Tilaushinnat Vuosikerta ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 290 mk. Jäämme jännittyneinä seuraamaan, miten ohjeita noudatetaan maastossa. vsk.. 17.12. ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirak:kotie 6 01200 Vantaa puhelin (90) 876 9100 telefax (90) 876 6150 lrtonumero 33 markkaa. (90) 642 881 telefax : 446 914 Päätoimillaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Anne Brax Antti Halk:ka Iiris Lappalainen Markku Tanttu (ulkoasu) Toimituksen sihteeri Aila Malk:ki Väriero/lelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen lSSN 0356-0678 Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. Metsiköiden eri-ikäistä rakennetta suositaan, ja erämaissa metsähallitus on valmis käyttämään jopa ns. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 250 mk ja säästötilaus 235 mk. Ohjeita on luvattu noudattaa myös Kessin talousmetsäosassa, joka ei kuulu erämaalain piiriin. llmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 9 20.10. Ainakaan lähivuosina hakkuisiin ei ole mitään tarvetta, sillä metsissämme on kymmenin miljoonin kuutioin hakkuuylijäämää. 10 18. Erämaita rauhoitettiin kaikkiaan 15 000 neliökilometriä, mutta suurin osa suojellusta alasta on joko puutonta tai kitumaata. (90) 654 198, 627 927 ja 627 957. Metsäautoteitä ei rakenneta, vaan puut korjataan tilapäisiä talviteitä pitkin. Metsähallitus on pystynyt kuoriutumaan vanhoista asenteistaan ja näkemään erämaiden luonteen uudella tavalla. 21.01. Hakkuuohjeet ovat myönteinen yllätys. Kasvullista metsämaata on vain 570 neliöki lometriä, mutta melko vähäisestä pinta-alastaan huolimatta nämä metsät ovat luonnonsuojelun ja virkistyskäytön kannalta erittäin arvokkaita. Metsiä luvataan hakata varovaisesti ja maaston luontaisia muotoja kunnioittaen: Vanhoja puita säästetään ja hakkuualat uudistetaan luontaisesti; keloihin, kolopuihin ja pökkelöihin ei kajota, ja maapuitakin luvataan jättää lahottajien iloksi. Saavatko erämaametsät huokaista helpotuksesta. osan suojelukahinoistaan kuulun Kessin metsistä hakkuilta kokonaan, osaa käsitellään aikaisempaa varovaisemmin. l 1. Myös hakkuutavoitteista on tingitty ja osa Kessin alueesta jätetään toistaiseksi hakkuiden ulkopuolelle. Ohjeet säästävät mm. 1 16.12. Miksi siis kiirehtiä kaatamaan varsin luonnontilaisiSUOMEN LUONTO 8/92 51. Erämaametsien hoito-ohjeiden linjana on luonnonmukaisuuden, keveyden ja pienipiirteisyyden korostaminen. Metsähallitus julkisti Lapin erämaa-alueiden metsien hoito-ohjeet syyskuussa. 19.11. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu PL 169 00151 Helsinki puh. jatkuvan kasvatuksen periaatteita, jotka se aiemmin on kolmasti kieltänyt. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 52. M etsähallitus julkisti syyskuussa hoito-ohjeet Lappiin erämaalailla vuonna 1991 perustettujen suojelualueiden metsille. On hyvä, että erämaiden hakkuuohjeet pyrkivät luonnonmukaisuuteen, mutta metsähallituksen olisi syytä myös vakavasti pohtia, miksi erämaametsiä ylipäätään pitäisi kaataa. Hakkuuohjeissa on paljon sellaista, mitä metsähallitus aiemmin piti mahdottomana. Laissa säädettiin, että osaa erämaiden metsistä voidaan käsitellä luonnonmukaisin hakkuin. Säästötilaus 265 mk. 2 z u.J 6 ::J V) SUOMEN LUONTO Runebergin.katu 15 A 23 00100 Helsinki puh. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä
15 Rastaiden mustalammas, Jouko Kuosmanen ................ 56 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. Ehkä metsähallitus saadaan tunnustamaan, että kevyempi linja on realistinen vaihtoehto myös talousmetsissä. 8 1992 Kotimaasta .......................................................................... Laatulehdet ovat lama-aikanakin hyvä sijoitus. Itäiset ja pohjoiset kasvija eläinlajit leimaavat taigametsää. Siksi olemme julistautuneet luonnon äänenkannattajaksi. Lapin hitaasti kasvanut, kova ja kaunis puu on niin arvokasta, että sitä pitäisi käyttää säästeliäästi ja vain arvoaan vastaaviin tarkoituksiin: rakennusja kotitarvepuuksi sekä esimerkiksi huonekaluihin. 16 Räkättirastasparvet vaeltelevat näinä aikoina pihjajanmarja-apajia etsien ja muuttomatkaan valmistautuen. Naavojen kohtaloa selvitellään sivuilla 24-25 ja Kuusamon seutua esitellään sivuilla 26-37. Harrastajan havainto: Etelä-Suomen naavat ja lupot elpymässä, Jaakko Heinonen ........................................... Hitaasti kasvava erämaiden puu ei mätäne pystyyn, vaan malttaa odottaa korjaamistaan pitempääkin. 3. Kahden meren välissä, Seppo Vuokko ......................... vsk. Ei kai erämaametsiä hakata vain siksi, että metsähallituksesta on tullut liikelaitos ja Ylä-Lapin hoitoalueen pitää tuottaa vaaditut markat vaikka väkisin. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Se, että erämaiden metsiä aiotaan nyt käsitellä lempeämmin, on pitkälti erämaaliikkeen aktivistien ansiota ja osoittaa, että rohkealla kansalaistoiminnalla voidaan asioihin vaikuttaa. Luonnonsuojeluliike voi olla varsin tyytyväinen erämaiden hakkuu-ohjeisiin, vaikka parempi vaihtoehto olisikin jättää erämaat kokonaan rauhaan. Paras anti hakkuuohjeista saattaa pitemmän päälle koitua erämaametsien ulkopuolelle: Ovathan luonnonsuojelijat jo kauan vaatineet metsien käsittelyn keventämistä, metsäluonnon pienipiirteisyyden huomioonottamista ja moninaiskäytön kunnioittamista. 52 Kysy luonnosta .................................................................. Suomen Luonnon tärkeimpänä tehtävä onkin puolustaa luontoa ja edistää ympäristönsuojelua yhteiskunnassa. Miten tämä on mahdollista aikana, jolloin lehtien levikit putoavat kilvan kuin syksyn vaahteroista lehdet. Suomen Luonto sadantuhannen kerhoon Suomen Luonnon levikki on viime vuosina noussut tasaista tahtia. 24 Luonnossa kulkijan silmiin osuu nykyisin yllättäviä, uusia naavatai luppotupsukoita. Maakunnat tutuiksi: Koillismaa Kuusamon seudun maisemissa on jylhyyttä, tuntureita, vaaroja )a rotkolaaksoja. .48 Kirjoja ............................................................................... Murenevaa kauneutta, Mikko Kuusinen ........................ Summaries of the Main Articles ........................................ Valitettavasti suomalaisella luonnolla ei mene yhtä hyvin kuin Suomen Luonnolla. Ulkomailta ......................................................................... .4 Kuluttajan valinnat ............................................................ Päättäjiin vaikuttaminen on erittäin keskeistä, mutta vielä tärkeämpää on voimistaa kansalaismielipidettä luonnon puolesta sen voima saa päättäjiinkin vauhtia. Edes lama ei ole pidätellyt levikin kasvua. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 8/92 51. Lisäksi Itä-Lapin metsät ovat Kuolan saasteiden raskauttamia ja monien asiantuntijoiden mukaan niitä ei tämän takia pitäisi hakata ollenkaan. Sellunkeitto Lapin arvopuusta on häväistystä. 10 Uusi ajattelu rientää luonnon avuksi, Osmo Sarin ........................................................................ 58 Metsän peitossa ............................................................. Ilman luonnonsuojelijoita erämaita olisi kohdeltu entiseen tylyyn tyyliin. 51. Luonnon ja terveellisen ympäristön arvostus on selvästi lisääntymässä; yhä useampi on huomannut, että luonnosta saa rikkautta ja iloa elämäänsa. Tilaajia on nyt yli kuusi kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Viime aikoina arvoja on myös alettu laittaa uuteen järjestykseen. vuosikerta na säilyneitä erämaametsiä. Omavaraisuuden puolesta, Antti Vahtera ...................... 44 Mielipiteitä, keskustelua .................................................. Jos näin on, asia vaatii pikaista korjausta. 12 Puheenvuoro ekofilosofiasta, joka kyseenalaistaa länsimaisen luontosuhteen ja etsii uutta ajattelutapaa. 26 Virrassa vilisten, koskessa kolisten, Pertti Ti.kkanen 35 Saksan villi luonto on idässä, Irene Rautio ja Matti Valta ........................................................................ Syyskuussa tehdyssä levikintarkastuksessa rikkoutui sadantuhannen raja (102 917, LT 16.9.92). Tämä selittänee sen, että taloudellisesti vaikeinakin aikoina tietoja harrastelehdet voivat jopa lisätä levikkiään, kun taas viihdelehdet menettävät lukijoitaan. Ihmiset miettivät tarkemmin, mihin aikaansa ja rahojaan uhraavat. Suomen Luontoa on useamman vuoden ajan markkinoitu tehokkaasti, mutta menestyksen taustalla on toivoaksemme kiinnostavan lehden lisäksi kansalaisten kasvanut huoli ympäristön tilasta ja luonnon tulevaisuudesta. 18 Jäkäliä on kaikkialla: palleroina kalliolla, värilaikkuina kivien kyljissä, röpelönä puiden oksilla ja rungoilla. .38 Entisen Itä-Saksan alueella on sekä hienoja luontokohteita että pahoin saastuneita seutuja. 59 Kansikuva: Hannu Hautala on kuvannut kuukkelin Kuusamon naavakuusessa
luonnon kemiallinen vastustuskyky on kulunut loppuun. Arvioita herkimpien järvija metsäluonnon ekosysteemien häviämisen talousvaikutuksista ei ole. Tarkasteltavana on tasapainotilanne, jossa maaperän ja järvien puskurikyky ·eli 4 Ahven häviää järvistä siksi, ettei sen kutu happamassa onnistu. Järvistä taas kolmannes näyttää tutkimuksen mukaan ennen pitkää muuttuvan ahvenelle, hauelle ja särjelle elinkelvottomaksi. Tähän dramaattiseen tulokseen päätyivät ympäristötutkijat Juha Kämäri, Martin Forsius, Matti Johansson ja Maximilian Posch, kun he tutkivat päästöjen suhdetta luontomme sietokykyyn. Raportin mukaan vasta 70 prosentin vähennys vuoden 1985 happamoittavasta laskeumasta -johon vaikuttavat päästöt niin kotimaassa kuin ulkomaillakin riittää suojelemaan metsämaan ja suurimman osan järvistä. "Tämä saattaa tapahtua muutaman kymmenen vuoden kuluessa", sanoo Johansson. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Tilanne on pahin punaisissa ja tummanpunaisissa ruuduissa. Pahimmin uhattuja ovat pienet järvet. jossa niitä on. Raportin ennustaman tulevaisuuden vaikutusta metsätalouteen ei ole laskettu, sillä epävarmuustekijöitä on paljon. Järvet saavat rikkiä liikaa näin riemunkirjavasti. Ruotsalaiset puhuvat keskimäärin paristakymmenestä vuodesta. Tilanteen korjaamiseen tarvittavat päästövähennykset ovat raj~ja. Monet Suomen eteläosan ekosysteemit eivät nykyisellä rikkija typpipäästöjen kehitysvauhdilla säily elinkelpoisina. Kaakkois-Suomessa suurin osajärvistä nn uhattuina. Ruotsalaislaskelmien mukaan menetys on Ruotsissa ja Suomessa noin prosentti bruttokansantuotteesta, jos päästöt pysyvät vuoden 1990 tasolla. Ylitysalueiden metsänkasvu vastaa tällä hetkellä kahta kolmannesta koko maan metsänkasvusta. Kuvan ahven on kuvattu Puumalan Kyl/iönjärvellä. Kyseessä on mmenomaan lähivuosikymmenien kehitysnäkymiä koskeva tutkimus -se ei liity tuhoihin, joita happamat sateet suoraan saavat aikaan. Joka tapaukseessa on mahdollista, etteivät nykyisten nuorten aikuisten lastenlapset lähdekään ukin kanssa onkimaan ahvenia. "Puiden hienojuuriston toiminta uhkaa nykytiedon mukaan muuttua huonompaan suuntaan koko Etelä-Suomessa, jos päästöjä ei oleellisesti vähennetä", sanoo Matti Johansson, vesija ympäristöhallituksesta. Jäljelle jäävät ahvenet kasvavat yhä isommiksi. Vaikutukset alkavat ilmeisesti näkyä muutaman vuosikymmenen kuluessa. Antti Halkka Tarkempia tietoja julkaisussa Happamoittavan laskeuman kriittinen kuormitus Suomessa, selvitys 111, 1992, ympäristöministeriö. Järvien ja metsämaan kriittisen kuormitusstason kartoissa Suomi on surullisenkirjava. Suomen maaperä vaarassa -joka kolmas järvi voi menettää arvokalansa meq/m2/8 D nodala < 111 0-10 10-20 20-30 • >30 meq/m2/a D nodala ii!i < 111 0-10 10-20 20-30 • >30 Ien 100 prosenttia D <O • 0-20 • 20-40 40-60 • >60 Metsämaiden rikkikuormitus y littää maaperän sietnkyvyn knko Etelä-Suomessa. ~00 Yhteenlasketun typpi1a rikkilaskeuman pitäisi vähentyä radikaalisti. Tarvittava vähennys on ku vassa ilmaistu prosentteina vuoden /985 kokonaislaskeuman arvosta kartassa punaisella merkityillä alueilla välttämätön vähennystarve on peräti r,n prnsenttia. Rikin ja tvpen yhteisvaikutus voi hävittää arvokalat keskimäärin ioka kolmannesta järvestä. Kriittinen ajankohta vaihtelee eri puolilla maata ja se on myös erilainen eri tyyppisissä järvissä ja metsissä. vsk.. Tutkijapiireissä varsin kiistanalaisen laskelman mukaan Suomelta siis häviäisi vuodessa noin viisi miljardia markkaa. jotta luonnon sietnkykv ei ylittyisi
Myös bensiinin perusveroa korotetaan 32 pennillä litralta, ja fossiilisten polttoaineiden lisäveroa nostetaan. sia ja heille tukena, kun Vuotoksen altaan rakentamista käsitellään vesioikeudessa", iloitsee luonnonsuojelusihteeri Upo Kuronen. Sähköä kului kaksi prosenttia edellisvuotista vähemmän, koska kotitaloudet ja palveluelinkeinot vähensivät sähkönkulutustaan selvästi. "Ne ovat valtakunnan mittakaavassa pikkurahoja. johon on varattu hieman yli neljä miljoonaa. Toteutumistaan odottavat edelleen monet ohjelmat. vsk. Liitto saa lahjoituksena maata Kemijoessa olevilta Keminsaarilta ja Kokonaavan suolta yhteensä muutaman hehtaarin verran. Tarkoitukseen varatut rahat ovat budjetissa luonnonsuojelun yleismenot -kohdassa. Jätehuollon ja ilmansuojelun kehittämisavustukset vähenevät tämänvuotisesta lähes puolella. Ympäristöverojen tuoton arvioidaan olevan hieman yli prosentti kaikista veroluonteisista tuloista. Ensi vuonna alkavat langeta maksettaviksi esimerkiksi valkoselkätikan suojelemiseksi tarvittavien noin tuhannen metsähehtaarin ostorahat", kertoo ylitarkastaja Pertti Rassi ympäristöministeriön luonnonsuojeluosastolta. Niistä täysin valmiita on vasta kaksi, mutta useiden valmistelu on jo loppusuoralla. Typpilannoitteille määrättyä maksua sen sijaan alennettiin tänä syksynä. Suomen Rio de Janeirossa allekirjoittama biodiversiteettisopimus velvoittaa uhanalaisten lajien suojeluun. "Ympäristöverot eivät tämän suuruisina suuntaa kulutusta", arvioi Esko .loutsamo. Viime kesänä tieliikenne kasvoi tielaitoksen mukaan noin prosentilla edellisvuodesta, lähinnä siksi, että kotimaan matkailu lisääntyi. Naapurimaahan Ruotsiin verrattuna tämä on varsin vähän; Ruotsissa ympäristöja energiaveroilla kerätään noin 50 miljardia kruunua eli kolmisen prosenttia bruttokansantuotteesta. "Suojelu olisikin pitänyt hoitaa rantalailla", sanoo luonnonsuojeluliiton pääsihteeri Esko ,Joutsamo. J,a mikä parasta: kun allashanke romutetaan, liitto omistaa palaset arvokkaista luonnonsuojelukohteista!" D ten omistamista maista on jo lunastettu puolet. KOTIMAASTA Budjetin leikkaukset kylmäävät luonnonsuojelijoita Valtiontalouden säästölinja vie rahaa luonnonsuojelualueiden hankinnalta ja jätteiden hyötykäytöltä. Uhanalaisten lajien suojelusuunnitelmia on vireillä satakunta. Kolin suojelu edistyy hyvää vauhtia; ympäristöministeriön mukaan yksityisLuonnonsuojeluliitto saa maata Vuotokselta Metsänraivaus on jo aloitettu suunnitellulla allasalueella, vaikka asian käsittely vesioikeudessa voi kestää vuosia Suomen luonnonsuojeluliitto liittyy Vuotoksen maanomistajien joukkoon. Jos Suomi pyrkisi samaan osuuteen, meillä pitäisi kerätä ympäristöveroja kymmenkertainen määrä nykyiseen verrattuna. "Vastaisuudessa Suomen luonnonsuojeluliitto voi Jarjestää altaan vastaista toimintaansa Vuotoksessa omalla manttaalillaan. Työttömyys vähentää kuitenkin työpaikkaliikennettä, ja autojen määrä vähenee nykyisten uusien autojen myyntilukujen vallitessa väistämättä. kuten soidensuojeluohjelma, jonka maista oli lunastamatta syyskuussa vielä lähes viidennes eli noin 10 000 neliökilometriä sekä lintuvesien suojeluohjelma. "Kaikkien lajien pelastaminen vaatisi suojelukomitean arvion mukaan noin 20 miljoonaa markkaa vuodessa. Kierrätyskeskusten perustamiseen, kompostointikokeiluihin ja muihin hyötykäyttöhankkeisiin jää vain noin kymmenen miljoonaa. Myönteinen kehitys pysähtyy täydellisesti", harmittelee ylitarkastaja Rainer Lahti ympäristöministeriön jätehuoltotoimistosta. sähkövero, jolla on tarkoitus kerätä valtiolle noin 750 miljoonaa. D 5. Maan myyjät saattavat siis saada hinnan useassa erässä, mutta heillä on varmuus rahojen tulosta. Maaostoja ja -korvauksia tosin helpottaa se, että ympäristöministeriö saa nyt ensi kertaa valtuudet tehdä sitoumuksia myös tuleville vuosille. Vähistä rahoista suuri osa, ensi vaiheessa kaksi kolmasosaa, on käytettävä rantojen suojeluun, jolloin vanhojen metsien, lintuvesien ja soiden suojelu vaarantuu. Olemme myös muiden maanomistajien kanssa tasavertaiSUOMEN LUONTO 8/92 51. Ensi vuonna otetaankin käyttöön uusi haittavero. Osa summasta menee muihin tarkoituksiin. Teollisuudessa sähkönkulutus pysyi ennallaan. Ensi vuoden budjetissa luonnonsuojelualueiden hankintaja korvausrahat vähenevät 35 miljoonalla eli vajaalla neljäsosalla tästä vuodesta. Anne Brax Energiankulutus ja liikenne vähenevät Suomessa Energian kokonaiskulutus laski kauppaja teollisuusministeriön mukaan vuoden ensimmäisellä puoliskolla kolme prosenttia verrattuna vuoden 1991 vastaavaan aikaan. Vuoden 1993 budjettikirjasta näkyy myös, että uhanalaisten lajien suojeluun ei suhtauduta toistaiseksi kovin vakavasti. Yhteensä vuosien 19931995 ostoja korvaussitoumuksiin on varattu yli 300 miljoonaa markkaa. muun muassa yksityismaiden suojelualueiden hoitoon. "Nyt Kemijoki Oy joutuu hieromaan kauppoja Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa. Hallitus on ilmoittanut tavoitteekseen taloudellisten ohjauskeinojen käyttöönoton ympäristönsuojelussa. Typpiveron tuottoa on käytetty lähinnä maatalouden ylituotannon rahoitukseen. Lahjoittajat ovat Kosti Tiihonen ja Jouni Pelkonen Pelkosenniemeltä. Liikenteen polttoaineiden kokonaiskulutus ei muuttunut, sillä moottoribensiinin käytön kasvu (yksi prosentti) ja dieselöljyn käytön väheneminen (kaksi prosenttia), kumosivat toisensa. Vuonna 1991 liikenne väheni 1,6 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Rantojensuojeluohjelma on räjäyttänyt pankin
Juuri Camecon suunnitelmat rakentaa kaksi avokaivosta kalaisan Wolleston-järven läheisyyteen huolestuttavat Prebblen edustamaa Saskatchewan EnvironY dinsulku 35 haluaa ydinvoiman vastustajat esiin Uusi ydinvoiman vastainen liike haluaa kaivaa esiin piilossa olevat ydinvoiman vastustajat. Ydinsulku 35 -liikkeen käynnistäjien mukaan suomalaisten enemmistö ei halua perustaa energiapolitiikkaa ydinvoiman varaan. Lahoavalla puulla elävät uhanalaisimmat eliölaj imme ovat kaikonneet talousmetsistä jo kokonaan. Ydinsulku 35 on riippumaton kansalaiskampanja, jossa mental Societya, joka on osavaltion suurin ympäristöjärjestö, sekä monia muita ympäristöja kansalaisjärjestöjä. Sinänsä tervetullut selvitys ei kerro, mitä puun entistä tar6 teen ilmaisua tarvittaisiin, sillä eduskunta päättää viidennestä ydinvoimalasta syksyn aikana. Talousmetsien lajisto on melko tavanomaista, kertoo tutkija Rauno Väisänen vesija ympäristöhallituksesta. Tällä puumäärällä voitaisiin korvata lähes kahden miljoonan öljytonnin verran fossiilisia polttoaineita tai yhden ydinvoimalan tuottama energia. Peter Prebblen mukaan kanadalaiset eivät saa tietää, mitkä yhtiöt ostavat kanadalaista uraania. Lisätietoja saa Ydinsulku 35:n kampanjakonttorista, jonka osoite on Tallberginkatu 1 D lokero 48, 5. Vasta Helsingissä hän sai kuulla, että Teollisuuden Voima allekirjoitti samoihin aikoihin uuden uraanintoimitussopimuksen kanadalaisen Cameco-kaivosyhtymän kanssa. Puun käyttö toisi arviolta jopa 20 000 uutta työpaikkaa. Tieto Teollisuuden Voiman uraaniostoistakin tuli Suomesta. Sähkölaskusta voi jättää maksamatta 35 prosenttia. Kirjoita tilillepanokortille "Ydinsulku 35 ". Nykyisin osuus tosin saattaa olla hieman pienempi, sillä kotimaisen ydinenergian osuus sähköntuotannosta oli viime vuonna alle 30 prosenttia, ja tuontisähkö lisää osuutta korkeintaan parilla prosentilla. Anne Brax on kuitenkin näkyvästi mukana ihmisiä useista eri järjestöistä, muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitosta, Luonto-Liitosta, EVY :stä ja Greenpeacesta. Peter Prebble vieraili Suomessa syyskuun puolessavälissä Helsingin yliopiston kutsumana kertomassa uraaninlouhinnan ympäristövaikutuksista. krs, 00180 Helsinki. Ärjänsaari on osa laajaa Manamansalosta Kajaaniin ulottuvaa harjualuetta, ja se erottautui saareksi vasta 1400 vuotta sitten. Linnuston arvoa nostaa erityisesti itäpään hiekkasäipällä pesivä lapintiirayhdyskunta. Vaikka uraanin ja jätteiden käsittely onkin kehittynyt viime vuosina turvallisemmaksi, on kymmenen viime vuoden aikana Saskatchewanin laitoksista päässyt 125 radioaktiivista vuotoa luontoon. Ydinsulku 35 kehottaa jokaista keksimään omat keinonsa sanoa: ei viidettä ydinvoimalaa. Saaren pituus on neljä kilometriä ja pinta-alaa sillä on noin neljä neliökilometriä. Niitä ovat seuraavan kempi korjaaminen ennestäänkin yksipuolisista talousmetsistä merkitsee metsien elämälle. Yhtiö on käyttänyt saarta 1930-1 uvulta SUOMEN LUONTO 8/92 51. KOTIMAASTA Vieras uraanin alkulähteiltä "Suomen päätös viidennestä ydinvoimalasta koskee myös kanadalaisia, australialaisia ja kiinalaisia", sanoo kanadalainen ympäristöasioiden tutkija Peter Prebble. Liike kehottaa lähettämään tiedon osallistumisesta sekä jollekin kansanedustajalle että kampanjan toimistoon. Puhelinnumero on (90) 694 9913. Teollisuuden Voima on vakuuttanut asioiden olevan kunnossa kaivoksissa ja kuitannut ympäristöaktivistien huolen liioitteluna. Peter Prebblen kotiseudulle Saskatchewanin osavaltioon jää jokaista Suomeen tuotettua uraanitonnia kohti neljä sataa tonnia radioaktiivista kaivosjätettä. Pääosa saaresta on komeaa mäntykangasta, luontoa monipuolistavat pienet suot ja lehtoalueet. Maan ravinnetasapainon säilyttämiseksi riittää selvityksen mukaan puiden lehtien ja neulasten jättäminen metsään. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden uhrien keräystili on ps-tili 1975765/Ympäristökeskus. Ritva Kupari Peter Prebble pelkää uraanikaivosten saastuttavan Wolleston-järven veden. lokakuuta ja oman sähkönkulutuksen vähentäminen kolmasosalla. Saari on Yhtyneiden Paperitehtaiden (entinen Kajaani Oy) omistuksessa. sähkölaskun osittainen maksuboikotti, sähköttömän päivän vietto 16. Se tarjoaa kuitenkin joitakin yhteisiä toimintatapoja. Tiedonsaanti vaikeuksista huolimatta Suomessa on käynyt aikaisemminkin Saskatchewanista lähetystöjä vetoamassa suomalaisiin uraaniostojen lopettamiseksi. Sähkölaskusta vähennetty markkamäärä pyydetään maksamaan Tshernobylin onnettomuuden uhreille. vsk.. Taustalla siintää espoolaisjärvi. Nyt nukkuvan enemmistön mielipiPuuenergiaa talousmetsiä söstimällä Metsäntutkimuslaitos on selvittänyt puuenergian lisäkäytön mahdollisuuksia ja päätynyt siihen, että pienikokoisen harvennuspuun ja hakkuutähteen kerääminen metsistä energiakäyttöön nostaisi puuperäisen energian osuuden 14 prosentista 20 prosenttiin energian kokonaiskulutuksestamme. Yhtyneet rahastaa rantojensuojeluohjelmalla Ärjänsaari Oulujärven Ärjänselän suurimpana saarena on kuuluisa laajoista hiekkarannoistaan ja komeista, lähes 20 metriä korkeista vyörytörmistään. Kaivosjätteet säilyvät radioaktiivisina yli 100 000 vuotta. Metsän monimuotoisuus joka tapauksessa kärsii puuaineksen poistosta miten, siihen Metsäntutkimuslaitoksen Metsäenergia-raportti ei edes yritä antaa vastausta. Teollisuuden Voima tuo ydinvoimaloihinsa uraania näistä maista. Sähköstä on tuotettu ydinvoimalla tämän verran, josta johtuu myös liikkeen nimi. ·Entä metsän eliömaailma
Suojelu voi kuitenkin koitua herkän saaren kohtaloksi, sillä Yhtyneet on laatimassa Ärjään rantakaavaa ulosmitatakseen rantojensuojelukorvauksia. Rakennusoikeuden mitoituksessa yhtiö on ilmoittanut lähtevänsä rantaviivan pituudesta ja saaren pintaalasta. "Kun aloitimme hakkuut, ei alueella ollut minkäänlaista suojeluvarausta. Jostain kutnman syystä entiset määrät eivät tunnu riittävän", sanoo Ilpo Kuronen. KOTIMAASTA Suomi ratkaisee Itämeren lohen kohtalon Säätelemätön lohenkalastus uhkaa Itämeren luonnonlohia. Mikäli rantojensuojeluohjelmasta tulee köyhtyvien metsäyhtiöiden rahastuskeino, on ohjelman tarkoitus epäonnistunut. Kajaanin ympäristötoimisto esittikin, ettei rantakaavaa tule laatia erillisinä Ärjänsaareen, vaan alueen käyttömuodot päätettäisiin osayleisjelun kannalta olisi liittyminen sopimukseen aivan ratkaisevaa", arvioi saman laitoksen tutkija Marja-Liisa Koljonen. Luonnonsuojelijat ottivat uutisen tyrmistyneinä vastaan. Sitä hakivat luonnonsuojelijat vasta hakkuiden alettua. Ärjänsaari on harjujensuojelualuetta ja kuuluu myös rantojensuojeluohjelmaan. Neljään erilliseen palstaan oli liputettu kaadettavaksi noin 40 hehtaaria ikivanhaa luonnonmetsää. Maamme itsenäisyyden 75-vuotisjuhlateemaan kuuluu yhtenä osana luonnontilaisten metsien suojeleminen. Ärjässä ei ole mahdbllista lisätä rakentamista aiSuolakankaan suojelussa osavoitto Elokuussa keskeytettiin hakkuut metsähallituksen Nurmeksen hoitoalueella ns. Meillä oli se käsitys, että alueella voidaan suorittaa metsätöitä aivan normaalisti." Itä-Suomenkin valtionmaiden luonnontilaiset metsät on hakattu vähiin. Kuluvan vuoden aikana ratkeaa eteläisen Suomen valtionmaiden aarniometsien kohtalo. lä ja Pohjanlahdella esitettiin Varsovassa 140 000 lohta, mikä ei kelvannut. Yhtiö on rantakaavan laadintaa koskevassa esityksessään todennut, että "rantakaaSUOMEN LUONTO 8/92 51. Ratkaisevaksi tulee muodostumaan ministeri Martti Puran kanta, sillä hän on ottanut ministeriössä lohikysymyksen niin sanotusti haltuunsa. Antti Halkka kaavassa, joka on laajemmalle alueelle jo vireillä. "Aikaisemmin kiintiöistä on luovuttu saman tien, jos kaikki valtiot eivät ole niitä hyväksyneet", sanoo Varsovassa lohiasiantuntijana mukana ollut Erkki Ikonen Riistaja kalatalouden tutkimuslaitokselta. Pääosa saaren rannoista on täysin rakentamattomia. Niiden suojelemiseksi on pitkään rajoitettu myös istutettujen lohien kalastusta, sillä luonnonlohet tulevat kalastetuiksi yhdessä samaan mereen syydettyjen istukkaiden kanssa. Pallo on maaja metsätalousministeriöllä. Mantereen rantojen mökittyessä Ärjä on ollut viimeisiä rantautumispaikkoja jokamiehen oikeudella liikkuneille. "Koko Itämeren lohensuova palvelee myös korvausten arviointiperusteena rantojen suojeluohjelman toteuttamisessa". Kimmo Repo heuttamatta peruuttamattomia haittoja luonnolle. "Kyseessä on todella käsittämätön lyhytnäköisyys." Luonnonlohia on Itämeren lohista enää joka kymmenes. Nyt tarvitaan jokaisen palasen säilyttämistä, sillä suuret yhtenäiset ikimetsät on jo hakattu pieniksi kaistaleiksi. vsk. "Hakkuut Mujejärven Suolakankaalla keskeytettiin heti kun luonnonsuojeluväki sitä tuli paikan päälle vaatimaan", kertoo Nurmeksen hoitoalueen aluemetsänhoitaja Paavo Soikkeli. Miettimisajan antaminen ei ole kuulunut komission käytäntöön, vaikka pykälissä 90 päivän harkinta-ajasta puhutaankin. Nyt tilanne on toistaiseksi jäissä ja asia on ympäristöhallituksen käsiteltäväna. Antti Ylitalo 7. Monitoimikoneet ehtivät aloittaa metsän parturoinnin, mutta lähialueiden luonnonsuojeluväki ehti onneksi ajoissa paikalle ja hakkuut saatiin keskeytettyä. Metsähallitus aikoi panna sileäksi kymmeniä hehtaareja komeaa aarniometsää. Osayleiskaavassa rantojensuojeluohjelman mukainen suojelualue voitaisiin toteuttaa. Lohen loukkupyyntiä Selkämerellä. Suomelle ja Virolle annettiin joulukuun alkupäiviin asti aikaa ilmoittaa, hyväksyvätkö ne sittenkin kiintiönsä. Ympäristöarvot unohtuivat kuitenkin kaupunginhallituksessa, joka päätti puoltaa rantakaavan laadintaa lääninhallitukselle. Myös Viro oli tyytymätön sille tarjottuun lohimäärään. "Jos kiintiöjärjestelmä romuttuu, luonnonlohi voi hävitä viimeisistä kutujoistaan", sanoo luonnonsuojelusihteeri Ilpo Kuronen Suomen luonnonsuojeluliitosta. Suolakankaan alueella. Muut viisi valtiota ja Euroopan yhteisö ajoivat kokouksessa lohensuojelulle myönteistä linjaa. Näillä perusteilla rakennusoikeuden korvaaminen tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi. Suomalaisneuvottelijat estivät lohenkalastuskiintiöiden syntymisen Itämeren kalastuskomission kokouksessa Varsovassa syyskuun alussa. Suomen kiintiöksi Itämeretlähtien työntekijöittensä virkistysja lomapaikkana. "On kyse siitä, edustammeko luonnonvarojen kestävän käytön periaatetta vai emme." "On syytä pitää mielessä, että meille taataan suurempi lohisaalis kuin 1980-luvulla keskimäärin, vaikka liitymme sopimukseen
Jo illalla syötiin kalakeittoa ja jälkiruoaksi sienillä höystettyä mustikkakeittoa. "Maailman vapaimmalla leirillä" jokainen sai tehdä mitä halusi, mutta kumma kyllä kaikki halusivat tehdä samaa. Ensin teeaineksien ja marjan keruuseen, sitten kalaan ja sieneen, astioita pesemään, ruoanlaittoon ja tähtikirkkaaseen yöhön liukastelemaan. MalKOTIMAASTA luaisiin, surviaisääsken ja sudenkorennon toukkiin tutustuminen on osa vesiteemaa. Tieteellisempi määrittely tehtiin kuitenkin kirjojen ja määrityskaavioiden avulla. Sudenkorennon toukka oli siitä annettujen lausuntojen mukaan ainakin "ihan siisti" ja "aika sika", koska se syö petomaisesti lammen muita asukkaita. Opettajille annettavaan jatkoja täydennyskoulutukseenkin on pyrkijöitä enemmän kuin opetusaikoja. Sirviö-Kettusen seitsemäsluokkalaiset pyydystivät läheisen lammen vedestä ja pohjamudasta erilaisia ötököitä ja tunnistivat niitä jälkeenpäin luokassa mikroskooppien avulla. "Niistä syntyi herkullinen, vaikkakin vähän vetinen sienikeitto". Keskus palvelee Espoon kouluja tarjoamalla valmiita koulupäivän pituisia ohjelmia erilaisista teemoista. Nälkä voi aiheuttaa ketoosin, eräänlaisen myrkytystilan, joka johtuu rasva-aineenvaihdunnan tuotteiden keräytymisestä hiilihydraattien puutteessa. Riitta Pulkkinen toivottaa oppilaat tervetulleiksi myös talvella. Lähin samanlainen on Tukholman Naturens hus. Pampun juuri on kuulemma kuin peruna ja nuori verso kuin purjo. Jokin asiassa innostaa, sillä elokuun viimeisellä viikolla Pohjan kunnassa läntisellä Uudellamaalla järjestetty luonnonsuojeluliiton eloonjäämiskurssi oli liiton kesä kursseista suosituin. Leiriläiset ehkäisivät ketoosia imeskelemällä sokerinpaloja, joita oli varattu mukaan SUOMEN LUONTO 8/92 51 . "Selviytymisen idea on energiankulutuksen mm1mointi", sanoo Seppo Hakala, yksi leirin vetäjistä. Silloin voi esimerkiksi arvailla, mikä eläin on jättänyt jäljet hangelle. Villa Elfvik yrittää myös kannustaa opettajia viemään lapset luokista luontoon. Joidenkin mielestä luontokoulupäivä oli jopa liian lyhyt, useimmat haluaisivat tulla uudestaankin. Villa Elfvikin vieraskirja on täyttynyt oppilaiden kommenLuonnonmuonaa kuusen alla Seppo kertoo. ongittiin katajanpiikillä, taiteiltiin vitsakset, tuohilippo ja vispilää korvaava härkin. Niin vakiintui leiriläisten päivärytmi. Hänen mukaansa muutos parempaan on tapahtunut aivan viime aikoina. Yltäkylläinen päivä! Leiriviikon toinen aamu alkoi pakurikääpäteen merkeissä ja sitten sieneen: kuivan kesän jälkeen niitä ei vielä niin vain ollutkaan, mutta jotakin saatiin sentään kokoon kangasja punikkitatteja, suppilovahveroita, kantarelleja, rouskuja ja haperoita. "Jos jotakin jäi puuttumaan niin ehkä se oli osmankäämi", Seppo paljastaa. "Tosin mikään ei ollut kuivaa ensimmäisenä päivänä, sillä vettä satoi kaatamalla." Mikä ihme pistää ihmiset vapaaehtoisesti palelemaan viikon taivasalla ja pureskelemaan havuja ja puunkuorta. Leirin puolivälin jälkeen Veikko yllätti nälkäisen joukkonsa pettuleivällä, joka maistui niukkojen päivien jälkeen "taivaalliselta". Biologian opettaja Sirpa Sirviö-Kettunen Kivenlahden koulusta joutui tilaamaan luontokoulusta ryhmälleen syyskuuksi ajan yli vuosi sitten. Alle kouluikäiset voivat tulla Villa Elfvikiin muutaman tunnin luontoseikkailuretkelle. Villa Elfvik on ensimmäinen ympäristövalistuskeskus Suomessa. Anne Brax marjaan ja sieneen. Leirin aikana mm. vsk.. Villa Elfvikin aukioloajat talvella: la, su 10-18, arkisin 9-14. "Kaikki osoittautuivat pärjääjiksi, murinaa ei kuulunut kuin leiriläisten vatsasta, sillä ruoka oli haalittava kokoon karusta ympäristöstä joka päivä." Sepon lisäksi leiriläisiä opastivat luonnon varovai8 seen ja järkevään hyväksikäyttöön imatralainen Veikko Piironen, entinen rajamies ja Suomen Survival Kilta ry:n aktivisti sekä Kiilopään eräopas Lasse Hakala. "Monille opettajille ei ole annettu koulutuksensa aikana minkäänlaisia valmiuksia viedä oppilaita maastoon", hämmästelee Villa Elfvikin johtaja Riitta Pulkkinen. Toista herkkuakaan, kaalilta maistuvaa kalliomaksaruohoa ei löydetty, vaikka sitä etsittiin hanakasti. Villa Elfvikiin on tungosta Entinen rappiotila Villa Elfvik Espoossa on muuttunut ympäristövalistuskeskukseksi, jonka palveluista on kova kysyntä. Kaikille avoin yleisönäyttely "Eläköön Espoo" esittelee espoolaisen luonnon monipuolisuutta, ja läheinen Laajalahden luontopolku tutustuttaa rehevään puistometsään, ruovikkoon ja rantaniittyihin. teista, jotka ovat kaikki myönteisiä. Syömisen jälkeen kaikki lähtivät uudelleen ruoanhakuun, kuka kalaan kuka Kivenlahden koulun seitsemäsluokkalaiset saivat luontokoulussa haaviinsa muun muassa sudenkorennon toukkia ja malluaisen. "Leiripaikaksi valittiin kuiva maasto, jonka lähistöllä on makeaa vettä ja ravintoa", Laavujen ja varastoteltan pystytyksen jälkeen keitettiin teetä kuusenoksista
Mitään ongelmia ei syntynytkään, vaikka paino putosikin tasaista tahtia. Parhaimmillaankaan naaraat eivät liiku täysikasvuisina kuin korkeintaan kotelokehtonsa päälle. Tänä vuonna lajia on ollut paikka paikoin suorastaan massoittain. Täplätupsukkaan toukat eivät ole ronkeleita siitä mitä syövät, lähes kaikki vihreä kelpaa. Lajiryhmä on saanut nimensä toukkien ulkomuodosta. on täplätupsukas, joka lentää loppukesästä aina syyskuun lopulle. Perhoset ovat hanakasti käyneet syyssireenien ja muiden kasvukauden loppuaikaa värittävien koristekasvien kukilla. Hirmuliskoja oli Euroopassakin! Paul Lunia on valmistanut taidokkaasti satakunta erilaista maa-, vesija liitoliskoa kolmelta kaukaiselta aikakaudelta: trias-, juraja liitukaudelta. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 8/92 51. Kuinka moni meistä tuntisi pukesästä ja alkusyksystä. On kuitenkin täysin mahdollista, että jotkut yksilöt sinnitelevät meikäläisen talven yli rakennuksissa tai muissa lämpimissä paikoissa. Amiraalit lentävät niin kauan kuin syksy tarjoilee lämpöä -Suomen talvesta niiden ei tiedetä selviytyneen. Naaras ei voi levittää munia maastoon vaan munii kaikki munat yhteen ryhmään, yleensä kotelokehdon päälle. Kasvun pysähdyttää mahdollisesti jokin tauti tai loiskannan kasvu, ja kanta pysyy normaalia pienempänä muutaman vuoden kunnes palaa taas ns. Tämä johtuu lajin naaraiden lentokyvyttömyydestä. Toukkatiheys on ollut jopa useita kymmeniä neliömetriä kohden. kallionauhukse/la Varsinkin maamme etelärannikolla on alkusyksystä lennellyt paljon. Helsingin Eläinmuseossa elokuun lopulla avattu näyttely viipyy marraskuun puoliväliin. Naaraat ovat puolestaan siivettömiä tai lähes siivettömiä ja siten lentokyvyttömiä. Koiraat löytävät naaraat näiden erittämien hajusteiden, feromonien, avulla. vsk. Leudot talvet lienevät edistäneet kannan kasvua. Liittyykö amiraali kenties ilmaston lämmetessä pysyvään perhoslaj istoomme samaan tapaan kuin neitoperhonen 1970-luvulla, jää nähtäväksi. sykähdyttävän komeita amiraaliperhosia. Yleensä massaesiintymää seuraa kannan jonkinasteinen romahdus. Miten mahtanee käydä täplätupsukkaalle ensi vuonna. Sitä esiintyy koko Suomessa aivan pohjoisinta tunturialuetta lukuunottamatta. Vaikka virolaisen taiteilija Paul Lunian muovaamat saurusten pienoismallit ovatkin turvallisen pienikokoisia, näyttelystä kimpoaa vahva muistutus: maailmaa hallitsivat yli 100 miljoonan vuoden ajan paljon meitä suuremmat ja vahvemmat eliöt, mutta niidenkin aika oli rajallinen. Luonnonmuonilla selviää hyvin parikin viikkoa, jos vettä ja suolaa on saatavilla. Amiraali käy mielellään myös koivun mahlavuodoilla ja nauttii ylikypsien hedelmien mehusta. Aiemmin Eestin Luonnonmuseossa esillä ollut näyttely kiinnosti kovasti naapurimaan ihmisiä: siitä tuli museon suosituin näyttely. Ritva Kupari 9. Syksyn amiraalit ovat virheettömiä ja niiden värit ovat kauniin tuoreita, sillä perhoset ovat kuoriutuneet täällä lopDinosaurukset keskuudessamme Mikä lopetti 12-metrisen Thyrannosaurus rexin valtakauden Pohjois-Amerikassa noin 70 miljoonaa vuotta sitten. Mieluisinta ruokaa ovat lehtipuut, mutta tiukan paikan tullen havupuutkin kelpaavat. Y lt:isin meillä tavattava laji neljä kappaletta vuorokautta kohti. Toukat ovat aiheuttaneet pienimuotoista tuhoa ainakin Itä-Suomessa, missä ne ovat syöneet pieniä lehtipuualueita lehdettömiksi. Täydellisessäkin paastossa suojaravinteista 8-vitamiinin puute ilmenee vasta noin viikon kuluttua, C-vitamiinin täydellinen puuttuminen aiheuttaa oireita noin kolmessa viikossa ja muiden vasta kuukausien kuluttua. Mahtavia ne ovat olleet. KOTIMAASTA Tupsutoukkakehrääjiä runsaasti liikkeellä Täplätupsukkaan toukat avut kirjavia karvumutoja. Toukat esiintyvätkin yleensä suurina ryhminä ja varsin paikallisesti. Jussi Murtosaari Amiraalit vierailulla Amiraaliperhuset ovat tänä syksynä näyttäytyneet yleisinä kuristekasveilla, kuten kuvan. normaaliin tilanteeseen. Nyt lentävät perhoset ovat Suomeen etelämpää Euroopasta touko-kesäkuussa vaeltaneiden amiraalien jälkeläisiä. Samanlaisia joukkoesiintymiä on Suomessa aika ajoin myös tunturimittarilla, jolloin toukat ahmivat Lapin tunturikoivikoita paljaiksi. Hyvin runsaana esiintyessään toukat saattavat syödä puitakin lehdettömiksi. Asiaa sopii pohdiskella Eläinmuseon Dinosaurukset -näyttelyn lasivitriinien äärellä näinä epävarman tulevaisuuden aikoina. Suomen tupsutoukkakehrääjistä kaksi lajia, kirjoja kanervatupsukas, ovat varsin harvinaisia soiden perhosia. enää olevansa maailman napa, jos vaikkapa meksikolainen lentolisko Quetzalcoatlus northropi siipien väli 12 metriä leyhytteiisi ylitsemme tai komeaa pitkää kaulaansa ojentelisi kadun päässä 22-metrinen Brachiosaurus brancai. Kaikkien lajien naaraat eivät edes kuoriudu täysin kotelostaan. Niissä on useita värikkäitä karvatupsuja, jotka sojottavat eri suuntiin ja antavat toukille varsin lystikkään ja omaperäisen ulkonäön. Lajien koiraat ovat pienehköjä ruskeita perhosia, jotka lentävät pä1v1sm auringonpaisteessa. Myös pelloilla, rannikolla ja saaristossa on monia pitkälle syksyyn kukkivia kasveja, joiden mettä perhoset ovat imeneet. Tupsutoukk.akehrääjät, joita esiintyy kolme lajia Suo1m:ssa, ovat pieni mutta erikoinen perhosryhmä
Jätehuollosta tingitään. Ko~ neastianpesuaineet ja putkenavauskemikaalit ovat puoles10 taan syövyttäviä. Pääkaupunkiseudulla on huomattu, että pienyrityksienkin ongelmajätteiden koostu] ___ __, ,----~ .----------------.--~--,,.,..,.,-----,~~ "' Pääkaupunkiseudulla kotien ongelmajätteitä kerätään keväisin ja syksyisin kiertävällä autolla. Veneenpohjamaalit ja kemiallisten vessojen desinfiointiaineet ovat erittäin myrkyllisiä pääkallotuotteita. Usein syynä ovat alkoholi ja sen korvikkeena käytetyt jäähdytysnesteet, liuottimet ja puhdistusaineet, mutta myös muut kemikaalit aiheuttavat vaaratilanteita. Vaikka DDT toi aikoinaan niin suuren helpotuksen tuholaisten torjuntaan, että sen keksijälle myönnettiin Nobelin palkinto 1948, on DDT tänään kielletty useissa maissa syöpää synnyttävänä aineena. Auton tai veneen omistavissa perheissä ongelmajätteitä kertyy enemmän kuin jalkamiesten talouksissa. Ongelmajätteistä osa luontoon Ongelmajätteitä on kuskattu vuosikymmeniä kaatopaikoille ja ne ovat joutuneet maaperään eri teitse. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT Alice Karlsson Myrkyllistä aikaa Suomessa hoidetaan sairaaloissa vuosittain myrkytysten vuoksi noin 6000 potilasta. Viime aikojen pohjavesien pilaantumisten paljastumiset eri puolilla Suomea ovat selkeä osoitus ongelmajätteiden huolimattomasta käsittelystä. Jäteöljy on yleisintä ongelmajätettä, ja vuosittain koko maassa käytöstä poistetuista noin 500 000 akusta joka toinen tulee kotitalouksista. Ongelmallisia jätteitä Kun tietyt kemialliset aineet ja niitä sisältävät laitteet vanhenevat, syntyy ongelmajätettä, jota ei voida hävittää tavanomaisten roskien tavoin. Remontoija voi mennä ymmälleen, kun pullon pohjalle jää tippa tinneriä, tärpättiä, asetonia, maalia, liimaa, lakkaa tai kyllästysaineita. Usein on kyse vuosikymmeniä sitten toimineen laitoksen, esimerkiksi pesulan tai sahan, päästöistä, jotka ovat hitaasti hivutelleet kohti pohjavesiä. "Ekokemiin lähetettävät jätemäärät ovat vähentyneet yksinkertaisesti siksi, että hankirinoissa ollaan entistä tarkempia ja kaikki materiaali käytetään tarkkaan hyödykSUOMEN LUONTO 8/92 51. torjunta-aineita. Monet kemikaalit ovat myrkyllisiä paitsi ihmisille myös muulle luonnolle. Palvelu on asukkaille ilmaista ja sitä käytetään vuosi vuodelta enemmän. Ongelmajätteitä joutuu vesistöihin, maahan ja ilmaan. Kahdeksan vuotta sitten perustettu ongelmajätelaitos, Ekokem, helpotti tilannetta huomattavasti, mutta se ei kuitenkaan ratkaissut kaikkea. Maatalous on yllättävän suuri ongelmajätteiden tuottaja arvioilta noin 20 prosenttia öljyjätteistä syntyy maatiloilla. Suomessakin otetaan vuosittain käyttöön yli sata uutta kemikaalia, joiden vaikutuksista ihmisen terveyteen tai luontoon ei tiedetä tarpeeksi. Kun paristot kuluvat loppuun, lääkkeet vanhenevat, akku sammuu, auton öljyt on vaihdettava tai kuumemittari ja loisteputki särkyvät, syntyy ongelmajätteitä. mus Ja määrä ovat muuttuneet. Esimerkiksi Ekokemiin on tämän vuoden seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana toimitettu kunnilta ja kaupungeilta 30-40 prosenttia vähemmän ongelmajätteitä kuin viime vuoden vastaavana ajanjaksona. Jätehuoltolaki velvoittaa kuntia järjestämään asuinkiinteistöjen ongelma jätehuollon, mutta kuntien säästäessä ongelmajätteetkin saattavat jäädä hoitamatta. Liuottimet, maalit ja jäähdytysnesteet ovat usein ristillä merkittyjä ja ne voivat aiheuttaa myrkytyksen suhteellisen pieninäkin annoksina. Lisäksi ravinnon kasvatus jättää jälkeensä huomattavan määrän mm. Luontoherätyksen saaneelle voi puolestaan jäädä kaappiin pyonmaan otsonikerrosta vaurioittavia suihkepulloja. Suomessa on lisäksi lähes 400 riskikaatopaikkaa, joihin on haudattu ongelmajätteitä. vsk.
kiillottaa huonekaluja, kirkastaa värejä ja vaikkapa hiusten hannaantumista. Säästö kasvaa, kun muistaa ottaa aina siementä uutta viiliä varten. Sillä voi mm. Kesäkuussa sai ympäristömerkin kylkeensä myös Leverin tekstiilien pesuaine Via Color, jota ei vielä ole Suomen markkinoilla. annosteluun, puhdistuskykyyn ja pesutulokseen. Seos laitetaan tiiviskantiseen astiaan Hinta ratkaisee bensiinin valinnassa Jo 70 prosenttia Suomessa myytävästä moottoribensiinistä on lyijytöntä. Ruotsalaisten SUOMEN LUONTO 8/92 51. Herkun saa suunmukaisemmaksi kun jäähdyttää "' sen ennen tarjoilua. Lähes jokaisella autoilijalla on mahdollisuus valita lyijytön vaihtoehto, vain runsaat 300 000 autoa tarvitsee vielä ..!! lyijyllistä bensiiniä. Paperiteollisuus hamuaa joutsenia Pohjoismaisen ympäristömerkin, joutsenen, voivat saada käyttöönsä nappiparistot, astianpesukoneet, moottorisahojen teräketjuöljyt, hienopaperit, pehmopaperit, tekstiilien pesuaineet, öljypolttimet ja öljypoltin/kattilayhdistelmät sekä värikasetit. Puolen ] vuorokauden kuluttua viili on valmista. ja ongelmajätteiden syntyä voi vähentää merkittävästi monella tavalla. tutkimusten mukaan ihmisen elimistön lyijypitoisuus vaihtelee selvästi bensiinin lyijyn mukaan. Jogurtin voi syödä sellaisenaan ja sen voi maustaa marjoilla ja hedelmillä. j Lyijyttömän suosioon on Öljyalan Keskusliiton mu<½ kaan vaikuttanut voimakkaasti verotus, jonka ansiosta lyijyttömän ja lyijyllisen bensiinin hintaero on Suomessa suurempi kuin missään muussa Euroopan maassa. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT si", kemistiteknikko Risto Salo Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta uskoo. Rypsistä valmistetut teräketjujen voitelijat maksavat noin kaksi kertaa enemmän kuin perinteiset, mutta niiden hyvät voiteluominaisuudet tasoittavat hintaeron. D oloissa mahtipontisilta, ja tahroja voi aina yrittää ensin poistaa hyvällä yleispuhdistusaineella etikalla. Se sopii moneen muuhunkin. Suomessa pohditaan parhaillaan aikakausja sanomalehtipapereiden, kirjekuorien, pakkauksien, kompostoreiden ja vaippojen soveltuvuutta joutsentuotteiksi. Desinfioimisaineet ja hyönteiskarkotteet tuntuvat ·kotiJäteongelma pienenee, jos valmistaa viilin itse. Paristojen aiheuttamaa raskasmetallikuormaa voi keventää käyttämällä aina mieluummin ruskokivi-, litiumja alkaliparistoja, joiden kadmiumja elohopeapitoisuutta on vähennetty. Lyijy on ympäristömyrkky, jolla on mm. Kaapimalla maalit, lakat ja liimat viimeiseen pisaraan säästää luontoa, sillä tyhjennetyt purkit ja putkilot eivät ole ongelmajätteitä. Huoneenlämpöinen maito sekoitetaan viiliin. Ensi vuoden maksuista keskustellaan standardisoimisliiton ympäristömerkintälautakunnassa tänä 11. Seos kaadetaan suoraan kuuteen parin desin kokoiseen annosastiaan ja peitetään pyyhkeellä. Pesuaineita arvioitaessa kiinnitettiin huomiota sisällön lisäksi mm. Yhteensä pohjoismaiset valmistajat myyvät maailmalle jo lähes sataa joutsenen ansainnutta paperia, joista suurin osa on suomalaisia. .. Merkin käyttöluvan ovat Suomessa saaneet tietyt MetsäSerlan kopiopaperit, painopaperit ja taidepainopaperit, Tampella Forest Oy:n tulostusja painopaperit, Veitsiluodon päällystetyt hienopaperit, EnsoGutzeitin hienopaperit sekä Kymin Paperiteollisuuden hienopaperit. huovan alle piiloon. Enää kolmasosa autoista käryttää ympäristöönsä lyijyä. ihmiseen monenlaisia vaikutuksia: pahoinvointia, huimausta ja munuaisvaurioita. Lisäksi kaupoissa on jo ympäristömerkin ansainneita Raision yhtymän teräketjuöljyjä. Suomessa samaan päädyttiin vasta kuusi vuotta myöhemmin, vaikka lyijytöntä sai tankkiinsa jo vuotta aikaisemmin. vsk. Hakemusmaksu on 8300 markkaa ja vuosimaksu 0,4 prosenttia liikevaihdosta. Näille tuotteille ovat merkin käyttöön oikeutettuja perusteita miettineet lähinnä norjalaiset ja ruotsalaiset. Talonpoikaisjärkeä kodinhoitoon Kodeissa kemikaalien käyttöä Viillä ja j ogurttia helposti ja halvalla Säästä luontoa ja tee itse omat viilisi ja jogurttisi. Pohjoismainen ympäristömerkki haetaan Suomen standardisoimisliitosta. Euroopan maista vain Saksa yltää parempaan. Ruotsissa bensiinin lyijypitoisuutta alennettiin 1980 lähes kolmannekseen, 0,4 grammasta 0, 15 grammaan. Sama pätee jogurtteihin. Siellä lyijyttömän myyntiosuus on 83 prosenttia. Kotona tehty on jonkin verran ostettua edullisempaakin. Samalla tavalla voi valmistaa jogurtinkin, mutta hirvaslaisen Satu Hallikaisen ohjeiden mukaan jogurtti syntyy näin: Vatkataan litra kädenlämpöiseksi lämmitettyä maitoa, kahvikupillinen maitojauhetta ja purkki bulgarianjogurttia. liialla tehty jogurtti valmistuu aamuksi. Valmiista jogurtista otetaan puolitoista desilitraa uuden jogurtin siemeneksi. Viilin valmistukseen tarvitaan litra kulutusmaitoa ja purkillinen viiliä. Muut ovat siirtyneet puhtaampaan ja halvempaan vaihtoehtoon
Luontosuhteemme ytimenä on silti aina ollut ihmisen ja luonnon eriarvoisuus. Jumala nimittäin puhui ihmiselle paitsi Raamatussa, myös luonnon kautta, ja tätä "luonnon suurta kirjaa" pystyivät tavaamaan lukutaidottomatkin luonto oli täynnä symboleja. Vanhan ja keskiajan kristinusko ei suoranaisesti kannustanut luonnon aktiiviseen hyväksikäyttöön, jos ei kehottanut sitä varjelemaankaan. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu", käskee luomiskertomus. Tietoakin luonto tarjosi, mutta eri tavalla kuin nykyään. Katso yläpuolellesi, katso alapuolellesi ! Huomaa se, lue sitä", Augustinus kirjoitti 400-luvulla. Cicero oli samaa mieltä. Lähi-idän alempien uskontojen mukaan luontokappaleilla kullakin oli oma suojeleva henkensä, mutta uusi usko kiisti luonnolta tällaisen pyhyyden. Historiasta voidaan kiistellä, mutta ainakin nykykirkko mielellään korostaa hoivarooliaan. Tänään maa on täytetty, eikä sen valtiaasta ole epäilystä. Mutta on olemassa eräs suurenmoinen kirja: luotujen olemus. Luonto kahlitaan tiedolla Vihdoin 1600-luvulla tieteellinen vallankumous opetti ihmistä ottamaan kohtalon omiin käsiinsä. Tiede voi korjata sen minkä syntiinlankeemus hajoitti, hän ajatteli. "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja 12 Luonnosta on etsitty milloin mltäkin; aina ravintoa ja raaka-aineita, joskus kauneutta, mielenrauhaa tai yhteyttä Jumalaan. Myöhemmin luonnon kirjaa lukemaan syntyi oma teologian haaransakin. Kirkon puolustajat muistuttavat kuitenkin, ettei ihmisen ylemmyys välttämättä merkitse luonnon riistoa. Itse asiassa kristittyjen asenne on kautta vuosisatojen on ollut luontoa hoitava, väitetään; ihminen on nähty Jumalan valtuuttamana tilanhoitajana tai puutarhurina eikä niinkään itsevaltaisena hinnuhallitsijana. "Kasvit on luotu eläimiä, eläimet ihmistä varten kesyt niistä elannoksemme ja villit ainakin suurelta osin elannoksemme tai johonkin muuhun hyödylliseen käyttöön", opasti jo Aristoteles. " Lue luonnon suurta kirjaa Ei luontokaan täysin arvoton ollut. Epäilemättä sen syntitaakka on tässä raskas. Nyt hän saattoi järjellään, omilla toimillaan, muuttaa elämäänsä ja koko ihmiskunnan tulevaisuutta. 1200-luvulta lähtien tämä naturalistinen teologia alkoi muuttua: se ei enää tutkinut luontoa symbolijärjestelmänä, vaan yritti ymmärtää Jumalan olemusta paljastamalla luonnon toimintamekanismeja. Herrasuhde muihin elämänmuotoihin on kulkenut sukurasitteena länsimaisessa ajattelussa kauan, häipyen antiikin hämärään. Riittää kun vilkaisee härkiä: länget istuvat oivasti niiden niskaan, ne on siis luotu varta vasten ihmisen orjiksi. . "Meitä opastetaan käyttämään luotuja oikein. Myös Platon näki hengen aineen vankina. Ihmisen palvelija ja Jumalan taideteos Kristinusko jatkoi antiikin perintöä. Vaikka romantiikan kausi ei pystynytkään tukahduttamaan materialismin voittokulkua, se opetti meitä arvostamaan myös luonnon aineettomia ar; SUOMEN LUONTO 8/92 51 . Ihmisen tuli kesyttää villi, sekasortoinen ja uhkaava luonto. Kirjoitus perustuu hänen muutaman vuoden takaiseen pro gradu -työhönsä. Tällainen tilanhoitaja-kristitty on vastuussa Luojalle, jota kiinnostaa luonnon hyvinvointi luomistyön jälkeenkin "meitä opastetaan käyttämään luotuja oikein", muistutti Tuomas Akvinolainen. Uusi ajattelu rien1 ----------PUHEENVUORO Osmo Sarin on maaja metsätieteiden kandidaatti ja melko vapaa ympäris tötoimittaj a. "Jotkut lukevat kirjoja löytääkseen Jumalan. Perusteluksi on yleensä riittänyt se, että ihmisellä on henki tai sielu. Keskiajalla Tuomas Akvinolainen sanoi saman näin: "Ihminen on enkelien jälkeen luotujen joukossa eniten Jumalan kaltainen ... Pythagoras selitti, että sielumme on jumalallista alkuperää ja kärsii rangaistustaan maan päällä, materian vankina. Francis Baconin, tieteellisen ajattelutavan uranuurtajan, maailmankuva oli vielä uskonnon sävyttämä. Syynä oli sen ajan muuttumaton maailmankuva: se ei opettanut oma-aloitteisuuteen, ei uusiin keksintöihin eikä murtamaan arkielämän rajoja. Kauneutta ja sielun rauhaa Mutta tuskin valistushenki oli 1700-luvulla kunnolla päässyt vauhtiin, kun se jo sai vastaansa romantiikan. meidän on siis pidettävä ihmistä enkelien jälkeen arvokkaampana kuin muita luotuja ... vsk.. Descartes istutti mieleemme mekanistisen käsityksen luonnosta. "Valloittakoon ihmiskunta takaisin valtansa yli luonnon, vallan, joka sille on jumalallisena lahjoituksena annettu." Rene Descartes, Baconin aikalainen, yllytti luonnon valloitukseen vähemmän uskonnollisesti: "Ottamalla selville . Ne on luotu kahta varten, toisaalta Jumalan kunniaksi, toisaalta meidän hyödyksemme ... Maailmassa vallitsee Jumalan asettama ikuinen arvojärjestys, muistutti Augustinus, vanhan ajan merkittävin kirkkoisä. Vasta kuolemassa se vapautuu tästä kurimuksestaan. Puutarhuri vai hirmuhallitsija. Alimpana on eloton luonto, sitten kasvit, eläimet, ihminen, enkelit ja ylimpänä tietysti Jumala. Luonto oli kone, joka jauhaisi ihmiskunnalle hyvinvointia. meidän tulee siis hallita ja johtaa luotuja, mutta alistua Jumalalle", Tuomas Akvinolainen kirjoitti. Sateenkaari ei enää ollutkaan vain Nooalle ilmestynyt toivon merkki, vaan mielenkiintoinen optinen ilmiö. Nyt kun ympäristötuhojen j uuria etsitään, syyttävä sormi osoittaa usein juuri kristinuskoa sen sisältämän herruusajattelun takia. meitä ympäröivien fysikaalisten voimien toiminnan voimme käyttää niitä hyödyksemme ja siten tehdä itsestämme luonnon herroja ja valtiaita". Se ei ollut pyhä eikä henkiä täynnä mm kuin "luonnonkansojen" uskonnoissa, mutta sillä oli oma paikkansa Jumalan suuressa suunnitelmassa. Nyt ekofilosofit etsivät ajattelutapaa, joka turvaisi elämän jatkumisen. . Ihminen erosi ratkaisevasti muusta luomakunnasta, vaikka luotiinkin "maan tomusta" olihan hän Jumalan kuva. Se oli palautettava takaisin alkuperäiseen paratiisimaiseen tilaansa. ottakaa se valtaanne
Se lähti viime vuosisadalla romantiikan hengessä varjelemaan kauniita maisemia ja harvinaisia laJeJa. Ekohistoria opettaa ainakin sen, että nykyinen länsimainen luontosuhde ei ole ainoa mahdollinen. Ympäristönsuojelu on kulkenut pitkän matkan romantikkojen hurmiosta viileään ympäristötutkimukseen, jälkienpaikkailusta ennaltaehkäisyyn ja tekniikan kammosta sen hyväksikäyttöön. saavat niittyjen väriloiston ja kukkien kimalluksen kalpenemaan, "eikä kukaan lähde etsimään paimentytölle kukkaseppelettä peräruiskeyrttien seasta". Ongelma on syvemmällä, arvoissa ja maailmankuvassa. Kristinusko oli riisunut luonnolta pyhyyden, edistysusko innoittanut sen alistamiseen. Filosofien kammioista kuuluu muminaa: on mentävä vielä syvemmälle, on aika käydä käsiksi ajattelumme perusteisiin. Lääketieteelliset ajatukset SUOMEN LUONTO 8/92 51. 13. vsk. Ihminen ja luonto kuuluivat yhteen. iä luonnon avuksi Ihminen on täyttänyt maan, vallinnut kaikkea elävää ja pyrkinyt kesyttämään villin luonnon käyttöönsä erilaisiin oppeihin nojautuen. Samalla murtui kolmas ja viimeinen kahle luonnon hyväksikäytön tieltä. Ihmisihanteeksi nousi "uljas villi", jota sivilisaatio ei ollut turmellut. Silti ympäristötuhot näyttävät vain kiihtyvän. Nämä ekofilosofit peräänkuuluttavat uudenlaista suhtautumista luontoon. On luovuttava ihmiskeskeisestä ajattelutavasta. Ympäristö ei pelastu kestävän kehityksen kosmetiikalla, joka luottaa yhä uusiin teknisiin ratkaisuihin, he sanovat. Villiä luontoa ei enää pelätty, sitä ihailtiin. Teollistuminen sysäsi liikkeelle vihdoin myös luonnonsuojelun aatteen. Tuskin mikään silti horjuttaa sitä tosiasiaa, että kautta vuosisatojen on ollut voitolla luonnon ja ihmisen erillisyyttä ja ihmisen erinomaisuutta korostava asenne. Ensin sitä opetti uskonto, sittemmin tiede. Vain se voi hillitä ihmisen ahneutta. Tieteelle ja järjelle käännettiin selkä, nyt etsittiin tunnetta ja mielikuvitusta. VOJa. Rousseau valitteli että "kasveista ei etsitä muuta kuin rohtoja ja lääkeaineita ... Vasta nyt Francis Baconin ajatus luonnon valjastamisesta hyvinvoinnin rattaisiin alkoi toden teolla toteutua: parantunut luonnon tuntemus, uusi tekniikka ja hyvinvointifilosofien ajatukset vapaasta kilpailusta löysivät toisensa; alkoi teollinen vallankumous. "Tunnen hurmaa ja ihastusta, jota en voi sanoin kuvata, sulautuessani elävien olentojen kokonaisuuteen, samaistaessani itseni luonnon kanssa", kirjoitti Jean-Jacques Rousseau 1700-luvulla. Kahleet murtuvat! Mutta romantikot eivät voineet mitään tieteen voitonmarssille; 1800-1 uvulla uusia tieteitä, kemia ja biologia etunenässä, nousi paljastamaan luontoäidin salaisuuksia. Romantikot puhuivat luonnosta aivan uuteen sävyyn. Hyötyajattelusta luonnon kunnioitukseen Luonnon ja ihmisen suhdetta penkova ekohistoria ottaa vasta ensi askeliaan, ja vauhtiin päästyään löytää menneisyydestä kaiketikin uusia piirteitä, hämäriä sivupolkuja, jotka osoittavat länsimaisen luontosuhteen luultua rikkaammaksi. Taas on uuden suunnan etsimisen aika. Hyötyajattelu tärveli romantikon luontonautinnon. Luonnolle on annettava itseisarvo. ei ymmärretä, että kasvimaailma itsessään voisi ansaita huomiota". Nyt teollistuminen antoi siihen aseet
vsk.. (p OSUUSPANKIT · OKO SUOMEN LUONTO 8/92 51. Elävä olento tavoittelee omaa hyväänsä joko tietoisesti tai tietämättään. Ainutlaatuinen ei välttämättä ole arvokkaampi. Nyt etsitään kiihkeästi sitä Suurta Kertomusta, teoriaa, joka parhaiten murtaisi nykyisen ympäristökriisien kierteen ja olisi kivuttomasti omaksuttavissa elämisen perustaksi. Eliöllä on arvonsa vain osana omaa ekosysteemiään tai koko maapallonlaajuista elämän kudelmaa. "Ei siis ole olemassa yleispätevää ja puolueetonta mittatikkua, jolla asettaa lajit arvojärjestykseen", väittää filosofi Paul Taylor. Moni tuntee jo vastenmielisyyttä härkätaisteluita, delfinaarioita ja eläinkokeita kohtaan. Älä tapa -käskyä rikotaan joka pa1va, mutta kuinka paljon enemmän sotia ja murhia olisikaan ilman sitä. Eivät elämän verkossa ole olennaisia solmukohdat, siis yksilöt, vaan niiden väliset säikeet, vuorovaikutus. Epäilemättä nämä ovatkin meille tunnusomaisia piirteitä, ehkä jopa ainutlaatuisia. Bair~ Callicott ovat holistej a. Ekofilosofien ajatukset eivät ehkä ole niin arkielämälle vieraita kuin ensi kuulemalta vaikuttaa. Kunnioitamme sellaista minkä koemme kaltaiseksemme. Osmo Sarin YHTEINEN YMPÄRISTÖMME säilyttämisen arvoinen Me kaikki olemme vastuussa yhteisestä ympäristöstämme nyt ja tulevaisuudessa. Skolimowskin ekofilosofia paljastuu siis varsin maltilliseksi: ihminen on yhä luomakunnan valtias, Raamatun Jumala on vain vaihtunut evoluution jumalaksi. Osana elämän kudelmaa Paul Taylorin luonnon kunnioituksen etiikka on vain yksi monista ekofilosofian teorioista. Ihmisen ja pääskyn ainutlaatuisuus Ekofilosofin ensimmäinen tehtävä on ampua alas väite ihmisen erikoisasemasta, jota ei nykyään perustella sielulla, vaan järjellä, luovuudella ja vapaalla tahdolla. Onhan joka lajilla omat ylpeydenaiheensa: pääskyllä lentokykynsä, gepardilla nopeutensa. Tuskin mikään moraalioppi on toteutunut täydellisesti epätäydellisten ihmisten maailmassa. Paul Taylor edustaa järkiperäistä ajattelutapaa. Jos lajien samankaltaisuus hyväksytään, moraalin kenttä laajenee kuin itsestään, uskoo Taylor, ja meillä on silloin moraalisia velvollisuuksia yhtä hyvin päivänkakkaraa, kastematoa kuin ihmistäkin kohtaan. Yleviä teorioita tarvitaan, vaikka ne eivät koskaan täydellisesti toteutuisikaan. Ihminen ainoana henkisenä olentona on tuon kehityksen kärki, olemme "syntymässä olevan jumaluuden sirpaleita" ja siksi muita arvokkaampia. Eläinten kärsimykseen on helppo samastua. Elämä on kasvua, osallistumista, harrastuksia, vastuuntuntoa, toisista huolehtimista. Osuuspankkiryhmä on mukana tukemassa näitä tärkeitä asioita parantamassa elämisen tasoa. Moottorisahaa käynnistävä saattaa mielessään pyytää vanhalta pihapuultakin anteeksi. Se siis etsii hyvinvointiaan siinä missä ihminenkin, Taylor päättelee. Mutta miksi juuri ne nostaisivat ihmisen muiden lajien yläpuolelle. Elämä on yksi suuri organismi. Yhdessä voimme vaikuttaa asioiden kehittymiseen. Laji tarvitsee niitä tullakseen toimeen, siinä niiden arvo. Uusista moraaliteorioista löytyy puutteita ja ristiriitaisuuksia mutta niin vanhoistakin, ja silti ne ovat kelvanneet elämän ohjenuoraksi. Evoluutio on Skolimowskin ajattelun ydin. Kasvikin 14 kääntää lehtensä aurinkoon, etsii juurillaan maasta ravinteita, torjuu tuholaisia myrkyin ja piikein. Jokaista olentoa pitää arvioida sen omista lähtökohdista; jokaisella eläimellä, jopa kasvilla, on arvokkaat erityispiirteensä. Taylorin etiikka lähtee yksilön hyvinvoinnista, kun taas esimerkiksi Arne Naess ja J. Henryk Skolimowskin ekofilosofia on aivan toisenlainen vedotessaan sisäiseen näkemykseen ja tunteeseen, lähennellen jo uskontoa. Heillä kokonaisuus ratkaisee. Tähän perustuvat ihmissuhteiden ikiaikaiset moraalisäännöt, sellaiset kuin "älä tapa" tai "kohtele muita kuten haluat itseäsi kohdeltavan". Kirjavuutta löytyy siitäkin, millä tavoin uutta filosofiaa perustellaan. Evoluutiolla on tietty suunta, kohti yhä suurempaa jumaluutta
VAHTERA Omavaraisuuden puolesta Näyttää siltä, että nykyajan talousmiehet ja poliitikot järjestään uskovat ulkomaankaupan ihmeitätekevään voimaan. Miksi kurssia ei sitten käännetä. Maataloudessa omavaraisuuden merkitys on erityisen suuri. daan myös edistää taloudellisen järjestelmän hajakeskittämistä, ylläpitää työllisyyttä ja säilyttää syrjäseudut elinkelpoisina. Omavaraisuuden turvin voiSUOMEN LUONTO 8/92 51. Sama kohtalo uhkaa meitäkin, jos liitymme jäseneksi Euroopan yhteisöön. Omavaraisuus merkitsee tuotannon ja kulutuksen keskinäistä läheisyyttä, mikä säästää ympäristöä, tekee tuotteiden saannin varmemmaksi, poistaa tai vähentää kuljetuksia ja niiden myötä energiankulutusta. Hallitsevan ajattelutavan, talouskasvun ja vapaakauppaideologian, ohella esteenä on se, että liian monet taloudelliset intressit ovat sidoksissa moderniin tehomaatalouteen. Suomalainen maatalous on vähäisemmästä tehokkuudestaan huolimatta tai ehkä juuri sen takia ekologisesti terveemmällä pohjalla kuin keskieurooppalainen maatalous, jossa yhdentymisen myötä tapahtuu jatkuvaa keskittymistä ja pientilojen karsiutumista. vsk. Toisaalta suomalainen maatalous poikkeaa tuntuvasti keskieurooppalaisesta, mikä paljolti johtuu siitä, että maataloutemme on kaikesta huolimatta joutunut taipumaan pohjoisen luonnon ehtoihin. Ehkä eniten omavaraisuuden syrjäyttämisestä ovat kärsineet monet Afrikan maat, joissa vientikasvien viljely on keskeinen syy yhä pahenevaan nälkään. Toinen tie on maatalouden kehittäminen kestävään suuntaan, mikä ei merkitse vain omavaraisuuden säilyttämistä vaan myös tuotantomenetelmien kehittämistä luonnonmukaiseen suuntaan. Sellainen askel ei merkitsisi kuoliniskua vain kotimaiselle maataloudelle, kaikkein suurimpia ja edullisimmin sijaitsevia maatiloja lukuunottamatta. Suomessa viljan hehtaarisadot ovat vain puolet Keski-Euroopan sadoista, kotieläinten sisäruokintakausi on pitkä ja maatilat ovat suhteellisen pieniä. Erilaisten suojatai torjunta-aineiden tarve vähenee, kun tuotteita ei tarvitse tuoda kaukaa rajojen tai merten takaa. Sellaistako tulevaisuutta me todella haluamme. Samalla voitaisiin kasvattaa energiametsää ja edistää jokamiehen keräilytaloutta, vaikka se ei näykään BKT-tilastoissa. riippuen vuodesta toiseen. Tuollainen omavaraisuus on kuitenkin saavutettu paljolti epätervein keinoin: turvautumalla aivan liikaa raskaaseen koneistukseen, lannoitteisiin ja kemikaaleihin. Omavaraisuuden edistäminen tai ylläpitäminen edellyttää rajoitusten asettamista ulkomaankaupalle, eräänlaista protektionismia, joka nykyään on kovin huonossa huudossa. Siitähän kärsii kaupan vapaus, kantava idea niin Euroopan yhdentymisessä kuin Gatt-neuvotteluissakin. Suuri riippuvuus ulkomaankaupasta merkitsee kuitenkin omavaraisuuden heikkenemistä, koska tuontitarvikkeet usein korvaavat kotimaiset tuotteet. Sellainen maatalous ei ole luonteeltaan kestävää, sillä se kuormittaa ja heikentää ympäristöä kohtuuttomasti. Se tuhoaisi myös valtaisan määrän maatalouteen sidoksissa olevia yrityksiä, todennäköisesti myös kokonaisia kuntia, jotka elävät maataloudesta. Osittain se on myös näennäistä, koska maatalouden tarvitsemia perusraaka-aineita tuodaan ulkomailta. Omavaraisuuden ylläpitäminen torjuu tai lieventää elintarvikekriisejä, ja niiden syntyessä se antaa turvallisuutta ja itseluottamusta. Sen ylläpitäminen edistää myös tuotteiden terveellisyyttä. He korostavat erityisesti viennin merkitystä; sen hyväksi meilläkin on uhrattu paljon voimavaroja. Tällainen käänne ei merkitsisi luopumista modemeista menetelmistä ja teknologiasta, vaan niiden kohtuullista ja ympäristöä säästävää käyttöä. Siten kauppakumppanina olevassa maassa tapahtuva poliittinen tai taloudellinen romahdus heijastuu kauppasuhteiden välityksellä myös omaan maahan. Suomalainen luonto pursuaa elintarvikkeiksi kelpaavia raaka-aineita, kun niitä vain osattaisiin ja ymmärrettäisiin käyttää hyväksi. Myös muualla ulkomaankaupan yksipuolinen edistäminen ja omavaraisuuden laiminlyönti lisää yhteiskunnan haavoittuvuutta. Suunnanmuutos on yhtä vaikea kuin välttämätönkin. Antti Vahtera 15. Nyky-Suomi on kokonaisuutena katsoen elintarviketuotannossa omavarainen, joskin omavaraisuusaste vaihtelee jyrkästi satotuloksista yms. Nyt me tuomme Norjasta ja Islannista pakastekalaa sen sijaan, että hyödyntäisimme tuhansien järviemme yltäkylläistä kalastoa. Oikeastaan maamme nykyinen lama johtuu paljolti juuri tästä tekijästä, Neuvostoliiton hajoamisesta ja idänkaupan romahduksesta. Harva muistaa mainita, että jonkin maan vienti on jonkin toisen tuontia. Silti omavaraisuuden puolesta voidaan esittää vahvoja argumentteja, varsinkin jos taloudellista toimintaa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Keskeisenä syynä on se yksinkertainen tosiasia, että omiin asioihin voidaan aina vaikuttaa, kun taas rajantakaisten maiden asioihin vaikuttaminen on vaikeata ellei mahdotonta. Tehomaatalouden perusvirhe niin meillä kuin muuallakin on suhtautuminen maatalouteen kuin mihin tahansa teollisuuteen, sen alistaminen markkinatalouden lainalaisuuksille. Sillä tavoin saavutettaisiin monia etuisuuksia: lisättäisiin työllisyyttä, pidettäisiin syrjäseutuja elossa, vähennettäisiin viljan ylijäämiä, ylläpidettäisiin elintarvikkeiden puhtautta ja terveellisyyttä. Lannoitteita ja kemikaaleja meillä käytetään p'aljon vähemmän kuin Keski-Euroopassa; esimerkiksi Hollannissa maatalouskemikaaleja on käytössä yli kymmenkertaisesti Suomeen verrattuna
Rastaat erottuvat muista linnuista muun muassa hyppelehtivällä liikkumistavallaan. Onkohan syrjittyä edes lupa käydä puolustamaan. Tiivis yhteisö antaa hyvän suojan pesämunia varastelevilta varislinnuilta ja petokastiin kuuluvilta nisäkkäiltä ja haukoilta. Pesimisyhteisön hälytysjärjestelmä on aukoton. Etenkin Pohjois-Karjalassa räkättirastaiden suosituimpia pesäsijoja tuntuvat olevan autiotalojen hylätyt pihapiirit, joissa on mainioita räystäänalusia, salvohirsien !ovia ja kivijalkojen päällysiä. Sillä kovinpa on ihminen sen alhaiseen kategoriaan merkinnyt, kun on linnun "räksäksi" ristinyt. Tuon tapainen ravinto on koosteeltaan erittäin valkuaisainepitoista. Rastaiden lähtö Lapista on varma merkki pikaisesti saapuvasta talvesta. Valppain tarkkailija kuuluttaa ilmoille havaitsemansa vaaranmerkin. Sama äänensävel riittää lajikiunppanin hurmaamiseen, varoituksen viestiksi ja linnun iltatuokioiden laulukonsertteihin. Räkättirastashan ei tuhoa työkseen pienempien lintujen pesiä. vsk.. Joku on saattanut syyllistyä sen hätyyttelyynkin kypsyviltä marjaviljelmiltään. Punaisen värin omaavat marjat ovat rastaiden erityissuosiossa. Emot räkättävät kiihkeästi häiritsijöiden perään ja yrittävät kaikin keinoin varjella poikaspesiä, joiden kuppimaiset maljat käyvät ajan olon ahtaiksi, kun poikaset kasvavat ja niiden täplikäs höyhenmarto sakenee. Kestämistä lienee jo nimessäkin. Ne ovat salakavalia, syövyttäviä "napalmohj uksia", jotka eivät niin vain irtoakaan frakkitakin höyhenkuontalosta. Rastasyhteisön uumenissa pesii usein myös muita pienempiä varpuslintuja, joille rastaiden aggressiivinen elämä tarjoaa hyvän pesimissuojan. Kanta harvenee koko ajan pohjoiseen mentäessä. Metsiemme peruslintuja Rastaat ovat metsiemme peruslintuj a, joilla on oma tärkeä osansa vaihtelevassa eläimistössämme. Jouko Kuosmanen Rastaiden mustalammas Räkättirastaan tuntevat kaikki, mutta harva tietää sen pesivän mielellään isoina yhdyskuntina. Toisille lajitovereille on sitävastoin annettu uljaitakin nimiä, kuten kulo-, sepel-, laulu-, mustaja punakylkirastas. Rastaat ovat haudonta-aikaan arkoja ja varovaisia. Räkättirastaan väritys on selkäpuolelta yhtenäisen harmaa, siipien yläpuoli ruskea, vatsapuolelta lintu on kirjavien höyhenien pilkutta16 ma. Äänekäs yhdyskuntapesintä on niille tyypillistä. Vaeltelevia rastasparvia voi havaita jopa Lapin syrjäisimmissä erämaissa. Kun poikaset ovat kuoriutuneet, rastasyhteisöön syntyy ylimääräistä liikettä ja vipinää. Kun avitettavakin on vielä kiusallaan saattanut nokkaista avittajaansa kipeästi sormensyrjään. Siinä on ihminen seisonut rastaan kera neuvottomana perimmäisten tahtojensa tykistökeskityksessä. Eteläja Keski-Suomessa rastaiden lähtö ajoittuu yleensä vasta marras-joulukuulle. Sukunsa musta lammas on räkättirastas. Tai pitänyt pelokasta lintua hyppysissään rastasverkosta irti päästellessään. Kukapa meistä ei olisi räkättirastaan särmikästä laulua jossakin elämänsä vaiheessa kuullut. Varpushaukka ja nuolihaukka ovat vihollisista ehkä pelottavimmat; nisäkkäistä kettu ja kissa, joiden suihin joutuu suuri nivaska varhaiskesän lentokyvyttömiä rasSUOMEN LUONTO 8/92 51. Kevät yhtä rastassumaa Yksi yleisimmistä räkättirastaan tuntomerkeistä on eittämättä sen lauluääni, joka on erikoisesti huomiota herättävää, voimakasta, selvätavuista räklätystä. Taidokas rakennelma voi olla mitä ihmeellisimmässä paikassa. Ne levittäytyvät sulavien mantujen myötä huhtikuun ja toukokuun kuluessa ylemmäksi Suomeen. Yleisyys tekee rastaat suosituiksi saaliiksi. Nyt lokakuussa räkättirastaat herkuttelevat runsaalla pihlajanmarjasadolla ennen muuttomatkaansa, joka suuntautuu Keski-Eurooppaan. Ymmärtäkäämme räkättirastastakin, sillä mitäpä se häijylle luonteelleen voi. Valmiiseen rastaanpesään ilmaantuu kesän kynnyksellä neljästä kuuteen väritykseltään harmaan sinivihreää ja ruskeiden täplien kirjavoirnaa munaa. Runsas ulostekuona voi koitua jopa variksen surmaks1. Ja kohta onkin metsässä ääntä ja elämää. Räkättirastaiden pesintä alkaa välittömästi muuton jatkeeksi, kun vain ravintoa on kyllälti tarjolla. Nuo hetket marjamailla ovat vaatineet ihmiseltä vahvaa luonnonjärjestelmän ymmärrystä empatiaa. Uhmakkaasti pyrstö jään pörhennellen linnut tuomitsevat häiritsij änsä räkättirastastakin alempaan kastiin, ja jos tämäkään ei vielä auta, niin tulokkaan niskaan alkaa sataa ulostepanoksia, joita ainakin varisten olisi terveellistä varoa. Yhtä suosittuja ovat myös rantakoivikot, joissa laidunkarja vielä käyskentelee. Se elää kesällä etupäässä madoilla, toukilla, etanoilla ja hämähäkeillä. Äänen lisäksi räkättirastaan tunnistaa rastassuvun kookkaimmasta lentosiluetista ja räkätti ääntelee lentäessäänkin. Räkättirastaiden tuhatlukuiset muuttoparvet saapuvat Länsi-Euroopasta, Pyreneiden ja Apenniinien alueilta, jo niinkin varhain kuin maaliskuussa. Syksyllä ja alkutalvella rastaat vaeltelevat sekaparvina pihlajanmarjajäämistöä einestäen. Myöhemmin kesällä ravinto on hiilihydraattipitoista ja koostuu paljolti marjoista. Rastaiden pääparvet asettuvat pesimään Eteläja Keski-Suomeen. Kuppimaisten pesien asukkaita Räkättirastaiden kuten muidenkin rastaiden pesät ovat kuppimaisia rakennelmia, joiden valmistukseen käytetään savea, heiniä, oksia ja sammalta. Pesän sisusta on vuorattu pehmeällä heinäkerroksella. Lauhoina talvina ajastaika voi ehtiä siirtyä vielä pidemmällekin ennen kuin rastaat karistavat synnyinmaansa jäätyvät tomut varpaidensa pohjista ja suuntaavat luumaiset nokkansa yhdistyvää Eurooppaa kohti
Kaadettuun rastasmetsään tulee äänetön kesä! D Jouko Kuosmanen on luonnonkuvaaja ja -tuntija Pohjois-Karjalasta. Ne eivät unohda pesimisrevunensä valkokylkisiä kaskenpohjakoivikoita, hakamaita ja autiotalojen pihoja. taanpoikasia. vsk. 17. Katkotut oksat ja latvukset koettavat muun luonnon kera tehdä vielä kerran vihreää lehtimartoa. Kääpäky Ikiset puuvanhukset koristavat tienvarsimetsiä kymmenmetrisine pölkkykasoineen. Rastaat tulevat uskollisesti taas takaisin Kalevalan laulumaille. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Mai')apensaat leviävät tehokkaasti rastaiden avulla. Reviirinsä valkokylkisen koivikon jotkut ovat myös menettäneet. Linnut pesivät usein suurina, meluisina yhdyskuntina, joita puolustetaankin yhdessä. Räkättirastaan pesä on huolella rakennettu. Vastaansa ne saavat pienoiskiväärien, ilmakoiden ja haulikoiden tuliryöpyt. Punaiset viinimarjat maistuvat räkättirastaalle. Pieni verotus ei ole pahasta, ja rastaat pitävät reviiriltään muut marjansyöjät poissa
Tässä yhdyselämässä kummallakin osakkaalla on oma tärkeä tehtävänsä: levä tuottaa yhteyttämällä auringonvalosta energiaa kummankin osakkaan käyttöön, sieni puolestaan tarjoaa levälle suotuisat olosuhteet ja mahdollisesti myös välttämättömiä ravinteita. 18 Kuusen oksalla liehuva naavatai luppoparta, kuivana jalan alla mureneva poronjäkäläpatja kalliomännikössä tai loistavan kirkkaankeltainen karttajäkälälaikku tunturikiven kyljessä siinä varmaan monille tuttuja mielikuvia jäkälistä. vsk.. Hiljaista yhteiseloa Jäkälää katsoessa tulee harvoin ajatelleeksi, että kyse on oikeastaan kahden elämänmuodon yhdistelmästä. Yhdistelmä on menestynyt hyvin: Suomestakin tunnetaan peräti 1500 jäkälälajia. Kuitenkin jäkälien harrastaminen on helppoa, pelkästään puukon ja . Suomessa esiintyvät puolisentoistatuhatta jäkälälajia tarjoavat varmasti kosolti haastetta kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle. Mikko Kuusinen Murenevaa kauneutta Jäkälässä elävät yhteiselämää sieni ja levä. Tiheään mätästävät poronjäkälät muodostavat kuivilla kangasmail/a paksuja jäkälämattoja. Kuvan jökäläkangas on Kolovedeltä. Linnut, nisäkkäät, perhoset tai kasvit houkuttelevat enemmän luontoharrastajia kuin ilmeisesti mielenkiinnottomiksi ja vaikeiksi koetut jäkälät. Jäkälät ovat nimittäin sienen sekä yhden tai joskus useamman vihertai sinilevän muodostamia "yhdyseliöitä". Suuri osa jäkälistä on sangen helppo oppia tuntemaan suurennuslasin avulla. Kuinka moni sen sijaan lienee tutustunut kiventieroihin, pullokkaisiin, röyhelöihin, mustuaisiin tai kilpisiin tietämättään todennäköisesti lähes jokainen. kivitaltan avulla voi nopeasti kartuttaa itselleen erinomaisen kokoelman. Harrastus ei sitäpaitsi ole mitenkään vuodenaikaan sidottua, keskitalven hiihtoretkillä voi tutkiskella vaikkapa puiden runkojen ja oksien jäkäläpeitettä. Tällaisen yhdyselämän menestymisen ja säilymisen SUOMEN LUONTO 8/92 51 . ruotsin-, englanninja saksankielisestä kirjallisuudesta. Jäkälien harrastus on Suomessa aina ollut vähäistä, vaikka jäkälätutkimuksella on maassamme vankat perinteet. Ongelmana jäkälien tunnistamisessa on kunnollisen suomenkielisen, kuvilla varustetun määrityskirjallisuuden puute, mutta kielitaitoiselle apua löytyy mm
:~ "' Viime aikoina jäkälät ovat saaneet melko lailla julkisuutta ilmansaasteiden varhaisvai19. Jäkälien pinnalle syntyy pieniä kotelom<}ljoja, joista ilmavirtausten kuljetettaviksi purkautuvien pienikokoisten ja kevyiden itiöiden avulla sieni voi vaivattomasti levitä pitkien matkojen päähän. Jäkäläsienet ovat suhteellisen tarkkoja leväosakkaansa suhteen, vain tietyn lajin kanssa yhdyselämä onnistuu kunnolla. Näissä on sienen lisäksi myös leväosakas mukana, joten oikean ku~ppanin etsiskelyyn ei tuhraudu tarpeettomasti aikaa. Samankaltaisesta kahden eliön yhteiselosta on olemassa lukuisia muita esimerkkejä luonnossamme. Oikeaa leväosakasta ei kaikkialla ole noin vain tarjolla. Monet yleiset jäkälälajit tekevät itse asiassa hyvin harvoin itiöitä ne leviävät tehokkaasti pienten jäkälänmurujen tai -kappaleiden avulla. SUOM EN LUONTO 8/92 51. ;;i ...J luonnossa takaa sen edullisuus kummallekin osapuolelle. vsk. .............. Itiöitä ilmaan Kuten muutkin sienet, jäkäläsienet lisääntyvät tuottamalla itiöitä. puille välttämättömät sienijuuret ovat toiminnallisesti jossain määrin jäkäliä muistuttavia sienen Ja kasvin yhteenliittymiä. Haapojen rungolla yleisen, kirkkaan oranssin haavankeltajäkälän itiöt ovat varsin tehokkaasti pystyneet ratkaisemaan oikean leväosakkaan löytämisen ongelman. Itiöiden ongelmana on löytää uudessa paikassa itselleen oikea leväkumppani. Mm. Haavankeltajäkälän on myös todettu voivan ryöstää joiltakin samoilla paikoilla kasvavilta jäkälälajeilta itselleen leväosakkaan. Sammalilla, lahopuu/la ja kasvinjätteillä kasvavan suppilotorvijäkälän sieniosakas levittää itiönsä punaisista kotelomaljoista. Ilmeisesti vain harva itiö löytää lopulta itselleen kumppanin. Haavankeltajäkälän sieniosakas voi elää aluksi yhdessä useiden yleisten levälajien kanssa muodostaen epämääräistä, suhteellisen nopeakasvuista rihmastomassaa, ja vasta oikean kumppanin löytyessä se alkaa kasvattaa tutunnäköistä lehtimäistä sekovartta. ,,,_.,., ] Ilmansaastet toivat ! julkisuuteen Avoimien kivien ja kallioiden kupeessa kasvaa karvejäkälää lehtimäisinä kehinä.Jotka murenevat herkästi irti kuivalta kasvupaikaltaan
Haavan keltajäkälä somistaa isäntäpuunsa runkoa. Keltajäkäliä kasvaa myös muilla lehtipuilla, rakennusten puupinnoilla ja jopa kivillä kuten nämä Kökarin kallioiden koristeet. Ajan mittareita Hidaskasvuisuus ja pitkäikäisyys ovat jäkäliä yhdistäviä ominaisuuksia. Jäkälät eivät liiemmälti pysty säätelemään vesitalouttaan ilman kuivuessa myös jäkälät kuivuvat ja samalla niiden elintoiminnat pysähtyvät lähes täysin. Pilkkunahkajäkälän sekovarret ovat tavallisia metsien ja kallioiden sammalilla. Jäkälillä ei nimittäin ole veden ja ravinteiden ottoon ja kuljetukseen erikoistuneita juuria eikä johtosolukoita kuten sanikkaisilla ja siemenkasveilla, vaan ne ottavat ravinteensa pääosin suoraan ilmasta ja sadevedestä. Jäkälien avulla on selvitetty mm. Ilmansaasteita kehnosti sietävien luppoja naavapartojen on todettu tyystin kadonneen tai ainakin kutistuneen surkeiksi tupsuiksi suurimmassa osassa koko eteläistä Suomea. Jäkälät kasvavat hitaasti, mutta pitkään kutusten ilmentäjinä. Joillakin napa-alueilla kasvavilla jäkäläsekovarsilla on arvioitu voivan olla ikää jopa 4000 vuotta! Likenometriaksi kutsuttu tieteenala käyttää hyväksi kivijäkälien hidaskasvuisuutta ja pitkää ikää niiden kasvualustan iän määrityksessä. Pensasmaisen isohirvenjäkälän kohtaa kallioilla, metsissä ja tunturien kupeilla. Jäkälien tasaisen luotettavasta kasvusta kertoo se, että Pääsiäissaarten j ättiläiskokoisten kivipatsaiden eli megaliittien salaisuus on auennut mm. Toisaalta suhteellisen saasteenkestävän "tappajajäkäläksikin" syytetyn sormipaisukarpeen on väitetty monin paikoin voimakkaasti lisääntyneen ja tukahduttavan eten20 kin kuusten kasvua. Kookkaimmat pensasmaiset jäkälät, kuten lupot tai poronjäkälät, venähtävät vuodessa jopa senttimetrin verran, mutta etenkin kivipintojen rupijäkälien kasvu saattaa jäädä millimetrin kymmenesosiin. Sitä kerätään Sveitsissä kurkkupastillien ja yrttiteen raaka-aineeksi. niiden pinnalla nykyisin kasvavien jäkälien avulla. Puheet jäkälistä tappajina ovat melkoista liioittelua, sillä toisin kuin usein luullaan puiden rungoilla ja oksilla kasvavat jäkälät eivät ole loisia. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Jäkälien koon ja kasvunopeuden perusteella on arvioitu, että patsaita on hoidettu viimeksi yli 400 vuotta sitten. Hidaskasvuiset kivijäkälät ovat todellisia eliömaailman ikäpresidenttejä, satoja tai tuhansia vuosia vanhoja. vsk.. Etenkin kuivilla paikoilla kasvavat lajit viettävät suurimman osan elämästään lepotilassa sadetta odotellen; ymmärrettävästi niiden vuotuinen kasvu jää tällöin vähäiseksi. Normaali jäkäläpeite rungolla ja oksilla ei siis vahingoita puuta millään tavom. siirtolohkareiden, erilaisten muistomerkkien ja rajapyykkien todennäköisiä ikiä sekä jäljitetty jäätiköiden reunojen liikkeitä
vet kelpaavat erinomaisesti Kuinkahan moni meistä se!monille lajeille. Lapissa jäkälät ovat tunnetusti tärkeää porojen ravintoa talviaikaan, jolloin tuoretta ravintoa muuten on niukalti saatavana. Muutoin useimmat eläimet näyttävät vierastavan j äkäliä. Joidenkin lajien on laborapillisimpiä jäkälien kasvutoriokokeissa todettu selviytypaikkoja. autonromun peltija kumipinKasvualustaltaan jäkälät einoilta liki kymmenkunta jäkävät paljon vaadi. Esimerkiksi Norjan vuorilla niitä voidaan käyttää apuna jäätiköiden reunan liikkeitä jäljitettäessä. Kerran löysin viäisi hengissä moisesta pakvanhan metsään unohtuneen kasesta. Karttajäkäläyksilöiden iäksi on mainittu satoja, jopa tuhansia vuosia. Niitä kasvaa kivipinnoilla jopa Etelämantereen sisäosissa alueilla, joilla lämpötila harvoin edes lyhyen kesän aikana kohoaa yli nollan asteen. Monet lajit pystyvät sitomaan suoraan ilmasta typpeä ja näin parantamaan karun kasvuympäristönsä ravinnetaloutta. Sopeutumisen ainoita näkyviä merkkejä elägot ja oksat, kalliot ja kivet mestareita mästä. Joidenkin Pohjois-Amerikan intiaaniheimojen tiedetään käyttävän luppoja pääasiallisena raaka-aineena erikoisen perinneleivän valmistuksessa. Se elää muiden kivijäkälien tapaan pitkiä aikoja lepotilassa. Keski-Euroopassa puiden kaarnoilla viihtyvä rupijäkälä värjää meillä kiviä rikinkeltaisiksi. Monilla äärimmäisen kuivilla tai kylmillä alueilla ne saattavat olla lähes SUOM EN LUONTO 8/92 51. Värejä, lääkkeitä ... Monet ihmisen luovän vaurioitta yli kolmen mat alustat kuten maalaamatvuoden säilytyksestä 60 astomat puurakennukset, päreteen pakkasessa. Muutamat katot, kivijalat, aidakset, lajit ovat toipuneet jäähdytykmuurit tai vaikkapa hautakisestä peräti -196 asteeseen. vsk. Jäkälien merkitys ihmisravintona on ollut aika vähäistä, mikä johtuu niiden sisältämistä pahanmakuisista tai myrkyllisistä yhdisteistä, huonosta sulavuudesta elimistössämme sekä vähäisestä ravintoarvosta. Kivipintaa kirjavoivat myös levät kuvassa punaista viherlevää ja karvejäkälää. Puiden runlälajia. Pohjoisessa luonnossa jäkälien merkitys on kuitenkin helppo havaita, esimerkiksi tunturialueilla tai kalliometsissä ne ovat aivan oleellinen osa pintakasvillisuutta. On väitetty, että Raamatussa 21. Japanissa nautitaan tietyillä alueilla iwatake-nimistä herkkua, joka on valmistettu eräästä suurikokoisesta napaj äkälälaj ista. sekä karu maaperä ovat tyyJäkäliä on lähes kaikkialla maapallolla, napajäätiköiden reunamilta aina trooppisiin sademetsiin. Hyödyksi monin tavoin Joidenkin mielestä jäkälät kuuluvat luonnon osastoon "kaunista turhuutta", jotka ovat sinänsä viehättäviä mutta joiden olemassaololla ei ole suurta tarkoitusta
Samaisella karpeella on aikoinaan ollut myös toinen erikoinen käyttötapa. Egyptiläiset käyttivät nimittäin mielellään tätä lajia muumioiden balsamoinnissa täyteaineena! Väitetään, että harmaahankakarvetta olisi aikoinaan kuljetettu laivalasteittain tätä tarkoitusta varten Kreikasta Aleksandriaan. Varsinaisia hajuaineita ei jäkälistä saada, mutta jäkäläuutetta, jota voi olla jopa yli 10 prosenttia valmiista tuotteesta, käytetään lähinnä estämään haj usteiden välitöntä haihtumista. Meikäläisistä jäkälälajeista ravinnoksi parhaiten sopii isohirvenjäkälä, jota on aikoinaan jonkin verran käytetty lähinnä hätäravintona leipäjauhojen jatkeena. Hidaskasvuisten jäkälien vetensä ja ravinteensa suoraan ilmasta. Muu1 '] tamat meilläkin kasvavat lajit kelpaavat värjäykseen, mutta .si on muistettava, ettei joka· miehenoikeus salli jäkälien Sormipaisukarve ei tapa puuta, vaikka vanhan rakeräämistä toisen maalta. sittuneen puun ulkonäön perusteella voisi niin kuvitellakin. vsk.. Tuoksun takaaja Aika yllättävältä tuntuu, että meilläkin yleistä valkohankajäkälää ja hannaahankakarvetta kerätään suuria määriä Välimeren alueella hajuvesien 22 ja saippuoiden valmistukseen. Niinpä sitä kerätään Sveitsissä kaupallisesti kurkkupastillien ja yrttiteen raakaaineeksi. D FK Mikko Kuusinen on tutkinut jäkälien uhanalaisuuden syitä ja ilmansaasteiden vaikittusta jäkäfiin. lsohirvenjäkälän tiedetään myös tehoavan rohdoksena ainakin keuhkosairauksiin ja katarriin. Useat lajit sisältävät runsaasti antibioottisia eli bakteerien kasvua estäviä yhdisteitä naavoista valmistettua salvaa myytiin meilläkin pitkään apteekeissa monien ihotautien lääkkeeksi. Lääkinnällistä arvoa on kuitenkin monilla muilla jäkälillä. laaja keruu ei ole suotavaa kasveista ja sienistä saa aivan samanlaisia värejä kuin jäkälistä. Ne kestävät hyvin saasteita ja kasvualustaksi kelpaa jopa kiiltävän kova auton kylki. Harmaapaisukarve ja keltaröyhelöjäkälä ovat nopeita uusien kasvupaikkojen valloittajia. Muun muassa punaisten, keltaisten ja ruskeiden väriaineiden lähteinä jäkälät ovat erinomaisia. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Oman vienon säväyksensä hajuveden tuoksuun toki jäkäläuute antaa. Mitähän mieltä muuten hieno naisväki olisi, jos tietäisi laittavansa korvan taakse kalliin hajuveden mukana harmaahankakarvetta. Juureton jäkälä ei loisi puulla vaan ottaa Vanhojen kuusten rungot peittyvät usein rupijäkälillä. Etenkin Skotlannissa jäkäliä on perinteisesti ,;;1 käytetty paljon tekstiilien ja,,% lankojen värjäyksessä. Jäkälien harmaudesta irtoaa vaikkapa värejä mainittu mystinen manna olisi itse asiassa ollut eräs kehräjäkälälaji, jota ainakin nykyisen Iranin alueella yhä kerätään ravinnoksi. Kookkaan raidankeuhkojäkälän on myös aikoinaan uskottu nimensä mukaisesti auttavan keuhkosairauksissa, mutta tämä uskomus perustuu ainoastaan jäkälän hieman keuhkoja muistuttavaan ulkonäköön todellista parantavaa vaikutusta lajilla ei ole todettu olevan. Tämän kuusivanhuksen ovat verhoilleet Lecanactis abiesina rupijäkälät
Mikko Kuusinen 23. Varjoisilla kallioseinämillä viihtyvä reikäkarve on myönteinen esimerkki uhanalaisten jäkälien joukossa. Takkuhankajäkälä kärsii vanhojen, luonnontilaisten metsien vähyydestä. Laji on löydetty vain kahdelta paikalta nykySuomen alueelta, 1930-luvulla Virolahdelta ja Rautavaaralta; molemmilta paikoilta se on sittemmin kadonnut. Etenkin metsäluonto on selvästi köyhtymässä niin jäkälien kuin monen muunkin eliöryhmän suhteen. Myös tuntureilla, soilla ja rannoilla kasvaa joitakin uhanalaisia lajeja. Valitettavasti tätä vuonna 1958 löydettyä kasvupaikkaa ei ole sittemmin pystytty paikallistamaan, ja turhia ovat olleet lajin etsiskelyt muuallakin lähialueilla. Vanhoilla puuaidoilla viihtyvä aidaspampukka lienee myös kokonaan kadonnut maastamme, viimeisimmistä löydöistä kun on kulunut jo lähes sata vuotta. Liekö laji aikoinaan kokonaan kerätty kasvimuseoiden kokoelmiin. Kasvupaikastaan tarkoille jäkälälajeille on metsissämme sitä vastoin yhä vähemmän sijaa. Kalkkimuureilla kasvava täplähyytelöjäkälä on ilmeisesti hävinnyt ainokaiselta kasvu paikaltaan Suomesta Raaseporin linnan restaurointitöiden yhteydessä. Uhanalaisten lajien todellinen osuus lieneekin selvästi suurempi kuin nyt arvioitu vajaa kymmenen prosenttia koko lajistosta. Sen koommin ei takkujäkälää ole maastamme tavattu. Ilmansaasteet, vanhojen metsien ja etenkin lehtija kelopuiden katoaminen, kallioiden louhinta, rakennustoiminta sekä kuluminen ovat jäkälien pahimpia uhkia. Lupporustojäkälä kaipaa selvitäkseen synkkiä vanhoja kuusikoita. Nolosti kävi Suomen ainoalle takkuj äkäläesiintymälle. Maamme noin 1500 jäkälälajista yli 130 pidetään valtakunnallisesti uhanalaisena. Tunturikivillä kasvava sormijäkälä on todellinen harvinaisuus, sillä lajin ainoa Pohjoismaista tunnettu esiintymä on Kilpisjärven seudulla. Ruotsissa, jossa rihmanaavaa yhä kasvaa muutamassa metsikössä, lajin on todettu olevan äärimmäisen herkkä vähäisillekin muutoksille kasvuympäristössään. Useimmilla kasvupaikoilla laji on tosin ollut tavattoman niukka ja ilmeisesti taantumassa. Kaikkia näitä varjokallioiden lajeja uhkaavat ennen kaikkea suojaavan puuston hakkuut ja rakentaminen. Monen aiemmin yleisen jäkälän selvä taantuminen viime aikoina on hälyttävä osoitus luonnossamme käynnissä olevasta muutoksesta. Samalla tavoin sop1v1en kasvupaikkojen ahkera koluaminen on tuonut useita uusia löytöpaikkoja niinikään varjojyrkänteillä kasvaville norjanröyhelölle ja röyhelökarpeelle. Yli sata uhanalaista lajia Raidankeuhkojäkäläkin selviäisi, jos metsissä suosittaisiin vanhoja lehtipuita. vsk. Vanhojen metsien hakkuut ja ilmansaasteet yhdessä ovat todennäköisesti hävittäneet komean, parhaimmillaan monimetriseksi venähtävän aarnikuusikoiden rihmanaavan maastamme. Näiden lajien säilyminen voitaisiin taata, jos metsänhoidossa vältettäisiin tarpeetonta vanhojen lehtipuiden poistamista ja jätettäisiin suojaavaa puustoa jäkälien ympäristöön. Haavanhyytelöj äkälä, pohjanhyytelöjäkälä, raidankeuhkojäkälä ja lännenmunuaisjäkälä ovat kärsineet vanhojen lehtipuiden, etenkin haavan, raidan ja pihlajan, vainoamisesta. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Lisäksi vähäisen tietämyksen vuoksi vajaa puolet lajistosta on toistaiseksi jäänyt kokonaan uhanalaisuustarkastelun ulkopuolelle. Vielä viitisen vuotta sitten luultiin, että laji on saattanut hävitä kokonaan, sillä siitä tunnettiin vain kaksi vanhaa keruuta maastamme. Nykyinen hyvin kyllästetty puutavara ei kelpaa lajille kasvualustaksi. Tasaikäisissä, yhden puulajin talousmetsissä viihtyy vain pieni joukko yleisimpiä ja sopeutumiskykyisimpiä lajeja. Sittemmin reikäkarvetta on kuitenkin löytynyt lähinnä Itä-Hämeestä kymmenkunnalta suojaiselta kalliopahdalta. Kasvutavaltaan naavamaisten, vanhoja, luonnontilaisia metsiä niin ikään suosivien ryppynaavan, takkuhankajäkälän ja lupporustojäkälän tilanne Suomessa ei vielä ole niin synkkä kuin rihmanaavan, vaikka kaikki kolme lajia ovat viime vuosikymmeneninä taantuneet huolestuttavan voimakkaasti. Hakkuut esiintymän lähialueella saattavat vaikuttaa kasvupaikan pienilmastoon siinä määrin, että laji häviää, vaikka itse kasvupaikkaan ei kajottaisikaan. Laji kasvoi Ahvenanmaalla vanhan myllyn katolla, kunnes 1930-luvulla koko rakennus paloi maan tasalle. Uhanalaisia jäkäliä on etenkin vanhoissa metsissä ja puistoissa, ravinteisilla kallioilla, varjojyrkänteillä sekä kulttuuriympäristössä esimerkiksi vanhojen rakennuksien pinnalla
Vähäeleisessä puussa on rauhaisaa elää. Kituvassa puussa rauhaisaa elää Silmämääräisesti tarkastellen ja valokuvien perusteella metsien kunto heikkenee. 24 Raita näyttää olevan hyvä alusta riippunaavalle, harmaalupolle ja tukkanaavalle. Teksti ja kuvat: Jaakko Heinonen Harrastajan havainto: Olen kulkenut EteläSuomen metsissä toistakymmentä vuotta ja huomannut, että naavat ja lupot ovat alkaneet elpyä 1980-luvun aallonpohjasta. vsk.. Voimakkaasti suurennetussa kuvassa näkyy riippunaavan esiin venytetty keskusjänne. Eri naavaja luppolajit ovat usein vaikeasti tunnistettavia. Naavat ja lupot eivät välttämättä kaipaa alustaltaan minkäänlaista elonmerkkiä. Vielä ei kuitenkaan ole näkynyt sellaisia jäkäläpartoja, joita 1970-luvun puolivälissä ihailin ja jotka sitten mystisen äkkiä hävisivät. Sen sijaan naavat pystyy erottamaan aika helposti lupoista. Ne kaipaavat metsän pienilmastoa. Naavoilla on valkea ja sitkeä keskusjänne, lupoilla sellaista ei ole. Toisaalta metsän kuolema tietää useimpien naavojen ja luppojen loppua. Tiedot lajeista puutteellisia Tieto sienija jäkälälajeista, niiden levinneisyydestä, SUOMEN LUONTO 8/92 51. Tupsunaava suorastaan rakastaa lämmintä kelon Tummanruskea, kiiltävä ja rotevakasvuinen kanadanluppo näyttää olevan suhteellisen yleinen Lounais-Suomen kalliomännyissä, vaikka eniten sitä kasvaa pohjoisessa. Kenen tahansa havaittavissa oleva kujanjuoksu on ollut käynnissä noin seitsemän vuotta. Etelä-Suomessa kasvaa sekä tuppoja että naavoja. Kokonaisuutta ajatellen se ei kuitenkaan riitä, sillä happamoituminen jatkuu. Elpymisen aloittivat koivunrunkojen riippunaavat, vähän myöhemmin ja verkkaisemmin lupot, korpiluppo ja harmaaluppo. Jos jätetään mystiset ja yliluonnolliset selitykset sikseen, ainoa kuviteltavissa oleva parannus Suomen ilmatilassa on ollut rikkilaskeuman pienentyminen noin puoleen kymmenen vuoden aikana. Puiden k:ituminen parantaa aluksi naavamaisten jäkälien oloja. kylkeä. Kolmisen vuotta sitten näin ensimmäiset merkit naavojen toipumisesta. Monet niistä kasvavat oivasti kuolleessa puussa. Etelä-Suom ·n naavat ja lupot elpymässä Riippunaava (vasemmalla) ja tukkanaava ovat kuin veljekset, toisiaan muistuttavat, mutta silti erinäköiset. Kuusamon paikkeilla pohjoiseen tavataan ainoastaan tuppoja, joita kaikkia ei esiinny lainkaan etelässä. Naavat ovat melko eteläisiäjäkäliä. Jos metsästä löytyy naavaa ja !uppoa niukalti, on syytä välttää niiden repimistä ja luottaa lajimäärityksessä näkyviin tuntomerkkeihin. Korpiluppo oli jo lähes täysin hävinnyt kuusen oksilta, mutta sinnitteli vaivaisena vanhojen mäntyjen rungoilla
Ne pitävät kosteudesta, mutta pitkäkään pouta ei niitä nujerra. Luultavasti kuuluisa nousukausi, 1980-luku, on tehnyt peruuttamatonta jälkeä naavametsissä. Vaihtelevissa luonnotilaisissa metsissä on valoisia aukkoja ja naavoille ja lupoille sopivan vanhoja, jopa 200-vuotiaita puita." Kannattaako luonnonharrastajan kirjata omia havaintojaan. Jä\cälätutkija Kuusinen ei iloitse metsiemme hoidosta: "Talousmetsät Etelä-Suomessa ovat hyvin pimeitä ja alle satavuotiaita. "Kyllä Etelä-Suomesta on löytynyt jatkuvasti sopivilta kasvupaikoilta komeitakin naavapartoja. Ne ovat itiökasveja, mutta ilmeisesti kaikilta lajeilta ei ole lainkaan löydetty kotelomaljoja, JOissa itiöt muodostuvat. Levittääkö orava naavoja. Sitäpaitsi näytealoja tulee helposti liian vähän." Ovatko naavat ja tupot jääneet tutkimuksissa lapsipuolen asemaan. Kysymys on ehkä hyvin paikallisesta ilmiöstä", toteaa Mikael Pihlström Helsingin yliopiston kasvitieteen laitokselta. Jaakko Heinonen on maanviljelijä ja luonnonharrastaja Turun läänin Koskelta. "En kyllä allekirjoita tuota. Sieniseurassa on jäkäläjaosto, jotta harrastajat ja tutkijat voisivat vaihtaa kokemuksiaan ja tietojaan. llmalento ei varsinkaan lupoille ole mikään kauhistus. vsk. Naavat ovat tavallisesti paremmin alustassaan kiinni, mutta ilmasta ja auringosta nekin vain elävät. Kysytäänpä tutkijoilta Ovatko tutkijat havainneet vastaavaa naavojen ja luppojen elpymistä viime vuosina. Esimerkiksi lähes kaikki naavoja koskeva _kirjallisuus ja· tiedot ovat vanhentuneita ja puutteellisia. Jopa sellaiset korvet, joiden erityisesti luulisi luppoja viehättävän, paistavat tyhjyyttään. Tavallisesti ne lisääntyvät suvuttomasti jäkälämurujen ja varren palasten avulla. Yhtä tehokas, ellei vielä raivokkaampi istukkaiden kuljettaja on metsää möyhentävä myrsky. "Naavojen ja luppojen vars_i,nainen taantumisen aika oli jo 60-luvun lopussa. "Ainakaan Länsi-Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla tehtyjen kartoitusten perusteella elpymistä ei ole havaittavissa, joten epäilen havaintoa kovasti. Monet niistä tapaavatkin roikkua puussa sen kummemmin kiinnittymättä. Ehkä siksi ulkopuolisesta vaikuttaa kuin niitä ei oikein tutkittaisi", Kuusinen arvelee. Naavat ja tupot ovat jääneet aivan lapsipuolen asemaan. Naavat ja lupot on vain kovin vaikea ryhmä pelkästään laj istollisesti. "Vaikuttaa siltä kuin kuin naavat ja lupot sinnittelisivät pitkään paikoillaan. Pohtia kannattaa myös, mikä on oravan ja eräiden lintujen osuus naavojen ja luppojen leviämisessä. Rajuilman jälkeen varsinkin luppoja löytää usein maasta ja monesti puista, joissa niitä ei vielä äsken ollut. Ei kai vain lupponaavapeikolla ole syytä näyttää takkuista kieltään tutkijoille. N aavat ja lupot suosivat valoa ja 80 prosenttia niistä kasvaa kuusen oksilla. Olen etsinyt naavoja ja luppoja suuriltakin alueilta täysin turhaan. Joidenkin lajien viimeiset tupsut ovat kokoelmien ja arkistojen kätköissä, jos sielläkään. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Uskoisin, että yksittäine·n luonnon tarkkaili~ ja halutessaan löytää naavoja ja luppoja, oppii löytämään niille suotuisia paikkoja ja saa sitten sellaisen vaikutelman kuin ne elpyisivät", Kuusinen jatkaa. Oravan vehkotessa reviirinsä lukuisten pesien pehmustusaskareissa varmasti moni naavan ja lupon pala päätyy eri puuhun. Naavoja ja luppoja tutkitaan systemaattisesti ja jäkäläkartoituksia tehdään ilmansaastetutkimusten yhteydessä. Kukaan ei toistaiseksi oikein tiedä, mitä lajeja Suomessa kasvaa tai on kasvanut. Mistä naavoja ja tuppoja sitten kannattaa etsiä. Niitä kannattaakin etsiä valoisilta ja kosteilta pohjoisrinteiltä sekä kallionreunoilta ja soiden laitamilta", suosittelee Kuusinen. Iiris Lappalainen 25. Yleistä seurantaa tarvitaan aina, mutta havainnoijan pitäisi päästäkseen luotettaviin tuloksiin olla hyvin tarkka seurannasta ja merkitä tarkkailtavat puut huolella. Naavamaiset jäkälät eivät ole mitään maailmanvalloittajia, maitohorsman veroisia leviäjiä. Koko 80-luvun rikkilaskeumat vähenivät, ja naavat ja lupot ovat ehkä voineet vastaavasti paremmin", pohtii Mikko Kuusinen Helsingin yliopiston kasvimuseosta. "Totta kai, se on oikein ilahduttavaa. Yksittäisen harrastajan yksittäisiä tuloksia ei vain pitäisi lähteä yleistämään", Kuusinen arvioi eikä Pihlströmkään suosittele harrastuksen hautaamista: "On oikein positiivista, että havaintoja tehdään ja niistä kirjoitetaan, se synnyttää aina keskustelua. uhanalaisuudesta tai häviämisestä on kovin hataraa. Äkkiä naavapaikka sitten löytyy, vaikka alue ei välttämättä näytä sopivalta edes pienilmastoltaan
Tällä seudulla korkein merenranta oli noin 200 metrin korkeudella, ja Koillismaalla keskikorkeus ja suurten järvienkin taso on 230-250 metriä merenpinnasta. Jääkauden loppuessa sulavesivirrat täyttivät Vienanrneren lahtena olleen Oulangan laakson osan hiekalla ja soralla. Maanselkä on vedenjakajaaluetta, jolla Pohjanlahteen ja Vienanmereen laskevat joet paiskaavat kättä toisilleen. MAAKUNNAT TUTUIKSI 14 KOILLISMAA Seppo Vuokko Kahden meren välissä Koillismaalta on yhtä pitkä matka Pohjanlahdelle kuin Vienanmerelle valtakunnan raja vain estää vapaan liikkumisen mereltä toiselle. Lapinpöllö. Niin kauan alajuoksun komeat soratörmät, mellat, ja itse joessa olevat särkät tarjoavat kasvupaikan itäisille pulskaneilikalle ja tataarikohokille sekä harjumuotoa komeammin kukkivalle tenonajuruoholle. Vienaan päästiin joko Koutajoen tai Vienan Kemin latvavesiä pitkin, ja Pohjanlahden suuntaan juovattelivat OuluMetsäluonnossamme on itäisen taigan leima. työtä vuosituhansiksi. Kuusamon seudun luonnossa itäiset vaikutteet ovat vahvat. vsk.. Mahtavat sorapenkereet syntyivät hyvin lyhyessä ajassa, kenties muutamissa kymmenissä tai korkeintaan sadoissa vuosissa, mutta nyky-Oulangalla riittää niiden siirtelemisessä 26 Kiutakönkään pahta on magnesiumpitoista kalkkikiveä, dolomiittia, jolle värin antaa rauta. Moni eliölajimme on eurooppalaisittain eksoottinen. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Kun meri maan kohotessa väistyi, sai Oulanka uurtaa uomansa aikaisemmin tuomiinsa kerrostumiin. Vain kahtaalla meri on jääkauden jälkeen yltänyt Koillismaalle: Itämeri pitkin Iijoen laaksoa Taivalkosken kirkolle ja Vienanrneri Oulangan laaksoa Kiutakönkäälle. Lähes koko Koillismaa on vedenkoskematonta aluetta, suoraan mannerjään alta kuivana paljastunutta
Mahtava laakso on syntynyt miljoonien vuosien kuluessa. Lännessä maa kuitenkin kohosi nopeammin kuin idässä, ja noin tuhannen vuoden kuluessa Livon lasku-uoma kuivui ja Kitkan vedet palasivat takaisin nykyiseen uomaansa. Hyödyt jäivät vähäisiksi rantojen jyrkkyyden ja karuuden vuoksi eivätkä vastanneet kustannuksia. Yhtäkkisen mullistuksen Kitkan luonnossa aiheutti ihmmen, joka 1860-luvulla Oulangan laaksossa virtasi joki jo ennen jääkautta. Viisaan koti Jään peräytyessä kohti länttä, Kitkan paikalle syntyi ensin suuri jääjärvi, joka laski itään nykyistä uomaansa. Niinpä Kuusamo olikin ennen maantieverkoston syntyä ja itärajan sulkeutumista liikenteen solmukohta. Muotkataipaleet vesistöstä toiseen ovat lyhyitä ja reittivaihtoehtoja on useita. Niinpä Kitkasta (240 metriä merenpm27. Kun jää oli vetäytynyt nykyisen päävedenjakajan länsipuolelle noin 9400 vuotta sitten, avautui Kitkan vesille tie etelään Livojärven suunnassa. Nykyään se onkin suurjärvistämme ainoa, jota ei millään lailla säännöstellä. vsk. SUOMEN LUONTO 8/92 51. maannälässään laski järven pintaa luusuan koskia perkaamalla yhteensä toista metriä. Harva karhunkierroksen kulkija on nähnyt neidonkenkää: kukinta on ohi, kun turistit tulevat! joen, Iijoen ja Kemijoen vedet. Koska ylänköalueiden järvet eivät koskaan ole olleet meren osia, ei niihin ole voinut jäädä meri vaiheista kertovia reliktejäkään. Vienanmereen valutettu ylimääräinen vesimäärä on kunnioitettava kuokin, kangin ja lapioin siirretyksi, noin kolmannes kuutiokilometristä ! Sadassa vuodessa rantamaisemat ovat kohentuneet, ja ihminen on jättänyt Kitkan rauhaan
Koillismaan etelälaidalla oli kahden itsenäisesti etenevän jääkielekkeen saumakohta, johon syntyi suuri ja runsasvetinen jäätikköjoki. vsk.. Muikku, "Kitkan viisas", oli kuoretta etevämpi taivaltaja, koska se on Kitkan tavoittanut. Mannerjäätikön jäljiltä maasto on raitaista: mäet ovat pitkiä, lähes itälänsisuuntaisia moreeniselänteitä, drumliineja, joiden välissä on kapeita suojuotteja ja pitkänomaisia pikkujärviä tai lampia. Tämä harju on pohjana kahdellekin valtion retkeilyalueelle, Hossalle ja Kylmäluomalie. KOILLISMAA nan yläpuolella) puuttuvat kuore, valkoja okakatka, joita on jo 30 kilometrin päässä Paanajärvessä, mutta toista sataa metriä alempana. Taivalkosken korkein vaara on Pyhitys (422 m). Suurissakin vesistöissä jään kampaus näkyy niemien ja lahtien suuntina. 28 Loivapiirteiseltä ylängöltä kohoavat muutamat jylhät vaarat ja tunturiselät vielä pari sataa metriä korkeammiksi: ylinnä Valtavaara (492 m), toiseksi yltää Kuntivaara itärajan tuntumassa ( 481 m), ja eteläkuusamolainen livaarakin ( 469 m) kurkottaa Rukaa (462 m) korkeammalle. Retkeilyalueet ovat kansallispuisMaanselän sammaleiset kuusikot tarjoavat pesäpaikan myös tilhe/le. Kammattu maisema Suurin osa Koillismaata on loivapiirteistä mäkitai vaaramaisemaa. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Nykyisin jäätikköjoen paikka näkyy Hossasta Taivalkosken kautta aina Perämeren tuntumaan ulottuvana harjuna, joka paikoin laajenee hyvinkin leveiksi kangasmaiksi
Mikään suuri järistysriski ei Kuusamossa ole. Kalkkikiveä ei onneksi kannata näin syrjäisestä paikasta lähteä kuljettamaan etelään, mutta metallit olisivat jo toinen juttu! Rukatunturin ja Käylän kylän väliseltä alueelta on löydetty mahdollisesti kaivostoimintaan johtava kultaesiintymä, joka tähänastisten tutkimusten perusteella sisältänee kolmisen tonnia kultaa. vsk. Myös liuskevyöhykkeen kvartsiitit ja kiilleliuskeet ovat osaksi hyvin kalkk.ipitoisia. Yksi kultakaivos ei tosin turmele luontoa senkään vertaa kuin Rukan turistirysä, mutta omat ongelmansa kaivoksen jätekiven läjitys, liikenne ja jätevedet aiheuttaisivat. toja lievemmin suojeltuja, erityisesti retkeilyä ja matkailua palvelevia alueita. Maa tärähtelee Kuusamon ja koko Koillismaan julkista kuvaa pyrkii hallitsemaan vähäinen, muutaman sadan neliökilometrin suuruinen Oulangan-Kitkan alue, ja muu unohtuu niin käy tässäkin jutussa. Ii vaaran laelta koi/lis maalainen luonto avautuu täyteen kukoistukseensa järvineen ja metsineen. Kitkajärvi on luonnontilaisin suurjärvemme, mutta senkin kehitykseen on ihminen vaikuttanut. Kallioperä on alueen eteläja itäosissa yli kahden miljardin vuoden ikäistä "pohjan gneissiä". Vaarojen pieni/masto on alavia seutuja kosteampi. Enimmät maanjäristykset ovat useimmiten niin lieviä, etteivät ihmiset niitä yleensä edes huomaa. Lunta kertyy paitsi satamalla, myös suoraan tiivistymällä tykyksi. Kuusamon maisemalle niin tyypilliset pystyt kallioseinämät ja rotkolaaksot ovat syntyneet muinaisissa rajuissakin maan kuoren kouristuksissa. Perussyynä tähän on kallioperä. Jivaara. 29. Puiden tykkyvaippa voi painaa tonneja. Kitkajärven ja OuSUOMEN LUONTO 8/92 51. langan tienoilla on nuorempia karelidisia liuskeita, joihin kuuluu myös runsaasti kalkkikiviä. Yhä vieläkin kallioperä tärähtelee täällä voimakkaammin ja useammin kuin muualla Suomessa. Liuskevyöhyke antaa voiman Pohjois-Kuusamon luonnon rehevyydelle, mutta siihen sisältyy myös tuhon siemen. Maan tärähtelyistä on kuusamolaisille pikemminkin etua: heidän ei tarvitse pelätä, että alueelle sijoitettaisiin ydinvoimala tai ydinjätteiden varasto
vsk.. Kostea ilmasto näkyy monin tavoin luonnossa. Alkutalvesta vaarojen laet saattavat viikkokunnin olla pilvessä, ja kun ensimmäinen aurinkoinen päivä sitten tulee, vaaran laki hehkuu uskomat30 SUOMEN LUONTO 8/92 51 . Sinänsä sademäärä, viitisensataa millimetriä vuodessa, ei ole paljon, mutta yhdessä alhaisen lämpötilan kanssa se tekee ilmastosta kostean. Siitä johtuu, että kuusi on vallitseva puulaji Kuusamon seudulla ja mänty on rajoittunut vain kuivimmille paikoille harjuille ja vaarojen etelärinteille. KOILLISMAA Mereinen henkäys Kahden meren läheisyys tuntuu ylängön ilmaston kosteutena
asutustoimin31. Lumen ja jään taakkaa saattaa kertyä yhdelle puulle tonni tai parikin. Tykkyrajan huomaa kesälläkin: alkumatka käy kenties jäkäläistä mäntyistä rinnettä, mutta pian jalka painuu paksuun seinäsammalmattoon ja puusto vaihtuu kuusikoksi. Lumisade on yllättänyt kuukkelin kesken haudontapuuhien. Kun sodan jälkeen Mauno J. Kotilaisen johdolla inventoitiin Suomen soita, oli tarkoituksena mm. Ylimmillä rinteillä sammalikosta tuikkivat ruohokanukan valkeat silmät, vaikka alempana se pysyttelee tiukasti rannoilla ja korvissa. Kukkeat lettosuot Kalkkipitoisen kallioperän ansiosta Pohjois-Kuusamossa, kutakuinkin Kuusamojärven, Kitkajärven ja Sallan rajan välisellä alueella, on reheviä lettosoita. Pohjoinen lyhytoksainen, kynttilämäinen kuusi on ankaran valinnan tulos: se kerää mahdollisimman pienen lumitaakan ja karistaa sen helposti. Tykky muotoilee ja runtelee puita ja valitsee niistä elinkelpoisimmat. Rinnesuot ovat tavallisesti ohutturpeisia, mutta muutoin niiden luonne vaihtelee paikallisten tekijöiden mukaan. Haudonta-aikana takatalvi ei ole yhtä kohtalokas kuin poikasten ruokintavaiheessa. Kitkajärven luusuan Kiveskoski on kuulu koskikarojen talvehtimispaikka. Ne muodostavat vaarojen rinteille pitkiä, jopa laskettelurinteiltä näyttäviä juotteja tai reunaavat aapasuon laidasta kohoavaa vaaraa leveänä helmana. Kuusamolainen mäntykin on kehittynyt samaan suuntaan: varsinkin nuorena se on hyvin lyhytoksainen, muodoltaan kuusimainen ja vankka; kotkankin pesän kantava oksisto kehittyy vasta vanhoihin, jo pituuskasvunsa päättäneisiin puihin. Letoilla putkilokasvilaj isto on runsas ja sammalkerroksessa vallitsevat ruskosammalet karumpien soiden rahkasammalten sijaan. toman valkeana: sumu on kiteytynyt puiden ja muiden maastosta kohoavien esineiden pinnalle lumivaipaksi, tykyksi. vsk. Kanervan, mustikan, puolukan ja variksenmarjan seuraan kankaille tunkevat suopursu, juolukka ja jopa vaivaiskoivu. Voimallinen metsänkäsittely on mullistanut Koi//ismaan luontoa. Teeret ovat sentään löytäneet istuinpuun hakkuuraiskion keskeltä. Kesällä taviokuurna on hiljainen ja huomaamaton erämaa/intu, mutta syksyllä näkyvä vieras pihlajissa. Sateen ja sumun turvin rinteetkin soistuvat. Ne voivat olla rämeitä, korpia, nevoja tai lettoja, ravinteisuudesta ja veden määrästä riippuen. SUOMEN LUONTO 8/92 51
Kultarikko ja verkkolehtipaju ovat kasvaneet jo 9000 vuotta samojen kylmävetisten lähdepurojen partailla. Kuusikot naavapartoineen j a mustasilmäinen metstjJampi luovat salaperäistä erämaan tuntua. Peräti kaksi runsaslajisinta suota löytyi Kuusamosta: Yuotungin Yapasuo ja Rukajärven Reposuo löivät lajimäärillään muut. KOILLISMAA taa varten löytää mahdollisimman hyvin viljelyyn sopivat suot. Letot ovat sammalten ja vaatimattoman näköisten sarakasvien valtakuntaa; kuusamolaisia erikoisuuksia ovat ruosteheinä, pikkunokkasara ja kuusamonnokkasara. Mitalisijoille päätyminen oli kohtalokasta: molemmat ojitettiin ja muokattiin pel32 Lehtivihreätön kämmekkä, metsänemä, hyväksyy kasvupaikakseen vain ikimetsän. Tataarikohokki (kuvassa) ja tenonajuruoho somistavat Oulangan hiekkasärkkiä ja törmiä. KiinSUOMEN LUONTO 8/92 51. vsk.. Kuusamossa lettoja oli niin runsaasti, etteivät ne kaikki tuhoutuneet 1940ja 1950-lukujen asutustoiminnassa. Joiksi. Nyt, neljä vuosikymmentä myöhemmin, pellot ovat paketissa ja puskevat pajua, maitohorsmaa ja suolaheinää, mutta se ei tuo soiden entistä lajirunsautta takaisin. Laajasta Reposuostakin osa on yhä jäljellä; erityisesti saastyivät syrjäiset ja pienet suokuviot, vaikka niitä taas verotti 1960ja 1970-lukujen metsäojitustoiminta
Jääkauden sulavesivirtojen puhdistamat rotkolaaksojen kalliorinteet tarjoavat metsän keskellä suojapaikan niin tuntureiden kuin arojenkin kasveille. SUOMEN LUONTO 8/92 51. vsk. Kotilainen vuonna 1936 löysi Korvasvaaran rinteestä erään lähdepuron varresta maalle uutena lajina kuusamonsarakkeen (ei kasvilla silloin tietenkään ollut suomenkielistä nimeä), luuli hän itsensä sielunvihollisen istuvan olkapäällään ja pelleilevän vanhan kasvitieteilijän kustannuksella. 9000 vuotta samoilla juurensijoilla Kun Mauno J. Niinpä vain aniharva arktinen kasvi on säilyttänyt sijansa paljakalla: riekonmarja, tunturilieko, tunturivihvilä ja sielikkö ovat lähes ainoat todella alpiiniset tunturikasvit, nekin vähemmistönä tavallisen metsälaj iston joukossa. Useimmat tunturit ovat muodostuneet kvartsiitista, ja vuosituhansien myötä lakiosien kasvupaikat ovat ehtineet karuuntua; lämpökaudella, kuutisen vuosituhatta sitten, ne olivat lakeansa myöten metsän peitossa. Nykyisin kuusamonsaraket33. Kuusamon tunturikasvien turva onkin toisaalla. Karut tunturit Kuusamon tunturit yltävät juuri metsänrajan yläpuolelle. Tummaneidonvaippa nostavampia satunnaisen suokulkijan kannalta ovat kuitenkin monet kauniisti kukkivat ruohot, kämmekät (puna-, verija kaitakämmekkä, tikankontti), karhunruoho, kullero, karhunputki, lettorikko, rätvänä, mesiangervo, luhtakuusio, yökönlehdet, kultapiisku, huopaohdake, lääte ja suokeltto
Parhaat paikat luusuassa Virtaamavaihteluiden vähäisyys tuo mukanaan vakautta, jolla on merkitystä joen eläimistölle. Niinpä on aivan luonnollista, että pohjoiset, itäiset ja eteläiset harvinaisuudet tapaavat Oulangan ja Kitkan laaksoissa ja vuomissa, joissa erisuuntaiset kalliojyrkänteet tarjoavat niin kosteanviileitä kuin kuivanlämpimiäkin paikkoja. Jään jättämällä ravinteisella 34 ja emäksisellä moreenilla kasvoi monipuolinen arktisten ja arolajien sekoitus, mosaiikkimainen kasvipeite, joka muuttui vuodesta toiseen. Saman puron rannalla kasvaa muitakin tundran kasveja: kultarikko, verkkolehtipaju, tunturiyökönlehti ja kolmikkovihvilä. Vaikka sarake nykyilmastossa on ehdoton kalkinvaatija, juuri jään alta paljastunut moreeni on ollut riittävän emäksistä ja ravinteista sille niinkuin muillekin arktisille kasveille. Vesiperhot ovat koskikarojen pääasiallista ruokaa ja runsaassa ravintovarassa lieneekin yksi syy, miksi Kiveskoski kykenee kevättalvella elättämään 50-100 talvehtivaa karaa. Järvialtaat tasaavat laskuj okiensa virtaamavaihteluita. Vuolaudessaan Kuusamon joille ei ole vertaa oloissamme: kymmenen kilometrin matkalla vesi putoaa satakunta metriä; Kiutakönkäässä vesi ryöppyää alaspäin neljätoista metriä kahdensadan metrin matkalla ja Jyrävässä yhdeksän metriä kerralla. Rajan läheisyys ja Reino Rinteen johtama sitkas koskisota ovat säästäneet nämä joet luonnontilaisina. lapinpöllö, sinipyrstö ja pikkusirkku. Joen tulvimistaipumus on tallentunut sen nimeen; saamen kielestä peräisin oleva oulanka (samoin kuin oulu tai ounas) viittaa juuri tulviin. Kuusamon joet ovat maankuuluja vuolaudestaan. Jos nostaa kuiville kohtalaisen kokoisen kiven ja odottaa hetken aikaa, kiven pinta alkaa kuhista: vieri vieressä ja osaksi päällekkäin on Hydropsyche-vesiperhosten toukkia eli sirvikkäitä ja niiden pyyntiverkkoja. Erityisesti Kitkajoen ensimmäinen koski, Kiveskoski viitostien sillan alapuolella, on tällainen paikka. Pienten järvien luusuat ovat aivan samalla tavalla erittäin tuottavia alueita, mittakaava vain on pienempi. Monet eläimet käyttävät hyväkseen järvestä ajautuvaa pieneläimistöä. Lajin kasvupaikkavaatimukset ovat niin ahtaat, että täytyy olettaa sen seuralaisineen kasvaneen tällä samalla paikalla yhtämittaisesti koko jääkauden jälkeisen ajan, yli 9000 vuotta! Riippuvat puutarhat Toisen pakopaikan tunturikasveille ovat tarjonneet Oulangan alueen lukuisat kalkkipitoiset pahdat. Jäätikön vetäytyessä jäätikköjoet kerrostivat valtavia hiekkaja soramassoja, joita nykyjoet varsinkin alajuoksuillaan yhä järjestelevät. Suurin osa lajeista tuhoutui, ja ilmeisesti sattuma on paljolti ratkaissut, mikä on säästynyt ja mikä kuollut. Koskiensuojelulain ansiosta hienoimmat koskemme kuohuvat myös tuleville polville. Niinpä Kitkajoessa ei ole ollenkaan tulvahuippuja, vaan kevätja kesävedenkorkeuden ero on vain metrin luokkaa. Harvinaisin jääkauden loppuvaiheen relikti on pohjanailakki. Vain valuma-alueen laajat hakkuut, metsämaan muokkaukset, soiden ojitukset ja ilmansaasteet ovat muuttaneet jokien luonnontilaa. Vain yksi kasvupaikka tiedetään ja siinäkin on tavoitettu vajaat kymmenen yksilöitä siinä koko Suomen kanta! Tarkka kasvupaikka pidetään tietenkin harvojen tietona. Virtaamavaihteluiden, pohjan vakauden ja häiriöiden esiintymisen SUOMEN LUONTO 8/92 51 . Oulankajoen laaksoa mannerjää on muotoillut ehkä enemmän kuin muita jokia siksi, että laakso on kutakuinkin jäätikön etenemisen suuntainen. Huippuvirtaamien aikana melkoinen osa koskien kivistä saattaa siirtyä ja vesisammalia irrota tuppoina. Oulanka taas tulvii keväällä hurjasti, ja kesäsateetkin voivat nostaa vedenpintaa voimakkaasti. Vähitellen metsälajisto syrjäytti tundraja arolajit, joita säilyi vain kaikkein suotuisimmilla paikoilla. Huomaamme vain niiden lajien "itäisyyden", joiden levinneisyyden tai yleisyyden länsiraja sattuu omalle alueellemme. Itäisten lajien etuvartio Karu Maanselkä on ollut lopullinen leviämiseste eräille itäisille lajeille, jotka ovat nousseet Oulangan ja Kitkan laaksoa Kuusamoon. D Pertti Tikkanen KOILLISMAA Virras: Koskien kuohuihin ja virtojen viileyteen kätkeytyy kiehtova maailma. Osa kosken selkärangattomista ei siedä häiriöitä ollenkaan, toiset taas viihtyvät juuri häirityillä alustoilla. Sekä Kitkajoen että Oulankajoen uomat ovat syntyneet kenties jo miljoonia vuosia sitten mannerlaattojen nytkähdellessä. Sinikuusamaa on vain muutama pensas rajan tällä puolen, ja siperianasteri jää kolmisen kilometriä rajan taakse Paanajärven päähän. Kuusamon itään laskevat suurjoet, Oulanka-, Kitka-, ja Kuusinkijoki, ovat monessa suhteessa harvinaislaatuisia. Monissa luusuoissa elää valtavina tiheyksinä vesiperhosten ja mäkärien toukkia, jotka hankkivat ravintonsa suodattamalla. Kuusamonsaraketta on vain tämän yhden puron varrella, mutta nämä muut viihtyvät sentään useammassakin puronvarressa ja lähteikössä. Sarakepuron erikoisuutena on kylmä lähdevesi, joka noruu kalkkikivisoran ja lohkareikon yli. vsk.. fiuomio kiinnittyy tietysti aina harvinaisuuksiin, mutta itse asiassa suurin osa Suomen metsäja suolajeista, niin kasveista kuin eläimistäkin, on itäisen taigalajiston edustajia. Vuolaimmilla osuuksilla, etenkin latvoilla, luonnehtivat joen juoksua kallioiset rannat. Kitkan jääjärvestä kohti Vienanmerta syöksyvät vesimassat ruoppasivat Juuman kylän lähellä olevat rotkolaaksot, Hautaniityn-, Lammasja Jäkälävuoman sekä Kitkan laakson, paljaiksi kallioränneiksi. Suurin osa Koillismaata on tavanomaisten itäisten ja pohjoisten metsäja suolajien vallassa, vailla mitään harvinaisuuksien tuomaa dramatiikkaa. Tulviva Oulanka Isojen jokien uoma on yleensä hakeutunut kallioperän murroskohtiin. Karkean käsityksen minkä tahansa joen tulvimistaipumuksista saa siltapilareista; Juuman ja Kiutakönkään tulvavesien värjäämiä pilareita on hauska verrata keskikesän matalan veden aikaan. Ääripaikoillaan lajien esiintymät keskittyvät ravinteisuudeltaan ja pienilmastoltaan kaikkein suotuisimmille sijoille. KOILLISMAA ta kasvaa vasta Etelä-Norjan korkeilla tuntureilla, mutta ilmeisesti se on ollut jääkauden loppuvaiheessa verraten tavallinen ja seurannut perääntyvää jäätä. Kalliojyrkänteillä on parhaimmillaan varsinaisia kivikkopuutarhoja, joilla kukkivat arnikki, lapinvuokko, tunturiarho ja pahtahanhikki ja vastakkaisella seinämällä kenties eteläiset mansikka, kangasraunikki ja tummaneidonvaippa. Erityisen vakaita ja suotuisia pohjia tarjoaa luusua eli heti järvestä lähtevä joen osa. Laajemmalle levinneitä itäisiä lajeja ovat punakonnanmarja ja pitsilehtinen samamen, myyränporras. Sarake kasvaakin vain aivan puron reunassa, ja paksumman turpeen peittämiltä alueilta se puuttuu. Muuhun tulokseen ei oikein voi tulla kun vertaa esimerkiksi skandinaavista tunturilajistoa Kuusamossa säilyneeseen lajistoon miksi esimerkiksi kuusamonsarake, lapinvuokko, kolmikkovihvilä ja kultarikko säilyivät, mutta sinirikko, tähtirikko, lapinorvokki, lumileinikki tai sammalvarpio taas eivät. Jääkaudet ovat sitten höyläilleet ja muovanneet muinaisia jokilaaksoja. Kitkajoki saa vetensä suuresta Kitkajärvien altaasta, kun taas Kuusinki ja varsinkin Oulanka ovat vähäjärvisiä. Linnustossa itäisen elementin äärimmäistä etuvartiota Suomessa pitävät mm. Joen olemukseen vaikuttavat myös sen valuma-alueen ominaisuudet
merkitys lienee myös samankaltainen kuin isoissa joissa. vsk. kemmin kuin isoissa. Koskikorentojen litteän virtaviivainen olemus ja voimakkaat tarttumaraajat ovat sopeutumia koskielämään. Lämpötilavaihtelutkin ovat puroissa suuremmat kuin joissa. 1 vilisten, koskessa kolisten Koutajoen kolmas Suomen puolelle yltävä latvahaara, Kuusinkijoki, on tutumpi kalastajille kuin muille luonnon ystäville. Kaikkien mäkärien toukat vaativat ehdottomasti virtaavaa vettä, ja erikoistuneita virtaavien vesien laj eja on useissa muissakin eläinryhmissä. Järvien aallokkorannat ovat eräissä suhteissa virtaavien vesien kaltaisia: vesi on lähes aina liikkeessä. Happea on virtaavassa vedess::i yleensä enem35. Sen sijaan alustan ja pohjan rakenteen aiheuttama vaihtelu on luultavasti suurempaa pienissä puroissa kuin isoissa joissa. Hapekas ympäristö Koskipaikoissa elää monenlaisia selkärangattomia eläimiä: hyönteisistä koskikorentojen eli korrien, päivänkorentojen eli surviaisten, vesiperhosten eli sirvikkäiden, sääskien ja mäkärien toukkia sekä kotiloita ja äyriäisiä. Monet kasvija eläinlajit elävät pelkästään koskipaikoissa, toisia tavataan myös seisovissa vesissä. Tämän seurauksena saattaa elinkierto viedä toisessa joessa kaksikin vuotta, toisessa yksilön elämänkaari kestää vain vuoden ( esimerkiksi Rhyacophila-koskisirvikkäällä). Kuusamon koskisodan todellisia voittajia ovat taimenet ja muut vapaiden vesien asukkaat. Samaten muutokset valuma-alueella näkyvät pienissä jokisysteemeissä herSUOMEN LUONTO 8/92 51
KOILLISMAA män kuin järvissä. livaara (5) on monen mielestä kaunein tunturimme. Nousun rajana ovat Oulankajoessa Kiutaköngäs, Kitkajoessa Jyrävä ja Kuusingissa Myllykosken voimalaitos. Vierivä kivi ei sammaloidu, vi1nssakaan. Haavi auki Virtaavan veden pikkueläimille on kehittynyt melkoinen joukko erikoisia sopeutumia. Baetis vernus -sukeltajasurviaisen järvimuotojen yksilöiden kidukset ovatkin isompia kuin virtavcsimuotojen. Alarinteiden lähteiköissä ja lehdoissa on harvinaisuuksiakin, kuten yksi eteläisimmistä väinönputken esiintymistä. Vienan Karjalan Pääjärvestä ja heti rajan takaa Paanajärvestä nousee järvitaimen kudulle kaikkiin kolmeen jokeen. Jos ravintoa on niukalti, saattaa parhaista suodatuspaikoista tai jo rakennetuista pyyntiverkoista syntyä ankaria taisteluja. Aivan tietyt lajit käyttävät ravinnokseen virtaan putoavia puiden lehtiä. Toinen upea järvi on Muojärvi (4), sekin kirkasvetinen ja kohtalaisen luonnontilainen rantojen suojelukohde. Jotkut päivänkorennon toukat sekä katkat osaavat lykätä lähtönsä pimeään aikaan, jolloin kalat eivät niitä näe napata. Etenkin Juuman-Oulangan tienoilla on upeita lettosoita ja harvinaisuuksia tiukkuvia kalliojyrkänteitä. Aivan ilmeisesti kullakin joella on oma, eriytynyt kantansa. Myös elävä luonto on mahtavaa. Lähtiessä ei voi tietää, viekö virta edulliseen ympäristöön vai esimerkiksi suvantoon. vsk.. Esimerkiksi potnapekkana Oulun seudulla tunnettu koskikorennon eli hankikonin toukka kasvaa vain talvella, kun lehtiä on runsaasti saatavilla. Sen vedet purkautuvat vuolaana Kitkajokena, joka hiukan ennen valtakunnan rajaa yhtyy Oulankaan. Samalla ne tulevat pilkkoneeksi lehtiainesta pienemmäksi muiden lajien käyttöön. Rysäsirvikkään toukat ovat rakentaneet kunnon pyydykset keräämään virran tuomaa ravintoa. Virta pyrkii tempaamaan eläimen mukaansa. Esimerkiksi näkinsammalten määrästä ja jakaumasta voi päätellä paljon puron tai joen virtaamavaihteluista. Silti monet koskieläimet heittäytyvät virran vietäviksi, jos ravinto käy kivellä vähiin tai sillä on liikaa jakajia, tai liian lähelle tullut peto uhkaa tur.vallisuutta. Vinan mukaan tempautuminen on aina suuri riski eläinyksilölle. Useimmilla muillakin virtaeläimillä on vakuuttavia koukkuja tai kynsiä kiinnipitämisen varmistamiseksi. Joki elättää isojakin Kuusamon suurjokien lohikalat ovat arvokkaita paitsi kalastusmatkailun kannalta, myös biologisessa mielessä. Oulangalla metsähallitus hieman auttaa taimenia siirtäLuontomatkaajan toivekohteet Oulanka -(1) on kansallispuistoistamme monipuolisin ja eksoottisin: luonnon erikoisuudet, kuohuvat kosket, jylhät jokilaaksot, rotkot, poikkeava paikallisilmasto ja kalkin synnyttämä rehevyys, tekevät siitä hyvin epäkuusamolaisen ja jopa epäsuomalaisen alueen! Puiston opastuskeskukset ovat Kiutakönkäällä ja Sallan puolella Hautajärvellä. Kaikkein kovimmissa vinannopeuksissa suodattelevat mäkärän toukat erittävät alustaan eräänlaista sementtiä, johon ne tarttuvat takaruumiinsa koukuilla. Virtaviivainen muoto auttaa monia lajeja pysymään ohuessa rajakenoksessa, esimerkiksi kiven pinnalla, missä virrannopeus on itse asiassa aina melko alhainen. Heptagenia-suvun vaakasurviaisen toukan rakenne voisi hyvin olla peräisin tuulitunnelikokeista: hyvin matala ja litteä pää sekä jalat, jotka painavat eläintä alustaan. Kitka (3) on suurjärvistämme ainoa täysin säännöstelemätön. Viita tuo jatkuvasti mukanaan ravintoa, jota vesiperhostoukat pyytävät rakentamillaan verkoilla ja mäkärän toukat Koskien kuohuissa ja villisti virtaavassa vedessä kasvillisuus liehuu kuin tukka tuulessa. Erinomainen maisema Kitkalle avautuu tietenkin Rukalta ja Valtavaaralta, mutta myös Posion puolelta Riisituntureilta. Parhaat uimarit tekevät juuri näin. Karhunkierros (2) on monipuolinen vaellusreitti, joka kiertää Pohjois-Kuusamon komeimpien maisemien kautta: Rukatunturi, Valtavaara, Konttainen, Porontimajoen kanjoni, Myllykoski, Jyrävä, Juuman vuomat, Kiutaköngäs, Taivalköngäs, Ristikallio. Virran tempausvoiman vastustaminen voi tapahtua monella tavalla. Valtavaaran länsirinteen kuusivaltainen sekametsä muutama sata metriä polusta on suoranainen lintuparatiisi, jossa voi rinnan eteläisten pyyn ja peukaloisen kanssa tavata itäiset sinipyrstön, lapinja idänuunilinnun. 36 pyyntiviuhkoiksi muuntuneilla tuntosarvilla. Useimmat isokokoiset kasvit ovat pitkänomaisia, vinassa liehuvia. Ravinnon suodattaminen ohi kiitävästä vedestä edellyttää paikalleen kiinnittymistä ja tätä varten sopivaa kovaa alustaa. Tunturin vihreys ja pehmeys johtuvat kallioperästä: kivilajit ovat kalkkipitoisia alkalikiviä, joiden fosforipitoisuus ei luonnon onneksi ole yltänyt Siilinjärven tasolle. Vaaratta avautuvien SUOMEN LUONTO 8/92 51. Sienieläinten runkokunta siivilöi vedestä ravinnokseen erilaisia pieneliöitä. Taimen, harjus tai mutu ovat aina valmiina verottamaan ohi vilahtelevia eläimiä. Isoja näkinsammaltuppaita voi olla vain vakaalla, vuosikausia paikallaan pysyneellä kivellä
Nämä kasvavat aikuisina Kitkajärvissä muikun varassa ja nousevat kudulle järveen laskeviin pikkujokiin. Iijoki ja sen sivujoki Kostonjoki kiehtovat etenkin kalamiehiä SUOMEN LUONTO 8/92 51. Iivaaran rinteiltä saa alkunsa Iijoki, Koillismaan valtaväylä. Pyhityksen (6) ylärinteet ja han Suomi muiden mukana allekirjoittanut elämän monimuotoisuutta suojelevia sopimuksia. Hyvä polkuverkosto johdattaa upeiden harjumetsien poikki pikkujärveltä toiselle. Tällä kohdalla lijoki on laajentunut suvannoksi, jonka nimenä on Jurmonlampi. 37. Jokia on perattu aikoinaan uittoa varten, mutta nyt uitto on päättynyt ja ihmisjäljet rannoilta hiljalleen hälvenemässä. Julma Ölkky (12) on jylhä rotkojärvi. Istutustoimintaa varten taimenkannoista ylläpidetään emokalakantoja kalanviljelylaitoksilla. Esimerkiksi Käylän kalanviljelylaitos hankki emokalaparvet lakialue ovat koskematonta ikimetsää. Kantojen geneettistä terveyttä pyritään pitämään yllä jatkuvalla täydennyksellä luonnon kannoista. Hieno kokonaisuus muodostuu alppimaisen jyrkän Närängänvaaran (11) ympäristöön. Palveluvarustus on erinomainen ja täällä voi myös kalastaa. ja melojia. Kasvien ystäväkin löytää yhtä ja toista, vaikka suo onkin vain keskiravinteinen ja lettoja on vähän. Fil.lis. Närängänvaaran etelärinteet ovat lehtomaisia ja eteläpuolella avautuu suuri Hyöteikönsuo, joka tarjoaa pesäpaikan niin joutsenille kuin hanhillekin. Siitä etelään, suureksi osaksi jo Kainuun puolella, on toinen· kapea rotkojärvi, Somerjärvi, jolla ovat Suomen pohjoisimmat kalliomaalaukset. OnDsuoMAITA { METSÄMAITA \t ~VAAROJ;JA TUNTUREITA 3 maisemienkaan puolesta ei tarvitse hävetä. Kuusamon isojen jokien kannat tuntuvat kestävän jokikalastusta, mutta jos kalastus lisääntyy taimenen kasvualueilla, Pää järvessä ja Paanajärvessä, saattaa tilanne olla pian toinen. Taimenkirjoa täydentävät Kitkajärviin las·RAUTATIET PÄÄTIET kevien pikkujokien omat, luontaiset taimenkannat. Perimätiedon mukaan kunkin pikkujoen taimenet olivat tunnistettavissa ulkonäöltä! Kuusamon ja Posion alueen luontaiset taimenkannat ovat ainutlaatuinen, geneettisesti arvokas kokonaisuus, jollaisia ollaan maailmanlaajuisestikin heräämässä säilyttämään. Käsmän ja Särkelän Isosuo (10) on hyvä lintusuo, jolla on "kaikki" jänkäkurpasta ja jänkäsirriäisestä lähtien. maisema korjautumassa. Kitkajoessa taas evoluutio on hoitanut asian itse. Eteläinen Kuusamo on suotta paitsiossa. Kun kerran pysähtyy, voi saman tien kävellä hiukan pitemmälle aina Iijoen rantaan asti. Jääkauden jälkeen Kitkajärveen jääneet järvitaimenet oppivat laskeutumaan kudulle Jyrävän yläpuolisiin koskiin ja nousemaan ylös kasvualueilleen, kun tavallinen tarina on päinvastainen: ylös kudulle, alas kasvamaan. Soiperoinen ja Rääpysjärvi (7) ovat päässeet rantojensuojeluohjelmaan ja niiden väliin jäävä Soiperoharju harjujen suojeluohjelmaan, joten on helppo uskoa, että kokonaisuus on näkemisen arvoinen. Laelta avautuvat upeat näköalat Kostonjärvelle. vsk. mällä niitä näiden esteiden yli, minkä uskotaan lisäävän luonnon kutua yläjuoksun koskikivikoilla. Ympäröiviä metsiä hakattiin rajusti 1950ja 1960-luvuilla, mutta aukot ovat jo taimettuneet ja 1980-luvun alussa Kitkajärven pikkujokien kannoista. Pertti Tikkanen on mukana Oulun yliopiston eläintieteen laitoksen, Oulangan biologisen aseman, sekä Jyväskylän yliopiston hydrobiologian laitoksen ryhmässä, joka tutkii pohjoisten virtavesien ekologiaa. Pohjoispuolella on Kaartojärvien rannoilla ainutlaatuisen komeata vanhaa metsää; Kaartoharju on kapea kahden järven välissä luikertava harju, ja Kaartojärveen laskevan Hoikanjoen varsilla on erikoisia, hiekkasärkille syntyneitä tulvametsiä tuomineen ja metsäruusuineen. Kylmäluoman retkeilyalue (9) on osa Hossasta Taivalkosken kautta aina Perämeren tuntumaan ulottuvaa harjujaksoa. Taivalkosken Pahkakurun aarnialue Porraslammin kangas (8) on pieni, mutta maisemiltaan upea kalliorotkoja harjualue aivan Oulu-Kuusamo -tien varressa
Saksan luonnonsuojelu on suurten muutosten kourissa. Ennen Saksojen yhdistymistä perustettiin erittäin laaja suojelualueiden verkosto. ITAMERI sp SUOMEN LUONTO 8/92 51. Orömling • Jasmundin Kungstuhlenin kalkkikivipahta putoaa mereen satametrisenä seinämänä. Teksti: Irene Rautio ja Matti Valta Kuvat: Matti Valta Sak .an villi luonto on Riigenin niemimaalla on hiekkarantaa silmänkantamattomiin. Kansallispuistot on merkitty karttaan punaisella, biosfäärialueet vaaleanvihreällä ja luonnonpuistot tummanvihreällä. valmisteltiin valtion viime1smä tekoina laaja kansallispuisto-ohjelma, johon kuuluu kuusi kansallispuistoa, kuusi biosfäärireservaattia ja 14 luonnonpuistoa. Rajaseudun noin 7000 neliökilometrin alueella elää kasvija eläinlajeja, joilla ei juun muualla Euroopassa ole elinmahdollisuuksia. DDR:ssä . Pienin luonnonsuojelualue (0,33 ha) on Hallen piirikunnassa sijaitseva Artemin suolahauta. Saksalaiset luonnonpuistot vastaavat meikäläisiä retkeilyalueita, joskin niihin sisältyy ankarasti suojeltuja osia. Reservaateissa on luonnontilaan jätettävä ydinosa, mutta myös ihmisen hyödyntämä kulttuurimaisemaosa. Harziin on suunniteltu kahta luonnonpuistoa. Biosfäärireservaatit kuuluvat UNESCO:n maailmanlaajuiseen suurien suojeltavien maisema-alueiden verkostoon. Käytännössä kaksi erillistä valtiota elää rinta rinnan vielä vuosia, niin erilaisista lähtökohdista yhdentyminen tapahtui. Lännessä on vain kuusi luonnonpuistoa. Täältä Itämeren etelä/aidalta on Suomen rannikolle linnuntietä kuudensadan kilometrin matka. Lisäksi yli 9000 pienialaista tai yksittäistä kohdetta on rauhoitettu luonnonmuistomerkkeinä. Raja-alueesMonipuolinen luonto ulottuu Saksan itäosissa Itämereltä etelän vuoristoihin. Kansallispuistojen pinta-alasta vähintään kaksi kolmasosaa on täysin rauhoitettua ydintä, ja loppu on puskurivyöhykettä sekä tieteelliseen työhön käytettävää vyöhykettä. Itäisen Saksan luonnonsuojelualueet kattavat 2,3 pro38 senttia entisen DDR:n pintaalasta. Alueella sijaitsevan lähteen suolapitoisuus on 14 kertaa suurempi kuin Itämeressä ja mahdollistaa sen vuoksi vain suolaan sopeutuvan kasvillisuuden. Saksalaiset luonnonpuistot ovat usein luonnonkauniita kulttuurimaisema-alueita, jotka on perustettu enemmän virkistyskäyttöön kuin itse luonnon suojelemiseksi. vsk.
Komea etelänkevätesikko kukoistaa pyökkimetsässä ennen puiden lehtien puhkeamista. Jyrkimmän ulokkeen, Kungstuhlenin, luo pääsystä veloitetaan muutama markka. Tarkoituksena on ohjata kutulampiin ryntäävien kurnuttaj ien kulkua. Puisto on suosittu retkeilykohde, mm. Jasmundin helmiä ovat monenlaiset jalopuumetsät, kosteat niityt ja lukuisat pikkujärvet sekä ennen kaikkea jylhät kalkkikalliojyrkänteet. Itä-Saksa toi uuteen yhdistyneeseen Saksaan paitsi erittäin saastuttavaa teollisuutta myös suljetun ja tehottoman yhteiskunnan etuja: koskematonta luontoa, länttä runsaamman eläinja kasvilajiston sekä tukun luonnonsuojelualueita ainakin niistä vessit voisivat olla osseille kateellisia. Hiddenseen dyynisaari on 1 7 kilometriä pitkä luonnollinen aallonmurtaja Itämeren tyrskyjä vastaan. läntisen Saksan bussituristien eräs pääte-etappi. Pohjoisessa siintävät Tanskan Mönin kalkkikivikalliorannat. Ne kohoavat Itämeren rannalla äkkij yrkkinä, jopa 120-metrisinä vaaleina seinäminä. Yhteensä 25 neliökilometristä noin kymmenen prosenttia on täysin luonnontilassa. Kauempana rannasta dyynivallit ovat matalia tuulenpieksämien männiköiden peittämiä kumpareita. Itämeri loiskuaa dyynirantoihin Itämeren rannikkoviiva on komeaa dyynija kalkkikivirantaa rikkonaisine niemineen ja saarineen. Tällainen on toteutumassa Saksan ja Puolan rajalla. ta on ehdotettu jopa suurta yhteistä luonnonsuojelualuetta. Jasmundin upeissa vanhoissa pyökkimetsissä kukkivat huhtikuun alkupuolella tutut valkoja keltavuokot, imikät ja lehtosinijuuret. Se on kapeimmillaan vain runsaan sadan metrin levyinen. Iässä Pyökkimetsässä ei ole juuri aluskasvillisuutta, sillä puiden lehdet pimentävät maanpinnan ja karike on hapanta. vsk. Ne jatkuvat Saksan pohjoisimman kärjen, Arkonan, muinaisesta asuinkeskuksesta silmänkantamattomiin. Oudompia tuttavuuksia ovat värikkäästä kukkamerestä muiden yli rotevan vahamaisina kurkottavat valkotai punakukkaiset 39. Aaltojen kuljettamina rantaan ajautuvat simpukankuoret ovat tuttuja Suomen rannikoilta, mutta muutamia jääkaudenikaisia reliktieliöitäkin tavataan. Kuikat pysähtyvät muuttoreiteillään rannan tuntumaan suurma lauttoina. Kävijävirrat on ohjattu poluille. Myös päiväpetolintujen muutto on vilkasta. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Vilkasliikenteisimpien teiden varsille on sammakoiden kulkureittien poikki viritetty lähinnä öljypuomeja muistuttavia muoviaitoja. Dransken edustalla matala lintulahti kerää tuhansia kyhmyjoutsenia, satoja sotkia, sorsia ja hanhia. Lajia ei kasva Suomessa. Jasmundissa on pyökkimetsiä Itämereen rajoittuvaan Jasmundiin perustettiin 1929 kansallispuisto, jota laajennettiin 1990. Riigenin niemimaalla levittäytyvät Glowen hiekkarannat. Riigenin niemen kärki on erinomainen lintujen muutonseurantapaikka: syksyisin muutamien viikkojen kuluessa ylitse kaartelee 25 000-30 000 kurkea
vsk.. Tämä muinaisten merisiilien ja muiden merieliöiden hauta tarjoaa nykyisin alueen vallanneelle kuivan maan eläimistölle yltäkylläiset elinolosuhteet. Järvinäkymä ei ole harvinaisuus entisessä Itä-Saksassa pohjoisessa Muritzin seuduilla on yli tuhat järveä. Alueella on paljon uhanalaisia lajeja, ja se on tärkeä saukollekin. Vain muutama matala kukkulaketju rikkoo tasaisen maaston. Möritz on suurin kansallispuisto Maan pohjoisosa on metsäistä ja järvistä seutua; järviä on yhteensä yli tuhat. Onttomukulakiurunkannuksesta on kaksi erilaista värityyppiä. Samoin on käynyt monelle Jasmundin kämmekkäerikoisuudelle. Se on jaettu vyöhykkeisiin, joilla liikkumista ja metsien käyttöä on rajoitettu eri tavoin. Kalkkikivikallioihin on kivettynyt kalkkikuoristen merieläinten jäänteitä. Miiritzin itäranta on Itä-Saksan suurin kansallispuisto. Itäisellä Saksalla on järviseutunsa onttomukulakiurunkannukset. Kaikkialla pyökkimetsissä kuuluu pähkinänakkeleiden lavertelu ja vihertikan huutelu. Kuorellisia maakotiloita on silmiinpistävän runsaasti: monenkirjavia tarhakotiloita 40 kiipeilee jopa pyökkien latvustossa ja lahopuun koloissa asuu ryppäittäin sulkukotiloita. Drömlingin niittyalue on vesilinnuille elintärkeä. Puiston SUOMEN LUONTO 8/92 5 1. Vaikka erityisesti rungoilla viihtyvien maakotilolajien on todettu kärsivän elinympäristön happamoitumisesta, runsas kalkkipitoisuus edesauttaa Jasmundissa niiden toimeentuloa. Kiurunkannuksetkin ovat kevätvalon kasveja. Meikäläistä lajia kalvakkaampi, mutta isokukkainen etelänkevätesikko on harvinaistunut runsaan poiminnan johdosta. Metsäkauriita näkee peltoaukeilla päivisinkin. Milritz ja Schweriner See ovat näistä suurimmat. Pähkinänakkeli on Suomessa harvinaisuus, mutta Saksan pohjoisosan lehtimetsissä linnun maiskuttelu on jokapäiväistä
Kuva Thiiringer Waldista. Harzin vuoriseudulla maa kumpuilee viehättävästi. kaksi merikotkaparia, merimetso, kurki sekä merihanhi. Rajavyöhyke on säästynyt Läntisellä rajavyöhykkeellä on vielä jäljellä jotakuinkin koskematonta luontoa. vsk. Siellä pesivät mm. Drömlingin 250 neliökilometrin laajuinen, kanavien halkoma, kostea niittyalue Wolfsburgista itään on merkittävä vesilintujen lepopaik41. Kotkat tähystelevät lammen elämää vartavasten rakennettujen korkeiden istuintolppien päästä. Jos seuraamme rajalinjaa pohjoisesta etelään, tulemme ensin Lyypekin lähellä 23 neliökilometrin laajuisen Schaalseen rantaan. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Kuvan metsä on tervettä, mutta alue on tunnettu myös laajoista metsätuhoistaan. Yillisiat tonkivat tammimetsissä terhoja ja niiden sekä metsäkauriiden polut risteilevät pehmeässä maassa. Boekin kylän luona voi seurata muutaman hehtaarin suuruisen kalanviljelyaltaan ympärilleen keräämää elämää. Muutama nuori lintu tepastelee rannalla ja intoutuu nostelemaan kookkaita oksia ja tolpan pätkiä; jokunen pari kisailee ilmassa. Rajalinjan suojassa on säästynyt noin 130 kilometrin pituinen kosteikko! kasvillisuus vaihtelee tammisekametsistä tiheisiin lehtikuusikoihin ja hyvinkin vanhoihin mäntymetsiin. Harzin vuoristossa on komeita metsiä. Entisen Itä-Saksan eteläosan vuoristoon kuuluvat helmeilevä! vuoripurot. Jatkaessamme vanhaa rajalinjaa Elben rantaa pitkin näemme vesilintujen suosimia kosteikkoja ja tulvametsiä Schnakenburgiin saakka. uusia teitä on rakennettu runsaasti . Korkein vuorenhuippu kohoaa yli kilometriin. Rajaalue on muuttunut kuitenkin nopeasti, sillä mm. Syysmuuton huippuhetkinä kosteikkoalueelle kerääntyy 30 000 hanhea. Elbe tulvii tasaisille pajujen täplittämille niittyille. Yksitoista nuorta merikotkaa viettää kevätpäivää kalastellen ja välillä merimetsoparvea säikytellen
Saksan läntisen puolen ympäristökuluista on vastikään ilmestynyt kansainvälisestikin ainutlaatuinen selvitys. Aiemmin näiden entisten sosialististen naapureiden vilkas yhteistyö oli lähinnä retorista. Tunnetusti Neuvostoliitto jätti sotilasalueilleen runsaasti ongelmajätteitä. Määräykset eivät ole vielä muuttuneet. Ilmansaasteiden rakennuksissa ja siiloissa aiheuttamat vauriot nousevat vuosittain yhdeksään miljardiin Suomen markkaan. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Niissä säädetään luonnonkasvien ja eläinten suojelusta sekä vapaaehtoisten luonnonsuojelujärjestöjen ja valtion luonnonsuojeluelinten yhteistoiminnasta. Joltisenkin tragikoomisena voi pitää Bitterfeldin ruskohiilikombinaatin kustantamaa majavien siirtoa uuden kaivosalueen tieltä. Vuosittain ilmaan syydettiin viisi miljoonaa tonnia rikkidioksidia, mikä on Euroopan ennätys alallaan. Tammijäärä elää toukkineen lahoavissa tammijättiläisissä. Tuhot ovat kohdistuneet maan keskiosissa erityisesti mäntyihin ja eteläosissa kuusimetsiin. Kolmasosa joista eli 10 000 jokikilometriä on käytännöllisesti katsoen kuollutta, sillä rnn1. Taannoin euvostoliilon vähennettyä öl42 simmäistä tietä läpipääsemättömän rämeja suoalueen halki. Aluskasvillisuus on yllättävän niukkaa; pensaat ja varvut puuttuvat. Saukolla on oma suojejyn vientiä oli energiansaanti turvattava lisäämällä ruskohiilen louhintaa sitä kaivettiin niin kyläpahasista kuin luonnonsuojelualueiltakin. Eräs esimerkki uudenlaisesta rajat ylittävästä yhteistyöstä on Saksan ja Puolan rajajoen puhdistussuunnitelma. Metsäkissa elää Harzvuoristossa Etelämpänä, vanhan rajan tuntumassa, kohoavat Harzin ja Thtiringer Waldin vuoristot. Vilkkaasti virtaavien purojen varsilla koskikara ja vuorivästäräkki ovat tyyppilintuja. Se, miten ossit selviävät elämäntavan ja talouden kriisistä, heijastuu myös jatkossa elinympäristön kokonaistilaan. Maaperän saastumisesta aiheutuvat kustannukset ovat 60 miljardin ja 180 miljardin Suomen markan väliltä. Kustannusten on laskettu koostuvan mm. Aito villikissa ei risteydy kotikissan kanssa. Kaikkein uhanalaisimmiksi luokitellaan mm. Sukupuuton katsotaan uhkaavan 29 eläinlaj ia, joista 20 on lintuja. 9000 järven eliöstö on menehtymässä. Itä-Euroopan ympäristöongelmia vähäteltiin pitkään ja kyseiset maat väittivät ympäristöongelmiensa olevan helpommin ratkaistavissa kuin lännessä. D lualueverkostonsa kanavien varrella. Metsä on tunnettu monipuolisesta kämmekkäja kylmänkukkalajistostaan. Tammijäärälle omat alueet Euroopan suurimman jyrsijän, majavan, kanta on saatu itäisessä Saksassa kohoamaan noin 2000 yksilöön; asuinpaikkojakin on yli 400. Nykyisenkaltainen kesytetty Drömling alkoi hahmottua 1700-luvun lopulla, kun ryhdyttiin rakentamaan enRuskohölen merkitsemä maa Entisen Itä-Saksan alue on keskieurooppalaisittainkin aarimmäisyyksien alue: perinteisestä alkuperäisluonnonsuojelusta on koetettu huolehtia, mutta hälläväliä-ajattelun symboli, Euroopan saastunein kaupunki Bitterfeld tupruttelee itäisen Saksan keskellä. Oderin alajuoksulle keskittynyt teollisuus on Itämeren suuria saastuttajia, sillä puhdistamoja ei vielä ole. Metsien ja kosteikkojen laj isto yksipuolistuu, mistä näkyvimpänä merkkinä on metsäkanalintujen ja varpushaukan sekä suohaukkojen vähentyminen vuosikausien rauhoituksesta huolimatta. Eräs syy on ruskohiilen lisääntyneessä käytössä. Saasteiden on todettu vaikuttaneen myös ihmisten terveyteen; esimerkiksi Hallessa krooninen keuhkoputkentulehdus on kolme kertaa yleisempää kuin puhtaammilla alueilla. liian hämärtyessä metsäsaarekkeiden tienoilla alkaa laulukonsertti, josta erottuvat ylimmäksi harmaasirkun säe, tammitikan pärrytys ja metsäkauriin mylvintä. Uudet uhanalaisten lajien suojelumääräykset astuivat DDR:ssä voimaan 1984. Nyttemmin villikissojen asuma-alueet Harzissa ja siihen rajoittuvalla Thtiringenin alueella ovat lähes kaksinkertaistuneet. ltäsaksalaisuus elämäntapana on katoamassa lopullisesti; nyt on markkinatalouden pelisääntöjen aika. Maan lounaisosissa on havaittavissa muutoksia, jotka ovat samankaltaisia kuin typpimonoksidin aiheuttamat vauriot Länsi-Euroopan metsäalueilla. Metsätuhoja on pääasiassa Di.ibenin ja Lausitzin nummilla, jotka sijaitsevat alavilla mailla, sekä keskikorkean vuoriston ylängöillä. Irene Rautio on biologi ja Matti Valta valokuvaaja. Mustaja kattohaikaroiden määrät ovat sen sijaan säilyneet vakaina pesimäalueiden osavuotisen rauhoituksen ansiosta. Harz on havupuuvaltaista ylänkövuoristoa, jossa saksanhirvet käyskentelevät, Thtiringen taas pyökkivaltaista vaaramaisemaa. Metsälauha muodostaa laajoja vaaleanvihreitä mattoja happamoitumisen edetessäkin heinät voivat vielä hyvin. Tätä ovat edesauttaneet Keski-Elben alkuperäisten esiintymisalueiden suojelun ohella myös onnistuneet siirrot. Thtiringer Waldin eteläpuolella kohoaa Frankenwald, jonka maaperassa tavataan runsaasti eri kalkkikivilaatuja. Joukkoon mahtuvat meikäläisittäin eksoottiset harjalintu, minervanpöllö ja isotrappi. Erityisesti Riesengebirgessä metsäkuolemat ovat huomattavia kuten myös länsirajan tuntumassa Harzissa, fichtelgebirgessä ja Frankenwaldissa. ltäpuolen ongelmat tulevat maksamaan vähintäänkin vastaavan suuruisia summia. Saukko ja metsäkissa ovat uhanalaisimmat nisäkkäät. Vain muutamia alkuperäisiä pajurämeikkölaikkuja on säilynyt. uusien kaatopaikkojen rakentamisesta ja vanhojen saneerauksista. Suden ja karhun kadottua riistanhoitajat keskittivät tannonsa metsäkissakantojen hävittämiseen, ja sen mainetta riistan vihollisena liioiteltiin roimasti . Viimeiseksi jääneessä viisivuotissuunnitelmassa ilmansuojelukysymyksien ratkaisuksi kaavailtiin energiamaksujen korotuksia. Länsipuoleen verraten ilma on edelleen viisinkertaisesti kuom1itetumpaa. vsk.. Drömlingissä tavataan 138 sukupuuton uhkaamaa eläinlajia ja 128 vaarantunutta kasvilaj ia. Metsämirri on selvästi kookkaampi, harrnaakuvioinen ja tuuheahäntäinen vuorimetsien samoaja. Pelloilla tepastelee iltahämärissä kattohaikara sammakkojahdissa. Saasteet uhkaavat monipuolista luontoa ka. Monia muitakin lahopuusta riippuvaisia hyönteisiä uhkaa puuvanhusten katoaminen. Kuruissa solisevat kirkasvetiset purot. jokihelmisimpukka, suokilpikonna, rupikonna, kalasääski, pikkukiljukotka ja etelänsuosirri. Värimuodot vaihtelevat tummanruskeista lähes kokovalkoisiin. Mustaleppälintua tapaa kylien aidanseipäillä istuskelemassa. Yleisin päiväpetolintu isohaarahaukka kaartelee monien niittyaukeiden yllä pyrstösulkiaan kallistellen. Euroopan suurimman hyönteisen, tammijäärän, suojelualueita on kaikkiaan nelj ä. Itä-Saksa t01m1 Euroopan kaatopaikkana. Elbe-joen puhdistuksen on arvioitu maksavan nom 20 miljardia Suomen markkaa. Kanavien varsille on istutettu puita ja niityt ovat huolellisesti hoidettuja maisemansuojelualueita. Tosiasiassa tuotannon kasvu oli aina ympäristönsuojelunäkökohtien edellä. Kaikkiaan 856 eläinja 136 kasvilajia on rauhoitettu. Läntiset yritykset lähettivät laillisia ja laittomia myrkkylasteja valuuttaa tarvitsevaan maahan. Pienemmissäkin kylissä leijuu kitkerä ruskohiililämmityksestä syntyvä katku, johon kaksitahtiset Trabantit vielä tänäkin päivänä lisäävät ominaishajunsa. Esimerkiksi Harzissa rauhoitettiin 60 hehtaarin alue tammijäärän ja pikkuapollon suojelemiseksi. Miesenhorstin kylän peruskoulun eteen on rakennettu sähkötolpan jatkeeksi pesäalusta, jonka haikarat ovatkin kelpuuttaneet. Viimeiset metsäkissat elävät Harz-vuoristossa. Laki erottelee nelj ä eri uhanalaisuusluokkaa samaan tapaan kuin Suomessakin on tehty. Hiirihaukkoja istuskelee niittyjä halkovilla aidantolpilla parinsadan metrin välein. Metsissä havaittiin selviä vahinkoja kymmenisen vuotta sitten ja nyt jo puolet metsistä on vaurioitunut. Oderin länsipuolella saastenormien tiukentaminen on mahdollista läntisen Saksan rahoituksella. He ovat turkulaisia. Saksan itäosa on ympäristönsuojelun kehitysaluetta. veden dioksiinipitoisuus on huomattava
TIiaajan nimi Osoite Postitoimipaikka LUONTO-LIITTO Tallberginkatu 1 D 114 Vastauslähetys Sopimus 235/00180 00003 HELSINKI. .. ff MPARISTOVUODEN YKKOSKIRJAT Tilaamalla kirjat Luonto-Liitosta tuet nuorten ympäristönsuojelutyötä kolmanneksella myyntihinnasta. Puhelintilaukset 9800 SIILI (74454) max. Tekijät ovat koonneet kirjaan uusimman alan tutkimustiedon kymmenistä eri lähteistä ja toimittaneet sen houkuttelevaan ja ymmärrettävään muotoon." Metsälehti "Paperinkeräys saanee paljon raaka-ainetta, kun tämän kirjan jälkeen opettajien, luontoharrastajien ja toimittajien pöytiä pölyttäneet epämääräiset raportit ja esitteet voi jo huoletta heittää pois. å 286 mk Maailman tila 1992 _kplå 164mk Jos tilaat sekä Maailman tilaettä Ympäristön tila Suomessa -kirjan, saat ne yhteishintaan 400 mk. Voit tutustua kirjoihin sitoumuksetta 10 vrk. pph. .. Hintoihin sisältyvät postituskulut 16 mk. Ison työn tulos on 364sivuinen, runsaasti kuvia ja erinomaista grafiikkaa sisältävä perustietopaketti tavalliselle suomalaiselle. Painojälki Metsä Serlan pohjoismaisen ympäristömerkin saaneella taidepainopaperilla on upea." Helsingin Sanomat "Kirjan havainnollinen ja erityisen informatiivinen kuvitus sekä lukuisat taulukot antavat hakuteoksena kunnon eväät." Talouselämä MILJÖNS TILLSTÅND I FINLAND utkommer på svenska 30.10.1992 w GAUDEAMUS liiton nuorisojä~estö • _, Luonto-Liitto maksaa 111 • Tilaa_n seuraavat kirjat: Suomen luonnonsuojelu • . . "' ~,. Ympäristön tila Suomessa _ kpl å 286 mk Miljöns tillstånd i Finland st. Tilaus Erik Wahlström • Tapio Reinikainen • Eeva-Liisa Hollanoro: YMPÄRISTÖN TILA SUOMESSA "Vuoden ykköskirja" -Tiede 2000 "Ensimmäinen kattava selvitys ympäristön tilasta Suomessa on ilmestynyt. .. Yhteispaketin tilaamalla säästät 50 mk. , / ' postimaksun
Tipico) käyttö uusien jalosteiden (esim. tu merkittäviä askeleita ymperustettu 20 hehtaarin mallipäröivien vuorten rinteiden tila, jota hoitaa kymmenen suojelemiseksi eroosiolta. Tiloilta edellytetään tiukkaa sitoutumista maaperän suojeluohjelmaan ehtona kahvisopimusten synnylle. Kahvin viljelyä uhkaa myös uusi royasienitauti. Viljelijät tiedostavat itse hyvin eroosiovaaran. Tällä hetkellä mukana on 50 viljelijää, mutta yli 100 haluaisi mukaan. Taustalla huippuja myöten kaskettuja vuorenrinteitä. ULKOMAILTA Kehitysapua kompostin voimalla Suomalaiset auttavat korjaamaan Kolumbuksen ajalta periytyviä ympäristötuhoja Dominikaanisessa tasavallassa Karibianmerellä. Sadetta voi tulla jopa 2000 milliä vuodessa, mutta talven kuiva kausi on pidentynyt ja vaikeuttaa ravintokasvien viljelyä vuoristokylissä. Biodynaamisesta kahvista maksetaan paremmin kuin tavanomaisesta. Tänä vuonna myös pientilojen taloudellinen puoli näyttää paranevan, koska biodynaamisen (alussa luonnonmukaisesti viljeltyä, myöhemmin Demeter-laatua) kahvin tuotannosta on alettu solmia viljelysopimuksia. Jyrkkyydeltään 45-80 asteen rinteitä on seudun maista peräti kaksi kolmasosaa, 20-45 asteenkin maita viidennes. Tällä syrjäisellä pientilalla saatetaan ensin ravintokasvien tuotanto kuntoon. Kolumbus rantautui 500 vuotta sitten Hispaniolan saarelle, jonka nykyään jakavat Dominikaaninen tasavalta ja Haiti. Metsäja hedelmäpuiden tuotantoon on perustettu pieni taimisto. Aikanaan hyvin vehmas saari kuuluu periaatteessa trooppiseen sademetsävyöhykkeeseen, mutta metsien kaskeamisen seurauksena ilmasto ja kasvillisuus ovat muuttuneet savannimaisiksi ja entistä kuivemmiksi. Tepsivä lääke tautiin on vanhojen lajikkeiden ( esim. Mutta ennen ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kasketa jyrkkiä rinteitä papujen, maissin ja vuonrnsm kasvatukseen. perhettä. Työtä ohjataan ja rahoitetaan Ruotsista ja Suomesta. Myöhemmin istutetaan kahvipensaita tulonlähteeksi. Catura) tilalla yhdistettynä kompostilannoitukseen. "Metsät tekevät sateet" Varsinaista sademetsää kylässä on jäljellä enaa vuorten harjanteilla ja 1960 metriin SUOMEN LUONTO 8/92 51. kimiseen. Etualalla mangopuita, taustalla 1960 metriä korkean Nelga de Macon huippu. Mukaan hykompostiviljelyyn. Kompostiviljelyyn tarvitaan aiempaa paljon pienempi maa-ala, mikä löytyy usein jo kaltevuudeltaan 0-20 asteen rinteiltä. Rinteiden jyrkkyyden tajuaa, kun tietää tavallisen suomalaisen laskettelurinteen olevan kaltevuudeltaan noin 10 astetta ja hyppyrimäkien noin 40 astetta. Komposväksytyille tiloille laaditaan tien lisäksi tilat käyttävät vuovuoroviljelyja kompostointiroviljelyä, suojapuita (agrofoohjelmat sekä lainataan rahaa restry), kasvijätteistä ja penkahvipensaiden, suojapuiden saista rakennettuja terasseja ja pienen karjamäärän hanksekä palkokasveja. Tilat saavat neuKäytännön esimerkiksi on vontapalvelujen lisäksi myös työapua puuja pensasistutuksiin. vsk.. Suomen biodynaaminen yhdistys huolehtii viiden viljelyneuvojan palkkauksesta. Tällä on suuri merkitys nyt, kun kahvin maailmanmarkkinahinnat ovat romahtaneet puoleen entisestä. Eroosio pyritään saamaan kuriin k01npostija vuoroviljelyn avulla. Jokainen pystyy näkemään rajan takana Haitissa ammottavat paljaat vuorenrinteet. Kaskeamisesta kompostointiin Dominikaanisen tasavallan ja Haitin rajalla sijaitsevan Rio Limpion alueella on kahdeksan viime vuoden aikana otet44 Rio Limpion keskustassa suurin osa perheistä joutuu asumaan palmulaudoista tehdyissä majoissa. Nyt jyrkille kohdille voidaan jättää metsää tai istuttaa suojapuiden alle banaania ja kahvipensaita. Muille tiloille on Päämenetelmänä on ollut siirlaadittu perusteelliset siirtytyä rinteiden kaskeamisesta mäsuunnitelmat
Heistä 200 000:lla on kilpirauhassairaus. hapan ja makea appelsiini, greippi, leipäpuu, papaija. Kahdessa paremmassa luokassa on tiukka normi päästöille auton koko käyttöiäksi, joksi on laskettu 160 000 kilometriä tai kymmenen vuotta. Kaskeamisen jälkeen alueen valtaavat heinät ja pensaat, usein guava-pensaikko. Japanissa säädettiin jo 1978 ankara 0,25 milligramman päästöraja typen oksideille Suomen nykyinen raja on miltei kolme kertaa korkeampi, 0,62 grammaa. Tilalla asuu ja työskentelee 2700 ihmistä. Suomessa vähäpäästöisiä autoja on noin 200 000 eli vasta joka kymmenes. Alueella viihtyvät mm. katalyyttistä pakokaasujen puhdistusta edellyttävä normi tulee voimaan vasta ensi vuonna. Ruotsalaiset toivovat nyt olevansa esimerkkinä muulle Euroopalle samaan tapaan kuin Kalifornian osavaltio on ollut edelläkävijä Yhdysvalloissa. potuksella. Kakkosluokka vastaa osapuilleen Kalifornian nykyvaatimuksia, eikä valtio puutu sen hintatasoon. Sadekaudella lyhyet, mutta rajut iltapäivän kaatosateet ovat päivittäinen ilmiö. Myös Yhdysvalloissa katalysaattori on ollut pitkään itsestäänselvyys. Happamista guavan hedelmistä voitaisiin tehdä hyvää hilloa, mutta sen estää sokerin kalleus. Luokista huonoin vastaa tasoltaan Suomen ja muiden EFTA-maiden katalysaattorivaatirnuksia, ja sille on säädetty 2000 kruunun haittavero. Vähäpäästöisimmässä ykkösluokassa on tiukka myrkyllisten hiilivetyjen päästöraja. Kilpirauhasta vaun01ttavaa radioaktiivista jodia ihmiset saavat enimmäkseen maidosta. Banaania ei tuoteta myyntiin pitkän kuljetusmatkan vuoksi. Antti Halkka 45. EY :n normi ei ole kovin tiukka, eikä se edellytä katalysattoreilta pitkää tehokasta käyttöikää tai katsastusmenettelyä. Näitähän pyritään nyt suuntaamaan lähinnä Suomen vientiä hyödyttävistä hankkeista enemmän maaseudun köyhien elinolojen auttamiseen. Antti Hovi ULKOMAILTA Tshernobylin laskeumasta kilpirauhassairauksia Tshernobylin onnettomuuden vaikutuksia tutkivan komission selvityksen mukaan Valko-Venäjällä elää 500 00Ö lasta radioaktiivisesta .säteilystä saastuneilla alueilla. ValkoVenäjän tiedeakatemian säteilybiologian laitos tutki kaksi vuotta sitten Gomelin alueella Sudkovo-nimisen valtiontilan säteilyarvoja. ja ananas. Euroopan edelläkävijöitä ovat katalysaattoreita pitkään verohelpotuksin suosinut Saksa sekä EFTA-maat. Niiden vähentämiseen sopiva tekniikka on kallista, ja luokan suosiota lisätään 4000 kruunun verohelSUOMEN LUONTO 8/92 51. Vuoden 1993 automallit on jaettu kolmeen luokkaan. Rio Limpion maaseutuprojekti voisi olla hyvänä esimerkkinä myös muille Suomen kehitysapuprojekteille. Kahden viime vuoden aikana mm. Villeinä kasvavista hedelmistä hyödynnetään vain mangoa, joka siksi saa kasvaa pelloillakin isona suojapuuna. Huonoimman luokan autojen on pysyttävä päästörajoissaan viisi vuotta. Katalysaattoriautoja on Ruotsissa jo yli miljoona, ja kolmannes matkoista tehdään niillä. Huolestuneisuutta ValkoVenäjällä herättää se, että elintarvikkeita tuotetaan yhä saastuneilla alueilla. Ruotsalaisarvion mukaan EY-normi on EFTAmaiden nykykäytäntöä (Ruotsin huonoin luokka) 30-90 prosenttia löyhempi. vsk. Suomen tilanne ei ole kuitenkaan Euroopassa erityisen huono, sillä koko maanosa on jäljessä maailman muista tiheän autokannan maista pakokaasupäästöjen puhdistuksessa. Tilan lähes 400 lapsesta 90 prosentilla on terveysongelmia. Nyt myös Maailman Terveysjärjestön WHO:n tutkijat ovat vahvistaneet sen, että erityisesti lasten kilpirauhassairaudet ovat laskeuma-alueilla lisääntyneet nopeasti. Tilan maaperästä mitattiin cesiumin ja strontiu~ min lisäksi plutoniumia sekä neljän muun radioaktiivisen aineen pitoisuuksia. Euroopan yhteisön ensimmäinen Valkovenäläisten välittämät tiedot Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttamista sairauksista on tähän saakka helposti kuitattu "virallisesti" epäluotettaviksi. valkovenäläisten jännityssairaudet ovat lisääntyneet 1,4-kertaisesti, sydän-ja verisuonitaudit 1,3-kertaisesti ja kilpirauhassyövän määrä on kaksinkertaistunut. Tila jatkaa yhä toimintaansa, ja säteilyarvot laskevat hitaasti. Joka toisen asukkaan kilpirauhanen on suurentunut. Laskelmien mukaan summa kattaa normien noudattamisesta aiheutuvat lisäkulut. Pinta-alaltaan 4000 hehtaarin tila tuottaa 4200 tonnia maitoa, 560 tonnia lihaa, 810 tonnia viljaa ja 1240 tonnia perunoita vuodessa yleiseen jakeluun. Vuorta katsomalla voi huomata, että kyläläisten sanonta "metsät luovat sateet" pitää paikkansa; aamu1sm valtavasti kosteutta haihtuu pilvenä lakimetsistä ylös sataakseen myöhemmin iltapäivällä muualle. Jakub Lapatka Suomalaistason katalysaattoreille Ruotsissa haittavero Ruotsalaisautoilijat kiilaavat tästä syksystä alkaen Euroopan kärkeen autojen pakokaasujen puhtaudessa. Kuvassa lapsia radioaktiivisen laskeuman pahoin saastuttamassa Bartolomejevkan kylässä Gomelin alueella Valko-Venäjällä 1990. Tilan tuottamien elintarvikkeiden cesiumja strontiumarvot olivat nousseet 30-7000-kertaisiksi. Myös ruokabanaanien kasvatukseen on perheillä omat paikkansa lähimetsissä. Ruotsissa on ollut katalysaattoripakko vuoden 1989 alusta eli kolme vuotta Suomea kauemmin. kohoavan Nalga de Macon yläosassa
Hiukkaskuorma sen sijaan häiritsee herkästi raakkujen lisääntymistä", arvelee jokihelmisimpukkatyöryhmän puheenjohtaja Ilmari Valovirta. Jari Salonen SUOMEN LUONTO 8/92 51. Simpukkatutkijat arvioivat raakkujen siirtämisen toiseen jokeen maksavan noin 200 000 markkaa. On kuin he olisivat ruokapöydässä vaikka tästä, ilmeisesti lahtivalaasta, ei saakaan heidän suurinta herkkuaan mattak'ia, sarvivalaan nahkaa. Aasivik kestää viikon. Ollaan yhtä pohjoisessa kuin Helsinki. Nykyisen joen erityissuojelu ja vaaliminen tulisi paljon halvemmaksi. Grönlannissa on joka kesä Aasivik-tapahtuma, jossa grönlantilaiset, inuitit, pohtivat elämänmuotonsa tilaa ja tulevaisuutta. Tuo aika on säilötty museoihin, nyt kuljetaan pikaveneillä ja vuonon rantaa mönkijöillä. Nyt nämä koneet ojittavat metsiä ja perkaavat ojia myös Lahemaan kansallispuistossa, jossa maan ainoat 46 helmisimpukat elävät. Juomavesi virtaa tunturilta, jossa on vielä heinäkuun alussa kinoksittain lunta. Virolaisissa kansallispuistoissa on myös asutusta ja esimerkiksi Lahemaalla harjoitetavia kimpaleita laatikoihin tai myytäviksi heti. Polvenkorkuiset lapset puuhaavat veitsineen pyrstön kupeella miesten leikellessä vaion kalkkialuetta, joten happamuus ei aiheuta harmia. Tuhannen ihmisen telttakylä nousee parissa päivässä autiolle rannalle, jonka kivikkoa tuulenpieksemät vaivaiskoivut yrittävät kuin häpeillen piilottaa alleen. Ongelma on tuttu myös Suomesta. Ainutkaan merilintu ei ole kärkkymässä osaansa, ilmeisesti ne syövät kohta tähteitä, jotka hinataan merelle. Vuorovesi on jo nousussa ja lihat on saatava talteen ennen kuin ruho on taas vedessä. Maailman Luonnon Säätiön raakkututkijat kartoittivat joen tilaa kesällä 1992. Vuonon rannalle, vajaan tunnin venematkan päähän Nanortalikin 2000 asukkaan kaupungista, pystytetään esiintymisteltta, aggregaatit, käymälät ja kontissa toimi'va sekatavarakauppa. Valasta kiskottiin köydestä kuiville kuulemma hetki sitten yli sadan ihmisen voimin ja nyt on täysi tohina päällä. vsk.. Ei kun rannalla, teurastettavana. Raskaan kiipeilyretken jälLänsiapu uhkaa Viron raakkuja Viron ainoa jokihelmisimpukan eli raakun asuinjoki on vaarassa. Myös maisemaa muuttava toiminta, kuten ojitus, on sallittu. Helmisimpukoita löytyi useita tuhansia, mutta ojituksista aiheutuva hiukkaskuormitus saattaa jo häiritä niiden lisääntymistä. Ampaisen ulos, ensimmäisen kerran eläissäni näin valaan pari päivaa sitten kiikaroidessani merta Nanortalikin puoli kilometriä korkealta rantatöyräältä. "Lahemaan kansallispuisto keen torkahdan telttaani kunnes sveitsiläinen ystäväni käy herättämässä: valas! Missä, vuonossako. Useiden ihmisten leukapielet käyvät ja parhaat palat näyttävät maistuvan saman tien. Mutta pohjoisempana ei moottorikelkka ole vieläkään syrjäyttänyt kunnon koira valj akkoa. Olin jo ehtinyt melkein tottua rannoilla lojuviin hylkeenpäihin ja -nahkoihin tarkkaillessani grönlantilaista pyyntikulttuuria, mutta tämä on jo jotain. Jos satunnaisella matkailijalla on onnea, voi Aasivikissä nähdä kajakkija metsästystemppuja, esityksiä unohtuvista taidoista, jotka pitivät nämä arktisten alueiden ihmiset elossa vuosisatoja, jopa -tuhansia ennen viikinkien ja eurooppalaisten tuloa. ULKOMAILTA Kun valas saapui festivaaleille Valas hinattiin joukolla rantaan, ja pian sen lihaan upposivat kaikkien kynnelle kykenevien veitset. Suojaisessa Qinguj-laaksossa kerrotaan tunturikoivujen yltävän kuudenkin metrin korkuisiksi. Matti Pellinen taan paljon maanviljelyä. Parin viime vuoden aikana Suomi ja muut länsimaat ovat lahjoittaneet virolaisille viljelijöille kymmenittäin traktoreita ja kaivinkoneita
Futu=ta Esso Tiger Power+ Sama koe tuotti vastaavaan imuventtiiliin keskimäärin jopa 1 00 mg karstaa. *) Nesteen omien laatuvaatimusten mukaan. Kokeessa käytettiin Mercedes-Benz M 102 E -moottoria, ajoaika oli 60 tuntia ja polttoaineen kulutus n. (Lähde: PUHTAAMPI BENSIINI, Oksygenaattien käyttö bensiinissä -esiteNTT, ALKO ja NESTE) .;JNESTE ja matka jatkuu.. Tutkimusselostukset: POV280/92, POV294/92 ja POV2 I 38/92. Se merkitsee 10-20% vähemmän häkää, 5-1 0% vähemmän palamatta jääneitä hiilivetyjä ja 13-17% vähemmän bensiinin haihtumapäästöjä koko jakeluketjussa. Suomalainen Neste CityFutura on selvästi tuontibensiiniä puhtaampaa. 9800-9696. Neste CityFutura on suomalainen, pitkälle kehitetty huipputuote, joka kestää korkeita lämpötiloja ja pitää venttiilit sekä imujä~estelmän puhtaana. Likaantunut moottori tuottaa myös enemmän haitallisia päästöjä. Puhdas testivoittaja Neste CityFutura Mercedes-Benzin yhdessä imuventtiilissä oli 60 ajotunnin jälkeen keskimäärin vain 1 1 mg karstaa. Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT vertasi Neste-ketjun toimeksiannosta Neste CityFuturan ja Esso Tiger Power+ tuontibensiinin vaikutuksia moottorin imujä~estelmään. Puhdas imujärjestelmä vähentää sekä kulutusta että päästöjä. 235 litraa. Pidä Suomi puhtaampana, tankkaa suomalaista bensiiniä. 120 KARSTAA m N ENTTIILI KESKIARVO) 100 + 100 80 + 40 + ERINOMAI NEN TULOS*) 20 + 8 11 2,5 o...._....,. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen laskelmien mukaan happipitoinen Citybensiini vähentää häkäpäästöjä tavalliseen bensiiniin verrattuna yli 100 tonnilla päivässä. Kokeen suorittaja: VTT/POV (7 koetta). __ ...,;;;;=.i...--Neste Cityfutura Esso Tiger Power+ tuontibe nsiini Mercedes-Benz -imujä~estelmän puhtauskoe Neste CityFutura/ Esso Tiger Power+ (2-4/92). Karstaantuneen moottorin teho laskee ja se kuluttaa enemmän polttoainetta sekä moottoria. Tuontibensiinin karstalukemat näyttävät punaista. lmuventtiilien karstoittumisen määrittäminen suoritettiin CEC-F-05-T-9 I -menetelmän mukaisesti. Kokeesta saa yksityiskohtaisia tietoja puh. Kokeen jälkeen mitattiin imuventtiileihin kertynyt karsta, jonka määrissä havaittiin todella merkittävät erot Tulokset todistavat, että Neste-ketjun myymä Neste CityFutura kehräsi puhtaasti ja aivan eri luokassa kuin nyt tutkitut tuontibensiinit Kokeessa käytetyt bensiinierät oli hankittu eri huoltoasemilta Turusta ja Helsingistä
En usko maanpetoksellisten rähmöttäjien vouhotukseen uhanalaisista toukista, perhosista tai homesienistä saati metsän "hävittämisestä" valtakunnan uutena päätulonlähteenä. Tahti ei kuitenkaan riittänyt metsänomistajille. Yhteiskunta näki tämänlaatuisen toiminnan niin tärkeäksi, että se kesken raskaiden sotavuosien irrotti kymmeniä ja satoja miljoonia markkoja sen tukemiseksi, sääti lait ja vahvisti niiden toimeenpanosta vastaavia organisaatioita. Ojitusvimmaa vai vaino harhaa. Erkki Timonen metsänhoitaja Metsäojitus on ollut kannattavaa Tohtori Erosen artikkeli soiden metsäojituksista (SL 6/92) oli vastenmielistä luettavaa yksipuolisen tutkijoita ja käytännön metsäojitustoiminnassa mukana olleita tietoisesti halventavan sisältönsä vuoksi. Valtakunnan metsien 7. Samassa jutussa viittasin järvenlaskujen, puronperkausten ja pellonraivauksen suomalaiskansallisiin perinteisiin Koskija Korpi-Jaakosta Saarijärven Paavoon. Kuvassa olevat papukaijat kuuluvat kuitenkin Cacatua leadbeateri -lajiin, jonka englanninkielinen nimi on Pink Cockatoo. Metsätalous tulee omillaan toimeen; onhan ns. He huseerasivat jopa Erosen mainitsemilla Pohjanmaan rahkanevoilla keksimänsä naverointija kylvölaitteen kanssa ja kirjoittelivat sikäläisiin lehtiin, että kun metsänhoitajien ammattitaito ei riitä avosoiden kuivaamiseen ja metsittämiseen, he insinööreinä ratkaisevat pulman. Samoihin aikoihin, yli 30 vuotta sitten, työttömiksi jäivät maanviljelysinsinööripiirit, ja ne laskettiin irti metsänparannusvaroja käyttämään, perkaamaan puroja ja kanavoimaan avosoita! Tavoite oli vain tarpeettomaksi käyneen viraston työllistäminen. Hurjina elintason kohottamisvuosina 30 vuotta sitten koko.naiskäyttö oli 55 miljoonaa Jnkakakadu, Cacatua leadbeateri: kauttaaltaan vaaleanpunertava, siivet ja töyhdönpää vaaleammat. Uusimman inventoinnin tiedot osoittavat kehityksen jatkuneen edelleen suotuisana sekä metsäoj ituksella ja -lannoituksella aikaansaadun puuston kasvunliSUOMEN LUONTO 8/92 51. Sen perusteella voitiin hakata kansantalouden kyltymättömään kitaan puuta kankailta ennakkoon. He alkoivat jo 1950-luvulla vaatia yhä kiivaampaa ojitustahtia. Ei valtiovallan tarvitse antaa ropoakaan metsätaloudelle sitten kun metsätalouden tuottamia rahoja ei ryöstetä valtiolle yhteiskunnan loisten humputeltavaksi. Tähän on ensinnäkin todettava, että vain hyvin vähäinen osa ojitetuista soista on metsitetty, koska ojitustoiminnan pääpaino on ollut alunperin metsäisillä soilla. Lisätekijä oli sotakorvausten maksaminen metsien kustannuksella. Puun kokonaiskäytöstä, 46 miljoonasta motista, oli 1927 yli puolet kotitarvekäyttöä, 1990 enää 10 miljoonaa kuutiota. Tietääkseni en ole paremmin kuin muutkaan alan tutkijat sulkenut silmiäni ojitustoiminnassa tapahtuneilta virheiltä, mutta en myöskään väheksy tutkijoiden ja käytännön metsäojittajien arvokasta työtä maamme metsävarojen kartuttamiseksi ja tuottavan metsämaan alan lisäämiseksi. inventoinnin (1977-1984) mukaan puuston kokonaistilavuus oli soilla, joihin ei laskettu ojitettujen kankaiden luokkaan muuttuneita ohutturpeisia soita, 291 miljoonaa kuutiometriä ja vuotuinen kokonaiskasvu 14,86 miljoonaa kuutiometriä. metsäojituspalkkiolain isäntien omatoimisia töitä varten työllisyyteen vedoten siis ei lainkaan metsänkasvatusnäkökohtien perusteella. Tämän uskomattoman laajan "förskotin" vastineeksi piti valtiovallan sijoittaa metsänparannusvaroja ojitustöihin. Jos maailman nälkää yritetään lievittää, ei meikäläisistä soista "kolme, neljä miljoonaa hehtaaria · jää iäksi puunkorjuun ulkopuolelle". Tieteellistä nimeä ei ole annettu, mutta oletan tämän tarkoittavan Galania, Cacatua roseicapilla. Toiseksi toiminta ei ole ollut luonnon kannalta "väkivaltaista" vaan metsäojitus on perustunut ennen muuta kasvupaikkojen luontaiseen metsänkasvatuskelpoisuuteen. Erkki Veltheim Melbourne Australia Soiden ojitus maksoi noina aikoina 60-80 mk/hehtaari eli yhden nykymotin hinnalla saatiin nelin-kahdeksankertainen pysyvä kasvunlisäys. Maailman korkeimmalle kehittynyt suomalainen suometsätiede oli tutkimuksillaan osoittanut soiden valtavan kasvupotentiaalin. mottia. leadbeaterilla, tumman vaaleanpunainen vatsa ja muu pää, harmaat siivet ja alaperä, tummanharmaa pyrstö. Entä mikä on metsätalouden tulevaisuus Suomessa. Suunnitelmia ja hakemuksia on viiden vuoden ruuhkaksi asti. Ojitukseen on käytetty kaikkiaan pari miljardia markkaa. Eikä sillä hyvä. Aurausmenetelmä kehittyi jo toimivaksi noina vuosina, mutta kun koulutetut metsäammattilaiset karsivat heikkoja soita suoprofessori Leo Heikuraisen oppien mukaisesti, yhteiskunta sääti ns. Jäljet näkyvät tietysti yhä 48 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Ruusukakadu, Cacaiua roseicapilla: vaaleanpunainen, pienempi töyhtö kuin C. vsk.. Metsäojitus on tuottanut tähän mennessä parempia tuloksia kuin yleensä osattiin odottaa esimerkiksi 1960-1 uvulla. Me suopuolen palkkarengit koetimme vastustaa kritiikitöntä ojitusta, mutta turhaan. Joutuuhan Jarmo Eronenkin myöntämään, että meillä on puuta metsissä suurina hakkuusäästöinä ja että maamme metsätalouden peruspilareita on ollut mittava suo-ojitus. Laki oli voimassa 1960-70, ja kuten arvata saattoi, isännät kaivelivat ojat soille, jotka metsänparannushenkilöstö oli hylännyt. Tuo kustannus saataisiin takaisin ojitettujen soiden kahden vuoden kasvulla; oj ituksella tuotettu puukuutio maksaa yksitoista markkaa! Niin että semmoinen virheinvestointitapaus. Erosen mielestä pitäisi antaa ojien umpeutua; puun käyttö ei ole lisääntynyt ojituksen antamasta kasvun lisäyksestä huolimatta eikä muka tule lisääntymäänkään. Papukaijalle oikea nimi Selaillessani Suomen Luontoa (4/92) havaitsin väärän lajimäärityksen Yrjö Hailan artikkelissa Riutuva manner, joka käsittelee Australiaa. Kirjoitin eräitä näkökohtia yksityismaiden soidensuojelun taustasta jo 20 vuotta sitten (SL l/72). Siihen joutuu väkipakolla vastaamaan yhteiskunta itse. Suotakoon mahdollisuus myös mitalin toisen puolen esittelyyn. Tohtori Eronen käyttää metsäojitusalueista sanontaa "väkivalloin metsitetyt suot". Tapion metsänparannuspiireihin otettiin 1959 viisi metsänhoitajaa ja seuraavana vuonna kymmenen lisää ojitustöihin ja tienrakennukseen sekä kolminkertainen määrä metsäteknikoita. Jarmo Eronen esitteli mielipiteitään soiden ojituksesta (SL 6/92). metsäklusterin osuus Suomen nettoviennistä 70-80 prosenttia eikä mitään muutakaan ole tarjolla sitä korvaamaan. Näin on, ja metsänomistajien kiinnostus kunnostusojitukseen vain kasvaa. Sivulla 41 on valokuva kahdesta papukaijasta (ylävasemja sitä törkeämpinä mitä pohjoisemmas mennään. maila), jotka on nimetty galapapukaijoiksi. Yhteiskunta vaati metsäntutkimukselta, metsätaloudelta ja ammattihenkilöstöltä lisää puuta hyvin nopeasti
On syytä myös muistaa, että toisin kuin tohtori Eronen väittää, metsäojituskelpoisuuden määritys perustuu kustannusten ja odotettavissa olevien tuottojen vertailuun. Tähän kehitykseen ovat myönteisesti vaikuttaneet Suomen luonnonsuojeluliitto samoin kuin yhteistyöhenkiset ympäristöviranI Espoon Keilalahteen oli mukava tehdä pyöräretkiä 1970-luvun lopulla, kertoo kuvaparin ottanut Pekka Hänninen. 49. Valitettavasti näille toimenpiteille asetetuista tavoitteista on jääty jälkeen. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi selityksineen toimitukseen. Eero Paavilainen professori Ruotsissakin kalannahan käsittelijä Suomen Luonto -lehden numerossa 5/92 esitellyn Liisa Saamin lisäksi Pohjoismaista löytyy toinenkin kalannahan käsittelyn taitaja. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Niityn ja puukujanteen paikalla seisovat traktorit, tynnyri! ja kaiteenpätkät. Kylässä työskentelee Isse Israelson -niminen kalannahan parkitsija, joka on myös tutkinut pohjoisen pallonpuoliskon luonnonkansojen kalannahan käsittelytapoja. Nokia vuokrasi alueen varikoksi TVH: lie ja yksityiselle yrittäjälle. 1980-1 uvun alussa arvioitiinkin ns. Kestävä puuntuotanto ojitetuilla soilla edellyttää kunnostusojituksia ja ravinteiden lisäystä tarvittaessa sekä ensiharvennusten ja muiden hakkuiden suorittamista ajallaan. Pohjois-Ruotsissa on Voullerim-niminen "kivikauden kylä", noin 6000 vuotta vanha asuinpaikka, jossa on tehty arkeologisia kaivauksia ja tutkimuksia ja jossa myös yleisö voi aktiivisesti tutustua arkeologiaan. Päivi Eskelinen Laukaa Sienet väärin Suomen Luonnon numerossa 7/92 olivat sienijutun kuvatekstit sivulla 30 harmillisesti vaihtaneet paikkaa: vasemmalla kangashaperoiksi väitetyt sienet ovat kultarouskuja ja oikeanpuoleisen kuvan sienet ovat kangashaperoita. Oma käsitykseni on, ettei Erosen ennustus toteudu, vaan että puuta tullaan tarvitsemaan nykyistä runsaammin sekä teollisuuden raaka-aineeksi että energian tuottamiseen. Metsäojituksessa on ympäristönsuojeluun alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota, mikä ilmenee paitsi toimintaohjeissa myös käytännön työssä. Kangashaperoiden haalistuminen, jopa harmaantuminen, vanhemmiten näkyy kuvassa hyvin. 1 ENNEN Myös metsäojituskohteiden valinnassa on tehty virheitä, kuten tapahtuu kaikessa taloudellisessa toiminnassa. Niinpä kaikki ojitukset ovat maksaneet vuoden 1988 hintatasoon laskettuna noin kuusi miljardia markkaa. satakieli, kultarinta ja luhtakerttunen. Otsolahdelta Karhusaareen johti vanhojen lehtipuiden reunustama komea kujanne, niitty oli luonnonti/ainen ja pusikot reheviä. Toimitus JALKEEN tiin 1980-luvun lopulla, koska Nokia aikoi rakentaa paikalle konttorin. Laajimman ojitustoiminnan aikaan ojituskelpoisuuden kriteerit olivat selvästi lievemmät kuin nykyisin. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Rannassa oli mukava syödä eväitä. Ojitusalueilla tarvittavat jälkityöt on otettu huomioon taloudellista metsäojituskelpoisuutta määritettäessä. Virheiden syitä analysoitaessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon kunakin ajankohtana vallinneet olosuhteet. Puut kaadettiin ja maa tasoite!omaiset. Onneksi jättivät rantakaislikon. Yksinkertaisinkin vertailu osoittaa metsäojituksen olleen kokonaistaloudelliselta vaikutukseltaan kannattavaa. vsk. Nämä kustannukset tulevat katetuiksi kolmen vuoden puuston kasvunlisäyksellä, mikäli vertailun perusteena on puutavaran tehdashinta. lsse lsraelson esitteli kalananahan käsittelyä Vattenfallin kalanviljelykonferenssissa Luulajassa viime keväänä. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA säyksen jo ylittäneen 10 miljoonan kuutiometrin rajan. Tohtori Eronen näyttää olevan varma ja etten sanoisi jopa ilahtunut siitä, että maamme metsien vajaakäyttö jatkuu, minkä vuoksi hänen mukaansa runsaat puolet ojitetuista soista jäisi ikuisiksi ajoiksi puunkorjuun ulkopuolelle. virheojitusten määräksi alkuperäisten ohjeiden mukaan noin kolme prosenttia metsäojituspinta-alasta, kun taas vuonna 1987 annettujen ohjeiden mukaan sanottu määrä oli 14,6 prosenttia. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumista kuvaavia kuvapareja. Hyväkasvuisen puuvaraston ylläpito on tunnetusti tärkeää myös hiilitaseen kannalta. Iski lama, ja konttorihaaveet jäädytettiin. Rantaviivaa siirrettiin satakunta metriä täyttömaalla ja silkkiuikulta meni kotilahdelma. Tuolloin oli vielä hyvässä muistissa teollisuuden puupula 19601 uvulla ja sen aiheuttamat metsien liikahakkuut, ja energia oli halpaa. Alueella pesivät mm
Muinaisuskontojen ihannointi on nykyajan muoti-ilmiönä monestakin syystä ymmärrettävää, mutta kuka olisi tosissaan valmis pelkäämään ja palvomaan jatkuvasti kymmeniä luonnonhenkiä. on lähes aina ollut kysymys enemmän vallasta ja valtioiden edusta kuin uskonnosta, vaikka sitä onkin käytetty peitenimenä. Hiltunen radiosähköttäjä Turku Tapani J alkaselle Olen suuresti hämmästynyt jyväskyläläisen Tapani Jalkasen numerossa 6/92 esittämästä mielipiteestä, jonka mukaan kristinusko olisi vieroittanut ihmisen luonnosta. lukua, ja tuli samalla todistaneeksi, ehkä huomaamattaan, arvostuksensa Raamattua kohtaan faktalähteenä. Luonto kaikkineenhan oli Jumalan luomaa ja kerrotaan, että "Jumala katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja katso, se oli sangen hyvää." Kukaan, joka tuntee Raamatun perusajatusta, ei voi tuhota itsekkäästi ympäristöään. Olennaista animistisiin luonnonuskontoihin verrattuna on kuitenkin se, että Isä Jumala on "jossain kaukana taivaasssa". Näkökulma on melko suppea, jos puhutaan vain uskonnoista. Olen myös Suomen Luonto -lehden säännöllinen lukija. Kuitenkin on muistettava, että inkvisitio edusti vain tietyn valtaapitävän eliittiryhmän omaa tulkinnallista näkemystä Raamatusta, ei varmasti kaikkien kristittyjen. Toimitus SUOMEN LUONTO 8/92 51. Tätä on tapahtunut pitkin kristinuskon historiaa, kun vilpittömyys on korvautunut omilla vallanpyyteillä ja itsekkäillä tavoitteilla. Kari Peltokangas Veteli Kristinuskon suhde luontoon Kirjoituksessa (SL 6/92) oli jäänyt huomioimatta raamatun alkulehdillä oleva totuus: Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemäänja varjelemaan sitä (Mooses 2:15). Hän ei asettanut esikuvaksemme hyvin menestyvää liikemiestä vaan pienen lapsen, kukat ja linnut. En voi kiistää noita Mooseksen kirjan sanoja minäkään: niin se on, kuin se on sinne kirjoitettu. vsk.. Kaikilla laajoilla materiaan kohdistuvilla ihmisen toimilla on aina taustanaan joukko ideologeja, uskontoja, ismejä ja näiden aateainesten tuottajia: pappeja, tiedemiehiä, poliitikkoja jne. Raamattu ja sen tulkitsijat, papit ja saamamiehet, ovat siunanneet koko sen kehityksen, joka nyt on johtanut totaaliseen luonnon tuhoon. Mikko Reijonen Kouvola Katselkaa kedon kukkia Jumala ei varmasti tarkoittanut luonnon riistämistä tai tuhoamista kehottaessaan ihmisiä tekemään maan itselleen alamaiseksi. kulttuuriuskonnot. Ne opettavat ihmiselle elämän taitoa. Lopuksi suosittelen professori Matti Klingen teosta Muinaisuutemme merivallat, joka opettaa meidät suomalaiset näkemään, että kulttuurimme oli vähintään yhtä korkeata luokkaa kuin Vatikaanin miekkakäännyttäjilläkin. Kirsi ja Kai Kangas Inari Ihminen on itsekäs Tapani Jalkanen (SL 6/92) on tarkkanäköisesti oivaltanut totuuden, jonka itsekin myönnän kaikessa rehellisyydessä: kristinuskon nimissä on vuotanut paljon turhaa verta ja tapahtunut riistoa. Onko tämä riistäjän kuva. Kristillisyys ja luontoystävällisyys ovat tässä maassa läheisesti kulkeneet käsi kädessä. Vuoret, niityt, laaksot, meret, erilaiset eläimet, kalat ja linnut ovat huomion kohteena. Jeesus kehotti Uuden testamentin puolella katselemaan taivaan lintuja ja kedon kukkia. Pidetään siis mielessä, että "rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi" ja "mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille", sekä "katselkaa kedon kukkia". " Hän ihaili luontoa ja vietti siellä paljon aikaa yksin. "Maalaisjärjellä" ajateltuna joudumme kohtaamaan ihmiskunnan itsekkyyden ja ahneuden tosiasioiksi; Raamattu puhuu sen sijaan synnistä, joka ei ole Jumalasta. E. Pystymme julkaisemaan tässä vain osan tulleista kirjoituksista; mahdollisuuksien mukaan jatkamme keskustelua seuraavassa numerossa. Jo Raamatun alkulehdet kertovat syntiinlankeemuksesta. Harrastuspiiriini kuuluvat ainakin linnut, perhoset ja kasvit. intiaaniuskonnot). Tämä ylivalta on parin tuhannen vuoden ajan oikeuttanut ihmisen raiskaamaan planeetta Maan. Tällöin vain "hämmenetään järven kirkas vesi", jolloin asioita ei enää nähdä oikeassa valossa. Onkohan tilanne luonnon osalta sen parempi entisissä kommunistimaissa, joissa uskonnon ei olisi pitänyt rasittaa ihmisten suhdetta luontoon. Jos jumala olisi kaikkialla konkreettisesti, ei luonnon raiskaus saisi oikeutusta (vrt. J. Käskihän Vapahtajakin oppimaan kedon kukista ja taivaan linnuista. Riistäisikö Luoja omia luomuksiaan. Esimerkiksi keskiaikainen kirkollinen inkvisitio, joka eliminoi sen aikaisia toisinajattelijoita, on ollut täysin asiaankuulumaton laitos kirkon historiassa. Hän ei ole huomannut luomiskertomuksesta sitä kuinka ihmistä kehotetaan viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa. Matti K. Tästä onnesta voi lukea vaikkapa Erich Therrnannin kirjasta Noitien ja paimentolaisten parissa. Papit siunaavat aseet ja muut tuotantovälineet ja sitten niiden uhrit lopuksi haudan lepoon. Olen itse kuulunut vuosikymmenet erilaisten luontoa koskevien teosten lukijoihin ja tutkijoihin. Myös psalmit ovat täynnä luomakunnan, Jumalan "kätten töiden" ylistystä. Nämä henget kun vielä vaativat runsaasti uhreja, jopa ihmisuhreja. Jumala ja luonto Tapani Jalkasen kirjoitus (SL 6/92) oli lyhyydestään huolimatta hyvin avartava ja filosofisesti sekä historiallisesti äärimmäisen olennainen kannanotto. Tapani Jalkanen on tutkinut hyvin valikoiden Raamattuaan. "Älkää kootko aarteita maan päälle .. Jeesus antoi esikuvan antimaterialismista. Mutta luonnonsuojelusta tuossa suuressa kirjassa ei puhuta halaistua sanaa. Kirjoittaja veti saman syyn alaiseksi muutkin ns. Raamatun sana on Jumalan sanaa ja erityistä siksi, että vilpittömälle ja avoimelle sydämelle Raamattu selittää itse itsensä; mutta sellainen sydän, joka ei avaudu, selittää Raamatun omatekoisesti. Jobin kirjan luvusta 38 eteenpäin meille esiintyy luomakuntansa tarkasti tiedostava Jumala. Kukaan ei toki pitäne Hitlerin-· kään julmuutta ja sodanhimoa osoituksena kaikkien saksalaisten luonteesta. Tuskin meidän kannattaa palata mihinkään muinaissuomalaiseen uskontoon voidaksemme olla luonnon ystäviä ja suojelijoita. Pähkinänkuoressa se toi esiin Raamattuun perustuvan kristinuskon keskeisen sisällön: ihmisen ylivallan luontoon nähden. Mielestäni juuri tämä sekava kaukaisuus antaa mahdollisuuden luonnon turrnelemiselle. Raamattu on pullollaan tavaroiden tuottamiseen yllyttäviä opinkappaleita. Kirjoittaja lainasi kirjoituksensa vakuudeksi Mooseksen kirjan 1. Luther on myös sanonut: jos huomenna tulisi maailmanloppu, istuttaisin tänaan omenapuun. Itse olen va50 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA kaumuksen kristittynä aivan päinvastaista mieltä. . Käsitteenä "synti" voi kuulostaa kuluneelta, mutta se on otettava yhtä "faktana" kuin muutkin käsitteet, joita Raamatusta poimirnme. Meille siis on annettu valtuudet vallita luomakuntaa, mutta kuitenkaan en ole löytänyt Raamatustani kehoituksia: "saastuttakaa, riistäkää, myrkyttäkää" jne. Eiköhän maapallon ongelmiin löydy syy meissä asuvasta perusitsekkyydestä enemmän kuin kristinuskosta, johon kylläkin valitettavasti on sekoitettu monesti ihmisten omia itsekkäitä pyrkimyksiä. Uskonsodissa, luonnonkansojen alistamisissa ym. Hyvärinen Tapani Jalkasen kirjoitus Kristinuskon suhde luontoon Suomen Luonnon numerossa 6/92 on herättänyt poikkeuksellisen paljon keskustelua. Nyt jumala konkretisoituu vain sunnuntaina kello l O tunniksi ja pysyy muun ajan taivaassaan kaukana yritysjohtajista ja ministereistä. Miksi kuitenkin ihminen yhäti riistää ja saastuttaa vastoin Jumalan sanaa
vsk. Lähetä hakemuksesi marraskuun 15. Etsimämme toimittaja on luonnontieteellisesti suuntautunut, mielellään yliopistollisen tutkinnon suorittanut ja hänellä on asiantuntemusta ympäristönsuojelusta sekä vankkaa kokemusta toimitustyöstä. TutkijataP.aamisesta kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhte~tä tutkija Riitta Wahlströmtin, Kasvatustieteiden tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35, 4035 l Jyväskylå, p. k. . Tapaamiseen kutsutut oriiskelijat ja koulu_tussuunnittel~Jat ~ekä muut kunnostuneet paasevat seuraamaan tapaamista EDUCA-messulipulla, jonka hinta on 75 mk. Lisätietoja antavat päätoimittaja Jorma Laurila tai toimitussihteeri Ritva Kupari, puhelin (90) 642 881. Lähetä meille noin liuskan, parin mittainen vapaamuotoinen hakemus. Etsimme uutta toimittajaa seitsenhenkisen toimituksemme vahvistukseksi. Ensi vuonna Suomen Luonto alkaa ilmestyä kuukausittain . MTV Oy OP-Tukku Oy Outokumpu Chrome Oy International Business Machines Ab Oy Philips Ab Turvajärjestelmät Posti-Tele Salon Louhinta Oy Sandoz Oy Sokeria luonnosta Sucros Oy Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto Suomen Trikoo Oy Ab Suomen Unilever Oy Suomen Yhdyspankki' Oy Thomesto Oy Tukogardenia Oy Yhtyneet Paperitehtaat Oy Yves Rocher Finlande Oy 51. (941) 603 290, p. Itse tapaaminen on ilmainen tutkijoille, mutta hekin maksavat itse matkaj a majoituskulunsa. Round table -tyyppisessä tapaamisessa tutläpt kertovat omasta tutkimuksestaan 20-30 minuuttia ja, jos mahdollista, jakavat tutkimuksestaan julkaistut raportit tai lyhennelmät muille_ osallistujille.. klo 12.00-16.00 ympäristökasvatustutkij oiden tapaamisen. Kutsu ympäristökasvatustutkijoiden tapaamiseen Suomen Ympäristökasvatuksen Seura jarjestää EDUCA-messujen yhteyteen perjantaina 13.11. (941) 214 383, fax (941) 603 201. Palkkaa maksamme Suomen Sanomalehtimiesten Liiton työehtosopimuksen mukaan. Tuemme luonnonsuojelutyötä Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry BASF Oy Eka Nobel Oy EKOKEM OY AB Oy Electrolux Kotitalouskoneet Ab/Huoltolux Oy Hartwall Ab Hausjärven nuorisotoimi Helsinkikaasu Oy Jalostaja Oy T:mi Juhlavehnänen Leila Pulkkanen Karelia Trade Oy Kodak Oy Kymmene Oy Lahden Lämpövoima Oy Lastentarhanopettaja! i itto LTOL • Barnträdgårdslärarförbundet BTLF ry Metsäkeskus Tapio Mobil Oil oy ab SUOMEN LUONTO 8/92 51. Tarkoituksena on aloittaa tämän alueen tutkijoiden yhteistyö. päivään mennessä osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 Helsinki, kuoreen tunnus "toimittaja". Pari työnäytettä voit laittaa mukaan, mutta todistuksia ei tässä vaiheessa tarvita. t. Toimittajan tehtävään kuuluu juttujen kirjoittaminen ja osallistuminen lehdenteon eri vaiheisiin . Suomen Luonto etsii toimittajaa Suomen Luonto -aikakauslehti on viime vuosina elänyt kasvun aikaa ja sen levikki on juuri noussut yli sadantuhannen . Tutkijoiden hsäks1 tapaamiseen ovat tervetul_l_eita grad_i:-_va_(heen op1skehpt sekä YJJ?.pan stokoulutuksen suunruttehJat. Lehteä julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto
Räsäsen kasvio ilmestyi Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen (KL YY) julkaisusatjassa (numi:ro A5) aikana, jolloin luonnonharrastus kuti:n muukin elämä sodan jälkeen virisi. Kirjassa esitellään 687 itiökasvilajia. Kirjassa esitellyt lajit ovat yleisiä ja ainakin suurimmassa osassa maata kasvavia. Kirjassa on 176 valokuvaa kokoelmayksilöistä. Niiden käyttö ei vaadi mikroskooppisten eikä kemiallisten tuntomerkkien tarkastelua. Pihapiirin lintuja -kirja esittelee tavallisimmat lintulaudan vieraat. Tikkasen oppaan avulla tunnistaa keijuston itiökasvit. Haluan säästötilaajaksi, jolloin tilaushinta on 235 mk (iäsenet)/265 mk (ei-jäsenet) Haluan liittyä luonnonsuojeluliiton jäseneksi Muutan osoitettani Peruutan tilaukseni Tilaaja/ tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTINUMERO TOIMIPAIKKA 1 PUH. Mukaan ovat päässeet yleisimmät, tärkeimmät ja kauneimmat lajit. Kirjan 24 kuvaryhmässä on 222 piirroskuvaa. Lajikuvauksissa kerrotaan lintujen tuntomerkit, äänet, elinympäristöt ja käyttäytymispiirteet. Ravintovaihtoehtojen energiasisältöä olisi voitu vertailla enemmän. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1986, 278 s. Teksti on kumminkin sovellettu melko hyvin Suomen oloihin, joten kirja sopii pihalintujen opetteluun ja ruokkimiseen mainiosti. Kirjassa on runsaasti selkeitä piirroskuvia ja joitakin valokuviakin. Jotkut itiökasvit muistuttavat maallikon silmissä melkoisesti kukkaeli siemenkasveja, vaikka enin osa jäänee pieninä ja vaatimattomina tyystin huomaamatta. Toini Tikkanen : Kasviplanktonopus. Tilanne oli vielä paljon huonompi silloin, kun kouluissa ei vielä kurkisteltu mikroskooppeihin. 262 s. ~ --~O:nJk:n OS(l ak~U Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 0151 Helsinki ------------------------------------------~ 52 Hans Martin Jahns (suom. Kuvittaja! ovat Carin Ax, Hengt Högström ja Studio Frank. painos 1974, 96 s. toim. Kirjassa on 501 värikuvaa ja 33 piirrosta. ------------------------~-----------------, Suomen Luonnon palvelukortti Tilaan Suomen Luonto -lehden kaksitoista seuraavaa numeroa hintaan 250 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 290 mk (ei-jäsenet). Ennen pitkää se kuitenkin käy liian suppeaksi ja harrastuskipinän saanut alkaa kaivata mikroskooppia ja perusteellisempia käsikirjoja. Ja ehkäpä Euroopan yhdentymisen ja ilmaston lämpenemisen myötä suomalaisilla ruokintapaikoilla alkavat tepastella myös liejukanat ja harmaahaikarat. Laitteet on esitelty kuvataulussa, mutta niiden käyttö ja rakentaminen jäävät hieman hämärän peittoon. Pääosa niistä on leviä, mutta joukossa on myös bakteereja, leväsieniä ja eläinkuntaan kuuluvia siimadiöitäkin. Kirjan johdannossa mainitaan tärkeimmät ruokintalaitteet ja pohditaan ruokinnan merkitystä. Kirja esittelee Keskija Pohjois-Euroopassa tavattavia sanikkaisia 74, sammalia 228 ja jäkäliä 306 lajia. Mogens Skytte Christiansen, t"dvard von Krusenstjernu ja Mats Waern (suum. Pekka Hänninen Suurin osa kasveistamme e1 koskaan kuki eikä tee siementä! Meillä kasvaa ainakin 57 sanikkais-, 840 sammal-, 1500 jäkäläja 7000 levälajia. vsk.. JAKELUOSOITE POSTI NUMERO TOIMIPAIKKA 1 PUH. Kasviharrastustaan vasta aloittelevalle Räsäsen kasvio on vaikea. Uusi osoite TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEESTA) ........................................ Otto Pöyhönen): Pihapiirin lintuja talvilintujen tunnistaminen ja oikea ruokinta, Karisto 1991. Määrityskaavioista on harvinaisimmat lajit jätetty pois samoin kuin vaikeasti tunnettava! naavat. Terho Poutanen SUOMEN LUONTO 8/92 51. Seuraavan vuosikynuneni:n lopulla käynnistyi nykyaikainen ympäristönsuojelu ja KL YY oli perustamassa Suomen luunnonsuojeluliittoa. KIRJOJA Euroruokintaa Kurkista sammalten ja jäkälien m~ailmaan Detlef Singer (suom. Pertti Kanta): ltiökasvit värikuvina, WSOY J 9lJ2, J2U s. tavattavat lajit ovat omina ryhminään. Jaakko Sarvela. Rainer Hakulinen : Jäkäläkasvio, WSOY /963, 235 s. Ne eli saniaiset, lieot ja kortteet, jotka yhdessä kukkakasvien kanssa muodostavat putkilokasvien ryhmän, ovat mukana tutuissa kasvioissa (ks. Joukossa ovat kaikki Suomen lehtimäiset ja pensasmaiset lajit sekä rupimaisista joukko suurikokoisimpia. Kirja on alun perin saksalainen, joten siinä käsitellään melkoinen määrä meillä vain satunnaisesti talvehtivia tai vierailevia siivekkäitä. Ruotsinkielinen alkuteos on vuodelta 1976; siihen ehti muni suomalainenkin tutustua ennen suomennoksen ilmestymistä. Niitä onkin runsaasti, kaikkiaan 655 kappaletta. llmari Paasio: Pieni jäkäläja sammalkirja, Otava 1937, 6. Hakulisen kasvio esittelee 346 jäkälälajia. Määrityskaavojen avulla voi määrittää useita sukuja ja joitakin lajejakin. Se sisältää ohjeita sammalten ja jäkälien keräilyyn samoin kuin näytteiden määrittämiseen ja tallettamiseen. Helpoimmin lajilleen tunnistettavia itiökasveja ovat sanikkaiset. Aloittelijan tarpeisiin tehty kirjanen on edelleen käyttökelpoinen. . Lisäksi annetaan runsaasti ruokintavihjeitä. SL 6/92). Paasion kirja antoi aikanaan potkua itiökasviharrastukselle. Lajit i:ivät ole systemaattisessa järjestyksessä, vaan tunturien maaperällä, tunturien kallioilla, mäntykankaideu maaperällä, mäntykankaiden kaarnalla jne. Muita ryhmiä varten on omia määrityskirjoja. Useimmat kirjan käsittelijät tyytynevät selailemaan värivalokuvia. Irma Järvinen ja Orvo Vitikainen) : Sanikkaiset, sammalet, jäkälät, Otava /YlJO. Näistä sanikkaisia on 51 (37 lajista värikuva), sammalia 226 ( 195), jäkäliä 255 (223) ja leviä 155 (45). Veli Räsänen: Suumen jäkäläkasvio, Kuopio /95/ , 158 s. Keijustosta on moni kuullut puhuttavan, mutta läheskään kaikille ei liene selvää, minkälaisia otuksia tuohon paljain silmm vam vaivoin näkyvään maailmaan oikein kuuluu
Kirjoja voi lukea pikku palasina kuin makupaloja maistellen. Hyvin tehdyt tietokirjat houkuttelevat kaikenikäisiä. Hyvä tietokirja palvelee monen ikäisiä. Maata vasten väsähtäneen pennun sanotaan nuuskivan maata ja kepin kimpussa nahistelevien koirien sanotaan harjoittelevan noutamista. Asiatietojen määrä voi hämmästyttää jopa aikuista tiedot vaikkapa eri puulajien käyttötavoista ja tämä takaa sen, ettei lapsilukijaa aliarvioida. Kun luonnonsuojelusta tulee muotiasia, se löytää oitis tiensä lastenkirjallisuuteenkin. Mutkien liika oikominen on turhaa, silla jos aihe kiinnostaa, lapsi on valmis oppimaan uusia vaikeita sanoja ja perehtymään monimutkaisiin kuviin. Hyvä kirja kunnioittaa lapsen kykyä ymmärtää Liian usein lasten tietokirjoissa yksinkertaistetaan asioita niin tarmokkaasti, etteivät tiedot enää pidä paikkansa. WSOY:n Tarkastelun kohteena -sarja taas antaa varsin tiivistä tietoa esimerkiksi fossiilien, kasvien tai kivilajien tutkimisesta ja keräilystä. Jos lapsi heti alkuun saa vääriä tietoja, käy luonnon ymmärtäminen myöhemmin vaikeaksi. Se ei ole yllättävää, sillä aikuisethan lasten kirjat sekä kirjoittavat, kustantavat että useimmiten myös ostavat. Esimerkiksi WSOY:n Suuren eläintiedon teksteistä on tehty samaan tapaan kiehtovia kuin lasten tietokirjoissa, ja siksi tietosanakirjamaisen kuivakka ulkoasukaan ei paljoa haittaa. KIRJOJA Tutustu kasvien kiehtovaan maailmaan, niiden rakenteeseen, kehitykseen ja elämän monimuotoisuuteen &w ae::: 1 ÄIN ME KASVAMME :::::::a. j HIIRENPOIKANEN tapaan. Ilkka Koiviston teksti WSOY:n Eläimiä Suomen luonnossa -kirjassa sopii vaikkapa iltasaduksi. Sivut ovat tarpeeksi paksuja parivuotiaan käänneltäviksi. Joka aukeamalla on kymmenkunta taustastaan irroitettua pikkukuvaa, jotka on koottu kirjan sivuille hieman sekavaksi kollaasiksi. Paula Havaste 53. Uudet luontokirjat ovat poikkeuksellisen komeita. Luontotietoa lapsille Lastenkirjallisuudessa on viime vuosina noussut esiin uusi ilmiö: lasten luontoaiheisia tietokirjoja on ilmestynyt vyörymällä. Upea esimerkki taaperrusikäisillekin sopivasta sarjasta on WSOY:n laaja Ihmeellinen maailma. Jos aikuinen voi parhaimmillaan oppia uusia asioita yhdessä lapsen kanssa lasten luontokirjoista, lapsi voi vastaavasti nauttia aikuisten luontokirjoista. Kirjoista ja lehdistä sen löytää yhä useammin, ja vihreys pilkistää mitä ällistyttävimmistä yhteyksistä autojen polttoaineista ruokapöydän tarvikkeisiin. Sarjamaisuus on tyypillistä. Luonnosta kiinnostunut aikuinen voi kokea tällaisten kirjojen parissa huikeita elämyksiä jo parivuotiaan lapsen kanssa. Sarjassa kerrotaan eläinten lapsista eikä poikasista kuten pitäisi, ja sama epätarkkuus vaivaa kuvatekstejä. Erilaiset eläimistä ja kasveista, jopa kivistä ja luurangoista kertovat teokset ilmestyvät monina mahtipontisina sarjoina. Kiinnostava kirja on pienellekin lapselle älyllinen haaste. Esimerkiksi Kirjalitolla on uhanalaisten eläinten sarja ja Otavalla mainio Näin me kasvamme -sarja, joka seuraa tavanomaisten kisujen ja hauvojen, mutta myös hiirien ja sammakoiden kasvua syntymästä aikuisikään. Tammen kustantamat Lars Klintingin Ensimmäinen luontokirjani ja Ensimmäinen puukirjani ovat loistavia esimerkkejä tästä. Niiden huolella valitut väri valokuvat ja piirrokset on painettu tuoksuvalle, kiiltävälle paperille. Selkeät, yksityiskohtia vilisevät kuvat houkuttelevat pientä lukijaa, eikä teksti ole liian vaikeatajuista, vaikka asiatietoa on paljon. Tietoteoksia taapertajiJle Uutta on se, että aivan pienille tarjotaan faktaa tietokirjan tapaan. vsk. Tietojen paikkansapitävyys on, jos mahdollista, vielä tärkeämpää lasten tietokirjoissa kuin aikuisten tietokirjoissa. Tällaisen kirjan erottaa ensi vilkaisulla, sillä sama taittotyyli toistuu kirjasarjasta toiseen. Esimerkiksi pelkkä Kariston Eläinlapsia-sarjan nimi kertoo epätarkkuudesta. Pienen ihmisen ennakkoluuloton ihastus jopa käärmeisiin ja hämähäkkeihin on valoisaa ja toiveita herättävää katseltavaa. Oma lukunsa ovat isommille tarkoitetut puuhakirjat, joissa opastetaan lapsia kädestä pitäen vaikkapa "Pikku luonnontutkijoiksi" Tammen kauniin kirjan SUOMEN LUONTO 8/92 51. S. Luonnonsuojelu on muotia Luonnonsuojelullinen ote on tuttu aikuisten maailmasta. Kirjat eivät ole parhaimmillaan järjestelmällisesti sivu sivulta luettuna, mutta moderni taitto tekee niistä houkuttelevia ja mukaansatempaavia. Kirjoihin on nivottu eläintieteellisten pikkutietojen lomaan myyttejä ja uskomuksia vauhdikkaiksi kokonaisuuksiksi
Turkempia tietoja antaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, puh. Energiankulutuksen kasvattaminen on taas kerran johtamassa uusiin ongelmiin. Vieläkään ei ole ymmärretty, että kestävä talous voi perustua vain luonnontalouden kunnioittamiseen. Liity Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi ryhdy Luonnon ääneksi! JÄSENMAKSU VUODELLE 1993 ON 100 MK. Suomen luonnonsuojeluliitto on Luonnon ääni. (90) 642 881. Sähköntuotannon tarpeisiin suunniteltu Vuotoksen tekoallas uhkaa hukuttaa siitä arvokkaimpiin kuuluvan palasen. Peräpohjalainen suoja jokiluonto on omaleimaisinta luontoamme eläimineen, kasveineen ja ihmisineen. Valmistuttuaan altaan ympäristöhaitat ulottuisivat Perämerelle asti. auua! kuka auttaisi hukkuvaa ellet sinä. Sinunkin ääntäsi tarvitaan, jotta Vuotos-hanke saadaan pysäytetyksi. PS-TILI 1767 371 Merkitse tilillepanokorttiin nimesi, osoitteesi ja syntymävuotesi
Taimet voivat olla kaikki samaa lajia, jolloin saat jo kolmella taimella näyttävän ryhmän, tai voit halutessasi valita keräilijän paketin, jossa on yksi kutakin lajia. r 1 ------------------7 1 1 1 1 1 1 1 11 Tilauskortti Tilaan seuraavat ruusuntaimet toimitettavaksi postinennakolla keväällä 1993: kpl Ruusupaketti 1 (Keräilijän paketti) 1 kpl kutakin seuraavista: Louise Odier, Maiden's Blush, Rosa Mundi kpl Ruusupaketti 2: 3 kpl Maiden's Blush -ruusun taimia kpl Ruusupaketti 3: 3 kpl Rosa Mundi -ruusun taimia kpl Ruusupaketti 4: 3 kpl Louise Odier -ruusun taimia ri1äå)ä;; ·;,-imi· .. Kasvaa yli metrin korkuiseksi pensaaksi. ····· .. Lajikkeen nimi " Neidon punastus" viittaa sen viehättävään hennon vaaleanpunertavaan väriin. Kukkii noin kolmen viikon ajan heinäkuun puolivälistä alkaen. Kokeilemisen arvoinen ainakin kestävyysalueelle 111 saakka. Kokeilemisen arvoinen kestävyysalueelle V asti. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy ottaa ensi kevääksi ennakkotilauksia kolmen tällaisen ruusulajikkeen taimista. Tarinan mukaan ruusu on saanut nimensä Englannin kuninkaan Henrik 11:n rakastetun, kauniin Rosamondin mukaan. Taimet lähetetään keväällä sopivasti istutuskauden alkaessa. Paljon riippuu myös istutuspaikan edullisuudesta ja pienilmastosta. Louise Odier Ihastuttava Bourbonruusu vuodelta 1851 . Kerrotuissa, noin 5-6 cm leveissä kukissa on hyvin hienostunut tuoksu. Kasvaa noin metrin tai puolentoista korkuiseksi ja vajaan metrin levyiseksi. Väri on hiukan lilaan vivahtava vaaleanpunainen. Maiden's Blush Hyvin vanha Alba-ruusu, josta Suomessa käytetään nimitystä neidonruusu. Pitkä kukinta-aika on lisännyt lajin suosiota, mutta tällä kauniilla ruusulla on muitakin ansioita. 5,5 cm, ja tuoksuvat heikosti. Voit halutessasi tukea Luonnonsuojelu Ii ittoa liimaamalla tähän 2,10 mk:n postimerkin. Ruusuntaimet toimitetaan kolmen kappaleen paketteina. 80-90 cm korkeaksi ja sopii siten pienemmillekin pihoille. RosaMundi Tämä ranskanruusuihin kuuluva lajike tunnetaan ainakin vuodesta 1583, mutta sitä on mahdollisesti viljelty jo 1100luvulla. Mukana tulevat seikkaperäiset istutusja hoito-ohjeet. Samoin pensaiden koko voi vaihdella kasvupaikan ominaisuuksien mukaan. · · · · · · · · KUNKIN RUUSU PAKETIN (3 TAINTA) HINTA ON 155 MK Hintaan lisätään lähetyskulut ~----~ Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy maksaa postimaksun. Ruusu kukkii heinäkuun puolivälistä myöhään syksyyn. Suomen luonnonsuojeluliitto Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy VASTAUSLÄHETYS Sopimus 01200/13 01003 VANTAA 1 1 1 I: 1 1 1 1 1. Kukat ovat puolikerrottuja, läpimitaltaan n. Kukat ovat hyvin kerrottuja, läpimitaltaan noin 6 cm . Ennakkovaraus käy helposti joko postitse oheista tilauskorttia käyttäen, puhelimitse (90) 876 9100 tai telefaxilla (90) 876 6150. Kukkii heinäkuun puolivälistä noin kolmen viikon ajan. ······ ösöiie··································································· i>osthiurriei-ö'Jå. Englanninkielisen nimensä ruusu on saanut vuonna 1797, mutta sitä uskotaan viljellyn pal> jon kauemmin, kenties jo 1400-luvulta asti. Nauti ensi kesänä ihastuttavista Vanhanajan Ruusuista! Sinulla on nyt harvinainen tilaisuus hankkia puutarhaasi vanhoja, perinteisiä ruusulajikkeita. Ruusu jää melko matalakasvuiseksi, n. Tuoksu on voimakas, "oikea vanhanajan ruusun tuoksu". V araa ihastuttavat vanhanajan ruusut jo nyt. Erikoisinta on niiden vaaleanpuna-karmiininpuna-valkoraitainen väri. Ainakin suotuisilla paikoilla saattaa menestyä kestävyysalueelle V saakka. ········································ .. Yllä mainitut kestävyysaluearvot ovat ohjeellisia. ·-töiinii,äi i<kä · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · .. Tee tilauksesi nyt taimet toimitamme istutuskauden kynnyksellä
Onko ruokinnan syytä, että sorsat jäävät talvehtimaan kaupunkeihin. Siinä on tietysti kettu voinut tavoitella myyrää, mutta varsin usein kuopan pohjalta löytyy maahikkaan kuoren kappaleita. Kaupungissa ja muissakin paikoissa talvehtiva sorsajoukko tottuu paikallisiin olosuhteisiin ja "villeinä" pesivät saattavat talvehtimispaikoillaan olla "kesyjä". Veteen niitä ei pidä heittää. Rakkoloisio ei yleensä suoranaisesti tapa isäntäkalaansa, mutta puhjenneen rakkulan kohtaan iskevät sienija bakteeritaudit saattavat sen tehdä. vsk.. Kuvaus sopii hyvin rakkoloision vaivaamiin muikkuihin. Elämänkiertonsa yhdessä vaiheessa se muodostaa isäntäkalansa yleensä siian tai muikun, mutta ehkä muidenkin lohensukuisten kalojen lihaksistoon rakkulan, joka sisältää miljoonia mikroskooppisen pieniä itiöitä. Maahikkaat ovat tryffeleitten kaukaisia sukulaisia. Keltasirkku on ainoa lintulaji, jolle kaura kelpaa mieluummin kuin muut siemenet, mutta keltasirkku välttää kaupunkien keskustoihin tulemista. Toisessa kalassa niitä oli vähemmän ja muut olivat terveitä. Ihmiselle tämä kalasairaus ei tuota vaaraa. Sinisorsat ovat karaistuneita lintuja ja jäävät herkästi talvehtimaan avovesiin muuallekin kuin kaupunkeihin. Piimämuikku, rakkulasiika yms. ovat nimityksiä, joita kuulee käytettävän sellaisista siioista ja muikuista, joiden lihaksistossa on valkoisia, rikottaessa "kermamaista" nestettä pursuavia rakkuloita, kystoja. Mitään juuria tai rihmastoja niissä ei näkynyt. Rakkoloisio on yksisoluinen itiöeläin. Rakkoloision vaivaamat kalat eivät herätä ruokahalua eivätkä ole kauppakuntoisia. Niiden koko vaihtelee muutamasta millimetristä I 0-15 millimetriin. Talvehtimaan jääneitä sorsia on ruokittava säännöllisesti aivan samoin kuin lintulautavieraitakin. Sienen sisällä oli mustaa mössöä ja koira tuntui todella pitävän niistä. Metsissä tapaa usein eläinten kaivamia suppilomaisia kuoppia. Seppo Vuo/anto Kauransyöjät kateissa Kaupunkiasuntoni ikkunan pielessä on lintulauta. Suomessa kasvaa kuusi tai seitsemän maahikaslajia, jotka ovat hyvin toistensa näköisiä. Yhdessä kalassa oli peräpäässä runsaasti paukamia, joissa oli sisällä vaaleata tahnaa. syoJia Ja 1t1öt pääsevät ulosteiden mukana kauas. Puhjenneesta rakkulasta itiöt pääsevät veteen ja hakeutuvat elämänkiertonsa seuraavaan vaiheeseen. Ne näkyvät monasti myös ulospäin ihon pullistumina, mutta toisinaan rakkulat havaitaan vasta ruoanvalmistuksen yhteydessä. Molemmissa ja useissa muissa Luontoiltaan tulleissa kysymyksissä kummastellaan maan sisässä kasvavia sieniä. Mökkitontin maita tasatessamme löysimme maasta 2,5-3,5-senttisiä mukuloita. Luultavimmin ne ovat kotelosieniin kuuluvia maahikkaita, mutta myös kupusienissä on maan kätkössä itiöemänsä valmistavia lajeja. Seppo Vuo/anto SUOMEN LUONTO 8/92 51. Koko pesimäkantamme ei tietenkään mahdu talvehtimaan vähäisissä avovesissämme. Väli-isäntää ei tunneta, mutta se saattaa olla jokin selkärangaton pohjaeläin. Talvilinnut kuitenkin kiertelevät melko laajalti ja löytävät helposti paremmat ruokapaikat. Mikä kaloja vaivasi ja onko tauti ihmiselJe vaivaksi. Vika on tarjotussa ravinnossa. Kalassa voi olla runsaastikin rakkuloita. Harri Dahlström Miksi sorsat jäävät. Jälkien perusteella olen todennut ainakin jänisten syövän maahikkaita, mutta varmasti ne maistuvat villisialle, ketulle, mäyrälle ja ilmeisesti muillekin petoeläimille; jopa näädän on havaittu kaivavan kangashumuksesta maahikkaita ! Maan sisässä kasvavat sienet ovat sopeutuneet nisäkkäiden levitettäviksi. Rakkoloision vaivaamia kaloja voi saada sekä sisävesiettä merialueiltamme. Kun maahikkaan itiöemä muistuttaa kooltaan ja muodoltaan kivestä, on niitä aiemmin käytetty lemmen nostattajina. Mikäli mitään muuta ravintoa ei ole, saattaa kaura kelvata punatulkuille, talitinteille ja varpusillekin. Talvehtiminen kaupungeissa on sorsille useinkin turvallisempaa kuin muuttomatkan vaarat onhan sinisorsa suosituin riistalintu. Mitä ne ovat. Ruoaksi niistä ei ole, mutta eivät ne liene myrkyllisiäkään. Vaikka maahikkaat ovatkin yleisiä, niitä on vaikea löytää. TarjoUa on kauraa, mutta lintuja ei näymissä vika. Rakkoloision vaivaamat kalat tai niistä irroitetut rakkulat on haudattava kompostiin, maahan tai muuten hävitettävä. Seppo Vuokko Paukamia muikuissa Ostin torilta muikkuja. Kenties rihmasto aloittaakin kasvunsa lannan hajoittajana ja levittäytyy siitä maahan, tai sitten sadevedet ja hyönteiset kuljettavat itiöt ulostepötkystä maan sisään. Talviruokinta antaa mahdollisuuden suuremmalle sorsajoukolle talvehtimiseen kuin täysin luonnontilaiset vedet. Pinta on joustavan kova, ruskea ja hiukan nystyinen, sisus tumma, massamainen. Kypsien itiöemien tuoksu houkuttelee 56 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Maahikkaat ovat mukulamaisia sieniä, jotka elävät kangas humuksen kätköissä. Arvatenkin jossakin lähistöllä lintuja ruokitaan auringonkukansiemenillä, maapähkinämurskalla tai rasvalla, ja linnut viihtyvät näillä paikoilla. Maahikkaan mukulat Lokakuussa sienimetsässä oUessamme koira kaivoi maasta pienen perunan kokoisia harmaita tryffeleitä muistuttavia sieniä. Kangasmetsissä tavallisia ovat nystymaahikas, mäntymaahikas ja jyväsmaahikas. Mikähän sieni tämä oli, tuskin sentään tryffeli. Tässä mäntymaahikas on saanut riesakseen toisen kotelosienen, mustaloisikan
Rautatiekatu 13, 00100 Helsinki). Kauri Mikkola 57. Syyskesällä 1989 kanahaukka kävi säännöllisesti pihallani iltapäivällä kahden jälkeen syomassa pihlajanmarjoja. Kaupunkien lintulaudoille kannattaa kattaa rasvaisempiakin ruokia, jotta saisi monenlaisia lintu vieraita. Mikäli hän vielä tämän jälkeen väittää, että pihlajanmarjan syöjä oli petolintu, saattaisi petolinnuista mehiläishaukka mahdollisesti pystyä käyttämään hyväkseen marjojen hedelmäsokeria. Sen tiedetään rep1van mes1p1stiäisten kennoja ja syövän suihinsa toukat sekä hunajan. Kvsymyksiin vastataan vain lehdessä. ..J " .: j KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoil/an asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, ()()1()() HELSINKI. Hänelle kannattaa toimittaa kaikki havainnot selostetun kaaren ulkopuolelta. nähnyt liekö toisilla havaintoja vastaavasta. Marjojen syönti ei sovi kanahaukkaan eikä kyllä muihinkaan petolintuihin. Vuodelta 1989 on havaintoja laajan kaaren sisäpuolelta, joka alkaa Kirkkonummelta ja Siuntiosta ja jatkuu sieltä Vihtiin ja Nurmijärvelle sekä kaartuu Sipooseen. Vahingollinen se ei kuitenkaan ole, pikemminkin päinvastoin, sillä sitä on käytetty pelto-ohdakkeen torjuntaan. Syksyllä 1985 sitä löydettiin jo melko laajalti pääkaupunkiseudulta sekä erikseen Nurmijärveltä. Pelto-ohdakkeen äkämän aiheuttaa hedelmäkärpäsiin kuuluvan orakärpäsen toukka. Orakärpänen saattaa olla hirvikärpäsen tahtia maahamme levittäytyvä laji, joten sitä kannattaa pitää silmällä. Suurimmat ovat olleet kanalintuja teerestä lukien sekä varis ja palokärki. ~-----------------------------------~ Keltasirkut pitävät erityisesti kaurasta, mutteivät kaupunkielämästä. Mikä kasvaimet aiheuttaa. Kanahaukka saalistaa elävää riistaa, lintuja ja nisäkkäitä, joita se pyrkii yllättämään lentämällä matalalla tai näköesteen takaa äkkiä ilmaantumalla. Orakärpäsen löysi maastamme ja sen leviämistä on seurannut dosentti Antti Jansson Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluvan Eläinmuseon hyönteisosastolta ( os. Seppo Vuo/anto Äkämiä ohdakkeissa Helsingin Maunulassa on ojan varren pelto-ohdakkeissa runsaasti noin peukalonpään kokoisia kovia palloja, kuin pieniä vihreitä tomaatteja. Oli hassun näköistä kun iso, raskas lintu kurkotteli marjoja hennoista oksista. vsk. Radion Luontoillan kyselyissä on saatu havaintoja kymmenistä lintulajeista, jotka ovat vierailleet pihlajissa marjoja syomässä. P. Vielä helpompaa on kuitenkin havaita ja tunnistaa äkämät: ne ovat isoja pallukoita, jollaisia mikään muu eliö ei tee pelto-ohdakkeisiin. ei siis kirjeitse. Ennen en ole moista SUOMEN LUONTO R/92 51. Suosittelen havaitsijalle lintukirjan hankintaa tai matkaa kirjastoon. Laji tavattiin ensi kerran maastamme vasta 1981 Helsingistä. Itse kärpänen on huonekärpästä selvästi pienempi ja melko selvästi tunnettava, sillä sen siivillä on pitkittäissuuntaisesti musta W-kirjain. Kanahaukka marjastaa. Niiden sisällä asustaa valkoinen toukka
These were formed by ancient violent upheavals of the Earth's crust and even today tremors are felt in the bedrock to a greater extent than elsewhere in the country. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Satu Huttunen (pj .), (98 1) 353 2 16, Veikko Aalo, Matti Haavisto, Timo Hokkanen, Teuvo Niemelä, Markku Nironen, Esteri Ohenoja, Pekka Peura, Lasse Porsanger, Taisto Rantala, Petri Seppälä, Taija Sippel, Pentti Thuneberg ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 4951 20100 Turku puh. Translated by Leigh Plester Luonnonläheisesti AFRIKKAAN Leirielämää pienryhmissä savanneilla, sademetsissä ja aavikoilla. However, even the severest movements are undetectable to the human body. Koillismaa also includes Finland's only major lake which has escaped water level regulation för power production, L. Meanwhile the issue is being decided on by the Ministry of Agriculture and Forestry, putting Minister Martti Pura in a key fosition as regards the fate o the Baltic 's wild salrnon. A good deal of eastern influence is evident in tbe region's biology. (90) 694 7899 58 SUMMARIES OF THE M AIN ARTICLES Wild Baltic salmon stocks endangered by Antti Halkka Suomen Luonto 51(8): 7 Very few of the rivers in which the wild salmon of the Baltic used to spawn remain undamaged. The rarest of the ice age relics is polar catchfly (Silene furcata = Melandrium furcotum) , known from only a single population consisting of less than ten specimens. järj. The last remaining wild salmon are liable to be caught with their stocked cousins. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-ARKJSTO Nervanderinkatu 11 00 100 Helsinki puh. • Joulusafari ja kamelivaellus Keniassa, 25 pv • Tammikuussa Zairen gorillat ja simpanssit, 16 pv • Kesä 1993 Löytöretki Namibiaan ja Botswanaan sekä vaellus Sambian Luangva-laaksossa Matkanvetäjinä: Benedict ja Tytti von Wright Kysy lisää, pyydä esite: puh: 90-211 198, -408 546 ACACIA-SAFARIT vastuull. (90) 642 881 telefax (90) 622 1815 Ma-pe klo 8.30-16.15, kesällä klo 8.30-15.30 Esko Joutsamo, pääsihteeri Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussihteeri Ulla Ahonen, toimittaja Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Marjukka Kulmanen, energiasihteeri Pirkko Elomaa-Vahteristo, vs. (90) 876 9 l 00, Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa puh. Sometimes the tops of the fells are enveloped in cloud för weeks on end, and in winter fög crystallizes and combines with snow to förm a thick blanket over everything. Lappi Maakuntakatu 18, 96200 Rovaniemi puh. krs., 00180 Helsinki puh. These include Valtavaara (492 m), Kuntivaara (481 m), livaara (469 m), Ruka (462 m) and Pyhity~ (422 m). Published last May, the Finnish report maintains that as little as a 70 percent reduction on the acidifying deposition level of 1985 contributed to by both SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Runebergink. Both Fmland and Estonia have until early December to say whether they accept their quotas and subscribe to the salmon fishing agreement, since the Commission' s rules allow för a 90 day deliberation period. On the Finnish side there is a sparse growth of blueberried honeysuckle (Lonicera caerulea). This year Finland and Estonia did not, however, approve the quotas alotted to them, thereby endangering the future of the entire quota system. Nature conservationists feel that Finland really ought to toe the line. Tallbergink. !n 1936 a glacial relic was discovered growing along the banks of a brook from a spring on the slopes of Korvasvaara, in the shape of a sedge, Kobresia simpliciuscula, which otherwise grows on the bigh fells of Norway. The southern part of Koillismaa boasts two state recreation areas, Hossa and Kylmäluoma. (92 1) 301 141 Anne Raunio Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu puh. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. Barren uplands bave förmed the final barrier to the advance of certain eastern species creeping up along the Oulanka and Kitka valleys into Kuusamo. kurssisihteeri Elli Koski, kierrätysneuvoja Tiina Aalto, toimistoapulainen Mirja Jumpponen, tallentaja Mervi Taskinen, tallentaja Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Liisa Leskinen, opintosihteeri, OKopintokeskus, Mariankatu 12, 00 170 Helsinki, puh. 'Hanging gardens' in the Oulanka area in summer are full of the flowers of arctic arnica (Arnica alpina), mountain avens (Dryas octopetala ), a sandwort Arenaria pseudofrigida, and snowy cinqueföil (Potentilla nivea). Finland has also opted out of the salmon fisbing restrictions applying to the coast of the Gulf of Bothia, along which the wild salmon migrate to Finland's two remaining 'spawnin$ rivers' . 11 A, 00 150 Helsinki puh. Vertical cliffs and steep gullies are other hallmarks of the region. matkanjärj. Tutustumme alueiden luontoon, kulttuureihin ja ympäristökysymyksiin. Almost the whole region has escaped inundation and rose from under the glacial ice sheets as dry land ratber than as a sea bed. (90) 642 88 1 Satu Hentula-Nieminen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Matti Salimäki, puh. Blanket bogs have förmed on many fell slopes as a result of the cons·c tantly present moisture. The study shows that the fine root systems of trees in southern Finland are likely to be damaged unless emissions of these substances are considerably reduced. (960) 31 1 550 Tuula l eskelä Uusimaa Perämiehenk. 1-2 % hinnasta luonnonsuojeluun Afrikassa. Koillismaa by Seppo Vuokko and Pertti Tikkanen Suomen Luonto 51 (8): 20-37 Koillismaa, on Finland's northeastern side, is equidistant from two marine areas, the Gulf of Finland and the White Sea. !ts luxuriant vegetation is the result of underlying !ime rich rocks. Among the birds the eastern vanguard is represented by the great grey owl, red-flanked bluetail and little bunting. 1 5. A tree may be forced to support as much as a ton or even two of snow and ice (so-called 'tykky') during the colder months. Only around 10 percent of the Baltic salmon stock is of the original förm, the rest being the result of stocking. According to calculations in Sweden, in general the ability will possibly be lost within the next twenty years. Most of the province consists of a gently rolling terrain of föot hills and fells, dominated by a few craggy eminences rising to about 200 m above the rest. In lakes the situation is so bad that one-third of them will lose their valuable fish species (perch, pike and fish of the roach type), unless steps are taken to !essen the load. 15 A 23 00/00 Helsinki, Finland Fax: +358 446 914 domestic and foreign sources would suffice to safeguard Finland' s forests and most of her lakes. sihteeri Tuula Varis, kans.väl.sihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Susanna Huhtala, vs. Commoner plants include red baneberry (Actaea erythrocarpa) and a fern Diplazium sibiricum (=Athyrium crenctum). The estimates arrived at vary för different lakes in different parts of the country. Kilroy Travels SUOMEN LUONTO 8/92 51. vsk.. Telttasafareja autoilla, kameleilla, kanooteilla ja jalkaisin. (953) 17 358 Raija Aura, vs. för more than 9000 years! The 100 square metre Oulanka-Kitka area differs from Koillismaa as a whole. Open sea salmon fishing is regulated by means of quotas divided arnong the Baltic nations set in Warsaw every auturnn at a meeting of the International Baltic Sea Fishery Comrnission. Kitkajärvi. (93 1) 131317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. Kokeneet oppaat. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. The study endeavoured to assess when the n-eutralizing processes in the soi! and lakes will no longer be able to compensate för the amount of acidifying deposition. (981) 3115 828 Merja Ylänen Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4, 33200 Tampere puh. Since the plant has extremely rigid requirements as regards its growing place, one can only conclude that it has existed in the same place at Kuusamo since the end ofthe latest ice age, i.e. Critical loads more than exceeded in Finland by Antti Halkka Suomen Luonto 51 (8) : 4 According to a study by the National Board of Waters and the Environment, the critical loads för the acidifying deposition of sulphur and nitrogen are clearly being exceeded in Finland. The close proximity of the two seas is evident in the damp upland climate, resulting in spruce being tbe dominant tree species, with Scots pine confined to the drier places
~ ... OSUTAAN VÄKISINKIN JOU .. ThHTIE.N MUKAAN HÄ SUUNNISTA\SIN IHAN KEVYESTI .,JOS E.1 OLIS' UMPI PILVESSÄ/ H E.RÅ"'IYS .' •• JATKETAAN "TARR:>M15TA, ,, ENNEMl"'HN TAI MYÖHE.MMIN ME. E.KIN TIE.U..E ... MU1TA ANTP,.KAA MUN JÅA.DÄ TÄHÄN KUOLE.MAAN/ KUNHe,.N VMN PIDEiAAN SIITÄ HUOLI, ETTEI LE.TA KIE~M. JAT'r<.AKÄA TE VAAN.,. -t")/ MINA .... .. HEl! .. TAAS VÄÄRÄ KOIVU.' ,.,TAI SllTEN "VAÄRÄ'' KOIVU?~. HUN KOIPE.NI VÄITTÄÄ RAMPINe.ENSA VÄHINTÄÄN \<:YM MENE.N .' · _ < '.:-.;-~< _.·~ ,,VIIT51TKO PERA HE.\"TT.ÄÅ v .. 5UNHAN SE. ,~H,~~N -n::NNE 51TÄ KOMPASSIA/ HAPPOSADe ON ·v1ENYT N.AAVAN YHTh HYVIN PU ITTSN E.TE.LÅKUI N POHJOISPUOLE.1...TA! .. \?\T\ OTTAA.~' E.INÄE ENÄÄ MITAÄ ,,PAKKO KALJÄ_}.DÄ KOLMEN KILSA.N PATIKOINTI JA TULE.TIE. NAKE.MÄÄl-l PQHJ015E.N H.AVUHETSAVYOH~KE.eN UPE.IMMAN E.RAMAAJÄRVE.N I/ PIDETÄÄN KIIRE."TTA NIIN &ID\"'fMN ONKIA 1IKKUAHVE.NET VIE.LA E.NNEI-J PIMEÄN TULOA! 11 . <,,MITÄ SA HORISIT KOLMESTA KILOHE.iR15TÅ
Allekirjoittaneet esittävät, että aikakaus-, paikallisja sanomalehtien tilausja irtonumeromyynti olisi vapaa arvonlisäverosta. Sama koskee kirjoja sekä sähköisen viestinnän lupa, liittymisja ohjelmamaksuja. Tulevaisuutta ajatellen. Tämä johtaisi tilausten vähenemiseen ja lehtikuolemiin . Sananvapaus ja vapaa tiedonvälitys ovat suomalaisuuden , suomen kielen ja kansallisen kulttuurin peruspilareita erityisesti nyt, Euroopan yhden tyessä. Samalla se heikentäisi tiedonvälitystä ja vaarantaisi sananvapauden . Aikakauslehtien Liitto Graafinen Keskusliitto Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto Paikallislehtien Liitto Sanomalehtien Liitto Suomen Faktori liitto Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto Suomen Kustannusyhdistys Suomen Sanomalehtimiesten Liitto. VOIKO SANA aUTTA VEROTTAA. Siksi sananvapaus ja tiedonsaanti omalla äidinkielellä on turvattava. Liikevaihtoveropohjan laajentamistyöryhmä on esittänyt, että aikakausja sanomalehtien tilausmaksut on saatettava uuden arvonlisäveron piiriin . Toteutuessaan arvonlisävero merkitsisi tuntuvaa korotusta lehtien tilausmaksuihin . Toivottavasti ei