Miksi jäte pysyy jätteenä?. Suojametsätkö selluksi. SUOMEN Ympäristönsuojelun aikakauslehti 8 • 1984 Miten kasvit ja nisäkkäät talvehtivat
Tietysti on, eihän sitä kannata edes kysyä). Se korjaa nekin. Uuden Canon T70 tiedot ja taidot tuntuisivat miltei uskomattomilta, elleivät ne olisi niin totta. Ehtiä kaikkiin tilanteisiin. milloin vain ja onnistut. Perus-, syvä terävyys-. Canon T70 perustuu uudenaikaiseen elektroniikkaan, jollaista kameroissa ei ole vielä koskaan aikaisemmin nähty. Kun tutustut siihen tarkemmin Canon myyjän luona, toteat itse saman -tässä on maailman viisain kamera. Ja niin uskomattomalta kuin se tuntuukin voit tehdä jopa virheitä. Ensimmäisenä maailmassa sinulla on mahdollisuus neljään täysin automaattiseen valotusohjelmaan. Canon. Tässä ne ovat. Sinä voit keskittyä tärkeimpään itse kuvaamiseen. Kaiken tämän tekee mahdolliseksi uusi Canon T70 maailman viisain kamera. Ominaisuudet, jotka löydät vain yhdestä kamerasta: Canon T70:stä. Tahdotko kuvata helpommin. Se neuvoo. Canon korjaa virhearviointisi. (Mahdollisuus käsisäätöön. Kaksi mittaustapaa, keskustapainotteinen keskiarvonmittaus ja rajatun alueen mittaus. Voit käskeä sitä. T&K Vuoden kamera Euroopassa 1984. Perusohjelma, syväterävyysohjelma, liikeohjelma, ohjelmoitu salama-automatiikka, ajan esivalintaan perustuva automatiikka, automaattinen salamakuvaus, himmennetyn aukon automatiikka, käsisäätö. Voit kysyä siltä neuvoa. Ole hyvä. Se tottelee. liike-ja salama-automatiikkaohjelmien ansiosta kuvaa! missä vain. Monipuolisemmin. Käyttäessäsi ajan esivalintaan perustuvaa automatiikkaa. Ja samalla onnistua entistä varmemmin. Ensimmäisenä ja ainoana maailmassa
24 Heikki Hyvärinen: Kallo kutistuu ja ruumis lyhenee! 28 Seppo Vuokko: Lumi on kasvin talviturkki....... .. .... 14 Jorma Laurila ja Pekka Peura: Metsäkuolemien etulinjassa ...... 58 Tiedot toimituksesta ja julkaisijasta ...... 12 Juhani Kahelin: Pelkkä kosmetiikka ei riitä........ 10 Outi Pärnänen: Putkimiehet ja puusepät tervetuloa!. 54 Suomen Luonto: Sisällysluettelo 1984 ............... .......... .. ... ..... '. .... Nykyisen suojametsäalueen rinnalle tarvitaan lisäksi erillismääräyksiä saaristometsistä, joilla etenkin ulkosaariston vyöhykkeessä on selvä suojametsäluonne. ... Esimerkiksi Inarin itäpuolinen kaira, jonne nyt ollaan ajamassa laajoja "uudistus"-hakkuita, on lämpösummansa perusteella selvää suojametsäaluetta. ... Puupulan todellinen syy on kuitenkin muualla: Pohjois-Suomeen on epärealististen puunkasvatustoiveiden lumoissa rakennettu liikaa puunjalostusteollisuutta. Suojametsät elävät ilmastollisesti äärirajoillaan, ja jos siellä toteutetaan laajoja avohakkuita, suojametsät ovat vaarassa muuttua puuttomaksi tundrak'si. Y mpäristönsuojelurt aikakauslehti 8 • 1984 Irtonurnero 15 mk Suomi elää metsistä mutta mistä metsistä Vaatimukset tehometsätalouden päästämisestä suojametsäalueelle kiihtyvät aina, kun Pohjois-Suomen metsäteollisuus potee puupulaa. ........ Oikea, kestävän metsätalouden ratkaisu tällaisessa tilanteessa olisi vähentää jalostuskapasiteettia, ei tunkeutua suojametsäalueelle. 44 Kirjoja ............... Levikkikin on vienossa nousussa, ja ensi kertaa olemassaolonsa aikana lehti ilmestyy kahdeksana erillisenä numerona. ... 20 Pekka Aikio: Nenästä vedettyjä: Poromiehet ja luonnonsuojelijat. Suomi elää metsästä, mutta elämme jo niin leveästi, että metsäyhtiöillä pitää olla malttia pitäytyä tiukasti kestävän metsätalouden kaidalla tiellä. lämpösumman käsitettä, joka on metsien menestymisen avainkysymys. .4 ja 48 Harrastajien poluilta.. .............. .... Inarin ltäkaira on liian arvokas kertakäyttömetsäksi. Nykyinen suojametsälaki ja suojametsäalue kaipaavat päinvastoin tiukentamista. 58 Kannen kuvat: Raimo Sundelin SUOMEN LUONTO 8/ 84 43. te pysyy jätteenä .... . .... ... 52 Keskustelua .. Metsäteollisuus syyttää puuvajeestaan Lappiin perustettuja kansallisja luonnonpuistoja. Lukijapalaute on antanut tuen lehden uusille tuulille. 57 Summaries of the main articles .......... Suojametsälakia ja nykyistä suojametsäaluetta rajattaessa ei vielä tunnettu ns. Tehtyä virhettä ei pidä pahentaa uudella virheellä. Saaristomerellä suunniteltujen hakkuiden takia. Pidä Suomen Luonto lähelläsi Uudistuneen Suomen Luonnon ensimmäinen vuosi on umpeutunut. ....... 38 Pentti Valkeajärvi: Rautalamminreitti tarvitsee suojeluohjelman. 3. Nykyinen suojametsäalue on vedetty karkeasti korkeuskäyrien mukaan, tutkimatta ilmastollisia edellytyksiä muulla tavoin. 32 · Riitta Jokiranta ja Merja Salo: Illuusioita luonnosta. ..... SUOMEN SISÄLTÖ Katsauksia, uutisia ..... Kun villit haaveet eivät ole toteutuneetkaan, yhtiöt ovat valmiit ottamaan suuria riskejä hakkaamalla suojametsätkin. Tämän tietävät metsäammattimiehetkin. .. ... .... .. .... 16 Yrjö Norokorpi: Suojametsistäkö apu puupulaan. Lumista joulua ja luonnollista uutta vuotta! LEHDEN HARMAAT SIVUT ON PAINETTU 100 "lo UUSIOPAPERILLE. 36 Teuvo Suominen: Miksi jä. ...... vsk. Tulevaisuudessa tähtäämme ajankohtaisuuden parantamiseksi ilmestymiskertojen tihentämiseen kymmeneen. ... ... Asia on ajankohtainen mm. ............ ....... .. Tämä riippuu tietysti tilauskannan kehityksestä. ...... .. ...... Ole mukana nostamassa Suomen Luonto nousuun! Pidä lehti lähelläsi ensi vuonnakin
Tiedot alueellisista kampanjoista julkistetaan ensi vuoden alussa. Luonnonsuojeluliitto vaatii, että samanlainen ilmoitusvelvollisuus on säädettävä myös hakkuiden varalta. KATSAUKSIA UUTISIA 170 voittoa Suomen luonnonsuojeluliiton valtakunnallinen teema vuonna 1985 on "Luonto lähelläsi" . Tämä suunnitelma herättää syvää huolta ympäristönsuojelun laitoksella, koska kyseessä on varsin suuri hiilivoimala, joka täydellä teholla toimiessaan tuottaisi ilmaan rikkidioksidia noin 32 000 tonnia vuodessa eli suunnilleen saman verran kuin koko pääkaupunkiseutu yhteensä. Tapio on monille lukijoillemme entuudestaan tuttu: hän on aikoinaan toimittanut LuontoLiiton Molekyyli/ Nuorten Luontoa, toiminut pitkään Suomen Luonnon toimitusneuvostossa, opettanut kasvitiedettä Helsingin yliopistossa sekä kirjoittanut luonnosta ja luonnonsuojelusta moniin lehtiin. Luonnonja maiseman'----=---'""' i suoje.lun kannalta vanhoilla Tapio Lindholm, Suomen Luonnon tuleva päätoimittaja, on ammatikseen tutkinut suon ja metsän kasviekologiaa. Näinkin voi kuolla hauleihin Lopen Luutasuolta, keskeltä suolamparetta löytyi viime syyskuussa kuollut nuori telkkä. Luonnonsuojeluasiamiesverkoston perustamisen tarkoituksena on saada kaikkiin yhdistyksiin yksi henkilö, joka vastaa oman alueensa alkupera1sen luonnon suojelusta. Tilanteen vakavuudesta kertoo mm. .. Teema korostaa ihmisten arkipäivään kuuluvan lähiluonnon ja sen suojelun merkitystä. Näin pyritään mm. edistämään vapaaehtoista rauhoitustoimintaa sekä estämään valtion suunnittelemat suojelualueita uhkaavat toimet, kuten hakkuut ja ojitukset. :g Hakkuukelpoista, järeää 8 z mäntymetsää tulevan puiston l rajauksen sisällä on varsin vä.,.. Imatran Voima Oy on jo ryhtynyt tekemään luonnon happosadekestävyyteen liittyviä perustutkimuksia Inkoossa ja muuallakin maassa. Nykyisin valtio omistaa vasta noin kolmanneksen suunnitellun kansallispuiston 3000hehtaarin pintaalasta, eikä vielä tarkkaan tiedetä, minne loput 2000 hehtaaria kansallispuistosta sijoittuu . vsk .. Teemaa toteutetaan käytännössä ainakin kahdella kam._ panjalla: 170 voittoa ja luonnonsuojeluasiamiesverkoston luominen koko maahan. Kuva kulotustutkimuksesta. hän. Suomen Luonnon uudeksi päätoimittajaksi on vuoden 1985 alusta lähtien valittu fil.lis. Näinkin voi siis metsästäjien hauleihin kuolla. Vetoomus Imatran Voimalle Inkoon 1000 megawatin hiilivoimala oli tarpeettomana pois käytöstä vuosikausia. Lintu oli siis kerännyt hau~ leja jauhinkiviksi, jotka olivat aiheuttaneet lyijymyrkytyksen ja lopulta linnun hukkumisen. Päätöstä rikinpoistolaitteiden rakentamisesta Inkoon voimalaan ei ole vielä tehty. Luonnonsuojeluasiamiesten avulla olisi myös maanomistajien helpompi saada suojelusuunnitelmia koskevaa tietoa, jolloin väärinkäsitysten vaara pienenisi. Esa Pienmunne SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . se, että valtioneuvosto katsoi kesäkuisessa periaatepäätöksessään, ettei metsiimme voi antaa turvallisesti laskeutua rikkiä enempää kuin 500 milligrammaa neliömetrille vuodessa, ja tuo määrä ylitetään Etelä-Suomessa nykyään noin kolminkertaisesti . Toimitus ja Luonnonsuojeluliitto toivottavat Tapion sydämellisesti tervetulleeksi · uuteen haastavaan työhönsä! 4 männiköillä on kuitenkin suuri merkitys. Liiton saamien tietojen mukaan alueen mäntyä kasvavilla saarilla on tällä haavaa useita leimikoita odottamassa hake kuiden alkamista. Alueellisesti kampanjat eroavat tietenkin toisistaan suuresti, sillä kohde on kunkin yhdistyksen itsensä päätettävissä. Vaikka tuosta rikkikuormasta onkin yli puolet ulkomaista alkuperää, on nopein ja tehokkain keino Etelä-Suomen rikkikuorman alentamiseen kuitenkin kotimaisten päästöjen tehokas rajoittaminen. Laitoksen saamien tietojen mukaan Inkoon hiilivoimala aiotaan ottaa asteittaisesti käyttöön siten, että se vuonna 1986 toimisi puolella teholla ja 1990-luvun alusta lähtien täydellä teholla. Viime kesänä rakennusasetusta muutettiin siten, että luonnonsuojeluviranomaisille on annettava tieto, jos valtioneuvoston vahvistamien suojeluohjelmien alueille aiotaan rakentaa jotakin. Tapio Lindholm. "170 voittoa" tarkoittaa sitä, että jokainen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys valitsee itselleen lähiluontoon liittyvän nimikkokampanjan, jonka se aikoo viedä vuoden aikana päätökseen. Siksi ympäristönsuojelun laitos rohkenee toivoa, että yhtiön piirissä löytyy vapaaehtoista valmiutta happosateiden torjumiseksi lainsäädäntötoimet ja kansainväliset sopimukset saattavat vaikuttaa liian hitaasti . Hakkuut ja loma-asutus voivat siten merkittävästi vaikeuttaa luonnonsuojelullisesti järkevän kokonaisuuden muodostamista. Valtion eläinlääketieteellinen laitos tutki ja totesi linnun " ravitsemustilan olleen äärimmäisen heikko" ja löysi lihasmahasta "16 kpl erikokoista, ilmeisesti kivipiiraassa ollessaan aikaa myöten alkuperäisestä koostaan pienentyneitä lyijyhauleja, joiden yhteispaino oli 0.9 g". Nyt sitä käynnistellään taas rikkipäästöt pelottavat! Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitos vetoaa Imatran Voima Oy:öön, ettei se käynnistäisi pois käytöstä ollutta Inkoon hiilivoimalaa, ennen kuin Suomessa on tehty valtakunnallinen selvitys metsien happosadevaurioista ja ennen kuin voimalaan on päätetty rakentaa rikinpoistolaitteet pikimmiten. Hakkuuaikeita Saaristomeren kansallispuistossa Suomen luonnonsuojeluliitto on huolestunut metsit,n hakkuista tulevan Saaristomeren kansallispuiston sisällä. Piiripäivillä kuullun pohjalta kohteet Tervetuloa Tapio! vaihtelevat kaatopaikkojen ja paikallisten ilmansaastuttajien kuriin saattamisesta luontopolkujen rakentamiseen ja erilaiseen rauhoitustoimintaan
Samassa pihapiirissä on myös opetus-ja koetilan suuri navetta, jossa on jatkuvasti meneillään kotieläintalouteen liittyviä kokeita ja tutkimuksia. Lintututkijat ovat olleet rivakasti liikkeellä. luvut: petojen syömiä, mereen uponneita, Raportin sanoma on selvä: on " .. Kun tilanne on tämä, niin mitä voidaan odottaa tavallisilta talonpojilta. Vaasa eli hitaasti murenevaa styroxia. Tunturin laella on radiomasto, ja sinne johtaa huoltotie ehkä roska on kulkeutunut sieltä. Lintututkimusryhmä on koonnut aineistonsa julkaistavaan ja selkeään muotoon kunnioitettavan nopeasti, ja se ehdittiin postittaa mm. Pekka Peura ÖLJYKATASTROFI MERENKURKUSSA LINNUSTOTUHOT 1984 Toim . Monien vesija rantalintujen Styroxia tunturissa Kesäkuun puolivälissä Iintujentutkija kiipeää tunturinkuvetta lumeksi otaksumaansa =c ·valkeata läikkää kohti, mutta j hämmästys "lumi" onkin ., noin 1 neliömetrin suuruinen styroxin kappale. Miten ihmeessä tuo roska on löytänyt tiensä tännekin. Eniten kirjattiin riskilöitä, yli 1 500, sekä haahkoja, lähes 250. vanhassa Viikissä. Tuhon vaikutukset alueen lintukantoihin voidaan arvioida vasta, kun tulevan pesintäkauden laskennat on suoritettu. Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys ry. 50 s. Musta, haiseva ja kupliva oja vie ravinteet kohti suurempaa kanavaa, joka lopulta johtaa ravinteikkaat terveiset Suomenlahteen. esimerkki Suomen maatalouden ravinnevirrasta Helsingin Yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan laitoksista osa sijaitsee ns. ehdottoman tärkeää torjua öljy jo merellä", ja " .. Veijo Vilska Viikin opetusja koetilan suuri navetta tuottaa tutkimustiedon lisäksi myös lantaa, jonka ravinteet lähtevät taivasalla olevasta lantavarastosta valumaan eteenpäin. vsk . KATSAUKSIA UUTISIA Mi~ä oppineet edellä sitä talonpojat perässä Saasteeton luonto, puhdas ravinto. Oheiset näkymät Viikin koetilalta osoittavat, että maataloudesta karkaaviin ja vesistöjä likaaviin ravinteisiin ei kiinnitetä huomiota edes korkeinta opillista tietoa edustavassa yliopistossa. Pertti Malinen, Matti Maskulin ja Jaakko J. Ja ensimmäisenä he ovat myös julkaisseet raportin työstään . tulee kaikin keinoin pyrkiä estämään sen pääsy rannan kivikoihin ja heinikoihin" . Ellei se sitten ole Karigasniemen kaatopaikalta, joka on seudun häpeäpilkku: tuulet riepottavat sieltä roskia jokaiseen ilmansuuntaan. Jukka Kuusela 5. Kun tutkimukset käynnistyivät, ornitologit olivat etunenässä kartoittamassa tuhojen laajuutta; samalla he keräsivät jo kuolleet ja armahtivat öljyyntyneet kuolemaa tekevät linnut. Pohjanlahden ainoa linnustonsuojelualue. Syyskuun aikana tutkimusryhmä löysi kuolleena tai joutui lopettamaan yli 1 800 lintua. Varmana päätelmänä linturyhmä kuitenkin esittää, että alueen riskiläkanta on romahtanut pieneen osaan alkuperäisestä. Lopuksi ryhmä esittää arvokkaiden kokePienikin roskaantuminen pilaa herkkää tunturimaastoa ja -maisemaa ikävästi vuosikausiksi. Käy ilmi, et...., tä kaikki Ailigastunturin kaakkoisrinteellä hohtavat "lumiläikät" ovat todellista ikilunta SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . kaikille kansanedustajille ennen seuraavan lisäbudjetin esittelyä. Oletettavasti öljyyn kuolleiden lintujen kokonaismäärä ylittää selvästi em. Öljy levisi lintutieteilijöiden omaan paratiisiin, Merenkurkun ulkosaaristoon, jossa sijaitsee mm. Öljyä havaittiin kaikkiaan 1 500 km':n Iaajuiselia alueella, ja se saastutti kilometrikaupalla pikkusaarten ja -Iuotojen kivikkoisia rantoja ja vain kahden neliösentin ö)jyläikkä höyhenpuvussa riittää tappamaan linnun muutamassa päivässä. Raportti öljykatastrofista rannoille piiloutuneita, muuttomatkaa jatkaneita, muiden löytämiä ja hautaamia lintuja on mahdoton laskea. Kuvan läikät Ailigas-tunturin rinteillä lienevät tällä kertaa aitoa lunta, ei styroxia. muksiensa perusteella mallin vapaaehtoisten organis01m1seksi ja kouluttamiseksi öljyonnettomuuksien varalle. Sopivasti valokuvilla höystetty LINNUSTOTUHOT 1984 on painavaa ja puhuttelevaa luettavaa päätöksenteon helpottamiseksi. Eikö tutkimustiedon tuottajan ja maatalous., asiantuntijoiden kouluttajan pitäisi olla parempana esi> merkkinä oikeasta lannanhoi=~ dosta ja myös ympäristönsuo> jelun huomioonottamisesta maataloudessa. 1984. syysmuutto oli vilkkaimmillaan, ja usealla saaristossa pesivällä lajilla oli vielä Ientokyvyttömiä poikasia. Salo. Tämä puolestaan edellyttää riittävää öljyntorjuntavalmiutta, mikä on mahdottomuus ilman kunnollista kalustoa. He olivat ensimmäisten vapaaehtoisten mukana joukolla, kun Eiran öljykatastrofin siivousurakka aloitettiin Vaasan ulkosaaristossa
Vantaanjoen luonnontilainen meritaimenkanta tuhoutui, kun joki padottiin ja vesi likaantui. Erityisongelmien selvittelyyn ja vaikeasti tunnettavien lajien kuten selkärangattomien eläinten ja itiökasvien elinpaikkojen tarkastuksiin tarvitaan varmasti myös asiantuntijoita. HUOMttJTA NE.11'1 PIKKUNOITA! ~få. Punavalkkua ei löytynyt nytkään se on piileskellyt jo kymmenkunta vuotta. Erästä sen kasvupaikkaa on nyt raivattu hieman valoisammaksi jospa punavalkku uskaltautuisi paremmin koreita kukkiaan näyttämään. Toimikunta ei ole vielä muodostanut selvää kantaa siihen, kuinka uhanalaisten lajien seuranta loppujen lopuksi järjestetään, mutta joka tapauksessa alueensa hyvin tuntevat harrastajat ovat maastotöissä avainasemassa. SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . liittyy johonkin valmiiden suojeluohjelmien kohteista, on kyseisen alueen ostoa kiirehditty. pullisesti hävinnyt maamme __,,,,.. Silti se voi yhä elää maassamme, sillä punavalkku voi elää sienirihmaston varassa maanalaisena vuosikausia. Sorsanputkikin löytyi aivan uudelta alueelta, Hankoniemeltä, ja hyvin voivat Manner-Suomen tatarvidatkin Länsi-Uudenmaan pikkujärvissä ja puroissa. Viime vuosina laajat vesiensuojelutoimet ovat kuitenkin puhdistaneet joen vettä niin paljon, että kannatti käynnistää lohikalojen palauttamista koskeva tutkimus. Jos uhatun lajin kasvupaikka Meritaimen palaa Vantaanjokeen Meritaimenella on hyvät mahdollisuudet palata Vantaanjokeen, jos on uskominen Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen meritaimenprojektin tähänastisiin tuloksiin. Tutkitut koskialueet sopivat hyvin poikasten kasvualueiksi . Yläpuolinen kuva 1 r ;1• ;!': pienikokoisesta, hankah!sti löydettävästä pikkunoidanlukosta on Suomen LuonnonTuen uudesta Retkei:;:. ----= /. Jo uhanalaisuuden luonteeseen kuuluu jatkuva muutos ja siksi suojelu aina edellyttää jatkuvaa seurantaa, jatkuvaa kasvupaikkojen tarkkailua, jotta tarvittaessa voidaan ryhtyä muihin suojelutoimiin. Eräitä aluerauhoituksia on jo viime kesäistenkin havaintojen pohjalta vireillä. KATSAUKSIA UUTISIA "\ 1 / /,-------, /. · i' kasvistosta. Ensi vaiheessa ne hyödyttävät parhaillaan työskentelevää uhanalaisten lajien suojelutoimikuntaa, joka kertyneiden tietojen pohjalta määrittelee kunkin lajin todellisen uhanalaisuuden ja suunnittelee suojelutoimia. pinkeulankärjen, pohjanmasmalon, hoikkaröJlin ja peltomaitikan juurensija maassamme on tukevampi kuin mitä pahimmillaan on pelätty. Myöskään pikkunoidanlukkoa, ketoraunikkia tai kampasaniaista ei löytynyt. 7:NF· -r.Al1AA oU..A 1AA~ )fl AVVAIN HUl(A$$'A ... Jatkuuko työ. Esimerkiksi Ja. ..J Projektin päämääränä on kofi tiuttaa meritaimen uudelleen ·= E Vantaanjoen alueelle, ja sa::, malla tutkitaan myös lohen ja ! kirjolohen menestystä joessa. Molempia, vaihtelevasti. Meitä harrastajia siis tarvitaan . Useimmat heistä työskeng telivät joko täysin korvauksetj ta tai vain heidän matkakulun8. Myönteisiäkin yllätyksiä on sentään tullut. Seppo Vuokko kelvolliseksi herkälle alkionkehitysvaiheelle. Viime kesänä kierteli maastossa useita kymmeniä kasvic: tuntijoita, kertoi Aulikki Alag nen. Ympäristöministeriöön pyritään kokoamaan mahdollisimman laaja ja täydellinen uhanalaisten tiedosto, johon lajien suojelu ja seuranta sitten pohjautuu. Niitä on saatu saaliiksi Vanhankaupunginlahdelta ja jokisuusta. f \ ~ ' l i ~ _ " ... Helsingin kaupunki käynnistää ensi vuonna joen suuosaan tarvittavan kalaportaan suunnittelun. Kuvassa Metsäkylän Myllykoski Nurmijärvellä. Joessa varttuneita meritaimenia ja lohia on jo palannut kutuaikeissa takaisin Vantaanjokisuulle. Mutta vahvoilla eivät ole kaikki muutkaan. Uutta uhatuista Keväällä jo kertoilin uhanalaisten kasvien suojelusta ja värväsin väkeä maastotarkastuksiin. vsk.. _ . ·, ' 1/ Onko pikkunoidanlukko lo-=----· <{·,'., ,. 1 ' , , '/. Idänkurhoa on sentään nähty useammassakin paikassa, mutta lännenkurho taitaa ympäristöministeriön hallintoalueella olla yhtä niukka kuin pohjanailakkikin eikä sitä enää kovin paljon ole Ahvenanmaallakaan. Niille keväisin istutetut pikkupoikaset ovat kasvaneet hyvin, ja poikastiheydet ovat suuria verrattuna esimerkiksi Suomen luonnontilaisiin taimenjokiin. Näistä kaksi ensimmäistä on hyvin pieniä ja hankalasti löydettäviä, mutta jokohan on aika siirtää kampasaniainen maastamme kadonneiden listalle, vanhastaan tiedettyjen mesikämmekän ja siperianlilJukan seuraan. Mutta kiireellisissä tapauksissa ei tietenkään odoteta toimikunnan työn valmistumista, vaan suojeluun ryhdytään heti. Seuraavaksi tarvitaankin kalateitä, joita myöten kutukalat onnistuvat ohittamaan joen padot. · · _ lykasviosta. · a»,~~~ . Uhanalaisten lajien suojelu ja seuranta on jatkuva työsarka, joka tarjoaa harrastelijoille ja asiantuntijoille mahdollisuuden hedelmälliseen yhteistyöhön. Vanakelttoa on viimeisellä kasvupaikallaan 3-4 ruusuketta ja pohjanaiJakkejakin maassamme on ehkä vain pari kappaletta enemmän. sa korvattiin. Ja monet tarkastetuista harvinaisuuksien kasvupaikoista olivat tuhoutuneet. • • . Myös lohenpoikaset ovat menestyneet. Palataanpa siihen tarkemmin taas kevään korvalla. Entä tulokset iloisia ilL ~ meitä vai pettymyksen kyyneleitä. Nyt kyselin viime ke. sän retkien tuloksia Aulikki Alaselta, joka on yksi uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan sihteereistä, vastuualueenaan kasvit. Meritaimenen mädin haudontakokeilut ovat osoittaneet Vantaanjoen suuosan veden 6 Vantaanjoessa on vielä luonnontilaisia koskia ja meritaimenella mahdollisuudet menestyä. Mihin näitä tietoja käytetään
Rannat pelloiksi Varsinaissuomalaisten lintuvesien suojelu on hankalaa, sanoo Kotiranta. Norppakannan kehitys näyttää tällaiselta: Keväällä 1984 tarkistettiin SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . KATSAUKSIA UUTISIA Asfaltti uhkaa Lapiosuota ten sekä harvinaisten eläinten tuhoutumista maassamme. Nykyisin alueen Lapin läänin puoleinen osa on aarnialueena ja Oulun läänin puoleinen osa ojitusrauhoitusalueena. Tämä linjaus on vain muutaman kilometrin kuntien esittämää vaihtoehtoa pitempi. Lintuvesiohjelmaan kuuluvia, nyt suojelematta jääneitä alueita on noin 40 hehtaaria. Soilla pesii valtaosa maamme kahlaajalajistosta sekä runsaasti kurkia, metsähanhia ja Iaulujoutsenia. Nyt rauhoitetulle alueelle rakennetaan Iintutorni ja pitkospuut. Paimionja Mietoistenlahdilla. vsk. Tiehanke suojelualueen uhkana Ranuan ja Kuivaniemen kunnanhallitukset ovat tehneet aloitteen Ranua-Oijärvi -oikotiestä Lapiosuon-lso-Äijönsuon erämaa-alueen lävitse. Pinta-alasta yli puolet on suon vallassa. Raisionlahti onkin ollut ensimma1S1a lahtia, joiden suojelua on pyritty edistämään täällä Varsinais-Suomessa, kertoo ympäristönsuojelutarkastaja Seppo Kotiranta Turun ja Porin lääninhallituksesta. Metsät ovat saarekkeina suoverkoston keskellä. Lapiosuon lso-Äijönsuon alue on nykyisin suurin tietön kulmakunta Suomessa napapiirin eteläpuolella. Alueella on hyvin monipuolinen erämaaeläimistö, jonka elinehtona ovat yhtenäiset Iuonnont-ilaiset aapaja · keidassuoyhdistelmät, pienet joet, purot ja lammet sekä erämainen metsäluonto. Puronvarsien lajistoon kuuluu mm. Tien on suunniteltu kulkevan Lapiosuon aarnialueella siten, että se halkaisisi aarnialueen kahteen osaan. Kiertovaihtoehto on niin luonnonsuojelun kuin paikallisen väestön nautintaoikeuksien kannalta selvästi parempi. Alue kuuluu valtioneuvoston vahvistamaan soidensuojeluohjelman arvokkaimpiin kohteisiin. 184), ja nyt sen tulevaisuuden vaarantaa tiehanke: Ranuan Oijärven tiehanke on kuohuttanut mieliä Oulun läänissä ja Ranualla. Kaksi kuuttia kuoli synnytyksessä, verkkoihin hukkui seitsemän poikasta, ja yksi kuutti jäi haukirysään. Se tuhoaisi suoerämaan ja laajan yhtenäisen suoja metsäluonnon koskemattomuuden ja osaltaan nopeuttaisi uhanalaisVaihtoehto tiesuunnitelmalle Lapin seutukaavaliiton ja luonnonsuojelujärjestöjen mielestä tiehankkeesta olisi luovuttava tai tien linjausta olisi muutettava siten, ettei tie kulkisi Lapiosuon aarnialueen poikki, vaan kiertäisi sen Kivijoen pohjoisja länsipuolista reittiä. Suuren Lapinsuon suojelualueen poikki kulkevaksi suunniteltu tie saa useat ärtyneiksi ja kannattamaan suojelualueen kiertävää tievaihtoehtoa. Erämaa tarjoaa suojan myös monille harvinaistuville ja uhanalaisille peto linnuille. Muistakin lahden osista jatketaan neuvotteluja maanomistajien kanssa. Saimaannorpalla menee taas huonommin Maailman Luonnon Säätiön saimaannorppa-työryhmä on setvinyt norpan menestystä vuonna 1984 ja suunnitellut suojelutoimia vuodeksi 1985. Peltomaata on vähän myytävänä, ja siksi siitä ei luovuta. 98 hylkeen pesäpaikat. Koska kaikkia kuolleita norppia ei löydetä, on todennäköistä, että saimaanhyljekanta pienentyi muutamalla yksilöllä tänä vuonna. Yhteisalueiden omistajia on lähes mahdoton saada yksimielisesti asian taakse. Aloitteentekijänä oli Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys. Yhteisalueita ja maanomistajia on paljon. Alue on paikalliselle väestölle merkittävä eräretkeily-, metsästys-, kalastusja hillastuskohde. Aikuisina kuolleita norppia sen sijaan löytyi tavallista enemmän, kuusi kappaletta. Heikki Virta Lapiosuon vielä erämaista luonnonrauhaa. Osa Raisionlahtea rauhoitettiin Valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluvan Raisionlahden rauhoitus on lähtenyt vihdoinkin liikkeelle. Muutama vuosi sitten Lapinsuota kaavailtiin säännöstelyaltaan alle (ks. Alue on hyvin arvokas lintujen pesimäja sulkimisalueena sekä muuttoaikaisena levähdyspaikkana. Tieyhteys autoilevine turisteineen Lapiosuon-Äijönsuoil erämaan poikki olisi peruuttamaton ja korjaantumaton päätös. Näin on laita mm. Tiellä on ollut tyypillisiä lintuvesien ongelmia. Lisäksi Turun yliopisto tekee kasviston ja linnuston perustutkimuksen. pikkusirkku. Täällä halutaan saada pelloksi kaikki mahdolliset alueet. Viime vuosina saimaannorppakanta on lisääntynyt muutamalla yksilöllä vain vuonna 1983. 7. Suomen Luonto 4/ 80 s. Yhteensä löydettiin keväällä ja alkukesällä 20 kuuttia, joista 11 Haukiveden-Koloveden alueelta ja loput Pohjois-Saimaalta (4), Pihlajavedeltä (3) ja Etelä-Saimaalta (2). Verkkopyynnin rajoitusten ansiosta poikaskuolleisuus on saatu selvästi laskemaan. Metsästys on kiellettyä ensi vuoden alusta lähtien. Tie tärvelisi tämän luonnonkolkan, nykyisin suurimman napapiirin eteläpuolisen erämaa-alueen. Norppia tiedetään syyskuun loppuun mennessä kuolleen yhteensä 16. Raision kaupungin omistama alue (noin 35 hehtaaria) lahden eteläosasta on rauhoitettu. Sauvon Tapilanlahdella annetaan ministeriön päätöksellä paras hanhialue viljelykselle. Sen ydinalueet ovat ainutlaatuisen luonnontilaisia ympäröiviin Perämeren rannikkoseutuihin verrattuna
Kampanjaesitteestä näet, mitkä paristot ovat vaarallisia, mitkä eivät. seuraavan neljän vuoden aikana on "kaupunkiyhteisön selviämisstrategia". 8 Asfalttikukkia opiskelijoille Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) on näyttänyt mallia muille oppilaskunnille ja perustanut ympäristöjaoston, joka toimii vapaamuotoisemman HYY:n ympäristöryhmän kanssa aktiivisesti monilla eri aloilla. HYY on ympäristöjaoston aloitteesta palkannut projektisihteerin tutkimaan ja järjestelemään jätteen lajittelua ja hyötykäyttöä yliopistolla ja ylioppilaskunnan kiinteistöissä. Paristojen keräyskampanja jatkuu joulukuun loppuun. Maaja metsätaloustieteellisillä laitoksilla ja opiskelijaasuntoloilla Viikissä on käynnistetty kompostointikokeilu. Suuri haave on osallistuminen Juvaan kaavaillun ekotilan perustamiseen, joka tuot· taisi Mikkelin ekoläänin kaipaamaa tietoa ekologisesta viljelystä .. 90-642 881. Monissa muissa maissa, kuten Ruotsissa, Sveitsissä ja Länsi-Saksassa, paristojen keräys on jo järjestetty. HYY:n kautta ryhmälle saattaa järjestyä mahdollisuus osallistua paikallisradiotoimintaan. Taskulamppujen ja matkaradioiden paristot voit heittää vaaratta roskiin, muiden kanssa ole tarkkana. . Osa paristoista on ympäristölle vahingollisia, koska ne sisältävät runsaasti elohopeaa ja kadmiumia. HYY käyttää jo uusiopaperia, ja ympäristöjaostolainen Riitta Pulkkinen järjestelee uusiopaperille uusia käyttäjiä luonnonsuojeluliiton palkkaamana paperisihteerinä. Kampanjan esitteitä saat Ringfoton myymälöistä ja Luonnonsuojeluliitosta. Joululahjat luonnonsuojelukeskuksista! Osoitteet sivulla 58 KATSAUKSIA UUTISIA Käytetyt paristot talteen! Nyt pääset hyvin omintunnnoin eroon kamerasi ja salamalaitteesi vanhoista paristoista: osallistu Suomen luonnonsuojeluliiton ja Ringfoton yhteisiin ongelmaparistojen keräyskampanjaan. Tilaa heille SUOMEN LUONNON vuosike_rta 1985 edulliseen lahjahintaan 95 mk. Anna muillekin mahdollisuus oppia Suomen Luonnosta ja sen suojelusta. Ympäristöryhmäläiset osallistuvat aktiivisesti paperin keräystä vaativaan paperiliikkeeseen, ja suunnitteilla on paperinkeräys yliopistolla. Toiminnasta kerrotaan jaoston tiedotuslehdessä Asfalttikukassa (4/ 84) muun muassa seuraavaa. Lahjakortti tämän lehden välissä, lisää saat Luonnonsuojeluliiton toimistosta puh. Ringfoton liikkeet, joita on 33 eri puolilla Suomea, ottavat vastaan ongelmaparistosi ja luovuttavat ne edelleen ongelmajätelaitokselle. Lisäksi järjestetään pyörämarsseja kevyen liikenteen olojen parantamiseksi kaupungissa, kartoitetaan biologista viljelyä ja järjestetään ruokapiiritoimintaa, seurataan energiapolitiikkaa, osallistutaan saastetutkimuksiin ja vaaditaan rikkipäästöjen rajoittamista. Suomessa paristojen keräystä ei ole vielä hoidettu mitenkään. Viranomaisten olisi aika vähitellen ryhdistäytyä tositoimiin. vsk.. Hauskaa joulua, Juonnonrauhaa ja elämäniloa vuodelle 1985 Luontoa suojellaan tiedon voimalla. Tämä sisältää erilaisia projekteja, jotka pureutuvat lähinnä Helsingin keskeisiin ympäristöongelmiin: energiaja jäteongelmaan. Painopisteenä . Pienikin ryhmä voi saada paljon aikaan! SVOMEN LUONTO 8/ 84 43
TUULI TUOKSUU KUKILLE JA KALA t<ASI/AA JOESSA. 9. 84,Sinö valitset TAMMI takOO ..,.1aadLJn Mll<ÄS ME10ÄW ON OLLESSA. /:·:· ELÄVÄN LUONNON SUOJELIJAT Ekologin esseitä vihreän aatteen ystäville Olli Järvinen AIKALISÄ LUONNOLLE Nuoren professorin henkeviä, kantaaottavia ja pitkiä perspektiivejä aukovia kirjoituksia luonnon ja ihmisen nykytilasta ja tulevaisuudesta ekologian ja evoluutiotutkimuksen nälcökulmasta. 952-25 800 Valkeala 04400 Järvenpää Kiitoradantie 16 01510 Vantaa 51 Puh. ~-Pohj. MUN 1s1 ON TÄRKEÄ t-11E6 NÄISSÄ ~OMMISSA. 148,HEIDÄN PIHAu..A PANNAAN ROSICAT lAATlkl<OoN JA SITTEN ISI NOUTAA NE VIRTAHE'IIOtll NÄICÖISEuÄ AUTOLLA PolS. Ovh. 921 -337 900 Puh. vaintopäiväkirjan sekä ainutlaatuis···.· ten kuvien välityksellä karhujen puuhia Suomussalmen korvessa aivan läheltä. P1TÅÄ HUOLEN ETTÄ PAlkAT PYsYY Sll&rn.ix. VARIKKO Laurilantie 7 TANKKIHUOLTO Säynäslahdentie 12 00560 Helsinki 56 Puh. 406 055 ·:/~;::':~-:~·:,:-=: . PÄÄKONTTORI \SI ON R.OSl<ISHIE'». Kansainvälisesti arvostettu nlsäkästutklja puhuu vllllen eläintemme puolesta Erkki Pulliainen PETOJA JA IHMISIÄ Erkki Pulliainen, Oulun yliopiston eläinlääketieteen professori ja tunnettu petojen puolestapuhuja kertoo isojen ja pienten metsän petojen l!lämästä ja ihmisen suhteista petoeläimiin eri aikakausina. 90-289 311 SUOMEN LUONTO 8/84 43. Kirja sisältää paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa eläimistöstämme ja \ saamme esimerkiksi seurata ha'=':\, .. sid. vsk. Hesperiankatu 15 A 00260 Helsinki 26 c=:;l O OMIINTEISTOJENc!b c!b:,, c:=dJ§u;;§ § Od)u;;(Q)u;; Puh. ~HTAAJ-'l"IAS,SA MAAILMASSA . 915-532 233 Jylpyntie 32 48230 Kotka Puh. 796 923 Hämeenkatu 32 E 46 20700 Turku Sibeliuksenkatu 1 07900 Loviisa Puh. Ovh. 951 -860 470 Puh. sid
vähän, tiaisparvissa on selvä vesilintuja sitä mukaa, kun vePääasia on, että linnuilla on järjestys, jonka mukaan paisistöt jäätyvät. Talvehtivien lintujen Usein jo joulukuussa talvi mö-, töyhtöja kuusitiainen. Lähtekääpä Rannikoilla voi sulissa olla ta ruokintapaikka voidaan sitiaismetsään ja tutkikaa, mitä kymmeniä kyhmyjoutsenia. koettelee lintujen. Ihminen on järjestänyt Iinta yöstä ja kaikki tapahtuu Talvisten linturetkien vakionuille talvellakin ruokaa: on lyhyenä valoisana aikana. joittaa esim. f/ , , //~ ',.'/ '1/:.,.., { hippiäisen elämä on yleensä myös koskikara. ja muiden Usein joukossa on myös muuErään tutkimuksen mukaan eläinten maaimaa kovilla paktama talitiainen, puita kapuahippiäiset ja tiaiset söivät okkasilla. Sulapaikat 1/; lyhyt. Enemmistönä sat eivät pääse kiipeämään Iinoksan kärjistä (hippiäinen ja ovat sinisorsat ja isokoskelot. Tällöin monet, mutta va puukiipijä ja lintujemme siston hämähäkeistä neljänerityisesti pöllöt, menehtyvät kääpiö, hippiäinen. pelastuksena ovat hämähäkit. pensaiden keskel1 tiaisparvi puuhaa joulun alla. ruokaa selvitäkseen seuraavasseen kustakin talvipäivästä. Joskus niihin eksyy harvinaile. vsk.. paikkoja ovat paikkakunnan lyhdettä, lintulautoja ja oksisKoska aikaa ja ruokaa on sulapaikat, joihin kerääntyy ta roikkuvia talikimpaleita. Joskus niistä aina ruokaa ja että niillä on navimmat (mm. Nyt kun neksen. yleensä kolme tiaislajia: hökevään. tulaudalle, ja haukkojen varalkuusitiainen). ' 1---T-iru-·s_p_a_rv_e_n __ p_i_e_ni_m_m_än_,_~-~ ~~~~--n_e_n_p_i_k_ku_-_u_ik_k_u_J_·a_m_ik_å_·Ji_s_u_la _________ A_n_tt_i_K_M_l_m_~ / vain viisi grammaa painavan on kosken lähistöllä, siellä on SUOMEN LUONTO 8/ 84 43. Kissoille voi sivät ruokansa rungolta ja jonkun viivyttelijän, kuten rakentaa verkon, niin että kispaksuilta oksilta ja kevyimmät kuikan tai tavin. Joku on jopa laskehelposti tunkeutuessaan ilmanpäivät ovat lyhimmillään, Iinnut, että hippiäisen pitää syövaihtoja muihin hormeihin nuilla on kiire löytää riittävästi dä 625 hämähäkkiä selvitäklämmittelemään. talitiainen) etlöytää vielä joulukuun alussa myös ruokahalua. Muuttomatkoilla kuolee kannattaa tarkastaa joka viii · huomattava osa ja kylminä konloppu ja jokaisen retken VOI 1' 5181A talvina vain harva talvehtilinnut merkitään ylös vihkoon Tiaismetsään ! Talvisessa tiaisparvessa hyörii I ON VAIN maan jäänyt hippiäinen näkee tulevia retkiä varten
vsk, Talvista vilskettä Aikojen kuluessa on moni nisäkäs oppinut hyödyntämään mahdollisuuksia, joita ihmisten lähinaapuruudessa eläminen tuo mukanaan . Se on monesti suurimittaista työtä riistapeltoineen, heinähäkkeineen ja risukerppuineen, mutta eläimet ovat toki kiitollisia vähemmästäkin. Serkukset peltoja kenttämyyrä löytyvät yleensä myös heinien seasta rapistelemasta. Ruokatavarat tietenkin kelpaavat myös niille, mutta muuten ne eivät tee yhtä paljon tihuja kuin hiiret. Viljelysmaiden karvakorvat siirtyvät niihin sadonkorjuun mukana, käytössä olevia latoja vain on harrastajan kannalta nykyisin valitettavan harvassa. Hiiristä ei tällä tavalla pääse tietenkään eroon, mutta säästyypähän ainakin kotihiiren tympeältä hajulta. Sellaisina talvina, jolloin myyriä on runsaammin, metsämyyrä on tavallinen vieras kesämökeissä. Rusakolle kourallinen kauroja Talvisen pihaton vakituinen vieras on myös rusakko. Luonnossahan moisen tilanteen syntyminen on mahdotonta, koska saaliseläimillä on mahdollisuus paeta. Asutuksen piiriin siirtyy talven tullessa sellaisiakin otuksia, jotka muina vuodenaikoina elelevät omissa oloissaan. l Niitä ei kannata panna kovin paljoa kerrallaan, sillä pörröhäntä kiikuttaa ylimäärän varastoihinsa, jotka jäävät jatkuvan ruokinnan takia kuitenkin käyttämättä. Sillä on lumisina aikoina toimeentulovaikeuksia ja sitä houkuttelevat esimerkiksi hedelmäpuiden kuori tai vaikkapa lintulaudan alle varisseet jyvät. Se suosii navettoja sekä sikaloita, metsästellen tehokkaasti rottia ja hiiriä. ""f'J 0T A --Z M 1T A \ ,AR-tol;;AA r-L ½'L' -\ kfalM:N NO ~\J\JNTELSS YL..1-1 Kt\lNEN MDTÅ z LIIAN V.At\JWA, ) ITA E.\ NtiJi 1<,45Vi A f,N I " ,, M !TA'. Näitä kahta tuntuvasti suurempi näätäeläin hilleri saattaa myös pistäytyä ladoissa, mutta yleensä se hakeutuu aivan maatalojen pihapiiriin. Koska ne ovat vahvempia kuin kotihiiret, kotihiiret joutuvat yleensä pakenemaan muihin maisemiin. Lintulaudalle , , voi talinpalan houkuttelemana / ilmestyä myös kärppä. Kärppä tai lumikko saattaa asettua taloksi ja elää leveällä leivällä, niin kauan kuin sitä piisaa. Nämä kaksi metsien asukasta voivat elellä talvikauden hyvinkin saman katon alla. Se tulee: ·, ·, ·, 11. Hiirtemme kääpiö vaivaishiiri kuuluu latojen vakiokalustoon ja jatkaa yleensä lisääntymistään suojan ja runsåan ravinnon turvin pitkälle alkutalveen. Navetassa metsästelevä hilleri on siis suureksi hyödyksi, mutta eksyessään kanalaan se tekee hirmuista jälkeä. Nisäkkäiden talviruokinnan ovat metsästäjät keksineet jo kauan sitten ja kohentaneet tällä tavalla riistakantoja. Se on autiotupien ja ulkorakennusten tavallisin asukas, joka 1 on saanut nimensä siitä, että se kiipeää kuin orava ja asustelee sisätiloissa kuin hiiri. M E,l\A PITÄÄ f-1Efl ~ATAA . Moni kesämökkiläinen lienee joskus sadatellut kotihiiriä, jotka tekevät talven aikana tihuja mökille jätetyissä tekstiileissä ja kuivissa ruokatavaroissa. Jäniksille voi myös kaataa nuoria haapoja kaluttaviksi. Hilleri onkin erinomainen "hiirikissa", joka ei vieroksu tunkionkaan antimia. Suurina joukkoina nämä kaverukset ovat varsin kiusallisia silputessaan heinää valtavia määriä. Peltomyyrä elää koko maassa, mutta kenttämyyrä vain eteläja keskiosissa. Esimerkiksi kelpaa vaikkapa kotihiiri tai siili. ,ÄMÄ ON N!MtTTAI N YLI 1 KÄ1 rJs/\1 1 E\<Ä --r"\JITTA MITÄÄN '~/\ , 1 l '1 '(\__ d. Heinätai pehkulato on varsinainen pikkunisäkäsparatiisi. Orava oppii nopeasti käymään lintulaudalla, jolla sille voi tarjota pähkinöitä. Koska kanat eivät voi p~eta, hilleri tappaa vaistonsa ohjaamana yhden toisensa jälkeen. Pohjoisempana, missä metsähiirtä ei esiinny aivan pohjoisessa ei myöskään metsämyyrää elelee punamyyrä, lappalaisten oravahiiri. Nämä "kotihiiret" ovatkin usein metsähiiriä, jotka ovat siirtyneet sisään talvenviettoon. -------. Vilskettä ladoissa Kaikki ihmisen naapuruuteen talveksi pyrkivät otukset eivät toki ole tuppautumassa sisälle asuinrakennuksiin. """' _, __:...--~::...u.'--_i_::::,,.._~-'..'..'....: 1Ä5.5A :l~Å)5A s;'5oo,: f1\ -~ TAMk. Se ei tietenkään tee sitä huvikseen tai verenhimosta, vaan varastoon pahojen päivien varalle. DTA k'.o ' ., TJJMA MtlTA L(L/JvJiI(\kf\/ _ 1 /! SUOMEN LUONTO 8/ 84 43. Toisen elo on toisen kuolo Pienten nakertajien kuhina houkuttelee tietysti latoihin myös niitä saalistavia petoja. Näin siimahäntien määrä saattaa nousta melkoiseksi. Rusakon mieliksi voi ladon kupeen heitellä heiniä tai asettaa pihanurkkaan kourallisen kauroja. Joskus metsähiiristä on jopa hyötyäkin, esimerkiksi silloin, kun ne eksyvät aittaan. Kesän ne ovat asustelleet huomaamattomina puutarhassa tai lähimetsikössä. Kesällä niistä sitten saa kauniin valkoisia polttopuita. Hirvieläimet sekä jänikset pitävät nuolukivestä, josta saavat suolantarpeensa tyydytetyksi
SUOMEN LUONTO 8/ 84 43. Näitten harrastustensa lisäksi hän suunnittelee työkseen kaukolämpöja ilmastointijärjestelmiä sekä isännöi kiinteistöyhtiötä. Hän on mies, jonka mielestä ei turhan pienillä panoksilla kannata pelata. Näin sanoo lvi-suunnittelija Taisto Rantala, Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin puheenjohtaja. Nyttemmin hän on iskenyt kiinni uuteen valtavaan haasteeseen, paperiliikkeeseen. Tätä insinööritoimistoa olen hoitanut viitisentoista vuotta, ja koko ajan olen pitänyt siitä, Rantala selittää. Rantala on myös Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin puheenjohtaja ja luonnonsuojeluliiton työvaliokunnan jäsen. "Työ on harrastus" Työ on minulla aina ollut paljolti harrastus. Paperiliikkeeksi kutsuu itseään paperin keräyksen puolesta toimiva liike, johon kuuluu lukuisia erilaisia kansalaisjärjestöjä. Keväällä liike tempaisi näkyvästi kaiken kansan keskellä mm. Outi Pärnänen Meidän täytyy saada uusia, erilaisia ihmisiä luonnonsuojeluliikkeeseen. Rantala on tullut esille ennen kaikkea Kyläsaariliikkeen kantavana voimana. Minä vien työt kotiin, teen niitä viikonloput ja il12 Luonnonsuojeluliike tarvitsee uusia, erilaisia ihmisiä: Putkimiehet ja puusepät, tervetuloa! Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin puheenjohtaja Taisto Rantala on paperiliikkeen johtavia hahmoja. vsk.. Järjestöt ovat puuhanneet yhdessä vuoden verran, ja tuloksia on alkanut tulla, kuten toisaalla tässä lehdessä kerrotaan. Kun saamme ne puusepät ja putkimiehet mukaan, liike laajenee niin, ettemme vierasta tekniikkaakaan. Rantala puhui jätteiden hyötykäytön puolesta kuin Runeberg. Runebergin patsaan luona Espan puistossa Helsingissä
Sanotaan, että LuoteisTsekkoslovakiassa on yhtenäinen 50 000 hehtaarin laajuinen täysin kuollut metsäalue. Krkonosea vielä pahemmin on vaurioitunut Erzgebirge-vuoristo DDR:n ja Tsekkoslovakian rajalla. Akatemia ennustaa, että 60 prosenttia Tsekkoslovakian metsiä kuolee vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Laajat alueet Krkonosen metsistä ovat jo kuolleet. Mm. Tsekkoslovakian tiedeakatemian tutkimuksen mukaan maan luonto on "kriisipisteessä" . Tämä ei ole ihme. Länsisaksalainen die Natur -lehti arv101, että lähes 200 000 hehtaaria alueen metsistä on "koomassa" . Kuolleitten metsien luurangot piirtyivät lohduttomina tummuvaa taivasta vasten, kun laskeuduimme Erzgebirgeltä Itä-Saksaan Dresdeniin kaupunkiin joka toisen maailmansodan loppuvaiheessa pommitettiin maan tasalle kahdessa päivässä.. psyykkisiä sairauksia ja sikiövaurioita on pahimmilla alueilla moninkertaisesti tavanomaiseen verrattuna ja allergiat ovat lisääntyneet hälyyttävän nopeasti. Kaikkiaan Tsekkoslovakiassa on satoja tuhansia hehtaareja kuolevaa metsää. Osa törröttää pystyssä, osa on hakattu paljaaksi. Niin teollisuuden kuin lämmityksenkin voimanlähteenä käytetään huonolaatuista, erittäin rikkipitoista kivija ruskohiiltä. toista tuhatta putkilokasvilajia, Joista useat asustavat vain täällä. Metsien lisäksi myös ihmiset ovat sairastuneet. ovat lakia voimakkaampia. Puolassa ja DDR:ssä tilanne on suunnilleen samanlainen. Vanhat vuoristokylät ovat mainioita tukikohtia retkeilijöille; vuorten rinteitä koristaa mm. Krkonose on esitteen mukaan "maailman suosituimpia kansallispuistoja'', ja sen "luonto on ainutlaatuinen Euroopassa". Akatemia arvioi, että 37 prosenttia maan metsistä on kuolemaisillaan tai jo kuollut. Ilman ja veden saastepitoisuudet ovat kymmenkertaiset maailman keskiarvoon verrattuna. Koillisessa puisto ulottuu Puolan rajalle ja muualla yhtenäisen metsän alarajaan. Kun Liittotasavallassa näkee pääasiassa yksittäisiä kuolleita puita ja puuryhmiä, on Tsekkoslovakiassa kuollut pystyyn kokonaisia metsiä. Länsi-Saksan metsätuhoista on puhuttu runsaasti viime aikoina, onhan puolet maan metsäalasta vaurioitunut. Kuitenkin Tsekkoslovakian länsija pohjoisosien metsiin verrattuna Liittotasavallan metsät suorastaan kukoistavat. Seudulla on runsaasti raskasta teollisuutta. Puhdistuslaitteita ei ole, rikinsekainen katku ja sumu leijuu ahdistavana laaksoissa ja kaupungeissa
Metsiä on käytetty jopa niin paljon, että kuluvan vuosisadan alkupuolella eräät metsäammattimiehet huolestuivat niiden säilymisestä. Suojametsät kasvavat ilmastollisesti ankarissa oloissa ja toimivat puskurivyöhykkeenä tundraa vass·uojaIDetsistäkö 20 Risto Sippola SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Sen johtavana periaatteena on turvata metsänrajametsien säilyminen sekä varmistaa kotitarvepuun saanti paikalliselle väestölle. Paineet suojametsien hakkuiden lisäämiseen suurenevat sitä mukaa kun männyn liikahakkuut Lapissa jatkuvat ja etenkin tukkipula pahenee. Nykyisin vuorostaan paikallinen väestö on huolissaan siitä, vaarantavatko voimakkaat metsänkäsittelytavat puuston uudistumisen ja haittaavatko ne liikaa metsän muita käyttömuotoja. vsk.. Lain tärkeimpiä tavoitteita oli hillitä villejä kotitarveja ryöstöhakkuita, jotka jo paikoin olivat johtaneet metsänrajan alenemiseen pohjoisimmassa Lapissa. Heidän myötävaikutuksellaan saatiin suojametsälaki vuonna 1922. Metsät ovat kautta aikojen olleet Pohjois-Lapin ihmisille keskeinen elinehto. Suojametsät kasvavat erittäin ankarissa oloissa ja ovat puskurivyöhykkeenä tundraa vastaan. Ellei näitä ekologisia ehtoja oteta hyödyntämisessä huomioon, suojametsistä tulee kertakäyttöhyödyke, toteaa tohtori Yrjö Norokorpi Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalta. Yrjö Norokorpi Metsäteollisuus tähyää puunälässään himoiten suojametsäalueelle. Tehometsätalous ei kuitenkaan sovi suojametsiin
Puut kasvavat vain lämpiminä kesinä, kun taas kylminä kesinä ne kuluttavat energiaa enemmän kuin pystyvät tuottamaan. Suurilmasto asettaa rajat Pohjois-Lapissa metsänraja määräytyy kasvukauden lämpöolojen mukaan puiden "nälkärajalle". Puiden kriittisin aika on kevättalvella. Vasta tältä pohjalta voidaan valita eri vaihtoehtojen välillä. vsk. Kylminä kasvukausina metsänrajaa vastaavat · olot voivat kuitenkin vallita 200 kilometriä normaalia etelämpänä eli siis varsinaisen suojametsäalueen eteläpuolella. Puiden kunto heikkenee, ja ne altistuvat tuhoille. Kesä 1984 oli tästä hyvä esimerkki. Suunniteltaessa pohjoisten metsien käyttöä on ensisijaisesti otettava nämä vaikeat luonnonolot huomioon. Epäedullisten sääolojen vuoksi männyn neulasia on kuivettunut ja karissut tavallista enemmän parin viime vuoden aikana PohjoisLapissa. Huomattakoon vielä sekin, että edellisen vuoden marraskuu oli vuosisadan kylmimpiä. Suojametsäalueen eteläraja noudattelee pääpiirtein 700 yksikön käyrää. Voimakas auringonsäteily ja tuulet voivat kuivattaa neulasia, kun juuret eivät saa vettä jäätyneestä maasta. Männyn metsänrajalla keskimääräinen vuotuinen lämpösumma on noin 600 yksikköä. Pahin tilanne puiden kannalta on silloin, kun kylmiä kesiä on useita peräkkäin. Toukokuun lopussa mitattiin Pohjois-Lapissa Euroopan korkeimpia päivälämpötiloja, ja heti perään tuli useita hallaöitä. Vaikka Lapin ilmasto on suhteellisen kosteaa, monina kesinä on kuitenkin kuivia jaksoja, joista on haittaa siementen itämiselle ja 21. Lämpöolojen voimakas vaihtelu kasvukaudesta toiseen lisää ilmaston ankaruutta. taan. Ilmaston äärevyyteen vaikuttavat vuotuisen vaihtelun lisäksi kasvukauden aikaiset lämmön ja kosteuden heilahtelut. SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . 1pu puupulaan
Vaihtelu lisääntyy mitä korkeammalle tai pohjoisemmaksi mennään. Koivun juuristo merkitsee jo sinänsä runsaan humusaineksen syntymistä maahan. Tähän tarkoitukseen on suunniteltu mm. Metsänrajan läheisillä alueilla metsittymiseen on saattanut kulua satoja vuosia. Nykyisissä kasvatushakkuissa sen sijaan tasataan puuston rakennetta ja vähennetään puulajisekoitusta. Siemenen tuotokseen, itämiseen ja taimien kehitykseen vaikuttavat tekijät saadaan kuitenkin paljon paremmin yhdistetyksi pienialaisella avohakkuulla. runsaasti rautaa, alumiinia ja mangaania. vsk .. Alueelle jätetään 30-120 puuta hehtaarille. Jatkuvaa kasvatusta ei pidä sekoittaa aiemmin käytössä olleeseen määrämittahakkuuseen, jossa parhaat puut poistetaan ja metsikkö tulee vajaapuustoiseksi. Varsinkin metsäauraus on liian voimakas toimenpide, jonka käyttöön liittyy paljon haittoja ja epävarmuutta. Metsäauraus liian voimakas toimenpide Kuivat ja karut kankaat uudistuvat hyvin ilman maanpinnan käsittelyä. Tämä korostuu suojametsäalueella, jossa suojavaikutus tulee erityisen tärkeäksi. Voimakkaat hakkuut vaikuttavat päinvastaisesti. Menetelmää nimitetään suojametsähakkuuksi. Tuoreemmilla mailla taimettumiskuntoa voidaan tuntuvasti parantaa kevyellä maankäsittelyllä, jolla poistetaan sammalja humuskerrosta. Lehtikarikkeiden maata lannoittava ja taimettumiskuntoa parantava vaikutus on myös huomattava. Paras käsittelymenetelmä tällaisissa metsissä on luontaisen rakenteen säilyttävä harvennushakkuu, jossa poistetaan kasvunsa lopettaneita sekä viallisia ja sairaita puita. Siemennys tapahtuu reunametsästä. Koivun maata ja muuta metsäluontoa elävöittävä ja tervehdyttävä vaikutus korostuu Pohjois-Suomen ilmasto-oloissa. Korkeat rauta-, mangaanija alumiinipitoisuudet johtuvat siitä, että voimakkaassa maanmuokkauksessa käännetään esiin tummanruskea rikastumiskerros, johon näitä aineita on kasautunut. Ensimmäisten, ilmaston ankarasti rasittamien puiden alle on vähitellen syntynyt taimia suotuisien kasvukausijaksojen aikana. Puuston peittäessä alueen ja latvuston sulkeutuessa pienilmasto tasoittuu. Aurauksen jälki tasoittuu erittäin hitaasti ja sitä hitaammin mitä ankarammissuoMEN LUONTO 8/ 84 43 . Suojametsien kestävä käyttö Pohjois-Lapissa samassa metsikössä on yleensä monenkokoisia ja -ikäisiä puita. Varsinaisissa uudistushakkuissakin voitaisiin suojametsien ekologiset olot ottaa nykyistä paremmin huomioon. Tämä johtuu ainakin osaksi edullisemmasta pienilmastosta ja valaistusoloista. Laajat aukkohakkuut huonontavat pienilmastoa Kasvillisuus ei vaikuta kovinkaan paljon suurilmastoon, mutta pienilmastoa se säätelee ratkaisevasti. Koivu tervehdyttää metsäluontoa Koivun tuotosmahdollisuuksia ja ekologista merkitystä ei osata vielä riittävästi arvostaa. Koivu on arvopuu jo pelkästään ekologisten ominaisuuksiensa vuoksi kaikilla kasvupaikoilla. Maan kosteusolot tasoittuvat, ja käyttökelpoinen ravinteiden maara lisääntyy. Metsä luo siten kehittyessään itselleen yhä edullisemmat kasvuolot. Vaikka nämä haitat sivuutetta1sun, jäljelle jää monia metsänhoitotöitäkin vaikeuttavia tekijöitä. Metsikkö voidaan pitää jatkuvasti runsaspuustoisena to1sm kuin avoja siemenpuuhakkuissa. Esimerkiksi pintatuulen voimakkuus viisinkertaistuu siirryttäessä metsästä yli 400 metrin päähän avoimeen maastoon. Ylemmät latvuskerrokset suojaavat pienempiä puita ja taimia, jotka estävät puolestaan tehokkaasti maanpintaa liialta kuivumiselta sekä vaimentavat tuulta. Tällainen käsittely lisää metsien monimuotoisuutta ja on siten hyväksi myös metsien moninaiskäytölle. Jopa tunturikoivikon vuotuinen karikesato on 600 kiloa hehtaarilla kuiva-ainetta. Epätasapaino voi aiheuttaa lievimmillään fysiologisia häiriöitä ja tuhoalttiutta taimissa. Jatkuva kasvatus sopii suojametsiin etenkin taimille. Nykykäsitys pohjautunee havaintoihin vanhoista, lahovikaisista ja moneen kertaan vesoneista hieskoivutuppaista. Rakenteeltaan vaihteleviin metsiin syntyy taimia olennaisesti paremmin kuin tasarakenteisiin. Niiden jatkuvan kasvatµksen menetelmä on hallittu jo vanhastaan. Hyvä jälki saadaan laitteella, joka tekee kapeita, vaihtelevan levyisiä ja katkeilevia, kivennäismaahan ulottuvia viiruja muutaman kymmenen senttimetrin välein. Nuoremmat puut ovat vanhempien suojassa päässeet kehittymään paremmin, ja niillä on ollut emopuitaan suuremmat mahdollisuudet kasvaa pitemmiksi, etenkin jos puusto on ehtinyt muodostaa sulkeutuneen metsikön. Käsittelyä kutsutaan jatkuvaksi kasvatukseksi, koska varsinaista uudistushakkuuta ei tarvita. suuri kestävyys myrskyjä, lumenmurtoja ja metsäpaloja vastaan. Samalla harvennetaan liian tiheitä puuryhmiä. Sopivin aukon koko on 15-20 aaria, jolloin sen sivun pituudet ovat keskimäärin 30 ja 60 metriä. Rakenteeltaan monimuotoinen metsä soveltuu hyvin myös moninaiskäyttöön. Käytön edelleen kehittäminen ja monipuolistuminen on erittäin toivottavaa. Sen juuristo on maan luonnollinen syvämuokkaaja tunkeutuessaan kovaan tai kosteaan maaperään ja avatessaan sinne ilmanvaihtokanavia. Suojametsähakkuussa puustoiset osat säilyttävät metsikkökokonaisuuden niin hyvin, että sen vaikutus ulottuu avohakkuuosille asti. A vaalan osuus metsikön kokonaisalasta saa olla enintään kolmannes. Tuulille alttiit paikat ovat tässäkin mielessä epäedullisia. Pahimmillaan se näyttää ilmenevän taimien kasvuhäiriönä tai tuhoutumiseen johtavana myrkytystilana. Tunturikoivikoiden nykyistä suurempaan hyödyntämiseen etenkin polttopuuna on hyvät mahdollisuudet. Pienilmasto vastaa tällöin lähes avoalan oloja. Aukossa, jonka halkaisija on enintään yhtä suuri kuin reunametsikön korkeus, vallitsee vielä suunnilleen metsikön pienilmasto. Myös maastoa myötäilevä, 1530 metrin välillä vaihteleva kaistalehakkuu tulee kysymykseen. Eniten aurausta on arvosteltu sen maisemaa rumentavista ja metsien moninaiskäyttöä haittaavista vaikutuksista. Lämpötilan, kosteuden ja tuulten vaihtelu vähenee olennaisesti. Ikärakenteeltaan vaihtelevan sekametsän etuja on mm. Myös sen puuraaka-aineen käytön lisääntyminen on ollut ilahduttavaa viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Muokkausjäljen kohoumissa on mm. Uutena ongelmana on tullut esiin tasapainoton ravinnetalous. Siten syntyy runsaasti soplVla taimettumiskohtia niin, ettei kivennäismaahan paljasteta laajoja, yhtenäisiä ja helposti routivia laikkuja. Ravinteisuusongelmat näyttävät ilmenevän yleensä vasta 10-20 vuoden kuluttua muokkauksesta maan happamuuden lisäännyttyä. Lapin ke22 sän valoisuus, suuri hajasäteilyn määrä sekä puiden latvusten kapeus edistävät tällaisen metsikkörakenteen syntyä. Männiköt uudistetaan nykyohjeiden mukaan luontaisesti siemenpuumenetelmällä. Ekoäes-niminen laite
matkailu tukeutuu ja jonka mahdollisimman ehjänä säilyttäminen takaa parhaimmin Lapin aineellisen ja henkisen kulttuurin kehityksen. Mitä voimakkaampi ja laaja-alaisempi käsittely on sitä hitaammin metsä uudistuu ja kehittyy. Kolari, Kellostapuli. Suojametsäalue erilaisine toimintoineen kuuluu olennaisena osana Lapin kokonaiskuvaan, johon mm. ·2 ::, ::, ..., i liiu,a::.:;,1&..:,;o,w.ic...:L~ sa luonnonoloissa ollaan. Kuitenkin männiköissä nettokasvu jatkuu vähintään 300 vuoden ikään asti. puurakenneja puusepänteollisuudessa. Tällainen käsityövaltainen pienteollisuus soveltuu työllistämään syrjäseutujakin. Suojametsiä on noin 800 000 hehtaaria. < :.: ..J '-c: ... Inarin Itäkaira suojametsäaluetta Suojametsälainsäädännössä ei anneta ohjeita metsien käsittelystä, vaan edellytetään ainoastaan, että toimenpiteet tehdään metsäviranomaisten valvonnassa. Ne muodostavat tärkeän porolaidun-, metsästys-, marjastus-, sienestysja retkeilyalueen. Lapin puustopääomasta vajaa viidesosa on suojametsissä. Keskeinen tavoite on saada hakkuu mahdollisimman kannattavaksi suuren puumäärän ansiosta. Rajausta tehtäessä aikoinaan jouduttiin vähäisten ilmastotietojen vuoksi tukeutumaan ensisijaisesti maaston korkeuteen. Yleensä puuston lahoamisnopeutta liioitellaan ja jätetään ottamatta huomioon, että pystyyn kuivunut puu kelpaa käyttöön. vsk. Vajaatuottoisten metsien pinta-ala on pysynyt jatkuvasti varsin suurena. Paineet suojaja lakimetsien hakkuisiin lisääntyvät epäilemättä. Vaikka metsänaurauksesta on tullut Pohjois-Suomessa maankäsittelyn yleismenetelmä, sen kokonaisvaikutuksista on vasta lyhyeltä ajalta kokemusta ja tutkimustietoa. Suojametsäalueella korostuu toisaalta hyvin selvästi se, että metsät ovat muutakin kuin puutuotantoa varten. Pohjois-Lapin metsien käytössä taas tulisi entistä paremmin huomata hitaasti kasvaneen, tiheäsyisen mäntypuun ja hongan arvo. Pohjois-Lapissa on käytännössä päädytty suunnilleen samoihin metsänkäsittelymenetelmiin kuin muualla maassa. Varsinaisen hakkuu toiminnan piirissä on 300 000 hehtaaria valtion maata. Mielekkäintä näitä paineita olisi kuitenkin purkaa keskittämällä puuntuottamisen voimavarat Etelä-Lappiin ja Pohjois-Pohjanmaalle, missä on tähän tarkoitukseen olennaisesti paremmat edellytykset. Suojametsäaluetta metsänrajalla. Suojametsien moninaiskäyttö turvaa parhaiten väestön toimeentulon Lapin metsäteollisuutta uhkaa puupula. Kuitenkin erityisesti lnarinJarven itäpuolinen alue Paatsjoesta pohjoiseen vastaa lämpösummaltaan täysin suojametsäaluetta, osin jopa sen lakimaita. Yli-ikäisyyden rajana pidetään 150160 vuotta. Niissä ei oteta enty1semmin huomioon alueen luonnonoloja tai muita metsänkäyttömuotoja. Uudistuskypsien tai yli-ikäisten metsien osuudeksi arvioidaan hieman yli puolet. Suojametsiä voidaan käsitellä järkevästi vain SUOMEN LUONTO 8/ 84 43. 23. Huoli suojametsien liiasta ikääntymisestä ja pystyyn kuolemisesta on aiheeton. luonnon omaa kehitystä varovasti mukailemalla. Syyksi on yleensä mainittu laajojen suojelualueiden perustaminen. Rakennuskelo on jopa kaksi-kolme kertaa arvokkaampi kuin tuore tukki. Monipuolinen metsien käyttö on perinteisesti antanut väestölle työn ja toimeentulon. Yksityismetsiä on vajaa 150 000 hehtaaria, josta yhteismetsien osuus on 40 prosenttia. Siksi Inarin alavat seudut jätettiin suojametsäalueen ulkopuolelle. Suojametsäoloja ekologisesti vastaavia alueita on myös varsinaisen suojametsäalueen ulkopuolella. Tiettyjen ekologisten rajojen ylittämisen jälkeen metsä ei ole enää uudistuva luonnonvara, vaan kertakäyttöhyödyke. Niitä ominaisuuksia voidaan varmasti yhä enemmän hyödyntää paikallisesti mm. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että metsänviljelyssä ei ole onnistuttu Lapissa viimeisten 30 vuoden aikana odotetulla tavalla. Jäämeren vaikutus liittyy selvästi ilmaston ankaruuteen, etenkin keskikesän viileyteen
Tietyn ajan kuluttua Lapin paliskunta aivan ilmeisesti saattaisi poronhoitomielessä katketa kahtia nelostien itäpuolelta sen suuntaisesti Kiilopään ja Tankavaaran väliltä. Suomen Luonto 2/ 1977). Paliskunnan poronhoito on siis jo kärsinyt huomattavia iskuja ympäristöä vaurioittavien toimien takia. Lapin paliskunnan puolella sijaitseva osa taas on nelostien itäpuolella sen välittömässä läheisyydessä ja Kiilopään Saariselän alueelta on Ivalon lentokentälle vain puolen tunnin ajomatka. Sen alueella on lähes kaikkia niissä oloissa mahdollisia ympäristömuutoksia alkaen tekojärvien rakentamisesta, metsänhakkuista, aurauksista, vaotuksista päätyen lehtimetsien lentomyrkytyksiin (kts. Kun vertaillaan näitä paliskuntia korkokuvansa puolesta, niin havaitaan, että Saariselän alue, joka sijaitsee Lapin paliskunnassa, sisältää suhteellisen paljon vähemmän suojeltavia metsäalueita kuin puiston Kemin-Sompion puoleinen osa. Lapin paliskunta, jonka lähes sata vuotta sitten perustivat Vuotson alueelle muuttaneet porosaamelaiset, on eräässä mielessä ehkä Suomen erikoislaatuisin poropaliskunta. daan säästää luonnontilaisena. vsk.. Kun kansallispuiston suunnittelu oli alullaan puiston suunnittelutoimisuoMEN LUONTO 8/ 84 43 . KeminSompion alueella puiston suojeluvaikutus toteutunee ja puisto todellakin tarjoaa turvaa perinteiselle elinkeinolle, poronhoidolle. Hotellien lähiympäristö varustetaan ja sitä myöskin käytetään tehokkaasti retkeilyyn. Urho Kekkosen kansallispuisto sijoittuu Ivalon, Lapin ja Kemin-Sompion paliskuntien alueelle. Tällöin retkeily suuntautuisi Saariselän alueelta koilliseen ja itään. On syytä muistaa, että kansallispuiston lounaiskolkassa Sompion luonnonpuiston ja nelostien välissä on Tankavaaran kultakylä, joka myös pyrkii tarjoamaan nimenomaan retkeilyja matkailupalveluja. Paikalliset viranomaiset ja etelän herrat Koilliskairan kansallispuiston ideaa markkinoitaessa on miltei joka käänteessä muistettu puhua perinteisen elämäntavan suojelusta ja paikallisten etujen ja nimenomaisesti juuri poronhoidon etujen ensisijaisesta huomioonottamisesta. Paikallinen näkökulma Urho Kekkosen kansallispuistoon Urho Kekkosen kansallispuistoa on markkinoitu nimenomaan perinteisen elämäntavan ja perinteisten elinkeinojen edellytysten turvaajana. Vilskettä retkeilyssä haitat lisääntyvät Saariselän retkeilykeskuksen majoitusyritysten suunnitelmiin kuulunee myös päiväretkeilyn lisääminen. Tästä seuraa tietenkin, että varsinaista Saariselän tunturialuetta eli Lapin paliskunnan aluetta tullaan matkailun ja retkeilyn kautta hyödyntämään paljon voimakkaammin kuin konsanaan puiston KeminSompion puoleista osaa. Pääosa puistoa sijoittuu Lapin paliskuntaan ja lähes koko paliskunnan tunturialue on suunnitelmissa esitetty yleiseksi nähtävyysalueeksi. Tekojärvien rakentamisesta alkanut laidunmaitten hupeneminen on seurausvaikutuksineen johtanut liki 3 000 poron vähentämiseen, mikä merkitsee yli puolen miljoonan markan vuotuista menetystä tämän päivän rahassa. Ivalon paliskunnan alueelle puisto työntyy lähinnä Saariselän retkeilykeskukseen rajoittuvana niemekkeenä. Merkittävin ero liittyy alueitten sijaintiin. Ovatko luonnonsuojelijat ja poromiehet langenneet matkailuväen taitavasti asettamaan ansaan. Voidaan myös ennustaa, että kun nämä päivämatkaetäisyydellä olevat tukipisteet saadaan täysitehoiseen käyttöön, siirrytään näistä tukipisteistä jälleen uuden päivämatkaetäisyyden päähän. Lapin paliskunnan alueella taas retkeilyn lisääntymisestä aiheutuvat haitat kasvanevat niin suuriksi, että ne ovat merkittävämpiä kuin konsanaan muutoin puiston suojeluvaikutus. Vain kapea kaistale siitä on suunniteltu yleiseksi nähtävyysalueeksi. KeminSompion puistoalue sijaitsee paliskunnan pohjoisella erämaan äärellä, alueella, johon ei johda ainuttakaan nykyaikaista vilkkaasti liikennöityä läpikulkutietä, eikä siellä · myöskään ole kaupallisesti liikennöityä lentokenttää. Lapin paliskunta ja Kemin-Sompion paliskunta muodostavat kiintoisan vertailuparin, koska niiden kohdalla kansallispuiston perustamisen seuraukset poronhoitoon ovat keskenään päinvastaiset. Puheet paikallisten etujen huomioimisesta ovat kuitenkin osittain pelkkää teoriaa, sillä käytäntö on karusti kääntymässä poronhoitoa vastaan, ainakin muutoinkin kaltoin kohdellussa Lapin paliskunnassa. kysyy vuotsolainen Pekka Aikio. Ilmiötä selittävät maastomuodot ja sijainti Kemin-Sompion pohjoinen reunavyöhyke, joka kuuluu 24 kansallispuistoon, on paaosin metsäaluetta ja se voi-. Näin retkeilykäyttö laajentuisi vähin erin koko Saariselän tunturialueelle ja porojen Iaidunalueelle. Pekka Aikio Nenästä vedettyjä: Poromiehet ja luonnonsuojelijat. Runsas neljännes kansallispuistosta on Kemin-Sompion pohjoisten metsäalueitten suojana, mutta kaksi kolmannesta puistoalueesta sijoittuu Lapin paliskuntaan. Tähän näyttävät etelän herrojen ohella syyllistyneen erityisesti puistoalueen kuntien johtajat. Tämä metsähallinnon ja puistoalueen kuntien vakuuttelu on ollut epäilyksiä herättävän silmiinpistävää, ja sen tarkoituksena näyttääkin olleen poronhoitajien tuudittaminen sinisilmäiseen uneen. Näin ollen metsien suojelu ei edes lähtökohdiltaan voi toteutua Lapin paliskunnassa yhtä tehokkaana kuin Kemin-Sompion paliskunnassa. Lapin paliskunnan puoleinen osa puistoa on siis paljon helpommin saavutettavissa kuin Kemin-Sompion pohjoinen osa
Sodankylän Tankavaaran kultakylä-kultamuseo laajeni hyvin organisoiduksi yritykseksi muutamien vanhojen paikallisten kullankaivajien aloitettua kullanvaskauksen turistien kanssa entisellä Purnumukan saamelaisten kultaalueella. Kunnanjohtajat olivat ammattilaisia julkisuuspelissä ja saivatkin maaja metsätalousminiseriön nimittämään SUOMEN LUONTO 8/ 84 43. Kultakylä ei kuitenkaan onnistunut luomaan säröttömiä suhteita paikalliseen poronhoitajasaamelaiseen yhteisöön, Vuotsoon. Toisin sanoen: Inarissa, Sodankylässä ja Savukoskella puiston perustamisesta aiheutuvaksi arvioitu yli 60 metsätyöpaikan menetys kompensoitaisiin sijoittamalla muutamia miljoonia markkoja matkailua palveleviin investointeihin, jolloin varat ilman muuta ohjautuisivat muille kuin vahingonkärsineille peruselinkeinoille. Kaavan mukaan varataan kultakylän toiminnoille usean neliökilometrin alue ja mm. Kun työpaikkatoimikunnan ehdotukset aikanaan tulivat julkisuuteen, havaittiin, mikä oli ollut kunnanjohtajien liikehdinnän pontimena. KEMINSOMPIO NL Kartta Urho Kekkosen kansallispuistosta ja siihen llittyvistä paliskunnista. kesken suunnittelutoimikunnan työn uuden työpaikkatoimikunnan, johon kunnanjohtajien vahvistukseksi nimettiin muutama virkamies. Myytävänä: lappalaista eksotiikkaa Sodankylän kuntaan ehdotettu kompensaatio ansaitsee muutaman lisähuomautuksen. Kun toimikuntaa asetettaessa itkettiin metsurien menettämää leipää ja metsäverotuloja poronhoitoa mahdollisena vahingonkärsijänä herrat eivät edes tulleet ajatelleeksi niin ehdotuksiin kirjattiinkin todelliset tavoitteet: hiiteen takapajuiset elinkeinonharjoittajat, tie auki huvituksille ja humpuukille. kunnassa 1980-81, nostivat puistoalueen kuntien johtajat julkisuuteen mekkalan puiston perustamisen aiheuttamista metsätyöpaikkojen menetyksistä, jotka tulisi korvata. Poronhoidon mahdollisuudet ovat Urho Kekkosen kansallispuiston eri osissa varsin erilaiset. kaivosratayhteys Purnumukan tienhaaraan ehkä on tarkoitus jatkaa rataa Purnumukkaan. Vilkastuneesta matkailusta kärsii erityisesti saamelainen Lapin paliskunta. Tankavaaran kultakylälle on Sodankylän kunta myös valmistanut yleiskaavan. vsk . Paliskuntain yhdistys hämmentää keitosta Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja antoi suunnittelutyön alkuvaiheissa asiantuntijalausun25. Purnumukassa ei tosin ole kaivoskivennäisiä, mutta kylä on maamme eteläisin ja juuri nyt autioitumassa oleva, vielä ehyt turismilta ja loma-asutukselta säilynyt saamelaiskylä. Sodankylän kunnanjohdon ohjaamana saa Tankavaaran kultakylä korvauksen siitä, että arviolta 20 metsuria kunnassa menettää työnsä. Jo valkenee: tarkoitus onkin myydä kovalla rahalla turisteille lappalaista eksotiikkaa! Meillä on valtakunnassa tosin Museovirastokin, mutta Helsingissä taidetaan ajatella, että häviävän vähemmistökulttuurin takapajuiset rippeet joutaakin myydä kullanhimoisille turisteille. Kultaturismi kehittyi nopeasti ehkä siksi, että hankkeen vetäjiksi tuli etelämpää matkailualan ammattilaisia
Ollaan vastustavinaan hanketta, jotta luonnonsuojelu saadaan tekemään kompromisseja. Se, miten valtion eri viranomaiset vastaavat näihin lappilaisten elinkeinojen perinnettä jatkavan Lapin paliskunnan esityksiin, on tärkeä periaatteellinen kannanotto. Tästä paikalliset edut huomioivasta aloitteesta tai sen käsittelystä valtion virkakoneistossa ei ole sen koom26 mm kuulunut mitään. Lappalaiselinkeinojen kalastusja metsästyskomponentit ovat tänä päivänä pääasiassa virkistystoiminnan muotoja. Koilliskairaan perustettu UK-kansallispuisto on lähes kokonaan entisen Sompion lapinkylän alueella. Pääsisivätkö työttömät poromiehet sitten laivapojiksi tekojärven laivayrittäjille tai apumiehiksi Tankavaaran-Purnumukan radan kunnossapitoroikkaan. Tämäkin paikallisten etunäkökohtien kannalta hyvä aloite kuulema hautautui ensin metsähallituksen virastokiertoon ja myöhemmin Sodankylän kunnanjohtajan pöytälaatikkoon. Tärkeä periaatteellinen kannanotto Lapin paliskunta on itse kahteenkin kertaan ottanut yhteyttä valtion viranomaisiin puistoa koskevissa asioissa. matkailun vankkureita vetämään. "Poronhoito sallitaan kunhan se ei haittaa matkailua" non, jonka mukaan porotalous hyötyy kansallispuiston perustamisesta, pienin varauksin johtaja empi retkeilyn mahdollisten haittojen varalta. Ainakin Vuotson saamelaisporomiesten kohdalla näyttää olevan toteutumassa ennustus, jonka tuleva poroisäntä Osmo Hirvasvuopio sanoi kuulleensa: "vielä sinä asut sellaisessa paikassa, että toisella puolella laivat seilaa ja toisella puolen kulkee juna''. Pieni kauneusvirhe on, jos johtoportaan hallinto-, suunnitteluja opastustehtäviin miehet tuodaan Iijoen eteläpuolelta. Ei tässäkään se paikallinen etu ollut päällimmäisenä. Lieneekö eräänä syynä se, että paikalla ollut hallitusneuvos Seppo Havu katsoi poronhoidon vain hyötyvän puiston perustamisesta. Teoria ja käytäntö Kansallispuiston olemassaolosta on vielä niin lyhytaikaisia kokemuksia, ettei siitä, kuinka siellä paikalliset edut huomioidaan, ole mahdollista sanoa paljoakaan. Paikallinen alkuasukas saa varmimmin työtä huoltoportaassa: polttopuiden hakijana ja jätteiden kerääjänä. Puheet Urho Kekkosen kansallispuiston toteuttamisesta siten, että paikalliset edut on otettu ensisijaisesti huomioon, ovat teoriaa, ja käytäntö on toinen. Tapahtuneen perusteella on pakko todeta, että yhdistyksellä ei olekaan sen aseman edellyttämää asiantuntemusta ratkaisujensa perusteena. Saatetaan nama tahot mahdollisen yhteisen edun nimissä työskentelemään yhteen luonnonsuojelualueen perustamiseksi. Lievästi karrikoiden tilanne näyttää minusta seuraavalta. Mutta ei ole laisinkaan ymmärrettävissä eikä hyväksyttävissä se, että Paliskuntain yhdistys virallisena poronhoidon hallintoelimenä sivuuttaa Lapin paliskunnan vaikeudet keskeisenä ja suurimpana haittojen kärsijänä ja ehdottaa kompensaatiota hyvälle naapuripaliskunnalle. Poronhoito joutui sopeutumaan Metsä-Lapin pienkarjatalouteen heinävahinkokorvauksineen. Voidaanhan Luironjoen varren aapasoitakin rauhoittaa lintujen pesimäaikana, miksi sitten ei voitaisi rauhoittaa porojen pesimäalueita. On mahdollista, että Lapin paliskunnan kohdalla toteutuu paradoksi: kansallispuisto seurauksineen murentaa poronhoidon harjoittamisen edellytykset keskeisellä tunturialueella. Vai onko niin että suomalainen poronhoidon hallinto muuten vain karsastaisi saamelaista paliskuntaa. Ja kun menetykset ovat paikallisia, tulisi myös hallintoja huoltohenkilöstö rekrytoida paikallisesta väestä. Puiston johto aivan ilmeisesti pyrkii asialliseen yhteistyöhön paikallisen väestön kanssa. SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . vsk .. Annetaan hankkeen pyörähtää käyntiin matkailun ehdoilla. Tärkeä paikallinen näkökohta on tietenkin puiston tarjoamat työpaikat. Vuoden 1982 alussa paliskunnan edustajat kävivät maaja metsätalousministeri Taisto Tähkämaan puheilla. Matkailuteollisuuden markkinamiehet äkkäävät markkinaraon aitojen luonnonsuojelijoiden ja poronhoitajien välissä. On täysin ymmärrettävää ja myös hyväksyttävää, että ystäväni Olavi Kuosku Kemin-Sompion poroisäntänä yrittää saada paliskunnalleen korvausta lisääntyvän retkeilyn aiheuttamista haitoista. UK-kansallispuiston poronhoidon historiaan liittyvä tähänastinen opetusmateriaali antaa aihetta huomauttaa, että puistohallinnon käytössä ei ole ollut riittävää asiantuntemusta aiheen käsittelemiseksi nimenomaan kulttuurihistorian kannalta, mikä toki myös olisi varsin tärkeä paikallinen näkökohta. Lapin paliskunnan tilanteesta yhdistys ei lausunut sanaakaan. Tämän päivän tietämyksen perusteella näyttää ilmeiseltä, että lapinkylät ovat omistusoikeudella hallinneet alueitaan vielä 1700-luvulle tultaessa eikä tiedossa ole lakia tai muuta laillista toimitusta, jolla lapinkylien omistajanhallinta olisi lakannut. Poronhoito on yhdessä kalastuksen ja metsästyksen kanssa ollut lapinkylän alueen ainoa laillinen käyttötapa 1700-luvun alkupuolelle asti, minkä jälkeen uudisasutukseen perustuva maanviljely alkoi myös vallata alaa. Alkuasukkaiden peruselinkeinojen menetykset kompensoidaan etelästä tulleille matkailuyrittäjille. Tunturien porosaamelainen kohtasi metsäsaamelaisen ja lannanmiehen Sompiossa 1800-luvulla. Yhdistys päätyi kuitenkin toisaalla ehdottomaan kompensaatiotoimena ylimääräisen toimihenkilön viran perustamista Kemin-Sompion alueelle. Tunturija metsänrajaseudulla olisi tarpeen antaa niihin oloihin sopeutuneelle peruselinkeinolle, poronhoidolle, joitakin erikoisoikeuksia, jopa matkailuakin rajoittavia. Ei ole paikallisen edun mukaista tehdä metsureista ja poronhoitajista vain puistohallinnon hätäaputyötä anovia. Lapin radion aluepäällikkö Jukka Häyrinen sanoi 1970-luvun alussa eräässä matkailuseminaarissa: "Lapin hotellien henkilökunta on kuin astronautteja kuussa, he kyyhöttävät hotelliensa baareissa ja sviiteissä eivätkä tiedä ympäristön asukkaiden elämästä mitään." Saamelaisalueella on liian usein matkailuoppaat tuotu etelästä, puettu heille huonosti istuvat lapinvaatteet päälle ja pantu heidät kertomaan etelän ihmisille sitä mitä he haluavatkin kuulla. Toivottavasti UKK-puistosta ei koskaan tule tällaista, mikä vaara on olemassa, jos/ kun kansallispuisto liian kiinteästi valjastetaan . Maaliskuussa -82 paliskunta päätti varautua ennakkoon tulossa olevaan turistitulvaan ja esitti keskeisen porojen lisääntymisalueen (vasomaja rykimä) Kiilopään-Luirojärven ympäristöistä rauhoitettavaksi retkeilykäytöltä tiettyinä aikoina. Vaikka metsätalousmiesten laskelmista otettaisiin enemmän kuin puolet pois, ei puiston hallintoon ole saatavissa riittävää maaraa työpaikkoja. Terveisinä vietiin kirjelmä, jossa viitattiin puiston myötä lisääntyvään retkeilykäyttöön ja ehdotettiin suoraan porotaloudelle tulevina vaatimattomina kompensaatioina Rajajoosepin, Vuomaselän ja Kiilopään erotusteiden kunnostamista ja kenttäteurastamojen rakentamista. Poronhoito sallitaan, kunhan siitä ei ole haittaa matkailulle
SAMPO-YHTIÖT yhtä lähellä kuin lähin puhelin. Sampo tarjoaa kaikille matkaajille todella hyvät matkavakuutukset
Tällainen tyynessä mitattu kriittinen lämpötila voi pienilläkin nisäkkäillä olla ällistyttävän alhainen, esimerkiksi alaskalaisella pu28 Heikki Hyvärinen Talvi tulee Kallo kutistuu j Ari Komulainen/ LKA SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Niiden ei tarvitse lisätä talvella lainkaan lämmöntuottoaan. Nisäkkäät ovat eri tavoin varustautuneet talveen, ja jo kokonsa puolesta ne ovat eriarvoisessa asemassa. Hyvä lämmöneristämiskyky on talvehtimista ajatellen tietysti taloudellisin. vsk.. Esimerkiksi päästäisen turkin eristyskyky on vain murto-osa naalin turkin eristyskyvystä. Pohjolan isoilla nisäkkäillä onkin lämmin talviturkki. Pienimmätkin kestävät kovia pakkasia hetken Pienet nisäkkäät eivät pysty kantamaan niin paksua turkkia, että se estäisi tehokkaasti lämmönhukan pakkasella. Mutta loputtomasti tämäkään ei ole mahdollista. Ilman jatkuvaa suurta lämmön tuottoa päästäinen siis jäätyisi pakkasessa pian kuoliaaksi. Kylmyyttä vastaan nisäkkäät voivat taistella lähinnä kahdella tavalla: vähentämällä lämmönhukkaa kehostaan tai tuottamalla lisää lämpöä syömällä enemmän. Ja mitä kylmempään päästäinen joutuu, sitä enemmän sen on syötävä pitääkseen paikkansa lämpimänä. Nämäkin tekijät liittyvät loppujen lopuksi toisiinsa. Kullakin nisäkkäällä on tietty rajalämpötila, jonka yli ne eivät pysty lisäämään lämmöntuottoaan vaan jäähtyvät ja kuolevat. Verenkierron hienon säätelyn ja talviturkin ansiosta esimerkiksi energiankulutus on sama 40 asteen paukkupakkasilla kuin suojasäällä. Päästäinen on painoltaankin lähes olematon naaliin verrattuna, hirvestä puhumattakaan. Tämän takia päästäisen kehoon varastoituu lämpöä vain mitättömän vähän verrattuna suurempiin nisäkkäisiin. Talvehtiminen onnistuu mikäli nisäkkäät ovat tarpeeksi karaistuneita kylmyyteen ja saavat riittävästi ravintoa
Kuitenkin pienet nisäkkäät yleensä kestävät niin hyvin alhaisia lämpötiloja, ettei lyhytaikainen kylmyys niitä tapa. Päästäiset osaavat myös kallonkutistamisen. Se ei yksinkertaisesti pysty sulattamaan ravintoa niin nopeasti, että riittävästi energiaa syntyisi korvaamaan kovaa lämmönhukkaa. ruumis lyhenee! Nisäkkäät ovat eräänlaisia lämpöpumppuja: talvesta selviytyäkseen niiden on pystyttivl korvaamaan pakkasesta aiheutuva llmmönhukka. Pienten pulmana onlrm enemmän ravinnon riittävyys kuin kylmyys sinänsä. Kovin pitkään ei tämä 15-grammainen alaskalaismyyräkään huippupakkasia toki kestä. Vaikka pikkunisäkkäät elävätkin talven yleensä lumen alla, ei niiden talvipesien lämpötila ole tietenkään näin korkea. Kärppä ja peltomyyrf. Kallonkutistajat Rankka talvi on pakottanut pikkunisäkkäät kehittämään erilaisia tapoja selviytyä pahan ajan yli. Nämä pikkunisäkkäiden pienimmät pienenevät talven aikana niin paljon, ettei niitä voi enää tuntea samoiksi yksilöiksi. vsk. Niiden kallon luut hajoavat syksyllä saumoistaan ja kallon korkeus pienenee noin 15 prosenttia. Ongelmana on pikemminkin riittävän ravinnon löytäminen, kun maa on roudassa ja paksun lumen peittämä. Ihmisellä tämä vastaisi noin 12-15 senttiä. Keinot ovat monet: talviuni tai perid horros, tuuhea talviturkki, lisääntynyt ravinnonkiyttö, eläminen suojaavan lumikerroksen alla .•. Aivojen paino vähenee jopa puoleen. Päästäiset ovat tässä suhteessa todella erikoisia. Hyvissä pesissä voi eläimen oman lämmön ansiosta olla joitain plusasteita. Eläin lyhenee noin kahdeksan prosenttia. Ne kirjaimellisesti kutistuvat! Ne lyhenevät, koska nikamien välilevyjen eräänlaisen nesteentäyttämän iskunvaimentajaosan nestepitoisuus vähenee. Punamyyrällä on talvella kaksi kertaa suurempi aineenvaihdunta ja kylmänkestävyys kuin kesällä. Myös nikaman luuja välilevyn rustot hajoavat reunoiltaan. Ruumiin kutistamisen tarkoitus lienee pienentää yksilön ra29. Useimmilla pikkunisäkkäillä aineenvaihdunta kiihtyy jo kun ilman lämpötila laskee alle 15 lämpöasteen. namyyrällä peräti -74 celsiusastetta. Tämä ei näytä kuitenkaan päästäisiä haittaavan. Erlkoisimman tavan lienevät kehittineet pienet pllstäiset, jotka talvella ldrjaimellisesd kutistuvat energiantarvetta vähentääkseen. SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Lumen alla lämpöä on yleensä hiukan alle nollan. Pohjolan pieniHI nisttt• ei • lämmintä talviturkkia kuin suurilla, siksi pientea oa hukkaa korvatakseen syötävä paljon
1800-luvun alkupuolella saksalainen Bergmann osoitti, että eläinten koko yleensä kasvaa pohjoiseen siirryttäessä. Siinä hajotetaan ja rakennetaan uudelleen rasvoja Iämmöntuottoon. Myös siili rakentaa itselleen talvipesän, mutta noudattaa karhuakin tiukempaa säästölinjaa: siili vaipuu peräti talvihorrokseen. Päästäisillä, hiirillä ja myyrillä talvehtivat eläimet ovat aina paljon pienempiä kuin kesällä lisääntyvät yksilöt. Bergmannin sääntöä on selitetty sillä, että iso eläin varastoi enemmän lämpöä ja myös säteilee iholtaan suhteellisesti vähemmän lämpöä kuin pieni eläin. Näin eväät riittävät paremmin kevääseen. Isot yksilöt eivät pyssuoMEN LUONTO 8/ 84 43 . Nisäkkäät selviävät · kovistakin pakkasista jos ravintoa on riittävästi vinnontarvetta. Hajoituksessa vapautuu paljon lämpöä, joka kulkeutuu ruskeassa rasvassa risteileviin isoihin ohutseinäisiin Iaskimoihin, lämpöputkiin ja niitä pitkin sydämeen ja sieltä taas muualle kudoksiin. Vastasyntyneillä ruskea rasva on erittäin tärkeä lämmöntuottaja. Tällaiset ihmiset ovat laihoja ja sietävät hyvin kylmää. Talvi on yleensä vain välttämätön paha, jonka yli eläinten täytyy jotenkin keplotella. Vaikka pieni koko onkin Iämpötaloudellisesti epäedullinen, painoaan 40 prosenttia pienentänyt eläin kuitenkin tarvinnee vähemmän ruokaa kuin ennen kutistamista. vsk.. Heillä ylimääräinen rasva palaa lämmöksi ruskeassa rasvassa. Kudosta on mm. Horros on talviuntakin perusteellisempi tila, ja syviä sikeitä vedellessään siilin lämpötila voi laskea jopa neljään asteeseen! silläkin on ruskeaa rasvaa. raajojen isojen verisuonten ja hermojen ympärillä, missä se näyttää toimivan eräänlaisena Iämpövastuksena. Osittain asia selittyneekin täten, mutta tärkeä tekijä on myös se, että isot eläimet kykenevät nopeasti kasvattamaan jälkeläisensä elinkykyisiksi kesän aikana. Bergmannin havaintoa eli ns. Jopa kymmenen prosenttia eläimen painosta voi olla ruskeaa rasvaa. Pienimmillä aktiivisesti talvehtivilla nisäkkäillä siis päästäisillä ruskeaa rasvaa on aikuisilla enemmän kuin millään muulla nisäkkäällä. Isosta koosta toisille hyötyä, toisille haittaa Mielenkiintoinen ilmiö eläinten pohjoisiin leveyksiin sopeutumisessa on koko. Ruskea rasva: lämpö kattila Päästäisillä, myyrillä ja hiirillä on talvea vastaan aivan erikoinen kudos, ruskea rasva, joka on eräänlainen Iämpökattila. Joillakin aikuisilla ihmi30 Karhu lihottaa itsensä talveen mennessä tuhtiin kuntoon ja vetäytyy sitten muutaman kuukauden talvitorkuille esimerkiksi muurahaispesään tai juurakkoon kaivamaansa pesään
Talvella niukkoja ravinteita kierrätetään tehokkaasti Talvehtimisessa on olennaista, miten saada ravinto riittämään tai talven usein heikkolaatuinen ruoka sulamaan. Syksyllä eläimet ovatkin hyvässä lihassa ja niiden luut ovat paksut. ty talvehtimaan. valkuaisen ja kivennäisten tehokkaalla pidättämisellä. Poro on pohjoisin iso kasvissyöjä Eläimet voivat välttää ravintopulan keräämällä ravintoa talven varalle. Tämä johtuu ehkä siitä, että niiden on vaikea saada riittävästi ravintoa. Talven aikana pankista voidaan lainata. Lannoitus saa näet liian suuren typenannostelun vuoksi kasvit kehittämään liian vähän suoja-aineita. Luonnossa kasvissyöjät joutuvat talvella käyttämään paljon huonompaa ravintoa kuin kesällä. 31. Lisäksi porolla on niin lämmin talvikarva, ettei sen kehosta karkaa lämpöä talvella enempää kuin kesällä. vsk. Kasvit ovat lisäksi kehitelleet ja varastoineet itseensä suojaaineita, jotka ovat eläimille joko myrkyllisiä tai maistuvat pahalle Useimmat talvehtivat niSUOMEN LUONTO 8/ 84 43. Ravintoa kerätään joko erillisiin varastoihin kuten maamyyrä tai eläinten omaan kehoon, jota päästäinen ja useimmat muutkin nisäkkäät käyttävät eräänlaisena pankkina. Syksyllä kehon varastot ovat hyvät ja niiden kulutusta poro pienentää mm. Poron menestymisen salaisuus pohjoisimpana isona kasvissyöjänä pohjautuukin suurimmaksi osaksi ravinnon mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön vaikeissa oloissa. Poro kuitenkin pärjää ankarissakin oloissa, koska sen elimistö pystyy käyttämään niukan ravinnon erittäin tehokkaasti hyväksi. Maksun aika tulee kesällä, jolloin eläimet myös keräävät varannot seuraavaa talvea varten. Talviravinnossa mm. Tällaisessa tilanteessa ravintovarat käyvät helposti vähiin. Tällöin eläin ei syö mitään suoja-ainetta niin paljoa, että sen maha tulisi kipeäksi tai että se muuten sairastuisi. Sillä ravinteet kiertävät todella ennätysmäisen tehokkaasti. Poro saa tehdä lujasti töitä kaivaakseen elantonsa nietosten uumenista. säkkäämme joutuvatkin tämän takia syömään vähän sitä kasvia ja vähän tuota. Ravinnon varastointikaan ei useinkaan vielä riitä, vaan välttämättömiä ravintoaineita joudutaan käyttämään tehokkaasti uudelleen. Ulosteissa ja virtsassa välttämättömiä ravinteita poistuu ällistyttävän-vähän. Poro on kuitenkin niiden puutteeseen sopeutunut. Poro lienee tästä paras esimerkki. Tällöin niistä tulee kasvissyöjille erittäin maittavaa ravintoa ja kuinka ollakaan myyrien, jänisten ja hirvien aiheuttamat metsätuhot lisääntyvät huimasti. Metsän lannoitus muuten vaikuttaa eläinten ravinnonsaantiin erittäin edullisesti. valkuaista ja kivennäisaineita on hyvin vähän
Seppo Vuokko Henrikki Seppälä/ LKA Eläimille talvi merkitsee yleensä nälkää ja sitä se merkitsee kasveillekin, ehkä vielä suuremmassa määrin. Talven alhaisissa lämpötiloissa energian kulutus tosin on paljon vähäisempää kuin kesällä, aivan samoin kuin on horroksessa talvehtivien vaihtolämpöisten eläintenkin energiankulutuksen laita. metsäkallioiden seinämillä, joissa suojaavaa lunta ei useinkaan ole. Monivuotisen kasvin kesä on valmistautumista talveen. Syksy on muutoksen aikaa Vihreinäkin talvehtivilla kasveilla kesäinen kasvutila on erilainen kuin talvinen lepotila. Ensisijaisena tehtävänä on yhteyttää niin paljon, että vararavinto riittää talven yli ja vasta sitten sen, mitä kasvi onnistuu varastoimaan yli talvisen tarpeen, se käyttää kukintaan seuraavana kesänä. SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Talvehtimiseen valmistautuminen alkaa to32 Lumi on kasvin Tarmo Nieminen/ LKA Kallioimarre kasvaa mm. Kallioimarteen nahkeat lehdet kyllä menettävät vettä, käpristyvät mutta virkoavat jälleen vettä saatuaan. Maan eteläosissakin kasvukausi jää alle puolen vuoden, ja paastokausi on kasvukautta pitempi. Ei kasvikaan talvella vain ''ole'', vaan se hengittää ja kuluttaa aivan kuten eläimetkin. Maamme pohjoisimmissa osissa kasvit pystyvät yhteyttämään vain pari kuukautta ja lopun vuotta ne joutuvat elämään näiden kahden kuukauden eväillä. Talvehtimiseenkin kasvi tarvitsee energiaa. vsk.
Koko kesän kasvi kerää vararavintoa talveksi. 33. Miten kasvi kestää paukkuvat pakkaset. Syksyllä se valmistautuu kestämään kymmenien asteiden pakkasia. talviturkki SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . vsk
Vain vettä pakkasta vastaan Kasvisolu ei saa jäätyä. _ _ _ ..::::::...._ _ _ _ _ __,~...,_ _ _ _ _ _ _ .!e!.,... Näiden vä/ ry fi riaineiden, karotenoidien ja f\ \ . Pakkaskausina lumesta misuojatta talvehtivien puitörröttävät mustikanvarvut paleltuvat. Voimakkaat keltaiset, punaiset ja sinipunaiset ruskavärit syntyvät vasta lehtivihreää purettaessa ja pois ...J kuljetettaessa. Lepotila on sisäisesti määräytynyt syvä horros, josta kasvia on äärimmäisen vaikea herättää. _ _ _ _ ....,_i -i: tärkeämpien aineiden vaLumisienet iskevät kasveihin lumen alla ja käyttävät heikentyneiden kasvien solukoita omana ravintonaan. rastoinnissa syntyviä sivutuotteita, kuona-aineita, joiden energiasisältökin on niin alhainen, ettei niitä kannata varastoida. den solukot sietävät huo34 mattavastikin kovempia pakkasia. teyttämiseen eikä kasvi pysty jäätyneestä maasta ottamaan vettä haihtuneen tilalle. Alkutalven kasvi lepää Kun lehdet on karistettu, vararavinto turvassa ja kasvi kaikinpuolin talvitilassa, syksy ja alkutalvi menevätkin mukavasti: kesän kiivaan kasvun jälkeen kasvi lepää. Siksi on edullista pyrkiä talveksi tilaan, jossa eläviä, energiaa kuluttavia soluja on mahdollisimman vähän ja haihduttava pinta on mahdollisimman pieni. ,. Tähän pyrkivät puut ja pensaat syksyllä pudottaessaan lehtensä. Solu kuivuu ja kuolee. Useimmat meikäläiset kasvit sietävät kasvutilassaankin muutaman asteen hallan kukka tai hedelmät kyllä voivat vahingoittua , mutta jo syyskuussa ne sietävät parikymmentä pakkasastetta, ja kylmien säiden jatkuessa kylmänsietokyky vain para9 nee, useimmilla kasveilla 40 e1. Vaikka SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Tällöin kyllä kasvin sisällä on jäätä, paljonkin, mutta jää on soluväliköissä, ei soluissa. Näin ne käyttävät mahdollisimman tehokkaasti hyväkseen talvisen lumisuojan. Toisin kuin eläimissä, kasveissa on suuria soluvälejä, joissa kesällä on joko ilmaa tai vettä. LuMustikka vaatii täydellistä lumensuojaa. Varsinaisia pakkasnesteitä ei kasveista vielä tunneta, vaikka niitäkin mahdollisesti on. Pakkanen ei kasveja tapa Elävien solujen kylmänsietokyky kasvaa nopeasti säiden kylmetessä. Samalla solunesteet väkevöityvät ja niiden oma jäätymispiste alenee. Sama tavoite on ruohoilla, jotka lakastuvat syksyllä ja joista talvehtivat ainoastaan juuret ja maavarret silmuineen. Kellertävät ja ruskehtavat värit tulevat esiin, kun ne kesällä peittänyt voimakkaan vihreä väriaine on poissa. Ne kyllä sietävät ympäristön lämpötilat. Jos se jäätyy, se kuolee. Lopulta kuitenkin tulee raja vastaan: joko solu jäätyy ja kuolee tai sitten se menettää niin paljon vettä, ettei se enää pysty palautumaan ennalleen. Kasvien kasvitilan tutkimus on tällä haavaa hyvin vilkasta, ja muutaman vuoden kuluttua voinemme jo kertoa, mitä soluissa todella tapahtuu talven aikana. Myös kasvin soluelimet sekä entsyymit ja valkuaisaineet sekä kalvoja muodostavat lipidit muuttuvat talvitilaan, jolloin niiden toiminnat ovat joko pysähdyksissä tai erilaisia kuin kesätilassa. Olot ovat lumisienille otollisimmat, kun lumi sataa sulaan maahan. Kasvikin voi nääntyä nälkään! den teolla, kun kasvi lopettaa kasvunsa ja alkaa muuttaa sisäisiä rakenteitaan kasvutilasta talvehtimistilaan. pakkasasteen tienoille. Pakkanen ei siis kasveja tapa. Jokasyksyinen lehtien karistaminen on tuhlausta, ja niinpä kasvi pyrkii säästämään siirtämällä mahdollisimman paljon tärkeitä ainesosia lehdistä talvehtiviin solukoihin, ennen muuta lehtien vihreän väriaineen, lehtivihreän, sekä erilaisia varastoravintoaineita. Keskitalven paukkuvilla pakkasilla kaikki kasvit tuntuvat olevan läpijäässä, ja muutoin sitkas pajukin taittuu rasahtaen. vsk.. Keväällä ne joutuvat maksa] maan hinnan tästä edusta. g antosyaanien, tarkkaa mer\-__ ._ •" j kitystä talveutumiselle ei i: tiedetä; kenties ne ovat vain _:.:, 1 c..,·c......:. Pakkaskestävyyden lisääntyminen perustuu solunesteen väkevöimiseen tarpeen mukaan. Pakkasella soluväleihin syntyy jääkiteitä ja kasvisoluista siirtyy soluväleihin lisää vettä sitä mukaa kun se niissä jäätyy. ,; Ennen kuin versot lakas:; tuvat tai lehdet karisevat, ne tavallisesti kellastuvat. Tämä tietysti tuntuu olevan ristiriidassa itse kunkin omien havaintojen kanssa. Talvella on pulaa energiasta ja vedestä, koska valo ja lämpö eivät riitä yh_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ ..,,,_ _ _ _ _ _ _ _ _ __J Vaikka leskenlehti kukkiikin heti ensimmäisillä pälvillä, se ei kuitenkaan ala yhteyttää, ennen kuin routa on sulanut ja kasvi saa yhteyttämiseen tarvitsemansa suuren vesimäärän
Sen sijaan lehtipuut ja lakastuneet ruohot joutuvat rakentamaan vararavintonsa turvin yhteyttävät lehdet. Pajut, lepät, pähkinäpensas ja näsiä saattavat kukkia hankien keskellä, eikä lumen sulamisesta ole montaa päivää, kun lehtojen sinivuokko, tienvarren leskenlehti, soiden variksenmarja ja tupasvilla sekä tuntureiden riekonmarja avaavat kukkansa varsinaisen kasvukauden airuina. · Nyt koivun oksat tai mustikan varvut !ehtivät maljakossa. Kun talvi on ankaraa aikaa muutoinkin, merkitsevät poikkeukselliset sääolot suoranaista uhkaa. D 35. Runsas tykky tai ankaran ränt~myrskyn keräämä lumitaakka murtavat puita. Talven vaaroja Talvi on kasveille myös vaarallista aikaa, ja talven hiljaisuus kätkee lukuiste~ kasvien kuoleman. Lumirakeiden välinen ilma on ilmahöyryn kyllästämää, kun ulkona paukkuva pakkasilma voi olla hyvinkin kuivaa. Tuhatlukuinen myyräkansa tosin voi tehdä lumenalaisilla niityillä melkoistakin tuhoa, joka paljastuu vasta lumen sulamisen jälkeen. Lumisienet _ hiljaiset tappajat Mutta ei varhainen ja runsas lumentulo sekään ole kasveille edullinen. Niukkalumisten paikkojen avoin varvikko, puolimetristen talvihankien alueiden mustikkakurjenkanervamatot ja vaivaiskoivupensaikot sekä runsaslumisten paikkojen niittyja sammallaikut kertovat talven lumiolot kesäkulkijalle. Lumi suojaa Useimpien kasvien kannalta talvi on ankarimmillaan syksyllä ennen lumen tuloa ja jälleen lumen kadottua keväällä. Jo lämpötilan vaihtelutkin rasittavat kasvia, mutta kuivumisuhka on pahin: haihtuminen on sitä runsaampaa, mitä suurempi ~n kasvisolukon ja kylmän Ja kuivan ilman lämpötilaero. Märkä syksy tai pitkät suojakaudet keräävät notkelmiin routautuneen maan päälle lammikoita, jotka jäätyessään puristavat ja repivät kasveja ja tukahduttavat niitä hapen puutteeseen. Alkutalvesta maljakkoon tuotuihin koivunoksiin ei tule hiirenkorvia eikä pajunoksiin kissoja. Yöllä taas kasvin lämpötila voi laskea jopa kymmeniin pakkasasteisiin. Paksun pehmeän lumivaipan suo: jassa etenevät salakavalasti hiljaisina tappajina lumisienet, lukuisat homemaiset sienet, jotka iskeytyvät kasveihin ja käyttävät heikentyneiden kasvien heikentyneet solukot omana ravintonaan. Lumipeitteen alla lämpötila pysyy miltei vakiona vaihdellen nollan ja parin pakkasasteen välillä. Arimmat kasvit, kuten mustikka, tarvitsevat koko talvisen lumisuojan: pakkaskausina lumesta pistävät mustikanvarvut paleltuvat. Nyt pääsevät helpoimmalla ne kasvit, jotka ovat läpi talven säilyttäneet yhteyttävän lehtipinnan, vihreinä, talvehtineet havupuut, kanervat, puolukat, talvikit ja mansikat. Uusi kasvukausi alkaa Kun routa on sulanut, purkaa kasvi lopullisesti talvitilansa. Tavallisina talvina lumisienten pinnalta valuneet ensimmäiset sulavedet nostavat lämpötilan maan rajassa nollan yläpuolelle. Variksenmarja taas pystyy kasvamaan Lapin tuntureiden tuulenpieksemillä lakipaljakoillakin lähes vailla lumisuojaa. Mitään näkyvää muutosta ei tapahdu, mutta nyt kasvi on valmis uuteen kasvuun, kunhan olosuhteet ovat suotuisat. Kasvimaailmassa on tehty aniharvoja väestönlaskentoja, mutta esimerkiksi kallioiden ja ketojen syksyllä itäneistä taimista kuolee talven mittaan kymmeniä prosentteja ja huonona talvena ne saattavat kuolla lähes kaikki. Lumen sisällä talvehtivaa kasvia ei myöskään uhkaa kuivuminen. Ensimmäinen paha uhka kätkeytyy jo talven pituuteen: riittääkö ravinto koko talveksi. Silloin lumen alla on koko talven lumisienille otollinen lämpötila, joka vaihtelee nollan ja yhden lämpöasteen välillä. Eläimet nakertelevat kuorta, silmuja, juurakoita ja siemeniä joko tappaen kasvin kokonaan tai heikentäen kasvia. Lumi on hyvä lämpöeriste ja se suojaa allaan olevia kasveja enimmiltä sään vaihteluilta. Paksun lumen lävitse pupujussit ja muut suuremmat ruohonpurijat eivät löydä maan rajassa vihreinäkään talvehtivia kasveja erilaisista mehevistä mukuloista puhumattakaan, vaan ne joutuvat tyytymään lumen päällä olevaan puiseen tarjontaan. Kevätaurinko kuivattaa pian ja tuulet riepottelevat rihmaston jätteet samoin kuin miljoonat siinä valmistuneet itiöt kasvillisuuden joukkoon odottamaan uutta talvea, uutta lumisienten kasvukautta. Kuusen herääminen sattuu juuri tuohon vuodenvaihteen tienoille, koska joskus joulukuuset yltyvät kasvamaan sisälläkin ennen loppiaista, useimmiten ei. Yhteyttämistä kasvi ei aloita, ennen kuin routa sulaa ja kasvi saa maasta yhteyttämisessä tarvittavan suuren vesimäärän. vsk. Kevättalvi on ahdingon aikaa Muutaman kuukauden lepokauden jälkeen kasvit heräävät. Kuivaa kuin Saharassa Eipä aurinkokaan ole kasvien ystävä kevättalvella. Ja vaikka kasvu onkin hyvin nopeaa, ne myöhäsSUOMEN LUONTO 8/ 84 43. Heränneessä kasvissa käynnistyvät pikku hiljaa mahlavirtailut: ravinteita siirretään jo kasvupisteisiin, silmuihin. Varsin yleisesti näkee lumisienten tappaneen kanervaa useiden neliömetrien laikkuna kalliometsissä. kasvi tuotaisiinkin lämpimään ja valoon, se ei reagoi. Lumi suojaa kasveja myös mekaaniselta kulutukselta, tallaamiseltakin, ja myrskyn raivolta, sekä laidunta viita eläimiltä. Lumen yläpuolella kasvinosien lämpötila kohoaa jo ensimmäisinä aurinkoisina päivinä useita asteita lämpimän puolelle, vaikka ilma onkin vielä kylmää. Hiihtäjän ihannekeli, keväthangille lämpimästi kilottava aurinko, on lumesta esiin pistäville kasveille Saharan veroinen helvetti, jossa kasvit menehtyvät janoon. Ja aivan kuten talveutuminenkin, vaatii kasvutilaankin siirtyminen aikansa. Talvituhosienten kannalta olot ovat otollisimmat silloin, kun lumi sataa routaantumattomaan maahan. Heti kun solukot on saatettu kesätilaan, ne voivat aloittaa yhteyttämisen täysitehoisesti. Myöhään tuleva lumi tai ohueksi jäävä lumipeite jättävät lumisu~jaan sopeutuneet kasvit pakkasen ja kuivattavien tuulten armoille. Kasvit voivat kyllä kasvaa. Tuntureilla lumipeitteen paksuuden vaihtelu varsin pitkälle synnyttääkin kasvillisuuden mosaiikkimaisuuden. Jos lumen alla on lämmintä ja kasvilla vararavintoa niukasti, eväät voivat kulua hengitykseen pitkän kevään aikana, ja kasvi yksinkertaisesti nääntyy nälkään. Sulavan lumen alta paljastuu harmaantuneita kasvilaikkuja, joissa muutaman päivän ajan näkee seittimäisenä peitteenä tuhon aiheuttaneen sienen rihmastoa. Jonkunlaista välimuotoista oveluutta osoittavat esimerkiksi mustikka ja haapa, jotka kyllä karistavat lehtensä talveksi, mutta mustikan varsi ja haavan vihreä kuori luultavasti yhteyttävät silloin kun lehdet vielä ovat tekeillä. tyvät ensilämmön ja -valon jaosta viikon, pari. Pelastuksena ovat silloin sammalen joukossa useamman vuoden uinuneet siemenet. Eri kasvilajit suhtautuvat lumeen eri tavoin. Laitumille, orasmaille, metsäpuille ja pihanurmikoille tuhoa aiheuttavia talvisieniä on melko paljon tutkittu, mutta ne ovat yleisiä myös alkuperäisessä luonnon kasvillisuudessa. Nyt kasvi taas onkin valmis keräämään vararavintoa seuraavaa talvea varten
Mitlän ei ollut tehtlvissä; saattoi vain nojautua taakseplin ja yritUlä viihtyi." Miltä tuntuu villistä ja vapaasta keskellä keinotekoista, ahdistettuna kaupungin sääntöihin ja normeihin, pakotettuna ihmisen rakentamiin muotteihin. Valokuvina ne eivät tähtää ns. Kirja on syntynyt melko nopeasti, vanhimmat kuvat ovat parin vuoden takaisia. Ilmiönä se on monitahoinen, biologian ja sosiologian tieteellisyydestä valokuvataiteeseen. Merja uskoo luontokuvauksen nousevan tulevaisuudessa varsin tutkituksi aihepiiriksi. Samoihin aikoihin Merjan piti miettiä aihe Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksen valokuvauslinjan lopputyöhön. vsk.. Kulttuuri kiinnostaa häntä luontoa enemmän, se miksi ihminen on luonnon muokannut. hyvään kuvaan, vaan ovat havainnonteon välineitä, kertoo Merja. Luontokuvia kuvani eivät ole niissä ei ole ollut haastetta löytää harvinaista eläintä eivätkä ne välitä luonnonkokemusta, niitä ei ole otettu luonnon ehdoilla. Myös ihmisen elämä kaupungissa on ohjattua ja sidottua kuvien peilistä voi heijastella omakin elämä. Helposti sama näkemistapa on tarttunut Merjan tuttuihinkin, jotka ovat nähneet kuvia. Merja uskoo sen liittyvän aikaan ja ajan tunnelmiin. Kirjan tekeminen materiaalista varmistui vasta, kun Merja viime keväänä sai valtion taidetoimikunnalta laatutukea valokuvateoksen julkaisemiseksi. Vaikka meillä kaupungistuminen pääosin tapahtui 1960-70-luvulla, on nopeasti unohdettu, että luonto ei ole pelkästään hyvä. Perinteinen luontokuvaus lähtee tästä näkökulmasta, se esittää luonnon aina ihanteellisena ja kuvissa luonto on aina oikeassa. Tästä kertovat valokuvaaja Merja Salon kuvat vastailmestyneessä kirjassa Musta kasvisto illuusioita luonnosta. Kaupunkilaisena minua kiinnostaa, mitä luonto on kaupungissa ja mitä illuusioita kaupunkilainen elättelee luonnosta. Sanottavani on löydyttävä kuvista, sillä kysymys on enemmän näkemisen tavasta kuin yksiselitteisestä sanomasta. Kirjan kuvissa on kaksi kerrosta, huvittava ja traaginen, ja jännite syntyy niistä. Ensimmäiset kuvat ovat jo valmiina keräilysarjamaiseen kokoelmaan koirakuvia. Ne ovat kuvia vankeudesta ja sillä tavalla ne ehkä heijastavat kokemusta, joka kaupunkilaisella voi olla luonnosta, Merja sanoo. SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . En ole halunnut kertoa kuvilla tiettyä sanomaa, vaikka jokainen kuva onkin tarinan aihe sen voivat katsojat itse vapaasti keksiä. Hän vertaa kirjan kuvia kaupunkilaisen luontopolkuun: tällaisena luonto tulee vastaan jokapäiväisessä kaupunkilaiselämässä. Koira on luontokappaleista hyödynnetyin, traagisin olio, mutta silti se on ihmisen palvelija ja ystävä, Merja selittää aiheen kiinnostavuutta. rakentavat luontopolkuja ja eläintarhoja. Kaupungistumisen myötä luontoa on myös alettu mystifioida. Kuvat Merja Salo Teksti Riitta Jokiranta muusioita luonnosta "Kymmenil tuhansia kilometrejl matkustettuaan he huomasivat viidakon kadonneen. Sitä varten he mm. Vasta kesyttämisen myötä on tullut luonnon ihannointi. Musta Kasvisto on havaintokirja, muistiinpanoja matkalta kaupunkiin. Tavallaan on kysymys luonnon tutkimisesta tavalla jossa analyysin sijasta otetaan tunteet mukaan. Tosiasiassa koko olemassaolo on taistelua, ja ihminen on aina joutunut kamppailemaan luonnon kanssa. Näkökulma on tiikeripariskunnan, luonnosta tulevien tutkimusmatkailijoiden. Kuvia katsoessa ei kuitenkaan ole pelkästään hauskaa, sillä samalla joutuu kysymään mitä kaupunki tekee luonnolle -tai paremminkin, mitä me ihmiset teemme. Merja näkee niissä mielenkiintoisen sosiologisen ilmiön. Kysymys on taaskin varmasti silmiemme avaamisesta. Luonnon näkökulma on siinäkin mukana. Silloin huomasin muutamissa kuvissani kehkeytyneen teeman, jota aloin kehitellä eteenpäin. Mustaa kasvistoa Merja ei pidä dokumenttina, asiasisältöä enemmän kuvat toimivat symbolein. Merja on itse kaupunkilainen lapsuudesta asti ja haluaa siksi korostetusti tarkastella luontoakin kaupunkilaisen näkökulmasta. Joillekin kuvat voivat siksi jäädä avautumatta, mutta samanmieliset löytävät paljon riemastuttavaa. Seuraava projekti Merjalla on työn alla. Siinä vaiheessa, kun ihmiset muuttavat kaupunkeihin, he yrittävät keinotekoisesti säilyttää yhteyden luontoon. Illuusiot luonnosta 36 tuntuivat sopivan kiinnostavilta
12. Tähtisade. -82 Helsinki 27. 37. 3. vsk. Helsinki 4. -83 SUOMEN LUONTO 8/ 84 43
Yhä tehokkaammat koneet kaivavat, louhivat, hakkaavat ja hyödyntävät luonnonvaroja. Suomessakin on täytetty sorakuoppia kaatopaikkaj ätteellä. Energian kulutus kasvaa. Yhä isommat ja automaattisemmat koneet puhdistavat, rikastavat, keittävät ja jalostavat niistä tuotteita. Kuluttava kulttuurimme on väistämättä vain lyhyt välivaihe ihmiskunnan historiassa. Teuvo Suominen Jätteiden hyötykäytön tilanne on yhä sama kuin kymmenen vuotta sitten! Miksi jäte yhä meillä pysyy jätteenä vaikka ''Eilispäivän kaivokset ovat tämän pa1van kaatopaikkoja ja huomisen kaivoksia." Tämä viisaus osui silmiini amerikkalaisesta julkaisusta. Liekö piankin edessä niiden jälleenkäyttö. Kirjoittaja mietiskeli luonnonvarojen päätöntä kulkua: ensin tyhjennetään malmiesiintymä, sitten täytetään kaivoskuilu jätteillä, joiden arvo tulevaisuudessa vain nousee. Silloin ehkä louhitaan vanhaa jätettä kaivoksesta. Tuotteita käytetään yhä lyhyemmän ajan, kunnes ne särkynema, likaantuneina tai muuten vain muodista tipahtaneina sysätään kaatopaikalle. Ja kansantalous kukoistaa, ainakin jos on uskominen perinteistä kansantaloutta. Se tuijottaa silmänsä sokeiksi öljyn, hiilen ja teräksen tuotantolukuihin, rahan liikkumiseen ja ora38 si jäte pysyy jätteenä Arto Hämäläinen/ LKA SUOMEN LUONTO 8/ 84 43, vsk.. Aineen kulku on avoin: kaivoksesta kaatopaikalle
Välillä poikettiin Riihimäellä kuulemassa lasinsirujen käytöstä ja paljosta muustakin. Paljon pienemmällä äänellä he kertovat hinnan, jonka ovat valmiit maksamaan käyttökelpoisesta jätteestä. Mäntässä haluttiin tietää, miten jätepaperista syntyy pehmopaperia ja ehkä muutakin. Mutta kansantalousmies ei tiedä. Eikä kerrota edes kuiskaten, että monella teollisuudenalalla on huutava pula jätteestä. Jätteen hyötykäyttäjät julistavat suureen ääneen omaa ympäristöystävällisyyttään. Jäteralli Uudenmaan suojelupiiri ympäristönjärjesti syysSUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Siitä on kohta kymmenen vuotta, mutta jätteiden hyötykäytön tilanne on yhä olennaisesti sama. Bussissa kuultiin innostavia puheenvuoroja jätteen arvosta ja käyttömahdollisuuksista. Ilmeisesti siksi, että sen hinta pysyisi alhaalla. Mutta myös takapakkia: jätettä tuotetaan enemmän, kaatopaikat täyttyvät nopeammin, lumpunkeräys on lähes lakannut, jätteestä maksettu hinta polkee paikallaan eli tosiasiallisesti laskee. vsk . Tampereella nähtiin, miten jätepaperia kootaan ja lajitellaan ja miten siitä syntyy pahvia, laukkua, kansiota, kenkää ja koteloa jos jonkinlaista. Keräilin kerran ennenkin tietoja jätteen hyötykäytöstä. Ja sitten ollaan tilanteessa, jossa uusiopaperia tuodaan Saksasta, rautaromua Neuvostoliitosta, lumppua Japanista ... kuussa päivänmittaisen jäterallin. Kasasin Suomen Luonnon teemanumeroa jäteraaka-aineesta (SL 3/75). Vain muutama pilvenhattara varjostaa ruusuista taivaanrantaa: raaka-ainepula, energiakriisi ja happosadepilvi. He muistavat mainita jätteen monet haitat. Ajettiin bussilla Helsingistä Mänttään ja takaisin. Teollisuus tuntuu odottelevan, että joku muu hoitaisi hommat ja maksaisi kulut. Lapsikin tietää, että näin ei saisi olla. Jätteen todellinen arvo halutaan siis salata. Lasinsulatus luonnon raaka-aineesta ei tahdo onnistua, ellei siemeneksi saada jätelasia, joka samalla säästää energiaa ja ulkomaanvaluuttaa. Yhteiskunta hautasi tonni39. Eikä siinä toden totta olekaan ylvästelyn aihetta. Tietysti pientä edistystä on tapahtunut paperia kerätään nyt enemmän, on ' saatu romuautolaki ja jätehuoltolaki, on saatu jätehuollon virkakoneistoa. Sanojen ja tekojen ristiriita on huikea. Sekä suotuisat suhdanteet. Kiitos ja kunnia retken järjestelijöille. Rautasulattamot tarvitsevat välttämättä romua, sitä tuodaan satatuhatta tonnia vuodessa ulkomailta. Rakenteellista haaskausta Kaikki muistavat Hämeenlinnan jaloteräsjupakan. Eilen ei kelvannut, tänään ehkä kelpaa, huomenna ei tarvita ... vanpyörien yhä vinhempään vauhtiin. Sitä paitsi ehtona on riittävä määrä, suuri puhtaus sekä hyvä ja tasainen laatu. . Silti jokin jäi kaivelemaan .. Mistä johtuu ristiriita
Tehtiin poikkeus, sanottiin. Kotikunnan kaa·s :, C/l > :, SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Kuljetuksen ja keräilyn väitetään olevan suurimmat ongelmat. Ja se on aina vaarassa joutua hankaukseen yhteiskuntakoneiston kanssa. C " C '§ :, C/l > :, Tämän päivän kaatopaikat ovat huomisen kaivoksia Autonromut rumentavat turhaan suomalaista maisemaa. Koko yhteiskunta on siten rakennettu, että järkevälle jätehuollolle ei avaudu muita mahdollisuuksia kuin yksityinen sitkeä tappelu. Ajattelin, että pieni on sentään kaunista myös jätehuollossa. Arvioin, että noin puolet siitä olisi puhtaasti palavaa pahvia, paperia, purkupuuta, polyeteenimuovia ... vsk .. Vain laaja julkisuus sai byrokraatit järkiinsä, edes tämän tapauksen yhteydessä. Kuitenkin yhdestä autosta saa tuhat kiloa rautaa, josta puolestaan saa vaikkapa kymmenen metriä ratakiskoa. Kertomuksia on tuhansia ja näillä kertomuksilla on kyllästykseen asti samanlainen kulku. Talossamme oli juuri silloin meneillään remontti. Ja ilmanvaihtotorvea, harjaterästä, putkea, kaakelia, lavuaaria ... Olin kerran kuvaamassa Vuosaaren kaatopaikalla. Katselin, kuinka piikkijyrä murskasi puhdasta kakkosnelosta ja paneelia, peiliovea karmeineen, vaneria, kimpeä, kipsilevyä. Järkevää jätehuoltoa vastustava virkamies voittaa lähes aina, jos asia 40 pääsee avoimen riidan asteelle. Katselin, kuinka kymmenet kuorma-autot tyhjensivät satoja tonneja jätettä. Järkiteko jätehuollossa on poikkeus. kaupalla arvotavaraa kaatopaikalle ja yritti rangaista nuoria, jotka halusivat saada sen hyötykäyttöön
Kuluttajien olisi oltava valmiita käyttämään ja vaatimaan jätepaperista tehtyjä tuotteita. Alumiinia on maaperässä paljon ja kaikkialla, mutta sen erottaminen vaatii runsaasti energiaa. Eläkepariskunta kokoilee metalliromua. SUOMEN LUONTO 8/ 84 43. Jätepaperimarkkinoil/e olisi saatava lisää tuotantoa, jotta paperi saataisiin kiertämään tehokkaasti. Tarpeetonta sanoa, että tämä kaikki on luultavasti luvatonta ja laitonta. 41. Kun joviaali jyram1es joskus vaihtuu jämeräleukaiseksi jätehuollon lisensiaatiksi, nämäkin laittomuudet saadaan kuriin. "Satutko tarvitsemaan kylmähuoneen ovea. Se on jo vuosia ollut heidän hyvä harrastuksensa. Eikä edes koskettanut kaa-~ topaikan saastunutta kamaJl raa. topaikalta olen moneen otteeseen saanut polttopuuta. Kun sanon tulevani iltapäivällä uudestaan, hän jättää jyräämättä asianomaisen kasan. Alumiiniromun keräily on järjestetty Suomessa tehokkaasti, koska se on taloudellisesti kannattavaa. Lasin raaka-aineen, kotimaisen kvartsihiekan ja kalkin ja ulkomaisen soodan, joukossa voidaan ilman ongelmia käyttää jätelasia. Täkäläinen jyrämies on mukava, hänen kanssaan tulee aina juttuun. Viisi vuotta olen sitä säästellyt autotallissa, nyt ei vaimo enää siedä silmissään." Tuolla se on nyt alakerrassa, suihkuhuoneen ja viileän varaston välissä. Ja systeemi toimii. Isä ja poika nostivat sen hellävaraisesti pakettiautostaan peräkärrylleni. Näin säästyy energiaa ja ulkomaanvaluuttaa. Persoonallisen näköinen ukkeli kantaa ylpeänä kärrynpyörää ja sanoo tekevänsä siitä pöytälampun. Pikkupoika löytää varaosat polkupyöräänsä juuri sieltä, missä jyränkäyttäjä sanoi nähneensä vanhan pyörän. vsk. Lämpöeristetty, helat ja pokat mukana
Näitäkin matkalaukkuja tohditaan jo myydä kertomalla, että ne on valmistett11 jäteraaka-aineesta. Se on edullisinta, siitä saa energiaa. Mutta kirjapainojen paperijäte, metalliverstaiden sorvilastu ja peltijäte, lasitehtaiden susikappaleet niiden arvo tiedetään, ne palaavat jo melko tarkasti prosessiin. Kotitaloudet mukaan jätteiden lajitteluun C " C ·e :, Vl > :, ~L...,_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ .....,._ Ei sittenkään.. Mieleen muistuu naapurikylän Hilding-isäntä, joka päivittäin kiertää koulut ja laitokset saadakseen possuilleen hyvää ruokaa. Niin ei tule koskaan käymään. Olen nähnyt siellä kolmenlaista jätettä, joista on vaaraa vesistölle. . Luultavasti isompaan paikkaan, josta puuttuu pienen paikan joustavuus ja ympäristön kyky hyödyntää. Lajittelu värin mukaan tehdään esimerkillisesti eikä ilkivaltaa ole ilmennyt. Lajittelu syntysijoilla Muut kokemukset kertovat väestöstä vallan muuta. Jäterallin aikana kuultiin monesta suusta, että vikaa on kaikilla tasoilla. Niiden tekninen henkilökunta ei tiedä jätteen arvoa eikä teollisuuden tarpeita. vsk.. Haja-asutusalueella viemärit johtavat likakaivoon, jonka Paska-Römperi apureineen auliisti tyhjentää. Viime aikoina niitä on tuotu korkeintaan salaa. ./lt/t'0 --lålltf //I !f2 ( &, /( ~ l.z t 52.Sillipurkkia ostaessa ku vittelemme maksavamme lähinnä sisällöstä. Kaatopaikan sulkeminen ei näitä ongelmia ratkaise, se vain siirtää ne jonnekin muualle. Kompos42 Asenteiden muutoksesta on ilahdutta via merkkejä. Olen nähnyt tonneittain viljaa, perunaa, sipulia, tomaattia, purjoa, paprikaa. Pitäisi lajitella ajoissa. Tietysti kaatopaikalle. Kolmantena ovat lokalastit. Olisi ehkä maksanutkin. Seutuhan vilisee kaikenkarvaisia biologisia viljelijöitä, jotka eivät voi uneksiakaan tämän aidommasta tavarasta. Joskus näkyy pilaantumisen merkkejä, joskus taas tavara on kauniimpaa kuin kyläkaupan hyllyllä. Talousjätteestä tehdään ongelmajäte. Jätteen hyötykäytön pääpaino on siinä, hän sanoi. Pahin pullonkaula löytyy kunnista. Taidanpa arvata. tointimenetelmät hallitaan, tulos tiedetään turvalliseksi ja hygieeniseksi. "Kokeilun" johtopäätös olikin, että kansa ei osannut toimia oikein. Niitä eivät löytäneet edes ne harvat, jotka olivat saaneet vihiä "keräyskampanjasta". Ja puunjalostusteollisuus polttaa kuorta, !astua, sahanpurua ja jätelipeää. Ensinnäkin maalit, öljyt, tervat ja muut ongelmalliset. Niiden olemassaolosta ei tiedotettu, niitä pidettiin piilossa ja siirreltiin paikasta toiseen. Paperit, lasit, lumput, muovit ja metallit löytävät kyllä tiensä keruuastioihin, SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Mutta kuinka suuri osa hinnasta onkaan purkin hintaa, jos Riihimäen lasitehtaan myymälän tarjouspurkit ovat näissä hinnoissa. Ja samaa kertovat koti-ja ulkomaiset kokemukset kaikkialta, missä jätteenkeräys on järjestetty ja siitä levitetty asianmukaista tietoa. Ja silloin peli onkin jo melkein menetetty. Mutta onko siihen pakko. Myös paperinkeruu sujuu Riihimäellä tehokkaasti, sillä työ on organisoitu hyvin. Tavoitteeksi riittää, että jäte saadaan pois silmistä. Valumavedet. Ympäristöä kuormittavat myös ne sekalaiset jätteet, joita syntyy kotitalouksista ja kaupan piiristä. Jätehuoltolaki, ylevät hyötykäyttöperiaatteet ja kansantaloudellisuus jäävät omaan arvoonsa, kun virkamies toimii oman lyhyen näkönsä mukaisesti jos ollenkaan toimii. Eikö tämänkin " kotitalousjätteen" kerääminen kannattaisi. Teollisuus tuottaa jätettä paljon enemmän, se on tasalaatuista, puhdasta, sitä on valmiiksi paljon yhdessä paikassa. Onhan asia niinkin. Kaatopaikkahan suljetaan aivan pian, siitä on viranomaisten pitävä päätös. Kotitalousjätekin hyötykäyttöön Haastattelin jätehuollon virkamiestä, joka ihmetteli kiinnostustani kotitalousjätteeseen. Niiden koostumus on mitä sekalaisin; niiden ainoa yhteinen piirre onkin, että ne heitetään samaan paikkaan, jäteastiaan. Miksei kukaan vihjannut ennakkoon hänelle. Aikaisemmin siitä vaiettiin visusti. Ylituotantoako. Sitten ovat elintarvikejätteet. Valumavedet pilaavat näet vesistöä. Esimerkiksi Riihimäellä on ollut vuodesta 1979 lähtien viisi lasikeräyslaatikkoa ja ne tuottavat joka vuosi kymmeniä tonneja korkealuokkaista raaka-ainetta teollisuudelle. Kun Helsingin kaupunki sai lahjoituksena lasinkeräysastioita, ne aiheuttivat lähinnä vaiteliasta kiusaantumista
Miksi siis jätteenkerääjä toisensa jälkeen saa kylläkseen. Ovh. Mieluiten kai myös koko jätehuoltobyrokratian paisuviin kustannuksiin. Koska saamme kuntiin jäteh~ollosta vastaavia virkamiehiä, joiden virka-autossa on aina tilaa yhdelle jätesäkille. Siksikö, että jätekasan pitäisi olla kultakaivos. Järkevä jätehuolto on yleishyödyllistä toimintaa, siinä kuin koulutus tai terveydenhoito. Vuoden luonnonkuvat 1984 Suomen luonnonvalokuvaajat ry:n Vuoden luontokuva -kilpailun parhaat kuvat perinteisenä vuosikirjana. Vanhaa arvostetaan, käyttökelpoinen annetaan tarvitsevalle vaikka ilmaiseksi, kunhan sitä ei tarvitse viedä kaatopaikalle. sid. Esimerkiksi Joensuun korkeakoulun piirissä tehdyt kokeet osoittavat, että myös kompostoitava jäte osataan lajitella asianmukaisesti jo syntysijoilla, kunhan siihen annetaan mahdollisuus. Pitkäsen puhuttelevat kuvat ja kirjailija likka Pitkäsen tekstikauttaaltaan myös englanniksi. Helpotuksilla niistä maksuista, joita yhteiskunta on tottunut perimään palveluksistaan. Vähäinenkin vaurio voi tuhota sähkömoottorin, kotitalouskoneen tai koneenosan arvon niin tarkkaan, että jäljellä on pelkkä raaka-ainearvo. PITKÄNEN-ILKKA PITKÄNEN Poromiehet Upea kuvateos ja tietoteos porotaloudesta. Teksti suomeksi ja englanniksi. Ulkomaanvaluutan käyttö turhaan tuontiin ei myöskään voi olla tavoite. 256 s. 160,-. kunhan niitä vain asetetaan tarjolle. Nykyaikainen valmistusprosessi teollisuusrobotteineen ja automaatteineen voi olla niin pitkälle pelkistetty, että uusi tuote syntyy melkein tarpeiden hinnalla. sid. Siksi tämä ''teknokraattinen malli" ei istu Suomen oloihin. 144 s. Vanhan kunnostus ja käyttöönotto Kirpputorien räjähdysmäinen leviäminen Suomen joka kolkkaan on osa yleistä asennemuutosta. 96 s. HANNU HAUTALA Kuukkelin maa Luontokuvaajan vuosi Kuusamossa Herkkäilmeinen kuvateos Koillismaan luonnosta vuodenkierron aikana pääosassa linnut. Luulisi siis Suomenkin yhteiskunnan panostavan voimakkaasti kaikkia osapuolia hyödyttävään puuhaan. sid. vsk . Harvinaisen upeaa värien tasapainoa! Ilmestyy kaikissa pohjoismaissa yhtä aikaa. Meillä toimii jätteen lajittelu syntysijoilla. Ja sitten on muistettava ne kaupunkien virkamiehet, jotka suhtautuvat jyrkän torjuvasti jätteen yksityiseen kompostointiin taajamissa. Tämän tosiasian ymmärtäminen voi olla tuskallista ihmiselle, joka yhä on näkevinään monimutkaisessa laitteessa "pihtien pitämät". Mikä voisi ollakaan tervetulleempaa korkean työttömyysasteen yhteiskunnalle. 195,-. BENT NAESBY EDWARD MAZE Pohjolan maisemat Pohjoismaiden, Fär-saarten ja Grönlannin maisemista koottu kuvateos esittää luontoa omimmillaan. Ovh. lasitehtaan pullokoneeseen. Ovh. Jotta keruu kannattaisi Raaka-aineen ja energian haaskauksesta ei voi olla todellista hyötyä kansantaloudelle. Näistä koneista haaveillaan Suomessakin, mutta meillä ei tiettävästi ole tarpeeksi suuria taajamia. Jäljellejäävät painiskelevat suhdannevaikeuksissa. Kaikkea vanhaa ei kuitenkaan kannata korjata. Enää ei ole sanottavaa eroa snna, palaako limsapullo ehjänä pesun kautta uuteen käyttöön vai siruina SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . 95,-. 160 s. Akateemikko Matti A. Eikö pikemminkin pitäisi ajatella, että kerääjää pitäisi hyvittää luonnon puhdistumisesta, säästyvästä energiasta, ulkomaanvaluutasta ja kotimaan luonnonvarojen paremmasta riittävyydestä. Juuri kukaan ei uskalla laajentaa toimintaansa sellaiselle tasolle, että homma olisi varmalla pohjalla. Kotitalouksien tieto, taito ja vastuuntunto ovat selvästi korkeammalla tasolla kuin jätehuollosta vastaavien virkamiesten. Olennaisin arvo sisältyy yhä useammin juuri raakaaineeseen lasiin, selluloosakuituun, metalliin ... Tehtaat vuoroin seisovat, vuoroin lähtevät varovasti käyntiin. Suuren maailman suurissa taajamissa on menestyksellisesti kokeiltu myös jättiläismäisiä jätteenkäsittelykoneita, jotka seulovat ja lajittelevat raaka-ainetta sekalaisesta kotitalousjätteestä. 200), että jätteen jälleenkäyttö on koko maailman mitassa lupaavimpia työllisyyden takaajia. Worldwatch-instituutin vuosikirjassa 1984 todetaankin (s. UUDET WEILIN--HrOlrS KUVATEOKSET Pohjolan maisemat MATTIA. Tuotosta pitäisi riittää liikevaihtoveroon, polttoaineveroon, lajittelukoneiden investointiin, ehkäpä myös uusien maanja rautateiden rakentamiseen. sid. Jätteiden keruu ja lajittelu on väistämättä työvoimavaltaista puuhaa. 220,-. Ovh. 43
Eikä tässä kaikki. Lisäksi laitoksilta karanneet kirjolohet saattavat vallata taimenilta elinpaikkoja. Laitoksen purkualue tulisi olemaan Kynsivesi, jonka sietokyky on jo ennestään koetuksella. Siikakoskelle viime vuonna valmistunut Jyväskylän yliopiston tutkimusasema on parantanut tutkimusmahdollisuuksia. Järvinahkiainen on tyypillinen reitin syville järvialtaille. Harvinaisen monipuolinen kalasto Rautalammin reitin kalalajisto on maamme oloissa erittäin monipuolinen käsittäen ainakin 28 luontaisesti lisääntyvää lajia, jos eri siikamuodot lasketaan mukaan. Korkeat mäet, lähes kuusisataa saarta, melko hak·kaamattomat rantametsät sekä mielenkiintoinen eläin] ja kasvilajisto ovat omaleimaisinta Konnevettä. Muikun merkitys kalakaupassa on luonnollisesti suurin. Jotta sen arvot voidaan säilyttää, reitille tarvitaan luonnonmukainen hoitosuunnitelma. Ainakin Korholankoskien vaiheille on suunnitteilla uusi melko mittava laitos. Asia on parhaillaan vesioikeuskäsittelyssä. Reitin suurimmat kalankasvatuslaitokset sijoittuvat Äyskosken, Tyyrinvirran ja Siikakosken rannoille. Perusteet laajamittaisen kalankasvatuksen vastustamiselle eivät ole kevyitä, sillä sisämaan kalankasvatus on hämmästyttävässä määrin keskittynyt juuri Rautalammin reitille. Kirjolohen tuotanto lähentelee reitillä 1000 tonnia mikä on lähes kolmannes koko sisämaan tuotannosta. Rautalammin reitti olisikin mitä edustavin tähän kansainväliseen suojeluja tutkimusohjelmaan. Reitin keskusjärvenä voidaan pitää Konnevettä, joka on myös suurin järvi. Se on johtanut paikoin laajaan vastustukseen, eduskuntakyselyihin ja kansalaisadresseihin. Näkyvimmin ne ilmenevät kalastajien limoittuneina verkkoina. Kuuluuhan Konnevesi laitoksen jatkuvasti seuraamien vertailuvesien verkostoon luonnontilaisena reittijärvenä. Merkittävimmän tutkimuspanoksen on antanut riistaja kalatalouden tutkimuslaitos. Tämä tieto Rautalammin vanhan hallintopitäjän historiassa lienee varhaisin mammta kirjallisuudessa Rautalammin reitistä arvokkaana kala vetenä. Kuuluisampi reitti lienee kuitenkin luonnonvaraisesta järvitaimenkannastaan sekä harjuksistaan. Suur-Saimaassakin on vain muutama laji enemmän. Suurimpia järviä ovat Pielavesi, Nilakka, Virmasvesi, lisvesi, Niinivesi, Konnevesi ja Kynsivesi. Reitille istutetusta tai karanneesta vieraasta lajistosta mainittakoon peledsiika, kirjolohi, puronieriä ja karppi. Viime vuosina on lisäksi korostettu reitin merkitystä vesiluonnon suojelukohteena. Vesiluonnon tutkimus vilkasta samoin kalankasvatus Tutkimustoiminta, varsinkin kalantutkimus, on reitillä ollut vilkasta. Pentti Valkeajärvi Vuonna 1556 kuninkaan sihteeri Jaakko Teitti ilmoitti komendantti Kustaa Finckelle, että Kellankosken kalastuspaikasta Kärkkäälässä saadaan niin runsaita lohisaaliita, että ne hyvin riittäisivät Savonlinnan ja muiden kruunun linnoitusten muonitukseen. Konnevesi on reitin maisemallinen helmi Reitille ovat tyypillisiä suuret järvialtaat ja niitä yhdistävät lyhyehköt kosket ja virrat. Nuottaus on ammattimaisen kalastuksen tärkein pyyntimuoto Rautalammin reitin järvillä. Laukaan Saravedessä reitin puhtaat vedet sekoittuvat Äänekoskelta tuleviin metsäteollisuuden vesiin. Kansainvälisestäkin kiinnostuksesta ovat osoituksena Euroopan sisävesikalastuskomission (EIF AC) tutkimukset Konnevedellä muutama vuosi sitten. Ne eivät muodosta kuitenkaan lisääntyviä kantoja. Muikkukantojen taas voimistuttua on nuottausinnostus lisääntynyt ja uusia yrittäjiä ilmaantunut. Mittaa reitille kertyy reilut 200 km, josta pääuoman virtavesien kokonaispituus on noin 20 km. muksessa ovat olleet näkyvästi mukana myös Jyväskylän ja Kuopion yliopistot, ympäristöntutkimuskeskus, vesipiirit sekä Konneveden kalatutkimus r.y. vsk.. Kirjoeväsimppua on toistaiseksi tavattu vain Virmasvedessä. Maaja metsätalousministeriön suojeluvesityöryhmä ehdotti mietinnössään vuonna 1977 Rautalammin reitille erityistä suojeluasemaa todeten, että se on suurreittiemme edustavin, myös kansainvälisesti ainutlaatuinen suojelukohde. Kalankasvatus onkin tällä hetkellä kiistatta eniten reitin luonnontilaisuutta vaarantava tekijä. Kun tähän vielä lisätään kalataloudelliset arvot, alkaa Konneveden oikea kuva hahmottua. Suomen limnologinen yhdistys puolestaan on ehdottanut Rautalammin reittiä Project Aqua-kohteeksi, koska ohjelmassa ei ole lainkaan Järvi-Suomelle tyypillistä reitti vesistöä. Vaikka saaliit noista ajoista ovatkin vähentyneet, ei reitin arvo kalavetenä ole himmentynyt. SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Myös kalaston lajisuhteissa on tapahtunut muutoksia ja esimerkiksi Siikakosken alapuolisissa koskissa taimenja harjustuotannon on todettu viime vuosina heikentyneen. Pääreitin vedet kalanviljelylaitosten vaikutusalueita lukuunottamatta ovat niukkaravinteisia ja varsinkin alajuoksulla kirkasvetisiä. Ei olekaan ihme, että kalataloudelle on koitunut haittoja. Alueen vesiluonnon tutki44 Rautalammin reitti Vielä lähes luonnontilainen Rautalammin reitti on luonnonsuojelullisesti arvokkain suurreittimme, tuottoisa kalavesi ja tärkeä tutkimuskohde. Ei olekaan ihme, että taannoinen pääkalastajamme UKK tuon tuostakin suuntasi kalaretkensä tänne Suomen eteläisimmälle ''tunturijärvelle'', tunnetun biologin Alpi Pynnösen kotimaisemiin. Marti: ti Linkolan sanoin EteläKonnevesi on Rautalammin reitin selkävesien maisemallinen helmi. Muutokset Rautalammin reitin vesiluonnossa ovat rajoittuneet pääosin 1800luvulla tehtyihin uittoperkauksiin sekä 1960-luvun lopulta alkaen kalankasvatuksen aiheuttamiin haittoihin
tarvitsee suojeluohjelman Yläinen Korholankoski on reitin parhaita taimenen ja harjuksen tuotantopaikkoja. Kuluneen kesän aikana havaittiinkin yllättävän alhaisia taimentiheyksiä etukäteen ajatellen SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Rautalammin reitin järvitaimen on yleisimmin istutuksiin käytetty järvitaimenkanta maassamme. Tämä on seurausta sopivan istutuskannan puutteesta, tai jopa siitä ettei tiedetä, mikä on sopiva kanta. Kokoa oli myös Siikakoskesta 1950-luvulla saaduilla taimenilla, jotka painoivat 15 ja 14,8 kiloa. Kasvu on nopeinta mitä maassamme tunnetaan, ehkä peräti maailmanennätysluokkaa. Taimenen tapaan paikallinen harjus on erittäin nopeakasvuinen. vsk. Reitin järvitaimenen etuihin kuuluu myös erinomainen, ennätyksiä hipova kasvu. Se soveltuu hyvin kasvatukseen ja antaa edullisissa oloissa hyviä istutustuloksia. Vuosisadan vaihteessa tiedetään Virmasvedestä saadun 16 kiloa painanut vonkale. Suunnitelmallisia hoitotoimia tarvitaan, sillä kanta näyttää huolestuttavasti taantuneen. Rautalammin reitilläkin omaperäisten siikamuotojen sekaan on istutettu mm. 45. Menettely on johtanut siihen, että puhtaat kannat ovat kohta täysin löytymättömissä. Kun Rautalammin reitille istutetut poikaset ovat enimmäkseen olleet omaa kantaa, sen rotupuhtauden ja perintöaineksen säilymiseen on hyvät mahdollisuudet. Kummajainen ihmetytti kovasti kalastajia, sillä moinen saaliskala oli tuolloin varsin tuntematon Konnevedellä. Rautalammin reitin luontaisen taimenkannan säilyminen kala taloudellisesti merkittävänä ei ole itsestään selvyys. Harjus kotiutettiin 1920-luvulla Pohjoisessa Keski-Suomessa ja Rautalammin reitillä esiintyvät luontaisesti lisääntyvät harjuskannat ovat istutettuja. Harvinainen se on vieläkin selkävesillä, sillä laji tuntuu pysyttelevän tiukasti virtavedessä. Suomen ennätystaimenena pidetään kuitenkin Inarinjärvestä saatua 15,1 kiloa kalaa. Rautalammin reitille harjus kotiutettiin 1920-luvulla Laatokasta. Taimentuotannon hyväksikäyttöä on vääristänyt pyynnin kohdistuminen liian pieniin yksilöihin. Istutuksia on toistettu usein vuodesta toiseen pohtimatta paljoakaan saatuja tuloksia ja vaikutuksia luontaiseen siikalajistoon. Varkautelainen kalakauppias ennätyskalan lopulta tunnisti harjukseksi. Laji lisääntyy luontaisesti ilmeisesti reitin kaikissa koskissa. Korholankoskille on suunniteltu jättimäistä kirjolohien kasvatuslaitosta, joka olisi vakava uhka reitin luonnontaloudelle. Paremmin ei istutus enää voi onnistua, sillä harjusta esiintyy nykyään lähes kaikissa reitin virroissa. Samalla tämä on heikentänyt kutevaa kantaa. Reitillä kasvatetaan jo nyt kolmannes sisävesien kirjolohista. Vahvimmat esiintymisalueet ovat Konneveden alapuoliset kosket sekä Äyskoski ja Tyyrinvirta. Voidaan täydellä syyllä puhua valtakunnallisesti erittäin merkittävästä taimenkannasta. erinomaisissa virtavesissä. peledsiikaa, muualta pera1sm olevaa järvisiikaa sekä Koitajoen planktonsiikaa. Suomen ennätysharjus, 6, 7 kiloa, saatiin nuotalla Konnevedestä marraskuussa 1956. Planktonsiika uhanalaisin Siikavesien istutuspolitiikka on ollut ajoittain varsin kuuma peruna
kiloon. Konneveden kalataloudellisessa käyttöja hoitosuunnitelmassa tähdennetään reitin hoitoa kokonaisuutena. Kuturauhoituksin ja pyydyksiin kohdistuvin määräyksin tulisi pyrkiä turvaamaan luontainen tuotanto, mikä samalla vähentäisi istutustarvetta. Rautalammin re1tm planktonsiian pelastamiseksi viimeiset hetket ovat joka tapauksessa käsillä. Tämän vuoksi ainakin Konnevedellä lienee vielä teoreettisia mahdollisuuksia siikakannan monimuotoisuuden ja jonkinlaisen rotupuhtauden säilyttämiseen. Ansiokalastusta vaikeuttaa reitillä puute riittävän laajoista lupa-alueista, muikkukannan vaihtelut, ajoittaiset markkinointivaikeudet sekä paikoin rehevöitymisestä johtuvat haitat. kpl Asukas 10 asemakaava -kor100 hintaan 68 mk/kpl T,10010 Löh10so1te Post1numero . Konneveden hoitosuunnitelman tavoitteet, joilla pyritään mm. Varsinkin keskusjärvestä Konnevedestä tulisi muodostaa esimerkkialue järkevästi hoidetusta kalatalousalueesta niin kalastonhoidon, kalavarojen hyödyntämisen kuin saaliin markkinoinninkin osalta. Konnevedestä kalatalouden esimerkkialue Istutukset Rautalammin reitillä ovat monin paikoin olleet vielä melko vähäisiä ja istutettujen osuus esimerkiksi Konneveden siikasaaliista on arviolta vain 15 prosenttia. Rokennuskirjo Oy, PL 1004, 00101 Helsinki (Suomen luonto). Istutukset vieraalla kannalla olisi sitä ennen rajoitettava mahdollisimman vähiin ja siirryttävä käyttämään oman reitin istukkaita heti, kun niitä on saatavissa. Rautalammin reitin virtapaikat ovat ensi silmäyksellä melko luonnontilaisen näköisiä. Päiväys .......... Tämä merkitsee näillä näkymillä erityisesti kalankasvatuslaitosten kuormituksen vähentämistä. Lisäksi ansiokalastusmahdollisuuksien kehittämiseksi on tehtävä kaikki voitava. Lähetyks11n lisätään to,m,tuskulut. Myös mahdollisista voimalaitoshankkeista on luovuttava. Luonnonmukaisuutta tavoitteleva hoitosuunnitelma koko reitille Rautalammin reitin kalataloudessa on erityisen tärkeää säilyttää taimenen, siian ja harjuksen perinnöllinen omaperäisyys sekä turvata niiden luonnonvarainen lisääntyminen niin reitin omien tarpeiden kuin koko valtakunnan kalatalouden edun nimissä. Yksistään Konnevedestä saadaan hyvinä muikkuvuosina 200 tonnia, mikä on noin kolme neljännestä koko reitin muikkusaaliista. mahdollisimman luonnonmukaiseen kalastoon ja lajisuhteisiin, soveltuvat monilta osin koko reitille. Rautalammin reitin kalastusalueiden tulisikin laatia reitille yhdenmukaiset pääperiaatteet sisältävä hoito-ohjelma, missä kalatalouden erityistarpeet otetaan huomioon. Luontaiset kalavarat työllistävät huomattavan joukon väkeä. Ansiokalastajia reitillä on satoja, joukossa muutama pääammattikalastajakin. Koko reitin siikakantojen tila tulisi pikaisesti selvittää, ja rotupuhtaimman planktonsiikakannan viljely tulisi aloittaa. Kirja kaavoituksesta ja siihen vaikuttamisesta Johdonmukoisto io selkeää tietoo koovoittoiille, kunnollisille luottomusmiehille sekä koikille osuinympäristästään kiinnostuneille. Tähän mennessä kunnostuksia on tehty Äyskoskella vuonna 1978 ja Konnekoskella kevättalvella 1984. f rokennusloin mukaiset koovot / ~~~t~ä~;ö~set io ohieet r kaavan laadinta [ rt\ [ l 1 = (::::",~:!1,'.j~;;k~tok~t Asukas io asemakaava -kirioo on saatavana hyvinvorustetuisto kiriokoupoisto, kaikista rokennuskeskuksisto sekä suoraan kuston to iolto, Rokennuskirio Oy:ltä, olloolevollo kupongilla toi puhelimitse (90) 645 615 . Rautalammin reitin luonnonarvojen säilymisen perusedellytys on veden pysyminen puhtaana. Valitettavasti Äyskosken kunnostukseen ei liittynyt riittävää jatkoseurantaa, joten vaikutuksista ei ole selvää käsitystä. --------------------->{;TILAUSKUPONKI T,laan . Koko reitin kalansaalis kohoaa arviolta ainakin 1,2 milj. Jatkoseuranta on kunnostuksen jälkeen välttämätöntä, jotta hommasta viisastuttaisiin, ja tulokset voitaisiin ottaa huomioon tulevissa istutussuunnitelmissa. Koskia kunnostettava Muikku on alueen ansiokalastajille tärkein saaliskala. A llek1qo1tus Lähetykset to,m,tetaan postiennakolla. Ilmeistä kunnostuksen tarvetta useimmissa koskissa uittoperkausten jäljiltä kuitenkin on
Luonnonvalkoinen, keräyspaperista valmistettu talouspyyhe ja WC-paperi CI serla -D G.A.SerlachiusOy 35800 Mänttä, Finland
90-171 250 SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . miekkavalaita ja pikkumiekkavalaita, jotka ovat nekin menestyneet melko heikosti. Valastutkija Henrietta Kaye Melbournen yliopistosta kirjoittaa Habitat-lehdessä: "Luonnossa delfiinit elävät suurina ryhminä, joissa vallitsee selkeä sosiaalinen järjestelmä. Eräs kalifornialainen delfinaario ilmoitti että 40 prosenttia delfiinisaaliista kuolee pyydystyksen aikana. Niinpä yhtiö päätti viime vuonna tutkia miekkavalaan elintapoja tarkemmin ja hankkia samalla lisää elättejä. Esiintymistemppujen harjoittelukaan, eräänlaisena t01mmtaterapiana, ei korvaa delfiinien luonnollisia olosuhteita. C ., C C j C. Pelkästään rahalliselta arvoltaan miekkavalaiden vienti olisi ollut viiden miljoonan dollarin lahjoitus Alaskan luonnonvaroista kalifornialaiselle kaupalliselle yhtiölle. Yhtiön ilmoitus aiheutti kohua julkisuudessa, ja yhtiö joutui ostamaan Alaskan päälehdistä kokosivun ilmoituk48 sia, joissa se pyysi ihmisiä kirjoittamaan kuvernöörille ja puolustamaan hanketta. Ne ovat tottuneet uimaan meressä ja joskus kerääntymään satojen yksilöiden laumoiksi ja kommunikoimaan läheisesti keskenään oli sitten kyseessä järjestäytynyt metsästys, poikasten hoito, parittelu tai leikki . Australia Habitat Voi. Nyt kun Tampereelle ollaan perustamassa suuren maailman tyyliin delfinaariota Särkänniemen huvipuiston vetonaulaksi, kerrottakoon mitä sanottavaa australialaisilla luonnonsuojelijoilla on tähän asiaan. Lähetä tai vie ylimääräiset kiikarisi mahdollisimman pian Luonto-Liiton toimistoon, os. Miekkavalaiden vapautta vaalitaan Alaskassa Sea World on San Diegossa, Kaliforniassa sijaitseva kuuluisa delfinaario. Vankeudessa delfiinit eivät elä kauan. c Delfiinien menetettyä jo vie§ hätysvoimaansa maailman del-~ finaarioihin on ryhdytty hank..J kimaan näyttävämpiä valaslajeja, mm. BBC Wildlife Voi. Se ilmoitti aikeensa pyydystää Alaskan etelärannikolta sata miekkavalasta tutkiakseen niitä mm. Kun vielä Greenpeace, Sierra Club ja alaskalaiset luonnonsuojelijat haastoivat yhtiön oikeuteen ja Greenpeace ilmoitti laivansa tulevan heti paikalle estämään mahdollista valaidenpyyntiä, yhtiö ilmoitti lykkäävänsä suunnitelmiaan vuodella. 12 No. den luonnonharrastus ja -suojelujärjestö, tarvitsee kiikareita luonnonharrastukseen ja luontoalueiden inventointiin. C. New Delhissä toimiva Kalpavriksh, opiskelijoiääntelemästä veden alla. Tämän seurauksena eläimet perustavat eräänlaisen nokkimisjärjestyksen, jollainen on täysin vieras niiden luonnollisille elämäntavoille. 2 No.JO October 1984. Sea World -delfinaarion parinkymmenen vuoden aikana hankkimista 19 miekkavalaasta yhdeksän oli kuollut, vaikka niiden oletetaan villeinä elävän 50-70 -vuotiaiksi. Perämiehenkatu 11 A, 00150 Helsinki, puh. vsk.. tyhjentämällä niiden vatsoja ja poistamalla hampaita, ja viedäkseen kymmenen eläintä Kaliforniaan delfinaarioon. Tällaisia oloja ei pystytä järjestämään missään delfinaariossa." Delfiineitä tutkinut professori G. Pilleri Bernin yliopistosta Sveitsistä raportoi, että vankeudessa elävissä delfiineissä ja valaissa ilmenee rappeutumisen ja neuroosin merkkejä ja että ne vähitellen lakkaavat KATSAUKSIA UUTISIA Delfinaarion ilot ja surut Delfiinit ovat viehättäviä ja älykkäitä, vapauteen ja suuriin vesiin tottuneita vesinisäkkäitä. Kiikareita Intiaan Luonto-Liitto, luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö, kerää vanhoja kiikareita lähetettäväksi intialaisten luonnonsuojelijoiden käyttöön. 3 June 1984. Luonto-Liiton intialainen yhteistyöjärjestö Kalpavriksh on erityisesti pyytänyt Luonto-Liitolta kiikareita. Vankeudessa ne kärsivät ja kuolevat helposti. Valaitaan puolustavat alaskalaiset pitivät tutkimushanketta turhana ja häiritsevänä sekä pelkkänä naamiona yritykselle viedä valaita delfinaarioon. Sen vetonaulana ovat delfiinien lisäksi komeat 5-8-metrisiksi kasvavat miekkavalaat. Miekka valaita tutkinut Erich Hoyt on laskenut, että kaikkien vuoden 1964 jälkeen kiinniotettujen miekkavalaiden keskimääräinen elinikä vankeudessa on ollut vain 3, 1 vuotta. Kirjeitä tuli mutta niistä 97 kannatti projektia ja noin 7 500 vastusti. Miekkavalas on kuitenkin erittäin vaikea huollettava: vankeudessa se sairastuu helposti, tulee ylitai alipainoiseksi ja sveitsiläisten tutkijoiden mukaan ikävystyy kuoliaaksi. Esimerkiksi japanilaisissa delfinaarioissa kuoli vuonna 1982 lähes neljännes kaikista delfiineistä
Tuosta käärmeiden sihinästä olisi sitten muistona se, että perhoset lehahtivat lentoon pillin vihellyksestä. Rotkohan ei ole niiden lisääntymiseikä ravinnonsaantialue, perhoset vain oleilevat siellä kuivan ajan. Lake Mburon kansallispuisto tarjoaa uuden mahdollisuuden sellaisille safarimatkailijoille, jotka haluavat viettää aikaansa rauhallisessa kaunismaisemaisessa puistossa ilman turistiteollisuuden häiriötä. Järven kalat kärsivät ja ravinteiden kiihdyttämät levät kukkivat Laatokan laineilla. Rhodos on ollut pitkään suomalaisten suosima etelänmatkojen kohde. Matkamuistomarkkinat siellä ovat yhtä luonnollisia kaikitenkin kuin Rhodinen eläinpuistossa tai meriakvaariossa. Antiikin tarun mukaan laakson perhoset karkoittivat käärmeet lentoonlehahduksillaan. Oli miten oli, perhosten erikoinen käyttäytyminen on houkutellut alueelle uuden ongelman -turistit. KATSAUKSIA UUTISIA Kampalan Makere-yliopiston opiskelijoita Lake Mburon kansallispuistossa kenttäharjoittelussa. Rotkon luonnontila muuttuu pakostakin yhä enemmän suosittuna nähtävyytenä ja perhosten esiintymäalue kaventuu laaksossa. Vierailijan on kuitenkin hyvä ennen matkaansa ottaa yhteyttä seuraavaan osoitteeseen: Ugandan National Parks, P.O.Box 3530, Kampata, puhelin (jos toimii) 565 34 tai 583 51. Purorotkossa tuoksuvat ambrapuut ja vesi solisee. Heikki Wuorenrinne tämä välivarasto on täyttynyt ja biologisesti kuollut, ja sen likaiset vedet valuvat Laatokkaan. Koko rotkolaakso on huomattavan pitkä, mutta havaintojeni mukaan enää noin sadan metrin osuudella laakson yläosassa on perhosia enemmälti. Puiston maksut ovat edullisia verrattuna Keniassa perittäviin rahasummiin. Toisaalta alue on kovin suppea ja lisäksi lajin ainoa kuivan ajan suojapaikka koko saarella. Vuonna 1965 sellutehdas määrättiin johtamaan jätevetensä erään pienemmän järven kautta, johon osa saasteista varastoituisi. Käsien paukutus sekä kimakat vihellykset täyttävät ilman. Suuret pedot ovat valitettavasti hävinneet Mburosta, ja leijonan tai leopardin näkeminen on todellinen onnenpotku. Näiden seikkojen selvittämisen luulisi kiinnostavan Rhodoksen matkailuviranomaisia, sillä turismi on yksi tärkeimmistä toimeentulolähteistä saarella. Lintuharrastajille puisto sen sijaan on aarreaitta: lajilista käsittänee noin 400 lajia, ja eurooppalaiset muuttajat kansoittavat Mburon aluetta talvisin. Ainakin minulle jäi käynnistäni masentava kuva tämän omalaatuisen luonnonilmiön täysin piittaamattomasta rahaksi muuttamisesta. Sittemmin rannalle on ilmestynyt muitakin saastelähteitä, kemianja alumiiniteollisuutta sekä sähkövoimaloita. Mburon puisto on pääasiassa harvapuista heinäsavannia. Puistossa on runsain määrin impaloita, seeproja ja virtahepoja, oribi ja eland ovat myös yleisiä. Siksi varmaankaan kenenkään siellä käyneen päähän ei ole pälkähtänyt asian luonnonsuojelullinen puoli. Victorian toisella puolellahan ovat kuuluisat Serengeti ja Masai Mara. Paremmin ei mene monella muullakaan eläinryhmällä: 80 prosenttia makean veden kalaSUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Lake Mburo, Afrikan uusi kansallispuisto Heinäkuussa avattiin EteläUgandassa Lake Mburon kansallispuisto. vsk . Mburo onkin ainoa alue Ugandassa, jonne ulottuvat Victoria-järven molemmin puolin kulkevat savannieläinten vaellukset. January 1984 49. Se lisääntyy ympäröivillä alavilla mailla macchia-pensaikossa, mutta aikuiset perhoset vaeltavat kuivaksi ajaksi (heinä-elokuu) tähän rotkolaakLaatokan laineet likaantuvat Alkuvuodesta Literaturnaja Gazetassa kirjoitettiin Laatokan, Euroopan suurimman järven likaantumisesta. Tie on puiston pohjoisraja, etelässä se rajoittuu Tansaniaan. Kiintoisa ongelma on, miten jatkuva turistivirta vaikuttaa perhosten määrään. Ihmismassan seassa lehahtelee lentoon monisatapäisiä kirkkaanpunaisten perhosten parvia. Puiston pinta-ala on 541 neliökilometriä, ja se sijaitsee Kampalasta länteen noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Masakan ja Mbararan tietä. Eri viranomaiset ovat kiinnittäneet asiaan huomiota 1970-luvun alusta lähtien onnistumatta vieläkään saamaan tehtaalle puhdistuslaitteita. Kampalasta on mahdollista vuokrata autoja, ja kaksipyörävedollakin pärjää jouluna ja kesällä, jolloin on kuiva-aika. Dosentti Kauri Mikkolan mukaan kyseessä on siilikehrääjiin kuuluva Panaxia quadripuctaria kiiltokehrääjä. New Scientist 26. Perhoslaaksoa on pidetty samalla tavoin vain yhtenä erikoisena nähtävyytenä kuin italialaisten uudelleen rakentamia antiikin muistomerkkejä. Varsinaisen järven ympärillä ovat laajat papyrussuot, ja siellä täällä maisemaa elävöittävät galleriametsät. Joka tapauksessa rotkon maasto oli täysin kulunut, vain rehevä puusto oli vihreää. Väliaikaisesta ratkaisusta tuli pysyvä, ja nyt Huomaa lahjakortti lehden välissä! soon. Rhodoshan on tunnettu muinoisesta käärmerunsaudestaan. Kävelysafarienkin järjestäminen on mahdollista. Ruoka on aina valmistettava itse. Niin, tämä on Rhodoksen erikoisen turistikohteen, Perhoslaakson, arkea kuumana elokuun alkupuolen päivänä. Turistit ainoastaan hätyyttävät ne lentoon , eivät pyydystä niitä. Syynä on etupäässä suuri selluloosatehdas Priozerskin kaupungin lähellä Laatokan itärannalla tehtaassa ei ole lainkaan jäteveden puhdistusta. Matti Nummelin Eläimet ahtaalla liittotasavallassa Länsi-Saksan lintujensuojeluliiton tutkimusten mukaan puolet liittotasavallan pesimälintulajeista on joko uhanalaisia tai jo kuollut sukupuuttoon. lajeista, 67 prosenttia matelijoista, 62 prosenttia päiväperhosista, 57 prosenttia vesikotiloista ja 52 prosenttia sudenkorennoista on joko uhanalaisia tai jo hävinnyt liittotasavallan alueelta. Puistossa vierailevat voivat vuokrata itselleen pienen talon tai telttailla järven rannalla. das Tier 9/ 1984 Petaloudes perhosten laakso Rhodoksella Yhtenäinen ihmismassa kulkee ylös-alas jyrkän rotkon kapeita kiveen hakattuja porrasaskelmia ja travertiini-altaiden yli rakennettuja kapulasiltoja. Lisäksi matkaoppaissa mainitaan turismin vähentäneen perhosten määrää
Mantereen jääpeitteen takia alettaisiin ensimmäiseksi ilmeisesti pumpata öljyä ympäröivästä merestä. Ympäristönsuojelijat eivät usko, että mitkään turvatoimet ovat kyllin pitäviä estääkseen mahdollisia öljykatastrofeja näissä äärevissä oloissa. vsk.. Vuosikymmenten rauhoituksen jälkeenkään sen kanta ei vaikuta kasvavan. Mikään rauhoitetuista kannoista ei ole vahvistunut ennalleen, ja eräissä tapauksissa pelastuminen on vielä epävarmaa. Se syö kasviplanktonia ja muodostaa useimpien Antarktiksen kalojen, nisäkkäiden ja lintujen ravinnon perustan. Kansainvälinen valaskomissio arvioi vuonna 1984, että sinivalaan, maapallon suurimman eläimen, lukumäärä on laskenut alle viiteen prosenttiin alkuperäisestä ja on nyt korkeintaan muutama tuhat. Kalojen vähennyttyä kalastusyhtiöt ovat alkaneet pyytää krilliä, pientä katkaravun tapaista äyriäistä, joka uiskentelee Eteläisellä Jäämerellä valtavina parvina ja saa öisin meren hohtamaan sinivihreää valoa. Antarktiksella on luultavasti maailman laajin hiilikenttä. Jos öljyä pääsee mereen, kestää ehkä satoja vuosia ennen kuin se häviää. Krilli on meren ehkäpä rikkain yksittäinen valkuaislähde. Oman vaaransa öljynporaukselle tuovat mantereen tuliperäisyys sekä maan ja jäävuorien liikunnat. Öljy vaarantaisi hylkeet ja miljoonat merilinnut sekä voisi keräytyä alueen pääravinnonlähteeseen krilliin. Luonnonvaroista kiistellään Oikeudesta Antarktiksen alueeseen ja luonnonvaroihin kiistelee seitsemän valtiota: Argentiina, Australia, Chile, Ranska, Norja, Uusi Seelanti ja Yhdistynyt Kuningaskunta. Ankarassa ilmastossa elää mikroskooppisia sieniä, sammalia, yksinkertaisia leviä ja ainakin 350 jäkälälajia. Tämänvuotisen krillikantojen äkillisen vähentymisen epäillään johtuneen El Nino -myrskyä seuranneesta vedenlämpenemisestä. Nykyään valtiot ovat entistä kiinnostuneempia mantereen rikkaista hiili-, öljyja kaasuesiintymistä sekä erilaisista mineraaleista. Neuvostoliitto ja Japani ovat ryhtyneet tehokkaaseen krillinpyyntiin, jota on seurattava tarkoin, jottei krillikantaa verotettaisi liiallisesti. Sen luonnon, maiseman ja luonnonvarojen suojelu on koko maapallolle tärkeää. Hylkeiden metsästys loppui taloudellisesti kannattamattomana, ja kannat ovat sittemmin alkaneet toipua. WWF News No 30 July-August 1984 SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Antarktiset valaspopulaatiot, pientä lahtivalasta lukuunottamatta, rauhoitettiin vasta kun ankara metsästys oli lähes hävittänyt kannat. Kalansaaliit kaikonneet Eteläisen Jäämeren ylikalastus on jo kaatanut kaksi suurta kaupallista kalastusyhtiötä. Kukkakasveja on vain kahta lajia, erilaisia pistiäisiä, täitä, väiveitä ja sääskiä noin 150 lajia. Arktisilla alueilla ei ole koskaan tapahtunut öljyonnett.omuutta, eikä ole olemassa keinoa puhdistaa öljyä ahtojäistä. Hylkeiden ja valaiden metsästys Antarktiksen ympäristössä on vaarantanut monien lajien olemassaolon. Ne neuvottelevat parhaillaan luonnonvarojen jaosta yhdeksän muun Antarktis-sopimuksen (solmittu vuonna 1959) osapuolen kanssa. Antarktiksen 34 tieteellistä tutkimusasemaa miehittää talvisin 890 ihmistä ja kesäisin 3000. Antarktikseen on varastoituneena 90 prosenttia maapallon makeasta vedestä, ja mantereella ja sitä ympäröivällä ahtojäällä on tärkeä tehtävä maapallon ilmaston säätelyssä. Eteläisten turkishylkeiden lukumäärä oli 50 vuosisadan vaihteessa laskenut miljoonista alle sataan, ja myös etelänmerinorsut olivat siihen aikaan harvinaistuneet hälyttävästi. Pysyvä jää, keskipaksuudeltaan 2000-metrinen, kattaa 98 prosenttia mantereesta. Uusimpien tutkimusten mukaan monien kalalajien yksilömäärä on tärkeillä kalastusalueilla vähentynyt kymmenesosaan alkuperäisestä. Antarktis on noin 14 miljoonan neliökilometrin laajuinen eli peittää kymmenesosan kaikesta maapinta-alasta. KATSAUKSIA UUTISIA Ikuisen jään manner houkuttelee hyödyntäjiä Epäystävällisestä ilmastostaan huolimatta Antarktis, Etelänapamanner, ja sitä ympäröivät saaret, on kunnioitustaherättävän kaunis maa, jossa komeat vuoret näkyvät kauas kirkkaassa ilmassa. Toisaalta krillin on vasta hiljattain havaittu elävän luultua pidempään, jopa seitsemän vuotta, ja lisääntyvän laskettua hitaammin, jolloin saalismääriäkinon rajoitettava
Nykyisin metaani otetaan talteen joka kolmannella kaatopaikalla. Sorakuoppien maisemointitapa riippuu siitä, otetaanko ne maaja metsätalouskäyttöön vai virkistystai asuntoalueiksi. Imuputkistoa on noin 1,5 kilometriä, ja kaasua tulee noin 500 kuutiota tunnissa. Sveitsi on pinta-alaltaan noin kahdeksannes Suomesta. Niin kauan kuin metaania muodostuu, maisemointiin ei kannata ryhtyä, koska metaani tappaa kaiken kasvillisuuden. Aineet saadaan kuitenkin aktiivihiilellä ja petrolilla poistettua melko tehokkaasti. Maata ei riitä tuhlattavaksi. KATSAUKSIA UUTISIA Sveitsi maisemoi sorakuoppansa ja kaatopaikkansa Vasemmalla oleva maisema oli vielä kahdeksan vuotta sitten revittyä soranottoaluetta. Kun vuoristot lohkaisevat maasta noin kaksi kolmannesta, hyötykäyttöön soveltuva maa-ala on huomattavasti pienempi. Ennen täyttöä pohja kuitenkin eristetään bitumilla, savella, bentoniitilla tai muovilla, etteivät pohjavedet saastu. Kaatopaikat maisemoidaan joko maaja metsätalouden käyttöön tai virkistysalueiksi. Mi/jötidningen Nr 3 1984 51. Jätefirmoilla on tällaisissa tapauksissa myös vakuutus, jottei firma mahdollisen vahingon sattuessa kaadu. Virkistyskäyttöön kunnostettava sorakuoppa kuitenkin kaivetaan pohjaveteen asti, ja rannoille istutetaan kasvillisuutta. Metaanin aktiivinen talteenotto jouduttaa myös kasvillisuuden tappavan metaanin poistumista, jolloin maisemointiin päästään aikaisemmin. kaikki sorakuopat ja kaatopaikat maisemoidaan käytön jälkeen ja otetaan taas tuottavaan käyttöön. Nyt se on taas maatalouskäytössä. Vaikeimpia aineita ovat hiilivedyt, orgaaniset klooriyhdisteet ja raskasmetallit. Ruotkia aineita mitä kaatopaikalle joutuu. Metaania syntyy yhdestä jätekuutiosta 10-15 vuoden kuluessa yhteensä noin 200 kuutiota. huu 40 vuodesta ja poliitikot ovat tehneet suunnitelmiaan 25 vuoden käyttöiän pohjalta. Metaanin talteenotto jouduttaa kaasun luontaista poistumista, ja maisemointiin päästään tällöin aikaisemmin. Kaatopaikan sulkemisen ja kunnostuken jälkeen se peitetään paksulla maakerroksella. lähiseudun maatiloille ja jätefirman konttorille. Maisemoinnin jälkeen takuuraha maksetaan takaisin. Tämän takia mm. Metaanin talteenotto nopeuttaa maisemointia Sveitsi on edelläkävijöitä kaatopaikkajätteestä syntyvän metaani-kaasun hyväksikäytössä. Oikeanpuoleisessa kuvassa kaatopaikkakaasulla käyvän voimalan laitteistoja. Maaja metsätalouskäyttöön kunnostettaville alueille tuodaan kunnostusja tasoitustöiden jälkeen vielä paksu ruokarnultakerros. vsk . Jorma Laurila sissa on muutamilla reaktoreilla ollut ongelmia höyrygeneraattorien ja putkistojen halkeamien kanssa. Sorakuoppien päälle voidaan rakentaa myös asuntoalueita, mutta Sveitsissä tämä ei ole kovin yleistä. Esimerkiksi Bernin kantonissa maksu Ydinvoimalat romua 15-vuotiaina. Kaasu kerätään putkistoilla metaani voimalan polttoaineeksi. Tähän mennessä on maailmalla pysäytetty kokonaan 11 on 10 frangia (noin 25 markkaa) neliömetriltä. Esimerkiksi hiilivetymäärät on voitu supistaa 300 ppm:stä (miljoonasosasta) 4-5 ppm:ään. Kaatopaikan yläja alapuolelle asennetaan lisäksi näyteputkia, jotta pohjaveden laatua voidaan tarkkailla. Tässä tapauksessa jätekaasu tuottaa energian kymmenelle lähiseudun rakennukselle. Tavallisesti soraa ei saa kaivaa kahta metriä lähemmäs pohjavedestä. Folke-selvityksen tekijöiden väittämä pohjautuu kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n rekisteriin, joka sisältää käyttötiedot 90 prosentista maailman ydinreaktoreita. Niiden korjaaminen on osoittautunut liian kalliiksi ja monimutkaiseksi. Vanhenemisen oireita alkaa ilmaantua sekä kiehutusettä painevesireaktoreissa jo 9-11 käyttövuoden jälkeen. Eräät kantonit vaativat sorayhtiöiltä jälkien korjaamisen varmistamiseksi takuurahan, joka maksetaan maisemoinnin jälkeen takaisin. Ruotsin ydinvoil]lanvastainen kampanja on nimittäin laskenut ruotsalaisille ydinreaktoreille 12-15 vuoden elinikää voimayhtiö Vattenfall puSUOMEN LUONTO 8/ 84 43. Energiaministeri Brigifta Dahlin mukaan ruotsalaiset reaktorit poistetaan käytöstä sitten, kun turvallisuussyyt sen vaativat, eikä reaktorin käyttöikä tässä ratkaise. Mikään suljetuista reaktoreista ei ole toiminut 12 vuotta pitempään. Nykyisin jotkut kantonit vaativat huonoista kokemuksistaan viisastuneina sorafirmoilta takuumaksun, että maisemointi tulee tehtyä. Neljä viidesosaa 6,5 miljoonasta sveitsiläisestä asuukin Alppien ja Juran väliin jäävässä suuressa laaksossa, Mittellandissa. Esimerkiksi Bernissä on kuitenkin joitakin tällaisia asuntoalueita. Kaatopaikkakaasun ongelmana on se, että siinä on kaikreaktoria teknisten vikojen ja turvallisuusmääräysten takia. Toisin kuin Suomessa Sveitsissä käytetään vanhoja sorakuoppia myös kaatopaikkoina. Esimerkiksi eräällä kaatopaikalla voimala tuottaa lämpöä ja sähköä noin kymmenelle rakennukselle, mm. Ydinvoiman taloudellisuuslaskelmat saattavat kääntyä päälaelleen jo ennen kuin päästään vartioimaan kymmeniä tuhansia vuosia vaarallisina pysyviä ydinjätehautoja
Munien keruu saa Tiitiltä pi'rullisen tuomion: "On niin mukavaa kuvitella, että sanomalehden nekrologissa joskus kaikkien johtokuntien ja luottamustehtävien selostuksien jälkeen sanotaan, että 'hän oli harras luonnon ystävä', ja tästä takeena on museossa kaappi, jonka oven ylälaitaan on kirjoitettu: 'Johtaja X: n kokoelmat'." Helposti arvaa, ettei joutsen ole Kokon Tiitille väitöskirjakohde, vaan oman intuition valitsema maali, jolle hän vastoinkäymisistä välittämättä haluaa olla uskollinen. Viherhuone on kasvihuone, jossa voi viljellä pitkänkin kasvukauden kasveja meidän karuissa oloissamme. Kuusikymmenluvulla kuistit vaihtuivat valtaisiin lasi-ikkunoihin olohuoneissa, sitten suuret aukot oli tilkittävä, ettei energiahukka pääsisi läpi. Kokko hakeutui Pessin ja Illusian maahan, josta hän kuitenkin lähti eksoottiseen Ultima Thuleen laulujoutsenen jäljille: "Sodassa vasta opin tuntemaan, miten vähän ihminen itseään ja maailmaa tuntee, miten paljon kaikessa on valheellisuutta, ja tämä sodanjälkeinen kehitys on kautta maailman nostanut valheellisuuden oikeastaan kunniaistuimelle... Viherhuone toimii myös kerrostalojen katoilla, parvekkeilla ja seinustoilla. Mutta valokuvat kamalia, varsinkin kuvat ns. Kalevalan kohtalon lintu on myös Yrjö Kokon joutsen, kuten Laulujoutsenteoksen lukuisat lainaukset Lemminkäis-runosta osoittavat. Rintamalta kotiutettaessa Tiiti törmää sattumoisin paikallislehden kirjoitukseen, jossa kerrotaan lappalaisten aikoinaan ampuneen joutsenia ja tehneen niiden henkitorvista pikkulasten Ieikkihelistimiä. Mieleen rävähtää elämän voitto, toivo uudesta. Marjukka Kulmanen Laulujoutse~ Yrjö Kokko: Laulujoutsen. vsk.. Tiiti toteaa, ettei mikään ole niin raskasta kuin uskollisuus omalle intuitiolleen, varsinkin kun tappiot joutuu kärsimään yksin tunturissa, mutta sittenkin hän valitsee tiensä ja on mieluummin naurettava kuin pettää intuitionsa. Tiiti arvelee Einari Merikallion radioesitelmässään mainitsemaa 15 parin arviota liian suureksi, sillä sellaisen ahdingon olivat aikaansaaneet keväinen vesilinnustus, salametsästys, pyyntirautojen virittely ensimmäisten kevätsulien rannoille, munien keräily. Liikalämpö varastoidaan viherhuoneeseen tai asuinhuoneisiin. Mutta kustantaja olisi voinut ottaa huomioon, että kirjoittajien äidinkieli ei ole suomi. Piirroskuvitus on kertova. Jollei pidä puutarhoinnista, miltä kuullostaisi 20 plusastetta helmikuun paukkuvilla pakkasilla, mullan tuoksussa ja auringon paisteessa. Nyt "hän on se sama poika, joka sitten joutui sotaan ja etsi lohtua valokuvaillen kukkia ja perhosia kranaattien myllertämästä maasta koettaen uskoa, että rakkaus ei ollut kuollut." Vaikka Eurooppa makaa -kuolinkouristuksissaan ja on alkamassa matkaansa ''historian Ultima Thuleen", suo kohtalon lintu, Tuonelan salaisuuksien tuntija laulujoutsen Tiitille luottamuksensa. WSOY 1984. Kirja päättyy komeasti. Viherhuone on olotila, jossa kasvin kumppaneina viihtyvät myös ihmiset. Ultima Thulen lintu. Johtuuko se siitä, ettei uskota enää taikoihin, totuuksiin, joille edeltäjät rakensivat. Kertomus etenee monin viehättävin yksityiskohdin ja tunturimaan tuntemusta osoittavin havainnoin kohti pesälammen löytymistä. Meillähän on tarjolla riittävästi valoa, ja se on kasveille tärkeämpää kuin lämpö. 288 s. Vähitellen kirjailijan Marskiksi ja (laulajatar Hanna Granfeltin mukaan) Hannaksi nimeama joutsenpari tottuu valokuvaajaan. Näkeekö Tiiti oman sukunsa Tuonelan joutsenen iltaruskon punaamana?'' Sodan raum01ttamassa maailmassa totuus ja mielenrauha tuntuivat monille parhaiten löytyvän etäällä nykyhetkestä. Valoa läpäisevän pinnan on oltava niin suuri, että puolet eteläisestä taivaankannesta avautuu. Etenkin uudet kerrostaloalueet ovat epäviihtyisiä. Viherhuone antaa asumiselle uuden ulottuvuuden. Itse kirjasta: Kunnon tietopaketti. He suosittelevat viherhuoneita juuri Pohjolan oloihin. Sodanjälkeisestä Suomesta laulujoutsen oli hävitetty syrjäisimmille perukoiJle, ja sukunsa viimeisetkin vaikuttivat ylen aroilta, kuten vainotut linnut ovat. Mutta myös kerrostalojen asukasliikkeet, talotoimikunnat, yhteisöt ja osuuskunnat saavat kirjasta sytykkeen. Viherhuoneessa voi kompostoida orgaaniset jätteensä. Saavutettuaan maalinsa Tiiti purkaa leirin ja tyytyy saamaansa. Monen kesän turhat ponnistelut huipentuvat onnistumiseen. Kesä toisensa jälkeen valuu tyhjiin milloin pesiä ei löydy, milloin poikaset ehtivät kuoriutua paria päivää ennen Tiitin saapumista. Suomalainen asuinrakentaminen tuntee toki kuistin, Iasiseinäisen, talon viihtyisimmän sopen. Ensimmäinen painos 1950. Tuskin mikään sukupolvi on nähnyt edellisen sukupolven ja oman elämäntyönsä niin romahduksen partaalla kuin nykyinen. Leinon varhaistuotannossa, kuten jo Kalevalassakin, Tuonelan virran joutsen oli kohtalon lintu, joka tuntui kätkevän kuoleman salaisuuden. Useampi kuin uskoisikaan voisi pitää suojaisaa sisäpuutarhaa. Joutsen, nykyisin Cygnus cygnus, ennen kiehtovammin Cygnus musicus, on kiinnittänyt monien runoilijain huomion. Mistä me tiedämme, etteikö voisi olla todellista perustaa uskolle, että laulujoutsen on kohtalon lintu, että laulujoutseneen sisältyy jotain muutakin salaista kuin se, että se pesii kaukana erämaan piiloissa.'' Oman aikamme rikkinäisyydestä saattaa kertoa, että viime aikoina Waltarin ja Kokon sodanjälkeiset klassikot ovat kokeneet renessanssin, ja kiinnostusta ovat herättäneet myös keskiajan ongelmat. Innostavakin. Mutta omituinen sukupolvi tekee nyt tiliä elämäntyöstään. Joutsen kuuluu suomalaisen uusromantiikan tunnuksiin, joka esimerkiksi Leinon lyriikassa saa traagisia, jopa uhmaisia tehtäviä. Rasittuneen Tiitin nukkuessa, yhdessä yössä, puhkeavat hillat joutsenlammella kukkaan, hiirenkorvat ilmestyvät koivuihin, talvi väistyy kesäksi. Omakotiasujalle ja uudisrakentajalle viherhuonekirja on iso apu. Viherhuone on puskuri lämpimien huoneiden ja kylmän ul52 KIRJOJA komaailman välillä talvella ja päin vastoin viileiden huoneiden ja helteisen ulkoilman välillä kesällä. Aivan oikein Tiiti havaitsee, että "tieteen narkoosilla ·voi nukuttaa sydämen runon". 11luusionsa menettäneen miehen mielikuvitus sävähtää liikkeelle, hän päättää aloittaa jotakin aivan uutta: valokuvata laulujoutsen sen salatuilla pesäpaikoilla. Viherhuoneiden rakentaminen on villitys, joka on jo vallannut pienrakentajat ja etsii nyt toteuttajiaan vanhoilla ja uusilla kerrostaloalueilla. Waltari etsi viisautta faarao Ekhnatonin Egyptistä, Tove Jansson Muumilaaksosta. ekotaloista ovat luotaantyöntäviä. Niillä asuu kuitenkin kolmasosa Suomen väestä. Vaikka täällä luonnon rytmi jää työrytmin jalkoihin kuten monissa teollisissa maissa, ihmiset eivät vielä ole täysin vieraantuneita luonnosta. Tiiti yrittää aluksi lähestyä pesää porontaljoista tehdyn keinoporon sisässä, mutta pääsee lopulta lähimmäksi lapinpuvussaan, istuu varoen joutsenlammen rannalla katsellen ihmettä, kuudenkymmenen metrin päässä hautovaa laulujoutsenta. Kärsimysten kautta kirkkauteen: panteistinen, mystinen kokemus avaa illusionsa menettäneen mielen. Lapin perukoille on Laulujoutsenen päähenkilön Tiitin joka on Kokon ilmeinen omakuva ajanut sodan viiden vuoden aikaansaama illuusioiden kuolema, tuntemus uhrausten turhuudesta ja nykyhetken arvottomuudesta: "Mikä suuri aika tuo on, kun Suomen kansa löysi kansanrunoutensa, Kalevalan, sanan taian ja uskoi siihen ... JoutsenenSUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Viherhuone, elämää harmaaseen betoniin Bruno Erat ja George Woolston: Viherhuonekirja Rakentajain Kustannus Oy 1983, 208 s. Se on vain suunniteltava ja rakennettava yhdessä! Itse viherhuoneen ideasta: Viherhuone toimii kuin auringonkerääjä kunhan se on suunnattu edullisesti aurinkoon nähden. Jotkut kuvatekstit ovat jopa hassuja. Arkkitehdit George Woolston ja Bruno Erat esittelevät opaskirjassaan viherhuoneiden toiminta-ajatuksen ja sovellutusmahdollisuudet sekä antavat rakennusohjeita
Myös piirroskuvitus on selkeä ja havainnollinen. Näin Suomen maakuntakukat on myös pieni taidekirjakin. Ihmisten luomat kulttuurirakenteet ovat täynnä erilaisia tunnuksia ja symboleja, jotka usein ammennetaan luonnosta. Ekosysteemin rakenne ja toiminta esitetään varsin lyhyesti-suhteessa muuhun sisältöön. Suomen Kotien Kukkasrahasto 1983. Lintutieto Oy. Useimpien lukujen teksti kelpaisi harjoitusmateriaaliksi kielentarkastajien jatkokoulutuskurssille. Yrjö Kokon Laulujoutsen ilmestyi ensi kerran vuonna 1950 ja vaikutti suuresti joutsenkantamme elpymiseen muuttamalla asenteita. Tammi. Juhani Lehto Kukkaset maakuntien tunnuksina Juha Suominen ja Sirkka Linnamies: Suomen maakuntakukat. Tapio Lindholm j oulukirjavibjeitä Hannu Hautala ja Jukka Parkkinen: Oravanpoika. Molemmat ovat hyvin käytettyinä positiivisia sekä ympäristöliikkeen kanssa samaan suuntaan pyrkiviä aatteita. Weir ja Schapiro: Myrkkyä nälkäisille. Kuvitus tukee hyvin tekstiä. Viileä informaatio ei viillä, mutta vaikea on seurata kylmänä kertomusta laulujoutsenesta, joka täyttää miehen mielen. kaloja ja kalastusta käsittelevä luku, joka on kirjoitettu huolellisella kielellä ja joka muutenkin on mielestäni teoksen parhaita. Kirjan loppuosa kertoo mm. Ilmeistä on, että erilaiset vanhat arvot ovat palaamassa esiin ja sen mukana kotiseutuajattelu ja maakuntahenki. Nauris. Värikuvat, jotka täyttävät lähes puolet sivupinta-alasta, ovat huolella valittuja ja korkeatasoisia. Kummastelin, miksi perustuotantoa käsittelevä luku on erotettu energian virtaa ja aineen kiertoa käsittelevästä luvusta. pojat saavat kuoriutua rauhassa, luottamus palkitaan luottamuksella. Olli Järvinen: Aikalisä luonnolle ekologin esseitä. Kustannuskiila. Esimerkiksi Itämeren nisäkkäät ja linnut on sivuutettu milteipä maininnalla. Retkeilukasvio. asutuksesta ja taloudesta, liikenteestä ja Itämeren suojeSUOMEN LUONTO 8/ 84 43. Ursa. Otava. Juha Suominen on kirjoittanut pienen kirjan tästä valinnasta ja sen taustoista. Parhaiten kirja sopii niille, jotka voivat rakentaa maakuntakukkien varaan omaa järjestötai liiketoimintaansa. Hyvästä kuvien yleistasosta on ikävänä poikkeuksena vedenalaiskuvat, jotka ovat suttuisia ja sävyttämiä. Luonnonsuojelujärjestöjen tunnuksiksi luontokappaleet sopivat hyvin, esimerkkinä norppa ja siili. Elävöittäviä ja lukijan mielenkiintoa herättäviä esimerkkejä on vähän. Paikoin surkea kieliasu vaikeuttaa jopa VAIN AN V T~SlliH YDIN ILYIRIE T1'~ PlTAJAVfSI Koo~•np i l • J .lM SANKOSKI Saarijärvi-Karstula matkailukartta, Kymenlaakson veneilyja vesiretkeilykartta, Satakunnan kanoottireitit, Vantaanjoen vesistön melontareittiopas, Hossan veneilyja retkeilyopas, Tiilikanjoen vesiretkeilyopas, Vaikkojoen vesiretkeilyopas, Vanhan vitosen veneilyreitti, Lokan ja Porttipahdan ulkoilukartat. Samalla hän esittelee kaikki maakuntakukat kasvitieteelliseltä kannalta. Maakuntakukkaa voi vallan mainiosti käyttää myös symbolisoimaan oman maakunnan luonnonarvoja asiaa sopii miettiä luonnonsuojeluyhdistyksissä. Kirjayhtymä 1984. Ismo Kajander: Portsa . Marja-Leena Mikkola: Jälkeen kello kymmenen. Nykyisissä luontokirjoissa on Kokkoon verrattuna valokuvien ja tekstin rooli kääntynyt päinvastaiseksi. Vaikka teos pyrkii yleistajuisuuteen, tekstin ymmärtäminen vaatii kyllä paikoin kemian ja biologian perustietämystä. asian ymmärtämistä, luettavuudesta puhumattakaan. Pari vuotta sitten maakunnille valittiin omat tunnuskukkansa. KIRJOJA Opastusta vesiretkeilyyn Viime vuosina on valmistunut useita reittioppaita ja karttoja veneilijöitä ja melojia houkuttelevista vesireiteistä. Joutsenessa annettu informaatio on mitätöntä, ja saa ollakin. Eräät luvut ovat tosin kieliasunkin suhteen poikkeuksia, mainittakoon esim. Sirkka Linnamies tunnettuna kasvien maalaajana on tehnyt tyylilleen uskollisia kuvia kustakin maakuntakukasta. Esipuheessaan toimittajat mainitsevatkin kirjan sopivan myös opiskelun lähdeteokseksi. vsk . Suomen Luonnonsuojelun Tuki. Itämeri on ensimmäinen suomenkielinen teos, joka pyrkii yleistajuisesti kertomaan Itämeren geologiasta, hydrografiasta, biologiasta sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Koska kirjoittajia on useita, on eri luvuissa havaittavissa jonkin verran päällekkäisyyttä. Olli Järvinen Itämeren salaisuudet Itämeri, (toim. Kirjan pahin vika on huolimaton kieliasu. Suomen Luonnonsuojelun Tuki. Lintuatlas. Tietoaines on vankka ja monipuolinen, minkä takia Itämeri on suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka tarvitsevat perustietoa Itämerestä tai joita aihe muuten sattuu kiinnostamaan. Maakuntahenkikin tarvitsee symboleja, ja siksi maakuntakukka saattaa olla moneen tarkoitukseen sopiva tunnus. Teos on sekä loisteliaasti värikuvin kuvitettu katseluteos että käsikirjaksi soveltuva tietokirja. On Suomen iskuvalmista leijonaa, bensayhtiön tiikeriä sekä puoluekentän ruusuja ja ruiskukkia. Mikko Punkari (toim .): Suomi avaruudesta. Oppaita saa vesihallituksesta, paikallisesta vesipiiristä, maanmittaushallituksesta, kirjakaupoista tai matkatoimistoista ja ne maksavat nollasta kolmeenkymppiin. Laulujoutsen herätti kysymyksen tulevaisuuden rakentamisesta, laulujoutsenen ja omamme, ja tämä kysymys on sekä Tiitille että teoksen lukijoille kipeä. Kun maakuntakukat on valittu ja niitä käytetään erilaisessa propagandassa, mikseivät ympäristönsuojelijatkin voisi omalta osaltaan suunnata niiden käyttöä. Keinotekoinen sellainen tietysti biologisesti on, mutta eiväthän symbolit muutoinkaan noudata luonnontieteen lainalaisuuksia. Kirja on selkeästi jäsentynyt siten, että alkupuolella kuvataan elotonta luontoa: Itämeren muotoutumista geologisina aikakausina, murtoveden ominaisuuksia, jään muodostumista jne. Virkkeet ovat pitkiä, subjektiivitaudin vaivaamia ja hukkasanojen täyttämiä. 53. On nimittäin hyvä tietää jotakin maakuntakukkien biologiastakin. Yleensä tyyli on tiedemiesmäisen kuivakka, oppikirjan tapainen. Aarno Voipio ja Matti Leinonen). Tekninen taituruus on vallannut sen paikan, joka Laulujoutsenessa on kertomuksella itsensä naurettavuuden uhalla alttiiksi panevan ihmisen ponnistuksista. Kirjoittajien poikkeuksellisen hyvä asiantuntemus näkyy runsaana ja virheettömänä asiatietona. Vesiretkeilyreitit (koko Suomi), Melontareittejä Uudellamaalla ja eteläisessä Hämeessä, Melontareittejä Pirkanmaalla, Tervareitin veneilyopas (Kuhmo-Sotkamo-Kajaani), Saarijärven koskireitti (Kyyjärvi-Karstula-Pylkönmäki-Saarijärvi), Päijänteen veneilyja vesiretkeilykartta, Pirkanmaan matkailukartta, Saimaan matkailukartta, Pohjois-Karjalan matkailukartta, Keitele: Saarijärven, Viitasaaren ja Rautalammin reitit, lusta. Juuri tämän vuoksi otaksun kirjan olevan tutustumisen arvoinen myös luonnonsuojeluväelle. Jorma Ollikainen: Kelokämppä. Kirjoittajina on viisitoista tunnettua suomalaista tutkijaa. WSOY. Myös kirjoitustyyli vaihtelee samasta syystä. Kirja on siis käsikirjan lisäksi katseluteos. Tässä on luettelo niistä, joiden tekemiseen vesihallinto on osallistunut
Eikö järjen vastainen sodanlietsonta metsästäjiä vastaan ole omiaan kasvattamaan vihaa, väkivaltaa ja eriarvoisuutta. Poroilan repivää kirjoitusta sen kummemmin kommentoimatta, lehti antoi sille hiljaisen hyväksymisensä. Samalla, kun valitellaan vähäistä jäsenmäärää, kysyn: Ollaanko Sll:a tahallisesti muovaamassa ajan hengen mukaiseksi "terrorijärjestöksi". Minä en ihmettele metsästäjien yhteistyöhaluttomuutta. kielteisiin asioihin muita vaikuttajia kuin metsästäjät. Vallitseeko siellä, tehoihmisen silppuamassa pirstalekokonaisuudessa alkuperäisenkaltainen harmonia eri elämänmuotojen välillä. Tyhmien kysymyksiä wiisaille Leo Lehtonen, millainen tilanne vallitsee luonnossa sen jälkeen, kun kaikki metsästys on Suomessa lailla kielletty. Heikki Poroila, taannoisesta kirjoituksestasi SL:ssa (78/83) paistoi rivien välistä selviä viittauksia metsästäjien sidosyhteydestä yleiseen väkivaltaisuuteen, sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen, ihmisen itsetuhoamisviettiin yms. Aina löytyy myös yhteistyöhaluisia metsästäjiä. Älä pakene pylvään nokkaan, vaan tartu itse toimeen yhteistyön käynnistämiseksi. (Myös em. Itse olen yrittänyt vähäisine kykyineni poistaa kielteisiä asenteita suojelun ja metsästyksen välillä. Onko luonnossamme silloin Lehtosta tyydyttävästi esim. Onko Sll:lla todella haluakaan laajentua todelliseksi kaikkien luonnonSUOMEN LUONTO 8/ 84 43. Onko salametsästysongelma tuolloin historiaa. Tuohon kirjoitukseen tuli heti myönteistä palautetta mm. Taidat olla parisataa vuotta myöhässä. Esim. Onko Sinulla kokemuksia nykyajan aivopesutulvaa (tarkoitan aikaa ennen nykyajan massatiedotusvälineitä) edeltäneeltä ajalta. Onko fanaatikkojen virta viemässä SL:n mukanaan. Seuraatko yhteiskuntamme muuta "kehitystä". vsk.. Edustaako Suomen Luonto -lehti Sll:n todellista linjaa. Siitä olen lukuisissa keskusteluissa saanut itse selviä näyttöjä. Suomen luonnonsuojeluliitto, mikä on liiton virallinen kanta metsästykseen nykyoloissa. Hitlerin "ylivertaiset" ajatukset tavoittivat etenkin nuoria. Jos olet, tajuat kai hyvä mies sen, etteivät turpiinsaaneen tunteet ole kovinkaan lämpimiä lyöjää kohtaan. Eikö esim. Urheilumetsästys-lehdessä. Väitän, että siinä onnistutaan, jos itse sitä haluamme. Lehtonen, ikäänkuin ulkopuolisena valittelee, ettei yhteistyö suju luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien (sinänsä tarpeeton erottelu luonnonharrastajille) välillä. Olen varma, että koko luonnonsuojeluliike saa monen metsästäjän (niin nuoren, kuin vanhemmankin) inhon osakseen jatkuvan lyömisen jälkeen. Esim. Näetkö Sinä em. siirtolaisia luonnossa tuolloinkin lienee, vaikkeivät sinne alunpitäen kuuluneetkaan.) Aiheutuuko Lehtosen mieltämästä (kuten annetaan ymmärtää) "tasapainotilanteesta" mitään ongelmia yhteiskunnallemme. Oletko Sinä Leo saanut koskaan turpiisi. nuori ihminen vastaanota tehoyhteiskunnasta mitään kielteisiä vaikutteita. Selittäisitkö tarkemmin. minkkejä, kettuja, variksia, harmaalokkeja, hirviä, valkohäntäpeuroja tai rusakoita. parinsadantuhannen entisen erämiehen luontoon kohdistaman "muunlaisen" kulutuksen. Kykeneekö Lehtonen joukkoineen ohjaamaan tämän porukan toimimaan entistä paremmin luonnon hyväksi. Antoiko. Muistelen kaiholla SL:n n:o 6/76 pääkirjoitusta: "Parempi yhdessä, kuin erikseen". Kestääkö luonto metsästyksen lakkauttamisen jälkeen parem54 KESKUSTELUA min esim
Usein kuulemme ja näemme sellaisen linnun, jota emme tunnista. että tunnistetaan linnut sekä kuuloettä näköhavainnon perusteella. Tästä osasta saamme lisäksi tietoa lintujen suojelusta. 1000 SUURTA UPEAA VÄRIKUVAA. TESTI KASETIT Äänikirjan takakannessa on testikasetit, joiden avulla voimme testata itseämme. Kuvat ja äänet suoraan luonnosta lintujen oikeasta elinympäristöstä . joiden kesto on yhteensä n. Näihin kysymyksiin on apuna äänikirja linnuista. 60 mm Sivun korkeus 335 mm leveys 245 mm Sivujen lukumäärä n. Näin voimme opetella äänikirjasta tehokkaasti lintujen lajitunnistusta kuulotai näköhavainnon perusteella. TEKNISET TIEDOT: Koko/osa: Vahvuus n. Kolmas osa avaa luonnon salaperäisen "tiedon arkkunsa" monissa tähän mennessä selittämättömissä kysymyksissä ja antaa valtavasti luotettavaa, ihmeellistä tietoa äänin, kuvin, suullisin ja kirjallisin selostuksin havainnollistettuna. Sisällä huoneissa kuva-ääni -menetelmä on jopa 80 % opettavampi kuin pelkkä kuva. LINTUJEN KÄYTTÄYTYMINEN Kolmas osa käsittelee lintujen käyttäytymisen alkaen kevätmuutosta ja päättyen sydäntalveen (etenee tapahtumajärjestyksessä). KIEHTOVA, LUONTOON MUKAANSA VIEVÄ ÄÄNIKIRJA LINNUISTA LAJITUNNISTUKSEN OPPIMINEN On tärkeää. i------------(/) 2 :::, C Q) C E :::, :::, :2 C ·.:: :;, .E "ö (/) C (/) Q) ·c C. Ilmestyminen: osa 1 marraskuu 1984 osa 2 syksy 1985 osa 3 syksy 1986 Kustantaja VELJ. LISÄKSI KUVIIN LIITTYVÄT LUONNOSSA ÄÄNITETYT ERIKOISÄÄNITTEET. HANHELA Ky Särkijärvi Myynti ja asiakaspalvelu: POLARKIRJAT OY lsokatu 70 A 90120 OULU puh. 18 h. 250 x 3 yhteensä 750. olemmeko oppineet tunnistamaan Suomessa vakituisesti pesivät lintulajit äänten perusteella. Suuri suomalainen 3-osainen •••• AANIKIRJA LINNUISTA ., 3-OSAISEN ÄÄNIKIRJAN KANSIEN SISÄLLÄ ON N. 981-15888, 12874 1 Teossarja sisältää kaikki Suomessa esiintyvät lintulajit äänineen. .c (/) "ö ·.:::;, ro Vast.ottaja maksaa postimaksun VASTAUSLÅHETYS OULU 10 lupa n:o 403, kirje lsokaltu 70A 90120 Oulu. Nelivärikuvien lukumäärä yhteensä n. Kasetteja 26 kpl. 1100
Pelkääkö "piiri pieni" yhteenkoottujen, erilaisten näkökantojen aiheuttavan hajaannusta, tai liiallista demokratisoitumista. Raimo Varjoselle huomauttaisin kysymykseen, miksei metsästyskauden alussa ammuta vain koiraspukuisia vesilintuja: esim. Raastavia näkemyserimielisyyksiä ei lehdellä ja liitolla ole. Jos näin olisi, ei kai siitäkään toki yksityistä kaupunkilaista voisi syyttää. Tämä ei aivan väärä luonnehdinta olekaan, mutta "äänenkannattaja" lehti on vain epävirallisesti. Suomen Luonto 5/ 84). Luonnonystävän ei tarvitse antaa ydinvoimalle erityistunnustusta siitä, että se tuottaa noin 40 prosenttia sähköstämme "käytännöllisesti katsoen ilman päästöjä", koska ydinvoimaan liittyy niin paljon muuta ympäristönsuojelullisesti arvelluttavaa (uraanin louhinnan ympäristövaikutukset, ydinjätteiden loppusijoituksen ongelmat, ks. Todettakoon vielä, kun Niininen näyttää kulkeneen silmät ummessa, että metsäteollisuuden ja voimayhtiöiden johto on mm. ystävien katto-organisaatioksi. On selvää, että Suomen Luonnon tulee ottaa kantaa rikkipulmiin ja etsiä ratkaisuja omalta osaltaan. Tulee himo ahmia enemmän luontoa. Tapellessa voimat tuhlaantuvat, ja aika tekeekoko ajan myyräntyötä ympäristöämme vastaan. Kysytään mieluummin, mihin suuntaan ydinvoima asiassa vaikuttaa ja missä määrin. Tätäkin kautta olisi yhteistyömahdollisuuksia. Ydinvoima tuottaa sentään nollapäästöjen lisäksi edullista energiaakin, jota savukaasujen puhdistus ei tee päinvastoin. Muuten, huomataanko sitäkään, että metsästäjillä on valmiit yhteydet maanomistajiin. Elämä ei muutenkaan ole niin mustavalkoista kuin annetaan ymmärtää. Liitto on kuitenkin liitto ja lehti lehti. Lisäksi 1000 MW:n suuruisen lisäenergian tarve on kiistanalainen. Ydinvoiman hinnan vertaaminen hiilivoiman rikinpoiston kustannuksiin ei ole kaukaa haettua. Suomen Luontoa pidetään melko yleisesti Luonnonsuojeluliiton pää-äänenkannattajana. Varsinkin, kun silloin liikutaan niiden kysymysten parissa, jotka ovat saaneet ja saavat käsittääkseni jatkossakin luonnon ystävät taas hiljalleen ydinvoiman kannalle. Olisikohan niin, että riidansiemema olisi löydettävissä myös yleisestä kaupungistumisesta. Uskon kuitenkin, että useat lehden lukijat jo osaavat nähdä metsän puilta ja kysyvät kanssani mm: l) Miksi pitää kinastella siitä, pelastaako ydinvoima metsät (onko joku niin todella väittänyt?) vai ei. Toimitus SUOMEN LUONTO 8/ 84 43 . Paisuuko byrokratia mahdollisen kasvamisen myötä. Siitä olen pahoillani, että jotkut yleistävät, puolin ja toisin. En halua leimata liittoa tai lehteä yksityisiin sananvoimailijoihin, kysyn vain, kuis on. Pitäisikö samoin perustein vastustaa joukkoliikenteen kehitystä, jotta voitaisiin edistää autojen pakokaasujen puhdistusta. Mahdollisesti tarvittava lisäenergia voidaan joustavammin tuottaa pienemmillä hiilivoimaloilla, joihin asennetaan rikinpoistolaitteet. Massiivisella ydinvoimaohjelmalla suistumme mahdollisesti vielä vakavampiin ja vaikeammin korjattaviin ongelmiin kuin happamoituminen. Milloin joku älyää tutkailla, mitä metsästäjät haluaisivat tapahtuvan viimeisille luonnontilaisille soille, aarniometsille, kalliomänniköille, harjuille, lampareille, luonnonpuroille yms.. Ei niin, etteikö vesilinnun sukupuolta kykenisi lähietäisyydeltä määrittämään, kesäpukuisiltakin linnuilta. Rakentavassa toiminnassa mukana olevat tuntevatkin parhaiten tämän harmaan. Eikö kala tunne tuskaa. 40 OJo sähköstämme käytännöllisesti katsoen ilman päästöjä. 3) Onko jo hieman liian kaukana itse asiasta verrata ydinvoiman kustannuksia ja savukaasujen puhdistuslaitteiden kustannuksia keskenään. Myönnettävä toki on, että paskaa on pöksyissä keinotekoisen muurin molemmilla puolilla. Tämä on lehden linja. En yleistä myöskään liiton, osin taivaansinisten silmälasien läpi laadittua metsästyslakiehdotusta, tai törppöjen "suojeluaktiivien" sorsienpelotuskampanjaa kaikkien luonnonsuojelijoiden mielipit<:iksi. Kirjoitusten ei tarvitse olla liiton tai lehden "virallinen" kanta. Siitä pitää nykyinen elämäntyyli ja kasvatus huolen. Urbaani-ihminen ei enää tajua luontoa kokonaisuutena, vaan näkee siitä pelkästään rikkirevittyjä palasia. Jos haluamme pelastaa metsämme rikkija muiden ilmansaasteiden aiheuttamalta uhkalta, tarvitaan tehokkaita toimia suunnilleen vuosikymmenen kuluessa. 2) Tulisiko luonnon ystävän antaa edes pieni tunnustus ydinvoimalle siitä, että se viime vuosina on tuottanut n. Niiniselle Heikki Niininen Vantaa Mielestämme kannattaa kinastella siitä, pelastaako ydinvoima metsämme vai ei . Ja kun ei saada, etsitään syntipukkia toisista. Silti meillä on vain yksi luonto, sama metsästäjällä ja suojelijalla. Älkää vastatko siihen itse, metsästäjien puolesta, älkääkä tyytykö jonkun metsästäjien johtopampun mielipiteeseen. Lainaan lopuksi Esa Niemelän tekstiä Metsästäjä-lehdestä n:o 3/ 80: "Luonnonsuojeluliiton äänenkannattaja Suomen Luonto on julkaisu, jonka näkisi mielellään yleistyvän myös metsästäjäin käsissä. Sitähän kuulemma tuntee koukkuun pujotettu kasiainenkin, huolimatta siitä yksinkertaisesta tikapuuhermostosta. Entä miksi tuholaisia myrkytetään, eikö vasaralla tappaminen olisi armeliaampaa. Ydinvoima ei ole kupla Suomen Luonnon numeron 7 / 84 pääkirjoituksessa käsiteltiin ydinvoiman roolia metsiemme pelastajana. On siinä ainakin sitä harmaata välissä, eri sä.vyinä. puuolisukeltajamme ovat tällöin lähes poikkeuksetta vielä naaraspukuisia (myös koiraat), ennen syksyn sulkasatoa. lehtihaastatteluissa yhtä mittaa mainostanut ydinvoimaa ratkaisuksi happamoitumiseen. Ongelman korvaaminen toisella ei ansaitse kättentaputuksia. Onpahan vain maalaistollon turinaa. Vastaava sähkö tehtynä vaikkapa kivihiilellä olisi merkinnyt 20 OJo lisää maamme rikkipäästöihin (100 000 tn SO/ v). Ei yleistetä jahtihuliganismiakaan jokaisen metsästäjän tapoihin. Suomen Luonto yrittää olla kiinnostava, ·monipuolinen aikakauslehti, joka julkistaa uusia ajatuksia ja asioita ja pohtii ympäristönsuojelun olennaisia ongelmia. 4) Eikö olekin tulevia vuosia ajatellen varsin uskalias se Suomen Luonnon vaatimus, että hitaammin vaikuttaviin todella tehokkaisiin toimenpiteisiin päästöjen vähentämisessä joita ydinvoima edustaa ei nyt saa kiinnittää mitään huomiota, koska on kiire. Taitaisi tulla monelle ylivoimaisia määritysvaikeuksia, ja lisää vettä sodanlietsojien myllyyn. Kysymys vaikuttaa olennaisesti energiapolitiikkamme suuntaan, yleiseen mielipiteeseen ja kansakunnan varainkäyttöön. Viime kädessä jutuissa esiintyvistä näkemyksistä vastaa kirjoittaja. Tuntuu kuitenkin hieman pölhöltä, että se purkaa mahdollisesti muualta peräisin olevia antipatioitaan ydinvoimaa kohtaan rikkikysymyksen yhteydessä. Lehden sisältö määräytyy journalistisin perustein. Milloin minussa olevaa virkistyskalastajaa aletaan syyttää kalojen järjesttömästä teurastuksesta. Ydinvoimalla ei tässä ole minkäänlaisia käytännön mahdollisuuksia ei vaikka uskoisimme ydinvoiman puolustajien puheet "saasteettomasta" ydinvoimasta vihertävän ja kuulaan huomisen energianlähteenä. Toisaalta kysymys on kustannusten suuruusluokan havainnollistamisesta, toisaalta siitä, että kun rahaa on rajoitetusti, on valittava. Tästä varsin korkeatasoisesta lehdestä saa hyvän kokonaisnäkemyksen ympäristönsuojelun ongelmiin tämän hetken Suomessa." Martti Peltola Laihia Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen, Jurvan Metsästysseuran ja Jurvan ja Laihian Kalastusseuran jäsen Peltoselle Vastaamme lyhyesti kirjoittajan kysymykseen Suomen Luonnon linjasta ja lehden suhteesta julkaisijaansa, Suomen luonnonsuojeluliittoon. Pelkäämmekö. "Ydinvoima on tässä suhteessa suuri kupla" oli pääkirjoituksen viesti. 56 KESKUSTELUA Näitä riekaleita ei sitten osata enää sovittaa yhteen. esim. vsk.
5/ 52 Harjuille ome suojeluohjelma 5/ 5 Ikuisen jään manner houku11elee hyödyntäjiä 8/ 50 Ilmansaasteiden ohjearvot hyväksyttiin 5/7 Kahelin Juhani: Teollisuuden Keskusliiton muistio osoiuaa: Teollisuusei vieläkään suhtaudu vakavasti ympäristönsuojeluun 5/ 8 Kansainvälistä suojaa kosteikoille Karlin Antti: Lintuteema houku11eli tuhannet Kuusamo-Naturaan 5/ 4 Kilpeläinen Auli: Kasvu on rajallista uudelleenkäytön mahdollisuudet rajattomat 2/5 Kilpeläinen Auli: Luonnonsuojelijat jäteretkellä 7 /7 Kouvolassa kompostoidaan talvipakkasillakin 1 / 11 Kuusela Seppo & Heikkilä Tapio (toim.): Uudenmaan metsäopas 1/ 86 Laurila Jorma: Buschhausista Euroopan suurin rikkisaastuuaja 5/ 8 Laurila Jorma: Järvet happamoituvat Länsi-Uudellamaalla 3/7 Laurila Jorma : " Kolmenkymmenen prosentin kerho" kasvoi M0nchenin ympäristökokouksessa 5/ 8 Laurila Jorma: Pääkaupunkiseudun ylimmäinen vedenmaistaja 7 /2 Laurila Jorma: Sveitsi ja Itävalta lyijyttömien kerhoon 5/ 9 Laurila Jorma: Tutkijat vaativat: Itämeren norpan ja hallin metsästys kiellettävä 5/ 4 Laurila Jorma: Ympäristöministeri Matti Ahde: "Periaatepäätös lyijyuömästä bensiinistä ennen vuotta 1986" 5/ 9 Laurila Jorma ja Pärnänen Outi: "Keski-Euroopan metsätuhot liitoiteltuja" 5/ 43 Laurila Jorma: Sveitsi maisemoi sorakuoppansa ja kaatopaikkansa 8/ 51 Lilja Raimo: Kompostijäueen lajittelu onnistui Joensuussa 4/ 9 Miekka valaiden vapauuavaalitaan Alaskassa 8/ 48 Nummelin Matti: Lake Mburo, Afrikan uusi kansallispuisto 8/ 49 Poikela Ola: Esit1elem111e uusiopaperin 2/4 Salinen Simo: Puola pulassa ulkomailta apua Itämeren suojeluun. vuosikerta Pääkirjoitukset Saasteeton luonto puhdas ravinto 1/ 3 ltsesaastutusta l / 3 Jätepaperin käyttö säästää luontoa 2/ 3 Kemikalisoitumisen vaarat 3/ 3 Paperi päivä 3/ 3 Hyvät lukijat! 3/ 3 ''Ottakaa varas kiinni'' Suomi rikkipoliisina 4/ 3 Miksi pelkistä puukuutioista puhuminen on melkein rikos 4/ 3 Omistatko soraharjun. 4/ 5 Kahelin Juhani: Luovuus, eeuisyys ja taistelumieli 2/ l l Kahelin Juhani: Miksi meitä ruokitaan kuin kotieläimiä 7 / IO Kahelin Juhani: Kosmee11ise1 muutokset eivät riitä 8/ 14 Laulajainen Juhani: Rauhoillamisen taktiikkaa 6/ 30 Paasilinna Erno: Juuri nyt maailma on menossa oikeaan suuntaan 1/ 5 Artikkelit Aikio Pekka: Paikallinen näkökulma Urho Kekkosen kansallispuistoon 8/ 24 Ansel Adamsin ajatuksia 7/ 18 Brax Anne: Metsien käyttöä arvostellaan muuallakin 2/20 Brax Anne: Ydinvoimaa suomalaisille, ydinjätellä intiaaneille 5/ 33 Byckling Helena: Kiista Vuorikemiasta jatkuu 6/ 32 Eklund Jan : Kirjolohen kasvatus pilaa Saaristomerta 4/ 24 Haila Yrjö: Mitä on "ihmisen ekologia?" Richard Levinsin haastauelu 2/ 40 Hausen Henrik: Maailman energiatalouden utisi kuva: Elämää uusiutuvan energian maailmassa l / 34 Heinonen Jaakko: Ei mustavalkoista maaseutua! 3/28 Hilden Olavi: Neljännesvuosisata talvilintulaskentaa. 2/44 Sevola Pertti: Moskovalaiskirjailijat toimivat ympäristön puolesta 4/ II Sievänen Tuija : Kööpenhaminan liepeille rakennetaan satojen hehtaarien laajuinen metsä 2/ 43 Similä Anna: Greenpeace-tutkija: Vuorikemian saastepäästöt kuriin 3/ 5 SNF täytti 75 vuotta 6/ 6 Suomalaisten huolen aiheet: Työllömyys ja ympäristö 5/ 44 Suomen pahimmat rikinpäästäjät 5/ 10 Tampereella tutkitaan puluja 1/ 11 Timonen Erkki: Kuopion metsänparannuspiiri rauhoitustyössä 5/7 Varjonen Hannu: Seiskaroidaanko Otajärvikin. . .. Sisällysluettelo Suomen Luonto 1984 43. Happamia hengenvetoja l /20 Kulmanen Marjukka: Peruna valloittaa maailman pihamaat 5/ 36 Laaksovirta Kari: Tarkkaile ilman tilaa kasvien avulla l / 28 Laurila Heikki: Arkipäivän evoluutiota: Myrkkyjen ja tuholaisten kilpajuoksu kolmannessa maailmassa 7 / 32 Laurila Jorma: Ilmansaasteet piinaavat Suomenkin metsiä 1 / 22 Laurila Jorma: Kannustava kokeilu Länsi-Saksassa: Kaupungin jäueistä vain kymmenesosa kaatopaikalle 6/ 34 Laurila Jorma: Typpilannoiueet osasyyllisiä. Kaikusalo Asko: Saukkoväki vähenee 2/ 26 Kallio Paavo: Puut hohtavat, maat hohtavat, metsä loimollaa RUSKA 6/ 22 Kilpeläinen Auli: Vetoomus entisille luonnonsuojelijoille 3/ 47 Kovalainen Ritva: Ei kenenkään maalla 7/ 22 Kulmala Antti: liman tila Suomessa. 5/ 30 Salminen Pekka: Soidensuojelulta puu11uu rahaa ja ihmisiä 4/ 28 Salo Merja ja Jokiranta Riitta: Illuusioita luonnosta 8/ 36 Saukkonen Sari: Kevätlä, kesää Siikalahdella 7 / 40 Sevola Pertti: Merenkurkun öljyinen painajainen 7/ 12 Siira Jouko: Pohjanlahden pohjukkaan tarvitaan Perämeren kansallispuisto 5/ 12 Simola Heikki: Paleolimnologia lehteilee leijuista luonnonkirjaa 3/ l 6 Suominen Teuvo: Aulis Junes, toisintekijä 4/ 52 Suominen Teuvo: Luonnonvalokuvaajan luonto alkaa kotiovelta 4/ 46 Suominen Teuvo: Miksi jäte pysyy jätteenä 8/ 38 Suonpää Juha : Siilien kanssa sinuksi 4/ 44 Tuormaa Ismo: Hullujen hydepark vai tulevaisuuden toivo. vsk. 2/7 Veijonen Ritva: Ympäristönsuojelu vaatii uutta tulkintaa omaissuojalle 7 / 6 Vesihuollon vuosikymmen vesiuymässä 1/72 Vetoomus Imatran Voimalle 8/ 4 Virta Heikki: Asfaltti uhkaa Lapiosuota 8/ 67 Vuokko Seppo: Ahvenanmaalla muutettiinrauhoitusmääräyksiä 4/ 8 Vuokko Seppo: Uutta uhatuista 8/ 6 Wuorenrinne Heikki: Petalouden perhosten laakso Rhodoksella 8/ 49 Ydinenergia kolmannessa maailmassa 1/75 Ydinvoima on pettänyt maailman haaveet 4/ 12 Ylinen-Lang Riitta: Ilmansaasteet syynä kätkykuolemiin Keski-Euroopassa. 6/ 8 Pärnänen Outi: Putkimiehet ja puusepät, tervetuloa 8/ 12 Rantamaula Esko: Tarina suomalaismetsistä 1/ 52 Rämö Markku: Ruotsalaista ympäristöoppia: BT Kemin tapaus 3/26 Rämö Markku: Tiedeuä vai salatiedettä. 7 / 37 Järvinen Aimo ja Tyystjärvi-Muuronen Kati: Selkämeren silakkakadon syyt selviämässä 2/ 18 Järvinen lrma-Riitta: Metsän kasvot 1/ 50 Järvinen Olli: Lapinpöllö saalistaa eli miten Äiti Evoluutio osaa trigonometriaa 2/22 SUOMEN LUONTO 8/ 84 43. kello 18.00 2/51 Kahelin Juhani: Kun iso joki tulvii. Ruotsin metsissä hälyttäviä vaurioita 3/ 44 Laurila Jorma ja Peura Pekka: Metsäkuolemien etulinjassa 8/ 16 Laurila Jorma ja Miettinen Kaarina: Tutkijaprofessori Marja Sorsa: Kemikalisoituminen on koko ekosysteemin ongelma 3/ 18 Lehtinen Martti: Suomen kallioperä on karu kasvun alusta 5/20 Levins Richard: Ekologisen tiedon puute kärjistää kehitysmaiden ongelmia 2/36 Luoma Jaakko: Alkaako vesirakentamisen lupa-au1omaa11i reistailla 4/ 43 Luoma Jaakko: lsäntälinja vastaan Tapion tarhurit 1/ 39 Luoma Jaakko: Leijupetipoltolla ilmaan vähemmän rikkiä ja typpeä 2/ 34 Luoma Jaakko: Näin 1uho11iin Suomen paras rapujoki 4/ 40 Luotonen Hannu Pihkala Antti: Kysymys ympäristöministeri(ö)lle: Miksi Suvanto tarvitsee voimalan. Sinitiainenkin kertoo ympäristön muutoksista 2/ 30 Hirvonen Heikki: Pernajanlahti in memorian 4/ 34 Hovi Antti: Tehovil}CIY autioiuaa maiseman 1/ 36 Huttunen Satu ja Laine Kari: Vauriot syntyvät ennen kuin näkyvät 1/ 30 Hyvärinen Heikki: Saimaan oma lohi elpyy. 5/ 7 Ympäristökemiaa Kemian päivillä l / 8 Öljyntahraama Persianlahti 1/60 Arvostellut kirjat Briggs Raymond: Minne tuuli kuljettaa, kirja aikuisille ydinsodasta 2/ 46 Elo Kirsi (toim.): Tämä vihreän kullan maa 1/ 86 Erat Brunok & Woolston George: Viherhuonekirja 8/ 52 Grzimek Bernhard: Harmaakarhusta silmälasikäärmeeseen 2/47 Haavisto Pekka (toim.): Tehtävä napapiirillä 1/ 82 Hakkarainen Tuulikki (toim.): Suojele harjuja 2/47 Hautala Hannu: Kuukkelin maa luontokuvaajanvuosi Kuusamossa 7/ 47 Helle Eero: Hylkeiden elämää 4/ 56 Jersild P.C.: Jälkeen vedenpaisumuksen 1/ 83 Kajander Ismo: Portsa 6/ 39 Karhu Seppo, Panula Pemi & Rämö Markku : Lintujen pesäpöntöt ja suojelu 7/ 48 Kivelä Jukka ja Pöytäniemi Erkki: Siirtymävaiheopas 5/ 48 Kokko Yrjö: Laulujoutsen 8/ 52 Koukku Tuula (toim.): Maailmankaikkeus suurimmasta pienimpään 2/ 47 Kuusela Seppo & Heikkilä Tapio (toim.): Uudenmaan metsäopas 1/ 86 Lagerspetz Kari: Sauumasta säätelyyn 4/ 56 Lehtonen Ulla: Ullan mullat 6/ 39 Massa Ilmo (toim.): Energia, kuluuuri ja tulevaisuus 2/46 Maular Marja Viljamaa-Rissanen Katriina: Vaapukka, voikukka ja korvasieni, Lasten luontomuistio 7 / 49 Niklander Hannu: Kauniisti niiava tytär 5/ 49 Palmen Annikki ja Alanko Penlli (toirn.): Viljelykasvien nimistö 2/46 Ruuhijärvi Rauno Häyrinen Urpo (tom.): Ympäristönsuojelu 1 6/ 39 Saariston elämää 1 / 86 Salo Jukka ja Soikkeli Marui: Eläinten käyttäytyminen 4/ 57 Soinivaara Osmo: Vihreää valoa 3/ 54 Suomen kansan eläintarinoita 2 7/ 47 Suomen luonnonvalokuvaajat ry: Vuoden luontokuvat -83 2/ 47 Suominen Juha & Linnamies Sirkka: Suomen maakuntakukat 8/ 53 Voipio Aarno & Leikonen Matti (toim.): Itämeri 8/ 53 Vuokko Seppo: Uhatut kasvimme 3/ 54 Keskustelua Energiakeskustelu jatkuu 1/78 Luonnonsuojelijat ja metsästäjät 5/ 45-48, 7/ 48-49 Sateliillikuvat puhuuavat 3/ 9-11, 52 Yhteistyö vihreiden kanssa 2/ 48 Y dinjälleet 3/ 9, 7 / 48 Lisäksi luonnonharrastuspalsta Harrastajien poluilta numeroissa 4-8. 1/ 16 Tuormaa Ismo: Iijoki-raportti: Ensimmäinen selvitys jokirakentamisesta 6/ 18 Tuormaa Ismo: Pohjois-Pohjanmaan tärkein kunnallisvaaliteema on Taistelu Iijoesta 6/ 15 Valkeajärvi Pentti: Rautalammin reiui tarvitsee suojeluohjelman 8/ 44 Valo Risto: Sahojen kloorifenolit saastuttavat maaperää ja pohjaveuä 4/ 22 Valovirta Ilmari: Raakku raukka 1/ 64 Varvikko Kari: Vallilan väki voiui Helsingin herrat l / 24 von Wright Georg Henrik: Onko Ihmiskunta oman onnensa seppä 1/ 58 Vuokko Seppo: Ämmät ähkyen elävät kuuset paukkuen palavat 1/ 60 Vuokko Seppo: Lumi on kasvin talviturkki 8/ 32 Ylinen-Lang Riitta: Puolue joka haluaa olla joukkoliike 7 / 36 Ylitalo Antti: Lentuan taimenkantaa elvytetään koskia kiveämällä 7 / 31 Katsauksia, uutisia Asfal11ikukkia opiskelijoille 8/ 8 Byckling Helena: Espoon Laajalahtisuojelijoiden voi110 3/ 6 Delfinaarion ilot ja surut 8/ 48 Ekokunta edistyy 7 / 5 Granberg Kaj: Lievestuoreenjärvi on laulunsa ansainnut 5/ 6 Hapanta veuä myös Ilomantsin selkosille 2/ 8 Happamoituuko eteläinen pallonpuolisko. 6/ 12 Luukkonen Jyrki: Kiviä 5/ 24 Miettinen Kaarina: Tietoa hyllytetään: Vesakkomyrkytysten hyöty selviuämät3/36 Murto Risto: Missä kukkii metsäomenapuu 4/20 Myllylä Markku: Koski on luonnon kalanviljelylaitos 7 / 26 Männikkö Esko: Kevään kiimaa 4/ 30 Määttänen Outi: Helsingissä hyssytellään: Vuosaarisuunnitelma haudotaan yli vaalien 6/ 20 Norokorpi Yrjö: Suojametsistäkö apu puu pulaan 8/20 Punkari Mikko: Kunnon metsiä Suomessa vähemmän kuin koskaan 2/ 12 Punkari Mikko: Mitä metsissämme tapahtuu 4/ 16 Pulliainen Kyösti: Suomella on vaih; toehto -energian säästö, kehittynyt tekniikka ja uusiutuvat luonnonvarat 1/ 32 Pärnänen Outi: Millainen on kunnon metsä. Pysyvätkö ydinjälleet haudassaan. 6/ 26 Hyvärinen Heikki ja Sipilä Tero: Säilyykö norppa siuenkin Saimaalla 3/ l 2 Hyvärinen Heikki: Talvi tulee: kallo kutistuu ja ruumis lyhenee 8/28 Hästbacka Hans: Katellu pöytä kevätpurolla 3/ 32 Järventaus Kaarina: "Mustan nousuveden" jäljet näkyvät yhä Bretagnessa 3/ 38 Järventaus Kaarina: Vapaus, veljeys, vihreys. Torjunta-aineid.en myrkyllisyystutkimukset 3/22 Saarinen Juha: Geologien arviot peruskallion vakaudesta vaihtelevat. 5/ 3 Luonnonsuojelun arvostus ei näy budjetissa 5/3 Uurnilla tavataan 6/ 3 Ainahan on makseuava.. 6/ 3 Valassaarten viimeinen voitelu 6/ 3 Ydinvoima ei metsiämme pelasta 7/ 3 Maailmoja syleilevä selonteko 7 / 3 Ei sellua suojametsistä! 8/ 3 Pakinat ja kolumnit Heinonen Jaakko: Kuovivahti 4/ 50 Helin Harri: 6.12. 57
vsk.. Secondly, it is a vital site for study, providing materia! for two universities and a national fishery research institute who are carrying out long term investigations along it. (90) 497 018 Tuula Honkanen, piirisihteeri Kymenlaakson Luonnonsuojelukeskus Keskuskatu 9 48100 Kotka puh. When planning northern forest utilisation, the unconvivial growing conditions must be taken into account. Local standpoint on the Urho Kekkonen National Park by Pekka Aikio pages 24-26 The Urho Kekkonen National Park was established in one of the finest areas of northwestern Lapland in 1982. Yrjö Norokorpi pages 20-24 ' Protection forest" is the term given to those strips of Lappish forests standing on the timberline. The Rautalammi watercourse is also of economic to fisheries, large amounts of vendace, for instance, being fished commercially there. Hence, they ought to be managed on a principle of longterm utilisation, constant growth, or small-scale felling. The total length of this watercourse is around 200 km and includes plenty of running water habitats. (90) 17 358 Pertti Siilahti, piirisihteeri local ways of life and means of earning a living. ,,, ,.._.._ KOIVU • 980-785559 ' \ TIUVAT TAl<-OT / LUONTAISTUOTTEITA SODANKYLÄN LUONTAISRAVINNE Jäämerentie 17 99600 Sodankylä puh. Local councils 1 are just the people who should be organising the collection of those valuable items of household refuse that are heaped together with rea! rubbish and sent to the refuse tip. (981) 15 828 Kimmo Kaakinen, piirisihteeri Pirkanmaan 1 Luonnonsuojelukeskus I tsenäisyydenkatu 1 33100 Tampere puh. For many/lants the absolute threshold !ies aroun 40 °C. Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tili 608 21-1 Tilaushinnat 1985 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 120 mk, Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 95 mk, muihin maihin 130 mk Irtonumero 15 mk ISSN 0356-0678 Värierottelut Oy Lito-Scan Ab Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy, Forssa Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki 15 puh. (921) 19 909 Jaana Gustafsson, toiminnanjohtaja Pohjois-Pohjanmaan Luonnonsuojelu keskus Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. Highpowered forestry is unsuitable for these forests, however, maintains Norokorpi. And the farming threatens 10 increase. (90) 115 715 klo 9-13 Anne Brax, piirisihteeri Saimaan Luonnonsuojelukeskus Linnoitus Rak 18 53900 Lappeenranta puh. (90) 642 881 Maanantaista perjantaihin klo 8.30-16.15, kesäkuukausina klo 8.30-15.30 Esko Joutsamo, pääsihteeri Ismo Tuormaa, tiedotussihteeri Kyllikki Jokela, taloussihteeri Hannu Penttilä, suunnittelusihteeri Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti . This region accounts for two thirds of the entire park. ln the remotest areas of northern Finland plants are only able to synthesise for two months of the year. Overwintering of plants by Seppo Vuokko pages 32-35 Plants prepare for winter by building up a food reserve throughout the summer. Protection forests grow under arduous climatic conditions and act as a buffer zone against the tundra. Only on this hasis can alternatives be sensibly weighed up. (90) 642 881 / säätiön asiamies natural resources. (952) 11 759 Pirjo Taimisto, piirisihteeri OK-OPINTOKESKUS Mariankatu 12 00170 Helsinki puh. 993-12729 SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Nervanderinkatu 11 00100 Helsinki puh. br,. Even in southern Finland the period of botanical fasting exceeds in length the period of feasting. Address: PI 169, 00151 Helsinki, Finland. When he began 10 collect materia! for the present article he found thai the situation had not changed at all. Apart from wood production, they are useful for reindeer grazing, hunting, berry and mushroom .picking, and rambling. Aikio maintains that only in theory are local interests being taken care of. The forest industry in Lapland is beginning to suffer from timber hunger and as a consequence is taking a wolfish look at the protection forests. Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Terho Poutanen, järjestösihteeri Outi Pärnänen, julkaisusihteeri 58 Summaries of the Main Articles Translated by Leigh Plester Suomen Luonto (Nature of Finland) 8/1984. He is active in waste paper collection and is the chairman of the Uusimaa Province branch of the environmental protection movement. The watercourse, which is siili practically in a natural state, is held by biologists to typity Finnish Lakeland, a region thai is considered valuable even at international level. The matter has progressed no further, however, than the report stage. lt has been shown that wind strength at ground level increases more than fivefold when moving a distance of 400 metres from a forest to an open area. Valkeajärvi proposes a management scheme whereby this watercourse would be kept in a natural condition, thereby protecting the interests of both nature conservation and the fisheries and research bodies thai are dependent on it. (90) 406 262 Postimyyntiä koko maahan LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (Puheenjohtaja), 90-191 2010 Pentti Forsten, 939-371 33 Kaj Qranberg, 941-262 096 Marianne Hemg,frd, Galtby skola, 21710 Korpo Patrick Hublin, 971-313 377 Tapani Hyytinen, 968-15 090 Raimo Kantola, 986-71 569 Antti Karlin, 922-24 040 Ilpo Kuronen, 90-367 713 Heikki Susiluoma, 971-351 201 Arvo Ohtonen, 981-361 728 Pentti Rauhala, 980-61 070 Vesa Tanskanen, 953-25 096 SUOMEN LUONTO 8/ 84 43. ln this interview Rantala stresses the need f ~ie~r ~~P~sl gf zff!~h people from difProtection forests to help satisfy timber demand. WPUUKKOTEHDAS ' E. (992) 21 702 klo 9-13 Pirkko Hyvönen, piirisihteeri Uudenmaan Luonnonsuojelukeskus Nervanderinkatu 11 E 00100 Helsinki puh. Raw materia] shortages ought 10 be remedied by concentrating wood processing in southern Lapland and North Ostrobothnia, where the facilities for this are superior. (90) 176 633 Liisa Leskinen, opintosihteeri SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. The Rautalammi watercourse produces are third (1000 tons) of the 101al commercial rainbow troutyield from Finnish inland waters. IILVOLA KY .. The main stumblinjl block is the local councils whose techmcal staff seem unaware both of the value of refuse and of the needs of industry. Nature protection movement needs fresh personalities by Outi Pärnänen pages 12-13 Mr Taisto Rantala is a strange bird to be inhabiting the jungles of the nature conservation movement: a hepac (heating, plumbing and air conditioning) planner and the manager of a rea! estate company. Nothing could be further from the truth, avers Pekka Aikio. SUOMEN LUONNON PALVELU HAKEMISTO KALASTUSVÄLINEITÄ KAUPPAKATU 64 79200 VARKAUS 20 PUH 2711 PUUKKOTEHTAITA ,. The presence of extensive felled areas, for instance, tends to exclude microclimates. For the remainder of the year they have to exist on what they put dry during these short eight weeks. Recycling apparently a load of rubbish! by Teuvo Suominen pages 38-43 Ten years ago Teuvo Suominen published an article in Suomen Luonto concerning the recycling of wastes. ln autumn plants prepare to resist severe winter frosts: the cold resistance of the living tissues increases·sharply as the autumn weather grows cooler. Numerous Finnish plant species can withstand a few degrees of frost during summer, but in autumn they can survive even twenty degrees below zero. Rautalammi watercourse in need of protection by Penui Valkeajärvi pages 44-46 Valkeajärvi writes about one of the most valuable watercourses of Central Finland which a committereport issued in 1977 recommended as a site worthy of protection on the grounds of its Lapin Luonnonsuojelukeskus Honkatie 7, 28120 Kemijärvi 2 puh. As a Saarni · or Lapp, he draws attention to the viewpoint of local inhabitants on that most traditiona! of occupations, reindeer husbandry. The watercourse is currently threatened by largescale salmon farming, nutrients from which are eutrophicating the naturally oligotrophic waters. Tourism and hiking will provide a means of making more money in the reindeer husbandry region than elsewhere in the park, prophesies Aikio. ln practice reindeer husbandry is being outlawed, at least in the reindeer husbandry region, where the going is otherwise very tough. Published by the Finnish Association for Nature Protection. Protection forests lend themselves best to diversified use. SU0MENLLJONTO Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki 15 puhelin 90-642 881 Päätoimittaja Jorma Laurila (v.s.) Toimitussihteeri Kaarina Miettinen Toimittaja Auli Kilpeläinen Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Anne Brax, Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen, Antti Karlin, Ulla Kokko, Tapio Lindholm, Helge Rontu Ilmoitusmyynti Exomark Hietalahdenkatu 8 A 21 00180 Helsinki puhelin 90-646 300 (Kaisu Anttila) 90-641 963 Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. Sensible waste management still !ies somewhere in the future and the only course open at present appears to be to declare individual war on the problem. They are the consequence of a law passed in 1922 for the purpose of halting the already lowered timberline in northermost Lapland. lts fish fauna is unusually rich; if the various forms of whitefish are included, it is inhabited by no less than 30 different types of fish. lt has been "marketed" principally by drawing attention 10 it role in safeguarding LUONNONSUOJELUKESKUKSET Varsinais-Suomen Luonnonsuojelu keskus Läntinen Rantakatu 21 20100 Turku puh. 11 is an important breeding place for fish like the lake trout. Osoitteenmuutokset kirjallisesti
-•-··-·· __ ., _______ , ·-p--·· RakellllUS 4 l'4!k11U.k.ka ~makoitsija sairaala Sijoi1uksm 1ink1111ii«öml\än mrkkuulccn O.-lb-,,..j,,r,rn rnWoJ, oop1Nflij•~ METSA JA PUU f> 7• l•)!tl ifi: TIEJA LIIKENNE Forssan Kirjapaino Oy Esko Aaltosen katu 2, 30100 Forssa 10 Puhelin 916-11550 ()S'l]t 8-11 1!111:1 JA HilTEIIIAAIJl'AWIJS suomen 1 1m < G, ...., 1 w , ls MAAN• SIIR'IO. ...,.,_,., .... ... "·-···--·•"'..... ,._. .. Ammattitaito painaa paljon ''"' kone• urakoltalJa PUUTALOUS U••--•---•-•···•h"••,o• .. ___ _ , .......... .............
Se on syntynyt luonnossa. Yhteyttäminen eli fotosynteesi on niin monimutkainen tapahtuma, ettei sitä keinotekoisesti voida jäljitellä. Syystä voidaan sanoa, että vain luonto osaa tehdä sokeria. Sokeria ei valkaista. 1 1 Nimi 1 Jakl 1 hw::;oite 1 Posti numero ja -toimipaikka 1 Posti ta kuponki kirjekuoressa, jossa on 1 1,40 mk:n postimerkki. So~ ~lWYn?1ffY!, valitser-r:,a f,a1 7 pa siirtiiii auringon energia m.aaL .. Kun sokeri erotetaan kasvista, useimmiten sokeriruo' osta tai sokerijuurikkaasta, saadaan sokeripitoista mehua, joka sellaisenaan säilyy huonosti. Sokeri on vesiliukoisena väritöntä. Kun nautit makeasta, käytä oikeaa sokeria. I Osoite: PL 46, 02101 Espoo 10. Sokerissa ei ole mitään lisäaineita eikä säilöntäaineita. Kiteisenä se on valkoista samasluonnossa. Tähän yhteyttämiseksi kutsuttuun ilmiöön perustuu elämä maapallolla. Kuoreen tunnus "Hyvää makua luonnosta". L _____________ _J SUOMEN SOKERI OY · LÄNNEN TEHTAAT OY. ta syystä kuin vesi on lumena valkoista. So enae1 ä. Postita kuponki, lähetämme sinulle ilmaiseksi esitteen. Haluatko tietää lisää sokerista. · 11 ·1 · k · · t · pallon e/,ämän käywttiiväksi I ka eta aa mkm~ e 1 ~ a~se sk1 ~s1 e!Jossa · I erro an so enn ommaisuu sIStaJa sen I synnystä luonnossa. Ses Auringonvalon vaikutukses kasvien lehtivihreässä muodostuu sokereita ja samalla ilmaan vapautuu happea. Siinä ei ·, ole mitään lisäaineita, se on samaa sokeria kuin kasveissa luonnostaan oleva sokeri. h ttäk.... Tuloksena on tuttua kaupan sokeria, joka kiteisenä on hyvin säilyvää ja helposti käsiteltävää. Tuttu kaupan sokeri on luonnollista sokeria. Siksi mehu suodatetaan ja kiteytetään