Yhdeksi syyksi palon rajuuteen epäiltiin sitä, että kun kaikki aiemmat palot oli sammutettu heti alkuunsa, metsään oli päässyt kertymään runsaasti aineksia kunnon roihuun. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 8/97. Tammelan kunta menetti myös hienon matkailuvaltin. To1Tonsuon kansallispuistosta palaneet yhdeksän hehtaaria jäävät kertomaan palosta, mutta se on kovin pieni alue. Ilmoitusmyynti Il moitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Menneinä vuosisatoina metsä paloi säännöllisesti, useimmiten ei kuitenkaan kokonaan vaan sieltä täältä. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. z Ll..J 6 :) V) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. lrtonumero 33 markkaa. Metsänomistajilla oli kova kiire saada raivauskoneet paikalle. On ymmärrettävää, että talousmetsissä palot pyritään sammuttamaan. Viime vuosikymmeninä tuli ei ole kuitenkaan juuri päässyt uudistamaan metsää, koska metsäpalot on aina pyritty sammuttamaan, myös luonnonsuojelualueilla. Yritys kuitenkin kariutui metsänomistajien nihkeyteen. Kakkostien varressa oleva metsäpaloalue olisi tarjonnut kymmeniksi vuosiksi ki innostavan tutustumiskohteen metsän luonnollisesta kehityksestä palon jälkeen. Monesti palo vain pyyhkäisi metsän pintaa pitkin ja suuri osa puista jäi eloon. Käyttämällemme painopaperi lle on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Tilaushinnat Määräaikaistilaus ( 12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Yksi syy siihen on se, että monet palanutta metsää tarvitsevat eliöt ovat muuttuneet uhanalaisiksi. Ensimmäiset tulijat olivat palaneesta metsästä riippuvaisia hyönteisiä. Hyvä tilaisuus menettiin . Metsähallitus ja ympäristöministeriö yrittivät ostaa Tammelan paloalueen valtiolle juuri tällaiseksi opetusja suojelualueeksi ja liittää sen Torronsuon kansalli spuistoon. (09) 227 1 967 telefax : (09) 227 1 42 1 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti . Elämä alkoi kuitenkin palata paloalueelle jo ennen kuin viimeiset kytevät pesäkkeet olivat sammuneet. Lehti painetaan kasviöljyväreillä. Vuonna 1988 Yhdysvaltain Yellowstonessa riehui poikkeuksellisen voimakas metsäpalo, joka poltti kolmanneksen tästä maailman vanhimmasta kansallispuistosta. Suomen luonnonsuojeluliitto ry :n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. 2 Tuli kuuluu metsäluontoon Raivoisa metsäpalo poltti Tammelassa Etelä-Hämeessä kesäkuun alussa 160 hehtaaria metsää. Aina siinä ei kuitenkaan onnistuta, ja tällaisissa tapauksissa nämä alueet olisi säästettävä metsän luonnollisen uudistumisen havaintokohteiksi. Jo viikon parin jälkeen tuhkasta alkoi nousta vihreitä versoja, ja kansikuvassamme hautova harmaasieppo oli tehnyt pesänsä palaneen kannon syvennykseen. Ehkä seuraavan metsäpalon jälkeen ollaan viisaampia. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirj akaupan myymälöissä. Tuli kuuluu luonnollisena osana pohjoiseen metsäluontoon; se on sitä uudistava tekijä. Kestoti laus uudistuu ti lausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Viime vuosina on keskusteltu siitä, pitäisikö luonnonsuojelualueilla syttyneiden metsäpalojen antaa palaa. vät jostain syystä halunneet edes keskustella asiasta, vaikka Metsähallitus tarjosi käypää korvausta palaneesta puustosta ja maapohjasta, jopa vaihtomaita. On valitettavaa, että metsänomistajat eiTapio Tuomela Torronsuon kansallispuistosta palaneet ykdeksän hehtaaria jätetään muistuttamaan metsäpalosta ja uudistumaan luonnollisesti. Joillain luonnonsuojelualueilla, kuten Nuuksion kansallispuistossa vuosi sitten, metsää on tämän takia poltettu jopa tarkoituksellisesti . (09) 228 082 10 ja 228 08224. Jotkin paikat tuli säästi kokonaan. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 Päätoimittaja Jorma Lauri la, 228 08217 Toimitussihteeri/ Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 082 14 Toimittajat Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Pekka Paaer (toimitusharjoittelija) 228 08234 Värierottelu/ Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen JSSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Puolen vuoden määräaikaisti laus (kuusi nu meroa) 170 mk
Parasta Suomen kesässä 3 22 Luonnon kauneus löytyy kotinurkilta 28 Kansainvälisesti palkittu valokuvaaja Paavo Merikukka etsii kuvauskohteensa polkupyörällä. Etsiydy Lapin virkistyskeitaille sivuilla 22-27. Kotitekoista saippuaa 52 Läskistä ja lipeästä se syntyy. Amerikkalainen täplärapu kestää sen, mutta kotimaiset menehtyvät. Rutto riivaa rapujamme. SUOMEN LUONTO 8/97 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Karjalaisen mielestä musiikki muistuttaa tuulta, pilviä ja sateita. Lisää miehen mietteitä sivuilla 18-19. 56. Metsäpalosta enemmän sivuilla 4-11. 20 Leena Sjöblom seurasi YK:n erityisistuntoa New Yorkissa. Kuvan täpläravulla tartunta näkyy tervanvärisenä laikkuna alemman saksiraajan "kainalossa". Vakiot: Pääkirjoitus 2 Ajankohtaista 12 Maailmalta 38 Mielipiteitä, keskustelua 40 Kirjoja 44 Kysy ekoneuvoa 46 Multasormet 47 Kysy luonnosta 48 Kuukauden Ilkka 56 Palvelukortti 57 Ihme juttu 59 Summaries ofthe Main Articles 58 3. Karjalaisen perusjuttu 18 Rio miinus viisi. Sateenkaaren päässä kulta-aarre on. Teuvo Järvenpää Intiaanit Kansikuva: Elämä palaa Tammelan metsäpaloalueelle. Urbaania elämäntapaa kokeilemassa 35 Kirjailija Hannu Niklander tuntee olonsa kaupungissa vieraaksi. Hetki Venäjän taigalla 21 Siperiankärhö vei Aura Koiviston Venäjälle Valtimolla. Rapuruttoasiaa sivulla 14. Harmaasieppo on löytänyt palaneesta kannosta sopivan pesäpaikan. suojelevat Amazoniaa 36 Kolumbia näyttää esimerkkiä sademetsien ja alkuperäiskansojen suojelussa. vuosikerta Aimo Holtari/Luontokuvat 8 1997 Jom,a Laurila J. Metsäteollisuus puntarissa 3 2 Metsäteollisuuden elinkaaresta tehtiin perusteellinen selvitys. Metsä palaa! 4 J
Edellinen saman luokan palo lienee ollut Lieksan Kitsissä 1992, jolloin paloi 143 hehtaaria metsää. Vielä savuavilla rungoilla vipeltää jo kulokurekiitäjäinen, musta kuten miltei kaikki palohyönteiset. Kulo etenee oikullisesti. Niinpä uudella kasvistolla on ruhtinaalliset eväät ja tulevina vuosina paloalueet vaikuttavat entistä metsää rehevämmiltä. Kanervan tai muiden metsäkasvien siementaimiin ei kiinnitä erityistä huomiota, mutta jotkut tavallisesti metsäkasvillisuudesta puuttuvat lajit ällistyttävät. Ilmassa leijuu lukuisten sammalten ja san iaisten itiöitä. Jopa kotoisten "puusaniaisten", hiirenportaan ja alvejuurten, maasta törröttävät rungontumpit voivat säi lyä hengissä ja pukata uusia lehtiä tuhoutuneiden tilalle. Jo samana kesänä niiden seittimäiset alkeisrihmat antavat yhdessä !evien kanssa hennon vihreän sävyn kosteamrnille painanteille. Nykyisen kaltainen puskaSuomi, jossa eri laiset pensaikot ja taimikot ovat yleisiä, mutta väljät ja valoisat vanhat metsät poikkeuksia, on otollinen suurkuloil le. Typpiravinteista tosin suuri osa karkaa palossa tai vaan tuuliin, mutta samalla maan happamuus vähenee niin paljon, että o lot muuttuvat sopiviksi typpibakteereille. Palanut puu houkuttelee muitakin hyönteisiä kuin kulokurekiitäjäisen. Seppo Vuokko Kuvat Jouko Veikkolainen (sivut 611) ja Lehtikuva (4-5). Kun tuli etenee maapalona, se polttaa kuntan, varvikon ja pensaskerroksen, mutta isot männyt ja osa lehtipuista, varsinkin koivuista, selviytyy palosta hengissä. Tuli herättää siemenet Myös maaperassa uinuvat miljoonat siemenet heräävät olojen muuttuessa. Tuuli tuo kesän mittaan myös pajujen, haavan, koivun, harmaalepän, maitohorsman, sarjakeltanon ja monien muiden kasvien siemema. Aina ei ole helppoa sanoa, mitkä ovat uinuneet vuosikymmeniä maaperän siemenpankissa ja mitkä ovat eläinten mukana vasta levinneet tuoreelle paloaukealle. Huhtakurjenpolven siemenet vaativat itääkseen kymmenien asteiden lämpökäsittelyn ja sietävät hetkellisesti jopa sadan asteen kuumuuden. Paloalueella ensimmäiset vuodet ovat omaleimaisimmat, mutta sitten laj isto alkaa vähitellen lähetä muilla tavoi lla uudistuneiden metsien laj istoa. Menneen ajan jyhkeät metsät oli vat toistuvien metsäpalojen synnyttämiä. Kulopuilla levähtävät linnut kylvävät ulosteissaan mansikkaa, lillukkaa, vattua, pihlajaa ja muita maijakasveja. Paloalueelle saattaa ilmaantua runsaastikin peltopillikettä, kalvaspiippoa, keltamaitetta ja muita, lähinnä rikkaruohoina tai niittykasveina pidettyjä lajeja. Sananjalka pystyy uudistumaan vain paloalueilla, mutta ennen kuin se ehtii vahvistua näkyväksi kasvustoksi, kuluu vuosia. K111 ·111111 aik11i11e11, 11whdolli1e1ti 1111111i111i1p1111hi11a. Tasaisehkolla metsämaallakin tuli saattaa oikullisesti jättää jonkun saarekkeen koskematta. Tuulen piiskaamana latvapalona etenevä tui i tappaa lähes kaikki puut, myös männyt. Metsä ei palossa kuole vaan nuorentuu ja muuttuu. Palaneen puun hyönteisja sieni lajisto oli jo hävitä maastamme. Ennen metsämme paloivat suhteellisen usein, paikoin jopa parinkymmenen vuoden välein . Toistaiseksi viimeinen todellinen suurpalo raivosi 1961 Pohjois-Sallassa Tuntsan alueella valtakunnan rajan molemmin puolin. SUOMEN LUONTO 8/97. Savun haju opasti sen palopaikalle kymmenien, ehkä satojen kilometrien päästä. lO Pa/01111/W lcht1p1111ta Wrl'it1e1 ·a pikipal/111ie11i m1 kelokiiniikkiiiin to11Hie11 ml'illlm1. Jos kuloja on usein, ne leviävät yleensä maapalona ja tuhot ovat vähäisiä. Tuli uudistaa metsän Metsäpalo on tragedia, mutta samalla myös uuden elämän alku. Hiiltyneiden männynkantojen rupijäkäläyhteisö elää kymmeniä vuosia ja hengissä selvinneet männyt säilyttävät rungossaan tiedon palovuodesta jopa satoja vuosia. Monien kasvien maanalaiset osat säilyvät lievemmi n palaneilla kohdilla, ja muutamassa viikossa mustuutta täplittävät kastikan, kultapiiskun, sarjakeltanon, maitohorsman, vatun, haavan ja lepän versot. Nopeammin kehittyvät sammalet. Ja tuskin on kymmentä päivää palosta kulunut, kun jo ensimmäiset vihreät taimet nousevat mustasta tuhkasta. Jos edellisestä kulosta on kulunut vuosikymmeniä, metsään oh varttunut tuuhea alikasvusto, joka ruokkii tulta ja siirtää sen helposti latvuksiin. Kuusi viskaa tulen ylös latvustoon. Jotkin paloalueen ominaispiirteet ja lajit kuten palopuun sienet ja niillä elävät hyönteiset säilyvät paljon pitempään. Sellaisia näkeekin vanhoissa valokuvissa ja maalauksissa, mutta ei juuri nykyisin. Elämä valtaa mustan maan Palo hävittää entisen kasvipeitteen, mutta samalla se luo tilaa uudelle ja vapauttaa ravinteet tulokkaiden käyttöön. Näissä kulonkiertämissäkin on oma erityinen, varjoisaan kellari-ilmastoon sopeutunut lajistonsa. Tammelan 160 hehtaarin palo on suuri nyky-Suomessa. Happamuuden laskiessa myös hajotustoiminta maaperässä vilkastuu. Niiden pikkutaimia löytääkin paloaluei lta runsaasti. Jo Suomen puolella paloi liki 200 neliökilometriä metsää Tammelan paloalue ei ollut sadasosaakaan tästä! Tuli ei polta kaikkea Monen mielikuvissa vanhat metsät väikkyvät Jarerna, mutta valoisina puupilaristoina. Seuraavana kesänä kulosammal, palokeuhkosammal ja nuotiosammal ovat paljain si lminkin tunnistettavissa. Yksi laji on kuitenkin selvä: jos palolta löytyy huhtakurjenpolvea, sen tuli on herättänyt vuosisataisesta Ruususen unesta. Ilman kautta tai hyönteisten matkassa niille saapuu myös osittain hiiltyneeseen puuhun erikoistuneita sieniä: pikipallo tai hammasorvakka. Suurikaan palo ei polta kaikkea, vaan vesistöjen tai soiden helmaan sekä laaksoihin jää palamattomia alueita. Jos metsä on koko ikänsä säästynyt kulolta, siitä tulee kaikkein karuimpia kasvupaikkoja lukuunottamatta tiheikköjä, joissa järeiden ylispuiden alla on taaja kuusikko. Kiiniikii1 011 rni111akkaa1ti t1w1111111111 l'ii111e \'lf(}\i11a. Viime vuosina luonnonsuojelualueilla poltetut kulot ja kasket sekä uudelleen alkanut metsätaloudellinen kulotus parantavat vähitellen tilannetta. Joitakin hyönteiskuvia lukuunottamatta kuvat ovat Tammelan metsäpaloalueelta. Suurin osa pinta-alasta on kuitenkin kasvitonta ja taijoaa tilaa uudisasukkaille
Pihan juomapaikalla närhet, tikat, rastaat ja tiaset esittelivät poikasiaan. Tähän mennessä Turun yliopiston ympäristönsuojelun arvosanan on suorittanut yli 5000 suomalaista, näistä yli 3500 avoimen yliopiston oppilaana. 12 Kuusamossa oli heinäkuussa leppoisa kesäsää. Messuilla voi ostaa luomutuotteita ja käsitöitä, siellä saa viljelyneuvoja ja opastusta kompostointiin. Päivien järjestäjä on Reippaan Naiset ry. Hänen aloitteestaan ympäristönsuojelun monitieteinen arvosanaopetus alkoi Turussa 1974. Rahasto tukee ja edistää alkuperäisluonnon tutkimusta ja ympäristövalistusta. Reijo Juurinen Hurjan lämmin heinäkuu Heinäkuussa lämpö herutteli ~~Imi~ työtätekev_ien o~~ll~. f<mvuus koetteli kasvillisu~lli:1Kuun puoliväliin menne~sä sadetta oli saall;l Kir~?nurm.ne!l ~orkeude~a 10 ~111metriä, Jyväskylässä 20 Ja Kuusamossa vain 4. Rauno Tenovuon nimikkorahaston tili on Turun Seudun Osuuspankki 571004-55000885. Nuuksion Soidinsuolla kukki muutama sata maariankämmekkää. Heinäsirkat aloittivat sirityksensä samalla kun lintujen konsertti jo vaimeni. Professori Rauno Tenovuolle nimikko rahasto Suomen luonnonsuojelun ja ympäristövalistuksen pioneereihin kuuluva professori Rauno Tenovuo sai 3. heinäkuuta, jolloin elohopea kipusi 2~,2 astees~en. Yllättäen yksi tikkareviiri löytyi myös Merenkurkun saaristosta, kaukaa lajin varsinaiselta levinneisyysalueelta. Neidonkieli kasvoi 13-haaraiseksi, ja tummatulikukka ja ukontulikukka venyivät parimetrisiksi. Tenovuon ura Turun yliopiston opettajana alkoi 1953. Polypyorte1stä, trombe1sta, tuli Ilmatieteen laitokselle runsaasti havaintoja. Maailman Luonnon Säätiön mukaan poikasia kuoriutui ainakin 18 pesästä yhteensä noin 50. Uima vedet olivat suloisen lämpimiä. kesäkuuta olleen 80-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi oman nimikkorahaston Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahaston yhteyteen. Viime vuonna LuomuLahdessa oli 358 näytteilleasettajaa ja lähes 16 000 kävijää. 1997. Valkoselkätikkoja on eniten Päijät-Hämeessä, mistä löytyi kuusi pesää. Ensimmäisen varsinaisen luonnonsuojelun luentosarjansa hän piti lukuvuonna 1963-64. Jyvaskyla_ssa lyotun l~poe~atys 2. SUOMEN LUONTO 8/97. Tapahtumassa on esitelmiä, näyttelyitä ja taide-elämyksiä. D Luomu-Lahti seitsemännen kerran Seitsemännen kerran järjestettävä luonnonmukaisen elämän esittelytapahtuma on Lahden suurja messuhallissa 27.-28.9. Kiiltomatokoiras myös löysi hämärässä loistavan naaraan. Mustikan ja hillan raakileet kypsyivät nopeasti. Vuonna 1994, jolloin valkoselkätikan kanta oli aallonpohjassa, pesiä löydettiin 11 . Oulangan kansallispuistossa tikankontit kukkivat komeasti ja soilla töppövillat lainehtivat valkoisena mattona. Valkoselkätikkojen pesintä onnistui Kylmästä keväästä huolimatta valkoselkätikkojen pesintä onnistui hyvin. Kirkkonummella koiranheisi kukki upeasti. Heinäkuun alussa Jyväskylässä näkyi runsaasti kiiltomatoja, yksi sytytti lamppunsa jopa aivan kotiovelleni. Lom~ilijoi~ __ säät suosivat. Metsät hiljenivät linnunlaulusta kun emoilla oli kiire poikasten ruokkimisessa. Mu~tamia p~viä s~tun uida Jopa 25-~steis~ss~ J~_1_ve~~ssa_._ He~äkuu oli tavanomaista lämprmämp1 koko m_aassa. Luomu-Lahteen on Lahden linja-autoasemalta ilmainen bussikuljetus. Muut tikat elelevät Keski-Suomessa, Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa ja Pirkanmaalla
Pieni metsäsopuli nuuskii hetken metsän hajua, kipittää eteenpäin rungon alla kulkevaa polkuaan ja puikkaa sitten mustikan varpujen suojassa ruokailemaan. Syödessään sopuli on kuin pieni, mustien nappisilmien koristama pallo, joka välillä avautuu kurottamaan uutta purtavaa. Vihreä sammal kiipeilee kivillä, kurkottaa suurten haapojen tyville ja peittelee vanhimpia liekopuita. Alipaine aiheutuu rakkulan ulkopinnan nystykarvojen pusertaessa vettä aktiivisesti ulos sekä saaliista sulaneiden ravinteiden imeytymisestä kasvisolukkoihin. Metsäsopuli on kohdannut lajitoverinsa ja otukset selvittelevät väistämisvelvollisuutta. Se arastelee tovin, pyörii tuttujen kuusten katveessa, mutta puikkaa sitten outoon ympäristöön, risujen ja heinikon sekaan. Kun saalis koskettaa aukon kessuoMEN LUONTO 8/97 kellä olevia sukaskarvoja, rakkulan aukkoa peittävä kansi aukeaa sisäänpäin ja saalis ryöpsähtää sisään siellä olevan alipaineen vuoksi. Vaikka sitten haukkaa lisukkeeksi korven mehevää heinää, saa vuorokauden aikana syödä monta ateriaa. Hiljaisuutta kestää vain hetAJANKOHTAISTA Heikki Willamo Metsäsopulit ovat lisääntyneet liikaa ja siniturkit kohtaavat jatkuvasti toisiaan. Kasvava levottomuus on kaivanut sopulia ja illan pimetessä se antaa periksi. Heikki Willamo · ohikulkijaa. Syöminen on sopulille jatVeden kelluvat saalistajat Suomalaisissakin järvissä elää lihansyöjäkasveja, vesiherneitä! Uimareiden ei näitä kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä kasvit saalistavat vain pieniä eläimiä. Sammalta ei ole missään ja se haukkaa nälkäänsä oudonmakuista heinää. Hermostuminen ja stressi kasvavat ja purkautuvat lopulta syysöiden pimeydessä vaellukseen. Se lähtee, jättää tutut polkunsa ja kipittää vaistonsa valitsemaan suuntaan. Se kohtaa toisia sopuleita, joista suurin osa on liikkeellä, mutta joku vielä paikoillaan, kulkijoille hampaitaan kiukkuisesti kirskuttavana. Se kelluu irrallaan vedessä ja saalistelee uposlehdissä olevilla pyyntirakkuloillaan vesikirppuja ja hankajalkaisia. Sitten se jatkaa taas matkaansa eteenpäin, lukemattomien lajitovereidensa tavoin. Ei ole hyvä olla liian kauaa näkösällä, sillä saman korpinotkelman laidassa asustavalla varpuspöllöllä on tarkat aistit ja äänetön lento. Suomessa kasvaa viisi vesihernelaj ia, joista kolme, isovesiherne, rimpi vesiherne ja pikkuvesiherne, ovat melko yleisiä. Liuskaiset tai rihmamaiset lehdet ovat aina upoksissa, eikä juuria ole lainkaan. Ilta on vielä nuori, mutta paksusammaleisen ikikuusikon pohjalle on jo laskeutunut kevyt hämärä. 13. Ne tunnistavat kuitenkin kohta toisensa ja rauhoittuvat, istuvat kotvan vierekkäin ja vilistävät sitten sammalaterioidensa kimppuun. Tutuin vesiherneistä lienee isovesiherne. Sinisiä sopulinselkiä vilistää kaikkialla ja parhailla sammalapajilla on tungosta. Maassa retkottavan koivun alta kuuluu äkäistä kirskutusta. Pyyntirakkulan karvat erittävät limaa, joka houkuttelee saalista luokseen. Nyt sopuli vilahtaa liekonsa suojaan. Se haukkaa seinäsammalesta vihreän latvaosan, puputtaa sen suuhunsa ja iskee hampaat seuraavaan. Sydänyön pimeydessä sopuli tulee sammalmetsän laitaan, kuin viivoittimella vedetylle viivalle, jonka toisella puolella alkaa auringon kuivaksi korventama hakkuuaukko. kisen. Se tekee järjestelmällistä työtä ja pian sammalpatjassa on ruskeaksi kaluttu laikku, jolla kiiltelee muutama musta papana. On hiljaista, ilmassa leijuu orastavan syksyn tuoksu. Eikä siinä mitään, mutta kun metsästä on kadonnut rauha. Meri Bäckman /sovesiherneestä pistää veden pinnan ylle vain kukintoverso kauniin keltaisine kukkineen. Tapaamisia on sattunut viime aikoina yhä useammin. Hermostuneen oloisia lajitovereita on kipittänyt öiseen aikaan alueen halki, pysähtymättä ja sivuilleen vilkuilematta. Päivä eläimenä Metsäsopulin on pakko lähteä Liekopuun kyljessä vilahtaa jotain sinistä ja kohta esiin työntyy viiksekäs kuono. Omilla poluilla tuoksuvat vieraat askelet. Täällä alhaalla, sopuleiden valtakunnassa, kaikki on pehmeää ja pyöreää. Kun saalis on loukussa, kasvi sulattaa sen tehokkaasti, sillä jo noin 15 minuutin kuluttua vesiherne on valmis vaanimaan seuraavaa kuvaa työtä, sillä runsaudestaan huolimatta sammal ei ole salaatin veroista ravintoa
Rapuruttoa tavattiin ensimmäistä kertaa Euroopassa 1860 Po-joen laaksossa Italiassa. Pekka Eriksson/Luontokuvat Jouko Veik.kolainen/Luonlokuvat 2. Akuutin epidemian aikana rutto voi levitä myös pyydysten tai veneen välityksellä. Vasta 1930-luvulla tutkijat saivat selville, että rapuruton aiheuttaa loissieni (Aphanomyces astaci), joka tunkeutuu ravun kuoreen ja aikaa myöten keskushermostoon. Mikä on vuorovesi. Kuvassa aitalankaa kiristävät luonnonsuojeluliiton piirisihteeri Ilari Uotila (vas.) ja Olli Giinther. Nämä vedet ovat olleet ruton jäljiltä ravuttornia lähes sata vuotta. "Kotimaisen ravun tulevaisuus riippuu paljolti siitä, miten kantojen suojelu onnistuu ja miten luvattomat rapujen siirrot saadaan kuriin. Järvenpään mukaan tilanteen odotetaan muuttuvan ratkaisevasti lähiaikoina. 5. Kyse on enemmän törkeästä piittaamattomuudesta kuin tietämättömyydestä." Täplärapu näyttää menestyvän kaikkialla paitsi humuspitoisissa vesissä. Aitatarvikkeet kustansi maa-ja metsätalousministeriö, ja taikooväestä huolehti Suomen luonnonsuojeluliitto. 3. 14 AJANKOHTAISTA Jarmo Pasanen "Amerikkalainen rapurutonkestävä täplärapu voi ennen pitkää syrjäyttää kotimaisen ravun pääosasta Suomen vesiä", arvioi tutkija Teuvo Järvenpää. Nisäkkäissä on kanta-astujia, varvasastujia ja kärkiastujia. 4. Kaikki lapset tietävät että tryffeli on suussa sulava suklaanami, mutta mikä on oikea tryffeli. Pahimmassa tapauksessa kotimainen rapu jää pieniä humusvesiä asuttavaksi harvinaisuudeksi", Teuvo Järvenpää sanoo. Pääosa saaliin kasvusta on Järvenpään mukaan täplärapuja, joita on istutettu suuria maar1a 1980-luvun lopulta lähtien erityisesti etelän suuriin reittivesiin. Rapurutto on parantumaton vitsaus Rapurutto on rapujen sitkeä vitsaus. Pienissä järvissä kanta elpyy pyyntikelpoiseksi 1525 vuodessa, mutta uuden ruton vaara vaanii, sillä parhaissa rapuves1ssa tauti puhkeaa noin 20 vuoden välein. Jarmo Pasanen Pekka Paaer 1. 6. Tunnetko nämä pituushyppääjät. Vastaukset sivulla 58. Rapu levittää taituntaa eteenpäin, mutta sairastuu itse vain, jos sen yleiskunto huononee. Kotimaisia rapuja pyydystetään vuosittain 2,5-5 miljoonaa kappaletta, kun täplärapusaalis jää 100 000:een. Ruton myötä saaliit romahtivat esimerkiksi maan parhaana rapuvetenä tunnetussa Kokemäenjoessa. Pohjoisamerikkalainen täplärapu, joka tuotiin Suomeen 1967, sen sijaan kestää ruttoa. Rapujen kokonaissaaliin odotetaan kaksinkertaistuvan jo vuoteen 2010 mennessä. Kotimainen rapu kuolee siihen aina, ja rutolta välttyvät yleensä vain syrjässä elävät erakot. Meritähden tietävät kaikki, mutta mitä ovat maatähdet. Sienellä ei ole kestoitiöitä, joten rapurutto häviää itsestään, jos kaikki tartunnan saaneet ravut kuolevat. Aidan iskuvoimakkuus on 15 joulea, kun se lammasaidassa normaalisti on 1-3 joulea. Mainitse esimerkki kustakin ryhmästä. SUOMEN LUONTO 8/97. Mihin rapu käyttää saksiaan. Susiaita PohjoisKarjalaan Viinijärveläisen lammastilan ympärille pystytettiin talkoilla viitisen kilometriä sähköistettyä susiaitaa. Suomessa rutto huomattiin Vuoksen vesistössä 1893. Suurissa vesistöissä rapurutto jää krooniseksi. Mitä eroa on ravinnon lisäaineilla ja vierailla aineilla. 7. Vuosisadan alussa Suomi oli Euroopan suurin ravunviejä, ja maaseutuväestölle ravustus oli tuottoisa sivuelinkeino. Siksi istutuksia on tehty vain sinne, missä krooninen tai usein toistuva rutto estää pyynninkestävän kotimaisen rapukannan syntymisen", Järvenpää sanoo. "Se lienee tullut Eurooppaan itärannikolta joko tahallaan tuotujen tai laivojen pilssivesissä kulkeutuneiden rapujen mukana", rapututkija Teuvo Järvenpää Riistaja kalatalouden tutkimuslaitokselta arvelee. 1960-luvulla varmistui, että sieni oli peräisin Pohjois-Amerikasta. "Pahin levittäjä on silti luvaton rapujen siirto vesistöstä toiseen. "Täpläravun haittana on juuri taudin kantaminen, joka on tuhoisaa kotimaiselle ravulle
Väärin! Nokialainen lintuharrastaja Rainer Mäkelä kartoitti kuluneena kesänä Pirkanmaan riekkokannan ja hämmästyi tuloksesta. Nykyisin ketut elelevät suurkaupungeissakin. Ministeriö on päättänyt lisätä uhanalaisen euroopanmajavan pyyntiä 50 prosentilla. Suurpetojen asemaa Suomessa selkeyttäisi, mikäli niiden pyyntiä ja suojelua koskevat asiat siirrettäisiin uhanalaisten lajien tapaan ympäristöministeriöön ja läänien ympäristökeskuksiin. "Toistaiseksi olen löytänyt 230 reviiriä. Samaa linjaa aiotaan myös jatkaa. Lähellä kiemurtelee raikas lähdepuro. Riekkonaaraskin on varsin tohkeissaan poikasten ollessa pieniä; kerran se läksi tulemaan päätäni kohti kuin ohjus ja väisti vasta niin viimetipassa, että siipisulat sivalsivat poskelleni. Samalla niiden sekä myös ketun ja mäyrän kohtelusta päättäminen voisi paremmin perustua kaikkien luonnossa liikkujien toiveisiin. Ne AJANKOHTAISTA pyörivät hupaisasti pientä ympyraa ja noukkivat ahkerasti hyönteisiä. Karhun metsästyslupia myönnettäessä ei myöskään otettu huomioon sitä, että Lapissa on viime vuosina tapettu laittomasti 10-20 karhua. Metsästäjät ovat edesauttaneet riekon säilymistä rauhoituksilla. Riekot nauraa räkättävät toki Lapissa, eivät etelässä. Itse aarnialueen tuntumaan ei tulisi mieleenkään leiriytyä, siitä pitää sääskiarmeija huolen. sästyskaudella 1994-1995 kettuja tapettiin 52 000 ja mäyriäkin liki 10 000. Kaikilla riistalajeilla pitäisi olla lisääntymisrauha, mutta kettu on meillä lainsuojaton vuoden ympäri. Arja Noponen Peto nisäkkäiden metsästys jatkuu voimakkaana Maaja metsätalousministeriön metsästysosasto on myöntänyt suurpetojen pyyntiluvat tulevalle metsästyskaudelle. Riekko nauraa Pirkanmaalla Ilveksen pyyntilupia ministeriö on antanut 108, joka on parikymmentä vähemmän kuin viime vuonna. Nuo sirot, pelottomat linnut uivat koko ajan päätään nyökytellen veden pinnalla kuin korkit. Alueen kokonaiskannaksi voisi sen mukaan arvioida 350-400 pariskuntaa", Mäkelä laskee alkukesän tilannetta. Päätös estää suurpetotyöryhmän suosituksen susikannan kasvattamisesta Keskija Länsi-Suomessa, koska näille alueille sudet voivat levitä lähinnä Itä-Suomesta. Silaskairan tutuimpia kasveja ovat hilla, karpalo, suopursu, suokukka, villat ja sarat. Ihastuin Silaskairan aarnialueeseen heti: loputonta suota täplittävät erikokoiset järvet ja lammet, joista jotkut ovat hiekkapohjaisia. Välillä vastaan tulee vaikeakulkuisia vaivaiskoivupöheikköjä tai pieniä metsäsaarekkeita, joissa hillanlehdet ovat suuria kuin rukkaset ja ulottuvat saappaanvarren korkeudelle. Ketun ja mäyrän vainoaminen perustuukin vanhentuneisiin asenteisiin ja tietoihin, joiden mukaan nämä sekaravintoa syövät lajit olisivat suureksi haitaksi muulle luonnolle. Laulujoutsenten ja lapintiirojen ohella varsin mielenkiintoisia seurattavia ovat vesipääskyt. Tyypillinen autioitunut reviiri taas on ojitettu, puusto on kasvanut liian korkeaksi. Silloin on aika jättää suo selkänsä taakse. Riku Cajander 15. Nyt myös Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen on myönnetty yhteensä 15 sudentappolupaa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna. Syykin on selvä: lähimmältä metsäautotieltä on matkaa sen verran, ettei sinne jokapoika viitsi lähteä paarustamaan. MetRiku Cajander Kettu on hyvin sopeutuvainen, ja se onkin asettunut lähes kaikkialle pohjoiselle pallonpuoliskolle. Yöpymispaikkani on kuivalla mäntykankaalla parin kilometrin päässä suosta; kuukkelit pitävät seuraa aamuisin ja viime kesänä sain parina iltana hiiripöllön seurakseni . Riekkoreviiri löytyy todennäköisimmin puolittaiselta, maSUOMEN LUONTO 8/97 talaa mäntyä kasvavalta luonnontilaiselta suolta. Voimakas metsästys johtaa myös siihen, että susille luontainen perhelaumoissa eläminen vaikeutuu. r ·Minun retkipaikkari i Löysin sen sattumalta Kittilästä, heti Puljun erämaan alapuolelta. Nykyaikaisen metsästyksen periaatteiden mukaisesti kaikille riistalajeille tulisi antaa lisääntymisaikana rauha. Eniten kaatolupia myönnettiin nyt Pohjois-Karjalaan, jossa saa kellistää 40 kontiota, Lapissa on lupa kaataa 35 ja Kymen läänissä 20 karhua. "Esimerkiksi Hämeenkyrön-Ikaalisten alueelta riekko on katoamassa ojituksen seurauksena", harmittelee Mäkelä. Lupamäärä vastaa reilusti yli kymmentä prosenttia karhukannastamme, vaikka riistabiologien peukalosääntönä on, että metsästys ei saisi ylittää viidestä seitsemaan prosenttia kannasta. Susia saa Lapissa metsästää vapaasti talvella. Aarnialueen tuttuihin ääniin kuuluvat kapustarinnan haikeat vihellykset ja etenkin alkukesästä suonreunan männynlatvasta kaikuvat mustaviklokoiraan kiivaat varoitukset. Jari Salonen Ketun ja mäyrän metsästys säilyy edelleen vapaana ympäri vuoden. Silaskairan linnusto on monipuolinen. Karhujen metsästykseen myönnettiin 118 lupaa, mikä on kaksi enemmän kuin viime vuonna. Vaikka hellepäivinä voikin kuljeskella suolla lähes alastomana, ilman että ainoakaan inisijä tulee vainoamaan, niin heti iltakuudelta ilma on verenimijöitä sakeana. Satakuntaan myönnetään 150 tappolupaa, mikä estää tehokaasti metsästäjien toivoman euroopanmajavien levittäytymisen uusi lle alueille. Se on kuin palanen paratiisia; edes hilla-aikaan en ole vuosien varrella nähnyt siellä juuri muita ihmisiä. Samalla karhun metsästysaikaa on syksyllä pidennetty kahdella viikolla
Esimerkiksi Italiassa käytetään tätä menetelmää ja Suomessakin käytettiin ennen elementtiteollisuutta. Rapautuvat betonielementit, hilseilevä lateksimaali ja koululaiset evakkoon ajava home ovat todistaneet Kailan olleen oikeassa. Asiantuntijan on helppo pelotella asukkaita homeilla tai saada heidät uskomaan, että uudet ikkunat ovat kertakaikkiaan välttämättömät." "Paitsi, että uudisrakentaminen on osoittautunut usein sudeksi, on Suomessa korjattu piloille valtava määrä hyviä taloja." Kailasta tämä on asiantuntijaterroria. "Vanhaa hirsitaloa pidetään parempana kuin uutta levytaloa, vuosisadan vaihteen kivitaloja arvostetaan enemmän kuin uutta lähiötä. Kaila toimii opettajana kaikissa kolmessa kotimaisessa arkkitehtikoulussa, professorina Oulussa sekä kansainvälisessä restaurointi-instituutissa Roomassa. Puiset kattotuolit osoittautuivat teräksisiä edullisemmiksi, samoin kuin tiilestä muuratut holvit betonista valettuihin verrattuna. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 8/97. Suomessa ongelmana onkin elementtirakentamiselle viritetty teollisuus, joka ei helpolla suostu muuttamaan jo olemassa olevaa tuotantotekniikkaansa. Miksi kuperäänkuuluttaa paikallaan muurattu ja kerrostaloja, joissa vain kantavat pilarit ja laatat ovat betonista. Minkä takia hirveän paljon köyhemmissä oloissa pystyttiin rakentamaan niin laadullisesti kuin esteettisestikin parempia rakennuksia?" OHO! Helsingin seudulla ollaan uudistamassa useita vanhoja puukujanteita. Panu Kaila arvostaa perinteistä rakentamista Arkkitehti Panu Kaila on vuosikaudet arvostellut nykyistä rakentamista. Jäähän vastuu turhasta ja kalliista remontista viime kädessä asukkaille. Suurelle yleisölle hän on tuttu television Ekoistiohjelmasta, lukuisista lehtikirjoituksistaan sekä hiljan ilmestyneestä Talotohtori -kirjastaan. Kirjallaan Talotohtori hän pyrkii murtamaan asiantuntijoiden valtaa. Ennen vanhaan jokainen tiesi, miten rakennetaan hyvä ja kestävä talo. Kaila kannattaa lähiöiden nam että Tuomarinkartanon kujannetta uudistettaessa oli säästetty kaksi komeaa lehmusta ja kaksi tuuhean elinosittaista alasajoa. Suurimpana ongelmana Suomessa Kaila pitää kuitenkin tavallisten asukkaiden jokseenkin täydellistä vieraantumista rakentamisesta. Edes hyväkuntoisten puiden säästämisestä ei haluttu keskustella. Toista on nykyään. Ainakin vielä viime syksynä Helsingin kaupungin rakennusviraston viherosastossa olitiin sitä mieltä, että tasaikäisyyden nimissä kaikki kujanteiden puut on uudistettava kerra11a. Näin myös tehtiin esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton toimitilojen edustalla Kotkankadulla. Perinteisten rakennusmenetelmien käytöstä on Ruotsissa hyviä esimerkkejä. Hämmästyin iloisesti kun juhannuksena pyöräilin Helsingin Tuomarinkylässä, ja 16 AJANKOHTAISTA Lehtikuva Panu Kaila uskoo kuluttajien vaikutusmahdollisuuksiin. Talon ikä on hänen mukaansa myös takuu rakennuksen kestävyydestä. Pekka Hänninen Jonna Laurila janteiden puiden pitäisi olla tasaikäisiä. Tukholman Katariinan kirkko rakennettiin uudelleen palon jälkeen käyttäen alkuperäisiä rakennusmenetelmiä. Kaila sai tänä vuonna Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnon. "Asiantuntijat sanovat millaisissa taloissa ihmisten on hyvä asua. Eihän niin ole muussakaan elämässä. Onko helle hauduttanut viherosaston päättäjien päät vai onko jotain opittu. Kovasti on kiistelty siitä, voidaanko terveet puut säästää vai laitetaanko kaikki kerralla sileäksi puiden kunnosta riippumatta. "Ei ole mitään järkeä upottaa miljoonia sellaisten talojen saattohoitoon, joita ei ole tarkoitettukaan kestämään kolmeakymmentä vuotta pidempään." Purettavien talojen tilalle voitaisiin rakentaa uusia ja parempia, ja samalla lähiöt saisivat uusia ajallisia kerrostumia. Uudisrakentamisessa Kaila voimaista koivua. Panu Kaila rakastaa vanhoja taloja
Ilmoittamalla rengaslöytösi teet tärkeää työtä lintutieteen hyväksi, mutta saat myös itse palautetta. Kimmo Saarinen metrin päässä meistä eli noin 40 kertaa kauempana kuin. Uuden kiertolaisen pieni hento, valkoinen piste hahmottuu tähtien seasta vain kaukoputken avulla. Jotta rengaslöytö olisi tieteellisesti mahdollisimman arvokas, tulee kirjeestäsi selvitä renkaan kirjaintunnnus ja numero, linnun löytöpaikka, löytöpäivämäärä ja yhteystietosi. se varsinainen kuu. Kasvupaikka jäi kuitenkin vähitellen tehtaan jalkoihin: niityn eteläosa ojitettiin 1993 ja vahvimman esiintymän alue seuraavana syksynä. Niinpä renkaan numero on hyvä myös kirjoittaa paperille. Lupaavasta alusta huolimatta suoneidonvaippa ei saanut pysyvää jalansijaa sadevesialtaalla. Kaiken kukkuraksi Nature-lehdessä ilmestyneen löydön takana olevan tutkijakolmikon yksi jäsen on suomalaissyntyinen SUOMEN LUONTO 8/97 sekin on hyvä kertoa. Suomessa rengastetaan vuosittain neljännesmiljoona lintua. Vuonna 1989 havaittiin uutena lajina suoneidonvaippa. Kausina, jolloin sen liike on sidottuna maapallon sijaintiin, se tekee merkillisen hevosenkengän muotoisen radan. Rengastuksella saadaan tietoa lintujen muuttoreiteistä, pesäpai kkauskollisu udesta, eliniästä ja kuolinsyistä. PL 17, 00014 Helsingin yliopisto. AJANKOHTAISTA Kun löydät rengastetun linnun Juha Höykinpuro Tämä varpushaukkakoiras löytyi nälkiintyneenä Kajaanista tämän vuoden toukokuussa. teroidin liikkeeseen. Arvioi myös, onko lintu ollut kuolleena vain muutamia päiviä, viikkoja vai kuukausia. Juha Höykinpuro Renkaan palautusosoite on Helsingin yliopisto, rengastustoimisto. Jokaiselle löytäjälle lähetetään tieto linnun rengastuspaikasta ja -ajasta sekä mahdollisista aiemmista havainnoista. Kyseessä on arviolta 1-10 kilometrin kokoinen avaruuden kivija rnetallimöykky, asteroidi 3753, joka löytyi jo vuonna 1986. Jos kuolinsyy on tiedossa, Uusi kuu, ei uusikuu Kesäkuussa monelta tähtitieteestä kiinnostuneelta menivät pullat ja kahvit väärään kurkkuun, kun uutisissa ilmoitettiin, että maalle on löytynyt uusi kuu. Muutama verso siirrettiin myös läheisen lähdepuron varteen. kanadalainen Kimmo Innanen ja toinen täysin suomalainen Seppo Mikkola Turun Tuorlan observatoriosta. Sama!Ja se jatkaa kuitenkin kiertoaan Auringon ympäri. Tällä kertaa ojitus ei ollut lajille kohtalokas, sillä suoneidonvaippoja siirrettiin turvaan sadevesialtaan rantaniitylle. Lappeenrannassa lajin esiintymistä on turvattu siirtojen avulla, mutta laji sinnittelee edelleen ojitetullakin niityllä. Petolinnun saaliiksi lintu on joutunut vuorenvarmasti silloin, kun rengas löytyy oksennuspallosta. Joskus oikaisematon rengas on nimittäin puhkaissut kuoren ja tipahtanut teille tietymättömille. Yllätykseksi suoneidonvaippa ei myöskään luopunut alkuperäisestä paikastaan, sillä 1995 ja 1996 niityltä löytyi kumpanakin vuonna lähes sata versoa. Onpa linnun jalassa sitten suomalainen tai ulkomainen rengas, on havainto järkevintä ilmoittaa Helsingin yliopiston rengastustoirnistoon. Marko Pekkala 17. Nyt on huomattu, että myös maa vaikuttaa olennaisesti asSuoneidonvaipan kotimaisista esiintymistä puolet on tuhottu ojituksilla. Tuolloin siihen ei kukaan osannut kiinnittää suurempaa huomiota. Tämä kautta aikojen ensimmäinen kvasisatelliittimme eli näennäiskuumme on niin kalpea, ettei juurikaan ole pelkoa sen alkavan aidon kuun tavoin valaista elokuun öitä. Asteroidi 3753 on lähimmilläänkin 15 miljoonan kiloJuha Jantunen Suoneidonvaipan siirto onnistui Lappeenrannan kalkkitehtaan ympäristöstä on löytynyt 15 kämmekkälajia. Kun palautat renkaan, se on syytä suoristaa ja teipata esimerkiksi pahville. Tämän lisäksi rengastajien havaintoja, niin kutsuttuja kontrolleja, kertyy noin 20 000 vuodessa. Juha Jantunen Suoneidonvaipan suuret kermanvalkoiset kukat avautuvat heinäkuussa. Sen sijaan lähdepuron varteen laji vakiintui, ja on vähitellen runsastunut. Maan vaikutuspiirissä kyseinen kivivuori viettää noin 200 vuotta kerrallaan aina 800 vuoden välein. Uhanalaiseksi luokiteltu kämmekkä viihtyi Lappeenrannassa hyvin, sillä viidessä vuodessa esiintymä kasvoi 150 versoon. Vuonna 1996 tuli yleisöltä 8000 ilmoitusta rengastetun linnun löytymisestä. Se oli rengastettu Rönnskärin lintuasemalla Kirkkonummella lokakuussa 1994
Karjalainen Humanoidien järvi J. Kaikki haluavat nähdä tämän miehen ja laulaa kuorossa Kolmea cowboyta. " SUOM EN LUONTO 8/97. J. Karjalainen ja Electric Sauna on nostattanut ravintola Kaivohuoneen yleisön toistensa hartioille, pöydille ja baarijakkaroille. Teksti: Pekka Paaer Kuvat: Jorma Laurila On niin kuuma ettei jaksa Edes eväänsä heilauttaa Mä taidan tehdä uimaretken Humanoidien järvelle Pienet veikko ahvenaiset Älkää pelätkö mua enää Mä olen tullut ystävänä Ei mulla oo onkea 18 J. Karjalaisen perus juttu Naurulokit kurvailevat kesäyönä Helsingin Kaivopuiston satavuotiaiden puiden latvoissa. Periaatteessa ihmiset suhtautuvat myönteisesti lapsenmieliseen rehellisyyteen, mutta harva osaa viljellä sitä omassa elämässään. Tilanne olisi kutakuinkin samanlainen missäpäin Suomea tahansa me suomalaiset pidämme tästä miehestä! Kuka väittikään, että Suomi on jakautumassa eripuraisiin leireihin . Heinäkuisena iltana J. Hän on innoissaan lähestyvästä uk"Kun on tehnyt kierroksen maailmalla, tajuaa että Suomi on aika huippujuttu. Onkin hyvä, että Karjalainen parin vuoden välein ilmestyvillä levyillään mui stuttaa mistä oikein on kysymys. Konstailematon ja hyväntuulinen lauluntekijä Jukka Kaij alainen, 40, on harvinainen mies. Karjalainen ilmaantuu kaarevarunkoisella polkupyörällään pienelle kaarisi llalle tismalleen sovittuun aikaan
Yksinkertaisin loitsunlaulanta on aika samankaltaista kaikkialla." Ka1jalainen kertoo, että soittaessaan senegalilaisen muusikon Malang Cissokhon kanssa hän huomasi äkkiä, että hei llä on yhteinen musiikki. Pilviä, tuulia, sateita Karjalainen miettii hetken bluestaustaansa. Tietokonetermeillä ilmaistuna lapsuudessa alustetaan kovalevy. Ilmeisesti luonto on syvällä alitajunnassa. Ukkosmyrsky ei kuitenkaan osu kohdalle. Kyllä Suomen kovin juttu tulevaisuudessa on luonto", Jii täräyttää. Näihin perusasioihin minäkin usein turvaudun. Poika poloinen Kovin on tutunoloinen Kädessä keihäs Ja keihäässä katkennut pää Ei saanut hän saalistaan Vaan kauaksi maalistaan Viskasi keihään Ja keihäästä katkesi pää "Siinä on sankaruutta, jota mä arvostan vielä enemmän kuin korskeata voittamista. Kun tämä perustus on kunnossa, niin selviytyy niistä vaikeuksista, joita elämässä myöhemmin joka tapauksessa tulee vastaan." "On vaikea sanoa miten elämän tietynlainen nopeutuminen ja teknistyminen vaikuttaa nuoriin. "Yhtä paljon se on Suomea, kun kuuntelen kesämökin vinti ll ä Radio Luxemburgia tai kun menen harjoittelemaan kitaralla bluesia kotipuutarhaan. Olenkin yhtäkkiä muuttanut koko jutun suomalaiseksi." "Musiikissa eristäytymisestä ei tule mitään, kuvitelmasta, että meillä on täällä jotakin puhdasta ja oikeaa. "Afrikkalaiset rytmit, suomalais-slaaviIainen osasto ja blues eivät loppujen lopuksi ole kovin kaukana toisistaan. "Ongelmana taitaa usein olla vaikeus nousta oman viiteryhmän edun yläpuolelle ja nähdä suurempia kokonaisuuksia ja asioiden yhteyksiä.", hän sanoo ja heittää esimerkkinä Itämeren rehevöitymisen. Tajuaa ihollaan lämmittävän auringon epäonnistumisesta huolimatta", Jii tilittää. "Lapsuus on ihmisen tärkeintä aikaa, koska si Iloin luodaan koko tulevan elämän perustus. Ne voi ottaa hetkeksi kiinni ja tehdä niistä juttuja, sitten ne jatkavat matkaa." Monet Karjalaisen lauluista kuvaavat Helsingissä vietettyä lapsuutta ja osa on puhtaita satuja ja mielikuvitustarinoita. "En ole kuullut laineen laulavan, kuten Purpuripelimannit, vaan enemmän si llä tavoin kuin itse soitan sen. " vastustamattomasti. "Esimerkiksi Eino Leinon rakkausrunoissa yksinkertaisten luonnonasioiden kuvaaminen tyyliin Tuomi se tuoksui ikkunan alla toimii todella hyvin. Vaikka tekniikan kanssa joutuukin nykyään paljon tekemisiin, silti on mahdollista katsella saunan rapui lta kauniiseen kesäiltaan ja lähteä pyöräilemään." Sankarit Kun Suomen Leijonat menettivät keväällä otteen MMmitaleista ja pelaajat kompuroivat jäällä mailat murtuneina ja allapäin, otteluiden loppu koosteessa soitettiin J. Liike-elämässäkin pitäisi olla elinikäisiä virkoja, jotta tajuttaisiin, ettei kaikkea voi rahastaa parissa vuodessa. Esimerkiksi hyvä liikemies ei muutamassa vuodessa kuluttaisi yrityksensä arvokkaimpia osia lyhyen tähtäimen voitto mielessään. Todellinen sankaruus on sitä, että kävelee takki märkänä ja tyhjänä ja tajuaa yhtäkkiä olevansa elossa. Uskon että nuoret valitsevat sen vaihtoehdon, mikä parhaalta tuntuu. kosmyrskystä ja piilottaa pyöränsä pensaiden taakse. 19. Niin kuin viisas kuningas Nykyinen Suomessa vallalla oleva luonnonsuojelunvastaisuus saa J. Ne ajelehtivat jostain ilmansuunnasta "Jos panisin musaosaston vähäksi aikaa kesannoimaan, jotain saattaisi alkaa pulppuillajostain uudesta lähteestä. Sitä ajattelee enemmän kun se heikkenee tai vähenee", Jii pohtii. Helppohan silloin on laulaa Sankareita, kun ollaan voittajia. "Se oli hieno tunne." Cissokho, joka soittaa Electric Sauna -yhtyeessä, ki1joitti hitti kappaleeseen Väinö mandingonkieliset sanat. Karjalaisen mietteliääksi: "Musta pitäisi miettiä pitkällä aikavälillä mikä Suomessa on ai·vokasta. Musiikki muistuttaa pilviä, tuulia ja sateita. Jokainen kuulee sen omalla tavallaan", Kaijalainen miettii. Tervaleppiin ja vaahteroihin osuva leppeä ilta-aurinko innostaa kysymään, miten tärkeä asia luonto on laulunikkarille. Luonto on niin vahva perusjuttu, ettei sitä voi jättää huomioimatta." SUOMEN LUONTO 8/97 "Luonto on vähän niinkuin terveys. Perusasiat ovat samoja koko maailmassa: ilo, kaiho tai suru esimerkiksi. Karjalaisen Keihäänkärkeä
Talo on valtava kuin Stalinin pilvenpiirtäjät ja yhtä huonossa kunnossa. Yhtä vaisulta tuntui Suomen panos etelän kehitysongelmien ratkaisemiseksi. Rion kokouksen suurimpana antina on pidetty ympäristönsuojelun ja kehityksen tavoitteiden yhdistämistä, ajatusta ettei ympäristönsuojelua voi erottaa sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin edistämisestä. Teollisuusmaiden joukossa mallioppilas on Tanska, jonka virallinen kehitysapu on yli prosentin maan bruttokansantuotteesta. Vahvemmat järjestöt olivat onnistuneet tunkeutumaan YK:n viralliseen päätöksentekojärjestelmään tai ainakin sen liepeille. Leena Sjöblom Rio miinus viisi. P essimistisestä ennakkoasenteesta huolimatta kokouksen saalis yllätti laihuudellaan. Kokouksesta on käytetty myös nimeä Rio+5 ja Earth Summit+5, koska Rion kokouksesta on kulunut viisi vuotta. Ilmassa oli jo ennalta vahva epäilys, ettei kokouksessa mitään mullistavaa saada sovittua, niin kovasti ovat asenteet viime aikoina kiristyneet. Näin pyritään tuottamaan tarpeellisia asioita maailmassa, jossa monet eivät voi tyydyttää edes perustarpeitaan. Kokouksen aikana eri ryhmien kannat vielä kiristyivät eikä kukaan joustanut piiruakaan. Ekotehokkuus (efficiency) tarvitsee rinnalleen myös riittävyyden käsitteen (sufficiency). Toinen keppihevonen oli kansainvälinen metsäsopimus, jonka valmistelujen aloittamista Suomi voimakkaasti puolsi. Poliittinen julistus korvattiin loppuasiakirjan alkuluvulla, jossa yhteen ääneen 20 Jonna Laurila Leena Sjöblom oli seuraamassa New Yorkissa pidettyä Rion seurantakokousta Suomen luonnonsuojeluliiton edustajana. Ympäristöjärjestöistä olivat hyvin esillä ainakin Greenpeace, WWF ja Friends of the Earth. Suomi yritti kehuskella kehitysavun nousevalla trendillä, mutta tavoitteet ovat vaatimattomat, 0,4 prosenttia kansantuotteesta vuoteen 2000 mennessä. Sopimusneuvottelujen kariutuminen otettiinkin tyydytyksellä vastaan kansalaisjärjestöissä. Yleiskokouksen varjossa naapuritontin jalkapallokentällä järjestettiin kansalaisjärjestöjen varjotapahtuma, Global Gathering. Vaikka ekotehokkuuden käsitteen esiintuominen oli edistysaskel, se ei yksinään ole riittävä. Kriitikot ovat pelänneet moottorisahasopimusta, joka lopullisesti sinetöisi maailman metsien kohtalon. Niin kauan kuin hyvinvointia ja kehitystä mitataan bruttokansantuotteella, on vaikea tehdä yksinkertaisesta elämästä haluttavaa. EU halusi sitovia rajoituksia, kehitysmaat vastasivat että rahat tänne tai me ei leikitä teidän kanssa. Kesäkuun lopulla pidettiin New Yorkissa YK:n yleiskokouksen erityisistunto UNGASS, jossa tarkasteltiin Rio de Janeirossa 1992 pidetyn ympäristöja kehityskokouksen jälkeistä kehitystä. Edustan sukupolvea, jolle on peruskoulussa paukutettu päähän YK:n autuutta ja sen järjestöjen harjoittamaa hyväntekeväisyyttä kaikkialla maailmassa. Sikäli kehitysmaiden kritiikki oli varsin oikeutettua. Se oli kovin vaatimattoman oloinen telttakylä, jossa muutama harva järjestö esitteli toimintaansa. Keskeinen tavoite valtioiden poliittisen sitoutumisen vahvistamisesta jäi toteutumatta. Kokouksessa lehmä valitaan YK:n pääsihteeriksi ja se julistaa maailmanrauhan tuhansien kuulijoiden hurratessa. Ensivaikutelma YK:n pääkonttorista Manhattanin laidalla on kaoottinen. Suomi ratsasti EU:n tavoitteilla ja mesosi innokkaasti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen puolesta, mutta unohti mainita, että EU:n sisäisessä jyvityksessä Suomi saa pitää päästöt 1990 tasossa, kun itäisen Saksan teollisuuden remontti yksin kattaa 80 prosenttia EU:n vähennyslupauksista. YK-diplomaatteja, ministereitä, delegaatioiden jäseniä ja kansalaisjärjestöväkeä velloo edestakaisin rapistuvilla käytävillä. Taustalta paistaa Suomessa vallitseva käsitys Suomesta kestävän metsätalouden mallimaana. Pelkkä tuotannon tehostaminen johtaa siihen, että kaikkea tuotetaan moninkertaisia määriä. Yhteisymmärrys siitä, että luonnonvarojen liikakulutus on pääsyy suurimpiin ympäristöongelmiin saavutettiin jo Riossa, mutta konkreettisia lääkkeitä kulutuksen hillitsemiseksi ei ole esitetty. Kuvaavaa on, että kokouksessa ei saatu aikaiseksi edes lyhyttä poliittista julkilausumaa, jossa YK:n koukeroisella kielellä olisi lausuttu muutama periaate, johon kaikki ovat valmiita sitoutumaan. Kansalaisjärjestöjen vahva mukanaolo onkin uusi ja toiveikkuutta herättavä piirre YK:n toiminnassa. Tässäpä haastetta niin kansalaisjärjestöille kuin kansakunnillekin. YK:n rahapula paistaa vastaan joka puolelta. T iukalla kammalla loppuasiakirjasta löytyy ainakin yksi uusi ja positiivinen asia, ekotehokkuuden käsite. Siitä tanskalaiset olivatkin kokouksessa oikeutetusti ylpeitä. Muistan myös mainion piirroselokuvan Lehmän päiväkirjasta, jossa lehmä matkustaa YK:n yleiskokoukseen. Kokouksen loppuasiakirjaa oli neuvoteltu pitkin kevättä, mutta kokouksen alkaessa siitä oli vielä suuri osa hakasulkeissa. Teollisuusmaat lupasivat Riossa nostaa kehitysavun 0,7 prosenttiin kansantuotteesta, mutta siitä huolimatta apu on edelleen laskenut vuoden 1992 tasosta alle 0,3 prosentin. todetaan, että jotain tarttis tehrä. Riittävyyden käsite sisältää ajatuksen, että tuotetaan vain tarpeeseen, ei markkinoille. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tuotantoprosesseja muuttamalla, tuotteiden käyttöikää pidentämällä ja siirtymällä tuotteista palveluihin nykyinen hyvinvointi voidaan saavuttaa huomattavastti pienemmällä luonnonvarojen kulutuksella. Suomalaisjärjestöjä ei kokousvilinästä sattunut silmiin, YK:n byrokratia ei taida olla täällä kovassa kurssissa. Nyt viisi vuotta Rion jälkeen on selvää, että kestävän kehityksen tavoitteesta ollaan paljon kauempana,_ kuin Rion aikana. Toimintojen epäkaupallistaminen ja yksinkertaisempien elämäntapojen edistäminen erityisesti rikkaissa teollisuusmaissa saattaisivat tuoda lisää laatua ja merkitystä elämään. Kokouksessa nostettiin ensimmäistä kertaa esiin saksalaisen Wuppertal-instituutin professori Schmidt-Bleekin lanseeraamat käsitteet faktor 4 ja faktor 10, joilla tarkoitetaan luonnonvarojen käytön tehostamista nelintai jopa kymmenkertaiseksi nykyisestä. Kautta linjan näkyi pohjoisen ja etelän vastakkainasettelu. Suomella ei kokouksessa juuri ylpeilemisen aihetta ollut. Omina erityisryhminään erottuivat myös monenkirjavat naiset ja alkuperäiskansat. SUOMEN LUONTO 8/97
Vielä etäämmälle suvustaan ovat joutuneet Norjan Gudbrandsdaleriin siperiankärhöt. Se, ettei kasvi ole lähtenyt valtaamaan maamme metsiä laajemmin, johtunee sen sopeutumisesta Venäjän mantereiseen ilmastoon. Sen levinneisyysalue ulottuu yli koko Venäjän suuren ja mahtavan metsänpeiton, Ääniseltä Tyynellemerelle saakka. Kasvitieteellisten ounastelujen mukaan kaikki nämä etäispesäkkeet olisivat suhteellisen nuoria esiintymiä ja syntyneet itäisenä kaukokulkeumana. apulaisineen kuusivaltaisesta sekametsästä Lapväärtistä oudon näköisen, kauttaaltaan valkoisten nuokkuvien kukkien peittämän köynnöskasvin ... Kärhömetsä on rehevä kuusikko jyrkässä rinteessä; syvällä notkossa virtaa lähdepuro. Käymme ensin katsomassa lampaita; ne saavat kivennäisensä, ja sitten kömmimme aidan alitse ja sukellamme kuusikon hämäriin. Aura Koivisto 21. Ennen retkeä käyn kirjastossa ja lainaan Rostislav Dormidontovin ja Aleksandr Rjuminin kirjan Taiga, ja sopivan tunnelman virittämiseksi tutkailen valokuvia Venäjän rannattomista metsämeristä, pihtakuusista ja sembramännyistä, valtavista jokiväylistä, syksyisistä soista ja lumisista vuorista. Seuraavan löytö tehtiin 30 vuotta myöhemmin Tervolasta, ja Nurmeksen Jokikylän köynnökset pääsivät tiedemaailman tietoisuuteen vasta niinkin myöhään kuin 1981. Liaani vie ajatukset trooppisten sademetsien yltäkylläiseen vehreyteen, tukahduttavaan kuumuuteen ja kosteuteen mutta kun liaanin nimi on siperiankärhö, syntyy hieman ristiriitaisia mielikuvia. Ja kun nousen ja lähdemme palaamaan takaisin talolle päin, ajattelen, että oikeastaan kaikki on helposti sovitettavissa. min lähdettävä tutustumaan tähän mielikuvitusta kiihottavaan kasviin. Se on aito liaani, joka takertuu toisiin kasveihin ja kiipeilee puiden oksia ja runkoja pitkin jopa kuuden metsin korkeuteen. Metsän erottaa laitumesta sähköaita. Kun muutimme Nurmeksen naapurikylään Valtimolle, oli meidän tietenkin mitä pikim. Ja kohta silmämme keksivät kärhöt: niitä luikertelee joka puolella, maassa ja puissa; liaanit kipuavat korkealle kuusiin ja koristelevat ne valkoisilla kukkariipuksillaan. Maanomistaja, leppoisa pohjoiskarjalainen isäntä, tarjoutuu oppaaksemme. Ja niin lähdemme peltojen halki kulkevalle kärrytielle. Sitä paitsi sen verran siperiankärhössä on trooppisen liaanin henkeä, että kasvupaikat saavat olla reheviä ja ravinteikkaita, maaperä mieluusti kalkkipitoista. Loppujen lopuksi vain me itse, kärhön bongaajat, taidamme olla sopimattomia ... Hyvä on, ehkä Nurmeksen Jokikylän kärhöpaikka ei ole aivan kuten Taiga-kirjan kuvien metsät mutta kun istahdan rinteen yläosaan ketunleipien keskelle, ja kun sähköaita ja hiehot ja perunat jäävät selkäni taakse ja katson alas kuusikkoon, missä puita kiipivien liaanien valkeat, uneliaasti nuokkuvat kukat milloin piiloutuvat metsän tummiin varjoihin, milloin hohtavat niihin siilautuvissa valonsäteissä silloin olen ainakin puoli sekuntia jossakin Siperian metsäerämaan keskellä, siellä mistä näiden eksoottisten kasvien haituvaiset hedelmystöt joskus tänne leijasivat... Maa on muhevan tuntuista, kasvillisuus rehottaa: kurjenpolvet, saniaiset ja lillukat, lepät villinä tiheikkönä, kuuset suurina, juhlavina vanhuksina. Hiehot ovat hirviä, lampaat Siperian villejä lumilampaita ja perunat ginsengjuuria . Gröndahl SUOMEN LUONTO 8/97 Risto Sauso Aito taigan liaani, siperiankärhö, Nurmeksessa. Se kuulostaa lähes jännityskertomukselta: "Kesäkuun puolivälissä v. Tie vie sorakuoppien ja maalaistalojen ohi, päätyy lopulta erään maalaistalon pihaan. Tämän henkisen valmentautumisen jälkeen lähdemme matkaan, tai kuten termi nykyään kuuluu: bongaamaan. Siperiankärhö onkin taigan liaani. Käymme kysymässä lupaa harvinaisen ja lailla rauhoitetun kasvin katseluun. Sellaisia eväitä ei hapan Suomi-neito kovin auliisti tarjoile. Lähestymme nyt salamyhkäistä siperiankärhömetsää, supisen mielessäni, ja samalla näen tien toisella puolella perunapellon vastamullatut taimirivistöt, toisella puolen hiehot, jotka märehtivät ja tuijottavat meitä suurine silmineen ja kosteine turpineen. Siperiankärhöstä ei ole kuvaa, mutta on kuvia pitkinä rihmoina roikkuvista naavoista, ginsengjuurista, piippuköynnöksistä ja lahopuilla kasvavista "eriskummallisista, kirkkaanvärisistä sienistä". Siperiankärhön pähkylät olisivat siis tehneet ilmameressä pitkän matkan ja sattuneet putoamaan juuri otollisille sijoille. Hän vie samalla kivennäistä lampaille. Alueen maanomistajat olivat kuitenkin tienneet kasvista iät ajat. 1947 löysi , maanmittausinsinööri G. Talon isäntä on tietysti taigan viisas vanhus, Petsoran yläjuoksulla elävä Polikarp. Suomessa tällaisia puuvartisia köynnöksiä on kärhön lisäksi vain punakoiso, joka luikertelee rehevissä rantaluhdissa tai tervaleppäkorvissa, mutta joka kärhöön verrattuna on ki'ipeilijänkyvyiltään vaatimaton. Hetki Venäjän taigalla Siperiankärhö, vanhalta nimeltään Siperian metsäköynnös, on kasvistomme erikoisuus. Suomen ensimmäisestä kärhölöydöksestä kerrotaan Jaakko Jalaksen toimittamassa Suuressa kasvikirjassa. Suomen taigalta siperiankärhö tunnetaan vain kolmesta paikasta: Kristiinankaupungista, Tervolasta ja Nurmeksesta
22 Kukkolankosken Myllypirtissä saa varrassiikaa. Myllypirtissä voipaperiin käärityt varrassiiat katosivat vikkelin sormin asiakkaiden suuhun. Rauhaa tunturien kainalossa Raattaman Vuontispirtissä voi äkJcjnälkään saada nakit ja muusi n ja hieman pidemmällä toirrutusajalla poronkäristyksen. Olipa ruoka sitten arkista tai juhlavaa, maisema siivittää ateriointia ja paikan rauha tarttuu. Ravintolan ikkunan takana kimmeltää Vuontisjärvi ja sen takana kohoavat Pallas-Ounastunturin kansallispuiston mahtavat tunturit. Monipuolinen noutopöytä katetaan vasta myöhään iltapäivällä. Kun Kukkolankoskella oli vielä lähes helteistä, täällä puhalsi jo jäätävä koillistuuli. Rannalta säntäsi kaveri klapi kourassa ja nuiji saman tien lohen tainnoksiin. SUOMEN LUONTO 8/97. Rannalla voi katsella kalan lippoamista. Tornionjoen Kukkolankoski ryöpsähteli valkoisena kuohuna. Pohjoisen kahvilat ja ravintolat ovat kaikki luonnossa, mikä mitenkin. Jyrkkä lasku Kaamasen suunnasta keskustaan Parasta Paavo Hamunen Seppo Hakala Tornionjoesta voi lippoamalla saada näinkin ison kalan. Tänä vuonna Lapi ssa tulva nousi ennätyskorkealle ja joki oli ääriään myöten täynnä. Aloin ikävöidä pipoa ja lapasia. Kala ponnisteli henkensä edestä ja mjes karjui apua. Seurasin tovin rannalla kalaa lippoavia miehiä. Tuntureilla tuntee nahoissaan miten säiden armoilla lappilaiset ja Lapin luonto ovat. Kalastajien laiturit ovat muunneltavaa mallia. Alice Karlsson Lapinmaa on laaja ja tietä riittää. "Sitten vain kauhotaan haavilla myötävirtaan ja toivotaan, että onni potkaisee." Siinä katsellessani yksi miehistä sai ison siian, mutta samassa kuului huutoa viereiseltä laiturilta. " Kylläpä kävi tuuri", lohenpyytäjä päivitteli moneen kertaan. Lippomiehellä oli haavissa ainakin 15-kiloinen lohi , joka ei aikonut noin vain antautua. Mutta missä saat ryystää kahvisi järripeipon seurassa tai merikotkaa odotellen. Kerojen lumilaikkuisilla rinteillä Lapin luonto näyttäytyi koko komeudessaan: Palkaskeron huipulla jääleinikki ja sinirikko kukkivat minkä kylmältä kykenivät, riekko lehahti kiveltä lentoon, kapustarinta vihelteli ja tunturikihu kirkui ja hyökkäili kuin mieletön, liekö pesä ollut jossakin lähistöllä. Saamelaisalueen palkisilla Karigasniemi Tenon varrella Utsjoen kunnassa on tärkeä maalikylä, vankkaa saamelaisaluetta. "N iitä siirrellään aina sen mukaan missä kalat milloinkin kulkevat", eräs lippomies selitti
Takana kohoavat PallasOunastunturin kansallispuiston kerot. on vaikuttava. Maineikas Välimäen Baari, nykyiseltä nimeltään Kalastajan Majatalo, on palvellut retkeilijöitä ja matkailijoita jo vuosikymmeniä. Kalastusluvat saa samasta paikasta, joka toimii 23. Puitteet ovat arkisen asialliset; nälkä ja jano lähtevät ja retkeilymajan tasoisessa majatalossa yöpyy edullisesti. Jaakko Alatalo Muonion törmäpääskyt elelevät aivan taajaman keskustassa, ja niitä pääsee seuraamaan muutaman metrin etäisyydeltä. Se kukkii Lapin korkeimmilla tuntureilla, ja Alpeilla jopa yli neljässä kilometrissä. Suomen kesässä 3 Vuontispirtti on oikea piilopirtti. SUOMEN LUONTO 8/97 Lentokuva/Vallas Oy Seppo Keräncn/Luontokuvat lääleinikki on kasvimaailman vuorikiipeilijä
Sen lisäksi Utsjoen kunnasta löytyy kaksi muutakin Ailigasta. Myös postiautolla pääsee. Jos ei halua kulkea koko reittiä, kannattaa käydä vaikkapa kauniilla Luobmosjärvellä, jonne pääsee helppokulkuista harjupolkua. Edestakaista matkaa kertyy parikymmentä kilometriä. Muutaman kilometrin päässä kylästä kohoaa kolmilak:inen Ailigas-tunturi, jonka korkeimmalla huipulla sojot24 Kuvat: Jorma Laurila Kevon reitin alussa Karigasniemen-Kaamasen tien varrella kulkee parin kilometrin pituinen Sulaojan luontopolku, joka esittelee tunturiluontoa ja saamelaiskulttuuria. Siellä pulppuaa myös Suomen suurin lähde (yläkuva). taa radiomasto. Yhtä maineikkaita ovat Eskelisen linja-autot, jotka ovat jo puolisen vuosisataa kyydinneet matkailijoita Rovaniemeltä Karigasniemeen ja edelleen Norjaan. Retkeilymaastoista ei ole pulaa. Kuppilasta luontopolulle, tunturiin ja vesille myös matkahuoltona. Patikoitavaa riittää niin Paistuntureilla kuin Muotkatuntureilla. Kevon luonnonpuiston noin 55 kilometrin p1tmsen retkeilyreitin alkupäähän on Karigasniemeltä 11 kilometriä Kaamasen suuntaan. Piessuo on alkukesällä hyvä lintupaikka. Kevon reitin alkupäässä on kaksikilometrinen luontopolku, saameksi luondo balggis, jonka varressa on Suomen suurin lähde. Lähteen antoisuus on 30 000 kuutiota vuorokaudessa, joten periaatteessa tästä Sulaojan lähteestä SUOMEN LUONTO 8/97
Ruokalistalla monipuolisia lohija pororuokia, metsäsienikeittoa. Vuonna 1990 perustetun yhdistyksen tavoitteena on toimia "Muotkan Ruoktussa vallitsevan ainutlaatuisen palvelukulttuurin ja ympäristön säilyttämisen puolesta", yhdistyksen sihteeri Leena Hyvönen kertoo. Lumikko voi vilistää pihassa ja jänikset käyvät ruokintapaikalla. * Lapintiaisia ja muita Lapin lintuja. Terassi, retkeilymajamajoitusta. Savukalaa ja poronlihaa myynnissä. Kotiruokaa ja Lapin herkkuja: lohikeittoa, paistettua lohta ja poronkäristystä. * Portti Muotkatunturien erämaahan, viljalti kalavesiä. Erikoisuutena kuusamolainen kaIapaketti, jossa herkutellaan ahvenella, muikulla, siialla ja taimenella. Neljän Tuulen Tupa Kaamanen (016) 672 700 Ravintola A-oikeuksin, majoituspaikkoja hotellihuoneista retkeilymajaan. Lakkaja kaarnikkajälkiruokia. * Merikotkia, kalasääski, räystäspääskyjä, törmäpääskyjä, lapintiaisia, kuukkeleita. Kairankiertäjien koti Karigasniemestä Kaamaseen kulkevan tien varrella olevaa Muotkan Ruoktua 1sanno1 saamelainen Hans Niittyvuopio. 2. Kahvia, virvokkeita ja mietoa olutta. voisi 10 miljoonaa ihmistä saada päivittäisen juomavetensä. Sata vuodepaikkaa retkeilymajasta lomaosakkeisiin. * Ruokapöydästä voi tarkkailla joutsenia ja uiveloita, kuukkeleita, lapintiaisia ja vesipääskyjä. Kuusamon bongauskisojen keskuspaikka viikkoa ennen juhannusta. Puolisoilla on erikoinen työnjako: koiraan hautoessa naaras elelee joutilaana tyttöporukassa ja lähtee pian takaisin talvehtimisalueilleen. * Mahtava Tornionjoki kuohuu vieressä. Muotkan Ruoktu ansaitsee luontokuppilan tittelin jos mikä. Vuontispirtti Raattama (016) 537 356 Rauhaa uhkuva pirtti keskellä erämaata. Pohjois-Suomen helmet ( \ I r 1. Isäntä lupaa räätälöidä vierailijoille sellaisen retkipaketin kuin kukin haluaa. Lähimaastossa kotkia ja karhuja. Näköalapaikka Ruotsiin. 6. 4. * Ruokintalaudalla käy muun muassa lapintiaisia. Sokos Hotel Kuusamo Kuusamo (08) 85920 Korkeatasoinen hotem, jonka ravintola käyttää runsaasti paikallisia luonnon antimia. Savotta-Kahvila Saariselkä (016) 668 998 Elämyksiä tarjoileva luontoon mukautuva paikka. "Muotkatunturit ovat vedenjakaja, kannas ja ruoktu on koti, joten tämä on Kannaskoti", Niittyvuopio selittää nimen alkuperää. Lintujen maantysoppaita ja havaintovihko. Syksyllä tulee ruokalistalle muikun ja siian mätiä. Kullanhuuhdontaa ja jännittäviä makuja: kuusenkerkkähyytelöä, yrttileipää, koivunlehtiteetä. Järven takana kohoavat Pallas-Ounastunturin kansallispuiston komeat tunturit. SUOMEN LUONTO 8/97 • 3. Lähellä virtaa kaunis Kaamasjoki. Pihan sivuitse kulkee Kiilopään ja Saariselän yhdistävä polku, jota pitkin pääsee Urho Kekkosen kansallispuistoon. Hyvää kahviseuraa Kaamasen Neljän Tuulen Tuvassa lintujen tarkkailu on tehty mahdollisimman helpoksi. Majoitustilaa 90 vieraalle maastoori piiloutuvissa majoissa. Yhdistys on muun muassa järjestänyt tunturialueen siivoustalkoot ja merkinnyt kävelyreittejä maastoon. Kalastajan Majatalo Karigasniemi (016) 676 171 A-oikeuksin varustettu kalastajien ja vaeltajien suosima majatalo. Savusauna. Pororuokia ja lohta. Huoneja mökkimajoitusta. Täältä pääsee patikoimaan Muotkatuntureille ja kalaan lukemattomien kirkasvetisten virtojen äärelle. Lähteen jääkylmä vesi maistuu satumaisen hyvälle. Peurasuvannon Siltamajat Peurasuvanto (016) 636 711 Kotoinen kahvila-ravintola Aoikeuksin. Myllypirtti Kukkolankoski (016) 472 044 Varrassiikaa, kahvia, pikkupurtavaa, jäätelöä ja olutta. Ruokalistalla kotiruokaa muun muassa porosta ja kalasta. Metsästyskin kuuluu paikan tarjontaan. Kummallakin rannalla siikojen ja lohien lippoajia. Ikkunan taakse on pys25. * Saamenmaan mahtivirta Tenojoki, Ailigas-tunturi, Piessuo ja Kevon vaellusreitti, jonka alkupäässä on luontopolku ja Suomen suurin lähde. Hotellihuoneita ja mökkejä. Muotkan Ruoktu Karigasniemi (016) 676 900 Perinteistä Lapin ruokaa, kuten poroa ja kalaa. Paikkoja matkailuperävaunuille ja teltoille. Vanhan ajan tunnelmaa. * Kansainvälisesti arvokkaan Torankijärven lintu veden rannalla. 8. Noutopöytä katetaan päivittäin 16-18. 7. Lappilaista kotiruokaa. Pekka Nunninen/Luontokuvat Vesipääsky on Lapin lintu. Rauhallinen ja meluton. Poro-, teerija riekkoruokia. Uskolliset kanta-asiakkaat ovat perustaneet sille jopa oman Muotka Ruovttu Ustibat -yhdistyksensä, jonka 81 jäsenestä aktiivisimmat ovat Etelä-Suomesta. 5
Paavo Hannmcn Neljän Tuulen Tupa Kaamasessa ta,joilee kahvia ja ruokaa lintujen seurassa. Isäntä kertoi nähneensä lapintiaisia viimeksi samana aamuna. Pian asia valkeni. Sain kuitenkin hörppiä kahvini järripeippojen ja viherpeippojen säestyksellä. Eräs lintumies kehui, että paikka on " legendaarinen lapintiaisen bongauspaikka", mutta minulla ei ollut onnea. Kaisa laittaa myös hyvää ruokaa ja tarjoilee yösijan. .. Mitä tekemistä merikotkilla on täällä. Tien läheisyys lieneekin kahvilalle välttämättömyys, sainhan minäkin kulkea 1 1kilometrisen polun ylhäisessä yksinäisyydessäni . "Minne lie joutunut?" Aito lintukuppila Sodankylän pohjoispuolelta tien vierestä löysin Lapin kierroksen aidoimman lintukuppilan. Ensimmäiseksi silmä äkkäsi merikotkaviirin. Siltamajat ovat nimensä mukaisesti sillan pielessä. Savotta-Kahvilan emäntä Kaisa Särkelä pyöräyttää yrttisämpylät siinä kun käy lapion varteen kultaa kaivamaan. Niistä helpoimman varrella Laanilassa tupsahti eteeni Savotta-Kahvila kuin maasta polkaisten. "Vaikka kellon olisi tarkistanut niiden mukaan." Nykyisin merikotkia näkee satunnaisemmin. Lintuja ruokkimalla on saatu pihalle eloa. "Viime aikoina täällä on ollut täysin valkoinen käpytikkakin", Kaisa kertoi. Mitä nyt silloin tällöin olin kuulevinani kontion tassuttelua selkäni takana. Sillan alla oli hyyryläisinä räyssuOMEN LUONTO 8/97. Lapintiaiset, kuukkelit ja tikat ovat kahvilan vakituisia asiakkaita. Peurasuvannon Siltamajojen emäntä Hilkka Tammilehto kertoi , että merikotkat lensivät tänne muutama vuosi sitten suurilta tekoaltailta säännöllisesti. . Ensin luulin, että Savotta26 Jorma Laurila Kalastajan Majatalon pihaan Karigasniemelle on pysähtynyt Lapin maineikas Eskelinen.. Ei mitään pizzerioita ja caf eita vaan jykeviä suomalaisia ja saamelaisia . Levähdyspaikka uupuneelle Kaamasesta etelään kulkiessa tulee väkisinkin Saariselälle ja Kiilopäälle, joiden välille on viitoitettu monta reittiä. nzmza Nils Sundbcrg/Luontokuvat Kapustarinnan haikea vihellys jää mukavaksi muistoksi Lapista. Kahvila on oikea metsäpirtti , mutta se palvelee myös SodankylänIvalon tiellä kulkijoita. tytetty kaksi isoa ruokintalautaa, jonne tämän tästä pyrähtää lintu ruokailemaan. Kävipä vielä urpiainenkin esittäytymässä
Lintujen bongailijat kansoittavat Torankijärven rannat hotelli Kuusamon edustalla. Päivän pari retkeiltyään on mukava tulla ihmisten ilmoille paikalliseen majataloon. Sinne päätyi myös oma havaintoni suopöllöstä Kaamasen tiellä. SUOMEN LUONTO 8/97 najalkaviklo, karikukko kehrääjä, lapinuunilintu ja harmaasirkku. Torankijärven aitiopaikalla Kuusamon keskustassa Hotelli Kuusamo peilailee itseään arvokkaan Torankijärven lintuveden pintaan. Hotellilta lounaaseen sijaitsevan vedenpuhdistamon aluetta suosivat keväisin monet muuttolinnut. Heikki Seppänen Seppo Hakala Lappi on kansainvälinen. Rannoilla on tavattu lisäksi tundrakurmitsa, punakuiri, jänkäsirriäinen sekä useimmat sirri t ja kurpat. Aivan jäiden tulon kynnyksellä tulevat taas allit, pilkkasiivet, lapasotkat sekä joutsenet. Isäntä Olavi Nyyssönen on lintumies henkeen ja vereen. Puhdistamon alueella on tavattu Kuusamon oloissa harvinaiset harmaahaikara, meriharakka, mustapyrstökuiri, puSeppo Hakala Merikotkaviiri liehuu Peurasuvannon Siltamajojen tunnuksena. Syksyllä tyypillinen näky järvellä ovat jäiden tuloon saakka valtavat koskeloparvet. Juhannukseen saakka järvellä nähdään arktisia muuttajia ja pesiviä kahlaajia. Baareissa ja ravintoloissa palvellaan monilla kielillä. Tuomo V irtanen/Luontokuvat Pohjois-Suomessa on tilaa ajatusten lentää. D Parasta Suomen kesässä -juttusarja päättyy tähän. Eipä silti, on hänellä ilmeisiä liikemiestaitojakin. Näkymä terassilta sillalle. Kun saksalaisryhmä ahtautui sisään, puheet linnuista jäivät ja saksankieli luisti. 27. Edelliset osat ilmestyivät kesäkuussa ja heinäkuussa. Yhdistelmää Torankijärvi ja täspääskyjä, joiden sukkulointia ilmassa saattoi seurata aivan vierestä pieneltä terassilta. Heti jäidenlähdön jälkeen tulevat allit, lapasotkat, mustalinnut ja pilkkasiivet, joille telkät, tukkasotkat ja uivelot tekevät pian seuraa. Kahvilan pöydällä oli lintuoppaita ja vihko, johon oli kertynyt jo mukavasti lajeja. hotelli Kuusamo voi suositella niin pikaiselle kävijälle kuin pitempiaikaiselle oleskelijallekin. Paavo Hamunen Kesä-heinäkuussa Torankijärvellä voi tavata myös pikkusirkun, jonka laulua on voinut useana vuonna kuulla hotellin parvekkeellekin
KUVAKULMIA Luonnon kauneus löytyy kotinurkilta Helsinkiläinen Paavo Merikukka löytää kiinnostavimmat kuvauskohteensa pyöräilemällä kotinsa lähiympäristössä. 28 SUOMEN LUONTO 8/97
Monet alaa seuraavat ovat mieltyneet Merikukan pelkistettyihin kuviin tavallisista kasveista, sienistä ja perhosista. Kauneimpiin perhosiin kuuluu hänen mielestään ehdottomasti loistokultasiipi. Tarkoin tutkittuna äkkiseltään vaatimatonkin sieni, kukka tai marja saattaa paljastua taideteokseksi. Ammatiltaan Merikukka on varastotyöntekijä. "Mielikasvini on kanerva", hän sanoo. Hän hakee luonnon pieniä yksityiskohtia, joita ei lähelle menemättä välttämättä edes SUOMEN LUONTO 8/97 huomaa. Hän on myös Britannian Kuninkaallisen Valokuvausseuran tunnustama, mistä merkkinä hän voisi käyttää nimensä perässä ARPS-arvonimeä. Luonnossakaan kauneuteen ei pidä Paavo Merikukan mielestä automaattisesti yhdistää nuoruutta. .~ Antti Halkka •;:i 29. Pitkäsen. Keskiaukeamakuvan puolukka löytyi Vuosaaresta vielä lähempää itähelsinkiläisen Merikukan kotinurkkia. Perhosista suosikkiasema on loistokultasiivellä ja "herkkutatin muodot ja värit ovat niin hyvät ettei paremmasta väliä." Paavo Merikukka suuntaa usein kallioille ja kangasmaille, joilla lempikasvi kanervan ohella kukoistavat sienet. Luonnonkuvauksessakin Merikukka tavallaan pyrkii juurille, sillä hän sanoo yksinPaavo Merikukka aloitti perhosten kuvaamisen vasta muutama vuosi sitten. Merikukkaa alemmas ei monikaan maamme luonnonkuvaaja taivuttaudu; hän tarkastelee kohteitaan usein aivan maan rajasta. Hän jopa kokeili takavuosina varovasti pienen kuopan kaivamista kameraa varten maata oikein viistääkseen. "Sieni on mielestäni paremman näköinen vanhana kuin nuorena, kun se ei enää ole siloposki vaan elämä on jo jättänyt jälkensä." Sieniä Merikukka kuvaa myös Pohjois-Pohjanmaan Merijärvellä, josta hän aikanaan muutti pääkaupunkiin. Vakuutena suomalaisen kaupunkiluonnon voimasta ovat esimerkiksi pari Helsingin Mustavuoressa otetulla perhoskuvalla Britannias·~ sa saavutettua hopearnitalia. "Kun se kukkii, koko metsä kaunistuu." Tämän aukeaman kanervakuva on Helsingin naapurista Sipoosta. Kaikki marjakasvit kuuluvat kuvaajan suosikkeihin, joten puolukka on vain näyte värikkäästä marjavalikoimasta. "Helsingissä Viikin peltoja viljellään, lehmät ovat laitumella ja traktori saattaa tulla soratiellä vastaan", Merikukka tunnelmoi yhdestä suosikkipaikastaan. Maaseutuluontoakin voi löytää kaupungista. Kilpailupalkintoja Merikukalla on kymmeniä. Tavoitteena ei siis ole jonkin harvinaisen tilanteen tai lajin saaminen filmille. Luontoa hän on kuvannut viitisentoista vuotta. kertaisesti etsivänsä luonnon kauneutta. Paavo Merikukka on mainio esimerkki siitä, ettei hyviä luontokuvia ole pakko hakea kaukaa vaikka asuisi kaupungissa. Itselleen tärkeiksi kuvaajiksi hän mainitsee kaksi 1970-luvun huippua, Kari Soverin ja Matti A. Arvo myönnetään työnäytteen perusteella. Kuva on otettu elo-syyskuun vaihteessa sateisena päivänä
Koneiden valmistuskaan ei tuo juuri työtä Suomeen, sillä ne tehdään etupäässä Ruotsissa. Puunkorjuussa on nykyisin vain muutama tuhat metsuria, sillä jokainen monitoimikone on korvannut 10-20 metsuria. Tutkijat myös näyttävät pitävän Suomelle sopivana ympäristöperustaista energiaverotusta. Muinaisjäännöksistä tutkimus ei puhu mitään kuitenkin metsätalous maanmuokkauksineen tuhoaa paljon esihistoriaa ja historiaa. Parannusta haettava suojelualueista Tutkimus esittää myös parannusehdotuksia. Energiankulutus tulisi tutkijoiden mukaan saada kriteeriksi useampiin paperin ympäristömerkkeihin kuin nykyisin. Metsänhoito näyttää olevan metsäteollisuuden elinkaaren akilleenkantapää, mutta ei kaikkien mielestä. Seppälän ja Jouttijärven ottama tehtävä on melkoinen, sillä metsäteollisuuden tuotteiden elinkaari alkaa metsästä. Metsäteollisuus itse nimittäin näyttää tutkimuksen mukaan edelleen pitävän tuotannon ympäristöhaittoja pahempana kuin metsänhoitoa. Vaikutukset esimerkiksi marjastukseen ja sienestykseen eivät ole yksiselitteisiä, sillä avohakkuualat ovat vaikkapa Kainuussa usein parhaita puolukkamaita. "Metsäteollisuuden sähkönkulutuksen kasvu on huolestutavaa, sillä se merkitsee käytännössä hiilidioksidipäästöjen lisääntymistä", toteaa Seppälä. "Suomi on kuitenkin kansainvälisesti sitoutunut jäädyttämään hiilidioksidipäästönsä. Viennin kokonaiskasvu on ollut tällä vuosikymmenellä niin hurjaa, että jopa täysin ilman metsäsektorin vientiosuutta Suomen vienti olisi nykyään vuoden 1993 tasolla. Ympäristötutkijat sen sijaan ovat suhteellisen yksimielisiä siitä, että metsäteollisuus painaa haitoillaan etenkin elinkaaren alkupäätä, metsää. "Toisaalta tulos oli odotettavissa, sillä päästöasioissa on saavutettu merkittäviä tuloksia viimeisen kymmenen vuoden aikana." Sähkön syöjä Tutkimus tuo hätkähdyttävästi esiin sen, miten valtavasti energiaa varsinkin paperin valmistukseen kuluu. Yhteensä tutkijoiden syynissä oli lähes 300 tuotantolaitosta. Metsäteollisuus kuluttaa Suomen sähköstä lähes kolmanneksen. Ulkoilukin on viihtymistä. Sahat ja levytehtaat kuluttavat sähköä vain vähän. Metsäteollisuuden syntitaakka ylittää tämän osuuden vain vesistöjen hapensyöjänä (55 prosenttia). Yhteenvedon tuloksista ovat toimittaneet erikoistutkija Jyri Seppälä ja tutkija Timo Jouttijärvi. Kuvan ympäristöhaitat ovat Metsäteollisuus ja ympäristö -tutkimuksesta, ja koskevat etupäässä vuotta 1993. Tutkimuksen parannusehdotukset ovat varsin varovaisia tutkimus ei ota esimerkiksi kantaa siihen, pitäisikö teollisuuspolitiikan suuntaviivoja sen perusteella muuttaa. SUOMEN LUONTO 8/97. Työllistäjänäkin metsäsektori on merkittävä se tarjoaa lähes 100 000 työpaikkaa, mikä on 20-osa maamme työllisestä työvoimasta. Etelä-Suomeen olisi sen mukaan saatava lisää metsänsuojelualueita, joiden rahoituksen yhtenä vaihtoehtona tutkimus mainitsee teollisuudelta perittävän maksun. Metsäsektori on myös osa Suomen työttömyysongelmaa, sillä se on tuotannon kasvusta huolimatta vähentänyt työvoimaansa 27 000 hengellä tällä vuosikymmenellä. 34 METSÄTEOLLISUUDEN VAIKUTUKSIA Ilmastonmuutos Happamoituminen Otsonin muodostuminen Ekotoksisuus Rehevöityminen Happivajaus Monimuotoisuuden väheneminen Vienti Työllisyys 1 Bruttokansantuote ................................................ Se on Suomen suurin haisija, tai tutkijakielellä "merkittävin hajuongelmia aiheuttava toimiala Suomessa". "Haitat keskittyvät murskaavalla tavalla puun kasvatuksen ja korjuun ja toisaalta tuotannon elinkaarivaiheisiin", toteaa Jyri Seppälä. Tutkimus yrittää kunnianhimoisesti tavoittaa metsäteollisuuden tuotannon koko elinkaaren aikaiset vaikutukset. Ympäristövaikutukset eivät lopu edes puuja paperitehtaaseen, vaan vielä tuotteen pois maasta vievä laiva päästää ilmaan esimerkiksi merkittävästi rikkiä. Noin viidennes happamoitumisesta ja myrkyttymisestä on metsäteollisuuden vastuulla. Hyödyt perustuvat lähinnä vuoden 1996 kansantaloudellisiin tietoihin. Jos metsäsektori ei tässä onnistu, täytyy jossakin muualla pystyä nipistämään nousua vastaava määrä pois." Hiilidioksidipäästöt mietityttävät myös Timo Jouttijärveä: "Suomen metsäsektorin nettovaikutus on ensi vuosituhannen alussa jo ilmastonmuutosta lisäävä, kun laivakuljetukset otetaan huomioon." Suuri haisija Ekohaittojen ohella tutkimus katsastaa myös viihtyvyyshaitat metsäteollisuus tunkee esimerkiksi pyytämättä aisteihimme. Suomen sähkösyöpöksi voidaan nimetä paperiteollisuus, etenkin sen hiomalla ja hiertämällä puuta käsittelevä osa. Kerrannaisvaikutuksineen työpaikkoja saadaan muutama kymmenentuhatta lisää, mutta metsäsektorin työpaikoista lähes saman verran on muiden alojen, kuten rakennusalan, kerrannaisvaikutuksia. Metsästäjältä metsäteollisuus voi viedä metson, mutta se tuo ehkä tila11e hirven. Kokonaisarvio sai odottaa sata vuotta Metsäteollisuuden hyödyt olleet aina selvillä, mutta ympäristövaikutuksista ei ole syntynyt kertaakaan kokonaiskuvaa ei ennen viime kevättä, jolloin Suomen ympäristökeskus julkaisi uraauurtavan Metsäteollisuus ja ympäristö -tutkimuksensa. "Ei kuitenkaan voida varmuudella sanoa, kumpi niistä aiheuttaa enemmän haittoja." "Puun kasvatus ja korjuu aiheuttaa noin 40 prosenttia Suomen monimuotoisuusongelmasta", tutkimus toteaa. Samaa mieltä on Ilmatieteen laitos. Metsäluonnon rikkauden hävittäjä Ehkä keskeisimmäksi ongelmaksi koko tuotantoketjussa nousi metsäteollisuuden vaikutus luonnon monimuotoisuuteen tai sitten tuotantolaitosten saasteet. "Se, että ympäristöhallinnon väki mielsi monimuotoisuuskysymykset niin tärkeäksi ongelmaksi oli pienoinen yllätys", sanoo Seppälä. Politikointi jätetään suosiolla ympäristöjärjestöille, joilla nyt onkin uusia eväitä Suomen luotsaamiseksi ekologisesti kestävälle kehitystielle. Kalastajalle teollisuus aiheuttanee vain ikävyyksiä rehevöittämällä vesistöjä. Monimuotoisuutta voitaisiin turvata myös metsälainsäädännöllä ja ympäristöystävä11isestä tuotannosta kertovi11a todistuksilla, sertifikaateilla. Vaikutusosuus % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % Metsäteollisuuden vaikutuksessa Suomeen tulee punnita etuja ja haittoja. "Puun kasvatus ja korjuu aiheuttaa 40 prosenttia Suomen monimuotoisuusongelmasta'' merkitys viejänä on vähentynyt nopeasti 1990-luvulla. Työtä on ollut asiantuntijoineen tekemässä satakunta ihmistä. Me1 uajana metsäteollisuus ei ole kuitenkaan kovin merkittävä, joskin monitoimikoneen ryminä haittaa monen mökkiläisen luonnonrauhaa
Hannu Niklander Urbaania elämäntapaa kokeilemassa A sustelin puolisen vuotta Upsalassa, keskikaupungilla Luthageni ssa. "Primitiivisen" heimon keskuudessa jos missään tiedetään toisten yksityisasia!, sikäli kuin siellä yksityiasioita onkaan. Se jäi laajoilta siirtolaisjoukoilta oivaltamatta. Kaupunkielämä on epäkonkreettista. Vastapäätä Odensgatanin toisella puolella sijaitsi teologien ylioppilasasuntola. Siinä säästi useammankin äyrin. Aina piti käyttää sähköä. Lauri N iklander Kaupungissakin on luontoa, vastapäisten jalavien ja lehmusten oksilla näkee vuodenaikojen vaihtelua oikein hyvin. Maalla ja omakotitaloalueella naapuria tarvitaan. Kyyhkyset, varislinnut, pähkinänakkelit, varpushaukat ja oravat tarjoavat muutettavat muuttaen saman tapaisen näkymän kuin sademetsätutkija saa latvusparvekHannu Niklanderin mielestä kaupungissa ei voi tyydyttää uteliaisuuttaan. Mutta kaupunki ei suo tilaisuutta uteli aisuuden tyydyttämi seen. Kerran näin poliisit ja ruumisauton, toisen kerran surullisia omaisia. K aupungissa kuluu rahaa, yhtä ja toista on tarjoll a, mutta maksua vastaan, ainakaan talvella ei puiston penkillä kauaa tarkene. Ja mitä taas idylliin tulee, niin nähdäkseni ihmiskunnan suuriin tehtäviin kuuluu juuri idyllien toteuttaminen. Väitän päinvastaista. On kai sentään luontevampaa pohtia todellisten naapureiden ongelmia kuin ruotia televisiosta nähtyjen kuvitteellisten valtamerentakaisten henkilöiden perhe-elämää. Mikäs on ollut työläisäidin viskatessa kuilun syöveriin perheen silakanpäät ja tyhjät nuuskarasiat. Kaupungissa ei voi rynnätä kysymään, että mitäs kauheita teillä taas on tapahtunut. Sinne voi paitsi huutaa myös heittää roskapussin, ja otti hyvän aikaa ennen kuin kellarista kuului vaimea tömähdys. Mielestäni siedettävintä kerrostaloelämää on asuminen kolmannesta viidenteen kerrokseen isojen puiden latvusten tasalla. Pitkillä pakkasi lla huoli putkien jäätymisestä ja hytistelyn tuoma fyysinen uupumus joskus rasittavat kotioloissa. " Kaupungissa ei voi rynnätä kysymään, että mitäs kauheita teillä taas on tapahtunut." Joskus kuulee maallemuuttajia moitittavan idyllin etsijöiksi ja lumeessa eläjiksi. Kannattamisesta puhun taas ruokakuntani, en maapallon luonnon nimissä. Kolme kertaa sen pihalla liehui keltaristilippu puolitangossa. Keitinpä munia tai perunoita niin ensin laskin lämpimästä hanasta talon yhteistä vettä kattilaan niin kuumana kuin sain , ja vasta se sähkölevylle. Vuosikymmeniä omakotitalossa asunut huomaa eron muustakin kuin talvisen hengitysilman kuivuudesta ja vaatteiden sähköisyydestä. Pyykit kannatti siis myös silittää pesutuvassa. Erityisesti suretti puuhellan puute, joutavaa paperia ei voinut polttaa kahvin ja teen keittämiseksi ja siten säästää rahaa. Pesutuvan käyttö sisältyi vuokraan, niin myös siellä virtaava sähkö. Joskus olen huomannut, että samat kaupunkilaiset, jotka kauhistelevat pienten paikkakuntien kyttäävää elämänmenoa kyllä periaatteessa ihannoivat eksoottisten ja "alkukantaisten" luonnonkansojen elämää. Yhtä vinoutuneesti voisi Suomea ja Ruotsia vertailla vertaamalla Turun ydinkeskustaa Jämtlannin metsäkulmi in. Joku voi pitää kaupungin anonyymiyttä hyvänäkin puolena. Myönnän että tarkeneminen on mukavaa. Kun muutettiin Sisä-Suomen maaseudulta Ruotsin teoll isuuskaupunkeihin, meni asumismuodon tuoma hätkähdys ruotsalaisuuden syyksi sekin . Hissillä oli hauska ajella, ja erityinen riemun aihe oli roskakuilu, sopnedkast. Se oli sitten lapsuuskokemusten ja opiskeluajan ensi kerta kerrostalossa lähes neljännesvuosisataan. Ehtiikö naapuri varata pyykkituvan ensin. Omakotitalossa sen tuntee ytimissään ja jalkapoh jissaan. Tietysti joskus sade ropisee ruutuihin, mutta oudolta tuntuu , että tarvitsee katsoa lämpömittariin tietääkseen onko ulkona pakkanen vai suoja. Kaupunkielämä antaa sivistäviä elämyksiä: museoita, elokuvia, lukusaleja, yleisöesitelmiä. Maalla ympäristön hahmottamista auttaa se, että muiden yksityisasiat tunnetaan suunnilleen sillä säteellä, missä heidän talonsa nähdään arki ympäristöstä. Oli vaikeampi opettaa lapsille ympäristövastuuta; kadulta joku kumminkin korjaa aikanaan roskat pois. Nykyään roskakuiluista ollaan luopumassa. Minusta se on steriiliä. Sisällä on lämmin, lämmittipä itse tai ei. Keski kaupungin kerrostalossa he ovat pikemminkin kilpailijoita. Siitä täytyi maksaa, mutta vesi oli ilmaista tai si is sisältyi vuokraan ja se auttoi sähkönsäästöön. Epäi lemättä sen elämänmuodon pääpi irteet kokisi pyös Porissa tai Heinolassa. Tosin myös saa rahaa kun kadunvarsilta löytyy panttitölkkejä ja palautuspulloja. Toisin kuin kerrostaloeläjä yleensä, tietävät maalaiset ja useimmat omakotitalolaiset sentään niinkin konkreettiset asiat kuin mistä heidän juomavetensä saapuu ja minne likavesi virtaa. Roskakuilu on kaupunkimukavuuden monumentti : luontoa se ei säästä, mutta ihmisiä kylläkin. Niin ei sovi tehdä maallakaan, mutta maalla ja omakotitaloalueell a löytyy aina väkeä, joka kertoo. Kumminkin luonnonyhteisöissä intimiteetti on vielä vähäisempaa kuin agraariyhteisössä. Kaikkien ei suinkaan tarvitse lähteä Sveanmaalle ahtautuakseen kerrostaloasuntoon. Ohkaisen seinän lävitse selviävät naapurien riidanaiheet, lasten leikit, musiikkimaku, veeseen käyttötarpeen tiheys ja paljon muuta intiimiä, jonka kuulee tapahtuvaksi muutaman sylen päässä, vaikkei sitten rapussa tervehtiessään varmasti tiedä olivatko nämä ihmiset nyt juuri ne ja sen ja sen radio-ohjelman ystävät. Mutta omituista on kerrostalon epäorgaanisuus, se ikään kuin ei sijaitse missään. Varmaan jumaluusopiskelijoiden kuolemia ihmeteltiin meidän talossamme, mutta kukaan ei tiennyt. keeltaan. SUOMEN LUONTO 8/97 35
Kaikkiaan Kolumbian alueella arvioidaan elävän jopa kuudesosa maailman eliölaJe1sta. Se että tuo järjen hiven löytyisi kaoottisesta poliittisesta tilanteestaan, kokaiinikartelleistaan ja väkivallastaan tunnetusta Kolumbiasta vaikutti vähintäänkin epätodennäköiseltä. Kymmeniä vuosia riehuneen kumikuumeen aikana alueella kuoli ainakin 40 000 intiaania pelkästään hurjimman vuosikymmenen aikana. Nuo sanat jäivät historiaan yhtenä voittona Kolumbian alkuperäiskansojen taistelussa vuosituhantisten asuinmaidensa hallinnasta. He ottivat vaimot muista heimoista, ja noiden kahden jälkeläisistä on syntynyt Pena Rojan yhteisö", kertoo Hernan Moreno. Myös lajirikkaita Amazonian sademetsiä Kolumbialla on maan kaakkoiskulmassa yli Suomen kokoinen alue. Intiaanienkin on omaksuttava uusia asioita. Kolumbia on monimuotoinen myös alkuperäiskulttuureiltaan. Koko kansan väkiluku on nykyisin noin 70 henkeä, joista enää kaksi taitaa heimon alkuperäisen kielen. Maassa on 84 alkuperäiskansaksi luettavaa vähemmistöä, jotka puhuvat 65 eri kieltä. Järjestelmän kehittämiseksi hallituksen pitäisi perehtyä oloihimme paremmin." Vaikka intiaanien historia on surullinen, nyt on löydettävä tapa yhteistyöhön ja ajatustenvaihtoon valtakulttuurin kanssa. Sademetsässä elämiseen tarvittavat taidot opetellaan pienestä pitäen. Olin kuukausia elänyt ja tehnyt tutkimustyötä tässä yhteisössä, ja nyt yhteisön johtohahmot Alvaro Rodriguez ja Hernan Moreno vahvistivat, etteivät alueen sademetsät nykyisin ole uhattuina. on uutta. Kumikuume teki pahaa tuhoa Kolumbian nonuya-intiaanit ovat yksi kovia kokeneista Amazonian alkuperäiskansoista. Hernanin äänessä ei kuitenkaan ole katkeruutta, vaikka valkoiset ovat hyväksikäyttäneet nonuya-kansaa kumikuumeen jälkeenkin esimerkiksi turkisja huumekaupassa. Nyt meidän täytyy opetella käsittelemään rahaa, mihin emme aiemmin ole tottuneet." Luonnon kunnioitus syvällä kultuurissa Vuodesta 1988 lähtien nonuya-intiaaneilla on naapurikylän muinane-kansan kanssa ollut oma resguardo. "Vuosisadan alkupuolella kumikuumeen aikana valkoiset veivät kansaamme pakkotyöhön Peruun. Näiden ryhmien voitokkaan oikeuksiensa puolustamisen ansiosta Kolumbiaan on vuodesta 1968 lähtien perustettu alkuperäiskansojen perinteisille asuinsijoille autonomisia hallintoalueita resguardoja. Teksti ja kuvat: Kati Salovaara Amazonian ainutlaatuisen rikkaan luonnon nykytilasta kantautuvat uutiset ovat yleensä huonoja. Osa metsistä on viljelysaluetta, osa metsästykseen tarkoitettuja ja loput ovat rauhoitusalueita. Alue on pieniä viljelyksiä lukuunottamatta koskematonta sademetsää. Olin seurannut uutisia Amazonian sademetsien katoamisesta savuna ilmaan, vaipunut epätoivoon ja silti toivonut, että jostain löytyisi poliittinen järjen hiven tekemään jotain maailman rikkaimman ekosysteemin säilyttämiseksi. Kolumbian Amazonian sademetsäalueesta resguardot kattavat nykyisin 70 prosenttia eli Iso-Britannian kokoisen alueen. Megadiversiteetin maa Etelä-Amerikan mantereen luoteiskulmassa sijaitseva Kolumbia on yksi maailman biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden keskuk36 ,' sia, niin kutsuttuja megadiversiteetin maita. Tässä toisenlainen, toivoa antava tarina alkuperäiskansojen hallitsemilta mailta Kolumbiasta. "Hallitus antaa meille taloudellista tukea terveydenhuoltoon, koulutukseen ja infrastruktuuriin. Yhteisön kaikilla jäsenillä on luonnonvaroihin yhtäläinen oikeus", kertoo Alvaro Rodriguez. Vaikka maa on pinta-alaltaan vain maailman keskiluokkaa, siellä on tavattu enemmän lintulajeja, sammakkoeläimiä ja orkideoja kuin missään muualla. Kolumbia näyttää muille Amazonian valtioille esimerkkiä siitä, kuinka Amazonian sademetsiä ja kulttuureja voidaan suojella. Myös vesialueet on jaettu niin, että kullakin Intiaanit suo alueella kalastetaan vain tiettynä vuodenaikana. "Yhteisömme on jakanut resguardomme vyöhykkeisiin, joista kullakin on oma käyttötarkoituksensa. Tällä hieman yli 140 000 hehtaarin alueella on asukkaita noin 150. Nykyinen tilanne, jossa nonuyat voivat elää perinteistä elämäänsä autonomisella alueellaan, suo ansaitun mahdollisuuden elvyttää ja vahvistaa kansan kulttuuria. "Hallituksella on kauniita resguardoja koskevia suunnitelmia, mutta vielä emme tiedä onko se kykenevä lunastamaan lupauksiaan. "Olen tullut tuomaan teille hyviä uutisia, totuuden sanoja: viimeinkin maanne on teidän". Kolumbiasta löytyy lähes kaikkea: aavikoista laajoihin trooppisiin sademetsiin ja mangroverämeistä lumihuippuisiin Andien vuoriin sekä kahden valtameren rikkaudet. Meille se lntiaanipoika lähdössä kalastamaan kanootillaan. Orjuudesta ja sairauksista selvisi kaksi miestä, jotka takaisin palatessaan eivät enää löytäneet muita heimonsa jäseniä. Näin Kolumbian silloinen presidentti Virgilio Barco tervehti 1988 Kolumbian Amazoniassa ryhmää paikallisia intiaanipäälliköitä heidän omalla kielellään. Puheesta kuultaa ylpeys omasta kulttuurista, ja tuo ylpeys lienee yksi syy siihen, että kulttuuri on kestänyt monet kolhunsa. Hernan Moreno on tyytyvamen itsehallintojärjestelmään, vaikka sen tulevaisuus sisältääkin monia kysymysmerkkejä. Kun sitten 1995 istuin Pena Rojassa Kolumbian Amazoniassa ympäröivän sademetsän äänten täyttämässä sysimustassa illassa keskustelemassa nonuya-intiaanien kanssa, en enää ihmetellyt. Elämä on nyt rauhallisemSUOMEN LUONTO 8/97
Yhteisöllä on hallituksen tukema pieni koulu, jonka opetussuunnitelma on suunnittelua ja toteutusta myöten yhteisön oma. Yksi sopii talonrakennukseen, toinen kanootin raaka-aineeksi, ja muistuupa vielä mieleen kymmenkunta eläinlajia, jotka käyttävät puuta ravinnokseen. Nykyajan ongelmat ovat sen seurausta", toteaa Alvaro. Kaskiviljelyksen hoitaminen vaatii tarkkaa viljelylajien ja -lajikkeiden, maaperän ja vuoden kierron tuntemusta. SUOMEN LUONTO 8/97 paa kuin lähes sataan vuoteen. Tuhansien vuosien aikana kertynyt sukupolvelta toiselle siirtynyt tieto on vankka perusta kestävän maatalouden harjoittamiselle. 37. ~levat Amazoniaa Alvaro Rodriguez (vas.) ja Hernan Moreno hoitavat yhteisönsä hallinnollisia asioita. Tärkein läksyistä lienee kulttuurissa syvällä oleva luonnon kunnioittamisen periaate. Pienet kaskiviljelykset, kalastus, ruoan ja kokan valmistaminen ja tarve-esineiden kyhäily hoidetaan hyödyntäen esi-isiltä perittyjä taitoja. Sademetsä lapsille tutuksi Koululaisten opintoretket suuntautuvat ympärillä rönsyavaan sademetsään, jonka eliöt ovat monelle lapselle tutumpia kuin kokeneelle biologille. "Maa tyydyttää kaikki tarpeemme, olemme siitä riippuvaisia. Perinnetieto on tarpeen myös erilaisten metsän keräilytuotteiden hyödyntämisessä. Ne kaskisavut, jotka tuhoavat sademetsiä, eivät tule alkuperäiskansojen perinteisiltä viljelyksiltä vaan uudisasukkaiden raivioilta. Lasten opetuksessa on pääpaino kuitenkin oman elinpiirin, Amazonian sademetsän, ja siellä elämiseen tarvittavien taitojen tuntemuksessa. "Ilman maata ei ole mitään, ei mitään", hän jatkaa. Siksi tärkein lakimme on, ettei luonnosta saa koskaan ottaa enemmän kuin tarvitsee", painottaa Alvaro Rodriguez. Tutuille puille löytyy paitsi nimi, myös useita eri käyttötarkoituksia. "Valkoiset rikkovat elämän peruslakeja, he eivät kunnioita luontoa vaan riistävät sitä. Lukemaan ja laskemaan opetetaan niin lapsia kuin aikuisiakin
Toisena vaihtoehtona on pitää tärkeimmät villieläimet suojeltuina niiden itseisarvon takia ja hyödyntää niitä ilman tappamista muun muassa ekomatkailun avulla. Kokous päätti antaa Namibialle, Botswanalle ja Zimbabwelle luvan myydä yhteensä 60 tonnia norsunluuta Japaniin. Alkuperäiskansat tarvitsevat tukea Vaikka Kolumbian lainsäädäntö nykyisin vahvasti tunnustaakin intiaanien oikeuden maihinsa, voi tulevaisuus silti olla epävarma. Kasvava väestöpaine tai poliittiset muutokset saattavat tulevaisuudessa muuttaa alkuperäiskansoille myötämielisen hallinnon asenteita. D Kati Salovaara on perehtynyt trooppiseen ekologiaan mm. Alkuperäiskansojen oikeuksia ajavia aktivisteja on pelkästään 25 viime vuoden aikana tapettu yli 400. Tuloksena oli joukko päätöksiä, jotka joko helpottavat tai vaikeuttavat monien villieläinlajien tulevaisuutta. Osa maanpalautusohjelmasta on vielä toteuttamatta. Useat maat kuten Suomi ja muut EU-maat katsoivat, että Kansainvälisen Valaskomission IWC:n hetulavalaille määräämä pyyntikielto tulee pitää edelleen voimassa. Eräiden poliitikkojen mielestä maiden palautus tapahtui aivan liian avokätisesti, sillä maista ei vaadittu mitään korvausta. Sen, joka arvostaa rahaa, on hyvin vaikea enää elää intiaanina. Esitys Atlantin lahtivalaitten hyödyntämisestä saikin taakseen kokouksen enemmistön äänin 57-51, mutta se ei riittänyt vaadittavaan 2/3:n enemmistöön. Norja ja Japani yrittivät saada läpi päätöksen, joka olisi tehnyt valaanlihan kansainvälisen kaupan mahdolliseksi sekä samalla johtanut laajaan suurvalaitten pyyntiin. Alkuperäiskansat ovat itse maan hai Ii ntajärjestel mänsä suurin vahvuus tai heikkous. Niitä nuoria ei voi enää pitää kansamme tulevaisuutena." "Vaikka he tuntevat perinteemme, he eivät enää elä niiden mukaan. Luonnonsuojelun voittona on pidettävä sitä, että kokous päätti pitää sarvikuonot edelleen rauhoitettuina ja että sampilajien kalastusta ja niistä saatavan kaviaarin kauppaa ryhdytään rajoittamaan. kenttäasemalla Kolumbiassa. Alkuperäiskansojen liike kaipaa siis Kolumbiassakin kansainvälistä tukea. Suurin uhka saattaa tulla intiaaniyhteisöistä itsestään, kuten Alvaro Rodriguez toteaa: "Monet nuoristamme ihannoivat valkoista kulttuuria, kulkevat korvalappustereot korvilla ja ovat tyytymättömiä siihen mitä heillä on. Tämä on lisännyt karhujen salametsästystä muun muassa Venäjällä. Ympäristöjärjestöt pelkäävät, että norsunluun rajoitetunkin kaupan hyväksyminen avaa tietä salametsästyksen kasvulle Afrikassa. Silti kuitenkin uskon, että tulevaisuus on lapsissani", Alvaro luottaa. 38 MAAILMALTA Cites sallii taas norsunluukaupan Jonna Laurila Uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa säätelevän Cites-sopimuksen kokous päätti kesäkuussa sallia norsunluun kansainvälisen kaupan aloittamisen rajoitetusti uudelleen. Metsästysjärjestöjen sekä Venäjän vastustuksen takia Suomi veti kuitenkin karhuesityksen pois kokouksen asialistalta. Tuskin kukaan pitäisi sademetsistä parempaa huolta. Kokous osoitti, että kamppailu uhanalaisten eläinten hyödyntäjien sekä niiden suojelua ajavien valtioiden, yritysten ja jäijestöjen välillä on voimistumassa. Uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa säätelevä ja 136 valtiota edustava Cites piti kokouksensa kesäkuussa Hararessa Zimbabwessa. He eivät arvosta perinteistä elämänmuotoa eivätkä tätä maatamme, joka vaikuttaa köyhältä mutta on kuitenkin äärettömän rikas. Peruskysymyksenä on, tuleeko eläinten rajoitettu hyödyntäminen sallia, jos osa näin saaduista varoista voidaan käyttää luonnonsuojeluun. Norsunluusta valmistettujen tuotteiden kysynnän ja kaupan elpyminen voi luoda markkinoita lisääntyvälle salakuljetukselle. Lisäksi intiaaneille palautettujen alueiden mineraalivarat kuuluvat lain mukaan edelleen hallitukselle. Samalla sallittiin näissä maissa norsujen urheilumetsästys sekä norsuista saatavien metsästysmuistojen ja myös elävien yksilöiden vienti ulkomaille "ei-kaupallisiin tarkoituksiin". Valtiossa, jossa demokratian toteutumi nen on kyseenalaista ja korruptio yleistä, ei lakien merkitys aina ole järin suuri. Tätä ennenkin norsunluuta on saanut myydä eteläisessä Afrikassa, mutta sen vienti maasta toiseen on ollut kielletty. Jos maata kunnioittavat perinteet katoavat, on koko elinympäristön tulevaisuus uhattuna. Suomi oli valmistellut Citesin kokoukselle ehdotuksen, että kaikki ruskean karhun kannat tulisi siirtää Cites-sopimuksen !-luokkaan, jolloin karhuista saatavilla tuotteilla käytävä kansainvälinen kauppa olisi tullut kielletyksi. Riku Cajander SUOMEN LUONTO 8/97. Ongelmana on, että karhun sisäelimiä ja muita osia myydään sekä laillisesti että luvatta Etelä-Koreaan, Kiinaan, Japaniin ja muihin Aasian maihin perinteisen lääketeollisuuden raaka-aineiksi. Perinteiden mukana häviää myös arvokas tieto siitä, miten sademetsiä voidaan hyödyntää kestävästi. EU-maissa karhutuotteiden kauppaa pyritään kuitenkin jatkossa valvomaan tehokkaammin uuden tullisäännöksen avulla. Norsunluun kauppa on ollut kielletty 1989 lähtien, minkä seurauksena norsujen salametsästys on huomattavasti vähentynyt. Ainakin nonuya-intiaaneille on nyt annettu perusedellytykset kulttuurinsa ja elinympäristönsä vaalimiselle
Myös joen rantamjen kävelyreiteillä on mukava kulkea. Näkymä Lorrainebriickeltä, taustalla häämöttää vanhankaupungin ytimessä kohoavan katedraalin torni. Tekosyynä käytin sitä, että enhän voi jättää kameroitani yksin rannalle ... Teki rrununkin mieli veteen, mutta uimareissu jäi ensi kertaan. Siellä on myös ulkoilmaravintola. Kulkusuunta on ylävirtaan. Laaksoa ja kaupunkia on huimaavaa katsella joen ylittäviltä korkeilta silloilta. Silmiinpistävän moni nilistä ruokailee ainakin osan vuodesta pelloilla. Niitä käytetään Suomessakin yhä enemmän mitenkähän ne mahtavat vaikuttaa peltolintuihin. MAAILMALTA Vehreitä henkäyksiä 4 Bern Sveitsi On helppo ymmärtää mjksi Bern perustettiin vuonna 1191 juuri siihen kohtaan, m1ssa nykyinen Unescon maailman peri n tökoh teena suojeltu vanhakaupunki sijaitsee. Se on kesäisin uimareiden suosiossa. Tutkimus osoittaa, että torjunta-aineiden käyttö ja lintujen väheneminen ilmeisesti liittyvät toisiinsa. Lisäksi polttoaineiden määrittelyssä on järjestöjen mukaan otettu huorruoon jalostusteollisuuden ongelmat sen sijaan, että painotettaisiin terveysnäkökohtia. Jorma Laurila tas ja peltopyy. Ihme kyllä joesta näyttää pääsevän melko helposti takaisin rantaan uimalla viistosti myötävirtaan. Hyvä aloituskohta kävelyretkelle on vaikkapa Kasvitieteellinen puutarha joen itärannalla Lorrrunebri.icken kupeessa. Jotkut turvautuvat uimarenkaaseen tai palloon. Vuolas vuoristojoki Aare tekee siinä jyrkän mutkan, jolloin kaupunki jää joen kolmelta sivulta suojaamaan niemeen, jota oli helppo puolustaa vihollisten hyökkäyksiltä. Jos kävelyhaluja riittää, luonteva päätepiste on muutaman kilometrin päässä oleva viehättävän avara Dählhöltzlin eläinpuisto, jossa voi ihrulla muun muassa alppikauriita, lurruvuohia, mongolianvillihevosia ja saukkoja. Ympäristöjärjestöjen mukaan ehdotetut pakokaasupäästöjen raja-arvot ovat alhaisempia kuin Euroopan parlamentin esittämät arvot. Järjestöt ovat toisaalta tyytyväisiä siihen, että monet niiden esittämistä parannusehdotuksista on otettu huomioon ja sisällytetty ehdotukseen. Reitin varrella on kauniita taloja, ketoina hoidettuja jyrkkiä rinteitä, komeita rinneYmpäristöjärjestöt vaativat EU :n liikennepäästöjen vähentämistä Eurooppalaiset ympäristöja kansalaisjärjestöt pitävät EU:n ympäristöministerien kokouksessa kesäkuussa hyväksyttyä liikenteen päästöjä rajoittavaa direktiiviehdotusta oikeansuuntaisena mutta riittämättömänä. Direktiiviehdotuksen toisessa käsittelyssä europarlahertävävetinen, raikas vuoristojoki virtaa voimakkaana. Nyt lintuja uhkaavat hyönteismyrkkyjen sijasta herbisidit ja fungisidit, rikkakasveja ja homeita torjuvat aineet. Jotain on kuitenkin muuttunut 1950-luvun hiljaisen kevään ajoista. Miellyttävää on myös kaupunkia syleilevä vihreys; kulttuuri ja luonto lorruttuvat viehättävästi. metsiä, jopa merulilispönttöjä aivan keskustassa. Hausmentaarikkojen pitäisikin olla tiukempina, jotta Euroopan kansalaiset voisivat tulevaisuudessa nauttia puhtaammasta ilmasta. Vanha keskusta on varmasti Euroopan kauneimpia. Johanna Kojola Viljelijät tappavat linnut myrkyillä Lontoolaisen päivälehden The Timesin toukokuussa esittelemän tutkimuksen mukaan Britanniassa ovat vähentyneet esimerkiksi töyhtöhyyppä, kiuru, kottarainen, haarapääsky, pikkuvarpunen, hemppo, punatulkku, pajusirkku, laulurastas, mustaraskaa näyttää olevan myös niillä, jotka luistelevat pienen surffilaudan ja rantapuuhun kiinnitetyn pitkän köyden avulla joen pinnalla. Uimarit hyppivät veteen ja antavat virran viedä. Juha Valste 39. Varmasti tämä riippuvuus on tosin todistettu vain peltopyyllä, mutta syy on luultavasti sama muillakin lajeilla. Vanhankaupungin rakennukset ovat pääosin 1500ja 1600-luvuilta. Matka etenee nopeasti vuolaassa kyydissä. Alkuperäinen puusta rakennettu kaupunki paloi vuonna 1405. "Direktiiviehdotus antaa SUOMEN LUONTO 8/97 Jom1a Laurila Bernin maailmanperintökohteessa kulttuuri ja luonto lomittuvat hienosti. Alpeilta alkunsa saava vipoikkeuslupia sen toimeenpanosta muun muassa köyhille Etelä-Euroopan maille, joiden olisi kiireellisimmin paneuduttava pakokaasupäästöjensä vähentämiseen", sanoo Karola Taschner, Euroopan Environmental Bureaun tieteellinen neuvonantaja
Säästämisestä hän vaikenee. Maailmaa on jo tarpeeksi mullistettu. Juuri tätä luonnonsuojelijatkin korostavat. Jälkeen-kuva on otettu keväällä 1997. Onneksi rehellinen EU:n fuusiotutkija Pertti Pale pudottaa (SL 6/97) haihattelijat pilvilin-noistaan:"Seuraavalla vuosisadalla mahdollisesti fuusio korvaa fission". Entropia, luonnon rapautuminen, etenee käytetyn voimanlähteen laadusta riippumatta. Moni pysähtyi ennen ihastelemaan alue//a, jonka olemus tuhoutui paikallisen metsäyhtiön hakkuissa viime talvena. Lajimme suojelee elinympäristöään, myös itseään, parhaiten vaalimalla luontoa kokonai 40 sena, osiin jakamatta ja varovaisuuden hengessä. Jorma Laurilan kokonaisvaltainen viesti (SL 4/97) ei hyvällä tahdolla lukien jätä tulkinnanvaraa. Tässä spesialistin ja yleislääkärin tiet eroavat jo jyrkästi. Energiaseireenit suunnistavat rastilta toiselle kohti fuusiota ja sen tuomaa paratiisia, joka lopulta vapauttaa ihmisen ajattelemastakin säästämistä. Tekniikka on valtoimeksi päästettynä selkeä vaara yhteiskunnalle. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Näihin asti fuusiosta on puhuttu lähes varmana. Nämä "luonnonystäviksi itsensä katsovat ihmiset" ovat edelleen kelpuuttamassa hiilen polttoa, mikä kiistämättä tuottaa hiukkaspäästöjä. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Suomen luonnonsuojeluliittohan vaatii nimenomaan tieltä kääntymistä. Jäitä hattuun optimistit! Matti Ignatius lääkäri Alavus Energiantuotannosta Professori Jouko Tuomisto väitti numerossa 6/97, että SUOMEN LUONTO 8/97. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. "Tämän kaiken päälle" tulevat vielä ilmastolle aiheutuvat riskit. Täysin hallinnasta ryöstäytynyt energiankäyttö on ihmiskunnan kohtalonkysymys. Jos tutkijat jonkin ihmeen kautta kuitenkin · onnistuisivat sadan vuoden aikajänteellä tuottamaan prototyypin lisäksi muutaman uuden polven voimalan, olisimme menettäneet pelin jo aikoja sitten ja eläisimme valmiissa ansarissa. Tuomisto vaikenee säästämisestä Hyvää tarkoittava lääkäri, toksikologian ja farmakokinetiikan erikoistuntija Jouko Tuomisto suomii ydinvoiman vastustajia (SL 6/97). Kasvava talous voittaa ne uhkana mennen tullen. Vain asenteet, nöyrtyminen ja uudet tavoitteet pelastavat syöksykierteeltä. Kirjoittaja on viisas ja varovainen, myöntää fyysikkojen haihattelun. Hiukkaset ovat hiukkasia. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN JÄLKEEN 1 Tarja Aarnio kuvasi Lappeenrannan Melkkolan kylässä kauan luonnontilassa olleen puronotkelman syksyllä 1996. Yleislääkärinä koen elämännäyttämömme heikentymisen suurimmaksi terveyden uhkaksi. Terveystutkija Tuomistolle on "herttaisen yhdentekevää, millä energiaa tuotetaan, kunhan sitä ei tuoteta fossiilisilla polttoaineilla". Se on realismia parhaimmillaan, mutta vaikeaa nieltävää talouselämän edustajille. Ener giankäytön tuoma "hyvinvointi" on jo ajat sitten kääntynyt irvikuvakseen
Raimo Sopo metsänhoitaja Jyväskylän alakaupungin asukasyhdistyksen pj. Sellaisia on nytkin maassamme puoli miljoonaa. Ne olisivat todennäköisesti romahtaneet pikapuolin ja aiheuttaneet vaaran ohikulkijoille. Aurinkoja tuulivoimaan ei panosteta siksi, että niiden avulla energiaa tuotettaessa eivät valtaa pitävät johtajat, yhtiöt ja valtio saa tarpeeksi voittoa. Heidän mielestään samaan päivähoitopaikkaan pitää saada lähteä joka aamu vuosikymmenestä toiseen, satoi tai paistoi. Sellaista luonnon "kaatopaikkaa" ei ole tarpeen ylläpitää jokilaakson asutuilla lohkoilla. Päästöt kohdistuvat suoraan luontoon ja sitä kautta ajan myötä myös ihmiseen. Tavaksi on tullut suomentaa se "luonnon monimuotoisuudeksi". Päätimme ryhtyä toimeen, koska muun muassa kaupunginvaltuustossa tehdyt aloitteet eivät olleet johtaneet mihinkään. Me tuhlaamme energiaa järjettömät määrät. sirapan ei jätetty ollenkaan suojavyöhykettä" tai "tuloksena oli yksitoikkoisen avoin, kantoinen puistomaisema" ovat silkkaa valhetta. Luonnonystävät hyvine neuvoineen ovat tervetulleita talkoisiin, mutta haravan eikä pelkän kännykän ja lehtikirjoitusten välityksellä. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvalla energiantuotannolla ei ole tulevaisuutta niin kuin ei länsimaisella yhteiskunnallakaan. Biologi Pekka Paaer on toimituksessamme harjoittelijana. Pitkä tuo kaksisanainen 41. Siinä suhteessa se melkein vetää vertoja sellaisille hirvityksille kuin infrastruktuurille tai dendrokronologialle uusinta vierassanojen kerrostumaa kielessämme nekin. Makuja on monenlaisia, mutta ainakin itse pidän lähinnä lapsellisena sitä tapaa, millä suojelualueen läpi johtava luontopolku on toteutettu. Aikuisten päivähoito tuottaa nykyään kuitenkin enemmän päänvaivaa kuin lasten. Työpaikan sedät ja tädit hoitavat isiä pääsääntöisesti hyvin. Lapset voisivat silloin hoitaa vanhempiaan kotona. Onneksi Suomessa on jokaisella kansalaisella vielä oikeus omaan ympäristönäkemykseen. puun pienpoltosta syntyvät terveysvaikutukset ovat kestämättömän suuret. Kun puu poltetaan oikealla tavalla, siitä syntyy hiilidioksidia, vesihöyryä, hieman metaania, tuhkaa ja häkää, kuten epätäydellisessä palamisessa aina. Lahoarninenhan on hidasta palamista. Ikävä kyllä sen iskevyyttä laimentavat sen raskas äänneasu ja sen merkityksen läpikuultamattomuus. "VeSUOMEN LUONTO 8/97 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Päivä hoitoon Työpaikat ovat aikuisten päivähoitopaikkoja. Erikoisinta tapahtumassa oli se, että talkoopäivänä saimme erilaisia rajoittavia määräyksiä ja työtämme häiritseviä puhelinsoittoja ympäristöviranomaisilta ja erilaisilta asianharrastajilta Könkkölä mukaan lukien. Hän on myös lintujen rengastaja. Teemme jatkossakin osuutemme, jottei tämän Jyväskylän helmen rappiotila enää palautuisi. Tämä kuvastaa länsimaisen ihmisen totaalisesti vääristynyttä luontosuhdetta. Lahopuita Tourujoen penkoilla riittää, ja vesirajassa kaatumispisteessä olleet kaksi tervaleppää poistettiin kaupunginpuutarhurin määräyksestä. Säästäen pärjäisimme hyvin tuulija aurinkovoimalla sekä puuta polttamalla. Biodiversiteetti luonnonkirjo Biodiversiteetti on yksi suomen uusista vierassanoista, vierassanojen joukossa jopa kaikkein tärkeimpiä. Kuvassa Pekka ja rengastettu helmipöllö. Mutta biodiversiteetti. Isi tapaa hoidossa uusia kavereita ja saa siellä ruokaa. Ydinvoiman vaarat kohdistuvat suoraan myös ihmiseen, ja onnettomuuden sattuessa ihmiset saattavat kuolla välittömästi. Sahalla katkaistut puunrungot törröttävät silmien korkeudella ja rikkovat sataprosenttisen varmasti aidon luonnontunnelman. Nämä aineet eivät ole vaaraksi ihmiselle eivätkä luonnolle, sillä ne syntyvät kuitenkin siinä vaiheessa kun puu kaatuu ja lahoaa ja ovat osa luonnon kiertokulkua. Jos tällaista menettelyä sovellettaisiin laajemmin, saavutettaisiin kirjoitukseni tärkein viesti : aikuisten päivähoitopaikalle voitaisiin ottaa hoitoon joku uusi hoitopaikkaa vailla oleva aikuinen. Luonto säästyisi ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Työnjaosta sovittiin hyvässä yhteisymmärryksessä, ja erityinen katselmus järjestettiin ennen operaation alkua, joten ainakin asukasyhdistyksen hallitus luotti kovasti hankkeen ympäristöasiantuntemukseen. Huonojakin päivähoitopaikkoja tosin on. Jumala auttaa vain niitä, jotka auttavat itse itseään. Siivoustalkoot olivat asukasyhdistyksen yritys puhdistaa jatkuvaa kritiikkiä saanut Tourujokilaakso rannoilla ja rinteillä vuosikausia maanneesta töPekkaPaaer rystä. Todelliset haitalliset vaikutukset syntyvät fossiilisia polttoaineita käytettäessä; tähän lasken myös uraanin. Isot ihmiset eivät osaa ajatella näin. Dendrokronologialle, puun ikäämiselle vuosirenkaista, voisi ajatella sellaista vastinetta kuin lustoikäys. Heti on poissa se kirinä ja kiukuttelu. Lasten arki helpottuu huomattavasti, kun hoitopaikkaa vailla ollut vanhempi saadaan päivähoitoon Nokialle tai Ryynäsen Taimitarhalle. Kuntalaisilta saamamme palaute on ollut kannustavaa. Taatusti olisi viikkoja, jolloin aikuisten päivähoitopaikalla ei harjoitettaisi mitään läsnäoloa edellyttävää tärkeää kevättai joulunäytelmää. Säästö on ainut mahdollisuutemme. Tourujokilaakson rehevä luonto ja hyvät kasvuolot vaativat jatkuvaa huoltoa kaupunkikuvaan sopivan maiseman ylläpitämiseksi. Tehokkailla suodatusjärjestelmillä on tosin saatu ihmiselle hengenvaarallisten aineiden määrät sen verran alhaisiksi, että ne eivät tapa meitä kaikkia heti vaan hitaasti ja varmasti. Sekin vanhuuttaan kuivunut rantapenkan pensas, jonka leikkaamisesta Könkkölä minulle metelöi talkoopäivänä puhelimitse, on jo nyt kasvanut lähes alkuperäiseen korkeuteensa. Luonnon kannalta aikuisten päivähoitorytmi on kerrannaisvaikutuksineen kohtuuton: vuosikymmeniä toistuva päivittäinen sahaaminen kodin ja päivähoitopaikan välillä. Päättäjien ja johtajien pitäisi osata tuijottaa muuallekin kuin omaan napaansa ja ajatella huomisen lisäksi myös ylihuomista. Isille maksetaan myös palkkaa. Vain sillä tavalla säilyy tärkeä rytmi, jota aikuiset varjelevat. Silloin hoitopaikan saa uusi paikkaa tarvitseva lapsi. Infrastruktuurille on tosin olemassa hyvä suomalainen vastine, vaikka harvoin käytetty: alusrakenne. Olimme valmistelleet talkoita puolen vuoden ajan yhteistyössä kaupungin katuja puisto-osaston sekä Keski-Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Ainoastaan sma ja mma voimme vaikuttaa asiaan vähentämällä energiankulutusta, ei kukaan muu! Päättäjät ja jumalat eivät siihen kykene. Lapset kasvavat ihmisinä huomattavasti aikuisia nopeammin ja osaavat jättää hoitopaikkansa ajallaan siirtyessään uusiin tehtäviin. Työtämme arvostelleessa "Pikku biologin" kirjoituksessa, joka julkaistiin Keskisuomalaisessa pian talkoiden jälkeen, ylistettiin Tourujokilaaksossa sijaitsevan luonnonsuojelualueen todellista luonnonmukaisuutta esimerkkinä siitä, millainen jokilaakson tulisi muualtakin olla. Juha Hanhisuvanto Törkeää vääristelyä Piikkiö Otsikolla Tourujokilaakso siistittiin pilalle (SL 6/97) Johanna Hallman ja Markku Könkkölä Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistyksestä kirjoittavat täyttä puppua
Varsinainen vika "luonnon monimuotoisuudessa" (ja samoin " luonnon moninaisuudessa") on kuitenkin se, ettei si itä ole iskusanaksi oikein senkään vertaa kuin biodiversiteetista. Keskeinen syy on se, että lähes aina kysytään värikuvaa. peri nteinen hyvin tehty harmaasävykuva silloin tällöin tekee lehdestä visuaalisesti vieläki n paremman. Jussi Kääriäinen Kirkkonummi Esitit hyvän kysymyksen. Onko niin, etteivät kuvaajat enää käytä muuta kuin värifi lmiä vai onko niin, että lehden linja syystä tai toisesta on yksinomaan värillinen. Loputonta moninaisuutta maisemissa ja maiseman muodoissa, vielä enemmän niissä pikku eloyhteisöissä, jotka saarten profiili kätkee taakseen, ja oma lisänsä vielä Päijänteen pinnan alla, puhtaan veden syvyyksissä. Mustavalkoku vauksen taitajat ovat lähes kadonneet luonnonkuvaajien joukosta. Se ei ole termi vaan selitelmä. Kirj o on alkuaan fysiikan termi , joskus satakunta vuotta sitten sepitetty spektrin vastineeksi. Luonnonkirjon vaalinta sisältää luonnonsuojelun ytimen. Ne ansaitsevat rinnalleen yksisanaisen luonnonkirjon. Suomen Luonto on hyvä lehti, enkä tilaajana missään nimessä halua siitä otettua mustavalkokopiota, mutta . Valtaosa luonnonkuvaaj ista kuvaa nykyisin värifi lmi lle. Luonnonkirjoa parempaa tuskin löytää iskusanaksikaan; siitä j äävät nyt vuorostaan jälkeen biodiversitet, Biodiversität, biodiversity, biodi versite erikielisine ja aina yhtä monitavuisine muunnelmineen. Kysymys nousi mieleeni lukiessani uusinta Suomen Luontoa; tutkittuani aikaisemmat tämän vuoden numerot kysymys tuntui yhä enemmän oikeutetulta, yhtään mustavalkoista luontokuvaa en lehden sivuilta löytänyt. Tavua lyhemmäksi se voitaisiin saada, jos monimuotoisuus korvattaisiin moninaisuudella. Viittasin biodi versiteettiin, tunsin tarvetta ilmaista saman asian suomalaisemminkin. Se on aika luonnollista, koska luonnossa väreillä on tärkeä merkitys (kasvit, linnut, hyönteiset). SUOME LUONTO 8/97. Olin kirjoittamassa kesäasukkaan tervehdystä paikalli slehteen. Lisäksi on aiheita, joihin mustaval kotekniikka mielestäni sopii väriä paremmin. Siinä se välähti : luonnon kirjo. Terho Itkonen 42 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Mustavalkoista mukaan Mihinkä on kadonnut mustavalkoinen luontokuva. Vaikka eläin ei ole vielä mikään superBenjam Pöntincn/Luontokuvat Liito-oravan suojelulle on luotu hyvät puitteet. Helluntaina istuin kesäpaikkani työpöydän ääressä ja katselin edessäni avautuvaa Päijänteen Vanhanselän ulappaa ja sen saarten ketjua: Taivassalo, Tupsu, Lokki , Kaukanen, Puukko, Paatsalo, Häihye, Vähä-Sitkiäinen, Ehtama, SelkäKui vanen ... Jos hyviä mustavalkokuvia löytyy, julk aisemme myös niitä. En suinkaan halua kiistää tai väheksyä värikuvan merkitystä, mutta pelkkien värien näkeminen aiheuttaa joskus mielleyhtymiä melusaasteeseen. Tämän sanan merkityksessä tavallaan yhtyvät määrä j a laatu (monta + monenlaista), ja sellaisena se voisi olla puhuvampikin kuin "monimuotoisuus". Mustavalkokuvauksen voima löytyy muun muuassa pelkistyksestä, esimerkiksi muodot saadaan sillä tavoin hyvin esiin. Laki suojaa liito-oravaa Toimitus Suomessa liito-orava luokitellaan silmälläpidettäväksi, uhanalaiseksi lajiksi. " Luonnon kirjo" on sekin vielä selitelmä, kaksisanainen ilmaus. Silti mustavalkoisella luonnonkuvauksella olisi paikkansa, etenki n taiteellisessa ilmaisussa. Suomen Luonnon li nja ei ole pelkästään värillinen. vastine ky llä on. Eläimen kohtalo ratkaistaan kuitenkin käytännön toimilla. Kaikissa tapauksissa voi piirtää yhtäläisyysmerkin monimuotoisuuden tai moninaisuuden ja tuon kirjon välille. Lähetänkin lopuksi menneen viileän kevään muistoksi ottamani mustavalkoisen kuvan valkovuokosta. Termejä ovat vasta sellaiset yhdyssanat ku in luonnonilmiö, luonnonlaki, luonnonmullistus, luonnonoikku, luonnonvali nta j a tietysti luonnonsuojelu. Fyysikkojen käyttöön se ei ole oikein juurtunut, mutta sitä tavallisemmaksi se on käy nyt fys iikan ulkopuolella: tapahtumien ki rjo, ajatusten ja mielikuvien kirjo, maisemien kirjo, kasvija eläinlajiston kirjo. Luonnonku va-arkiston runsaan 200 000 ku van joukossa varmaan on mustavalkoisiakin otoksia
Väittämä kertoo joillekin ja joistakin kaiken, muille ei mitään, niin kuin tämäkin: Elin hyvän elämän. Keväisin siihen nousevat mahlat juoksettavat elämän helvetiksi." Leena Krohnin Kertomuksia-kokoelman eräässä novellissa pohditaan puiden rauhaa, ''joka sijaitsi aivan ihmisten maailman vieressä, mutta johon ihmisellä ei kuitenkaan ollut pääsyä". Paavo Rintala sanoo sen minkä moni muukin tietää, kun hän kirjoittaa teoksessa Velkani Karjalalle: "Tuska väänsi petäjien oksat. Siksikö pihapuut monilla Suomen pihoilla vaikuttivat huolten painamilta?" Saman kertoo kansanlaulu: "Synkkä metsä, kirkas taivas, ne tuntee mun huoliani ". Se tapahtui yhtä jalkaa sen prosessin kanssa, jossa metsä muuttui kohdusta kohteeksi. Liito-oravahavainnot kannattaakin mitä pikimmiten ilmoittaa alueelliselle ympäristökeskukselle. Entä myöhempien kirjailijoiden puut. Voi vain todeta, miten äärettömän paljastava on ihmisen suhde puihin. Natura 2000 -ohjelmakin voi siinä auttaa. Aleksis Kivellä nuoret parit vaelsivat vielä "koiviston tummas kohdus" ja "metsiemme jylhä yö" oli kaiken olemisen kehys. Muistin sokkeloista tulevat mjeleeni Hjalmar Gullbergin säkeet: Bara de riktiga orden, orden med krona ochfågelsång har en skugga som träden. Miehestä sanotaan, että "puun muisto ei tule jättämään häntä koskaan. Vaikuttavimpia kuvauksia ovat ne, joissa puuyksilö ja ihmisyksilö ovat kuin pari , kuin kohtalotoverit. Liitooravametsien säilyminen takaa elämisen edellytykset myös lukemattomille muille lajeille. Martti Joenpolven Tupakkakauppiaan moraalissa vaimo kaataa miehen elämänpuun, haapavanhuksen, ja silloin tapahtuu jotakin täysin peruuttamatonta. Ja siinähän se ydin onkin, tuossa viimeisessä käsitteessä, joka ihmislajin koko toimintaa säätelee. Alue-ekologinen suunnittelu ja etenkin suunnite]mjen toteuttaminen myös käytännössä voisi olla myös yksi ratkaisu liitooravan säi lymiselle. Antero Mäkelä SUOMEN LUONTO 8/97 PUHEENVUORO Veljeni puut Tiedot fotosynteesistä ovat haihtuneet aivoistani kauan sitten, mutta jotain muuta on tullut tilalle: kokemus siitä, että puut eivät puhdista vain ilmaa vaan myös kieltä ja mieltä. Elin puitten aikaan. Maijaliisa Jokinen Filosofian maisteri Maijaliisa Jokinen on kirjallisuuden opettaja ja kirjoittajakouluttaja. Uuden metsälain mukaan liito-oravien elinpaikat on niin ikään jätettävä rauhaan. Luonnonsuojeluasetuksen mukaan tiedot uhanalaisten lajien esiintymispaikoista löytyvät "luonnonsuojelun tietojärjestelmästä", joka toivon mukaan on tekeillä. Niin käy, niin kauan kuin käy. Väinö Linnan torpparitrilogiassa Matinkuusi on sisäja ulkopiirin rajamerkki , myös sallitun ja kielletyn raja. Että ne tekevät olemjsta todellisemmaksi. "Juuriansa kiskoen / haavoittuneen jätin lailla / huojuu elämän puu." Niin se huoj uu yhä, nykyisestäkin perspektiivistä katseltuna. Uusi luonnonsuojelulaki ja sitä täydentävä asetus antavat tähän hyvät mahdollisuudet. K vasitiedon korkeilla koturneilla ihminen voi niellä tai olla nielevinään vaikkapa tällaisia lauseita: "Gauguinin teoksessa mimesiksen työstävä vaikutus paljastuu ilmeisimmin: taiteilija esitetään tyhjän ja täyden vuoropuhelun topoksena, metaforisesti ja konkreettisesti maljana, joka sisältää tai jonka inauguroi tyhjä täyttymistään odottava tila" jne. Matinkuusi seisoo sillä rajalla, joka lopulta vedetään erottamaan itsenäistyneen torpan maat pappilan maista. Lisäksi on varmistettava, että liito-oravametsiä syntyy edelleen. Miten paljon enemmän rauhaa ja idylliä olisikaan tuossa nimessä ollut kuin riuhtaisevassa Koskelassa, joka oli itsensä piloille raatavan Jussin valinta. Se on lajituntomerkki niille joille on muut ovat muita, vieraita. Nuori Alma oli hiljaa mielessään ajatellut Kuusimäkeä torpan nimeksi. Siltä minusta näytti. Vastikään hyväksytyissä metsiemme sertifiointikriteereissä edellytetään että "metsätalouden toimenpiteissä turvataan erityisesti suojeltavien uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat" ja "muiden uhanalaisten lajien tiedossa olevat elinpaikat otetaan huomioon siten, että näiden lajien vähintään nykyisen kannan säilyminen alueella ei vaarannu". Metsäkin oli pakahtua. Mutta menepäs ja yritä lukea tällaista tekstiä samalla kun nojaat selkääsi 200-vuotisen kuusen runkoon. Liito-oravan suojelulle on luotu Suomessa lainsäädännöllisesti hyvät puitteet. Niitä on paljon sankemmasti kuin tällaiseen artikkeliin mahtuu. Mutta kuusivanhus sanoo takaani Mirkka Rekolan äänellä: "Minä nojaan selkääni, sinä omaasi, / käy ympäri maailmanpiiri". 43. Tähän ei ole mitään lisäämistä. Vanhan humanistin yksiniittisyyttä oli, että luin ensin "rauhasta". Kun Eeva Joenpellon romaanissa Johannes vain ahne ja häikäilemätön Lyyli kaadattaa Johanneksen käärmekuusen, se on menoa Johanneksellekin. Jos Hannu Salama jakoi nuorena ihmiset Dostojevskista kiinnostuneihin ja muihin, niin samanlai nen vedenjakaja on ihmisten suhde puihin. Liito-orava kuuluu lajeihin, joiden "selvästi luonnossa havaittavien lisääntymisja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty". Kiitos seurasta. Katri Vala, tulinen tulenkantaja, joka nuoruutensa huumassa lauloi tahitilaisia serenadeja ja etiopialaisia fantasioita (kyllä, kyllä: hän runoili myös asfaltilta tuoksuvista puutarhoista!), pelkisti kaiken yhteen kuvaan, palavaan ·pesäpuuhun, kun sota ja elämän muut surut olivat jyränneet yli. Paavo Haavikko on sanonut, että jos puut eivät ole veljiäsi, ei sinulla ole veljiä. Ne ovat entistä enemmän peliä, joka simuloi vuorovaikutusta, mutta itse asiassa kysymyksessä on esimerkiksi valtataistelu tai hämäys. Kovin suuri osa aikamme kielestä on muuttunut metakieleksi, mikä johtuu varmaan pitkälti siitä, että sanat ovat tulleet varjottomiksi ja aineettomiksi. Se on jopa torpan nimikkokuusi, vaikka sitä ei tiedä edes Jussi. Aviopari oli riidellyt puun kohtalosta monta kesää, vaimo vei voiton ja tappoi puun samalla avioliiton. Niissä pitäisi olla riittävästi kolopuita pesäpaikoiksi, lehtipuita ravinnoksi ja kuusia suojaksi. Lapsena ei Akselilla kuten ei myöhemmin hänen pojillaankaan ollut lupa mennä Matinkuusta pitemmälle ja kaikki he tietysti menivät. Mikäli jonkin metsäkeskuksen alueella liito-oravakanta edelleen taantuu, on syytä kysyä, täyttyvätkö kriteerit lainkaan. Se oli "kasvanut juurensa myös häneen: hänen ja puun kesken oli olemassa liitto, elämänsopimus", niin kuin kertoja sanoo. WWF:n liito-oravatyöryhmän loppuraportin mukaan "Suomen liito-oravakanta ei ole suotuisalla suojelutasolla." Ympäristöministeriön onkin luonnonsuojeluasetuksen mukaan aloitettava lajin seuranta ja " ryhdyttävä toimenpi teisiin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi". Nyt onkin käytännön toimien aika. Hämmästyttävää on, miten nopeasti pitkät juuret katkesivat, miten nopeasti tieto hävisi. Tasaikäiset yhden puulajin viljelymetsiköt eivät lajille kelpaa. Sen juuret lahoavat hänessä, mutta puu on yhä olemassa hänen sielunmaisemassaan. Hän kuulee kuusen lähtöparkaisun, katselee aukkoa taivaanrannassa ja on sen jälkeen totaalisen yksin. Ja avusta, ilosta, rahasta. Lajihan tarvitsee sopivien metsien lisäksi myös puustoyhteyden niiden välille. Minä olen tehnyt testin ja voin suositella! Neulanen menee kurkkuun välittömästi ja suomut tipahtavat muualtakin kuin kävyistä. Tarkkailija toteaa, että puusta tehdään kaikkea, niin taloja kuin pakettinappuloita, "mutta sen täydellisyydestä hän ei voinut riistää itselleen tuumaakaan". Niille hän uskoi senkin mitä muuten ei kyennyt ilmaisemaan. Matinkuusi katselee "riihen taka" häviäjiä, nuoria miehiä, joiden kohtaloksi tuli teloituskuolema tai sodassa kaatuminen. Millainen ajan merkki olikaan Sauli Niinistö tupajumeineen torakoineen! Yhtäkkiä koen niin suurta laji vierauden tunnetta, että puistattaa. harvinaisuus, on kanta kuitenkin jatkuvasti taantunut. Pihapuut olivat äidin surun päiväkirja
Tästä osa on joko lääkekasveina tunnettuja tai sellaisia, joilla saattaisi olla parannuskäyttöä. Kirjassa kerrotaan myös kotimaisista kasveista kuten takiaisesta ja mäkikuismasta. Ne kaikki ovat ilmentymiä ilmapiirin kovenemisesta ympäristönsuojelua vastaan. Lisäksi eräät eteeriset öljyt ovat osoittautuneet tehokkaiksi myös viruksia vastaan. Lehtomailla nopeasti kasvanut mänty on mantilas puu, joka lahoaa pian sekä on oksainen." Jo 1936 valiteltiin, että hirsiksi parhaat karankakuuset alkavat olla harvinaisia metsänhoidon takia. Pelkosenniemellä tiedettiin, että "Selkämailla tai korkeilla vaaroilla hitaasti kasvanut mänty on suora, vähäoksainen ja kova. Arkkitehti ja kulttuuriantropologi Harri Metsälä on tehnyt arvokkaan työn kootessaan yhteen Suomen kansan perinnetietoutta eri puulajien käytöstä rakentamisessa. Kirja tuo myös syvyyttä käytävään metsäkeskusteluun. Mihin tämä kaikki viisaus on karissut. Puutteena voisi mainita, että monista kirjan selkeistä ja kauniista kasvipiirroksista puuttuu kasvien juuret. Paitsi puista ja perinteisestä rakentamisesta kiinnostuneille, Puukirja on hyvää luettavaa metsänhoidon ja puujalostuksen parissa työskenteleville. Luonnonkasvien viljelyyn opastaa Unkarista muuttanut yrttitutkija Bertalan Galambosi kirjassaan Luonnon rohtokasvien viljely (Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimusja koulutuskeskus, 1994). Kfrjaan ympätty Hoida itseäsi -luku New Age -henkisine sanahelinöineen saattaa nostaa monen lukijan niskakarvat pystyyn. Lääkitsevät ominaisuudet johtuvat alginiinihaposta, joka suojaa limakalvoja ja ulostuttaa. Ennen oli tavallista, että puuta pidettiin lautatarhoilla yli viisi vuotta. Kansan näkemyksissä on ollut alueellisia koulukuntia ja eroja käsityksissä puun käytöstä. On surkuhupaisaa, että lautatarhoilla tarjotaan vain hötökakkosnelosta, josta ei paraskaan puuseppä saa aikaan kelpo taloja, purjeveneitä tai kauniita esineitä. Kullekin kasville on selkeät käyttöohjeet. Rohtokasveja on tullut uhanalaisiksi osittain nimenomaan keruun ja hyötykäytön myötä. Liikkeen kasvualusta oli luoteisvaltioiden talouslaman runtelemilla alueilla, missä luonnonvaroja hyödyntäneet metsäja kaivosyhtiöt, karjankasvattajat, öljynporaajat ja kalastajat saivat liittovaltion ympäristönsuojelusta syyn vaikeuksiinsa. Haihtuvilla öljyillä saadaan uusimpien tutkimustulosten mukaan apua unettomuuteen ja lieviin tulehdussairauksiin. Lohjalta kerätyn perinnetiedon mukaan näin toimittaessa "puut tuli vat kelvoiksi ja kui viksi, ja taas päinvas44 KIRJOJA Monet kirjat neuvovat jo luonnon apteekkiin Kasveilla parantaminen on luonnollista, jopa niin luonnollista, että on todettu eläinten osaavan etsiä itselleen hoitavia kasveja ravinnoksi. Niinpä esimerRakkolevästä valmistetaan laihdututusruokavaliooon sopivaa rohdosta. Samoilta lääkekasvien tutkijoilta ja samalta kustantajalta on juuri ilmestynyt kirja Eteeriset öljyt ja niiden lääkinnällinen käyttö. Toimittaja Andrew Rowell tutkii kirjassaan maailmanlaajuista ympäristönsuojelun vastaista liikehdintää. Suojeluvaateiden lisäksi olisi hyvä osata esittää myös vaihtoehtoja syrjäseutujen asukkaille. Kirjan avulla voi kokeilla Iuonnonkasvien viljelyä kotipuutarhassakin, joko kotiapteekiksi tai ihan vain kasvien itsensä takia. Luonnonharrastajalle rohtokasveihin perehtyminen saattaa tarjota uutta käytännönläheistä tietoutta. Pekka Hänninen Kovat piipussa vihreyttä vastaan Andrew Rowell: Green backlash: global subversion of the environment movement, Routledge 1996, 476 s. Kirjan rakenteen pohjana ovat ihmiselimistön toiminnot. Kirjassa on myös helposti ymmärrettävää tietoa ihmiselimistön toiminnasta ja terveyden ylläpidosta. Rakennuspuulta edellytettävät ominaisuudet, kuten suoruus, lujuus ja oksattomuus tarkoittavat käytännössä hidasta ja kitul iastaki n kasvua. Rohtokasvien käyttöä itsehoitoonkin käsittelee suomalaistuneen lääkäri Ljudmila Rumjantsevan kirja Kasvilääkintäopas (WSOY, 1996). Niissä esitellään paitsi itse kasvit myös niiden sisäistä koostumusta ja vaikutusta terveydenhoidossa. Kulttuurimme teknistyessä olemme menettäneet käyttökelpoisia vaistojamme siitä, mikä on meille kulloinkin hyväksi. Kadonneen rakennuspuun arvoitus Harri Metsälä: Puukirja, Rakennusalan Kustantajat RAK 1997, 163 s., mv-kuvitus, 190 mk. Uhanalaisia kasvilajeja on maailmassa kaikkiaan yli 26 000. Puukirja on koottu muun muassa Suomen Ki rjallisuuden Seuran ja Museoviraston arkistoista. Antiympäristöliike on onnistunut joissain tapauksissa päihittämään ympäristöliikkeen sen omimmassa lajissa: ruohonjuuritason toiminnassa. Runsas kuvitus lisää kirjan havainnoillisuutta. Ulkoportai ksi haapa on parasta. Tästäkin syystä monia luonnon rohtokasveja on ryhdytty viljelemään varsinkin Keski-Euroopassa. Vanhaan ei ehkä ole viisasta suoraan palata, mutta oppia sieltä voi ammentaa hyvinkin paljon virikkeeksi uusille innovaatioille. Wise Use eli "viisas käyttö" liikkeen taustalla toimii Yhdysvalloissa monia intressiryhmiä. Mukana ovat ne sairaudet, joihin kirjoittajan mukaan voidaan saada apua kasvihoidoilla. Puun hidas kui vaaminen vähentää puolestaan puun myöhempää elämistä. Suomalaisilla leveyksillä käydään vielä tiedotussotia, mutta etelämpänä aseet ovat metallista ja tunnelmat käsinkosketeltavia. -Terveyttä luonnosta -kirjan kuvitusta. Jo Vitruvius ja Agricola tiesivät talven parhaaksi puun kaatoajaksi. Hyvin organisoiduissa Kampanjassa "kansan syvien ri vien" supliikkimiehet ovat tehokSUOMEN LUONTO 8/97. Puukirja kertoo missä parhaat rakennuspuu! kasvavat, millaisia ne ovat ja miten niitä hoidetaan. Puolet Rowellin kirjasta käsittelee aiheen taustoja ja esimerkkejä Yhdysvalloista, missä antienvironment-toiminta on jo niin vakiintunutta, että siitä käytetään AE-lyhennettä. Mitä yhteistä on yhdysvaltalaisella Wise Use -liikkeellä, Brasilian pistoleroilla, Australian kansallispuistojen lakkauttamiseen tähtäävillä maanomistajien kampanjoilla tai vaikkapa ministeri Niinistön Natura 2000 -ohjelmaa halventaneilla torakkavitseillä. Puutietouden runsaus ja rikkaus saa haukkomaan henkeä. Milloin ja miten puut on kaadettava, mistä puusta tehdään parhaat hirret, portaat, lattiat, päreet. Ainakin osittain se selittyvät eri puulajien erilaisella levinneisyydellä ja toisaalta kulttuurieroilla Suomi on kulttuurihistoriallisesti idän ja lännen kohtauspaikka. Metsälän teksti kokoaa kansan tietämystä, ja tekstin lomaan sijoitetut suorat lainaukset kansan suusta tarkentavat käsiteltävää asiaa. kiksi hengityselimistön lääkekasvit vaikutuksineen käsitellään yhdellä kertaa. V aikeaselkoista tekstiä helpottaa sanasto lähinnä lääketieteellisistä termeistä. Puuta osattiin myös kyllästää luonnon omin menetelmin ja haavasta on tehty jopa vesijohtoja ja siltarumpuja. Virpi Virolainen toin, jos näin ei tehty". Jos haluaa perehtyä lääkekasvien ainesisältöön perusteellisesti, tarjolla on kuvaton perusteos Luonnonlääkkeet (Helsingin yliopiston Lahden tutkimusja koulutuskeskus, 1994) kirjoittajina edellä mainitut Hiltunen ja Holm. Terveyttä luonnosta -kirjassa (Vai itut Palat, 1997) parasta on ISO-sivuinen kasvio-osa, jossa on mukana viimeisintä tutkimustietoa rohtokasvien vaikutuksista. Kasvioita saattaa kirjahyllyssä jo ollakin, kuitenkin lääkekasveista on omat kasvionsa. Perheenemännätkin ovat oikeastaan kautta aikain harrastaneet äideiltään perimäänsä kasvilääkintää muun muassa antamalla sairastaville lapsilleen rutkasti mustaherukkamehua. Asiantuntija-apuna ovat olleet lääkekasvitutkijoina tunnetut Raimo Hiltunen ja Yvonne Holm. Kaiteiden pienat tehdään haapapuun vioittuneen kohdan eli huoleman kyljestä, kaide koivusta ja puulukko katajasta
Pikkukuvassa myrkyllisistä kannoistaan tunnettu Nodularia spumigena -sinilevä. Katsaus uusitaan tarpeen mukaan jopa päivittäin. Kehitysmaissa korruptoituneet hallitukset ja suuret teollisuusyritykset ovat mukana ympäristönsuojelun vastaisessa rintamassa. Lyhyillä matkoilla kuljetaan vaakasuoraan liikkuvilla hisseillä. kaasti kärjistäneet luonnonsuojelun ja elinkeinojen ristiriitoja medioille. Lämpötilahan on yksi leväkukintaan eniten vaikuttavista seikoista. Tuolloin lainsäädäntö ei tue suurperheitä. Ajantasainen osuus koostuu lyhyestä katsauksesta levätilanteeseen sekä satelliittikuvasta, joissa osapui lleen näkyy Itämeren sinilevätilanne. Kuvamateriaalin mittakaava ulottuu satelliittinäkökulmasta mikroskooppikuviin paljain silmin näkymättömistä levistä. Syksyä kohti mentäessä metrejä alkaa pikku hiljaa kertyä ja levämatot katoavat. Paloheimon Syntymättömien sukupolvien Eurooppa esittää konkreettisia toimenpiteitä uuden teollisen vallankumouksen toteutumiseksi. Aate vaatii toimiakseen valtaisaa tekniikan hyödyntämistä, mikä erottaa sen muista vihreistä utopioista. Esimerkiksi 15. Samoin koskemattomat, monimuotoiset alueet eri lajien käyttöön. Kulttuuri ja vapaa-aika ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet. Ankara kukinta (vihreä-keltainen-punainen) vallitsee lähes koko Suomenlahdella. Palveluun antavat tietoa myös Uudenmaan ympäristökeskus, Helsingin ympäristökeskus, Viron merentutkimuslaitos ja Rajavartiolaitos. Suomen rannikoilla oli useissa paikoissa ajautunut sinilevämassaa rannoille. Ne johtavat kansallisiin lakeihin, joiden perussuunta on peKUUKAUDEN INTERNET-VINKKI Sinilevää Internetissä Loppukesä on sinileväkukintojen aikaa. Voisiko minkään muun aihepiirin yhteydessä edes asiallisesti käyttää kahta näin erilaista kuva-alan kokoa. Antti Halkka rustuslain kaltainen ja jotka turvaavat sopimusten toteutumisen käytännössä. Polymedian avulla hoituvat niin työpaikkahaastattelut, opiskelu, uutiset kuin kirjat ja elokuvatkin. Eurooppa saavuttaisi tällä periaatteella harmonisen väestömäärän, 300 miljoonaa, vuoden 2300 tienoilla. Esimerkkikuvasta voi tarkistaa, mi Itä ranta veden paha leväkukinta näyttää. Perusenergia tuotetaan kolmikerrosvoimaloilla. 7. Samoilevat luonnossa ja veistävät puusta leikkikaluja. Kaukoliikenteen rungon muodostavat nelikaistaisi lla pääradoilla 500 kilometriä tunnissa liikkuvat junat. Pekka Paaer KIRJOJA Paloheimon Eurooppavihreä Atlantis. Ravintolat, teatterit ja urheilukeskukset ovat auki lähes vuorokauden ympäri. Tietopankeista seurataan materiaalin ja energian liikkeitä sekä kasvien ja eläinten elinoloja. Noissa taisteluissa luontoa puolustavien henki on kevyttä valuuttaa. Heidän ajankäyttönsä mukailee luonnon rytmiä. SUOMEN LUONTO 8/97 Riianlahden ja Suomenlahden sinilevätilanne 8. Niihin noustaan liityntäjunista täydessä vauhdissa. Englanniksi on edelleen tarjolla paljon erikoistietoa, joka suomenja ruotsinkielisiltä maallikkoversioista puuttuu. Vihreän Euroopan tulee olla puun suhteen omavarainen. Merialueen sinilevätilanteesta on ajantasaista tietoa Merentutkimuslaitoksen kotisivuilla ( H7TP:llwww.fimr.fi). Tarvittavan energiamäärän tuottamiseksi voimaloi lle varataan kolme prosenttia mantereen maa-alasta. Paloheimon Euroopassa jokaisen lajin säilyminen on turvattava. Kirjan loppuosassa Rowell kuvaa vastaavaa kehitystä muissa maanosissa. Kuulostaa tutulta. 1997. Kirsi Hietala 45. Linkitetyllä Suomen ympäristökeskuksen sivulla on tietoa siitä, miten otetaan levänäyte vaikkapa mökkirannasta ja miten sen voi saada tutkittavaksi. Niitä oli myös Suomenlahdella, sekä avomerellä että rantavyöhykkeessä. Vallankumouksen aatteellisena peruspilarina on luonnon monimuotoisuuden, eri eliölajien kunnioitus. Vallankumouksen ehdottomana edellytyksenä Paloheimo näkee kansainväliset sopimukset, jotka takaavat kehityksen päälinjan vuosikymmeniksi eteen päin. Ihmiset hankkivat ostoksensa kaupallisista sähköpörsseistä, jotka välittävät tuotteet tavaraputkiston kautta suoraan kotiin. Tulevaisuudessa esimerkiksi rakennukset tehdään Paloheimon mukaan väliaikaisiksi. Pohjoisella Itämerellä olevan mittauspoijun lukemat välitetään verkkoon. Sellaisiksi, jotka voidaan purkaa 50 vuoden välein ja koota sitten jälleen. Jos väestönkasvua ei saada pysäytetyksi , ovat kaikki muut planeettamme pelastusyritykset turhia. Paloheimon sanoin riittää, että yleisesti hyväksytään väestön väheneminen tavoitteeksi. heinäkuuta todettiin, ettei Selkämerellä ole havaittu sinilevälauttoja, mutta voimakkaita sinilevälauttoja on sekä Pohjoisella Itämerellä että Ahvenanmerellä. Näin ollen ihmisen hyvinvointi on toissijaista. Tulevaisuudessa paperin tarve ja kulutus vähenevät Paloheimon mukaan kierrätyksen, sähköisen viestinnän ja tiedon varastoinnin ansiosta. Englanniksi olevilla sivuilla Itämeren lämpötilaakin voi katsella satelliittikuvasta ja vaikkapa matkustajalaiva Finnjetiin tai Wasa Queniiin asennettujen automaattisten mittalaitteiden keräämistä tiedoista. Filosofiasta on tullut arkipäivää. Eero Paloheimo: Syntymättömien sukupolvien Eurooppa, WSOY 1996, 455 s., 260 mk. Merentutkimuslaitoksen sinileväsivut ovat jo pari kesää palvelleet koko Itämeren tutkijayhteisöä; palvelun nimi on Baltic Sea Algaline. Aallokon korkeudestakin Merentutkimuslaitos tarjoaa nykyisin päivittäistä tietoa. Ihmisen työnteko on pääasiassa koneiden valvontaa, minkä etuna on vapaa-ajan lisääntyminen. Sitä vastoin puuta tarvitaan korvaamaan kiviaineita, metalleja, muoveja, öljyä ja hiiltä. Silloin samalta alueelta saadaan tuulivoimaa, auringoenergiaa ja maalämpöä. Sen rinnalla ihmiset elävät vanhanaikaista, romanttista elämää. Sivut ovat melkoisen elegantit, sillä käyttöliittymä on hyvin toteutettu. Vihreässä Euroopassa polttomoottorin käyttö voimanlähteenä lopetetaan. Sivuilla kerrotaan myös sinilevien myrkyllisyydestä en esimerkiksi muistanut ettei sinilevävettä tule käyttää edes löylyvetenä. Tärkeitä ovat myös tuuli ja aallokko
Tuolloin PCB:tä pääsi paperiin esimerkiksi paperi varastoista. Lieden levyn hidastuneen lämpenemisen ei pitäisi vaikuttaa kulutukseen, väitti ainakin Marita Kulmala Helsingin Energian kotitalousneuvonnasta. Huolia renkaat 5. Käsikäyttöisten leikkureiden ympäristö merkintäkriteereissä kiinni tetään huomiota muun muassa meluun ja valmistajan on annettava käsittelysuunnitelma käytöstä poistettavalle koneelle. Tutki muksessa verrattiin sähkölieden, mikroaaltouunin ja vedenkeittimen energiankulutusta. Näitä papereita siis voi käyttää elintarvikepakkauks issa. Eti kkahappoliuokseen liukeni melkein kaikista tutkituista vedenkeittimistä (kahta poikkeusta lukuunottamatta) raskasmetalleja. Kupillisen kaataminen neljästä desilitrasta termospulloon on hankalaa. Vedenkeiton yhteydessä metallej a ei irronnut (yhtä poikkeusta lukuunottamatta). Tyhjennä polttoainetankki kokonaan talvisäilytyksen ajaksi 8. Suomessakin on sattunut näet kuparimyrkytystapaus, jossa vedenkeittimellä oli keitetty glögiä (hapanta). Vastukset eivät kärsi siitä, että ne eivät ole kokonaan veden peitossa. Edellytyksenä on, että käytätte kattilassa kantta j a levylle sopivaa kattilaa. Se kuitenkin päästää hienon kahvinpölyn lävitseen. T uolloinkin PCB-paperi a olisi saanut syödä useita kiloja, jotta terveyshaittoja olisi ollut havaittavissa. Talouspaperipakkauksissa lukee usei n, että paperi täyttää BGA-normi t. Lievää tehon kulutuksen nousua voi hukkalämmö n määrän lisääntyessä ilmetä. Päätin siirtyä sumppikahvista suodatinkahviin, ja tilasin teräksisen kestosuodattimen. Tutkijoiden mukaan tutkimuksesta voidaan vetää johtopäätös, että monet lämmitysvastukset ovat niklattuja kuparikierukoita ja nikkeli irtoaa vähitellen erityisesti kalkinpoiston yhteydessä. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 8/97. Tuntuu kyllä loogiselta. Asian voi yleensä tarkistaa paperipakkauksesta. Ympäristömerkinnän kriteerien mukaan konetta puhdistettaessa ei saa vuotaa bensiiniä tai öljyä maahan. Kyseessä ovat saksalaiset elintarv ikkeisiin liittyvät normit. Muita kriteereitä ovat muun muassa pakokaasupäästöt ja melun taso. kyllästyneenä vanhuuttaan hidastuneeseen lieden levyyn ja siihen jäävään suureen hukkalämpöön hankin vedenkeittimen. Tällöin olisi syytä säädättää sytytys ja mahdollisesti kaasutin. Kannattaa kysellä kauppiaalta. Energiataloudellisinta menetelmää selvitettiin kuumentamalla vettä 20 -asteisesta 95 -asteiseksi. Askarruttava ruohonleikkuri Kuinka paljon moottorikäyttöinen ruohonleikkuri kuluttaa polttoainetta. Muutama vuosi sitten herätti pientä kohua tieto, että joistakin saksalaisista uusiopaperieristä oli löytynyt myrkyllistä PC B:tä. Onko papereissa eroa. Bensamoottorikäyttöinen ruohonleikkuri kuluttaa normaalikäytössä alle yhden litran tunnissa. Erityisesti vanhemmista ruohonleikkureista vuosi bensii niä tai öljyä, jos leikkuria kallistettiin esimerkiksi terien puhdistamiseksi. Tutkimuksessa todettiin, että 46 tuo 2,5 desilitran kuumentaminen vei energiaa suurimmilla vedenkeittimillä (2000W) vain 0,03 kWh ja pienillä (900 W) 0,02 kWh. Mikäli haj u on nimenomaan bensiinin hajua, kannattaa kääntyä asiantuntevan puutarhakonehuollon puoleen leikkurin säätämiseksi. Tarvitsen kahviini vain runsaan desilitran. Kysy mykseen voi saada täydelli sen vastauksen Työtehoseuran Teho-lehdestä 3/94. Joissakin ruohonleikkureissa on kata! ysaattori . Kuumennettavat vesimäärät oli vat I dl , 2,5 dl, 5 dl ja I litra. Suosittelen edelleenki n käyttämään talouspaperinpalasta ehkä ne BGA-normimaininnat kannattaa kuitenkin tarkistaa. En malta olla kertomatta tässä yhteydessä Elintarvikeviraston vedenkeitintutkimuksesta. Kulutus riippuu monista tekijöistä: ruohon pituudesta, moottorin ja leikkurin kunnosta, ruohonleikkurin mallista ja niin edelleen. Tutkimus paljasti, että vedenkeittimiä saa käyttää vai n veden keittämiseen. Ruohonleikkureiden haju voi johtua bensiinin epätäydellisestä palamisesta. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxil/a (03) 335 4212 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sll.fi Kahvikupillista kuumentamassa Hillitäkseni kahvinjuontiani teen juomaa vain yhden kupillisen kerrallaan. Vähintään 50 painoprosenttia koneesta on voitava kierrättää. Pienenpienellä talouspaperin palasella estäisin kahvipölyn huuhtoutumisen kuppiin. Näillä nikseillä tava llisen moottorikäyttöisen ruohonleikkuri n kulutusta ja päästöjä voidaan pienentää merkittävästi, helposti jopa kolmanneksella. Yksi käsiruohonleikkuri, Novolette Typ FK (Elektrolux Oy), on saanut myös ympäristömerkin käyttöoikeudet. Kuten kysyjä on todennut, ei yhden vesidesin kuumentaminen vedenkeittimellä onnistu. Kumpi on taloudellisempaa, kuumentaa levyllä oikeankokoisessa kattilassa tuo runsas desilitra vai vedenkeittimellä neljä desilitraa, josta melkein kolme menee hukkaan. Yllätykseni oli suuri, kun huomasin, että sen vastuskierukka on vesitilassa, mistä syystä pienin kuumennettava vesimäärä on neljä desilitraa. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Miksi leikkurit haisevat ja valuuko niistä polttoainetta maahan. Kata! ysaattori saattaa tupsautella joskus pahan hajuisia paukkuja samanlaisia kuin katalysaattori auton pakoputkesta tulee. Tällä hetkellä käyttöoikeudet on kahdella Stigan leikkurilla. Säädä sytytys tarkaks i 6. Vaihda öljyt 20-25 käyttötunnin välein ja puhdista tai vaihda ilmansuodatin 25 käyttötunnin välein. Elintarvikevirastossa tutkittiin näet vedenkeittimistä liukenevia raskasmetalleja. Briggs & Strattonin moottoreiden maahantuojan Promotor Oy: n Hannu Sarvelan ni ksit bensankulutuksen ja päästöjen vähentämiseksi ovat seuraavat: 1. Paperin säilytysympäristö oli siis niin saastunut, että saasteita joutui jopa lopputuotteisiin. Vastukset näet pimenevät yksi kerrallaan ja tällöin lähinnä kuumennusaika pitenee. Hyvässäkin termoksessa toinen kupillinen pahenisi parissa tunnissa. Jos odotan kahvin selviämistä, se ehtii jäähtyä kupissa. Myös sähkökäyttöisistä ruohonleikkureista löytyy ympäristömerkinnän kriteerit täyttäviä malleja. Erityisesti uusiopaperin valmistuksessa joudutaan käyttämään monenlaisia sidosaineita, joiden olisi hyvä täyttää nämä elintarvikenormit, jos talouspaperia käytetään suodatinpaperina. Pidä ruohonleikkuri n terä kunnossa 2. 2. Markkinoiden ympäristöystävillisimpiä ruohonleikureita ovat mielestäni käsikäyttöiset leikkurit. Vaihda öljyt riittävän usein 3. Liukeneeko talouspaperista kahviini jotain myrkyllistä. I desin kuumentaminen sähköliedellä vei tutkimuksen mukaan energiaa 0,04 kWh. Yleensä raja on 2,5 dl. Estä polttoaineen läikkyminen ja haihtu minen. Näin ollen voidaan laskea, että suurella vedenkeittime llä lämmitettäessä neljän desin lämmittäminen vie energiaa hieman yli 0,04 kWh, joten esittämässänne esimerkkitapauksessa säästäisitte hieman siirtymällä veden lämmittämiseen kattilassa. (Ai heuttaa 10 prosenttia ruohonleikkureiden hi i I ivetypäästöistä.) 7. Kysyjänkin kannattaisi siis kokeilla 2,5 desin kuumentamista. Käytä SAE 30 voiteluöljyä (saa erikoisliikkeistä) 4. Tarja Marjomaan, Päivi Tellan ja Outi Tenhusen tutkimuksessa selviteltiin veden keittämistä energiatalo udellisesti edullisimmalla tavalla. Mikroaaltouunilla kulutus oli täsmälleen sama. Kahvinkeittoani kiusaa pari ongelmaa: 1. Polttomootto1ikäyttöisille ruohonleikkureille on myös myönnetty pohjoismaisen ympäristömerkin käyttöoikeuksia. Tämä johtuu keittimien ylikuumenemissuojasta, joka katkaisee virran nestemäärän vähentyessä alle tietyn rajan
Tämä on paras tehdä elokuun alkupuolella, kun suurin osa kukista on ehtinyt siementää. On tärkeää, että kynnet päätyvät oikein päin maahan, terävä pää ylöspäin. Toisen kerran voi niittää myöhään syksyllä, jos kasvusto on kovin rehevä. Valkosipuli tarvitsee paljon lämpöä, joten kasvuston päällä kannattaa pitää harsoa vaikka koko kesän ajan. Kun heinä korj ataan pois alueelta, maa köyhtyy vähitellen ja sopii paremmin kukki ville kasveille. Ahonalun siemeniä on myytävänä myös hyvinvarustetuissa puutarhaliikkeissä ja ainakin Hilkan postimyynnissä, puh (08) 486 777. Kaupan espanjalaiset valkosipulit eivät meidän oloissamme ehdi tehdä satoa. Vain suuret, pulleat kynnet käytetään istukkaiksi. Heinä sopii hyvin kompostin kuivikkeeksi ja maanparannusaineeksi. 4H-nuorten luonnosta keräämiä kotimaisten niittykukkien siemeniä voi ostaa (kysy paikallisilta 4H-neuvojilta tai 4H -liitosta, puh (09) 645 133. Elokuussa kylvetään niitty kukkia Haluamme perustaa luonnonkukkakedon tai niityn. Hieman kuivemmilla paikoilla viihtyvät päivänkakkara, keltasauramo, sianja ojakärsämö, pietaryrtti , kultapiisku, niittynätkelmä ja virnat, leinikit, harakankello, peurankello, matarat, kannusruoho, kuismat ja suolaheinät. Myös eräät tai mistot kasvattavat kotimaisia luonnonkasvien taimia. Kylmäkäsittelyn voi antaa myös panemalla istukkaat kuukaudeksi jääkaapin vihannesosastoon. Kesän mittaan valkosipulia voi mullata, niin että muodosTapio Pakarinen/Luontokuva! Jos heinikko on korkeaa ja maa multavaa tai savista, paikalle syntyy parhaiten rehevä niitty. Jos kasvusto on pääasiassa kylvöheiniä, niittykukille täytyy rai vata tilaa. Laikkuja on hyvä kesannoida jyrsimällä tai muokkaamalla muutaman kerran alkukesän aikana. Haluamiensa kasvien siemeniä voi kerätä tienvieriltä ja lähiseudun niityiltä elo-syyskuussa maanomistaj an luvalla. Miten niittyä hoidetaan. Nämä vanhat koristekasvit karkaavat usein niityille ja pellonpientareille. Niitetyn heinän annetaan kuivahtaa ja karistaa siemeniä muutaman päivän ajan, jonka jälkeen se korjataan pois. Näin ne saavat mukaansa typpibakteereita, joita ilman lupiini ei menesty. Vielä kukassa olevia kasveja kannattaa niitettäessä väistellä. Valkosipulinkynnet erotellaan toisistaan juuri ennen istutusta. Multasormipähkinät voi lähettää pureskeltaviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Venetahontie 374, 19920 Pappinen. Valkosipuli menestyy meilläkin Voiko valkosipulia viljellä Keski-Suomessa. Sopivia kasvej a rehevälle niitylle ovat tulikukat, punaja metsäapila, puna-ailakki, kullero, ängelmät, kurjenpol vet, virmajuuret, kurjenkello ja tädykkeet. Miten sitä hoidetaan, entä kuinka kuivataan. Rea Peltola 47. ei tietenkään pidä ottaa. Istukkaiksi aiotut sipulit on parempi säilyttää tasalämpöisessä huoneessa; ne viedään viileään vasta kuukautta ennen istutusta. Kun valkosipulin versot alkavat kellastua elokuussa, päästään sadonkorjuuseen. Viileä alkukevät on vain eduksi; sipulit ehtivät rauhassa juurtua ja virittäytyä oikeaan kasvurytmiin. Jos on hyvi n kuivaa, maa kannattaa kastella perinpohjaisesti silloin tällöin. Kui vat valkosipulit säilyvät parhaiten noin yhden asteen lämmössä. Istuttamalla onnistuu varmimmin. Valkosipulia voi hyvin viljellä Keski-Suomessakin, kunhan hankkii kotimaista valkosipulikantaa. Rea Peltola Kesä-heinäkuussa niitty n11tetään. Mitä kannattaa kylvää, ja mistä siemeniä saa. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen l uonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Tasaisemmin itäviä, viljeltyjä suomalaisten luonnonkukkien siemeniä saa Ahonalku ry: n viljelijärenkaan kautta. Jos käytettävissä on maatunutta kompostia, sitä voi käyttää reilusti, ehkä kolmisen kiloa kompostia ne1 iömetri l le. Pienellä alalla kynsille tehdään istutusreiät kepillä. Kynnet painetaan varovasti vaon pohjalle ja vako mullataan umpeen. Valkosipuli istutetaan heti kun maa kui vuu muokattavaan kuntoon. Niitylle sopivat myös komealupiini, lehtosinilatva ja lehtoaki leija. Kallioisille ja kuiville paikoille voi istuttaa ketonei likkaa, kangasajuruohoa, keto-orvokkia, ahomansi kkaa, kissankelloa, valkoapilaa ja silmäruohoja. Noin 20-30 asteen lämpö on sopiva; liian viileässä sipulit saattavat homehtua, liian kuumassa ne paistu vat pilalle. Kun naatit ovat nahistuneet, varret voi letittää. Valkosipulimaaksi valitaan lämmin ja hyvin ojitettu paikka, ja maa saisi olla melko rav inteikasta ja kuohkeaa. Taimien tiheydeksi riittää kasvien koosta riippuen 5-10 neliömetrille; siemeniä pitää kylvää selvästi enemmän, 2050 neliömetrille. Niityn perustaminen aloitetaan tutkimalla, mitä alueella jo kasvaa. Isommalla alalla kannattaa vetää vako vaikka perunasahralla. Minkälaisia valmisteluja tarvitaan. Naatit voi myös nyhtää irti, kun ne ovat kokonaan kui vuneet. Versominen kestää aikansa, joten hallatkaan eivät tahtia haittaa. Laihat kynnet eivät tuota kunnon satoa, ja ne voi syödä. Minkälaiseen maahan se kylvetään. Rikkaruohot pidetään kurissa multaamalla, haraamalla ja kitkemällä. Luonnosta voi luvan saatuaan siirtää myös taimia; siirto onnistuu parhaiten elokuun lopulla tai varhain keväällä. Elokuun alkupuolella laikkuihin istutetaan tai kylvetään niittykukki a. Keto vaatisi hyvin kuivan ja niukkaravinteisen maan. Sinne tänne voi muokata laikkuja jyrsimällä heinäturve rikki tai kaivamalla lapiolla turvetta pois ainakin neliömetrin laajuisina laikkuina. Onko siellä horsmaa tai koiranputkea, kasvaako ojanreunuksilla mesiangervoa, apiSUOMEN LUONTO 8/97 loita tai hiirenvirnaa. Jatkossa niitty niitetään kerran tai kaksi kesässä. Kynnet istutetaan noin seitsemän sentin syvyyteen. Jos maa on kovin savista, syntyviin kuoppiin voi tuoda hiekkaisempaa maata täytteeksi. Jos alueella jo on niittykasvej a, ne pyritään säästämään. tuu matala ha1ju. Sipulit nostetaan talikon avulla ja levitellään lämpimään paikkaan kui vumaan. Oikein säilöttyinä kynnet pysyvät mehevinä kevääseen asti. Taimet ostetaan tarhasta tai kasvatetaan itse. Harvinaisia tai rauhoitettuja kasveja Patrik Bertrand/Luon1okuvat Valkosipulista saa pieneltäkin alalta ison sadon. Siten heinänjuuret kuolevat ja kukat pääsevät paremmin kasvun alkuun . Lupiininsiemenet on paras pyöritellä ennen kylvöä elinvoimaisten tienvarsilupiinien juurelta kaivetussa mullassa
Kasvusto tarjoaa kalanpoikasille myös suojaa ravintoa etsiviltä ahv'enja särkiparvilta. Vesiruttokasvuston pinnoilla ja seassa elää runsas eliöstö, jota kalat, niin poikaset kuin aikuisetkin, syövät. Kesän mittaan moni muukin närkästyy tienvarsien kukkarunsauden niitosta. Jäljelle jää vain juoksujalkainen, jollaiset nimenomaan lamauttavat pikku eläimiä suurilla, ensimmäisistä kävelyraajoista muuntuneilla myrkkypihdeillään. Havainnon tekijä kuitenkin vakuutti, että otuksella oli jalkoja paljon enemmän kuin kolme paria, ja sitä paitsi kovakuoriaistoukan ei tietääkseni pitäisi pystyä lamauttamaan saalistaan . Tienvan-en niitto on kuitenkin usein annettu urakkana jollekin paikalliselle viljelijälle, joka käy niittämässä tienvarret silloin, kun se hänen työjä1jestykseensä sopii. Se on pohjoisamerikkalainen kasvi, joka on tuotu aikoinaan Eurooppaan ja istutettu myös Suomeen. Aiemmin annettiinkin näin tapahtua, ja sitten, aina muutaman vuoden välein, ruiskutettiin tienvan-et vesakkomyrkyi llä. Myös pitkien, kapeiden, vaaleankeltaisten siimajuoksijoiden sanotaan lamauttavan juuri lieroja. Yhtenä kauniina päivänä niittomies oli kulkenut ja vienyt kaiken. Mutta kun sekä saalis että saalistaja ovat yöeläimiä, havainto on ehkä tehty hämärissä, eikä väri näkynyt kovin tarkasti. Keiteleen matalahkossa lahdessa on puolisen metriä korkeaa pohjakasvustoa niin pitkälle kuin saattaa nähdä. Luultiinko niitä voikukiksi. Tieluiskan niittoa kukkien hyväksi Kesämökkini lähellä oli tienvarressa upea kasvusto häränsilmiä, jotka loistivat kuin auringot tienposkesta. Ajattelin ensin kovakuoriaisen, esimerkiksi maakiitäjäisen toukkaa, jolle lierot varmaankin kelpaavat. Siimajuoksijat ovat hidasliikkeisiä, ja siksi havainto sopii selvästi paremmin nopeaan ruskojuoksijaiseen. Mikä se on. Seppo Vuokko 48 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Mikä vesikasvi. Harri Dahlström Lieron loppu Ison lieron kimppuun kävi polulla pieni musta matomainen otus, jolla oli paljon jalkoja kummallakin puo!elia. Poistamalla niitetyn heinän voi typen määrää vähentää. Kyseessä tuntuu olleen kivijuoksijaisi in kuuluva ruskojuoksiainen (Lithobius fo1ficatus). Kuvan pohjakasvusto on vesiruttoa (Elodea canadensis). Kyllä minusta niitto on parempi tapa hoitaa asia. Mitä tämä kasvi on, ja mitä se kertoo veden laadusta. Se ilmentää myös rehevöittävien jätevesien vaikutusta. Vesirutto kasvaa pohjaan kiinnittyneenä ja muodostaa usein yhtenäisiä, maton kaltaisia kasvustoja. Keiteleen lahdissakin se menestyy ennen kaikkea pelloilta, karjasuojista ja muualta purkautuvien ravinteikkaiden vesien vaikutuksesta. Se on vähitellen luontaisesti levinnyt etelästä Keski-Suomen vesistöihin asti . Kauri Mikkola Kyynelehtivä orakas Löysin karulta mäntykankaalta vaaleanruskean, melko kovan sienen, jonka yläpinnalla oli punaisia nestepisaroita. Kuitenkin: juuri niitto on pientareitten kukkimisen salaisuus ja edellytys. Vesi kuljettaa niitä, tai ne kulkeutuvat veneiden, verkkojen, akvaariotarvikkeiden ja muiden sellaisten mukana. Mikä vimma on poistaa tienvarsilla kaikki kukat ja kauneus. Se puri kastematoa, joka kohta kuoli. Ni in nurinkuriselta kuin kuulostaakin, kukkarunsaus on sitä komeampi , mitä niukkatyppisempänä kasvupaikka pysyy. Mikä tämä pikkupeto oli. Ruskojuoksijainen on litteä ja melko leveä. Niittosilpun voi toki itsekin käydä korjaamassa pois lähinnä mökkiä olevilta pientareilla. Onneksi useimmilla niittykasveilla on jälkikukintaa, joka osin korvaa menetetyn pääkukinnan siemensadon. Toinen asia on, että niiton voisi ajoittaa paremmin. Verikyyneleitä vuotavat sienet kuuluvat nahkaorakSUOMEN LUONTO 8/97. Valitettavan usein se tapahtuu juuri komeimman kukinnan aikaan. Niittämättä pysyisivät ketomaisina vain kaikkein kuivimmat hiekkatörmät, eivätkä nekään iäti. Kaikkialle muualle tunkevat jo muutamassa vuodessa koivun , pajujen ja kuusten taimet ja muuttavat pientareet pusikoiksi. Yllättävä havainto, en ainakaan itse ole nähnyt mokomaa. Muikku ei kude pehmeäpohjaisilla alueilla, eikä niillä ole merkitystä muikun pikkupoikasten lyhyehkölle rantavaiheellekaan. Anni Simonen Vesirutto on rehevien vesien laji, joka viihtyy pehmeäpohjaisissa su0Jais1ssa lahdissa, suvannoissa ja pikkuvesissä. Vesirutto viihtyy ravinteikkaissa vesissä. Se tosin ei ole musta vaan tumman kastan janruskea. Suomessa on tavattu vain emikasveja, joten levittäytyminen tapahtuu pohjasta irronneiden yksilöiden, versonosien ja talvehtimissilmujen avulla. Mitä voisi päätellä kalanpoikasten ruokailumahdollisuuksista lahdella. Olisi hyvä, jos niittoaikaa voitaisi in edes vaihdella: jos välillä niitettäisiinkin alkukesästä, joinakin vuosina niittoa lykättäisiin sen ven-an, että kasvit ehtisivät kypsyttää siemenensä
Myöhemmin itiöemät laajenevat ja niiden alapinnalle kehittyvät selvät piikit eikä sieni enää ole niin kummallisen näköinen. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki,jeitse. Konnaparan elämä ei ole ollut herkkua. Suomessa tavataan harvinaisena konnakärpästä (Lucilia bufonivora), jonka naaras munii kudulta palaavien konnien selkään. Kanerviorakkaan ja karvasorakkaan erottaa toisistaan helpoimmin maistamalla: karvasorakas on nimensä mukaisesti kitkerä. Riesan kyyneleet ovat kuitenkin keltaisia tai ruskeita, eivät selvästi punaisia. Konnalla oli myös kaksihaarainen varvas. Veripisarat ovat todennäköisesti nopeasti kasvavan rihmaston poistamaa ylimääräistä nestettä. Suvun 12 lajista ainakin kaksi, kanerviorakas ja karvasorakas, erittävät nuorten itiöemiensä pinnalle punaisia nestepisaroita. Vastaus on hyvin yksinkertainen: muurahaiset lannoittavat toimillaan mustikoita. Ne syövät konnaa vielä sen kuoltua. Nahkaorakkaat ovat tukevarakenteisia ja kovansitkeitä sieniä, joita ei tulisi mieleenkään kerätä ruoaksi. Hiukan samannäköisiä ovat myös suomuorakkaat (kuusi lajia) ja lihaliemeltä tuoksuvat ryytiorakkaat (neljä lajia). Muurahaiskekojen ympärillä mustikat kasvavat rehevämmin ja marjat ovat suurempia kuin muualla metsämaalla. Jälkimmäisessä tapauksessa pää olisi voinut loukkaantua koiran tai ketun hyökkäyksessä. Jos konna olisi saanut itseensä vaikkapa vain yhden tai pari konnakärpäsen munaa, se olisi voinut selvitä toukista tuollaisin hirmuisin vammoin. Heikki Kokkonen Tämä nahkaorakas kyynelehti Suomunjärven rantametsässä Patvinsuon kansallispuistossa. Kauri Mikkola Muurahaiset ja mustikat Mikä yhdistää mustikoita ja muurahaisia. Kaksihaarainen varvas viittaa synnynnäiseen kehityshäiriöön, tai sitten se on riippumaton pään epämuotoisuudesta. Sen toinen silmä oli verestävä piste ja toisen kohdalla oli iso aukko, josta näkyi konnan sisään. Hyvin lyhyessä ajassa munista kuoriutuu toukkia, jotka kaivautuvat konnan sisuksiin, varsinkin pääpuoleen. Seppo Vuokko Konnahirviö Löysin metsäautotieltä merkillisen konnan. Rupikonna puristaa ihorauhasistaan hädän hetkellä myrkyllistä nestettä, joka saa koiran suu vaahdoten luopumaan saalistaan. SUOMEN LUONTO 8/97 Hannu Paju kaisiin. Aivan 49. Täysikokoisten itiöemien päällä nestepisaroita näkee harvemmin , mutta pintaa raaputtamalla ja sientä puristamalla saa muutaman pisaran näkyviin. Kolmannessa vaihtoehdossa haaravarvas on myös päävammoista riippumaton. Sääli hirviötä! Pohdimme Juhani Terhivuon kanssa syitä tällaisen epämuotoisen yksilön syntyyn. Numerossa 5/ 1989 esittelin samettitattia muumioivan loisen, tatinriesan, joka myös erittää nestettä. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään iälle palstalle Luontoi/lan asiantunlijoiden vastattaviksi osoilleeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Päädyimme kolmeen vaihtoehtoon ilman mitään mahdollisuuksia ratkaista, mikä niistä olisi todennäköisin. Se oli kahdeksan senttiä pitkä ja laiha
Muurahaiset hakevat sekä ravintoa (mesikastetta, hyönteisiä ja muita pikkueläimi ä) että pesätarpeita jopa muutamien kymmenien metrien etäisyydeltä. Vielä helmikuussa Etelä-Afrikassa tavataan lapintiiroja, sen jälkeen ne suunnistavat takaisin pohjoiseen. Näinkö hämähäkit purjehtivat. Monet pesäpaikat ovat tyhjentyneet jo heinäkuun puoleenväliin mennessä. Seppo Vuo/anto Syksyllä loistavat kiiltomadon toukat Miksi kiiltomadon loisto hiipuu kohti syksyä. Lapintiira talvehtii Afrikan eteläkärjen ja Etelänapamantereen välisellä alueella. myytensä ja lentämään uusiin elinympäristöihin. Vettäkin voi pesän äären kasveilla olla muita paremmin, kun sadevedet valuvat pesäkummun pintaa pitkin niiden hyväksi. Näitä riippuliitäjiä on tavattu vuoristojen jäätiköiltä kilometrien korkeudesta. Varsinaista kaatopaikkaa muurahaisilla ei yleensä ole, vaan jätteet kipataan pesän lähistölle, jossa ne vähitellen lahoavat ja niiden sisältämät ravinteet vapautuvat. Niitä näet on erityisen suuri osa ilmameren hämähäkeistä. Ehkäpä se kuitenkin vielä tavoitti maan, ennen kuin kala tai vesihyönteinen ehti sen napsaista. Seppo Vuokko Purjehtiva hämähäkki Ihmettelin tyynen järven pintaan syntyvää heikkoa vanaa. Näin ne pystyvät korvaamaan siivettö50 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Jarkko M äkincva/Luontoku vat Pimeinä syyskesän öinä loistavat kiiltomadon toukat. Saman kohtelun saavat omat vainajat. kuten ihmisen asuinpaikoille, kertyy muurahaispesänkin ympäristöön vähän kerrassaan yhä enemmän ravinteita. Niille lapintiiroille, jotka pesivät Jäämeren äärellä, esimerkiksi Huippuvuorilla, matkaa kertyy vielä enemmän. Pesässä muurahaiset imevät saaliseläimistä kaiken liukenevan ravinnon ja poistavat sitten kuivat kuoret pesästä. Kesän kiiltomadot hehkuvat paljon voimakkaammin kuin syksyiset. Niiden lyhdyt tuikkivat heikommin kuin täysikasvuisten naaraiden. Hämähäkit kiipeävät korkean ruohon tai pensaan latvaan, erittävät takaruumiin alapinnalla olevasta kehruurauhasesta ohutta seittiä ja hyvän tuulenpuuskan sattuessa antavat mennä. Tiirat ehkä kuitenkin seurailevat rannikkoa, joten matkaa kertyy enemmän. Linnuntietä laskien tuo väli on lähes 14 000 kilometriä. vän lentotaidon. Kauri Mikkola Lapintiiran muuttomatka Kuinka pitkä on lapintiiran muuttomatka. Tarkka havainto. Pitkän matkan tähden lapinti irapoikueet lähtevätkin muuttomatkalle heti, kun poikaset ovat saavuttaneet riittäPekka Eriksson/Luontoku vat Lapissa ja merensaaristossamme pes,vat lapintiirat lähtevät heinä-elokuussa muuttomatkalleen kohti Afrikan eteläkärkeä. Kysymyksestä ei käy ilmi vuodenaika, mutta ehkäpä oli loppukesä ja kyseessä nuori riippuhämähäkki . On arvioitu, että vuotuinen matka voisi olla yli 35 000 kilometriä. Vanhemmiten myös pesä alkaa reunoiltaan lahota, jolloin siitäkin vapautuu ravinteita. Kuinka kauan siltä menee matkaan pesimäseuduilta talvehtimisseuduille. Lapissa pesiminen on keskimäärin myöhäisempi ja linnut pääsevät matkaan elokuussa. SUOMEN LUONTO 8/97. Hämähäkkiparka oli epäonnistunut ilmapurjehduksessaan, ja lento oli päättynyt veteen. Lapintii ra pesii merensaaristossa ja Lapissa myös sisävesillä. T iirat muuttavat etelään pitkin Afrikan länsirannikkoa ja saavuttavat mantereen eteläkärjen marraskuussa. Siinä oli muutaman millin mittainen hämähäkki selällään jalat käppyrässä, eikä se tehnyt mitään uintiliikkeitä. On arveltu, että eräät linnut saattavat kiertää Etelänapamantereen kovissa länsituulissa. Vastavalossa häilähti näkyviin hämähäkin perästä tuleva, kohti taivas ta nouseva seitti
Loppukesällä tosin eräät marjat saattavat korvata hyönteisravinnon. Seppo Vuo/anto Palokärjen puuhat Palokärki on koputellut keväällä männyn runkoon koloja pesäpaikkaa etsiessään. Makea on niiden oma mieliteko. Tikat saattavat aloittaa usean pesäkolon kovertamisen, mutta valitsevat lopulliseksi pesäkseen parhaan aloitetuista. Ei liikettä, ei ääntä. Ne lipovat sitä lehdi ltä ja neulasista. Surinaa latvoissa Seppo Vuolanto Olen elokuun lämpiminä päivinä sienimetsässä kulkiessani kuullut mäntyjen latvoista vaimeaa pörinää ja surinaa, aivan kuin satojen ampiaisten tai pistiäisten aiheuttamaa. Radio Suomi mun valjettua. Kysymyksessä esitetaan poikueen kuoleman todennäköisimmät syyt. Myös pesäloiset, esimerkiksi lintukärpäset, ovat voineet aiheuttaa poikasten kuoleman. Niiden valo on paljon heikompaa, mutta sen huomaa loppukesän pimeinä öinä. Ajoin myöhään illalla autoni rakennuksen viereen, ja aamulla oli auton katolla suuria lastuja. Ilmeisesti tämän palokärjen elinpiirillä ei ole parempia pesäpuiksi soveltuvia runkoja. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki,jeitse. Sitten tuli hiljaista. Kauri Mikkola Epäonnea harmaasiepoilla Jätimme hauen pään kuivumaan saunan seinällä oleArvattavasti aukot ovat palokärjen tekemiä, kuten myös viime keväänä useisiin terveisiin mäntyihin ilmestyneet pyöreät reiät. Palokärki on ollut asialla molemmissa tapauksissa. Hyvin harvoin on koiraankin todettu valaisevan. Harmaasieppo rakensi pesän ja muni viisi munaa. Eräänä heinäkuun yönä oli aitan maalattuun päätylaudoitukseen tehty 8 x 16 sentin aukko ja sen vierestäkin pintaa rikottu. Pesästä löytyi viisi kuollutta linnunpoikaa. Tämänköhän vuoksi naaras jää toukkamaiseksi. Jo toisen emon joutuminen saaliiksi saattaa riittää poikueen tuhoutumiseen. Mahdollisesti puun keskiosa on pehmeämpää puuta, vaikkei se näy ulospäin. Myös varpushaukka tai muu petolintu on mahdollinen. Syytä toukan loistamiseen ei tiedetä, mutta voisi ajatella, että tuollainen valoelin ei niin vain synny yhdessä nahanluonnissa, vaan sitä on harjoitettava. Loppukesällä 1995näin kaksikin valoa lähekkäin, aivan kuin kilpailemassa. Arvelu ampiaisista osuu varmaankin oikeaan, vaikka muitakin mahdollisuuksia on, muun muassa kukkakärpäset. Palokärki on mieltynyt ulkorakennusten tai vinttien yksinkertaisiin lautaseiniin ja hakkaa niihin suuria aukkoja. Ampiaisten huminaa voi kuulla monista puista, havupuiden lisäksi vaikkapa pihlajista, vaahteroista, koivuista, tammista ja lehmuksista. Oliko emoille tapahtunut jotakin vai oliko ruoka loppunut kylmien säiden takia. Monissa tapauksissa palokärjet käyttävät paikkoja yöpymiskoloinaan. Seurasimme siepon hautomista ja poikasten ruokkimista. Kylmät tai ennen kaikkea tuuliset ja sateiset säät vähentävät hyönteisten määrän äkillisesti ja aiheuttavat usein hyönteisiä syövien lintujen poikueiden tuhoutumisen. Alpo Mäki-Korvala vaan naulaan. Keväällä terveiltä näyttäviin mäntyihin ilmestyvät kolot ovat taas pesäpaikan etsintää. Useinkin likkojen pesäpuut ovat keskeltä lahovikaisia. Todennäköisin syyllinen emon kuolemaan on kissa. TV 1 7.9. Tai sitten toukkien on valollaan ilmoitettava metsästysmaistaan. Olen huomannut toukan valon loistavan lyhyinä, vain muutaman sekunnin jaksoina. Emme tiedä, onko koloilla myös muuta merkitystä. Ymmärtäisin, jos ne tekisivät reikiä lahonneisiin puihin, mutta mitä ne etsivät terveistä tukkipuista. Lastut auton katolle ovat tulleet vasta aaLuontoilta YLE:ssä 20.8. Palokärki pystyy kuulonsa avulla kartoittamaan sopivia paikkoja, joihin kannattaa ryhtyä tekemään koloa. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähetlää kysymyksiään tälle palstalle L11011toilla11 asiantuntijoiden vastatlaviksi osoilleeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Kauri Mikkola 51. Mitä sellainen joukkoesiintyminen tarkoittaa. Tämä vastaa minunkin käsitystäni ja löysin siihen vahvistuksen tanskalaisesta julkaisusta: naaraskiiltomadot loistavat kesäkuussa, parhaiten juhannuksen vaiheilla, ja heinäkuussa niitä on vähän. Ampiaiset käyvät suurin joukoin noutamassa herkkuaan, kirvojen mesikastetta. Myös kiiltomadon toukat loistavat. Naaras lopettaa loistamisen pariteltuaan. SUOMEN LUONTO 8/97. Nehän syövät etanoita ja maakotiloita, joita ei ehkä aina ole tarpeeksi saatavilla. Se ei kuitenkaan työskentele öisin vaan nukkuu. Kesällä pään ympärille alkoi ilmestyä korsia ja muita pesätarpeita. Energiaa ei kannata uhrata kovan sydänpuun kovertamiseen. Liharuoan, esimerkiksi kirvat tai kärpäset, ne kuljettavat toukilleen
Olihan tuossa hetkessä jotain mystistä, jotain varmaan kohta tapahtuu. Teknistä laatua löytyi sitä paitsi vain yhdestä apteekista seitsemästä. Parasta laatua. Olimme hankkineet sitä paitsi jo painetut ohjeetkin Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon Keittotaito-teoksesta. Saunan patamme sattuikin olemaan rautainen. Kun rasvat olivat kiehuneet puolisen tuntia, lisättiin veteen liuotettu lipeä. Apteekkarska antoi käyttöturvallisuustiedotteen, NATR. Eivät tienneet, oliko luomusikaa, saattoi ollakin. Jos ei sauna, terva ja saippua auta, niin sitten saa lika jäädä. Kiehutettiin kuohumista varoen kolme tuntia. Seuraavana päivänä saippua oli kiinteytynyt ja valmis jaettavaksi. Näin se tehtiin: 4 kg rasvaa 1 kg lipeää 20 1 vettä pari kourallista suolaa Rasvoja keitettiin puoli tuntia vähäisessä vedessä. Siirrettiin pinnalle kertynyt aines ämpäriin jäähtymään. lkätovereissa taas herätti ihmetystä, että mitäs te semmosta, sehän on työlästä. Nyt sai tuo kohtuullisen vähän elävää saippuaa muistuttava liemi kiehahdella kolmisen tuntia. Tämä ydinsaippua siirrettiin kuupalla ämpäriin, jossa se sai asettua yön yli. Suola kiinteytti entisestään pintaosan vaaleaa saippuaa. 52 Rasvat on saatu pataan. HYDROXID. Lipeähän voi reagoida epäjalojen metallien kuten raudan kanssa muodostaen helposti syttyvää ja räjähtävää vetykaasua. Mutta kun saippuankeiton koitoksesta oli tullut jo periaate, ei kritiikki pysäyttänyt. Lisättiin loput vedestä, johon oli liuotettu lipeä. Prosessi on käynnistetty. Kyllä siinä toisenkin tukka taipuisi, jos niin kävisi. Se oli kuitenkin ennakkoluuloton aatoksemme tuona auringon valaisemana päivänä. Ja niinhän se on, että turvallisuus ennen kaikkea. Tiesimme, että se oli ydinsaippuaa. Ilmassa oli jotain kitkerää kaasua, joka onneksi äkkiä lehahti avonaisina pidetyistä tuuletusreiteistä ulos, ehkä pihavaristen nokkiin. Asiaan tuli suhtautua tyynellä vakavuudella ja päättelimme lipeäliuoksen olevan aikalailla laimentunutta, kun se kohtaa padan reunat. Ohjeissa olleen lipeän hankkiminen osoittautui odotettua hankalammaksi. Oli siis tullut pisto päähän, vähän niin kuin päähänpisto: saippuaahan voi tehdä itse, eikö voikin. Jotenkin se liemi muuttui siellä padassa muotoaan kun oli saanut lipeät niskoilleen. Saippuankeittely oli puhdistava kokemus. Kun padan pinnassa oli paksu, kiinteähkö kerros rasvan ja lipeän yhteenkietoutumisen tulosta, käytimme intuitiivista oveluutta (ja keittokirjan ohjetta) ja päättelimme, että nyt on aika lisätä kourallinen suolaa. Nuo saippuankeitosta jotain tietävät tuntuivat sijoittuvan ikähaitarin ehtoopuolelle ja kaiken kaikkiaan olivat kovasti halukkaita meitä opastamaan, jopa pientä innostuksen henkeä lehahti viisauden verhoaman maltillisuuden takaa. Oppaan mukaan liemen ei sopinut kovasti kuohahdella, joten pidimme hiljaisena tulta. Vaikka tarvitsimmekin vain yhden kilon, päätimme tilata teknistä laatua, niin ei sitten tarvitse seuraavaan 24 vuoteen tilailla sitä uudelleen. Arvailujemme mukaan tyrimisen mahdollisuuksia oli ilmassa riittävästi, odottelimme virheliikettä. Se piti tilata apteekista. Sitten lisättiin suola ja annettiin kiehua muutaman minuutin ajan. Jotenkin siinä oli perimmäisyyksien äärellä, ainakin tietokirjan mukaan saippuaa olivat keitelleet jo muinaiset roomalaiset JOO-luvulla. Ville Vuorio SUOMEN LUONTO 8/97. Silloin kyllä vähän yskitti. Siis teurastamolta hankitut sian sisäelinrasvat kiehumaan. Vaihtoehtoina oli 180 markkaa kilolta maksava puhdistettu lipeä tai sitten 25 kilon säkki teknistä lipeää, jolle kilohinnaksi tulisi alle parikymppiä. Osaan laitoimme tervaa tilkkasen ja siitä tuli oikein mukavan tuoksuista. Kotitekoista saippuaa Jos on läskiä, lipeätä, vettä ja suolaa, niin eihän siitä voi tulla muuta kuin saippuaa, kai ... PUR. IN ROTUL. Vaahto-ominaisuudet ovat ehkä hiukan kaupan saippuaa vaatimattomammat, mutta onhan se itse tehtyä. Varovasti se tehtiin ja hiukan kuin takakenoon taipuneena, kaiken varalta. Lipeä on erittäin syövyttävää, mutta olimme varustautuneet: kumikäsineet ja suojalasit ja saappaat ja paljon vaatetta. Seinillä olevista piruista huolimatta liememme vähitellen juoksettui niin kuin juusto. Ennen varsinaista saippuankeittopäivää olimme kyselleet saippuaihmisiltä vinkkejä ja kokemuksia keitokseen. Ville Vuorio Suolan lisäys suoritettiin erityistä herkkyyttä nouäattamalla. Uuden kokemuksen ohella ' meille jäi jäljelle myös ämpärillinen saippuaa
· Eivät myöskään ydinjätteet.. Jätteet eivät kuuiu luontoon
Jo pari metriä ehjää kalliota riittää pysäyttämään ydinjätteestä tulevan säteilyn. Kuljetukset eivät ole ongelma Lopp usijoituspaikan valinta voidaan tehdä muutaman vuoden kuluttua, kun. Suomessa käytetty ydinpolttoaine tullaan loppusijoittamaan vakaaseen suomalaiseen peruskallioon. Tämän vuoden alussa tutkimukset on aloitettu myös Loviisassa. Myös reaktorissa syntyneen runsasaktiivisen jätteen loppusijoitus voidaan hoitaa turvallisesti jo nyt, joten ydinjätteitä ei tarvitse eikä mielestämme myöskään saa jättää tulevien sukupolvien huoleksi. Tällä hetkellä on menei llään myös ympäristövaikutusten arviointi (YYA), :·,ydinjätteistä ~o i d a a 11 h u o I ehti a turva 11 i se sti jo ny Ydinjätteistä voidaan huolehtia turvallisesti Ydinenergialla on parin viime vuosikymmenen ajan tuotettu lähes koi masosa Suomen sähköstä. Perustana huolellinen tutkimustyö Loppusijo ituslaitos ja sen yhteyteen louhittavat kalliotilat ovat korkean teknologian ympäristöinvestointi, jota on laitoksen avaam isen aikoihin v. Tuckimuspaikkakuntien asukkaat voivat itse tuoda arvioinnin piiriin heille tärkeitä asioita. Ydinjätteiden loppusijoituksessa ei ole ratkaisemattomia teknisiä ongelmia , ja voimaloissa syntynyttä vähäja keskiaktiivista jätettä on jo loppusijoitettu Suomen kallioperään. Geologisissa tutkimuksissa kalliosta otetut näytteet tutkitaan alustavasti jo kairattspaikalla, jolloin selvitetään mm. Onki n syytä kysyä, onko meillä oikeutta jättää ydinjätteitä tulevien sukupolvien huoleks i. Välivarastosta jätteet siirretään loppusijoituslaitokseen kapseloitaviksi metallisäiliöihin, minkä jälkeen ne lasketaan kuilussa syvälle kallioon. Sen avulla on rakennettu hyvinvointia, josta ovat hyötyneet kaikki suomalaiset. Välivarastoinnin aikana käytetyn polttoaineen radioaktiivisuus laskee tuhannesosaan siitä, mitä se on juuri reaktorista poistetussa polttoaineessa. Jätteet sijoitetaan 500 m syvyyteen , missä ne ovat suojassa sekä luonnon että ihmisen aiheuttamilta mullistuksilta. Erityisesti ydinsähkön edu llis uudesta ovat hyötyneet ikäluokat, jotka ovat olleet ja tulevat olemaan tuotantoelämän palveluksessa yd invo imaloiden käyttöaikana. Kallioperätutkimusten rinnalla kehitetään loppusijoituksen teknistä ratkaisua. 2020 tutkittu jo yli 40 vuotta kauemmin kuin kenties mitään muuta ympäristöinvestointia Suomessa. Tällä hetkellä suomalainen ydi njäte on välivarastoitu ydinvoimaloiden vesialtaisiin Loviisassa ja Eurajoella. Ydinjätteen loppusijoitus kallioperään Maan pinnalle ei jää säteilyä tai merkkejä laitoksen toimi nnasta. Alan ke nttätutkimuksia Kuhmossa, Äänekoskella ja Eurajoella on tehty jo kymmenen vuotta. ,Kun loppusijoitus on tehty, kuilu t ja tunnelit täytetään ja kapselointibmtoniitti laitos voidaan p urkaa. löydetyt kivilnjit ja näytteiden rakoiluomiuaisuudet. joka selvittää hankkeen vaikutukset ihmisen ja luonnon kannalta. Mielestämme ei ole, sillä ydinjätteiden loppusijoitus voidaan järjestää turvalMissä ydinjätteet ovat nyt. metallisäiliö lisesti jo nyt
teistä eivät kenties ole riittäviä. SKB:n ydinjätteiden kuljetusalus Sigyn vierailee Loviisassa 15.-18.8. Laivalle on rakennettu ydinjätteiden loppusijoitusta käsittelevä näyttely, joka on avoinna päivitNiitä ei saa jättää tulevien sukupolvien huoleksi. Tuorein esimerkki yhteistyöstä on Etelä-Ruotsin Oskarshamniin 460 m syvyyteen täin klo 11-18. Tämä tapahtuu joko rautatie-, maantietai laivakuljeruksena. Tervetuloa! SYVÄLLE MENEVÄÄ OSAAMISTA MIKONKATU 15 A, 00100 HELSINK I • PUH. Näin ollen ei ole sattumaa, että useimmat maat ovat päätyneet loppusijoituksessa keskenään varsin samankaltaisiin ratkaisuihin. ei ole oikein viedä Suomen ydinjätteitä muualle, missä resurssit ja tahto huolehtia ydinjättu ja rakennettu siten, että ne säilyvät ehjinä myös onnettomuustilanteissa ne kestävät esim. Erityisen läheistä yhteistyötä Posiva on tehnyt Ruotsin ydinjäteyhtiö SKB:n kanssa. Säiliöt on suunnitelma Posiva Oy. Kaikki ydinjätehuoltoa varren tarvittavat varat ovat koossa vuosituhannen vaihteessa, joten loppusijoitus ei aiheuta lisälaskua veronmaksajille. Tänä aikana ei ole tapahtunut onnettomuuksia, joissa radioaktiivisia aineita olisi päässyt luontoon. Rahat ovat jo olemassa Kun ydinvoima otettiin käyttöön Suomessa, eduskunta edellytti, että loppusijoitukseen tarvittavat varat peritään etukäteen ydinvoimalla tuotetun sähkön hinnassa. Ydinjätteiden loppusijoitus on ratkaistava kaikissa ydinvoimaa käyttävissä maisvalmistunut Äspön kalliolaboratorio, jossa loppusijoirustekniikoita voidaan kokeilla oikeissa olosuhteissa. Alan tutkimustyö on avointa kansainvälistä toimintaa, jossa tietojen vaihto on vilkasta. täydessä vauhdissa tapahtuvan junan törmäyksen. Yhtiön tehtävä on laissa määrätty, ja sen takana on myös kansan enemmistön tuki: kolme neljästä suomalaisesta on sitä mieltä, että Kiiytety11 ydi11polttoai11em maantiekuljetuksissa kiiytetiiä11 raskaan k,wn11aauton vetämää erikoiskuljetusUlvettia. Ensimmäinen vaihe loppusijoituksessa on käytetyn ydinpolttoaineen kuljetus voimalasta loppusijoituslaitokseen. Iso-Britannia, Japani, Kanada, Sveitsi, Espanja ja Ranska. · Länsimaissa on käytetyn ydinpolttoaineen kuljetuksesta kymmenien vuosien kokemus. Sigy11 Loviisassa 15.-18.8. Näyttelyyn tutustumisen ohella voit saada paikan päällä tietoa myös Posivan toiminnasta sekä vastauksia aiheeseen liittyviin kysymyksiin. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoicus tulee maksamaan noin 4 miljardia markkaa. Tällä hetkellä ydinjätehuoltorahastossa on jo 4,7 miljardia, josta osa tosin käytetään laitosten käytöstäpoistoon. sa. tutkimukset ja YYA-selvitykset ovat valmistuneet. Ota as ioista s e lvää! Myös sinä voit rulla ottamaan selvää siitä, miten ydinjätteiden loppusijoitus käytännössä hoidetaan, tai eroavatko esimerkiksi Ruotsin tekemät ratkaisut oleellisesti suomalaisista. (09) 2280 30 • WWW.POSIVA.FI. Jos et pääse Loviisaan, voit tutustua ydinjätehuoltoon myös internetin kautta, osoitteessa www.posiva.fi. Ruotsin ja Suomen lisäksi Äspön hankkeessa ovat mukana mm. Moninkertaisella turvallisuusjärjestelmällä ja tutkimustulosten tarkastamiselle varmistetaan, että ydinjätteistä ei ole haittaa luonnolle eikä ihmisille. Ydinjätteitä on myös muualla Suomessa syntyneen ydinjätteen loppusijoi cuksesta huolehtii voimayhtiöiden omistaKuljetusta varten on kehitetty erityisiä kuljetussäiliöitä, joiden tehtävänä on toimia säteilysuojana ja suojata polttoainenippuja siirron aikana. Näin on myös tapahtunut
Vaistotoimintakäsitteen luoneella Lorenzilla oli selitys naakkojen outoon käyttäytymiseen. Sillä menolla hän menetti sydämensä tälle harmaasilmäiselle linnulle loppuiäkseen. Tämän raivokkaan vaistotonnmnan laukaisevan avainärsykkeen tunnus on Lorenzin tulkinnan mukaan tumma esine pedon hallussa. Nyt kädessäni oli valkoinen riepu. Annoin varisten rauhoittua pari tuntia ja lähdin uudestaan astelemaan häkille. Kun olin aivan häkin vieressä, varikset lensivät raivon vallassa minua kohti. Varikset kuuluvat lintumaailman oppivaisimpiin, mutta tekemäni koe kertoo, etteivät niiden kyvyt ulotu minäkuvan hahmottamiseen. Tietenkään tämä ei oikeuta pitämään aivojen kehityksessä paljon vaatimattomammallakaan kehitysasteella olevia eläimiä biologisina robotteina. Useimpien tutkijoiden käsitys ei kuitenkaan ollut yksioikoinen. Seuraavina päivinä uudistin kokeen osien järjestystä vaihdellen. Oppiminen on monimuotoinen ilmiö ja oppimistapahtumien valtaosa on vähemmän vaativia kuin minäkuvan hahmottuminen. Teksti ja piirros: Ilkka Koivisto SUOMEN LUONTO 8/97. Se mitä eläinten käyttäytymisestä tiedetään, tuntuu viittaavan siihen, että jonkinasteisen minäkuvan hahmottaminen alkaa olla mahdollista vasta kehittyneemmille nisäkkäille ja niidenkin joukossa selvimmin vain meidän lähimmille sukulaisillemme, ihmisapinoille. Hankin mustan rievun ja kuljin se kädessäni varisten häkin luo verkkaisin askelin. Konrad Lorenzin kirjassa Eläimet kertovat on naakoille omistettu pitkä luku eikä ihmekään, sillä naakat olivat ensimmäinen lintulaji, jonka käyttäytymistä Lorenz tutki perusteellisesti. Se toimii erilaisissa tilanteissa niiden sosiaaliseen käyttäytymiseen kuuluvien vaistotoimintojen laukaisijana, vaihtoehtoja sallimattomana avainärsykkeenä. Päätelmä on yksinkertainen. Poistuin nopeasti paikalta odottelemaan sopivaa hetkeä kokeen kakkososan tekemiseksi. Seuraavana keväänä päätin tehdä niillä kokeen Lorenzin naakkahavaintojen innoittamana. Siinä piili kokeen ydin. Kuutisenkymmentä vuotta sitten vaistotoiminnat ja avainärsykkeet kehkeytyivät Lorenzin ansiosta eläinten käyttäytymistutkimuksen painopistealueeksi. Toisaalta albiinoilla ja muilla selvästi poikkeavanvärisillä yksilöillä näyttäisi olevan vaikeuksia sosiaalisissa suhteissaan. Yksi esimerkki tästä on jo monta vuotta Helsingin Töölönlahdella elänyt valkoinen sinisorsakoiras, josta on tullut siellä retkeilevien hyvin tuntema julkkis. KUUKAUDEN ILKKA Eläviä robotteja. Variksilla on aivoissaan syntymälahjana valmis kuva lajinsa hahmosta. Häkissä syntyi kova meteli, tyypillistä varisten petovaroitusta. Kaksikymmentä vuotta sitten Korkeasaareen toimitettiin Simosta varispoikue, jonka kaikki viisi poikasta olivat albiinoja. V arikset silmäilivät minua, mutta olivat hiljaa. Ne eivät kuitenkaan törmäilleet häkin seinää vasten vaan ottivat siitä kiinni jaloillaan ja pysyttelivät pystyasennossa häkin sisäpuolta vasten, edelleen kiivaasti raakkuen. Naakkojen ja muiden varislintujen tunnettu tapa käydä raivokkaasti petolintujen kimppuun on synnynnäinen ja vallan voimalliseksi niiden kiukku kasvaa, jos niiden lajitoverille on käymässä huonosti. Tähänhän pätee nyrkkisääntö: mitä aivoiltaan kehittyneemmästä eläinlajista on kysymys, sitä suurempi opitun käyttäytymisen osuus on. Tälläinen pelkistyneisyys kuuluu monien avainärsykkeiden ominaisuuksiin samoin kuin se, että niiden vetovoima ottaa eläimen kokonaan vaitaansa. Ne olivat tullessaan jo lentokykyisiä ja saivat käyttöönsä vuosia sitten puretun fasaanitalon ulkohäkin. Kun hän kerran palasi uintimatkaltaan riiputtaen kädessään märkiä mustia uimahousujaan, hänen kesyt vapaina elelleet naakkansa kävivät joukolla hänen kimppuunsa, muutamat laskeutuivat uimahousuja pitelevälle kädellekin ja nokkivat sitä. Se ei havaintojeni mukaan ole onnistunut saamaan itselleen puolisoa yhtenäkään vuonna vaikkei yrityksestä ole ollut puutetta. He, kuten monet maallikotkin, tunsivat eläinten käyttäytymisen toisen, oppimisen avulla hankitun aineksen. Tutkimusten tuloksista saattoi syntyä se käsitys, ja monille se syntyikin, että eläimet ovat jonkinlaisia biologisia robotteja, joiden käyttäytyminen rakentuisi pelkästään kunkin lajin "ikiomien" avainärsykkeiden laukaisemiin vaistotoimintoihin. Sillä on useita nimiäkin, joista kaksi olen kuullut, Urmas ja Alban herttua. Tulokset olivat näilläkin kerroilla samat kuin ensim56 mäisellä. Konrad Lorenz oli innokas uimari ja vielä varsin iäkkäänä hän ui kesäisin yli Tonavan, joka virtaa hänen kotikylänsä Altenbergin sivuitse
Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahja kortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_. (03) 213 1 317, Harri Helin Pohjois-Karjala Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu puh. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. . (09) 228 08206, Päivi Saarinen vs. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ., ... Mervi Taskinen, toimituksen sihteeri Sirkka Tepponen, vastuullinen kulutus Salla Tynys, toimittaja vs. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkank.atu 9, 00510 Helsinki puh. . Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: ..................................................... 12, 40800 Vaajakoski puh. ................................................................... Postinumero ja -toimipaikka: ................................. Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: .................................................................................................... (02) 632 6163, Maija T. O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk O Kestotilaus 12 kk O Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. (016) 311 550, Tuula Leskelä Pirkanmaa Laukontori 4, 33200 Tampere puh. ...................... Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). (013) 138 28 1, Ilari Uotila Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu puh. (05) 228 5009, Marja Meura Lappi Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi puh. (08) 3115 828, Merja Ylänen Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. (06) 312 7577, Pirkko-Uisa PemaaAlstamo Varsinais-Suomi Martinkatu 5, 20810 Turku puh. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. , .... Eija Koski, vastuullinen kulutus Johanna Kotimäki, toimistosihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Anna Parkkari, lähiluontoprojekti Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussiht., päätoimitt. Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. (09) 176 633 LllITOHALLITUS Timo Helle (pj.), (016) 3364 302, Helena Pesonen, Tuovi Kurttio, Janne Lampolahti, Hanna Matinpuro, Seija Nerg, Pertti Siilahti, Ilkka Sten, Thomas Wallgren, Jomw Viljanen ALUESIHTEERJT Keski-Suomi Haapalammentie 17 as. Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. Osoite: .................................................................................................................................. (09) 228 08221 Kotkankatu 9, 00510 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKl Oy Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. Lammi Uusimaa Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. vs. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __J_ 19_ . Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_. Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. välisten as. Puhelin (myös suuntanumero): .................. (09) 228 08333 LUONNONKUV A-ARK1STO Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki puh. . .. (09) 409 238 SUOMEN LUONTO 8/97 z u.J 6 :) V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. .............................................................................................................. . .............................................. Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. (09) 228 081 , telefax (09) 228 08200 Ma-pe klo 8.30-16.15 Susanna Kirkkola, koulutussihteeri Esko Joutsanw, pääsihteeri Mirja Jumppanen, puhelinvaihteen hoitaja Imw Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tarja Ketola, järjestösihteeri Johanna Kojola, kans. Nimi: Osoite: ....................... Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. .. . Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: ........................... (014) 264 641 , Tarja Lumme Kymenlaakso Satakielentie 10, 48230 Kotka puh. . . siht. (09) 228 08 210, 228 08 224, telafax (09) 228 08 200. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Rirva Pietiläinen puh. Postinumero ja -toimipaikka: ........ (02) 2355 255, Hannu Klemola vs. Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: . ...................................................................... , ........... .......................................................................... Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. .................................................... (05) 411 7358, Kaarina Tiainen Satakunta Otavankatu 11, 28 100 Pori puh
5. Wh ile perusing a fascinating menu based on local fare, guests have an unimpeded view of Lake Torankijärvi fro m the hotel' s terrace and windows. Heinäsirkat erottaa hepokate ista varmimmin tuntosarvien perusteella. Within a few weeks, bush grass (wood smallreed), goldenrod and rosebay willowherb begin to speckle the blackened soi!. Suomessa kasvava poimutryffe li e i ole syötävä. a) heinäsirkka b) hepokatti. Suomen Luonto feels that the establishments selected blend in with nature, while being cosy of a comfortable size and offering a cosy milieu. Fire destroys the mantle of vegetation but at the same time it frees nutrients for use by pioneers. 7. Tervetuloa retkelle! Mukaan mahtuu enintään 15 osallistujaa, ikäraja 15 vuotta. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES SUOMEN LUONTO Fire regenerates a forest by Jouko Veikkolainen and Seppo Vuokko Suomen Luonto 56(8): 411 There have been several cases of forest fires in Finland this year. Heinäsirkkojen hennohko siritys syntyy tavall isimmin siten, että sirkat hankaavat takareiden sisäpintaa etusiipeä vasten. SUOMEN LUONTO 8/97. Itämerellä veden pi nnan vaihtelut ovat enimmi lläänki n vain noin 10 senttiä. Toinen erottava tuntomerkki on ääni ja niiden syntytapa. Heinäsirko illa ne ovat lyhyet, hepokateilla pitkät. The Tammela forest fire drew attention once again to the significance of fi re to forest regeneration. 58 succession. Se syntyy Kuun ja Auringon vetovoimasta. However, visitors to Lapland and ornithologists have now chosen, fro m a long list of alternatives, their favourite establishments, which are described in this article. 3. Insects and fungi specialised on charred wood had practically disappeared from our forests, until timely wild fires and prescribed burning taking place during the last few years enabled them to increase their numbers. The paper industry is a primary consumer of electricity, accounting for almost one third of the country's total electricity consumption. The fo rest industry is responsible for as much as 37-47 percent of Finland's biodi versity problems, and 45-65 percent of waterway oxygen depletion. Some of the restaurants and cafes also have long traditions behind them; these include Kalastajan Majatalo and Muotkan Ruoktu, set in the middle of the Sami area. Translated by Leigh Plester Karjalan ruskainen seikkailu 20.-27.9. Hepokateista äänessä ovat vain ko iraat. 2. Forest sector responsible för 40 percent of Finland's biodiversity problem by Antti Halkka Suomen Luonto 56(8): 32-34 ln a study published recently by the Finnish Environment Institute, for the first time an overall assessment is made of the environmental impact of the forest industry. People who are horri fied by wild fires often miss the point that fire forms part of the natu ral SUOMEN LUONTO ilmestyy seuraavan kerran 10. Even before that, many insects adapted to the aftermath of fire will have appeared on the site. Moreover, the amount of greenhouse gases from the combustion of fossil fuels by the forest sector will increase appreciably by the year 2005. For instance, Geranium. syyskuuta. Saalii n paloitteluun ne eivät sovell u. Vuorovesi-ilmiö on lähinnä merenpinnan säännöllistä korkeuden vaihte lua. One of the conclusions of the study is that the present protected network should be supplemented, in particular in Southern Finland. Neither is the present level of protecti on of valuable biotopes in commercial forests adequate, says the report. "Nature cafes" in northern Finland Suomen Luonto 56(8): 22-27 by Alice Karlsson Finland's northernmost regions, especially Lapland, are wi ld, sparsely inhabited places. requ ires a good dose of 'heat therapy' before it is wil li ng to germinate. Hepokattien voimakas ääni syntyy hankaamalla vasemman etusiiven alapinnal la olevaa hamrnasriviä oikean etusiiven takareunassa olevaaa harjannetta vasten. Vuorovesi-ilmiö on sitä suure mpi mitä isommasta vesia ltaasta on kyse. Tryffelit ovat kuli naristien himoitsemia ja niitä etsitään muun muassa Ranskassa ja Italiassa sikojen j a ko irien avulla. ln regard to climate change, this industry contributes some 1418 percent of Finland ' s impact. Nowadays, the contribution of the electricity and electronics industry, for instance, to the country's ex ports equals that of the pu lp and paper industry. Fire also awakens seeds lying dormant in the soi!. Maatähdet ovat sieniä, joiden ulkopi nta kääntyy taaksepäin ja repeytyy liuskoiksi. mennessä luonnonsuojeluliittoon, puh. Näin syntyy tähtimäinen ulkonäkö. Vieraat aineet joutuvat niihi n vahingossa esimerkiksi liikenteestä ja teollisuudesta. Kivatsun erämaassa Karhut valmistautuvat talviunil le ja susiemo opettaa pentujaan ulvomaan täysikuulle, kun Suomen luonnonsuojeluliiton retkiporukka tekee tuttavuutta Karjalan salomaihin paikallisen oppaan kera. (01 6) 677 41 2. The large international Sokos Hotel differs from the others. Hinta sisältää liput Hki-Petroskoi-Hki, vi isumin ja vaellusmuonat. Kanta-astuji a ovat esimerkiksi karhu ja sii li , varpaillaan taas hiippailevat supikoirat ja il vekset, kärki astujia ovat muun muassa hirvet ja metsäkauriit. Yuontispirtti seems to be part of the fells. Restaurants and cafes there are almost unavoidably surrounded by rugged countryside. Myllypirtti represents one of the centres of centuries old whitefish fi shing using a special ki nd of lure. The draw of birds has been noticed at Neljän Tuulen Tupa and Peurasuvanto Si ltamajat, which as a consequence have become firm favo urites with relax ing or(Na111re of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Kotkankatu 9 005 /0 Helsinki, Finland Fax: +358 9 228 08 200 nithologists. lt is a joy to relax there, as also at SavottaKahvila. 6. Suomessa on 8 hepokatti lajia ja 16 heinäs irkkalaj ia. Järjestäjä: Suomen luonnonsuojeluliitto ja OK-Opintokeskus. Suomessa on useita maatähtilajeja, meritähdille sen sijaan Itämeri ei ole riittävän suolainen. The most serious has occurred in Tammela, where 160 hectares was in volved. Erkki Makkonen Seuraavassa numerossa tarvomme sienimetsässä etsimässä kauneuselämyksiä, tutkimme metsä järven rantaruovikon salaisuuksia ja käymme Aurajoella kalaretkellä. Meri tähdet ovat merien pohjalla eläviä viisihaaraisia piikkinahkaisia. Ilmoittautuminen: 16.8. Matkustamme Helsigistä Petroskoihin ja takaisin junalla ja yövymme Kivatsun erämaassa teltoissa ja laavuissa. Vuoksi on nousuvesi ja luode pakovesi. (09) 228 08 20 1. 4. Tryffeli t eli mu ltasienet ovat kotelosieni ä, jotka lymyävät maan alla. Retken hinta: Luonnonsuojeluliiton jäsenille 2700 mk, muille 2900 mk. Rapu käyttää saksiaan muun muassa puolustautumisen ja kolojen kaivamiseen. Finland's most recent big fire was the one in north Salla in 196 1, when around 200 square kilometres of forest burned down on both sides of the border between Russia and Finland. Matkan vetäjä: Mika Alava, puh. The importance of the forest sector to Finland ' s economy has fa llen in recent years. Vastaukset sivun 14 pähkinöihin: 1. Lisäaineet lisätään elintarvikkeisiin tarkoituksella. bohem.icum
Kun kylmä, jäästä vapautuva meri tai järvi saa päälleen voimakkaasti lämmenneen ilmamassan, voi optisia harhoja ilmaantua joka niemen nokkaan ja saarelmaan. Kangastuksia tavataan vetten päällä aina syksyisin ja keväisin. Vuori oli sinällään oikeassa kohdassa, mutta sen muoto oli jopa seitsenkertaisesti vääristynyt. Hourekuviako. 59. Ero voi olla muutamista senttimetreistä kiinni. Eri lämpötilan omaavat ilmakerrokset alkavat toimia heijastajina: maisemat vääntyilevät, venyvät ja kääntyvät. Tavoitteena on löytää se oikea korkeus, kapea ilmakerrosten rajapinta, jossa saaret nousevat ilmaan ja pilvet vääntyi levät pilareiksi. Kenties ihmeellisintä kangasPekka Parviaincn/Ursan kuva-arkis10 tuksissa onkin niiden helikkyys katsojan silmien kulloisellekin korkeudelle. Jos kylmä ja lämmin ilma vuorottelevat useina kerroksina, saattavat epätodelliset taivaanrannan kuvat pinoutua SUOMEN LUONTO 8/97 moninkertaisina päällekkäin. Vuotta myöhemmin Parry todisti epäilynsä purjehtimalla ensimmäisenä eurooppalaisena Lancasterin salmesta läpi. Marko Pekkola Kirjoittaja on ilmakehän ilmiöiden harrastaja. Koko Alaska Rangen vuorijonon kuva koki tuhansia muodonmuutoksia parinkymmenen minuutin ajan ennen auringonnousua. Löytöretkien historiaan kangastukset ottivat osaa viivästyttämällä Luoteisväylän löytämistä. Oli syksy tai kevät, moni kulkee harhojensa ohitse. Kangastukset olivat harhauttaneet Rossin. Monet Fairbanksin kukkulat litistyivät tunnistamattomiksi, uusia vuoria kiipeili taivaalle ja taivaalle i1TOnneita maanpiirin kappaleita pingottui harmaina, kapeina siltoina vuorten välille. McKinleyn, PohjoisAmerikan korkeimman vuoren, kaukaista kuvaa kiikarilla. Syksyllä meri on pitkään lämmin, mutta ilma sen yllä on kylmentynyt. IHME JUTTU Saaria ilmassa, taivaanranta irti! Paitsi saaret, myös veneet ja majakat voivat kohota ilmaan. Pari vuotta takaperin Alaskassa ihmettelin isäntäni kera Mt. Ei , vaan kangastuksia! Kaikenkukkuraksi ilmiö ei sinällään ole edes harvinainen. Samana aamuna koimme todellisen fata morganan eli taivaanrannan elokuvan. Vuonna 1818 brittiamiraali Ross käänsi laivansa takaisin Lancasterin salmesta luultuaan, että taivaanrannassa pilkottava harmaa nystyräviiva oli vuorijono, joka sulki Lancasterin salmen lahdeksi. Tätä voi verrata ikkunaan, jossa on vain yksi epämuodostunut lasiviiva. Kameransa kanssa hän juoksee edestakaisin, ylös alas jyrkkää ja pitkää rantakalliota samalla vilkuillen kaukaiseen horisonttiin. Kakkoslaivan kapteeni William Parry ei uskonut Rossin "Crokerin vuoriin". Varsin rajuksi taivaanrannan rakoilu saattaa kehittyä muutamina kevätpäivinä. Katsoja ei huomaa mitään erikoista maisemassa, ellei pidä silmiään juuri virheellisen lasin kohdalla! Luonnossa kangastuskuvaajan tunnistaakin helposti. Tärkeää on tuulettomuus: voimakas tuuli sotkee pian ilmakerrokset ja kangastukset kaikkoavat. Laivat saattavat kääntyä nurinpäin ja koko taivaanranta voi irrota kehyksistään. Kappale hohtavaa auringonsiltaakin saattaa reväistyä merestä irti
käärmeitä ja kameleontteja matkailij oille. kaktusten ja monien muiden kauniiden kasvien tuonti on tiukasti säädeltyä. (09) 403 000. Kaukomaiden toreilla myydään papukaijoja ja muita lintuj a, apinoita. Kesäkuun 1. • •• •• • ••• Moni on tletamattaan uhanalaisten eläinten ja kasvien salakuljettaja ... Silti erityisesti Afrikassa ja Aasiassa matkailijoille kaupataan norsunluisia esineitä. Suomen ympäristökeskus (luvat ja todistukset), puh. Uhanalaisten elävien eläinten tuominen EU-maihin on kielletty ja useiden lajien tuontiin tarvitsee luvan. WWF2000 THE LIVING PLANET CAMPAIGN Uhanalaisten lajien puolesta: WWF puh. Sitä sovelletaan yli 20 000 lajiin. (09) 199 11. (09) 7740 100. Lainsäädäntö on maailman tiukin. (09) 6141. käpypalmujen. Tull ilaitos, puh. Useat maat ovat kieltäneet korallien keräämisen, myynnin ja viennin. Esimerkkejä luvattomista matkamuistoista •• Norsunluun kansainvälinen kauppa kiellettiin vuonna 1990. (09) 877 1200.. Suomen Eläinsuojeluyhd istys, puh. Ympäristöministeriö, puh. Orkideoiden. 800 eläinja kasvilajin kansainvälinen kauppa on kokonaan kielletty. Koralliriutat ovat herkkiä elinympäristöjä, joista monet eläinja kasvilajit ovat riippuvaisia. päivä 1997 astui voimaan uusi EU-lainsäädäntö, joka koskee uhanalaisten eläinja kasvilajien kauppaa. Merikilpikonnista valmistettuja tuotteita kuten kokonaisia kilpiä, täytettyjä eläimiä, koruja, kampoja ja aurinkolasien kehyksiä ei saa tuoda EU-maihin