Suomen luonnonsuojeluliitto ry: n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. vs k.. Jos työlupa annetaan, allaspohjan raivaukset sekä patojen, koneaseman ja kanavan rakentaminen voidaan aloittaa jo alimman oikeusasteen päätöksellä. Jos lupa myönnetään, luonnonsuojelujärjestöt varmasti aloittavat Euroopan laajuisen tiedotuskampanjan, jossa kerrotaan miten Suomessa jaetaan oikeutta vesiasioissa. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki . Jos ei aina historiallista tarinaa, ehkäpä se haluaa kertoa omasta elämänhalustaan. Esitys on luonnonja ympäristönsuojelun kannalta erittäin tuomittava. Monet asutuksen liepeillä viihtyvät kasvit ovat nimittäin kulttuuritulokkaita, ne ovat saapuneet maahamme ihmisen mukana. Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 mk.. Toimitusmiehet esittävät Vuotoksen altaalle rakennuslupaa toukokuun lopussa valmistuneessa katselmuskirjassaan, jonka pohjalta vesioikeus aikanaan tekee ratkaisunsa. Kun yhtiö omistaa yli 90 prosenttia allasalueesta, se pystyisi ennen lopullista oikeuden päätöstä raivaamaan ja rakentamaan altaan lähes valmiiksi periaatteella "lisää vain vesi " . Sillä saattaa olla sinulle kerrottavaa. Kasvitieteilijä Arto Kurton mukaan Porvoossa on myös ymmärretty, että kulttuurikasvisto on samalla lailla vaalimisen arvoista kuin muukin kulttuuriperintömme. Myös EU:lla saattaa olla asiassa painavaa sanottavaa. (90) 228 081 telefax : (90) 228 08200 Päätoimit1aja Jorma Laurila, 228 08217 Toimitussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 08214 Toimi11aja1 Ulla Ahonen, 228082 16 Anni Halk.ka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Salla Tynys, 228 08 1 (kesätoimittaja) Värierollellll Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luo1110 ilmestyy kerran kuussa. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Tilaushinnat Vuoden määräaikaistilaus ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomai lle 300 mk . Muinaistulokkaat ovat saapuneet meille jo keskiajalla, uustulokkaat sen jälkeen. Se muuttaisi vesioikeuskäs ittelyn täydeksi farssiksi. (90) 228 08210 ja 228 08224. Esimerkiksi Linnanmäen kedoilla nuokkukohokki ja ketomaruna kertovat kauniisti muinaisesta kulttuurihi storiasta. Jos vesioikeus kuitenkin sattuisi myöntämään töidenaloittamisluvan, se voidaan sen jälkeen vielä evätä poliittisella päätöksellä, sill ä rakentaja on valtionyhtiö. Mainio esimerkki kulttuurikasviston rikkaudesta on vanha Porvoo, josta kerromme tässä numerossamme. Hän antaa tunnustusta myös Suomenlinnan vallien kasvillisuuden hoitami selle niittoineen ja kulotuksineen. lrtonumero 33 markkaa. llmoitusmyy111i Ilmoitusmyynti Litja Ky Kennätie 2, 03250 Ojakkala puh . (90) 2271 967 telefax: (90) 227 1 42 1 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti . Jos kivijalasta kurkottaa vaatimattoman näköinen kasvi, älä nitistä sitä. Siinä aliarvioidaan räikeästi alueen I uonnonarvoja, jotka monessa suhteessa ovat sitä paitsi rahassa mittaamattomia. Mennyt aika puhkeaa kukkaan Historia ei kuiskuttele vain vanhoissa taloissa, kujanteilla, muureissa, linnoissa ja museoissa. Kasvistomme on saanut uusia lajeja muun muassa laivojen ja venäläisen sotaväen kyydissä. Jonna Laurila Jorma Laurila Suomenlinnassa ja monessa muussakin kulttuurin leimaamassa paikassa keltaisena kukkiva ukonpalko on kulkeutunut maahamme aikoinaan venäläisen sotaväen mukana. Lopullista oikeudellista päätöstä asiassa saadaan odottaa vuosia, sillä edessä on pitkä oikeusprosessi valituskierroksineen. On erittäin hämmästyttävää, että toimitusmiehet ehdottavat töidenaloittamisluvan myöntämistä Kemijokiyhtiölle, kun oikeusprosessi on vasta alkamassa. Myös monessa muussa paikassa Suomessa on suojelemisen arvoista kulttuurikasvistoa. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaatti sesti kunnes haluat keskeyttää sen. z L.L..J 6 :J Cf) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Kestotilaus 270 mk. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Myös kasvit -voivat kertoa monta tarinaa menneestä ajasta. Luonnonsuojelujärjestöjen lisäksi Lapin ympäristökeskus ja ympäri stöministeriö vastustavat jyrkästi allasta. Töidenaloittamisluvan antaminen loukkaisi yleistä oikeustajua. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. SUOMEN LUONTO 8/96 55. 2 Oikeusfarssi Vuotoksesta. Porvoon satojen vuosien historia puhkeaa kukkaan joka vuosi katujen varsilla, vanhassa satamassa ja Linnanmäellä. Ympäristöministeriö pitää allashanketta selkeästi vesilain vastaisena
Vesikirppujen kauhu 40 Lampipolyypit ovat hurjia petoja, mutta onneksi pieniä. Aapasuo elää 14 Pohjoisen suon kesätunnelmia. Reportaasi luontoparatiisista ja sitä uhkaavista vaaroista sivuilla 42-47. Kasviretki alkaa sivulta 16. Pelkonen/LKA Hienon hienoa silkkisäiettä kelataan kokongeista, silkkiperhosten kotelokopista. Kuvassa isosiilikäs. Soiden ihmeitä pengotaan sivuilla 29-32. Kansikuva: Sammalet luovat suon. Sukella Pien-Saimaan luontoon 22 Lappeenrannan ja lähikuntien asukkailla on järviluonto lähellä. Hyvä ja paha protektionismi Maailmankaupan vapautumisella on nurjatkin puolensa. Jorma Laurila Kasvitutkija Arto Kurtto nuokkukohokin ja mäkitervakon seurassa P orvoossa. Heinänorsuja ja karvamatoja 24 Juuret meno~ 29 Biotooppisarjassa tallustellaan suolla. Luonnon soveltaminen ja korjaaminen 11 Hannu Niklander pakinoi. vuosikerta Jouni Klinga 8 1996 Galapagoksen merileguaaneja paistattelemassa päivää. Mauri Rautkari Kiitäjät ja kehrääjät, perhostemme aateliset, näyttäytyvät sivuilla 24-28. Galåpagos 42 Vakiot: Pääkirjoitus 2 Kotimaasta 4 Kysy ekoneuvoa JO Mielipiteitä, keskustelua 48 Kuukauden Ilkka 51 Kirjoja 52 Kysy luonnosta 54 Multasormet 56 Vartalon verhot 59 Summaries of the Main Articles 58 12 3. Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Kuva Reijo Juurinen/LKA. Kummituksia sumussa 33 Brockenin kummitus voi näyttäytyä oman varjosi ympärillä. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Vartalon verhona silkki, sivu 59. Porvoo versoaa historiaa 16 Laituri 20 Hannele Huovin kesänovelli. Punainen kangasrahkasammal etsiytyy valoisille mäntyvaltaisille kasvupaikoille. Laidunnus saa rantaniityt kukoistamaan 36 Ilman lehmiä, hevosia ja lampaita monet rannat kasvavat umpeen. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI S. Luonnon itseisarvo suojelun perustaksi 39 Leena Vilkan ympäristöfilosofiaa. 55. vsk
ja 13. Valtakunnallista Suomen kalapaikkaopasta, jonka puhelinnumerotiedot ovat osin vanhentuneita, myydään alehintaan 20 markalla Kalatalouden Keskusliitossa ·p. Luomutuotteista omalta talousalueelta saatiin keskimäärin 40 prosenttia, Vaasan läänissä jopa 73 ja Kainuus a 60 prosenttia. Suomen Luonnon vuosikerran voitti Hilkka Merilaita Nurmijärveltä ja norppatuotepaketin Kirsi Vuorinen Karkkilasta. Suurin osa yli 600 vastaajasta arvioi hinnan liian suureksi. Kalastusluvista ja muusta ka' lastukseen liittyvästä saa tietoa Pirkanmaan kalatalouskeskuksen maksullisesta palvelunumerosta 0600-9-5252. Päiväperhosia lenteli edelliskesään verrattuna todella vähän. Viileys ei ollut tavatonta, mutta harvinaisempaa olivat koleus ja runsas sade yhdessä. Kaupoista neljännes ei myynyt luomutuotteita. U llakkomme pesälaatikoissa neljä varpusen ja kolme tervapääskyn untuvikkoa kasvatti siipisulkiaan kovaa vauhtia. Laulujoutsenen hinnaksi on määrätty 11 000 markkaa. Vinkkejä kalapaikoista Muistitko, että mato-onkimiseen et tarvitse mitään lupia. Osa kauppiaista valitti, ettei luomu mene kaupaksi. Sateiset ja viileät ilmat jatkuivat Rautjärvelläkin heinäkuun alussa. Kananmunat, juurekset ja kasvikset sai läheltä noin 40 prosenttia kaupoista. Kymmenesosassa kaupoista kaikki tuotteet olivat valmiiksi pakattuja. Kuvan harmaasieppo ruokki poikasiaan vielä kuun puolivälissä. Maakunnan ruokaperinne ja omat tuotteet näkyivät joka toisessa tutkituista kaupoista. heinäkuuta osissa Suomenlahtea myrskysi. Metsähallituksen kalapaikoista saa tietoa oppaasta Sinua vaille valmiita elämyksiä, jonka voi noutaa R-kioskilta tai Metsähallituksen toimipisteestä. Heinäkuun ensimmäisellä puoliskolla Sodankylässä oli satanut jo yhtä paljon kuin yleensä koko kuussa ja Nunnon sekä Rautjärven seuduilla kolmanneksen enemmänkin. Joka kolmas kauppias ilmoitti aikovansa lisätä luomutarjontaa. Suurinta into oli Pohjois-Savossa ja Vaasan läänissä. Ensimmäiset horsmankukat osuivat silmään vasta seitsemäntenä päivänä, pari viikkoa viimevuotista myöhemmin. D Laulujoutsenen hinta veikattiin yläkanttiin Suomen luonnonsuojeluliiton osastolla Agronova-näyttelyssä Hyvinkäällä kesäkuussa arvuutettiin laulujoutsenelle määrättyä hintaa. Kolmannessa laatikossa nuori tervapääskypari pesi ensimmäistä kertaa ja emo lämmitti pieniä poikasiaan. Kuivuus ei vaivannut keto-orvokkeja eikä metsämansikoita, joita riitti poimittavaksi enemmän kuin vuosiin. Tutkimus tehtiin helmi-huhtikuussa. D Lähija luomuruokaa tarjolla vaihtelevasti Peruselintarvikkeet Suomen kaupoissa ovat pääasiassa kotimaisia, osoittautui Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistysten eri puolilla maata tekemissä kartoituksissa. Ne puuttuivat useimmin Lapissa, Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa. Korvasienikausi ehti tuskin päättyä, kun päästiin herkuttelemaan ensimmäisillä tateilla. 85 prosenttiin liikkeistä leipomotuotteet tulivat lähiseudulta. vsk.. 9. Kalapaikoista on useita maakunnallisia ja alueellisia oppaita, joita saa kalastustarvikeliikkeistä ja matkailuyrityksistä. (90) 640126. D SUOMEN LUONTO 8/96 55. Vesi lotisi ja luonto rehotti Mikko Pöllänen Heinäkuun puoliväliin mennessä kesä ei helteellä hemmotellut. 4 Kullero ja hilla kukkivat Sodankylässä liki kaksi viikkoa tavallista myöhemmin. Heinäkuiset järvivedet olivat kylmempiä viimeksi 1987, ja kasvukausi oli yli viikon jäljessä tavanomaisesta. Juuresten ja kasvisten saantiin läheltä vaikuttaa vuodenaika. Vaikka yötön yö allakan mukaan jatkui kuun puoliväliin, muutamana iltana piti sytyttää valot! Heinäkuu oli kesäkuun tapaan kolea ja sateinen Nurmossa . Alkuperämerkinnät olivat kohdallaan yli puolessa liikkeistä
Meillä tavataan ainakin muutamia ohdakeperhosia melkein joka vuosi, mutta joinakin vuosina tänne työntyy suurvaelluksia. Inhotulla pesii parhaina vuosina yli 400 vesilintuparia, runsaimpina nokikana ja härkälintu. Järven rantaasukkaat ovat perustaneet suojeluyhdistyksen vedenpinnan nostamiseksi. Salla Tynys sellinen. Inhotun itäosa kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Koska paikalliskannat eivät koskaan ole ikuisia, enVaeltajat jälleen liikkeellä Ohdakeperhonen on oloissamme outo olento. Monet lantahyönteiset ovat tuiki hyödyllisiä, sillä ne auttavat lannan hajottamisessa. Viime vuosi oli poikkeukPenui Ojala Inhotun lintujärvi kasvaa pikkuhiljaa umpeen, jollei vedenpintaa nosteta. vsk. Lantahyönteiset ovat oiva esimerkki laikuissa elävistä eliöistä. Janne Lampolahti 5. Yleensä ne enentyvät kuitenkin vasta kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa, kun Keski-Euroopassa kehittyneet perhoset alkavat saapua Suomeen. nemmin tai myöhemmin laikku tarvitsee täydennystä tai uuden miehityksen naapurilaikusta. Näistä lantiaiset elävät lannassa koko ikänsä, kun taas maakiitäjäiset käyvät lannassa vain saalistamassa. laitumet ja lantakasat. Yhdessä lehmänläjässä elää satoja hyönteislajeja. Kuvassa ukkolantiaisia, punasiipisiä pihalantiaisia ja ruskeasiipinen laakalantiainen. Suurvaellus 1978 vei ohdakeperhosen jopa Huippuvuorille saakka. Myös lyhytsiipiset popsivat muita lantahyönteisiä. Niinpä ohdakeperhonen ei ole Suomessa vakituinen asukas, vaan tämä oivallinen lentäjä vaeltaa meille joka vuosi etelästä. Tänä vuonna sama ilmiö toistui: vaeltajien joukot saapuivat noin kuukautta tavallista aikaisemmin. Sieltä perhoset lähtevät liikkeelle keväällä. Ne lentävät Eteläja Keski-Eurooppaan ja muutamat jopa Suomeen asti, lisääntyvät, ja jälkeläiset jatkavat matkaa. Valtavan aineiston toivotaan paljastavan, onko karjatilojen harveneminen vaikuttanut laidunten hyönteisten esiintymiseen. Vesikasvillisuuden huikea tuotanto kasvattaa vääjäämättä Inhottua umpeen, eikä säännöstellyssä järvessä kevättulvakaan enää siivoa kuollutta kasviainesta rantavesiin. "Jos sopivia elinympäristön laikkuja on harvassa, niin Ohdakeperhonen selviytyy talvesta vasta Välimeren maissa ja Pohjois-Afrikassa. Kovakuoriaisten lisäksi lannassa pörrää esimerkiksi säpsiäisiä; pieniä ja koreita kärpäsiä. Vahvan vaellusvietin ja erinomaisen lentotaidon ansiosta ohdakeperhonen on ilmeisesti maapallon laajimmalle levinnyt perhonen. Inhottu, lintujärvi Kummallisen Inhotun nimen takaa paljastuu upea neljän neliökilometrin kokoinen lintujärvi Pohjois-Satakunnassa Noormarkun ja Pomarkun kunnissa. Perhoset lisääntyivät meillä, ja niitä näkyi loppukesällä runsaasti. Ohdakeperhosten suurvaellus alkoi jo touko-kesäkuun vaihteessa. Lokkien kirkunan yli kiirivät kurkien ja kaulushaikaroiden huudot. Pintaan pyristelleet hyönteiset purkitettiin Helsingin yliopiston määritettäviksi. Kaislikot ja kortteikot peittäSUOMEN LUONTO 8/96 55. Jos laikkuja on tiheässä ja paljon, hyönteiset pääsevät helposti levittäytymään paikasta toiseen. Silloin Suomessa nähdään tuhansia ohdakeperhosia. Viime vuosikymmeninä monet lajit ovat kuitenkin nopeasti harvinaistuneet, ja kymmenkunta lajia on jo hävinnyt Suomesta. Laji puuttuu kokonaan vain EteläAmerikasta. Lantalaikuissa vilisee eritoten kovakuoriaisia. Niiden laikkuja ovat Jonna Laurila Ohdakeperhosen erottaa nokkosperhosesta suuremman koon ja mustien, valkotäpläisten siivenkärkien perusteella. Karjatilat vähenevät, ja laitumet jäävät yhä kauemmaksi toisistaan. Satapäisissä naurulokkikolonioissa viihtyvät myös pikkulokit ja mustatiirat. Ensimmäisiä, tänne suoraan lentäneitä ohdakeperhosia alkaa tavallisesti tippua meille yksitellen jo toukokuussa. Juha Valste vät loppukesällä suuren osan järvestä. Inhottu on Karvianjoen vesistön keskusjärvi; sinne laskee kaksi jokea ja siitä lähtee kolme. Se ei osaa selviytyä yli vaikeitten aikojen munana, kotelona tai aikuisena. Inhotun vedenpinnan nosto olisi lintuveden kunnostusta, ja se parantaisi järven ri istantuottoa sekä luonnonsuojeluja virkistysarvoa. mistäpä niitä uusia yksilöitä tulisi", Tomas Roslin Helsingin yliopiston ekologian ja systematiikan laitokselta tokaisee. Monien muiden eliöiden lailla lantahyönteisetkin kärsivät elinympäristöjen pirstoutumisesta. KOTIMAASTA Jouko Veikkolainen Lantiaiset viihtyvät lehmänläjässä. Niiden suojassa kukoistavat vidat, ärviät, palpakot ja kilpukat. Lantahyönteisiin iskee asuntopula Kesäkuussa 4H-nuoret ympäri Suomea keräsivät lehmänlantaläjiä parinsadan maatilan laitumilta vesiämpäreihin
Ilmarisen mukaan hautomoon, vesitysjärjestelyihin sekä rakennusten ja lammikoiden saneeraukseen tarvittaisiin noin 1,5 miljoonaa markkaa. Onneksi jätekuorma kipataan nykyisin yhä useammin jäteastioihin ja kierrätykseen rantakivien kolojen tai lahdenpoukamien sijasta. Näytteistä tutkittiin eläinlääkeaineiden, hormonien ja ympäristömyrkkyjen jäämiä. Roska-astiat pyritään jatkossa sijoittamaan satamiin, jotta veneilijät oppivat tuomaan jätteet mukanaan maihin. Kalanviljelyä ja muuta toimintaa voisi taas vetää eri yksikkö", Ilmarinen sanoo. Räikein ongelma niin merillä kuin sisävesilläkin ovat isojen veneiden öljyt sekä öljyiset pilssivedet. Toiminta olisi ympärivuotista. Porlaan suunnitellaan luonto keskusta Viime kesänä toimintansa lopettaneen lohjalaisen Porlan kalanviljelylaitoksen tarina ei ehkä olekaan vielä ohi. Itäisen Suomenlahden kalastajista 80 prosenttia pitää kalavetensä laatua enintään tyydyttävänä. Kukaan ei oikein tiedä, minne ne nyt päätyvät. Jos jätehuoltoverkko. Asetus määrää pisimmät sallitut yhtäjaksoiset kuljetusajat, joiden täytyttyä eläinten on saatava levätä, syödä tai juoda. visioiden tielle ei nouse esteitä, luontokeskus voisi avata ovensa kenties jo 1998. Päijänteellä ja Saimaalla veneilijää palvelee jo kattava 6 KOTIMAASTA Henrik Keuunen/LKA Porlan kalanviljelylaitos on pahasti rappeutunut mutta idyllinen. "Öljyisten pilssivesien käsittely ongelmajätelaitoksella on kallista eikä veneilyseuroilla ole siihen varaa", sanoo Kokemäenjoen vesistössä seilaavan huoltoalus Roope I:n kippari Tarmo Jalonen. Ainoastaan muutamassa sianliha-, naudanlihaja maitonäytteessä oli antibioottijäämiä yli sallitun. Luultavasti aivan liian usein ulapalle. Suunnitelmiin sisältyy muun muassa kalanviljelymuseo, jollaista Suomessa ei ole Siisteyskasvatusta sisävesillä Veneilijöiden suosimalta rantapaikalta kerää vaivattomasti tuhat kiloa roskia kesässä. Eläinten on myös oltava kuljetuksen edellyttämässä kunnossa. Porlan maa-alueen ja rakennukset omistaa Lohjan kaupunki, jolta on anottu jatkosuunnittelumäärärahaa. Jari Salonen Jarmo Pasanen Saimaannorppa Roska-Roope patistelee kesätapahtumissa veneilijöitä huolehtimaan jätteistään. Paikallinen kotiseutuyhdistys asetti keväällä toimikunnan pohtimaan Porlan tulevaisuutta, sillä sen mukaan Lohjanjärven rannalle 1916 perustettu laitos kuuluu kiinteästi alueen miljööseen. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos kysyi mielipidettä yli 1100 Suomenlahden vapaaajan kalastajalta. vsk.. "Tarkoituksena olisi säilyttää paikka elinvoimaisena. Isojen veneiden käymälät voidaan tyhjentää pumppuasemilla, ja suosituimmissa retkikohteissa on kuivakäymälät sekä lajittelupisteet. Muualla sisävesillä jätehuoltoa vasta kehitetään yhteistyössä kuntien kanssa. D SUOMEN LUONTO 8/96 55. Vierasainevalvontaa säätelee EU :n direktiivi jäämävalvonnasta. D Eläinkuljetukset eivät saa tuottaa kipua Kuljetuksissa ei saa aiheuttaa eläimille tarpeetonta kärsimystä, määrää heinäkuussa yhtä aikaa uuden eläinsuojelulain kanssa voimaan tullut asetus. Tutkitut ympäristömyrkyt olivat raskasmetalleja sekä organokloorija organofosforiyhdisteitä. Vakavasti sairas eläin voidaan viedä lopetettavaksi tai hoitoon, ellei sille aiheuteta lisäkärsimyksiä. "Vesiensuojelu olisi luontevinta antaa kuntien omistaman Länsi-Uudenmaan Vesija ympäristö ry:n tehtäväksi. Kenties se innostaa vesilläliikkujia myös jätekuorman pienentämiseen. Eräissä tapauksissa tämä vaatii eläinlääkärin luvan. "Asennekasvatusta tarvitaan yhä, vaikka suuri osa veneilijöistä on jo oppinut huolehtimaan jätteistään", tietää Pidä saaristo siistinä ry:n Kokemäenjoen vesistöaluevastaava Kirsti Wikman. Hommaa pyöritettäisiin ainakin osittain kalanviljelyn tuotolla", kaavailee toimikunnan asiantuntija, entinen Porlan kalastusmestari Pekka Ilmarinen. D Suomenlahden rehevöityminen kiusaa kalastajia Suomenlahden vapaa-ajan kalastajien mielestä vedenlaadun parantaminen on tärkeämpää kuin kalaistutusten lisääminen. Tänä vuonna jäämiä aletaan etsiä myös kaloista ja munista ja 1997 kaikista eläimistä saatavista elintarvikkeista. Jo ennen EU-jäsenyyttä Suomessa oli yli kymmenen vuoden ajan seurattu naudanja sianlihan sekä maidon jäämiä. Pahimpana ongelmana pidetään rehevöitymisestä johtuvaa pyydysten likaantumista. Nyt siitä kaavaillaan luontokeskusta ja kalanviljelymuseota. Toimikunta esittää, että Porlasta voitaisiin tehdä luontokeskus, jonka toimialoina olisivat vesiensuojelu, kalanviljely ja matkailu. ennestään. Jari Salonen Lihassa ja maidossa vähän vieraita aineita Suomalaisessa naudan-, sian-, lampaanja hevosenlihassa sekä maidossa on vain vähän vierasainejäämiä, selviää Eläinlääkintäja elintarvikelaitoksen EELAn viimevuotisista tutkimuksista
Muun muassa Ruostekorven-Pitkälammen alueen hakkuut on tehty erittäin karkein menetelmin isoilla metsäkoneilla. Vuonna 1991 saatiin Kymijoen tähän asti suurin lohi, joka painoi 23,4 kiloa. Langinkoski ja Siikakoski ovat taas perhokalastajien suosimia alueita. Teollistumisen edetessä vedet likaantuivat ja voimalaitospadot estivät kalojen pääsyn kutualueilleen. Aukoksi hakattu Ruostekorven-Pitkälammen alue on laajuudeltaan noin 10 hehtaaria. KOTIMAASTA Metsähallitus rikkoi sopimuksen Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri tekee ympäristöministeriöön tutkimuspyynnön Metsähallituksen hakkuista Valtimon arvokkaissa vanhoissa metsissä. Osapuolet neuvottelivat ympäristöministeriön esityksestä. Kimmo Repo Metsähallitus hakkasi sopimusten vastaisesti arvokasta vanhaa metsää Valtimolla. Jälki on murhellista katseltavaa. Vuonna 1994 lunastettiin lähes 10 000 kalastuslupaa, noin miljoonan markan arvosta. Siikakosken yläpuolella sijaitseva Ruhanvuolle on tullut kuuluisaksi suurista perhokaVuoren mukaan ratkaisevasta taloudellisesta arvosta ei voi olla kyse. Se oli myös vuoden suurin Suomesta vavalla kalastettu lohi. Hakkuut vaarantavat metsän avainbiotooppien säilymisen." tärkein saalislaji on lohi. Nurmeksessa ja Valtimolla Metsähallitus taas on hakannut ennenkin kyseenalaisesti. Hiljaiselo jatkui lähes 40 vuoden ajan. Hakkuut tehtiin viime talvena Ruostekorven-Pitkälammen alueella sopimusten vastaisesti. Vaellussiika nousi voimakkaasti merkittäviä kohteita löytyy muun muassa Murtojärven ja Murtovaaran alueilta. Jukka Mikkola 7. Sopimuksista on pidetty kiinni. Toisaalta istukkaisiin upposi samana vuonna lähes neljä miljoonaa markkaa. Ahvenkoskella ja Korkeakoskella lohet pakkautuvat voimalaitosten alakanaviin, joista niitä pyydetään heittokalastusvälinein putkiperholla. Lähes kaikki Kymijoesta pyydettävät lohikalat ovat peräisin istutuksista. Näin nekin ovat tuhoutuneet muiden hakkuiden yhteydessä. Kymijoen vapakalastajien SUOMEN LUONTO 8/96 55. Pohjois-Karjalan luonnonLohi polskii taas Kymijoessa Kymijoki monine suuhaaroineen ja upeine koskineen on aikoinaan ollut maamme mahtavimpia lohijokia. vsk. Metsähallituksen ja Pohjois-Karjalan ympäristöpiirin edustajat sopivat syksyllä 1995, että Valtimon vanhoissa metsissä ei hakata ennen aluiden tarkkaa tutkimista. Hakkuissa hävitettiin muun muassa liitooravan asuinpaikkoja. Lisää lastusvälinein saaduista lohista. Kymijoki on kuulu suurista lohistaan. Meritaimenta saadaan samoilta alueilta ja samankaltaisilla välineillä kuin lohtakin, mutta meritaimensaalis jää kilomääräisesti selvästi lohisaaliin varjoon. Lieksassa ja Ilomantsissa ympäristökeskus on päässyt Metsähallituksen edustajien kanssa viime vuosina melko hyvään yhteistyöhön. Siitä nousi lohta, taimenta, siikaa ja nahkiaista. Hakkuut ovat tuhonneet myös Euroopan laajuiseen Natura 2000 -kartoitukseen kuuluneita alueita. Kymijoki ja Kymen läänin merialue ovat 1980-luvulta lähtien olleet Suomenlahden keskeisimpiä lohen, meritaimenen ja vaellussiikojen istutuspaikkoja. ka_lastustilastoihin 1994, jolloin Korkeakoskelta ja Ahvenkoskelta ongittiin siikoja yhteensä noin kuusi tonnia. Sitä saadaan kaikilta vapakalastusalueilta. Metsähallituksessa korostetaan nykyisin alue-ekologista suunnittelua, mutta ainakin Valtimolla ja Nurmeksessa se on ollut käytännössä vain kuollut kirjain paperilla. Leimaajille ei ole toimitettu tietoja jo rauhoitettavaksi sovituista alueista. Lisäksi jokialueelle on istutettu pyyntikokoisia taimenia ja kirjolohia, joilla on haluttu ylläpitää ja lisätä kalastajien mielenkiintoa Kymijokeen. Samoilla alueilla on vielä tutkimatta vanhoja arvokkaita kohteita noin 200 hehtaaria. Pyyntikokoisten kirjolohien istutukset ovat pelastaneet monen kalamiehen tai -naisen päivän tarjoamalla jotain saalista kotiin vietäväksi. Luonnonsuojelupiiri pyysi tuolloin ministeriötä puuttumaan asiaan, kun Metsähallitus oli hakannut talvella 1994---95 Valtimon arvokkaissa kohteissa. suojelupiirin puheenjohtaja Kari-Matti Vuori pitää hakkuita takaiskuna hyville pyrkimyksille. Jukka Mikkola Kimmo Repo Kymijoen Siikakoski on suosittu kalastuspaikka. "Valtimon kunnassa on erittäin vähän vanhoja metsiä, joten niitä ei saa enää tuhota. Mielenkiintoa onkin riittänyt
Palautetta "pieleen menneistä" ennustuksista tulee suhteellisen vähän. Pekka Pouta myöntää, että sääennusteet ovat rappeuttaneet ihmisten tervettä järkeä ja omia havainnointitaitoja. He ovat uskoneet siihen enemmän kuin omiin silmiinhyvin kuivuutta kestävä kasvi. Poudankin gradu on tekemättä. Alunperin rannoilla ja kallioilla kasvanut pietaryrtti on 8 KOTIMAASTA Hanna Heniinen Pekka Poudan suosikkisäitä ovat ukkoset ja myrskyt. Jos kumpupilvet kasvavat rajusti ylöspäin, niistä tulee ukkospilviä. maa-asemilta ympäri maapallon. Muinoin pietaryrtillä oli vielä tärkeämpi tehtävä; sillä pidettiin pahat henget ja noidat poissa pihoilta. "Ripa Ruutu ja Pekka Pouta, ihan selvästi samaa sarjaa", hän maistelee. Luulo taisi syntyä, kun samoihin aikoihin Poudan kanssa MTV:hen ilmestyi myös tekaistu Ripa Ruutu, ohjelmien kuuluttajaääni. Myös positiiviselta kuulostava "enimmäkseen poutaa" sisältää pienen riskin. "Ihmiset ajatteli: ai jaa, mistä se muka tiesi , mitä mie oon kysymässä", meteorologi Pekka Pouta selittää. fhmisillä on usein jokin mielenkiintoinen sääilmiö, joka pitäisi selittää. Kun Ilmatieteen laitoksen päivystävään puhelimeen vastattiin "Sääpäivystys, Pouta", soittaja usein häkeltyi puoleksi minuutiksi. Lönnrotin mukaan sä", Pouta päivittelee. "En mie siitä vihastu. Säästä ja muuten. Ei se aina niin kivaakaan ole." Mutta juttelemaan Poudalle saa silti mennä. Tyypillisen iltapäiväkuuron elinikä on tunnin luokkaa." Tyypilliset iltapäiväkuurot satavat palleroisista kumpupilvistä, jotka lähtevät kasvamaan selkeän aamun jälkeen. Salla Tynys SUOMEN LUONTO 8/96 55. Tiedot käsitellään ja sijoitetaan tietokonemalleihin, jotka alkavat laskea ennusteita. Hän tähyää pilviä taivaalla: "Ei nuo sellaisilta näytä, että pitäisi sisälle mennä." Päätän uskoa. Itse asiassa ennustekaan ei ollut mennyt pieleen", Pouta muistaa. Kasvi kiihottaa myös ruuansulatusta, virtsaneritystä ja lantion verenkiertoa. Mitä paksumpi pilvi sitä rankempi sade. Joissakin tilanteissa jopa parin päivän ennusteet ovat mahdottomia. Se on helppo tuntea keltaisista, nappimaisista kukistaan, joista puuttuvat kielimäiset laitakukat. "Sisko oli joskus veistänyt vitsiä, että miusta tulisi hyvä meteorologi, kun miun nimi on Pekka Ilmari Pouta. Valoisat pientareet sopivat sen kasvupaikoik·~ z si hyvin, ja pientareesta on g sen nimikin johdettu. Ensin tehdään merivuoroja, sitten siirrytään laatimaan maaennusteita. Eikä se ole ihmisten syy, jos ne sattuu tulemaan väärään aikaan miun mielestä." Kesken haastattelun Pekka Poudan otsalle putoaa sadepisara. vsk.. Työpäivän alussa ennustaja syventyy vallitsevaan säätilaan ja ottaa vastaan tiedot edelliseltä päivystäjältä. Pouta pitää myös tyynestä hellesäästä, mutta silloin on päästävä lapsuudenmaisemiin Savonlinnan saaristoon. Lieneekö syy puheluiden maksullisuudessa. Lupaako se poutaa. Mie ajattelin no jaa, koitetaan." Sääennustajiksi päätyviltä opinnot jäävät usein välitutkintoon. "ikinä ei voi ennustaa sitä, mihin yksi kuuro sattuu tulemaan. Kasvi onkin levinnyt ja yleistynyt valtavasti tieverkoston laajentumisen myötä. "Soittaja oli maanviljelijä ja sitä vaan otti päähän, kun oli satanut niin rankkoja kuuroja, ja se uhkasi tulla ampumaan meitä haulikolla." Myös meteorologeja rääkätään vapaa-aikana työasioilla. Joitakin suurempia sääilmiöitä kuten laajojen korkeapaineiden siirtymiä voidaan ennustaa viisi vuorokautta eteenpäin. Pohjoismaissa sen lehdillä vahvistettiin muun muassa viinan ja oluen makua vielä 1800-Iuvulla. Pietaryrtillä on hoidettu reumaa ja kihtiä. Maustekasvina pietaryrttiä on käytetty paljon. i= Pouta opastaa. "Joka päivä tulee keskimäärin kaksi ihmistä juttelemaan. Miulla ei ole tietysti sitä mahdollisuutta", Pouta pahoittelee, ja kertoo kollegansa esittäytyvän aina lintutieteilijäksi. Poudasta tuli meteorologi osin sattumalta, kun hän fysiikkaa opiskellessaan meni meteorologian tutorryhmään. "Olen tavannut ihmisiä, joilla on ollut käytössään kaksi päivää vanha sääennuste. Timo Nieminen Tiestön laajeneminen levitti < pietaryrtin yleiseksi lähes koko Suomeen. Kerran paikalle juurruttuaan se levittäytyy maavartensa avulla laajoiksi kasvustoiksi. Kukintoja, nuoria lehtiä ja siemeniä on käytetty rohdoksena jo vuosisatoja. "Vaikka maksulliseenkin puhelimeen on joskus joku soittanut erittäin kiukkuissaan. Pietaryrtin tympeä tuoksu on kärpästen ja kovakuoriaisten mielestä varsin houkutteleva, käypä siinä perhosiakin: vieras saa mettä ja pölyttää samalla kasvin. "Mie ajattelin, että paras olla sanomatta nimeensä." Huhuista huolimatta nimi on oikea eikä mikään taiteilijanimi. "Pilviä tarkkailemalla vähitellen oppii katsomaan, minkä korkuinen pilven täytyy olla ja miten korkealla maanpinnasta, että sataisi. Meteorologin tietokoneelle tulevat säätiedot havaintoja Pientareiden nappikukka Pietaryrtti kasvaa EteläSuomesta Etelä-Lappiin asti etenkin tienvarsilla. Jos pilven alareuna on kovin korkealla, sade ehtii haihtua matkallaan pilvestä alas", pietaryrtti on mainiota luuvalorohtoa. "Suurin osa meteorologeista valehtelee ammattinsa vaikka ravintolassa. Pietaryrtin vanha nimi madonsiemenkukka kertoo, että sitä käytettiin matolääkkeenä kihomatojen ja suolinkaisten karkottamiseen. Elokuussa torvimaiset kehräkukat muodostavat tutun keltaisen mykerön. Satelliittija tutkakuvista ennustaja tarkistaa, pitääkö mallin ennuste kyseisellä hetkellä paikkansa ja korjaa sitä mielessään. Ennustajaksi pätevöidytään harjoittelemalla kokeneen meteorologin kanssa
Luonnoksessa hahmotellaan Sulkasaniaisella viidakon tuntua yhtenäistä kehystä järvialueen kehittämiseen ja jatkosuunnitteluun, keskeisenä periaatteena on luonnonja maisemansuojelun korostaminen. On hyvä asettaa saniaisruukun alle lautanen, jolla on vettä ja pikkukiviä. Rönsyt eivät ole pelkästään koristeita luonnossa ne juurtuvat päästessään kuohkealle metsänpohjalle ja kasvattavat uusia pikkutaimia, jotka aikanaan irtautuvat emokasvista. Osoite on Suomen ympäristökeskus, luontoja maankäyttöyksikkö, PL 140, 00251 Helsinki. Kasvupaikkatiedot, mahdollisen valokuvan sekä havainnoijan yhteystiedot voi toimittaa WWF:n kasvityöryhmälle, johon kuuluvat Eija Kemppainen, Terhi Ryttäri ja Sirkka-Liisa Peltonen. Veden pinta ei silti saa koskettaa saniaisruukkua, etteivät juuret mätäne. Myös Turun-Helsingin moottoritiehanke koetaan uhkaksi. Vesipinta-alaltaan noin 90 neliökilometrin kokoisen Lohjanjärven vaikutuspiirissä on useita valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä, arvokkaita perinnemaisemia, luonnonpuistoja, erityissuojeluvesistöjä sekä lehtojen-, rantojenja lintuvesien suojeluohjelmien alueita. Kaavaluonnoksessa järvialueelle esitetään muun muassa ulkoiluja virkistysalueiden verkostoja, joissa olisi sekä taajamakohtainen että yli kuntarajojen ulottuva yhteys maaja vesiteitse. Syksyllä laji hehkuu heinikossa punaisessa syysvärissään. Yleensä kunnat haluavat kuitenkin hoitaa osayleiskaavansa itse, joten saa nähdä, miten tämä hanke etenee." Jarmo Pasanen Piirros: Marja Koistinen WWF kerää havaintoja uhanalaisesta idänverijuuresta, jota on tavattu Suomessa vain Etelä-Hämeen entisiltä laitumilta, pellonreunoista ja pihapiireistä. Länsi-intialaisesta sulkasaniaisesta, Nephrolepis exalta, ja sen muutamista lähilajeista jalostetut muunnokset ovat varmaan suosituimpia huonesaniaisia. " Kuntien välinen yhteistyö isojen vesialueiden kaavoituksessa olisi erittäin toivottavaa. Lohjanjärvi-luonnoksessa ympäristönsuojelutarpeet määritellään kuitenkin ennen muuta maankäytön suunnittelua", sanoo luonnoksen laatinut arkkitehti Jalo Läspä. Vielä parempi on istuttaa aluslautaselle esimerkiksi kodinonnea tai jotakin muuta runsaasti vettä haihduttavaa pikkukasvia. Ne ovat kauniita kukkapöydällä tai amppelissa; kaartuvat, jopa puolitoistametriset lehdet ja riippuvat rönsyt muodostavat vihreää pitsikudosta, jossa valo ja varjot leikkivät kuin viidakossa. Kesäksi sulkasaniaisen voi myös viedä varjoisalle, tuulilta suojatulle parvekkeelle. säännöllisesti. exalta sietää kohtalaisen hyvin viileyttä ja kuivaa huoneilmaa. Ympäristöministeriön rahoittamassa työssä ovat mukana järven ympäristökunnat Lohja, Lohjan kunta, Karjaa, Karjaloh ja ja Sam matti. 9. "Yleensä maanomistusja rakennusoikeudelliset kysymykset ovat Suomessa kaavoituksen johtotähtinä. Sulkasaniaiset viihtyvät parhaiten lämpimässä ja kosteassa, mutta erityisesti alkuperäinen N. Rea Peltola Lohjan kunnan kaavoitusjohtaja Heikki Rouvinen pitää koko järvialueen kattavaa toiminnallista osayleiskaavaluonno ta kiinnostavana kesku telunavauksena. Sulkasaniaiset kestävät monia muita samaisia paremmin suoraa auringonvaloa ja voivat menestyä eteläikkunallakin, kunhan vältetään ruukun kääntelyä ja kastelusta huolehditaan SUOMEN LUONTO 8/96 55. Uudenmaan suurimmasta järvestä Lohjanjärvestä on valmistunut rantaosayleiskaavaluonnos. Kaavaluonnokseen on listattu myös mahdolliset riskit. Arto Rantanen/Kuvaliiteri Sulkasaniainen on saanut seurakseen punakukkaisen tulilatvan. vsk. Lohjanjärveä uhkaavat ennen kaikkea maatalouden ja lomaasutuksen päästöt. Hengittävä saviruukku ja hiekansekainen multa auttavat sulkasaniaista selviytymään huonekasvina. Erityisesti pyritään löytämään lisää jokamiehen harrastuspaikkoja veden ääreltä. KOTIMAASTA Lohjanjärven tulevaisuutta pohditaan Markku Varjo/LKA Kunnat yrittävät yhdessä suojella Ruuhka-Suomen sydämessä olevaa Lohjanjärveä muun muassa maatalouden, loma-asutuksen ja liikenteen haitoilta. Lehtien suihkuttelusta saniaiset pitävät kovasti
Myös suurista ravintoloista ja ruokaloista kannalta kysellä raaka-ainetta. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Maalia kannattaa tehdä kerrallaan pieniä määriä, koska sitä ei voi säilyttää. Energiapiheimpien laitteiden keskusyksikön tehon tarve on lepotilassa vain noin 2 W. 10 Limonadimaalilla saa petsausta muistuttavan pinnan. Rakennusmestari Timo Korhonen pyysi painottamaan, että homeen hajun havaittuaan asukkaan tulisi heti ottaa yhteys asiantuntijaan, joka voi tutkia homeen lähteen. Pinnan voi maalata toistamiseen tai vahata mehiläisvahalla. Se kestää ulkonakin erittäin hyvin, jopa 30 vuotta. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 8/96 55. Sen sijaan ensimmäinen mikrotietokone on saanut pohjoismaisen joutsen-ympäristömerkin käyttöoikeuden: Siemens Nixdorfin valmistamaan kokonaisuuteen kuuluu keskusyksikkö SCENIC 5H, näyttö MCM 1503 ja näppäimistö. Myös Mini Risk ja Golden Automatic Dishwashing Powder ovat saaneet merkin käyttöoikeuden. Energy Starin kriteerien mukaan esimerkiksi keskusyksiköiden tehontarve saa olla enintään 30 W lepotilassa. Tätä merkintää käyttävät myös monet Suomessa toimivat mikrotietokoneiden valmistajat. vsk.. Lisäksi on kiinnitetty huomiota laitteiston laajennettavuuteen, purettavuuteen ja valmistuksessa käytettäviin materiaaleihin sekä materiaalien kierrätettävyyteen ja käyttöominaisuuksiin kuten ergonomiaan. Maalia sivellään puulle kevyesti, ja liika maali pyyhitään heti pehmeällä rätillä tai talouspaperilla. Limonadi kaadetaan omaan kuppiinsa ja värijauhe toiseen. Joutsenmerkin käyttöoikeuden saadakseen tietokoneiden energiankulutuksen täytyy olla alhainen sekä normaalikäytössä että virransäästötilassa. Suomalaista tai eurooppalaista energiamerkintää mikrotietokoneille ei ole. Parhaat koneet alittavat helposti tämän rajan. Virranhallintajärjestelmää ei pidä sekoittaa ruudunsäästäjään, joka "pimentää" näytön mutta ei juuri pienennä energiankulutusta. Maalin hinnaksi tulee noin 30 mk/litra, ja määrä riittää noin I O neliömetrin maalaamiseen. Tarvittaessa maalia ohennetaan maidolla tai piimällä. Valmistajan, myyjän tai maahantuojan on lisäksi järjestettävä käytöstä poistettavien laitteiden vastaanotto ja kierrätys. Ohjeen mukaan saa 10 litraa maalia. Kestävämpää ja paremmin säilyvää maitomaalia saa seuraavalla ohjeella: 70 litraa rasvatonta maitoa 10 litraa kalkki velliä ( 1 osa kalkkia, 7 osaa vettä) 50 litraa pellavaöljyä 80 litraa haluttuja maapigmenttejä 0,2 litraa booraksia. Kailan kaljamaaliohje: l /3 värijauhetta 2/3 olutta (ykkösolut käy) Värijauhetta sekoitetaan pieneen määrään kaljaa. Kailan maitomaaliohje: 9 litraa rasvatonta maitoa noin 1 kg sementtijauhetta 4-5 kg värijauhetta Aineet sekoitetaan. Näyttää siltä, että vähiten energiaa kuluttavia työasemia ovat Mikro-Mikon laitteet. Maalauskustannuksia voi alentaa käyttämällä hapanta maitoa. Lisää Joutsenpesuaineita Flink ei ole ainoa joutsenella merkitty koneastianpesuaine. Home on vakava terveysongelma, ja sen haju voi kertoa pahasti vaurioituneista rakenteista. Kaljakuultomaali soveltuu käsittelemättömälle puupinnalIe, ja sillä saa "lasuuripinnan". Pinta kestää kevyen pyyhkimisen, mutta sen voi myös vahata paremmin pesua kestäväksi. Käytännössä kaikki markkinoilla olevat laitteet kuitenkin täyttävät nämä kriteerit. Energy Star -merkittyjen laitteiden energiankulutustietoja saa helpoimmin internetin kautta EPA:n www-palvelimesta (http://www.epa.gov/docs/GC DOAR/EnergyStar.htrnl). Liika jauhe pyyhitään pois kuivalla talouspaperilla. Litra maitomaalia riittää noin viidelle neliömetrille. Aineet sekoitetaan. Oleellista on, että laitteessa on virranhallintajärjestelmä. Kaupoista voi saada vanhentunutta maitoa ilmaiseksikin, jos sitoutuu käyttämään sen maalin valmistukseen. Limsamaali valmistetaan maalattaessa. Jos laitteessa on virranhallintajärjestelmä, sen energiankulutus on selvästi pienempi kuin laitteiden, joissa sitä ei ole. fil). Kokeile limsamaalia vaikka lasten kanssa lelujen maalaamiseen. Kotimaiset laittteiden kokoonpanijat suurinta ICL Data Oy:tä lukuunottamatta eivät kuitenkaan ole hakeneet Energy :Star -merkin käyttöoikeutta. Kosteusongelmissa on ratkaisevinta ilmanvaihdon tehostaminen ja rakenteiden korjaaminen toimintaan soveltuviksi. Y mpäristömerkityistä tietokoneista saa lisätietoja Suomen Standardoimisliitosta esimerkiksi intemet-palvelimen kautta (http://www.sfs. Virranhallintajärjestelmä tuli ensimmäisenä kannettaviin mikroihin, mutta nykyisin se on yhä useammassa pöytäkoneessa. Joutsenmerkityissä laitteissa on rajoitettu kadmiumin, lyijyn ja eräiden palonsuoja-aineiden käyttöä. Jos koneessa ei ole virranhallintajärjestelmää, kannattaa näyttö sammuttaa aina kun työskentelyssä on pidempi tauko, esimerkiksi ruokatunti. Myös IBM:n eräät mallit sekä Osbomen ja Apple Macintoshin laitteistot kuluttavat huomattavan vähän energiaa. Maalin kustannukset riippuvat maidon hinnasta. Asiantuntija tutkimaan homeen hajua Edellisen Suomen Luonnon Kysy ekoneuvoa -palstalla käsiteltiin hameelta haiskahtavaa kylpyhuonetta. Tietokoneen energiamerkintä Onko mikrotietokoneille energiamerkintää. Kailan kirja ekologisista pintakäsittelytavoista ilmestynee kauppoihin lähiaikoina. KotimaaIareita tuntuvat kiehtovan erityisesti erilaisista ruoka-aineista valmistettavat aineet. Eniten mikroissa kuluttaa energiaa näyttö. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxilla (931) 335 4212 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sllfi Maito-, kaljaja limsamaalia Arkkitehti Panu Kaila on esitellyt perinteisiä ja hauskoja pintakäsittelyohjeita. Värijauhetta kannattaa levittää vähän kerrallaan. Mikä mikroista kuluttaa vähiten energiaa. Pala talouspyyhettä kostutetaan limsaan, ja sillä kastellaan puun pintaa. Maitomaali soveltuu sekä ulkoettä sisäkäyttöön kaikille maalaamattomille tai keittomaalilla maalatuille puupinnoille. Laitteiston energiankulutus vaihtelee jonkin verran näytön, keskusyksikön, kovalevytilan ja muiden komponenttien mukaan. Paristojen ja akkujen sisältämien raskasmetallien määrää on rajoitettu. Tietoni perustuvat pääosin Kailan TV 2:n Ekoistissa esittämiin ohjeisiin. Energiankulutuksessa joutsenmerkin kriteerit noudattavat Yhdysvaltain ympäristöviraston EPA:n myöntämää Energy Star -merkintää
Intohimoa sillä riitti ja riitti. Oliko se hirmuliskoille ihan oikein, kuten biofatalisti ajattelee. Mutta lintujen talviruokinta samoin kuin ketokasvien varjeleminen on jo luonnon mestarointia. Kuutteja kuoli kymmenittäin, valokuvaaja filmasi. Yksi vanhapoika rupesi raiskaamaan kuutteja, joiden sulot eivät vielä motivoineet haaremin omistajaa suojelemaan eli varaamaan niitä. Tai aikamiehet ja -naiset moottorikelkan mourutessa pitkin joen jäätä. Siis päiväpetolintuja, vajaahampaisia, yksisirkkaisia. Luontoa ne ovat fysiikan laitkin. Pegasoksen tähdistön joltain planeetalta löytyisi tyyssija liito-oravalle ja mustaotsalepinkäiselle sitten joskus kun meteoriitit ovat möyhineet Telluksen elinkelvottomaksi. Vai onko massiiviset kosmiset iskut nähtävä luontoon kuuluvina Lauri Niklander tervetulleina tapahtumina. Taidanpa itsekin ruveta kitkemään lehdosta kuusia kun kerran niitän myös kedolta horsmat, nokkoset ja vadelmat. Yrittäisin karkottaa kyyn saalistamaan tavallisempia otuksia. Hannu Niklander miettii. Eliminoimaan eväjalkainen himomurhaaja, jotta poikasten eloonjääntiluku kasvaisi. Missä kulkevat luonnon mestaroimisen rajat. Tuskin olisin puuttunut tapahtumiin. Miksi syleilisimme vain maailmoja kun avaruuskin on olemassa. vsk. Kokijan elämys tuskin noudattaa sitä rajaa, jonka asettaa ympäristöystävällisyys. Kuuteille se oli kova kokemus, useimmat rusentuivat aikamiehen alle. Ehkä ei välimatka mainituista aparaateista siihen mitä useimmat luonnoksi ymmärtävät sittenkään ole aivan tavaton. Isällä oli kieltämättä erikoinen tapa tuon tuostakin koukistua nyhtämään maasta pieni kuusentaimi. Jos ruokimme sinitiaisia talvella ja varjelemme eläintarhoissa uhanalaisia lajeja, miksi ajatus avaruuden siirtokunnista olisi vieras. Tekniikka on taitoa, tekhnee, kuten vanhat helleenit sanoivat, säädellä luontoa. Toki tilanne voi osoittautua vielä mutkikkaammaksi, vaikka Ahvenanmaalla: kangaskäärme ruisrääkän pesällä. Meteoriitti-iskut tekivät lopun dinosauruksista. Selällä he ahav9ituivat likellä luontoa, mutta tunsivatko he sitä luontoelämyksenä muuten kuin paremman (eli Vikströmin venedieselin) puutteessa. Epäilemättä he nauttivat oppiessaan hoitamaan purjeitaan. Ei siveysapostolina vaan turhien kuolemien estäjänä. Siinä oli totuttelemisensa, kun luokituksesta löytyivät myös soveltavat luonnontieteet: moottoripyörät, potkuriturbiinit ja aggregaatit. Voittoisa merinorsukoiras perusti haaremin, muut koiraat turhautuivat. Entä tilanteet joissa eläintä on kohdeltava kuin isä närettä. Ihaileeko mongolipoika hevosta siksi, että se nyt sattuu elämään, vai riemastuuko hän omasta hallintakyvystään. tukahduttaa muut puulajit. Oudoksuntaani sain vastaukseksi esitelmän metsien kuusettumisesta, kuusi on vallananastaja, joka SUOMEN LUONTO 8/96 55. Nykyilmaisun mukaan isä tarkoitti, että biodiversiteetin kannalta hänen moraalinen velvollisuutensa oli estää yhtä ylivoimaista lajia nujertamasta heikompiaan. Tuleeko meidän varautua uusiin meteoriitteihin, joita taatusti vielä putoaa. Moneen ehkä vaikutti tämän lehden toissanumeron kuva, jossa kylläinen kyy soluu alas kirjosiepon pesältä. Jos kyseessä olisi erityisen harvinainen laji, pitäisikö rientää hätiin. Kuusi kyllä pitää puolensa, isä sanoi, ja syvän eetoksen vallassa kumartui taas kiskomaan tainta niin että närästi. 11. Kumpaisenkin isoäitini esi-isät olivat Vaasan ja Oolannin purjehtijoita. lsävainaani kanssa kävelin metsissä. Kun ihminen hävitti kolopuut, oli oikeus ja kohtuus ripustaa pönttöjä tilalle. Kun suomalaislapsi saa kaamaveneen lähtemään järvenselälle ja mongolipoika raisun hevosen itseään tottelemaan, ehkei olla kaukana kokemuksesta, jonka nuorukainen tuntee kun mopedi kiitää muraista traktoriuraa marraskuun illassa. Kuin kreikkalaiset Deukalion ja Pyrrha tai seemiläinen Nooa olisivat avaruuslentäjät siirtäneet vedenpaisumuksen alta elämää turvaan edes jonnekin. Mutta entä kyy ruisrääkän pesällä. Koiras raiskasi raiskattavansa ja lyllersi uuden uhrin kimppuun. Häätäisin senkin pajulinnun pesälle tai sisiliskon kimppuun. Hiljakkoin näytettiin televisiossa luonto-ohjelma EteläAtlantilta. Vem kan segla förutan vind. Ja saa ollakin, luontoa tulee mestaroida, jos se koituu monimuotoisuuden hyväksi. Hannu Niklander Luonnon soveltaminen ja korjaaminen Poikana hain kirjastosta luontokirjoja. En vihaa kyitä, jos kohta niitä vaarallisuuden takia varonkin kuin kielosalaatin syöntiä
Omavaraisessa yhteiskunnassa on helpompaa säilyttää ~yrjäseudut elinkelpoisena, edistää yhteiskunnan hajakeskitystä ja työllisyyttä. Jonkin verran tällaista politiikkaa esiintyy edelleenkin: Yhdysvallat suojelee yhä tekstiiliteollisuuttaan suojatullein varsinkin kehitysmaiden halpatuontia vastaan. Vapaakauppa-aatteen valtaamassa maailmassa protektionismissa nähdään pelkkää pahaa. Kehitysmaat suuryritysten armoilla Gattin samoin kuin muiden vapaakauppasopimusten arveluttavin puoli on, että ne jättävät monien maiden, varsinkin köyhien kehitysmaiden, luonnonvarat vaille riittävää suojaa, ulkovaltojen ja kansainvälisten suuryritysten armoille. Jos esimerkiksi Islanti olisi yhdentymisneuvotteluissa suostunut luovuttamaan tärkeimmän luonnonvaransa, kalastonsa, kansainvälisten troolilaivastojen hyödynnettäväksi vapaan kaupan merkeissä, se olisi sallinut tärkeimmän tulolähteensä tuhon ja vaarantanut olemassaolonsa kansakuntana. Tuo suuntaus perustuu vahvasti kärjistäen uskoon, että vapaat markkinat ratkaisevat kaikki ongelmat ja että kansainväliset kauppamiehet tietävät mitä tekevät. Suomalainen elintarviketuotanto on näihin asti ollut suhteellisen puhdasta; esimerkiksi Hollannissa käytetään maatalouskemikaaleja yli kymmenkertaisesti Suomeen verrattuna. Usko vapaakaupan, tai laajemmassa mielessä vapaan markkinatalouden, ylivoimaisuuteen on hallinnut varsinkin läntistä talousajattelua, mutta se vaikuttaa myös entisten sosialistimaiden samoin kuin monien kehitysmaiden talouspolitiikkaan. Varsinkin suurvallat ovat käyttäneet suojatulleja ja muita vastaavia keinoja häikäilemättä hyväkseen omia erityisintressejä suojellakseen. Halvan EU-sokerin tuonti tuhosi Filippiinien sokeriteollisuuden, joka aikoinaan tarjosi elannon kokonaisille saarille. Silloin kun vapaakauppa yhdistetään sellaisiin termeihin kuin kani sainvälistyminen ja edistyk: sellisyys, protektionismissa nähdään jotakin perin taantumuksellista, äärioikeistolaista j tai ainakin vanhakantaista kansallismielisyyttä. Kansainvälisen talouden kehitykselle on toisen maailmansodan jälkeen ollut tunnusomaista vapaakauppaideologian voittokulku, joka huipentui viime vuonna solmitussa Gatt-sopimuksessa. Tietynlainen ympäristöprotektionismi on nähtävä välttämättömyytenä, jos haluamme että jälkipolvetkin pääsevät nauttimaan luonnonarvoista ja käyttämään luonnonvaroja hyväkseen. Jäljellä olevien sademetsien suojelu sellaisissa maissa kuin Thaimaa, Filippiinit ja Norsunluurannikko on sitäkin tärkeämpää, kun niistä 80-90 prosenttia on jo tuhottu. Vapaakauppaideologian läpimurron kääntöpuolena on protektionistisen talouspolitiikan alennustila. Protektionistisen politiikan summittainen hylkääminen pelkästään siksi, että sitä on käytetty tai käytetään väärin, on kuitenkin johtamassa yhteiskuntaa pahasti harhateille. Se säästää ympäristöä, vähentää pitkien kuljetusten tarvetta tai lyhentää kuljetusmatkoja ja pienentää niihin liittyvää energiankulutusta. Guinea-Bissaussa ja Burundissa omavaraisuuden kohentamiseen tähdännyt riisinviljelyprojekti meni nurin subventoidun riisintuonnin takia. Tulevaisuudessa tuon puhtauden ylläpitäminen on paljon vaikeampaa, kun rajavalvonta EU:n sisärajoilla on poistettu ja vastuu elintarvikevalvonnasta on siirretty kuntien viranomaisille, joille se saattaa hyvinkin olla ylivoimainen tehtävä. Joudumme kenties piankin varautumaan esimerkiksi tanskalaisen salmonellan tunkeutumiseen rajojen takaa maahamme, onhan Tanskan siipikarjasta 70 prosenttia salmonellan saastuttamaa. Sademetsien luonnonvarojen suojelu on kuitenkin Gattin sääntöjen puitteissa entistä vaikeampaa, koska niistä tulee helposti suuryhtiöiden saalistuskohteita kaupan vapauden merkeissä. Ekologisesti omavaraisuutta korostava politiikka on ylivoimainen vapaakauppaan nähden pelkästään siksi, että siinä tuotantoja kulutuspisteet sijaitsevat lähellä toisiaan. Valitettavasti protektionismin kovaäänisimpiä kannattajia ja vapaakaupan vastustajia ovatkin oikeistolaiset demagogit, kuten Ranskan Jean-Marie Le Pen ja Yhdysvaltain Pat Buchanan. Protektionistista politiikkaa tarvitaan pyrittäessä omavaraisuuteen tai korkean omavaraisuusasteen ylläpitämiseen. Vapaakauppa estää ympäristönsuojelua Kansainväliset ympäristönsuojelusopimukset joutuvat SUOMEN LUONTO 8/96 55. PUHEENVUORO Antti Vahtera on eläkkeellä oleva toimittaja, joka on erikoistunut ympäristöaiheisiin. Uudenlainen ympäristöprotektionismi vo1s1 kuitenkin olla avain ekologisesti kestävään ja omavaraiseen tuotantoon, Antti Vahtera arvioi. Poliitikon on pelkästään leimautumisen pelosta ylen vaikea kannattaa protektionismia ja vastustaa vapaakauppaa, olkoot asiasyyt millaisia tahansa. 12 Hyvä ja pah~ Itsekästä kansallismielisyyttä Kahtiajako ilmenee paljolti mielikuvien tasolla. Omavarainen tai korkeaa omavaraisuusastetta ylläpitävä yhteiskunta on myos turvallisempi ja vähemmän kriisialtis kuin ulkomaankauppaan vahvasti sitoutunut yhteiskunta. Monissa Länsi-Afrikan maissa, esimerkiksi Malissa ja Burkina Fasossa, durran, hirssin ja muiden paikallisten viljalajien viljely ei enää kannata, kun halpaa vehnää on maataloustuotteiden kaupan vapauttamisen seurauksena virrannut markkinoille. Omavaraisuuden ja ympäristön turva Monet niistä kaupan esteistä, joita nyt sekä Euroopan unionissa että Gattin puitteissa kaadetaan, on pystytetty suojelemaan yhteiskuntaa ja ympäristöä. Protektionismista, jolla tarkoitetaan lähinnä kotimaisen tuotannon suojelemista ulkomaiselta kilpailulta suojatulleilla ja muilla kauppapoliittisilla keinoilla, on tullut eräänlainen kansainvälisen talouspolitiikan hylkiö. Perussyynä siihen on, että omiin asioihin voidaan aina vaikuttaa, kun taas vaikuttaminen muiden maiden, erityisesti suurvaltojen, asioihin on vaikeata ellei mahdotonta. Elintarvikkeidemme puhtaus vaarassa Juuri maataloudessa korkean omavaraisuusasteen säilyttäminen olisi erityisen tärkeätä. Avarasti ymmärrettynä protektionismi onkin juuri senkaltaista ympäristön ja yhteiskunnan suojelupolitiikkaa, jota monet yksityiset valtiot ja kansainväliset järjestöt ovat harjoittaneet itsestään selvänä velvollisuutenaan. Niissä tapahtuva poliittinen mullistus tai äkillinen talouslama heijastuu kauppasuhteiden kautta myös omaan maahan. Euroopan unionin ylijäämälihan vienti on vaikeuttanut suuresti useiden Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maiden karjankasvatusta. vsk.. Protektionismilla on historiaan liittyvät rasitteensa
Esimerkiksi Montrealin sopimus, joka tähtää otsonikerrosta tuhoavien kemikaalien kuten kloorifluorihiilivetyjen poistamiseen, sisältää esityksiä kauppasanktioista sopimusta rikkovia valtioita vastaan. Antti Vahtera 13. Torjuessaan protektionismin nykyaikainen vapaakauppaideologia torjuu myös yksityisten valtioiden mahdollisuudet suojella luonnonvarojaan tai kehittyä kohti omavaraistaloutta. Samalla niiden oma elintarviketuotanto palvelee yhä enemmän vientiä, mistä seuraa keskittyminen suurtiloihin, maatalousväestön syrjäytyminen ja kurjistuminen sekä ekologisesti tuhoisien viljelymenetelmien suosiminen muun muassa runsaine lannoiteja torjunta-ainemäärineen. Voitaisiin myös kysyä, kannattaako Suomen tuoda pakastekalaa Norjasta tai Islannista, silloin kun omat järvemme ja rantavetemme ovat täynnä hyödynnettäviä veden antimia. Turhaa kaupankäyntiä talouselämän ehdoin Suuri osa tuosta kaupankäynnistä on helppo leimata tarpeettomaksi. Yksi vaikutuksista on, että toisin kuin annetaan virallisesti ymmärtää, kaupan vapauttaminen näyttää talouselämän keskittymisen ja fuusioitumisen myötä pikemminkin lisäävän työttömyyttä kuin torjuvan sitä. Gattin takia suuriin vaikeuksiin. Paha virhe tehdään kuitenkin silloin, kun se nähdään jonkinlaisena yleislääkkeenä nykymaailman sairauksille ja kun suljetaan silmät sen monilta kielteisiltä vaikutuksilta ympäristöön ja yhteiskuntaan. Myös pyrkimykset hillitä sopimusteitse kasvihuoneilmiötä saattavat törmätä samaan vapaakauppasopimuksen asettamaan esteeseen. Suppeissa puitteissa, tietyn yhteiskunnallisen valvonnan alaisena ja samoja pelisääntöjä noudattavien valtioiden kesken kuten vanhan Eftan puitteissa se voi tuottaa valtaosin myönteisiä tuloksia. Vapaakauppa voi näin estää omavaraistalouden kehitystä. Jotakin on pahasti pielessä esimerkiksi silloin, kun Saksan kannattaa kuljettaa perunansa Italiaan pestäväksi ja sieltä takaisin, tai kun amerikkalainen yhtiö vie syömätikkuja Japaniin, japanilainen yhtiö taas hammastikkuja Yhdysvaltoihin. Hän sanoo, että vapaakaupan oloissa viranomaisten talouselämän ohjauskyky heikkenee suhteessa ohjaustarpeeseen. Samoin vaarantuu uhanSUOMEN LUONTO 8/96 55. Samoin se lisää yhteiskunnallisia varallisuuseroja ja eriarvoisuutta. Cites luettelee yli sata lajia, joiden kauppaaminen on kielletty, paitsi rajoitetuissa tapauksissa. Hän ennustaa pysyvää korkeaa työttömyyttä, epätasaisempaa tulonjakoa ja vaikeita sopeutumisongelmia vapaakaupan seurauksena. On mahdollista, että vapaakaupan monien epäkohtien paljastuminen vielä johtaa suunnanmuutokseen kohti tietynlaista protektionismia ja korkeampaa omavaraisuutta. vsk. Maamme luonto sisältää runsain mitoin rikkauksia, joiden harkittu, pienimuotoinen hyödyntäminen olisi luonnon korkotulojen hyväksikäyttöä ja niin ollen ekologisestikin mielekästä. alaisten eläinlajien kaupankäyntiä koskevan Cites-sopimuksen toimeenpano. Anderssonin mukaan EU:n sisämarkkinahanke perustuu massatuotannon aikakauden vanhentuneeseen ajattelutapaan, jossa kokonaan unohdetaan korkeisiin tullimuureihin perustuvan omaehtoisen talouspolitiikan myönteiset puolet. Turkulainen professori Jan-Otto Andersson edustaa suomalaisten taloustutkijoiden joukossa poikkeuksellista vapaakaupalle kriittistä näkemystä. YK:n kehitysohjelman (UNDP) tietojen mukaan maailman rikkain viidennes ansaitsee näinä aikoina yli 60 kertaa enemmän kuin köyhin viidennes. Sopimus esittää kaupallisten sanktioiden käyttöä sen ulkopuolisia maita tai sitä rikkovia maita vastaan, mikä siis on Gattin sääntöjen vastaista. On vain toivottavaa, ettei kurssinmuutos silloin ole liian myöhäistä. Tuskallisimmin se koskee köyhiä kehitysmaita: tällä vuosisadalla yli 70 prosenttia "itsenäistyneistä" siirtomaista on pakotettu elintarvikeriippuvuuteen ruuan tuojina. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät Vapaakauppaa ei suinkaan pidä aina ja kaikissa oloissa tuomita. MuJta kehityksestä ei voida milloinkaan olla liian varmoja. Voidaan tietenkin väittää, että jo tehdyt vapaakauppasopimukset ovat määränneet kehityksen suunnan ja että ·yritykset sen muuttamiseksi ovat turhia. Vapaakauppa rikastuttaa niitä, jotka siitä muutenkin hyötyvät, se estää köyhiä maita kehittymästä kohti omavaraisuutta, edistää kehitystä kohti vientikasvien tuotantoa harjoittavia suurtiloja ja heikentää köyhän maaseutuväestön elinoloja. Siitä ei tietenkään voida syyttää yksin vapaakauppaa, mutta varmasti se on keskeinen tekijä varallisuuserojen kasvussa. Nämä sanktiot olisivat selvästi ristiriidassa Gattin sääntöjen kanssa, minkä seurauksena sopimusta rikkovat valtiot voivat vedota Gattin suojelukseen. lrotektionismi Doug Wilson/Lehtikuva Maailmanmarkkinoiden halpa vehnä on syrJayttänyt monissa Länsi-Afrikan maissa paikalliset viljalajit durran ja hirssin
Keskemmällä vuoma muuttuu vetiseksi saranevaksi. Pehmeä ja sitkeä pinta on kantanut kulkijaa jo vuosikymmeniä. Tuoreet nuotionjäljet tienposkessa kertovat kuitenkin ensimmäisten hillojen tunnustelijoitten liikkuvan jo. Tie tulee lähes vuomalle asti, mutta muita kulkijoita ei näy. Tuulen puhaltaessa leppoisasti hirsien välistä on ladossa ajattoman rauhallista syventyä menneisyyteen. Täällä kaukaisella niittypalstalla täytettiin lato toisensa jälkeen luonnonheinällä, jota kevättalven lentokeleillä sitten reen kanssa kuskattiin maalikyliin. Raskaitten niittotalkoopäivien iltoina taSUOMEN LUONTO 8/96 55. Nyt suota laiduntavat vain porot, jotka kahlailevat innoissaan rehevällä vuomalla. Turvekerrokseen painuneet mönkijän jäljet kertovat, kuinka poronhoitotyöt keskittyvät edelleenkin soille hillastuskauden käynnistyessä. Vesi välkkyy kortteiden ja sarojen välistä ja näyttää upottavalta, mutta saapas painuu vain puolivarteen. Teksti ja kuvat: Jouni Klinga P orotokan vaimea kilkatus ja lätistely kantaa aavan laitaan. Niittokulttuurin maamerkit ovat harmaantuneet. vsk.. Sotavuosien jälkeen aavan syyskesä huokui vielä työn intoa. Suon rahkaisella laiteella on harvakseltaan pieniä valo14 Aapasuo elää kin raakileita
Suo testaa kärsivällisyyttä, kun pitkä jänne loppuukin pohjattomaan kuljuun ja on palattava kokeilemaan uutta reittiä. Moni viime vuosienkin satunnainen kulkija on jatkanut perinnettä, joltakin on jäänyt myös vanha takin riepu hirren väliin lepattamaan. Entisajan niittoväen vanha lato tarjosi näköaloja aapasuon luontoon ja tulevaisuuteen. Sen harjalla SUOMEN LUONTO 8/96 55. Ladon seinustalla suon herrasmieheksikin sanottu hyväryhtinen lettovilla kertoo paikan lähteisyydestä ja ravinteikkuudesta. D 15. Painauduin maihin ja odottelin, kun kosteuden kyllästämän saraikon yli vilkkuva korvapari lähestyi. Sammaltuntija voi riemuita yhyttäessään rimpisen koivuleton jänteeltä varman lettojen ilmentäjän, kullankiiltoisen kultasammalen eli "neidon kultatukan". Aina suolta ei löydy näin näkyviä tunnuslajeja, vaan halutessaan paneutua suon ravinnetasoihin saa penkoa sammallajistoa. Yön hetket olivat lintuharrastajalle yhtä juhlaa. Lapasotkanaaras lähti poikasten kanssa rantasaraikosta, ja kauempana selällä oli uiveloiden, pilkkasiipien ja mustalinnun sekaparvi. Pohjoisenkin suuria aapoja valmistellaan jo kiireellä vuosituhantisen kehityksen päätepisteeseen, missä niiden häviäminen on lopullista. Lato on kuin piilokoju, josta maisemaa voi tutkailla luontoa häiritsemättä. don hirsiin on koverrettu aikamerkkejä, joista vanhimmalla on ikää jo puoli vuosisataa. Liro on aapasuon vahti." Kiv, kiv, kiv", se varoittaa heti kimakasti, kun joku lähestyy, hätäillyt liro palasi pian jälkeläisten hoitoon, kun hahmoni hävisi maisemasta. Soita ovat monet karttaneet, eikä niiden arvoa ole useinkaan tunnustettu. Kettu kiersi lopulta kohteliaasti parin metrin päästä, mutta kääntyi vielä katsomaan taakseen kuin hyvästelläkseen. Vanhalta suokulkijalta aikoinaan saamani elämänviisaus pitää kuitenkin usein paikkansa: porot ikään kuin haistavat oikean reitin ja ihminen kulkee siellä missä porotkin. Kun linturetkelläni lopulta saavuin vetelien rimpien ympäröimälle vuomajärvelle, kurjet innostuivat varoittelemaan edessäni ja samalla huomasin rantaa myöten lähestyvän ketun. Liikuin keskiyöllä, ja vastatuuleen suojänteitä kierrellessä olkapäät peittyivät hyttysistä. Luontokuvaaja ja -kirjoittaja Jouni Klinga vieraili pohjoisen omalla suolla, aavalla. Ladon rakentajat ovat valinneet paikan huolella. Yö oli jo taittumassa eikä kummallakaan ollut kiirettä. Vielä ei suoluonto ole tavannut kohtaloaan kaupunkien nokisissa turvekattiloissa. Edellisellä viikolla olin tarkastamassa suuren vuomajärven linnustoa. Jo entisaikaankin suotyyppien rehevyys on kuitenkin ollut tiedossa, onhan peltoja raivattu ravinteikkaille lettosoille, siellä missä niitä on löytynyt. vsk. Jonkin aikaa soilla kulkiessa niiden maailma alkaa kuitenkin avautua. Kymmenen metrin päässä kumpuaa avoin lähde, ja raikas vesi virtailee ruosteen punertavaksi värjäämässä kasvillisuudessa hitaasti ladon hirsien ali. Linnustosta saa edustavan kuvan vain lyhyenä hetkenä alkukesällä, mutta kasvien ja sammalten pariin voi keskittyä vielä syksymmälläkin. Neljän metrin päässä se pysähtyi ihmettelemään saalistusreittinsä kummajaista. Järven päässä kiikari tavoitti kaksi hanhiparia, joista toisella oli poikanen
Jäljet menneisyydestä Kasvit ovat osa Porvoon historiaa. Kasviretkemme reitti: Kirkonmäen kautta Maarille ja sieltä Linnanmäen sivuitse takaisin vanhan kaupungin sydämeen. Pappilan ja linnan vanha satama Maari on lähes kasvitieteilijöiden pyhiinvaelluspaikka. Kasvi kulkeutui Porvooseen aikoinaan venäläisten sotilaiden mukana. Porvoon valtiopäivät pidettiin 1809, jolloin läsnä Vanha rohdoskasvi keltamo on tullut meille ilmeisesti keskiajalla. Heikki Laurila/Illusia . Arto Kurtto löysi kivimuurin kolosta harmion. Unikonsukuinen keltamo on myrkyllinen ja melko yleinen Etelä-Suomessa asumusten lähistöllä. Ja Maarin rannalla kohoava Linnanmäki puskee sisuksistaan ilmiselvää arkeologiaa, muinaisesta kulttuurista kertovia lajeja. Teksti: Alice Karlsson Kuvat: Jorma Laurila Porvoo versoaa historiaa Kesäkuun lopulla teimme retken vanhaan Porvooseen. Ja heti kun asfaltti allamme muuttui mukulakivikaduksi, aloimme nähdä kasveja kaikkialla. Kun taiteilija Louis Sparre vuosisadan vaihteessa puolusti Porvoon vanhan kaupungin säilyttämistä, hän teki sellaisen kulttuuriteon, joka saa tuntemaan nöyrää kiitollisuutta. vsk.. Linja-autoasemalta on vanhaan kaupunkiin puolisen kilometriä. Kiitollisia ovat myös ne lukemattomat botanistit, kasvitieteilijät, jotka ovat vuosien varrella käyneet tutkimassa ja keräämässä kasveja kaupungin pikkuruisten puutalojen pihoilta ja katujen varsilta. Oppaanamme oli Helsingin yliopiston kasvimuseon amanuenssi Arto Kurtto. Sieltä löydettiin kohta sata vuotta sitten tieteelle tuntematon lietetatar. 16 SUOMEN LUONTO 8/96 55
vsk. Liekö juuri hänen hevoselleen luodun murkinan mukana maahan putoillut muutamia harmion tai ukonpalon siemeniä. Joka tapauksessa venäläisten majailusta Porvoossa jäivät jäljet, jotka ovat vieläkin näkyvissä. Muinaisia seuralaisia Muinaistulokkaita, ennen 1600-lukua maahamme tulleita 17. Näkymä Maarilta vanhaan Porvooseen lienee muuttunut vain vähän niistä ajoista, kun paikka pääsi lietetattarellaan kasvi tieteellisiin julkaisuihin. Harmia ja ukonpalko ovat uustulokkaita. oli itse Aleksanteri 1. Muita Porvoossa tapaamiamme uustulokkaita olivat kevättaskuruoho, rikkanenätti , ketohärkki ja tahmavillakko. Ne ovat kulkeutuneet lajistoomme ihmisen mukana 1600-luvun jälkeen. Vanhassa Porvoossa on ymmärretty, että kasvit ovat osa kaupungin omaleimaista historiaa. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Vihreys puskee esiin kadunvarsilta
Keskiajan kuisketta Maarin rannalla kohoava Linnanmäki on myös historiallinen paikka. Emme yrittäneet etsiä kasviharvinaisuuksia. "Ylipäätään näin hieno keto, jossa on sekoituksena muinaistulokkaita ja luonnonkasveja, on selvä viite todella vanhasta ihmisen vaikutuksesta." Keto oli pökerryttävän kaunis: mäkitervakot, keltamaksaruohot, huopakeltanot ja nuokkukohokit kukkivat täyttä päätä ja ketoneilikka oli hennolla nupulla. Nimensä se lienee saanut rönsyistään, jotka kiemurtelevat maata pitkin kuin humalaiset ikään. "Kyllä kaupunkiympäristössä voi olla jokaiselle jotakin." Kasvit ovat kuitenkin osa historiaa ja se pitäisi ottaa huomioon alueiden entistämisessä. Niittykasvit taantuvat Kurton mukaan on päivänselvää, että maatalouden muuttuessa ahot ja niityt kasvavat vähitellen umpeen. Kaikilla niillä oli tarina kerrottavanaan. Myös hukanputki on seurannut lääkekasvina entisajan ihmistä, vaikka se onkin vaarallisen myrkyllinen. Eräällä porraskivellä ihastelimme ikivanhaa rohdoskasvia keltamoa, joka tehoaa sappija maksasairauksiin sekä psoriasikseen. vsk.. Kumina on puolestaan maustekasvi, jonka on todettu edistävän ruuansulatusta. Maahumala on vanha rohto, ja sen nuoria lehtiä on käytetty salaatteihin. Osa harvinaisimmista niittykasveista häviää Suomesta, ja melkein SUOMEN LUONTO 8/96 55. "Tätä ei onneksi ole turhan paljoa siistitty." Myös Helsingin Suomenlinna sai Kurtolta kehuja: "Kustaanmiekassa ja Susisaaressahan valliniittyjä jopa hoidetaan polttamalla ja niittämällä." "Museovirastokin ymmärtää nykyään hyvin, että kasvit kuuluvat osana historialliseen ympäristöön", Kurtto kiitteli. Siinä joki kuroutuu lu18 sikkamaiseksi lahdeksi, johon kuunarit ja tervahöyryt entisaikaan ankkuroituivat. Mutta hän on lempeä mies. Arto Kurtto näki sen heti, kun hän oli luonut yleissilmäyksen rinteillä komeileviin kedon kasveihin. Suopayrtti on kulkenut ihmisen mukana niin kauan kuin sen juurakosta on tehty kotona saippuaa. Linnanmäen kedolla kukkivat kaikki kedon tunnuskukat Keltaiset huopakeltanot, valkoiset nuokkukohokit ja punaiset mäkitervakot kukkivat Linnanmäen kedolla. Pian teimme tuttavuutta suopayrtin kanssa, kohtasimme hukanputken, kuminan ja maahumalan. Vanhaa Porvoota Arto Kurtto piti hyvänä esimerkkinä kasviston kunnioittamisesta. "Nurmikon kasvit ovat aina pätkiksi leikattuja, jolloin niiden tunnistaminen on vaikeaa", Kurtto selvitti. Vanha satama kukkii Tuomiokirkolta on vain kivenheitto Porvoonjoen rantaan. Näkymä puusillalta kirkolle lienee muuttunut vain vähän niistä ajoista, kun kuuluisat suomalaiset kasvi tieteilijät Lindberg, Palmgren ja Collin sata vuotta sitten hääräsivät täällä assistentteineen. Nyt lahti on lähes kasvanut umpeen. Ketomaruna on arkeologinen johtokasvi, joka viestittää rautakautisista kalmistoista sekä varhaiskeskiaikaisten asumusten ympäristöistä. N urmikoillakin on monia lajeja Kun kiipesimme vanhan pappilan kautta takaisin kaupunkiin ja istahdimme puiston hoidetulle nurmikolle, Arto Kurtto löysi suurin piirtein peittämältämme alalta lajeja ihan vilisemällä: siankärsämö, syysmaitiainen, pihatähtimö, valkoapila, niittynurmikka, pihatatar, pihasaunio, pujo, voikukka, lutukka, jauhosavikka, kylänurmikka, savijäkkärä ... lajeja, Porvoossa on koko joukko. Veden rehevyydestä kertovat muun muassa sankat osmankäämikasvustot sekä limaskojen laulat. Nuokkukohokin runsaus erillisellä alueella kaukana pääalueesta kertoo myös ikivanhasta kulttuurista. Sen sijaan saimme nauttia ylväinä kohoavista keltakurjenmiekoista ja vedenpinnan valloittaneista kukkivista isolumpeista
kaikki muut taantuvat. vuilla. lciinnostavat Eniten Kurttoa kuitenkin kasvien kertomat tarinat menneisyydestä. maisijoita. Sen sukulainen peltovillakko ( oik.) on yleinen rikkakasvi. "Tokihan kaskeaminen synnytti kaskiahoja, mutta niiden pintaala on ollut aina reilusti pienempi kuin muun maatalouden luomien niittyjen." Karjan vähentyminen ja niittyjen umpeenkasvu on hyvin nuori ilmiö. Kannusruoho kasvaa meillä alkuperäisenä merenrannoilla. Suopayrtti on ikivanha hyötykasvi. vsk. "Oikeastaan suuntaus alkoi vasta 1950-1960-lusuoMEN LUONTO 8/96 55. Yadelmat, nokkoset ja koiranputket valtaavat alaa matalalta runsaskukkaiselta niittykasvillisuudelta. Kasvit osoittavat monella tavalla maaperän ja kallioperän oloja, on muun muassa kalkinsuosijoita ja metallinilMaahumala, "kissanminttu" , tunnetaan vanhana rohdoskasvina. Siihen asti elimme niittykasvien kulta-aikaa." Luonnonmukainen viljely ei pelasta ketoja niittykasveja. Tahmavillakko (vas.) tuli Suomeen ilmeisesti Pietarista rautateitse 1800-luvulla. Kannusruoho ja valkopeippi, ihmisen seuralaisia kumpikin. "Paljon oleellisempaa on se, että niitty-yhteisöjä on ruvettu hoitamaan korvaamalla vanha käyttö esimerlciksi toistuvalla niitolla tai varta vasten hanlcitulla karjalla." Historian huisketta "Kasvit kertovat historiasta ja vaikka mistä, kun vain osaa ja haluaa ymmärtää niitä", Kurtto sanoi. "Se joka tuntee kasveja, voi mennä täysin tuntemattomaan paikkaan ja lukea villeistä kasveista mitä siellä on joskus tehty ja kuinka vanha asutus on." Ja jotakin suurta on siinäkin, että kasvit saavat tarkkailijansa polvilleen. Vanhakantaisesta maataloudesta tehomaatalouteen siirtyminen ja karjan väheneminen on paljon vakavampaa Suomen kasvistolle kuin aikoinaan esimerkiksi kaskiviljelystä luopuminen. Ihmiset toivat kasvin mukanaan jo ammoin, sillä sitä voi käyttää kuten saippuaa. Haltioituneena vaikkapa siitä, että hennot punasolmukit tai keltakynsimöt yhä vain jaksavat pitää Vanhassa Porvoossa muistiin merkittyjä lajeja: harmia hevonhierakka hukanputki jalokiurunkannus juhannus ruusu juolavehnä jättipalsami jättitatar kannus ruoho keltamo ketohanhikki ketohärkki kevättaskuruoho kumina kyläkellukka kylämaltsa lehtohorsma lutukka maahumala maitohorsma niittynurmikka nokkonen otavalvatti peltoemäkki peltovillakko pihatähtimö pujo pukinparta punanata punapeippi punasolmukki rantanurmikka rikkanenätti rönsyleinikki suopayrtti tahmavillakko tarhatyräkki tummatulikukka ukonpalko valkoailakki valkopeippi vuohenkello lukuisten lehtipuiden taimia Maarissa: isolimaska isolumme keltakwjenmiekka mesiangervo osmankäämit pikkulimaska rentukka Linnanmäen niityllä: hakarasara hietalemmikki hoikkanurmikka huopakeltano keltakynsimö keltamaksaruoho keltamatara ketokaunokki ketokeltto ketomaruna ketoneilikka koiranputki mäkitervakko nuokkukohokki nurmipuntarpää pölkkyruoho vadelma 19. Porvoossakin vuosi vuoden jälkeen kasvitieteilijät ja -harrastajat kumartuvat pienten kasvien edessä milloin Maarilla, milloin Linnanmäellä ja kaupungissa
Rasvankiiltävä vesi seisoi . Birgitta heräsi johonkin ääneen, joka valaisi tajunnan kuin salama, väläytti kerralla näkyviin kaikki tekemättömät työt. Koko aamun voimistunut rauhattomuus iski varpaisiin SUOMEN LUONTO 8/96 55. Birgitan pöytä oli ikkunan ääressä ja hän oli työn lomassa seuraillut verkkaista vuodenaikojen vaihtumista soukassa merenlahdessa. "Ja hymyä!" Hän räiskäytti kuvan johtavasta lääkäristä, joka kätteli leijonien presidenttiä. Raskas aamusumu makasi vielä lahden pohjukassa. Tänään aallot eivät keinutta20 neet lempeästi rantaruohoja, vaan velloivat kapeassa lahdessa sinne tänne, söivät toisiaan. Kun tietäisi, mitä se ajattelee, Birgitta pohti ja nykäisi paperin koneesta niin äkkinäisesti, että se repesi. Eilan lapset kävivät koulua kirkonkylän ala-asteella, Birgitta tunsi lapsetkin. Oli kuulemma mennyt taas huonommaksi. Nainen istui korituolissa laiturin nokassa. Ne olivat vaaleita ja pyöreäkasvoisia kuin suuret kuut. Hänen nimensä oli Ella, sen Birgitta tiesi, kaikki tiesivät näin pienessä kylässä. Sitten hän lähti juoksemaan autolleen. Sitten hän alkoi tikuttaa tienhoitokunnan kokousselostusta. Hannele Huovi Kun Birgitta vilkaisi ulos toimituksen ikkunasta, hän näki, että nainen istui taas laiturilla. Hän oli kääriytynyt huopaan. Hän näytti tuijottavan syyskesän auringossa kimaltavia aaltoja. Tupakasta oli tarttunut paljaan ummehtunut haju. Ei kai hän ole ... Nainen oli vaalea ja aurinko paistoi ohuen tukan läpi. Kun hän joi toista kahvikupillistaan toimituksessa, hän vilkaisi laiturille. Vielä myöhällä, ennen nukahtamista, Birgitan silmissä häilyi Eilan kuva. Piti ennättää hotellille metsäseminaariin ja hän laski mielessään, että toinen puheenvuoro oli juuri alkanut, ehkä hän pääsisi asioihin jotenkin kiinni. Hän myöhästyi tilaisuudesta, jossa leijonat lahjoittivat väritelevision terveyskeskuksen vanhusten osastolle. "Oli se kauhea sairaus", Marja tolkutti silmät laajenneina. Kahvion aulassa Birgitta kuuli ohimennen, kuinka nurkkaan ahtautuneet leidit supattivat Eliasta. Mutta aurinko paistoi. Kyllä hän tiesi, että Eilalla oli keuhkosyöpä. Ella oli nuori. Kun hän nosti päänsä, nainen istui vielä laiturilla. Niin kuin kaikki tiesivät, että toimittajan nimi oli Birgitta Fors ja hän ajoi punaisella Fiatilla ja oli meluisa ja kiireinen nainen. Ne niiasivat ja sanoivat päivää ja toimittivat asioita arkipäiväisesti, niin kuin heillä ei olisi mitään hätää. liikkumatta. Sänky tuntui hikiseltä ja kostealta. vsk.. Uneen vajotessaan Birgitta ei nähnyt enää Eilaa, mutta aivan unen rajalla ryömi rauhallinen, kömpelö eläin hitaasti häntä kohti ja nielaisi hänet. Harva sai katsella sellaista maisemaa työhuoneen ikkunasta. . Birgitta nyökkäsi. Tuokion hän manaili käsialaansa ja yritti muistella riitaisia ukkoja Ylvan pirtissä. Hän ui sen sisällä, kuin sumussa tai maidossa. Leveät poskien luut nousivat esiin kuin kiinalaisilla. "Eikä se edes tupakoinut!" Birgitta huomasi', että he puhuvat Ellasta niin kuin hän olisi jo kuollut. Birgitta sävähti. Sairaalan talouspäällikkö juoksi perään, mutta Birgitta ei ehtinyt jäädä kokoushuoneeseen Laituri Markku Tanttu viinerikahveille. Osaston vanhuksia ei näkynyt missään. Siellä ei ollut ketään. Birgitta kääntyi kirjoituskoneen puoleen ja levitteli ympärilleen pöytäkirjat ja sotkuiset muistiinpanot. Mutta nyt Birgitta näki naisen, jyrkän rannan ja kapean laiturin, joka kurotti pitkälle veteen. Haaleansiniset silmät katselivat ystävällisesti valkoisten ripsien alta. Hyväntekijöistä piti aina ottaa kuva. Vesi oli jo kylmän sinistä, jotenkin täydellistä ja itsenäistä
SUOMEN LUONTO 8/96 55. He katselivat Erkin kanssa tähtiä makuuhuoneen ikkunasta. Birgitta oli jättänyt jälkeensä tempoilevaa rauhattomuutta, kiirettä ja väkevää elämää. Kaukaa katsottuna pitkä laituri näytti oksalta tai lastulta, jonka tyrskyt saattoivat niellä milloin hyvänsä. Päässä humisi alituinen uupumus. Niin kuin sinusta olisi loistanut valoa!" Ella nojautui tyynyihin, joita oli koottu tuoliin hänen selkänsä taa. Maljakkoa etsiessään hän lörpötteli taukoamatta ja kertoi, millainen sää ulkona oli, miten hän oli kukkakaupassa äkkiä muistanut mummolan kukkapenkit ja auringonpaahtamat seinähirret, vaikka mummola myytiin kun Birgitta oli ollut vasta neljän. "En minä ajatellut mitään", Ella sanoi. Kun Birgitta soitti ovikelloa, sydän hakkasi niin kuin se olisi hyppäämässä ulos rinnasta. Sitten hän niisti nenänsä ja ajoi kukkakauppaan. Ella tuki käsillään ovipieleen ja Birgitta näki , miten kivut vapisuttivat laihoja olkavarsia ja hengitys riipoi raskaasti. Mutta nyt säleet juuttuivat toisiinsa ja Birgitan oli siirrettävä pöytää ja mentävä ikkunan ja pöydän väliin irrottelemaan niitä. Hän tunki tyynyä suuhun, ettei olisi huutanut. " Miksi! Miksi! " Ella nyyhkytti. Säleiden välistä näkyi meri. Hän otti tukea seinistä ja pöydistä. Kädet vapisivat. Mutta Ella ei saanut unta. "Minä halusin tietää ... Hän meni kotiin toimituksen kautta ja jätti filmin kehitettäväksi. Birgitta ajatteli , että meri olisi kauniimpi ilman laitureita. Ella sulki silmät ja painoi pään taakse. Hän seisoi oven takana ja pyöritteli kukkapakettia käsissään. Ihan entisellään." "Ei ole näkynyt laiturilla." "Sen kävely on · vähän huonompaa nyt." Sitten tyttö maksoi ja livahti kaupasta eikä Birgitta saanut kuulla enempää. Hän muisti äkkiä, että tiikerinliljapenkin päästä oli lähtenyt polku lammashakaan. Hän muisti, miten Eilan mies oli kumartunut laiturin päässä ja kietonut hellästi huopaa Eilan ympärille, peitellyt huolellisesti varpaatkin ja harpponut pitkää laituria autolle. "En mitään erityistä." "Et mitään?" "En mitään." Birgitta istui hämillään sohvassa ja hypisteli jakkunsa helmaa. Ella ei tullut enää. "Se ranta näkyy toimituksen ikkunasta. " Minä panen sen työpöydälle, nyt kun sinä et enää istu laiturilla." "No pane", Ella sanoi ja alkoi tuijottaa linssiä. Tilanne oli niin kummallinen, niin nolo. "Stressiä", sanoi terveyskeskuslääkäri eikä antanut unilääkettä. " Mihin minä nämä kukat?" Birgitta kysyi ja ojensi liljoja Eilan syliin. Birgitta keitti teetä, lämmitti käsiään mukin kyljessä ja ajatteli , että Ella oli urhea nainen. " Minä niin kadehdin sitä rauhaa!" Birgitan puhe syöksähteli paakkuina. Birgitta jäi eteiseen riisumaan takkiaan. Ella istui laiturin päässä työntyneenä, kurottuneena merta kohti . vsk. Tähtimaata. "Katselin vain. " Mitä äidille kuuluu?" " Mitäs sille. "Kun kerran tulette vähillä unilla näinkin hyvin toimeen." Birgitta painoi posken keittiön nihkeää vahakangasta vasten ja ajatteli, ettei hänestä ollut ihmiseksi. Eilan mahaa kouristeli ja kipu viilteli käsivarsia. Öisin Birgitta makasi hereillä ja manaili lehden johtokuntaa, joka ei myöntänyt uutta toimittajanvakanssia, vaikka Erkki ja Birgitta olivat hukkua työhön. Eilan ohut sänkitukka muistutti vauvojen nukkaista päätä. " Ella korjasi asentoaan. Huoneessa ei ollut valoja, mutta pöydällä roihuava tiikerinlilja loisti kuin lamppu. Koillistuuli ajoi kuohupäitä mantereen suuntaan ja äkäiset pärskeet löivät laiturin yli ja kastelivat sen. Loppujen lopuksi alkaa riittää, kun vain on." Birgitta katsoi Eilaa ja nyökkäsi, sitten hän haki eteisestä kameralaukun. Viikon päästä Birgitta seisoi Eilan vanhemman tytön takana ·marketin kassajonossa. Hän pelkäsi taas kuolemaa. Birgitta tutki käsivarren nukkaa ja Erkin tykyttäviä kaulasuonia ja ajatteli , että ihmisellä on ohut iho. "Ota jos huvittaa." Birgitta nosti kameran esi in ja alkoi sormeilla objektiivia. Leppien lehtihangoissa oli harmaata untuvaa j a helteessä tuntui vahva metsämansikan tuoksu. Hän käv i sängylle pitkäkseen ja mietti , että tähdet olivat tomua. Sitten he olivat jonkin aikaa vaiti ja katselivat toisiaan. Hänen oli niistettävä hameen helmaan. "Et ole istunut laiturilla", Birgitta sanoi. Enhän minä edes tunne koko ihmistä! Mutta Eilan kuva ahdisti Birgittaa niin ettei hän voinut juuri muuta ajatella. Ella ei tullut seuraavanakaan päivänä, vaikka aurinko paistoi. Ketään ei tullut. Erkki lähti hänen kanssaan ja he istuvat hetken keittiön pöydän ääressä ja rupattelivat kotoisasti. "Tämä on ihan hullua ... Sitten hän kääntyi vaivalloisesti ja kulki olohuoneeseen päin. Birgitta oli vienyt rauhan mennessään. "Sinä istuit siellä niin levollisena. Reitin varrelle oli aseteltu sopivasti huonekaluja ja kaiteita. Kameralaukun hän sov itteli saappaiden viereen eteisen lattialle. Kuvissa Ella ei enää hymyillyt ja Birgitta ajatteli , että Eilalla oli taas kipuja. Liikkuminen alkaa olla vaikeaa." "Anteeksi, että minä näin ... Odotti. Haju tuntui samalta kuin silloin, kun hän irrotteli nauhoja äidin vihkoista ja tunki kuihtuneita kimppuja hautausmaan roskalaatikkoon. Birgitta riisuutui hitaasti . Tyttö tervehti iloisesti , Birgitta oli käynyt koulussa pitämässä tuntia sanomalehden lukemisesta. Hän vihasi raivokkaasti tätä julmaa elämää. Sen varjoissa suurimmat mansikat nuokkuivat piilossa lepänlehtien alla. Ella katseli häntä tyynenä kukkamaljakon takaa. " "Tule sisään", Ella hymyili. D 21. "Jyrki on töissä ja lapset koulussa. Kyyneleet pusertuivat hiljalleen luomien alta eikä Eilalla ollut ulottuvillaan nenäliinaa. Hän nosti liljat sohvapöydälle ja istuutui Eilaa vastapäätä. Rauha levisi huoneeseen kuin tuoksu, iltaöinen lehdokki . Birgitta käveli ruusumaljakoiden ohi ja valitsi keltaisia suurikukkaisia liljoja, jotka toivat mieleen mummolan paahteisen tuvanseinustan. Birgitta ei tiennyt ainuttakaan paikallislehden toimitusta, jossa olisi ollut yhtä vähän väkeä. Rannalta mies oli vielä vilkuttanut. Minne han sen työntäisi. Hän istui olohuoneessa viltin alla ja paleli. mutta pysähtyi kaupan ovella. " Miksi sen ihmisen piti tulla!" Ella hakkasi rystysillään lasipöytää. asti. "Minä halusin aina tietää, mitä sinä ajattelit siellä laiturilla." Ella hymyili. Eilan hiljaisuus sammutti Birgitan tyrskivän puheen. Hän alkoi kirjoittaa salaa Erkin huoneessa aina kun se oli tyhjä. Mutta oven takaa alkoikin kuulua hidasta, laahaavaa ääntä, kuului kolketta ja lukko rapsahti. " Birgitta aloitti. Toimituksessa hän piti kaihtimet alhaalla ja yritti kirjoittaa. Birgitta ei halunnut enää istua oman työpöytänsä ääressä. Birgitta jätti kaihtimen raolleen. "Anteeksi, että jouduit odottamaan", Ella sanoi . Lakastuvat ruusut alkavat lemuta. Pitkä, oudon sopimaton laituri pilkkoi ikkunasta näkyvän rannan kahteen osaan. Töihin tullessaan Birgitta nykäisi ensi töikseen kaihtimet kiinni , sillä siivooja avasi ne aina roskakoria tyhjentäessään. Jyrki ryntäsi ovelle. "Saanko minä ottaa sinusta kuvan?" Birgitta kysyi. Kohtaaminen lapsen kanssa oli saanut hänet aivan sijoiltaan. Minä olen jo ihan vauhko! hän hoki itsekseen. " "Siellä on jo kylmä." Ella katseli Birgittaa ihmeissään ja Birgitan piti ruveta kiireesti selittämään, miten hän oli koko kevään ja kesän ikkunastaan vahtinut Eilan istumista. Eikä seuraavana. Hän lähti juoksemaan lapsen perään,
noilla on noin 900 mökkiä. Lopulta huutaa enää kuikka. Vuosituhansien ajan Pien-Saimaalla oli tilaa molemmille, kunnes vahvempi sai lopullisen yliotteen: alueen viimeinen norppa kuoli 1930-luvulla. Esimerkiksi heinäkuisena kauniina viikonloppuna Taipalsaaren kirkonkylän edustalla joka mökillä tuntuu olevan väkeä. Vielä rakentamattomalle rantakalliolle on leiriytynyt retkeilijöitä. 1300-luvulla Pien-Saimaalla oli jo pysyviä asukkaita, jotka kaskesivat ja polttivat tervaa. Pienellä alueella on lähes 60 000 asukasta, ja ran22 Kuvittelisi, että Pien-Saimaalla on jatkuva pörinä. Työ ei ole kuitenkaan helppoa. Ihme kyllä paikoin on myös rippeitä soista ja vanhoista metsistä. Maanviljelyn jäljet näkyvät yhä heleiden kaskikoivikoiden jäänteinä, idyllisinä kylämaisemina sekä pikkuisina ketoina ja niittyinä. Lapset kiljahtelevat rantavedessä, ja silloin tällöin poiketaan veneellä kauppaan, naapuriin tai muille asioille. Jokunen vene suuntaa Pölkkybaarin terassille, mutta meno on mitätöntä verrattuna Suur-Saimaan lomakylien sesonkirumbaan. vsk.. Kaarina Tiainen Sukella Pien-Saimaan luontoon Pien-Saimaan seudun luonto on yleisilmeeltään karu. Tiirat, lokit ja koskelot ovat kotiutuneet paljaille kallioluodoille, joita on niin Taipalsaaren laajoilla selkävesillä kuin aivan Lappeenrannan sataman edustallakin. Lisäksi varsinkin Lappeenrannan lähisaarien rannoille on joka kesä perustettu useita pysyviä leiripaikkoja. Kesäisin verkkaista vipinää Lappeenrannan kaupunki on levittäytynyt nauhamaisesti Pien-Saimaan etelärannalle, ja Taipalsaaren kirkonkylä Kirkkosaaressa on keskellä järveä. liian tullen lomakansa vetäytyy koloihinsa ja ihmeellinen rauha laskeutuu. Rantakallioiden koloissa punottaa yksinäinen rantakukka. es1-1s1emme selviytymisen hankalissa oloissa. Ne kaikki on osutettu tarkoituksenmukaisi in paikkoihinsa. Maanomistajien tasapuolinen kohtelu näyttää johtavan siihen, että uusia mökkejä tulee vielä melkoisesti . On selitetty, että viiksekäs veitikka saimaannorppa mahdollisti o km 10 Illusia Onni on, kun kotiovelta p~ luontoon. Tarkoituksena on keskittää lisärakentaminen jo rakennetuille rannoille. Maanomistaja on esimerkiksi ajanut retkeilijän rannoiltaan, kun on katsonut tämän leiriytyneen liian lähelle mökkiään. Pien-Saimaa on Lappeenrannan, Taipalsaaren, Lemin ja Savitaipaleen alueelle sijoittuva Suur-Saimaan osa. Harjualueilla mäntypilarien välissä kasvaa lähinnä vain jäkälää, puolukkaa ja siellä täällä kangasvuokkoa. Hämärässä vielä jokunen perämoottori putputtaa verkoille. Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet pyritään säilyttämään rakentamattomina, ja retkeilijöille jätetään tilaa liikkua ja rantautua. Hankalia tilanteita on syntynyt myös viimeisillä rakentamattomilla rannoilla. Pien-Saimaan rannalla asuvat nauttivat tästä ylelllsyydestä. Helteisenä kesäpäivänä parhaat rannat ovat toki varattuja ja kulkijoita riittää, mutta meno on jotensakin verkkaista. Lähes jokaisella on vene, jolla mennään kalaan tai lähisaareen retkelle. Norppa ja ihminen elivät rinnan Varhaisimmat merkit asutuksesta Pien-Saimaalla ovat 6000 vuoden takaa. Kaavoituksella selkoa villiin menoon Alueen käyttö ja rantarakentaminen on ollut melko villiä ja vapaata. Lisäksi pelko rakennusoikeuksien rajoittamisesta saa maanomistajat kiireen kaupalla laatimaan rantakaavoja viimeisillekin vapaille rannoilSUOMEN LUONTO 8/96 55. Pien-Saimaalla puuttuvat kokonaan jatkuva läpiajoliikenne ja kiireiset muskeliveneet. Liikahdus hyvään suuntaan on, kun Pien-Saimaan länsiosalle laaditaan rantaosayleiskaava. Siellä täällä on pienialaisia luonnon aarreaittoja: kasvillisuudeltaan ja linnustoltaan merkittäviä lehtoja ja kosteikoita
23. Taipalsaaren Linnavuorelta on komeat näkymät Sai maalle. teen siitä huolimatta, että kukaan ei halua viettää lomaansa mökkislummissa. yhtä tärkeä kuin ilma jota hengittää ja turhan usein myös yhtä itsestäänselvä. 15-sivuisen oppaan voi ostaa Saimaan 1 uon non s uojel ukeskuk sesta, Lappeenrannan matkailutoimistosta tai Pien-Saimaan alueen kunnan virastoista. Alkuperäiset asukkaat ovat niin kiinnikasvaneita PienSaimaaseen, että se on heille SUOMEN LUONTO 8/96 55. Hannu Vallas/LKA Pien-Saimaan luonto-opas avuksi retkelle Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ja alueen ympäristöviranomaiset ovat yhdessä painattaneet Pien-Saimaan luontooppaan. Opas antaa yleistietoa alueen kallioja maaperästä, eläimistöstä ja kasvistosta, Saimaan vedenlaadusta sekä alueen asutushistoriasta. pidettävä Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piirin aluesihteeri. Lisäksi esitellään 42 houkuttelevaa luontokohdetta. vsk. Jotta lähisokeus ei johtaisi huonoihin päätöksiin, Pien-Saimaan luonnonarvoista ja virKaarina Tiainen kistyskäytöstä on meteliä. Kallioalue on maakunnallisesti merkittävä. Retkeilijää auttaa myös kartta, johon on merkitty kaikki vierasvenelaiturit, uimarannat ja veneenlaskupaikat
Taikauskoiset näkivät perhosen selkäkuviossa kuoleman merkin, ja pääkallokiitäjän uskottiin tietävän sotaa, tauteja ja katovuosia. Olli Marttila, Kimmo Saarinen, Tari Haahtela ja· Mika Pajari Heinänorsuja ja karvamatoja Myyttisen pääkallokiitäjän selässä on hätkähdyttävä luunvärinen kuvio, joka muistuttaa ihmisen pääkalloa. täysin tai osittain aktiivisia päivällä. Sen toukkien kehruurauhasistaan erittämää rihmaa on käytetty kankaiden valmistukseen jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Se odottaa yötä roikkuen raidan oksasta kuin kuollut lehti. Hiivi kesäyöHorsmakiitäjä on tavallisimpia kiitäjiämme, ja sen touk' kia näkee suotuisina vuosina runsaasti. Suomessa on tavattu 17 kiitäjäja 18 kehrääjälajia. Sen tieteellinen nimi on Acherontia atropos Acheron oli manalan virroista viimeinen, ja Atropos puolestaan oli kohtalon jumalatar, jonka tehtävänä oli katkaista elämänlanka. Sitä pidettiin paholaisen lähettinä, jonka näkeminen tiesi pikaista kuolemaa. Nykykäsityksen mukaan lähellä aitoja yökkösiä olevia nirkkoja on 24, villakkaita 11 ja siilikkäitä 33 lajia. Aikuisia koteloista tulee seuraavana vuonna. Hyönteismyrkyt ovat melkein onnistuneet siinä, mihin panna ei pystynyt. Näistä kaikkiaan 103 lajista 88 on vakituisia ja 15 satunnaisia. Tämä näkyy myös meille harhautuvien perhosten määrässä: 30 viime vuoden aikana Suomesta on tavattu vain 12 pääkallokiitäjää, kun edellisinä vuosikymmeninä niitä löytyi yli 400. Panna ei perhoseen tehonnut pääkallokiitäjä ajautui edelleen vaelluksillaan kauas 24 kotiseuduiltaan Afrikasta ja Etelä-Euroopasta. Vaikka monet ovat liikkeellä yöllä, yli kolmannes lajeista on Kiitäjät ja kehrääjät ovat Suomen suurimpia ja näyttävimpiä perhosia. Kiitäjiin ja kehrääjiin yhdistetään valoisat ja lämpimät kesäillat ja hämärät yöt. Elokuussa niiden toukkia näkee ryömimässä maassa tai kipuamassa kasveissa. Pääkallokiitäjän toukka syö perunan lehtiä, ja eteläisen Euroopan perunaviljelmien käsittely torjunta-aineilla on hävittänyt lajin melkein sukupuuttoon. Säikähtänyt toukka vetäytyy kokoon ja sen niskan kuviot muistuttavat silmiä. Perhosharrastajille Euroopan suurimpiin kuuluvan kiitäjän löytäminen on ollut hartaimpia toiveita. Kun Euroopassa raivosi 1733 rutto, katolinen kirkko julisti viattoman perhosen pannaan. Olli Marllila Harvinainen haapakiitäjä on levinnyt idästä Suomeen. Ne ovat matkalla koteloitumaan. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Kotimainen kiitäjäja kehrääjälajisto ei kalpene ulkomaisen rinnalla. Toinen tunnettu perhonen on silkkikehrääjä eli silkkiperhonen. Se on eksynyt Suomeenkin, mutta täällä pääkallokiitäjää ei ole pelätty. vsk.. Pohjolan kolibrit Pohjolan oloihin sopeutuneita kiitäjiä ja kehrääjiä on yllättävän paljon. Naamioituminen on selviytymisen edellytys. Nirkot ovat sopeutuneet kokonaan yöelämään, mutta sellainen siilikäs, joka ei ole edes osittain liikkeellä päivänpaisteessa, on poikkeus
Pohjolan kolibrit surraavat kukalta kukalle ja leijuvat paikallaan, kun pitkä imutorvi ojentuu imemaan makeaa nestettä. Harmaankirjavan yöllä lentävän perhosen nimi juontuu sen keltaisesta ja pörröisestä niskakarvoituksesta. Pekka Rihu/LKA Moniruokaisen härkäpään toukat elävät yhdyskunnissa; tässä ne syövät pajua. Ruskeasiipiset koiraat lentävät elo-syyskuussa. Jotkut ovat niin persoja meden perään, että imevät vaikka kädessä pidetystä kukkakimpusta. Toukka kiinnittää päärynänmuotoisen koppansa ravintokasvin, tavallisesti kanervan, varsiin. Oli haarukkakehrääjä, pyökkikehrääjä, isosiilikehrääjä ja monia muita hammaskehrääjiä, villakehrääjiä ja siilikehrääjiä. SUOMEN LUONTO 8/96 55. 26 Kehrääjäkoiraan kyky aistia oman lajin naaraan feromonia on käsittämätön. Värikipinöitä Lapista Kiitäjät, kehrääjät, nirkot, villakkaat ja siilikkäät ovat yleensä eteläisempiä kuin päiväperhoset, yökköset ja mittarit. Kömpelyys on kuitenkin tiessään, jos koiraan tuntosarviin osuu hedelmöitymättömän naaraan erittämää houkutusainetta, feromonia. Suomalainen nimistö uusittiin ja virtaviivaistettiin kuitenkin vasta äskettäin. Ryhmien epäyhtenäisyys ei ole uusi havainto. Nastaja riikinkukkokehrääjän tuntosarvet pullistelevat otsalla kuin purjeet mastossa. Ongelmaa vilautti jo Johan Emil Aro 1900 julkaistussa kirjassaan Suomen Perhoset. tu, että Suomessa on melkein sata kehrääjälajia. Lentokyvyttömän naaraan elämä keskittyy munien tuottamiseen. Hän kirjoitti kehrääjistä: "Ne heimot, jotka yhdistämme tämän nimen alle, ovat toisistaan niin suuresti eroavaisia, että on vaikeata antaa minkäänlaisia niille kaikille yhteisiä, suoranaisia tunnusmerkkejä." Heimojen väliset erot selvitettiin ja perhoset pantiin uuteen järjestykseen jo 1970-luvulla. Suomen tunnetuin kopan tekijä lienee riikinkukkokehrääjä, jonka tunnistaa sen siivistä rävähtämättä tuijottavista rengassilmistä. Monet kehrääjät ovat kömpelön näköisiä, ja joillakin jo nimi kertoo tämän. Sen sisässä kotelo kehittyy aikuiseksi perhoseksi. Nyt vain "karvakehrääjät" ovat kehrääjiä (heimot Lasiocampidae, Endromidae, Lemoniidae ja Saturniidae). telee jokaista seitsemää kukkia imevää kiitäjälajiamme. Toukka pelottelee saalistajaa käyttäytymisellään ja kuvioillaan; otsan mustat täplät muistuttavat silmiä. Lajien keskinäisiä sukulaissuhteita tutkivat systemaatikot ovat kuitenkin havainneet, että oikeita kehrääjiä ovat vain "karvakehrääjien" yläheimoon luetut lajit. Herkimmät lajit tuntevat naaraan hajuviestin useiden kilometrien päästä, ja hakeutuvat sen luo kuin narusta vedettynä. Näitä lyhytikäisiä perhosia peittää paksu ja tiheä karvapeite. Useimpien lajien esiintymisen painopiste on Eteläja Keski-Suomessa, ja vain ne!Nirkkoihin kuuluvan isohangokkaan naaras koivun rungolla. vsk.. Vai minkä näköiseksi kuvittelisit perhosen, jonka nimi on heinänorsu. Kehrääjät ovat saaneet nimensä toukkien tavasta kehrätä ympärilleen suojeleva kotelokoppa ennen koteloitumista. Näihin kuulumattomille heimoille on annettu uudet nimet: entiset hammaskehrääjät ovat nyt nirkkoja (Notodontidae; nirkko tarkoittaa pitsireunaa), villakehrääjät ovat villakkaita (Lymantriidae) ja siilikehrääjät ovat siilikkäitä (Arctiidae). Kehrääjien jaottelu uusiksi Viime aikoihin asti on ajatelRaimo Toikka/LKA Täplätupsukkaan korea toukka ei kerro aikuisen perhosen erikoisuudesta. Syreeni houkut. nä kukkivien syreenipensaiden viereen, kuuntele ja teroita näköäsi, auta varovasti taskulampulla. Loput ovat läheisempää sukua yökkösille ja kuuluvat yläheimoon yökköstensukuiset. Nenä tuntosarvissa Useimmista kiitäjistä poiketen kehrääjät eivät syö aikuisena mitään. Kehrääjäkoiraiden erinomaisen hajuaistin voi päätellä myös niiden aistinelimistä
Alkuperäinen luonto on kutistunut harvoiksi saarekkeiksi, metsät ovat nuortuneet, suot on ojitettu, maatalous on muuttunut perinpohjin, ja monipuoliset ja elävät niityt ovat suurimmaksi osaksi kadonneet. D FT Olli Marttila , FM Kimmo Saarinen, dosentti Tari Haahtela ja FK Mika Pajari ovat perhostutkijoita ja -harrastajia Etelä-Karjalasta ja Helsingistä. jännes lajeista elää Lapissa tai Lapin porteilla. Olli Marttila Kiitäjien toukat tuntee peräpään sarvesta. Aitoja lappalaisia on vain kolme lajia, kaikki siilikkäitä. Häviäjiä ja sopeutujia Ympäristö on kuluneella vuosisadalla koko ajan muuttunut. Jos naamiointi kuitenkin pettää, musta ja punainen tulevat avuksi varoitusväreinä. Toiminnassa on koko kesän ajan 77 havaintopistettä, jotka kokoavat vertailukelpoisia tietoja yöllä liikkuvien perhosten määristä. Kesään kuuluvat myös päivän ajaksi piiloon pakenevien perhosten etsiminen puunrungoilta, kasvattaminen munista, toukista ja koteloista sekä koiraiden houkuttelu naaraan avulla. Lajien runsauden ja esiintymisen muutokset havaitaan nyt nopeasti. Seuranta alkoi 1992 ja laajeni 1995 myös muihin pohjoismaihin ja Baltian maihin. Arviomme mukaan yleistyneitä, runsastuneita tai meille vakiintuneita lajeja on yhdeksän. He ovat kirjoittaneet syksyllä ilmestyvän ki,jan Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Ajatus alkoi itää jo toisen maailmansodan aikana kun huomattiin, että sekavaloja elohopealamput houkuttelivat hyönteisiä. Tähyily pimeän metsänreunan viimeisissä hämänssa länteissä, kukkapenkkien reunojen tutkailu taskulampulla ja sokerisyöttien ripustelu metsänreunaan ovat osa harrastusta. Niiden loistavan keltaisen-, punaisenja mustankirjavissa siivissä elävät tunturierämaiden villit värit. Käsitykset muuttuivat erityisesti monista kehrääjistä, nirkoista, villakkaista ja siilikkäistä, jotka eivät tule syötille. vsk.. Paljonko uhanalaisia tai uudesta tilanteesta hyötyneitä lajeja on ensi vuosisadan puolivälissä. Yksi kadonnut laji eli idänsiilikäs on hävinnyt ikivanhojen ja koskemattomien metsien tuhon myötä. Tämä kiitäjä on suurin Suomessa vakituisesti elävä perhonen. Tehokkainta on kuitenkin havainnoida valolle tulevia perhosia. Vaikeuksiin joutuneet lajit ovat useimmiten soiden ja avoimien ympäristöjen perhosia hyvänä esimerkkinä ovat ainoat vakituiset päiväkiitäjämme ruusuruohokiitäjä ja kuusamakiitäjä. Miten kiitäjät ja kehrääjät sukulaisineen ovat selviytyneet. Tunturisiilikäs, lapinsiilikäs ja pohjansiilikäs istuvat kuin korukivet Lapin luontoon. Se on suurin Suomessa tavattu perhoslaji, jonka siipien kärkiväli voi olla lähes 13 senttiä. Tällaisten lamppujen käyttö hyönteistutkimuksessa yleistyi 1950ja 1960-luvuilla. pidetyistä lajeista tuli "vain" harvinaisia ja monista harvinaisista yleisiä. Monet niistä elävät nuorissa lehtipuuvaltaisissa metsissä. Nuori lintu voi harhautua nappaamaan tällaisen vanpommin, mutta yhteen kertaan se jää pahan maun vuoksi. Tutkimusten mukaan vakituisista lajeistamme 15 on harvinaistunut, taantunut tai hävinnyt viime vuosikymmenien aikana. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Mikä on luonnollista kehitystä, mikä ihmistoiminnan tulosta. Yhdistelmä toimii periaatteella "yksi uhrataan, mutta suku pelastuu". Mullistava houkutusvalo Yöperhosten havainnointi on paljolti hiipimistä yön hämärässä. Valon käytöstä seurasi tietojen äkillinen lisääntyminen. Ympäristöministeriö arvioi 1992, että kuusi kiitäjää, kehrääjää tai niiden lähisukulaista on meillä uhanalaisia. Valo perhoshoukuttimena on valjastettu ympäristötarkkailuun Suomen Ympäristökeskuksen valtakunnallisessa yöperhosseurannassa. Kuva lajien levinneisyydestä ja esiintymisestä tarkentuu, ja seuranta kertoo ympäristömuutosten vaikutuksista elävään luontoon. Siilikkäiden tummat ja pitkäkarvaiset toukat ovat samassa juonessa. Muutosten vauhti kiihtyy; joku laji sortuu ympäristön köyhtymiseen ja yksipuolistumiseen, toinen saa uusia mahdollisuuksia lämpenevässä ilmastossa. Ne imevät lämpöä kuin sieni vettä, mutta maistuvat linnuille huonosti toukat kelpaavat vain käelle. Etusormen mittaiselle syreenikiitäjän toukalle kelpaavat pensasangervon lehdet. Joitakin perhosia on hyödyttänyt metsien nuorentuminen ja niittyjen sekä peltojen vähittäinen umpeenkasvu ja pensoittuminen. Monista hyvin harvinaisina 28 Olli Marttila Pääkallokiitäjää on pidetty pahan onnen tuojana selkäpuolen pääkallokuvion vuoksi. Siilikkäiden syvät värit imevät tehokkaasti auringon säteilemää lämpöä, jonka turvin vaihtolämpöiset perhoset pystyvät lentämään Lapin viileissä oloissa. Kirjavat värit ja kuviot rikkovat yksilön hahmon ja häivyttävät siilikkään osaksi loputonta paljakkaa. Ne näyttävät olevan kovanahkaisempaa joukkoa kuin päiväperhoset, joista lähes puolet kärsii ympäristömuutoksista. Sopivalla aallonpituudella säteilevä ultraviolettivalo on useimmille perhosille yliärsyke: yossa lentävä perhonen tulkitsee sen muita vapaammaksi lentoreitiksi ja suuntaa sitä kohti
Salpausselän etelälaitaa reunustivat ennen suuret suot, joita harjusta purkautuvat lähdevedet ruokkivat. Suomessa kasvaa kaikkiaan 37 rahkasammalta, Enäsuollakin varmasti toistakymmentä lajia. Automaattista arkistointia Suon pitkä historia on tallentunut turpeeseen. Rahkasammal kasvaa joka vuosi lisää 29. vsk. Joskus suokaasu saattaa leimahtaa palamaan virvaliekkinä. Kuitenkin . Seppo Vuokko Piirros: Käyttökuva/Hannu Virtanen Juuret 10 000 vuotta kului kun suo luotiin äsken sinne koneet tuotiin tuokiossa ojat luotiin jo turve matkaa pussissa puutarhapuotiin •• Inenneessa Antti Leinonen/LKA Kultasammal on luonteenomainen suon kehityksen rehevälle alkuvaiheelle. Niiden toiminnan tuloksena muodostuu metaania ja rikkivetyä, suokaasua, jota pahanhajuisena kuplii kulkijan saappaiden alta. Rahkasammalet tekevät suon Suoretkillä katsomme tavallisesti lintuja, hyönteisiä ja kukkia, mutta unohdamme jalkojemme alle jäävän sammalmaton. juuri sammalet luovat suon ja määrittelevät muiden lajien elämänehdot. Soiden reunaso at olivat ohutturpeisia lettoja ja lähdekorpia, osaksi hyvin reheviä. Yksi jäljellä olevista on usean neliökilometrin laajuinen Enäsuo Anjalankoskella Kaipiaisten tehtaiden kupeessa. Pari ylintä rahkasammalen senttiä ovat vilkkaan elämän aluetta, jossa on yhteyttäviä leviä ja runsas pieneliöstö. Aikaa myöten suurin osa soista on kuivatettu, mikä pelloksi, mikä metsäksi, mikä turvetuotantoon. Sinne tein Hannu Virtasen kanssa retken . Eri lajit asettuvat ravinteisuudeltaan tai märkyydeltään eri laisi lle suon pinnoille. Rahkasammalet ovat vaikeita tunnistaa lajeilleen, mutta maallikkokin huomaa sammalpeitteen värivaihtelut. Ravinteiset suot ovat lehtisammalten valtakuntaa, mutta karummilla soilla valtiaita ovat rahkasammalet. Jo muutaman sentin syvyydessä turve on liki hapetonta ja hajoamisesta vastaavat anaerobiset bakteerit. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Senkin laidoille ehdittiin ennen suojelua kaivaa ojia, ja osa entisistä rämeistä puskee tiuhaa vesaikkoa, mutta suurin osa suosta on yhä luonnontilassa
) \
Jo tuolloin, 10 000 vuotta sitten, tässä järvessä kasvoi tuttuja vesija rantakasveja kuten pulloja luhtasara, myrkkykeiso, kurjenjalka, raate, järvisätkin, vesikuusi, ruskoärviä, ulpukka, lumme, heinäja uistinvita sekä järvikorte. Salpausselällä kasvoi jo mänty: sen osoittaa suon pohjassa säilynyt neulanen. Kettu (4) on yhyttänyt liron (5) pesän. Reunarämeen pohjansirkku ( 10) on suon kaukomatkalaisia: tuore rengaslöytö kertoo sen taivaltavan talveksi Kiinaan asti. Vesi laski nopeasti lähes 30 metriä. Noin 9000 vuotta sitten järvi oli jo lähes kasvanut umpeen. Ilmasto oli nykyistä lämpimämpi ja kuivempi. Maisema saa nykyiset kasvot Noin 4000 vuotta sitten ilmasto muuttui selvästi viileämmäksi ja kosteammaksi. Kalasääskelle (3) kelpaa pesäpuuksi avosuon keskellä matala mänty, vaikka haukivesille on kilometrien matka. Metsälitukka elää yhä lämpökauden muistona parissa lähteikössä muutaman kilometrin päässä Enäsuosta. Mahtaako juolukkapajulle olla jotakin hyötyä juolukkamaisesta ulkonäöstään. Punakämmekkä ( 17) on suon väripilkku, mutta suovalkku (18) ei oikein vastaa perinteistä kuvaa orkideoista. Raate ( 19) on kasvanut tällä paikalla jo JO 000 vuotta. Liejun alla on Salpausselän hiekka. Suo on järven loppu Noin 10 300 vuotta sitten jään reuna saavutti Keski-Ruotsin alavat alueet ja jääjärven vedet pääsivät purkautumaan Atlantti in uutta ja entistä alavampaa reittiä. Ympäristössä mänty ja koivu joutuivat antamaan tilaa muille puille: suohon alkoi kertyä myös jalavien ja pähkinäpensaiden siitepölyä. Ravinteisuudesta kielivät nykyisin harvinaiset vaateliaat vesikasvit kuten uposkarvalehti, tylppälehtivita ja notkeanäkinruoho. Enäsuossa on päällimmäisenä elävää rahkasammalta ja sen alla heikosti maatunutta rahkaturvetta, jossa sammalten ja muiden kasvijäänteiden rakenne hyvin erottuu. Niittykirvinen (9 ), keltavästäräkki ( 11) ja kiuru ( 12) ovat avosoitten asukkaita. Tässä vaiheessa maisema muuttui ilmeisesti hyvin nykyisen kaltaiseksi. Se oli aluksi harva ja aukkoinen. vsk.. D Kirjoituksessa mainitut a101tukset ovat niin sanottuja radiohiilivuosia. Tammi tuskin kasvoi täällä; sen siitepöly lienee lentänyt kauempaa, ehkä Kannakselta, Virosta tai Uudeltamaalta. Järvi oli aluksi ravinteikas, mutta typen niukkuus piti veden kirkkaana. Vähitellen se muuttui kosteammaksi, ja soistuminen nopeutui. Arokasveillekin oli vielä tilaa. Lokit ( 13) ovat löytäneet turvallisen pesäpaikan hetteisen rimmikon reunasta. Kaikista näistä jäi jälkiä: siitepölyjä, siemeniä tai verson kappaleita pohjalle kertyvään liejuun. Suota tutkitaan kairoilla, joilla saadaan yhtenäinen turvenäyte pinnalta pohjaan asti. Saraikkoniittyperhonen ( 15) lentää, kun karpalo (] 6) kukkii. Lehmus saapui noin 6500 vuotta sitten, pari tuhatta vuotta muita jaloja lehtipuita myöhemmin. Vaateliaat kasvit joutuivat väistymään niin suolla kuin kovillakin mailla. Avosuolla asuvia Hyvinä myyrävuosina suopöllö ( 1) viihtyy Etelä-Suomenkin avosoilla, joten peltomyyrä (2) rouskuttelee viimeistä ateriaansa. Runsaat sateet huuhtoivat ravinteita, suo rahkoittui ja karuuntui. Jään tuomasta moreenista kasautui sen eteen poikittainen harjanne, jonka päälle ja eteen vuolaat jäätikköjoet toivat hiekkaa ja soraa; veteen liettynyt savi kulkeutui pitemmälle ja laskeutui jääjärven syvänteisiin. Jään reuna pysähtyi muutamaksi sadaksi vuodeksi, kun sulaminen ja jään eteneminen olivat tasapainossa. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Säilyneet suot ovat yhä erämaisinta luontoamme. Kun seisot keskellä Enäsuota, unohdat Kaipiaisten tehtaan piiput sekä junan ja rekkojen kumun, ja kuvittelet suonreunan hakkuuaukot kulon tai myrskyn jäljiksi, voit kuvitella eläväsi Väinön aikaa. Pohjalla on puolen metrin liejukerros, joka on yläosasta karkeata, alaosasta hienoa. Yhdeltä suolta voi löytää hyvinkin parikymmentä erilaista sarakasvia: tupasluikka (20 ), tupasvilla (21) ja jouhisara (22) edustavat kukin omia sukujaan. Kun Salpausselän korkeimmat harjanteet kohosivat vedestä, ne saivat nopeasti kasvipeitteen. Laitarämeen vaatimattomia varpuja ovat vaivaiskoivu (23) , suokukka (24) , juolukka (25) ja juolukkapaju (26). Kuovi (6) ja kapustarinta (7) ovat varuillaan, mutta kurjen (8) terävän nokan ulottuville kettu tuskin uskaltautuu. Kylmä alku Alimmat kerrokset ovat vanhimpia, joten alamme tulkita suon historiaa sieltä. Myös efedra, nykyisin Pohjoismaista puuttuva varpu, havupuiden kaukainen sukulainen, sekä tyrni kuuluivat vielä seudun kasvistoon. Lajista oli merkillinen sekoitus aron ja arktisen tundran kasveja: lapinvuokon ja vaivaispajun seassa Jukka Laine/LKA K orvenrahkasammal käynnistää soistumisen varjoisissa kuusikkokorvissa. Suot olivat kuitenkin luhtamaisia tai lettomaisia, ja kerrostuva turve muodostui pääasiassa sarojen jäänteistä. Metsät olivat kuitenkin vielä koivuvaltaisia ja varsin avoimia. Rahkasammalten ohessa turpeessa on runsaasti myös muiden lehtisammalten jäänteitä. Kun sulavan mannerjään reuna oli Hangon-LahdenKouvolan-lmatran tasalla, alkoi aikaisempaa viileämpi ilmastovaihe, jota kutsutaan nuoremmaksi Dryas-kaudeksi (Dryas = lapinvuokko). Jäätikkö rajoittui nykyisen Itämeren paikalla olleeseen Baltian jääjärveen. Siitä alaspäin aina 2,5 metrin syvyyteen on saraturvetta, jossa on välikerroksina runsaasti männyn jäänteitä osoituksena metsäisistä välivaiheista ja ehkä myös kuivemmista ilmastovaiheista. Enäsuon paikalle syntyi ensin meren lahti ja sitten järvi. Aron kasveista hietaneilikka, kangasvuokko, ajuruoho ja masmalo kasvavat yhä Enäsuon pohjoislaitaa reunaavalla Salpausselällä. kasvoi laukkaneilikka, hernekasveja, marunoita, savikoita ja kohokkeja. Salpausselkä lienee noin 1400 vuotta yleisesti ilmoitettua vanhempi; nuoremmissa ajoituksissa virhe on pienempi. Uudet tutkimukset osoittavat näissä piilevän virheen, mutta koska kaikkia ikiä ei vielä pystytä oikaisemaan kalenterivuosiksi, käytetään perinteistä aikaasteikkoa. Lämpökaudella suolla ja sen allikoissa kasvoi varmaan myös taarnaa ja vesipähkinää, joista on runsaasti löytöjä lähisoilta. Koville maille levisi kuusi, jonka karike hapatti suolle valuvat vedetkin. Rämekylmänperhosen (] 4) siipien alapinta sulautuu hyvin kitumännyn kaarnanpintaan. Hapettomaan turpeeseen jouduttuaan eliöjäänteet säilyvät hyvin. Siitä kertovat runsaat marunan siitepölyt. Näin syntyivät 11 500 vuotta sitten Salpausselkä ja sen etelärinteitä reunaavat hienot hietamaat, Enäsuon pohja. Sammalen alle hautautuvat lähimetsien puista lentäneet siitepölyt, suovarpujen karisseet lehdet, eläinten jäänteet kaikki, mikä suon pinnalle joutuu ja mikä ei aivan heti maadu. 32 pituutta. Veikko Valovirran kairaamassa kohdassa Enäsuolla oli heikosti maatunutta turvetta 130 senttiä
Matkatessani paikallisjunassa Magdeburgin suunnalla lähellä Brockenin vuorta keskustelu paikallisten matkustajien kanssa johti ilmakehän harvinaisiin ilmiöihin. vsk. Englanninkielisissä maissa se tunnetaan nimellä glory tai spectre of Brocken. Musta va,johahmo liikkuu hieman sumupilvien mukana. Antonio de Ulloan glooria Varhaisin tieteellinen kuvaus glooriasta tallennettiin Andien vuoristossa 1700-luvulla. Pyhiin valolla merkitty musta tulee : .. Se sijaitsee 80 kilometriä kaakkoon Hannoverista aivan entisen Saksojen rajan vieressä. Himalajan vuoristossa sama ilmiö tottelee nimeä parshana, jonka vanha meteorologian kirja tietää kertoa merkitsevän paholaista. Yksi heistä siteerasi saksankielistä runoa, jonka olen suomentanut: Älä mene Brockenin vuorelle. Useimmiten gloorian näkee lentokoneesta. Yhdessä ranskalaisten oppineiden Bouguerin ja Condaminen kanssa hän kalusi Andien vuoristoa kartoittaen muun muassa syrjäisiä Andien seutuja, joihin länsimainen jalka ei ollut vielä tuolloin astunut. Kukin matkaaja saattoi nähdä oman varjonsa hajoavan pilven massassa suoraan aurinkoa vastapäätä. Korkealla vuoristossa oli usein paksuja pilviä, joiden Jukka Ruoskanen sisään retkikunta oli tottunut astumaan rinteitä kiipeillessään. Näet sen loppukesän usvassa varjosi yllä. Nyt yksi tälläinen oli juuri hajoamassa ja auringon valo tunkeutui Pambamarcan huipulle. Mustat var33. se kummitus syö sinut varmaan. Samoin Suomessa ilmiö on väännetty joko glooriaksi tai Brockenin kummitukseksi. Sumussa musta va,jo tulee. Pambamarca-nimisellä vuorenhuipulla seurue kohtasi mitä merkillisimmän ilmiön. Varhaiset vaeltajat Brockenin vuoren rinteillä kert.oivat oudosta mustasta varjosta, joka suureni tai pieneni nopeasti ja jonka päätä seppelöivät sateenkaarten hohteet. Vuori on kuuluisa optisesta kummituksestaan, joka tunnetaan saksaksi nimellä Brocken Gespenster. Ranskan astemittauskomissio oli lähettänyt 1735 espanjalaisuoMEN LUONTO 8/96 55. sen kapteeni Antonio de UIJoan tutkimaan Perua. Brockenin vuori on Harzvuoriston korkein huippu. Marko Pekkala Kummituksia sumussa Kulkijan varjo piirtyy sumupilviin ja katso: moninkertainen, kirkas sateenkaari seppelöi varjon! Ilmiö on glooria eli Brockenin vuoren kummitus. Kaikkein vaikuttavimman Brockenin kummituksen voi simuloida viemällä kirkkaan valon yöllisen sumun keskelle. Eräänä päivänä pienellä Brockenin kummitus tulee vastaan hiekkatien yllä
Silloin jokainen meistä todisti oman varjonsa lankeamassa pilviin ... Jos pääset lentokoneessa istumaan auringosta poispäin Marko Riikonen sijaitsevalle ikkunapaikalle, etsi lentokoneen varjo pilvien seasta! Kovin monta lentomatkaa et tarvitse ennen kuin pääset todistamaan ilmiötä. Kaikkein uloimman kehän muodostaa valkeahko sumusateenkaari. Ohessa on ote Bouguerin kirjoittamasta, Juanin ja Ulloan 1748 julkaisemasta kuvauksesta: " ... vsk.. Varhaiset kuumailmapalloilijat, kuten Gaston Tissandier tallensivat ensimmäiset vaikuttavat kuvaukset ja piirrokset ilmaaluksen avulla pilviä vasten nähdyistä gloorioista. Jos pilvet ovat kaukana lentokoneen alapuolella, voi ilmiö katsojan pettymykseksi olla hyvin himmeä, toisinaan tuskin huomattavissa. Tämä tapahtuu juuri niinä minuutteina, jolloin kone lähtönousun jälkeen murtautuu pilvien valtakunnasta läpi. 34 Moninkertainen, poikkeuksellisen komea, kirkkaalla valonlähteellä simuloitu Brockenin kummitus. ja silti jokainen löysi iloa itselleen siitä, että näki vain oman va,jonsa kaikilla näillä värirenkailla koristettuna ilman pienintäkään aavistusta vieressä seisovien näkemistä ilmiöistä." Brockenin kummituksen fysikaalinen selitys tunnetaan nykyään hyvin. Kukin retkikunnan jäsen näki värillisen kaarikoosteen vain oman varjonsa ympärillä. Uloimpana erottui täysin valkea, valtava kehä sumusateenkaari. Espanjalaisen kapteenin ja löytöretkeilijän Antonio de Ulloan piirros Brockenin kummituksesta. Gaston Tissandierin helmikuussa 1873 kuumailmapallostaan näkemä vaikuttava glooria pilvien seassa. jot liikkuivat aavemaisesti lähemmäs ja kauemmas sumuriekalaiden liikkeiden myötä. Koska katsojat ovat kaukana pilven vesipisaroista, näkyy myös ilmapallon varjo ilmiön ytimessä. Jotta valo voisi osua samassa kulmassa eri paikoilla seisovien katsojien silmiin täytyy valon sirota eri vesipisaroista kunkin katsojan silmään. Ilmiö aiheutuu siitä, että valo siroaa sumun pienen pienistä vesipisaroista. Kuva on otettu maaseudulla Joensuun lähellä elokuisena yönä 1994. Vasemmalla seisoo de Ulloa itse katselemassa varjoaan, jonka ympärillä erottuvat Brockenin moninkertaiset ja kirkkaat valoseppeleet. Välittömästi kunkin katsojan pään varjon ympärillä oli moninkertaisia kirkkaita kehiä, kuin sateenkaaria. Maanpinnan yllä Upeita Brockenin kummituksia löydettiin pilvien valtakunnasta ilmamatkailun kehittymisen myötä. Suurin osa eri pilvityypeistä koostuu vesipisaroista ja aiheuttaa siten Brockenin varjon. Tilaisuus koitSUOMEN LUONTO 8/96 55. Ylhäällä erottuu hieman tähtitaivasta. Kaikkein uloin kehä on valkea sumusateenkaari. Ja aivan kuten jokainen näkee oman henkilökohtaisen sateenkaarensa lähellä olevan suihkulähteen vesipisaroissa, niin myös Brockenin kummituksen värit siroavat kustakin yksittäisestä vesipisarasta vain yhteen suuntaan. Lähes jatkuvasti lentokoneen varjo lankeaa pilvien joukkoon. Näin kukin näkee vain oman glooriansa. Nykyäänkin yleisin tapa gloorian näkemiseen on matkustaa lentokoneella. Toista katsojaa on mahdoton saada samanaikaisesti täsmälleen samalle paikalle, jolla yhden katsojan silmät sijaitsevat. Parhaat glooriat lentokoneesta näkee silloin, kun pilvet ovat hyvin lähellä konetta. Havainto on tehty joskus elokuun 1737 ja heinäkuun 1739 välisenä aikana pienellä Pambamarca-vuorella Perun Andeilla
35. Tällaisen pienen Brockenin saatat löytää ensiksi, mikäli kokeilet heinäkuun ja elokuun aikaisten aamujen sumuja. Sydänalassa kirpaisi pieni toivon kipinä. Aurinko kääntyi esiin puiden takaa. Vaihtoehtona on yksinäinen auton kaukovalo yöllisessä sumussa. Olosuhteet olivat mahtavat: auringon suunnalla ei ollut sumua, mutta vastapuolella oli! Hain kameran, laitoin pitkät saappaat jalkaan ja kävelin pellolle. Pilven pisarakoon pitää olla mahdollisimman yhtenäinen, jotta ilmiöstä tulisi komea. Lähdin kävelemään järven suuntaan. Yhtäkkiä tajusin, että auringon suunnalla oli täysin selkeää. Tulokset olivat niin hätkähdyttäviä, että yhdysvaltalainen ympäri maailman leviävä tähtitieteen harrastajien lehti Sky & Telescope julkaisi ensimmäisen kuvasarjan sivuillaan. Ei lainkaan niin pelottava haamu, kuin mihin Magdeburgin junassa kuultu runo viittasi. Mitä lähemmäksi sumua kävelin sitä ohuemmaksi se muuttui. Joissakin kuvissa ylimääräisen tehosteen muodostaa läpikuultava kaunis yöllinen tähtitaivas. Karistelin unet SUOMEN LUONTO 8/96 55. Helpoin tapa todistaa glooriaa on olla tarkkana, kun lentää seuraavan kerran. Monen vuoden harras odotus päättyi viimein! Silti Brocken oli vielä pieni ja himmeä vain kaikkein sisimmäinen kaari oli suostunut ilmaantumaan." Ensimmäisen onnistumisen jälkeen viritin herätyskellon useina heinäkuun ja elokuun iltoina herättämään neljän ja viiden seuduille. Ilmiö on näin simuloituna voimakkuudessaan kuin suoraan Antonio de Ulloan, Bouguerin tai Tissandierin historiallisista kuvauksista. Muistan hyvin erään varhaisen aamun heinäkuussa Rautalammilla. Näin vain yksinäinen voimakas valokiila tunkeutui sumun ytimeen. Kun pään varjo osui kaukaisen ojan kohdalle, näkyi pientä punerrusta... Vaikeinta on löytää kunnon sumu. D Marko Pekkala harrastaa ilmakehän optisten ilmiöiden tutkimista. Tässä ote tuon päivän muistiinpanoistani: "Heräsin unettomuuteen aamuyöllä. Uskomaton valorenkaiden viidakko näyttäytyi kuvaajan varjon ympärillä. Tavoittelin kirjaimellisesti tyhjää sumu kaikkosi käsistä mitä lähemmäksi kävelin. ja yhtäkkiä sumusta syttyi Brockenin sisimmäinen, punertava kaari pääni varjon ylle. Oheiset valokuvat edustavat uudempaa ja hieman vaikuttavampaa vuoden 1994 kuvasatoa. Kävely vähän matkan päähän valokiilan keskelle ja kamera jalustalle. Itse glooriaa oli turha tihrustaa. Arveltiin, että sen näkeminen vaatii kipuamista ulkomaisten vuorten huipuille tai vierailua Lapin korkeimmilla tuntureilla. Tarvitset voimakkaan valonlähteen, jollaiseksi kelpaavat luonnolliset lähteet aurinko ja kuu. Varjon päässä kimalteli vain tavanomainen heiligenschein pieni valoisa pyhäinhohde heinänkorsien virittämissä vesipisaroissa. Sisimmän osan rakentaa samankeskeisten kirkkaiden värillisten kaarten massa. Nyt Brocken saattaisi irrota filmille ... Auringon säteet pääsivät siis täydellä voimalla esiin. Kaikkialla ruohossa kimalteli sadepisaroita. Kummitus oman pellon usvassa Pitkään suomalaiset valoilmiöiden harrastajat luulivat, että glooria on tuiki harvinainen maanpinnalla. Heti kun olosuhteet sattuivat kohdalle, parivaljakko lähti ajelemaan keskellä yötä autolla pitkin tyhjiä maaseudun teitä. Puristin kameraa epätoivoissani ... Läheisen pellon reunassa sankat sumuröykkiöt peittivät pienen savolaisen järven näkymättömiin. Uloimpana erottuu hyvin muodostunut valkea sumusateenkaari. Kaksikko leiriytyi parhaiden sumujen vuodenaikaan eli elokuussa eräälle kesämökille Joensuun lähettyville. Mukana olivat eväät pariksi viikoksi, kamerat, filmit ja rutkasti bensaa. Sitten huomasin tiiviimmän sumupenkan nojaamassa Jarven rannan kapeaa metsää vasten. Kokeile, josko oman varjosi ylle syttyisi jonain päivänä Brockenin aave. Marko Pekkola Auringon synnyttämä glooria kotipellon vaatimattomassa usvassa Rautalammilla. ei vieläkään, hemmetti, ei vieläkään. silmistäni ja laskeuduin alakertaan. Tuolloin valokuvasin ensimmäisen itse maanpinnalla näkemäni Brockenin kummituksen. Väärinkäsitys korjaantui 1980-luvun puolivälissä, jolloin huomattiin, että perisuomalaisetkin aamu öiset usvat ja sumut saattoivat toisinaan tuottaa himmeän gloorian katsojan varjon ylle. Vain selkeä yö tuottaisi sumua. Huomasin, että aurinko jo punersi kauniisti pihan suurten koivujen latvoja. taa uudestaan, kun kone on laskeutumassa pilvien sekaan. Kun kunnon sumuesiintymä viimein löytyi , niin yhtä kaukovaloa lukuunottamatta auton muut valolähteet peitettiin täysin. Muutamana aamuna tavoitin ilmiön uudestaan käveltyäni pitkään järvien rannoilla ja peltojen vieruksia pitkin. Sitten alkoi odotus. Joensuun seudun yölliset sumut Valoilmiökonkarit Marko Riikonen ja Jukka Ruoskanen kokeilivat 1993 yksinkertaista mutta kekseliästä keinoa simuloida kaikkein komeimpia gloorioita. Aurinko oli juuri noussut ylös. Samassa varjoni heittäytyi kapeana mustana palkkina pellon yli. Tiheimpiä sumun lonkareita kokeiltiin puronvarsissa, pelloilla ja laaksoissa. Mikä tahansa ensimmäisenä vastaan tuleva pilvi ei siis kelpaa. vsk. Himmeä punainen kaari on syttynyt välittömästi katsojan pään varjon ympärille
Harvoilla pikkusaarilla on yhtä runsas pesimälinnusto kuin näillä matalan kasvillisuuden täplittämillä avoimilla tai puoliavoimilla luodoilla. Valitettavasti tällaisia luotoja ja saaria on yhä vähemmän. Myös kahlaajia on monenlaisia, kuten karikukko, punajalkaviklo, isokuovi ja jopa uhanalainen etelänsuosirri. vsk.. Sulkimisajan jälkeen keskikesällä hanhia näkee perheiden muodostamissa parvissa, usein siten että yksi tai kaksi lintua seisoo vartiossa toisten ruokaillessa. Hiehot laitumella, merihanhet vartiossa Eräällä vielä laidunnetulla suurella luodolla kohtaa yhä naurulokkien, kalalokkien ja harmaalokkien äänekkäitä yhdyskuntia. Ilman laidunnusta rannat pusikoituvat ja sulkeutuvat nopeasti . Merihanhi on viime vuosina runsastunut. 36 Laidunnus saa raJ Alkukesällä teen mielelläni retkiä Merenkurkun moreenisaarten laidunnetuille luodoille. Johan Ulfvens Laiduntavat kotieläimet olivat ennen tuttu näky merenrannikollamme ja saaristossa. Umpeenkasvua edistää myös vesien rehevöityminen ja järviruo'on levittäytyminen lähes kaikkialle. Joskus voi jopa sata merihanSUOMEN LUONTO 8/96 55. Lisäksi kävijä voi ihailla puolisukeltajaja sukeltajasorsia. Lehmien, hevosten ja lampaiden kaikottua rantaniityt ovat kasvamassa umpeen ja monet mielenkiintoiset linnut ja kasvit menettämässä elinpaikkansa
Raimo Sundelin/LKA Myös punajalkaviklo (vas.) ja karikukko tarvitsevat avoimia rantoja elinpaikoikseen. Usein yksi tai kaksi lintua seisoo vahdissa, kun muut ruokailevat. vsk. Hanhet myös muokkaavat jossain määrin maisemaa reSUOMEN LUONTO 8/96 55. aniityt kukoistamaan Vuosikymmeniä laiduntavat eläimet muokkasivat Vaasan saariston rantoja. Hämärän laskeuduttua se luultavasti pyydystää lokkilintujen poikasia, samoin kuin merikotkakin, joka monin paikoin saaristossa pitää naurulokkien yhdyskuntia ruokavarastonaan. Mutta silloin hiehot ja joskus hevonenkin ovat vallanneet luodon ja kulkevat tottuneesti Merihanhet viihtyvät matalakasvuisilla rannoilla. Runsas linnusto houkuttelee paikalle myös saalistavan huuhkajan, joka voi viettää päivänsä luodon lepikoissa. Syksymmällä voivat myös muuttomatkalla !epäilevät metsähanhiparvet ruokailla matalakasvuisilla rannoilla. Hannu Eskonen/LKA Harvinaisen etelänsuosirrin voi hyvällä onnella päästä näkemään laidunnetuilla rannoilla. hea laiduntaa samalla niityllä. 37. pimällä hajalle korkeita heinämättäitä. Lokkilinnut jättävät luodot heinäkuussa, ja osa kahlaajanaaraista lähtee paluumuutolle etelään jo aikaisemmin. Nykyisin tällainen näky on harvinainen. Keskikesällä linnut vähenevät
Jääväthän kustannukset huomattavasti alhaiemmiksi, jos hoito voidaan aloittaa raivaamalla ensin muutaman kymmenen prosenttia kokonaisalasta sen sijaan, että jouduttaisiin ensimmäiseksi poistamaan korkeampi kasvillisuus kokonaan. Paikoin syntyy kokonaan kasvittomia suolapintoja. Joskus on kuitenkin käytettävä muitakin keinoja kuin laiduntamista. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Sopiva määrä on kahdesta kolmeen nautaa parilla hehtaarilla rantaniittyä. Luodolle saapuva voi hämmästyä havaitessaan yhtäkkiä taivaanrantaa vasten piirtyvän isojen nautaeläinten lauman. Joitakin rantaniittyjä on yleisesti niitetty. Hän tekee kesäisin linnustotutkimuksia Merenkurkun saaristossa. Etelä-Pohjanmaalla suorittamani pieni laskenta osoitti, että laidunnetuilla saarilla esiintyi huomattavasti enemmän lintulajeja ja pesiviä pareja kuin osittain metsää kasvavilla saarilla, joilla laiduntaminen oli päättynyt. Maisema kaipaa laiduntavia eläimiä Johan Ulfvens Ennen niin tyypilliset matalakasvuiset rannat peittyvät vähitellen sankkaan kasvillisuuteen. Etenkin tulisi muistaa, että hyvin hoidetulle rantaniitylle ovat tunnusomaisia matala kasvillisuus vesirajan lähellä, laajojen järviruokoja kaislakasvustojen puuttuminen, kukkivien kasvien runsaus sekä laitumia suosivat kahlaajat. Varsin runsas pesimälinnusto voidaan siis ylläpitää myös luodoilla, joiden alasta 50-60 prosenttia on metsän tai pensaikon peitossa. Varoittavia ääniä umpeen kasvusta Parikymmentä vuotta sitten professori Lars von Haartman varoitti rantaniittyjen umpeenkasvun tuomista haitoista linnustolle. vsk.. Myös mättäät ja lätäköt lisäävät kasviston ja eläimistön kaipaamaa vaihtelua. Umpeen kasvaneen rantaniityn ennallistaminen voi vaatia järeämpiäkin toimia, kuten pensaikon ja puuston raivaamista ja ruohohuovaston polttamista. Hiehojen ja lampaiden voidaan antaa laiduntaa myös yhdessä, jolloin sekä lampaiden karttama vesirajan ruoko että hiehojen hyljeksimät ruohot kuten mesiangervo tulevat syödyiksi. laidunnuksen loppumisen lisäksi umpeenkasvua edistää vesien rehevöityminen. Joitain vuosia myöhemmin 38 porilaiset lintuharrastajat esittivät alueeltaan tietoja, joiden mukaan rantaniittyjen linnusto katoaa runsaassa vuosikymmenessä, jos laiduntaminen lopetetaan . Joka onnistuu palauttamaan tällaisen rantaympäristön, on tehnyt merkittävän kulttuurija luonnonhoitoteon! D FT Johan Ulfvens on helsinkiläinen toimittaja ja kiljailija. Usein niityllä kasvaa monia ruohoja, kun taas järviruoko ja kaislat pysyvät kurissa. Laidunnus paras hoitotapa Voi tuntua samantekevältä laidunnetaanko rantaniitty vai käsitelläänkö se jollain muulla tavalla. Näin ei kuitenkaan ole. Tehokkaasti laidunnetulta rantaniityltä puuttuu edellisvuoden kasvien jäänteiden muodostama karikekerros. Vaikka sitä pidetään nykyään vaivalloisena, ainakin pensaiden, vahvojen mättäiden ja korkeaksi kasvaneen heinän poistaminen voi olla tähdellistä. nst11n rastiin rantaniityllä. Usein tällaisissa tapauksissa suositellaan niittosilppuria, ja on tärkeää, ettei lannoittavaa kasviainesta jätetä niitylle vaan se kerätään pois. Vuosien 193774 aikana hänen tutkimusalueellaan Lounais-Suomessa useiden rantaniittyjen linnut olivat huomattavasti vähentyneet umpeenkasvun takia. Lisäksi kävi ilmi, että pesimälinnuston tiheys kasvaa Johan Ulfvens suorassa suhteessa avoimien tai puoliavoimien ni ittyjen alaan. Hoitotoimien kannalta tämä on tärkeää. Järviruoko valtaa jopa kokonaisia pieniä saaria. Mosaiikkimaisesta kasvillisuudesta hyötyvät lisäksi sellaiset lajit, jotka pesivät pensaikossa tai metsässä. Maa on sen jälkeen pidettävänä tuottavana, eikä eläimiä saa olla liikaa. Monilta aiemmin laidunnetuilta niityiltä sorsalinnut olivat jo hävinneet ja kahlaajat vähentyneet voimakkaasti laidunnuksen loputtua
Näin luonto ilmenee ihmiselle loputtomana joukkona käyttöja hyötyarvoja, joiden paineessa luonnon itseisarvot ovat vaarassa lopullisesti tuhoutua. Leena Vilkka Luonnon itseisarvo suojelun perustaksi M issä joukko luontoaktivisteja kokoontuu, siellä ennemmin tai myöhemmin keskustellaan luonnon itseisarvosta. Kyse on luonnon itseisarvoisuuden puolustamisesta: luonto on arvokkaampi luontona kuin ihmisten loputtomien tarpeiden ja käyttömuotojen kohteena. Moni varmastikin kokee voimakkaan luontoelämyksen erämaan hiljaisuudessa, kosken kuohuissa tai jylhän Kuusamon henkeä salpaavassa kauneudessa. Ympäristöfilosofiaan erikoistunut FT Leena Vilkka on Suomen Akatemian nuorempi tutkija. Järjestöjen ri vijäsenet, kuin myös järjestöihin sitoutumattomat luonnonsuojelijat, muodostavat sen tärkeän voimavaran, jolla luonnonsuojelua viedään eteenpäin, jokaisen arjessa, kodissa ja työpaikalla. Metsä saa arvonsa eläinten kokemusarvoista, mutta ovatko metsän puut ja kasvit arvottomia. Emotivistisen arvoteorian mukaan arvot ovatkin peräisin tunteista. Å loittaessani systemaattisen luonnon itseisarvojen tutkimuksen 1991 ja samanaikaisesti myös esitelmöinnin, aiheelle ominaista oli voimakas emotionaalinen lataus. Mutta onko ihminen ainoa tietoisuudella varustettu olento. L uonnon erilaisten käyttöm uotojen taistellessa keskenään viimeisistä erämaista luontojärjestöjen ja luonnonsuojelijoiden olisi aika muodostaa yhteinen rintama luonnon totaalisuojelemiseksi. Lapin erämaissa luontomatkailu, porotalous, metsätalous, kaivuutoiminta ja metsästys ovat kaikki kilpailevia luonnon käyttömuotoja, jotka tarvitsevat vastapuolekseen myös luonnon suojelua. Oli ilahduttavaa lukea Suomen Luonnosta Antti Leinosen kirjoitus, jossa hän havahtuu toisenlaiseen todellisuuteen kuin tieteen opettamaan: susi ja karhu tunnistavat toisensa yksilöinä, linnut kisailevat keskenään. vsk. Osalle luonnon itseisarvoisuus on itsestään selvä luonnonsuojelun lähtokohta, o a ongelmoi: eikö ihminen ole lopultakin se, joka luonnonkin arvottaa. Kun metsätalous on ensin ottanut yli 90 prosentin osuutensa suomalaisesta metsäluonnosta, teollinen luontomatkailu on moottorikelkkoineen ja luontosafareineen valmis ottamaan haltuunsa viimeisenkin hakkuilta säästyneen erämaan kolkan. Sillä on olemassaolon arvo, joka on ihmisestä riippumaton. Tarvitaan radikaaleja suoran toiminnan linjanvetäjiksi ja suunnan näyttäjiksi, konservatiiveja kabinettikeskusteluihin luonnon puolesta puhujiksi. Näitä kokijoita ovat luonnon pienimmätkin ötökät. Pentti Linkola on sanonut, että luonnonsuojelualueiden tulisi olla suuria valkeita läiskiä kartalla. Tarvitaan tutkimustyötä ja käytännön suojelupolitiikkaa. Mitä on kokemusarvojen ulkopuolella. Luonnon hyväksikäytön ideologian mukaisesti jokainen Suomen kolkka tulee saattaa taloudellisen hyväksikäytön piiriin. Kun lapsi saa positiivisia luontoelämyksiä, joihin yhdistetään ekologinen luonto-opetus sekä lapsen oma aktiivinen toiminta elinympäristön hyväksi, hänestä kasvaa luontoon vastuullisesti suhtautuva aikuinen . Näin syntyvät arvoristiriidat: ihmiset tuntevat ja kokevat asioiden merkityksellisyyksiä kovin eri tavoin. Luonnon puolustamisen pitää olla monimuotoista inhimillistäkin ajattelua sallivaa. Toisinpäin voisi väittää, että taloudellisella ahneudella ei ole mitään rajoja. Luonnon itseisarvojen kohdalla voi käydä samoin kuin tropiikin lajirunsaudessa. En usko olevan yhtä oikeaa tapaa suojella. Todellisuudessa jokainen Suomen luonnon kolkka on kartoitettu ja inventoitu ja sille on suunniteltu jokin käyttömuoto. Joukko luonnon itseisarvoja on olemassa ihmisestä riippumatta, mutta ihminen voi tuhota tai edistää niiden olemassaoloa. Tämä sama tunneperäinen vastakkain asettelu on näkynyt myös kansainvälisissä julkaisuissa. Filosofi kuitenkin kysyy, kumpi onkaan arvo: emotivistin kokema tunne-elämys vaiko tuo luonto, joka aikaansaa tunne-elämyksen. L uonnonsuojelun perustana on juuri ajatus suojeltavan itseisarvoisuudesta: suojelun kohde, luonnonalue, on arvokkaampi ilman ihmisen voimaperäistä hyötykäyttöä kuin sen muuttamana. T ietyt arvot ovat epäilemättä peräisin tietoisuuden kyvystä tuottaa kokemuksia ja elämyksiä. Osa ehtii tuhoutua ennen kuin ihminen niitä ehtii löytää ja nimetä. 39. Sen sijaan ruohonkorsi, jota pitkin leppäkerttu kiipeilee, ei olisi kokija, oman elämänsä subjekti. Jokaisella eliöllä, sellaisena kuin se olemassaoloaan ilmentää, on luontaista arvokkuutta. Itselleni luonnon itseisarvoisuus on pikemmin kuin saavutettu asiaintila, vasta etäisyydessä häämöttävä päämäärä, jonka eteen on tehtävä vuosikymmenien työ. Onko luonto vailla tunteita, merkityksiä ja arvoja ilman ihmistä. Sen sijaan niillä on oma hyvinvoinnin tilansa, jota meidän ihmistenkin tulisi mieluummin edistää kuin tuhota, jos haluamme maksimoida hyvinvoinnin toteutumisen maapallolla. On väitetty, että luonnonsuojelijoille ei riitä mikään: kun ne saavat yhden prosentin suojelualueeksi, ne ovat jo vaatimassa toista. Koska ihmisen vaikutus on globaali , luontojärjestötkin ovat oikeutetusti huolissaan saastumisesta ja muista ihmisen aiheuttamista globaaleista ympäristömuutoksista, jotka voivat vaikuttaa paikallisiinkin luontokohteisiin varsin voimaperäisesti. Luontokasvatus nojaakin pitkälti juuri uskoon tunneperäisten luontokokemusten tärkeydestä varhaiskasvatuksessa. Uskonnollisissa näkemyksissä on voitu ajatella, että luonnon olemassaoloarvo on Jumalan luonnolle antama arvo. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Tätä luonnon itseisarvojen luomistyötä olen itse aloittanut väitöskirjassani (The Varieties of lntrinsic Value in Nature, Helsingin yliopisto 1995). Osa Lapin kuin muunkin Suomen luonnon alueista on turvattava eläinten ja kasvien elinpiiriksi, sellaisiksi alueiksi, joista ihminen on pääsääntöisesti poissa. Luonnon itseisarvot eivät ole käsitteellisesti ja teoreettisesti valmiiksi olemassa, vaan tutkimuksen tehtävänä on luoda luonnon itseisarvojen käsitteistö ja luokittelujärjestelmä. Luonnonsuojelualueella halutaan seurata luonnon omaa muutosprosessia ilman ihmisen erityistä vaikutusta. Emotivistinen käsitys arvoista on varmastikin merkittävä ja myös yksi tapa ymmärtää luonnon itseisarvoisuus. Toisen sydän aukenee eläinten kärsimyksen edessä, toinen on altis luonnon kauneudelle, kolmas kokee voimakkaita elämyksiä ihmisten seurassa. Erilaiset arvot johtuvat ihmisten erilaisista tunnekokemuksista. Itse uskon, että luonnon elämysarvon jakajia ovat muutkin kuin ihmiskokijat. Toisessa ihmisessä luonto herättää voimakkaan tunne-elämyksen, toinen ei tunnekaan samoin. Emme puhu kasvien tunteista ja kärsimyksistä, koska oletamme, että sellaisia niillä ei ole. Kyky kokea on jo sinänsä evoluution tuottama arvohuipennus. Suojelu on käytön vastakohta. Esitelmätilaisuudet, joissa alustin, herättivät kiivasta keskustelua: osa asettui luonnon itseisarvojen puolelle, osa vastaan. Nämä eläimethän ovat tuntevia olentoja, kuten aikanaan Yrjö Kokko on biologien kauhistukseksi "inhimillistänyt" eläimiä. Eero Paloheimo onkin puolustanut näkemystä, että arvot ovat kokemuksia
Yläpäässä taas on 412 pyyntilonkeroa määrä riippuu lajista ja iästä. Teksti ja kuvat: Pentti J. Lampipolyypit ovat perin yksinkertaisia eläimiä. vsk.. Niiden säkkimäinen tai putkimainen varsi rakentuu kahdesta kerroksesta soluja. Onneksi lampipolyypit ovat vain muutaman sentin mittaisia. Sisäkerros verhoaa vatsaonteloa, ulkokerros eläimen pintaa. Kuvassa on kappale tavallisen lampipolyypin lonkeroa polttiaissolupattereineen. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Kun eläin vie saalista ontelovatsaan, suu voi venyä paljon tavallista suuremmaksi. Nimi juontuu otuksen väristä, joka on peräisin sisäkerroksen soluissa elävistä, polyypin kanssa yhteiselämää viettävistä ruskeista pikkulevistä. Lampipolyypit eivät ole heittäytyneet hyysäämään leviä soluis aan ilman hyvää syytä. Pienin laj i on tavallinen lampipolyyppi , Hydra vulgaris, jolla on mittaa vain noin sentti ilman lonkeroita. Yksisoluiset viherlevät puolestaan antavat värin vähän pienemmälle viherlampipolyypille, Chlorohydra viridissima. 40 Lampipolyypin suu sijaitsee otuksen yläpäässä pyyntilonkeroiden keskellä. Ne ovat raivokkaita petoja, jotka tappavat saaliinsa voimakkaalla hermomyrkyllä. Lonkeroiden keskellä on suuaukko. Yhdyselämää levien kanssa Suomen suurin lampipolyyppi on parin kolmen sentin mittainen, jopa kymmensenttisillä pyyntilonkeroilla komeileva ruskolampipolyyppi , Pelmatohydra oligactis. Levät yhteyttävät auringonvalon avulla hiilidioksidista ja vedestä sokereita. Lampipolyyppien puolustusja hyökkäysaseina toimivat polttiaissolut sijaitsevat pyyntilonkeroissa ryhminä. Alho Vesikirppujen kauhu Lernan hydra oli seitsenpäinen vesikäärme. Lampipolyypit ovat syystä saaneet tieteellisen nimensä tämän taruolennon mukaan. Suomen sisävesissä elelee joitakin lampipolyyppilajeja. Kun siltä katkaisi yhden pään, tilalle syntyi kaksi uutta. Varren alaosassa on paksumpi tyvilevy, jolla polyyppi kiinnittyy alustaansa
Kun tytäryksilö on riittävän suuri tullakseen itsenäisesti toimeen, se kuroutuu irti emosta. Ruskolampipolyyppi on suurin Suomessa elävä lampipolyyppi; sen pyyntilonkerot voivat olla jopa kymmenen sentin mittaiset. Tämän ympärille muodostuu kestävä kuori, jonka ansiosta alkio voi säilyä hengissä kuivuneessa pohjamudassa jopa vuosia. Uhriin tarttuvat siimat estävät pakenemisen. Lampipolyyppi liikuttelee hiljaa ruumistaan ja etenkin SUOMEN LUONTO 8/96 55. Onneton eläin rimpuilee hetken ja hiljenee sitten. vsk. Lonkerot vetävät sen lähelle suuta, joka leviää nielemään isonkin saaliin. Vuokralaiset antavat isäntäsoluille osan valmistamastaan sokerista, isäntäsolut puolestaan antavat leville suojaa, ravinteita ja hiilidioksidia. Poltinsolut ovat kertakäyttöisiä ja uusia syntyy jatkuvasti pintakerroksen soluista. Venyvässä ontelovatsassa uhria hajottavat sisäkerroksen solujen erittämät ruoansulatusentsyymit. Sen sisältä sinkoaa räjähdysmäisesti kiertyneenä ollut siima tai putki, jossa saattaa olla väkäsiä tai liirriamaista ainetta. Lampipolyyppi ei saalista ollessaan kylläinen. Liikkeitä säätelee yksinkertainen hermosolujen verkosto. Siirron jälkeen polyypit uskaltavat tulla esiin vasta useiden tuntien kuluttua. Veteen vapautuvat siittiöt hedelmöittävät munasolun, joka kehittyy rakkulamaiseksi alkioksi. Silloin sen ruumiin pintaan muodostuu kyhmyjä, jotka vähitellen kehittyvät täydellisiksi uusiksi yksilöiksi. Näiden solujen pinnasta törröttää ohut karva, johon koskettaessa solu laukeaa. Saaliin osuessa lähelle lampipolyyppi venyttää ruumiinsa sitä kohti ja sinkauttaa siihen pyyntilonkeronsa. Esimerkiksi lammikon alkaessa kuivua polyyppeihin ilmestyy munatai siittiöpesäkkeitä. Silloin jokaisesta osasta kehittyy uusi täydellinen lampipolyyppi lisääntyminen käy tarun seitsenpäisen käärmeen tavoin. Vähään tyytyvä lemmikki Olen vuosien varrella pitänyt lampipolyyppejä kesämökin ikkunalla muovitai lasiastiassa muutamia päiviä tai viikkoja. D Maisteri Pentti J. Silloin se ei reagoi viereen ilmestyneeseen vesikirppuun, eivätkä myöskään polyypin pyyntilonkeroiden poltinsolut toimi. pyyntilonkeroitaan, joita se voi pidentää tai lyhentää tarpeen mukaan. Koko tapahtumaan kuluu vain muutama sekunnin tuhannesosa. Alho on mikrokuvaukseen erikoistunut luonnonkuvaaja ja tietoki,joittaja. Ilmeisesti hermosolut säätelevät poltinsolujen toimintaa. Jos otuksen pyydystää elätiksi, mukaan täytyy ottaa myös sen asuinpaikan vettä ja vihreitä, yhteyttäviä kasvinosia. Jos asuinympäristö muuttuu epäystävälliseksi, lampipolyypit voivat lisääntyä myös suvullisesti. Polyyppi tarvitsee evääkseen vain muutaman vesikirpun tai hyttysen toukan parin päivän väliajoin. Lampipolyypin löytää lampien, lätäköiden ja purojen rehevistä rantavesistä, missä se oleilee kiinnittyneenä kasveihin tai oksiin. 41. Ruskolampipolyypin väri johtuu sen soluissa elävistä ruskeista pikkulevistä. Polyypin ruoansulatus hajottaa saaliiseen kiinnittyneet käytetyt poltinsolut, ja ne käytetään uusien solujen valmistamiseen. Kierrätettäviä aseita Lampipolyyppien ja kaikkien muidenkin polttiaiseläinten pinnassa on poltinsoluja yksittäin ja pattereina eniten niitä on pyyntilonkeroissa. Lampipolyypin valtava uusiutumiskyky tulee esiin, jos polyyppi paloitellaan useiksi kappaleiksi. Uusiutumisen mestari Lampipolyyppi lisääntyy yleensä silmikoimalla. Väkäset läpäisevät saaliin pinnan, ja putki ruiskuttaa siihen voimakasta hermomyrkkyä
Sumumetsästä löytyy kilpikonnia, jotka vilvoittelevat ja SUOMEN LUONTO 8/96 55. Jättiläisiin tutustuminen vie koko päivän. Olemme Galapagossaarilla, tuhat kilometriä länteen Etelä-Amerikan rannikosta. Ainutlaatuista luontoparatiisia uhkaavat ihmisen mukana tulleet uudet eläinja kasvilajit sekä kasvava väestö vaatimuksineen. Yöllä rinteet viilentyvät nopeasti ja verhoutuvat paksuun sumuun; keskipäivän läkähdyttävässä kuumuudessa tästä ovat todisteena vain puiden oksia ja runkoja peittävät, kosteutta vaativat sammalet. Teksti ja kuvat: Jouni Klinga Kehityksen laboratorio Galåpagos Galapagossaaret ovat syntyneet kohtaan, jossa mannerlaattojen saumasta pursuaa sulaa kiviainesta. Hän kehitti luonnonvalintateorian paljolti havaintojen perusteella, joita hän teki Etelä-Amerikan ja Galapagossaarten eläimistä ja kasveista. Siihen on liitetty 97 prosenttia saariston maa-alasta, ja myös saaria ympäröivät arvokkaat merialueet on suojeltu. Jättiläiskilpikonnia elää kuitenkin Santa Cruzilla myös luonnossa: El Chaton alueella on saariston suurimpia kantoja, jossa on noin 1500 eläintä. Merileguaanit kömpivät kylän betonilaiturilla ja kruunuyöhaikara pyydystelee kadulla lamppujen houkuttelemia kovakuoriaisia kulkijoista piittaamatta. Polku kiemurtelee läpi kumpuilevien laidunmaiden ja nousee sitten luonnontilaiseen sumu metsään. Charles Darwin on tunnetuin saarilla vieraillut eurooppalainen. Yli 8000 asukkaasta huolimatta koko saarta ei ole ainakaan vielä pilattu. Monet saaret ovat 42 varsin kaukana toisistaan, ja niillä onkin monista lajeista vielä omia alalajeja. Valtaosa Santa Cruzista kuuluu 1959 perustettuun kansallispuistoon. vsk.. Darwin vieraili saarilla ollessaan HMS Beaglen luonnontieteilijä, kun alus purjehti tutkimusretkellään 1831-1836 maapallon ympäri. Saarten tuliperäisyys näkyy myös maisemissa. Eurooppalaiset löysivät Galapagossaaret vahingossa: merivirrat kuljettivat Panaman piispan aluksen 1535 tyynellä säällä saarille. Useimmat saariston eliöt ovat kuitenkin selvästi sukua EteläAmerikan mantereella eläville lajeille. Useimmat matkailijat vain käväisevät Santa Cruzilla ja tutustuvat saarella sijaitsevan Charles Darwinin tutkimusaseman kilpikonnatarhoihin. Todennäköisesti samalla tavalla saarille on tullut valtaosa niiden maaeliöistä. Jättiläisiin tutustumassa Suurin osa Santa Cruzin saaren rehevimmistä keskiosista on raivattu laitumiksi. Darwininsirkut on suosittu oppikirjaesimerkki: niitä elää saarilla kaikkiaan 13 lajia, jotka kaikki ovat kehittyneet samasta kantalajista. Galapagoksen useimpia matelijaja hyönteislajeja sekä lähes puolta lintuja kasvilajeista tavataan vain näillä saarilla
karistavat itsestään syöpäläisiä suurissa mutakuopissa rypien. Merileguaani saa kirkasvärisen hääasun. Kilpikonnien kohtaloksi koitui niiden maukas liha. Se on maailman ainoa merielämään sopeutunut liskolaji, joka hakee myös levistä koostuvan ravintonsa merestä. Saarilla eli 14 jättiläiskilpikonnan alalajia, joita erotti toisistaan lähinnä kilven muoto. Nämä kauniin punaiset taskuravut ovat yleisiä Galapagossaarten rannoilla. Ilmei43. Otukset olivat haluttua tuoremuonaa pitkillä merimatkoilla: ne pysyivät hengissä vedettä ja ruoatta jopa vuoden selälleen käännettyinä. Tyrskyrannan laavalohkareilla vilistää joukoittain varjorapuja
Yli viikon kestäneelle, veneellä tehdylle kiertomatkalle saaristoon saimme kokoon yhdeksän hengen monikansallisen porukan. Luonnossa poikasia tappavat eniten saarille tuodut eläimet, kuten villiytyneet koirat ja siat. Saaristo on levittäytynyt luoteesta kaakkoon noin 430 kilometrin pituiselle ja 220 kilometrin levyiselle alueelle. Ilmastoon vaikuttaa kylmä Perunvirta, joka tekee saarista vähäsateisia mutta merestä erittäin tuottoisan. Kolme alalajia tapettiin sukupuuttoon, ja Pintan kilpikonnia on jäljellä enää yksinäinen ja ikääntyvä uros nimeltä George. Espanolan merileguaanit tekivät meihin syvän vaikutuksen. Erikokoisia saaria on kaikkiaan kuutisenkymmentä, pienistä kareista muutaman tuhannen neliökilometrin laaj uisiin. Aikuisia kilpikonnia puolestaan uhkaavat ihminen, tulipalot ja ravinnosta kilpailevat vuohilaumat. vsk.. Jäljelle jääneitä alalajeja lisätään tarhoissa Charles Darwinin tutkimusasemalla Puerto Ayorassa ja lsabelsaaren uudessa kilpikonnatarhassa. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Saarten maapinta-ala on noin 8000 ja merialue noin 45 000 neliökilometriä. 44 Liskojen valtakunnassa Galapagokseen tutustuminen on työlästä. Nämä maailman ainoat merielämään sopeutuneet liskot jököttivät aaltojen pyöristämillä laavakivillä syvän puDarwin Wolf rMii(:\iUtiiNI Santa Maria Eapafiola Cl Päiväntasaaja km 50 -=;::a:::a Illusia Ecuadoriin kuuluvat Galapagossaaret sijaitsevat Päiväntasaajalla noin tuhat kilometriä länteen Etelä-Amerikan rannikosta. Saaret ovat tarjonneet turvallisen asuinpaikan monille linnuille ja matelijoille sesii noin 250 000 kilpikonnan kanta romahti nopeasti nykyiseen 15 000 eläimeen. Saarten välillä voi olla jopa yli sata kilometriä merta, ja kapteeni Caesar Escarabay kuljetti meidät veneellään uuteen kohteeseen aina yön aikana. Laavaleguaanit eivät pelkää ihmistä sen enempää kuin meressä elävät sukulaisensakaan
Merileijonia on varmaan Ieguaaninkin mukava seurata paastopäivien ratoksi, mutta siinäkin piilee vaaroja. Liskot ovat kaikkien matelijoiden tavoin vaihtolämpöisiä, joten niiden täytyy viettää aamupäivä auringossa ja odottaa ruumiinlämmön nousua 36---39 asteen tienoille. Saaristomatkoihin kuuluu olennaisena osana snorklaaminen upeissa korallimaisemissa. Puoli vuotta kestävän kuivan kauden yli ne selviytyvät kotoperäisten opuntiakaktusten turvin. Rauskut leijuvat aavemaisina pohjan yläpuolella, jossakin vilahtaa parimetrinen hai, kaikkialla näkyy pieniä tai suuria värikkäitä kalaparvia ja upeita koralleja. naisen, vihreän ja mustan kirjavomussa juhlapuvuissaan. Ympäröivä meri kuhisee elämää, joka tempaisee nopeasti mukaansa. Liskoilla ei ole luonnollisia vihollisia, mutta kahden tiedetään kuolleen tapaturmaisesti: toinen rusentui kaatuvan kaktuksen alle, toisen mankeloi kieriskelevä merileijona. Kolme alalajia on hävinnyt kokonaan. Mahtavimmat elämykset syntyivät, kun uimme kalifornianmerileijonien ja galapagosinmerikarhujen joukossa. SUOMEN LUONTO 8/96 55. South Plazan saarella elää täysin häiriintymättöminä 300 maaleguaania. Tilaisuuden tullen maaleguaaneille kelpaa eläinravintokin, esimerkiksi merileijonien jälkeiset. Ne yrittivät saada uutta leikkitoveria ja uivat suoraan tai korkkiruuvimaisesti pyörien kohti sukeltajaa. Yöllä lämpötila laskee kylmän meren vuoksi ja ilman kosteus tiivistyy sumuksi vuorten ja kukkuloiden rinteille. Odotus voi joskus kestää kuukausia, mutta lopulta leguaani saa popsia makupalan piikkeineen kaikkineen. Varovaisuuteen on aihetta: saarten kilpikonnia ovat vähentäneet nälkäiset merimiehet ja villiytyneet kotieläimet. Jättiläiskilpikonna tähyää varovasti avoimelle heinikkoalueelle sumumetsän reunasta. Merileguaanit sukeltavat mereen: ne syövät kivien pinnalta vajaan sentin mittaiseksi kasvavaa levää. Ihminen oli hetken aivan hämillään vesitaiteilijoi45. Tämä riittää paikoin ylläpitämään sammalpeitteisiä sumumetsiä. Kaktusten rungot ovat leguaaneille aivan liian vahvoja, joten niiden on tyydyttävä odottamaan kasvin hedelmien tai varsilapojen putoamista. vsk. Vasta juuri ennen yhteentörmäystä ne väistivät sulavilla pyörähdyksillä
Saarten ainutlaatuinen luonto on kuitenkin suojelusta huolimatta pahasti uhattuna. Vuohet lisääntyvät erittäin nopeasti: Pintalta tuhottiin melkein 40 000 vuohta, joiden uskotaan olleen sinne 14 vuotta aikaisemmin lasketun kolmen vuohen jälkeläisiä! Koiria ja sikoja hävitetään koko ajan, mutta työ on sekä vaikeaa että kallista. Ne voivat yllättää uimarin pelottomuudellaan ja leikkisyydellään. Saarille suuntautuva muuttoliike ja matkailijoiden tulva ovat tuoneet mukanaan runsaasti myös uusia kasvilajeja. Uhattu paratiisi Matkailijoille halutaan antaa Galapagoksesta paratiisimainen kuva. Jotkut näistä päihittävät kilpailussa alkuperäislajit. vsk.. Saarten uhanalaisin lintu on havaijinviistäjä, jonka tilanne 46 Sinijalkasuula on yksi kolmesta saarilla pesivästä suulalajista. Pahimpia ongelmia aiheuttavat saarille tuodut tai tulleet uudet eläinja kasvilajit, kuten koirat, kissat, siat, aasit, vuohet ja rotat. Muiden alkuperäisasukkaiden tavoin suulatkaan eivät ole turhan arkoja ihmisen lähestyessä. Vuohet on hävitetty kuudelta pienemmältä saarelta kokonaan. Kuitenkin esimerkiksi Santiagolla elää yhä noin 80 000 villiytynyttä vuohta. oli ennen aktiivista suojelua kriittinen: rotat ja siat tuhosivat munapesiä, koirat ja kissat tappoivat poikasia ja aikuisia. Santiagolla on 5000 villisikaa, jotka ovat oppineet kaivamaan jättiläiskilpikonnien munia ruoakseen. Galapagossaarilla eletään kriittisiä aikoja den temppuillessa ympärillä; pian ne kuitenkin huomasivat vastapuolen kömpelyyden. Galapagoksenmerikarhut viihtyvät saarten runsaskalaisilla ympärysvesillä mainiosti. Charles Darwinin tutkimusasemalla työskentelevä Alexandra Bahamonde kertoo, että sitkeä taistelu tulokaseläimiä vastaan on tuottanut tulosta. Kaikkein hankalimmin hillittäviä SUOMEN LUONTO 8/96 55
Galapagoksen tunnetuimpia lintuja ovat darwininsirkut, joilla on ollut osansa evoluutioteorian synnyssä. Darwinin tutkimusaseman ja uhkasivat sytyttää maastopaloja. Ehditäänkö tulokaslajit poistaa ennen kuin ne hävittävät alkuperäisiä lajeja sukupuuttoon. Galapagos tarvitsee juuri nyt kansainvälistä tukea. Yksi maailman viimeisistä paratiiseista ja hienoimmista kansallispuistoista on suurten myllerrysten keskellä. Uudisasukkaat tulevat muuhun Ecuadoriin verrattuna varakkaille saarille työn toivossa ja parantamaan elintasoaan. Maapeippo ja sen 12 sukulaista ovat kehittyneet samasta kantalajista. Hän kävi Galapagoksella 1995. Jo edellisvuoden keväällä oli syntynyt levottomuuksia, ja pensaspalot etenivät pitkin Isabelan rinteitä. vsk. Pienen puun mittaan kasvavien opuntiakaktusten varret, kukat ja hedelmät ovat monen eläimen tärkeintä ravintoa. Silloin armeija ja vapaaehtoiset saivat ne sammutettua ennen korvaamattomien vahinkojen syntymistä. Suuri osa paikallisesta väestöstä haluaisi vähemmän suojelua ja enemmän saariston taloudellista hyväksikäyttöä. Onko kansainvälinen painostus riittävän voimakasta, jotta Ecuadorin hallitus pitäisi tiukan linjan saarten suojelussa. Mielenosoittajat saartoivat SUOMEN LUONTO 8/96 55. Vapaa työvoima synnyttää uutta pienteollisuutta, ja noidankehä on valmis, kun teollisuus houkuttelee uusia muuttajia mantereelta. Sen toteutus vaatii huomattavaa taloudellista tukea. 47. He haluaisivat kuitenkin myös enemmän luontomatkailijoita saarille. Ensimmäinen kokonaissuunnitelma, jossa otetaan huomioon luonto, matkailu ja alueen asukkaat, on vasta aluillaan. Galapagoksella eletään nyt kriittisiä aikoja, jotka voivat määrätä saariston tulevaisuuden. Kansainvälistä tukea tarvitaan Galapagossaarten alkuperäisen luonnon säilymiselle ehkä suurin uhka on väkiluvun jatkuva kasvu. Viime syksynä jännitys tiivistyi, kun Ecuadorin presidentti hylkäsi paikallispoliitikon lakiesityksen, jossa saarille olisi myönnetty laaja autonomia. Jouni Klinga on luonnonvalokuvaaja ja luontokirjoittaja. He vaikeuttavat kylien jo entuudestaan hankalaa vedensaantia ja jäteongelmia. Sumumetsässä näkee myös köynnösmäisen kärsimyskukan upeita kukkia. tulokkaita ovat kuitenkin uudet hyönteislajit
vsk.. Eiväthän ne veneen yli lentäneet. Pönttöjen laittaja Oho, Juha Valste Kaksi vuotta sitten ajattelin käydä tervehtimässä itäisen Suomenlahden tuttuja vesia valkoisen haahkan pyynnin merkeissä. Mui tini mukaan haahkakannat ovat itäisellä Suomenlahdella moninkertaistuneet. Lopettakaa, lopettakaa, ettekö tiedä ettei pimeässä saa ampua ... Yrittäkää puolustaa vesilintujen tappamista millä epätoivoisella konstilla ikinä keksittekin, vahingollisiksi ei kukaan näitä minunkin uuttujeni asukkaita voi mieltää, sen paremmin kuin erityisen lihaisiksikaan. Vielä lisään, nykyaikaiset metsästäjät erottavat haahkan räyskästä. Toivottavasti "direktiivit" antavat meidän suomalaisten elää omaa elämäämme puuttumatta ikivanhoihin suomalaisiin elämänmuotoihin, joihin myös kevätlinnustus kuuluu. Emme saaneet yhtään kukkoa ammutuksi. Menimme Korpilovisen ja Vuorilovisen karien luo. Olen nyt 85-vuotias. Vaikka suurin osa kesämetsästäjistä on asiallisia ihmisiä, he eivät näytä ymmärtävän, mitä maihinnousu ja pitkä oleskelu luodolla merkitsevät linnuille. Vielä auringon la kettuakin kuu)uu laukauksia. Keväinen rakennustyö ja uuttujen ripustus sekä poikasten vesillelähdön riemu ovat takanapäin, mutta sinä yönä eivät yhden pienen ihmisen ajatukset paljon auta. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN JÄLKEEN I K empeleenlahden rantaniityllä laiduntava karja piti ennen maiseman avarana merelle asti. Yhtenä yönä vuodessa metsästäjät onnistuvat kuitenkin herättämään minussa vihan tunteita. Kysyin metsästysoikeudesta ulkoluodoilla. En voi olla ajattelematta kuinka rakentamieni uuttujen sisällä kasvanut elämä putoaa kuolevana ruovikkoon. Olen ikäni metsästänyt ja ollut luonnonsuojelija. Ensi keväänä lähden itäiselle Suomenlahdelle valkoista haahkaa pyytämään. Haahkat ovat runsastuneet monikymmenkertaisesti vuosisadan alusta. Minkkien sukupuuttoon hävittämiselle antaisin jopa täyden tukeni. Toimittajan kirjoitus Kesämetsästys on lopetettava (SL 7 /96) oli meitä metsästäjä-luonnonsuojelijoita ärsyttävä ja loukkaava. Otin yhteyttä alueen kansallispuiston vaivojaan. Itse olen ollut ottamassa kiinni rauhoitetulta luodolta humalaisia, jotka ampuivat kaikkea lentävää kaksi päivää ennen toukokuun loppua. Uskon tämän olevan totta ainakin metsästäjien suuren enemmistön osalta, ja hyväksyn täysin hirvikantojen harventamisen ja vaarallisten suurpetojen nitistämisen. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Mikä siis saa teidät nauttimaan, kun aatte uuttumme telkän tai kaislikkomme heinäsorsan putoamaan. Pääsyy oli kevätja kesämetsästyk een tutustuminen. Hän laskelmoi ennen kuin ampuu. Heimo Rautava Ilomantsi Heimo Rautavalle Olen selvittänyt saaristolinnuston muutoksia läntisellä Suomenlahdella 1900-luvulla ja itse eurannut niitä 1960-luvulta alkaen. Vuosi sitten Metsästäjäin Keskusjärjestön (MKJ) tiedotuslehti luetteli luodot, joille saa nousta maihin ja metsästää myös itäisellä Suomenlahdella. Asiantuntemattomuus ja tietämättömyys o~ikin vedetty kai-sanan turvnn. Lisäksi ulkoilu muuttui hauskemmaksi pelkkien kiikarien kanssa. Murto-osa näistä on "rannikkolaisia tai saarelaisia" siinä merkityksessä, mitä kirjoittaja tarkoittanee. Silti myin toisen tutkimusvuoden jälkeen oman haulikkoni; metsästyskortin olen jättänyt I una tamatta vuodesta 1979 lähtien. Minä tiedän olen laskenut Tvärminnen SUOMEN LUONTO 8/96 55. Se saattaa kuulostaa psykopaatin tai ainakin jonkinasteisen fanaatikon touhulta, mutta tässä asiassa en yksinkerteisesti voi ymmärtää teitä, arvoisat metsästäjät, niin mielelläni kuin sen harrastuksenne muiden osa-alueiden yhteydessä teenkin. Merilinnustuksella on pitkät perinteet rannikkolaisten ja saarelaisten elämässä. Olen kuulunut luonnonsuojeluliittoon noin 45 vuotta hanttijäsenenä. Kritiikki näyttää herättäneen metsästäjät kirjoittamaan ja antamaan käytökselleen järkeenkäypiä perusteita. Emme tienneet, että olisimme voineet nousta maihin ja kuvittaa valkoista haahkaa. Hän ei kuitenkaan ole vain kylmän laskelmoiva vaan myös lämmin luonnonystävä. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Sain vastauksen: saatte metsästää valkoista haahkaa, mutta luodoille ette saa nousta maihin. Metsästäjät antoivat jutuissaan hyvän kuvan itsestään: Metsästäjä ei ole tappokone. Herrat olivat "skärgårdsfo lk" tulivat Helsingin Lauttasaaresta. Vain pieni osa metsästäji tä harrastaa kevättai kesämetsä tystä. Ja mieli oli puhtaampi. Kun lehmiä ei enää tuotu kesäksi rannalle, maisema alkoi vesakoitua. Pikkupoikana pääsin mukaan vesilintuja kuvittamaan. Haahkan kukkoja oli vielä karikoilla. Tarkoitus on ampua kaksi komeaa kukkoa. Sinä elokuisena yönä minä kyyri telen kaislikossa tai seison kotipaikkani saarten kallioilla ja kuulen laukaukset. Vastustan kesämetsästystä pääasiassa siksi, että se haittaa lintujen pesintää. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Suon mielelläni kevätja kesämetsästyksen nii lle harvoi lie urhei lie, jotka jaksavat raataa toimeentulonsa saariston luonnosta. Viime syksynä meloin kanootillani eestaas kaislikossa sinä yönä saadakseni aikaan mahdollisimman paljon häiriötä. Laukaukset jatkuvat; älkää, ne pääsivät pesästä 48 vasta heinäkuussa, ne e1vat osaa vielä kunnolla lentää! Ettekö tiedä, että laakalaukaukset on kielletty ... Kuvat vuosilta 1976 ja 1996 lähetti Jarmo Metsäperä. On hyvä, että MKJ antaa tiedotuksissaan oikeaa tietoa. Haahkat olivat aivan harvinaisia. Alkää ampuko! Sopivasti ennen sorsastuskauden alkua välitän kiitokseni Alpo Jaakolalle (SL 4/96) kesku telun käynnistämisestä
Nykypäivänä saa jokaisesta ympäristöjulkaisusta lukea vähintään yhden yksityisautoilua vastaan suunnatun kirjoituksen sekä ärsyttäviä vinkkejä tyyliin "Kokeilepas kerran jättää auto kotiin ja taittaa työmatka pyörällä tai bussilla". Ja automme on pieni ja vähän polttoainetta kuluttava. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Ellen itse pärjää ilman autoa, miten voin samaan aikaan vaatia ja todella toivoakin yksityisautoilun vähenemistä. momentti, jätettiin kylmästi ja ilman perusteluja huomiotta. Uusien ja huollettujen autojen päästöt ovat huomattavasti vanhojen autojen päästöjä pienemmät. Juha Valste Yksityisautoilusta Olen todella kyllästynyt yksityisautoilijoiden yksipuoliseen syyllistämiseen. Toinen syy autoiluumme on varmaan kovin yleinen: kesämökki ja luonto yleensä, jonne täytyy päästä. Näin lienemme siinä tilanteessa, että yksityistielain asianomaista kohtaa ei voida soveltaa. Jos ihminen joutuu ajamaan joka päivä pitkän työmatkan, auton on oltava kunnossa, käyttövarma ja turvallinen. Onko se siis käynyt tarpeettomaksi. Periaatteen ihmiset, jotka tekevät aina kaiken täysin oikein, ovat ihailtavia; tai tuskinpa heitä edes on. Eivät kaikki tavat ole hyviä vain siksi, että ne ovat vanhoja. En väittänyt metsästäjien ampuvan räyskiä haahkoina. Tikka on pesinyt siellä säännöllisesti useita vuosia. KKO:n päätöksen jälkeen herää kysymys, missä Suomessa on sellainen alue, jossa yksityistien rakentaminen saattaisi aiheuttaa huomattavaa luonnon turmeltumista. Näissä kirjoituksissa ei oteta ollenkaan huomioon sitä, että noin puolet suomalaisista elää muualla kuin hyvien julkisten liikenneyhteyksien ulottuvilla isoimmissa kaupungeissa. Tosin autottomat vanhempani asuvat maalaiskylässä, jonne talvisin kulkee yksi koulubussi päivässä. Täytyyhän omaisuudestaan pitää huolta, jotta se kestäisi mahdollisimman pitkään ja voitaisiin puhua mahdollisimman kestävästä kehityksestä. Todennäköisesti tällaista paikkaa ei Suomesta helposti, jos lainkaan, löydy kun nytkin oli kysymys Suomen uhanalaisimpiin kuuluvasta linnusta. Jos autoilu tehdään vielä nykyistä kalliimmaksi (bensan hinnan lisäksi auton Salla Tynys kesätoimittaja ostohinta, käyttömaksu, vakuutusmaksut), monet harkitsevat asutuskeskuksiin muuttamista pelkästään taloudellisista syistä. §:n 2. Psykologien mukaan teot ja arvot eivät voi pitkään olla ristiriidassa. Niin olisi myös noitien polttaminen. Kirjoituksiin voisi ainakin lisätä huomion, etta vinkit on tarkoitettu kaupunkilaisille ja että vaihtoehtoja yksityisautoiluun ei kaikilla ihmisillä ole. Autolla tai taksilla ajo on lähes välttämätöntä, jos paikkaan tahtoo päästä. Vaikka suunnitellusta tiestä aiheutuisi selvästi valkoselkätikan elinympäristön turmeltuminen, kyseinen yksityistielain luontopykälä, 7. Koska arvot ovat tärkeämpiä eikä niistä kannata luopua, ainut vaihtoehto olisi siten muuttaa tekoja. Itse lähes kymmenen vuotta Helsingissä asuneena elän nykyisin ekologisemmin kuin kaupungissa, ja pystyn luonnollisesti ylläpitämään suhdettani luonnonympäristöön. Pesimäalueen läpi perustettiin tietoimituksessa tieoikeus. Ainakaan ei hyödytä syyllistää muita; jos he edes jotenkin yrittävät ja välittävät. Liika ehdottomuuskin on pahasta. Kun esimerkiksi keksii viime hetkellä lähteä elokuviin, eikä muuten enää ehdi. Lintujen ampuminen ei ole ikivanha tapa hyödyntää saariston lintuja, ainoastaan vanha tapa. Seliseli. Totuus on se, että maaseudulla asuvalle ihmiselle yksityisauto on välttämätön kulkuneuvo. En voi perustella asiaa pätevästi edes sillä, että asuisin maalla kuten Johanna Thessler yleisönosastossa tällä aukeamalla. Repivän syyllisyyteni vuoksi harkitsenkin jo vakavasti autosta luopumista. Ainahan on tietysti mahdollisuus palata niin sanotusti kokonaan luontoon, mutta minun ja monen maaseudulla asuvan on kuitenkin käytävä kodin ulkopuolella töissä, ja haluan muutenkin elää normaalia nykyihmisen elämää harrastuksineen ja muine menoineen. Tai jos rahat ovat niin lopussa, ettei viikonloppureissulle muka ole varaa lähteä julkisilla. Korkeimman oikeuden äänestys ei koskenutkaan tätä kohtaa. Tämä johtaa usein suhteellisen uuden ja "hyvännäköisen" auton hankkimiseen. Helsingissä asuessani en omistanut autoa siitä yksinkertaisesta syystä, etten tarvinnut sitä. Myönnän toki, etta maassamme harrastetaan paljon turhaa autoilua, mutta kyllä bensan jatkuvasti kohoava hinta tekee tehtävänsä. Vaikka kuljenkin aina kun mukamas voin jalan, pyörällä tai julkisilla, autolla valitettavasti tulee ajettua muulloinkin kuin on "pakko". Ihmisten ahtauttaminen kaupunkeihin ja maaseudun autioittaminen tuskin on "autoiluvihan" tarkoituksena, mutta siihen suuntaan se omalta osaltaan pikkuhiljaa johtaa ja on jo nyt vähentänyt maaseudulla asuvien toimintaedellytyksiä. Tästä asuinpaikan valinnasta joudumme maksamaan sen hinnan, että perheessämme on oltava jopa kaksi tällaista maailman suurinta syntiä kuin yksityisautoa. Ja yritän kyyditä autottomia ystäviäni ... Lähes jokainen lähteminen vaatii oman auton käyttöä. Luhangan Onkisalossa on yksi valkoselkätikan tärkeimmistä elinpaikoista. Tavallisesti niitä ammutaan kaiketi lokkeina, ja niiden pesiä tuhotaan lokkien pesinä. Tähän psykologiseen totuuteen osa ekotiimienkin tehosta perustuu. Tai kolkuttavan omatunnon kanssa on opittava elämään. Itsensä kanssa voi tehdä sopimuksia; esimerkiksi eräs ympäristönsuojelun opettaja kertoi laskevansa aina mielessään, että "kun nyt olen kävellyt portaita ylös kuusi kertaa, voin ajaa kerran hissillä". Mutta sellaiset, jotka pyrkivät tekemään. Emme voi kokeilla bussin käyttämistä työmatkoilla tai muutenkaan, sillä niitä ei kulje ja matkat ovat usein liian pitkiä joka päivä polkupyörällä kuljettaviksi. Munien ja poikasten keruu ja syöminen olisi "meidän suomalaisten omaa elämää" ja "ikivanhaa elämänmuotoa" paljon enemmän. Kaikki eivät asu eivätkä halua asua suur-Helsingin alueella tai muissa isoimmissa kaupungeissa. Johanna Thessler Säkylä Yksityistie ylitse suojelun Yksityistielaissa säädetään, että tietä ei saa tehdä, jos siitä voi aiheutua huomattavaa luonnon turmeltumista. Jos hän epätäydellisyydestään huolimatta pitää itseään ympäristöstään välittävänä olentona, se on hyvä. edustan Klovaskäreillä ja muillakin ulkoluodoilla pesivät linnut ennen ja jälkeen kesämetsästyksen alun useana vuotena. Itselle selittely on johonkin rajaan saakka hyväksyttävää, koska ihminen myös käyttäytyy sen mukaan, mikä hän uskoo olevansa. Valkoselkätikka näyttää olevan korkea-arvoisten juristien 49. Auton palvonnasta ei aina ole kysymys, jos joku huoltaa ja kunnostaa autoaan. Sydämeen pistää joka kerta Varmaan jokaista ympäristöstä ja luonnosta välittävää riivaavat alituiset ajatukset siitä, mitä voisi kulloinkin tehdä paremmin. Minun suurin syntini on sellainen, etten sitä meinaa uskalla edes kertoa: perheelläni on auto. vsk. Tämä asia tutkittiin huolellisesti ja todettiin, että kyllä saattoi. Myönnän myös, että Suomessa autolla on suuri statusarvo. Päätös on käynyt läpi kaikki oikeusasteet, ja tietoimituksen päätös jätettiin voimaan äänestyksen jälkeen korkeimman oikeuden huhtikuussa 1996 antamalla päätöksellä. Syyllistäminen johtaa vain torjuntaan. Me maaseudulla asuvat ihmiset haluamme asua lähellä luontoa. Jokainen autoilija voi myös ajotavallaan ja turhaa ajoa välttämällä vähentää päästöjä. Sen sijaan KKO äänesti siitä, saattoiko sellaisen alueen omistaja, joka ei omistanut tikan suojelun kannalta arvokasta aluetta, esittää väitteen tien haitallisesta vaikutuksesta linnulle
Lienevätkö poppelit sitten haa.. Monen muunkin puun ensimmäiset lehdet ovat aivan omanlaisiaan. Nuoren taimen lähin elinympäristö on erilainen kuin ison puun latvuksen: varjoisampi, kosteampi, tyynempi ja lämpösuhteiltaan tasaisempi. Lehtien karvapeite vaikeuttaa kirvojen, kaskaitten ja muiden pikkuotusten tihuja. Joillakin kasveilla on myös erityiset nuoruuslehdet. Kalastusta hyödyntävien yrittäjien olisikin markkinoinnissaan hyvä tiedostaa, että kuluttaja kiinnittää huomiota miljööseen, jossa kalastaa. Yesalehdet ovat samanlaisia kuin siementaimen nuoruuslehdet. Tilanteen kanssa on toki elettävä, mutta asioihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi suuntaamalla voimia joen monikäyttöä huomioivaan suunnitteluun. Tällaisia jättilehtiä on ehkä kaikilla puilla ja pensailla, jotka ylipäätään kantotai juurivesoja muodostavat. Kasvin itäessä ensimmäiset lehdet ovat sirkkalehtiä, jotka joissakin tapauksissa jäävät siemenen sisään näkymättömiin. Kymijoen monikäytön peruspilareita on kalastusmatkailu, joka voi parhaimmillaan luoda jopa uusia työpaikkoja. Itse asiassa hän jo miltei vastaa omaan kysymykseensä erottaessaan kaksi asiaa: lehtien koon ja muodon. -E. Seppo Vuo/anto Haavan nuoruuslehdet Jaakko Heinonen ihmettelee haavan vesojen jättilehtiä ja perää niihin selitystä (SL 7 /96). vo,srrrE VAIHTEE.KS\ VI LKAISTP-KARTTAA, JOKA ON ThLTÄ VlAOSl5ADALTA.'.' poja, joille jää koko iäksi vesalehtien muotokoodi päälle. Seppo Vuokko Kymijoen kohtalo Massamedia ei ole käsitellyt juurikaan Kymijoen tulevaisuutta, kun kanavointihanke on siirretty joko tulevaisuuteen tai valmisteluun vihreän veran alle. Luultavasti nuoruuslehdet ovat osa kasvin sopeutumista ympäristöönsä. Uhkatekijätkin ovat erilaisia: taimet ja vesat ovat kasvinsyöjänisäkkäiden ulottuvilla ja voivat tarvita suuremman annoksen niitä torjuvia haitta-aineita. Olisi hyvä pidättyä rantojen voimaperäisestä rakentamisesta koska luonnontilan palauttaminen on jälkikäteen lähes mahdotonta. Reino Kaarti Koria OHO.~ .. T1e:r6NT.Ä E..RAt---'\AATA / .. Käynökuva/Hannu Virtanen SUOMEN LUONTO 8/96 55. Kaksisirkkaisilla niitä on lähes aina kaksi, ja ne ovat vastakkaisia; havupuilla sirkkalehtiä on useita ja yksisirkkaisilla yksi. Lisäksi se antaa leivän joillekin heistä. Lehtien suuri koko johtuu juuriston ylenpalttisesta tehokkuudesta verrattuna kantotai juurivesojen pieneen lehtimäärään. Ne ovat lähes aina kasvulehdistä poikkeavia, yleensä muodoltaan hy50 Jaakko Heinonen Haavan kantoja juurivesat kasvattavat valtavan suuret lehdet, jotka poikkeavat muodoltaankin haavan aikuislehdistä. vsk.. Luonnonmukaisessa ympäristössä matkailija kokee saavansa paremman vastineen rahoilleen kuin kalastaessaan esimerkiksi lohilammikolla. Tl.AOHON NÄK'YY S.ÄÄ':>-rvNEEN PIENI KA\<STAJ ... NO ... vihaama lintu, jolle on näytettävä, miten asiat tässä maassa hoidetaan. vin yksinkertaisia. Trooppisissa sademetsissä, missä pohjakerroksen ja latvuksen olot eroavat toisistaan vielä enemmän kuin omissa metsissämme, nuoruusvaihe voi olla hyvinkin pitkä ja kasvi silloin niin poikkeava, ettei aikuista ja nuorukaista aina osaa samaan lajiin yhdistääkään eihän uppo-outo tietysti tunnistaisi haavankaan juurivesoja ja oksia samaan lajiin kuuluviksi. Puiden ensimmäiset kasvulehdet poikkeavat usein aikuisvaiheen lehdistä, vaikka useimmilla puillamme ero on paljon vähäisempi kuin haavalla: nuoruuslehdet ovat ehkä karvaisempia, pehmeämpiä tai ohuempia. Muun muassa erä päätökseen osallistunut KKO:n jäsen on aikanaan maanomistajan edustajana yrittänyt saada valkoselkätikan suojelupäätöstä toisaalla Suomessa kumoon
Saamme kuulla, että kulutuskysyntää pitäisi rohkaista, verojen alentaminen tervehdyttäisi taloutta lisäämällä kulutusta, vain kuluttamalla kasvatamme tuotantoa ja niin edelleen. Luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja luonnonvarojen järkevän käytön kannalta hurskasteluni on toisarvoista. Kulutustarviketarjontaa katsellessa mielessäni pyörii, miten tälle tulvalle riittää ostajia. Tästä tietysti seuraa, että useimmat menevät ennusteissaan metsään. Sama ylenpalttisuus koskee vaatteita ja muita välttämättömyystavaroita. Ensisijaista on tietysti kulutuksen kokonaismäärän kasvu, jonka syynä on maapallon väestötulva. Saati että jotkut heistä tai talouden kasvun autuuteen uskovat taloustieteilijät kertoisivat, keille se todellisuudesssa tulee tippumaan. Kulutustarjonnan runsautta on ennenkin arvosteltu, mutta aina sille löytyy vastaväite. Kaikkia välttämättömimpiäkin elintarvikkeita sen seitsemää sorttia kuin ennen juhlatilaisuuksien kahvipöydässä leivonnaisia. Eikö iloa voisi tuottaa muukin kuin turha tavara. Niiden tekijöiden näkemykset talouden suhdanteiden kehityksestä vaihtelevat. Tuon tietoannin toistuvia aiheita ovat ennusteet. Kulutuksen yletön kasvu ja säästöjen jääminen liian vähäisiksi vei meidät jo kerran syvään lamaan. KUUKAUDEN ILKKA Yksinkertainen ymmällä Yhä useammin joudun ymmälle yhteiskuntamme entistä kirjavammaksi ja vauhdikkaammaksi käyvää menoa seuratessani. Tämän syynä pidetään markkinavoimien arvaamattomuutta, mistä puhutaan samaan kunnioittavaan sävyyn kuin luonnonvoimista. Jokainen kaupassakäynti etenkin supermarketeissa Uoille ehdotan nimeä tavaratulvio) vakuuttaa, että niiden tarjonta kuluttajille ylittää kaiken kohtuuden. Mutta kulutusta lisää väestön kasvun rinnalla merkittävästi hyväosaisten sammumaton mammonanjano. Puhumattakaan kaikesta siitä suuSUOMEN LUONTO 8/96 55. Minusta tämä on hämäävää mutta tuskin tahallista hämäystä, vaikuttaahan siltä, että markkinavoimien yli-inhimilliseen ja selittämättömään mahtiin uskoo moni talousennusteiden laatija itsekin. Täytyyhän ihmisparalla olla jotakin iloa tuottavaakin eikä ainoastaan kaikkein välttämättömin. Ja sitten on vielä valtaisa määrä tuotteita, joita ilman voidaan tulla aivan hyvin toimeen. Maalaisjärki sanoo kuitenkin, että markkinavoimia ohjailee ihmisjoukko, joka epäilemättä edustaa suhteellisen pientä osaa maapallon väestöstä. Myös minunlaisilleni tavallisille lehdenlukijoille tarkoitetut talouselämää koskevat kirjoitukset ja puheet panevat aprikoimaan. Ehkä tämä johtuu siitä, etten yritäkään pysyä menossa mukana vaan pelkästään tarkkailen sitä. Miksi tuo siirtely otetaan huomioon silloin, kun lasketaan bruttokansantuotetta. Suurin osa kulutustouhusta on vain rahojen siirtelyä, mikä ei pohjimmiltaan lisää varallisuutta. Joillekin nuorille ja lupaaville taloustieteilijöille saattaisikin olla mainio aihe tutkia yhdessä sosiologien ja psykologien kanssa markkinavoimien ohjailijoiden maailmankuvaa, asenteita ja persoonallisuuden rakennetta. Suuri osa kansalaisistamme kamppailee toimeentulovaikeuksien kanssa, työssä käyvätkin, joiden tulojen verotusasteen kerrotaan hipovan maailmanennätystä, puhumattakaan työttömistä, joiden määrä on lähellä Euroopan ennätystä. -~='=====--useita eri tilejä, siirtelemällä rahojaan tililtä toiselle ja laskemalla siirtosummat tuloksi. vsk. Jokainen edes auttavasti taloudestaan huolehtiva yksityinen toimii onneksi nettotulojensa pohjalta eikä yritä siirtyä bruttoajatteluun avaamamalla itselleen 1 / l 1 1.: ; ( 111 , 1 1111111 vl 1 v, --·---. Eikö kaikkein ihmiskeskeisimmänkin taloustieteen näkökulmasta olisi viisainta, että kulutusta supistettaisiin nykyisestä ja säästettäisiin. Teksti ja piirros: Ilkka Koivisto 51. Näin syntyy kuva, että markkinavoimat olisivat yhtä vähän ihmisen hallinnassa kuin hirmumyrskyt, maanjäristykset, kaatosateet ja lumivyöryt. En ole kuullut kenenkään politiikon sanovan, keille kulutusta kasvattavien taivaanmannojen tulisi tippua. Toinen esimerkki hämmentävistä mutta myös hämäävistä asioista ovat kulutusta koskevat kannanotot, nimenomaan ne, joissa voihkitaan sitä, ettei kulutus ole alkanut reippaasti kasvaa pahimman laman jälkeen. Ehkä sen vuoksi, että tyhjä uhkaisi paljastua tyhjäksi, jos alettaisiin laskea nettokansantuotetta. Näin ehkä saisimme uutta tietoa myös sen piittaamattomuuden syistä, millä markkinavoimien ohjaama talouselämä suhtautuu ympäristömme elinkelpoisµuteen ja luonnon monimuotoisuuteen kohdistuviin uhkiin. Yksi ymmälläolon tilaan suistajista on kansantaloustiede. Kansantaloustieteen, samoin kuin muidenkin tieteenlajien julkaisut, ovat minulle samaa kuin hopealusikka sialle. 1 1 l· 1 l 1 1 1 , 1 1 1 1 /, 1 hunpantavasta, joka ei ole vain ylellisyyttä vaan sekoittaa heikkovatsaisen ruuansulatuksen. Mutta eikö nykyinen jo riitä. Näinhän se on
Periäinen pitää suomalaisten suhdetta luontoon läheisempänä kuin muiden eurooppalaisten. Utopistisesta luonteestaan huolimatta ki rja etenee johdonmukaisesti ja vakuuttavasti. Päättäjät hahmottivat muutama vuosi sitten tehdyissä haastatteluissa keskeisiksi riskeiksi ilmastonmuutoksen, väestönkasvun, otsonikadon ja vesistöjen pilaantumisen. Kirjassa vallitseva lievähkö arkkitehtooninen ja muotoilullinen painotus ei haitanne lukijoita päinvastoin, asukkaiden on hyvä oppia lukemaan ja ymmärtämään ympäröivää visuaalista maailmaa ja samalla vaatimaan parempaa ympäristöä. "Olemme kyllästyneitä ky llästyneitä katselemaan kauniin planeettamme saastumista, ky llästyneitä järjettömiin sotiin, köyhien köyhtymiseen päivä päivältä sekä poliitikkojen hitauteen tehdä päätöksiä, jotka olisi pitänyt tehdä kauan, kauan sitten", kirjoittavat Planeetta Maan toimituksen jäsenet. Luonnolle on hänen mukaansa annettava vastaavat oikeudet olla olemassa kuin mitä Yhdistyneitten Kansakuntien ihmisoikeuksien julistus määrittelee ihmisyksilön perusoikeuksista. Päättäjien optimismi ilmastopolitiikan mahdollisuuksiin tuntuu vaihtelevan suuresti. Kokonaisuuden rakentelun rinnalla se herättää myös pohtimaan pienempiä asioita. vsk.. Tai ainakin kirjaa on mukava lukea yhdessä lapsen kanssa. Silti niitä on tutkittu yllättävänkin vähän yhteiskuntatieteen näkökulmasta. Tapio Periäinen on arkkitehti, valtiotieteen tohtori, suorittanut taideteollisen ammattikoulututkinnon, tehnyt tutkimusta UNESCO:n stipendiaattina Kiotossa, ollut assistenttina Valtion yhteiskuntatieteellisessä toimikunnassa ja Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla, projektijohtajana Mannerheimin lastensuojeluliitossa ja toimitu johtajana Desing forumissa ja niin edelleen. Kirjoittajan mukaan maapallon keskeinen ongelma on luonnon ja ihmisen eriarvoisuus. Kansainvälisissä sopimuksissa puhutaan ihmisoikeuksista ja tasaarvosta, mutta tulkinta on usein ympäripyöreätä ja ympäri tö ja luonto saavat vain vähän huomiota. Antti Halkka Luonnolle yhtäläiset oikeudet ihmisen rinnalla Tapio Periäinen: Metropoleista muotoiluun, Rakennusalan kustantajat RAK 1996, 230 s., mustavalkoinen kuvitus. Erilaiset ympäristöriskit kuuluvat nykyään yhtei kunnan keskeisiin ongelmiin. Tässä eläinkirjassa karhut eivät keittele puuroa vaan tutut suomalaiset eläimet nähdään omissa elinympäristöissään omissa puuhissaan. Kirjan alkuosa ruotii pitkälti länsimaista kulttuuria, jonka vanhoihin paradigmoihin ajattelumme perustuu. Hauen ja jäniksen lisäksi mukana on oudompiakin otuksia kuten siloneula matomainen Itämeren kala. Käytännössä Suomi näyttää yhä enemmän valitsevan toimintatavakseen kansainväliseen ympäristöpolitikkaan sopeutumisen sen sijaan, että olisimme eturintamassa, politi ik52 KIRJOJA Maailman väestö on kolminkertaistumassa seuraavan sadan vuoden aikana. Kaikkiaan ki rjan tekstiä ja kuvitusta sanotaan valmistelleen 10 000 nuoren noin sadasta maasta. Metropoleista muotoiluun -kirjassa Periäinen esittää käsityksensä siitä, miten maa makaa ja varsinkin kuinka ihmisten tulisi sen pinnalla toimia. Suomennoksesta vastaavat Mattlidens gymnasiumin Peace Link -ryhmä ja Puolalanmäen koulun ja lukion Agenda 21 -ryhmä. Lasten luontokirja voi viihdyttää aikuistakin, jos biologian opit ovat pahasti ruosteessa. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Kokonaisuuden kruunaavat nuorten piirrokset, kertomukset ja runot. kaa luomassa. 14-vuotiaan perulaisen Wendy Vilma Figueroa Ced6nin piirros kiljasta Planeetta Maa. Vielä on toivoa! Kovasti kansainvälinen opas sopii hyv in koulujen ympäri töja kansainvälisyyskasvatuksen aineistoksi. Onhan hassua, jos suomalaislapset tuntevat paremmin leijonat ja ki rahvit kuin karhun, ketun, teeren tai sopulin. Tällä hetkellä tulevaisuuden suunnittelu perustuu kirjoittajan mukaan vanhojen rakenteiden hyväksymiselle ja paikkailulle. Ihan pienet eivät jaksane kaikkea tekstiä kuunnella, mutta kauniita kuvia heidän uskoisi katselevan. Hänen mukaansa luontosuhteemme sisältää yhtäläisyyksiä myös perinteiseen japanilaiseen ajatteluun, jossa luonto on vahvasti läsnä. Nuorten pelastusoperaatio Planeetta Maa, Käyttäjän opas. Laajahkosta taustasta johtuen kirjoittajan näkemyksetkin ovat avarat. Periäisen esittämät ajatukset ovat visiota ja utopiaa, mutta toisaalta sellaisia myös tarvitaan. Huippuriskinä näyttäytyi selkeimmin ilmastonmuutos, jota kirja erittelee perusteellisesti . Periäisen mielestä pelipöytä tulisi nollata ja lähteä liikkeelle siitä tosiasiasta, ettei luonto tarvitse ihmistä, mutta ihminen on kylläkin riippuvainen luonnosta. Niemelän torpasta suomalaiseen modernismiin luonnolla on ollut oma merkityksensä ja muun muassa Al var Aalto korosti usein luontoyhteyttä arkkitehtuurissaan. Gaudeamuksen julkaisema Marja Järvelän ja Markku Wileniuksen tutkimus kartoittaa suomalaisten päättäjien suhtautumista ympäristöuhkiin. Monia nuoria ahdistava maapallon synkkä tilannearvio on kääritty toiveikkaaseen ja värikkääseen pakettiin. Kotipiiri, keto, järvenranta, lehto, kangasmetsä, vanha metsä, suo, tunturi, merenranta ja meri esimerkkieläimineen tulevat tutuiksi. Ritva Kupari Ilmasto riski päättäjien mielessä Marja Järvelä ja Markku Wilenius: Ilmastoriski ja ympäristöpolitiikka, Gaudeamus 1996, 254 s. Tekijät arvelevatkin, että monet yksityiskohdat pitävät pienimpien lukijoiden mielenkiintoa vireillä, ja isommat taas nauttivat laajemmista kokonaisuuksista. Agenda 21 nuorten silmin, Kolibri 1995, 96 s. Nuoria toimintaan innostavassa ki rjassa esitellään ympäristön saastumista, sen syitä ja seurauksia lainaamalla Agenda 2 1 :n tekstejä. Pekka Hänninen Tietoa lapsille Pohjolan luonnosta Eeva Furman ja Mantsi Rapeli (kuvitus) : Kotipihasta korpimetsään, Otava 1996. Luonnon tasavertaisuus olisi juurrutettava ihmisten ajatteluun jo koulussa, ja esineiden, talojen ja yhdyskuntien pitäisi perustua tälle uudelle luontosuhteelle. Parasta ja harvinaista kirjassa on, että se esittelee omaa Pohjolan luontoamme: sen eläimiä ja vuorovaikutuksia
Ki,jan takakannessa luvataan sen olevan " irti otto yksipuolisen metsänhoidon noidankehästä". Kirjan taitto on oivaltavaa, suorastaan nerokasta, kuten saattoi Brandenburgin edellisen susikirjan The White Wolf perusteella odottaakin. Kirjan toimittajat arvelevat, että lääkekasvien merkitys kasvaa: vuosituhannen vaihteessa joka toinen lääkemääräys Euroopassa sisältää kasvilääkkeitä. Jim Brandenburgin kuvat ovat kauniita, loppuun asti visualisoituja. Etelä-Suomen kuukkelija pohjantikkakannoista kymmenesosa pesii olemassaolevilla suojelualueilla, vaikka alueita on vain 0,5 prosenttia metsämaan alasta. Kirjanen on myös hyvä johdatus luonnonsuojeluekologiaan se selvittää, missä ekologiatiede nykyisin menee lähdenielu-malleineen ja metapopulaatiodynamikkateorioineen. Luonnossa loppu ei aina ole onnellinen. Ekologisesti perusteltu suojelutavoite olisi Metsä-Lapin eteläpuolella kymmenen prosenttia metsämaan alasta. Veljemme susi on kertomus susien elämästä Minnesotassa ja Brandenburgin suhteesta niihin. Virkkala itse kuuluu pohjoisen havumetsän lintulajiston suojelututkimuksen maailman kärkinimiin. Tunnelmat ovat samoja vaikka maisemat ovat toisenlaisia. Kauneuden lisäksi hänen kuvissaan on myös tarinoita, joiden oivaltaminen riemastuttaa. Juuri lintututkimukset ovat antaneet metsiensuojelun suunnittelijoille yhden tärkeimmistä opetuksista: suojelualueiden on mieluiten oltava melko kookkaita. Kirjassa sudet vaeltavat kuutamossa, ulvovat, riitelevät saaliista ja leikkivät. Yksittäisiä kuvia luovasti yhdistelemällä hahmottuu kokonaisuuksia susien elämästä, pohjoisamerikkalaisen luonnon tunnelmakuvauksia ja värin leikkiä niin eläimissä kuin maisemissa sekä puissa ja kasveissa. Metsä/ehti Kustannus ja Dendrologian seura ovat tuottaneet hienon ki,jan jalopuumetsistä. Esimerkiksi nuhaa parantavia lääkekasveja ovat iisoppi, mäkimeirami, mänty ja ratamot. Kirja käsittelee kaikki vuodenajat ja niiden parantavat voimat. Suomen ympäristö -sarjassa ilmestynyt teos osoittaa, että luonnonsuojelijoiden vaatimuksilla metsien lisäsuojelusta on vankka ekologinen perustansa. Suomen ympäristökeskus 1996, 53 s., myynti Edita, p. Tekstissä sen sijaan yliromanttisuus paikoitellen hieman häiritsee. Antti Halkka Ylistyslaulu sudelle Jim Brandenburg (suom. Saunominen kuuluu erityisesti kesään. Vaikka kuvaustyyli on selvästi pohjoisamerikkalaisen näyttävä, niin minua hämmästyttää joidenkin kuvien samankaltaisuus Antti Leinosen karhukuvien kanssa. Luonnossa on paljon parantavia lääkekasveja. Kirja käsittelee myös yrttija muita kylpyjä. Kirjan tavoitteena on aktivoida lukija ottamaan vastuuta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Osa käytetyistä termeistä kuten "peto" tai "parvi" on kärsivällisesti selitetty, mutta "siittiö" tai "koivun urpu" lukijan on syytä tuntea entuudestaan tai vanhempien selitykset ovat tarpeen. Se myös piristää väsymystiloissa. Minun puolisoani ette tule vikittelemään!" Luonnon raadollisuus tulee ilmi esimerkiksi sopulien kohtaloista kerrottaessa: "Monille urheille sopuli-vaeltajille käy huonosti: kuka joutuu piekanan kynsiin, kuka väsähtää kesken uintimatkan, kuka jää vaille ruokaa." Luulisi lasten kestävän tämän verran. Kirjan alussa kerrotaan, että villien susien lisäksi mukaan on otettu "myös joitakin kuvia tutkimuslaitosten susista sekä muista susista, jotka ovat tottuneet ihmisen läheisyyteen". "Kesällä voimme kysyä itseltämme: suonko itselleni mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä, onko minulla rohkeutta antaa valon läpäistä sisäisen yön", kirja ehdottaa. Ari Ahola on suomentanut teoksen varsin hyvin; tekstiä on mukava lukea, paikoitellen jopa maistella. Tuula-Maria Ahonen 53. Parantavat lääkekasvit ja täydentävät hoidot, Valitut Palat 1996, 352 s. Ari Ahola): Veljemme susi, Gummerus 1996, 154 s. Tosin on epäilty, että suuri osa kuvista olisi kesyistä susista. 20-30 sekuntia kestävä viileä käsivarsikylpy auttaa korkeaan verenpaineeseen, kirjoituskramppeihin ja unettomuuteen. Aivan kuin Leinosella olisi valtameren takana hengenheimolainen ilman suomalaista juroutta. Pienellä alueella eivät esimerkiksi metso, kuukkeli ja pohjantikka tule toimeen, vaan ne alkavat todella viihtyä vasta yli kymmenen neliökilometrin laajuisissa vanhoissa metsissä. Takakannessa luvataankin kuvien olevan "viimeistä viiksikarvaa myöten todenmukaisia". Puutetta korjaa dosentti Raimo Virkkalan laatima kirjanen, jossa etsitään metsiensuojelulle pohjaa uusimman ekologisen tiedon avulla. Kirja ehdottaa hunajasaunaa: iho voidellaan pehmeästi hunajalla ennen saunaan menoa ja pestäään saunan jälkeen. Brandenburg onkin loistava kuvaaja, suorastaan hätkähdyttävän hyvä. Suomen luonto vaihtuvine vuodenaikoineen hoitaa myös fyysisesti ja psyykkisesti . Kuukkeli ja pohjantikka ovat myös esimerkkejä lajeista, jotka tarvitsevat turvakseen juuri suojelualueita ekometsänhoito ei riitä niille. On monia keinoja hoitaa itseään luonnonmukaisesti. KIRJOJA nis että realistinen. Nuhai nen tulehtunut nenä olisi hyvä pestä päivittäin keitetyllä vähäsuolaisella vedellä. Kirja kehottaa myös marjastamaan : vain harvoissa maissa kasvaa niin laaja valikoima aromikkaita ja ravinteikkaita marjoja kuin Suomessa. Brandenburg on kuvannut susien salattua arkipäivää, joka on jollakin tavalla hyvin inhimillistä elämää. vsk. Varsinaisina jalopuina pidetään Suomessa tammea, vaahteraa, saamea, jalavia ja lehmusta, mutta myös tervaleppää ja pihlajaa voi monien ominaisuuksiensa puolesta pitää jalopuina. Hunaja virkistää sekä elvyttää ihoa ja poistaa kuona-aineita. Kirja johdattelee lukijansa näiden persoonallisten puiden maailmaan sekä opastaa jalopuumetsikön perustamisessa ja hoidossa. Metsiensuojelusta on puuttunut ekologista perustietoa. Jalopuumetsät-ki,jan hinta on 145 mk. Kuvaajan suhtautuminen susiin on hieman yliromanttinen, mutta luulen, että juuri tämä asenne on myös voima, joka hänen kuvissaan lumoaa. Kirjassa kerrotaan, miten tavallisia vaivoja voidaan täydentävästi hoitaa luonnon keinoin. (90) 566 0266. Ehkäpä Brandenburgin ja Leinosen tapa havannoida ja hahmottaa eläimiä on samankaltainen, sillä molempien kuvissa sudet ja karhut kurkistavat, hätistävät korppeja, korpit leikkivät. Kirjan kuvitus on sekä kauSUOMEN LUONTO 8/96 55. Kesällä on aika perehtyä villivihanneksiin ja kerätä niitä ruuan lisukkeeksi. Tähän on valtioneuvoston kesäkuisen metsiensuojelupäätöksenkin jälkeen vielä matkaa Pohjois-Suomessakin. Myyttien ja todellisuuden sekoittuminen koettelee lukijaa. Raimo Virkkala korostaa, että kiireellisin suojelutehtävä on vanhojen jäljellä olevien luonnonmetsien säilyttäminen. Metsiensuojelualueverkkomme on hänen mukaansa ylipäänsä varsin keskeneräinen. Veljemme sutta lukiessa pitää olla tarkkana, jotta ymmärtää milloin puhutaan sudesta itsestään ja milloin susien rakastajan mielikuvasta. Salla Tynys Metsiensuojelun ekologista perustietoa Raimo Virkkala: Metsien suojelualueverkon rakenne ja kehitlämistarpeet ekologinen lähestymistapa. Kirja kertoo myös muista vaihtoehtoisista tavoista hoitaa sairauksia. Monet ekologian perusopit ovat yllättävän hyvin kääntyneet lasten kielelle, ja onpa samalla tavoitettu pala sadun maailmaa: "Puun oksalla istuu peippopoika ja laulaa iloisesti peippotytölle: Tule luokseni, minun kanssani saat vahvoja poikasia! Minä suojelen sinua vaaroilta!" Lehdossa satakieli taas viestittää laulullaan: "Meille ei saa tulla, meidän ravintoa ette tule syömään. Riku Lumiaro Luonto hoitaa sairauksia Terveyttä luonnosta
Siellä suunnassa lähimmän pesän tiedetään olevan Sipoon rauhallisissa metsissä, yli 15 kilometrin päässä kalapaikasta. Monimykeröinen auringonkukka Pihaamme ilmaantui jostakin auringonkukka, jossa oli 12 kukkaa. Tutkijat eivät olekaan löytäneet todisteita tällaisista tapauksista. Viljelyssä käytetään nykyisin paljon niin sanottua hybridisiementä, joka saadaan risteyttämällä kahta eri lajiketta keskenään. Levät voi tietysti kierrättää myös kompostin kautta. Juurien kautta myrkyt eivät kasveihin pääse. Jos sääksi iskee liian suureen kalaan, saako se kyntensä irti vai vetääkö kala linnun syvyyksiin. Koiraat kasvavat hiukan naaraita nopeammin. Sieltä sitten ilmaantuu kymmenmykeröisiäkin kummajaisia, ja kukista riittää iloa syyspakkasiin asti. Siksi sinilevää ei saa levittää kaalien, salaattien, kurkkujen tai muitten sellaisenaan syötävien vihannesten tai marjojen päälle. Ammattiviljelijän ei kannata kylvää omasta sadostaan, mutta omakotiasukas, joka kylvää auringonkukkaa vain omaksi ilokseen ja jättää sadon lintujen korjattavaksi, voi käyttää kylvöön vaikka talven ruokinnasta tähteeksi jääneet auringonkukan siemenet. Sääksi eli kalasääski saalistaa yleensä muutaman kilometrin säteellä pesästään. Kysyjän ilmoittama ravun pituus on todennäköisesti mitattu näin. Tällöin matka saattaa venyä pidemmäksi. Kalasääsken saaliin keskikoko on kalalajista riippuen 150-300 grammaa. Kun auringonkukasta tuli viljelykasvi, oli tärkeätä että kaikki siemenet kypsyvät yhtä aikaa. Urospuolisen kalasääsken keskipaino on 1,5 kiloa ja naaras painaa muutaman sata grammaa enemmän suurempien kalojen kuljettaminen alkaa siis käydä vaikeaksi. Sinilevä on hyvää maanparannusainetta, ja sen kerääminen maalle parantaa vedenkin tilaa. Seppo Vuokko Säästynyt saksiniekka Sain Iijoen sivuhaarasta noin 25-senttisen ravun. Silti sen käyttö kannattaa, koska sato on runsas ja kypsyy tasaisesti. Sen sijaan leviä voi laittaa kasvien juurelle sellaisenaan katteeksi. vsk.. Sisiliskonaaras synnyttää poikasia joka vuosi, toisin kuin kyynaaras. Kuinka suuren saaliin se pystyy kuljettamaan. Koiras ruokkii pesälleen myös hautovaa naarasta. Jos eteen ojennettujen saksien kärjen ja pyrstön keskimmäisen kilven takareunan väli mitataan, saadaan ennätysravuille pituutta 26--30 senttiä. Lintujen ruokintapaikkaa saattaa kesällä koristaa monikukkainen auringonkukka. Ne syntyvät parin kuukauden kantoajan jälkeen heinäkuun lopulla tai elokuun SUOMEN LUONTO 8/96 55. Mutta jos näiden kypsyttämiä siemeniä idättää, jälkeläistö onkin hyvin kirjavaa: on isoja ja pieniä, yksimykeröisiä ja monimykeröisiä, varhaisia ja hitaasti kehittyviä. On kuitenkin syytä olla varovainen, sillä eräät sinilevät ovat myrkyllisiä, ja myrkyt säilyvät levämassassa pitkään. Rapuja sumputtamalla on 1990-luvun alussa todettu, että rutto ei enää jyllää Iijoen vesistössä. Saattaa olla, että haudonta-aikana nämä matkat ovat pidempiä kuin poikasaikana. Tämän vuoksi vilje1 yyn etsittiin yksimykeröisiä kantoja, sillä sivuhaarojen mykeröt valmistuvat myöhemmin kuin latvamykerö. Kansan keskuudessa elää erilaisia tarinoita kalasääskistä, jotka ovat iskeneet liian suuriin kaloihin ja vaipuneet syvyyksiin. Suurimmat Suomessa todetut saaliskalat ovat olleet 1,3 kilon hauki ja 1,2 kilon lahna. Tavallisestihan latvassa on vain yksi kukka. Tartunnan saanut rapu ei kestä ruttoa. Joskus tällaisten paikkojen lähellä ei ole sopivia pesäpaikkoja joko tukevien puiden puuttuessa tai liian rauhattomien olojen vuoksi. Auringonkukan yksimykeröisyys on jalostuksen tulosta. Tosiasiassa kalasääsken kynnet irtoavat helposti kalasta, silloin kun lintu irrottaa otteensa. Suomen ennätysravut ovat olleet 15-17 sentin mittaisia. Mikäli lukijoilla on havaintoja pitkistä saalistusmatkoista, pyydän kirjoittamaan niistä lehden toimitukseen. Näin ollen kysyjän saama rapu on selvinnyt tartunnatta sivuhaarassa~, tai se on tullut vesistöön palautusistutusten mukana. Se rakentaa pesänsä mahdollisimman lähelle parasta kalavettään, joka tavallisesti on rehevä lintujärvi tai lahdenpohjukka, josta nälkäisille poikasille löytyy ravintoa. Seppo Vuokko Millä sisiliskon poikaset elävät. Seppo Vuolanto Käykö sinilevä lannoitteeksi. Kuinka vanha se oli, ja kuinka se on voinut kestää ruton, joka tuhosi muut ravut. Kysyjän saaman ravun virallinen pituus lienee ollut 13-15 sentin vaiheilla, ja tähän kokoon kasvaminen on vienyt siltä reilusti toistakymmentä vuotta. Lisää kalasääskestä kannattaa lukea Pertti Saurolan ja Juhani Koivun kirjasta Sääksi. Kovin sinileväpitoista vettäkään ei ole syytä käyttää tällaisten kasvien sadettamiseen, sillä veden haihtuessa kasvien pinnalle voi rikastua sinileviä haitaksi asti. Pohjoisissa vesissä vaihtolämpöisen ravun kasvu on hitaampaa kuin eteläisessä Suomessa, missä rapu venyy kuudessa-yhdeksässä vuodessa kymmensenttiseksi. Maaperässä ja kompostissa sinilevienkin myrkyt hajoavat. Harri Dahlström Sääksen saaliit Miten kaukaa kalasääski voi kantaa ruokaa pesälleen. Vastaavia kysymyksiä on tullut runsaasti Luontoiltaan ja toimitukseen. Tästä todisteina kerrotaan löydetyn yhteen jääneitä suurien kalojen ja kalasääskien luurankoja. Siemenet tuotetaan erityisillä siemen viljelmillä, osaksi käsityönä, ja siksi hyb54 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat ridisiemen on kallista, noin 100 markkaa kilo. Lapista ja Merenkurkun saaristosta on tiedossa kaksi kertaa pitempiä saalistusmatkoja, ja erilaiset lohilammikot ovat houkutelleet saalistajia vieläkin kauempaa. Viime kesänä kalasääski saalisteli Vanhankaupunginlahdella ja lähti viemään saalistaan koilliseen. Monimykeröisiä kukkia on ihmetelty myös lehdistössä, varsinkin, kun nämä monimykeröiset auringonkukat ovat ilmaantuneet kylvämättä lintujen ruokintapaikalle tai sen lähelle. Iijoen rapukanta oli vielä 1980-luvun alussa runsas, mutta rapurutto tuhosi sen vuosikymmenen loppuun mennessä niin, että rapuja oli jäljellä vain joissakin sivuja latva vesissä. Virallisesti rapujen koko mitataan otsapiikin kärjestä pyrstön keskimmäisen kilven takareunaan. Ensimmäisen polven risteymät kasvavat rotevasti ja nopeasti, ja ne ovat kaikki keskenään samanlaisia
Tulitikun mittaisilla poikasilla on sitten kiire saalistuspuuhiin, sillä niiden on ennen koleiden säiden alkua ehdittävä kasvaa parilla sentillä ja kerättävä vararavintoa talvehtimista varten. Karhukaisilla on suussaan kaksi stilettiä, joilla ne lävistävät kasvin pintakelmun. Loisia on eniten pistiäisten ja loiskärpästen ryhmissä. Sen kum"' mempia toukkia ei siis ole. Tähän menee parisen tuntia. Aktiivisina ne elelevät veden ympäröiminä, siis sammalikossakin kasvin pinnassa olevassa vesikalvossa. Ne imevät kasvien nesteitä ravinnokseen. Tiedossa ei ole, että ne irnisivät myös ankeroisia. TVl 8.9. Lätkäisin kodissani isokokoisen sinimustan raatokärpäsen hengiltä. Aikuiset hyönteiset ovat siis Luontoilta YLE:ssä 7.8. Munasta ;:i vasta kuoriutuneet yksilöt j ovat muuten aikuisen näköisiä, paitsi että niiden ni::E velettömissä jaloissa on vähemmän kynsiä. Tämä töppöjalkainen karhukainen elelee kosteassa sammalikossa. Se kuulemma syö ankeroisia maasta, ja on siis arvokas tunnistettava. Ruutukärpäsnaaras siis synnyttää eläviä toukkia. Loistoukat elävät useimmiten isäntähyönteisen toukissa. Alle millin mittainen otus on kuvattu mikroskoopilla. Toukat saattavat elää muun muassa hämähäkkien loisina tai petopistiäisten lamauttamissa saaliseläimissä. Radio Suomi 21.8. Ne muodostavat oman pääjaksonsa jonnekin nivelmatojen ja niveljalkaisten välille. Karhukaiset ovat alle millin p1tu1S1a otuksia, JOita on muun muassa kosteassa sammalikossa ja jäkälikössä sekä meressä ja makeassa vedessä. alussa, joskus myöhemminkin. Kauhukseni huomasin, että se kuhisi vaaleita noin viiden millin mittaisia matoja. Kauri Mikkola Pikkuruisia nallekarhuja Olen kiinnostunut karhukaisen toukan ulkonäöstä. Kaikki karhukaislajit ovat yksineuvoisia, mutta yleensä naaraita on paljon enemmän. Karhukaiset ovat kuuluisia kestävyydestään. Ne pysyvät hengissä vuositolkulla. Mikroskoopilla katsottuina ne ovat töppöjalkoineen somasti nallekarhun näköisiä. Mitä ne olivat. vsk. Meillä niitä on todettu noin 50 lajia. Vastaan pyristelevät saaliseläimet ne nitistävät ravistelemalla niitä terhakkaasti puolelta toiselle. Jos kuivuminen uhkaa, ne muuntuvat pallomaisiksi kestomuodoiksi, jotka kestävät muun muassa 270 asteen pakkasta, kiehuvaa vettä ja absoluuttista alkoholia. kauniin ruutukuvioinen, keskiruumis taas ennemminkin viiruinen. Monien ruutukärpäslajien toukat elävät jätteillä, mutta toiset voivat olla hyvinkin erikoistuneita. Nämähän ovat pieniä sukkulamatoja, usein pahoja viljelykasvien tuholaisia. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. TVl yleensä jo selvinneet loisvaarasta. Kysyjä sattui riistämään hengen äitiruutukärpäseltä. Ruutukärpäsen toukat kuoriutuvat naaraan munanjohtimessa, ja kärpänen synnyttää eläviä toukkia. Emo ei avusta poikasiaan mitenkään. Poikaset syövät sitä mitä aikuisetkin, erilaisia selkärangattomia kuten hämähäkkejä, toukkia ja perhosia, vain kooltaan pienempiä. Radio Suomi 18.9. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki,jeitse. Poikkeuksia ovat muun muassa aikuisissakin kaskaissa ja mesipistiäisissä loisivat kierresiipiset sekä aikuisessa turilaassa loisiva loiskärpänen. Eipä paremmasta väliä! Kauri Mikkola 55. Joistakin lajeista on pelkkiä naaraita, joten ne lisääntyvät partenogeneettisesti. Ne syntyvät kalvomaisen munan sisällä, mutta sätkivät itse kalvon rikki. Kauri Mikkola Raato kärpäsen toukat Onko kärpäsillä loisia. Ruutukärpäset ovat hiukan solakampia kuin tavallisimmat raatokärpäsemme lihakärpäset, ja niiden takaruumis on SUOMEN LUONTO 8/96 55. Ruutukärpästen erityispiirre on, että munat kuoriutuvat jo naaraan munanjohtirnessa
Jos liljoja on paljon, on helpointa kaivaa penkistä multa kokonaan pois 30-40 sentin syvyydeltä; sitten levitetään 10 -20 senttiä uutta multaa ja liljat 56 asetellaan paikoilleen mullan pinnalle. Sipuleita kannattaa käsitellä aika varovasti , etteivät hauraat sipulisuomut murru. Sipulit on hyvä peitellä mullalla tai vaikka sanomalehdillä, etteivät ne kui vu sillä aikaa kun penkkiä kunnostetaan. Vanha puu alkaa olla aika huonossa kunnossa, ja pelkään, että se vielä jonakin vuonna kaatuu. Samalta näyttää naapuripihoissakin. Keisarinkruunuksi kutsutaan useimmiten ruskoliljaa, oranssinväristä, mustapilkkuista liljaa, jonka kukat katsovat taivaalle. Voi olla, että se on aikoinaan kasvatettu siemenestä. Voiko omenapuusta ottaa pistokkaita, kuten marjapensaista, vai miten voisin saada siitä nuoria taimia. Sen sijaan puusta voi tehdä taivukkaan tai ilmajuurrutustaimen, jos puussa on yhtään nuoria oksia. Ruskolilja kukkii kesä-heinäkuussa, tiikerililja elokuussa. Kosteana pidetty turve saa veitsellä viilletyn kuorisolukon kehittämään juuria, mutta tämä tapahtuu hitaasti. Jos kaikki oksat ovat vanhoja ja kyhmyräisiä, kannattaa leikata jokin pienehkö oksanhaara ensi keväänä, ja haarasta kasvavia nuoria versoja voi sitten käyttää juurrutukseen. Ruskoliljan tapaisia liljoja on muitakin, esimerkiksi kellertävämpi sahramililja ja sa1jaliljat; näiden lehtihankoihin itusilmuja ei muodostu. Pensaat saavat kyllä ravinteita katteen alla maatuvasta ruohoturpeestaki n. Rikkaruohojen ja nurmikon torjumiseksi liljapenkki kannattaa reunustaa vähintään 20 sentin levyisellä reunanauhalla, joka upotetaan maahan seinämäksi. Jos heinä alkaa tunkeutua esiin katteen alta, lisätään vain uutta kateainetta päälle. Pensaiden ympärystä pidetään katteen alla niin kauan, että puskat itse kykenevät pitämään ruohon kurissa varjostuksellaan; tähän menee ehkä pari kolme vuotta. Molempien liljojen lehtihankoihin muodostuu mustanruskeita itusilmupalleroita, jotka putoavat maahan ja kasvattavat uusia pieniä sipuleita. Millä estän nurmikon ja rikkaruohojen leviämisen penkkiin. Omenapuut ovat risteym1a, Ja niiden siementaimista kasvaa usein aika erilaisia kuin emokasvi . Hiekkainen penkin pinta pysyy kuivana, ja rikkaruohot sekä sienitaudit itävät siinä huonosti. Taimi vanhasta omenapuusta Meillä on vanha hyvänmakuisia omenia tekevä omenapuu, jonka lajiketta ei tiedetä. Liljamaahan sopii hyvän puutarhamullan ja hiekan seos, johon voi lisätä 50-100 grammaa kalkkia tai tuhkaa neliömetrille, jos maa on hapanta. Verson alapuolelle voi varovasti viiltää kuoreen haavan; se edistää juurten muodostumista. Rikkaruohottunut liljapenkki on paras kaivaa ylös elo-syyskuussa, kun liljojen varret ovat lakastumas a. Noita huonosti kasvavia pensaita näkee tosiaan usein. Olen koettanut kitkeä ruohon niiden tyveltä ja antaa lannoitettakin, mutta se ei tunnu vaikuttavan mitään. Eron pensaiden kasvussa huomaa viimeistään seuraavana kesänä, nyreän näköisistä risuista tulee yhtäkkiä hyvinvoivia, tuuheasti kasvavia pensaita. On hauskimman näköistä, jos liljat istutetaan pieniin ryhmiin, mahdollisimman luontevan näköisesti. Jos taivukkaiden teko kuulostaa hankalalta, voit lähettää muutamia mahdollisimman nuoria ja terveen näköisiä, noin 10-20 sentin pituisia oksankärkiä Anssi ja Sisko Krannilalle Hirvensalmen taimistoon osoitteeseen 52550 Hirvensalmi . Siemenestä ei taida tulla samanlaista. Varsia voi vähän lyhentää, käsittely on silloin helpompaa, ja juurista voi karistella mullat irti, jotta rikkaruohot lähtevät tarkoin pois. Hirvensalmen taimisto on erikoistunut ymppäämään vanhoja omenapuita tilauksesta. Pensaat on suunniteltu elämään oloissa, joissa nurmikko ei jaksa kasvaa, eivätkä ne pysty kilpailemaan juuristoalueella kasvavan ruohoturpeen kanssa, niin hassulta kuin se voi tuntuakin pensaathan ovat sentään paljon isompia kasveja. Liljapenkin rikkaruohoisen mullan voi seuloa puhtaaksi ja käyttää uudelleen, tai sen voi korvata kokonaan uudella mullalla. Helpoin konsti päästä ruohikosta eroon on levittää pensaiden ympärille ainakin puolen metrin säteelle paksu kerros sanomalehteä ja lehtien päälle vielä kerros hiekkaa, turvetta tai puun kuorta. Liljanversot työntyvät hiekkakerroksen läpi, mutta juuret kasvavat mullassa. Hiekka on sitä paitsi sievä tausta oranssinvärisille kukille. Versot voidaan leikata irti ja istuttaa kasvimaan laitaan jatkamaan kehitystään. Jaloversot olisi hyvä lähettää jo marras-joulukuussa, ennen kovia pakkasia, ja pakata kosteaan sanomalehteen, etteivät ne kuivu matkalla. Ellei matalalla kasvavia versoja ole, jonkin nuoren oksan ympärille kääritään pari kourallista kuohkeaa, kalkittua rahkaturvetta, joka suojataan kuivumiselta kääräisemällä koko komeus muoviseen leipäpussiin tai vastaavaan. Yhden tai kahden kesän jälkeen versoissa pitäisi olla kunnon juuret. Multakekoa voi kastella kesän mittaan. Sellaisen esteen ali rikkaruohojen juuret tuskin enää tunkeilevat. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Syynä kitumiseen on todennäköisesti pensaiden ympärillä kasvava nurmi . Liljapenkin pinnalle voi laittaa ohuen kerroksen kompostia, jonka päälle levitetään viitisen senttiä haketta tai vielä mieluummin karkeaa hiekkaa. Uutta multaa levitellään liljojen väliin vielä 20 sentin paksuudelta. Ensimmäisen talven ajaksi muovipussi on hyvä kääriä vielä eristävään kivivi llasuikaleeseen, ja koko viritys tuetaan, ettei pussin paino taita versoa. Pistokkaita omenapuusta ei kannata ottaa, ne eivät juurru. Keisarinkruunujen uudelleenistutus Keisarinkruunupenkkimme on aikamoinen rikkaruohola. Nauhan yläreuna saa juuri ja juuri pilkottaa mullasta viimeistelyvaiheessa sen voi peittää hiekalla. Multasormipähkinät voi lähettää pureskeltaviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Ojala, 19920 Pappinen. Jos paikalla on juolavehnää tai vuohenputkea, on parempi upottaa maahan lasikuituisesta juurimatosta tai vaikka mustasta mansikkamuovista leikeltyjä, 40-50 sentin levyisiä suikaleita. vsk.. Tiikerililja on se hieman aprikoosiin vivahtava, mu tapilkkuinen lilja, jonka kukat kallistuvat sivulle ja alaspäin. Pensaat eivät kasva Rivitalopihamme nurmikolla kasvaa muutamia mustamarja-aroniapensaita, jotka ovat vuodesta toiseen yhtä pieniä ja surkeita. Ennen kuin multaa lisätään, jokaisen sipulin päälle kootaan keoksi karkeanpuoleista hiekkaa, joka estää harmaahomeen leviämistä sateisina kesinä. Jos maa on laihaa, sanomalehtien alle voi levittää ensin sentin verran kompostia. Vanhat juuret maatuvat kyllä syksyn mittaan omia aikojaan, samalla kun sipulit kasvattavat uusia juuria. Jos jokin nuori verso kasvaa lähellä tyveä tai suorastaan juuresta, sen voi taivuttaa puukou· kuilla vaaka-asentoon ja peitellä multakeolla, niin että vain latvasilmut jäävät näkyviin. Rea Peltola SUOMEN LUONTO 8/96 55. Liljansipulit istutetaan 10-30 sentin välein, jolloin niille jää hiukan kasvunvaraa, ja noin 20 sentin syvyyteen. Jos omenapuu ei ole siementaimi vaan niin sanotusti jalostettu, eli latva ja juuriosa ovat yhteen ympättyjä eri kasviyksilöitä, juuresta kasvavia versoja ei kannata käyttää. Mitä pitäisi tehdä. On hyvä jättää liljapenkin pinta hiukan koholleen, jotta sadevesi pääsee valumaan kunnolla pois. Liljat ovat viihtyneet hyvin, mutta rikkaruohot ovat ilkeän näköisiä. Väleihin voi istuttaa jotakin matalaa maanpeitekasvia, esimerkiksi akankaalia, rotkolemmikkiä tai pikkutalviota. Ne eivät kuole mutta eivät oikein kasvakaan
Tilaajatunnus !jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. z u.J 6 :) V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Puhelin (myös suuntanumero): .. (90) 176 633 U ITTOHALLITUS Timo Helle (pj.), (960) 3364 302, Vesa Heinonen, Helena Kalu, Tuovi Kumia, Hanna Marinpuro, Timo Permanro, Perui Siilahri, Heikki Susi/uoma, Thomas Wallgren , Hans Vogr ALUESIHTEERIT Keski-Suomi Keskustie 23 B 22, 40100 Jyväskylä puh. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. Lähettäkä ä Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_. Leena Sjöblom, jäteprojektisihteeri Mervi Taskinen , toimituksen sihteeri Sirkka Tepponen , toimistosihteeri, vs. 11 A 17, 00150 Helsinki puh. (96 1) 312 7577,Tiina Seikkula Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-5 1, 20100 Turku puh. (98 1) 3115 828, Merja Ylänen Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. (973) 138 28 1, 1/ari Uori/a Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. Perämiehenk. (939) 632 6163, Maija T. Lammi Uusimaa Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka : ...... Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: ............ Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. . (953) 411 7358, Kaarina Tiainen Satakunta Otavankatu 1 1, 28 100 Pori puh. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahja kortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_. SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. Postinumero ja -toimipaikka : Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: ................... vsk. (90) 228 08221 Kotkankatu 9, 00510 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __J_ 19_. (960) 31 1 550,Tuu/a Leskelä Pirkanmaa Laukontori 4, 33200 Tampere puh.(93 1)2 I3I317,Harri He/in Pohjois-Karjala Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu puh. . (90) 228 081, telefax (90) 228 08200 Ma--pe klo 8.3~16.15 Esko Joursamo, pääsihteeri Milja Jumpponen, puhelinvaihteen hoitaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Päivi Karvinen, YVA-yhteyshenkilö Johanna Korimäki, toimistosihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Anna Parkkari, lähiluontoprojektisihteeri Rirva Pieriläinen, talouspäällikkö Terho Pouranen, tiedotussiht., päätoimitt. (90) 630 300, telefax (90) 630 414 SUOMEN LUONTO 8/96 55. Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. (94 1) 211 115,Tarja Lumme Lappi Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi puh. (90) 228 08333 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-ARKISTO Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. (92 1) 2301 141, Hannu Klemola vs. Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. (90) 228 08 210, 228 08 224, telafax (90) 228 08 200. . (90) 228 08206, Saru Hemula-Nieminen Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). Suomen luonnonsuojeluliitto ry Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. O Mää räaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. Tuula Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 001 70 Helsinki, puh. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh
950-52 17 022. So long as the debris is removed, a meadow will gradually begin to look as it was under grazing. SUOMEN LUONTO 8/96 55. While over a half of Finnish butterfly species have suffered in one forrn or another from an altered environment, only 15 % of sphingids and bombyces have shown signs of deterioration. 10.000 jäsentä. Anna Lindqvist, p. Sillä on n. The author visited the site in the company of Arto Kurtto, curator of the botanical museum at the University of Helsinki. A large selection of plants that have arrived in the company of people grow in old gardens and along road verges and house walls in the town. vsk.. Tiedustelut : Animalian tsto, p. In 1992 Finland's Environmental Agency began a national moth survey which in 1995 was enlarged to cover the other Nordic countries as well as the Baltic states. 90-148 48 66 tai puheenjohtaja . Thus far, the president and government of Ecuador have refused their demands. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Porvoo's blooming history by Alice Karlsson Suomen Luonto 55(8): 16-19 Located only 60 km east of Helsinki, Porvoo has retained part of its old town. Even before this, there were arrivals associated with ancient cultures. Goats, pigs, dogs, cats, asses and rats kill off endemic fauna, either directly or by •eating their food. A lot of species previously considered rare were found to be much more common than the experts thought. A total of 17 sphingids and 86 bombyces and their kin have been found in Finland. Haemme TOIMINNANJOHTAJAA Toivomme: kiinnostusta eläinsuojelutyöhön edellytyksiä liiton kokonaistoiminnan ja projektien suunnitteluun ja ohjaamiseen kokemusta järjestötoiminnasta ja johtotehtävistä kykyä talouden sekä jäsen -ja varainhankinnan kehittämiseen valmiuksia esiintyä, edustaa ja neuvotella sekä osallistua tiedotustyöhon Lisäpisteitä kertyy: akateemisesta tutkinnosta ja eläinsuojeluun liittyvästä tietämyksestä kielitaidosta (erityisesti ruotsi) esiintymisja tiedottamiskokemuksesta Lähetä hakemus palkkatoivomuksineen ja ansioluetteloineen 2.9. His theory of evolution was to a great extent based on the observations he made on the animals and plants of South America and the Galapågos Islands. Some of these are relatively fresh immigrants, others established themselves during the 1600s. !n fact, Old Porvoo's plants tell us quite a lot about the history of Finland. lt is possible to cure the problem by mechanically cutting or felling the vegetation. Kuoreen tunnus "toiminnanjohtaja". This is a veritable treasure trove for people interested in history or botany. lt is nowadays appreciated that plants may constitute an important element in historical sites. Liitto toimii tiedotuksen, kampanjoinnin, poliittisen vaikuttamisen ja valistuksen keinoin. Nowadays 97 % of the land area of these islands is protected as a national park. Today grazing has ali but come to an end, with the result that the bottom meadows are either overgrown or in the process of becoming so. Now information about the occurrence of the species and changes in their abundance can be obtained swiftly. Unsatisfied antagonists have started wild fires, held demonstrations, besieged the Charles Darwin research institute and threatened violence. Translated by Leigh Plester ~~ANIMALIA Eläinsuojeluliitto Animalia on Suomen suurin eläinsuojelujärjestö. As the human population increases, so village and urban water supply and waste disposal problems escalate. The people are demanding that wildlife protection be abolished so that they can exploit the islands economically. mennessäosoitteellaEläinsuojeluliittoAnimalia, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki. Varislinnut varastoivat Kanootilla kansallispuistossa Ei elämää ilman sieniä Jaakko Heinonen populations have thinned out and even vanished from some areas. syyskuuta. As a consequence of this perpetual cropping the meadows remained open and supported a wide array of flowering plants. Kokoja osa-aikaisia työntekijöitä on tällä hetkellä kuusi. Moreover, the islands are so far from each other that they have evolved their own subspecies. However, the best forrn of management is the old one: turning animals loose on it. People are constantly moving into the islands from the mainland. Many of the pian ts have been used as herbs, both culinary and medicinal. Keskustoimiston lisäksi liitolla on n. Hence, they have been respected and no attempt has been made to "over-manicure" the area. Galapagos by Jouni Klinga Suomen Luonto 55(8): 42-47 While on his world tour, Charles Darwin visited the Galapågos Islands in HMS Beagle over 160 years ago. Bottom meadows blossom best when grazed by Johan Ulfvens Suomen Luonto 55(8): 36-38 !n bygone times, the so-called bottom meadows fringing lakes, marine bays and archipelagos were grazed by cattle, horses and sheep. The Galapågos Islands possess a large number of endemic species. Many of their endemic species are, however, related to South American species. 30 alaosastoa/paikallisryhmää eri puolilla Suomea. Finland's hawkmoths and kittens by Olli Marttila, Kimmo Saarinen, Tari Haahtela and Mika Pajari Suomen Luonto 55(8): 24-28 Sphingids (hawkmoths) and bombyces (kittens, chocolatetips, etc.) include some of Finland 's largest and most splendid Lepidoptera. SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Kotkankatu 9 00510 Helsinki, Finland Fax: +358 228 08 200 Today the island wildlife is most seriously endangered by immigrant species. Sphingids and bombyces and their brethren have survived environmental changes better than butterflies. An effort is being made to eradicate this exotic fauna from one island at a time but the work is tedious and expensive. This in turn has reduced the number of birds favouring low vegetation and an open landscape, while the plant Suomen Luonto 58 ilmestyy seuraavan kerran 5. Studies on these insects took a startling turn with the introduction of mercury vapour and mixed light moth traps
Myös Japani on erikoistunut jalostajaksi ja käyttäjäksi. polttokelpoinen aines kerätään silkintuotannon energiaksi. Lyhytkuituista silkkijätettä ei voi kelata, vaan se karstataan ja kehrätään langaksi yleensä sekoitteissa käytettäväksi. Kokongi n teko vie muutaman päivän. Loiskärpäsiä ruisk utetaan bentsoehapolla. Kiina ja Intia päätuottajat Silkin osuus maailman kuitutuotannosta on vain promille tai kaksi. Kuukauden päästä kuoriutumisesta toukka on täynnä silkkiainetta, ja sen paino on kasvanut 10 000-kertaiseksi. Se voi imeä itseensä 30 prosenttia kosteutta ja tuntua silti kuivalta. Silkintuotantotavoista Kiinassa Ruskovillan Anneli Wahlstenilla ei ole tietoa. Jätettä syntyy yhtä paljon kuin kelattavaa silkkiä. Se luo nahkansa neljä kertaa. Silkki sitoo hienoihin kuituihinsa ilmaa; siksi se on hyvin lämmintä. Suurin osa silkistä viljellään pienillä perhevi ljelmillä, joita yksistään Kiinassa on yli 17 miljoonaa. VARTALON VERHOT Perhoselta anastettu asu Jouko Veikkolainen/LKA Silkkiperhosnaaras munii 300-700 munaa. Kuvassa silkkiperhosia kotelokoppineen. Munia tuotetaan vain parhaimmilla ja terveimmillä yksilöillä. Siltä puuttuu pestyn silkin kiilto. Japanissa toukille on alettu syöttää lisäksi soijapapuja, maissia ja riisiä. Yhtenäinen silkkisäie voi olla jopa kilometrin mittainen. Typpilannoitusta tarvitaan Mulperipuita kasvaa 60. Silkin ainekset syntyvät, kun silkkiäistoukka kehrää kotelokopan eli kokongin aikuistumisensa suojaksi. Formaliinia käytetään silkintuotannossa laajasti desinfiointiin. Eurooppaan silkkiä rahdattiin kamelikaravaaneilla silkkitietä myöten. Laatuja ovat esimerkiksi tussah-, yammamaija mugasilkki. Kelauksen jälkeen kuolleet toukat päätyvät kiinalaisten herkuksi tai muualla rehuksi. Tauteja torjutaan poistamalla sairaat yksi löt, mutta myös lääkkeillä. Serisiiniä on raakasilkissä neljäsosa. Aineet häiritsisivät herkkiä silkkiäistoukkia. Kymmengrammaisesta munasta kuoriutuu 12 000 toukkaa. Kelattua silkkiä, josta serisiiniä ei ole vielä pesty pois, nimitetään raakas ilkiksi . pohjoisen ja 40. Silkki keksittiin, ja keisarinna julistettiin jumalattareksi. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Keväällä munat herätetään lämmittämällä, maaseudulla jopa kodeissa. Kiloon raakas ilkkiä tarvitaan 250-300 kiloa lehtiä. Viljelijät ovat yleensä erikoistuneet joko munien tai kokongien tuotantoon . Aurinkoenergiaa voitaisiin hyödyntää melko yksinkertaisilla laitteilla. Kun kaksi munkkia salakuljetti silkkiperhosen munia Kiinasta, silkinvi ljely levisi ensin Japaniin, myöhemmin Intiaan, Persiaan, Turkkiin ja Arabiaan ja vielä myöhemmin Eurooppaan. Toiseksi eniten tuottaa Intia, jossa tuotantoa kehitetään kovasti. Osa menee lannoitteeksi tai kalanruoaksi. Samalla toukan ruumiista puristuu serisiiniä el i silkki liimaa, joka kui vuu ilmassa ja sitoo fibroiinisäikeet langaksi. eteläisen leveysasteen välillä. Intiassa olot ovat vieläkin alkeellisemmat. Aiemmin serisiini pestiin pois saippualla tai soodalla, nykyään yhä useammin synteettisi llä pes uaineilla. Kiinal aiset salasivat taitonsa muulta maailmalta 3000 vuotta. Lehtikuva/Fred Ward Kiinan silkkitehtaissa on pitkät linjat koneita ja työntekijöitä. Muihin luonnonkuituihin verrattuna silkkikuidut ovat pitkiä, mikä on silkin hienouden salaisuus. Toukat elävät alustoilla, joille lev itetään päivittäin tuoreita, revittyjä mulperipuun lehtiä. Yksi tila tuottaa keskimäärin 25 kiloa kokongeja vuodessa. Kansainvälisen silkkiyhdistyksen mukaan kasvinsuojeluja torjunta-aineita ei käytetä, koska mulperipuu on luonnostaan vastuskykyinen. Koska ul os tunkeutuvat perhoset rikkoisivat kokongit, toukat tapetaan ennen kuoriutumista joko kuumentamalla tai tukehduttamalla. Erittäin harv inaista on afrikkalaisten Anaphe-perhosten pesistä rev itty silkki . Silkkiä pidetään ympäristömyötäisenä luonnonkuituna. Villisilkit villiperhosista Villien si lkkiperhosten kotelokopista saadaan villisilkkejä. Raakasilkin tuottajat pyrkivät yhä useammin myymään valmiita kankaita ja tuotteita. Kuvan mulperipuu on Pakistanissa. Merkki takaa lähinnä sen, ettei langassa ole haitallisia kemikaaleja. 2640 e Kr kiinalaiselta keisarinnalta putosi teehen kokongi, josta vapautui seitinohut silkkisäie. Säkitetyt kokongit kuljetetaan markk inapaikoille myytäväksi junalla, 1 in ja-autolla tai jopa polkupyörän tarakalla. Köyhissä maissa lähes kaikki Mauri Rnutkari/ LK A Mulperipuiden viljely to,juu eroosiota, koska puita istutetaan alueille, joilta alkuperäismetsät on hävitetty. Silkintuotannossakin saatetaan hyvin käyttää lapsityövoimaa; tietoa asiasta ei ole. Pohjoismaisessa ympäristömerkinnässä se ei ole mukana, mutta Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen Bra miljöval -merkinnässä kyllä: mulperipuita on viljeltävä ilman kaupallisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Puut tarvitsevat paljon vettä ja typpi lannoitteita, jotta lehtiin kertyy tarpeeksi proteiinia. Euroopasta silkin viljely on loppunut lähes tyystin ilmastollisista syistä, ja maat ovat erikoistuneet jalostukseen. Salla Tynys 59. Kehruurauhasissa on muodostunut fibroiini-valkuaisainetta, ja toukka alkaa kehrätä kahden suunsa vieressä olevan aukon läpi kehruuliuosta kahtena säikeenä, jotka se puristaa alahuulellaan langaksi. Tussah-silkkiä kehräävät perhostoukat jättävät kokonginsa toisen pään avoimeksi ulostuloa varten. Toukan ravintoa ovat mulperipuun lehdet. Kokongeja voidaan siten kerätä kuoriutumisen jälkeen perhosia tappamatta. Kelattaessa yhdistetään useita säikeitä. Kiina valmistaa 60 prosenttia maailman raakasilkistä. Silkistä tehdäänkin jopa vaippoja. Toukka vaatii vakaat lämpöja kosteusolot. vsk. Silkkiä ei värjätä, ja siihen jätetään vähän serisiiniä. Kokongi on kuin lankakerä, jolta silkkisäiettä voidaan kelata. Artjärveläinen Ruskov illa käyttää kiinalaista viljeltyä silkkiä, joka kelataan langaksi sveitsiläisellä, Eco-tex -tunnuksella merkityllä tehtaalla
Eräänä kesäkuun hellettä lupaavana aamuna näin auringossa säihkyvän hahmon, joka huristeli kukilla kuin kolibri. Kuva: Jorma l aurila/luonnonkuva•arkisto. Soita tilaajapa lveluumme (90) 228 08 210 tai 228 08 224 tai tilaa osoitteella Suomen Luonto, tilaajapalvelu, Kotkan katu 9, 00510 Helsinki. Kuulin sen siipien hiljaisen hurinan. "Metsäkurjenpolvet olivat parissa vuodessa vallanneet rehevään rinteeseen tehdyn hakkuuaukon Nokialla. llmielävä kuusamapäiväkiitäjä!" Vuoden määräa ika istilaus (12 seuraavaa numeroa) 300 markkaa, Luonnonsuojeluliiton jäsenil le 250 markkaa, kestotilauksena 270/235 markkaa . Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 markkaa. Hiivin varovasti sen viereen; se pörräsi paikallaan ja näin kuinka se oli työntänyt imukärsänsä kukan sisuksiin