Suomen Luonto 8/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

karhukojut. kaivosten jätealtaat. pidetyimmät pihalinnut. isna a! u lo iss l ä uol l l e t k en r e om su palkittu laatulehti seinälukit ovat nyt liikkeellä tuleeko karhuista kuvauskojuilla häiriköitä? akseli Gallen-kallelan luonto 8 Irtonumero 8,50 ? 12.10.2012 syysmuuton pitkä näytelmä Joutsenet vasta suuntaavat etelään. Moni pikkulintu on jo Afrikassa.. löytöretki luoliin. Akseli gallen-kallela. lintujen syysmuutto. kärppä. SUOMEN LUONTO 8 | 2012 sääksi. seinälukki. katsaus luomuun
myöhäissyksy Maiseman maalausta Kuva Pertti harstela / vastavalo Teksti jorma laurila Ensimmäiset räntä- ja lumisateet loihtivat maiseman eläväksi taideteokseksi, jossa muodot ja värit pehmenevät esteettisesti hienoksi kokonaisuudeksi. Näkymä muuttuu alituiseen sateen voimakkuuden ja taukojen mukaan. Myöhäissyksyn retkien tunnelma on aivan omanlaisensa, jota hiljaisuus vain vahvistaa.
Marjoja kyykistellessä suon pinnasta huomaa yksityiskohtia, jotka muutoin jäävät helposti huomaamatta. Loppusyksyllä kauneutta löytyy paljon myös kivien kupeilta, puiden ja maapuiden rungoilta sekä maankamaralta. Kauneus on kyykistyjän silmässä.. myöhäissyksy Suon pehmeä ryijy Kuva vesa marjanen / Vastavalo Teksti jorma laurila Rahka- ja karhunsammalten värikäs kudelma ilahduttaa karpaloiden poimijaa
Luonto ei ole ihmiskunnalle luksusta vaan elinehto. Tuore Euroopan laajuinen tutkimus ekosysteemipalveluista (PRESS) nostaa tämän näkökohdan esiin ja tähdentää, että se tulee sisällyttää luonnonvaroja koskeviin päätöksiin. Tosipaikan tullen eivät auta älypuhelimet eivätkä muut tekniikan ihmeluomukset. Niin sanotut ekosysteemipalvelut, jotka tarkoittavat luonnon meille ilmaiseksi tarjoamia palveluksia, ovat elämämme perusta. Kestävä kehitys ei ole sitä, että kaupunkien lähimetsät ja muut henkireiät rakennetaan umpeen ilmastonsuojelun varjolla. jorma.laurila@ suomenluonto.fi Sisällys Jorma Laurila päätoimittaja 8/2012 16 Pitkäkinttu Seinälukit ovat nyt näkyvillä. Syksy on niiden kosiomenojen aikaa. 18 Matkoja maailman ääriin Miljoonat marika eerola PS. asti! 11/2012 6 6Suomen Suomenluonto luonto 18/2012 mia rönkä 36 muuttolinnut lähtevät. Karhujen kuvauskojut ovat Suomen erikoisuus. Tottuvatko kontiot ihmisiin? vakiot 28 Kärppä puhdisti pihan Dick Forsman ällistyi kärpän pyyntitaidoista. 30 Pohja pettää Kittilän Suurikuusikon kultakaivoksen jätealtaiden pohja voi vuotaa, sanovat Suomen Luonnon haastattelemat asiantuntijat. 36 Valokuvamallista häiriköksi? Kesyttävätkö kuvauskojut karhun? 8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 47 Kolumni 54 Vahtikoira. Vuoden turhakkeen valinta on taas käynnissä. Ehdokkaita voi lähettää 31.10. Pääkirjoitus Luonto on paras palvelijamme Ihminen kuvittelee voivansa elää luonnosta piittaamatta, mutta tämä on paha harhaluulo. Asiaan ollaan havahtumassa, ja ekosysteemipalveluja tukevaa säätelyä on jo meneillään EU:ssa. Suomessa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että jokamiehenoikeuksiin nojautuvalla virkistäytymisellä on todella tärkeä merkitys. Lähivirkistyksen ja luontomatkojen taloudellinen arvo on meillä laskettu miljardeiksi euroiksi. Luonnossa liikkuminen edistää myös terveyttä. Tämä on niin tärkeä asia, että se tulee ottaa yhteiskuntasuunnittelussa huomioon. Tällaisia ovat esimerkiksi puhtaan veden tuotanto, hyönteisten tekemä kasvien pölytystyö, suotuisan ilmaston ylläpito, kalanpoikasten kasvatus, marja- ja sienisato sekä terveyden edistäminen. Yhteiskuntia kehitetään kuitenkin pitkälti niin, että näiden tärkeiden palveluiden perustaa tuhotaan
Vaatimuksia on asetettu muun muassa. painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. Se kattaa kaikki tuotannon vaiheet. Painolla on käytössään myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. kannessa Luomun kuulumiset. Suomi on Euroopassa luomukauran suurvalta. Tomi Muukkonen kuvasi syksyiset laulujoutsenet. Kerromme isojen ja pienten lintujen muutosta sivuilla 18?26. 64 Oma reviiri 72 Havaintokirja 74 Paras juttu, Lukijakirjeet 76 Kysy luonnosta 81 Pähkinät, Palvelukortti 82 Pienestä kiinni 18/2012 Suomen luonto 7. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08 210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen, 050 452 2996 (hoitovapaalla) Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Ismo Rautiainen, 046 600 6317 (harjoittelija) Kiven sisällä. Ryömimme Varsinais-Suomen luoliin. Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 48 40 ?Etsin koskematonta maata ja korven kansaa? 60 Joutsen lennähti korkeimmalle Kesäkisamme pidetyimmät linnut. Yksityiskokoelma / kgm / kuva seppo hilpo 56 Luomun läpimurto lähellä Luomutuotanto kasvaa nopeasti. Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 56 48 Luolien hämärä lumo Retkellä Varsinais-Suomen luoliin löytyi lepakoita ja tarinoita. Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/SL12_08/2012 jan sandvik / Cartina Akseli Gallen-Kallela löysi luonnosta suuren innoittajan. Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi 40 Murtunut honka. Akseli GallenKallelan maalauksissa luonto voi toimia myös symbolina. Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Suomen susanna kekkonen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 8/2012 71
Toimittanut juha kauppinen www.twitter.com/luontomies Luonto ja ympäristö nyt Suomen sääkset ovat ehkä pian maailmanrauhaa rakentamassa. Koululaiset sääksiä seuraamaan Tavoitteena on, että eri maiden koululaiset raportoisivat Suomen satelliittisääksien pitkästä muuttomatkasta. J jari peltomäki os sääksitutkijoiden suunnitelmat toteutuvat, lähettimen selkäänsä elokuussa saaneesta Ilmari-sääksestä tulee maailman lapsia yhdistävä lähettiläs. ?Englannista Gambiaan muuttavien sääksien liikkeitä seurataan jo näiden maiden kouluissa. Ajatuksena on, että Suomen ja joidenkin muiden maiden koululaiset seuraisivat myös suomalaisen Ilmarin ja tulevien satelliittisääksien matkaa ja raportoisivat yhteisille nettisivuille?, kertoo suomalaisen satelliittisääksitutkimuksen isä, professori Pertti Saurola, Helsingin Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastuksen entinen johtaja ja nykyinen vieraileva tutkija. ?Jo neljä koulua Suomesta on lupautunut mukaan. ?Ohjelmoin Pete-sääksen satelliittilähettimen vuonna 2007 siten, että saimme tietoa sen liikkeistä läpi vuorokauden.? 8 Suomen luonto 18/2012 Tämä sääksi nappasi kalan Pohtiolammen Sääksikeskuksen lammikosta syyskuussa.. Uusia satelliittisääksiä tarvittaisiin viidestä kymmeneen, jotta hankkeesta tulisi mielekäs?, Saurola arvioi. jo nytkin ilmari tuo arvokasta tietoa lintututkijoille. ?Sen avulla saataneen lisää tietoa muun muassa sääksien yömuutosta?, Saurola kertoo. Toteutuminen riippuu siitä, saadaanko lisärahoitusta. Yömuutosta on alettu saada tietoa vasta äskettäin
Erään toisen Lapin-koiraan muuttomatka tyssäsi Israeliin. ?Pelkäsin tietysti pahinta, mutta sieltä lintu löytyi kelosta keskeltä kalankasvatusaltaita!? Saurola haluaisi merkata lisää Lapin sääksiä, koska osa niistä muuttaa maailmanpoliittisesti tulenaran Lähi-idän kautta. Se on selvää, että karikukko ja tiira ovat todellisia maailmankansalaisia. Kuten vierestä voi lukea, satelliittilähettimet paljastavat nyt myös muuton reittejä ja elintapoja matkan varrella. Eniten lähettimiä on tällä hetkellä mehiläishaukoilla. Osaa haukoista voi kuka tahansa seurata netissä. Nyt se vain on Afrikan mallia. Pienet linnut ovat liian pieniä lähettimille, joten niiden reitit ovat pysyneet arvoituksena pitempään kuin petolintujen. Ennen linnut vain hävisivät Suomesta, mutta nyt tiedämme suunnilleen minne. Suomessa on käynnissä kokeilu kirjosiepoilla. Grönlannin lapintiirojen lokaattorit ovat paljastaneet edestakaisen muuttomatkan 70?000 kilometrin mittaiseksi. Sen lähettimen peri Jukka-sääksi. Se mittaa päivän pituutta ja keskipäivän sijoittumista. Tieto saadaan jopa muutaman metrin tarkkuudella. Nyt niidenkin seuraamiseen on saatu keino, sillä niin sanotut geolokaattorit painavat jopa alle puoli grammaa. Jotenkin ne löysivät muutaman tuhannen kilometrin välein saaria lepopaikoikseen. Miten linnut voivat suunnistaa noin tarkasti. Lintujen rengastus kertoi vähitellen tärkeimmät muuttoreitit ja talvialueet. Australiassa talvehtinut karikukko (Itämerelläkin pesivä kahlaajalintu) vei laitteensa ensin 7600 kilometrin non-stop-lentona Taiwanille. Toivottavasti sen matka etelään sujuu hyvin.? Lintumaailman navigointia Miten linnut voivatkin navigoida niin hyvin. Ari Seppä / Vastavalo Pete menehtyi paluumatkalla Marokossa 2008. Sitä ei ole vielä pystytty selittämään. Valoa aistiva laite voidaan kiinnittää linnun jalkaan renkaan oheen. Laite antaa tietoa, jota jokainen vanhan ajan merikapteeni arvosti. Jo yhden seurantatalven jälkeen Byholm voi sanoa, että mehiläishaukat viihtyvät talvellakin metsässä. Pete, Jukka ja Ilmari ovat kotoisin Hämeestä. Kiikarissa pekka saari ?Ennen Peteä sääksien yömuutosta ei tiedetty juuri mitään.? Gps-lähetin näytti kuinka Pete lensi Iberian niemimaan itärannikkoa myötäillen kohti Senegalia . Idea sääksien koululaisseurannasta on sattumalta israelilaisen ornitologin Yossi Leshemin. ?Näin esityksen, jonka hän piti Palestiinan tärkeimmän lintututkijan kanssa. Palatessaan kukot navigoivat Tyynen meren yli. Näin saadaan sijainti noin 200 kilometrin tarkkuudella (paitsi kevätpäivän ja syyspäivän tasauksen aikaan). Tiedon äärellä kunnioitus luontoa kohtaan kasvaa. Mehiläishaukkojen tie Afrikkaan tunnetaan nyt entistä paremmin. Suomalainen kirjosieppo geolokaattori selässään. william velmala Alun perin satelliittitutkimuksella haluttiin tietoa sääksien muuttosuunnista, koska suomalaisia sääksiä piti siirtää Portugaliin pesimään. ?Projekti meni tuolloin kiville, ja päätimme laittaa jo hankitut lähettimet Lapin sääksille?, Saurola sanoo. Tutkijat todistivat sääksien muuton maailmanennätyksen. Kaikki tallentuu kapineeseen, joka kerätään linnulta seuraavana keväänä pois (jos saadaan). Tutkija Patrik Byholm näkee tietokoneeltaan, missä suomalaishaukat liikkuvat Afrikassa. Viesti oli, että linnut eivät tunne rajoja, ja ne voivat yhdistää maailmaa.? Ehkä vielä lukuisat suomalaissääkset ovat mukana edistämässä lintututkimusta tai jopa maailmanrauhaa. ?Mutta toistaiseksi kaikki on nyt tämän Ilmari-sääksen varassa. Eräs maailman pohjoisimmista sääksistä lensi talvehtimaan Utsjoelta EteläAfrikan kärkeen. merellä keskellä yötä. antti halkka Juha kAuppinen 18/2012 Suomen luonto 9
IItin Lyöttilässä Isokylän pelloilla nähtiin havaintojärjestelmä Tiiran mukaan 175?000 valkoposkihanhen parvi lokakuun alussa. Tiedonjulkistamispalkinnon sai lisäksi muun muassa suomalaisen luontokuvauksen uranuurtaja Hannu Hautala, jonka elämäntyöstä kerrottiin Suomen Luonnossa 3/2012. Kaikkien aikojen hanhisyksy? 10 Suomen luonto 18/2012 e-18-moottoritien Loviisa?Kotkavälille rakennetaan kymmenkunta pieneläinputkea. On paljon vesistöjä, joita pitkin sammakot liikkuvat. Ne pääsevät teiden alitse myös kuivatusojien ja siltarumpujen kautta.? Väre paljastaa E-18-tieltä vielä yhden erikoisuuden: saukkohyllyn. ?Saukot käyttävät siltarumpuja, mutta eivät uskaltaudu tulvan aikana voimakkaaseen virtaukseen. Mitä ne ovat, konsulttiyhtiö SITOn vanhempi asiantuntija, biologi Seija Väre? ?Ne ovat tien alittavia, halkaisijaltaan 30:n, 60:n ja 120 sentin putkia, joita pitkin pieneläimet pääsevät turvallisesti tien toiselle puolelle. Maakunnan aiempi ennätys oli 20?000 hanhea syksyltä 2006. Hiiret, oravat, ketut, mäyrät ja käärmeet ovat yleisimpiä. esa ervasti / vastavalo Luonto ja ympäristö nyt poimintoja Saukoillekin on uhrattu ajatus Loviisa?Kotka-moottoritien suunnittelussa. Täplärapu köyhdyttää pohjaeläimistöä Täplärapu niukentaa pohjaeläinyhteisöjen lajirunsautta suurten järvien kivikkorannoilla, kertoo Timo Ruokosen syyskuussa Jyväskylän yliopistossa tarkastettu väitöskirja. Täpläravut saalistavat pohjaeläimiä. Tämä lienee tärkein syy etenkin hitaasti liikkuvien pohjaeläinten vähenemiseen, mutta ravut voivat myös muuttaa elinympäristöä esimerkiksi vähentämällä kasveja. Siksi siltarumpuihin on tehty keskivedenpinnan yläpuolelle hyllyjä, joita pitkin saukot voivat juosta toiselle puolelle kuivin jaloin.? jarmo pasanen hehtaaria arvosuota päätyi suojeluun, kun valtio osti hyvinkään kurkisuon ja outokummun viurusuon turveyhtiö vapolta. neuvottelut muista soista jatkuvat yhä ympäristöministeriön ja vapon välillä. tarkoitus on ostaa suota suojeluun 2300 hehtaaria. soili jussila / vastavalo (kuvassa tupasvilloja) syyskuun lopussa Suomessa oli ennen näkemättömän suuria hanhiparvia. Sanomalehti Keskisuomalaisen mukaan Kuhmoisten Tehinniemessä laskettiin yhtenä päivänä 112?000 hanhea. Mitkä eläimet oikeasti käyttävät niitä? ?Sitä on tutkittu tällä tieosuudella. Hanhimuutto jatkuu lokakuun puoliväliin. Saukot hyllylle, mäyrät putkeen. Ne tietävät, että virta voi viedä vaikka jään alle. Kotoisen jokirapumme Amerikan-serkkua on istutettu suomalaisiin vesiin 1960-luvulta alkaen. piia ahonen Suomen Luonnon Antti Halkka palkittiin suomen luonnon toimituspäällikkö Antti Halkka sai Valtion tiedonjulkistamispalkinnon osana työryhmää tietoteoksen Ihminen ja ympäristö toimitus- ja kirjoitustyöstä. Muut tekijät olivat Eeva Furman, Jari Niemelä, Eeva-Liisa Hallanaro ja Sanna Sorvari. Lisäksi kotiloiden yksilömäärät ovat pienempiä täplärapujen asuttamilla rannoilla verrattuna ravuttomiin rantoihin. Putkia ei käytetä kuivatukseen, vaan tarkoitus on, että ne pysyisivät pääosin kuivina käytävinä.? Ihan uutta tämä ei ole: Koskenkylä?Loviisa-moottoriliikennetien ali tehtiin 16 putkea vuonna 1998. Jänikset eivät viihdy matalissa putkissa vaan loikkivat tien yli. Vilkkaat moottoritiet uhkasivat jopa lajien geneettistä monimuotoisuutta: esimerkiksi paikalliset mäyräkannat olivat vaarassa hävitä, kun yksilöt jäivät eristyksiin. Teoksen julkaisi Gaudeamus. Sammakkojen joukkokuolemat autojen alle kauhistuttivat ihmisiä ja tekivät tiet liukkaiksi. ?Suomessa tilanne on toinen. Hanhimassat ovat merkki Suomen itäpuolisten alueiden pesivien hanhien määrän kasvusta. Tosin nyt putkien kohdalle tien reunoille laitetaan riistaverkko, jolla eläimet koetetaan pakottaa käyttämään putkea.? 690 Keski-Euroopassa putkien rakentaminen aloitettiin jo 1980-luvulla
Auringon aktiivisuus on ensi talvea kohden nousemassa huippuunsa. Purkauksen tulo Maahan kestää tavallisesti yhdestä muutamaan päivään (niiden vauhti on keskimäärin 500 kilometriä sekunnissa). Maata vartioi satelliitti 1,6 miljoonan kilometrin päässä, ja saamme tuoretta tietoa noin tuntia ennen häiriöitä. Varoitukset ovat aiheellisia, koska revontulien ohella purkaukset häiritsevät radioliikennettä ja satelliitteja. Aurinkotuulena saapuva materia pääsee kunnolla ilmakehään vain napa-alueiden tuntumassa; muualla maan magneettikenttä torjuu sen. Auringon purkauksia seurataan tänä ja ensi vuonna erityisen tarkasti. Tämä tuo taivaalle revontulia aina, kun Auringon purkaus saapuu tänne voimakkaana. Purkauksen hiukkaset törmäävät yläilmakehän aineksiin, jolloin syntyy erivärisiä revontulia riippuen siitä, onko törmäyskohteena happiatomi vai jokin muu. Valon leikki käy todella korkealla, vähintään noin sadan kilometrin korkeudessa. Revontulia voi nähdä Keski-Euroopassakin, mutta komeimmillaan ne loimottavat täällä pohjoisessa. Voimakkaimmat purkaukset ovat johtaneet sähkökatkoihin, kuten vuonna 1989 Kanadan Quebeckissa, missä koko sähköverkko kaatui. Suomen Luonto kertoo huipun aikana ajankohtaisista Auringon purkauksista Facebook-sivuillaan. antti halkka Tulossa lienee hienoin revontulitalvi vuosiin. 18/2012 Suomen luonto 11. ilmiömäistä jari ylioja Luvassa leiskuntaa Suomen taivas pimenee . mutta yö ehkä hieman vähemmän kuin viime talvena
Laki määrää, että yhteismetsää tulee käyttää ensi sijassa kestävään metsätalouteen. Maa- ja metsätalousministeriö kaavailee uusia yhteismetsiä Suomeen. Enontekiöläisiä tämä ei huoleta, sillä metsä on kaukana omasta paliskunnasta. Avohakkuut aloitettiin 80 hehtaarin vanhassa metsässä vuonna 2008. Ely-keskuksissa ja järvien rannoilla toivotaan, että päästöt ovat vähenemään päin, että pahin saastepulssi olisi mennyt ja häviäisi hiljalleen järviin. Kuinka tämä tehdään ilman massiivisia päästöjä? juha kauppinen pertti turunen Luonto ja ympäristö nyt Ylläslompolon yhteismetsää. Johtavatko yhteismetsät arvometsähakkuisiin? Ylläslompolon luontopolun kupeelta, kalasääsken pesän vierestä avohakattu metsä on esimerkki siitä, mihin yhteismetsien perustaminen voi johtaa. Metsä on Enontekiön porotilallisten yhteismetsä, joka on muodostettu valtion maista. Kaavoitussyyt keskeyttivät hakkuut hetkeksi, mutta ne saatettiin loppuun 2011. Tärkeä virkistysmetsä muutettiin lyhyessä ajassa muulle luonnonkäytölle kuten porolaitumeksi kelpaamattomaksi. Kesällä esimerkiksi Nuasjärven itäsyvänteessä pitoisuudet laskivat . Helsingin Sanomat kertoi, että yhtiö kaavailee kaksi kertaa viisi kilometriä bioliuotuskasaa: siis jättikasaa veden kanssa herkästi reagoivaa malmia. Ruotsi osoittaa, että tuulivoimaa voi rakentaa ripeästikin.. Yhteismetsien käyttöä hallinnoi hoitokun- IlmAkuva 7000 ?Lop un aik a lä he ll ä? zomb iem eh ilä ise t sa ap uivat esika up un kiin.? Otsikko Ilta-Sano mien verkkosivuilla 25.9.2012. 12 Suomen luonto 18/2012 lähde suomen ja ruotsin energiateollsuus grafiikka vesa pynnöniemi Oho! 6000 5000 ta ja valvoo alueellinen metsäkeskus. isoveli valvoo Kaivosteollisuus kasvaa nopeasti. Otimme alan erityistarkkailuun. Talvivaara haluaa kasvaa vesipulmien keskellä sateinen kesä harmitti kaivospomoja. Pääosa muodostetaan pirstoutuneista yksityismetsistä, mutta osa tulee valtiolta. Tämä on suojelullisesti haitallista, sillä se johtaa Metsähallituksen alue-ekologisten suojelukohteiden lakkauttamiseen. Yhteismetsien ohjesäännöt kun vaativat tuottamaan voittoa osakkaille. Yhteismetsissä jokainen hehtaari on tavanomaista metsätalousmaata metsälakikohteita lukuun ottamatta. mihin se johdetaan sen jälkeen. Viime elokuussa maapohja aurattiin. Pohjois-Suomessa on useita laajoja osakaskuntien omistamia yhteismetsiä. kai ne laskevat, jos vesiä varastoidaan kaivosalueella eikä päästetä luontoon. Ikuisesti varastointi ei voi jatkua. Kaiken tämän keskellä yhtiö haluaa laajentaa. Jotain vesiä kaivosyhtiö on varastoinut louhokseen. Tämä vesi imee itseensä raskasmetalleja . Mutta metsä sijaitsee sadan kilometrin päässä Enontekiöstä, Kolarin kunnassa Ylläksen matkailukeskuksen liepeillä. Satoi myös kaikkialle Talvivaaran kaivoskentille ja äärimmäisen herkästi veden kanssa reagoivan, rikkipitoisen mustaliuskemalmin päälle. Missä sadevesi on nyt. Yhteismetsissä myös suojeluhenkisten kaupunkilaismetsänomistajien ääni lakkaa kuulumasta. Onkohan niin, että Metsähallituksen parjatut yritykset monimuotoisuuden lisäämiseksi ovat yhteismetsien rinnalla hempeää ekopehmoilua? Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. Vesa Luhta Suomi jää jälkeen tuulivoimassa Tuulivoima Ruotsissa ja Suomessa GWh, liukuva 12 kk tuotanto Ruotsi 4000 3000 2000 1000 Suomi 0 9 10 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 2011 2012 2010 Ruotsin tuulivoiman vuosituotanto nousi tänä syksynä seitsemään terawattituntiin. Määrä on samaa luokkaa kuin Suomen Loviisan ydinvoimaloilla. Meillä tuulivoima matelee. Kainuussa satoi heinäkuussa parikymmentä senttiä
Niillä voidaan suojata rantakasveja ja joitain hyönteisiäkin. Juha Kauppinen Jasmin Awad / istockphoto Ehditäänkö Suomenlahti silloin pelastaa? Suomen valmiudet ovat hyvät, mutta ne eivät ole riittävät. Melko pienikin päästö voi tappaa paljon lintuja, jos se sattuu lintualueille. Lintujen ohella rantakasvillisuus ja kalastokin voivat kärsiä öljystä. Esimerkiksi jo Antonio Gramscin 570 tonnin päästö vuonna 1987 on alustavien tutkimustulostemme perusteella saattanut vaikuttaa silakan lisääntymiskykyyn Suomenlahdella. Miten luontoriskejä voi minimoida? Tärkeimpien luontokohteiden suojaamiseen tulisi varautua paljon nykyistä paremmin. Professori Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta varautuisi luontokohteiden suojaamiseen öljyltä. Syyskuun lopussa Bahamaan liputettu tankkeri ajoi karille Tallinnan edustalla. 200-metrinen laiva ei ollut lastissa. suora linja karli saul / lehtikuva Kyeema Spirit -tankkeri kuvattuna Tallinnan edustalla karilla syyskuussa. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Öljyntorjuntavalmius ei ole riittävä, sanoo Syken yli-insinööri Kalervo Jolma. Selvittäneet, mitä vuotoja on, ja torjuntatyö sen mukaan. Tuollainen onnettomuus on siis mahdollinen Suomenlahdella? Kyllä. Kuinka suuri öljyonnettomuuden riski on Suomenlahdella, professori Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta? Vuosittain todennäköisyys tankkerionnettomuudelle on vajaat 20 prosenttia. Mitä olisi tapahtunut, jos tankkeri olisi ollut täynnä öljyä, yli-insinööri Kalervo Jolma Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksen ympäristövahinkotorjunnasta? Olisimme pistäneet täyden rumban päälle. Todella suuren, yli 30?000 tonnin öljypäästön riski on karilleajoissa noin yksi neljästäsadasta ja yhteentörmäyksessä yksi viidestäkymmenestä haveritapahtumasta. 30?000 tonnin vahingon torjumiseen voimavarat eivät nykyisellään riitä. Esimerkiksi suojakankaiden käyttöön tulisi panostaa systemaattisesti. Suomelle valmistuu yksi uusi laiva 2014. Sen lisäksi tarvittaisiin vielä yksi Louhi-kokoluokan laiva. Louhi on suurin valtion 15 öljyntorjunta-aluksesta. Entä naapurimaiden valmius? Valmiudet olisivat riittävät, jos Viro saisi kaksi alusta lisää ja jos Venäjän rakenteilla olevat laivat valmistuisivat. suomen ympäristökeskus, helsingin yliopisto ?Valmiudet eivät riitä? antti halkka Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.fi/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 18/2012 Suomen luonto 13. Jo paljon tätä pienempi päästö on vakava. Miten mereen joutunut öljy vaikuttaisi luontoon? Vuodenaika ja se, mihin öljy rantautuu, vaikuttavat paljon. Esimerkiksi Hankoniemi on erityisen herkkää aluetta ja siellä on paljon jo Kalervo Jolma Sakari Kuikka muutoinkin uhanalaisia lajeja
Huoli on aiheellinen. Myöhemmin selvisi, että pyörän 27-vuotias omistaja Ikyo Jokojama oli selvinnyt tsunamista hengissä. Pian keskustelu siirtyi pääongelmaan: rannat ovat peittymässä valtavaan rojumäärään, jonka puhdistaminen on lähes toivoton tehtävä. ?Tämä ei ole paikallinen, vaan Kanadan ja Yhdysvaltojen hallitusten ongelma. Kuva Japanin rannikolta 15.3.2011. Japanin maaliskuun 2011 tsunamin synnyttämää rojua kulkeutuu merivirran mukana Kanadan länsirannikon Haida Gwaiin saarille ainakin 2014 saakka. Jättimäiset Jätelautat vyöryvät yli valtameren Y li Tyynenmeren katsovat haidaintiaanien perinteiset punaseetristä veistämät vahdit seuraavat voimattomina, kun merivirta Kuroshio kuljettaa Japanista jätettä Haida Gwaiin saariryhmän rannoille Brittiläiseen Kolumbiaan ja Alaskaan. Japanin Sendain maanjäristyksen synnyttämän tsunamin jälkiseuraukset rantautuvat tuhansien kilometrien päähän valtavina jätelauttoina vuoteen 2014 saakka. Tutkijat ovat mallintaneet jätteiden määrää lentokoneiden ja satelliittien avulla. Aluksi arvioitiin, että merivirran mukana ajautuu pohjoiseen 18 miljoonaa tonnia jätettä. Ei meillä ole tilaa käsitellä tai säilyttääkään valtavaa jätevuorta?, Charlotten kaupungin pormestari Carol Kulesha sanoi Kanadan radio- ja televisioyhtiö CBC:lle heinäkuun lopussa. Radioaktiivisten jätteiden kulkeutuminen Haidaintiaanien seetrivahdit on epätodennäköistä, voivat vain tarkkailla jätteiden rantautumista. rauhoittelee Kanadan. Nopeimmin yli kulkeutuu veden pinnan tuulilta vauhtia saava jäte. Toimittanut jorma laurila Alexander Tidd / US Navy / Corbis / SKOY Maanjäristyksen synnyttämä tsunami näytti voimansa. Ilman miehistöä olevassa aluksessa kymmenisentuhatta kilometriä seilannut moottoripyörä herätti uteliaisuutta. Lentokoneista otetuissa kuvissa on nähty meressä kellumassa kattoja, jopa kokonaisia puutaloja. marjut helminen Haida gwaiin saarten tragedia maailmalta Jätteitä alettiin odottaa vuoden 2012 toukokuussa. Niissä on kuusi miljoonaa tonnia kalastustarvikkeita, verkkoja, muovipulloja, jalkineita, vaatteita, puutavaraa ja ka- 14 Suomen luonto 18/2012 lastusveneitä. Huhtikuussa rannalle ajautui moottorialuksen takakannella ruosteen läikittämä Harley Davidson. Haida Gwaiilla on lukuisia kasvi- ja eläinlajeja, joita ei tavata missään muualla. Kanadan kalastus- ja merihallinto sekä Yhdysvaltojen kansallinen valtameri- ja ilmastohallinto arvioivat, että lautat pienenevät matkallaan kolmasosaan. Sittemmin arviot ovat täsmentyneet. ?Massiiviset jätelautat vaikuttavat vakavasti saartemme kasvien, eläinten ja ihmisten elämään?, kehityspäällikkö John Disney Old Massetista toteaa
Japanilaisten osalle tuli yksi sen historian suurimmista katastrofeista. Paikallishallintojen vastuulla on tiedottaa väestölle siitä, miten jätteiden kanssa on meneteltävä, ja se organisoi vapaaehtoisia siivoustalkoisiin. Nyt pystymme valvomaan säteilyä ja tekemään päätöksiä?, John Disney sanoo. Kanadassa vaadittiin aluksi Japanin hallitusta maksamaan lasku. Sekin, mikä on saattanut lähteä liikkeelle ydinvoimalaonnettomuuden aikana, on menettänyt matkalla radioaktiivisuuttaan, ministeriö vakuuttaa. Asukkaita se ei tyynnytä. Me Kanadassa pääsemme huomattavasti vähemmällä?, kirjoitti kuuntelija CBC:n nettikeskustelussa. Brittiläinen Kolumbia on perustanut tsunamijätteiden koordinaatiokomitean yhdessä Yhdysvaltojen kansallisen valtameri- ja ilmastohallinnon sekä Kalifornian, Alaskan ja Havaijin osavaltioiden viranomaiselinten kanssa. Kirjan ainutlaatuiset kuvat ovat täynnä elämää. Kuvat teksteineen tarjoavat paljon tietoa riista eläimistä ja auttavat tunnistamaan myös pihojen lajistoa. Kirjoittaja on mikkeliläinen biologian ja maantiedon lehtori, Suomen Metsästäjäliiton liit tohallituksen jäsen ja SuurSavon piirin puheen johtaja. Kustantajan hinta 38 euroa. Saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista ja verkkokaupastamme www.metsakustannus.fi www.metsakustannus.fi 18/2012 Suomen luonto 15. ?Kun Kanadan hallitus kieltäytyi pystyttämästä monitorointiasemaa Haida Gwaiihin, rakensimme oman mittausyksikön. Sittemmin mielipiteet ovat muuttuneet. ?Maanjäristys ja tsunami voivat iskeä missä tahansa. Metsään ei mennä vain saaliin toivossa vaan myös nautti maan luonnonrauhasta ja upeista yksityiskohdis ta. Kokemuksia ja kohtaamisia metsäluonnossa. David Nunuk / All Canada Photos / Corbis / SKOY Haida Gwaiin saarille rantautuu jätettä vielä ainakin pari vuotta. ympäristöministeriö. Lisäksi tarvitaan investointeja jätteiden kuljetukseen ja käsittelyyn. Marjut Helminen Kirjoittaja vieraili Haida Gwaiin saarilla kesällä 2012. Erämiehen luonto Martti Hahtola Upea uutuuskirja kuvaa kokonaisvaltaisesti suomalaisen erämiehen luontosuhdetta
Kuukauden laji: seinälukki annika uddström Pitkäkinttu johanna mehtola Seinälukki kuuluu hämähäkkieläimiin mutta ei kuitenkaan ole hämähäkki. Seinälukilla on kahdeksan jalkaa. Toinen jalkapari toimii tuntoelimenä. 11/2011 16 Suomen luonto 18/2012 S einälukki tepastelee saunan seinällä. Pienestä pallomaisesta ruumiista kohoaa kahdeksan pitkää koipea. jalkapari toimii tuntoelimenä, jolla eläin tunnustelee kulkureittiään sekä mahdollisia tielle osuvia saaliita. Oletetaan, että lukit näkevät vain valoa ja varjoa. Saunan tumma seinäpinta melkein hotkaisee seinälukin näkymättömiin. Seinälukilla on kaikkien lukkien tapaan vain kaksi silmää, eikä sillä ole häävi näkö. muita hieman pitempi . Lukki kulkee tunnustellen, kuin heikolla jäällä kävellen. Ne olla köllöttävät ilmeisesti päivälevolla, sillä lukit ovat yöaktiivisia. Keskikesällä seinälukkeja ei juuri näe, mutta kun syksy koittaa, lukkien kintut alkavat vilahdella myös sisä-. Kun silmä tottuu saunan hämärään, seinällä näkyy lisäksi usean lukin porukka. Edestäpäin toinen
Harvat yksilöt talvehtivat aikuisina. Nahanluontia varten seinälukki kiipeää korkealle kattoon ja käyttää painovoimaa hyväkseen, jotta vanha nahka ratkeaa selkäpuolelta. Pystyy autoamputaatioon: uhattuna irrottaa itseltään raajan. Seinälukin tarkka levinneisyys ei ole tutkijoidenkaan tiedossa. 18/2012 11/2011 Suomen luonto 17. Häirittynä se pystyy irrottamaan raajansa itse. Suomessa niitä on noin 15. Jokaisessa lukin kahdeksan jalan päässä on pieni koukkumainen kynsi, jolla se pitää seinästä ja katosta kiinni. Seinälukin jalassa on seitsemän jaoketta ja nilkassa vielä useita valejaokkeita. Ir- ronnut raaja jää heilumaan ja kiinnittää saalistajan huomion, jolloin lukki pääsee harppomaan karkuun. Eläin ei pysty kasvattamaan uutta raajaa irronneen tilalle, mutta lukit pärjäävät yllättävän vähilläkin raajoilla. Kesän aikana pikkulukit käyvät läpi noin kuudesta seitsemään nahanluontia, siis viikon parin välein. Pienin lukeistamme on maaperässä asusteleva, lyhytjalkainen täplälukki, jonka ruumis on parin millin pituinen. Aikuiset seinälukit parittelevat syksyllä, jolloin ne kerääntyvät seinille lähekkäin. Munat se laskee maaperään, jossa ne talvehtivat. Seuraavana keväänä munista kuoriutuu pieniä, nuppineulanpään kokoisia lukkeja. Nesterauhaset sijaitsevat toisen jalkaparin eli tuntoelinten tyvellä. Seinälukilla itsellään on varsin laaja ruokavalio. Seinälukki viihtyy vain ihmisen tekemissä ympäristöissä. Tätä kutsutaan autoamputaatioksi, ja se on lukeille ominaista. Lukki tunnustelee tuntoelimillään saalista, jonka pitää kuitenkin osua suoraan sen leukaraajoihin. Leuat ovat vahvat ja niissä on myös hampaat, joilla lukki palastelee ateriansa silpuksi ja nielee sen. Se ei ole metsälaji kuten metsälukki ja rauniolukki. Kaikki seinällä koikkelehtivat lukit eivät suinkaan ole seinälukkeja; esimerkiksi rauniolukit hakeutuvat mielellään tasaiselle seinäpinnalle. sukupuu: Kuuluu hämähäkkieläimiin, mutta ei ole hämähäkki. tuntomerkit: Ruumis alta liidunvalkea ja selässä leveä, tumma ja poimuinen pitkittäisvyö. koko: Naaraan ruumis 6?9 mm, koiraan 4?7 mm. Naaras voi paritella useamman koiraan kanssa. Metsälukki on ruumiiltaan isompi kuin seinälukki. Tiesitkö. Maassa talvehtivista munista kehittyy kuuden?seitsemän nahanluonnin jälkeen aikuisia seinälukkeja, jotka kuolevat talven tullen. ravinto: Hyönteiset, hämähäkit ja lukit. elinympäristö: Ihmisen luomat kulttuuriympäristöt, niityt ja pihat, kalliot ja rannat. levinneisyys: Tavataan ainakin Iisalmen korkeudelle koko maassa. älä sekoita: Seinällä myös viihtyvä rauniolukki on ruumiiltaan pienempi ja jaloiltaan ulottuvampi. Jos se menettää toisen jalkaparin tuntoelimet, sen arki voi muuttua hieman haasteelliseksi, mutta siihenkään lukki ei kuole. Autoamputaation lisäksi seinälukki puolustautuu erittämällä pahanhajuista nestettä. Syksyllä ne ovat jo aikuisia ja kuolevat talven tullen. Toinen raajapari 38?54 mm. lisääntyminen: Seinälukilla on yksivuotinen kehitys. n Artikkelia varten on haastateltu museomestari Timo Pajusta Helsingin yliopiston Eläinmuseolta. seinälukki Phalangium opilio veikko rinne tiloissa. Sitten lukki ravistelee itsensä vanhasta irti. Se syö muun muassa kirvoja, hämähäkkejä sekä toisia lukkeja, niin elävänä kuin kuolleena. Seinälukin ei tarvitse syödä joka päivä, mutta se voi syödä kerralla aika paljon, sillä yksiosainen ruumis on hyvin venyvä. Seinälukin lisäksi suurimpia lukkejamme ovat rauniolukki ja metsälukki. Lajien tunnistaminen ei ole aivan helppoa, mutta yksi tärkeä tuntomerkki on selän satulakuvio. Varmimmin lukit tunnistaa rakenteellisista tuntomerkeistä, mutta niiden havaitsemiseen tarvitaan vähintään suurennuslasia. Parhaillaan on tekeillä tunnistusopas Suomen lukeista ja valeskorpioneista. Maailmalla lukkilajeja on arvioitu olevan 3500?5000
Kaukana on kuusimetsien suoja. Syysmuutto vie linnut uusiin paikkoihin Euroopassa ja kaukaisille mantereille. Matkoja maa 18 Suomen luonto 18/2012. markus varesvuo antti halkka Hippiäinen viivähtää Utön ulkosaaressa matkalla etelään
Hippiäinen painaa vain tusinan pihlajanmarjan verran. Utö 22.9.2012. ilman ääriin 18/2012 Suomen luonto 19
Maisema on avara kuin Lapissa, mutta ympärillä tyrskyää tuleva ympäristö. Kihu on täällä ehkä tuhannen kilometrin päässä synnyinseudustaan. Grönlannissa muutama vuosi sitten merkityt tunturikihut suuntasivat juuri Afrikan länsipuolen merille ennen kuin niiden kantamat satelliittilähettimet lopettivat toimintansa. Tunturikihujen tärkein talvehtimispaikka on Etelä-Atlantilla Afrikan länsipuolella. Kihut tekevät tutkimuksen mukaan matkaa 700?900 kilometrin päivävauhtia. Sankka lintuharrastajajoukko katselee tunturikihua kuin kaukaa tullutta ja maailmalle taas lähtevää laivaa. Magneettiaistilla suunnistavalla haukalla on gepsi mukana Utön taivaalla kaartelee viisi mehiläishaukkaa, hakevat korkeutta nousevasta ilmavirtauksista. Tunturien lintu on matkalla Lapista talvialueilleen. Nekin ovat menossa Afrikkaan, todennäköisesti päiväntasaajan eteläpuolelle. Pari haukkaa tulee saaren päälle. Tunturin avaruus on vaihtumassa vielä vapaampiin maisemiin. Täällä Utössä kihu saa muistuman entisestä. Talven ki- 20 Suomen luonto 18/2012 antti halkka kihun. Saamme nähdä a, iss po on se Pian nsa aloittanut matka . ille er valtam ma rkus varesv uo Luontoväki kiiruhtaa Utössä paikalle, missä on juuri nähty tunturikihu. hut viettävät kaloja syöden Benguelanvirran runsailla apajilla. S ana kiertää nopeasti. Kyse on valtavasta muutoksesta, sillä paljakan lintu viettää talvensa valtamerellä kalastellen ja ehkä muilta linnuilta kalaa anastellen. Lintuharrastajien virta käy kihupaikalle joka puolelta syksyistä majakkasaarta. Talvehtimisalueelle on matkaa yli kymmenen kertaa tämän verran. Porukka odottaa vielä lintukuvaaja Markus Varesvuon saapumista, lähtee sitten etenemään, ja pian kihu näyttäytyy kauniisti. Se on yksi Utön tämän syksyn syysmuuton kohokohdista. Myöhemmin, jo saaresta lähdettyäni, yksi haukka saadaan kuvattua. Utön eteläosassa on nähty nuori tunturikihu, joka laskeutui jonnekin heinikkoon. elokuuta. Patrik Byholmin vetämä, ammattikorkeakoulu Novian ja Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen museon yhteinen mehiläishaukkaprojekti on paljastanut, että suomalaishaukat muuttavat paljon syvemmälle Afrikkaan kuin Ruotsissa lähettimen mukaansa saaneet haukat. Venus onkin vasta alkumatkalla, mutta seuratut aikuiset mehiläishaukat ovat jo Kongossa, T?adissa ja Kamerunissa. Utön haukan vanhemmatkin lienevät olleet jo kaukana Afrikassa, kun Venus matkasi vasta Saaristomerellä. Jos Venus selviytyy muutosta, se jää Afrikkaan ainakin vuodeksi, mutta palaa aikuistuttuaan todennäköisesti pesi-. Sillä on antenni! Se on yksi Suomessa tänä vuonna satelliittilähettimillä merkatusta 12 nuoresta mehiläishaukasta, nimeltään Venus. Venus on syntynyt rengastaja Jouko Kivelän Satakunnassa Kokemäellä seuraamasta pesästä, ja se sai lähettimen 8
Näemme myös pikkusiep- mark us vare svuo markus varesvuo mään Suomeen. Lokakuinen kapustarinta Utössä. Kapustarinnat ovat karaistuneita lintuja ja voivat viivytellä Itämerellä loppusyksyyn. Mökkipihan harmaasieppo menee Kongoon Syyskuun Utössä on vielä jäljellä muitakin talviafrikkalaisia. Haarapääskyt piirtelevät kaaria venevajojen ympärillä. Rengaslöytöjen perusteella aikuiset haarapääskyt lentävät talvehtimaan suunnilleen samalle Afrikan alueelle kuin edellisvuonna. Lähes 50 vuotta on tiedetty, että linnuilla on magneettiaisti, mutta vieläkään ei tiedetä, missä se sijaitsee. syyskuuta. Utössä piipahtaneella mehiläishaukalla on tärkeä tutkimustehtävä. 18/2012 Suomen luonto 21. Kiambote (hei), talvivierasta ehkä tervehditään paikallisella bantukielellä. Intian suuntaan menijöitäkin on vielä Utössä. Sieltä ne palaavat usein tutulle pesimäpaikalle. Syyskuussa saaren pusikoissa piilottelee vielä myös useita harmaasieppoja. Majakalla muuttoa seuratessamme yli lentää lapinsirkku. Sen sijaan on vielä pitkälti mysteeri, miten nuori haukka suunnistaa. Se ei tiedä, minne on menossa; koko ajan vain tulee lämpimämpää, alla on pian Välimeri ja suuri Sahara. Suunnistuskyvyn yksityiskohdat ovat pysyneet salaisuutena. Haukalla on mukanaan uutta huipputekniikkaa, gps-lähetin. Se on menossa jonnekin Keski-Aasian aroille. Pari vuotta sitten paikaksi oli varmistumassa nokka, mutta tulos kumottiin. Toivottavast i laite toimii ja saamme tietoa linnun liikkeistä ! Mehiläishaukka Utössä 19. Nyt lokakuussa viimeisetkin haarapääskyt ovat matkalla. Ihmiset voivat näin seurata Venuksen liikkeitä. Harmaasieppo on monille mökiltä tuttu: se saattaa pesiä halkopinoon. Silmääkin on ehdotettu magneettisen aistin tyyssijaksi, ja viimeksi sitä on sijoitettu korvaan. Linnut siis ikään kuin kuulisivat suunnan johon mennä, lentäisivät Afrikan kutsua kohti. Jos Kokemäellä viime kesänä syntynyt, lähettimellä varustettu mehiläishaukka selviä ä muuttomatkasta, se viettää koko ensi vuoden Afrikassa. Suomalainen maailma muuttuu siepolla talveksi ehkä Kongon kunnaiksi, missä suuri osa harmaasiepoista on perillä jo lokakuussa
Nyt rastaita näkee muuttamassa kaikkialla Suomessa. Afrikkaan menevät myös useimmat suokukot, hienot kahlaajalinnut, joiden muutossa on vauhtia. Eurooppaan menijät viivyttelevät myöhempään. Esimerkiksi rastaiden muutto on kiivaimmillaan syys?lokakuussa. Aikuiset lähtevät jo kesä?heinäkuussa. Viimeisetkin haarapääskyt suuntaavat lokakuussa Afrikkaan. aukeaman kuvat jorma tenovuo Ampuhaukka on lintumaailman taitavimpia lentäjiä. Kokenut haukka saa kiinni pääskyjäkin. poja, joiden matka käy Pakistanin ja Intian suuntaan. Nuoret ovat vuorossa viimeisenä. Suurin osa Intiaan ja Afrikkaan menijöistä on kuitenkin jo lähtenyt. Emme näe yhtään tiiraa; esimerkiksi lapintiira aloittaa muuttonsa jo heinäkuussa ja päätyy syksyn mittaan Etelämantereen vesille. Se on pitkämatkaisin suomalainen muuttolintu. Yömuuttajis- Peukaloinen Utössä. Lintu talvehtii Euroopassa ja on erityisen herkkä kylmille talville. 22 Suomen luonto 18/2012 Nuoret suokukot menossa Afrikkaan ensimuutollaan. Peipot, rastaat ja punarinnat suuntaavat muun muassa Italiaan, Ranskaan, Espanjaan ja Britanniaan. Yöllä pihalta voi kuulla niiden yhteysääniä, sillä rastaat muuttavat yön sylissä. Utö, syyskuu 2012.
Hanhien, joutsenten ja kurkien jälkikasvu puolestaan saa vanhemmiltaan apua seuraavaan kevääseen asti. Se oli Utössä eikä Afrikassa. Tämä harjalintu säväytti Utössä syyskuun lopussa. 18/2012 Suomen luonto 23. Joskus linnut menevät harhaan. Ne ovat ennen kaikkea päivämuuttajien kiusa. Muuton ja talvehtimisen riskit ovat valtavia. ta monetkaan eivät pidä meteliä, vaan näkyvät vain päivällä ruokailemassa. Suomen runsain lintu pajulintukin on yömuuttaja. Esimerkiksi Espanjassa aikuiset vartioivat Harjalintu oli mennyt harhaan. Haukat lentävät ravintonsa keskellä tankkaamassa ja pyytävät pikkulintuja päivittäin. Nuorista pikkulinnuista tyypillisesti yli puolet menehtyy muutolla tai talvialueilla, ja aikuisistakin kuolee usein kolmannes. Tunturikihun ja useimpien muidenkin lintujen nuoret saavat pärjätä yksin. Niiden ilmaantuminen ei ole sattumaa. Utön puskissa tiksuttelee nytkin punarintoja. Syysmuuttajien yksilöistä yli puolet heittäytyy yöhön siipiensä, tähtien ja magneettiaistinsa varaan. Pian Utöstä lähdettyäni paikalle pelmahtaa harjalintu, joka ei pesi Suomessa lainkaan ja talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Kurkiperhe muuttaa ja talvehtii yhdessä Näemme Utössä jatkuvasti ampuhaukkoja. Kurkiperhe muuttaa yhdessä ja pysyy tiiviisti koossa myös talvella
Suuntana oli silloinkin lounas, kun 63?000 punakylkirastasta pakeni 25. Haminan Koivuluodolla nähtiin 252?000 allia syyskuun lopulla 1991. markus varesvuo nuoriaan alati ja joutuvat siksi muiden kurkien kanssa kärhämiin paljon useammin kuin poikasettomat kurjet. Samoilla seuduilla ynnättiin 1970-luvulla erään syyskuun päivän summaksi melkein puoli miljoonaa peippoa. Tänä vuonna nähtiin Vuosaaressa yhtenä päivänä 62?000 peippoa matkalla etelään ja Rääkkylässä 350?000 peippolintua. Muita todella runsaina nähtäviä syysmuuttajia ovat alli, hanhet, sepelkyyhky ja räkättirastas. Huima on siis nuoren kurjen ensimatka, vaikka vanhemmat lentävät vierellä. Syysmuutto tarjoaa enimmillään satojatuhansia lintuja päivässä Syksyllä lintuja muuttaa enemmän kuin keväällä. Varpushaukkoja voi mennä tuhatkin päivässä, mehiläishaukkoja satoja. Tällaiset määrät ovat toki poikkeuksellisia, mutta ne kertovat samalla linnuista, joita syksyllä on liikkeellä kaikkialla. Nyt lokakuun puolivälissä suurina parvina on vielä menossa esimerkiksi variksia ja naakkoja. Kirkkonummen Porkkalassa nähtiin 196?000 peippoa 21.9.2006, kertoo lintuharrastajien havaintojärjestelmä Tiira. Kun haen Tiirasta suurimpia keväisten muuttajien määriä, haku tuottaa tulokseksi pelkkiä vesilintuja. Keväällä vesilinnut ovat siis ehdottomia ykkösiä. Olen seurannut näiden varislintujen muuttoa Ahvenanmaalla; on komea nähdä miten ne matkaavat aivan meren pinnassa Ruotsia kohti. Esimerkiksi muuttavien peippojen määrät ovat häkellyttäviä. Suomalaiset kurjet talvehtivat osin Euroopassa, osin Afrikassa. Sataantuhanteen muuttajaan päivässä ovat päässeet myös räkättirastas ja sepelkyyhky. Petolintujenkin paljous on joskus puhuttelevaa. Naakkoja ja variksia muuttaa jopa yli 10?000 päivässä. Nuoret linnut ovat nyt ensimuutollaan Keväällä lintuharrastaja voi vain uneksia syksyn veroisista peippojen ja rastaiden määristä. Kuva Hankoniemeltä. 24 Suomen luonto 18/2012 Suurimmat naakkaparvet nähdään lokakuun puolivälissä.. Sen ennätysluku ja toinenkin isoin kevätmuutto on kuitenkin Suomesta poistumista, pakomuuttoa. Satelliittilähettimillä merkittyjä suomalaiskurkia oli viime talvena esimerkiksi Etiopiassa. huhtikuun 1996 lumipyryssä Suomen takatalvea. Tavattoman kaukana allien ja hanhien muodostaman kärjen takana on ensimmäisenä maalintuna punakylkirastas. Oikean, Suomeen suuntautu- Naakat lähdössä merelle. Naakkojen ja varisten muutto huipentuu vasta lokakuun puolivälissä
van kevätmuuton viime vuosien pikkulintuennätys on 20?000 muuttajaa, ja se on peippolintujen hallussa. Aivan uskomattomaksi kymeksi pikkulintujen muuton virta vahvistuu Itämeren itärannikolla Virossa, Liettuassa ja Latviassa. Isot linnut tekevät matkaa nopeasti, hanhet ja sorsat usein 70 kilometrin tuntivauhtia. Kylmä sää ja sopiva tuuli voivat vielä saada suuren jou- kon lintuja lähtömielelle samaan aikaan. Kuurin kynnäällä Liettuassa on laskettu parin miljoonan peipon päivämuuttoja. Miksi syysmuutto on suurten lukujen juhlaa. Pikkulintujen muuttovauhti on suunnilleen sama kuin moottoriveneellä tai kilpapyöräilijällä, 20?40 kilometriä tunnissa. Mitä suurikokoisempi lintu, sitä enemmän vauhtia, sanovat fysiikan lait ja mittaukset. Esimerkiksi hippiäisen matkavauhti on noin 20 kilometriä tunnissa, vaikka se iskee siivillään parikymmentä kertaa sekunnissa. Kurjet, haikarat ja petolinnut käyttävät ilmavirtauksia taitavasti kuin purjelentäjät. Mukana ovat nyt myös nuoret linnut ja lisäksi linnut pakkautuvat hyville muutonseurantapaikoille, siis Suomesta poispäin vieviin niemiin. Tutka- 18/2012 Suomen luonto 25
Oli myös kunnon lepäilyjaksoja; niitä pikkulepinkäisillä oli syksyllä 71 päivää ja keväällä alle 10 päivää. Laulujoutsen viivyttelee jäiden tuloon Muuton aikataulua sanelee pitkälti syksyn eteneminen. Toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa me voimme toivottaa ne tervetulleeksi mökkipihalle. Siepot lähtevät matkaan pyöräilyvauhtiaan. Ensimmäisenä lähtevät hyönteisiä syövät linnut, sillä niiden ravinto vähenee Suomesta syksyllä nopeasti, ja ne myös talvehtivat kaukana. Suurin osa yli kahdesta sadasta pesimälajistamme muuttaa, koska talvinen Suomi sopii vain muutamalle kymmenelle erikoistuneelle lajille. Viimeiset pääskyt nappailivat hyönteisiä hetki sitten Utön laiturilla, mutta ne ovat pian jo Välimerellä ja kohta tropiikin lämmössä. Kevään matka oli viidenneksen pitempi kuin syksyllä eli 12?000 kilometriä, sillä linnut kiersivät Arabian niemimaan kautta. Linnut eivät muuta koko ajan vaan pitävät taukoja, joiden aikana ne tankkaavat lisää polttoainetta. n. Ne jäävät aika lähelle Suomea, monet Saksan rannikon pelloille. Linnut muuttavat, koska pesimäympäristö muuttuu osaksi vuotta niille kelpaamattomaksi. Tutkitut lepinkäiset muuttivat keskimäärin viisi kuusi tuntia päivässä paitsi ylittäessään Saharan, jolloin matkaa tehtiin jopa 12 tuntia yhteen menoon. Selitykseksi tutkijat tarjoavat sitä, että keväällä linnuilla on kiire pesimäpaikoille. Katselen Utössä Afrikkaan menijöitä, ja mietin, miten kauan niiden muutossa talvialueille menee. Anders Tøttrupin ryhmän tutkijat kiinnittivät Ruotsissa ja Tanskassa lintuihin valoisan ajan kestosta paikan mittaavia antureita. Ne muuttavat tullakseen takaisin. Nuoret linnut (tummia) ovat ehkä ensi kertaa ulapan äärellä. Kalajoki, marraskuu. mittaukset kertovat, että syksyllä lentonopeus on selvästi pienempi kuin keväällä. Matka-aika Afrikan Jorma luhta / leuku Nuoret kurjet (vaaleita) lähtevät muutolle yhdessä vanhempiensa kanssa. 26 Suomen luonto 18/2012 eteläosaan oli syksyllä kolme ja keväällä kaksi kuukautta. Joutsenet ovat jälleen Suomessa jo maaliskuussa. Samoihin aikoihin kongolaiset voivat sanoa harmaasiepolle nwenda kiambote (näkemiin). Viimeisiin muuttajiin kuuluvat laulujoutsenet, jotka jättävät Suomen vastahakoisesti vasta vesistöjen jäätyessä, lämpiminä talvina usein vasta joulu- tai tammikuussa. Ehkä useita kuukausia, ja koska matka on edestakainen, linnut voivat olla viisikin kuukautta vuodesta matkalla. Ensimmäinen pieni lintu, jonka muuton kestosta saatiin hyvä kuva, on pikkulepinkäinen. pekka jylhänlehto / vastavalo Laulujoutsenet matkalla etelään
Valmistaudu Fjällräven Polar tapahtumaan! Tule mukaan 330 kilom etriä pitkälle talviseik kailulle napapiirin pohjoispuo lelle. Vain hakemalla sinulla on mahdollisuus elämäsi seikkailuun! 18/2012 Suomen luonto 27. ww w.fjallraven.co m/polar -sivuilta voit antaa ed ellisvuosien osallistuj ien innostaa sinut tekemään oman hakemuksesi. Lähdet matkaan Signaldalenista Norjasta Jäämeren rannikolta. Pääset ajamaan omalla koiravaljakolla upean luonnon keskellä läpi koskemattoman talvimaiseman. Fjällräven 2012 Polariin osallistui 20 henkilöä 12 eri maasta. Seuraa sivustoamme niin näet milloin voit hakea vuoden 2 0 13 Polariin
Kohtaamisia Kärppä puhdisti pihan Kirkkonummelainen luontokuvaaja Dick Forsman kohtasi myyräntappokoneen. Teksti ja kuvat Dick Forsman Kärppä pyydysti 50 minuutissa seitsemän erikokoista peltomyyrää. 28 Suomen luonto 18/2012
Sitten se jälleen katosi talon nurkan taakse. Tässä vaiheessa tajusin jonkinlaisen säännönmukaisuuden kärpän toimissa, ja ounastelin sen saattavan tulla vielä uudestaan. Aivan uskomaton esitys. Kun lopulta summasin kärpän liikkeitä kameran aikakoodien perusteella, kaikki oli tapahtunut 50 minuutissa. Itse uskon sen kantaneen myyrät jonkinlaiseen varastoon, sillä mitään poikuetta ei ollut. Tein sisähommia, mutta katselin välillä ulos hiljaiselle pihalle. Aamulla olin nähnyt peräti kahden eri peltomyyrän vilistävän pihatien poikki, mitä pidin ilahduttavana. Itse asiassa koko kärppää ei sen koommin ole näkynyt. Hämmästyttävintä tapahtumassa oli nähdä, miten nopea ja tehokas saalistaja tällainen pienpeto voi olla. Eläimen käyttäytyminen viittasi siihen, että sillä on poikue ruokittavana. n Kärppä on uskomattoman nopea ja tehokas saalistaja. 18/2012 Suomen luonto 29. Sen muodosta ei saanut oikein käsitystä, ja liikekin oli erilaista. Kyseessä oli pienikokoinen kärppä, ilmeisesti naaras, jolla oli lähes itsensä kokoinen pullukka peltomyyrä poikittain suussaan. Samassa otus jo seisoi keskellä pihaa, mistä se loikkasi taakkansa huomioon ottaen kevyen tuntuisesti talon nurkan taakse. Jos näkee yhdenkin myyrän, niitä on maastossa jo aika lailla. Toiveikkaana otin kameran ja menin rappusille passiin. ei aikaakaan, kun kärppä taas seisoi keskellä pihaa. Otus pelästyi, pudotti myyrän keskelle pihaa, loikkasi tien reunaan, palasi takaisin tielle juuri pudottamansa myyrän luokse, nousi pystyyn, loikkasi nurmikkoon ja palasi jälleen tielle uusi myyrä hampaissaan. Tuona aikana kärppä tappoi seitsemän erikokoista peltomyyrää. Nopeimmillaan se listi niitä kaksi kymmenessä sekunnissa. Tämä vuorostaan ennustaisi hyvää petolintusyksyä Etelä-Suomen pelloille. Hieman myöhemmin pihatiellä näkyi taas liikettä, mutta tämä hahmo oli kaikin tavoin epämääräisempi. Epäselväksi jäi, mikä tarkoitus silmittömän tuntuisella saalistuksella oli. Ehkä kyseessä oli vain voimakas saalistusvietti, joka laukesi pedon osuttua katettuun herkkupöytään. Oli niin tai näin, tapahtuma valottaa petojen ja saaliseläinten välistä suhdetta sekä auttaa meitä ymmärtämään usein nopeidenkin kannanvaihteluiden taustalla olevia syitä. Muutaman sekunnin kuluttua kärppä oli taas ikkunan alla, nousi takajaloilleen, kuin ilmaa nuuhkien tai ääniä kuulostellen, teki valtavan loikan keskelle kukkapenkkiä . Seisahdukset olivat tosin hetkellisiä; tällä veijarilla oli sellainen meno päällä, etteivät edes kameran nopeat suljinajat pystyneet sitä pysäyttämään. Kärppä katosi pihatien reunaheinikkoon, mutta tuli saman tien takaisin, jälleen uusi myyrä hampaissaan! Kun se loikki suoraan minua kohti, aloin kuvata sarjatulta. ja palasi märästä kasvustosta eloton peltomyyrä hampaissaan. O li yksi niistä kesän lukemattomista synkistä sadepäivistä, kun ulos ei ollut paljon asiaa
Ja sieltä aineet kulkeutuvat edelleen jokiin. Mutta lähdetään alusta. Jos haluaa tietää pohjarakenteista, kannattaa käydä Tampereella. Ylityksiä on mitattu orastavaa epäröintiä kuitenkin. useissa aineissa. Se on Ounasjoen latvajoki, ja Ousikon kultakaivoksel- nasjoki on Suomen upeimpia kalajola on hyvä imago, jon- kia. On muitakin johtuu muutoksista, joita on huomatkaivoksia. tu kaivoksen ohi virtaavassa SeurujoKittilän Suurikuu- essa. Teknillisen yliopiston (TTY) opettaja Minna Leppänen kirjoitti aiem-. Mutta ?vesitalous jäämään tähän, mikäli on uskominen 30 Suomen luonto 18/2012 Suomen Luonnon haastattelemia asiantuntijoita. . He kritisoivat tapaa, jolla kaivoksen valtavien, muun muassa syanidia sisältävien jätealtaiden pohjarakenteet on tehty. ?Haitalliset aineet joutuvat pohjaveteen melko varmasti?, sanoo yksi asiantuntijoista. Huoli toviksi. Kiistala on kaiValitettavasti ongelmat eivät tule voksen naapuri. Niistä irtosi jotain jauhoa/pölyä?, tantoa?, kirjoittaa Kiistalan kyläyh- kirjoittavat kiistalalaiset. distys lausunnossaan. . Pohja pettää Asiantuntijoiden mielestä Kittilän Suurikuusikon kultakaivoksen jätealtaiden pohjarakenteeseen ei voi luottaa. . Viime kesänä jo ?Olemme tyytyväisiä kaivosyhtiön verkot likaantuivat tunnissa parissa, suunnitelmiin laajentaa kullan tuo- . Vaarassa ovat pohjavesien lisäksi arvokkaat kalajoet. U Hannu Vallas / Lehtikuva juha kauppinen nohdetaan Talvivaara huolettaa?, kyläyhdistys sanoo. Soraääniä ei ole noussut, mutta misen jälkeen. Pohjavesien pilaaminen on laissa kiellettyä. Alempana joen varressa, Levi-tunka mukaan kaivos ei uhkaa matkailua turilla, vuollaan kultaa matkailulla. tai muutakaan. ?Näyttää siltä, että saastemäärät Kaivokselle puuhataan nyt laajen- ovat kasvaneet kaivoksen käynnistynusta
Joskus se voi olla myös savinen pohjamaa.? Bentoniitti on tylsä sana, mutta sitä ei voi sivuuttaa. Ehkä se on siksi jätetty kokonaan pois Suurikuusikon jätealtaiden pohjarakenteista. Syanidi on karmea aine. Bentoniittia on Raahen kultakaivoksen jätealtaiden pohjissa ja Kevitsan kaivoksella Sodankylässä. Kun pannaan yhdistelmärakenne, muovikalvo ja alle bentoniittia, pohja ei vuoda. ?Rei?ätöntä muovikalvoahan ei ole?, Leppänen sanoo. ja tulee olemaan, jos Leppäseltä kysytään: hän opettaa TTY:n tuleville diplomi-insinööreille pohjarakennesuunnittelua. ?Hyvässä pohjarakenteessa on kolme osaa?, Leppänen sanoo. Reikiä syntyy kalvon alla olevista kivistä ja esimerkiksi rakennusvaiheessa kalvon päällä liikennöinnistä. Saumoihinkin jää vuotokohtia. Istumme yliopiston neuvotteluhuoneessa. ?Mutta reiät eivät ole ongelma, koska vuoto tyssää tiivistyskerrokseen. Se on state of art, pohjarakentamisen korkeinta standardia. Kaikilla 10 viime vuoden aikana rakennetuilla kaatopaikoilla ja joillain laajennusosilla on bentoniittipohja: vaikkapa Espoon Ämmässuolla ja Tampereen Tarastenjärvellä. Valkokankaalle heijastuu läpileikkauskuva ensiluokkaisesta kaatopaikan pohjarakenteesta. Tätä mieltä on Euroopan parlamentti, joka yritti pari vuotta sitten kieltää syanidin käytön 18/2012 Suomen luonto 31. Se näyttää tältä: kuivatuskerros tiivistyskalvo tiivistyskerros Suurikuusikon kaivos Kittilässä on toiminut vuodesta 2009. Altaat näkyvät kuvan takaosassa. Keskellä on keinotekoinen eriste, useimmiten tiivistyskalvo, joka käytännössä tarkoittaa kaksimillistä hdpe-muovia. ?Kalvon alla on mineraalinen tiivistyskerros, yleensä maabentoniittia, bentoniitilla paranneltua luonnollista moreenimaata. Leppänen kaataa kahvia kahteen mukiin ja käynnistää projektoritykin. min Suomen ympäristökeskuksessa ohjeita kaatopaikkojen pohjarakentamiseen. Kaatopaikkarakentaminen on ollut Suomessa huippua jo vuosikymmenen . Siksi yhdistelmärakenne on niin ihanan nerokas.? Harmi kyllä, bentoniitti on kallista
Määristä ei puhuta. Parlamentin mukaan 25:n viime vuoden aikana on sattunut 30 vakavaa syanidionnettomuutta. Ilmasto lämpenee, tulee ehkä lisää rankkasateita. Tämä olisi ollut huono uutinen Suurikuusikolle, missä natriumsyanidia käytetään joka vuosi 250 tonnia kullan liuottamiseen malmista. EU:n komissio esti syanidinkieltopyrkimykset. Ne ovat ongelmajätettä. Miksi? ?No valtioneuvoston kaatopaikkapäätökseen on erikseen kirjoitettu, että se ei koske kaivoksia?, Leppänen selittää, ja jatkaa sitten Suurikuusikon rakenteista. ?Siellä päälle tulee vielä vedenpaine, joka on jopa 20 metriä?, hän jatkaa. Uusilla kaatopaikoilla vesipainetta ei juuri ole: vesi poistuu kuivatuskerroksen (esimerkiksi sepeliä) ansiosta. Vain tekniset termit, jätteiden laatu ja geologiset olot kerrottiin. Asiantuntijat kieltäytyivät asemaansa vedoten antamasta lausuntoja nimellään, joten kutsutaan heitä A:ksi ja B:ksi. A huomaa piirustuksista täsmälleen saman ongelman kuin Leppänen: pohja päästää veden läpi nopeasti. ?Kaatopaikan pohjarakenteena pohjamoreenin tiiveys ei täytä k-arvoa 1x10. Kesäkuussa Tekniikka&Talous-lehti kertoi, että Suurikuusikon jätevesistä on mitattu korkeita sya- 32 Suomen luonto 18/2012 nidipitoisuuksia. 0 5 10 km k Lou u ur Se jok i Suurikuusikon kaivos i ne n Levi Ounasjoki Kittilä Kittilä mijo Ke ki Kanadalaisen Agnico-Eagle -yhtiön Suurikuusikon kultakaivos sijaitsee Ounasjoen latvajokien tuntumassa. kaikilla EU:n kaivoksilla. mutta siten, että heille ei kerrottu, mistä kohteesta on kyse. Ja tämä ongelmajäte on siis sijoitettu Suurikuusikossa huterammalle pohjalla kuin meidän kotijätteemme tavallisella kaatopaikalla. Tällainen kerros päästää veden ja myrkyt läpi hy-vin hi-taas-ti. ?Mutta Suurikuusikossa tiivistyskerroksen k-arvo onkin vain 5x10 potenssiin -8?, Leppänen jatkaa. Mitä tämä nyt siis tarkoittaa? ?Ero on 50-kertainen.? Huikeaa. Mutta parlamentin perustelupaperit ovat kiintoisaa luettavaa. Parlamentin mukaan syanidin käyttöä on rajoitettu tai se on kokonaan kielletty T?ekissä, Unkarissa ja Saksassa. ?Rikastushiekalla on sekä syöpävaarallisuuden että myrkyllisyyden perusteella jäteasetuksen liitteen 4 A mukaisia ominaisuuksia, joten se on kokonaispitoisuus huomioon ottaen luokiteltava ongelmajätteeksi?, sanotaan kaivoksen ympäristöluvassa. Niissä ei ole syanidia mutta muita ongelmajätteitä kylläkin. Suurikuusikon ympäristöluvan mukaan syanidia saattaa päätyä ympäristöön. ?Käytännössä tuon pohjarakenteen kalvon vauriokohtien läpi menee vettä Suurikuusikossa jopa useita satoja kertoja enemmän kuin lainmukaisissa kaatopaikkarakenteissa.? Leppäsen näkemys on pysäyttävä, ja sille tulee tukea muilta asiantuntijoilta. Suomen Luonto pyysi kahta valtion virkamiestä lausumaan näkemyksensä Suurikuusikon pohjarakenteista . bentoniittimaakerrosta? bentoniitin sijaan Suurikuusikon jätealtaissa on lähdetty siitä, että pelkkä luonnonmaa, moreeni, tiivistää muovikalvon vuotokohdat. Onko tämä okei? ?Tuollaista maakerrosta voidaan pitää oikeana tiivistyskerroksena, jos sen vedenläpäisevyys, siis k-arvo, on 1x10 potenssiin -9 metriä sekunnissa?, Minna Leppänen sanoo yliopiston neuvottelutilassa kahvia hörpäten. Vielä on selvitty säikähdyksin. Siellä, jyrkässä rinteessä, myrkkysakkaa ja nestettä pidättelee metrien korkuinen pato. Lisäksi on kaksi muuta rikastushiekkaallasta. Kuinka padot kestävät? Suurikuusikon syanidista osa tuhotaan toisilla myrkyillä, mutta kaikki ei tuhoudu. Syanidilla voi olla ?katastrofaalisia ja peruuttamattomia seurauksia ihmisten terveydelle ja ympäristölle?, parlamentti perusteli kieltovaatimuksiaan. Joku ehkä muistaa Tonavan syanidivuodon kymmenen vuoden takaa: syanidia karkasi ja jokea pilaantui 2000 kilometrin mitalta. Mutta Suurikuusikossa kuivatuskerrosta ei ole. ?Kaivoksilla päinvastoin usein halutaan pitää rikastushiekka-altaiden jätteet veden peitossa?, Leppänen kertoo. Vedenpaine painaa nesteen vielä nopeammin kalvon rei?istä läpi. Syanidia jää yhteen suureen rikastushiekka-altaaseen. Myrkkyneste siis läpäisee Suurikuusikon jätealtaiden pohjan tiivistyskerroksen 50 kertaa nopeammin kuin aivan tavallisen kaatopaikan pohjan. Ja Suurikuusikon jätteet eivät todellakaan ole tavallisia. Mittavirheitä, kuittasi valvova viranomainen, Lapin ely-keskus. Muutakin outoa mittauksista paljastuu. Mutta palataan sitä ennen pohjalle. Mitä tarkoittaa käytännössä, että Suurikuusikon jättimäisen syanidialtaan ja muiden jätealtaiden pohjissa ei ole ?nerokasta. Syanidi on kova myrkky, vaarallisimpia vesistönpilaajia. Leppänen johannes sipponen / cartina grafiikka vesa pynnöniemi Suurikuusikon kaivoksen viereisessä Seurujoessa elää luontainen harjuskanta. tekee asiantuntijalaskelmia Suomen Luonnon pyynnöstä
Siitä luovut- tiin viime hetkessä, ja tilalle vaihdettiin bitumikermi-niminen materiaali. Tuskin kestää [rakenne] kovinkaan kauan. . Pohjarakenteessa jo muutaman sentin reikä tekee koko pohjarakenteen hyödyttömäksi, alapuolinen pohjavesi pääsee pilaantumaan. Pohjavedensuojauksessa, esimerkiksi kaatopaikoilla, niitä ei ole käytetty.? ?Tällä hetkellä käytettävissäni olevilla tiedoilla en hyväksyisi bitumikermiä kohteeseen?, B summaa. Bitumikermin valintaa perustellaan Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston (nykyinen aluehallintovirasto Avi) myöntämässä lisäluvassa esimerkiksi sillä, että bitumikermi ei säröile toisin kuin kova muovimateriaali, hdpe. Sama äkillinen vaihdos on tehty myös Kevitsassa ja Laivakankaan kaivoksella Raahessa. ?Sitä [bitumikermiä] ei ole testattu samoilla laboratoriomenetelmillä kuin muovikalvoja tai ainakaan niitä [tietoja] ei ole julkaistu?, sanoo virkamies B. ?Bitumipohjaisia eristeitä käytetään yleisesti talonrakennustekniikassa kellarien seinien eristykseen. Suojaustarve on siten vähintään kertaluokkaa suurempi ja suojausrakenteisiin tulisi liittää jatkuva vuotojen seuranta- ja hallintajärjestelmä.? Entä A, katsooko hän rakenteen riittäväksi raskasmetalleja sisältävän ongelmajätteen läjittämiseen? ?Ei minkäänlaisen materiaalin läjittämiseen, jossa on pohjavedelle haitallisia aineita?, A tyrmää. Moreeni on tiiveydeltään vajavainen?, virkamies A sanoo. B ei ole aivan näin jyrkkä: ?Rakenne on lähellä valtioneuvoston päätöksen vaatimaa kaatopaikkarakennetta.? Mutta: ?Pohjamaan vedenjohtavuus on niin korkea, että rakenne vastaa lähinnä pysyvän jätteen kaatopaikan vaatimuksia.? Ja Suurikuusikon rikastushiekka ei ole pysyvää jätettä: ?Kun on tarkoitus allastaa raskasmetalli- ja syanidipitoista vettä, ei tilannetta voi verrata pysyvän tai edes tavanomaisen kaatopaikan tilanteeseen?, B sanoo. . . . Pienetkin määrät syanidia ovat haitallisia eläinplanktonille, jota useimmat kalat syövät. potenssiin -9, joten siihen pitäisi rakentaa mineraalinen tiivistyskerros. ?Kyseessä on ympäristölle erittäin vaarallista ainetta. Laadunvalvonta ja laadun säilyminen moitteettomana on hyvin haastavaa?, sanoo B. ?Maanrakennushankkeissa massat ja pinta-alat ovat suuria, työ kohtuullisen karkeaa ja maamateriaalien laadun vaihtelu suurta. Kevitsan ja Raahen Laivakankaan kohdalla bitumiker18/2012 Suomen luonto 33. Laboratoriotulosten ja käytännön rakenteiden ero tiiviystasoissa on vähintään yksi kertaluokka (= x10). Keskustelua herättää myös kalvomateriaalivalinta: Suurikuusikon altaisiin nimittäin ei ole pantu pohjalle ympäristöluvan mukaista hdpe-kalvoa. ?Haitalliset aineet joutuvat pohjaveteen melko varmasti.? ?Altaiden koko ja patokorkeus on suuri, ja rakennettavaa pohjaa on paljon
Miksi bitumikermiin päädyttiin, on toistaiseksi mysteeri. ONKO SUURIKUUSIKKO jo vaikuttanut pohjavesiin. Sen näkee tarkkailuraporteista, jotka saa kaivosta valvovalta Lapin ely-keskukselta. Rikastushiekka-altaiden, siis jätealtaiden, vieressä on rivi pohjavesiputkia, joiden koodi on PVR. Kuvan Ounasjoki on tarunhohtoinen kalajoki. Suurikuusikon kaivoksen ohi virtaava Seurujoki on Ounasjoen latvajokia. Pohjavesiä ei saa pilata. Niin sanoo laki. min valintaa on perusteltu sillä, että sitä on käytetty myös Suurikuusikossa. ?Bitumikermiä ei ole käytetty yhdenkään kaatopaikan pohjakalvomateriaalina Suomessa tai tietääkseni muuallakaan EU:ssa?, sanoo TTY:n Leppänen. ?Kaatopaikkojen yleisesti käytetyistä materiaaleista löytyy riippumattomia tutkimuksia?, Leppänen sanoo ja näyttää paria paksua opetuskirjaa: hdpe-kalvolle löytyy satoja viitteitä. ?Mutta sellaista paperia en löytänyt, jossa bitumikermiä olisi tutkittu valmistajasta riippumattomassa tutkimuksessa.? Suomen Luonto pyysi riippumattomia bitumikermi-tutkimuksia myös rakenteet suunnitelleelta Geobotnia-yhtiöltä ja kaivoksen luvat myöntäneestä Avi:sta, mutta sellaisia ei nimetty. ?Altaat suunniteltiin aluksi hdpe-kalvolla tiivistettäviksi?, kertoo suunnittelusta vastannut Olli Nuutilainen, Geobotnian toimitusjohtaja. Se on ominaisuuksiltaan vähän erilainen, mutta vastaava eriste.? Kysymykseen puolueettomista tutkimuksista Koivula vastaa näin: ?Kyllä siitä tutkimuksia on tehty. Mielestäni jossain Amerikassa on tehty tutkimuksia. Kannattaa kysyä maahantuojalta.? Myös TTY:n Leppänen yrittää etsiä riippumattomia tutkimuksia bitumikermistä, mutta ei löydä sellaisia. ?Aina on vähintään yhtenä kirjoittajana tehtaan edustaja tai sitten koko julkaisu on valmistajan tekemä.? ?Bitumikermin ongelma on, että se on fyysisesti pehmeä aine. Tosin kunnollisen mittaami-. ?Bitumigeomembraani tuli esille urakoitsijan vaihtoehtotarjouksessa.? ?Joo, kaivosyhtiö teki selvityksiä tämmöisen bitumikermikalvon käytöstä?, sa- 34 Suomen luonto 18/2012 noo puolestaan Avi:n ympäristöneuvos Sami Koivula, joka oli aikoinaan esittelijänä, kun Suurikuusikon ympäristölupaa hyväksyttiin. ?Lupavirasto katsoi, että [bitumikermillä] saavutetaan vastaavat suojaominaisuudet kuin tällä muovikalvolla. Niissä mahdolliset vaikutukset näkyisivät. Ensin katse hakeutuu tietysti syanidiin: onko sitä havaittu pohjavesiputkissa. Jos sen alle sattuu kivi, ja päällä on kova paine, se pakenee tieltä, syntyy reikä?, Leppänen kiteyttää. ?Hdpe-kalvosta ja sen pehmeämmästä versiosta lldpe-kalvosta sen sijaan siis löytyy riippumattomien tutkimuslaitosten tutkimuksia?, Leppänen summaa. Leppäsen mukaan lldpe-kalvossa yhdistyvät hdpe-kalvon ja bitumikermin hyvät puolet: se pitää hyvin kemikaalit poissa kuten hdpe, mutta on notkea kuten bitumikermi. Suomen kaivoksille on jostain syystä päätetty valita kalvomateriaali, josta ei ole riippumatonta tietoa, ensin Suurikuusikkoon, sitten muille kaivoksille. Bitumikermi voi olla teknisesti oiva materiaali, mutta tieteellistä näyttöä ei löydy. Ei ole
Mille tasolle pitoisuudet voivat nousta 15 vuodessa? Jo pienet pitoisuudet esimerkiksi syanidia ovat hyvin haitallisia ekosysteemille. Ensimmäiseksi ne tappavat eläinplanktonin, ravintoketjun olennaisen lenkin. ?Eläinplankton on melkein kaikkien kalojen poikasvaiheiden ja myös monien aikuisten kalojen tärkein ja keskeinen ravintokohde?, kertoo professori Raine Kortet Itä-Suomen yliopistosta. Nikkeli µg/l 20 Typpi µg/l mg/l 200 1200 15 Sulfaatti 250 1500 150 900 10 100 600 5 50 300 5,37 6,25 18,37 0 208 672 106 250 0 0 2009 2010 2011 11 1442 2009 2010 2011 nikkeli typpi, ja sulfaatti 2009 2010 2011 Keskimääräiset ainepitoisuudet ovat kasvaneet Suurikuusikon jätealtaiden länsipuolen pohjavesiputkessa (PVR3) kaivoksen tulon jälkeen. 18/2012 Suomen luonto 35. Mutta tarkempi pohjavesien käyttäytyminen vaatisi virtausmalleja. Paljon kysymyksiä nousee. Vuoden 2011 maaliskuun kierroksella WAD-syanidin määritykset jäivät tekemättä, sillä kuljetus alihankkijalle epäonnistui postin ongelmien vuoksi.. Näin Pöyry-konsulttiyhtiön raportissa sanotaan: . ?Mahdollinen vuoto leviäisi pohjaveden virtaussuuntaan eli länteen. Ja silloin sitä oli näytteessä alle määritysrajan (10 mikrogrammaa litrassa). Virallisesti syanidi ei siis ole päässyt ainakaan vielä Suurikuusikon alla olevaan pohjaveteen. Sen sijaan monien muiden aineiden nousuja siellä näkyy. ?Ainoastaan tavanomaista ja oletettua vaihtelua [mittauksissa]?, kuittaa Agnico-Eaglen ympäristö- ja laboratoriopäällikkö Anita Alajoutsijärvi. Että se on väistämätöntä, kun kaivos tai tehdas toimii jollain paikalla?, Nysten pohjustaa. ?Mutta kaivoksia tulee ja menee, kun taas pohjavesi on siellä senkin jälkeen. Kuka tietää, tarvitaanko sitä vettä joskus myöhemmin.? Pohjavesi on puhtainta vettä. Se on laki. Mutta toki pilaamisen osoittaminen on aina hankalaa?, hän lisää. pohjarakenteiden suunnittelija ja kaivosyhtiö kiistävät vaikutukset pohjavesiin kaivosyhtiö Agnico-Eagle ja rikastushiekka-altaat suunnitellut Geobotnia-yhtiö kiistävät pohjavesivaikutukset. Välissä on kaistale suota. Tai voidaan sanoa, että kun kyseessä on vesialue, jonka vettä ei käytetä talousvetenä juuri nyt, saastuttamisella ei ole väliä. Näin syanidia päästiin mittaamaan vasta elokuussa. Kesäkuussa ei käynyt juuri parempi tuuri. ?Kesäkuussa 2011 WAD-syanidimääritykset epäonnistuivat virheellisen reagenssin vuoksi.? Siis inhimillinen virhe. Myös Avi on pyytänyt äskettäin selvitystä Suurikuusikon kaivosyhtiö AgnicoEaglelta pohjaveden pitoisuuksien kohoamisen vuoksi. ?Näitä asioita nyt varmasti sitten selvitellään kaivoksen laajennussuunnitelmien yhteydessä?, Avi:n Koivula sanoo. Miten aineet liikkuvat pohjavedestä, jos niitä sinne joutuu? ?Vettä siirtyy pohjavedestä pintaveteen [esimerkiksi jokiin] ja takaisin?, kiteyttää yksikön päällikkö Taina Nysten Suomen ympäristökeskuksesta. Pohjavedet virtaavat altaiden vieressä länteen ja siellä on Seurujoki. Tällä puolella nikkeli- ja arseenipitoisuudet ovat pohjavesissä laskemaan päin?, sanoo Geobotnian Olli Nuutilainen. Se voi kirjaimellisesti olla tulevaisuudessa kultaakin arvokkaampaa ainetta. Kuinka paljon sitten esimerkiksi kaivos tai tehdas saa muuttaa pohjavettä? ?No lähtökohta on, että pohjavesiä ei saa muuttaa. n pitoisuudet kohonneet pohjavedessä lähde: ely-keskuksen tarkkailuraportti johannes sipponen / cartina sen tiellä on ollut odottamattomia ja vähintään erikoislaatuisia esteitä. Ainakin nikkelin, typen ja sulfaatin pitoisuudet ovat nousseet eräissä putkissa, kun vertaa vuosia 2009?2011 keskenään. Oheiseen taulukkoon on koottu nikkelin, typen ja sulfaatin pitoisuudet putkes- sa PVR3 kolmena viime vuonna, kaivoksen toiminnan ajalta. Näiden perusteella näyttää, että pitoisuudet ovat alkaneet kohota pohjavesissä. Kyse on pohjavedestä, ei siitä, mihin muualle aineet päätyvät. ?Totta kai voidaan kysyä, kulkeutuvatko pohjavedet eteenpäin. Juuri tästä syystä esimerkiksi ympäristöluvissa ei määritellä, että pohjaveteen saisi päästää sen ja sen verran jotain ainetta?, Taina Nysten sanoo. ?Pohjavesiä ei saa pilata. ?Pohjan vaatimukset on määrätty ympäristöluvassa, ja ne on Pohjois-Suomen ympäristölupavirastossa harkittu.? ?Lupapäätöksessä on katsottu, että rakenne täyttää ympäristönsuojelulain vaatimukset, eikä merkittävää ympäristön pilaantumista tapahdu?, vastaa puolestaan ympäristöneuvos Sami Koivula Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta (entinen ympäristölupavirasto) pohjarakenteita kohtaan tässä jutussa esitettyyn kritiikkiin. ?Jos eläinplankton vähenee, se heijastuu romahduttavasti suoraan ja välillisesti vesistön kalastoon ja tietenkin koko vesistön muuhunkin eliöstöön.? Ja niin edelleen. Mutta kysymys on oikeastaan yksinkertaisempi. Siis posti hukkasi juuri sen kaikkein kiinnostavimman näyte-erän
Valokuvamallista häiriköksi? Karhujen ruokinta on monissa maissa kielletty. 36 Suomen luonto 18/2012
Tutkimuksessa oli mukana kuusi ruokintapaikkaa maamme itärajalla. Tarkastelu pohjautuu vuosina 1995?2008 Suomessa kaadettuihin 1043 karhuun. Tutkimustulosten mukaan Suomessa ei ruokintakojupaikkojen lähistöllä ole keskimääräistä enempää häirikkökarhuja. ?Liian tuttavalliset karhut joutuvat todennäköisesti metsästetyiksi?, Kojola arvioi. Hänen mukaansa karhut tottuvat nykymaailmassa ihmisen läsnäoloon, vaikkei niitä ruokittaisikaan. Ruokinnoilta saadun ravinnon osuus vaihteli tutkimusaineistossa kuukaudesta toiseen. Tällaisten niin sanottujen häirikkökarhujen matka päättyy usein poliisin tai metsästäjän luoteihin. Marjat tarjottua ruokaa mieluisampia Ilpo Kojola sekä hänen kollegansa Samuli Heikkinen, Sanna Kokko ja Hanna-Marja Voipio ovat tutkineet ruokinnan vaikutuksia täkäläisiin karhuihin. Muualla karhuja ei ruokita samassa mitassa kuin Suomessa, ja useissa maissa se on kiellettyä. Pienimmillään sen osuus oli elokuussa ja syyskuussa, jolloin karhut söivät paljon marjoja. Esimerkiksi Ruotsissa käytettiin haaskoja karhunmetsästyksessä vuoteen 2001 asti, ja parhaillaan tutkitaan mahdollisuuksia sen sallimiseksi uudestaan. Yhdysvalloissa on kokeiltu mustakarhujen ruokkimista niiden aiheuttamien metsävahinkojen pienentämiseksi. Lisäravinnolla on pyritty vähentämään kontioiden kiinnostusta havupuiden kehittyvän nilan järsimiseen keväisin. arhu on yksi luontomatkailumme lippulaivoista. Romaniassa, Bulgariassa ja Virossa pääsee tarkkailemaan ravinnolla houkuteltuja karhuja, mutta siellä toiminta on Suomeen verrattuna pienimuotoista. Muuten kuin matkailun vuoksi karhuja on ruokittu muuallakin. Haaskoja on hyödynnetty karhunpyynnissä monissa Euroopan maissa. Parhaiten mesikämmeniä pääsee tarkkailemaan kuvauskojuista, joiden lähelle niitä houkutellaan haaskoilla ja muulla ravinnolla. Ruokinta jakaa mielipiteitä. Ruokinnan ei havaittu vaikuttavan karhujen painoon eikä rasvavarastoihin. ?Niin pienet ruokamäärät tuskin muuttavat karhujen ruokailutapoja tai ravitsemusta?, Kojola summaa. 18/2012 Suomen luonto 37. Ihmiseen tottunut karhu voi hakeutua pihoille etsimään ruokaa tai käyttäytyä ihmistä kohtaan hyökkäävästi esimerkiksi ruokintapaikkaa tai pentujaan puolustaessaan. Monien tutkijoiden mukaan suurten petoeläinten ruokkiminen voi lisätä riskiä, että ne käyvät ihmisen kimppuun. ?Yhdysvalloissa sanotaan A fed bear is a dead bear eli ruokittu karhu on kuollut karhu?, toteaa erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta. Ihmiseen tottunut karhu voi hakeutua pihoille ja käyttäytyä hyökkäävästi. Ruokinnoilla viihtyvät karhun lisäksi nauru- ja selkälokit. K teksti ja kuvat Mia rönkä Syöttikuvaus on suomalainen ilmiö Karhuja ei juuri ruokita matkailutarkoituksissa muualla kuin Suomessa
Kuvauskojuilla käy nelisentuhatta matkailijaa vuosittain. Tutkimuksen mukaan ruokinta ei vaikuta myöskään uroskarhujen elinpiirin kokoon. Matkailijoita tulee etenkin Keski- ja Etelä-Euroopasta. Kuhmolaisen luontomatkailuyrittäjän Ari Sääsken mielestä karhuissa olisi ainesta Suomen matkailuvaltiksi. ?On järjetöntä, ettei niitä hyödynnetä enempää?, hän puuskahtaa. ?Kävijät ohjeistetaan tarkasti ennen kojulle menoa. Jos ohjeita noudattaa, riskit ovat erittäin pienet.? Karhuja on Suomessa vaikea kuvata ilman ruokintoja. ?Se vaatisi hyvin avointa maastoa, jollaista on lähimmillään Ruotsin tuntureilla?, Kojola arvelee. Hänen mukaansa tähänastiset tutkimustulokset eivät ole osoittaneet karhujen ruokinnalla olevan Suomessa haittavaikutuksia. Sen on uumoiltu muuttavan karhujen liikkumismalleja ja karhukannan levittäytymistä. Karhuemot poikasineen saattaisivat ruokintapaikoilla kohdata uroskarhuja, jotka toisinaan tappavat pentuja saadakseen naaraan uudestaan kiimaan. ?Ei ole kuitenkaan havaittu, että karhujen pentukuolleisuus olisi keskimääräistä suurempaa ruokintojen lähettyvillä?, Kojola toteaa. Matkailutulot muokkaavat asenteita Suomessa karhujen kojukuvausta järjestää viitisentoista yritystä. Kuvauspalveluiden tuottaminen on tärkeä elinkeino itärajan tuntumassa. Satelliittiseurannan perusteella karhut viettivät ruokintapaikkojen läheisyydessä vain pienen osan ajastaan. Muita ruokinnan vaikutuksia karhuihin ei ole Suomessa tutkittu. On kuitenkin tärkeää, että toiminta on tarkkaan säänneltyä ja mahdollisiin ongelmiin tartutaan nopeasti. Yritystoiminnasta saattaa olla karhuille jopa hyötyä ainakin siksi, että se voi muokata asenteita niille myönteisemmiksi.. Matkailijoiden turvallisuus on yrittäjälle luonnollisesti elintärkeää. Kuvauskojuilla käy vuosittain noin neljä- 38 Suomen luonto 18/2012 tuhatta matkailijaa, jotka viettävät kojussa keskimäärin kolme, neljä yötä
Hintaan sisältyy ? yleensä opastus ja eväät. Karhuja pääsee myös tarkkailemaan katselukojuissa 150 eurolla tai lyhemmällä retkellä 80 eurolla. K arhukuvauskausi kestää Kuhmossa huhtikuun alusta syyskuun ? loppuun, Kuusamossa huhtikuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Yritykset järjestävät myös muiden eläinten kuvausta ja ? tarkkailua sekä majoitus- ja ruokailupalveluita. 18/2012 Suomen luonto 39. www.ruskovilla.fi ?Yleinen mielipide on täällä Kainuussa kääntynyt viime vuosina karhujen puolelle, koska ne tuovat maakunnalle näkyvyyttä ja tuloja?, Ari Sääski toteaa. n Kirjoittaja on turkulainen tutkija, tiedetoimittaja ja tietokirjailija. Minne karhuja katsomaan? K arhukuvauspalveluita tarjoavat mm: Wild Brown Bear ja Boreal ? Wildlife Centre, Kuhmo, Martinselkosen Eräkeskus, Suomussalmi. Yö kuvauskojussa maksaa 145?200 euroa. Lämpimät silkkivilla-asut kouluun ja päiväkotiin Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 . Tarjolla on lisäksi kahden?kolmen yön kuvauspaketteja
Gallen-kallelan museo / Rudolf ahonius Akseli Gallen-Kallela hiihtämässä Suolahden Kirppuvuorella kevättalvella 1906. 40 Suomen luonto 18/2012
Intiaaniromaaneja ja Robinson Crusoeta ahmineen Akselin mielikuvituksessa Tyrvään ja Karkun takametsät kasvoivat oikeaksi seikkailujen maaksi, ?todellisiksi aarnioerämaiksi, jossa ilvekset, sudet ja karhutkin liikkuivat?. Murtunut honka, 1906. Akseli Gallen-Kallela, Pilviä järven yllä, 1904, Gallen-Kallelan Museo, Kuva GKM / Douglas Sivén Akseli Gallen-Kallela, Murtunut honka, 1906, yksityiskokoelma, kuva KGM / Seppo Hilpo Pilviä järven yllä, 1904. 18/2012 Suomen luonto 41. Kokemäenjoen laakso oli vankkaa viljelyseutua, mutta luoteen suunnalla avautuivat laajat asumattomat metsät. Akseli Gallen-Kallela löysi suomalaisuuden ytimen metsistä ja ihmisistä, jotka elivät lähellä luontoa. Petri Keto-Tokoi ?Etsin koskematonta maata ja korven kansaa? Taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan lapsuudenkoti Jaatsin ratsutila sijaitsi Tyrväällä Liekoveden rannalla
Akseli viihtyi vanhempiensa mielestä liiankin hyvin tilan renkien, piikojen ja heidän lastensa kanssa. Erilaisen kulttuuritaustan suoma etäisyys auttoi Gallen-Kallelaa näkemään maaseudun luonnossa ja ihmisissä arvoja, joita suomalainen maalaisväestö ei itse kyennyt näkemään: ?Jos olisin asunut enemmän metsissä, niin tuskin olisin ruvennut sitä niin rakastamaan ja siitä niin haaveilemaan.? 42 Suomen luonto 18/2012 Erämaan etsintä kuljetti Gallen-Kallelaa levottomasti paikasta toiseen. Kalevalaan ja sen tarumaailmaan Gallen-Kallela tutustui ensi kertaa kouluvuosinaan Helsingissä. Maalaus sai alkunsa Lentualla. Jaatsissa ruotsinkielisen sivistyneistöperheen vesaa ympäröi myös juureva suomenkielinen rahvas. Kalevala kuvasi esikristillistä aikaa, jolloin suomalaiset elivät vapaina vieraan vallan ikeestä. akseli-Gallen-kallela, Aino-taru, Triptyykin keskiosa, 1891. Hän alkoi etsiä aineksia tämän kadotetun kulta-ajan taiteellista jälleenrakentamista varten. Tarinat vangitsivat hänet heti. Niitä hän löysi metsä- ja järviluonnosta, savupirteistä, saunoista, aitoista, soutuveneistä, talonpoikaisista käsitöistä sekä puvuista, kansanihmisten kasvonpiirteistä ja puheenparresta. Taiteellisen koulutuksensa Gallen-. Ateneumin taidemuseo /valtion taidemuseo / kuvataiteen keskusarkisto / hannu aaltonen Aino-taru-triptyykin keskiosa, 1891
Paanajärvellä tehdyissä maalauksissa ilmenevät jo ensimmäiset kokeilut symbolismin ja dekoratiivisuuden suuntaan. Karhunputki, 1899. 18/2012 Suomen luonto 43. Siellä syntyivät tunnetut työt Palokärki, Paanajärven paimenpoika ja Mäntykoski. Gallen-Kallela löysi kauan etsimänsä tyylin Kalevala-aiheisille maalauksilleen. Väinämöisen tavoittelema Aino hukuttautuu Len t uan kuulaan kirkkaaseen veteen Kuhmossa, kesken kesän nuorta ja raikasta vehreyttä. Lapinsalmelta Lentuan rannalta löytyi mieleinen järvimaisema Aino-taru-triptyykin keskustaulua varten. Hän imi vaikutteita ja tallensi kansatieteilijän tarkkuudella vienalaiskylien pukuja ja arkkitehtuuria. Vuonna 1892 Gallen-Kallela matkusti perheineen vielä pohjoisemmaksi, suurten metsäerämaiden äärelle Kuusamon Paanajärvelle. 1890-luvun jälkipuoliskolla Gallen-Kallela maalasi Kalelassa tunnetut Kalevala-taulunsa Sammon puolustus, Kullervon kirous, Joukahaisen kosto ja Lemminkäisen äiti. Realismin vaikutus näkyy GallenKallelan Kalevala-taiteessa siten, että taiteilija käytti maalaustensa malleina tuntemiaan ihmisiä ja taustoina itse näkemiään aitoja luonnonmaisemia. Luonnon rauhassa onnistuivat aiemmin kerättyjen vaikutteiden yhteen sulattaminen ja taideilmaisun uudistaminen. Muita tällä matkalla syntyneitä teoksia ovat Vuokatti ja Iltarauha. Kuhmosta Gallen-Kallela teki kaksi viikon mittaista tutkimusmatkaa Vienan Karjalaan, Kiitehenjärven rantakyliin, Akonlahdelle ja Miinoaan. Euroopan metropoleista Pariisista, Berliinistä ja Lontoosta hän imi uusia vaikutteita, mutta kaukokaipuu vaihtui nopeasti koti-ikäväksi. Gallen-Kallela etsi koko elämänsä ajan erämaata, aitoa, puhdasta ja alkuperäistä, ja tämä kuljetti häntä levottomasti paikasta toiseen: Keuruulle, Kuhmoon, Vienan Karjalaan, Kuusamon Paanajärvelle, Keiteleen rannoille, Ruoveden, Multian ja Saarijärven takametsiin, lopulta jopa Itä-Afrikan savanneille ja Uuden Meksikon intiaanien pariin. Löysikö hän mistään etsimäänsä? Vai ajoiko hän koko elämänsä ajan takaa sateenkaaren päätä. Muistelmissaan Gallen-Kallela totesi löytäneensä etsimänsä Suomessa puhtaimmillaan Kuusamon Paanajärveltä: ?Siellä oli vielä tietöntä maata, siellä kuvastelivat vielä taivaanrannalla ääriviivat koskemattoman sydänmaan, Palokärki, 1893. Rotkomaisen jylhän järven maisemat tekivät syvän vaikutuksen taiteilijaan. taiteilijaa piinasivat sekä luonnonerakon että maailmanmiehen tarpeet, eikä mikään ympäristö tai elämäntapa tyydyttänyt häntä kauaa. Kullervon kirous kaikuu Huhkojärven jylhässä rantametsässä Keuruulla, takanaan auringon punaamat hongat, verenpunaiset pihlajanmarjat ja taivaanrantaan kerääntyvät ukkospilvet. Vasta toden ja mielikuvituksen omaperäinen yhdistäminen antoi hänen taiteelleen sen lopul- lisen voiman. Kostonhimoinen Joukahainen väijyy Väinämöistä synkkänä lyijynharmaana alkutalven päivänä Ruoveden Pöytäselän äärellä. akseli Gallen-kallela, palokärki, 1893, ateneumin taidemuseo / valtion taidemuseo / kuvataiteen keskusarkisto / pirje mykkänen Kallela sai Helsingissä ja Pariisissa 1880-luvun realismin hengessä. Realismissa pyrittiin kuvaamaan todellisuutta täsmälleen sellaisena kuin se on, alkuperäisenä ja ainutkertaisena. Ulkoilmamaalaus ja kansanihmisten kuvaaminen oli sille tyypillistä. Realismin aatteille uskollisena Gallen-Kallela aloittikin taiteilijan uransa suomalaisten kansantyyppien kuvaajana: Ekolan torppaan Keuruulle tehdyt maalausmatkat tuottivat useita merkittäviä tutkielmia kuten Talonpoikaiselämää, Saunassa ja Ensi opetus. Veri veti kuitenkin kauemmas: Elias Lönnrotin retkien ja Kalevalan runojen myötä Vienan Karjala oli saanut kansallisromanttista hohtoa. Gallen-Kallela riensikin kultakauden taiteilijoista ensimmäisenä Karjalaan, häämatkalle Kuhmoon Mary-vaimonsa kanssa kesällä 1890. Monet yksityiskohdat Kalelan puista, kivistä, kallioista ja Ruoveden järvinäkymistä päätyivät hänen maalauksiinsa. Luonto toimii maalauksissa keskeisenä tunnelman luojana ja draaman tiivistäjänä. Maalattu Paanajärvellä. akseli Gallen-kallela, karhunputki, 1899, ateneumin taidemuseo / Valtion taidemuseo / kuvataiteen keskusarkisto / hannu aaltonen Erämaa-ateljee Kalelaan Ruovedelle Näsijärven rannalle GallenKallela muutti perheineen syksyllä 1895
Tuntee ikään kuin joutuneensa mieskohtaiseen suhteeseen puun kanssa yritettyään syleilemällä mitata sen paksuutta. Hän halusi kokea luonnon välittömästi, kaikilla aisteillaan:. Vastenmieliseltä tuntuisi iskeä kirvestään sen kylkeen.? Taiteen tekeminen oli Gallen-Kallelalle eräänlainen rituaalinen teko, keino saada yhteys luontoon. Hän harkitsi vakavasti jäävänsä perheineen Afrikkaan pysyvästi, mutta toisen sortokauden hälyttävät uutiset saivat hänet palaamaan Suomeen. 44 Suomen luonto 18/2012 Gallen-Kallelan luontosuhde oli panteistinen. Tämän kuvan hän otti Suolahdella 1906. täynnä omaa elämäänsä. akseli Gallen-kallela / gallen-kallelan museo Akseli Gallen-Kallela käytti luomistyössään apuna myös valokuvausta. . Hänen näkemyksensä mukaan kansanrunous todisti, että suomalaisille on ollut ominaista syvä eläytyminen luontoon: ?Ken paljon elää ja raataa ulkona luonnossa, hän lopulta saavuttaa ympäristöönsä niin mieskohtaisen suhteen, et- tä saattaa tavata itsensä melkein puhelemassa metsän puille . Siellä tenhosi uudella voimalla taivaan kuulakkuus ja metsien hurmaava salaperäisyys.? Myös Itä-Afrikasta Gallen-Kallela löysi todellisen erämaan, sen kaltaisen kuin ?esi-isillämme täälläkin kerran oli?. Hän uskoi, että eläimillä on sielullinen elämä, joka on niille yhtä oleellinen kuin ihmistenkin
Toivo ei kuitenkaan ole mennyttä. . Torson ympäriltä nousee uusi sukupolvi mäntyjä uhmaamaan myrskyjä. Aiheen maalaukseensa Gallen-Kallela löysi todennäköisesti Saarijärven Kulhavuoren erämaaseudulta kesällä 1900. Gallen-Kallelan maalaukset kietoivat Suomen kansan eräänlaiseen kohtalonyhteyteen suomalaisen luonnon kanssa. Niiden avulla oli mahdollista ilmaista uhman ja vapaudenkaipuun tunteita ilman, että sensuuri kykeni puuttumaan asiaan. Selvin kannanotto venäläishallinnon sortoa vastaan on maalaus Nousevaa polvea eli Murtunut honka. Sortokaudella aarniometsien, honkien ja kelojen kuvat toimivat myös Suomen itsenäisyystahdon ja vastarinnan symboleina. Palokoroiset hongat, kelot ja juurakot ovat vapaan yksilöllisyyden, voiman ja periksi antamattoman sitkeyden symboleja. Hänen kuvastossaan aarniometsät symboloivat Suomen kesyttämätöntä alkuvoimaa. Jalkapohja alkaa nauttimaan maaston eri vivahteista, samaten kuin kämmen reageeraa kosketuksesta erilaisiin aineisiin, pintoihin ja muotoihin, kivet, kanervat, sammalet ja havut.? Gallen-Kallela pyysi talon isännältä, ettei komeaa hongikkoa koskaan kaadettaisi. Luonnontilaiset metsät olivat Gallen-Kallelalle erityisen rakkaita. Ne vaikuttavat Taiteilija maalaamassa Suolahdella kevättalvella 1906. edelleen siihen, miten me 18/2012 Suomen luonto 45. Sen Gallen-Kallela maalasi vuoden 1899 helmikuun manifestin jälkeisissä tunnelmissa. Salama on murtanut hongan, peräänantamattoman sitkeyden perikuvan, mikä symboloi menetyksen ja ahdistuksen syvyyttä. gallen-kallelan museo Gallen-Kallelan taiteilijakoti Kalela Ruovedellä 1895. Gallen-kallelan museo ?Jos koko olemuksellani tahdon tuntea jumalallista yhtymistä luonnon ympäristöön, niin paljain jaloin on käytävä
Inha ja Pekka Halonen moittivat kovin sanoin hakkuita sekä talonpoikien ja metsäpatruunoiden ahneutta. Luonnonmetsiä hävittävän metsätalouden kritiikki nousi siis jo 1900-luvun alussa. Kirppuvuoren kelot ja louhikot innoittivat Gallen-Kallelan maalaamaan useita hienoja öljyväri- ja guassitöitä. Olisikohan aika suojella Kirppuvuori? Kulttuurisyistä. ?Seiskööt siinä teille kukkina?, lupasi isäntä. Viettäessään kesää Kovalan talossa Korpilahdella Gallen-Kallela pyysi talon isännältä, ettei aitan takana nousevaa komeaa hongikkoa koskaan kaadettaisi. Eikä sitä ole kaadettukaan. Kun erämaa-ateljee Kalelaa rakennettiin, Gallen-Kallela piti erityistä huolta rakennusta ympäröivän luonnon säilymisestä pieniä yksityiskohtia myöten. akseli gallen-kallela, tropiikin palmu Tana-joella, 1909-1910, gallenkallelan museo / Douglas sivén akseli gallen-kallela, ilvesluola, 1906, yksityiskokoelma, kuva Gallen-kallelan museo / douglas sivén. Tropiikin palmu Tana-joella, 1909?1910. metsiämme katselemme ja mitä niissä näemme. Gallen-Kallela oli varhainen luonnonsuojelija. Kalastusretkellään Keuruun vesillä hän ohjasi oppaansa Heikin kaatamaan tulipuiksi pieniä räkämäntyjä, jotta kelohongat säästyisivät ?kauniiksi muistoiksi menneiltä ajoilta?. Suolahdella Keski-Suomessa taiteilija pyysi talon isäntäväkeä säästämään louhikkoisen Kirppuvuoren kelohongat, joista hän oli maalannut useita tauluja. Myös I.?K. n Kirjoittaja on Tampereen ammattikorkeakoulun metsäekologian lehtori ja tietokirjailija, muun muassa palkitun Suomalainen aarniometsä -kirjan (2010) toinen tekijä.. Kalela lähiympäristöinen toimii Gallen-Kallelan kotimuseona. Ainoa kokonaan vailla suojelua oleva keskeinen paikka näyttäisi olevan Suolahden Kirppuvuori. Gallen-Kallela arvosteli kirpeästi hakkuita ja nimitti niitä raakalaisnäytelmäksi. Hän pahoitteli sitäkin, että kaksi vanhaa mäntyä täytyi kaataa pois rakennuksen tieltä. Ruovedellä muisteltiin, että taiteilija osti Kalelan naapurimetsistä honkia pystyyn ja jätti ne sitten aloilleen, ikään kuin uhripuiksi itselleen. Gallen-Kallela keksi kukaties ensimmäisenä harjoittaa luonnonarvojen kauppaa ja maksaa yksityisille metsänomistajille korvauksia hakkaamatta jätettävistä säästöpuista. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa metsien hakkuut lisääntyivät voimakkaasti sahateollisuuden nousun 46 Suomen luonto 18/2012 Ilvesluola, 1906. myötä. Niistä useimmat ovat luonnonsuojelualueita. Keuruun Huhkojärven jylhä eteläpää on rantojensuojelualuetta, samoin Lentuan Lapinsalmen saaret. Paanajärvi ym- päristöineen on venäläinen kansallispuisto, Saarijärven Kulhanvuori taas vanhojen metsien suojelualue. Varhaisimmat arvostelijat olivat taiteilijoita. Gallen-Kallelaa inspiroineissa paikoissa voi yhä saada aavistuksen siitä, mikä niiden luonnossa häntä kosketti. Kalliota ei saanut louhia, ja kallioiden jäkälä- ja sammalmattojen oli jäätävä koskemattomiksi
Nyt tartuin tällaiseen ajatukseen: Luontosuhde on ennen kaikkea tunneside. Raevaara Ikävöikää ja rakastakaa, älkää tietäkö O len aiemminkin pohtinut kolumnivuorollani luontosuhteen rakentumista. Toinen kertoili iäkkäästä miehestä, joka tapasi kerätä punakärpässieniä Helsingin keskustassa. Etelä-Virossa sijaitsevan pesän vierelle pystytetty kamera on välittänyt elävää kuvaa ja ääntä huhtikuusta alkaen. Internetin kautta katsojat ovat voineet seurata koiraan saapumista pesälle, morsiamen valikointia muutamasta tarjokkaasta, parittelua, pesän rakentamista, kolmen munan munimista, hautomista ja kuoriutumista, poikasten kasvamista ja emolintujen taukoamatonta kalankuljetusta kirk uviin nokkiin. Yksi upeimmista hetkistä oli rengastajan kiipeäminen pesälle. Kolmas väitti kuulleensa, että u seaan kertaan ryöppäämällä punakärpässienestä saa oivaa muhennosta. Sieniinkin voi suhtautua tarinoiden, ei tiedon kautta. V aikka luontotietous on tärkeää, eivät esimerkiksi huonontuneet lajintunnistustaidot tarkoita luontosuhteen heikkenemistä. Hymyilevä partasuu jutteli leppoisia viroksi koko sen puolen tunnin ajan, jonka hän vietti pesällä, ja pyyhki kameran linssin puhtaaksi sääksenkakasta. Linnut toivat elämään sisältöä, jännitystä, iloa, tunteiden koko kirjon. Ihmisten tietous luonnosta ei ole vain pinnallista knoppitietoutta, vaan tunteita, tarinoita ja muistoja. Facebookiin laittamani kuva erityisen kauniista punakärpässienimuodostelmasta poiki kokonaisen keskustelun kyseisestä sienestä. Kärpässienen myrkyllisyys ei ollut koulussa opetettu fakta, vaan sienen ominaisuudet aukesivat tarinoiden kautta. Ei asian pitäisi yllättää: itsehän rakastan lintuja ja puita, käyn metsässä rauhoittumassa, haen sieltä sienten lisäksi inspiraation. Ehkä olen vähän turhan helposti uskonut muodikkaan mantran, jota ajattelematta hoetaan: että nykyihminen olisi erkaantunut luonnosta. Kun syksy koitti, alkoi haikeus. Toinen dramaattinen hetki oli pesää riepotellut kesämyrsky, joka vei pesästä ison puunkarahkan lennätettyään sen ensin päin sääksiemoa. Hetkeen ruudussa ei näkynyt kuin siipien hätäistä räpiköintiä ja lopulta hahmo, jonka tuuli vei. Lentokyvyttömät poikaset onneksi pysyivät pesässä. Kaikki kolme nuorta sääkseä varttuivat isoiksi ja lentokykyisiksi. M oni tuntui seuranneen sääksikameran kuvaa koko kesän. Sitä ei voi luoda tiedon varaan. Viime aikoina olen tajunnut sen, kuinka suuri osa ihmisten ajatuksista koskee luontoa. Suhde on tunnetta, ei tietoa. Suhteen syvällisyys on tunteista, ei tiedosta kiinni. 18/2012 Suomen luonto 47. Mutta se on oikein hyvä paikka vakoilla ajatuksia ja aatteita. Yksi kuluneen vuoden suurimpia nettihittejä, myös Facebookissa, on ollut virolaisen sääksipariskunnan pesä. Ei ole. O anna hämäläinen, kuvauspaikka suomen kansallisooppera Tiina Raevaara on kirjailija ja biologi Keravalta. len seurannut ihmisten luontosuhdetta hieman paradoksaalisesti Facebookin kautta. Yksi muisteli Mika Waltarin kokeilleen kärpässientä tajuntansa laajentamiseen muinaisten ?amaanien tapaan. Pienimmän poikasen puolesta pelättiin, myrskyt aiheuttivat sydämentykytyksiä, lentoharjoitukset huvittivat
Luolamies Tuomo Kesäläinen Mätikänluolassa Maskussa. On erehdys luulla, ettei Suomessa ole luolia. Ikiaikaiset onkalot odottavat uskalikkoa usein lähempänä kuin luulisikaan. teksti marko leppänen / kuvat susanna kekkonen Luolien hä 48 Suomen luonto 18/2012
löytöretkellä suomessa märä lumo 18/2012 Suomen luonto 49
etkinen. Jokin jännitys näyttää ehkäisevän niiden putoamista, vaikka osa niistä on venyneitä. Tämän perintönä ympäri maata on arviolta 1200 luolaa. ?Joka luolalla on oma tunnelmansa?, Kesäläinen vakuuttaa. Koordinaatit ovat kuitenkin oikein. Luolista ei pidä irrottaa edes kiviä muistoksi. Mutta näkyvillä on vain ?eteinen?. On aika sytyttää taskulamput ja könytä nelinkontin ahtaasta aukosta lähes täydelliseen pimeyteen. Sitä esiintyy Suomessa vain Turun seudulla ja Ahvenanmaalla. Yhdestä kivenkolosta löytyy rotankallo. Kuljemme soratien ja pellon laitaa, sitten nuoren mäntytaimikon halki. Metallinen mittanauha katkeaa juututtuaan louhikkoon, mutta lukema on ehditty saada. Tiedä vaikka kyseessä olisi vuoden 2012 eurooppalaiseksi hämähäkiksi valittu luola-aukkohämähäkki. mutta ovat myös olleet häijyläisten lymypaikkoja. Turun Luolavuoren onkalo on keskellä viiden tuhannen asukkaan lähiötä, mutta hyvin piilossa tiheäpuustoisessa louhikkorinteessä. ?Moni paikallinen asukaskaan ei tiedä siitä, ovat vain ihmetelleet alueensa nimeä?, kertoo luoliin perehtynyt tietokirjailija, luonto-opas Tuomo Kesäläinen ja johdattaa jyrkkään nousuun. Kohta tumma lovi tulee näkyviin, ovi vuoreen. Kypärä ei ole liioittelua, se kopsahtelee hanakasti kattoon. Joku muukin on ollut täällä, polttanut kynttilää. Näin turmeltiin Nilsiän Pisan Pirunkellari, jonka seiniä koristavat kvartsikiteet, ?pirun kyyneleet?, päätyivät turistien taskuihin. Selkäpiissä tuntuu väristys, jossa taitaa häivähtää lajimme kaukainen menneisyys. Korkealle johtaa pieni hormi päivänvaloon. Muodostelma yllättää jälleen: se näyttää pelkältä kalliolipalta, mutta eteisestä pääseekin hivuttautumaan syvemmälle, uuteen Joka luolalla on oma tunnelmansa.. Luolat ovat ikiaikaisesti tarjonneet suojaa . On tarkoitus tehdä palvelus Suomen luolatutkimuksen veteraanille, geologi Aimo Kejoselle ja mitata onkalo. Hieno on, voisi ajatella ja lähteä pois. Vastaan tulee jylhiä murtuneita paasia, joiden tasalaitaiset muodot voisivat olla jättiläisen miekalla leikkaamia. Luolamaista kodikkuutta Luolan suulla on kilpikaarnahonka, joka nojaa sopuisasti kallioon. Tätä puolta tuntuu vahvistavan luolan ovipieleen maalattu pääkallo. Luola uhkuu kylmää metrien päähän. Sen sisään mahtuisi monta ihmistä kerralla. Luolavuorella toimineelta kaatopaikalta ammuttiin 1950-luvulla Suomen suurimmaksi mainittu 665-grammai- Luolaetiketti Luoliin pätee sama sääntö kuin muuhunkin luontoretkeilyyn: älä jätä itsestäsi pysyviä jälkiä, äläkä häiritse eläimiä. Olemme siirtyneet parikymmentä kilometriä Turun pohjoispuolelle Maskuun, missä sijaitsee hänen suosikkinsa, Mätikänluola. Melkoinen rotsikka ollut tämäkin, liekö ennätysotuksen sukua. Suomessa on 1200 luolaa Maanalaiseen ajattomuuteen olisi helppo unohtua, mutta järki käskee jo pyrkimään päivänvaloon, elävien piiriin. Ulkona yllättää lämpö, lintujen laulu ja liikenteen humina. Suomalaismaiseman suuri taiteilijamestari jääkausi mursi kuitenkin kallioita ja ripotteli niiden paloja uusiin asentoihin. Luola on 45-metrinen ja menee pituudeltaan kevyesti Suomen kärkikymmenikköön. Umpinaisempaa ja pimeämpää luolaa on maastamme vaikea löytää. Moni on käynyt ulkomailla veden kalkkikiveen syövyttämissä suurissa luolissa. Se on täynnä verkkoja ja niissä jokaisessa musta pieni isäntä. Talvehtivia lepakoita pitää erityisesti varoa, sillä herääminen voi olla niille kohtalokasta. Sen perä on kuitenkin vielä jossain mutkien takana, lohkareisessa tuntemattomuudessa. Katossa kimaltaa sadoittain vesipisaroita. Tunnelmatulen voi luoda roihukynttilällä, ei pysyvät jäljet jättävällä nuotiolla. Luolasta tuli hautakammio rotalle. nen rotta. Roskia ei silti ole. Luolan voi löytää myös keskeltä lähiötä. 50 Suomen luonto 18/2012 ?Kerran vastaani lensi lepakko, siinä kyllä hätkähti?, Kesäläinen mainitsee. Hänellä on mukana mittanauha. Tässä sitä tepastellaan nurmella tenniskentän kupeella, vaikka retken piti suuntautua Varsinais-Suomen mahtavimpiin luonnonluoliin. Meillä sellaiset ovat vähissä, komein niistä on 28-metrinen Torholan luola Lohjalla. Mäki karuuntuu ja jyrkkenee äkisti
Pisaroiden estetiikkaa kalliokatossa. Luolat ovat hämähäkkien suosiossa. Mikä on luola? Suomalaisen määritelmän mukaan luolaksi luetaan seinillä ja katolla varustettu kallionkolo, johon mahtuu vähintään kolme ihmistä. Puoliluola on kalliolippa, jonka alla voi olla sateensuojassa kymmenen ihmistä. Mätikänluolassa on majaillut aikoinaan ainakin Sika-Kyösti. 18/2012 Suomen luonto 51
Ahtaudumme onkaloon, mistä kääntyy tiukka nousu ylös. Epäselvää pystyviivakuviota pidetään ihmisen tekemänä, ja se voi olla ikivanha. n Luolamies Naantalilainen Tuomo Kesäläinen tituleeraa itseään luolamieheksi . Kaarinan Ryövärinholma on saari, joka hallitsee Turkuun etelästä johtavaa vanhaa merireittiä. Koskaan ei ole Kesäläinen kohdannut luolissa paria ihmistä enempää. Viime talvena hän lähetti kuvan löydöstä Suomen johtaville kalliomaalauksien tuntijoille. on joku hakannut kiveen. Liekö maalla kesäänsä viettänyt ylioppilas vai omaa rauhaa hakenut renki? Ainakaan hän ei kuulunut luolan kuuluisimman käyttäjän jengiin, sillä onkaloa yhtenä lymypaikoistaan pitänyt Kustaa Mikonpoika Nummelin alias Sika-Kyösti kaatui nimismiehen luotiin Raision kirkolla vappuaattona 1836. Ei, Ryövärinluolaan on tulossa lastenleiriryhmä, parikymmentä tenavaa. Hän oli kirkkojen ja kartanoiden ryöstäjä, vihattu mutta anteliaana myös ihailtu konna, jonka maine kiiri kautta eteläisen Suomen. Henkeä, viisautta, hiljentymistä Montaa luolaa on tiettävästi käytetty vainovuosien . Vastassa on tuttu kylmäkellarimainen viileys ja luolien lievästi tunkkainen ominaistuoksu. Tunnelin yläpäässä odottaa ihastus: tilava ja tasainen kattoterassi ulkoilmassa! Täältä katse voi lentää kauas, vastapäiselle Taka-Palttan linnavuorelle ja pidemmällekin sinertävän utuiseen horisonttiin. Näin se olisi Suomen läntisin kalliomaalaus ja ainoa luolassa sijaitseva. ?Itselläni ei ole asiaan kantaa eikä asiantuntemusta, olen vain sanansaattaja?, Kesäläinen painottaa. Muitakin merkkejä ihmisestä löytyy: ?JUHO 1877. Kesäläinen kehuu luolan selkeyttä: se ei ole epämääräinen lohkarekasa, ja valoakin siivilöityy sisään juuri sopiva määrä pitkulaisesta raosta. On melkein kodikasta. Valo osuu punertavaan läiskään kivipinnassa. Esimerkiksi Ukko-Kolin luolaan ja Pirunkirkkoon yhdistetään maineeltaan legendaariset Ukko-Kinolainen, Vaara-Jaska Eronen ja Höljäkän-noita Eskelinen. Strateginen sijainti on luonut paikalle karmaisevan historian, joka puolestaan kiteytyy saaren luolaan. Heillä oli orjana lähikylästä kaapattu nainen. Tämä synnytti isännilleen surmattavaksi kuusi lasta. Luolamiehen reviiri on laajenemassa muuhun Suomeen, ja uusi kirjakin on tekeillä.. etenkin isovihan . Perimätiedon mukaan Ryövärinluolassa piti majaansa merirosvojoukko, joka ryösteli laivoja kokoontaitettavilla nahkaveneillä. Ennen synkkää tarinaa on ihailtava vehmasta mäkeä. Luolassa mönkimisen huipentaa pääsy kattoterassille. kammioon. Kummituksia. Kapea kanjoni kamarassa, joka vain jatkuu ja jatkuu. Seiniltään tila on sammaleinen, hyllyköillä on saniaisia ja korkeuksista roikkuu juuria. Kesäläinen ihmetteli löytämisen jälkeen läiskää aikansa ja mietti, voisiko se olla esihistoriallinen kalliomaalaus. Ehkä joku lumoutuu luolista. Pohja on paikoin kymmenen metriä syvällä. ja syystä. Luonto-oppaaksi kouluttautunut mies on kirjoittanut Suomen ensimmäisen pelkästään luoliin keskittyvän kirjan Seikkailijan opas Varsinais-Suomen luoliin (Mäntykustannus 2011) ja pitää luolille omistettua Luolamies-blogia. Luolista hän kiinnostui pikkupoikana vanhempiensa kanssa reissatessaan. Ympäristö ja maisemat ovat aina erottamaton osa luolakokemusta. ?Voimme kuvitella, kuinka muinoin meri lainehti tässä luolan edessä?, Kesäläinen tunnelmoi. Vangitseva Ryövärinluola Retken seuraavalla luolalla merta ei tarvitse kuvitella. Tunnelma on temppelimäinen. ?Tällaisia käydään ihastelemassa jossain Keski-Euroopassa, mutta kaikenlaista voi löytyä kotimaisestakin luonnosta?, Kesäläinen myhäilee. Valon ja pimeän tanssisali. Ja se tarina. Sen runsaat kalliokielot ja mäkitervakot kertovat kalkkipitoisesta kiviaineksesta. Siinä se nyt on. Lopulta rosvot kukistettiin; osa hirtettiin luolan päällä kasvaviin mäntyihin. Kuuluu hihkuntaa. Luonnosta voimaantumista, nykymaailmassa yhä uhanalaisempaa, hakee myös Kesäläinen luolilta. ?Henkeä, viisautta, hiljentymistä.? 52 Suomen luonto 18/2012 Onko tässä esihistoriallinen kalliomaalaus? Mätikänluola jatkuu vielä. Sinne laskeutuminen vaatii erityistä varovaisuutta. Taisi siinä Batmanilla, Mustanaamiolla ja Viisikollakin olla osansa. Vuodesta 2008 hän on etsinyt ja tutkinut luolia systemaattisesti. Lähteinä ovat olleet maastokartat, geologiset artikkelit, paikallislehdet, kotiseutujulkaisut, opaskirjat ja kansalaisvinkit. Intohimoisen paneutumisen tuloksena hän on tuonut julki pelkästään Varsinais-Suomesta parikymmentä geologialle aiemmin tuntematonta luolaa. Lähes sata metriä pitkää kalliorepeämää on ihmeellistä vaeltaa: ainakin kolmasti se muodostaa ison katetun salin ennen kuin päätyy meren partaalle. aikaisena piilopaikkana, mutta luolat ovat olleet myös tietäjien ?kirkkoja?, voimapaikkoja. Tunneli voi olla hiidenkirnumaisesti syntynyt, niin tasainen se on pinnaltaan, ja onpa lattialohkareiden lomassa aivan pyöreälinjainen jötikkä, joka olisi voinut toimia hiomakivenä. Yllätys on iloinen
Ryövärinluolan suu on vain kapea kanjoni. Kallion sisällä on puitteet hiljentyä. Mätikänluolaan lankeaa päivänvaloa. 18/2012 Suomen luonto 53
Kustannuksia kasvattaa kumppaneiden vähyys. n Elina Grundström Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja.. Koska uusiutuva energia tuottaa paljon huonommin kuin fossiilinen, energiayhtiöt ovat luopuneet sen kehittämisestä. Yksi yhtiö tekee toisin. Neste oil Suomalainen Neste Oil keskittyy polttoaineikeskittyy den jalostamiseen. Kun muut yhtiöt ovat luopuneet leikistä, kaikki täytyy tehdä itse. Samaan aikaan ympäristöjärjestöt ovat Neste Oilin uusiutuvien polttoaineiden kimpussa, koska osa raaka-aineesta on palmuöljyä. Suhtaudun itsekin kriittisesti palmuöljyn käyttämiseen biopolttoaineena. Koska sen taseita ei ole siaineiDEN dottu öljylähteisiin, se on vapaa kehittämään uuJALOSTAMISEEN. siutuvia polttoaineita. Ja sitä se on totisesti tehnyt. Neste Oil on kehittänyt palmuöljyn avulla uuden tuotantoprosessin, jonka avulla voidaan valmistaa biopolttoaineita myös jätteistä ja levistä. Mutta Suomessa käytetyn venäläisen raakaöljyn vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin ovat uskoakseni vielä vakavampia kuin palmuöljyn. Siperiassa öljyvirrat valuvat rikkonaisista putkista pitkin taigaa. Nyt Neste Oil käynnistää Porvoossa kahdeksan miljoonan euron mikrobiöljy-koelaitosta keskellä talouskriisiä. Vieläkö muistat tammikuussa 2007 ilmestyneen Helsingin Sanomien sunnuntaisivujen haastattelun, jossa Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila kertoi havahtuneensa ilmastonmuutokseen. Sen mukaan Shell oli yksi suurimmista tuulivoiman kehittäjistä. Shell lopetti aurinko- ja tuulivoimakokeilunsa kaikessa hiljaisuudessa 2009. Entä muistatko öljy-yhtiö BP:n eli British Petroleumin massiivisen mainoskampanjan, joka uskotteli, että BP tarkoittaa Beyond Petroleum eli ?öljyn jälkeen?? Arvasit oikein. Minusta se olisi jo porkkanamafian paikka. Vai täytyykö Neste Oilinkin ajaa alas uusiutuvan energian kehityksensä ennen kuin ympäristöväki antaa sille mitään arvoa. Yhtiö on onnistunut laajentamaan raaka-ainepohjaansa hämmästyttävän nopeasti. Viime vuonna jo 41 prosenttia sen raaka-aineista oli elintarvike- tai palmuöljytuotannon jätteitä ja vain 54 prosenttia palmuöljyä. Suuret öljy-yhtiöt tekevät valtavia voittoja. Neste Oilin kannattavuus on heikko, koska se panostaa niin vahvasti uusiutuviin ja käyttää niiden raaka-ainekehitykseen lähes 40 miljoonaa euroa vuodessa. BP on lopettanut aurinkoenergiaa kehittävän yksikkönsä. Tiedot löytyvät amerikkalaisen ympäristötoimittajan Bill McKibben artikkelista The Global Warming?s Terrifying New lauri salminen Vahtikoir Porkkanamafian paikka 54 Suomen luonto 18/2012 Math eli Ilmaston lämpenemisen pelottava uusi matematiikka, joka julkaistiin viime kesänä Rolling Stone -lehdessä. Sen mukaan energiayhtiöiden hallussa on viisi kertaa enemmän fossiilisten polttoaineiden esiintymiä kuin on mahdollista käyttää ilman, että maapallon keskilämpötila nousee yli turvallisena pidetyn kahden asteen rajan. McGibbenin mukaan öljy-yhtiöt eivät voi olla hyödyntämättä reservejään, sillä niiden velat ja osakkeiden arvot on sidottu niihin. Hyvästi kahden asteen lämpötilannousu! Tervetuloa arvaamattomat sään ääri-ilmiöt! Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikoihin öljy- ja kivihiiliyhtiöt yrittivät uudistua laajan paletin energiayhtiöiksi. Mutta eivät enää. Se ei edes yritä omistaa saapolttoti etsiä öljyesiintymiä
alv:n) Kirjeensulkijat Suomen luonnonsuojeluliiton jouluiset kirjeensulkijamerkit iloksi itselle ja vastaanottajalle. kpl (sis. _______ kpl Suomi _______ kpl Englanti _______ kpl Ranska _______ kpl KirjeeNSULKijaT à 2,80 . Voit myös soittaa numeroon (09) 2280 8333 tai tilata osoitteesta: www.sll.fi/kauppa. Voit halutessasi tukea Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaa liimaamalla oikealla olevan merkin päälle 1. _______ kpl Kaikki hinnat sisältävät alv:n. KaLeNTeriN pOSTiTUSKUOria à 1,80 . alv:n) ja kuorta. Korttilajitelma koostuu viidestä mallien mukaisesta kortista ja kahdesta vaihtuvasta aiheesta. 19 ? (sis. _______ kpl Postituskulut lisätään hintaan. LUONNONKaLeNTeri 2013 à 14 ? Tilaajan nimi: ............................................................................ Puhelin: ...................................................................................... Osoite: ........................................................................................ Sähköposti: ............................................................................... ....................................................................................................... Osoitetietoja voidaan käyttää luonnonsuojeluliiton suoramarkkinointiin. Postinumero: ........................................................................... Postitoimipaikka: .................................................................... Postita kuponki tai lähetä tilaus osoitteella tuki@sll.fi. Kalenterin mitat avattuna: 370 x 560 mm, logopainatuksella 370 x 620 mm. Luonnonkalenterista on iloa koko vuodeksi! Yrityksesi logo Yrityksesi yhteystiedot, puh (09) 1234 5678, www.yritys.fi Luonnonkalenteri 2013 esittelee suomalaisen luonnon keskeisiä kohteita. lk:n postimerkin. Postimaksu maksettu Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Kotkankatu 9 VASTAUSLÄHETYS Sopimus 5012567 00003 Helsinki Luonto-lehti 2012 Tilauskortti. _______ kpl Ruotsi _______ kpl Saksa _______ kpl Venäjä _______ kpl KirjeKYNTTiLÄ à 5,90 . alv:n) 2,80? arkki ? KOrTTipaKeTTeja à 19 . Saatavana suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Kirjekynttilä 14? Iloinen yllätys kätevästi valmiiksi pakattuna. 5,90? Joulukorttipaketti Sisältää 21 kpl kaksiosaista korttia (sis
Luomun ismo tuormaa läpimurto lähellä Ensi vuosi on ratkaiseva luomutuotannon tulevaisuudelle Suomessa. Suomi on Euroopan suurimpia luomukauran viejiä. 56 Suomen luonto 18/2012
Sen sijaan varoitettua tuhohyönteisten lisääntymistä ei ole havaittu.? Luomukauraa Euroopan mysleihin Eviran ylitarkastaja Sampsa Heinonen kertoo Suomen olevan jo nykyisin kärjessä Euroopassa ainakin jollain luomutuotantoaloilla. ?Suomi on Euroopan suurimpia luomukauranviejiä. Kaura soveltuu hyvin suomalaiseen viljelyyn, ja kun kotieläintiloja ei ole ollut meillä tarpeeksi, luomukaura on mennyt hiutalekauraksi ja mysleihin Keski-Eurooppaan.? Maatiloista luomussa on 18/2012 Suomen luonto 57. Peltoa olisi siis runsaasti käytettävissä, ja se voitaisiin siirtää luomulle ainakin noin puoleen miljoonaan hehtaariin asti. Bisan isäntä vahvistaa oikeastaan kaikki MTT:n arvioissa olevat luvut ja näkemykset oman kokemuksensa perusteella. Sjöblom vahvistaa myös, että vilja- ja eläintuotannon eriytyminen on iso ongelma luomun lisäämiselle Suomessa. Tilalla harkitaan nyt navetan laajennusta, uuden lypsyautomaatin hankintaa ja karjatalouden siirtämistä kokonaan luomuun. Maidontuotanto ei siis ole vielä luomussa, mutta pellot ovat. Vuonna 1994 alkanut siirtyminen luomuun näkyy jo luonnon monimuotoisuutena. ?Käärmeiden, perhosten, kimalaisten ja muiden hyönteisten, sammakoiden ja lintujen määrä tilan alueella on kasvanut aivan selvästi. Itäja Pohjois-Suomi tuottavat arvokasta lantaa liikaa, kun Etelä- ja Varsinais-Suomen viljanviljelyalueilla tarvittaisiin kipeästi eloperäistä lannoitetta. Lannan tasaisempi jako helpottaisi paljon pinta-alaa vaativan viherlannoituksen suhteellista tehottomuutta ja luomurehun tuotantoa. ismo tuormaa pentti sormunen / vastavalo Peltoala ei esteenä luomutavoitteelle Tulevaa EU:n tukikautta luonnehditaan ratkaisevaksi luomun tulevaisuudelle niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) selvitys luomun voimistamisesta valmistui maa- ja metsätalousministeriön pyynnöstä jo tammikuussa. Se todetaan raportissakin. Siinä selvitettiin, mitä tapahtuisi, jos Suomen maataloustuotannossa olevista pelloista puolet siirtyisivät luomuun 2030 mennessä niin kutsutun maabrändityöryhmän esityksen mukaisesti. Suomen peltopinta-alasta noin 200?000 hehtaaria, noin yhdeksän prosenttia, on nyt Dick Sjöblom luomutuotannossa. isännöi Bisan tilaa Vähittäismyynnin tuotteisVantaalla. ta kuitenkin vain noin kaksi prosenttia on luomua. Lisäksi osa luomusta menee logistiikkasyistä hukkaan tavanomaisen tuotannon sekaan. science photo library / skoy yksyinen aamu Vantaan Sotungissa on viileä mutta kaunis. Ainakaan peltoala ei aseta sen tekemän selvityksen mukaan esteitä 50 prosentin luomualatavoitteelle. ?Jo 1997 laskettiin, että kaikki kotimaista kulutusta varten tuotettavat peruselintarvikkeet voitaisiin tuottaa luomuviljeltynä?, MTT:n raportti kertoo. Arvio perustuu siihen, että Suomessa on peltoalaa 2,2 miljoonaa hehtaaria, joista vastaavan elintarvikemäärän tuottamiseen tavanomaisin menetelmin tarvittaisiin vain 1,6 miljoonaa hehtaaria. Luomutilallinen Dick Sjöblom on saanut viljansa pääosin puitua ja karja laiduntaa sateenharmaiden pilvien alla. Toisella laitumella määkii pieni lammaslauma ja viljakuivuri puhaltaa pihapiirissä täysillä edellispäivänä korjattua luomuvehnää. Sjöblomin Bisan maatilan pihaan tulee auto toisensa perään. Kuten Bisan tilalla, suurella osalla luomualasta viljellään rehua eläimille, joiden tuotteet eivät päädy luomutuotteiden markkinoille. Kasvinviljelytilojen peltoalasta osa tarvitaan viherlannoitukseen. Käsittelemättömän tilamaidon kauppa suoraan navetasta asiakkaille sujuu muiden töiden ohessa. S Peltoalastamme noin yhdeksän prosenttia on luomutuotannossa. Kuvassa vehnää. MTT on silti varsin toiveikas luomun mahdollisuuksista
Kun maaperän kunnosta on pijellyt tilat avomaan vihannes- ja marjan- detty huolta, se sietää suuretkin sään viljelytiloja lukuun ottamatta. vaihtelut tavanomaista viljelyä paremKaupunkilegendaa on myös arvelu min. Vaikka tulot saattoivat olla luomua suuremmat, myös lannoite-, kasvinsuojelu- ja eläinlääkärikulut olivat huimat. Luomun harrastajamaisuus Asennemuutosta on myytti kaivataan Sjöblomin tilalla on noin 40 lypsyleh- Wehmaan Kartanon luomutilan tuotanmää, toinen mokoma muuta nautakarjaa toa ja vähän kannattavuuttakin täydenja lampaita kolmisenkymmentä. Luomutilat tovuodet rankkoine sateineen tai kuiovat selvitysten mukaan myös hieman vuuksineen tuovat esille luomun hyvät kannattavampia kuin vastaavat tehovil- puolet. Tämän voin omin silmin sekä tuista että tuotteista saatavista patodeta esimerkiksi Nils Grotenfeltin remmista hinnoista. Wehmaan Kartanossa Juvalla. nimenomaan peltoviljely on helpompaa siirtää luomulle kuin kotieläintuotanto. ?Mistä kotieläimet saavat valkuaisrehun ja mistä riittävän peltoalan, jota luomu vaatii paljon. Viljelijät saavat osasta luomutuotka tunkevat utareensa lypsyautomaat- teita kuten maidosta tavanomaisia patiin . ja palaavat sitten takaisin pellol- remman hinnan pienemmillä tilan ulkole oman aikataulunsa mukaan. Myös hän on aikanaan ollut Sjöblomin tavoin tehoviljelijä, mutta luopui siitä kannattavuussyistä. Viime vuosina luomuala on kasvanut pienen notkahduksen jälkeen nopeasti, samoin tilojen koko. Luomutilojen kannattavuus on taluomutilojen vanhanaikaisista viljely- vanomaisia tiloja parempi. Tavoitteena on esitellä ensi keväänä valtioneuvostolle periaatepäätös luomuruoan osuuden lisäämisestä Suomessa. ?Meillä on syksy aikaa miettiä näitä keinoja ennen hallituksen käsittelyä.? Periaatepäätöstä muotoiltaessa käydään ministeriöissä läpi kaikki hallinnon työkalut, kuten maaseudun kehittämisohjelmat ja -tuet, yleiset maatalous- ja ympäristötuet, tutkimus, tilastointi, EU-lainsäädäntö, neuvonta ja monet muut luomuun liittyvät asiat. Luomulla ei ole hallinnossa merkittäviä vastavoimia, sillä se tarjoaa monia hyötyjä ja kestävää toimeentuloa maaseudulle. Ja entä ammattitaito sairauksien estämiseksi??. Osa luomaasta, jonne ne pitäisi palauttaa.? 58 Suomen luonto 18/2012 mulle kuuluvasta arvosta menee silloin hukkaan, kun vertailu tehdään aina kemiallisteknisesti viljellyn tuotteen kanssa. Ympäristönsuojelun kannalta investointituissa tulisi suosia nautakarjantuotantoa Etelä-Suomessa. Investointeja tuotantorakennuksiin olisi kannustettava, koska esimerkiksi luomusiat tarvitsevat tuplasti sisätilaa.? Leena Seppä MTT:n raportin mukaan satotasot luomussa ovat selvästi alemmat kuin tavanomaisessa viljelyssä, vaikka erot eri viljelykasvien ja jopa peltolohkojen välillä voivat olla suuret. Kyse on ammattitaidosta, asenteesta ja koulutuksesta?, Grotenfelt sanoo. Tämä johtuu menetelmistä. tosin yhä liian vähän. ?Kauppaketjut puhuvat paljon arvois?Viljatilojen saaminen luomuun ei ole yhtä vaivatonta, sillä vilja vie ravinteet ta, mutta lopullinen päätös valikoimiin ottamisesta perustuu hintaan. päinvastoin kuin Grotenfelt arvioi . Luomutilalla on nykyisin keskimärin 48 hehtaaria peltoa, mikä on selvästi enemmän kuin vastaavalla tavanomaisen viljelyn tilalla. ?Jos tuilla halutaan ohjata luomun tasapainoista kehitystä pelloilla ja markkinoilla, tukien tulisi suosia enemmän puutarhaviljelyä?, Heinonen arvioi. ?Nyt hehtaarikohtainen luomutuki on sama, oli kyseessä sitten viherkesanto tai perunapelto. On virallisen puheenvuoron aika. ?Luomu kiinnostaa kuluttajia. Upeaa kivinavettaa ja keltata vuokrapeltoja niin paljon, että vilje- multaista 1700-luvun läänityskartanoa lyssä on yhteensä peräti 150 hehtaaria. kelpaa kävijöiden ihailla. Väite luomutilojen harrastajamaisuuGrotenfeltin mukaan juuri huonot sadesta ei siis pidä paikkaansa. On hauska Tämän vahvistavat myös viralliset tikatsoa laitumelta palaavia lehmiä, jot- lastot. Grotenfelt ei kuitenkaan sulata väitettä, jonka mukaan luomussa olisi keskimäärin 20?30 prosenttia heikompi sato kuin tavanomaisessa viljelyssä ja vehnällä jopa 50 prosenttia heikompi sato. ?Se ei pidä paikkaansa, että tuotantosuunta määräisi satotason. Luomu- puolisilla panoksilla. lehmistä on helppo uskoa, että ne ovat Grotenfeltin mukaan on myös oikein, että sekä tukku- että vähittäisostajat tyytyväisiä. Grotenfelt sanoo, että eläintilojen maksavat luomusta tavanomaisia tuotmuuttaminen luomulle on helppoa. teita enemmän . Ihmiset haluavat aiempaa enemmän tietää, mitä he syövät?, maa- ja metsätalousministeriön maatalousosaston ylitarkastaja Leena Seppä sanoo. Ministeriö on kerännyt kasaan ohjausryhmän, jossa seitsemän ministeriötä joutuu miettimään, mitä ne voisivat tehdä luomun hyväksi. Usein tuote on myös hankittu ulkomailta.? Wehmaan Kartanon isäntä kehuu Ruotsin mallia, jossa koulut ja kunnat ovat sitoutuneet ostamaan paljon luomutuotteita. ?Uskon Suomen 50 prosentin luomutavoitteen saavuttamiseen, mutta se vaatii todellista asennemuutosta.? Syksy aikaa miettiä periaatepäätöstä Wehmaan Kartanon jälkeen palaan pääkaupunkiseudulle. Luomu parantaa myös maaseudun energiaomavaraisuutta ja vähentää riippuvuutta keinolannoitteista, kasvinsuojeluaineista ja öljystä. Seppä luettelee monia asioita, jotka vaativat luomussa ratkaisuja ja muutosta. ?Luomuvalkuaisrehun saanti, rikkakasviongelmat, viljelijän työajan riittävyys, byrokratian lisääntyminen...? Sepän mukaan . Omaa tävät teehuone sekä Butiken på Landet peltoa viljelijällä on 35 hehtaaria, mut- -myymälä. ann-mari ruhanen kuvat ismo tuormaa Sampsa Heinonen Nils Grotenfelt nykyisin liki seitsemän prosenttia
On upeaa, että taajamien kyljessä voi viljellä luomua ja ostaa tilamaitoa. Unohdin kysyä isännältä iänikuisista vesistövalumista. Kaupan ongelmana ovat kuitenkin yhä alan pienet toimijat. ?Suomen elintarvikeyrityksistä 90 prosenttia on pieniä. Tästä onkin Ahvenanmaalla jo merkkejä. Aikoinaan sen esti Valio, joka ei tuolloin huolinut vantaalaista luomumaitoa tuotantoketjuunsa ?liian syrjäisen sijainnin takia?. Sjöblom siirtyi Ingmanille, jolla taas ei ollut luomumaitoa tuotannossaan. n Lampaat tuottavat lihaa ja villaa sekä hoitavat maisemaa. 59 matti koutonen / vastavalo 18/2012 Suomen luonto. Biokaasulaitokset lisäisivät myös karjattomien luomutilojen viherlannoitusnurmen arvoa.? Lehmät ovat Sjöblomin mielestä nykyisin väärissä paikoissa ja liian moni jopa 20?45 lehmän tila lopettaa tuotantonsa. ?Eläimiä olisi päinvastoin saatava takaisin Etelä-Suomeen. Luomujatkojalostajien määrä on kuitenkin hyvässä nousussa, ja niitä on nyt noin 500. Siellä rakennetaan taas lisää navetoita.? Lähtiessäni Bisan tilalta vastaan tulee heti vieressä kohoava Vantaan Hakunilan jättilähiö. Ovatko ne pienemmät luomupellolta kuin tehoviljelypellolta? Katsotaan, mitä MTT:n raportti sanoo. ?Typen huuhtoutuminen on luomuviljelyssä tavanomaista vähäisempää. Seppä sanoo, että kaupan suurtoimijat K- ja S-ryhmät ovat sitoutuneet luomun lisäämiseen. Monet luomuelintarvikkeita valmistavat yritykset tähyävät kasvuun ja myös vientiin.? Selvitykset kertovat, että eniten halukkaita luomuun siirtymiseen on Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja EteläPohjanmaalla. Lehmät takaisin Etelä-Suomeen Dick Sjöblomin tulevaisuuden näkymiin kuuluu tilan maidontuotannon siirtäminen luomuun. Vasta nyt ruotsalainen Arla-Ingman ottaisi luomumaitoa vastaan hyvin mielellään, sillä siitä on pula. Puhumme Sjöblomin kanssa siitä, mi- Luomu kiinnostaa kuluttajia. Ihmiset haluavat aiempaa enemmän tietää, mitä he syövät. ten luomuviljely saataisiin brändityöryhmän asettamalle tavoitetasolle tai edes maa- ja metsätalousministeriön vaatimattomampaan arvioon 20 prosentin peltoalan saamiseksi luomuun vuoteen 2020 mennessä. Bisan isännällä on tähän selvät eväät. Heikkoa luomurehun saatavuutta ja saannin varmuutta olisi lisättävä. ?Nyt luomutiloilla eletään äärirajoilla. Heikon vuoden sattuessa tilalla pitäisi aina olla vuoden ylimääräiset rehut tallessa tai ne on ostettava muualta.? Myös ravinnekierto tökkii. ?Maaseudulle rakennettavien biokaasulaitosten avulla ravinteet saataisiin paremmin kiertoon. Taselaskelmien valossa on ilmeistä, että yleensä luomutilojen fosforitalous on tasapainossa tai enemmänkin lievästi negatiivinen, mistä voisi olettaa pitkän ajan kuluessa myös fosforikuormituksen kääntyvän selvään laskuun.
tujen kisa: Kohtaaminen lin sä ke n no on Lu en om Su Joutsen lennähti korkeimmalle kanssa Suomen Luonnon kesäkisan 10 kärjessä joutsen, pääsky, västäräkki, sinisorsa, lokki, käki, kuikka, satakieli, talitintti, kirjosieppo Alice Karlsson Merja Otronen / Vastavalo Kesäkisa sen todistaa. Tässä lipuvat laulujoutsenet. 60 Suomen luonto 18/2012. Linnut ovat ihmisten lähimmäisiä. Joutsen valloittaa ylväällä olemuksellaan. Laulujoutsenta ja kyhmyjoutsenta pidetään myös yhtä kauniina
Siinä kolmen kärki tiukassa kesäkisassamme, jossa etsimme mökki- tai muun kesäpihan kiehtovinta lintua. ?Joutsen, se on niin kaunis lintu?, huokaa Maija Porkka. ?Iloinen ja utelias pikkulintu.. Tämän parempia perusteluja lempilintu ei kaipaakaan. lennättää ajatukset helposti lapsuuden ihaniin kesiin. Lokit lempilintuna on mukava yllätys. Tuunattiin hyvät huikopalat. ihmisten eväiden hotkijoina. ?Helsingin kauppahallista ostettiin graavilohta ja sämpylät. Linnut ovat kauniin virtaviivaisia ja puhtaan valkeita.? Kirjosieppokin on monen mieleen. Niiden älykkyyttä ja oppimiskykyä ihaillaan. ?Räksä on tosi taitava löytämään kastemadon?, Kalle Asikainen perustelee valintaansa. Samastuminen sai Jussi Keskisen valitsemaan lempilinnukseen hippiäisen: ?Se on vähän niin kuin minäkin, hippi kasvissyöjä.? Outi Laakso näkee puolestaan kuovissa pohjalaisen: ?Venyy, venyy, mutta kyllä mato sieltä lopulta räpsähtää. Kyllä räksä tietää.? Martti Huttunen ?Kuikka tuli rantaan ja antoi ottaa itsensä kiinni. ?Kirjosieppo, reipas, pieni lintu?, Jussi Sirviö runoilee. Koiras käyttäytyi naarasta kohtaan herrasmiesmäisesti, suojeli ja vartioi, kun se söi ja lepäsi?, sinisorsaa äänestänyt viestittää. tero kilpinen Kari Lahdenkangas / Vastavalo Pääskysestä ei päivääkään. Kesän tuojia kuten haarapääskyjä odotetaan kiihkeästi. 18/2012 Suomen luonto 61. Ne kun tunnetaan kärkkäinä muiden lintujen munien ja poikasten ja . Kun puhelin sille, niin se tottui ja jatkoi hautomista. ?Hauska ja touhukas tepastelija.? ?Mukava hännänheiluttaja.? Hyvin pärjäsivät kisassa myös lokki, käki ja kuikka sekä sinisorsa, joka on lukijoittemme mielestä ihan muuta kuin hömelö pullasorsa. Ulkona nautittiin merimaisemasta, kun yhtäkkiä vahvanokkainen merilokki istahti olalleni ja nappasi lohet leivästäni?, Marianne Hakala kirjoittaa. Mutta lokeissa nähdään toisaalta myös ylvästä kauneutta: ?Lokin kirkuna kuuluu saariston luontaisiin ääniin. Toiseksi sijoittunut pääsky taas on kesän tuoja. Yleisimmin kyse on haarapääskystä tai räystäspääskystä, mutta Janne Alholle lempipääskyt ovat törmäpääskyjä, joiden pesintää vihantilaisessa hiekkatörmässä hän on päässyt seuramaan. Västäräkistä pidetään sen vilkkaan olemuksen takia. Linnun henkeä ahdisti, ja se kuolikin pian kuvan ottamisen jälkeen.? kalle asikainen J outsen, pääsky, västäräkki. Tässä se jo soutaa.? Käen kukunnasta tulee mieleen ?vaari ja mustikkaretket?. Myös ?ylväs, hieno ja mystinen kuikka. ?Västäräkki teki pesänsä puuliiteriin. Jotkut ovat myös ihastuneet varikseen, harakkaan ja räkättirastaaseen. Kun sinisorsia pääsee seuraamaan pitkiä aikoja, niiden luonne paljastuu. ?Tänä keväänä sorsapariskunta poikkesi kaupungissa sijaitsevalla patiollani parina iltana
Heistä taisi tulla ystävät. Ystävyys johti siihen, että joutsenperhe tuli aamuisin kolmen neljän aikaan koputtelemaan nokallaan. Pääni saavutettuaan puukiipijä kurkisti korvaani toukan toivossa. Ikimuistoinen kokemus, jota en ole kuullut sattuneen kenellekään muulle.? Raimo Malmilla on oma ikimuistoinen kokemuksensa Lokalahdella elävistä kyhmyjoutsenista 1970-luvulta. ?Kyhmyjoutsenperheeseen kuului kuusi poikasta, mutta viikko toisensa jälkeen niiden määrä väheni. Uros toi perheensä mökkilaiturimme lähettyville ja isäni syötti sitä leivänkannikoilla. Kerran tämä kähisevä uroslintu tuli niin lähelle laituria, että isäni sai sen nokasta kiinni ja tervehti sitä ravistellen. Se ei ole ulkonäöltään mikään näyttävin eikä koreilevin, mutta jotain hyvin ylpeää siinä on, kun se käpsyttelee isolla peltolakealla mittaillen isäntänä omaa peltosarkaansa.? Puukiipijä ihmispuussa ja joutsenten surulaulua Lempilinnut heruttivat myös tarinoita. eijalea lehto Lukijoiden lempilinnut satu räsänen ?Viime juhannuksena Kuopion Väinölänniemellä pikkusorsat tulivat lähelle. Se alkoi kiivetä minua pitkin kierteisesti koko ajan siritellen. Paula Tuikan ensikontakti puukiipijään on erikoinen: ?Kun seisoin metsässä aivan hiljaa, puukiipijä luuli minua puuksi ja laskeutui rungolleni. Yksi nokki lenkkarini kärkeä, toinen tarttui paidan helmaan ja kiskoi.? pertti mäki ?Elegantin silkkiuikun pesä ajautui rantaan, mutta emo jatkoi ylväästi hautomista mistään välittämättä.? ?Lapinpöllö Vilppulassa. Olin aivan hiljaa. Uskottava se oli, kun itse näki.? Jarmo jokinen fasaani haarapääsky hanhi harakka helmipöllö hippiäinen huuhkaja kaakkuri kanadanhanhi kanahaukka kirjosieppo korppi koskikara kotka kottarainen kuikka kultarinta kuovi kurki kuukkeli kyhmyjoutsen käki laulujoutsen laulurastas lokki mandariinisorsa meriharakka merikotka metso mustakurkkuuikku mustarastas naakka pajulintu peippo peltopyy pikkukoskelo pikkuvarpunen punarinta punatulkku puukiipijä pyy pöllö ruisrääkkä räkättirastas räystäspääsky sarvipöllö satakieli sepelkyyhky silkkiuikku sinisorsa sinitiainen taivaanvuohi talitiainen teeri telkkä tiira tikka tilhi tiltaltti törmäpääsky töyhtöhyyppä varis varpunen varpushaukka västäräkki ?Varpuspoikue kuuntelemassa äidillisiä ohjeita.? 62 Suomen luonto 18/2012 ?Olen itse pohjalainen, ja mielestäni kuovikin on sielultaan hyvin pohjalainen
Sen saavat Anneli Ylhävuori ja Nanna Pehkoranta. 18/2012 Suomen luonto 63. Se laulu oli niin täynnä tuskaa, surua ja ikävää. Me, jotka olimme näkemässä ja kuulemassa tapahtumaa itkimme; tunsimme sisimmässämme olevamme yhtä lintujen tuskan kanssa.. n Sanna Keronen ?Telkkäemon ja poikasen näkeminen oli viime kesän paras kokemus.? AATTI REILUM vää Reilusti Kaikkea hy Lempilintuaan äänesti 177 lukijaa, ja ääniä sai 66 lintua. Ykköseksi ylsi joutsen (kyhmy- ja laulujoutsen) 16 äänellä. Toisen sijan sai 13 äänellä pääsky (haara-, räystäs- ja törmäpääsky) ja kolmannen västäräkki 11 äänellä. Valikoituja tarinoita lintujen kohtaamisesta voi lukea myös nettisivuillamme www.suomenluonto.fi. Osallistuneiden kesken arvoimme riippumaton, jonka sai Liisa Holstila Heinolasta ja Suomen rantakasvio -kirjan. TTI LUOMUMAA luomusta Kaikkea hyvää mökin ovea vaatien aamiaista. Jos sitä ei tullut, niin rantakallioille jäi varsin liukkaita pökäleitä. Tuli sitten se viikonloppu, jolloin joutsenilla oli enää yksi poikanen. Kun joutsenvanhemmat saattelivat viimeistä poikastaan rantaan, oli selvää, että poikanen oli kuolemaisillaan. Kyhmyjoutsenta sanotaan mykäksi. Laulu, mikä sen jälkeen alkoi, oli niin uskomaton ja niin pakahduttava, ettei kukaan sen kuullut unohda sitä. Ne olivat yksi kerrallaan hävinneet, kenties kuolleet johonkin tautiin. Vain uros kähisee ja siivet suhisevat, mutta kun vanhemmat totesivat lapsensa kuolleen, seurasi hetki jota kukaan paikalla olleista ei unohda. Joutsenpari suoristi kaulansa, kietoi ne yhteen ja nosti avoimet nokkansa kohti taivasta
Aluksi päätimme lukioaikaisen kaverini Tuomas ?Tunna. Milonoffin kanssa lähteä vain kiertämään maailmaa ja Puistolan Kalkkikallio Helsingissä oli Riku Rantalan lapsuuden mielipaikkoja.. Kasvokkain toimittanut johanna mehtola oma Reviiri Osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin. Riku Rantala on reissaava partiopoika. ?Ihmisenä olemisen alkuperäinen kokemus löytyy metsästä ja viidakosta? teksti jarmo pasanen kuva tomi setälä 64 Suomen luonto 18/2012 ?Olen aina ollut utelias ja halunnut tutustua ihmisiin ja oloihin, joita ei kotikulmilla näe. Olen helsinkiläinen, mutta halusin käydä intin Sodankylässä, koska oletin, että siellä saisi viettää aikaa enemmän metsässä kuin kasarmilla ja tavata oikeita lapinjätkiä. Sama asenne ajoi minut tekemään Madventures-seikkailudokumentteja
Jopa kouluihin suhtaudutaan nihkeästi. rahoittaa matkamme reppureissaajan elämäntapaa esittelevillä nettivideoilla. Tullaan toimeen. On kiintoisaa pohtia, onko alkuperäiskansojen luontosuhde syvempi ja kypsempi kuin länsimaalaisten. Vai onko kyse vain siitä, ettei heillä ole ollut välineitä hä- vittää ja hyödyntää luontoa yhtä tehokkaasti kuin meillä. Filippiinien Palawan-saaren Ta?ut batu -heimolaiset ovat sitä mieltä, että niin on aina eletty eikä muutoksia kaivata. Mutta luulen, ettei elintaso ole juuri sen kehnompi kuin Suomessa sotien jälkeen. n n Riku Rantala 38, toimittaja, tietokirjailija, Helsinki ? Tunnetaan Madventures-televisiosarjasta, joka sai syyskuussa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. . Metsässä ja viidakossa liikkuminen virittää meissä jonkinlaisen alkuperäisen ihmisenä olemisen kokemuksen. Reppumatkailussa minua arveluttaa lentämisen valtava hiilijalanjälki. Syödään sitä, mitä muutkin. Mutta jos sitten elelee pitkään aloillaan vaatimattomasti, hiilijalanjälkikin pienenee.. Sademetsien hakkuita ja kaivosvaltauksia tekevät ulkomaalaiset yhtiöt, suomalaiset joukon jatkona. Olen osallistunut Afrikassa kylän miesten kanssa peltohiirijahtiin, ja vaikken ollut yhtä taitava, sain osani saaliista. Kyläläisillä ei ole energiapatukoita eikä lääkkeitä reppujen kätköissä. Monilla on kolkko kohtalo: päihteitä, rikollisuutta ja prostituutiota. Joissakin kylissä kysytään, voisivatko he hyötyä meidän työstämme ja saada tuloja turismista. Useimmat alkuperäiskansat elävät luontaistaloudessa; metsästys, kalastus, keräily, pienviljely ja karjanpito takaavat elannon. Heitä pidetään takapajuisina ja heidän köyhyyttään surkutellaan. Pysyin sille uskollisena senkin jälkeen, kun 11-vuotiaana perheemme muutti Puistolaan, krunikkalaisesta näkökulmasta maaseudulle. Viidakossa jännittää aluksi, koska pitää varoa esimerkiksi käärmeitä. En pidä mahdottomana, että lapseni panisivat minut 30 vuoden kuluttua siitä tilille. Vastaan, että miksei. Jotkut alkuperäiskansojen nuorista lähtevät kaupunkeihin parempaa elämää etsimään. Julkaissut Tuomas Milonoffin kanssa kolme tietokirjaa: Madventures: Kansainvälisen seikkailijan opas (Johnny Kniga 2007), Mad Cook: Kulinaristinen seikkailukirja (Johnny Kniga 2010), Mad World: Seikkailijan Atlas (Johnny Kniga 2011). ? Lokakuussa ilmestyy Madventuresin uusin tietoteos, Mad Manners: Seikkailijan etiketti. 18/2012 Suomen luonto 65. Mutta pian tuntuu, kuin kävelisi suomalaisessa metsässä. Ravinto voisi joskus olla monipuolisempaa, ja sitä saisi olla enemmän, varsinkin lapsille. Kuvio on sama: ensin lahjotaan kohdemaan poliitikot, minkä jälkeen raha virtaa muualle. Kun olin pikkupoikana lukenut niistä, tuli palava vimma päästä paikalle. Olemme käyneet muun muassa Papua-Uudessa-Guineassa, Länsi-Papuassa, Amazonasissa Perun ja Brasilian rajoilla, Filippiineillä, Myanmarissa, Nepalissa, Malawissa ja Sambiassa. kylien asukkaat ovat joskus suhtautuneet meihin epäluuloisesti, koska heillä on ollut länsimaalaisista huonoja kokemuksia. Ihmiset ovat yleensä kaikkialla ystävällisiä. Matkoilla eletään kyläläisten ehdoilla. BBC:n toimittajat olivat esimerkiksi luvanneet Matis-heimon kylässä Brasiliassa asukkaille perämoottorin, mutteivät olleet pitäneet lupaustaan. Nöyrällä asenteella kuitenkin pärjää ja hankkii luottamuksen. Mutta monet selviävät omassa ympäristössään kohtuullisesti eivätkä tarvitse sitä roinaa, mihin me olemme sitoneet itsemme. Suomessakin luontomatkailu on syrjäseuduilla merkittävä elinkeino, vaikka 30?40 vuotta sitten sitä pidettiin hömpötyksenä. Alkuperäiskansojen maanomistus perustuu usein suullisiin sopimuksiin, joita rikotaan härskisti. Myöhemmin, kun Madventures pääsi televisioon, rupesimme esittelemään myös alkuperäiskansojen kulttuuria. Paikallisille jäävät vain haitat. Firmojen agentteihin suhtaudutaan avoimen vihamielisesti, eikä väkivaltakaan ole tavatonta. koko lapsuusikäni seitsenvuotiaasta alkaen olin partiolainen kruununhakalaisessa Sinihaukat-lippukunnassa
MAISEMATAIDE oma Reviiri Taidemaalarin matkassa Luonto ateljeena Taidemaalari Lauri Tervon mielestä maalaus on onnistunut, kun katsoja pystyy hengittämään taulussa olevaa ilmaa. teksti johanna mehtola kuvat ville juurikkala 66 Suomen luonto 18/2012
samoin hyttyset ja neulaset, joita päätyy joskus siveltimen vetoihin.? 18/2012 Suomen luonto 67. ?Wau! Onpa hieno taulu!. Faija teki jätesäkistä minulle maalauskaavun ja autotalliin pienen sopen harrastustani varten. Ateljeessa työstä jää helposti tunnelma pois . Helsingin Uutelan ulkoilupuistossa huutelee järripeippo, kun Lauri Tervo, 30, asettaa kangasta maalaustelineelle. Siitä on löydettävissä kaikki sateenkaaren värit.? Palokärki lentää rannan männyissä huudellen. Hän maalaa maisemia, ja taulut syntyvät luonnon ateljeessa. ?Maalasin 8-vuotiaana kukka-asetelman, ja siitä se lähti. Meillä oli eläinkirjasarja, jonka kannet olivat kangasta. Maisemassa on kalliota, merta ja mäntyjä. ?Vesi on tärkeä elementti maalauksissani. Useimmissa tauluissani on vettä, ja nyt viime aikoina niissä on ollut aika paljon mäntyjä.? Tervo on harvinaisuus suomalaisessa taidemaailmassa. Maalasin kaikenlaisille alustoille, mitä käteeni sain: aaltopahville ja Taiteilijan tunnistaa vaatteistaan. Taidemaalari Lauri Tervo maalaa luonnossa. Kankaalle piirtyy näkymä Helsingin Uutelasta. kartongille. Samalla kankaalle alkaa muotoutua kelomännyn runkoa. Ulkona maalaamisessa on oma taikansa. ?Uskon, että katsoja pääsee tauluihini helpommin sisälle, kun kankaalle välittyy minun Maalaustelineellä taulu ja termospullo. kokemukseni maisemasta. Teini-ikäisenä hän lähti Nastolasta ensimmäiselle Helsingin matkalleen ja pakkasi kuvia tauluistaan povitaskuunsa. Pukuun sonnustautunut nuorimies asteli ensimmäisenä Ateneumiin ja kysyi lipunmyynnistä, ottaisivatko he tauluja myyntiin. Sieltä tuli ystävälliset pakit, samoin seuraavasta paikasta, Sinebrychoffin taidemuseosta. Lahtelaisessa taidegalleriassa kuitenkin tärppäsi, ja Tervo teki ensimmäiset viralliset taidekauppansa. ?Kavereille olin jo aiemmin myynyt maalauksia sarjakuvahahmoista.? Uutelan metsä huokailee syystuulessa, kun Tervo kaataa balsamitärpättiä mukiin ja puristaa öljyvärejä paletille. Maalausteline on aivan ulkoilupolun varressa, ja vähän väliä polulla kulkee aamulenkkeilijöitä. kuuluu tuon tuosta. Uutelan maisemista Tervo innostui kuultu- Kiikarilla voi tarkistaa yksityiskohtia. aan, kuinka upea metsä on säilynyt aivan tiheään rakennetun Aurinkolahden asuinalueen kupeessa. ?Jos syttyy johonkin maisemaan, syntyy paniikki, että tänne on päästävä maalaamaan. Kiertelen muutaman tunnin tai päivänkin ja katson, mikä on oleellinen paikka maalata. Sen tajuaa melkein heti, kun löytää oikean maiseman.? Tervo ei juuri muuttele maisemaa, joten siinä pitää olla valmiiksi sommittelu kohdallaan. ?Pyrin saamaan maisemassa olevan valon mahdollisimman luonnolliseksi myös tauluun. Valoa joutuu tutkimaan, jotta näkee mistä väreistä se koostuu. Väkersin kankaat irti kansista ja maalasin niihin meriaiheisia maalauksia. Äiti ei oikein tykännyt.? Tervosta ei ole puuttunut omatoimisuutta sittemminkään
Jatka maalaamista seuraavina päivinä teoksen välillä kuivuttua. . Sateisella säällä ei voi maalata ja työtä olisi hyvä jatkaa suunnilleen samanlaisessa säässä, kun sen on aloittanut. ?Maalaan yleensä aamupäivän valossa yhtä maalausta ja iltapäivällä toista. ?Ihana taulu! Todella hieno!? ?Monesti saan palautetta, että katsoja voi kuvitella taulun tuoksut, männynkaarnan karheuden tai puiden havinan tuulessa. Älä maalaa liian kiireesti, vaikka valo näyttää muuttuvan nopeasti, ja esimerkiksi pilvisyys voi yllättää. Valitse innostava aihe; olet todennäköisesti tyytyväisempi lopputulokseen. 68 Suomen luonto 18/2012. Tervo maalaa talvellakin ulkona. lauri tervo Ulkotyöt asettavat myös omat haasteensa. Talvisin on enemmän aikaa tehdä maalauspohjia, kehystää ja viimeistellä töitä.? Valmis maalaus sai nimekseen Uutelan kallioilla. Yksi maalaus vaatii kolmesta viiteen paikalla käyntiä. Usein Tervo viimeisteleekin työnsä ulkona. maalaukseen Uutelan maisemasta syntyy uusia siveltimen vetoja, ja ohikulkijoiden huokailut jatkuvat. Kokemuksen karttuessa voit lisätä haastetta. . Rajaa aihe aluksi melko suppeaksi. Haistele, kuuntele ja katsele. ? Pidä maalauspohjaa varjon puolella, sillä jos maalaat auringon valossa, työ voi näyttää sisätiloissa tummalta. . Valo on niin erilainen eri aikaan päivästä.? Tervo maalaa talvellakin ulkona, jolloin tosin pakkanen ja päivän lyhyys asettavat omia rajoituksia. ?Pakkanen ei niin haittaa, värit saattavat hieman kangistua, mutta ne eivät kuitenkaan jäädy. n Lauri Tervon töitä on esillä Moision taide- ja pitokartanon 15-vuotisjuhlanäyttelyssä Elimäellä 18.12. saakka. www.lauritervo.com Lauri Tervon maisemamaalausvinkit ? Tulkitse tarkkaan maiseman olemusta. Jos hän pystyy hengittämään taulussa olevaa ilmaa, työ on onnistunut.
Ehkä kaukoplaneetan meriä halkovat purjelaivat, mutta satamassa suunnitellaan höyryveturia. Jos olemme kosmoksen ainoa äly, kannamme melkoista vastuuta. Jos äly on yleistä, onko siihen turvallista ottaa yhteyttä? Luonnon silkkiä luonnollisesti ! ~silkkineule pysyy raikkaana pitkilläkin vaelluksilla ~100% toimivuutta niin kylmässä kuin kuumassa Alusasut naisille ja miehille. Pyydä esite: Linnox Silk Oy Koroistentie 4A, 00280 Helsinki puh. 040-550 6243 vain 118 ? + toimitusmaksu HANNU NIKLANDER Kolme partiopoikaa HARVA lukiolainen on kokenut sellaista seikkailua, mistä Antti Liuksiala kertoo kirjassaan Vuoret meren takana (Kustantaja Laaksonen 2012). Hän ja kaksi muuta Helsingin Suomalaisen yhteiskoulun luonnontieteellisen kerhon Amici Naturaen jäsentä lähtevät kesällä 1958 Huippuvuorille. Pojat suunnistavat karttojen ja kompassin avulla lautahökkeliltä tai telttapaikalta toiselle, tarkkailevat lintuja ja keräävät kasvinäytteitä. Yli kaksiviikkoinen patikointi Longyearbyenistä lounaaseen Ingeborgvuoren juurelle ja takaisin noin 40-kiloinen rinkka selässä ei ole leikkiä. ?Teki mieli olla onnellinen?, kuuluu retken osuva kiteytys. Lisää luomua! www.mmm.fi/luomu Alice Karlsson Ajattomat kylät Harmaita hirsitaloja, horjahtaneita ulkorakennuksia, hymyilevä mummo hauki kädessä . lukunurkka Onkos siellä ketään? Elämä avaruudessa näyttää todennäköiseltä, mutta äly epäluultavalta. tuttuja kuvia entisistäkin Karjala-kirjoista, mutta tässä Paavo Hamusen kuvaamassa teoksessa Vienan sydän (Mäntykustannus 2011) tavallistakin sympaattisempia. Niin on Tuomo Pirttimaan tekstikin, jossa kuljetaan Vienan kyliä ja kurkistetaan pirtteihin, metsiin ja mieliin, menneeseen ja nykyiseen. Kyläkentät ovat idyllisiä, mutta kuka meistä lyhyttä sähkökatkoakin säikähtävistä muuttaisi oikeasti kyliin vailla valmista ansiotyötä, halkopinon, parin vuohen, kalaverkon ja perunamaan turvin. Vaaroja on myskihäristä 200-metrisiin jyrkänteisiin, jäävesivirtoihin, angiinaan ja ?päällä retkottavaan?, läpitunkemattomaan sumuun. Kirjan kerronta on poikaseikkailuperinnettä parhaimmillaan. jo tai enää. Kannattaisi kyllä harkita, sillä käy Kreikalle tai Nokialle miten hyvänsä, Vienan sydämessä pärjättäisiin kestävämmin ja kauemmin. Antropomorfisuus sielläkin vaivaa. Kirja vihjaa mielenrauhankin paranevan. Pertti Koskimies 18/2012 Suomen luonto 69. Jos täältä löytyy rinnakkaisia biosfäärejä, ne kertovat elämän synnyn suhteellisesta helppoudesta. Kirjan Kolkko hiljaisuus (Ursa 2012) tekijä Paul Davies toimii avaruusälyä radiolla etsivässä tutkimusohjelmassa. Toisaalta elämä on voinut Maassa alkaa monesti. Käyttääkö vieras äly radioita . Todellisuudessa he voivat muistuttaa delfiinejä, mustekaloja tai olla vielä kaukaisempia, eiväthän he olisi osa meidän biosfääriämme. Tehokkaat laitteet eivät ole vastaanottaneet merkkejä vieraista sivilisaatioista. Populaarikulttuurin muukalaiset ovat ihmismäisiä. Amazonasin alkuasukkaat eivät käytä radiota, eikä sitä käyttänyt Sokrateskaan. Tuskin oli kyse älyn puutteesta vaan yhteiskunnan tuotantosuhteista, vailla mahdollisuutta tai tarvetta teknisiin innovaatioihin
Nam! Johanna Mehtola 70 Suomen luonto 18/2012 14.10. talviuintikauden avajaiset! www.suomenlatu.fi Turhake poikineen Turhake-näyttelyyn on nimensä mukaisesti koottu turhia esineitä; muun muassa kaikki Suomen Luonnon valitsemat Vuoden turhakkeet. Mehevät marjat eivät piittaa pienestä alkusyksyn pakkasestakaan, vaan sen puraisu tuo marjan makuun lisää makeutta. Suolla on mukavaa ja rauhoittavaa kävellä. Pikkukarpalo taas on Kainuun seuduilta pohjoiseen yleinen, etelässä sitä on niukemmin. Aikuisten vaivoihin sen on jo aiemmin tiedetty auttavan. Terveysmarjasta saa oivan herkun, kun talvella ottaa karpaloita pakkasesta ja kierittää niitä sokerissa. Jo nimestä voi arvella, että lajit erottaa toisistaan marjojen koosta: pikkukarpalo on noin puolet pienempi isokarpaloa. Karpalon kirpeys takaa sen, että astia täyttyy, eikä saalis katoa marjastajan suuhun. Oulun yliopistossa syyskuussa tarkastettu väitöskirja vahvisti, että karpalomehu vähentää myös lasten virtsatietulehduksia. Tavaroiden lisäksi näyttely tarjoaa erilaisia näkökulmia esinekulttuuriin. Ympäristönäkökulman lisäksi se tuo esille kuluttamisen ja kulutustavaroiden historiaa. Turhake-näyttely on esillä 19.10.2012? 24.3.2013 Rosenlew-museossa Porissa, Kuninkaanlahdenkatu 14, Pori, www2.pori.fi/smu/ rosenlew-museo. Vuoden turhake 2011 oli pöntöstä alas huuhdottava vessapaperirullan hylsy. lauri salminen Finlandiataloon kokoonnutaan 20.10. viettämään Vuoden Luontokuva 2012 -festivaalia. Luvassa on kuvaesityksiä sekä Vuoden Luontokuvan paljastaminen, www.vuodenluontokuva.fi. Vinkkejä moneen menoon! Palkittu LuontoPortti seppo alatalo / Vastavalo Virikkeitä oma Reviiri. Lämpö viivähtää vielä suon paksussa sammaleessa ja kypsyttää sen päällä köllöttävät karpalot, suon jalokivet. Suomen soilla kasvaa kaksi karpalolajia, joista isokarpalo on yleinen koko maassa lukuun ottamatta PohjoisLappia. Lajien tunnistusta helpottava LuontoPortti-nettisivuston tuottaja Eija Lehmuskallio ja pääkuvaaja Jouko Lehmuskallio saivat tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon syyskuussa. LuontoPortti avautui yleisölle verkossa 2008. Nyt sivuilla voi tunnistaa kukkakasveja, puita, pensaita, lintuja, päiväperhosia ja kaloja kahdeksalla kielellä, www.luontoportti.fi. Luontokuvafestari 20.10. Pakkasen puraisu tuo karpalon makuun makeutta. retkivinkki Hiki karpalossa! Lokakuinen päivä voi olla vielä yllättävän lämmin, vaikka kuukauden keskilämpötila tipahtaakin pohjoisessa pakkaselle ja etelässä plus kuuteen asteeseen. Syysauringon lämmittäessä suon laidalla tarpominenkin käy työstä ja pian tulee kuuma. Jos bonuksena saa vielä hinkin täyteen marjoja, sanoisin, että retki on enemmän kuin onnistunut. Eikä mitä tahansa marjoja: karpalon terveysvaikutuksista on tieteellistäkin näyttöä. Sen akustiikka ottaa kulkijan syliinsä
Sen voi myös ladata netistä, www.ymparisto.fi . klo 18.03?20. saakka. Neuvoja kalaruuasta Radio Suomessa vietetään Luonto-Suomen Kalaruokailtaa 7.11. SY30/2012. pro kala Jokamiehenoikeudella Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Pirje Mykkänen Muun muassa sisustussuunnittelua tekevässä Kehrä Interiorissa Helsingissä on esillä Ville Juurikkalan valokuvia. Se on varis -teos Hangosta. Jim Brandenburgin kuva keihäsäntiloopista ja 119 muuta kuvaa on nähtävissä Salon taidemuseossa. Näkymiä Itämereltä Itämeren maisemia kuviinsa ikuistaneen valokuvaaja Ville Juurikkalan näyttely Islander on esillä Kehrä Interior -liikkeessä 25.10. Näyttely on avoinna 12.5.2013 saakka Gallen-Kallelan museossa, Gallen-Kallelan tie 27, Espoo, www.gallen-kallela.fi. 18/2012 Suomen luonto 71. Paljon karoteenia ja C-vitamiinia sisältävistä marjoista saa maukasta likööriä tai omenan kanssa lempeää hilloa tai hyytelöä. Suomessa kasvaa neljä pihlajalajia: kotipihlaja, ruotsinpihlaja, suomenpihlaja ja kaunopihlaja. Sassa stenroos / Vastavalo Ammattimainen marjanpoiminta herätti tänä syksynä keskustelua jokamiehenoikeuksista. Rautaisannos oikeuksiin liittyvästä lainsäädännöstä ja hyvistä käytännöistä on koottu kirjaan Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella (Ympäristöministeriö 2012). Kirjaa myy Edita. Samoissa tiloissa on myös Kehrä Itämeri Shop, joka jatkaa Guardian of the Baltic Sea -projektia, Lönnrotinkatu 39, Helsinki, www.kehrainterior.fi. Akselin aarteet Akseli Gallen-Kallela: Lehmä ja poika. Esillä ovat taiteilijan todelliset ja mielikuvitukselliset maailmanvalloitusmatkat. Öljy puulle 1885, Ateneumin taidemuseo. Koko perheelle suunnattu toiminnallinen näyttely Akselin aarteet kertoo taiteesta ja Akseli Gallen-Kallelan ajasta lapsen näkökulmasta. Teosten myyntituloilla tuetaan Itämeren suojelutyötä. Kuuntelijoiden kysymyksiin vastaavat keittiömestari Jaakko Kolmonen ja kauppias Petri Kolmonen. Osallistumisohjeet www.yle.fi/ radiosuomi/. Kampela on maukas ruokakala. Pihlajanmarjat odottavat poimijaa. Punertaa marjat pihlajan pihlajat punertavat ja notkuvat runsaassa marjasadossa
Kyseessä oli nuori huuhkaja, edelliskevään poikanen, joka epätoivoisesti yritti vältellä ahdistelijoitansa. Menin toiseen ikkunaan, mistä avautui parempi näkymä ja saatoin hämmästyksekseni havaita lintujen kadonneen. Ihmettelin, miten kaikki oli voinut tapahtua niin lyhyen ajan sisällä. Tutkin maisemaa kiikarilla ja äkkäsin, että huuhkajanpoika oli heittäytynyt uimasilleen . ?Tämä on ilmeisesti koiras, koska siipien yläpinnassa on pitkät mustat viirut.?. Tyylikseen se valitsi heti ?perhostelun?. Siinä silmieni edessä kasvoi uusi, uljas nuori huuhkaja, joka lähestyessäni havahtui, nosti pyrstöänsä ja ruiskautti kuin halveeraavasti vaalean linnunlannan puolimetriseksi viiruksi hietikolle. Silloin päätin puuttua asiaan. Kymmenisen minuuttia myöhemmin olin lintujen luona, ja vastentahtoisesti alkoi varisten rinki hajaantua uhrin ympäriltä. Huuhkaja oli kutistunut märäksi luurangoksi eikä näyttänyt yhtään vihollisiaan isommalta. Höyhenpuku oli liimautunut ihoon kiinni ja vesitippoja valui vieläkin pyrstösulkien kärjistä. Normaalisti niin valppaat silmät vaikuttivat jotenkin apeilta, ja koko olemuksesta huokui antautumisen meininki. Surkeuden surkeus . Katselin ikkunastamme valtaisan lokkiparven kisailua Helsingin Hernesaaren edustalla, kun huomasin lokkien joukossa laiskasti siipiään lyövän suuren ruskean linnun. Oikeutta käytiin äänekkäästi, mutta ilmeisesti jonkinlaista kunnioitusta tuntien. Viimein huuhkaja sai kyllikseen, kohosi arvokkaasti siivilleen ja poistui äänettömästi korkeitten rakennusten taakse länteen. Katselin tyytyväisenä komeata poistujaa. ilmeisesti vahingossa. Uimaan oppiminen kävi linnulta oivallisen sukkelasti. siinä yleistys koko tilanteelle. Kun noin kolme varttia oli kulunut saapumisestani, alkoi avustettavani saada hieman entistä ulkomuotoaan. ain v a h ut tan ce ali lsson r ka rinoitasi! iasi ja ta v u k tä e nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto dick forsman imit To a j r i k to Huuhkajan uimaretki syksy oli edennyt lokakuun alkupäiviin. Suuret, litimärät siivet heilahtelivat rytmikkäästi vieden uimaria vääjäämättä kohti parin sadan metrin päässä odottavaa hiekkarantaa. Viimein, runsaan puolen tunnin kuluttua, rättiväsynyt uimari kömpi rannalle suurehkon kiven päälle kuivattelemaan. Välittömästi rantautumisen jälkeen alkoi variksia kerääntyä urhean uimarin ympärille. Sitten se ylväästi levitti siipensä ja kohottautui parin metrin korkeuteen, mutta vielä oli painoa liikaa ja yritys päättyi mahalaskuun hiekkaiselle polulle. Harmaatakkiset raatimiehet rääkäisivät riemuissaan ja syöksyivät jakamaan oikeutta maassa rämpivälle tuomitulle. Taas oli puututtava asiaan. Kun olin ottanut pari askelta huuhkajaa kohti, se ryhdistäytyi ja lehautti itsensä lähimmän auton katolle jääden siihen pörhistelemään kymmenien varisten infernaalinen kuoro ympärillään. Petolintu oli jo saanut itseään niin paljon kootuksi, ettei variksilla ollut kanttia käydä jo aidon huuhkajan näköisen vihollisen kimppuun. Olipa saatu eräs uimaretki onnelliseen päätökseen. Antti Liuksiala Helsinki Kesän lumoa Viime heinäkuussa oli suloisen kauniita päiviä ja lämpö 72 Suomen luonto 18/2012 Sirpa Kana nen hemmotteli luomakuntaa. ?Luonto aivan kukoisti?, savonlinnalainen Sirpa Kananen huomasi. ?Jasmiinin huumaava tuoksu täytti ilman, eikä kukille lennähtänyt keisarinviittakaan pystynyt sitä vastustamaan?, hän hehkuttaa
Aamulla Toni Asikainen huomasi pihanurmella horsmakiitäjän, joka oli tippunut selälleen. ?Vähän aikaan seurattuani perhonen pääsi jaloilleen, kuivatteli siipiään ja lähti lentoon.? Välkettä Muuramenjoella Jukka Hirvonen löysi parista paikasta välke korentojen reviirin. ?Ne lentävät ja vartioivat reviiriään ankarasti, ja kaikenkokoiset tunkeutujat saavat siitä osansa.? Hirvosen mukaan välkekorentoja lentää Muuramenjoella joskus sääoloista riippuen pitkälle syyskuulle. Tsirp tsirp kaija ristam äki Vaasalaisen Kaija Ristamäen pihalla oli viime kesänä aivan mahdoton sirkutus. Limasienet liikkuivat hitaasti eteenpäin sammalmättäällä. ?Komeita olivat. Täytyy seurata, minne ne etenevät?, hän sanoo. ?Kummitusmainen tunnelma.? n tuij a kinn une n-h ärm Liikkuvat limakot Sateen piiskaama ju kk a hi rvo Iisalmessa oli satanut ja myrskynnyt erittäin ne n rankasti koko yön. Ja voi mikä elämänilo.? 18/2012 Suomen luonto 73. Varis oli pudottanut ne pesästä, ehtinyt napata toisen ja nokkinut siltä pään irti. Hänestä pikkuvarpuskanta oli elpynyt ?ainakin 500-prosenttisesti?. ?Pikkuvarpuset liikkuivat valtavassa parvessa isossa kuusessa, naapurin omenapuussa, viereisen pellon pusikossa ja voimalinjavaijereilla?, Ristamäki sanoo. ?En muista koskaan nähneeni meillä päin näin valtavasti pikkuvarpusia, niitä oli satoja. Tur o Tervo Kyyhkynpoikasen kohtalo sepelkyyhkyt tekivät pesän sembramäntyyn Järvenpäässä. ?Iltaisin kyyhkyt kurluttivat pesässään ja ajattelin, että ne pärjäävät hyvin?, 11-vuotias Turo Tervo kirjoittaa. Eräänä aamuna Turo kuitenkin heräsi outoon meteliin ja näki kauhukseen, että kyyhkynpoikaset olivat maassa variksen armoilla. Eloonjäänyt poikanen oli mennyt piiloon kukkapenkkiin vuorenkilpien alle. ?Toivon, että se selviää isoksi.? to ni as ika ine puuhastellessaan älä pikkumetsässään Iittalassa Tuija Kinnunen-Härmälä tapasi neljä paranvoita
Kun sitten Karesuvannon jälkeen maisemat avautuivat, tiesin tehneeni oikein. Katselin maisemaa ja itkin. Tuntui aivan kuin äiti olisi vuosien erossa olon jälkeen ottanut avosylin vastaan, syleillyt ja kuiskannut: tulithan sinä. Olin hiljaa ja kiitin, että minut tänne halusit tuoda, Elämä. Tämä koruton, kipeällä tavalla karu maa on rujoudessaan niin ehyt ja niin syvästi rakastava, ettei sen parantavaa voimaa voi särkymättä kestää.. Lumoavat, sadunomaiset valokuvat. Teksti, joka herätti vahvoja tunteita herkistäen lähes kyyneliin. ANNA PALAUTETTA! Tämäkin aikoinaan hyvä, sittemmin ojituksella kuivattu lähde on nykyään vain sammaleinen lätäkkö. Juhani Kolari Osallistujien kesken arvotaan Luonnonkalenteri 2013. Parhaat jutut Suomen Luonto 7/2012 1. Halusin välttämättä tulla julkisilla. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 30.10.2012 mennessä. lukijakirjeet Toimittanut Alice Karlsson Osallistu Paras juttu -kisaan! Mitä mieltä lehdestä. Suomen Luonnossa 7/2012 sivuilla 18?19 on Ritva Kovalaisen upea kuva, jossa kuvat ekstin mukaan on naavaisia kuusia. Kuusilla riippuvat jäkälät ovat kuitenkin pääasiassa luppoja, runsaimpana vaaleanvihertävä korpiluppo (Alectoria sarmentosa). Kokonaisuudessaan hyvin sisintä koskettava. Lea silén kotalankylä Kivien kertomaa Juttu herätti mielenkiintoa myös elotonta luontoa kohtaan. Pahimmissa tapauksissa ojat aloitettiin suoraan lähteistä. Näädän kanssa haukanpesällä Sienet ja sieniherkut (Otava) voitti Sari Laakso Lempäälästä. Lukijoilta: Metsä joka ei unohdu Oli niin hyvä, että ensimmäisen kerran oli pakko ottaa osaa tähän kisaan. Tuhoutumisen syitä on monia. 49) todettiin, että Suomen lähteistä on yli neljä viidennestä tuhottu. Niistä muutama ajatus. Metsälähteet kuuluvat nykyään suojeltaviin luontokohteisiin ja on muotia perustaa kosteikkoja. Metsä joka ei unohdu 2. Kivien kertomaa 3. Viime numerossa (SL 7/2012 s. @ Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu? Äänestä . Värinsä takia se sekoitetaan usein naavoihin (suku Usnea), joiden levinneisyyden painopiste on selvästi eteläisempi. Pohjoisen vanhoissa kuusimetsissä korpiluppoa kasvaa melko runsaana, naavaa usein vain harvakseltaan. Korpiluppo on kasvutavaltaan naavoja partamaisempi, sillä sen sekovarresta puuttuvat selvät päärangat. Surkuhupaisaa, että asialla ovat pääosin samat toimijat, jotka takavuosina olivat tuhoamassa niitä. Esimerkiksi Keskusmetsälautakunta Tapio kuivatti kosteikkojen ohella myös lähteet vetämällä ojalinjat niiden kautta. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Tulee nyt ihan uudella tavalla kiinnittäneeksi huomiota ympäristöönsä ja sen monimuotoisuuteen. hanna-mari huttunen turku Näädän kanssa haukanpesällä Näätä on harvoin nähty eläin, joten oli ihanaa lukea siitä. margareta marjoniemi turku Lähteitä on tuhottu tahallaan . Rangat ovat paikoin hieman litteitä tai kuoppaisia, eikä niiden sisällä ole kuminauhamaista valkeaa keskusjännettä kuten naavoilla. Heini Rämä biologi jäkäläharrastaja Tromsø Hetkeksi kauas pois . Konemiehet saattoivat kyllä jättää metrisen kannaksen lähteen laitaan, koska näin heidän oli helpompi kaivaa. Monet ojikkojen ulkopuoliset lähteet ovat ajan saatossa hoitamattomina ehtyneet. Niitä on myös muutettu kaivoiksi, roskattu ja tallattu pilalle koneilla. Puhdas raikasvetinen metsälähde on retkeilijän keidas, jota kannattaa vaalia. juhani kolari karstula Naavaa vai luppoa? Tykkää meistä myös facebookissa! www.facebook.com/ suomenluonto
Alkaa toimia maha, alkaa maistua uni. 050-500 4684 Sähköposti: jukka.veistola@veistola.fi Nettisivut/Google haku: www.info/veistola.1.pdf Nettisivut: http://www.veistola.fi. asti ale-koodilla 685KKB7S kaikki tuotteet - 10 % Ruohonjuuren verkkokaupassa www.ruohonjuuri.fi Luomullisesti. www.samsara.fi www.luomukauppa.fi Runebergink. On hyvä löytää oma pienuutensa ja riemuiten tuntea elävänsä. Kun koko elämä mahtuu selkäreppuun, kun kaikki tärkeä kulkee mukana, voi tuntea olevansa syvällä tavalla vapaa. Kuin suurta siunausta, reitilleni ohjataan kirkasvetisiä puroja, levollisia lampia ja peilityyniä järviä. Minussa, minun sisälläni on tuo sama lepo, sama hiiskumaton rauha. En katso kalenteria enää, elän vain tämän hetken ja kiitän. Kuulen Tsahkalin hiljaisen liplatuksen. Mitä mieltä lehdestä. Saan tiskata astiani, pestä jalkani sammalella ja keittää illaksi teetä. Yli minuuttiaikataulujen, työskentelysuunnitelmien, suorittamisen, tehokkuuslaskelmien ja ankaran ponnistelun. Kun siitä unesta havahduin, pakkasin reppuni ja lähdin. palaute@suomenluonto.fi Anna karjula Äiti, Sinä olet täällä, parun, ja hoito menee syvälle minuun. Kaikki nämä ikiaikaiset kivet, rosoiset lohkareet ja hyökyvät aallot haluavat sanoa minulle: käsitäthän; rakkaus on täysi kohdallasi. Olen tullut kaukaa. On suurta lahjaa iloiten olla olemassa, yhtyä heinänkorren tyyneen olemukseen. ANNA PALAUTETTA! www.suomenluonto.fi Samsara Oy Leipomo ja Luomunettikauppa Yli 600 luomutuotetta! Tarjous Suomen Luonnon lukijoille: 31.10. 17 00100 Helsinki Ekologisesti ja eettisesti kestäviä tuotteita Anna Karjula raahe www.ekotin.? Ystävällisin terveisin, Jukka Veistola graafikko Veistola Oy Suunnittelutoimisto Tehtaankatu 34 E, 00150 Helsinki Puh. Hetkeäkään ei ole tarvinnut epäillä, etteikö näin kuuluisi olla. Makaan teltassa, erämaa on hiljaa
Kaiken kukkuraksi naaraat kuljettavat poikasia niiden ensimmäisinä elinpäivinä saalistuslennoilla. On hyvä, etteivät urokset ole kilpailemassa naaraiden kanssa tarjolla olevasta saaliista. Ne ovat olleet paikkauskollisia monen monta vuotta, mutta nyt en ole havainnut niitä. Kun poikaset ovat varttuneet lentoon kykeneviksi, emot lähtevät niiden kanssa muualle ja nimenomaan parhaille saalistusalueille, jotta sekä emot että poikaset saisivat kerätyksi ruumiiseensa riittävästi vararavintoa selviytyäkseen talvihorroksesta. Mikä on syy tällaiseen ohjelmaan. lepakkoemot viipyilevät vielä muutaman viikon samoissa suojissa. kysy luonnosta Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT . asiantuntijat vastaavat Pohjanlepakko päiväpiilossa. LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. Söivätkö lepakot rotanmyrkyt? Lepakot ovat yöpyneet ullakollamme ja käyneet välillä meitä tervehtimässä sisällä. Onko mahdollista, että nämä veijarit ovat syöneet mieheni ullakolle laittamat rotanmyrkyt siinä luulossa, että ne ovat siemeniä? kyt eivät kelpaa lepakoille. Geenit ohjaavat, ei emo. ilkka koivisto Oliko orava päiväunilla? Katselin oravaa, joka kaivoi multaan pienen kolon, painoi päänsä alas ja jäi siihen nököttämään. Se tuhisi siinä. Kaikki maamme lepakkolajit syövät lentäviä hyönteisiä, joita ne pyydystävät äänitutkansa avulla. Maamme lepakoiden vuoden kiertoon kuuluu, että varsin pian sen jälkeen, kun keväällä on herätty talvihorroksesta, kantavat naaraat lähtevät ryhminä perinteisiin ?synnytyslaitoksiin?, jollaisiksi juuri talojen ullakot ovat mitä oivallisimpia. Poikasten synnyttyä . Jo sikiön kasvu lisää naaraiden energiantarvet- 76 Suomen luonto 18/2012 Heikki Sihvonen / Kuvaliiteri ?Miehenne hiirille ja rotille tarjoilemat myr- Lepakot syövät vain elävää ravintoa. ta ja synnytyksen jälkeen maidon tuottaminen pitää sitä edelleen korkealla. Korvayökkö saattaa joskus napata paikallaan olevia hyönteisiä jopa maasta, mutta sekin osaa tehdä eron, mikä on oikeaa lepakonruokaa, mikä ei. Ilmeisesti ullakkonne on lepakoiden käytössä vain alku- ja keskikesän. Mutta ei kaikkien lähialueen lepakoiden. se tapahtuu yhdyskunnassa hyvin samanaikaisesti . Vastaava käytäntö on myös muun muassa haahkoilla. Totean vielä lopuksi, että lepakoiden huima lentotaito ja äänitutkan käyttö ovat myötäsyntyistä osaamista
Ehkä lumi on murtanut nuoren puun niin, että se on kihnuttanut viereisen puun runkoa. Murroskohdan alapuolelta on kasvanut puulle uusi latva. Näinhän on käynyt pihojen ja puistojen oraville. Menin ihmettelemään, onko sillä jokin hätä, jolloin se havahtui ja nosti päätään. Sen katse oli niin unisen näköinen, että oivalsin sen ottaneen tirsat. Onpa hankala tapaus kuvan perusteella ? jostukseen, mutta puita yhdistävä oksa on pysynyt elossa ja vankistunut. Kuvan ottajan omaa selitysmallia vastaan puhuu pari seikkaa. Haapa vesoo voimakkaasti juuristaan, ja kokonaiset haavikot voivat olla samaa yksilöä eli samaa kloonia. Jos yhdistävä oksa olisi vasemmanpuoleisesta puusta, nesteiden virtaussuunta oksassa olisi vaihtunut, enkä tiedä, onko se mahdollista. Vanhastaan on sanottu, että puussa nesteet kulkevat juuresta latvaan puuaineksessa putkiloitten ja putkisolujen kautta ja nilassa latvasta juureen. Rapakivigraniittien kaltaisilta tasalaatuisilta syväkivialueilta niitä löytyy kuitenkin vähemmän kuin liuskealueilta, joissa kallioperä vaihtelee pienipiirteisesti ja kivilajien rajapintoja on runsaasti. Tapani Tervo Olipa hauska havainto! Vastaus kysymykseen on lyhyt: kyllä oravat harrastavat päiväunia. Tämä viittaa siihen, että yhtymiseen johtaneet tapahtumat olisivat alkaneet siltä puolelta. Tavallisesti näkee helposti, kumpi liitossa on ollut aktiivinen osapuoli ja kasvattanut oksansa kiinni toisen runkoon. Vasemmanpuoleinen runko on joka tapauksessa liitosta hyötynyt: runko on liitoksen yläpuolelta vankempi kuin alempaa. Sen latvus saa siis osansa naapurin keräämistä ravinteista. Oikeanpuoleinen on taas kovin kolhitun näköinen: on epäsymmetrisyyttä, uurretta ja paksunnosta. Koska vauriot ovat neljän metrin korkeudella, syyllinen ei ilmeisesti ole hirvi. Silloin runkojen välisessä haavapinnassa ei ole minkäänlaisia vieromisoireita, vaan yhteen kasvu sujuu ongelmitta. seppo vuokko Kivien tarinaa Voiko yhdessä kivenmurikassa olla useampaa kuin yhtä kivilajia? . Kuljetussolukon toiminta ei liene kuitenkaan aivan näin yksinkertaista, vaan kasvit pystyvät säätelemään ja ohjailemaan nestevirtauksia ainakin jonkin verran. Yhteen kasvamista on voinut helpottaa se, että puut ovat samaa yksilöä. Sen jälkeen sivullepäin sojottanut latvus on kuollut var- Julkaisemme myös kesäkuussa kuolleen Ilkka Koiviston jäljelle jääneitä vastauksia. Seppo Vuolanto Linnut ilkka koivisto Vantaalaisesta metsässä on kaksi toisiinsa kiinnittynyttä haapaa. Alempi liitos oli noin neljän metrin korkeudella. Useasta kivilajista koostuvat lohkareet eivät ole harvinaisia. Olen monet kerrat voinut pihallani nähdä, kuinka orava menee keskellä päivää pönttöön. Pihaoravien mahdollisuuksia parantaa ruokinta, jota kysyjäkin ilmeisesti harrastaa jatkuvasti. Orava taitaa olla luonnonvaraisista nisäkkäistämme ainoa, jolla on suunnilleen samanlainen vuorokausirytmi kuin ihmisellä. Silloin kun ravinnonsaanti on tiukalla ja päivä on lyhyt, oravalla ei tietenkään ole mahdollisuutta nauttia päivätirsoista. Liitoskohtien ulkonäöstä vesa greis Haapojen liitto Vaalea pegmatiittigraniittijuoni kiemurtelee tummassa gneississä. Ensimmäinen on edellä selostettu oikeanpuoleisen kumppanin runneltu ulkonäkö ja toinen nestevirtausten suunta. Puu on voinut myös olla kaksihaarainen, jolloin toinen haara muodostaisi yhdysoksan ja toinen nykyisen latvuksen. Kun kaarna on kummastakin kulunut puhki, kihnuttava oksa sekä oikeanpuoleinen puu ovat kasvattaneet haavasolukkoa, joka on sitonut puut yhteen. Pääsinkö siis todistamaan oravan päiväunia? Seppo Vuokko Kasvit päätellen yhdysoksa on eronnut vasemmanpuoleisesta rungosta, kasvanut alaspäin ja yhtynyt lopulta toiseen runkoon. Siihen, miksi tuo orava ilmiselvästi vaaransi turvallisuutensa, en osaa vastata. Hyvin tunnettua kuitenkin on, että eläimet saavat, usein nopeastikin, tuntuman olinpaikkojensa uhkista. Näin lähekkäiset rungot ovat hyvin todennäköisesti kasvaneet samasta juurakosta. Vastaajina tässä numerossa: Kauri Mikkola Selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet juha valste Evoluutio ja fossiilit tapani tervo Geologia viitisen minuuttia liikkumatta. Jos elämä sujuu päivästä toiseen ilman pakoreaktioita, tapahtuu turtuminen. Ja mitäpä muuta se siellä tekisi kuin uinailisi. Mikä lienee moisen muodon aiheuttanut? Carolina Corner . Koska juoni leikkaa gneissin raitaista rakennetta, se on gneissiä nuorempi. 18/2012 Suomen luonto 77. Ne eivät enää juurikaan piittaa ihmisestä, ja suhtautuminen muihinkin uhkiin on saattanut kokea samansuuntaisen inflaation. pääteltäväksi
tavallisesti pelto-, metsä-, harmaakuve- tai punamyyriä. Etelässä mökkiin tulevista pikkunisäkkäistä yleensä varovaisin on metsähiiri, varomattomin metsämyyrä. Hiiribaari on houkuttelevasta tuoksustaan ja jyvistään huolimatta outo kapistus. Kyse on vieraan esineen aiheuttamasta vaistomaisesta reaktiosta. Joskus hiiri tekee saman tempun tavalliselle hiirenloukulle, jonka laukeamisen roskat voivat estää tukkiessaan sen liipaisimen alustan. juha valste Kittilässä laajalle levinnyt konglomeraatti sisältää muiden kivilajipallosten ohella punaista jaspista. se ei ymmärrä, että vieraat esineet ja aineet voivat tappaa. Toukat pudottautuvat maahan, tavallisesti hirven makuukselle, ja koteloituvat. ja ne parittelevat siellä. Syksyisin Etelä-Suomen mökkeihin voi pyrkiä asumaan useitakin eri pikkunisäkkäitä, kuten kotihiiriä, metsähiiriä ja metsämyyriä. Metsähiiriä elää vain Vaasa?Joensuulinjan eteläpuolella, kotihiiriä ja metsämyyriä melkein koko Suomessa. Siksi evoluutio on johtanut siihen, että kärpänen synnyttää täysikasvuisia toukkia elämänsä varrella vain parikymmentä. Nuorempi leikkaa aina vanhemman rakenteita. asiantuntijat vastaavat. Lähes minkä tahansa kivilajin lohkareessa voi olla juonina diabaasia, kvartsia tai graniitin erilaisia muunnoksia, muun muassa karkearakeista pegmatiittia. Kalliomassojen osittaisen uudelleensulamisen tuloksena syntyy seoskivilajeja, joissa alkuperäisen kivilajin jäänteitä ympäröi nuorempi graniittinen aines. Kysyjälle vinkiksi, että kahden kivilajin rajapinnasta voi usein päätellä niiden ikäjärjestyksen. Esimerkiksi minua ne eivät purreet vielä viisi vuotta sitten, mutta viime aikoina ne ovat innostuneet. Vieläkin on 12 paukamaa viikonlopun sieniretken muistona. . Breksiassa vanhempi kivilaji on särmikkäinä kappaleina nuoremman sisällä ja konglomeraatin palloset ovat näytteitä soran syntyä vanhemmasta kallioperästä. Erityisesti kalliopaljastumista tehdyt ikäjärjestyshavainnot ovat arvokkaita. Tiedossani ei ole, kuinka pitkään koiraat turkissa elävät, mutta naaraita on vielä kevättalvella. Hannu Huovila / kuvaliiteri Liuskealueilla yleinen kivilaji, kivettynyt sora eli konglomeraatti, on jo itsessään eräänlainen kivilajikokoelma. Tiaiset oppivat syömään kotelokoppia, pieniä tummia ?helmiä?. Useimmat kärpäset löytävät ilmeisesti hirven, sillä kärpäset vähenevät maastossa syksyn edistyessä, kun taas yhdessä hirvessä niitä on jopa kymmenestä kahteenkymmeneen tuhanteen (Larry Huldén, suullinen tieto). Hirven turkissa asustelee molempia sukupuolia siivettöminä. Kun logiikkaan lisätään radiometristen ajoitusmenetelmien täsmäase, avautuvat kallioperän kehityksen vaiheet vuosimiljardien takaa pala palalta. Reijo Salminen / Kuvaliiteri ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT . jos se vain löytää hirven. Mikä tämän työn tekee? . Alun perin tulivuoriperäisillä alueilla sopivasta kohdasta irronnut lohkare voi sisältää sekä tuhkasta syntynyttä tuffiittia että tuhkan joukkoon ilmassa lentäneistä laavaroiskeista syntynyttä laavakiveä. Konglomeraattilohkareesta voi löytyä toistakymmentä erilaista kivilajia. Välillä baareihin on kuitenkin tungettu roskia niin paljon, ettei hiiri pääse sinne enää. Hirvikärpänen on siitä ainutlaatuinen hyönteinen, että se asuu kuukausikaupalla lämpimässä ruokapöydässä . Pikkunisäkäs voi tunkea siihen paperinpaloja, korsia, pölypalloja, lankaa sekä kaikenlaista muuta roskaa ja tehdä sen tutuksi, vieras ja siksi ehkä vaarallinen kapistus tehdään näin vaarattomaksi. Tempun tekijä ei luultavasti syö hiiribaarin antimia, koska baari on sille vieras ja se suhtautuu siihen epäluuloisesti. Samalla alueella esiintyvät jaspiskalliot ovat siis vanhempia kuin sora, josta konglomeraatti on syntynyt. Hiiribaarin roskaaja Minulla on mökillä niin sanottuja hiiribaareja, myrkkyä sisältäviä 78 Suomen luonto 18/2012 Miksi hirvikärpästen puremat näyttävät lisääntyvän? Miksi hirvikärpäset ovat alkaneet purra ihmisiä. PohjoisSuomessa mökkeihin tulevat eläimet ovat melkein aina myyriä . Täytyy pitää mielessä, ettei hiiri ajattele asiaa ihmisen tavoin . kysy luonnosta Tapani Tervo Tapani tervo syöttirasioita, joita olen asettanut syksyisin sisälle
Luultavasti yksi parittelu riittää kullekin naaraalle, koska toukkamäärä on niin pieni, ehkä alhaisin hyönteisiltä tunnettu. Nyt tuo puremien lisääntyminen. Mustarastaan sulkasato alkaa aikaisintaan heinäkuussa, joten poikkeavasta sulkasadosta ei voi olla kysymys. Häkkilintujen pitäjät tietävät, että erilaiset häiriötekijät, esimerkiksi sopimaton ravinto, stressi ja monet virussairaudet saavat aikaan höyhenten irtoamista ja ihon paljastumista. Sen sijaan ihminen alkaa herkistyä puremille, ja hänelle alkaa tulla paukamia. On siis kaksi kautta: alkututtavuus, jolloin puremat jäävät melko lailla huomaamatta, ja allergia- eli paukamavaihe, jolloin tulee kutisevia paukamia. Alkututtavuus kestää vuosia, kenties pu- ran tai kahdesti vuodessa. Sitä kautta leviävät myös helposti sairaudet. Minulla on ollut aivan sama kokemus kuin kysyjällä. ihmisen verestä, touhu jää ihmiseltä (miltei?) huomaamatta. Varpuslinnut vaihtavat höyhenensä ker- Syksyisin metsähiiret pyrkivät sisätiloihin. remien määrästä riippuen, ehkä tavallisesti kolmesta kymmeneen vuoteen. Paukamavaihe alkaa yhtäkkiä, ja kaikki puremat aiheuttavat paukaman. Kauri Mikkola seppo vuolanto tapani latvala Naaraiden veren ja/tai kudosnesteen imemiseen on selvä syynsä: ne tarvitsevat ravintoa sisällään olevan toukan kasvattamiseen. Kalju rastas Mikä on tehnyt mustarastasnaaraasta kaljupäisen. Linnut eivät liioin menetä siipi- tai pyrstösulkiansa niin, että lentokyky menisi. Veikkaan kaljupäisyyden syyksi virussairautta, joka toki voi tarttua muualtakin kuin lintulaudoilta. Jokin sairaus on kaljuunnuttanut mustarastaan. 18/2012 Suomen luonto 79. Aluksi jopa väitin, että hirvikärpäspuremien kauhistelu on liioittelua, koska ne purevat vain harvoin. Tässä uusi hypoteesi: Hirvikärpäset kyllä purevat, mutta koska ne eivät ?välitä. Hirvikärpäseltä puuttuvat vapaat muna- ja toukkavaiheet. Koiras tarvitsee ravintoa vain uusien naaraiden etsimiseen. Samat ilmiöt vaikuttavat luonnossakin, vaikka siellä ravinto ei voine olla sopimatonta. Ruokitaanko havaintopaikan lähellä kesälläkin lintuja. Sen tarjonta saattaisi viehättää lintua enemmän kuin luonnosta hankittu terveellinen ravinto. Kuvasin linnun viime kesäkuussa Helsingin Pohjois-Haagassa. Se käyttäytyi normaalin piilottelevasti kuten pesimäaikana kuuluukin. . Sulkasato on kuitenkin vähittäinen, ja putoavan höyhenen tai sulan tilalle kasvaa uusi ilman, että höyhenet paljastaisivat ihon
Tunnin päästä kävin tarkistamassa tilanteen, eikä otusta näkynyt missään. Mikä se oli ja mistä se oli tullut? . kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Mikä vihreä hämähäkki? Kai Saikku Näin vihreän hämähäkin kylpyhuoneessani viime vuoden lokakuussa. Osallistujien kesken arvotaan Fjällrävenin Stubben-reppu (arvo noin 200 ?). Sähköpostilla: turhake@sll.fi netissä: www.suomenluonto.fi/turhake Kilpailuaikaa on 31.10.2012 asti. Aikaisemmat vuoden turhakkeet: . Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. Sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia. Äänestää voi kortilla, kirjeellä, sähköpostilla tai nettisivuillamme. Kilpailuaikaa on 31.10.2012 asti. Tulokset julkistetaan joulukuun lehdessä. 4. 2011 Flush&Go -vessapaperihylsy 2010 turkis 2009 ilotulite 2008 pantiton pullo 2007 mönkijä 2006 tuplapuhelinluettelot 2005 kaupunkimaasturi 2004 juotava jogurtti -minipakkaukset 2003 hampurilaisaterian kylkiäinen 2002 ulkomainen pullovesi 2001 vaipankätkijä 2000 lehtipuhallin marika eerola Suomen Luonnon toimitus valitsee Vuoden turhakkeen ehdokkaiden joukosta. Mik ä ä rs sinua y tt ä ä, hu v i v ih t ta a , a ä l l st u t t aa i st y ta i t tä , ä tur h au t ta a?. Perusteluja ja valokuvia otetaan mielellään vastaan! 201 2 turhake V uoden ? henkilöä, yritystä eikä aikaisempia Vuoden turhakkeita. 3. Turhakkeeksi ei voi ehdottaa Osallistu Lähettämällä kortti tai kirje: Suomen Luonto/ Turhake Kotkankatu 9, 00510 Helsinki 2. Viherhämähäkki on kahdella tavalla erikoinen laji: Toisaalta se on niitä harvoja täysin luonnonvaraisia hämähäkkejä, joka kulkeutuu usein sisätiloihin, ja toisaalta sen sukupuolet ovat selvästi eri väriset. Hämähäkin väreistäkin näkee, että se elää kasvillisuudessa, ja luultavasti se tulee sisään kukkapuketeissa ja kenties myös salaattiaineksien mukana. Kuvassa on naaras, sillä koiraalla on tumman selkävarjon tilalla korean punainen juova. kauri mikkola haisuke-meluke-häirike-saastuke-TURHAKE-haitake-vaivake-oudoke-kummake Kilpailuohjeet 1
.......................................................................................... 8. Joutsen (sekä kyhmy- että laulujoutsen). 5. Noin 15. 7. ...................................................................................... Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .......................................................................... 9. Yhdeksän prosenttia. 18/2012 Suomen luonto 81. Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. A) laulujoutsen, B) kyhmyjoutsen. 9. ..................................................................................................................... reijo juurinen ja pentti johansson / kuvaliiteri Nimi: . Missä tunturikihu talvehtii? a) Pohjanmeren rannikolla b) Afrikan savanneilla c) valtamerellä Nimi: .................................................................................................................................... Osoite: ................................................................................................................................. Postinumero ja paikkakunta: . Karhuja pääsee näkemään Suomessa kojuista. ..................................................................................... YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ......................................................................... Lahjan saaja: Nimi: . Mikä se on? . ................................................................................................................................... Osoite: ................................................................................................................................ Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja paikkakunta: . Lähettäkää Suomen Luonto alla ? olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2012. 4. .................................................................................................................................. Lähettäjä Allekirjoitus: . Kaksi. 3. Mikä on pikkulintujen lentonopeus a) noin 10 kilometriä tunnissa b) noin 30 kilometriä tunnissa c) noin 50 kilometriä tunnissa SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS 10. Mikä näistä linnuista muuttaa Afrikkaan? a) haarapääsky b) peukaloinen c) hippiäinen Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2012. ? Määräaikaistilaus 12 kk (73 ?) ? Määräaikaistilaus 6 kk (40 ?) ? Kestotilaus 12 kk (64,50 ?) Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 57 ?, ? määräaikainen 64,50 ?). 3. b) noin 30 kilometriä tunnissa. 8. Kuinka monta prosenttia Suomen peltoalasta on luomutuotannossa? SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS 2. Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. TILAUSASIAT INTERNETISSÄ: WWW.SUOMENLUONTO.FI Voit maksaa tilauksesi e-laskulla . Seinälukeilla tunnetaan autoamputaatio-ilmiö. ......................................................................................... 10. Mitä lintuja on kuvissa? ? Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___?2012. Lahjatilaus on määräaikainen. A Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Lahjan antaja (laskutusosoite): B Allekirjoitus: . Se pystyy uhattuna irrottamaan itse oman jalkansa. 4. ................................................................................................................................... Osoite: ................................................................................................................................ Postinumero ja paikkakunta: . c) valtamerellä. 6. tee sopimus verkkopankissasi! 1. Haarapääsky. 1. Mikä on Suomen Luonnon lukijoiden mielestä mieluisin kesärantojen lintu? Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): 5. ...................................................................................................................... 7. Montako karpalolajia on Suomessa? Teen osoitteenmuutoksen. ......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): . Kaksi: isokarpalo ja pikkukarpalo. 2. Kuinka monta karhukojuyrittäjää meillä on? Puhelin (myös suuntanumero): . (09) 2280 8210 (kello 9?15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kristina Al-Zalimi / cartina Pähkinöitä Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Irtonumero 8,5 euroa. Kuinka monta silmää seinälukilla on? 6
Kätevää! Liero osaa ottaa ulkonäkönsä rennosti. Ruoka voi jäädä lähes alkuperäiselle paikalleen. Kun madon läpi kulkee koko matkalta suoli, lierokin on muodoltaan kuin rinkeli; elävä reikä, joka on venynyt pituussuunnassa putkeksi. M ato elää maaperässä, jossa on sekaisin savea ja eloperäistä ainesta kuten kasvien lehtiä. Topologi luokittaa munkkirinkilän ja teekupin saman muodon muunnelmiksi, koska molempien läpi kulkee reikä. Lieron elinympäristö on samalla sen ruokaa. Itse muki on hänelle vain patti rengasmaisen kupinkorvan kyljessä. Miten topologi hahmottaa eläimen, vaikkapa kastemadon rakenteen. Osa 8/10 Elämää reikänä T opologia on tiede, joka tutkii kappaleiden perusmuotoja. Se syö itseään eteenpäin. Lehtisilppu vain muuttuu syömättömästä syödyksi, kun vaeltava reikä ympäröi sen hetkeksi. Jos polulla tulisi vastaan oma esi-isämme puolen miljardin vuoden takaa, emme välttämättä edes erottaisi häntä kastemadosta. Ihmisen sisäinen putki jakautuu alkupäästään useampaan haaraan: suun lisäksi myös sieraimiin ja kyynelkanaviin. Vatsansa entsyymeillä se liuottaa maan ravinteista osan hyödykseen. Se on mateleva suoli ja sen näköinenkin. Eemeli peltonen / Vastavalo I hmisen perusmuoto on pitkälti madon kaltainen, eikä ihme. Ulkopintaamme on kasvanut hienostuneita elimiä: jalat, joilla puurokupille voi köntystää kauempaakin, ja kädet, joilla ruokaa voi tunkea putken yläpäästä sisään. Umpiperäiset tiehyet, kuten keuhkot, korvat ja sukuelimet, ovat topologian kannalta vain ihomme epätasaisuuksia. Ei ihmisyys toki pelkkää syömistä ole. n 12/2012 82 Suomen luonto 18/2012 Kastemadon rakenne kertoo myös ihmisestä.. Sulamaton osa tulee sen takapäästä ulos ja muodostaa arvokasta multaa. Jos kastemato ryömii ruuassaan samaa vauhtia kuin ravinto suolessa sulaa, sen ei aterian jälkeen tarvitse juosta erikseen vessassa. Jouni Issakainen Pienestä kiinni Sarjassa tarkastellaan luonnon ilmiöitä mikrotasolla. Sitä ei kiinnosta, mikä olisi huulipunan trendiväri tai minkä merkkiset vaatteet toisivat sen parhaat puolet esiin
9/2012 ilmestyy 16. marraskuuta max tabell / vastavalo PORKKALAN kansallispuisto syntymässä uudelleen . Luonnon merkitys hyvinvoinnille . Onko pakurikäävästä lääkkeeksi? 12/2011 Suomen luonto 83. Tietopaketti tiaisista
Se kestää elämän. Mammuttihirsi.fi. Se on sitkeä, kuten me suomalaisetkin. Ekologinen Mammuttikoti Mammuttikodin suojissa asuu sukupolvi toisensa jälkeen, sillä hirsi on pitkäikäisyydessään materiaali vailla vertaa. Hirrestä, joka on saanut kasvaa rauhassa aikuiseksi keskellä kauneinta luontoa, hengittäen runkoonsa maailman puhtainta ilmaa. Se on tottunut Pohjolan navakoihin tuuliin ja piiskaaviin tuiskuihin. Pitkäikäisyys ja hirren terveelliset ominaisuudet, kuten hengittävyys ja erinomainen kosteus- ja lämmöntasaus, tekevät hirsikodista täydellisen vaihtoehdon Sinulle, joka arvostat ekologisuutta valinnoissasi. Valitse Mammuttikoti. Palautusviikko 2012?46 767095-1208 illa ar itt om Ek .fi i lk rsi öjä tihi t s ri ut pä mm ym a isi a M t o ss a k ttee a t i it M oso Kestää elämän Mammuttikoti rakennetaan vahvasta kotimaisesta hirrestä