SUOMEN 8 • 1987 Vuotos-piina jatkuu Kanarian saarten kasvi maailma Koreat pallo kivet
Koivulla on ilmeisesti ristikkäisiä valintapaineita: toisaalta varhain karisseista ja syyskesällä itäneistä siemenistä varttuvat taimet ovat keväisiä vahvempia, toisaalta talvikarisseet siemenet valtaavat paremmin uusia kasvupaikkoja. Useimmat tyypillisistä vaelluslinnuistamme ovatkin puiden siementen syöjiä: käpytikka, pähkinähakki, pähkinänakkeli, kuusitiainen, tilhi, taviokuurna, närhikin. Vielä keväälläkin siemenet saattavat jatkaa matkaansa tulvavesien myötä. Alkutalvesta pelmahtaa puihin urpiaisia ja vihervarpusia. Niinpä sieltä eksyy eksoottisia vaeltajia meillekin. Seppo Vuokko Koivun norkkojen kimpussa vi lkkaasti hyörivä urpiaisparvi on talvisin tullu näky. Siitä voi alkaa tai voi olla jo käynnissä kehitys, joka johtaa samanlaiseen riippuvuuteen kuin on pihlajan ja tilhen, sembramännyn ja pähkinähakin tai lehtikuusen ja kirjosiipikäpylinnun välillä. Vaelluksillaan ne etsivät alueita, joilla siemeniä olisi runsaammin. Tosin suuri osa, ehkä peräti suurin osa syyskesälläkin karisseista siemenistä itää vasta keväällä. Urpiainen ei ole riippuvainen nimenomaan koivun siemenistä; muutkin siemenet kelpaavat talviravinnoksi aivan yhtä hyvin. Omien siemensyöjiemme vaellukset ovat muutonluonioisia: syksyllä etelään, keväällä pohjoiseen kuten urpiainen, mutta Siperian linnut joutuvat vaeltamaan metsävyöhykkeen suuntaisesti joko itään tai • länteen. Talvipuoliskolla tuulen voima on suurempi metsän sisälläkin ja siemenen matkasta voi muodostua pitempi. vsk.. Metsäpuiden siementuotanto vaihtelee monista syistä johtuen vuodesta toiseen: yhtenä vuonna sato voi olla yltäkylläinen, seuraavana kesänä täysi kato. Metsämme valtapuut eivät ole riippuvaisia lintujen tai muiden eläinten suorittamasta siementen levityksestä, mutta siemenet ovat useiden eläinlajien ruokana. Puiden ollessa lehdessä päätyy suurin osa siemenistä aivan puun juurelle. Ne rikkovat norkot ja syövät niistä siemenet eivät kuitenkaan kaikkia, vaan osa siemenistä karisee norkkosuomujen kanssa alas puun juurelle. SUOM EN LUONTO 8/ 87 46. Sileätä hankea siemenet saat2 tavat kulkea tuulen ajamina laajankin selän, peltoaukean tai avosuon poikki. Siemeniä syövien lintujen sopeutumana tähän ovat vaellukset. Eikä koivukaan ole riippuvainen näistä norkkojen repijöistä: norkot hajoaisivat muutoinkin viimeistään kevään kuivilla säillä. Siementen varistajat Suurin osa koivuji!n siemenistä kariseeitsestään elosyyskuussa, mutta osa norkoista jää ehjiksi vielä lehtien pudottuakin, joillakin koivuilla jopa suurin osa
... vuosikerta lrtonumero 27 mk Luonto maksaa huviveron laskettelusta Sveitsissä luonnonsuojelijat ovat käyneet jo monta katkeraa kamppailua, kun yhä uusia Alppien rinteitä on haluttu parturoida laskettelukeskuksiksi kasvavan turistilauman tarpeisiin. Ristiriitoja laskettelun ja luonnonsuojelun välille on syntymässä Suomessakin. .. .......... .. ....... Uusia rinteitä halutaan raivata myös Pyhätunturin kansallispuistoon. 8 Rauno Ruuhijärvi: T a ppajat luonnossamme... ..... Arvokkaimmat laskettelurinteiksi havitellut kohteet ovat ympäristöministeriön, metsähallituksen ja metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa. . ... .... 21 Paula Raivio ja Jouko T. . ...... ........ Luonnonläheisyys kääntyy kuitenkin valitettavasti luonnon tärväämiseksi, ellei laskettelua kanavoida järkevästi. ... 42 Kysy lu o nnosta . .. .... Kaikilla näillä alueilla on korvaamattomia luonnonarvoja. .. ... .. .... . Myös siihen, ettei kansallispuistoihin saa avata ainuttakaan rinnettä, tulee ottaa ehdoton kanta. 32 Anto Leikola: Järk i ja arvot .... Laskettelijat nauttivat vapaa-ajastaan luonnon helmassa kauniiden maisemien keskellä. Ne ovat paljon haltijoina. .. Korhonen : Vuotos-piina jatkuu . 33 U lkomailta . .... ...... .. .. ...... Kuntien johtohenkilöt ja matkailuyrittäjät eivät pahemmin ujostele esittäessään omasta mielestään laskettelurinteiksi soveliaita paikkoja: mm . . 24 Ritva Kovalainen ja Pekka Turunen: Li itossa luonnon kanssa mutta mi llaisessa. 47 Kansiku va: Luosto, Sodankylä Risto Sippolan k uvaamana. . . ... 46 Su mmaries of the Main Articles ...... .. . ... Lumien sulaessa laskettelurinteen alta ei paljastu neitseellinen tunturinummi, vaan raadeltu tunturinkuve, joka ammottaa arpena kilometrien päähän. .... ........ ... ... .. ....... .. .. ........ Luonnonystävän aikakauslehti 8 • 1987 46. 16 Tiina Pikkarainen ja Ilkka Va nha-Majamaa: Onnell isten saa rten o maperäiset kasvit ....... 40 Heikki Oikkonen: Tammihiiri hävinnyt Suomesta. .. ... .. . 14 Antti Halkka: Idän nukkuva koira . .. ... . Laskettelu tulisi keskittää tehokkaasti olemassaoleville rinteille ja käyttää lähistön hotellipalveluja täysimittaisesti hyväksi. 30 Terho Poucanen: Van himmalla kan sallispuistolla ikää jo 115 vuotta .......... . ... 9 Pentti J. ...... Ounastunturin P yhäkero, Pallastunturin Taivaskero , Saana, Pyhätunturi, Koti , Puijo, Valtavaara ja eräät UKK-puiston alueet ovat vilahdelleet ehdokkaiden joukossa. .. 36 Kirjoj a ....... 34 Mielipiteitä, keskustelua . .... .... .. ..... ... Suomalaiset villinnyt laskettelumuoti on nimittäin virittänyt suunnitelmia eräiden pohjoisen luontomme arvokkaimpien tuntureiden ja vaarojen uhraamiseksi tälle talviurheilumuodolle. .. Luontoi llan asiantuntijat vastaava t.. 4 Niilo Söyrinki 80 vuotta. . Parviainen: Pallokivi kaunis ha rvinaisuus .. SUOMEN SISÄLTÖ Kotimaasta .. .. .. ..... ... Hiihtohissirinne ja laelle rakennettu lomakylä tuhosivat pahoin maamme eteläisimmän tunturin Iso-Syötteen, josta alunperin piti tulla kansallispuisto . .... .. 10 Ritva Kupari: Eeva Ki lpi : Entä jos rauhoitettaisiin pesimäaika. vsk. .. Ei kannata rakentaa koko Lappia täyteen puolityhjiä laskettelukeskuksia, jotka täyttyvät vain lyhyen sesongin huippukauden ajaksi. .. ... . .. 46 Lii kettä lakin alla : Ihmisen rinta .. Luonnonsuojelun kannalta peruuttamattomia menetyksiä on jo koitunut. SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Niiden olisi syytä tehdä periaatepäätös, ettei edes osia näistä arvokkaista alueista uhrata talviurheilulle. Suomen Luonto toivottaa lukijomeen lumista joulua ja menestyksellistä luonnonsuojelun juhlavuotta 1988! 3. .......... ........ ... 43 Sisäll ysluettelo 1987 . Laskettelurinteiden rakentaminen on nykyisin järeää maansiirtotyötä, jossa puskutraktorit työntävät rakkakivikot syrjään, tasaavat nyppylät ja korottavat kuopat. ... .. ....... ... .... Saana ja Koti on Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietinnössä nimitetty erityisen kiireellisiä suoj elutoimia vaativina kohteina, koska niillä elää poikkeuksellisen paljon uhanalaisia lajeja. . 44 T iedo t julkaisijasta ja toimit uksesta .... ... .... Laskettelurinteet vetävät vanavedessään luksusluokan lomakylät täydellisine mukavuuksineen. .. Uusia rinteitä, jos sellaisia ylipäänsä tarvitaan, pitäisi rakentaa vain alueille, joilla ei ole merkittäviä luonnonarvoja. .... Myös Kotia on tärvelty. ....... 26 Tuomo Hurme: Kasvikuvaajan epätoi vo .... . ... Pyhäkero ja Taivaskero kuuluvat Pallas-Ounaksen kansallispuistoon. ...... ... Kuusamon Valtavaara, tuorein laskettelukeskusehdokas, on kuuluisa monista mielenkiintoisista siperialaisen taigaluonnon kasvija eläinlajeista. ... . ... ..... .......
Hamstrausta yrittäville hän muistuttaa, ettei paikka ole noutovaan vaihtotori. Huonekaluja, kirjoja, kodinkoneita, leikkikaluja ja muita lasten tarvikkeita, harrastusvälineitä, astlotta, työkaluja oikeastaan kaikkea elämässä tarpeellista, muttei vaatteita eikä jätepaperia. Jotkut vanhemmat ihmiset ihmettelevät kun ei kunnon tavarasta tarvitse maksaa mitään, Hyttinen kertoo. Se on huomattavasti parempi kuin pääkaupunkiseudulla, missä paristoja voi palauttaa mm . Erottelemalla paristot muusta jätteestä voidaan estää raskasmetallien, ennenmuuta elohopean ja kadmiumin joutuminen ympäristöön. Turussa arvioidaan, että paristonkeräyksen vaikutuksesta jätteenpolttolaitoksen elohopeaja kadmiumpäästöt vähenevät tässä vaiheessa jo kolmanneksella. Vaihtotorin idea on Juha 4 Hyttisen mielestä ymmärretty aika hyvin, vaikka toistaiseksi asiakkaista vain 20 prosenttia tuo tavaraa ja 80 prosenttia vie sitä. Kaupungin ylläpitämällä torilla ovat tuhannet käytetyt tavarat vaihtaneet omistajaa vilkkaaseen tahtiin. Turun tulos vastaa Göteborgin paristonkeräyksen alkuvaiheen tasoa, josta palautusinto vielä kaksinkertaistui. Keväällä kaupunki on luvann ut järjestää kampanjan kodin ongelmajätteiden keräämiseksi. Näppäräsormiset koululaiset ovat kerhoilloissaan ahkeroineet käsitöitä, jotka ovat tehneet kauppansa mm. valokuvauslii kkeisiin. Poltettaessa paristoja elohopea vapautuu kaasuna ilmaan ja joutuu ilmasta maaperään. Tavallisimpien ruskokiviparistojen elohopeamäärä on lähes olematon . Lokakuussa tempaistiin Lokakuun puolivälissä Mikkelin ympäristönsuojelutoimisto ja puistoja puhtaanapitotoimisto järjestivät erityisen vaihtotoriviikon, jolloin tavaroita noudettiin suoraan kodeista vaihtotorille. Ritva Kupari Vantaalaiset Riikka Mahlakaarto (vas.), Leena ja Marja Helminen sekä Sanna Kimpimäki päättivät pari vuotta sitten perustaa oman luonnonsuojelukerhon auttaakseen eläimiä. Nuoret suhtautuvat asiaan luonnollisemmin ja nythän tämä alkaa olla tuttu jo kaikille kaupunkilaisille. Selvät tunnukset paristoihin! Paristojen elohopeaja kadmiumpitoisuudet vaihtelevat suuresti . Joskus käy tosin niin, ettei sänkyä tai patjoja ehdi kirjata torille tulleiksi kun ne jo löytävät uuden omistajan. Raha ei kelpaa Mikkelin vaihto torilla Kasinotalouden ulkopuolinen saareke, vaihtotori, on ilahduttanut ja ihmetyttänytkin mikkeliläisiä toiminnallaan keväästä alkaen. Hienon tuloksen, 1000 markkaa, he päättivät lahjoittaa luonno nsuojeluliiton Norpalle koti -keräykseen, saimaannorppien suojelutyöhön. Vaihtotori toimii Laiturikadulla vanhassa teollisuusrakennuksessa. Vaihtotorin yhteydessä toimii myös ongelmajätepiste, jonne voi tuoda käytetyt paristot, myrkyt, lääkkeet, jäteöljyt ja akut kotitalouksista. Turun yhdyskuntajätteestä suuri osa poltetaan kaupungin polttolaitoksessa. Keräystulosta järjestäjät pitävät lupaavana. Keräys jatkuu vuoden loppuun asti, joten vielä ehtii mukaan: keräystili o n ps-tili 9885-0. viritinvahvistin, joulukuusen jalka, lampunvarjostin , tuulilasin pyyhkimet , kaksi peiliä ja piilolasien puhdistuslaite, jotka Juha Hyttinen vastaanottaa mikkeliläiseltä pariskunnalta. Turun ympäristönsuojelutoimisto ja puhtaanapitolaitos ovat sijoittaneet kulmikkaita metallisia keräyslaatikoita noin sata kaupungin eri puolille. Ensimmäisen vuoden keräystulos on noin 8 000 kiloa eli neljännes turkulaisissa kotitalouksissa kulutetuista paristoista. koulun myyjäisissä. Asiakkaita käy kymmeniä päivittäin. KOTIMAASTA Kauan eivät vaihtotorilla käyttämättöminä loju nämäkään kelpo tavarat , mm. Tavoitteena kaksinkertaistaa saalis Ympäristötoimenjohtaja Mikko Jokinen kertoo, että ensi vuonna tai viimeistään seuraavana keräystulos pyritään kaksinkertaistamaan eli kokoamaan laatikoihin puolet turkulaisten käyttämistä paristoista . vs k.. Pikapuolin kaupungissa päätettäneen torin saattamisesta pysyväksi kierrätyspisteeksi. Mitä vaihtotorille tuodaan. Kaupunkilaiset ovat antaneet keräyslaatikoista myönteistä palautetta. Turkulaiset ovat ottaneet keräyksen järjestelyissä oppia Göteborgista, missä paristojen keräys aloitettiin jo kolme vuotta sitten . Viikon aikana torille saatiin normaalin kuukauden tavaramäärä ja asiakkaitakin pyörähti paikalla lähemmäs tuhat. Ne erotelSUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Tavoitteeseen ponnistellaan lisäämällä keräyslaatikoiden määrää, sijoittamalla niitä osuvammin ihmisten kulkureiteille ja tiedottamalla. Torin hoitaja Juha Hyttinen ottaa iltapäivisin vastaan käyttökelpoista tavaraa, luovuttaa sitä tarvitsijoille maksutta ja pitää vaihtoliikenteestä tarkkaa kirjaa. Maamme ainoa kunnallinen vaihtotori avattiin kokeilumielessä. Paristojen keräyksestä hyviä tuloksia Turussa Turkulaiset ovat totutelleet vuoden päivät pudottamaan loppuun käyttämänsä paristot sm1s11n paristojenkeräyslaatikoihin. Norpalle koti -kampanja oli marraskuun puolivälissä tuottanut noin 115 000 markkaa. Sen saavuttuma suosio takaa toiminnan jatkumisen toistaiseksi
Myös metsän lajista muuttuu . Ritva Kupari Älä ole holtiton, vaikka paristo on voltiton, neuvotaan turkulaisia. Sen sijaan aina, kun tapaan eurooppalaisia tutkijakollegoitani, he ottavat ensimma1senå puheeksi typpiyhdisteet pahimpina ilmanja vesiensaast uttaji na, totesi Oulun yliopiston dosentti, metsävauriotutkija Satu Huttunen Maaseudun Sivistysliiton tilaisuudessa lokakuussa Helsingissä. Kokonaislaskeumaan vaikuttavat vielä raJoJemme takaa kulkeutuvat typpiyhdisteet. Jorma Laurila 5. Karuilla kasvupaikoilla typen aiheuttamat haitat näkyvät aikaisemmin kuin rehevillä mailla. Typen yhdisteet muodostavat lisäksi puille vahingollista otsonia. Päästöjen kasvuvauhdista ja torjuntatoimista riippuen päästömme ovat vuosituhannen vaihteessa 250 000400 000 tonnia vuodessa. Typekkäästä ympäristöstä tykkäävät esimerkiksi kuusia tuhoava maannousemasieni ja erilaiset karisteet, hän kertoi. Alkaliparistoissa ja tavallisissa nappiparistoissa on runsaasti elohopeaa. Monet tuholaiset rakastavat typekästä ympäristöä. Suomessakin lähestytään kriittisiä arvoja Pohjoismaisessa työryhmässä typen kriittiseksi laskeumaksi on arvioitu 10-30 kg hehtaarille vuodessa 25-50 vuoden aikajaksolla. Missään tapauksessa ne eivät Huttusen mukaan ainakaan vähene. vsk. Ympäristötoimenjohtaja Mikko Jokinen ·esittääkin, että ympäristöministeriö antaisi ohjeet tunnuksien merkitsemisestä. Lisäksi tulevat noin 40 000 tonnin suuruiset ammoniakkipäästöt ja maatalouden päästöt. Typen yltäkylläisyys alentaa hänen mukaansa mm. Maamme vuotuiset typenoksidipäästöt ovat 1980-luvulla olleet 250 000-270 000 tonnia. Paristoissa on myös kokoja tyyppikoodeja. Keräyslaatikoihin saa palauttaa kaikenlaiset paristot, koska paristoja on hankala erottaa toisistaan. Paristojen lajittelua helpotta1s1vat ratkaisevasti selvät tyyppimerkinnät, esimerkiksi tunnusvärit. Metsä kärsii liiasta typestä Taivaalta laskeutuva typpi aiheuttaa pohjoisissa oloissa monenlaisia haittavaikutuksia, koska erityisesti havumetsät ovat sopeutuneet niukkatyppisiin oloihin, Huttunen totesi. Typpiyhdisteiden päästöjen lisääntyminen voi turmella sen hyödyn, joka saadaan rikkipäästöjen vähent ymisestä, hän varoitti ja vaati, että typen oksideille olisi säädettävä vuosikeskiarvo . Muut paristot kuljetetaan ongelmajätelaitokselle. Mänty ei todennäköisesti kärsi saasteiden aiheuttamasta kylmänkestävyyden alenemisesta, mutta se voi kärsiä vesitalouden häiriöistä. Kaupungille on sijoitettu noin sata 25 litran vetoisia paristonkeräyslaatikkoa. Typpilaskeuman haittoja on hänen mukaansa ryhdytty arvioimaan vasta aivan viime aikoina, koska lyhytaikaiset vaikutukset eivät näy tai ne ovat lähinnä kasvua lisääviä. Nappiparistot palautetaan Turussa hyötykäyttöön, koska n11ssa on hyödynnettäviä jalometalleja. KOTIMAASTA Dosentti Satu Huttunen: Typen yltäkylläisyyden haitat näkyvät yhä selvemmin Suomessakin Maaperän ja kasvillisuuden vuorovaikutus määrää Satu Huttusen mukaan sen, miten paljon typpeä ympä ristö sietää. Typen oksidien pitoisuudet ilmassa kohoavat moottoriajoneuvoliikenteen ja energiantuotannon lisääntyessä. Monin paikoin Euroopassa laskeuma on suurimmillaan kymmenkertainen kriittisiin arvoihin nähden, Huttunen kertoi. puiden kylmänkestävyyttä, synnyttää ravinnehäiriöitä ja altistaa puut tuholaisille. Kuilaan Turussa kerätyistä paristoista kaatopaikalle vietäviksi. Hyönteiset ja sienitaudit lisääntyvät ja se on kaikki puulta pois. Esimerkiksi Länsi-Saksassa päästöt kolminkertaistuivat 1970-luvulla . Liiallinen typpi käynnistää Huttusen mukaan myös maaperässä haitallisia muutoksia: puiden sienijuuri lakkaa toimimasta, typen kiertokulku kiihtyy ja metsän oma biologinen typensidonta tyrehtyy. Suomalainen ei vieläkään halua uskoa typestä mitään pahaa. Nämä arvot ylittyvät reippaasti Etelä-Skandinaviassa. Tarkka kuluttaja voi tosin nytkin löytää alkaliparistostaan tekstin "alkali" tai "alkaline" . Ladattavat nikkeli-kadmium -paristot taas sisältävät kadmiumia. tenkin pitkäaikaisvaikutukset ovat ratkaisevia. Kuusi kärsii herkästi kylmänkestävyyden alenemisesta. SUOME LUO TO 8/ 87 46. Myös eräillä alueilla Suomessa sivutaan kriittisiä arvoja. Päästöt ,ovat kasvaneet huomattavasti myös Suomessa. Väkilannoitteista arvioidaan eri lähteitten mukaan haihtuvan ilmaan yhdestä kymmeneen prosenttia niiden sisältämästä typestä eli vuosittain lO 000-100 000 tonnia. Otsonin, typenoksidien ja rikkidiok, in yhteisvaikutukset ovat Huttusen mukaan metsäkuolemissa merkittävä tekijä. Pahi mmillaan typpiongelma on Huttusen mukaan Länsi-Euroopassa, rikkiongelmalla on hieman itäisempi painopiste. Esimerkiksi suuren pyöreän ruskokivipariston koodi on " R20" ja vastaavan alkalipariston "LR20"
Belgiassa kesällä järjestetyssä kongressissa suomalaisten siperianlillukan monistamisessa saavuttama tulos herätti kansainvälistä huomiota. 6 Eino Valovirran puutarhaan pelastaman siperianlillukkakasvuston (ylinnä) yhdestä kasvista on monistettu laboratoriossa mikrolisäystekniikalla 1500 uutta tainta. Kasvikirurgian laboratorioon Laukaan pieneltä kasvupaikalta siirrettiin muutama vuosi sitten kasveja kahteen muuhun puutarhaan häviämisriskin pienentämiseksi. Näin kasvit palaisivat vanhoille sijoilleen 30 vuoden evakossa olon jälkeen. Professori Mikko Raatikainen mukaan Suomen uhanalaisten kasvien joukossa on varmasti lajeja, joiden avuksi mikrolisäystä voisi ajatella. Lajia ei pelastanut viime hetken rauhoitus, sillä kasvuympäristö oli jo kuivatettu siperianlillukalle sopimattomaksi. Vieläkin tärkeämpi merkitys menetelmällä voisi olla esimerkiksi valtamerten saarten aivan sukupuuton partaalla olevan kotoperäisen kasvilajiston pelastamisessa, Raatikainen toteaa. Siperianlillukan mikrolisäys onnistui erinomaisesti. Siperianlillukka katosi Suomen luonnonvaraisesta kasvilajistosta 1950-luvulla, kun lajin ainoa kasvupaikka Jyväskylän Kypärämäessä jäi rakentamisen jalkoihin. Sieltä siperianlillukka on helppo siirtää täysin luonnonvaraisille kasvupaikoilleen, kertoo professori Mikko Raatikainen. Kypärämäestä vain kahden kilometrin päässä on Jyväskylän yliopiston viherpuutarha, josta istutus aloitetaan. Sitten siperianlillukka sai lisääntymispulmiinsa avuksi uuden biotekniikan. U hanalaisten kasvien pelastuskeskus Suomeen. Dosentti Timo Törmälä Kemirasta soitti professori Mikko Raatikaiselle Jyväskylään ja kysyi, olisiko uhanalaista kasvi lajia, joka voitaisiin monistaa laboratoriossa ns. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Kasvualusta sisältää siperianlillukan tarvitsemat ravinteet ja kasvua ohjaavat hormonit. Monistetut kasvit eivät myöskään tuo takaisin perintöaineksen menetettyä moninaisuutta, sillä ne ovat täsmälleen samanlaisia kuin kasvi, josta niiden emosolukko on leikattu . mikrolisäystekniikalla. Osa niistä istutetaan Jyväskylään lähelle paikkaa , jossa katerpillari jyräsi viimeiset luonnonvaraiset siperianlillukat sukupuuttoon kesäkuussa 1957. Siperianlillukka olisi hävinnyt Suomesta kokonaan, ellei opettaja Eino Valovirta olisi vaivihkaa nyhtänyt muutamaa viimeisistä rauhoitetuista yksilöistä irti ja istuttanut kotipihaansa Laukaalle. Mietin asiaa hetken, ja päätin ehdottaa siperianlillukkaa, kertoo professori Raatikainen. Taimet on tarkoitus istuttaa lähelle Jyväskylän Kypärämäen 1957 hävinnyttä kasvupaikkaa. Raatikainen ei pidä mahdottomana ajatusta, että Suomessa toimisi kansainvälinen , uutta biotekniikkaa soveltava uhanalaisten kasvien pelastusyksikkö. Mikrolisäyksellä on jo vuosia monistettu esimerkiksi koristekasveja, mutta uhanalaisten kasvien säilyttämiseksi tekniikkaa käytettiin konkreettisesti nyt ensi kertaa Suomessa ja koko maailmassa. Kasveja oli kuitenkin yhä vain muutamia satoja, sillä suvuton lisääntyminen on hidasta ja siemeniä kasvit eivät tuottaneet. Jos luonnonsuojeluviranomaisilla on osoittaa uusia kohteita, tekniikkamme on käytettävissä. Versostoa monistettiin pilkkomalla sitä puhtaille kasvualustoille. Kasvisolukkoa voi periaatteessa lähettää monistettavaksi pitkienkin matkojen päästä. Siperianlillukka voikin olla alku mikrolisäystekniikan laajalle käytölle yhtenä viimeisistä keinoista uhanalaisten kasvilajien pelastamisessa. Harjoittelimme operaatiota ensin tavallisella lillukalla, sillä emme halunneet turhaan leikellä yhtä viimeisistä siperianlillukoista, Timo Törmälä kertoo. Mikrolisäystekniikalla on rajoit uksensa esimerkiksi puiden ja heinäkasvien monistukseen se sopii tällä hetkellä huonosti. KOTIMAASTA Kasvi biotekniikka pelastaa siperianlillukan. Toissa syksyyn asti näytti selvältä, että siperianlillukka säilyy vain muutamassa kotipuutarhassa jos niissäkään. Myös perinnöllinen monimuotoisuus on kuitenkin pelastettavissa mikrolisäyksellä, jos toimitaan ajoissa on vain otettava eri kasviyksilöitä lisäyksen lähtökohdaksi. vs k.. Uusien siperianlillukoiden synnyttämiseksi tarvittiin vain muotama laukaalaisen kasvin silmuista tarkkuustyönä leikattu kasvupiste. Timo Törmälän mukaan Kemiralla on valmius muidenkin uhanalaisten kasvien mikrolisäykseen Suomessa. Tutkija Reetta Puska ja laborantti Kristiina Koivunen kasvattivat solukosta koeputkessa versoja Kemiran Espoon tutkimuskeskuksen laboratoriossa. Tällä hetkellä jo 1 500 siperianlillukan tainta odottaa palauttamista entisille kasvupaikoilleen
Savutorveen, minkinloukkuun ja rotanloukkuun päättyi kuhunkin yhden liito-oravan matka. vs k. taantuneena, silmälläpidettävänä nisäkkäänä. Pohjoismaista vain Suomessa esiintyvä liito-orava on yöeläin. Puun kaato koitui neljän surmaksi . Kaksi seurattua pönttöä jäi kuitenkin ensimmäisenä keväänä asumattomiksi. KOTIMAASTA Ympäristöjärjestöt: Rautateitä kehitettävä ei purettava Vähäliikenteisten rautateiden purkamishanke on tuotava eduskunnan päätettäväksi parlamentaarisen rautatiekomitean ehdotusten mukaisesti , neljä ympäristöjärjestöä vaati marraskuun alussa eduskuntaryhmille jättämässään kirjelmässä. Suomen hallitus esittää taas budjettiesityksessään ratojen rakentamiseen osoitettujen määrärahojen pienentämistä 297 miljoonasta 288 miljoonaan markkaan, järjestöt toteavat. Ohjelmassa rautateiden vuotuinen investointitaso nostetaan noin kaksinkertaiseksi nykyisestä. Sopivien pesä\rnlojen puutteessa liito-orava on alkanut käyttää yhä enemmän pihapiirien linnunpönttöjä. Terho Poutanen 7. Poikasetkin puroavat tällaisista J pöntöistä helposti . Komitean tulisi samalla seurata ja valvoa rautateiden talousuudistuksen toteuttamista, järjestöt ehdottavat. tikapuuoksalla, joka oli naulattu toisesta päästään puun runkoon ja toisesta pöntön etuseinään. Sileisiin lautapönttöihin voi etenkin kantavan naaraan olla vaikeaa ja vaarallista mennä, jos lentoaukko on tavalliseen tapaan edessä. Järjestöt viittaavat siihen, että hallitus on hyväksynyt rautatiekomitean ehLiito-orava kuolee piikkilankoihin Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta pitää liito-oravaa . Esiintymiskuva on samanlainen kuin koko maassa: kahdeksan viime vuoden aikana seitsemästä asutusta paikasta hakkuut tuhosivat kaksi, yksi jäi tyhjäksi jostakin muusta syystä ja neljä paikoista on yhä asuttuna. Rautatie 2000 -ohjelman laatiminen olisi annettava uudelleen asetettavan parlamentaarisen rautatiekomitean tehtäväksi. Myöhemmin kesällä toiseen asettui ampiaisia, toiseen tali tiainen. Kaksi hukkui vesiastiaan ja yksi takertui verkkoon. Tärkein syy liito-oravan vähenemiseen on lehtija kolopuiden väheneminen . SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Ruotsissa pääratoja peruskorjataan noin miljardilla kruunulla ja hankitaan uusia, 200 kilometrin tuntinopeudella kulkevia junia. Yksi liito-orava törmäsi autoon! Vaikka asutuksen tuntumassa kuolleisuus on piikkilanko2 jen, kissojen ja monenlaisten muiden häiriötekijöiden vuok-~ si keskimääräistä korkeampi, :; tärkein syy liito-oravan vähe§ nemiseen on Skareninkin mukaan nykyaikainen metsätalous, joka tuhoaa tehokkaasti lajin elinympäristöä. Suomen luonnonsuojeluliitto, Natur och Miljö, Yhteiskuntasuunnittelun Seura ja Liikennepoliittinen Yhdistys Enemmistö pitävät ratojen purkamista öljyn hinnan odotettavissa olevan nousun huomioon ottaen ennennäkemättömänä yhteiskunnallisena tuhlauksena. Ympäristöjärjestöt esittävät myös rautateiden paikallisliikennesupistusten jäädyttämistä, kunnes asiasta on voitu tehdä komitean ehdotusten pohjalta päätökset. Pikkunisäkässpesialisti Uolevi Skaren on selvittänyt vuosina 1970-1986 liito-oravan esiintymistä, lisääntymistä ja kuolinsyitä Ylä-Savossa. Ympäristöjärjestöt ehdottavat rautateiden investomt1määrärahoja lisättäväksi ensi vuonna 150 miljoonalla markalla hallituksen esittämästä. Skaren yritti helpottaa liitooravien pönttöön pääsemistä ns. Samalla olisi käynnistettävä Rautatie 2000 -ohjelman laatiminen. Pohjoissavolaisten liito-oravien kuolinsyy pystyttiin selvittämään varmuudella 35 tapauksessa 40:stä. Liikenneministeriön saneeraussuunnitelmiin ei liity esityksiä rautateiden kehittämiseksi. Yhdysvalloissa onkin todettu sikäläisten liito-oravien asuvan mieluimmin sellaisissa pöntöissä, joiden aukko on sivussa, puun rungon vieressä. Viimeisten 30 vuoden aikana liito-oravan levinneisyys on muuttunut laikuttaiseksi ja eteläisemmäksi. Järjestöjen mielestä tulisi hankkia uutta paikallisliikennekalustoa. Poikanen kuoli pesään kolmessa tapauksessa. Järjestöt viittaavat selvityksiin, joiden mukaan rautatiet ovat ympäristöystävällisin, energiaa säästävin ja maantieliikenteeseen verrattuna ylivoimaisesti turvallisempi liikennemuoto. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisusarjassa ·(Kulumus 9, 1987) ilmestynyt tutkimus perustuu 8Ö havaintoon . dotukset rautatielaitoksen kehittämisen perustaksi. Öisillä retkillä oval vaarana pöllöt, kissa, metsästäjien loukut ja varsinkin piikkilanka-aidat. Piikkilankaan kuoli peräti kymmenen, kissa tappoi seitsemän ja pöllöjen suihin joutui neljä eläintä
Niilo Söyrinki oli Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä perustettaessa 1938 äsken tohtoriksi väitellyt kasvitieteilijä, yhdistyksen ensimmäisen puheenjohtajan kasvitieteen professori Kaarlo Linkolan oppilas. Miksei televisiossa voisi olla viikon kasvia samaan tapaan kuin radiossa viikon lintu, hän kysyy. Sota-aikana hänen tutkimuksensa kohdistuivat Karjalan kasvimaailmaan ja Oulun vuosina mm. Ruoveden kirkonkylässä sain aikaan, ettei tienreunuksia ole viime vuosina niitetty. Suomen luonnonsuojeluliitto ja maan luonnonsuojeluväki onnittelevat lämpimästi pitkäaikaisinta työmiestään. sinkoaa sanaa ja ajatuksia niinkuin konease tulta", kuvasi Reino Kalliola ystäväänsä tämän 50vuotispäivänä. Häntä harmittaa myös nykyinen into parturoida pihat ja tienpientareet steriileiksi , nurmikoiksi. Takana olivat luontokokemuksista rikkaat vuodet Petsamon tuntureilla ja Baijerin alpeilla, joilla Niilo Söyrinki teki alpiinisten kasvien lisääntymisekologiaa koskevat ansiokkaat tutkimuksensa. Kolmenkymmenen vuoden aikana ei suomalaisessa luonnonsuojelussa tapahtunut mitään sellaista, missä Niilo Söyrinki ei olisi ollut mukana vapaaehtoisella, mutta usein varmasti tärkeimmältä työltä tuntuvalla panoksellaan. Huomaan, että luonnehdinta pätee 30 vuotta myöhemminkin, kun tapaan Söyringin hänen kaupunkikodissaan Helsingin Sibeliuspuiston laidalla. Viime vuosina hän on tutkinut esimerkiksi mäntykukkaa ja lehtivihreättömiä kämmekkäkasveja, "kun niitä ei tunnu kukaan muukaan tutkivan". Teeriparven saattoi nähdä aivan pihakoivussa ja kun meni vähän pitemmälle metsään, jossakin suonnotkelmassa riekot metelöivät. ikävuoteen saakka. Rauno Ruuhijärvi Kun mainitsen hirven sentään lisääntyneen hirvihän oli kuolla 20-luvulla sukupuuttoon hän tuhahtaa: Tämä nyt on sitä taloudellishenkistä luonnonsuojelua . Radiossa ja televisiossa saisi hänen mielestään olla enemmän luonnontuntemusta opettavia ohjelmia. Tulevaisuuden haasteet Niilo Söyrinki pitää suurena haasteena luonnonsuojelulle ihmisen vieraantumista luonnosta. Hiirihaukka istui aidanseipäässä ja tuulihaukka lekutti peltojen yllä. Tutkimustyö jatkuu edelleen kesäpaikalla Pohjois-Hämeessä. 12. Toisin kävi naapurissa Virroilla, jossa kaikki siistittiin pahanpäiväisesti heti kun kunta sai kaupunkioikeudet. Hän kirjoitti myös alan ensimmäisen suomenkielisen oppikirjan, Luonnonsuojelun käsikirjan 1954. Ei kenenkään elanto ole siitä kiinni. Söyrinki ihmettelee, että metsästäjät vieläkin saavat suorituspisteitä esimerkiksi mäyrän ampumisesta. Luonnonsuojelun tappiot Niilo Söyrinki on nähnyt luontomme muuttumisen onhan hän 10 vuotta itsenäistä Suomea vanhempi. Yliopiston opettajana Niilo Söyrinki teki päivätyönsä Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kasvitieteen apulaisprofessorina (1939-60) ja Oulun yliopiston ensimmäisenä kasvitieteen professorina (1959-71), välillä yliopiston rehtorinakin. vsk.. Lisäksi nykyisin pääsee syrjäisimpäänkin paikkaan autolla metsäautotietä pitkin. Söyringin puheessa on myös yhä kun asia vaatii lähes tuliaseen ehdottomuutta, joka ei aina niittänyt hänelle suosiota silloin kun luonnonsuojelu oli aatteena nuori ja pieni. Juuri on myös valmistunut käsikirjoitus suomalaisten kasvien mitoista. Tekniikka vie ihmise11 ajan, ja luonto on yhä etäämmällä. Itse hän on hengessä mukana, mutta keskittyy nykyisin tieteelliseen toimintaan paljon vuosien varrella kerättyä kasvitieteellistä aineistoa on vielä julkaisematta. Vasta me olemme korjanneet sitä satoa, jota hän kylvi mm. 1987. Luonnonsuojelun voitot Kun kysyn Söyringiltä luonnonsuojelun keskeisiä saavutuksia tällä hänen vuosisadallaan, hän vastaa aluksi vain yhdellä sanalla: kansallispuistot. 8 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ensimmäinen sihteeri (1938-46), pitkäaikainen puheenjohtaja (1951-55, 1957-67) ja Suomen Luonto -lehden päätoimittaja Niilo Söyrinki täyttää 80 vuotta 5. Metsistä on hävinnyt ojitusten takia paljon kasvillisuutta . Niilo Söyrinki kuuluu työtoverinsa Reino Kalliolan kanssa suomalaisen luonnonsuojelun väkeviin julistajiin. Helsingin yliopistossa hän toimi luonnonsuojeluopin dosenttina aina 70. Hän ehdottaa, että kaikki valtion metsät olisivat poissa metsästyksen punsta . Suomen Luonnon pääkirjoituksissa Niilo Söyrinki oli 1950ja -60-luvuilla usein 10-20 vuotta edellä aikaansa. Lapsuudessani petolinnut ja kanalinnut kuuluivat maisemaan. Ensi vuonna viisikymmentävuotiaalle Suomen luonnonsuojeluliitolle Niilo Söyrinki toivoo kestävyyttä vaikeidenkin ongelmien edessä. Ikävintä on luonnon homogenisoituminen. Erilaisena saavutuksena hän pitää yleistä asennemuutosta. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Viime kesänä mittasin 50 kasvilajin pituuden, ja kävi ilmi, että kasvioiden mittatiedot eivät pidä paikkaansa kasvit ovat siellä liian lyhyitä. Ympäristönsuojelua ei tuona aikana vielä koettu tärkeäksi, mutta meille tärkeässä vesiensuojelussa Söyrinki oli edelläkävijä. Oulangan kansallispuiston kasvistoon ja kasvillisuuteen. Kirjassaan Söyrinki ei jättänyt lukijaansa kylmäksi, närkästytti toisia, ihastutti useimpia. Metsästys on nykyisin aivan huvia. Söyrinki aloitti ensimmäisenä yliopistollisen luonnonsuojeluopetuksen Suomessa. Rehevät korvet on kuivattu ja kasvit niiden mukana. Luonnon erikoispiirteet ovat tasoittuneet ja luonto on käynyt köyhemmäksi ja vähemmän mielenkiintoiseksi, hän valittaa. Vuonna 1961 hän saattoi jo kirjoittaa Suomen Luonnossa: "Luonnonsuojelua ei enää pidetä vain joidenkin hempeämielisten luonnonharrastajien asiana, vaan se on yhteiskunnallinen välttämättömyys". koskiensuojelun, uusien luonnonja kansallispuistojen, suurpetojen suojelun, uhanalaisten ja esimerkiksi ympäristövaikutusten arvioinnin parissa. Vuosikymmenten takaisia asenteita hän kuvaa esimerkillä: Kun yritin 40-luvulla radioon puhumaan luonnonsuojelusta, ohjelmapäällikkö tokaisi heti, ettei radiossa sallita yhden yhdistyksen propagandaa. Ne eivät kuulu suomalaiseen luontoon. Tulokaslajeja, kuten minkkiä ja supikoiraa voisi metsästää. Professori Niilo Söyrinki 80 vuotta "Niilo Söyrinki ..
Aiheen siihen antaa metsästysasetuksen uusiminen vuoden vaihteessa. Petotutkija Erik 5. Kaikkien suurpetojen määrät ovat niin pienet, että kantojen suuruus ja lisääntymiskyky tulisi olla nykyistä tarkemmin tiedossa. 3. Susi on uhanalainen koko Pohjolassa. Milloinkahan aika olisi kypsä, että poronhoitoalueellakin suvaittaisiin susia. Karhun metsästys on sallittu keväisin ja syksyin Pohjois-Suomessa ja syksyllä itärajan kunnissa. Näin voidaan vähentää salametsästystä ja säädellä järkevästi karhukantaa. Myös karhun keväinen pyyntikausi poronhoitoalueella voitaisiin kokonaan poistaa. Metsästysluvat näyttävät heltiävän kovin helposti myös rauhoitetun ilveksen kohdalla. Ahma on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. holm on äskettäin minulle kertonut, että susikanta pienenee jo kolmantena vuotena peräkkäin. Punahilkka ja kolme pientä porsasta värittävät yhä suomalaisten suhdetta suteen, joka vaeltaa henkipattona itärajaan liittyvissä lääneissä 1. Saaliiksi joutuvat ilvekset ovat päinvastoin hyväkuntoisia, aktiivisia liikujia. On vaikea ymmärtää metsästysviranomaisten ja joidenkin metsästäjätahojen itsepäisyyttä tässä selvässä asiassa. Haaskalta pyynti on kielletty, mutta sen sijasta käytetään erilaisia houkuttimia: kaurahalmeita ja siirappia. Moni luonnonystävä on laillani iloinnut viime vuosina karhun, suden ja ilveksen ilmestymisestä Etelä-Suomeen. Siihen voi osallistua jokainen, jolla on määräysten mukainen ase. Korvauksista ei asia ainakaan ole kiinni. Metsästys tapahtuu jokamiehenoikeudella. Tutkimukseen on sijoitettava enemmän. Ilves, samoin kuin muutkin pedot saadaan vapaasti tappaa silloin, kun poro tai vaikkapa koira joutuu vaaraan. 9.-31 . Jos metsästys todella onnistuisi, ei kanta sitä kestäisi. Tappajat luonnossamme Tämän kaksimielisen otsikon alla aion käsitellä suurpetokysymystä. Tiheä metsäautotieverkko tuo metsästäjät kaikkialle ja vastuun puute johtaa moraalittomiin pyyntikeinoihin. Liittomme, Natur och Miljö ja WWF:n Suomen rahasto ovatkin mukana hankkeessa. Eläinten näkeminen on edelleen yhtä harvinaista kuin suuri lottovoitto. NySUOM EN LUONTO 8/ 87 46. Tuntuu aivan kuin olisimme karistamassa marttikitusten varjoa yltämme ja siirtymässä villejä eläimiä kunnioittavien sivistyskansojen joukkoon. Suden metsästys tulisi luonnonsuojeluliiton mielestä rajoittaa vain todellista vahinkoa aiheuttavien yksilöiden poistamiseen. Susien määrästä on asiantuntijoillakin erilaisia käsityksiä. Ovathan ne toki paljon pienempi vaara poroille kuin autot ja junat. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 9. Luonnonsuojeluliitto on jo pitkään vaatinut pyynnin luvanvaraistamista ja henkilökohtaisia lupia. llvesjahdin syyksi eivät kelpaa valkohäntäpeurojen tappaminen tai silloin tällöin kartanolta siepattu kissa, ei myöskään eläinten väitetty nälkiintyminen. Mutta tieto siitä, että retkeilymaillani marjastelee karhu, jolkuttaa susi tai hiipii ilves, tuo hieman aarniometsien tuntua kesytettyihin talousmetsiin. Rauhoituksesta huolimatta sitä on ammuttu maaja metsätalousministeriön luvilla vuosittain kymmenkunta, salapyynnistäkin kerrotaan. Myös kansalaiset tarvitsevat valistusta ja asennekasvatusta. Jossain vielä luullaan, että täytetty ahma, ilves tai susi kuuluu kunnantalon tai kyläkoulun aulaan ja karhunpaisti ravintolaillan herkkuihin. Ruotsin luonnonsuojeluliitto on äskettäin esittänyt, että pohjoismaiset luonnonsuojelujärjestöt ottavat suden uhanalaisuuden toimintateemakseen. Keväällä ei tarvita metsissä pyssymiehiä. Karhunkaataja ei enää tämän päivän Suomessa ole sankari ja siitinluukokoelmatkin on paras kätkeä pöytälaatikkoon, vaikka · joidenkin aikakauslehtien ala-arvoinen metsästysjournalismi pyrkiikin ylläpitämään vanhoja käsityksiä. vs k. Tutkijat kertovatkin karhukannan taas pienentyvän idästä tapahtuvasta muutosta huolimatta. Tänä syksynä on ilveksiä ammuttu koirien käytyä niiden kimppuun
Altaan vuoksi kiristyneet ihmissuhteet moninaisine seurannaisvaikutuksineen näyttivät vähitellen asettuvan. Samalla valtio ryhtyi alueen elvytystoimiin . jälkeen näytti siihen saakka laajaa kiistelyä herättänyt tilanne rauhoittuvan . Uudelleen käyntiin Syksyllä 1985 Vuotos-hanke käynnistettiin toden 10 teolla uudelleen. Alueen väestössä vahvistui luottamus valtioneuvoston päätöksen pitävyyteen . Alueen tilallisten omat investoinnit ovat yli kolme miljoonaa markkaa. Valtioneuvoston päätöksen . Paikan päällä asioiden kehittymistä seuranneenkin on erittäin vaikea sanoa mistä tai kenen aloitteesta asia lähti liikkeelle. maakunnalle ja erityisesti Pelkosenniemen kunnalle. Toistakymmentä vuotta jumissa olleet metsänhoitoja uudistustoimenpiteet käynnistettiin. Korhonen uoto -piina jatkuu Syyskuussa 1982 valtioneuvosto päätti luopua Yuotoksen altaan rakentamisesta. Tiedotusvälineissä tuotiin lopuksi viikoittain nyt jo lähes päivittäin esille yhä jyrkkäsävyisempiä näkemyksiä altaan rakentamisen välttämättömyydestä . Teemajaksojakin tässä SUOM EN LUONTO 8/ 87 46. Altaan haittavaikutuksista ja tarpeettomuudesta muille kuin Kemijoki Oy:lle vakuuttuneet ovat laatineet vastineensa näihin kirjoitelmiin. Näihin toimiin on tähän mennessä sijoitettu julkisia varoja yli 17 miljoonaa. Tilanteen rauhoituttua joksikin aikaa on kirjoittelu ja rakentamiselle myönteinen mielipiteenmuokkaus järjestelmällisesti potkaistu uudelleen liikkeelle. Samoin suunniteltiin alueen tieverkosto ja sähköistäminen vietiin päätökseen . Näillä perus-~ teilla tuntuu käsittämättög mältä Pelkosenniemen kun& nanjohtajan Pauli Laurilan lok akuussa sanomalehti Koillis-Lapille antama lausunto, jossa hän yksiselit teisesti toteaa Yuotosalueen elvytyksen epäonnistuneen. Alkuperäisen elvytyssuunnitelman mukaan niitä on 24, mutta allashankkeen uudelleen esiin nostaminen on jarruttanut sukupolvenvaihdoksen toteutumista. ,·sk.. Alueen tiloja rakennettiin, tieverkoston kohentaminen alkoi ripeästi, Yiitarannan kylä sai Kemijoen ylittävän siltansa ja metsänparannustoimet istutuksineen pääsivät hyvään alkuun. Alueen tiloille laadittiin allasuhkan takia tekemättä jääneet tuotantosuunnitelmat. Elvytystiloja tiloja, jotka altaan tullessa olisivat jääneet veden alle on 11 . Pentti J
Parhaillaan kirjoittelu näyttää keskittyneen luonnonsuojelun parjaamiseen. Vuotoksen ympärillä vellovaa propagandasotaa on seurannut läheltä pelkosenniemeläinen kirjoittajamme, jonka mielestä altaan rakentamisesta ainoan todellisen hyödyn nappaisi Kemijoki Oy. Allashanke on kuitenkin taas kaivettu esiin: samanaikaisesti on elvytetty sekä Vuotoksen maatiloja miljoonilla markoilla että nuo maatilat hautaava allasja voimalaitossuunnitelma. Lapin Kansan päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula puhuu luonnonsuojelijoiden hirmuvallasta. Ketkä kirjoittelevat. vs k. Julkaistujen palstametrien mukaan kolme kärjessä ovat Koillis-Lapin Sähkö Oy:n vasta eläkkeelle siirtynyt toimitusjohtaja Rafael Nyqvist, saltalainen kauppias Oskari Rantala ja Kittilästä kotoisin oleva liikemies Tapani Kokko Kehittyvä Lappi ry. Yhteistä kirjoittajille näyttää olevan pa1ts1 rakentamisen into myös val11. Sopivin väliajoin ovat voimakkaasti rakentamismyönteisiä näkemyksiään tuoneet julki myös Lapin läänin maaherra Asko Oinas, maakuntalehden päätoimittaja Heikki TuomiNikula, Pelkosenniemen kunnanjohtaja Pauli Laurila ja Pelkosenniemen kunnanhallituksen puheenjohtaja Juhani Jaakkola. Kahden viimemainitun näkyvä esiintyminen mm. Kielteiseen kantaan ovat päatyneet myös Savukosken ja Kemijärven kunnanvaltuustot. Vuotoksen alueen asukkaille on jo kerran annettu lupa uskoa tulevaisuuteen omilla kotikonnuilla. Pieni luonnonsuojelulla elämöivä joukko, Lapin työltä rauhoittava ryhmä ja muualta muuttaneet hyvätuloisen suojatyöpaikan täältä itselleen hankkineet ovat toistuvia ilmaisuja niistä henkilöistä, jotka eivät ole suostuneet kritiikittä nielemään allaspropagandaa. kaksi vuotta jatkuneessa kädenväännössä on osoitettavissa. -nimisen salaseuran puheenjohtajana. Vuotoksen allas hukuttaisi monia arvokkaita luonnonalueita, kuten komean Kokonaa van. Vuotoksen altaan rakentamista vaativissa lähetystöissä on herättänyt kummastusta siksi, että Pelkosenniemen kunnanvaltuusto on antanut altaan rakentamiseen kielteisesti suhtautuvan lausunnon. tulojen ratkaisevana kohottajana valtionosuuksien vastaavista vähennyksistä ja mahdollisista kantokykyluokitusten tarkistuksista ei ole puhuttu mitään ja allas kauniina, kalaisena (istutettu peled-siika) moninaiskäyttöalueena on nostettu jalustalle kansan ihailtavaksi. Y mpäristöstään huolta kantavat on toivottu jos ei nyt aivan korkeimpaan kuuseen niin ainakin mahdollisimman kauas Etelä-Suomeen. Voimalaitoksen erinomaisuus saasteettoman energian tuottajana, valtakunnan energiaomavaraisuuden nostajana (0,6 OJo ! ), maakunnan työllistäjänä, alueen kuntien veroSUOM EN LUONTO 8/ 87 46
Hän ilmoittaa sanomalehti Koillis-Lapissa Pelkosenniemen kunnanvaltuuston kokoontuvan aikanaan päättämään, rakennetaanko Vuotosta vai ei. Tämä harrastelijavoimin laadittu ja toteutettu tutkimus ei tavoittanut kaikkia maanomistajia. Hän johti 1970-luvun alussa suunnittelun kohteena olleen Kemihaaran allasalueen luonnontieteellisiä tutkimuksia. Alueen kunnille yhtiö tarjoaa eräitä näennäisesti parempia etuisuuksia. Ruuhijärven tutkimuksien ansiosta laajempi allashanke torjuttiin luonnonsuojelullisista syistä. On kulunut jo vuoden päivät siitä kun yhtiön tiedotuspäällikkö viimeksi esitteli hankkeen erinomaisuutta laajassa ja näkyvässä alueen väestölle suunnatussa artikkelissa. Kampanjan tuloksena kertyneet 600 ääntä eivät vielä riittäneet eduskuntapaikkaan. Vuotoksessa todettiin tuolloin luonnonsuojeluarvojen olevan vähäisempiä. , väestön uudelleensijoittumista pyritään auttamaan ... , asiasta voidaan tutkimuksen valmistuttua sopia tarkemmin ... jne. Kemijoki Oy korostaa nykyisessä tiedottamisessa passiivista asennetta hankkeeseen valtioneuvoston kielteisen päätöksen jälkeen. Adressiin kerättiin mm,a myös laajalti Vuotoksen vaikutuspiirin ulkopuolelta Kittilän markkinoita ja Sodankylän kansanmusiikkija pelimannijuhlia myöten. vsk.. Yhtiön puolitotuuksia viljelevästä linjasta yksi esimerkki on Vuotos-paketin luonnonsuojelua käsittelevä osa. , neuvotellaan työvoiman otosta ... Julkistamistilaisuudessa kunnanjohtaja Laurila ilmoitti, että neuvotteluja kuntien ja jokiyhtiön kanssa oli kaikessa hiljaisuudessa käyty jo kaksi vuotta. himmennetyin lyhdyin. On kysytty, miksi Kemijoki Oy passiivisuudestaan huolimatta pitää vuotoshiillosta lämpimänä. Passiivinen asenne ulottuu niin pitkälle, että yhtiö ei vaivaudu enää oikomaan julkisuudessa esiintyviä virheellisiä tietoja esimerkiksi altaan kalataloudellisista vaikutuksista, työllistävän vaikutuksen todellisesta luonteesta eikä 12 paljon mainostetusta ympäristöystävällisyydestä moninaiskäyttömahdollisuuksineen. Kemijoki Oy:n himmennetyt lyhdyt Kemijoki Oy ei ole kirjoitellut. Se julkaistiin Koillis-Lapissa otsikolla "Vuotos on yksi kannattavimpia hankkeita mitä Lapille on koskaan tarjottu". Määrää vähätellään, pelkällä maininnalla sivuutetaan se tosiasia, että altaan vahinkoalue yksityisSUOM EN L UONTO 8/ 87 46. Vasta kerätyn Kehittyvä Lappi ry:n Vuotosta ja Soklin kaivoksen käynnistämistä vaativan adressin vajaat 10 000 nimeä saattavat asiaan perehtymättömälle näyttää vakuuttavalta alueen kansalaismielipiteen ilmaisulta. Vuotos-paketissa ei ole parannuksia Lokakuun alussa Kemijoki Oy julkaisi Koillis-Lapin kuntain keskustoimikunnan hallituksen kanssa neuvottelemansa uudet Vuotoshankkeen toteuttamisehdot. yhtiö osallistuu ... Vuotos on ja pysyy valtakunnallisena kysymyksenä niin kauan kuin lopullinen ratkaisuvalta on Suomen hallituksen käsissä sanokoot kunnanjohtajat ja kansanedustajat mitä hyvänsä. Selvitykseen perehtyneistä monet päätyivät siihen, että otsikoinnissa oli tapahtunut ilmeinen painovirhe: Kemijoki Oy oli vaihtunut Lappi-sanaan. Asukkaiden menetykset Seuraavat altaan rakentamisesta koituvat vahingot ja menetykset huolestuttavat asukkaita: Yksitoista perhettä, jotka ovat rakentaneet toimeentulonsa allasalueelle, joutuvat jättämään kotinsa. Ne on saateltu usein suuren julkisuuden myötä Kemijoki Oy:n nähtäviksi ja yhtiö on "mielihyvin pannut merkille" maakunnasta kantautuneen kansan äänen . Osa Lapin kansanedustajista yrittää niin ikään sotkea käsitteitä allashankkeen vastuukysymyksistä ilmoittamalla, että ratkaisun teko kuuluu alueen väestölle, miten tämä väestö sitten rajattaneenkin. Yhtiö selittää tämän johtuvan maakunnasta tulevasta ja jatkuvasti voimistuvasta painostuksesta. , yhteistyössä alueen kuntien kanssa ... Adressin kysymyksenasettelussa oli Vuotos ja vasta tutkimusvaiheessa oleva Savukosken Soklin kaivoshanke liitetty tiukasti toisiinsa: jos olet Vuotosta vastaan, haluat torjua myös Soklin. Yhtiö on vetäytynyt taustalle ja uuden strategiansa mukaan ajaa asiaansa ns. Kyseinen ehdokas (Koillis-Lapin Sähkö Oy:n palveluksesta eläkkeellä oleva sähköteknikko) kiersi läänin syrjäisimpiä kolkkia myöten tarjoamassa Vuotoksen allasta uuden ja uljaan Lapin ylösnousemuksen siemeneksi. Ruuhijärvi oli vesihallituksen asettamassa altaan suunnittelutoimikunnassa mukana tutkijana, eikä hän tuolloin toiminut liiton puheenjohtajana. Kemijoki Oy:n kanssa eri mieltä Vuotoksen tarpeellisuudesta olevien ei ole koskaan eikä missään yhteydessä nähty esittävän vaatimuksia alueen minkäänasteisesta rauhoittamisesta tai Vuotos-paketissa mainitusta "suojelusta". Aikansa vastauksia tulkittuaan yhdistys toimitti ''tutkimuksensa'' tulokset Kemijoki Oy:lle, joka jälleen mielihyvin totesi, että enemmistö Pelkosenniemen tilallisista haluaa hukuttaa maansa Vuotoksen altaaseen. Näiden "tutkimusten" ja adressien puutteet eivät näytä estävän Kemijoki Oy:tä käyttämästä niitä todistuskappaleina kun yhtiö puhuu maakunnasta tulevasta painostuksesta. Tähän päivään mennessä ei myöskään täällä ole päästy yksimielisyyteen siitä, pitäisikö mainitun kaltaisessa tiedustelussa äänestää hehtaarien vai hehtaarien omistajien. Viime vaiheessa Kemijärvellä keräyksessä käytettiin apujoukkoina alaikäisiä koulupoikia, joille ystävällinen setä vaivan palkaksi tarjosi kahvit (tosin rahastakin on tässä yhteydessä puhuttu). Mikäli Kemijoki Oy:n toteuttaman Kitisen rakentamisen tapahtumat toistuvat, on odotettavissa mahdollisen rakennusluvan myöntämisen jälkeen herääminen ankeaan arkeen: pyrkimysten, yhteistyön, osallistumisen ja auttamisen suunnan sanelee Kemijoki Oy juristeineen. Painostajina esiintyvät yhtiön näkemyksen mukaan alueen yksityisten ihmisten ja mitä kirjavimpien gallupja adressitiedustelujen lisäksi työelämän eri alojen ammattijärjestöjen paikallis-ja maakuntatasoiset osastot. Tämän Vuotos-paketin ehdot eivät sisällä mitään oleellista uutta. Varmasti mielihyvin Kemijoki Oy pani merkille myös erään Lapin vaalipiirin kansanedustajaehdokkaan viime eduskuntavaalien alla läpiviemän näyttävän ja varmasti kalliin vaalikampanjan. Kemijoki Oy on vetäytynyt vaikuttamaan taustalta tioneuvoston voimassa olevan päätöksen vähättely. Pelkosenniemen kunnanjohtajalta on lisäksi hämärtynyt käsitys siitä missä Vuotoksen altaan mahdollinen rakentaminen lopullisesti päätetään. Pelkosenniemen Yrittäjät ry puolestaan, ilmoituksensa mukaan omasta aloitteestaan, osoitti kyselyn allasalueen maanomistajille. Yhtiö käyttää nyt hyväkseen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Rauno Ruuhijärven nimeä. , pyritään siihen, että valtio varaa oikeudellista asiantuntijaapua ... Uusien ehtojen sanamuotoa ei voi olla panematta merkille: asia tarkistetaan myöhemmin ... Missään ei ole näkynyt tietoja siitä, minkälaisten äänestysten ja kuinka myrskyisten kokousten jälkeen nama vaatimukset ovat syntyneet
Moni haluaisi varmistaa myös lapsilleen nämä mahdollisuudet. Alue tarjoaa nykyisellään pysyviä työpaikkoja noin sadalle työntekijälle perinteisessä maa-, metsäja porotaloudessa. Nämä ihmiset eivät halua luovuttaa maitaan ja elinympäristöään Kemijoki Oy:n hukutettaviksi yhtiön arvioimia puolitoistakertaisia korvauksia vastaan. Täällä luonnonsuojelu koetaan oikeutena vapaaseen liikkumiseen ja uudistuvien luonnonvarojen järkevään hyödyntämiseen luonnon asettamilla ehdoilla. ( 1"" \ ' \ \ J 1 ' J I 1 1 \ '\ \ 1 \ Vuotoksen altaan tehtävänä olisi kerätä ylisen Kemijoen tulvavedet, jotta jokainen pisara voitaisiin juoksuttaa voimalaturbiinien läpi. Vuotos-paketissa otetaan porotalouden menetysten perustaksi talvilaidunten menetykset ja päädytään 430 lukuporon menetykseen. Altaan istutettu kalasto on elohopeakertymien takia rakentamista seuraavina 10-20 vuotena pyyntija kaupparajoitusten alainen. Miltä tuntuisi tuohon aikaan keskellä kylää sulana höyryävä ja humuspitoisesta vedestään jäähyhmää rannoille keräävä joki. Mikä raha voi korvata pysyvän ja menestyvän sukupolvelta toiselle periytyvän luontaiselinkeinon. Siitä on jo rakennetuilla allasalueilla Suomessa aivan riittävästi näyttöä. He eivät myöskään halua nähdä väestön poismuuttoa kotikunnastaan altaan rakentamisen jälkeen. Vaikealta tuntuu uskoa, että allas valmistuttuaan tarjoaisi Kemijoki Oy:n lupaamat 30 ympärivuotista työpaikkaa "altaan laitoksen hoidossa ja kalastuksessa". Vuotosalueen soilla sijaitsevat paaosin Hirvasniemen paliskunnan ja osin myös Oraniemen paliskunnan kesäiset laidunalueet. Luonnonsuojelu käsitetään täällä ehkä hieman toisin kuin taajama-alueiden ja kaupunkien keskuksissa. 1 1 "\ ' \ ,, I 1 ' 1 J ' .. D Pentti 1. Täynnä ollessaan (vaaleampi sininen) allas peittäisi 234 km ', alarajalle tyhjennettynä (tummempi sininen) 56 km '. 13. Porotalouden harjoittajille on esitetty kertakorvausta bruttotuoton perusteella. Voidaan myös kysyä, mikä kalalaji tulee toimeen altaassa, jonka pinta-alasta kolme neljäsosaa kevättalven aikana juoksutetaan kuiviin. Tämän mukaan alueella koko vuoden tai tärkeimpaan vasomisaikaan laiduntaa kaikkiaan runsaat 2 000 poroa. Korhonen työskentelee maantiedon ja biologian lehtorina Pelkosen niemen yläasteella ja lukiossa. Tästä alueesta lähes puolet on metsätaloudelle ojituskelpoista suota, kasvullista metsämaata tai jo uudistettua taimikkoa. Nämä samat ihmiset haluavat myös toivottaa tervetulleiksi muualta saapuvat vieraat tutustumaan elinympäristöönsä ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin ainakin siihen saakka kun täällä on vielä tarjota nähtäväksi ja koettavaksi muutakin kuin liiketaloudellisen voittonsa maksimointia tavoittelevan yhtiön tuhoama suuri joki ja siihen pengerretty ympäristöystävällinen monikäyttöallas . SUOMEN LUO TO 8/ 87 46. maiden (86 %) osalta jakaantuu 269 rekisteritilan kesken. Tämä tapahtuu niillä tutuiksi käyneillä alueilla ja kairoilla, joissa varsin monen täällä asuvan vanhemmat ja isovanhemmat ovat aikoinaan kulkeneet. Talvea on näillä korkeuksilla kahdeksan kuukautta vuodesta. Pelkosenniemen maapinta-alasta jää osaksi vuotta veden alle kymmenisen prosenttia eli 234 neliökilometriä. Mitään ei puhuta siitä, että porotalouden tuotto korjataan nykyisin pääasiassa vasateurastuksina. Miten voidaan korvata läpi talven sulana pysyvän joen, jonka leveys Pelkosenniemen kuntakeskuksen kohdalla on 100-200 metriä, aiheuttamat pengersortumat sekä haitat asumisviihtyisyydelle ja terveydelle. Vuotoksen rakentamisen tarjoamat tilapäiset ja lyhytaikaiset työpaikat tuskin voivat korvata veden alle pysyvästi maatumaan jääviä metsiä, jokivarsia ja kenttiä. Näistä työpaikoista noin puolet on ympärivuotisia. vs k. Sydäntalvella viikkoja kestävien pakkasjaksojen aikana lämpötilat pysyttelevät 30 pakkasasteen tuntumassa. Vuotoksen allasta vastustava, alueella tai sen välittömässä tuntumassa asuva väestö edustaa tasapuolisesti kaikkia täältä löytyviä ammattija sosiaaliryhmiä
Mielessäni oli kysymyksiä Eeva Kilven viimeisimmistä, kahdesta radikaalista teoksesta. Tuona aikana, toukokuusta syys-lokakuuhun, ovat valmistuneet hänen kirjansa kohta parinkymmenen vuoden ajan. Syksyyn liittyy myös valmistumisen tunne. Teoksia on syntynyt parikymmentä, novelleja, romaaneja ja runoja. Huhtikuusta kesätai heinäkuulle tulisi kunnioittaa eläinten pesimärauhaa ja -oikeutta, esittää kirjailija Eeva Kilpi. Työssään hän sanoo tehneensä matkaa kohti luonnon tuntemista ja aistimista. Syksy ja kevät ovat muutoksen ja ideoinnin aikaa. 14 Eeva Kilpi: ___ ntä jos raul Paikkojen lisäksi tulisi rauhoittaa aikaa. Mutta miten vuodenajat vaikuttavat hänen työhönsä. Ne ovat olleet onnellisia hikipisaroita, kun on raahannut itsensä kaupunkiin ja tuntee, että täällä repussa on käsikirjoituskin. Radiota mie kuuntelen seuraan uutisia, että jos maailman räjähtäminen ei satu kuulumaan sinne, niin se ilmoitetaan radiossa. vsk.. Olen sikäli kesäihminen, että kirjani olen kirjoittanut kesällä. Napsu on emäntänsä tukena pihapuuhissa. Me tapasimme syksyllä kirjailijan kaupunkikodissa Espoossa. Julistetaan yleinen rauhoitusaika! Eeva Kilpi on kulkenut pitkän tien ihmisenä ja kirjailijana. Ritva Kupari Eeva Kilpi asuu kolmanneksen vuodesta maaseudulla, suojelualueeksi rauhoittamallaan vanhalla tilalla Mikkelin suunnalla. Kaikki mitä merkitsen muist11n, suunnittelen ja ajattelen, muuttuu vasta kesällä metsän yksinäisyydessä kirjaksi. lima oli aurinkoinen ja rivitalon ikkunan takana hyppivät talitintit rohkeasti siementen haussa. Silloin en lue lehtiä, miulle ei tule postia, miulla ei ole sähköä eikä puhelinta. Hän tuntee olevansa luonnon viestien välittäjä. Jokainen voi jättää luonnonkukat poimimatta. Jokainen, joka omistaa maata tai metsää, voi rauhoittaa jonkin alueen kasveille ja eläimille. Syksyllä on aika jättää pihapiirin siileille lehtikasoja talvipesän aineksiksi. SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Eeva Kilpi korostaa yksilön ratkaisujen merkitystä luonnon suojelemisessa
Hän asettuu kuvattaviensa tasolle ja antaa niille puhumisen taidon. Aina on ensin pohdittu asioita taloudelliselta kannalta ja herätty vasta sitten kun on nähty mitä on menetetty. Niitä on tullut esimerkiksi metsässä kulkiessa. Se on samaa "tajuntaa", jota on kasveissa ja eläimissä. vs k. Mie haluaisin kirjoittaa jotain villiä. TunsuoME LUO TO 8/ 87 46. Mie noudatan tässä suhteessa hyvinkin vanhaa linjaa: menen metsään kirjoittamaan. Myös minä räjähtelen ja itkenkin usein eläinten puolesta, mutta sillä että minua syytetään tunteilusta, ei kumota eikä todisteta mitään. Minulla on tunne, että olen nyt tavallaan vapaa tekemään mitä tahansa, kirjoittamaan tämän jälkeen missä äänilajissa tahansa. Vaikeata sanoa. Se paksu kirja houkuttaisi kirjoittaa. nyt kun mie tässä ajattelen, niin ihminen ei sovi luontoon lainkaan! Metsä meissä Kokeeko nainen mielestäsi luonnon eri tavalla kuin mies. Ihan niinkuin metsä haluaisi ilman välikäsiä puhutella minua ja viestiä miun kauttani. Varmaan olet harkinnut sen, että pitää kirjoittaa voimakkaasti. Naisella on ehkä metsässä ollut lupa olla oma itsensä ja ilmaista siellä tunteensa. Mie tunnen olevani jonkinlainen välittäjä. Novellin muoto on hyvin tiivis. Eettiset tunnot ovat aina tulleet jälkikäteen. Hänet ymmärretään hirveän väärin. Eeva Kilpi toivoo kaikkeen luontokeskusteluun ja luonnon käsittelyyn myös eettistä näkökulmaa perinteisten tuotannollisten ja biologisten näkökulmien rinnalle. Novelli on läheisin Eeva Kilpi on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja runoja . Tuo on yksi niitä kysymyksiä, joita pohdin jatkuvasti. Ne eivät tarvitse sanoja. Eettinen velvollisuus Kirjailija kertoo, että hänen viime vuonna ilmestynyt kirjansa Kuolema ja nuori rakastaja näyttää herättäneen monissa lukijoissa syyllisyyttä. Voiko ihminen mielestäsi tehdä mitään hyvää tässä maailmassa. Ei tiedä mitä tapahtuu ... Pitäisi ymmärtää sellaista persoonaa, joka räjähtelee myötätunnosta. Oikeastaan olen tehnyt sinne matkaa läpi kaikkien kirjojeni ja saattaa olla, että miulla on vielä pitkä matka edessäni. Mielestäni Linkolan ajatuksiin tulisi todella syventyä 'säikähtämättä hänen rajuuttaan. Monta kertaa tuntuu, että tuotakin asiaa voisi käsitellä laajemmin. Minä en ole löytänyt sitä asiaa. Miusta tuntuu, että tämä on ihmiselle kaikkein vaikeinta, koska ihmisellä on suorittamisen pakko ja sen lisäksi suuruudenhulluuden sairaus ja kun nämä kaksi yhdistyvät... Runo häipyy ellei sitä kirjoita heti muistiin. Meille ovat tulleet selitykset väliin ja koko kirjatieto. Kuolevat syöttävät lintuja./ Siksi sanotaan että linnut tietävät kuolemaa ./ Eläimet ymmärretään aina väärin./ Ajat ovat sellaiset että olisi sanottava joka hetki/ jotain lopullista./ Olla niin lähellä maata/ että kuulee mitä se sanoo,/ tulla osaksi sen ääntä, / olla sen tahtoa ja tajuntaa, / palata siihen mitä on aina tiennyt ... Sit mie tulin kirjoittaneeksi niitä keskelle paperia ... Ihminen on moraalinen ongelma Minä en ole ihminen./ En ole koskaan ollut enkä haluaisi olla./ Olen runo leikkaamattoman heinän yllä, l katkomattomien kuusten latvoissa./ Ne ilmaisevat itsensä minun kauttani./ Joskus olen perhosen muotoinen, / joskus käärme. No olen. 15. Tykkään lukea novelleja. Kenties luonnon puolesta syntyy todella taistelu: toiset puolustavat luontoa, toiset haluavat sen tuhota. Runot ovat Eeva Kilven kokoelmasta Animalia, WSOY 1987. voihan olla että mie kirjaimellisesti muutun lopulta kelopuuksi niinkuin olen kirjoittanut, että oi, jos sitä saisi tikankolona jatkaa elämäänsä ja pöllöille pökkelö olla. Tykkään n9velleista. Mutta jos ajatellaan kansanrunoutta, niin luonnonkuvaukset ovat usein naisten laulamia. Miesten runot ovat olleet enemmän ihmisten yhteenottojen ja kilpailun kuvausta. Miulta vei kauan ennenkuin pääsin ikäänkuin taaksepäin siihen. Ja yhä jotenkin tallella. Tänä vuonna ilmestyneessä runokokoelmassa Animalia suorapuheinen pohdinta jatkuu. Kaupungissa tuntee näkymättömiä paineita, muotisuuntia, jotka vaativat kirjoittamaan näin tai noin. Mie en voi rakentamalla rakentaa runoa ja jos mie en heti pane sitä paperille, se lentää kuin perhonen taivaan tuuliin. Tämä suunnaton oppineisuutemme erottaa meidät jostakin perustiedosta tai perustajunnasta, joka miun käsittääkseni on meissä syvällä. Siinä kaikki, mitä Eeva Kilpi haluaa suunnitteilla olevasta romaanistaan kertoa. ja kyllä mie ainakin olisin siihen valmis viimeiseen verenpisaraan ja hengenvetoon. Puhe kääntyy Pentti Linkolaan, joka on ravistellut elämäntapaamme ja tulevaisuudennäkemyksiämme. Ne ovat olleet joskus muistiinpanoja proosan kirjoittamista varten tai päähänpälkähdys, tunnelma tai yksin pidetty palopuhe. nen jotenkin täyttäneeni eettisen velvollisuuteni. Vielä ei ole se aika. Jossain runossani huokaan, että sanokaa minulle yksi asia, millä ihminen on hyödyttänyt luontoa. Runot ovat miulle ihan ylimääräinen metsän lahja. Se juontaa jostain saduista ja kertomuksista. Minkä muodon hän tuntee läheisimmäksi, omimmakseen. Oikeastaan se, minkä ihminen jättää luonnossa tekemättä, on se ainoa hyvä minkä ihminen saa aikaan: voi jättää kukan taittamatta ja puun pystyyn. Se jättää assosiaatiot avoimiksi. Kirjan kolmessa kertomuksessa pohditaan ihmisen vastuuta luonnon kokonaisuudesta ja etenkin eläimistä sekä ihmisen elämän kaarta. Nyt kuitenkin houkuttaisi kirjoittaa paksu kirja, jossa saisi rellestää , rönsyillä ja rehennellä enemmän. Eeva Kilpi puhuu muutamassa runossaan kuusen, perhosen tai käärmeen suulla. Luonnon käsittäminen selityksittä ja sanoitta on lapsessa vielä tallella. Siis jonkinlaista isänmaan puolustamista hieman toisessa mielessä kuin ennen ... I Joskus olen huojunta vain, / liike joka ei vie tilaa, ei jätä jälkeä./ Mitä me teemme ihmiselle, tailaajalle, / sanokaa veljet./ Miten pääsemme hänestä, sisaret,/ moraalisesta ongelmastamme. Luontoa tarkkaillessaan hän huomaakin samaistuvansa kasveihin ja eläimiin ja alkaa nähdä maailman niiden kannalta. Minussa itsessäni on samantapaista rajuutta. Kaikki kokevat kaiken yksilöinä. Minä pidän Linkolan ajattelusta. Tuntuu, että ajattelet ihmisellä olevan geeneissään, perimässään vahva yhteys luontoon. Olen halunnut puhua suoraan, en kierrellä ja kaunistella. Metsässä mie uskallan kirjoittaa just niinkuin ajattelen. Metsässä niitä ei ole. litettaisiin pesimäaika. Olen päättänyt olla puhumatta enää julkisuudessa, koska raivostun helposti. He ovat loukkaantuneet sen sanomasta
Antti Halkka Idän nukkuva koira "Lauri Rauhala ampui yksinäisen supikoiranartun Keuruulla Keski-Suomessa 18. vsk.. Neuvostoliittolaiset toivat supikoiria myös Karjalan Kannakselle tietenkin sodan jälkeen. Kaikkiaan vuoteen 1955 mennessä istutettiin 9 100 supikoiraa. Kanta peräisin Neuvosto-istutuksista Hieman pesukarhun tai mäyrän näköinen, tuuheaturkkinen supikoira olisi jäänyt suomalaisille vain yhdeksi kaukaisen idän eksoottisista eläimistä ellei nuori Neuvostoliitto olisi 1920-luvulla siirtänyt niitä määrätietoisesti länteen tarkoituksenaan saada arvokkaita turkkeja juoksentelemaan myös maan Euroopan puoleisiin osiin. Ne siirrettiin viiden tuhannen kilometrin matka valtavan maan kaakkoiskulmasta sen luoteiskulmaan. Kaikki siirretyt supikoirat olivat kotoisin Ussurja Amur-jokien laaksoista ItäAasiasta. Supikoira oli vieraillut myös luovutetulla alueella: Salmissa 1935 ja Loimolassa 1939. Sen jälkeen istutuksia ei enää tarvittu, sillä supikoira sikisi itsekin ja levisi pikavauhtia mm itään kuin länteenkin. Näin kuului vuonna 1950 ilmestynyt virallinen tieteellinen tiedonanto supikoiran ensiesiintymisestä Suomessa. Supikoira painoi 5,8 kiloa ja on nyt näytteillä Helsingin yliopiston eläinmuseossa". joulukuuta 1949. Kainuussa oli jo vuosina 1935-1939 ammuttu kolme supikoiraa ja Forssan lähellä yksi vuonna 1941. Suomea lähimmät istutusalueet olivat · lähellä Leningradia ja Novgorodia. 16 SUOME LUONTO 8/ 87 46. Keuruun supikoira sai kymmenisen vuotta kantaa ensihavainnon titteliä, mutta sitten löytyi museoiden kokoelmista todisteita supikoiran aikaisemmista Suomen-vierailuista
Supikoira on ulkomailla todettu erinomaiseksi lisääntyjäksi se saa tavallisesti viidestä kymmeneen pentua. Muutama vuosi sitten supikoira ohitti ketun Suomen yleisimpänä koiraeläimenä. Kettua yleisemmäksi Hajahavainnot tihentyivät Suomen kaakkoisosissa vakituiseksi asutukseksi 1950luvun loppupuolella. Valtio toisensa jälkeen on tahtomattaan saanut uuden eläinlajin: Ruotsi 1945, Liettua 1948, Romania 1951, Puola 1955, Tsekkoslovakia 1959, Länsi-Saksa ja Itävalta 1962, Bulgaria 1967, Hollanti 1968, Ranska 1979, Norja 1983... Suomen kokonaiskantaa on vaikea arvioida, mutta se lienee vajaat 150 000. SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Tällä vuosikymmenellä supikoira syrjäytti ketun Suomen yleisimpänä koiraeläimenä. Kaksi seuraavaa vuosikymmentä olivat todellista supikoiran voittokulkua, sillä se laajensi yhtenäiseksi esiintymisalueeksecn koko linjan Oulu.,......Kajaani-:--Kuhmo eteläpuolisen Suomen. Metsästystilastot puhuvat karua kieltään: kaudella 1985-1986 supikoirasaalis oli 61 000 yksilöä eli enemmän kuin kettu-, mäyräja näätäsaalis yhteensä. Koska saalis ilmeisesti viime metsästyskaudella edelleen kasvoi, se saattaa jo olla suurempi kuin supikoiran perinteisellä kotialueella Japanissa, missä metsästetään vuosittain noin 70 000 supikoiraa. RKTL:n tutkijoiSupikoira pesäkolo/laan Tampereen lidesjärve/lä elol{uun alussa. Toisaallakin Euroopassa supikoira on levinnyt vauhdilia. Supikoira on kotoisin Itä-Aasiasta. ja leviäminen jatkuu edelleen. 17. Neuvostoliittolaiset siirsivät tällä vuosisadalla supikoiria turkisriistaksi maan Euroopan puoleisiin osiin, josta ne ovat nopeasti levinneet länteen. Tampereen tienoi/le supikoirat ilmaantuivat /960luvun puolivälissä. vsk . Menestyksen syyt Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksella (RKTL) käynnistyi vuosi sitten tutkimusprojekti, jossa selvitetään supikoirakantamme kokoa ja rakennetta ja haetaan selityksiä sen nopealle voittokululle luonnossamme
...J 1"' "" Supikoira on .kotoisin Itä-Aasiasta NEUVOSTOLIITTO « ...._......_~...._ ______ _, Neuvostoliitto siirsi 1929-1955 supikoiria mm. Supikoira syö kesällä lähinnä pikkunisäk18 käitä, sammakoita ja hyönteisiä ja syksyllä marjoja ja vilj aa varmaankin erityisen runsaasti viime syksynä , kun vilja jäi pelloille. Nyt marras-joulukuun vaihteessa jo suuri osa pohjoisen supikoirista on vetäytynyt talvipesäänsä ja Etelä-Suomenkin supikoirat valmistautuvat talvehtimiseen . Supikoira on voinut vaivattomasti valloittaa uusia alueita ja lisääntyä tehokkaasti, koska se on kaikkiruokainen . Koska supikoira on yksintai kaksineläjä eikä laumaeläin, se pärjää pienilläkin alueilla, jotka se tuntee tarkoin ja puhdistaa itselleen sopivasta ravinnosta. Supikoiria nähdään usein esimerkiksi merikotkia varten saaristoon perustetuilla haaskoilla, joilla ne öisin nahistelevat kettujen kanssa ravinnosta. vsk.. Suomeen supikoira levisi nopeasti, koska monet istutuspaikat ( *) olivat lähellä itärajaamme. Istutuksista levinneiden supikoirien valloittama alue on jo yhtä iso kuin alkuperäinen kotia/ue Itä-Aasiassa. Ravinnon monipuolisuus paljastui jo 1970-luvun lopulla Pirkko Viron ja Heimo Mikkolan tutkimuksissa ja Riistantutkimuslaitoksen uudet tutkimustulokset ovat samansuuntaisia. Ne syntyvät Suomessa yleensä toukokuussa, emo imettää niitä kolmisenkymmentä päivää, jonka jälkeen ne viidenkymmenen SUOMEN L UO TO 8/ 87 46. Viime talvi viivästytti pesintää niin paljon, että vielä syyskuun alussa oli Eero Helteen ja Kaarina Kauhalan mukaan liikkeellä vain parin nyrkin .kokoisia supikoirapentuja. Vihreät linjat kuvaavat yhtenäisen levinneisyysalueen etenemistä. den Eero Helteen ja Kaarina Kauhalan alustavien tutkimustulosten mukaan lisääntyminen on Suomessa ehkä keskimääräistä tehokkaampaa: pentuja on 7-9 ja parhaimmillaan lähes 15. Supikoira on lyhytjalkainen ja muutenkin kömpelö eläin, joten ravinto olisi talvella sille hyvin vaikeasti saavutettavissa . Supikoira voi kuolla tai ainakin sen voimavarat käyvät niin vähiin , että keväinen pesintä myöhästyy. Normaalisti pennut ovat tuolloin jo täysikasvuisia. Hieman kissantassunpainallusta isompi, mutta kynnenkuvat selvät: supikoiran jälki. Talvipesä on mäyrän tai ketun ja joskus supikoiran itsensä kaivama luola tai ehkä jonkin puun juurakon alusta. Talven uusi nukkuja Suomen talvi olisi supikoiralle ylivoimainen, ellei se nukkuisi talviunta karhun ja mäyrän tavoin. Talvella supikoira herää silloin tällöin ja ruokailee jollakin lähiympäristön tunkiolla tai haaskalla, jos sellainen löytyy. Hajahavainnot 1935-1939 merkitty kolmiolla ja 1941-1950 ympyrällä. Talvilevolle kömpiessään supikoira painaa jopa kaksi kertaa niin paljon kuin kesällä eli jopa kymmenen kiloa. Ilman hyvää lisääntymistehoa ei nopea kannan kasvu tietenkään olisi mahdollista. Talvilepoon supikoira on sopeutunut jo alkuperäisellä kotialueellaan, jonka pohjoisosissa talvet ovat tuimia kuin Suomessa. Viime talven vaikeudet Kova talvi voi tuottaa supikoiralle vaikeuksia, varsinkin jos syyslihominen on onnistunut huonosti . Kolmas tärkeä supikoiran menestystä selittävä tekijä on se, että laji uskaltautuu ihmisasutuksen lähettyville ja käyttää rohkeasti hyväkseen esimerkiksi tunkioita ja kaatopaikkoja. metsästyspaineesta. Merkkipalautuksista saadaan tietoa mm. Amur-joen laaksosta Eurooppaan. Riistantutkimuslaitos aloitti viime kesänä supikoiranpentujen korvamerkinnät
Huomaamaton yön eläjä Supikoira on yön eläin, minkä takia se on yleisyydestään huolimatta jäänyt metsästäjäpiirien ulkopuolella tuntemattomaksi. Siitähän on jo tullut supisuomalainen, halusimme tai emme. Auton valokeilaan tai itse autoon osunut supikoira on käynyt mäyrästä tai ketusta. Supikoiran menestyksen yksi syy on suuri poikastuotto. kään alueen linnuston merkittävästi kärsineen supikoiran alueelle leviämisen jälkeen; se pitäytyy pienemmissä ravintokohteissa. Supikoira osaa suojautua myös aktiivisesti; se hieroo itseensä mutaa ja kasvinjätteitä. Tanuki on löytänyt tiensä myös posliinikoristeluun, m1ssa supikoiraornamenteilla on nimi "sigaraki-yaki". Vakiintunut Suomeen Japanissa supikoira on rakastettu hahmo. Sen hävittäminen on· mahdotonta. Suosittu on taru, jonka mukaan supikoirat täysikuulla kokoontuvat musisoi maan rummuttamalla vatsaansa. Suoranaiseen supikoiravainoon on ollut syynä käsitys supikoirasta pesärosvona, joka syö riistalintujen munat. Joita voi olla yhteisellä alueella kymmeniä. Erikoinen käyttäytymispiirre ovat supikoiran yhteiskäymälät; tietyn alueen supikoirat tekevät tarpeensa samoihin paikkoihin, SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Mitä ei voi muuttaa, se on hyväksyttävä, toteaa satavuotias Arvo Ylppökin joka oli supikoiran maahantulon aikaan viisissäkymmenissä.O 19. päivän ajan opettelevat aikuisen supikoiran tapoja. Supikoirauros vartioi naarasta synnytyksen aikana ja osallistuu pentujen hoitoon. Japanilaisten tutkimusten mukaan supikoirapari saattaisi jopa säilyä samana vuodesta toiseen. Suomessa supikoirasta ei ole sanottavasti pidetty, sen turkista kyllä tarhauskin alkoi 1972. Supikoiratutkija Hiroshi Ikeda kirjoittaa amerikkalaisessa Natural History -lehdessä, että japanilaislapset oppivat jo pienestä pitäen tuntemaan supikoiran satueläimenä; se on satujen sympaattinen hölmö. Erikoista supikoiran käytöksessä on myös pariuskollisuus. Jos se siitä huolimatta löydetään, se voi tekeytyä kuolleeksi ja sitten pinkaista pakoon varma saalis karkaa. vsk. Se voi levittää syyhyä moniin muihin eläinlajeihin ja vesikauhu voi tulla idästä Suomeen supikoiran mukana. Useimmilla koiraeläimillähän naaraan ja koiraan väliset siteet ovat hyvin löyhät. Päivällä supikoirat ovat piilossa suojapaikassa jonkin puunjuurakon tai rakennuksen alla. Tavan merkitystä ei tarkkaan tiedetä, mutta käymälät ehkä palvelevat kiintopisteinä öisessä suunnistuksessa ja vahvistavat perhesiteitä supikoiraperhe käyttää samoja käymälöitä, kunnes poikaset aikuistuvat. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan voitu todeta minLöydätkö kuvasta kuusi poikasta. Suurempi vaara alkuperäiselle eläimistölle voi muodostua supikoiran levittämistä taudeista. On myös esitetty, että supikoirat saisivat tutkimalla toistensa ulosteiden ruuantähteitä tietoa tarjolla olevasta ravinnosta muut supikoirat voisivat heti siirtyä käyttämään yhden löytämää uutta ravintolähdettä. Meidän on kuitenkin pakko jotenkin hyväksyä supikoira eläimistöömme nahkoineen ja karvoineen
Tiina Pikkarainen ja Ilkka Vanha-Majamaa Onnellisten saarten oma eräiset kasvit Jo Homeros kirjoitti maasta, jossa valitut saivat kuolemansa jälkeen nauttia ikuisesta onnesta. Yllättävää kyllä, romanttinen Atlantis-teoria säilyi yleisenä käsityksenä pitkälle tälle vuosisadalle ja vasta tieteen myöhempi kehittyminen toi mukanaan arkipäiväisemmät teoriat. Ensin oletettiin saarten olevan rippeitä Vanhan maailman mantereen reunasta, mutta nykyisin niitä pidetään tulivuorten purkauksissa mereen syntyneinä. Euroopassa jääkausi ja Pohjois-Afrikassa kuivuminen ja aavikoituminen tuhosivat kasvipeitteen, mutta Makronesian saarilla kasvit säästyivät, koska meri tasoitti ilmaston ja laiduntavat nisäkkäät puuttuivat. He tunsivat tulen käytön ja toivat mukanaan vilj elykasveja, kuten ohran ja vehnän, sekä kotieläimiä, mm. Kanarian saarten alkuperäisestä kasvilajistosta jopa 45 prosenttia on kotoperäistä. Metsät pelloiksi ja poltto puiksi Kanarian saarten alkuperäisväestöä olivat ns . Niitä on sellaisissakin suvuissa, jotka ovat meille tuttuja ruohoina kuten valvatin ja tyräkin suvuissa. Ne ovat jäänteitä Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa ennen jääkautta vallinneesta kasvistosta. Ruohovartiset ovat myöhemmin evoluution myötä kehittyneet puuvartisista erilaisissa ilmaston kuivumisja viilenemisvaiheissa. Saaret erottaa ympäristöstään ennen kaikkea rikas kotoperäinen kas20 Suomalaiset tuntevat Kanarian saaret lähinnä halpana ja suosittuna lomakohteena. 500 1000 km = Azorit ~ ; Madeira Kanarian saaret Kap Verden saaret Q Kanarian seitsemän saarta ovat kasvistoltaan monipuolisin osa Makronesian saaristosta, johon kuulu vat myös A zorit, Madeira ja Kap Verden saaret. Saarten kasvilajiston läheinen yhteys PohjoisAfrikkaan tukee olettamusta että niillä olisi ollut yhteys mantereeseen, mutta geologista todistetta tälle ei ole. vilajisto. Eristyneissä olosuhteissa evoluutio on vähitellen tuottanut joka saarelle ja lukemattomille erilaisille kasvupaikoille omia lajeja. Vai kuuluvatko nämä saaret kadonneeseen Atlantikseen, joka vajosi mereen 12 000 vuotta sitten. Vasta kolmimastoisen purjelaivan kehittäminen toi saaret lopullisesti eurooppalaiseen vaikutuspiiriin. 1000 eKr.-200 jKr. 1400-luvun loSUOMEN LUO TO 8/ 87 46. Antiikin historioitsija Plutarkhos kirjoitti onnellisten saarista jossakin Pohjois-Afrikan länsirannikolla, maasta jossa ei ole talvea. vuohen, sian ja koiran. Tarkoittiko hän Kanarian saaria. Vaikka guanchit elivät eurooppalaisten tuloon asti lähinnä neoliittista kivikautta, oli heillä silt i suuri vaikutus kasvillisuuteen. vsk.. Rikas kotoperäinen kasvilajisto Kanarian saaret muodostavat yhdessä Kap Verden saarien, Madeiran ja Azorien kanssa Makronesian saariston. Laidunnus johti voimakkaaseen eroosioon ja muutokset kasvillisuudessa olivat huomattavia jo ennen eurooppalaisten tuloa. kanariantyräkin ja kanariantaatelin lähisukulaiset ovat Afrikassa, toisten kauempana jopa Australiassa ja EteläAmerikassa. Tarinan mukaan jäljelle Jat vain seitsemän huippua, jotka muodostaisivat nykyiset Kanarian saaret. Kenties Zeus lähetti hyvät ihmiset Kanarian saarille historian ensimmäisinä charterturisteina. Monien lajien, mm. Monelle voi sen sijaan olla yllätys, että saarilla on monipuolista, arvokasta luontoa ja peräti 500 vain siellä tavattua eli kotoperäistä kasvilajia. Puuvartisuus on monissa suvuissa alkuperäinen ja vanha ominaisuus. Kanarian saarten kotoperäisistä kasvilajeista 70 prosenttia on puuvartisia. Jokainen Makronesian saariryhmä muodosti myöhemmin oman erillisen lajiutumiskeskuksensa, joista Kanarian saaret on monipuolisin. Varmaa on vain, että täällä ovat maailman vanhimmat, liitukaudella muodostuneet tuliperäiset saaret. Tuttu on myös suomalaiseen ruokapöytään tiensä löytänyt Kanarian saarten "lentotomaatti". Arvokkaat kauppatavarat, kuten orjat, nahat , tali ja Rochella-jäkälä, josta saatiin punaista väriainetta, houkuttelivat merenkulkijoita. guanchit, jotka saapuivat Pohjois-Afrikasta useina aaltoina n
. . vsk. Kasvitieteilijä sen sijaan tietää heti nämä miehenkorkuiset kasvit nähdessään, että ne ovat vihvilöitä. . Lomailijalle Kanarian saarten kasvien varjo on usein olennaisempaa kuin itse kasvi; tietävätköhän nämäkään nuorukaiset lojuvansa kanariantaatelin alla ... 21. SUOMEN LUONTO 8/ 87 46
Koristekasvit mukaan lukien viljelykseen on otettu noin 1 300 lajia. Koko saariston alkuperäisessä kasvistossa on vain 1 800 SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Metsättömyyden syytä on myös saarten nykyinen vesipula. Metsien hakkuu ja laidunnus aiheuttivat maaperän eroosion ja kuivumisen. Tänä päivänä matkailijan eteen osuvasta kasvistosta suurin osa on ihmisen muualta tuomaa. Viljelykarkulaisia ja viljelykasvien seassa tulleita rikkakasveja on noin 700 lajia. hevosen, lehmän, kaniinin ja aasin, jotka tuhosivat kasvipeitteen laajoilta alueilta. Entisistä joista muistuttavat vain kuivu22 Kynttilämäisten kanariantyräkkien juurella on pienemmille kasveille suotuisa kasvupaikka, ](uvan kultakukkaisessa Aeonium-suvussa on yli 30 vain Kanarian saarilla tavattavaa lajia. Vaikka sokeriruo'on viljely taantuikin 1500-luvun lopussa, lisäsi väestönkasvu viljelyja laidunmaan tarvetta. vsk.. Puuvartisia kasveja on puolestaan tuotu noin 300 lajia. Espanjalaiset perustivat suuria sokeriruokoviljelmiä. Saarten alkuperäiset kasvilajit ovat saaneet kilpailiJOita. pussa espanjalaiset alistivat hallintaansa viimeisetkin saaret. neet jokilaksot, barrancot. Metsien hakkuu johti eroosioon Tafira Aitan kasvitieteellisen puutarhan rinteeseen on koottu yli 6000 kasvilajia eri puolilta maailmaa. Suuri osa guancheista kuoli taisteluissa tai menehtyi eurooppalaisten tuomiin kulkutauteihin ja jäljelle jääneet sulautuivat eurooppalaiseen väestöön. Mäntyja laakeripuumetsät kaatuivat ryminällä peltojen tieltä ja polttopuuksi sokeritehtaisiin. Valloittajat toivat saarille lisää eläimiä rri.m. Nykyään sadevesi johdetaan vuoristosta kastelukanavia pitkin tomaattija banaaniviljelyksille
montereymäntyä ja aleppomäntyä. Kaukana mantereesta tasaisessa meri-ilmastossa Kanarian saarten monenlaiset kasvupaikat ovat synnyttäneet oman kiehtovan omapera1sen kasvi maailmansa. Vuonna 1952 professori Eric Sventenius perusti Gran Canarialle Tafira Altaan, noin 10 kilometriä etelään Las Palmasista, kasvitieteellisen puutarhan, joka .sai nimensä saarilla 1700-luvulla eläneen historioitsijan ja luonnontieteilijän Jose Viera y Clavijon mukaan. Nykyisin näistä metsistä on jäljellä vain yksi prosentti. Metsittämistyöhönkin on tuotu vieraita puulajeja, jotka osaltaan uhkaavat alkuperäisen lajiston säilymistä. keiden kasveja. Kanarian saarten tuottavin tomaattipelto, uimaranta, muuttaa muotoaan. Lisävaikeutena on perinnöllisen muuntelun väheneminen pienissä populaatioissa ja lähisukuisten lajien risteytyminen. Kanarianmännyn lisäksi on istutettu mm. Jatkuvalla uudistamisella on laakeripuumetsien pinta-alaa lisätty ja niiden luontainen uudistuminen näyttää päässeen alulle. Kanarianmäntymetsät Laakeripuumetsien yläpuolella, noin 1 200-1 300 metrin korkeudella, vuorten rinteitä peittää kanarianmäntymetsä. Ihmisen mittaiset vihvilät ja monet pensaat tarjoavat joskus tuiki tarpeellisen näkösuojan, eikä suojelualueen yksinkerPuuvartinen valvatti kasvaa luonteenomaisesti jyrkillä rinteillä. Vieri vieressä miltei pystysuoralla kallionrinteellä kukoistavat mehikasvit, aavikkopensaat ja monet muut luonnossakin samanlaisilla paikoilla kasvavat lajit. Aikaisemmin neulasia käytettiin pakkausmateriaalina banaaniviljelmillä. Kasvitieteellisiä puutarhoja ei kuitenkaan saisi käyttää tekosyynä suojelun laiminlyömiseen luonnonvaraisilla kasvupaikoilla! Entisöity laakeripuu metsä Parhaiten kotoperäisten kasvilajien suojelu toimii luonnossa, jossa voidaan säilyttää kokonaisia ekosysteemejä. Aikaisemmista kasviyhdyskunnista on enää rippeet jäljellä ja tuulen liikuttamien dyynien alta paljastuvat niihin aikaisemmin haudatut jätekasat. Sahara pienoiskoossa Metsien ohella on yritetty suojella Gran Canarian etelärannikon hiekkadyynien kotoperäistä lajistoa. Alunperin laakeripuumetsät kasvoivat laaksonrinteillä 500-1 200 metrin korkeudella, jossa ne muodostivat vesitalouden kannalta tärkeän kasvillisuusvyöhykkeen. ananaksen kokoisilla kävyillään ja erittäin pitkillä neulasillaan. Teneriffalla, jossa ne ovat osin jopa luonnontilassa. Gran Canarialla Los Tilos de Moyan laakeripuumetsien entisöimiseksi. Suurin osa on istutettua ja säästetty ennen kaikkea vesitalouden takia. Kirjoittajat olivat Oran . Laakeripuumetsiä suojellaan myös muilla Kanarian saarilla, mm. Verrattuna esimerkiksi Hawaijin saariryhmään tai muihin Tyynenmeren saariin Kanarian saarilla on kuitenkin ollut tähän paremmat edellytykset. Ensimmäiset palautusistutukset onnistuivat ja vuonna 1981 suljettiin 43 hehtaarin suojelualue yleisöltä 20 vuodeksi. Missä tahansa suljetussa saariyhteisössä kasvilajisto voi kehittyä omaan suuntaansa. Toisinaan luonnon kasvupaikkojen tuhoutuessa kasvi tieteellinen puutarha voi olla ainoa keino lajin säilyttämiseksi. Niiri auringonpalvojalle kuin kasvitieteilijällekin Kanarian saaret ovat yhä "Onnellisten saaret". Saaret ovat geologisesti vanhempia, joten niiden kasvilajistolla on ollut aikaa sopeutua ympäristöönsä. Taustalla Rochella-jäkälää. 23. vsk. Kanariancaateli kasvaa myös Arucasissa markiisittaren puutarhassa. lajia, joilta tulokkaat jatkuvasti vievät elintilaa. Canarialla Helsingin yliopiston Kasvitieteen laitoksen retkellä joulukuussa 1986. Täällä kasvillisuus on kuitenkin häviämässä kasvavan turismin takia. Kanarianmäntymetsistä on Gran Canarialla jäljellä vain viidesosa alkuperäisestä. Puutarha kalliojyrkänteellä Jo 1500-luvulla hakkuita yritettiin metsien rajoittaa, mutta vasta viime vuosikymmeninä on kiinnitetty enemmän huomiota alkuperäisen kasvilajiston suojeluun. Tämä kotoperäinen mäntylaji poikkeaa meikäläisestä männystä mm . tainen köysiaita pysäytä uteliaita ja suojaa etsiviä. Tämän tyyppistä suojelua on rohkaisevin tuloksin kokeiltu mm. Jyrkkään laaksonrinteeseen sijoittuvalla 28 hehtaarin alueella pyritään esittelemään ja säilyttämään nimenomaan kotoperäisiä kasvilajeja, jotka on kootty kaikilta Kanarian saarilta ja muualtakin Makronesiasta. Puutarhoissa on vaikea säilyttää eri ilmastovyöhyksuoMEN LUO TO 8/ 87 46
Jos pallon halkaisee keskeltä, sen rakenne muistuttaa suuresti puun vuosirenkaita. Pallo voi irtautua kivestä biotiittikehää pitkin, jolloin jäljelle jää pyöreä kuoppa. Se voi olla hyvin tummaa kivilajia, peridotiittia, tai vaaleaa gran11tt1a . Kivien vuosirenkaat Pallokivi koostuu sananmukaisesti kehärakenteisista palloista, joiden välissä on tasarakeinen kiviaines. Suomesta on tähän mennessä tavattu noin 60 pallokiveä joko kalliosta tai lohkareina. Pallokiviä on löydetty kaikilta mantereilta, Etelämantereeltakin, ja niistä on julkaistu lukuisia tutkimuksia. Kehät ovat asettuneet kuorimaisesti ytimen ympärille. Arvoituksellinen synty Jokainen pallokiven ihailija on pohtinut, miten pallot ovat oikein kiveen joutuneet. Kiven kauneus on kuitenkin makuasia. Tällaisen näkemyksen kannalle asettui edesmennyt maailmankuulu suomalainen geologi, professori Pentti Eskola ja 1930-luvulla. Pietarsaaren maalaiskunnan Ähtävän kylässä eräs maanviljelijä koki yllätyksen purkaessaan parisataa vuotta vanhaa riiheä. Tumma kiille eli biotiitti on usein kasvanut litteiksi levyiksi kehien suuntaisesti. Esimerkiksi Ruotsissa, jonka kallioperä on samankaltainen kuin Suomessa, on tavattu vain kymmenkunta pallokiveä. Pallomaisten rakenteiden syntyyn on vaadittu erikoisia olosuhteita, kuten magman voimakasta virtausta, kivisulan nopeaa jäähtymistä tai hapen vähäisyyttä. Sen mukaan pallokivet olisivat syntyneet syvällä maankuoren alla sulista kiviaineksista. Kun palloja syventyy katselemaan, niissä havaitsee mielenkiintoisen piirteen: maasälpä ja sarvi välke suuntautuvat säteittäisesti ytimestä · ulospäin. Muuallakin Suoa messa pallokiviä toki on, aina Tammisaaren maalaiskunnan merialueilta pohjoiseen Savukosken Sokliin saakka. Ympäröivistä kivilajeista olisi tihkunut sellaisia aineita kuin kaliumia, ja samanaikaisesti pallokivestä olisi poistunut eräitä muita aineita. Valtaosa pallokivistä asettuu näiden kahden aanpaan väliin , vaikka aikaisemmin kaikkia kutsuttiin hieman virheellisesti pallograniiteiksi. Tyypillinen väripari on musta-valkoinen, mutta esimerkiksi harmaan-punaisen yhdistelmää on myös tavattu. maattista syntyä. Eri ihmiset mieltyvät erilaisiin pallokiviin, joiden ulkonäkö ja värit tarjoavat jokaiselle jotakin; kahta samanlaista tuskin löytyy. Harrastajageologien suosima selitys on, että pallokivet olisivat avaruudesta tipahtaneita meteoriitteja. Uunin peruskiveksi paljastui komea metrin mittainen litteä pallokivilohkare. Tässä Kangasalan pallokivessä pallot muodostuvat ytimestä ja vuorottelevista vaikeista maasälpäja mustista biotiillikehistä. Mikroskooppi paljastaa parhaiten kehien säteittäisen rakenteen. Joskus lohkareita on niin paljon, että ne muodostavat lohkareviuhkan. Pallon 24 koko vaihtelee parisenttisestä lähes puolimetriseen. Paula Raivio ja Jouko T. Suomessa on myös pitkään tutkittu pallokiviä, ja tieto uusista esiintymistä kulkee nopeasti. Pallorakenteen synnystä onkin esitetty monta eri käsitystä, mutta mitään teoriaa ei vielä ole yleisesti hyväksytty. Parviainen Pallokivi on kivikuntamme harvinaisuus. Erilliset pallokivilohkareet ovat antaneet vinkkejä emäkallion sijainnista. Kiven erikoinen ulkonäkö herättää ihailua ja ihmetystä pallojen synty on yhä arvoitus. Nykyisin pallokivitutkijat kannattavat kiven magPallokivi Pallokivien värit ja rakenne tuleva/ parhaiten esiin, kun kivi saha1aan halki ja sen pinta kiillotetaan . Useimmat Suomen pallokivet löytyvät Keski-Suomen graniittialueelta, joka kattaa suurimman osan Hämeen ja Keski-Suomen läänej ä. Ähtävän kiveä muistuttaa epäilyttävästi toinen SUOMEN LUO NTO 8/ 87 46. Pallorakenteiset kivet ovat erittäin harvinaisia, vaikka meillä on eniten pallokiviä maailmassa pinta-alaan nähden. Ne ovat usein litistyneitä tai epämääräisen muotoisia. Kehien yleisimmät mineraalit ovat vaalea maasälpä sekä tummat biotiitti ja sarvivälke. Kangasaita on lohkareina löytynyt tunnetuin pallokivemme, jota me pidämme maailman kauneimpana. Litistyneitä, rikkoutuneita tai syöpyneitä palloja on pidetty todisteena pallokiven syntymiselle sulasta kiviaineksesta eli magmasta. Pallon vierekkäisten kehien värit poikkevat toisistaan jyrkästi. Kangasalan pallokiven löytäjä kutsuikin kiveä "kuppikiveksi". Virroilla pallokivikallio lymysi noin kolme metriä paksun moreenipeitteen alla. Ensimmäisen pallokivitutkimuksemme julkaisi Benjamin Frosterus jo 1800-luvun lopussa. vsk.. Pallojen keskellä on ydin, joka voi olla muutaman mineraalirakeen kasauma tai kivisulan sivukivestä tempaama pala. Kodittomat kulkurit Pallokiviesiintymien pienuudesta johtuu, että niistä vain joka kolmannelle on löydetty emäkallio. Lohkareviuhkan luoteiskärjestä onkin muutaman kerran kaivettu pallokivikallio ihmisten ihmeteltäväksi. Toiset tutkijat selittävät pallokivien syntyneen siten, että pallot olisivat muodostuneet jo kovaan tai osittain jähmettyneeseen kiveen. Pallo kiven koostumus vaihtelee suuresti. Pallokivilohkareen löytäjän kannattaa vilkuilla ympäristön muita lohkareita ja kallioita. Kalliosta löydetyt esiintymät ovat parhaimmillaankin vain muutaman kymmenen metrin kokoisia. Maapeite on kätkenyt muut pallo kivi kalliot. Kiven pallot ovat pikemminkin pitkänomaisia soikioita kuin aivan pyöreitä
Kehärakenne näkyy komeasri kiven rapautuneessa pinnassa. Pallokivi on luonnonvara, joka ei uusiudu. Mannerjäätikkö on kulkenut Ähtävän seuduilta suoraan Lappajärven yli Multian tienoille ja siitä edelleen kaakkoon. epäkunnioittavasti Multian tapaus Jos pallokiviesiintymä koostuu esimerkiksi vain yhdestä lohkareesta, on se pyritty tuomaan "turvaan" Geologian tutkimuskeskukseen. kaunis harvinaisuus Isojoen Suojoen kyläsrä löyrynyr pal/okivi on kulkeurunur kauas emäkalliosraan nähräväsri jäärikön ja jäärikköjokien mukana. pallokivi, joka on löytynyt Multialta, 140 kilometriä kaakkoon Ähtävältä. SUOM EN LUONTO 8/ 87 46. Onneksi esiintymämme ovat usein niin pieniä tai rikkonaisia, etteivät ne oikein sovellu suurempien levyjen materiaaliksi. Alle kahden kilon pallokiven posti kuljettaa ilmaiseksi kuten malminäytteenkin, kun merkitset paketin päälle "kivinäytteitä". Säästää vai tuhota. Talon korjaustöiden takia kivimuseo on suljettu kesään 1989 saakka. Kiviä voi tosin ihailla vain ulkona. Tieto talteen Geologian tutkimuskeskus tutkii ja kerää tietoja myös näistä kivikunnan kummallisuuksista. Toistaiseksi näin on tehty vain kahdelle pallokivelle. Parviainen ovat Geologian turkimuskeskuksen geologeja. On poikkeuksellista, että jäätikkö on kuljettanut lohkareita näinkin pitkän matkan. Pallokiviin pääsee tutustumaan myös yliopistojen geologian laitoksilla Helsingissä, Turussa ja Oulussa. 25. Kangasalan pallokivilohkaretta voi ihailla Kangasalan museon edustalla ja Tampereen Koskipuistossa. Längelmäen kirkkomaalla on yksi pallokivestä tehty hautakivi. Multian pallokivestä toimitettiin vain nyrkinkokoinen kappale Geologian tutkimuskeskukseen, loppuosa lohkareesta kuopattiin tien pohjaksi! Koska pallo kivemme ovat harvinaisuutensa lisäksi usein myös kauniita, olisi suotavaa rauhoittaa edes muutama kohde. Onneksi maanomistajat suhtautuvat varsin myönteisesti tähän kivien pelastustyöhön ja lahjoittavat tarvittavat näytteet tutkimuskeskukselle. Pallokivet rikastuttavat luontoamme, siksi ne kannattaa säilyttää jälkipolville. Suomen ja luultavasti myös maailman laajin pallokivikokoelma s11a1tsee Geologian tutkimuskeskuksen kivimuseossa Espoossa. Toinen niistä s11a1tsee Viitasaarella ja toinen Maaningalla. Lohkare on pirkällä matkallaan hakkautunut pyöreäksi. Todennäköisesti on kyse mannerjäätikön kuljettamista veljeksistä, jotka ovat lähtöisin samasta emäkalliosta. Kivien keräilijät saattavat myös tuhota tehokkaasti pallokiviä. Pallokiven kauneus on joskus koitunut sen tuhoksi; ne ovat haluttuja rakennuskiviä. vsk. Paula Raivio ja Jouko T. Kivestä saa selostuksen kiitokseksi, kunhan mainitset nimesi ja osoitteesi . Pienen palan kiveä (pallosta) voit irrottaa ja lähettää löytöpaikkatietoineen osoitteella: Geologian tutkimuskeskus, Kivimiehentie 1, 02150 Espoo. Suomen muissa kivimuseoissa ainakin Virroilla ja Oriveden Eräjärvellä on pallokivinäytteitä. Joskus taas pallokiviä kohdellaan varsin kuten osoittaa
Hän on täysin riippuvainen luonnosta. Koska luonto on mystistille pyhä, luonnon hyväksikäyttö on loukkaus pyhää kohtaan. Kokolailla satatuhatta vuotta on ihminen rooliansa maailmassa ihmetellyt. Magia on hänen keinonsa taivutella jumalia puolelleen. " Heinmot Tooyalaket (Nez-Perce) Teksti: Ritva Kovalainen Neljä tapaa suhtautua maailmaan Liitossa luonnon kans: "Eläin elää, ihminen ihmettelee", kiteyttää radio. Lepyttääkseen luontoa ja omaatuntoaan hän rituaalein selittää, ettei hän ilkeyttään tapa eläimiä ja kaada puita, vaan pakon sanelemana, säilyäkseen hengissä. Samasta syystä intialainen brahmaani suorittaa joka päivä katumusharjoituksia. · Milloin ihminen on tuntenut olonsa sangen mitättömäksi ja pitänyt luontoa jumalanaan, milloin vas26 tannut olevansa yksi muiden joukossa ja tervehtinyt eläimiä veljinään. Manaamalla mahteja, uhraamalla, loitsuamalla ja rituaaleja noudattamalla voidaan saada kuivuus karkoitetuksi tai sairaus katoamaan ihmisestä. Maan mitta ja meidän ruumiimme mitta ovat samat ... alkukantaisten yhteisöjen elämä on taistelua ja yhteistyötä luonnon kanssa. "Luonnon uskova" tai "mystisti" voi uskonnon avulla kuvitella pystyvänsä ohjailemaan jumalaansa. En ole koskaan sanonut että maa on minun tehdä mitä hyväksi näen. Mikä on hänen velvollisuutensa ja mikä hänen paikk.ansa tässä maailmassa. vsk.. Milloin selitellyt Jumalan antaneen hänelle luonnon herruuden tai Jumalan hylättyään perustellut evoluutioteorian vahvemman oikeuden sallivan kaiken alistamisen ja sitten lopulta elänyt, käyttänyt hyväkseen ja mässännyt moraaleista ja omantunnon vaivoista vapaana, koska on siihen niin hyvin kyennyt. Mystismi Ns. Ä lkää ymmärtäkö minua väärin, vaan ymmärtäkää minut täysin sen osalta mikä koskee rakkauttani maahan. A inoa, jolla on oikeus tehdä sillä mitä haluaa on se, joka sen on luonut ... Aika ajoin hämillään hän on katso1;mt sukunsa kasvavan lajista lajien joukossa viiden miljardin jäsenen kaikkialle ulottuvaksi suvuksi. " Maa luotiin auringon avulla ja se pitäisi jättää niin kuin se oli ... Ihminen elää ympäristönsä ehdoilla. Näin ollen luonnosta tulee myös hänen jumalansa. Maa ja minä olemme yhtä mieltä. Hänen on sovitettava niiden eläinten ja SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Milloin nähnyt itsensä luonnon kaitsijana, hyvää tekevänä sivistäjänä
Jo sanat ilmaisevat että yliluonnollinen on luonnon 27. yhteyteen, kokea uudelleen se ykseys, joka kerran on hänelle kuulunut. Kuitenkin vasta kristinusko antoi varsinaisen sysäyksen ihmiskeskeisten ajatusten synnylle. tulee kristinuskon myötä luonnollinenyliluonnollinen. ilmeni asenne, jota voidaan sanoa humanistiseksi. Heidän jumalansa on jotain ihmisen kaltaista, joka asuu kaikkialla luonnossa. " Pico della Mirandola Kuvat: Ritva Kovalainen ja Pekka Turunen Inutta :millaisessa. Ihminen ei enää tuntenut olevansa riippuvainen luonnosta vaan siitä Jumalasta, josta luontokin oli riippuvainen. Antiikissa luonto oli esikuva, johon tuli pyrkiä, se käsitettiin sopusointuisaksi lakien säätelemäksi järjestykseksi, kosmokseksi. Jumala muutti luonnosta erilleen ja luonnosta tuli Jumalan luoma. Humanismi Antiikin kulttuurissa 500300 e.a.a. Tämä mystinen luonnonusko on toiminut kuin itsesäätelevänä ihmisen kykyjä ja tekoja rajoittavana ekologisena oppina, jonka varassa useat kansat liki meidän päiviimme saakka kykenivät elämään sopusoinnussa ympäristönsä kanssa, luontoa riistämättä ja omia elinolojaan kaventamatta. Palvoessaan luontoa tai sen osia mystisti ei varsinaisesti palvo kiviä tai kotiloita, vaan niissä olevia henkiä, joilla on inhimillisiä piirteitä. vsk . Sinulle ei ole asetettu rajoja, vaan saat määrätä ne tahdollasi, jonka olen sinulle antanut .. "Vallitkaa merien kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet'', sanoi tämä Jumala ihmiselle. Kreikkalaisten vastakohtaparin luonnollinen-luonnoton tilalle . Tällöin luonnon arvo alenee. Autuaallisesta tiedostamattomuuden paratiisista karkoitetun mystistin suurimpana paamaarana on päästä takaisin luonnon SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. kasvien kuolema, jotka hän tietämättään vettä juodessaan tai polkua tallatessaan on aiheuttanut. Muiden olentojen luontoa rajoittavat meidän säätämämme lait. l "Emme ole antaneet sinulle määrättyä paikkaa emmekä omaa hahmoa emmekä tehtävää, joka on sinulle erikoinen, Aatami, jotta omalla päätökselläsi ja mielesi mukaisesti voisit saada ja omistaa haluamasi paikan, hahmon ja tehtävät. . Humanismi, ihmiskeskeisyys, oli mahdollista silloin, kun muiden mahtien; luonnon ja Jumalan paineet eivät olleet liian suuret
Hyvä yhteiskunta on sopusoinnussa luonnon kanssa. Jumalan rooli luonnon ja ihmisen luojana koki pahan kolahduksen. Humanisti ei voi sallia luonnon yksipuolista taloudellista riistoa ympäristön pilaantumisen kustannuksella. Lajien todettiin olevan muuttuvia ja kehittyviä. Luonnon pitää palvella ihmistä monipuolisesti; hoitaa mielenterveyttä ja sivistystä, sillä luonnosta etääntymisellä on rappeuttava vaikutus. Ihmisen erityisasemaa ei voitu selittää enää sillä, että Jumala oli tehnyt kaiken ihmistä varten. Luonto on sekä sivistyksen väline että kohde. edistyttyä saatettiin romuttaa keskiaikainen usko " pysyPentti Linkola vistä lajeista". Villi luonto on humanistisen käsityksen mukaan jotain hengetöntä ja ihmi28 sen tehtävänä on sivistää ja henkistää sitä. Mutta miten maapallo kykenee kustantamaan sivistyksen ja hyvinvoinnin viidelle miljardille ja säilyä vielä sivistävän kauniina ja elinkelpoisena. Kaikki määräytyy siitä lähtien, paljonko jaettavaa sillä on ja paljonko jakajia on. Luonnon on annettava tiedollista ja eettistä oppia, · sillä, kauneudella on keskeinen asema ihmisen kasvussa. Darvinismi voi johdattaa kahdenlaiseen käsitykseen ihmisen asemasta: voitettuaan luonnon kilpailussa · hänellä on oikeus käyttää asemaansa sen mukaisesti. Mutta tällä kertaa se ei johdu ''tiedon'' mystisistä puutteesta, ei uskomuksista vaan sen pontimena on viisaan ihmisen tuntema moraalinen vastuu muuta luontoa kohtaan. Humanismin idean mukaisesti ihmisen tuli voida elää vapaana vihamielisten luonnonvoimien ja yliluonnollisten mahtien pakosta. Ihminen ei vaadi mitään, hän pyytää, Jakki kädessä ja polvillaan." yläpuolella. Darwinin kehitysteoria vapautti ihmis·en leijumasta eläinten ja enkelien välimaastosta ja sijoitti sen lajiksi lajien joukkoon. Aatteellisesti sen lähtökohdan voi ajoittaa 1600luvulle, jolloin luonnontieteellisten tutkimusten . Ihmisen tuli luottaa älyynsä, hänen tuli tuntea mahdollisuutensa rajat ja luonnon lait. Koko systeemi näytti muodostavan aukottoman ketjun, jossa jokainen laji oli yhtä tärkeä. Jaettavaksi lasketaan ainoastaan vuosittain uusiutuva varallisuus, ja jakajia on paljon, ihminen vain yksi niistä. Se, joka pärjää on oikeusuoMEN LUONTO 8/ 87 46. Järkevästi eläminen on sama kuin luonnon järjestyksen noudattaminen. vsk.. Lähtökohta on vihreän luonnon tuottokyky, varallisuus, kantokyky. Ihmisen on helppo samaistua tähän ihmiskeskeiseen humanistiseen eldoradoon. Naturismi Naturismi nostaa jälleen luonnon arvoonsa. Georg Henrik von Wright määrittelee humanismin ytimeksi ihmisen pa'rhaan; mikä on ihmiselle , hyväksi, tekee hänelle hyvää, ja myös "ihmi.sten solidaarisuus on tärkeämpää kuin yksilön itsetoteutus" . Keskeisenä ajatuksena on ihmisen hyvä, muttei yksinomaan materiaalinen vaan myös henkinen hyvä. " Keskipisteenä ei ole ihminen, lähtökohtana eiväi ihmisen toiveet ja haaveet lainkaan
Päämääränä on mahdollisimman korkea elintaso ja luonnon tehokas hyväksikäyttö. Koko maailma toimii ihmisen palveluksessa." tettu pärjäämään. Ensimmäinen peruste tälle elämäntyylille on sama kuin humanismillekin -Jumalan ihmiselle antama oikeus hallita luontoa. Jäljelle ei jäänyt yhtään perustetta, jolla ihminen olisi voinut määritellä asemansa, ei muuta kuin ihminen itse. "Suurelta osalta siitä, mitä sanomme 'kehitykseksi' etenkin tekniikan alalla, puuttuu legitimaatiopohja. Ja kuinka kauan luonnon raaka-aineet riittävät takaamaan utilistin• onnen. Ritva Kovalainen ja Pekka Turunen opiskelevat valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa. Miten sitä riittää kaikille. Kaikenlaiset perusteet Jumalan auktoriteetista tai kuten antiikissa opit luonnon jårjestyksen seuraamisesta ja sen antamista oikeutuksista, osoittautuivat tieteellisesti kestämättömiksi. Mutta moraalinen tarkastelu päätyy tulokseen, jossa ihminen on yksi muiden joukossa, ei lajina sen arvokkaampi eikä erityisempi. Kysymystä onko jokin asia oikein tai edes oikeutettu, ei esitetä selvästi ja perimmäiset päämäärät, joihin tähtäämme, hämärtyvät katseeltamme." Utilisti uskoo kaiken kattavaan ympäristön valvontaan, jossa tekniikka ensisijaisesti ohjaa toimintoja. Utilistia kiinnostaa luonto vain siinä määrin kuin se on muutettavissa kulutustavaroiksi. Miten pitää kurissa saastuminen, joka uhkaa ihmisen omaa terveyttä. Suomessa naturismin puolestapuhujana tunnetaan Pentti Linkola, jqnka vihreä tavoiteohjelma edelsuoMEN LUONTO 8/ 87 46. Onko tämä vain uskon asia. Löytäköön ihmiskunca sen oikeuden luontoon, mikä hänelle jumalallisen testamentin nojalla kuuluu. Naturismissa tai primitivismissä, joita nimityksiä Juhani Pietarinen on käyttänyt ihminen alistuu traagiseen osaansa liian viisaana. Linkolan käsityksen mukaan on vain kaksi vaihtoehtoa: ekokatastrofi tai ihmisten määrän väkivaltainen vähentäminen. Luonnon saastuminen ja lajien tuhoutuminen huolestuttavat häntä vain silloin kun ne uhkaavat raaka-aineiden saantia. Tällainen yhteiskunta voi elättää vain vähän ihmisiä ja se edellyttää ankaraa järjestystä ja kuria. vsk. Toinen nimittäjä utilismille on horjumaton usko tekniikan mahdollisuuksiin kaikkien ongelmien ratkaisijana. Hänen on eettisistä, moraalisista ja myös ekologisista syistä hillittävä suurenmoiset kykynsä ja tyydyttävä rajoitettuun elämään. 29. Onko maailman tilanne sitten juuri niin lohduton ja kohtalo Francis Bacon väjäämätön. Georg Henrik von Wright puhuu tilasta, jota hän nimittää legitimaatiokriisiksi. Elämä olisi yksinkertaista, työntäyteistä ja luonnon kanssa tiiviissä kosketuksessa. Ihmisellä on rajaton oikeus käyttää luontoa oman elämänsä helpottamiseen ja viihdyttämiseen. Mutta onko korkea kulutustaso ainoa onnelliseksi tekevä. " Ihmisen hallinca asioihin nähden riippuu kokonaan tieteestä. Silloinkin hän luottaa tekniikan parantavaan voimaan ongelmia ratkottaessa. Syntyi ajatuksia, ettei Jumala ollutkaan luonut ihmistä vaan ihminen oli luonut Jumalan unelmiensa kuvaksi. Riittääkö se. Molemmat johtavat lopulta jos hyvin käy samaan tulokseen, primitivistiseen elämäntapaan. Ihmisen oikeus luontoon oli hänen itsensä ottama, eikä se tarvinnut perusteluja. Luonto on olemassa vain ihmistä varten, se on ainoastaan ihmisen raaka-aineja energiavarasto. Utilismi Utilismi eli hyödyn tavoittelu, joksi professori Juhani Pietarinen nykyistä teknistä elämäntapaamme nimittää, on sikäli läheinen humanismille, että sen keskipisteenä on ihminen. lyttää suomalaisten palaamista sadan vuoden takaisiin oloihin. Tekniikan ja tieteiden edistyessä ihmisestä tuli itseriittoinen. Ihmisen on elettävä niin vaatimattomasti kuin suinkin, häiritsemättä luontoa välttämätöntä enempää. Ihminen käyttäisi apunaan omaa ja eläinten lihasvoimaa, koneita ja tekniikkaa sallittaisiin vain vähän
Euralainen sinivuokko/ehto hautautumassa paperija muovitörkyyn. Kuinka vääristyneen vaikutelman suomalainen luonnonvalokuvaus antaakaan nykypäivän suomalaisesta luonnosta. Samalla kun kuvaaja itsekin japanilaisine järjestelmäkameroineen tiukasti kulutushullunmyllyyn sidottuna potee kroonista huonoa omaatuntoa, hän voi tehdä ainakin yhden päätöksen: Ei enää vain kauniita kuvia, ei pelkkiä osatotuuksia. Mitä useammin joudut etsimään uhanalaistasi aukoksi runnellussa hakkuurääseikössä kahlaten tai ojien yli poukkoillen, sitä syvemmäksi kasvaa epätoivosi. SUOME L UONTO 8/ 87 46. Mersäkoneer, oja-aurat ja sorakaivurir eivät ole ainoita uhkia. Pari vuotinen kuvaustyöskentely uhanalaisten kasvien parissa on pakottanut eräänlaiseen työn uudelleenarviointiin. Janakka/a/ainen kylmänkukka ei kuki tällä paikalla enää montaa vuotta. Kuvien katsoja on vihdoinkin herätettävä unelmista arkipäivän todellisuuteen. Tuomo Hurme on vapaa toimittaja ja /uonnon va/oku vaaja Euran Honki/ahdelta . Teksti ja kuvat: Tuomo Hurme Kasvikuvaajan epätoivo Soranotto etenee. Kun kuvaat silmiähivelevän kauniin otoksen lehtokielosta tai kylmänkukasta, kukaan toinen ei tiedä, millaisella vaivalla tuo kasvusto on etsitty. Se on osoittanut, kuinka herkässä jonkin kangasraunikin tai metsänätkelmän elämä voi olla. Aluksi uhattujen kohteiden vangitseminen filmille voikin tuntua innostavalta. Kuvaaja tuntee sisäistä ylpeyttä saatuaan kokoelmiinsa harvinaisen saaliin. Kun maarianverij u uren tai värimaratin olemassaolo jollakin seudulla on yhden yksilön .tai pienen kasvuston varaif-sa, nousevat luonnonystävän niskakarvat kauhusta pystyyn. Kauniita luonnon yksityiskohtia etsimällä hän yrittää epätoivoisesti todistaa itselleen, että luonnosta on vielä jotakin jäljellä. Kuvaaja, joka tietää totuuden, pettää yleisönsä, joka ei sitä tiedä. vsk.. Kun joudut silmätysten uhanalaisuuden syiden kanssa, työ ei enää olekaan hauskaa. Luonnonvalokuvaaja pakenee todellisuutta. Mutta miten opetat muille ihmisille, että uhanalaisesi tarvitsee suojelua. Käsittävätkö he sen kuvia katsomalla. Oheiset ku vat ovat hänen näyttelystään Satakunnan uhanafaiset kasvit. Se on opettanut, että uhanalaisuus on totta, käsinkosketeltavaa, jokapäiväistä. Uhanalainen luonto houkuttelee monia luonnonvalokuvauksen harrastajia. Valtaosa ihmisistä ei liiku luonnossa, ei ainakaan silmät auki, eikä ainakaan ymmärrä, että siellä on jotakin vialla. Kukaan ei arvaa, millainen metsätraktorin leikkikenttä aukeni kuvaushetkellä heti kuvaajan seIän takana, tai millaiselta harjun rinne näyttää jo vuoden kuluttua tienrakennuksen vaatiman soranoton edetessä. Luonnonvalokuvaaja liikkuu työssään ja harrasuksessaan maastossa tuntuvasti enemmän kuin keskivertokansalainen. Hän jos kuka on aitiopaikalla päivittäin näkemässä, mitä 30 elämänmuotomme aiheuttaa luonnolle. Melko pian tunnelma kuitenkin muuttuu. Miten osoitat heille, että hietaneilikka ja punakämmekkä tarvitsevat kokonaan toisenlaisen maailman, sellaisen, jossa ihminen ei olekaan kaiken napa
31. Kaksi totuutta Satakunnan upeimmista terva/eppä/ehdoista Porin Kiviniltä. Sopivasti rajaamalla lehtokielokasvustosta saa sykähdyttä vän kauniin otoksen. Heti kuvaajan selän takana avautuu toisenlainen näkymä lehtokielon kasvuympäristöstä. vsk. SUOMEN LUONTO 8/ 87 46
Heinäsaarten ja Porkkalan kansallispuistojen kohtalo on suomalaisille tuttu . Maailman korkeimmat vuoret, pisimmät joet, suurimmat saaret jne. Suomen 1883 (Algonquin Kanada) 1885 BanfT Kanada (Laurentides Kanada) 1886 Glacier Kanada Yoho Kanada 1890 Sequoia Yhdysvallat Yosemite Yhdysvallat 1894 Ku-ring-gai Chase Uusi Etelä-Wales (Moni Tremblant Kanada) (Rondeau Kanada) Tongariro Uusi-Seelanti 1895 Waterton Lakes Kanada 1896 El Chico Meksiko luonnonsuojelulaki on vuodelta I 923. Ennen Suomen ensimmäisten kansallispuistojen perustamista Ruotsi sai paljon muitakin kansallispuistoja: Garphyttan, Gotska Sandön , Hamra, Ängsö, Dalby-Söderskog, Blå Jungfrun ja Norra Kvills . Kansallispuiston hallinnasta ja hoidosta vastaa maan ylin luonnonsuojeluviranomainen. Kenraali Grant antoi nimensä kansallispuistolle 1. Italian Circeo (1934) ja Stelvio (1935) samoin kuin Kreikan Parnassos (1939) ovat nykymittapuun mukaan maisemansuo jel ual uei ta . on varmasti lueteltu jokaisessa hakuteoksessa. Ruotsin kansallispuistojen perustamisajakohdat vaihtelevat jonkin verran ruotsalaistenkin luonnonsuojelu viranomaisten teksteissä. 1. 1938 sattui syntymään Suomen· Luonnonsuojeluyhdityskin. Zimbabwen vanhimmat kansallispuistot ovat muotoutuneet yli tuhat vuotta Zimbabwen tuhoutumisen jälkeen, mutta paljon ennen tämän päivän Zimbabwen syntyä 1930 Thingvellir Islanti Töfsingdalen Ruotsi 1932 Killarney Irlanti 1934 Vitosha Bulgaria 1935 (Retezat Romania) 1938 Mount Olympos Kreikka Pallas-Ounas Suomi Pyhätunturi Suomi Maailman vanhimmat kansallispuistot 1872 Yellowstone Yhdysvallat 1879 Royal Uusi Etelä-Wales niiden tarkka syntymähetki on tulkinnanvarainen. Uusi Etelä-Wales ja Victoria olivat viime vuosisadalla siirtokuntia; Australian liittovaltio syntyi vasta 1. 1890, mutta 1940 se katosi luetteloista tultuaan liitetyksi tuolloin perustettuun Kings Canyonin kansallispuistoon. IUCN :n luettelo sisältää runsaasti virheitä, vaikka kysymyksessä ei ole mikään pioneerityö ja vaikka sen tekemisessä on saatu apua mm. Ruotsin vuoden 1909 kansallispuistoista Stora Sjöfallet ei pääse kansallispuistoluetteloihin , koska sen vedet on valjastettu täydelleen voimatalo uskäyttöön. Alareunan asetelmissa seurataan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (lUCN) luetteloa "1985 United Nations List of National Parks and Protected Areas". sulkeissa alla olevaan asetelmaankin. 1832kuumia lähteitä ympäristöineen, mutta vasta 1921 Hot Springs muodostettiin kansallispuistoksi. Kansallispuisto ei ole mikä tahansa luonnonsuojelualue Yellowstone on maailman vanhin kansallispuisto . JO. Tosin Yhdysvaltain liittohallituksen päätöksellä oli Arkansasissa rauhoitettu jo 20. Ruotsi oli edelläkävijä Euroopassa Ruotsi sai luonnonsuojelulain 1909. vsk.. Kansallispuistotkin on joskus pantu järjestykseen koon mukaan, mutta puistojen iät ovatkin jo vaikeampia selvittää. 1930-luvulta peräisin olevia kansallispuistoja on E'uroopassa muitakin, mutta vain nimellisesti . 4. Samana vuonna perustettiin jo ensimmäiset kansallispuistot ja Ruotsin luonnonsuojeluyhdistys. Alankomaiden Boschplaat on virallisesti ' biogeneettinen " suojelualue, mutta on silti lähempänä " oikeaa" kansallispuistoa kuin maan Veluwezoomin (1930) ja Hoge Veluwen ( 1935) kansallispuistot , jotka puolestaan ovat lähinnä luonnonhoitoalueiksi luokiteltavia . Terho Poutanen 1898 Wilson's Promontory Victoria Mount Buffalo Victoria 1899 Mount Rainier Yhdysvallat 1900 Egmont Uusi-Seelanti 1901 (Wells Gray Kanada) 1902 lnyanga Zimbabwe Matopos Zimbabwe Crater Lake Yhdysvallat 1903 Wind Cave Yhdysvallat 1904 Fiordland Uusi-Seelanti 1906 Mesa Verde Yhdysvallat 1907 Jasper Kanada SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Ne ovat kuitenkin kansallispuistoiksi alamittaisia -:lukuunottamatta Gotska Sandötä, joka 1963 kasvoi 36.4 neliö kilometrin suuruiseksi. Ensimmäisten suomalaisten kansallispuistojen perustamiseen tarvittiin vielä 15 vuotta . 1901. Kanadan "provinssi puistot" ovat sen verran keskushallinnon kontrollissa, että niitä on päässyt IUCN:n luetteloon ja Euroopan vanhimmat kansallispuistot 1909 Abisko Ruotsi Peljekaise Ruotsi Sarek Ruotsi Sonfjället Ruotsi 1914 Swiss Sveitsi 1918 Covadonga Espanja Ordesa Espanja 1920 Vadvetjåkka Ruotsi 1922 Abruzzo Italia Gran Paradiso Italia 1924 (Boschplaat Alankomaat) 32 Cibbon River virtaa maapallon vanhimmassa kansallispuistossa, Yhdysvaltain Yellowstonessa. Vanhimmalla kansallispuistolla ikää jo 115 vuotta Vanhimmat kansallispuistomme täyttävät 1988 jo tai vasta 50 vuotta. Unescolta, WWF:ltä ja UNEP:ilta. Kansallispuistojen eurooppalaisen historian aikana maanosassamme on kahteenkin otteeseen tyystin unohdettu kansallispuistojen rajat , kun karttoja on piirrett y uuteen uskoon. Jo viime vuosisadalla kansallispuistoja oli perustettu Yhdysvaltojen ja Kanadan lisäksi Australiaan, Uuteen Seelantiin ja Meksikoon. Kansallispuistoja on toki ollut olemassa aikaisemminkin, lähimpänä meitä Ruotsissa
Akateemikon oivallus ei pohjaltaan ole uusi. von Wright äskettäisessä kirjassaan "Tiede ja ihmisjärki" asettanut kyseenalaiseksi. En pysty löytämään alkuperäisluonnon säilyttämiselle mitään rationaalista perustetta. Anto Leikola Järki ja arvot Joskus on mentävä perimmäisten kysymysten äärelle. Ekologian ja ekonomian kieli on alkanut yhdentyä. Tämän on G.H. Perimmäisenä arvona on silti sama, ihmisen taloudellinen hyvinvointi. Hänellä on vain se arvo, jonka me hänelle annamme. Niillä on kaikilla vain se arvo, jonka me niille annamme. Monipuolisena kirjoittajana tunnetun Leikolan tuorein teos, Ongelmana elämä, sisältää esseitä ja artikkeleita biologian historiasta. "Me pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä", kirjattiin aikoinaan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseen asiat , joiden perusteeksi ei muuta keksitty: tasa-arvo sekä elämän, vapauden ja onnen tavoittelun oikeus. = 5 d'. vs k. Luonnonsuojelun perustelun vaikeus ei ole tässä. Sama perusta on monilla kansanviisauksiksi sanotuilla hokemilla, jopa vitseillä: "Leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli". 33. Sitä joka ei kuuntele ekologiaa voidaan tänään syyttää enää järjen puutteesta, vaikka häntä vielä takavuosina olisi voinut ylistää sinisilmäisyyteen lankeamattomasta järkevyydestä. Hän on erotellut järjellisyyden eri muotoja. hyvinvointiin, ekonomiaan tai edes ekologiaan . -..:_ _ _ _ _ -l Anto Leikola on Oulun yliopiston oppihistorian dosentti ja Helsingin yliopiston eläintieteen dosentti. Pidämme ihmisen arvoa itsestään selvänä, sanoisi ehkä joku. Ei ihmiselämä niiden häviämiseen loppuisi. Tekninen rationaalisuus, eräänlainen suorittava järki, ei hänen mukaansa ole samaa kuin se järkevyys joka on sukua viisaudelle. Arvot jäävät perimmältään vaille perusteluja. Me tulemme verrattomasti toimeen ilman dronttia, muuttokyyhkyä ja siivetöntä ruokkia. Mutta samaa kaunista turhuutta ovat valtaosaltaan myös inhimillisen kulttuurin saavutukset; ihminen jäisi eloon ilman taidettaan ja tiedettäänkin. On kysytty, kumpaa on kuunneltava, kumpi kouluissa asetettava etusijalle. Suurempi vaikeus on muissa arvoissa, niissä jotka eivät liity talouteen ja j__ _ _ __ :L.:.__.:c...._...l....!c__. Miten yksi olisi toista perustellumpi. Viime kädessä ihminen itsenkin on sitä. Yksi niistä on kysymys järjestä ja arvoista. Ehkä on ajateltu ilman muuta selväksi, mikä on järjellistä ja mikä järkevää. _g vertasi niitä taideteoksiin; teknisen rationaalisuuden kannalta ne epäilemättä olivat yhtä tarpeettomia kuin Kessin erämaat tänään. Tässä mielessä leikkausta voidaan sanoa onnistuneeksi vain, jos sen seurauksena on potilaan hengen säästyminen tai mikä vielä parempaa hänen toipumisensa. Potilas ja hänen elämänsä on tässä asetettu arvoksi, jota muun rationaalisuuden on palveltava. Leonardosta Chagalliin, Sibeliuksesta Sarmantoon: samaa turhuutta kaikki tyynni. Mihin muuten sijoitettaisiin joutsen ja majava, muuttohaukka ja norppa. Kun A.E. Se on "kaunista turhuutta", niin kuin Mika Waltari asian ilmaisi. Nordenskiöld toista sataa vuotta sitten esitti kansallispuistoja perustettaviksi Pohjolaan, hän ei ajatellut niiden tuottavan mitään hyötyä vaan SUOMEN LUO NTO 8/ 87 46. Viime vuosien Suomessa käydyissä keskusteluissa järki ja arvot on väliin asetettu keinotekoi_sesti vastakkain. Viisaaseen toimintaan kuuluvat järjen ohella myös arvot ja niiden tunnustaminen. Niin myös luonnon rikkauden ja kauneuden arvoa, voisi vastata. Järjen luonteesta ei ole puhuttu paljon. Parin kolmen viime vuosikymmenen aikana tekninen rationaalisuus on sävyttänyt yhä suurempaa osaa luonnonja varsinkin ympäristönsuojelua. Tekninen rationaalisuus toteutui, mutta se mitä siitä seurasi ei ollut järkevää eikä viisasta. Ympäristö on taloudellinen ja poliittinen realiteetti. Tämä ei tietenkään merkitse, että teknisestä järjestä ei olisi väliä, kunhan vain päämäärä on oikea. On joka suhteessa järkevää rajoittaa saastumista ja hillitä luonnonvarojen tuhlausta. Kovapintaisinkaan ammattiyhdistyspomo tai urbaanisinkaan optiomeklari ei voi enaa rationaalisuuteensa vedoten kiistää sitä, että luonnon tasapaino on otettava maailmassa huomioon. Erityisesti on puhuttu järjen ja sen ohella tiedon liiallisesta ylivallasta arvojen kustannuksella. Nekin ovat asioita, joihin tekninen rationaalisuus ei pure. Mutta luonnonsuojelu ei ole pelkkää ihmisen elonjäämisoppia. Luonnonsuojelu on vanhastaan lähtenyt liikkeelle arvoista. Niin myös Afrikka tulisi toimeen ilman sarvikuonoja, Kiina ilman pandoja, Lappi ilman ikiaikaisia erämaita. Jos ajatellaan, että ihmisen on jäätävä eloon, jokaisen rationaalisen elonjäämisopin seuraaminen on järkevää. Kansanviisauden puheet Huittisten hullusta miehestä tai pään tulosta vetävän käteen tai istuttavan oksan sahauksesta ovat järkeviä puheita, täysin teknisen rationaliteetin mukaisia. Ekologinen tasapaino ei tarvitse niitä, ihminen jää eloon vaikka ne katoaisivat viimeistä yksilöä myöten
Hilj attain 2 1 johtavaa islantilaista biologia lähetti maansa linnut joko grillataan heti ja tarjoillaan herkkuna ravintoloissa tai kiehautetaan ja myydään etikkaliemeen purkitettuina. Tikut viritetään pyyntiin sijoittelemalla ne pensa1snn, joihin muutollaan levähtävillä linnuilla on tapana kerääntyä. Liimatikuilla pyydystetyt Ruotsin lintutieteellinen yhdistys kehottaa jäseniään lähettämään Kyproksen presidentille Kyprianoulle oheisia kortteja, joissa paheksutaan pikkulintujen julmaa ja laitonta joukkoteurastusta. ICBP tutki tilannetta uudelleen 1986 ja totesi verkkopyynnin harvinaistuneen merkittävästi . Islanti turvautui NATO-korttiin valaskiistassa Islannin ja Yhdysvaltain toista vuotta jatkunut kiista Islannin oikeudesta pyytää valaita ns. ruotsalaisten suosima lomakohde ja niinpä Ruotsin lintutieteellinen yhdistys (SOF) meni kampanjaan aktiivisesti mukaan. Kampanja on äärimmäisen yksinkertainen , mutta sen uskotaan tässä tapa uksessa vaikuttavan. Kyproksen presidentille voi kirjoittaa englanniksi, miksei myös suomeksi, Suomestakin . ULKOMAILTA Kyproksessa linnustetaan yhä liimatikuilla Kypros on hankkinut kyseenalaista kuuluisuutta tolkuttomiin mittoihin yltävällä muuttolintujen metsästyksellä. Liimatikut pyytävät tehokkaasti kaikki oksilla istuskelevat linnut aina tornipöllön kokoisiin saakka. Sen sijaan pari miljoonaa lintua kuolee yhä liimatikkuihin . vsk.. IC BP organisoi viime syyskuuksi kampanjan muuttolintujen teurastuksen lopettamiseksi. Kansainväliset protestit ja painostus tuottivat tuloksen 1984, jolloin maassa kiellettiin lailla liimatikkujen ja iskuverkkojen käyttö. Islannin lyhytnäköinen to1m111ta kansainvälisen valaanpyyntikomission päätöstä vastaan uhkaa maailman valaita ja kalvaa valaanpyynnin kieltävän sopimuksen henkeä, toteaa Maailman Luonnon Säätiön päämajan suojelujohtaja Peter Kramer WWF-News -lehdessä (September-October 1987). Terho Poutanen hallituksella kirjeen, jossa he vaativat valaanpyynnin lopettamista. Yalaanpyyntineuvotteluiden aikana Islanti määräsi ensin kaikki rakennustyöt Keflavi34 kin sotilastukikohdassa keskeytettäviksi, ja myöhemmin Islannin ulkoministeri vihjaisi yhdysvaltalaiselle virkaveljelleen, että Yhdysvallat häädetään Keflavikista, ellei se luovu Islannin painostuksesta. Tämä tuntui tehoavan, kertoo New Scientist -lehti (1. Yhdysvallat oli uhkaillut laittaa Islannin kalatuotteet tuontiboikottiin, ellei Islanti keskeyttäisi valaanpyyntiään . Maailman Luonnon Säätiön kansainvälisen neuvoston puheenjohtaja Sir Peter Scott ilmaisi aiemmin tänä vuonna kantansa Islannin valaanpyyntiin palauttamalla Islannin korkeimman kunnianosoituksen, haukan ritarikunnan kunniamerkin, joka hänelle myönnettiin ans101staan Islannin luonnonsuojelun edistämiseksi. SOF on painattanut valmiita kampanjakortteja, joissa kreikaksi ja ruotsiksi selvitetään, kuink a muuttolinnut ovat kaikkien maiden yhteinen luonnonvara. Se on mm. 10. Lintu ei voi muuta kuin odottaa uljasta metsästäjää lopettamaan sen kärsimykset. Kypros on turistimaana erittäin varuillaan, millaisen kuvan se antaa itsestään ulkomaille . SOF kehottaa jäseniään ja kaikkia ruotsalaisia lähettämään presidentti Kyprianoulle kortin , jossa paheksutaan pikkulintujen laitonta joukkoteurastusta. 87) . tieteellisiin tarkoituksiin kansainväl isen kaupallisen valaanpyyntikiellon aikana päättyi syyskuussa Islannin voittoon. Liima on luumun hedelmämaltoa ja hunajaa sekoittamalla saatua tahnaa. Alunperin Islannin tähtäimessä oli 80 silli-, 40seitija 80 lahtivalasta. Heidän mukaa nsa Islannin nykyiselle pyyntiohjelmalle ei löydy tieteellisiä perusteita. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Liimalla sivellään hernekepin kokoiset ja näköiset tikut, joita keskivertometsästäjällä on satakunta kappaletta. SOF:n lehden (Vår Fågelvärld 5/ 87) mukana levitetyssä kortissa pyydetään presidenttiä vaatimaan hallitukseltaan pikaisia tekoja, jotta laiton liimatikuilla pyynti saataisiin loppumaan. Kansainvälisen linnustonsuojeluneuvoston (ICBP) mukaan saarella tapettiin 1980-luvun alussa joka vuosi noin 25 miljoonaa lintua enemmän kuin Suomessa pesii tapettuja lajeja yhteensä. Islanti turvautui kovimpaan mahdolliseen aseeseensa vetämällä esiin NATO-kortin. Osoite on: His Excellency President Spyros Kyprianou, Presidential Palace, Nicosia, Cyprus. Kun pahaa aavistamaton lintu istahtaa liimapuikolle, se jää kerralla kiinni jaloistaan . Liimatikuilla on pyydetty lintuja ainakin 1500-luvulta lähtien. Nyt hyväksytyn sopimuksen mukaan Islanti saa pyytää ns . tutkimustarkoituksiin tänä vuonna 80 sillija 20 seitivalasta. Onhan Kypros myös suomalaisten lomakohde. Luonnonsuojelijat pelkäävät, että sopimus vie pohjaa kaikilta toimilta, joilla Islantia ja kolmea muuta valaanpyyntikieltoa vastustavaa valtiota, Japania, Norjaa ja Etelä-Koreaa, yritetään painostaa. Rimpuillessaan se tarttuu yhä tiukemmin siivistään ja pyrstöstää n
Suomalaisten tänä syksynä aloittaman hankkeen tavoitteeohe~a i;~:~~~::n m;;~~n::~:a~s~!e;u~.':.eclle 3 000 hehtaaria polttopuumelsää. Tärkeitä istutuspuita ovat lisäksi erilaiset akaasiat, jotka toimivat myös maanparantajina ja rehuntuottajina, projektipäällikkö Matti Heikinheimo kertoo. Istutukset tulevat vähentämään laidunmaita, mutta toisaalta peltojen tuotto taas nousee, koska karjan lanta ja oljet säästyvät lannoitteeksi. Suomi sijoittaa polttopuuhankkeeseen kolmen vuoden aikana 14 miljoonaa markkaa. Kyläläiset ovat mukana hankkeessa alusta pitäen. Asukkaat ovat mukana lisäksi istut ustyössä, joka on heille myös tulo nlähde, toteaa toimistopäällikkö Kari Karanko ulkoministeriö n kehitysyhteistyöosastolta. Sen lisäksi istutetaan kotimaista katajaa ja sypressiä sekä hedelmäja oliivipuita. Noin puolet polttoaineen tarpeesta tyydytetään polttamalla lantaa ja olkia, jotka olisivat arvokkaita maanparannusaineita. Kolmen viime vuoden aikana apu on ollut yli 40 miljoonaa markkaa vuodessa. ULKOMAILTA 2 I.U ~s~ute~t~a eukalyptusmetsää Wollon maakunnassa. Puut kasvavat pääasiassa sadeveden varassa ja varttuvat hakkuuk ypsiksi meikäläisittäin erittäin nopeasti 6-1 O vuodessa. Polttopuumetsiä Etiopiaan suomalaisella kehitysavulla Wollon maak unn assa Etiopiassa käynnistyi tänä syksynä Suomen kehitysyhteistyövaroin toteutettava Desen polttopuuhanke. Tämän seurauksena maaperä köyhtyy. Kunnon metsiä on Heikinheimon mukaan jäljellä 2. Metsät istutetaan suurimmaksi osaksi rinteille, joilla ei Iaidunnusta lukuunottamatta ole kilpailevia maankäyttömuotoja. Muutoin käytetään paikallista työvoimaa. Vuosi sitten yhtä tiukkoja päästöjen supistamisvaatimuksia esittivät Ruotsissa kokoontuneet 22 eurooppalaista ympäristöja luonnonsuojelujärjestöä. Tätä ennen Etiopiaan ovat istuttaneet metsiä mm . D 35. maaseudun sosiaalisia oloja, naisen asemaa, kyläläisten päätöksentekotapoja sekä suhtautumista maatalouteen ja metsitykseen . Istutettavat puut ovat pääasiassa vierasperäistä eukalyptusta, josta Etiopiassa on kymmenien vuosien kokemus. Puupula on huutava ja metsät vähenevät nopeasti . Polttopuun tuotannon ohella metsityksellä torjutaan aavikoitumista. Karangon mukaan keskeinen kysymys, kuka omistaa polttopuumetsät, on vielä avoin. Kyläläiset mukana työssä Polttopuumetsien kasvatus ei onnistu, elleivät paikalliset asukkaat ole mukana työssä ja koe sitä omakseen . Desen alue sijaitsee kukkulaisessa maastossa noin 400 kilometriä Addis Abebasta pohjoiseen. Tämä voisi olla kyläläistenkin etu, hän sanoo. Etiopian ja Suomen viranomaiset neuvottelevat asiasta. Ihmisiä asuu alueella nyt JOO 000 ja kymmenen vuoden päästä arviolta 150 000. WWF vaatii raportissaan YK:n Euroopan talouskomission ECE:n piirissä solmitun ilmansaasteiden kaukokulkeutumista koskeva n sopimuksen 35 allekirjoittajavaltiota sopimaan rikkipäästöjen vähentämisestä 80-90 prosentilla ja typpipäästöjen 75 prosentilla, muussa tapauksessa päästöt ylittävät luonnon sietok yvyn . Polttopuuprojektiin osallistuu kaksi suomalaista metsäasiantuntijaa ja metsähallinnon kehittämiseen suomalai nen metsäekonomi . Vierasperäisen eukalyptuksen yhteensä noin 60 000 hehtaaria. Maanomistusolot ovat muuttuneet Etiopiassa nopeasti ja jyrkästi. 7 miljoonaa hehtaaria ja metsät vähenevät vuodessa 200 000 hehtaarilla. Vielä vuosisadan alussa metsät peittivät tämän Suomea neljä kertaa suuremman maan pintaalasta 40 prosenttia, 1950-luvulla 15 prosenttia ja nyt alle kolme prosenttia . Kyläläiset päättävät itse kylä kokouksissaan, mitkä alueet rekisteröidään polttopuumetsiksi. vsk. Kysymys on siitä, kenellä on oikeus viljellä ja ottaa puuta. Sen vuoksi heti hankkeen alussa käynnistyy sosioekonominen tutkimus, jolla selvitetää n mm . Tavoitteena on istuttaa tälle 10 000 hehtaarin laajuiselle projektialueelle 3 000 hehtaaria polttopuumetsää, I 000 hehtaaria vuodessa. Kolme vuotta kestävän metsit ysprojektin käytännön toteuttaja on SIL VIVO Consortium, joka on IVO International Ltd :n ja Oy Silvestria Ab:n työyhteenliittymä . Ratkaisu kallistunee jonkinlaiseen osuustoiminnalliseen omistusmuotoon. Etiopia, jossa asuu yli 40 miljoonaa ihmistä, kuuluu viiden vähiten kehittyneen maan erityisryhmään, jonka Suomelta saama kehitysapu on kokonaan lahja-apua. Vuonna 1974 kaikki maa oli vielä yksityisten hallussa, nyt kaikki maa on valtiolla. Ruotsi, Tanska, Norja, Länsi-Saksa YK, Punainen Risti ja kirkot: SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Heikinheimon mukaan istutettava määrä ei aivan riitä alueen väestön tarpeisiin. WWF:n mukaan mainittu ilmansuojelusopimus on ainut todella toimiva kansainvälinen sopimus, jolla ilmansaasteita voidaan vähentää maapallonlaajuisesti, Tyyne! tämerel tä Uralille. Jorma Laurila WWF vaatii rikkija typpipäästöjen jyrkkää supistamista "Viimeaikaisen, yli 20 maassa havaitun metsäk uolemien aa llon myötä monet kasvija eläi nlajit ovat tulleet uhanalaisiksi tai häviämässä" toteaa Maailman luonnon sää: tiön WWF:n kansainvälinen päämaja raportissaan Acid Rain. Se on jatkoa Yhdistyneiden Ka nsakuntien Sudano-Sahelin toimiston UNSO:n polttopuumetsien istutustyölle, jota Suomi tuki vuosina 198486
Kansallispuistot ovat Suomen luo nnon kalleimpia aarteita. 1 OJo ) metsämaiden pinta-alasta. Ku lokurekiitäjäinen, kulokauniainen ym . Etelä-Suomessa metsiä on suojeltu todella vä hä n , mihin Joutsamokin vastineessaan viittaa . Luonnonkulon jäljittely tarkoittaa sitä, että poltettavan metsä ku vion puustoon ei hakkuilla kajota. Metsähallituksessa laadittujen ja ympäri stöministeri ön vahvistamien hoitoja käyttösuunnitelm ien mukaan kulo on kansall ispuistossa sammutettava riippumatta siitä, onko se sytt ynyt ihmisen toimesta vai salaman iskiessä puuhun . Näin on olosuhteiden pakosta eli puistojen pienuuden takia tehtävä . tutkittu luonnontilaisten metsien kehitystä, selvitett y kan sallispuistojen mets ien ikäluokkajaka utumaa ja parhaillaan ollaan laatimassa ohjeita metsien luonnontilaisuuden arvioimiseksi. vesselit elävät mm1ttam nimenomaan osittain palaneissa puissa, joita ei talou smetsien kulotusalueilla ole. Ensi kesänä metsähallitus aikoo myös kokeiluluontoisesti polttaa pienen metsäsaa rekkeen puineen päivineen Patvinsuon ka nsallispuistossa. Poltetaanko vai ei. Mitään hoppua metsä npolttoon ei yleisesti ottaen kuitenkaan ole ollut eikä ole. Ainoastaan näin toimien voidaan turvata esimerkiksi palaneesta metsästä riippuvaisen uhanalaisen hyönteislajiston elinmahdollisuu36 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA det. Maan eteläpuoliskon suojelluista metsistä vain murto-osa on Joutsamon peräämiä biologisesti vanhoja aarnimetsiä. Ka nsallispuistojen pääperiaatteita on alueiden luonnontilan ylläpitäminen. Jos vaikka Seiskarin mainitseman Kiinan metsäpalon laajuinen kulo olisi riehunut jossain kansallispuistoistamme, ainoastaan Lemmenjoen ja Urho Kekkosen kansallispuistoihin olisi jäänyt hieman palamatontakin metsää jäljelle. On kuitenkin yksi luonnonvoima, jota puistoista pyritään eliminoimaan ja se on kulo. On myös tolla, että havum etsien laj istossa on huo mallava määrä sekä kasveja ett ä eläimiä, jotka ovat sopeutu neet asuttamaan nimenomaan kuloa seuraavan sukkession varhaisvaiheita . Pohjois-Suomen suuri ssa kansallispuistoissa toiminta sensijaan tu lisi keskitt ää vanhoihin met siin. Lisäksi, jos jossa kin puistoissa tai sen läheisyydessä tavataan palaneesta metsästä riippu vaista uhanalaista lajistoa, on tarpeen tulen avulla luoda niille sopi via elinympäristöjä. Kulo kuuluu kuitenkin kiinteästi suomalaisen luonnonmetsän dynamiikkaa,n. Puistoihin olisi kuitenkin luotava näytteitä ku lon jälkeisistä sukkessiosarjoista erilaisilla kasvupaikoilla . Ihmisen puuttumisen kansallispui stoj en metsien kehitykseen tulee aina olla hyvi n perusteltua, luonnontuntemukseen ja tutkimustietoon perustu vaa toimintaa . Kansallispuistojen hoitoon osoitetut vähät varat on käytetty pääasiassa palveluiden kehit tämiseen rakentamalla luontopolkuja, opastustauluja jne. On todellak in paika llaan, että ensin tutkitaan, ennenkuin hutkitaan . Erilainen luonnonhoitotoi min ta, kuten kuusten raivaus lehdoi sta ja ojittujen soiden luonnontilan pala uttaminen ojia tukkimalla , on nyt vä hitellen pääsemässä käyntiin. Eteläj a hemiboreaalisissa kasvillisuusvyöh ykk eissä on kokonaan hakkui lta suojel tuja metsiä (laskelmassa mukana kansallisja luonnonpuistot sekä metsähallituksen aarnialueet ja luonnonhoitometsien aarniosat) alle yksi promille ( < 0. Kun itsestään syttyneen kulon ei ilmeisesti ainakaan muualla kuin kahdessa edellä mainitussa kansallispuistossa voida ryöstäytymisvaaran takia antaa palaa, on toinen vaihtoehto se, että rajattuja metsäkuvioita luonnonkuloa jäljitellen poltetaan. Tavoitteen tulisi olla ainakin viisinkertainen. Kun EteläSuomen kansallispuistoissa metsän polttaminen kohdistetaan nuoriin entisii n talousmetsiin , saadaan toisaalta palanutta puuainesta kulokurekiitäjäiselle, mutta sam alla muut etaa n luonnonsuojelullisesti arvoton talo usmetsä va rsin luonnontilaiseksi nu oreikok si. Seiskarin ajatus, ellä luonnontil ainen taiga on o!lut toi st uvien ku lojen vaik utuk sen alainen, on epäilemällä oikea. Millaisii n metsiin tällainen toiminta sitten tulisi keskitt ää. Timo Tanninen metsänhoitaja metsähallitus luonnonsuojelualuetoimisto Kulojen "järjestäminen" on hyvä ajatus mutta ei suojelualueilla Pert ti Seiskari viritt eli Suomen Luonnon numerossa 6/ 1987 keskustelua luonn onsuoj elualueiden metsien hoidosta. vsk.. sitä, että kaikkien luonnonprosessien olisi saatava vaikuttaa ja toimia ihmisen puuttumatta niihin . Tämä tarkoittaa mm . Kaadetutkin puut jätetään kuitenkin poltettavalle alueelle. Suomen Luonnon numerossa 6/ 87 olleiden Pertti Seiskarin ja Esko Joutsamon kirjoitusten innoittamana päätin tarttua kynää n. Alueella tullaan sekä ennen polttaa ett ä sen jä lkeen suorittamaan n1 v1sta tutkimustoimint aa, jotta kokeilusta opittaisiin ma hdollisi mm an paljon. Näin annetaan kansallispuistoissa tapahtuakin. On esimerkiksi samantekevää , onko joku puu kuollut kasvutilan puutteeseen, vanhuuttaan vai romahtaessaan maahan tuulen voimasta . Korkeintaan voidaan tulen ryöstäytymisvaaran pienentämiseksi kaataa puita poltettavan alueen laidoi lla. Yhtä kaikki tällainen metsien polttaminen kansallispuistoissa tulee aina olemaan varsin pienimuotoista toimint aa . Nuoria, metsätalouskäytössä olleita ja siksi luonnonsuojelullisesti vähäarvoisia metsi ä on sensijaan varsin runsaasti, mutta luonnontilaisia nuori a sukkessiovaiheita taas käytännössä ei lainkaan. Tästä kielii esimerkiksi Suomen " Puna iseen kirjaan" sisält yvä vaikullava luellelo ainoastaan ku loalueilla esiintyvistä ja nykyisin joko hävinneistä tai erittäin uhanalaisista luteista ja koSUOM EN LUONTO 8/ 87 46. Metsähallituksen toimes ta onkin mm . Kaikkien puiden on saatava syntyä, elää, kuolla ja la hota omia aikojaan
T äll ai nen ti la nn e antoi maaja metsätalo usministeriölle mahdolli suuden suurpetojen metsästyksestä a nnetun asetuksen va" mahdo ll is imma n vaihtelevissa talo usmetsissä pa lstoilla, ... Kun Luoma n ka nssa halusimme kes kustelua susik a nnan suuruuden a rvioinnista ja siihen liitt yvistä kysy myksistä , kirj o itimme Metsästys ja kalastu s -lehden numeroon 5/ 86 a rtikkelin aih eesta. T ämä n vä lt täm iseksi suojelu alueiden metsiä o n uudi stett ava Seiskarin mi elestä . Järj este1täköön ku loja esimerkik si nykyisten puistoj en välittö mässä naapurustossa, varttuneissa, puulaj istoltaa n jo tk a kulo tuksen jälk een liitetää n nykyisiin puistoi hin . Suo malaisessa , ko rkeintaan muut a ma n kym menen neli ö kilo metrin mi11akaavassa suojelualueet ovat vä istä mä tt ä tiett yä metsätyyppiä edusta via säästiöitä. T ästä ei se uraa, ett ä jo kainen metsälaik ku o n pala nut joka sadas vuosi luo nno nm etsä o n käsittä nyt myös vanh oja , useiden satojen vuosien ik äisiä metsik öitä esim . On kuitenkin ko konaa n toinen asia, mitä tästä seuraa lu on nonsuojelualueiden hoido lle. ). Es itelmässä muun muassa ku mo ttiin eko logiset laina laisuudet peto-saalis -suhteen olemassaolosta suden ko hdalla ja tuo tiin esille suden vaarallisuus ihmiselle esimer kiksi lasten ko ulut iellä . Semmink ää n tämä ei ole o ngelm a täll ä hetk ellä, jo ll oin suojelualueiden vanhimma t metsät ovat sää nn ö n muk aan vai n 100150 vuoden ik äisiä . Ulvi nsalossa sekä Ru o tsin Västerbotteni ssa teht yjen tut ki mu sten mukaa n tietyll ä paik alla keskimäärin noin sada n vuod en väl ein . H alua n o malt a osaltani ka nt aa ko rteni kekoo n . Po rvoon luo nno nti eteellinen museo oli jo viitisentoi sta vuotta ka rtoitta nut kok emuksiaan susihava in tojen tulk itsemisessa, j a intendentti Raimo Luo ma n mukaa n ItäUudenmaan susikanna n suuruus oli tuo llo in 6-8 eläintä. O lennainen ero o n esimerkik si se, ett ä kulon jäljiltä metsää n jää hu o mattavat määrä t la hoavaa puuta. Metsäluo nno n vaihtelevuuden ja mo nipuo lisuuden turvaam inen o n kuit enkin laajojen a lueiden hoido n kysymys, ja o ngelma ulo ttuu nykyisten suojelu alueiden ulkopuolelle. Yrjö Haila Suomen Aka1emian ikimersäprojektin j oh1aja Susikantamme suuruus Suo men Luo nto aloi tti mielenkiintoisen kesk ustelun Suomen susika nn asta. Suurin osa metsiemme runsaasta eläimistöstä tulee ka ikesta pää ttäen vall a n hyvin toim ee n pienipiirt eisesti, maasto n muo toja no udatt aen ja ma hdo llisimma n lu o nno nmukaisesti ho idetui ssa tal o usmetsissä. Edelleenkin olisi kiinnostavaa tietää , m ill ä peru steella Kuu samossa toimi va susitutkij a arvio i Uudenmaan metsästä jien tekemä t ja riistapää lli kö n kokoamat havainnot o ikeiksi ja väärik si. Luku tuntui usko ma tt o ma n suurelta. Erilaisia a rvioita kyllä kin . Tulen ta ppama t puut tai esimerkik si tulen va uri oitta mien puiden laho ttajas ienet o vat se ympäristötekij ä, jo ta sa vun ja noen muk aan suunni stavat hyönteiset ovat luonnontaigassa etsineet. T alvella 1985 tuli rii staja kala talouden tutkimu slaito ksen susitutkija Kuusamosta Uudenmaa n ri istanho ito piirin vuosiko ko uk seen esitelmö imään suden elintavoista Suomessa ja Neuvostoliitossa . va ku o ri aisisia. Seiska rin nä kemys o n , ett ä metsät suojelu alueilla ra ppeutu vat : " ikimer-sä n kehi tys kulk ee ko hti yht enäistä ja alik asvoskuu sista sy nt ynyttä tiheikk öä , josta rappio-sa na on täysin oikea " . _______________ _. . Ku loja seuraa va luo nt ain en sukk essio o n erila inen kuin kehit ys ha kkuualueilla jos kin luo nnollisen metsäsu kkessio n yksit yisko hdista tiedetään Suomessa sääli11ävän vähä n. Saam a ni ko kemukset osoittavat, et tä valtion tutkimuslaitok sen ei o le tarvinnut pyrkiä tieteelliseen totuuteen . (Ilmoitt a udun min ä päivä nä taha nsa mu kaa n ret keil ylle, joka suunt a utuu metsien liiallise n va nhenemisen m yö tä luo nn o nsuojelualueille synt ynei siin " rappiometsiin " ; o lisi mielenkiintoista nä hdä yksi .. kosteikkoj en eri stä missä saare kkeissa . T oist uvien kulojen va ikutuk sesta lu o nnontil ain en taiga o n ilmeises ti o ll ut pienipiirteistä, eri-ikäisten metsä ku vioiden muodosta maa mosaiikkia po hjoisa meri kk alaisten a rvioiden mu kaan kes kimäärin suhteellisen nu o rta . Pelkästää n suojelualueiden tur vin metsälu o nno n moni puo lista ko ko naisk uvaa ei voida suojella. Seiska rin käsit ys va nhojen metsien "rappeutumi sesta" o n kyseenalainen . T osiasia ksi jäi, ett ä meillä harjoitetaa n eurooppala isittai n uha na la isten suurpetojen metsästystä sell aisten ka nna na rvio intien varassa , jo tk a eivät ole julkaistuja tai julkisia ja jo tk a todennäköi sesti eivä t täytä tieteellisen työn vaatimu ksia. Onpa metsäeläimistössämme sellaisia kin lajeja, jotka elä mä nk aarensa eri vaiheessa ta rvitsevat eri-ik äisiä luonnonm etsiä, esimerkiksi metso . Olen kui tenkin Seiska rin (j ä hä nen sitee raa ma nsa T a pio Lindho lmin) kanssa· ehdo ttomast i samaa mi eltä siitä , että metsäpalojen puuttuminen uhk aa metsiemm e ekologista mo nipu o lisuutt a. Vielä suurempi o ngelma kui te nkin sisält yy Seiskarin päänelyketj un logiik kaa n : Hän o tt aa yksittäisten paikkojen kehit yksen normi ksi prosessin , joka lu o nno ntila isessa metsässä o n to teutunu t laaja lla alu eella tilastollisena säännö nmukaisuutena. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA projektin " tutkimuk sissa , jotka o vat ja tkuneet Sei tsemisen ka nsallispuistossa vuodesta 1984. vsk. Näin ollen suoj elua lueiden metsien "vanhuus" ei ole mitenkää n tavato nt a tai "luonnotonta ". Paloala t vo isivat o lla suhteellise n pieniä , luonno nkulojenkin kes kiko ko on ilmeisesti o ll ut vain parikymmentä heht aaria. Riistaja kala talo uden tut kimusla itos ei vielä kään ole julkaiss ut havaintoja tai toimitt a nut niihin perustu vaa tieteellisen krit iikin kestävää julkai sua susik a nnan suuruudesta . Ta mmikuussa 1985 maaja metsätalo usministeri ö myönsi Uudellemaalle 14 sudenkaatolupaa . A setimme maall ikkojen havainno t kyseena laisiksi ja ha lusimme alkuperäisiä havaintoja julkisuuteen voidaksemme ta rk emmin pereht yä ka nnan a rvio innin peru sma teri aa liin. Kun valtaosa Uudenmaan susikannasta asustaa Itä-Uudell a maalla, ei ko ko läänin kant a ollut juuri kaan mainittu a suu rempi . ::< 37. Tällaiset alueet ta rjoai sivat ko rvaa ma ttoman m a hdollisuuden tutkia kasvillisuuden luontaista sukkessio ta se kä eläimistö n muutoksia kasv illisuuden kehityksen m yötä. H avumetsien eläimistön kannalta tä mä o n joht a nut siihen , eitä suurin osa lajistosta on sopeutunut elä mää n m o nen ik ä isissä metsissä sekä erityisesti eri-ik äisten metsien mosaii kissa; tä mä o n tode11u Suomen Ak a temi a n ra ho i11 a man " ikimetsäSUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Tarkoi tan tällä seuraavaa : Luo nn ot ilaisessa taigassa metsäpalo t o vat toi stuneet mm . Metsiemme ekologisen monipuolisuuden turvaa mise ksi on oltava kiinnost unut siitä, mit ä suojelua lueiden ulko puolell a ta pa htuu . Alueen susik a nna ksi o li a rvioitu noin 30 eläintä . Kul ojen ha rkittu jä rjestämi nen o n siis mi tä perustelluin ajatus. Ei o le kuitenk aan mi tää n syytä polttaa metsää suojelualueilla, ei varsinkaan niiden vanhimmissa metsiköissä. Mik äli kok o maassa sovelletaan susi ka nna n arvio intiin sama nlaista ylia rviointia kuin Uudella maalla tuo ll oin, o vat rii staja ka la talouden tutkimuslaitok sen luvut kolme kertaa liia n suuria
Jukka Ruohcula Jukka Ruohtulalle Dipl.ins. Sehän on asia, joka näkyy aivan erilaisena, katsooko sitä maan kasvusta toimeentulonsa saavan kannalta vai maan tuotteita kuluttavan kannalta. Jukka Ruohtula on oikeassa: ei koskiensuojelulaki rajoita muuta kuin jokien patoamista. Palkkatyön vähetessä ihmisten huoli työstä ja toimeentulosta lisääntyy. Teollisuuslaitokset ja voimalaitokset ovat tähän mennessä tupruttaneet ilmaan ja vesistöihin saasteita. Eksymättä tässä yhteydessä oikeusfilosofiaan, on syytä huomata, että tämän periaatteen mukaan on toimittu ja aiheutett u suurin osa tämän päivän vakavista ympäristöongelmista niin ilmassa, vesissä kuin muuallakin. Rikkipäästöjä on jo opittu ja pyritty osittain vähentämään. Täystyöllisyys ei siten ole vain ihmisten välinen solidaarisuusasia . Muodostuu pilviä, jotka tuulen mukana liikkuvat ja antavat puhdasta vettä ellei sitä ilmasta saastuteta sataa yläville maille ja sieltä ne virtaavat kohisten koskina alas. Työllisyyttä on joskus käytetty jopa asevarustelun keppihevosena. Luojamme on järjestänyt ihmeellisen kiertokulun luontoon. Rauno Ruuhijärvi SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Se on myös ympäristökysymys. Maija-Leena Koivu Terveydenhoitaja Koskiensuojelulain rajat Professori Ruuhijärvi käsitteli kirjoituksessaan SL 6/ 87 lngarskilan-joen perkausta ja perkauksen vaikutusta luontoon ja maatalouteen. Mutta teollisuutemme on meillä välttämätön sittenkin työpaikkojen saamiseksi ja onhan meidän käytävä kauppaa ulkovaltojen kanssa voidaksemme saada maksetuksi sosiaalihuollon ja eläkelaitoksen ja koulutoimen menot. Vesioikeuksilla on mahdollisuus lain edell yttämää intressivertailua tehdessään ottaa huomioon luonnonarvoja, joita nimenomaan on niissä vesistöissä, jotka sisältyvät koskiensuojelulakiin . Voimalaitokset voivat investoida ja syntyy uusia työpaikkoja, koko kansan eduksi. Työllisyys ja luonto ajetaan virheellisesti toistensa vastakohdiksi . Mutta kuinka kauan tämä ilo on mahdollista tässä tuhansien järvien maassa. Vielä on yhtä vahingollinen myrkky ja saaste typpioksidi jäänyt vaille tutkimusta ja huomioita. Kun on kyse ympäristöongelmista niin onko Jukka Ruohtulan tulkinta oikea, että se mitä ei ole kielletty on sallittu. Puutunkin vain kirjoituksen loppuosaan, jossa liiton puheenjohtaja laajentaa koskiensuojelulakia. Tuottavan työn käsite on siirrettävä alkuperäisluonnon suojeluun , jo tapahtuneiden vaurioiden korjaamiseen ja materiaalien uudelleenkierrätykseen . Näin on tapahtunut sekä tiedon että lainsäädännön puutteita hyväksikäyttäen. Luonnon kannalta on laiha lohdutus, vaikka se tapahtuisi "laillisesti". Happaman sateen tähden havupuumme kuolevat ja kärsivät. Pitäisikö liiton mielestä yhteiskunnan vapaus muuttaa valtiollistetuksi vapaudeksi tehdä vain sitä, mikä nimenomaan on säädetty sallituksi , ja pitäisikö jokainen kieltolaki tulkita mahdollisimman laajaksi. Asiantuntemukseni ei riitä väittelemään kaloista, ja maataloustuotannon edellytysten parantaminen on niin mutkikas kysymys, että siihen nähden olemme Ruuhijärven kanssa varmaan yhtä lailla maallikkoja. Epäilystäkään ei ole, että ennen vuotta 2000 voivat monitoimirobotit muutamista ohjauspisteistä hakata viimeisenkin vaivaiskoivun ja kuljettaa sen tienvarteen. Myös muiden toimien, kuten tulvasuojelun ja ruoppausten, tulisi näissä vesistöissä olla tiukan harkinnan takana." Lain yhtenä taustahenkilönä Ruuhijärvi hyvin tietää, että lakia valmisteltaessa siihen ehdotettiin kiellon väljää määrittelyä, jotta monenlaista toimintaa olisi voitu rajoittaa. Ovathan metsät Suomen rikkaus. Onhan sudenkaatoluvan saamisen edellytyksenä Uudellamaalla petokannan haitallinen lisääntyminen tai todetut petojen aiheuttamat vahingot. Luonto häviää tehotekniikalle, jos yhteiskunta ei tule väliin . Ja näiden takana ja joukossa vielä tummat havupuut antavat meille komean taustan ja maisema on täydellinen. Unohdetaan, miksi työttömyys Lapissa on suurta metsurien keskuudessa. Huomautukseni tarkoitti kuitenkin lähinnä vesilakia, joka nyt u udistettuna sisältää hieman enemmän viittauksia luonnonarvoihin kuin entinen. paampaan tulkintaan. Työaikaa on supistettava ja palkkatyön käsitettä ennakkoluulottomasti laajennettava läheisten ihmisten hoidon, hoivan ja läsnäolon alueille. Hellevi Honkala suosittelee energian säästämistä ja tämä on varmasti paikallaan. On siis luotava korvaavat työpaikat etukäteen. Puheet vapaudesta ovat pelkkää demogogiaa silloin, kun pitäisi puhua ympäristövastuusta. vsk.. Luonnonsuojeluväen punssä on hyvin yleinen käsitys, että vesilakia tulkitsevat vesioikeudet ja vesiviranomaiset näkevät edelleenkin joet ensisijassa ihmistyön kohteina eivätkä elävinä järjestelminä, joissa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toivotamme onnea kaikille, jotka työskentelevät tämän uhkaavan vaaran poistamiseksi ja ehkäisemiseksi. Täällä kylmässä Pohjolassa on myös välttämätöntä saada energiaa lämmittääksemme talvella asuntomme ja muut huoneistomme. Yhdyn Hellevi Honkalan sanoihin: "1 kävä on elää maassa, jossa kaunis luonto on tuhottu." Tiedemiehet ja tutkijat työskentelevät toivottavasti ahkerasti keksiäkseen keinoja kauniin luontomme pelastamiseksi, si llä eihän tässä ole kysymys ainoastaan luonnonkauneudesta, vaan elinehdoistamme. · Se on sitä harjoitetu n tehoja tuhometsätalouden takia. Niitä perustellaan työllisyyssyillä. Norjassa ovat jostakin järvestä kaikki kalat kuolleet happaman sateen tähden. Vesilain muuttamiskiellon ja pilaamiskiellon kynnys ylittyy sen tähden jopa vesija ympäristöhallinnon omissa töissä. vesivoiman käyttöönoton kieltämisestä.) Oikeusperiaate Suomessa o n, että se, mitä ei ole kielletty, on sallittua. Tämä on mielestäni koko kansan etu ja hyöty. Heikki Rinne kansanedustaja Kysymys koskivoiman vastustajille Syksymaisemassa on ihanaa ihailla kaunista Suomen luontoa. Miksi emme käyttäisi sitä hyväksemme. Tällä hetkellä luonnon hyväksi tehtävää ihmistyötä ei katsota liiketaloudellisesti tuottavaksi . Se on tehtävä ih38 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA mistä kunnioittavalla tavalla ja mielekkäästi, uusinta teknologiaa hyväksi käyttäen. Ruotsalaisilla ja muillakin ulkomaisilla tutkijoilla on pätevä syy saapua maahamme tekemään omia havaintojaan ja johtopäätöksiään niin kauan kuin omat tietomme ovat epämääräisiä tai julkaistu siten, etteivät ne kestä tieteellistä kritiikkiä. Laki kuitenkin tiukan harkinnan jälkeen säädettiin koskemaan vain vesivoiman käyttöönottamista, eikä se rajoita mitään ei mitään muuta toimintaa nimeltä luetelluissa 53 vesistössä. Olkaamme kiitollisia, kun meillä Suomessa on mahdollisuus saada tätä hinnaltaan edullista energiaa. (Oikea nimi laille olisikin ollut L. Se ei täytä lyhytnäköistä liiketaloustieteen kriteerejä, koska ympäristölle aiheutet ut vahingot eivät niissä näy. On suuntauduttava luonnonmukaiseen täystyöllisyyspolitiikkaan. Kas siinä puhdasta ja ilmaista energiaa. Hän kirjoittaa: "Se (koskiensuojelulaki) estää patoamisen 53 vesistössä tai vesistön osassa. Seppo Vuo/anto Uudenmaan /h:n Ympäristönsuojelutston toimistopäällikkö Täystyöllisyys on paras suoja alkuperäisluonnolle Ympäristön suurimmaksi vaaraksi on nousemassa työttömyys. Määrällisen talouskasvun laskentaperusteet ajavat taloudelliseen toimeliaisuuteen luonnon kustannuksella. Ruska-aikaan, kun lehtipuut hohtavat kellertävinä ja punertavina auringon paisteessa, sitä katsellessa aivan mieli virkistyy. Konkreettisena esimerkkinä olkoon Kessin hakkuut. Valtameristä ja muista vesistöistä kosteus haihtuu ilmaan
likka Manni Helsingin vesija ympäristöpiirin toimialapäällikkö Ilkka Mannille Tunnustan taponlehden (Asarum europaeum) kohdalla aukon tiedoissani. Vesioikeuden lupa on esim. Hän myös mainitsee perkauksen kohteet. Vaikka tavoitteena olisi vain peltojen tu lvasuojelu, tuntuvat vaikutukset laajemmallakin. Itse käytän kosteikko sanaa, joka kansainvälisissä yhteyksissä tarkoittaa sekä soita, tulvamaita, rantaluhtia, lintujärviä ja pienvesiä. Tulvasuojelun kohteeksi tuleviin vesistöihin kuuluu myös valtakunnallisesti arvokkaita lintujärviä. Suomen "punainen kirjakin" (Komiteanmietintö 1985:43) sanoo: ''Taasianjoen säännöstelyhankkeeseen liittyvä suunniteltu tekoallas peittäisi alleen kolme keskeistä esiintymää" . Perattavaksi tuleva puro kulkee seutukaavassa suojeltavaksi esitetyllä Myllysuolla. Haplokromiinit puolestaan ovat Haplochromis-suvun lajeja ja niiden oikea suomenkielinen vastine on suuhautoja. Siitäkin muuten puuttuu Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin edustaja. Onnittelen vesija ympäristöhallitusta, jos se on voinut luopua hankkeesta taponlehden takia. Ruuhijärvi toteaa Yuolannon mainitussa puheenvuorossa kertoneen, että "noin puolella tusinalla Uudenmaan pikkujoella kosteikkoja kuivataan". Kalalajeja ei Victoriajärvessä ole aivan kahtasataa, lähempi arvio on noin 130. Siihen tulee käyttää suunnittelutyötä paljon enemmän kuin tähän asti. Artikkelissa kerrotusta järvestä suositellaan käytettäväksi muotoa Victoriajärvi Kerkko Hakulisen laatimassa "Maailman paikannimien oikeinkirjoitusoppaassa". Suomen Luonto-lehdessä ollaan taas tuhoamassa ainutlaatuisia taponlehtiesiintymiä Taasianjoen latvaosalla. Tosin tämänkin kokoiset kalat ovat meikäläisten kalamiesten mielestä mitättömiä si nttejä. Mitä sitten tulee puheenjohtaja Ruuhijärven kirjoituksen pääasiaan eli pienten virtaavien vesien inventointiin ja suojeluun yleensä, niin Helsingin vesija ympäristöpiiri on kiinnittänyt asiaan huomiota jo vuosia sitten antaessaan vaelluskalatoimikunnan , mietinnöstä lausuntonsa. Kepeät lietteet lngarskilanjoen taimenten mu istolle. Uskoani lisää ennen töitä kalatalousviranomaisten ohjauksessa suoritettavat varmistustoimenpiteet emokalojen ja poikasten talteenottoineen. Suositeltavat suomenkieliset nimet yli 2 700 kalalajille löytyvät Vanamon julkaisemasta Kalannimiluettelosta ( 198 1 ). Maaja metsätalousministeriö asettikin asian johdosta selvitystyöryhmän. Minun tietolähteeni kertoo myös valtiovarainministenon hylänneen altaan kannattamattomana. likka Mannin korostamissa peltokohteissakin on tulva-alueita ja rantaluhtia, jotka ovat tärkeitä mm. Seppo Vuolanto ja minä kaipasimme vesirakennushankkeiden ympäristövaikutusten selvittämistä ja luonnonsuojeluarvojen huomioonottoa. Pidän hyvin epäreiluna, että jotain viranomaista hutkitaan toistuvasti aseella, jota itse asiassa ei ole koskaan tehtykään . SUOM EN LUONTO 8/ 87 46. Seppo Yuolanto sanoo mainitussa kirjoituksessaan : "Uudeltamaalta on hyvää vauhtia häviämässä tulvamaille ominainen kasvija eläinkunta sekä luonnontilaisten jokivesien eliöstö". Juuri tämäntapaisten syytösten estämiseksi vesija ympäristöpiiri halusi itse viime keväänä nostaa suunnitelmat kaikkine luonnontaloudellisine selvityksineen pöydälle tarkasteltaviksi. Kun Ruuhijärvi sanoo, että lngarskilaån taimenkanta on säilynyt perkauksen viivästymisen johdosta, niin allekirjoittanut sanoo , että taimen on ainakin toistaiseksi viihtynyt purossa laajoista tähänastisista perkauksista huolimatta. Tätä mieltä on ollut myös Uudenmaan kalastuspiiri ja Riistaja Kalatalouden tutkimuslaitos lausunnoissaan. Muussa tapauksessa on seurauksena aikaa myöten peltoalueiden soistuminen ja maiseman rappeutuminen. Hankkeet koskevat puhtaasti peltoalueiden tulvasuojelua eikä sen johdosta ole tarpeen kuivata kosteikkoja. Toivottavasti vesija ympäristöpiirissä osataan myös luopua vahingollisista hankkeista. Työtä kyllä riittää . Myrskylänjoen latvajärvien säännöstelyllä . MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Aktiivin luonnonsuojelijan toimintalinjoihin kuulunee määrätynlainen pessimismi. Pien vesien perkaus on perinteistä Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi on lehtenne numerossa 6/ 87 kirjoituksessaan "Pienvesistöjämme tuhotaan yhä" käsitellyt Helsingin vesija ympäristöpiirin vireillä olevia vesistötöitä ravalla, jonka johdosta pyydän puheenvuoron. Puheenjohtaja Ruuhijärven tarkoittamaa suojeluohjelmaa rakennettaessa tulee ottaa huomioon, että vesiuomat tulee pitää hallitusti kunnossa. Tällöin nimittäin Taasian tekoaltaasta luovuttiin erityisesti taponlehden suojelun vuoksi. Selvitystyöryhmä ei yksinään pelasta asiaa, vaikka onkin askel oikeaan suuntaan. Markku Varjo 39. Tästä on käsittääkseni kysymys myös Inkoon Tähtelän kylässä. Suomalainen maaseudun ku lttuurimaisema on syntynyt purojen ja ojien perkausten tuloksena siitä lähtien, kun peltoviljelyn alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Rauno Ruuhijärvi Tarkennuksia artikkeliin ''Suursyömäri valloitti Viktoria-järven'' Suomen Luonnossa 7 / 87 kerrottiin niilinahvenen (Lates niloticus) valloittaneen Viktona-Jarven. Koskenkylänjoen perkausten jälkeen ei harvinaisimpiin pesimälintuihimme kuuluva kiljukotka ole enää pesinyt alueella. vsk. Seppo Vuolannon mukaan muutama vuosi sitten valmistuneen vesirakentamisen tarvetoimikunnan mietintö ja siitä annetut lausunnot eivät o le Uudenmaan osalta muuttaneet mitään. linnuille. Koska varsinkin trooppisten kalojen suomenkielisissa nimissä on edelleen monenlaista käytäntöä, haluan tarkentaa eräitä artikkelissa esiintyneitä kalannimiä. Muidenkin kuin peltoalueiden vesiä toki Uudellamaalla järjestellään. Suurin osa Victoriajärven kaloista ei ole sentään aivan muutaman sentin mittaisia, vaan kasvavat noin kymmensenttisiksi. Tämä siksi, että kaikki Haplochromis-lajit hautovat mätimunat suussaan poikasten kuoriutumiseen asti. Jos on epävarma jonkin ulkolaisen paikannimen suomenkielisestä muodosta, kannattaa asia tarkistaa tästä oppaasta. Samaan mörköön olen törmännyt toistuvasti muuallakin enkä usko, että syynä on alunperin oikean informaation puute, vaan mörköä on haluttu pitää hengissä. Siksi ehdotan, että taponlehti rauhoitettaisiin luonnonsuojeluliitossa siten kuin vesija ympäristöhallinnossa on tehty jo neljä vuotta sitten. Taimenjokien suhteen on pessimismiin aihetta, jos 47 entisestä meritaimenjoesta on jäljellä viisi ja Uudenmaan kymmenestä vain kaksi. Allekirjoittanut vastaa piirissä vesistösuunnittelusta ja toivoo siksi, että joku osoittaa mistä kosteikosta voisi olla kysymys. Puheenvuorossa oli paljon asiavirheitä ja epätäsmällisyyksiä . Se, ettei luonnonsuojeluarvoista ole kannettu huolta, on yleistettynä ja kohdennettuna kova kannanotto. Luonnonsuojeluväki toivoo likka Mannilta ja muilta vesiä järjesteleviltä luontoa suojelevia ja hoitavia, tähän päivään ja tähän yhteiskuntaan paremmin sopivia hankkeita. Puheenjohtaja Ruuhijärvi tukeutuu kirjoituksessaan ympäristönsuojelutoimiston päällikkö Seppo Yuolannon puheenvuoroon lehtenne numerossa 1 / 87. "Kikliidi"-nimi on väännös ulkolaisesta nimestä cichlid, ja sen sijaan suositellaan nimeä kirjoahven , joka on jo hyvin vakiintunut suomen kieleen. Kalojen nimien lisäksi myös maantieteellisessä nimistössä on kirjavuutta. Emokalojen ja poikasten siirtäminen kalanviljelylaitokseen saattaa ainakin tilapäisesti pelastaa sameisiin vesiin sopeutuneen lngarski lanjoen meritaimenkannan, mutta se ei pelasta itse jokea, jonka arvo taimenjokena laskee
Tekijät Bohm ja Lajunen ovat lukeneet Asterixinsa; ideat on käytetty häpeilemättä hyväksi. Mystinen kustantaja ja salaperäiset etunimettömät toteuttajat ovat luoneet Saimaalle valtakunnan, jossa asustaa onnellinen norppakansa. Petri Nummi on majavien elämään perehtynyt nuoren polven nisäkästutkija. Heikki Toivonen Norpat kuin pupujussit Sami Saimaan sankari 1: Norppalinnan synty. tyyliin "n. Lisäksi todennäköisesti satunnaisiksi jäävät tulokasesiinty-, mät (kuten leveälehtikämmekän tai soikkokämmekän löydöt 1980-luvulta) saavat yhtä suuren painon kuin pysyvän kannan omaavien alkuperäisten lajienkin esiintymät. Botanistina kiittäisin myös hyvistä tutkimusvinkeistä; vaikka kämmeköistä on paljon kirjoitettu, niissä riittää tutkimista sekä ekologille että lajinkehityksestä kiinnostuneelle. Sarjakuva, teksti: Lajunen, piirrokset: Bohm. Kirjallisuusluettelo on laaja ja ajantasainen. Luonnonsuojeluun liittyviä sarjakuvia on vähän, ja siksi tämän albumin julkaisemisesta pitää periaatteessa olla iloinen . Meneillään on norppien monituhatvuotisjuhla, jota kuningas Konrad 1Il Tynnyrimaha juhlistaa kertomalla tarinan norppien tulosta ja asettumisesta puhdasvetisen Saimaan luodolle. Myös kämmeköiden pölytyssopeutumat ovat moninaiset. Lajistomme pääosa onkin selvästi taantunut. ). Ratkaisu on perinteinen, mutta Nummi on käyttänyt vanhaa teemaa taitavasti ja monipuolisesti. Koko maassa tavattavan harajuuren kartta on virheellinen, sen kartaksi näyttää vaihtuneen eteläisen pesäjuuren kartta. Kustantajien soisi suosivan tämänkaltaisia kotimaisten asiantuntijoiden kirjoittamia teoksia, joissa pääosassa on suomalainen luonto. Luettavuutta parantaa myös Seppo Vuokon elävä ja asiantunteva tyyli. Maamme 32 tai 33 lajista riippuen siitä pidetäänkö verikämmekkää omana lajinaan vai punakämmekän alalajina peräti 12 kuuluu valtakunnallisesti uhanalaisiksi arvioitujen kasvien listaan. Samimaa Oy 1987, 32 s., 25 mk. Suurempi heikkous ovat sen sijaan levinneisyyskartat . Nummi hallitsee aiheensa hyvin. Nämä kirjat täydentävät sopivasti toisiaan. Kauniit kuvat ja luistava teksti tekevät kirjasta edustavan lahjakirjan, jota selailee mielellään. Sen sijaan kasvin ympäristöä ei kuvissa useinkaan kovin laajasti näy, mistä syystä joitakin kämmeköiden elinympäristöjä esitteleviä kuvia olisi kirjaan voinut lisätä. Kämmeköidemme esittelyä puoltaa myös se, että ne ovat kärsineet poikkeuksellisen paljon ympäristön muutoksista. Kirjan kieli on pääasiassa leppoisan sujuvaa asiatekstiä, mukavaa lukea; pari kertaa keveyden varjolla tosin sipaistaan hyvän kielen rajoja (tyyliin ... Tällaisen suppeahkoa kasviryhmää käsittelevän kirjan kirjoittamiseen kämmekät ovat kiitollinen kohde, ovathan ne sekä näyttäviä että elintavoiltaan kiinnostavia. Siksi onkin syytä riemunkiljaisuun, kun kotimaisesta eläimestä tai eläinryhmästä ilmestyy suurelle yleisölle tarkoitettu teos . Kirjan alussa oleva kämmeköiden rakennetta, pölytyssuhteita, lajiutumista ja sienijuurta esittelevä luku ja lopussa oleva esitys kämmeköiden käytöstä ja suojelusta täydentävät huomattavasti lajikohtaisia esittelyjä . Forssan Kustannus Ky, 144 s., 96 värivalokuvaa, hinta 189 mk. Mutta eiväthän norpat vaeltaneet Saimaalle saastuneelta Itämereltä, niin kuin albumissa annetaan ymmärtää. Tästä virheestä huolimatta SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. maja vien tyyppimuonaa ... Kämmeköistä on niiden elintavoista johtuen siksi paljon tietoa, ettei lajikohtainen käsittely aiheuta kovin paljon toistoa. PETRI NUMMI Majavalampi ll:.:.TI Suomalainen majavakirja Petri Nummi: Majavalampi, Otava, 1987, 139 s. Eniten kirjasta toki saa luonnonharrastaja . Kirjaan on ehkä kiireestä johtuen jäänyt kohtuullisen paljon painovirheitä. Mikä esti asian selittämisen niinkuin se on. Majavien patoaltaathan muokkaavat melkoisesti ympäristöä ja vaikuttavat majavien lisäksi monen muun eliön toimeentuloon. kasvien sisältämien haitta-aineiden merkityksestä ei turhan tieteellisesti tai raskaasti vaan sopivan keveästi, ikään kuin vaivihkaa muun 40 KIRJOJA "helpomman" tiedon lomassa. Heikki Henttonen KÄMMEKÄT Suomen orkideat 1 d I l11 1 ww 11 SPppo Vuokko Suomen orkideat Mauri Korhonen ja Seppo Vuokko: Kämmekät, Suomen orkideat. vsk.. Oma kiinnostavuutensa olisi ollut myös hävinneiden esiintymien merkinnällä. Erkki Pulliaisen suurpetoaiheiset kirjat sekä Timo Helteen Poron ja peuran jäljillä ja Eero Helteen Hylkeiden elämää. Nyt meitä hemmotellaan näyttävällä kotimaan kämmeköitä esittelevällä teoksella. Suomalainen nisäkäsaiheinen kirjallisuus ei runsaudellaan järin komistele. Varsin ovelasti hän tarjoilee lukijalle esimerkiksi evolutiivisia ajatuksia tai tutkimuksen viimeaikaisia tuloksia mm . Kirjassa esitellään majavien elämää vuodenaikojen myötä. Korhosen valokuville on ominaista suuri tarkkuus, kasvien pienimmätkin yksityiskohdat näkyvät selvästi. Nisäkäspuolelta voidaan viime vuosilta mainita mm . Pieni puute on se, ettei kuvateksteissä ole mainittu mittakaavaa (summittainenkin olisi riittänyt, esim. Kirjan valokuvat ovat kahta lukuunottamatta Mauri Korhosen ottamia, järjestään korkeatasoisia ja kauniita. Perisuomalaisten saimaannorppien valitseminen sarjakuvan aiheeksi on hieno ajatus. Muutaman kerran jokin asia putkahtaa esille hieman yllättävässä yhteydessä, mutta hyvässä kokonaisuudessa nämä ovat pikkurikkoja. Koska lajin esiintymisalue on esitetty varjostuksella, kartoista ei juurikaan saa käsitystä lajin yleisyydestä tai harvinaisuudesta. Kirjan lukemalla huomaa, miten monin tavoin Suomenkin kämmekät houkuttelevat ja huijaavat hyönteispoloisia. Kämmekän elämän alkuvaiheet tapahtuvat täysin sienijuuren varassa ja myöhemminkin sieni on monille lajeille välttämätön. Oman haasteensa tarjoaa myös ympäristönhoidon kehittäminen sellaiseksi, että kasvistomme orkideat myös vastaisuudessa säilyvät. Oikean eläimen on Nummi kirjansa kohteeksi valinnut. Ehkä Niilo Söyringin ja Veli Saaren kirjoittaman Oulangan kansallispuiston flooran olisi voinut lisätä luetteloon, siksi tärkeästä alueesta kämmeköiden suojelun kannalta on kyse. Viime vuosina kasviharrastajat ovat saaneet käyttöönsä retkeilykasvion ja muutakin suomenkielistä kasvikirjallisuutta aivan kohtuullisesti . Onhan sarjakuva väline, joka puhuttelee mitä erilaisimpia ihmisryhmiä. Levinneisyystietojen, määrityskaavojen ja lajikohtaisten yksityiskohtien osalta onkin syytä käyttää retkeilykasviota. 2/ 3 luonnollisesta koosta"), eikä tekstissäkään ole kovin tarkkoja mittoja annettu. Teksti ei turhan ahtaasti pidättäydy kulloisenkin väliotsikon tiukoissa rajoissa, vaan käsittelee melko laajasti majavien elinympäristön tapahtumia. 19 lajin rauhoittaminenkaan MannerSuomessa tai Ahvenanmaalla ei ole suojannut kämmeköitä kasvupaikkojen muutoksilta, rehevien soiden ojituksilta, lehtoniittyjen umpeenkasvulta ym. Näin pitääkin olla, sillä suurelle yleisöllehän tämä kirja on osoitettu. Majava jos mikä eläimistössämme ansaitsee oman teoksensa, siksi paljon tämä rakennusmestari kansaa kiinnostaa
Päivyrin koko on avattuna 21 X 50 cm . Kirjan lopussa oleva luettelo kertoo lintutaulujen koot ja omistajat. Ensimmäisen näyttelyn Terä piti vuonna 1969 ja sen jälkeen hän on pitänyt tai osallistunut 13 näyttelyyn. vsk. Terän kirja on laadukas teos, joka on suunniteltu lahjakirjaksi. tarina etenee jouhevasti. Juhani Merilahden tekstiä on helppo lukea ja Vexi Salmen luontorunot kertovat luonnonrakkaudesta . Piirtäjän kyvyt näkyvät muutamassa kauniissa maisemakuvassa, joissa värien käyttö on upeata . Esimerkiksi sivulla 20 oleva riekkomaalaus muistuttaa Ferdinand von Wrightin Kuopion museossa olevaa työtä. Lintukuvia on lähes 80. Lansdownen toisessa kirjassa "Birds of the Eastern Forest" sivulla 75 olevalla pyyllä on hämmästyttävän samanlainen asento kuin Terän kirjan sivun 50 olevalla kahdella pyyllä. Suomessa on vain muutama hyvä lintumaalari ja rymättyläläinen Teppo Terä lienee alansa huippunimiä maassamme. Valintaa perustellaan seuraavasti : " Kirja esittelee kaikki Suomessa esiintyvät 32 kämmekkälajia erityisesti sienikirjoistaan tunnetun Mauri Korhosen loisteliain valokuvin ja radion Luontoillan kasviasiantuntija Seppo Vuokon kirjoittamin kiinnostavin lajinkuvauksin ... Etukannessa on Panda-merkki, takana mainostetaan Enso-Gutzeitia. SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Käden taito lienee perinnöllistä, sillä hänen isänsä oli kaivertajamestari . sivun 10 telkkäkuvaan, sivun 19 oikeanpuoleiseen korppiin ja sivun 85 pohjantikkapariin. Niinpä jääkin epäselväksi, kenen leivissä Sami oikein on . En tiedä syytä , mutta kirjasta löytyy yhteyksiä moneen muuhun lintumaalarikirjaan . Hän on metsästellyt ja täyttänyt eläimiä. Kanadalainen J .F. Lansdownen kirja "Birds of the Norhern Forest" tuntuu olevan Terän suosikkikirja, sillä kyseisestä kirjasta on saatu melko suoraan aiheet mm. Ainakaan tässä albumissa norpilla ei ole todellista uhkaajaa. Antti Karlin Lasten luontovuosi -88 on lapsen oma seinäpäivyri. Kauppahuone Afrodite Oy on tehnyt kulttuurityön kustantaessaan Terästä ja hänen maalauksista kertovan kirjan. Sivun 17 peltopyyasetelmasta tulee mieleen Bruno Liljeforsin vuonna 1926 maalaama peltopyytaulu . Muita aiheita ovat mm. r-------------------------Suomen Luonnon palvelukortti Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 160 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/190 mk (ei-jäsenet). Isänsä liikkeessä Terä olikin jo 16vuotiaana oppinut kaivertajan ammattitaidon . Monia asioita jää avoimeksi: päähenkilö Samin persoonallisuus on kovin ohut, eikä salaperäisestä ja vaarallisesta haisukansastakaan näy kuin muinaissuomalainen, maahisiin ja luonnonjumaliin uskova pelokas esiaste. Terä on viettänyt suurehkon Maailman Luonnon Säätiö valitsi marraskuussa viereisellä sivulla arvostellun teoksen Kämmekät Suomen Orkideat vuoden 1987 luontokirjaksi. Kun kasveja tähän asti on enimmältään kuvailtu kuin kuivattuina herbaarionäytteinä, Seppo Vuokko esittelee lukijoilleen kasvit ilmielävinä kaikkine elossapysymisen, ·· ongelmineen. Päivyriä myyvät Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n myymälät, postimyynti puh. Sivun 11 riekkoryhmä näyttää olevan "koottu" Valittujen Palojen Lintukirjan sivujen 285 ja 286 kiirunoista. Hinta 42 mk. Hänen kättensä töitä on mm . Petri Kemppinen Lintumaalauksia Teppo Terä : Terävä sivellin, Kauppahuone Afrodite Oy 1986, 189 s. Sieltä hän on ammentanut luonnon tuntemuksensa. Kirjassa on myös englanninkielinen teksti. Yhteyksiä ulkolaisiin ja ehkäpä kotimaisiinkin lintumaalareihin voisi löytyä enemmänkin. KIRJOJA ajan metsissä yli 35 vuoden ajan . kettu , ilves ja näätä. Norppia sen sijaan ei voi mainita kovin norppamaisiksi , pikemminkin ne muistuttavat pikku pupuja. Kirja nimi "Terävä sivellin" on osuva, sillä Terällä on todella tarkka kyky tehdä lintumaalauksia. Näin kasvikirjakin lähestyy eläinkirjoille tyypillisiä lajien ja yksilöiden elintapojen ja -ympäristöjen sekä uhkatekijöiden kuvausta ." Mauri Korhosen kameran ja Seppo Vuokon kynän jälki on tuttua myös Suomen Luonnon sivuilta. Turun biologisessa museossa, jonka osastojen taustamaalauksetkin ovat kotoisin Terän siveltimistä. Vuokko on toiminut lehtemme päätoimittajanakin vuosina 1980-1984. Onnittelemme tekijöitä hienosta saavutuksesta. Näiden näyttelyjen maalauksia löytyy myös kirjasta, jossa on yli sata maalausta, näistä yli 30 koko aukeaman kokoisena. Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 140 mk Uäsenet)/ 170 mk (ei-jäsenet) Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi Muutan osoitettani Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO Uusi osoite JAKELUOSOITE POSTI NUMERO ETUNIMI POSTITOIMIPAIKKA TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEESTA) POSTITOIMIPAIKKA 1,70 mk:n postimerkki Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 0015 1 HELSINKI ..._ ___________________________ _ 41. (90) 876 9100, Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa. Yhden suuren miinuksen kuitenkin anna Terälle. Se vie lapsen joka kuukausi uudelle luontoretkelle värikkäin piirroskuvin, saduin, Ioruin ja harrastusvinkein
Lajia elää vielä ainakin Neuvostoliiton puolella, mm. Havainnot alkoivat kuitenkin harveta 70-luvulla. Viimeinen pelastamisyritys Itä-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys sai tänä vuonna Mikkelin lääninhallitukselta rahaa tammihiirikannan selvittämiseen. Kokeneilla sijoitusneuvojilkilökohtaiseen keskusteluun kanssamme! Juuri nyt on lamme on apunaan OKOn Sijoitusraadin järeä asiantunoikea aika pistää toden teolla töpinäksi! temus sekä pitkälle kehitetty atk-ohjelmisto. Paikallisille asukkaille jaettiin monisteita, joissa kysyttiin mahdollisia havaintoja tammihiirestä . Varsinainen lämpökausi päättyi noin vuonna 1000 eKr. Kuitenkin olen kuullut kuulopuheena, että parin vuoden takaa olisi yksi havainto muualta Etelä-Suomen alueelta, joten ei ihan vielä vedetä viivaa tammihiiren nimen yli. Pari ilmoitusta tulikin, mutta ne todettiin koivuhiireksi, joka onkin erehdyttävästi saman näköinen. Selkä on tasaisen ruskea päinvastoin kuin koivuhiirellä, jolla on tumma juova selässään . Naaman molemmin puolin on tummat viirut, ikään kuin sillä olisi suitset päässä. Tarhauksen tarkoituksena olisi saada tammihiiret lisääntymään ja sitten niitä olisi päästetty takaisin luontoon. paperit ja muut sijoitusvaihtoehdot löytävät toiveittesi Meillä on kaikkia sijoittamisesta kiinnostuneita ystä· mukaisen hallitun tasapainon. Häntä on kuin lehmän häntä pienoiskoossa, 10-12 senttiä pitkä. D Heikki Oikkonen Osuuspankissa ei kenenkään tarvitse tuntea hämminkiä eteesi vaivatta paperi, jossa talletukset, erilaiset arvomonimutkaisilta vaikuttavien sijoitusasioiden ääressä. Nyt tämä reliktivai he on päättymässä. Näiden tutkimusten perusteella voidaan melkoisella varmuudella sanoa, että tammihiiri ei enää kuulu Heinolan seudun eläimistöön. Hankkimamme 50 loukkua ovat lainattavissa vastaavanlaisiin pieneläintutkimuksiin, joilla on luonnonsuojelullista merkitystä. 42 viämme varten uusi ilmainen palvelujärjestelmä, jota kutTule saman tien käymään tai soita ja varaa aika hensumme sijoitussuunnitelmaksi. Näin tulostuu cp OSUUSPANKKI SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Tammihiiri hävinnyt Suomesta. Suomen lalvessa on yksi nukkuja vähemmän, jos unikekojen heimoon kuuluva lammihiiri on kuollut sukupuuttoon sen talvihorros kestää syyskuusta toukokuuhun. Meikäläinen tammihiiri on jäännös Litorinameren ajan lämpökaudelta. Kyseessä olevia, elävänä pyydystäviä laukkuja ei nimittäin ole myytävänä Suomessa. Myös sanomalehtiä käytettiin tiedottamiseen. Jahti ei tuottanut tulosta, yhtään tammihiirtä ei saatu. Vielä parikymmentä vuotta sitten niitä olikin eräissä taloissa "vaivaksi asti Heinolan mlk :n Rihun ja Jaalan Ansalahden seuduilla. Lajiahan ei ole rauhoitettu Suomessa. Kun sitä ei ole aikaisemmin tavattu muualta nyky-Suomen alueelta, nyt voitaisiin todeta, että se ei enää kuulu myöskään koko Suomen eläimistöön . Kuollut sukupuuttoon Suomessa. Häntä on kuitenkin silmiinpistävin tuntomerkki. Vesiperä oli tuloksena, yhtään tammihiirtä ei mennyt loukkuihin. Sen lähisukulainen, nimeltään myös tammihiiri , on Keskija Etelä-Euroopassa vielä aivan yleinen. Tarkoituksemme oli pyydystää viimeisiä eläimiä lajin pelastamista varten. Sovimme Heinolan lintutarhan hoitajan, Anthony Bosleyn ja Korkeasaaren intendentin, Ilkka Koiviston kanssa tarhauksesta, mikäli saalista saataisiin . Heinolan seutu on ollut tammihiiren ainoa esiintymisalue Suomessa. 80-luvun alussa yritti lehtori Terttu Harve luontokerholaisineen pyydystää tammihiiriä elävänä tutkimusmielessä. Muita jyrsijöitä, päästäisiä, sammakoita ja etanoita oli saaliina. Sen pituus on ilman häntää 10-14 senttiä . Tytärsaarella. Tilasimme Ruotsista 50 elävana pyydystävää loukkua, joita opiskelija Marko Asp piti maastossa heinä-elokuussa usean viikon ajan. vsk.. Tammihiiri on kooltaan lähes pienen rotan tai vesi myyrän kokoinen. Pyynti keskittyi ihmisasumusten lähelle, koska niitä oli viimeksi nähtyki n talojen liepeillä
Seppo Vuo/anto Asfaltti madot eivät kelpaa. Tervapääskyille tärkeä ilmassa leijuva hyönteisja hämähäkkifauna loppui normaalia aikaisemmin. Kesän jälkeen alkoivat viileät SUOMEN LUONTO 8/ 87 46 . : Kastematojen noustessa pintaan niitä ravintonaan käyttäci': vät linnut hakevat matonsa J ensin tutuilta paikoilta. iii tilla olevat madot säästyvät ne jotka säästyvät sen takia, että linnut eivät yleensä löydä asfaltilta syötävää, ja sateen jälkeen madoilla voi todella mässäillä kaikkialla. Näitä aktiivikausien välisiä lepotiloja voi mielestäni kyllä verrata nukkumiseen tai nokosten ottoon ihmisten käyttäytymistä kuvaavia sanoja käyttäen . Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Kysyjä lienee kuitenkin havainnut, ehkäpä useitakin kertoja matoja asfaltilla ilman, että linnut olisivat olleet niitä syömässä. Pintaan tultuaan madot voivat joutua asfaltille, missä ne kieltämättä ovat helppo saalis linnuille. Tänä vuonna ja kuluneena kesänä ei ruuasta ollut pulaa ja syötävää riitti pitkälle syksyyn, vaikka säät olivatkin melko huonot. Ne kalalajit, jotka ovat ak tiivisia valoisaan aikaan, ovat yöllä levossa. Sateisen jakson ajaksi emot voivat lentää satoja kilometrejä alueille, joilla lentäviä hyönteisiä voi pyytää. Harri Dahlström 43. Tänä vuonna syys-lokakuun vaihteessa esimerkiksi hirvikärpäsen esiintyminen oli huipussaan, liki kuukautta keskimääräistä myöhemmin. 2 ____________ ___,:i Kastemadot eli lierot ovat linnuille herkullinen makupala . Kesähän oli sääsuhteiltaan huon_ompi kuin 1986, jolloin tervapääskyillä oli vaikeuksia. Mahdollistahan tuo haukien ja ahventen vierekkäin makailu on, sillä samanlaisia havaintoja ovat tehneet monet sukeltajat ja myös tuulastajat. Tervapääskyn pesintä SUJUI viime kesänä ehkä keskimääräistä huonommin, mutta ei lainkaan niin huonosti kuin kylmän ja sateisen kesän perusteella monet olivat odottaneet. Tervapääskyjen pesintä viivästyi viime kesänä, mutta lopputuloksena ei ollut katastrofi kuten syksyllä 1986, jolloin monet tervapääskyt kuolivat. Kalat ovat paikallaan ja sukeltaja tai tuulastaja voi lähestyä niitä helpommin kuin valoisaan aikaan. Omat havaintoni ovat osittain toisenlaisia. Täksi ajaksi poikaset vaipuvat horrostilaan, niiden ruumiinlämpö laskee ja energiankulutus vähenee. Jos kysymykseen liiuyy materiaalia, j onka haluat palauteua vaksi, liitä mukaan valmiiksi kirjoireuu palautuskuori postimerkkeineen. Miten kävi tervapääskyjen. Kummallisinta oli, että hauet ja ahvenet makasivat vierekkäin. Pimeään aikaan aktiiviset kalat , esimerkiksi made ja ankerias, hakeutuvat valoisaksi ajaksi suojapaikkoihin, missä ne ovat levossa vastaavaan tapaan. Miksi linnut eivät syö asfaltilla olevia kastematoja. Juuri näin viime kesänä tapahtui. Seppo Vuo/anto Hauki ja ahven nokosilla Nukkuvatko kalat öisin, vai mitä ne tekevät. Madot nousevat pintaan silloin, kun niiden käytävät imeytyvät täyteen vettä. Aivan samanlaisia nukkumisen tunnusmerkkejä kuin monilla muilla eläimillä ja ihmisillä, kuten silmäluomien kiinnipitoa, ei hauella ja ahvenella tapaa, sillä niillähän ei ole silmäluomia . Asfaltilla olevat madot voivat säästyä uutterilta linnunnokilta , koska nurmikoillakin on yllin kyllin syötävää mutta asfalttimatoja uhkaavat muut vaarat. Kaikki muukin luonnossa on samalla tavalla myöhässä. Sukeltajatuttumme väitti nähneensä kaloja yöllä pohjassa nukkumassa vieri vieressä. Lokkien lisäksi nurmikentiltä hakevat matoja rastaat, kottarainen, varpuset ja eräät kahlaajat, esimerkiksi meriharakka ja töyhtöhyyppä. Voiko tämä olla mahdollista. Kuinka tervapääskyn pesintä on onnistunut. Kesä 1986 oli päinvastainen. Tervapääsky on sopeutunut pesinnässään epäedullisiin säihin. Voitiinhan syksyn 1986 tervapääskyjä seurata harvinaisen tarkasti ja kuolevia ja kuolleita yksilöitä saatiin runsaasti tutkijoille. ] 'i5 0.. säät harvinaisen aikaisin elokuussa, jolloin luonto oli jo valmis syksyyn. Kesä ei kuitenkaan ollut kohtalokas tervapääskyille. Elleivät tervapääskyt olisi viime syksynä jääneet niin lukuisina maahamme muuttokauden jälkeen kuolemaan, tuskin monikaan olisi asettanut kysymystä tervapääskyn selviämisestä tänä kesänä. Meidän olisikin etsittävä vastausta kysymykseen: miksi lämpimän kesän jälkeen viime vuonna tervapääskyille tapahtui näin. Pesintä oli keskimääräistä myöhäisempi ja myös pesiin menehtyneitä poikasia tavattiin . Viime syksynä maahamme jääneet tervapääskyt olivat aikuisia lintuja. Mielenkiintoista muuten nähdä, mitä ilmiötä tutkivat ornitologit ovat saaneet selville. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat läheuää kysymy ksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastatta viksi osoiueeseen Suomen Luonto, PL /69, 00151 HELSINKI. Oma teoriani on, että kysymyksessä olivat ensimmäistä kertaa pesivät tervapääskyt, joita ehkä lämpimän kesän ansiosta oli tavallista enemmän. vsk. Näiden kalojen öinen lepovaihe on eräänlaista unessa oloa. Linnut ovat tottu neet hakemaan matoja nurmikentiltä ja muualta, missä niitä säännöllij_,_; ~ sesti esiintyy. Sade, joka saa matojen käytävät tulvimaan, on yleensä laaja-alainen, ja matoja nousee pinnalle laajalla alueella. Niin nytkin. Asfal,._ __________________________ __. Olen toisaalta myös usein nähnyt asfaltilla kastematoja ilman, että lokkeja olisi ollut paikalla. Ilmeisesti ne eivät pystyneet keräämään riittävästi vararavintoa sen jälkeen kun olivat kasvattaneet poikasensa lentoon . Hyönteisravintoa oli runsaasti tarjolla. Niiden kehittyminen myös hidastuu, niin että lentokykyisyyden saavuttaminen viivästyy. Ehkä edellinen kesä olikin juuri sen takia tervapääskyille epäedullinen . Miksi sitten edellisenä kesänä tervapääskyillä oli vaikeuksia. Olen useita kertoja havainnut lokkien syövän matoja sekä nurmikolta että sen vieressä olevalta asfaltilta. Jos pohdimme kesän eroja edelliseen nähden, niin ensimmäisenä tulee esiin kesän tavaton myöhäisyys
vsk.. 2/ 4 Luonnonystäviä eduskuntaan 2/ 4 Ei vettä rantaa rakkaampaa 2/ 5 Öljytalkoot suunnitteilla suojelualueille 2/ 6 Valtioneuvosto päätti rikkipäästöjen vähentämisestä 2/ 6 Metsämuseo Suomeenkin. 7 /7 Raha ei kelpaa Mikkelin vaihtotorilla 8/ 4 Paristojen keräyksestä hyviä tuloksia Turussa 8/ 4 SUOME LUONTO 8/ 87 46. 6/ 34 Jälleet ja kierrätys Kilpeläinen Auli: Kierrätyksen tulevaisuus: laitostua tai luontaistua 1/ 33 Kasvil ja sienet Eriksson John ja Meriluoto Jussi: Sini levät 5/ 16 Heinonen Jaakko: Suuret löytöretket jatkuvat sienimaailmassa 7 / 44 Härkönen Marja ja Niemelä Tuomo: Kavalat kärpässienet 6/ 28 Kuusinen Mikko ja Niini Sara: Kasvimaailman kulttuuriperintö 7 / 19 Laurila Jorma: Neulasten kuolinkamppailu 2/ 16 Lindholm Tapio: Mahla virtaa 4/28 Lindholm Tapio: Vuoden puu on rauduskoivu 1/ 18 Vuokko Seppo: Voikukka hyödyllinen rikkaruoho 4/ 24 Kullluuri Kupari Ritva: Puhuttelevat kartiot 5/ 12 Kupari Ritva: Susiko paha. Poutanen Terho: Intian kävijöitä ja tundralle matkaajia 4/ 8 Poutanen Terho: Kanahaukka ansaitsee täysrauhoituksen 6/ 8 Poutanen Terho: Kanahaukkamme on yhä lainsuojaton 1 / 15 Poutanen Terho: Kevät keikkuen tulevi , linnuillekin 2/ 8 Poutanen Terho: Kurkien keralla Afrikasta 3/ 8 Poutanen Terho: Talven lintumetsä on autio, lauluton 1/ 8 Poutanen Terho: " Käpytikka on terroristi, käenpiika ilkimys " 7 / 8 Taskinen Juha: Ilves sikalan nurkalla 1/26 Tiainen Juha : Miksi heinäkurppa hävisi Suomesta. 2/ 6 Happamia pisaroita 2/7 Lohenpojasta vuoden luontokuva 2/7 Lateksitehdas perusteilla päästöt pelottavat Haminassa 3/ 4 Ei laskettelijoita Pyhäkerolle 3/ 4 Mustavuori mennyttä. Ympäristöhallinto ja -politiikka Joutsamo Esko: Koskiensuojelulain taival eduskunnassa Uutiset Uusia suojelualueita Suomen Luonto omiaan opetukseen Luonnonsuojeluohjelmia edistettävä tuksessa 6/ 16 kivinen 1/ 4 1/ 5 1/ 5 kaavoi1/ 6 Merikotkan pesimäalue rauhoitettu Ahvenanmaalla 1/ 6 Parhaat luontokirjat 1/ 6 Eroon muovikulttuurista 1/ 6 Uusiopaperi sopii väitöskirjoihinkin l / 6 Kansanvalistusseura palkitsi l /7 Maailman Luonnon Säätiön hallintoneuvosto 1/7 Riistanhoitopiireille lupa 180 ilveksen ampumiseen 1/7 Vuoden luontokuvat 1/7 Kainuun ainut kartanoympäristö uhrataan kerrostaloille. kansallis4/ 3 5/ 3 6/ 3 6/ 3 7/ 3 8/ 3 Taas luonnonsuojelurahoja kuristetaan Suomen Luonnon levikki kaksinkertaistui Vuotoksen haamu kummittelee Luonto maksaa huviveron laskettelusta Kolumnit Ruuhijärvi Rauno: Voittoisa koskisota 1/ 9 Viimeisen täysi-istunnon viimeinen asia 2/ 9 Olen vastuussa Lapista 3/ 9 Etelä-Suomen metsien puolesta 4/ 9 Kansallispuistoja kehittämään 5/ 9 Pienvesiämme tuhotaan yhä 6/ 9 G lasnostia Suomeenkin 7/ 9 Tappajat luonnossamme 8/ 9 Dahlström Harri: Tukea luonnonharrastukselle 2/ 15 Hutrunen Saru: Tutkijan omatunto 5/ 19 Leikola Anto: Järki ja arvot 8/ 33 Nikander Hannu: Kun maisema tukehtuu 1/ 14 Pa/rto Kirsti: Raha vai rauha 7/ Syrjä Juhani: Eettinen vararikko 4/ 33 Taskinen Juha: Puhtaan veden uudestisyntymisen ihme 6/23 Uusitalo Liisa: O letko siipeilijä. 3/7 Ketjureaktio ydinaseita vastaan 3/7 Suomen ensimmäinen rikinpoistolaitos harjaan 4/ 5 Erämaat säilytettävä jälkipolville 4/ 6 Bensamilj oonia luonnonsuojeluun 4/7 Metsähallituksen virastokuva 4/7 Norpalle koti -keräys 4/7 Luonnonsuojelun juhlavuoden 1988 valokuvauskilpailu 437 Luonto myöhästyi 5/ 4 Happamoituminen syynä linnunmunien kuivumiseen 5/ 5 Munarosvot tuomiolla 5/ 5 Ympäristötietoa WWF:ltä 5/ 5 Kiertopetitekniikka ja Luontoilta palkittiin 5/ 5 Hyvä norppavuosi 5/ 5 Ähtävänjoen jokihelmisimpukat säästyvät. Laurila Jorma: 1/ 3 2/ 3 3/ 3 3/ 3 Pääkaupunkiseutu tarvitsee oman puiston Miksi vedet kukkivat myrkkyä. Mitä tehdä otsonikadolle. 6/ 6 H indsbyn metsä kaipaa suojelua 6/7 Nuuksion leiriläiset: Erämaat suojeltava nopeasti 7/ 4 Sammalet kertovat Pohjolan raskasmetallipitoisuuksista 7 / 4 Kantahämäläiset eivät halua mökittää rantojaan 7/ 5 Harakan nauru kaikuu kaduilla 7 / 5 Suojelupoliisi tivasi yhteyksiä terroristeihin 7 /7 WWF auttoi ikimetsän suojelussa 7/7 Koijärvi kuivuu. 3/ 31 Puheenvuorot Heinonen Jaakko: Maanviljelyn kriisi lähenee 3/ 10 Rontu Helge: Ojikko ja muuttuma 2/ 10 Suominen Juha: Kevättulva tutkimatta hutkittu 4/ 10 Vuo/anto Seppo: Vesija ympäristöhallinto hakoteillä 1 / 1 O Esseet ja kuvakertomukset Issakainen Jouni: Liikettä lakin alla -sarja: Suuri home 5/ 47 Taivutusmuodot 6/ 47 Haukataan kakkua 7/ 47 Ihmisen rinta 8/ 47 Hurme Tuomo: Kasvik_uvaajan epätoivo 8/ 30 Leinonen Antti: Jäähyväiset Niemen Ukolle 2/ 28 Vuokko Seppo: Eläinten ja kasvien vuorovaikutus -sarja: Ystävänä pakkanen. 5/ 6 Joukkoliikennettä kehitettävä, moottoriteitä on jo tarpeeksi 5/ 6 Ratkaisu Kolovedestä jo talvella. Nyholm, Erkki Pulliainen ja Esko Joutsamo) 6/ 13 Halkka Antti: Viekas viiksiniekka 7/ 23 Helle Eero: Arkajalka ei pelkää pakkasta 2/ 24 Kupari Ritva: Ilkka Koivisto: Eläintarhan pitää 44 olla kulttuurilaitos 6/ 10 Nummi Petri: Majavalammen talvi 2/ 22 Oikkonen Heikki: Tammihiiri hävinnyt Suomesta. 8/ 26 Suominen Teuvo: Robert Brown: On mentävä itse paikan päälle 7 / 12 Teräväinen Juha: Pois teknisestä tieteen ihanteesta 7 / I O Geologia Raivio Paula ja Parviainen Jouko T.: Pallokivi kaunis harvinaisuus 8/24 Tikkanen Matti: Maan kylmät kahleet 3/ 32 Ilmansuojelu Kilpeläinen Auli: Taivaankansi ohenee. 1/ 12 Kupari Ritva: Tavoitteena kaunis ympäristö 2/ 12 Männikkö Esko: Antakaa lapselliselle arkkitehtuurille tila elämässä 4/ 14 Rintamäki Maarit: Runo puhuu metsässä 7/ 14 Luontoharrastus Helin Harri: Keväät ja syksyt lintuasemilla 3/ 14 Karlin Anrci: Linnut kutsuvat 3/ l 2 Laurila Jorma: Lintukuvaus vie vapaa-ajan 3/ 17 Manninen Juha: "Luonnonsuojelu on pääasia luonnonkuvauksessakin" 2/ 30 Poucanen Terho: Linnut irroittavat rutiineista 3/ 15 Vedet ja kalatalous Karlsson Alice: Maatalouden ravinteet valuvat vesiimme 7/28 Koivisto Markku: Kemijärven säännöstelyä vaaditaan pienemmäksi 3/ 6 Korhonen Pentti J.: Vuotos-piina jatkuu 8/ 10 Lappalainen Iiris: Turmiollinen öljy 4/ 12 Nieminen Eija: Päijänne puhdistuu hitaasti 4/ 4 Pennanen Jussi T.: Kuka suojelisi toutainta. vuosikerta Pääkirjoitukset Lindholm Tapio: Paraneeko metsä uusilla metsälaeilla Nyt on valinnan aika Tervetuloa uudet lukijat Antinio Gramsci, torjuntaa vai ratkaisuja. 5/7 Norjalaisetkin huo lissaan Kessin tulevaisuudesta 6/ 4 Budj etti tarvitsee parannuksia 6/ 4 Simpukat salapoliisei na 6/ 5 Kierrätysteollisuus lamassa 6/ 6 Jätemuovin mahdollisuudet 6/ 6 Missä kiljuhanhet. Suomen Luonto 1987 46. 1 /2 Hirttäjäiset saunassa 2/2 Puolustajat mesipalkalla 3/2 Kasvien kirjeenkantaja 4/ 2 Petollinen kaunotar 5/2 Haiseva kaunotar 6/ 2 Takkuturkit siemenjuhtina 7/ 2 Siementen varistajat 8/2 Kotimaan luonto ja ympäristönsuojelu Artikkelit ja katsaukset Alkuperäisluonnon suojelu Itkonen Terho: Ukonkivi, peurat ja iso raha 6/20 Kilpeläinen Auli: Köydenveto Nuuksiosta: Kansallispuisto vai kilpahiihtokeskus. 4/ l 7 Kupari Ritva: Luonnonsuojelu vuonna 20 13 7/ 6 Leivo Anneli: Hiidenportin saloilla 3/ 24 Eläimet Halkka Antti: H allikallioilla 5/21 Halkka Antti: Idän nukkuva koira 8/ 16 Halkka Antti: Ruotsalaistutkij a puolustaa Suomen susia (kommentit Erik S. 3/ 5 Pikaruuan kova hinta 3/ 5 Ympäristötieteellinen seura akateemisen väen ympäristöyhdistyskö. 3/ 22 Tuiskunen Jari: Armottomat saalistajat 6/ 24 Tuiskunen Jari: Tanssi on elämän täyttymys 4/ 22 Willamo Heikki: H einikossa sirisee pensaissa raksuttaa 5/24 Willamo Heikki: Kotihiiri pärjää aina l / 22 Wil/amo Heikki: Palsasuon kesä pursuaa elämu ~w Elämäntapa, ideologia ja ympäristökasvatus Haila Yrjö: Pyhiinvaelluspaikka 5/ 10 Kova/ainen Ritva ja Turunen Pekka: Liitossa luonnon kanssa -mutta millaisessa
6/ 44 Tarttuvatko eläinten ta udit. 5/ 43 Sokeat va i näkevät poikaset. minen, likka Koivisco, Kauri Mikkola, An1li Pekkarinen, Seppo Vuokko ja Seppo Vuo/anto. 8/ 43 Hauki ja ahven nokosilla 8/ 43 Kirja-arvostelut Asunmaa Martti: Koti seututietous kouluopetuksessa, (Leena Grönholm) 3144 Cajander Veli-Risto ja Similä Tiu: Suurvalaat ja delfiinit, (Ancci Halkka) 5/ 44 Colliander Hans, Kotiranta Heikki, Lokki Heikki, Saksela Olavi ja Saxen Harri: Allien aikaan lintumiehet, (Juha Tiainen) 2139 Falk Bisse, Kallenberg Lena ja Rissler Gerd: Lasten kukkakirja 1 ja 2, Lasten puukirja, (Juha Juurinen) 2/ 38 Eriksson Sonja ja Wallentinus Hans-Georg: Luonto talvella, (Seppo Vuokko) 1/ 44 Haapala Olli: Geenin kanssa ihmisiksi, (Pekka Pamilo) 1/ 44 Hämet-Ahti L, Suominen J, Ulvinen T, Uotila P. 5/ 43 Oravan kätköt 5/ 43 Västäräkki hyökkäili peiliä vastaan 5/ 43 Miten säästää puut majavilta. Tunteeko törmäpääsky pesäkolonsa. l / 30 Laurila Jorma: Tulva luo elämää. ja Oja H .: Antti katsoo tähtiä, (Tapio Lindholm) 1/ 44 Kunto Arto, La ine Lasse J ., Parkkinen Seppo ja Varjo Markku (toim.): Suomalaisen luontoopas, (An1li H alkka) 5/ 45 Lajunen & Bohm: Saimaan sankari 1: Norppalinnan synty, (Pecri Kemppinen) 8/ 40 Leikola Anto: Kotilokabinetti, (Tapio Lindholm) 2/ 38 Leikola Anto, Lokki Juhani ja Stjernberg Torsten: Ta iteilijaveljekset von Wright, Suomen kauneimmat lintumaalaukset, (Tapio Lindholm) 1/ 45 Leikola Matti : Metsien luontainen uudistaminen Suomessa, (Simo Hannelius) 7/ 43 Lindblad Kjell (toim.): Efter Tjernobyl, (Teuvo Suominen) 7/ 42 Lindgren Leif ja Stjernberg Torsten: Saaristomeren kansallispuisto, (Ancci Karlin) 4/ 38 Lokki Juhani, Sauri Anssi ja Tigerstedt Peter: Evoluutio ja populaatiot , (Timo Vuorisalo) 5/ 44 Luotonen Hannu ja Ohtonen Arvo (toim.): Pohjois-Pohjanmaan rannikon joet, (Perui Sevola) 3/ 44 Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, (Anrri Halkka) 4/ 38 Mustonen Seppo (toim .): Sovellettu hydrologia, (Rauno Ruuhijärvi) 2/ 39 Nummi Petri: Majavalampi, (Heikki Henctonen) 8/ 40 Ojala Pentti, Kalinainen Pertti, Koponen Seppo ja Ruuhijä rvi Rauno: Elämää keidassuolla , (Raimo H eikkilä) 5/ 45 Palokangas Risto , Tarukannel Veijo ja Nuuja Ismo: Ympäristönsuojelun hallinto ja lainsäädäntö sekä osa 2: Oikeustapauksia, (Heikki Toivonen) 7/ 42 Papunen Heikki , Haapala Ilmari ja Rouhunkoski Pentti (toim.): Suomen malmigeologia, (Marrri Yrjölä) 4/ 38 Rinne Veikko: Luonnonkuvaaj ien parhaat, (Ulla Kokko) 7/ 43 Rinne Veikko (toim.): Vuoden luonnonkuvat 86, (Juha Suonpää) 2/ 39 Saari Seppo: Karhu, (Olli Järvinen) 3144 Sergejev Boris: Valtamerien elävät tutka t, (Veli-Risco Caj ander) 5/ 45 Terä Teppo: Terävä sivellin, (Anrri Karlin) 8/ 41 Vahtera Antti: Ydinenergian uhkapeli , (Teuvo Suominen) 7/ 42 Keskustelua Luontoa suojellaan ihmiseltä, (Taico Mikkonen) 1/ 38 Linkolan ohjelma on johdonmuka inen, (Tuomo Hurme) 1/ 38 Linkola ja ympäristöliike, (Helena Smirnoff) 1/ 39 Lyhyt analyysi Pentti Linkolan vihreän liikkeen tavoiteohjelman sisältämästä päättelystä, (Juhani Pietarinen) 1/ 40 Järviselle ja Mikkolalle perhosista, (Henrik Bruun) 1/ 41 Ihmisen ma hdollisuudet, (Hannu Hyvönen) 2/36 Biologisen viljelyn mahdollisuuksista, (Veikko Mäkinen) 2/ 37 Eri mieltä koskiensuojelusta, (Maija-Leena Koivu) 3/ 43 P yöräkulkurilla on a ikaa , (Huugo Hippiäinen) 3/ 43 Vesija ympäristöhallituksesta, (Seppo Vuo/anto) 3/ 43 Nuortista Soklin likaviemäri , (Pekka Kilkki) 4/ 36 Pekka Kilkille, (Esko Joutsamo) 4/ 36 Tavoitteena ka unis ympäristö, (Väinö Suonio) 4/ 36 Hätähuuto Nimettömällä Kairalta, (Pecri Kangasvuo) 4/ 37 Tensidisaasteet merenranta mäntyjen ruskettajina?, (Pekka Nuorteva) 5/ 37 Ihminen ja luonto kommentteja Hannu Hyvöselle, (Heikki Poroila) 5/ 38 Esihistoria ja suojelualueet, (Heikki Poroila) 5/ 38 Jo riittää, (Raili Heikkilä) 5/ 38 Kysymys Maija-Leena Koivulle ja meille kaikille, (Hellevi Honkala) 5/ 39 Luonnonsuojelualueitten metsien hoito, (Pertti Seiskari) 6136 Seiskarille, (Esko Joutsamo) 6137 Alkemiaa metsäntutkimuksessa , (Kullervon Kirous) 6/ 37 Metsäkeskustelu katkaistiin, (Vappu Vironen) 7/ 37 Kulotetaan kolme kansallispuistoa, (Terho Poutanen) 7/ 37 Ruotsalaisasiantuntija puolustaa kollegaansa: Erik lsakson on pätevä susitutkija , (Anders Bjärvall) 7137 Poltetaanko vai ei?, (Timo Tanninen) 8/ 36 Kulojen " järjestäminen" on hyvä ajatus mutta ei suojelualueilla, (Yrjö Haila) 8/36 Susikantamme suuruus, (Seppo Vuo/anto) 8/ 37 Täystyöllisyys on paras suoja alkuperäisluonnolle, (Heikki Rinne) 8/ 38 Kysymys koskivoiman vastustajille, (MaijaLeena Koivu) 8/ 38 Koskiensuojelulain rajat, (Jukka Ruohwla) 8/ 38 Jukka Ruohtulalle, (Rauno Ruuhijärvi) 8/ 38 Pienvesien perkaus on perinteistä, (Ilkka Mannij 8/~ likka Mannille, (Rauno Ruuhijärvi) 8/39 Tarkennuksia artikkeliin "Suursyömäri valloitti Viktoria-järven", (Markku Varjo) 8/ 39 45. ja Vuokko S. 3/ 47 Pähkinähakin eväät 3/ 47 Pikimustat mustikat 3/ 47 Valkokauluksiset tasa-arvoistettu. Dosentti Satu Huttunen: Typen yltäkylläisyyden haitat näkyvät yhä selvemmin Suomessakin 8/ 5 Kasvibiotekniikka pelastaa siperianlillukan. 4/ 47 Väkivaltaiset urossorsat 4/ 47 Kesäruokinnan haitat 4/ 47 Karhun kanssa silmätysten 4/ 47 Onko hevoskasta nja myrk yllinen. 8/ 6 Ympäristöjärjestöt: Rautateitä kehittävä ei purettava 8/ 7 Liito-orava kuolee piikkilankoihin 8/7 Ulkomaiden luonto ja ympäristönsuojelu Artikkelit Cajander Veli-Risto: Pohjameri sairastaa 7/ 32 Haarni Tuukka ja Stmilä Tiu: Horisont issa mustia kolmioita 6/ 32 Haila Yrjö: Nicaragua pyrkii ulos myrkkykierteestä 2/32 Joucsamo Esko: Kestävä kehitys onko se mahdollista. 6/ 44 Lo hi ja taimen risteytyvät 6/ 45 Missä muikkukoiraat. 1/ 47 Koirasrapujen säkk yrät 1/ 47 Elääkö kampela järvessä. 2/ 47 Violetit jäkälät 2/ 47 Korkeasaaresta karanneita. 7 / 39 Kyproksessa linnustetaan yhä liima tikuilla 8/ 34 Islanti turvautui NATO-korttiin valaskiistassa 8/ 34 Polttopuumetsiä Etiopiaan suomalaisella kehitysavulla 8/ 35 WWF vaatii rikkija typpipäästöjen jyrkkää supistamista 8/ 35 Kysy luonnosta Lukijoiden luontokysymykset ovat vuoden aikana vastanneet Harri Dahlscröm, Marri He/SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. vsk. painos, (Tapio Lindholm) 6/ 38 Joensuu Olavi ja Sarajärvi Kari: Tunne ja hoida kalavetesi, (Harri Dahlscröm) 6/ 38 Karhu Niilo: Helsingin poppelit, (Tapio Lindholm) 1/ 45 Knystautas Algirdas: The Natural History of the USSR, (Veli-Risto Cajander) 6/ 39 Korhonen Mauri ja Vuokko Seppo: Kämmekät, Suomen orkideat, (Heikki Toivonen) 8/ 40 Korte Ma rja-Leena ja Suonpää Juha: Unski, takapihan piikkipallo, (Heikki Willamo) 1 / 44 Kröger L. 2/ 41 Milloin syntyy viidesmiljardis ihminen. 2/ 42 Uhattuja suojelualueita entistä enemmän 2/ 42 Ruotsin merikotkilla paras vuosi a ikoihin silti syytä huoleen 2/ 42 Biologinen torjunta käypä vaihtoehto kehit ysmaissa 2/ 43 Euroopassa 10 miljoonaa hehtaaria metsävaurioita 3/ 40 Jätepörssi tuo järkeä jätehuoltoon 3/ 40 Maatalouden kemiallinen ase tylsistyy 3/ 41 Voivuoret sulavat luonto hyötyy 4/ 42 Neuvostoliiton vesitalous suunniteltua tuhlausta. Tonava ruokkii kosteikkoparatiisin 5/ 30 Lindholm Tapio ja Vasander Harri: Karjalan talous nojaa metsään 3/ 36 Nummelin Ma1ti: Vuorigorillojen vieraana 3/ 28 Pekkarinen Pirkko: Kilpikonnain aik aan 6/ 42 Pikkarainen Tiina ja Vanha-Majamaa likka : Onnellisten saarten omanperäiset kasvit 8/ 21 Poucanen Terho: Vanhimmalla kansallispuistolla ikää jo 115 vuot ta 8/ 32 Poucanen Terho: Suomen luonnonsuojeluliitto pelastamaan nigerialaista kosteikkoa 5/ 8 Katsaukset ja uutiset Sattuiko Reinillä ekokatastrofi. 7/ 45 Miten kävi tervapääskyjen. 1/ 47 Kalasääskille tekopesä. 7 / 39 Libanon sai ensimmäisen kansallispuistonsa 7/ 39 Kantarelli taantuu Alankomaissa syynä ilmansaasteet. 6/ 45 Punaiset puolukanlehdet 6/ 45 Lintujen yöpuut 7/ 44 Kuhan hampaat 7/ 44 Suutari on ruokalala 7/ 44 Millainen on pakurikääpä. 8/ 43 Asfalttimadot eivät kelpaa. 4/ 42 Lordi vihki sammakkotunnelin 4/ 43 Happamoituminen tylsistyttää 4/ 43 Kaatopaikka uhkaa ainutlaatuista fossiilihautaa Hessenissä 5/ 40 Italia sulkee eläintarhansa 5/ 40 Juutinrauman ylitystie köyhdyttäisi Itämerta 5/ 41 Solidaarisuutta Puolan ympäristön hyväksi 5/ 41 Tuhansia valaita surmataan pyyntikiellosta huolimatta 5/ 42 Espanjan ilmavoimat havittelee arvokasta metsäaluetta 5/ 42 Salametsästäjät riehuvat Afrikassa: Sarvikuonoja yhä vähemmän 6/ 34 Maan ystävät pisti CFC-suihkeet boikottiin Englannissa 6/ 34 Freiburg kielsi tuholaismyrk yt 6/ 34 Kontortamännyn pelätään karkaava n Ruotsi n kansallispuistoihin 6/ 35 Suursyömäri valloitti Viktoria-järven 6/ 38 Vanha suunnitelma heräsi henkiin: Sähköä Islannista Skotlantiin ja Norjaan. 2/ 47 Muurahaiset lämmittelevät 3/ 47 Näkevätkö kalat ruokansa. 7/ 45 Miten hepokatit talvehtivat. (toim.): Retkeilykasvio , 3
Nowadays more than 60 000 individuals a year are shot , i.e. (90) 876 9100 Pos1imyyntiä kok o maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjes1ö: LUONTO-LIITTO ry. Perämiehenka1u 11 A 17, 00150 Helsinki puh . (98 1) 15 828 M alli Tynjälä Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lää ni Laukontori 4 33200 Tampere puh . (90) 642 881 Vs. 9. By the early 1980s the raccoon dog was more abundant than the fox . Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 160 mk/ 140 mk (kestotil.). The so-called Guanche, who arrived fro m North Africa in 1000 B.C. (931) 131 31 7 klo 913 Harri Helin Saimaan alue Ka1ariin an1ori 6 53900 La ppeenranta puh . This would help us to determine Ice Age events, lt is kn own, for instance, that certain orbicula r rocks have been transpo rted for hundreds of kilometres. Man poses a threat 10 the indigenous pla nts. JO. pan . Parviainen Suomen Luo1110 46(8):24 There are more orbicula r rocks in Finland per unit area than in a ny other country in the world. Should the reservoir be built, this money will be wasted. brought with them such domestic animals as the dog, pig a nd goa t. Raccoon dogs would be una ble to survive the w·imer if it were not for their habit of hibernating between November and MarchApril. People have also introduced aro und 2 300 species of plants to the islands. Tilaushinnat /. None of them has as yet gained a pproval. /988 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. The earlie~t record of a raccoon dog in Finland dates from 1935. (953) 17 358 Pert1i Siilahri Lappi Rovakatu 26 96200 Rovaniemi puh . 4. Osoitteenmuutokset kirjallisesti. 2 25. päätoimiuaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Vs. Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 190/ 170 mk (kestotil.}, muualle 21,() mk. Finland's orbicular rocks by Paula Raivio and Jouko T. A total of FIM 17 million of public money has been invested in these projects. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. The species is well able to ta ke care of itse! f nea r human habitation, where it forages among household waste. 18, where * = poims a t which introduced in the USSR), as well as endeavouring to discover why it has spread so rapidly. Raccoon dog outnumbers fox in Finland by Anlli Halkka Suomen Luonto 46(8): /6 The Soviets tra nsferred some 9 100 raccoon dogs from the southeastern corner of the USSR to the European part . According to Helle and Kauhala's preliminary results , the raccoon dog has lillers consisting of 7-9 young. As each orbicula r rock is unique, 11 1s theoretically possible to locate its mother rock. Following the 1982 resolution, a road has been built along the bottom of the projected reservoir, a decision ta ken on electricisation of the a rea, and steps ta ken to revitalize its forestry and agriculture. Planned for construction alongside the River Kemijoki , in Finnish Lapla nd, the reservoir would cover 234 sq.km of land and ma ke 23 people homeless. Grazing even at that time caused extensive erosion, which was exacerbat ed by the horse, cow, ra bbit and ass brought by the Spa nish Conquistadors in the 1400s. 12. 8. 11 A 17 001 50 Helsinki puh. (921 ) 30 1 141 Veijo Pefl ola, vs. Many theories have been put forward concerning the o rigin of orbicula r rocks. Tilaukset, osoi11ee,nmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari . (90) 176 633 LI ITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (puheenjohtaja), 90-191 2010, Penui Forsten, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Malli Juntunen, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Pekka Peura, Pen1ti Rauhala, Hannu Rautanen, Esko Saari, Jari Ylänne ALU ES I HTEERIT Varsinais-Suom i ja Salakunla Lä ntinen Raniakatu 49-5 1 20100 Turku puh . Not only that , but genetic variability is inevita bly lost when the populatio n is small , and there is a risk of hybridisation occurring between related species. Finland has a long tradition of resea rch into orbicular rocks, the first pa per on the subject having been published by Benj amin Frosterus in the late 1800s. ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Väriero/lelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka FORSSAN~IR.JAPAJNO r::t( Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliiuo ry Aikataulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 1 18. 2. Translaced by Leigh P/ester SUOME LUO TO 8/ 87 46. 3. Ali of Europe's raccoon dogs are descendants of these individuals. The problem is that it is difficu h to cultivate species adapted to various climatic zones. toimi11aja Anlli Halkka Tai11aja Markku Tanuu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. 169, 00151 Helsinki puh. Modern researchers favour the magma theory, which holds that the stones were fo rmed deep below the Earth 's crust from molten materials. to 200 A .D. transplanting some of therh in gardens. /98730. 3 7. 1. Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1. ln the 1960s the raccoon dog started to extend its range by some 60 kilometres a year . vs k.. (90) 17 1 250 Kansainvälinen luonnonsuojelulii110 Summaries of the Main Articles Suomen Luonto (Nar ure of Finland) Published by rhe Finnish Association for Narure Conser.-arion Address: Perämiehenkar u t I A 8 00150 H elsinki 15, Finland Reservoir pian threatens wildlife by Penui Korhonen Suomen Luonto 46(8) : JO ln spite of a decision ta ken by Kalevi Sorsa's government in the autumn of 1982 to quash the project, pla nning work fo r the Vuotos Reservoir has been recommenced. ln recem years a n auempt has been made to protect the indigenous species by e.g. 46 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TO IMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. 2. 3. SU0MEN LLJONTO Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: Pt. These are relics of the pre-Glacial European a nd o rth African flora which were able to survive on the islands because the sea served to ameliorate the climate and grazing mammals were absent. (960) 311 550 Liisa Viitala Uusimaa Perämichenk . 22. lrtonumero 27 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. (90) 655 377 Ilpo Kuronen SUOM EN LUONNONSUOJ ELUN SÄÄTIÖ puh . Nature conservation in the Canary lsles by Tiina Pikkarainen and likka Va nha-Majamaa Suomen Luon10 46(8):20 There a re approximately 500 species of pla nts endemic to the Canary lsles. a pproximately the same number as in the species' home country, Ja. Despite this, such stones are a rarit y, only 60 having been fo und to da te. (90) 642 881 Maanantaista perjantaihin klo 8.3016.15 , kesäkuukausina klo 8.30-15 .30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihteeri Atso Juote, jä rjestösihteeri Terho Poutanen, tiedotussihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. The entire indigenous fl ora comprises only 1 800 specie and the new arrivals are consta ntl y encroaching o n their ha bita ts. Several of Harri Holke·ri' s present government m1msters in Helsinki are in favour of the project. Pohjois-Pohjanmaa ja Kain uu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh . (90) 642 881 / sääliön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJ ELUN TUK I OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh . Researchers Eero Helle and Kaarina Kauhala, of the Game Division of the Finnish Game and Fisheries Research Institute have been studying the history of the raccoon dog's distribution (see map on p
Veren väri ei näy pitkälle. Ajatus voisi puistattaa sivistynyttä tuttiajan ihmistä: veri synnyttää v.erta, lampaita raatelevan hukan maitokin olisi varmaan verenmakuista! Vastaava kuva lienee oll ut muinaisen nimenantajan mielessä, kun hän on kastanut puulla kasvavan punaisen, pehmeän sieni palleron "sudenmaidoksi". Susi jää suuren teurastamon verkkoaidalle lipomaan huuliaan ja kiroamaan esiäitiään: " Mummohan elätti kilpailijoita povellaan", se itkeä tuhuttaa. Hukkaemo olisi poikasten luo loikkiessaan tiukauttanut pari pisaraa lahorungolle. Limasieni, joka aluksi vircailee näkymättömänä limakkona /ahopuun sisällä pyydystäen bakteereira . SUOME LUONTO 8/ 87 46. Jouni Issakainen Seuraavassa numerossa: Superlatiivi 47. Ajat ovat siitä siistiytyneet. LIIKETTÄ LAKIN ALLA Sudenmaito (L ycogala epidendrum). Eteläafrikkalaiset appelsiinit ovat yhtä keltaisia kuin muut~in, ja kehitysmaiden lapset tapetaan valkealla kuivamaidolla. vsk. Ihmisen rinta Tarinan mukaan Rooman perustajat saivat lapsina ravintonsa susiäidin nisistä. "Meikäläistähän uhkaa amatööriksi julistaminen! " Susikin punastuu ihmisen rinnalla. Myöhemmin pallot kuivuvat, ruskettu vat ja purka vat sisältään itiöpölyä. ltiöintiaikaan lima kokoontuu puun pinnalle vaaleanpunaisiksi, löysiksi palleroiksi. Yleinen, ei syötävä
48 HI Viimeiset erämaat ovat käsissämme. Eläköön erämaat! WWF Juliste: Erik Bruun SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. vsk.