Suomen Luonto 8/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

käävät Loppusyksyn väriloistoa johtoja päin Sähkölinjoihin kuolee satoja lintuja ilkka koivisto Elämänpituisella luontopolulla 8 Irtonumero 7,50 22.10.2010 Maha kurnien pehkuihin Karhuilla oli tänä syksynä kova työ löytää riittävästi ravintoa ennen talviunille painumistaan.
Myöhäissyksy Syksy tuo myrskyt Odotettavissa vaahtopäitä. Syksyllä matalapaineet lisääntyvät ja tuuli voimistuu. Suomessa ei ole toistaiseksi koettu hirmumyrskyä, jossa tuuli puhaltaa vähintään 33 metriä sekunnissa. Lähellä se on kuitenkin ollut jo useamman kerran. kUva MarkkU Nikki · TEkSTi aLiCE karLSSON. Myrskystä haltioituva rientää nyt rannikolle, missä meri viskoo vimmaisesti suolaisia kyyneliään
Soilla ja kosteissa painanteissa juolukan varvut erottuvat iloisen punaisina. Myöhäissyksy Juolukan punaa Soilla hohtaa kaunis maaruska. Ruska ei leimua vain puissa. Niiden siniset marjat ovat jo varisseet tai päätyneet lintujen suuhun. Siellä täällä pilkottaa karpaloita punaisina helminä. kUva MarkkU Nikki · TEkSTi jOrMa LaUriLa. Syksyn mittaan kirkkaimmat värit hiipuvat ja suomaisemaa hallitsevat keltaisen, ruskean ja harmaan sävyt
Reiteiltä luonnosta voi nauttia aitiopaikalta. Niiden tulisi olla kansalaisoikeus. 38 kiEhTOvaT kääväT. Tulilude on kotiutunut kaakkois-Suomeen imatralle ilmeisesti venäjältä tuotujen puulastien mukana. 34 jOrMa LaUriLa pääTOiMiTTaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi SiENiSTä ON MONEkSi. Niistä itsellänikin on hyviä kokemuksia, viimeksi LieksanIlomantsin Patvinsuolta ja Ruoveden Siikanevalta. Retkeilyn peruspalveluista voivat nauttia yhtä lailla niin köyhät kuin rikkaatkin. Luontokartoittaja keijo Savola tuntee Etelä-Suomen kääpämetsät. 13 UUSi LUDE. Asialla on myös kansanterveydellistä merkitystä. Viitoitetut reitit, opasteet ja tulipaikat ovat siinä tehokas keino. kurkistus sienten historiaan paljastaa, että niillä on muun muassa laajennettu tajuntaa, värjätty kankaita ja lääkitty. yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimituspäällikkö Juha Honkonen Toimittajat Antti Halkka, Alice Karlsson, Juha Kauppinen (virkavapaalla), Johanna Mehtola, Jouni Tikkanen Assistentti Elina Juva Harjoittelija Laura Mitrunen Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto 6 SUOMEN LUONTO 8 | 2010 Dick ForSman Laura mitrunEn juha jantunEn. Luontomatkailulla on myös taloudellista merkitystä. Suomalaiset on saatava liikkeelle, ja siinä luonto on parhaita kannustimia. pääkirjOiTUS MyöhäiSSykSy SUOMEN LUONNOSSa Retkeilypalvelujen rahoitus on turvattava K ansallispuistojen ja muiden suojelualueiden reiteistä ja palveluista vastaavan Metsähallituksen luontopalveluiden rahoitusta uhkaa valtion budjettiesityksessä jopa viiden miljoonan euron leikkaus. Luontopalvelut on tehnyt hienoa työtä rakennuttamalla pitkospuu- ja polkureittejä, opasteita ja taukopaikkoja suojelualueille. Syrjäseuduille syntyy myös työpaikkoja, ja ne ovat pysyviä, toisin kuin vaikkapa turpeenkaivun tuomat. On myös tärkeää, että kulkijoita houkutellaan merkityille reiteille ja näin vähennetään maaston kulumista ja häiriötä eläimistölle. Enemmistö luonnossa liikkujista ei ole niin hyväkuntoisia ja maastokelpoisia, että he voisivat samoilla sujuvasti kartta ja kompassi kädessä pitkin metsiä ja soita. Metsähallitus on arvioinut, että suojelualueiden perushuoltoon ja rakenteisiin sijoitetut rahat tuottavat jopa 20-kertaisen hyödyn paikallistalouteen. Siksi kansalaisia kannattaa houkutella luontoon kaikin tavoin. Maastossa mieli virkistyy ja kunto kohoaa. Se tietäisi pahaa iskua toiminnalle, jolla kansalaisia on houkuteltu retkeilemään maamme upeimmissa luontopaikoissa
56 Enemmän suolaa. 64 Tule löytämään vuoden turhake 2010 66 "Luomutuotantoa pitäisi tukea enemmän." Kasvokkain Jonne von Hertzenin kanssa. Puiden oksien ja latvusten sykeröt. Luonto ja ympäristö 8 Tuulivoima voi viedä kutualueet 10 Suomi yritti läpi väljää hiilinielujen laskutapaa 20 Linnun kuolema voi pimentää koko kylän Retkeily ja matkailu 50 Muinaislinnan vieraana. vuosikerta Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Eläimet ja kasvit 12 16 26 30 32 38 46 Sopulien jäljillä pallaksella karhuja kaadettiin ennätysmäärä Närhet ja hömötiaiset liikkeellä Sammakkokesä. Närhillä ja hömötiaisilla on käynnissä suurvaellus. Keski-Suomen kartoitus. Ennen sitä niiden on syötävä tuhdisti, jotta vararavintoa riittää koko talveksi. Kesäkisamme tulokset. Liikkeellä on lajien nuoriso. Ihmiset ja elämäntapa 34 Taigan lahjoista tuhon enkeleihin. Löytöretkellä Valkeakosken Sääksmäen Rapolassa. käävän kukkia Tuulentupia. kesäkisan sammakko- ja rupikonnahavainnot kertovat, että kurnuttajilla menee hyvin. annu riStimäki kaNNESSa karhut köllähtävät pian talviunille. Siksi karhut ovat tulleet myös pihoihin ja puutarhoihin. Sieniperinne. Tänä syksynä ruoka on ollut tiukassa huonon marjasadon vuoksi. Bolivian ja Chilen rajalla on valtava suola-aavikko. 26 NärhET vaELTavaT. Ilkka Koivistolle mikä tahansa havainto on tarkastelun arvoinen. Vakiot 8 14 25 65 66 72 Luonto ja ympäristö nyt Maailmalta Kolumni Vahtikoira Oma reviiri Lukijoilta 73 74 76 80 82 83 Paras juttu Havaintokirja Kysy luonnosta Pähkinät ja palvelukortti Jälkikirjoitus Luontosatu 30 kESäkiSaN SaTOa. mikko käkELä Suomen Luonto 8 | 2010 69. 70 ihmeiden tulkitsija. vielä on sammakoita. kuva jari peltomäki. w w w.suoM e n luo nto.fi SUOMEN LUONTO 8 | 2010 7
Kustannussyistä rakentaminen kohdistuisi ensisijaisesti alle kymmenen metriä syviin vesiin. On mahdollista, että jotkut kalalajit häiriytyvät esimerkiksi roottorin pyörimisen aiheuttamasta melusta ja tärinästä sekä alkavat vältellä entisiä kutu-, syönnös- tai vaellusalueitaan. monen kala-, lintu- ja nisäkäslajin lisääntymis- ja ruokailualueita. LähDE: mEri kaLLaSvuo / rktL Tuulivoima merialueilla tuulivoimahankkeita vireillä matalikoilla 6000 megawatin edestä (vastaa 12002000 yksittäistä voimalaa). pohjanlahdella 14 hanketta (noin 1000 voimalaa), Suomenlahdella yksi hanke. Yksi tuulivoimala vaatii noin yhden neliökilometrin alan. Kurki pesi kallioluodolla Luontokuvaaja Seppo keränen teki kesällä todella merkillisen havainnon: kurki oli pesinyt pienelle merensaarelle. Tuulivoimaloiden käytönaikaisista vaikutuksista vedenalaiseen luontoon on vielä niukasti tutkimustietoa. Luonto ja yMpäRIstö nyt TOiMiTTaNEET aNTTi haLkka ja aLiCE karLSSON nyt luontoon! karpaLOiTa MeRiluonto tuulivoima voi viedä hannu LaatunEn / vaStavaLo Tuulivoimaa suunnitellaan kiivaasti meren matalikoille, jotka ovat myös kaloille tärkeitä alueita. Suomen rannikon matalikoista iso osa uhkaa muuttua energiantuotantoalueiksi ilman, että niiden vedenalaisia luontoarvoja ehditään kunnolla kartoittaa. "Emot lähtivät aina saarelta pois ruuanhakuun." Pikkusaarilla pesiminen on kurkiharrastaja jouko alhaisen mukaan hyvin harvinaista ja edellyttää hyvää lähiympäristöä. aNTTi haLkka Kerro yllättävästä havainnosta osoitteella luontohavainto@sll.fi. 8 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. "Isokarpalo on ainoa luonnonmarjamme, joka tuottaa tänä vuonna hyvän sadon koko maassa", kertoo Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija kauko Salo. Samoilla alueilla vedenalainen luonto on monimuotoisinta ja häiriöille herkkää. Karpalosato on hyvä Karpalosato on juuri kypsynyt. Siksi kypsyminenkin ajoittuu lokakuun toiselle viikolle. aNTTi haLkka Laajan tuulivoimapuiston rakentaminen merelle kestää useita vuosia. Merelle voi nousta jo kuluvalla vuosikymmenellä vähintään satoja tuulivoimaloita, jos energiateollisuuden suunnitelmat toteutuvat. Ainokainen poikanen tepasteli aivan vieraassa ympäristössä. "Jos rakentamisaika venyy, joidenkin kalakantojen lisääntyminen saattaa häiriintyä useiksi vuosiksi tai loppua kokonaan", sanoo tutkija heikki auvinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Maansiirtotyöt muuttavat meren pohjaa, hävittävät mahdollisen kasvillisuuden ja pohjaeläimistön sekä kalojen kutualustat. Esimerkiksi silakka ja siika kutevat matalikoilla. "Sen kasvupaikka on riittävän kostea. Kuivuuden takia jopa puolukka pudotteli kesällä raakileita, mikä on ennenkuulumatonta." "Hillasatokin kärsi kuivuudesta, koska hilla kukkii ja kehittyy aikaisemmin." Isokarpalo kukkii marjoistamme viimeisenä. Ne samentavat vettä ja muuttavat virtauksia. Toisaalta uudet vedenalaiset rakenteet toimivat keinotekoisina riuttoina, Suomen rannikon matalikot alle 10 m syviä alueita noin 10 800 km² (pohjanlahdella 6000 km², Suomenlahdella ja Saaristomerellä 4800 km²). alle 20 m syviä alueita 19 300 km² (pohjanlahdella 10 800 yllättävä havainto SEppo kEränEn km², Suomenlahdella ja Saaristomerellä 8500 km²). vedenalaisen luonnon runsaslajisimmat yhteisöt
porin Tahkoluotoon valmistunut merivoimalan prototyyppi testaa kasuuniperustan sopivuutta myös jääoloihin. Suomen ympäristökeskuksen limnologi Seppo knuuttilan mukaan Helsingin fosforipäästöt ovat kutakuinkin samaa luokkaa, alusten typpikuormaa voi puolestaan verrata isohkon paperitehtaan vuosittaisiin päästöihin. Vaikka Tukholmassa ja Helsingissä on ilmainen jätevesien vastaanottomahdollisuus, vain noin puolet risteilijöistä purkaa jätevetensä kaupungin viemäriverkkoon. "Isoilla risteilyaluksilla on oma jätevedenpuhdistamo, mutta se on harvoin riittävän tehokas", Vilhunen sanoo. pELkäSTääN pEräMErELLä on vireillä kymmenkunta tuulipuistohanketta vieri vieressä, aivan Tornionjoen ja Simojoen lohien vaellusreiteillä. Satojen tällaisten voimaloiden kentistä voi olla haittaa kaloille. ilMastonMuutos uudet ilmastolaskelmat näyttävät äärisäiden lisääntyvän Tellus-lehdessä julkaistavan Ruotsin ilmatieteen laitoksen tutkimuksen mukaan rankkasateet ja kovat helteet yleistyvät Euroopassa ilmaston muuttuessa. Energiayhtiöt kaipaavat merituulivoimalle tuntuvampaa tuotantotukea kuin valmisteilla oleva lakiesitys lupaa. piia ahONEN Risteilyalukset rehevöittävät Itämerta Kansainväliset risteilyalukset laskevat yhä jätevesiä Itämereen, joka on matala ja rehevöitynyt. Suomen WWF:n meriohjelman päällikön Sampsa vilhusen mukaan syynä on kiire. Myös kaatosateiden todennäköisyys kasvaa laajalla alueella. Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan Itämerellä vierailee vuosittain 350 risteilijää, joiden tuottamassa jätevedessä on noin 74 tonnia typpeä ja 18 tonnia fosforia. Luonto ja yMpäRIstö nyt JäteVeDet kutualueet joihin pintalevät ja selkärangattomat kiinnittyvät. "Vastaanotto kestää alusten aikatauluun nähden liian kauan, siksi jätevesitankki tyhjennetään joko kokonaan tai osittain avomerellä." Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n kokouksessa syyskuun lopussa Itämeren maat vaativat yksimielisesti, että matkustajalaivojen on tuotava jätevetensä maihin. Tuulivoimahankkeiden eteneminen merialueilla lähivuosina riippuu lupien ja kaavoituksen lisäksi rahasta. Etelä-Euroopassa rankkasateet voivat lisääntyä, vaikka kokonaissadanta vähenee. "Tuulienergiaa pystytään rakentamaan siten, että vaikutukset meriluontoon ovat vähäiset, jos suunnittelu tehdään riittävän tiedon pohjalta." Heikki Auvinen peräänkuuluttaa laajaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä tuulivoiman vaikutusten selvittämiseksi. Velmun selvitykset kohdistuvat etenkin merenpohjaan ja sen lajistoon eli kasveihin ja eläimiin sekä kalojen lisääntymisalueisiin. "Jätevedestä saadaan pois lähinnä taudinaiheuttajat." aLiCE karLSSON prOTOTyyppi. Toinen vaihtoehto on poistaa ravinteet aluksen puhdistamossa. Tutkijat eivät luota siihen, että hankekohtaisilla ympäristövaikutusten arvioinneilla vältetään vedenalaisille ekosysteemeille koituvat jopa peruuttamattomat vahingot. Fennoskandiassa erittäin rankat sateet yleistyvät selvästi; kerran kahdessakymmenessä vuodessa aiemmin esiintyneet sateet voivat vuosina 2071 2100 sattua paikallisesti jopa kerran kolmessa vuodessa. aNTTi haLkka SEppo kEränEn pErtti hakari / kuvaLiiitEri SUOMEN LUONTO 8 | 2010 9. "Pohjanlahden tärkeät matalikkoalueet pitäisikin kartoittaa kiireellisesti", sanoo erikoistutkija kirsi kostamo Suomen ympäristökeskuksesta. Kostamon koordinoima Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma Velmu kamppailee kuitenkin rahoitusongelmien kanssa; viidessä vuodessa Suomen 80 000 neliökilometrin laajuisesta merialueesta on kartoitettu 0,17 prosenttia. Erikoissuunnittelija Michael haldin Metsähallituksen luontopalveluista on samoilla linjoilla kuin Kostamo: "Valtiolla pitäisi olla erillinen ohjelma matalikoiden luontoarvojen kartoittamiseksi." Haldinin mukaan tämä olisi teollisuudenkin etu
Yhdistys vaatii jättämään rauhaan arvokkaat kalliot. Ympäristöjärjestöt epäilevät, että Suomen puoltama ennusteisiin perustuva vaihtoehto mahdollistaisi hyvin vaatimattomat arviot, jotka tultaisiin joka tapauksessa ylittämään. Kaavoitusarkkitehti arto Nummijärvi arvelee, että kaava menee joka tapauksessa uusiksi. Siten maat saisivat ilmaisia päästövähennyksiä tekemättä mitään ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Syyskuun puoliväliin päivätty dokumentti sisältää Suomen korjauksia Euroopan neuvoston ehdotukseen siitä, millaista politiikkaa se ajaa joulukuussa Meksikon Cancunin ilmastoneuvotteluissa. Uraani on toistaiseksi jätetty kipsisakkaan sidottuna kasoihin makaamaan. Inha toivoi, että alue rauhoitettaisiin: "Virtain kunnan tulisi tässä ryhtyä toimiin." Virtain kaupunki toimii nyt toisin. Jähdysniemeen rakennettaisiin omakotialue. "Se on erinomaisen järkevää, koska se joka tapauksessa joudutaan ottamaan talteen, tai sitten se pannaan takaisin luontoon huomattavasti liukoisemmassa muodossa kuin alun perin." Uraania saadaan Talvivaarassa muun kaivostoiminnan sivutuotteena. k. Alkueläimen aiheuttaman epidemian ensimmäisenä talvena kanta oli kahdeksan prosenttia, toissa talvena 25 ja viime talvena 60 prosenttia pienempi kuin ennen sitä. Tie tuhoaisi harjumaiseman ja vaikeuttaisi Lakarin leirintäalueen toimintaa. En osaa sanoa, mikä vaaran taso on, mutta uraani saattaa liueta kipsisakasta ympäristön vesistöihin", Lehto sanoo. Talvivaaran malmista erotetaan kupari, sinkki, nikkeli ja koboltti jatkokäsittelyä varten. "Ymmärrän tämän huolen, mutta ennusteisiin kyllä kuuluu tarkastusmenettely, ja sille luodaan periaatteet ja säännöt", sanoo Suomen kansainvälisten ilmastoneuvottelujen valmistelusta vastaava ympäristöneuvos Jaakko Ojala. "Maan keskiosissa KeminKuusamon tasolle kanta romahti ensimmäisenä talvena viisi, toissa talvena 12 ja viime talvena 47 prosenttia. inhan (18651930) kotimaisemiin. "Uskoisin, että mitä tahansa lukemia hiilinieluihin ei voi syöttää." Ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta Suomi arvioi nielujensa kooksi seuraavalla laskentakaudella 13,7 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia SUOMEN pOLiTiikaN kUva. Uraani on maankuoressa yleinen metalli, mutta Suomessa esiintymät ovat pieniä. Talvivaaran uraanipitoisuus ei olisi riittänyt pelkkää uraania tuottavan kaivoksen avaamiseen. jOUNi TikkaNEN suomi yritti läpi väljää Suomi myös suunnittelee metsiensä hiilensidontaan rajua pudotusta. Suomen Luonnon käsiinsä saaman dokumentin mukaan Suomi on ajanut EU:ssa uuteen ilmastosopimukseen kantaa, jonka mukaan hiilinielujen kokoa verrattaisiin maiden omiin ennusteisiin siitä, kuinka hiilinielut tulevat kehittymään. Ruokinnasta ei taudin pelossa pidä luopua, mutta ruokintapaikka on pidettävä puhtaana. pErTTi kOSkiMiES ViRRat Golfkenttä pyrkii torisevan järville Torisevan kolme rotkojärveä kuuluvat Virroilla syntyneen kirjailija ja valokuvaaja i. Suomi arvioi hakkuiden jälleen lisääntyvän, jolloin metsien hiilivarasto ei kasva entiseen tahtiin. tautiepiDeMia Viherpeipon talvikanta enää puolet entisestä "Viherpeippoja oli viime talvena Vaasan Ilomantsin eteläpuolella jäljellä enää 39 prosenttia verrattuna talveen 20062007 eli aikaan ennen trikomonoosiepidemiaa", toteaa talvilintulaskentoja johtava professori risto a. Silloin eivät kunnanukkelit iskisi kynsiään siihen viiden vuoden välein." Virtain luonnonsuojeluyhdistys esittää, että asemakaavan tulisi noudattaa maakuntakaavaa, jossa alue on merkitty retkeily- ja ulkoilualueeksi ja Jähdysniemi matkailupalveluille. "Torisevalle olisi saatava kansallismaiseman status. Luonto ja yMpäRIstö nyt yMpäRistöRiski? ilMastoneuVottelut tutkija: talvivaaran uraani kannattaa ottaa talteen Helsingin yliopiston radiokemian professorin jukka Lehdon mielestä Kainuun Talvivaaran kaivoksen uraani kannattaa ottaa talteen. Valtuusto tekee lopullisen päätöksen siitä aikaisintaan marraskuussa. jOrMa kESkiTaLO vihErpEippO jari pELtomäki / Lintukuva. Epidemioita alkoi ilmetä Englannissa viherpeipoilla vuonna 2005 ja parin vuoden kuluessa myös Skandinaviassa ja Suomessa. "Uraani on pysyvässä muodossa peruskalliossa. Jähdysniemen asemakaavaluonnos laajentaisi alueella olevan golfkentän Torisevan järvien tuntumaan. Siellä se voi muodostaa ympäristöriskin. Lapissa yksilömäärät ovat ennallaan", Väisänen kertoo. Talvivaarassa sitä hapetetaan ja se muuttuu hyvin vesiliukoiseksi. väisänen Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta. Kirjailija Maija Myllykangas Jäähdyspohjan kylästä pitää kaavahanketta luonto- ja kulttuuriskandaalina
Myrskytuhojen korjuukustannukset osaltaan kypsyttivät Tornator-yhtiön tarjoamaan 70 hehtaaria suojeluun. aNTTi haLkka pEntti johanSSon / kuvaLiitEri piENOiSEräMaa. "Ei nielun kokoa saa verrata vanhan Kioton aikaisiin lukuihin", Ojala sanoo. Luonto ja yMpäRIstö nyt MyRskytuhot hannu SiitonEn hiilinielujen laskutapaa vuodessa, kun ne 2000-luvulla ovat olleet 30 miljoonaa tonnia. Sen suojelua olivat jo aiemmin esittäneet Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto ja Greenpeace. Nyt aivan rannan tuntumaan havitellaan golfkenttää. kaRkulaisista alku tiibetinhanhilla jalansija Lapissa Keski-Aasian vuoristolintu tiibetinhanhi on asustanut sulkasatoaikaan kymmenen kesää Kemijärvellä, nyt jo suljetun puunjalostustehtaan jätevesijärvellä. En oikein jaksa nähdä, että tästä tulisi toimiva järjestelmä." "Suoraviivaisempi malli olisi se, että katsottaisiin olemassa olevat nielut ja niistä korvattaisiin päästöjä pienellä, mutta kuitenkin nykyistä suuremmalla prosentilla. Kuukkeleita seuraavan luontokuvaaja hannu Siitosen mukaan lähes kolmasosa järeää puustoa on kaatunut. Uusivuori kuitenkin epäilee ennusteisiin perustuvan laskentatavan järkevyyttä. Yritämme tavoittaa myös ympäristöministeri paula Lehtomäkeä (kesk.), mutta hänellä ei ole aikaa ottaa kantaa. Mukana oli myös Etelä-Suomessa erittäin vähälukuisen kuukkelin metsä Punkaharjulla. "Ovat päättäneet jäädä kotimetsäänsä." Myrskymetsistä moni sopisi suojeltavaksi, koska tuulenkaadoista tulee uhanalaiselle lajistolle sopivaa lahopuuta. Yksi Metso-ohjelman avulla säästyvä metsä on Ruokolahden Viitalammi. "Nyt on tullut päätöksiä, jotka syövät meidän nielujamme, kuten uusiutuvien energianlähteiden edistämispaketti, suunnitteilla oleva biopolttoaineiden tuotanto ja metsänsuojeluohjelmat." Metsäekonomian professori Jussi Uusivuori Metsäntutkimuslaitokselta vahvistaa, että biopolttoaineiden tuotanto pienentää nieluja jonkin verran. Kemijärvi on ilmeisesti tarhakarkulaisista syntyneen uudiskannan ensimmäisiä sillanpääasemia Euroopassa. Näin metsävaltaisille maille syntyisi yllyke pitää metsistään huolta." SUOMEN iLMaSTOaSiOiDEN pääneuvottelija Sirkka haunia kieltäytyi kommentoimasta asiaa tarkemmin vedoten asian keskeneräisyyteen. Lehtemme painoon mennessä vaikutti siltä, että Suomi olisi luopumassa kannastaan, koska sille ei saatu EU:ssa etukäteen riittävää tukea. jOUNi TikkaNEN Kuukkelien myrskymetsä rauhoitettiin tutkimukselle Kesän myrskyt kaatoivat puita kymmenien tuhansien hehtaarien alalta. Koko alueen korjuu uhkasi, mutta Metsäntutkimuslaitos päätti rauhoittaa metsän myrskyn jälkeistä uudistumista koskeviin tutkimuksiin. "Sen verran metsäiseksi alue jäi, että pari valmistautuu kovalla kiireellä talveen", iloitsee Siitonen. Tämä on yhä ainoa lajin pesintä Suomessa. Torisevan jylhät rotkojärvet ovat maankuuluja. Hanhia oli kesällä 2005 jopa 25, mutta 2010 vain kaksi. Miksi nielut pienenisivät. Kemijärven linnut lienevät lähinnä nuoria kiertelijöitä, sillä niistä on havaintoja myös Ruotsista ja Norjasta. pErTTi kOSkiMiES juha kaLLio SUOMEN LUONTO 8 | 2010 11. pirkka aallon Kemijärvellä rengastamista 14 sulkasatolinnusta yksi palasi sinne pesimään 2008. "Ennusteet muuttuvat. Ely-keskuksille tarjottiin myrskytuhometsiä Metso-ohjelman suojeluun kuitenkin vain muutamia satoja hehtaareita
Ruotsalaiset tutkijat analysoivat 17 karhulta 90 eri kaasuyhdistettä, jotka ovat erilaisia koirailla ja naarailla. Aavikoiden ja arojen kiertolainen tavattiin Saaristomeren Örön linnakkeelta elokuun helteiden jälkeen. "Pallastunturin alueella asuu pysyvästi pieni tunturisopulipopulaatio, mutta ne elävät aika lailla piilossa. Sopuleista kertovat myös papanat pesäkolojen läheisyydessä. Kaksitavuinen säe kuuluu varmemmin kaupungissa. Hän tarkastaa pyyntiloukkuja Lommoltunturin alarinteillä ja Pallasjärven viereisissä metsissä. Sammalmättäillä käy kuhina, sillä myyriä (joihin sopulikin kuuluu) on tänä syksynä tavallista enemmän liikkeellä. Vielä pääkallokiitäjääkin harvalukuisempi otus leveysasteillamme on viirukiitäjä. Sitä seurasi 1978 pienempi vaellus. Eläimet lisääntyvät hangen alla, mikäli niillä on riittävästi ruokaa ja lumitilanne on hyvä. "Siitä on jo yli 30 vuotta, kun Pallaksella on viimeksi tavattu näin paljon sopuleita", Henttonen sanoo. Pyyntiloukuista löytyy metsäpäästäisiä, punamyyriä, harmaakuvemyyriä, metsämyyriä, peltomyyriä, metsäsopuleita sekä kauniinkirjavia tunturisopuleita, joita ylärinteillä on nyt kaikkein eniten. Vaelluksia ei ole helppo ennustaa. Aiemmin vastaava kaasuviestintä on varmistettu karhuista vain pandoilla, sen sijaan koiraeläimillä se on yleistä. pErTTi kOSkiMiES sopulien jäljillä pallaksella Maan johtavalla myyrätutkijalla on nyt sellainen kutina, että pohjoiseen on tulossa sopulivaellus. Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) professori heikki henttonen kulkee innostuneena Pallaksen maisemissa. Perhosesta on vain kaksi vanhaa löytöä Suomesta, mutta tällä vuosituhannella siitä on tehty jo kuusi havaintoa. jaakkO kULLbErg jaakko kuLLbErg pääkaLLOkiiTäjä. "Muut versiot, kuten ty-tii, sinitiaismainen siritys, pitempi kitisevä laulu tai usean tyypin yhdistely olivat harvinaisempia", tilastointia johtanut Lapin yliopiston Arktisen keskuksen erikoistutkija jukka jokimäki kertoo. professori heikki henttonen pitelee kädessään sopulia, joiden suurvaellusta hän on odottanut 40 vuotta. juha jantunEn peRhosVieRaita Harvinaisia kiitäjiä suomessa Kuluneena kesänä Suomessa tehtiin useita havaintoja pääkallokiitäjästä, maamme jykevimmästä perhoslajista. Jokimäen mukaan sinitiaisten levittäytyminen pohjoiseen on tuonut talitiaisten lauluun myös sinitiaismaisia piirteitä. pErTTi kOSkiMiES TULEEkO vai Eikö TULE. Pääkallokiitäjähavainnot ovat pitkään olleet kortilla. Lajin ammoin massiiviset vaellukset Eurooppaan ovat tasaisesti taantuneet. Luonto ja yMpäRIstö nyt keMiallista Viestintää tuleeko sopuliVaellus? Karhut kommunikoivat kaasupäästöillä Karhun peräaukon kupeessa on kaksi pussimaista rauhasta, joista erittyvät kaasut viestittävät lajikumppaneille yksilön sukupuolesta. Samalla hän kuitenkin toppuuttelee. Yleisin on kaksitavuinen ti-tyy (43 prosenttia). Syynä ovat ilmeisesti toukan suosikkikasvin perunan tuholaismyrkytykset koloradonkuoriaisten takia. Toisinaan paikallisten sopulien määrä kuitenkin kasvaa, mikä saattaa ennakoida suurempaa vaellusta." Isoa sopulivaellusta on povattu Lappiin jo vuosia, sillä edellisestä suurvaelluksesta on kulunut jo neljä vuosikymmentä. Syysliikehdinnän alku riippuu taas kannan tiheydestä." Sopulit syövät sammalia rahkasam- lyheneVä säe ti-ti-tyy harvinaistuu Rovaniemelläkin Joka neljäs talitiainen helkyttelee enää perinteisellä kolmitavuisella tyylillä Rovaniemellä. Kevätvaellukselle sopulit lähtevät lumien sulaessa, kun vesi peittää pesäkolot. Ti-ti-tyy kaikuu etenkin metsäisellä Ounasvaaralla muttei lainkaan tiheimmin rakennetussa keskustassa. "Talvi vaikuttaa sopulikannan nousuun
Normaalin magneettikentän alueella eroa linturyhmien välillä ei ollut. Osa Silamusjoenkin taimenista lähtisi syönnösvaellukselle Laatokkaan. Molempia lintuja vietiin kahdelle alueelle, joista toisella magneettikentässä on poikkeavuuksia. Henttonen on seurannut Pallaksen myyrätilannetta keväin syksyin vuodesta 1970. Näyttävä tulilude muistuttaa punamustia ritari- ja veriluteita, mutta sillä on kokonaan musta pää ja selkäpuolella yksinkertaisemmat geometriset kuviot kaksi palloa ja kolmio. Aikaisemmin siitä oli tosin vain yksi vanha havainto Helsingistä, sekin luultavasti tavarakuljetuksen mukana kulkeutuneesta yksilöstä. Paikallinen taimenkanta ei kestänyt jopa 30 asteeseen noussutta veden lämpötilaa. "Tulos on todella huolestuttava", Ely-keskuksen projektipäällikkö, iktyonomi Matti vaittinen toteaa. Rannoilta ja Hiitolanjoen voimalaitosten välpeistä löytyi kuolleita kaloja, joista suurin oli 2,5-kiloinen taimen. Tulilude on yleinen Keski-Euroopassa, ja lähimmillään lajia tavataan EteläRuotsissa, Virossa ja Venäjällä. "Nyt voi vain toivoa, että jossakin syvemmässä paikassa olisi säilynyt jokunen iso taimen, joka kykenisi jatkamaan sukua". Osalla koelinnuista ylänokka puudutettiin niin, ettei se toiminut normaalisti. Myöhemmin syksyllä joet katsastetaan vielä, ja tutkitaan, näkyykö kutupaikoilla mitään elämää. Tuoreessa Suomen luteet -kirjassa tulilude esitellään vielä lähialueiden lajina. Vuosien varrella maastossa on tehty lisäksi laajoja kokeellisia myyrätutkimuksia, myös talvisin. riiTTa SaariNEN uusi laJi Vakiintui tulilude kotiutui Kaakkois-suomeen Tuliluteet viihtyivät viime kesänä Kaakkois-Suomessa Imatralla. Ne voivat lisääntyä jo viisiviikkoisina ja synnyttää suotuisissa oloissa 68 poikuetta vuodessa. Tulos tulkittiin niin, että kun ylänokan magneettireseptorit toimivat, kyyhkyt luottavat ensisijaisesti niihin suunnistaessaan, mutta kun ne eivät toimi, linnut turvautuvat muuntyyppisiin suunnistuskeinoihin eivätkä siksi hämmenny magneettikentän poikkeavuuksista. pErTTi kOSkiMiES juha jantunEn ELiNpaikka. Silamusjoen lisäksi muistakaan pikkujoista ei löytynyt ainuttakaan taimenta. Ainoa konsti lienee yrittää siirtää kututaimenia voimalaitosten alapuolelta yläpuolisiin vesiin. Viime talvi oli hyvä, mutta tarvitaan vielä toinen hyvä talvi, joka kestäisi ainakin maaliskuulle saakka. Lehmusrivistön vallannut esiintymä oli niin runsas, että tuliluteet ovat eläneet puissa jo useamman vuoden ajan. Pahat aavistukset varmentuivat, kun Ely-keskuksen sähkökalastusryhmä kävi tutkimassa Rautjärven jokia syyskuun alussa. Ellei selviytyjiä löydy, ovat keinot vähissä. Yhtiöt valittivat päätöksestä, ja juttu lepää Vaasan hallinto-oikeudessa pitkälle ensi vuoteen. Hiitolanjoesta sähköä jauhaville yhtiöille on haettu velvoitetta, jonka mukaan niiden olisi suunniteltava tippavoimaloihinsa kalatiet. Jos kanta kasvaa liian tiheäksi, sopulit lähtevät etsimään väljempää elintilaa. Lyhytkin lämmin jakso erityisesti vesisade talvella, jolloin lumi painuu ja jäätyy maata vasten on haitaksi sopulille." Henttosen mukaan Pallas on ihanteellinen tutkimusalue koko maailmassa, koska siellä tavataan niin monta myyrälajia. Kalateiden ansiosta joki saisi uudet taimenasukkaat tuota pikaa. raiNEr rajakaLLiO antti Saraja suunnistusaisti Kyyhkyn kompassi on nokassa Kyyhky aistii magneettikentän voimakkuutta ylänokan reseptoreilla. imatralaisten lehmusten rungot olivat viime kesänä täynnä koreita tuliluteita. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 13. Tuolla alueella terveiden lintujen suunnistus kävi vaikeaksi, mutta ne, joiden ylänokka oli puudutettu, löysivät takaisin kotilakkaan nopeammin. Se käyttää ravintonaan lehmuksen ja malvakasvien nesteitä, joita sen löytää puutarhoista ja etenkin kaupunkien puistoista. jUha jaNTUNEN Kaakkois-Suomen jokien arvokaloille kävi kesähelteillä köpelösti. Näin tutkijat pystyvät seuraamaan paremmin, mitkä eri tekijät vaikuttavat myyräkantojen vaihteluun. Esimerkiksi eräs Etelä-Suomen parhaista taimenjoista, Hiitolanjoen sivujoki Silamusjoki, on nyt kuin Tuonen virta. "Siihen tarvitaan pari perättäistä hyvin onnistunutta talvea. Luonto ja yMpäRIstö nyt Jalokalat katosiVat Helle tappoi silamusjoen taimenet malta lukuun ottamatta. Magneettikompassin sijaintia on tutkittu maastossa. Hellekesä osoitti monien muiden syiden lisäksi, miksi laatokanlohen tärkein kutujoki ansaitsee kalatiensä. Imatralle tulilude on mahdollisesti tullut venäläisen puutavaran mukana, sillä löytöpaikka on Imatran ja Svetogorskin välisen junaradan varressa. Tulilude kuuluu Suomen lajistoon. Sekin on täynnä riskejä ja hankalaa
Siellä ovat Australian suurimmat väestönkasvun ja rakentamisen paineet. pico do areeiron rinnemetsissä roihusi elokuussa. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 WiLLiam vELmaLa kjEtiL SchøLbErg 15. Jopa 65 prosenttia vuoden koko poikastuotosta käristyi pesäonkaloihin. Pesimäkielekkeitä tunnetaan vain kuusi, ja kokonaiskanta on 80 paria. 1900-LUvUN aLUSSa koala ehdittiin metsästää lähes sukupuuttoon. Perimmäinen syy koalan haavoittuvaisuuteen on se, että se on Australian eristyneellä mantereella kehittynyt kotoperäinen laji, jota ei elä missään muualla. Lähes koko muu Australia on harvaan asuttua puutonta autiomaata, joten koalan elinpaikat keskittyvät kapealle rannikkokaistaleelle. Tuhopolttaja on saatu kiinni, mutta teon motiivia ei tiedetä. Pystyykö nyky-yhteiskunta samaan. Se edellyttäisi teiden ja asutuksen rakentamisen rajoittamista sekä ilmaston lämpenemisen ehkäisemistä, etteivät lisääntyvät maastopalot pyyhkäisisi loppujakin koaloita pois Australian ja koko maailman lajistosta. Nyt pesimäpaikalla rakennetaan viistäjille teko-onkaloita, istutetaan kasveja ja yritetään parantaa maa-ainesta. Lajin ainoat pesimäpaikat ovat Madeiran keskiosan vuorenhuipuilla. Palon jälkeen Madeiran kolmanneksi korkeimman vuoren, Pico do Areeiron, viistäjäkoloniasta löydettiin kuolleina kolme emoa ja 25 poikasta. Pirstoutuminen on eristänyt populaatioita toisistaan, jolloin niiden geeniperimä on yksipuolistunut. Tuhoisin palo sytytettiin tahallaan rutikuiviin, istutettuihin eukalyptus- ja mäntymetsiin, joista se levisi Unescon maailmanperintölistallakin olevaan luonnonvaraiseen laakeripuumetsään eli laurisilvaan. MaaILMaLta puristuksessa eukalyptuspuiden lehtiä. Suojelua vaikeuttaa se, että tiheimpien koalaesiintymien osavaltiossa Queenslandissa poliitikot eivät ole vielä edes päässeet yksimielisyyteen lajin julistamisesta uhanalaiseksi. jUhO rahkONEN uhanalaiset Madeiranviistäjien kolonia kärsi tuhopoltossa Helmikuussa Madeiraa koettelivat tulvat ja maanvyöryt, elo- ja syyskuussa puolestaan laajat metsäpalot. Miljoonia pörröisiä turkkeja rahdattiin laivoilla Eurooppaan. Metsäpaloista ehkä pahiten kärsi madeiranviistäjä (Pterodroma madeira), joka on erittäin uhanalaiseksi luokiteltu ulappalintu ja Euroopan harvalukuisimpia pesimälajeja. Australiassa on jopa 900 eukalyptuslajia, mutta koalalle kelpaavat vain muutaman kymmenen lajin lehdet, ja niistäkin kymmenkunta on sille erityisen tärkeitä. Vähäisiä metsäpaloja on Madeiralla joka kesä, mutta nyt karrelle paloi tuhat hehtaaria metsää Madeiran luonnonpuistossa, muun muassa 95 prosenttia Funchalin ekologisesta puistosta. Eikä koala edes elä koko mantereella, vaan ainoastaan itä- ja kaakkoisosissa. Liekit nuolivat myös harvinaisia endeemisiä kasveja kuten madeiranrikkoa ja madeiranlaukkaneilikkaa, jotka saavat kasvaa suojassa vuohien laidunnukselta vain vuorten ylärinteillä. WiLLiaM vELMaLa juho rahkonEn TULi irTi. Tutkijoiden mukaan populaatiossa pitää olla vähintään 500 koalaa, jotta se pystyy uusintamaan itseään. Silloin yleinen mielipide kääntyi nopeasti koko kansan karvaturrin suojelun kannalle ja koala pelastettiin
Lisäksi huono marjasato vaikeutti kontioiden valmistautumista talvilepoon. uonomarjasatoajoinälkäisiäkontioita H Karhuja kaadettiin karhuja metsästettiin tänä syksynä yli 200. Se on enemmän kuin tutkijat suosittelivat. kaikki eivät ehkä selviä talvesta. juha honkonen · alice karlsson 16 SUOMEN LUONTO 8 | 2010
pihoilleetenkinPohjois-Karjalassa ennätysmäärä SUOMEN LUONTO 8 | 2010 17 kari kEmppainEn
Karhuja on poistettu pihoilta myös koirien ja karkotuspat- ruunoiden avulla. Tämänsyksyisiin ihmisen ja karhun välisiin yhteenottoihin on syynä metsämarjojen puute. Niiden on pakko löytää tietty määrä ravintoa." 18 SUOMEN LUONTO 8 | 2010 maija YrjöLä / karjaLainEn. "Jos ne eivät saa lisättyä rasvavarastojaan ennen talviunia, niin noutaja tulee ennen kevättä. Marjasato oli Metsäntutkimuslaitoksen tutkijan kauko Salon mukaan hyvä Kainuussa ja Etelä-Lapissa, heikompi Oulusta Nurmekseen kulkevan linjan eteläpuolella mutta Itä-Suomessa hyvin heikko. Ilmoituksia asutusten liepeillä liikkuvista karhuista tehtiin ylivoimaisesti eniten Pohjois-Karjalassa, elosyyskuussa 140. Asutusten liepeillä liikuskelevia karhuja on tapettu myös poliisin myöntämillä luvilla. Riistanhoitopiireillä on tämän kuun loppuun asti aikaa kaataa 198 karhua. Jos ja kun riistanhoitopiirin kiintiö on tullut täyteen, poliisin luvalla kaadetut yksilöt tulevat ennalta sovitun määrän päälle. Se on 68 enemmän kuin viime vuonna ja peräti 114 enemmän kuin toissa vuonna. karhu on jättänyt käyntikorttinsa pohjoiskarjalaiseen omenapuuhun syyskuun lopussa. K arhunkaatokausi alkaa olla ohi. "Karhujen hamuamat marjat kuten mustikat, puolukat ja variksenmarjat puuttuvat juuri sieltä, missä karhukanta on selkeästi tiheämpi kuin muualla Suomessa." nälkä aJaa pihoihin Kun ravinnosta on pulaa, karhut liikkuvat paljon, sillä ne koettavat kaikin voimin etsiä jotakin syötävää. Auton alle on jäänyt kymmenkunta kontiota. Pohjois-Karjalan lisäksi pihakarhuja on tapettu Ruokolahdella, Mikkelissä ja Loviisassa. Kaikki luvat tullevat käytetyiksi, sillä karhuja on liikkunut erityisen vilkkaasti ihmisasutuksen lähellä. Puutarhoihin karhuja houkuttelee syksyn sato: omenat, luumut, juurekset ja vihannekset. Kontioita pyydettiin enemmän kuin koskaan ennen, yli 200. "Karhut ovat pakkotilanteessa", erikoistutkija ilpo kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta toteaa. karhUja kaaDETTiiN ENNäTySMäärä karhUN MErkki. "Niitä oli pihoilla kuudella paikkakunnalla ja 78 luvan kaatokiintiömme tuli täyteen ennen lokakuuta", riistapäällikkö juha kuittinen Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiristä sanoo
"Karhukanta vähenee tällä tavalla luonnollisestikin", Salo sanoo. Ne ovatkin levittäytyneet kohti länttä. Nyt onkin oiva tilaisuus nähdä, pieneneekö se tämänsuuruisella kiintiön ylityksellä." Ensimmäiset karhut ovat jo painelleet nukkumaan monet niin heikosti varustautuneena, etteivät selviä talvesta. Keväisin on lisäksi vasoja ja hirvet ovat myös heikommassa kunnossa kuin syksyisin." Kojolan mukaan lähes kaikki tänä vuonna pihoihin tulleet karhut ovat olleet nuoria. Jo ministeriön myöntämä kiintiö on parikymmentä karhua enemmän kuin mitä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arveli kannan kestävän. Noin kymmenen kilometrin säteellä asutuksesta liikkuvat karhut ovat 14-vuotiaita, hän sanoo. 2009 kaNTa kaSvUSSa. "Tässä nähdään, miten haavoittuvainen metsäekosysteemi on ja miten paljon marjat merkitsevät." Muutokset luonnossa lisäävät eläinten ja ihmisten välisiä konflikteja. kartoissa punainen kuvastaa suurta ja vihreä pientä karhumäärää. Nuorilla karhuilla ei ole mahdollisuutta korvata marjoja esimerkiksi hirvenlihalla. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 19 karttojEn LähDE rktL 1999. "Maa- ja metsätalousministeriön tavoite on pienentää karhukantaa. "Ruotsissa on havaittu sama ilmiö. "Hirvet joutuvat helposti lumen vangiksi ja karhut pystyvät hyödyntämään tilanteen. Mitä seuraavaksi. "Nuorilla karhuilla ei ole mahdollisuutta korvata marjoja esimerkiksi hirvenlihalla", Kojola kertoo. Vasta satoja kiloja painava aikuinen pystyy kellistämään ison sorkkaeläimen." Syksyllä hirven kaataminen on myös vaikeampaa kuin keväällä, jolloin lumi auttaa saalistuksessa. Nyt kolahti metsän kuninkaaseen. Normaalisti karhut marjastavat syyskesällä ahkerasti ja riipivät kitaansa 1020 kiloa marjoja vuorokaudessa. Uskon kuitenkin, että kanta alkaa huveta vasta sen jälkeen, kun ylityksiä on useampana vuonna peräkkäin", Kojola sanoo. "Sitä vanhemmat karhut taas välttelevät hyvinkin tarkasti tätä vyöhykettä." Tutkijan mukaan tilanne saattaa helpottua hirvenmetsästyksen myötä, kun maastoon jää hirvien suolia ja muuta teurasjätettä. MaRJat oVat elintäRkeitä kari kEmppainEn Suomessa on reilut 1500 karhua, ja kanta on viime vuosina kasvanut. Kaatolupien määrä on kuitenkin noussut vielä jyrkemmin. karhuja on Suomessa enemmän kuin vuosikymmeniin, yli 1500. "Karhujen määrä voi nyt vähentyä jonkin verran. "Ne oppivat tappamaan hirven vasta kolmen neljän vuoden ikäisenä, mutta saavat silloinkin saalista vain satunnaisesti
huuhkaja kuoli hauholla viime elokuussa istahdettuaan tolpalle, jonka päältä kulkevien johtojen eristykset olivat rikki. yllä korjattu tolppa. 20 SUOMEN LUONTO 8 | 2010 harri nurminEn. SUrMaNLOUkkU
"Ensimmäinen lankatörmäys on jo vuodelta 1929 ja 1930-luvulta niitä on 12. "Surkeinta on, että linnut törmäävät tällä paikalla käyttämättömiin ja jännitteettömiin johtimiin. Sitten on pitkähkö tauko, SUOMEN LUONTO 8 | 2010 harri nurminEn 21. Helsingin yliopiston rengastustoimiston mukaan Suomesta on löydetty 2347 sähköiskun saanutta tai lankoihin törmännyttä rengastettua lintua. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon lintuja kuolee sähköiskuihin tai johtoihin törmäämällä. Linjaa ei vain ole saatu purettua." Kujala otti yhteyttä linjan haltijaan Fingridiin, josta kerrottiin, ettei linjaa pureta, koska sitä voidaan tarvita häiriöoloissa. Kujala pyysi, että linja merkittäisiin noin kilometrin matkalta huomiopalloilla, johon käyttömestari petri hentunen suhtautui myönteisesti. Raatojen löytäminen on sattumaa, ja usein supikoirat ja ketut ehtivät ensin. "Lintu on jo toinen täsmälleen samassa paikassa surmansa saanut joutsen", hän sanoo. Eri lajeja näissä on lähes sata. linnun kuolema voi pimentää koko kylän viime kesän myrskytuhot sähkölinjoille vauhdittavat lintujenkin suojelua. alice karlsson S yyskuun puolivälissä luontokuvaaja Lassi kujala löysi Kuusankosken Keltistä sähkölinjan alta kuolleen nuoren joutsenen. Siellä huuhkaja oli istahtanut sähköpylvään päähän ja saanut iskun langoista, joiden eristeet olivat rikkoutuneet. Ne pistelevät taivaalta tipahtaneet linnut nopeasti poskeensa. Toinen tuore tietoon tullut sähkökuolema sattui elokuussa Hauholla. Kun tapaus paljastui, sähköyhtiö korjautti tolpan nopeasti. Hän lupasi edistää asiaa, jotta pallot saataisiin paikoilleen mahdollisimman pian
helppo ja halpa ratkaisu sähköiskukuolemien vähentämiseksi on puuorsi, joka kiinnitetään tolpan päähän. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon lintuja kuolee sähköiskuihin. Sähkö tulee Ahvenanmaan Kökarin saareen merikaapelia pitkin, ja ensimmäinen pylväs maalla on kalliolla. Taas kuoli iso lintu, tiesivät asukkaat." Monen vainajan ja sähkökatkoksen jälkeen tolppa korjattiin. Tolppa koitui vuosien ajan merikotkien, huuhkajien ja muiden isojen lintujen kohtaloksi. Vaarallisia tolppia löytyi paljon, mutta merikotkan käyttäytymisen tuntevat tutkijat osasivat rajata erityisen vaaralliset tolpat sijaintipaikan Ismo Nuuja 22. "Ensimmäinen sähköiskukuolema raportoitiin 1972, mutta 1980-luvun puolivälistä niitä on ollut vuosittain vähintään 20." "Sähkön uhreissa on eniten huuhkajia, 730", seuraavaksi tulevat kanahaukka 394, viirupöllö 323, lehtopöllö 254, harmaalokki 65, varpushaukka 50, laulujoutsen 48, tuulihaukka 47, naurulokki 47, kalasääski 42 ja merikotka 39." "Sadasta rengastetusta huuhkajasta viisi kuolee sähköiskuun tai törmäämällä lankoihin", hän laskee. "Sähköisku aiheutti oikosulun ja katkaisi kylän sähköt. "Orsi on sijoitettava tolpan päähän noin puolen metrin korkeudelle, ettei lintu lehahda istumaan voimapylvään ja orren väliin." Kökarin ongelmatolppa sai orren, ja samalla saaristossa korjattiin useita muitakin linnuille vaarallisia pylväitä. "Laulujoutsenella suhde on melkein yhtä korkea. Todellisuudessa osuus lienee huomattavasti suurempi, sillä vainajia ei välttämättä löydetä." sähkökatkos Voi keRtoa linnun kuoleMasta toLppakuvat iSmo nuuja, hEnkiLökuva juhani koivuSaari iSTUMaOrSi. Suojaorsi on keinoista halvin ja nopeimmin toteutettavissa. "Johtimet tolpan päällä olivat niin lähekkäin, että näköalapaikalle istahtaneelle isolle linnulle kävi huonosti. "Olemme suosittaneet jäsenyrityksillemme, että suojaorsia asennettaisiin kaikkiin uusiin riskialttiisiin rakennelmiin", johtaja kenneth hänninen Energiateollisuudesta sanoo. "Vanhoihin pylväisiin orsia asennetaan sitä mukaa kuin johtoja korjataan ja sähkönjakelu voidaan keskeyttää." Nuujan raportissa tarkastettiin Fortumin jakelualueella olevat 20 kilovoltin sähköpylväät. Yleensähän herätään vasta siten, kun jotakin vahinkoa sattuu." Nuuja on tehnyt Suomen energia-alaa edustavalle Energiateollisuus ry:lle pohjatyöt suosituksiin, joilla erityisesti merikotkat otettaisiin huomioon linjojen suunnittelussa ja rakentamisessa. "Ennen ei näitä asioita osattu tai välitetty ajatella. Kosketus kahteen lankaan tappoi kerta kerran jälkeen", Suomen WWF:n merikotkatyöryhmän jäsen ismo Nuuja kertoo. LiNNUN kUOLEMa vOi piMENTää kOkO kyLäN mutta 1960-luvulta törmäämisiä on jo 120", rengastustoimiston johtaja jari valkama kertoo. "Kuolemanloukkuja pystytään vähentämään yksinkertaisilla puuorsilla", Nuuja sanoo
isot linnut törmäävät helposti sähkölankoihin ja saavat kuolettavia ruhjeita ja murtumia. LaSSi kujaLa TörMäyS. huomiopallotkaan eivät suojaa täydellisesti. 23 LaSSi kujaLa. Myös valokaari tappaa. kuolinsyyn paljastavat kärventyneet siipisulat
riittää pelkkä vaikutuspiirissä Orsien kiinnittämisen liolo. Sillä prosenttia kulkee maan alla. "Eivätkä toimet ole pelkästään isoja lintuja varten, vaikka ne näkyvimpiä uhreja ovatkin", Nuuja sanoo. Kujala on löytänyt linjo"Ensisijainen tavoite on sähkönjen alta useita kuolleita siipisuljakelun varmistaminen, mutta kansa käräyttäneitä kurkia ja kaapeloinnista ja muista uusista joutsenia. "Näytön saaminen eläinuhreista on ollut vähäistä. Hänen mukaansa 1050 vuotta sitten rakennetut keskijännitejohdot ovat monin paikoin erittäin vaarallisia. "Suuret linnut kuten joutsen, huuhkaja ja kurki ovat juuri sen kokoisia että valokaaren vaara on suuri ja pelkkä johtoihin törmääminenkin tappaa." Kujalan näkemys perustuu lukemattomiin maastoretkiin vuosikymmenien aikana. roilla tai huomiopalloilla. Esimerkiksi menneenä kesänä yksittäisten verkkoyhtiöitten tappiot nousivat useisiin kymmeniin miljooniin. ValokaaRi Voi tappaa koskettaMatta Kiireellisimmin sähköjohdot pitäisi kaivaa maahan lintujen muuttoreiteillä, suojelualueilla ja rannikolla. 24 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Saariston kalanviljelylaitokset osoittautuivat erityistapauksiksi. Kaapelointia on pidetty kalliina, mutta viime aikojen myrskyt syöksyvirtauksineen ovat kääntäneet pään. Linnun tai muun eläijen suojelua, sillä ne vauhdittamen valokaari kuitenkin tapvat sähköverkon parantamista. Kalat houkuttelevat merikotkia, joten laitosten ympäristön kaikkien sähkörakennelmien pitäisi olla turvallisia. ratkaisuista hyötyvät myös eläiValokaaren syntymiseen met", Hänninen sanoo. "Joskus muuntajan kannelta on löytynyt VäheMMän sähkökatkoksia, VäheMMän kuoleMia kuollut orava, mutta yleensä ei löydy mitään." Koska valokaaressa on usein kyse räpsystä, sähUkkosmyrskyt Asta, Veera, Lahja ja Sylvi sekä kö kytkeytyy takaisin saman useat pienemmät kesällä rietien eikä häiriö aiheuta mitään huneet neidit edistävät lintutoimia. LiNNUN kUOLEMa vOi piMENTää kOkO kyLäN Matalalla, hieman puidenlatvojen alapuolella kulkevat sähkölinjat eivät Hännisen mukaan ole niin vaarallisia kuin korkeajännitejohdot. Siitä noin 10 Räpsy näkyy pienenä valon himmenemisenä. Niitä olivat muun muassa rantakallioilla seisovat ja puiden latvojen yläpuolelle kohoavat tolpat. "Huputtamista hyppää, johtimeen täytyy koskea. Maahan kätkeminen ei ole sähkön käytölle suurta merkitystä, mutta se kuitenkin kasvaa kaiken aikaa, samalla jännitteison kiusallista; esimerkiksi uunin kello rupeaa vilten osien määrä vähenee. kuttamaan nollaa. "Puiden alapuolella kulkevien linjojen ongelmallisia paikkoja ei ole kartoitettu", Hänninen myöntää. Kahdenkymmekäytetään erityisesti muuntajissa, ja sitä on tehty jo nen kilovoltin jännite hyppää jo noin 20 senttiä ja ties kuinka pitkään." isoissa jännitteissä metrin läheisyyskin voi riittää Huppu on tärkeä väline myös räpsyjen, lyhyiden sähköiskuun", Hänninen selittää. hin voidaan laittaa huppu, jolla lintujen ja esimerkiksi oravien "Kotona käytettävä jännite ei pääsy jännitteisiin osiin estetään. Orsien lisäksi lintujen suojelijat haluaisivat vaihtaa ilmajohdot maa- ja merikaapeleihin. paa. Koska linjoja on paljon ja niiden ikä on pitkä, Lintujen törmäämistä johtoihin voidaan vähenkestää kauan, ennen kuin ne saadaan toimintavartää tekemällä johdot näkyvämmiksi teräskiehkumoiksi ja eläimille turvallisiksi. Mitä pienempi jännite, sen säksi suojaamattomiin paikkoikENNETh häNNiNEN lähemmäksi on mentävä. Niitä tulee paljon ja Suomessa on noin 90 verkkoyhtiötä ja sähköniitä aiheuttavat paitsi eläimet myös puiden oksat. Työn lisäksi kustannuksia tulisi muun tä. Viime kesänä oli muun muassa teiden avulla suunnistaville helikoppitkiä sähkönjakelukeskeytyksiä, eikä niitä haluta tereille." yhtään lisää." mukaan. Kiireellisimmin sähköjohdot pitäisi kaivaa maahan lintujen muuttoreiteillä, suojelualueilla ja rannikolla. verkkoa lähes 400 000 kilometriä. Isot oranssit pallot osoittavat lankojen sijainnin muassa sähkön katkaisemisesta. Sähkökatkokset haittaavat paitsi kuluttajia myös tuottajia. "Jos kaikki korjattaisiin nyt, se olisi valtava sa"Usein tavoitteena on varoittaa lentoliikennetvotta. "Silloin niihin törmäämisen riski on yhtä suuri kuin korkeammalla kulkevillakin." Lassi Kujala on samaa mieltä. keskeytysten, karsimisessa. "Matala- ja keskijännitejohdot tulevat kuitenkin välillä ulos metsästä, ylittävät peltoja, vesistöjä ja soita", hän myöntää
Omassa sukupolvessa sieni-innostus on viriämään päin. Siinä oleva kopriini saa viinan kanssa sekoitettuna aikaan pahan elämän. Oma suosikkini on Mauri Korhosen Sienestäjän kirja. Harmaamustesientä on käytetty antabuksen tavoin. Tästä oli seurauksena loveenlankeamisia, hikoilua, tajunnan hämärtymistä, aikamatkoja sekä oletettavasti munuaisvaivoja. Seitikkiä ei parane mennä napostamaan, moni sienikirja kieltää koskettamastakin, valkokärpässieni naamioituu herkkusieneksi, mesisieni tappaa isäntäeliönsä ja käyttää tämän kuollutta solukkoa häpeämättömästi hyödykseen. Kotoisten tattien, haperoiden, rouskujen ja lampaankääpien lisäksi lähtee mukaan suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja kehnäsieniä eli kehniksiä. Tunne on lähes taianomainen. Isoäidin sukupolvi sienesti antaumuksella, kun taas vanhempani eivät tätä jaloa taitoa harjoita. Jonkinlainen sukupolvien välinen kuilu sientenkeräilyssä tuntuisi olevan. Jokainen sieniä poiminut tunnistaa sen mielihyvää tuottavan elämyksen, kun metsä yhtäkkiä avartuu ja sienet ponnahtavat silmään maisemasta. Sieniä on todistettavasti käytetty eri tavoin ainakin viisituhatta vuotta. Silloin säteilivät niin porot kuin itiöemät. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen ei moneen vuoteen uskallettu kerätä maasta oikein mitään, ja viisasta se olikin. Niissä piilee myös vaaroja. kOLUMNi Sienestäjän sielu ienestäminen on juuri sellainen seikkailu, josta minä pidän. Ja mikä parasta, saalista ei tarvitse ajattaa takaa kieli vyön alla eikä tuntea huonoa omaatuntoa suremaan jäävien lähisukulaisten vuoksi. Kaikkia lajeja ei voi oppia tunnistamaan, sillä erilaisia sieniä on varovaistenkin arvioiden mukaan maailmassa satatuhatta. Kerta kaikkiaan! Sienet, nuo metsien pikku napottajat, saavat minut aina erinomaiselle tuulelle. oisin kuin marjastaessa, tulee kori mukavan nopsakasti täyteen. Sieneen voi mennä Etelä-Suomessa vielä lokamarraskuussakin, jos ei ole pakkasia. Entisaikojen shamaanit taisivat käyttää punakärpässientä ja madonlakkia uskonnollisissa rituaaleissa. Siihen sisältyy sopivissa määrin kannon nokassa istuskelua, haahuilua ja metsässä tupeksimista. o Hippokrates tunsi sienet sekä lääkeaineina että ruokapöydässä. Sellaisenkin teorian olen kehitellyt, ettei sienten ystävä voi olla läpeensä paha ihminen. S Täytyy kuitenkin muistaa, etteivät sienet ole pelkästään leppoisia. Alpeilta kaivetun jäämies Ötzin tavaroista löytyi taulakääpää. Tosin sille, ettei lapsuuteni Lapissa liiemmin sieniä keräilty, on olemassa hyvä syy. Mukaan kannattaa ottaa joko innokas harrastajamykologi tai sienikirja. Seikkailu on kyseessä jo siitä syystä, että sienet pitää tuntea hyvin, jollei halua menettää henkeään. Pitää vain sormet ristissä toivoa, ettei samanlaisia onnettomuuksia satu lisää, nyt kun taas uutta ydinvoimaa rakennetaan. J Katja Kettu ari hEinonEn / kuvarYhmä / SkoY T Sienet, nuo metsien pikku napottajat, saavat minut aina erinomaiselle tuulelle. Kirjoittaja on sammattilainen kirjailija. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 25. Koskaan ei tiedä, millaisen saaliin saa, useimmiten kuitenkin jotakin. Hyvin pärjää kuitenkin suppeammallakin tietomäärällä
Närhet ja hömö 26 SUOMEN LUONTO 8 | 2010
Liikkeellä ovat nuoret linnut, osa tiaisista ehkä siksi, etteivät ne mahtuneet talviparveen. aleksi lehikoinen SUOMEN LUONTO 8 | 2010 27 markuS varESvuo. tiaiset liikkeellä Närhillä ja hömötiaisilla on käynnissä suurvaellus
Kun pesintämenestys on ollut hyvä, kaikki nuoret linnut eivät mahdu tällaisiin talviparviin, jolloin ne lähtevät etsimään sopivampaa talvehtimispaikkaa muualta. oli paikan ennätys. Jokainen höMötiainen ei MahDu talVipaRVeen Kuivan ja lämpimän kesän ansiosta monien varpuslintujen pesintämenestys on ollut hyvä, minkä takia nuoria lintuja on maastossa paljon. Kun nuoria lintuja on maastossa runsaasti, meno yltyy isoksi vaellukseksi kuten nyt. 28 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Hömötiaistutkimukset ovat osoittaneet, että linnut muodostavat syksyisin talviparvia, jotka koostuvat yleensä kahdesta vanhasta linnusta ja kahdesta tai kolmesta nuoresta linnusta. Lintujen muuttosuunta oli pääasiassa länsi tai etelä, ja noin viikkoa myöhemmin syyskuun jälkipuoliskolla molempia lajeja alkoi näkyä suuria joukkoja myös eteläisessä Suomessa. Vaeltajat ovat melkein pelkästään nuoria lintuja, joten närhen ja hömötiaisen pesinnän onnistuminen on liikehdinnän taustalla. NärhET ja höMöTiaiSET LiikkEELLä S yyskuun alkupuolella alkoi Itä- ja Keski-Suomesta kantautua uutisia närhien ja hömötiaisten voimakkaasta liikehdinnästä. syyskuuta. Hangossa (25.9.) ja Porissa (23.9.) nähtiin molemmissa yli 3000 närheä päivässä. Asikkalassa ja Pyhärannassa havaittiin yhteensä yli tuhat hömötiaista muutolla ja Hangon lintuasemalla peräti li- ki 3000 "hömppää" yhden päivän aikana 20. Hangon lintuaseman aineiston perusteella närhellä on käynnissä voimakkain vaellus aseman 32-vuotisen historian aikana, ja hömötiaisellakin vaellus yltää kolmen parhaan joukkoon. Siksi ne pakkautuvat rannikon läheisyyteen ja kapeisiin niemenkärkiin. Pyhärannan määrä 25.9. Molemmat lajit karttavat vettä
Etelässä voimakasta liikehdintää havaitaan vain pari kolme kertaa vuosikymmenessä. Närhet ja hömötiaiset eivät jatka vaellustaan meren yli Viroon tai Ruotsiin. Vaellus elävöittää lintumaailmaa pitkään. Närhen rääkynä ja hömötiaisen pehmeä varoitusääni kuuluvat nyt monin paikoin syksyn ja talven ääniin. Sieltä on tänä vuonna tullut Suomeen myös ennätysmäärin viitatiaisia; laji ei kuulu Suomen pesimälinnustoon. tapani räSänEn Hömötiaisten vaeltelu on melko säännöllistä Pohjois- ja Itä-Suomessa, missä kanta on tiheä. Närhien vaellukset ovat tulleet viime vuosina entistä yleisemmiksi, mikä lienee yhteydessä lajin kannankasvuun. LiikkEELLä. Närhi syö monenlaista ravintoa: myös marjat kuten mustikat kelpaavat. osa linnuista tullut ehkä itäRaJan takaa Sekä närhet että hömötiaiset voivat liikkua satoja kilometrejä syksyn aikana. Närhillä vaellukset keskittyvät eteläisempään Suomeen, missä kanta on tihein. Levoton hömötiaisparvi pysähtyi hetkeksi pajupensaaseen. Närhet ja hömötiaiset voivat liikkua syksyn aikana satoja kilometrejä. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 29 jari pELtomäki. Kun rannikko pysäyttää vaelluksen, linnut jäävät enimmäkseen pyörimään Etelä- ja Keski-Suomeen sopivia talvehtimispaikkoja etsimään. Esimerkiksi hömötiaisia voi palata pesimämetsiköihin, joista ne ovat hävinneet. Osa linnuista lienee peräisin rajan takaa idästä
Joillakin paikoilla lämpöä oli liikaakin, sillä eläimet pyrkivät keittiön ovesta sisään vilvoittelemaan. pOhjOiSiN. Kurnutus kuului eri puolilla maata sammakkolammista jo varhain keväällä, esimerkiksi Hämeenkyrössä 22. Sammakot ovat lukijoittemme mukaan mieluisia tuttavuuksia. Myös joukkovaelluksia nähtiin. TakErTUjia. Nuijapäitä oli miljoonittain, sammakon ja rupikonnan poikasia sadoittain ja aikuisiakin niin, että piti varoa minne astuu. huhtikuuta, ja pian sen jälkeen pikkusammakoita liikuskeli kaikkialla keskikesään asti. kesäkisamme karaistuneimmat sammakot loikkivat Saanan alarinteillä. SAMMAKKO Sammakoita oli viime kesänä paljon. Sammakoita ja rupikonnia on pienen notkahduksen jälkeen taas runsaasti. alice karlsson j o E L r a h ko n E n K esäkisamme osui tänä vuonna nappiin. Niiden kehitys kiinnostaa, loikkimista ihastellaan ja niitä jopa silitetään. Suomen Luonto kysyi havaintoja sammakoista ja rupikonnista, ja niitä nähtiinkin. Yleinen viesti oli, että 2000-luvun alussa sammakot olivat vähissä, mutta viime vuosina ne ovat taas runsastuneet. Teuvalaisella matkailualueella rupikonnat hakeutuivat ihmisten jalkoihin ja käsille ja pitivät lujasti kiinni. annu riStimäki 30 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Kuluneen kesän hellejakso tuntui suosivan vaihtolämpöisiä. Suomen Luonnon keSäkiSa 2010 sammakkokesä iloisia uutisia Suomen luonnosta. Rupikonnien kutu oli kiihkeimmillään toukokuun puolivälissä muun muassa Kangasalalla, jossa Sahalahden Urkonlammella soi satoja könsikkäitä
konnat ovatkin varsin paikkauskollisia. RUPIKONNA Konnia on pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta kaikkialla. Pohjoisin havainto on Kemijärveltä. Kesäkisan mielenkiintoisimpia havaintoja olivat vaellukset, joista oli muutamia kuvauksia. kirja lähti seuraaville luonnonystäville: jaana Elmgren-Salmi, varkaus, annu ristimäki helsinki, Tanja Ojanperä kokkola, aimo viitiö janakkala, Tarja-Liisa Luukkanen, järvenpää, Tommi ala-kleme, Loimaa, antti Tamminen, helsinki, ari kurki, Evitskog, anja Malm, imatra, joni Sundström vantaa. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 31. mirELLE aaLto arvoimme osallistujien kesken kymmenen Markku Lappalaisen ja päivi Sirkiän teosta Suomalainen sammakkokirja (kustannusosakeyhtiö Sammakko 2009). Havainnon Saanan alarinteiltä teki jyväskyläläinen joel rahkonen. Osa rupikonnaraporteistakin jurosi kuin konna itse: "Tavattu kolme rupikonnaa 24.7.2010 noin klo 23.15 Vikakönkäällä Rovaniemellä", viesti henri Taino. Niitä oli satoja. "Olemme kaksi kertaa päässeet seuraamaan, kuinka sammakot vaeltavat", Taina Ojanperä Kokkolasta kirjoittaa. Rovaniemi olikin pohjoisin rupikonnan havaintopaikka, mutta sammakoita loikki niinkin pohjoisessa kuin Kilpisjärvellä. "Kun niitä yritti irrottaa, ne pitivät pientä piipittävää ääntä." Kuvaukset konnien koosta ulottuivat aivan pikkiriikkisistä "kananmunan- ja nyrkinkokoisiin". Isot rupikonnat vaikuttavat erakoilta; niitä nähtiin kutuajan ulkopuolella lähinnä yksinään. Satoja ihania minisammakoita. "Parran matkailualueen tekolammessa oli paljon rupikonnia, jotka uivat ihan ihmisen lähelle ja tarrautuivat kiinni jalkoihin ja käsiin eivätkä tahtoneet päästää irti", annu ristimäki kirjoittaa. Olipa joku nähnyt "lehmänläjänkin" kokoisen rupikonnan. Kesäkisaamme osallistui 67 henkilöä ja havaintoja kertyi 74 paikkakunnalta. kaarinalaisella pihalla on asustanut jo pitkään iso rupikonna. körMy. "Edellisellä kerralla pienet sammakot vaelsivat mökkipihamme läpi. "Rovaniemellä Naarmankairassa Rovajärven ampuma-alueella tapaa rupikonnia", kirjoittaa puolestaan Oskari kinnunen. Teuvalla Etelä-Pohjanmaalla oli sen sijaan vain rupikonnia, jotka myös käyttäytyivät oudosti. Toinen kerta on tältä kesältä. Silloinkin sammakoita meni tien täydeltä, ja kaikilla oli sama suunta." Sammakoista ja rupikonnista tuli liki yhtä monta havaintoa, joskin sammakkoja nähtiin selvästi lukumäärältään enemmän
Laskentasarja lienee Suomen pisin. Suomen Luonnon keSäkiSa 2010 riSto SuLkava Vielä on sammakoita keski-Suomessa on seurattu sammakoitten kantojen kehitystä jo 17 vuotta. Kadon syyt vaihtelivat elinympäristöjen katoamisesta happamoitumiseen sekä ultraviolettisäteilyn lisääntymisestä ympäristömyrkkyihin ja vieraslajeihin. Ilmiön selitys näyttäisi löytyvän happamuudesta. Seurantaan valittiin kymmenen sammakoiden kutupaikkaa ja saman verran rupikonnalampia. Rupikonnakannassa ei ole havaittavissa mitään selkeää muutosta. Kutupaikat on käyty läpi samalla menetelmäl- lä vuosittain. Sammakon kuteva kanta näyttää vaihtelevan myyräsyklien tapaan kolmen neljän vuoden jaksoissa, mutta kanta näyttää melko vakaalta. Sen mukaan pitkäsääret voivat hyvin. risto sulkava M aailmalta alkoi kuulua uutisia sammakkojen kuten tavallisen sammakon ja rupikonnan vähenemisestä 1990-luvun alkupuolella. Keskimäärin 4,3 lasketun rantakilometrin matkalla on havaittu yli 1300 rupikonnaa, lähes 300 konnaa kilometrillä. Mitä happamampi ympäristö, sitä herkemmin kutu homehtuu. Uutisten huolestuttamina alettiin Keski-Suomessa Keuruun ja Haapamäen ympäristössä seurata sammakoitten kannankehitystä vapaaehtoisten voimin 1994. Osa kuduista muuttui vähitellen vaalean maitomaiseksi, eikä niistä kuoriutunut toukkia. Muutama selvästi heikompi vuosi voi olla seurausta kevään huonoista laskentasäistä. hoMe syö saMMakonkutua Heti alussa kiinnitimme huomiota sammakonkudun tuhoutumiseen. Lopulta suurimmaksi yksittäiseksi syyksi paljastui sienitauti, joka oli peräisin afrikkalaisesta kynsisammakosta. Kutua söi home, joka näytti pääsevän valloilleen erityisesti silloin, kun kutukasa oli rahkasammalen päällä. Rupikonnien määrät ovat aivan tavallisilla metsä- ja suolammilla hämmästyttävän suuria, eivätkä seurannan kymmenen lampea tuntuisi poikkeavan mitenkään lähiseudun muista lammista: kaikilla on keväällä paljon konnia. Rahkasammallammessakin kutu 32 SUOMEN LUONTO 8 | 2010
Rupikonnien kutu alkaa vasta, kun sammakot jo lopettelevat. Mätimunia saukko ei syö. kuvan lampi on tyypillinen keskisuomalainen rupikonnien kutulampi. Kirjoittaja on biologi ja Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja. tosin onnistuu, jos sammakoita on paljon, koska kutu neutraloi ympäristön happamuutta Suuri osa nuorista sammakoista kuolee ensimmäisen elinvuotensa aikana, monet jo nuijapäinä. Myös nuijapäät ovat pahanmakuisia ja voivat uida rauhassa kalojen kanssa. Lopulta jäljelle jää vain ylösalaisin kääntynyt konnan nahka ja toisinaan siinä kiinni oleva pää. Konnat ovat vaikeampia laskettavia, sillä ne kutevat suuremmilla lammilla ja järvillä. Vaihtolämpöiset eläimet kertyvät kylmän kevätveden aikaan aurinkoon, eikä varjon puoleista rantaa tarvitse laskea. Ne pärjäävät vielä hyvin. Kuolleisuutta lisäävät esimerkiksi kuiva kesä, kova pakkastalvi ja petojen runsaus. Ruuhka-Suomessa liikenne on varmasti vähentänyt sammakoiden määrää. Poikkeuksen tekevät ne uskalikot, jotka luottavat rupikonnien karkottavaan vaikutukseen. Sekin näyttää osaavan nylkeä konnan, mutta jälki on saukkoa karkeampaa. Nahkaan jää jalka tai pari, ja jäänteet ovat osina. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 33. Sammakon ja rupikonnan kutukanta 19942010 1200 1000 800 600 400 200 Kutukasat ja konnat muistiin 600 500 400 300 200 100 Tavallinen sammakko kutee keväällä pieniin lammikoihin. Samoin on käynyt laajoilla peltoalueilla intensiivisen maanviljelyn vuoksi. Seurantaa varten tarvitaan vain tieto vuosittaisista kutukasojen määristä. Saukon tarkkuus ulottuu varpaisiin saakka; mitään syömäkelpoista ei jää hukkaan. Se nylkee konnan rantavedessä, jossa rupikonnan ihon rauhasista suuhun joutuvaa myrkkyä voi laimentaa. Osa keväistä jää väkisinkin laskentateholtaan heikoiksi, eikä lyhyt laskentasarja tällöin aina kerro oikeaa tulosta. riSTO SULkava Sammakko* Rupikonna* 1995 2000 2005 2010 * Sammakon kutukasojen lukumäärä kymmenellä seurantapaikalla (vihreä). Niissä kutu on pitkinä nauhoina rantavedessä, mutta konnayksilöt voi laskea rauhallisesti rantaviivaa pitkin kävellen. Kudut sulautuvat noin viikossa yhteen, suureksi lautaksi, josta kutumäärän laskeminen on lopulta mahdotonta. Jokainen naaras tuottaa yhden kutukasan. Sammakkonaaras tulee Etelä-Suomessa sukukypsäksi joskus jo kahdessa vuodessa, pohjoisimmassa Lapissa noin seitsemän vuoden ikäisenä. konnaMyRkky suoJaa Rupikonnien myrkkyrauhasten polttavankirpeä maku saa useimmat pedot jättämään konnat rauhaan. Kun laskee kasat, saa selville kuteneiden naaraiden lukumäärän. Isoilla kalaisillakin rannoilla on rupikonnien seassa yksittäisiä sammakon kutukasoja. Rupikonnia syövät tiettävästi ainakin käärmeet ja petolinnut. Ilman vahvoja sammakkoeläinkantoja eivät saukot selviäisi talven vaikeiden aikojen yli. Pian kutua suojaamaan paisuu hyytelövaippa. Keskisessä Suomessa on ojitettu miltei kaikki suot ja kosteat metsät, mutta se ei ole hävittänyt sammakoita eikä rupikonnia. Keski-Suomessa sammakkolaskenta ajoittuu toukokuun alusta kuun puoliväliin riippuen kevään etenemisestä. Jos kutevia sammakoita on paljon, tarkka laskeminen vaatii pari kolme käyntiä yhdellä lammikolla. Ero on jyrkkä sammakoihin, jotka kutevat pääosin kalattomilla pikkulammikoilla. Naaras laskee kutunsa kasaan, jonka koiras saman tien hedelmöittää. Luonnossa jokaiselle löytyy ottaja. Laskenta onnistuu vain lämpimässä auringonpaisteessa ja melko tyynessä säässä. Nahkamyttyjä löytää saukon jäljiltä myös talvisin rupikonnien talvehtimispaikkoina toimivien lähteiden tai muiden sulapaikkojen laidoilta. Havaittuja rupikonnia tutkitulla matkalla, noin 4300 metrillä (punainen). kONNia. Kurki saalistaa sammakoita ja nappaa rupikonnankin, mutta sen jäljiltä konna on revitty kappaleiksi ja ehkä tikarinokkaankin on jotakin tarttunut. Saukko sen sijaan osaa syödä rupikonnan tarkasti. Viime vuosina myös supikoira on aiempaa yleisemmin ryhtynyt käymään rupikonnien kutulammilla
Idässä ortodoksisen kirkon vaikutuspiirissä sieniä on käytetty yleisesti paastonajan ravintona. Lännestä maahamme rantautui toisenlainen, leimallisesti yläluokkainen sieniperinne. Samalla omaksuttiin ranskankielisiä sanoja kuten champignon, joka merkitsee sientä. Siinä suosittiin kantarellin ja herkkusienen kaltaisia lajeja. Venäjällä sienestäminen, sikäläisittäin hiljainen metsästys, on laajojen kansanjoukkojen harrastus. Ruotsin hoviin sieni kulkeutui ranskalaissyntyisen kaarle Xiv juhanan mukana 1800-luvun alussa. 34 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Herkkutatit lukeutuvat jälkimmäiseen perinteeseen. Tavallinen kansa on käyttänyt muutamia sienilajeja kuten rouskuja ja säilönyt niitä ikivanhoin menetelmin. Itänaapurissa kerätään meillä vähemmän poimittuja lajeja kuten punikkitatteja ja mesisientä, jota sanotaan kauniisti taigan lahjaksi. Niihin on myös kuoltu. teksti topi linjama kuvitus laura mitrunen S uomesta voi erottaa kaksi erityyppistä sienestämisperinnettä. taigan lahjoista Sieniä on syöty, niitä on käytetty tulen sytyttämisessä, niillä on lääkitty, otettu yhteyttä tuonpuoleiseen ja värjätty lankoja. Sieniruokia valmistettiin monimutkaisin reseptein tavoitteena kulinaariset nautinnot
Muinaisessa intialaisessa Rigveda-kokoelmassa mainittu soma-rituaalijuoma saattoi olla valmistettu punakärpässienestä. astrid Lindgren ei totisesti saarnaa, sen saa tehdä äiti tai luokanopettaja. Villeimmät tutkijat löytävät punakärpässienen myös punavalkean joulupukin ja lentävien porojen taustalta. Ötzi kuljetti matkassaan myös pökkelökääpää, jolla tiedettiin olevan tulehdusta hillitseviä ja antiseptisiä vaikutuksia. Nykylääketieteen kannalta Alpeilla yli 5000 vuotta sitten eläneellä Ötzillä oli mukanaan taulakääpää. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 35. Suomessa sienten viljely on nuorta, mutta Kiinassa viljelyä on harrastettu yli tuhat vuotta. Kolmanneksi sienestämisperinteeksi voi lukea sienten viljelyn ja neljänneksi värjäyksessä käytettävien sienten keräämisen. Suomen huumausaineasetus määrittelee madonlakit huumausaineiksi, joiden kerääminen, käyttö, hallussapito ja myynti on kielletty. taulakääVästä tulta Ja koRValääkettä Saamelaiset hoitivat päänsärkyä polttamalla taulakäävän palasta kipeän kohdan päällä. Sienivärjäys elää Suomessa jonkinlaista renessanssia. punakäRpässieni aiheuttaa hallusinaatioita Punakärpässieni ei ole myrkkysienistä kavalin, mutta näyttävin se epäilemättä on. Tulenteossa taulakääpää on käytetty vuosituhansia. Kaikkialla maailmassa tiedetään käytetyn hallusinoivia sieniä kuten madonlakkeja. Tämän vuoksi sienen nimi viittaa monissa kielissä kärpäsiin. Porojen sanotaan syövän mielellään punakärpässieniä ja joutuvan niistä humalantapaiseen tilaan. Herkkutattimaa Italiassa tälle "pikku porsaalle" tunnetaan yli 50 nimeä. Kenties sen vuoksi se on kelpuutettu myrkkysienten symboliksi. Punakärpässienen myrkyt, erityisesti iboteenihappo, vaikuttavat keskushermostoon ja psyykeen. Lastenkirjallisuuden arveluttavin sienestäjä on Peppi Pitkätossu, joka menee Tommin ja Annikan kanssa retkelle, löytää punakärpässienen ja haukkaa siitä palan. Kiinassa sillä on karkotettu vatsasyöpää. Pehmeästä taulasta muotoilluilla korvatulpilla on lievitetty korvakipuja. On mahdollista, että juuri punakärpässieni on aikoinaan mullistanut arktisten alueiden elinkeinoelämän. Ennen punakärpässientä liotettiin maitoon tai sokeroituun veteen. Vielä nykyisinkin Romaniassa markkinoilla myydään taulasta tehtyjä hattuja, kukkaroita ja muita tarve-esineitä. Neste houkutteli luokseen sisätilojen hyönteisiä kuten kärpäsiä, jotka myrkky pökerrytti. Siperian shamaanit hakivat sekavuustilojen avulla yhteyttä esi-isien henkiin. On epäilty, että poro olisi saatu kesytettyä tarjoilemalla sille tätä herkkua. Keskiajalla taulasta taivuteltiin erilaisia esineitä kuten lakkeja. tuhon enkeleihin Ruotsissa sieni tunnetaan yhä nimellä karljohan. Alpeilta löydetyllä Ötzillä, yli 5000 vuotta sitten eläneellä miehellä, oli mukanaan taulakääpää. Kohta Peppi luulee osaavansa lentää ja hyppää jyrkänteeltä alas. Sienen syönnistä seuraa huimausta, pahoinvointia ja harhoja, jotka saivat Pepinkin hyppäämään kalliolta. Muutakin käyttöä myrkkysienelle on ollut. Punakärpäsen hallusinoivat ominaisuudet on tunnettu iät ja ajat
TaigaN LahjOiSTa TUhON ENkELEihiN 36 SUOMEN LUONTO 8 | 2010
Varsinaisia tuhon enkeleitä ovat olleet torajyväsienen ja perunaruton kaltaiset sienet. Kerrotaan, että tästä saivat alkunsa piparkakut. Hohkaiseen taulaan isketään kipinä tuluksilla. Sieni voi myös tappaa. Kirjoittaja on joensuulainen vapaa toimittaja. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 37. Vehnän haisunoki puolestaan antoi viljalle helposti ikävän hajun. Tämä sieni teki kahvinviljelyn brittien siirtomaassa Ceylonilla mahdottomaksi ja viljelijät siirtyivät teehen. Shamaanit hakivat sekavuustilojen avulla yhteyttä esi-isien henkiin. tärkeä on eräs homesieni, jonka tuottama penisilliini nujertaa stafylokokki-bakteereja. Teetä juodaan paljon Britanniassa osittain kahviruosteen vuoksi. Taula kytee tuntikausia, joten sen avulla tulta voidaan siirtää paikasta toiseen. Eniten sienimyrkytyksiä maailmalla aiheuttaa kavalakärpässieni, joka on Suomessa lounainen laji. Taulaa käytettiin yleisesti 1800-luvun puoliväliin, jolloin tulitikut syrjäyttivät sen. Samoja myrkkyjä sisältää yleisempi valkokärpässieni, joka tunnetaan englannin kielessä tuhon enkelinä. Joku nokkela leipuri historian hämärissä keksi peittää hajun lisäämällä vehnään pippuria. Tulta voitiin kuljettaa myös arinakäävän avulla. Irlannissa perunaruttosieni puolestaan vei sadon 1840-luvulla ja vaikutti merkittävästi nälänhädän syntyyn. Sisusta nuijitaan, kaulitaan ja sitä liotetaan pari päivää lipeässä tai ureassa. Nälänhädän seurauksena noin miljoona irlantilaista menehtyi ja vajaat kaksi miljoonaa muutti maasta. Nimensä arinakääpä on saanut siitä, että illalla arinalle kytemään jätetystä käävästä saatiin tehtyä vielä aamulla tulet. sieni Voi olla heRkullinen tai tappaVa Sienet ovat vaikuttaneet makutottumuksiimme paljon kantarellikastiketta tai rouskusalaattia laajemmin. Ellei sieniä olisi, ravintolassa jäisi tilaamatta leipä, olut ja punaviini, sillä kaikkia on käytetty hiivasienellä. Vaarallisimman sienen tittelistä ei kuitenkaan kilpaile kavalakärpässieni. Taulaksi tehtäessä käävästä vuollaan ensin kuori ja pillit pois. Taulakäävän tieteellinen sukunimi Fomes merkitseekin sytykettä. Kun pietari Suuri marssi 1722 Turkkiin, hänen armeijansa ilmeisesti söi torajyvän saastuttamaa viljaa ja 20 000 miestä kuoli. Sitten se kuivataan ohuina levyinä
Monivuotisen käävän vanhat osat ovat tummanruskeita ja uudet kasvustot oranssinkeltaisia. 38 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. aiDaSkääpä
Koko Petikosta niitä on löytynyt 123", Savola selventää. Paikallisjunalla pääsee Vantaan Martinlaaksoon ja sieltä bussilla kirjaimellisesti metsän keskelle. Nyt etsitäänkin kääpiä. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 39 vESa huttunEn. Aarniomainen lehto imaisee meidät suureen syliinsä. Puolet niistä voi siis nähdä pääkaupunkiseudun kupeessa Petikossa, josta yleensä tulevat mieleen vain jättimäiset kaupparakennukset ja teollisuusalueet. Komeita haapoja kasvaa siellä täällä, ja ne kurkottavat aivan metsän latvustoon. Metsän siimeksessä näimmekin monia kääpiä, joiden itiöemät ovat kauniita kuin kukat. johanna mehtola K un luontokartoittaja keijo Savola ehdottaa kääpäretkipaikaksi Vantaan Petikkoa, minun täytyy varmistaa, että kuulin varmasti oikein. Savola kaivaa kompassin esiin, ja Herukkapurolle vievä polku löytyy aivan bussipysäkin tuntumasta. Suomessa näitä puiden sieniä kasvaa 240 lajia. Petikon metsiin on helppo kulkea Helsingin keskustasta. Savola kertoo, että tämä on äärimmäisen hyvää liito-oravametsää. kääpien kukkia Lähdimme kääpäretkelle luontokartoittaja keijo Savolan opastuksella. "Siellä on upea Herukkapuron aarniometsä, josta on kääpäselvityksissä löydetty 111 kääpälajia. Liito-oravista emme kuitenkaan näe vilaustakaan. Nyt se kuulostaakin oikealta kääpäparatiisilta. Metsä sakenee vähitellen
Suurin osa käävistä kasvaa kuitenkin pinnanmyötäisesti kuten ruostekääpä. Käävät muodostavat itiönsä itiöemän alapuolen pilleissä. "Näyttää olevan sinihaprakääpä. Ne on rajattu omaksi ryhmäkseen niiden rakenteen perusteella. Luontokartoittaja keijo Savola on pitkään toiminut kääpien ja muun lahopuulajiston edunvalvojana. Kävelemme vain joitakin kymmeniä metrejä, kun jo näemme ensimmäiset käävät. Sinihaprakääpä kasvattaa ulkonevan lakin samoin kuin esimerkiksi Suomen yleisimpiin kääpälajeihin kuuluvat kantokääpä ja taulakääpä. Myös kääpien itiöemien koko vaihtelee puolesta sentistä kymmeniin sentteihin. tatitkin VoisiVat kuulua kääpiin ovat hyvinkin kaukana toisistaan. "Käävät ovat muotoryhmä kuten vaikkapa liaanikasvit. Geneettisesti jotkut lajit Polku luikertelee jykevien puiden lomitse, ja tuon tuosta joudumme kiertämään kaatuneita puita. Polkujakaan ei pidetä näköjään auki", Savola toteaa mutta ei tunnu varsinaisesti olevan pahoillaan. Joukkoon mahtuu paljon myös välimuotoja, esimerkiksi puoliulkonevia lajeja. Sienirihmastot ovat monivuotisia. kääVät pehMentäVät puuta Muille eliöille Käävät ovat muutenkin hyvin monimuotoinen porukka. Siellä kasvaa metreittäin seittimäistä, puuta lahottavaa sienirihmastoa, jota myös monet hyönteiset käyttävät ravinnokseen. "Herukkapuro uinuu unohduksissa. Äskettäin on paljastunut, että tämän lajin alle kätkeytyy todellisuudessa useampia lajeja", Savola kertoo. Tällä perusteella myös tatit voisivat kuulua kääpiin, mutta ne on sovittu kuuluvaksi omaan ryhmäänsä." Käävistä yksivuotisen itiöemän kasvattaa noin 140 lajia ja monivuotisen noin sata. Lisäksi parikymmentä kääpälajia seisoo jalalla, yksi niistä on ruokasienenä tuttu lampaankääpä. Puunrungolla, oksissa, maapuulla tai maassa näkyvä itiöemä on kuin kukka, jonka varsi on piilossa puun sisällä tai maassa. Metsässä on rauhallista, ainoastaan korvia huumaava lentokoneiden jyrinä tuntuu täyttävän metsän joka so- 40 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Vanhimmat arinakäävän itiöemät ovat yli 40-vuotiaita. kääpiEN kUkkia tuomo LampinEn TUTTU kääpä
Käävät määrittävät myös sen, millaista lahoa puusta syntyy, valko- vai ruskolahoa. "Takana on lukemattomia tunteja metsässä kulkemista ja kääpien tutkimista ja haistelua. HelsinkiVantaan lentoasema on noin viiden kilometrin päässä. Lajistoltaan runsaimmaksi puulajiksi Vantaalla osoittautui kuusi, jolta havaittiin paitsi eniten lajeja myös eniten uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja. Selvityskohteisiin sisältyi niin lahopuustoisia lehtoja, vanhoja kalliometsiä, metsäluhtia kuin tavanomaisempaakin kaupunkimetsäluontoa. Vantaa teetti myös ensimmäisenä kaupunkina Suomessa laajan selvityksen kaupungin käävistä. Lisäksi monet kunnat ovat selvittäneet yksittäisten luontokohteidensa kääpälajistoa. kEijO SavOLa SiTrUUNakääpä. Sitruunankeltainen väri on tämän yksivuotisen käävän hyvä tuntomerkki. pE kk a h pen silloin tällöin. Tehtyjen kääpäselvitysten jälkeen Vantaalta on havaintoja peräti 147 kääpälajista. "Haapalahopuu on kuusen ja männyn jälkeen tärkein kääpien kasvupaikka. Jotkut käävät ovat erikoistuneita vain tiettyyn puulajiin kuten haavankääpä ja haavanarinakääpä haapaan. Joidenkin päällä kasvaa paksu kerros sammalta ja vielä ketunleipiä. Paksussa rungossa kasvaa kymmenkunta ulkonevaa itiöemää. Savolalle alue on tullut tutuksi kääpäselvityksiä tehdessä. Haavanarinakääpä on luontaisesti harvinainen, mutta Herukkapurolla sitä kasvaa neliökilometrillä eniten Suomessa. Vantaan lisäksi laajempia kääpäselvityksiä on tehnyt Kaarinan kaupunki. Noin neljännes kaikista metsälajeista vaatii elääkseen lahopuuta. Pelkästään maastotöitä tehtiin yli 800 tuntia. Koko Suomen mitassa harvinaisia näistä ovat esimerkiksi keltarihmakääpä (Anomoloma albolutescens), sitruunakääpä (Antrodiella citrinella), kastanjakääpä (Polyporus badius), kellokääpä (Postia ceriflua) sekä kartanokääpä (Spongipellis spumea). Jotkut lajit Itiöemä on kuin kukka, jonka varsi on piilossa puun sisällä tai maassa. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 EL o 41. Esimerkiksi taulakäävän jäljiltä puussa on valkolahoa ja kantokäävän jäljiltä ruskolahoa. uuDen itiöeMän syntyyn taRVitaan kaksi itiötä "Täällä on hieno haavanarinakääpien esiintymä", Savola huikkaa. Selvityksiä tehtiin vuosina 20032008 noin 30 erillisellä metsäalueella eri puolilla Vantaata yli 1000 hehtaarin alalla. Rungon alta löytyy valkoista pinnanmyötäisesti kasvavaa kääpää, jonka Savola tunnistaa sitkokääväksi. Vantaan metsillä on merkitystä myös uhanalaisten lajien suojelulle, mistä kertovat havainnot 15 uhanalaisesta ja 16 silmälläpidettävästä kääpälajista. Vantaa selvitti kääpänsä Vantaan kaupunki on teettänyt keskimääräistä runsaammin lajisto- ja luontoselvityksiä. Monet käävistä ovat kasvutapansa vuoksi huomaamattomia kuten sitkokääpäkin, mutta kaikkien niiden merkitys metsäluonnolle on erittäin tärkeä. Haapa- ja mäntylahopuun niukkuuden takia näiden puulajien lajisto jäi Vantaalla yllättävänkin vaatimattomaksi. Maahan kaatuneet rungot on tutkittava käsikopelolla", Savola näyttää ja kumartuu maassa makaavan kuusen rungon ylle. Puu on kuin suoraan satukirjan kuvituksesta. Se venyy ja on vähän purukumimainen. Petikon metsää halkovat talvisin hiihtoladut, mutta retkeilijöitä metsissä tapaa harvemmin. Tärkein työväline ovat kädet. Ne muokkaavat puuta sopivaksi elinympäristöksi ja ravinnoksi tuhansille muille eliöille ja kasveille. Seuraaviksi ylsivät koivut, lepät ja raita
vanhoissa metsissä viihtyvä rusokantokääpä kasvaa yleensä kuusella, harvoin männyllä tai haavalla. ruostekääpä (ylh.) tekee tietä lumokäävälle (alh.), joka kasvaa vain ruostekäävän lahottamalla kuusipuulla. Lumokääpä löydettiin tieteelle uutena lajina vasta reilut kymmenen vuotta sitten. 42 SUOMEN LUONTO 8 | 2010 markku mäkinEn / kuvaLiitEri markku mäkinEn / kuvaLiitEri. kääpä on helppo tunnistaa alapinnan liilan tai roosan väristä. vaNhaN METSäN aSUkiT. kääpiEN kUkkia väriLäiSkä
SUOMEN LUONTO 8 | 2010 43 pEkka hELo
Vasta sitten alkeisitiörihma voi alkaa kasvaa. Itiöitä on miljoonia, joista suurin osa on steriilejä. Niiden levittäjinä toimivat ilmeisesti eräät kovakuoriaislajit. Metsiemme yleisimpiä kääpiä ovat pökkelökääpä, taulakääpä ja kantokääpä. kuten kantokääpä taas voivat kasvaa millä puulajilla tahansa", Savola kertoo. Käävät leviävät itiöidensä avulla, joita ne vapauttavat pillistöstään tuulen kuljetettavaksi joko keväällä tai syksyllä lajista riippuen. Taivutan siitä pienen palan ja kiikutan Savolan tunnistettavaksi. Savola näyttää, että käävästä voi murtaa aivan pienen palan tunnistusta varten. "Pörrökääpä." Käävän tärkein tuntomerkki on itiöemän alapuolella olevien pillien muoto, myös karvaisuudesta, väristä, rihmaston rakenteesta ja 44 SUOMEN LUONTO 8 | 2010 timo niEminEn / kuvaLiitEri. "Tuuli kuljettaa itiöitä jopa kymmeniä kilometrejä, ja tällaisessa monimuotoisessa metsässä esimerkiksi kantokääpä ja taulakääpä leviävät melko vaivattomasti. kääpiEN kUkkia timo niEminEn / kuvaLiitEri PÖKKELÖKÄÄPÄ TAULAKÄÄPÄ jOkaMiESLUOkka. Hajaannumme metsään ja pian löydän kaunista, vihreävalkoista kääpää maassa makaavasta ohuesta oksasta. Melkoista sattuman kauppaa siis. Sieltä itiöt varisevat maahan. Jotta uusi itiöemä pääsee kasvamaan, pitää sopivan puun rungolle osua kaksi saman kääpälajin itiötä. Sitten on kääpälajeja, jotka tekevät itiöitä tuottavat itiöemänsä maapuiden alle. Kuoriaiset kuljettavat ruumiissaan itiöitä maasta puiden rungoille." Tuuria tämäkin lisääntymistapa vaatii. suuRin osa kääVistä on helppo tunnistaa Silmä alkaa yhä harjaantuneemmin etsiä puista ja maassa makaavista lahorungoista kääpiä
"Joistakin vyökäävistä voi haistaa kalan hajun. Kantokääpä kertoo, että puu on kuolemassa. Samalla se jo määrittää metsän tulevaa lajistoa. "Käävät on nimetty hyvin loogisesti, körttiläisessä hengessä. Minusta se muistuttaa autokorjaamon öljyistä, vähän tunkkaista hajua. Kääpäharrastajan tähtihetki s. Olemme nähneet tälläkin metsäretkellä jo useita erivärisiä itiöemiä: punertavia, kellertäviä, harmaita, oransseja ja nyt miltei kokonaan valkoisen. "Se on kantokääpä. "Sitruunakääpä on vaarantunut, todellinen aarniolaji. Helmeily johtuu sen kiihkeästä kasvuvaiheesta, ja se liittyy aineenvaihduntaan. Muotoryhmä on kuitenkin aika pieni, vain 240 lajia." Savola tuo nenäni alle kantokäävän ja pyytää kuvailemaan sen hajua. Se kasvaa vain vanhoilla tammilla. Se on aika vaatelias, sillä se elää vain kantokäävän lahottamalla puulla. "Siitä on Uudeltamaalta vain alle kymmenen havaintoa, yksi täältä Petikosta", Savola sanoo. KANTOKÄÄPÄ tuoksusta on apua tunnistuksessa. "Käävistä suurimman osan pystyy tunnistamaan maastossa. Kun perkaa hauen ja pesee kädet vähän huolimattomasti ja haistaa käsiään: se haju. Eikä minkä tahansa kalan, vaan hauen. Sitten lahoavalle puulle asettuu seuraajalajeja kuten sitruunakääpä. Häränkieli on käävän vanha hyvin kuvaava nimi, jota ei ole haluttu muuttaa. Käävän väri vaihtelee sen mukaan, millä puulla se kasvaa. Haavalla kasvava kääpä on haavankääpä ja raidalla kasvava kääpä raidankääpä." Nostamme reput selkään ja suunnistamme kohti kaupunkia haapojen kuiskiessa tuulessa. Kantokääpä on varsin muunteleva laji. Noin 70 lajia vaatii mikroskoopilla tunnistamisen. Savolan mielestä erikoisin kääpä on häränkieli, joka kasvattaa lihanpunaisen, kielimäisen itiöemän. 69. Kaikki käävät ovat myrkyttömiä, mutta varsinaisia ruokasieniä niistä on vain lampaankääpä. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 45 timo niEminEn / kuvaLiitEri. Kantokääpä on puun esilahottaja. Sitruunakääpä on nimensä mukaisesti sitruunankeltainen, upea laji, joka pomppaa värinsä vuoksi silmille esimerkiksi tummalta kuusimaapuulta." Kaikki käävät ovat myrkyttömiä, mutta varsinaisia ruokasieniä niistä on vain lampaankääpä. Muilla kääpälajeilla helmeilyä ei esiinny läheskään näin voimakkaana", Savola kertoo. Se on hyvä tuntomerkki." kantokääpä on kääpäMaailMan kaMeleontti Kuusen rungolla kasvaa miltei valkoinen ulkoneva kääpä, joka on kauttaaltaan vesipisaroiden peitossa. "Tämä on oikea lahopuiden hautausmaa", Savola sanoo taakseen vilkaisten
46 SUOMEN LUONTO 8 | 2010
Näin ovat suomensukuiset kansat uskoneet niin kauan kuin muistetaan. Siksi kiertolaisella on lepopaikka vähän siellä täällä. Jo Ruotsissa tuulenpesä on häxkvast. Virolaisillekin asia on selvä: oksatihentymä puussa on nimenomaan tuulenpesä. Valitettavasti ei tiedetä, miten muinaiset esiisämme suhtautuivat pallolatvapuihin, mutta luultavasti ne olivat palvonnan kohteita, pyhiä. Tuulenpesiä, tiheitä oksasykeröitä, on monenlaisia, mutta onko myrskyllä mahtavampi pesä kuin kesäpäivän heikolla, viilentävällä virillä. Ja mihin tuuli illalla nukahtaisi jollei pesäänsä. Pihakoivussa keikkuva "tuulenvihta" tuskin soveltuu myrskyn pesäksi, sillä rajuilmat kohtelevat niitä usein kaltoin ja paiskovat maahan. Kai myrskynpesän täytyy olla oikea mahtava pallolatva, epäilyttävän ja jollain tapaa synkeän näköinen luomus, joka pököttää rungon päässä kuin jonkun sinne viemänä. Tuulentupia Mihin tuuli illalla nukahtaisi jollei pesäänsä? teksti ja kuvat jaakko heinonen T uuli käy tyynnyttyään illalla runollisesti levolle eli nukkumaan. Indoeurooppalaisten kansojen mielestä puissa on sen sijaan noidanluutia. Varsinkin jos mötikällä oli jostakin suunnasta katsottuna ihmisen pään muotoja, se oli takuuvarmasti itse Ukon, Ukko ylijumalan puu. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 47
Ampiaiset ja sarvipöllö saattavat joskus asua pallolatvoissa. Jostain syystä sienen saastuttamat versot eivät talvehdi normaalisti ja pakkanen tuhoaa oksasykeröitä. Komeudella on korkeutta 8,5 metriä ja leveyttä viisi metriä. Sen syntinä oli kasvaa juuri tulevalla puutavaran varastointipaikalla, joten katajamainen komistus kaadettiin. Tuulenpesä vain möllöttää oksallaan vihreänä kuin aikaa ja lakeja uhmaten. TUULENTUpia TUULENpESä kOivUSSa. Suomen suurin tuulenpesä lienee Heinäveden pallolatvakuusi, joka on aloittanut kasvunsa normaalina puuna mutta jostain syystä muuntunut tuulen leposijaksi. kesällä koivun tuulenpesä on aluksi huomaamaton. Väittääpä joku nähneensä perunan varsissakin tuulen- Eniten koivun tuulenpesiä tuntuisi olevan asutuilla seuduilla. 48 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Muillakin puilla kuten lepällä, tuomella ja kirsikalla voi nähdä pieniä tuulenpesän alkuja. Kun ilmiötä alkaa tarkkailla, tuulenpesiä löytää valtavia määriä. Sitä vain ei ole virallisesti löydetty. Jos suuri tuulenpesä on rauduskoivussa, sen aiheuttajana on pidetty Taphrina turgida -tuulenpesäsientä. Kotkan pesiäkin on oksatuulenpesien päältä tavattu. Tenhonsa ajatus tosin menettää pian, kun lehtien alapinnoille alkaa muodostua itiöpesäkkeitä ja elämän vehreys vihdasta kaikota. Varsinais-Suomen Marttilassa oli vielä 1980-luvulla mahtava monilatvainen tuulenpesäkuusi. Siksi sykeröt usein kuolevatkin. LEhTiEN käTköiSSä. Eniten koivun tuulenpesiä tuntuisi olevan asutuilla seuduilla, mutta paikoin niitä on myös metsämailla. Kaikkein yleisin on kuitenkin hieskoivun Taphrina betulina, jonka oksatihentymä voi olla lähes minkä kokoinen tahansa. Tuntureilla on omat koivujen tuulenpesäsienensä. parivuotiaan tuulenpesän silmut ovat avautumassa keskellä talvea. pian sieni alkaa ruskettaa ja kellastaa lehtiä. Oksatuulenpesätkin voivat joskus olla suuria, ja jos ne sijaitsevat sopivalla paikalla, petolinnut kuten mehiläishaukka pitävät niitä mukavina pesäalustoina. Tavallaan tuuli aivan käytännössä valmistelee itselleen pesiä, kun pesäsienen itiöt lentävät tuulen mukana. Jossain maassamme saattaa piileksiä vieläkin mahtavampi tuulenpesä. Ilmeisesti jokin ärsyke, hyönteinen, punkki tai mekaaninen vaurio, saa latva- tai oksasilmussa aikaan mutaation, jonka jälkeen kasvu hidastuu ja tihentyy. Toisaalta oksatuulenpesä kuolee yleensä ennen itse puuta. Hieskoivun tuulenpesää kutsutaan Länsi-Suomessa usein tuulenvihdaksi, sillä juuri lehteen tul- leena se on kuin valmis vietäväksi saunaan. Se on ikään kuin puun valvonnan ulkopuolella. Kyseessä ei liene sieni kuten hieskoivulla ja vaivaiskoivulla. Suurimmat niistä ovat lähes metrisiä, kuin harakan pesiä. Itse asiassa koivujen tuulenpesät eivät ole kovin pitkäikäisiä mutta saattavat roikkua puussa elottominakin. Oksatuulenpesissä hämmästyttää, että vanhemmiten kuusen alaoksat yleensä kuolevat ja jopa karsiutuvat pois. Niitä näkee jokainen, asuu sitten taajamassa tai metsien kätköissä. Senkin tyvi oksineen ja neulasineen oli aivan normaalin kuusen näköinen. tuuli leVittää pesiään koiVuihin Havupuiden tuulenpesien synty on arvailujen varassa
MahTiaSUMUS. Mäntyjen latvatuulenpesät muuttuvat vanhemmiten usein luutamännyn suuntaan. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 49. Yleensä tuulenpesät kuten männyn pallolatva muuttuvat vanhetessaan. Kirjoittaja on luontoharrastaja Koskelta. LaTvaLUUTa. Sen synnyn on saattanut laukaista jonkin hyönteisen vioitus. pesiä. Kuinkahan moni kuusen kääpiömuoto on alkujaan tuulenpesistä lähtöisin. Tuulenpesien tihentynyt kasvu on melko pysyvä ilmiö, mutta aivan tavatonta ei ole sen normalisoituminenkaan. kuusen latva on muuttunut isoksi tuulenpesäksi, suorastaan myrskynpesäksi. NEULaSpaLLO. Tuulenpesistä ei tiettävästi ole puille tai muille kasveille haittaa. tuulenpesän Jälkeläiset Kuusen tuulenpesät voivat joskus kukkia runsaasti ja kasvattaa käpyjä, joiden siemenistä joskus lähtee kasvamaan sievä kääpiö- tai tupaskuusi. Se alkaa ennen pitkää näyttää yhä enemmän luutamännyltä. Kaikki kääpiö- ja tupaskuuset eivät tosin näytä ulkomuodoltaan tuulenpesälähtöisiltä. Pallolatva pysyy pallona, mutta uusi kasvu voikin olla tavallisen puun näköistä kärkisilmusta alkaen. Sienen aiheuttamaa sykeröä suopursussa ja saniaisissa pidetään myös tuulenpesänä. Männyn neulasista muodostunut tuulenpesä on ainutlaatuinen. Luultavasti havupuiden tuulenpesän muuntunut geeni tai geenit eivät pääse uinuvana puun perimään, vaan ne syntyvät vasta puussa jonkin tapahtuman seurauksena
Kivivalliin ei ole kaiverrettu rakennusvuosilukua, joten se täytyy arvioida arkeologisten ja luonnontieteellisten tutkimusten pohjalta. Linnoitusta on käytetty vielä ainakin varhaiskeskiajalla 1200-luvulla. Rapolan linnavuori Valkeakosken Sääksmäellä kohoaa 149 metriä meren ja 70 metriä läheisen Vanajaveden pinnan yläpuolelle. Se on suurin Suomen sadasta muinaislinnasta. johanna mehtola P Löytöretkellä Suomessa olku mutkittelee ikikuusikossa ylämäkeen. rapolan muinaislinna Sääksmäellä on ollut jo rautakaudella monenlaisten tapahtumien näyttämönä. Siinä se on, Rapolan muinaislinna. Vähäiset viestit muinaislinnan historiasta antavat olettaa, että rakennelmat on tehty viikinkiajalla 8001000-luvuilla. Pian puiden seasta pilkottaa kivivalli. Muinaislinnan alueesta on kaivauksin tutkittu vasta noin prosentti, joten paljon sen vaiheista on vielä arvailujen varassa. Muinaislinnan 50 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Kivivallit ovat muistona tuhat vuotta sitten harjun laella sijainneesta hirsivarustuksesta
Rapolan linnan arvellaan olleen yhteydessä, mahdollisesti merkinantotulin, myös Vanajaveden rannoilla sijaitseviin vieraana SUOMEN LUONTO 8 | 2010 51 tommi taipaLE. Linnavuori on arkeologinen nimitys korkealle tai kallioiselle paikalle rakennetusta puolustusrakennelmasta. Rapolan linnavuori on rakennettu jääkaudella syntyneen Rapolanharjun harjulaajentuman ympärille. Supista pienempi on toiminut esilinnana ja suurempi niin sanottuna linnahautana. Kilometrin pituisen maa- ja kivivallin sisäpuolelle jää vähän alle kahdeksan hehtaarin alue, jonka keskellä on kaksi harjuhautaa eli suppaa, jotka syntyivät vuoren keskelle soran sisään jääneiden valtavien jäälohkareiden sulettua. Suomessa on yli sata muinaislinnaa, joista kymmenkunta on Hämeessä. Se on 200 metriä pitkä ja 150 metriä leveä, ja syvyyttä sillä on 2030 metriä
Linnojen rakenteet ovat vaatineet yhteistä, yhden tai usean kylän työpanosta. muinaislinnat ovat olleet puolustusrakennelmia, mutta niitä on voitu käyttää myös oikeudenkäynneissä ja kauppapaikkoina. lähilinnoihin, esimerkiksi Hattulan Tenholan linnaan sekä Hämeenlinnan Aulangon muinaislinnaan. j. MUiNaiSLiNNaN viEraaNa i. Niiden perusteella linnan arvellaan olleen käytössä rautakauden lopulla, jolloin Hämeen asutus oli jo vakiintunut.. tehokkaaseen puolustukseen on taas tarvittu 100 asekuntoista miestä. ne sijaitsevat luontaisesti korkeilla kallioilla, harjunlailla tai saarilla, jotka ovat jo sinällään tarjonneet myös ihmisille turvapaikan. Muutama vuosi sitten muinaislinnan toisen portin läheltä havaittiin myös tasanne, jossa on oletettavasti ollut tähystystorni. Joidenkin tutkimusten perusteella Rapolaa pidetään sijaintinsa ja kokonsa vuoksi hämäläisten keskuslinnana; se on suurin muinaislinnamme. linnat suoJasiVat Vihollisilta Linnasta tulee mielikuvia linnanneidoista, torneista, kivirapuista ja salakäytävistä. Asuinlinnana on ollut esimerkiksi Liedon Vanhalinna, jossa on ollut asutusta jo pronssikaudella. Sen sijaan Rapolan muinaislinnassa ei ole ollut vakituista asutusta, mutta sieltä on löytynyt 90 painannetta, joiden arvellaan olevan tilapäisten asumusten pohjia. Myös Rapolanharjun alarinteiltä on merkkejä asutuksesta samalta ajalta. Loiviin rinteisiin on usein tehty muurirakennelmia. Muinaislinnat Väestönsuojiksi kahakkatilanteita varten rakennettiin pienempiä linnoituksia eri puolille maatamme. 52 SUOMEN LUONTO 8 | 2010 olivat kuitenkin lähinnä puolustukseen liittyviä linnoituksia, pakolinnoja, johon väki saatiin turvaan ja sitä pystyttiin puolustamaan. Linnan alueelta on tehty myös muutamia esinelöytöjä: saviruukun palasia ja keihäänkärjen osa. Esimerkiksi rapolan muinaislinnan hirsivarustuksen tekoon on arvioitu kuluneen noin 60 työpäivää 50 ihmisen työpanoksella. inbErg 1871 / muSEoviraSto LINNAHAUTA Mikä on muinaislinna? Suomessa on noin sata muinaislinnaa
HAUTARÖYKKIÖ UHRIKIVI KIVIVALLI Suomalaiset jakautuivat tuolloin kolmeen heimoon: varsinaissuomalaisiin, hämäläisiin ja karjalaisiin. Haudoista on löytynyt jälkiä polttohautauksesta, joka oli yleinen hautaustapa vielä rautakaudella. Heimojen kesken syntyi kiistoja rajoista, kaupankäynnistä ja oikeuksista. Se on matala maakivi, johon on kaiverrettu kymmeniä pieniä, halkaisijaltaan noin viiden senSUOMEN LUONTO 8 | 2010 53 kuvat: tommi taipaLE. Siitä on tehty rekonstruktio Voipaalan taidekeskuksen pihaan, josta polku muinaislinnalle alkaa. Valtionarkeologi julius ailio teki 1920-luvulla kaivaustutkimuksia, joiden perusteella on päätelty, että kivien päällä onkin ollut arkkuhirsiperustainen hirsivalli. Hirvikallion kalmistossa on myös kuppi- eli uhrikivi. Siihen kuuluu myös kolme kalmistoa eli hautapaikkaa: Matomäki, Hirvikallio ja Rupakallio. Linnavuoren juurella on laaja, noin kilometrin pituinen alue, jolta on kartoitettu 120 kiviröykkiötä. Niittymäisessä, komeita katajia kasvavassa perinnemaisemassa sijaitsevissa Matomäen ja Hirvikallion kalmistoissa on selvästi nähtävissä useita kymmeniä kiviröykkiöitä merkkinä muinaisista hautapaikoista. Kiistat johtivat usein tappeluihin ja ryöstöihin. Väestönsuojiksi kahakkatilanteita varten rakennettiin pienempiä linnoituksia eri puolille maatamme. Linnoja on kutsuttu myös kylälinnoiksi, ja ne ovat usein sijoittuneet hyvien kulkuyhteyksien ja vesireittien läheisyyteen. kiVet keRtoVat Menneestä aJasta Rapolan muinaislinnan kivivalli on korkeimmillaankin vain vajaan parin metrin korkuinen, eikä se olisi pidätellyt sotaisia viikinkejä tai heimolaisia
Kun muinaislinnassa on ollut täysi tohina päällä, ovat rinteet olleet ilmeisesti puista paljaina ja talvella ne on jäädytetty, jotta viholliset eivät pääsisi kiipeämään ylös. MUiNaiSLiNNaN viEraaNa tin ja syvyydeltään kahden sentin kuoppia. Taponlehti ja koirankieli ovat Rapolan alueella kasvavia harvinaisuuksia. Kalmistojen läheltä löydettiin myös viikinkiajalle ajoitettu muinaispelto vuonna 1989. koiRankieli Ja taponlehti ViihtyVät haRJulla Muinaislinnan kivivalleja myötäilevä polku nousee varsinaiselle näköalapaikalle, johon on rakennettu pitkospuut ja penkki. Läheiset Rapolan ja Voipaalan kartanot olivat asuttuja jo keskiajalla, joten osa harjun kasvillisuudesta on ilmeisesti peräisin kartanoiden puutarhoista. Näkymä yli Vanajaveden on huimaavan hieno ja järven selkää pystyy mauri LEivo KOIRANKIELI katselemaan todella kauas ja laajasti. Pähkinäpensaita, lehtokuusamia ja tammia kasvaa siellä täällä. Polku kulkee paikoin harjun ja supan reunan välissä kapealla kannaksella. Tässä sitä on tähystelty vihollisten veneitä ja viritelty kiviä heittovalmiiksi. Koska aluetta suojelevat niin luonnonsuojelu- Katselen linnahaudan rinteitä ja kuvittelen sinne rautakaudella eläneitä ihmisiä. 54 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Linnavuoren seinämät ovat hyvin jyrkät, nyt tosin puiden peitossa. Rautakaudella niihin tuotiin esi-isien palvontaan ja hedelmällisyyteen liittyviä riittejä varten pieniä uhrilahjoja. Rautakauden jälkeenkin niihin on tuotu esimerkiksi viljaa ja maitoa hyvän sadon ja karjaonnen takaamiseksi
Liesiä ei kuitenkaan ole käytetty niinkään ruuan laittoon vaan puolustustarkoituksiin. linnahauDassa on JännittäVä akustiikka tommi taipaLE On aika astua kivivallien sisäpuolelle, linnaan. Muinainen liesi tulineen on roihunnut neljän kiven muodostelmassa. mauri LEivo Varustaudu talveen. Uudet upeat sivut avattu. TAPONLEHTI www.fjallraven.fi SUOMEN LUONTO 8 | 2010 55. Haudan pohjalla on kaksi kuoppaa, joista isomman arvellaan olleen kaivo. Se onkin ollut laitumena, ja nyt maisemaa on hoidettu niittämällä. Katselen linnahaudan rinteitä ja kuvittelen sinne rautakaudella eläneitä ihmisiä: puhetta, itkua, huutoa, savua, elämää. Osa näistä kasoista on ollut heittokivikasoja, joista kiviä on nakeltu vihollisten niskaan. Myöhemmin kuulenkin Voipaalan taidekeskuksen toiminnanjohtajalta Laura Uimoselta, että täällä on pidetty muinaismusiikin konsertteja. Linnahaudan pohjalla on hiljaista. Rapolan Linnavuorella ja harjulla kulkiessa, muinaislinnan kivivallia seuratessa toivon, että voisin matkustaa ajassa tuhat vuotta taaksepäin. Linnahaudan seinämillä ja pohjalla kasvaa harvakseltaan puita, muuten maisema on niittymäinen. Joissakin kohdissa polun pohjaltakin voi erottaa kivikasan. Näinkö vilahduksen viikingistä. Mahtaa olla hienoa kuultavaa. Ainakin se on kaukana tästä siististä reppuretkeilystä, vaikkakin vain reilun tuhannen vuoden takana. Linnaa reunustavat kivivallit ovat paikoin peittyneet maan alle, paikoin ne näkyvät vielä selvästi. Akustiikka on jännittävä, sillä haudan pohjalla ei ole lainkaan kaikua. kuin muinaismuistolaki, pitää retkeilijöiden ja kulkijoiden pysyä merkityillä poluilla. Uunimaisia rakennelmia linnasta on löytynyt toistakymmentä. Linnahautaan vievä polku laskeutuu parikymmentä metriä harjun reunalta, johon läheisen vanhan Tampereen tien liikenne kuuluu ja näkyy selvästi
Enemmän Sininen ja valkoinen ovat värit aavikon. Näky on kuin lumisella pellolla, paitsi hankien tilalla on kuutiokilometreittäin suolaa. Täällä ei elä mikään. teksti ja kuvat juha honkonen Bolivian ja Chilen rajamailla levittäytyvät 56 SUOMEN LUONTO 8 | 2010
suolaa maailman suurimmat suola-aavikot SUOMEN LUONTO 8 | 2010 57
On kulunut vain parisen viikkoa sateesta, joka on täällä harvinainen ilmiö. Se on suolaa. Olo on kuin valtavan peilin päällä. Ja miksi liikkuisi. Opas Tito Freddy Sanchez ramos toivoo, ettei turismi pilaa suojelualueen rauhaa. Kun karkaa turistilaumasta sivuun, huomaa aavikon täydellisen hiljaisuuden. Echinopsis atacamensis pasacana ja Echinopsis tarijensis). Maailman suurimman suola-aavikon pinta on aivan tasainen, joten paikka tuntuu äärettömältä. Kun mannerlaatat törmäsivät ja Andit muodostuivat, Uyuni jäi väliin vesialtaaksi. Yövymme suolatiilistä tehdyssä alkeellisessa majatalossa. Kun pyörähdän 360 astetta, näen seurueemme lisäksi vain valkoista, valkoista ja valkoista. Etäisyyserot siis ikään kuin katoavat. Valtava suolan määrä myös kuivattaa ilmaa, minkä johdosta huulet rohtuvat kolmen päivän retken aikana rikki. Hiljalleen mineraalit kerrostuivat pinnalle suolapannuksi. Pilayasta saadaan katarrilääkettä ja tholasta polttoainetta. Osa porukasta viih- Taivas heijastuu suolapinnalla olevasta vedestä. Suurimman osan vuodesta Bolivian Uyunissa on vain valkoista. Niinpä matkailijat napsivat kuvia, joissa kauempana oleva näyttäisi seisovan etummaisen kämmenellä. Paikkaa hallitsevat jopa 12-metriset jättikaktukset (esim. Huulirasva on kovaa valuuttaa. luontoa ilMan eläMää Liika ON Liikaa. Vettä on kovan maanpinnan päällä vielä riittävästi luodakseen satumaisen näyn ympärillemme. Tiivis ja paksu suolakerros on elämälle mahdoton alusta. "Suola-aavikolla ei elä mikään ei yksikään eläin tai kasvi", vahvistaa oppaamme Tito Freddy Sanchez ramos. Ja yllä sinistä. Olemme onnekkaita. ENEMMäN SUOLaa V oi taivas! Taivasta on yllä ja alla. Valoa on niin paljon, että täysin syväterävien kuvien ottaminen on helppoa. Olo on kuin valtavan peilin päällä. 58 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. On laitettava sandaalit takaisin jalkaan. Kuin taivaassa. Mikään ei liiku. Vitivalkoisen aavikon keskellä kohoaa Incahuasin saari, jossa elämää on hitusen. Niiden lisäksi saarella kasvaa pensaskasveja, joita aavikon laitamilla asuvat intiaanit osaavat hyödyntää. Kirkkaan sään ja yli 10 000 neliökilometrin tasaisen pinta-alan ansiosta aluetta käytetään satelliittien kalibrointiin. Auringon laskiessa valkoinen maa muuttuu toviksi oranssiksi. Sen paksuus on kymmenistä senteistä muutamaan metriin, ja kuoren alla on 220 metriä suolavettä. Lounais-Bolivia on entistä valtameren pohjaa. Terävät suolapaakut pistelevät paljaita varpaita. Allamme ja ympärillämme on suolaa arviolta kymmenen miljardia tonnia, joten maailman yleisin mauste ei pääse ruokapöydistä loppumaan. Yläilmojen sini ja valkeat pilvet piirtyvät tarkasti maanpinnalla olevasta vedestä. Lämpötila on mukavat 20 astetta
Toistaiseksi kävijöitä on tällä luonnonsuojelualueella hyvin vähän", Ramos sanoo. Lounastamassa on chilen-, andien- ja punanflamingoja. Muita siivekkäitä ovat sarvinokikana (Fulica cornuta), andienhansu (Chloephaga melanoptera) ja andienkolibri (Oreotrochilus estella). Harvinaisia alkavat olla tällaiset sähköttömät ja tiettömät nähtävyydet, joihin on länsimaista lähes viikon matka. Suosittu puheenaihe on, kuinka kauas sivistyksestä sitä on vielä päästy. "Toivottavasti lisääntyvä turismi ei vaaranna eläinten oloja. tyy ulkona keskiyöhön, sillä autiomaan tähtitaivas on uskomattoman kirkas. Akuissa käytettävän litiumin kaivamisen ja turismibisneksen tehostamiseksi alueelle aiotaan rakentaa lentokenttä ja rautatie pääkaupunki La Pazista. laguuneilla lintuJen kiRJo ThiNk piNk. Veren happipitoisuuden laskiessa päätä ja lihaksia alkaa särkeä. Nisäkkäitä taas edustavat jänismäinen viskatsa (Lagidium viscacia) ja sitä jahtaava culpeo eli isoandienkettu (Lycalopex culpaeus). Koluamme kolme laguunia, joiden värit vaihtelevat punaisesta turkoosiin. "Ravintona oleva vaaleanpunainen levä antaa värin myös linnuille", opas Ramos tietää. Kuume nousee, eikä ruoka maita. Lisäksi tuikkimassa on pohjoisen pallonpuoliskon asukkaalle ennen näkemättömiäkin taivaankappaleita. Eläimiä alkaa muutenkin olla havaittavaksi asti. Suurin on andienkondori (Vultur gryphus), maailman kookkain lentotaitoinen lintu. Tiettömillä taipaleilla jeepit ovat kovilla, ja meidänkin automme hajoaa kahdesti: jäähdytysvesien SUOMEN LUONTO 8 | 2010 59. Sadat flamingot siivilöivät nokallaan vedestä sapuskaa. Mutta Uyunikin muuttuu. Suola-aavikkoa reunustavilla järvillä ruokailee chilen-, andien- ja punanflamingoja. Seuraavana päivänä nousemme viiteen kilometriin, mikä aiheuttaa muutamassa matkaseuralaisessa vuoristotaudin oireita
Chilessä lähellä bolivian rajaa on pieniä mutta syviä järviä, joiden suolapitoisuus on suurempi kuin kuolleessameressä. 60 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. ENEMMäN SUOLaa SUOLakaivO
SUOMEN LUONTO 8 | 2010 61
Täälläkin suola on suuri nähtävyys. Hän ei tunne ajolinjoja vaan ajaa auton syvälle saveen. Kohta kaikki alueella liikkuvat seurueet pysähtyvät auttamaan. Viimein saamme työnnettyä kulkupelin irti. Pinta-japohjavesissäolevatsuolatja muutvesiliukoisetmineraalitkerrostuvat, jolloinmaanpinnanpainanteeseenmuodostuu tasainenmuttahaurassuolakansi. Veteen on lähes mahdotonta hukkua. Palkintona Bolivian ja Chilen rajan kupeessa odottavat sulfaattia kovalla paineella ilmoihin syöksevät geisirit ja Laguna verden kuuma lähde. Andeilla Bolivian ja Chilen rajan kupeessa on useita sulfaattipitoisia lähteitä. 62 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Turistit laskevat dyyneiltä alas lumilaudoilla. Paikoin sateetonta on ollut jopa 400 vuotta. Epäonnisempia ovat naapurijeeppiläiset, joiden kuski on kolmannen päivän aamuna umpikännissä. Maailman kuivin mutta kaunein alue alkaa olla nähty, ja on aika jatkaa kohti Tyynenmeren rantaa ja etelää. Turistit kiljuvat nautinnosta, kun kylmän yön viilentämä iho kohtaa hieman yli 40-asteisen veden. Syntyedellyttääpaitsirunsasta haihtumistamyöstiivistä,vettäläpäisemätöntä sedimenttikerrostataiehyttäkalliopohjaa,jonne sadevesieivoivajotanormaaliksipohjavedeksi. Kellumaan pystyy niin mahallaan kuin selälläänkin. Voivatollavaarallisia,koskahauraansuolakuoren allaonuseinupottavaasuolaliejuajasavea. Eräät jäkälät, levät ja kaktukset saattavat selvitä täälläkin mereltä tulevasta sumusta tiivistyvän pienen kosteuden ansiosta. Ympärillä oleva aavikko ei ole enää valkoista eikä suolaa vaan hienoa hiekkaa. Noin 16-vuotias kuskimme hoitaa korjaamiset monen vuoden kokemuksellaan. Matkustajat eivät päästä miestä rattiin, vaan ohjaksiin hyppää turisti. Chilen puolelle lasketaan Andien rinnettä alas muutama kymmentä kilometriä. maailman kuivin paikka Suolapannu Geologinenmuodostuma,englanniksidry lake. Aavikot eivät ole yhtä suuria kuin Uyunissa, mutta suolajärvet vetävät matkailijoita kuin kukka mehiläisiä. Syynä on järvien 40-prosenttinen suolapitoisuus, jolle Israelin Kuollutmerikin häviää. Niissä onkin kuvattu tieteiselokuvia. Taaksemme jää ehkä erikoisin paikka, missä olemme koskaan käyneet. Vaatteet ovat savessa. Atacaman umpikuolleita kolkkia, joihin sumukaan ei pääse, on verrattu Marsin ja Kuun maisemiin. RIKKIHAPPOA. ENEMMÄN SUOLAA kiehahtaessa pihalle ja renkaan puhjetessa. TunnettujasuolapannujaovatUyuninlisäksiBonneville YhdysvaltojenUtahissajaEtoshaNamibiassa. Bolivia Uyun Olemme Atacaman autiomaassa, maailman kuivimmalla alueella. Syntyyhaihtumisenseurauksena autiomaanpintakerrokseen
Voit tilata myös osoitteesta: www.sll.fi/kauppa Luonto-lehti 22.10.10 Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 2,50 arkki (sis. alv:n) Yrityksesi logo Yrityksesi yhteystiedot, puh (09) 1234 5678, www.yritys.fi Luonnonkalenterin upeat valokuvat ja asiantuntevat tekstit kertovat elämästä maan ja veden rajalla. Luonnonkalenteria on saatavana: - suomeksi - ruotsiksi - englanniksi - saksaksi - ranskaksi - venäjäksi UUTUUS! (sis. lk:n postimerkin. Postimaksu maksettu Tilaajan nimi: ........................................................................................................................................................................ Postinumero: ....................................................................................................................................................................... Puhelin ............................................................................................................... Syntymävuosi...................................... Luonnonsuojeluliiton osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa suoramarkkinointiin. Kotkankatu 9 VASTAUSLÄHETYS Sopimus 5012567 00003 HELSINKI Postita jo tänään tai soita asiakaspalveluumme (09) 2280 8333, tai faksaa tilaus numeroon (09) 2280 8248. Postituskulut lisätään hintaan. LUONNONKALENTERI 2011 à 13 Saksa ____ kpl Suomi ____ kpl Ranska ____ kpl Ruotsi ____ kpl Venäjä ____ kpl Englanti ____ kpl Kalenterin postituskuoria à 1,60 ____ kpl Voit halutessasi tukea Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaa liimaamalla oikealla olevan merkin päälle 1. alv:n) Adventtikalenteri Kirjeensulkijat Suomen Luonnonsuojeluliiton jouluiset kirjeensulkijamerkit iloksi itselle ja vastaanottajalle. Tilauskortti Tilaan seuraavat tuotteet: KORTTIPAKETTEJA à 18,50 ____ kpl KIRJEENSULKIJAT à 2,50 ____ kpl ADVENTTIKALENTERI à 7,00 ___ kpl Kaikki hinnat sisältävät alv:n. Korttilajitelma koostuu viidestä mallien mukaisesta kortista ja kahdesta vaihtuvasta aiheesta. Lähetä sykähdyttävät Joulutervehdyksesi norppakorteilla! 18,50 (sis. Luontokalenterista on iloa koko vuodeksi! Kalenteri avattuna: 370 x 560 mm, logopainatuksella 370 x 620 mm. Joulukorttipaketti Korttipaketti sisältää 21 kpl kaksiosaista korttia ja kuorta. alv:n). Osoite: .................................................................................................................................................................................... alv:n) Luonnonkalenteri 2011 13 7,00 (sis. Postitoimipaikka: ................................................................................................................................................................ Luonnonkalenteri on loistava ja arvostettu lahja myös ulkomaalaisille yhteistyökumppaneille
Ei kuitenkaan henkilö eikä yhteisö tai yritys. äänestää voi kortilla, kirjeellä tai netissä. osallistu vuoden 2010 turhakkeen etsintään! mikä on sinun ehdokkaasi. 4. haku. kilpailuaikaa on 31.10. Osallistu lähettämällä kortti tai kirje: Suomen Luonto/turhake kotkankatu 9, 00510 helsinki sähköpostilla: turhake@sll.fi netissä: www.suomenluonto.fi/turhake kilpailuaikaa on 31.10.2010 asti. 64 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. 3. perusteluja ja valokuvia otetaan mielellään vastaan! kilpailuohjeet 1. Ehdokkaiksi ei kelpuuteta aikaisempia vuoden turhakkeita, henkilöitä eikä yhteisöjä tai yrityksiä. Suomen Luonto aloitti kisan vuonna 2000. haluatko ottaa osaa kisaan, joka nostaa keskusteluun tärkeitä aiheita. vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. osallistujien kesken arvotaan taitettava polkupyörä. asti. tulokset julkistetaan joulukuun lehdessä. vuoden turhakkeen etsinnässä pyörähti käyntiin 11. voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. palkinnon arvo on noin 400 euroa. Sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia. osallistujia on tullut kaiken aikaa lisää, viime vuonna heitä oli lähes pari tuhatta. 2. mikä sinua ärsyttää, huvittaa, vihastuttaa, ällistyttää, turhauttaa...
Propaganda oli ennalta arvattua: nikkelikaivos luo tuhansia uusia työpaikkoja, työttömyys katoaa Kainuusta, hyvinvointi leviää eikä ympäristöongelmia ole. Sitä jakoi kunta ja maakuntahallinto, eikä paikallisen mediankaan toiminta mitään journalismin juhlaa ollut. Kaikkia kaivoshankkeita tutkitaan perusteellisesti, Talvivaaraakin 30 vuotta. Silti en usko selitykseen. Mikko Niskasaari. Talvivaaran kaivos vedättää K aivosyhtiön marssi Sotkamon Talvivaaraan vanhassa kotimaakunnassani Kainuussa noudatti tuttua kaavaa. Uraanista tiedettiin. Olisikohan raha löytynyt yhtä helposti, jos kaivosta ympäröisi vihamielinen väestö. Sittemmin henki on haissut kauas ympäristöön mädille munille, rikkivedylle, mistä kanta-asukkaiden lisäksi on kärsinyt Sotkamon talouden selkäranka, matkailubisnes. "Henki on haissut kauas ympäristöön mädille munille." Kirjoittaja on oikeus- ja ympäristötoimittaja. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 65. Yhtiö on selittänyt, ettei alkuun ymmärretty uraanin tulevan mukaan nikkelimalmiin. Omertan (vaikenemisen) laki on alkanut murtua. Sopii epäillä. kOLUMNi Vahtikoira. Ei voi välttää epäilystä, että ihmisiä harhautettiin harkitusti. Tuttua oli sekin, ettei kaivosyhtiön tarvinnut itse huolehtia disinformaatiosta. Uudellamaalla uhattiin korvauskanteilla, kun ylikansallinen kaivosjätti teki alueella uraanivaltauksia, mikä romahdutti valtauskunnissa asuntojen hinnat. Liuotusprosessi, jota edellinen omistaja Outokumpu piti liian riskaabelina, tunnettiin. Uraanista kaivoksen vastustajat eivät olisi vaienneet. K K aivosyhtiö on kerännyt rahoitusmarkkinoilta omaa pääomaa lähes 400 miljoonan euroa, mikä on kova saavutus yhden kaivoksen yhtiölle. Näin huono on uraanikaivosten maine. Se ei ole pieni määrä työttömyystilastojen kärkipaikalle jumittuneessa maakunnassa, jossa on paljon vähemmän asukkaita kuin Lahden kaupungissa. Jos omistajat ja virkamiehet sanovat etteivät ymmärtäneet, niin vaikeahan sitä on kiistää. Jos Talvivaaran kaivosyhtiö olisi heti alkuun ilmoittanut tuotteikseen myös uraanin, lupaprosessi tuskin olisi ollut helppo. Ihmiset luopuivat ilman riitaa jopa kesämökeistään, eikä lehdissä ollut juttuja kaivosevakoista. Ely-keskuksen virkamiehet sanovat samaa. Siksi kaivoksen alkuperäinen lupaprosessi sujui melkein vastalauseitta. Talvivaaran kaivosyhtiöllä on palkkalistoillaan 382 työntekijää. Sitä varten haetaan uusia lupia, joihin maan hallituskin joutuu ottamaan kantaa. PohjoisKarjalassa on voimakas kansanliike sikäläisiä uraanikaivoksia vastaan. Saatuaan kaivoksen tarvitsemat luvat ja tuotannon käyntiin kaivosyhtiö ilmoitti haluavansa ottaa talteen myös malmissa olevan uraanin. Uudeltamaalta kaivosyhtiöt vetäytyivätkin nopeasti. Uraanilupaa haetaan vasta jälkikäteen, jotta sitä voidaan kaupata ihmisille iskulauseella "olisihan tyhmää jättää se käyttämättä". aivos on hyvä ja eri mieltä olevat pitäkööt turpansa kiinni, oli henki maakunnassa. Viimeinen pisara oli uraani. Uraania voisi kertyä 350 tonnia vuodessa, liki Suomen ydinvoimaloiden käyttämä määrä. Edes ydinvoiman kannattaja ei halua uraanikaivosta naapurikseen
Luomutuotannossa ollaankin lähempänä tämänkaltaista ajattelua kuin tavanomaisessa tuotannossa. Kesällä oli melkoisen siistiä laskea mökillä faijan kanssa iltaaikaan verkot ja syödä kalasaalista seuraavana päivänä. Arkena kaupasta tulee saatavuuden tai hinnan takia ostettua ulkomaisiakin hedelmiä, mutta kotimaisia marjoja pyrin syömään paljon. En voi sanoa, että luomuruoka olisi aina oleellisesti paremman makuista. Muutama vuosi sitten minulta kysyttiin mielipidettä luomuruoasta. Tämä olisi itsensä ruokkimisen ihannetilanne, mutta Helsingissä se ei tietenkään ole niin yksinkertaista. Mutsi haki kasvikset naapurin viljelijältä. Tarkoitin tällä, että ihanteellisessa tilanteessa käytössämme olisi vain yksi ravinnontuotantomenetelmä, joka kuormittaisi ympäristöä mahdollisimman vähän. Lakisääteisyysajatukseni viittasi myös siihen, että päättäjien tulisi tukea luomutuotantoa huomattavasti enemmän. (019) 264 4200, s-posti: info@osmocolor.com, www.osmocolor.com iLMOiTa SUOMEN LUONNOSSa! Sitä lukee 113 000 luonnonystävää! (KMT syksy 2009 / kevät 2010) pehmeää luomuvillaa Hyvän olon vaatteet jonne von hertzen opiskelee hydrobiologiaa, kannattaa luomuviljelyä ja soittaa bassoa. tomi nordlund Tilaa ilmainen tuotekuvasto: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi 66 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Nykyään opiskelen hydrobiologiaa Helsingin yliopistossa. Kasviöljy- ja luonnonvahapohjaiset Osmo Color Puuvahat höylätylle tai hiotulle puulle sisätiloissa. Lisätietoja: Sarbon Woodwise Oy, puh. LUOMUa Tai Ei, ravinnontuotannossa niin kuin kaikessa muussakin tuotannossa hintoihin pitäisi aina sisällyttää tuotteen aiheuttama ympäristökuormitus koko tuotteen elinkaaren ajalta. Onko luomuruoka sitten "parempaa" kuin tehoviljelty ruoka. Vaikka luomuruoan ravintoarvot eivät välttämättä olisikaan korkeammat, voisi maalaisjärjellä ajatella, että mitä vähemmän pelloille pumpataan kemikaaleja, sitä vähemmän niitä siirtyy ravinnon mukana ihmisiin. Ekologiselta kannalta katsoen luomuviljely on kuitenkin parempi vaihtoehto. TOiMiTTaNUT jOhaNNa MEhTOLa kasvokkain ...parasta puulle "Luomutuotantoa Pyrin suosimaan luomu- ja lähiruokaa. Käsittääkseni luomuruoan paremmuutta ihmisen terveydelle on tutkittu paljon, mutta tulokset ovat ristiriitaiset. Vastasin silloin, että luomutuotanto tulisi saada lakisääteiseksi. LUONTOharraSTaja OLEN OLLUT pienestä pitäen
NOSTaN haTTUa Stam1na-yhtyeelle, joka julkaisi alkuvuodesta ilmastonmuutosta ruotineen Viimeinen Atlantis -levyn. Siinä oli ulkoluototunnelmaa minun makuuni. Vaikka bonolle ja Stingille naureskellaan, he tavoittavat valtavan määrän ihmisiä esimerkiksi ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun tiimoilta. Heinäkuussa vierailimme upealla Bengtskärin majakalla, joka sijaitsee ihan samoilla suunnilla. Meidän yhtyeemme teksteissä ei ole suoraa luontopuhetta, mutta synnyttämämme mielikuvat tulevat usein sieltä. Se kokemus missattiin, mutta perushyvästä myräkästä ja viisimetrisistä vesipaaseista päästiin nauttimaan. Se on syklinen tapahtuma, joka antaa rytmiä elämään. Myös vuodenaikojen kierto luonnossa kiehtoo. Yhtyeen edellinen albumi Love remains the Same komeili Suomen virallisen listan kärjessä ja myi kultaa. von hertzen soittaa myös muun muassa jonna tervomaan yhtyeessä. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 67. Kyllä siitä rokkilevy tulee!" pEtri bLomQviSt / SkoY jONNE vON hErTzEN 32, muusikko, helsinki progressiivista rockia soittavan veljestrio von hertzen brothersin basisti. Ensi vuonna pitäisi olla valmista. Populaarikulttuurissa on usein helppo ampua alas tärkeistä asioista puhuvia ihmisiä. OMa rEviiri Oma reviiri -osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen ja kulttuuriin. pitäisi tukea enemmän" Pari ensimmäistä vuotta pysyin kärryillä, mutta kun Approach-levymme neljä vuotta sitten ilmestyi, musiikin ja opiskelun yhdistäminen muuttui hankalaksi. Jatkamme edelleen toukokuussa aloitetun albumin työstämistä. Siellä oli kaksi päivää aiemmin ollut valtava myrsky. Ei sellainen toiminta voi olla väärin. Eräänlainen isomman kaavan vuorokausirytmi. Meribiologia ja ekologia kuitenkin kiinnostavat. Salamat olivat lyöneet majakkaan, lapset itkeskelleet ja aikuiset fiilistelleet. Kaupungista pitää aika ajoin karauttaa pois pitemmäksi aikaa. Saaren työntekijöiden mukaan vastaavaa ei oltu nähty 20 vuoteen. Musiikissamme riittää isoja linjoja, aavaa ja kaikuisuutta, joka voi viedä vastaanottavaisen kuulijan vaikkapa keskelle merta. Hangon lintuasemalla tulee käytyä etenkin silloin, kun lintujen muutossa on aktiivinen kausi
Hylkeenpyytäjää on saatettu kutsua nimillä Hyle tai Mursu. Vähitellen nimet ovat vakiintuneet kahden nimen systeemiksi, ja lopulta periytyviksi sukunimiksi. Haukaksi nimitettyä on voitu myös verrata haukkaan. NiMi Orava, joka esiintyy asiakirjoissa jo vuonna 1365, on annettu lisänimeksi esimerkiksi oravanmetsästäjälle. Monet kalannimet on johdettu henkilön asuinpaikasta. Lisänimi on voinut olla isän tai talon nimi, asuinpaikan nimitys tai ammattinimitys. Eläinsukunimet, joita on suosittu etenkin Karjalassa, ovat voineet muotoutua sukunimiksi millaisesta lisänimityypistä tahansa. Se on osa kansallisesti merkittävien maisemien postimerkkisarjaa. Dokumentin ensimmäinen osa Täydellinen ekotalo vertailee, syntyykö paras lopputulos teknologian vai luonnonmukaisen rakentamisen keinoin. 68 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Nyt 20-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi se saa oman postimerkin. Tällaisia lisänimiä on ollut hyvin kauan. Haukka ja ruotsista väännetty Hyökki voivat alkujaan olla haukalla metsästäneen henkilön lisänimiä. Toisessa osassa Arkkitehtuurin voima tutustutaan vihreään arkkitehtuuriin. Siinä nähdään kiinnostavimpia eurooppalaisia ekotaloja ja samalla haetaan kestävää suuntaa tulevaisuuden rakentamiselle. Torronsuota Hämeen järviylängöllä pidetään Suomen syvimpänä suona. Sukunimien kehityksessä erotellaan kolme vaihetta. klo 19. Ensin henkilölle on annettu lisänimi, jota on käytetty tarpeen mukaan. Kotieläinten lisäksi sukunimissä elää luonnonvaraisia nisäkkäitä, kaloja, lintuja ja jopa hyönteisiä ja äyriäisiä. Paikoitellen turvetta on yli 10 metriä! YLEn kuvapaLvELu televisio vie vihreään kaupunkiin Vihreä kaupunki on kaksiosainen televisiodokumentti ekologisesta rakentamisesta. Pikkulintuihin viittaavat nimet ovat ehkä kertoneet ihmisen kati kinnunEn Makasiini riviTaLOkOrTTELi. Täydellinen ekotalo esitetään TV1:ssä tiistaina 2.11. OMa rEviiri luonto nimistössä Villit sukunimieläimet anton Tsehovin novellissa verovirkailijalla oli hevosenkaltainen sukunimi. Luontoon sulautuva maakatteinen ja energiatehokas rivitalokortteli Dietikonissa Sveitsissä. torronsuo postimerkissä Tammelan Torronsuon kansallispuisto perustettiin 1990. 1. Samaan tapaan voi olla muodostunut Siira, mutta yhtä hyvin nimi voi olla Sigfridin muunnos. Virallisten kalannimien lisäksi sukuniminä tunnetaan esimerkiksi lahnanpoikasta tarkoittava Lopperi, ruutanaa merkitsevä Kouri ja muikkua merkitsevä Muje. Uusinnat keskiviikkona klo 13 ja lauantaina 8.05. Henkilö on voinut saada lisänimen myös henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella. Pieni ihminen on voitu pilkallisesti rinnastaa pieniin eläimiin kuten kirppuun, kärpäseen tai kilkkiin. Eläimennimisiä on myös meillä. Dokumentin on käsikirjoittanut ja ohjannut pasi Toiviainen. luokan ikimerkkiä myydään 10 merkin tarra-arkkina. ja Arkkitehtuurin voima tiistaina 9.11
Näyttely on avoinna 31.12.2013 saakka, Eteläinen Rautatiekatu 8, Helsinki, www.kulttuurienmuseo.fi. MarjO jääSkä näin Lahdesta tuli Lahti Kun lapsena pyöräilin Lahden keskustaan, vieressä haisi Vesijärvi ja kourallinen tehtaita. Helsingin keskuspuistossakin voi nähdä vanhalle metsälle ominaisia kääpälajeja. Toki talvellakin voi nähdä pystyrungoilla monivuotisia itiöemiä. Saman lajin sisällä eri yksilöiden ulkonäkö saattaa vaihdella paljonkin. Se on jännää", Saarela sanoo. jOhaNNa MEhTOLa Lisää käävistä s. "Suomen, Ruotsin ja Norjan kääpälajisto on hyvin samanlainen. Riittää, että metsässä on lahopuuta. Tarvaisen ja Tarvosen taustalla häämöttää tarvas, jolla lienee tarkoitettu hirvieläintä, esimerkiksi metsäkaurista, tai alkuhärkää. "Se on maailman paras kääpäkirja. Maastohommissa olen nyt oppinut lukemaan metsää niin, että tiedän jo suunnilleen, mistä mitäkin lajia pitäisi löytyä." Käävät ovat Saarelan mielestä helppo, melko pieni lajiryhmä ja niitä oppii aika nopeasti tunnistamaankin. Ne ovat söpöjä persoonallisuuksia. Järvestä saadaan jo hyvin kuhaa. Martimo kytkeytynee näätään, Kuukkanen kuukkeliin, Kähtävä kuikkaan ja Korri silkkiuikkuun. Rautiaisen takana on seppää merkitsevä rautia, ei lintu. Lähetä juttuvinkki: johanna.mehtola@sll.fi. Energiatietoa lapsille Kulttuurien museossa on avattu lapsille ja nuorille suunnattu näyttely energiasta. juha kedon, heikki kolusen, antti pekkarisen ja Lasse Tuomisen Vesijärvi Salpausselkien tytär kertoo kattavasti järven historiasta, luonnosta ja tutkimuksesta. Toinen hyvä tapa on tutustua kirjallisuuteen. Se on oikea ilopilleri." Kääpiä nähdäkseen ei tarvitse mennä syvälle synkkiin metsiin. Se on oikea tähtilaji, joka pelasti lopulta metsän hakkuilta", kertoo Sini Saarela, 28. Kasvistoa ja eläimistöä esitellään näyttävin valokuvin ja piirroksin. jUha hONkONEN markku havErinEn SUOMEN LUONTO 8 | 2010 oLLi manninEn 69. Kun Rauma-Repolan laitos meni nurin, Lahdesta alkoi tulla nimensä mukainen. Fredrikin puhuttelumuodoista on johdettu Riekko, Daavidista Tavi. Suomalaisten myyttiset eläimet karhu ja hirvi näkyvät vanhoissa sukunimissä. Saarela suosittelee Suomen sieniopasta (Kasvimuseo/WSOY 2006) ja Tuomo Niemelän Käävät-kirjaa. kOviN vaNha iLMiö sukulaisuutta ilmaiseva sukunimi ei ole, mutta nimiin tallentuneet sanat voivat olla hyvinkin kaukaa menneisyydestä. Kenties Peipoksi nimitetty oli pirteä, Kiuru iloinen ja Tiainen eloisa. "Käävät eivät juokse karkuun, ja niitä näkee metsässä ympäri vuoden. Sana esiintyy muun muassa Kalevalassa. Myös ruotsalaiset kääpäkartoittajat käyttävät tätä suomalaista kirjaa tunnistusapuna." Kääpämetsään kannattaa mennä loppukesästä tai alkusyksystä. OMa rEviiri luontofriikin tähtihetki Rusokantokääpä on ilopilleri ominaisuuksista. Pernu, Päärni ja Pärnänen palautunevat germaaniseen karhua merkitsevään sanaan. 3845. Tunnetko intohimoisen lajiharrastajan. Kaunein kääpä on rusokantokääpä. Kääriäisen alkuperä on epäselvä, mutta ainakaan pieniin perhosiin nimi ei palaudu. TOpi LiNjaMa "Löysin hakkuu-uhan alla olevalta alueelta harvinaisen lutikkakäävän. Vesijärveä on puhdistettu ja rantaan rakennettu kevyen liikenteen väylä, asuntoja ja Sibelius-talo. Monien eläimennimiltä näyttävien nimien taustalla on ihmisen puhuttelunimi. Norjassa niitä on vain määrällisesti vähiten." Käävät kertovat, missä tilassa metsä on ja mitä lajeja sinne voi mahdollisesti vielä tulla. "Kun alkaa perehtyä kääpiin, niistä oppii joka päivä jotakin uutta. Jos käävät alkavat kiinnostaa ja haluaisi tietää niistä enemmän, voi aluksi ottaa yhteyttä Suomen sieniseuraan. Näyttelyvieras pääsee lisäksi kurkistamaan kulttuureihin, joiden energiankäyttötavat poikkeavat omistamme: Intian Keralassa maataloustyöt hoituvat pääosin lihasvoimin ja Länsi-Afrikassa romumetallista tuunataan valaisimia. Sukunimi Karppi on alun perin saksalaisista hansakauppiaista käytetty pilkkanimi. Teollisuusalueitten aitojen takia rantaan ei edes päässyt. SUkUNiMiEN aLkUpErä jää tutkijoilta usein arvailujen varaan. "Kääpien etsiminen on oikeaa aarrejahtia. Sukunimi Minkkinen ei viittaa pienpetoon vaan nimeen Minkka tai Minkki. Olipa kerran ihan pimeetä esittelee valaistuksen ja liikkumisen keksintöjä ja tutustuttaa myös kierrätykseen. Kun näkee, millainen metsä on, herää jo ajatus, että näitä ja näitä lajeja sieltä voisi löytyä. Hän kartoittaa nyt kolmatta vuotta Ruotsin kääpälajeja, ja metsästä tavoitan hänet haastatteluunkin. Monien sukunimiin kätkeytyvien sanojen sisältöä ei nykyisin yleisesti tunneta. Sitten löytyykin yllätyksiä. Karhua merkitsee myös kouvo, josta on johdettu Kouvosen, Koukosen ja Kouvalaisen kaltaisia nimiä. Korri voi palautua nimeen Kondrad, mutta sukunimet Kaija, Lokka ja Kajava ovat yhdistettävissä lokkiin
Korkeasaareen liittyy myös Koiviston vaikuttavin luontoelämys: lähellä ollut sinisorsanaaras viestitti koirassorsalle, että aja tuo häiritsijä pois; se siis kelpuutti eläintarhan johtajan lajikumppanikseen. "Oikeastaan mikä tahansa havainto on tarkastelun arvoinen", Koivisto kirjoittaa. Kiinnostavampaa on seurata tiaisten ja keltasirkkujen liikehtimistä tai västäräkin ja närhen ruuanhankintaa. Makasiini juha mäLkönEn Vinkkejä energiansäästöön jussi Laitisen kirjoittama Pieni suuri energiakirja antaa käytännöllisiä vinkkejä sähkön ja lämmön säästämiseksi erityisesti pientaloasujalle, mutta miksei myös kaupunkieläjälle. Paljastettavaa luonnon ihmeissä riittää loputtomiin. "En jaksa käydä katselemassa lintumaailman harvinaisuuksia tai listata pihan lajeja. UUSia TUTkiMUSkOhTEiTa löytyy Vantaalta omasta pihapiiristä, jonka puut Koivisto on koristanut linnunpöntöin; talvisin käytössä on useita ruokintapaikkoja. Kettumaista historiaa Punaturkin jäljillä -näyttely kertoo ketun elämästä niin kansanperinteen, metsästyksen kuin lajin näkökulmasta. Vuosikymmenien aikana kertyneitä tietojaan ja havaintojaan Koivisto on kirjannut esseiksi syksyllä ilmestyneeseen kirjaansa Elämänmittainen luontoretki. Kannettavat tietokoneet päästävät ihmisiä pahasta, sillä ne kuluttavat vain kymmenesosan pöytäkoneisiin verrattuna. Näyttely on avoinna 28.10.201029.5.2011. Lajimäärityksiin pysähtyminen on varmaan boheemin luonteeni vastaista", hän arvioi. Hän yrittää luontoa tarkkaillessaan hankkia havainnoilleen selityksen ja kyselee: miksi ja miten. OMa rEviiri luonnontuntija Ihmeiden tulkitsija Ilkka Koivisto on kirjannut luontohavaintojaan esseekirjaansa Elämänmittainen luontoretki. Eläinten käyttäytyminen on kiinnostanut biologi ilkka koivistoa, 78, pienestä pitäen. pUNaTUrkiN jäLjiLLä. Hyödyllisten vinkkien lisäksi kirjassa on paljon tietoa, yllättäviäkin tiedonmurusia. Koivisto on ollut muun muassa käynnistämässä teeren ja metson soidintutkimusta sekä saimaannorppatutkimusta 1960-luvulla. Suomen Metsästysmuseossa, Tehtaankatu 23 A, Riihimäki, www. Kuten esimerkiksi se, että pöytätietokone voi oheislaitteineen kuluttaa yhtä paljon sähköä kuin kuudesti viikossa lämpiävä sähkökiuas. Luontokuvaaja juha Mälkönen on kuvannut riihimäkeläistä citykettuperhettä. 70 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Luontokuvaaja juha Mälkösen valokuvanäyttelyssä voi seurata riihimäkeläisen kettuperheen elämää kaupunkikotipesänsä ympäristössä. Hän tutki eläimiä sen, minkä hallinnon hoitamiselta ehti. metsastysmuseo.fi. Pieni suuri energiakirja, Into-kustannus. Suomessa ei ole syntynyt varsinaista eläinten käyttäytymistä tutkivaa koulukuntaa. Lähes 30 vuoden ura Korkeasaaren eläintarhan johtajana antoi myös ainutlaatuisia kokemuksia. Oivaa pohdiskeltavaa on tarjonnut tietenkin myös luontoa harrastava kansa kysymyksineen; Koivisto piirroksineen esiintyi vuosikausia Ylen Luontoillan televisiolähetyksissä ja vastaa yhä nisäkäskysymyksiin tämän lehden Kysy luonnosta -sivuilla
Miten siili näkisi ympäristön. Maailmassa tapahtuu paljon meidän aistimaailmamme ulkopuolella. LUONTO OpETTaa. Tiina Hietikko-Hautala: Jääkauden jälkinäytös Merenkurkun saariston maailmanperintö, Pohjanmaan Ely-keskus 2010. iSMO TUOrMaa joutsenmerkki 20 vuotta Tiesitkö, että Joutsenmerkki on maailman ensimmäinen kansainvälinen ympäristömerkki. Jäin kaipaamaan vain kuvaajien nimiä kuvien yhteydessä. "aLiarviOiMME USEiN eläinten käyttäytymistapoja. Tavallaan ei ole olemassa sitä osaa maailmasta, josta ei saa aisteilla tuntumaa. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 71. Liikkuminen ja heikko hajuaisti tuottaisivat ehkä suurimmat ongelmat. Hän päätyy siihen, ettei tulisi toimeen siilinä monestakaan syystä. Eläimillä on aika samanlainen keskushermosto kuin ihmisillä. Koiralla esimerkiksi on paljon parempi kuulo- ja hajuaisti kuin ihmisellä." Niinpä kun koira pysähtyy, se on usein havainnut jotain, mistä me emme tiedä mitään. Eläinten mahdollisuudet joustaa käyttäytymisessään ovat melko suuret; niiden muisti saattaa toimia joiltakin osin paremmin kuin ihmisen muisti." Koivisto sanoo, että lähtökohta eläinten ymmärtämiseen on aistimaailmassa. Ihminen pitää usein kovaa meteliä luonnossa. Sen on kirjoittanut ympäristöministeri paula Lehtomäki. Suurin ansio onnistuneesta lopputuloksesta kuuluu kirjan asiantuntevalle toimituskunnalle ja kirjan kirjoittaneelle toimittaja Tiina hietikko-hautalalle. "Niin eläimet kuin ihmisetkin hahmottavat maailmaa pitkälti aistien määräämissä puitteissa. Kirjassa on selkeässä muodossa kaikki tarpeellinen tieto Merenkurkun yhä melko tuntemattoman maailmanperintöalueen historiasta, luonnosta, elinkeinoista ja tulevaisuudesta. Hän halusi ymmärtää paremmin siilin maailmaa ja yritti ujuttautua siihen paneutumalla makuulleen pihamaalle. Apinat ovat aika lähellä meitä, mutta koiran ja ihmisen ero on jo huima. Se ei ole millään lajilla täsmälleen samanlainen kuin ihmisellä. Nyt ne löytyvät hankalasti kirjan takasivuilta. biologi ilkka koivisto ei bongaile lintuharvinaisuuksia, mieluummin hän tarkkailee kotipihansa luontoa. pEkka niEminEn / SkoY riTva kUpari Ilkka Koivisto: Elämänmittainen luontoretki. Mitä luonto ja eläimet ovat minulle opettaneet. Saamani tiedon mukaan riski kannatti. Kirjasta on otettu rohkeasti usean tuhannen kappaleen painos suomen-, ruotsin- ja englanninkielellä. En muista pitkään aikaan saaneeni jostain luontokirjasta yhtä paljon uutta tietoa luettavassa muodossa kuin tästä kirjasta. "Pian huomaa, että kaikenlaista tapahtuu ympärillä. Pelkäsin, että loppukin Merenkurkun maailman perintöaluetta esittelevästä kirjasta on päättäjiä nuolevaa pönötystä. Eipä ihme, ettei eläimiä silloin näy." Kotioloissa Koivisto ruokki jokunen vuosi sitten myös orvoksi jäänyttä siilipoikuetta. Joutsenmerkki on Pohjoismaiden yhteinen ympäristömerkki, ja se täyttää tänä vuonna pyöreät 20 vuotta. Aion lukea kirjan uudelleen moneen kertaan ennen kuin Suomen merenkurkun saaristo yhtyy Ruotsin Korkearannikkoon joskus 4000 vuoden kuluttua. OMa rEviiri Retkillä näkee ja kuulee myös paljon, jos malttaa istuskella välillä hiljaa paikoillaan ja antaa luonnon tulla lähelle. Onneksi olin väärässä. Mihin se suunnistaisi ja miten löytäisi tarpeeksi lieroja, etanoita ja muita makupaloja yön aikana. Minerva 2010, 221 s. Moreenien maa Myönnän, että Jääkauden jälkinäytös -kirjan lukeminen oli tyssätä kirjan esipuheeseen. Joutsenmerkityt tuotteet täyttävät tiukat kriteerit, jotka ottavat huomioon tuotteen koko elinkaaren ympäristövaikutukset
Osassa kaloista (esimerkiksi silakassa, mutta ei hauessa ja lohikaloissa) on paljon B1-vitamiinia hajottavaa tiaminaasientsyymiä. Jutussa käsiteltiin muun muassa metsäalppikellon tuloa Kotkaan Langinkosken arboretumiin ja väitettiin metsäbiologian professori Viljo Kujalan tuoneen sen siemeniä Tsekkoslovakiasta. Puutoksen haittavaikutuksia, kuten jalkavaivoja, on kuvattu nuorilla kasvatussiileillä. Se on mahdollisesti myös Itämeren lohen M74-oireyhtymän taustalla. Tiaminaasi on yhdistetty tarhakettujen vitamiininpuutoksiin. Varmastikin se on huomioon otet- 72 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. LUkijakirjEET palaute@suomenluonto.fi TOiMiTTaNUT jOUNi TikkaNEN Metsäalppikellon toi Kai Friman Edellisessä numerossa oli pieni juttu metsäalppikellosta (Soldanella montanella). Todellisuudessa asialla oli paikallinen intohimoinen luontoharrastaja Kai Friman, kuten monen muunkin kasvin kotouttamisessa Kotkan seurulle. Vinkissä kerrottiin yhdeksi tarjottavaksi ravinnoksi kala, mutta mainitsematta jäi, että se on syytä kypsentää. Metsäalppikello on pieni ja sievä kasvi, joka alkukesästä kukkii kauniisti. Se ei vie muilta elintilaa, joten kiihkeinkään botanistifasisti tähän maahanmuuttajaan tuskin tulistuu. haNNU MäNNiSTö kOTka siilille ei raakaa kalaa Tarkkaavainen lukijamme antoi tietoja, joiden perusteella Suomen Luonnossa 7/2010 ollutta lyhyttä siilin ruokintavinkkiä on syytä tarkentaa. Kotiseudullaan siihen suhtaudutaan kuin meillä sinivuokkoon. Hän arveli, että tiaminaasista johtuvaa B1-vitamiinin puutosta voi syntyä myös luonnossa, jos siileille syötetään vain silakkaa, eivätkä ne hanki itse paljon ravintoa. Friman myös kylvi siementä Langinkoskelle ja moneen muuhun paikkaan. Soitin Korkeasaaren eläinlääkärille Eeva Rudbäckille. Langinkoskella metsäalppikello on viihtynyt. Viihtyäkseen kasvi vaatii aika varjoisan paikan ja mielellään savisen maapohjan. Tiedän myös monen keränneen siementä ja levittäneen kasvia edelleen. Tällaisen kalan säännöllinen syöttäminen voi johtaa tiamiinin puutteeseen
Kemijärveläinen lintuharrastaja Pirkka Aalto tunnisti sen tuoreeltaan niin sanotusti leukistiseksi yksilöksi, vaikka ei aikaisemmin ollut nähnyt vaaleita kanalintuja. Kysyimme asiasta myös Oulun eläinmuseon intendentiltä, Risto Tornbergilta, joka on 23-vuotisen työuransa aikana saanut pöydälleen kaksi samanlaista teertä. "Kiertokiitäjä on sellainen vaeltaja, jota meillä on viime vuosina ollut aika hyvin. Sorsilla ja variksilla värimuunnokset ovat tavallisempia, tai ne huomataan helpommin, koska lajit viihtyvät lähellä ihmistä. Jokin kosketus ihmisiin sillä lienee ollut, koska se oli hyvin peloton ja vietti pitkiä aikoja kahden kesämökin pihapiirissä. "Periaatteessa riekon ja kiirunan talvihöyhenten vaaleneminen on voinut alkaa tällaisesta mutaatiosta, josta yksilö on saanut valintaedun. Jos lintu kuuluu Karttulan hanhipesueeseen, se on mielenkiintoinen poikkeus, sillä näin etelässä metsähanhi pesii harvoin. havaiNTOkirja havaintokirja@suomenluonto.fi. Tunnetummassa pigmenttihäiriössä, albinismissa, pigmenttiä ei ole ollenkaan, mutta leukismissa puuttuu vain osa höyhenpeitteen väripigmentistä. Raimo Mattila näki vaalean teeren Raimo Mattila kuvasi Sodankylän Lokassa epätavallisen vaalean teeren. Sitä voi pitää säännöllisenä harvinaisuutena." Kullbergin mukaan kiertokiitäjä on Suomen ainoa perhoslaji, jonka imukärsän pituus (1112 senttiä) riittää koristetupakan (Nicotiana alata) kukkien pölyttämiseen. Tornberg arvelee, että värimuunnoksen taustalla on pieni perimän muutos. oLLi korhonEn olli Korhonen seurasi metsähanhea metsässä Etelä-Savossa Suonenjoella asuva luontokirjoittaja ja -kuvaaja Olli Korhonen sai syyskuussa harvinaisia kuvia nuoresta metsähanhesta kangasmetsän peittämässä niemessä, jossa maaruska oli parhaimmillaan. Aikaisempien havaintojen perusteella Korhonen arvelee, että lintu on saattanut syntyä naapurikunnan Karttulan puolella mutta jäädä syystä tai toisesta jälkeen perheestään. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! TOiMiTTaNUT jOUNi TikkaNEN tuomas Vanermo löysi kiertokiitäjän Tuomas vanermo Espoosta nappasi syyskuun puolivälissä kuvan kotitalonsa ulkoseinälle laskeutuneesta perhosesta ja päätteli pienen googlaamisen jälkeen, että kyseessä on kiertokiitäjä (Agrius convolvuli). Kun lumitalvet lyhenevät, on jännä nähdä, muuttuuko riekon ja kiirunan väri toiseen suuntaan." 74 SUOMEN LUONTO 8 | 2010 raimo mattiLa tuomaS vanErmo. "Sain itsekin yhden kiertokiitäjän tänä kesänä valopyydyksestä, mutta ne jotka ovat viitsineet tuusata tupakankukkien kanssa, ovat saaneet paljon enemmän", Kullberg kertoo. Luonnontieteellisen keskusmuseon museonhoitaja Jaakko Kullberg vahvistaa havainnon
antti koLi antti Koli kuvasi hanhien risteymän Antti Koli katseli Helsingissä Viikin pelloilla valkoposkihanhien parvea, kun hänen silmiinsä sattui lintu, joka ei selvästikään kuulunut joukkoon. Etenkin tarhaoloissa hanhien risteymiä syntyy Tolvasen mukaan paljon, ja usein ne ovat jopa lisääntymiskykyisiä. Kysyimme asiaa korentoasiantuntija Sami Karjalaiselta, jonka mukaan korennot eivät tee toisilleen väkivaltaa vaan rakkauden tekoja. Tänä vuonna laji tavattiin ensi kertaa Turusta ja Keski-Suomesta. Tavallisemmin sen voi nähdä elosyyskuussa pääkaupunkiseudulla, Kaakkois-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Tämä on tunnistettu kyllä aivan oikein." Linnun tietää valkoposkihanhen ja kanadanhanhen risteymäksi yksinkertaisesti siitä, että pään, kaulan, rinnan, selän ja kupeiden väritys on näiden kahden lajin puolivälistä. Lajista on koko Suomessa vasta kourallinen havaintoja. Aivan tarkkaa lajinmääristystä Karjalainen ei osaa kuvasta tehdä, mutta se on varmaa, että kyseessä on kaksi syyskorentoa. Parina viime vuonna se on kuitenkin yleistynyt ja alkaa olla Etelä-Suomessa tavanomainen", Karjalainen kertoo. tapio aLanko matti anttiLa SUOMEN LUONTO 8 | 2010 75. Vaihtoehtoja ovat verikorento (Sympetrum sanguineum), lännensyyskorento (Sympetrum striolatum) tai punasyyskorento (Sympetrum vulgatum). Suomen WWF:n ohjelmapäällikkö, hanhiekspertti Petteri Tolvanen on havainnut ilmeisesti saman linnun, mutta ei hänelläkään ole risteymän vanhemmista tietoa. Näin ne parittelevat. Populaatiotasolla valkoposkihanhi ja kanadanhanhi eivät ole kuitenkaan sulautuneet toisiinsa, joten kyseessä on kaksi eri lajia. ampiaishämähäkit ovat levinneet välimeren seudulta nopeasti halki Euroopan, ja laji runsastunee Suomessa lähivuosina. Koli päätteli sen valkoposkihanhen ja kanadanhanhen risteymäksi mutta ei osannut sanoa, kumpi on ollut isä ja kumpi äiti. Koulun biologian tunneilla opeteltu mantra, että kaksi eri lajia ei saa keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, ei siis aivan päde. Oliko meneillään tappelu. "Verikorento oli harvinainen vielä viisi vuotta sitten, ja muistan hyvin kun näin sen ensimmäisen kerran Ahvenanmaalla 1997. Matti anttila löysi ampiaishämähäkin Luontoharrastaja Matti Anttila Seinäjoelta löysi elokuussa autokatoksensa seinältä ampiaishämähäkin. "Hanhet ja muut vesilinnut risteytyvät aika yleisesti, mutta usein on tekemistä jo siinä, että pystyy sanomaan, minkä kahden lajin risteymä on kyseessä. tapio alanko tallensi korentojen parittelun Tapio Alanko Kaskisista näki kaksi toisiinsa takertunutta korentoa ja jäi ihmettelemään, mitä ne tekivät. hämähäkit leviävät tuulten mukana seittirihmaa purjeena käyttäen. Jos kyseessä olisi verikorento, havainto olisi Kaskisista ensimmäinen
Marja härkönen esitteli tryffeleitä ja muita maasieniä perusteellisesti Suomen Luonnon numerossa 5/2007. SEppO vUOkkO kasvit 76 SUOMEN LUONTO 8 | 2010 matti ruottu LaSSE virtanEn ! Si ä kSE eseen fi ET y te . Hyvälaatuiset tryffelit maksavat satoja euroja kilo, joten kiinnostus kokeiluun on suurta. Kuvasta ei ole oikein mahdollista nähdä hampaiden jättämiä uurteita, joista voisi saada vielä lisävarmistuksen vastaukseen. Jos haapa olisi ollut pitkällään maassa ja hampaiden uurteet kapeampia, kuorijaehdokkaita tulisi pari lisää; jänikset ja myyrät. hirvi on järsinyt haavan kuorta ja hamunnut sen alla olevaa jälttä. on tryffeleitten hakuun koulutettuja koiria. Mikään näistä, ei myöskään hirvi, syö koppuraista kuorta vaan sen alla olevaa nilakerrosta. iLkka kOiviSTO nisäkkäät Löysinkö tryffeleitä? kesämökin vanhan kukkapenkin reunaa kaivettaessa löytyi maan sisästä palleromaisia ruskeita sieniä. Eläimet kuitenkin haistavat kypsyvät itiöemät ja kaivavat niitä ravinnokseen. Ne ovat yleisiä männyn mykoritsasieniä, mutta kasvutapansa vuoksi niitä näkee harvoin. Männyn seuralaisena kasvavat maahikkaat eivät ole tryffelin veroisia herkkuja. 10 MM SyöNNöS. Kun syöntikorkeus oli kaksi metriä, vastaaminen on helppoa. Kesämökkitonteilta maata kaivettaessa löytyvät sienet ovat useimmiten maahikkaita, koska tontit ovat yleensä karuja mäntykankaita. Hanketta johtaa tekniikan tohtori Salem Shamekh Aalto-yliopistosta. Ovatko ne tryffeleitä. ja ky a tai ko n Lu 510 @suo i, kohta utio M je e 0 a lu os n T va a Ta S. Kahdesta ensimmäisestä talvesta taimet ja rihmastot selvisivät hyvin. Mikä lienee ollut asialla. Kestää kuitenkin useita vuosia, ehkä vuosikymmeniä, ennen kuin satoa päästään korjaamaan. Ny t ja vo et k ir o m , 0 os s ti ä a k ä e t ä Su t u 9 o nn e tey a sek he s h ka ylu Lä gia n y ik k an y s tk ia: k ukaa opa olo e ko ost m int t, g p ita hava lmiö kö h La n i sä e än t ai l l in eh k o hd ma ma ää , i l s ös my a e in ai h t O S ky a ST O NN O LU y i aS a Tv a Tij N TU aN Mikä järsi haavan kuorta? pellon reunan haavassa oli syöntijälkiä kahden metrin korkeudella tyvestä. Näkemys voi muuttua, kun Suomessakin nyt MaahikaS. Suomessa on myös käynnistetty tryffelinkasvatuskokeet: tammen taimien juuriin on ympätty kesätryffelin rihmastoa ja taimet on istutettu entiselle peltomaalle Juvalla. Syöntijätettä ei näkynyt maassa. On hyvinkin mahdollista, että koirat löytävät tieteelle uusiakin sienilajeja, sillä maan sisässä kasvavat sienet ovat piilossa normaaliin tapaan sieniä etsiviltä tutkijoilta. Myös oikeita, Tuber-sukuun kuuluvia tryffeleitäkin meillä kasvaa useita lajeja, mutta kaikki ovat nykytietämyksen mukaan harvinaisia. Maahikkaat ovat kovia, ruskeita, hiukan nystyisiä ja ihmisen nenään jokseenkin hajuttomia. Kangasmetsissä näkee usein noin nyrkin kokoisia kuoppia, joiden pohjalta voi löytää kovia maahikkaan kuoren kappaleita. Haavan kuorta on kaapinut hirvi. Nyt kokeita käynnistetään muissa kunnissa ja myös mustatryffelin rihmastolla. il i t äh yM osoit , inki luon L S ssi o s n i fo r t t o nt h e l me . to
Pöllähdykset ovat itiöitä, ja melko varmasti kyseessä oli sieni tai limasieni limasienet eivät ole oikeita sieniä, vaan muodostavat oman eliöryhmänsä, joka sijoitetaan mil- 78 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Kuten kuvaparista voi havaita, lajien olemuksessa on muutenkin eroa. Kuvasta päätellen kesyksi mainittu yksilö on vaihtopukuinen metsäjänis, mutta alakuvassa on tyypillinen rusakko, jonka olemus lienee johtanut kysyjän ajatukset harhateille. Sateella erään kannon päästä tuprahteli jatkuvasti pieniä pöllähdyksiä kuin savua. kySy LUONNOSTa aSiaNTUNTijaT vaSTaavaT tapio aLanko TUhkELO. Rusakon korvat ovat selvästi pidemmät kuin metsäjäniksen ja ulottuvat eteenpäin käännettyinä kuonon kärkeä pidemmälle. Kysyjän lähettämä kuvapari osoittaa hauskasti, että taajama-alueet ja erityisesti niiden puistot valloittanut rusakko, jota monet jänikseksi nimittävät, on onnistunut syrjäyttämään meillä alkuperäisen metsäjäniksen suomalaisten tietoisuudessa. Liian yleistä onkin, että maastossa yksinään havaittuja jäniksenpoikia on otettu hoitoon, koska niitä on pidetty emon hylkääminä. Ne saapuvat emon kutsumina saamaan maitoannoksensa ja vetäytyvät sen jälkeen takaisin erillisiin piilopaikkoihinsa. kun vesipisara osuu sieneen, se näyttää ikään kuin savuavan. METSÄJÄNIS tapio aLanko RUSAKKO Kesy jänis hassu veikkonen tämä yläkuvan pupujussi. Tylyä mutta tarkoituksenmukaista on useammankin petoeläimen saaliiksi sopivan jäniksenpojan elämän alku. MaTTi hELMiNEN nisäkkäät sateella savuava kanto Olimme retkellä, kun ukonilma yllätti. kahtena aamuna se on tullut noin 23 metrin läheisyyteen. Sehän ei ole tyypillistä normaalille jänikselle, joka ponkaisee pusikkoon saman tien. Poikaset eivät kulje emon mukana, vaan poikue hajotetaan piilopaikkoihin petojen välttämiseksi. On mahdollista, että kyseessä on luontaisesti peloton yksilö, joka on onnistunut löytämään hyvät ruokamaat ja turvallisen ympäristön asutuksen liepeiltä. Onko se oikea jänis. Lienee mahdotonta selittää, miksi poikkeuksellisen kesy metsäjänis on viihtynyt asumusten liepeillä. Viljelymailla ja nyttemmin myös asuinalueilla yleinen rusakko on kautta vuoden lähes samanvärinen, ruskeanharmaa. Sekaannus lajeissa saattaa olla yleisempikin, sillä juuri rusakko on se jänislaji, jonka varsinkin kaupunkilaiset useimmiten näkevät. Metsäjäniksen häntä on kesät talvet valkoinen "pumpulitupsu", mutta rusakon hännän yläpuoli on aina musta. Talvella lajien erottaminen onkin helppoa, mutta kesällä ehdoton erottava tuntomerkki on hännän väritys. Sellaista mittausta ei maastossa yleensä pääse tekemään, joten on pakko opetella, miltä kumpikin laji luonnossa näyttää. Molemmat lajit ovat siis jäniseläimiä eli kansanomaisesti vain jäniksiä, vaikka kyseessä on kaksi eri eläinlajia. Monet sienet kuten tuhkelot tuprauttelevat ilmaan itiöitänsä sateella. Mitä se olisi voinut olla. Yllättävää kyllä, emo käy vain kerran vuorokaudessa imettämässä poikasiansa. Maaseudulla metsäjänis on monin paikoin vielä säilyttänyt asemansa. Toisaalta on myös mahdollista, että jänisyksilö on poikasena ollut hoidokkina ja tottunut ihmisten läheisyyteen. Metsäjänis on monissa eläinsaduissakin seikkaileva ristihuuli, joka syksyllä vaihtaa ruskean kesäpukunsa valkeaan talvipukuun ja ke- väällä takaisin kesäpuvuksi. Kysymys on kuitenkin sekä metsäjäniksen että rusakon normaalista elintavasta
Mistä muutoksessa voisi olla kysymys. Kotelosienet ovat tavattoman laaja sieniryhmä. Vain viitisentoista vuotta sitten Suomesta ilmoitettiin ensimmäiset havainnot syysolkikärpäsen joukkoesiintymistä korkeissa rakennuksissa, minne kärpäset tulevat talvehtimaan (SL 10/97). En missään tapauksessa myrkyttäisi kotiani niiden takia. Tuhkeloiden itiöemän kuori kuivuu nahkamaiseksi, ja itiöitä voi pölläytellä ilmaan puristelemalla itiöemää tai tallaamalla sen päälle. Itse törmäsin syksyllä 1996 satoihintuhansiin kärpäsiin Lohjan vesitornin kahvilassa. voisiko kyseessä olla kalvasmaljakas. kySy LUONNOSTa aSiaNTUNTijaT vaSTaavaT anu turunEn WikimEDia syysolkikärpänen mika hEiSkanEn Kärpästen toukat elävät ilmeisesti ympäröivien metsien heinissä, lähinnä kaiketi metsälauhalla. Jos niin on, ravintoa kyllä riittää! Jossakin on väitetty toukkia pedoiksi, mutta en voi uskoa, että peto olisi noin runsas. Usein kuvittelemme, että itiöt leviävät kuivalla säällä. Myös kalvasmaljakas on kohtalaisen iso maljakkaaksi. Varsin monet maljakkaat ovat vain muutaman millin mittaisia ja kasvavat hyvin monenlaisella alustalla lannasta risuihin. Harjujen korkeat rakennukset jäävät tietenkin kauas lämpimämpään kerrokseen. Hiukan kärsivällisyyttä vain. kaUri MikkOLa Selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet KALVASMALJAKAS loin eläimiin, milloin sieniin. Laji kasvaa varsin yleisenä jo alkukesästä lähtien multamaalla lehti- ja sekametsissä. Luonnossa tuulen pyörteetkin nostavat itiöitä lentoon, mutta näyttävin tupsahdus sieneen koskematta syntyy, kun itiöemän sisälle putoaa vesipisara. Syysolkikärpäset ovat vaarattomia luonnon otuksia, joilla ei ole mitään tekemistä likaisuuden tai tautien kanssa. Koska kysyjät eivät huomanneet selvää itiöiden lähdettä, kannon päässä oli todennäköisesti pieniä maljakkaita tai rupimaisia kotelosieniä. Limasieniä on esitelty Suomen Luonnossa usein viimeksi numerossa 7/2009. Syksyllä 2008 näin syysolkikärpäsiä ensi kerran mökkini ullakkohuoneen ikkunassa Tammisaaressa, tosin vain 2030 yksilöä. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 79. Pyrkimällä korkealle ne välttävät matalimmat talvilämpötilat. Kun ne kuitenkin ovat aikuisia, ne pystyvät siirtymään mahdollisimman edullisille paikoille. Ne poikkeavat kantasienistä (joihin esimerkiksi helttasienet kuuluvat) muun muassa siinä, että itiöt kehittyvät itiökoteloissa eli askuksissa yleensä neljän tai kahdeksan itiön ryhminä. Huomiota herättävimmät maljakkaat ovat maksanruskea maksamaljakas ja värikäs oranssimaljakas. Selvänä utuvyönä näkyvän lämpötilarajan alapuolella on kylmää ja yläpuolella lämpimämpää. Ilmiö tunnettiin Keski-Euroopasta, mutta 1930-luvun Suomen kärpäsluettelossa sanotaan, että vaikka lajia on Pohjois-Savoon saakka, niitä ei ole meillä havaittu joukoittain. Ilmiötä voi jäljitellä pudottelemalla pillillä yksittäisiä pisaroita itiöemään. SEppO vUOkkO kasvit Maljakkaitako? Löysin heinäkuussa hauskoja kuppeja metsästä. Ehkä erikoinen käyttäytyminen johtuu siitä, että aikuistalvehtijat ovat arkoja matalimmille lämpötiloille. Jos niitä olisi ollut sillä tavalla pitempään, se kyllä tiedettäisiin. Myös syötävät korvasieni ja huhtasieni kuuluvat kotelosieniin, mutta muuten kotelosienissä on vain vähän ruokasieniä. LaSSE kOSONEN Sienet toiko ilmastonmuutos syysolkikärpäset? asun kuopiossa kerrostalon ylimmässä kerroksessa, johon tulee miljoonia pikkukärpäsiä. Siitä voi vakuuttautua jokainen tarkkailemalla talvi-iltoina inversion eli ilman lämpötilakerrostumisen sijoittumista pakkasen kiristyessä. Helpoimmin sen voi nähdä tuhkeloilla, mutta pisarat tupsauttavat itiöitä ilmaan monista muistakin sienistä. Kyseessä on todella kalvasmaljakas (Tarzetta catinus). Olisiko syysolkikärpäsen sietoraja niin tiukka, että vasta ilmastonmuutoksen aikaansaamat leudot talvet ovat tehneet lajin joukkotalvehtimiset mahdollisiksi. Sadepisarat voivat täräytellä itiöitä lentoon myös sammalten itiöpesäkkeistä. Maljakkaat ovat kotelosieniryhmä, jotka jaetaan moneen sukuun. Ne ovat syysolkikärpäsiä (Thaumatomyia notata) kahukärpästen heimosta (Chloropidae). Mitä ne ovat. Itiöt vapautuvat koteloistaan lakiaukon kautta. Useilla sienillä näin onkin, mutta muutamat sienet lähettävät itiönsä lentoon sadesäällä. Tuosta vuodesta lähtien ilmoituksia syysolkikärpäsen joukkioista on tullut lähinnä Salpausselän eteläpuolelta ja Etelä-Hämeestä, mutta siis 2008 jo Kuopiosta
Tunnistatko seuraavat ympäristömerkit (tekstit poistettu tehtävän vaikeuttamiseksi)? a b C vastaukset: 10. 240 kääpälajia. Sijaitsevatko Torisevan rotkojärvet a) Virroilla b) Puulavedellä c) Kuusamossa. 10. 8. 3. 4. 6. a) huuhkajia. Onko tiibetinhanhi meillä a) satunnainen laji b) pesinyt meillä kerran c) vakituinen pesimälaji. Sähkönjakelussa tarvittavat tolpat ja johtimet ovat vuosien varrella tappaneet eniten a) huuhkajia b) merikotkia c) joutsenia. 3. A) Pohjoismainen ympäristömerkki eli Joutsenmerkki B) Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen ympäristömerkki Bra Miljöval C) Euroopan unionin ympäristömerkki. Virroilla. 2. Missä sijaitsee Suomen suurin muinaislinna. (09) 2280 8210. 1. Valkeakoskella, Rapolan muinaislinna on suurin. 9. 1. 9. Mikä on tuulenpesän yleisin aiheuttaja. Kumman lajin elinalue ulottuu meillä pohjoisemmaksi, sammakon vai rupikonnan. Sieni (Taphrina). Laatokkaan. Se elää koko maassa, rupikonnan elinalue ulottuu Etelä-Lappiin.. Mihin vesistöön Hiitolanjoki laskee. Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelua. b) pesinyt meillä kerran. Torronsuon kansallispuisto. Mikä kansallispuisto sai syyskuussa oman postimerkin. pähkiNöiTä Anna lahjaksi viiden tähden luontolehti! Suomen Luonnon lahjatilaus on tyylikäs tapa muistaa päivänsankaria, läheistä tai ystävää. 5. 7. Lahjatilauksen voit tehdä sivun 81 tilauskortilla internetissä www.suomenluonto.fi soittamalla tilaajapalveluumme p. 6. 8. Kuinka monta kääpälajia Suomesta tunnetaan. 5. Lahjatilaus sisältää onnittelukortin (kuvassa), jolla voit kertoa siitä lahjan saajalle. Luonnonystävän ykköslehdestä on iloa koko vuodeksi. 4. Sammakon. 7. 2
Lahjatilaus on määräaikainen. lahjan antaja (laskutusosoite): Hansaprint oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. (09) 4559 0097 Fax (09) 4559 2246 Gsm 050 5707 924 galia.suarez@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki p. Nimi: ...................................................................................................................................... Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. tilausasiat inteRnetissä: www.suoMenluonto.fi Voit maksaa tilauksesi e-laskulla tee sopimus verkkopankissasi! suoMen luonnon tilaus/osoitteenMuutos Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2010. Määräaikaistilaus 12 kk (63 euroa) Määräaikaistilaus 6 kk (35 euroa) Kestotilaus 12 kk (56 euroa) Olen SLL:n jäsen (hinta 56 tai 49 , katso tarkemmin ohesta). Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Teen osoitteenmuutoksen. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto Vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2010. Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puhelin (09) 228 081 faksi (09) 2280 8232 sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Juha Honkonen, 2280 8214, 044 0775 117 Toimittajat Antti Halkka, 2280 8203, 050 308 2795 Alice Karlsson, 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen (virkavapaalla) Johanna Mehtola, 2280 8274, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, 2280 8234 Toimituksen assistentti Elina Juva 2280 8201 Ilmoitusmyynti BF Media Galia Suarez Katainen Myyntineuvottelija Puh. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... SUOMEN LUONTO 8 | 2010 81. FSC-sertifikaatti on puolueeton, Joutsenmerkkiä vahvempi takuu luonnonmukaisesta metsänhoidosta. Allekirjoitus: ............................................................................................................................. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2010. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 35 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. (09) 2280 8210, 2280 8209, tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 63 euroa, kestotilaus 56 euroa. Sisäsivujen painopaperissa (Nova Press Silk) käytetään FSCsertifioitua puukuitua. Nimi: ........................................................................................................................................ Osoite: ..................................................................................................................................... Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila, (09) 622 1440 Painopaikka Hansaprint Turku/SL10_08/2010 suoMen luonnon lahJatilaus Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Kaikki tuotantokemikaalit ja -prosessit täyttävät Joutsenmerkin kriteerit. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Osoite: ..................................................................................................................................... Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... (09) 228 081, sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ...................................................................................................................................... lähettäjä Allekirjoitus: ............................................................................................................................. Osoite: ..................................................................................................................................... Hansaprintillä on käytössä ISO 14001 -sertifikaatin mukainen ympäristöjohtamisjärjestelmä. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 56 euroa ja kestotilaus 49 euroa. Irtonumero 7,5 euroa. Suomen Luonnon painopaperilla on Joutsenmerkki. Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... Vaatimuksia on asetettu muun muassa puun alkuperälle, kemikaalien ympäristömyönteisyydelle, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto Vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS lahjan saaja: Nimi: .......................................................................................................................................
Itsekin näin karhun reaktion lähestyvään ihmiseen Antti Leinosen karhukojulla. Se on kuitenkin jo hukkunut metsän peittoon. Puutarhaan tulo koitui kontion kuolemaksi tänä syksynä muun muassa Ruokolahdella ja Lieksassa. Siksi nälkäinen karhu ei ole häirikkö. Karhuilla on tarkka vainu ja ne haistavat hedelmien tuoksun kilometrien päästä. Valmiin pitopöydän äärestä kontiot vääntäytyvät vain talviunille. aLiCE karLSSON TOiMiTTaja alice.karlsson@suomenluonto.fi Lahopuu tarjoaa ruokaa ja suojaa 9 / 2010 ilmestyy 19. Niiden vatsa kurnii. Helpotun niin, että haluaisin halata tuota jättikokoista rumeliinia. Aiheesta on saatu näyttöä muun muassa Helsingin yliopiston tutkimuksissa. Takaani kuuluu katkeavan oksan paukahdus. Koe toistettiin useita kertoja, ja mukana oli eri karhuyksilöitä. Karhu. Pelkään karhuja vaikka tiedän hyvin, että ne väistävät ihmisiä. Mikä on häirikkö. Kummassakin tapauksessa karhuja nimitettiin häiriköksi. Sydämeni tuntuu pysähtyvän, pelko valahtaa jaloista päänahkaan lamaannuttavana. Ja niin tulikin, mutta vasta noin 1520 minuutin päästä. SeuraavaSSa Suomen LuonnoSSa O T änä syksynä monet ihmiset etenkin Pohjois-Karjalassa ovat nähneet karhun tai ainakin niiden yöllisten vierailujen jäljet kuten rusikoidun hedelmäpuun tai ulosteläjän. Käännyn varovasti ympäri ja tuijotan hirveä silmästä silmään. Kuvaavaa oli, etteivät koehenkilöt nähneet kontioista hännäntöpöäkään. "Jaha, Ulla (Poukkanen) tulee", Antti sanoi. marraskuuta 82 SUOMEN LUONTO 8 | 2010. Kun lähettimellä varustettuja karhuja lähestyttiin, ne pakenivat hyvissä ajoin ennen kohtaamista. Syynä on metsämarjojen vähyys, joka merkitsee etenkin nuorille otsoille kalvavaa nälkää. Pihakarhuja on häädetty kumiluodein, mutta paremmaksi konstiksi on osoittautunut ylimääräisten hedelmien rahtaaminen metsän perukkaan. Pystyn samastumaan pihalla leikkivien tai koulumatkalla kulkevien lasten vuoksi pelkääviin vanhempiin mutta myös nälkäisiin nuoriin nalleihin. Yhtäkkiä edessämme istuskellut karhu pinkaisi pakoon kuin ammuttu. Löydettyään kerran apajille ne saattavat jäädä norkoilemaan talojen nurkille. jäLkikirjOiTUS markuS varESvuo Häirikkö len polvillani varvikossa ja kerään mustikoita kaksin käsin, keskityn
"Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen", metsähiiri sanoi. Asia oli ratkaistu siten, että Lauri oli hankkinut elävältä pyytäviä loukkuja. Istahdettuaan takaisin autoon Silja näki sielunsa silmin pienen hiiren suuressa kylmässä ladossa nakertamassa orpona juustonpalaa. "Minä kyllä pärjään, mutta te kotihiiret tarvitsette lämpimämmän pesäpaikan. Se nappasi lattialta juustonpalan ja tarjosi siitä puolet metsähiirelle juhlan kunniaksi. Jopa klapien kantaminen kellarista oli mukavaa, kun ei ahnehtinut liian suuria kuormia kerralla. Homma näytti jääneen Siljalta kesken. Silloin hän huomasi Laurin työhansikkaat, jotka olivat pudonneet auton lattialle. L ilja meni ensimmäiseksi tarkistamaan loukut. Oli alkanut sataa lunta. Yöpakkasiakin oli jo ja ensilumi voisi sataa koska tahansa. Illalla Lauri kuljeksi ympäri taloa. Eikö niilläkin ollut oikeus etsiä ruokaa ja suojaa. Pönttöuunit hohkasivat taloon kodikasta lämpöä. aNNE pETäiNEN ja kaTi kiNNUNEN Luontosadun kertojina vuorottelevat lastenkirjailijat Aura Koivisto ja Anne Petäinen. Silja ravisti hiiren loukusta maahan, mutta se lähtikin pomppimaan kohti auton avointa ovea. Jos tulee oikein kylmä talvi, mennään yhdessä lähimpään taloon", metsähiiri puheli, ja kotihiiri tunsi olonsa jo kotoisaksi. Mikä hän oli määräämään hiirten elämästä ja kuolemasta. Tulen huminaa kuunnellessaan Siljasta tuntui, ettei hän ollut koskaan ollut näin onnellinen. Tämä tuijotti ikkunasta ulos ja hymyili. Tuttavien varoittelu kaiken vaivalloisuudesta oli osoittautunut hölynpölyksi. Katsotaanpa, mitä täältä löytyy." Aikansa latoa tutkittuaan hiiret törmäsivät ovensuussa lojuvaan työhansikkaaseen. LUONTOSaTU Hiiri ja hansikas S ilja nautti vanhassa rintamamiestalossa asumisesta. "Kylmään maahan sinä synnyit", se lainasi jotakuta synkkänä. Sinne hän veisi hiiren. "Kiskotaan se tuonne peremmälle ja peitellään heinillä", se suunnitteli. "Mistäs sinä siihen tupsahdit?" kysyi heinäpaalin takaa kurkistava metsähiiri. Sydän pamppaillen hän kurkisteli niihin ja eikös yhdessä kököttänyt pieni nappisilmäinen hiirulainen. Mutta hiiriraukalle tulisi kylmä ulkona. Hän päätti täyttää klapitelineet valmiiksi iltaa varten ennen kuin Lauri tulisi kotiin töistä. Toinen löytyi autosta, mutta toisen oli täytynyt pudota jonnekin. "Ei sinne!" Silja parkaisi ja loikkasi hiiren eteen. Siinä oli reikä, josta hiiri pääsisi sisään. Siljasta ei ollut virittelemään tappavia hiirenloukkuja. Jyrsijä kääntyi kannoillaan ja vilisti suoraan latoon. "Tämähän on täydellinen asunto", sanoi metsähiirikin ihastuneena. "Lämpöeristys ja kaikki!" se taivasteli pörrökarvaista sisustaa. "Voi raasua", Siljalta pääsi. Tulokas esittäytyi ja kertoi, mitä sille oli tapahtunut. Kotihiiri kurkisti sen sisään. Taitaa miettiä taas niitä satujaan, ajatteli Lauri ja lähti hakemaan klapeja kellarista. Silja huokaisi helpotuksesta ja heitti loukussa olleen juustopalan hiiren perään. S adossa kotihiiri katseli ympärilleen kauhistuneena. Kuvittajana on kuvataiteilija Kati Kinnunen. SUOMEN LUONTO 8 | 2010 83. Kun vastausta ei kuulunut, Lauri vilkaisi keittiössä istuvaa vaimoaan. Ladon vieressä on riistan ruokintapaikka, josta saamme jyviä syödäksemme. Lopulta hän valitti Siljalle, ettei löydä työhansikkaitaan. Mies oli sanonut, että hiiri pitäisi viedä ainakin kahden kilometrin päähän, ettei se osaisi heti tulla takaisin. Silja nousi autosta, otti kassista hiirenloukun ja meni ladon ovelle. "Siinä sinä pärjäät talven yli. "Älä pelkää", hän jatkoi ja mietti hermostuneesti, mitä nyt pitäisi tehdä, kun Laurikaan ei ollut kotona. Pieni särö Siljan onnessa olivat kellariin viime päivinä pesiytyneet hiiret. Sitten Silja muisti ladon noin kahden kilometrin päässä. Hän mietti niitä laskeutuessaan kellarin rappusia klapiteline kädessään
Palautusviikko 201046 767095-1008