Suomen Luonto N"o 7-8 1979 VUOSIKIRJA 1979 MAATALOUS JA LUONTO
Molemmat oval ekologisessa mielessä tuottajia, jotka valmis1avat uutta kasviainesta. Oikealla on viljapellon kuokkavieraana ohdaketta, rikkaruohoa. Peltomyyrä ja perhostoukka oval kuluttajia; ne syövät kasveja. Ekosysteemin kolmatta 1asoa edus1ava1 piikkilude ja ke11u, pedo1, joiden ruokana oval edellämaini1u1 kasvinsyöjä1. Kastemawa voidaan pi1ää sekä kasvinsyöjänä enä hajonajana; sen ravin1oahan on kuollu1 kasviaines, joka madon, bak1eerien ja sienien vaiku1ukses1a hajoaa kasveille käyttökelpoiseen muo1oon .. Tämän sivun kuva1 havainnollis1avat 1avallisen suomalaisen viljelysmaan ekosys1eemiä. Tämän numeron kannessa esiintyvät "maataloustuottaja1" kuvasi Asko Kaikusalo
Osoittee nmuu tokset p yyd etään ilmo ittamaa n kirjallisesti lii ton toimistoo n . lrconum erot 8 .00 mk . On puhuttu vain kaupungistuneen ja teollistuneen yhteiskunnan ongelmista, kai luullen, että maaseudulla jatkuu idylli. Koko Eteläja Keski-Suomi koostuu lähinnä maatiloista. D 289. Lehti vo idaan til ata m aksam all a til aushinta postisiirto tilille no 608 2 1-1. Til aushinta on 55 mk , Suomen luo nnonsuojeluliito n jäsenille 45 mk . Kun noin sanotaan, ei liioitella ollenkaan. Luonnonsuojelu oli suurin häviäjä, kun siitä tehtiin lyömäase kahden suuren puolueen valtataisteluun, samaan joka myös estää alan lainsäädännön ja hallinnon kehittymisen. Sieltä ovat kuumat tunteet levinneet muuallekin. 30 . He ovat luonnonsuojelun todellisia vaikuttajia. Jos on kaupunkilais-luonnonsuojelijalla syytä huoleen, kun maanomistusolot ja -asenteet vaikeuttavat suojelua, niin on vähintäänkin yhtä paljon huolenaihetta maalais-luonnonsuojelijalla. 90-642 88 1 Liito n toimisto on avoinn a m aa nantaista perj antaihin kl o 8 .3016 .00 , kesäkuukausina 8 . Viime vuosien luonnonsuojelukeskusteluissa on voittopuolisesti korostettu näkemyseroja. T ilaukset välittää m yös Suomen Luo nnonsuojelun Tuki O y, Nervand erinkatu 11, 00 100 Helsinki 10, puh . Mutta luonnonja kulttuurimaiseman pääosassa isännöi todellakin isäntäväki, suuren tai pienen tilan ylin päättäjä. Tuosta taas seuraa, että luonnonsuojelijalla pitää olla hyvät suhteet isäntään, emäntään, koko maatilan tapahtumiin. 90406 262 . Heidän tiedoistaan, taidoistaan, asenteistaan, tavoitteistaan ja mahdollisuuksistaan riippuu , säilyykö arvokas luonto tulevaisuuteen ja toteutuvatko ekologian kultaiset lait. On kuin ilmapiiri olisi ollut tahallisesti tulehdutettu niinä aikoina, jolloin julkisuuteen tulivat suunnitelmat uusien suojelualueiden perustamisesta. Se ei jatku. SUOMEN LUONN ON TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET ho itaa Suom en luo nno nsuojeluliito n toimisto. Niiden väliin jää vähäisiä valtionmaita, kuntien, metsäyhtiöiden ja muiden yhteisöjen maita sekä tietysti taajamia ja vesiä, joiden kohtaloista päätetään muualla. Luonnonsuojelupuheenvuorojen yksioikoisimpia taitavatkin olla ne, joita viimeksikuluneen vuosikymmenen aikana on nähty suurten puoluelehtien pääkirjoitussivuilla ja osin keskustelupalstoillakin. vuosikerta SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luo nno nsuojeluliitto ry Perämiehenkatu 1 1 A 8 00150 H elsinki 15, puh . Hänelle tutuista ongelmista ei juuri ole puhuttu sinä kymmenvuotisjaksona, joka ulottuu Luonnonsuojeluvuodesta 1970 Ympäristövuoteen 80. Vuo nna 1980 Suom en Luo nto ilmestyy kahdeksana num erona. TOIMITUS Pää toimittaja: Teuvo Suominen Toimitussihteeri : Jorma Lauril a Artikkelitoimittaja : Seppo Vuokko Taitto : Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Juha Valste (puheenj ohtaja) , Pekka Borg , Matti Helm inen , Urpo Häyrinen , Kalevi Key näs, Veikko Neuvonen , Risto N urmi j~ Helge Rontu. Mutta yhtä selvää on, että nämä käyttömuodot voidaan sovittaa samoille alueille. ILMOITUSHINNA T 1 / 1 sivu 2 000 mk , 1 / 2 sivu 1500 mk , 1 / 4 sivu 1 000 mk , takakansi 3 000 mk , aukeam a 3 500 mk , värilisä 700 mk . Suomen Luonto N:o 7-8 1979 38 . ISSN 0356-0678 Värierottelut : Helsingin Kuvalaattatehdas Oy Helsinki Painopaikka: Forssan Kirj apaino Oy Forssa SUOMEN LUONTO 78 /79 38. Osa ristiriidoista on todellisia, mutta usein on ollut puutetta hyvästä tahdosta, kyvystä asettua toisen osapuolen asemaan ja ymmärtää tämän lähtökohdat. Maatalous ja luonto Kun puhutaan Suomen luonnonsuojelusta, pitää ensiksi puhua siitä, mitä tapahtuu tavallisella suomalaisella maatilalla, siellä, missä asioiden kulkua ohjaa isäntä ja emäntä. 3015. Maaseudun asukas rajallisine voimavaroineen on kohdannut nykyajan tehokkuusvaatimukset ja yhteiskunnan koko murroksen vieläkin yksinäisempänä kuin kaupunkilainen. Onko näin. Eipä liene kehumista. vsk. On selvää, että maaseudulla elinkeinoaan harjoittava suhtautuu toisella tavalla tilansa maihin ja metsiin kuin kaupunkilainen, jolle sama maisema on vapaa-ajan virkistysaluetta. Hänen ongelmansa ovat toisenlaiset mutta tuskin helpommat ratkaista. Niinhän käytännössä tapahtuukin
Markku Holma : Laiminl yöty karjanlanta . vsk .. Suomen Luonto . . Teuvo Suominen: Urho Kari vi ljelee biologisesti Matti Kares: Nykymaatalouden energiavaihweh wja Jorma Laurila ja Teuvo Suominen: Harkinta + Harjaannus + Hyvyys + Hyv invointi = 4H -li itt0. . 291 Simo Sallasmaa: Mitä Suomi tuottaa ja missä' 294 Simo Sallasmaa: Erikoistumisen ilot ja surut . Seppo Vuokko: Rikkaruohon rehevä elämä. 302 Ilpo Marcila : Viljelijän työn karu wdellisuus. Pekka Kansanen: Typpeä ilmasta juurist0mikrobeilla Antti Hovi: Typpeä ilmasta oljen ja fosforin avulla . 320 Aulis Ansa/ehto: Ravinteiden kiertokulku . Elina Karjalainen: Kotona maall a Pekka Borg (haasr. ): Viljelijä on käytännön luonnonhoitaja .. 299 Katri Tiittanen ja Jorma Rautapfiii: Torjunta-aineiden käyttö Suomessa . Summaries of the Main Arricles . Lasten Luonto . 318 Pentti Teininen : MaataloustuotantO luonnon ehdoilla vai luonwa vastaan' . mitä säästää . .. . . . Sisällysluettelo I 9 79 .. SUOMEN LUONTO 78 179 38. 324 Helinfi Harrikainen: Lannoitteiden ympäristövai290 Jorma Laurila: Mehiläinen sadonlisääjänä . . . 306 Perrti H~ttunen : Muinais-Suomen luonto VII : Perinteinen maatalous maiseman muokkaajana . Lauri Hauramiiki: Kyläkokeilu elvyttää maaseutua . . Markku Riimö: Ruotsalaisia kokemuksia palkokasveista . 309 Marrti Linkola: Kulttuurimaisemamme muuttuvat 313 Harri Leppfinen: Vielä olisi. maatalous tänään ja huomenna
Vaikeuksia tulee ennen muuta tarvittavien investointien rahoituksessa. Tuo vuosi olikin viimeinen varsinainen " ylituotantovuosi" , joka antoi aiheen suunnitella voimakkaita ''tasapainottamistoimenpite1ta . Suomalaisen maatilan keskimääräinen peltoala oli v. Vuodesta 1975 lähtien leipäviljan viljely on jatkuvasti vähentynyt. Ns. Myös nurmikasvien siemenviljelystä sekä ruokaja tärkkelysperunan tuotannosta eteläisen Suomen osuus on varsin suuri. Osa tästäkin tuotannosta menee luonnollisesti lypsykarjan ruokintaan , mutta osa muodostaa pohjan sikaja kanataloudelle. Tällä tulemmekin toimeen varsin hyvin, sanotaanpa meillä olevan ylituotantoakin . 5 000 ha eli kaikkia yhteensä vain n. Nimenomaan leipävilja on malliesimerkki siitä, mihin sinne tänne tempoileva maatalouspolitiikka saattaa johtaa. Myös naudanlihan tuotannossa nurmiviljelyllä on keskeinen asema. Karkeasti Suomi voidaan jakaa eteläiseen ''Vilja-Suomeen ' ' sekä itäiseen ja pohjoiseen ''NurmiSuomeen''. Kiihdyttihän 291. Yksinomaan naudanlihantuotantoon erikoistuneita tiloja on tosin melko vähän . 1978 n. Järjestelmä syntyi vuonna 1969 ' ' tasapainottamistoimenpiteenä'' ja on sen jälkeen aiheuttanut runsaasti epäkohtia , ja varsin aiheellista arvostelua koko järjestelmää kohtaan on esitetty. Aulis Ansalehto Suomen maatalous tänään ja huomenna Suomen maatilatalous on sen kokemasta rajusta murroksesta huolimatta edelleen pienja perheviljelmävaltainen. Muissa Euroopan maissa tilakoko on huomattavasti suurempi puhumattakaan sitten Yhdysvalloista, jossa meikäläiset suurtilatkin ovat vain "pikkutiloja". vs k toalasta ottaa myös rehuviljan viljely. Ainakin maatilatalouden itsensä mielestä kehityksen vauhti tällä hetkellä on liian raju. Esimerkiksi perunaa viljellään runsaat 40 000 ha , sokerijuurikasta ja öljykasveja kumpaakin runsaat 30 000 ha ja hernettä n. Nurmiviljelyn osuus on kuitenkin jatkuvasti supistunut , koska maidontuotannosta luopuminen on ollut varsin yleistä. Pakettipeltojen määrä on vähenemässä, kun järjestelmä vähitellen purkautuu. Ammattitaidosta ei kuitenkaan ole puutetta; vain markkinointimahdollisuudet raiomavat niiden viljelyä. On kuitenkin muistettava, että tämä jako on äärimmäisen kaavamainen ja osoittaa vain sen tuotantomuodon, jolla on näkyvin osuus. Tilakoon kasvun mielekkyydestä voidaan tietenkin keskustella, mutta on muistettava, että maatalouspolitiikan suunnan määräävät ne 200 edustajaamme Arkadianmäellä, joilla läheskään kaikilla ei enää ole omakohtaista tuntumaa perustuotantoon. Vai mitä on sanottava siitä, että poliitikot vuoden 1977 elokuun lopulla vielä kävivät vuorokaudet ympäri neuvotteluja vehnän markkinointimaksun poistamisesta , vaikka suuri osa vehnäsadosta oli jo lionnut pilalle kaatosateissa. Ohraa ja kauraa viljellään yhteensä noin 1 050 000 hehtaarin alalla vuodessa. Varsin huomattavan osan pelsuoMEN LUONTO 78/ 79 38. MITÄ TIJOTETAAN. Vasta viimeaikaiset lomajärjestelyt 10 vuorokauden vuosilomineen ovat sidonnaisuutta hieman helpottaneet, mutta eivät kuitenkaan ole pysäyttäneet alenevaa kehityssuuntaa. Eteläisen Suomen erikoistuotantomuotoja ja -kasveja ovat mallasohra, kevätöljykasvit, herne ja sokerijuurikas. Jos ala jaettaisiin kansalaisten kesken tasan , jokaisella olisi peltoa 0.6 ha. Syynä tähän on monessa tapauksessa työkyvyn heikkeneminen sekä myös lypsykarjatalouden tiukka sitovuus. Peltoa on myös jonkin verran varsinaisen maataloustuotannon ulkopuolella. 10 ha, metsäala n. Siinä tarvittaisiin tuntumaa käytännön oloihin ja ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä. Leipävilja on erityisesti tänä vuonna antanut runsaasti puheenaihetta. Viljelyalat näillä kasveilla ovat suhteellisen pienet, mutta paikallisesti niiden merkitys saattaa olla erittäin suuri . Vuonna 1978 leipäviljaa viljeltiin noin 160 000 hehtaarin alalla, ja vuoteen 1979 tultaessa määrä on edelleen vähentynyt. Leipäviljan osuus peltoalasta sinänsä on varsin pieni , mutta merkitykseltään sitäkin suurempi. 30 ha. Suomessa on peltoa noin 2 603 000 ha. Tilanne olisi jonkin verran parempi, jos kasvukaudet ja etenkin korjuukaudet olisivat olleet edullisempia. Kasvu on kuitenkin ollut nopeinta Etelä-Suomessa, missä tilakoko on jo muutenkin suurin. Tuotanto kääntyi laskuun, ja tänä vuonna arviolta vain joka toinen leipä leivotaan kotimaisesta leipäviljasta. Hitainta kasvu on ollut pohjoisessa osassa maatamme, missä tilat ovat ennestäänkin pieniä. Ylivoimaisesti eniten peltoalasta lohkaisee nurmiviljely, noin 940 000 ha. Tunnusomaista näille erikoiskasveille on vaateliaisuus sekä se , että niiden menestyksellinen viljely vaatii kokemusta ja ammattitaitoa. Tilakoko on meilläkin kaiken aikaa hienokseltaan kasvanut. Se on perustana maidontuotannolle , jota harjoitetaan nom 100 000 tilalla 230 000:sta. Nimenomaan eteläsuomalaiselle maataloudelle on tunnusomaista monien erikoiskasvien viljely. Myös kaupan kautta rehuviljaa kulkee varsin paljon , onpa sitä riittänyt vientiinkin . 5 % peltoalasta. pakettipeltoja on runsaat 10 000 hehtaaria, samoin kesantoa
Jo lyhytaikainenkin sade korjuuaikana tai halla riittävät pudottamaan kevätvehnän leipäviljakelpoisuuden alapuolelle, siis rehuviljaksi (esimerkiksi v. Viiden hehtaarin kuminaviljelmä riittää näet koko Suomen tarpeisiin' MISSÄ TIJOTETAAN 1 Edellä tulikin jo maa jaettua karkeasti ''Vilja-Suomeen' ' Ja '' Nurmi-Suomeen ''. Suurten kulutuskeskusten tat tuotteiden jalostuslaitosten läheisyys määrää hyvin usein m yös tilan tuotantosuunnan. Kyy nisesti voisi todeta , että yhtenä päivänä vaaditaan mahdollisimman halpoja elintarvikkeita, toisena vaaditaan niiltä ennen muuta korkeata laatua ja kolmantena päivänä oltaisiinkin jo valmiita tuomaan kaikki ulkomailta kiinnittämättä sen kummemmalti huomiota enempää hintaan kuin laatuunkaan. '' se muuttoliikkeen maaseudulta huippuunsa 1970-luvun alkuvuosina , mikä taas aiheutti runsaasti kielteisiä seurannaisilmiöitä. 5 30 000 ihmisellään selvä vähemmistö yhteiskunnassa. Maamme kolme kasvinjalostuslaitosta etsivätkin jatkuvasti sopivaa geneettistä materiaalia ja kehittävät viljelykasveistamme uusia, meidän oloihimme sopivia lajikkeita. ,sk.. Viljelykasvien valikoima vähenee kasvukauden lyhentyessä. Mutta siitä huolimatta alueelliset erot säilyvät. Viljelyvarmuus on otettava huomioon aina tuotantoa suunniteltaessa, mutta sitä vakavammin, mitä pohjoisemmaksi siirrytään. Mallasohran tuotanto taas on suurinta lähimpänä mallastamotta Jne . Erityisesti leipävilja on Etelä-Suomen tuotantoa. Erikoisolot merkitsevät myös sitä , että ulkomaiset kasvilajikkeet vain harvoin soveltuvat sellaisinaan täällä viljeltäviksi. Muutokset pellolla eivät kä y vain nuijankopautuksella. Perustuotanto odottaa ennen kaikkea johdonmukaisuutta. Uusia kasveja tutkitaan jatkuvasti Ja yritetäan sopeuttaa maamme oloihin . Kevätvehnän viljely on poikkeuksellisille sääoloille arkaa. Tämän päätöksentekijät usein unohtavat. "Leipävilja on malliesimerkki siitä , mihin sinne tänne tempoileva maatalouspolitiikka saattaa johtaa. Ruista voidaan tosin viljellä aina Etelä-Pohjanmaalla, Keskija Itä-Suomessa asti, mutta viljelyyn on tällöin varattava edullisimmat lohkot . Missään 60 . Pohjoisimmassa Suomessa aikainen ohra ja nurmiviljely ovat vielä pitkään lähes yksinomaiset tuotantomuodot. Maatalous on osa kansantalouttamme ja toiminnassaan kansantalouden lakien alainen. On kuitenkin muistettava, etteivät ne viljelytekniikaltaan aina sovellu tänne ja jos sopivatkin, tuotettava määrä saadaan helposti kokoon muutamalta hehtaarilta. Maatalous voisi hyvällä syyllä myös kysyä ns. Heinäja säilö rehunurmien viljely ja karjatalous sopivat suhteellisen varmoina tuotantomuotoina etenkin ItäJa Pohjois-Suomeen. On kui tenkin muistettava , että maatalous on toiminnassaan muita elin keinoja enemmän m yös luonnonlakien alainen. Luonto sanelee ehdot , eivätkä ne mahtipontisista ju lkilausumista miksikään muutu. Kevät292 vehnä taas vaatii niin pitkän kasvuajan, että kasvukausi osoittautuu etelässäkin usein liian lyhyeksi. Suomen maataloudesta puhuttaessa kannattaa aina muistaa , että olemme maapallon pohjoisin maatalousmaa. Maatalouden kannalta sitä voidaan pitää huomattavasti parempana keinona, sillä kesantovuonna voidaan esimerkiksi salaojittaa, kaikita , torjua monivuotisia rikkakasveja ja muutenkin ylläpitää maan kasvukuntoa. MITEN TIJOTET AAN. 1978 yli 90 % vehnästä meni rehuksi) . Uudet lajikkeet ammattitaidon lisääntymisen ohella johtavat entistä parempiin tuloksiin entistä varmemmin. Jos vaaditaan el intarvikkeita mahdollisimman halvalla, pitää voida hyväksyä se, että niiden tuottamiseen käytetään voimaperäistä lannoitusta , tehokkaita kasvinsuojeluaineita ja nykyaikaista teknologiaa. Kevyet hiekkaja hietamaat ohjautuvat perunan viljelyyn sitä varmemmin , mitä lähempänä markkinointikanavat ovat. Kesannointijärjestelmä on otettu käyttöön viime vuosina samoin ''tasapainottamiskeinona' '. Sekä rukiin että syysvehnän talvehtimisessa on vaikeuksia sii rryttäessä pohjoiseen. Kumina, väinönputki tat erilaiset erikoisvihannekset mainitaan tällöin usein . Voisi siis sanoa, että SUOMEN LUONTO 7-8179 38 . Eipä tarvinne mainita esimerkkeinä muita kuin Loppi ja peruna, Janakkala ja sokerijuurikas, Rengossa molemmat. muulta yhteiskunnalta , mitä se oikein loppujen lopuksi haluaa. Myös maiseman yleiskuvaan kesanto sopii paremmin kuin pakettipeltojen tapaiset rikkaruohoviljelmät, jotka lisäsivät mm . Maatalousväestö on n. Poikkeukselliset kasvukaudet ovat koetelleet viime vuosina erityisesti Etelä-Suomea. kemiallisen torjunnan tarvetta kaukanakin sijaintipaikastaan . Tämä pitäisi myös maataloutta tuntemattomien päättäjien ymmärtää. Siinä tarvittaisiin tuntumaa käytännön olo1hm Ja ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä. leveyspiirin pohjoispuolella ei maatalous ole näin laajaa. Usein maanviljelij öitä moititaan siitä, etteivät he erikoistu johonkin kasviin , joka on tuontitavaraa
Halu taanko jatkaa nykyistä suuntaa, joka muistuttaa siirtomaajärjestelmän periaatteita pienoiskoossa' Siltä ainakin vaikuttaa , kun yhteiskunta varsin vaivattomasti sijoittelee miljardeja markkoja ihmisen ja luonnon kannalta vahingollisiin hankkeisiin , mutta pikkusummista maaseudun ja maatalouden hyväksi riidellään ja neuvotellaan viikkotolkulla. Ekologisesti kestävä ravinnekierto on siinä useimmiten jo teoriassakin mahdottomuus. Valinta on muiden kuin maatalouden itsensä käsissä. Mitä suuremmaksi kaupunkiyhteisö kasvaa, sitä tuh lailevammin se käyttää etenkin uudistumattomia luonnonvaroja. 293. Pehmeää teknologiaa ei ole olemassakaan ilman uudistuvia luonnonvaroja , maaseutua ja maataloutta. Talonpoikaisen maatilatalouden vika on si inä, että se tekee paljon sellaista työtä, jota ei voi markkoina mitata , ainakaan välittömästi. Onko si llä kykyä ja rohkeutta ottaa askel kohti ekologisen liikkeen roolia vai jääkö se paikalleen hilj aisesti hyväksyen nykyisen kehityksen ja tyytyy näpertelemään yksittäisten kohteiden parissa ' Itse toivoisin r1imenomaan kokonaisvaltaisen ekologisen näkemyksen voimistuvan . Jos maastamme aiotaan luoda ekologinen mallivaltio , alkaa nyt olla viimeinen tilaisuus. Muutoin astumme taas yhden askelen kohti kovempaa maatalousteknologiaa. Kaikki ekologiset perusteet näyttavat puhuvan maaseudun puolesta. Yhteiskuntamme kehitysnäkymät -sekä ekologiset että humanistisetvelvoittavat riittävän selvästi voimia säästämättömään työhön maaseudun , luonnon ja ihmisen puolesta. Runkojen myyräsuojaus kertoo ongelmasta , joka on käytöstä poistetuille viljelyaloille yhteinen (Kärkölä). Vai halutaanko , että yhteiskunnan keskittäminen lopetetaan ja ryhdytään luomaan kaikille viihtyisämpää ja entistä tasapainoisempaa yhteiskuntaa . Ja kai ken lisäksi juuri sil loin , kun uudistumattomien luonnonvarojen ja energian kriisit ovat näkyvissä1 On jaksettava ymmärtää, ettei maatalouden puoli miljoonaa ukkoutuvaa ja mummoutuvaa ihmistä omilla vähenevillä voimillaan jaksa hoitaa sitä alaa, jota muutama vuosikymmen sitten hoiti puolitoista miljoonaa ihmistä. Kuinka vahingollinen kehityssuunta tämä vielä kaiken lisäksi kasvavalle väestö lle on , sen saa jokainen itse päätellä. Onhan liikuteltu mieluummin ihmisiä kuin pääomaa. Y mpäristövuoden 1980 kynnyksellä katseet kääntyvät myös vapaaehtoiseen luonnonsuojeluliikkeeseen. Sinne tänne tempoilevaa maatalouspolitiikkaa tämäkin ' Pellonraivauksen juurakot eivät ehtineet maatua, kun pellolle jo istutettiin männ yn siemenviljelys. Kummassakin tapauksessa ihminen on kärsin yt. Maaseutu on jatkuvasti menettänyt väkeä , mutta toisaalla on kärsitty ruuhkautumisen ja liiallisen kasvun ongelmista . vsk. ns. Ihmisen muuttaessa perustuotannosta kaupunkiin hän samalla muuttuu uudistuvien luonnonvarojen tuottajasta uudistumattomien luonnonvaroj en kuluttajaksi. Maatiloilla kasvamassa olevalle nuorelle polvelle on pystyttävä luomaan työtilaisuudet maaseudulla Ja maataloudessa. D Lappilainen viljelijfi , agronomi ja MMK Aulis Ansa/eh to on Hi m een ififinin maatalouskeskuksen kasvinviljelyagronomi. Hfintfi kiinnostavat maatalouden Ja luonnonsuojelun suhteet; n fiiti hfin pyrkii edistfimfifin mm. kuluttajaväestö ratkaisee maatalouden kehityssuunnan. Suomen luonnonsuojeluliiton hal/iruksen ja"senen fi. MAASEUDUN , LUONNON JA IHMISEN PUOLESTA Moni asia osoittaa , ettei 1970luvun kehitys ole ollut enempää maaseudun , luonnon kuin ihmisenkään eduksi. SUOMEN LUONTO 78/79 38
Lauhkea vyöhyke on maataloudelle edullinen. Nurmen ja leipäviljan ala on supistunut , mutta varsinkin ohran , sokerijuurikkaan ja ölj ykasvien ala on kasvanur. Askareet vaihtuvat vuodenaikojen, jopa säidenkin mukaan, mikään vaihe ei ehdi pitkästyttää. PITKÄ PÄIVÄ Usein sanotaan , että Pohjois-Suomen pitkä päivä hyödyttää kasvintuotantoa ratkaisevasti . SUOMEN LUONTO 78179 38. Simo Sallasmaa Mitä Suomi tuottaa ja missä. Esimerkiksi viljat ovat kukinnasta lähes jyvän valmistumiseen asti melko arkoja , ja ohran oras vaurioituu helposti jo keväällä. Onhan kasvukausi siellä lyhyt ja hallanvaara suuri. Luontaisesti kosteassa ilmastossamme pystymme tuottamaan runsaita nurmirehusatoja ilman kallista kastelua eikä kaikkien saatavilla olisi kasteluvettäkään . Kasvien kyky talvehtia paksun lumipeitteen alla vaihtelee; esim. Lausahdus "ennen juhannusta sataa suoraan laariin'' perustuu kokemukseen . Ilmastomme ikävimpiä piirteitä onkin halla. teollisuudessa. Kansainvälisesti katsottuna tuotantomme on melko voimaperäistä, tehokasta . Mutta sen merkitystä ei pidä liioitella; monet muut tekijät rajoittavat pohjoisessa viljelykasvien mahdollisuuksia. karjatilojen luku alenee. vsk.. Viileän ilmaston vuoksi myös kasvitautija tuholaistorjunnan rarve on vähäisempi kuin lämpimämmissä maissa . Keskilämpötila on alhainen ja lisäksi kesän ja talven lämpötilaero on suuri . Maatalous näin pohjoisilla leveysasteilla on poikkeuksellista; muualla vastaavat leveysasteet ovat lähes asumatonta pohjoista erämaata. Sianlihaa syödään entistä enemmän. Maaperä ja ilmasto muuttuvat siirryttäessä etelästä pohjoiseen tai lännestä itään; nämäkin erot on otettava huomioon. Koskaan ei kuivuus ole meillä sellainen ongelma kuin etelämpänä, vaikka alkukesän poudat joskusviime kesänäkin tuntuvat meistä ankarilta ja aiheuttavat satoon huomattavia !ovia. Taulukko 1. Viljelykasveisramme monet eivät kestä lämpötilan hetke!listäkään laskua nollan alapuolelle; tällainen on esimerkiksi peruna. Turkistarhauksesta on tullut erittäin merkittävä valuuttatulojen tuoja. kuvaa kasvintuotannon pinta-aloja ja kotieläinmääriä vuosina 1960, 1970 ja 1979. Mutta Suomi on mannerja meri-ilmaston välissä, ja olosuhteet eri vuosina voivat olla hyvinkin erilaiser. Pohjoisuus aiheuttaa silti ongelmia: on tarkoin valittava viljelykasvit ja -tavat, jotka näillä äärialueilla tuottavat varmimmat sadot. Se vaikeuttaa työtä, heikentää sadon laatua ja lisää kustannuksia. Nämä luvut kuvaavat tuotantosuuntien muutoksia ehkä paremmin kuin tuotantomäärät. Se on myös suurenmoinen ecu; se merkitsee töiden monipuolisuutta. Arvokkaita turkiseläinten nahkoja viedään nyt ulkomaille aivan toisessa mitassa kuin 1960-luvun alussa. ruis on kestävämpi kuin syysvehnä ja eri ruislajikkeista maatiaiset ovat kestävim piä. Vuoden 1980 öljykasvitavoite on peräti 50 000 ha. Vajaassa kahdessa vuosikymmenessä on siirrytty varsi n jyrkästi kasvija eläinlajista toiseen . TIJOT ANN ON LAAJUUS Maataloutemme tuottaa runsaasti peruselintarvikkeita. Maitotuotos lehmää kohti on noussut jatkuvasti. Kaiken kaikkiaan sääolomme vaihtelevat niin paljon , että viljelijän on aina otettava ne tarkasti huomioon. Maatalous on elinkeino, jonka on t01mittava luonnon ehdoilla, luonnonlakien mukaan ja vuodenaikojen rytmissä. Yötön yö todella korvaa kasvukauden I yhyyttä ja mahdollistaa yhteyttä misen vuorokaudet ympäriinsä. Samalla on myönnettävä , että syksyn korjuuajan '' normaalista märkyydestä '' on paljon vahinkoa . Ihminen ei voi säädellä maataloudessa olosuhteita siten kuin esim . Monet muut saattavat kestää melkoisestikin pakkasta mutta olla jossakin kasvuvaiheessa hyvin arkoja. Sijaintimme meren ja Golf-virran lähellä on onnekas. Lehmämäärä laskee selvästi, mutta sa294 maila karjakoko kasvaa , ts. Usein pakkanen ehtii jo alkusyksyllä vahingoittaa sadon itävyyttä. Talvet tosin eivät ole niin kylmiä kuin vastaavalla leveysasteella muualla kiitos Golf-virran. Mutta toimiminen luonnon armoilla aiheuttaa vaihtelua myös taloudellisessa tuloksessa. Tätä elinkeinon erityispiirrettä eivät monetkaan tule huomanneeksi. ILMASTO rajoittaa ratkaisevasti maataloustuotantoamme. Niitä huonommin talvehtivat runsaslumisilla alueilla uudet satoisat lajikkeet, jotka on kehitetty lujakonisiksi . Hän tuntee paikkakuntansa, mutta ikuisena opt1m1stma ottaa toisinaan liian suuria riskejä . Munia tuotettiin vuodesta toiseen yhä enemmän , mutta pari vuotta sitten tuotanto kääntyi laskuun . Viljelyedellytysten tärkeänä mmanna pidetään lämpösummaa , joka pohjoisessa on paljon pienempi kuin etelässä (piirros 1). Lun ta on keskimäärin paljon, mutta alueelliset erot ovat suuret: Itäja Pohjois-Suomessa sitä on paljon , Länsi-Suomessa ja varsinkin Pohjanmaalla vähän
Samantyyppisiä ovat moreenimaat, joita on eniten Itä-Suomessa. "Vilja-Suomi" on etelässä. Kuivuus ja kylmyys ovat syistä tärkeimmät. Moreenin ongelma on kivisyys , jonka haitat ovat koneistumisen vuoksi kasvaneet , joskin m yös kivien poisto on konevoimalla helpottunut . Parhaiten niillä tulisi toimeen tattari , ruis ja peruna , jonka päämaalaji on hieta. Jos siemenet eivät ehdi valmistua, ne jäävät vihreiksi ja niiden lehtivihreä alentaa öljyn laatua. 1960 Vehnää (syysja kevät-) 181 Ru ista 111 Ohraa 213 Kauraa 490 Hernettä 5 Nurmia 1 185 Perunaa 66 S.okerijuurikasta 15 Oljykasveja 3 / Kesanto 57 Pellonvaraus Lyf.5ylehmiä 1 153 s, 0)3 432 Lampaita 34 1 Kanoia yli 6 kk 3 457 Mink ejä 480 Sinikenuja 3 Hevosia 251 l)v: lta 1978 SUOME LUONTO 7-8/79 J8. Tärkeimpien peltokasvien viljelylaajuus ja kotieläinten määrät maassamme (1 000 ha ja l 000 kpl) juuri viljelläkään . Tämän vuoksi hiesumailla tulisi viljellä runsaasti nurmea, • koska silloin ei keväällä tarvitse .3 tehdä kuivattavia roukotöitä. Eniten sitä on EteläPohjanmaan ruokamultakerroksessa. Savet ovat tuottoisia ja ravinteikkaita , mutta toukotyöt on tehtävä tarkalleen oikeaan aikaan. Kalliin koneen särkyminen kivenmurikkaan 295. Maaston epätasaisuus , vuorisuus tai maaperän soveltumattomuus voivat myös olla esteenä . Hiesut ja hiesusavet ovat poudanarimpia maita. Niin olisi hiekkamaillakin , mutta suuren hiukkaskoon vuoksi ne ovat kuivia ja ravinneköyhiä . Niitä ei Taulukko l. Hienoa hietaa on melko laajalti ja tasaisesti . "Nurmi-Suomi" on pohjoisessa. Samankin tilan pelloista voi osa olla savimaita , osa hiesuhietatai moreenimaata ja vielä multatai turvemaata. Viljelysmaissamme esiintyy useita maalajeja , jotka ovat kasvualustana hyvin erilaisia. Kosteina kesinä niiden sato on normaali , mutta muutaman viikon pouta alkukesästä johtaa auttamatta satotappioon . vsk. I 000 ha V. f Hikevillä hietamailla on helppo viljellä lähes kaikkia kasveja. Kevätrapsia e1 muilla mailla pitäisi viljelläkään , jotta se ehtisi tuleentua. Suomi on tässäkin suhteessa melko edullisessa asemassa . Tasaista tai kumpuilevaa maata on paljon. 1970 176 66 404 524 2 940 60 15 7 48 93 889 1 002 189 4 47 1 3 200 47 89 1979 99 37 633 451 8 943 43 33 33 88j 110 730 1 332 11 3 6 092 3 500 1) 700 1) 22 Savimaita on en iten Eteläja Lounais-Suomessa; raja kulkee suunnilleen PoriLahtiKouvola-linjalla. MAAPERÄ Maapallon maa-alasta on su unn osa syystä tai toisesta viljelykseen sopimatonta. Herne ja muut palkokasvit sekä syysvehnä viihtyvät savimailla erinomaisesti . Pohjoisempanakin niitä on
Maataloustuotantomme poikkeaa ainakin näennäisesti melko paljon kotimaisesta kulutuksesta. on iso "paukku" jota vielä suurentaa hyvän korjuusään menetyksestä aiheutuva rahallinenkin menetys. Hallantorjuntakeinoista tehokkain on keinokastelu , joka pystyy pitämään jopa 6 7 asteen pakkasen loitolla perunastakin. Tehoisa lämpötilasumma. Peruna viihtyy hiekkaisilla mailla, mutta moreenimaiden ongelmana on kivisyys. Peltoa on meillä jonkin verran liikaa , arvioijasta riippuu , miten paljon . SuoPiirros l. Eräät puhuvat 200 000 liikahehtaarista, toiset sanovat, että liikaa ei ole yhtään, jos tehoa alennetaan. Käytännössä menetelmää ovat käyttäneet lähinnä vain Etelä-Suomen varhaisperunan viljelijät. ) ,'°-);.' :;~~ : ;,'-1Piirros 5. Valtio on pyrkinyt alentamaan kokonaispeltoalaa eri keinoin: on tehty pel lonvarausja kesannoimissopimuksia , houkuteltu pellon metsityksiin ja houkuteltu tuotannonmuutossop1muksilla luopumaan pahiten ylituotantoa aiheuttavista tuotannonaloista (taulukko 1). MITÄ HALUTAAN TUOTTAA~ Viljelijä on itsenäinen yrittäjä, joka viljelee saadakseen toimeentulonsa , palkan . vsk.. Hallanarkojen kasvien viljely suojaa vailla olevilla pelloilla on melkoista riskinottoa. Näin on Avomaankurkku antaa tyydyttävän sadon vain Eteläja Lounais-Suomen kapealla rantakaistalla. Maamme järvisyys puolestaan torjuu halloja; järven tai joen rantapellot ovat melko hyvässä suojassa kesähallalta ja aikaiselta syyshallalta. Maamme hallaalueen keskus onkin Keski-Pohjanmaalla, missä on paljon hieta-, multaja turvemaita. Noin 2 / 3 perunasta viljeltiin viivoiteculla alueella v. 296 2 600 000 hehtaarin kokonaispeltoalaa saatu supistumaan noin 2 300 000 "aktiiviseen " peltohehtaariin eli alaan, jolta satoa on korjattu. Sen lisäksi valintaan vaikuttavat hänen edellytyksenä tuottaa ja kasvattaa. Toisaalta viemme melko runsaasti eräitä maataloustuotteita, toisaalta tuomme paljon sekä valmiita elintarvikkeita että raaka-aineita. Pinnanmuodostus vaikuttaa suuresti viljelyvarmuuteen . SUOMEN LUONTO 7-8179 38 . Sama koskee Itä-Suomen tyypillisiä vaarapeltoja. 1979. tuottamiseen. Sitävastoin tasaiset suoviljelykset ja kuivahkot alavat hietamaat ovat hallanarkoja. Rehu tarkoittaa tässä sekä nurmirehua että rehuviljaa . Tietenkin hän valitsee ne kasvit ja kotieläimet, joita hän arvelee parhaiten elantonsa saavan. Meillä on luontaiset edellytykset ennen kaikkea rehun ja siitä edelleen maidon, lihan jne
Piirros 7. 1979. 1979 (kesanto, pellonvaraus, muu peltoala) . Lisäksi maailmanmarkkinahinnat näyttävät olevan nousukierteessä . 4 15 sokerijuurikkaasta viljeltiin viivoitetulla alueella v. mi pystyy tuottamaan m yös leipäviljansa, joskin on epäedullisiakin vuosia. Niinpä vehnää ja ruista tuotiin noin 150 milj. 1979 rajan eteläpuolella. kg ja senkin laatu heikko. 297. 1979. Esimerkiksi vuosi 1976 oli hyvä viljavuosi; vehnän ja rukiin kokonaissato oli yli 800 milj . Munista tuotettiin 60 % viivoitetulla alueella v. 1979. N . Piirros 3. SUOMEN LUONTO 78/79 38. Viime kesänäkään emme saaneet kotimaista tuotantoa vastaamaan kulutusta vaan edelleen joka toinen leipämme leivotaan ulkomaisesta viljasta. Kaikki arvostanevat nykyisin itsenäisen valtion elintarvikeomavaraisuutta, sillä maailma näyttää kovin muuttuvalta. vain runsas 300 milj . Vuoden 1978 sato oli Piirros 2. Tämä vaikeus on voitettavissa varmuusvarastoinnilla, jota meillä on tehty liian vähän, koska poliittista yhteisymmärrystä on ollut liian vähän. kg . vsk. 1979: 95 % herneestä; 90 % kevätvehnästä; 85 % öljykasveista; 50 % ohrasta. Piirros 6. Rajan lounaispuolella oli l/ 3 osa lypsylehmistä mutta 3 / 4 lihasioista v. TARVITSEMMEKO OMAVARAISUUTI A. Kasvinviljelyalasta rajan eteläpuolella v. Saroa tuottamaton pelto-osuus % kokonaispeltoalasta maatalouskeskuksittain v. Nurmen osuus viljellystä peltoalasta v. kg. täysi omavaraisuus. Myös vihanPiirros 4 . Piirros 8. Suomessakin on hyväksytty tavoitteeksi vehnän , rukiin , ohran , kauran , perunan , herneen , öljykasvien jne
Sokerijuurikkaan osalta on tavoitteena 50 % . Nuorilta se käy helpommin kuin vanhoi lta . vsk.. Sama koskee myös varhaisperunaa, jota kuitenkin viljellään m yös melko kaukana sisämaassa. Hedelmät tulevat nyt ja tullevat edelleenkin suureksi osaksi ulkomailta. Vaikka jonkin alueen ilmasto keskimäärin onkin sopimaton jollekin tuotantosuunnalle , yksittäisen tilan olosuhteet voivat poiketa ratkaisevasti edukseen. Turismi voi antaa tärkeän sivutulon sekä saariston että Lapin maatilalle. On huomattava , että Lapissa ei ole ollut mahdollistakaan tehdä kesannoimissopimuksia . D Agronomi Simo Sallasmaa on Maaralouskeskusren Liiton osastopiiii/likkö, jonka vastuulla on kasvinviljelyn neuvonta; hiinen alaisinaan toimivat kenttiiorga nisaarion konsulenrir. Kalaa käyttävä turkistarhaus on siJOlttunut rannikolle , varsinkin Pohjanlahden äärelle. Kotieläintuotanto on meillä varma ja tärkeä tuotanrosuunta , ennen kaikkea lypsykarjatalous. nesten Ja marJoJen tuotossa tavoitellaan lähes täyttä omavaraisuutta. SUO MEN LUO TO 7-8/79 J8. Ei voida ajatellakaan, että avomaankurkkua viljeltäisiin kaukana Sisä-Suomessa , Pohjanmaasta tai Lapista puhumattakaan. Ö ljyn kallistuessa tulevat uudistuvat luonnonvarat yhä kilpailukykyisemmiksi . Hinnannousu johtaa selvästi siihen , että kaikkien ravinteita sisältävien jätteiden hyväksikäyttöä tehostetaan. Valtiovallan pyrkimyksiä ohjata maataloustuotantoa on pidettävä oikeaan osuneina, joskin virheitäkin on tehty. Olemme avoimen markkinatalouden piirissä , ja maailmankaupan vaikutus on meillä huomattava. Lapin tuotantoedellytykset ovat ymmärrettävästi suppeat. Ainakin varmuusvarasto1nt11n on saatava parannusta. Turismi sopii Lapin ja saariston lisäksi erityisen hyvin myös Keskija Itä-Suomen järviseuduille. Piirrokset 4-8 kuvaavat eräiden tuotannonalojen painottumista suppealle alueelle. MISSÄ MITÄKIN TULISI TUOTTAA, Kun nuori isäntä ja emäntä pohtivat tilansa tuotantomahdollisuuksia, he haluavat valita mahdollisimman tuottoisan suunnan . On kuitenkin yleisiä periaatteita, jotka rajaavat tietyt tuotantosuunnat tietyille alueille. ohrasta, sokeriomavaraisu us saattaa nousta paljonkin korkeammalle. Mutta jo tilan sijainti sanoo jotakin eri mahdollisuuksista. Lypsykarjatalous on luonnollinen valinta; se antaa runsaasti työtä ja samalla työpaikkaa . Ö lj y tai sen korvike on meillä ratkaisevan tärkeä; hevostalouteen en usko olevan paluuta. Tilakoko on sielläkin pieni, joten on löydettävä tuotantosuunta, joka ilmaston rajoituksista huolimatta tuottaa pienellä pinta-alalla hyvin. Satoa valmistuu kaikkina vuodenaikoina, mutta suurehko häiriö pakottaisi meidätkin muuttamaan tuotannon painopistettä. Kasviöljyn osalta olemme jo . Selvityksiä ja tutkimuksia näissä asioissa tarvitaan ja monella taholla ne ovat jo menossakin . Usein on siirrytty possuihin tai kanoihin , joiden tuotanto on helpommin rationalisoitavissa. Mm . Näin tulee todennäköisesti tapahtumaan , vaikka kä yttäisimme hyväksi karjanlannan , jätteiden ja biologisen typensidonnan mahdollisuudet. Energian hinnannousu on maataloudessakin nostanut jyrkästi kustannuksia, ja ne siirtyvät luonnollisesti hintoihin . Lapin vaikeuksia kuvaa tilasto viljelyn ulkopuolelle 1979 jätetystä peltoalasta (piirros 2). Suuret investoinnit vaikeuttavat suunnanmuutosta ; kysym yksessähän on tavallaan ammatinvaihdos. . Saariston erikoisp iirteistä ratkaisevimmat ovat kuitenkin ilmaston suomat edut. omavara1s1a Ja tavoitteena on saada myös kaikki kotieläinten tarvitsema valkuaisrehu omasta maasta, pääasiassa öljykasveista. Omavaraisuuden aukot on täytettävä. Ö lj yä tarvitaan myös lannoitteiden valmistukseen. Kysymys on kuitenkin hyvin pienistä pinta-aloista. Vanha sanonta "sika on laarista kotoisin'' merkitsi, että sianlihantuotannon katsottiin sopivan vain viljanviljelysseuduille. Myös lannoitteiden käyttötaso tullee alenemaan , mikä merkitsee peltoalan tarpeen kasvua. Tyydyttävän varman sadon se antaa vain Eteläja Lounais-Suomen kapealla rantakaistalla ja etenkin saaristossa. Viime aikoina valtio on joutunut varsin tiukasti rajoittamaan kanaja sikatalouden laajenemista. TARVITAANKO MUUTOKSIA, Kysymys on vaikea. Mahdollisuuksia on myös eräiden maustekasvien kasvattamiseen, onhan tieteellisesti todistettu, että Suomessa viljelyksissä mausteissa on enemmän aromia kuin etelämpänä viljell yissä. Syrjäseutuja uhkaa kuitenkin vakavasti autioituminen. Muuallakin sitä tosin harjoitetaan . Koska nestemäistä sokeria on alettu tehdä myös muista raaka-aineista, mm . ölj ykasvien viljelyalaa tullaankin lisäämään. Saariston peltokuviot ovat keski298 maaräista pienemmät ja epäsäännöllisemmät, joten sinne sopivat kasvit , jotka pinta-alayksikköä kohti edellyttävät melko suurta työmäärää ja antavat runsaan sadon . . Rehun markkinointi on jossain määrin hämärtänyt tilannetta (piirros 3), vaikka rahtikulut rajoittavatkin kuljetusmatkoja . Lapin ja Ahvenanmaan välille ei voikaan osoittaa suoraviivaisesti oikeaa tuotantosuuntaa . Maatalous on kaiken kaikkiaan hidasliikkeinen . . Päätös on perustettava tarkkoihin laskelmiin . Hedelmänviljelyn mahdollisuudet rajoittuvat EteläSuomeen , parhaiten saaristoon. Maataloustuotanto tarvitsee niin vähän ölj yä, että sen saanti on kriisiaikanakin varmasti turvattavissa panemalla jopa täysi stoppi yksityisell e henkilöautoliikenteelle. . Hevostyöaika ei silti varmaankaan palaa. Niiden arvo siis kasvaa . Tietojeni mukaan maailman leipäviljavarastot ovat vajaan prosentin luokkaa. Lypsykarjat ovat jatkuvasti vähentyneet , on siirrytty muihin eläimiin tai peräti karjattomaan tuotantoon, si llä lehmät sitovat hoitajansa: niitä on ruokittava ja lypsettävä seitsemänä päivänä viikossa, eikä lomittajia tahdo saada
Ruoka saatiin kaikki tilalta, lampaista ja pellavasta saatiin lankaa, joista monen vaiheen SUOMEN LUONTO 7-8/79 38. vsk. Usein jo ennen tilakoon kasvua kehitys on edennyt erikoistumiseen. Tärkein on se käytännön totuus, että siinä missä hoitaa kaksi eläintä, hoitaa kolmekin , tiettyyn rajaan asti. Oli lypsylehmiä, muutama possu , lampaita, kanoja ja jokunen sonnimulli. Simo Sallasmaa Erikoistumisen ilot ja surut Erikoistuminen on jo kauan ollut maatalouden muotisana. Tehokkuudella on hintansa. vottukin tilakoon kasvavan , jotta viljelijäperhe helpommin yltäisi muiden ammattiryhmien tulotasoon ja toimeentuloon. Tai oikeammin sen taustalla oleva tehokkuus, jota nykyaika pitää itsestäänselvyytenä . Hevoset tekivät raskaat työt, sillä koneita ei ollut. Erikoistumiseen on monta syytä. Suuressa mittakaavassa tarvitaan yksikköä kohti vä299. Ne ajat ovat tietenkin kaukana takana eivätkä varmasti enää palaa. ja suuren työn jälkeen kudottiin kangasta ja teetettiin vaatteet. Maataloudessa on toiVarsinkin perunanviljelyssä on peläny erikoistumisen ongelmia: tauteja, tuholaisia ja maan ravinnetasapainon järkkymistä. Töitä tekevät enää vain isäntä ja emäntä, koneet korvaavat hevosen. Vielä sotien jälkeen tyypillinen suomalainen maatila tuotti monipuolisesti , oli ruista , Etelä-Suomessa vehnääkin, oli ohraa, kauraa , hernettä, pellavaa ja heinää sekä rehuksi että siemeneksi. Työntekijöitä oli enemmän kuin nyt. OLOSUHTEET OVAT JOKA SUHTEESSA MUUTTUNEET Tehtaat ovat suurentuneet, pienet lähikaupat ja syrjäseutujen puodit häipyneet. Maatila oli vuosisatoja omillaan toimeentuleva pieni yhteisö, joka ei hankkinut ulkopuolelta muuta kuin suolaa ja sokeria
Eräät etsivät uuden tuotannonalan , jota toiset eivät tunne ja jossa markkinointi on varmaa. Porsastuotantokaan ei jaksotu niin selvästi, että kasvattaja ehtisi välillä lomailla. Traktori vain on se yleiskone, vetojuhta, joka on jokaisella, eräillä kaksi ja kolmekin. Tavallista on myös, että ei kovin tarkoin paneuduta kasviin tai kotieläimeen, jonka osuus tilan koko tuotannossa on pieni. Maataloudessa ei ole menty yhtä pitkälle , mutta yhden tuotantosuunnan harjoittaminen on yksinkertaistanut töitä ja vaatii vain yhdenlaiset koneet ja laitteet. Puutarha-alalla meillä on hyvinkin harvinaisen tuotantosuunnan valinneita tiloja. Näin · on pakkokin tehdä desinfioinnin takia . Varsinkin kasvintuotanto liittyy vuodenaikojen kiertoon , jolloin saattaa jäädä luppoaikaa. Kuminanviljelijöitä on kourallinen , koko maan purjontarpeen tyydyttää yksi kartano jne. Huono satotulos johtaa taloudellisiin vaikeuksiin, hyvä saauaa johtaa markkinointivaikeuksiin. On pitäydyttävä pienissä pinta-aloissa, kasvusto taantuu, tihenee liian nopeasti. mesimarjaa on jalostettu ja sen viljelytekniikkaa koetertu kehittää . Viljelijän onneksi puna-apilan siemenvi ljely on käytännöllisesti katsoen kokonaan kylvösiemenlain alaista , joten vilsuo MEN LUONTO 78/79 38. Sitävastoin eräiden luonnonmarjojen lannoituskokeet ovat olleet lupaavia. Perunanviljely tarvitsee aivan toisenlaiset koneet, varastot ja säiliöt kuin viljanviljely. vsk.. ENEMMÄN HALVEMMALLA Erikoistumisen hyötynä on ennen kaikkea yksikkökustannusten pieneneminen ja vastaavasti toi. RISKIT KASVAVAT Erikoistumisella on haittansa, ennenkaikkea riskin kasvu. tuote olisi tuotava ulkoa. Kasvintuoranto on säiden armoilla . Uutta tietoa tulee jatkuvasti , uudet taudit ja tuholaiset yllättävät, koneet kehittyvät jne. Siinä sitä on kierrettä hallittavaksi . Teollisuudessa erikoistuminen on johtanut sarjatyöhön. Sokerijuurikkaalla ei ole jälkimmäistä ongelmaa; sen viljely on sopimustuotantoa. Vähän viljeltyjen erikoiskasvien viljely antaa mahdollisuuden vain muutamille , mutta heitä tarvitaan, sillä muuten ao. VÄHÄN MUTTA VÄLTTÄMÄTÖNTÄ Erikoistumisen perimmäinen mo300 Erikoistuminen asettaa suuret vaatimukset viljelijän ammauitaidolle. Tulokset eivät ole vastanneet odotuksia. Mutta lehmät on lypsettävä kahdesti päivässä ja vasikat syntyvät vuoden eri aikoina. Korvasieniäkin on koetettu viljellä , toistaiseksi onnistumatta. . Koneet ja tilat maksavat paljon , eikä keskikokoinen maatila pysty niitä hankkimaan kahta erilaista tuotantosuuntaa varten. Esimerkkinä olkoon puna-apilan siementuotanto, joka meillä on kolmena viime vuotena täydellisesti epäonnistunut , sato on ollut nolla kiloa. Kuluttajallahan pitää olla kaiken aikaa kaikkea saatavilla, se on ajan henki . tiivi on tuoton lisäys. Suomessa on tutkittu mahdollisuuksia tuottaa tiettyjä luonnontuotteita runsaammin viljelemällä. Sitä on mahdotonta ottaa etukäteen täysin huomioon, sillä biologiseen tuotantoon vaikuttaa luonnon säännöllinen epäsäännöllisyys. Sitä jää myös lihasikojen kasvatuksessa, jos pidetään katko sen jälkeen kun edelliset siat on lähetetty teurastamoon . Esim . Maamme herkkusienenviljelijät saa laskea yhden käden sormilla , eikä sinapinviljelijöitäkään ole monta. VOI JÄÄDÄ LUPPOAIKAAKIN Erikoistuminen helpottaa usein lomajärjestelyjä. Tämäntapaiset mahdollisuudet lisäisivät syrjäistenkin tilojen sivuansioita tosin ehkä liian myöhään , sillä monet kylät ovat JO aut101tuneet. Koneet taas vioittavat mukuloita herkästi ja taudit pääsevät helposti leviämään . Huomattava on sekin hyöty, että on helpompi hallita yhden tuotantosuunnan tekniikka kuin useamman. hemmän tyota ja pienemmät investoinnit. vottavasu tuoton suureneminen . Esimerkiksi perunankorjuu , joka ennen tehtiin käsin , tapahtuu nyt erikoistuneilla tiloilla koneellisesti
SOPIMUSVILJELY Markkinointivarmuus on kaikessa tuotannossa keskeinen seikka, mutta erikoistuneelle tilalle se on elinehto. Ne vaarantavat koko tuotannon jatkuvuuden. Eräs tällainen merkki on mm. Lievät ravmnetasapamon häiriöt ovatkin yleisiä, SUOMEN LUONTO 7-8/79 38. kiinankaali hyväksyttiin erittäin nopeasti. Kotimainen tuotanto käy päinsä vain loppukesällä ja syksyllä kun yöt pimenevät . D 301. Erikoistuminen jatkuu varmasti lähitulevaisuudessakin, vaikka havaittavissa on tiettyä varovaisuutta siirtymisessä kovin pitkälle. Täydellinen jatkuva toimitusvarmuus on nyt vain maidolla . Tuottajan varmin turva on sopimus markkinoivan liikkeen kanssa . Myös kotieläintuotannossa tautiriski on melkoinen , joskin valppaudella vältettävissä . Se on samoina vuosina menestynyt odotettua paremmin, vaikka sen kasvuaika on melko pitkä. öljykasvit ja sokerijuurikastuotantomme on jo sataprosenttisesti sopimustuotantoa ja Koko maan purjontarpeen tyydyttää yksi kartano. Tuotantosuunnan vaihtaminen ei ole tuuliviirin pyörähdys, sillä jokainen tuotantosuunta vaatii perusteellista ammattitietoa sekä suuret investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakennuksiin. Sehän oli alun perin tuontitavaraa, mutta nyt sitä kasvatetaan meilläkin. Kysymys on ekologisen tasapainon järkkymisestä. halu yhdistää porsastuotanto ja lihasikatuotanto . Syynä voi olla myös ravinteiden , ehkä hivenaineidenkin puutos tai maan fysikaalisen rakenteen huononeminen. Ol1_ykasv1en vtl1elyalaa lisätään määrätietoisesti etenkin valkuaisrehuomavaraisuuden l1sääm1seksi . Sen viljely avomaalla on alkukesällä vaikeaa, jopa mahdotonta, koska se on tyypillinen lyhyen päivän kasvi. Kasvintuotannon erikoistuminen voi helposti johtaa myös liian yksipuoliseen tuotantoon , jolloin esiintyy helposti vaarallisia kasvitauteja ja tuholaisia (mm. Jos porsailla ei ole menekkiä , ne kasvatetaan lihaksi. Päinvastaisena esimerkkinä olkoon kevätrypsi . Mm. vsk. perunallakin on osuus huomattava. Maanviljelijöiden etujärjestö MTK on tässä taistellut paljonkin ja onnistunutkin. Viime vuosina kevätrypsi on antanut hyvät sadot. siementuotantotuen. koska eräiden kasvien viljely on melko voimaperäistä. Kun erikoistumista suunnitellaan , sen edut painavat tavallisesti enemmän , mutta se vaatii tarkkaa harkintaa ja suunnitelmaa. Kau.1.1-iisti ku_kkiva_ rypsipelto tuottaa aikanaan kasviöljyä ihmiselle ja valkuaisrehua karjalle. Yleensä maku muuttuu hitaasti, mutta poikkeuksiakin on; esim. Markkinointiongelmia saattaa aiheuttaa myös kuluttajan makutottumuksen muutos . Hyvän sadon sattuessa se joutuu tosi koetukselle. perunasyöpä, möhöjuuri , ankeroiset). Melko hyvin se on pelannut kaikillakin laajassa mitassa tuotettavilla tuotteilla , ja viljelijä on yleensä päässyt satovuoden aikana tuotteistaan eroon. Erityisesti perunantuotannossa on pelätty näitä erikoistumishaittoja , mutta niistä voi olla suurta haittaa muussakin tuotannossa. jelijä on saanut ns . Onhan koettu , että saman kasvin viljely useita vuosia peräkkäin samalla paikalla alentaa satotasoa
Tärkein näistä on MCPA, jota myytiin viime vuonna noin 1 000 tonnia tehoaineeksi laskettuna. Tämä suuntaus on poistanut markkinoilta "vanhoja tuttuja" yleismyrkkyjä, kuten DDT:n, parationin ja metyylielohopean ja on vähentänyt esim. Näiden käyttömäärät ovat olleet muutamia kymmeniä kiloja vuodessa ORGAANISET FOSFORIVALMISTEET Sen jälkeen kun nestemäisten parationivalmisteiden myynti lopetettiin kaksi vuotta sitten, on dimetoaatti ollut tärkein orgaanisiin fosforiyhdisteisiin kuuluva hyönteismyrkky. FENOKSIHERBISIDIT Syksyllä 1979 torjunta-ainerekisterissä olivat seuraavat fenoksiyhdisteet: MCPA , mekoproppi, 2,4-D, 2,4,5-T ja diklorproppi. vs k.. KLOORA TUT HIILIVEDYT Tärkein klooratuista hiilivedyistä on lindaani, joka on sallittu metsäpuiden taimien käsittelyyn, kuorellisen puutavaran suojaamiseen sekä peltoja puutarhakasvien siementen ja juuriston käsittelyyn. Erikoistapauksissa sitä saadaan lisäksi myydä ja käyttää kasvinsuojelulaitoksen luvalla metsien joukkotuhojen uhatessa. Torjuntakemikaaleista käytetään usein vierasperäistä nimitystä käyttökohteen mukaisesti: insektisidi = hyönteismyrkky, fungisidi = sienimyrkky, herbisidi = kasvimyrkky, akarisidi = punkkimyrkky, nematosidi = ankeroismyrkky, pestisidi = tuholaismyrkky, biosidi = "elämänmyrkky" jne. Kehitys kulkee kohti aineita, jotka tekevät vain sen mitä niiltä toivotaankin ja vain siellä, minne ne on tarkoitettu. Arvostelua herättänyt vesakoiden lentokoneruiskutus on vähentynyt. Endriinin käyttö on kokonaan kielletty vuoden 1979 alusta lähtien. Fenoksiherbisidejä käytetään myös puuvartisten kasvien hävittämiseen metsänuudistusaloilta, tienvarsilta ja muilta viljelemättömiltä paikoilta. Endosulfaanin käyttö on ollut vähäistä. Endriinin kulutus on vähentynyt niin , ettei sitä 1978 myyty enää lainkaan . Huomattava osa ristikukkaiskasvien siemenistä käsitellään lindaanilla ja kaalien juuriston käsittely sillä on melko yleistä. Dimetoaatista ei myöskään ole tiedossa tutsuoMEN LUONTO 7-8/79 38. Vuoden 1980 alusta lähtien ei 2,4,5-T:tä enää maassamme käytetä. 2,4,5-T:n käyttö on vähentynyt jyrkästi ja tilalle ovat tulleet vesakontorjunnassa MCPA sekä glyfo302 saatti. Toinen tärkeä kloorattu hiilivety on endosulfaani, jonka käyttö on sallittu mansikoilla sadonkorjuun jälkeen sekä taimitarhoissa herukoiden ja mansikoiden emotaimien käsittelyyn sadonkorjuun jälkeen . Endriiniä saivat viime vuosina käyttää vain ammattimaiset puutarhaja taimistoviljelijät sekä metsätaimitarhat. Tällä määrällä on voitu käsitellä yli 60 % maamme leipävilja-alasta. epäilyttävän maineen saaneen 2,4,5-T:n käyttöä. Muita kloorattuja hiilivetyjä ovat metoksikloori, joka on nykyisin ainoa hyönteismyrkky, jota voidaan vähäisen mehiläismyrkyllisyytensä vuoksi käyttää kukkivien kasvustojen käsittelyyn , paradiklooribentseeni (vaatekoin torjuntaa) sekä kehrääjäpunkkien torjunta-aineet dikofoli, fensoni, klorobentsilaatti ja tiokinoksi. Oheinen Maatalouden tutkimuskeskuksen tutkijoiden kokoama katsaus esittelee aineryhmittäin maataloutemme tärkeimmät toriuntakemikaalit, niiden käyttökohteet, käyttömäärät ja ympäristön kannalta merkittävät ominaisuudet. Suomessa on tutkittu viljelymaan lindaanipitoisuutta ja sellaisilla alueilla, joilla on viljelty lindaanilla käsiteltyjä kasveja, pitoisuudet ovat vastanneet yhden vuoden käyttömäärää . Vuonna 1978 käytettiin arviolta miltei 50 tonnia MCPA :a ja lähes 10 tonnia 2,4,5-T:tä vesakoiden hävittämiseen. Lupa myönnetään kutakin käyttökertaa varten erikseen. Katri Tiittanen ja Jorma Rautapå'å" Torjunta-aineiden käyttö Suomessa Torjunta-aineiden käyttö yleistyy, mutta itse aineet erikoistuvat. Mekaanisin keinoin vesakoita hävitettiin noin 343 000:lta hehtaarilta. Vuonna 1978 lentokoneruiskutuksia tehtiin vam 16 000:lla hehtaarilla. Lindaanista ei ole tiedossa sellaisia tutkimustuloksia, joiden perusteella sen käyttöä pitäisi nykyisestä rajoittaa. Pitkäaikaisesta käytöstä huolimatta ei edes karjasuojien kärpäsissä ole todettu vastustuskyvystä ongelmia. Sitä käytetään yleensä kaikkien viljelykasvien tuhohyönteisten torjuntaan ja lisäksi se on tärkein kärpästen torjunta-aine karjasuojissa. Tämä sinänsä oikea kehitys tuo väistämättä markkinoille aineita, joista käyttökokemukset ovat vähäisiä ja joiden turvallinen käyttö edellyttää erityistä huolellisuutta
Jonkin verran käy tetää n elohopeaoksidin ja sinkkioksidin seosra sekä fen yy!imerkuriasecaarria lehti puiden rungon ja oksien haavojen hoitoon. Lehtivihannesten maanpäällisiä osia ei näillä aineilla saa käsitellä . O rgaanisten fosfo ri yhdisteiden käytön suurimpana haittana o n ollut m yrk yllisyys m ehiläisille. KARBAMAATIT Bisditiokarbamaatit manebi, zinebi ja mankorsebi o n hyväksytty perunan ja tom aatin sekä m etsäpuiden taimien tautien torjuntaan . " kaalimacojen" torjunnassa on suuntaus käynyt pehmeämpiin ja helposti hajaantuviin kemikaaleihin . Hyönteistuhojen , esim . Kasvikarbolineumien käyttö on melko yleistä ja esimerkiksi vuo nna 1978 m yym n näitä aineita 4 7 to nnia. kimustuloksia, joiden vuoksi sen käyttöä tulisi nykyisestää n rajoittaa. Valtaosa meillä käytetyistä corjunca-aineista käytetään rikkaruohojen torjuntaan . Manebia saadaan käyttää m yös vihannesja juurikasvien siementen peittaamiseen . Dimetoaatin rinnalle on kohonnut fenitrotioni, joka m yös tehoaa useimpiin tuhohyö nteisiin hyvin . Pitkäaikainen peitatun siemenen käyttö on eräillä tutkituilla alueilla aiheuttanut m aa n elohopeapitoisuuden ko hoamisen . Asuntoja varastotuholaisten to rjuntaan käy tetää n yleisesti foksiimia, brom ofossia, denklorfossia, malationia ja diklorvossia. Aineita käy tetää n aikaisin keväällä ennen silmuj en puhkeamista. Bisditiokarbamaateissa o n todettu epäpuhtautena eryleenitioureaa 303. Metyylielohopeaa tai muita orgaanisia elohopeayhdisteitä ei ole löydetty sellaisistakaan maista, joissa on vuosikymmenien ajan kylvetty peitattua siemenviljee. Elohopeapeittausaineiden kulutus on meillä vain noin 4 tonnia tehoaineeksi laskettuna, mutta tällä m äärällä on voitu peitata yli 300 000 heh taarille kylvetty siem envilja. vsk. SUOMEN LUONTO 7-8179 38 . Kukkivien öljykasvikasvustojen ruiskuttaminen o n aiheuttanut m ehiläishoi raj ille m enetyksiä. ELO HO PEA PEITT AUSAI NEET Elohopeayhdisteiden tärkein käyttökohde on vilj an ja sokeri juurikkaan siemenen peittaus tauteja vastaa n . Mecyylielohopean käyttö loppui 1969. Elohopeayhdisteitä ei ole voitu täysin korvata muilla valmisteilla, joskin käytössä on elohopeattom iakin peittausaineita . Siksi nykyisin ei kukkivia kasvustoja saakaan käsitellä orgaanisilla fosfo ri yhd isteillä KASVIKARBO LINEUMIT H yö nteisten ja punkkien ralvimu nien hävittäminen om enapuista ja m arjapensaista on m ahdollista kasvikarbolineumeil/a, jotka ovat mineraaliölj yn ja kivihiilitervan sekoituksia
Eräissä tutkimuksissa on saatu viitteitä ditiokarbamaattien mahdollisista muistakin haitoista. Parakvam ja dikvatti 9 27 160 Rikkakasvien hävittäminen juurikasvija vihannesviljelyksiltä. Korisee_ja vihanneskasvien tautien toqummen. AMITROLI Amitroli eli aminotriacsoli on hyväksytty käytettäväksi juolavehnän torjumaan kasvavasta kaurasta. Benomyylin vaikutustapa perustuu DNA-synteesin häiritsemiseen , mutta tiettävästi ei kuitenkaan ole koe-eläimillä osoitettu, että benomyyli olisi aiheuttanut perintötekijöissä muutoksia. 1 637 1448 158 Tämä taulukko sisältää 92 % maatalo uteen käytettävien torjuma -aineiden (tehoaineiden) määrästä . Mahdollista on, että nämä aineet tullaan korvaamaan jonkin ajan kuluttua toisilla. Suuret määrät ovat koe-eläimille syötettynä aiheuttaneet kasvaimia, ja saattaa olla mahdollista että jotkut bidsitiokarbamaatit osoittautuvat teratogeenisiksi. SUOMEN LUONTO 7-8179 38 . (ETU), joka on eräissä kokeissa Taulukko 1. vsk.. Karbamaatteihin kuuluu myös benomyyli, tärkeä kasvitautien torjuma-aine. Kvintotseeni 8 1 585 Talvltuhosienien torjuminen pelloilla ja taimitarhoissa. Karbamaatit ovat tätä nykyä varsin laaja torjuma-aineryhmä; eräät rikkakasvihävitteetkin ovat karbamaatteja. j 12 21 758 Lantun , rehukaa in ja rypsin s1ementen käsittely. Eräiden torjunta-aineiden hajoaminen maan mikrobien toimesta. Maleiinihydratsidi 6 633 Juolavehnän torjunta. se tunkeutuu kasvin solukkoon ja kulkeutuu kasvin muihinkin osiin . Ureayhdisteet 9 545 Rikkakasvien hävittäminen vihannesja ~erunaviljelyksiltä. Jäämiä ei aineesta aiheudu kauraan , sillä kaura ei kestä liian suuria amitrolimääriä eikä liian myöhäistä ruiskutusajankohtaa. TCA 158 4 503 Rikkaheinien hävittäminen . Torjunta-aineiden käyttö Suomessa 1978 koe-eläimille suurina annoksina syötettynä aiheuttanut kasvaimia kilpirauhaseen. Yht. Amitrolin vaikutus perustunee siihen , että se estää kilpirauhasen peroksidaasiencsyymin toiminnan eikä kilpirauhanen kykene käyttämään epäorgaanista jodia hormonin muodostamiseen. 304 Valmiste Kä yttömäärä Käsitelty Käyttötarkoitus tehoaineala ha tonneina Fenoksiherbisidit 1 129 768 384 Rikkakasvien hävittäminen Klooratut hiilivedyt viljapelloista. Orgaaniset fosfori 62 142 300 Tuholaisten hävittäminen pelloilvalmisteet ta ja huutarho1sta Kasvikarbolineumit 47 996 Tuho aisten talvehtimisasteiden hävittäminen omenapuista ja marElohopeapeittausaineet 4 33 1 000 Vhensa1sca. 1 jan siemenen käsittely. Benomyyli on hyväksytty käytettäväksi viljan peittaukseen, omenan , marjakasvien, vihanneskasvien, kurkun ja tomaatin tautien torjumaan, perunan ja sipulin peittaukseen jne. Klormekvattikloridi 39 25 255 Viljojen lakoucumisen estäminen . Suuria määriä koe-eläimille syötettynä amitrolin on todettu aiheuttaneen struumaa ja eräissä tapauksissa on ha24 viikkoa 24 viikkoa 13 kuukautta 14 kuukautta 14 kuukautta 24 kuukautta 16 kuukautta 48 kuukautta 212 kuukautta X 814 kuukautta X 615 kuukautta X 624 kuukautta X 648 kuukautta vainu reversiibeleitä kasvaimia kilpirauhasessa. Torjunta-aine Mikrobien aiheuttama hajoaminen Pysyvyys maassa nopeaa kohtalaista hidasta 2, 4-D X Maleiinihydratsidi X Amitroli X Dalaponi X TCA X MCPA X Pentakloorifenoli X 2, 4, 5-T X Pyracsoni X Linuroni Atratsiini Simatsiini Monuroni Noin 5 % kaurasta ruiskutetaan vuosittain amitrolilla. UREA YHDISTEET Diuronia, linuronia ja metoksuronia käytetään rikkakasvien hävittämiseen vihannesja perunaviljelyksiltä. Amitroli 50 28 238 Juolave nän torjunta kaurassa. EPTC on hyväksytty rikkakasvien hävittämiseen perunaja pensaspapuviljelmillä, fenmedifaami sokerijuurikkaan rikkaruohojen torjuntaan Ja klorprofaami sipuliviljelmien rikkakasvien torjuntaan. Dinosebi 18 12 312 Rikkakasvien hävittäminen viljaja palkokasviviljelyksiltä. Karbamaatit Herbisidit 39 43 044 Rikkakasvien hävittäminen juurikasvija vihannesviljelyksiltä. Amitroli on merkittävä torjuma-aine: tällä hetkellä se on ainoa juolavehnän hävite, jota voidaan käyttää kasvavassa kaurassa. Taulukko 2. Fungisidit 47 40 445 Perunaruton torjuminen. Benomyyli on jonkin verran systeeminen, ts. ETU hajoaa nopeasti, mutta sitä on löydetty vähäisiä määriä myös käsitellyistä kasveista
DINOSEBI Dinosebi on hyväksytty rikkakasvien hävittämiseen palkokasviviljelmiltä. Kaikista maista löytyi kvintotseenia, suurin pitoisuus oli 27 mg / kg eräässä metsäpuutaimistossa. SUOMEN LUONTO 7-8179 J8. MALEIINIHYDRATSIDI Juolavehnä on eräs tärkeimmistä rikkakasveista, ja niinpä sen hävittämiseen on käytettävissä useita aineita. D 305. TCA:n käyttömäärä on hehraaria kohden varsin Suuri , joten 158 tonnilla on voitu käsitellä vain 4 500 hehtaaria . Vuonna 1978 myytiin klormekvattikloridia 39 tonnia ja se riitti noin 25 000 hehtaarin "käsittelyyn . Klormekvattikloridin käyttö on viime vuosina jonkin verran vähentynyt. Pysyvyydellä ei tarkoiteta puoliintumisaikaa vaan aikaa, Jonka kuluttua ainetta vielä löytyy maasta . Käyttö on viime vuosina vähentynyt: 1970-luvun alussa myytiin kvintotseenia noin 163 5 tonnia tehoaineeksi laskettuna, viime vuonna vain 8 tonnia . PARAKV ATTI JA DIKV A TT! Molemmat aineet on hyväksytty käytettäväksi rikkakasvien hävittämiseen vihannesja juurikasviviljelyksiltä. on pitkään käytetty tätä ainetta. Jäämävaaraa ei maan kvintotseenipitoisuus kuitenkaan aiheuttane , sillä kasveista löytyi vain erittäin vähäisiä kvintotseenimääriä. Torjunta-aine Pysyvyys DDT 430 vuotta Lindaani 310 " Monuroni ½4 " TCA ½1 " Simatsiini 50-3 50 vuorokautta DNOC 80-100 " Paracioni 3090 " MCPA 7120 " 2,4 D 1530 " Allyylialkoholi 48 " KVINTOTSEENI ELI PCNB K vintotseeniii käytetään talvituhosienien torjuntaan syksyllä viljoissa sekä metsäpuiden taimitarhoissa. Se vahvistaa kortta ja estää liiallisen pituuskasvun . TCA Trikloorietikkahappo on vanha rikkakasvien torjunta-aine , tunnettu jo 50-luvulta. vsk. Suomessa on tutkittu maan kvinEräiden rorjunca-aineiden huuhtoucumisen ja kulkeutumisen mahdollisuutotseenipitoisuutta alueilla, joilla Torjunta-aine Huuhcoucuminen ja kulkeutuminen maassa otettava huomioon Hyönteismyrkyt Aldriini Klorfenvinfossi DDT Dieldriini Dimetoaatci Endriini Lindaani Parationi Fosfamidoni Rikkakasvihävicceet Atratsiini Kloroksuroni Klorciamidi Dikamba X Diklobeniili Diuroni !PC Linuroni Maleiin ihydratsidi Monuroni Pikloraami X Promecryyni Simatsiini 2,3,5 -TBA X KLORMEKVATTIKLORIDI Klormekvatrikloridi on hyväksytty vilj~jen lakoutumisen estämiseen sekä koristekasvien kasvun säätelyyn. Vuosittain m yyty ainemäärä on melko pieni, noin 9 tonnia , mutta sillä on voitu käsitellä melko suuri ala , yli 27 000 hehtaaria . Esimerkiksi 1974 sitä myytiin tehoaineeksi laskettuna yli 100 tonnia ja tuolla määrällä käsiteltiin noin 74 000 hehtaaria. Maleiinihydratsidi hajoaa maassa pieneliöstön vaikutuksesta nopeasti: pysyvyys on 2-4 viikkoa. Maleiinih ydratsidi on näistä yksi. Molemmat aineet ovat mehiläisille myrkyllisiä. Sitä käytetään juolavehnän ja muiden rikkakasvien hävittämiseen sadonkorjuun jälkeen . Eräiden torjunta-aineiden prsyvyys maassa. vähäistä erittäin vähäistä X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X Liian suuret käyttömåärät ja väärä ruiskutushetki voivat aiheuttaa klormevattikloridijäämiä viljasatoon. Taulukko 3. Kaikisca käsitellyistä pelloistakin löytyi kvintotseenia , mutta enimmilläänkin oli alueella käytetystä aineesta jäljellä vähemmän kuin puolet. Vuonna 1978 myytiin ainetta noin 18 tonnia, ja tällä määrällä voitiin käsitellä yli 12 000 hehtaaria . Kvintotseeni on melko pysyvä , Tanskassa sen puoliintumisajaksi maassa on laskettu 400 päivää. Käyttömäärä on kuitenkin ollut vähäinen , noin 6 tonnia tehoaineeksi laskettuna . Aine on vaarallinen mehiläisille sekä muille pölyttäville hyönteisille
On todettu , että yli 4 5-vuotiaista viljelijöistä peräti 70 % sairastaa jotakin pitkäaikaista sairautta. 8 % . Tärkein viljakasvi oli ruis ja sen leikkuu oli tarkkaa puuhaa. Yhtään tähkäpäätä ei saanut jäädä peltoon . Vähäinen maito varattiin lapsille, jotka eivät kuitenkaan saaneet sitä tarpeeksi , vaan kärsivät kalsiuminpuutteesta ja olivat riisitautisia . SA VUPIRTISSÄ P ÄREV ALON LOISTEESSA Päre palaa pihdissä. Koko sadonkorjuu ja -käsittely vaati paljon työtä. Vaikka aluksi hevoset ja myöhemmin koneet ovat korvanneet ihmistyötä, työmäärä ei ole kovinkaan paljon laskenut. Kaskimailla se antoi hyvän sadon ja säilyi pilaantumatta varastossa yli talven. Lämmitetyssä riihessä kuivuneet jyvät hakattiin varstoilla irti tähkistä. Kaukana niityillä tai kaskimailla oltaessa otettiin vähän evästä mukaan ja illalla kotona syötiin ennen iltaaskareita tukevasti . Suurimpia työkyvyttömyyden aiheuttajia ovat tällä hetkellä tusuoMEN LUONTO 7-8179 J8. Raskas ruumiillinen työ sekä työn sidonnaisuus ja jaksottaisuus ovat olleet ongelmia. Raskas työ ja lähes jatkuva raskaus tai imetys kuluttivat heidän kalkkivarascojaan. Pari vuotta sitten tilanne oli sikäli huono, että viljelijöitä joutui ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle enemmän kuin pääsi vanhuuseläkkeel le . Anemiaan antoi vastaiskua suurista keittopadoista ruokaan liukeneva pieni rautamäärä . PUMPPU REIST AA SELKÄÄ KOLOTTAA Nykyisen maanviljelijäväestön keski-ikä (54 v .) on huomattavasti suurempi kuin koko työssäkäyvän väestön (37 v.) . Naiset ovat aina raataneet mukana raskaissa maataloustöissä. Tekniikka ja yhteiskunnan murrokset ovat tuoneet alalle uusia ongelmia. Joku kertoo tarinaa hukasta tai mesikämmenestä. neen , naumneen tai peruno1neen. vsk.. Tuntuupa aika kodikkaalta. Niittäjä oli jatkuvasti kumartuneena, joten selkä rasittui. Kuitenkin entisajan maanviljelijän ajalta ennenkuin isä lampun osti olo oli jatkuvaa huolta toimeentulosta. 16 % työkyvyttömyyseläkkeellä, työväestöstä n. . Palan painikkeeksi kaljaa tai vedellä jatkettua piimää. Vilja leikattiin sirpillä ja työasento oli hankala. Työ oli hikistä , nokista ja raskasta. Elettiin melko täydellisessä omavaraistaloudessa, joten kaikki tarve-esineet tehtiin kotona iltapuhteina. Usein on kyse työperäisestä sairaudesta. Raskas raadanta on kuluttanut viljelijöitä niin , että koko ammattikunnasta on tällä hetkellä n . Reumatismi kolotti helposti jäseniä. " Kautta aikojen on maanviljelijä joutunut työssään taistelemaan karuja luonnonolosuhteita vastaan . Työ rasitti taatusti selkää ja niveliä , vaikka kirves olisi ollut kuinka terävä tahansa. Pärepihdissä palava päre ja tulisijassa palava tuli olivat illalla ainoat valonlähteet, joiden ääressä tehtiin puhdetöitä. Hyvä kun pysyi kerppuruokinnalla hengissä . Huonompiosaiset joutuivat nukku• maan seinänvieruspenkillä tai lattialla paksujen peitteiden alla. SAVUPIRTIN RUOKALISTA oli melko yksitoikkoinen , mutta nykymitoillakin mitattuna perusrakenteeltaan hyvä. Harmaapartaiset ukot veistelevät rekiä. Sidotut lyhteet kuljetettiin riiheen kuivumaan. . Syötiin kuitenkin kokojyväleipää. Hampaat oli uhrattava jo nuorena lasten hyväksi. Päivän tärkein ateria syöti in aamulla viiden , kuuden maissa. Se ei ollut mikään aamupala , vaan tuhti ateria puuroineen , leipineen, suolakaloi. Peltoviljely oli pääasiassa kaski306 viljelyä. Yhden viljelijän on hoidettava yhä suurempi karjamäärä tai viljeltävä lisää hehtaareja saadakseen toimeentulonsa. Nykyvaatimusten mukaan melko olemattomassa valaistuksessa tehty työ rasitti silmiä. Vuosittain kaadettiin alkeellisin menetelmin kaskettavalta alueelta kaikki puut. Ei puhettakaan, että lehmä heruisi maitoa talvella. Jo ennen kuin ravitsemustieteestä savupineissä tiedettiin mitaan , käytäntö muovasi oikeat ruokailutottumukset. Siksipä leivän kunnioitus oli suuri. Suuresta sisäänlämpiävästä uunista huolimatta lattia oli aina talvella kylmä ja veroinen. Maaseutua uhkaa vakavasti ukkoutuminen. Mustassa, lähes kivikovaksi kuivatussa ruisleivässä oli tarpeellisia hivenaineita, mikäli niitä siihen oli karusta maaperästä siunaantunut. Ilpo Mattila Viljelijän työn karu todellisuus "Pane leipään puolet petäjäistä ... Naiset kutovat kangasta taikka hämmentelevät rautapadassa porisevaa hirvikeittoa ... Maitoa oli saatavissa vain kesällä. Keripukki ei uhannut, onhan nauris erittäin C-vitam iinip1to1sta. Lisärasittajana oli ehkä vielä lämmityksestä jäänyt kirvelevä savu. Uutispuuron saanti oli vuoden tärkeimpiä juhlallisuuksia, saatiinhan palkka kovasta aherruksesta . Ikääntynyt viljelijäväestö potee runsaasti erilaisia sairauksia. Savupirtit olivat matalia , koska siten lämmitettävä tila saatiin pieneksi. Suurin puute oli valkuaisaineista ja kalsiumista. Parhaat nukkumapaikat olivatkin uuninpankolla taikka uunin vieressä . Ennen kuin Pommerin sodasta tulleet sotilaat olivat kaivaneet repuistaan tuliaisensa, perunan, syötiin naurista
Uhreina ovat ensisijaisesti nuoret innokkaat viljelijät sekä vanhat ikääntyneet konkarit. Työnteon opettamisessa ei roki ole mitään pahaa, päinvasroin , mutta haitta oli siinä, että työt olivat usein liian raskaita. vsk. Sairauden tai tapaturman iskiessä on vaikea saada ammattitairoista sijaisapua kaikista lomittajajärjestelmistä huolimatta. Lehmät on kuitenkin hoidetrava joka päivä. Kylvö ja muokkaus on tehtävä mahdollisimman nopeasti, heti kun pellolle päästään . Viljelijän työ oli ja on yhä raskasta. RASKASTA TYÖTÄ KEHDOSTA HAUT AAN Mistä sitten johtuu selkäsairauksien määrä' Nykyinen iäkäs viljelijäpolvi on Joutunut jo nuoruudessaan raskaaseen ruumiilliseen työhön . Moni kasvuiässä oleva nuori rasitti selkäänsä liiaksi ja sai elinikäisen vamman. Aikuisenakaan olo ei paljon helpottunut. Lasten työpanos käytettiin heti hyväksi , kun he jotain pystyivät tekemään. Aiemmin vetovoimana käytetyt hevoset korvattiin osin traktoreilla jo 50-luvulla. Edellä mainitut sairaudet kattavat n. Suurin ongelma on rasittava lannoiteja siemensäk307. että joka kahdeksannella tilalla sattuu vuosittain tapaturma. Kone korvaa hevosen vetäjänä, mutta harvoin miehen nostajana ja kantajana. Ja sitä raivattiin , sillä usko maatalouden tulevaisuuteen oli luja. Suurena epäkohtana viljelijäväestö pitää sitä , että he joutuvat tekemään työtä myös sairaana. Alueellisesti sydänja verisuonitauteja esiintyy eniten Itäja Pohjois-Suomessa. ENTÄPÄ NYKYTILANNP Raskain yhtäjaksoinen työhuippu on keväällä kylvötyöt. Toivottavasti Pohjois-Karjala-projekti saa aikaan pysyväismuuroksen parempaan . Uutta peltoa oli raivattava. Ainoastaan kaivoksilla ja metsätöissä tapaturmatiheys on suurempi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että selkä on niin kulunut, ettei raskaista töistä tule mitään. Elämä "maaseudun idyllissä" ei aina ole kovin idyllistä, kun viljelijäväestö ukkoutuu, potee pitkäaikaisia työpetäisiä sairauksia ilman t01voakaan sa1taslomasta, Joutuu useasti tapaturman uhriksi eikä nuorikaan isäntä löydä emäntää aittapolulleen. 80 % työkyvyttömyystapauksista. Lähes yhtä suurena sairausryhmänä ovat sydänja verisuonitaudit. Tasaisilla keski-ikäisillä määrä on pienemp1. Tapaturmia maanviljelijälle sattuu melko tiheään. Paljon puhuttu maatalouden koneellistuminen tuli vasta 1960ja 1970-luvuilla. Lasketaan , SUOMEN LUONTO 7~8/79 J8 . kija liikuntaelinten sairaudet. Pellonja kivenraivaukset kuten myös muut maataloustyöt tehtiin pientilavaltaisessa maataloudessa paaasiassa hartiapankkivoimin
Kaikki eivät saa vielä edes 14 vrk vuosilomaa . Jatkuva kiire edistää tapaturmavaaraa. Rakennusten toiminnallinen suunnittelu ei vastaa nykyajan tarpeita . Navettatyöt ovat kuitenkin viljelijöitä eniten rasittavia. Kaikista varotoimenpiteistä ja tiukentuneista turvamääräyksistä huolimatta maataloudessa kuolee vuosittain noin 60 henkeä , joista 40 uaktorionnettomuuksissa . Uusien ihmistyötä säästävien heinänkorjuumenetelmien käyttöönotto parin viime vuoden aikana on lisännyt huomattavasti homepölykeuhkotapausten määrää . Isäntä tai etenkin emäntä tekee nämä joka päivä muiden töiden lomassa. Heinä korjataan liian kosteana ja ladossa se homehtuu . Koneiden käyttö keventää työtä , mutta tuo mukanaan ongelmia. D Ilpo Mattila on Maacalouskeskusten Liiton koneagronomi, jonka toimialaan kuuluu m yös m aatalouden työsuojelu: riistii hiin on saanut kokemusta aikaisemmassakin ryössiiiin työsuojeluhallituksessa Tampereella. Vanhoissa rakennuksissa työolot ovat puutteellisia. Käyttöohjeita noudatetaan eikä niihin suhtauduta vähätellen. Jo nykyinen nuori viljelijäpolvi kokee maatilan yritykseksi, josta molemmilla, sekä isännällä että emännällä on vastuu ja päätösvalta . Esimerkkinä voidaan mainita, että kylvettäessä 15 ha joutuu isäntä muutaman päivän kuluessa nostelemaan yli 40 000 kg, kaiken muun rasittavan kylvötyön lomassa. SUOMEN LUONTO 7-8179 38 . Navetat ovat pieniä ja vanhoja , työtä helpottavien koneiden ja apulaitteiden käyttö on vähäistä . Koneiden meluun ja tärinään joudutaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota , jotta työperäisiltä sa1rauksil ta vältytään . Kahden lehmän välissä oltaessa on tapaturmanvaara ilmeinen. Onhan nuorella vi ljelijällä alan ammattikoulutus ja hän tiedostaa paremmin kuin isäukko, että ohjeet on tarkoitettu noudatettaviksi, niin käyttäjän kuin kasvi nkin parhaaks1. Säkkien nostelu haittatekijöineen kuluttaa nuoren viljelijän selkää. Sateisen kesän jälkeen ja sellaisiahan Suomen kesät usein ovat sairastumistodennäköisyys lisääntyy. Viljelijä joutuu antamaan myyjälle lehmät käsirahaksi. HOMEPÖLYKEUHKOSAIRAUS uhkaa nuorta karjanhoitajaa. Rasittavuus on samaa luokkaa kuin 400 m:n juoksijalla kilpailuissa maalisuoralla. vsk.. Iäkkään ihmisen on vaikea väistää nopeasti lehmän potkut tai puskua , jotka ovat karjataloustöissä yleisimmät tapaturmanaiheuttajat . Lypsykone on jo tosin lähes joka tilalla, lukuunottamatta joitakin pieniä 1-2 lehmän karjoja. Hajonnut homepöly joutuu karjanhoitajan keuhkoihin hänen käsitellessään heiniä talvella. Peltoviljelyssä työhuiput tulevat entistä suuremmiksi. KASVINSUOJELUAINEIDEN käytössä ei satu paljon onnettomuuksia , yl lättävää kyllä . Suurilla tiloilla keventävien apulaitteiden käyttö tuleekin taloudellisesti kannattavaksi. NUORIA ISÄNTIÄ vaivaa entistä enemmän emännän puute . kien nostelu. Rehuja joudutaan kantamaan pitkiä matkoja. Nuoren viljelijän yllä vaanivat m yös ammatin tuomat vaarat . Vakavissa tapauksissa on seurauksena täydellinen työkyvyttöm yys. Perinteisillä tilakohtaisilla menetelmillä on vaikutusta työtottumuksiin . Emännän ääni pääsee vaikuttamaan myös rahankäyttöön ja hän voi hankkia työtään helpottavia apulaitteita. Tapaturmanvaara kasvaa , kun koneita käytetään ilman suojalaitteita ja vastoin käyttöohjeita. Ehkäpä äidin esimerkki ei innosta jäämään emännäksi . Etenkin työn jatkuva sidonnaisuus alentaa viihtyvyyttä. Työasento on lypsettäessä huono, kun joudutaan kyykistymään lehmien viereen. Varastotilat ovat pieniä ja ahtaita. Entistä enemmän ihmistyötä joudutaan korvaamaan koneella. Joka kahdeksas talo on ilman aitanpolulla astelevaa emäntää . Alle 3 5vuotiaiden viljelijöiden osuus on tällä hetkellä alle 10 % . Monia epäkohtia voitaisiin poistaa halvalla ja helposti , mikäli niiden tarkasteluun saataisiin jostakin ulkopuolelta pieni vinkki . Maaseudun nuoret na1maikäiset tytötovat lähteneet muihin ammatteihin helpomman ja leveämmän leivän perään. Työturvallisuudesta vastaavat viranomaiset ovatkin pyrkineet löytämään keinoja onnettomuuslukujen pienentämiseksi. Syynä lienee myrkyllisten aineiden vähäinen käyttö . Ammatti periytyy isältä pojalle , liian usein myös työmenetelmät ja tavat , sekä hyvät että huonot. Lannanluonti ja säilörehun käsittely ovat raskaimpia työvaiheita. On hoidettava lapset, koti ja karja sekä ehdittävä vielä peltotöihinkin siinä sivussa. Tilat suurenevat, eläinmäärät tilaa kohden lisääntyvät , mutta viljelijän sidonnaisuus ja työmäärä eivät paljonkaan vähene . Seurauksena on allerginen keuhkosairaus, joka pakottaa luopumaan karjanpidosta. NÄIN TEKI JO V AARIVAINAA Tilallaan jatkuvasti samoissa ympyröissä työtä tekevän viljelijän valtaa helposti tilasokeus . On han toki saatavissa erilaisia lannanpoistolaitteita ja rehunirroittimia, mutta taloudellisesti niiden käyttö ei ole kannattavaa. MAATALOUSVÄESTÖ VÄHENEE ONGELMAT MONIPUOLISTUVAT Maanviljelijäväestö vähenee Jatkuvasti, mutta sen on tulevaisuudessakin huolehdittava maamme maataloustuotannosta . Kapeat kulkureitit , liukkaus, kaiteettomat portaat sekä huono valaistus lisäävät tapaturma-alttiutta ja vähentävät viihtyvyyttä. Kuitenkin lomaja sijaisapujärjestelmää tulee voimakkaasti kehittää, jotta maatalous tarjoaisi tasavertaisen vaihtoehdon muille ammatei lle. Pyrkimyksenä on entistä enemmän käyttäjälle mahdollisimman vaarattomien torjunta-ainei.-ien käyttö. Epätasainen nostoalusta, huono nostoasento sekä 50 kg painava liukas muovinen lannoitesäkki tekevät säkkien käsittelyn raskaaksi. Alan 308 peruskoulutuksen on saanut vam 12 % viljelijöistä , ja hekin ovat pääasiassa nuorta polvea
KASKEAMINEN Kaskeaminen on yleismaailmallinen poltroviljelyn muoto , jolla metsämaa muutettiin viljaa tuottavaksi. Kaskeaminen oli niin laajamittaista aina tälle vuosisadalle asti Suomenniemellä, että Oulunjärven eteläpuoleisella alueella tuskin lienee montakaan kaskeamiselle soveltuvaa paikkaa, jota ei olisi ainakin kerran kaskettu. Samoin voi saloseudulla synkässä kuusimetsässä tarpova kulkija hämmästyä kohdatessaan sammaloituneen kivikasan, joka osoittautuu entisaikojen kaskeajan aikaansaannokseksi. Vuokatti. Arkeologiset esinelöydöt, jotka viittasivat maanviljelyksen harjoittamiseen , puuttuvat nuoremmalta kivikaudelta ja ovat vielä pronssikaudelta (1300 1500 e. Ei tiedetä , missä ja milloin ensimmäiset viljelykset raivattiin. Vielä 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua tummat havumetsät peittivät lähes täydellisesti Etelä-Suomen. Kuusi oli vallitsevana puulajina metsissä ja männiköitä esiintyi vain kuivemmilla kankailla ja kallioilla. Tämä tapahtui kaatamalla pienemmät havupuut ja pyältämällä suuremmat puut pystyyn , jonka jälkeen odotetmn, kunnes alalle noussut leh309. Yksinäinen maanviljelycila rannattomalca näyttävän metsämeren keskellä. Mutta jo roomalaisella raurakaudella (0 400 j.Kr.) lienevät kaskitulet roihunneet varsin yleisenä Suomenlahden rannikolta Hämeeseen saakka sekä myös Satakunnassa. vsk. Muutamat siitepölyanalyysiin perustuvat paleoekologiset tutkimukset osoittavat kuitenkin, että pronssikaudella olisi jo paikoin Lounais-Suomessa ja EteläHämeessä harjoitettu vähäistä viljan viljelyä. Pysyvä asutus syntyi hitaasti useiden sarojen vuosien aikana kiertelevien metsästäjien omaksuessa maanviljelyskulttuurin Suomenlahden eteläpuolelta tulleilta siirtolaisilta. Koska tällaisia metsiä varsinkin asutuksen alkuaikoina oli luontaisesti vähän, täytyi alkuperäinen havupuuvaltainen metsä muuttaa ensin lehtimetsäksi. Metsästäjät eivät luonnossa liikkuessaan jättäneet laajaan metsäluontoon pysyviä muutoksia, vaikka ilmeisesti aiheuttivatkin metsäpaloja joko vahingossa ja ehkä myös käyttivät tulta metsästäessään metsäpeuraa . Kr.) varsin harvalukuisia. malta kivikaudelta lähtien. Nämä metsät eivät olleet asumattomia , sillä metsästysja kalastuskulrruuria harjoittavat ihmiset ovat samonneet Suomenniemellä ama vanhemsuOMEN LUONTO 7~8/79 38 . Pertti Huttunen Muinais-Suomen luonto VII Perinteinen maatalous maiseman muokkaajana Vankan eteläsuomalaisen maanviljelysmaiseman äärellä on vaikea kuvitella ja ymmärtää, miten paljon se on vaatinut työtä lähes 2000 vuoden aikana. Kuitenkin eränkäynti säilyi tärkeänä osana suomalaisen maanviljelijän toimeentulossa aina keskiajalle asti . Kaskiviljely Suomessa ei perustunut yhteen, aina samalla tavalla toistuvaan tekniikkaan, vaan käytössä oli useita erilaisia kaskiviljelymenetelmiä riippuen kaskettavan alan kasvillisuudesta ja viljeltävästä kasvilajisra. Tavallisesti kaski raivattiin koivua ja leppää kasvavaan lehtimetsään. MAANVILJEL YSKULTTUURI Suomen maanviljelyshisrorian alku on vielä varsin hämärä. Lehtipuiden osuus varsinaisella metsämaalla oli vähäinen rajomuen metsäpalojen Ja myrskytuhojen raivaamille aloille sekä järvien ja jokien varsille
Siten peltoviljely kytkey tyy tiukasti karjatalouteen . tim etsä oli tarpeeksi suurta kaadettavaksi. Mänty sen sijaa n paremmin kuloja kestävänä ja alunperin karummilla m ailla kasvavana pystyi aluksi lisäämään elintilaansa kaskeamisen ansiosta. Uudisasukkaat käy ttivät poikkeavaa kaskivilj elym enetelm ää, huuhtavilj elyä . Poltettuu n kaskeen kylvettiin alkuaikoina ohraa ja m yö hem pinä vuosisatoi na m yös ruista. Mutta kun kaskeamista harjoite ttiin vuosisatoja samoilla alueilla , m yös m äntym etsät vähenivät. vsk.. Lehmät laitumella ahvenanmaalaisella lehconiityllä. Karjan pääluvun taas määräsi käytettävissä oleva talvi rehu . Huuhtakaskeaminen oli yleistä uudisasutuksessa 1700ja 1800-luvuilla , mutta mahdollisesti se oli yleisesti käytetty m enetelmä jo esihistoriallisena aikana. Myös kaikki järvikortteikot , puro nvarsinotkot ja sarasuot käytettiin tarkoin hyväksi. Kaskiviljelijä etsi aina kaskilleen ravinteisimmat maat ja siten sai kuusi väistyä. Ennen kaatoa havupuu t pyällettiin ja annettiin kasken kuivua pystyssä muutam a vuosi. PELTOVILJELY Peltoje n raivaus alkee llisilla työvälineillä ei ollu t helppoa , ja ilmeisesti siihen siirryttiinkin vasta kun kaskimaiden tuotto alkoi vähetä ja kun kaskimaita ei enää ollut riittävästi . Ruishalme entisen laidunmaan ensimmäisenä viljana. Tarvittava niittyala oli 1700luvulla 2-3 kertainen peltoalaan verrattuna ja niiuypinta-alojen lisää miseksi suori tettiin vaihtelevalla m enestyksellä runsaasti järvensuoMEN LUONTO 7-8/79 J8. Koska kaskesta voitiin ottaa vain muutam a sato , jo nka jälkeen se jätettiin uudelleen m etsi ttym ään , kaskiviljely muutti nopeasti asutuksen läheiset m etsät lehtipuuvaltaisiksi. Erona tavalliseen kaskeen oli, että huuhtaviljelyssä kaski kaadettiin havumetsään , usein aikaisemmin kaskeam attom aan luonnonmetsään. Asutuksen tihentyessä kaskikierto lyheni ja sadot pienenivät aiheuttaen siirty mistä peltoviljelyyn sekä uusien alueiden asuttamista. Mikkelin mlk. Ensimmäiset pello t raivattiin varmaa n talojen väliuömää n läheisyyteen , ja niissä viljeltiin voimakasta lannoitusta vaativia vi ljelykasveja mm . Sykönvaara , Kiihtelysvaara. hamppua ja kaalia. Peltoviljelyy n siirtymistä hidasti ennen kaikkea lannan puute, sillä tuottaaksee n jatkuvasti pellot , toisin kuin kasket , vaativat lannoituksen . Karj aa pyrit tiin ki n pitäm ää n m ahdollisimm an paljon, jotta lantaa saataisiin pelloille. pyältää ja kaataa kaski a val miiksi usean vuoden tarpeeseen ennen alueelle muuttoa . Ilmeisesti m yös nauris o n kuu lunu t suo m alaiseen ruokavalioon jo esihistoriallisena aikana . Kaskeen kylvettiin aina ruis, joka huuhdassa oli hyvin tuottoisa ja jota nimitettiin korp irukiiksi, vääntörukiiksi tai savokkaaksi. Huuhtam enetelm ä sopi hyvin uudisraivaajalle , joka erästel yn yhteyd essä voi ennakkoon 310 Tyypillistä pohjoiskarjalaista vaara-asutusmaisemaa. Sen jälkeen puut kaad ettiin ja ne saivat kuivua pari vuotta ennen polttaa ja viljelyä. Koska pellot olivat liian arvokkaita heinän kasvattamiseen , täytyi talvirehu kerätä luonnonniityil tä ja kaskialoilta
Ekstensiivistä se olikin maankäytön suhteen . Kaskiviljely ja metsälaidunnus päättyivät niin äskettäin, että niidenkin merkit näkyvät yhä maisemassa. vsk. Mutta sarojen suhteen se ei paljon jäänyt jälkeen viime vuosisadallakaan peltojen tuotosta . Luonnonkulot tihenivät välillä kaskipaloiksi ja osa kaskimaista jäi pysyvästi pelloiksi. Pohjanmaan metsiä kulutti tervanpol110, Itä-Suomen metsiä kaskeaminen (Laitakarin 1964 muk.). EH = Etelä-Häme; PK = Pohjois-Karjala (Hu11unen). Usein kuitenkaan talvirehu ei riittänyt, vaan karjalle täytyi syöttää hätäravincona kevättalvella havuja ja kanervia sekä paastaa karja mahdollisimman aikaisin keväällä laitumelle. Suomen kaskeamisalueet v. 1850. 2000e Kr 1000 ,oo 10001Kr ''°° 1800 Neljässä vuosituhannessa on koskematon metsämaisema muullunut viljelysten elävöittämäksi nykymaisemaksi. KASKISADOT Kaskiviljely voi tuntua leikkuupuimuriajan ihmisestä alkeelliselta ja ekstensiiviseltä viljelyltä. Muutokset on aiheuttanut ihminen pysyvällä maanvi)jelykulttuunllaan. Missään ei ollut puhtaita kuusimetsiä , jotka ovat nykyään niin yleisiä kaikkialla Etelä-Suomessa . 38 . Kylien ympäristössä oli lähes puuttomia, katajaa kasvavia karjan kaluamia ahoja , vähän kauempana rehoittivat tiheät harmaaleppäpensaikot entisi llä kaskialoilla. Itä-Suomessa kukoisti tuolloin voimakas kaskikulttuuri (Heikinheimon mukaan) . 311. Siinä tarvittiin määrätyn kiertoajan puitteissa ama uutta kaskettavaa alaa. Vasta etäämpänä kylästä oli nähtävissä koivikoita ja männiköitä, mutta use in nekin olivat voimakkaasti laidunnettuja. Karjan yhdessä metsälaiduntaminen kaskeamisen kanssa muutti eteläsuomalaisen maiseman täysin tuntemattomaksi tämän päivän ihmiselle . SUOMEN LUONTO 7-817. Suomen metsien tila v. KUUSI MANT Y KOIVU KATAJA _____ me1s~ia1duntam1n,a(, __ paauyy kaskeaminen paanyy _ kask1kterl0 15-25v kaskrk1erto 40-5011 kask1k1er10 60-70v raivaus -----metsastys kaukokasket VALTAPUUSTO kuus1 ,manty koivu, leppa koivu manty kuusi AO PK 1950 EH 1930 1920 1880 1850 1700 1700 1400 1500 800 Siitepölystö ja liejulustokalenteri au11avat hahmo11amaan Suomen metsäkuvan muutoksia menneinä aikoina. 1850 § > 30% EEE >60% laskuja . 1850. Lisäravintona karjalle käytettiin yleisesti lehtikerppuja. Koska useimmat metsät lähinnä rämeitä ja kallioita lukuunottamatta olivat kaskeamiskelpoisia, kartta antaa käsityksen myös metsien tilasta. A.0. Vaakaviivoitetuilla alueilla oli 30-60 % metsistä kaskialaa, pystyviivoitecuilla yli 60 % . Mustilla alueilla (1) oli yleisesti puutetta kajkenlaisesta puusta; ruudutetuilla alueilla (2) esiintyi puutetta sekä rakennusettä polttopuusta; vaakaviivoitetuilla (3) puuta riitti vain omaan käyttöön; pystyviivoitetuilla (4) olivat nuoret riukumetsät yleisiä; vaikeilla alueilla (5) vallitsivat kypsät metsäasteet
Kaskista saatiin tavallisesti 1215 kertainen sato kylvöön verrattuna , mikä oli suunnilleen sam a tai hiukan pienempi kuin vastaavan ai kakauden peltojen tuottokyky. Tällöin m yös kaskisadot alko ivat pienentyä eivätkä olleet enää kannattavia. SUO MEN LUONTO 7-8/79 J8. P. P. Huuunen . Fennici 1 >: 17724 . Täm ä aiheutti määräyksiä tammen su ojelemiseksi. Huipussaan rervanvienri o li vuonna 1863, jolloin vietiin yli 230 000 tynnyriä. Näitä valituksia m etsänpuu tteesta ei pidä tulkita osoituksiksi, että Suomi o lisi o llut metsätön m aa , vaan aika ajoi n esiintyväksi p uu tteeksi m äärätyn laa tuisesta ja suuruisesta puutavarasta . Suomesta vietiin 1600luvun lopussa jo yli 45 000 tynnyriä rervaa vuodessa ja määrä nousi 1 700luvulla jo 100 000 tynnyriin vuodessa . Mutta m yös tahallinen m etsäpalojen sytyttely oli yleistä laidunmaiden parantamiseksi. Vaikka m etsäpalot kuulunevatkin tärkeänä osana pohjoisessa havumetsävyöhykkeessä metsäkasvillisuuden luo nnolliseen kiertoon ja kaikki suurem m at m etsäkuviot ovat palaneet enemmän tai vä hemmän täydellisesti vähintään parinsadan vuoden välein, niin kaskikaudella m etsäpalojen esiintymisti heys m oninkerraistui huo limattoman tulenkäsittel yn johdosta. Helsinki . S . Ann . D K IRJ t\LLI SUUr r A Heikinhei mo, .. Metsäluontomme kuvaa historiallisena aikana kas keamisen ohell a muuttivat tuntuvasti m yös usein toistuvat m etsäpalot ja tervanpoltto. Asutuksen tihentyessä kiertoaika sam o ill a kaskialoill a lyheni "normaalista" 4050 vuod esta 1520 vuoreen, jollo in metsä ei enää ehtin yt riukuastetta suuremmaksi eikä m aa n ravinnetilanne päässyt palautumaan ennalleen . & T olo nen , K . Kaadettua kaskea, paloa ja viljaa kasvavaa haim erta o lisi siinä o llut 20 vuotta, niitettävää ahoa 12 vuo nna ja laidunmaa na o lisi se o llut 68 vuorta" Kaskiviljelyä on voitu harjoittaa siis joillakin alueilla yli 1000 vuorta , mikä ei o le voinut olla vaikuttam atta maape rän ravinte1s11n . Tuntuu kui te nkin siltä , että nykyaika inen m etsän ho ito ja reknistyvä yhteiskunta lyö nopeasti laudalta van han maatalouskulttuurin m etsäluonno n muuttaja na auraamalla , lan no ittam all a ja ojittam alla. Toisaa lta m aa nviljelyskulttuuri ja peltoviljely rehevöittivät kylien lähe isyydessä olevia järviä ja lampia: pelloilta 312 tuli lannoitravia vesiä, mutta ennen kaikkea niitä rehevöitti kuitukasvien, pellavan ja h ampun lio tus. Mutta sisäm aassa puun arvo huo nojen kulku yhteyksien vuoksi nousi hitaasti ja vielä 1900luvun alussa Uudellamaallakin paikoin poltettiin kaskea puhumattakaa n Pohjois-Karjalan ja Kainuun salomaisra. Tervaa poltettiin m änty halo ista miiluissa ja yhteen tervarynn yrilliseen tarvittiin no in 40 runkoa 5060 vuod e n ikäistä m änt yä . joka ryöniiiin selvirriiii m enneirren aikojen olosuhreira. Komea hongikko , jota nyt ihaillen katsomme, voikin o lla synty n yt use id en kaskien kautta alunperin varsin rehevään kuusikkoon. 191 ) : Kaskil'iljcl\·kscn va1"kuw s Suom en m crsiin . . Pcrrri Hurruncn un Karjalan rurkimuslairoksen rurk1ja. , \ l)i8: P:,lcoccolop_v of annu:dlr laminau:d scd imcnrs in Lake Ahvcnincn. Maatalous ia m :w r.1 /ousv.?°csci"; Suom essa perin n:iiscn m aa talouden loppuk:wddla / -20-luvulta ltl"/ 0-lu vullc. 776 !:i. Fennica l(M : l-~18. METSÄNPUUTE Kaskeaminen , m ersälaidunraminen ja tervanpoltto aihe uttivat metsien m ää rän ja laadu n vä henemisen Ja muu ttumisen siinä m äärin , että varsinkin virkamiehet ja kirjanopp ineet herättelivät pelkoa m etsän loppumisesta JO 1600luvulta lähtien. //// . S . An a Fo rt'st . Vaikka kaskeaminen vähensi muualla Suomessa kuusiko iden osuutta m etsissä , tervanpo ltto lienee lisänn yt niiden osuutta Pohjanm aalla. 8 1. Huuunen . \ <)77: Human influcncc ,·n the hisrorr o f L;1kc Lovoi:irvi. Vuorela, T .. Joe nsuun ko rkea koulun juhl akirja "Viehkoia ri ereen tielle'' : 137143. vsk.. Finskt Must.-um 1 1 J7) : l 40 . Ensiksi tuli p uutetta JO 1500-luvulla tammilankuista. Täm ä huippum ää rä vastasi lähes 10 000 hehtaarin metsäalan käyttöä . Huuhtakasket o livat kuitenkin selvästi peltoja tuottoisampia ja sato niissä oli usein yli 20-kertainen eivätkä 30-40 kerraiser sadot o lleet harvinaisuuksia. Fin fa nd. fin 1.ind. J l)7 ) : Suvm :il:,inen kansankulrcuuri. Fenn ica 4(2): 1264 . Kaskivilj elysrä luopumiseen vaikutti myös m etsän arvon nousu muina tuotte ina kuin pelkkänä kaskiviljana. Esimerkiksi Etelä-Hämeessä SIJairseva Lam min Lovojärvi muuttui runsaan hampun ja pellavan liotuksen johdosta jo 1000luvulla pohjakerroksiltaan pysyvästi hapettomaksi. Heikinheimo (1915) ku vaa vakuuttavasti kaskeamisen vai ku tuksia yhteen metsikköön sadan vu oden aikana: " Käytettäessä 25vuorisra kiertoa o lisi sam a ala tullut poltetuksi vä hintää n 4 kertaa, kynneryksi ainakin 12 kertaa ja haratuksi 12 kertaa , jos joka kerta olisi kolme vilj aa eli kaikkiaa n 12 viljasatoa otettu . J .. ltJ 7'J: lusroliciut ;1vain ym p:i"risrfin h1:Horia:rn . & Mer iläi nt·n . Kaskiviljely muuttui ryösrövilj elyksi. Hi!:itoria llisia Tutkimuksia 96: 145<) _ T o lon t: n . Myöhemmin esiintyi rannikkoseuduilla puutetta mastopuista. M . 1000-vuotise n maanviljelyshistoriansa aikana Suo m en metsäluonto on koke nut sellaisen käsittelyn, että on vaikea määritellä, millaisia o livat alkuperäiset eteläsuomalaiset m etsätyyp it. Vuorela , 1 .. Ac1a Bot. ] tJ75 : Pollen .111:tlysis as a m cans of rn,cin,R scu 1011cm hiswn· in S \\'I Finland. Mersäpuulle tuli ensin arvoa Suomen rannikkoseuduill a jolloin hakattiin vähäiset rammimersät ja etsittiin suuret mastopuut laivanrakennusrarpeiksi. 1 1 r7~1: Va nha ma:ualout c·mmc. Mutta 1700sekä 1800luvuilla joissaki n Etelä-Suom en pitäjissä o li ajo ittaista puutetta rakennushirsistä ja jopa polttopu1sta. Sen sijaan pitkään jatk unut maanviljelyskul ttuuri on syn nyttä nyt uusia kasviyhdyskuntia ja kulttuurimaisemia, jo ita tulisi vaalia ja hoitaa esi-isiemme työn muistom erkkeinä. TERVANPOLTTO Tervanpoltto anro i huo m attavan lisätulon 1600luvulra lähtien Pohj anmaalla ja tervatalouden viime vai h eessa myös Kainuussa. luonnon muuroksia ja maanhiyriin hisroriaa jiirvenpohjien ja soiden kerrosrumisra. Kaskeaminen lisäsi eroosiota ja sitä tietä muutti m yös vesistöjämme entistä ruskeaverisem miksi ja happam emmiksi. A . Soin inen . Laajat metsäpalot synn ymvät puhtaita rasaikäisiä männiköitä erny1sest1 kui ville hiekkamaille
Kangasniemi 1976. KASKIKUL TTUURI Itä-Suomi oli uuden ajan alkuun asti vailla kiinteää asutusta; vain Mikkelin Juvan Säämingin alueel la oli hedelmällistä maaperää seuraileva suppea as utusja viljelykeskittymä . Avosilmäinen tarkastelija saattaa nähdä menneitten aikakausien vaikutukset elävänä todellisuutena vielä tämän hetken maisemassa. 1800-luvulle tultaessa huom attava osa itäisestä Suomesta oli kaskettu sen näkö iseksi, että matkakuvaajat luonnehtivat sitä paremminkin pensaikkojen ja kiviste n ahojen kuin m etsien maaksi. Lounaisen Suomen maanviljelylle o li leimallista se , että melko pian tietyt alueet vakiintuivat pelromaiks1. Vanhaa kaskikulctuurin maisemaa : koivumecsää, pikku laidunnii11yjä ja pelcosarkoja. Kirjoittaja työskentelee nykyisin Museovirastossa kansatieteen toimistossa. Myös Laatokan luoteisrannalla oli asutuskeskittymiä . Aidat ovat lähiluonnon 1uoce11a. Syrjäkylien kulttuurimaiseman oleellinen tekijä se on yhä tänään. Karuissa takamaissa kyllä säilyi koskematonta saloa ja järeää metsää. Vastaavasti pelropinta-ala o li varsin p1en1. Idästä, V enäjältä, saapuneiden kulttuurivaikutusten m yö tä Karjalassa ja Savossa kehitt yi viimeistää n 1500-luvulla voimakas kaskiviljelytalous, joka alkoi vallata laajoja metsäalueita ja muutti perusteellisesti maan koko itäpuoliskon ja keskiosan metsämaiseman . Voimaperäisesti kaskerrujen seutujen puusrokuvasra puuttui lähes tyystin eräs niillä aiemmin vallinnut puulaji : kuusi. Kerrotaan, että eräi llä seuduilla pärepuutkin oli haettava peninkulmien paasta kun kaikki lähimaat olivat vain viljelyksessä olevaa kaskea , laidunahoa tai entiselle kaskimaalle noussutta nuorta lehtipuusroa. Suomen asukasluku lienee tuolloin ollut alle 50 000 henkeä. Maan koko väkiluku oli 1600-luvun alkupuolella vain SUOMEN LUONTO 7H/79 HL v,k. Tämän maisemahistoriallisen katsauksen pohjana ovat kirjoittajan artikkelit "Suomalaisen kulttuurimaiseman vaiheita" (Kotiseutu 3-4/ 1979) ja "Det finska landskapets utveckling" (Landskap, 60 årg. Se keskittyi Ahvenanmaal le, VarsinaisSuomeen ja Satakuntaan sekä sieltä työntyvänä kiilana KantaHämeeseen . Kovimmin kasketuilla , laidunnetuilla ja kulutetuilla mailla leppä , jonka mausta ei laiduntava karja pitänyt , osoittautui parhaaksi puulajien välisessä kilpailussa. 313. nr. Eteläja länsisuomalaisella alueella se vaan ei saavuttanut sellaista laajuutra ja yksino maisuutta eikä se liioin jatkunut niin myöhään kuin Suomen itäpuoliskolla. Savolaisia ja karjalaisia kyliä reunasivat lehrokasket , jotka aina muutaman vuosikymmenen päästä poltettiin uudestaan; nämä lähimaat joutuivat koivun tai harmaalepän tai peräti haavan valtaan . Vielä 1200-luvun alussa viljelyyn pohjautuvaa asutusta ja siihen liittyvää pelromaisemaa o li vain pienessä osassa Suomea. K0benhavn 1979). Ei tule suinkaan kuvitella kaskeamista vain itäsuomalaiseksi maanviljelysmuodo ksi ; sitä harjoitettiin kaikkialla maassamme . Itä-Suom e n kaskikauden huippuvaihe osui l 700-lukuun ja 1800-luvun alk.rnn. Vielä senkin jälkee n , kun koko m aa alkoi kuulua kiinteän asutuksen piiriin , asutus oli hyvin harvaa . 5. Ihmisen vaikutus ulottui kuitenkin varsin laajalle alueelle kaskiviljel yn ja tervanpolron sekä kaskista riistä ytyvien metsäpalojen takia . Irrallisia asutussaarekkeita oli Etelä-Päijänteen seudulla ja Etelä-Savossa. Tämän vuoksi kyliä jotka itsessään o livat puuttomia on saartanut tiheiden lepikoiden lämpimänharmaa vyöhyke. Martti Linkola Kulttuuri• maisemamme muuttuvat ilmeet Maisema on pitkän historiallisen tapahtumaketjun tulos. Metsäkasket eli huuhdat, jotka raivattiin synkkään havusaloon kauaksikin asumapaikasta, jätettiin parin sad o nkorjuun jälkeen oman onnensa noJaan . 400 000-4 50 000 henkeä
Karj anhoitoon liittyviä vanhoja kulttuurim aisema n tyyppejä ovat m yös ns. nuksesta maa paikoin laihtui niin kuin liian tiheästä kaskeamisestakin . Muna luonno nniinyje n perinteikäs m aisem a harmaine lato111een, niittyp mte111ee n ja saraikon vihreydestä nousevine suovanpiikkei neen o n Pohj ois-Suo m essa Ja pai koi n etelämpänäk in. Varsinkin suureen jokien partailla näm ä rantaniityt ovat vielä osittain käytössä, sensijaa n salomaiden pikku joilla ja nevo illa niiden talouskäyttö kuuluu jo historiaan . Kaikkein tuottoisimpia niittyjä syntyi lehtometsiin raivatuista maista. Mutta laidunnus loi ja säilytti muitakin maisemia: laa joja lepikoita ja kovapohja isia katajakunnaita , jotka vuorottelivat hyvä heinäisten ahojen tai kuivempien ketoien kanssa. Sama lla tavoin vaikutti lehdeksien otto karJan rehuksi. Mutta kaskimaille nousseet selvät metsätkin kelpasivat laitumiksi, syöcröhaoiksi, ja n iiden maastoa ja kasvillisuutta karja muokkasi tallauksellaan , ru okailullaan Ja lannoi tuksellaan. vähiten kivien ja kan tojen kiusaamat lämpäreet , raivattiin pysyviksi niityiksi. Itä-Suomen m äkija vaaraviljelysalueella pellot levisivät suoviljelyn m yota myös laaksoihin . PohjoisPohj anmaan ja koko Pohjois-Suom en m aatalouden perustuessa voittop uo lisesti karjanhoitoon o li kaiken m ahdo llisen rehuhei nän saanti tärkeää. luonnonniicyc. Ne ovat puolittain tulvan , puo littain ihmisen raivaustyön tulosta. Pinta-alaltaan itäsuom alaiset suopellot ovat o ll eet yleensä melko pieniä ; ne sulautu ivat osana mosaiikkimaiseen , pienm uod o issaan vaihtelevaan m aisemaan . Lehmä ja lammas , nuo kaksi maamme maisemakehityksen säätelijää , hävittivät tiettyjä kasvilajeja ja ed istivät toisten kasva mista; myös puiden alaoksistoa ne puutarhoivat ja muokkasivat pensaikkojen muotoja. Kom eimmill aa n ne ovat PohjoisSuom en suureen jo kien varsill a, missä ne leveinä ja kilom erreiä pitkinä yhtenäisinä viherkenttinä hallitsevat jok ilaa kson maisem aa. Karia, joka laidunsi suurilla metsämailla, yhreislaitumilla, kylän paimenen huostassa tai vallan vapaana , ei jättänyt isostikaan m erkkejä m aisemaan , koska sen kulkemat alueet o livat suuria. Pohjanmaa n kuuluisa lakeus syntyi 1800luvu n mittaan suurelta osin suoviljelyn ansiosta . SUOVILJELMÄT Peltoalastamme noin ko lmasosa on raivattu soille . Nämä vapaamuotoisella tavalla puistomaiseksi muovautuneet m aisemat olivat sellainen kansanom ainen ja luonno nläheinen p u1stotyyppi", jonka o lisi luullu t hyvin kelpaavan kuuluisan luonnonfilosofin Jean-Jacques Rousseaun ihannemaisem aksi. Nii ll e jätettiin raivauksen yhteydessä usein puita ja puuryhmiä (koivua, leppää, saamea) sen verran kuin ru oho nja heinänkasvun kannalta oli otollista . Viljelyksestä pois jätetyt kaskiahot muuttuivat usein laidunm aiksi, ja karja piti ne avoim ina tai ainakin sääteli niiden puustollista kehitystä yhdessä ihmisen suonttaman vesom1sen kanssa. Pitkällisestä laidun314 Etelä-Suomen harmonista viljelymaisemaa: tilan rakennukset jäsentyvät omii n metsäsaarekkeisi insa, maisemaa leimaa komea pihapuusco. Kaskiahoista hedelmäll isimmät. Perinteel lisen kaukonautinnan luomina kulttuurimaiseman kiilo ina ne ovat työ ntyneet erämaiden etä isi lle joille ja nevoi lle , joskus kymmenien kilom etrien päähän kylistä. Viljellyt nurmilaitumet ja sarkaoi itetut kylvö hei näpellot ovat uusi tulokas kulttuurimaisemiemme sarjassa; enne n hae rriin tul va niittyje n Ja iärvenluhtien heinää kaukaakin saloi lta. Alkuperäisessä muodossaan säilyneitä lehtoniittyjä o n enää vain Ahvenanmaalla; Manner-Suomen harvat lehtoniityt ja yleisemmät leppäniityt ovat ko keneet käy ttömuodon muutoksia tai peräti jääneet hyläty iksi " ioutomaiksi" . Kovaksi poljettu kamara alkoi kasvaa vain sammalta . Suoviin , pieleksiin tai latoihin koriu u paikalle säilö tyt luonnon heinät vo itiin vasta ta lvikeli llä aJaa ta lo n piiriin . Leppää ja mäntyä työntänyt hakamaa jouduttiin hylkää m ää n , ja silloin tiheä , tumma tasaikäinen kuusikko valtasi sen . 'Kasvilli suus muodosti niillä kirjavasti vaihtelevia yhdistymiä, jotka näkyvät maisem assa kukkeiden niittya ukio iden , puuja pensassaarekkeiden ja niiden välisten ruoholaikkujen m osaiikkina . Loppi. Sitä mukaan kuin o n omaksuttu uusia viljelym enetelmiä ja viljel yskasveja sekä hylätt y entisiä, on syntynyt aina uuden tyyppisiä kulttuurimaiseman osia. Perinteistä suoviljelyä on harjoitettu melkein kaikkialla m aassamme , mutta missään se ei o le ollu t niin maisemakuvaa h alli tsevaa kuin EteläPoh janmaalla. Nurmettu maan jätetyt pellot kehittyivät m yös niityiksi. Mutta sitä selvemmät olivat sen jäljet pienissä aidatuissa lähimetsissä. Tällaiset puistomaiset lehroniiryc olivat yleensä reheviä ja kasvisto! taa n runsaslaj isia . KARJANHOITO Myös karjan hoito loi omat maisemansa. Kaikki maankäytö n muutokset ovat merkinneet myös maisem an muutoksia . Suoeli kytöviljel y on maassamme peltoja kaskiviljel yä nuorempi viljelymuoto , joka alkoi yleistyä 1600-luvulta lähtien
Ruotsista 1700luvun lopulla saapunut vaikuteaal to loi maakunnallisen rakennusperinteen , joka anto i voimak3 15. Myös pello n m erki tys alkoi oleelllisesti muu tt ua, kun m aatalo ud en tuo tan to suuntautui yhä enemmän n autakarj an hoitoo n. N iiden syntymistä on ed eltä nyt aina suo n kuivatus, kyd öttäminen ja vilj anvil jely. Karkeasti yksinkertaistae n vo i sanoa, että LounaisSuo m essa vallitsiva t tiheät kasa kylät sup pealla tonttimaalla , Pohj anmaa n jokivarsia seuraili va t pitkät nauha-~--illi kylät , Itä-S uom ea hallitsi järve n.. Viljelym aisemiemme nykyää nkin tutut yle ispiirteet alkoivat hahmottua . Lapin peruko ille alkoi vanhojen kantakylien lisäksi muodostua SUOMEN LUONTO 7H/79 \8 , sk. ~ -: r~-'--"....,~"i.....:'-." _.:_a ;:'. -~~ ,._ . Sen mukana ilmesty ivät alkuaan vain vilj an viljel yy n tarkoitetuille pe llo ill e m yös heinäladot. vielä yleisesti ta llella, vaikkei sillä enää kä yd ä heinäsatoa korj aam assa. Siirtyminen kaski taloudesta peltov il jelyy n jo hti kylien hajoamiseen , kun rii ttävä m ää rä viljelyalaa o li saatava kunkin talon lähipiiristä. Pensoittu minen ja vähittäinen metsittyminen häv ittävät kuitenkin täm än käytöstä jää neen niitt ym aisem an hi taas ti mutta varmasti. Myös Etelä-Suom essa sod anjälkeinen pikaasutus laa jensi vil jelymaisemia. Siirryt tiin yleisesti heinänviljelyy n . NYKY AJAN TULO Suom en m aa taloudessa alko i 1870-luvulta lähtie n no pea te knillinen ja talou dellinen kehitys, jota ratkaisevasti ed isti sam aan aikaan tapahtunut m etsie n arvon kohoaminen . Valtaosa entisajan niityistä o n ollut ainakin m aa n eteläosissa suoviljelyn tuloksena kehkeytyneitä kytö n iittyjä. Peltoja niittym aisem at alkoiva t sulautua to isiinsa. Ilmajoki . ASU MUS MAISEMA Myös va nha asumusm aisem a o li pitkän ja hi taanla isen kehityksen tulosta. Jo luonto istalouteen kuulu va teknisesti alkeellinen m aan käy ttö on tavattom asti muo kannut m aisem aa ja suoras taa n luonu t om at m aisem ansa, jo ita voidaan erottaa m onia eri tyy p pejä. Ne kaikki ovat pitkän ja suhteellisen hitaan kehit yksen tulosta, myös kaskitalo us, vaikka sen aiheuttaman m etsäm aisem an mullistuksen mntavuutta o nkin korostettu . laa jahkoja vilj elym aisemia, kun 1920-luvul ta alkae n pantiin toim een LounaisLap in rehevien soid en laajamittaine n asu tusra ivaus. Ihminen eli m eidän m aassamme jatkuvassa ja kiinteässä vuorovaikutuksessa luonno n ja ym päristön kanssa ; tätä m aisem an ja ihmisen toiminnallista ja henkistä vuoropuhelua sävytti vä t m onenlaiset uskomukset , m yytit , va nhusten kerto mukset , sään ja vuod entulo n ennustelut , hedelm ällisyysrituaalit , luo nnon kokesijaitsivat m elko etää llä to isistaan . Perinteellisestä länsisuom alaisesta ryhmäkylästä o n n ykyää n vain aavistuksenom aisia ri ppeitä nähtävissä. 1 tä-S uom essa o li , ete nkin Eteläja Po hj oisKarj alassa , m yöskin tiheitä kyliä. Viim e istää n viime vuosisad an puo lenvälin jälkeen m aamme kyläm aisem at saavu ttiva t tietyn kom euden. :B rantojen , m äkij o nojen tai vaaran. Lapin kylät olivat yksittäisiä kyläkumpuja jo ki va rsissa p itkien asum atto mien taipaleiden toisistaan erottamma. Erityisen voimakasta m aa talouden kehitys oli vuosina 188019 10 , jollo in peltoala kasvoi vuosik ymmentä kohti 11 111 300 000 h ehtaaria. Umpi p ihatalo , joka perustuu asem akaava ratkaisuna renessanssm kaupunkiarkkitehcuuriin , e1 koskaa n kotiutunut Pohjoisja Itä-S uom een , vaikka ne liöm äisen p ihap iirin penaate om aksuttiin sielläkin . Ää rimmäise nä esimerkkinä m aa kunn allisen rakennustaiteen om aleimaisuudesta vo i tarJ o ta EteläPohjanmaan kuuluisat kaksikerroksiset punasivuiset tuparadi r. Työvälineistö o li tarkoituksenmukaisuudestaa n ja käy tännö lli syyd estää n huolimatta sen ve rran heikkoteh oinen , ettei ihmisellä kerta kaikkiaa n o llut m ahdo llisuuksia nopeaa n luonno n mullistamiseen . Suomi jakautui elinkeinoja asumusm aisemiltaan om aleimaisiin alueellisiin kulttuuripiireihin . minen henkistyneenä haltioiden ja m ennin käisten m aailmana. Maatiloille pystyttiin hankkim aa n aja nmukaisia koneita ja työvä lineitä , uusia karj arakennuksia rakennettiin ja nii ttyjä kyn ne ttiin pelloiksi. N iiden ja vil jelym aisem an välinen raja o n liuku va . Jossa kylan tai talo ryp paa n talo t Etelä-Pohjanmaan lakeuden talvea. Näihin m aisemiin ei vielä ole kehittyn yt sam aa tasapainoa ja viih ty isyyttä , mi kä leim aa perinteisiä kyliä ja vanhoja viljelym aisemia. Täm ä karjata lo utee n ja suuriin suopohj aisiin he inäm aaraivioihin perustuva asutus lisää ntyi valtavasti 1950luvulla, kun p ienent yneen m aa mme sod anj älkeistä asu tuspo litiikkaa järj estettiin luovuttamalla valtio nmaita asutustilallisille. Vaikka näkymissä oli taa tusti n ykyiseen va urauteen verrattuna vaa umattomuuden harmautta, oli niissä visuaalisesti ajatellen m aakunnallisen vaihtelun luom aa virkeyttä , jota yh te näiskulttuuri ei o llut painanut kaiken tasoittavaa n yksito ikko isuu tee n . :~ -~ :.-: ...::-r/::_~-~~~~-: ~] lakien av_ara , _hajanaine~ asutus, __ . Isojako ja etenkin sitä seurannu t uusjako hajotti tiheitä kyliä
Yhä pohjoiseen mentäessä tullaan jo Kuusamon ja metsäLapin alueelle , jonka vanhoja kylämaisemia leimaa täydellinen puuttomuus; komea maisematekijä sekin pohjolan avarien näkymien ja suurpiirteisten linj ojen maisemissa! Vaikka suomalaisessa asumusmaisemassa ovat sekoittuneet monet eri ainekset ja aikakaudet , näkymä on kokonaisuutena usein kaunis ja harmoninen , kehittynyttäkin värisilmää ja muotoaistia ilahduttava. Sama koskee myös pihapuiden suosimista raion pihapiirissä , vaikka tällä ilmiöllä on vanhempiakin juuria (muistettakoon Kalevalan " pyhät pihlaj at pihassa"). 1800-luvun mittaan punamultaus, joka oli jo 1700-luvun lopulla vauraan lounaissuomalaisen talon tunnus, levisi lounaasta ja lännestä kohti itää, muttei saavuttanut Itäja Pohjois-Suomen kaukoseutuja ennen kuin uudet tyyppitalopiirustukset ja uusien värien markkinointi viime sodan jälkeen katkaisivat koko talonpoikaisen rakennusperinteen . kaan paikallisilmeen viljeyslakeuksien maalle. sosiaalisen kontrollin yhdenmukaistava paine . huonetila-, ikkuna-, muoto-, koristeja väri ratkaisut). Pohjoisimmassa Savossa saattaa pihlaja esiintyä vielä ainoana pihapuuna , ja Kainuun maisemallisesti avarissa vaarakylissä se on yleensä ainut vanhoilla kyläkummuilla nähtävä puu . Kansanomaista kul ttuuria n kastuttaneiden kulttuurivaikutusten leviämissuunta Suomessa on ollut yleensä lounaasta koilliseen . PIHAPUUT Lounaista tietä, erityisesti pappiloiden , virkataloj en ja kartanoiden kautta , on ns. Mutta kaiken kaikkiaan on korostettava vanhan suomalaisen taloja kylänäkymän puuttomuu tta , joka vasta melko äskettäin on alkanut muuttua etelästä alkaen yhä puuvalcaisempaan suuntaan . Tätä korosti vielä kunkin rakennuksen liittyminen ympäristön välittömään ja tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Esi316 Etelä-Pohjanmaan komeaa perinteistä kyläasucusta. Yltiöpäiset yksilölliset suoritukset ja itsekeskeiset ideat ovat olleet harvinaisia, mutta toisaalta ulkopuolinen vaikure on kullakin seu dulla saanut alueellisesti JOS · kaan ei yksilöllisesti omaleimaisen sovellutuksen . Omaksumista on kuitenkin säädellyt mahdollisuuksien rajallisuus, tarkoituksenmukaisuustekij ät ja ns. Maksamaa, Kärklax 1978. Kaiken kaikkiaan syntyi vain vähän mauttomia yhdistelmiä ja luonnottomia rakennusmuotoJa. Talonmaalauskin saapui eri seuduille eri aikoina, eri cavoin ja yhdistelmin . Tämänkin seikan voi maaseutumaisemassa yhä tänään selvästi nähdä. Pietarinkauppa loi. puutarhakulttuuri kotiutunut talonpoikaisympäristöömme (niin hyötykuin koristepuutarhan osalta). vsk.. UUSIN KULTTUURIM AISEMA Yhteiskunnan teknologian , valtarakenteen, tarpeiden ja ihmismäärän muuttuessa ei m yöskään maaseutuma1sema voi jäädä muuttumattomaksi. Vaikutteet ja tyylivircaukset etenivät hitaasti, teknilliset toteuttamismahdollisuude t olivat sangen rajoitetut ja saatavilla oli vain harvoja värejä. merkiksi suosittu pihapuu vaahtera ei viihdy lainkaan KeskiSuomea pohjoisempana. Tämä oli yhteydessä Itä-Suomen vaurastumiseen , jonka mm . Autonomian ajan Suomen suuriruhtinaskunnassa kaakosta luoteeseen kulkeva vaikutus oli etenkin maan itäosissa merkittävä. Huomattakoon kuitenkin , että vähem pivaraisilla ihmisryhmillä ei lähestulkoonkaan aina ole ollut mahdoll isuutta asettua asumaan todella hyvälle asuinpaikalle , vaan kostea, liian varjoisa tai kallioinen pläntti on ollut " mökkiläisen " osana. Vanhoissa kyläja talomaisemissa voi nykyisinkin havaita eteläsuomalaisen pihapiirin puustorikkauden , keskisuomalaisten ja savolaisten kyläkenttien tietyn avoimuuden , johon kuitenkin kuuluvat pihapiirin cai kyläkuj an mahtavat , maisemaa kuin tunnuskuvina halli tsevat suuret kuuset. Välttämätön muuttuminen on kuitenkin saanut Suomessa ja osin aivan tarpeettomasti muotoja, jotka merkitsevät perinteellisten ja yleisesti hyväksyttyjen arvojen tuhoutumista. O n alettu m yöntää, että nykyisellä kehityslinjalla jatkaen suomalainen kulttuurimaisema a1autuu tilaan , jossa tuottavuusuoMEN LUONTO 7-8/79 J8. Sam oin on muistettava , että m onella seudulla ilmeinen köyhyys ja kurjuus esti todella harmonisen miljöön syntymistä . Vuosisatojen mi ttaan hahmottunu t rakennuksellinen tarkoituksenmukaisuus loi om at esteettiset lakinsa; se puristi mitat ja muodot sellaisiksi, että ne sopivat hyvin yhteen maaston Ja maiseman kanssa. Vanhojen suomalaisten maalaistalojen enimmät piirteet heijastavat yleiseurooppalaisia kulttuurityylejä , jotka olivat syntyneet kaupunkien ja kartanoiden yhteiskunnallisen yläluokan kulttuurikentässä (esim . Nämä sacavuotiaat tai vähän vanhemmatkin puut ovat kylämaisem assa " puistopuiden " ensimmäistä polvea. Myös ilmastolliset ja kasvibiologiset tekijät ovat vaikuttaneet asiaan . Korkeacasoinen kirvesmiestaito ja -perinne takasi harkitun muotoilun jatkumisen
Inhimilliset rakennelmat ovat olleet mitoiltaan kohtuullisia , viljelyalueen ja metsän välinen raja on pyöristynyt pehmeäksi ja siihen on vakiintunut kaunis pensaisto tai puusto. Voidaan tietenkin kysyä, mukautuuko esteettinen maku hyväksymään uuden maankäytön tai rakentelun aina kun se on saavuttanut tietyn iän . Viljelymaisemamme nykyisessä kehityksessä ilmenee kaksi kehityslinjaa. UUSIN ASUMUSMAISEMA Ympäristön tärkeimpiä osasia on rakennettu ympäristö. Metsittäminen, joka kohdistuu ensi sijassa pieniin , erillisiin peltokappaleisiin, muuttaa nämä maisemallisesti arvokSUOMEN LUONTO 7-8/79 38 . Kehitystä ei myöskään enää tasapainota perinteellisen paikallisyhteisön arvomaailmaan perustuva valvonta eikä liioin entisaikoina vallinnut teknillisten mahdollisuuksien niukkuus. Näin yhtenäiset peltoalat suurenevat. Etenkään maatalouden harjoittamisessa ei ole pyritty esteettisten arvojen luomiseen, vaan ne ovat syntyneet taloustoiminnan sivutuotteena. Ladot , puuja pensassaarekkeet sekä kiviryhmät katoavat peltojen keskeltä. TILA "TUOTTAA" MAISEMAA Maatalous ja siihen liittyvä asuminen ovat synnyttäneet kulttuurimaisemiemme enimmät esteettiset arvot. Valtaojat ja purot perataan suoriksi . ''Olemme sellaisia, miten asumme ... Erityisesti asuinrakennukset ja maaseutuympäristössä myös talousrakennukset merkitsevät suurinta mahdollista ulkoista vaikuttajaa. maisemiksi. Nythän jo 1950luvun korkea "törröttävä" omakotitalotyyppi alkaa näyttää lähes maisemaan sopivalta uusiin '' päälleastuttuihin'' tyyppi taloihin tai korkeakattoisiin ' ' käkikelloihin '' verrattuna. Näihin voidaan puuttua joko vapaaehtoisesti tai yhteiskunnallisen valvonnan tietä. Metsän ja pellon raja jyrkkenee. Metsä-Lapin jokivarsiniiuyä latoineen ja lapinriiroineen. vsk kaat ja biologisesti rikkaat pienet avomaisemat ja takamiden valopilkut sakean metsäisiksi umpi. Esimerkki: Vaikka tasakatto ei sinänsä riitelisi maaseudun maiseman perusmuotojen ja niiden viivaleikin kanssa, Suomessa jo esihistorialliselta rautakaudelta vallinnut harjakattoperinne on luonut maisematekijän, joka on yhtä tärkeä ja olennainen kuin maiseman luonnonvaraiset peruslinjat. Maatila tuottaa paitsi maataloustuotteita myös esteett1s1a Ja kulttuurisia arvoJa. Ainakin vanhoilla viljelysseuduilla maisemia on jo pitkään leimannut hienostunut vakiintuneisuus. Valtion ja arkkitehtitoimistojen laatimat maisemallisesti epäonrnstuneet tyyppitalopiirustukset, rakennuslain liiallinen väljyys , yhtenäisen suunnittelun riittämättömyys ja rakennustarkastuksen esteettinen leväperäisyys ovat päästäneet asumusmaiseman kehityksen suuntautumaan uusille arvaamattomille urille. Juuri vakiintuneisuuden tuntu ja vastakohtaisten elementtien pehmeä liittyminen toisiinsa näyttävät olevan eräitä kulttuurimaiseman esteettisten arvojen ilmeisimpiä kriteeno1ta . Rehutuotannon uusi tekniikka voi pakottaa rakentamaan korkeita torneja peltoja kylämaisemaan. Entisajan vähän koneellistetun työn jälki oli yleensä kaunista tai vähintäänkin työn jäljet verhoutuivat kauniiseen kasvipeitteeseen. Maamme maiseman ulkonäköä määrää hyvin paljon se , miten yksityisellä maatilalla to1m1taan. Sodankylä, Jeesiöjoki 1967. Avain asemassa on maataloustuottaja itse. Koneistettu työ , suuret yhden toiminnan alat ja uusi rakennustekniikka pakottavat kiinnittämään erityistä huomiota maiseman suojelemiseen. Mutta rakennuksen muoto, kattolinja , sen sijoitus maastoon, väri ja pintamateriaali ovat valinnanvara1s1a. Koneellistunut viljely pyrkii keskittymään suurille yhtenäisille, sataprosenrnsesn salaojitetuille peltoaukeille. den ja suurten teknisten rakennelmien vaatimusten alle hautautuu maiseman parhaita esteettisiä ja viihtyvyyttä tukevia arvoja. '' Rakennetun ympäristön viihtyisyys-, kauneus-, tyylija pieteettikysymykset eivät ole ohutta esteettistä ylärakennetta vaan todella keskeisiä kulttuurikysymyksiä. Kulttuurimaisemaa säilyttävän, mullistavan ja uutta kultuurimaisemaa luovan maatilatalouden realiteetit ovat selkeitä. Tämän tekijän kanssa ei tasakatto koskaan voi sopia yhteen. Pellon ja vesistön väliset puuja pensasvyöhykkeet häviavat. Peltoala supistuu ja vanhat puolikulttuurimaisemat, kuten niityt, ahot ja hakamaat katoavat. D 317. Toisaalla tilojen autioituminen, peltojen metsittäminen ja pelloille rakentaminen muuttavat viljelymaisemaa yhä umpinaisemmaksi. Niiden muoto , pinnoite ja usein myös paikka sen sijaan ovat valinnanvaraisia . Asutuksen ja teiden sijoittuminen peltoaukeille pilkkoo luonnonmukaisia maisemakokonaisuuksia. Rohkenen muistuttaa kuitenkin, että yhdessä maiseman peruslinjojen kanssa on sen historiallinen perinne luonut viiva, muoto-, väriJa arvokentän , johon sopeutuminen vaatii uudelta rakennukselta tai maankäyttömuodolta aina tiettyjä vähimmäisominaisuuksia. Samoin uuden asuinrakennuksen tulee täyttää tietyt toiminnalliset ja mukavuudelliset tarpeet
Vai oliko niin , että lähe i31 8 syyteen nousseet kerrostalo t betoniseinineen olivat liian suuri . Yksi kaunis aamu SUOMEN LUO TO 7-8179 38. Ja miksipä olisi jää nyt , onhan niitä kehitysalue täy nnä mitä erilaisempia ihmisen työ n jälkiä, tyhjillään ... Ennen suun niteltiin tarvittava työkalu tai muu tarvike paikan päällä, tarpeen vieressä. Muutamassa vuodessa häviää satojen vuosien etsimisen , keksimisen ja työ n jäljet. Se olisi liiaksi muistu ttanut ihmisiä om asta menneisyydestä. M uistomerkkiä menneestä ajasta ja tämän päivän maaseudun autioitumisesta ei jäänyt ihmisten ihmeteltäväksi. Pala palalta murenee suom alaisen m aaseudun om aleim aisuus, sen vuosisatojen kuluessa muotoutunut rakentamisen ta pa . Ehkäpä se oli liian lähellä ihm isiä taajam assa , johon m aaseudun asukkaat ovat vuosien kuluessa muuttaneet työn hakuun . Uuden rakentamisen m yötä katoava t m yös muut maase udun itsensä kehittäm ät om aleimaisuutensa merkit: asumisen ja elämisen tavat esineineen . vastakohta vanhalle inhimilliselle asuin ympäristölle . Lopulta hyppää hopeanväriseen peltilehmää n ja levittää kurat aitan seinää n . Ja minkä tekee m aase utu kun ei vaih toehtoja ole . Harri Leppå·nen Vielä olisi mitä säästää '\ '-0, \! ))L '1 1 ' ~J / Tätä pihapiiriä ei enää ole . Liitu raita tul ee tupaa n ja levittää paperit pöydä lle , selittää ja osoittaa , laskee ja tietys ti kehuu. Nyt sekin syntyy muualla, vieraissa käsissä ja vieraista aineista . Sen p ystyy n lahoaminen estettiin tehokkaasti puskutraktorein . Uutta tulee muualta , kaupungin suunnittelutoimistoista , erilaisilta yri ty ksi Itä jotka kauppaavat m aaseudun uutta il mettä , uutta ja kom eaa . vsk.
Kasvavat etäisyydet vähentävät ihmisten kanssakäyntiä , eristäydytään. Ei lennä enää tikka eikä luista juttu n11n helposti kuin aikaisemmin. D Yhr. Harri Leppå"nen on kocoisin Kymenlaaksosra. Niiden olisi perustuttava mahdollisimman pitkälti vanhan säi lyttämiseen . Se pysyy, muu katoaa. Maaseudun olisi saatava selkeät rakentamisen vaihtoehdot. ·. Hå"n on vapaa coimiccaja, taideopettaja ja graafikko sekä" Suomen luonnonsuojeluliicon ju/kaisucoiminnan monipuolinen avusraja. Kaikki hyvä mikä vain on mahdollista on siirrettävä vanhasta uuteen. Nyt kylät hajoavat raitin reunoilta kauas toisistaan ja näin aikoj en kuluessa hyväksi havaittu asumismuoto katoaa. Eikä niinkään rakennuskannan säilyttämiseen kuin kyläyhteisöjen rakenteen säilyttämiseen . . Vanhan säilyttäminen ei merkitse välttämättä sitä, että maaseudulla olisi asuttava huonommin kuin taajamissa. kand. 319. ei sitten olekaan muuta jäljellä kun se sama raskas työ leivän eteen. -_'::_ -_.i:~~ -, , --~ _, SUOMEN LUONTO 7-8179 38. vsk
Puhutaan teknis-kemiallisesta viljelystä ja puhutaan luonnonmukaisesta viljelystä. RAVINTOARVO Sairauksien lisääntyminen on joskus tahdottu nähd ä nykyisen vil jelyjärjestelmän ja sen aiheuttam an eli ntarvikkeide n ravitsemuksellisen vajavuude n seurauksena. Sivilisoituneen ihmiskunnan osan lisääntyneet henkiset ja aineelliset tarpeet yhdistyneenä teknisen samoinkuin luo nnontieteellisen tiedo n lisääntymiseen jo htivat sell ai siin viljelyjärj estelmiin , jotka nyt ovat vallitsevia kehi tty neissä m aissa. Toisen om aksuneet katsovat , että maatalous jatkuvissa tehostamispyrkimyksissään jättää luonnontaloudelliset näkökohdat huomioon ottam atta . Uskotaan , että kasvintuhoojat käyvät vain heikkojen ja alikuntoiste n kasvien kimp puun ja koetetaan vahvistaa kasvien luo ntaista vastustuskykyä. Samalla o n kui te nkin jätetty huom aam atta , että juuri teknis-kemiall isen viljelyjärjestelmän m aissa keski-ikä o n voimakkaasti kohonnu t , lapsikuolleisuus vähentynyt ja vajaaja virheravitsemukseen. Myöskää n synteettisiä kasvinsuojeluaineita ei käytetä , vaan kasvinsuojelu hoidetaa n viljelyteknisin ja biologisin m enetelmin. Näin ajattelevat hyväksyvät konventionaalise n , yleisesti käy tössä olevan vilj elyjärj estelmän , Jota voidaan ku tsua vaikkapa tekniskemialliseksi viljelyjärj estelmäksi. Mikä ero niillä on, onko toinen parempi kuin toinen ja miten pitkälle nämä kaksi ajatusrakennelmaa ovat samaa mieltä käytännön kysymyksistä. Ihmisen hankkiman tiedo n lisääntyessä voitiin luonno ntalouden ehdoista irtautua yhä enemmän . Maatalous sisältaa tehokkaa n säätelymekanismin : jos luo nto asetetaan liian kovalle rasitukselle , tuotanto pienenee, jolloin taas rasitus vähenee. Ku n etsitään vaihtoehtoja nykyiselle teknis-kem iall isell e vilj elylle , o n vakavasti p idettävä mielessä , että ruokaa tarvitaan jatkuvasti enemmän . Luo nteenom aista o rgaanisbiologiselle viljel ylle o n , että pidäyttäyd ytään kaikista luo nnonvastaisiksi oletetuista viljelytoimenpiteistä. Uudistumattom at varannot kulutetaa n loppuun ja m aatalouden käy ttämillä m yrkyillä vaarannetaan ympäristö n toimivuus. Kasvualustan eliöstöä pyritää n käyttäm aa n hyväksi m ahdollisimman paljon ja sen vuoksi ravi taankin m aata eikä siinä kasvavia kasveja. Kestävä , m aa n tuottokyvy n ja jatku van tuotannon edell ytykset m ahdollisimman hyvin turvaava toiminta on kummankin viljelytavan tavoitteena , mu tta te kniskemiallisessa vilj elyssä on kuitenkin ensi sijalla vilj elijän toim eentulo n ylläpi tä minen ja taloudellisuus. Kaikki viljel ytoim enpiteet, jotka eivät vaaranna tuotantoa ja taloudell isuu tta , hyväksytää n. Luonnosta voiti in ottaa vain sen verran kuin luonno ntalous salli ja koko eläm änmeno oli sopeu tettava sen asettam11n pw tte1sun . Asiaa tarkastelee dosentti Pentti Teittinen , joka työskentelee Maatalouden tutkimuskeskuksen Satakunnan koeasemalla Kokemäellä. Laad ulliset tarpeet ovat ehkä osaksi ku viteltuj a tai ainakin niistä voidaa n hyvin pi tkälle tinkiä . Päinvastaisen mieli p iteen mukaan taas m aatalouden harjoinaminen on siinä m äärin sidoksissa luonno ntalouteen , ettei se voi toimiakaan muuten kuin luonno ntalouden ehdoilla. Kaikki edistys ei kuite nkaa n ollu t irtautumista luonno ntalo uden ehdoista tai luon non ri istoa , vaan luo ntaisten mahdollisuuksien teho kkaam paa hyöd yntämistä. EROJEN O LEMUS Ei ole hel ppoa lyhykäisesti luo nnehtia edelläm ainin uja viljelyjärjestelmiä ja niide n eroja. Pentti Teittinen Maataloustuotanto luonnon ehdoilla vai luontoa vastaan. Tämä ajatussuunnan kannattajat asettuvat mielellään ns. Maatalouden ja luo nnon suhteista o n vallalla kaksi toisilleen vastakkaista mielipidettä. T uotanno n m ää rää o n ollu t pakkokin lisätä , koska ihmisten lukumäärä on lisääntynyt. Väkilannoitteide n käyttöä ei hyväksy320 tä . Varhaisimmat vilj elyjärjestelm ät olivat jokseenkin kiinteästi luontoon sidottuj a. örgaanis-biologisen vil jelyjärjestelmän taakse. Teknis-kemiallisen vilj elyn päämää ränä on nykyaikaisen tekniikan ja tieteen suomin keinoin p itää yllä ru nsasta elintarviketuotantoa . Puu ttuvat ja ehtyvät ravinteet korvataan karjanlannalla , kompostilla , teurastusjätteillä, m erilevällä Ja muilla eloperäisillä aineilla . Viljelyn liiketaloudellinen kannattavuus näy ttää orgaanisbiologisessa viljelyssä olevan toisell a sijalla . Ravinteet pyri tää n saam aan m ahdollisimman pitkälle kasv ualustasta lukuunottam atta typpeä , jo ka saad aan ilmasta
Hallitsemattomalla viljelytekniikalla , virheellisellä lannoituk321. sairastumiset tulleet harvinaisiksi. Luonnonmukaisista viljelyä harrastavissa kehitysm aissa kvasiorkor ja m onet muu t vajaaravitsemuksesta johtuvat sairaudet ovat jokapäiväistä tod ellisuutta. Perinteinen suomalainen pientila on aina ollut suhteellisen suljettu yksikkö, jossa ravinteet kiertävät , kun oma tuotanto on mennyt omaan kulutukseen . Onko pieni kaunista myös maataloustuotannossa . Yleisesti m yö nnetää n , että ravitsemuksella on mitä tärkein osa ihmisen terveyden ylläpitämisessä ja sen vuoksi oikea ravitsemustietous on terveydenhoido n kulmakivi. Tehokkuusvaatimus ja kaupungistuminen ovat luoneet suurimittaisemman , kemikaaleihin turvautuvan maatalouden , jossa pellon ravinteetkaan eivät enää palaa kiertoon . Vahvasti voidaa n epäillä virheellisen ravitsemuksen olevan joidenkin sairauksien alkusyynä kehittyneissä maissakin , mutta niiden yhteyttä viljelyjärjestelmää n e1 tiettävästi ole voitu osoittaa
Viljelemällä run sasj uurisia kasveja ja sekoittamalla kasvijätteet m aa han voidaankin lisätä ylimääräisen lannoitetypen Sitoutumista maaha n . Nyt sellainen vaara on olemassa mm. Sen saattam111en kasvien käyttöö n luonSUOMEN LUONTO 78179 J8 vsk. Lietelannan käyttö vaatii joka tapauksessa suurempaa ammattipätevyyttä kuin kiinteän lannan, jonka vuoksi lietelantaloiden lisääntymistä ei voitane pitää suotavana. On myös h yväksyttävä se tavoite , että viljelytoimenpiteet eivät saa vaarantaa luonnon toimivuutta viljelyalueen ulkopuolellakaan. Säi lörehun valmistuksen lisääntyessä puristemehun määräkin lisääntyy. Tämä väite pitää tosin paikkansa vain mitattaessa elintarvikkeiden kelvollisuutta yleisesti h yvä ksytyin toistettavissa olevin laatukriteere111 . Fosfori sitoutuu m aahiukkasiin ja liikkuu maanesteessä erittäi n niukasti. Sitä enemmän, mitä suurempi typen kuluttaja se on . sella ja taitamattomalla kasvinsuojelulla voidaan tuotteiden ravitsemuksellinen laatu tietenkin turmella . Luultavaa kuitenkin on, että kun ennen pitkää m yös taloudelliset seikat puoltavat tehokasjuuristen kasvien käyttöä, niiden kehittämiseen tullaa n kiinnittämään huomiota n ykyistä enem m än . Maailmanlaajuisesti ajatellen lisaantyva ihmiskunta sitoo yhä enemmän typpeä valkuaisaineis11nsa. säilörehun puristemehun , lietelannan ravinteiden ja taudinaiheuttajien , väkilannoitteiden ravinteiden sekä kasvinsuojeluaineiden ympäristöön kulkeutumisen johdosta. Ratkaisu o n rakenteellisesti kallis, mutta työn käytön kannalta ed ullinen. Enenevän type n tarpeen tyydy ttäminen ei periaatteessa ole ongelma , koska typpeä o n riittävästi saatavissa ilmasta. Huomattavasti suurem pi on se fosforimää rä, joka siirtyy viljelyksiltä vesiin ravin non kautta. LANNOITETYPPI on m aassa huomattavasti liikku vampaa kuin fosfori. Kasveilta käyttämättä jäävä osa lannoitefosforista rikastu u maahan, mu tta voi tulla kasvien käytettävä ksi myöhemmin riippuen kasvualustan om inaisuuksista. Tällaiseen tekniikkaan kuuluu mm. Säilörehusta tuleva puristemehu, joka sisältää run322 saasti ravinteita ja o n sen vuoksi taloudellinenkin m enetys, joutuu rehusäiliöstä ympä ristöön. To isaalta kui te nkin kaikkia menetelmiä, joilla ravinteiden hukkaantumista voidaan välttää, suositellaan niin orgaanisbio logisessa kuin teknis-kemiallisessa viljelyssä. Tehostetun tutkimuksen ja neuvonnan avulla parantunut viljelij äi n ammattitaito tekee tällaiset virheet yhä harvinaisemmiksi. Säilörehun valmistuksen toivotaan lisääntyvän , koska siten voidaan nautakarjan ruokinta perustaa kokonaan kotoiselle pohjalle. Viljelyteknisen tutkimuksen samoinkuin jalostuksen painopistettä olisi nykyistä voimakkaammin p yrittävä siirtäm ään tuotteiden käy ttöteknisestä parantamisesta niiden ravitsemukselliseen parantamiseen . Lannoitefosforista joutuu vesiin jokseenkin yksinomaan eroosion kautta keskimäärin vajaa prosentti viljel yksille annetusta määrästä. Näin teknis-kemiallisessa viljelyssä . Toisaalta typen aiheuttamia haittoja voidaan vä hentää käyttämällä sellaista viljelytekniikkaa , jolle typen hyvä ksikäyttöaste kasvaa. Puristemehusta ympäristölle aiheutuva vaara voidaan poistaa rakentamalla reh usäiliöt sellaisiksi, että puristemehu voidaan ottaa talteen , tai mieluummin kohottamalla reh un raaka-ai neen kuivaai nepitoisuutta siihen m äärää n , että p uristemehua ei eri ty. Orgaanis-biologisessa vi lj elyssä tilanne voi olla täysin sam a, sillä rehu on siinäkin pyrittävä säilömään mahdollisimman pienin hävikein . VAARAT YMPÄRISTÖLLE Tuskin kukaan haluaa kiistää tosiasiaa, että viljelyjärjestelmät saattavat lisätä ympäristöhaittoja. Tiedossa ei o le m eidän maastamme tähänkään asti yhtään tapausta , jossa mahdollinen viljelyvirhe olisi aiheuttanut elintarvikkeiden käyttäjälle todellisen terveydellisen riskin . Suuri osa an netusta typestä poistuu maasta myös haihtumalla. Tutkimukset , Jotta lietelannan ympäristö haitoista parhaillaan on käynnissä, ovat jo antaneet h yviä toiveita siitä , että lan nan o ikealla käytöllä ja varastoinnilla menetelm ä saadaan ympäristölle vaarattomaksi. sijoituslannoitus ja sadetus. Loppuosan kohtalo on jonkin verran erilainen eri ravinteille. Ravinteiden talteensaannin ja säilymisen kan nalta menetelmä myös on hyvä. Osa lannoitetypestä joutuu maan pieneliöstön rakennusaineiksi, joista se eliöiden kuoltua voi siirtyä vaikkapa kasve ihin. Vaikka meillä tuotetut elintarvikkeet ovatkin ravitsemuksellisesti tärkeiden pitoisuuksien osalta täysipainoisia ja saasteiden eli ulkoapäin tulleiden vieraiden aineiden suhteen puhtaita , niiden laatua on pyrittävä jatkuvasti kohottamaan. Nimenomaan fosfori ja typpi on totuttu yhdistämään ympäristöriskeihin . Ei ole m yöskään olemassa mitään todisteita sille käsitykselle, että kä ytä nnössä olevalla viljelyjärjestelmällä parhaan tietämyksen mukaa n tuotetut elintarvikkeet olisivat epäkelpoja ihmisten tai eläinten ravitsemuksessa. Väkilannoitteissa maahan saatetuista ravinteista kasvit pystyvät käyttämään vain osan . LANNAN JA VIRTSAN sisältämien ravinteiden talteenotto nestem äisenä lietteenä on ratkaisu, jonka ovat sanelleet etupäässä työ n rationalisoinnin näkökohdat. o lkea tai selluloosaa. Sekä huuh tou tuneesta että haihtuneesta typestä saattaa aiheuttaa ympäristöriskejä , joskin haihtuneen typen osalta niitä lienee liioiteltu . Kasvinjalostuksen osalta tilanne on ristiriitainen , sillä pyrittäessä kehittämään lajikkeita, joilla on ravinteita tehokkaasti ottava Juunsto , eräät viljelyksellisesti ed ulliset ominaisuudet saattavat taantua. Puristemehun erittymi nen voidaan ehkäistä myös lisääm ällä rehuun sen valmistusvaiheessa runsaasti kuiva-ainetta sisältävä komponentti , esim. Mainitut vaarat ovat kuitenkin vältettävissä . Käytetystä lannoitetypestä huuhtoutuukin merkittävä osa, meidän maassamme ehkä keskimäärin 1415 prosen ttia
RA VINNEV AROJEN EHTYMINEN on ehkä koh talo kkai n cekniskemiallisen vil jelyn heikkouksista. Vaikka foss iilisen energian h yöcysuhde m aata louskäytössä o lisi m iten ed ullinen tahansa , se ei tee täm än energ ian käy ttöä p uo lustettavaksi. FO SSIILISEN ENERG IAN tuhlauksesta voidaan n ykyaikaista m aataloutta mo ittia yh tä lailla kuin mu itaki n elinkeinoja. Mu tta siinä suh teessa m aataloudella on puhtaammat paperit ku in mo nilla muilla energiankäyccäjillä, että se m yöskin itse tuottaa energ iaa . Se biologisen to rjunnan muoto, jossa eliöicä käytetää n estäm ää n kasvinsuojeluaineiden haittavaikutuksia, o n vie lä vä hän kehi tty nyt. \ Eroosiota ei pidetä suomalaisena ongelmana, mutta pitkään jatkunut yksipuolinen viljely on tällä uusimaalaisella peltotilkulla luonut tilanteen , jossa keväällä käännetty maa jäi koko kesän ajaksi kasvittomaksi. Konventionaalisen m aacalouscieceen edustajan on kuitenkin helpompi uskoa m aailman ravicsemusongelm ien ratkaisuun p itkälle kehittyneen tieteen keinoin kuin m enetelmillä, jotka m onessa kohden tuntuvat paluulca aikaan , jolloin ihminen o li täysin luonno n armoilla. Maailmanlaajuisesti ajatellen riittävän korkean satotaso n ylläpitäminen räjähdysm äisesti lisääntyvän ihmiskunnan ravitsemiseksi näyttää orgaanis-bio logisen viljelyn vaikeimmin rackaiscavalca kysym ykseltä. Nähtävästi täm ä o n ravin ne huo llo n kestävyyde n ehdoton edellytys. Eh kä sitä kysym ystä ei pystytä rat kaisem aan ceknis-kemiallisessa vilj elyssäkään . Muistettakoon vaikkapa vain Kym enlaakson " kauramaat " meidä n m aassa mme, Saharasta ja muista erodo ituneisca alueista p uhumattakaan . T uocantopanoksina toimivat koneet, lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet tekevät viljelykasville m ahdolliseksi käyttää auri ngon valoa kasvimassan muodostamiseksi. Jos orgaanisbio loginen viljely aikoo tuottaa riittävästi elintarvikkeita , sen on ylläpid ettävä melko korkeata sarocasoa. Kokonaise nergiatasehan et koskaan voi o lla positiivinen , koska energ ian tuottam isessa tapahtuu hävikkejä. MAAN TUOTT O KYVY N TURM ELTUMI NEN on vaara , joho n m yös on suh ta udu ttava vakavasti. Eri energiamuodot ovat kui te nkin ihmisen ka nnalta eriarvoisia, ja jos helposti hanki ttavaa e nerg iaa voidaa n muuntaa arvokkaamm aksi, homma kannattaa hävikeiscä huo lim atta. Vaikeasti hajautuvia kasvinsuojeluaineita käytettäessä niitä o n ri kastunut kasvualustaan , mu tta tilanne ei o le korj aam aton . Kann attaa kui te n kin muistaa, että nytkää n ei m aailman kasvivalkua isesta tuo teta väkilannoicecypellä kui n noi n viides osa. O n vaikeata osoittaa alueita, joilla ceknis-kemiallinen viljelyjärjescelmä olisi joh ta nu t pysyvaan m aan tuottokyvy n ehtymiseen . Muu t kasvualustan epäsuotuisat muu to kset ku te n ravinteiden liiallinen kerää ntyminen , m aan rakenteen huononeminen ja hyöd yllisen m aaeliöscön vähenem inen ovat suhteellisen nopeasti palautuvia, kun virheellisistä viljelytoimen piteistä luovutaan . Tosin korjaantuminen kestää pari kolme vuosikym m entä, mutta se on onneksi häviävä n pieni aika ihmisen historiassa. N iiden sarojen vuosien aikana, jollo in vielä voidaa n turvautua maassa oleviin ravinnekasaumiin , o n m yös kehi tettävä menetelm iä mereen pohj aliej ussa olevien ravinteiden palauttamiseksi ravinnekiercoon . Ennen pi tkää ravinnekasaumat loppuvat. Kehi ttyvä biokemia tulee tässä olemaan avainasemassa. vsk . Toisaalta m aassa olevista ravin nekasaumista ei ole paljon iloa, ellei niitä käytetä. Ravinteet eivät kuiten kaan ole hävinneet , vaan ne ovat sirot· tuneet hajalleen m eriin . Vilj elycekninen ja b io loginen kasvinsuoje lu tulevat lisääntym ää n m yös ceknis-kemiallisessa viljelyssä, mutta ne yksin tus kin kykenevät estämää n sarojen turmeltumista, johon tulevaisuudessa on varaa yhä vä hemmän . Sen sijaan ei ole vai keata osoittaa cällaisuoMEN LUONTO 78/79 38. Kun vaara on tied ostettu , sekin on väiscettävissä. no n omin energiavaroin sen Sij aan on o nge lma , jonka ratkaisem iseksi ceknis-kemiallisessa viljelyssä tu tkimus työskente lee tarmo kkaasti . D 323. sia alueita si leä ajalta, jolloi n vallitsi " luonnonmu kainen " vi lj elyjärjescelmä. Laajavaiku cceisisca ja vaikeasti hajautuvisca kasvinsuojeluaineista luovu taan ja ne korvataa n erikoisaineilla, joide n ylimää rien nopeaan hajottamiseen käyte tää n eliö itä, joille näm ä aineet ovat vaarattom ia. Se taas m erkitsee kasv ualustan ravinnevarojen runsasta kulutusta ja enne n p itkää maaperän köyhtymistä. Fosfori varoje n takaisin kiertoon saaminen on siis yhtä tärkeätä kummallekin viljelycavalle. TO RJUNTA-A INEET Epäilem ättä myös kasv insuojeluaineiden ai heu ttam at ym päristöhaitat vo idaan tulevaisuudessa ehkäistä. Raskasm etall ien joutuminen viljelysm aahan o n toinen vakava vaara. Siinähän sarocaso perustuu ul koapäin tuocaviin ravince1s11n , jot ka sarocuotteiden mukana jälleen poistetaan vilj elyksil cä. Tässä suh teessa on tied on p uu tteen vuo ksi te hty vi rheitä. Mu tta m aatalouden käyttäm ä osa energ iasta on vain 3 % ja se o n helpommin kuin monessa muussa ei inkeinossa korvattavissa kestävämm illä energ1amuodoilla. Viljavuusanalyysi osoitti , että pääravinteet ja humus olivat lopussa . Tällainen on tilanne, kun rajattom asti saatavissa o levaa ilmaista au ringon energiaa muutetaan arvokkaiksi elintarvikkeiksi
Pääravinteira on kolme: cyppi, fosfori ja kalium. Kasviravinteita on useita kymmeniä ja niiden niukkuudesta tai epätasapainosta aiheutuu kasvuhäiriöitä . Kasvien tarvitsemia ravinteita, etenkin typpeä, kalia ja fosforia käytetään lannoitteina maaseudulla, mistä ne sadon mukana .. Sivuravinteista magnesmm1a kuluu noin 10 kg ja kalsiumia 15-20 kg hehraarill a , joren määrällisesri näiräkin voiraisii n pirää rässä yhceydessä paaravinteina. Kasvit tarvitsevat vettä, ravinteita ja energiaa. Kasviravinteiden tutkimiseen on uhrattu eniten tieteellistä tutkimusvoimaa ja suhteellisen tuloksekkaasti . 324 SUOMEN LUONTO 7-8/79 38 . Keskinkerrai nen viljasaro ottaa maasra cyppeä noin 7090 kg , kaliumia 40-60 kg ja fosforia 1020 kg hehraaria kohri vuodessa . Myös rikkiä vilj akasvir ottavar yleensä yli 10 kg hehraaril ra vuodessa. . Maanviljelyskemiassa ravinteer jaeraan kolmeen pääryhmään : pää, sivuja hivenravinteer. MITÄ RAVINTEITA KASVIT TARVITSEVAT. Hivenravinteiden määrär ovarkin sitten viljoilla jo aika lailla pienemmär: saroje n mukana poisruu noin ,5 kg m angaania, ,7 kg rauraa, ,2 kg si nkkiä , 50 grammaa kuparia ja 200 g booria hehtaarilra . Niiden hyvinvointiin vaikuttavat lukuisat kasvutekijät. Aulis Ansalehto Ravinteiden kiertokulku Kasvit sitovat auringon energiaa kiinteään muotoon. vsk.. Näirä kasvir ottavar eniten, yleensä yli 10 kiloa hehraaria kohri vuodessa. Tarve vaihtelee melkoisesti viljelykasvisra riippuen
Viljavuustutkimuksella saadaan selville maan happamuus ja ravinnetila, jotta se voitaisiin lannoittaa " räätälintyönä " maalajin ja viljelykasvin mukaan. 325. Kalkituksen tavoitteena on nostaa maan pH kivennäismailla vähintään lukuun 6,0 ja eloperäisillä mailla lukuun 5 ,6. Useiden kasviravinteiden ja niiden keskinäisten suhteiden kanssa pelaaminen saattaa tietenkin runtua melkoiselta tasapainotaiteilulta , erityisesti vaateliaimpien kasvien kohdalla. Lannoitusoptimin löytäminen vaatii hyvää ammattitaitoa. siirtyvät kaupunkeihin ja sieltä jätevesien mukana vesiin. Lannoitus on siksi suuri kustannuserä, että viljavuustutkimus maksaa itsensä varsin pian antaessaan viljelijälle arvokkaita tietoja maan kasvukunnosta . Mangaania on maassa kuitenkin yleensä erittäin runsaasti. Puhdistamolietteen kuljetus pelloille sisältää ongelman: kaupungin jätteiden raskasmetallimyrkyt. Liian runsas lannoitus viileänä ja sateisena kasvukautena taas johtaa helposti lakoutumiseen ja suuriinkin satotappioihin. Voimakkaasti kalkitussa maassa (pH yli 7) alkaa eräiden hivenravinteiden, esim. Lannoituksen tehoa parantaa erityisesti maan kalkitus. Viljalaj-it ovat vaatimuksiltaan suunnilleen samanlaisia , mutta eräiden erikoiskasvien , kuten sokerijuurikkaan , perunan , herneen ja apilan tarpeet ovat jo kokonaan toiset. Viljelijät ovatkin omaksuneet viljavuustutkimuksen tärkeäksi apuvälineeksi lannoitusta suunnitellessaan. mangaanin, liukoisuus heiketä. Eri kasvien tarve vaihtelee kuitenkin melkoisesti . Mutta kosteusolot saattavat olla sen verran epäedulliset, että varsinkin kuivina vuosina tarvittaisiin melko runsas... Kalkituksella myös tuotteiden laatu kasvaa. Sokerijuurikas on viljelykasveistamme vaateliaimpia. Sokerijuurikas tosin antaakin suuren energiamäärän peltohehtaarilta. vsk. Onneksi apuvälineitä on keksitty . Kalkitus parantaa myös hivenravinteiden liukoisuutta. Silloin ravinteiden liukoisuus alkaa parantua ja kasvit pystyvät niitä paremmin käyttämään. Se vilkastuttaa pieneliötoimintaa, vähentää happamuutta ja saattaa ravinteita helppoliukoisempaan muotoon. Fosfori onkin tiukimmin maahan pidättyvä ravinne. Liian happamassa maassa rauta ja alumiini muuttavat lannoitteiden ravinteet, erityisesti fosforin, niin vaikealiukoisiksi, etteivät kasvit pysty niitä ottamaan . SUOMEN LUONTO 7-8/79 38. Maan täytyy olla kasvukunnoltaan hyvä ja ravinteita se tarvitsee 3-4 kertaa viljakasveja enemmän . Paljon olisi kuitenkin vielä kehittämistä. Myös kasvukauden sää pitäisi tietää etukäteen , jotta lannoituksen sa1s1 osumaan ''nappiin'' Liian niukka lannoitus kuivana kesänä pakottaa kasvin epätaloudelliseen vedenkäyttöön kaikkien tarvitsemiensa ravinteiden saamiseksi . LANNOITUS EI OLE ONGELMATONTA Vaikka apuvälineet taloudelliseen ja tasapainoiseen lannoitukseen ovat olemassa, ongelmiakin toki on
Kokojyväleipä ja kuorelliset perunat ovat toki parempi vaihtoehto! MINNE RAVINTEET JOUTUVAT. Luonnon kestävän käytön periaatteen mukaan ravinteet pitäisi palauttaa takaisin tuotantoon. Liete pitäisi saada levitettyä tasaisesti , sillä se on voimakasta lannoitetta. Kun liete sisältää vettä noin 80 pros., sen taloudellinen kuljetusmatka on useimmiten alle 20 kilometrin. MAATALOUS , LANNOITUS JA YMPÄRISTÖNSUOJELU " Pelto ei petosta salli ", kuuluu maamiehen ikivanha ohje. Hajuhaittojakaan ei voida unohtaa. ]os kiertokulusta poistuu ravinteita , niitä on sinne vastaavasti lisättävä. Ekologian lakien noudattaminen edellyttää vastuuta myös siellä , missä kehitystä ohjataan. Suomessa kehitetty rivilannoitus on parantanut lannoitteiden hyväksikäyttöä, määriä on voitu jopa pienentää. (Varsinkin rikkiä saadaan rikkihappona vuosittain liikaakin 1) Ylivoimaisesti suurin merkitys tämän päivän maatalouden ravinnetaseessa on kuitenkin lannoitteilla. Ravinnekierron palauttaminen terveelle pohjalle voisi viitoittaa tietä uuteen , elinvoimaisempaan yhteiskuntarakenteeseen onneksi meille, mutta ennen kaikkea tuleville sukupolville. Maata täytyy jatkuvasti hoitaa sen kasvukunnon säi lyttämiseksi. Puhdistamoiden jätelietettä on tosin alettu viime aikoina käyttää 326 entistä enemmän hyväksi, mutta tämäkään ei ole aivan ongelmatonta. Mutta on muistettava , että ihmiskunta loi sidonnaisuutensa keinolannoitteisiin alkaessaan rakentaa suuria kaupunkeJa. Muussa tapauksessa toimintaa kutsuttaisiin ryöstöviljelyksi . Maaja metsätalous on maamme tärkein uudistuvien luonnonvarojen tuottaja ja hyödyntäjä . vsk .. Maaseudulla tällainen suuntaus otetta1s11n varmasti mielihyvin vastaan. Suomen lannoitemäärät ovat hieman Euroopan keskitasoa alempana. Osa ravinteista kiertää hieman pitemmän lenkin: tuotteita käytetään kotieläinten rehuna , josta osa palautuu lantana takaisin peltoon. Mitä merkitystä kuluttajalle on parhaimmallakaan hivenlannoituksella , jos hän syö valkeata leipää, ranskalaisia perunoita ja muita yhtä "jalostettuja" tuotteita. Tilastojen mukaan lannoituskautena 197879 käytettiin peltohehtaaria kohti keskimäärin 77 kg typpeä , 64 kg fosforia , 57 kg kaliumia, 243 grammaa booria, 229 g kuparia , 160 g mangaania sekä noin 3 kiloa magnesiumia. Siksi juuri sen erityistarpeet on otettava tarkoin huomioon. Erilaisissa vaihtoehtoisissa viljelymenetelmissä on soveltamiskelpoisia periaatteita. Niitä tarvittaisiin huomattavasti nykyistä vähemmän, jos ravinteiden kiertokulku toim1s1. Kaupunkiliete sisältää raskasmetalleja , kuten lyij yä , elohopeaa ja kadmiumia, ja niiden takia käyttö on rajoitettua . D SUOMEN LUONTO 7-8179 38. Tiettyjen hivenravinteiden määrä voi tuotteessa jonkin verran alentua, muttei kuitenkaan jäädä kokonaan pois. Ti lanne korjautuisi vaikkapa dolomiittikalkilla , mutta silloin perunaruven esiintymismahdollisuus kasvaa. Ilman täydennystä maan ravinnevarat hupenevat. Myöskään sopivaa levityskalustoa ei ole aina riittävästi saatavilla. Pellolla on satojen tuottamiseen kulunut tietty määrä ravinteita. Ravintomme on kasveista lähtöisin, söimmepä vaikka sianlihaa tai broilereita. Teemme väärin itsellemme ja erityisesti tuleville sukupolville, jos sitoudumme liian tiukasti uudistumattomiin luonnonvaroihin. Nimenomaan kevyillä kivennäismailla tasapainoinen lannoitus on tärkeätä . Tässäkin mielessä maan pieneliöiden viihtyvyydestä kannattaa pitää huolta. Ongelmallisia ovat m yös patogeeniset bakteerit , loisten munat yms., jotka ovat ihmiselle kiusallisia . Etuna on kuitenkin varsin hyvä vesitalous . Niiden laaja soveltaminen käytäntöön vaatisi kuitenkin paljon suurempaa väestöä perustuotantoon . Maanviljelyskemia ja -fysiikka ovat jatkuvasti pyrkineet kehittämään lannoituksen tehoa parantavia keinoja. Maaperässä on tosin kasviravinteita varastossa ja usein ne riittävätkin , etenkin sellaiset hivenaineet , joita kasvit ottavat vain muutamia grammoja hehtaarilta vuodessa. Osa ravinnetäydennyksestä saadaan ilmasta, jossa aina on hieman epäpuhtauksia. Perustuotannon pakottaminen tuotantoyksiköiden jatkuvaan kasvu un on ekologisesti taaksepäin menoa. Typpitaloutta käsitellään toisaalla tässä lehdessä. Näillä vajaus sitten tuleekin täytettyä. Kasvi ei valmista "virheellisiä" tuotteita, vaan ravinteiden puuttuessa se jättää tuotteensa valmistamatta eli satoa ei saada. Luonnollista kiertokulkua parhaimmillaan! Mutta tuotteissa olevat ravinteet poistuvat pellosta. Ainakin osalle kuluttajaväestöä lannoitteet ovat jonkinasteisia "myrkkyjä". ta lannoitusta. Magnesiumista saattaa olla niukkuutta varsinkin runsaasti perunaa viljeltäessä. Kaatopaikka jää useimmiten halvimmaksi '' jätehuoltokeinoksi' ' . Kulutuksen kautta arvokkaat ravinteet siirtyvät useimmiten kaatopaikalle tai vesistöihin. suojaravinteille kuin virheellinen lannoitus. Pieneliöiden toiminta vapauttaa mineraaleista jatkuvasti jonkin verran ravinteita. Elintarvikkeissa väestökeskuksiin siirtyvää ravinnemäärää ei liene kukaan laskenut. Ekologisessa kiertokulussa on selvä katkos, kun jätteitä ei palauteta lähtöpaikkaansa. Mutta ekologisen jätehuollon järjestäminen horjuttaisi pahasti kaupunkien taloutta! Seurauksena on, että joudumme tässäkin turvautumaan luonnon uudistumattomiin varantoihin. Tuotteiden "jalostaminen" elintarvikkeiksi on monin verroin tuhoisampaa ns. MISTÄ RA VINNET Ä YDENNYKSET PELLOLLE . Salaojituksen yleistyminen on vähentänyt lannoitteiden huuhtoutumista vesistöihin. Osa niistä kuitenkin palautuu kasvijätteissä (esimerkiksi naateissa tai oljissa) jo sadonkorjuun yhteydessä maahan . Karkeat kivennäismaat (hiekka-, hietaja moreenimaat) ovat luontaisesti savimaita vähäravinteisempia
Maahan lisättyjen samoin kuin luontaistenkin ravinteiden huuhtoutumisalttius riippuu mm. Tässä muodossa se on kohtalaisen hyvin turvassa huuhtoutumiselta. HUUHTOUTUMINEN JA EROOSIO Huuhtoutuminen kuuluu yhtä olennaisena osana alkuaineiden kiertokulkuun kuin rapautuminen. siten että sen käyttökelpoisuus kasveille säilyy. Pääravinteisca lähinnä typpi ja fosfori voivat aiheuuaa ympäristöongelmia, jos ne valumaTYPEN HUUHTOUTUMINEN vesien tai eroosion vuoksi pääsevät vesiin. Kasvit ottavat maasta pääasiassa Eniten on kiinnitetty huomiota vesien pilaantumisriskiin . Liuenneiden ravinteiden kulkeutuminen pohjaja ojavesien alkaa, kun ne ovat uuttuneet juuriston alapuolelle eivätkä siten enää ole kasvien käytettävissä . Valtaosa maatilojen tuotteista jalostetaan ja kulutetaan asutuskeskuksissa, muuta jätteitä ei palauteta tuotantoalueille. Tehokas pidättäytyminen vähentää huuhtoutumisriskiä, mutta samalla ravinteen käyttökelpoisuus alenee. Tästä seuraa, että voimakkaasti sitoutuvat ravinteet pyrkivät rikastumaan pintamaahan , josta ne kuitenkin saattavat epäorgaanista nitraattitai ammoniumtyppeä. Niinpä karkeista maista sateet huuhtovat ravinteita tehokkaammin kuin hienojakoisista maista. siitä , miten voimakkaasti ne pystyvät sitoutumaan maahan. vsk. · Koska huuhtoutuminen ja eroosio toisaalla köyhdyttävät maata ja toisaalla heikentävät vesistöjen laatua, niiden rajoittaminen mahdollisimman vähäisiksi on sekä kasvintuotannon että vesiensuojelun edun mukaista. Eri alueilla lannoitteiden käyttöön liittyvät ongelmat voivat olla erilaisia. Helinå" Hartikainen Lannoitteiden ympäristövaikutukset Lannoitteiden käyttöä voidaan pitää välttämättömänä nykyisessä teollistuneessa yhteiskunnassa. Ammonium-ionilla on kyky tarttua maahiukkasten pinnoille vaihtuvaksi kationiksi , ts . kulkeutua vesistöihin eroos1oa1neksen mukana. Satojen ottamat ravinnemäärät on kuitenkin korvattava, ettei viljelysmaa köyhtyisi. Tavallisimmin niiden puute rajoittaa vesien perustuotantoa , minkä vuoksi ne vesistöön joutuessaan voivat aiheuttaa haitallista rehevöitymistä. Huuhtoutuminen edellyttää luonnollisesti paitsi runsaita sateita tai sadetusta myös sitä, että maa läpäisee vettä . Nitraattityppi ei pidäty, vaan liikkuu helposti maan veden mukana. Molemmat aiheuuavat rehevöitymistä. Kosteassa ja lämpimässä maassa nitrifikaatiobakteerit kuitenkin hapettavat ammoniumtypen vähitellen nitraatiksi. Maan viljeleminen ilman ravinteiden lisäämistä muodossa tai toisessa on ympäristön pilaamista, mutta toisaalta myös lannoitteiden käyttöön voi liittyä ympäristönsuojelullisia ongelmia. sä on valuma-alueelta tulevilla ravinteilla tärkeä merkitys vesien perustuotannolle. Ongelmallisimpia kasvinravinteita ovat typpi ja fosfori . Suurelta osin orgaaniseen ainekseen sitoutunut maan luontainen typpi ei huuhtoudu kovin 327. Luonnontilaisessa systeem1sSUOMEN LUONTO 7-8/79 38. Toisaalta huonosti vettä läpäisevät maat, kuten tiiviit savimaat, ovat alttiita pintavirtailujen aiheuttamalle eroosiolle
Myös talvinen alusveden happikato voi aiheuttaa fosforin liukenemista. Talvrnen happikato hsaa sen lmkotsuutta Ja rohtaa helposti rehevöitymiseen . Urean amidityppi muuttuu kuitenkin nopeasti ammoniumiksi ja edelleen nitraatiksi. lisäämällä lannoituksen yhteydessä nitrifikaatiota estävää kemikaalia. Runsas cyppilannoitus huuhtoutuu helposti veteen, tässä tapauksessa ojaveteen, jossa se on aiheuttanut runsaan leväkasYun. Tutkijoiden mukaan se ei ole kuitenkaan ole johtunut karjanlannan levityksestä pelloille, vaan karjapihojen voimakkaasta huuhtoutum1sesta. Näin ollen järven pojalle sedimentoituneen maa-aineksen fosfori voi sopivissa olosuhteissa ainakin merkittävästi kiihdyttää rehevöitymistä. Vesiin kulkeutuneen lannoitefosforin määrä riippuu siis paljolti siitä, miten paljon sitä on sitoutunut erodoituneiden maahiukkasten pinnoille. Toisaalta ravinteiden puutostiLannoitetyppi on helppoliukoista tai muuttuu sellaiseksi nopeasti. FOSFORIIN LIITTYY Ä T ONGELMAT Fosfori kiertää biosfäärissä fosfaatti-ionina. Suoviljelyksiä lannoitetaankin hitaasti liukenevilla fosforilannoi tteilla. Juomaveden suuri nitraattipitoisuus aiheuttaa terveydellistä haittaa sekä ihmisille että kotieläimille. Lannoituksen avulla voidaan kuitenkin tällaisillakin seuduilla tuottaa runsaita ja terveellisiä satoja. Yksittäisissä kaivovesien pilaantumistapauksissa on ollut kysymys jätevesien pääsystä kaivoihin . Tämä ei kuitenkaan ole tuottanut kovin lupaavia tuloksia , sil lä useimmat kasvit kasvavat huonommin ammoniumtypellä kuin nitraattitypellä. MUUT KASVINRA VINTEET Kallioperän laatu vaikuttaa ratkaisevasti maaperän luontaiseen ravinteisuuteen . SUOMEN LUONTO 7-8/79 38 . Suomessa tilanne on vastaavanlainen . Happamissa maissa se on hyvin vaikeasti liukeneva. Tämä on todettu mm . vsk.. Pelloilta vesiin tuleva fosfori on ainakin aluksi niin luj~sti kii!)';'i_ maa~iu!<½asissa, että vesikasvitkaan eivät pysty sitä käyttämään . Tähänastisissa tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa selvää suhdetta fosforilannoituksen ja vesien fosforikuormituksen välillä, vaikka eroosion ja maanviljelyksen välillä onkin selvä yhteys . Sitä on pyritty vähentämään mm . Joillakin alueilla saattaa jonkun tai joidenkin ravinteiden puute yleisesti rajoittaa kasvien kasvua tai alentaa sarojen laatua. kuparia ja mangaania , joita kasvit välttämättä tarvitsevat , mutta vain pieniä määriä . Lannoitefosforia on vähitellen rikastunut kivennäismaiden pintakerroksiin , jossa sen heikko liukenevuus rajoittaa sen käyttökelpoisuutta . Suomessa tehdyissä selvityksissä on päädytty samansuuntaisiin tuloksiin , mutta lannoituksen osuus on jäänyt karkeitten epäsuorien arvioiden varaan. Yhdysvalloissa kerättyjen tietojen mukaan suunnilleen kolmannes vesien fosforikuormituksesta on perä1sm maanviljelysalueilta. Vain erittäin pieni osa eroosioaineksen mukana kulkeutuneisca ravinceisca on välittömästi biologisesti käyttökelpoista. Valtaosa tästä määrästä on vesien ravinnetalouden kannalta epäaktiivista kivennäisaineksen luontaista fosforia . Pieneliöiden hajottaessa orgaanista ainesta vapautuu ammomumtyppeä, joka saattaa ensin pidättyä maahan , mutta hapettuu ajan mittaan nitraatiksi . helposti, mutta toisaalta kasvitkaan eivät voi sitä käyttää. Orgaanisten typpiyhdisteiden saastuttamia pohjavesiä on havaittu mm . On kuitenkin mahdollista, että vesistön olosuhteissa ravinteet vapautuvat eroosioaineksesca, esimerkiksi jos vesi sisältää runsaasti eloperäisiä jätteitä (jätevesiä) tai humusta. Monin paikoin maaperässä on liian vähän ns. Viljelysmaiden fosforitappiot syntyvät lähinnä eroosion seurauksena . Lannoitteiden käytöllä ei liene kuitenkaan selvää yhteyttä pohjavesien nitraattipitoisuuksiin . Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Savossa pelloilla on yleisesti magnesiumin puutetta, millä on arveltu olevan yhteyttä jopa sydänja verisuonisairauksien yleisyyteen . hivenravinteita , kuten mm . 328 kanadalaisilla karjatiloilla. Kauppalannoitteissa typpi on nitraatti-, ammoniumtai amidimuodossa. Eräiden arvioiden mukaan noin 75 % vesistöihin joutuneesta fosforista on maahiukkasiin sitou tunutta. Sitoutumisen tehokkuus tosin vaihtelee eri maalajeissa: savimaista fosforia ei juuri huuhtoudu , mutta turvemaista jo paljon enemmän . Tällaisten haitallisten reaktioiden todennäköisyys on tietysti sna suurempi , mitä enemmän eroosioainekseen on fosforia rikastunut. Ruotsin valtion luonnonsuojeluviraston (Statens Naturvårdsverk) teettämässä selvityksessä. Näin ollen huuhtoutumisriski on typen kohdalla aina olemassa eikä siihen voida ratkaisevasti vaikuttaa lannoitusaineen valinnalla
329
SUOMEN LUONTO 7-8/79 38 . Käytännössä lannoitteiden oikea annostelu on kuitenkin ongelmallista. Vaikka maataloustutkijat ovat tehneet paljon kansainvälistäkin yhteistyötä jätteiden hyödyntämiseen liittyvien ongelmien selvittämiseksi, tehokkaiden ratkaisujen löytämiseksi tarvitaan mm . Ravinteiden huuhtoutumisriski ja -tappiot ovat tavallisesti suurimmat aktiivisen kasvuvaiheen jälkeen. Peltoviljelyn lannoitteissa lisätään yleisesti maahan kaliumia , magnesiumia ja kalsiumia. MUITA LANNOITUKSEEN LIITTYVIÄ NÄKÖKOHTIA Lannoitteiden raaka-aineissa kuten raakafosfaatissa ja kalisuolassa on m yös useita muita aineita , Joista osa on hyödyllisiä tai haitattomia , mutta mukana voi olla myös haitallisia alkuaineita. Lannoitteiden raaka-aineiden ja energian hintojen jatkuvan nousun vuoksi on ravinteiden entistä tehokkaampaan kierrätykseen kiinnitetty viime aikoina runsaasti huomiota . Mutta huuhtoutumisen on todettu voimistuvan myös ilmasta typpeä sitovien palkokasvien korjuun jälkeen , kun juurimassaan sitoutunutta typpeä vapautuu mikrobien hajotustoiminnan seurauksena. näiden erikoislannoitteiden kalleus rajoittaa liiallista käyttöä. Maaaineksen kyky pidättää näitä ravinteita paranee saveksen ja orgaanisen aineksen pitoisuuden lisääntyessä. Eikä heikosti kehittynyt kasvipeite pysty tehokkaasti suojaamaan maata liettymiselrä ja eroosiolta, mikä entisestään lisää ravinnetapp101ta. Sijoituslannoituksen edullisuus perustuu siihen, että siemenrivistä sopivalle etäisyydelle sijoitettu lannoite tulee nopeammin Ja varmemmin kasvin käyttöön kuin pintaan levitetty . Merieläinten jäänteistä syntyneessä fosforiitissa saattaa olla kadmiumia, joka siitä valmistetun lannoitteen mukana joutuu viljelysmaille. Pelkkää typpeä käyttämällä kulutetaan muiden ravinteiden reservejä kohtuuttomasti, jolloin maan ravinnetasapaino järkkyy ja maan tuottokyky heikkenee . Nämä kiinnittyvät maahiukkasten pinnoille kasveille käyttökelpoiseen muotoon , vaihtuviksi kationeiksi . D Helinå· Hartikainen on Helsingin y/iopiscon maanvilje/yskemian laicoksen assiscencci, joka vascikåån våicceli cohcoriksi aiheenaan fosforin kåycciiycyminen maalla ja jårvenpohjassa. Liian suuret annokset aiheuttavat kasveissa myrkytyksiä ja alentavat satoja, mutta mm . !oja voi helposti syntyä voimakkaan ja yksipuolisen lannoituksen seurauksena . Ilman rikkipitoisuuden lisääntymisestä johtuva sadeveden happamoituminen on huomattavasti suurempi ongelma. todettu , että viljelysalueiden vesistöt eivät ole yhtä arkoja happamien sadevesien haittavaikutuksille kuin luonnontilaisten metsien läpi virtaavat vedet. Kalsium onkin oleellisen tärkeä vesien puskurisysteemissä. Kuivina vuosina sitä jää muuten helposti syyssateiden huuhdottavaksi. siitä, ettei maan ravinnetilaa tunneta riittävän hyvin. 330 RAVINNETAPPIOIDEN VÄHENTÄMINEN Suotuisissa kasvuolosuhteissa kasvit käyttävät tehokkaasti helppoliukoisia ravinteita . Toisaalta on erittäin vaikeaa luotettavasti ennustaa kasvukauden sääoloja, joiden mukaan kasvien yleiset kasvuedellytykset ja siten myös lannoitustarve osittain määräytyvät. fosforilannoitustarvetta. Monesti kuivuus kasvukauden aikana heikentää ravinteiden ottoa. vsk.. Orgaanisen aineksen määrän lisääntyessä maassa paranevat maan vedenpidätysominaisuudet , mikä vähentää huuhtoutumista ja eroosiota. Hivenainelannoitteiden järkiperäiseen käyttöön ei liity ympäristönsuojelullisia ongelmia. Joidenkin tutkimustulosten mukaan kationien huuhtoutumisella viljelymailta on yleistä ekologista merkitystä. raskaiden metallien korkeat pitoisuudet viemärilietteessä samoin kuin kaivannaisteollisuuden jätteissä rajoittavat jätteiden laajamittaista käyttöä lannoitustai maanparannusa1neina. Virheitä aiheutuu mm. Jos kasvi kärsii jonkin ravinteen puutteesta, muidenkin ravinteiden otro häiriintyy ja huuhtoutumisriski kasvaa . lannoitetypen käyttöä. Toistaiseksi kuitenkin esim. Samalla m yös pintavirtailujen ja eroosion aiheuttamat ravinnetappiot vähenevät. Huonontunut kasvu voi puolestaan johtaa siihen , että osa lannoitetypestä jää käyttämättä ja huuhtoutuu ojaja pohjavesiin viimeistään syyssateiden tullessa. Suomessa raaka-aineena käytetään kuitenkin apatiittia , jonka kadmiumpitoisuus on hyvin alhainen . teollisuuden ja yhdyskuntasuunnittelun myötävaikurusta. Monet lannoitteet sisältävät rikkiä sulfaattimuodossa, joka pidättyy maahan hyvin huonosti . Niinpä karkeilla mailla näidenkin ravinteiden huuhtoutumistappiot ovat suurempia kuin savimailla. Typen huuhtoutumiseen vaikuttavat ennen muuta sateen määrä ja lannoitteen määrä , joten yliannostusta välttämällä voidaan helposti tappioita vähentää. Näin ollen on ratkaisevaa, kuinka paljon maahan jää helppoliukoisia ravinnevaroja sadonkorjuun jälkeen . Viljelysysteemillä voidaan pitkällä tähtäyksellä vaikuttaa maan ravinnetappioiden suuruuteen. Lentolevitys on ympäristönsuojelullisesti arveluttavinta. Huuhtoutumista voidaan vähentää myös oikean levitystekniikan avulla. Niiden huuhtoutumiseen on kiinnitetty erittäin vähän huomiota ilmeisesti siksi, ettei siitä juuri aiheudu ympäristöhaittoja. Vähän typpeä sisältävien jätteiden kuten oljen maahan kynnöllä voidaan ilmeisesti jonkin verran parantaa typpireservien säilymistä, sillä hajottajaorganismit Sitovat niitä orgaaniseen muotoon . Sen huuhtourumisella lienee kuitenkin vesistöjen kannalta vähäinen merkitys. Näin ollen oikealla tasapainoisella lannoituksella, joka tuottaa terveitä ja vahvoja kasvustoja, voidaan ravinnetappioita jopa vähentää . Ruotsissa on mm. Suomalaisissa tutkimuksissa on todettu oikeaan aikaan tehdyn sadetuksen parantavan mm . Kalkituksella on myös edullinen vaikutus maan rakenteeseen , ja samalla se lisää ravinteiden käyttökelpoisuutta ja pienentää mm
Kun ihminen oppi tulen käytön , vuotuinen 1 0001 500 kWh energiankulu tus lienee noussut 4 0008 000 kWh vuodessa. Energiaa tarvitaan muuhunkin kuin traktorin polttoaineeksi. Alkukantaisen ihmisen energian käyttö oli ja on yhä peräti vähäistä . Samalla ilmeisesti väheni lihastyövoiman tarve sekä viljelytöissä kulunut työaika . O ikeastaan lienee ehkä niin , että viljelykulttuurit sy ntyivät energian käyttömahdollisuuksien lisää ntymisen m yötä. vsk. Tuulivoiman käyttöönotto kuuluu sekin viljelykulttuurien alkuaikoihin . Eräs tämän jalostuksen muodoista on lihakarjan kasvatus. Sen perimmäisenä tarkoituksena on jalostaa auringon ja polttoaineen energia ravinnoksi, ihmisen "polccoaineeksi " . Energian kulutus lisääntyi, kun metallurgian kehittym isen myötä alettiin siirtyä metallisiin työaseisiin . koneja lannoitetehtaissa, eikä valmiita vastauksia polttaviin kysymyksiin ole. 33 1. Viljely kuitenkin kehittyi työvälineiden kehittymisen ja parantumisen m yota. Kirjoittajamme, Matti Kares, kehittelee aih~tta edelleen sivuilla 364-367. Mitään uutta ratkaisevaa energianlähdettä ei otettu käyttöön . SUOMEN LUONTO 7-8179 38. M uinaissumerien vilj elykul ttuuria muistuttava energiankäyttö jatkui aina läpi koko vanhan ja keskiajan. Niitä vakavampi on kuitenkin kysymys: miten turvata elintarvikkeiden saanti öljyn ehtyessä. Tämän mahdollisti se, että ihminen otti käyttöön juhdan energian . Ravinnon keruuseen ja elämän ylläpitoon tarvitaan keräilykulttuurissa 24 kilowattituntia (kWh) ravintoenergiaa päivässä. maataloutta ylläpitävästä energiasta käytetään tilojen ulkopuolella, esim. lämmityksen , liikenteen tai teollisuuden tarpeista . Sen kuluttama polttoneste on itse asiassa vain jäävuoren näkyvä huippu enin osa mm. Maatalous kuluttaa energiaa ja tuottaa energiaa. Siihen kuuluu auringon ylläpitämän ym päristön lämmön lisäksi elämään ja kasvuun tarvittava energia sekä sen lihastyön tekoon tarvittava energia , jonka ihminen joutuu suorittamaan tarvitsemansa ravin toenergian hankkimiseksi. Historiallisen ajan alussa viljelykulttuurien syntymisen m yötä näyttää energian käyttö lisääntyneen . Yhteiskunnan kehittymisen m yota ihminen om teholähteekseen m yös orj an , toisen ihmisen . Matti Kares Maatalous ja energia Energiansaannin kiristyessä osataan tuntea huolta esim
Vihdoinkin oli saatu esille rautaa ja hiiltä niin paljon , että ne eivät kaikki kuluneet jokapäiväisen elämän tarpeisiin . Nämä taas mahdollistivat syrjäisemmilläkin paikoilla löytyneiden hiilija rautakaivosten hyödyntämisen . Näin alkoi raskas teollisuus. Toisen maailmansodan aikana ja heti sen jälkeen öljy alkoi nopeasti syrjäyttää hevosen vetovoiman lähteenä. Mutta kaikki oli edelleen kiinni siitä, että käytettävissä oli liian vähän rautaa työkalujen tekoon . Näin alkoi teollinen vallankumous, joka nopeasti tuotti itselleen rautatiet ja terässulatot. Alettiin yleisesti tietää ja tuntea rautaisten työaseiden vaikutus sekä satoon että työmäärään . Sen merkitys pysyi kuitenkin vähäisenä toiseen maailmansotaan asti. Näin maanviljelijöille vo1t11n m yydä koneita korvaamaan pois lähteneiden ihmiskäsien tekemä työ. Toisaalta teollisuus sai työvoimaa juuri maataloudesta ja sitä vapautui vain sillä ehdolla, että jäljelle jääneet maanviljelijät pystyisivät hoitamaan tilansa ja koko yhteiskunnan elintarvike332 tuotannon. Meillä Suomessa tämä ölj yn esi inmarssi alkoi 1950luvun alkupuoSUOMEN LUONTO 7-8179 38 . Tosin jo tunnettiin kivihiilikin , mutta sen esiinsaanti oli kiinni kaivoskuiluissa tarvittavista pumpuista ja niiden käyttövoimasta sekä riittävän hyvistä työkaluista. Maataloudessa koneiden ja laitteiden käyttöenergia oli juhdan ja ihmisen lihasenerg1a, mutta myös puu ja hiili lähi nnä höyrykoneen kohdalla. Sille oli tyypillistä, että hiilen energialla valmistettuja koneita ja laitteita hankittiin käytettäväksi maataloustuotantoon. Vähitellen kuitenkin 1 700luvun loppua kohti tultaessa saatiin noidankehä murrettua. Teollisuuden työväestö kun kohotti merkittävästi elintarvikkeiden kysyntää. RAUTA , HIILI , KONE Vasta vuoden 1500 paikkeilla ja sen jälkeen alkoi uusi merkittävämpi vaihe maanviljelyn historiassa. Niinpä jo sata vuotta sitten olivat periaatteessa olemassa kaikki nykypäivän yleisimmät peltoviljelyn apulaitteet ja koneet jotka tänäänkin ovat käytössä. Maatalouskin alkoi saada työkalujen valmistukseen parempaa rautaa, terästä. ÖLJYN AIKAKAUSI Tämä kehityskulku jatkui samanlaisena pitkälle 1900luvulle. Esteenä ei ollut niinkään itse ölj yn hinta tai saanti, vaan ölj yä käyttävien laitteiden kehittymättömyys . Se muuttuikin nopeasti kuin yhdellä iskulla höyrykoneen keksimisen myötä. Luonnontieteiden samanaikainen kehittyminen nopeutti kehityksen kulkua . Maataloudella oli ostovoimaa uusien tuotteiden hankintaan . Raudan valmistus vaati runsaasti energiaa. TEOLLISUUDEN ESIINMARSSI Nousevalle metalliteollisuudelle oli koko 1800luvun ajan oleellista , että se suuntasi tuotekehittelynsä ja tuotantonsa hyvin vahvasti maatalouteen . vsk.. Ö lj y tuli maataloustuotantoon vetovoiman energian lähteeksi jo ensimmäisen maailmansodan aikana . Tämä ei ole niinkään ihmeellistä
Esimerkiksi vilj ankuivatuksessa se korvasi sen lähes kokonaan . Yhdellä tilalla on maalajina vähämultainen jäykkä aitosavi ja toisen maalaji on jopa maatunutta rahkaturvetta. Huomioonottaen edellä esitetyn suuren vaihtelun maamme maatilojen kesken on peräti vaikeata , jopa harhaan johtavaa, yrittää kuvata tyypillistä keskiarvotilaa. Eräiden arvioiden mukaan nämä puuttuvat erät voivat olla jopa 600 kWh/ha eli nostaa hehtaarin keskimääräisen panoksen tasolle 5 000 kWh vuodessa. Taulukko 1 esittää tällaisen laskelman viljanviljelyyn käytetyn peltohehtaarin osalta. Näiden tilojen sato jalostetaankin kotieläinten avulla rahallisesti arvokkaammaksi kotieläintuotteeksi . !elia ja jatkui niin että 1960-luvun puolivälissä ölj yn käyttö oli yleistynyt koko maassa . Tuotantorakennusten , mm . Laskelma edellyttää , että käytöstä poistetut maatalouskoneet palautetaan romuna teollisuuteen . ta hyvin erilaisissa olosuhteissa . KESKIARVOTJLAA EI OLE Suomessa harj oitetaan maaralou tsuoMEN LUONTO 7-8/79 38. Koko maassa viljankuivatukseen kuluu nykyään 75 miljoonaa ölj ylitraa vuosittain . viljankuivaamon, konesuojien sekä perusparannusten kohdalla ei ole olemassa käyttökelpoisia tutkimustuloksia. Toiset tilat viljelevät keskitetysti ihmisravintoa , toisen tuonavat teollisuudelle raaka-ainetta. Joku til a on 800 km pohjoisempana kuin toinen . vsk. Viljelykasvien sitoma aurinkoenergia tai siitä jalostettu eläinravinto on maatalouden energiatuotos. Enin osa tiloista on sellaisia, että pellon sato likipitäen kokonaan on ihmiselle sellaisenaan käyttökelvotonta. Peltoviljelyn tuotos on suurempi kuin panos, mutta kotieläintalouden energiahyötysuhde on negatiivinen . Koneet, lannoitteet ja maataloustuotannon monenmoiset työvaiheet ovat se energiapanos, jonka ihminen sijoittaa peltoonsa. Maatalouden tuotos-panos-energian käyttöä ei myöskään ole tarkemmin selvitetty erilaisilla tiloilla. Toisen tilan peltoala on kymmenkertainen toiseen tilaan verrattuna . Melko hyvän kuvan antavat koko maassa · keskimäärin käytetyt panokset. Oleellisinta tässä kehityksessä on se , että ölj y syrjäytti lähes puolilla maamme maatiloista kotoisen polttopuun energianl ähteenä rakennusten lämmityksessä. 333
Kun kotieläintalous vielä käyttää muuta apuenergiaa, käykin niin että koko maatalouden energiatasetta tarkasteltaessa on tuotos-panos-suhde tappiollinen eli suhteen lukuarvo on alle 1. Valkuaisen kohdalla tilanne on hieman ed ull isempi . T uotanrorakennukset Perusparannukset 60 1 20 1 75 1 600 kWh 200 750 600 2 000 30 120 Ruis Kevätvehnä Ohra Kaura Peruna Heinä (Öljynä 440 1) 4 400 kWh Heinä + laidun Säilörehunurmi Herne PALJONKO ENERGIAA HEHTAARILLE. Pellon sato on kasvien talteenottama ja kasvuunsa, uuden aineen muodostamiseen , sitoma osa kasvukauden mittaan hehtaarille langenneesta 6 000 0007 000 000 kWh erästä auringon sätei lyenergiaa. TEHOKKUUDEN HINTA: KOTIMAISUUS VÄHENEE HYÖTYSUHDE LASKEE Peltoviljelyn energiapanoksien kotimaisuusaste on nykyään vain 15 % . 2 % koko tilamäärästä. Ohrakilon ry-arvo on siis 1 ry. Kotieläinlajista rii ppuen siirtyy rehujen energiasisällöstä 517 % kotieläintuotteisiin . Taulukko 1. KOTIELÄIN REHUNJALOST AJA Pääosa peltoviljelyn sadosta jalosKeskisaro kg kWh 2 100 8 800 2 500 10 500 2 500 10 500 2 400 10 000 18 000 18 000 12 000 16 000 1 500 7 500 Hyvä saro kg kWh 2 800 11 800 3 200 13 500 4 000 16 800 4 000 16 800 25 000 25 000 15 000 25 000 (alle 50 % ihmisravinrokelpoisca) tetaan m aatiloilla kotieläintuotteiksi. Taulukossa 3 on esitetty eri viljelykasvien sadon energia-arvoja keskimääräisen satotason sekä niinsanotuilla eturivin tiloilla saatujen tulosten mukaan . Trakrorin polttoaine 80 1 Koneiden ja laitteiden uusrnta Lannoitus, 200 kg typpea ym . D Agronomi Matri Kares ryöskenrelee runriopecrajana Helsingin yliopisron maaralousreknologian lairoksella ja seuraa eriryisen akriivisesri m aaralouden energiankfiyrön k ysym yksiä. Silloin tällöin näkyy mainintoja suurtilojen tai "tehoviljelyn" muita tiloja runsaammasta energiankäytöstä . Nurmiviljelyyn tarvittavan hehtaarin vuotuisen energiapanoksen esittäminen on vieläkin epämääräisempää kuin viljanviljelyn kohdalla. Yhden biologisen satokilon energia-arvo on n. Moottoripolttoaine , crakrori '' . Tässä tarkastelussa ei ole otettu huomioon olkisatoa. Säilörehunurmen viljelyssä tarvittava panosenergia hehtaaria ja vuotta kohden . Koneiden ja laitteiden sekä myös rakennusinvestointien määrä kohottaa niillä hehtaaripanosta . Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että suurtila ei voi käyttää suurinta energiapanoserää, lannoitusta , yhtään sen enempää kuin pienikään tila . Satoerän energia-arvo on 1 ry (rehuyksikkö) kun se vastaa kotieläintuotannossa ohrakiloa. Kotieläintuotanto ei energiamielessä ole tuotantoa , vaan pellon sadon , aurinkoenergian, jalostusta. Kotieläintalouden tuottaman ihmisravinnoksi kelpaavan energian m äärä on vain 1015 % eläinten käyttämien rehujen bruttoenergiasta. N iistä päivistä se on laskenut ollen nykyään n . Taulukossa 3 ei ole otettu huomioon toisarvoista satoa, kuten perunan varsia tai viljan olkia. 3,5-kertainen. aineet Sähköenergia, sadonkäsittely ym . Tässä tarkastelussa kuitenkin käytetään kaikin puolin selvempää yksikköä 1 kWh (3 ,6 MJ). pu1mun Viljankuivatus Koneiden ja laitteiden uusintaan Lannoitteet , 100 kg typpeä ym. 01kisadon määrä riippuu olennaisesti viljan korjuujärj estelmästä. Mutta tällainen viljely johtaa lopulta siihen , että kun otetaan huomioon näin saatava verraten alhainen satotaso sekä niukahko yksipuolinen karjan ralviruokinta, onkin yllättävän usein lopputuloksena suuri panosenergian tarve tuotettua karjatalouden tuoteyksikköä kohden. Jyvien energia-arvo on niiden sisältämän rasvan ans10sta 4. Maatalousväestön osuus koko väestöstä on saman neljännesvuosisadan aikana laskenut 36 prosentista 12 prosenttiin. Jos nyt käyttämättä jäävä~ -olkisadolle löytyisi sopiva energiakäyttö olisi tuotospanos-suhde selvästi positiivinen. . 3-kenainen . Viljanviljelyyn käytetyn peltohehtaarin energiapanokTaulukko 3 . Silloin energian tuotanto-panos-suhde oli peltovi ljelyssä n . set. vsk.. Jonkinlaisena keskiarvona voidaan pitää sitä, että olkisadon energiaarvo on sam ansuurumen kuin jyväsadonkin. Niinsanotussa vihreän linj an tuotannossa, Jossa on tunnusomaista runsas väkilannotteiden ja varsinkin typen käyttö sekä sadon talteenotto säilörehuna , on panosenerg1an tarve taulukon 2 esittämää luokkaa. 4 kWh. 2 kWh / kg. On muuten aina hyvä muistaa, että maassamme ei ole kuin 300 kpl maatiloja, joiden peltoala on yli 100 ha , ja yli 50 ha käsittäviä tilojakin on vain n. Sähköenergia T uotantorakennukset Perusparannukset 800 kWh 600 " 4 000 " 50 " ) PALJONKO ENERGIAA ON SADOSSA. Eri viljelykasvien hehtaarisadon energia-arvoja. 2 700 kpl eli n. Neljännesvuosisata sitten se oli vielä 70 % . Kasvinsuojeluym . Vanhanaikaisessa viljelyssä, jossa heinäsato otetaan talteen kuivana heinänä ja odelmasato laidunnetaan , selvitään verraten pienellä peltohehtaarin energiapanoksella. Siinä hyötysuhde on 13-25 % . Tälle väittelle ei yleensä löyd y minkäänlaista katetta . 334 Taulukko 2. SUOMEN LUONTO 78179 38. Intensiivisessä viljelyssä voi energian tarve olla jopa 8 000-9 000 kWh / ha varsinkin jos tila on pinta-alaltaan pienehkö. Tähän ja moneen muuhun maataloustuotannon energiaongelmaan palaamme sivulla 364. Suomessa on maataloudessa käytössä niinsanottu rehuyksikköjärjestelmä
Kukista mehiläiset saavat vasti neeksi ravin toa , siitepölyä ja m että, josta niide n kuvussa valmistuu syljen avulla hunajaa. Se on ollut ihmisen palveluksessa tuhansia vuosia, ja vielä Rooman vallan aikana hunaja oli ainoa tunnettu makeutusaine. Helposti hunaja ei synn y, sillä yhden kilon tuottamiseen tarvitaan noin 328 miljoonaa käy ntiä kukissa. Kimalaisten pölytyskyky on vähäisempi , koska ne siirtyvät kernaasti lajilta toiselle. Ns. Mesipistiäisi in kuuluvat kim alaiset ja m ehiläiset ovat pölyttäjinä tärkeimpiä. Jorma Laurila Mehiläinen sadonlisääjänä Mehiläinen on silkkiperhosen ohella ihmisen harvoja selkärangattomia kotieläimiä . N iiden m esi on vahvaa , usei n 40-70 prosenttista sokeri liuosta. neet houku ttelem aan juuri m ehiläisiä. aloitettuaan käy nnit jonkin lajin kukissa , ne jatkavat sitä pitkää n . Ruotsissa on havaittu , että pölyttäjien niukkuuden takia tuskin p uolet mustikan kukista tuottaa m arjoja. Näin varmistuu siitepölyn joutuminen sam an lajin kukille . Kimalaisia o n usein enem män , esimerkiksi Ruotsissa niitä o n arvioitu olevan neljä kertaa m ehiläisiä luku isammin . Mehiläisistä ja muista pölyttäjistä on kerrottu m yös Suomen Luonnon numeroissa 3411976 ja 4/ 1979. Mehiläisyhteiskunnat on m yös helppo siirtää tarvittaville paikoille ja niillä on valtaisa pölytyspotentiaali . Ns. m ehiläiskasvit ovat kehittysuoMEN LUONTO 7-8/79 38. Mehiläiselle ne sop ivat hyvin. Mehiläisillä o n kimalaisiin nähden selviä etuja. N e ovat rakenteeltaan ja elintavoil taan parhaiten sopeutuneet pölytykseen. 33 5. Mehiläiset ja ki m alaiset pölyttävät mo nia vilj elykasveja , kuten rypsiä, mansikkaa , avom aakurkkua , m arjapensaita ja hedelmäpui ta sekä useita ihmiselle tärkeitä luo nnonkasveja , kuten m etsäm af) oJa. Kasvit houkuttelevat hyö nteisiä muodoillaan , väreillää n , rakentei llaa n , ku tkuttavilla tuoksuillaa n ja m akealla m edellään . Pölytys tapahtuu sivutyö nä, kun hyönteisii n ta rttunu tta si itepölyä siirtyy sam an lajin toisille kukille. Kukat ovat muodoltaan sellaisia , että m ehiläisten o n helppo laskeu tua ja niiden värit valkoinen , sininen , si ni punainen ja keltainen houku ttelevat erityisesti m ehiläisiä. kukista kehittyy m arjoiksi ja m arj at ovat lähes kaksi kertaa painavam p ia. m esiviitat ohjaavat lisäksi niitä väreillää n ja tuoksuillaan oikeisiin paikkoihin . Mettä on kukissa vähän , mikä pakottaa m ehiläiset vierailem aan monissa kukissa. Mehiläisten merkitys on korostumassa, koska luonnonvaraiset pölyttäjät ovat vähentyneet. Mehiläiset ovat hyvin kukkauskollisia , ts. Kimalaiset ovat pölytyskyvyltään voimattom ia suurilla viljelyaukeilla, ku ten rypsipelloi lla. Ekologisessa tärkeydessään mehiläinen vetää vertoja kastemadolle. T ikkurilassa kimalaisten m äärä oli vain kymmenesosa m ehiläisten luvusta , mutta Etelä-Suomi on kin vankkaa m ehiläisaluetta. Yhden ainoan yhdyskunnan m ehiläiset tekevät vuod essa jo pa nelj ä miljoonaa lentoa ja jokaisella lennolla mehiläinen käy noin sadalla kukalla. Mitää n yleistyksiä tästä ei voi tehdä . Jos m ehiläisiä on lähistöllä , noin 90 p ros. Kuva: Teuvo Suominen. Suo messa ei pölyttäjä laskencoja ole juuri tehty . KIM ALAISEN JA MEHILÄISEN TEH O KKUUS Mehiläisten ja kimalaisten tehokkuudesta pölyttäj inä on kiistelty . Marjoissa on vähän siem eniä ja ne ovat pieniä . Pölyttäjiä o n m one nlaisia: kukkakärpäsiä, kovakuoriaisia , ri psiäisiä , perhosia ja m esipistiäisiä. Sam anlaisia kokemuksia on saatu Rypsin sato riippuu ratkaisevasti siitä, kuinka moneen kukkaan ehtii mehiläinen tai muu pölyttävä hyönteinen. Vasta viime vuosikymmeninä on mehiläisten todellinen arvo alkanut paljastua: hunajan osuus on vain murto-osa siitä välillisestä hyödystä, jonka ne antavat pölyttämällä hyötykasveja . Puna-ap ilako keet osoittivat , että kimalaisten kukissakäy nneistä vain 35 % . Yhdyskunnat ovat suuria , yleensä 5075 000 yksilöä , kim alaisyhdyskunnissa on vain joitain satoja. Ruotsissa mehiläisten pölytyshyöty on arvioitu 10-15-kertaiseksi hunajan arvoon verrattuna. Mehiläisten lisäetuna on vielä se, että yhdyskunta o n suuri ja voimakas jo varhain keväällä; kimalaisyhdyskunta on tehokas vasta kesäkuun p uolivälissä. LUONNO SSA O N PUUTETTA PÖ LYTTÄJISTÄ Pölyttäjien puute luo nnossa vähentää hyö nteispölytteisten kasvien sierr'lentuotantoa . johti pölytykseen , m ehiläisten vierailuista sen sijaan 90 % . vsk . KASVIT JA HYÖNTEISPÖ LYTYS Kolme neljännestä Po hjolan s1em enkasveista on kokonaa n tai osittain hyö nteispölytyksen varassa
häkkikokeiden avulla. tarhoihin. Suomessa on tutkittu pölytystä Tikkurilan Maatalouden tutkimuskeskuksessa kevätrypsillä ns. Pölytys aloitetaan Mehiläisiä ja mehiläishoitajia. Yhdysvalloissa on todettu, että mansikan koko on suoraan verrannollinen hedelmöityneiden siementen määrään . Yhdysvalloissa, Kaliforniassa siirretään vuosittain 400 000 yhdyskuntaa ja pölytyspalvelu on mehiläishoitajien suurin tulonlähde. Näin saadaan halvalla ja vaivattomasti suuria sadonlisäyksiä. keväällä mantelipuista, sitten siirMehiläiset voivat hyvin, kun saatavilla on kukkia läpi kesän. Ruotsissa on havaittu, että metsämarjasato on jopa kolminkertainen niillä alueilla, joilla pölyttäj iä on riittävästi. Eräällä alueella Ruotsissa pähkinäpensaalla loisivan suomukan , joka on tyypillinen mehiläiskasvi, siementuotanto kasvoi sinne tuotuJen mehiläispesien takia niin paljon, että vajaassa vuosikymmenessä kanta lisääntyi 50kertaiseksi . Tanskalaisissa kokeissa apilan siementuotanto on kaksinkertaistettu riittävällä pölytyksellä . KÄYTÄNNÖN PÖLYTYSKOKEET ovat vahvistaneet ennakkoaavistuksia mehiläisten pölytyshyödystä . Paras keino lisätä pölyttäjiä on tuoda mehiläispesiä pölyttäjien niukkuudesta kärsiville seuduille. Omenan kukinta kestää vain runsaan viikon ja sen sattuessa kylmälle jaksolle pölytys epäon338 nistuu ellei mehiläisiä ole riittävästi . Kylmällä säällä mehiläisen lentosäde on lyhyt , noin 100 m ja tällöin tarvitaan useampia yhdyskuntia. Pölyttäjämäärän lisääminen muuttaa myös kasvien välisiä suhteita. Erityisesti tämä soveltuu viljelykasveille, koska yhdyskunnat voidaan siirtää alueelta toiselle kunkin lajin kukinnan mukaan . Luonnonkasvien sarojen lisäämiseksi tarvitaan pysyvämpää järjestelyä. sato on niillä alueilla , joilta mehiläiset puuttuvat vain kolmannes verrattuna muihin alueisiin. vsk.. Yhdysvalloissa viljeltävän pensasmustikan. Häkki estää pölyttäjien pääsyn koeruudul • le. Viljelykasvista riippuen tarvi~ taan erisuuruisia pölyttäjämääriä: rypsille riittää pari yhdyskuntaa hehtaarille , mutta mansikka tarvitsee vähäisen houkuttelevuutensa takia 10-20 pesää hehtaarille. KOKEMUKSIA SUURISTA MAA TALOUSMAISTA Suurissa maatalousmaissa , kuten Yhdysvalloissa , Romaniassa , Unkarissa ja Neuvostoliitossa mehiläisiä käytetään laajasti pölytykseen. Rikkaruohot, piennarkukkarytään sinimailaselle ja hedelmäset ja pakettipellot ovat medenlähde silloin kun mikään viljelyskasvi ei kuki . Avoimilla ruuduilla on vaihtesuoMEN LUONTO 7-8/79 38 . vadelmasta ja puolukasta. Hedelmätarhoissa tämä on tuotannon ehto. Puolassa on tehty pölytyskokeita mustaherukalla ja saatu eräällä lajikkeella 4-6-kertaisia ja toisella 8-14kertaisia satoja. Mehiläisten merkitys pölyttäjinä korostuu jatkuvasti, koska luonnonvarainen pölyttäjäkanta vähenee elinympäristön yksipuolistumisen, ravintokasvien vähenemisen , salaojituksen, piennarten karoamisen , pesäpaikkojen häviämisen ja ympäristömyrkkyjen takia
Lääkkeitä , jotka tehoaisivat , ei ole vielä tähän mennessäkeksitty; tehokkaissa torjumamenetelmissä tuhoutuvat myös itse mehiläiset. Esimerkiksi e lintarviketeo llisuus saa sokerin halvalla ilman va lmisteveroa, mehiläishoitaja pulittaa sen sijaan tästä mehiläisten talviravinnosta täyden hinnan . Lentomehiläisten mukana ne kulkeutuvat pesän ulkopuolelle kukkiin ja mehiläisten juomapaikoille ja siirtyvät näitä teitä muihin mehiläiskuntiin. Heillä on hoidossaan 30 000 yhdyskuntaa , jotka tuottavat vuodesta riippuen 500-800 tonnia hunajaa . · Suomen Mehiläishoitajien Keskusjärjestö ja Mehiläishoitajain Keskusliitto ovat kehoittaneet hoitajia lähettämään mm . Keskusjärjestön kutsumana kokoontui 26 . 1978. ministeriön eläin lääkincäosastolla. I. Tähän päädyttiin myös em. Opettaja Fredrik Vesterinen kertoi punkin lähteneen liikkeelle vuosisadan alussa }aavalta ja levinneen nyt kaikkiin maanosiin . SUOMEN MEHILÄISTALOUS Suomessa on runsaat 3 000 mehiläishoitajaa, jotka toimivat kahdessa järjestössä. neen mehiläiskunnan heikkeneminen havaitaan vasta toisena vuonna. Viime vuosina on ollut vaikeuksia saada hunajan kotimainen kysyntä tyydytetyk~339. Viime aikoina Suomen mehiläishoitajien vitsauksena on ollut kaksi ankaraa talvea ja kolme huonoa kesää. 1, 3 mm pitkä ja 1, 7 mm leveä vaaleanruskean hiuskarvan peittämä , neljällä jalkaparilla varustettu loinen , joka mehiläiscoukassa kehittyy munasta ja elää mehiläisissä käyttäen ravinnokseen niitten verinestettä. Varroa-punkki on muodoltaan poikittain soikea, n . 100 ainetta , mutta heidänkin toteamuksensa mukaan vain pesän ja mehiläisten polttaminen on ainoa tehokas corjuntatapa . 24. Keskusjärjestön puheenjohtaja A. OE]. Mehiläishoitajia on esim. Muualta Euroopasta, jossa punkkia esiintyy jo lähes kaikissa maissa, voi se kulkeutua ostettujen emojen mukana. Leviämistä pohjoiseen vaikeuttaa lähinnä ilmaston ankaruus ja parveilun myöhäisyys pohjoisempana. Maaja metsätalousministeriön suuntaan. Niiden tuontikielto on tosin olemassa maassamme , mutta niitä voidaan salakuljettaa ns. Tornionjokilaaksossa, Rovaniemellä ja Kainuussa. Kalliomaiden kanervista saadaan huono sato, mutta hiekkaja suomaiden kanervista hyvä. Tänä vuonna avoimilta ruuduilta saat11n huonon kesän vuoksi vain 26 % parempi sato kuin häkitetyiltä ruuduilta, mutta viime vuonna (1978) sadonkeräykset vaihtelivat 24-46 % välillä . Varroa punkki kehittyy yleensä kuhnurikennossa (sikiössä) ja elää pääasiassa kuhnurissa ja emoa syöttävissä mehiläisissä . Mesikasveja, kuten vadelmaa ja horsmaa , on riittävästi. ripulia mehiläisille. Kanerva on myös tärkeä, mutta hieman ongelma llinen. Norjassa lähes koko sato on kanervahunajaa . Pölytyshyödyn näkökulmasta määrä on vielä pieni , sillä jos ensi vuoden 50 000 ha rypsialalle siirrettä1s11n pari yhdyskuntaa hehtaarille, tarv1tta1s11n 100150 000 yhdyskuntaa eli 3-5 kerraisesti nykyinen määrä . Mehiläishoito on keskittynyt Etelä-Suomeen. mansikka , horsma, kultapiisku , marjapensaat ja hedelmäpuut. PoriTampere-Lappeenrantalinjan eteläpuolelle jää 4 / 5 hoitajista. "liivintaskuemoina' ' . MEDEN JA SIITEPÖLYN LÄHTEET Mehiläiselle tärkein viljelykasvi Suomessa on rypsi. 8. Jylhfi Maailman mehiläiskanta uhattuna Mehiläisten olemassaolon todellisena uhkana on toistakymmentä vuotta ollut Varroa jacobsoni-punki, jonka torjumaan ei toistaiseksi ole löydetty tehokasta torjuma-ainetta. 5. Punkit levittävät myös muita pesissä mahdollisesti olevia tauteja , joten niitten vaarallisuus tätä kautta vielä laajenee. MEHILÄISHOIDON NÄKYMIÄ Mehiläishoitajan vastuksena ovat taudit, sokerin korkea hinta , ankarat talvet , verottaja ja hintapolitiikka . maatalousministeri Johannes Virolaisen luona sekä k.o. Valtion tutkimustuki on poistettu . Viime aikoina kiinnostus myös pohjoisessa on lisääntynyt. Aarnio totesi, että eläinlääkincäosastolla on täysi valta lakimme mukaan ryhtyä tutkimusja torjuntatoimiin , jos on syytä epäillä vaaran olevan uhkaamassa. Kansainvälisellä tasolla on asiaa viimeksi käsitelty maailmanlaajuisen Apimondia-liiton järjestämässä seminaarissa Bukarestissa 21. 50 % , ja seuraava vuosi on lopullisen tuhon vuosi . Vertailun vuoksi : Itävallassa on seitsemän mehiläistutkimuslaitosta, Tshekkoslovakiassa kolme tutkimuslaitosta, mehiläishoitajakoulu, 55 tutkijaa suorassa tutkimuksessa, kolme laboratoriota . Kolmantena vuotena ovat tappiot jo n. kuluvan vuoden syksyllä ja ensi keväänä kokoonnutaan joka tapauksessa jatkokokouksiin Imatralle. 1979 mehiläishoitajia etupäässä Itäja Kaakkois-Suomesta. Kuluvana vuonn a kävivät Keskusjärjestön edustajat jälleen kyseisellä lääkincäosastolla pyytämässä valvomaja ennakkotorjuma-apua. Yhdyskunnassa on keskimäärin 50 000 mehiläistä eli yhteensä 1, 5 miljardia . Merkittäviä ovat lisäksi paju ja voikukka keväällä, paatsama, apilat , vadelma, SUOMEN LUONTO 7-8/79 J8. Käydyissä keskusteluissa tuli esille myös , että punkin leviämisnopeus on osoittautunut tähän asti arvioitua suuremmaksi , eli se saattaa edetä jopa 100 km vuodessa. Pohjoisin paikka -on Sodankylä. parvien mukana. Bukarestin kokouksessa. pesien pohjaroskista näyteitä eläinlääkintäosastolle tutkittavaksi . MEHILÄISTUTKIMUS Suomessa on vain yksi päätoiminen mehiläistutkija ja tämänkin palkkaus tulee Tikkurilan Maatalouden tutkimuskeskuksen muun budjetin kautta. Ruotsissakin valtio tukee mehiläisjärjestöjä yleisen pölytyshyödyn perusteella. Tarkkailua rullan jatkamaan. Rahaa ei ollut mahdollista nyt saada, moraalista tukea kyllä . Neuvostoliitossa on tutkittu n. 0. Imatran kokouksessa sovittiin , että Keskusjärjestöjen johtoelimet sopivat jatkotoimenpiteistä mm . Suomessa on asia ollut esillä vuodesta 1976 lähtien, jolloin Suomen Mehiläishoitajien Keskusjärjestön edustajia kävi mm. Saasculeva määrä pölyttäjiä. On ilmeistä , että näin selviää, onko maassamme Varroapunkkia vai ei. Siitä saadaan hyväaromista hunajaa , mutta kanervahunaja voi tuhota koko pesän ellei sitä lingota tarkkaan , si llä sen suuri kivennäispitoisuus aiheuttaa mm. E. vsk. Tilaisuuteen osallistui 74 edustajaa yhdeksästätoista maasta. Meitä lähin uhka on Leningradin alue, josta se saattaa levitä mm
Kuvittelepa rikkaruohon elämää . Jatka siinä sitten sukuasi 1 RIKKARUOHON KEINOT Mutta rikkaruohot onnistuvat. Näin kasveissa on samanaikaisesti nuppuj a , kukkia ja kypsiä siemeniä. Ne käyttävät kah ta päästrategiaa : suurta siementuotantoa ja voimakasta kasvullista lisääntymistä , joita ne vielä muuntelevat lukemattomin muunnelmin . Kohta tulee kuitenkin kyntäjä, joka kääntää maan puhtaalle mullokselle. Ensimmäinen taisto, kumpi itää aikaisemmin , on usein ratkaiseva. Silti ne selviytyvät, usein paremminkin kuin viljelykasvi . Männyn taimi pellossa tai tienluiskalla on rikkakasvi ja vehnä on sitä kukkapenkissä tai rukiin joukossa. Kuvassa saunakukkaa ja ruiskaunokkia. Kasvukaude n aikana ehtii kypsyä siemeniä uskomattoman suuria m ääriä: yksi saunakukkayksilö tuottaa kesässä keskimäärin 35 000 siementä, peltokasu o MEN LUONTO 7-8/79 38 . Väärässä paikassa kasvaminen on vaarallista , rikkakasveja vainotaan. tinen rikkakasvi ehtii ku kki vaksi jopa parissa viikossa. Ja kun oikein hullusti käy , tulee 340 viljelijä jälleen muutaman viikon kulu ttua pellolle , tällä kertaa ruiskun kanssa ja rikat saavat tuhoavan sateen niskaansa. Hyvin puolensa pitävä yksivuoRikkaruoho ja viljelyskasvi kilpailevat ravinteista , vedestä ja valosta. Kevätaurinko lämmittää pellon pintaa ja saa ensimmäiset rikkaruohot aloittam aan kasvunsa. Seppo Vuokko Rikkaruohon rehevä elämä Kasvi, joka kasvaa väärässä paikassa, on rikkakasvi . vsk .. Sitten onkin jo vilja itämässä yhtäaikaa säilyneiden rikkaruohon siementen kanssa: alkaa kilpailu elintilasta . Uudet yrittäjät ilmaantuvat muutamina seuraavina päivinä , mutta tuhoutuvat kenties äestäjän ja kylväjän töihin . Eikä kunnon rikka lopeta kukintaa ennen kuolemaa: vasta kitkeminen , m yrkytys , kuivuus, syyspakkaset , viljankorjuu tai toisten rikkakasvien ja viljan kilpailu lopettavat ku kinnan . Jos rikkaruohot saavat alussa ylivallan, ei tilanne korjaannu jatkossakaan; toisaalta tiheässä, hyvin kasvuun lähteneessä viljassa tai perunassa rikat pysyvät alakynnessä
Pillikkeiden , savikoiden, ahosuolaheinän Ja pelco-orvokin siemenet säilyttävät itämiskykynsä kymmeniä vuosia . Maahan siis kertyy siemeniä, jotka maanmuokkausten yhteydessä joutuvat syvemmälle ja säilyvät siellä . Suomessa tällaisia ovat terhi, hullu341 C u C 2 " 18. kaali , ehkä myrkkykatkokin; nämä on helppo todeta, koska niitä ei jokapaikassa kasva, mutta ilmeisesti samojen kasojen tavallisetkin rikkaruohot , savikat ja maltsat ovat itäneet yhtä vanhoista siemenistä. SUOMEN LUONTO 7-8/79 38. Kun rikkaruohoja voi olla neliömetrillä muutamia satoja, kohoaa neliömetrin s1ementuotanto kymmeniin , jopa satoihin tuhansiin. Maassa siemenet säilyttävät pitkään itävyytensä. 0. Kun multaus tai haraus tuhoaa silloin kasvussa olevat rikat, nostaa se myös uusia siemeniä itämään. Viisisädetyräkki: hyvä maa. Peltokanankaali: kaksivuotinen nurmien rikkaruoho . Menestyksekkään rikkaruohon kaikki siemenet eivät idä yhtäaikaisesti. Tavallisessa peltomaassa on parinkymmenen senttimetrin paksuisessa pintakerroksessa noin 40 000-50 000 siementä neliömetriä kohti, esim. Suuri osa siemenistä on itämiskykyisiä. Muinaisten asuinpaikkojen , vanhojen linnojen ja rakennusten kaivauksissa ja korjauksissa on saatu viitteitä jopa sarojen vuosien ikäisten siementen itämisestä . Ja vaikka peltoon ei pääsisi yhtään nankaali noin 3 300, pihatähtimö ja lucukka noin 1 0001 500 siementä. Maan muokkauksissa siemenet sitten joutuvat eri kerroksiin. Kirjopillike, hyvä mesikukka . Leskenlehden tukahduttava lehtipeitto. Multakasoille on ilmaantunut sellaisia kasveja, joita seudulla ei ole vuosikymmeniin tavattu. vsk. .½. Osa pintaan jääneistä siemenistä itää kenties heti , osa jää odottamaan. jauhosavikan ja peltohatikan siemeniä 10 000 , 5 000 pihatähtimön, 2 000 pelco-orvokin ja leinikin siementä, 1 000 pillikkeen ja suolaheinän siementä
Näin on valikoitunut tyypillisiä tietyn viljelykasvin rikkakasveja : ru iskattara ja ru iskaunokki ovat rukiin , au rankukka kau ra n seuralainen. Jos ravinteet ja vesi eivät riitä rehevään kasvuun , kasvit jäävät kääpiökokoisiksi, mutta kukkivat silti ja tekevät muutaman siemenen . Sellaisetkin rikkaruohot , jotka eivät selvästi ole sitoutuneet mihinkään tiettyyn viljelykasviin , ovat kansainvälisiä. Syyskoleillakin m aasta nousee p ieniä taim ia , joista osa ehtii kukkimaan ja kypsyttäm ään muutam an siemenenkin ennen kaiken lannistavia pakkasia . MO NIVUOTI STEN KEINOT H yvä juuririkkaruoho on kuin tarujen lohikäärme: lyö poikki ni in sinulla onkin kaksi rikkaruohoa yhden sijasta . monet mykerökukkaiset kuten peltovillakko , ohdakkeet ja leskenlehti luottavat tuuleen : niiden siemenissä on pitkät haivenet. Useiden rikkakasvien siemenet säilyvät ehjinä ja elävinä kotieläinten suolistossa ja leviävät lannan mukana: peltohatikka , ahosuolaheinä , savikat , pillikkeet ja peip it, pelto-orvokki , peltolem m ikki, juolavehnä ja hukkakaura . Parhaiten on tietyn viljelykasvin mukana siirtynyt sellainen rikkakasvi , jonka siemenet ovat samankokoisia , kypsyvät yhtäaikaa ja käyttäytyvät vilj an käsittelyssä samalla tavoin kuin viljelykasvinkin siemenet. Niitä sanotaankin kestorikkaruohoiksi. Rikkaruohollakin täytyy olla keinot m yös kaukolevintään. Koska hyvänsä kasvukauden aikana oleva 5-6 viikon mittainen aika , jolloin rikkaruohoja ei ole torjuttu , tuottaa m aahan uu sia siemeniä. Viljelykasvin m yötä rikkaruoho on levinnyt m yös kaikkialle sinne, missä sen kulturellia kumppaniakin viljellään . Vastaavasti moni rikkaruoho on aikaisemm in ollut vilj elyskasvi, jonka siemeniä on syöty (pel rohatikka, ukontatar), SUOMEN LUONTO 7-8/79 38. LEVI ÄMISKEINOT Uusien kasvupaikkojen valtaamiseksi ei riitä siementen pudottaminen em okasvi n juurelle , vaikka se ehkä riittääkin turvaamaan säilymisen sillä pai kalla. Jotkut rikkaruohot , mm . Mutta ei rikkaruoho. Uud isasukkaat veivät Amerikan m anterelle euroop palaiset rik karuohot, mutta joitakin riitti sieltä tännekin: p ihasaunio, kanadankoirasilmä ja amerikanhorsma ovat jo vallanneet tai parhaillaan valtaamassa Suom ea. Täm ä siementen itäm inen m ihin vuod enaikaan hyvänsä tekee rikkaruohosta lopullisesti voittajan . Tällä tavoin kulkeutuvat puna-apilan siemenen joukossa saunakukka ja ahosuolahei nä sekä viljojen joukossa ruiskaunokki , peltoretikka ja hukkakaura. Tehokkain ja tärkein rikkaruohojen kaukolevinnän keinoista on leviäminen vil jelykasvin siemenen mukana. Pitkäaikainen rikkaruohon Ja viljelykasvin yhteiselämä on usein m uokannut ne toistensa kaltaisiksi. Yhdessä ne kasvoivat ennen kuin ihminen otti toisen viljelykseen , ja tuomitsi roisen rikkaruohoksi; yhdessä ne kasvavat edelleenkin . Juurakon pä1kistäkin kasvaa uusi kasvi , joka varmis1aa juolavehnän säilymisen. Myös vesi kul jettaa kasvien siemeniä ja juu rakonkappaleita. Kunnon kitki jäkin herpaantuu viimeistään ku n sato on korjattu . uutta rikkaruohon siementä, rii ttää m aan siem envarastosta ki tkettävää kymmeniksi vuosiksi. Huonoissakaan kasvuoloissa rikkaruoho ei anna periksi. Tällä tavoin menestyvät juolavehnä, Suomen pahin rikkaruoho, sekä leskenlehti , peltovalvatti , pelto-ohdake ja peltokierto . Huonom p i onni oli amerikkalaisilla : eurooppalaiset tulokkaat juolavehnä , peltokierto , peltovalvatti , leskenlehti ja läpikuisma ovat siellä todell isena n esana . Moni nykyisistä viljelykasveista , esimerkiksi ruis, on ollu t aikaisemmin rikkaruoho jonka suuna siementuotantoa ru vettiin käyttämään hyödyksi. , saamme varmaan uusia rikkakasvejakin . Ja maa on saanut uuden tuoreen siemenlisäyksen. YksivuotisiUe rikkaruohoille säännöllinen siemen1uotan10 on elämisen ehto, mutta juolavehnä 1arvitsee siemeniä vain uusille alueille levi1äkseen. Jos rik karuohon ja vil jelykasvin siem enet ovat jokseenkin samankokoiset ja -muotoiset, ei 342 rikkaruohon siemeniä voi täysin puhdistaa viljelyskasvin siemenistä . MAAILM ANKANSALAISIA Useat meikäläisistä rikkaruohoista voi löytää jostakin alkuperäisestä luonnostakin : peltovalvattia, pelto-ohdaketta , ukontatarta ja monia muita rikkakasvilajeja kasvaa merenrantaniityillä . viljelemään jotain aivan uutta vil jelykasvia , esimerkiksi auringonkukkaa , unikkoa tms. vsk.. H yvin moni rikkaruoho on alunperin arojen ja kuivien kallioketojen kasvi; kotoisin samanlaisilta ja vieläpä samoil takin paikoilta kuin viljelykasvitkin . Eläinten turkkiin ja jalkoihin takertuneina kulkee m yös siem eniä. Nä istä ei onneksi mikään ole rikka ruohona kovin hankala. Näi n ne siirtyvät laitumilta karjan kulkureittien ja lannan m yota m yös peltoo n . Näillä on yleensä laaja, runsaasti vararavintoa sisältävä juurakko-osa , jonka kappaleistakin lähtee kasvamaan uusia kasveja. Usein merenrantojen muodot ovat kuitenkin selvästi rikkasukulaisistaan selvästi poikkeavia . Ja jos Suomessa ru vetaan suuressa m1tassa Juolavehnän juurakko on kitkijän tuttu : aina siitä jää maahan osa. Useilla rikkaruohoilla hedelmät voivat näyttää vielä aivan raaoilta , mutta siemenet sil ti tuleentuvat ja ovat itämiskykyisiä, vaikka kasvi kitkettäisiinkin siinä vaiheessa. Suurin osa haitallisimmista rikkakasveista onkin tullut ihmisen mukana . Monien rikkakasvien alkuperäistä kotiseutua pitää tyytyä vain arvailemaan : kaikkialla maapallolla se on vain rikkaruohona. MISSÄ RIKKARUO H ON KOTP Rikkaruohojen alkuperä on erilainen . Silloin on tavallisesti kysym yksessä rikkakasvi , joka on kehittynyt tasajalkaa jonk in viljelykasvin kanssa
joiden siemenet ovat samankokoisia, viljelemällä yhä kylmemmillä alueilla on valittu kamoja , jotka tarvitsevat lyhyemmän kasvukauden ja sietävät kylmempiä säitä jne., aina rikkakasvi on kulkenut ' 'sivistyneen •• seuralaisensa rinnalla . Rikkaruohot ovat sopeutuneet erilaisiin viljelytapoihin ja erilaisiin maan ominaisuuksiin. Ja jos peltoja ruiskutetaan kevätkesällä niiden ollessa orasvaiheessa, menestyvät vain ne rikkaruohot, jotka joko sietävät torjunta-ainetta tai ehtivät kasvaa ja kypsyttää siemenensä käsittelyn ja viljankorjuun välisenä aikana. vsk. mutta jonka ovat sitten syrjäyttäneet toiset viljelykasvit. Hyvin pienet kasvit kuten eräät tädykkeet , peltohatikka ja rentohaarikko , joiden ylitse puimurin terä menee niitä vahingoittamatta , käyttävät loppusyksyn kosteita aikoja siementuotantoon , kun viljakaan ei enää ole päällä varjostamassa. Keskittämällä sadonkorjuu on valittu sekä viljelykasvista että rikasta sellaisia kantoja , joiden siemenet pysyvät pitkään versoissa ja kypsyvät yhtäaikaisesti , puinnilla ja siemenen puhdistuksella on valittu kamoja , SUOMEN LUONTO 7-8/ 7'! 38 . Ei ole sanumaa, enä hukkakaura on vaarallisin rikkamme: viljelyskasvin lähisukulaista on vaikea tunnistaa ja torjua. D 343. Puutarhan maa on yleensä sitä parempaa mitä kauemmin sitä on viljelty : siksi nämä vaateliaat rikkaruohot ovat samalla myös " vanhan kulttuurin seuralaisia '' . Rautanokkonen, viisisädetyräkki , persiantädyke , hukanpurki ja terhi ovat harvinaisia peltorikkoina, mutta vanhoissa puutarhoissa niitä tapaa . On rikkaruohoja , joita ei tunneta mistään alkuperäisinä, luonnonvaraisina kasveina . Syysviljan joukossa menestyvät sellaisetkin rikkaruohot, jotka itävät jo syksyllä ja kypsyttävät siemenensä vasta seuraavana kesänä; kevätvilja vaatii rikaltakin nopeampaa rytmiä . Kun ihminen usein tietämättään jalosti viljelykasvia , kohdistui jalostus samansuuntaisena sen rikkoihin. Ne ovat kehittyneet villeistä kantamuodoistaan yhdessä viljelykasvin kanssa . SOPEUTUMINEN VILJELYKASVIIN JA VILJEL YT AP AAN Menestyksellinen rikkaruoho on erikoistunut . Tämä maan muhentummen vuosien myötä kyllä edellyttää talousjätteiden kompostointia; jos kaikki asumisen jätteet huilaavat putkessa kotijärveen sitä rehevöittämään , e1 puutarha kohennu . Ruispellossa ja syysvehnäpellossa on erilaisia rikkaruohoja kuin kevätviljan joukossa; sokerijuurikasmailla erilaiset ja puutarhojen porkkanapenkeissä omansa. Keittiöpuutarhan voimakkaassa muhevassa maassa viihtyvät osin samat rikkaruohot kuin pelloillakin , mutta osin siellä on vaateliaampia, nimenomaan voimakasta typekästä maata vaativia lajeja
vsk.. SUOMEN LUONTO 7-8/79 38
Be1jerinckia-bakteerit sietävät suurempaa happamuutta mutta vaativat enemmän molybdeenia . kasvijätteiden hajaantuessa , teollisen tuotannon seurauksena sekä biologisen typensidonnan kautta. Tärkeimpiä ovat Azotobaccerja Beijerinckia-sukuJen bakteerit. Sen ja muiden palkokasvien juurissa on bakteeriäkämiä, joissa ilman typpi muuttuu kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Näitä tulee maaperään mm. rautaa ja molybdeenia sekä runsaasti energiaa; jonka saamiseksi isäntäkasvin on yhteytettävä tehokkaasti ja kuljetettava hiilihydraatteja juuristoonsa bakteerien käyttöön. Lannoitusvuonna 197677 meillä m yytiin lannoitetyppeä keskimäärin 69 kg / ha . Rhizobium-bakteerit elävät symbioosissa palkoeli hernekasvien kanssa , Frankiasuvun mikrobit lepän ja suomyrtin kanssa. Typestä annetaan nykyisin kolme neljäsosaa moniravinteisina lannoi tteina. Azocobaccerit eivät viihdy , jos maa on happamampaa kuin pH 6. BIOLOGINEN TYPENSIDONT A Elävien olentojen typpi on peräisin ilmakehästä . Kasvit voivat käyttää vain mineraalityppeä , ku. Assosiatiivisilla typensicojilla on merkitystä luonnonvaraisissa ekosysteemeissä. Pekka Kansanen Typpeä ilmasta j uuristomikro beilla Ulkomaisen energian kallistuessa maataloutemme on suurten muutosten edessä. Tämä puolestaan antaa bakteereille hiilihydraatteja typensidonnan energianlähteeksi. Kotimaisuusastetta voidaan kohottaa myös käyttämällä lannoitetypen valmistukseen turvetta öljyn asemasta. SUOMEN LUONTO 78/79 38 . Niiden merkitys Suomen peltoviljelyssä on vähäinen; vuodessa ne sitovat vain muutamia kiloja hehtaaria kohti. . TYPENSIDONN AN SYMBIOOSI Vapaina maassa elävät Rhizobium-bakteerit ovat lahottajia , jotka eivät sido typpeä . }os säilörehunurmet korjataan kahdesti, saadaan paras tulos käytettäessä typpeä 180-200 kg / ha , ja jos korjuukertoja on kolme , on määrä 250-300 kg / ha. Tilakohtaiset erot ovat luonnollisesti suuret. Kevätviljojen viljelyssä kannattaa nykyisin käyttää typpeä 80-120 kg / ha , heinäval taisilla nii ttonurmilla saadaan edullisin tulos , kun typpeä käytetään n. Paras maaperän happamuusaste palkokasveille ja typensidonnan symbioosille on pH 6, 5 eli lähes neutraali, mutta peltomme ovat keskimäärin paljon happa345. . Tämä siirtyy ensin bakteerin typpiaineenvaihduntaan ja myöhemmin isäntäkasvin valkuaissynteesiin . Belgialaisen selvityksen mukaan nämä seuralaistypensitojat antavat maissin juuristolle vuotta ja hehtaaria kohti seitsemän kiloa typpeä ja vehnän juurille kahdeksan kiloa. Viime vuosina on havaittu, että niitä lähinnä SpirilJium-suvun bakteereja, elää heinäkasvien juurten pinnalla, missä ne käyttävät energianlähteenään isäntäkasvin juurieritteitä. Helsingin yliopiston yleisen mikrobiologian laitoksen mukaan heinäkasviemme parhaita typensitojia ovat rönsyrölli, kastikka, juolavehnä , ruokohelpi ja timotei. vapaat typens1t0Jat 2. Laskettaessa typen hinta oulunsalpietarina saadaan Suomen nykyisessä peltoviljelyssä typpikustannukseksi 2 50-800 mk / ha . ten 01traatt1a tai ammo01um1a. Tämä sitoo itseensä typpimolekyylin ja liittää sen kumpaankin typpiatomiin kolme vetyatomia, jolloin syntyy ammoniumyhdistettä . Itse typensidonta tapahtuu erään entsyymin , nitrogenaasin , avulla . kolmeen ryhmään: 1. assos1at11v1set (seuralais-) typens1t0Jat 3. Biologiset typens1toJat jaetaan Puna-apila on typensitojakasveistamme tunnetuin. . Lyöttäytyessään yhteen palkokasvin juuren kanssa se aiheuttaa näihin äkämiä, joissa bakteerit sitovat ilmakehän typpeä ja luovuttavat typpiyhdisteitä isäntäkasville. Välittömän energiankäytön lisäksi on otettava huomioon mm. symbioottiset typensi tojat Vapaat typensicojat ottavat ilmakehän typpeä ilman isäntäkasvia . Symbioottiset typensicojat ovat tehokkaimpia. vsk . Ne ovat herkkiä alumiinille ja tarvitsevat runsaasti fosforia. Mikrobien ansiosta palkokasvit ovat typen suhteen omavaraisia, eikä niiden peltoviljelyssä saada sadonlisäystä typpilannoituksella. se, että lannoitetypen valmistamiseen tarvitaan noin puolitoista kiloa öljyä . Molemmat ovat aerobisia. 100120 kg / ha. Typpeä ilmasta yhteyttävät pieneliöt tarjoavat erään kotimaisen vaihtoehdon öljypohjaiselle typpilannoitteelle. Nitrogenaasientsyymi tarvitsee mm.
Hivenravinteiden lisäksi 346 APILAN VILJELY Suomen maatilat ovat pitkälle erikoistuneita, esimerkiksi viljaan tai karjan tarvitsemaan nurmiviljelyyn. Tehokkaimmin typpeä sitoutuu 19 asteen lämpötilassa, joten keväällä ja alkukesällä typensidontaa rajoittaa kylmyys . Typeksi laskettuna jälkivaikutus vastasi 33142 kg/ha. Apilanurmi pysyy tuottoisana kolme vuotta. Maaperäkin on tällöin sopimaton: kasveille myrkyllinen alumiini on helppoliukoisessa muodossa , mutta palkose sisältää aineita , jotka neutraloivat nopeasti ja tehokkaasti maan happamuutta. Nystyröiden muodosnesium ja molybdeeni vaikeasti tumista voidaan samalla edistää saatavassa muodossa. Maan omat kasveille tärkeät ravinteet kuten bakteerikannat ovat näet usein tefosfori, kali , rikki, kalsium, maghottomia. Puna-apilanurmi tuottaa ilman typpilannoitusta yhtä paljon raakavalkuaista kuin heinänurmi , johon käytetään typpeä 200 kg / ha. Arvioidaan, että oloissamme pt,1na-apilanurmi sitoo typpeä vuodessa 180-400 kg/ha. Palkokasvien viljelyn erityispiirteisiin kuuluu siis runsas kalkitseminen , voimaperäinen fosforilannoitus sekä hivenravinteista huolehtiminen . Erot ovat samalla alueelliset: etelässä on vilja-Suomi ja pohjoisempana nurmi-Suomi. Lisäksi happamassa maassa vallisevat sellaiset Rhizobium-kannat , jotka sitovat huonosti typpeä. Pohjois-Suomessa on edelleenkin viljeltävä typpilannoituksella heinänurmia, si llä kasvukausi on lyhyt ja viileä . Varsinkin viimeksimammuun tarkoitukseen sopu mainiosti puunkuorituhka, jota selluloosateollisuus tuottaa suuria määriä. Suomen oloissa herneenviljely vielä kompastelee; lajikkeita on jalostettava ja menetelmiä kehitettävä. Tämä häiritsee juurinystyröiden muodostumista ja typensidontaa. Juuriston hengitys on runsaan energiankäytön vuoksi vilkasta. SUOMEN LUONTO 7-8/ 79 JB. Karjatilan kasvinviljely voidaan järjestää typen suhteen omavaraiseksi viljelemällä ensin apilaa laitumeksi ja säilörehuksi ja sen jälkeen käyttämällä sen jälkivaikutusta ja karjanlantaa viljantuotantoon. Tarvittava typpi tulee ilmasta . Talvehtiakseen ja tuottaakseen hyvän sadon se tarvitsee lähes neutraalia, ilmavaa maata. Typensidonnan tehostamiseksi palkokasvien siemenet on kylvön yhteydessa ympattava kullekin kasvilajille sopivalla tehokkaalla chizobium-kannalla , jotta taimen saatavilla olisi näitä. Siksi palkokasveilia odotetaan paljon etsittäessä ratkaisuja ihmiskunnan valkuaispulaan. Lounais-Suomessa viljellään jonkin verran sinimailasta lähinnä viherjauhon raakaaineeksi. Laitumissa on jonkin verran valkoapilaa , mutta sen sato on heikko. Biologista typensidontaa on helpompi käyttää hyväksi karjavaltaisessa maataloudessa , jossa viljellään puhtaita apilanurmia tai apilaisia nurmia ja käytetään karjanlanta huolellisesti hyväksi . Kun siitä poistuu sadon mukana 180200 kg / ha , maahan jää vielä runsaasti juuristoon sitoutunutta typpeä. Kun palkokasvit ovat syväjuurisia ja ilmakehän typpeä täytyy olla saatavilla, on maaperän oltava ilmavaa. Vielä 1940Ja 195 0-luvulla puna-apilan osuus heinänurmistamme oli 25 % , 1960-luvulla se oli 9 % mutta nykyisin sitä lienee enää 5-6 % . Tällä on tunnetusti hyvä jälkivaikutus viljelykierron seuraavaan kasviin: viljasta saadaan ensimmäisenä vuotena kohtuullinen sato ilman typpilannoitusta. Tällöin maito ja liha voidaan tuottaa tilan omilla rehuilla. Puna-apila on tärkein nurmipalkokasvimme. Se on heinäkasveja herkempi talvituhoille ja siksi viljelyvarmuudeltaan heikompi . Lisäksi maaperään lisätty typpi estää palkokasvien typensidonnan. Puna-apilan häviämisen suurin syy oli halpaan lannoitetyppeen perustuva viljelyvarma nurmiviljely , joka tuottaa hyviä raakavalkuaissatoja säi lörehun valmistukseen . vsk.. Puna-apila häviää runsaalla typpilannoituksella kilpailun heinäkasveille ja se on näitä herkempi hivenravinnepuutoksille, joita korkea satotaso helposti aiheuttaa. kuljetukselle. kuorruttamalla siemenet aineella , Palkokasvit tarvitsevat erityisen jossa bakteerien lisäksi on näiden runsaasti booria , joka on tärkeä elinvoimaa lisääviä ja maan happutkiloiden muodostumiselle ja pamuutta vähentäviä sidosaineisiten hiilihydraattien tehokkaalle ta. Erään koesarjan mukaan apilanurmen jäkivaikutus lisäsi vehnäsatoa 9001 400 kg/ha. Palkokasvien tapaan hernekin kerää siementensä vararavinnoksi valkuaista. mampia , pH 5,5
HERNE Viljatilat voivat käyttää hyväkseen biologista typensidontaa herneellä. vsk. Apilamätä on nuoren apilanurmen yleisin kasvi tauti , joskin torjuttavissa kvintotseenilla. Nykyinen koneellinen korjuutekniikka ei sovi apilan korjaamiseen kuivaksi heinäksi , sillä pöyhintä ja paalaaminen varistaa runsaasti lehtiä, jotka ovat arvokasta ravintoa. Tämä edellyttää starttityppilannoitusta 40 kg/ ha. SUOMEN LUONTO 78/79 38. Tyrnipensaankin juurissa elelee typenyhteyttäii_ä ... Tosin sen typensidonta ei vedä vertoja apilalle eikä sillä ole viljelykierrossa samaa jäkivaikutusta. Herneen viljely on suositeltavaa siksikin, että se vähentää yksipuolisen viljanviljelyn aiheuttamia monokulttuurihaittoja. ... kuten kotoisissa palkokasveissamme metsäapilassa ja hiirenvirnassa. Sadossa on typpeä noin 100 kg / ha ja jonkin verran sitä jää maahan varsien ja juurien mukana. Niissä elää typenyhteyttäjiä. ja rypälemäisiä juurinystyjä. Edullisissa oloissa herne tuottaa meillä käytännössä hehtaarilta 3 000 kg satoja. Vanhoja apilanurmia taas vaivaa juurilaho , jonka torjunta on melko vaikeaa . Kun kaivat maata leppien juurelta, löydät muhevaa multaa ... Hernealan lisääminen vähentäisi viljaalaa ja viljan ylituotanto-ongelmia. 1970-luvun alussa asetettiinkin tavoitteeksi kotimaista kulutusta vastaavan ruokaja siemenherneen tuotanto. 347. Sen sijaan nykyisellä korjuutekniikalla apilasta saadaan korkealuokkaista säilörehua. tervaleppä harmaakppä suomyrm metsävirna metsänätkel mä kevätlinnunherne lehrosinijuuri koiranputki ukonputki niittysuolaheinä lehtopähkämö kalvassara punanata niittynurmikka koiranheinä nurmilauha viitakastikka rönsyrölli nurmirölli nurmitähkiö eli timotei helpi juolavehnä Kun näitä kasveja tutkittiin, huomattiin, että niiden juurissa sitoutuu ilman typpeä (Matti Erkamo). Lisätutkimukset ovat paljastaneet ja tulevat paljastamaan monia muita typentuottajia. Herneen viljely on riskialtista. Selvittämättä on kuitenkin, mitä raskaat koneet aiheuttavat tallatessaan apilanurmea
Nykyisin tutkitaan myös geenimanipulaation mahdollisuuksia lisätä biologista typensidontaa. Herneen lisäksi voidaan viljellä härkäpapua, jonka valkuaispitoisuus on korkeampi ja joka ei yhtä helposti lakoonnu. Peltokierto: Vuosi Kasvi 1 kevätvehnä 2 apila~~ltainen nurmi 3 4 5 kaura, peruna, juuri kasvi 6 kaura laidunkierto: Vuosi Kasvi 2 2 4 vihantakaura , korjataan tai käytetään laitumena laidun laidun laidun Ala 5 ha 5 ha 5 ha 5 ha 5 ha 5 ha 30 ha Lannoitus / ha 30 t karjanlantaa + 1 000 kg fosfaattia lannoittamaton lannoittamaton lannoittamaton 5 000-40 000 1 virtsaa, 300-1 000 kg fosfaattia 5 000-6 000 1 virtsaa, 300-500 kg fosfaattia lannoitus / ha 1 000 kg fosfaattia lannoittamaton lannoittamaton lannoittamaton Niittonurmien kylvösiemenmäärät olivat 8 kg / ha puna-apilaa sekä 15-25 kg/ha koiranheinää ja nurminataa. Typen saanti viljelykiertoihin perustui intensiiviseen apilapitoisten nurmien viljelyyn ja karjanlannan käyttöön . Käytännön sovellutukset vaativat vielä paljon aikaa ja suuria resursseja . Tarkoituksena on siirtää typensidonnan geeni vaatimattomampiin, tehokkaasti yhteyttäviin heinäkasveihin. Eräs mahdollisuus olisi lyhytvartinen, lehdetön, voimakaskärhinen ja kasvutavaltaan päätteellinen hernetyyppi. I. Korjuuta voitaisiin helpottaa hävittämällä lehdistö kemiallisesti, mutta tähän on löydettävä aine, josta ei jää haitallisia jäämiä. -metså'c. Lisäksi olisi testattava palkokasvilinjojen ja Rhizobium-kantojen yhteensopivuus. Edellä mainittuja viljelymenetelmiä käyttäen muodostui satotaso käytännön viljelyssä seuraavasti: kevätvehnä kaura 1. Tilan pellot, 38 ha, oli jaettu kahteen kiertoon: peltokierto ja laidunkierto. Jalostuksella on haettava uusia tyyppejä ja lajikkeita. KASVIN] ALOSTUKSEN MAHDOLLISUUDET Monivuotisia nurmipalkokasveja olisi jalostettava viljelyvarmemmiksi tinkimättä satoisuudesta. Tällaisen yhteytyskyky olisi jonkin verran heikompi , koska pintana toimisivat vain korvakkeet, kärhet ja palot , mutta se tuleentuisi tasaisemmin ja se sopisi hyvin koneelliseen korjuuseen. vsk.. Karjanlannan lisäksi maita lannoitettiin voimakkaasti fosforilla ja jonkin verran kalilla. Lajikkeiden olisi kestettävä sekakasvustojen stressejä sekä tauteja. kandidaatti Pekka Kansanen toimii assistenttina Helsingin yliopiston kasvinviljefytieteen laitoksella ja tutkii erityisesti biologista typensidoncaa. Valinta tulisikin ilmeisesti suorittaa sekakasvustoista. Laidunnurmien suojaviljana oli vihantakaura. D Maat. ja 2 vuoden nurmi AIV-rehuksi 3. Huomiota tulisi kiinnittää myös palkokasvin kykyyn sitoa auringon valoenergiaa, jotta sitä riittäisi bakteerien typensidontaan ja palkokasvin satoon. Suojavilja korjattiin heinäkuun alussa tai laidunnettiin tarpeen vaatiessa kesäkuun lopulla. Kylvövuonna nurmea laidunnettiin myöhäiskesällä 12 kertaa . Korjuun ja tuleentumisen varmistamiseksi on etsittävä uusia tukikasveja ja niiden kylvömenetelmiä. Pekka Kansanen Esimerkki omavaraiseen typpitalouteen perustuvasta käytännön viljelystä Artturi Ilmari Virtanen Jo 1930-luvulta lähtien akateemikko A. Hernetutkimuksissa onkin kiinnitettävä huomio sadon varmistamiseen. Virtanen toteutti maatilallaan omavaraiseen typpitalouteen perustuvaa käytännön maataloutta. Herneen jalostuksessa on ensi sijalla viljelyvarmuuden parantaminen . Laidunnurmen siemenmäärät olivat 8 kg / ha puna-apilaa ja 20-25 kg/ha koiranheinää tai nurminataa. Palkokasvien viihtymisen varmentamiseksi ja niiden typensidonnan optimoimiseksi maitten pH nostettiin palkokasveille suotuisaksi tehokkaalla kalkituksella. SUOMEN LUONTO 7-8/79 38. vuoden nurmi heinäksi peruna rehusokerijuurikas 348 2 500-3 000 kg / ha 3 000-4 000 kg / ha 25 000-3 5 000 kg / ha 3 500-5 000 kg / ha 20 000 kg / ha 40 000 kg / ha Herne reagoi herkästi syksyn säihin ja vaikeissa olosuhteissa sen korjuu epäonnistuu
Tuomaskuona sisältää fosforin lisäksi kalkkia , magnesiumia , rautaa, mangaania , booria, kobolttia jne . AstiasuoMEN LUONTO 7-8/79 38 . Olkilannoituksella oli lisäksi voimakas jälkivaikutus kahtena seu ranneena vuotena , esim . kukkakaalisato oli kaksinkertainen vielä kaksi vuotta olkilannoituksen jälkeen . Tämä osaltaan selittää, miksi oljen maahankyntö vie typpeä, kun sen sijaan lahoaminen pinnan lähellä ruo maahan typ349. KAKSINKERTAISIA SATOJA Myös selluloosaja ligniinipitoiset aineet yhdessä thomas-fosfaatin eli tuomaskuonan kanssa edistävät typensidontaa . Ne ottavat tarvitsemansa energian orgaanisia aineita hajottamalla. VALON OSUUS . kokeissa typpeä sitoutui 20-30 kiloa hapetettua hiilitonnia eli 2,2 olkitonnia kohti . Typpilannoituksella sadot nousivat vain 2 371 ja l 156 kiloon. Aluksi Dhar huomasi sokeri tehtaan melassijätteen maahanmuokattuna antavan valtavia satoja, vaikka jäte sisältää niukasti typpeä mutta runsaasti sokeria , kalkkia , fosforia ja hivenaineita. Ratkaiseeko asian havainto, että oikein käsiteltyyn olkimassaan sitoutuu ilmasta typpeä. vsk . Pelkkä olki-tuomaskuonalannoitus nosti Intiassa hehtaarin vehnäsadon 1 660 kilosta 5 640 kiloon . Luonnonmukaisen viljelyn kannattajat puolestaan vertaavat sitä karjanlantaan. Kun maahan lisätään orgaanista ainesta, esimerkiksi olkea ja samalla huolehditaan fosforin ja muiden ravinteiden riittävyydestä, vapaat typpibakteerit ovat merkittävä typen tuottajia . Maan itsensä täytyy siis tuottaa tarvittava typpi . Antti Hovi Typpeä ilmasta oljen ja fosforin avulla Maassa elää vapainakin typen sidontaan pystyviä bakteereja. Selvittääkseen typen sidonnan määrää viileässä ilmastossa Dhar järjesti yhdessä Lady Eve Balfourin kanssa kokeen Soi! Associationin pelloilla Suffolkissa , Englannissa. Monivuotiset kokeet osoittavat, että oljen maahankyntö ei paranna maanlaatua. R. Intiassa riisisato nousi 2 019 kilosta 3 72 7 kiloon , toisessa kokeessa 889 kilosta 1 526 kiloon maan pH :n ollessa vain 5,6 eli täsmälleen sama kuin Suomen pelloissa. Euroopassa maan lämpötila on keväisin ja syksyisin alhainen ja bakteeritoiminta heikkoa . Myöskään maiden happamuus ei ole este typen yhteyttämiselle . Ja kuitenkin valaistuissa astioissa Azotobakteerien määrä oli vain puolet pimennettyjen astioiden sisältämistä määristä . Astiakokeissa valo lisäsi typen yhteytyksen keskimäärin kaksinkertaiseksi pimeässä pidettyihin astioihin verrattuna. Dhar Allahabadin yliopistosta totesi, että olkien lahoamisen vaatima typpi (20-30 kg / ha) voi tulla ilmakehästä , mikäli olkijätteeseen lisätään tarpeellisia kivennäisaineita, lähinnä fosforia. Sato nousi olki-fosfaattilannoituksella 1 778 kilosta 3 835 kiloon (eli yli 100 %), mutta 127 kilon typpilannoitus nosti sadon "vain" 2 591 kiloon. Kymmenen typpikilon sitomiseen tarvitaan noin tonni orgaanista ajnesra ja 1-2 kiloa fosforia. Olki vilkastuttaa typen snojia, niin että ne ovat tuottaneet typpeä enemmänkin kuin kuluu olkien lahottamiseen : typpeä on saatu jopa 115-2 15 kiloa hehtaarille, millä satotaso on noussut yli kaksinkertaiseksi. Tiedetäänkin, että maaperän vapaat typpibakteerit tarvitsevat runsaasti energiaa typen sitomiseen ja ne ottavat sen hajottamalla sokeria ja muita hiilihydraatteja . Intialainen tutkija N. 4 000 kilon viljasadon oljet , noin kuusi tonnia , tuottavat siis typpeä 50-80 kg / ha
OLKIEN KOMPOSTOINTI Luonnossa vallitsee terve tasapaino toisaalta valkuaisaineiden ja hiilihydraattien , toisaalta typen ja kaliumin , fosforin , jne . Kaikki niukkatyppinen materiaali , kuten olki , turve, lehtikarike, vanha heinä, sahajauho ja puunkuori sitoo lahotessaan ilmasta typpeä ja ottaa maasta puuttuvia kivennäisja hivenaineita. vsk.. Kompostoimalla olj et muutaman kuukauden ajaksi (talven esilahotuksen jälkeen) ja lisäämällä vettä sekä fosfaattia 5 350 20 kg/ en ja hoitamalla typensaanti saadaan aikaan ulkonäöltään lantaa muistuttavaa ainetta, jolla on selvä lannoitusvaikutus. suhteen. Menetetäänkö samalla mahdollisuus ilmaisen typen saantiin. Ku ivikekarj anlannan h yvää sitoutu mista maahan osoittavat Rothamstedissa vuosina 187 11926 jatketut kokeet , joissa huomattiin lannan vaikuttavan maassa yli 50 vuoden ajan satotasoa nostavasti. Vaikka olkia tulee 3-5 cn / ha , niide n määrä ei korvaa maaperän vuotuista 34 to nnin humuksen haJoam1sta . Suomen peltojen hiili-typpisuhde vaihtelee 25 / 1 10 / 1, yleensä 11 18 / 1. Maaperän kannalta olkien paras kä yttö on ehdottomasti niiden sekoittaminen kuivikkeiksi, mielui ten pihatossa. Käytettäessä kuivikelantaa typen haihtuminen on erittäin vähäistä ja huuhtoutuminen merki ttävää vain lämmintä keskikesää seuraavana sadesyksynä kasvittomilla pelloilla. Ilmavana aineena sen hiili " palaa " ilmakehään ja ravinteet tulevat m aaeliöstön ja kasvien käyttöön . Lehtikarikkeessa typen s1t0Jat pitävät huolen lahoamisen onnistumisesta, mutta kompostoinnissa kalkin lisäys on aina tarpeen , mielellään puuntuhkana. :.;; C e E :r 1 Oljen polttaminen helpottaa töitä ja palauttaa kivennäiset nopeasti kasvien saataville. Samasta syystä väkilannoitetypestä haihtuu tai huuhtoutuu keskimäärin 4060 % . Toisaalta jätelietteen , kananlannan tai lietelannan käyttö ilman hiilipitoisen aineksen lisäystä on ylläesitetyn valossa täysin järjetöntä . Koska ne sisältävät maamikrobien kannalta aivan liikaa typpeä, mikro bi t hajottavat nopeasti typpiyhdisteitä, jotta liika typpi haihtuisi ilmakehään ja toisaalta muuttuvat orgaanista typpeä nitraattity peksi, joka taas sateen mukana huuhtoutuu maasta. Keskimääräinen huuhto utuminen on alle 10 % . Tietysti pitää olla sormi tun tuma lahoamisen onnistumisesta ja jollei ilmakehän typen sidonta ole onnistunut riittävän nopeasti, pitää typpeä lisätä lantaveden , virtsan , kananlannan , salpietarin tms. Ainoastaan kasvien juuristojäte , (nurmissa 57 en), voi SUOMEN LUONTO 78/79 38. Maataloudessa yleensä suositellaan käytettäväksi 4 8 kg typ peä tonnia kohti kynnettäessä olkia tai valmistettaessa olkikompostia. Tämä tietenkin edellyttää maalta riittävää elävyyttä. VAIKEU KSIA O lki ei yksinään lisää lainkaan maan humuspitoisuutta, se on todettu lukuisin kokein . Miten valo itseasiassa edistää typen sidontaa , lienee toistaiseksi arvoitus. Heikosti lahonneen lehtikompostin tai kuorihumuksen käyttö voi jopa alentaa satoj a ensimmäisenä vuotena. Mikrobien avulla lahoava aines pyrkii kohti humuksessa vallitsevaa hiilen ja typen suhdetta 10 / 1. Oljissa hiili-typpisuhde on peräti 100 / l eli typpeä on hyvin vähän. peä . muodossa
D Kangasalla asuva Antti Hovi on puutarhuri ja 4H-neuvoja, joka on perehtynyt aiheeseensa sekfi kirjallisuuden ettfi Jukka Raja/an Ypajiillfi tekemien kokeiden pohjalta. hernekasvien vi ljely ovat tärkeä osa viljelysysteemiä. Suomessakin tehtyjen havaintojen (sivut 360363 tässä numerossa) mukaan karjanlanta-kuivike-kompostiin siroutuu ilmasta lisää typpeä . Tottilan kokeissa on ollut tarkoituksena selvittää viljelymahdollisuudet ilman tilan ulkopuolelta tuotua typpeä . Pitäisi selvittää, miten katetta voitaisiin levittää halvalla suurille pinta-aloille. Sille pitä1s1 keksiä nykyaikainen vasune . SUOMEN LUONTO 78/79 38. Maabiologian kannalta pahin menettely on runsaan olkimassan kyntäminen syvälle maahan sateisena syksynä. Perunan mukulakoko kasvoi, sadonkorjuu ja varastointi helpottuivat ja maan kastematomäärä lisääntyi yhdessä kesässä suorastaan räjähdysmäisesti . OLKIKATE SUOJAA POUDALTA Erittäin hyviä tuloksia antoi ohut hiekka-kompostitai olkikate poudanaroilla hiesusavimailla. eliöineen . lisätä maan humuspitoisuutta, vieläpä hyvin tehokkaasti. Yleensä oljista tarvitaan kuivikkeiksi vain kolmasosa tai puolet. Satotason nousun havaitsi jo kaukaa tiheämpänä ja puolta korkeampana kasvustona, lehtien väri osoitti parempaa typensaantia, maan pinta ei kuorettunut jne . OLKIKOMPOSTI PUUTARHASSA Puutarhoille olkikompostin teko on kannattavaa työtä. Jos oljet poltetaan ongelma ratkeaa ja samalla vapaudutaan olkien ligniiniyhdisteiden sisältämistä fytotoksisista aineista, mutta maan eliötoiminta jää vaille ravintoaan . Jollei loppuja paalata rehutai polttoainekäyttöön , ne haittaavat silputtuinakin muokkausja kylvötöitä. Olkea on perinteisesti käytelly karjanlannan kuivikkeena, jossa se auuaa säilyuämään lannan typen . Etelä-Suomen pelloista on 20 % hiesusavimaita , joilla kuorettuminen ja poutiminen laskee satoja erittäin paljon . Jo 1-2 mm:n katekerros esti maan liiallisen kuivumisen , mutta päästi kuitenkin lämmön virtaamaan maaperään. Jos olki ehtii lahota maassa kuukauden tai puolitoista ennen syyskyntöä, se samalla käyttää maassa huuhtoutumisvaarassa olevat nitraatit ja ehtii muuttua humusmaiseen muotoon ennen kääntämistään syvemmälle mikrobeille epäedullisiin oloihin. Kasvien lisäksihän pitää ruokkia myös maata kastematoineen ym. Maan muokkaus tuli helpommaksi. vsk. Silloin muodostuu 15-30 cm:n syvyyteen olkipatja, joka seuraavana kesänä häiritsee veden nousua pouta-aikana pohjamaasta pintaosiin ja estää samalla juurten kasvun syvemmälle. Suomen oloissa paras menettely on sänkimuokkaus tai kamara(matala-) kyntö pian puinnin jälkeen ja sen yhteydessä fosfaatin ja hivenaineiden lisäys . Tottilan kurssikeskuksen koepellolla Artjärvellä olkikomposti on parantanut erittäin huonokuntoisen hiesusavimaan mururakennetta ja nostanut selvästi satoja. Myös maiden haraukset ja viljelyharjujen ja -penkkien käyttö sekä apilan, virnan , peltopavun ym . Niukkahappisissa oloissa lahoaminen on myös hitaampaa. 351. Ennenvanhaan kevätviljoille käytettiin "kattosontaa" eli kuivikepitoista lampaan lantaa säännöllisesti joka kevät
Perunoiden vilj elysopimu ksee n kuu lui pelkän karjanlan nan käy ttö ja torjunta-aineiden käyttökielto. NA TURA-PROJEKTI on ruotsalainen vaihtoehtoiseen 352 vilj elyy n pyrkivä suuntaus, jonka piirissä yhteensä satakunta perunanJa vilj anvilj elij ää viljelee tuotteensa yksinomaan biologisesti. Määrä on yhtä suuri tai suurempikin kuin typpilannoiteannos. Viljelyy n valittiin ta udeille ja tuholaisille vastustuskykyine n perunalajike, skoonelaisiin oloihin hyvin soveltuva saksalainen G rata. Virtasen uraauurtavista nystyräbakteerija palkokasvikokeista. Natura-proj ektiksi sanotaan ag ronomi G unnar Videgårdin ja laboratorioinsinööri Bengt Carlssonin 1970 aloittam aa sopimusja koetoimintao hj elmaa , joka on toiminut jo kymmenisen vuotta. MarkkuRä'mö Ruotsalaisia kokemuksia palkokasveista Kiinnostus vallitsevan teknis-kemiallisen viljelyn vaihtoehtoihin on Ruotsissa alkanut aikaisemmin ja jatkuu laajempana kuin Suomessa. On kuitenkin ilmeistä, että biologiset menetelmät vaauvat enemmän ammattitaitoa sekä enemmän tietoa kasveista ja m aaperästä kuin kemiallinen viljely. Yllättäen on m yös eräs Austarali asta tuotu palkokasvi, syksy llä kukkiva ja erittäin matalakasvuinen mutta juurekas subrerranumlaji , alkanut m enestyä erinomaisesti laajoillakin viljelyksillä. Silloin taas on vaikeuksia sadonkorjuussa. Länsinaapureidemme kokemuksiin on perehtynyt toimittaja Markku Rämö toimiessaan vuosina 1975 1978 ruotsalaisen Miljö och framtid -lehden päätoimittajana. Lannoitetypp iconnin ruottam inen tehtaassahan kuluttaa nom 1,5 tonnia tuontiöljyä. SUOMEN LUONTO 7-8179 38 . Satotaso riippuu monista tekijöistä, mutta erityisesti viljelij än ammattitaidosta. H än on kasvien vastustuskyvyn ohella perehtynyt m yös biologissuuncaisiin viljelymenetelmiin eri puolilla maailmaa . Virtasen viitoittamalle tielle eli annettiin palkokasvien huolehtia viljan lannoituksesta samana viljelyvuonna . Lehti ilmestyi suomeksikin (Ympäristömme ja tulevaisuus) v. Tärkeä oli ennen muuta Virtasen havainto , että apila tai jokin muu palkokasvi pystyy nystyräbakteeriensa (Rhizobium) avulla tyyd yttämään pa1ts1 oman typentarpeensa m yös " pumppaamaan juuristonsa avulla typpeä lähiympäristöön , josta muut kasvit pystyvät sitä käyttämään . Väkilannoitteisim ja corjunta-aine1s11n perustuvaa nykykäytäntöä tukevat sekä kemianteollisuus että koko maatalousopetusja neuvontajärjestelmämme. Skoonessa etenkin persianapila on osoittautunu t hyväksi sekakasviksi (aluskasvill isuudeksi) viljalle, mutta hyvin on m enestynyt m yös kotoinen puna-ap ila. Samalla viitataan kokeisiin , joissa satotaso on laskenut kun lannoitus on lopetettu ! Väitettä vastaan puhuvat m yös käytännön koeja viljelytulokset , kun maan kasvukuntoa on m äärätietoisesti nostettu palkokasvien typensidonnalla , näiden kasvien kyvyllä kohottaa syvillä juurillaan mineraalej a pintaan sekä kotieläinja kom postilannoituksella. Väite ei ota huomioon maan luontaisen viljavuuden ehtoj a, vaan lähtökohtana on keinolannoitukseen ''totutettu '' maa . Nykyisin kirjoittaja on Asutusja maatilatalousliiton julkaiseman Oma maa -lehden päätoimittaja. Palkokasvien ja nystyräbakteerien maanalainen typp itehdas toimii siten aurin koe nergialla ja ympäristöään saasru ttamatta. Puna-ap ilan käyttö viljan seassa vaatii sensijaan tarkkuutta , sillä jos kylvetään liian korkeakasvuinen lajike tai jos kylvö tehdään liian varhain apila saattaa saada vilj asta ylivallan . Videgård ja Carlsson kiertelivät 1970-luvun alussa Malmön lähellä Höörissä ja H örbyssä viljelij än luota toiselle suostutellen heitä sekä sopimusviljelijöiksi että mukaan heidän koeohjelmaa nsa. Teknis-kemiallista viljelyä puolletaan usein väitteellä, että vilj elmien satotaso romahtaisi , jos siirryttäisiin biologisiin menetelmiin , joissa ei käytetä väki lannoitteita eikä to rjunta-aineita. Palkokasvien kanssa symbioosissa elävillä nystyräbakteereilla on ainutlaatuinen kyky sitoa ilmakehän vapaata typpeä ammoniumiksi, jonka palkokasvi sitten jalostaa aminohapoikseen . l. Laji on Carlssonin ja Videgård in mu kaan sikäli lupaava ainakin Skooneen, että se on matalakasvuisuutensa takia korjuuvaiheessa käytännössä ongelmaton . Videgård on Akarpin kasvinsuojelulaitoksen resistenssilaboratorion esimies. vsk.. Vilj anviljelyssä lähdettiin A. H yväkasvuinen apilaniitty voi vuodessa siroa typpeä 200-3 50 kg / ha. 1974-1976. Biologisen menetelmän tukena sen sijaan on hyvin vaatimaton tuki ja neuvonta . Sytyttävän kipinän Videgård mainitsee kuitenkin saaneensa Nobelkemistimme Artturi I
Myytäväksi kelpaavan perunan m ää rä olikin biologisilla viljelijöillä keskimäärin 15 % suurempi kuin kemiallisilla vilj elijöillä . Kun kemiallisesti viljelevien korjaamasta ja varastoim asta perunasta noin 30 % jou du raan hylkäämään , tulee siitäkin om at kustannuksensa. torjunta-aineiden ja väkilannoitteiden ostoja levi tyskustannuksia ei ollut. •r· · ·• n . perunaru to n takia kemiallisilla viljelijöillä tuntuvat . Videgård 35 3. Suomessakin kokeillaan palkokasviyhdistelmiä, esimerkiksi Järvelässä Penni Valkaman tilalla perunan ja härkäpavun seosviljelyä . vsk. j Viljan ja apilan yhteisviljely säästää typpilannoiueita ja antaa kahdenlaista satoa. Viljapinta-alaa (palko kasvi-vilj aseoksena) on yhteensä parisataa hehtaa ria ja perunaa viitisenk ymmentä. PERUNA Biologisesti vilj elevien perunantuottajien katetuotto kasvoi vieläkin enemmän , sillä esim . Mutta puuha vaatii tarkkuu11a: toinen ei saa tukahduttaa toistaan vaan tasapainon on säilyuävä . Mutta lajittelun ja varastoinnin jälkeen tilanne olikin jo päinvastainen : varasto tap pio t olivat mm . Tästä sovittiin , mutta osoittautui , ettei kom pensaatiota SUO MEN LUONTO 7-8 /79 ) 8. Biologisesti viljell yn perunan satotaso o n viiden vuoden aikana ollut sado nkorjuun jälkeen keskimäärin noin 15 % pienem p i kuin sam an seudun kemiallisilla vi ljelijöillä. Suostuessaan sopimusviljel yy n viljelijät vaativat takuut katetuottonsa (taloudellinen nettovoitto) säil ymisestä ainakin yhtä h yvä nä kuin ravanom aisessa viljel yssä keskimäärin . Karj anla ntahan saadaan halvalla joko om asta navetasta tai naapurista. Natura-projektiin osallistuu nyt yli sata viljelijää . Gunnar Videgård ja Bengt Carlsson aloinivat Ruotsissa 1970 koetoiminnan , joka perustuu biologisiin menetelmiin. ole tarvinnut m aksaa kuin poikkeustapauksissa. Höörissä ja Hö rb yssä on nykyään noin 60 vilj anja noin 50 perun anvilj elijää, jocka ovat mukana Natu ran sopimusvilj elyJa koetoiminnassa. Sen sijaan biologiset viljelijät säästyivät käy tännöllisesti katsoen tappiom a
Erottelu voi tapahtua joko leikkuupuinnin yhteydessä tai myöhemmin kaltevalla pinnalla varastossa. Näin voidaan paasta jopa yli kaksinkertaiseen tuottoon. Vankan kokemuksellisen näytön johdosta kauran ruutukokeet on jätetty vähiin. Keinolannoitteisiin turvautumalla jätämme käyttämättä luonnon ilmaisen , aurinkoenergialla toimivan typentuotannon. Sekä ruutukokeissa että käytännön viljelyssä on vehnän, rukiin ja ohran sekaan kylvetty jotakin apilalajia , mailasta , virnaa tai lupiinia (ks . Samalla kun pavut toimisivat perunan typpilannoittajana , voitaisiin ohessa korjata myös papusato samalta alalta. Satotulos oli härkäpapuruudussa noin 16 % pienempi kuin kaupallisilla lannoitteilla lannoiteruissa ruuduissa . taulukot 1-6). Bengt Carlsson uskoo omien kokemustensa perusteella, ettei perunan ja pavun sekaviljelyn kehittäminen laajaan käyttöön olisi ylivoimaista, jos kehitystyöhön vain pantaisiin vähän rahaa ja työtä. Palkokasvien ja viljan sekoitteella on muitakin suotuisia vaikutuksia kuin ilmainen typensidonta ja kasvanut katetuotto . ja Carlsson ilmoittavat, että biologisten viljelijöiden katetuotto viideltä vuodelta on keskimäärin noin 70 % korkeampi kuin kemiallisten viljelijöiden. Tätä sovelletaan laajalti käytännön viljelyssä. Kolmas etu on , että kauran ja herneen sekoitus on hyvää karjanrehua, sillä niiden aminohapot täydentävät toisiaan. (Kokemukset O-ruuduista ovatkin odotusten mukaan osoittaneet niiden tuottavan varsin heikkoja satoja. Syy rukiin huonoon menestymiseen palkokasviseurassa on vielä selvittämättä, mutta on oletettu , että rukiilla ja palkokasveilla on toisilleen haitallinen vuorovaikutus . Viljelysten eri puolille on perustettu oloiltaan vertailukelpoisia koeruuruja. Toiseksi seka-aloilta voidaan haluttaessa myydä herne ja kaura erikseen. Sitä ei m yöskään lannoiteta eikä ruiskuteta. Lisäksi viljelyekosysteemissä on tärkeätä luoda sellainen ravinnekierto , jossa ravinteet eivät mene hukkaan , vaan ohjautuvat tarkoituksenmukaisiin tehtäviin. Tästä syystä esimerkiksi Natura-viljelmillä ei ole tarvittu lainkaan lisälannoitteita. ENERGIANSAANTI Gunnar Videgård luonnehtii hyvän sadon salaisuudeksi enemmän energian kuin kasviravinteiden saantia. Kauranviljelyssä sekakasvina on ollut herne. Neljäs etu on se, että kaura voi toimia herneen suojakasvustona. Niistä yksi tai useampi kasvaa jotakin viljalajia yhdessä tietyn palkokasvin kanssa , toinen on samalla viljalajilla ilman palkokasviseuralaista, jota lannoitetaan ja ruiskutetaan viral354 listen suositusten mukaan . vsk.. Palkokasvien syvälle maan jankkokerrokseen ulottuva Juunsto "pumppaa" sinne varastolCuneita mineraaleja, kuten fosforia ja kaliumia sekä hivenaineita heikompijuuristen viljelykasvien ulottuville. Sekaviljelyruuruja ei lannoitettu edes karjanlannalla. Kolmantena on O-ruuru, jossa on samaa viljalajia ilman palkokasvikumppaneita . On saatu tilastollisesti merkitseviä ruloksia ja toistuvasti samansuuntaisia tuloksia. Jo pienestäkin nitraattimäärästä typensidontaprosessi vähenee tuntuvasti tai lakkaa. Ensiksikin kaura saa herneeltä kaiken tarvitsemansa typen. On nimittäin tärkeätä, että maaperän pieneliöstö toimii ja vapauttaa mineraaleja ja orgaanista typpeä kasveille sop ivassa muodossa. Kokeista ei voi kuitenkaan tehdä yleistäviä johtopäätöksiä , sillä ruudut olivat käsin hoidettuja vähäisiä koealoja . Herneen ja kauran yhdistelmä on kiitollinen monestakin syystä. Kysymys on hänen mukaansa sekaviljelytekniikan kehittämisestä. Hernettä voidaan kauran turvin viljellä pohjoisempana kuin ilman kauraa . Koejärjestelyjä on tähän mennessä noin 300, joista osan on suorittanut maatalouskorkeakoulu virallisesti. Väkevöity kaupallinen typpilannoite on typpeä sitoville bakteereille myrkkyä. Siten samalta alalta saa hinnan kahdesta tuotteesta. Sekaaloilta on saatu suunnilleen yhtä hyviä satoja kuin tavanomaisesti viljellyiltä pelkästään kauraa kasvavilta aloilta. Tällainen järjestelmä on myös itseään säätelevä: jos palkokasvit sitovat niin paljon typpeä, että sitä ammoniumina tai nitraattina kerääntyy liiaksi ympäristöön, biologinen typensidonta heikkenee tai lopahtaa kokonaan. Sitä ne saavat lahoavasta kasviaineksesta ja eloperäisestä lan nasta . Yleisesti voidaan sanoa , että biologisin menetelmin , kutsuttakoon niitä tässä vaikkapa Virtasen-Videgårdin-Carlssonin menetelmäksi, on saatu sekä yhtä hyviä että parempia satoja kuin niillä menetelmillä, joissa on noudatettu virallisia lannoitusja ruiskutusohjeita kaikkien muiden yleisten viljalajien paitsi rukiin osalta. SUOMEN LUONTO 7-8/79 38 . Siinäpä ajattelemisen aihetta myös Suomen perunanviljelijöille , maatalousneuvojille ja tutkijoille! Videgård ja Carlsson tekivät 1979 pienessä mitassa m yös perunan ruutukokeita. Osa ruuduista lannoitettiin ja ruiskutettiin virallisten ohjeiden mukaan , toisiin kylvettiin perunan sekaan härkäpapua , kolmansiin hernettä , neljänsiin ruutuihin jotain muuta papulajia jne. Kuitenkin eräässä kokeessa, jossa rukiin sekaan oli kylvetty makealupiinia , saatiin parempi sato kuin virallisilla menetelmillä. Tähän pieneliöstö ja suuremmat eläimet, kuten madot , tarvitsevat riittävästi energiaa. Ne pellot, joiden viljelykierrossa on myös peruna, ovat kuitenkin saaneet karjanlantaa. Juuri tällaisiin O-ruutuoloihin perustuvin kokein biologisen menetelmän arvostelijat pyrkivät todistelemaan satotason alentuvan biologisessa viljelyssä) . Samalla havaittiin, että kaupallisten lannoitteiden ruuduissa perunan tuleentuminen viivästyi verrattuna palkokasvisekoitteisiin ruutuihin. Rukiin viljelyssä palkokasvien jälkivaikutuksen käyttö (eli palkokasvien ja rukiin viljely perättäisinä vuosina) on ilmeisesti sekaviljelyä tehokkaampi keino. VILJAT Viljanviljelyssä koetoiminta on ollut laajaa. Sadonkorjuun jälkeen huomattiin, että sekaviljelyruuduista härkäpapu edisti perunan kasvua parhaiten
Natura-projektin yhteydessä on käytössä NaKo-laboratorio, jossa tutkitaan maan vi ljavuutta, johtolukua, happamuutta , biologista aktiivisuutta , analysoidaan kentän koetulokset 1ne. Syynä ovat kukkivan aluskasvillisuuden seassa lukuisina vaanivat kirvojen luontaiset viholliset . Tämän kirjoituksen tiedot käsittelevät vuosia 1975-76. SUOMESSA A. Säästöt torjunta-ainekustannuksissa lisäsivät katetuottoa samalla, kun ympäristö säästyi myrkkyjen haittavaikutuksilta. Oma Maa käsittelee maaja metsätaloutta lainsäädäntöineen, informoi alan tutkimuksen kehityksestä , uudistussuuntauksista ym . Näytenumeron voit pyytää ilmaiseksi Oma Maan konttorista PL 127, 00181 Helsinki 18. Oma Maa Maaseudun puolueeton ammattilehti Julkaisija : Asutusja maatilatalousliitto Päätoimittaja : Markku Rämö Ilmestyy joka viikko (50 numeroa vuodessa) . Suomessa näitä Rhizobium-bakteereita jalostaa Valion biokemiallinen laboratorio . Myöhempien vuosien tulokset ovat Carlssonin mukaan olleet kuitenkin samansuuntaisia. Kuumina kesinä, jolloin kirvat ovat vaivanneet tavanoma1s1a vi lj a-aloja esimerkiksi Höörissä tai Hörbyssä, niistä ei ole ollut sekaviljel yksillä lainkaan harmia. Tartuttamalla palkokasvien siemenet ennen kylvöä tehokkaalla bakteerikannalla varmistutaan siitä , ettei tehoton kanta pääse isäntäkasvin symbiontiksi. 90-6942263 (konttori). I. 355. Oma Maa pitää perheviljelijöiden ja maaseudun elinkelpoisuuden puolta . Meidän oloissamme apilan lehdet keräävät tehokkaasti aurinkoenergiaa. Tilauksen voi maksaa Oma Maan postisiirtotilille 264 53-2. Tämä on tärkeä toimenpide etenkin niillä aloilla, joilla palkokasveja ei ole aikaisemmin viljelty. Suomen Akatemia ja Sitra ovatkin alkaneet rahoittaa noin 5 50 000 markalla kolmivuotista biologista typensidontaprojektia, josta vastaavat prof. Eero Varis ja prof. ym . Luonnon säilyttäminen kasvuvoimaisena ja uudistuskelpoisena on viljelijänkin elinehto . Öljyn hinta vaikuttaa suoraan keinolannoitteiden , etenkin typen , hintaan . Viime vuosina tuontienergian hinnan noustessa kiinnostus asiaan on kuitenkin virin nyt uudestaan. lsännänlinjan metsätyöt ovat myös merkittävä suoja metsän luonnontaloudelle verrattuna metsäyhtiöiden raskaan monitoimikoneistuksen aiheuttamaan myllerrykseen ja avohakkaukseen. Veronica Sundman Helsingin yliopistosta. Maaseudun autioitumisen estäminen vaatii voimaSUOMEN LUONTO 7-8/7'! JB. Naturan koetoimintaa on pidetty pystyssä niukoin yksityisin varoin. Metsätöissä tulisi verotuskeinoin ja hintasuhtein suosia hankintatyötä, "isännänlinjaa" ja tukea metsänomistajan omatoimisuutta tehdä töitä omassa metsässään. Puh. Kun hyvä bakteerikanta kerran saadaan istu tetuksi maaperään, toimenpidettä ei välttämättä tarvitse seuraavana vuonna uusia . TERVEEMPI EKOLOGIA Viljan ja palkokasvin oikea yhdistäminen poistaa m yös rikkakasviongelman. Mahdollisimman hyvän typensitoutumisen takaamiseksi kullekin palkokasvilajille voidaan ostaa tehokkaita nystyräbakteerien kaupallisia viljelmiä esimerkiksi Hankkijan välityksellä. Tilaushinta vuodeksi 1980: 69 mk. Ekologiselta kannalta sekaviljely on moninaisviljelyä , kun taas yhden ainoan kasvilajin tuottaminen laajoilla aloilla on monokulttuuna . vsk. Virtasen jälkeen palkokasvien ja biologisten typensidonnan tutkimuksessa Suomessa on ollut hiljaista. Käytännön työ ja koejärjestelyt ovat viime vuosina vieneet niin paljon aikaa, että raporttien teko on jäänyt jälkeen tuloksista. Symbioottisen typensidonnan aktiivisuus on suoraan verrannollista yhteyttämisen voimakkuuteen. Suurin rahoittaja on ollut Ekhaga-säätiö Tukholmassa. toimia ja voimakasta kehitysaluepolitiikkaa . Tänä vuonna (1979) alkoivat ensimmäiset palkokasvien ruutukokeet. Luonnonsuojelijoiden klassinen unelma luonnontalouden ja ihmisen talouden yhteisistä eduista tuntuu lähestyvän toteutumistaan Natura-viljelmillä. D OMA MAA Perheja pienviljelijöiden äänenkannattaja (poliittisesti riippumaton) Perheja pienviljelijä on jo perinteisesti työskennellyt lähellä luontoa ja huolehtinut uudistuvien luonnonvarojen kasvusta ja jälkikasvusta
,,,.. Suomen maaperän luontainen kasvukyky on noin 5001 200 rehu yksikköä/ ha . Lannan oikealla hoidolla siitä saataisiin suurin osa uuden kasvun käyttöön. Siksi peltojen lannoitus on suuresti lisääntynyt kohoavien satojen myötä. Halvan ölj yn avulla tehtiin lannoitteita keinotekoisesti. vsk.. Se pirstoi asioita, joita aikaisemmin pidettiin arvossa esimerkiksi lannanhoidon . Maataloustuotanto perustui siihen yhä enemmän . Kun maasta viedään sadon mukana ravinteita, niitä pitää tuoda sinne takaisin . Kotoperäise n tuotteen tehokas käyttö jäi isäntien oman aktiivisuuden varaan. Pienet virrsasäiliöt , sopimaton levitysaika, suuret levitysmäärät sekä lannan Ja väkilannoituksen pää llekkäiskäyttö ovat syynä siihen , että karjatiloilta haihtuu taivaan tuuliin ja huuh toutuu vesistöihin huomattavia ravinnemääriä. Ennen näin tehtiinkin; nyt on lannanhoidon esteenä mm. Ekologinen ravinnekierro on katkennut , eikä sen vuoroa vo id a paikata niin kauan kuin taajamien jätehuolto perustuu nykyisellä tavalla viemäreihin. 356 Sodanjälkeinen elinkeinorakenteen muu tos siirsi väestön taajamiin. Keskimäärin 80 % rehun typestä menee lantaan . Markku Holma Laimin! yöty karj anlanta Vanha vähennyslaskusääntö sanoo: jos ei voi ottaa, täytyy lainata. Kehitys on kulkenut loogisesti, SUOMEN LUONTO 7-8/79 38 . Keinolannoite oli halpa, tehokas ja helppokäyttöinen . Tekniikkaakin kehitettiin ja tutkittiin pääasiassa lannom een käytön tehostamiseksi. Turvekuivike jäi pois käytöstä ja sen mukana suuri osa virtsan typestä ja kalista. ~ ·, """ /•· ~---... ·;.., -!,;:;;t,,,e:; __ V'-;c-· .::-,... Pelloille tuodaan vuodessa miljoona tonnia lannoitteita . Peltojen kasvituotannon lisäysvaatimukset edellyttävät, että peltoon täytyy tuoda kasvien tarvitsemia lisäravinteita, elleivät maan luontaiset ravinnevarat riitä. Kasvava osa ravinnon ki vennäisistä kulkeutuu pelloilta kaupunkeihin eikä enää sieltä palaa. Raskas ja työläs lannanhoito väistyi. ÖLJYLLÄ VAI KARJANLANNALLA ) Halpa ölj y mullisti maata loude n . Väkilannoitteet ovat syrjäyttäneet perinteisen karjanlannan. Puhdistuslaitoksetkaan eivät pidätä typen ja kalin pääosaa. kuivikeja työvoimaongelmia . Ne ohjautuivat pois tilan tuotannon kierrosta. Ravinnekierroon puhkesi aukko m yös karj atiloilla. Nykyinen keskisato on kuitenkin 2 400 ry/ ha
SUOMEN LUONTO 7-8/7'1 38 vsk. Lietelannan käsittely on helppo koneellistaa, mutta typpihävikki on suuri. Energian ja typen hinnannousu nostaa sen uuteen arvoon ja pakottaa kehittämään menetelmiä.. Perinteinen tapa on työläs, mutta säästää typpeä
Esimerkiksi lannotem äärien lasku 30 % pienentää satotasoa ehkä 1520 % . Myös lannoituksesta käytetään runsaat 80 % rehun tuottamiseksi. vsk.. Runsaasti väkilannotteita ja karjanlantaa saaneilla peltoalueilla ravinnetase on taulukon lukuja montakin kertaa suurempi ja vastaavasti heikommin lannoteruilla . päätökset tehty taloudellisin perustein. 170 milj . Muissa tuotantokustannuksissa saattaa tulla jonkinverran lisäystä tuoteyksikköä kohden . 140 milj. Ulosteisiin ohj autuu nykyisin runsaat puolet siitä typpimäärästä, mitä viedään pellolle väkilannotteena. Tilannetta kuvaa pellolle lannotteissa ja karj alannan mukana vietyjen ja pellolta sadon mukana pois ruorujen ravi nnemäärien kehitys kolmen pääravinteen (typpi N , fosfori P ja kali K) kohdalta . SÄÄSTÄMÄLLÄ ETEENPÄIN Luonnonvarojen rajallisuus Ja elintarvikkeiden ruotantotarpeen kasvu johtavat väistäm ättä kehitykseen , jossa nykyisiä ajattelurakennelmia taloudellisuudesta ja tehokkuudesta joudutaan tarkistamaan . kg. Tämän seurauksena lisääntyvät ravi nnereservit ovat ohj autuneet toisaalta peltomaahan ja sitä kautta osittain hajakuormirukseen toisaalta karjanlantaan ja asutuksen viemäriverkostoihin jotka niin ikää n vaikuttavat suoraan hajakuormirukseen. 40 45 5 1965 55 55 1975 100 60 + 40 Fosfori 1950-55 20 10 + 10 1965 25 10 + 15 1975 40 12 + 28 Kali 195055 35 40 5 196065 45 45 1975 75 45 + 30 Taulukkoon on koottu pääravinteiden keskimääräiset lannoitusmäärät, pellolta sarnna kootut määrät ja näiden erotus eli pellon ravinnetase. SUOMEN LUONTO 7-8/ 7'! 38. Tosin niitä ei ole kov inkaan monta . Mutta käytännössä väkilannotteet kattavat peräti 85 % peltojen lannorustarpeesta, karjanlanta vain 15 % . p1enemp1. Sadosta käytetään 1015 % suoraan ihmisravinnoksi ja noin 80 % rehuksi. Pienempi satovaatimus tuottaa ecuja sadon varmuud essa. kg , sadon mukana pellolta poistui typpeä n. Asianmukaisesti käsitellyn karjalanlannan typen vaikutus on lähes yhtä hyvä kuin väkilannotetypen. Halvan ölj yn avulla meillä on siis ollut varaa lannottaa peltoJamme lähes kaksi kertaa run358 Pellolle viety Pellolta sadon mukaan Tase kg / ha pois tuotu kg / ha pellolla kg / ha Typpi 1950-55 n. 90 milj . Vastaavasti fosforia on annettu runsaasti kolme kertaa ja kalia kaksi kertaa niin paljon kuin sadot ovat pystyneet käyttämään . Lyhyellä tähtäyksellä ei ole mahdollista pienentää paljon lannotteiden käyttöä. Viljelijän työpaine on kasvanut: tehokkuuden ja taloudellisuuden vaatimus pakottaa hänet valitsemaan keinot , joilla tuotetaan m ahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla. Halpa ölj y ja kallis työvoim a ovat tehneet maataloustuotannon riippuvaiseksi koneista ja lannotteista. saammalla typpimäärällä kuin mitä kasvit ovat voineet käyttää sadon muodostukseen. Pellon ravinnetase on pellolle viedyn ja sadon mukana pois ruodun ravi nnem äärän erotus . Ylituotanto on kasvanut aina 1970luvun alkupuoliskolle asti . Muutos säästäväisempiin ja ekologisempiin m enetelmiin lienee väistämätöntä , mikäli halu taan rauhanomaisen kehityksen jatkuvan . Öljyn hinnan nousun vuoksi koneiden ja varsinkin lannotteiden hinta on noussut ja nousee jyrkästi. On ilmeistä, että näiden tuotantopanosten kustannusnousupainetta ei voida jatkossa purkaa nykyisellä tavalla eli korottamalla vastaavasti m aatalousruotteiden hintoja . Eri eläimet muuttavat rehun valkuaistypen tuotteen valkuaistypeksi seuraavalla h yötysuhteella: Tuote Uloste % typestä % typestä lehmänmaito 2030 7080 naudanliha 10 90 sianliha 25 75 kananmuna 20 80 Keskimäärin noin 80 % reh un typestä menee siis ulosteisiin . Kotieläimet muuttavat rehun ihmisravinnoksi hyötysuhteella , joka eri tuotantomuodoissa vaihtelee aika paljon. Kun vähennetään lannotetasoa , pienenee satocasokin , mutta huomattavasti loivemmin . kg, karjanlantaan ohjautui typpeä n . Energiataloudellisesti tärkeä ravinne on typp1. Lannotteissa annettiin typpeä 1977 / 78 n . Maatalouden ravinnehuolto pohjautuu jatkossakin epäilemättä hyvin vankasti lannotteisiin . Kaikkia pääravinteita vietiin 1975 pelloi ll e keskimäärin selvästi enemmän kuin satona poistettiin. Ylituotannosta huolimatta lannotteiden käyttöä on jatkuvasti lisätty. SADONLISÄ YS JA RAVI NTEIDEN LISÄYS Tekniskemiallisen ja taloudellisen kehityksen m yota satotaso on noussut 19501978 välisenä aikana 1 4001 600 ry/ ha sadosta 2 100-2 400 ry / ha satoon eli 5070 % . Kaikkia pääravinteita on viety pellolle enemmän kuin sieltä on korjattu. . LANNAN HOITO SÄÄSTÄÄ TYPPEÄ Maataloutemme on ilmastollisista syistä karjatalousvaltainen. Hintojen korotuspaine jouduttaneen purkamaan uusilla menetelmillä. Runsaasti väkilantaa ja karjanlantaa saaneilla pelloilla ravinnetase on yllä olevia lukuja montakin kertaa suurempi. Se on markkinoitu osittain ulkomaille , mutta pääosin muuttam alla se eläinten kautta elintarvikkeiksi . Lisääntyvän ihmisjoukon ruokkimiseksi sadon lisääminen oli välttämätön tä . Lan notteiden ja koneiden avulla saavutettiin om avaraisuus 1960-luvun alussa. Vielä 1950-luvulla numerot olivat päinvastoin . Valkuaislähteenäkin se on keskeinen
LANNAN LEVITYSM AÄRIIN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ LEVITYS AIKA MAIDON TUOTANTO AIV-menetelmä Lehmä 5 000 1 / v maitoa 200kg (n . 359. Typpilannoitus on kariatalousvaltaisen maataloutemme kulmakivi. 4001 öljyä) 80 kg jää pellolle 120kg rehuun TYPPI TUOTANNON KIERROSSA LEVITYSTAPA POHJAVESI Monet seikat vaikuttavat lannan lannoitustehoon . Maatilo illa void aan tehdä aika huom attavia yksityistaloudellisia, luonno ntaloudellisia ja kansantaloudellisia säästöjä . vsk. D Agronomi Markku Holma työskentelee Maacaloustuotcajain Pohjois-Pohjanmaan liitossa ja'rjestökonsulenttina; toisen niikökulman karjanlannan kiiyttöön hiin on saanut aikaisemmassa toim essaan Työtehoseuran tutkijana. Säästöliekki m aataloudessa edellyttää voimakasta ase nnemuutosta muussa yhteiskunnassa . Eri lannoitusja maanparannusaineiden osuutta ja mahdollisuuksia voidaan ku vata oheisella asetelmalla: nykyää n : tavo Jte : lannomeet 85 % 55 % karjanlanta 14 % 40 % jätevesiliete % 5 % SUOMEN LUONTO 7-8/79 J8. '' AIV •' -menetelmässä. Jos tavo itteena on alhaisempi lannotustaso ja pienempi satotaso, voi karjalannan osuus ko hota lähelle 40 % . Toiseksi tulisi kehittää menetelmiä ja kokeilla niitä käytännössä. Ruokatottumuksien muuttaminen kasvisvaltaisemmaksi vähentäisi riippuvuutta voimaperäisestä lannotuksesta . Kuvassa lannoitetypen kulkeutuminen ns. Väkilannotteet ovat ilmeisen välttämättömiä vastaisuudessakin . Nykyinen m aa talo usväestö ei voi yksin vastata energiakysym yksen m yötä tulevaa n ajan haasteeseen . Niiden osuutta peltoje n lannotushuollossa tulisi kuitenkin pienentää tehostam alla kotoperäisten lannotusja m aa npara nnusaineiden käyttöä . Kotoisten lannoitusja maanparan nusaineiden säästeliäs käyttö pienentää sitä m yös jonkin verran. Jatkossa tulee erikoisesti etsiä keinoja typen häviöiden pienentämiseksi . JÄTEVESILIETEKARJA NLANT A LANNOITTEET Voidaanko palata luo nno nmukaiseen vilj elyy n , josta puuttuu väkilannotteet) Ei . Siihen m eillä ei todella ole m ahdo llisuuksia kuin osmain. Näihin asti typen käyttöä lannoitteena on lisätty . Energiasidonnaisuuden vuoksi typen hinta on nopeasti noussut. Jos lan nan h yvä ksikäyttöä tehostetaan pysyen sam alla nykyisissä typpilannotusmäärissä , lannan osuutta voidaan kohottaa n ykyisestä kaksintai kolminkertaiseksi. Tästä seuraisi toi saalta karjataloudelle huom attavaa lisätyötä ja lisäi nvestointeja, toisaalta useiden sarojen miljoonien markkojen kustannussäästöjä. KARJA LANNAN K ÄYTÖN TEHOSTAMINEN Karj alannan käytössä esiintyviä puutteita ovat mm : pienet vi n sakaivo t Ja lietelantavarastot varastoinnin puutteet väärä levitysaika ylirunsaat annostukset arvio nvarainen lisälan noitus Pahimmat esteet korjausten tiellä ovat: puuttuu rahaa ja tietoa käsittelytekniikka on kehittymätö ntä tutkimuksia ei juuri o le olisi otettava käyttöön uusia lannankäsittelym enetelmiä karjam ää rä kasvaa, työvoima vähenee kuivikekysymys (turve on jäänyt pois , olki jää pellolle leikkuupuinnin yh teydessä , sahaja teollisuusjäte m enee muihin tarkoituksiin ; nämä ovat johtaneet kuivikemateriaalin puutteeseen ja vi rtsan h yväksikäy tö n taantumiseen) MITÄ PITÄISI TEHDÄ) Ensinnäkin tulisi koota tähänastinen tieto ja kokemus. N iitä tehtäessä tai teetettäessä o n korvaus mitätö n . Ennen tämän seikan ko rjausta ei maataloudel ta kannata odotella kovi n paljon ekologisia korjauksia. Vesistönsuojeluun sen käyttö vaikuttaa suhtee llisesti paljon enemmän. Ne ed e llyttävät kuiten kin huomattavaa ihmistyöpanosta sellaisiin tehtäviin, joista nykyisin maksetaan tuntipalkkaa 2-3 mk . Lannanluonti , turpeennosto, risusavotta, ojankaivuu , heinänteko ja m o net muut maataloustyöt vaativat hikeä. Jätevesilietteiden lannotusvaikutus jää siis parhaassakin tapauksessa kymmenenteen osaan karjanlannan mahdollisuuksista . Koska olemme rakentaneet yh teiskuntamme kulutuspohjaiseksi, sitä on lähes m ahdoton lyhyessä ajassa muuttaa ekologisesti kestävälle pohjalle
Minä en usko mihinkään, minä vain kokeilen. Apuna on järeä kone, onhan hän oikeastaan koneurakoitsija . Toisesta viedään kuivikkeet sisään päivittäin , toisesta kuormataan kompostitarpeet kaivurin avulla neljästi vuosuoMEN LUONTO 7-8 /79 JB. Käsitykseni mukaan pellon orgaanisella aineksella on myös sitä suurempi merkitys, mitä vaativampi ilmasto on . Tavoitteena on laajentaa viljelyala 56 hehtaariin ja kokonaan biologiseen. Kompostit ovat Suomen suurimmat ja isäntä itse varsinainen monitoimimies, jonka kättä tottelee hitsauspilli, kauhakuormaaja ja kynä. Minä viljelen biologisesti , mutta suunta käy kohti biodynaamista. Siihen pakottaa öljyn hinta . Kiinnitin huo360 mion satoon , jyvät olivat niin painavat ettei sellaisia ollut missään. Teuvo Suominen Urho Kari viljelee biologisesti Biologinen viljely onko se sitä, että vinksahtaneen tuntuinen harrastelija lukee taivaanmerkkejä, mutisee loitsuja kompostinsa äärellä ja vaalii vähäistä vihannestilkkuaan, jonka tuotteille vain hän itse osaa antaa arvoa. Tuomaskuona oli toinen lannoite. Meillä se on onnistun ut sellaisilla mailla parhaiten. H ymyiliväthän ne naapurit snä alkuvaiheessa mutta eivät enää. Vain siltä suunnalta pystyy tavallinen viljelijä saamaan opastusta , kun koko maan maatalouspolitiikka uskoo vain kemialliseen viljelyyn. He osasivat käyttää hyväkseen luonnon mahdollisuuksia, esimerkiksi biologista typensidontaa. Vuosina 1961-65 puin tässä lähistöllä erään vanhanisännän viljat. Mutta isäntää ei huoleta: Kun on näin karu maapohja ja vaikea ilmasto, osaa luottaa tuloksiin . Vanhojen viljelijöiden tieto ja kokemus pitäisi pian kerätä talteen. Näitä ennakkoluuloja ei alkuunkaan vastaa Urho Kari, Lehtimäen Länsikylällä olevan tilan isäntä. Näin vastasi maanviljelijä Urho Kari Helsingin yliopistossa järjestetyssä seminaarissa maatalousprofessorille, joka rohkeni epäillä Urhon menetelmien tehoa. Laatu oli muutenkin h yvä. Urhon viljely alkoi jo 1959, aluksi kolmella hehtaarilla. Urho Karin tila on Lehtimäen kirkolta länteen alun toistakymmentä kilometriä. Usein sanotaan, että biologinen viljely on vaikeinta hiekkamailla. Tietää, että täällä hyväksi havaittu ei johdu ainakaan liian edullisesta ilmastosta. Mistä kaikki alkoi ' Olin silloin konehommissa. Tulokset ovat vakuuttaneet. Saarijärven Paavon hallainen tila oli aivan lähellä ja sama vitsaus on Lehtimäen Urholla: perunaa et kannata yrittääkään useimmilla palstoilla. Kompostilannoi tuksella se kasvaa hyvin , varsinkin jos edellisenä vuonna on viljelty apilaa joka jättää maahan typpeä . Puolet alasta on nyt nurmena ja lopustakin suuri osa vihantaviljana, sillä tila on karjatila kuten seudun tapa on . Heillä on sellaista, mitä tarvitaan nyt kun öljytilanne muuttaa kaiken nykyisen. Jokainen hehtaari on koeruutu, jonka tuloksia seuraavat isännän lisäksi monet maineikkaammatkin tutkijat. Usko siirtää vuoria, sanotaan. Kokemuksia voi soveltaa pohjoisempanakin . Navettoja on kaksi, vanha ja uusi. Vuodessa viisisataa tonnia. Kauempanakin suhtaudutaan m yönteisesti, annetaan olkea kompostintekoon. vsk.. Yleisö hörähti nauramaan; sanat ja tilanne olivat sellaiset, että Urho esiintyi ennakkoluulottomana kokeilijana, alan tiedemies taas uskonsa ja ennakkoluulonsa uhrina . Emäntä vahvistaa: ei täälläpäin kukaan perunaa viljele kuin suojaisimmi lla paikoilla. Sijainniltaan se on väliinputoaja , siinä yhdistyy Suomenselän karuus ja Pohjanmaan alavuus, mutta sinne ei ulotu Pohjanlahden ilmastoa tasaava vaikutus . Urho taas siirtää kompostikasoja, vuorenkokoisia kylläkin. Biologinen menetelmä tuli mukaan vasta kymmenen vuotta myöhemmin, aluksi puolella hehtaari lla , mutta vuosi vuodelta yhä laajempana. Jälkimmäisen on isäntä itse suunnitellut sellaiseksi, että sinne pääsee päistä sisään kone pelillä. Mutta ei kauan , suuntaa on tarkistettava. Viljeltyä on 46 hehtaaria ja lisäksi vuokratut parikymmentä hehtaaria. Se on paremmin Suomenselkää kuin Pohjanmaata: maa on hienohietaa ja turverta; savi puuttuu. Naapurin isäntäkin kompostoi jo karjanlannan , ei hän sitä raakana pellolle aja. Tilalla on lypsäviä kolmisenkymmentä , päitä kaikkiaan yhdeksänkymmentä. Hänen viljelynsä oli paljon biologisempaa kuin tämä minun , hän kompostoi ja käytti tarkkaan karjanlannan. Perunan kasvatamme lähellä kirkonkylää . Turvetuhkan olen havainnut perunalle oikein hyväksi lannoitteeksi
Lehtimäellä asuva Urho Kari ravitsee peltojaan karjanlanta-kuivike-kompost illa, jonka valmistukseen osallistuu yhdeksänkymmentä lehmää, hiehoa ja vasikkaa. Kokemukset ovat hyvät mutta moni kysymys vielä vastausta vailla. 361. SUOMEN LUONTO 7-8179 38. vsk. Viljelijä pyrkii viidensadan kompostitonnin avulla vuodessa tilanteeseen , jossa maan elintoiminnot ovat vilkkaat, ravinnetaso korkea ja satotaso tasaisen korkea
Miten se voisi ollakaan, tuottaahan se maitoa ja mullinlihaa. Urho Karin tila ei ole suljetun ravinnekierron tila. Edellytyksenä on kuitenkin, että kompostin lähtötilanteessa on typpeä vähintään puoli. Navetanovet ovat niin isot , että koneet mahtuvat sisään tekemään raskaimmat työt. Uunin tulipesä on iso ja nielaisee kannot kokonaisina, suoraan taivaanalaisesta varastosta. Hän on lähtenyt mukaan leikkiin, vaikka on kotoisin kaukaa , vanhemmat ovat Karjalan evakkoja. Kompostissa on karjanlantaa sekä kuiviketta. Itse asiassa se lisääntyy, sillä ilmasta siirtyy kompostiin lisää typpeä. Ja kolmas on Sitran tuella tutkiva Markku Holma, joka on valinnut Urho n tilan yhdeksi koetilakseen. toista prosenttia. Ei haittaa, vaikka kuivike joutuisi pellolle osaksi hajaantumattomana, siinähän sitä on pieneliöstölle puuhaa. " Traktoosi" ei ole ongelmana, kun routa kannattaa raskaankin koneen : On täysin väärin esimerkiksi ruiskutusten ja harausten yhteydessä mankeloida pellon pintaa suurella traktorilla. Keskitalvellakin kasan lämpötila säilyy korkeana vähintään pari kuukautta . Kun oman kodinkin rakentamiseen tarvittiin vierasta apua. Rikkaruohonsiemenissä on arvokkaita aineita, ne voi käyttää rehuksi tai kompostoida maanparannusaineeksi. Kun jotain on mennyt pieleen, esimerkiksi kantouuni alkanut tuottaa sivutuotteena tervaa , on tuumattu asiaa ja sitten korjattu asia omin käsin ja ajatuksin . MTK:n Heikki Haavistokin suhtautuu myönteisesti ja innostuneesti. dessa pelloille vietäväksi . Se vastaa tuomaskuonaa mutta ilman fosforia . Muuan tuontitarvike on karjan väkirehu, jolla täydennetään oman tilan tuottamaa rehua. vsk.. Lämpöä riittää navettaan, uuteen nykyaikaiseen asuntoon ja työpajaan. Ja isäntä vakuuttaa, että hänellä on peukalo keskellä kämmentä . Toinen luonnollinen lannoi362 te on masuunijäte. Turvetta menee 180 m l, sitä saan Vapolta. Hymyilee ja kutoo sukkaa. Eläinten alla se on polkeentunut tiiviiksi , mutta käsittely pöyhii sen ja pellolla alkaa palaminen. Yhtä vakavasti Urho puhuu keinolannoitteista , ei hän ole Kemiran vihollinen. Eihän tässä viljelyssä ole mitään sellaista, mitä ei tehtäisi tavallisen tilan traktorikalustolla. Toisilla palstoilla tulee sama kuin naapureilla, toisilla paremmin tai huonommin. Poistuma on korvattava mutta mahdollisimman luonnonmukaisesti . Tuhkaa olen saanut Alavuden puunjalostustehtaalta, ainakin toistaiseksi ilmaiseksi. Urho esittelee valokuvaa , jossa on kahdenlaisia pillikkeitä. Sen jälkeen aine onkin valmista . Työtä pitää tehdä enemmän kuin kemiallisessa viljelyssä , mutta sekin on loppujen lopuksi järjestelykysymys. Erikoisen hyvää se on apilalle. Millaisia satoja tämä tila tuottaa. Kompostointi näyttää tässäkin olevan avainasemassa. Mukaan on tullut muukin perhe, pari tytärtä ja varsinkin poika, juuri ajokorttia ajava 18-vuotias, joka käyttelee koneita jo melkein kuin isänsä. Muu lisätäänkin suoraan peltoon. Se sekoitetaan kompostiin ennen levitystä. Urho ainakin on tehnyt kehittelyssä parhaansa. Tai kuka sen sanoo mikä on SUOMEN LUONTO 78/79 38. Muuten tehdään kaikki itse. Kaiken kaikkiaan ollaan omavaraisia , kun tehdään paljon työtä. Suuntaus on koko ajan parempaan. Perunalle se teki hyvää ja muillekin, sen vaikutus kestää kauan . Se muuttaa kasvien kilpailuti lannetta viljelyskasvien hyväksi . Mitä sanoo emäntä , onko hän naimisissa hullun vai neron kanssa ' Onhan sitä ärräpäitä joskus päästelty, mutta hyvin on toimeen tultu . Levityskin tapahtuu koneella; se vaatii yhden kevättalvisen viikon työt, sillä tilukset ovat kovin hajallaan. Investoinnit ovat suuret. Tuhkasta voi pian syntyä pulaa, sen kysyntä kasvaa. Biologinen typensidonta ei onnistu, ellei maa pysy kuohkeana koko kasvukauden ajan. Lietelannan typestä häviää talvilevityksessä ainakin toinen puoli, mutta kompostissa se säilyy. Isot kasvoivat raa'an karjanlannan voimalla, pienet kompostimaassa . Ei tuohon voi selvästi vastata , on aineksia molempiin . Kaiken on isäntä itse suunnitellut, rationalisoinut. Jokaisen vuoden parhaat sadot on aina saatu biologisella. . Hain sitä yhtenä vuonna sata tonnia Raahesta ja levitin 5-6 tonnia hehtaarille. Jos öljystä siirryttäisiin polttopuuhun, saataisiin tuhkaakin enemmän . Ei keskituotos ainakaan huonommaksi jää. Rahaa tosin ei kuulema nähdä , mutta ei ole väliksikään kun sitä tarvitaan vain velanmaksuun. Vaarallisin on kai se ensimmäinen kerta , sen jälkeen saa myrkyttää jatkuvasti. Toinen kiinnostunut yritys on Jyväskylän Valmet , joka koneiden valmistajana seurailee Urhon puuhia. Muutakin apua talossa on , tilapäisempää ja vakituisempaa, mutta ei yhteensä enempää kuin isännän urakat ulkopuolisille. Pellolle niitä ei pidä puida. Tätä vaihtoehtoa ei ole kylliksi kehitetty. Syytä en tiedä , tämä on yksi monista vastaamattomista kysymyksistä . Eihän viljelysmaan biologiastakaan tiedetä vielä oikeastaan yhtään mitään. Olkea saan osaksi omilta mailta, osaksi naapureilta , vuodessa siinä 160 tonnia. Minä kun en ole ruiskuttanut ensimmäistäkään kertaa eikä ole ollut rikkaruohojakaan. RikkaruohoJa torJuntaainekysymyksessä en ole asiantuntija. Kemira puolestaan seurailee kiinnostuneena, mitä tilalla tapahtuu. Vuokramaat ja timotei kasvavat keinolannoitteilla, sillä luonnonlantaa ei riitä kaikille hehtaareille. Kaikessa näkyy keksijän ja parantelijan kädenjälki: kaivurin erikoiskauha, yksinkertaisen-nerokas keskuslämmityskattila , jossa polttoaineena on pellonraivion märkä kannonjurrikka ja sytykkeenä kaatopaikkavalmis autonrengas . Käy kuivikkeeksi muukin , kaikenlainen orgaaninen aines . Sitä kuluu vuodessa 25-30 tonnia . Keskimääräinen tuotos on aivan tyydyttävä , mutta sato vaihtelee enemmän kuin kemiallisessa viljelyssä
Viiden vuoden kuluttua on moni· palsta jo tasapainovaiheessa ja selviää silloin pienemmällä lannoituksella. Siinä on ravinteita enemmän kuin kemiallisessa viljelyssä: typpeä 140 kg , kalia 115 kg, fosforia 138 kg ja kalsiumiakin 420 kg. Olen huvikseni laskeskellut , että yksistään kasviravinteita on biologiseen tilaan saatetulla hehtaarilla 60 000 mk edestä. Kotimaiset voisivat antaa varmemman sadon kuin apila. Mitä muita ongelmia on biologisella viljelyllä 1 Vaikein on siirtymisvaihe. Kompostistahan voidaan vielä ottaa talteen lämpöä ja sitten siitä voidaan saada hiilivetyjä öljyä korvaamaan .. rikkaruoho. . vsk. ·)"' .... Nyt on meneillään latausvaihe, varastoi n maaperään orgaanista ainetta, tuhkan kivennäisiä ja muuta elinvoimaa. .... Siihen tarvitaan aikaa , työtä ja rahaa . Syntyy monenlaista saastoa, varsinkin energiansäästöä. Ylimenovaiheen jälkeen kaikki on helpompaa. Ohjeiden mukaan valmistetut preparaa1it eivät ole tilan satoihin tepsineet; sen sijaan kokemukset kylvöpäivämääristä ovat olleet hyvät. Tässä vaiheessa levitän vuosittain esim. Urho Kari lämmittää tilaansa omatekoisella kanrouunilla, jonka yksi lämmityskerra riit!ää koko päiväksi . u .., . Niitähän on paljon. Rikkaruohonahan sitä pidetään mutta se on kotimainen hernekasvi, typenyhteyttäjä ja karjalle mieluinen. Niitä jää varastoon maahan, sitten aikanaan selviän paljon pienemmillä vuotuislannoituksilla . 20 tonnia kompostia hehtaarille. . Bio-Dynaaminen yhdistys on lähes ainoa biologisen viljelyn opastaja. L ·4".' .. Entä etuja. Minulla on hiirenvirnasta koottua siementä kylvettäväksi parille kolmelle hehtaarille. Siitäkin karja pitää . ' r ·' ,. Se vaatii vuosia. Satoisuus tuskin on apilaa huonompi. Niittynätkelmääkin aion kokeilla, senkin siementä on mukana. D 363. Sanoo Urho Kari ja alkaa kaivaa papereistaan kaavioita ja laskelmia siitä, mitä muita mahdollisuuksia biologinen viljely voi tulevaisuudessa vielä tarjota . SUOMEN LUONTO 7-8/79 JH. ,.., ,...., f . Juuri apilasta minulla on ongelmia , parhailla palstoilla saan jopa 7 000 rehuyksikköä hehtaarilta mutta sitten toisilta vain kaksitai kolmetuhatta, keskimäärin kuitenkin 4 000-5 000 ry / ha.
Hevosella kun ei voida kuormata , kaivaa ojaa, pyörittää akselia jne. Tällö in unohdetaan , että tarvittavan 2 50 000 hevosen kannan kasvat us vaati i 1520 vuotta . Aikaisemmin lannoitetyppi va lmistettiin lähes yksinom aa n ölj ystä ö lj yn energialla. Eikä tämäkää n vielä riitä . Hevonen kun syö heh taarin reh ut , mutta e i vuoden mittaa n sittenkään säästä paljon polttoainetta traktorilta . Ennestään lannoittamattomassa metsässä talteensaatu auringo n energian määrä voi typp ilannoiteki loa kohti o lla vielä tätäkin suurempi' Peltojemme nykyisestä sadosta on ainakin 40 % , e rä iden arvio id en mukaa n jopa 50 % , väkilanno itteiden ansio~a. Se on kuitenkin tode nnäköisesti maan tärkein vuotuisin käy tettävä energiaerä . HÄKÄ KAASUT AI MET ANOLI TRAKTORIIN Traktorien ja leikkuupuimurien vuodessa käyttäm ä ölj ym ää rä, n. Väestöstä tarvitaan vähintään 40 % ravinnon alkutuotan too n. H yvin todennäköisesti traktori ja leikkuupuimurikantaa ei kannata muuttaa häkäkaasukäyttöiseksi. Edelleen m aatalouteen tarvittaisiin 500 000 kokopäivätoi mista työ ntekijää. Sen valmistus vaatii noi n 20 kWh energ iaa typpikiloa kohden . Matti Kares Nykymaatalouden energia vaih toeh toj a Maataloustuotantomme energian kotimaisuusaste on alhainen, vain 15 %. Traktori kun ei kevyissä töissä pa ljoa kuluta . 350 milj. Toisaalta typpi on se kasvinravinne , joka nykyvilj elyssä läh innä määrää sadon. Kiristyvä n energiatilanteen m yötä tälsuoMEN LUO 'TO 7-8 /79 38. vsk.. Mitä tehdään, kun ne loppuvat. Kysym ys o lisi raa'an ja raskaan ruumiillisen työn tekijöistä . Metanolikäytö n edellyttäm ät muu tokset m oottorissa eivät todennäköisesti laske tehoa enempää kuin häkäkaasun edel364 lyttämät muutoksetkaan . V ÄKILANNOITE ENERG IAN KULUTTAJA JA TUOTTAJA Väkilannoitteiden valmistukseen kuluu maatalo ustuorannon kohd all a kiistatta e ni ten energiaa. Loput 85 % ovat uusiutumatonta ja aina vain kalliimmaksi muodostuvaa tuontiöljyä, luonnonkaasua ja hiiltä . H äkäkaasukäyttöi nen traktori on kuitenkin erittäin kömpelö eikä sovellu enää kaikkiin nykyisiin traktoritöihin. litraa , o n helpo immin havaittava, joskaan ei m aataloustuotanno n kohdalla mikää n oleellisen suuri e nergiaerä . Se m erkitsee niin rajua yhteiskunnan työnjaon purkamista , että me idän jokaisen kannattaa sitä miettiä . Dieselmoottorien muuttaminen Ottoperiaatteelle eli ilman sytytyspolttoainetta toimiviksi vienee aikaa vähintään viisi vuo tta. Nykyää n pääosa typestä tuodaan meil le maakaasukentillä tuotettuna am moniakkina. Sen, ja vain sen , avulla m e voimme tuottaa kansakunnan tarvitsemat peruselintarvikkeet. Muutam an vuoden kuluessa traktorit voidaan muuttaa käyttäm ää n pääasiallisesti kotoisesta puusta kehitettyä häkäkaasua. Typpi on avain ase m assa. Tämä johtuu siitä , että hevosen teho o n vai n 750 W eikä sen mikään elin pyöri . Nykyaikaisen traktorin h ydrauliikan teho yksistään o n jo 10 000 W ja m oottoriteho luokkaa 50 000 W . Metsätalouden lähikulj etukset ovat yksi tällainen käyttöalue. Maataloudessa ei hevosen käyt tö suuria polttoainesäästöjä voi saada aikaan , jos hevonen pannaan korvaamaan traktori kevyissä siirtoajoissa Ja vastaavissa. Ei muuten o le niinkää n varmaa , että hevonen o n juhtana ainut kyseeseen tul eva eläin ' Edelläo leva ei tarkoita sitä, että hevosella ei o lisi mitää n käyttöä. Halvempi ja koneiden käytön kannalta edullisempi ratkaisu on kotimaisen metano lin ja ehkä myös etyylialkoholin tuottami nen . H EVONENKO TAKAISIN 1 Usein kuvitellaan , että maatalous voisi noin vain siirtyä takaisin hevosvetoiseen vil jelyy n . Tällöinkin dieselmoottorit tarvitsevat 50-75 milj oonaa litraa vuodessa polttonestettä häkäkaasun sytytyspolttoaineeksi. Metano litonnia kohden tarvitaan orgaanista kuiva-ai netta 4 ,2 tonnia. Ratkaisu lienee m yös energiataloudellisesti edullisempi kuin häkäkaasunkäyttö. Kysy m ys o n siitä, kuka pystyy tai edes haluaa palata siihen raadantaan , jota hevosvetoinen m aatalo ustuotan to o li ja tulisi edelleen olemaan. Juuri tämä ää rettöm än suuri tehoero merkitsee sitä, että jos luovumme traktorista, luovumme samalla paljosta muustakin . Hevosvetoisee n viljelyy n paluu merkitsee , että monessa työssä käytettävä te ho putoaa traktorin tehon tasolta ihmisen 50 W tehon tasolle . Typpilannoitekilolla saadaan 20-4 kuiva-ainekilon e li 80160 kWh sadonli ä
Ainakaan vielä nykyisillä sittenkin alhaisilla väkilannoitteiden hinno illa ei vilj elijällä ole juuri erityistä taloudellista syytä p yrkiä tähän suuntaa n . Apilasta h yö tyvä nautakarjatalous o n nyt halvan type n ansiosta sij oittunut , jopa yhte iskunnan roimesta ohjattu, alueille , jossa ap il a ei ole ennenkää n m enestynyt eikä tule maaperäja ilmastosyistä edelleenkään m enestym ää n . Päinvastotn se kuluttaa kumpiakin . Runsas karjakanta tuotti lantaa jne . Se keräsi sitä pellon ulkopuolelta ja näin köyhd ytti metsäm aita rikastae n peltoa' Karjan pääruotanto oli muuten aiko inaan lanta eikä karja taloustuotteet. Tämän takia typen tuotanto o n ehdottom an välttämätöntä. ,sk. Tähän tähtäävä kehittelytyö on pantu alulle . lainenkin tuotanro ja tuonti käy kalliiksi ja epävarmaksi. Kone ja hevonen voivat olla toisiaan täydentäviä voimanlähteitä: traktori kylvää, hevonen siirtää säkit. 365. Tällöin unohdetaan , mistä karja aikoinaan sai rehunsa. Jos toisaalta yhteiskunta työ njaoltaan o lisi hevosvetoisen viljelyn tasolla , tällä tulotasolla ei paljoa karjataloustuotteita voitaisi ostella' APILA ON ONGELMA' Apilan ja muiden palkokasvien viljely on teoriassa h yvä keino päästä pellon omavaraiseen typpitalouteen. tuotantotaso o n patnunut puoleen n ykyisestää n , lähestytää n tasapatnoa. Ja siihen ei nykyinen viljelijä voi ryhtyä siitä yksinkertaisesta syystä että työ tunnilta saatava tulo jäisi paljon alle minimipalkan sekä samanaikaisesti ehkä vielä tilan muut työt tekemättä' RAVINNON TUOTANNON ENERGIAHUOLTO ON TURVATTAVA Riittävä ravinto on kansakunnan rauhallisen elämän perusedellytys . H yvälaatuinen hernesato kun näy ttää edellyttävän käsinkorjuuca . Meillä täällä Suomessa on mahdollisuus tuo ttaa peruselintarvikkeet kunhan varaudumme etukäteen ajoissa edessämme o leviin ehkä vaikeisiinkin energiatilanteisiin . Se pitäisi aina muistaa. Vasta kun SUOMEN LUONTO 7-8179 38. Koroisesta puusta tai turpee ta on täysin m ahdollista saad a sekä ta rvittava vety se kä energ ia typen tuotanroon . Tähän tilanteeseen aJautumtnen johtaisi tuotannon merkittävää n alenemiseen sekä huomattava n korkeaan elintarvikkeiden hintaa n . Aina tapahtuu m yös melkoinen ravinnehävikki . Työtä olisi tehostettava ja kiirehdittävä , sillä silloin kun siihen on pakko, alkaa olla jo liian m yö häistä . Suunta tulee varmasti muuttumaan , mutta apila tullee samaan aikaan aiheuttamaan vakavia alueellisia sekä muitakin o ngelmia. Rehun energiasta hukkautuu 8090 % ja vain 10-20 % jää ihmisen käy ttöön . Toisinaan sanotaan , että eihän ennenkään peltoja tarvinnut käsitellä väkilannoitteilla . Maamme parhaat herneenviljelyn alueet ovat taas teollistunei lla alueilla, joil la herneenviljely ei 110111 va111 tule kyseeseen työvoim ap ulan takia. Karja ei tuota ravinteita sen paremmin kuin energiaakaan . Nykytasoisen vilj elyn korkea pello n ravinnetaso ei säily ilman väkilanno itteiden käyttöä , vaikka pelto o n karj an käy tössä ja lanta pal autetaan pello lle . Tähän kuuluu lähinnä kotimaisen moottoripolttoainevalmistuksen aikaansaaminen sekä moottorikannan muutosten edellyttämä tutkimusja muu valmistelutoiminta
4 kWh ravmtoenergia-annos tuotetaan, Jalostetaan , pakataan , kuljetetaan , kaupataan , ostetaan Ja valmistej ·: (/ ' J I / 1 • taan pöytään . Ihminen ei helpolla huomaa mitä yhteiskunnassa tapahtuu tai on tapahtunut. Kaiken huippuna on vielä se että kotitalous käyttää kuluttajaa kohti " Hevosen teho on vain 750 W eikä sen m ikään elin pyöri." Paluu hevosaikaan on tuskin realistinen; sen sijaan koneet tarvitsevat öljyn tilalle kotimaisen vaihioehdon. Ne osoittavat että maatalous käyttää energiaa ölj ynä ilmoitettuna 0,4-0 ,5 litraa tuottaakseen yhden kuluttajan päivän ravinnon. Tämä käy ilmi sekä amerikkalaisista että ruotsalaisista ravintohuollon energiantarpeen tutkimuksista. Mutta tämä lisähinta on syytä nähdä koko kansakunnan henkivakuutuksena . Olipa meillä pellollamme sitten traktori tai hevonen niin se öljylitrojen, tai edes desilitrojen , määrä ei paljoakaan muutu , joka tarvitaan kun kuluttajan yhden päivän n . Mutta kun lähdemme tarkastelemaan koko ravintohuoltoa pellosta pöytään , saamme huomata yllättävän asian. Hevosen tehtävä tukinajossa ja muissa " pehmeän teknologian " puuhissa sen sijaan säilynee vastaisuudessakin . Jalostusteollisuus käyttää saman erän jalostukseen ja pakkaukseen 0,9 litraa sekä kauppa ja kuljetus ,4 litraa ölj yä . 366 SUO MEN LUONTO 7-8/79 38. Ravintohuollon kohdalla vedetään usein jo kauan sitten makkaratehtaalle joutunut hevonen ratkaisemaan energiaongelmia. Kohtuullinen kotoinen typpilannoitteiden tuotanto on toinen kiireesti käsille otettava asia. ,sk.. Kotoiset lannoitteet ovat ehkä aluksi kalliinlaisia . Tämä on täysin ymmärrettavaa : hevonen on romanttinen menneen maatalouden hahmo
Osa o n ollut jopa täysin kelvottomia_ Näino llen ei ole ihme että kiinnostus on lähinnä vielä mielenkiinno n osoittam ista ja odottamISta_ Lähiai koina tilanne tässä suhteessa parantunee oleellisesti muun muassa kattilo iden testitulosten tullessa julkisuuteen _ Oljen lämmityskäytö n kohdalla saattaa tilanne muuttua sell aiseksi, että olki soveltunee ehkä sittenkin paremmin suuremmissa laitoksissa hyödynnettäväksi vaatimansa eriko islaitteisto n vuoksi_ Tähänastinen o lkil äm mitys kun maatiloilla on osoittautunut m onasti o levan enemmänkin polttoaineen hävitystä kuin lämmitystä_ AJKA NÄYTTÄÄ MITÄ TULEE Tulevaisuuden energianäkymät eivät o le valoisia_ Usein kuvitellaan että kysymys on vain öljyn hinnasta. : <f , -~ • • , \ l j ! ' r'. . ir fL ' . ... ,_;, ... Mu tta siitähän ei o le suinkaan kyse vaan öljyn käyttöm äärästä, kokonaiskulutuksesta_ Maatalo usväki jos kukaan tietää mikä on o ikea ö ljyn hinta_ Se o n se hinta jolla ölj yä ei enää polteta , Viljelijä tietää että ölj y tarvitaan muun muassa ravinnon tuotannon m oottoripolttoaineeksi sekä m oneksi raaka-aineeksi_ Tämän viljelijä m yöntää ja jopa sanoo itsekin _ Mutta kun tullaan esimerkiksi viljankuivarukseen niin jopa unohtuu , ettei siihen suinkaan ö lJyä tarvita. Sähkön osuus lähentelee 10 % _ Perinteisen puun ja muun kotoisen energian osuus on JO hieman kasvanut edustaen likim ain toista puolta_ Maatiloilla jos missää n o n hyvät m ahdo llisuudet siirtyä kotoisen po lttoaineen käyttöön_ Maatalousväes tö tun tee m yös aktiivista kiinnostusta kotoisen polttoaineen käy ttöön _ Edustaahan jo yksistään nyt käyttämättä jäävän olkisadon energia-arvo suurempaa energiapanosta kuin mitä koko m aatalo ustuotantoon tarvitaan apuenerg1aa aina koneidenkin valmistusta m yöte n _ SUOMEN LUONTO 7H/7'! J8 . 11" :t \ ~ , ) ' )! • •, , ' : ·~l l ~/ ' t 1 .~ . . • .r 1 , t'.'. #'(! .. 4 .r l ' ,r ·1 ) . .:.• ->. H än näkee niinkuin m e kaikki muutkin vain oman käyttö nsä välttämättöm änä ja jopa m ahdottom ana muulla tavoin korvata_ Tämä on sitä todellista energiakriisiä eikä suinkaan ölj yn hinnan kohoaminen' D 367. ( 1 ., ' ·..... . & Oljessa on paljon lämpöenergiaa , mutta tähänastinen teknologia ei saa sitä hyötykäyttöön, "olkilämmitys kun on osoittautunut olevan enemmänkin polttoaineen hävitystä kuin lämmitystä, '' nimenomaan ravintohuo llon merkeissä vielä 0,5 litraa öljyä päivässä sitä samaa annosta kohti_ Näin tulemmekin kokonaisenergian tarpeeseen 2,2 litraa päivässä_ Se että lukumme lopussa on numero 2 riippuu enemmän lukuj en pyöristyksestä kuin siitä että pellolla oli traktori eikä hevonen 1 MAATILAN LÄMPÖHUOLTO Maatilan rakenn usten lämmityksessä tarvittavasta energiasta saadaan 40 % ö lj ystä . vsk, Kotoisiin poltroaineisiin s11rrymiselle on kuitenkin kaksi pahaa estettä_ Toinen o n ö lj yn halpa hinta varsinki n ve rratt una kotoisen polttoaineen vaatimiin lämmityslaiteinvestointeihin _ Toinen ehkä vielä pahempi syy on se että m arkkino illa olevista lämmityslaitteista ja niihin lii ttyvistä kysym yksistä ei ole saatavissa kunnollisia tietoja_ Sitäkin enemmän on kyllä tietoja käytännöstä kuinka huonosti tähänastiset laitokset ovat toimineet. -1
Kerholaisten kasvattamien ja keräämien tuotteiden arvo näet oli 21 miljoonaa mk 1978. vsk.. Toiminta alkoi Yhdysvalloissa 1905, Eurooppaan sen toi Tanska 1918. Työntekijöitä organisaatiossa on kolmisensataa. Se on eräänlainen aloirusraha, sillä kerholaisten työ lisää sen arvon 2,2-kertaiseksi. Organi368 saaria on kolmiportainen: Helsingin keskustoimiston johdolla toimii 14 maakunnallista ja 322 kunnallisen tason yhdistystä , joiden alaisina toimii lukuisia kerhoja. Kerholaisia on maailmassa lähes kymmenen miljoonaa . Jorma Laurila ja Teuvo Suominen Harkinta Hyvyys + 4Hliitto + Harjaannus Hyvinvointi + • Satu Rautanen on kärköläläinen 4H-kerholainen, joka viljelee lanttua biologisesti. Sato on pienempi kuin kemiallisessa viljelyssä, mutta laatu on parempi kuten hintakin . Kerhotoiminta on esiammattikoulurusta , joka antaa harrastajalleen tietoja ja taitoja. Kerholaisten keski-ikä on 13 ,4 vuotta. Nyt on mukana kaikkiaan noin 70 000 nuorta, kun mukaan luetaan ruotsinkielisen sisarjärjestön jäsenkunta. Englanninkielessä syntyvät nuo neljä kirjainta sanoista Head, Hands, Heart, Health (pää, kädet, sydän, terveys) , ruotsinkielessä samaa merkitsevät sanoista Huvud, Hand, Hjärta, Hälsa. Talouden selkärankana on valtionapu , 9 milj. mk 1978. Italiassa nimenä on 3P, jossakin muualla 4F. Kaikkiaan 83 maassa nuorten maatalousihmisten järjestöjä toimii samojen ylevien perusideoiden pohjalta. Suomessa toiminta alkoi 1928 , vuoteen 1968 Maatalouskerholiiton nimellä. Toiminnanjohtaja Timo Lilja korostaa toiminnan moninaisu utta. Ohjaus on tiivistä , tarpeen mukaan lähes kädestä pitäen ja niinpä kerholainen oppii tekemään mitä moninaisimpia asioita omin käsuoMEN LUONTO 7~8 /79 38
Marjo Passila, Kärkölästä hänkin, sai aariltaan yli sata kiloa sipuleita. Jari Raaska on yksi Kärkölän kerpuntekijöistä; yhdessä he tekivät 700 kerppua Korkeasaaren asukkaiden talviappeeksi. vsk. Pekka Markkola on kerännyt kuusimha11a muovisäkkiä. 369. Tehdas tekee säkkijä11eistä jätesäkkejä. SUOME ' LUONTO 7-8/79 38 . Parhaina vuosina Kärkölän kerholaiset ovat keränneet niitä 50 000
Ruotsissa näistä on jo kokemuksia. Säkit myydään Rosenlewille jalostettavaksi uudelleen , niistä tehdään mustia jätesäkkejä. He keräävät pajunäytteitä metsäntutkimuslaitoksen energiametsäkokeisiin , kasvattavat vuohia, lampaita, mehiläisiä ja viiriäisiä, valmistavat ja huoltavat linnunpönttöjä, ylläpitävät riistan ruokintapaikkoja, keräävät tietoja lintujen pesinnästä ja muutosta tutkijoille, osallistuvat metsänhoitoon .. Bios-Tuote ry tarkkailee tuotteiden laatua. Yhdistyksen tavoitteena on ollut 1 000 kerppua, mutta tänä vuonna päästiin vain 700 kerppuun. Juurikasveja olisi haluttu 370 tuottaa enemmänkin, mutta välittäjällä ei ollut tähän halukkuutta. Aarilta saadaan keskimäärin runsaat 100 kg , viljelyalaa on siten 20 aaria. markkaa. Tänä vuonna yhdistyksen alueella on kerätty noin 30 000 lannoitesäkkiä, parhaimpina vuosina jopa 50 000 . Omat neuvojat ovat kouluttaneet 20 000 sientenpoimijaa, kerholaiset ovat keränneet viisi miljoonaa lannoitesäkkiä uuteen käyttöön ja vuosittain 25 000 lehtikerppua Korkeasaaren eläimille. Maisema siistiytyy ja raaka-aine saadaan kiertoon . Viljelystä saa työtä kesäksi , muuten työpaikat ovat aika vähissä. Sipulit pakataan näet kilon pusseihin, pusseissa on tunnus 4H-Biostuote. UUSIA TOIMINTAMUOTOJA Juuri nyt keskustellaan uudesta toimintamuodosta, kotieläintilojen perustamisesta Helsinkiin ja Virroille. Kerput sidotaan väljästi , tyvet samaan suuntaan. Hän saattaa hyvinkin jatkaa kotitilansa viljelyä , työmäärä ei kuulemma pelota. Lannoitteena käytetään vain karjanlantaa. Lapin retkiä varten. Koko maassa oli viime vuonna noin 320 kerpuntekijää. Kerppuaineksiksi soveltuvat kaikki lehtipuut paitsi leppä. Lisäksi perunat ovat hyvänlaatuisia, kauniita, sopivankokoisia ja madottomia. Kerholaiset yrittävät lisäksi nostaa luontaistuotekaupan kotimaisuusastetta, sillä nykyisin noin 95 pros. Biologisesti viljellyt lantut ovat kuitenkin terveempiä ja madottomia. Marjo kertoi , että keväällä aikaa vie eniten istuttaminen , syksyllä taas varsien kiertäminen irti , sipulien kuivaus ja pakkaaminen. Satu pitää maanläheisestä työstä , ehkä erikoistuneempi viljely olisi sopina. Sipulista on Kärkölän 4Hyhdistyksellä 2 000 kg sopimus, viljelyssä on mukana yhdeksän kerholaista. Viljelijät saavat tuotteistaan 15 pros. Marjo tuntui innokkaalta ja aikoo ensi keväänä kaksinkertaistaa viljelyalan. Lanttuja tulee noin kolmannesta vähemmän kuin keinolannoitteilla. Samantapaista asiaa palveleva toimintamuoto on jo vakiintunut: maalaiskodit tarjoavat kaupunkilaisille mahdollisuuden maatilalomailuun. Jari Raaska, 16, oli mukana kerpunteossa. Kerholaiset keräävät luonnonkasveja ja kasvattavat juurikkaita, viljaa ja vihanneksia ilman keinolannoitteita ja torjunta-aineita vähintäin 500 metrin päässä valtateistä. Keräilyssä on mukana kaikkiaan 30 kerholaista. MUOVISÄKIT TALTEEN Pekka Markkola , 15 , on kerännyt ahkerasti muovisia lannoitesäkkejä, tänä vuonna jo noin 6 000. Idean isä on professori Toivo Rautavaara. Toiminnassa on mm. Hänellä on viljelyksessä yksi aari , siltä hän sai runsaat 100 kg. Pekan toimintasäde on kymmenisen kilometriä kattaen sekä pellot että metsät. Esimerkiksi Sari Rautanen , 14, viljelee tällä tavoin perunaa. Sitten ne kuivataan ilmavassa ladossa, jolloin lehtivihreä säilyy. korkeamman hinnan kuin tavanomaisesti viljelevät. Hänellä on 1 000 kg viljelysopimus ja viljelyalaa noin 20 aaria. Ne ovat kerholaisten omia tiloja, joilla kaupunkilaisnuoretkin pääsevät osallistumaan kotieläinten hoitoon. Varat menevät kerhon retkikassaan, mm . Mustikanlehtiä viedään myös Ruotsiin . Kerppujen tekoa on haitannut salaojitus ja piennarten ruiskutus , jolloin lehtipuusto on vähentynyt. Viime talvena 4H-liitto koulutti 60 toiminnan vetäjää. vsk.. Kärkölässä lehtikerput tehdään yleensä talkoilla poutaisella säällä. Työhön hän on saanut innoituksen lähinnä vanhemmiltaan. Yhdistyksellä on Bios-Tuotteen kanssa 500 kg viljelysopimus. LEHTIKERPPUJA KORKEASAAREEN Kärkölän 4H-yhdistykseen kuuluu 262 kerholaista. Hän tuntui hankkeeseen tyytyväiseltä ja aikoo jatkaa säkkien keräystä . Muiden tavoitteiden ohella nämä tilat auttavat maaseudun ja kaupunkien nuoria ymmärtämään tolSlaan. tuotteista tulee Keski-Euroopasta , yhteisarvoltaan noin 40 milj. Oulun seudulla kerätään vuosittain 150200 kg kihokkeja , jotka sitten viedään lentokoneella Sveitsun. D SUOMEN LUONTO 7-8179 38 . Sveitsiläiset käyttävät nimittäin pyöreälehtisestä kihokista valmistettua yskänlääkettä. lehtikerppujen teko, lannoitesäkkien keruu , luonnonkasvien keräily sekä viljelykasvien, kuten perunan, sipulin , lantun , punajuuren ja vehnän luonnonmukainen viljely. Satu Rautanen , 18, viljelee harrastuksena lanttua luontaisesti. Kerholaiset saavat itselleen säkeistä 10 penniä kappaleelta. Yhdistyksellä on sopimus Korkeasaaren kanssa, jonne koko kerpputuotanto myydään . Erikoisuutena on kihokkien vienti Sveitsiin. Vuonna 1978 91 kerholaista teki viljelysopimuksen Bios-Tuote ry:n kanssa. Välittäjänä toimii juuri 4H-liitto. Parissa tunnissa syntyy muutaman ihmisen voimin viitisenkymmentä kerppua. Toiminta on nyt jatkunut viisi vuotta. Viljely on mukavaa ja kotoiset maatyöt hauskoja. Vuonna 1978 alkoi luontaisviljely ja luonnonkasvien keräily, kun havaittiin, että puhtailla tuotteilla on kysyntää ja kotimainen tuotanto ei riitä. . LUONTAISTUOTTEIT A KAUPPAAN Marjo Passila, 11, on uuttera kerholainen, sipulin kasvattaja. sin: kasvattamaan vihanneksia ja kotieläimiä, keräämään luonnontuotteita, kokeilemaan uusia toimintamuotoja. Peruna tuottaa näin yhtä hyvin kuin keinolannoitteilla. Jari viihtyy hyvin maalla eikä haluaisi kaupunkiin . Tänä vuonna viljelysopimuksia on tehty 1 000 lanttu, 5 000 perunaja 25 000 sipulikilolle
Luonnon tulijalle tarjoamat maamerkit sakeassa pimeydessä ovat kocimaiseman uudessa löytämisessä tärkeämmät kuin pitkät, yliaikaiset puheet luonnosta ja sen kauneudesta. Erikoisen voimakkaasti löydän maisemani kun kotiinpaluu osuu kaamoksen aikaan . OMASSA MAALAlSMAISEMASSANI ei ole navettapolkua , aiccapolku kylläkin. Pienviljelijän emäntä, ankaran elämän ehtoopuolta elävä sanoi , eccä tullessaan nykyiselle asuinsijalleen nuorena miniänä hän pysähtyi pihamaalla , näki kotijärSUOMEN LUONTO 38. Kaksi vuosikymmentä olen palannut tähän metsään, tämän järven rannalle, rannan ainoan valon piiriin. Ja micenkäkö kuluu aika. Tunnit solahtavat menneisyyteen huomaamatta ennen kuin olen likimainkaan ehtinyt ajatella läpi yhden puun oksat saati siccen kun on ajateltavana kokonainen metsä, vastaan. Kaamospäivän säkkipimeässä illassa näyttäytyy kotimetsä mustana seinämänä jolle kuura on sirotellut kimmeltävät kiceensä . Jokainen palaaminen merkitsee kocimaiseman uudelleen löytämistä ja cajuamisca. En ole vielä koskaan lähtenyt maisemastani kohtaamatta lähdön ja paluun välimaastossa ihmistä, joka päiväilee yksinäistä maaseutua ja kysyy varovasti: Yhäkö sinä siellä metsässä' Eikö cee mielesi palata kaupunkiin. vensä ja sen takaiset siniset vaarat ja sai vedet silmiinsä kauneuden vuoksi . Elina Karjalainen Kotona maalla "Pihapolku pujahtaa huomaamattomana eroon pikitiestä ja painuu alas notkelmaan. Nyt tarvitsen jonkun ulkopuolisen , joka ihastelee maisemaani ennen kuin osaan icse nähdä oikein. "ii. Muutaman tunnin pituinen harmaa kajo kahden pimeän välissä osuu harvoin kotiutumisen ajankohdaksi . Järvi on jo osittain jäätynyt, mutta tuuli on työntänyt celic kohti rantaa ja vettä kattaa ryppyinen, raudanharmaa peicco. Kaupungissa käynnin paras hetki on paluu maalle , pelkään kaupungissa , en kotona. juoksuun , tupa ja suuri perhe nielaisivat. Suhteeni maaseutuun on romanttinen eivätkä vuodet monine maalla asumiseen liiccyvine koectelemuksineen ole pystyneet tuota romantiikkaa ravistelemaan . Ja on käynyt niin että kun etsin omasta elämästäni kiinnekohtia, muistan ne luonnon avulla". Pihapolkua reunustavat, pimeässäkin keltaisina hohtavat kaislat ohjaavat tulijac kohti kodin valoa , ainoaa valoa tällä talvisella rannalla. Sataa tihuutti kun kamoinemme ja kattiloinemme köröctelimme metsäämme kohti riiputtaen jalkojamme takalaudan yli traktorin peräkärryssä ja järsien Suomen 371. Lähden täältä usein ja saaran palata pitkän ajan kuluttua. Tavallisesti on pimeää. Silmät näkivät vain naveccapolun, kiire häcyytti puoli. Se oli sinä kesänä, jolloin muurahaiset valcasivat talomme ... Se oli lähdössä myöhästyneiden pääskyjen syksynä ... On ollut kaamosta, tuiskua, umpitietä tallattavana, mutta enemmän kuitenkin on muistiin jäänyt aurinkoa, hankien säteilevää hohtoa, kesän vihreää. Se oli maaliskuussa sinä vuonna jona ensimmäiset helmipöllöc ilmaantuivat pihapiiriin ... Monet osatoverini ovat kertoneet , ecceiväc päiväkausiin huomaa ympäristöään. Vaan kun elämä sitten kylliksi kopisceli, aloinkin katsoa alaspäin. Luontoon en voi koskaan toccua niin perin pohjin eccä se muuttuisi arkiseksi asiaksi. Kysyjä vilkaisee kummissaan ja vaihtaa siccen puheensa aiheen itselleen läheisempään ja ymmärrettävämpään. vsk. KUN PERHEEMME kaksi vuosikymmentä siteen reki päätöksen maaseudulle muuttamisesta , osui päätöksen toceuccaminen aikaan , jolloin viimeiseen kesäpäivien muuttosaatcueet valuivat rannoilta kohti kaupunkia . Ka, katsellessani puita ja mietiskellessäni niitä tyvestä latvaan ja latvasta tyveen . Metsä alkaa muutaman askeleen päässä poikkeamapaikasta ja joka kerran kun tunnen kotiin tullessani ympärilläni metsän vihreän syleilyn puuskahdan hiljaisesti onnesta. Miten siellä kuluu aika' Etkö pelkää' Yhä metsässä enkä taida osata sieltä koskaan lähteä
Kun kaupunkiin suuntautuvat kuormat osuivat kohdallemme, näimme matkaaj ien katselevan meitä säälivän huvittuneesti ja muutamalta kuormalta kimmahti korviimme nuorekas huomautus: Kato, jäkälät matkalla' Huomautus oli arvetenkin aiheellinen . Ehkä matala lättäkatto palvelee paremmin ja on ratkaisunakin edullisemp i ku in korj attu , vanha asumus. Tarvittaisiin vain tahtoa ja silmää kauneuden tajuamiseksi. Naurun juuria 372 mukavasti kutkuttavat sivupolut imaisevät äkkiä kerronnan pois juonen päätieltä ja saattelevat takaisin vasta monien mutkien jälkeen . Näillä seuduilla on taiturimaisen sanomisen ja kertomisen kehto. Kuitenkin : en koskaan ora uskoakseni , etteikö olisi mahdollista vanhaa uudistaen säilyttää pihapiiri entisellään . Elettiin marraskuuta ja maa oli jo kuollut, vesi yksin enää elossa. Ja sitten kuljetaan taas tarinassa eteenpäin joskus nauruun läkähtymäisillään , joskus taas vedet silmänurkissa siristen . Maaseudun ihmiset muuttuvat. Kaupungissa asuessani en muista koskaan kokeneeni ihmisiä niin selkeän yksilöllisinä ja itselleni merkityksellisinä kuin tuona hailean harmaana aamuna tässä maisemassa. O n pakko ajatella, miten mainiosti tuo vanha tuparakennus sijoittuikaan maisemaan ja miten uusi tulokas ilmaisee nyt outouttaan olennollaan . Jo aikaisemmin tässä tarinassa mainitsemaani romanttiseen maaseutukäsitykseeni kuuluu , että kieltäydyn uskomasta ihmisten olevan täällä vailla virikkeitä , näköpiiriltään rajoittuneita , toistensa asioista liian kiinnostuneita ja yhteiskunnallisesti irrallisia. Mielen valtasi voimakas yhteenkuulumisen tunne ja vuosien mittaan tunne on yhä kasvanut ja lujittunut . Maaseudun tyhjeneminen oli jo alkanut ja monilla pihoilla umpeen laudoitenujen ikkunoiden alla kasvoi riehaantunut ruoho niin korkeana, että hipelöi syyskesällä kulkijan kainaloita. Kun kuitenkin olimme elossa vielä ensimmäisen ja meitä kovin koetelleen ankaran talven jälkeen , vaikenivat vihaiset äänet ja saimme jäädä omaan rauhaamme . Hatara hirsi talo mukavuuksia vailla ei innosra nuorta sukupolvea asu ttamaan maaseutua. Tottahan näille väitteille löytyy näyttöjä, mutta samanlaisia näyttöjä löytyy kaupunkimiljöössäkin . Olin ensin yksin , mutta sitten alkoi poluilta ilmaantua pikitielle roisia lehden noutajia . Leveänä polveileva murre poimuttelee tarinoita. Kaupunkilaisuus ja kaupunkilainen elämäntapa olivat silloisessa slangikielessä '' in '', maaseutu "jäkälöineen " auttamattomasti ''out ' '. Maaseudulla ihmiset ovat rii ppuvaisia to1s1staan. .&..•-tyhjilleen jätettynä ja sen rinnalla matala lättäkatto , tiil estä tehty ilmeisesti uskoen , että tiilitalossa elää onnellinen perhe. Ajatus maalle muuttamisesta herätti ympäristössämme vihaista hämmästystä ja kannanottoja, jotka lupasivat meille yksinomaan verta ja kyyneleitä . Jos kilometrin etäisyydellä toisistaan loistaa pimeässä illassa vain kaksi valoa , niin kummassakin valopiirissä elävi lle merkitsee hyvin paljon tuon toisen valon olemassaolo ja samalla m yöskin syntyy vastuuntunne . Seisoin pikitien reunassa odotellen avosuisen, keltaisen postilaatikon vierellä postiauton saapumista . Ihmiset ovat asettu neet kerro ksiin talosi lie, mutta kertovat, että katkaistuja SUOMEN LUONTO 7-8/79 38. Monta muuttokuormaa on sisäisen muuttoliikkeen kuljettamana ajautunut salolta kirkonkyliin . Tuli Niemelän mummo lyllertäen , tuli Tauno toimekkaasti harppoen ja pihapolkuaan pitkin tikkasi näkyviin Tyyne kahden aamukiireen välillä katsoakseen postilaatikon sisältämää saalista . MUISTAN SELVÄSTI AAMUN , jolloin itse koin ensi kertaa olevani maaseudulla kotonani . Näihin metsiin mahtuu monta tarinaa , jotka kaikki värittävät ihmispoloisen vaellusta milloin suruvaipoi n , milloin taas ilon kirkkain kukin . Toki kuristaa kurkkua kun osuu silmiin tienposkessa hirsistä rakennettu harjakattoinen asumus C C ·,; ·c. · MAASEUTU MUUTTUU. vsk.. Ja muuttavat. kansallisvihannesta , lenkkimakkaraa . Muuttumisen aika on välttämätön. Ellei valo syty illalla ei kilometrin pilkkotaival ole liian pitkä pistäytyä katsomassa , ettei vain ole hätä häätynyt taloon tulemaan
vsk. Itse olit siinä soudellessasi sisällä taivaallisessa ja vedenalaisessa pallossa. Eikä niitä ole mahdollista selittääkään. 373. Joka kevät koen yhtä voimakkaasti luonnon heräämisen. D Toimittaja Elina Karjalainen lähti pianistimiehineen 1964 Kuopiosta etsimään työrauhaa ja löysi sen Jännevirralta . Olen nähn yt tuon niin monta kertaa , että siitä on tullut osa maisemaani , osa omaa itseänikin , niin uskon . Salokylissä on koettu kovin kipeänä koulujen kuolem a. ]os o lisivat jaksaneet koulun pitää, o lisi n minäkin jäänyt, selitti linj a-aurassa va nha vaimo ja hym ähti: O li muka tuntuvinaan SUOMEN LUONTO 7-8/79 38. siltä , että niin kauan kuin koulu on , niin kauan elämä jatkuu . MAISEMAN , JOSSA ELÄN , vien mukaani lähtiessäni . Miten selität ihmiselle , joka kokee maaseudulla asumisen lantatunkion takana olemisena, joka pelkää pimeää kuin jänis rumpua eikä uskalla olla yksin ; miten hänelle selität joulua kohti parhaillaan hitaasti jo lkortelevan syksyn kohokohdan ' Taivas oli tähtikirkas , vesi veneen alla sysimusta. Tällä hetkellä hänen työpaikkansa on Suomen Kuvalehti; aikaisemmin hän on ollut päivälehdissä sekä vapaana toimittajana. Minkäs tuntemuksillesi reet , et niille ole mitään tehtävissä . Luo nnon ikuinen ja järkkymätö n uudistuminen on jatkuvuuden lupaus. Niitä tuntemuksia , jotka tuossa tilanteessa m ylläsivät mielen sopukoissa on mahdoronta selittää sellaiselle, jolle yöllisessä pallossa oleminen on pelottava kummajainen eikä tippaakaan ilo, ei edes ilon iriökään . Ihmiset sanovat tunnetta samanlaiseksi kuin jos kokisi oman sydämensä lyö ntien lakkaavan. Tähdet kuvastuivat veden kalvosta ja rantakuusikon sahalaira latvapuoli piirsi puolirtajan palloon, jonka yläkupolissa o li taivas rodellisine tähtineen ja alakupolissa taivas roistumassa kuvajaisena . Parempaa lahjaa kuin ensimmäinen vihertävä korsi ;; tieni varrella en voisi saada. Juuria kolottaa kauan ja kipeästi . Arvelen, että olisi salo n eläjien sieluj a salo llakin ko lo tra nut , vaikka o lisivat juurensa korimaisemassaan pitäneet. Kun maisem a o n mukana matkalla, is! kee vieraan kaupungin katuja callaressani äkkiä mieleen odottamaron muistamisen ilo: laskeva aurinko muuttaa rantaperäjän kaarnan kultaiseksi. Se on lohduttajani . Ei se asia silleen ole, mutta minkäs tuntemuksillesi reet
Tällöin alkuasetelma o n hyvin ankea: ''Luonnonsuojelu vaisuO MEN LUONTO 7-8/ ?'J 38 . Lopputulos tästä on ollut se, että hankkeessa ei päästy eteenpäin Ja satojentuhansien markkojen suuruiset korvaukset asukkai lle ovat jääneet tulematta . Onko vastaasi tullut ikäviä. Meitä luonnonsuojelijoita ja suunnittelijoita on monenlaisia ; ääritapaukset jäävät helposti mieleen. tapauksia. Ennen tätä kokousta paikallinen sanomalehti oli ottanut hankkeeseen jyrkän kielteisen kannan tietämättä edes mistä tässä täysin keskeneräisessä asiassa oli kysym ys. Miten maanviljelijät suhtautuvat kuullessaan suojelusuunnitelmista. Toimitus on esittänyt Pekka Borgille joukon kysymyksiä suojelualueiden muodostamisesta . Epäluulot olivat syväänjuurtuneita, mutta nyt he ovat tyytyväisiä he ovat nähneet, että lupaukset ja sopimukset pi~ivät paikkansa ja korvaukset tulivat ajallaan täysimääräisinä. Maanviljelijä on sinut luonnon kanssa; hän elää ja työskentelee luonnon rytmissä, harjoittaa perustuotantoa, ylläpitää kulttuurimaisemia . Ensimmäisissä capaam1s1ssa suojeluhanke sai myönteisen vastaanoton, mikä rohkaisi jatkamaan ja laatimaan alustavan rajauksen , säännökset ja hakemusluonnoksen. Se kesti vuosikausia. Suojeluhanke olisi ollut teknisesti yksinkertainen ja maanomistajille edullinen : ainoastaan soiden ojittaminen olisi kielletty ja si itäkin olisi m aksettu käypä korvaus. Vaikeimmat isännät oli lopulta taivuteltava sukulaisten ja tuttavien avulla suojeluun mukaan. Perusasenne luontoa kohtaan on m yö nteinen ja kiinnostunut. Paikallinen lehti teki siten karhunpalveluksen luirolaisi lle vastustamalla heille " ilmaista rahaa " tuottavaa soidensäi lycystä . Ilman paikallista työryhmää ja järkeviä paikkakuntalaisia hankkeesta ei olisi tul374 lue m1taan. Eniten tyydytystä tuottavat ne tapaukset , joissa tilanne on lukkiutunut viranomaiseen , seu tukaavaliiton tai luonno nsuojelun harrastajien varomattomuuden takia. Lehti käänsi maanomiscajille selvästi m yönteisen hankkeen päälaelleen , esitti perättömiä tietoja ja jopa kaikkien käytöstapojen ja lehcimismoraalin vastaisesti pilkkasi niitä Säätiö n henkilöitä , joiden nimi oli näkynyt hankkeen yhteydessä. Milloin suojelualueen muodostaminen on hauskinta . Nämä vaikeuttavat käytännön suojelutu loksiin pääsemistä . Se sattui Pelkosenniemellä, jossa olin kaikkien sään töjen mukaan kiertänyt jututtamassa isäntiä talosta taloon ja selvittänyt heille Luiron aapasoiden suojeluhanketta. Mitkä" niistä ovat erityisesti jfaneet mieleesi. Maaseudun ihmisten, maanomistajien, parissa on vuosikausia kulkenut tri Pekka Borg, ensin maaja metsätalousministeriön virkamiehenä, sitten Suomen Akatemian tutkijana ja nyt Maailman Luonnon Säätiön projektijohtajana. Suomalainen viljelijä on yleensä hyvin järkevä ja pitää jalat tukevasti maassa myös suojelukysym yksissä . Mutta hän on myös hyvämu1sunen: varomattomat suunnitelmat tai sanat hän muistaa jopa vuosien takaa . Hän on kertonut suojelusta, neuvotellut ja suunnitellut luonnonsuojelualueita yhdessä viljelijöiden kanssa. Lehden vaikutus heijastui selvästi seuraavassa tapaamisessa maanomistajien kanssa. Paikallisen lehden selostus tästä kokouksesta myö hemmin oli vertaansa vailla: minut kuvattiin nyrkkiä heiluttavaksi , valehcelevaksi , maanittelevaksi ja ihmisiä pelottelevaksi roistoksi, joka yritti väkisin taivuttaa lui rolaisia hankkeen puolelle. Niitä oli tarkoitus käsitellä yhteisessä kokouksessa . Pekka Borg (haastateltavana) Viljelijä on käytännön luonnonhoitaja Suomen maisemien kauneus on monilta osin maatalouden luomaa . Suurin osa ihmisistä arvostaa juuri maatalousmaisemia; koskematon luonto, kansallispuistot ja luonnonsäätiöt ovat kaupungistuneelle ja luonnosta erkaantuneelle ihmiselle paljon vieraampia. Suurin ja samalla eniten aikaa vienyt yksittäinen rauhoitushanke on ollut Kesonsuon suojelu . Paikalla oli myös juopuneita ja kokousta häiritseviä ihm isiä sekä asioiden vääristelyn kiihdyttämiä maanomistajia. vsk.. Vain kerran, mutta se oli sitäkin ikävämpi. Sinä· olet hoitanut monia vaikeita luonnonsuojelukysymyksiå". Jos viljelijä on tullut epäluuloiseksi, vaaditaan aikaa ja kärsivällisyyttä asenteiden muuttamiseksi . Tämä on ollut minun urani ikävin tapaus. Kuitenkaan viljelijä ei läheskään aina lämpene luonnonsuojelusuunnitelmille. Tuloksena ovat kymmenet erilaiset suojelualueet ja luonnonmuistomerkit eri puolilla Suomea
Mutta neuvottel ussa asiat taval lisesti selviävät ja paljastuu , että tavoitteet ovat lähellä to1S1aan . Meneillään on rauhoi1ussuunni1elman rajanveto; oikealla Pekka Borg. Yksityismaille perustetuista suojelualueista on eniten teettänyt työtä Ilomantsin Kesonsuo, joka on yhtä ainutlaaruinen suomuodostumana ja lintuparatiisi na . H yvin usein kielteisesti. Usein kuvitellaan , että kaikki toiminnat kieltävä suojelu on ainoa mahdollisuus. Usein ojituskielto ja avohakkuukielto ovat ainoita, mitä tarvitaan suojelun kannalta. Suomalainen viljelijä on tottunut kä37 5. Maanomistajalle on usein yllätys , että luonnonsuojelulaki antaa mahdollisuuden sallia esimerkiksi metsästyksen , kalastuksen , puunoton ym ., tapauksesta riipp uen . Ja neuvottelu päättyy usein maanomistajien toteamu kseen: "Tällaista luon nonsuojelua m ekin kannatam m e' '. Mitkå' ovat tavallisimmat vå'å'rinkåsitykset m aanomistajien keskuudessa. Kyllä . Miten m aanomistaja suhtauwu avohakkuisiin . Maanomistajan sana ratkaisee sekä suojelualueen rajaamisessa että rauhoitusmääräysten yksityiskohdissa. Suojelun laajuus. vsk. olla hämmästyttäviä. keuttaa elinkeinojemme harjoittam ista , mei ltä vied ään ammatti ja leipä " . Siis rauhoitusm å'å'rå'ykset ja koko ymmå'rretå'å'n usein vå'å'rin . Väärin käsitykset voivat SUOMEN LUONTO 7-8179 38. Ei tiedetä , että jokainen suojelualue tarvitsee räätälintyönä laaditun suunnitelman , josta selv1avat , mi tä halutaan suojella, mi tä on kiellettävä , mitä voidaan sallia, miten suuri alue tarvitaan suojelutavoitteeseen pääsemiseksi. Myös alueen koosta on epäselvyyksiä
Perusohje Säätiössä on selkeä: aina ensin henkilökohtainen yh teydenotto , ei koskaan kirjeitse . Hän lähtee mielellään suojeluhankkeeseen , jossa nämä toimenpiteet voidaan kieltää , mutta samalla säilyttää metsän luontaiseen uudistamiseen tähtäävät toimenpiteet. Tärkeimpiä suojel ualueita ovat tietysti luonnonja kansallispuistoiksi valtiolle ostettavat alueet. ojittamaton suo , lintuj ärvi , puronvarsikorpi , kaunis kulttuurimaisema , rehevä lehto , lintusaari , aarnimetsä , uhanalaisen eläi nlaj in pesimäalue tai harvinaisen kasvilajin kasvupaikka. Maanomistaja odottaa saavansa reilun korvauksen suojelun aiheuttamista haitoista. Mitå muuta toivoisit luonnonsuojelujå'rjestöilcå tåsså kysym yksessä. On aina muistettava , enä luonnonsuojelualueen tai luonnonmuistomerkin olemassaolo Jonkun ti lan alueella lisää tilan arvoa ja osoittaa maanomistajan kulttuuritahtoa . Valistus , lausunnot , mielipiteen muokkaus, joukkotoiminta Ja v1ranoma1ste n painostaminen ovat hyvin tä rkeitä tehtäviä , mutta toivoisin, että luon nonsuojelujärjestöt jaksaisivat näiden lisäksi tehdä käytännön luonnonsuojelutyota: avustaa suojelualuekysym yksissä , huolehtia hoitoa vaativista suojel ukohteista ja -alueista , toimia käytä nnössä katastrofiapuna ja luonnonvanijoina. Tässä Säätiö on tuntuvasti joustavampi kuin valtio . Toimenpiteitä vaativat kohteet säil yvät vain jos niitä aktiivisesti hoidetaan . Sen sij aan m etsästyslain nojalla annettu pesimäaikainen maihinnousukielto riistalinnuston suojelualueelle voidaan antaa määräajaksi tai toistaiseksi. Eivåtkö nåm å työt kuulukaan alan viranom aisille. Hän kärsii nykyajan kovasta teknologiasta avohakkuista , aurauksista, ruiskutuksista. Korvausmenettelyä ei vielä tunneta kovin hyvin Suomessa. Yleensä pienalueista käypä korvaus ja vähän päälle. Valtio on ostanut maata suojelutarkoituksiin eri puolilla Suomea . H yvin mielellään haluaisimme kehittää vaih tomaajärjestelmää . Millaisia korvausperusteita Säå'tiö kåyccåå. Rahako ratkaisee nykyisin luonnonsuoje/ussakin. Korvausmenettely on vasta alkamassa valtiolla. Miten Maailman Luonnon Säå'tiö menettelee nå'isså· asioissa. Viljelijän tuvassa selvitetään asiat puhumalla. vsk.. Encå·på· korvaukset . Esimerkiksi Ruotsissa se on pitkään ollut käytössä ja kaikki osapuolet näyttävät olevan tyytyväisiä korvausmenettelyyn. Monet suojeluhankkeet saisivat tällöin pa ljon realistisemman ja käytännössä toteuttamiskelpoisen muodon. Selvitetään , miltä asia näyttää maanomistajan ja paikkakuntalaisten kannalta , millaisia säännöksiä tarvitaan, millainen rajaus, miten korvaus järjestetään jne. Suojelualue voi olla esim. Meidän luonnostamme säil yy ed ustavia näytteitä vain jos ne on lailla suojattu. Mitå haluaisit sanoa m aanomistajille. Myös Maailman Luonnon Säätiö maksaa korvauksia esimerkiksi lettosoiden suojelusta maanomistajille. Se on aivan totta. Edelleen on muistettava, että maanom istaja saa halutessaan suojelualueen muodostamisesta korvauksia sekä lisäksi hyötyy verotuksessa ; 'suojelualueitahan verotetaan vain todellisen tuoton mukaan jos suojelu on täydellinen , ei myöskään al uetta veroteta . Periaatteessa luonnonsuojelu lain nojalla annettu rauhoicuspäätös on hyvin pHävä se on rinnastettava pysyvään rasitteeseen asianomaiselle kiinteistölle . Kentällä tilanne näyttää usei n täysin erilaiselta kuin virastopöydän takaa ja suunni ttelukarctojen ääreltä. Luonnonsuojeluviranomaisten pitäisi nykyistä enemmän liikkua kentällä todellisten pää töksentekijöiden maanom istajien parissa. Lääninhallitukselle osoitettu hakemus luonnonsuojelu376 alueen perustamiseksi tehd ään yhdessä maanomistaJan kanssa . Läänien ympäristönsuojelun tarkastajat, luonnonvarainhoitotoimiston virkamiehet , luonnonsuojelujärjestöjen ja Maailman Luonnon Säätiön luonnonsuojeluasiantuntijat voivat auttaa . Luonnonmuistomerkeiksi sopivat komeat ja maisem assa m erkittävät puut, suuret katajac , siirtolohkareet ym . Toivoisinkin , että luonnonsuojelujärjestöt voisivat suuntautua nykyistä enemmän käytännön suojelualuekysym yksiin , kiinteistöja neuvonelutekniikkaan. Luonnonsäätiö ja luonnonmu istomerkki perustetaan maanomistajan hakemuksesta lään inhallituksen päätöksel lä. Käypä korvaus määräytyy suotai metsätyypin , puustoisuuden, sijainn in ja ennen muuta rauhoicussäännösten mukaan . Mielestäni valtion tulisi kiireesti kehittää vaihtomaajärjestelmää , joka on maanomistajan kannalta usein paljon toteuttamiskelpoisempi suojelun vaihtoehto kuin m yy nti tai korvaus. Säätiö voi maksaa korvauksen rahassa , mutta myös eri laisina palveluina tai tarvikkeina . Suojel ualueen muodostamiseksi on erilaisia tapoja : valtio voi ostaa alueen tai maksaa korvauksen menetyksistä. Ja tällaisia suojeluhankkeita monet uhanalaiset lajitkin tarvitsevat. Mitå apua voi saada suojelualueen perustamisessa tai luonnonmuistom erkin rauhoittamisessa. sittelemään metsää hellävaroen . Eikö siis valcio osta ja korvaa . Luonnonsuojelualueista ja niiden perustamisesta puhutaan nykyisin paljon ja on olemassa monia suunnitelmia ja kansallisia ohjelmia, mutta selvänä pu llonkaulana ovat suunnitelmien tote uttamiseen liittyvät käytännön vaikeudet. Menetelmä toimii joten kuten, mutta siinä olisi paljon kehittämisen varaa joustavuus ja neuvottelutekniikka ovat kehittymättömiä . Säätiö hoitaa koko paperityön , maksaa kaikki kulut, jopa virallisen lehden kuulutusilmoitusta myöten. Millaisen suojan läå'ninhallicuksen päå'tös antaa luonnonsååtiölle ja luonnonmuistomerkeille. D SUOMEN LUONTO 7-8179 38
KYLÄ TUTKIM US INNOSTI Ajatus kylätoiminnasta eli asukkaiden aktivoimisesta itse parantam aan elinolojaan lähti liikkeelle Suom en Kunnallisliiton ja eräiden yliopistojen käy nnistäm ästä kylätu tkimuksesta. Kylät tervehtyvät jälleen maaseudun perusyksiköiksi; jopa viranomaiset ovat huomanneet tämän . Elintarvikehuollon varmistaminen tuli yhä tarpeellisemm aksi. Kaikki täm ä levitti kylätoimintaa ja vastaanotto kylissä oli innostunut . Tarkoitus oli saada kylät kuntasuunnittelun p erusyksiköiksi, kyläläisten toivomukset ja aloitteet mukaan kunnan kehittämiseen. Merki t m aaseudun uudesta elpymisestä olivat olemassa jo kuluvan vuosikymmenen puolivälin tienoilla. Viranom aisetkin alkavat oivaltaa , että m aase udullakin o n tulevaisuus, että m aaseutuunkin kannattaa investoida . O n koettu taloudellinen taantuma , jo ka sai ihmiset epäilem ää n voimakkaan talo udellisen kasvun jatkumista. Kunnallisliitto suositteli kyläkokouksia, tutkijat kiersivät kyliä ja kuntia, pidettiin seminaareja, kirjoitettiin artikkeleita lehtiin . ,sk. Sijoitukset saattavat olla kannattavampiakin kuin kaupungeissa. O li koettu n11n sanottu ''suun muutto'' , Joka koetteli m aaseutua. Se vaatii suuria muu toksia täm än hetken suunnitteluja hallintokäy täntöön; kylätu tkimuksen tehtävänä on lähinnä suunnitella sitä strategiaa , jo ta käy ttäen tarvittavat muutokset voidaan tehdä. Energiakriisi pakotti tu rvautumaan ko timaisiin raakaaineisiin ja m1emmaa n niiden käytön turvaamisesta tulevaisuudessa . Kylillä on herätty harrastamaan kulttuuria ja vaalimaan elinympäristöä. Kehitystä ei enää voi pitää ohimenevänä muotioikkuna tai nostalgisena haaveena paluusta takaisin luontoon. 377. Asenteet ja tulevaisuuden odotukset ovat muuttuneet myönteisemmiksi . O n saavutettu torjuntavoittoja , mutta sotaa ei ole vielä voitettu. Uud istusta vetivät sekä virano m aiset että m aaseudun asukkaat. Asukkaiden omatoimisuutta onkin edelleen kyläturkimuksen keinoin kannustettava. KYLÄT ELPYY Ä T O losuhteet ovat jälleen olleet m aaseutukylie n elpymise lle sopivat. Sam anaikaisesti sekä valtio n että kuntien viranom aiset ovat muuttuneet maaseutumyö nteisemmiksi. Lauri Hautamå"ki Kyläkokeilu elvyttää maaseutua Maaseudun elpyminen on alkanut. Kylien herääminen ei suinkaan ole sattuma. Ihmiset ovat heränneet parantamaan elinolojaan, yhteistyössä, omatoimisesti ja -aloitteellisesti . Kokeilukunnissa eri p uo lilla Suo mea etsittiin uusia toimintalinjoja yhteistyössä kyläläisten Ja kunnan johdo n kanssa, pidettiin kyläkokouksia , kyläläiset vali tsivat kylätoimikunnan miettimää n ja toteuttam aa n kylälle tärkeitä hankkeita ja pitämää n yh tey ttä kunnan johtoo n . Juuri 1800-luvun lo ppupuolella m aaseutu kokikin voim akkaan nousun . KYLÄ TUTKIMUKSEN KEIN OT Eikö täm ä jo riitä' Asukkaat ovat heränneet , virkamiehet ja poliitti set päättäjät ovat muuttaneet mielipiteitää n. Tehokkaimmin ovat muuttaneet asenteita asukkaiden om at näytöt onnistuneesta työstä. Muutto m aaseudul ta hidastui , koska kaupunkien ja Ruotsin imu oli heikko . Ihmisillä on innostusta Ja yntysmieltä , mutta tietoa puuttuu . Maaseudun kehittäminen vaatii sitkeätä maaratietoista työtä, m aaseudun asukkaide n ponnisteluj a o n autettava. Se oli shokki , joka ravisteli ihmiset hereille : jotakin oli te htävä ja pian , muuten m aaseutu au tioituu lopullisesti . Maaseutu koettiin niissä olosuhteissa turvallisemmaksi kuin kaupungit. yksiköiden käyttökelpoisuus käsitettiin, hakeutuminen pienyh teisöön , erää nlainen juurien etsintä, tuli yleiseksi. T utki jat antoivat ideoita , tekivät kyläläisten avustamina kyläsuunnitelmia ja yhdessä Kunnallisliito n kanssa kehittivät kyläsuunni ttelua. Kää nnekohtaa voi historiassamme verra ra lähinnä viime vuosisadan suuriin nälkävuosiin, jo tka pakottivat siihen asti paikallaa n pysyneen m aase utu yhteiskunnan uud istumaa n . Usko keskittämisen autuuteen alkoi horjua : pienien SUOMEN LUO TO 7-8179 38 . Tutkimus ja kyläläisten saavutukset saivat m yö nteistä julkisuu tta. Tällä hetkellä tutkimus keskittyy tiedon jakamiseen kyläläisille . Tuloksia maaseudun asukkaiden tarmokkaasta työstä kylissään on jo kertynyt: kauppoja on perustettu , yhdistystaloja kunnostettu , pururatoja, luontopolkuja , uimarantoja ja venevalkamia on rakennettu
Viimeistään tämä muuttanee päättäjien asenteita: merkittäviä tuloksia saavutetaan pienin taloudellisin uhrauksin . Kylätoiminnan saavutuksilla on ollut suurta rahallista arvoa . Elävä kylä -niminen kylätoiminnan opas on jo olemassa (Gummerus 1979), kansalaisja työväenopistot ovat pitäneet kylittäisiä ja kunnittaisia koulutustilaisuuksia kirjan pohjalta. Kylätoiminnasta kiinnostuneille annetaan myös läänittäistä koulutusta, näin ideat välittyvät , kylätoiminta-aktivistit tapaavat toisiaan ja saavat uutta uskoa toiminnan vetämiseen . Kylätoimikunta pitä1s1 yhteyttä kuntaan, laatisi aloitteet ja esitykset kuntasuunnitelmaa varten ja neuvottelisi kunnan viranomaissuoMEN LUONTO 7-817') 38 . SuunnitteluJa hallintomenettelyn suuntaa koetetaan näin kääntää alhaalta ylöspäin; nyt se kulkee ylhäältä alaspäin. Tutkimuksessa mietitään , miten omatoimisuus voitaisiin yhdistää valtion ja kunnan tukeen . Tärkein lähiajan tavoite on kylätutkimuksen paatosseminaari, jossa esitellään kylätutkimuksen raportti: kylätoiminnan tulokset, kylätoiminnan yleisyys ja kylätoiminnan pahimmat esteet. Tulevana keväänä kylätoiminta tulee esille maamme kun nanvaltuustojen ja kunnanhallitusten puheenjohtajien kokouksissa, samoin suunnittelusihteerien ja muiden viranhaltijoiden koulutuksessa. Kylän asioista päätettäisiin suoran demokratian mukaisesti kyläkokouksissa ja toimeenpanevina eliminä olisivat kylätoimikunta ja kylässä toimivat yhdistykset. Kun aluepolitiikkaa uudistetaan, pitäisi valtion tuki yhdistää asukkaiden omatoimisuuteen . Suomen Kunnallisliitto ja Kunnallisopisto ovat jo ottaneet ohjelmaansa kylätoiminnan koulutuksen. Kylätoiminnan 378 oppeja levitetään tiedotusvälineissä ja -tilaisuuksissa. Tällä hetkellähän useimmat kuntasuunnitelmat laaditaan puhtaasti toimistotyönä. Näin varat riittäisivät paremmm ja samalla taattaisiin omato1m1suuden jatkuminen . Toiveensa kyläläiset ovat ilmaisseet joko kylätoimikuntien aloitteissa tai kyläkokouksissa . Kussakin läänissä on erityinen kylätoiminta-asiantuntija, joka käy kansalaisopistojen tilaisuuksissa puhumassa ja antaa neuvoja . Radiossa on kuluvana syksynä (19 79) kuultu ohjelmasarja ''Kylä kehittyy''. Tähän asti kyläläiset ovat saaneet tukea työlleen vain anelemalla ja tuensaanti on ollut kuin lottovoitto, selviä pelisääntöjä ei ole ollut . Valtio myöntäisi automaattisesti tukea, jos asukkaat sitoutuvat toteuttamaan hankkeen osaksi omilla varoillaan ja talkootyönä. Tutkimus yrittää vaikuttaa kunnan ja valtion viranomaisten ja eri yhteisöjen asenteisiin , mm . KYLÄLÄISTEN KUNT ASUUNNITELMA T Monissa kunnissa laad itaan tälläkin hetkellä kyläläisten kuntasuunnitelmaa . Myös väliportaan hallintoa sekä keskushallinnon tason suunnittelua yritetään kehittää vastaavaan suuntaan. \ \ Mitä lienee maaseudun kehittymismahdollisuuksiin vaikuttanut se, että useimmat suunnittelijat ja päättäjät asuvat kaupungeissa ja saavat maaseudun elämään näkökulman vain kesällä. Hyvät esimerkit kannustavat tämän suunnittelukäytännön leviämistä. vsk.
KYLÄ TOIMINNAN O PETU KSIA Mitä esimerkiksi ympäristönsuojelu voisi opp ia kylätoiminnasta' Ympäristönsuojelijoiden on m yös mentävä kansan pariin , innostettava asukkaat itse el inympäristönsä suojeluun , vedettävä oikeasta narusta, lähdettävä liikkeelle niisSUOMEN LUONTO i-8/79 38. Maaltapako mullisti suomalaisen yhteiskunnan: maaseutuväki ukkoontui , palvelut pakenivat taajamiin, koulut kuolivat. D Lauri Hautam iiki on Tam pereen yliopiston aluetieteen professori ja kyfatutkimuksen johtaja. O n tosin olemassa vaara , että jatkuvaan talkootyöhön työläännytään , kun samanaikaisesti nähdään valtio n ja kunnan teettävän tehottomasti omia hankkeitaan . Jo ennen varsinaisen kyfatutkimuksen alkamista (1 976) hå"n on viiitöskirjassaan ja mwssa tutkimuksissaan selvitellyt maaseudun elinehtoja. Hyvää asennekasvatusta on auttaa ihmisiä huomaamaan oman kylänsä kauneus. Ympäristönsuojelijat vo1s1vat auttaa maaseudun ihmisiä m onella tavalla. Ei pidä eristyä eräänlaiseksi eliittijoukoksi ja puurtaa yksin ympäristön hyväksi. tietoja . KAUNISTA ON KANNUSTETTAVA Kyläläisten yhteinen talkootyö kohottaa kylähenkeä ja yllyttää yhä parempien saavutuksiin . ten kanssa. Lappajärven esimerkki oli roh kaiseva. Vastaavasti väliportaassa koottaisiin kuntien suunnitelmat ja keskushallinnon tasolla lää nittäiset suunn itelmat. vsk. He voisivat opettaa laatimaan luontopolkuja oman kylän luonnosta , avustaa kyläläisiä toteuttamaan ym päristöystäväll isiä ideoita, opettaa biologista viljelyä jne . Asenteet ovat suopeita luonnonsuojelulle. Esimerkit auttavat ideoiden leviämisessä. Tällainen opettaa ihmisiä havainnoimaan ympän stöään uudella tavalla. Asukkaat kyllä nousevat suojelem aan elinym päristöää n , kun he kokevat sen tarpeelliseksi ja keksivät toimintalinjat. Asukkaat huomaavat m yös ympäristönsä hyvät asiat eivätkä vain ongelmia . H yviä puolia voi piillä m yös jokapäiväisessä ympäristössä , vaikka se ei olisikaan ainutlaatuinen . 379. Nyt näkyy toivoa paremmasta : elämä palaa maaseudulle. O n levitettävä oikeata tietoa, keinoja ja ideoita; tuomiopäivän pasuunan toitottaminen ei enää rii tä . Kylätutkimuksessa on tarkoitus laatia diasarja, jossa esitellään erään kylän maisemia eri vuodenaikoina ja eri tilanteissa. Asia on saatava yhteiseksi ja elinym päristön parantaminen on osattava ottaa osaksi elämäntapaa. tä asioista, joista voidaan olla yhtä mieltä ja jotka koetaan arvokkaiks1. Kun ihmiset näkevät , että idea on hyvä, tehokas ja taloudellinen ja toimii käytännössä , he m yös omaksuvat sen . Ihmiset kokevat joka tapauksessa elinympäristönsä tärkeäksi. Toimeenpanovastuuta valtion ja kunnan hankkeista siirrettäisiin kylätasolle m yöntämällä niitä varten rahoitusta. Kuntaportaassa koottaisiin kylien ehdotukset ja suunnitelmat. Yleensäkin yhteistyö ja tiedonvälitys saisi kernaasti olla molemminpuolista: kylistä eli alhaalta ylöspäi n kulkeutuisi elävää tietoa ja ylhäältä alaspäin tilastoym
tn sp1tt· of which it has causcd erosion. These aims. Europcan traditio ns gcncral/y ca me fro m che southwest. U nu costs docrease wh il st yie lds incrcase . Pig -brceding and fur-farming are increasing . 100. Grass and cerea l uop acreagc has decrcascd , whi lst spccia l crops. and gradua ll y moved wwards the no rtheast. are now rap id ly deteriorat ing . The naked truth about farmwork Ilpo Ma1tila Pagcs 306308 ln the past the life of the farme r was no t romancic bu t a constant worry abou t livelihood . This issue of Suomen Luonto is an effon to open a window co some of the environmcntal problems of agricu l1ural Finland . supplemented by thc cultivatio n of wt·stern pcatlands. lt will soon be too late Harri lcppiincn Pagcs 3 18-3 19 The wrilcr is an arc1st who has prescrved . not includ ing a small amoum of endrin . Nonetheless. . replaced 1hem wi1h deciduous foreS1 s. 5 million peoplc workin g in agricu lru re: now thcy are o nl y 0. and the co nditions of culti vat io n , musr be o primised in ord er 10 achievc t.he g rea t• cst yield . Undo ubredl y thc prevai ling chcmica l-t cchnolog ical agriculturc must bc d eve lo ped so that nu rricms arc re-cycled and cncrgy saved beuer than at prescnt. The number o callle farm s is go in g down . Mo bi lisatio n of p hosphorus ca n be caused by sho n a~e of_ oxygc n which often occurs in Finnish lakcs 1n wrnter . This fan. Processes werc slow, and thcy crea ted cu hural landscapes with high acthctic va lucs which. Farms have become large r and more specialized . Signs of early agricuhure in Finnish landscape Pcrrti Hu1tuncn Pagcs 3093 11 ln 2000 B.C. This has resulted in a most undes irab le siruation where conservationists, who ofte n live in tow ns and cities have bccn ali enated from some of thc most acu c·e envi ronmental problcms of Finland . awkward work spaces and thc rcsulting harmful work posit ions. ha is now in cereal grain produnion and .9 mill. For e~amp_le 1he seed produnion o red clover has faded. Eas<ern Finland long remained mo rc forested. 1he naiure of Finland was 1ma ll y intact since the few existing hunters left little sig ns of their activit ies. The laut·r also lays mo re cmphasis o n Financial profir . Penui Tci1tincn Pagcs 310313 The aniclc compares o rganic agricu lturc wich chemica l ag riculture. cient unit rcquiring o nl y sa it and sugar fro m elsewherc . arc read il y wa1t·r so lu blc . rhe ~xpe_r• imental production of man y wtld produns 1s sull in process, fo r examp le the culcivalion of 1~e arc1ic brambleberry and rhe morel have s11ll nm produced .,he hoped-for resulis. The nmorious 2,4.5-T will no longer be used in 1980. a numbe r of lakes have becn draincd to get more ag ricultural land . ha in produc1ion of anima l fodder. 5 millio n . gcndy modifying 1he loca l and 1radi1io nal S1yles. howcver. as we/1 as the incrcast·d cros io n causcd by agricu lturc. There is also no proof that o rganic prod ucts are healthier . Since 1hc l 700's. MCPA. Over-spec,aJ. There ir may rema111 rnacu ve. through his drawings. has now had a stro ng inf lu cncc on thcse reg io ns, wo. the senous env1ronmenta l problems of ag ricultural and rural Finland have been almost totally ovcrlookcd . and so is the numbc r of cows. Modern forest• ry , howevcr. R,sks increase because thc penod tca l 1rregular11y of natu re affects b iological froduction . has ofcen been forgouen when problcms of Finland's cor,iservatio!l have bcen disc ussed . The rap1d uncomrolled structural changes of Finnish society and the cffons of farmers co satisfy ~he evcrincreasing demands of the rest of_ che soc1ety havc seriously impaired the eco logJCal balance of Fin nish coumrysidc. As a rcsult. Agriculture with the slash-and-burn mcthod gcnerally dccreased rhe amount of coniferous fo rests and . Simo Sallasmaa Pages Z94Z98 During thc last two decades Finnish agricuhure has changed co nsiderably. unfonunatel y. have incrcased. Some of thc Fields wcre cvcntua ll y taken int o permanem use . in Finland , thc irregularit y of rainfa ll is a consta111 risk to thc fa rmn . The changing face of agricuhural Finland Mamilinkola Pages JIJ 3 17 The slash-a nd-burn agriculture was o nce common in ali southcrn and cc mral pans of Finland . cvemuall y creatcd che o pen land scape no w so 1ypica l 10 flai coaS1a l Finland . Agriculcure and energy Ma1ti Kares Pagcs 33 133-f The write r examincs the encrgy need ~ of thc SUOMEN LUONTO 7-8/79 J8. but 111 cer• cain conditions ir bccomcs mo rc solub le . There are m ore accidcnts among farmers than among any other groups apart fro m mincrs and forest workers. The fo rmcr is charactcrised by natural fercil isers wh ilst the lau er uses synthcric fcnili sers and pesticides. wh,le th e use of pes1icides brings the risk of co m amination . for example sufficient mushrooms and .hcrbs. . endeavou ring CO improvt~ eff1C1e!1cy 111 borh farming methods and ma rkeu!1g . What does Finland produce and where . o r that chemica l produns are unhealthi er. The use of m o rc 1oxic substances is quickl y decreasin g and the worst are complcte ly forbiddcn. The use of mercury compo unds has decreased and the use of 1he dangerous me1h yl mercury is now illegal. Specialasa tion brings 1t ,:nan y sn3:gs. ln the lasl thircy yea rs fa rms _h~vc sp~cialiscd. A fcw decades ago chere werc some l . The m0S1 commonl y used of 1he ch lorinated hydroca rbons is lindane . however. Minera ls which sho uld bc rc1~1rned to thc fields are lost in the sewcrs a nd rubb1sh-dumps. The basic aim is sclf-sufficiency in food supply . Environmental effeccs of fertilisers Hclina· Harrikaincn Pagcs 327-330 Fenilisers may bc carried by water o r erosion lO thc env iron men t. agric_ultur~ has trad it io nall y been of orga111c nature . ln the west . and on ly so il cr:os1~ n c~ n carry ~1 :nro lakcs. Ho lid ay opponunities also often improve. mo rc ope n scenery. Some 5 % of ,he areal is used for some special type of crop such as potato, pea, sugar beet, o r som e oil-yiclding crops. Finnish lakes arc rcl a1ively poor in ni1 rogen and phosphoru . The climate , thc snow-cover and the soil -typc ali dinare whai is produced in differem pans of Finland . Pan of thi proccss was ca used by caccle which used 10 roam rel ative/y free ly and draS1ica ll y changed ,he landscape by removing young trecs and bush . He is grieved by 1he fan that swift modernisatio n dcstroys acst hcric and cu lcural va lucs develo ped through ccmurc is of pursui , and labour,. cconomical and social problems. Man y imponanr_ de~isio ns concern ing thc qua ltt y and future of Finnish nature. Present problems includ e thc lifiing of heavy sacks. Agricultural production for or against nature . 1s clearly higher ihan 1ha1 of ,he reSI of 1he workrng population . The po tato is espccially susce ptible to th~se_ ns~s. likc sugarbeet and o il -r ielding crops. ,n Finland during 1he last three years. ln remme arcas it is oftc n neccssary to find subsidi ary sources of livelihood which supR!emenr th_c 1>rodunivi1y of small farms under d1ff1cul1 cond,uons. . Their re lat ionsh ip lO each o tl,cr and o thcr substances. The joys and sorrows of specialisation Simo Sallasmaa Pagcs 19930.1 lt is a lo ng timc since farms were small sclf-suff, . th is can bc limitcd by carcfu l app lica rion . and. The suunure and architecture of Finnish villages and farm s had thci r own cvolutio ns, too . Moreover. Phosphorus is usuall y ,i~hd y bound w .so d panicles. many of 1hem aging . Yo ung cau le renders arc threatened by " Farmers' Lung''_ Lastl y th e an icle mentions thc sho n agc of potemia! · 'farmers· wivcs' · which reflects o n thc poor auract io n of 1his vocation. Only a few farm s are nceded CO cullivate. consequcn d y, are made by individu al farmcrs. This proccss. consequcncly, vulnerable to cutrophication ca used by these cwo nurriems. . Carbamares are in use for several pu rposes. The use of machinery creatc::s new problems. as wcll as th e Nonh with its sparse population . pmassium and phosphorus in modern agriculture . Therc arc some 230 000 farms in Fin land , wich an averagc size of 10 hectares of field s and 30 heciares of fores1. isacion ohen gives rise co a situation where dangcrous discases and ve rmin rake ov_er. Nowadays rhe life-expcctancy of farmers. howcver , it was soon replaced by mo rc pcrmancnt field s. vsk.. dese rcificatio n and loss of fenili1 y. Summaries of the Main Articles Suomen Luonto (Nawre of Finland) Published by che Finnish Associacion for Na wre Procecrion (Suom en luonnonsuojc/uliirro) Address: Perfimiehcnkaw 11 A 8 00150Hc/sinki 15, Finland Ediror: Teuvo Suominen Agriculture and Nacure Edirorial Page Z89 Cemral and s0U1hern parrs of Finland largel y belong to private farm_s . had ie s effccts o n lake sccncrics. They were panly determined by 1he me,hods of agricu lturc and thc available matcrials and technology. ho wevt·r. Much 1ha1 JS old , ,s desiroycd wo quickl y and 1houghdessly. Finland 's agricuhure today and comorrow Aulis Ansalchco Pages 29I Z93 Therc arc some 2.6 million hcnarcs of agricul1ural land in Finland . Onc mcthod co improvc rhe dft·ct of fcni lise rs is co control tht· high acidity of thc Finnish soi ] wirh lime . The most imponam o rganop hosphate is dimecoate. First signs of ea rl y ag ricul1ure date back IO Bronzc Age ( 13001500 B.C.) . Approximaiel y 1.000 tons of it was used in 1978. univcr~a ll y. They are expened ro produce suffi cicnt amoums of high-quality food fo r thc rc.st of thc population with minimum cost. The cultivation of fruit and cucumbers is possible o nly in th c cx trcme Sout h and po1at0 crops are only 380 viable where the risk of frost is nm 100 great. rural landscapc which thc bu ll -doze r has annihila1ed . The srructu rc of Finnish agriculcurc has becn and Siili is rapidl y changing . Some 1.6 mii!. N iuoge n fcn ilisers which often art· o r casi ly turn imo nicrate . and they arc casily washed to aq uatic systcms. Much 1ha1 is 10S1, cou.ld be adap<ed ro modern lifc . The cycle of nutrients Aulis Ansalchro Pa!fCS JZ-1326 The an icl e describes thc cycles of th c main nu uients nirroge n . This act ivit y. For instancc . With in this specialisation some fa rms have chosen complete/ y ncw form s of produnio n . The mosr serio us pro blcm at prcsem is the city, where a largc pan of th e nutrient s cnd up . Evcn if work spaces arc enla rged safery problems Siili remain . the advamages of spcc1al1sauon generall y ou tweigh th e disadva ntages. when fi c ld s wcrc abandoncd aga in. appl y eq uall y co both 1cchniques of farmin g. There is and urgem nccd co pay mo re attcntion ro the man y existing ecological. The writcr poims ouc that. O ldc r farmers suffcr fro m a vartety of diseascs: thc most impo n am group of diseases arc rhose of the muscular-skelct al system , another one bcing discases of thc hean and circulato ry systcm . The use of pesticides in Finland Katri Tiittanen and Jorma Rautap,fä' Pagcs 301305 Of the pesticidcs in use in Finland the foremos t is 1he herbicide. Work co nditions and ealing habits werc u11heal1h y. Cerea l crops are culti vated in Southern Fin land, grass for canle fodder in ,he Nonh . To certai n extem . panly by foreign influencc . thc da rk and d eep fo rcst src nc: ries of ancit·111 Finland wcre rep laccd by the modern. He doub1S 1hat purely naiural tec hniqucs ca n suppl y thc necds of a growin_g manki nd
The horse is un likcl y co rega in its fo rme r ir.iportance. tht' clima1c i., a seriously limiting fac1or since onl y very fcw spccies of sui tab lc lcgu mi nous p lants succesfull y grow and wime r in Finland . of course, much less than the fi gu rcs recommended in im cnsive farm in g, e.g. Head + Hands + Heart + Health = 4H Jorma Laurila and Teuvo Suominen Pages 368-3 70 The 4 H Assoc iation . 5 kg of oil is rcq uired fo r produnion of a ne kg of niuogen . As some 1. The background ro this lies in the migration from and the deso lation of the coum ryside . Profitab ili1 y is funhcr inc rcased by the Jack of need to use chemica ls. At the same tim e she grieves over rapid modernisat ion which desrroys the old and bea ut iful herit age , kills loca l shops a nd village sc hoo ls and cndangers the preserva cion·of country trad itions. An increascd numbc r of pollin at0rs ca n im prove che yield considerabl y. lmerest in cultural activities is reviving . Ahhough Finnish ag riculture is comparat ivel y energy-intensive. collecti ng wild natural produce. the compost is app lied t0 the fic lds wi rh heavy mac hines in ca rl y spring when the so i! is sti ll frozen . A lowcr ratio result s in escape of gascous ni1roge n whc reSUOMEN LUONTO 7-8179 38 . Mo netary com pe nsat ion oft e n through WWF Fi nl and is someti mes essential. Sufficienr amouncs of moismre. For exa mple the energy ourpur from a ccrcal crop fie ld is three rimes grea ter th an thc fa rm 's energy in pur. Th e fen iliser factori es co uld rep lacc oil wit h domes1ic pcat. Beekeepi ng is strong ly co ncem ratcd in thc South bu1 has recc m ly increased al so in the North . moscl y in thc for m of oil. Sup ported by a number of farmers, 60 of th cm in grain production and 50 in poraco produc1ion , 1his projec r makes expl'rimcntal work with orga nic farmi ng me1hods on an area rotalling some 250 hecrares. nature crails and small -boa r harbo urs have bee n built and communit y halls rest0red . Microbial nitrogen fixation Pekka Ka11Sancn Pagcs 344348 Accord ing lO feniliser sales of 1976-7 7. A typical farm er respects narure and is pcrfec tl y will ing 10 offer beu e r pr0tection to vu ln crable p lant or an imal specics, ra re geo log ica l formacio ns. and loo kin g for new ideas. The airn of Urho Kari is to gradu all y crea te a bio log ica ll y an ive so il wit h good nutriem ba lancc. Many wecds have undcrgonc a kind of co-evo lu tion with cul tivated crops and their li fc -ryclc has adapted 10 that of the crop . is hard ly a realistic ah ern aci vc now. P0tato yie lds are soml'wh at lower than in chcm ical fa rmi ng but this difference is more th an fu ll y compcnsa1t'd by lower losses du ring th e sw ring pe riod . More rhan fifty per cent of the nitroge n uscd as feniliscr fin all y finds its way co manu re. Manure is m ixed with large amo unrs of straw and peat. wh ich opcrates in 83 coumries as an orga nisacion for young people in volved in ag riculcure. At home in the country Elina Karjalainen Pagcs 3 71 -3 73 The writer, a well -known iourna list. Peoplc were amazed. T he aim of che vi ll age project is t0 g ive che inh abira nts a greacer say in decisions affectin g their cnvi ro nment. Urho Kari in Leht im äki in western Fin land is a n except ion . 1he price of energy has clearl y become an im pon am fano r in agricu lturc . csources and risi ng prices enforce the sca rch for alternat ives. Results are e ncou ragi ng . che newcomers and even the authoriri es are moving into action while i1 is not yet wo latc. D 381. At presem rhere are 70 ,000 membe rs wit h an average age of just over thinee n. 80300 kg / ha. rhcir living la nguage , th eir scnse of humou r and their positive im ercst in thei r nc ighbours. Local clubs provide ca relull y guided prevocatio nal training covering ma ny aspeccs: vege• table cuhi va rion. Ways of revitalising 1he witheri ng vill age communities have becn soug hr with the help of chc vill agers rhemse lves. Use of resistam s1rains. cxccssive bu reaucracy. Fenilise rs. This stand s in strong contrast to thc other ex iscing methods to store and usc animal manure. The seeds may be similar to the crop ·s. Bcner su ains of rcd clover and peas, fo r instancc . Rise of energy prices has now changcd che situation . picking up cmp ty plascic feni liser bags for reuse. li vcstock rea rin g . The necessary adminisrrative cha nges are yer 10 be implememed . The impon ance of the bee is becoming emph asised as the numbcr of other natu ral pol lin ators decreases with rhe genera l decline of th e envi ronmem . Th e remai ning inh ab it anrs. Th e aniclc describcs thc ways of the weed : Plenriful and length y secdi ng, rapid growt h , asex ua ll y rcproduct ive ro0t syscems and so o n. Results are eq uall y promising bur more cxperimemal work is stil l needed . beekceping here is st ill on a fairl y modest level, an d liulc research is ca rri cd ouc. as higher rar ios promote nic roge n fixacion by mi cro bes. fin e bioropes, etc. peac, and even scraw are already used as a means of heating on che farms. makes these farmers ind epc ndcnc o n symhecic nicrogen and pesti • cidcs. To brccd sufficicnt stoc k woul d be slow. There are about .l.500 beekeepe rs in Fin land . Produce from li vescoc k which is processcd co meat and milk crea res a slighcl y negative ratio. Manure has been neglected Markku Holm;, Pages 356-359 lnorganic fenilisers have largc ly replaced naw ral oncs, such as can le manure. Finn ish bee-keeping has recentl y suffe red from 1wo seve re wimers and three bad summers. These have somet imes bee n cau sed by rh oughdess and perhaps tOO fa natic conservatio nis1s. This vi /lagc acr ivit y is also an att empc ta cha nge ad miniscrarive practice which dictares only lrom a bovc . W hy then does the weed stil l 1hrive. Accord ing ro one cst im ate . The resulrs have becn most promising . Numerous methods cx ist to fi ghr it. rhe symbiot ic Rhizobium•bacteria of leguminous plants arc most imponam . Bees increase crop yields Jorma Laurila Pagcs 33 5-339 The bce has alread y been in che servicc of man for chousands of years. Biolog ica l nit rogen fixation by sy mbi0tic orassoc iative microbcs livin g in the roo1 sys1cms of plams offcr an anran ivc ahl'rnati ve tO th c use of sy mhetic che mica ls. Nitrogen fixation by free-living microbes AncriHovi Pagcs34935 l O bservar ions made in lndi a and England . onl y 15 % of rhis nirrogen i•s now recu rned t0 the fields. ln add it ion to manu re. but onl y during the last few decadcs has irs real usefu lness 10 man bee n realised . as we ll as a nearl y neutral pH-valuc and prescnce of ai r a nd sunlighc. either simulraneously orin alterna tc rurns wi1 h thc ot hcr crops. The best way is to bring thc hi ves to areas suffering from a lack of pollinators. Urho Kari organic farmer Teuvo Suominen Pages 360363 ln most Finn ish far ms. Domestic methane could . prod ucing 500 rons of com post an nua ll y. the chanccs co provide rhe land-owne rs with materia! compensat ion from pub lic lunds are seriously im paired by old fashioned legislacion . have shown chat im pon am amount s of atmosp hcric nic rogen may be ass imila1 ed by frce li ving micro bes in a co mpost containing suffi ciem amoums of carbon and phosphorus. carbon and p hosphorus are essential. ashes and ot her na1ura l fenilisers arc used . and there is an increasi ng inccrcst to find economica l substitut es for th c: energ yint cnsive inorga nic nitrogcn fcn il iscrs. ln Fin nish conditions. Co llec ting of wild loods and organic fa rm ing bega n in 1978 when che demand lor narural produccs bacame apparent and was not satisfied by domestic oucput. co nsidcrable manpower wou ld be nceded for 1hcir usc·. Dep leting .. and shon age of funds. She marvcls at th e rh ych m of lile among th e local people. Sam ples taken from rhe composcs indicatc that the nitroge n cont ent of composc accu all y increascs during th e microbial ac tivit y. shou ld bc developed . food-supp ly induscry throughout hisw ry, stan ing from prim icive ga chering eco nomies . use a /0 1 of ene rgy . This panicu larly suit s culc ivated crops since hives can ~e movcd according ro 1he va ri ous flowc ring umes. symhc1ic fenil ilisers have rep laced namra l ones. ta king ca re of abou1 30.000 hives. descri bes her rel ationship wit h Nature . fruic-bushes and crees and man )' wi ld plams of use co man . 1hus arcompany ing it co che fo llowing sowing season . ln ag ricuhu ral ccosys1ems. Innovations in soc iery and tcc hno logy have rn ea nt a rapid increase in energ y consum pt io n: nevcn heless, che main change did n0t occu r until thc lnduscrial Revolucion. The wa r-1ime fu el, ca rbo n monox id e. such as rapc, cucu m bers. About a third ol the seed-bea ri ng p lanrs in rhc Nordic coumri es are depend am on insect pollinators. vsk. The rest is imponed . After an inccnsive micro bial ac tivi cy lasting at leas1 1wo months. somc 69 kg of nit roge n wcre used annu all y for each hecta re of agr icu lcu ra l land in Finland . ln many vill agcs local plans have becn drawn up by the people , oft en wir hour any moneta ry compensacion . was established in Finland in 1928 . The succesful weeds Seppo \luokka Pagcs 340343 A p lam in the wrong pakl' is a wced . Village experiments enliven the countryside Lauri H.wramiiki Pagcs 377379 A stu dy ol villages has bee n und en aken by Finnish uni versicies and the Finnish Municipa l Association. Unforrun a1ely. fo r instancc. They arc ca pablc of prod ur in g as much nir rogen per hcc1are as comm onl y reco mmend ed in imensive chcmical fa rming. Ahernative energy sources for modern agriculture Macri Kares Pages 364367 O f all the t.·nerg y required by Finnish ag ricu lture toda)'. o-, /y 15 % is fro m do mcs1ic sou rces. The secd of che weed has many ot ht.·r in gcnious ways of spread in g. Full protection of habitat is not always necded . and reg ul at ions of naturc reserves ca n be for mul ated to sa tisfy the needs of fa rmers and conscrvationists ali kc . ln this cen cury. Swedish experiences with leguminous plants Markku Riim ö Pagcs 352355 ln 1970 rwo Swedes, G unnar Videgård and Be ngt Ca rlsson , inir iaced Proj cct Natura . and he expects to rece ive cons1ant high yield s with modes1 annu al amounr s of fenilisers. in t0 1he midsr of which she movcd with hcr fam il y twency yca rs ago. These o bscrvatio ns offcr an att ract ivc possibi lity of usi ng straw and or her nicrogen-poor waste prod ucts for nicroge n fixacion. rhc crops are clea rl y still mo re dependem on so lar energy. Last year, 9 1 members made supp ly conrrans for nacural products. The microbial flora of decay ing plant materia! appcars tO have a tt.·ndc ncy co crea te an environ mem whcre the C / N ra1io is abour 10 . With proper manageme nt and some changes in tcc hno logy, this figure cou ld be ra iscd by a facto r of two or, pe rhaps, rhree . This is. Manurc mt1s1 be re-found . strawberries. from which a gradua l recovery is now ta king place . Domescic solu 1ions based on wood. Jogg ing tracks. rhe bec 's va lu c as a poll inat0r of useful planrs is 1015 cimes grca ter chan i1s valuc as a honeyprod ucer. because at thai 1ime che Finnish countryside was rap idl y becoming dese ned . processing, packaging and cooking . Ka ri' s larm has some 90 heads of ca n le and 50 hecta res of ficlds prod ucing grain and grass. His wo rk has gc nerally bcen succesful but thc first co nt ac1s havc oft en revealed deeproored suspicions. and rhe horsc is imprac1ica l for man y p urposes for which mac hinery has been devcloped . As a resulc of all this, many vi llages aga in have a school and a sho p. howevcr. o il has bccome che main source of energy fo r ag ricultu re . Presenc ly, however. 350 million litres ol oil is uscd annua ll y by agricultural machinery. Farmers as conserva1ionis1s Pekka Borg interviewcd Pagcs 374-376 Dr. manure and leg um inous p lanrs. panicularl y n itrogen . Finall y the wriccr poims out that the energy used by agricu lture is onl y a sm all pan of the to· tai used by che lood-suppl y indusrry, compared co transport . Rccent swd ies show char man y wi ld planrs in Finl and rece ive impo rcant amount s of nicrogen rhough micro bial fi xarion. Ano1her possibilit y is ro produce ni trogen biologically with leguminous plants, but rhis lOO has its problems, like rhe climale. fo r examp le, be used as fu el fo r rhese mach in cs. He has revivcd the tradit iona! ag ricultural system with a numbcr of modern im proveme ms. Borg has gained a wide expcricnce in ne goriations wi ch Fi nn ish farme rs who have been persuaded to app ly for lega l p r0tection of some va lu ablc part of rhcir la nd . Nt:vc nheless. G rains are typica ll y grown with red clove r or somc oc hcr pla nt capa ble of nitroge n fi xation. Bces and bumble-bees pollin ate many impo nant culliva ted crops. But she thri ves and works surrounded by the harmony of nawre
Pekka: Le11o jen etsintäkuulutus Sevola, Per/Ii: Lappa_jän•en veden laatu ja ka latalo us Sevola·, Palli: Po hjanmaan ongelmasavet muina ismeren pohjaliejut Siinons. Suominen, Teu vo: Kuva: Han nu Hautala Urho Ka ri vil3/132 2/85 3/102 5/2 18 1/33 5/225 Suominen. , . 78/289 ARTIKKELIT Alhonen. Mar;·ukka: Harjut ka ipaavat lain suo_jaa 5/206 Kulmanm, Mar;·ukka: Markku Leh muskallio kuvasi Ko rpin po lskan 6/255 Kulmanen, Marjukka ja Suominen, Teu vo: Davvi Suvva, a lkuperä iskansojen festivaa li 5/198 Kunnamo, likka JO. Simo: Erikoistumisen ilot ja surut 78/299 Sah,iinen. Pitkälä, Kai.111: Muuttuva ympä ristö _ja mielen terveys 2/ 5 1 Kuwela. 1/30 Laurila. . . Kansa llispuistosuunni11elu j a kansa 5/230 Kovanm, Jarmo: Tapaus Kä lkäs uo 2/6 1 K11,fans1111, Raimo ja Niemelä, j o11ko: Maaperämme sym y 4/ 157 K11lhia , Liisa (haast. 7-8/320 SUOMEN LUONTO 78179 38. vuosikerta Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry PÄÄ KIRJOITU KS ET Vihaako Po liitikko lapsia. Teu vo: jelee biologisesti ·Tanll u, Markku : Matkam uisto Teillinen , Penlli : Maata loustuotant o luon no n ehdo illa va, 7-8/360 6/2 78 lu o ntoa vastaan . 3/ 127 Kaakinen, Eero, Salminen, Pekka ja Ulvinen, Tauno: Lapin ko lmion 382 le11ojen tuh o 3/130 Kalliola, Reino: Sanankäy1ön vapaus ja vastuu luo nnonsuojelutyössä 2/58 Kan.<anm, Pekka: Typpeä ilmasta juuristo mikrobeilla ......... 6/2 74 Holma, Markku: Laiminlyöty karja nlanta , , 7-8/356 Hovi, Antti: Typpeä ilmasta o ljen ja fosforin avull a 7-8/349 Huttunen, Pertti: Muinais-Suo men lu on to VII : Perinteinen maata lo us ma iseman muokkaajana 78/309 Hull unen, Satu. , . Maa ta lo us _ja energia 78/33 1 Kares, Malli: Nykymaa ta lo uden energiavaihtoeht o ja 78/364 Karjalainen, Elina: Kotona maa lla 78/37 1 Keskinm, Kaija: Tapasimme rupi lisko n 4/ 166 Kosonen, La.,se. Penlli, Forstin, Ann F1 Kuriin, Bjöm: Elämää jääkau sien puristuksessa 3/1 10 Ansa/ehto, Aulis: Suomen maatalous tänään ja huomenna 7-8/29 1 An.<alehto, Aiilis: Ravinteiden kiertokulku 7-8/324 Anmuth, Timo: Puut vetävät henkeä 6/259 Becker, Penlli: Talkootyöllä tuloksiin 6/270 Borg, Pekka: IUCN/WWF : luonno nsuo_jelun kansa inväl istä yhteistyötä 3/ 100 Borg. Pekka (haast. 1/1 J o ka inen voilla o n työvoitto 2/49 Papereista todellisuuteen 3/97 Luonto opastaa, kesä kasva ttaa Raa kaa virkaval taa vastaan Mitä pelkää tutkija ja virka4/145 5/193 mies. . Heikki: Käävät metsiemme jä1ehuol1a ja1 1/17 Niemi,ien. Matti. J orma: Lappajärven muikku työllistää 2/82 Laurila, Jorma: Mehiläinen sado nli sääjänä ..... 6/249 Maatal o us ja luo nto ....... , , , , , . Tom: Metsän kauneutta luomassa Skarfn, Uolevi: Hilleri hiirikissa vai kana varas . Kotiranla. Heli: Kehitysalueen syrjäkylä n punaisen mökin mummon kirje 1/38 Laitala, Malli: Muinais-S uo men luonto 1, Ka llioperä, luo ntomme kivijalka 1/ 11 Lau°rila, J orma: Rauta lammin reit ti kansallisvesi vai kalanvil_jelya llas. .. Hajaute.ttu ja tehoton ympäristötutkimus . Seppo: Tuulihaukka lekuttelee sinnikkäästi 4/162 Kytö. 6/26 1 Leppänen, llarri: Vielä o lisi, mi tä säästää 7 -8/3 18 Linden, /-larto: Metro vähenevä rii sta lintu 3/11 3 Linkola, Martti : Ku l11 uurimai ,emamme muu11uva1 ilmeet 7-8/3 13 Mallila. . Kah lein lauluin kirjelmin 5/ 195 järvinen, Antero: Huo noa kuuluu lapintia iselle 1/36 j ärvinen, Antero ja Laine, Kari: Tunturiluo nto: yksinkerta inen _ja herkkä 2/64 j ärvinen, Olli: Miksi kaakkuri harvinaistuu 3/118 Kaakinen, Eero: Rikkaat letto mme .. Tutkija, o petta_ja ja suojelija Rauno Ruu hijärvi 1/3 Kulmanen, Mar;·11kka: Säännöstely säännöstelee ka lastajan kin elämää 2/8 4 Kulmanm, Marjukka .: Estä a llas suojele Siuruaa 4/147 Kulman.en, Mar;·ukka: Kuinka käy Pyhäjärven, Po hjoisPo hja nmaan helmen 4/186 Kulmanen. . 78/294 Sal/asmaa. 5/232 J aakkola, J uliaJa Kulmanen, Mar;uk ka. 78/344 iare.,. vsk.. Mauri, f-l yvärinen, /-leikki Ja Tyni, Pnlli. Ma.rjukka. J 11hani: Lapin koivu1uho luo nno ll inen eko katastrofi 6/264 Leinonen, Anlli: Tuntema to n 1sokä pylintu . ): Mit en juutui n merihiekkajuttuun · 5/208 K11lmanen. ): Viljelijä on käytännö n luo nnonhoitaja · 7-8/3 74 Eronm, Malli : Itämeren vaiheet ja muinaisrannat 4/154 ·Hartikainen, Helinä: Lannoitteiden ympäristövaikutukset 7-8/32 7 Hautamäki, Lauri: Kyläkokeilu elvyttää maaseutua 78/3 7 7 Heinonen, J aakko: Anja noja yksi saviseud un puroista 3/107 Heinonen, Jaakko: Metsänho ito metsän pahoinpitelyä. Norppa poh_joisten vesien as ukas 6/25 1 Ni.1kasaari, Mikko: Luonnonsuojelijät, ripus1au1ukaa puihin · 4/15 1 Palokangas, Risto, Nw(ja, Ismo ja Koivurnari, J uhani: Luonno nsuo .jelun viimeinen taisto 4/182 Pulliainen, Erkki, Hieta1arvi, Teu vo, Iivanainen, J ouko, Laitinen, Martti ja Vaarala, Kalle: Karhujen kevätkuulumisia · 4/179 Randla, Tiil : Ta imyrin niemimaa, arkti sinta Siperiaa Rämö, Markku: Uudenlainen sellutehdas to imii Kanadassa Rämö, Markku : Ruo tsa laisia ko3/ 123 3/134 kemuksia palko kasveista 78/352 Sal/asmaa, Simo: Mitä Suomi tuottaa ja missä. 7-8/335 Laurila, J orma ja Suominen, Te11vo: Harkinta + Harjaannus + Hyvyys + Hyvinvointi = 4 H -liitto 7-8/368 Lehtinen, Martti : Lappajärvi Suon1e11 suurin n1eteoriittikraa teri 2/79 Lehtonen. Ilpo: Vil_jeli_jä n työn karu todellisuus 7-8/306 Metsälä, Yr;ä: Maa ka unein o n Luojan luomaa 2/64 Niemelä, T1101110 JO. Sisällysluettelo Suomen Luonto 1979 38
Eigil ja B,-,dsdorff, Thomas 1-!jejle: Kukka bi o lo gia 1-/iivrinrn. Sanna: Puo lueet y1npä ris1ös1ä: Puheet yh1,i, 1co1 1o is1a Vuokko. Sauli: Neidonva ip pa. ja Lewin, R.: Ihmi sen synt y. Pom·/11/il'I, Rie11 ja !-111_1:r,en, Wil: Suu ri ton ttuki r ja. Terii~. Tiainen, J uhaja Valjakka. (runo ja): Lo kit le ntävät lävitse ni 3/99 T11om1aa. I 51/to: K yrö njoesta et luovut a 5/201 T11 r1111e11 , Tauno: Revo ntulet 1Ulikiele1 T urjan yössä 2/7 Twmi. Helsingin ka upu ngin ka upunki suunnitteluviras to n yleiskaavaosasLO n julka isu_ja YB : 12/78 l-laapane11 , Anlli Jfl Rmsi, Pe,·tti (to im .): Luo nno nsuo jelulain noja lla ra uh o it etut luo n.no nsuo_jelu a lucc1 ja luo nno nmuiswmerkit. R. J on11a : 100 vuo tta Suomen 1a lvi111ercnkulkua. Risto: Muinais-Suo 1nen 1~10 111 II , Elä mä n merkit kalli operässä mme 2/74 Uoti/n. Leak1y. vsk. Urj,o: Salo m aa. 4/176 Vm/O. Marja-Liisa: Sa no maleh tien vmpäri stö nsuo jel uase n teiden kch i1vs LASTEN LUO NTO Lasten Luo nt o 2/55 1/48 Lasten Luo rn o 2/96 Lasten Luo nt o 3/ 136 Las ten Luonto 4/192 Laslcn Luo nto 5/248 Lasten Luo nt o 6/288 Lasten Luo nt o 78/384 KATSAU KSIA , KES KUSTELU A, UUTI SIA YM . Maa_ja m etsäta lo usministe ri ö n luo nno nvarainho ito to in1isto n julkaisuja 1. · Merikalas taj at Poh1a11palo. Seppo: Rikkaru o ho n re he1/ 6 5/2 13 vä eläm ä 78/340 Ai1äne11. l-h ldi11, Olavi. Risto (w im .): Muutto li n nut f-10/111. Sarkm,m. Katri ja Ra11lapää. 383. Markku ja Punkari. J onna: T orjunta-a ineiden käyttö Suo1nessa 78/302 T11kiai11m. Malli A. . Yrjö: M uina is-S uo men luo 1110 VI , J ää kauden j älkeinen aika 5/2 10 VVirtavuori. Uuti sia Uutisia Uu1isia Uutisia H uw u ja ko rvesta Huut o ja ko rvesta Huuto ja ko n 1 esta Huut o ja korvesta Huu1 o_ja ko 1ves1a Suo m en luo nno nsuo jel uli itto Suo me n luo n no nsuojeluliitto Liit y luonno nsuo ieluyhdis1yksee11 Vuosi 1978, lii1 w ha lli1uksen to imin1 a ken o rn us vuo delt a 19 7 8 Kysvm yksiä 1ie1äv ille ja pää 11 ävil le La p pa järve n säännös1el ys uu n ni 1e ln1ien va iheet Lintu ja ihn1i11en uva1 yhtä tärkeitä Vetoon1us ! Lapinn1 yyrän levinneisyys Fennoska nd iassa Suo me n Luo nnos ta löytyy 1/40 3/143 5/234 6/ 280 1/ 44 2/89 3/138 5/235 6/282 1/44 2/90 4/188 5/23 7 5/236 2/88 3/ 143 5/235 2/9 1 Suom en Luo nto toivottaa lukijo illeen oikein h yvää Suo men lo Luo nto , sisä llysluettc7-8/382 ARVOST ELL UT KIRJAT Es ika up unkia lueiden yleiskaavan lii1craporni 4: Virkistys j a luo nno nsuoj elu . 1/46 1/46 6/284 6/284 6/282 3/140 6/284 3/ 142 l /4 7 1/46 3/142 Ytnpäristövuotta 80 SUOMEN LUONTO 7-8179 38 . Mikko: Aavikko va ltaa Sa hel ia 1/26 Va.,nri. Pitkiinen. Pa11/aharj11, Sa11111/i: So mpio. Seppo : Myrkk ykasvi1 naapun11a1nrne V11okko. Per/Ii: Kynä_ja lava, vuo den puu . Terhi T. likka.· Kin1alai nc 11 1 kirjeenka ntaja 4/ l 70 Tiittanm
Nyt nämä työt tehdään traktorilla. Lasten Luonto Toimittanut Marjatta Muhonen Maatiloilla on moma kotieläimiä. Porot eivät kasva navetassa, sikalassa tai tallissa vaan vaeltavat vapaasti tuntureilla. Kun yhdistät oikeat pyörylät toisiinsa , neuvot eläinlapselle oikean tien! " 2. Monissa kodeissa koirat ja kissat ovat pelkästään ihmisten ystävinä ja lemmikkeinä. Mutta kun niille tulee nälkä , ne haluavat lähteä ruokaile1 maan vanhempiensa luokse. Koiraisää sanotaan urokseksi, koiraäitiä nartuksi. vsk.. Maito kuljetetaan meijereihin , joissa maitotölkit täytetään tai valmistetaan piimää, kermaa, voita, juustoa ja jäätelöä. Minkä nimisiä ovat niiden lapset. Oikealla näet vanhemMikä on lapsiporo. Mikä on siis vasikan isä (5), mikä on pennun isä (6), mikä on porsaan isä (7) ja mikä on kilin isä (8). Lampaat määkivät karsinoissaan ja kanat kotkottavat. Mikä on lapsilammas. 1. Oikeat vastaukset ovat alhaalla, mutta kokeile ensin tietojasi! KOLMAS TEHTÄVÄ Näet vasemmalla neljänlaisia eläinvanhempia. Kanat mumvat pesiinsä munia, Jotta me kotona keitämme tai paistamme ruuaksemme. Poroisä on hirvas ja poroäiti on vaadin. Jokaisen eläinvanhemman ja -lapsen kohdalla on pieni pyörylä . f "BSJ"B A . · 'd I k h 1 mat , 101 en uo se ne a u2. Navetasta kuuluu lehmien ammunnan lisäksi muitakin aaniä . 4. 384 ENSIMMÄINEN TEHTÄVÄ Vasikka, pentu, porsas ja kili ovat hyviä ystäviä ja ne leikkivät yhdessä. .1J Löytävätkö ne tien . Lampaiden turkista saadaan pehmoista villaa, joka tehtaissa kehrätään langoiksi. Lammasisä on pässi ja lammasäiti on uuhi. Joskus maatilan tallissa hirnuu hevonenkin . Sikoja, lampaita, nautakarjaa ja Pohjois-Suomessa poroja pidetään lihan vuoksi. 1'. Hevosella kynnettiin ennen pellot, haettiin heinä ladosta ja polttopuita metsasta. Navetoissa kasvatetaan hiehoista "tyttövasikoita" lehmiä, joista joka aamu ja ilta lypsetään maitoa. Kun poromiehet kokoavat porot aitauksiin, koirat auttavat heitä. Mutta mikä on koiran lapsi. ESEJ\ ' l .L:IS)IOV .LSV A .1 V:J)IIO SUOMEN LUONTO 78/79 38. (Vastaukset oikealla alhaalla!) avat mennä keskellä olevalta leikkikentältään . Hevosisä on ori ja hevosäiti on tamma. np1nd ·s nlre)I · L 1[[0)1 ·9 ,uuos -~ "B)j:>pu;>d 1p mu;>d ·i, ESlJJ"B)I . ·~ TOINEN TEHTÄVÄ "' Kun olet opastanut eläinlapset kotiin , voit miettiä, millä nimellä kutsutaan niiden isää . 3. Muita hyödyllisiä eläinystäviä ovat vuohet, ankat, hanhet , kalkkunat, kanit ja mehiläiset. Mikä on lapsihevonen
Vuohi puskee Lehmä märehtii Sika röhkii ja tonkii Kissa hiipii
00 1 ,..._ B C: :, ,-l C: u § ::s V). Pertti Kalinainen Kalevi K. 00100 Helsinki 10, puh. 90-406 262 Läntinen Ramakatu 21 , 20100Turku 10, puh. 921-19 909 Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu 10, puh. Malmström Terho Poutanen Pertti Rassi Seppo Keränen Jouko Siira Teuvo Suominen Pirkka Utrio Juha Valste Juha Venäläinen Kari Soveri Kostei maata, vettä ja elämää SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n myymälät: 139mk Nervanderinkatu 11. 981-1~ 828 * * * * * e u e :, C: § °' ,..._ '-.