SUOMEN 8 • 1989 / . . ",.. !~.. ,, .... . • • J ,.. ; ., . • } 'f.-' .. Suomenlahdella on typpiongelma lrtonumero 28 mk. \ ' Korppi palaa ihmisten ilmoille Menetämmekö järvilohen
4. 42 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. . . ................... 8. ................... Mitä miettinevät. . .............. .......... 32 Niilin katkaiseva mahtava pato tuo taloudellista siunausta ja ekologista kirousta. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen soviuu. ....... 38 Kysy luonnosta............................................ Eeva Kilpi: Luonnonsuojelukulttuuriin!............ 34 Mielipiteitä, keskustelua.................................. 12. . (90) 642 881 Ma-pe klo 8.30-16.15, kesällä klo 8.30-15.30 Esko Joutsamo, pääsihteeri Matti Salimäki, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusiht. 3. . Antti Halkka: Typpi lannoittaa Itämerta........... Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. Lue lisää sivuilta 22-26. . 13 Pienvedet kuvina.. Sisällysluettelo 1989...................... . 46 Seppo Vuokko: Oliko Suomessa dinosauruksia?.. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 170/ 150 mk (kestotilaus). . . (921) 301 141 Veijo Pelco/a Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. . ... ........... 18 Viljelyn varassa järvilohi nouse.e enää Pielisjokeen kuinka kauan sinnekään. Johan Ulfens: Korppi palaa rintamaille......... . . . 28 Sitä tulee myös sinusta. (981) 15 828 Merja Ylönen, vs. . 11 A 00150 Helsinki puh. (90) 642 881 Elina Vuo/a SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. 22 Uljain varislintumme tekee paluuta erämaista asutuille seuduille. Teija Hannula, toimistoapulainen Marko Stenberg, projektisihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. . Ilmestyy 29. (90) 642 881 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Antti Halkka Alice Karlsson Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. ........ ...... 1. Keidas vai kangastus?...................... .... ... . . . (90) 642 881 / säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh . . 9 Ritva Kupari: Ihmisenä maailmassa.. SUOMEN LUONTO Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. vuosikerta 8 • 1989 Kotimaasta . . Osoitteenmuutokset kirjallisesti. 3. . . . . (960) 311 550 Tuula Leskelä Uusimaa Perämiehenk . Vesiklosetista viemäriputket kuljettavat sen Suomenlahden riesaksi. 13. Kansikuva: Komeat korpit lumisessa metsässä on kuvannut Hannu Hautala. . . Kaupunkiin muuttamistako. . 30. . .. . Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1. 36 Kirjoja ....................................................... . . . . . 23. . ............... . . Tilaushinnat 1. . Pirkko Elomaa, kurssisihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Paula Launonen, toimittaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Susanna Muukkonen, toimistosiht. . . (93~) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. . . ....... 10. 2 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (pj.), 90191 2010, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Markku Kuortti, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Ahti Pyörnilä, Hannu Rautanen, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-5 1 20100 Turku puh. 1990 Vuosikerta kotimaahan ja ulkomaille 210/ 190 mk (kestotilaus). Pertti Purhonen ja Jukka Käyhkö: Assuanin suurpato. 1. ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen llmestymisaikatau/u Aineisto No toimitukseen 1 2 3 14. 8 Rauno Ruuhijärvi: Luontoa Talakselta tarkkaillen............................................................ Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4 33200 Tampere puh. 10 Kirjailija Anne Hännisen haastattelu. Perämiehenkatu 11 A 17, 00150 Helsinki puh. 198930. (953) 17 358 Percci Siilahti Lappi Maakuntakatu 18 96200 Rovaniemi puh. Jrtonumero 28 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. 14 Purot, lammet, lähteet valokuvauskilpailun satoa. vsk.. 4 Viisaan valinnat: Eroon turhasta valkaisusta...... . 9. (90) 171 250 SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. . 47 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh . . 48. Ulkomailta.................................................. Jorma Piironen: Onko meillä varaa menettää järvilohi. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. 44 Summaries of the Main Articles....................... .
Itärajan takaiset rikkilähteet on saatava tyrehtymään huomattavasti ripeämmin kuin mitä Suomen ja Neuvostoliiton välillä hiljattain on sovittu. Miksi se ottaa tällaisen riskin. Metsäntutkimuslaitoksen marraskuussa julkistama metsiemme tilaa arvioiva selvitys on huolestuttavaa luettavaa. Se vaatii sekä voimaloiden päästöjen että liikenteen päästöjen voimakasta vähentämistä. Metsäntutkimuslaitoksen selvityksen mukaan joka neljännen puun neulaset tai lehdet varisevat ennen aikojaan. Eteläisessä Suomessakin on merkkejä metsän pahoinvoinnista: sormipaisukarve-jäkälä verhoaa puiden oksia monin paikoin sairaalloisen sankkana kasvustona. Puuvarantojen ohella tuhoutuisivat Urho Kekkosen kansallispuisto ja muut suojelualueet. Tekoja tarvitaan sekä kotimaassa että rajojemme takana. Kuusten ja lehtipuiden neulaskato on edistynyt nopeimmin; kuusten harsuuntuminen on pelkästään viime vuoden aikana lisääntynyt 3,5:llä ja lehtipuiden seitsemällä prosenttiyksiköllä. Myös Leningradin alueelta, Balttiasta ja muualta Itä-Euroopasta tulvii saasteita Suomeen. Samoin sormipaisukarvejäkälän monin paikoin sairaalloisen villiksi yltynyt rehottaminen oksistossa kertoo, etteivät asiat ole metsäluonnossa hyvin. Silloin luhistuu pohja kokonaiselta elinkeinolta. Teknisten keinojen ohella on ennen kaikkea maakaasun käyttöä lisättävä; esimerkiksi Porin Tahkoluotoon rakennettava suuri kivihiilivoimala tulisi muuttaa maakaasuvoimalaksi. Erkki Lähde, Satu Huttunen ja muut kriittiset metsäntutkijat ovat kuitenkin huomattavasti enemmän oikeassa kuin alati kasvavia puumääriä ennustavat tehometsätalouden kiintokuutiouskovaiset. Professori Erkki Lähdettä on pilkattu, kun hänen ennusteensa metsäkuolemien aikataulusta ei toteutunut. Merkit viittaavat siihen, että näin voi käydä. Ilmansuojeluinvestointien vaatimat toki kohtalaisen huomattavat rahasummat ovat kuitenkin kolikoita silloin, jos Keski-Euroopan kaltaiset metsävauriot ovat meillä lähivuosina totta. Metsäteollisuus on vaatinut Metsä 2 000 -ohjelmaa tarkistettavaksi; puuta voidaan kuulema repiä metsistämme vielä enemmän kuin tähän asti on luultu. Se ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan omien metsiemme auttamista ja tulevaisuutemme turvaamista. Metsämme voivat yhä huonommin. Lähteen mukaan Suomessa pitäisi tällä hetkellä olla laajoja metsäkuolemia. Naruskassa ja muualla Itä-Lapissa ilmenneiden vaurioiden luulisi varoittavan, mitä voi tapahtua lähivuosina koko Lapin metsille. Neljän tutkimusvuoden aikana harsuuntuminen on lisääntynyt kymmenellä prosenttiyksiköllä, mikä on huolestuttava vauhti. Metsäkuolema on jo ovella ... Kotimaassa on etenkin typpipäästöjä pienennettävä. Puistamme varisee kohta neulasia kuin joulupuusta loppiaisena. Neulaskato on kasvanut eniten siellä missä laskeumakin on suurin: Itä-Lapissa ja Ruuhka-Suomessa. Suomen tulisi tunt4villa investoinneilla osallistua Itä-Euroopan maiden ilmansuojeluun, jotta suurimpiin saastelähteisiin saadaan parhaat mahdolliset rikinpoistolaitokset. Eivätkö Itä-Lapin metsätuhot pelota. nykyistä alempia ajonopeuksia ja joukkoliikenteen kehittämistä. Etenkin metsäteollisuuden flegmaattinen asenne metsiämme uhkaavaan suurtuhoon hämmästyttää: miksi se painaa päänsä harsuuntuvaan näreikköön ja uskoo kaiken olevan hyvin. Syynä ilmiöön on luultavasti liiallinen typpi/askeuma. vsk. Liikenteen päästöjen supistamiseksi tarvitaan katalysaattoreiden lisäksi liikennepoliittisia toimia, mm. SUOMEN Naruskassa ja muualla Itä-Lapissa ilmansaasteet ovat jo vaurioittaneet metsää laajoi//a aloi//a. Jorma Laurila 3. Myös neulasten pinnalle ja oksistoon pesiytynyttä viherleväkasvustoa on entistä laajemmalla. Metsäteollisuus uskoo sokeasti puuvarantojemme vain paisuvan ja metsänkasvun kiihtyvän. Nykyinen ilmansuojelupolitiikkamme ei missään tapauksessa riitä laajojen metsätuhojen estämiseen. SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Tosiasiassa Metsä 2 000 -ohjelmaa olisi tarkistettava aivan toisella tavalla: miten voimme pikaisesti tehostaa ilmansuojelutoimia, jotta laajat metsätuhot voidaan estää ja metsämme voisivat vastaisuudessakin tuottaa puuta
Martinselkosta pidettiin suojelukohteena niin varmana, ettei siitä edes kannettu paljon huolta. Petosta, sanovat kainuulaiset. Jos suomalaista metsänkäsittelyä sovelletaan sellaisenaan Neuvostoliitossa, maapallon metsäerämaat hupenevat ratkaisevasti. Lähes kymmenesosa maapallon erämaista ja suunnilleen kolmannes maapallon metsäerämaista humisee Neuvostoliiton havumetsissä. naan valtion omistuksessa. Suojelulle asetettiin vain yksi ehto: retkeilyoikeus ja paikallisten ihmisten metsästysoikeuden säilyminen ennallaan. Vuonna 1980 paikallinen kyläkokous suurella ääntenenemmistöllä kannatti Martinselkosen suojelua ja Suomussalmen kunta oli samaa mieltä. Tulevia kansallispuistoja hakattiin maaSuomalaiset suunnittelemaan Neuvostoliiton erämaiden hävittämistä. Tämä valtava taigamatto on tähän asti voinut olla karhujen, liitooravien, valkoselkätikkojen ja muun kesyttömän luonnon omaa aluetta. Ympäristöministeriön ja metsähallituksen asettama kahden miehen työryhmä kirjoitti Martinselkoselle hakkuusuunnitelman, jota suojeluesitykseksi nimitettiin. hyödyntämään, mahdollisuuksien mukaan suomalaiset metsäkoneet hakemaan puut metsästä ja paperikoneet tekemään siitä paperia. Selkosen hakkaamista perusteltiin muun ohessa tutkimustarpeilla saadaan tilaisuus seurata, kuinka metsä kasvaa. Selitys on typerääkin typerämpi, Kainuussa riittää raiskioita tutkijoiden käyttöön ilman Martinselkostakin. Suomessa lokakuussa vierailleelle pääsihteeri Mihail Gorbatshoville esiteltiin suomalaiskäsityksiä Uralin länsipuolisten neuvostometsien käsittelystä. Tänä syksynä hakkuusuunnitelma kirjoitettiin ympäristöministeriössä lakiesityksen muotoon. Se oli Suomussalmelaisten vanhaa mussalmen koilliskulmalla, metsästysaluetta ja sen suorajan pinnassa sijaitseva jelua kannatettiin lämpiMartinselkonen. Sanomalehti Uuden Suomen mukaan (Suomalainen asiantuntemus Neuvostoliiton metsiin, 28. vsk.. Erämaa-alue on siis toSUOMEN LUONTO 8/ 89 48. 10.) Neuvostoliitto suunnittelee • metsienkäsittelysuunnitelon ilmeisesti ympärillään jo riittävästi yhtiöiden ja metsähallituksen hakkaamia lentokenttiä ja aurausraiskioita. Suomussalmelaisilla naa neliökilometriä (160 miljoonaa hehtaaria) viisi kertaa Suomen pintaalan verran. Se on kohtuullinen ehto, ja luonnonsuojelijatkin ovat sitä kannattaneet. mästi. man tilaamista Jaakko Pöyry -konsulttiyhtiöitä. Uralin länsipuolella erämaametsää on 1,6 miljoo4 Varmana suojelukohteena pidetylle Martinselkoselle esitetäänkin nyt hakkuita. Viime vuonna selvisi, ettei asia ole kunnossa. Kokonaisuudessaan alueella on metsiä 2 miljoonaa neliökilometriä (200 miljoonaa hehtaaria). tiin 6 430 hehtaarin kansalKunnat huusivat kuorossa lispuistoa, joka oli jo käylähes kaikkia suojeluhanktännöllisesti katsoen kokokeita vastaan. Koko maapallon erämaa-alasta, johon luetaan myös jäätiköt ja autiomaat, Uralin länsipuolen havumetsät muodostavat 3,4 prosenttia. han ja soita käännettiin Martinselkoseen ehdotetkuin vihan vimmassa nurin. KOTIMAASTA Ympäristöministeriö haluaa hakata Martinselkosen Kun kansallispuistokomitean mietinnön julkistamisen (1977) jälkeen metsähallituksen, MTK:n ja Tapion miehet kiersivät ympäri maata saarnaamassa kunnille ja kuntalaisille tuomiopäivää, jos suojelijat päästetään irralleen, prop'aganda upposi kansaan hyvin. Alueen erämaat muodostavat 40 prosenttia Amerikan mantereen ulkopuolista havumetsäerämaista ja lähes viidenneksen koko pohjoisen pallonpuoliskon havumetsäerämaista. Kaaoksen keskellä oli Martinselkonen on suoyksi poikkeus. Suunnitelmat ovat suuria; kunhan "alueen keskeisenä ongelmana oleva tiestön ja muun infrastruktuurin puute'' poistetaan, kansainväliset jätti konsernit yhdessä Neuvostoliiton kanssa tulisivat metsiä . Maan havumetsäerämaat jakautuvat kahden puolen Ural-vuoristoa. Tarvitaan siis suomalaista konsulttiapua
Yhtenäistä, varsin luonnontilaista ja valtion omistamaa metsä-suomaisemaa on Talaksella jäljellä vielä noin 28 neliökilometriä, josta hakattuja osia on kolme neliökilo~ metriä. Jos Martinselkosen suojuonteiden välissä olevia kankaita hakataan, alue menettää kokonaan luonteensa ja suojeluarvonsa. vsk. Mikko Niskasaari della huomattava se on esimerkiksi Amazonin sademetsäerämaata suurempi. Kankaista ehdotuksen mukaan hakattaisiin noin kolmannes, osa aivan selkosen sydämestä. Tähän ehdotukseen on kaikkien luonnonystävien syytä paneutua tarkasti ja kriittisesti. klo 14 Helsingissä Lasipalatsin edessä. maastoa. Noloa ministeriölle olisi, jos Kessija Talaskangastappelut on uusittava jo 1977 ehdotetulla suojelualueella. Martinselkosesta on noin puolet suota, loput kangasmaita. Syystä ministeriön metsähallituksen kanssa hieromaa "kompromissia" on Kainuussa nimitetty petokseksi. Erikoisia nähtävyyksiä ovat mm. Mahdollisella tehometsätalouden soveltamisella Uralin länsipuolen havumetsiin on merkitystä myös Suomen eliölajiston kannalta, sillä suuri osa lajeistamme on itäisiä. Sitä saataisiin sen verran, että jos Kajaaniin rakennetaan Pohjan Sellu, se voisi pyöriä vuodessa noin yhden päivän Martinselkosen petäjillä. Talaksen jäkäliin, sammaliin ja kääväkkäisiin kuuluu 15 uhanalaista lajia, kuten aarniluppo ja harjasorakas. KOTIMAASTA Kamppailu Talaskankaan suojelusta jatkuu Kymmenet tutkijat ja sadat retkeilijät kartoittivat viime kesänä Oulun ja Kuopion läänien rajoilla sijaitsevan Talaskankaan eliöstöä ja luonnonarvoja. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Mielenosoituksella tuetaan myös Talaskankaalla viime talvena toimineita aktivisteja. Jos lajien elinolot ydinalueilla ratkaisevasti huononevat, ne voivat hävitä reuna-alueiltaan, kuten Suomesta, kokonaan. Paratiisikankaan ja Kelokankaan yhteensä noin 50 hehtaarin metsäkuviot, joissa on useita satoja valtavia, läpimitaltaan yli 40senttisiä harmaakeloja. Hyönteisissä on runsaasti vanhan metsän lajeja, kaikkiaan noin 20 uhanalaiseksi luokiteltavaa perhosta, sääskeä ja kovakuoriaista. 12. Talaksen pohjoispuolisko, Sopenmäen seutu, on ollut lähes kokonaan hakkuiden ulkopuolella viimeiset 40 vuotta huomattavat alueet jopa yli 70 vuotta. Talaskangas on lakisääteisen suojelualueen mieluiten kansallispuiston arvoinen. Alueen eteläosasta on löydetty mm. Eduskunnalle se aiotaan tarjoilla tammikuussa. Ministeriöiden ehdotus Talaksen suojelusta lähtee joulukuusssa lau 7 suntokierrokselle. maassamme hävinneenä pidetty raitalasisiipi sekä vaar.antunut aarni-ihrakuoriainen. Osa rauhallista vastarintaa tehneistä luonnon puolustajista on haasteltu oikeuteen syytettyinä "niskuroinnista ja pakottamisesta". Koska alueesta osa on rajavyöhykkeellä, kulkijan ulottuvilla olevista kankaista hakattaisiin yli puolet. Tulokset puhuvat selvää kieltä; metsät ovat laajoilta osiltaan varsin luonnontilaisia ja ikääntyneitä ja niissä on kymmeniä uhanalaisia eliölajeja. Talaksen metsissä on runsaasti keloja, palopuita, liekopuita ja pökkelöitä. Tietenkin Martinselkosesta saataisiin puuta. Veli-Risto Cajander 5. Paikalliset luonnonsuojelujärjestöt ja Suomen luonnonsuojeluliitto jättivät marraskuussa ympäristöministeri Kaj Bärlundille esityksen lakiehdotuksen remontista. Talaskankaan alueen säilyttämistä puoltavat paitsi uhanalaiset lajit myös komeat maisemat; luonnontilaisen tuntuiset metsät, keloiset suot sekä pienvedet ovat ihanteellista suomalaista maisemaa ja retkeilyTalaskankaan suojelun puolesta järjestetään mielenosoitus 9. Talaksella on runsaasti kololintuja sekä vanhojen metsiä suosivia lajeja, kuten pohjantikka, kuukkeli, puukiipijä ja metso. On varsin epätodennäköistä, että Oulujärven eteläpuolisesta Suomesta löytyisi yhtä laajaa ja suojelematonta metsäaluetta. Vanhemmat hakkuut ovat lähes koko Taslaskankaalla olleet luonteeltaan niin kevyitä, että monia metsiä on vaikea erottaa varsinaisista luonnonmetsistä
Tätä toivetta on murtanut jo se, että rajavartiolaitos on supistamassa vartioasemien määrää. Vainikkalan ratapiha ei ole koolla pilattu . Näissä oloissa työntekijöiden ammattitaito ja motivaatio ovat koetuksella. Tämä vaatii yhteistyötä rajan takana toimivien viranomaisten kanssa. Suuri onnettomuus näissä oloissa olisi kohtalokas. nat ovat vaunuletkoissa epämääräisessä järjestyksessä. VTT:n mukaan säiliövaunun räjähdysaiheuttaisi vielä parin sadan metrin päässä olevalle ihmiselle kolmannen asteen palovammoja. Lähivuosina tämän kokonaisuuden investointi on satoja miljoonia." Kaksosen mielestä myös satamissa purkuraiteistoilla tapahtuva aineiden näytteiden otto tulisi siirtää kokonaan Vainikkalaan. Elokuun lopulla Riihimäellä sattuneessa junaturmassa oli mukana butaania sisältäviä säiliövaunuja. Tähän antaisi mahdollisuuksia uusi elektroniikka. Samaa työtä yhtä kovassa vilskeessä tehdään säistä riippumatta. Määränpäänä ovat Haminan, Kotkan, Rauman ja Uudenkaupungin satamat. Tietoliikenteen kehittyminen antaa siihen reseptin. J ' -· Suuret pulmat odottavat ratkaisua Pelastushallinnon viranomaiset ovat Kymen läänissä jo pitkään tuoneet esille vaarallisten aineiden kuljettamiseen ja varastointiin liittyviä ongelmia. Näissä satamissa öljyja kemianteollisuuden suuryritykset ovat koko ajan lisänneet varastosäiliöiden määriä. kee noin 3,5 miljoonaa tonnia. "VR ei ole vielä lyönyt lukkoon aikatauluja lajitteluraiteiden rakentamisesta . Lokakuun lopussa tilanne oli jo rauhoittumassa. Lappeenrannan palolaitos, jonka vastuualueeseen Vainikkala kuuluu, on esittänyt VPK:n, VR:n ja rajavartioston yhteisen pelastusyksikön perustamista. Vainikkalan ratapihalle saapuu päivittäin pari sataa säiliövaunua. Tämä lisää myös investointitarvetta raja-asemalla. Lukuisat esitykset ja aloitteet ovat poikineet apua piemssa asioissa, mutta paljon rahaa vaativat suuret ongelmat ovat yhä ratkaisematta. Kemikaalivaunut koliseva ympäristöuhka läänin rautatieverkostQa ympan vuorokauden kolisuttavat kemikaalivaunut ovat näyttäneet vaarallisuutensa. Vainikkala on Suomen tärkein transitokuljetusten raja-asema. Tänä vuonna vaarallisia kaasuja ja kemikaaleja aseman kautta kul. Lähimpiin asuintaloihin on vain kivenheiton matka. Pentti Hirvonen SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Määrän on ennustettu jopa kaksinkertaistuvan ensi vuosikymmenen alkupuolella. Elosyyskuun perättäiset onnettomuudet osoittivat, että kuljetusten seurannassa ja vahinkojen torjunnassa on suuria puutteita. Lisää tilaa ja raiteita tarvitaan liikenteen lisääntymisen lisäksi myös siksi, että .Neuvostoliitosta tulevat ju6 KOTIMAASTA .. Raiteilla seisovat vierekkäin niin matkustaja-, kemikaalikuin tavarajunatkin. Nyt tarkastetaan silmiin, hajuaistiin ja kuuloon luottaen parisataa säiliövaunua päivittäin. Rautatieyhdysliikenteestä puolet on Vainikkalassa kauttakulkuliikennettä. Näiden pulmien lisäksi alueella kannetaan huolta VPK:n henkilöstön lukumaaran säilymisestä tarpeeksi suurena. Tapahtumat käynnistivät monia selvityksiä, kartoituksia ja neuvotteluja. Niiden pohjalta on saatu aikaiseksi väliaikaisia ruuhkia Vainikkalan raja-asemalle, jossa satoja vaunuja palautettiin takaisin Neuvostoliiton puolelle. Lisää tilaa ja uutta tekniikkaa tarvittaisiin avuksi myrkkyvaunujen käsittelyyn. vsk.. Puutelistalla ovat yhä sammutusveden saanti, pelastusyksiköiden ajoteiden puuttuminen ratapihalla sekä valutusaltaan puute. Viranomaiset ovat levitelleet käsiään, kun myrkkyvaunujen sisältöä on vaikea tunnistaa. Ruuhka-aikoina määrä kasvaa puolella. Lokakuun lopulla valtion lisäbudjettiin saatiin puheiden jälkeen varoja Vainikkalan ratapihan turvallisuuden lisäämiseen. Vainikkalaan raiteita tarvitaan ainakin lisää. Vainikkalasta junat jatkavat asuttujen alueiden halki. Lajitteluun raiteita lisää VR:n Itä-Suomen tuotantoalueen tuotantopäällikkö Jarmo Kaksonen kertoo, että VR tekee talven aikana kokonaissuunnitelman lajitteluraiteiden tarpeesta. Esimerkiksi Vainikkalasta tieto junavaunujen sisällöstä välitettäisiin tietolinjoja pitkin suoraan niille, jotka sitä tarvitsevat. Määrällisesti eniten transitokuljetuksia meni viime vuonna Haminaan ja Kotkaan. Vainikkalasta tulisi tehdä raja-asema, jossa kaikki vaarallista ainetta sisältävät vaunut käytäisiin läpi tarkasti. Jos ne olisivat räjähtäneet, kaikki olisi ollut ohi muutamassa sekunnissa. .
Messuneuvottelukunnan puheenjohtaja on kansliapäällikkö Lauri Tarasti ympäristöministeriöstä. Ensimmäiset tarhatut linnut istutettiin Lappiin viime kesänä. Pihlajaveden saariston kaltaista sokkeloa on maailmassa vain Turun ja Kreikan saaristossa. Jätteitä Jaa hyödyntämättä miljardien markkojen arvosta vuosittain. Onnettomuuksien varalta tarhauksen jakautuminen useaan yksikköön on myös turvallisempaa. Pihlajavesi oli ehdolla vuonna 1976 valmistuneessa kansallispuistokomitean mietinnössä osaksi Suur-Saimaan kansallispuistoa, jonka perustamisajankohdaksi esitettiin viimeistään vuotta 1992. Pihlajaveden alue on kuitenkin herkkä mökkiytymisen mukanaan tuomille haitoille, kuten vesistön rehevöitymiselle. 7. teollisuusyrityksillä mahdollisuus hakea tuoreita liikeideoita. vsk. KOTIMAASTA kavan kuntien alueella. Messujen järjestämiseen osallistuu Riihimäen Messujen lisäksi suuri joukko vapaaehtoisia asiantuntijoita, joilla kierrätys ja hyötykäyttö ovat sydämellään. Toinen kiljuhanhitarha perustettiin, jotta linnun poikastuotantoa saadaan lisätyksi. D Kiljuhanhia tarhataan nyt Hailuodossa ja Koskella. Messujen tarkoituksena on kertoa miten kotona, työpaikoilla, maatiloilla, teolATERANVJ\NDNING 1 1 ~1!, i'~j 18.-22.4.90 RIIHIMÄKI SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. D lisuudessa ja kunnissa raaka-aine pannaan kiertämään. Eipä ihme, että mökinrakentajien tekee mieli Pihlajavedelle. Hailuodon tarhaus käynnistyi · 1986. Kiljuhanhien suojelutyötä tehdään Suomen WWF:n johdolla. Kierrätysmessut ovat Suomen luonnonsuojeluliiton hanke, jonka toteuttaa Riihimäen Messut Oy. Kansalaiset Pihlaja veden puolesta 6000 kansalaisen hätähuuto Pihlaja veden puolesta luovutettiin marraskuun alussa ympäristöministeri Kaj Bärlundille Adressi oli Bärlundin ministerikauden kahdestoista! Savonlinnan kaupunki on hyväksynyt Pihlajaveden arvokkaimmalle vesistöalueelle maamme suurimman sisävesien osayleiskaavan (24 547 hehtaaria), joka on ympäristöministeriössä vahvistettavana. Messuvieras pääsee tutustumaan kaatopaikan uumeniin ja valmistamaan uusiopaperia. Messuilta onkin mm. Hänen mukaansa kierrätys on ympäristön suojelua ja myös lupaavaa liiketoimintaa, sillä jätteiden hyötykäytön talous ja tekniikka ovat nopeasti kehittymässä. Muutamasta Ruotsista tuodusta emolinnusta on kasvanut yli 50 kiljuhanhen parvi. Tarhauksen ohella työhön kuuluu lintujen muuton seuranta Oulun seudulla ja pesimäpaikkojen etsiminen Lapista. Tavoitteena on saada kiljuhanhikanta kasvamaan sadalla poikasella vuosittain. Pihlajavesi sijaitsee keskisellä Saimaalla Savonlinnan, Punkaharjun ja SulKierrätysmessut lähestyvät ensimmäiset valtakunnalliset kierrätysmessut pidetään Riihimäellä huhtikuussa 1990. Kiljuhanhi on kadonnut dramaattisesti kaikista Pohjoismaista viime vuosikymmenien aikana. Pihlajaveden norppakanta onkin toiseksi suurin koko Saimaalla, heti Linnansaaren kansallispuiston jälkeen. Kannan romahtamisen syiksi arvellaan liiallista metsästystä ja kosteikkojen kuivatusta niin lintujen muuttoreittien varsilla kuin tai-. vehtimisseuduillakin Kaakkois-Euroopassa. D K-ilj uhanhitarha Koskelle toinen kiljuhanhien kasvatustarha perustettiin marraskuussa Hämeen läänin Koskelle. Hailuodossa jo neljä vuotta toimineesta tarhasta siirrettiin Koskelle 18 viime keväänä kuoriutunutta poikasta. Messulla selviää mitä tapahtuu esimerkiksi jätepussille, sanomalehtinipulle tai lasipurkille sen jälkeen kun se on tipautettu keräysastiaan. Tietoiselle kuluttajalle on luvassa runsaasti tietoa siitä, miten suojella ympäristöä omilla valinnoillaan. Kaavan toteutuminen t01s1 Pihlaja vedelle 1000 uutta lomamökkiä nykyisten 400:n lisäksi. Lisäksi Pih1::.javedellä viihtyvä, uhanalainen saimaannorppa vaatii erämaista rauhaa
Sen sijaan siistaukseen eli painomusteen poistoon käytettävät kemikaalit rasittavat ympäristöä, toistaiseksi kuitenkin vähemmän kuin klooriyhdisteet. Mänty, kuusi ja lehtipuu kelpaavat maamme 52:lle massatehtaalle, joissa raakapuusta tehdään joko kemiallista sellua tai mekaa= nista massaa eli hierrettä ja hioketta. Osa yhdisteistä on eliöihin kertyviä ja rikastuvia ja niiden pitkäaikaisvaikutuksiin kuuluvat mm. Paperiin tarvittava sellu valkaistaan klooridioksidilla. Pääosa massoista i päätyy paperiksi ja kartani VIISAAN VALINNAT giksi ja ulos maasta pie~------ni osa käytetään hygieniatuotteisiin, kuten vaippoihin ja siteisiin. Pitääkö esimerkiksi kääre-, pakkaus-, pehmoja kirjekuoripaperin olla valkoista. Sen sijaan joihinkin erityistarkoituksiin, kuten vaippoihin, sellua voidaan valkaista hapen ja vetyperoksidin avulla. Lopputulos ei ole valkoinen vaan kellertävä. Mekaanisten massojen yleistyessä energiantarve kasvaa ja uusi ydinvoimala tulee 1990-luvun loppupuolella ajankohtaiseksi. Monille kelpaisi rehellinen ruskea. Ruotsissa asetetut standardit, joten naapurimaassamme Suomen Luonnon paperi saisikin kylkeensä leiman "miljövänlig", ympäristöä säästävä. Paperiin käytetään mäntyja koivusulfaattisellua sekä kuusesta tehtyä hierrettä. Hierteeseen kuluu noin 2000 kilowattituntia eli parisataa litraa öljyä massatonnia kohti ja hiokkeeseen vain kolmannes vähemmän. Massaja paperiteollisuus likaa vesistöjämme. Pehmopapereissa sekä Metsä-Serla että Nokia ovat siirtymässä yhä enemmän siistattuun keräyskuituun. Uutta ydinvoimalaa vastustava voi boikotoida mekaanisia massoja vain minimoimalla paperinkulutuksensa. Sellunkeiton tarkoituksena on erottaa puusta kuitu8 Maanläheisistä ruskean sävyistä tykkäävät kalatkin! ja yhteen sitova ligniini. voimapaperia, säkkejä, pusseja ja paperikasseja, pahvia, kirjekuoria, kahvinsuodattimia ja leivinpaperia. Kloorikaasu on alkuaineklooria, joka on klooridioksidia aktiivisempaa ja muodostaa herkästi myrkyllisiä klooriyhdisteitä. Jätevesien orgaams1sta klooriyhdisteistä pieni osa on ympäristömyrkkyjä; tunnetuimpia ovat dioksiinit, kloorifenolit ja kloroformi. Mekaaniset massat valkaistaan peroksidilla, joka on klooriyhdisteitä luontoystävällisernpi. SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Delipap luottaa kellertävään raumalaiseen selluun, joka vaalenee ilman klooria. Eroon turhasta valkaisusta Suomessa metsäteollisuus käyttää vuosittain noin 40 miljoonaa kuutiometriä puuraaka-ainetta paperimassan valmistamiseen. Osa on välittömästikin hyvin myrkyllisiä. vsk.. syöpä ja perimän muutokset. Nykyisin valkaisemattomana saadaan mm. Valkaisemattomat tuotteet ovat tummanruskeita, joten painopaperia on jatkossakin pakko jonkin verran valkaista. -" Suomessa valmistettiin ::ä vuonna 1988 5.4 miljoonaa tonnia sellua ja 3.6 miljoo] naa tonnia mekaanisia massoja. Kloorivalkaisua vastustavalla on enemmän vaihtoehtoja; hän voi valita valkaisemattomia tuotteita tai joissakin tapauksissa ilman kloorikaasua valkaistuja tuotteita. Täyteaineena on kalsiumkarbonaattia, jota myös päällystysaine on suurimmaksi osaksi. Mutta miksi valkaistaan turhaan. Keiton ja pesun jälkeen massa . Valtioneuvosto onkin asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 1995 metsäteollisuuden vesistöjen happea kuluttavan aineksen ja fosforin määrä sekä pääasiassa sellun valkaisusta peräisin oleva orgaaninen klooriyhdistekuormitus on saatava vähenemään. Raumalla. Valkaisuun käytetään kloorikaasua, muita klooriyhdisteitä, kuten klooridioksidia sekä happikemikaaleja. valkaistaan. Suomessa paperia varten tehty massa valkaistaan tavalla tai toisella ja sellussa suuntaus on kloorikaasusta klooridioksidiin ja happeen, joka on hyvä, sillä se alentaa luontoon joutuvien kloorautuneiden yhdisteiden määrää. Alice Karlsson Suomen Luonto painetaan paperille, joka on valmistettu Enso Gutzeitin Varkauden tehtaalla. Tällaista sellua valmistetaan mm. Keräyskuidusta valmistettua massaa ei valkaista, mikäli lähtöainekset ovat jo riittävän vaaleita. Suomalaisesta paperimassasta valmistetuista vaipoista ja siteistä suurin osa on kloorittomia; MetsäSerlan ja Mölnlycken tuotteisiin käytetään mekaanista massaa. Asiantuntijoiden mukaan paperisellua ei pystytä valkaisemaan kokonaan ilman kloorikemikaaleja. Tehtaan klooripäästöt alittavat mm. Sellun valmistuksessa puusta liukenee keittolipeään noin ·puolet ja se käytetään hyödyksi energiantuotannossa. Mekaanisissa massoissa voidaan puuraaka-aine hyödyntää tarkkaan, mutta ulkopuolista energiaa tarvitaan erittäin paljon. Napkin tekee osan tuotteistansa hierteestä tai hiokkeesta ja osan ilman kloorikaasua valkaistusta sellusta. Kloorivalkaisusta pyritään eroon Mitä klooriton sellunvalkaisu on. Sellusta klooria mekaanisesta massasta uusi ydinvoimala. Ruskea on hyvä väri Kuluttaja ei voi tietää miten paperi on valkaistu tai onko siihen tarvittava massa jauhettu mekaanisesti vai keitetty sellukattilassa. Nyk~aikainen sellutehdas onkin omavarainen ja tuottaa energiaa yli oman tarpeensa
Sadattuhannet suojeluhehtaarit sadoissa kohteissa on kuitenkin perustettu vailla kansalaistoiminnan ja t01m1ttajien mukanaan tuoma dramatiikkaa. Viraston kunnia ja maine ei siitä kansalaisten silmissä kasva. Viranomaiset voisivat meilläkin tutustua paljon rajumpiin mielenilmauksiin luonnon tai demokratian puolesta muualla maailmassa, esim. Tätähän kaikki · asiantuntijat jo tuollon uskaltaisivat esittää. Luontoa Talakselta tarkkaillen Talaskankaan Sopenmäen seutu Vieremällä ja Vuolijoella on parin viime vuoden aikana saanut samanlaista kuuluisuutta kuin Koijärvi kymmenen vuotta sitten. Luonnon perusinventoinnit ovat kuitenkin edelleen kesken; uhanalaisiksi joutuu uusi lajeja, kuten vanhoSUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Toisaalta on Talaksen ystävienkin syytä muistaa, että muitakin arvokkaita ja jopa edustavampia luontokohteita on vielä rauhoittamatta sekä Pohjanmaan Kainuun vyöhykkeessä että erityisesti etelämpänä. Oulun lääninsyyttäjän ratkaisu kutsua nämä ihmiset Kajaanin raastupaan 15. Viime kesän tutkimusten jälkeen ei ole epäilystäkään, etteikö seudulla olisi suojeluarvoja ja -tarvetta. Viime aii<:oina olen muutaman kerran joutunut lukemaan tai kuulemaan ilkeitä arvioita tästä ns. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 9. jen metsien eliöt; luonnon käyttö kovenee ja monikäytön tarve ja vaatimukset kasvavat; mikään suojelusuunnitelma ei voi olla lopullinen. kabinettityöskentelystä. Valtion metsät olivat tuol1,pin Talaksen kaltaisia kelojen, aihkien ja eri rakenteisten metsien alueita. Talaksen osalta meitä 50ja 60-lukulaisia saattaa vielä sumentaa silloin Itäja Pohjois-Suomessa vallinnut tilanne. Suora kansalaistoiminta luonnonsuojeluasioissa on tietoinen riskinotto lain ja järjestyksen valvontaa vastaan. Hyvä tarkoitus yleisen edunkaan nimissä ei Suomessa estä poliisin käsiin joutumista. Metsähallituksen kanssa on tehty monia huonoja kompromisseja, jopa vastoin aikaisempia suunnitelmia: Esimerkkeinä Ystävyyden luonnonsuojelualueella Kuhmossa Elimyssalon ja Lentuan rajaukset ja hakkuiden salliminen alueen luonnonhoitometsissä sekä Murhijärven ja Martinselkosen rajaukset. ~-L./::: ... Sopenmäessä myös metsähallitus oli liian herkkä syytteen nostamisessa nuoria puihinkiipeilijöitä vastaan. Olen osallistunut tähän suunnittelutyöhön jo yli 20 vuotta ja tiedän, että yksimielisyyttä ei läheskään aina saavutettu tai se ei syntynyt helposti. Osa niistä liittyy luonnonläheisiin vanhoihin metsiin, osa uhanalaiseen lajistoon ja osa siihen, että nämä kahden hoitoalueen syrjäkulmat ovat ikäänkuin unohtuneet 50 vuoden takaiseen tilaansa ja erottuvat nyt jyrkästi ympäristön nuorista taimikoista ja teollisista kulutusmetsistä. Luonnonsuojelujärjestöjen ja kansalaisten toiminnan tarpeen ja kritiikin aiheuttaa nykyisin mm. Ratkaisut on tehty monipuolisesti kootuissa toimikunnissa tai maanomistajien, usein metsähallituksen ja suojelutahon välisissä neuvotteluissa sekä kokoushuoneissa että maastoretkillä. viime aikoina Itä-Euroopassa. Sen vaihtoehto, suora toiminta, on kuitenkin meidän päätöksentekojärjestelmässämme viimeinen hätäkeino ja tuskin koskaan johtaa parempaan lopputulokseen kuin normaalit menetelmät. Yhden alueen voimakas korostaminen saattaa sulkea sekä omat että yleisön ja poliittisen päättäjän silmät muilta hankkeilta. 12. vsk . Y mpäristöministeriössäkin saavat virkamiehet ottaa syyn niskoilleen viime aikoina yleistyneestä "sovitaan mentaliteetista". On ollut suuri ilo kokea miten monet ministeriöittensä, virastojenf"tai taustaryhmiensä edustajii mukaan joutuneet ovat työn uluessa sisäistäneet suojelun voitteet ja tehneet parhaansa h) än tuloksen puolesta. Itse lain säätäminen ei enää muuta mitään. Talaskankaan-Sopenmäen alue on esimerkki aikaisemmasta puutteellisesta inventoinnista. Toivottavasti Talaksen osalta löytyy enemmän suojelutahtoa. ei ole kansalaisten oikeustajun tai -turvan mukaista. Nyt vuotta myöhemmin tunnetaan Talaksen-Sopenmäen luonnonsuojeluarvot ja selvästi nähdään, että syytetyt 34 nuorta olivat oikeassa. se, että metsähallituksessa on viime aikoina yhä useammin esitetty luonnonsuojelualueverkon olevan valtion mailla jo valmis. Joillekin saattaa jäädä lehtiä lukiessa sellainen käsitys, että suojeluhankkeet yleensä hoidetaan näin
Kaikki aistit olivat herkät ja terävät; ihmetteli, ihasteli. Pitäisi olla enemmän haltioitumisen kokemusta, innostusta, olemassaolon rakastamista." Runon kuvat En tiedä orastavaa lehvää, en huomaa./ Taivas savuaa, lonkeroinen kaski. Kuusikot suojaavat, tahdon luonanne asua. Siitä surutyöstä syntyi viides runokokoelma, juuri julkaistu Sekuntipilarit. Maa kumisee loitsujaan:/ loihtikoon minut männyksi, ikiajoiksi/ män10 Kastemalja poimulehdellä oli juomisen arvoinen kun olin lapsi. Tämä kyky katoaa vähitellen, huomaamatta. Isoäiti, viimeinen side entiseen, kuoli puolitoista vuotta sitten. Seison yksin aholla, nojaan vanhaan aitaan./ Eikä minulla ole kuin sinut./ Hengität tuulessa, suhiset sitkeässä kanervassa ja matarassa,/ eikä minulla ole ketään. Menin nojaamaan sen olkapäähän, kävelin, itkin ja nauroin metsässä. Kotisauna rannassa haavan katveessa, rantaan nurmettunut polku lävitse sireenikujan, ohitse tuomipuun. Hän kasvoi maalaistalossa isovanhempien kasvattilapsena. Elämä on pirstoutunutta silppusalaattia.'' Kaksi ensimmäistä runokokoelmaansa Anne Hänninen kirjoitti asuessaan mummon luona Konnevedellä. (Sekuntipilarit) Suhde isoäitiin oli lämmin ja läheinen. Katselemme näkymää asunnon ikkunasta: katepillarit ja traktorit möyrivät uutta tienpohjaa metsänrippeiden sekaan. Hämärässä mökissään istuu vanhus, kaunis kuin aurinko,/ nousee pian. "Mummoni oli niin riippumaton ja luonnontilainen ihminen. Sitä pysähtyi katsomaan jokaisen kasvin kukintaa, terälehtiä, huomasi perhosen siipien värit, kivien erilaiset kasvot. (Sekuntipilarit) Runot syntyvät usein näkyinä, mielikuvina; luonnon tapahtumat jäävät mieleen voimakkaina vis10ma, kertoo runoilija, jonka teksteissä on paljon luonnonkuvia ja värejä. Laituri, lumpeet, ulpukat ja ahvenenkyrmyt: lapsuudenkotini. Ja hän osasi iloita mitä pienimmistä asioista tai ehkä juuri ne ovat suuria... Mummo oli ruumiillistunut äiti luonto, tukipilari, joka edusti vanhaa hyvää arvomaailmaa. Navetan päädyssä muurahaispesät, räystäillä pääskyjen saviset kodit. Niissä on paljon suoraa luonnon kuvausta. vaatimattoKirjailija Anne Hänniseltä on ilmestynyt juuri viides runokokoelma Sekuntipilarit. Tuomiojärveen, josta juomavesi otetaan, pääsi jokin aika sitten saasteita, hän selittää vesijohtoveden hylkimistä. Lukemattomat keltaiset kukat ja suolaheinien huiske. Huomaa vanhan rutiinin pohjalta asiat: tuossa on se ja se. Yön tina sulaa aamuun, WSOY 1978 Näillä main auoin lapsena latuja metsään, mietin taksin karauttaessa asvaltoituja katuja pitkin Jyväskylän Kangasvuoreen, kerrostaloalueelle tapaamaan Anne Rännistä. Katoaa oivallus ja innostus. Ja kun tätä tullaan murhaamaan, en väisty! Kun kotiani kaadetaan, myös minut saa repiä! Minut saa teloittaa yhdessä rakkaitteni kanssa! Auringonlaskun portaat, WSOY 1980 mampaa, mutta eri tavalla rikasta; niitä sävyjä ei enää korvaa yhtään mikään." Kirjailijan lapsuuden pihapiiri oli vielä syrjäisemmällä maaseudulla. "Luonnonsymboliikka ei ole koskaan yksiviivaista. Yön tina sulaa aamuun, WSOY 1978 nyksi. Hiljaisuutta ymmärrän ja sen taa. Iso maalaistalo ilman lähinaapureita. Ehdoitta antaudun, luonnon ehdoilla, minä lapsi villi, kauriinnopea, paonkopea: kesy vain luonnolle. Vertauskuvat ovat usein monimielisiä." Osa luontokuvista, symboleista tai metafoorista, syntyy tietoisesti valiten, SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Hän pohtö runoissaan ihmisenä olemisen perimmäisiä kysymyksiä. niinkuin on museoita, l 1 10nnonpuistoja, reservaatteja, mutta mitään kokonaista ei jää jäljelle. Hänen mukanaan meni hautaan perinnettä, ja koko se sukupolvi menee, jälkeen jää irrallisia esineitä, valoku.via... Mökki ja puutarha, riippumattomuuden tunne... Kaupunkielämää! Anne Hänninen on elänyt vasta viisi vuotta kolmestakymmenestä yhdestä elinvuodestaan kaupungissa, eikä tunne täysin kotiutuneensa. Ja veitikkasieniä kaipaan portailleni kasvamaan auringonlaskusyksyinä. Maalla kasvanut runoilija tuntee luonnon ja löytää vastakaikua tunnelmilleen luonnon alkuvoimaisuudesta, rehellisyydestä, pysyvyydestä ja kauneudesta. Toinen jalka on modernissa maailmassa, toinen "jossakin hyvin kaukana, vuosisadan alun elämässä". "Lapsena luonto oli ihmeiden tyyssija. Taivassilmäpuroista kirkkautta juon, maaäidin sydänmarjoista kauneutta syön. Asioiden päällä on vain käsite ja lukkoonlyöty nimilappu. Pihlajien taruja tutkin, haapojen runoutta luen: aitoa, ei ainutta väärennöstä. Ritva Kupari Ih:misenä InaailIDassa Mansikat, kissankellot pellon pientareella. "Olin yksin, luonto oli paras ystäväni. Vuosi sitten siinä kasvoi pihlajia, sanoo Anne Hänninen ja kaataa pullotettua lähdevettä kahvinkeittimeen. oravat, jänikset kesyttää, lintujen lauluun herätä. vsk.. Kaalimaa, lantut, pellolla lehmiä ja haassa hevoset valkeine harjoineen. Isot pellot ja metsät ympärillä. Nyt näen sen ajan tuoreena, raikkaana, puhdashenkisenä. Suolaheinä on suolaheinä, mutta se voi olla myös surun symboli ja taistelun kasvi, pystypäinen, palavakukkainen
Ei ole muuta kuin valoa, loistetta, ja tuo näky antaa minulle loputtomasti lohtua. Auringonlaskun portaat, WSOY 1980 Kuljen metsän lehteilyssä, poimin kuin suomuuraimia, aurinkojenkaltaisia, poimin ja poimin eivät lopu milloinkaan: on rakkaus tähtienvärinen. Voisimme tavata siinä puussa ymmärryksen kirkkaudessa. Sehän on kaikkein rikkain, monisävyisin mahdollisuus. vsk. Tunteistan älyni, hän kirjoittaa ja muistuttaa, etteivät tunne ja äly ole vastakohtia. ''En pidä itseäni sentimentaalisena tyyppinä. Näkisikö joku tuon puun samoin kuin minä, ainutkertaisena. Tosiasiassa kaikki on luontoa avaruus ja ihminen, koko kaikkeus, psyyke. "Miksi käytän luontokuvastoa runoissa. Sen kautta elämän voima tulee ihmiseen. osa, spontaanisti voimakkaasta elämyksestä, joka painautuu mieleen ja jonka merkitys laajenee. Anne Hänninen kritisoi ihmisten mekaanista ja aineellisesti painottunutta elämäntyyliä. toisaalta se voi symboloida koko ihmiskunnan tilaa." Minä jätin jonkin jäljen kai: villin uneksivan polun talven rajalle lehtiä leijaavia punaisia tulen oranssin syksyn: toukokuu sielultaan! Jätin kai huudon korkean ja loputtoman!. Olen oikeastaan liiankin analyyttinen. Anne Hänninen on saanut leimoja otsaansa, mutta haluaa kapinoida ahdasta luokittelua vastaan. Nykyinen tietokoneaika vain palvoo älyä ja tietoa viisauden ja ymmärryksen kustannuksella. Henkinen ja aineellinen ovat yhteydessä, virtaus kulkee henkisestä aineelliseen. Jkuisuudenavara, WSOY 1986 Aurinko on elämän voima, joka symboloi myös ihmisen korkeampaa tietoisuutta. Sekin voi muuttua tunnetilan symboliksi: apeus, kaipaus, avuttomuus... Jos käyttäisin askeettista kieltä, ajateltaisiin, että onpa älyllinen tyyppi: merkillisen ulkokohtainen jaotus." Luonto-sanaan kirjailija haluaa liittää myös henkisen ulottuvuuden: riippumattomuuden l ja alkuvoi~ 11. Sammalia ja heiniä on kymmeniä lajeja. Se on niin loputon, vivahteikas maailma. Ikuisuudenavara, WSOY 1986 vasten. Ulkoinen todellisuus heijastaa tätä ihmisen sisäistä tilaa. "Kuutamoilta ja jylhä musta metsän silhuetti sitä SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Omituista, että sana luonto yleensä käsitetään niin rajatun yksioikoisesti." Kun kirjoittaa luonnonkuvin on luonnonlyyrikko, kun käyttää värikästä kieltä on tunteellinen ihminen
Luonto ei teeskentele Villiys ja alkuvoimaisuus eivät liity hänen ajatuksissaan niinkään tekemiseen, ulkoiseen tapahtumiseen, kuin sisäiseen kokemiseen. On vain aineellinen, lyhyt, nopea, ahne elämä." "Ajattelen, että elämän tarkoitus on itsensä löytäminen, totuuden etsiminen. Ihminen muokkaa ajatuksensakin energialla itseään ja ympäristöään. ,\1utta ymmärtäminen ei jää tänne! (Sekuntipilarit) D Suomen luonnonsuojeluliitto etsii palvelukseensa KANSAINVÄLISTEN ASIAIN SIHTEERIÄ vastaamaan pääsihteerin apuna liiton yhteyksistä ulkomaisiin ympäristönsuojelualan kansalaisjärjestöihin, hoitamaan liiton kehitysyhteistyöja muita projekteja sekä ulkomaille suuntautuvaa tiedotustoimintaa. Minäkin olen jonkinlainen "Pelkästään kaupungissa en halua elää. Lisätietoja antaa pääsihteeri Esko Joutsamo, puh. Elämässä ei ole mitään jatkuvuutta tai syvempää linjaa. Sitä turtuu vähitellen, hyväksyy sellaisia asioita, joita vastaan on ennen kapinoinut." parhaat siellä jo, aikalaisesti, ystäväsi, ja menneitten aikojen viisaat, tietäjät, kaikki vilpittömät ja syvät. Pöytälaatikkomietelmässään Anne Hänninen kirjoittaa: Tapahtumisen illuusio ei kosketa, ei kosketa! Männynneulanen putoaa metsässä koskettaa ihmeellisesti. Maalla asumiseen liittyy hänen mielessään tietty vapaus ja villiys. Mutta siitäkin voi löytää narsistisen yrityksen suojella vain omaa nahkaansa. Mutta mikä on oikea elämäntapa tässä pirstoutuneessa maailmassa. Ulkoinen todellisuus on heijastusta ihmisen sisäisestä tilasta, Anne Hänninen uskoo. Hänellä ovat samat kysymykset edessään: kuka minä olen, missä minä elän, mitä on kuoleman jälkeen. Koko ajan saa selittää kaikkea. Toimeen valittavalta edellytämme hyvää perehtyneisyyttä energiaja ympäristönsuojeluasioihin, kykyä itsenäiseen projektityöskentelyyn sekä toisaalta laaE-jaan yhteistyöhön eri järjestöjen kanssa. Elämä on meille välikappale; ei elämä ja luonto ole pelkkä temmellyskenttä ... En tiedä onko mikään vaihtoehto tehdä runoja, mutta on tämä eräänlainen protesti." Juuri kun kenties alkaa ymmärtää elämää, sen ikuista/ kieltä, merkkejä, se pitää jättää!. On tietenkin heitäkin, joiden kanssa heti synkkaa, on melkein sanaton ymmärrys." Ei ole olemassa yliluonnollista, me elämme vain aliluonnollisessa tilassa kuuluu yksi hänen pöytälaatikkoaforismeistaan. Ehkä olisi parasta yhdistää maalla ja kaupungissa eläminen.'' "Onko ihmisen läheisempi suhde luontoon palautettavissa, en tiedä. Elinympäristön nuivuus ja askeettisuuskin voivat olla käyttövoima. Toimeen valittavalta edellytämme hyvää ruotsin ja englanninkielen hallintaa sekä perehtyneisyyttä ympäristönsuojeluja järjestötyöhön. Maailma on yhtä pirstoutunut ja hämärä kuin ihmisen mieli maisuuden. ;s Hakemukset palkkatoivomuksineen lähetettävä osoitteella Suomen luonnonsuojeluliitto, Pl 169, 00151 ~' Helsinki 20. Siinä on samalla kysymys yhteydestä omaan sisimpäänsä. "Vaikka ihminen kiertäisi maapallon ympäri, palaako hän yhtään sen viisaampana takaisin. Partalan kartano, 51900 Juva Sekuntipilarit, WSOY 1989 nen mielensäkin on. "Ihminen pyrkii ihan vääriin asoihin. Ihmiset teeskentelevät, luonto ei. '' On syy ja seuraus Hengen olemassaolo, suhtautuminen elämään ja kuolemaan. On syy ja seuraus, kosminen kiertokulku, joka ulottuu taivaankappaleiden liikkeistä ihmismielen liikkeisiin. Ihmissuhteissa syntyy koko ajan väärinkäsityksiä, saa kompastella ja oikoa: "Niinkuin kävelisi risukkoista metsää pitkin ja kompastelisi. 1989 mennessä. Koko olemassaolo on energiaa, yhteinen verkosto, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Enemmän pitäisi tehdä matkoja ihmisen sisään." Jokainen tahtoo tulla nähdyksi, käsitetyksi, toteutuneeksi; jokainen etsii luojaansa katsellakseen itseänsä hän kirjoittaa Sekuntipilaritkokoelmassa. SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Mihin on kadonnut ihmisen herkkyys, kuudes aisti, omatunto. Vilkkaasti puhuva ja seurallisuutensakin myöntävä kirjailija sanoo ihmissuhteiden kuitenkin toimineen usein vastavoimina elämässään. Anne Hänninen näkee kaikessa elävässä hengen. Riittääkö tavoitteeksi se, että kaikki muuttavat maalle ekoviljelijöiksi. Ihminen on rakentanut yhtä saastuneen, hämärän ja pirstoutuneen elämän ympärilleen kuin häOmavarainen maatalous -lehti 12 n:o 5/89 ilmestynyt sis. 12. vsk.. Ikuisia kysymyksiä. Tai edes itseään. "Toivoisinpa että jotain siitä spontaanista luonnonlapsesta olisi säilynyt minussa. Ketään ei tee sinänsä onnelliseksi se, että metsä kohisee vieressä. luettelon luonnonmukaisesti viljellyistä tiloista v. Monet suorastaan pelkäävät villiä, synkkää metsää, luonnon voimaa, niinkuin nykyihminen pelkää kuolemaakin. 90-642 881. Jotkut ihmiset saavat hätkähtämään: en voisi tehdä noin, en pidä tuosta. "Maailma teknistyy, ei tässä mihinkään metsäSuomeen voida palata. Tärkeää on kokonainen yhteys elämään ja luontoon." "Minulla on sellainenkin aforismi, että edustan vain itseäni, se on vapauteni. Olen etuoikeutettu kun voin elää näin. Miten ihminen voi elää ilman sotia tai kunnioittaa luontoa, kun eivät ihmiset voi kunnioittaa toisiaan. Isoäiti, olet hyvässä seurassa, jäänne, muinaismuistomainen ihminen", kirjailija väittää ja tunnustaa olevansa kiinnostunut luonnonmukaisesta, vaihtoehtoisesta elämästä. Mekaanisuus on totuuden tilalla. Rehellisimmät kokemukset hän on saanut yhteydessaan luontoon. -89 lrtonumerot ja tilaukset p. Toisaalta maaseudun pienissä kylissä miehet vetävät itsensä hirteen tai istuvat epätoivoissaan kittaamassa kaljaa, koska ei ole mitään tekemistä... Hän vierastaa ajatusta, että kirjailijan on kierrettävä maailman metropoleja hankkimassa virikkeitä. Mekaaninen ihminen toimii automaattisesti, ajelehtii. Ihmiset Manhattanin pilvenpiirtäjissä voivat kenties ajatella tasapainoisesti. 955-510 80 os. Lisäksi liitto hakee palvelukseensa määräaikaista PROJEKTISIHTEERIÄ suunnittelemaan ja toteuttamaan liiton energiakampanjaa 1990-91
Jo nyt vallitsee ihmiskeskeisen kulttuurin poimuissa, sorrettuna ja piilossa, eläinten oma kulttuuri omine rituaaleineen ja perinteineen: soidinmenoineen, pesäarkkitehtuureineen, tiedon sukupolvelta toiselle siirtämisineen. hänen esittämiensä ajatusten otsikoksi. Sen puolesta kannattaa vaikka kuolla, ehkä myös elää. Ja ennen kaikkea tietenkin: jos sen sisältämä arvomaailma hyväksyttäisiin toiminSUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Se on oma kulttuurinsa, sanoo kirjailija Eeva Kilpi. Se on oma kulttuurinsa. Siis edelläkävijoitä. He ovat luonnonsuojelukulttuurin edustajia ja puolestapuhujia. kaikki yhteiskuntaluokat voivat arvoaan ja ominaislaatuaan menettämättä omaksua luonnonsuojelukulttuurin periaatteet, sikäli kuin valveutuvat. (Miksi, oi miksi eivät filosofit pohdi ravinnon, empatian ja egoismin triangelidraamaa?) Muuten Johdatus 1990-luvun ajatteluun teki minuun niin suuren vaikutuksen, etten voi olla nojaamatta siihen nyt, vaikka se ei ollut alunperin tarkoitus. Kotka ja nilviäinen ovat itseisarvoltaan yhtä arvokkaita, eikä nilviäistä tulisi käyttää ihmisen alhaisuutta kuvaamaan, niin kuin ei ylipäänsä mitään eläintä. Siihen ratkaisuun ei siis voitane paljon toivoa panna. vsk, nan perustaksi. jonakin päivänä, jos vielä hengissä ollaan, voimme kenties jättää sanan "suojelu" kokonaan pois ja elää keskellä luonnonkulttuuria. On edelleen pakko yrittää toimia ihmisen kautta, vaikka kuinka vihaisi ja halveksisi hänen tekojaan. Minä kunnioitan eläimiä olemalla syömättä niitä. Ainakin soisin sen nousevan esiin tietoisena vastakulttuurina nykyiselle tuhokulttuurille. Siltä tuntui ainakin eraana syysyönä klo 1.23 vuonna 1989. niin kuin Linkolan lisäksi jo aika monet valveutuneet yksilöt ovat huomanneet, ihmiskeskeinen kulttuuri teknologioineen johtaa luonnon tuhoutumiseen. Neljään vuoteen en ole enää voinut syödä lihaa ja luulenpa, että kohta on edessä päivä jolloin en enää voi syödä muikunmätiäkään. Olen Linkolan kanssa samaa mieltä melkein kaikesta, vaikka hieman säikynkin hänen käytännön esimerkkejään. haluan käyttää tässä yhteydessä nimenomaan sanaa kulttuuri, koska luontoa säilyttävä näkemys, elämänasenne, on läpitunkeva, kaikkeen vaikuttava asia. "luoLuontoa säilyttävä näkemys, elämänasenne on läpitunkeva, kaikkeen vaikuttava asia. Hämähäkkiä ei saa käyttää metsäpomon vertauskuvana minä kunnioitan hämähäkkejä ja hamähäkinverkkoja niin, että siivoaminen alkaa olla mahdotonta. kannibalismia. Luonnonsuojelijat eivät enää ole valtaapitävien suussa "huuhaaihmisiä" eivätkä "ympäristöaktivisteja". Siitä sanoudumme irti. Vihreät lehdet, kasvinosat joita voi syödä tappamatta itse kasviyksilöä, alkavat kangastella mielessäni ainoana eettisesti hyväksyttävänä ravintona. Halu syntyi jo ennen kuin olin lukenut Pentti Linkolan kirjan Johdatus 1990-luvun ajatteluun. Tällaisen kulttuurin rinnalle tai mieluimmin tilalle haluaisin nostaa luontoa säilyttävän kulttuurin. Kasvissyöjien pilkkaamisen hän voisi myös jättää. Entä miten olisi ihmislihan liittäminen ravintoketjun osana luonnon hyväksyttävään kiertokulkuun?) kulttuurina on tähän asti pidetty melkein yksinomaan vain luontoa muuttavaa ja käyttävää toimintaa: viljelemistä, rakentamista, kaivamista, kekoamista tai sitten ns. Eeva Kilpi Luonnonsuojelukulttuuriin ! Haluan lähettää lentoon hautomani käsitteen luonnonsuojelukulttuuri ja katsoa alkavatko sen siivet kantaa. Käsitteenä se on helppo ottaa käyttöön kouluissa, esitelmissä, televisiossa, radiossa, arkipuheessa; se sopii suuhun ja kirjoitettuun tekstiin. vaa'' toimintaa, joka sekin on luontoa muuttavaa, käyttävää tai korvaavaa, aina arkkitehtuurista kirjojen kirjoittamiseen. Marjat ehkä myös, vaikka niiden pitäisikin saada suoliston läpi kuljettuaan päätyä suolle tai metsään eikä viemäriin, ja siihen niillä ei tunnetusti ole aina mahdollisuutta. Minua eivät niinkään loukunneet hänen Hitlerja Stalin-rinnastuksensa kuin se, että hän vertasi vastenmielisiä ihmisiä eläimiin. (Miksi, oi miksi filosofit eivät pohdi tätä ongelmaa: tiedostavan yksilön omaan lajiin kohdistuvaa vihaa ja sen mahdollisia seuraamuksia: apatiaa, itsemurhia. Ihminen vain nimittää niitä vaistotoiminnoiksi ja omia hortoilujaan tieteeksi, taiteeksi ja sivistykseksi. Nyt kun olen lukenut tuon kirjan, tekee mieleni ehdottaa sanaa luonnonsuojelukulttuuri mm. Vaikka minä olisinkin valmis uhraamaan ihmisen luonnon pelastamiseksi ("Eräänä aamuna maapallo havahtui ja ravisti ihmiset harteiltaan kuin syöpäläiset, myös maailmanparantajat...") ei enemmistö ole ilmeisesti kanssani samaa mieltä, eikä edes Pentti Linkola. Siispä ehdottaisin 1990-luvun kaikenkattavaksi ohjenuoraksi ja otsikoksi termiä luonnonsuojelukulttuuri. · 13. Nykysuomen sanakirjan kolmannen määritelmän mukaan kulttuuri on "ruumiillisten tai henkisten ominaisuuksien ja kykyjen kehittyneisyyttä, toimintatai ajattelutavan hienostuneisuutta ja arvokkuutta". (Varmaan kasveillakin on oma hienonhieno kulttuurinsa, vaikka ihmisäly on jo vieraantunut liian kauas kokonaistajunnan aaltopituudelta sitä ymmärtääkseen.) luonnonsuojelukulttuuri on taisteleva kulttuuri. Ehkä ihmisvihaajankin. Nostaisin pääni pystympään, korahtelisin uljaammin itseäni lainatakseni ja niin ehkä tekisi moni muukin, jos elämän pelastusohjelmalla olisi omanarvontuntoinen ja näppärä nimi. Hajanaisia näkökohtia: tähän saakka olemme eläneet ihmiskeskeisessä kulttuurissa, joka on yhtä suuri harha kuin käsitys että maapallo on maailmankaikkeuden keskus
Tuomariston muodostivat valokuvaaja Ritva Kovalainen, ylitarkastaja Pertti Sevola ja päätoimittaja Jorma Laurila. Teemavuoteen otettiin keväällä jo varaslähtö ja järjestettiin kaikille avoin valokuvauskilpailu. vsk.. palkinto Suomen luonnonsuojeluliiton ensi vuoden teemana ovat pienvedet. Ihminen ja pienvedet -sarjan taso oli sen verran huono, että palkintoja jaettiin vain ensimmäiseen sarjaan. Kilpailuaika oli 15. 4.-15. Tulokset (Pienvesien olemus, kasvisto ja eläimistö): 1. palkinto (2 000 mk) Kai Kivelä: Siosjoki tulvii 3. Kilpailuun osallistui 74 kuvaajaa 258 kuvalla; ensimmäiseen sarjaan lähettiin 187 kuvaa, jälkimmäiseen 71. 9. palkinto (3 000 mk) Jan Eerala: Huidankeitaan Myllyoja 2. Kilpailussa oli kaksi sarjaa: Pienvesien olemus, kasvisto ja eläimistö sekä Ihminen ja pienvedet. 14 ienvedet kuvina Jan Eerala: Huidankeitaan Myllyoja, 1. palkinto (1 000 mk) Esa Nieminen: Kaakkuri ja perhonen SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Kilpailusihteerinä oli pienvesivuoden projektisihteeri Marko Stenberg
15. Kai Kivelä: Siosjoki tulvii, 2. palkinto Esa Nieminen: Kaakkuri ja perhonen, 3. palkinto SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. vsk
vsk.. Antti Lammi: Laukaan Hallalähde Harri Pulli: Kivijoen latvoilla Tsarmin erämaassa Petri Kivinen: Lohiluoman lähde 16 SUOMEN LUONTO 8/ 89 48
vsk. J. J. Laamanen: Sorsia purossa 17. SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Laamanen: Sorsia purossa, Toivo Mikkonen: Puro Lemmenjoen kansallispuistossa, Toivo Mikkonen: Varkaankuru YJJästunturiJJa, Hans Hästbacka: Särjet nousevat kuduJJe glo-järveen, Harri Pulli: Kivijoen JatvoiJJa Tsarmin erämaassa, Lasse Pulkkinen: Nälämänpuro, Markku Tano: Lumpeita erämaaJammessa, Petri Kivinen: Lohiluoman lähde, Lars Eriksson: Varsinaissuomalainen puromaisema, Lieto, Markku Huuskonen: Ukonkorento Hans Hästbacka: Särjet nousevat kudulle glo-järveen E. Toivo Mikkonen: Puro Lemmenjoen kansallispuistossa KUNNIAMAININNAT: A~.t,ti A. Salo: Neidonkorento, Antti Lammi: Hallalähde, Laukaa, E
Sen kutualueet olivat Lieksanjoen alajuoksun koskissa. Pielisessä, Vuoksen vesistön suuressa latvajärvessä, elänyt järvilohi oli mahdollisesti oma perinnöllisesti erilaistunut kantansa. Järvilohen säilyminen näihin päiviin asti olisi ollut varsin epätodennäköistä, ellei Kontiolahden kalanviljelylaitoksen eläkkeellä oleva johtaja, kalatalousteknikko Martti Puhakka olisi aikoinaan ottanut järvilohta emokalaviljelyyn. Kaikista uusista pyyntikokeiluista huolimatta saatujen kutulohien määrä on kolmen viime vuoden aikana ollut vain 45 kalaa syksyssä. Samalla näiden arvokkaiden lohiemojen mäti ja maiti saadaan poikastuotantoon, mihin luonnossa· ei ole nykyisin edellytyksiä. Verkkoja ja rysiä on viritetty Kuuman lisäksi myös Joensuun kaupungin koskiin. Vain siten on voitu turvata vaelluspoikasten kasvatus ja lajin säilyminen. Pelkästään viljelyn ja istutusten varassa lohi ei kauan pyristele kutujokia tulisi pikaisesti kunnostaa; nyt kalalle kelvollinen on vain Pielisjoki. Lokakuun tietämissä komeat kutupukuiset lohet laskivat mätinsä ja maitinsa koskialueilta valtaamilleen reviireille antaen näin alun uusille lohisukupolville. Laitosviljely ja keinollinen lisääminen eivät kuitenkaan ole ongelmattomia. Kutulohien pyyntiä on yritetty viime vuosina tehostaa. Emot peittivät vastahedelmöitetyn, mädin kutusorakoiden suoJ1m, m1ssa poikaset myös kuoriutuivat seuraavan kevään koittaessa. ja Pielisjoen menneisyys on yhteinen, mutta myös niiden tulevat kohtalot ovat sidotut. Ala-Koitajoessa. Vielä 1980-luvun puoliväliin asti tilanne oli hieman parempi, sillä tavallisesti joesta saatiin 10-15 kutulohta, vaikka poikasistutukset olivat nykyistä huomattavasti vaatimattomampia. Uhanalaisen vaelluskalalajin suojelussa törmätään vääjäämättä myös sen koko elinkierron elinympäristöjen moninaisiin ongelmiin, eikä yhdellä alueella tapahtuva edistyminen välttämättä turvaa tulevaisuutta, jos toisaalla mennään huonompaan suuntaan. vsk.. Muualla Saimaan vesissä elänyt järvilohi kuti Pielisjoessa ja siihen yhteydessä olevassa ns. luonnonkierron läpikäyneitä emokaloja. Pielisjoellakin kudulle nousee vuosi vuodelta vähemmän emokaloja ja lopullista tuhoa ennustavat joen syväväylähanke sekä Uimaharjun sellutehtaan laajeneminen. Sen veteen leimautuneista poikasista varttuu aikanaan uusia emokaloja, jotka yrittävät luontaisten viettiensä ohjaamina takaisin Pielisjokeen etsimään kutukoskia. Jotakin huolestuttavaa on siis tapahtunut tai tasuoMEN LUONTO 8/ 89 48. lohipadonkin avulla. Voimalarakentaminen hävitti valtaosan lohen entisistä kutukoskista. Kevään tullessa irtaantuivat vaaksanmittaiset, parin-kolmen vuoden ikäiset smoltit asuinkoskiensa sorakoista ja vaelsivat myötävirtaan järvien selkävesille muikkuja kuoreparvien riesaksi. Jorma Piironen Kuvat: Juha Taskinen Onko IDeillä vara~ Järvilohi elää nykyisin täysin laitoshoidossa, sillä ihminen on tuhonnut sen lisääntymisalueet viimeiseen koskeen. Näitä kutulohia pyydystetään syksyisin maaja metsätalousministeriön myöntämin erikoisluvin, jotta kalanviljelyyn saataisiin mahdollisimman paljon luonnon omat valintakriteerit täyttäviä ns. Järvilohen vaelluskierto Luonnontilassa järvilohen kutujokien hoivissa kasvoi noin 130 000 vaelluspoikasta eli smolttia vuosittain. Lisääntymisalueet tuhottu Ihminen teki lohen uhanalaiseksi tuhotessaan Lieksanjoen, Ala-Koitajoen ja Pielisjoen koskialueet järvilohen ainoat lisääntymisalueet. Se vähä, mikä jäi jäljelle, tuhottiin kaivamalla Pielisjokeen 2,4 metrin syvyinen väylä ja perkaamalla virtaisat kapeikot uiton tarpeita varten. Kiivaimman kasvun tasaantuessa 2-4 järvivuoden jälkeen tulivat lohet sukukypsiksi ja suunnistivat vastavirtaan takaisin kohti kutujokiaan. Ainoastaan Joensuun kaupungin keskelle jäi pieni häivähdys muistoksi Pielisjoen vapaista koskista. Lisääntyminen viljelyn varaan Monien muiden vaelluskalojen tavoin järvilohikin olisi tuhoutunut, ellei lajia olisi alettu viljellä kalalaitoksissa. Järvilohen kohtalo onkin ollut viimeistään Kuuman voimalaitoksen valmistumisesta (1971) lähtien täysin ihmisen varassa. Onpa pyyntiä kokeiltu ns. Hänen ansiostaan sekä Lieksanjoesta että Pielisjoesta saatiin pelastettua arvokasta luonnonkantaa, korvaamatonta geeniperimää, joka on ollut nykyisten elvytystoimien perustana kalanviljelyssä. Vastakuoriutuneet poikaset elivät soran suojissa 18 ruskuaispussinsa vararavinnon varassa ensimmäiset elinviikkonsa, mutta viimeistään sen loppuessa oli niiden tultava ylös ja aloitettava kamppailu elintilasta ja ravinnosta. Siinä sivussa myllerrettiin myös Utrankosket, jotka olivat aikoinaan järvilohen pato kalastuksen parhaat pyyntikosket. Järvilohen luontaista elinkiertoa on pyritty säilyttämään istuttamalla valtaosa vaelluspoikasista juuri Pielisjokeen. Aikanaan nekin saavuttivat vaellusvaiheen ja lähtivät myötävirtaan kohti kasvualueitaan. Näin sujui järvilohen elämänkierto luonnontilan aikaan, mutta !ohikin sai kokea ihmisen herruuden. Istutukset Pielisjokeen Järvilohen elinkierron ehkä kriittisimmät vaiheet mädin hedelmöityksestä vaelluspoikasten kasvatukseen hoidetaan nykyisin kalanviljelylaitoksissa. Järvilohen syntyvaiheet ajoittuvat Pielisjoen tavoin jääkauden jälkeisiin tapahtumiin, joiden seurauksena nykyisen Vuoksen vesistöalueelle salpautui aiemmin merivedessä elänyt lohi
Siinä säilytetään Pielisjoesta saatujen järvilohikoiraiden syväjäädytettyä maitia käytettäväksi uusien emokalastojen 19. Tehostuneen j ärvikalastuksen muttei kuitenkaan kaikkea. maitipankki. Nyt uistelijan koukkuun jäävät lohet ovat laitoksessa syntyneitä. Emolohien yksilömäärien pitäisi perustamisvaiheessa olla useita kymmeniä, jotta riittävä osuus geneettisestä muuntelusta saataisiin talteen viljelykaloihin. vsk. Nykyisin järvilohen emokalanviljelystä kantaa päävastuun Enonkoskella sijaitseva Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen Itä-Suomen keskuskalanviljelylaitos, joka valmistui tänä vuonna. Pikaisesti onkin selvitettävä, mitkä muut tekijät vaikuttavat kudulle palaavien kalojen vähyyteen. Inenettää järvilohi. Valtaosa istutuksista tehtiin kaksivuotiailla smolteilla eli vaellusikäisillä poikasilla Pielisjokeen. Vuoteen 1985 saakka olivat järvilohen poikasten istutusmäärät varsin vaatimattornia. Vuonna 1986 tehtiin järvilohen istutuksen historiaa vapauttamalla Vuoksen vesistöön ennätysmäiset 80 000 poikasta. Sopimusviljelyllä päästäneen jo lähitulevaisuudessa noin 50 000100 000 vaelluspoikasen istutuksiin vuodessa. Uusimpien merkintätulosten perusteella tiedetään, että pahimmassa tapauksessa jopa 80 prosenttia vaelluspoikasista joutuu pyydyksiin jo ensimmäisenä kesänään. Tämä selittää paljon viime vuosien pienistä kutukalamääristä, SUOMEN LUONTO 8/ 89 48 . Vasta valtion myönnettyä ns. Syitä on etsittävä sekä ympäristönmuutoksista järvilohen elinalueilla että viljelybiologiasta. Geneettisten seikkojen vuoksi viljelyyn tarvitaan jatkuvasti uusia emokalastoja, jotka perustetaan vain luonnosta ( = Pielisjoesta) saatujen emolohien jälkeläisistä. Suuremmista istutuksista huolimatta kudulle nousee yhä vähemmän emokaloja. Niistä saadusta mädistä on kasvamassa suuri maara poikasia, joista pääosa saadaan istukkaiksi vuodenparin kuluttua. Koiraspulaa helpottamaan on järvilohelle kehitetty maidin pakastusmenetelmiä ja perustettu ns. jäljiltä jää yhä vähemmän Maitia pankkiin sukukypsyyteen saakka ehtiviä järvilohia. Kuitenkin ensimmäiset järvilohen emokalastot perustettiin Enonkoskelle Pielisjoesta saaduista lohista jo 1983. sopimusviljelyrahoitusta poikasten lunastamiseksi ovat istutusmäärät vähitellen kasvaneet. pahtumassa. Laitoksessa kasvatetut emot saavuttivat sukukypsyyden viime syksynä. Jääkauden jälkeen Vuoksen vesistöön salpautuneesta ]ohesta kehittyi järvilohi
Kuitenkin tämän monivaiheisen työn jatkuvuus edellyttää luontaisen lisääntymisen ja jatkuvan emokalastokierron järjestämistä. Ala-Koitajoella on parhaillaan käynnissä Jarvilohen poikastutkimus, jolla selvitetään mm. Uudet uhkat Lähes vuosi sitten tuli julki tietoja Pielisjoen syväväylähankkeista ja Uimaharjun sellutehtaan laajenemisesta. Kalanviljely on ollut ja tulee olemaan oleellinen osa järvilohen säilyttämistä ja kannan vahvistamista. Kesän tai vuoden ikäisinä vapautetut poikaset ovat kasvaneet joessa varsin hyvin ja ne myös smolttiutuvat eli lähtevät vaellukselle kohti järvialueita. nykyisen jokiuoman sopivuutta poikasten kasvualueena ja smolttituotantoalueena. Luontainen lisääntyminen turvattava Järvilohi on saatu säilymään näihin päiviin saakka sitkeällä ja pitkäjänteisellä työllä. vsk.. 20 Järvilohen elämän alku mädin hedelmöityksestä vaelluspoikasikään turvataan nykyisin kalanviljelylaitoksessa. Kuvassa juuri kuoriutuneita poikasia. Yksinomaan kalanviljelyn varaan ei järvilohen tulevaisuutta voida kuitenkaan rakentaa. Poikaset kasvavat smolteiksi, vaelluspoikasiksi, parissa vuodessa. Parin vuoden aikana mm. Mitä enemmän asiasta on kyselty, sitä hiljaisemmaksi ruoppaamista kannattava piiri on käynyt. Ala-Koitajokeen lasketaan vettä nykyisin vain kaksi kuutiometriä sekunnissa, mutta vesimäärän Iisaammen muutamalla kuutiometrillä parantaisi järvilohen poikastuotantoa huomattavasti. Syväväylää Pielisjokeen ajavaa vaikuttajapiiriä ei ole saatu julkisuuteen, vaikka asiaa on tiedusteltu mm. Vuosittain pyritään istuttamaan 50 000-100 000 lohenpoikasta Saimaan vesiin. En epäile hetkeäkään, etteivätkö Suomen vesien rakentajat pystyisi palauttamaan esimerkiksi Utrankoskia ruoppausta edeltäneeseen tilaan. Se varmistaisi myös elinkierron ehkä kriittisimpien vaiheiden tapahtumista luonnon ei ihmisen asettamien kriteerien perusteella. Sen vuoksi poikasistutukset ja emokalapyynti Pielisjoessa ovat ratkaisevan tärkeitä järvilohen tulevaisuudelle. Uhanalaisen, luontoon takaisin istutettavan lajin säilyttäminen alati muuttuviin luonnonoloihin sopeutumiskykyisenä edellyttää myös luontaisen lisääntymisen onnistumista. sähkökalastuksilla ja vaelluspoikaspyynnillä on havaittu, että joen ominaisuudet sopivat edelleen järvilohille. Maailman Luonnon Säätiö on tukenut jo vuosia maitipankkitoimintaa sekä monia muita järvilohen suojeluun liittyviä hankkeita. Ehkäpä jokeen syntyisi silloin myös kutemiseen sopivia koskia. Kysehän on vain tahdosta ja rahasta. Uimaharjun tehdashankkeen tiedotustilaisuuksissa ja sanomalehtien palstoilla. Luontevinta olisikin lähteä palauttamaan ja kunnostamaan koskialueita Pielisjokeen, AlaKoitajokeen ja Lieksanjokeen, järvilohen aiempiin kutujokiin. Joen perinpohjaiseen myllertämiseen johtava syväväylän ruoppaus merkitsisi melkoisella varmuudella järvilohen eteen uhrattujen hankkeiden vaSUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Kutukoskia on ryhdyttävä kunnostamaan perustamisvaiheessa
Vaikka syväväylä ei koskaan toteutuisikaan, on järvilohen uhkana vielä Uimaharjun sellutehdas, jonka jätepäästöjen (lähinnä pieninä pitoisuuksina tulevien myrkyllisten yhdisteiden) merkitystä esimerkiksi järvilohen mädille ja pienpoikasille ei tunneta. mielipiteitään mm. lumista hukkaan. Joen ja Pyhäselän jatkuva rehevöityminen voivat vaikuttaa myös järvilohen vaelluksiin ja heikentää poikasten viihtymistä kunnostetuillakin koskialueilla. fosforia, joka rehevöittää vesiä. Jokea pitkin kulkeutuvat haitalliset ja suorastaan myrkyllisetkin yhdisteet kerääntyvät ensiksi Pyhäselän syvänteisiin, jonne niitä ajan oloon kertyy yhä enemmän. Vaikka vesimassa Saimaan järvialtaissa onkin melkoinen ja erilaiset saasteet ja ravinteet siten laimenevatkin, tulevat haitalliset vaikutukset ajan oloon ilmi. ta on yksi ja toinen virallinen taho jo vetäytynyt ehkäpä kansalaisliikkeelläkin on ollut vaikutusta. Käytettäköön siihenkin aiotut varat Uimaharjun sellutehtaiden päästöjen pienentämiseen ja järvilohen elinolojen parantamiseen Pielisjoessa. Syväväylää ei pidä rakentaa, sillä tuhot ovat rahassa mittaamattomia. Kutulohisaalis on kuitenkin ollut viime vuosina heikko. vsk. Kalanviljelyä varten yritetään Pielisjoesta pytää emolohia jopa lohipadon avulla. Kansalaisliike on kerännyt jo yli JO 000 ihmisen allekirjoituksen adressiin, jossa vastustetaan Uimaharjun sellutehtaan laajennuksen aiheuttamia lisäpäästöjä ja Pielisjoen ruoppausta. Liikkeeseen on tulvinut ihmisiä Pielisjoen ja Pyhäselän ranta-asukkaista, kalamiehistä, kansalaisja ammattijärjestöistä, kesämökkiläisistä ja muista luonnonarvoista välittävistä ihmisistä. 21. Kansalaisliike Pielisjoen ja Pyhäselän puolesta on tarttunut tarmokkaasti asioihin ja ollut ilmaisemassa . Pyhäselkäkin on uhattuna, sillä Pielisjokea pitkin tulee jo nyt valtavia määriä mm. Kun siihen lisättäisiin Uimaharjun tulevan sellujätin (tuotanto noin 51 500 tn/ v) jätevesipäästöt kiintoaineja fosforikuormituksineen sekä myrkyllisine hartsihappoja klooriyhdisteineen, voitaisiin ainakin Pielisjoelle ja järvilohelle laatia kuolinilmoitus. Jos järvilohi menetetään Pielisjoesta, menetetään se kaikkialta Suomesta eikä samaa lohta saada rahallakaan koskaan takaisin. Sellujätin korkealla teknologialla varustetut tuotantolaitteet automaat1sme järjestelmineen tulevat pitämään huolen, ettei jätevesien laskeminen Pielisjokeen pääse katkeamaan. Liike on myös käynnistänyt nimienkeruun Pielisjoen ja Pyhäselän puolesta, jotta päättäjille saataisiin vankkaa näyttöä luonnonarvoista välittävän ihmisjoukon laajuudesta ennenkuin Uimaharjun sellutehtaan uudet päästörajat päätetään ja Pielisjoen kohtalo kulissien takana sinetöidään. Tulevan sellujätin päästöt ja joen ruoppaamishanke tuhoisine seuraamuksineen ovat synnyttäneet laajan vastustajien joukon. Joka tapauksessa ruoppaus sellaisenaan riittäisi tuhoamaan järvilohen. Uimaharjun tehtaiden katselmustoimituksessa. Pielisjoen ruoppaamisessuoMEN LUONTO 8/ 89 48. Miten muuttuneekaan joen pieneliöstö ja järvilohen poikasille kelvollisen ravinnon määrä. D Jorma Piironen työskentelee tutkijana Riistaja Kalatalouden tutkimuslaitoksen ItäSuomen keskuskalanviljelylaitoksella Enonkoskella. Uimaharjun sellutehdas yksin päästää jo nyt (tuotanto noin 160 000 tn/ v) noin 100 kiloa fosforia päivässä
Johan Ulfvens 22 Korppi palaa Varista suuremman ja rotevamman korpin höyhenpuku on kokonaan kiiltävänmusta, nokka on jykevä ja p1rstö kärjestä kiilam~inen. Aäaet ovat yhtä komeita kuin ulltoasu. vsk.. Viisaan lianun m SUOMEN LUONTO 8/ 89 48
Niinkin laajalla alueella kuin Suur-Helsingissä, tai miksei koko keskisellä Uudellamaalla, on runsaasti korpille sopivia elinpaikkoja. Kannan näin voimakas kasvu on pieni ihme, kun muistetaan miten kovasti korppia vainottiin vielä 1960-luvulla. .J il -;; s :i: C C "' ...,_,._..__'--"' ... Vaino vähentynyt KaaQ:>paikat, teiden varsilla lojuvat yliajetut eläimet, sianraadot talvisilla kotkanruokintapaikoilla, maastoon jäävät teurastustähteet hirvijahdin jäljiltä ja muut kulttuuriperäiset Erämaihin karkoitettu korppi tekee paluuta asutuille seuduille. Korpin paluu rintamaille on sitäkin merkittävämpää, kun muistetaan, että se oli hävitetty miltei sukupuuttoon suuresta osasta EteläSuomea vain 10-15 vuotta sitten. Se pesii nykyisin taajamien liepeilläkin, ja saattaa kyhätä risulinnansa jopa kolmiomittaustorniin, voimajohtopylvääseen tai rakennukseen. SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Korpin perinteisiä pesäpaikkoja ovat kalliojyrkänteiden hyllyt ja korkeiden petäjien latvukset metsän kätköissä. Lintu, jota on totuttu pitämään tyypillisenä takamaiden asukkaana, on viime vuosina löytänyt nopeasti uutta elintilaa erämaiden ulkopuolelta, jopa asutuksen liepeiltä. Monilla levähdyspaikoilla on oma kesy korppinsa, joka lennähtää heti paikalle kun rekka-autoilija pysähtyy pitämään lepotaukoa. Viime vuosina korppi on yleistynyt, ja kanta on jo lähes 20 000 paria. rintamaille tai oikeammin muutamat erämaiden asukkaat, ovat tekemässä paluuta. Aallonpohjassa korppikanta lienee ollut vain pari tuhatta paria. Suomessakin on ollut ainakin yksi kaupunkilaiskorppi: Pekka Helo on kertonut korpista, joka 1960-luvun puolivälissä vietti talven Kajaanin keskustassa ja hankki elantonsa katujen varisten ja harakoiden joukossa. Vielä joitain vuosia sitten arveltiin, että Suur-Helsinki jäisi viimeiseksi suureksi aukoksi korppien levinneisyydessä, mutta ennustus joutui häpeään nopeammin kuin kukaan osasi aavistaakaan. Yhtä lailla arkuus ja varovaisuus, joita on usein pidetty korppia luonnehtivina piirteinä, eivät väistämättä kuulu sen luonteeseen. Nyt uljaita mustia pesii jopa Suur-Helsingin liepeillä. Korpin kaupunkilaistuminen ei sinänsä ole suuri yllätys: harvat siivekkäät kesyyntyvät yhtä helposti ja tulevat yhtä ihmisrakkaiksi kuin korpinpojat, jotka ovat kasvaneet asutuilla alueilla. Linnut olivat vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta. Vähän aikaa sitten minulla oli ilo ensimma1sen kerrran ihailla korppeja Helsingistä johtavan päätien tuntumassa tätä olisi ollut mahdotonta kuvitella vielä kymmenen vuotta sitten. Erämaat ja laajat metsät eivät siis ole korpille mitenkään välttämättömyys. :c Korppi ei ole tinkimätön takamaiden asukas. Tämä on ehkä vähän voimakkaasti sanottu, mutta miten muuten voidaan selittää se, että ilveksiä hiiviskelee Helsingin laitamilla ja susimaisia varjoja on jo usean vuoden ajan vilahdellut Espoon ja Kirkkonummen öisillä teillä. Korppeja asustaa nyt koko maassa, Suomineidon päälaelta varpa1s11n saakka, soilta ja saaristosta kaukaisimmille tuntureille. Korppi on hyvä esimerkki tästä muutoksesta. Nykyisin pesiväksi kannaksi arvioidaan ainakin JO 000 15 000 paria, ja sen lisäksi on joitain tuhansia kierteleviä, pesimättömiä lintuja. Kanta moninkertaistunut viime vuosina Korppikanta on nykyisin monta kertaa vahvempi kuin vain joitain vuosia sitten. Vielä kolme vuosikymmentä sitten varislinnuistamme komein oli täysin hävitetty monista Etelä-Suomen kunnista ja oli koko maassa harvalukuinen. Raskaasti liikennöidyn valtatie E4:n varressa Tukholman ja Jönköpingin välillä voi hyvin usein nähdä korpin vilahtavan puiden latvojen yllä. vsk. 23. Korpit ovat palaamassa asutuille alueille myös Ruotsissa. Klassinen esimerkki urbaanissa ympäristössä elävistä korpeista ovat Lontoon ydinkeskustan Towerlinnoituksen korpit, jotka viettävät kukoistavaa kaupunkilaiselämää
Asialla ovat olleet etenkin SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. vsk.. l ;.. Korppi on hyötynyt etenkin perintei' , • .. Valitettavasti viime aikoina on ollut jälleen havaittavissa vihamielisiä ajatuksia korppia kohtaan. Tarkkasilmäinen kulkuri ravintolähteet ovat osaltaan edistäneet korpin nopeaa paluuta. t ' , ; ovat leikkisällä päällä ja innostuvat taiturima1snn lentonäytöksiin. ' \ \ \ ' \ 1 sen petolintuvainon vähentymisestä. Vainon vähentyminen antaa samalla toivoa siitä, että luonnon itseisarvon kunnioitus on juurtumassa syvemmälle yhteiskunnassamme. \ '• timaan .muutkin kuin merikotkan ja laulujoutsenen kaltaiset näyttävät lajit. Näky on mahtava, etenkin jos korpit 24 l i i · . Pohjalaisilla kaatopaikoilla olen muutaman kerran yllättänyt jopa sadan korpin parven. Korppi kannan nopea kasvu ei olisi ollut mahdollista ilman perusteellista asennemuutosta. Muuttuneista asenteista pääsevät nautJ '· .
Toisin kuin perinteiset saaristolaiskorpit, jotka ovat aina pesineet sankan metsän kätköissä, tämä pari on tyytynyt puuttoman luodon laella kituuttavan pihlajan latvukseen! Moni saaristolainen on saanut hieraista silmiään ennenkuin on uskonut näkemäänsä, sillä korpin ei ole koskaan aikaisemmin havaittu pesineen tällaisissa paikoissa varikselle ne tosin ovat kelvanneet. Paitsi puissa ja kalliojyrkänteillä korpit pesivät myös kolmiomittaustorneissa ja rakennuksissa. Eräänlaisen ennätyksen tässä suhteessa on tehnyt Valassaarten luonnonsuojelualueelle Merenkurkkuun viime vuosina asettunut korppipari. 25. Rosendahl esittelee korpin linnuksi, "jolla on hapinnokkaat riistamiehet, jotka ovat suorasukaisesti yllyttäneet korppijahtiin. 1 voa, että moiset suunnitelmat kuolevat hiljaa itsekseen. Itse asiassa korppikannan kokoa säätelee yhä enemmän meidän leväperäinen jätehuoltomme. Voi vain hartaasti toiSUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Talousmetsien yleistyminen on ehkä myös suosinut korppia luomalla. harvapuustoisia metsiköitä, jotka muistuttavat korpin parhaita pesimäpaikkoja, nimittäin mäntykankaita ja kallioisia metsiä. Tämä piirre tulee yhä ilmeisemmäksi sitä mukaa kuin korppi kanta saavuttaa maksimitiheytensä, jolloin ''ylimääräisten'' korppi parien on tyydyttävä epäsuotuisampiin elinpaikkoihin. vsk. Luminen metsä ja hiilenmustat korpit luovat maisemaan vaikuttavaa vastakohtaisuutta. Tavallisesti tällaisiin toimiin ryhdytään kuitenkin vasta viimeiseksi siinä vaiheessa kun ampuminen ja pesänryöstöt ovat mahdollisesti osoittautuneet tehottomiksi. Korpit pesivät nykyisin yleisesti taajamien laiteilla tai viljelysten keskellä olevissa saarekkeissa. Ilmaista puhtaanapitoa Korpit ovat hyödyllisiä eläimiä, jotka toimivat ilma1sma puhtaanapitojoukkoina ja haaskansyöjinä. "/ Pelkistettyä todellisuutta. Korpin menestys johtuu ilmeisesti osaksi sen monipuolisista elintavoista. Korpit ovat luonnon puhtaanapitäjiä, Pohjolan "korppikotkia". Metsästäjän tunnonvaivat Luontokirjailija Sven Rosendahl on kuvannut pojille tarkoitetussa seikkailukirjassaan Korpar (1936; Korpit, ei suom.) korpin, tai mustan korppikotkan kuten kirjailija itse sanoo, miltei sankariksi. Jos katsomme joskus tarpeelliseksi vähentää korppikantaa, pääsemme siihen parhaiten jätehuoltoa parantamalla. Samalla tavalla kuin kasvaneesta harmaalokkikannasta, korpista on tulossa heille silmätikku
Lintu sai osakseen siten paljon komeammat hautajaiset kuin moni prinssi ennen häntä." Tätä taustaa vasten on selvää, että korpilla uskottiin olevan suuret maagiset kyvyt: Pahan kanssa tehtävä sopimus kirjoitettiin tottakai korpinverellä. Ja tästä synnistä sen oli tietenkin maksettava. Ne nimittäin pitivät korppia ihmisen esiisänä: Suuresta vedenpaisumuksesta kauan sitten selv1s1 hengissä ainoastaan korppi, joka jonkin ajan kuluttua löysi puolisokseen simpukan; tästä merkillisestä liitosta ovat peräisin kaikki intiaanit. Jumalkorpit Hugin ja Munin lensivät joka aamu maailman ylle tähystämään ja palasivat puolen päivän aikaan Odenin olkapäälle raportoimaan tapahtumista. Carl-Herman Tillbagen kirjoittaa korpista kirjassaan Fåglarna i Folktron (1978; Linnut kansantarustossa, ei suom.): "Korppi esiintyy kaikkien maanosien kansojen myyteissä, runoissa ja uskomuksissa. Korppi on sekä kiehtonut, pelottanut että herättänyt inhoa elämäntavoillaan. Korppi vie tämän kiven pesäänsä suojatakseen poikasiaan, ja sen tähden korpinpesää on niin vaikea löytää! Johan Ulfvens SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Lopuksi vielä yksi korppiuskomus. Entä jos kaikki eläimet ovat tuollaisia ei, mahdotonta?" "Korppi elikin yhtä vanhaksi kuin ihminen. vsk.. "Ensimmäistä kertaa elämässään hän hämärästi epäili tappamisen oikeutusta. Ihmisten asenne korppia kohtaan on ollut hyvin kaksijakoinen. Tilaisuudessa oli läsnä tuhansia ihmisiä, ja Pliniuksen mukaan paareja kantoi "kaksi etiopialaista jotka olivat yhtä mustia kuin itse lintu, surusaaton kärjessä kulki juhlallista surumusiikkia soittava huilunsoittaja, ja juhlakulkueessa kannettavat seppeleja kukkaröykkiöt osoittivat yleistä kunnioitusta kuolleelle ja surua hänen kuolemastaan. Korpilla on keskeinen sija pohjoismaisessa mytologiassa. Kirjailija Pliniuksen (2379 jKr.) mukaan kansa raivostui korpin kuolemasta niin, että se kivitti tappajan kuoliaaksi ja järjesti korpille komeat valtiolliset hautajaiset. Jos taas korpin sydän ripustettiin vastasyntyneen kaulaan, noita ei pystynyt vahingoittamaan lasta! Keski-Ruotsissa uskottiin tosissaan, että ihminen, joka raapaisi koiraa korpin kynnellä ja sitten sekoitti koiranveren kalkkiin ja tuhkaan ja muovaili siitä taskussa kannettavan kuulan, saisi paljon rahaa! Sama käsitys sisältyy tavallaan kansan uskomuksissa ilmenevään pelkoon korpin vahingoittamisesta. Fil. Hän manaa esiin korpin maag1s1a piirteitä enemmän kuin juuri kukaan muu. Äkkikuolema kohtaa usein jopa meidän aikanamme kesyjä korppeja, jotka ovat vapaasti tekemisissä ihmisten kanssa. Sen kurkun terävät höyhenet erkanivat ja liikkuivat. Hän on julkaissut ja kääntänyt kymmenkunta luontoteosta ruotsiksi. Se hypähti kuolleen toiselle puolen, loi taas omituisen tutkivan silmäyksen koijaan. Pohjoisamerikkalaiset intiaaniheimot ja muutamat eskimokansat menivät uskomuksissaan vieläkin pidemmälle. Myös monien Etelä-Euroopan ja Lähi-idän kansojen keskuudessa korppi oli jumallintu, joka synkästä höyhen puvustaan huolimatta edusti valoa ja yliluonnollisia v01m1a. tri Johan Ulfvens toimii Finlands Natur lehden päätoimittajana. Se joka koskee korpin pesään menettää lehmän, sanottiin Närkessä KeskiRuotsissa 1860-luvulla. Pär-saarilla taas oli voimassa 1880-luvun loppuun asti la-ki, joka määräsi että jokaisen 15-50 -vuotiaan miehen tuli luovuttaa viranomaisille vähintään yksi korpinnokka vuodessa sakon uhalla. sottavat kurkkuhöyhenet, metallinkiiltoinen pikimusta höyhenpuku, julkean musta nokka, kiilamainen pyrstö ja joka lentää mestarillisesti' ' . Kirjan lopussa kerrotaan vanhasta variksenmetsästäjästä, joka kerran ampui vahingossa korpin huuhkajankuvalta ja saa sitten kokea jotain "uskomatonta": "Korppi kumartui kuolieen puoleen ja puhui sille. Luonnonvalokuvaaja Eero Murtomäki menee vielä pitemmälle kuvanovelleissaan korpeista (Musta lintu, 1978). Korpin myyttinen kunnioitus oli kuitenkin niin voimakas, että moni färsaarelainen maksoi ennemmin sakot kuin tappoi korpin. Keskiaikaisissa kirjoituksissa väitettiin, että korppi, jonka Noa oli päästänyt arkista, hukkui rangaistuksena synneistään se ei nimittäin voinut olla koskematta raatoon, jonka 'se löysi matkallaan. Tässä en voi valitettavasti referoida koko selvitystä, mutta olen poiminut muutamia kohtia, jotka ehkä saavat korpin näyttäytymään meille uudessa valossa. Korpilla väitettiin olevan pesässään, tai kielensä alla, kivi, niin kutsuttu korppikivi, joka tekee omistajansa näkymättömäksi. Korppi oli myös tärkeä ennustajalintu, joka osasi ennustaa sekä voitot sodissa että äkkikuolemat. Esimerkiksi Apollo-jumala saattoi tuon tuostakin ilmestyä kreikkalaisten keskuuteen korpin puvussa. Niin päätti pa1vansä myös muuan korppi muinaisessa Roomassa, sillä sen löi hengiltä korpin "emännän" vihainen kilpailija. Sen demonisen musta väri, tapa syödä haaskoja, oudot äänet, sen viisaus ovat auttaneet luomaan erityisen rikkaan taruston korpin ympärille." Korppia käsittelevä luku on pisimpiä koko kirjassa, parikymmentä sivua. 26 ja ihminen ovat vaeltaneet yhdessä läpi historian. Väite ei ole liioiteltu, sillä suuressa osassa maapalloa korppi on kuulunut ihmisten mielikuvitusmaailmaan. Tämän luonnehdinnan voisi kuka tahansa luonnonkuvaaja allekirjoittaa. Suriko se myös yhtä kauan kuin ihminen?" Murtomäen ajattelemisen aihetta antavassa tarinassa yhdistyvät arvoituksellisesti moraalinen havahtuminen, maaginen kansanuskomus ja luontoa kunnioittava asenne, johon korppi tässä tapauksessa viittaa lintu joka yhä on täysin lainsuojaton Suomessa. Miten rohkea se olikaan! Taas se tutki kuollutta puhuen sille, kuin yrittäen saada sitä nousemaan ja lähtemään." Parkkiintunut metsästäjä hämmentyy, kun hän huomaa ampuneensa korppikoiraan puolison ja että linnuilla ilmeisesti on juuri poikaset. Koko tapaus oli sitäkin dramaattisempi, sillä se todellakin oli jumalallinen lintu, joka oli syntynyt erään temppelin katolla ja jolla oli tapana päivittäin tervehtiä Rooman keisaria. Se tiesi hänen olevan siellä. Hän kuuli aivan selvästi kummalliset kysyvät äännähdykset, jotka tulivat sen suuresta nokasta
Ja matkavakuutuksesi on nimenomaan Eurovakuutus, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa niin hyvin, että selviät kuluista käyttämättä käteistä rahaa. Eurooppalaisen kätevä muovikortti vielä helpottaa asiaa. PaljonMJ ko joutuu maksamaan uusista lomavarusteista, jos matkalaukku matkustaa eri paikkaan. Eurovakuutukseen kuuluu-1mtkustajavakuutus ja matkatavaravakuutus. Tilaa nyt liittymismateriaali tarkat tiedot vakuutuksesta ja liittymisohjeet tällä kupongilla. Tai ei yhtään mitään. TURVALLISIA MATKOJA! Tilaan liittoni edullisen Euro-Matkavakuutuksen lii ttymismateriaalin. Tutustu siihen tarkkaan ja päätä, haluatko mukaan. m-1 itä maksaa sairastuminen ulkomailla. ON SE KUMMA SANA. Liiton nimi Sukunimi Etunimet Puh.n:o Osoite Postitoimipaikka Paikka ja päivämäärä Allekirjoitus "v "'. Se on voimassa sekä työ että lomamatkoilla, kotimaassa ja ulkomailla. Huomaathan, että vakuutussummat on mitoitettu niin, että ne yleensä riittävät matkalle kuin matkalle. ,,-.:~ EURO-matkavakuutus 1) POHJOIA-YHTIÖf Eurooppalainen maksaa postimaksun. SE MUUTTUU I KAIKKIALIA MAAILMASSA. Kiusallisen paljon. Jatkuva Eurovakuutus on voimassa aina kun lähdet matkalle päivittäisen ympäristösi ulkopuolelle. Lähetä oheinen kuponki saman tien, niin asia ei unohdu vaan edistyy. Nyt saat jatkuvan Eurovakuutuksen edullisesti sekä itsellesi että halutessasi myös puolisollesi ja lapsillesi. Nyt Sinulla on tilaisuus ottaa liittosi jäsenenä edullinen jatkuvasti voimassa oleva Eurovakuutus. Maksutta selviää se, jolla on Eurovakuutus. Pohjola-yhtiöt / Eurooppalainen Suoramarkkinointiosasto /Tiina Lipsanen Vastauslähetys Sopimus 00300 / 5 Lapinmäentie 1 00003 HELSINKI
Tavalliselle suomalaiselle rehevöityminen merkitsee esimerkiksi limoittunutta verkkoa, rantakasvillisuuden villiytymistä tai uimarannalle ilmestynyttä tylyä lappua: vedessä myrkkyleviä, uiminen kielletty. Meressä tärkein rehevöittävä ravinne näyttää nimittäin olevan typpi. Ei tiedetä kovin tarkasti, miten kauas jokisuista ravinteet kulkeutuvat merkittävissä määrin. Ravinteiden arkkikonnana on tähän asti pidetty fosforia ja sen pääsy vesistöihin on saatu jonkinlaiseen hallintaan säätämällä teollisuudelle ja kunnille sekä kaupungeille melko tiukat luvat veteen päästettävän fosforin suurimmasta määrästä niin Järvi-Suomessa kuin rannikollakin. Vesi samenee, rannat limoittuvat ja pohjan happitilanne huononee vuosi vuodelta. IImasta sataa veteen typpiyhdisteitä, joiden alkulähteenä ovat meren reunaja kaukaisempienkin valtioiden autojen miljoonat pakoputket ja tuhannet tehtaanpiiput. Näyttää siltä, että rehevöityminen jatkuisi, vaikka ihminen ei lisäisi mereen grammaakaan fosforia. Koska ilman typpiyhdisteet ovat myös yksi syyllinen hapattumiseen, niitä vastaan yritetään taistella katalysaattoriautoin ja voimalaistosten typpipuhdistimin. Osa ihmisen mereen syytämästä typestä on peräisin asumajätevesistä rehevöitämme merta joka kerta, kun vedämme vessan. Antti Halkka Itämeri kärsii rehevöitymisen seurauksista. Vesiluonto yksipuolistuu ja yhä laajemmat alueet merenja järvenpohjista ovat saaneet riesakseen toistuvat happikadot. Rehevöitymisen taustalla ovat ihmisen mereen tahattomasti lisäämät ravinteet, joista typpi on osoittautunut tärkeimmäksi. Tehtaista, autoista, pelloilta vessoista Itämeren typetys sujuu ihmiseltä monin tavoin. Mm. Rehevöityminen lähtee käyntiin, kun ihminen lisää veteen ravinteita. Keskittyminen pelkkään fosforinpoistoon myös merialueilla on sen sijaan osittautumassa virheeksi niin teoriassa kuin käytännössäkin -ltä28 Typpi lannoittaa meri rehevöityy hirvittävää vauhtia. Suomenlahti on jo huonossa tilassa. vsk .. Fosforin poisto asuma-ja teollisuusjätevesistä on parantanut s1savesien tilaa, joskin maaja metsätaloudesta vesistöihin joutuva fosfori usein peittää vaikutukset alleen. on painanut merkkinsä Suomen tuhansiin järviin ja lähes koko pitkään rannikkoalueesseen. Jokien typpi on pääosin lähtöisin jokivarsien pelloilta ja metsistä, joita ojitetaan ja lannoitetaan luonnosta piittaamattomilla tavoilla. Suuret Nevajoki, Narvajoki ja Kymijoki tuovat suurimman osan Suomenlahden typestä ja niiden suualueet ovat pahoin rehevöityneet. Metsistä ja pelsuoMEN LUONTO 8/ 89 48
Yhteensä Suomenlahteen joutuu suomalaisten asumajätevesissä yli 4 000 tonnia typpeä eli kuutisenkymmentä rekkakuormaa vuodessa. SUOMEN LUONTO 8/ 89 48 . vsk . Suomenlahden erikoisherkkyys typelle ja muillekin ihmisen siihen huolimattomuuttaan lisäämille aineille johtuu lahden pienestä vesitilavuudesta; lahden keskisyvyys on vain 37 metriä. Vain kolmannes kokonaistypestä saadaan muun jätevesien puhdistuksen sivutuotteena talteen. Vasta kymmenkunta vuotta sitten esitettiin en29. Osa sen typestä huuhdotaan jokeen vessoista. Yli yhdeksän kymmeSitä tulee myös sinusta nesosaa asumajätevesien typestä on nimittäin peräisin ihmisvirtsasta. ltätnerta Mahtava Kymijoki vie Suomenlahteen vajaat JO (X}() tonnia typpeä vuodessa. Typpilähteenä sinä itse. Typpitutkija pitää nopeita toimia välttämättöminä Typen poistosta jätevesistä ei olla tähän asti Suomessa oltu kovin kiinnostuneita, koska sen merkitys rehevöitymiselle ei ole ollut täysin selvä. Mallin pituus olisi kolme kilometriä, mutta syvyys keskimäärin kylpyammeluokkaa. Biologin silmiin kiertokulku on mielenkiintoinen; ihmisen kuuluisi maanisäkkäänä virtsata maalle, mutta hän virtsaakin viemäriverkostoa pitkin mereen. Suurin yksittäinen typpilähde on pääkaupunkiseutu, jonka jätevedet johdetaan kahta jätevesiputkea pitkin mereen. Helsingin ja Vantaan satojen tuhansien asukkaiden yhteinen "virtsaputki" aukeaa mereen Katajaluodon edustalla noin kahdeksan kilometrin päässä kaupungin horisontista. Asian voi hiukan liioitellen sanoa näin suorasanaisesti, koska typpeä ei poisteta jätevesistä puhdistamoilla. Mataluuden pystyy ehkä hahmottamaan parhaiten ajattelemalla, että lahdesta tehtäisiin mittakaavaltaan 1: 100 pienoismalli. Typpeä erittyy virtsaan pa1vassa reilut 10 grammaa, kun proteiinien hajotessa syntyvä myrkyllinen ammoniakki on saatava pois elimistöstä ammoniakki vieläpä muuttuu soluissa ennen poistumistaan vähemmän myrkylliseksi virtsahapoksi eli ureaksi. Muu osa itse kunkin typpipäästöistä joutuu todellakin mereen, jossa typpi ennen pitkää saa uutta käyttöä muun muassa rehevöittävien !evien rakennusaineina. Kolmas tärkeä typpilähde on jokaista merenrannikon asukasta hyvin lähellä yhtä lähellä kuin lähin vessa. Niin rehevöityminen kuin meren typetys on erityisen raskasta Suomenlahdella. Suoraan Suomenlahteen menee kaksi kolmannesta miljoonan suomalaisen virtsan typestä. Joilta jokiin valuvaa typpeä vastaan lääkkeinä ovat erilaiset liettymisaltaat, valumisen estävät suojavyöhykkeet ja lannoituksen suunnittelu siten, että apulannasta suurin osa pysyy levityspaikallaan
Tutkimusryhmä osoitti, että meren ekosystemin perustana toimivassa kasviplanktonin eli -keijuston kevätkukinnassa typpi on varmuudella ns. "Ainakin tutkimuskoteellamme läntisellä Suo1 menlahdella typpi on aivan varmasti fosforia tärkeämpi ravinne", sanoo typen merkitykseen erikoistunut, pian väitöskirjaansa puolustava Timo Tamminen. vsk.. Paljon julkisuudessa olleisiin sinileväkukintoihin typellä ei ole ratkaisevaa 30 f-merkitystä, mutta muissakin leväryhmissä on myrkyllisiä kantoja." (Sinileväkukinnoista kiinnostuneille on kattava artikkeli aiheesta Suomen Luonnon numerossa 5/ 87). "Emme kuitenkaan vaatineet typenpoistoa heti, sillä se olisi merkinnyt luultavasti sitä, että koko keskuspuhdistamo olisi jäänyt rakentamatta.'' Markku Mäkelän mielestä typenpoistoon mennään ennen pitkää. Tamminen muistuttaa, että Norjan etelärannikolla toissakesänä tuhoisasti kukkinut levälaji Chrysochromulina polylepis ei ole tuntematon meidänkään vesissämme. Miljardi typenpoistoon hyvä sijoitus. "Fosforin lisäksi myös typen päästöjä mereen on alettava heti vähentää rajusti. "Ennen kaikkea kasviplanktonin kesäkukinnat lisääntyvät ja muuttuvat ennustamattomiksi. "Alustava tavoite on seuraavan 1015 vuoden aikana saada Helsingin, Espoon ja Turun jätevesien typestä pois 70 prosenttia." SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. "Luultavasti typpirajoitteisuus on koko Itämeren ekosysteemin peruspiirre", Tamminen ,sanoo. Helpoin on mielestäni aloittaa asumajätevesien typestä, sillä asumajätevedet virtaavat jo nyt puhdistamojen kautta: on vain lisättävä niiden prosessiin typenpoisto." Suomalaisethan eivät kiirehdi Tammisen vesiviranomaisille heittämän typpipallon ottaa vastaan Markku Mäkelä vesija ympäristöhallituksesta. minimiravinne kun keijusto kevätauringon paisteen turvin lisääntyy, se käyttää ravinteita rakennusaineenaan. simmäisiä tuloksia, jotka viittasivat siihen, että typpi on meren ekosysteemin säätelyssä fosforia tärkeämpi ravinne. Tammisen työ on osa Tvärminnen eläin tieteellisellä asemalla kolme vuotta toiminutta Itämeren ekosysteemin peruspiirteitä selvittävää suurhanketta, PELAG -projektia, johon on osallistunut 15 tutkijaa. Hänen mukaansa viranomaiset eivät aio laiminlyödä typen puhdistusta. Rehevöitymisen vaikutuksesta myös pohjaeliöstö kärsii happikadosta yhä pitempään ja laajemmilla alueilla ja pohjaeliöstö on itseisarvonsa lisäksi myös kalojen tärkeää ravintoa. Sitten tulee hetki, jolloin pintaveden typpi on käytetty, ja kukinta loppuu siihen paikkaan. " Meren ekologia kesäaikaan muuttuu ratkaisevasti, eikä suinkaan ihmisen kannalta parempaan suuntaan", sanoo Tamminen. Norjassa leväkukinta johti laajoihin eliökuolemiin ja kalanviljelyksen katastrofiin. Näin käy luonnontilaisessa Suomenlahdessa, mutta entä nyt kun ihminen lisää mereen typpeä joka puolelta. "Nyt olisi tosiaankin korkea aika suuntautua typpikysymykseen", hän sanoo. Timo Tammisen mielestä PELAG -ryhmän perusteellisen tutkimuksen viesti vesiviranomaisille on ilmeinen. Tällä vuosikymmenellä :B i asiasta on viimein suomalaisvoimin saatu kiistatonta tietoa. Projekti on hyvä esimerkki siitä, miten muutaman miljoonan markan satsaus perustutkimukseen antaa heti yhteiskunnan ympäristöpolitiikan suunnittelulle välttämätöntä tietoa. Vain Pohjanlahdella fosfori on lahden järvimäisten erityispiirteiden takia ehkä tärkeämpi. "Typenpoiston tehostamiseen on varauduttu esimerkiksi rakenteilla olevassa Helsingin suurpuhdistamossa", hän sanoo
Miksei toimita?. "Mutta Suomi ei voi kovin vakuuttavasti vaatia mitään muilta mailta, jos itse emme saa mitään aikaiseksi.'' Typen poiston hinnan korkeus on ehkä näennaistä. •~ "Riittää, kun tiedetään, et> tä asumajäteveden typpi on meressä haitaksi ja että sen poistoon on olemassa keinot. Mitä maksaa verkkojen limoittuminen, kalastuksen vaikeutuminen, miten arvotamme mahdollisuuden uida Suomenlahdessa. Käytännössä Suomi ei ole liiemmälti edennyt typpirintamalla: kuten niin monissa muissakin saastekysymyksissä katsotaan ensin mitä muut tekevät ja sitten mennään ehkä vähitellen mukaan. välttämättömyys, kun selvisi, että läänin asukkaat päästivät mereen typpeä omista vessanpöntöistään saman verran kuin autojen, teollisuuden ja asutuskeskusten lähteistä yhteensä. ''Vesiviranomaisten puheet -< "' asumajätevesien pienestä merkityksestä ovat pelkkiä > verukkeita", hän sanoo. Laitteisto on kuitenkin pääosin rakennettavissa nykyisten puhdistamojen yhteyteen. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa todetaan suomalaiskansallisen viivyttelytaktiikan omimmalla kielellä, että vuoteen 1995 mennessä "selvitetään typenpoiston tarve ja mahdollisuudet". "Sitä paitsi muut maat täytyy saada typenpoistoon mukaan. Teollisuuden savujen typpiyhdisteet päätyvät aikanaan mereen, samoin maatalouden ojia pitkin virtaa va Iannoitetyyppi. PELAG-tutkimus todisti typen meressä ratkaisevaksi rehevöitymisravinteeksi kellu vilJa koealtailla, joihin lisättiin kontrolloidusti ravinteita (iso ku va). vsk. Saattaa olla, että se mitä Leningradissa tehdään vaikuttaa jossain Helsingin edustalla saman kuin mitä täällä tehdään. Kaikella on hintansa Perussyy Suomen länsinaapuriaan hitaampaan typenpoiston suunnitteluaikatauluun lienee raha. D 31. "Jos pyritään esimerkiksi 70 prosentin puhdistustehoon, niin kustannukset ovat jo pääkaupunkiseudulla joka tapauksessa satoja miljoonia." Typenpuhdistus edellyttää ennen kaikkea suuria allastiloja, joita on lisäksi lämmitettävä. Markku Mäkelän mukaan jo tarkkaa kustannusarviota typenpoistosta on vaikea tehdä, koska tekniikka ei ole vielä laajassa käytössä missään. Asumajäteveden typenpoistoon etelärannikolla kuluva muutama sata miljoonaa tai miljardi markkaa on lopulta pieni summa myös paljaana lukuna. Jaettaessa kokonaiskustannukset typpeä mereen henkilökohtaisesti päästävien suomalaisten kesken päädytään rahasummaan, joka löytyy ainakin toisinaan useimpien lompakosta. Ainakin tämän kirjoittaja maksaisi mielihyvin muutaman satasen siitä hyvästä, ettei tarvitsisi vetää vessan sisältöä pienen hädän jälkeen Suomenlahteen, jonka hätä on koko merenlahden kokoinen. " Tammisenkin mielestä rehevöitymisen estäminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Esimerkiksi Leningradin patoaltaan merkitys on arvoitus; tilanne on ehkä muutaman vuoden aika hyvä, mutta huononee varmasti nopeasti, kun jätevesikuormitus vaikuttaa altaassa aikansa." Typpitutkija Timo Tammista Mäkelän perusteet hitaalle etenemiselle typenpoistossa eivät vakuuta. Markku Mäkelän toinen peruste sille, ettei asumajätevesien typenpoistoon olla vielä laajasti ryhdytty liittyy siihen, että asumajätevedet muodostavat vain kymmenesosan esimerkiksi Suomenlahden typpiongelmasta. Ruotsissa typenpoistoa ollaan jo tehostamassa ainakin Tukholmassa ja Göteborgissa. Mäkelä haluaa korostaa, että hänen esittämänsä luvut eivät ole vesiviranomaisten virallisia tavoitteita. Mikä hinta on laskettava tihentyviin leväkukintoihin sisukkaasti uimaan menevien suomalaisten silmätulehduksille ja iho-oireille, kenties lapsettomuuteen johtaville naisten munasarjatulehduksille. Tukholman läänissä todettiin typenpoiston SUOMEN LUONTO 8/ 89 48
.c >, ., "' E Pertti Purhonen ja Jukka Käyhkö ASSUANIN SUURPATO Keidas vai kangastus. Itse pato ja tekoallas sijait32 sevat Egyptin etelärajalla, mutta niiden ekologiset vaikutukset yltävät aina Välimerelle asti. Odotusten vastaisesti se ei kuitenkaan peitä altaan pohjaa tasaisesti, vaan kasautuu sen eteläosiin supistaen varsinaiselle käyttövedelle varattua tilaa. Kun veden virtaus pysähtyy ja liuennut aines laskeutuu pohjalle, pääsevät auringonsäteet paremmin tunkeutumaan kirkastuvaan veteen. vsk.. Näissä oloissa orgaanisen aineksen biologinen hajoaminen kiihtyy, jolloin veden happipitoisuus laskee ja hapettomassa tilassa elävät eliöt lisääntyvät. Niilin kuljettama hedelmällinen liete, joka ennen patoamista levisi tulvien mukana laajalle jokilaaksoon, pysähtyy nyt tekoaltaaseen ja laskeutuu sen pohjalle. Lisäksi veden seisottaminen pitkiä aikoja heikentää sen laatua monella tavoin. Taudit leviävät maanviljelijät maksumiehinä Niilin lietteen jääminen patoaltaaseen on pakottanut viljelijöitä lisäämään keinolannoitteiden käyttöä, mikä puolestaan on lisännyt joen ravinteisuutta ja heikentänyt entisestään jokiveden laatua. Kastelukanavissa SUOMEN LUONTO 8/ 89 48 . Tämä oli tietenkin mittasuhteiltaan vähäistä nykyiseen mestaromtnn verrattuna. Niili, maailman pisin joki ja muinaiskulttuurin lähde, halkoo Egyptin hedelmätöntä aavikkoa ylläpitäen elämää kapeassa jokilaaksossa. kalakantojen pieneneminen ja leväkasvillisuuden lisääntyminen. Historian lehdet ovat paljastaneet, että Niiliä on peukaloitu jo faaraoiden ajoilta asti. Vesi käy usein altaassa vähiin. Suurpadon aiheuttamat ongelmat ovat niin alueellisesti kuin ajallisestikin laajat. .:: '-----=---"-----'------='-----------------=------'-~-----'-=---=--------------------Pato varastoi veden autiomaan keskelle syntyneeseen altaaseen, Nasser-järveen. Seurauksena on ollut mm
Kasvillisuuden ohella rehottavat myös erilaiset sairaudet. Kasvillisuus lisää veden haihtumista ja tukkii kanavia. Joki ei jaksa pitää suistoaan auki, koska suurin osa vedestä käytetään matkan varrella. Tämä 33. Pato voi lopulta tulla kalliiksi. Assuanin suurpadon läpi laskettavassa vedessä on kuitenkin vähemmän ainesta kuin sen kuljetuskyky sallisi. Maaperän mahavaivat Normaalioloissa joki uoman eroosio ja ainesten laskeutuminen pohjalle pysyvät suhteellisen vakaina. seisova ravinteikas vesi on nostanut levät ja versokasvit uudeksi ongelmaksi. Malaria leviää sääskentoukkien myötä. Tekojärven vedenpinnan ajoittainen nostaminen ja laskeminen heijastuu myös pohjaveden liikkeisiin aiheuttaen muutoksia ympäristössä. Niilin suisto alkaa Kairossa. Padon ja sen taakse levittäytyvän Nasser-järven tehtävänä oli sähköntuotannon lisäksi tehokkaan keinokastelujärjestelmän luominen sekä tulvien ja kuivuuskausien poistamineo. Näin ollen se kuluttaa jokiuomaa tavanomaista tehokkaammin ja lisää eroosiota Niilin laaksossa. vsk. Tämän nykykulttuurin muistomerkin kahdessa vuosikymmenessä antama välitön taloudellinen hyöty on ylittänyt odotukset; aliarvioiduiksi ovat valitettavasti osoittautuneet patoamisen ekologiset haitat. Bilharzia puolestaan valtaa lisää elintilaa perinteisesti paljain jaloin viljelyksillä töitään tekevän väestön keskuudessa, kun tämän kiusallisen SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. suolistotaudin väli-isäntinä toimivat tietyt kotilolajit lisääntyvät. Pohjaveden pinta nousee myös kanavissa seisovan veden takia. Esimerkiksi vesihyasintti valtasi kymmenessä vuodessa neljä viidesosaa Egyptin vesistöistä. Egyptiläiset rakensivat Niilin poikki 1960-luvun lopulla maailman suurimpiin kuuluvan Assuanin padon. Vedenkorkeuden vaihtelut näkyvät eroosiona patovalleissa ja suolana alueen pohjavesissä
Jäämistä syöpää Viime helmikuussa amerikkalaisia järkytti tieto, että kasvinsuojeluaineiden Jaamät aiheuttavat erityisesti lapsille syöpää tai muita terveydellisiä haittoja, kuten munuaisvikoja, vastustuskyvyn heikkenemistä ja aivovaurioita. Kirjalliset lähteet kertovat jo muinaisilla egyptiläisillä olleen haaveena saada oma tekojärvi tai tekolampi kotipihalle. D Kirjoittajat opiskelevat maantiedettä ja biologiaa Helsingin yliopistossa. Suurimmat elintarvikkeiden valmistajat ja kauppaketjut kieltäytyvät ostamasta maatalousja puutarhatuotteita, mikäli niistä löytyy vähänkin tiettyjen kasvinsuojeluaineiden 1aam1a. Myös vastustuskykyisten lajikkeiden kehittämistä sekä vuoroviljelyn lisäämistä suositaan. NutriClean tutkii hedelmät ja vihannekset kaupoissa, jotka kuuluvat sen puhtaan ruuan ohjelmaan. Jälkiviisaus ei korjaa jo syntyneitä epäkohtia, mutta voi ennalta ehkäistä niiden toistumisen. Luonnonmukaisten viljelijöiden määrä kaksinkertaistui Yhdysvalloissa viime vuonna kymmenet tuhannet viljelijät ovat jo vähentäneet kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Yksi keino voisi olla myös viljelyn keskittäminen kuiviin ja kuumiin lounaisvaltioihin, missä vaihtoehtoiset torjuntamenetelmät toimivat paremmin kuin kosteassa ja lämpimässä. Viime kevääseen ajoittui myös myrsky Alar-kasvunsääteestä, jolla noin 15 prosenttia omenatarhoista ruiskutettiin tavalliseen tapaan, jotta hedelmät kypsyisivät mahdollisimman samanaikaisesti. SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Merivesi on saanut ylivallan ja syövyttänyt rantaviivaa vääjäämättä yhä syvemmälle sisämaahan, paikoin jopa kymmeniä metrejä vuodessa. Terveysviranomaisten mukaan lasten syövän mahdollisuus on peräti 460kertainen valtakunnalliseen tasoon verrattuna. Välimeri tunkeutuu suistoalueelle Niilin kuljettama vesilasti käytetään niin tarkoin hyväksi, että suistoalueelle sinnittelevä joki pystyy hädintuskin pitämään uomansa auki Niilin laaksosta mukaan tempautuvasta aineksesta eikä enää jaksa viedä sitä rannikolle. Viikottaisissa kiertokirjeissä kerrotaan keiden viljelijöiden tuotteet olivat puhtaita ja keiden tuotteista löytyi huomautettavaa. Kokemusten mukaan tällainen julkisuus on paras viljelijöiden mielipiteiden muokkaaja. vsk.. Seurauksena on ollut viljelymaan voimakas suolaantuminen. Jos jäämiä löytyy, tuotteet palautetaan viljelijöille. Sittemmin on syntynyt myös muita elintarvikkeiden laatua tutkivia yrityksiä. on lisännyt haihduntaa ja johtanut suolojen kerääntymiseen maanpinnalle. Kasvinsuojeluaineiden vaihtoehtona nähdään esimerkiksi kasvuston ilmavuuden parantaminen, maanpinnan katteet ja hyödyllisten hyönteisten levittäminen pellolle tuhoamaan haitallisia ötököitä. Siellä on aloittanut toimintansa NutriClean-yhtiö, jonka tarkoituksena on poistaa suurin osa torjunta-aineista yhdysvaltalaisilta viljelmiltä. Haaveen nykyinen kollektiivinen ratkaisumalli on auttanut Egyptiä sen taloudellisten ongelmien selvittämisessä. Kaikkia Assuanin suurpadon aiheuttamia ympäristöhaittoja ei ehkä osattu aavistaa etukäteen, osa oli kuitenkin odotettavissa ja niiden on annettu toteutua. Meri valtaa Niilin suiston Kaaleja El-Faiymin keitaassa (yllä) keinokastelulla saadaan jopa kolme satoa vuodessa. Milloin me opimme. Samalla maaperän 34 suolatasapaino on järkkynyt. Kalifornian vihannesviljelijät, Iowan maissifarmarit ja Uuden Englannin omenatarhurit ovat tietoisten kuluttajien edessä hämillään ja koettavat valmentautua muuttamaan viljelymenetelmiään. Ihmisen toiminta heijastuu kuitenkin aina jollain tavoin myös ympäristöön. Viljelijät uusien vaatimusten edessä Paine vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä on suurin Kaliforniassa, joka tuottaa yli puolet Yhdysvaltojen vihanneksista ja runsaat 40 prosenttia hedelmistä ja pähkinöistä. Suistomaan kerroksiin tunkeutuva suolainen merivesi on lisännyt pohjaveden happamuutta ja karbonaattipitoisuuksia ja tehnyt sen lähes käyttökelvottomaksi yli sadan kilometrin etäisyydellä rannikosta. Tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet, että kun käsitellyistä omenista valmistetaan esimerkiksi mehua, Alar hajoaa syöpää aiheuttavaksi dimetyylihydratsiiniksi. Myös Yhdysvaltain kongressi laatii säädöstä, joka rajoittaisi monien aineiden käyttöä niin, että niitä ei kannattaisi enää valmistaa. Alla yksi padon haitta: suuri osa Niilin hedelmällisestä lietteestä jää patoaltaaseen kasvattamaan levää. Yhdysvaltalaiset huolissaan torjunta-aineista Yhä useampi yhdysvaltalainen on huolissaan terveydestään ja pohtii ruokapöydässään suuhunpantavansa laatua. Taloudellisen voiton itsepintainen tavoittelu ilman ekologista asiantuntemusta muuttuu ennen pitkää tappioksi. Firma neuvoo sekä viljelijöitä että elintarvikkeita markkinoivia ketjuja. Lapset syövät paljon enemmän vihanneksia ja hedelmiä kuin aikuiset, joiden mukaan turvallisuusnormit on asetettu
Kaskelotti käyttää saalistuksessa apunaan naputusääniä ja ulvahduksia. Mitä on terveellinen ruoka. Usein kasvinsuojeluaineiden hylkääminen ja siirtyminen luonnonmukaiseen viljelyyn nostaa tuotteiden hintoja. Sekä hetulaettä hammasvalaat päästävät ympäristöön erittäin monipuolisia ja sävelkorkeudeltaan vaihtelevia ääniä. . Samalla tuotantokustannukset vähenivät omenien sadon tai laadun heikkenemättä. Kaliforniassa tehdyn tut-. Ykkösenä listalla on tomaatti, toisena naudanliha (rehujen jäämät), sitten tulevat perunat, appelsiinit, salaatti, omenat, persikat, sianliha .. Samassa tutkimuksessa myös todetaan, että enemmistö hedelmien ja vihannesten ostajista valikoi pussiinsa mieluummin vähän rupisia tai muuten hieman viallisia tuotteita, mikäli ne on tuotettu ilman kasvinsuojeluaineita. Ranskassa ja Yhdysvalloissa aim:en käyttö on kielletty. Veli-Risto Cajander 35. Nyt mehupullojen kyljessä on usein punainen lappu: ei sisällä Alaria. Yhdysvaltojen kansallisen tiedeakatemian listan mukaan kuitenkin mahdolliset jäämät löytyvät useimmiten juuri kasviksista. Monissa muissa maissa sitä on kuitenkin vielä kaupan. Hydrofoni on periaatteessa tavanomainen herkkä mikrofoni, joka upotetaan veteen. Massachusettsin yliopiston hyönteistieteilijän Ronald J. Kuitenkin monet supermarketit ovat osoittaneet, että niin sanottujen puhtaiden tuotteiden ei tarvitse välttämättä olla kalliimpia kuin kemiallisesti viljeltyjen. Ihmiset, jotka ovat eniten huolissaan terveydestään ja puhtaasta ruoasta, syövät paljon kasvikunnan tuotteita. vsk. Jatkuvasti kasvava laivaliikenne ja vedenalaiset räjäytystyöt saattavat melkoisesti häiritä valaitten kommunikaatiota. Monet maat ovat vähentämässä Alarin käyttöä ja mm. Suurvalaitten äänet voivat kantaa veden alla kymmeniä, satoja, eräiden arvoiden mukaan jopa tuhat kilometriä. ehkä koko eläinkunnan monimutkaisinta ääniainesta. Tullilaboratorion viime kevään tilastojen mukaan Alaria löytyi noin joka viidennestä punaisesta tuontiomenasta. Prokopyn mukaan koillisvaltioiden 40 hedelmänviljelijää vähensi torjunta-aineiden käyttöä 40 prosenttia vuosina 1978 1983. Ryhävalaitten laulusinfoniat kiehtovat edustavat SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Vahvistimen avulla hydrofonin keräämät äänet saadaan nauhoitetuiksi ja analysoitaviksi piirturin laatimien sonagrammien avulla. Monet valaat voivat näiden kommunikaatiota palvelevien äänten ohella käyttää myös korkeita ns kaikuluotausääniä, jotka ovat tärkeä perusta suunnistamisessa ja ravinnonhankinnassa. Kalifornialaisen mallin mukaan myös muissa osavaltioissa on tehostettu kasvinsuojeluaineiden käytön seurantaa. ULKOMAILTA Suomalaiset omenanviljelijät eivät käytä pahamaineista Alaria, sen sijaan tuontihedelmissä sitä saa olla. Kun näyttelijä Meryl Streep patisti televisiossa ja lehdissä ihmisiä ostamaan luonnonmukaisia tuotteita, tuli Alarista kirosana. Äänien tutkiminen on keskeistä, kun tutkitaan valaitten älykkyyttä, kommunikaatiota ja sosiaalista käyttäytymistä. Tietty joukko ihmisiä on halukas maksamaan enemmän puhtaasta ravinnosta. Valaitten äänimaailmasta tiedetään vielä ,toivottoman vähän, ja sen tutkiminen on epäilemättä lähivuosikymmenina biologian jännittävimpiä osa-alueita. Tilanne on risiriitainen. Kaikille liikkeille ei luonnonmukaisuus ole tärkeintä, vaan se, ettei tuotteissa ole jäämiä. Äänten avulla hyvinkin kaukana toisistaan olevat valasyksilöt voivat olla monipuolisessa vuorovaikutuksessa ja muodostaa toiminnallisesti yhden lauman. kimus osoittaa, että suurin osa torjuntaruiskutuksista tehdään tuotteiden ulkonäön vuoksi. Alarin tuottaja Uniroyal lopetti aineen myynnin kesäkuussa Yhdysvalloissa. Kun kaskelotti nousee pintaan sen hengitysäänen voi kuulla selvästi ja esille nousee lajin tyypillinen vino hengityshöyrysuihku. Seija Häivä Luonnon 7/ 89 kuvatekstissä sivulla 39 painovirhepaholainen oli vääntänyt hydrofonista bydrofonin. Monet koulut lopettivat omenien ostamisen ja kaupat kieltäytyivät ostamasta tuotteita viljelijöiltä, jotka Valaitten ääniä tutkitaan hydrof onilla käyttivät kyseistä ainetta
Luolaston rakensivat saksalaiset toisen maailmansodan aikana maanalaiseksi linnoitukseksi. Käytävät ovat muutaman metrin korkuisia ja ne risteilevät noin 30 metrin syvyydessä. Sodan aikana käytäviä pitkin kuljetettiin maanalaisella rautatiellä ammuksia maanpinnalla oleviin bunkkereihin. Muutamia vuosia sitten tätä ainutlaatuista lepakkokoloniaa uhkasi hävitys. Sodan jälkeen käytäviin 36 Lepakot ovat vallanneet toisen maailmansodan aikuiset luolastot rauhanomaiseksi talvehtimispaikakseen. Luolastosta uhkasi tulla ydinjätteiden säilytyspaikka, mutta hanke saatiin estettyä. Mahdollinen ydinvuoto jätesäiliöistä olisi mm. ULKOMAILTA Euroopan merkittävin lepakkoluola pelastui Puolassa LänsiPuolassa Miedzyrzeczin lähellä, DDR:n rajan tuntumassa sijaitsevassa Nietoperekin luolastossa elää Euroopan suurin ja luonnonsuojelullisesti merkittävin lepakkoyhdyskunta. A1arcin Szankowski SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Ajatuksena oli jopa ansaita valuuttaa ottamalla vastaan radioaktiivisia jätteitä myös muista maista. myrkyttänyt pohjaveden laajoilta alueilta miljoonien ihmisten juomaveden. Osa nahkasiivistä jää luolastoon koko vuodeksi lentääkseen kesäaikana vain öisin saalistamaan. Lepakot saapuvat luoliin marraskuun puolivälissä ja viipyvät siellä huhtikuun alkuun saakka. Nahkasiipiä on 11 eri lajia ja yhteensä noin 30 000 yksilöä. Betonista rakennetun käytäväverkoston pituus on pitkälle yli toistakymmentä kilometriä. Käytävistä suunniteltiin ydinjätteiden varastointipaikkaa. Yleisimpiä lajeja ovat jättiläissiippa, vesisiippa, ripsisiippa, korvayökkö ja mopsilepakko. vsk.. on majoittunut Euroopan suurin lepakkoyhdyskunta. Kansalaistoiminnan ansiosta lepakot saavat vastedeskin lymytä rauhassa luolastossaan. Tutkijat, luonnonystävät ja terveydestään huolissaan olevat kansalaiset ryhtyivät kuitenkin vastarintaan. Ydinjätteet olisivat olleet vaaraksi paitsi lepakoille myös ihmisille. Ne lentävät luoliin talvehtimaan laajalta alueelta jopa satojen kilometrien päästä. Ydinjätevaraston perustamishanke uhkasi Jepakoiden elämää, mutta saatiin torjutuksi
Jänis käyttää hyväkseen talvella myös niittopaikkaa. Jänis löytää ne lumen alta ja herkuttelee niillä. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA nostunut jostakin asiasta oikein paljon . Asiasta voitaisiin keskustella lisää! Veikko Hyvärinen · Kummakivi on Ruokolahdella Luonnossa 7/ 89 sivulla 13 esitellään graniittinen siirtolohkare, Kummakivi. Metsäteollisuus kärsisi vakavia taloudellisia tappioita, ellei tajua1s1 aJ01ssa luovuttaa ja muuttaa tuhoavaa toimintaansa . Tietääkseni korallit ovat trooppisia eläimiä, jotka eivät elä alle 20-asteisessa vedessä. Ottaisin asian puheeksi seuraavassa hallituksen kokouksessa ja jo huomenna lähettäisin pari toimistoveikkoa paikanpäälle tutustumaan käytännön toimiin, kyselemään ja keräämään tietoa. Kansalliskiven päällä kuvassa sanotaan kasvavan kansallispuita, vaikka kalliolla kasvaa paaasiassa mäntyjä . Milloin olette viimeksi tavannut peruskoululaisia tai ammattikoululaisia ja keskustellut heidän kanssaan ympäristökysymyksistä, kuluttamisesta vaikkapa. Milloin olette puheenjohtaja Ruuhijärvi viimeksi inSUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Useamman vuoden kokemuksen rohkaisemana esitän tavallisen luonnonystävän toimintatapoja lintujen ja jänisten hyväksi. Sivulla 30 kerrot meressä asuvan koralleja, merivuokkoja ja lukuisia muita eliöitä. Ja koko ajan liikkeemme seuraisi, että todellisia muutoksia tapahtuu; se ei riittäisi, että komitea asetettaisiin ja jopa oma mies sinne saataisiin. Erään Eteläisen Jäämeren merivuokkolajin kuva on Antarktis-artikkelin sivulla 31. Mielestäni Teiltä, luonnonsuojeluliiton merkittävältä päätöksentekijältä, puuttuu rohkeutta. Kiinnitä reunimmaiseen naulaan tavallinen rautalanka ja työnnä rautalangan pää lyhteitten läpi ja kierrä lankaa jokaisen naulan ympäri muutaman kerran parrunväli kerrallaan kunnes kaikki lyhteet ovat kuivumassa. Kylvä lintuja varten keväällä kahdelle aarille kauraa, joka kootaan syksyllä lyhteelle ja lyhteet viedään ulkosuojaan. Tarkoitatko mahdollisesti sienieläimiä vai ovatko omat tietoni puutteellisia. Tämä on käsittääkseni sitä ympäristötietoisuutta, jota tarkoititte kirjoituksessanne. Tiu Similä, kiitos mielenkiintoisesta artikkelista "Hyinen paratiisi" numerossa 4/ 89. Lehtipitoinen heinä (apila) parantaa maittavuutta. Ainakaan vaikutusvaltainen miljoonayritys luonnonsuojeluliitto ei ole niitä tehnyt. Teot ja sanat ovat toki usein ristiriidassa, kuten mainitsitte, mutta se ei ole vain nuorille ominainen vitsaus. Merivuokot nimittäin luetaan korallieläinten luokan (Anthozoa) alaluokkaan Zoantharia (kukkakorallit). On hyvä ottaa lisäksi kuivaa kauran kuivurijätettä. Tilanne oli toinen vielä tämän vuosikymmenen alussa, kun olin itse lukiossa. Nuoren ihmisen arvoista, pään sisällöstä, ei voi nykyaikana sanoa mitään vain koulutaustan ja ulkonäön perusteella. Näistä pienistä jyvistä linnut pitävät kovasti. Esa Mäkinen luontoliittolainen Eläimien suojelua talvella Voisimme helpottaa eläimien vaikeaa taistelua ankaraa talvea vastaan. Kirjallisuustietojen perusteella Antarktiksella ei elä varsinaisia koralleja, mutta kylläkin korallieläimiä. Tiu Similälle lienee sattunut jokin sekaannus, koska hän mainitsee erikseen merivuokot ja korallit. 37. Olen jyrkästi eri mieltä. vsk. Jos hankit vain muutaman kauniin lyhteen Joulun tietämille, et auta luontoa vaan ruokit vain omaa itsetehostustasi. Yhtäkään esittelemäänne tekoa ei ole tehty Suomessa, ai noatakaan ostoboikottia tai vastamainontaiskua ei ole nähty. Päätöksentekijä Ruuhijärveltä puuttuu rohkeutta Ruuhijärvi, kolumninne Suomen Luonnon edellisessä numerossa koski maailmojasyleilevästi tulevaisuutta ja ihmisten asenteita, tekoja ja valintoja sekä päätöksenteon hitautta . Sitten käynnistäisimme vaikkapa vuoden alusta yhdessä muiden järjestöjen kanssa laajan ja kainostelemattoman kampanjan (esimerkiksi) metsäteollisuuden kloorivalkaisun käyttöä vastaan. Levitä heinää ohuesti väljälle alueelle päivittäin, ei vahvasti kasoihin, sillä jänis likaa ne nopeasti ruokaillessaan. Nämä muutokset ovat toteutuneet vuosia aikaisemmin kuin mitä ne olisivat "normaalin" politiikan keinoin toteutuneet. Hauklapin kylän takamailta Hirvijärven tilalta löytyvä Kummakivi rauhoitettiin luonnonmuistomerkkinä Kymen lääninhallituksen päätöksellä 1962. Ulkosuojassa on viiden tuuman naulat sisäseinän runkoparrussa riittävän korkealla samalla tasolla. Väitätte myös, että nykynuoret eivät ole huolestuneita ympäristöstä: "Nuorison huolestuneisuus on vähentynyt 1970-lukuun verrattuna". Suosirrelemme kiijoirusren enimmäispiruudeksi 45 konekirjoirusriviä. Kummakivi ei sijaitse Puumalassa, vaikka kuvatekstissä niin väitetään, vaan naapurikunnan Ruokolahden puolella. Ja usein vieläpä onnistuneen tiukkoina ja toimivina, eivätkä minään vesitettyinä "haittaveroina" kuten Suomessa. Tietoa ympäristöasioista nuorilla alkaa olla riittävästi; riittävästi omien johtopäätösten tekoon ja omien tekojen seurausten ymmärtämiseen. Toimiwksella on rarvirraessa oikeus lyhenrää reksriä. Tavallinen pakokeino on torjunta ja välinpitämättömyys, aktiivinen unohtaminen. Kansallispuu on rauduskoivu Samaisessa graniittijutussa sivun 10 kuvateksti saattaa johtaa harhaan. Toimitus Antarktiksella koralleja. Käytä koristekasvina koristekaalia ja jätä ne talveksi paikoilleen. Toimitus Kirjoira puheenvuorosi riiviisri ja lyhyesri, niin saar mielipireesi varmimmin ja nopeimmin julkaiswksi keskusrelupalsrallamme. Muualla maailmassa on jokainen edistysaskel tapeltu, kansalaisliikkeet ovat kiivaalla kampanjoinnilla saaneet ne aikaan; voittaneet liike-elämän ja jähmeät viranomaiset. Jäniksiä varten olisi hyvä olla väljä syöttöalue, sillä monasti jänikset ovat aggressiivisia ruokintapaikalla. Tai nuorison vaikutusmahdollisuuksista Suomessa, kunnassa, koulussa tai luonnonsuojeluliikkeessä. Tästä on hyvä ottaa talvella raikkaita lyhteitä vähän kerrallaan syöttöön. Mäntyhän jäi vuoden 1988 kansallispuuäänestyksessä toiseksi, ja äänestyksen voitti rauduskoivu . Jos minä olisin apulaisprofessorin housuissa, kehottaisin lukijoita ottamaan mallia vaikkapa Englannin kuluttajataistoista, kehoittaisin tuotemerkkejä mainiten _: ostoboikotteihin hetipaikalla. Hyvät kuivurin omistajat antavat jätettä ilmaiseksi. Kiitos heille! Koska linnut osoittavat nokkimajärjestyksen mukaista aggressnv,suutta ruokintapaikalla, on syytä laittaa useampia lyhteitä kerrallaan ja ainakin sateen jälkeen kääntää lyhde ja lisätä hakkuujätettä ohut kerros päälle. Tänään monet tuntevat itsensä petetyiksi: millään ei tunnu olevan merkitystä, kun ei voi vaikuttaa oikeasti edes omaan elämäänsä. Heikki Laakso Valitettavasti emme ole saaneet yhteyttä Tiu Similään, joka siirtyi heti Antarktis-artikkelin kirjoitettuaan perustamaan Lofooteille valastutkimuskeskusta . Koskaan aiemmin eivät nuoret ole olleet niin huolissaan tulevaisuudestaan kuin nyt. Kerroitte useita esimerkkejä uuden kuluttajaliikkeen aikaansaannoksista ja sen käyttämistä keinoista: ostoboikoteista, laaJo1sta tiedotuskampanjoista, mainonnan käytöstä jne
Suomen puuja pensaskasvio ei ole pelkkä määritysopas. Rikki on S, typpi on N ja hiilidioksidi on C0 2 • Rikin ja typen kemialliset muuttumisreaktiot ilmakehässä ovat jo monimutkaisempia. Useimmissa puutarhakirjoissakin lajistosta esitellään vain osa eivätkä lajinkuvaukset ole riittävän tarkkoja määritykseen. Entä takaiskut. Tieto ympäristöstä on pitkälle kemiaa ja matematiikaa. Energian kulutus ja kulutus yleensä kasvavat. sedimenttiin jääneistä siitepölyhiukkasista tulevaisuudessa tutkija joutuu selailemaan hyvin masentavaa teknoihmisen testamenttia. Tiedot viljelymenestyksestä Suomessa sekä kasvin luontainen levinHANNU HAUT ALA JUKKA PARKKINEN TIKAN PAJA neisyys on osoitettu kartoin, joita saattaa yhden lajin kohdalla siis olla kolmekin: luontainen levinneisyys Suomessa, levinneisyys maapallolla ja suomalainen viljelyalue. Museoissa on niukasti materiaalia viljelykasveista kunnon kasvitieteilijät eivät ole piitanneet niistä eivätkä puutarhaihrniset museoinnista. Hauskaa kirjassa ovat kuvat ja kerronnan dynaamisuus, sillä aina kun ehdit tehdä mielessäsi kysymyksen, siihen tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä! Miljöhandboken kannattaa pitää mukana aina kun keskustellaan ympäristön tilasta, sillä sen avulla pääsee asiantuntijoiden kanssa samalle lähtöviivalle! Erityisen tarpeellinen kirja on muun muassa niille kirjoittajille ja toimittajille, jotka haluavat tarkkaa ja kiihkotonta tietoa ympäristömme uhkatekijöistä. Tikkojen puuhista kertovat Hautalan kuvat ovat upeita, metsän tunnelmaa ja huumoria tihkuvia. Pieneen tilaan on ahdettu niin suunnaton määrä tietoa, että lukija uupuu tuota pikaa. Ympäristöömme joutuu yhä enemmän kemikaaleja, luontoa uhkaa taivaalta satava rikki ja typpi. Vesistöjen sedimenttihän varastoi ravinteita, öljyä ja muita ympäristömyrkkyjä, sitä "informaatiota", jota yläpuolelta sataa. Tigerstedt: Suomen puuja pensaskasvio, Dendrologian seura 1989, 290 s. ERIK WAHLSTRÖM MILJÖHANDBOKEN MÅTT OCH MEKA ISMER I MILJÖ N S0-HLOTS Tiivistä ympäristöasiaa Erik Wahlström: Miljöhandboken mått och mekanismer i miljön, Schildts 1989, 215 s. Alice Karlsson Nimet puiston puille Leena Hämet-Ahti, Annikki Palmen, Pentti Alanko ja Peter M.A. Miljöhandboken kertoo meille sanoilla, kemiallisilla merkeillä ja mittayksiköillä mitä ympäristössämme tapahtuu. Komeista SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Useat koristeja käyttöpuistamme ja pensaistamme ovat peräisin toisilta mantereilta, ja siellä annettu väärä nimi on voinut seurata pitkiäkin aikoja kasvia uudella kotiseudullaan. Sekaannus on voinut sattua vieläkin aikaisemmin. Niistä reaktioista syntyy hapan, luontoa vaurioittava laskeuma, joka ylittää Suomessa luonnon sietokyvyn käsivarren Lappia lukuunottamatta. Teos kertoo myös puuvartisten viljelykasviemme alkuperästä, menestymisestä eri ilmastovyöhykkeillämme, kasvupaikoista, niin alkuperäisistä kuin sopivista istutuspaikoistakin. Energiaa ei voi tuottaa haitattomasti, mutta riskien arvioimisella päästään mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Puutarhakasvien nimeämisvaikeuksiin viittasin jo yllä. Lohdullista on, että kaikki on jäljitetty, kysymys ei ole yliluonnollisista, hallitsemattomista mekanismeista. Mitä on tehty. Kivihiilestä ja öljystä tupruaa rikkiä, turpeesta elohopeaa, ydinvoima jättää jälkeensä matala-, keskija korkea-aktiiviset jätteet. . ~ntä uudet energiamuodot. Liikaa jätteitä, kasvihuonekaasuja, happamuutta, typpeä . Tämä näkyy muun muassa jätteiden määrässä, autojen lukumäärän kasvussa sekä energian käytön haittavaikututuksissa. Lohdutonta on, että on niin vähän tuloksia. Seppo Vuokko Muista luonto kalenteri 1990! Tikkaloruja ja pihalintuja Hannu Hautala ja Jukka Parkkinen: Tikan paja, Forssan Kustannus Ky 1989, 32 s., 73 mk. Wahlströmillä on uutta tietoa, josta ilmenee että pitoisuudet kohoavat taas. Muutama vuosi sitten iloittiin, että DDT ja PCB-yhdisteiden määrät Itämeressä laskevat. Parhaillaan me luemme luonnonhistoriaa mm. Mutta riittääkö se, kun rikkiä ja muita luontoa vaarantavia ai38 KIRJOJA neita kulkeutuu muista maista Suomeen jatkuvasti. Mitä kaikkea me ihmiset olemmekaan saaneet aikaan. Yhtä moninaisia ovat jalosteiden nimistön väärentymiset; aina edes jalostaja ei ole tiennyt, mitä kasveja hän on jalostukseen käyttänyt! Tavanomaisissa kasvioissa puutarhan ja puistojen eksoottisten kasvien nimeäminen onnistuu vain rajallisesti: suurin osa viljelykasvilajistosta on jätetty kasvioista pois. Jätevedenpuhdistamo, rikinpoistolaitteisto ja pakokaasukatalysaattori meillä on, ja mm. Syyt voivat olla kaukokulkeutumisessa tai tuntemattomissa varastoissa, jotka ovat alkaneet purkautua vesistöön. vsk.. Suomi on sitoutunut vähentämään rikkipäästöjään useiden muiden läntisten teollisuusmaiden tavoin. Kirjalla on monenlaista käyttöä niin määritysoppaana, hakuteoksena kuin viitelähteenäkin, · mutta mikään lukukirja se ei ole. Asialla ovat olleet dendrologit, puiden ystävät, sama järjestö, joka yhdessä luonnonsuojeluliiton kanssa valitutti kansallamme nimikkopuuksi. Viljelyja menestymistietojen kerääminen on ollut hidasta ja työlästä, varsinkin, kun julkaistuissakaan tiedoissa ei ole voinut aina luottaa määrityksen oikeellisuuteen. "Alakuloinen on kaamos,/ olokaan ei aatelinen./ Silloin tulee mieleen Saamos/ ja sen käpy taatelinen." Eipä näitä säkeitä malta olla siteeraamatta! Mainion lastenkirjan ovat työstäneet yhdessä vanha parivaljakko valokuvaaja Hannu Hautala ja kirjailija Jukka Parkkinen. Lisäksi kirjassa on tietoja viljelystä ja lisäämisestä, tuholaisista sekä kirjallisuusviitteet, jotka avaavat tien lisätietojen hankintaan. Sitäpaitsi nimistö on usein melko epäluotettava. Sekaannuksia sattuu taimitarhalla vielä taimia pakatessakin, niitä on voinut sattua lisäyksen yhteydessä: pistokkaat tai siemenet eivät olekaan siitä puusta tai pensaasta, mistä piti tms. . ja liian vähän välineitä esimerkiksi päästöjen pienentämiseen. valtanut ja kirjannut tarkkaan mekanismit, joista kemiallisia aineksia ympäristöömme kulkeutuu. Onhan kaikilla puutarhan ja puistojen puilla nimet, kun ne lähtevät taimitarhalta: Toinen asia onkin, onko nimi oikea. Kasvion laatiminen ei ole ollut helppoa. rauduskoivun. Tämän on Erik Wahlström oi. Miljöhandboken on synkkä kirja, sillä meillä on kaikkea liikaa tai liian vähän. Leena Aarnio ja Tapani Räsänen: Pihapiirin lintuja Kun punatulkku tapasi Tiu Tau Tilhen, Forssan Kustannus Ky 1989, 64 s., 89 mk. Haitatonta energiamuotoa ei ole. Parkkinen revittää palokärkeä ensi lennolleen ja muita loruja siihen malliin, ettei aikuinenkaan malta jättää tekstiä kesken. Tuuliroottoreilla ei voida täyttää joka paikkaa, mutta lisäenergian tuottajana se voi jossakin tapauksessa olla järkevä vaihtoehto. Miljöhandboken kertoo karua tarinaa Suomesta. ne Erik Wahlström meille esittelee, mutta nujerretaanko ympäristön saastuminen näillä laitteilla. Sellainen on nyt tehty puuvartisista viljelykasveista. Niinpä tarvitaan oma viljelykasvien kasvio. Vaikka komealtahan, suorastaan runolliselta kuulosti, kun Veikko Honkanen luki antaumuksella kasviosta kohdan puolukka radion "Tieteen stiiknafuulia' '-ohjelmassa
Biologina poimin itsekin uusia asioita solukoppaani. Graafikko Juha Ilkka on suunnitellut aukeamat hyvin. Muistelen, että "Hirvimailla" niminen kuvakirja on ilmestynyt vuosia sitten ruotsalaisesta alkuperäisteoksesta käännettynä, mutta uskon, ettei sekaannuksia synny Mälkösen kirjan kansikuva takaa sen. Näistä aineksista Gerald Durrell on rakentanut uusimman lastenkirjansa. Samoin peltilehmän hyökkäys sonnin päälle niinkuin tiedämme. Pitempijänteisellä hirvimehtuulla kaiketi elikoitten vuosikierron oleelliset tapahtumat olisivat vielä hyvinkin täydentyneet. Takapihalta on siirrytty kaatopaikkojen, kaatuvien puiden, monitoimikoneiden ja aurattujen metsämaiden kautta takametsiin etsimään saasteen koskemattomia naavakuusia ja uhanalaista metsän elämää. Kuvitus olisi saanut olla monipuolisempi. 112-sivuisen värikuvakirjan 105 otoksesta 88 esittää hirveä, yhdeksän hirven jättämiä merkkejä luontoon ja kahdeksan muita luontokappaleita, joihin kuuluu tietysti joka luontokirjan hämähäkin verkkotutkielma. Oikea asia katoavasta metsäluonnosta olisi sopinut näihin kuviin. Se on ajankohtainen hätähuuto metsänhaltioiden viimeisten asuinpaikkojen puolesta ja olisi virkeä lasten ja nuorten teos, jos tekijät olisivat olleet loppuun asti rohkeita. Viehättävä pihapiiri näyttäytyy muutamassa erillisessä kuvassa ilman lintuja. Vemmelsäärien kuvaajana ja töpöhäntäkirjan tekijänä tietämäni Jänis-Mälkönen näyttää olevan uuden hirvikirjansa perusteella melkoinen metsäneläjä hammaslääkäriksi ja muutenkin. Erikaliiperisten kuvakiväärien kantajana ilman ajomiesten ketjujen apua Mälkönen on hiippaillut suorastaan hirvien kintereillä ja ladannut niitä kuviksi kesät talvet Etelä-Suomen kulttuurikamaralla. Iiris Lappalainen N aavametsän salaisuus Juha Suonpää ja Marja-Leena Korte: Naavametsän salaisuus, Otava 1989, 48 s. Kuva kunnon sonnista lehmän kanssa silleen olisi myös tehnyt terää. Emma ja hänen kaksospikkuveljensä Conrad ja Ivan saavat yllätysvieraan: maailmanmatkaajan, velhomaisen isoeno Lancelotin. Tapani Räsänen on kuvannut pihapiirin lintuja toiseen Forssan Kustannuksen syksyn lastenkirjauutuuteen. Tarinan lapset ovat kahdentoista ja viidentoista ikäisiä. Kuvat ovat kauniita, useimmiten melko ahtaasti rajattuja lajikuvia, osin jopa taustastaan erotettuja. Kahden vuoden kuvasaliiksi Mälkönen on kasannut siinä määrin monipuolisen kuvakokoelman hirven elämästä, että saattaa epäillä niin jänöjen kuin hirvienkin olevan etelässä hyvästi kesympiä kuin täällä pohjoisessa. Maailmankuulu eläinten ja luonnon kuvaaja tuntee aiheensa, mutta tulos on jotenkin tasapaksu, vaikka matkalla maailman ympäri on jännittävät käänteensä. Seitsenvuotias kaimatyttö pysähtyy ihastelemaan tunnelmallisia maisemia, lapintiiraa ja muita eläinkuvia. Juha Suonpään korkeatasoisissa, sadunomaisissa valokuvissa on liikettä ja lentoa, kaatuvien puiden ja monitoimikoneiden rytinää, oksilta putoavan lumen tupsahtelua, puron solinaa ja rikkumatonta erämaaluonnon rauhaa. Juhani Koivusaari Ilmapallolla maailman ympäri Gerald Durrell: Ihmee11inen lentoretki maapallon ympäri, piirroskuvitus Graham Percy, suomennos Teuvo Suominen, Otava 1989, 144 s. Turvallinen tavaramaailma on läsnä, tosin järkevässä muodossa. Kaipasin räväköitä kuvia hurmehattujen lahtitilanteesta, joka on varsin oleellinen osa hirvienkin vuotuista elämän ja kuoleman kiertoa. Olen lukevinani seitsenvuotiaan ilmeistä oman kysymykseni: miten tuo lattea satu näihin kuviin liittyy. No, helppohan sitä on uupelosta kuvalistoja viritellä, sen tiedän itsekin. Oli mukava päästä Mälkösen matkaan myös sanan voimalla, joka olikin edellytys useiden kuvien sisällön kokonaan ymmärtämiseksi. Leena Aarnion teksti kertoo pihapiirin lintujen elämästä syksystä kevääseen hiukan epätasaisesti. Lajit tulevat hienosti esiin, mutta pihapiirin tunnelmaa jää kaipaamaan. Ikävä kyllä eläimet selittävät lapsille asioita enimmäkseen kuin koulumestari konsanaan: gorillat kertovat metsänhakkuista ja pellonraivauksesta, krokotiili tuntee ihmisen ajanlaskutavan ja kymmenjärjestelmän, kenguru esitelmöi lajeista ja niin edelleen. Niin kuvien kuin kertomansakin perusteella on useita kertoja käynyt niinkin, että kuvaajalle on ollut loikata pupu persuksiin kun verestävästi mulkoileva lerpputurpa SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Hirvien kintereillä Ritva Kupari Juha Mälkönen ja Eero Helle: Hirvimailla, Weilin + Göös, 1989, 112 s. Kirjassa on myös asiantuntijan tietotekstiosuus, jonka on Eero Helle sanoittanut. vsk. Päällekäypien hirvien rynnistystä olisi puolestani voinut väkevämminkin väritellä. Hyviä tietopaketteja molemmat. Tiu Tau Tilhi -kirjan lopussa on vinkkejä pihalintujen talviruokintaa varten ja Tikan paja -kirjan lopussa tikkatietoa. Iiris Lappalainen 39. Tietoa eläimistä ja maailman uhanalaisesta luonnosta kirjassa on paljon. Ja juohevasti onkin, tietoa mitenkään panttaamatta. KIRJOJA on tömistänyt muutaman sylin etäisyydelle kameran taakse piiloutuneesta kädellisten edustajasta ja joutunut samalla kuvaruudun omaksi. Lancelotin veli Perceval, etevä tiedemies, on keksinyt jauheen, jonka avulla kaikkien eläinten kieli on ihmiselle ymmärrettävää. Kuvatekstejä ei ollut kaikissa kuvissa, osaa niistä olisi saanut täsmentää ja osassa olisi niitä saanut olla. Oletan kirjan kuitenkin sopivan paremmin heitä nuoremmille. Mälkönen siteeraakin esipuheessaan esi-isiemme lausumia " Kauhia on karhun kanssa metsässä, vielä hirveämpi hirven kanssa" todeten omakohtaisesti niiden paikkansapitävyyden. Valokuvien neliskanttisuutta on kevennetty ripottelemalla sivuille neulasia ja muuta tavaraa sekä sadun Hittavaisen siluettikuvia. Mielenkiintoinen ulkoasu ei kuitenkaan onnistu peittämään kirjan varsinaista ongelmaa: tekstiä. Kuumailmapallo on niin hyvin varustettu, että sieltä löytyvät poikien syntymäpäivälahjoiksi sveitsiläiset taskuveitset Australian punaisella aavikolla. kuvista ja runojen rytmistä nauttivat varmaan kaikki katseluja kuunteluikäisiin asti. Percyn piirroskuvitus on taitavaa, mutta vähän sievistelevää. Kannen sammalilla lepäävä hahmo kiinnostaa kovasti, mutta metsänhaltia Hittavaisen seikkailut eivät pikku koululaista innosta. Muutamin paikoin teksti tapailee loppusoinnullista runon rytmiä, mutta koko teksti on turhaan ladottu runon muotoon koska se ei ole runoa. Kirja on omistettu Talaskankaalle, Murhijärvelle ja Nimettömän kairan uhanalaisille naavametsille. Terävien kuvien vaalijoitten veljeskunnalla olisi kirjasta sanansijaa joidenkin otosten suhteen. Kirjaa plaratessa vaikutelmaksi änkesi kuitenkin liika hirveys sivulta toiselle. Ei väkisin kirjoitettu satu takaa lapsenomaisuutta. Hän on rakentanut ison ja ihmeellisen kuumailmapallon, jolla matkanteko vaikka maailman ympäri on mahdollista. Liikkumistapa on saasteeton, rakennustarvikkeet luonnosta ja elämäntapa englantilaisittain orgaaninen: ruoka tuotetaan korin trooppisessa puutarhassa itse ja jopa sähkökin saadaan sähköankeriaista. Vai pitääkö sanoa tekijää taitavaksi. Juha Suonpää ja Marja-Leena Korte tulivat monelle luontoa ja lapsia harrastavalle tutuiksi siilikirjallaan Unski takapihan piikkipallo
Tintti ja Tiiteri Tuohimetsän tarinoita Heikki Willamo ISBN 951 -9026-14-2 ylivetokansin, koLuontovalokuvaajana ja laskenkirjailijanakin jo tunnustusta saanut Heikki Willamo tutustuttaa lapsen Tinttiin ja Tiiteriin töyhtötiaispariskuntaan, joka elää Tuohimetsässä . Ja punatulkku tapasi TiuTauTilhen, se sanoi ... Pöllö vaanii, metsä on täynnä elämää, jonka pyörteissä Tintti ja Tiiteri kuin niiden poikaset elävät. Kokemuksia ja tunnelmia metsäpeuran elämästä, katoavan erämaaluonnon eläimistä ja kasveista vuodenaikojen vaihtuessa. Luonnonvalokuvaajana Seppo Keränen on työskennellyt jo vuosia Itämeren hylkeiden suojelemiseksi osallistuen suojelututkimukseen. Leena Aarnion ja Tapani Räsäsen luontokirja pihapiirin linnuista tutustuttaa Sinut pihan lintutapahtumiin syksystä kevääseen. , kloottikansin, 128 s. Sähkötystä, Kutsumattomia vieraita, Tikka pakkasessa, Makea uni, Lumitöissä ja Kovapäinen tikka ja monet muut. Tänä aikana hän on kuvannut loistavan kuvamateriaalin, joka yhdessä apulaisprofessori Martti Soikkelin tekstin kanssa kertoo sen, mitä hylkeistämme on hyvä tietää. kloottikansin, 128 s., kokonaan värikuvitettu hinta 240 mk Itämeren suurimmat eläimet, hylkeet esittäytyvät vuoden 1989 luontokuvaajan ja valtion valokuvataiteilijoiden palkinnolla palkitun Seppo Keräsen uusimmassa luontoteoksessa. (ij WWF Tuemme 'WWF:n hyljetyöryhmän työtä Erityisesti lapsille Pihapiirin lintuja Kun punatulkku tapasi TiuTauTilhen Leena Aarnio & Tapani Räsänen ISBN 951-9026-12-6 A4, 64 s. Samalla saat tietoa lintujen elintavoista . " Sen näki jo ikkunankin takaa. Valokuvauksesra: Neuvostovalokuva Valokuvalehden teemanumero Valokuva-lehden toimitus/ Seppo Saves, Tuomo-Juhani Vuorenmaa & Forssan Kustannus Ky / Lasse Kosonen ISBN 951 -9026-10-X A4, sid ., 120 s., mvja värikuvitettu hinta 175 mk Kahdesta vuonna 1988 ilmestyneestä neuvostovalokuvaa esittelevästä numerosta koottu ja laajennettu erikoisnumero. Kevään tullen on pesänteon aika . , sid. Tikan paja Hannu Haurala & Jukka Parkkinen ISBN 951-9026-13-4 A4, 32 s. 134 värivalokuvaa Elimyssalon luonnosta, jonka soisi säilyvän. Ne ovat tunnettujen tekijöiden luontovalokuvaaja Hannu Hautalan ja kirjailija Jukka Parkkisen uusinta uutta lorukokoelma tikkalinnuistamme upeasti kuvitettuna . , sidottu, ylivetokannet, kokonaan värikuvitettu hinta 73 mk HANNU HAUTALA JUKKA PARKKINEN TIK N Mitä ovatkaan Ensilento, Tikan ja kuukkelin tapaaminen . Aläkä unohda jo aikaisemmin ilmestyneitä Jänis (Juha Mälkönen & Teuvo Suominen), Kämmekät Suomen orkideat (Mauri Korhonen & Seppo Vuokko), Linturetkellä (Markku Lappalainen & Nils Söderman), Eläinvalokuvaus I Heikki Willamo) ja Unski takapihan piikkipallo (Marja-Leena Korte & Juha Suonpää) Käytä sivulla 9 olevaa tilauskorttia!. Luonto on täynnä tapahtumia, jotka kiinnostavat niin pientä kuin suurempaakin. Kirja esittelee laajasti neuvostovalokuvan kehitystä aina nykypäivään asti. Tuli syksy ja oli aika laittaa lintulauta paikalleen ja rasvapallo roikkumaan, sillä piha alkoi elää ... ylivetokannet, kokonaan värikuvitettu hinta 89 mk t...., ÅOffllO Taparo Kun PIMA LM1JJA • punatulkku tai a 1 TiuTau Tilhen ... AJOJÄÄLLÄ SYNTYNYT Ajojäällä syntynyt Seppo Keränen & Martti Soikkeli ISBN 951 -9026-09-6 240 x 270 mm, sid. Näet tutut ja tavanomaiset lajit ja myös harvinaiset vierailijat aivan silmiesi edessä . kokonaan värikuvitettu hinta 198 mk Metsäpeura on kotiseudullaan, jota Antti Leinonen samoaa. Antti Leinonen Peurasalolla Antti Leinonen ISBN 951 -9026-08-8 215 x 297 mm, sid
Suomen Yhdyspankki Suomen Yhdyspankki/ Lauttasaaren konttori Sähkötarkastuskeskus T & B Hydrauliikka Oy T aivetaso Oy Tammiholma Oy Tampereen Väri Oy Oy Tecalemit Ab TeknoComputer Oy Tikkurila Oy Oy Tilgmann Oy T op-Memo Ab Turun Toimistoapu Ky Työväen Sivistysliitto ry. Kuva-Sampo Oy Liikennetekniikka Oy Maanmittaushallitus/ Karttakeskus Oy Matkahuolto Ab Mercamer Oy Metsäkonepalvelu Oy Miele Oy Miilukangas Ky Mokkaja Nahkapuku Ky MTV Oy Neles-Jamesbury Henkilöstöpalvelu Optio Oy Oy Orthex Ab Osuusliike Elanto Outokumpu Oy Terästeollisuus Ovako Teräsmarkkinointi Oy Oy Mallasjuoma Toppilan tehdas Paltamon kunta Pikku Pietari Pirkanmaan Hammaslääkäriasema Studio Pitkänen Ky Arkkitehtija insinööritoimisto Polyplan Oy Ab Porin kaupungin Puhelinlaitos Prosessiputkitus Oy Pääkaupunkiseudun Tietokeskus Jaakko Pöyry -yhtiöt Rakennus-Ruola Oy Rautasavon Auto Ky Rubriikki Oy Rukka Oy Saimaa Lines Oy Ltd Salon Auto ja Moottori Oy Oy E. Hotelli Savonia Husky Ky Hämeen Sanomat Iin Osuuspankki llmaenergia Ky Oy International Business Machines Ab Jalasjärven Sähkö Oy KA-Tekniikka Kairon-Instituutti Kajaani Elektroniikka Oy Kansan Raittiusliitto ry. Sarlin Ab Scanra Oy Servident Oy SIAR Planning Oy Snell Louhivuori Tallqvist Oy Sotainvalidien Veljesliitto ry. Spray-Master Oy Sterling-Winthrop Oy Stromsdal Oy Suomen BASF Oy Suomen Kuorma-autoliitto ry. HKT Myllymäki & Pojat Hotellija Ravintolaneuvosto ry. vsk. 70 v. Vaasanlaivat Vihdin Hiekka Oy Viking Line Viljavuuspalvelu Oy Woodtek Oy/ PSL Pohjalainen Oy Yleisjäljennös Oy 41. Tuemme luonnonsuojelutyötä AK-Lasi Oy E-M Sisustus Oy Elohopea-Filmi Oy Enroth T ransport Systems Oy Esmi Ab Etelä-Pohjanmaan kopiokeskus ky Etelä-Pohjanmaan Voima Oy Forste Oy Helsingin Puhelinyhdistys Helsingin Säästöpankki Herttoniemi Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ry. Karelia Trade Oy Keiteleen kunta Keskusmetsälautakunta Tapio Kotiharjun Sauna Oy Kouvolan Lääkäriasema Ky KreuTo Oy Kuhmon kaupunki Kuusankoski Oy SUOMEN LUONTO 8/ 89 48
Monissa tämänkaltaisissa vesissä on kalastusoikeuden haltija määritellyt kalastuslakia ankarampia alamittamääräyksiä. Rapujen liikkuessa aktiivisesti hämärissä ja pimeässä on ahventen saalistusaika usein jo ohi. Purotaimenella on kuitenkin jo kehittyneet sukurauhaset. Kalastusasetuksen 19§:ssä ei ole mainintaa alimmasta mitasta, joka luonnon vesistä pyydetyn purotaimenen tulee täyttää. vsk .. Tammukan alamitta Hämmästyksekseni löysin paikallislehden artikkelista "Taimen vai tammukka" seuraavanlaisen kappaleen: "Voimassa oleva kalastuslaki ei tunne kalojen vähimmäismittoja luetellessaan purotaimenta eli tammukkaa ollenkaan, joten myös vaeltamattomaan taimeneen eli tammukkaan on noudatettava kalastuslain määräystä 35 cm:n alamitasta". Ahvenille rapu on siis käyttökelpoista ravintoa, mutta koloissa · olevaa ja saksillaan puolustautuvaa rapua sen ei ole helppo saalistaa. Vastaavasti vaihtelee hunajan koostumus. Sinun löytämäsi ravunkivi oli hiukan pienempi. Harri Dahlström Monenlaista hunajaa Kun ostaa hunajaa kaupasta, saa milloin minkäkinlaista: milloin se on vaaleankeltaista, milloin ruskeaa, milloin jäykän nestemäistä, milloin kiteistä kuin sokeri. Useimmiten hunajaan on kerätty mettä monista eri kasveista, mutta useat kasvit kukkivat yhtäaikaa niin suurilla aloilla, että mehiläiset voivat kerätä hunajaan tarvitsemansa meden pääasiassa yhdestä kasvista. Minkälaista on se oikea terveellinen luonnonhunaja. Eri kukkien mesi on erilaista: sen määrä ja sokeripitoisuus sekä tuoksuja valkuaisaineet vaihtelevat lajista riippuen. Suomalaiset hunajantuottajat eivät paljonkaan ole käyttäneet tätä mahdollisuutta SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Mehiläiset valmistavat hunajan kukista keräämästään medestä. Aikoinaan niitä pantiin talteen ja käytettiin roskan poistamiseen silmästä sijoittamalla sileä ravunkivi silmäluomen alle. Taimenen eri muotojen erottaminen toisistaan on vaikeata ves1ssa, Joissa esiintyy vaeltavan taimenen nuoruusasteita ja vaeltamattomia taimenia yhdessä. Jos näin on, pohjoisen nimismiehillä riittää töitä määräyksen valvomisessa! Siis onko näin. Yli kymmensenttisillä ravuilla ravunkivet ovat suurimmillaan halkaisijaltaan 10-15 millimetriä. Pikkuravut vaihtavat kuorta useammankin kerran kesässä ja isot pyyntikokoiset Hartolan seudulla kerran kesässä, joten kyllä ravunkiviäkin kehittyy vuosittain runsaasti. Ne mainitaan mm. Mitä nämä ovat. Silloin tällöin niitä löytyy ahventen mahasta, vaikka muut merkit rapuateriasta ovat jo lähes kadonneet etäämmäs suolistoon . Lainsäätäjä on tuntenut taimenen eri muodot, sillä esimerkiksi kalastuslain 119 §:ssä mainitaan kaikki kolme eri taimenen muotoa meritaimen, järvitaimen ja purotaimen. Kyllä kaikki eriväriset, sekä nestemäiset että kiteiset hunajat ovat oikeata luonnonhunajaa. kalastusluvissa erikseen. Ne sulavat ja hajoavat ahvenen mahassa ja suolistossa niin, että suolen loppupäässä rapuaterian jäännöksien tuntomerkkejä saa etsiä suurennuslasilla. metsähallinnon 42 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Purotaimenella ei ole valtakunnallista alamittaa. Kyllä kysyjän hämmästyksen ymmärtää, sillä hänen lähettämässään lainauksessa on kalastuslainsäädäntöä tulkittu tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Harri Dahlström Kiviä ahvenen mahassa Ongella saamamme ison ahvenen mahassa oli rapu ja toisen mahassa kaksi kiveä. Täysikasvuista purotaimenta ei päällepäin pysty erottamaan samankokoisesta nuoresta meritai järvitaimenesta. Lähetän ohessa toisen näistä kivistä toimitukseen. Näin iso ravunkivi on vain sellaisessa ravussa, jonka kuorenvaihto on lähellä tai jonka kuorenvaihto on juuri tapahtunut. Hunajasta on valtaosa, noin 80 prosenttia erilaisia sokereita (hedelmäsokeria 40, rypälesokeria 35, ruokosokeria 2 ja muita sokereita 1-2 prosenttia); lisäksi hunajassa on noin 16 prosenttia vettä ja vajaat 5 prosenttia muita aineita: valkuaisaineita, kivennäisaineita, öljyjä, rasvoja jne. Ravunkiviin rapu varastoi kalkkia, jota se tarvitsee heti kuorenvaihdon jälkeen kovettaakseen suuosat ja kuortakin osittain. Sen väri, tuoksu ja kiinteys riippuvat paljolti siitä, mistä kasveista mehiläiset ovat mettä keränneet. Kuo·renvaihdon jälkeen ravunkivet häviävät noin viikossa, mutta niiden kehittymiseen kuluu useita viikkoja. Tarkoituksena on useimmiten vielä vaellukselle lähtemättömien meritai järvitaimenten suojelu. Lähettämäsi kivi on ravunkivi eikä mikään oikea ahvenen nappaama kivi. Edellä mainittu 35 cm:n alin mitta koskee vain järvitaimenta ja meritaimenen kohdalla se on 40 cm. Kolmessa pohjoisessa kunnassa vielä voimassa oleva ns. Ravunkivet ovat ravun mahan sivuseinissä ja joskus rapuja syötäessä ne tulevat esiin. Iso ahven voi syödä myös pyyntikokoisia rapuja. Siis purotaimentakin koskevia alamittoja voi määritellä kalastusoikeuden haltija ja tähän kalastuslainsäädäntö antaa hänelle tietyt mahdollisuudet, mutta kalastuslaissa ei ole purotaimenta koskevaa alamittaa säädetty. Muualla maailmassa varsin usein ilmoitetaan, mistä kukista mehiläiset ovat hunajansa keränneet. Ei ole mitenkään epätavallista, että rapuvesien ahvenet syövät rapuja. Samoin kalastusasetuksessa, jonka 19 §:ssä muuten nuo alimmat mitat luetellaan, mainitaan rauhoitusaikoja koskevassa pykälässä (17§) samoin kaikki kolme taimenen muotoa. vanha kalastuslaki ei myöskään määrää purotaimenelle alamittaa
ravintovarat elättävät. Seikkailevista piisameista on tehty havaintoja joka talvi. Varastoja yöpymäpaikkansa se sijoittaa niin, ettei sen tarvitse kylminä pakkaspäivinä juuri lainkaan liikkua. Tämä on toistunut neljä kertaa joulukuun aikana. Elleivät ne muuta, onko talviuni tai -horros mahdollista. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Viime syksynä (1988) närhillä oli voimakas joukkovaellus. Jos pesä on rakennettu paikkaan, jossa kesken talven äkkiä ja yllättäen kulkuaukko paasee jäätymään, asukkaiden on pakko lähteä uhkarohkeille retkille. Syksyllä närhi varastoi mm. Etenkin kevätpuolella tällainen on mahdollista, kun hormonitoiminta piisamien sisikunnassa alkaa vilkastua. Omien havaintojeni mukaan närhi kätkee ravintoa tiheisiin kuusikkoihin, ilmeisestikin yöpymäpaikkojensa läheisyyteen. Pesä on hyvä lämpösuoja paksuine kasvikuituseinineen. vsk. Piisamien talvenvara on pesän ympärillä oleva vesikasvillisuus juurineen ja juurakoineen. Vaeltaminen johtuu siitä, että kanta kasvaa suuremmaksi kuin minkä alueen SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastatta viksi osoitteeseen Suomen Luonto, PL 169, 00151 HELSINKI. Vaellus ja siihen liittyvä kevätmuutto on kuitenkin poikkeus. Talviunta tai -horrosta ei ole havaittu, eikä se ole todennäköistäkään samassa mielessä kuin ymmärrämme sen karhulla tai siilillä, mutta kylmät ja pyryiset talvipäivät saattavat kyllä kulua eräänlaisessa liikkumattomuushorroksessa. Seppo Vuolanto Miksi .. Närhelle tyypillistä on, kuten kysymyksessä todetaan, ravinnon varastointi. Närhi kuuluu näin vaelluslintujen epämaara1seen joukkoon. Uskoakseni myös närhi löytää hyvin varastonsa, eikä sen tarvitse näyttäytyä sydän talven pakkaspäivinä pihapiirissä. Närhet elävät varastojensa turvin sydäntalven. Mistä johtuu piisamin vaellus talvipakkasella. Piisamit viettävät talvea kekopesissä, joita ne rakentelevat rantavesien kasvuston joukkoon. Närhet keräävät syksyllä talvivarastoi~insa terhoja ym. Sitä tapahtuu harvoin. Riski on pakko ottaa, vaihtoehtona on nälkäkuolema. En tiedä, onko närhen varastointia tarkemmin tutkittu, mutta lähisukulaisen pähkinähakin on havaittu löytävän varastonsa hangen altakin. Olen seurannut piisamin jälkiä 1,5-2 kilometrin matkan. Piisami tulee hangelle vain joutuessaan vaikeuksiin. hyväkseen, mutta meilläkin saisi omena-, rypsi-, kanervaja maitohorsmahunajaa, ja varmasti on useita muitakin riittävän runsaita ja pitkään kukkivia kasveja, joista olisi pohjaa omalle hunajalleen. p11sam1 vaeltaa. tammenterhoja ja pähkinöitä talven varalle. Erikoishunajastahan voi periä myös erikoishinnan ! Seppo Vuokko Mihin närhet katoavat. Tällaisilta alueilta ylimäärän on siis siirryttävä muualle, jotta jäljelle jääneille riittäisi ruoka. Vaelluksen jälkeisenä kevaana vaelluslinnuilla on usein kevätmuuton tapaista liikehdintää, joten tässä mielessä voidaan sanoa närhenkin muuttavan ja kenties palaavan keväällä. Ilkka Koivisto 43. Mutta lisäksi sieltä pitää olla käytäväyhteys veteen sulana, jotta pesän asukkaat pääsisivät sukeltamaan jään alle. Piisamien liikkuminen talvisaikaan hangilla ja pakkasessa ei ole vain viime talven ilmiö. Piisamin pakottaa retkelle oma tyhmyys tai huono onni miten nyt halutaan sanoa. Jäljet ovat kadonneet siltarumpuun tai lumikieppiin. Kuitenkin ne katoavat tyystin joulukuussa ja ilmaantuvat keväällä takaisin. Energiankulutuksen pitäminen mahdollisimman pienenä on tärkeää närhellekin. Muuttavatko ne sydäntalveksi pois Suomesta. Jälkiä on näkynyt jopa asuinrakennusten ympärillä. Kannan suuruuden suhde ravintovaroihin ilmenee jo hyvissä aJom ennen ravintopulan alkamista, joten vaeltamaan joutuvat linnut ovat lähtiessään hyväkuntoisia. Joissakin tapauksissa saattaa yksinäisen retkeilijäpiisamin tausta ehkä olla toinen: se on joutunut riitaan pesän hallitsijoiden kanssa ja sille on osoitettu kovakouraisin keinoin oven paikka. Esimerkiksi etelärannikolla havaittiin satoja närhiä parhailla paikoilla vaeltamassa lounaaseen meren yli. Hillahunajaa oli vähän aikaa saatavanakin.
vuosikerta Pääkirjoitukset Suomenlahden suojelu on tärkeää 1/ 3 Erämaalaki rauha erämaihin. 1/10 Heinonen Jaakko: Hiljaisuuskaan ei ole samaa kuin ennen 5/ 10 Ignatius Matti: Moottoriurheilun aika on ohi 3/10 Kaste Jouko: Tukehtuuko Suomikin autoihin ennen vuotta 2000. . vsk.. 7/20 Kyrönjoen tulvasuojelu pohjalaisnäytelmä vailla loppua 5/ 14 Luonnonsuojelijat keskeyttivät Hirvihaaranjoen perkauksen 5/7 Meribassi ensi kertaa Suomessa 7/ 6 Onko meillä varaa Menettää järvilohi. 7/ 4 Lehtojen suojelu käynnistyy 4/ 4 Luonnonhoitometsä Murhijärvelle 5/ 6 Majakka kansallispuiston vartijana 6/ 18 Norppaluotoja rauhoitetaan 2/6 Nuuksion suojelulla jo kiire 3/26 Nuuksioon retkeilyalue 5/ 6 Paippisten ikimetsä, uhanalaisten koti Uudellamaalla 7/ 4 Rahasto suojelee Satakunnan luontoa 3/7 Rantojen suojelun ratkaisun hetket 5/ 5 Repovesi alkulinnun kansallispuistoksi 2/16 Seitsemiseen opastuskeskus 5/ 6 Sopenmäki saatava Talaskankaan suojeluun 1/7 Suomalaiset suunnittelemaan Neuvostoliiton erämaiden hävittämistä. 7/26 Energian säästö pienempi päästö 5/ 18 Lyijyttömällä menee lujaa 1/5 Geologia Korukiviä Suomen harjuissa 4/ 18 Maakunnille nimikkokivet Suomen kivijalka Ilmansuojelu 6/ 5 7/ 10 Ilokaasua taivaalle l / 4 Kansanliikkeen voimannäytös Kotkassa 3/ 5 Kotimainen katalysaattori 7 / 6 Pakokaasut puhtaammiksi 4/ 6 Jätteet, myrkyt ja kierrätys Jätteet taivaalle 7 / 30 Kemikaalivaunut koliseva ympäristöuhka 8/ 6 2/6 8/7 Keräyspaperia tarvitaan taas Kierrätysmessut lähestyvät Kuusisataa elefanttia marssi kartonkitehtaaseen Lietteet ja )annat mullaksi Pahamainen Dow Chemical palkittiin Vaasa kaasuttaa uuteen jätehuoltoaikaan Ympäristömyrkyille pitäisi saada sulku Älä jätä kesäjätettä Kasvit, puut ja sienet 4/ 6 3/ 4 3/ 4 2/28 5/ 12 4/ 24 Avohakkuu romahduttaa sienisadon 5/22 Metsiemme ilme entistä surkeampi 2/4 Ruostetta vedessä 4/ 41 Saat multa horsman 5/ 24 Salaattiainekset luonnosta 4/20 Sienimaailma uhattuna 3/ 18 Suomenpihlaja, saariston puu 1/ 12 Tshernobyl-mutaatioita vehnässä. 8/ 4 Talaskankaan luonnonarvot punnitaan 2/6 Uusia luonnonsuojelualueita 2/6 Valtioneuvosto rauhoitti uusia kasvi-ja eläinlajeja 5/ 5 Vauhtia Nuuksion suojeluun 1/6 Vetoomus metsäluonnon puolesta 2/4 Ympäristöministeriö haluaa hakata Martinselkosen 8/ 4 Ystävyyden puisto jäi kuplaksi. 5/ 9 Arktista ympäristönsuojelua vai kilpaa luonnonvaroista 6/ 9 Puuttuuko päätöksentekijöiltä rohkeutta 7 / 9 Luontoa Talakselta tarkkaillen 8/ 9 Puheenvuorot Finne Anja: Pitääkö kansallispuiston olla suosittu vai suojeltu. 8/ 3 Esseet Luotonen-Hytönen Anja: Lokit Vuokko Seppo: Aavikon laidalla Piippuja meressä Tuhannen savun laakso Arvoituksellinen hiilipussi Tyynyjä meressä Taivas putoaa Viimeinen tulivuori Oliko Suomessa dinosauruksia. Suomen Luonto 1989 48. Kolumnit 4/ 12 1155 2/47 3/ 55 4155 5/ 47 6/ 47 7/ 47 8/ 47 Kaila Tiina:lhminen, maagikko, farisealainen 2/38 Karjalainen Elina: Kevään pyhitys 4/23 Kilpi Eeva: Luonnonsuojelukulttuuriin! 8/ 13 Niklander Hannu: Vedenpaisumusta vartoillessa 3/21 Numminen M.A.: Maasta lienen minä tullut Paasilinna Erno: Loppu on alkanut Parkkinen Jukka: Talokin elää, tavallaan Ruuhijärvi Rauno: 5/ 31 7/23 1/33 Ympäristökasvatus kunniaan kouluissa 1/9 Luonnonarvot markkinataloudessa 2/9 "Me rukoilemme Sinua, että et antaisi otsonikerroksen ohentua" 3/ 9 Pohja energiakeskustelulle 4/ 9 Paanajärvi pelastumassa, miten käy Nuorusen. Sääperin kevät Terhot ja pähkinät kätköihin Elämäntapa ja kulutus sukupuut2/20 3/ 16 6/22 Elohopeattomat moottoriparistot tulivat 1/ 4 Eroon freoneista 2/ 8 Eroon turhasta valkaisusta 8/ 8 Eurolinjaa etsitään 6/ 6 Greenpeace sai ymmärrystä raastuvanoikeudelta 5~ Huoli kotiseudusta saa ihmiset toimimaan 6/ 5 Keräyspaperituote kelpaisi kuluttajille 5/ 8 Kompostoreiden kysyntä kasvaa 7 / 8 Luonto-Liiton kerhoprojekti 3/ 4 Matti Wuori on luonnonpuolustajien asialla 4/ 10 Muoviaika maistuu kertakäytölle 4/ 8 Myrkyttömiin maaleihin 3/ 8 Paristojen raskasmetallit kuormittavat luontoa 6/ 8 Pesuaineet ja vesistöt 1/8 Sijoitusvinkki: R,ahat luontotilille 6/ 4 SLL budjetistw. 8/ 18 Pitkät laineet pitkin lahtea 1/32 Pohjaeläinten katoamisen arvoitus 1/26 Saadaanko Oulujärven säännöstely uusiin uomiin. Haittavero voimaan ja lisää rahaa ympäristönsuojeluun 6/ 6 Ympäristöpalkinnot Erik Wahlströmille ja kirkolle 5/ 6 Energia Energiaa terveyden kustannuksella. 4/ 5 SUOMEN LUONTO 8/ 89 48 . 8/ 7 8/22 3/ 12 5/28 Pääkaupunkiseudun nisäkkäät kartoitettu Pöllöt myyräjahdissa 6/ 4 7/ 16 3/ 6 2/22 1/5 Suurpetojen metsästystä muutettava Säännöstelläänkö saimaannorppa toon. . 2/5 Eläimet Kiljuhanhitarha Koskelle Korppi palaa rintamaille Kurnutus kutsuu kudulle Lehtometsän luolassa möyrii mäyrä Nikkaroi siilille talvipesä Nopea kuin ... 6/ 10 Mikkola Kauri: Kukkakedot takaisin 2/10 Kotimaan luonto ja ympäristönsuojelu Alkuperäisluonnon suojelu Aarniometsät syyniin Elämystuotantoa ja kokemusteollisuutta Erämaa elää Helvetinjärvellä Erämaat lain suojiin Erämaat puhuttavat 220 000 vastausta metsien huutoon Kampanja metsien puolesta 7/ 4 6/28 5/ 32 2/ 12 3/22 5/ 4 1/ 5 Kamppailu Talaskankaan suojelusta jatkuu Kansalaiset Pihlajaveden puolesta 44 8/ 5 8/7 Kansallispuisto Kolovedeile ja Torronsuolle 5/ 6 Kansallispuisto Nuuksion turvaksi 3/ 32 Katosselkä säästettävä saimaannorpille ! 4/ 4 Kolovesi kuuluu hopeakylkisille norpille 4/ 14 Kuinka käy Katosselän, Enso-Gutzeit. 5/7 Yhdistys maatiaisia vaalimaan 7 / 6 Kulttuuri ja taide Ihmisenä maailmassa, Anne Hännisen haastattelu 8/ 10 Jää kasvaa 7/ 24 Kesäyö 4/26 Runoja keväästä syksyyn, Risto Rasa 1/20 Vainion runot, Hannu Niklander 6/26 Vuoden' luontokuvat 2/7 Pienvedet kuvina 8/ 14 Liikenne Moottoriajoneuvot eivät kuulu kansallispuistoon 1/ 4 Moottoritie uhkaa Haminan rantoja 6/ 13 Pekka Vennamo tahtoo parempia autoja ja nopeampia junia 6/ 16 Oulujärven ylitystie: 20 miljoonaa hukkasuunnitteluun 3/7 Luonnonilmiöt Lumi käy luonnolle Saimaan jäät murtuvat Maaja metsätalous 1/ 14 3/ 33 Partalan pellot tuottavat tietoa 3/ 38 Siperianlehtikuusta viedään vaaroille 3/ 34 Vedet ja kalatalous Elämää rannoilta ulapalle 1/24 Haitalliset aineet Suomenlahden kaloissa l / 30 Happi vähenee 1/27 Hukkuuko Längelmävesi leviin. 2/3 Vuotos-hanke kummittelee yhä 3/ 3 Kansallispuisto ruuhka-Suomen sydämeen 3/ 3 Antarktiksesta maailmanpuisto! 4/ 3 Metsästäjät ja kanahaukka mahtuvat samaan metsään 5/ 3 Repovesi on yhä kansallispuiston arvoinen 5/ 3 Liikennepolitiikka kolarikurssilla 6/ 3 Vain säästö on turvallista energiaa 7 / 3 Metsäkuolema on jo ovella.
6/ 44 Syyskutuisia särkikaloja. 3/ 50 Mitä silakka syö. 2/39 Kaksineuvoinen ahven 3/ 50 Ruodoistaan kala tunnetaan. 4/ 49 Kuikan pesintä epäonnistuu helposti 4/ 49 Varpuspöllö kottaraispöntössä 5/ 45 Lintujen jauhinkivet 6/ 44 Valkoinen korppi 6/ 45 Hiiriä pöntössä 7/ 45 Pulut suihkussa 7/ 45 Pöntöt käden ulottuville 7 / 45 Mihin närhet katoavat. 5/45 Mitä myyriä. 4/ 49 Ruutanan muodonmuutos 5/ 45 Miten välttyä lapamadolta. 8/ 43 Nisäkkäät: Kaksosvasojen kohtalo 3/5 1 Miksi jänis jyrsii seinälautoja. Kivekäs) 3/49 Kirjoittaja vastaa, (Tero Sipilä) 3/ 49 Ketoja myös kulottamalla, (Pertti Seiskari) 4/ 47 Ketunmyrkyt koirien suihin, (SOS) 4/47 Pet~ikö moottorikelkkailijoiden kunto?, (Arto Jokinen) 5/ 40 Kiitos kasvitiedosta, (Liisa Huhtala) 5/40 Muoviaika ja ympäristö, (Teemu Virtanen) 5/40 Suomen Muoviteollisuusliitolle, (Alice Karlsson) 5/41 Väärää tietoa Soklista, (Hannu Kostilainen) 5/41 Hannu Kostilaiselle, (Terho Poutanen) 5/41 Ketojen seiskarointia, (Kauri Mikkola) 5/41 Haittavero käyttömaksu, (Matti Seppälä) 6/40 Luonnonsuojeluyhdistys Soklista, (Pentti Wessman) 6/40 T~savirralla sähkön vaihtokauppaan, (Kalervo OJutkangas) 6/40 Lapin mäkäröiden ja sääskien hävittäminen, (Heikki Ikonen) 7/40 Antarktiksesta maailmanpuisto, (Aarne Parikka) 7/40 Päätöksentekijä Ruuhijärveltä puuttuu rohkeutta 8/ 37 Eläimien suojelua talvella 8/37 Antarktisella koralleja. ja Virossa 3/ 44 Typpi ja koboltti saavat myrkkylevät kukkimaan 2/ 36 Valaat: suosio kasvaa, tulevaisuus epävarma 7/ 39 Valaitten ääniä tutkitaan hydrofonilla 8/ 35 Villin Afrikan sydämessä 2/30 Virolle uusi siililaji 2/37 Virran valtiaat 1 / 36 Ydinvoimala Karjalaan 4/ 42 Yhdysvaltalaiset huolissaan torjunta-aineista 8/ 34 Yhdysvaltojen erämaalaki 1/ 40 Kysy luonnosta Lukijoiden luontokysymyksiin ovat vuoden aikana vastanneet Harri Dahlström, Matti Helminen, Ilkka Koivisto, Kauri Mikkola, Seppo Vuokko ja Seppo Vuo/anto. 4/ 48 Miten kävi haarapääskyjen. 4/ 48 Valkokaulusnaakkoja. Pohjois-, Keskija Länsi-Euroopassa 1/ 47 Keränen Seppo ja Kaikusalo Asko: Suurtunturit 5/ 43 Koivisto Aura: Possunokkien puutarha 7/ 42 Kurten Björn : Viattomat tappajat 2/41 Lammi Seppo ja Osala Tapio: Pohjoinen erämaa Kessi-Vätsäri 2/41 Lehtonen · Ulla: Ullan maustekasvimaa 6/ 43 Leinonen Antti: Peurasalolla 7/42 Maailman eläimet 2: Nisäkkäät, 3: Linnut, 4: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat 3/ 47 Maailman eläimet 5: Selkärangattomat 7/ 42 Masing Viktor : Kas kummaa kukkaa ... vsk. Kansalaistoiminnan opas 5/ 43 Wahlström Erik: Miljöhandboken 8/ 38 Keskustelua Katoaako urheilukalastajien Nuortti?, (Hannu Kostilainen) 1/ 44 Luonnonsuojeluliitto Soklista, (Terho Poutanen) 1/44 Oikeata tietoa, Kaj Granberg?, (Tapio Osala) 1/ 44 Tapio Osalalle, (Kaj Granberg) 1/ 44 Martti Helinin uudet (v)aatteet, (Harri Helin) 1/ 44 Koneellistettua luontoharrastusta (Kalervo Ojutkangas) 2/42 Meluahan piisaa, (Pertti Sulkava) 2/42 Ministeri Pohjala ja Talaskangas, (Eero Vesikkala) 2/ 43 Naava onkin luppo, (Mikko Kuusinen) 2/ 43 Pui~la ei pelastuta kasvihuoneilrniöltä, (Aarne Parikka) 2/43 Maaherran johdolla suojelusoitten kimppuun (Olli Ahlholm) 3/ 48 Eroon myrkkysavuista, (Olli Tiitinen) 3/ 48 Urho Kekkosen kansallispuisto ihmisten iloksi ja hyödyksi, (Tuomo Jantunen) 3/ 49 Skorpioni on hämähäkkieläin, (Heikki Hirvonen) 3/ 49 Koneellistetulle Kalervo Ojutkankaalle, (Hannu Hautala) 3/49 Saimaannorppa ja juoksutukset, (Lasse K. Kasvit ja sienet Limakot liikkeellä Miksi kuusessa on monta latvaa. 8/ 43 Kirja-arvostelut Aarnio Leena ja Räsänen Tapani: Pihapiirin lintuja Kun punatulkku tapasi Tiu Tau Tilhen 8/ 38 Björk Ingvar ja Lofterud Curt: Binna-karhun pennut 7/ 42 Durrel Gerald: Ihmeellinen lentoretki maapallon ympäri 8/ 39 Erkkilä Antti ja Kuuluvainen Timo (toim.): Tropiikin metsät 6/ 43 Hamilton Henning, Leiwo Pauli ja Rauhalahti Markku: Muuttuva metsä 3/ 47 Hautala Hannu ja Parkkinen Jukka: Tikan paja 8/ 38 Hänninen Pekka (toim.): Luonnonharrastajan opas 5/ 43 Henttonen Kai ja Välimäki Pauli: Sanoista tekoihin, arkielämän ympäristöopas 4/ 45 Huttunen Satu: Pelastakaa metsät 2/40 Hämet-Ahti Leena, Palmen Annikki, Alanko Pentti ja Tigerstedt Peter: Suomen puuja pensas kasvio 8/ 38 Jahns H.M. 6/ 44 Siian simpukkasaalis 7/ 44 Tuntematon tuulenkala 7/ 44 Tammukan alamitta 8/ 42 Kiviä ahvenen mahassa 8/ 42 Linnut: Miksi harakka rakentaa syksyllä. 1/ 52 1/ 53 3/ 50 Tatti ja tatinriesa 5/ 44 Vaahteralla pilkkulehdet 5/ 44 Kuuman kukka 7/ 44 Monenlaista hunajaa 8/ 42 Hyönteiset: Kirppuja linnuista 6/ 45 Kalat: Kalaverkon omituiset otukset 1/ 52 Kampelat sumpussa 2/ 39 Verkot sitkeässä liassa 2/39 Mikä söi kidukset. : Sanikkaiset, sammalet, jäkälät. 4/ 48 Missä pyrstötiaiset. Mukuraäkämä SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. 8/ 37 45. 6/ 45 Miksi piisami vaeltaa. Lasten oma kasvija marjakirja 4/ 45 Murtomäki Eero: Soilla 2/40 Mälkönen Juha: Hirvimailla 8/ 39 Palmunen Rainer: Luonnonystävän Suomi 1/ 47 Santti Risto ja Tenovuo Rauno: Terveys ja ympäristö 3/ 47 Suonpää Juha ja Korte Marja-Leena: Naavametsän salaisuus 8/ 39 Söderman Nils ja Lappalainen Markku: Linturetkellä 6/ 43 Tammilehto Olli (toim .): Kun edustajat eivät riitä. 1/52 Kyhmyjoutsenen valkoiset poikaset 1/53 Linnut laivan valoissa 4/ 48 Sammalten myllääjät 4/ 48 Telkällä kuudes aisti. Silakka on tärkein saaliskala i /28 Sukellus suolaiseen kaamokseen 2/26 Talkoilla koski kuntoon 7 /7 Tekniikka suojelun apuna 1/ 30 Typpi lannoittaa Itämerta 8/28 Yhteinen, rakas Suomenlahtemme 1/22 Öljyn vaarat 1/30 Ulkomaiden luonto ja kansainvälinen ympäristönsuojelu Afrikannorsun ankeat ajat 7 / 3 Afrikkalaiset vaativat norsunluukaupan kieltämistä 5/ 39 Assuanin suurpato 8/32 Brittein saarten delfiinit pulassa 7 / 38 Coto de Dona Ana J / 34 Englantiin villieläinten hoidon opetussairaala 1/43 Euroopan merkittävin lepakkoluola pelastui Puolassa 8/36 Eurooppa: uiminen kielletty 5/ 38 Hyinen paratiisi 4/28 Iloisia uutisia Afrikasta: vuorigorillakanta kasvaa 4/ 42 Isotrappi Euroopan arojen uhanalainen aatelinen 2/36 Japani ahmii Kaakkois-Aasian trooppisia metsiä 5/ 38 Kanadan erämaajokien voimaa New Yorkiin 3/ 44 Kaskelotteja rantautui Pohjoismaiden rannikoille 3/ 44 Kiinan luonnonsuojelun viime hetket 5/ 34 Kukkasipulikauppa rehottaa villinä 6/ 39 Länsi-Berliini radikalisoi liikennepolitiikkaansa 4/ 44 Lesotho kärsii puupulasta 3/ 42 Lintutuho Shetlandsaarilla l / 43 Luonnonpuisto keskellä Budapestiä 6/ 38 Maapallon erämaat kartoitettu 6/39 Maapallon väkiluku lisääntyy 90 miljoonalla vuodessa 5/ 39 Marjat, sienet ja yrtit tarkasti talteen 6/ 32 Muuttolintujen raaka joukkopyynti Euroopassa jatkuu 3/ 40 Paikalliskulttuurien kokemukset apuun Brasilian sademetsien suojelussa 3/ 44 Puola sotkeutunut uhanalaisten eläinten kauppaan 4/ 43 Pyhä pöllö kuolemanvaarassa 4/ 43 Saksalaiset valjastavat tuulen ja auringon 4/ 44 Seeprakalat ovat herkkiä kemikaaleille 1/ 43 Suolajärven katkera kohtalo 4/ 36 Tuulivoima myötätuulessa Yhdysvalloissa ... 3/51 Hiirenmyrkky vaaraksi linnuille
In the present decade the spawn~ng grounds of the lake trout have dwindled extensively due to the destruction of rapids for power production . Some 1.6 million square kilometres (160 million hectares) of forest lie to the west of the Urals . Finnish authorities are loathe, however, to embark on expensive nitrogen removal, saying that not only is the nitrogen loading due to sewage less than that of other sources, but Finland's discharges are well below those of the USSR, for instance. Gosplan, the Soviet Union's central planning authority, is already considering ordering a forest management pian from the consultancy concern Jaakko Pöyry. SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. It would be feasible, however, to repair damaged rapids with a view to making this subspecies independent of such measures. Nitrogen causes eutrophication of the Baltic by Antti Halkka Suomen Luonto 48 (8): 28-31 The Baltic Sea has become badly eutrophicated. A good target for this kind of renovation would be the Pielisjoki rapids. ------------------------------, Suomen Luonnon palvelukortti Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 170 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/210 mk (ei-jäsenet). Mankind increases the nitrogen loading in a variety of ways. vsk.. Applying Finnish intensive forestry methods to the conif erous forests west of the Urals would also affect Finland's natural communities, since most of our species are of eastern origin. The latter firm achieved worldwide notoriety by offering forestry planning to Sri Lanka as a form of Finnish aid: local people protested strongly against the pian. If conditions become inhospitable near the nucleus of their range, these species could well become extinct in fringe areas like Finland . Suomen Luonto 48 (8): 4-5 Around a third of the world's forest wildernesses are located in the Soviet Union, where the untamed coniferous forests (taiga) are split into two by the Ural mountains. Today the lake trout is entirely dependent on fish farming and stockings. 1. TILAAJANUMERO Uusi osoite (OSOITELIPUKKEESTA) ······················· ····· JAKELU OSOITE Suomen luonnonsuojelulii1to maksaa postimaksun Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 Vastauslähetys Sopimus 00150/1 00003 Helsinki POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA I PUH . When the Soviet chief secretary Mihail Gorbatchev visited Finland in October 1989 he was given a practical demonstration of the way Finns could handle the forests west of the Urals. Finland A third major source of nitrogen is municipal sewage, in which most of the nitrogen takes the form of human urine. -----------------~-_--_--_--_--_~ _________ J 46 SU0MENLLJONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Box 169 00151 H elsinki. Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 190 mk (ei-jäsenet) Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi ja tilaan Suomen Luonnon kestotilauksena yhieishintaan 200 mk Muutan osoitettani Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA 1 PUH . In the present decade, however, the 15 researchers associated with the major PELAG project at the Tvärminne zoological station off Finland's southern coast have conclusively demonstrated that it is actually nitrogen that is the limiting nutrient. Lake trout disappearing from Finland. Translated by Leigh Plester Seuraava Suomen Luonnon numero ilmestyy 29. I f we are to arrest the eutrophication, an immediate reduction in the nitrogen input to the sea is essential. According to the Sierra Club's World wilderness inventory the region's wilds con-• stitute 40 % of the (Palearctic) Temperate needleleaf forests outside the American continent and 18 % of the coniferous forest wildernesses of the entire northern hemisphere. Gorbatchev seemed intrigued by the idea. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Finns planning destruction of USSR wilderness. The Finns pointed out that USSR forest industry production could be vastly increased if Finnish methods were applied to the area. by Jorma Piironen Suomen Luonto 48 (8): 18-21 The last ice age annexed trout as well as marbled seals in the water courses of eastern Finland. Currently the whole area is in jeopardy. Many researchers have Iong considered phosphorus a more important nutrient than nitrogen. Timo Tamminen, who spearheads the PELAG project's work on nitrogen, considers both contentions mere prevarication. Over the ensuing 8,000 years under lacustrine conditions the trout have evolved into a distinct subspecies, the lake trout. Finnish forest management calls for an extremely dense road network, among other drastic measures. Regrettably the Pielisjoki is about to be ruined by Enso-Gutzeit's pian to expand its pulp mill on the river's upper reaches, which are to be thoroughly channelized. Nitrogen-based fertilizers from agriculture and silviculture are washed into the sea by rivers, while automobile and industrial nitrogen emissions pass into the medium from the atmosphere. He feels that a start could easily be made on nitrogen removal from sewage since the latter already passes through water purification plants and it would only be neccesary to intensify the removal process
Mutta järisikö Suomen tanner brontosaurusten askelten töminästä, viilsikö kalaliskon selkäevä rantavesiemme pintaa, kaikuiko ilmassamme lentoliskojen kimeä huuto. huonosti ympäristöönsä sopeutuneita. Dinosaurusten jäänteitä on löytynyt mm. Hirmuliskojen valtakautta ehti kestää ennen niiden häviämistä 140 miljoonaa vuotta, joten ihminen parin -miljoonan vuoden historioineen hävetköön mokomia mielipiteitä. Sellaisia eläimiä tai kasveja, jotka eivät ole ympäristöönsä sopeutuneita, ei edes synny. Hirmuliskojen valtakaudella Suomi oli vielä suhteellisen etelässä ja ilmasto oli lämmin. Oliko Suomessa dinosauruksia. Sata miljoonaa vuotta sitten hirmuliskojen valtakausi oli monipuolisimmillaan: hirmuliskot hallitsivat maata, vettä ja ilmaa, ja nisäkkäät hakivat suojaa pensaitten alta ja kivien koloista. Ja odotetaan kenties jonkin kallio kuoren vajoaman pohjalla odottavat runsaat fossiilikerrostumat löytämistään! Seppo Vuokko 47. Hirmuliskot eivät suinkaan ainakaan kaikki olleet sellaisia aivottomia, verenhimoisia tyhmyreitä kuin usein kuvitellaan. vsk . Juuri se, ettei edes sedimenttikerrostumia ole näiltä ajoilta, kertoo Suomen tuolloin olleen kuivaa maata. Eroosio on vallinnut ja eroosiotuotteet ja niiden mukana kulkeutuneet elämän merkit ovat kasautuneet jonnekin muualle. Ja vielä nurinkurisempi on käsitys, että hirmuliskot kuolivat sukupuuttoon siksi, että ne olivat liian isoja ja SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Kallioperässämme ei ole säilynyt minkäänlaisia elämän merkkejä jääkautta edeltäneeltä 500 miljoonan vuoden ajalta. Ei ole syytä kuvitella, ettei Suomessa olisi ollut dinosauruksia. Brittein saarilta, PohjoisSaksasta ja Huippuvuorilta, alueilta, jotka olivat saman manteren osia kuin Suomikin
Erikseen jäsenyys maksaa 75 mk ja Suomen Luonnon vuositilaus 210 markkaa. Suomen Luonto ei nuku talviunta Seuraava numeromme ilmestyy karhun talviunen aikaan, tammikuun lopulla. Tilaukset puh. Ellet vielä kuulu lehden tilaajiin tai ole Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen, voit tarttua edulliseen tilaisuuteen: Saat Suomen Luonnon (kestotilaus) ja Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenyyden vuodeksi yhteishintaan 200 markkaa. 90-642 881. Toivotamme kaikille lukijoillemme lumista joulua ja luonnontaloudellisesti kestävämpää uutta vuosikymmentä!