Rantakukka uhkuu luodoilla tummaa punaansa ja sarjakeltano loistaa keltaisena. Väriloistoa kallioilla Elokuinen saaristo tarjoaa kasvien ystäville unohtumattomia näkyjä. Väriä on silokallioissakin , jotka kylpevät lämpimien ja kylmien sävyjen loisteessa, kunnes sammuvat pimeneviin iltoihin. Pohjoisimmassa Suomessa osa hilloista kypsyy elokuun alkupuolella. Täydellisimmillään pimennys on Suomessa keskimäärin kello 1 3.50 . Koiraiden vuoro on vasta syksyn lähestyessä. Leppäkertut kirvajahdissa Kirvoja ja niitä syöviä leppäkerttuja on riittänyt lämpimänä kesänä. Katse aurinkoon Osittainen auringonpimennys haukkaa 11 . Värinegatiivit, polarisaatiosuodattimet, hopeoimattomat mustavalkofilmit, noetut lasit ja CD-levyt ovat silmille vaarallisia.. Pirkkojen kirkkaat värit varoittavat muita petoja pahanmakuisista eritteistä. Kirvojen lisääntyminen on suotuisissa oloissa äärimmäisen tehokasta , sillä sukupolvia on useita. Pimennyksen katselussa voi käyttää hitsaajan suojalasia nro 14 tai hopeaa sisältävää, valotettua ja kehitettyä mustavalkofilmiä, joka taitetaan kaksinkerroin . Nyt ovat kypsiä jo puustoistenkin soiden muuraimet. elokuuta etelärannikolla parhaimmillaan 65 prosenttia Auringosta, ja Lapissakin valonlähteestä pimenee lähes puolet. Leppäkertut ovat petoja, joille kirvat maistuvat kasvien onneksi, sillä kirvat imevä t ravinnokseen kasvinesteitä . Hillojen houkutus Suomuurainsato oli poimittavissa tänä vuonna avosoilla pääosin jo heinäkuun jälkipuoliskolla. Metsäntutkimuslaitos luonnehtii satoa kohtuulliseksi . Valkeaa eleganssia kallioiden kasvijuotteihin tuovat merisauniot, jotka ovat kuin pieniä päivänkakkaroita. Osassa maata hilloja vaivasi kuivuus. Kesällä jälkeläiset ovat vieläpä kaikki naaraita, jotka edelleen lisääntyvät suvuttomasti. Saariston kasvit kukkivat vielä pitkälle syksyyn
Kannen kuva: Hannu Huttu/Luontokuvat ltäsuomenkarjaan eli kyyttöihin kuuluva vasikka saa hyvää hoivaa emoltaan. SUOMEN LUONTS 58.vuosikerta Elokuu LUONTO 4 Saalistavia sieniä Muotoaan muuttavaa alkulimamassaa ei tarvitse etsiä tieteiselokuvista. 30 Turvapaikka uhatuille 34 Veden valkeat silmät 52 Kysy luonnosta Minne joutsenperhe vaeltaa. 42 Sosnovyi Borin ongelmat ratkaisematta Ydinvoimakaupungille etsitään vaihtoehtoisia elinkeinoja. 22 "Vieras aihe" sanoo Juha Turkka ympäristöasioista. Suomen maatiaislehmistä kerrotaan sivuilla 24-27 .. VAKIOT 12 13 44 46 50 57 66 Pääkirjoitus Ajankohtaista Maailmalta Mielipiteitä & keskustelua Kirjoja Palvelukortti Summaries Toimituksen yhteystiedot löydät sivulta 12. Sen voi kohdata elävänä metsässä. Toimitusjohtaja Ilmo Hakkarainen pitää ilveksistä. Savon maakuntakukkia lisää sivuilla 34-37 . Miksi tervapääskyt katoavat sateella. Mikä söi herneet entä karviaiset. 41 Valmiissa maailmassa Timo Helle pohtii , miksi kylien autioituminen kavahduttaa. 67 Lepakot näkevät korvillaan YMPÄRISTÖ JA ELÄMÄNTAPA 18 Taistelu Tiikasta Jääkö Tilkan sairaalan puutarha Helsingin kasvun jalkoihin. Matka Ähtärin ja Ranuan eläinpuistoihin sivuilla 30-33 . Hillanpoimijan aarteet hehkuvat soilla. 24 Maatiaislehmien arvostus nousee 38 Turpeenpoltto kuumentaa tunteita ja ilmastoa Soiden kuoriminen poltettavaksi saisi monen mielestä jo riittää. 28 Peto kärpäseksi Lämpimässä viihtyvät petokärpäset ovat monien ötököiden kauhu . 60 Ekoelämää Ekoneuvoja, vihervinkkejä, uutisia. Lumpeiden silmät vilkkuvat taas vesillä liikkujien ilona
Alkulimassa on runsaasti tumia, jotka jakautuvat samanaikaisesti, ja kun myös solulimamäärä kasvaa, limasuonisto saattaa lopulta peittää useiden neliösenttien, jopa neliömetrin alan. Jäljelle jääneet kuona-aineet limakko erittää pintaansa eräänlaiseksi tupeksi. Liikkuvan limasieniyksilön, limakon, vauhti ei tosin päätä huimaa. Trichia decipiens on Suomen yleisimpiä limasienilajeja. Limasienen solusisältöä pääsee tarkastelemaan helposti, koska sillä ei ole minkäänlaista soluseinää, eipä itse asiassa solujakaan. Tyypillinen elinympäristö on kostea lehtikasa tai lahoava puunrunko. Bakteerien syöjä Limakon vaelluksella on suunta ja tavoite. Siellä ruokahippu, esimerkiksi bakteeri tai sienen itiö, lähtee virtaamaan soluliman mukana ja sulaa vähitellen. Sitten virtaus vaimenee vähitellen ja alkaa lopulta uudestaan, nyt vastakkaiseen suuntaan. Siellä limakko työntyy kaikkialle puun huokosiin. Pikku hiukkaset jossakin limakon haarassa voivat vilistää yli millimetrin sekuntivauhdilla (3,6 km/tunti). Kun sillä ei ole tukirakenteita, se mahtuu kaikkiin rakosiin, joista sen tumat juuri ja juuri luiskahtavat läpi. L imasienet ovat sieniksi outoja, sillä ne pystyvät liikkumaan. Ryömimisen aiheuttaa kiihkeä solulimavirtaus, jota on helppo tarkkailla 50 kertaa suurentavalla pintamikroskoopilla. Niitä on kuvattu lähes tuhat lajia, joista 190 on tavattu Suomestakin. Lehtikasojen asukki Limasieniä on kaikkialla maapallolla pa1väntasaajalta napapiirin pohjoispuolelle. Sen voi löytää lahoilta kannoilta ja puunrungoilta. Jos on illalla tuonut limakon rasiassa metsästä kotiin, voi sen aamulla löytää rasian kannesta. Niinpä limakon eteneminen onkin tehotonta soutamista ja huopaamista. Usein limasienen. Se tunnistaa ruuan ja sopivat kosteusolot. Koko olento on solukelmun ympäröimä alkulimamassa, joka levittäytyy verisuonia muistuttavin haarakkein ympäriinsä. Jokaisen edetyn millin jälkeen se vetäytyy puoli milliä takaisinpäin. Liikettä ei tajua ensi vilkaisulla, mutta jonkin ajan kuluttua huomaa otuksen kuitenkin siirtyneen. Tarkkasilmäinen havainnoitsija voikin löytää luonnosta limasienten lyyhistyneitä kuona-ainetuppeja, joiden sisältä itse sieni on ryöminyt uusille metsästysmaille. Kun lahottajasienet erittävät ympärilleen entsyymejä, joiden liuottamat orgaaniset aineet sitten imeytyvät sienirihmastoon, limasieni työntääkin haarakkeen ruuaksi kelpuuttamansa hiukkasen päälle ja imaisee sen soluruumiiseensa
Tubifera ferruginosa on ilmaantunut koivun rungolle ja alkaa muotoutua itiöpesäkkeiksi (yllä) . Diderma radiatum avautuu itiöiden kypsyttyä kuin kukka (ylhäällä oikealla). Paranvoi (Fuligo septica) , jättiläinen limasienten joukossa, loistaa kirkkaankeltaisena lahoavalla kannolla.
Jos vesipisara alkaa kuivua, parveilijat voivat menettää siimansa ja muuttua ryömiviksi ameeboiksi. Niinpä biologisista teoksista limasienten luokan voikin löytää sekä nimellä Myxomycetes että Mycetozoa. Kestävyyttä riittää pitkäänkin odotukseen, eivätkä kaikki itiöt herää ensi kastumisella. joskus sporangiot sulautuvat yhteen isoksi möykyksi nimeltä eetaalio. Myöhemmin kohdatessaan saman yksilön itsenäistyneet osat voivat taas sulautua yhteen. SUOMEN LUONTO 8/99. Yksilökäsite hämärtyy. ltiöpesäkkeitä muodostaakseen limakon haarat virtaavat kasaumaksi, joka käy lyhyessä ajassa läpi perusteellisen muodonmuutoksen. Lopulta parveiOksaa peittävät kauttaaltaan Leocarpus fragilis -limasienen itiöpesäkkeet. joku haarake saattaa hyvän bakteeriapajan perässä lähteä ryömimään eri suuntaan kuin muu osa limakkoa ja irrottautua kokonaan. Eläimestä sieneksi Lisääntymistään varten limakko ryom11 piilostaan näkösälle, lahopuun pintaan tai ruohojen ja sammalten latvoihin. Pallomaiset itiöt pesäkkeen sisässä ovat limasienen ainoita soluja. Illalla vielä jogurttimaisen pehmeän limakasan tilalla on aamulla pölisevän kuivia itiöpesäkkeitä. Ne kaksi ainoaa limasienilajia, paranvoi ja sudenmaito, joilla on suomenkielinen nimi, ovat juuri eetaalioita. Ne voivat myös lisääntyä jakautumalla kahtia. ltiöistä siimaeliöiksi Sattuma ratkaisee lentävän itiön kohtalon. jos se joutuu kuivaan paikkaan, sen ainoa toivo on odottaa sadetta. Lisäksi pesäkkeen sisässä on kapillitiota, joustavaa rihmaa, jonka kosteuden vaihtelut saavat vääntelehtimään niin, että itiöt irtoavat pesäkkeestä tuulen vietäväksi. Tällaisia pesäkkeitä kutsutaan sporangioiksi. Mikroskoopilla tarkastellen voi havaita, etteivät limasienen itiöpesäkkeet koostu sienirihmastosta vaan soluttomasta aineksesta. Tyypillinen limasienen itiöpesäke on vain millimetrin tai parin korkuinen, värikäs ja koristeellinen. Limakosta ei ole mitään jäljellä. Vesipisaraan päästyään itiö avautuu, ja sieltå ryömii ulos kahdella siimalla uiva parveilusolu. Näin limasienet hämärtävät rajan eläinkunnan ja sienikunnan väliltä. Limakon tavoin myös parveilusolut voivat syödä bakteereita
Kun tumat jakautuvat yhä uudestaan ja solulimamäärä kasvaa, saavuttaa limakko lopulta paljaalla silmällä erottuvan koon. Vanha eliöryhmä Sama limasienilaji voi elää maailman eri kolkilla eri oloihin erilaistuneen eliöstön joukossa. Samoihin maljoihin ilmestyi kuin noiduttuna myös limasieniä innokkaasti popsivia sukkulamatoja, kymmenen vuotta ruususenunta viettäneitä nekin. Jotkut elävät esimerkiksi vain vuoristoissa sulavan lumen reunalla, mutta sama laji voikin sitten asustaa eri maanosien ja ilmastovyöhykkeiden vuorilla. Tieteelle kuvaamattomia lajeja limasienissä silti on, varsinkin hyvin pienikokoisia. lusolut alkavat hakeutua toistensa seuraan ja yhtyvät pareittain. Säilytyksen kestettyä kymmenen vuotta oli aika kokeilla, vieläkö niissä henki pihisee. Edes erikoistuneesta eliömaailmastaan tunnetuilta Havaijin saarilta ei ole löytynyt yhtään kotoperäistä limasienilajia, vaikka tunnettu ruotsalainen limasienitutkija Uno Eliasson on niitä vartavasten etsinyt. Siitä alkaa uuden limakon elämä, aluksi mikroskooppisen pienenä. Jos ympäristö muuttuu limakolle epäedulliseksi, esimerkiksi liian kylmäksi tai kuivaksi, se voi pelastautua vetäytymällä kovakuoriseksi lepomuodoksi, sklerootioksi. Myöhemmin, 191 7 löydetSUOMEN LUONTO 8/99. Itse kuvasin tällaisen alle millimetrin korkuisen lajin, Comatricha ellae, tieteelle uutena Suomesta 1977, ja sittemmin se on löytynyt myös Espanjasta, Hollannista, Yhdysvalloista ja Tansaniasta. Suomalainen mykologi P. Tarja Ukkolan kanssa raotimme varovasti petri-maljojen kansia steriloidussa huoneessa ja kastelimme kaarnanpalat tislatulla vedellä. Vain muutama päivä kastelemisen jälkeen kaarnojen pinnalla ryömi virkeitä limakoita. Ympäristön taas kostuttua sklerootio palautuu limakoksi. Samalla se on taas ryöminyt näkymättömiin hiljaisille bakteerinpyyntiretkilleen. Kasvupaikan suhteen ne voivat olla valikoivia. Olen säilyttänyt työhuoneeni pimeässä komerossa suljetuissa petrimaljoissa vanhoja kuivuneita viljelmiä, joissa on tansanialaisten puunkaarnojen pinnalla uinuneita limasienten sklerootioita. Voiko elämästä selvitä hengissä. A. Limasieniä ei ole helppo löytää, sillä suurimman osan elämäänsä ne viettävät katseilta piilossa. Karsten kuvasi Tammelan Mustialasta Didymium obducens -lajin tieteelle uutena 1868
Trichia favoginean itiöpesäkkeitä lahopuulla. Didymium melanospermum -limasienen valmiit itiöpesäkkeet roikkuvat karhunsammalen varsilehdissä kuin koristeet joulukuusessa (alla oikealla). G. Kuinka on mahdollista, että harvinainenkin laji voi esiintyä aivan eri puolilla maailmaa ja ettei endeemisiä lajeja ole missään. Olen tutkinut molemmat tyyppinäytteet ja todennut ne aivan samanlaisiksi, siis amerikkalainen nimi on siirrettävä synonyymiksi ja Karstenin antama nimi on tämän harvinaisen lajin virallinen nimi. Nykyään kun peräänkuulutetaan taloudellista hyötyä ja tulosvastuuta, voi limasienitutkijan työn arvioida jokseenkin tarpeettomaksi. Mitä hyötyä niistä on. Pesäkkeistä purkautuu pumpullmaista kapillitiota. Maailmankirjallisuudesta se mainitaan löydetyksi edellisten alueiden lisäksi vain Italiasta, Yhdysvaltain Coloradosta, Pakistanista ja japanista. Sudenmaidon {lycogala epidendrum) pallomaisia itiöemiä lahopuun pinnalla. Wikström löysi sen viime syksynä aivan uudesta kasvupaikasta Kemiöstä. Onko limasienten evoluutio pysähtynyt sille tasolle, jolla se oli kolmisensataa miljoonaa vuotta sitten maailman ollessa vielä yhtä ja samaan mannerta. Olihan se mainio osoitus siitä, että emännän pikku apulainen maitopara tai voipara oli liikkeellä. Meksikossa ja muuallakin eteläisessä Amerikassa eräät intiaanit sentään käyttävät ravinnokseen paria limasienilajia, nimittäin paranvoita nimellä Hongo de, pölkyn sieni, ja erästä toista suuri. Ennen, kun uskottiin vielä henkiolentoihin, saattoi talon emäntää kovinkin ilahduttaa paranvoin ilmestyminen jonnekin kannon nokkaan. 10 tiin Amerikassa laji Didymium fulvum. Alakuvassa saman lajin nuoramaista kapillitiota ja itiöitä mikroskoopissa. Suomesta sitä ei ole löydetty kertaakaan kuvauksen jälkeen eli 130 vuoteen, kunnes P. Onko niin, että muun eliöstön muovautuessa uusiin oloihin sopeutuneiksi uusiksi lajeiksi limasienet voivat vain sinnitellä hengissä tai kuolla pois olojen käydessä niille epäedullisiksi
Limasienten itiöpesäkkeet tarjoavat ruokaa ja suojaa monille hyönteisille. professori. Sukkulamadot popsivat limasienten limakoita ja limakot puolestaan bakteereita, mutta kuolleet limakot ovatkin bakteerien ruokaa. Marja Härkönen on Helsingin yliopiston kasvitieteen us. kokoista Reticularia lycoperdon -limasientä nimellä Caca de Luna, kuun paska. Esimerkiksi englantilainen tutkija Alan Feest on osoittanut, että maaperän elämää kuhisevassa pieneliöstössä ameeboista suurin osa on juuri lirriasienten ameebavaiheita. Suomalaisessa kansankielessä nimittäin paranvoi ei ollut ainoa nimi Fuligo septical/e, vaan siitä käytettiin myös nimiä paran oksennus ja paran paska. Tutkimustyössään hän on perehtynyt erityisesti limasieniin. Eräät kovakuoriaiset ovat erikoistuneet elämään limasienten itiöpesäkkeissä ja ilmeisesti auttavat niiden itiöiden leviämistä. Trooppinen Physarum bogoriense on synnyttänyt itiöpesäkkeensä risulle tansanialaisessa kompostikasassa. Mielenkiintoista, miten samanlaisia latuja ihmisten mielikuvitus lentää eri puolilla maapalloa. Limasienillä on myös erikoistuneita loisia, joiden vaivaamien limasienten itiöt ovat risaisia ja elinkelvottomia. SUOMEN LUONTO 8/99 Kannolla "kukkii" Stemonitis axifera.. Luonnontaloudessa limasienillä saattaa olla luultua suurempi merkitys. Limasienet osallistuvat siis monella tasolla luonnon monimutkaisiin ravintoverkkoihin
Tavallinenkin luonto on kaupungissa arvokasta. (03) 751 1815 Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerron kuussa. Tilat asunnoille ja työpaikoille on esitetty saatavaksi muun muassa kaupunkirakennetta tiivistämällä. Onnistunut esimerkki tiivistämisestä on Helsingin Kruununhakaan tyhjälle tontille rakennettu sosiaalija terveysministeriön rakennus. lrtonumero 33 markkaa. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkan katu 9, 0051 Helsinki p. Ainakaan sitä ei tule tehdä luontoja virkistysarvoja tuhoamalla. Ympäristökeskus vetoaa siihen, ettei alueella ole "arvokkaiksi kasvillisuustai linnustokohteiksi määriteltyjä kohteita". Kestotilaus uudistuu tilausjak· soittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Luonnonsuojeluliiton jäse· nille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. J L~c JORMA LAURILA PÄÄTOIMITTAJA SUOMEN LUO TO 8/99. Tiivistämisintoilijat kutsuvatkin rakentamattomia keitaita vähätellen viherlämpäreiksi. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa] 170 mk. Hanke on esimerkki vääränlaisesta kaupunkirakenteen tiivistämisestä. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voi· daan käyttää tai luovuttaa ti· laus· ja suoramarkkinointitarkoituksiin. S uomalaiset valuvat työpaikkojen perässä maan eteläosaan ja etenkin Helsingin seudulle, jonne hurjimpien arvioiden mukaan ennustetaan muuttavan lähivuosina jopa 300 000 uutta asukasta. P eriaatteellisempi kysymys on se, onko ylipäätään syytä kasvattaa pääkaupunkiseudun asukasmäärää näin nopeasti ja voimakkaasti. Se siitä vuorovaikutteisesta suunnittelusta, josta Helsingissäkin on viime vuosina suureen ääneen hälisty. Hankkeen toteuttaminen tuhoaisi täydellisesti alueen luonteen; sairaalan rakennustaiteellisena kohteena suojeltu tornikin jäisi kerrostalomuuri n saartamaksi. Käyttä· mällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ym· päristömerkki. Tilaushinnat Määräaikaistilaus ( 1 2 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulko· maille 300 mk, kestotilaus 270 mk. [OONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Ti ivi stetää n kö pääkaupunkiseutu piloille. Tilkan sairaala edustaa rakennustyyliltään funktiona lismia, jonka yhtenä ideana on ilmavuus ja valoisuus; rakennukset ovat ikään kuin "kaupunki puistossa". Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuen ja Akateemisen Kirjakaupan myymälöissä. Kun alue on vapautunut puolustusvoimilta, se tulisi suojella puistona. Pikku-Huopalahden 8000 asukkaan tiiviille asuntoalueelle Tilkan puisto on tärkeä henkireikä. Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Lähivuodet ovat kriittistä aikaa; silloin ratkeaa säilyykö pääkaupunkiseutu viihtyisänä vai tiivistetäänkö se luotaantyöntäväksi slummiksi. P uistattava esimerkki brutaalista kaavoituspolitiikasta on suunnitelma rakentaa Tilkan sotilassairaalan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan puutarhan päälle useita suuria kerrostaloja. 12 Kerrostalojen rakentaminen Tilkan sotilassairaalan puutarhaan tuhoaisi arvokkaan funkkismiljöön Helsingissä. Vapauduttuaan puolustusvoimilta se sopisi kulttuurija luontoarvoiltaan mainiosti osaksi Helsinkiin suunniteltua kansallista kaupun kipuistoa. Pahimmillaan tämä tietäisi kovia paineita viheralueita ja kaupungin ilmavuutta kohtaan. Kaupunkirakenteessa on sopivia tiivistämiskohteita, mutta arvokkaat viheralueet eivät ole sellaisia. Ympäristökeskuksen linja ei ole uusien haasteiden tasalla; viherarvot tulee nähdä laajasti kaupunkien viihtyvyysja maisematekijänä, ei vain harvinaisina lajeina. (09) 228 08210, 228 08224, sähköposti: kaitosaari @sll.fi Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57 . Tilkan ympäristön asukkaat ovat nousseet vastarintaan, vaikka heidät yritettiin alusta alkaen työntää syrjään sillä verukkeella, ettei keskeneräistä suunnitelmaa näytetä. (09) 228 081 faksi : (09) 228 08200 sähköposti: sukunimi@sll.fi http://forest.sll.fi/sl/index.html Päätoimittaja Jorma Laurila , 228 08217 Toimitussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 08214 Toimittajat Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Juho Rahkonen 228 08216 (kesätoimittaja) Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila ja Venla Koski Värierottelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tu ki Markku Kemppainen puh. On hämmästyttävää, ettei Helsingin ympäristökeskuksella ole ollut mitään huomautettavaa massiivisesta rakennussuunnitelmasta
Kalastaja Pauli Huunonen on kalastanut Airistolla 1960-luvulta lähtien. Totuus on paljon kiehtovampi . "Poikastuotto jää huonoksi, jos koiras ei ole hoitamassa pesää. Jyväskylän yliopiston tutkija Mikko Erkinaro on yrittänyt siepata mateiden ääniä nauhalle, mutta äänittäminen on epäonUlkomaisissa tutkimuksissa mateen on kuultu ääntelevän , mutta suomalaiset eivät vielä ole onnistuneet saamaan mateen laulua korviinsa. SUOMEN LUONTO 8/99 Luontainen kannanvaihtelu lienee yksi syy kuhien alamäkeen . "Esimerkiksi isosimppu kurnuttaa ja täristää ruumistaan ääntelyn tahdissa, kun siltä ottaa koukkua suusta", Erkinaro kuvailee. Hyvien, jo taakse jääneiden kuhavuosien selitys löytyy Wiikin mukaan eräistä vahvoista vuosiluokista. Tehostunut pyynti ja ympäristömuutokset vaikuttavat epäilemättä myös kuhien runsauteen . Se nappaa äänet nauhalle, jolta ne voidaan siirtää tietokoneella graafiseen muotoon. Suuresta kuhasaaliista ei kuitenkaan ollut kysymys, pikem min kin päinvastoin . "Esimerkiksi tokon äänistä paperille pii rtyvä kuva on hyvin samannäköinen kuin hepokateilla." Onkimiehen kannattaa pitää korvat auki , sillä kalat saattavat käteen otettaessa esittää vastalauseita meneillään oleville toimille. "Ainakin 1800 luvun puolivälistä asti on tiedetty, että useat eurooppalaisten makeanveden kalat ääntelevät. Nyt joi llakin kalastajilla saalisluvut ovat huvenneet neljännekseen huippuvuoden lukemista. "Lisääntymismenestykselle on todella tärkeää, että koiras pitää huolen pesästä ja mädistä", Wiik sanoo. Vuonna 1997 alueen am mattikalastajat saivat 85 tonn ia kuhaa, virkistyskalastajatkin lähes 35 tonnia. "Mudun kutuaika on piista tempi kuin mateen, joten siinä mielessä kohde on hyvin kiitollinen." Erkinaron mukaan kalojen äänistä tiedetään eri puolilla maailmaa paljonkin. Hän toteaa, että saaliin määrässä on ollut aaltoliikettä vuosien saatossa, mutta näin syvää sukellusta hän ei ole kokenut kertaakaan uransa aikana. "Nyt ovat saalistuksen kohteena heikommat vuosiluokat." Kuhan kutuaikaisen rauhoituksen poistaminen puolenkymmentä vuotta sitten saattaa vaikuttaa kalan menestykseen. Erilaisia ääniä on todettu kivennuoliaisilla, lohilla, tokoilla , töHuvenneen kuhan arvoitus Naantalin Luonnonmaan rannalla kävi alkukesästä melkoinen kuhina. Kuha kutee sameassa, vähäisesti virtaavassa vedessä kovalla sorapohjalla, jonne koiras kaivaa pesän . Ruoppauksia ja muita kutuympäristöön vaikuttavia tekijöitä ei voi sulkea pois pohdinnoista ilman tarkempia selvityksiä. "Olemme viisi kertaa koettaneet äänitystä eri oloissa, mutta meitä vainoaa taustaääni, joka ku lkee juuri mateen äänen tasolla. Siksi on arveluttavaa, että hyvillä kutupaikoilla pyydystetään koiraita." TEKSTI JA KUVA: MARKKU LAPPALAINEN röillä, sammilla ja simpuilla", hän luettelee. Siitäkin on riittänyt saalista näihin aikoihin asti. "Emme ole kuulleet mitään", hän myöntää. nistunut kerta kerran jälkeen . Saaristomerellä pudotus oli runsasta 500 tonnista 340 tonniin. RKTL kurkistaa pintaa syvemmälle kuhien maai lmaan merkitsemällä kaloja Airiston lisäksi Mynälahdella ja Paimionlahdella. Rii staja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) merkitsi alueella kuhia , jotta viime aikojen saalistilastoissa syvään aallonpohjaan syöksyneen kalan salaisuudet saataisiin selvitettyä. "Myös monet tutut akvaariokalat, kuten panssarimonnit ja taistelukalat ynähtelevät alituiseen mielipiteitään lajitovereilleen, vaikkakin meidän korviemme ulottumattomissa." Kalat kurisevat ja murisevat. Aja Kaloillakin on ääniä Mykkä kuin kala -sanonta ei tee oikeutta kaloil le. ALICE K ARLSSON Yli kolmen kilon kuhamamma lähtee merkittynä kutupuuhiin Janne Keräsen käsistä.. Koiras jää vartioimaan hedelmöityneitä mätimun ia ja hapettaa pesää huljuttamalla vettä evillään. "Kun saadaan osviittaa siitä, ovatko Saaristomeren kuhien lisääntymisalueiden kannat erill isiä , voidaan asettaa entistä täsmällisempiä kysymyksiä. Kuhan alamäki näkyy myös valtakunnallisissa saalistilastoissa: 1998 kuhia pyydystettiin vajaat 500 tonnia eli kolmannes vähemmän kuin vuotta aikaisemmin . Kuha on Airiston kalastusalueen tärkein saaliskala. Tuloksena on ollut selvittämätontä sotkua." Erkinaro aikoo kuitenkin jatkaa tutkimuksiaan , tällä kertaa mudulla. Seuraava hyvä vuosi oli 1991 . Tehostunut pyynti kalastuksen määrän kasvu ja verkkojen silmäkoon pienennys lienevät nekin kuhalaman syvyyden osasyitä. Kalojen ääniä pystytaan jäljittämään veden alla hydrofonilla. Vuonna 1988 syntyi valtava ikäluokka, ja vielä 1997 kolmannes Airiston saaliista oli siitä peräisin. Jokamies saattaa luulla, että kalat ääntelevät vain kiduskansiaan ja eviään läiskäyttelemällä tai uimarakkoansa kurauttelemalla. Suurin osa äänista on matalia ja tiheästi toistuvia. Kaloilla on muun muassa kutuun ja puolustautumiseen liittyviä ääniä sekä "hätähuutoja". Sitä kautta voi daan arvioida myös kannanvaihteluun liittyviä tekijöitä", tutkija Tarja Wiik sanoo
Etelä-Suomen pesimäkausi alkaa kuitenkin jo 15.3. Saimaan kanavaa ei myöskään voida koskaan käyttää läpi talven . elokuuta alkavaksi metsästysvuodeksi 108 karhunkaatolupaa (ennen 97) . Kivenheiton päässä Halisten kalaportaassa voi parhaimmillaan nähdä melkoisia vonkaleita, kun kudulle pyrkivät lohet ja taimenet yrittävät ylävirtaan. Kuluvan kesän seurannat ovat tuoneet uutta tietoa rajun ympäristörakentam isen vai 5 -•·.&..-r <( r ~ w;.;.-,iikutuksista tämän vauhtiradan lähiympäristössä. Pienistä muutoksista huolimatta kevätmetsästys jatkuu, eikä linnuillamme ole lintudirektiivin edellyttämää pesimärauhaa. Saimaan ja Päijänteen yhdistävän Mäntyharjun kanavan vaihtoehto on Saimaan kanavan kunnostaminen ympäri vuoden toimivaksi. Myllärintaloa hallinnoi Turun kaupunki , jonka ympäristövirasto on vuokrannut tilat keskusta pyörittäville yhteisöille: Aurajoki-Säätiölle sekä Airiston ja Lounais-Suomen kalastusalueille. Lähes 11 kilometrin pituisen tiealueen linnustoa on seurattu koko 1990-luvun ajan. Uudenmaan ja Varsinais-Suomen riistanhoitopiirit saivat allin , haahkan, telkän ja isokoskelon kevätmetsästykseen yhteensä 11 900 linnun kiintiön. Susiluvat vähenivät yhdeksästä kuuteen poronhoitoalueen eteläpuolella. Myös ilveslupien määrä kasvoi 97 (90). Molemmista hankkeista luopumista on esitetty, mutta silläkin olisi haittansa. TAPANI VEISTOLA Itä-Suomen kanavc Kymijoen kanavointia puuhattiin jo 1800-luvulla. Tarjolla on tietoa joesta, sen historiasta ja nykyisyydestä sekä suojeluun liittyvistä kysymyksistä. Silloin kuljetukset siirtyvät maanteille ja rautateille." Kanavatyöryhmä nimettiin viime joulukuussa, ja vuoden 2000 kuluessa se saa valmiiksi selvityksensä , jossa käsitellään esimerkiksi kuljetustaloudellisia seikkoja ja hankkeiden ympäristövaikutuksia. Kalastusasioissa talosta on määrä kehittää koko maan kattava kalatietokeskus. Säätiön toiminnanjohtaja Martti Komulainen kertoo, että Aurajokeen liittyvä neuvonta kattaa koko jokilaakson suulta latvoille. Sylissä Aurajoen keskivertotaimen , runsaan seitsemän kilon nousukas. Alueella pesivät muun muassa kala lokki, pikkutylli ja sinisorsa.. Etelä-Karjalan allergiaja ympäristöinstituutin alustavien tutkimustulosten mukaan alueen pesivien lintujen parimäärä pysyi samalla tasolla kuin ennen moottoritietä. Ongelmana ovat muun muassa Viipurinlahden ahtojäät. Euroopan komissio voi nyt milloin tahansa haastaa maamme oikeuteen. Tarkoitus on vähentää Itä-Suomen karhuja. "Kanavat loisivat yhteyden Päijänteeltä mereen ja ympäri vuotisen mahdollisuuden vesi kuljetuksiin Saimaalta", neuvottelukunnan projektipäällikkö Antero Pulkkanen sanoo. Pieni kahvio tarjoaa pistäytyjille virvokkeita. Pesimälajiston Entisen isovarpurämeen paikalla on nyt pienvesistöjä . Myllärintalosta Aurajokitietoa Turun Halistenkosken rannalla sijaitseva vanha Myllänntalo on kunnostettu AuraJoen opastuskeskukseksi. Ympäristövalistus ja Aurajoen kulttuuriperinnön vaaliminen ovat tärkeä osa toimintaa." MARKKU LAPPALAINEN Arto Katajamäki, Juha Kääriä ja Martti Komulainen Myllärintalossa. Suomen hallitus lupasi kesäkuussa Euroopan komissiolle pidentää korpin , variksen, harakan, kesykyyhkyn, räkättirastaan sekä merija harmaalokin rauhoitusta ajalle 10.4.-31.7. Sekä kanavoinnin puolustajat että vastustajat vetoavat luonnon parhaaseen . Ympäristön puolesta pelätään etenkin Kymijoella. Nyt uuden vuosituhannen kynnyksellä asiaa ajetaan taas tositarkoituksella . Moottoritie muutti linnu :5 Imatran ohittava moottoritie avattiin liikenteelle kaksi vuotta sitten . harmaahylkeiden kaksinkertaistui 60 (30) ja saukon pysyi ennallaan (45) . "Kun muualla jo helpottaa, sinne pakkaa kahden , kolmen metrin paksuinen kerros jääsohjoa." Holm pelkää, että kanavaliikenne saattaa kuolla kokonaan , jos mitään ei tehdä. Talon yläkerran auditorioon mahtuu ihmisiä hyvinkin luokallinen kerrallaan . Tukkakoskelolle (kuvassa) kevätlupia ei toistaiseksi anneta eikä allille Kirkkonummesta itään. Lähinnä maakuntaliitoilta rahoituksensa saava Järvi-Suomen kanavat -neuvottelukunta kampanjoi sekä Kymijoen että Mäntyharjun kanavan puolesta. Keskus myy kalastuslupia, vuokraa kanootteja ja ohjaa Aurajoen retkeilijöitä . "Koululaiset ovat keskeinen kohderyhmämme. Kevätmetsästys jatkuu Maaja metsät_a_l_ousministeriö antoi rii~tanhoitopiireille luvan myontaa 1. "Aluskoko, joka nykyisessä Saimaan kanavassa voi kulkea, ei ole kilpailukykyinen", sanoo Olli Holm , liikenneministeriön asettaman kanavatyöryhmän sihteeri . Ahve• nanmaan maakunta taas poisti mustalinnun metsästyslaistaan ja muutti kevätmetsästyksen luvanvaraiseksi
Uusia sulkuja tulisi 8 ja siltoja 40. Sitä ei voida arvottaa rahal la, sanoo Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Pentti Välipakka. Tien kulku tämän keskiaikaisen kylän maiden halki on herättänyt kiivasta keskustelua. Toisilta taas on jäänyt huomaamatta hyvinkin hienoja kohteita. Kalalokki, pikkutylli ja rantasipi ottivat nämä uusvesistöt omakseen. Erään korkean kallion laella on pronssikautisia hautaröykkiöitä. Leikkausten vastapainona laaksoja joudutlainkaan. Päijänteen ja Saimaan yhdistävän Mäntyharjun kanavan pituus olisi linjauksesta riippuen 90-120 kilometriä, sulkuja tarvittaisiin 6-7. Suunnittelun tärkeimmiksi tavoitteiksi ilmoitettiin muun muassa luonnon monimuotoi suuden turvaaminen sekä maiseman ja kulttuurihistorian arvojen säilyttäminen. Mutta missä ennen oli rehevä viita ja laulaa helkytti satakieli, siinä hautoo kiuru neljää munaansa, vain kuuden metrin päässä jyrisevän ajoradan reunasta! JUHA HONKALA ista Linjauksia E 18:lla Turun ja Pietarin välinen moottoritie E 1 8 hakee Uudellamaalla reittiään Lahnajärven ja Lohjan välil lä. Niinpä joiltakin reiteiltä arviointi on löytänyt "arvokkaita" kohteita, joita pitäisi välttää. Koska tien rakentaminen tekee tavoitteet mahdottomiksi saavuttaa, ne tarkoittanevat pyrkimistä haittojen minimoimiseen. Myös kottaraista ja räkättirastasta suosivat alueen viherrakentam iseen käytetyt matalakasvuiset heinäkasvit Ihmisen silmän iloksi tienpientareille on muotoiltu vesilampareita. Laaksot ovat olleet peltoina satoja vuosia, ja osa metsistä on saanut kehittyä hakkaamattomina jopa 50-1 00 vuotta. Raatin kylän kohdalla maasto on laaksojen pohjalla 40 metriä ja kallioiden laella 11 metriä merenpinnan yläpuolella. Käytännössä tuskin edes tämä onnistuu . Arviossa esitetään muun muassa, että eräs paljaaksi hakattu metsälaikku on luonnoltaan arvokas. Metsänhoitoyhdistyksen arvokkaaksi toteamaa metsäaluetta YVA ei tunne. Hienoksi pähkinärinnelehdoksi kuvatussa metsässä on muutama pähkinäpensas. Muuten myrkyt lähtevät liikkeelle jos eivät rakennusvaiheessa, niin kanavaa käytettäessä." HARRI MANNONEN monimuotoisuus on sen sijaan kärsinyt, si llä pesivien lajien määrä on laskussa ja joidenkin lajien kohdalla voidaan puhua täydellisestä romahduksesta. Västäräkki on toinen voittaja; lukuisten siltojen alta löytyy pesäpaikan sija helposti. Moottoritien Laiskalammen lähelle tuovassa vaihtoehdossa ei mainita rakentamisen mahdollisista vaikutuksista lampeen. Maisemat ovat hyvin arkoja muutoksil le. Harvinaisia kalliokasveja ja arvokkaita jyrkänteiden alustoja ei ole huomattu Tuija Pakkasmaa-Pietilä katselee linjausvaihtoehtoja Raatin kylässä, missä hänen sukunsa on viljellyt samaa tilaa yli 350 vuotta. Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: muualla taantuneet avomaiden linnut ovat hyötyneet uusista maisemista. Suunnittelijat halusivat vielä kerran esittää mahdollisia reittejä ja kuulla niistä asukkaiden kommentteja. Kalliot putoavat paikoin jyrkänteinä , joiden alla on lehtoja ja lehtokorpia. Esimerkiksi sirittäjälle soveliaat elinympäristöt ovat hävinneet, ja näin ollen myös sirittäjät ovat huvenneet vain kymmenesosaan entisestä. Tuli tie mihin kohtaan hyvänsä, osa asukkaista on varmasti tyytymättömiä. Asukkaiden mieltä jäytävät epäilykset, joiden mukaan vaihtoehdot on tutkittu puutteellisesti ja päämäärähakuisesti . Moottoritie leikkaa koillisesta lounaaseen suuntautuvat kallioharjanteet ja laaksot kohtisuoraan. Kymijoen kanavasta kaavaillaan noin 90 kilometrin pituista. "Lisäksi kanava edellyttäisi Kymijoen pohjan saastuneen sedimentin poistamista. Pääsuunta on toki selvillä, mutta yksityiskohdissa riittää hiomista. JUHA VALSTE 15. Puronvarren upea saniaislehtokorpi on jäänyt kokonaan mainitsematta. Kivitasku rakastaa tienlaiteiden ympäristötaidetta, kivirakennelmien kätköistä kun löytyy pesäonkaloita ja näkymät ovat avarat! Näkymä rakentamattomalle Kymijoelle litissä. Poikasiaan niissä uittavat telkät ja sinisorsat. taisiin ylittämään täyttömaamassojen avulla. Ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA) ei ole raportoitu rehellisesti nykyistä tilannetta eikä eri vaihtoehtoja ole tutkittu yhtä tarkasti . Nummella järjestettiin toukokuun lopulla ti laisuus, jossa asukkaille esiteltiin moottoritien linjausvaihtoehtoja erityisesti Raatin kylän kohdalla. Aja 1kavat mielipiteitä "Kym ijoki on valjastettu voimalaitoksilla, mutta niiden välillä on ihan normaalia jokiluontoa. Esittelytilaisuuden kartat näyttivät, että Raatin kylän kohdalla tielle on vielä useita vaihtoehtoja. Vähemmän nirsoista pajulinnuistakin on joka neljäs saanut muuttaa muualle. Yksi niistä saattaisi kulkea osan matkasta tunnelissa, muut vievät tien mäkien läpi syvissä leikkauksissa
Nyt kotisirkka on taas yleistynyt. Metsähallitus selvittää alueen luontoarvot tänä Sami Wilkman on Greenpeace Suomen edustaja . Klaanissa aikuiset eivät välttämättä ole läheistä sukua keskenään. Joskus mäyräryhmät koostuvat pelkistä uroksista tai naaraista. 16 Mäyräklaanissa jaetaan Yhden mäyräreviiri n alueella elävää ryhmää kutsuaan klaaniksi , koska siihen kuuluu useita aikuisia uroksia ja naaraita. "Nyt pyritään ensin hankkimaan tietoa kuivakäymälöistä, maasuodatuksesta, virtsan erottelusysteemeistä ja muista ekologisista vaihtoehdoista. Kesäkuussa Greenpeace luovutti Luonnonsuojeluliiton ja muiden ympäristöjärjestöjen kanssa Uusiutuva energiapolitiikka -raportin kauppaja teollisuusministeri Erkki Tuomiojalle. Kotisirkka (Acheta domestica). Totutun käsityksen mukaisesti mäyräklaanissa lisääntyy vain johtajanaaras. Jätteitä hyödynnettäisiin eritoten maataloudessa lannoitteena. kesänä uudelleen. TAPANI VEISTOLA Greenpeace Pohjola, Kaisaniemenkatu 1 C 1 7 3, 00 100 Helsinki, puh. Rahoituksesta suurin osa on Euroopan unionin Leader-tukea. Suomessa mäyrät harvemmin klaaniutuvat, koska mäyriä on meillä sangen harvassa ja laumautumisen mukanaan tuomat edut ovat vähäiset. "Tänä vuonna Greenpeace keskittyy Suomessa vanhoihin metsiin ja energia-asioihin", Sami Wilkman kertoo. Agenda 21 -ryhmän käynnistämä projekti kestää 2000 syksyyn ja työllistää yhden henkilön. 1970-luvulla kotisirkasta tehtiin vain muutama havainto. Vain yhden yksilön lisääntymisen on oletettu olevan sopeutuma alueen "liikakansoitukseen": valmiiksi tiheille alueille on turha synnyttää ylenmäärin mäyränpoikia. Sitä vastoin esimerkiksi Brittein saarilla mäyrät voivat lyöttäytyä jopa yli kymmenen yksilön lössiksi. Jokunen sirkka kiipesi myös yläkertaan , mutta siellä ne eivät innostuneet sirittämään . Espanjalaiset tutkijat ovat havainneet mäyräklaanin Kotisirkat alivuokralaisir Muutettuani hirsitaloon Rääkkylään aloin ihmetellä alakerran vesipumpusta kuuluvaa kirskahtelua. Greenpeace tuli takaisin JARMO PASANEN Greenpeace avasi keväällä uuden toimiston Helsingin ydinkeskustassa. Muutamat viljelijät ovat jo ilmoittautuneet halukkaiksi kokeiluun. Raportin mukaan hiilidioksidipäästöjen vähentäminen onnistuu ilman uutta ydintai vesivoimaa uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta lisäämällä. Niitä onkin leikkisästi kutsuttu luostareiksi. Kotisirkathan ne siellä lauloivat! Useimmiten kotisirkan siritystä kuului alakerran palomuurin raosta tai vesipumpun vierestä. Toisessa vaiheessa kerättyä tietoa levitettäisiin kuntalaisille ja kesäasukkaille. Tällaiset ratkaisut kiinnostavat ihmisiä, mutta niistä tiedetään yllättävän vähän", kertoo kunnanjohtaja Jouko Mäkinen. Kun lämmitin illalla uunin, ääni muuttui korkeammaksi ja säännöllisemmäksi sirahteluksi. Pehmeämmillä paikoilla jätevesiä on tähän asti puhdistettu jonkin verran imeyttämällä ne sakokaivoista maaperään. Sadantuhannen jäsenen Greenpeace Pohjolalla on toimisto myös Kööpenhaminassa , Oslossa ja Tukholmassa. Syyksi epäiltiin rakennusten hygienian paranemista ja huoneilman kuivumista. Kukkuri on yksi esimerkki hakkuiden uhkaamista suojelunarvoisista valtionmetsistä, joiden säilyttämistä ympäristöjärjestöt ovat vaatineet. Greenpeacen Suomen edustaja on aikaisemmin Dodon puheenjohtajana ja tietokonealalla tuotepäällikkönä toiminut Sami Wilkman. 800 asukkaan ja noin 400 talouden Västanfjärdissä ei ole keskitettyä viemäröintijärjestelmää eikä jätevesienpuhdistamoa. "Kotisirkkojahan myydään eläinkaupoissa muun muassa liskojen ravinnoksi. (09) 684 37540, faksi (09) 684 37541 , www.greenpeace.fi. Se oli Suomessa yleinen 1 800-luvulla, mutta harvinaistui tämän vuosisadan alussa nopeasti. Lisäksi lämpimät talvet 1990-luvulla ovat edesauttaneet kotisirkkojen Suomen valloitusta." Kotisirkkakoiraat ääntelevät pääasiassa öisin , ja niiden siritys SUOMEN LUONTO 8/99. Tutkija Jaakko Kullberg Helsingin yliopistosta epäilee, että syynä saattaa olla 1980-luvun lopulla alkanut lemmikkieläininnostus. Niiden rakentamista pidetään hankalana, koska asutus on hajallaan ja maaperä kallioista. Keskuslämmitystä sirkat eivät tuntuneet sietävän lainkaan. Västanfjärd haluaa päästöttömäksi Kemiön saaren eteläkärjessä nököttävässä Västanfjärdin kunnassa on aloitettu Päästötön kunta -hanke, jossa kerätään tietoa ja kokemuksia ympäristöä säästävästä jätevesien käsittelystä ja käymäläratkaisuista. Päästöttömyys on tavoitteena 5-20 vuoden kuluessa. on sirkkojen heimon ainoa meillä säännöllisesti tavattava laji. Keväällä Greenpeace pysäytti Metsähallituksen hakkuut Hyrynsalmen Kukkurissa. Toisinaan aikuisia sirkkoja löytyi pesualtaasta, josta ne eivät päässeet omin avuin pois
JERE MALINEN ötökkää samaan tapaan kuin vaikkapa torakkaa. lisääntymispuuhissa tieteelle ennen tuntemattomia piirteitä . Seuraava hyvä kuusenkäpyvuosi on mielenkiintoinen, varsinkin jos poikkeuksena täh än kevääseen on myös koi vun ja lepän norkkoja. Niitä oli lähes mahdotonta erottaa karikkeesta. Al le 20 asteen lämmössä toukat kuolevat. "Nehän ovat varsin viehättäviä otuksia." JARI VESTERINEN Kotisirkka on litteä, kellanruskea otus. Sen sijaan johtajanaaras synnytti kolme tervettä pikku mäyrää. Pentunsa keskenmenossa menettänyt nuori naaras adoptoi yhden johtajanaaraan poikasista. Vuosina 1 996-97 tutkitun klaani n naaraista kolme tuli kantaviksi. Tilanne näytti todella huolestuttavalta. Kuusensiementen lenninsiipien jäänteet ja tummat siemennokareet jätöksissä viittaavat värin ohella kuusensiementen syöntiin, vaikka kirjoista en ole löytänyt mainintaa asiasta. Siementen lisäksi ruokavalioon oli kuulunut myös silmuja ja oksan kärkiä. Silloin selvinnee, ovatko kuusensiemenet vain hätäravintoa, jonkinlaista liito-oravien pettuleipää. Loppukesällä pennut alkavat liikkua pesän ympäristössä emon vanavedessä. En tiedä miten liito-oravat selvisivät talvesta. Keskenmenot ja alhaisempi lisääntymisteho ovat tyypillisiä lähes kaikilla yhteisöissä elävillä eläinlajeilla. tovastuu Suomessa mäyriä on niin vähän , ettei klaaneja synny. Kun on kyse näinkin kehittyneestä nisäkäslajista, olen varma, että yksilölliset erot ravinnon käytössä ovat suuret. Lehtipuiden norkkoja ei ollut Lounais-Suomessa juuri ollenkaan, eikä tavanomaisten ruokapuiden alla näkynyt merkkejä papanoista. Kotisirkat vi ihtyvät lämpimässä. Mäyrien apurikäyttäytymisen tekee oudoksi viirunaamojen sukusiteiden puuttuminen. Jotkut rien toimet tekeekin synnytysten jälkeinen puuhai lu. Se juoksee nopeasti ja piileskelee lämpimissä paikoissa. Sirittäessään sirkka pitää siipiään hieman koholla ja hankaa oikean etusiiven alapinnan hammasriviä vasemman etusiiven takareunan harjannetta vasten. 17. Luonto yllättää Kun liito-orava sukupuuttoon kuoli JAAKKO HEINONEN K aikissa kuvauksissa liito-oravan papanoita luonnehditaan tyypillisen kellertäviksi , mutta siitäkin säännöstä näyttää olevan poikkeus. Miksi elättää naapurin lapsia. "Kotisirkkoja ei ole mitään syytä vainota", Kullberg huudahtaa. Kesällä tummat papanat muuttuivat vaalean lehtivihreän värisiksi, mutta "oikean värinsä" ne saavat ilmeisesti vasta, kun uudet norkot valmistuvat lehtipuihin. Kummalliseksi mäyon korkeaa ja voimakasta. Meillä mäyränaaras hoitaa omat pentunsa. Viime kevät sen osoitti . Klaanin sisäisessä arvojärjestyksessä alemmista naaraista toisel le tuli keskenmeno ja toinen synnytti vain yhden poikasen [kaksi sikiötä). Kotisirkka syö ruoantähteitä, kuolleita hyönteisiä se.kä nahkaa, tekstiilejä ja jopa paperia. Naaras munii 200-300 munaa, jotka kehittyvät aikuisiksi suotuisissa oloissa. Harvinainen ja äkillinen liito-oravan papanoiden värin muuttuminen violetin tummanruskeaksi valkoisin kirjailuin oli merkki si itä, että liito-oravat olivat siirtyneet hätäravintoon, kuusensiemeniin . Koiraat laulelevat rytmikkäästi sirittäen. Ulosteissa oli puukuituja. Olivatko liito-oravat tyystin menehtyneet. Lisäksi kaikki klaanin naaraat imettivät kaikkia poikasia, erityisesti silloin kun pentujen biologiset vanhemmat olivat käymässä pesäluolaston ulkopuolella. Johtajanaaras hedelmöittyi ensimmäisenä , ja sen sikiömäärä oli korkein [kolme] . Vastaava ilmiö tunnetaan esimerkiksi ketuilla ja majavilla , ja sitä kutsutaan apurikäyttäytymiseksi. Myöhemmin papanoita sitten löytyi pesäpuiden alta, mutta aivan kumman värisinä . Kotisirkan laulua kuunnellaan vapaaehtoisesti monessa kodissa. Joku toinen liito-orava ei taatusti kuusensiemeniin koske kuin vahingossa
Alle neljän hehtaarin puutarhaj, puistotilkku, Tilkan tontti, halutaar rakentaa täyteen kerrostaloja Vastakkain ovat Helsingin kaupunk ja tontin ympärillä asuvat Kaupunki tuskailee asuntopulaansa Asukkaat ovat huolestuneit, ympäristönsä rumentumisesta ALICE KARLSSON
Uusia asukkaita haaliessaan kaupunki näkee rakennusmaana vähäisimmätkin vihreät tilkut. Mikko Niemen muistelema Taavetti Laitinen oli professori, aikansa originelli ja taiteilijoiden suosima lääkäri. Useille muillekin paikka on tuttu maamerkki tultaessa pohjoisesta Helsingin keskustaan. Taavetti Laitisen lepoja virkistyskodiksi rakennuttama jugendtyylinen rakennus 1 91 8. Asukkaita ei huolittu mukaan suunnitteluun Helsinki paisuu. • a1ste u l asta T ilkan juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun. 56 000 markan budjetilla syntyy kaksikerroksinen jugendtyylinen rakennus. Tilkan sairaalaa ymparo1 puutarhato ntti, vihreä keidas meluisan Mannerheimintien ja t11v11st1 rakennetun, noin 8000 asukkaan Pikku-Huopalahden alueen välissä. Tontin Vanhat tammet kertovat Tilkan puutarhatontin pitkästä historiasta. Avara ympäristö kuuluu olennaisesti funkkistyyliseen rakennukseen. Näin kirjoittaa professori M ikko Niemi Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecim-lehdessä viime vuoden joulukuussa. Hän myy kuitenkin jo 1913 laitoksensa valtiolle, joka myöhemmin rakennuttaa paikalle sotilassairaalan". Tilkan puutarhatontin lähtölaskenta alkoi, kun tontin omistaja puolustusministeriö pyysi kesäkuussa 1997 kaupunkia "muuttamaan tontin käyttötarkoitusta alueen muuhun maankäyttöön ja ympäröivään kaupunkirakenteeseen soveltuvaksi". Seuraavana vuonna Laitinen alkaa rakennuttaa tilkulleen lepoja virkistyskotia. Kaupunki vastasi puolustusministeriön pyyntöön nopeasti. Tontin nimi Tilkka äng' on helsinkiläistä paikallisruotsia ja laina suomen sanasta, joka tarkoittaa pientä peltotilkkua. Talo purettiin 1 980-luvun alussa. Nyt uhanalaisena on vanha puutarha omenapuineen ja marjapensaineen. :'5 ii: :::, :'5 <( ::; 0: g. Se laati alueelle kaavan, jonka mukaan tontille rakennettaisiin kerrostaloja noin 800 asukkaalle. Sairaala tarvitsee puutarhansa. Sen on suunnitellut arkkitehti Olavi Sortta, ja rakennus on seissyt paikallaan jo yli 60 vuotta. Funktionalistista rakennustyyliä edustavan sairaalan vanha osa on rakennushistoriallisesti arvokas. Funkkisrakennus puutarhassa Tilkan sairaalan tuntevat ainakin lähes kaikki armeijan käyneet. Viihtyisä lepokoti purettiin vasta 1980-luvun alussa. "Vuonna 1907 Taavetti Laitinen ( 18661941) vuokraa Meilahdesta pienen maa-alueen
Kasvitieteilijä Virpi Aalto on töittensä jälkeen käynyt tutkimassa alueen kasvillisuuden, ja ornitologi Matti Koivula on laskenut linnut. Aallon ja Koivulan mielestä on silti väärin, että alueita arvotetaan vain lajiston perusteella. "Ensimmäisessä alue rakennetaan nykyisen suunnitelman mukaan. "Kun Tilkan tontille annettiin aikoinaan rakennusoikeus, oli melkein koko ympäristö pelkkää viheraSUOMEN LUO TO 8/99. Eipä silti, etteikö tontilla olisi sekä linnustollista että kasvistollista merkitystä. "jos harvinaisia tai uhanalaisia lajeja ei löydy, tuntuu siltä, ettei paikalla ole mitään arvoa." juuri näin on käynyt Tilkan tontille. julki tuotiin yksi vaihtoehto: täyteen rakennettu kerrostaloslummi, jonka sekaan ja alle hukkuu niin Tilkan sairaalan torni kuin vanha puutarhakin. Pikku-Huopalahden asukasyhdistys oli tietoinen tontin kaavoituksesta, mutta sitä ei haluttu ottaa mukaan alueen suunnitteluun. Tilkan tontista annetut lausunnot pohjautuvat van hoihin tietoihin. Pikku-Huopalahden asukasyhdistyksen puheenjohtajan, arkkitehti Kenny Hytösen mukaan vaihtoehtoja on kuitenkin ainakin kolme. Kaipa sitä jokainen ikkunastaan katsoo mieluummin kaunista kuin rumaa maisemaa", sanovat Aalto ja Koivula. "jos kaikki lausunnonantajat ovat kaupungin virkamiehiä, niin he ovat kyllä hyvin varovaisia sanoissaan", Hytönen toteaa. Asukasyhdistyksen jäsen Tiina Tarkkanen kyseli jo viime syksynä kaavoitusosastolta, voisiko asiasta keskustella yhdessä. jos kaavaalueella on vaikkapa hienoa puustoa, pitäisi lausunnossa uskaltaa sanoa, että se on säilyttämisen arvoista. "Puiston säilyttämisen perusteeksi pitäisi riittää se, että se tekee maiseman miellyttäväksi ja kauniiksi. Muun muassa Helsingin ympäristökeskus puoltaa alueen rakentamista sillä perusteella, ettei siellä ole "arvokkaiksi kasvillisuustai linnustokohteiksi määriteltyjä kohteita". Kaavoittaja ilmoitti, ettei hän esittele keskeneräistä työtä. "Tilkan sairaalan funkkistorni tarvitsee ympärilleen tilaa, arkkitehti Kenny Hytönen sanoo. Toinen vaihtoehto on se, että rakennusoikeutta alennetaan reilusti, jolloin puiston keskeiset osat ja näkymä Tilkan päärakennukseen säilyvät." "T aiot eivät myöskään saisi olla liian korkeita, jotta sairaalan tornimaisuus säilyisi", hän jatkaa. Lintukeskittymä ja kulttuurikasveja Tilkan tontin uhka on saanut vapaaehtoiset liikkeelle. Tilkan tontti on myös yllättävän vaihteleva alue. Kaksi jälkimmäistä vaihtoehtoa maksai20 sivat kaupungille ison tukun rahaa, sillä valtiolle olisi maksettava korvauksia menetetystä rakennusoikeudesta. "Kasviston tekevät mielenkiintoiseksi monet kulttuurikasvit, ihmisen seuralaiset", Aalto kertoo. "Tämähän on vanha puutarha, joten on selvää, että puutarhakasveja on paljon." Puistossa kasvaa liki 200 kasvilajia, näkyvimpinä ovat isot tammet, vaahterat, pihlajat, pähkinäpensaat ja omenapuut. "Ennemminkin ne voisivat reunustaa alueen ja muodostaa ikään kuin jalustan tornille." Kolmannen vaihtoehdon mukaan Tilkan tontti kaavoitettaisiin puistoksi kuten on ehdotettukin. Näin siksi, ettei kukaan pääsisi sanomaan, ettei alueella olisi minkäänlaisia luontoarvoja. "ja vaikka mitään harvinaisia lajeja ei alkukesästä löytynytkään, kyllä tällä merkitystä on." Koivula löysi tontilta kaikkiaan 13 pesivää lintulajia, ja ruokavieraineen lajiston luku nousee noin 30:een. "Täällä on selvä linnustollinen keskittymä", Koivula sanoo. Kun Pikku-Huopalahtea on rakennettu, on myös tämän tontin tilanne muuttunut. "Puutarhan keskeiset osat voitaisiin mainiosti säilyttää maltillisella rakentamisella." uusi asemakaava hyväksyttiin Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa joulukuussa 1998. On lehtopainannetta, kalliota, metsäkasvillisuutta ja niittyä. Asiaa pitäisi Hytösen mielestä arvioida ihan uudella tavalla. Lausuntojen tarkoitus on antaa kaavan tekijälle osviittaa. Yhdistys pääsi sanomaan sanasensa vasta, kun kaavaehdotus oli valmis. Lausunnot pohjautuvat vanhoihin tietoihin Kaavoitus käynnistyy Helsingissä siten, että kaupunginhallitus päättää, mistä lausunnot pyydetään
"Se on hirveä luku", Hytönen päivittelee. "Sitten käy niin, että ajetaan autoilla kaupungin ulkopuolella oleville viheralueille ja luonto kuormittuu entistä enemmän." Kenny Hytösen mielestä pitäisi suosia kaikkia asumismuotoja ja antaa ihmisten valita haluamansa. Nyt PikkuHuopalahti on rakennettu aivan täyteen." "Kun tilannetta katsotaan tuolta pohjalta, pitäisi pystyä tekemään uudenlaisia päätöksiä, eikä tuijottaa siihen, että tällä tontilla on niin ja niin paljon rakennusoikeutta vanhastaan", Hytönen sanoo. "Mihin asukkaat sijoitetaan 7 Millainen politiikka valitaan 7 Tehdäänkö ihan uusi kaupunki vai tukitaanko kaikki pääkaupunkiseudun vihreät henkireiät?" Viime vuonna kaupunki julisti kilpailun, jossa se kehotti asukkaita etsimään alueita ja ratkaisuja asuntopulan helpottamiseksi. Tilkan tontin kaavoittamisessa on tehty yksi ratkaiseva virhe. Kuviteltujen muuttopaineiden puristuksessa rakentamista ei suunnitella riittävästi. "Kaipa sitä jokainen katsoo mieluummin kaunista kuin rumaa maisemaa." luetta, entistä merenpohjaa. "Kyse on politiikasta", Hytönen saVirpi Aallon mielestä Tilkan tontin kasvit kertovat mielenkiintoisia asioita sairaalapuutarhan menneisyydestä. "Yksi oli muun muassa sellainen, että Kallion isoihin tornitaloihin rakennettaisiin muutama kerros lisää." joskus on ehdotettu sitäkin, että ltäväylä katettaisiin ja sen päälle rakennettaisiin taloja. Se ratkaisee onko Taavetti Laitisen lepokodin puutarhaan istutetuilla omenapuilla aikaa vähän vai paljon.. "Poliitikot ovat olleet ilmeisesti sitä mieltä, että työläiset voivat asua vain kerrostaloissa, mutta kyllä tiiviillä omakotitaloalueilla päästäisiin ihan samoihin tehokkuuksiin kuin kerrostaloalueillakin." Hytösen mukaan kaupungin tiivistämisrakentamisessa o n se etu, ettei infrastruktuuria ei tarvita niin paljoa, mutta se merkitsisi juuri Tilkan tontin kaltaisten vi heralueiden menoa. noo. Tilkan tontin kohtalosta päätetään pian. "Olisi ollut parempi, että kaavoittaja olisi tullut asukkaiden pariin ja kertonut avoimesti suunnitelmista ennen niiden valmistumista", Hytönen sanoo. Vielä tässä kuussa kaavaehdotus menee toisen kerran kaupunginsuunnittelulautakuntaan, jonka jälkeen on vuorossa valtuustokäsittely. ltäväylähän on suuri ruhje Kulosaaressa." Pääkaupunkiseudun kasvuennusteita on pidetty myös ylimitoitettuina. "Ihmiset haluavat kuitenkin virkistäytyä luonnossa", hän sanoo. "Ei sekään ole huono ehdotus. Ihmisiä pakataan rumiin kerrostaloihin ahtaille alueille, vaikka voitaisiin rakentaa tyylikkäästi ja harkiten. Ei ole pakko rakentaa rumasti Pääkaupunkiseudun asukasluvun arvellaan lisääntyvän 300 000 lähivuosina. Myös asuntojen tarjonta lisää muuttopaineita. Teknillisen korkeakoulun professorin Heikki Kukkosen mukaan pääkaupunkiseudulle pitäisi kaavoittaa omakotitaloalueita. Asukkaat mukaan oman ympäristönsä suunnitteluun Kaupunkien tiivistämisrakentamisesta ollaan monta mieltä. Hytösen mukaan kilpailu tuotti monia hyviäkin ehdotuksia
"Väkevimmät luontokosketukseni tulevat siitä, kun pikkupoikina ryömimme kaverien kanssa Karhupuiston pusikoissa keräilemässä tyhjiä viinapulloja. 22 • '' 1eras • '' a1 e ' sanoo Juha Turkka ympäristöasioista Näytelmäkirjailija Juha Turkalle luonto on vieras, mutta kiehtova. "Mutta juuri siksi metsä edustaa minulle jotakin tuntematonta ja hallitsematonta luonnonvoimaa; se on enemmän tajunnan tila kuin konkreettinen paikka. Juoppoja on ollut aina katukuvassa.". Oikeastaan Jouko Turkan poikana olen muiden ihmisten seassa koko ajan vähän metsässä", Juha pohtii. Hänen tekisi mieli ottaa siitä selvää. Puliukot olivat vielä kuin menninkäisiä ja peikkoja", hän naureskelee. "1970-luvulla jopa pikkupoika erotti, että tämä oli työväestön asuinaluetta. Paitsi että metsäinen mielikuva on hiukan pelottava, se voi olla myös rauhoittava; metsässä puhaltavat eri tuulet kuin täällä. Metsässä hän sanoo käyneensä vain armeija-aikanaan, eikä sieltä silloin jäänyt mieleen juuri mitään. Häntä huvittaa parempi väki, joka tulee etsimään Kallion kapakoista eksoottista jännitystä. Nyt täällä on enimmäkseen samaa keskiluokkaa kuin muuallakin. "Metsä jonkinlainen Derzu Uzalan maisema tulee minulle aina mieleen myös eräästä Musorgskin sinfoniasta: jylhää, ulottumattomissa olevaa. Juha Turkalle Kallio on kuitenkin silkkaa arkea. Meri ei ole koskaan innostanut häntä. Toistaiseksi minulla ei ole ollut kanttia mennä oikeaan metsään, mutta mieli kyllä tekisi 1" Kallion arki alkaa kyllästyttää T yöläiskaupunginosiin kuten Kallioon liitetään myös useasti myyttisiä ominaisuuksia. TEKSTI : JARMO PASAN EN KUVAT: HANNA HENTINEN J uha Turkka, 29, on asunut asvaltin ja betonin keskellä Helsingin Kalliossa suunnilleen siitä asti, kun muisti on alkanut rekisteröidä asioita
Pidän joukkoliikennevälineistä. Ympäristötuhon uhka sen sijaan leijuu maapallon yllä eikä teatterikaan pääse sitä kokonaan pakoon. Toiset arvostelevat sitä, että niissä syyllistetään ihmisiä, mutta Turkasta syyllistäminen on suorastaan ohjelmien velvollisuus. Viime aikoina ]uhan ja hänen naisystävänsä mieleen on yhä useammin pulpahtanut muutto Kalliosta pois vaikkapa maaseudulle. "Ihmiset heräisivät yhtä aikaa ja tulisivat asunnoistaan kadulle ihmettelemään. "Mutta keinot, se miten yhteiskunnallisuus toteutuu esimerkiksi teatterissa, on vaikeampi juttu. ]os ei kykene muuttamaan tapojaan parempaan suuntaan, maksaa siitä ainakin syyllisyydellä." Toisaalta Turkka sanoo lukevansa hyvin harvoin ympäristöaiheisia lehtijuttuja. Olennainen hukkuu epäolennaiseen. Sitten nimenomaan kunnon ihmisten moraali jota vain päivänvalo ja sosiaalinen kontrolli pitää kasassa rupeaisi murtumaan, ja alkaisi silmitön toisten ryöstely ja kauppojen puhdistaminen. Mutta maalle muutto olisi kunniakasta jo siksi, että muut muuttavat sieltä kaupunkiin." Juha T urkalla on ollut linkki maaseutuun Jouko Turkan kotipaikan kautta Pirkkalassa. "Talousuutisissa ja Juha Turkka on Helsingin Kallion kasvatti, paljasjalkainen kaupunkilainen, jonka ensimmäinen luontokokemus olivat menninkäisten ja peikkojen hahmossa toikkaroivat puliukot. Mutta sitten hän yltyy kehittelemään ajatusta, mitä tapahtuisi, jos sähköt katkeaisivat Helsingistä talvisena yönä. Eikä tuommoinen yö oikein voisi päättyä muuhun kuin siihen, että ihmiset alkavat syödä toisiaan. Taide taiteen vuoksi kuihtuu vain viihteeksi, jolla keskiluokka pumppaa tekohenkevyyttä tyhjäksi käyneeseen elämäänsä. "Se on vain semmoinen pyrkimys, joka saattaa jäädä toteutumatta. Usein ennen tärkeitä kisoja kävin keskittymässä sen hiljaisuudessa." Vmpäristökeskustelu kerhotätien jaaritusta Juha Turkalla ei ole autoa. pörssikursseissa sen sijaan näkyvät täsmälleen ne voimat ja mittarit, joilla maailmaa pyöritetään. "Minulle aihepiiri on niin vieras, että olisin varmasti väärä mies käsittelemään sitä", Turkka epäilee. Teatterilla oltava yhteiskunnallinen viesti Turkka myöntää tuntevansa sympatiaa ympäristöaktivisteja kohtaan. "Kun olin ihan pieni, vietimme siellä kesiä. Selkeän vastavoiman ja yhtä kokonaisvaltaisen maailmankäsityksen ympäristöpuolella tarjoaa vain Pentti Linkola." "On paradoksaalista väittää, että Linkolan sanomassa on toivoa, mutta sitä on juuri siksi, että sanoja on itse niin rohkea", Juha Turkka pohtii. "Mikään ekologisesti tietoinen valinta se ei ole ollut, auto ei vain ole ikinä kiinnostanut minua vähääkään. Toistaiseksi teatterissa on käsitelty ympäristöasioita paljon vähemmän kuin elokuvassa, joka on toki nuorempi ja aiheeseen ehkä notkeampi taidemuoto. Tosin hän osallistuisi itse mielenosoituksiin vain sillä ehdolla, että mukana olisi enintään kolme ihmistä. Minulla ei ole mitään illuusioita, että maalla asuminen olisi pelkkää kävelyä kukkaniityillä; minulta puuttuvat esimerkiksi käden taidot, jotka voisivat olla hyödyksi. "Teen päätöksiä, että nyt loppuu huono elämä. Ongelmien monimutkaisuus aiheuttaa sen, että ympäristöasioista syntyy paljon löysää puhetta ja kerhotätimäistä jaaritusta. Viimeiset hetkemme." 23. "Syyllisyyden tunteminen merkitsee sitä, että ihmisellä on vielä jonkinlainen moraali ja ihmisarvo. Palasin sinne vasta, kun olin aikamies ja nyrkkeilin SM-tasolla. "Vierastan isoja joukkoja, ja olen vähän samalla kannalla kuin Groucho Marx: suhtaudun epäilyksellä niihin porukoihin, jotka ottaisivat minut jäsenekseen", hän myhäilee. Niissä ihmiset joutuvat vaikka kiusaantuneina olemaan fyysisesti liki toisiaan." Ekologisesti kestävät elämänvalinnat käyvät kuitenkin joskus mielessä. Visiot ovat aina uskonnollisen herätyksen kaltaisia, eikä vision luominen käy käden käänteessä." Sosialistinen maailman muokkaaminen sikäli kun se teatterissa koskaan oli täysin yksiselitteistä meni muodista pois viimeistään Itä-Euroopan valtioiden haaksirikossa. Mutta esimerkiksi kaupassa tulee valitettavan harvoin kiinnitettyä huomiota tuotteen ympäristöystävällisyyteen." T urkalla ei ole televisiota, mutta joskus hän sattuu vahingossa katsomaan Ekoistia tai Kuningaskuluttajaa. Hän on kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että taiteella pitää olla yhteiskunnallisesti kantaaottava viesti
C. ,,,.
jo vuosisadan alussa katsottiin suomenkarjan rodut niin toisistaan eroaviksi, että jokaiselle perustettiin oma jalostusyhdistyksensä. Kyyttöjen määrä kasvaa hitaasti. Pieniä ja siroja Maatiaislehmät ovat siroja ja yleensä nupoja. Vuosina 19941997 tehdyssä pohjoismaisessa tutkimuksessa havaittiin, että kyytöt, lapinlehmät ja länsisuomenkarja ovat geneettisesti yhtä etäällä toisistaan kuin ayrshirelehmä friisiläisestä. Näitä vaaleantai tummanruskeita lehmiä on jäljellä runsaat 4000 päätä. Lisäksi on muutamia satoja eriasteisia maatiaisrotujen risteymiä. Sukevalla on noin 40 kyyttöä ja toistakymmentä länsisuomen lehmää. Kaikki kolme maatiaisrotua poikkeavat geenistöltään sekä muista lehmistä että toisistaan. Kun vankilatilojen eläimissä on sekä lehmiä että sonneja, on jo niiden vasikkatuotto melkoinen. Keskusvankiloihin perustettujen geenipankkien myötä kyyttöjen ja lapinlehmien kannat lähtivät 1980-luvulla hitaaseen nousuun. Sukusiittoisuuden aika eristyneillä tiloilla kesti kuitenkin melko lyhyen ajan. Ayrshirejä oli vuosisadan alussa vasta harvinaisuuksina etelän ökytaloissa ja ruotsinkielisillä alueilla. SUOMEN LUONTO 8/99 Suomen alkuperäiset lehmärodut olivat kadota 1 960-luvulla , kun ayrshiret ja friisiläiset vyöryivät navetoihin. Vaatimattomalla ravinnolla eläneistä takkukarvaisista elikoista alettiin sitkeästi kehittää ulkomuodolliset normit täyttäviä, rakenteellisesti hyviä, rasvaista maitoa tuottavia kelpo lypsikkejä. "Onneksi sen jälkeen Kiteeltä löytyi vielä Nenosen karja ja muutama muukin karja", kertoo tutkija Juha Kantanen Maatalouden tutkimuskeskuksesta. Kun kyyttöjä ruvettiin 1987 kartoittamaan, löydettiin vain 25 lehmää. Tiloilla olevia lehmiä sekä Sukevan ja Pelson keskusvankiloiden geenipankkien sonneja sopivasti risteyttämällä eri sukulinjoittain saadaan syntyvien vasikoiden perimän kirjoa lavennettua. "Tosin poikkeuksiakin oli, hyvien kantakirjalehmien jälkeläisiä on säilynyt kyytöissäkin." Lapinlehmän kanta oli kyyttöä heikompi. Etenkin kyyttöjä ja lapinlehmiä pidetään omavaraistalouksissa tai muutama yksilö muun lypsykarjan seassa. Aikaisemmin oli joukossa sarvekkaitakin yksilöitä, mutta jalostuksen myötä nupous on tullut vallitsevaksi. Tällä hetkellä aitoja kyyttöjä on noin 130 ja aidoksi katsottavia lapinlehmiä noin 100120. TEKSTI JA KUVAT: HELENA ROMPPANEN Kyyttö on hellä emo, ja se pitää hyvää huolta jälkikasvustaan. Ceenipankin avulla perimä säilyy Maatiaislehmät ovat saaneet aivan uusia ystäviä, jotka ovat hurmaantuneet eläinten persoonalliseen luonteeseen ja miellyttävään olemukseen. Lehmien sukupuut olivat monesti vain emännän muistin varassa, ja sonnina hääri karjan oma sonni. Laitoksen eläinjalostusyksikössä on paneuduttu Suomen alkuperäisrotujen suojeluun. Juha Kanta;c;, mielestä on sääli, että hyviin tuloksiin päässyt jalostustyö huuhtoutui paljolti hukkaan 1960-luvulla. Nyt aitoja nupopäitä on 1 30. Myös moniin maatalousoppilaitoksiin kerättiin alkuperäisrotujen lehmiä. Parhaimmillaan se hersyi tuottamaan sotien jälkeisenä aikana 2500 kiloa maitoa vuodessa liikuttava määrä 25. Kyytöille oli sentään tarjolla vielä pakastettua spermaa. Näin ei kuitenkaan käynyt kiitos tarmokkaan suojelun sekä maatiaislehmien uskollisten ystävien . • aNostus nousee S uomessa on kolme alkuperäistä lehmärotua: länsisuomenkarja, itäsuomenkarja eli kyyttö ja lapinlehmä. Parhaiten näistä on säilynyt länsisuomenkarja, jota pidetään vielä monilla tiloilla maidontuotannossa. Juha Kantanen ei ole huolissaan perimän kapeudesta. Pelsossa on keskitytty lapinlehmään, joita siellä on reilut 40. Kyyttö ja lapinlehmä uhkasivat sen sijaan kokonaan kadota. Kun suojeluun havahduttiin, oli jäljellä vain 20 lehmää, muttei yhtään sonnia eikä pakastettua siementä. Lapinlehmä oli maidon antajana vaatimattomin. Lehmiä oli säilynyt siellä täällä pienissä syrjäisissä navetoissa, joissa karjanhoito oli ollut enemmänkin elämäntapa kuin tehokasta tuotantoa
Laajimmalle levinneet kyytöt ulottivat alueensa Itä-Suomesta Keski-Suomeen ja osin Pohjanmaallekin asti. Ne hyödyntävät tehokkaasti ravintonsa. Pienikokoisen suomenkarjan ylläpito on myös halvempaa kuin suurikokoisten tehotuottajien. 26 Sukevan geenipankkitilan sonnit ovat arvokkaita. Alkuperäisroduilla on omat luonteenomaiset värityksensä. Voi tulla esimerkiksi tarve risteyttää eläinkantaa, joka selviää vaatimattomissa oloissa tai jolta vaaditaan jotain tiettyä ominaisuutta. Kyytön ja lapinlehmän maito on juustoutumisominaisuuksiltaan merkittävästi parempaa kuin valtarotujen maito. Maatiaisesta on moneen Maatiaislehmän persoonallisuus viehättää monia. Ne huolehtivat suvun jatkamisesta myös oman tilan ulkopuolella. Maidon tuotanto on yhä enemmän keskittymässä tiettyihin valtarotuihin, joita Euroopassa on edellisten lisäksi jersey-rotu. Syntymänupona niitä on helppo käsitellä, ja näin vältytään ikävältä sarvien sahaukselta ja vasikkojen sarvenalkujen polttoraudalla kärventämiseltä. Kirjoittaja on pohjoiskarjalainen toimittaja. Lehmikarjaa laitumella Sukevalla (alla) . verrattuna nykyisiin kolme-neljäkertaisesti enemmän lypsäviin maitorotuihin, mutta vaatimattomia lienevät olleet sikäläisten lehmien rehutkin. Kyyttö ja länsisuomen karja kunnostautuvat myös niin kutsutun unimaidon tuottajina. SUOMEN LUO NTO 8/99. Helposti poikivina ja hoivaavina luonteina ne sopivat hyvin myös emolehmiksi. Maatiaislehmät soveltuvatkin ihanteellisesti pihattonavetoihin. Lapinlehmä (alin kuva) on useimmiten kokonaan valkea . Niiden maidon korkea melatoniinipitoisuus kiinnostaa Kuopion yliopiston tutkijoita. Hän näkee alkuperäisrotujen säilyttämisen tärkeänä useista syistä. Niiden esiintymisalueet käyvät ilmi nimistä. Kestävät maatiaislehmät voivat myös tuoda avun, kun tehotuotantorotuihin ilmestyy perinnöllisiä heikkouksia ja sairauksia. Länsisuomalainen on kokonaan ruskea, kyytölle ominaisia taas ovat valkea juonoselkä, ruskeat kyljet ja valkea maha. Länsisuomalaiset lehmät ovat kauttaaltaan ruskeita. Lapinlehmä on valkoinen, mustatai punakorvainen, joskus siinä on myös ruskeita tai mustia pilkkuja. Maatiaisesta apu tarpeen tullen "Kun tarkemmin perehdytään dna-analyyseihin, sieltähän voi löytyä mitä vaan", Juha Kantanen ounastelee. Yöllä lypsettyä melatoniinipitoista maitoa voi käyttää muun muassa rauhoittavana lääkkeenä. Perimän monimuotoisuuden säilyttäminen on sitäkin tärkeämpää, koska naudan alkumuoto, alkuhärkä, kuoli sukupuuttoon jo kauan sitten
Lapset syöttävät Millaa tai Niiloa. "On ne jotenkin viisaita, ymmärtävät puhettakin." Suomen Alkuperäiskarjayhdistyksen sihteerinä toimiva Pikkujämsä sai maatiaislehmiin sammumattoman innostuksen jo lapsena, kun isä toi kotiin ensimmäisen suomenkarjan vasikan. Pikkujämsän tilalla on kolme kyyttöä, kaksi lapinlehmää ja puolenkymmentä länsisuomalaista. Ovathan ne entisaikoina tottuneet jokirannoilta niitettyihin luhtaheiniin ja kaikenlaisiin metsän antimiin. vässä. Kuulo ja hajuaisti niillä on hyvä, ja ne seuraavat ympäristöään uteliaasti. "Omalaatuisella matalalla mörähdyksillä lehmä ohjailee ja komentelee perillistään, jottei vasikka kirmaile liian kauas. Omavarais-talouteen vaatimattomampikin maidontuottaja sopii hyvin. Muut lehmät ovat friisiläisiä ja ayrshirejä. Lehmät ovat itse hampaillaan selvitelleet vasikan kalvoistaan ja syöneet jäiHounin tilalla Ilomantsissa on kaksi kyyttöä, joilla kummallakin on vasikka. Jos olen niiden mielestä ollut liian kauan poissa, ne ovat erityisen hellyydenkipeitä" Pekka Houni kertoo. Parhaat niistä ovat heruneet päivittäin noin 50 kiloa," Anna Pikkujämsä kertoilee. Eläinlääkäriä lehmät eivät ole tarvinneet, vaikka niistä vanhimmalla on ikää jo yli kymmenen ~otta. "Vuohelle tehtyä yrttiheinää nämä ahmivat ihan hulluna, jos käsiksi pääsevät. keisensä. Tosin yksi hyvin pieni lehmä yltyi lypsämään yli 30 kiloa päivässä, mikä tuntui ihan ihmeelliseltä". Kotona lehmitarhassa märehtii nyt kaksi kyyttölehmää, Venla ja tyttärensä Kukka. "Se on suurin syy, miksi niitä pidetään", vakuuttaa myös haukiputaalainen Anna Pikkujämsä. "Kaula ojossa ne odottavat rapsuttamista ja ynähtelevät sitten mielissään ." Lehmät tuntevat nimensä, mutta totteleminen on jo toinen juttu, sillä ne ovat aika omapäisiä. Yön jälkeen on poikimakarsinassa odottanut puhtaaksinuoltu, jo tomerasti emonsa ympärillä koikkelehtiva pikkuinen. "Kesyttely on vaatinut juttelua ja rapsuttelua. "Vastoin yleistä luuloa maatiainen ei ole välttämättä huono maidontuottaja. Kyyttö puhdistaa ja hoivaa jatkuvasti vasikkaansa ja nuolee etenkin sen peräpäätä, mikä tekee hyvää vasikan ruuansulatukselle. Meillä on ollut kyyttö, joka oli karjan kaikkien aikojen paras lypsäjä." "Maatiaisista parhaita maidontuottajia ovat yleensä Länsi-Suomen lehmät. Sarvettomia eläimiä on hänestä myös miellyttävä käsitellä. Hän muistuttaa, että maatiaisten maidon hyvä valkuaispitoisuus tuo lisämarkkoja meijeritiliin. Myös männyn neulaset näyttävät niille maittavan." HELENA ROMPPANEN 27. "Nämä osoittavat selvästi tunteensa. Tutun hoitajan ne tunnistavat jo ulkoa kuuluvista askelista. Huolehtivainen emo Maatiaislehmät ovat tavallisesti hyviä emoja. Mikä perhe nyt joisi kuuttakymmentä litraa maitoa päiPekka Houni on ihastunut kyyttöihinsä. Kahden lehmän maidosta riittää hyvin tuorejuustoksikin." Pekka Hounia viehättää myös kyyttöjen ulkomuoto kauniine värityksineen. "Lapin lehmät ovat olleet meillä vähän lemmikkeinä. Vasikat ovat saaneet imeä emoaan melko pitkään . Hounin tilan molemmat kyytöt huolehtivat mallikelpoisesti vasikoistaan. Tavallisessa teholehmätaloudessahan ihmisiin tottuminen käy pakostaan , kun vasikat eristetään heti emistään ja ne ovat riippuvaisia ihmisen tarjoamasta ravinnosta." Tilan omavaraistalouteen kyytönpito käy hyvin. Näiden vasikat Milla ja Niilo kirmailevat omassa aidassaan . "Suorastaan onni on, etteivät nämä lypsä kuten jotkin ayrshiret. "On ne jotenkin viisaita" llomantsilainen Pekka Houni innostui kyytöistä hoitaessaan niitä maanviljelyskoulussa. Maatiaisrodut hyödyntävät rehunsa hyvin, ja niille kelpaa vaatimattomampikin purtava. Hyväluontoisia ja viisaita Alkuperäisroduilla on hyvä luonne. Ne ovat olleet aluksi aika arkoja, ja emot myös selvästi suojelevat niitä", Pekka Houni sanoo. Kaikki ovat selkeitä persoonallisuuksia. Vaihtelut ovat isoja
Esimerkiksi Ma/lophorina-suvun petokärpäset saalistaPetokärpänen iskee usein itseään suurempien saaliiden kimppuun . P etokärpäset saalistavat monenkokoista riistaa hyönteisistä hämähäkkeihin. Yastakuoriutuneet toukat eivät saalista mitään vaan käyttävät munasta peräisin olevaa ruskuaisvarantoaan. Syljen sisältämät proteiineja hajottavat entsyymit liuottavat saaliseläimen kudokset, jotka kärpänen imee ravinnoksi. Nykyisin tiedetään, että ne saalistavat yksinomaan hyönteisiä ja muita niveljalkaisia. Osa petokärpäsistä elää ja saalistaa vain puiden latvuksissa, joko oksiston sisällä tai välittömästi latvuston ulkopuolella. Aivan maanpinnan yläpuolella saalistavat petokärpäset munivat munat aina hiekkaan tai maaperään. Paisteisten paikkojen petoja Parhaiten petokärpäsiä löytää avoimilta, kuivilta ja aurinkoisilta paikoilta. Monet petokärpäset metsästävät aivan maanpinnan tuntumassa. Saatuaan saaliin vahvojen raajojensa puristukseen kärpänen survaisee siihen kovan imukärsänsä. Ampiaisista hämähäkkeihin Vielä vuosisadan vaihteessa hyönteistieteilijät uskoivat petokärpästen syövän karjan ja muiden suurten nisäkkäiden verta. Useimmille aikuisille petokärpäsille kelpaavat ravinnoksi monenlaiset ötökät. Palokärpäsiin kuuluva parisenttinen Laphria flava matkii kimalaisia, hieman suurempi ja jo harvinaiseksi käynyt herhiläiskärpänen <Asilus grabroniformis) taas ampiaisia. kauttaa saaliiseen hermomyrkkyä sisältävää sylkeä, joka lamauttaa uhrin hetkessä. Heinikossa ja pensaikossa elävät lajit asettelevat munat kasvien pinnalle, maaperään tai pudottelevat satunnaisesti maahan. Muutamia kertoja petokärpästen on nähty hyökkäävän myös verkossaan olevan hämähäkin kimppuun tappaen sen. Otsassa tuntosarvien alla on tuuhea karvapehko, joka ilmeisesti suojelee kärpäsen silmiä rimpuilevilta saaliseläimiltä. Pariutumisen jälkeen naaras valmistautuu munimaan. Metsän hämyisästä siimeksestä niitä on turha etsiä. Toukkien keskuudessa on havaittu jopa kannibalismia. Toukatkin ahmatteja Useimpien petokärpästen toukat elävät maaperässä, osa lymyää Iahoavassa puuaineksessa tai piilottelee puiden kaarnan alla. Pistokohdan kautta kärpänen ruisKoiras yllättää tai lumoaa naaraan. Osa petokärpästen jälkikasvusta saalistaa hyönteistoukkia aktiivisesti, osa elää uhrinsa pinnalla ulkoloisina koko kehityksensä ajan tai vain osan siitä. Ulkoloinen syö isäntänsä elävältä niin, että se popsii ensin vähemmän tärkeät ruumiinosat ja vasta aivan viimeiseksi elintärket elimet. Munat oikeaan osoitteeseen Petokärpästen kosiomenot vaihtelevat, eikä eräiden lajien kohdalla mistään kosiomenoista voi edes puhua. Naaras saattaa syödä kumppaninsa kun tämä on täyttänyt tehtävänsä. Parittelun jälkeen koiraan on syytä varoa: naaras voi yrittää syödä sen . Oivallisia ympäristöjä ovat esimerkiksi niityt, hakkuuaukeat, hietikot tai kalliot. Tavallisimmin saaliiksi jää hyppyja pussihämähäkkejä sekä muita lajeja, jotka eivä kudo pyyntiverkkoa. Pistimestä ja vahvoista leuoista huolimatta ampiaisella ei ole juurikaan mahdollisuuksia, jos se jää karvanaaman kynsiin. Petokärpäsiä tunnetaan yli 6700 lajia, joista valtaosa elää lämpimillä seuduilla. Ne suosivat hiekkarantoja, dyynejä, soraikkoja, lohkareikkoja tai kallioita elinympäristöjä, joissa on vain vähän tai ei lainkaan kasvillisuutta. Tätä mimikry-ilmiötä esiintyy myös muutamilla meikäläisillä lajeilla. Usein ne myös kiinnittyvät lehtisarvistoukkien pinnalle ulkoloiseksi. Kaikki petokärpäset rakastavat lämpöä ja ovat aktiivisimmillaan aurinkoisina päivinä, useimmat vasta yli 20 asteen lämmössä. Näin ruoka pysyy elossa ja tuoreena mahdollisimman pitkään. Toukat ovat aikuisten tapaan petoja ja syövät muun muassa kovakuoriaisten, heinäsirkkojen, pistiäisten ja kärpästen munia, toukkia ja koteloita. Tavallisesti nämä kärpäsmaailman tiikerit ovat harmaita tai mustia, pitkänsolakoita, 830 millin mittaisia, voimakasraajaisia ja tankeakarvaisia. Ne saalistavat varsinkin kasveja syöviä hyönteistoukkia. Latvustossa metsästävät kärpäset piilottavat munat kasvillisuuden joukkoon, kaarnan rakoihin tai pudottavat ne maanpinnalle. Isot petokärpäset käyvät myös isojen ja vaarallisten niveljalkaispetojen kimppuun. Kolmannen ja viimeisen toukkavaiheen aikana Machimus-suvun ja monien muidenkin petokärpästen toukat ovat aktiivisia petoja. Muutamat sen sijaan ovat erikoistuneet vain tiettyihin saaliseläimiin. Eräät metsästävät aktiivisemmin: ne suristelevat ympäriinsä ja pyydystävät liikkuvia tai paikallaan olevia ötököitä. Palearktisella alueella elävien Machimus -suvun petokärpästen jälkikasvun ravintoa on tutkittu tarkoin. Toista ääripäätä edustavat koiraat, jotka liehittelevät naaraita parhaansa mukaan. Uhrista jää jäljelle vain tyhjä kuori. Petokärpäsen pisto on hyönteiselle tappava. Ruokalistalle kuuluu myös hämähäkkejä ja tukkeja. Toisessa toukkavaiheessa ne etsivät lehtisarvisten toukkia, joiden eritteitä ne syövät. Kookkaan petokärpäsen imukärsä on niin vahva, että eläin kykenee puhkaisemaan jopa suuren kovakuoriaisen ihopanssarin. Se tähtää piston tavallisesti silmien väliin, niskaan tai keskija takaruumiin väliin. Näitä petokärpäsiä ei ole Suomessa. Tavallisesti peto kärpäset istuvat sopivalla tähystyspaikalla, kuten oksalla, ruohonkorrella tai kivellä, ja syöksyvät ohilentävän saalishyönteisen kimppuun. Tällaiset pistiäisspesialistit voivat verottaa hyvinkin runsaasti esimerkiksi kesymehiläisiä. Niiden koiraat vain syöksyvät ohilentävän naaraan perään, nappaavat sen kiinni ilmassa ja parittelevat. Osa lajeista taas on sopeutunut saalistamaan pensaikon sisällä tai ulkopuolella, osa heinikon kätköissä tai heinikon yläpuolella. Pilvisellä säällä kärpäset liikkuvat selvästi vähemmän ja osa lopettaa saalistamisen kokonaan. Kovakuoriaistoukat, etenkin lehtisarviset, Iehtikuoriaiset ja kärsäkkäät, ovat niiden herkkua.. Ne leijailevat kumppaninsa edessä, ojenteIevat raajojaan, esittelevät koristeellisia nilkkojaan ja heiluttavat takaruumistaan viettelevästi. Meiltä Suomesta näitä karvanaamoja on löydetty 3 5 lajia. vat pelkästään pistiäisiä. Monet lämpimien seutujen petokärpäset matkivat pistiäisiä ja ovat kirjavia
Puiden takaa, vähän yli 50 metrin päässä vilahtaa näkyviin harmaita, sulavasti juoksevia eläimiä. Puisto sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Ähtäristä. Samalla ne toimivat sairaiden tai hylättyjen eläinten ensikoteina ja sairaaloina, ylläpitävät luonnossa uhanalaisten eläinten lisääntyviä kantoja ja edistävät luonnonsuojelua tiedotusja valistustoimillaan. Poikasten emo, lauman johtava naaras, tulee vajaan kymmenen metrin päähän katsomaan, mitä oikein on tekeillä. "Susi on valtavan arka ja varovainen eläin, ei se käy oikeastaan koskaan ihmisen kimppuun. Ähtärin ja Ranuan eläinpuistojen idea on meillä tai meidän ilmastoamme muistuttavissa oloissa elävien nisäkkäiden ja lintujen esitteleminen ihmisille mahdollisimman luonnollisissa oloissa. Viiden minuutin kuluttua olemme aitauksen toisessa päässä. Sen ympärille on muodostunut Ähtärin matkailukeskus; tämä matkailijapalvelujen ryväs koostuu leirintäalueesta, hotellista ja kylpylästä, Mini-Suomesta, kapearaiteisesta rautatiestä, Ähtäri-hallista ja Villin Lännen kylästä. Alue on mäkistä metsämaastoa, jonka luonto on monipuolista: lampia, järviä, pieniä soita, puroja, korpiSUOMEN LUONTO 8/99. Näin läheltä 50-kiloinen susi näyttää todella suurelta eläimeltä. Se pysähtyy ja seuraa tarkkaavaisesti tilannetta. Eläinmaailman kehonrakentaja Ajatus eläinpuiston perustamisesta Ähtäriin syntyi 1960-luvun jälkipuoliskolla. Yksi, kaksi ... Kunnat kaipasivat työpaikkoja ja matkailijoiden houkuttimia. kaikkiaan viisi täysikasvuista sutta jolkottaa kevyesti meistä poispäin. Ei kirahveja tai virtahepo ja Ähtärin ja Ranuan eläinpuistot syntyivät tarpeeseen. Suomessa tarvittiin uusia eläintarhoja, joissa kotimaiset eläimet pääsisivät riittävän suuriin • ja luonnonmukaisiin tarhoihin. Läheskään kaikki kuntalaiset eivät kannattaneet ajatusta, mutta hanke eteni. Ennätysvuotena kävijöitä oli lähes neljännesmiljoona, nykyisin eläinpuistossa vierailee vuosittain noin 200 000 ihmistä. Eläinpuiston rakentaminen aloitettiin 1972; suunnitelman oli laatinut Korkeasaaren silloinen intendentti likka Koivisto. Ja me tunnemme toisemme hyvin entuudestaan", rauhoittelee Ranuan eläinpuiston toimitusjohtaja Ilmo Hakkarainen meitä. u r S eisomme pienellä kalliontöppyrällä ja katselemme alarinteeseen. Kivien alla olevista kotoista kurkistelee pieniä uteliaita päitä, ja kun istumme paikallemme, muutaman viikon ikäiset poikaset tulevat esiin. Eivätkö kaikkien eläinlajien naaraat puolusta aina poikasiaan, jopa oman henkensä uhalla. Pieni saarieläintarha pääkaupungin keskustan edus30 talia puolestaan ei pystynyt majoittamaan kuin osan mahdollisista eläimistä. Ja täytyy kai uskoa: kun Ilmo rapsuttelee poikasta sylissään, emo kääntyy selvästi rauhoittuneena ja jolkottelee takaisin maaston suojiin. Toimintansa 1973 aloittanut Suomen ensimmamen eläin puisto on ollut menestys. Ne kaartavat noudattaen aidan kulkua ja häviävät taas näkyvistä
Ranuan luonto on selvästi karumpaa kuin Ähtärin. He saavat nähdä yli 50 eläinlajia, jotka viihtyvät Suomen tilavimmissa tarhoissa. Mufloneja elää Porin edustalla Säpin saaressa ja kuusipeuroja Kytäjän ja Hyvinkään ympäristössä, joten myös niitä voi tavallaan pitää suomalaisina lajeina. Osa vesilinnuista on lentokykyisiä. Eläinpuiston kävelyreitin kiertäjä voi nähdä yli 50 eri eläinlajia. Intendentti Mauno Seppäkoski esittelee meille ylpeänä mielieläintään, vankassa aitauksessa pullistelevaa visenttisonnia. On uskomaton kokemus istua mättäällä katselemassa, miten luonnossa hyvin arat metsähanhet laiduntavat kaikessa rauhassa vain parin metrin päässä. Väiskin kuolema Ranuan eläinpuisto perustettiin 1 983 Etelä-Lappiin, noin 80 kilometriä kaakkoon Rovaniemeltä. Viehättävä yksityiskohta Ähtärin eläinpuistossa on vesilinnuille omistettu pieni järvi. Aitauksen raosta karheaa karvaa uskaltaa vähän raaputtaakin, varovaisesti kuitenkin. Kotimaisten eläinten lisäksi eläinpuistossa on visenttejä, mufloneja ja kuusipeuroja. Siihen on rakennettu muutama keinoluoto, joilla pesii luonnonvaraisia naurulokkeja ja kalatiiroja. Elokuvassa Poika ja ilves esiintyi Väiskin lisäksi kaksi muutakin ilvestä; tämä on niistä toinen . Maailman visenttien tulevaisuus saattaa taas kerran olla eläintarhojen varassa, sillä Valko-Venäjältä kantautuneet tiedot kertovat eläinten huvenneen sekavien aikojen vuoksi luonnosta. Joukossa ovat suomalaiset suurpedot ja tärkeimmät riistaeläimet. Ranuan eläinpuistossa käy vuodessa 65 000100 000 ihmistä. Ranuan eläinpuiston erikoisuus on koko kolmen kilometrin reitin mittainen puinen kulkusilta. Puiston johtajana on alusta alkaen toiminut Elina Torvela. Massiivinen, etupäästään muhkean lihaksikas otus tuo mieleen jonkinlaisen eläinmaailman kehonrakentajan. Kävelyreittiä. Järven ja sen lähiympäristön lajivalikoimaan kuuluvat ainakin joutsen, metsähanhi, Ranuan eläinpuiston toimitusjohtaja Ilmo Hakkarainen pitää ilveksistä. Visentti eurooppalainen biisoni on Ähtärin erikoisuus. Helppoja mukavakulkuinen, leveä väylä nousee suurpetojen tarhojen kohdalla korkealle maanpinnan yläpuolelle, mistä eläimet voi nähdä helposti. Eläinpuistoa kiertää hyväkuntoinen kävelytie, joka soveltuu myös vammaisille. Eläinten tarhat ovat kävelyreitin varrella ja useimmat eläimet näkyvät hyvin. Maailman kaikki eläintarhavisentit ovat mukana kantakirjassa, niin myös Ähtärin sonni ja sen haaremin pari lehmää. telkkä ja heinäsorsa. painanteita, kaunista kangasmetsää ja kallioita. Se on rakennettu mäelle, jota kiertävän kävelyreitin varrella sijaitsevat eläinten tarhat ja häkit
Tarhan toisessa päässä kuulemme kuitenkin maan alta outoja ääniä. Käymme susien, ilvesten ja ahman tarhassa. Kehräys on ihan samanlaista kuin kissalla, äänekkäämpää vain. T unnelmaa korostavat kaikkialla ronkkuvat korpit, eläinpuiston kiusanhenget Nämä älykkäät linnut käyttävät hyväkseen eläinten ruokaa ja iskevät myös vastasyntyneiden poikasten kimppuun. Väiskin kävi myöhemmin surullisesti: se kiipesi aitaan ja putosi selälleen monen metrin korkeudesta. Kun kumarrumme lähemmäksi maassa olevaa aukkoa, äänien synty selviää: ahmamummo häämötti käytävässä, missä se vetää sikeitä niin tiukasti, että kuorsauk\. Ahmamuori Mörriä sen sijaan ei näkynyt tarhassaan. Useimmat majapaikat ovat käyntimme aikana tyhjinä, mutta näemmepä sentään Ranuan harvinaisuudet: kaksi vesikkoa. Sattumalta maassa oli teräväkärkinen kivi, joka repi ilveksen keuhkot Väiski kuoli muutaman tunnin kuluttua. Väiski teki Ranuan eläinpuistosta kuuluisan. voimakkaasti. Laji onnistutaan ehkä säilyttämään eläintarhoissa. kulkiessaan kokee pohjoisen havumetsävyöhykkeen jäkälineen, sammaleineen, varpuineen ja puineen. Kävelyreitin alkupäässä on eläintalo, jossa majailee muiden muassa pieniä näätäeläimiä. Ilvekset tulevat kiinni kylkeen ja pitävät raaputuksesta. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että luonnonvarainen vesikko on tuomittu häviämään kokonaan myös Itä-Euroopasta. Tämä elokuvan Poika ja ilves toisen pääosan esittäjä oli Ranuan kasvatti, täysin kesy ja ihmisrakas "peto". Ne on saatu Hollannista, joten eläimet ovat luultavasti Länsi-Euroopan käytännössä sukupuuttoon kuollutta kantaa. Huutelutkaan eivät tuo peräti 18 vuoden ikäistä, lähes kuuroa ja sokeaa ahmamaailman Metusalemia esiin
Melkoinen osa maailman eläintarhoista on valitettavasti muinaisten sirkusten masentavan perinteen jatkajia. Arabian niemimaalta pyyhittiin valkobeisat sukupuuttoon konetuliaseilla, mutta laji säilyi tarhattuna muun muassa Yhdysvalloissa Uuden Meksikon aavikoilla. Eläinpuistoja tarvitaan Asiallisesti hoidetut, riittävän tilavat eläintarhat ja -puistot ovat tarpeellisia laitoksia. 33. Esimerkiksi Euroopan unionin maissa on yhä monia eläintarhoja, jotka olisi pitänyt lopettaa aikapäiviä sitten. Euroopassa tällainen laji on visentti ja tulevaisuudessa ehkä myös vesikko. Niissä ihmisiä tutustutetaan eläimiin ja luontoon, josta he ovat jo vieraantuneet. Monia eläimiä on vaikea päästä näkemään, vaikka ne olisivat melko yleisiäkin eläinpuistossa tämä on mahdollista. Linnuista tarhaus on jo pelastanut tai pelastaa lähitulevaisuudessa muiden muassa kaliforniankondorin. Tarhat toimivat myös eräänlaisena henkivakuutuksena: jos luonnossa hyvin vähiin käyneitä eläimiä on eläintarhoissa, satunnaiset katastrofit eivät hävitä lajia sukupuuttoon. Lisäksi eläintarhoissa voidaan säilyttää lajin perinnöllistä muuntelua, joka hyvin pienissä eläinkannoissa voisi muuten huveta liian vähiin. Kun ovela karhu on esityksellään onnistunut pehmentämään toimitusjohtajan sydämen, tämä heittää otusta omenalla. Eläintarhojen ja -puistojen tärkein tehtävä on kuitenkin toimia uhanalaisten lajien säilyttäjinä, tiedon lisääjinä ja asenteiden muokkaajina suojelulle myönteisiksi. PohjoisAmerikassa pelastettiin mustajalkahilleri, Etelä-Afrikassa leveähuulisarvikuono ja kapinvuoriseepra. Useita eläinlajeja on pelastettu sukupuutolta lisäämällä niitä eläintarhoissa tai pienillä eristetyillä suojelualueilla ja palauttamalla sitten eläimiä takaisin luontoon. Palle nousee pystyyn, kohottaa etutassunsa anelevasti ja alkaa heiluttaa niitä ja pönäkkää ruhoaan. Eläimiä pidetään sopimattomissa ja riittämättömissä tiloissa, ruokitaan väärin tai huonosti, kävijöille ei anneta riittävästi eikä oikeaa tietoa, eikä eläintarhan merkitystä uhanö:3i~ ten eläinten pelastajana tajuta. Tällaisia eläinten keskitysleirejä on erityisesti kehitysmaissa ja entisissä sosialistimaissa, mutta ei suinkaan vain näissä. SUOME LUO TO 8/99 sen korina kuuluu mam1ost1 kymmenen metrin päähän maan pinnalle' Ranuan kierroksen kruunaa karhuuros Pallen hiottu esitys. Palle poimii viuhuen lentävän hedelmän tyynen rauhallisesti suoraan suuhunsa
Lu ltti1 e ril~a I ke i ril
Tutkija Jukka Almin mukaan emme voi laskea varman päälle sitä, että suot tulevaisuudessakin toimivat hiilidioksidin nieluna. Jo yhden vuoden sisällä yksittäinen suo saattaa horjahdella: väliin se hönkii hiilidioksidia ilmakehään ja väliin taas imee sitä. Puuenergian tuotanto myös työllistää jopa enemmän kuin turpeen energiakäyttö. Yhtä Suojeltujen soiden osuus metsä lautakuntien kokonaisalasta DEN 1,1-2 % >1 % laihaa vuotta kohden tarvitaan vähintään viisi lihavaa vuotta, että kertymä pysyisi ennallaan. Turpeesta voitaisiin siirtyä puuenerg1aan aiheutuu paljon hiilidioksidipäästöjä, sillä moni pelto on raivattu turvemaalle. Ainoa keino välttyä pelottavilta tulevaisuudenkuvilta, jossa suot tussauttavat hiilidioksidilastinsa ilmakehään, on päästöjen nopea leikkaus. Tutkija Sanna Saarnion mukaan ylenpalttiset sateetkaan eivät toisi apua kasvihuonekaasuissa hikoilevalle maapallolle. Samalla Alm kyseenalaistaa laskelmat siitä, miten paljon suot vuosittain hiiltä nielevät. Toisaalta hapetonta turvetta hajottavat mikrobit muodostavat metaania, kasvihuonekaasua, joka lämmittää ilmakehää luontaisesti. Ongelma tuplaantuu, kun suo pulputtaa ilmaan metaania eikä sido hiilidioksidia entiseen tapaan. "Suosta haihtui yhdessä kesässä hiiltä lähes nelinkertainen määrä verrattuna pitkäaikaiseen keskimääräiseen vuosikertymään", Alm täsmentää. Tärkeimpiä käytännön mahdollisuuksia tähän pääsemiseksi on puuenergian käytön lisääminen. Luonnon syvä kurkku joensuun yliopistossa on tutkittu erilaisten suotyyppien hiilidioksiditasetta eli sitä, kuinka paljon suosta haihtuu ja toisaalta kuinka paljon se sitoo hiilidioksidia. Jani Kaaro on vapaa toimittaja.. "Turpeen sitomiskyky ei ole mikään vakio", Alm huomauttaa. Ilmastonmuutoksen tärkein syy, ilmakehän kohonnut hiilidioksidipitoisuus, tuottaisi suon kaasutaseille ongelmia pitkän päälle: Saarnion mukaan tilanne johtaa turpeen nopeampaan hajoamiseen, mikä puolestaan heikentää turpeen mahdollisuuksia sitoa hiilidioksidia. Vaikka kosteat kesät tehostaisivat hiilidioksidin imeytymistä turpeeseen, suon metaanipäästöt kasvaisivat. Pohjoisen pallonpuoliskon suot ovat tärkeä hiilidioksidin nielu. Silvola toivookin, että turveteollisuus käyttäisi rehellisiä perusteluja toiminnalleen. Kuivana kesänä 1994 Alm sai todistaa, kuinka ilomantsilainen Piitsonsuo muuttui nielusta hiilidioksidin päästäjäksi. Metaani taas on hiilidioksidia paljon pahempi kasvihuonekaasu. T urpeenpoltosta luopuminen tai sen voimakas vähentäminen antaisivat kiertotietä hyvän mahdollisuuden päästä Kioton pöytäkirjan edellyttämään kasvihuonekaasujen päästötasoon. Ilmastonmuutos on pysäytettävä ]os soiden hiilidioksiditase heittelee näinkin rajusti jo nyt, mitä ilmastonmuutos tuo tulleessaan. Kun hyllyvät turpeet ahmivat ilmakehän hiilidioksidia, ne samalla viilentävät ilmakehää ja jarruttavat kasvihuoneilmiön voimistumista. Suon hiilidioksiditase on säiden armoilla. "Emme edes pysty vielä tarkasti ennakoimaan säiden uusjakoa", Alm sanoo. Kansainvälisen ilmastosopimuksen mukaan luontaista hiilensidontaa ei voida laskea kenenkään piikkiin se pätee niin turpeen kasvuun kuin valtameriin. Joensuulaisten tutkimuksissa on paljastunut pelottaviakin seikkoja. Almin aineisto osoittaa, että kuivina aikoina suot voivat vaihtaa rooliaan hiilen nielusta hiilen lähteeksi. Esimerkiksi turveteollisuuden laskelmat siitä, että vuotuinen turpeen kasvu imaisee sisäänsä poltosta aiheutuneet päästöt lähtevät oletuksesta, että jatkossakin hiiltä sitoutuu turpeeseen tietty määrä oloista riippumatta. Korvaamalla turve ja muita fossiilisia polttoaineita puuenergialla Suomen hiilidioksidipäästöt laskevat ratkaisevasti
Suunnitelmaan sisältyy joukko käytännön ohjeita, joista ehkä tärkein kuuluu : "Tee kaikkesi, jotta Ojakylällä säilyy ainakin yksi maanviljelyä harjoittava tila." 41. Maisemasta kaskeamisen merkit ovat hävinneet, mutta paikannimissä vanha kaskikulttuuri on säilynyt. Liityimme joukkoon, pyysimme ja söimme kalaa, ilman että jokainen suupala kirvoitti metafyysistä pohdiskelua kalayksilön itseisarvosta ja sen koskemattomuudesta. Enää vaivoin häämöttyvilla entisillä kalamiesten poluilla juosta rapsutteli yksinäinen räkkäporo, joka yritti epätoivoisesti vapautua inisevästä hyttysja mäkärälaahuksestaan. Useimmissa kunnissa tiedettiin, että naapurikunnassa asiat ovat huonolla tolalla maaltapaon, työttömyyden ja eläkeläisvoittoiseksi vinoutuneen ikärakenteen vuoksi; sitä ei saanut paljastaa, keneltä tieto oli saatu. Eläköityviä ja hiljeneviä kyliä syntyy lisää koko ajan ja entistä etelämmäksi. Aivan uskottavan suunnitelman avulla se jää henkiin ainakin vuoteen 2050 asti, vuoden 2019 pörssiromahduksesta ja kahdesta peräkkäisestä katovuodesta selvinneenä. Näin se meni : Lemmontunturissa kirveensä kiveen iskeneet kaskenkaatajat vakiintuivat peltoja porotöihin, väki kylissä karttui. Maantieteilijäakateemikko Ilmari Hustich totesi jo 1 970-luvulla, että Suomen asutus oli yhtä etelään painottunut edellisen kerran 1 500ja 1600-luvuilla. K oska historialla ei ole käsikirjoitusta, se kirjoitetaan jälkikäteen. Väestön keskittyminen oli niin selvää, että hän ennusti yhtenäisen asutuksen laskeutuvan vähitellen keskiaikaisiin lähtökohtiinsa eteläisimpään Suomeen ja Pohjanlahden rannikolle. Viimeisissä kirjoituksissaan Ilmari Hustich peräänkuulutti "supistumisen maantiedettä" tutkimaan mitä tapahtuu nimenomaan maaseudulla pienenevien numeroiden takana: riittävän pieninä ne muuttuvat lopulta ihmisiksi, ja jos he lähtevät, maisemaan syntyy tyhjiö. Mutta näissä varmoissakin tapauksissa kunnanjohtaja saattoi aina reippaasti ilmoittaa, että pahin on jo ohi ja kunta jälleen vakaalla kasvu-uralla. Lopulta Rajaniemi löysi sopivan kohteen, ehtona oli kuitenkin, että sanaa taantuma ei diplomityössä saa mainita. Silloin voimaan astuvat Juho Rajaniemen ajatukset perustarpeiden yhteiskunnasta sovellettuna Iin Ojakylään, yhteen, anteeksi vaan, perinteellisillä mittareilla ilmaistuna taantuvaan Perämeren rannikon kylään. Tämä kappale napapiirille paiskautunutta Inaria pari vuotta sitten rauhoitettuine metsineen sopi meille käypäläisille hyvin. Kuvaavia ovat ne vaikeudet, joihin Juho Rajaniemi törmäsi etsiessään Pohjois-Pohjanmaalta diplomityöhönsä sopivaa kohdetta. Epätavallisen tylyille paikannimille on selitys: tänne napapiirin karuakin karumpiin kiveliöihin katkesi savolaisen kaskitalonpojan vuosisatainen taival kohti parempaa elämää. Se on tabu, siitä ei saa puhua. Suurten järvien rannoilla vallitsi arkenakin pyhäpäivän rauha. Mutta muuten, aina kun joku vilahti, siinä suurempi retuutti pienempää, hiiripöllö myyrää, ampuhaukka vielä kitisevää leppälinturiepua. Autioituminen taantuva kehitys muistuttaa paitsi yksilön kuolemasta samalla koko länsimaisen, jatkuvan kasvun varaan rakentuvan sivilisaation katoavuudesta. Vaaroilta tähystelimme alas ihmisten maailmaan. Eläkkeellä ovat kokonaiset kylät elinkeinoineen kaikkineen: niillä on takanaan vuosisatainen urakka, joka nyt on saatu päätökseen; ne ovat historiallisen tehtävänsä tehneet. Valmiissa maailmassa TIMO HELLE L emmontunturin takana järvet ovat julmia tai pahoja, vaarat kelkkoja, joki outo, kukkulat eksyttäviä. Edellisvuosikymmenten valtakunnansuunnittelubyrokratian tilalle hän vaati enemmän sekä aitoa ihmislähtöisyyttä että ekologiaa. Välillä meloskelimme tyynillä pahtarantaisilla järvillä, välillä pinnistelimme kohti latvavesiä kivikkoisissa koskissa, joiden pystysuorina putovat koskikarakuohut piti ohittaa maitse kanoottia hikipäässä kiskoen. Turvallinen maailma jäi tuntureiden eteläpuolelle tai vaaroja ne oikeastaan ovat, tässä savolainen nimenantaja kirkkaasti liioitteli viljavammille ja alavammille maille. Kun leppoisalla toteamuksella "mihinkä tässä kiire, valmiissa maailmassa" ennen hivenen pitkitettiin huokaisutaukoa työn ja kiireen keskellä, nyt se pitääkin paikkansa: maailmalle sen viime silauksen antaneet ovat eläkkeellä, eläkeputkessa tai vailla työtä poikkeuksena muutamien heinätöissä näkyvien karjatilojen tai porotalojen väki. Ehtona on kuitenkin se, että taantuvassa yhdyskunnassa faustinen enemmän-hyve ei voi olla voimassa, mutta taantuman vähemmän voi olla sitäkin parempaa. S upistuminen ja taantuma eivät merkitse automaattisesti, että ekologisuuden ja kestävyyden vaatimus toteutuu. Ensin maaseutu ja savupiipputeollisuus, sitten julkiset palvelut milloin muut teollisuuden alat, vaikkapa tietotekniikka. Päinvastoin, juuri pienten numeroiden ihmislähtöisyydellä muuten kylä kuolee perustellaan viimeisten, rajallisiksi osoittautuneiden luonnonvarojen käyttöönottoa siitä huolimatta, että ratkaisu nähdään kestämättömäksi vähänkin pitemmällä aikavälillä. Neljännesvuosisadassa, yhdessä humauksessa kylien omassakin historiassa, kaikki on ohi. Kun aika koitti, se oli siellä valmiina, kuin lähtökuopissa, savotoihin ja uitolle, sotiin, jälleenrakennukseen, pellon raivaukseen, Raajärven ja Mustavaaran kaivoksille, voimalaitostyömaille. Tätä Hustich ei piSUOMEN LUONTO 8/99 tänyt tavoiteltavana, pamvastoin, mutta niin vain näyttaa käyvän riippumatta siitä, ketkä maata ovat hallinneet. Miksi autioituminen kavahduttaa ja saa mietteliääksi sellaisenkin, jonka mielestä kaikki entiset doktriinit kriisiaikojen elintarviketuotannosta tai raja-alueiden asuttuna pitämisestä jo maanpuolustuksellisista syistä ovat menettäneet merkityksensä ikiajoiksi 7 Parhaiten asian ytimeen osuu arkkitehti Juho Rajaniemi parin vuoden takaisessa taantuvan yhdyskunnan suunnittelua koskevassa diplomityössään
Vuonna 1973 käynnistynyt ensimmäinen reaktori on maailman vanhin tämäntyyppinen reaktori. Sosnovyi Borin varasto aiheuttaa vastaavanlaisen uhan Itämerelle, sillä varasto sijaitsee 90 metrin päässä rannasta. Sosnovyi Borin käytetyn ydinpolttoaineen varaston suunnitellusta kapasiteetista 130 prosenttia on käytössä. Voimalan energiantuotanto halutaan kuitenkin saada säädettäväksi, eikä tätä voida tehdä MOX-polttoaineella. Vastaavanlainen järjestely aiheutti 1 5 vuotta sitten vakavan onnettomuuden Venäjän pohjoisessa laivastotukikohdassa Barentsinmerellä, kun osa polttoainesauvoista putosi jäähdytysaltaaseen aiheuttaen vuodon. Sen suunniteltu 30 vuoden toiminta-aika tulee täyteen 2003. Sähköntuonnin kautta suomalaiset ovat epäsuorasti rahoittamassa voimalan rakentamista. Sosnovyi Borin varastossa työskennellyt Sergei Kharitonov arvioi 1996, että varastosta vuoti noin 360 litraa radioaktiivista vettä päivittäin. TEKSTI JA KUVAT: JAN KUNNAS den eliniän jatkamista tai uuden ydinvoimalan rakentamista voidaan edes harkita, kun jäteongelmaa ei ole ratkaistu. Erityisenä huoleenaiheena on käytetyn ydinpolttoaineen varaston ja Luoteis-Venäjän keskija matala-aktiivisen jätteen käsittelylaitoksen (RADON) rahoituksen leikkaaminen. Parhaillaan Sosnovyi Boriin rakennetaan uutta WER-640 -tyyppistä ydinvoimalaa. Ennen kuin se tukittiin, Barentsinmereen vuoti pahimmillaan 30 000 litraa radioaktiivista vettä päivässä. RADON:in johtajan Mihail Jakushevin mukaan käsittelylaitoksessa tehty uuttera työ alkaa vihdoinkin näkyä. Hänen varaston sisältä ottamissaan kuvissa näkyy laajoja murtumia ja sisälle vuotanutta pohjavettä. Plutoniumia sisältävän polttoaineen käyttöön sisältyy suuria riskejä, kuten reaktorin osien lisääntyvä haurastuminen neutronien suuremman energian takia, plutoniumin leviäminen ympäristöön onnettomuuden sattuessa ja käytetyn ydinpolttoaineen suurempi kuumuus. Voimalan rakentaminen olisi vielä helppo keskeyttää, sillä työmaa ei ole edennyt rakentamispaikan raivaamista pidemmälle. Konferenssin aikana nousi esille huoli siitä, voisiko rakennettava uusi ydinvoimala käyttää plutoniumia sisältävää MOX-polttoainetta. Ydinvoimalan varajohtajan Aleksander Ephikin mukaan suunnitelmissa on kuitenkin kaikkien reaktoreiden eliniän kuudellakahdeksalla jatkaminen vuodella. Toukokuun lopulla Sosnovyi Barissa pohdittiin kansainvälisessä seminaarissa Luoteis-Venäjän ydinvoimaloiden turvallisuutta ja tulevaisuuden energiapolitiikkaa. Onnettomuuden sattuessa toimintamahdollisuudet ovat hyvin rajalliset, sillä myös varaallas on täytetty. Myös uusien ydinvoimaloiden rakentamista kaavaillaan. Käytetyn ydinjätteen huonokuntoiset varastot ovat lähellä Suomenlahden rantaa. Rahaa reaktorien uusimiseen, muttei jäteongelmaan'. Sosnovyi Barin ong S uomenlahden etelärannikolla Helsingistä noin 150 kilometriä etelään sijaitsevassa Sosnovyi Borin kaupungissa toimii neljä 1000 megawatin Tsernobyl-tyyppistä RBMK-reaktoria. Keskija matala-aktiivisen jätteen sijoittamiseksi on suunniteltu varastoluolaa, jonka suunnittelun mallina on ollut Pietarin metro. Y dinvoimatutkimuskeskuksen varajohtajan Juri Aniskevitsin mukaan voimala pystyisi käyttämään MOX-polttoainetta. Ylitäytetyn varaston säilytystilaa on lisätty hyvin kyseenalaisella tavalla: käytetyt polttoainesauvat on ripustettu tiiviimmin varaston sisälle. Laitoksen toimintaa vaikeuttaa vuosien mittaan karttunut jätemäärä, jonka lisäksi uutta jätettä tulee koko ajan toimivista ja suljettavista voimaloista. Suomen säteilyturvakeskuksen tutkijat löysivät 1997 varastoaltaista parikymmentä murtumaa. Pari vuotta myöhemmin toinen ja vuoteen 201 1 mennessä myös kolmas ja neljäs reaktori saavuttavat täyden iän. Venäläisten kansalaisjärjestöjen edustajat ihmettelivät, kuinka nykyisten reaktorei42 Leningradin ydinvoimalassa Sosnovyi Barissa aiotaan jatkaa vanhojen reaktorien käyttöikää, vaikka jäteongelma ja turvallisuusriskit ovat ratkaisematta. Maaperän radioaktiivisen tritiumin pitoisuudet saatiin 1997 säädösten mukaiselle tasolle. Vastaavanlaisia reaktoreita ei ole käytössä länsimaissa, sillä niitä pidetään liian vaarallisina. Kuviin voi tutustua norjalaisen Bellona-järjestön kotisivuilla (http:/ / www.bellona.no/ e/ russia/ sos/ sos I 0.htm.l Kuvien julkistamisen jälkeen Kharitonovia ei ole päästetty takaisin työpaikalleen, joten varaston nykyisestä tilasta ei ole tietoa. Ongelmien ratkaisemiseksi on tehty yhteistyötä suomalaisten asiantuntijoiden kanssa. Korvaavia vaihtoehtoja löytyy Kaupunginjohtaja Valeri Nekrasov toi esille Sosnovyi Borin kaupungin riippuSUOMEN LUONTO 8/99. Rahoitusta on haettu EU:n Tacis-ohjelmasta. Varastossa on noin 5000 tonnia käytettyä ydinpolttoainetta, joka vastaa radioaktiivisuudeltaan yli 40-kertaisesti Tsernobylin onnettomuuden päästöjä. Paikka on katsottu valmiiksi laitoksen nykyiseltä alueelta, vajaan kilometrin päässä Suomenlahden rannikosta
Hieno esimerkki toimivasta kansainvälisestä yhteistyöstä on Norjan luonnonsuojeluliiton avustuksella käynnistetty projekti, joka kannustaa lapsia säästämään energiaa ja luonnonvaroja. kaukolämpöverkon kunnostamisessa. Itämeren alueella toimii yli 20 ydinvoimalaa, joista suurin osa on käyttöaikansa lopussa. ~lmat ratkaisematta vuuden ydinvoimasta. Hänen mukaansa tämä tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ydinvoimaloiden pitäisi aina olla olemassa. Jan Kunnas osallistui toukokuussa suomalaisten ympäristöjärjestöjen edustajana kansainväliseen seminaariin Sosnovyi Barissa.. Raportin mukaan alueen energiansäästöja tuulivoimapotentiaalia hyödyntämällä voitaisiin korvata Kuolan niemimaan ja Sosnovyi Borin kaikkiaan kahdeksan ydinreaktorin energiantuotanto. Konferenssin aikana kävi kuitenkin ilmi, ettei kaupungin johdossa juurikaan uskota muihin vaihtoehtoihin. Suomalaiselle osaamiselle löytyisikin kysyntää ainakin Pietarin Vaihtoehtoja ydinvoiman tuotannolle etsitään. Oleg Bodrov (oik.) lahjoittaa kaupunginjohtaja Valeri Nekrasoville Green World -järjestön paidan yhteistyön symboliksi. SUOMEN LUONTO 8/99 Kansainväliset seminaarivieraat pääsivät Sosnovyi Borissa tutustumaan keskija matala-aktiivisen ydinjätteen varastoihin. Jos siis Suomi haluaa Itämeren asukkaiden turvallisuutta vaarantamatta jatkaa sähkön tuontia Venäjältä, on vastaavasti määrätietoisesti edistettävä sähkönsäästöä ja uusien energiamuotojen löytämistä Luoteis-Venäjälle. Kaupunki on avoinna muillekin ehdotuksille tulevaisuuden elinkeinoiksi. Pietarin työmaa voisi toimia suomalaisen osaamisen näyteikkunana. Käytännössä yksi ydinvoimala Lounais-Venäjällä pyörii Suomen sähköntarpeita varten. Projektia on toteutettu yli 20 koulussa muun muassa Pietarissa ja Murmanskin alueella. Kansalaisjärjestöjen puheenvuoroissa tuotiin esille kosolti vaihtoehtoja. Projektiin osallistuneet lapset ovat voineet esimerkiksi vähentää kotinsa lämmityskustannuksia ja näin parantaneet perheensä taloudellista tilaa. Raportin mukaan nopein keino vähentää energiantuotannon tarvetta olisi kuitenkin energianviennin lopettaminen Suomeen. Samaan norjalaisten 1996 käynnistämään SPARE-projektiin osallistuu kouluja kymmenestä Euroopan maasta, Suomi mukaanlukien. Markkinat eivät aivan hetkessä loppuisi, sillä valtaosa maailman kaukolämpökapasiteetista sijaitsee entisen itäblokin alueella. Kustannusten arvioidaan olevan 10,5 miljardia markkaa pienemmät kuin mitä nykyisten reaktoreiden uusiminen maksaisi. Erään arvion mukaan Pietarin kaukolämpöverkon korjaaminen Helsingin verkon tasoiseksi vähentäisi energianhäviötä 40 prosentilla. Saksalainen Öko-lnstitut on tehnyt kansainvälisen Greenpeacen toimeksiannosta raportin Luoteis-Venäjän energiahuollon tulevaisuudennäkymistä. Suomen vienti kattaa 80 prosenttia yhden 1000 megawatin ydinvoimalan tuotannosta. Hän esitti, että Sosnovyi Borin vanhentuneiden reaktoreiden sulkeminen voisi toimia pilottiprojektina koko Itämeren ympäristölle. Hänen mukaansa tämä pilottiprojekti toisi runsaasti työtä, ja sen yhteydessä syntynyttä tietotaitoa voitaisiin myydä myös muihin maihin. Kenties mielenkiintoisimman ehdotuksen teki Green World -kansalaisjärjestön edustaja Oleg Bodrov Sosnovyi Borista
Irlannissa taas agenda nähdään hänen mukaansa vain yhtenä tapana saada Brysseliltä rahaa. "Elleivät hallitukset vaihdu sopijamaissa , alue toteutuu," Guglielmi toteaa ja ristii sormensa toiveikkaana. Nyt perustaminen on kii nni enää Italian, Ranskan ja Marokon välisestä sopimuksesta, joka on määrä allekirjoittaa loppukesällä. Yli puolet kunnista on päättänyt valtuustotasolla Agenda 21 -hankkeesta, ja peräti 70 prosenttia kunnista on palkannut paikallisagendalle vastuuhenkilön. Valaille riittää ravintoa. "Saksassa on· vahvaa paikallista ympäristötoimintaa, jota ei kuitenkaan kutsuta agendatyöksi", sanoo Eckerberg. For Mother Earth -järjestön organisoimalla kävelyllä olivat eri uskontokunnista näyttävimmin edustettuina hindut ja kuuluvimmin buddhalaismunkit. Muita suosittuja teemoja ovat ympäristöjohtamisjärjestelmät ja niin sanotut vihreät työpaikat (gröna jobb). Paikallisagendat vauhdissa Ruotsissa Agenda 21, Rion ympäristöja kehityskokouksesta 1992 alkunsa saanut 21. Tiedot ovat peräisin paikallisagendatyön laajuutta selvittäneen Uumajan yliopiston tutkijan Katarina Eckerbergin tutkimuksesta. M AGNUS A NDERSSON, UPSALA Välimerelle valaiden suojelualue Kun keskikesä koittaa, parituhatta sillivalasta kääntää Välimeren eri sopukoissa kurssinsa kohti Ligurianmerta, joka lainehtii Italian ja Ranskan kainalossa. Eurooppalaisittain Ruotsin agendatyö on pitkällä ; Ruotsi kuuluu Alankomaiden , Tanskan ja Britannian ohella edelläkävijöihin. Eckerbergin tutkimus osoittaa, etteivät kunnat ole saaneet liikenteen ympäristökuormitusta kuriin. A NNE KÄRKKÄINEN SUOME LUONTO 8/99. Vaikka sil livalas ei olekaan lajina vaarantunut, se tarvitsee silmälläpitoa. Marssi päättyi mielenosoitukseen Naton päämajan edessä Brysselissä. Kokouksen avasi Etelä-Afrikan arkkipiispa Desmond Tutu ja päätti YK:n pääsihteeri Kofi Annan. WWF on ajanut suojelualuetta lähes kymmenen vuotta. Yli puolet kunnista on käynnistänyt projekteja näillä alueilla. Yli puolet kunnista kertoo tehneensä yhteistyötä opiskelijajärjestöjen, yritysten , ympäristöjärjestöjen , yrittäjäyhdistysten ja kylätoimikuntien kanssa. Eckerbergin mukaan vain viidesosa kunnista on tehnyt yhteistyötä näiden ryhmien kanssa. Lapsia ja nuorisoa on herätelty 70 prosentissa kunnista. PIRJO-RIITTA O1NAALA Toukokuussa sadat ihmiset ilmaisivat vastalauseensa ydinaseille marssimalla Haagista Brysseliin . Tässä kelluvassa einesvarastossa suuret sillivalaat viihtyvät ruokailemassa joka vuosi heinäkuusta syyskuulle. Siellä merivirta nostaa syvyyksistä ravinteita planktonille, jonka runsastumisen seurauksena krilliäyriäiset ja pikkukalat lisääntyvät voimakkaasti . M ailm lta Kävellen ydinaseita vastaan Satoja ihmisiä kaikista maanosista ja 35 valtiosta käveli toukokuun jälkipuoliskolla kahdessa viikossa 200 kilometriä Haagista Brysseliin viestinään ydinaseiden vastustaminen. Myös öljyvuotojen estämiseksi on määrä luoda turvajärjestelmiä. Kansainvälisellä merialueella olevaa suojelukohdetta aiotaan kohentaa valaille suotuisammaksi muuttamalla laivareittejä . Liikennepoliittiset päätökset tehdään kuntia korkemmalla tasolla, joten vaikuttaminen niihin on vaikeaa. Nyt 1 00 000 neliökilometrin laajuisesta run44 saudensarvesta ollaan tekemässä valaille suojelualuetta. Tanskassa vahva kansalaisosallistumisen perinne luo hyvää pohjaa agendoille. Tutkimuksen mukaan agendoissa työskennellään tavallisimmin uusiutuvan energian ja luonnon monimuotoisuuden parissa. "Jättejä uhkaa ruuan vähentyminen, sillä niiden ravintokaloja pyydetään lii kaa Väli merellå", kertoo Paolo Guglielmi WWF:n Välimeren toimistosta Roomasta. vuosisadan kestävän kehityksen ohjelma , on otettu Ruotsissa hyvin vastaan. Kävelijät vastustivat ydinaseita, uraanin louhintaa ja ydinvoimateollisuutta yleensä, mutta kritiikin terävin kärki kohdistui Naton salaiseen ydinaseistuspolitiikkaan. Agendatyössä on tarkoitus lisätä kansalaisten aktiivisuutta. Ammattiyh distysliike, eri vähemmistöryhmät ja naisjärjestöt eivät juuri ole osallistuneet paikallisagendoihin . Kiinnostus on kasvussa myös Norjassa ja Suomessa. Britanniassa työlle on apua siitä, että vallassa oleva Labour-puolue pitää hanketta tärkeänä. Ajoverkkokalastuskin loppuu ; tosin EU :n määräys olisi lopettanut sen 2001 mennessä muutenkin. Mukana oli myös aseistakieltäytymisen pioneereja kveekareita. 2000 Walk for Nuclear Disarmament -marssia edelsi Haagissa Appeal for Peace -kansa la isyhteisku nta konferenssi , jossa mietittiin keinoja väkivallattomuuden edistämiseksi . Vain joka kymmenes kunta kertoo saavutuksista liikennepolitiikassa
Bakteeri muuttaa siis ympäristöään muille eliöille sopivammaksi. SEPPO VUOKKO Suomeen tarkoittaisi hengen menoa 4000 sorkkaeläimelle. Suurimmat sentään erottuvat paljain silmin. Alkeislattanat ovat pieniä , korkeintaan muutaman millin mittaisia, litteän matomaisia otuksia , joilla ei ole pysyvää suuta, suolta tai verenkiertoa. On kuitenkin syytä muistaa, että Puolassa sudet söivät pääasiassa hirveä pienempiä sorkkaeläimiä. Erilaisuutensa vuoksi niille täytyy perustaa oma luokkansa, ehkä jopa oma pääjaksonsa. Aika ajoin sudet hätyyttelivät myös lähialueen karjaa eivätkä vieroksuneet valmiita haaskojakaan. Sen löi laudalta tänä vuonna Namibian Luurankorannikolta löytynyt pallomainen bakteeri , joka on halkaisijaltaan jopa 0,75 millimetriä, selvästi suurempi kuin tämän virkkeen lopussa oleva piste. Monisoluisten eläinten synty ja erilaistuminen ei ollutkaan aivan niin äkillinen tapahtuma kuin vielä taannoin näytti [vrt. Bakteeri elää runsaana rannikon edustan hapettomassa pohjaliejussa , jossa se muuttaa myrkyllistä rikkivetyä rikiksi. Uudet löydöt ovat tuoneet lisävaloa tähänkin ryhmään . Samainen laskelma sovellettuna Namibian Luurankorannikon liejusta löydettiin lähes millimetrin kokoinen bakteeri. Varastojensa turvin se voi sitten kuukausitolkulla odotella seuraavaa myrskyä. Osalla lajeista on solukoissaan symbiontteina leviä, joiden yhteyttämistuloksista alkeislattanat saavat osan ravinnostaan . Löydöt pidentävät ennen niin vavisuttavan lyhyeltä näyttänyttä eläinkunnan erilaistumisen aikaa 30-40 miljoonalla vuodella. Suomen merialueilla niitä elää kahdeksan lajia. Kaksikylkisten eläinten evoluution lähtökohta on ollut kuitenkin arvailujen varassa. Nitraatteja on kuitenkin Suden ruokalista Suomalaisista karhuja susikannoista ja niiden elintavoista saadaan lähivuosina uutta tietoa Kuhmossa aloitetun radioseurantatutkimuksen myötä. tarjolla vain myrskyjen sekoittaessa liejua. Maailman suurimman bakteerin titteliä ehti kantaa muutaman vuoden Epulopiscium fischelsoni. Kun ympäristössä ei happea ole, bakteeri luovuttaa rikkivedyltä riistämänsä elektronit nitraatille, joka hajoaa typeksi ja hapeksi. Susia seurattiin radiotelemetrian ja lumijälkien avulla. Maastosta kerättiin näytSUOME LUONTO 8/99 teet kaikista susien ulosteista, haaskoista ja saaliista. Puolalaiset tutkijat laskivatkin yhden suden saalistavan sorkkaeläimen joka yhdeksäs päivä. Aikaa 525-530 miljoonaa vuotta sitten kutsutaan kambrin räjähdykseksi , koska silloin ilmaantuivat yhtäkkiä kuin tyhjästä lähes kaikki nykyisinkin elävät eläinkunnan pääjaksot. JERE MALINEN Alkeislattanat valaisevat evoluutiota Varhaisimmat monisoluiset eläimet olivat säteittäissymmetrisiä kuten sienieläimet, korallit ja meduusat. Radiolähettimillä varustettujen karhujen määrä on tarkoitus nostaa muutamassa vuodessa 30-40 yksilöön . Gould: Ihmeellinen elämä, Art House 1991 ). Sen suuri keskusontelo on varastotilaa , johon bakteeri kerää nitraatteja. Puolassa sudet saivat omat lähettimensä jo pari vuotta sitten. Tämä 0,6 milliä pitkä ja 0,08 milliä leveä sukkulanmuotoinen jätti löytyi 1993 Punaisellamerellä elävän välskärikalan suolesta. Uudet sienieläinlöydöt ovat jo kambrin alkupuolelta, 565 miljoonan vuoden takaa. Otusten on päätelty olleen "pieniä, toukkamaisia ja pehmeitä", eikä sellaisista hevin muodostu kunnon fossiileja. Fossiilirintamalta ei uutta kuulukaan , mutta nykyään elävien laakamatojen tutkimus toi yllättävän havainnon: alkeislattanat [Acoe/a) eivät olekaan läheistä sukua lattanoille ja muille laakamadoille, vaan edustavat todennäköisesti juuri tuota kaivattua kaksikylkisten eläinten evoluution lähtökohtaa [Science 283: 1823-1824, 1919-1923, 1999). Rikki kertyy pallon pintaan kullanhohtoisina rakeina, ja niinpä bakteeri sai nimekseen Thiomargarita namibiensis , "Namibian rikkihelmi " [Science 284: 415 , 493-495, 1999). SEPPO VUOKKO. Rikkivetyä ja nitraatteja hajottavalla bakteerilla voisi olla käyttöä myös saastuneiden vesien puhdistamisessa. Bakteeri on ontto. Hirvi vähälukuisuutensa ja visentti kokonsa takia saivat olla lähes tyystin rauhassa susien saalistusyrityksiltä. Jättibakteeri löytyi Luurankorannikolta Bakteerit ovat pieniä yksisoluisia olioita, millin sadasosien mittaisia hitusia. Kansallispuistossa elävistä viidestä sorkkaeläinlajista sudet käyttivät ravinnokseen kolmea yleisintä suosituimmuusjärjestyksessä saksan hirvi, villisika ja metsäkauris. Bialowiezan kansallispuistossa lähellä Valko-Venäjän rajaa asusti vuosina 199799 neljä susilaumaa, joiden keskikoko oli 4,5 sutta
Meri-Poriin rakennetaan kahdeksan 1 000 kilowatin tehoista tuulivoimalaa. Suomessa on erinomaiset tuuliolot Lapin tuntureilla ja merialueella. Ydinvoimaa rakennettaessa tekniikka on vaikeaa ja tulee kalliiksi, mutta tuulivoimaa rakennettaessa pitäisi päästä helpolla ja halvalla. Elokuussa valokuvaaja Uudestakaupungista: Arto Lehtisen luontoa 10 vuoden ajalta. Meri-Porin tuulivoimaloista saa kyllä hienoja kuvia vuosikertomukseen ja muuhun tiedotustoimintaan . Jos lisäksi on yhteistyössä samanmielisten kanssa, mahdollisuudet moninkertaistuvat. Taimimul lan merkitystä ei useinkaan näe korostettavan muualla kuin vanhoissa kirjoissa. Megatuulivoimala edustaa uutta ajattelua tuulienergian hyödyntämisessä. Nykyisten pienitehoisten laitosten rakentaminen tuntureille on tuhlausta . Kun nämä levittää, niin eiköhän ala tapahtua. Maankäytön suunnittelu on erityisasemassa , koska kaikilla kaavoilla on vaikutusta ihmisten elämään. Kennon koko on 40 x 60 senttiä , ja sain ensimmäiseen kasvutunneliini mahtumaan kaikkiaan 1 500 tainta. Mielipitei ä&k skustelua Onko tuulella ystävää. Olen havaitsevinani, että pienissä kaupungeissa on erityisen tarpeellista saada mukaan suunnitteluun kaikki ne, joiden elämää suunnittelu jollain lailla koskettaa . Asuinja elinympäristön muuttum inen koskettaa kaikkia ihmisiä jollain taval la. Ovat siis hyödyksi. Millainen kaiku on sanoilla kansalaisvaikuttaminen tai kansalaisaktivismi. (09) 413 77200. Hiekka ja kasvien luontaisen kasvupaikan multa, mielel lään kasvien juurien läheltä, lehtitai motokompostilla höystettynä on oikea lähtökohta. Ne ovat tottuneet täysin erilaiseen ravinnetasapainoon kuin puutarhaserkkunsa. Tästä alueesta kuluisi vain muutamia prosentteja voimaloiden perustuksiin, muu alue jäisi edelleen käyttöön , eivätkä voimalat estäisi esimerkiksi veneilyä alueella. Näin voi seurata kasvien leviämistä ja säilymistä. Suosi luonnonkasveja Kari Lilja Luonnonkasvien harvinaistumista ei voida kokoaan estää ilmaston muuttumisen ja ympäristön yksipuolustumisen vuoksi , mutta jotain voi itse kukin tehdä: kerätä siemeniä [suojelumääräykset huomioiden] ja siirtää oman seudun kasveja lähemmäs omaa pihapiiriään tai vaikka kesämökkiä. Alue vastaa 0, 1 2 prosenttia Suomen pinta-alasta. Esimerkkialue sijaitsee merialueella noin 1 kilometrin päässä rantaviivasta, poissa ihmisten jokapäiväisestä elämänpiiristä. Kansalaisten osallistumisen mahdollisuudet liittyvät siihen , millaisia kaupunkien halutaan olevan. Sen lisäksi alkuperä on tärkeä. Ennen tehtiin erilaisia komposteja, karjanlanta-, lehti-, ruohoturveja matokomposteja ynnä muita. Onko kiinnostuksen puute omaan ympäristöön sulkenut silmät niin, etteivät ihmiset tunnista itseään osallisiksi. Eihän öljyäkään pumpata sieltä missä se olisi helpointa ja halvinta, vaan tavallisesti mennään sinne missä on öljyesiintymä ja rakennetaan värkit sen mukaan. laitospaikan, joita on rakentamiseen sopivien tunturien laella rajoitetusti. Se tuntuu valtavalta kehitykseltä, mutta liikkeelle lähdetään lähes nollasta. Tietenkin pitää ottaa huomioon kasvin luontaiset kasvuolot. Teollisesti valmistetut turvekompostit ovat kuin purkkiruokaa , pitävät hengissä mutta vaativat jalostusta. Tuulipuiston teho olisi 1 000 megawattia ja alueen vuosituotanto 30 terawattituntia. Suomen tuulivoimakapasiteetti melkein kaksinkertaistuu kertaheitolla, 0,05 prosenttiin. Nykyisiä pienitehoisia tuulivoimalaitoksia ei kuitenkaan kannata niiden pienen tuoton vuoksi sinne viedä. Kokemukseni mukaan tehdaasvalmisteisissa taimimullissa on li ikaa ravinteita luonnonkasveille. Esimerkki siitä mitä tuulivoima voisi Suomessa olla: Ajatellaan aluetta, joka on kooltaan 20 x 20 kilometriä. Avoinna ar kisin 8.30-17.00. Luontokuvat/Luonnon kuva-arkisto Nervanderinkatu 1 1, Helsinki Puh. Kun tarkoitus on hyödyntää tuulienergiaa , olisi syytä mennä sinne missä energiaesiintymäkin on. Varsinainen tuulivoiman energiaesiintymä sijaitsee merialueella. Sillä olisi jo jotain merkitystä. Suomi on tuulivoiman kehitysmaa. Tuulivoimalaitoksia on asennettu vasta 40, ja viime vuonna tuulivoiman osuus oli 0,03 prosenttia sähköntuotannosta. Tällaisella osuudella ei ole juuri mitään tekemistä energiantuotannon kanssa . Tuulivoiman arvellaan lähivuosina moninkertaistuvan Suomessa. Vähän on tietenkin enemmän kuin ei mitään, mutta jos tuo Meri-Poriin tehty "valtava" satsaus tehtäisiin joka vuosi, kestäisi 191 2 vuotta ennen kuin tuulesta saataisiin 50 prosenttia sähköntuotannosta, olettaen vielä, ettei sähkön käyttö kasvaisi. Kaavoitusprosessin laadun kannalta kaikki osallistumiseen liittyvät lunastetut lupaukset SUOMEN LUONTO 8/99. Kenelle kaupungit kuuluvat ja kenellä on oikeus osallistua niiden suunnitteluun. Mon i on lukenut J. Maatiainen on kerännyt luonnonkasvien siemeniä jo lähes kymmenen vuotta. Jos haluamiamme kasveja ei ole lähistöllä, niitä voi kysyä esimerkiksi Maatiainen ry:stä. Olen kasvattanut taimia kennoissa, joihin mahtuu 96 pientä tainta. Siihen voisi sijoittaa 4000 kW:n tehoisia megatuulivoimaloita 2500 kappaletta. Järkevintä olisi kerätä lähiseudun kasveista siemeniä . Kunnan sisäisten vuorovaikutussuhteiden ja arkipäivän sosiaalisten verkostojen rajojen tulisi toisaalta haal istua ja toi saalta vahvistua, kun ollaan tekemisissä koko kuntaan vaikuttavien suunnitelmien kanssa. Joku voi laskea, mikä merkitys tällä on hiilidioksidipäästöjen vähenemiseen; päästöt olivat 56 miljoonaa tonnia samana vuonna. Näitä "suuria" hyötytuuli-nimellä mainostettavia laitoksia pitäisi kuitenkin olla 3200 kappaletta, jotta ne vastaisivat yhden 1 000 megawatin ydinvoimalan vuosituotantoa. Tämä olisi sähkön kokonaiskäytöstä 39 prosenttia. Ensio Ubaleht /uomupuutarhuri Hartola Kenen kaupunki. Tarvitaan siis riittävän tehoisia offshore-laitoksia. Miten tavallinen kansalainen tunni staa itsessään osallisen ja osallistuvan kansalaisen merkit. Gionon kirjan miehestä, joka istutti metsän siinä tavoite jokaiselle. Jostain syystä hyväksytään se, että vesivoimaa rakennettaessa rakenteet ovat massiivisia ja kustannukset valtavia . Nyt ollaan onnellisia siitä, kun yhdeksän suurta kaupunkisähköyhtiötä ovat yhteisvoimin ja osin KTM :n avustuksella saaneet aikaan Suomen suurimman tuulivoimapuiston. Ne eivät pysty hyödyntämään tarjolla olevaa energiaa, mutta varaavat Käy Kuvissa 46 Maan parhaita luontoja ympäristökuvia heti! Kuvia myös verkkosivuillamme www.lka.fi Joka kuukausi vaihtuva valokuvanäyttely
Puhelin (06) 438 4 111 , faksi (06) 438 4721. Kansalaisten osallistuminen suunnitteluun on kiintoisa tutkimusaihe. ANTTI HALKKA ovat arvokkaita. Kunnan sisällä tarvitaan yhdessä tekemistä ja yhteisymmärrystä. Kaivoin eräästä metsälähteestä tukun rotevaa sammalta, otin siitä kuvan, ja kuivasin kalalta haisevaa näytettä pari päivää ulkona vajassa. Onko joku joskus sekoittanut käsitteitä tai asioita , vai mistä sammalen nimi ja maine ovat peräisin. projektitutkija Jaakko Heinonen 47. Suurin odotuksin kokeilin paloherkkyyttä: sammal paloi lähes kaasumaisena humauksena, vähän tulilankaa muistuttaen! Vertailuaineistonan i olleet metsäsammalet jotenkin vain kytivät. Aärimmäisiä kolkkia V ietin kesääni hyvin lännessä, pienellä saarella Ahvenanmaan ja Ruotsin välissä. Eräs rengastettu pääsky kertoi sen . Kaikkea epäilevänä minua alkoi askarruttaa , miten sammal voi olla palamaton, kuivuuhan se savupiipun vieressä hetkessä. Kansalaisille on tarjolla tietoa lähtien suunnitteluprosessien aloittamisesta ja mahdollisuus syventyä omaan asuinja elinympäristöön uusin silmin. Lapualla on menossa Osallistuva ympäristö -projekti, jossa arvioidaan keskustan osayleiskaavan vaikutuksia ihmisten elämään , kaupungin toimintaan ja yleisilmeeseen . Lännessä Suomi päättyy jyrkänteeseen: Ahvenanmeri syvenee äkkiä 300 metriin. Toivon osallistuvien kansalaisten ottavan yhteyttä minuun ja kertovan kokemuksistaan. Kaupunkikulttuurin etiketti sujuu jo useissa pienissäkin kaupungeissa, mutta miten on osallistumiskulttuurin laita. Tieteellinen nimikin (Fontinalis antipyretica) viittaa huonosti syttyvään. Miksi kaikki pitävät osallistumista hyvänä asiana, mutta jättävät sen muiden harteille. Suomen läntisimmät linnut ovat räystäspääskyjä, jotka asuttavat tuota 1970-luvulla automatisoitua majakkaa. Pinnalle tuosta syvänteestä nousee Märketin majakkasaari , jonka mustanpuhuva diabaasiluoto on jaettu Suomen ja Ruotsin kesken. Yhteistyön muodot kaupun geissa vaati vat aikaa ja opettelua huolimatta siitä, että kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisen trendi jyllää vahvana kunnissa. Me suomalaiset elämme mukavan eristyneinä elämäämme Märketin, Bogskärin, Nuorgamin ja Virmajärven välissä. Sääuutisissa Suomi ei muista rajojaan . lsonäkinsammalta on aikoinaan käytetty myös esimerkiksi säärihaavojen hoitoon. Se on Itämerenkin toiseksi syvin kohta, ja ehkä huomattavin kuilu Suomen ja Ruotsin välillä nyt, kun elintasokuilu on rapautunut. lsonäkinsammal. Ihmettelen todella , miten moista ainetta on voitu käyttää palonaroissa paikoissa. Valtion laitosten nykysuuntaukset näkyvät siinä, että majakkarakennus on tätä nykyä amatööreillä vuokralla. Etelässä pauhaa meri Bogskärin majakan ympärillä, pohjoisessa maa saapuu rajalleen Nuorgamissa suuren Tenojoen kyydissä, ja idässä raja väreilee Ilomantsin Virmajärvessä soiden ja metsien keskellä. Kerään aineistoa väitöskirjaani varten Turun yliopiston maantieteen laitokselle kansalaisvaikuttamiseen ja kansalaisaktivismiin liittyvistä kokemuksista maankäytön suunnittelussa. Nyt testataan kuntien kyky mennä mukaan vuonna 2000 voimaan tulevan rakennusja maankäyttölain määräämään prosessiin . Lähetä kokemuksesi elokuun 1999 loppuun mennessä osoitteeseen: Iiris Tukiainen, Valtuustontie 1 , 62 1 00 Lapua. Kansalaisten kokemuksia osallistumisesta maankäytön suunnitteluun tarvitaan , ja siitä saatava ajankohtainen tutkimustieto on kaupunkitutkimukselle antoisaa. On jotenkin kiehtovaa, että pääskyt palaavat joka vuosi pienelle saarelle pesimään talvehtimisalueeltaan eteläisestä Afrikasta, jonne muuten vain radioamatöörien signaalit saarelta kantaisivat. Syvänteen pohjalla elelevät maamme läntisimmät suhteellisen vakinaiset asukkaat eli kilkkija valkokatkaäyriäiset. Sammalen humahdus lsonäkinsammal on mainittu monissa yhteyksissä lajina, jota on käytetty savuhormien ympärysten tilkkeenä palamattomuutensa takia. Hylkeiden oleskelu kolmessa neljästä rajapisteestä on viesti siitä , että maamme on kuin saari, kun Venäjäkin sopivasti tuntuu suurelta ja arvaamattomalta kuin meri. Moni tuntee laillani vetoa maan ääriin, sillä Suomen äärikolkat ovat hienoa luonto-Suomea. Se on myös eteläisin nisäkäs, sillä Bogskärkin tunnetaan hyljekarina. Maankäytön suunnitteluun liittyvät osallistumisja vuorovaikutusmenetelmät ovat kunnan organisoimia osallistumisen muotoja. Sadettakin saatiin alkukesällä Ahvenanmaalla riittämiin . Monesti olin maamme läntisin ihminen, kun lähisaaren merivartijoilla tai ystävilläni Kristiinalla tai Antilla oli asiaa idemmäs. Noin lännessä säätiedotuksetkaan eivät oikein pidä paikkaansa. Mikä tahansa muu aine tuntuisi parem malta. lsonäkinsammal kasvaa yleisenä lähteissä, purojen ja jokien koski kivillä ja jopa järvien rantavesissä. Vielä kolmaskin Suomen ääripäistä on hyljepaikka, sillä kirjohylkeet nousevat satunnaisesti Jäämerestä Tenoon . Koski kivillä ja vedessä kasvaminen vaatii melkoista puolustusta mädättäjiä, sieniä ja bakteereja Iiris Tukiainen, FM vastaan . Radioamatööreille Märket on oma maansa, Market Reef. Uuteen lakiin siirtyminen lisää kansalaisten osallistumisja vuorovaikutusmahdollisuuksia. Juhannuksena koko maassa piti olla helle, mutta saarella oli vain viitisentoista astetta. Siinä saattaa piillä viisauden siemen. Läntisimmän nisäkkäämme nimikettä kantaa harmaahylje aivan majakan lähellä Ruotsin puolella on yksi Itämeren tärkeimmistä hyljeluodoista, ja usein hylkeet pelehtivät Märketilläkin
Kirjan saivat: Anu Abdalla, Olli Heino, Juha Heinonen, Sylvi Heinonen, Jukka Hirvonen, Riikka Huttunen, Arja-Liisa Kajanen, Väinö Kähkönen, Kaarlo Laaksonen , Paavo Lahtinen, Merja Lavikainen, Keijo Lundmark, Hannele Maimanen , Sirpa-Iiris Malmberg, Hilkka Mattila, Anni Mendelin, Monika Nissander, Irja Pohjanvirta, Seppo Pulli, Margetta Sarkkinen , Aune Sihvonen, Raisa Tamminen, Seija Toivonen, Hannu Varis, Jutta Viheriö. Puu olikin ollut normaalia sitkeämpi, oikea elämän puu, ja kasvattanut uuden kuoren kaulatulle kohdalle. Ai kaa tapahtuneesta lienee kulunut ainakin kymmenen vuotta. Ei hiiri vaan myyrä Suomen Luonnossa 7 /99 sivulla 27 poseeraavan karvanaaman väitetään olevan peltohiiri, jonka on kuvannut Reijo Salminen. Oikeasti kuvaan on eksynyt Kimmo Seppälän yllättämä metsämyyrä. Yhdestä kohtaa kaulaajan kirves oli veistänyt kunnon pi lkan haavan rungosta ja si lle kohtaa uusi kuori oli jäänyt syntymättä . Näytti siltä, että haapa oli joskus kaulattu vesomisen estämiseksi. Etsimme luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Harri Luojus Toimitus Ei pöllömpää! 48 SUOME LUONTO 8/99. Palasin takaisin omia jälkiäni , ja päästyäni haavan kohdalle huomasin, että puun rungossahan oli pöllön kuva. Pöllö rungossa Oli n jo kävellyt muutamia askel ia vanhan haavan ohitse, kun jokin mielikuva jäi vaivaamaan. Havaitsin taas kerran , että hakattuun tai ojitettuun metsään joutuessa pyrkii aina ympärilleen vil kui lematta mahdol lisimman nopeasti pois, mutta tällaisessa oikeassa liito-oravametsässä kaikki aistit ja solut ovat herkimmil lään. Lähetä samasta kohteesta kuvatut doku menttisi toimitukseen. Julkaistui sta kuvista maksamme palkkion. Terhi Laaksonen kuvasi tietyömaan Turun ylioppilaskylän liepeltä kesällä 1998. Pil kan kohdalle haapa oli muotoi llut pöllön . Eniten se mu istutti sarvipöllöä, vaikka tämä oli varpuspöllön ja liito-oravan metsää. Ennen-kuva on otettu samasta paikasta vuotta aiemmin. Liekö kaipausta lapsuuden naavapartaisiin peikkometsiin. Onnea voittajille! Suomen Luonnon tilauskampanjan Suuressa kesäarvonnassa Helkama Pikajalka -retkipyörän voittivat Pirkko Hiiva Jyväskylästä, Paula Luoma Merikarvialta ja Miia Virtaniemi Luvialta. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille suunnatussa tilauskampanjassa tilauskortin palauttaneiden kesken arvottiin 25 Löytöretkiä /ähiluontoon -kirjaa. Pahoittelemme. Mielipitei ä&k skustelua ENNEN JALKEEN Turun ja Helsingin välinen moottoritie E 18 runnoo alleen paljon vihreyttä
Sen edut tulevat esiin, kun pohditaan, mitkä tekijät vaikuttavat ihmisten sietokykyyn vahinkoa aiheuttavia lajeja kohtaan. Yksityiskohtien ja uhon takaa pitäisi jaksaa nähdä kokonaisuus. Lain tulkinnasta on liikkeellä monenlaista ja ristiriitaista tietoa. FM Jukka Bisi toimii riistapäällikkönä Pohjanmaan riistanhoitopiirissä.. Lajien halutaan säilyvän, mutta luonnollisesti niitä samalla halutaan hyödyntää metsästämällä. jos luottamuksen rapistuminen olisi niin totaalista, että turhautunut harrastajakunta ei välittäisi enää lainsäädännöstä, se johtaisi väistämättä ikävään kierteeseen. Metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden yhteistyötarpeen toteaminen on jo klisee, mutta tässäkään sitä ei voi ohittaa. Nämä selvityspyynnöt ovat kotimaisten kanteluiden seurausta. Sitouttava tai osallistava suojelu-, riistanhoitoja luonnonhoitopolitiikka on tuottanut tulosta. Tämäkin lainmuutos meni EU:n piikkiin, vaikka olikin kotoperäinen. Direktiivit ja määräykset eivät ärsytä kenttäväkeä niin paljon, kun ne tarjoilee taho, jota vastaanottaja voi itse jossain määrin ohjailla. Nykyisenkaltainen omatoimisuuteen ja vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä on vahvin ase EU:n kasvotonta paimennusta vastaan. Siitäkin on keskusteltu, miksi komissio ei sallisi kuuden metsäpeuran kaatoa 600 yksilön populaatiosta ja on vaatinut jo kaksi selvitystä asiasta. Meillä metsästäjät valvovat lain suomin valtuuksin toisiaan. jos vuorovaikutus katkaistaisiin alhaalta ylöspäin, olisimme pulassa. Heidän avullaan kerätään paljon tutkimusmateriaalia, joka kertoo myös luontomme tilasta ja lajistosta. Selviytyäkseen riistahallinto tarvitsee vastavoimien sijaan tukea. järjestelmä on myös tehokas este metsästyksen kaupallistumiselle. Talkootyötä Eläinkantoja seurataan nykyään jatkuvasti, niitä hoidetaan jopa paapotaan. Mikä on asian ydin. Markkinavoimien tulo eränkäyntiin kolkuttelee jo ovella, mutta metsästäjien sisäinen edunvalvonta jarruttaa sisääntuloa. Ruotsissa riistahallinto hoidetaan valtion virkakoneiston avulla ympäristöhallinnon alaisuudessa. jokainen voi itse laskea kustannukset, jos vastaava järjestelmä hoidettaisiin veromarkoilla ja normaalina palkkatyönä. Peltopyykin sinnittelee, vaikka sen elinympäristöt ovat kokeneet lähes kaoottisen muutoksen. Perusteluna on ilmeisesti metsäjäniksen vähäisyys Keski-Euroopassa. Se on se, että ihmisten luottamus lainsäädäntöä ja viranomaistahoja kohtaan on pahasti rapistumassa. Maakuntien eräväelle on kerrottu, että EU:n komissio ei sallisi karhunmetsästystä. Maaseutuväestö, metsästäjät ja luonnonsuojeluväki ovat löytäneet yhteistyön muotoja. Se on nähty menneisyyden jäänteenä, joka pitäisi nopeasti uu,distaa ja saattaa osaksi esimerkiksi ympäristöhallintoa. Keinoina ovat valistus, rauhoitukset ja pyyntilupien säätely. Samaan aikaan karhupelko on SUOMEN LUONTO 8/99 kasvanut jo kiistattomaksi ongelmaksi. Sinänsä hyvää tarkoittavan kiellon kömpelö toteutus on johtanut surkeaan lopputulokseen. Kuinka kävisi riistalaskentojen, riistanhoidon ja kestävän verotuksen. Kun pohditaan järjestelmän toimivuutta, pääpainon tulisi olla siinä, mitä tuloksia se on saanut aikaan ja millä kustannuksilla. On laskettu, että riistahallinnossa tehdään talkoilla 320 m_iestyövuotta vastaava työmäärä. Piittaamattomuus lyijyhaulikiellosta esimerkiksi pelloilla ja soilla metsästettäessä on ilmeisesti yleistä. Yhteistyö ei saisi kariutua yksittäisten harrastajien toilailuihin. Nykyinen riistahallinto on hajautettu ruohonjuuritasolle saakka riistanhoitoyhdistyksiin. Riistahallinnon ehkä tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että riistalajien kannat säilyvät. Oikeastaan perustavoite on luonnonsuojelullinen. PUHEENVUORO JUKKA BISI Riistahallintoa kannattaa tukea S uomen riistahallintoa on pidetty metsästäjän etua ajavana, itseriittoisena ja petovihaa lietsovana. Monet sellaiset riistalajit, jotka ovat olleet joko häviämässä tai joiden on pelätty häviävän, ovat saaneet vankan aseman luonnossamme. Riemuhuudot eivät ole tilaisuuksissa kajahdelleet. Suomessa salametsästys on viime vuosikymmeninä saatu pikkuhiljaa lähes kuriin. Jotkut haluaisivat valtiollistaa järjestelmän. Sen mahdolliset seuraukset ovat luonnonsuojelullinen ja riistanhoidollinen ongelma. Vaikeaahan se joskus on. Komissio on vaatinut jälkikäteen myös seikkaperäisiä selvityksiä siitä, kuinka pykäliä on noudatettu esimerkiksi karhulupien myöntämisessä ja käytössä. Monet tutkijat ja tutkimuslaitokset ovat oppineet hyödyntämään metsästäjiä tehokkaasti. Ongelma lievenee ja tasoittuu, kun paikallinen riistaväki ja toimeentulostaan huolta kantava vahingonkärsijä jutustelevat pulmista ja niiden ratkaisuista tuoreeltaan siellä, missä vahinko on tapahtunut. Vuorovaikutusta ei sanelua Takanamme on pitkä suotuisan kehityksen jakso, jossa ihmisten sietokyky vahinkoa aiheuttavia lajeja kohtaan on kasvanut ja ihmiset ovat oppineet kantamaan huolta luonnosta ja ympäristöstä. Riistaviranomaiset joutuisivat koventamaan otteitaan ja harrastajat reagoisivat siihen samalla tavalla. Suupetojen hoidosta vastaava Anders Bjärval kertoi maaliskuun susisymposiumissa Perhossa, että salametsästys suorastaan rehottaa Pohjois-Ruotsissa. Se koostuu virallisista ammuntakokeiden ja metsästäjätutkinnon valvomisista, riistalaskennoista, riistaeläinvahinkokartoituksista, metsästyksen valvonnasta, lausunnoista pyyntilupahakemuksiin ja eräväen ohjauksesta. Ruotsin esimerkki varoittaa. Samoin on opetettu, että metsäjänistä metsästettäessä itselataavan aseen makasiinissa ei saa olla kuin kaksi patruunaa mutta rusakkoa ammuttaessa saa olla kolme. Tällaisia ovat esimerkiksi suurpedot, saukko, näätä, metsäpeura ja euroopanmajava. Luottamus rapistumassa EU:n direktiivien metsästyssäädöstöön aiheuttamista muutoksista on kerrottu jälleen maakunnissa. Varisten rauhoitusaika ja houkutuskasettien käyttökiellot on perusteltava eettisillä syillä. Monia metsästäjiä jaksaa edelleen raivostuttaa lyijyhaulien käyttökiellon ehdottomuus vesilintujen metsästyksessä. Riistalaskennat ovat massiivinen tiedonkeruujärjestelmä, johon osallistuu tuhansia erämiehiä vuosittain. Sen luulisi olevan luonnonsuojelunkin etu. Metsäkauris uusvanhana lajina suorastaan valloittaa maata
Erämaan salatut elämät Seppo Saraspää: Aarniometsä, Karisto 1999, 192 s., 157 mk. KIRSI KANGAS Suon monet kasvot Arto Seppälä [toim.}: Suon syvä syli. Saraspää lainasi poikasena Järvenpään kirjastosta A. Niistä Kirjoja viimeisin on Aarniometsä, joka ilmestyi huhtikuulla. Aarniometsä on pieneen pohjoiseen kuntaan sijoittuva poliisiromaani. Kaarina viettää lomat Inarissa, mutta on läsnä myös valokuvissa. Hiljaisuus ja yksinkertainen elämä arkiaskareineen tyydyttävät kaipuuta muodon täydellisyyteen. Tarinoissa liikutaan monilla eri tasoilla suomaisemassa: sitä lähestytään mytologian ja unien kautta, suoalueesta käydään perintöriitaa , voittajatarina kertoo tienrakennusporukasta, ja muutamien tarinoiden päähenkilönä on lapsi. Empaattiselle miehelle työ oli joskus raskasta, mutta kokemus on rikastuttanut häntä kirjailijana. Seppo Saraspäälle muutto tiettömään erämaahan kaksitoista vuotta sitten ei ollut vihreä paluu luontoon, vaikka hän elääkin sen kanssa mahdollisimman tasa-arvoisesti. Toive toteutui kolmenkymri,enen vuoden kuluttua. Kirjailijalla on Inarijärven etelärannalla Nanguniemessä kodikas piilopirtti. Sanat eivät jättäneet miestä rauhaan, tarinat muhivat mielessä ja alkoivat kasvavalla varmuudella saada hahmoaan paperilla. Järvisen kirjoja ja päätti sen seurauksena alkaa isona erakkokirjailijaksi Lappiin. Suotarina-kirjoituskilpailun antologia, Maahenki Oy 1999, 215 S. Saunan 'takana peseytyy pyykki käsin väännettävässä puisessa Pyykki-Maijassa vuodelta 1947. Kilpailu oli osa Suoseuran 50-vuotisjuhlavuoden tapahtumia. Metsä on tässäkin teoksessa kokoava kehys, jonka puitteissa ihmisen suuruus, pienuus ja unelmat hakevat muotoaan. Saraspää soittaa NMT-puhelimella vaimolle Järvenpäähän joka päivä. Rämpiessäni soita yksin tai miehen kanssa olen vallan unohtanut seksin. Hän ei tuomitse tai selitä , vaan luo erilaisi lle ihmisille puolueettoman tilan näyttäytyä, murhaajallekin. Lukiessani kirjaa ihmettelin, että aika monelle kirjoittajalle suon symboliikkaan liittyy myös seksuaalisuus. Entisenä rikospol iisin kuulustelijana Saraspää sai kuulla monenlaisia tarinoita. Siinä välissä hän perusti perheen sekä toimi erävartijana ja rikospoliisina Kemijärvellä. Kellarissa säilyvät marjat ja oman maan perunat. Teoksen kielen korkean tason selittää se, että tarinoita arvioitiin kaunokirjallisuutena. Sisäinen maisema on sopusoinnussa ulkoisen kanssa. Ehdoton oikeassaoleminen ja suljetun yhteisön ryhmäkuri voivat ol la oireita epävarmuudesta ja kyvyttömyydestä todelliseen dialogiin. Sen sijaan mielessä ovat olleet suopursut, känkkyisät männyt, hillat ja tupasvillat ja suon läimyävä haju nenässä. Suon syvään syliin on koottu Suoseuran ja Maaseudun Sivistysliiton järjestämän suotarinoiden kirjoituski lpailun parasta satoa. E. Ensimmäinen kirja ilmestyi 1984. lnarilainen 53-vuotias eräkirjailija Seppo Saraspää on saatellut vuosien mittaan Kariston avustuksella maailmalle yhdeksän kirjaa. Itse hän luonnehtii asumistaan leikiksi, jonka pienoismaailma on yhden miehen hallittavissa. Pihapiirissä on aitta, liiteri ja savustuskota . Ja niin kuin hanhet palaavat joka kevät kotisuolleen pesimään , niin mekin kierrämme kesäisin tutut hillapaikat, jokainen suku omansa." JATTA SOIN SUOMEN LUONTO 8/99. Tarinoiden erilaisuus on kirjan rikkaus, toinen rikkaus on niiden kaunis ja kulkeva kieli. Erämaa on Saraspään kirjoissa läsnä, samoin syyllisyys ja oikeassaolemisen problematiikka. Rahkasammal kasvaa edelleen millimetrin vuodessa, muuttolinnut saapuvat yhä ja tuovat kevään mukanaan, muuttohaukka pesii vuosikymmenten tauon jälkeen taas täällä. Suot ovat pelottavia ja houkuttelevia : suohon voi hukkua, palsakumpuun piiloutua ja käkkyräisten suomäntyjen keskellä keittää pontikkaa. Suunnitteilla on tuuligeneraattorin hankinta. Kirjailija Jyrki Kiiskinen sanookin teoksen alussa : "Kilpailutöiden perusteella näyttää siltä, että elämä kuhisee suolla yhäkin monimuotoisena, uhkaavan äänettömänä ja jopa irstaana, vaikka suurin osa suomalaisista asuukin puhtoisissa läh iökerrostaloissaan ja katselee iltaisin televisiota nahkasohvissaan." Keijo Taskinen lopettaa oman suotarinansa näin: "Suotamme on vuosien saatossa ojitettu , metsitetty ja si itä on nostettu turvetta , mutta sen ydin on ennallaan . Kirjassa on 22 erilaista suotarinaa, niiden joukossa kilpailun voittajan kirjailija Heikki Luoman Jussinsuo ja Markku Tantun Lokki . Hän vain kokee olevansa hengeltään ltäLapi n asukas. Kirjailija ei romantisoi elämistään eikä tunnustaudu "lapinhulluksi". Jos kirjoittaminen ei suju , Saraspää laittaa hien virtaamaan halkopinon äärellä, tekee rekiretken ajoporollaan tai kokee verkot Nanguvuonolla. Hakkuukiista nostaa pintaan kyläläisten, luonnonsuojelijoiden, metsureiden ja poliisien välisiä jännitteitä, paljastaa inhimillisyyden koko kirjon ja laittaa lukijan kysymään, kuka on lopultakaan syyllinen. Niissä hän hymyilee miehelleen, kun tämä istahtaa aurinkokennoista virtansa saavan tietokoneen ääreen
Tietoa lateksien ja betonin ympäristövaikutuksista on syytä hakea muista kirjoista. 1. Eniten on lisääntynyt vaarallinen ihosyöpä melanooma: 40 vuodessa lähes 350 prosenttia. Hänen vain ei tehnyt mieli tältä aukealta minnekään muualle. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että luomutuotteiden kysyntä kasvaa 20 prosenttia vuodessa. Syövät ovat Yhdysvalloissa runsastuneet melkein 50 prosenttia vuodesta 1950 vuoteen 1991. Ympärillä tupruavat horsmanhöytyvät, joita nyt oli jo ilma sakeanaan , synnyttivät pyörryttävän tunteen . Monien torjunta-aineiden teho on laskenut, koska tuholaisista on tullut niille vastustuskykyisiä. Siellä kemikaaleja käytetään paljon runsaammmin kuin esimerkiksi meillä. Sen perusväittämä on, että lisääntyvät syöpäsairaudet ovat valtaosin ympäristöperäisiä, kytköksissä kemikaalien kasvavaan käyttöön. painos toukokuussa 1997, 359 s. Läpi käydään muiden muassa kuidut, kivet, puu ja turve sekä kuinka näitä voidaan käyttää esimerkiksi perustuksissa, katossa, rakenteiden verhoilussa tai maalauksessa. Jown~~t~f-~~ S andra \00~'-J\l C.\'-( t,Jl ,\'-0 -, Hl \·_....;_\'\\tO....;_~\(\°'T b e r S t cing ra Syöpäja ympäristö Sandro Steingraber: Living Downstream. vähentää ANTTI V AHTERA Talo turvepahvista. Kasveista saadaan luonnon omia liimoja. Hän tempautui tuulen mukaan , pyöri ja liiteli ilmassa, värisi ja syöksähteli korennon siivin minne mieli teki. Steingraber perustelee väittämää huolellisesti ja valaisee sitä valtavalla määrällä tieteellisiä tosiasioita. Kirjan esittämiin tuotteisiin voi tutuistua Alastarolla avatussa Olkigalleriassa. Mutta tämähän olikin rajattomuus, tämä oli maailma ... DDT ja monet muutkin vahvat torjuntaaineet on kielletty, mutta samalla kehitetään ja otetaan käyttöön uusia. Noin 40 prosenttia sairastuu todennäköisesti syöpään elinaikanaan . Kirjaan on koottu tietoa luonnon raaka-aineista valmistetuista rakennusmateriaaleista. Lopuksi luodaan katsaus maatalouden mahdollisuuksiin ekorakennustarvikkeiden tuottajana millaiset koneet ja tilat on syytä olla. Uuden tutkimuksen mukaan 1994 ympäristöön päästetyn valtavan kemikaalimäärän joukossa oli tunnettuja tai epäiltyjä karsinogeeneja lähes 80 000 tonnia. Mikael Westermarck, Eija-Reetta Heuru ja Bengt Lundsten; Luonnonmukaiset rakennusaineet, Teknillinen korkeakoulu ja Rakennustieto 1998, 71 s., mustavalkokuvitus. Uusien synteettisten tuotteiden nopea lisääntyminen on ylittänyt viranomaisten kyvyn valvoa ja säädellä niiden käyttöä. Ne olivat kuin mikä tahansa uljas hyötykasvi, ja kun niitten keskeen kahlasi, sai tuntea niiden tuoksun, vaaleanvioletin kuin ohdakkeenkukat itse, sai humaltua siitä kuin perhonen . Toisin kuin aiemmat ekorakennusopukset kirja keskittyy vain luonnonmateriaalien esittelyyn. Teos on osin vaikea, mutta sitä keventävät erinomaisen selkeä, runollinen esitystapa SUOMEN LUONTO 8/99 Kirjoja ja tieteellisten analyysien lomassa olevat katkelmat tekijän omasta elämästä. Saarasta tuntui , että tämä kaikki tapahtui myös hänelle. Kirja keskittyy Yhdysvaltojen tilanteeseen. Eeva Kilpi: Kuolema Ja nuori rakastaja, Erakko, WSOY 1986.. Pölkkylattialle tulee hintaa 300 mk/m 2 , massiviiparketti taas maksaa 630 mk/m 2 • Pieni opaskirjanen on tarkoitettu rakennusalan ammattilaisille käsikirjaksi sekä alan opetusmateriaaliksi. Yhdysvalloissa on kaupallisessa käytössä noin 75 000 kemikaalia, joista vain muutama prosentti on tutkittu syöpävaikutuksien löytämiseksi. Yhteyden tutkiminen on kuitenkin pahasti laiminlyöty. Rachel Carson julkaisi teoksen Äänetön kevät 1962. Se herätti valtavaa huomiota teollistuneessa maailmassa ja loi perustaa nykyaikaiselle luonnonsuojeluliikkeelle. Lisäksi myrkyt tappavat hyödyllisiäkin lajeja kuten pölyttäjiä ja tuholaisten luontaisia vihollisia. Kemikaalien vähentäminen ympäristössämme myös syöpäriskiä. Ne eivät lentäneet enää pelkästään itää kohti , vaan pyörivät ilmassa laajana kierteenä kohoten joka hetki ylemmäs ja purjehtivat nekin siltä näytti myös vastatuuleen omien oikkujensa mukaan. Se kumosi tehottomaksi osoittautuneen lain, joka kielsi syöpää aiheuttavien torjuntaja lisäaineiden, käytön teollisesti valmistetuissa elintarvikkeissa. Arviolta 1 ,2 miljoonaa yhdysvaltalaista sai 1 995 tietää sairastavansa syöpää. Sandra Steingraber pitää välttämättömänä paluuta vanhoihin viljelymenetelmiin, vuoroviljelyyn ja karjankasvatukseen viljelytilojen yhteydessä. Suppeutensa ja selkeytensä ansiosta se sopinee muillekin aiheesta innostuneille. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt nuoren yhdysvaltalaisen ekologin ja runoilijan Sandra Steingraberin teos on eräänlainen uusi Äänetön kevät, Carsonin ajatusmaailman moderni sovellus. Hauska uutuus on, että luonnonmukaisille rakennusaineille on laskettu vertailuhinnat. An ecologist looks at cancer and the environment, Addison-Wesley Publishing Company Jne. Viime vuosina Yhdysvalloissa on näkynyt muutoksen merkkejä suhtautumisessa kemikaaleihin. Elintarvikkeiden laatua suojeleva laki vuodelta 1996 määrittelee kemikaaleille turvarajat. Hän esittää myös luomuviljelyn tehostamista. Ohdakkeet seisoivat omana ryhmänään pajupensaan takana. Carson tarkasteli muun muassa torjunta-aineiden vaikutuksia lintukantoihin . Hän totesi monien lintujen katoamisen tai vähenemisen johtuvan DDT:n ja muiden tuholaismyrkkyjen käytöstä erityisesti maataloudessa. Kirja sisälsi myös vakavia varoituksia myrkkyjen vaikutuksista ihmisiin. Tietoa on kerätty vanhasta rakennusperinteestä, uusien ekotuotteiden keskieurooppalaisilta valmistajilta ja tuoteprototyyppejä kehittäneiltä tutkijoilta. Miksi meillä ei voitaisi kehitellä luonnonmukaisia rakennusaineita. PEKKA HÄNNINEN KIRJAKALENTERI Elokuu Piti oikein panna saappaat jalkaan ja kahlata katsomaan. Tanskassa tuulimyllyt komponentteineen ovat jo kolmanneksi merkittävin vientiartikkeli. Pärekaton saa samaan hintaan kuin kattohuopalaatoituksen (41 mk/m'i, litran savimaalia saa kahdella kympillä kun sisälateksi maksaa kolmisen kymppiä
Tervapääsky on täysin riippuvainen ilmasta saatavasta ravinnosta, ilmaplanktonista, niin kuin viime aikoina on ryhdytty sanomaan. Pitkäkaulainen lintu pystyy puolustautumaan kettua vastaan , ja tämä kunnioittaa joutsenen uhkai luja ja nokan iskun nopeutta. Sudenkorento on kuoriutunut toukanpuvusta. Poikueen puolustaminen on vaikeampaa kuin oman hengen varjeleminen. Kouri Mikkola Minne pääskyt katoavat. Pesimälammet saattavat olla pieniä eivätkä tarjoa riittävästi ravintoa poikueelle. Tämä saattaa johtua juuri ketuista, mutta kissakin voi tulla kysymykseen asutuksen lähellä. Tällaiset säämuutot saattavat yltää satojen kilometrien päähän ja kestää päiväkausia. Sateisten säiden varalta tervapääskyn pesässä olevil le poikasille on kehittynyt järjestelmä,. Joutsen kuljettaa poikasiaan useinkin pitkiä matkoja lammelta tai järveltä toiselle. Emot tuntevat pesimäseutunsa tarkkaan ja pyrkivät suunnistamaan tietämilleen ruokapaikoille. Keskikesällä saderintaman saapuessa nähdään usein komeita tervapääskyjen muuttoja, joihin voi osallistua tuhansia lintuja. varaus purkautuu. Marssiminen ei ole poikueille ongelma; pienetkin poikaset kulkevat metsissä. Poikueen kasvaessa ravinnontarve kasvaa. Ne lämpenevät päivän kuluessa, ja illan mittaan lämpöJoutsenperhe vaeltaa usein kilometrejä pesimälammelta paremmalle tai rauhallisemmalle ruokapaikalle. Miksi. Ravintopulan lisäksi emot saattavat tuntea paikan turvattomaksi häiriöiden takia, kuten tässä tapauksessa on käynyt. Rin teet ovat pienilmastollisten erojen takia erityisesti illalla edullisia saalistusmaita sudenkorennoille. Joutsenkannan kasvun nopeudesta päätellen kettu tai muut pedot eivät kuitenkaan ole vakava uhka poikueille. Kesällä tervapääskyt usein katoavat huonojen säiden ajaksi ja palaavat sitten uudelleen. Ne voivat siirtyä iltaisin rinteille saalistamaan ja yöpymään. Kylmenevä ilma taas valuu raskaampana rinteiden alaosiin ja joelle. Pesiminen esimerkiksi suolammessa on tavallista. Kysy luon osta Joutsenet marssilla Joutsenemo neljän poikasensa kanssa ilmaantui pihallemme pari päivää sorsastuksen alun jälkeen elokuussa. Sateisilla säillä ilmassa ei ole ravintoa , joten tervapääskyt etsivät sitä kuivilta paikoilta. Muuttavatko tervapääskyn poikaset vanhempiensa kanssa vai erikseen. Kuinka ne selviytyvät maastomarssista ja pedoista , esimerkiksi ketuista. Kysyjän piha on varmaan sopivassa paikassa matkalla järveltä toiselle. Tähän faunaan kuulu u erilaisten hyönteisten ohella lankojensa varassa leijuvia hämähäkkejä, joita ilmassa saattaa olla yllättävän paljon . Alkukesällä vettä on runsaasti, mutta poikueen kuoriutuessa vettä saattaa olla kovin vähän . Linnut lentävät tällöin vastatuuleen , mistä suunnasta löytyy korkeapaine ja hyvä sää. Sudenkorentokoiraat oleskelevat nuorina rinteillä, mutta siirtyvät muutaman viikon kuluttua sukukypsyyden saavutettuaan joelle, missä ne pitävät reviiriä. Aikuinen joutsen lienee ketulle vaikea saalistettava. Niitten on täytynyt vaeltaa maitse ainakin pari kilometriä. Seppo Vuo/anto Korennot saalistavat Sudenkorennot lentelevät päivällä joen yllä, mutta siirtyvät illalla kello 18 maissa ylemmäksi rinnemaille. Naaraat taas oleskelevat enimmäkseen rinteillä ja käyvät joella vain parittelemassa ja munimassa. Poistuvatko ne pesimäseuduiltaan ravinnon niukkuuden tähden. Jo Yrjö Kokko joutsenkirjoissaan kertoi kilometrien pituisista poikueiden kävelymatkoista. Näin syntyy huomattavia lämpötilaeroja, varsinkin alkukesällä , jolloin joen vesi on kylmää. Sen sijaan maastomarsseilla voi hävitä poikanen tai kaksikin. Kyhmyjoutsenkin häätää surutta pois esimerkiksi suuren koiran
Tervapääsky on todellinen ilmameren lintu, joka yöpyy siivillään lukuunottamatta pesimäaikaa. Tutkahavaintojen perusteella tiedetään, että suuret parvet kohoavat öisin korkeuksiin ja tulevat aamuisin alas. Asiantuntijoina toimivat: maat. Seppo Vuokko. Äkämää peittää ryppyinen , ruskea kuori ja sisältä äkämä on lokerollista, vihertävää kuorisolukkoa. Seppo Vuolanto SUOMEN LUO TO 8/99 melleles, on melko huonosti tunnettu sieni lahko. Männynäkämäpunkki on melko harvinainen , mutta niissä männyissä, joissa punkki asustaa, voi kyllä sitten olla tuhansia äkämiä. tri Matti Helminen fil. Lupillakaan ei äkämänaiheuttajaa näe. Tämä tietenkin hidastaa poikasten kehitystä. Viimeiset lähtijät eivät kuitenkaan ole nuoria lintuja vaan emoja , joiden on poikasten ruokinnan jälkeen lihotettava myös itsensä muuttomatkaa varten kuntoon. Niiden ruumiinlämpö alenee, ja ne vai puvat horrokseen , jol loin energiankulutus vähenee oleellisesti. ja metsät. Ehkä punkki pitää paahteisista, lämpimistä paikoista, sillä useimmin äkämiä löytää kituvista kalliomänniköistä. Harri Dahlström fil. Sieni on melko yleinen , mutta se on helposti havaittavissa vain kosteilla säillä. Muutamana syksynä viime vuosikymmenien aikana on käynyt niin, että hyvin epäedull isen kesän jälkeen joukko tervapääskyjä ei ole saanut painoaan kohotetuksi. Liuskahytykkä komeilee kosteilla säillä lahoavalla puulla. Laita mukaan yhteystietosi. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei kirjeitse. joka sallii mon ien päivien ravinnonsaannin katkeamisen. Mitä aikaisempi lähtö on , sen paremmin kesä on tervapääskyillä mennyt. Niiden kohtalona on ollut jäädä syyskylmien uhreiksi, viimeiset ovat sinnitelleet vielä marraskuussa. ltiöemät ovat muodoltaan nystymäisiä, tappimaisia, epäsäännöllisesti liuskaisia tai poimuisia tai alustanmyötäisinä peitteinä . Tässä suhteessa liuskahytykkä on tyypillinen lahkonsa edustaja. Ilmeisesti nuoret tervapääskyt tulevat seuraavan kerran ilmasta alas hakeutuessaan pesimään ja harjoitellessaan laskeutumista valitsemaansa pesäkoloon kahden-neljän vuoden iässä. Mikä sieni se on ja kuinka yleinen. Mitään taloudellista vahinkoa punkki ei ai heuta, eikä se kovin paljon haittaa edes asumapuunsa kasvua. Yhdessä äkämässä niitä voi elää tuhansia. Sillä oli kokoa noin 1 O x 1 5 senttiä. kand. maist. Seppo Vuokko Sentin-parin paksuisessa pahkurassa voi elää tuhansia männynäkämäpunkkeja. Sen sijaan poikaset lähtevät heti pöntöstä lentoon pudottauduttuaan suoraan muuttomatkalle. Loppukesästä tervapääskyjen kirkunat taivaalta yhtäkkiä lakkaavat ja linnut ovat kadonneet. lis. ltiöemä säi lyy elossa syksystä kevääseen . Onnettomuuksiin joutuneet rengastetut nuoret tervapääskyt todistavat matkan tavattomasta nopeudesta: Skotlannissa rengastettu nuori tervapääsky joutui seuraavana päivänä onnettomuuteen Espanjassa. Pahkuroita männynoksissa rat. Joskus sen voi löytää talvellakin suojasäiden ja lumen sulamisvesien paisuttamana. Monet hyytelösienet ovat lahottajia, mutta osa lajeista on muiden sienten (myös jäkälien) loisia. Tekijä onkin perin pieni, vain 0,2-0,3 millin mittainen männynäkämäpunkki, Trisetaceus pini. Kyseessä on luultavasti usean läheisen lajin ryhmä eikä yksittäinen laji. Kun säät kuivuvat, itiöemäkin kuivuu ja vetäytyy kasaan turvatakseen taas sateiden tultua. Liuskahytykkä kasvaa lahoavalla lehtija havupuulla. Se kohosi heti suoraan korkeuksiin ja suuntasi matkansa kaakkoon. Seppo Vuo/anto Sienihyytelöä Löysin lahonneelta koivunrungolta pehmeän, hyytelömäisen, ruskean sienen, joka oli poimuinen kuin korvasieni. Sekä suomenkielinen että tietellinen nimi johtuvat siitä, että varsin monien lajien itiöemä on läpikuultavan hyytelömäinen. Sieni on mitä luultavimm in liuskahytykkä, eräs monista hyytelösienistämme. Mikä aiheuttaa männyn oksista löytämäni pahkuTavallisimpia männyn äkämiä ovat pihkakääriäisen toukan synnyttämät pihkapal lerot, joiden sisällä toukka elää turvassa useimmilta saalistajilta (ks. SL 1 /93 , s. tri likka Koivisto professori Kauri Mikkola fil. Seppo Vuokko fil. Kysyjän lähettämässä näytteessä äkämät ovat kuitenkin pienempiä ja muodostuneet puun solukoista , eivät pih kasta. Poikasten kasvunopeus onkin kiinni kesän säistä. Kauri Mikkola kertoo kesällä 1 998 nähneensä tällaisen nuoren. Ne imevät männyn soluista nestettä ravinnokseen , ja samalla niiden eritteet ärsyttävät männyn solukon jakautumaan normaalia kiivaammin , jolloin syntyy palleromainen, ryhmyinen äkämä. Hyytelösienet, TreKysy luonnosta Luontoillan asiantuntijat vastaavat! Lähetä kysymyksesi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9 , OOS 1 Helsinki. 48)
., ir -Kysy luon osta ·" :::-Luontoillan siantuntij vastaavat! maistuvat vaivaishiirelle. Kysymykseen tulee ainakin kaksi kiipeilytaipumuksistaan tunnettua jyrsijälajia, sillä kuvauksesta päätellen tekijä ei voi olla lintu eikä mikään suurikokoinen kasvinsyöjänisäkäs. Mutta ennen napsausta sepän pitäisi lisäksi asettaa jalkansa tiukasti pitkin kylkiä; niin se ainakin tekee hypätessään. Mikä koppiainen on nimeltään ja mikä oli tarkoitus kumpi saalis ja kumpi saalistaja. Kuka tai mikä kävi varkaissa. Pettymys olikin suuri, kun kaikki juuri kypsyneet marjat hävisivät pensaastani yhtenä yönä. Mitä nämä madot olivat. Jotkut sepät voivat juosta pakoon koko ajan napsutellen. Vaivaishiiren levinneisyysalue ulottuu hyvinkin Suomenselälle, siis myös Lestijärvelle. Seppätutkija Jyrki Muona pitää kirjan tietoa aivan satuna. Koska tämä havainto tuntuu varsin ainutlaatuiselta ja koska sitä on vaikea muuten varmistaa, kysymme lukijoilta, onko kukaan nähnyt sepän napsuttelevan muuten kuin selälleen asetettuna tai sormissa pideltynä. Haittaavatko ne muikun käyttöä ruuaksi. Sanoopa Suuri hyönteiskirja vuodelta 1957, että "tämän tempun kovakuoriainen kuitenkin suorittaa vain silloin , jos se syystä tai toisesta on joutunut selälleen". Vaihtoehdoista yleisempi on metsämyyrä, joka on taitava kiipeilijä, riittävän kevyt voidakseen nousta ylös pitkin herneenvartta mutta varmasti riittävän vahva roikottaakseen palot maahan avaamista varten. Odottelin kieli pitkällä karviasmarjojen kypsymistä puutarhassani. Matti Helminen Kypsät karviaiset saattavat olla supikoinen ruokalistalla. Tekotapa viittaa vahvasti marjoista kiinnostuneeseen nisäkkääseen. jonka pituus on kolmesta viitteen senttiä. Sitä paitsi olisitte varmaan nähnyt rastaita pensaan kimpussa varhaisten aamuyön tuntien jälkeenkin. Kuvaus viittaa sukkulamatoihin , joilla on peitteenään monikerroksinen iho, kutikula. Kohtalokkaana yönä supikoiraemo saattoi tuoda paikal:2 le pentunsakin, ja silloin marjojen kohtalo oli sinetöity. Kysyjän mittaama madon pituus on useimmille tunnetuille sukkulamatoloisille liian suuri. Ruumiin äkkinäinen liike syntyy, kun tappi luiskahtaa harjanteen vieressä olevaan reikään. Jossain etelämpänä samanlainen tihutyö saattaisi olla myös metsähiiren tekoa mutta tuskin Lestijärven tienoilla. Mainio havainto, ainakaan minä en ole nähnyt tätä tuttua käyttäytymistä tällaisessa yhteydessä . Epäi lyttävän näköisiä ne kyllä ovat! Harri Dahlström Kuka oli marjavaras. Tämä tihutyö havaittiin Keski-Pohjanmaan vedenjakajaseudulla Lestijärvellä. Seppä yllätti Matti Helminen Parin sentin mittainen, mustanja harmaankirjava kovakuoriainen kohtasi polulla muurahaisia. Kouri Mikkola SUOMEN LUONTO 8/99. Muikussa mahdollinen haukimadon (Triaenophorus crassus) toukka ei anna vaikutelmaa kovasta madosta. Kysymys on muikun loisesta, jota ei pysty kuvauksen perusteella selkeästi määrittämään. Marjavaras oli todennäköises1:! 6 ti supikoira, joka oli löytänyt pensaan ehkä jo aiemmin, mutta > napsinut si lloin vain muutaman marjan. Sepäthän osaavat selälleen pantuina napsauttaa itsensä korkealle ilmaan ja usein oikein päin maahan. Mikä otus pystyy kiipeilemään herneenvarsissa, irroittamaan juuri pullistuneet palot, jyrsimään reiän jokaisen herneen kohdalle ja syömään ne. Muikun sukkulamadot eivät ole ihmiselle vaaraksi, ovatpa ne sitten aikuisia tai toukkavaiheita. Ehkä kyseessä on voinut olla usein tavattu laji (Philonema sibirica]. Aina kun muurahainen kiipesi koppiaisen päälle, kuului napsahdus, ja muurahainen lensi muutaman sentin päähän. Varmaankin ennen napsausta näkyi pieni liike kuoriaisen jännittäessä eturinnan takareunassa olevan tapin keskirinnassa olevan harjanteen päälle. Muikussa loisii eri sukkulamatolajeja muun muassa uimarakossa, ruumiinontelossa ja mädin seassa. Kyseessähän oli epäilemättä seppä, ehkäpä hietaseppä. Rastaat eivät juurikaan syö karviaisia varsinkaan, jos herukoita on saatavilla . Vähemmän todennäköistä on , että asialla olisi ollut mäyrä, kettu tai jopa karhu , jotka kaikki kyllä varmaan antaisivat karviaisi lle niille kuuluvan arvon . En tiennyt, että sepät puolustautuvat tällä tavalla. Matoja muikuissa Sain Laukaan Urajärvestä muikkuja, joiden sisällä oli muutama kuuden-kahdeksan sentin mittainen, valkoinen, kova mato. Toinen mahdollinen laji on vaivaishiiri , joka rakentaa pesänsäkin korsien varaan ja on metsämyyrää tavallisempi vi ljelymailla
Mikä saa jonkin lajin runsastumaan tälla tavalla. Vajaan tusinan perhoslajin säätelymekanismeja tunnetaan. Kautokeinossa ne peittivät talon eteläseinän punertavaksi perhosmatoksi. "' > ::, "' .... Eräiden lajien muutto ei kuitenkaan ole vielä alkanut tai on hyvin vähäistä. 4. Perhoskannoista voidaankin tavallisesti ottaa näytteitä tutkimuksen ja harrastuksen tarpeisiin ilman, että vai kutetaan seuraavan sukupolven kokoon . Kuolleisuus on saattanut laskea keskimääräisestä 98 prosentista vaikkapa 50:een . Tunturipunatäplän kehitys saattaa olla parivuotinen , ja voidaan päätellä, että kannan säätely on parina edellisenä vuonna pettänyt. Perhosten suomenkielistä nimistöä on uudistettu. Kouri Mikkola 1. 7. Mikä niistä on a] pelto-ohdake, b) huopaohdake ja c] suo-ohdake. Kovakuoriaissepät osaavat napsauttaa itsensä ilmaan selälleen jouduttuaan. Rajoittavia tekijöitä voi olla loisissa tai mikrobeissa, ravintokasvin riittävyydessä, puolustautumisessa tai abioottisissa tekijöissä kuten lämpötiloissa tai kosteudessa. Tällaisia lintuja ovat a) kiuru, b) satakieli, c) kottarainen , d) käki, e) varis. 3. Niitä oli lopulta kasoittain rantahiekassa. Tunturipunatäplän toukka saa myrkkyä muun muassa kurjenherneistä ja peuranvirnasta, mutta se elää myös monilla myrkyttömillä kasveilla , jolloin toukat ja perhoset eivät liene myrkyllisiä. Kun tunturipunatäplä on myrkyllinen ja varoitusvärinen [aposemaattinen), sen populaatiodynamiikkaa on vielä vaikeampi arvailla kuin "tavallisten", toukkana lintujen ravintona olevien perhoslajien. Myrkylliset perhoset luottavat räikeään varoitusväriinsä ja käyttäytyvät juuri niin rauhallisesti ja näkyvästi kuin tuntureilSUOMEN LUONTO 8/99 lakin nähtiin. Luontoilta YLE:ssä 25.8. Uhattuna se puristaa pintaansa myrkkypisaroita. Tällöin kahden yksilön sijasta olisi jäänyt henkiin 1 00 eli kanta olisi 50-kertainen. Toukka eristää itseensä myrkyllisestä ravintokasvistaan myrkkyaineita, tavallisesti syanideja. Revontulia alkaa näkyä Lapin taivaalla yleensä a) heinäkuussa, b) elokuussa, c) syyskuussa, d) lokakuussa. Esimerkiksi 200 munaa munivalla naaraalla olisi , jos mikään ei rajoittaisi lisääntymistä, neljäntenä vuonna biljoonakuusisataamiljoonaa jälkeläistä. Siivissä oli punaisia pilkkuja ja kirjan mukaan ne olivat angervokiitäjiä, mutta perhosia tunteva määritteli ne tunturipunatäpliksi. Mutta arvaillahan aina voi. Punainen perhosmatto Keskikesällä 1 998 lenteli Enontekiöllä joka puolella pieniä mustia perhosia välkkyvin punaisin siivin. Perhoslajien melko tasaisena pysyvää määrää voidaan tuskin muuten selittää kuin tämän säätelyn avulla. Hyvin karkeasti voidaan päätellä, että jos populaatiosta poistetaan yksilöitä, esimerkiksi keräämällä, jotkut muut yksilöt saavat tilaisuuden selvitä. Jos vastaaja pystyisi tyhjentävästi selittämään tunturipunatäplän runsastumisen syyt, hänellä olisi takanaan vuosien työ ja hän olisi työllään tullut kuuluisaksi tutkijaksi . 2. Koska entisillä angervokiitäjillä ei ole mitään tekemistä kiitäjien kanssa, eivätkä ne edes ole nopeita, eikä niillä ole juuri tekemistä angervonkaan kanssa, ne on ristitty uudelleen punatäpliksi. Noin kahdella kolmasosalla tiedetään ainakin jossakin vaiheessa esiintyvän tiheydestä riippuTunturipunatäplän tapaa useimmin Lapissa. TVl 22.9. Kuvissa on kolme keskija loppukesällä kukkivaa kasvia. Joidenkin nisäkkäiden kiima-aika on kesällä. 55 .... Ähtärin tai Ranuan eläinpuistossa on a) visenttejä, b) kameleita , c) mufloneita, d) tiikereitä, e) norsuja. Säätely tapahtuu tavallisesti jollakin toukka-asteella, sillä toukat ovat muun muassa lintujen pääravintoa. Lintujen syysmuutto on jo elokuussa voimakasta. Tunturipunatäplä poikkeaa muista puolestakymmenestä punatäplien heimon perhosesta siinä, että se on Lapin tavallinen perhoslaji , kun kaikki muut ovat eteläisiä. Punatäplät ovat siitä erikoista väkeä, että sekä toukat että aikuiset ovat varoitusvärisiä, mutta eri tavalla [toukka on sinertävän ja kellertävän kirjava, mustapilkkuinen). TVl vaa säätelyä: mitä harvempi populaatio, sitä useammat jäävät henkiin ja päinvastoin. Vastaukset sivulla 66. TVl 20.10. Jos kaksikin peräkkäistä lisääntymistä onnistuu hyvin, saattaa syntyä Enontekiöstä kuvattu tilanne. Sen määrä kuitenkin vaihtelee suuresti, ja se voi joskus näennäisesti puuttuakin. z 2 ;, "' z ;, "' w I :i vi Vl ;i z "' I Q i: a'i 0.. Runsaasti allergisia reaktioita siitepölyllään aiheuttavia kasveja ovat a) koivu, b) mansikka, c) pujo, d) leppä, e) omena. Tällaisia ovat a) susi, b) ahma, c) karhu, d) ilves, e) kettu. Kun perhosnaaras munii tavallisesti pari-kolmesataa munaa, joutuu ihmettelemään, mikseivät perhoset täytä maailmaa. Sienet ovat a) kasveja, b) eläimiä, c) bakteereja, d] oma eliökunnan pääryhmänsä. Kauri Mikkola pyytää lukijoilta havaintoja sepän napsuttelusta muissa tilanteissa. 6. Perhosellakin on syanaasientsyymi, joten se ei kuole edes perhostutkijoiden syanidipulloon. Tunturipunatäplä siis. 5
(09) 47 341 , fax (09) 4734 2010 http://www.hel.fi/vesi LUOMUNETTI LUOMUTUOTTEIDEN INTERNETKAUPPA www.samsara.fi YLI S00TUOTETTA KAIKEN AIKAA SAATAVILLA Siellä, missä meri ja luonto kohtaavat ... . 09-601 697, faksi 09-680 1349 PIKATUKKU -aina yhtä edullinen Kannattaa katsoa myös www.fotoyks.fi AMMATTILAADUN KUVAVALMISTAMO FOTOYKS KAMERAKAUPAN YKKÖNEN FREDRIKINKATU 58 00100 HELSINKI (09) 447 753 SUOMEN LUONTO 8/99. HELSINGIN VESI llmalankuja 2 A. rn1ao1-.~n Pyhtää, Munapirtt * 49220 SIL TAKYLÄ * Puh. RENTOUDUT * keskellä meriluontoa * NAUTIT * ruoasta uusitussa ravintolassa * LEPÄÄT * luonnon rauhassa, kotoisessa ilmapiirissä * VIRKISTYT * mukavan ohjelman ja ihmisten parissa * KOET ELÄMYKSIÄ * meriristeilyllä * savusaunassa * Kysy edullisia loma-, kokousja ryhmäpakettejai .. (OS) 353 3084 * Fax. (OS) 353 3127 * Lähellä luontoa ja ihmistä Luonnontekstiilit Ruskovilla Living Crafts Stockmar-värit akvarelli-, mehiläisvahavärit Ekologiset pesuja puunkäsittelyaineet Kirjokanta, Kalevankatu 7, 00100 Helsinki puh. 00240 Helsinki Puh
4, Pohjolantori M 9, 45100 Kouvola, p.105) 371 0301.majander@sll.fi Lappi, Tuula Leskelä, Korkalonkatu 12, 96100 Rovaniemi, p. Johanna Mehtola, toimistosihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotuspääll., päätoim. 0500 320844 Keski-Suomi, Ilari Kotimäki, Kilpisenkatu 8 A 24, 40100 Jyväskylä, p.1014) 61 1 223, ilarik@cc.jyu.fi Kymenlaakso, Hanna Majander Kauppamiehenk. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___J_ 19_. (09) 228 08 210, 228 08 224, telafax (09) 228 08 200. Silja Sarkkinen, koulutussihteeri, vs. Osoite: Suomen Luonto/Tilaaja palvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puhelin !myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Keijo Savola, Etelä-Suomen metsät Mervi Taskinen, laskuttaja Sirkka Tepponen, ekoenergia Tapani Veistola, Naturavastaava Liittohallitus Timo Helle, pj, 1016) 3364302, Janne Lampolahti, Seija Nerg, Juho Pennanen, likka Sten, Heikki Susi/uoma, Jorma Viljanen, Tiina Raivikko, Kaisa Raitio, Seppo Häkkilä Alueja piirisihteerit Et.-Häme, Erja Hakkarainen, Tervaniementie 20, 13500 Hml, p.103) 6336 499 ehisp@surffi.net Et.-Savo, Eeva Taimisto, Olavinkatu 56, 57100 Savonlinna, p. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu • Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___J_ f9_. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki www.sll.fi puh.109) 228 081, telefax 109) 228 08200 sähköposti: toimisto@sll.fi mape klo 8.30-16.15 Ulla Ahonen, toimittaja Mirja Breider, puhelinvaihteen hoitaja Erja Heino, jätteen synnyn ehkäisy Esko Joutsamo, pääsihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tarja Ketola, järjestöpäällikkö Eija Koski, jätteiden synnyn ehkäisy Ilpo Kuronen, luonnonsuojelupäällikkö Hanna Matinpuro, kans.välisten as. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: . Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. 1016) 311 550, leskela@sll.fi Pirkanmaa, Harri Helin, Laukontori 4, 33200 Tampere, p.103) 2131 317 helin@sll.fi Pohjois-Karjala, Ilari Uotila, Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu, p.1013) 138 281 Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu, Merja Ylänen, Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu p.108) 378 443 ylonen@sll.fi Pohjois-Savo, Eelis Rissanen, Haapaniemenkatu 23, 70110 Kuopio, puh 1017) 262 3811 erissane@muikku.jmp.fi Saimaan alue, Pertti Siilahti, vs., Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta, p.105) 411 7358, siilahti@sll.fi Satakunta, Jukka Murro, Otavankatu 11, 28100 Pori, p.102) 632 6163, satakunta@sll.fi \ Uusimaa, Satu Hentula-Nieminen Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 00003 HELSINKI 57 r r. Tilaajatunnus !jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahjakortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___J_ 19_ . Tilaajatunnus !jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka :. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 00003 HELSINKI SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. 109) 228 08206, hentula-nieminen@sll.fi Pohjanmaa, Jan Gäddnäs, Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa, p.106) 312 7577, gaddnas@sll.fi Varsinais-Suomi, Hannu Klemola Martinkatu 5, 20810 Turku, p.102) 2355 255, klemola@sll.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Asiamies Ritva Pietiläinen, p.109) 228 08221 Kotkankatu 9, 00510 Helsinki Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh.109) 228 08333, www.sll.fi/tuki/ Luonnonkuva-arkisto/1.uontokuvat Nervanderinkatu 11, 00100 Helsinki puh.109) 4137 7200, www.lka.fi SLL:n nuorisojärjestö: Luonto-Liitto ry Annankatu 26, 00100 Helsinki puh.109) 684 4420, fax 109) 6844 4222 SUOMEN LUONTO 8/99 z u.J 6 ::J V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. pääll.vs. Puhelin !myös suuntanumero): . Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä
(014) 636 611 SUOMEN LUONTO 8/99 <( ji i= z <(. TUEMME LUONNONSUOJELUA Elektro Lundan llmailukatu 17, 33900 Tampere puh. Salminen Imatra Imatran Rengas ja Autotarvike Imatran Sisustuspuusepät M. Kurikka Kivipalvelu 0. kannattaa •• kysyä '.i>'/ puh. Avain itään. Kotkan Louhintaja Maanrakennus Oy Anjalankoski Rannila RAUTARUUKKI GROUP Espoon kauppakamari SokeriHnnantie 7 C -,SPOO ~ ,-02600 Espoo KAUPPAKA.ll!ARI puhelin (09) 512 3220 . (06) 321 3355 Ekonomihuset Know How Yritystalo Oy Maalahti Oy Ferrexa Ab, Vaasa puh. (06) 224 2048 Lindeman Oy Ab 65800 Raippaluoto NTM Oy Närpiön Puu ja Metalli puh. 48230 Kotka Kuusankosken kaupunki Tykkimäen Sora P. (06) 262 6200 Oravais Repaper Östervägen 14 Oravais Perunatukku Solanum Oy Ab 64330 Lapväärtti Teollisuushuolto Pekka Virkola Oy 65380 Vaasa ETELÄ-KARJALA Asianajotoimisto Hannu J. (03) 734 9101 LAPPI Kirjanpitotoimisto Kaisa Kangas Rovaniemi Koivusaajon Lomamajat Kolari Lapin Kansa Oy 96100 Rovaniemi Liikennöinti K. Kymyläinen & P. Kiinteistö Oy Opintanner Tampere Puh. (08) 3 1 1 8252 Koillispohjan Sähkö Oy 93101 Pudasjärvi Sanomalehti Pohjolan Työ Oulu Ympäristötaito Oy 90100 Oulu VAASAN RANNIKKOSEUTU Cafe One Way Ticket 65100 Vaasa Calles Bröd & Conditori 66140 Övermalax Capinc Oy Vaasa puh. (06) 531 0111 Oy Uni-Pak Ab 64140 Tiukka KESKI-POHJANMAA Hammaslääkäri Leena Viherkari 69100 Kannus Korpelan Voima Kannus Puusepänliike Veljekset Anttila 69950 Perho Sadun Keramiikka Tmi Kokkola POHJOIS-POHJANMAA Hammaslaboratorio 0-Dent puh. Matti Tamsi Oy 64770 Aystö Kotivakka Kauhava Lappavesi Oy 62100 Lapua Mikkolan Vihannes Peräläntie 60 Myrkky Muovilami Oy Ähtäri puh. mo faksi (09) 5123 2240 f-lANDELSKAMMARE www.espoonkauppakamari.fi 58 Lainaa ,:. Laukkanen Imatra Metsätyö Ari ja Petri Kiiskinen Oy 55300 Rauha POHJOIS-KARJALA Joensuun evankelisluterilainen seurakunta Joensuun yliopisto www.joensuu.fi Joensuun Öljypiste/ Rengasexpertit Kesälahden Apteekki puh. Ilmajoen Loukasmäessä 19.-22.8. (09) 228 361 ÅKEY KAUPANALAN ESIMIESUITTO KEY RY PL 30, 15101 Lahti, puh. 0400 624 886 fax 03 266 1 141 Kytö Palaa 3. (013) 371 016 Kuljetusliike Piitulainen Ky 82730 Tuupovaara Timberjack Oy 80101 Joensuu KYMENLAAKSO Hammaslääkäri Harri Ekholm 45100 Kouvola Kotkan Autoapu Oy . Saresma Oy POHJOIS-SAVO Kuva-Siili Siilinjärvi Mineraalikuljetus Oy 74101 Iisalmi ETELÄ-POHJANMAA Aution Neule Ky 62300 Härmä Datatech Oy Ylihärmä puh. tied. (03) 225 3000 Kokkolan kaupunki Kouluvirasto KOTKAN KAUPUNKI Kymijoen ja Itämeren asialla. Ihanainen Kouvola KESKI-SUOMI Hoivakoti Raili Pesonen 41400 Lievestuore Jyväskylän kaupunkiseurakunta puh. (06) 220 4400 Kauppapuutarha .. (06) 483 7555 Energent Oy Varikontie I Ilmajoki Etelä-Pohjanmaan Kopiokeskus Ky 60101 Seinäjoki Etelä-Pohjanmaan Metsäkeskus Huhtalantie 21 Seinäjoki Finn Texomer Oy 62200 Kauhava Isojoen Saha Oy puh. (06) 4232 926 IMATRAN KAUPUNKI KEY EAST. (06) 317 7921 Doro-Kaislaleikkurit Nautimar Oy Ab puh. ja L. Kittilä Ky 96300 Rovaniemi Spar-Market Syväsenvaara Rovaniemi KAINUU Kainuun Ympäristökeskus 87101 Kajaani Luontaistuote Vitaminna Oy Kajaani ETELÄ-SAVO Helprint Oy , Mikkeli Kaivutyö Myyryläinen Ky 50100 Mikkeli Linja-Autoliikenne U. (06) 3164 3260 Heikius Rör Ab 66800 Oravais Håkans Transport 66140 Övermalax lngves Resor Närpiö puh
Tämän varmistavat osaltaan tehtaiden ja eri toimintojen ympäristöjärjestelmä!. (09) 89481 Toijalan Kotelotehdas Oy PL 23 37801 Toijala KEMIANTEOLLISUUS RY e• f "Respons,ble Care , r Vastuu Huomisesta Lihansavustamo Pekka Pajuniemi Oy Talma Lihatukku H. 040 54 1 2824 fax (09) 731 04161 KUUSANKOSKI Suomen Paperikaupunki Kymijoen asialla ·a 1 Ympyräkaupunki Hamina, kulttuuriympäristön kehittäjä .._... Uotila Keuruu Merivuoren Puutarha Oy Piikkiö Puusepänliike J. (03) 422 2305 Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskus Routiontie 26 90401 Oulu puh. Se on tilottovisso osoitteeslo UPM-Kymmene Konsernivieslintö Pl 380 00101 Helsinki toi laxillo 0204 15 0307 toi puhelimella 020415111 • UPM 59. Viimeistään ensi vuonna kaikilla ympäristövaikutuksiltaan merkittävillä tuotantolaitoksillamme on käytössä sertifioitu ympäristöjärjestelmä. Lindqvist Tuusula Balance-Consulting Oy Helsinki Capman 00100 Helsinki Erweko Painotuote Oy Helsinki Fibox Oy 02421 Jorvas Hautaustoimisto Ungren Ky 08100 Lohja Helsingin evankelisluterilainen seurakunta Helsingin Kalansavustamo Oy puh. Korhonen Ristimäki Urakoitsija Voitto Kaipanen Keuruu PIRKANMAA Devipack Oy 33100 Tampere Kehävalu Oy 33610 Tampere Metallityö Heinimaa Oy Tampere Rakennusja Maalausliike J & T Salminen Oy Tampere Tamfelt Oy Ab Tampere puh. (09) 753 4789 Insinööritoimisto Torpat Oy 04400 Järvenpää JT Kaivoskoneet Oy Kari Loimu Oy Helsinki Keravan Nuorisovankila puh. Tällä tavoin olemme sitoutuneet siihen, että tunnemme toimintamme ympäristövaikutukset ja parannamme toimintaamme ympäristömielessä jatkuvasti. (09) 5607 4720 Pantex-Pesu Oy Riihikallionkatu 10 30100 Forssa puh. (03) 364 1111 SATAKUNTA Beveg Ky Kankaanpää Isomäen Urheilukeskus Pori Kuljetusliikenne Teemu Riikonen Oy 28370 Pori Luvian Teräsrakenne Oy 29100 Luvia Paper Mill Service 27501 Kauttua Porin Karhuteräs Oy 28400 Ulvila Tarkiainen Oy Metallipaja 28400 Ulvila VARSINAIS-SUOMI T:mi A. Tamminen Oy Vantaa Lippuasiantuntija Helsingin Lipputehdas Maarakennus Kaivuvoima Oy 00670 Helsinki Mani Admini Ky 02770 Espoo Mitrax Oy O 1260 Vantaa puh. pu h. Alho 21350 Ilmarinen Apeto Oy Kaarina Autokorjaamo Ilpo Ojala 32700 Huittinen Eurotec Oy Raisio Seinäjoki puh. (03) 363 91 1 1 Tampereen Keskustekniikka Oy puh. Jyväsprint Oy 40100 Jyväskylä Laukaan Betoni Oy 41 341 Laukaa Ohjelmatoimisto Rock Ramit Oy 40400 Jyväskylä Sisä-Suomen Lehti Äänekoski Suunnittelupalvelu M. (03) 412 01 ITÄ-UUSIMAA Fiskars Oy Ab 10470 Fiskari Helsingin Pihaleikkiväline 01 120 Västerskog Loviisan Kirjakauppa Ky puh. (05) 3745336 Ympäristöasiat huomioon kaikessa toiminnassa Ympäristöasiat pyritään UPM-Kymmenessä ottamaan huomioon kaikessa toiminnassa. Lemström 28260 Harjunpää Salon Seudun Sanomat Tarvasjoen Kiinteistöhuolto Ay puh. UPM·Kymmenen Ympäristöraportti 1998 on valmistunut. (019) 531 595 Vartioliike Edström Oy Ab Porvoo UUSIMAA Anki Design Helsinki Arkkitehtitoimisto Heininen Oy Porvoo Autokorjaamo S. (. Levander Oy Ab Kauniainen Toyota Itäkeskus 00930 Helsinki Video Monistamo SDC/AV-kopiset Helsinki Vihdin kunta ',., i:.rtU,, .e-.. (09) 7310 4162. .O,u.usk..,.ra Luomutuotteiden tukkukauppa p. Suomen Metsäyhdistys SI.IVOUS & KII STEISTÖHUOLTO STÅD;>.JXG & f ASTIGHETSERVICE ~LHITEL 040-556635~ KOTlfllEM06-2222195 tfoulan ~ntisöinfi .Prhalaus ja ltäclentai to l'l · " Wa,ki. (08) 843 5511 Rakentajain Konevuokraamo Oyj Kalliosolantie 2 01740 Vantaa puh. (09) 298 9085 Kiviveistämö Levander Oy Helsinki Kolster Oy Ab 00120 Helsinki Kuljetusliike Benjaminsson 05200 Rajamäki Kymijoen Vesiensuojeluyhdistys Ry Metsämiesten Säätiö Ulvilantie 23 B 13, 00350 Helsinki puh. (02) 4348 8100 Huonekalutehdas Korhonen Littoinen Kalajaloste Lahtinen Oy Lillandet Konehuolto A. (09) 772 3271 Kirkkohallitus 00160 Helsinki Kirkkonummen Kukkaja Hautauspalvelu puh. 0500 533 711 Turun Satama 20100 Turku SUOMEN LUONTO 8/99 PÄIJÄT-HÄME OY BIOFINCON AB Lahti Esminet Oy Lahti Heatmasters Oy Lahti Kirjapaino Marke Print 15230 Lahti Laivaravintolat Tmi Ritva Salmela Lahti Unilon Oy Veljekset Märkjärvi Oy 1 5460 Mäkelä HÄME Kuljetusautot Oy Tero Hakomäki 33701 Tampere Tammelan kunta puh. 0500 800 785 Pukimo Mäkinen Oy Järvenpää Siuntion kunta/ ympäristölautakunta Sten & Co Oy Ab Tuusula Studio Jouko Järvisalo 00580 Helsinki Tehokaasu Oy Helsinki T. (09) 560 7470 fax
Palamaan on jätetty nuotio. M iksi minä istun taas tällä kovalla penkillä jaalan puista kaarta vasten hankkimassa rakkoja takapuoleeni. Tuli saanut hipsiä metsään, resuta ja paukkua läpi puolen saaren, pihkan tuoksuttaman männikön. aa Jaalalla koreasti Miltä tuntuisi loma Laatokalla. Retkeily luonnossa on vaarallista ja eri toten Laatokalla . Kerään kamani ja lähden. Ja mitä sitten , jos pääsisinkin rantaan. Juuri puutteidenko ansiosta Karjalan rannattomalla "merellä" voi kokea jotain mitä Suomen Lapissa ei enää, miettii toinen Laatokkaan hurahtanut. Hyppään Joensuun yöjunaan, jotta pääsen rajan tuolle puolen . Siellä sitä vain ollaan ja hukutaan, jos niikseen tulee. Suomen itärajan tuolle puolen . Oman neuroottisen arkuuteni ja kuolemanpelkoni tuolle puolen: kannattavatko venäläisten pelastusliivit, jos jaala haukkaa vettä terävässä aallossa ja uppoaa. "Karjalan meri" houkuttaa joka vuosi yhä useampia suomalaisia katsomaan vanhoja paikkoja ja muistelemaan menneitä. Katson horisonttiin, missä Valamon kirkot kelluvat vähäisinä reimareina ristit alaspäin autereessa. Paikoin erottuvat isommat punaisen kukon askeleet, jotka ovat muuttuneet rutisevan ruskeiksi . HaLaatokalla purjehditaan ja soudetaan jaaloilla, jotka ovat kopioita Pietari Suuren aikaisen laivaston pelastusveneistä. Jos ei ole aurinkokennoilla varustettua pelastuspuhelinta , ei ole halkokatoksiakaan. Jaksanko rantaan uinuttavan kylmässä vedessä , kun kukaan ei tule, kännykät ja muut piipitit eivät pelaa, ei pörrää avuksi rannikkovartioston helikopteri kuten amerikkalaisessa sankarisarjassa. Läpi sinisen avaruuden, jossa ei ole muuta kuin vettä ja taivasta, ikuista taivasta ja vettä, joka keinuttaa jaalaa, käsivarsien lihaksia. Kyllä ja ei . Näenkö jälleen sen vaivan, että käyn läpi tutun listan: teltta, makuupussi , rahat, passi , viisumi , kuivahedelmät, vessapaperi. Vuosi vuoden jälkeen soudan ja huopaan touko-, kesätai heinäkuussa: lähteäkö vai ei. Kävijöistä kertovat mustat tulenpohjat harvakseltaan saarissa, joissa metsä laskeutuu veteen saakka. Rajan tuolle puolen, monella tavalla. Laaja on Venäjän maa, a mene sie etemmä itään, jos tämä ei kelpoa. Ei ole turvallisia palvelurakenteita, kuten ohjaavalla byrokraattikielellä sanotaan. Leiripaikoilla venäläisten koloamat männyt pihkoittuvat ja kuivuvat hiljalleen pystyyn. Miksi teen paluuta Karjalaan , vaikka minulla ei ole tänne mitään sukusiteitä. Ystäväni on päättänyt tänä kesänä viettää kolme viikkoa Aallokkaalla soudellen . Soutuja järjestää Pietarin meriteknisen yliopiston soutuseura.. K oskematonta luontoa. Kelpaa musta maa tulenjälkeisille, joiden nimi alkaa sanalla kulo. Ja toisaalta
SUOMEN LUONTO 8/99 Ek elä Niin moni muukin haluaa, mutta kenellä on varaa. Kymmenen päivän souturetki Laatokalla maksaa valuutan ja viisumin hintamuutoksista riippuen noin 1 700 markkaa. Ei polkuja, jossain vain harmaaleppien vana metsän eksyvihreydessä: tässä oli kärrytie talolta viljelyksille, viljelyksiltä talolle, joita ei enää ole. Soudun lähtöpaikkaan Venäjälle mennään yhteiskuljetuksella. Jo Karjalan kunnailla lehtii puut. Tämä sentään oli Suomen parhaita viljelymaita. Mukana pitää ol la myös kopio passin kuvallisesta henkilötietosivusta ja kolme samanlaista passikuvaa. Säikäytti ensin, sitten johdatti talolle, jossa eli vanha mies. Vain puoli vuosisataa luonnon omaa aikaa. Mutta miksi nyt ei. Ien ihmetellyt Mäkisalon puolukanlehtiä , jotka ovat kaksi kertaa suurempia kuin kotona. 61. Tänä kesänä Laatokalla on viidellä eri retkellä mukana yhteensä yli 40 suomalaista. Ei mökkejä rannoilla. Vasjan aamutervehdyksestä telttakankaan läpi. M itä vielä kuin vesi , taivas, kalliot ja hämmentyneet tunteet. Jos Karjalaan pääsisi, voisin haluta rantatontin Lahdenpohjan läheltä, vanhalta talon paikalta mäentöyräältä seurojentalon pahvikulissiriippakoivuineen . Tuuli pyyhkii niittyjen heinää, aaltoiluttaa lakeutta. Näin se Jeesuskin varmaan sai kimmokkeen kokeilla, kantaako vesi. (05) 411 7358 tai sähköposti: siilahti@sll.fi. Mutta kaipaan luontoon, jossa minua ei ole. Liekö häntäkään enää. Miksi nämä niityt saavat vain olla. Jos passiin on merkitty mukaan lähtevä lapsi, kopio tarvitaan passin lapsisivuista. Ilmoittautuminen on sitova sen jälkeen, kun matkan hinnasta on maksettu kolmannes ja viisumihakemus on sisällä. Suunnitelmat eivät liene suosittuja entisessä suunnitelmataloudessa, jossa nykyisin vain rupla lienee valttia. Kolme kesää sitten tuli vain musta koira. Ei minulla tai karjalaisten Suomessa syntyneillä jälkeläisilläkään ole koti seudun kaipuuta. Tänä vuonna soudettiin seuraavilla reiteillä: 1) Käkisalmi-Lahdenpohja-Sortavala, 2) Sortavala-Läskelän JoensuuSalmi, 3) Salmi-Läskelän JoensuuSortavala, 4) Sortavala-Lahdenpohja-Käkisalmi ja 5) Käkisalmi-Konevitsa-Neva-Pietari . Nyt en enää kummeksu kotiseutunsa menettäneiden kaihoa: siel ovenpieletkii ol kultaa. Ei . Miksi kaali ei kasvaisi näilläkin saarilla yhtä hyvin kuin Sortavalan kaupungin liepeillä tai Läskelän Joensuun harmaan kyläraitin vieressä. Ei tarvitse vihata ryssää, näitä poikia joihin olen kielimuuria työläästi rapsuttaen tutustunut. Ilmoittautumisen jälkeen lähtijä saa Lappeenrannasta viisumianomuskaavakkeen , joka täytetään ohjeiden mukaan. Kyllä. Luonnonsuojelualue. Oli joskus ihmisiä kylätolkulla, kansakoulut ja myöhemmin kalastuskolhoosi. Mutta jos asuttajien mieltymykset ovat toiset, ne ovat. aa Näin pääset soutamaan Laatokalle Laatokan souturetkiä järjestävät yhdessä Pietarin meritekninen yliopisto ja Suomen luonnonsuojeluliiton EteläKarjalan luonnonsuojelupiiri. Mikä minä olen vaatimaan, että vanhat paikat pitäisi asuttaa ja niitä vaalia. Muutamaa viikkoa ennen matkaa tulee ohjekirje, jossa kerrotaan käytännön järjestelyistä. Ei tarvitse tuliaisiksi valuttaa Vätikän hiekkaa pulloon ja itkeä päälle. TEKSTI : ANNE KÄRKKÄINEN KUVAT: JUHA TASKINEN .... Karjalan kaihoa. Hintaan eivät sisälly Suomen puolen matkakustannukset. Vajaan parin heinäkuun viikon aikana tapaamiset voi laskea yhden käden sormin. luaisin astua tuolle silkille lonkkani vieressä ja kävellä kohti . Kirjeessä ovat myös varustautumisohjeet retkielämää varten, kuvaus reittialueesta, jaaloista ja yleistietoa Laatokan luonnonoloista. Retkille ilmoittaudutaan Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiriin, puh . Pystyisinkö minä. Ei pörinää, eikä juuri muita kulkijoita . Kotkansiipi kohonnut askeleeni perästä. Se lähetetään takaisin luonnonsuojelupiiriin. Olen kahlannut läpi hyttysten ininän, olkapäille ulottuvan lehtoukonhatturyteikön ja kompuroinut liekopuissa. Sen jälkeen, kun peräaalto on tasoittunut Aallokkaan liikkeeseen. Näkymä Kaarnetsaaresta Valamoon päin. Nostalgiaa. Yllättäen kyllä, mutta eri tavalla kuin olin ajatellut, järjellä taivutellut. Mutta vielä Laatokalla ja sen rannoilla on vahvaa vetoa. Mielen hoitava tyhjyys, joka askartelee tosiasioiden kanssa. Iloitsee kitaran epävireisestä rämpytyksestä ja Kostjan baritonista , joka tunnelmoi ratatataa sukellusveneballadia iltanuotiolla. Outouden tunnetta. Jos on parempi elää yhdessä, on parempi elää yhdessä kuin hajallaan pitkin saaria. Iloitsee siitä , että teltta pysyy kuivana, makuupussi pitää lämmön ja rinkan sivutaskusta löytyy nöyhtäinen aprikoosinkäppyrä. Eikö ole rahaa lehmänkantturaan. Muistan: rajamaata, eihän tänne saanut rakentaa sotilaiden määräysten vuoksi. Tämän vuoden retket ovat täynnä, mutta ensi kesää varten Lappeenrantaan voi ilmoittautua jo nyt. Timonja Sorolansaaren rantoja rakennetaan jo liiemmin säätelemättä. Mantsinsaaressa nuorempi hiljaisuus puhuu toisin
ANNE KÄRKKÄINEN Keksinnöistä ja näyttelystä kannattaa pyytää esittely. 0400-626 860. Keksintökauppa syntyi , kun ·~ Flink totesi, etteivät keksijät "' .~ osaa markkinoida hyviä ideoitaan . Ulkona seisoo jonossa toistakymmentä erilaista kompostoria. Jos haluaa maistaa, mitä valtiovieraiden juhlapöydässä syödään, kotimaisen kalasäilykkeen löytää varmimmin erilaisilta kalamarkkinoilta . kotija maatalousoppilaitokselle pyöräilymatkan päähän Tampereen keskustasta. Mainio on myös kännykkälaturin kokoi sella laturilla ladattava polkupyörän lamppu. Ek elä aa Ekokeksinnöt yhdestä kaupasta Suomen ja Pohjoismaidenkin ensimmäinen keksintöja erityisesti ekokeksintökauppa sekä siihen liittyvä pehmeän teknologian näyttely on avattu Tampereella. "En voi kehua retostaa, että tämä on Euroopan ainut, kun Espanjassa Barcelonassa naiskeksijät olivat nähneet toisen" , sanoo kompostoreiden kehittäjänä tunnettu, keksintöpuotia isännöivä Raimo Flink. Alan ylellisyyski n saa sijansa; pieni , kelluva aurinkopaneelilla varustettu suihkulähde vaeltelee altaassa ja suihkii vettä mennessään. Selviä ekoesineitä ovat esimerkiksi kahvipussin suljin tai jätepaperista puristettu taimisuojus, joka estää taimea tukehtumasta rikkaruohoihin . Tarjolla on myös esineitä, jotka helpottavat elämää ja lisäävät turvallisuutta tai mukavuutta. Kauppa on perustettu vanhaan kasvihuoneeseen Ahlmanin Raimo Flink (vas.), koivupuinen sälekaihdin ja sen kanssa Sami Jaakkola. Energiaa säästäviä keksintöjä ·~ edustavat muun muassa aurin"' .~ kosauna ja tuuliturbiini . Nyt niillä on oma markkinointikanavansa. Sen jälkeen tonnikala ei maistu oikein miltään.. Kaupasta voi ostaa pieniä ekokeksintöjä ja suuremmista saa valmistajien yhteystiedot. 62 Halpoihin tonnikalasäil ykkeisiin totutettu kuluttaja säikkyy myös kotimaisen kalasäilykkeen hintaa. "Kiiski, särki tai kuore kelpuutetaan esimerkiksi presidentinlinnan juhlapäivien ruokalistoille, mutta tavallinen kuluttaja kaihtaa niitä roskakalamaineen peruina", kummastelee kuhmolainen pitkän linjan kalapurkittaja ErkkiTyni. Toiselle seinustalle on järjestetty huussit ja sisälle kasvihuoneeseen kuivakäymälät. Sen uoi uarata Raimo Flinkiltä, puh. Alla keräyspaperista puristettuja taimisuojuksia. JARI SALONEN Maista purkitettua savukuoretta. Mielenkiintoista olisikin tietää, mikä tekee kalasta roskakalan. Ennen ruokapöytään nostamista tuotteessa on 14 erilaista työvaihetta. Ja mikä parasta, niissä maistuu puhtaiden vesien kala isolla koolla. Harmillisesti ne kuitenkin luokitel laan roskakalojen kyseenalaiseen joukkoon. Tuskin ainakaan maku. Kotimainen säilyke tarjoaa hyvän hinta-laatusuhteen. Kaupan katteiden vuoksi niitä tapaa harvemmin ruokakauppojen hyllyiltä. Savusärki ja savukuore purkitettuna öljykastikkeessa maksaa melkein kaksikymppiä. Vesiemme vähäarvoiset hyötykäyttöön Kiisket, kuoreet, särjet, lahnat, sulkavat, simput tai kampelat, niitähän kotitarvekalastajan pyydyksiin tulee, halusi tai ei. Ei tarvitse jatkuvasti ostella paristoja tai tempoa dynamon kanssa. Hinta selittyy paitsi korkealla arvonlisäverolla, myös työläydellä
Ja joka kesä säät tekevät saaret uusiksi. Ääntä laivastosta syntyisi tosin melko paljon vähemmän. Monelle maakravulle ensi purjehdus on myös jäänyt viimeiseksi joko on ollut aivan tyyntä tai sitten tuullut liikaa. Vanha menetelmä uudessa muotissa Puukuitulevyä ja kutterinpurua. PEKKA HÄNNINEN Puisiin purjeveneisiin voi tutustua puuveneiden katselmuksessa Viaporin tuopissa 14. Veneen kunnostus on kuitenkin olennainen osa puuveneharrastusta. Puinen vene on 1970-luvulla rakennettu eikä tarvitse peruskorjausta vielä vuosiin. Materiaalit eivät tuota mitään luonnon kiertoon kuulumatonta. Niihin ei kyllästy", Pekka perustelee. Puru on lokeroitu painumisen estämiseksi ja jäykkyyden lisäämiseksi. Miriamkin on kimppavene, ja kustannukset sekä jokakeväiset rapsutustalkoot on helppo osittaa. Mukaan otetut kirjat ovat jääneet lukematta ja sulkapallo mailoineen on pysynyt jo toista vuotta avaamattomana paketissaan. Tuuli venhoa vie Pekan ja Sakun kesät kuluvat jouten tuuliajolla tuuli vie purtta pitkin saaristoa. "Jokainen saari on erilainen , ja niitä on loppumattomiin. JARI SALONEN Puukuitulevyllä pinnoitettu puruelementti on hengittävä rakenne. Rakenteetkin ovat kaikin puolin luontoja ihmisystävällisiä. Elementtiä voidaan käyttää yhtä lailla pientaloissa, rivitaloissa, vapaa-ajanasunnoissa tai maatalouden rakennuksissa. Pekka ja Saku kunnostavat Miriamiansa. Tietoa puuveneiden korjaamisesta ja myynnissä olevista veneistä saa puolestaan internetistä osoitteesta www.kotka.fi/puuvenekeskus tai www.helsinki.fi/thaarni N f-liitto.htm. Pinnoitteena on huokoinen puukuitulevy. Purjehdus jää usein asiaan vihkiytymättömille hieman arvoitukselliseksi harrastukseksi; lillua nyt merellä viikkotolkulla enemmän tai vähemmän tuuliajolla. Purjehduksessa tenhoavat äänettömyys ja luonnonvoimat. Vanhoja purueristeisiä taloja löytyy yhä kymmeniätai jopa satojatuhansia, vaikka uutta rakennettaessa mineraalivillat ovat val lanneet markkinat. elokuuta Suomenlinnassa. Siinä takuuvarman ja hengittävän seinäratkaisun perinteinen resepti. Pekan ja Sakun vene Miriam on puinen kansanvene, 1970luvulla rakennettu. Hintaa matkakäyttöön soveltuvalle käytetylle puiselle purjeveneelle kertyy saman verran kuin pienelle uudelle lasikuitu.perämoottoriveneelle muskeliveneen hinnalla saisi jo mukavan kokoisen laivaston puisia purjeveneitä. Aika saaristossa ei myöskään käy pitkäksi jokainen yöpymissaari pitää tutkia tarkoin . Moottoriveneilyä miehet eivät voi kuvitellakaan. "Kaksi miestä kokoaa talon paljain käsin ja ilman erikoistyökaluja. Elementit nostellaan paikoilleen, ikkunat ja ovet asennetaan ja rakennus vuorataan ulkoa joko puulla tai tiilellä", Hollo selvittää rakentamisen yksinkertaisuutta. Loimaalainen Markku Hollo on yhdistänyt perinteiset materiaalit sekä nykyaikaisen elementtirakentamisen. Purjehdus saattaa kuulostaa kalliilta harrastukselta sitä se ei kuitenkaan välttämättä ole. Puuveneessä on aivan erilainen tunnelma kuin lasikuituveneessä, mutta puuveneen ylläpito vaatiikin viitseliäisyyttä. Laiturinaapureilla on uponnut jo muutama kesä kaaripuiden ja lautojen vaihtoon , Miriamia ei tarvitse peruskorjata vielä vuosiin. Keveytensä ansiosta se on myös vaivaton koota, kuten Markku Hollo tässä näyttää. Purutäytteinen elementti pitää sisällään kantavan rakenteen. Säiden erilaisuus on parivaljakon mielestä kiehtova piirre purjehduksessa, koskaan ei voi tietää mitä sattuu ja tapahtuu ... Puruelementti on luonnonmukainen rakennusmateriaali. 63
Haja-asutuksen aiheuttama ravinnekuormitus on kolmanneksi pahin vesistöjen rehevöittäjä maatalouden ja ilmansaasteiden mukana tulevan typpilaskeuman jälkeen. Ongelmaksi jää tällöin lähinnä joissakin pesuaineissa oleva fosfaatti. Kesämökkejä on muutettu talviasuttaviksi , ja samalla mökkiin on rakennettu vesivessa. Käytetyt tekstiilit ovat kuitenkin käypää uusioraaka-ainetta ja niiden ajaminen kaatopaikoille on hölmöyttä. lmeytyskaivon rakennusohjeita saa paikalliselta ympäristönsuojelusihteeriltä tai alueellisesta ympäristökeskuksesta. Pieniä määriä lumppua kai paavat myös erilaiset nuorten ja vanhusten työpajat, mattokutomot sekä kierrätysverstaat. Kahvinporot ja appelsiininkuoret ehtivät homehtua, ennen kuin kaupoissa myytävän kompostipussin tai itse askarrellun sanomalehtitötterön pohja on ehtinyt edes peittyä. Uusi ympäristölaki tulee eduskuntakäsittelyyn syksyllä ja on mahdollista, että sen yhteydessä asetetaan säädöksiä jätevesien käsittelylle hajaasutusalueella. lmeytyskaivo maksaa 1 000-1500 markkaan oman työn osuudesta riippuen . "Viime vuonna Jyvässeudulta saatiin hyötykäyttöön noin 1 50 tonnia vaatetta. Materiaalista ei ole pulaa , pikemminkin päinvastoin. Jokaiseen isoon kaupunkiin kaivattaisiin oma keräysjärjestelmä sekä käyttökohde", sanoo Jyväskylän toiminnasta vastaava Usko Hintikka. Fosfaatissa oleva fosfori on yksi pääravinteista ja tärkeä ravinne erityisesti sisävesistöissä . Olisiko syytä rakentaa suodatuskenttä, jos käytössä on kompostoiva vessa tai huussi. Pekka Heikuralle voi lähettää postia joko faxilla (03) 335 421 2 tai sähköpostilla pekka.heikura@sci.fi. Kirjekuoren liimakaan ei ole kompostille tuhoisaa, saahan sitä nuollakin, ja paperiaines on hyvää kuiviketta kompostissa. Siinä jätevedet johdetaan pohjattomaan kaivoon ja imeytetään suodatinaineksen läpi maahan. Haja-asutuksen jätevesikuormitusta pyritään jatkossa vähentämään myös lainsäädännöllä. Pesuaine voi saada jopa pohjoismaisen ympäristömerkin vaikka sisältää fosfaattia. JARI SALONEN Kirjekuoret kompostipusseina Pienissä talouksissa kompostijätettä kertyy usein kovin hitaasti . Miljoona haja-asutusalueilla asuvaa suomalaista rehevöittää vesistöjä enemmän kuin neljä miljoonaa taajamissa asuvaa. Ekoneuvo perustuu lukijoiden kysymyksiin. Siitä vain murto-osa saadaan hyötykäyttöön , suurin osa päätyy kaatopaikoille. Mikäli sekä kiinteät että nestemäiset ulosteet otetaan talteen , vähenee kuormitus vähintään 70 prosenttia. Noin miljoona suomalaista laskee jätevetensä miltei kokonaan puhdistamattomina vesistöihin. Oikein rakennettu kompostoiva käymälä tai huussi vähentää jätevesien aiheuttamaa kuormitusta ratkaisevasti. Suodattimena voi olla sepeliä ja soraa, mutta parempiin puhdistustuloksiin päästään , kun käytetään esimerkiksi kivikuiduista tehtyjä suodatinlevyjä. Siksi uudestaan markkinoille tulleet fosfaatilliset pesuaineet ovat takaperoista kehitystä. Ekoneuvo PEKKA HEIKURA Fosfaatittomat pesuaineet ja kompostoiva käymälä suojelevat vesistöjä Kuinka paljon kesämökin tai maalla sijaitsevan talon pesuvedet kuormittavat vesistöä, jos käyttää fosfaatittomia pesuaineita. Tutkija Katriina Kujala-Räty Suomen ympäristökeskuksesta pitää täysin mahdollisena, että kompostoiva käymälä riittää jätevesien käsittelyratkaisuksi. Jyväskylän alueella paikallinen katulähetys ja sen Ekocenter Jykatuote kerää vaatejätettä liki 20 keräyslaatikolla. Siksi meidän yrityksessämme käytetään lähinnä teollisuuden jätettä, kaatopaikalle toki menossa sekin", sanoo janakkalalaisen Dafecor Oy:n toimitusjohtaja Ismo Valkoniemi. Harmaille vesille kannattaa rakentaa suodattava imeytyskaivo. "Ongelmana ovat tekstiilien monenkirjavat kuidut. Jos lisäksi käyttää fosfaatittomia pesuaineita, jäävät kuormittajiksi lähinnä pesuaineiden muut osat sekä mahdolliset harmaiden vesien sisältämät ruuantähteet. Kirjekuori sopii hyvin myös koiran kikkareiden keräämiseen ja palauttamiseen takaisin luonnon kiertoon. Vaan eipä hätiä, postiluukusta tulvii päivittäin roppakaupalla oivia pieniä kompostipusseja: käytetty kirjekuori täyttyy hetkessä. PEKKA HÄNNINEN. Valtakunnallista lumpunkeräystä ei Suomessa ole järjestetty, koska käyttökohdetta ei ole osoittaa. Lumput voidaan karstata vanuksi , muokata huoviksi , öljynimeytysmatoiksi , päiväpeitteiksi , teollisuuspyyhkeiksi ja vaikka uusiksi vaatteiksi . Pesuaineiden tensidit alkavat kuitenkin olla niin helposti hajoavia, että niiden vaikutukset vesistöihin ovat varsin vähäiset. 64 Lumpunkeräys kaipaisi tehostusta Suomessa syntyy vuosittain noin 70 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä. Tekstiilijätteen hyötykäyttö odottaa kuitenkin edelleen Isoa Ideaa. Harmaiden vesien koostumuksesta ei ole ilmeisesti tehty kunnollista tutkimusta Suomessa, mutta eri asiantuntijat vakuuttivat, että merkittävin osa ongelmista on ratkaistu jo pelkällä kompostoivalla käymälällä. Fosfaatittomilla pesuaineilla ravinnekuormitusta saadaan edelleen alennettua. Tekstiiliteollisuuden jätteistä kuitujen laatu tunnetaan , erilaisista vaatteista määrittäminen on vaikeampaa. Marttajärjestöt ovat keränneet lumppua muun muassa pääkaupunkiseudulla
Kun tertun pienimmätkin marjat ovi_it pehmeitä mutta yhä kiinteitä, pensaista poimitaan kaikki marjat pakastettaviksi tai mehuja ja hilloja varten. Puoliraakoja marjoja voi poimia marmeladin keittämistä varten . Lampi kasvaa umpeen Mökkimme on kosteaan notkopaikkaan kaivetun pienen lammen rannalla. Karviaiset kasvavat marjapensaista hitaimmin, niistä poistetaan noin kahdeksan vuoden ikäiset oksat. keen , ne voi yhtä hyvin riipiä irti tertuistaan ; silloin kantoja ei enää tarvitse erikseen perata pois. Ilmeisesti lammen pohjassa on melkoinen varasto pelloilta valuneita ravinteita, ja niiden avulla vesitähti rehottaa. Elokuun alussa karsitut pensaat ehtivät vielä kuivattaa leikkuuhaavat ennen syksyä. Leikkaamisen voi jättää myös maaliskuuhun. Toisella kädellä kohotetaan oksaa, toisella irrotetaan tertut varovasti sankoon. Mitä voimme tehdä. Tilanne tuntuu epätoivoiselta. Pensaan latvaosissa olevat tertut saavat hyvin aurinkoa ja kypsyvät aiemmin kuin varjossa kasvaneet. kasti pois, ettei lampi rehevöityisi enempää. Jos lieju haisee mädäntyneelle ja metaanille, lampea kannattaisi ilmastaa. Hunajaa maun mukaan. Sadonkorjuun jälkeen on helppo nähdä, missä oksissa lehdet ovat pieniä ja kuori alkaa halkeilla ja jäkälöityä. Marjat soseutetaan sauvasekoittimella tai murskataan haarukalla painellen ja hunaja sekoitetaan joukkoon. Nyt pellot ovat metsittymässä, mutta lampi kasvaa kovaa vauhtia umpeen. Ympäröiviltä pelloilta valui alkuvuosina sadevesien mukana runsaasti savea lampeen. Talkoilla kotijärvi kuntoon -esitettä ja muitakin neuvoja ja apua saa oman alueen ympäristökeskuksesta. Kun putken yläpää tukitaan samalla kun putki nostetaan ylös, putken sisään jää liejua. Pohjan läheltä vettä pumppaava suihkulähde tai vaikkapa tuulivoimalla toimiva vedenkierrätyspumppu saattaisivat hapettaa syvimmällä olevaa vesikerrosta riittävästi. Mustaherukoista leikataan maanrajasta yli viisivuotiaat oksat, punaja valkoherukoista karsitaan vasta kuuden tai seitsemän vuoden ikäiset oksat. Jos marjat keitetään heti poimimisen jäiPunaisia viinimarjoja suoraan pensaasta suuhun. Pohjasta voi nostaa näytteen painamalla onton putken pohjaliejuun niin syvälle kuin sen saa. Kaiken tämä pystymme pitämään jotenkin kurissa niittämällä viikatteella pari kolme kertaa kesässä niin syvältä kuin kävellen pystyy. Samalla voi harventaa nuorimpia versoja , jos niitä näyttää kasvavan liian ti heässä. Suomen Ympäristökeskus on julkaissut esitteen , jossa neuvotaan , miten asukkaat voivat omatoimisesti kunnostaa vesistöjään. 65. Siivoan rantaa kolmen-neljän metrin etäisyydeltä siedettäväksi, mutta pian vesitähti on taas vyyhtenä joka paikassa. Kaikki kasvinjätteet korjaan tarSuihkulähde ei aina ole pelkkä koriste suihkun avulla voi vaikkapa ilmastaa hapettomaksi muuttuneen lammen pohjavettä. Terttujen suurimpia marjoja pääsee maistelemaan parikin viikkoa ennen kuin koko terttu on kypsä . Yli-ikäisten oksien poistaminen maata myöten käy näppärästi, kun hankkii pitkävartiset voimasakset, joilla ulottuu pensaan tyvelle asti . Varsinkin täysikokoisissa mutta vielä kovissa karviaismarjoissa on runsaasti pektiiniä, joka tekee marmeladista kiinteää. Näin jaksamme hoitaa viidesosan lammen pinta-alasta. Multasormet REA PELTOLA Viinimarjat ja karviaiset kypsyvät Elokuussa kypsyvät punaiset ja valkeat viinimarjat, mustaherukat ja karviaiset. Jos marjat rikkoutuvat tai irtoavat kannoistaan, ne kestävät huonosti säilytystä . Marjojen poimiminen käy helpoimmin, kun istuu jakkaralla ja asettaa sangon polvien väliin . Kasvi ilmestyi paikalle vasta, kun raivasimme pois suuremmat vesikasvit. Raikas marjavälipala: Tuoreita tai pakastettuja ja hieman sulaneita mustapunatai valkoherukoita tai karviaisia. Vesikasvuston niittäminen kesällä ja kasvimassan korjaaminen pois vedestä on hyvä keino, joka vähentää ajan mittaan lammen ravinnemääriä. Aivan ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa, ettei lampeen valu jätevesiä tai saunan pesuvesiä. Marjapensaiden vanhimmat oksat alkavat vähitellen ränsistyä ja tuottavat huonosti satoa . Marjasoseen kanssa tarjotaan maitoa, viiliä tai piimää , pinnalle voi sirotella pari lusikallista talkkunajauhoja tai mysliä. Pahin ongelma on vesitähti. Olisi hyvä tarkistaa, onko lammen syvimmällä kohdalla pohjassa pahalta haisevaa liejua, josta ravinteita vapautuu tavallista nopeammin. Tässä tapauksessa on käynyt niin, että niiton seurauksena varjostus on vähentynyt ja vesitähti on saanut tilaa lisääntyä. Rannat kasvavat osmankäämiä, vehkaa, ratamosarpiota ja vitaa. Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää toimitukseen tai suoraan Rea Peltolalle, Pälsiläntie 63, 17800 Kuhmoinen tai sähköpostitse rea.peltola@metsanreunassa.fi
Ne ovat vain niin hiljaisia, että niitä tu skin kuulee. Jos haluat lisätietoja SAS:n ympäristöohjelmasta, voit ottaa yhteyttä puhelimitse +47 64 81 80 25, faksitse +47 64 81 83 70 tai kirjoita engalnniksi tai ruotsiksi sähköpostilla osoitteeseen niels_eirik.nertun@sas.no, niin lähetämme sinulle SAS:n vuoden 1998 Ympäristöraportin. Finland's three original cattle breeds are beginning to be appreciated again. Ne eivät juuri muuta vielä elokuussa. Investoidessaan ensimmäisenä lentoyhtiönä uuteen ympäristöteknologiaan SAS luo alalle uuden standardin. 66 SUOMEN LUONTO 9/99 ilmestyy 2. syyskuuta Ylähuoneen ja alahuoneen lattahännät majavat ovat kahden kerroksen väkeä. 6. Itämeri merentutkijoiden silmin. For our English-speaking readers The summaries of articles appearing in Suomen Luonto can be found at www-page http://forest.sll.fi/sl/index This issue's summaries include: Creeping slime moulds (Myxomycetes) are an ancient group of organisms. lt's Scandinavian IIJ SUOMEN LUONTO 8/99. Lisäksi tämä moottorityyppi vähentää hiilidioksidipäästöjä 20 °/o:lla ja typpioksidipäästöjä 40 %:lla. Ähtärin eläinpuistossa on (a) visenttejä ja (c) mufloneita. Siksi ne alkavat yleensä näkyä (b) elokuussa. Sieniä pidettiin ennen kasveina, mutta nykyisin niiden tiedetään olevan oma pääryhmänsä eliökunnassa (d) . Ahman (b) ja karhun (c) kiima-aika on kesällä. White eyes on the water: Finland's three different white water-lilies. Kuva a) esittää pelto-ohdaketta, b) huopaohdaketta ja c) suo-ohdaketta. Sosnovyi Bor nuclear power station's problems remain unresolved yet the plant is still running regardless. Ähtäri and Ranua animal parks offer a large number of boreal animals as well as many other interesting sights. Kiuru (a}, kottarainen (c) ja varis (e) ovat varhaisia saapujia ja myöhäisiä lähtijöitä. Siitepölyallergioita aiheuttavat tuulipölytteiset kasvit, joita ovat luetelluista (a) koivu, (c) pujo ja (dl leppä. Uudet koneemme nousevat ilmaan aivan kuten kaikki muutkin lentokoneet. Me olemme hankkineet 55 uutta Boeing 737 konetta, ja maailman ensimmäisenä lentoyhtiönä olemme tilanneet niihin erikoismoottorin, joka on puolet aikaisempaa hiljaisempi. Schhhhhhhh ... 3. 4. Revontulet eivät yleensä erotu ennen taivaan tummenemista yöllä. .,. Pistäydy kotisivuillamme osoitteessa www.sas.se. 5. Se merkitsee, että valitessasi SAS:n lennon lennät vielä pitkään maailman vähiten saastuttavilla lentokoneilla. 7. Petolintujen tuntija Dick Forsman: Oikeaan aikaan oikeassa paikassa. • nt 1 .:>mgram Low Emissio,, tno1nes by CFM Vastaukset sivun 5 7 pähkinöihin 1 . Uusi ympäristösymbolimme on moottoreihin kiinnitetty vihreä "neliapila". Jo neljättä kertaa olemme myös laatineet laajan ympäristöraportin ensimmäiset kolme saivat erittäin positiivisen vastaanoton ja niille on myönnetty erilaisia ympäristöpalkintoja. Peat is a poor and polluting energy source, but there is plenty of it in Finland. Ranualla ei ole mitään mainituista vierasmaalaisista lajeista. 2
Muutaman päivän kuluttua hän havaitsi näiden vatsalaukun sisältöä tutkimalla, että sokaistut lepakot olivat aivan yhtä hyvin syöneitä kuin niiden näkökykyiset lajikumppanitkin. Suomalaisten lepakoitten ääni on korkeimmillaankin noin 60 kHz. Vasta tutkan keksiminen paljasti menetelmän, johon lepakoitten suunnistaminen perustuu. Kaikujen perusteella se kykenee "kuulemaan" ympäristöään: onko edessä mahdollisesti este vai ehkäpä saaliiksi sopiva hyönteinen. Lepakoitten liikkuminen askarrutti luonnontutkijoita jo kauan sitten. ELÄMÄ ON IHMEELLINEN Lepakot näkevät korvillaan JUHANI LOKKI ; _:t~:~ .. SUOMEN LUONTO 8/99 I I I I I 1 I 1 1 , 1 I I I I J I 1 , I I 1 I f 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 S e että lepakot löytävät tiensä ja saaliinsa tutkan avulla, on nykyisin selvää. 67. Lentäessään lepakko päästää lyhyen, vain noin sadasosasekunnin mittaisen äänipulssin kymmenkunta kertaa sekunnissa. Matalimmillaan tämä lepakoitten suunnistamiseen käyttämä tutkaääni on noin 20 kHz ja korkeimmillaan jopa 200 kHz. Myös äänten taajuus vaihtelee eri lajeilla ja eri tilanteissa. Tämän pidemmälle Spallanzani ei kuitenkaan tutkimuksissaan päässyt, mikä onkin luonnollista, koska tuolloin runsaat 200 vuotta sitten hänellä ei ollut teoreettisia mahdollisuuksia selittää havaintojensa Kirjoittaja on professori ja Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja. Häntä kuitenkin askarrutti kysymys edelleen. Hän perusti päätelmänsä kokeisiin, joissa hän sokaisi lepakot. Tilanne kuitenkin palautui ennalleen, kun vahatulpat poistettiin. -. Ne ovat korkeampia kuin mihin ihmisen kuuloalue yltää. Silloin nämä eläimet törmäilivät esteisiin eivätkä kyenneet ruokailemaan. Kaiuista lepakko pystyy mittaamaan myös kohteen etäisyyden ja vaikkapa heijastavan pinnan laadun. Suurilla korvillaan se kuuntelee kaikua. Lepakoitten liikkumiskyky olikin ihmisille pitkään ihmettelyn aihe. 1 I I I 1 1 I 1 1 I I 1 I 1 I I I I I I 1 I 1 1 !) I 1 , ! ) ! ) ! ) , 1 1 1 1 1 1 1 1 ' 1 ' 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 L epakoilla on silmien tilalla korvat. Tämän tutkan erotuskyky on käsittämättömän hyvä: kaikua kuuntelemalla ja varuillaan ollessaan lepakko väistää jopa ihmisen hiuksen paksuisia esteitä. Vuonna 1794 italialainen luonnontutkija Spallanzani selvitti, etteivät lepakot suunnista ainakaan näköaistinsa avulla. Lepakon suunnistaessaan käyttämät äänet ovat hyvin korkeita. Kokeiluissaan hän tuli tukkineeksi joidenkin yksilöitten korvat vahatulpalla. Nuorenkin ihmisen korva kykenee erottaman vain noin 1618 kHz:n korkuisen äänen. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. ·. Esimerkiksi lentäessään toistensa läheisyydessä eri yksilöt voivat muuntaa ääntään niin, etteivät läheisten lepakoitten äänet mene sekaisin