Suomen Luonto 8/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ia a iSt Sm l a na li a ta om ur Su ojo ot u t v on lu 70 Vuoden laatulehti 2011 unten mailla talven yli HÄmÄHÄKKien lajikirjosta on pidettävä huolta KalliOmaalauSten salat selviävät 8 Irtonumero 7,50 14.10.2011 Valkoposkihanhi ja kanadanhanhi valloittivat maamme hetkessä. hanhenmarssia suomeen
myöhäissyksy
Valkeiden lintujen juhlavuus korostuu syksyn niukassa valossa.. ne ruokailevat soilla, rehevillä meren- ja järvenlahdilla sekä viljelyksillä. ilmeikkäät, joikuvat huudot paljastavat joutsenparven jo kaukaa. Viivytellen muuttomatkalle Kuva jUkka kaNgaS / TeKsTi jOrMa LaUriLa LaULUjOUTSENET ovat jo viikkoja sitten kerääntyneet parviin ja viivyttelevät muutolle lähdössä usein pitkälle loppusyksyyn, jos säät ovat suotuisat
myöhäissyksy
arvokkaimmat aineet on otettu puuhun talteen, ja loput menevät kierrätykseen. Keväällä lehdistä ovat jäljellä enää harsomaiset jäänteet.. Se on luonnon viisautta. Kiertoon Kuva ari kaarakaiNEN / PrO LUONTOkUva / TeKsTi jOrMa LaUriLa haavaNLEhdET syttyvät ensin räiskyviin syysväreihin, varisevat sitten maahan ja vähitellen maatuvat
30 Hanhien voittomarssi 40 Puun kirjurit Luonto ja ympäristö 10 Hento merenneito voi pahoin 50 Neljän jalkaparin kulkijat Hämähäkkieläinten uhanalaisuus on arvioitu. jotta nykyinen kulutuksemme olisi tasapainossa ekosysteemien tuotantokyvyn kanssa, tarvitsisimme siihen lähes puolitoista maapalloa. tilanne pahenee sitä mukaa kuin kulutus ja väestö kasvavat. 18 Herätys vasta keväällä Osa nisäkkäistä talviunille. Pitemmän päälle ekosysteemivelan kasvattaminen ei käy, jos haluamme elää hyvää elämää. Holtitonta menoa! Samaan aikaan koko ihmiskunta kuluttaa luontoa vielä vastuuttomammin. monet muutkin nisäkkäämme nukkuvat tai horrostavat jo. 8/2011 Eläimet ja kasvit 16 Hiljainen nurkkapatriootti Pyy. 56 Soklin viimeinen taisto savukoskelle suunniteltu fosfaattikaivos pilaisi pahoin itä-lapin luontoa. jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi timO nieminen / Kuvaliiteri 40 kaarnakuoriaiset. 28 Pihavieraat Kesäkisan tulokset. Emme saa ulkoavaruudesta ekosysteemilainaa, eikä meillä ole maapallon vaihtopistettä. päivänä tultiin jälleen taitekohtaan, jonka jälkeen velkamme luonnon ekosysteemeille kasvaa koko loppuvuoden. joudumme vuosi toisensa jälkeen syömään pääomaa, mikä vähitellen heikentää luonnon tuottokykyä. Eletään kuin viimeistä päivää ja luotetaan siihen, että ulkopuolelta saadaan jatkuvasti uutta rahaa. ihmiskunta on jo käyttänyt maapallon ekosysteemien tänä vuonna tuottamat luonnonvarat sekä ylittänyt niiden kyvyn sitoa kasvihuonekaasuja ja käsitellä tuottamiamme jätteitä. koivunmantokuoriaisen toukkakäytävät ovat hienoja. luonto ei ole julma eikä se kosta. PääKirjOitus Velkamme luonnolle kasvaa koko ajan MEiLLä ja MaaiLMaLLa on kauhisteltu Kreikan taloudenhoitoa. Syyskuun 27. Puu on eri mieltä. 6 suomen luonto 18/2011 lauri salminen. YK:n arvion mukaan tänä vuonna ihmiskunnan väkiluku ylittää jo seitsemän miljardia. mutta se asettaa lopulta rajat vastuuttomalle taloudenpidolle. marKus sirKKa / Kuvaliiteri Paksu mätäs tarjoaa talvisuojan karhulle
"Pihallamme syreenin alla käy päivittäin pikkusiili kala-aterialla." jari KOstet 18/2011 suomen luonto 7. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Liisa Hulkko, (09) 2280 8203, 040 717 8550 (ma.) Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen (virkavapaalla) Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, (09) 2280 8234, 050 432 8421 (ma.) Toimituksen assistentti Elina Juva (09) 2280 8201, 050 452 2347 18 Retkeily ja matkailu 60 Näköala Pyynikiltä Hieno harju kutsuu virkistäytymään ja tutustumaan luontoon. Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen (09) 4550 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 3038. 28 kesäkisan antia. Hansaprintillä on käytössään myös ISO 14001 -sertifikaatin mukainen ympäristöjohtamisjärjestelmä. VaKiot 8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 39 Kolumni 59 Vahtikoira 66 Oma reviiri 72 Havaintokirja 74 Paras juttu Lukijoilta Kysy luonnosta Pähkinät Palvelukortti 82 Suomen Luonto 70 vuotta 74 76 81 81 50 KannESSa kaupungeista tuttu valkoposkihanhi on kohta jo toiseksi runsain hanhemme. Mitä muille hämähäkkieläimillemme kuuluu? auli leHtiniemi Painopaikka Hansaprint Turku/SL11_08/2011 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Kaikki tuotantokemikaalit ja -prosessit täyttävät Joutsenmerkin kriteerit. painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 geOrg fagerlund / vastavalO Ihmiset ja elämäntapa 46 Kalliomaalausten tekijöitä etsimässä 66 Kasvokkain Kristina Carlson. ampiaishämähäkki on ehtinyt jo Seinäjoen korkeudelle. Vaatimuksia on asetettu mm. Vuoden laatulehti 2011 Suomen Suomen Luonto 8/2011 70
kirvOjEN vaikUTUS ei ole ainoa uusi ruskan selitys. Vaikka kirvat eivät näe punaista ihmisten tapaan, ne erottavat ihmissilmälle punaisena näkyvän värin vihreästä. Samoin kävi pihlajalla, tammella ja pyökillä. Englantilaisessa tutkimuksessa tuomessa talvehtivat kirvat valitsivat mieluiten valjun värisen puun. Vaikka kasvi tarvitsee valoa yhteyttämiseen, voimakas valo yhdessä syyskylmän kanssa aiheuttaa stressiä. Suojaa tarvitaan, jotta lehden ravinteet, typpi ja fosfori, saadaan tehokkaasti talteen ennen pakkasia. Väriaineet osallistuvat myös valostressin aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen. mihin kuolevat lehdet tarvitsevat uutta punaista väriä. ne tulevat näkyviin viherhiukkasten vähentyessä, eikä niiden määrä liity erityisesti syksyyn. OxfOrdiN YLiOPiSTON tutkimus, jossa verrattiin 262 eri puulajin syysvärien voimakkuutta ja puissa esiinty- 8 suomen luonto 18/2011. tutkittavina ovat olleet erityisesti kirvat, jotka syksyllä juuri lehtien putoamisen aikoihin hakevat munilleen talvehtimispaikkaa. meille puut eivät loista vaan ehkä kasveja syöville hyönteisille tai auringolle. P sOili jussila / vastavalO Pienen kirvan tähden? vien kirvalajien määrää, näytti oletuksen oikeaksi: puulajin syysvärien voimakkuus on sitä suurempi, mitä enemmän sillä elää kirvalajeja. uusien tutkimusten mukaan näyttää kuitenkin siltä, että värikkäät lehdet ovat ehkä puun puolustautumiskeino. norjalaisella tunturikoivulla syksyllä heikosti kellastuneet puut kärsivät eniten kasvinsyöjistä seuraavana keväänä. lehtien keltainen väri, karotenoidit, on osoittautunut selityksen kannalta kuitenkin hankalaksi, koska kirvat suosivat keltaisia lehtiä jopa vihreitä useammin. Pigmentit ovat kuin päivänvarjoja, jotka sitovat liiallisen valon ja suojaavat lehdessä jäljellä olevaa lehtivihreää. Eräissä itkään ajateltiin, että talveen valmistautuvat lehtipuut siirtävät kallisarvoiset ravinteet pois putoavista lehdistä, ja jäljelle jäävät vain tarpeettomat keltaiset ja punaiset väriaineet. Sen rinnalle on nostettu jo sata vuotta sitten ensimmäisen kerran esitetty mutta nykyaikaistettu teoria, jonka mukaan väriaineet varjelevat lehteä auringonvalolta. lehdessä olevien väriaineiden on todettu toimivan antioksidantteina, jotka tuhoavat voimakkaan valon synnyttämiä happiradikaaleja. Luonto ja ympäristö nyt Punainen väri on ehkä viesti älä syö, olen huonoa ravintoa. ToimiTTanuT jOUNi TikkaNEN Syksyn väriloistolle on monta kilpailevaa selitystä. jos ajatus on pitävä, kirkkaimmin pitäisi loistaa niiden puulajien, jotka ovat joutuneet eniten hyönteisten tai niiden mukana leviävien tautien hyökkäysten kohteiksi. Karotenoideja on lehdissä myös koko kasvukauden. Huomio onkin keskittynyt punaiseen pigmenttiin, antosyaaneihin, joita lehtiin muodostuu vasta syksyllä. Syysvärit vaihtelevat myös puulajin sisällä. Syysvärit voivat olla varoitusviesti kasvinsyöjälle älä tule tänne, olen huonoa ravintoa
se ei nälkää kauan pidättele, vaan linnut aikaistavat syysmuuttonsa ja lähtevät pitkälle paluumatkalle talvikotiinsa, eteläisten valtamerten ulapoille. seuraavana päivänä nuorukainen nielaisi sen kokonaisena, karvoineen päivineen. myös monet varvut ja ruohot puhkeavat ruskaan. niiden on sopeuduttava hyvin nopeasti, ei yksin uuteen ravintoon vaan myös kokonaan uuteen elämäntapaan. Syysväreille on esitetty kirvojen ja auringon valolta suojautumisen lisäksi myös muita uusia selityksiä. vasta emon toistuvat nokkimiset ja pallottelut saivat nuoren kihun kiinnostumaan värikkäästä karvapallerosta. KIIKARISSA dick fOrSMaN dick fOrSMaN tunturikihu liitää sopulimailta atlantille ELOkUUN LOPULLa sain seurata tunturikihujen perhe-elämää lähietäisyydeltä. tutkituista 2368 lauhkean vyöhykkeen puulajista punaisiin syysväreihin pukeutuu 290 ja keltaisiin 378 lajia. mielenkiintoista oli seurata kihunpoikasten ruokailutottumuksia, kun emot kiikuttivat niille kokonaisia sopuleita. Kulunut kesä oli merkittävä piristysruiske. tunturikihu on ehdoton ravintospesialisti, "sopulisti", joka ryhtyy pesimään ainoastaan niinä vuosina, kun myyriä tai sopuleita on hyvin tarjolla. Vielä arvoitus ei ole ratkennut. MErja OTrONEN Lapissa tunturikihu on sopeutunut syömään lähes pelkästään sopuleita. Kuvat diCK fOrsman 18/2011 suomen luonto 9. totuttelun jälkeen kihuperheet hyväksyivät minut täysin, ja sain kulkea niiden joukossa ilman vastalauseita. PUidEN SYYSväriT vaihtelevat huomattavasti. jälkikasvu oli jo varttunut lopullisiin mittoihinsa, ja vauhdikkaat lentoharjoitukset kuuluivat päiväohjelmaan. tämän lehden ilmestyessä kihunuorukaiset ovat jo kaukana atlantin ulapalla, missä maata ei ole näkyvissä ja ruokakin on aivan muuta kuin kotitunturissa. vuoden 1982 jälkeen hyvät myyrävuodet ovat tunturialueella olleet harvassa, ja tunturikihut ovat useimpina kesinä jättäneet pesimättä. suurin osa ajasta kului verkkaisemmin, ruoan sulattamiseen ja torkkuiluun. Pihlaja, haapa ja vaahtera loistavat häikäisevästi. seuraavat pari vuotta kuluvat kaukana maailman merillä, ennen kuin ne palaavat ensimmäistä kertaa pohjoisen tuntureille pesimään. tunturikihu on ehdoton ravintospesialisti, "sopulisti". kokeissa antosyaaneja kertyi enemmän valossa oleviin lehtiin. Katovuosina ravinto koostuu lähinnä variksenmarjoista ja hyönteisistä. jotkin puulajit, kuten harmaaja tervaleppä, eivät vaivaudu muuttamaan väriään lainkaan vaan pudottavat lehtensä vihreinä
Hämeessä, Savossa ja Karjalassa kasvupaikat ovat harvassa ja samojen paineiden alla. Vesistöt ovat erilaisia. Köyhien maiden vastuulla on kuitenkin tuhansia omaleimaisia lajeja, Suomessa vain muutama. lahden Vesijärvi ja Parikkalan Simpelejärvi ovat isoja, jo pitkään rehevöityneitä näkinruohojärviä. Samalla käsiteltiin lähilaji, notkeanäkinruoho (Najas flexilis). Valuma-alueen vesiensuojeluun on voitava ohjata myös taloudellisia tukia. Suomi on sen tärkein ja parhaiten tunnettu tukialue maailmassa. nykyiset lupakäytännöt kuitenkin rajoittavat suojelukeinoja. Luonto ja ympäristö nyt hento merenneito voi pahoin veSiluOntO S Hentonäkinruoho paljastaa valuma-alueen suojelun tärkeyden. kevat tiedot on julkaistu suojeluohjelmana. UUdELLaMaaLLa useimmat esiintymät ovat hävinneet: paras tilanne on lohjan Hormajärvessä, joka sekin rehevöityy. näkinruohot kasvavat pohjassa. on selkeä tarve kehittää juridisia työkaluja, joilla jokin valuma-alue voidaan nopeasti rajata vesiensuojelun erityisalueeksi. Kaikkialla Suomessa me ihmiset päästämme veteen ravinteita. Versot ovat lyhyitä, joten valon on tultava niiden luo. Silloin vedessä leijuva leväkerros sakenee varjostavaksi. Haavoittuvat pienjärvet eivät kuitenkaan riitä lajien turvaksi. Kaakkois-Suomen lisäksi sitä kasvaa lähiseuduilla Venäjällä sekä latviassa. tohmajärvessä hentonäkinruoho on vielä runsas, mutta uhkana on rehevöityminen ja turpeennoston humuskuorma. joissakin järvissä vesi pysyy saastuessaan petollisen kirkkaana mutta muuttuu niin emäksiseksi, että sen hiili ei enää ole näkinruohoille sopivana hiilidioksidina vaan karbonaattina. lajia kos- marja KOistinen uhkana on rehevöityminen ja turpeennoston humuskuorma. 10 suomen luonto 18/2011. jatkossa viranomaiset seuraavat valuma-alueiden tapahtumia entistä tarkemmin. Hentonäkinruoho on täysin veden alla elävä kukkakasvi. Sen tieteellinen nimi Najas tenuissima tarkoittaa erittäin hentoa merenneitoa. oma vastuulajimme hento merenneito odottaa niitä yhä pimenevässä pohjassa. jOUNi iSSakaiNEN uomessa ihmetellään, miksi trooppisten lajien suojelu ontuu. usein näkinruohot tukahtuvat pimeän pohjan ja kookkaan rantakasvillisuuden väliin. Samalla paikalle leviää rannasta päin järviruoko, joka hyötyy ravinnepäästöistä. teoilla on kiire. tällöin vesirutto ja muut karbonaattiin tyytyvät kilpailijat saavat etua. hENNON MErENNEidON suojelun tueksi on tehty laaja selvitys. Eniten ehdittäisiin tehdä pienille, kirkkaille harjujärville kuten asikkalan urajärvelle tai Savonlinnan Hirvasjärvelle. lahden kaupunki leviää rannoille, ja Siikalahden läpi pumpattavat ravinteet samentavat muuta Simpelettä. SUOjELUOhjELMa osoittaa, että vesiluonnon säilyttäminen on koko valuma-alueen asia. Kasvupaikan aitaaminen ei auta, jos koko vesi saastuu. myös metsäojituksilta ja turpeennostosta kulkeutuva humus pimentää ja hapattaa pohjaa. Yksi niistä on hentonäkinruoho. jokien latvoilla ne eivät ole ehtineet vielä pahoin saastua
Sirkiä vertasi tietoja metsokannan muutoksesta metsien ikärakenteeseen, puuston tilavuuteen ja hirvien tiheyteen. lyhyesti Laaja, vaihteleva metsä, jonka pensaskerros ei ole nähnyt raivaussahaa. Yli viidensadan yksilön parvia nähtiin lisäksi jalasjärvellä, lapualla, Kauhavalla ja seinäjoella. aiempien tutkimusten mukaan metsolle suotuisissa metsissä menestyvät monet muutkin yhtenäisiä metsäalueita kaipaavat lajit, ja Sirkiä osoittaa myös hirvien suosivan niitä. PErTTi kOSkiMiES Suokukkoja Lapuan Yliskylässä. Suokukko kerääntyi suurparviin viiME vUOdEN uhanalaisluokituksessa erittäin uhanalaiseksi pudotettu suokukko kummastutti syksyn 2011 jättiparvillaan. määrä On 1990-luKuun näHden 26-Kertainen. Parantunut POiKastuOttO jOHtunee dde-YmPäristömYrKYn väHenemisestä. 18/2011 suomen luonto 11. nuorten metsien kokonaisalan kasvu ei selitä metsokannan taantumista, eikä vanhojen metsien osuus soidinalueen ympäristössä vaikuta soidinten säilyvyyteen. Etenkin lounais-Suomessa metso näyttää pärjäävän parhaiten niillä metsäalueilla, joilla puuston tilavuus on yli 60 kuutiometriä hehtaarilla vähintään kolmen kilometrin päähän soitimesta. joka tapauksessa osassa maata metsot joutuvat elämään melkein ilman niitä. Keskisuomalaisen tutkimuksen mukaan johtokäytävän avoimena säilyttäminen ylläpitää perhosille suotuisaa pien ilmastoa. PErTTi kOSkiMiES esKO rajala jOrma luHta / leuKu hirvi viihtyy metson metsissä METSO ON TaaNTUNUT Suomessa 1900-luvun puolivälistä alkaen lä hinnä metsämaiseman laaja-alaisen yleismuutoksen vuoksi, selviää Helsingin yliopistossa väitelleen Saija Sirkiän väitöskirjasta. näin runsas suokukon syksyinen esiintyminen on aivan poikkeuksellista. metsokannan ylläpitäminen edellyttää Sirkiän mukaan kymmenien neliö kilometrien laajuisten, yhtenäisten mutta pienilläkin aloilla monipuolisesti vaihtelevien metsäalueiden säilyttämistä. Täällä piileskelee metso. lyhyesti voimajohdoista suojaa perhosille SUOPErhOSTEN laji- ja yksilömäärät ovat ojitetuille soille raivatuilla voimajohtokäytävillä luonnontilaisten avosoiden veroisia ja merkittävästi suurempia kuin puustoisilla ojikoilla. Kauhavan riihimäessä havaittiin toinen syyskuuta kaksituhatta suokukkoa neljässä eri parvessa ja lapualla kaksi päivää aiemmin tuhannen yksilön suurparvi. Kanta on pienentynyt 4085 prosenttia alueesta riippuen, joskin 1990-luvulta alkaen enää osassa maata. metso pärjää myös nuorehkojen ja keski-ikäisten metsien hallitsemilla syrjäseuduilla, joilla iäkkäitä ja luonnonmukaisia metsiköitä on niukasti. lämmin kesä lienee auttanut pesintää, ja vahva myyräja sopulivuosi on suunnannut petojen mielenkiinnon muualle. ESkO rajaLa tOmi muuKKOnen / lintuKuva 0,52 selKälOKin POiKasta KeHittYi lentOKYKYiseKsi Paria KOHti POrvOOn södersKärillä 2000-luvun ensimmäisellä vuOsiKYmmenellä. suurimmassa kerääntymässä Ylivieskan niemelänkylällä arvioitiin olevan noin kolmetuhatta yksilöä
tämä raivostutti ivalon paliskunnan isot poronomistajat, jotka ovat samalla suuria metsänomistajia. "ihmisoikeuskomitea on aiemmin vain yhdessä tapauksessa katsonut, että valtion toiminnan vaikutukset alkuperäiskansan kulttuuriin ovat liian suuria." jOUNi TikkaNEN 12 suomen luonto 18/2011. Hän sanoo Kustulan suvun yrit- täneen ennenkin syödä heiltä porot. Kun nellimiläiset ovat teurastaneet vähemmän, on paliskunnan laintulkinnan mukaan syntynyt teurastusvelkaa. matti aiKiO i POrOtalOuS narin nellimin pororiidassa vihellettiin puolen vuoden taktinen aikalisä, kun YK:n ihmisoikeuskomissio kielsi 26. nellimiläisen poromiehen, Kalevi Paadarin mukaan suojelukysymys on kietoutunut osaksi kilpailua maan hallinnasta. Greenpeacen ja viimeisten vaeltavaa poronhoitoa harjoittavien saamelaisten poromiesten mukaan kuluminen johtuu kuitenkin paljolti tärkeiden metsälaidunten hakkuista, joita myös metsähallitus on tehnyt. Suomen porolaidunten kuluminen näkyy jopa satelliittikuvissa. Sen päätöksestä valitettiin edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka totesi keväällä teurastusten olevan poronhoitolain, perustuslain ja kansainvälisten sopimusten mukaisia. POrOjEN enimmäismäärää säätelee maa- ja metsätalousministeriö, joka yrittää hillitä siten kovaa laidunnuspainetta. nellimissä on kuitenkin tunturi-lapin suurin karhutiheys, ja porohävikki on suurempaa kuin inarin länsiosissa. teurastusten myötä nellimiläisten porotokat ovat alkaneet pienentyä. tässä on kyse siitä, että paliskunnan suurin sallittu poroluku pysyisi alle kuudentuhannen, joka meille on määrätty." ivalon paliskunta on teurastuttanut poroja lain mukaisesti samassa suhteessa kaikilta paliskunnan poromiehiltä. Paliskunta oli teurastamassa niin sanottuun teurastusvelkaan vedoten neljältä nellimin poromieheltä enemmän poroja kuin heillä on. ivalon paliskunnan poroisäntä Ari Kustula ei tätä myönnä: "Ei pidä paikkaansa. TUTkiMUSPrOfESSOri Timo Koivurova lapin yliopiston Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutista kertoo, että YK:n ihmisoikeuskomissio voi nyt selvittää, onko Suomi noudattanut alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan niin sanotun KP-sopimuksen 27. artiklaa. nellimiläisten puolustajat näkevätkin, että kyseessä on luonnon kantokykyä noudattavan vaeltavan poronhoidon ja valtiojohtoisen tehometsätalouden sekä tehoporonhoidon välinen konflikti. Luonto ja ympäristö nyt Poroerotus inarissa. Kaisa siren / leHtiKuva "ei pidä paikkaansa" ivalon paliskunnan poroisäntä ari Kustula ja poromies Kalevi Paadar kiistelevät nellimin pororiidan syistä. kalevi Paadar yrittää pelastaa poronsa. SaaMELaiSkäräjiEN jäsenen Pekka Aikion mukaan kiista juontaa juurensa vuoteen 2005, jolloin nellimiläiset neuvottelivat Greenpeacen tuella laidunmetsiinsä 20 vuoden hakkuukiellon. syyskuuta ivalon paliskuntaa aloittamasta pakkoteurastuksia. Paliskunta yritti teurastuksia myös vuonna 2007, mutta tuolloin asiasta valitettiin rovaniemen hallinto-oikeuteen
nyt poliisi kysyi maa- ja metsätalousministeriöltä, ovatko sen alaiset rikkoneet lakia. omavalvonnan ansaan astuu myös poliisi", suojeluasiantuntija Savola sanoo. MikkO NiSkaSaari Kuvat reijO POKKinen biOPix Sirokatkarapu Sirokatkarapu leviää itään haNgOSSa vuonna 2003 havaittu sirokatkarapu (Palaemon elegans) on levinnyt jo suomenlahdelle. "Erittäin räikeä tapaus, ja osoittaa, ettei metsäkeskusten omavalvonta toimi. mustamäessä tuhottiin kesällä 2009 puro ja kaksi noroa, kaikki kolme luonnontilaisia kohteita, joiden tärvelemisen metsälaki kieltää. isoista aivoista oli etua sopeutumisessa so sialismin jälkeiseen ympäristömuutokseen ja uudenlaisiin elinoloihin. He saivat paikoista myös kartat mutta eivät havainneet metsälakikohteita. Hakkuiden alkaessa Hämeuudenmaan metsäkeskuksella ei ollut tietoa aroista paikoista. "metsäkeskuksen virkamiehet ovat toimineet asianmukaisesti ja huolellisesti", lausui ministeriön osastopäällikkö Juha Ojala. "ne ovat aivan selviä, näkyivät osin maastossa vielä tänäkin kesänä", kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola. veden lämpötila on kesällä kohonnut, avovesikausi pidentynyt ja jään paksuus alkutalvesta ohentunut, mitä raportissa pidetään merkkinä ilmaston lämpenemisestä. jOUNi TikkaNEN Poliisi jätti tutkimatta, kun metsäkeskus sanoi olevansa viaton LOhjaN MUSTaMäESSä tapahtuneet hakkuut ovat johtaneet valituskierteeseen, jossa punnitaan, voiko metsälain valvoja itse päättää oman toimintansa laillisuudesta. fo ss iili sille po lttoa ine ille no pe as ti ko rva aja a. Markkinatalous vaatii linnulta päätä SUUriaivOiSET varpuslinnut ovat runsastuneet vuoden 1991 jälkeen huomattavasti tsekissä mutta eivät saksassa. "Ei ole", vastasi metsäkeskus, ja poliisi jätti asian tutkimatta. laji on luontainen norjan rannikolla. Keväällä 2011 jätettiin uusi tutkintapyyntö, jossa metsärikoksen lisäksi epäiltiin metsäkeskuksen virkamiehiä virkavelvollisuuksien rikkomisesta. maastoon virkamiehet astuivat vasta, kun tuli hälytys suojelukohteiden tärvelemisestä. tällä perusteella poliisi päätti, ettei asiaa tutkita. lohjan ympäristöyhdistys jätti poliisille tutkintapyynnön mahdollisesta metsärikoksesta. Toinen Lohjan Mustamäen kohteista vuonna 2007. lyhyesti inarijärvi jäätyy entistä myöhemmin TaLvikaLaSTUS on alkanut inarijärvellä 2000-luvulla keskimäärin kaksi viikkoa myöhemmin kuin vertailujaksolla 19601999, kertoo lapin elY-keskuksen ja rktl:n raportti. löydön tehneen Anders Albrechtin mukaan sirokatkarapu näytti olevan löytöpaikalla Pernajassa jo yhtä runsas kuin kotimainen leväkatkarapumme (Palaemon adspersus). jOUNi TikkaNEN Oho! lO PP un ut siiHen, et tä Kiv et lO PP ui, va an siiHen, et tä KeKsitt iin Pa remPia teKn OlOg iO ita ." Etlan tu tk ija Ni ku Mä ät tä ne n to ivo i ym pä ris tö to im itt aji en juh las em ina ari ss a 23 .9. Poliisi kysyi metsäkeskuksen virkamiehiltä, onko sellaista syytä epäillä. muut 57 vertaillun lajin ominaisuudet vaikuttivat kannanmuutoksiin yhtäläisesti molemmissa maissa. "ei Kiv iKausiKa an Sama paikka talvella 2009. PErTTi kOSkiMiES 18/2011 suomen luonto 13
mitä leveämpi rata, sitä isompi on ollut sen jättänyt tuhatjalkainen. jälkiä a jättiläistuhatjalkainen suojautuu kiertymällä keräksi. näkyy joka puolella. työnnyn ulos teltasta, kokoan keittimen ja laitan veden tulemaan aamuteetä ja kahvia varten. tässä on luikerrellut pienehkö käärme, ehkä juuri tuota hiirtä tavoitellen. nuo parihyppyjäljet on jättänyt jokin iso hiiri tai pieni rotta. istahdan viiden metrin päähän odottamaan kiikarit rObert PiCKett / COrbis / sKOY JÄttilÄiStuHatJalKaiSet urinko nousee kuuden korvilla. tuosta on kömpinyt kookas kovakuoriainen, jonka pullea mahapuo- 14 suomen luonto 18/2011. Sitten on aika suorittaa tarkastus ympäröivässä maastossa. Heinätuppaiden alla on lukuisia koloja, joihin monet jäljistä johtavat. Eniten on jopa noin 25 senttiä pitkien jättiläistuhatjalkaisten uurtamia ratoja. Kun jälkiä katsoo tarkasti, huomaa ratojen leveyden vaihtelevan. Päivällä rutikuiva ja kuuma Kalahari on vilpoinen, heinillä kimaltelee kastepisaroita. tilanne muuttuu nopeasti: pari tuntia auringonnousun jälkeen hiekka on kuivunut ja tuuli hävittää jäljet. ne nousevat dyyneille, painuvat alas laaksoihin ja risteävät toisten samanlaisten kanssa. Parinkymmenen metrin päässä se päättyy hiekassa olevaan muutaman sentin läpimittaiseen koloon. Hiekan pinta on aamulla hivenen kostea, joten se ei lähde lentämään tuulen mukana kovin helposti. tuosta on mennyt jokin pieni lisko; se on jättänyt pitkän häntänsä piirrot jälkijonon molemmin puolin. Kulottuneet heinät peittävät maata harsuna kasvustona. Kalaharin hieno, punainen hiekka on ihanteellinen alusta jälkien muodostumiselle. ToimiTTanuT jOrMa LaUriLa maaiLmaLta aamulla dyynien hiekassa risteilee kuin leikkijunan jättämiä merkillisiä jälkiuria. lähidyynin juurella kasvaa muutama tamariskipensas ja rinteessä on piiskamaisten, metristen tyräkkien muodostamia ryhmiä. aukon ympärillä on tummaa, vielä kosteaa hiekkaa, jonka asukas on ilmeisesti poistanut kodistaan. Jättituhatjalkaiset ovat olleet liikkeellä. gerrY ellis / minden PiCtures / sKOY Pienet jalat kalaharin yössä li on uurtanut vakoa hiekkaan. useat hiekkaan piirtyneet merkit ovat helppoja tunnistaa. SEUraaN LEvEiNTä löytämääni rataa
botucatun biotieteiden instituutin tutkimusryhmän kokeissa raskasmetallit sitoutuivat tiukasti veteen laitettuun kuivaan kuorimurskeeseen. MONET ihMiSET pelkäävät ja inhoavat tuhatjalkaisia. tuhatjalkaisen mukana kulkee ainakin ruokalusikallinen kosteaa hiekkaa. useimmat kiertyvät ahdistettuna spiraalille, jolloin niiden pää, jalat ja arka vatsapuoli jäävät kokonaan selkäkilpien suojaan. nykyisen elintasomme ylläpitämiseen tarvittaisiin 1,21,5 maapalloa, tutkimuslaitos arvioi. jOrMa LaUriLa Brasilia Banaaninkuori puhdistaa TUOrEEN TUTkiMUkSEN mukaan banaaninkuorimurskeella voidaan poistaa tehokkaasti lyijyä, kuparia ja muita raskasmetalleja saastuneesta vedestä. usko näiden lempeiden jättiläisten vaarallisuuteen on vankkumaton. banaaninkuoret sen sijaan näyttäisivät turvalliselta vaihtoehdolta. tilanne pahenee sitä mukaa kuin väestö ja kulutus kasvavat. SUUriN OSa maailman noin 10 000 tunnetusta tuhatjalkaislajista elää kosteissa trooppisissa metsissä. sen vuosittain järjestämä Earth Overshoot Day (maailman ylikulutuspäivä) kiinnittää huomiota kestämättömään elämäntapaamme. tehokin oli nykyisiä menetelmiä parempi. asiasta uutisoi National Geographicin verkkosivut. Erkki MakkONEN juHa valste Marssia kalaharin hiekalla. 18/2011 suomen luonto 15. Käyn dyynin päällä varmistamassa, että hallitus on huomannut ottaa vesipannun pois keittimeltä. tuhatjalkaiset ovat kohtuullisen huolettomia pitää ja myös lisääntyvät helposti terraariossa. jUha vaLSTE nasa maapallo Loppuvuosi taas velaksi SYYSkUUN 27. jättituhatjalkaisilla jalkapareja on noin 150. Hyökkäyksen kohteeksi joutunut tuhatjalkainen erittää kylkirauhasistaan myrkyllistä kudosverta. Pahassa maailmassa jopa tuhatjalkaisen täytyy osata torjua hyökkääjiä. nimi "tuhatjalkainen" ei ole aivan totta, vaikka otusten etenemistä seuratessa jalkoja totisesti näyttää olevan ainakin tuhat. työn ankaruus johtuu siitä, että otus tuo tullessaan melkoista hiekkalastia. Kalaharin jättituhatjalkaiset ovat sopeutuneet elämään kuivilla puoliaavikoilla ja savanneilla. Pelkkä spiraali ei kuitenkaan aina riitä, vaan sitä täydentää kemiallinen puolustus. tutkimusryhmän johtaja Gustavo Castro uskoo, että keksintöä tullaan hyödyntämään teollisuudessa. ihmiselle niistä ei ole vaaraa, kunhan varoo silmiään ja pesee kätensä heti tuhatjalkaista käsiteltyään. tässä se myös onnistuu yllättävän hyvin. Ylitämme vuosi toisensa jälkeen ekosysteemien kyvyn tuottaa luonnonvaroja ja sitoa kasvihuonekaasuja. Sen on työnnettävä hiekkaa ruumiillaan. nykyisin siihen on käytetty piitä, selluloosaa ja alumiinioksidia, joilla voi olla haitallisia sivuvaikutuksia. Eläin kasvaa nahanluonti nahanluonnilta: jaokkeiden ja samalla raajaparien määrä lisääntyy. asia on hoidettu, joten voin palata vartiopaikalleni. Kalaharin dyyneillä on aamulla paljon jälkiä. Pian kolosta tulee näkyviin kiiltävän mustan, miehen etusormen vahvuisen tuhatjalkaisen takapää. tutkittua valmiina. Se peruuttaa työteliään näköisesti, ja lukemattomat jalat aaltoilevat mustan helman alla, kun eläin työntyy yhä ulommaksi. Vähään aikaan ei tapahdu mitään. Ehkä omistaja jatkaa vielä kaivamista. jättituhatjalkaisista on tullut suosittuja lemmikkejä. Eritteet ovat niin vahvoja, että kerran maistettuaan harva peto edes yrittää saalistaa tuhatjalkaisia. ne tottuvat käsittelyyn, eivät pure eivätkä yritä torjua lähentelyjä isoilla myrkkyannoksilla. päivänä ylittyi jälleen raja, jonka jälkeen ihmiskunnan velka maapallon ekosysteemeille kasvaa koko loppuvuoden, muistuttaa yhdysvaltalainen Global Footprint Network -tutkimuslaitos. Syy on sekaannuksessa: ihmiset eivät erota kaksoisjalkaisiin (Diplopoda) kuuluvia, pääasiassa kuollutta kasviainesta ja sitä hajottavia mikrobeja syöviä tuhatjalkaisia juoksujalkaisista ("satajalkaiset", Chilopoda), jotka ovat petoja ja joilla on myrkkyleuat. Puolustautuminen on perin passiivista
Pyy ilmaisee läsnäolonsa hillitysti. Hiljainen marKus varesvuO 16 suomen luonto 18/2011. kuukauden laji: pyy NUrkkaPaTriOOTTi hämyisestä metsästä kuuluu korkea vihellys, joka päättyy hyppivään loppusäkeeseen. Harmaanruskea lintu liitää hurisevin siivin kuusikon kätköihin
niiden mukaan linnut näyttäisivät liikkuvan synnyinpaikoiltaan korkeintaan muutaman kilometrin. metsässä liikkuja on saattanut yllättää pyypoikueen, jonka palleropoikaset pyrähtävät kuka mihinkin suuntaan emon varoitellessa hermostuneesti bt-bt-bt! Poikasten varhaisella pakokyvyllä on merkitystä saalistajan iskiessä, sillä hajaantuneesta poikueesta joitakin aina selviää. toisin kuin metso- ja teerikoiraat, pyykoiras parittelee vain yhden naaraan kanssa. Pyyllä on laaja levinneisyys havumetsävyöhykkeellä Keski-Euroopasta aina tyynellemerelle asti. Pyiden määrä on kuitenkin taantunut 50 vuoden takaisesta huomattavasti, tosin vähemmän kuin metsojen ja teerien. "Pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä" lienee katkeran metsästäjän tilitystä, sillä pyyn keskipainon ei ole todettu vähentyneen aikojen saatossa. jos suosikkimetsätyyppi oli tehokkaan metsätalouden piirissä, pyytiheys oli alhaisempi verrattuna vähemmän tehokkaasti käsiteltyyn vastaavaan metsään. Pyy lentää puusta toiseen. linnut eivät rohkenisi käyttää. ruotsalaistutkimuksessa kartoitettiin pyylle tärkeitä elinympäristötekijöitä ja havaittiin, että pyy suosi harventamattomia keski-ikäisiä tai vanhoja metsiä, joissa oli runsaasti lehtipuita ja aluskasvillisuutta. Pyy ja teeri ovat riistalajeja tänä vuonna koko maassa, kun taas metsosta kannetaan ehkä suurinta huolta metsästäjienkin parissa ja metson alueelliset rauhoitukset ovat yleisiä. Paikkalintu Pyyn valtakuntaa ovat suojaisat kuusimetsät, joissa on seassa lehtipuita, mie- lellään leppää. maamme metsäkanalintukantoja seurataan riistakolmiolaskennoin, joita tekevät vapaaehtoiset metsästäjät. n Pyy on metsäkanalinnuistamme pienin. Poikue pysyttelee yhdessä syksyyn asti, jolloin nuorten on aika lähteä omilleen ja koiras kuuluttaa taas reviirinsä herruudesta. Sukupuolten väliset tuntomerkkierot ovat heikommat kuin esimerkiksi metsolla ja teerellä. Syyspariutumisesta on hyötyä selviytymisessä: pareittain liikkuvat pyyt pystyvät käyttämään enemmän aikaa ruokailuun, kun niiden ei tarvitse olla yksin varuillaan saalistajien takia. meillä pyytä tavataan lähes koko maassa. Vuosituhannen vaihteessa pyy ohitti teeren runsaimpana metsäkanalintunamme. naaras etsii munille suojaisan piilon kasvillisuuden kätköistä ja hautoo yksin 25 vuorokautta. Pohjois-lapissa kanta on harva ja levinneisyysalue noudattelee kuusen pohjoisrajaa. kaksin kaunihimpi Pyyllä ei ole ryhmäsoidinta kuten metsolla ja teerellä, eivätkä pyyt keräänny suuriksi parviksi. Kuoriutuneet poikaset, joita voi olla seitsemästä yhteentoista, jättävät pesän kahden vuorokauden kuluessa. Hupenemisen syiksi arvellaan riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusprofessori harto lindénin mukaan metsärakenteen muutoksia, etenkin metsien pirstoutumista, sillä pyy välttää avoimien maiden ylittämistä. Keväällä koiras kuuluttaa reviiristään viheltelyllä. riistaja kalatalouden tutkimuslaitos kokoaa tulokset ja laatii niiden perusteella riistaeläinten runsausarvioita. reviirin ravinnonsaantimahdollisuudet tulevat näin paremmin hyödynnetyiksi. ne osaavat jo hyvin pieninä lentää lyhyitä matkoja. Pyitä on Suomessa rengastettu vähän, ja rengaslöytöjä on vielä niukemmin. metsäkanalintujen pyynti alkoi 10.9. aivan viime vuosina pyiden joukko on jopa vahvistunut: kylmät, lumiset talvet ovat olleet ankaria pyyn pyytäjälle kanahaukalle, kun taas pyy pärjää tuuhean höyhenpukunsa ja silmuravinnon turvin. P hEidi BjörkLUNd yitä on Suomessa noin puoli miljoonaa paria, ja kanta on ollut kaksikymmentä vuotta varsin vakaa. Koirasta koristaa musta kurkkulappu, joka tosin metsän siimeksessä erottuu huonosti. Tai sitten maailmanloppu ei ole vielä ovella. PYY ei Pienene 18/2011 suomen luonto 17. Syksyllä koiraat ja naaraat lyöttäytyvät yhteen pareiksi ja viettävät talven yhdessä. Kirjava höyhenpuku sulauttaa sen mainiosti talviseen metsänreunaan. Pyy on siten altis elinympäristönsä muutoksille. Pyy painaa alle puoli kiloa ja sukupuolet ovat suunnilleen samanpainoiset. lisäksi ne uskaltautuvat kahdestaan liikkumaan myös reviirinsä vähemmän suojaisilla ruokailupaikoilla, joita yksinäiset Oksa räpsähtää kevyesti ja siivet hurisevat. näiltä sijoiltaan pyy ei hevillä hievahda: laji on mitä tyypillisin paikkalintu
eerO Kemilä / leuKu Naaraskarhu availee silmiään talvipesässään huhtikuussa monen kuukauden unen jälkeen. 18 suomen luonto 18/2011 herätys vasta
Karhilahti etsii lepakoita kivikaton koloista pienellä, tehokkaalla taskulampulla. "tämä on vesisiippa, koska sillä on vaaleanpunainen rinkula silmien ympärillä." Lepakoiden piilojen mysteeri turun ruissalo on vertaansa vailla oleva luonnon laboratorio. Se sijoittuu keväällä 18/2011 suomen luonto 19. alivuokralaisena kortteeraava mäyräkään ei näytä olevan kotona. lepakko vapisee. on syyskuun alku ja sisään voidaan marssia mutkattomasti, sillä siellä majailevat lepakot eivät vielä horrosta. Karhilahti on tyytyväinen: "maine ei ihan mennyt." otus on päiväpiilossa. aLicE karLSSON Lokakuusta huhtikuulle osa nisäkkäistämme horrostaa tai nukkuu. säästöliekki lepattaa vararasvan turvin. TUrUN YLiOPiSTON konservaattori Ari Karhilahti avaa isännän elkein vanhan ruutikellarin oven ruissalossa. Samassa löytyy lepakko. "Suurin määrä mitä täällä on ollut kerralla, on kolme ripsisiippaa", hän juttelee. Se on ahtautunut koloon takapuoli edellä ja valokeila osoittaa suoraan sen kuonoon
niiden perässä ei pysy." Kuvat Harri nurminen Missä hyttynen, siellä lepakko Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, joista vakiintuneita ovat pohjanlepakko, vesisiippa, isoviiksisiippa, viiksisiippa ja korvayökkö. tenkin oudolta, että suurin osa lepakoista muuttaisi ja pieni osa jäisi tänne. "lampisiipasta ei ole lounais-Suomesta muitakaan havaintoja. laji elelee meillä vain kaakossa", Karhilahti selittää. todennäköistä onkin, että enemmistö talvehtii meillä", Karhilahti aprikoi. Siitä huolimatta lähiluolista ja kellareista löydetään enintään 6070 horrostavaa lepakkoa, jotka edustavat useaa lajia." jotakin tiedetään. ja kimolepakko muuttavat talvekTalvehtimiseen ne si yli Suomenlahden. "ja mitä kylmempi on, sen syvemmälle ne työntyvät. miksi kaikki eivät muuttaisi. lepakkotutkimus alkoi turussa 2003, kun alan harrastajat perustivat Länsirannikon lepakkokerhon lepakoista kirjankin tehneen Markku Lappalaisen johdolla. Saarelta on esimerkiksi löydetty kaikki Suomen siippalajit lampisiippaa lukuun ottamatta. Satunnaisesti havaitaan isolepakkoa, kimolepakkoa, pikkulepakkoa, kääpiölepakkoa, kun joka kolo koluttiin, löytyi yksi vesisiippa päiväpiilostaan. löytyneet horrostamispaikat ovat isoissa kaivoksissa, luolissa ja kellareissa, joiden rakenteisiin lepakot änkeytyvät. "aloitimme kartoittamalla talvehtimispaikkoja, mutta työ on kesken", Karhilahti sanoo. "mihin lepakot katoavat talveksi, on edelleen ratkaisematta." "ruissalossakin on kesäisin lepakkoyhdyskuntia, joissa on satoja saman lajin yksilöitä. osa lepakoisruissalon lepakoille on tarjolla myös ta kuten isolepakko, pikkulepakko pesäpönttöjä. ari karhilahti etsii lepakoita vanhan ruutikellarin kivikaton koloista. eteläiselle tammivyöhykkeelle, joka merkitsee rehevää lehtomaista kasvillisuutta ja eliölajien runsautta. Näinä aikoina se on jo muualla horrostamassa. 20 suomen luonto 18/2011. "tuntuu kuiovat liian kylmiä
Vesisiippa on yleinen Etelä-Suomessa. Todennäköisesti suurin osa niistä myös talvehtii meillä. 18/2011 suomen luonto 21
ruissalon pesässä on toistakymmentä suuaukkoa, joista osa on hyvässä piilossa. Mäyrät nukkuvat sikeästi, mutta silloin tällöin niitä nähdään keskellä talveakin pesän suulla lunta ihmettelemässä. vaivaislepakkoa, ripsisiippaa, lampisiippaa ja etelänlepakkoa, joista Suomessa lisääntyvät varmuudella ainakin ripsisiippa, pikkulepakko ja isolepakko. luolia maassamme on toista tuhatta, lisäksi on mittaamaton määrä louhikoita, kellareita ja muita rakennuksia. Horrostamispaikat ovat niin kylmiä, ettei lepakoiden kannata ryömiä niihin kesällä." lepakot tuntevat luissaan, mikä loukko milloinkin kannattaa valita. "ne pystyvät myös keskellä talvea herättämään itsensä ja siirtymään toiseen paikkaan, jos alkaa olla liian kylmä." älä herätä horrostavaa lepakkoa lepakot valmistautuvat talveen syömällä. lepakothan ovat erittäin kevyitä. "joissakin vanhoissa kaivoksissa on myös nähty korvayökkö poranreiässä jääkannen takana. Esimerkiksi suurin lepakkomme, pohjanlepakko, painaa vain noin 15 grammaa." Karhilahden mukaan lepakko on horrostamisen mestari. Yksi vinkki on ylitse muiden: "jos luolassa on muutama hyttynen talvehtimassa, siellä on melko varmasti myös lepakoita", Karhilahti sanoo. Horrostamiskolot eivät suinkaan ole samoja kuin päivälepopaikat. Vaikka lepakkoluola on käsite, ei isossakaan luolassa välttämättä ole talvehtivia lepakoita. talvehtimispaikoista ei olekaan pulaa. "lepakot voivat olla päivälevolla vaikkapa puun oksalla, pöntössä tai kiven kolossa, mutta sellaiset eivät suojaa pakkasilta. "tarvittava rasvavarasto pari kolme grammaa ylimääräistä kertyy muutamassa viikossa. Horrostamispaikan lämpötila saa käydä pakkasen puolella, mutta vain hetkellisesti. Karhilahden mukaan poikaset seuraavat emojaan, ja hyviksi havaitut horrostamispaikat täyttyvät joka syksy. ja sieltä se on kömpinyt ulos, kun jää on sulanut. lihominen käy nopeasti. Harri nurminen Supikoirien talviuni on kevyttä. ne selviävät ihan kummallisista oloista." vanhasta muistista näihin aikoihin lepakot ovat jo etsiytyneet talvehtimispaikkoihin tai ne hakevat niitä parhaillaan. Ne voivat liikuskella leudoilla säillä ulkona ja kömpiä sitten tarvittaessa takaisin unille. kaarina kauhala tarkastelee mäyrän pesästään työntämiä vanhoja pehmusteita. "jos sen on pakko säästää energiaa, se vaipuu horrokseen siinä paikas- reijO salminen / Kuvaliiteri 22 suomen luonto 18/2011 jussi siHvO / vastavalO Harri nurminen. meikäläisistä lepakoista parhaiten kylmää kestää pohjanlepakko. Syyskuussa nahkasiipiä näkee sadoittain etenkin vesistöjen äärellä napsimassa surviaissääskiä ja yöperhosia. rajat asettaa ilmasto
Horros ei ole yhtenäistä. Painumme ruissalon Honkapirtiltä hiekkatietä metsään. mäyrät ja supikoirat valmistautuvat talveen syömällä. lepakot heräävät puolentoista, kahden kuukauden välein, juovat vettä seinältä, ulostavat ja virtsaavat saattavat jopa paritella ja sitten taas torkkumaan. Se sijaa itselleen talvipetejä. Samalla sydämen syke tipahtaa useammasta sadasta muutamaan kymmeneen ja ruumiin lämpötila voi laskea hetkeksi jopa nollan alapuolelle. "Hyvä mustikkasato takaa, ettei niillä ole hätäpäivää ensi talvena", Kauhala sanoo. Kun jatkamme riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijan Kaarina Kauhalan kanssa mäyrän ja supikoiran tanhuville, edes vilahdusta eläimistä ei ole luvassa. Supikoirat nukkuvat usein talviuntansa mäyrien pesäluolissa. sa ja jopa kesällä, jos on koleaa eivätkä itikat lennä. mäyrä saattaa olla kotona, sillä yhden aukon suulla on kasa käytettyjä pesäaineksia. normaalisti lepakko hengittää muutaman kerran sekunnissa, mutta horroksessa vain noin kerran tunnissa. Se on työntänyt ryönän ulos ja todennäköisesti vienyt tilalle uusia aineksia: sammalta ja heinää. Horroksessa ollessaan lepakko reagoi kosketukseen kitisemällä tai irvistämällä, mutta häiritsemistä on vältettävä visusti. Kaikkiaan horros kestää kuusi, seitsemän kuukautta lokakuusta huhtikuulle. Kotvan päästä tien vasemmalla puolella erottuu mäyrän polku. Eläin on siivonnut. Vararavinto ei ehkä riitäkään kevääseen. Polku vie mäyrän linnaan lepakkoretken tulos, yksi vesisiippa kosketusetäisyydellä, on erinomainen. Se vie isolle kumpareelle, jonka alla on mäyrän pesä tai varsinainen kartano, sillä suuaukkojakin on toistakymmentä. "ne ovat saaneet kerättyä muhkeat rasvakerrokset popsimalla marjoja, omenia ja muuta ruokaa kuten hyönteisiä ja sammakoita." 18/2011 suomen luonto 23. jos lepakko herää, muutaman viikon rasvavarasto hukkaantuu, ja se voi olla kohtalokasta. Horrostamisen aikana lepakon hengitystiheys alenee dramaattisesti
"Siilit rakentavat ihan kunnon pesiä, joissa on paksut sammalseinät. "tosin viime talvena turussa riistaka- mera tallensi aktiivisia mäyriä. urokset rupeavat keräämään rasvavarastoa heti paritteluajan jälkeen kesäkuussa. Näiden mättäiden kätköissä on varmasti jo siili jos toinenkin horrostamassa. Eläinten paino nousee komeasti. Käyttäytymisen lisäksi ryhmä selvitti siilien kuolinsyitä ja ravinnonkäyttöä. Vähitellen ne viipyvät pesässään yhä pitempään, kunnes jäävät sinne pysyvästi", Kauhala kertoo. Paino nousee ja jo elokuussa painavimmat urokset siirtyvät metsään ja ryhtyvät kaivamaan syyspesiä. Etenkin mäyrä pysyy tiukasti kolossaan. Kuvissa näkyi, kuinka mäyrät tulivat vähän väliä ulos pesästä ja käyskentelivät sen edustalla." Pesä oli kaupunkialueella lähellä lintujen ruokintapaikkaa, mikä tarjosi ravintoa ympäri vuoden. Se voi olla liikkeellä keskellä talveakin, jos sää on leuto eikä lunta ole liikaa. Siilit käyttävät paljon myös ihmisen tarjoamaa ravintoa kuten kalaa. Urokset pehkuihin jo elokuussa Siilinaaraat ja urokset valmistautuvat talveen eri aikaan. "Piikkejä vähän lyhennettiin pieneltä alalta ja radiolähetin liimattiin siihen", tutkija Anni Rautio kertoo. niitä ne sitten ikään kuin testaavat ja yleensä jostakin syyspesästä tulee talvipesä." "talveen valmistautuminen on pitkä prosessi", rautio sanoo. Kehon lämpötilakin alenee, mutta vain muutamalla asteella. Supikoira käy talviunille vasta loppusyksyllä. mäyrä nukkuu supikoiraa sikeämmin, vaikka ajoittain supikoirakin voi nukkua kuin tukki. ilmeisesti unen syvyyttä säätelee ainakin osittain ilman lämpötila; kun se nousee, eläin piristyy nopeasti." Sekä mäyrät että supikoirat vaihtavat herkästi pesää talvella. "Eläimistä tulee syksyllä flegmaattisia ja apaattisen tuntuisia. Kuolleena löydetyiltä siileiltä tutkittiin mahan sisältö, josta löytyi kovakuoriaisia, lieroja, hämähäkkieläimiä sekä karvoja ja höyheniä; siilien on nähtykin syövän rusakon- ja linnunpoikasia. Se pysyy alhaalla myös unen aikana. Horroksessa ja unessa on kyse selviytymisestä ankean ajan yli. HenriK Kettunen / Cartina Mäyrä nuuhkii pesäkolonsa suulla, joko ulos rohkenisi mennä. anni rautio tyypillisessä siilien talvehtimispaikassa. joensuun yliopistossa tarhoissa eläviltä supikoirilta on mitattu hormonitasoja ja havaittu, että ennen unta muun muassa kilpirauhashormonin tuotanto vähenee. "niillä on aina useampi pesä valmiina esimerkiksi kastumisen varalta." Pesäaukkonsa ulkopuolelle eläimet tulevat talvella harvoin. "meillä oli tarhassa supikoira, jota ei saatu hereille, vaikka kuinka ravisteltiin. "Se alkaa painon keräämisellä, jota seuraa ympäristön muutos pihoista ja puutarhoista metsään." 24 suomen luonto 18/2011. Siilit horrostavat mättäässä Siilien käyttäytymistä on tutkittu joensuussa radiolähettimien avulla. Kun seuraavana päivänä oli leudompaa, se juoksenteli iloisena ympäriinsä. Siilejä seurattiin öisin keväästä syksyyn. "Kaupunkien pienpedot voivatkin käyttäytyä hyvin eri tavalla kuin maalaisserkkunsa", Kauhala sanoo. kilpirauhashormoni säätelee unta uneen vaipuminen on hormonaalista ja sitä säätelevät sekä mäyrällä että supikoiralla valo ja lämpö. mäyrä lihoo tuntuvasti loppukesän ja syksyn aikana, ja supikoira lähes kaksinkertaistaa painonsa kesäkuun ja lokakuun välillä. Lokakuussa jo nukutaan mäyrän nukkumaanmenokuukausi on useimmiten syyskuu, ja unta riittää huhtikuulle. Vuosina 20042007 noin 30 siilille liimattiin Paula mYöHänen selkään radiolähetin
Nyt on pian löydettävä paksu mätäs, jonne kaivautua talveksi. 18/2011 suomen luonto 25. marKus sirKKa Siili on vilustunut
Horrostamisen pituus riippuu sääoloista. jotkut uroksethan kömpivät talvipesiinsä jo elokuussa", rautio sanoo. joensuun radiosiilit olivat aikuisia hyväkuntoisia yksilöitä. Kun naaraat kömpivät esiin toukokuun alussa, siilit pariutuvat saman tien. "Ehkäpä eläin palauttaa aineenvaihdunnallisia toimintoja normaaliksi hetken ajaksi." kaupunkimetsät tärkeitä siileillekin Siiliurokset heräävät keväällä huhtikuun puolivälissä. joensuun korkeudella horros alkaa syyskuun loppupuolella tai viimeistään lokakuun alussa. meillä on kylmä, joten horros kestää kauan. Suuri osa kesästä on kulunut jälkikasvun imettämiseen ja muuhun hoitoon. urokset painoivat syksyllä kilosta puoleentoista kiloon ja naaraat keskimäärin 800 grammaa. Horroksessa siilin lämpötila laskee keskimäärin neljään asteeseen ja aineenvaihdunta sekä sydämen syke hidastuvat. Etelämpänä siilien aktiivinen jakso on pidempi ja ne voivat ehtiä kasvattaa useamman poikueen kesässä. raution mukaan havahtumisen syy voisi olla virtsaamistarve. Naaraat vieroittavat ensin poikaset Kun urokset ovat jo unten mailla, naaraat ovat vasta vararavinnon keruussa. Siilien laskeutuminen talvihorrokseen on monen tekijän summa. Yhtä lukuun ottamatta ne selvisivät talvesta hyvin. Heinäkuun lopulla emot vieroittavat poikaset, ja siirtyvät parin kuukauden päästä metsiin. "ainakaan syynä ei voi olla pelkästään lämpötilan lasku. Siili herää horroksen aikana 710 päivän välein muutamiksi tunneiksi, mutta ei yleensä poistu pesästä. Keväällä reijO juurinen / Cartina Siilin on lihotettava itsensä hyvin ennen horrosta. 26 suomen luonto 18/2011. Siilit kuitenkin heräävät riippumatta siitä, miten täysi niiden rakko on
Karhut asettuvat talvipesäänsä lokakuussa ja kömpivät ulos huhtikuussa useimmiten hyväkuntoisina. talvipesästä kömpi ulos hoikistuneita otuksia, sillä horroksen aikana siilin painosta häviää 2540 prosenttia. siellä se muutetaan aminohapoiksi ja edelleen valkuaisaineiksi. Karhun normaali lämpötila on 37 astetta, ja se laskee unen aikana alimmilleen 32 asteeseen. talviunta vetelevät puolestaan paitsi mäyrä ja supikoira myös karhu. naaras vieläpä synnyttää talvipesässä poikaset ja imettää niitä. talviunen aikana karhun kesällä ja syksyllä keräämät rasvavarannot hupenevat 300500 gramman päivävauhdilla. laatikot eivät kuitenkaan korvaa siilien ominta talvehtimispaikkaa, metsää mättäineen." n juHa tasKinen koivuhiiri horrostaa, samoin kuin tammihiiri. Karhu poikkeaa mäyrästä ja supikoirasta siinä, että sen aineenvaihdunta on talviunen aikana täysin suljettu. antti leinOnen / PrO luOntOKuva KarHun aineenvaiHdunta sulKeutuu SUOMEN NiSäkkäiSTä horrostavat talvella lepakot, siili sekä tammi- ja koivuhiiri, jotka tekevät talvipesänsä tiettävästi siilien tapaan mättääseen. Hissan mukaan tämä selittää sen, miksi karhu ei kärsi luiden haurastumisesta, osteoporoosista, joka ihmisillä alkaa heti, kun liikunta estyy. Otson talviunta on tutkittu Oulun yliopistossa, joskaan ei ihan viime vuosina. "osa siileistä voi jäädä pihoihin ja puutarhoihin talvehtimaan. edesmennyt Oulun yliopiston fysiologian professori Raimo Hissa sai työryhmineen selville muun muassa, että karhun virtsa kierrätetään paksusuolen kautta maksaan. Viime aikoina siileille on ruvettu rakentamaan myös talvipesiä. raution mukaan kaupungeissakin pitäisi säilyttää kaupunkieläimille ihan kunnon metsiä. Karhu ei syö, juo eikä virtsaa tai ulosta unen aikana kertaakaan. Ne kyhäävät pesänsä heinistä ja sammalista, rakennuksissa vaikkapa rievuista. 18/2011 suomen luonto 27
3 Jänis (metsäjänis ja rusakko) ........... 7 mäyrä ................................................ 7 metsämyyrä ja peltomyyrä ...... Piisami asusteli pihapiirissä taivassalossa ja Pernajan Skinnarbyssä, missä se oli mieltynyt aitan aluseen. Vantaalla nähtiin, kuinka iso kettu käveli pihan läpi ylväästi suuri rotta suussaan. oSaLLiStujia paLkittiin. havaintoja luonnonvaraisista nisäkkäistä tuli 163 henkilöltä 24 lajista hirvestä vesimyyrään. aLicE karLSSON S Havaintokerrat eri nisäkkäistä iilejä, oravia ja jäniksiä. niitä suomalaiset näkevät pihoillaan, mutta paljon muitakin: aamutuimaan tien ylittäviä hirviä, omenoita etsiskeleviä mäyriä ja pensaissa piilottelevia supikoiran jättipentueita. 2 näätä .................................................. oli nähty "kaksi hirveä", "peräkanaa kulkevia siilejä", "lukuisia oravia" ja "myyriä ihan vilisemällä". niitä menee pitkin ja poikin", Esa Hirvonen kirjoitti joensuusta. Suomen Luonnon kesäkisa Pihavieraat suomen Luonnon kesäkisassa tarkkailtiin koti- ja mökkipihan eläimiä. 11 valkohäntäpeura ..........................6 vesimyyrä ...................................... tictacin kolmiosaisen Kotipiha-pelin voittivat Kari vesala Oulusta ja marianne Pihlava turusta. rusakoita nähtiin loikkimassa muuallakin, ja havaintoja tuli myös metsäjäniksistä ja "jäniksistä". Kanit on selvästi opittu erottamaan rusakonpoikasista. 61 kani ..................................................... monet eläimet näyttävät liikkuvan perhekunnittain tai kaveriporukoissa. 46 supikoira ......................................... Koivuhiiri puolestaan juoksenteli pitkin nurmikkoa Kiteen Piimäjärvellä. 1 orava ............................................... 18 imme uussa nä e "heinäk kunamm ikasen ik akonpo rus essa." alla iisalm keminm aassa pu uliiterin asustele alla va siili kä vi välillä syömäss ä. iK ainen ve sa Pa lO Ka ll e as la Ht i 28 suomen luonto 18/2011. 2 metsähiiri ........................................ Esimerkiksi tampereella siilin nähtiin huolehtivan biologisesta torjunnasta. Siksi listasimme kaikki pitkäkorvat yhteen. 1 piisami .............................................. Padasjoella ja Kesälahdella nähtiin ilves, ja lohjalla se tunnistettiin märkään maahan jääneistä tassunjäljistä. 1 kärppä ............................................... Siilit kuuluvat suosituimpiin pihapiirin nisäkkäisiin. 4 metsäkauris .................................... 5 kettu ................................................25 koivuhiiri ........................................... Kiitos kaikille havaintoja lähettäneille! luku voi sisältää useita eläimiä hirvi ....................................................6 ilves .................................................... myös jäniseläimet näyttivät viihtyvän yhdessä. 2 rotta .................................................... 4 lepakot .............................................9 lumikko ............................................. Välillä kuului rouskutusta: oli napannut suuhunsa lehtokotilon ja hyvä niin." myös ketuilla voi olla hyötyeläimen rooli. Kirjan Viimeiset vieraat elämää autiotalossa saa sakari sillgren nastolasta. 1 siili ................................................... niiden touhuja seurataan, niitä ruokitaan ja ne koetaan myös hyödyllisiksi. "omakotitalomme takapihalla on jatku- va rusakkosirkus. 38 peltohiiri ........................................... "illan hämärtyessä heinäkuun alussa huomasimme siilin tuhisevan syreenipensasaidan juurella
klo 14.15" tai "mökillä Virolahdella kipitteli lumikko grillin ympärillä ja Jorma Jyrsijäksi nimetty hiiri asustaa mökin alla". liitteenä seurasi myös raportti aiempina vuosina nähdyistä pihapiirin nisäkkäistä, joita olivat hilleri, kärppä, lepakko ja hirvi. Suurin osa havainnoista tuli nettisivuillamme olevan lomakkeen kautta, ja ne olivat ilmoitusluonteisia: "Supikoira juoksi kävelytien yli jyväskylän jyskässä 22.6. n 18/2011 suomen luonto 29. kuvassa valkohäntäpeura." valkohäntäpeura tutkiskeli marjapensaita mökkipihalla Porvoon saaristossa viime heinäkuussa. riitta anderssOn Kaarina HeisK anen Kesäkisaan tuli havaintoja kaikkialta Suomesta, pohjoisin saapui rovaniemeltä (kaksi metsäjänistä), läntisin maarianhaminasta (siili), itäisin Kiteeltä (koivuhiiri) ja eteläisin Porvoon saaristosta (valkohäntäpeura). jänikset pomppivat, ketut livahtelivat ja jolkottelivat, metsäkauriit hyppelehtivät ja siilit sipsuttivat tai köpittivät. mukana ovat tarkat päivämäärät, kellonajat ja kuvaukset tapahtumien kulusta. "luonnon rakkaus on elämän rikkaus", ahola toteaa kirjeensä lopuksi. mieluisan poikkeuksen tarjosi seikkaperäinen ja koko kesän kattava raportti, jonka lähetti Anneli Ahola Haminan Salmenkylältä. rasm us Pentt inen "asumme maalla Paraisilla, joten elämää näkyy pihalla runsaasti. Hän kertoo kirjeessä monimuotoisella pihallaan elävistä oravista ja siileistä sekä kuolleena löytämistään peltomyyrästä ja ä "kissamme pyydysti ja söi nelj juhannusta." vesimyyrää ennen vesimyyrästä. lajien kulkutapa herutteli mukavia sanoja
Vain pohjoinen Suomi on metsähanhen valtakuntaa, ja osa rannikosta on yhä merihanhen. Ei, vaan kanadanhanhihan se siinä! En muistanut, että nekin ovat tulleet järvelleni. minäkin havahduin kesällä soinnikkaan trumpetin ääneen. Valkoposkihanhi kuuluu puolestaan nykyisin maisemaan esimerkiksi Helsingin, Espoon ja turun nurmikoilla ja kynnöspelloilla. Han anja rinne / vastavalO valkoposkihanhet syövät peltoon jäänyttä kauraa ruissalossa. 30 suomen luonto 18/2011. m aNTTi haLkka inkä hanhen sinä näit viimeksi. Kysymys hätkähdyttää, koska monen mieleen nousee tulokas, valkoposki- tai kanadanhanhi. Kanadanhanhet ovat tuoreita tulokkaita pitkin rannikkoa ja lukemattomilla Etelä-Suomen järvillä. Valkoposki- ja kanadanhanhen leviäminen on vielä kesken, ja tutuille paikoille ilmaantuu uudisasukkaita. joutsenia järvellä
HiEn VoittomarSSi valkoposkihanhi ja kanadanhanhi valloittivat suomen muutamassa vuosikymmenessä. 18/2011 suomen luonto 31
oli valtavan kiehtovaa tietää, että ne suuntaavat kaukaiselle novaja Zemljalle pesimään. Siksipä useimpien eteläsuomalaisten ylivoimaisesti eniten näkemät hanhet ovat kanadanja valkoposkihanhia. valkoposkihanhi muuttaa Suomen kautta Valkoposkihanhi on lintuharrastajien vanha tuttu. Suuri muutos oli hanhimuuttoa yli 30 vuotta sitten seuratessani jo huomaamatta käynnissä niin maailmanpolitiikassa kuin hanhien muuttopolitiikassa- 32 suomen luonto 18/2011 Kuvat jari KOstet. ne viettivät piilottelevaa elämäänsä saaristossa ja soilla. Hanhien muuttoparvia näkivät kaikki, ja ne olivat jo muinaisille suomalaisille varmasti syksyn merkki. Pyyntimiehet tunsivat hanhien tavat ja saivat niitä aika ajoin saaliikseen, ensimmäiset luulöydöt hanhista ovat kivikauden lopulta. metsähanhi on silmälläpidettävä laji, siis uhanalaisuuden porstuassa. Valkoposki- ja kanadanhanhi asuttivat nopeasti rannikon, järvet ja kaupungit. uudet hanhet ovat paitsi runsaita, myös hyvin näkyvillä. niiden keväinen muutto on varmasti jäänyt jokaiselle etelärannikon lintuharrastajalle mieleen. Villihanhi on merkinnyt suomalaisille perinteisesti harmaata tai ruskeaa lintua, meri-, metsä- tai kiljuhanhea. nyt maamme runsain hanhi on pohjoisamerikkalainen kanadanhanhi, ja valkoposkihanhi kilvoittelee jo merihanhen kanssa toiseksi runsaimman asemasta. vesi pärskyy valkoposkihanhien kisaillessa. Suomen hanhimaailma onkin mullistunut lyhyessä ajassa. minäkin sain herätä hanhien haukkuun Kotkan ristisaaressa 1970-luvun kerhoretkellä. Hanhien lähtöpaikka oli jo tuolloin useimmiten neuvosto-Viro, ja ne lensivät vielä mystisempään paikkaan, jossa atomipommeja kokeiltiin
kin. Koko pään sivu valkea. valkoposket kuuluvat helsingin kaupunkikuvaan. Kartat luOnnOntieteellinen KesKusmuseO 2011 kaNadaNhaNhi PITuuS 90110 cm SIIPIENväLI 150180 cm ääNET voimakkaita, trumpettimaisia TuNTomERKIT suurin hanhemme. Valkoposkihanhi alkoi valloittaa myös muita itämeren maita. Vauhtia valkoposkihanhien tulo sai, kun Helsingin Korkeasaaresta vapautettiin luontoon kymmeniä valkoposkia saman vuosikymmenen lopulla. Suomessa ensimmäinen pesälöytö tehtiin 1981 inkoossa. Siperian rajoille muuttaminen ei ollutkaan hanhille pakkomielle, vaan ne asettuivat luontevasti pesimään moniin paikkoihin muuttoreittinsä varrelle. Luonnontieteellinen keskusmuseo 2011 PESImäKANTA 40005000 paria Piknikillä Sörnäisissä. KANTA 900010 000 paria 18/2011 suomen luonto 33. Kaula musta. Ensimmäiset valkoposkihanhet olivat 1971 yllättäen alkaneet pesiä ruotsin Gotlannissa. nyt se on runsas pesimälaji ruotsissa, Lajin pesintä varma todennäköinen mahdollinen Lajin pesintä varma todennäköinen mahdollinen Luonnontieteellinen keskusmuseo 2011 vaLkOPOSkihaNhi PITuuS 5870 cm SIIPIENväLI 132145 cm ääNET haukkuvia TuNTomERKIT Pienin hanhemme. Yhtä vähän oli näköpiirissä se, että saisin katsella valkoposkihanhien laidunalueita vapaan Viron Hiidenmaalla ja Saarenmaalla 1990-luvuilla. Poskessa selvä valkea laikku. Kaula musta. nyt alkusyksyllä näen valkoposkihanhia joka päivä työpaikkani lähistöllä töölönlahdella tai Viikin pelloilla. hanhia vapautettiin korkeasaaresta Valkoposkihanhen muuttokäyttäytymisen nopea muutos on askarruttanut evoluutiobiologeja, sillä se kertoo luonnon ennakoitua suuremmasta joustavuudesta. nehän olivat vielä 1980-luvulla suljettua vyöhykettä. En voinut aavistaa, että arktinen hanhilaji olisi vielä aivan arkipäiväinen näky turussa ja kotikulmillani Helsingissä
iltahämärissä ne lentävät yöpymispaikoilleen. Valkoposkien iltalento kuuluu Helsingin rytmiin. 34 suomen luonto 18/2011. Kun novaja Zemljalla hanhien huolena ovat jääkarhut ja naalit, uudessa laidun- ja pesimäympäristössä tassuttelevat lapset ja koirat. järvi-Suomikin nyt valkoposken aluetta Suomessa Helsinki on valkoposkien suurtukikohta. Suomenlahdella se pesii Venäjänkin puolella, ja onpa hanhi jo asuttamassa laatokkaa. lintuja näkee kesäisin joukoittain laiduntamassa kaikissa suurissa puistoissa, joissa riittää nurmikkoa. tOmi muuKKOnen iltalento vie hanhet yöpymään saarille ja muille turvallisille paikoille. Virossa, tanskassa ja Pohjanmeren rannalla Hollannissa
niitä pesii Vesijärvellä, Päijänteel- lä, Etelä-Karjalassa, jokunen jopa oulujärvellä. muuttavat hanhet ovat ajoittaneet taukopaikoilla oleilun niin, että ne aluksi syövät tuoreita heinäkasveja talvehtimisalueil18/2011 suomen luonto 35. tärkeintä sille on turvallisuus ja vihreä ruoho. Kesällä hanhet pesivät joukoittain luodoilla Helsinginniemen edustalla. Syynä ovat hanhien ulosteet, joilla kasvinsyöjät kirjavoivat nurmikot. Valkoposkihanhi laiduntaa mielellään myös golfkentillä, eikä siitä aina pidetä. turvan tuo pesiminen saarilla, joilla kettu tai vaikkapa koirat eivät ole uhka. Kasvinsyöjänä valkoposkihanhi on mestari etsimään kasvit syötävikseen silloin, kun ne ovat parhaimmillaan. luonnonystävän mielestä on vain kiinnostavaa seurata, kuinka arktinen hanhi elää normaalia perhe-elämää kaupungissa. aivan viime vuosina valkoposkihanhet ovat levittäytyneet myös järvi-Suomeen
Kun pesintä onnistuu, saarella voi siten olla syyskesällä 300 000 hanhea. talven ne viettävät samalla seudulla kuin Kolgujevin ja novaja Zemljan hanhet, Hollannin rannikon pelloilla ja niityillä. Pesimäkausi taas ajoittuu arktisen jäämeren kevääseen ja alkukesään. talvehtimisalueilla ne syövät esimerkiksi punanataa, englanninraiheinää ja niittynurmikkaa. Hollantilaisen tutkimuksen mukaan valkoposkihanhilla on lähes aina (99,6 prosenttia tapauksista) vain yksi 36 suomen luonto 18/2011. omat melko pienet valkoposkikantansa on Huippuvuorilla ja Grönlannissa. Perinteinen muutto seuraa siis eräänlaista vihreää aaltoa, jossa ravinteikkaimmat kasvit ovat aina tarjolla. hanhiperhe muuttaa yhdessä Hanhet ovat menestyneet myös pääalueillaan novaja Zemljalla ja muualla Venäjän jäämeren rannikolla. nyt syksyllä Suomenkin valkoposket kerääntyvät suuriksi parviksi ja lähtevät muuttomatkalleen. Poikaset pysyvät perheessä vielä talvella. Kuvat tOmi muuKKOnen laan Hollannissa, ja siirtyvät sieltä Gotlannissa ja Virossa toukokuussa heräävän vihreyden ääreen. niin Suomessa kuin Hollannissakin hanhille toki kelpaavat myös peltoon jääneet viljantähteet. jos Helsinki on ihmisten kaupunki, niin Kolgujev on hanhien metropoli, jossa harvat ihmiset liikkuvat hanhien jaloissa. tämän kannan valkoposkihanhia on nyt yhteensä puoli miljoonaa, kun niitä 1970-luvulla oli vain kymmenesosa tästä. Liikennettä kaivopuistossa. Suomessa Kaivopuiston nurmikolla laiduntanut hanhiperhe on siis koossa vielä Hollannin hyytävissä tammikuun tuulissa. juuri nämä lajit ovat tavallisia Suomen nurmikoiden siemenseoksissa, joten perusruokavalio ei paljoakaan muutu. Syksyllä arktisten hanhien muutto sivuaa Suomea kuten keväälläkin. Perhekunta pysyy talvellakin yhdessä; se hajoaa vasta seuraavan kevään koittaessa. Pelkästään Venäjän Kolgujevin saarella pesii 75 000 paria valkoposkia eli enemmän kuin Huippuvuorilla ja Grönlannissa yhteensä
kuusi uutta Suomen asuttajaa kanadanhanhiemon huomassa. 18/2011 suomen luonto 37
Pysäyttävistä faktoista huolimatta kirjassa ei vaivuta epätoivoon. Sieltä niitä haettiin 1960- ja 1970-luvulla myös Suomeen. tulokkaat näyttävät pärjäävän omillaan, mutta alkuperäisistä meri- ja metsähanhesta ja äärimmäisen uhanalaisesta kiljuhanhesta on jatkossa pidettävä huolta. (toim.) Ihminen ja ympäristö Mittava ja upeasti kuvitettu teos kartoittaa ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta 90 johtavan ympäristöasiantuntijan silmin. Liitä mukaan merkintä SUOMENLUONTO. Osa HYYn liiketoimintaa. · www.gaudeamus.fi 38 suomen luonto 18/2011. Vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa kehityksen suuntaa. turha on siinä ihmisen toitottaa, että vieraslajistrategia luokittelee lähinnä satovahinkojen takia kanadanhanhen potentiaalisesti haitalliseksi lajiksi. Kanadanhanhia jääkin lämpiminä talvina Suomeen, mutta suurin osa linnuista suuntaa Etelä-ruotsiin ja itämeren eteläpuolelle. Tarjous Suomen Luonto -lehden lukjoille! jari KOstet kotoiset merihanhet ovat saaneet kanadanhanhen pysyväksi seurakseen. kumppani. Hanhien uskollisuus toisilleen on liikuttavaa: valkoposkihanhipari on vuodesta toiseen yhdessä joka päivä. n Jari Niemelä ym. Hanhista he saavat kiittää tai moittia ruotsalaista Bengt Bergiä, joka 80 vuotta sitten istutti kanadanhanhia ruotsiin. näin kumppani tuntee alueen, jolle hanhet menevät myöhemmin pesimään. kanadanhanhikin tuli jäädäkseen Kanadanhanhi on valkoposkihanhea karaistuneempi talvehtija. Tilaa kirja toimituskuluitta sähköpostilla tilaukset@gaudeamus.fi. Kanadanhanhien konsertointi on tuttua lukemattomille asukkaille ja lomalaisille. Puolison menehtymiseen saakka suhdetta jatkoi 82 prosenttia tutkituista hanhista. 467-sivuinen teos on järeä tietopaketti ja loistava lahjakirja kaikkiin tilanteisiin! Gaudeamus tarjoaa teoksen Suomen Luonto -lehden lukijoille tarjoushintaan 39,90 (ovh 49 ). järvi-Suomen valloitus on tuore ilmiö, samoin Suomen runsaimman hanhen asema, jolle kanadanhanhet nyt kaikkialla huudattavat trumpettiaan. Hollannin, ruotsin, Viron, Suomen ja Venäjän hanhet pariutuvat yleensä samalta alueelta tulleiden hanhien kanssa. Suomi lienee jatkossa pysyvästi kahden harmaan ja kahden valkoposkisen hanhen maa. Kanadalaiset ovat saavuttaneet näsijärven, Päijänteen ja Saimaan ja monet pienemmät järvet siinä sivussa. Kanadanhanhen voittokulku on ollut hämmästyttävä, sillä siitä on tullut Suomen runsain hanhi 40 vuodessa. Ensimmäiset onnistuneet istutukset ovat vasta 1970-luvulta
Sitä ei ehditä kuitenkaan nyt ihailla, vaan katseet kääntyvät puiden runkoihin, kuo- j kirjanpainaja on merkittävin kuusen tuholainen. Kuvat Kari Heliövaara 40 suomen luonto 18/2011. Se onkin metsäeläintieteen professori Kari Heliövaaran mielestä kaunein kaarnakuoriaisen tekemä syöntijälki. aitomonikirjaajat ovat pohjantikan pääravintoa talvella, sillä aikuiset ja kotelot talvehtivat poikkeuksellisesti puussa. Kaikki muut kaarnakuoriaislajit talvehtivat maassa." olemme Helsingin laajasalossa repossaarentien päässä. "melkein kaikki 68 kaarnakuoriaislajiamme on helppo tunnistaa syöntijäljistä. Kaarnakuoriaiset tunnistaa syöntijäljestä. puun KirjuriT os olisin kuusentähtikirjaaja, olisin Suomen yleisin kaarnakuoriainen ja syöntijälkeni olisi tähden muotoinen käytävistö. Herttoniemen metroasemalle on vain muutama kilometri. Se tekee nimensä mukaisesti monenlaisia pieniä piperryksiä puun nilaan. jOhaNNa MEhTOLa Kirjanpainajan, pikakirjoittajan ja parihammaskirjaajan jäljestä ei voi erehtyä. Polun varrella huokailee sakea sekametsä syystuulessa. "täällä on majaillut aitomonikirjaaja. meri kimaltelee puiden lomasta. on vain muutamia pienen pieniä kaarnakuoriaislajeja kuten nirhakääpiökirjaaja, joka munii toisten aiemmin tekemiin käytäviin", Heliövaara kertoo ja astelee polun varressa jököttävän pystyyn kuolleen kuusen luo. Kaupungissa ollaan, vaikka ei uskoisi
kirjanpainaja on moniavioinen, joten sen syöntijäljissä näkyy useita emokäytäviä. 18/2011 suomen luonto 41
"Havutikaskuoriainen on metsätaloudellisesti merkittävin tuholainen, sillä puun sisäosiin ulottuva käytävä tekee puusta käyttökelvotonta." Kaarnakuoriaisilla on huono maine, ja niitä kaikkia pidetäänkin metsätaloudellisesta näkökulmasta tuholaisina. näkyviin jää vain pieni reikä puun kyljessä. myös okakaarnakuoriaisella on leuoissa ja lustokuoriai- sella niskassa tällainen elin. "jos näyttää siltä, että järsijöitä on yhteen runkoon tulossa liikaa, kuoriaiset voivat päästää vaakanävertäjän kulkureitti näkyy männyn kuoressa reikärivistönä. Kari Heliövaara aitomonikirjaajan jälki on pientä piperrystä. 42 suomen luonto 18/2011. Se tietää sen kuusen ja mahdollisesti koko lähellä olevan kuusikon kuolemaa", Heliövaara sanoo. Keväisen parveilun jälkeen ne löytävät sopivan kuolevan puun sen erittämien eteeristen öljyjen, alkoholien ja pineenien perusteella. Se tekee noin kymmenen sentin käytävän vaakasuoraan puun sisälle. Feromoneilla voi saada aikaan toisenkin suuntaista liikennettä. Yksiavioisen ydinperheen muodostavat esimerkiksi pystynävertäjäkoiras ja -naaras. anna Hämäläinen Professori kari heliövaara tutkii vaakanävertäjän jälkiä. anna Hämäläinen ren, kaarnan ja tuohen alle, mistä paljastuu kaarnakuoriaisten salattu maailma. Metsätuholaisia ja sieniviljelijöitä aitomonikirjaajan kanssa samassa rungossa on piipahtanut myös havutikaskuoriainen, jonka syöntijäljet eivät näykään puun nilassa. Se kasvattaa sinistäjäsientä, ambrosiaa, jonka rihmastoa se tarjoaa toukilleen ruuaksi. Kirjanpainaja onkin pahin kuusen tuholainen." äiti, isä ja 50 toukkaa Kaarnakuoriaiset viettävät perhe-elämää puun ja kuoren välissä. "Feromonit voivat houkuttaa paikalle tuhansittain kirjanpainajia jopa kilometrien päästä. "Sillä on raajojen tyvellä erityinen sieni-itiöiden kuljetukseen erikoistunut elin, mycetangium. monet kaarnakuoriaiset, kuten kirjanpainajat, tuottavat itse kemiallisia tuoksuhoukutteita, feromoneja, joilla lajikumppaneita kutsutaan samaan puuhun. "ne kilpailevat samasta resurssista, siis puusta, ihmisten kanssa." mutta ovat ne paljon muutakin. Esimerkiksi havutikaskuoriainen on sieniviljelijä. Kirjapainaja elää vain kuusella, hyvin harvoin männyllä. uusimpien tutkimusten mukaan myös kirjanpainaja vie sinistäjäsienen puuhun ja puu kärsii hitaan kuoleman
koivunmantokuoriaisen syömäkuvio on muodoltaan hyvin säännöllinen. Kaarnakuoriaiset viettävät puun ja kuoren välissä perhe-elämää. 18/2011 suomen luonto 43 Kari Heliövaara
työmaa täyttyisi pian purusta, joten sitä on välillä tyhjennettävä. Kammiosta kaivaminen jatkuu emokäytäväksi, jonka varrelle pieniin munakuoppiin naaras munii noin 50 munaa. Suurin osa kaarnakuoriaisista on moniavioisia, jolloin yhdellä koiraalla on kolmesta neljään naarasta. Emokäytävän pituus vaihtelee havutikaskuoriaisen kymmenen sentin käytävästä pikakirjoittajan metriseen. Se käyttää päätään." Toukat syövät vain tuoretta nilaa Pystynävertäjäpariskunnalta kuluu emokäytävän jyrsimiseen noin kaksi viikkoa. miltei kaikki kaarnakuoriaislajit ovat peräpäästään lapiomaisia, mikä auttaa purujen siirrossa kuoren pinnalle. "toukat syövät vain tuoretta nilaa. anna Hämäläinen koivunmantokuoriainen on tehnyt tuuletusreikiä emokäytävään. kuusentähtikirjaajan syöntijälki on tähden muotoinen. ilmoille niin sanottuja estoferomoneja, jotka viestivät muille saman lajin yksilöille, että tämä puu on jo täynnä." Palataanpa takaisin pystynävertäjän perheen perustamiseen. Kaarnakuoriaiset lisääntyvät yhden sukupolven vuosivauhtia yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. tällöin emokäytäviä on yhtä paljon kuin naaraitakin, ja toukkia perheessä on 150200. noin kahden Pikakirjoittajan lapiomainen takapuoli on oivallinen purun siirrossa. viikon kuluttua ne ovat koteloituneet ja kömpivät ulos kuoren alta aikuisina. "lounantähtikirjaajalla tosin on kuoppa otsassa. naaras ja koiras kohtaavat männyssä, joka on erittänyt kuolevan puun huumaavia tuoksuja. "Viime vuosina on havaittu, että kirjanpainajalla onkin kaksi sukupolvea kesässä. Koiras ja naaras jyrsivät käytävät vahvoilla leuoillaan. tästä syystä yksi puu tuottaa kaarnakuoriaisia vain yhtenä vuonna. Seuraavana vuonna puu on jo osana lahopuujatkumoa", Heliövaara valottaa. Kuoriaiset järsivät tiensä puun nilaan ja kaivavat sinne pariutumiskammion. lajilla on tuhansia vuosia pitkä evoluutio isäntäpuunsa kuusen kanssa, eikä kuusi ole ollenkaan varautunut kahteen vuosittaiseen hyökkäykseen." jos tämä on pysyvä muutos, se voi olla erityisen tuhoisaa kuusikoille. munakuopissa köllivät munat kehittyvät nopeasti toukiksi, jotka alkavat heti syödä nilaan omia käytäviään. "Eduskunta on säätänyt metsäeläintieteeseen ja kaarnakuoriaisiin perustuvan lain, jonka mukaan yli 20 kuolleen puun ryhmä pitää korjata metsästä pois, jotta kuoriaiset eivät pääse lisääntymään ja aiheuttamaan laajaa metsätuhoa." lainsäädäntö, korkeatasoinen metsä- Kari Heliövaara Kari Heliövaara 44 suomen luonto 18/2011
"ne nopeuttavat ravinnekiertoa, varsinkin havutikaskuoriainen, joka tekee reiän puuhun ja vie sinne lahottajasientä. Siinä kaarnakuoriaisretkellämme nähdyt syömäjäljet. no, onneksi en ole hutikirjaaja. "Sen takia Kööpenhaminan keskustan kaikki jalavat ovat kuolleet." Kaarnakuoriaiset eivät iske terveeseen vaan jo valmiiksi vähän huonokuntoiseen puuhun. "Vaakauurroksella se pystyy paremmin tukkimaan puun nestevirtailun ja luomaan kasvattamalleen sienelle parhaat mahdolliset kasvuolot." Havutikaskuoriainen, aitomonikirjaaja, nyhäkaarnakuoriainen, vaakanävertäjä, vaippaniluri ja koivunmantokuori- anna Hämäläinen havutikaskuoriaisen käytävästä näkyy vain pieni reikä puun kyljessä. ainen. n 18/2011 suomen luonto 45. "Suomi taitaa olla ainoa maa maailmassa, missä ei ole yhtäkään eksoottista metsätuholaista." ruotsissa, upsalan korkeudella on tavattu mantokuoriaisia, jotka levittävät hollanninjalavatautia. myös puut koettavat päästä eroon niitä hitaasti tappavista tunkeilijoista. tosi mageeta. "nyhäkaarnakuoriaisella on nyhää peräpäässään ja kannonhutikirjaajalla jälki nyt on vähän semmoista hutiloivaa", Heliövaara kuvailee. Polun varressa lepää männyn oksa, jota pysähdymme tutkimaan tarkemmin. "Sen vuoksi, että vaakanävertäjä kasvattaa sieniä toukille. "tässä on ainakin vaippanilurin jälkiä." männyn kuoressa näkyy tasainen reikärivistö. Kuoren alta paljastuu viivasuora emokäytävä. Kuusi ja mänty alkavat erittää pihkaa, ja koivu koettaa hukuttaa vierailijat mahlallaan. vaakanävertäjästä hieno löytö Vaikka kaarnakuoriaiset kohtaavat vastarintaa niin puissa kuin puita hyödyntävissä ihmisissäkin, niistä on hyötyäkin. Heliövaara on niitä nimenneen Suomen Hyönteistieteellisen Seuran sanastotoimikunnan puheenjohtaja. Kari Heliövaara Okakaarnakuoriainen ei kuskaa purua puun kuorelle vaan pakkaa sitä emokäytäviin. hygienia ja hakkuiden pienipiirteisyys ovat pitäneet kaarnakuoriaiset aisoissa ja toisaalta ehkäisseet ulkomaisten tuholaisten pesiytymisen maahamme. "löysimme hyvin lajeja sentään keskellä Helsinkiä", Heliövaara summaa. "Voiko se olla... niiden ei tarvitse syödä nilaa niin paljon varttuakseen kotelovaiheeseen." miltei kaikki kaarnakuoriaislajit tekevät emokäytävän pystysuunnassa puun runkoon nähden, mutta vaakanävertäjä tekee sen niin vaakasuoraan. ne ovat myös tikoil- le tärkeää ravintoa", Heliövaara sanoo. Kuoriaisilla on viehättävän kuvailevat, paljon puhuvat nimet. Emokäytävästä lähtevät toukkakäytävät ovat hyvin lyhyitä. Heliövaara rapsuttaa kuorta linkkarillaan. En olisi uskonut, että täältä löytyy vaakanävertäjä!" professori innostuu. Puu kaatuu tai kanto maatuu nopeammin osaksi metsämaata kuin ilman kaarnakuoriaisen toimia. Emokäytävä on todella selvärajainen, kuin taltalla kaiverrettu. on se. Hän kertoo, että nimi voi perustua tieteelliseen nimeen, biologiaan, ulkonäköön tai muuhun erityispiirteeseen. Vaakanävertäjä! Hieno löytö
uuden tulkinnan mukaan kallio oli shamanistinen palvonta- ja uhrauspaikka. iitin kotojärven maalauskallio henkii yhä muinaista tunnelmaa. Kuvat HeiKKi willamO kriSTiiNa MaNNErMaa iitin kotojärven pohjasta etsitään merkkejä kalliomaalausten tekijöistä. järven pohjasta on löytynyt muinaisia hirven ja lintujen luita. 46 suomen luonto 18/2011 hirvi ja ihminen kotojärven kuvassa.
osuuteni hankkeessa on määrittää sukelluskaivausten luulöydöt. Maalauskallio ilmentää maailmankuvaa aivan hirven kuvan alapuolella kaivettiin järven pohjaa jo 1970-luvulla. Siitä lahelma etsii tietoja. imuletkussa on vikaa, ja juuri sitä pitkin löydötkin tulevat tutkittaviksi. Hirven alaruumiin kohdalla kallio on lohjennut ja punertavan kalliopinnan tilalla on pyöreitä vaaleita rapautumajälkiä. järven pohjakerrostumat ovat säilyttäneet omat merkkinsä kallion kuvan tekijöistä. miltähän paikka näytti esihistoriallisella ajalla, kun se toimi erilaisten juhlallisuuksien ja rituaalien näyttämönä. Seuraamme tutkimussukelluksia työlautalla. on elokuu ja olemme iitissä tutkimassa vedenalaisin arkeologisin menetelmin Haukkavuoren kallioseinämän maalausten edustaa. KaLLiomaaLausTen tekijöitä etsimässä rkeologian opiskelija Verna Kalmari pulahtaa ylös Kotojärvestä. ne ovat siis noin 3500 vuotta vanhoja. Siinä on myös ihmishahmoa esittävän kuvan jäänteitä ja lyhyistä, allekkain olevista vaakaviivoista muodostuva kuvio. "Hirven alaosan vaurio näyttää siltä kuin se olisi rapautu- a nut ihan äskettäin. Kuvassa erottuu noin 70-senttinen hirven hahmo. todellisuudessa maalaus on ollut tällainen vuosikymmenien ajan", kertoo Helsingin yliopiston tutkija Antti Lahelma, joka toimii kaivausten johtajana. lahelman mukaan kalliomaalauspaik18/2011 suomen luonto 47. "Hiekkapohjaa on tosi helppo ja mukava kaivaa, mutta pumppu imee huonosti", hän sanoo ylös tullessaan. löydöt saivat lahelman järjestämään uudet tutkimukset Kotojärvellä. muutamien lapionpistojen tuloksena saatiin talteen hirven, telkän ja lehtokurpan luita, jotka kahden radiohiiliajoituksen perusteella osuvat kivikauden loppuvaiheeseen tai varhaismetallikauden alkuun. Perinteinen tulkinta on ollut, että maalauksissa on kyse metsästysrituaaleista
Suomen eteläisimmät maalaukset ovat Kirkkonummen Vitträskissä ja Espoon nuuksiossa. Hänen mukaansa kuvat sopisivat hyvin tulkintaan transsiin vaipuvasta shamaanista, joka apuhengen avulla ottaa kalan tai käärmeen hahmon siirtyäkseen aliseen maailmaan. ihminenkin esiintyy aiheena. Hänen tutkimuksensa viittaavat siihen, että iitin Kotojärvi ja muut kuvakalliot Suomessa olivat seremoniakeskuksia. Kristiina mannermaa antti Lahelma. kojen merkitys on paljon tätä laajempi. maalauskallioiden halkeamat ja murtumat, "lovet", ovat tärkeässä asemassa lahelman tulkinnassa. Esimerkiksi Kirkkonummen juusjärven kalliomaalauksessa on nähtävissä kaatuvan ihmisen hahmo, ja sen vieressä ja osittain alla hauen hahmo. "Kallio kokonaisuutena saattaa kuvastaa kosmista järjestystä, jossa shamaani edustaa tätä eli keskistä maailmaa, mutta voi vapaasti kulkea ylisen maailman (ilma) ja alisen maailman (vedenalainen maailma) välillä", lahelma kertoo. Käytäntö tunnetaan esimerkiksi saamelaisten shamaaneilta." maalauksissa on usein kuvattu eläimiä. "monien kallioiden kuva-aiheissa voidaankin nähdä kohtauksia, joissa shamaani menee transsiin eli lankeaa maahan. "iitin mertavuoren ja Enonkosken maalauksissa ihminen näyttäisi yhdistyvän käärmeen kanssa", lahelma pohtii. niissä on langettu loveen. antti lahelman mukaan kalliomaalausten eläimet ovat shamaanin apuhenkiä. Kristiina mannermaa Eeva vakkari valmistautuu, Eveliina Salo pitelee jenna karhun turvaköyttä. 48 suomen luonto 18/2011. Yleisin eläin on hirvi, mutta Suomesta tunnetaan myös haukia ja muita kaloja sekä joutsenia kuvaavia hahmoja. Eläimet voidaan lahelman mukaan tulkita shamaanin apuhengiksi, joiden läsnäolo oli välttämätön shamaanin matkalla. ne voidaan nähdä ikään kuin ovina, joiden kautta shamaani saattoi siirtyä maailmasta toiseen. Shamanismilla tarkoitetaan uralilaisia kansoja yhdistävää noitaparantajakulttuuria. halkeamissa on ehkä langettu loveen Kalliomaalauksia on eniten itä-Suomen järvialueella. lahelma on tulkinnut joidenkin kalliomaalauksien kuvaavan shamaanien vedenalaisia matkoja, keskustelua apuhenkien kanssa sekä transsiin vaipumista. Kalliotaiteemme edustaa hänen mukaansa shamanistista kosmologiaa. "itse asiassa maalaus ei välttämättä ole ollut kovin tärkeä vaan paikka, kokonaisuus", lahelma sanoo
lehtokurppapaistia on kautta aikojen pidetty suurena herkkuna; ehkä kalliomaalauskallion seidalle haluttiin antaa vain parasta. hirven, telkän ja kurpan luut todistavat muinaisista menoista. 18/2011 suomen luonto 49 KansallismuseOn KOKOelmat / antti laHelma. "on todennäköistä, että uhraukset on tehty juuri tähän tasanteelle, ja siitä ne ovat jostain syystä pudonneet veteen ja hautautuneet sedimenttiin", lahelma sanoo. into sukelluskurssien suorittamiseen on kasvanut Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden keskuudessa. työpäivä lähestyy loppuaan, kun letku on saatu asetettua uudelleen pohjalle. myöhemmin määritän hirven, tukkasotkan, jonkin uikun ja telkän luita. arkeologian opiskelija Eeva Vakkari hakee imuletkun sekoittimineen pinnalle ja se nostetaan muiden avustuksella veneeseen. Palvontamenoista lahelma toivoo nyt löytävänsä todisteita: eläinten luita, koruja, työkaluja ja muita esineitä. nyt imuletku on tukossa ja se täytyy nostaa lautalle tyhjennettäväksi. luut näyttävät ikivanhoilta, mutta vielä ei ole täysin varmaa, että ne ovat samalta ajalta kuin kalliomaalaus. aivan hirven alapuolelle, noin kahden metrin syvyyteen, on mitattu ja merkitty kuuden neliön kokoinen kaivausalue. Ylös saadaan lopulta 28 eläinluuta. Kotojärven kalliossa näyttäisi olevan juuri kaivauspaikan yläpuolella pieni tasanne. Hirven ja lintujen ikä selviää myöhemmin radiohiiliajoituksessa. olisivatko pyhät paikat valikoituneet tällaisen ominaisuuden perusteella. ne ovat muuttuneet mustiksi järven pohjasedimentissä. sukeltajalinnut kuten kuikka, kaakkuri ja Kotojärvestä löytyneet telkkä, sotka ja uikku olivat tärkeitä eläimiä suomalais-ugrilaisessa mytologiassa, sillä ne pystyivät liikkumaan kolmen maailman keskisen eli maan pinnalla olevan, ylisen eli maan yläpuolella olevan ja alisen eli vedenalaisen maailman välillä. aikaisempi tulos täältä Kotojärveltä oli lupaava, ja uskon, että saamme mukavasti uutta tutkimusaineistoa." lahelman tulkintaa tukee se, että kalliossa voidaan maalauspaikoilla havaita ihmiskasvoja muistuttavia muotoja. usein jyrkissä kallioissa olevat kumpareet ja syvennykset muodostavat kokonaisuuden, jossa tietystä kuvakulmasta katsottuna voi nähdä silmät, nenän ja suun. ei siis ole ihme, että hirvi esiintyy monissa kalliomaalauksissa ja sen luita on uhrattu. n Kirjoittaja on fil. kallio on kuin seita lahelman tutkimusten mukaan Suomen kalliotaide liittyy samaan henkiseen kulttuuripiiriin saamelaisten uskontojen kanssa. Kallio oli ikään kuin valtava seita, elävä persoona, jonka edustalla suoritettiin palvontaa, uhrauksia ja shamanistista toimintaa. Kivikauden hirvisymboliikkaan kuuluvat myös hirvenpään muotoiset kivikirveet. tri ja osteoarkeologi. Kotojärvestä löytyneet lehtokurpan luut edustavat ehkä ruokauhreja, samaan tapaan kuin metso saamelaisten seidoilla. telkkä on saattanut olla esimerkiksi shamaanin apuhenki tai sitä on saatettu pitää shamaanin yhtenä olomuotona. Sukelluskerta on noin tunnin pituinen. "ne ovat keskeinen osa Suomen esihistoriallista perintöä." mukana iitin kaivauksilla on lahelman lisäksi viisi palkattua arkeologia tai arkeologian opiskelijaa, joista neljä käy vuorotellen sukeltamassa. hirven ja lintujen luita löytyi antti lahelma suunnittelee jatkavansa vedenalaisia tutkimuksia Kotojärvellä ja muilla Suomen kalliomaalauksilla. Hän tutkii luulöytöjen avulla muinaisten suomalaisten suhdetta eläimiin. Lehtokurppa marKus varesvuO Hirven, telKän ja leHtOKurPan luita tuHansien vuOsien taKaa hirvi oli tärkeä eläin suomen kivikauden kulttuurissa, samaan tapaan kuin peura ja poro saamelaisilla. "Vedenalaisia kaivauksia on tehty Suomessa todella vähän. "on oikeastaan kummallista, ettei kalliomaalausten edustoja ole aiemmin tutkittu tarkemmin", hän sanoo
uhanalaiset lajit osa 8: hämähäkkieläimet S SEPPO ParkkiNEN uomessa elää noin 2200 lajia hämähäkkieläimiä. tiedot koottiin museoiden kokoelmista. Kaikki tuttuja, vaikkei niitä olisi itse nähnytkään. "tähän arviointiin turun yliopiston Eläinmuseon amanuenssi Seppo Koponen keräsi sillä hetkellä mahdollisimman kattavan taulukon hämähäkkien esiintymisestä. Hämähäkkituntija, luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Timo Pajunen kertoo, miten Suomi on kohdellut hämähäkkejään. lisäksi asiantuntijoiden tietämys oli tärkeä tuki. uhanalaisten listalle saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen nisäkäs, merikotka vaarantunut lintu, apollo erittäin uhanalainen perhonen... millä tavoin vielä puu0tteellisesti tunnetun ryhmän tilanteesta on saatu ajanmukaista tietoa esitettäväksi uusimmassa uhanalaisarvioinnissa. asiantuntijaryhmä myös toteutti vuosittain keruuretkiä lisätäkseen tietoa uhanalaisista lajeista. niistä suurin osa on punkkeja. Esimerkiksi kyhmyristihämähäkistä (Araneus angulatus) tehtiin niin paljon havaintoja, että se arvioitiin silmälläpidettäväksi edellisen vaarantuneen sijasta. Mutta kuka osaa sanoa nimeltä edes yhden uhanalaisista hämähäkkilajeista? lars sØjberg madsen dyyniotsohämähäkki on vaarantunut laji. 50 suomen luonto 18/2011. lukkeja ja valeskorpioneja on kumpiakin alun toistakymmentä, hämähäkkejä tunnetaan noin 640 lajia. joistakin suurikokoisista hämähäkkilajeista saatiin myös tärkeitä yleisöhavaintoja", Pajunen kertoo. Niittysuppilohämähäkki on palannut millaisia muutoksia hämähäkkitilanteessa on tapahtunut sitten viime arvioinnin 2001. "Selkein muutos oli monien lajien uhanalaisuusasteen laskeminen
niClas fritzén Turpeenotto ja soiden ojitus uhkaavat vaarantunutta rämeristihämähäkkiä. jaLKaparin KuLKijaT 18/2011 suomen luonto Neljän 51
niClas fritzén Siltahämähäkki on Etelä-Suomeen levinnyt uusi laji. 52 suomen luonto 18/2011
Se taas osaltaan johtui parantuneista arviointimahdollisuuksista." Hämähäkeillä näyttää siis menevän yleisesti ottaen aika hyvin. Yhdentoista pohjoisen soiden ja tuntureiden lajin elämä vaarantuu, kun niiden elinympäristöt muuttuvat. niittysuppilohämähäkin (Agelena labyrinthica) katsottiin jo hävinneen Suomesta, mutta 2000-luvulla se löydettiin entiseltä elinalueeltaan Hankoniemeltä. astetta vakavampaan luokkaan eli erittäin uhanalaisiin on arvioitu ainoastaan hietakivikkohämähäkki (Berlandina cinerea). "tätä etelärannikon lämpimien hietikkoalueiden lajia uhkaa elinympäristöjen umpeenkasvu", Pajunen sanoo. Suuressa vaarassa on palsakääpiöhämähäkki geOrg fagerlund / vastavalO komea ampiaishämähäkki on maassamme uusi tuttavuus. 18/2011 suomen luonto 53. niClas fritzén vuoden hämähäkiksi valittu niittysuppilohämähäkki on vaarantunut. nousi myös uusia lajeja. 80 prosenttia uhanalaisista lajeistamme on eteläisiä ja yli kolmannes uhanalaisista etelärannikon hietikkodyynien eläjiä. Sama tarina kuin niin monilla muillakin eläimillä ja kasveilla, joilta umpeenkasvu on vienyt ja vie kodin. nyt lajia tavataan jo ahvenanmaallakin niittysuppilohämähäkki on tullut takaisin! Etelä-Suomeen on levinnyt tällä vuosituhannella etelästä uusia lajejakin kuten siltahämähäkki (Larinioides sclopetarius) ja huomiota herättävä ampiaishämähäkki (Argiope bruennichi), josta on muutaman viime vuoden aikana tehty havaintoja siellä täällä Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisimpana Seinäjoella asti. Pohjois-Suomessa ei ole tehty mittavia hämähäkkikartoituksia sitten 1960-luvun. vain yksi erittäin uhanalainen hämähäkkilaji Yli 600 lajistamme vain 24 on saanut uhanalaisen statuksen. toisaalta ilmaston lämpeneminen uhkaa nimenomaan pohjoisia lajeja. näistä lähes kaikki luokitellaan vaarantuneiksi
Miksi valita Suomalainen Kukkaishunaja? dragiSa saviC aarnivaleskorpioni on silmälläpidettävä laji. Ruoka aiheuttaa suomalaiskotien kulutuksen ympäristövaikutuksista kolmanneksen saman verran kuin asuminen tai liikennekin. Vuosikymmeniä myöhemmin muutamia yksilöitä on kerätty eteläisestä lapista, mutta Etelä-Suomesta lajia ei ole enää löydetty, paitsi viime kesänä ahvenanmaalta. lahoavien kolopuiden väheneminen on näiden lajien uhka. Mehiläistarhaus myös edistää suomalaisen luonnon monimuotoisuutta ja hyvinvointia: mehiläiset ovat erityisen tehokkaita luonnon- ja viljelykasvien pölyttäjiä, jotka auttavat kasvien lisääntymistä ja parantavat sadon määrää ja laatua. Suomalainen Kukkaishunaja sopii luonnolle! Hunajayhtymä Oy PL 110, 32201 Loimaa puh. Pajunen kertoo, että laji tavattiin Suomesta ensimmäisen kerran 1970-luvulla, jolloin se löydettiin ahvenanmaalaiselta letolta. Suomalaisen Kukkaishunajan CO2e on 125 grammaa 100 grammassa tuotetta, joten sen ilmastovaikutus on vähäinen. Valeskorpionien 16 lajista yhtäkään ei ole arvioitu uhanalaiseksi, mutta silmälläpidettäviä lajeja on kolme: aarnivaleskorpioni (Lamprochernes chyzeri), kaarnavaleskorpioni (Dendrochernes cyrneus) ja lahovaleskorpioni (Allochernes wideri). CO2e-merkki (hiilidioksidiekvivalentti) kertoo tuotteen aiheuttamien kasvihuonekaasujen yhteismäärän hiilidioksidiksi muutettuna. 0207 769 680 www.hunaja.fi (Kikimora palustris), jota on tavattu yhdeltä ainoalta palsasuolta. jotta hämähäkkilajistossa ja hämähäkkien esiintymisessä tapahtuvia muutoksia voiLettorapuhämähäkki taisiin paremmin seurata, on löydetty uudestaan Pajunen toivoo muun ohelahvenanmaalta. Pohjoisessa ei ole tehty mittavia hämähäkkikartoituksia professori Pontus Palmgrenin 1960-luvun selvitysten jälkeen. toinen uhanalainen suolaji on lettorapuhämähäkki (Ozyptila gertschi), jonka tunnettu historia on mielenkiintoinen. juuri palsasuot ovat ilmastonmuutoksen ensimmäisiä uhreja: kun palsojen jäinen sisus vääjäämättä lämpenemisen myötä sulaa, koko erikoislaatuinen, lukuisille lajeille elinpaikan tarjoava suoyhdistymätyyppi katoaa. la metsälajeja kartoittavien seurantojen uusimista sekä tunturien lajiston seurantaa. Laskennassa on huomioitu kaikki vaiheet hunajantuotannosta pakkaamisen kautta varastointiin. lukkeja Suomessa on vain 12 lajia, eivätkä ne ole aiemmin olleet mukana uhanalaisarvioinneissa. ne kaikki elävät vanhoissa puissa. Punkkeja tunnetaan nykyään Suomesta noin 1500 lajia, mutta läheskään kaikkia lajeja ei ole vielä löydetty. lettorapuhämähäkin asema Punaisessa kirjassa on kohentunut erittäin uhanalaisesta (2001) vaarantuneeksi (2010). Lukit ovat elinvoimaisia muista hämähäkkieläimistä punkit tunnetaan vielä niin puutteellisesti, että uhanalaisarviointia ei pystytty tekemään. lukeilla menee hyvin, sillä 11 lajia arvioitiin elinvoimaiseksi ja yhdestä ei ollut tarpeeksi tietoa arviointia varten. n niClas fritzén 54 suomen luonto 18/2011
TANKKAA 100 % KOTIMAISTA JA 100 % UUSIUTUVAA. Katso, kuinka vaivattomasti säästät sekä ympäristöä että lompakkoasi osoitteessa www.gasum.fi.. jätevesien puhdistamolietteestä ja se on paitsi ympäristöystävällinen polttoaine myös reilusti edullisempaa kuin bensa tai diesel. VAIHDA BIOKAASUUN. Nyt voit tankata täysin kotimaista ja uusiutuvaa polttoainetta: Gasum-biokaasua. Sitä saadaan mm
Kumma kyllä, murmanskin alueen talous- ja teollisuuslautakunnan puheenjohtaja Anatoly Glushkov kertoi jo maaliskuussa 2010 paikallisen lehden 56 suomen luonto 18/2011. rikastamon kanssa työpaikkoja olisi ollut jopa 400 500. natura-alueen suojelutasoa voidaan heikentää vain hankkeella, jolle ei ole vaihtoehtoa ja joka on yhteiskunnalle erittäin tärkeä. raaka-aine viedään, vauriot jäävät nykyisin länsi-Euroopan ainoa fosfaattikaivos on Pohjois-Savossa Siilinjärvellä; siellä on myös Eu-alueen ainoa lannoitetehdas, joka tuottaa itse omat raaka-aineensa. Yara käynnisti tämän vuoden kesällä viimeisen ympäristövaikutusten arviointiselvityksensä ja päättää kaivoksesta ensi vuonna. voittaako hetken hyöty vai kansallinen etu? sokLin viimeinen taisto MikkO NiSkaSaari S avukosken Sokliin on vaadittu fosfaattikaivosta jo 1970-luvulta lähtien, mutta hanke on kompastunut kannattavuuden puutteeseen. muut tehtaat rahtaavat fosfaatin ulkomailta kuten Pohjois- ja länsi-afrikasta. Kaivoksen avaamista Sokliin on vaadittu työllisyyden tähden. nyt ylikansallinen kaivosjätti Yara näyttää kuitenkin olevan vakavissaan. Suomalaisille selvisi vasta helmikuussa, ettei rikastamoa rakenneta Suomeen, vaan Yara turvautuu itärajan takana Kovdorissa, 50 kilometrin päässä Soklista, jo olevaan laitokseen. Kaivos työllistäisi 110130 henkilöä. Satojen työpaikkojen määrää on vuosia hehkuttanut muun muassa lapin liitto. jos se saa luvan, kaivos voisi käynnistyä 20142015. toiminta-ajaksi lasketaan 20 vuotta. Voiko kannattavuudeltaan kiikun kaakun oleva hanke olla koko yhteis- kunnan kannalta niin tärkeä, että se oikeuttaisi loukkaamaan ainutlaatuisia suojeluarvoja. Soklin punertava maa saa värinsä raudasta, joka yleensä esiintyy yhdessä fosfaatin kanssa. taistelu Soklin kaivoshankkeesta on loppusuoralla
Soklin kaivoshankkeen vaikutusalueella on myös historiallinen Sotataival, veneiden vetoreitti yli vedenjakajan. tämä työ on nyt käynnissä, ja asiakirjojen pitäisi olla viranomaisilla marraskuussa. Matkailu on tulevaisuutta Sokli on erämaassa kahden suuren suojelualueen, urho Kekkosen kansallispuiston ja Värriön luonnonpuiston, välissä. Kuolan parhaimmilla lohijoilla maksetaan jopa 12 000 dollaria yhdestä kalastusviikosta." "Kyse on myös siitä, että kaivokselle haetaan oikeutus yhdellä malmilla, mutta tavoitellaan myös muuta kuten Sotkamon talvivaa- teuvO Hietajärvi Kartta sisältää maanmittauslaitOKsen YleisKartan 1: 100 000 aineistOa, 2011 Ke m ijo en ve sis tö Joutsi Koukkutunturi 25 km 18/2011 suomen luonto 57. "lyhyellä aikavälillä hanke varmaan on kaivoksen omistajille uKK-puisto ja Kemihaaran erämaa-alue nuorttijoen vesistö Kaivosalue Sokliin suunniteltu kaivos on lähellä itärajaa ja monien suojelualueiden ympäröimä. värriön luonnonpuisto Jäteallas TULPPiO tuntsan erämaa-alue Kaivosaluevaraukset Häiriövaikutusalue Suojelualueet maltion luonnonpuisto 0 järkevä. Kaukorannan mukaan suomalaisvenäläisissä keskusteluissa on pitkään suunniteltu luonnonlohen palauttamista tuulomajokeen. Historiallinen reitti katoaisi Soklin kaivoksen myötä. Sen jälkeen erämaassa on kuunmaisema ja luonnonarvot sekä matkailun mahdollisuudet on menetetty ikiajoiksi", riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija ja suomalaisvenäläisen rajavesikomission asiantuntija Markku Kaukoranta sanoo. Korpeen syntyvän avolouhoksen laajuus olisi noin 6,6 neliökilometriä ja koko kaivosalue 50 neliökilometriä. nuortti laskee Venäjälle tuulomajoen vesistöön. jOrma laurila kaivos uhkaisi myös Sotataipaleen kulttuurihistoriallisia arvoja. Fosfaatti kaivetaan Soklista ja rikastetaan Venäjän Kovdorissa. haastattelussa, että Soklin malmi tulee rikastettavaksi sinne, kuten "jo vuosia aikaisemmin on ilmoitettu". Sen nousu loppui 1960-luvulla, kun Ylä-tuulomaan valmistui voimalaitos. matkailukalastuksella on nykyään suuret mahdollisuudet. Se oli lähes tuhannen kilometrin vesireitti Pohjanlahdelta jäämerelle ja oli käytössä satoja vuosia. Venäläisillä on siis ollut paljon paremmat tietolähteet kuin lapin liitolla ja muilla suomalaisilla viranomaisilla. "lohen palauttaminen edellyttäisi kalaportaita, mikä lisäisi lohikannan tuotannon vähintään kaksin-, ehkä kolminkertaiseksi. Soklin ympäristövaikutusselvitys valmistui 2009, mutta suunnan ottaminen Kovdoriin vaatii sen täydentämistä. Siellä ovat myös Kemijoen alkulähteet sekä nuorttijoen latvat
"sen päälle tulevat rahtauskulut, jotka ovat huomattavat. nyt suunnitellaan putkea, joka käyttäisi valtavan määrän vettä; se otettaisiin nuorttijoesta ja Kemijoen latvajoista, joiden vedet virtaavat kolmen natura-alueen läpi", Kaitala sanoo. vaikea kohde Kaivoksen vaikutus luontoon on kaikissa tapauksissa suuri, mutta onko se sen arvoinen. Yara sai 208 miljoonalla eurolla valtiolta noin 30 miljardin euron omaisuuden. Se vaatii kuitenkin oman lupaprosessinsa. jälkimmäisen tekee vaikeaksi se, että valtio myi 2007 osuutensa Kemira grow How -yhtiöstä ja samalla soklin kaivosoikeudet Yaralle. teuvO Hietajärvi hieno lintujärvi Loitsanlampi on keskellä suunniteltua kaivosaluetta. rassa. Kaivosoikeudet omistavalla Yaralla on lannoitetehdas norjassa. rataa ei tule alun perin kaivokselle suunniteltiin Suomen puolella rautatietä, mutta malmin vieminen Kovdoriin tekee sen tarpeettomaksi. "3538-prosenttisen fosforirikasteen hinta oli kymmenen vuotta sitten noin 50 dollaria tonnilta. "Sokli on kaupallisesti haastava, koska se on kaikesta kaukana. Soklia on kehuttu erittäin rikkaaksi esiintymäksi jo pian 40 vuotta, eikä siellä vieläkään ole kaivosta. Soklissa punertava maa saa värinsä raudasta, joka yleensä esiintyy yhdessä fosfaatin kanssa. Geologian tutkimuslaitoksella (GtK) ei yleensä kaivoshankkeita vastusteta, mutta Sokli-projektiin on tullut harmillinen valuvika. Sen jälkeen alueella on köyhää, neljäprosenttista ainesta, jota voisi hyödyntää 1520 vuotta. vuoden 2009 alussa se nousi 105110 dollariin, missä se on toistaiseksi pysynyt", Tapani Kuivasaari gtK:lta kertoo. Soklissa on jonkin verran uraania ja myös metalliseoksissa käytettävää niobiumia, jonka rikastaminen olisi mahdollista. "asiat näyttäisivät menevän Suomen kannalta vähän hullusti. Yhteydeksi riittää Yaran mukaan nykyinen maantie. lähimmälle radalle on 110 kilometriä, Savukoskelle 90 kilometriä ja rovaniemelle 270 kilometriä. jos saadaan lupa apatiitin louhintaan, haetaan seuraavaksi lupaa myös radioaktiivisille mineraaleille", Kaukoranta epäilee. Fosfaatti kaivetaan Soklista ja rikastetaan Venäjän Kovdorissa, mistä se lähtee maailmanmarkkinoille, josta suomalaiset sitten ostavat sitä takaisin", geologi Tapani Kuivasaari GtK:lta sanoo. Kaivosta pitkään vastustaneen oulun yliopiston professorin Arja Kaitalan mukaan hanke ei supistettunakaan jätä natura-alueita rauhaan. "Se voi olla vesistöille tuhoisampi ratkaisu kuin rikastamo Suomessa. n fOsfaattiesiintYmä HätävaraKsi MUUN MUaSSa LaNNOiTTEiSSa käytettävän fosfaatin tuotanto oli vuonna 2007 vajaat 150 miljoonaa tonnia ja tunnetut varat 18 miljardia tonnia. aiemmassa suunnitelmassa vesi oli tarkoitus kierrättää. "Soklin fosfaattipitoisuus vaihtelee ja rikastaminen on hankalaa ja myös siksi rikastamoksi on valittu Kovdor." Fosfaattipitoisuudeltaan 15-prosenttista malmia riittää vain 20 vuodeksi. näin laskien varat riittäisivät 120 vuodeksi, joskin arviot vaihtelevat nykyisellä kulutuksella 50:stä 130 vuoteen. jos yhtiö ei saa kaivoslupaa, tai se ei luvan saatuaan aloita toimintaa, kaivosoikeus voisi teoriassa palautua suomen valtiolle. 58 suomen luonto 18/2011. siksi siilinjärven tapainen köyhä esiintymä on kannattanut hyödyntää, tuotantolaitoshan on tien toisella puolella." soklissa on luontoarvojen lisäksi kysymys siitä, viedäänkö fosforivaranto maasta pois vai säilytetäänkö malmi kansallisena hätävarana. Ympärillä ei ole muuta teollisuutta, vaan kaikki on rakennettava", Yaran logistiikkapäällikkö Eero Hemming selvittää
timO nieminen Pyynikin eteläpuolella siintää Pyhäjärvi. Pyynikiltä 60 suomen luonto 18/2011 näköala
Hän on jännittänyt harjulla mäkihyppykisoja ja kuuluisia Pyynikinajoja. Pari sataa vuotta sitten harjulla näytti aivan toisen- eison näkötornin huipulla ja katselen alapuolellani levittäytyvää uhkeaa harjumännikköä. LöyTöRETKELLä SuomESSA Piia ahONEN S Jääkauden kasaamasta soraharjusta tuli tärkeä virkistyskohde tamperelaisille. jaan nousivat Pyhäjärven rantaan seuraavalla vuosikymmenellä. Kääntönen on kolunnut maailman korkeinta soraharjua pikkupojasta, 1950-luvulta lähtien. näköaloja kylliksi ahmittuamme lähdemme kävelylle Pyynikin metsään. luksuskerrostalot sen si- 18/2011 suomen luonto 61. Pyynikki kuuluu pitkään harjujaksoon, joka alkaa Salpausselältä ja jatkuu kaakkoluodesuuntaisena Pohjois-Satakuntaan. maiseman jakaa kanssani Matti Kääntönen, tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja, joka on lupautunut oppaakseni Pyynikille. Sittemmin hän on tutkinut harjun kasvilajiston läpikotaisin ja puolustanut harjua luontoväen eturintamassa moottoritiesuunnitelmilta ja luksusasuntojen rakentamiselta. tampereella saman harjujakson osia ovat Kalevankangas, Pispalanharju ja Epilänharju. kitumänniköstä honkien huminaan ihailen lakkaamatta puita, joiden suojassa astelemme. "Eräs silmäätekevä kutsui tuolloin Pyynikin puolustajia aivoinvalideiksi, jotka hidastavat tärkeitä asioita", Kääntönen kertoo. jalkojemme alla on mannerjään sulamisvesien kulutus-, kuljetus- ja kasaamistyön mestarinäyte 10 000 vuoden takaa. muodostuman korkein kohta nousee 162 metriä merenpinnan yläpuolelle ja 85 metriä Pyhäjärven pinnasta. Pyynikki ei joutunut moottoritien runtelemaksi, mikä oli luonnonsuojeluliikkeen riemuvoitto 1970-luvun alkuvuosina. Kuin tampereen vihreä selkäranka, ajattelen. männikön kahta puolta siintää vesi: näsijärvi pohjoisessa, Pyhäjärvi etelässä
"Vauriot alkoivat näkyä 1920-luvulla. Harjulla kiertää lukuisia polkuja ja kävelyteitä, joista osa on talvella hiihtolatuina. Pyynikin puut eivät kuitenkaan olleet turvassa: "Ytimennävertäjä, pikikärsäkäs ja tervasroso heikensivät mäntyjä jatkuvasti", Kääntönen sanoo. lisäksi kolmisenkymmentä hehtaaria on kaavoitettu suojelualueen ympäriltä lähivirkistyksen tarpeisiin. Kun operaatio oli kestänyt muutamia vuosia, tuholaisista oli saatu yliote." mäntyjen lisäksi Pyynikillä kasvaa myös jonkin verran kuusta ja lehtomaisissa sekametsiköissä ja lehdoissa vaahteraa, pihlajaa, tuomea ja haapaa. "Ellei sitten ole liian kuivaa." Kalliohatikka voi kuivina kevätkesinä jäädä itämättä mutta sopivan sateisina vuosina 62 suomen luonto 18/2011. termopyleen kenttä on todistanut myös vuoden 1918 tapahtumia: sen maastoon haudattiin väliaikaisesti kansalaissodassa kaatuneita punaisia. Voisi melkein unohtaa, että olemme keskellä tamperetta. työväki on kokoontunut kentälle vapunviettoon ja ammattiyhdistykset ovat tehneet sinne kevätretkiään. myöhemmin vainajat siirrettiin Kalevankankaan yhteishautaan. Ulkoilijoiden suosikki Pyynikillä on aina ollut niin ottajansa kuin vaalijansa. tampereen kaupungin perustamisen aikaan 1779 Pyynikki oli karjan laitumena ja kaupunkilaiset saivat hankkia sieltä vapaasti kotitarvepuunsa. Kulumisen ehkäiseminen on kaupunkilaisten ja turistien rakastamalla harjulla vaikeaa. luonnonsuojelualueella on kokoa liki viisikymmentä hehtaaria. Siihen kuului muun muassa pahiten vioittuneiden puiden poistaminen sekä tuhohyönteisten houkutteleminen kaadettuihin, niin sanottuihin pyyntipuihin. "johtuu tamperelaisesta jääräpäisyydestä ja hämäläisestä hitaudesta", Kääntönen lohkaisee. arvokkaimmat puut ovat rannan kynäjalavat, joiden kasvupaikka lienee lajin pohjoisin maailmassa. luonnonsuojelualue harjulle perustettiin yllättävän myöhään, 1993. Polulla on vielä rauhallista, muita kulkijoita tulee vastaan harvakseltaan. Kaupungin puistoyksikkö teki Pyynikillä 1990-luvulla laajoja kunnostustöitä, joihin kuului muun muassa erilaisten kateseoksien levittämistä tallatuille alueille ja portaiden rakentaminen jyrkimmille rinteille. harjuharvinaisuuksia ja rikkaruohoja Pysähdymme upean, Pyhäjärvelle avautuvan panoraaman äärelle. maiseman tarjoaa Haulikallio, joka kuuluu jyrkkäreunaiseen kalliopaljastumaan Pyynikin lounaisosassa. lentOKuva Hannu vallas Pyynikin uhkea harjumännikkö on tampereen vihreä selkäranka. laiselta: "täällä oli silloin hyvin avoimet maisemat", Kääntönen kertoo. mutta vain melkein, sillä maastosta näkee, että Pyynikillä liikutaan paljon myös rakennettujen polkujen ulkopuolella. Kun hakkuut kiellettiin 1830, harjulla kasvoi vain kituliasta männikönalkua leppä- ja koivuvesakon seassa. Keskellä asutusta sijaitseva luonnonkaunis Pyynikki houkutteli jo varhain kaupunkilaisia vapaa-ajan viettoon. Sotavuosien jälkeen metsä oli surullisessa kunnossa." "Professori Esko Kangas laati pelastussuunnitelman, jota alettiin toteuttaa 1948. myös vuorijalava ja pähkinäpensas kuuluvat rehevimpien alueiden lajistoon. nyt jo heinittyneellä termopyleen kentällä on järjestetty laulu-, soitto- ja lähetysjuhlia. "täällä voisi olla kalliohatikkaa", oppaani sanoo ja kääntyy tutkailemaan maata. Parikymmentä vuotta hakkuukiellon voimaantulosta hongikko oli jo niin korkeaa, että näkymät Pyhäjärvelle ja näsijärvelle alkoivat peittyä
Pyynikin graniittisesta, 1929 rakennetusta näkötornista avautuvat upeat näkymät 26 metrin korkeudesta. vaPriiKin Kuva-arKistO Puinen tOrni vaiHtui graniittiseen PYYNikki sai ensimmäisen näkötorninsa 1888, kun harjun laelle nousi puinen ilomäen torni. nimi on perua paikalla aiemmin sijainneesta huvilahuoneesta. uusi torni valmistui neljä vuotta myöhemmin. tornin uusimisesta päätettiin 1925, jolloin sitä varten ryhdyttiin keräämään varoja erityiseen rahastoon. ilomäen tornin yläosa tuhoutui kansalaissodan taistelujen tykkitulessa. arkkitehti vilho Kolhon suunnittelema Pyynikin näkötorni on tyyliltään klassistinen ja rakennettu punagraniitista. vaPriiKin Kuva-arKistO Pyynikin kalliot tarjoavat kauniita levähdyspaikkoja. 18/2011 suomen luonto tim O nieminen juHa aHOnen 63
nykyinen merenpinta on 125 metriä alempana. Poikkeamme vielä muistomerkille, joka on pystytetty muinaisen rantatörmän kohdalle. "täältä on lähtenyt paljon kasveja myös keräilijöiden matkaan", Kääntönen huomauttaa. tyypilliset harjukasvit ovat sopeutuneet voimakkaisiin lämpötilavaihteluihin sekä ajoittaiseen kovaan kuivuuteen. Kuuntelen viserrystä ympärilläni ja mietin, josko joku laulajista olisi mustapääkerttu, jonka tiedetään pesivän Pyynikillä. Kävelykierroksemme päättyy takaisin näkötornille. anni järventausta / vastavalO Luonnonvaraisia kynäjalavia kasvaa Pyynikin kupeessa Tahmelassa. ilmaantua jopa tallatuille paikoille. näkötornin alakerrassa on viihtyisä kahvila, joka tunnetaan erityisesti munkeistaan. n Mustakonnanmarja viihtyy lehtomaisissa metsissä. vänpuoleisilla rinteillä muun muassa harjuhäränsilmä, kanervisara sekä hietaorvokin harvinainen kalju muoto. Pyhäjärven rantamilla vietettiin jo 1800-luvulla vilkasta huvielämää. alueella oli myös juhlakenttä, jolla VPK järjesti suosittuja ulkoilmajuhlia. arkkitehti Vilho Kolhon suunnittelema punagraniittinen rakennus on valmistunut 1929. rosen- dahlin ja joselinin kesäravintolat kestitsivät kaupungin väkeä nykyisen kongressihotellin ja kesäteatterin sijoilla. Esimerkiksi termopyleen solan kallionaluslehdossa 64 suomen luonto 18/2011. lehtoalueitakin Pyynikillä on, mutta ei juuri enää luonnontilaisina. Pyynikin metsät ovat suurimmaksi osaksi puolukka- ja mustikkatyypin kankaita, alempana on myös lehtomaista kangasta. aivan rannassa on ollut 1800-luvulla myös tulitikkutehdas ja harjun rinteellä haulitehdas. osa alkuperäisistä lajeista on joutunut väistymään tulokkaiden tieltä. "Ei tervakkokaan millä tahansa kalliolla kasva", Kääntönen toteaa. Pyynikin sijainti keskellä tiheää asutusta on lyönyt voimakkaan leiman lajistoon. Kivestä vaivoin erottuva kirjoitus kertoo, että seisomme korkeudella, jolle Yoldiameren aallot ulottuivat 9000 vuotta sitten. Kirjoitamme nimemme vieraskirjaan ja lähdemme Pyynikiltä suu sokerissa. Hellesäällä ranta ja läheiset nurmikentät täyttyvät uimareista ja auringonpalvojista sekä palloilijoista. Kalliohatikkaa ei osu silmiin, mutta mäkitervakot kukkivat vielä. Kivitorni korvasi puurakenteisen ilomäen näkötornin, joka oli vaurioitunut kansalaissodassa. Harjukasveja edustavat päitimO nieminen mustakonnanmarja ja lehtoarho kasvavat puutarhakarkulaisten seurassa. "Esimerkiksi yli satavuotiaan reaalilyseon oppilaista monet ovat keränneet kasvinsa juuri Pyynikiltä, kun koulu on tuossa harjun kupeessa." kesähuvittelun keskus Pyhäjärven rannassa ohitamme entisen Suomen trikoon punatiilisen rakennuksen, jonka katolla koreilee nimikyltti muistona yrityksen suuruuden ajoista. Samalla kentällä on pidetty myös tampereen ensimmäinen maatalousnäyttely. Muinaisen meren rannalla Kapuamme takaisin harjun laelle jyrkkiä etelärinteen portaita pitkin. Pyynikin uimaranta on sadetta enteilevänä aamupäivänä poikkeuksellisen hiljainen. Pyynikiltä on löydetty nelisensataa kasvilajia, joista melkoinen osa on istutuksista karanneita perennoja ja pensaita sekä rikkakasveja
Metsävoima ei lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, koska sen sisältämä hiilidiok sidi sitoutuu nopeasti uuteen kasvuun tai tuottaa vain samansuuruiset päästöt kuin mitä syntyisi hakkuu tähteiden lahotessa maastoon. Vaihda luontoystävälliseen metsävoimaan! tee arkipäiVän yMpäristöteko hetkessä Soita asiakaspalveluumme 020 690 505 (valinta 2) tai tee sopimus verkkosivuillamme: www.lappeenrannanenergia.fi Voimaa mets ästä! 18/2011 suomen luonto 65. Vähennä päästöjä, Vaihda MetsäVoiMaan Metsävoima on Suomen luonnonsuojeluliiton serti fioimaa ekoenergiaa
Uusin teos William N. darwinin jälkeen vuorossa on jäkälätutkija William nylander. 66 suomen luonto 18/2011. Päiväkirja ilmestyi tänä vuonna. "Biologia jäi diletantin kiinnostukseksi." Kristina Carlson kirjoitti jo toisen romaanin, joka koskee 1800-luvulla elänyttä biologia. Herra Darwinin puutarhuri sai 2010 Valtion taidepalkinnon ja oli Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaana. oma reviiri osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin. Kasvokkain teksti jOUNi TikkaNEN kuva aNNa häMäLäiNEN toimittanut jOhaNNa MEhTOLa Kristina Carlson 62, Helsinki Julkaissut yhden runokokoelman, 12 nuortenkirjaa sekä kolme romaania. Romaani Maan ääreen palkittiin 1999 Finlandialla
mitään oikeaa William N. isäni oli kiinnostunut kasveista, ja kun koulussa oli pakko kerätä kasvistoja, kävimme yhdessä kasviretkillä. Päiväkirjaa ei ole olemassa." NYLaNdEriN arvO tiedemiehenä on hyvin vakaa, ja Flora & Fauna Fennica pystytti hänelle hautakivenkin Pariisiin. jo hänen omana elinaikanaan tiedettiin, että jäkälä on kasvin ja sienen liitto, mutta sitä hän ei voinut millään hyväksyä. Mortonin Kasvitieteen historia, joka on minusta valtavan mielenkiintoinen teos. Ei minun tarvinnut mustamaalata nylanderia, kyllä hän oli tehnyt sen itse jo aikalaistensa silmissä. oli silti kiva, kun hiljattain tuli tieto lontoon ilmanlaadun paranemisesta, ja nylander mainittiin uutisessa. Kun olin rippikoulussa, rippipappi sanoi, että sinulla on uskon tiellä älyn esteet. Hänhän käytti ensimmäisenä jäkäliä ilmanlaadun mittarina Pariisissa. Kirjan päähenkilö on fiktiivinen. lähdin kuitenkin opiskelemaan kirjallisuutta, ja biologia jäi diletantin kiinnostukseksi. Pitkähkö, rillipäinen, tieteestä kiinnostunut nainen, johon William suhtautuu jokseenkin yliolkaisesti." n 18/2011 suomen luonto 67. Kirjaa tehdessä tutustuin tohtori orvo Vitikaiseen, joka on jäkälätutkija itsekin. mikään luontoaktivisti en ole koskaan ollut. jäkälien määritykset ovat tietysti yhä voimissaan, mutta yhdessä oleellisessa asiassa nylander oli väärässä. thomas davies oli päässyt mukaan luetteloon. "kai MiNUN luontosuhteeni on alun perinkin humanistin suhde: hyvin suuresti esteettinen. G. muuten ympäristökysymykset eivät olleet nylanderin aikana nousseet vielä samalla tavalla esiin, eikä hän niitä ehkä sen enempää pohtinut kuin olen hänen suuhunsa pannut. kirjaNi Herra Darwinin puutarhurin kysymyksenasettelu on ollut minulle nuoruudesta asti tärkeä. En itsekään pohdi sen kummemmin kuin perusvalistunut ihminen tekee. Vaikka kyläläiset eivät ole tieteellisesti sivistyneitä, Lajien synnystä on 20 vuotta, ja jokainenhan siitä on kuullut. tämä surumielinen, omia kysymyksiään pohtiva puutarhurin hahmo tuli ensin, ja sitten vasta keksin, että se on Darwinin puutarhuri. Siinä puhuttiin jäkälätutkija William nylanderin omalaatuisesta persoonasta, mikä herätti kiinnostuksen. Siinä käsitellään Euroopan historia kasvitieteen näkökulmasta, ja suomalaiset tutkijat olivat tehneet siihen lisäyksen Suomen kasvitieteen historiasta. Kävin kyllä jonkin kirjeen lukemassa yliopiston kirjastossa, mutta niistäkin panin ylös lähinnä säätiloja ja lämpötiloja eri vuodenaikoina Pariisissa. minua nauratti ja olin imarreltukin, kun Hufvudstadsbladetissa oli Darwinin juhlavuoden kunniaksi juttu, jossa suomalainen tiedemies kertoi, miten Darwinin elämään liittyvät henkilöt esiintyvät fiktiossa. Häneltä sain paljon apua, koska hän on kirjoittanut nylanderista muun muassa artikkeleita. ajattelin, että no niin, nyt se on saanut oikean elämän! UUdEN kirjaN aihe syntyi, kun Gaudeamukselta tuli 2000 a. Se rouva on kyllä vähän omakuvani. He ymmärtävät, että Darwinin käsitys asettaa jumalan ja luomiskertomuksen kyseenalaiseksi. nylander suuttui kaikkiin, jotka olivat tämän Simon Schwendenerin teorian kannalla. Kirjassa on kohta, jossa William tapaa kirjastossa tanskalaisen rouvan. En ollut ehkä tarpeeksi systemaattinen tullakseni luonnontieteilijäksi, mutta ei sillä oikeastaan ole väliä, koska kirjailijalla on täysi oikeus olla valistunut harrastaja. Kävin hautausmaalla sitä etsimässä mutta en löytänyt. Päiväkirjaa ei ole olemassa, vaan teos on keksitty. Kun nylander kuoli keväällä 1899, syksyllä ilmestyi kaksi nekrologia, jotka olivat vallan mainioita lähteitä. mitään oikeaa William n. Se oli minusta loukkaavasti sanottu, ja siitä tuli yksi teema, jota Herra Darwinin puutarhurissa pohditaan
tapion vaimona hääri mielikki, mehtolan emäntä. oma reviiri metSÄn merKitYS tapiolan ja mehtolan valtakunnassa voi nähdä kummia. erilainen MetSäretki ikiturso ja sen pentu. S kuka mulkoilee? Kuvat Hannu aarniO Nälkäkurki uomalaisille ja monille suomensukuisille kansoille metsä on aina merkinnyt erityisen tärkeää paikkaa. metsä oli ensisijainen elannon ja suojan antaja sekä ehtymätön riista- ja marja-aitta. Siellä oli liikuttava varoen ja luontoa kunnioittaen, sillä metsä oli myös monilukuisen metsänväen koti. He pitivät huolta kaikesta metsän elosta, muun muassa riis- 68 suomen luonto 18/2011. mahtihahmo oli tapio, tapiolan ja mehtolan isäntä ja salojen todellinen valtias
Hillitty käytös lepytti metsän valtiaat ja avasi tapion ovet, jolloin metsämieskin saattoi saada palkaksi hyvän saaliin. osa väestä asui maanpinnan alla, onkaloissa ja louhikoissa. hYviä hahMOja olivat esimerkiksi haltiat, sinipiiat, keijukaiset ja menninkäiset, jotka saattoivat monella tavoin auttaa ihmisiä. oli tärkeätä, ettei väkeä suututettu. Se saa kuulemaan olemattomia. Edellisten lisäksi metsä suorastaan vilisi erilaisia hahmoja. arveluttavia ja ehkä pelottaviakin hahmoja edustivat maahiset ja hiidet, joiden uskottiin aiheuttavan vaikeuksia ja jopa onnettomuuksia kulkijalle. Kaikilla oli kuitenkin nimet ja oma merkityksensä metsän mielikuvamaailmassa. Kaikkeen piti varautua ennen metsään menoa. Se juuri tekee metsästä ainutlaatuisen ja virikkeellisen ympäristön. haNNU aarNiO retkeilymatkoja Norja Grönlanti Espanja Turkki Kroatia Islanti Nepal 18/2011 suomen luonto 69. monelle metsä on edelleen tunteita ja tuntemuksia herättävä paikka. niiden laiminlyönti saattoi suututtaa metsäläiset, ja seuraukset olivat arvaamattomia. Keinoina olivat taiat, lepytykset ja uhraukset. Varsinkin ikimetsässä kulkija tavoittaa vielä sen turvallisen ja pehmeän sylin, jonne ihmiset ennen hakeutuivat etsimään lohdutusta ja uusia voimia. Synkkä metsä saattaa olla myös pelottava. Hämärässä tutut muodot ja äänet muuttuvat oudoiksi ja saavat mielikuvituksen laukkaamaan. nykyihminen ei usko maahisiin eikä menninkäisiin. onko jossain puiden takana tai juurakon kätköissä sittenkin joku henkiolento. Koskaan ei voitu olla varmoja metsänväen todellisista mielialoista. Hallitsijaperheeseen kuuluivat myös tyttäret, tapiotar, tellervo, tuometar ja tyytikki, joilla kaikilla oli oma tehtävänsä metsässä. Kaikkinainen räyhääminen ja meluaminen oli ankarasti kielletty. metsän rikkumaton hiljaisuus herättää mielikuvia näkymättömästä maailmasta. Suosiili ta oli heidän karjaansa. Kun metsään mentiin, siellä oltiin tuon salaperäisen väen vieraana. niin tekivät muinaiset asukkaatkin. onko ihmisellä nykyään aikaa ja kykyä nähdä metsä esiisien tapaan. jokainen kulkija voi nähdä kokemansa eri tavalla. mutta huumoria ja mielikuvitusta käyttäen metsässä voi nähdä hauskoja asioita, yksityiskohtia, joista niin lapsi kuin aikuinenkin voi rakentaa mielessään hahmoja
uutta kirjassa on yhteen koottu tutkimusten ja kokeiden runsaus, jota jatkuvasta kasvatuksesta on tehty. Kirjassa on monimutkaisia tieteellisiä termejä ja laskukaavoja. On aika tehdä eri metsänhoitovaihtoehdot yhtä suositeltaviksi. tätä epäkohtaa haluaa ilomantsissa perustettu luonnonturkisyhdistys korjata. toisaalta kasvumallien laskukaavoja ei lukijan tarvitse ymmärtääkään, sillä lopputulos, muun muassa optimaalinen puuston käsittely, löytyy selkeistä taulukoista ja diagrammeista. Päätyminen tähän on vmi-aineistojen valossa tieteellinen huijaus. esitetty "luonnonmukaisena" vaihtoehtona. laajaan välillä kiellettyyn koealaverkostoon tukeutuen kirjoittajat summaavat tutkimustuloksensa hoito-ohjeiksi, kannattavuuslaskelmiksi ja optimikäsittelymalleiksi. nyt olisi vihdoin syytä päästä eteenpäin. Hän uskoo luonnonvaraisilla turkiksilla olevan kysyntää, sillä monet eivät eläinsuojelullisista syistä halua käyttää tarhattuja turkiksia. Yhdistys haluaa lisätä luonnonturkisten arvostusta nostamalla villiturkikset selvästi erilleen tarhatuista turkiksista. Historiallinen katsaus valtion metsien inventointitietoihin (vmi) ja sen kertomaan kuvaan metsiemme rakenteesta on kiinnostava. metsäntutkijat ovat väistämättä tienneet, että suomalaiset metsät eivät juuri koskaan ole kasvaneet tasarakenon aika tehdä teisina. "Suomen metsästäjäliitto on tavoitteidemme takana ja myös metsähallituksessa on oltu asiasta hyvin kiinnostuneita", Huurinainen kertoo. kia levittävän supikoiran ja lintupesueita tuhoavan minkin, pyyntiin. Kirjan voi tilata suomen luonnonsuojelun tuen verkkokaupasta (www.sll.fi/kauppa/kirjat), hinta 25 . riSTO SULkava Kuvat Pentti POtKOnen Luonnonturkisyhdistys haluaa edistää myös luiden hyötykäyttöä. 70 suomen luonto 18/2011. Pidemmän ajan tavoitteena yhdistyksellä on vauhdittaa muunkin riistan hyötykäyttöä, kuten höyhenten ja luiden hyödyntämistä. hELENa rOMPPaNEN kirja HYvÄStit avOHaKKuille jaTkUva kaSvaTUS on asia, josta puhutaan paljon, mutta tiedetään vähän. Kirja kokoaa laajan tietopohjan siitä, millaisia ja miten hoidettuja metsämme ovat olleet, millaisin menetelmin niitä on hoidettu ja hoidetaan sekä miten metsiä kannattaisi hoitaa. Vain murto-osa niiden nahkoista hyödynnetään. Kuitenkin vallitseva, eri metsänhoitoavohakkuisiin ja alaharvenvaihtoehdot nuksiin perustuva metsän tayhtä sarakenteinen kasvatus on suositeltaviksi. tämän puutteen korjaa Timo Pukkalan, Erkki Lähteen ja olavi Laihon Metsän jatkuva kasvatus (joen forest Program Consulting 2011). Yhtenä luonnonturkisten hyötykäyttöön nivoutuvana tavoitteena on kannustaa metMetsästäjä Tuomo sästäjiä pienpetojen, erityisesti vierasikonen ilomantsista lajien kuten raivotautia ja ekinokoktoivoo nahkojen hintojen nousevan. YhdiSTYSidEaN isän Pekka Huurinaisen mukaan on tärkeää, että pyytäjät saisivat nahoista hyvän hinnan, mikä innostaisi nylkemään saaliseläimiä. "Erityisesti pienpetopyynnissä haaskautuu paljon nahkoja", kertoo puheenjohtaja Kaarlo Nygrén. myös nahkojen oikeaoppiseen käsittelyyn tulee panostaa laadun parantamiseksi. nygrénin mukaan metsästyksen etiikkaan kuuluu, että saalis hyödynnetään eikä heitetä jätteeksi. Se on rekisteröinyt oman tuotemerkin WFF (Wild Finnish Fur), jonka käyttöoikeus annetaan vain tiettyjen, eettisiä periaatteita noudattavien metsästäjien käyttöön. suomalaiset metsät ovat luontaisesti erirakenteisia, eikä niitä pääosin saada pysymään tasarakenteisina kuin kalliisti hoitaen. valmiit mallit aiemmin tasarakenteisena kasvatetun metsän muuttamiseksi erirakenteiseksi ovat kirjassa selkeinä diagrammeina. Kiinnostava on myös monitavoitteisen metsätalouden osuus. lukija saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen siitä, miten vuosikymmenien kamppailu metsänkasvatuksessa sallittavista menetelmistä on katkeroittanut monia aidan molemmin puolin. sanastosta huolimatta keskivertometsänomistaja tarvinnee joidenkin asioiden avaamisessa ammattiapua. oma reviiri villi turkis on eettisempi valinta luOnnOnturKiKSet uusi luonnonturkisyhdistys haluaa nostaa villiturkiksen arvoonsa ja vauhdittaa sen hyötykäyttöä. vUOSiTTaiN kUOLEE kymmeniä tuhansia luonnonvaraisia turkiseläimiä metsästyksessä ja liikenteessä. On selvää, että moni uransa metsätalouden parissa tehnyt pahoittaa kirjaa lukiessaan mielensä. eri-ikäismetsän kasvu on mallinnettu ja tuotto voidaan optimoida joko taloudellista tuottoa, monikäyttöä tai vaikkapa mustikkasatoa painottaen
valkokaali sisältää runsaasti C-vitamiinia ja kalsiumia. KuinKa teKninen On luOntOSuHteeSi? kaLaSTUS ja METSäSTYS, marjastus ja sienestys ovat muuttuneet teknologian kehityttyä ja ihmisten vaurastuttua. Pääpaino on teknisesti virheettömissä lähikuvissa, muut lintukuvauksen näkökulmat jäävät hieman näiden varjoon. MaUri LEivO Paanajärven paimenpoika, 1892. valikoima mestariteoksia hELSiNgiN taidemuseon näyttelyyn Akseli Gallen-Kallela Eurooppalainen mestari on koottu teoksia taiteilijan huippukaudelta 18841910. Lisätiedot www.raasepori.fi/museo/kirjoituskeruu. aKseli gallen-Kallela / YKsitYisKOKOelma Suojele metsäsi METSO SUOjELEE METSäSi -näyttelyssä luontovalokuvaajat Hannu Siitonen, Benjam Pöntinen ja Bo-Göran Lillandt tutustuttavat valokuvillaan vapaaehtoiseen metsiensuojeluun sekä metsän harvinaisiin lajeihin kuten kuukkeliin ja liito-oravaan. LänsiUudenmaan maakuntamuseo, Espoon kaupunginmuseo, Lusto Suomen Metsämuseo, Suomen maatalousmuseo Sarka, Suomen Metsästysmuseo, Kainuun Museo sekä Vihdin museo järjestävät kirjoituskeruun arkisen luontosuhteemme muuttumisesta. Tämä muutos kiinnostaa myös museoita. vanhimpiin vihanneksiimme kuuluva valko- eli keräkaali on niistä suosituin, sitä syödään noin kaksi kerää henkeä kohti vuodessa. Vapaa-ajan luonnossa liikkuminen alkoi muuttua 1960-luvulla, kun esimerkiksi metsästykseen, kalastukseen ja retkeilyyn tuli uusia teknisiä keksintöjä ja teollisia tuotteita. Näyttely on avoinna 1.1.2012 saakka Luontotalo Arkissa Porissa, www.pori.fi/smu/sivut/. bO-göran lillandt Lintukuvauksen aBc LiNTUkUvaUkSEN käSikirja (docendo 2011) on sekä mittasuhteiltaan että sisällöltään tavallista luontokuvausopasta massiivisempi, todellinen käsikirja. Keruun tavoitteena on kartoittaa luonnossa liikkumisen teknistymistä ja välineellistymistä. virikkeitä lue, näe, koe, ilahdu! jari Kurvinen / vastavalO tePPO jOHanssOn / KOtimaiset KasviKset Meneekö kaaliin? NYT ON pulskien syyskaalien aika. vaikka suuri osa tiedoista pätee kaikkeen valokuvaamiseen, parhaimmillaan kirja on aloittelevan lintukuvaajan käsissä. monissa luontokuvakilpailuissa palkittu tekijäkolmikko markus varesvuo, Jari Peltomäki ja Bence máté jakavat tietämystään auliisti, minkä ansiosta ammattilainenkin saa kirjasta ahaa-elämyksiä. valkokaali pehmenee maukkaaksi ruuaksi niin muhennoksissa, kääryleissä kuin laatikoissakin tai rouskuu mukavasti hampaissa raakaraasteena. hel.fi/hki/taimu/fi. 18/2011 suomen luonto kotkansiipimetsää 71. se kertoo oleelliset perusasiat hyvän lintukuvan ottamiseksi. toinen toistaan upeammat kuvat puhuvat myös puolestaan. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Pariisin Museé d´Orsayn ja Düsseldorfin Museum Kunst Palastin kanssa ja se on avoinna 15.1.2012 saakka, www
"Pitihän se selvittää. Yläjuoksulla polun varrella kuusten siimeksessä "hikoili" myös kantokääpä." 72 suomen luonto 18/2011 Ilonojan pihatiellä jaalassa. lepakko oli joutunut saaviin, jonka suojaverkko oli siirtynyt. lähelle päästyäni tunnistin sen rantakäärmeeksi, joka juuri oli iskenyt saaliikseen sammakon. Harvoin tällaista pääsee näkemään", ilonoja iloitsee.. jaa kUvaSi kaNSSaMME! taPani räsänen Pohjanlepakko selvisi kylvystä POhjaNLEPakkO oli vähällä hukkua vesisaaviin Inari Krohnin mökillä Kustavissa. Emoa en ole nähnyt, mutta yhtenä päivänä laskin pinnan tuntumasta 12 poikasta. jULkaiSTaviSTa kUviSTa MakSETaaN PaLkkiO. "Pihamme 80 sentin syvyiseen betonipohjaiseen altaaseen on ilmestynyt vesiliskoja. "Hikeä pukkasi noustessani kuvaamasta maaningan Korkeakoskea. "nahkasiipi kärsi hypotermiasta, mutta oli silti kovin kiukkuinen. oliko se kyy vai rantakäärme. Sammakon nieleminen vei siltä vain noin kolme minuuttia. laitoimme sen lastan avulla seinälle ja se kiipesi hirrenkoloon rauhoittumaan." Pentti ilOnOja Tutkimattomat vesiliskojen tiet vESiLiSkOT ihmetyttävät joutseno- Kaarina HeisK anen laista Tapani Räsästä. ihmettelen, mistä liskot ovat altaaseen ilmestyneet, sillä lähin vesistö Saimaa on kahden kilometrin päässä." Pikaruokaa sammakosta käärME luikerteli Pentti hikoileva kääpä SYYSkESäiNEN retkipäivä yllätti Kaarina Heiskasen lämmöllään. n Vai Ha im To an iTT u h T jO ir toK aN Na M L TO Eh ja a oitasi! si ja tarin etä kuvia nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto inari KrOHn havaiNTOkirja ON LUkijOidEN OMa LUONTOPaLSTa, jOLLE EriTYiSESTi TUOrEET vUOdENaikaaN LiiTTYväT havaiNNOT OvaT TErvETULLEiTa
vastanneiden kesken arvotaan Maailman eläimet äänessä -kirja (Tammi). ToimiTTanuT LiiSa hULkkO palaute@suomenluonto.fi lukijakirjeet Varpuskuvan lajinmääritys Suomen Luonnon 7/2011 Havaintokirjassa oli kuva pikkuvarpusista syömässä tiiliseinää. nämä risteymät eivät ilmeisesti ole kovin harvinaisiakaan. Sienikimppuja lahopuulla 3. jokaiselle työstä kiinnostuneelle löytyy varmasti sopiva tehtävä. seurakunta osallistui talkoisiin poistamalla puistoltaan yli satavuotiaat jykevät ikihongat. silloin pään kuviot, kuten poskitäplät, eivät ole selkeitä. risteytymistä löytyy myös runsaasti kuvia osoitteesta tarsiger.com. jaNNE LEPPäNEN POLvijärvi tOmi muuKKOnen PARHAAT JuTuT SuomEN LuoNTo 7/2011 1. tuho oli totaalista. luvat myönnetään elokuun loppupuolella. @ Osallistu Paras juttu -kisaan! mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Saa hyvän mielen luonnon eteen tehtävästä työstä. ESa harjU, OULU lähetimme kuvan luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoiselle. mielestäni kyseessä on kuitenkin pikkuvarpusen ja varpusen risteymä. äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postikortilla: suomen luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. vapaaehtoistyön kirjo suomen luonnonsuojeluliitossa on laaja. Pikkuvarpusen ja varpusen risteytymät ovat kyllä yleistyneet. TOiMiTUS Vapaaehtoistyötä tarjolla! Hyvän olon vaatteet Pehmeä luomuvilla lämmittää hyvin eikä hiosta 100 % merinovilla Suomen Luonnon 7/2011 artikkelissa 6 miljoonaa tuntia luonnon hyväksi kerrottiin vapaaehtoistyön mahdollisuuksista. mainitut toimenpiteet eivät tarvitse maisematyölupaa, koska ne liittyvät tulevaan rivitalorakentamiseen. talkoiden lisäksi tarjolla on retkien, leirien ja seminaarien järjestämistä. laitathan mukaan perustelut! vastaukset 31.10.2011 mennessä. tyynyliinat voitti Tero osmo Oulusta. Hakkuun vieressä asuva lintuasiantuntija oli bongannut alueelta yli 40 lintulajia, joista 11 on harvinaisia Haapajärvellä. ennen hakkuita emolinnut pörräsivät ympäriinsä madot suussaan. valitse tämän lehden paras juttu. rakentaminen alkaa ensi kesänä huhtitoukokuussa." alue ei ole tontti vaan määräala, jolle ei voi myöntää raken- Sienikimppuja lahopuulla aina näkee, mutta tietoa ei tahdo löytyä. MarjO kaNNiSTO, iSOjOki Seittien varassa oli suorastaan intohimoisesti kirjoitettu ja kuvattu. Eija ahvO, vEikkOLa 6 miljoonaa tuntia luonnon hyväksi oli kiinnostavin juttu. Omalla ruokinnallakin PohjoisKarjalassa Polvijärvellä tällainen oli muutama talvi sitten. toisin on Haapajärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. rakennustarkastaja kertoi toiminnan luvanvaraisuudesta seuraavaa: "tontilta raivattiin pusikot, kaadettiin puut, jotka ovat tulevan rakentamisen tiellä ja poistettiin pintamaat. jos olet kiinnostunut valtakunnallisista projekteista, ota yhteys keskustoimistoon! Tarja kETOLa järjESTöPääLLikkö, SLL Linnunlaulu loppui äkisti hakkuisiin Havaintokirjan linnut ovat nuoria pikkuvarpusia. Yleisiä ovat myös vesistökunnostukset, kuten kosteikkojen ja rantakasvillisuuden niittotalkoot sekä erilaiset rakennus- ja puhdistustalkoot. artikkelissa esiin nousseet perinnemaisemien hoitotalkoot, soiden ennallistaminen ja metsälajiston kartoitukset ovat Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi. Hän oli sitä mieltä, että kuvan linnut ovat nuoria pikkuvarpusia, jotka ovat vielä osittain poikaspuvussa. vaeltajat liikkeellä 2. tervetuloa mukaan toimintaan! verkkosivuiltamme sll.fi löydät oman paikallisyhdistyksesi ja luonnonsuojelupiirisi yhteystiedot. Seittien varassa / 6 miljoonaa tuntia luonnon hyväksi vastanneiden kesken arvottiin kaksi orvokkityynyliinaa. Posken täplä ei ole pikkuvarpusen selväpiirteinen täplä, eikä posken valkoinenkaan ole puhtaan valkoista. Kesäkuun puolivälissä lintujen parhaaseen pesintäaikaan rakennusyrittäjä suoritti avohakkuun ja maan kuorinnan ydinkeskustassa kahdella hehtaarilla. Luin sen ensimmäiseksi! jOhaNNa jakONEN, vaNTaa Vapaaehtoistyö on kaikin puolin palkitsevaa. Onnittelut! Lukijoiden kommentteja: Vaeltajat liikkeellä oli hyvin taustoitettu ja mielenkiintoinen juttu! NiNa riNNE, PUkarO perinteisiä talkookohteita. vapaaehtoistyö voi olla myös tempausten järjestämistä, tiedottamista tai lausuntojen ja muiden kannanottojen laadintaa. sitä luulee elävänsä yhteiskunnassa, jossa säädöksiä noudatetaan
sen laulu on vieno, kaihoisa ja alakuloinen, sävelkulultaan laskeva. sen jokainen voi vaikkapa pianosta varmistaa soittamalla sävelet f ja d ylhäältä alaspäin. Pajulinnun molli ei ole mielestäni virhe. · Puetaan aluspaidan päälle. 18 (28,-) J TAR OUS KERRASTO vain 98 + toimituskulut Tilaa netistä: www.linnox.com e-mail: linnox@linnox.fi fd HJTUOTE TORNIO www.hjtuote.com SOITA 0500 66 80 28 MYÖS ILTAISIN JA VIIKONLOPPUNA. · Suojaa tehokkaasti hengityselimiä kylmältä. meillä mökillä pajulintu lauloi mollivoittoisesti, mutta olen kuullut myös duurivoittoisia pajulintuja. sekä musiikin että lintujen harrastajana ihmettelen, mistä on ilmaantunut käsitys, jonka mukaan pajulintu laulaisi mollissa. se toistui myös Suomen Luonnon (4/2011) artikkelissa, jossa musiikin asiantuntijat arvioivat lintujen ääniä. tuijotimme viiksiveikkoa kiikareiden läpi haltioituneena. nuslupaa. minun korvaani pajulintu laulaa duuriasteikon sävelin. nämä seikat eivät mielestäni tee sävelkulusta mollia. asemakaava-alueella puunkaatoon ja hakkuisiin tarvitaan maisematyölupa. juha esitteli Pihlajaveden komeimpia kallioita kertoillen, missä norppien talvipesiä oli ollut, missä oli syntynyt kaksoset ja missä louhikon koloissa ne kuumina kesäpäivinä majailivat. Kohtasin ensimmäistä kertaa saimaannorpan. 1950-luvun alussa lintujen äänistä ainutlaatuisen kirjan julkaissut Jussi Seppä ei hänkään puhunut pajulinnun kohdalla mollista, mutta hänen tulkinnassaan esimerkiksi käen "tavallisin huuto on pieni terssi" eli molli. asiasta kanneltiin elY-keskukselle. Kiitos Suomen Luonto -lehdelle, juha taskiselle, mialle ja norppamatkalaisille! Piia rajaLa LaPPajärvi Mitä mieltä lehdestä. mielestäni pajulintu laulaa jossain mollin ja duurin välillä, ja kuulijasta riippuu, miten hän laulun sävyn kokee. haNNU-iLari LaMPiLa hELSiNgiN SaNOMaT teet ja pystyi laskemaan viiksikarvat. anna paLautEtta! www.suomenluonto.fi Ekologiset ja ee iset vaa eet & asusteet www.yalo.fi -5 alekoodilla: yalo_luonto VILLAFROTEEVÄLIASU 65% VILLA 20% POLYESTERI 15% POLYAMIDI KOOT XXS - 3XL 35,- PUSERO Hieno norpparetki Saimaalle voitin Suomen Luonnon kevätkampanjan arvonnassa Juha "Norppa" Taskisen vetämän norppamatkan saimaalle. saimme seurata siropiirteisen norppaneidon ruokailusukelluksia toista tuntia. se nousi monta kertaa pintaan; välillä niin lähellä, että kiikareilla katsellessa erotti kuonon piir- VETOKETJUN TUULILISTA SISÄLLÄ VILLAFROTEE TILAUKSET JA HOUSUT PEUKALOLENKIT LISÄTIEDOT: www.erareppu.fi 044-2045118 044-5564595 TOIMITUSKULUT VAIN 25,- 5,85 TUULISUOJATTU ERIKOISALUSASU Pystykaulus suojaa Ihoa myötäävä, seuraava asu Helppo pukea Erikoispitkä helma Pitkä tuulisuoja, suojaa haarat ja jalkalihakset kylmältä 58 (74,-) J TAR OUS Luontoon raikasta silkkiä alle! Hengittävä silkkineule on parasta iholla. toivoa ei juuri tunnu olevan. Kylmässä lämmin, kuumassa viileä. Alusasut naisille ja miehille, pyydä esite: Linnox Silk Oy PL P 12, 00281 Helsinki puh: (09) 241 0112 Miesten tai naisten VÄLILIIVI ALUSASUN OSTAJALLE · Väliliivissä tuulisuoja edessä. meno oli leppoisaa. Ympäristölautakunta ei reagoi. lähiympäristössä on suoritettu muitakin lupia edellyttäviä hankkeita ilman lupia ja valvontaa. LaSSE kiviNEN haaPajärvi voisiko musiikin asiantuntijoilta vielä jälkikäteen tarkentaa tätä kysymystä? kari hONgiSTO SaUvO Laulaako pajulintu mollissa. useimmat bluesitkin kulkevat duurisoinnuilla, vaikka ilmaisu on täynnä melankoliaa. Pajulintu ei noudata meidän ihmisten rakentelemia sävelasteikkoja, vaikka yhtäläisyyksiä voi kuullakin. matkasta tuli ikimuistoinen! liikuimme veneellä, leiriydyimme Pihlajaveden metsäiselle luodolle ja herkuttelimme toisen oppaan, mian, valmistamilla ruuilla
Kuukkelin kilpailijat eivät puolestaan menesty yhtä hyvin pohjoisessa. suomukääpää kasvaa lähes koko maassa, mutta yleensä melko harvinaisena. laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. kääpä kasvaa Helsingin Linnunlaulussa. laji on suomukääpä. etelä-suomen puistoissa se voi toki olla paikoin varsin yleinen. vaikka käävän itiöemä on yksivuotinen, se voi silti venähtää aktiivisen kasvun aikana halkaisijaltaan jopa yli puolimetriseksi lautaseksi. lisäksi metsätaloutemme on muuttanut etelä-suomen luonnonmetsät talousmetsiksi, joita pohjoisella ydinalueellaan asuvat kuukkelit visusti karttavat. usein suomukäävän näkee yleensä vain puistojen lehtipuissa, saarnissa, jalavissa tai vaahteroissa, joissa se kasvaa hyvin isoksi. kuva ei oikein anna oikeutta koolle. Puistopuissa suomukääpä voi olla pahakin lahottaja. nämä kaksi muotoa katsotaan kuitenkin samaksi lajiksi. nuorena korkkimaisen sitkeää itiöemää on eila reKilä marKus varesvuO pidetty jopa syötävänä, ja sitä on ulkomailla paahdettu sipsien tapaan iltamutusteltavaksi. LaSSE kOSONEN Miksi kuukkelit ovat yleisiä pohjoisessa? Miksi kuukkelit ovat Lapissa yleisiä mutta keski-Suomessa harvalukuisia, vaikka etelässä olisi enemmän ravintoa tarjolla. sieni voi elää puissa vuosikymmeniä. Mikähän lienee nimeltään. aiheina myös sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. Mahtava kääpä En ole eläissäni nähnyt näin isoa kääpää. Puun sydänosa muuttuu sen takia pehmeäksi valkolahoksi ja onttoutuu. 76 suomen luonto 18/2011 se on levinnyt läpi koko euraasian mantereen fennoskandiasta tyynelle valtamerelle. kysy luonnosta asiantuntijat vastaavat ToimiTTanuT aLicE karLSSON asiantuntijat vastaavat LäHETä omA KYSYmYKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. se kasvaa järvien rantakosteikkojen koivuissa ja pajukoissa. tähän kysyjäkin viittaa huomauttamalla, että etelässä olisi enemmän ravintoa tarjolla. mitä kauemmaksi pohjoiseen mennään, sitä vaikeammiksi ja karummiksi elinolot muodostuvat. se puo-. toisten lajien aiheuttama kiristyvä kilpailu ravinnosta, saalistus ja mahdolliset taudit ovat tekijöitä, joihin kuukkelin olisi etelässä sopeuduttava. Lapissa ne myös hyväksyvät karut mäntymetsät ja tunturikoivikot reviirikseen, keski-Suomessa ne elelevät lähinnä korpikuusikoissa. Suomukääpä Kuukkeli on pohjoisen taigametsän laji. etelämpänä kuitenkin sekä ravinnosta kilpailevia lajeja että petoja on runsaammin. samasta lajista tavataan toista ekologista muotoa, joka sen sijaan jää pieneksi, enintään kymmensenttiseksi
emme osaa sanoa, minkä otuksen syötäväksi evoluutio on "tarkoittanut" tyrnimarjat, mutta ahvenanmaalla ja Pohjanlahden 18/2011 suomen luonto 77. vastaajina tässä numerossa: HARRI DAHLSTRöm Kalat ja äyriäiset mATTI HELmINEN nisäkkäät LASSE KoSoNEN sienet KAuRI mIKKoLA selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet SEPPo vuoKKo Kasvit SEPPo vuoLANTo linnut Sukusiittoisuusko syynä? oulun Erämessuilla käydessäni katselin Suomenselän Metsäpeuranmaan esitettä, jossa oli muutama metsäpeurakuva. tärkeämpää lienee vähintään yhden kokonaan uuden peurakannan perustaminen suomenpeuran tulevaisuuden varmistamiseksi. MaTTi hELMiNEN Miksi tyrnimarjat eivät kelpaa linnuille? Viljelemme tyrniä ja vuosittain osa marjasadosta jää korjaamatta. Minkähän takia tyrnimarjat eivät kiinnosta lintuja samalla tavalla kuin pihlajanmarjat. onko niiden ravintosisältö huonompi vai ovatko ne vain liian väkeviä lintujen makuun? marKus sirKKa halsualla ammutun Suomenselän peuran sarvet, jotka näyttäisivät olevan eripariset. marjat ovat kehittyneet kasveille uusiutumista ja levittäytymistä varten ja linnut syövät niitä halukkaasti. onko sisäsiittoisuus syynä, kun peurahirvaille kasvaa sarvia, joiden muoto ja piikit ovat epäsymmetriset? Kari KemPPainen Kysyjä lienee tavallista tarkempi havainnoitsija. närhi on kuitenkin selvä sekametsien laji. Yllättävää kyllä marjat eivät kelpaa erityisen hyvin linnuille, vaan niitä on vielä seuraavana keväänä puskissa melko paljon. Hän on kiinnittänyt huomiota suomenselän metsäpeurojen sarvien epäsymmetriaan, jota peuratutkijatkaan eivät tiettävästi ole ainakaan vielä pitäneet mitenkään merkittävänä ilmiönä. Esitteessä kuvatut peurahirvaiden sarvet olivat mielestäni epämuodostuneet. Poissuljettua ei ole, etteikö ilmiö voisi johtua perintötekijöistä, vaikkapa liian pienestä istutuskannasta, mutta toisaalta on tunkuhmon peurahirvaiden sarvikruuunut ovat symmetriset. Kuukkelit karttavat talousmetsiä, joita on etenkin Etelä-Suomessa. lestaan sallii kuukkelille enemmän vaihtelua elinympäristön valinnassa. se vierastaa luonnontilaisia havumetsiä ja jättää ne etelämpänä suomessa kuukkelin ekolokeroksi. Pohjoisen tunturikoivikossa närhi ei voi menestyä, mistä syystä kuukkeli saattaa puolestaan asuttaa niitä. toisaalta on pidettävä mielessä, että täydellinen symmetria hirvieläinten sarvissa on pikemminkin poikkeus kuin sääntö. jos mittaukset ja sarvien muotoa koskevat havainnot osoittavat, että suomenselän peurojen sarvissa on enemmän epäsymmetriaa kuin vertailukannoissa, on syytä pohtia, mistä kyseinen ilmiö johtuu. Kuukkelin valta-alueet sijaitsevat maan pohjoisosissa itäpainotteisesti ja närhen vastaavasti lounais-suomessa. SEPPO vUOLaNTO nettua, miten paljon paikalliset ravintotekijät vaikuttavat sarvien trofeearvoon. molempien edellä mainittujen sukulaislajien tiheydet omilla ydinalueillaan suomessa ovat samaa luokkaa, yhdestä kahteen paria neliökilometrillä. asia ansaitsee tulla tarkemmin tutkituksi. Kysyjän tekemä havainto tuo mieleeni kuhmolaisten peuraharrastajien jo aivan siirtoistutuksen alussa esittämän epäluulon, että suomenselän metsäpeuroilla tulee esiintymään tavallista enemmän epämuodostuneita sarvia. närhi on se eteläinen laji, joka elintavoiltaan vastaa kuukkelia. Ongelma ei mielestäni ole aivan yksiselitteinen, enkä tämänhetkisen tietämyksen perusteella vielä ryhtyisi suunnittelemaan uusia siirtoistutuksia suomenselän kannan vahvistamiseksi
nyt marjat katoavat lintujen suihin jo syksyn aikana. Kenties täpläravut kiipeilevät tai uivat niiden yläosissa ja syövät hennompia kasvinosia. kysy luonnosta asiantuntijat vastaavat täplärapu syö sekä kasvi- että eläinperäistä ravintoa, joiden suhde vaihtelee eläimen iän sekä vuodenajan mukaan. tyrnin oksien piikkisyys on linnuille paha vastus. matalan veden ärviät ja vidat saavat olla rauhassa, mutta kyllä täplärapu kykenee käyttämään ravinnokseen myös veden alle joutuvaa rantakasvillisuutta samoin kuin pohjaan kertyvää eloperäistä ainesta. "valkokukkainen ahvenruoho" eli järvisätkin on näiltäkin vesiltä ollut poissa muutaman vuoden. se syö sekä vihreitä että lakastuvia ja kuolleita kasvinosia. Samanaikaisesti täplärapu on runsastunut. Seppo vuokon kertoman mukaan syömättä jäävät tyrnimarjat koskevat omakotitaloja, puistoja ja muita sellaisia paikkoja, mihin tyrni on istutettu verraten äskettäin. runsaimmin vaihtolämpöinen täplärapu syö kesäkautena, jolloin vesikasvit ovat sen merkittävintä ravintoa. järveltä on myös hävinnyt kasvillisuutta, muun muassa valkokukkainen ahvenruoho aivan tyystin. linnut puhdistavat marjoista sellaiset oksat, joita ne pääsevät napsimaan ulkopuolelta esimerkiksi ylhäältä, mutta pitkien ja jäykkien piikkien suojaan jää usein runsaasti marjoja. muikku kutee syksyllä viileän veden aikaan, ja poikaset kuoriutuvat keväällä ennen vesien lämpenemistä. en kuitenkaan usko, että sillä olisi merkitystä muikkukannan koolle tai sen vaihtelulle. Syökö rapu nekin? Täplärapu ei verota muikun mätiä merkittävästi. 78 suomen luonto 18/2011. Kenties se ei ole kestänyt muiden lajien kilpailua tai sitten sen pohjanläheiset pehmeät ja hienoliuskaiset uposlehdet ovat erityisesti täpläravun mieleen. myös mätijyvät kelpaavat täpläravuille kohdalle sattuessaan. surviaissääsken toukilla ja muilla pohjaeläimillä on merkitystä täpläravun ravinnossa. uposkasveilla ja pohjalevillä lienee huomattava osuus sen ravinnossa, koska laji elää järvissä syvemmällä kuin jokirapu. tuona ajanjaksona täpläravun ravinnon käyttö on jo melko vähäistä. ainakin tyrnimarjat kypsyvät niin myöhään, että rastaiden muuttokausi saattaa olla jo ohi. jokiravun lailla eläinravinnon merkitys on todennäköisesti täpläravullekin suurimmillaan parina ensimmäisenä ikävuoantti KOli timO nieminen /Kuvaliiteri Tyrnin oksien piikkisyys on linnuille paha vastus. rannoilla, missä tyrni kasvaa luonnonvaraisena, linnut syövät niitä ja levittävät siemeniä maastoon. esimerkiksi Helsingin Katajanokan kärjessä varikset, harakat ja naakat pystyvät napsimaan istutettujen tyrnipensaiden latvoissa sijaitsevat marjat, mutta pensaiden sisälle ne eivät pääse. SEPPO vUOLaNTO Syökö täplärapu muikun mädin? Muikut ovat huvenneet järvestämme viime vuosina merkittävästi. linnut näyttävät vieroksuvan outoja ravintokohteita; ne eivät vielä ole löytäneet uusia pensaita. Syövätkö täpläravut muikkujen mädin. Kun mustamarja-aroniaa alettiin viljellä, sen marjat jäivät talveksi pensaisiin, jos niitä ei poimittu. Oman rehevöityneen rapuveteni parhaat mertapaikat ovat karvalehtikasvustojen kohdalla. ehkäpä linnut oppivat myös istututettujen tyrnien tarjoamille marja-apajille muutaman vuoden kuluessa. Kysymys on oppimisesta. enemmän muikun mätiä syövät sen kutupaikoille kokoontuvat kalat kuten siiat, kiisket ja särjet. ehkä tyrnissäkin on erimakuisia marjoja kuten pihlajissa
toinen asia on, jos kuolleita puita olisi kymmenittäin. ne syövät myös vahingoittuneita ja kuolleita kaloja sekä usein myös kuorta vaihtavia lajikumppaneitaan. Yleensä sano- kimalaisen loinen pihallamme oli kimalainen joka kääntyili ja ojenteli raajojaan ja välillä pörräsi pääsemättä lentoon. noin 15 metrin etäisyydellä kuusesta on nuorempi kuusi, jonka oksien päät ovat alkaneet kellastua ja neulaset tippua. kuusien vierestä kaadettiin kesäkuussa kolme isoa kuusta ja klapit pinottiin kuolevan puun juureen. Elokuussa jo lähes koko puu oli osittain tiputtanut neulasensa. Punkkeja saattaa hyvinkin olla kimalaisen mahan alla enemmänkin. viereisen kuvan paikallisesta neulastuhosta kärsivä kuusi sen sijaan selviää. Mikä kuusia vaivaa? Hämeenlinnan Rengossa metsän reunassa oleva pihakuusi alkoi kellastua alaoksistaan kesäkuun lopulla. ne ovat paikallisia neulastuhoja, eivätkä uhkaa kuusten elämää. viimeisimmän riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sivuilla julkaistun tutkimuksen mukaan paras syöttikala on särki. harri dahLSTröM kaarnakuoriaiset pystyvät tappamaan puun. Huomasin, että sen kyljessä oli pikkuinen loinen. foreettinen tarkoittaa, että punkki käyttää kimalaista matkustamiseen kimalaispesästä toiseen, mutta ei tee isännälle mitään. tuOmas turtOla tena. Kuusen, johon kovakuoriaiset ovat iskeytyneet, on täytynyt olla jo valmiiksi hiukan heikossa kunnossa. ne ovat petopunkkien deutonymfejä, jotka aikuistuvat, parittelevat ja lisääntyvät kimalaisen pesässä. Kimalaisen pesässä punkit käyttävät ravinnokseen erilaista orgaanista ainesta, muita pikkueläimiä ja kenties kimalaisten toukilleen tuomaa siitepölypöperöä. Klapipino on voinut houkutella tuhohyönteiset paikalle, mutta en pidä sitä varsinaisen tuhon aiheuttajana. Houkuttelivatko klapit tuhohyönteisiä. Kasvaessaan hiukan kömpelömmiksi käyvät yksilöt saavat saaliikseen muun muassa nilviäisiä ja harvasukamatoja. ne ovat kovakuoriaisten synnyttämiä ja ilmaisevat, että kaarnan alla elää tai on elänyt melkoinen toukkajoukko, joka on syönyt kuusen jällen, ja siitä kyllä seuraa puun kuolema. Rungossa havaittiin pieniä reikiä ja juurella purua. ravuille kelpaa myös kala, käytetäänhän merroissakin kalaa syöttinä. sen ei pitäisi vaikuttaa, mutta jos mahan alla on kovasti niitä, kimalainen saattaa olla niistä kiusaantunut. kaUri MikkOLa erKKi HeinOnen kimalaisen kylkeen on iskeytynyt loispunkki. 18/2011 suomen luonto 79. Kysyjä ihmettelee, vaikuttaako punkki kimalaisen käyttäytymiseen. silloin niistä voisi kuoriutua kovakuoriaisia niin paljon, että ne massiivisella yhtäaikaisella hyökkäyksellään pystyisivät murtamaan kuusen puolustuksen. SEPPO vUOkkO käyttäytymisen ja mikä otus mahtaa olla kyseessä? Kyseessä on ainakin kaksi erillistä asiaa. nuorten oksien kärjissä yksitellen tai ryhminä kellastuvat neulaset ovat todennäköisesti jonkin sienen tai mahdollisesti neulasissa asustavan hyönteisen aiheuttamia. terve ja hyväkuntoinen puu pystyy yleensä runsaalla pihkavuodollaan torjumaan hyönteisten hyökkäyksen. Yksittäiset puut eivät kuitenkaan ole mitään epidemian aiheuttajia, sillä metsissä on aina kuolleita puita, joissa hyönteiset voivat lisääntyä. taan, että pystyyn kuolleet puut pitää poistaa, jotta tuho ei etenisi. Pilkotut klapit kuivuvat niin nopeasti, etteivät koppiaiset todennäköisesti ole pystyneet lisääntymään niissä. sen sijaan kaarnassa olevat reiät kertovat vakavammasta uhasta. aiheuttiko se kimalaisen oudon nyt saatiin erinomainen kuvatodiste: mantukimalaisen kyljessä näkyy foreettinen punkki
4. Ehdokkaiksi ei kelpuuteta aikaisempia vuoden turhakkeita, henkilöitä eikä yrityksiä. Perusteluja ja valokuvia otetaan mielellään vastaan! Kilpailuohjeet 1. 2. Äänestää voi kortilla, kirjeellä tai netissä. 3. Osallistu lähettämällä kortti tai kirje: suomen luonto/turhake kotkankatu 9, 00510 helsinki sähköpostilla: turhake@sll.fi netissä: www.suomenluonto.fi/turhake Kilpailuaikaa on 31.10.2011 asti. haku, sillä Suomen Luonto aloitti kisan vuonna 2000. Osallistujien kesken arvotaan vaellusrinkka. Ei kuitenkaan henkilö eikä yritys. haisuke-meluke-häirike-saastuke tuRHAke-haitake-vaivake-oudoke-kummake Puhtaasti Reilu 2011 Vuoden turhake tule Mukaan täMän Vuoden turhakkeen hakuun! Mikä Sinua ärSyttää, huVittaa, VihaStuttaa, älliStyttää tai turhauttaa? vuoden turhakkeen etsinnässä pyörähti käyntiin 12. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. Sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia. Tulokset julkistetaan joulukuun lehdessä. asti. Palkinnon arvo on noin 300 euroa. Kilpailuaikaa on 31.10. suomen luonnon toimitus valitsee vuoden turhakkeen ehdokkaiden joukosta. aikaisemmat vuoden turhakkeet 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2 002 2001 2000 turkis ilotulite pantiton pullo mönkijä tuplapuhelinluettelot kaupunkimaasturi juotava jogurtti minipakkaukset hampurilaisaterian kylkiäinen ulkomainen pullovesi vaipankätkijä lehtipuhallin mariKa eerOla 80 suomen luonto 18/2011
Postinumero ja paikkakunta: ........................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 37 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. 2. a vaahtera, b juolukka ja C pihlaja. Irtonumero 7,5 euroa. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETyS 18/2011 suomen luonto 81. Nimi: .................................................................................................................................... Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2011. 2. 9. Mitä ruskalehtiä on kuvissa? TiLaUSaSiaT iNTErNETiSSä: WWW.SUOMENLUONTO.fi voit maksaa tilauksesi e-laskulla tee sopimus verkkopankissasi! SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2011. Määräaikaistilaus 12 kk (67 ) Määräaikaistilaus 6 kk (37 ) Kestotilaus 12 kk (59 ) Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 52 , määräaikainen 59 ). Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Teen osoitteenmuutoksen. Osoite: ............................................................................................................................... 1. ykkösBonuksen Norppa-kortin numero ........................................................................ Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Lahjan saaja: Nimi: .................................................................................................................................... Hirvi. (09) 2280 8210, 2280 8209, tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 67 euroa, kestotilaus 59 euroa. Puhelin (myös suuntanumero): ....................................................................................... Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 59 euroa ja kestotilaus 52 euroa. Osoite: ................................................................................................................................ Pohjanlepakko. 6. 10. 5. 7. b) hentonäkinruohoa. 4. Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Mitä eliötä kutsutaan hennoksi merenneidoksi: a) meduusaa b) hentonäkinruohoa c) ahvenvitaa. päiväkirja kertoo. Mitä eläimiä ovat kirjanpainaja ja pikakirjoittaja. Mikä seuraavista nisäkkäistämme nukkuu talviunta: a) mäyrä b) supikoira c) karhu. Mitkä neljä lahkoa kuuluvat hämähäkkieläimiin. 9. suomalaisesta jäkälätutkijasta william nylanderista (18221899). Lahjatilaus on määräaikainen. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Lahjan antaja (laskutusosoite): VaStaukSEt: 10. 8. Mikä ruskan väreistä voi johtua siitä, että puu karkottaa hyönteissyöjiä. Nimi: ................................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Kaarnakuoriaislajeja. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ................................................................................................................................... Lähettäjä Allekirjoitus: ....................................................................................................................... Mikä on Suomen runsain hanhi: a) merihanhi b) metsähanhi c) kanadanhanhi. Mikä on Suomen kalliomaalausten yleisimmin kuvattu eläinlaji. Kaikki kolme nukkuvat talviunta. Hämähäkit, lukit, punkit ja valeskorpionit. 3. c) kanadanhanhi. ykkösBonuksen Norppa-kortin numero ......................................................................... Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETyS SUOMEN LUONNON LahjaTiLaUS a B C Kuvat vesa greis / Kuvaliiteri, HeiKKi KOKKOnen / Kuvaliiteri, Pertti Hannus / Kuvaliiteri Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2011. Mikä lepakoistamme on karaistunein. 5. 7. Osoite: ............................................................................................................................... 3. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. Pähkinöitä Kristina al-zalimi / Cartina 1. 6. 8. Punainen. Allekirjoitus: ...................................................................................................................... kenestä kristina Carlsonin uusin kirja William n. 4. Puhelin (myös suuntanumero): .....................................................................................
lisäksi ne tukevat toisiaan", linjaa pääkirjoitus 6/2008. "ilmastonmuutos ei ole vieras aihe taksinkuljettajallenikaan. tosin ilmaston lämpenemisen uhka oli ollut lehdessä esillä jo 1960-luvun lopulla. 70 Suomen 2000-luvun alkuvuosien kansia, kurki ja humalaperhonen. vuotta jOrMa LaUriLa Välähdyksiä vuosien varrelta ilmastonmuutoksen vuosikymmen 2000-LUvULLa ilmaston lämpeneminen nousi näkyvästi otsikoihin. Suomen Luonto kirjoitti usein turpeen polton haitoista luonnolle ja ilmastolle. Maapallon hyvinvoinnille biodiversiteetin suojelu on vähintään yhtä tärkeää kuin työ ilmaston hyväksi. kiinnostava yhteys löytyi ilmaston lämpenemisen ja vuosituhannen alun toisen tärkeän teeman, luonnon monimuotoisuuden suojelun, välillä. n "Napaseudun jäät ovat käyneet entistä hauraammiksi, kesäiset vapaan veden alueet laajenevat vuosi vuodelta. Jotain systeemissä on sekaisin: sadekauden alku on viivästynyt, riisisato ei ole entisenlainen", kirjoittaa Balin ilmastokokoukseen osallistunut Simo Kyllönen Suomen Luonnossa 1/2008. "luonnon hävittämistä ei voi perustella ilmastonmuutoksen torjunnalla. (ympäristökomitea 2000), Eettinen sijoittaminen, Lasse Pöystin vuodenajat, Hannu Hautalan hattuhylly, Papanamaan kartta (liito-orava), Soitinkuusia ja mukuramäntyjä, Metalli parkuu Kilpisjärven kiihdytysajoissa, Kohti kolmatta koskisotaa?, Sulaako mursujen maailma?, Kärpäset kertovat, komisario, Muumiperheen koti Pellingissä, Kirottu, siunattu muovi, Puro elää syksyn lehdistä. ). niissä kiteytyy havainnollisesti luonnon monimuotoisuuden ja ilmaston suojelun pyhä yhteys. näiden suurten aiheiden ohella lehdessämme oli paljon luontoviihdettä; taiten tehtyjä juttuja siitä, miten hieno, yllättävä ja ihmeellinen luonto on. Myös Suomen Luonto kirjoitti aiheesta säännöllisesti. Myös arktisten alueiden sulamista seurattiin. Suot ja vanhat metsät ovat merkittäviä hiilivarastoja. Jäästä riippuvaiset elämänmuodot joutuvat ahtaalle." Markku Lappalainen Suomen luonnossa 3/2007. arne nævra / scanpix norway / LehTiKuva 82 suomen luonto 18/2011 ( 2000-luvun aiheita: Toteutuiko vuosisadan unelma
marraskuuta paKKanen TeKi reTKeiLijäLLe siLLan hEikiNjärvENNEvaLLE marKus sirKKa Kierrätysmuotia turpeenotto uhkaa Puulan muikkua. 9/2011 ilmestyy 18
Palautusviikko 201146 767095-1108