Suomen Luonto 8/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

närhi. struven kolmiomittausketju. 11.10.2013. hirvi. vaaksiaiset. on 9 av 8– 6 s i .6 tk le s e r el ys sy uor v a pis palkittu laatulehti hyvinvointia luonnosta närhi piilottaa tuhansia tammenterhoja vierailulla luomukanalassa 8 Irtonumero 8,50 € tähdet kutsuvat Taivaan ilmiöiden harrastus on nousussa. överi luontokuva. SUOMEN LUONTO 8 | 2013 taivaan ilmiöt harrastuksena. maatiaissiemenet. kahlaajalinnut muutolla. porvoon ruskis
Lapin järvet alkavat jäätyä lokakuun lopulla ja marraskuun alussa. On odotettavissa, että pohjoisen järvet saavat jääkannen nyt tavanomaista hieman myöhemmin, koska vesimassaan on kesän jäljiltä varastoitunut paljon lämpöä.. Tänä vuonna Lapin kesä oli ennätyksellisen pitkä ja lämmin. Vuosien välillä voi kuitenkin olla suuriakin eroja. Kätkäjärvi on Muonion pohjoisosassa Tornionjokivarressa. myöhäissyksy Ensijää Kätkäjärvellä kuva jaakko alatalo / leuku Teksti Jorma laurila ”Asun Kätkäjärven rannalla ja jokasyksyinen onni on luistella ja potkuroida peilikirkkaalla jäällä, johon pakkasten myötä nousee upeita kuurankukkia”, kertoo valokuvaaja Jaakko Alatalo
Luontokuvaajat ja lintuharrastajat ovat tulleet silakan18 Taivaan vahdit Valokuvaus ja kuvien kalastajien tilalle jakaminen nettiin Rannön saarilla. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuorein raportti vahvistaa yhä selvemmin, että lähivuosikymmeninä ihmiskunta on pahenevissa vaikeuksissa. muiden iloksi on nykyisin osa tähtiharrastusta. Närhet ovat nyt esillä, kun ne varastoivat ruokaa 30 Kohtaaminen talven ja kevään kahlaajien saarella tarpeiksi. 11/2012 44Suomen Suomenluonto luonto 8/2013 vakiot 16 ari ahlfors jorma.laurila@suomenluonto.fi Sisällys Jorma Laurila päätoimittaja 8/2013 6 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 39 Kolumni 53 Vahtikoira. Aktivistit yrittivät nousta syyskuun lopulla öljynporauslautalle Petšoranmerellä kiinnittääkseen huomiota öljynporauksen riskeihin arktisilla merialueilla. Monien maiden ja yritysten suhtautuminen Arktiksen lämpenemiseen on lyhytnäköistä ja vastuutonta. Öljyn ja kaasun poraaminen aralla Arktiksella on koko ihmiskuntaa ja maapalloa koskeva polttava kysymys. Siitä on syytä avoimesti keskustella eikä vaientaa viestintuojia. Pääkirjoitus Viestintuojia kannattaa kuunnella, ei vaientaa Greenpeacen mielenosoitusiskun Venäjällä tehneiden aktivistien syyttäminen merirosvoudesta on yliampuvaa. Sulaminen nähdään pikemminkin mahdollisuutena päästä käsiksi jäämassojen alta vapautuviin öljy- ja kaasuvaroihin. marika eerola Närhen syysaskareita on tammenterhojen varastointi. Toisin kuin merirosvot, aktivistit toimivat väkivallattomasti ja avoimesti, eivätkä he tavoitelleet omaa etua. Suomessakin politiikan ja talouden vaikuttajien yleislinja on, että on mentävä mukaan ”arktiseen osaamiseen” ja ottamaan siitä oma hyöty. historiantunnin Lisse Tarnanen vaikuttui 16 Krääh sanoo närhi uroshirvestä. Aktivistien toiminta oli toki lainvastaista, mutta sen tarkoituksena oli nostaa julkiseen keskusteluun äärimmäisen tärkeä ja ajankohtainen asia. Greenpeacen iskun tapaiset mielenosoitukset koetaan kiusallisina bisneksille, etenkin kun mukana oli suomalaisia. Ilmasto äärevöityy, mikä voi tuoda mukanaan ennen näkemättömiä seurauksia. 12 Roadrunner 28 Hirvi antoi Överi luontokuva
Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. mauri leivo Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 8/2013 72. Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. jorma laurila 54 54 Lintujen Ruskis 58 Porvoon lintulahti kukoistaa jälleen. Kertomus taivaan ilmiöiden harrastajista sivuilla 18–26. Se houkuttaa raija valkama 36 Tipulan tanssit Syksyisen vaaksiaislajin Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Painopaikka Hansaprint Turku/ SL13_08/2013 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. no. 46 Ensin oli luomumuna Kävimme luomukanalassa. 50 Maatiaissiemenet vaarassa EU:n suunnitelmat uhka perinnekasveille. 40 Aistimuksia jaloille. naaraat eivät lennä vaan kiipeävät kosiomenoihin. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280?8217, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280?8214, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280?8205, 044?333?5036 Johanna Mehtola, (09) 2280?8274, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 050?523?9631 Mirva Uotila (harjoittelija), 046?600?6317 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280?8201, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Kanadanhanhet ja lintuharrastajat viihtyvät Porvoon Ruskiksen lintulahdella. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. CC-000026/FI kannessa 46 Syystaivaan Linnunradan kuvasi Jorma Luhta. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Luomukanalan kanatkin ovat kovia munimaan. 40 Luontoon mars! Luonto antaa terveellisiä marjoja ja tarjoaa liikunnalle parhaan paikan. 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Saaristolaiselämää 18/2013 Suomen luonto 5. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. www.climatecalc.eu Cert. erityisesti vesilintuja. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Stuorrahanoaivi, helmi Struven ketjussa Suomalaista tunturiakin tarvittiin, kun maapallon tarkka koko ja muoto mitattiin. Paljasjalkapoluilta saa hyvää oloa
Kesä piteni niin alku- kuin loppupäästäkin. Lapin kesän 2013 suurin poikkeuksellisuus oli juuri pituudessa. Lapissa ennätyspitkä kesä L mauri mahlamäki / Vastavalo apin kesä 2013 antoi näytteen ilmastopaneeli IPCC:n vasta tämän vuosisadan lopulle ennakoimasta keskimääräisestä tulevaisuudesta. syyskuuta. Kasveille tärkeä yli viiden asteen ylittävän lämpötilan summa oli suuressa osassa Lappia sama kuin Jyväskylän korkeudella keskimääräisenä kesänä. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt Kesä alkoi suuressa osassa Lappia jo toukokuun puolivälin jälkeen. Lämpötila pysyi Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan 2013 kymmenen asteen yläpuolella neljä kuukautta eli jopa kaksi kuukautta keskimääräistä kauemmin. ”Tämä vastaa karkeasti ilmastomallien Lappiin vuodelle 2070 laskemaa keskilämpösummaa”, sanoo dosentti Jouni Räisänen Helsingin yliopistosta. Kasvukausi piteni sekä alku- että loppupäästä. syyskuuta. Lämpimin kesä Sodankylässä oli 1937. Kesäkuukausien keskilämpö oli viimeksi Kurjenkanerva kukki Kilpisjärvellä aikaisesta keväästä huolimatta vielä 5. Kesä vastasi kasveille vuodelle 2070 ennustettuja oloja. Se alkoi suuressa osassa Lappia jo pian toukokuun puolivälin jälkeen ja päättyi vasta 20. Niin sanotun ”ilmatieteellisen kesän” pituus oli pohjoisimmassa Lapissa sama kuin keskimäärin maan eteläosissa. 6 Suomen luonto 18/2013
Ja isot leikkurit leikkasivat ketjut poikki. Aurinko ei kesällä paista niin korkealta kuin 5000 vuotta sitten ja on myös kesäisin kauempana Maasta. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä pitäisi kiireesti vähentää. Etelä-Suomen kesän lämpöolojen tulo Lappiin merkitsee samalla tunturien metsittymistä. Vuoreijassa Norjassa oli lämpimin kesä koko mittaushistoriassa – se ulottuu vuoteen 1840. ”Asteen lämpeneminen voisi nostaa puurajaa 150 metriä”, sanoo Räisänen. Nyt tilanne on vaikeampi. Lapin kesäilmasto viilentyi vuosituhansia ennen kuin ilmasto alkoi lämmetä. ”Minä sentään pääsin sakoilla.” antti halkka Pohjoisessa poikettiin ?C Sofia Ben-Zwi / Lehtikuva © ilmatieteen laitos Kesän keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981–2010 keskiarvosta oli tänä vuonna epätavallisen suuri nimenomaan päälaen Lapissa. Alice Karlsson vuonna 1988 kuvassa vasemmalla. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tulevaisuuden skenaario on tyly. Aamulla lehdistö tungeksi paikalle, ja samassa tulivat myös poliisit. Tuolloin käytettiin suoraa toimintaa samoin kuin äskettäin arktisen alueen öljynporausta vastaan järjestetyssä mielenosoituksessa. Rikosnimike taisi olla luvaton tunkeutuminen. ”Mallien mukaan lämpenemistä voisi olla sadassa vuodessa noin kolme astetta.” alice karlsson Terveisiä Muurmanskiin kesäkuussa 1988 soudimme yön pimeydessä Helsingin Eteläsataman edustalle. Klik. Ilmaston lämpenemisen seuraukset näkyvät jo konkreettisesti Pohjoisnavalla, missä jää hupenee nopeasti. Minä sentään pääsin sakoilla. Kaverini Piia Tuomisto ja minut kytkettiin valaanlihakonttiin. Kuten oheinen kartta kertoo, kesäkuukausien huippulämpö keskittyi Utsjoen Lappiin ja Jäämeren rannikolle. Valaanlihan kuljetuksen kielsi jopa laki (Tullilain 11. Klik. Kiikarissa marika eerola vuosina 2005 ja 2011 Sodankylässä korkeampi kuin 2013. Se oli minun osuuteni Greenpeacen ensimmäisessä iskussa Suomessa. Maapallon kallistuskulma on loiventunut ja samalla napapiiri on siirtynyt Pohjanlahden perukoilta Rovaniemelle. Näinä vuosina toukokuun loppuun ja syyskuun alkuun sattui kuitenkin kylmiä jaksoja. Järjestö paljasti, että valaanlihaa kuljetettiin laittomasti Suomen kautta Japaniin ja hankki asialle valtaisan julkisuuden. Mutta mitä vielä! Valtiot etsivät kuumeisesti öljyä ja kaasua ja ulottavat lonkeronsa myös erittäin herkkiin ympäristöihin, kuten nyt Arktikselle. Ilmastopaneeli IPCC:n mallien perusteella ilmastonmuutos kääntää kehityksen. xxxxxxxxx Teksti teksti teksti teksti teksti teksti. Arktiksella pidätettiin ja vietiin Muurmanskiin tutkintavankeuteen 30 aktivistia, mukaan lukien suomalainen Sini Saarela. 18/2013 Suomen luonto 7. Muutaman päivän kuvani ja etenkin konttiin kettingillä kytketty jalkani olivat tiuhaan uutiskuvissa. pykälä), mutta siitä huolimatta epäkohdan paljastanut Greenpeace tuomittiin. Venäläinen öljynporauslautta on omalla talousa lueellaan maan lakien mukaisesti. Maailman huomion kiinnittäminen juuri sinne on Greenpeacelta loistava veto. Kuvaavaa oli silloin ja on nyt, että luonnon ja ympäristön puolustamisesta tehdään rikos
Tietoa saadaan niin luonnonsuojelun kuin evoluutiotutkimuksenkin tueksi. Saimaannorpan perimä on kaventunut. poimintoja Lehti pysyy vireänä markus varesvuo / lintukuva Luonto ja ympäristö nyt Kaakkurin pesälampia on autioitunut eri puolilla Suomea. Älypuhelimen omistaja voi ladata netistä ilmaisen QR readerin. Jane ja Aatos Erkon säätiö rahoittaa projektia, joka kestää vuoden 2016 loppuun asti. Kun sillä ottaa koodista kuvan, puhelin vie nettisivulle sll.fi/lahopuutarha, joka kertoo lahopuiden merkityksestä. Saimaannorpan perimä selvitetään Tuomas Aivelo 8 Suomen luonto 18/2013 Hämeen kaakkureista vain 58 prosenttia sai poikasia 2010–2013, kun 1980–1990-luvuilla onnistui yhdeksän pesintää kymmenestä. Pohjois-Suomen syrjäisillä ja rauhallisilla suo- ja metsälammilla kaakkurit pärjäävät entiseen malliin. Genomi on tieteellisesti hyvin arvokas: harvinaisessa luonnonkokeessa jääkauden jälkeen eristyneen saimaannorpan geneettinen monimuotoisuus on rutkasti kaventunut ja sisäsiittoisuus on suurta. Savossa pesintämenestyksen pudotus on neljäsosan luokkaa, käy ilmi kaakkuritutkija Kalevi Eklöfin keräämistä tilastoista. Luontokuvaaja mauri leivo kuvasi kauas synnyinseuduiltaan harhailleen nuoren linnun porvoon ilolassa.. Kaakkureiden hupenemiseen on syynä alentuneen poikastuoton ohella luultavasti myös lintujen kasvanut talvikuolleisuus. Tuoreen arvion mukaan Saksan aluevesillä kevättalvella oleskelevista 25?500 kaakkurista (Pohjanmerellä 16?500, Itämerellä 9000) arviolta 450 yksilöä kuolee vuosittain kalaverkkoihin ja öljyvuotoihin. Retkeilijöitä, luontokuvaajia ja muita ihmisiä liikkuu pesälammilla aiempaa enemmän, ja emon paettua korpit ja varikset nappaavat munat. Helle- ja sadepäivinä munat paahtuvat tai kylmettyvät ilman emon suojaa. suomen luonnon lukijat ovat tuoreen Kansallisen mediatutkimuksen mukaan uskollista väkeä. Kaakkurit hupenevat 267 havaintoa birlife ry:n tiira-havaintojärjestelmän mukaan suomessa tehtiin Syksyn SUURVAELLUKSEN aikana yli 250 havaintoa arosuohaukasta, enemmän kuin koskaan aiemmin. Suomessa kaakkureita pesii nykyisin 600–750 paria. Lahopuu puhuu kännykkälle jouko kuosmanen helsinkiläiset ovat ehkä huomanneet kaupungin lahopuissa Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Risto Sulkavan ideoimia QRkoodeja. pertti koskimies mauri leivo Helsingin, Itä-Suomen ja Oulun yliopistojen tutkijat selvittävät saimaannorpan sekä muutamien lähilajien perimän. Lehdellä oli syyskuussa julkaistun tutkimuksen mukaan 102?000 lukijaa eli saman verran kuin puoli vuotta aiemmin ja 2000 enemmän kuin vuosi sitten. Nopeasti vilkastuneen laivaliikenteen, tuulivoimaloiden ja merihiekan noston a rvioidaan huonontavan merkittävästi noin 6000 kaakkurin ruokailu- ja lepäily-ympäristöjä, mistä koituu aiempaa suurempia talvitappioita Suomenkin pesimäkannalle. Kaakkurien pesinnät epäonnistuvat yhä useammin tahattoman häirinnän vuoksi
Ne kuolevat yleensä viimeistään yöpakkasiin, mikä on sisämaan esiintymille suuri riski. Siksi hiekkakuoppien maisemoinnilla paahteisiksi avomaakohteiksi on sille suuri merkitys. Viimeisiä yksilöitä on havaittu jopa lokakuun 20. päivän tienoilla. 9. Iltapäivän aikana varmistimme, että tällä heinäsirkkoihin kuuluvalla erittäin uhanalaiseksi luokitellulla lajilla oli paikalla ainakin 30–40 yksilön esiintymä. Sille sen etusiipien suojaväri sopii erinomaisesti. Sinisiipisirkka on avointen hietikoiden ja arojen laji. ilmiömäistä Uusi vieras Lappeenrannassa. Viime vuosina sitä on kuitenkin löytynyt KaakkoisSuomen hiekkakuopilta, Lappeenrannan lisäksi muun muassa Virolahdelta ja Rautjärveltä. Kerro havainnostasi Suomen Luonnon toimitukselle: palaute@suomenluonto.fi. Se suosii hietikoiden paahteisia osia, joilla on myös karkeaa soraa. Jaakko Kullberg Löysitkö sinisiipisirkkoja. Venäjän puolella lajia esiintyy useilla Suomenlahden hiekkasaarilla, Karjalan kannaksella ja Laatokan rantahietikoilla, mutta Suomessa se tunnettiin pitkään ainoastaan Hankoniemeltä ja Raaseporin Padvasta. 18/2013 Suomen luonto jarmo nieminen Olimme syyskuun alussa tarkastamassa hiekkakuoppia Lappeenrannan Rutolassa, kun katseeni kiinnittyi tuttuun lentoonpyrähdykseen. Sinisiipisirkka on aktiivinen ja helposti havaittavissa vain auringonpaisteella. Nyt Rutolan hiekkakuopasta vastaava Rudus Oy aikookin suunnitella alueen maisemoinnin nimenomaan sinisiipisirkan esiintymistä silmälläpitäen! Ensimmäiset sinisiipisirkat aikuistuvat Hangossa heinäkuun puolivälissä, mutta suurin osa yleensä vasta elokuussa. Arojen asukas lennähti soramontuille Sinisiipisirkan luontaiset elinympäristöt vähenevät umpeenkasvun takia, ja laji on arka myös metsän varjostukselle. Ja aivan oikein, vikkelän kärpäsmäisesti hiekalle päätynyt lentäjä oli sinisiipisirkka, Sphingonotus caerulans
Öljy dollaria tynnyriltä Oho! 225 suntoon, jonka mukaan metsälain kohteet eivät ole yksiselitteisiä. Poliisi kysyi Metsäkeskukselta, onko sen virkamiehiä syytä epäillä rikoksesta. pykälä suojelee. Saatuaan vastaukseksi ”ei ole”, poliisi jätti ilmoituksen tutkimatta. infografiikka marika eerola, lähde: suomi öljyn jälkeen (Into 2013) Suurin osa Viiankiaavasta on natura-aluetta. Valituksen Tukesin päätöksestä jättivät Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin luonnonsuojelupiiri, Lapin ely-keskus ja Metsähallitus. YK:n FAO:n ruuan hintaindeksi IlmAkuva 2003 jorma luhta / Leuku antti halkka Metsälailla suojeltujen kohteiden hävittäminen ei aiheuta syytteitä, päätti kihlakunnansyyttäjä Pia Kuittinen syyskuussa. Syyttäjän mielestä on epäselvää, oliko rikosta tapahtunut. ”Alueen suojelukohteet on dokumentoitu poikkeuksellisen hyvin, ennen ja jälkeen”, toteaa luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola. Viiankiaavan malminetsintä jäihin 10 Suomen luonto 18/2013 225 200 200 175 FAO:n ruoan hintaindeksi 175 150 Öljyn hinta 150 2010 2010 2010 2009 2009 2008 2007 2008 2007 2007 2006 0 2005 0 2006 25 2005 25 2005 50 2004 50 2003 75 2004 75 2002 100 2001 100 2001 125 2000 125 2000 Piispa Samuel Sa lmi vaatii kaivosveroa Suom en Kuvalehden (38/ 2003) haastattelussa. Ruoan hinta on noudatellut 2000-luvulla varsin tarkasti öljyn hintaa. Siksi laki määrää ne suojeltavaksi.” Tapauksesta jätettiin rikosilmoitus. ”Norojen pilaamisen havaitsi vielä kauan hakkuiden jälkeenkin. Uusi rikosilmoitus piti kierrättää eduskunnan oikeusasiamiehen kautta ennen kuin se tutkittiin. Vanha lehtometsä saattaa olla jatkuvassa muutoksessa, mutta purot ja norot ovat melko pysyviä. Brittiläinen Anglo American ha-. Lohjan Mustamäessä tuhottiin kesällä 2009 luonnontilainen puro ja kaksi noroa, jotka metsälain 10. Ruuan ja öljyn hinnat vuosina 2000–2010 2000 ”m aa on herr an – nä mä asiat ku uluvat myös piispal le .” mikko niskasaari Yhdysvaltain energiaministeriön alaisen EIA:n ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n tilastot paljastavat, mikä ruoassa maksaa. Ei syytteitä lehdon tuhoamisesta 2002 rovaniemen hallinto-oikeus antoi syyskuussa välipäätöksen, jolla se kumosi Tukesin myöntämän luvan malminetsinnän jatkumisesta Viiankiaavan soidensuojelu- ja natura-alueella valituksista huolimatta. ”Poliiseilla ja syyttäjillä ei ole näissä asioissa lainkaan omaa ammattitaitoa. isoveli valvoo kuvat reijo pokkinen Luonto ja ympäristö nyt Rehevästä tihkupinnasta lähtevä noro hakattiin. Metsälain ja virkavelvollisuuksiensa rikkomisesta epäilty virkamies kiisti alueella olevan suojelukohteita. Malminetsinnässä alueelle muun muassa kairattaisiin erittäin tiheästi lähes 200 kairanreikää. Syyttäjä nojautui myös maa- ja metsätalousministeriön lau- 2002 vittelee alueelta nikkeliä ja kuparia. Lapin luonnonsuojelupiiri on valittanut malminetsinnästä erikseen myös korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tämä valitus on tehty soidensuojeluasetuksen pohjalta. Silloin pitäisi käyttää puolueettomia asiantuntijoita, kuten tehdään muissakin rikosa sioissa”, huomauttaa luonnonsuojelu asiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta. Sodankylän Viiankiaapa on suuri ja muun muassa linnustoltaan arvokas a apasuo. Ruoassasi on öljyä Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa
Vuodesta 1998 lähtien pantoja on laitettu 135 karhulle, ja enimmillään maastossa on ollut 20–30 pantakarhua samanaikaisesti. suora linja pekka moliis / lehtikuva Kuhmon karhu nousi otsikoihin, kun metsästäjät kaatoivat sen. Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Pantaongelmat koskevat nuoria kasvavia karhuja. Aiotaanko pannoituksia jatkaa. Pala oli yksinkertaisesti liian paksu eikä antanut periksi. Miksi pannoitusta tehdään. Tämän hankkeemme rahoitus on virallisesti loppunut jo 2012, eikä uusia pannoituksia ole sen jälkeen juuri tehty. Kyyjärvellä kaadetun karhun pannan drop off -toiminto oli viallinen. Nuoret karhut ovat kiinnostava tutkimuskohde, sillä ne suuntaavat uusille alueille ja niiden uskotaan olevan tuttavallisempia ihmisiä kohtaan. Pannoissa on ajastettava mekanismi, jonka pitäisi pudottaa panta määrättynä hetkenä. Lisäksi pannoilla on tutkittu karhujen suhtautumista ihmisiin ja ihmisasutuksiin – missä tilanteissa karhut tulevat ihmisasutusten lähelle ja miten karhu käyttäytyy, kun ihminen lähestyy sitä. ”Pannan oli tarkoitus pudota viime talvena talvipesään.” Onko vastaavia ongelmia ollut aiemmin. Seurantapannat aiheuttivat kahdelle nuorelle karhulle pahoja hiertymiä loppukesästä. Yritimme saada karhua kiinni ja pantaa pois, mutta panta ei enää lähettänyt paikannuksia ja eläimen löytäminen oli hankalaa. Ilpo Kojola Pekka Peura varmuuden vuoksi poistaa pannat kaikilta nuorilta karhuilta, eikä pannoituksia ole suunnitteilla jatkaa. RKTL keskeytti pantojen asennuksen, kun vialliset pannat löytyivät. Pannoilla on seurattu karhujen liikkuvuutta ja elinpiiriä, jotka ovat tärkeitä tietoja karhukannan arvioinnissa. mirva uotila Jasmin Awad / istockphoto Miksei virhettä huomattu aiemmin. Pannan oli tarkoitus pudota viime talvena talvipesään. Riistakameran kuvista ei päällepäin näkynyt, että panta oli niin iso ongelma karhulle. Hankkeen aikana olemme keränneet paljon tietoa ja aineistoa, joka on käytävä huolella läpi. Pantaan oli asennettu varatoimena puuvillan pala, jonka oli tarkoitus revetä mikäli panta jää karhulle pieneksi. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Ongelman ilmettyä päätimme Luonnon kysymyksiin. Mikä meni vikaan. Rktl:stä vastaa Suomen tomi setälä Erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta, pantakarhut liittyivät Rktl:n tutkimuksiin. Erikoistutkija Ilpo Kojola Kyyjärven nuori karhu ammuttiin 21.8. ja Kuhmon karhu 22.8. Tiesimme, ettei Kyyjärven karhun panta ollut tippunut ja että tällainen ongelma voi olemassa. Nämä otettiin tutkimusohjelmaan vasta hiljattain, eikä tällaista ongelmia ole ennen ollut. Kuhmossa kaadetun karhun kasvunopeus oli arvioitu väärin ja drop off -mekanismi oli ajastettu liian myöhäiseen ajankohtaan. 18/2013 Suomen luonto 11. Tällä hetkellä luonnossa on yhdeksän pantakarhua, joista yksi on nuori. Kuinka paljon pantakarhuja vielä on jäljellä. Kuhmon karhun tilanne paljastui, kun metsästäjät kaatoivat sen
12 Suomen luonto 18/2013 Hieno liike – ihana – aivan ihana – upea kuva – luontofotauksen ydintä – le joli renard (kaunis kettu) – liitokettu on pop – ilme on mahtava... Taso säilyi hyvänä. ROADRUNNER Kettukuva kiri övereimmäksi. Siinä kommentteja netistä, jossa äänestyskin järjestettiin. teksti Antti Halkka ja annakaisa vänttinen Pasi Kanniston kettu pääsi kovaan seuraan, kun se näytettiin Docventures-ohjelman luontoteeman osana kuuluisan Microcosmos-dokumentin jälkeen. Se oli yksi Docventuresin ja Suomen Luonnon Överi luontokuva -kisan finalisteista. Ohjelman aikana sai äänestää suosikkikuvaansa. Kettu kiri nopeasti voittoon. Kilpailuun tuli kahdessa päivässä yli tuhat kuvaa. ”Hyvä että otoksen ehti ottaa”, kommentoi Mira Tolonen Facebook-profiilissamme ja on lähempänä totuutta kuin arvaakaan, sillä kuvaajan kameran akku loppui kesken ketun juoksun.. Pasi Kanniston voittajakuvan syntytarina kiinnosti monia
Osallistujien kesken arvotun lehtemme vuosikerran voittivat Johanna Suomalainen ja Pekka Kastikainen. Toiseksi kuvakilpailussa tuli utsjokelaisen Tarja A. Näin oli, vaikka äänestysaika sijoittui Docventuresin lähetysaikaan eli lähelle puoltayötä. Joku netin kommentoijakin näki kuvassa vertauksen nykyajan työelämään. Ja niin Kannisto painoi kameran laukaisinta, ja yhtenä sarjasta syntyi Suomen överein luontokuva. Kettu ei huomannut Kannistoa vaan touhusi omiaan. Niitä kuvaillessa jossakin huusi kettu ja tuli lähemmäs koko ajan. Kommenttien perusteella ketulla tämä ylitys tapahtuu joko söpöydessä tai vauhdissa. n Docventures valitsi finalisteista viisi ja Suomen Luonto viisi. ”Ihan kaikilla leveleillä. Yhdeksän kymmenestä oli luonnon puolella. Siinä kysyttiin voittaako luonto vai ihminen. Erityi- sesti miehet näyttivät kokeneen olevansa parhaiten osa luontoa alastomina. Suomen Luonto ja Docventures kiittävät kaikkia kisassa mukana olleita! Docventures on kymmenen valitun dokumentin ja niitä seuraavan teemakeskustelun sarja TV2:ssa keskiviikkoisin kello 22.05. Riku ja Tunna sanovat, etteivät osanneet odottaa kuvilta näin korkeaa tasoa. kuvat yle / docventures Docventures-miesten Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin mielestä ”Voittajakuvassa övereintä on sen taidokkuuden ja oivaltavuuden lisäksi kuvan aiheuttama välitön samastuminen tähän Roadrunneriin: Ei *****, nyt on muuten kiire!”. Länsmanin Saamenmaan taivaan tulet ja kolmanneksi Sakari Sipilän Osku-orava. Överiin kisaan tuli erikoisiakin kuvia. 18/2013 Suomen luonto 13. Se lähti kuin hangen päällä lentäen kohti toisen ketun ääntä. Päättäkää itse. Se tuli suoraan kuvaajaa päin ja huomasi jonkin saaliseläimen jäljet. Tässä kertautui toisen Docventuresin samalla kertaa järjestämän äänestyksen tulos. Oikeastaan Kannisto oli lähtenyt kuvaamaan lintuja. Kiitos ihmiset ja luonto.” Roadrunner Pasi Kannisto Voittajakuvassa övereintä on oivaltavuus ja samastuminen tähän Roadrunneriin. Kymmenen äänestyskisakuvan joukkoon Kolin huipun kuvalla kivunnut miesjoukko ei pärjännyt ketulle, revontulia ihmettelevälle ihmiselle tai oravalle. Yhtäkkiä se sai jalat alleen. Kohtuuden ylitys tai mennä yli tai riistäytyä käsistä ovat sanakirjan tarjoamia suomennoksia. Kaikki kilpailukuvat ovat nähtävissä osoitteessa: www.suomenluonto. Överiys tarkoittaa liiallisuutta. fi/docventures. Kun lajitoverin huutelut tulivat lähemmäksi, myyrän etsintä loppui ja kettu alkoi katsoa äänten suuntaan
Luonnonsuojelualueet peittävät maasta kymmenesosan. Yli kilometrin korkuisilla vuorilla vallitsee mannermainen ilmasto, mutta myös rannikolla on talvisin kylmää ja tuulista. Maaliskuun lopulla Kroatiassa tuoksuu jo kevät. Toimittanut jorma laurila Kuvat juho Rahkonen kroatia maailmalta Kroatian eteläosan kevättä Dubrovnikin lähellä. Palmurannoistaan ja kirkkaista sukellusvesistään tunnettu Adrianmeren helmi on myös jylhien havumetsien maa, jossa elää jopa susia ja karhuja. Hyvin erilaisia näkymiä tarjoilevat esimerkiksi merellinen Kornatin kansallispuisto, jossa on 89 saarta, ja kalkkikiveen syöpyneistä jokikanjoneistaan tunnettu Krka. Kostean lämmin tuulahdus tervehtii kulkijaa palmujen reunustamilla. Erityisen maininnan ansaitsevat puiston aarniometsät, joissa kasvaa muun muassa valtavia pyökkejä. Se johtuu vuorilta tulevasta niin sanotusta valumatuulesta, kun vuorten kylmä ja tiheä ilma painuu laaksoihin. Kroatiassa on kymmenen luonnonpuistoa ja kahdeksan kansallispuistoa, joista suurin ja tunnetuin on 1949 perustettu Plitvi?kan järvien kansallispuisto. Erikoisen puolikuumaisen muotonsa vuoksi Kroatiaan mahtuu pienelle alueelle hyvin monenlaisia maisema- ja ilmastotyyppejä. Plitvi?kan järvien kansallispuistossa elää yli 150 lintulajia, 1200 kasvilajia ja 50 nisäkäslajia. Koko maan pinta-alasta yli kolmannes on metsää. En olisi odottanut kohtaavani siellä niin lumisia maisemia ja niin paljon havumetsää. Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva ainutlaatuinen luontokohde sijaitsee 14 Suomen luonto 18/2013 Kroatian keskiosassa Dinaarisilla alpeilla, jotka jakavat maan ilmastollisesti kahteen osaan. jäsenmaa. H einäkuussa EU:hun liittynyt neljän ja puolen miljoonan asukkaan Kroatia on pinta-alaltaan runsas puolet Lapin maakunnasta. Kun matkustin Kroatiaan ensimmäisen kerran, oli helmi–maaliskuun vaihde. Vuosituhansien aikana kalkkipitoiseen karstimaahan on muodostunut 16 järven porrasmainen ketju, jota maalauksellisen kauniit vesiputoukset yhdistävät. EU sai uuden luontohelmen Kroatiasta tuli viime heinäkuussa Euroopan unionin 28
Kiina on suurin uhanalaisten eläinten salakaupan kohdemaa. Täällä, lähellä Monteneg ron rajaa, maisemakin on vehmaampaa kuin muualla Kroatiassa: tiheät sypressimetsät koristavat vuorten rinteitä kuin kynttiläkuuset tunturinkuvetta. Koirat paljastavat salakuljetuksia Putoavat järvet ovat suosittu matkailukohde. Juho Rahkonen Jorma laurila Sergey Osipov Tärkein elinkeino on matkailu, ja turistien määrä on kasvanut 2010-luvulla. Kroatialla on kuitenkin pitkät perinteet luontokohteidensa suojelussa jo ennestään. Luoteis-Venäjän arvokkaat metsät ja suot kartoitettiin. Luoteis-Venäjällä on tehty myönteisiä suojelupäätöksiä, kuten Onegan niemimaan kansallispuiston perustaminen alkuvuodesta 2013. WWF:n ja Maailman luonnonsuojeluliiton IUCN:n yhteinen laitonta villieläinkauppaa valvova Traffic-verkosto tukee toimintaa. n 18/2013 Suomen luonto 15. Kiinan viranomaisten mukaan tieto siitä, että tulli käyttää koiria, on merkittävä salakuljetusta vähentävä tekijä. Maahan tuli viime vuonna 12 miljoonaa turistia, joista suurin osa EU-maista. Niitä ja paljon muita uhanalaisia eläimiä tai niiden osia salakuljetetaan jatkuvasti Kiinaan. Salakuljettajat tietävät, että kiinnijäämisen riski on nyt entistä suurempi. Myös Hiipinän kansallispuisto, Paan ajärven kansallispuiston laajennus ja monet alueelliset suojelualueet on tarkoitus perustaa lähivuosina ”, Syken projektipäällikkö Anna Kuhmonen kertoo. Rantaviivaa pienellä maalla on toistatuhatta kilometriä. Pyökkimetsää. Luonnonsuojelullisesti laajimmat alueet ovat Karjalan tasavallassa sekä Murmanskin, Arkangelin, Vologdan ja Leningradin hallintoalueilla ja Pietarin kaupungissa. Tiikerinluut, norsunluu, sarvikuonon sarvet ja kilpikonnat paljastuvat labradorinnoutajien huipputarkan hajuaistin ansiosta. Alueet kartoitettiin suomalais–venäläisenä yhteistyönä Gap-hankkeessa, jossa suomalaisena osapuolena oli Suomen ympäristökeskus Syke. EU-jäsenyyden myötä ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus Kroatiassakin kasvaa, mikä lisää myös luonnolle aiheutuvia paineita. Koulutuksessa harjoiteltiin löytämään villieläintuotteita, joita oli kätketty muun muassa vöihin, postipaketteihin ja matkatavarakontteihin. uutisia kaduilla. Koirat koulutettiin Kiinan salakuljetuksen vastaisessa virastossa. Niistä on siellä kova kysyntä esimerkiksi perinteisessä lääketieteessä, koristeina tai eksoottisina herkkuina. Jo jäsenyysneuvotteluiden aikana Kroatia kehitti lainsäädäntöään EU:n vaatimusten mukaisiksi. Ehkä suurin uhka Kroatian luonnonsuojelulle on kuitenkin yleis eurooppalainen: velkakriisissä painiskelevassa EU:ssa huomio kiinnittyy helposti vain talousnäkökulmaan, jolloin pitkäjänteiset satsaukset luonnon- ja ympäristönsuojeluun ovat vaarassa jäädä vähemmälle. Kiina Kiinan Yunnanin maakunnan tulliviranomaiset ovat pestanneet avukseen kolme labradorinnoutajaa nuuskimaan uhanalaisten eläinten laajamittaista salakuljetusta. Venäjä Kroatiassa voi kokea myös talven. Kroatian rannikolla on yli tuhat saarta, joista suurin osa on asumattomia. Katso video labradorinnoutajista työn touhussa: http://bit.ly/1dYePeQ. Kroatian eteläinen Unescokaupunki Dubrovnik on muusta Kroatiasta erillinen saareke, jota ympäröivät Bosnian lyhyt rannikkokaistale, Montenegro ja Adrianmeri. ”Tänä vuonna odotetaan Inkerinmaan luonnonpuiston ja Laatokan luotojen kansallispuiston perustamista. Venäjällä on paljon arvosoita ja aarniometsiä venäjä Suurin osa pohjoisen havumetsävyöhykkeen laajoista aarniometsistä ja luonnontilaisista soista on Luoteis-Venäjällä
Terhoja kerätessään närhi piilottelee taitavasti, ja sen huomaa vain pikaisista terhonvientipyrähdyksistä. Närhi varastoi myös marjoja ja siemeniä. Pesämaljan lintu vuoraa sileillä juu-. Kuin tehdastyöläinen lintu lentää lehvästöön, kopistelee makupaloja irti ja lennähtää useampi terho kurkkupussissaan lähimetsään. Monin paikoin on havaittu kymmeniä ja jopa yli sata vaeltavaa lintua päivässä. Tammen lähimetsikössä kasvaa siellä täällä pikkutammia, joista vain pieni osa varttuu kunnon puuksi. Viimeksi huomattavan suuri vaellus oli syksyllä 2010. Jos lintu tulee 11/2011 16 Suomen luonto 18/2013 yllätetyksi, sen kyllä kuulee. Lintu piilottaa saaliinsa jopa kilometrien päähän multaan ja sammaleeseen talven varalle. Kaikkiruokaisena se syö lisäksi hyönteisiä sekä lintujen munia ja poikasia. Suurin päiväsumma on ollut yli tuhat yksilöä. Varisten heimoon kuuluva närhi on syksyisen lintumaailman väriläiskä. Monet tuhansista terhokätköistä unohtuvat sinisiiviltä metsään itämään. Närheä tavataan koko maassa aina Etelä-Lappia myöten. Närhi on syksyllä tuttu näky Etelä-Suomen tammissa. Närhi pesii tiheissä, kuusivaltaisissa havu- ja sekametsissä. Närhi ei näytä lennossa mestarilentäjältä; sen lento on pikemminkin hidasta ja vaappuvaa. Sen pääväri on punertavan harmaanruskea ja kurkku sekä yläperä ovat vaaleat. Pikkutammet paljastavatkin, että närhellä ei ole erityisen hyvä muisti. Kuukauden laji: närhi Krääh sanoo närhi Syksy on närhien aikaa, jolloin niiden ohjelmaan kuuluu vaelluksia ja tammenterhoja. Suomen parimäärä on 150?000, Euroopassa viidestä kymmeneen miljoonaan paria. Nokan juuressa kurkun sivulla on leveä, musta viiksijuova ja päälaella mustia pitkittäisjuovia. Sanotaankin, että tammen tulevaisuus on närhen nokassa. Hyvä tuntomerkki on myös siipitaipeessa oleva vaaleansininen, mustaraidallinen laikku. Pesänsä se rakentaa kuivista risuista tavallisesti kuuseen parin metrin korkeuteen. Närhen tavallisin ääni onkin ruma rääkäisy, joka on sekä varoitus- että kutsuääni. Vaelluksella ollessaan ne lentävät hajanaisena parvena. T teksti johanna mehtola / kuva arto juvonen änäkin syksynä on nähty ruuan perässä vaeltavia närhiä. Pyrstö on musta. Säikähtäessään lintu myös pudottelee terhoja lennossa. Varsinaista hiljaista laulua voi kuulla lähinnä alkukeväällä. Pohjoisessa se on harvalukuinen, tosin levinneisyys on laajentunut parina viime vuosikymmenenä yhä pohjoisemmaksi. Puussa rapisteleva närhi napsii terhoja
Kurkun sivulla leveä musta viiksijuova ja päälaella mustia pitkittäisjuovia. Keski-Euroopassa närhiä on myös kaupungeissa. Närhi munii keskimäärin viisi, kuusi munaa huhtikuun lopussa tai toukokuussa. Pariutumisen aikaan koiras osoittaa huomaavaisuutta naaraalle tarjoamalla tälle ruokaa. Se voi jymäyttää myös lintuharrastajia. Latviasta on löydetty 5000 vuotta vanha hauta, jossa vainajan asuun oli kuulunut närhien siipiä. Närhi-nimi on ilmeisesti ono- Närhi on yleinen muualla paitsi Lapissa. Tiesitkö. Etelä-Lappiin saakka, pohjoisempana harvalukuinen. n 18/2013 11/2011 Suomen luonto 17. Molemmat emot ruokkivat poikasia. Paikkalintuna se viihtyy metsän suojassa, mutta yhä useammin sitä näkee asumusten lähettyvilläkin ja talviruokinnoilla. pituus: 32–35 senttiä, siipien kärkiväli 54–58 senttiä. närhi Garrulus glandarius Väritys: Punertavan harmaanruskea, kurkku ja yläperä valkeat, siipitaipeessa vaaleansininen, mustaraidallinen laikku. Naaras hautoo reilut kaksi viikkoa, minkä jälkeen molemmat emot ruokkivat poikasia noin kolme viikkoa. Suomen pesimäkanta 150?000 paria. rikuiduilla. Ravinto: Kaikkiruokainen, kesäisin myös lintujen munat ja poikaset. Pähkinähaukka taas kertoo närhen oivasta kyvystä matkia vaikkapa hiirihaukan naukumista ja kanahaukan jäkätystä. lintuatlas / luonnontieteellinen museo Levinneisyys: Yleinen matopoeettista perua varoitusäänestä krääh. Närhi saattaa matkimalla hämätä muita lintuja luulemaan, että metsässä vaanii iso petolintu eikä leppoisampi närhi. Närhen mieltymys pähkinöihin ja terhoihin näkyy linnun ruotsinkielisessä nimessä nötskrika (pähkinähuutaja), saksaksi se on Eichelhäher (terhonärhi). paino: 140–180 grammaa. Lisääntyminen: Naaras munii 3–8 munaa, joita se hautoo reilut kaksi viikkoa. Sen kansanomaisia nimityksiä ovat muun muassa paskanärhi, pottuharakka, pähkinähaukka ja närri. Onhan närhi kansansadun mukaan saanut korean höyhenpukunsakin huijaamalla sen käeltä. Nimitys paskanärhi kuvaa linnun tapaa tonkia lantakasoista syötävää. Elinympäristö: Kuusivaltaiset havu- ja sekametsät
Keinovalon saastuttamassa syksyssä tämä paikka on avaruudelta pimennossa – mutta taivaan harrastamisessa kyse ei olekaan vain tähtitorneista ja tähtikirkkaista öistä. Taivaan vahdit Tähtiharrastaja on ylöspäin katsomiseen erikoistunut luontokuvaaja. Kun liike viimein lakkaa, paljastuu pilvikatto, ja se hehkuu maailmankaikkeuden jokaista tähteä kirkkaammin. Luukkua kampeaa sähkömoottori, jonka korviasärkevä kirskunta kaikuu metalliseinistä. Avaruudessa on jotain sellaista mitä ihmissilmä ei tavoita. K teksti Tuomas Haakana / kuvat Tiina Kuvaja ylmän observatorion kupuun raottuu hitaasti öinen kaupunki. 8/2013 18 Suomen luonto 18/2013
Taivaanvahti-järjestelmän äiti Emma Herranen Kaupin tähtitornissa. 18/2013 8/2013 Suomen luonto 19. Lokakuu, Tampere, Pirkanmaa
Oulu, Pohjois-Pohjanmaa. Sääilmiöiden lisäksi kamerat havaitsevat niin sanottuja tulipalloja, isoja tähdenlentoja. Kuvun ja sisätilojen välisestä kerroksesta avautuu kattoterassi, josta kaartuu avoin mutta tuulinen näkymä taivaalle ja kaupunkiin. Laiterikkojen korjaaminen -20 asteen viimassa kuori mukavasti nahan sormenpäistäni.” Tampereen Kaupin vesitornin katolla on joka talvisunnuntai avoimet ovet. Niiden kuvaa voi seurata reaaliajassa yhdistyksen sivuilta. kesäkuuta 2008 kello 09.00. Komeusaste: 5/5. Herranen kertoo, että juuri tällaiset isot ilmiöt houkuttelevat paikalle suuren yleisön. Kaupin tähtitorni on yksi maan viidestätoista avoimesta observatoriosta. Vertailun vuoksi: lintuharrastajien BirdLife-järjestöön kuuluu noin 11?000 jäsentä. ”Tähtijoukko sijaitsee arviolta 7500 valovuoden etäisyydellä Oulun keskustan kattoterassilta. marraskuuta 2012 kello 23.00. Observatorion kuvun avannut Emma Herranen on yksi yhdistyksen jäsenistä. Sen keskellä kohoavassa tolpassa sojottaa eri suuntiin sääkameroita. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa toimii tästä huolimatta yli 30 paikkakunnalla ja siihen kuuluu yli 17?000 jäsentä. Seuraavaksi opas johdattaa kylmästä kupolista takaisin alemman kerroksen lämpimiin tiloihin. Kirkkaina talvi-iltoina on jäätävän kylmä, kirkkaina suviöinä Pohjolan taivas on vaalea kuin rullaverho. Harrastajia on enemmän, mistä kielii se, että Ursan Tähdet ja Avaruus -lehteä lukee noin 75?000 ihmistä. Tasanteella on paljon tilaa katselijoille. Kevättalvella 1997 kirkkaasti loistanut Hale–Bopp-komeetta veti Kauppiin 600 silmäparia yhdessä illassa. Auringon ympärillä oli aivan liikaa renkaita! Juoksin kotiin hakemaan 20 Suomen luonto 18/2013 Sääilmiöiden lisäksi kamerat havaitsevat niin sanottuja tulipalloja, isoja tähdenlentoja.. Se on Tampereen paikallisyhdistyksen majapaikka. ”Vein lapsen aamulla tarhaan, ja päiväkodin pihassa huomio kiinnittyi taivaalle. Tampere, Pirkanmaa. Torstai 5. Melotte 15 kohteessa IC 1805,”Sydänsumu”. Siellä pidetään luentoja ja tähtinäytöksiä ja kokoonnutaan kerhoiltoihin. Komeusaste: 4/5. Harvinaisia halomuotoja. Kuvassa on yhteensä 15 tuntia vedyn emissiota valotettuna aika kauheista olosuhteista. Torstai 29. Pilvetöntä taivasta yleisö saa ihailla vain parina pyhänä kaudessa
Lokakuu, Tampere, Pirkanmaa. Emma Herranen kertoo, että Kaupin tähtitornin kaukoputkella voisi nähdä Jupiterin kuut. 18/2013 Suomen luonto 21. Myös tähtitornin pääkaukoputki makaa vettyneenä kupolin alla. Tähtitornin kuvusta avautuu näkymä keinovalojen kaupunkiin. Kosteus on kuitenkin rikkonut seurantajalustan, eikä Celestronin putki enää käänny maapallon mukana
Revontulia voi nähdä hyvin myös Etelä-Suomessa. Lokakuu, Kangasala, Pirkanmaa. 22 Suomen luonto 18/2013
”Kirkkaita yöpilviä suomaisemassa. Kommentoijat löytävät kuvista monia sellaisia yksityiskohtia, joita kuvaaja ei itse ole huomannut. Tekstillä kerrottiin kohteen nimi, havainnon tyyppi, ilmiön kirkkaus, ilmakehän käytös ja yleinen tunnelma havaintohetkellä. Emma Herranen tekee työkseen tietojärjestelmiä ja yritysraportteja. Ensinnäkin sen avulla tieto havainnoista säilyy ja on yhdessä paikassa. Toinen käyttötarkoitus tuli vaivihkaa. Niissä suuresta määrästä dataa tehdään johtopäätöksiä. kameran ja ehdin vielä onneksi kuvaamaan setin. Havainnot tehdään verkkoon samalla periaatteella kuin etanapostilla edenneille pahvikorteille. Korttiin piirrettiin yleensä käsin hahmotelma nähdystä. Tämä havainto on Saartin kirjaama. Silloin hän kuvasi jääkiteistä siroutuvan valoilmiön, ellipsihalon. Se oli etsintäkarttoineen Saartin ensimmäinen tähtitieteellinen kirjahankinta. Järjestelmää ylläpitää parikymmenpäinen porukka. Ensiksi Saarti kohdisti putken Orionin tähtisumuun. Taivaanvahdin kautta havainnoijat jakavat kuvia, kommentoivat niitä, pitävät yhteyttä ja jalkautuvat havaintojen perässä ulkoilmaan. Järjestelmän äiti on Emma Herranen. Järjestelmän isä taas on Tähdet ja Avaruus -lehden päätoimittaja Marko Pekkola. Eetu Saarti kuvaa syvän avaruuden kohteita ja luonnonilmiöitä. Heti järjestelmän tultua julki vuoden 2011 lopulla eräästä tulipallosta kertyi kolmisensataa havaintoa. Mikroskoopilla hän tutkii joskus myös siitepölyä ja jääkiteitä, jotka aiheuttavat haloilmiöitä. 18/2013 Suomen luonto 23. Nykyisin suomalaiset harrastajat tallentavat valokuvin varustettuja havaintojaan Ursan Taivaanvahti-järjestelmään. Herrasen ja Pekkolan ajatuksena oli, että Taivaanvahti olisi riittävän helppo kannustaakseen sunnuntaiharrastajatkin jättämään havaintonsa. Se on taivaantuijottelijoiden sosiaalinen media. Kangasala, Pirkanmaa. Pilvet näkyivät 3.45 asti, jolloin auringon korkeus oli 5,5 astetta.” Eetu Saarti tarkkailee tähtitaivaan ilmiöiden lisäksi ilmakehää. Mukana on myös meteorologian harrastajia. Kirkkain alue ulottui parhaimmillaan hieman yli 20 asteen korkeudelle. Havaintojen avulla matemaatikko Esko Lyytinen pystyi jäljittämään avaruudesta tippuneen kappaleen putoamisalueen Keski-Suomen Jämsään. heinäkuuta 2013 kello 23.45. Komeusaste: 4/5. Taivaanvahdin käyttäjistä yksi on Eetu Saarti, 18, joka teki ensimmäisen merkittävän havaintonsa kolme vuotta sitten. Tunnin kuluttua kaikki oli jo ohi.” Tähtiharrastuksen ytimessä ovat nopeasti hälvenevät ilmiöt – tai ennen kaikkea sellaisista ilmiöistä tehdyt havainnot. Hän asuu Kangasalla kettujen, peurojen ja rusakoiden keskellä ja opiskelee Tampereen teknillisessä lukiossa Hervannassa. Kirkkaita yöpilviä. Sama pätee Taivaanvahdissa. Saarti oppi Otavan viiden vanhana, samoihin aikoihin, kun perhe muutti lähiöstä omakotitaloon, metsäaukean laitaan. Vielä 2000-luvun alkupuolella amatöörit kirjasivat näkemänsä pahvisille havaintokorteille. Se vastaa kysymyksiin ja analysoi havaintoja. Koordinaatit löytyivät alelaarista hankitusta, parin euron arvoisesta Yötaivaan oppaasta. Nyt kaksi vuotta täyttävällä verkkopalvelulla on kaksi tarkoitusta. Ensimmäisen kaukoputkensa hän sai 12-vuotiaana. Perjantai 26. Tämän vuoden toukokuussa tippuneesta tulipallosta kertyi jälleen noin kolmesataa havaintoa, ja Lyytinen jäljitti kappaleen putoamisalueen Satakuntaan Huittisiin
Ensimmäisen Bresser Skylux -kaukoputken lisäksi Saartilla on nykyisin myös 600 millimetrin Skywatcher sekä tavallinen 400 millimetrin kauko-objektiivi, pieni laajakulmalinssi ja lankalaukaisin. Kaukoputken läpi katsottuna siinä vaihtelivat kuitenkin pelkät harmaan sävyt. Joillakin harrastajilla on kotonaan niin massiiviset laitteet, että voidaan puhua henkilökohtaisesta observatoriosta. Jos kaukoputki ei automaattisesti käänny vastakkaiseen suuntaan kuin maapallo, kohde häviää nopeasti kuvasta. Kittilä, Lappi. Maanantai 14. Yhdysvaltain toiseksi suurin tähtiharrastuslehti Sky & Telescope kirjoitti hänestä viiden sivun artikkelin jo 2005. Itse hän luonnehtii 12-tuuman Meade LX200 -teleskoopin sisältävää kalustoa sanalla ”vaatimaton”. Silmille tyhjästä taivaasta avautuu kameralla valoisa ja upea näkymä. Tällaisesta luksuksesta nauttii jutun ensimmäisen havaintotekstin kirjannut JP Metsävainio Oulusta. 24 Suomen luonto 18/2013 tavan näköisiä, mutta Saarti kertoo saaneensa ne satasella ja kahdellasadalla. Pilviset päivät menevät virtuaaliseen pinoon valotettuja kuvia käsitellessä ja eri värikanaville koodattuja kuvia kootessa. tammikuuta 2013 kello 23.30. Saarti kuvaa ja katsoo tähtiä ja taivasta enimmäkseen omassa kotipihassaan, jossa seisoo Skywatcher HEQ5 -seurantajalusta. Ihmissilmä voi tallentaa valoa vain noin viiden sekunnin edestä. ”Sodankylän geofysiikan observatorion sivut vihjailivat, että nyt saattaisi jotakin olla. Rauhallinen revontulikaari. Se on tarpeen, sillä maapallo pyörii jatkuvasti. Kuvaaminen onkin harrastuksessa hyvin tärkeässä osassa. Kaukoputket ovat hin- Ihmissilmä voi tallentaa valoa vain noin viiden sekunnin edestä. National Geographic on nostanut Metsävainion otoksia viikon avaruuskuviksi. Oppaassa sumu loistaa hehkuvissa väreissä. Olihan siellä. Kun Saarti sai kolme vuotta sitten oman kameran, värejäkin alkoi näkyä. Testailin myös otsalampun käyttöä eri kohteiden valaisemiseen.”. Pipo päähän ja pihalle. Komeusaste: 2/5. Metsävainion ällistyttävät kuvat on havaittu. Nykyisillä järjestelmäkameroilla kohdetta voi sen sijaan valottaa toistakymmentä tuntia
”Se on alue, jolta harrastajakin pystyy keräämään uutta tietoa”, Herranen selittää. Toisaalta myös harrastajien kauemmilla havainnoilla on edelleen tieteellistä merkitystä. Valosaaste häiritsee alati tähtien katselua kaupungeissa. Törmäyksen synnyttämä valoilmiö oli ohi kahdessa sekunnissa ja vaati ennen kaikkea oikeaa ajoitusta. Saartin asuinsijoilla ei tarvitse älypuhelimen sovelluksia tunnistaakseen tähtikuvioita. Uudet harrastajat eivät löydä tähtitornia metsän keskeltä. Tampereen Ursassakin on keskusteltu siirtymisestä korpeen, ei kuitenkaan tulisella palolla. Komeusaste: 1/5. Syypäitä tähän ovat suurpaine- ja pienpainenatrium. Myös Herranen kulkee harrastuksen perässä maalle, Etelä-Karjalassa Ruokolahdella sijaitsevalle sukutilalle. ”Kerrankin oli taas energiaa havainnointiin, mutta taivas pysyi kaikilta osin pilvettömänä. Myös monet Saartin luontokuvat ovat häikäisevän komeita. Päivällä hän metsästää linssiinsä lintuja tai muita eläimiä. Varsinaisia havaintoja tein kello 23.50–00.15. Lämpötila jopa +7 astetta.” ”Tulee sitä joskus nukuttuakin”, Eetu Saarti kertoo yksinäisistä telttaretkistään, jotka suuntautuvat Tampereen vieressä sijaitsevan Kangasalan lähimaastoon. Esimerkiksi viime vuoden syyskuussa yhdysvaltalainen amatööri havaitsi Jupiteriin törmänneen kappaleen 300-millisellä kaukoputkellaan. Nämä aineet tuottavat katuvalojen kelmeän värin. Toisin on kaupungeissa, jossa harrastajia riepoo ainainen valohäly. Telttaillessaan Saarti kuvaa aamuun asti. 18/2013 Suomen luonto 25. Yksinäisiä retket ovat siksi, ettei kumpikaan Saartin vanhemmista eikä kukaan hänen sisaruksistaan tai kavereistaan ole yhtä kiinnostunut yötaivaasta. Negatiivinen yöpilvihavainto. Tähtien, planeettojen ja auringonpimennysten lisäksi harrastukseen kuuluvat revontulet, pilvet, myrskyt ja vaikkapa ilman jääkiteistä tai siitepölystä heijastuvat haloilmiöt. Siis ilmakehän sisäpuoli. Ajoitusta helpottaa muun muassa maan kiertoradalla leijaileva avaruusteleskooppi Hubble, jonka komeettahavaintojen perusteella myös harrastajat suuntaavat välineitään. Lauantai 21. Lopulta kello 01.00–01.45 tuli tönötettyä läheisen pellon laidalla ja seurattua rusakoiden ruokailua ”kesäsäässä”. heinäkuuta 2012 kello 23.50–01.50 Turku, Varsinais-Suomi. Lokakuu, Tampere, Pirkanmaa
Syksyllä näkyy myös muun muassa meteoriparvia, jotka leimuavat tähdenlentoina ja tulipalloina. 21.10. Aurinkotuulesta syntyviä revontulia on siksi odotettavissa tänä syksynä ja talvena myös eteläisessä Suomessa. jopa 70 geminidiä tunnissa. n Havaintotekstit on poimittu Ursan Taivaanvahti-palvelusta. taivaalla voi nähdä jopa kymmeniä leonideja ja 14.12. Taivaan vahtaamisessa on kyse luonnontieteiden ohella arjen yläpuolelle kipuavista suurista tunteista – myöntävät tosiharrastajat sen tai eivät. 17.11. Sen takia todellinen taivaanvahti uhraa harrastukselleen jokaisen selkeän yön. Kuten Herranen vihjaa, satojen tai satojentuhansien vuosien matkan kulkenut valohiukkanen on ainutlaatuinen viesti menneisyydestä. Tekstejä on muokattu juttua varten. Koko taivaan revontulet. Tähtisumun väriloisto omassa valokuva-albumissa on kaamosmasennukseen sellaista valohoitoa, ettei sitä yksikään kirkasvalolamppu päihitä. Jos jäästä, kivestä, kaasusta ja pölystä koostuva pyrstötähti selviää ohituksesta ehjänä, se saattaa näkyä poikkeuksellisen kirkkaana joulukuun iltataivaalla ja paljain silmin vielä tammikuussa. 26 Suomen luonto 18/2013 Keskiviikko 14.11.2012 kello 6.00–23.00. Lokakuu, Kangasala, Pirkanmaa. Virallisesti nimellä C/2012 S1 tunnettu kohde tulee näkyviin aamutaivaalle marraskuun lopulla, jolloin se ohittaa auringon. Komeetta on kirkkain lähimpänä Aurinkoa, mutta silloin sitä on myös vaikea nähdä. Pyrstötähti voi näkyä marraskuussa Syksyllä Suomen taivaalle odotetaan kaikkein eniten ISON-komeettaa. marraskuuta, tuolloin vaivaiset 1,8 miljoonaa kilometriä. Orionidien parven meteoreja voi osua ilmakehään yli kymmenen tunnissa. ”Revontulet olivat niin kirkkaat, että ne näkyivät pilvienkin läpi ja vielä aamulla kuuden aikaan. Tässä neljä parasta kuvaa: Jupiter ja Venus revontulten koristamana, Pohjois-Amerikan muotoinen repolainen sekä pieni mökki revontulten alla.” Avaruuteen katsominen ei ole maailman mehukkain harrastus, mutta se on ehdottomasti muutakin kuin insinöörimiesten teknistä näpertelyä ja kuivaa matematiikkaa. Aurinko on tällä hetkellä kiertonsa aktiivisimmassa vaiheessa. Komeetan etäisyys kotitähdestämme on pienimmillään 28. Komeusaste: 5/5. Linkin JP Metsävainion kuviin löydät Suomen Luonnon nettisivuilta.. Löydät alkuperäiset havainnot kuvineen osoitteesta taivaanvahti.fi. ISON kuuluu auringonhipojiin. Parasta aikaa tähtien katseluun ja kuvaamiseen ovat syksy ja kevät, ennen ja jälkeen lumentulon. Käsittämättömät etäisyydet asettavat ihmisen ongelmat oikeaan mittasuhteeseen. Inari, Lappi. Aurinkotuulen puhallus kirjavalla taivaankannella tai kauan odotettu salamameri öisen niityn yllä ovat elämyksiä, jollaisia ei voi kokea yökerhossa
LUONNONKaLeNTeri 2014 à 14 € Tilaajan nimi: ............................................................................ alv:n) 19 € KOrTTipaKeTTeja à 19 € _______ kpl Suomi _______ kpl Englanti _______ kpl Ranska _______ kpl KirjeeNSULKijaT à 2,80 € _______ kpl Ruotsi _______ kpl Saksa _______ kpl Venäjä _______ kpl KirjeKYNTTiLÄ à 5,90 € _______ kpl Kaikki hinnat sisältävät alv:n. alv:n) 2,80€ arkki Kirjekynttilä Kätevästi valmiiksi pakattuna. Voit halutessasi tukea Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaa liimaamalla oikealla olevan merkin päälle 1. Katso myös osoitteesta www.luontokauppa.com. alv:n) Yrityksesi logo Yrityksesi yhteystiedot, puh (09) 1234 5678, www.yritys.fi 5,90€ kpl Joulukorttipaketti Paketti sisältää 21 kpl kaksiosaista korttia ja kuorta. (sis. Korttilajitelma koostuu viidestä mallien mukaisesta kortista ja kahdesta vaihtuvasta aiheesta. 18/2013 Suomen luonto Luonto-lehti 2013 Tilauskortti 27. Luonnonkalenteri 2014 14€ Upeasti kuvitettu kalenteri esittelee suomalaista lähiluontoa ympärillämme. alv:n) venäjäksi. lk:n postimerkin. Osoitetietoja voidaan käyttää luonnonsuojeluliiton suoramarkkinointiin. Postinumero: ........................................................................... Voit myös soittaa numeroon (09) 2280 8333, 040-500 2453 tai tilata osoitteesta: www.sll.fi/luontokauppa. (sis. Saatavana suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja (sis. Postitoimipaikka: .................................................................... Luonnonkalenterista on iloa koko vuodeksi! Valitse Luonnonkalenteri ja kerro, että luonto on sinulle tärkeä. Kirjeensulkijat (sis. Sähköposti: ............................................................................... Osoite: ........................................................................................ KaLeNTeriN pOSTiTUSKUOria à 1,80 € _______ kpl Postituskulut lisätään hintaan. Postimaksu maksettu Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Kotkankatu 9 VASTAUSLÄHETYS Sopimus 5012567 00003 Helsinki Postita kuponki tai lähetä tilaus osoitteella tuki@sll.fi. Puhelin: ...................................................................................... ....................................................................................................... Kalenterin mitat avattuna: 370 x 560 mm, logopainatuksella 370 x 620 mm
Kohtaamisia Luontokuvaaja Lisse Tarnanen näki kaunispartaisen hirven ja vaipui aatoksiin. teksti ja kuva lisse tarnanen Hirvi antoi historiantunnin 17/2013 28 Suomen luonto 18/2013
Hirvet levittivät sorkkansa ja ylittivät helposti hanget ja vetiset suot, hevosten kaviot upposivat pehmeään alustaan. Onkohan hirvi jo jokavuotisella muuttomatkalla sisämaahan, jossa alkutalvi on suojaisampi. Toivotan sille pitkää ikää ja turvallista matkaa. Jarrutan. Parivuotias hirvisonni ei ole autoa huomaavinaankaan. Hirviuros lähti sateen saattelemana jatkamaan matkaansa. Se ylittää tien ja alkaa riipiä nuorta, jo vähän kellastunutta koivikkoa. Hirvellä ei ollut pelottavia raateluhampaita kuten susilla ja karhuilla, potkuja piti toki varoa. Hirvistä sai paljon syötävää, nahasta ja jänteistä vaatteita ja tarvekaluja ja luista käyttöesineitä. Hirvikin lähtee liikkeelle pisaroiden saattelemana. Ollaan Raaseporissa, lähellä rannikkoa. Ei hevosilla ollut mitään mahdollisuutta juosta hirviä kiinni lumisessa tai soisessa maastossa. Lokakuun säät vaihtelevat nopeasti. Sarvienkalistelusyksyt ovat edessä. K ookas metsän valtias askeltaa rauhallisesti tielle katsomatta oikeaan tai vasempaan. Näissä tilanteissa ei leviävistä sorkista ole apua. Paras olla varovainen. Kuulen töminää, huutoja ja mekastusta; näen hirven esi-isien ravaavan Kuninkaantiellä metsärosvot selässään, pakoon hevosilla ratsastavaa virkavaltaa. n 18/2013 Suomen luonto 29. Havahdun mietteistäni. Kaksihaaraiset puikkosarvet ovat kelotut ja terävät, mutta niillä ei vielä turnajaisiin osallistuta eikä hirvilehmiä valloiteta. Hyvä niin, hirvi painaa varmaan lähes kymmenen kertaa oman painoni. Kirkkonummelta löytynyt hirvenluusta valmistettu jäätuura oli käytössä noin 8500 vuotta sitten. Hirvi jatkaa rauhassa ruokailua, vaihtaa vain välillä paikkaa. Nahasta ei ainakaan ole paljon iloa; hirvikärpäset ovat tehokkaasti puhkoneet siihen lukemattomia reikiä. Nyt sen on maanteillä varottava villiä ja väsymättömästi laukkaavaa hevoslaumaa, joka on ahdettu peltikuoriin ja jota ohjastaa hirven muinainen isäntä. Hirven ja ihmisen yhteinen taival ulottuu vielä paljon kauemmaksi. Kohtaamisten välttämiseksi ja taimikkojen säästämiseksi hirvikantaa säädellään jokavuotisella metsästyksellä, joka suuressa osassa maata alkaa syyskuun viimeisenä lauantaina ja loppuu vuodenvaihteessa. Selviääköhän tämä hirvi talven pakkasista vai viettääkö se talven metsästäjän pakkasessa. Loikka metsään ja peli oli pelattu. Katselen hirveä ja siirryn mielessäni satoja vuosia taaksepäin, Ruotsin vallan aikaan, ja kuvittelen hirven ratsuna. Isokokoiset hirvet olivat haluttuja saaliita jo kivikaudella. Hirven kesyttämistä ratsuksi yritettiin ilmeisesti 1500-luvulla, mutta se jäi kokeiluksi. Kesä näyttää menneen hyvin, hirvi on komea, hyväkuntoinen ja kaunispartainen. Muinoin hirvi oli ylivoimainen hevoseen nähden. Astun autosta, mutta saan aikaan vain pienen korvien heilahduksen. Muut väistäkööt. Jalat ovat pitkät, takajalat valkoiset ja hännänalus tumma; naarailla valkoinen väri ulottuu hännän alle asti. Alkaa sataa
30 Suomen luonto 18/2013. Kohta aminen kahlaajien sa Luontokuvaaja odotti syksyn sirrejä Ahvenanmaan Rannössä
Venematka Ahvenanmaan luoteisnurkan ympäri elokuun lopussa on antanut tuntumaa harvinaisen pitkänä syksyyn jatkuvaan kesään. Hän potkaisee räpylöillä uutta suuntaa, kun kahlaajaparvi aivan vieressä kipittää pitkin kalliorantaa. Tätä ennen emme ole ystäväni Timon kanssa nähneet ainuttakaan ihmistä pitkällä saaristoretkellämme. Tällaista kohtaamista en olisi odottanut syksyyn vaihettuvassa ulkosaaristossa kaukana Selkämerellä. 18/2013 Suomen luonto 31. Ralf ekqvist Suomen tämän syksyn ensimmäinen merisirri. Märkäpukuinen mies ui kurottaen edellään kameralauttaa. N teksti antti halkka arella äky on hämmentävä. Samalla se on palauttanut mieleen Itämeren lintukesän lyhyyden
Siellä Tämä on ahvenanmaalaisten Norrhavet, kivipaasi muistaa kaikkia meren viemiä ja kertoo neljän kalastajan menehtymisestä maaliskuun 1961 myrskyssä. Silakka toi saaristoon Rannön saariryhmä oli ennen silakankalastajien tukikohta, jossa perheet asuivat pienissä mökeissä, kalastivat ja taas kalastivat ja säilöivät saaliin pois vietäväksi.. Matkamme kulki halki yhden Itämeren parhaan lintusaariston Eckerön kunnasta Getan kautta Saltvikiin. Veneen tarkka kohtalo on yhä tuntematon. Poissa ovat pesivät sorsat, lokit ja tiirat. Saari, jolta laskimme kesäkuussa tuhat kaunista pientä mustanpunaista riskilää, on nyt niistä autio. Vain rippeitä pesimälintulajeista näkyy muutolle kokoontuneena, eikä enää voi olla varma, ovatko kaikki linnut edes Itämereltä. saarille. Kovin on autiota. Pian ranrantakalliot paljaiksi ja saanut metsät taudumme Rannön äärimmäisille ulkovetäytymään suojaan saarten keskiosiin. Sälskärin jälkeen eteen aukeaa Selkä- Myrskyluoto-sarja sijoittuu tänne. Nyt on lähes tyyntä, mutta toiselLiikumme kirjailijan maisemassa hiula päällä ollessaan meri on puhdistanut kan Väderskäristä luoteeseen. Niitä talvehtikin täällä. Se Sälskärin majakan lähellä – siellä las- on tällä alueella sivuuttamaton voima, kimme niitä kesällä 4500. sullaan. Riskilän isom- kuvat antti halkka Kalamajoista osa on kunnostettu. Myöhään pe- joka kirjailija Arvid Mörnen mukaan siviä selkälokkeja näkyy luodoillaan jo- ”puhuu isännän äänellä Getan koville tapa sata, mikä ilahduttaa. Esimerkiksi enin osa merimetsoista on jo Jäämeren rannikolta. meri. 32 Suomen luonto 18/2013 mista sukulaisista yksi ruokki sentään ui yli kolmensadan kilometrin avomeri. lonpojille”. Anni Blomqvistin mies Valter ja poika TomMeren viemien my haaksirikkoutuivat silloin lohireismuistolle. On luontevaa, että juuri Selkämeri Isännän ääni teki Anni Blomqvistista kirjailijan. Kiipeämme saaren laelle
Käyn itse täällä vasta toista kertaa, mutta Ekqvistille Rannö on tuttua retki- Rannö Sälskär Geta Saltvik Eckerö Rannö on Selkämeren uloin saariryhmä. Nyt silakat saavat olla rauhassa, vaikka Selkämeri onkin edelleen Suomen silakka-aitta. Ahvenanmaa © Karttakeskus, Lupa L8530 Perinteitä kunnioittavat sukulaiset ovat kunnostaneet osan majoista. Saaren vilskeestä ja ihmiselosta on tehty yli sata vuotta sitten kirja (Ran- Ralf ekqvist Suokukot ja kaksi pientä suosirriä (vasemmalla) vauhdissa. Yöpyä saa kuka tahansa, jos oma väki ei ole paikalla. Maailman muuttumisesta kertoo, että kahlaajat ovat tuoneet yksinäiselle luodolle kaksi venettä samaan aikaan, meidän ja Ralf Ekqvistin, joka tuossa räpylöi kohti kahlaajarantaa. Ennen tämä saaristo oli juuri loppukesällä ja alkusyksystä täynnä liikettä ja silakkaverkkoja. nö, 1909), jossa saarella rakastutaan ja taistellaan meren kanssa. 18/2013 Suomen luonto 33. Nyt sosiaalinen kontakti on meidän lintumiesten välinen. Jossain pohjoisempana troolarit keräävät valtavia saaliita. Juuri täällä, matkamme kääntöpisteessä, kohtaamme sammakkomiehen, kahlaajien kuvaajan. antti halkka Ralf Ekqvist ja kuvauslautta. ”Ei kai teitä haittaa, jos uin lintuja kuvaamaan”, Ekqvist kysyy kohteliaasti yhteisiä kahlaaja-apajia jaettaessa. Silakka menee nykyisin rehuksi, kun ennen Rannön silakkaa vietiin paljon Helsingin silakkamarkkinoille. Matka jatkuu pian kohti talvialuetta Afrikkaa. Vieraskirjojen mukaan harva tänne silti tulee, sillä satama sopii vain pienille veneille
Isosirri on Ralf Ekqvistin lempisirri. ”On todella hienoa, kun voi kuvata lintuja niitä häiritsemättä”, hän sanoo. Toisella matkallaan Ekqvist kuvaa myös tundrakurmitsaa ja pulmussirriä, jotka isosirrin tapaan vain pysähtyvät Itämerellä Siperiasta tullessaan. Kuvauslautta paljastuu itse rakennetuksi. Sirrit matkalla Afrikkaan Uimarin edessä piipertää koko joukko sirrejä. Merisirri on ainoa sirreistä, joita jää Itämerelle talveksi lintuharrastajien iloksi. Tavallisempia suosirrejäkin näkyy ja muutama nuori kuovisirri. Kameransa hän suojaa kelmulla. Ja aivan sirrien lähellä, ehkä viiden metrin päässä, veden pinnan tasolla on koko ajan Ekqvist kameroineen. Ne ovat vilkkaudessaan suosikkikahlaajiani. Ekqvist ja me olemme kenties ensimmäiset ihmiset, joita nuoret isosirrit näkevät. Rannö on niille vähäinen välietappi pitkällä muutolla matalalle Pohjanmeren rannikolle, Vattimerelle. Samoilla seuduilla talvehtii suuri osa pikkusirreistäkin ja myös useimmat Venäjän arktisen alueen suosirrit. Espoolaisen LVIlaitteiden maahantuojan perheellä on kesämökki manner-Ahvenanmaalla, parinkymmenen kilometrin päässä. Ja niin todella on, sillä meidän veneemme parinkymmenen metrin päässä tuntuu kiinnostavan sirrejä enemmän kuin vieressä pulaava kuvaaja. Ne ovat syntyneet heinäkuussa Taimyrin niemimaalla Siperiassa ja ovat nyt omin siivin lentäneet tänne 3000 kilometrin päähän. Sirrejä ja muita pohjoisia kahlaajia ajatellessa tulee harmitelleeksi, ettei Suomi ole arktisempi maa kuin on. Pienen pienet pikkusirrit kiiruhtavat ravintoa etsimässä, ja kohta paikalle pelmahtaa isosirrien parvi. Itse rakennettu lautta Kohtaamisemme Ekqvistin kanssa jää lyhyeksi. Myöhemmin huomaan hänen menneen uudestaan Rannöhön, sillä lin- tuharrastajien havaintojärjestelmään Tiiraan ilmaantuu uusia sirrihavaintoja, esimerkiksi Suomen syksyn ensimmäinen merisirri. maastoa, jonne hän suuntaa kymmenkunta kertaa vuodessa. Tämän lehden ilmestyessä ne matkaavat jo Afrikkaan ja lentävät ehkä suoraan Vattime- 34 Suomen luonto 18/2013 Nuoret isosirrit tulevat Siperiasta. Ahvenanmaalla kahlaajalinnut ovat vain hetken poimimassa rantaviivasta löytyvää syötävää, ehkä katkoja ja muita äyriäisiä. Maassamme pesii melko niukasti lapinsirrejä ja suosirrejä sekä muutama merisirri. reltä Mauritaniaan tai Guinea-Bissauhun. aukeaman kuvat Ralf ekqvist Ruokkien kokoontuminen. Suuret sirrimaastot ovat Venäjän tundralla. Ne näkevät ihmisen ehkä nyt ensi kertaa. Nekin ovat kalastajia: ruokki syö esimer-. Siellä ne viettävät muutaman viikon. Se on noin viisi vuotta vanha. Kesällä Ekqvist kuvaa ruokkeja ja riskilöitä, joita Rannössä pesii paljon
Nyt Ekqvist voi liikkua täällä alumiiniveneillään sääennusteiden kertoessa melko hyvin, mikä sää on parin päivän päästä. Ralf Ekqvistin kuvauslauttaa kannattelevat muovikanisterit. Loppukesä ja alkusyksy ovat kahden sesongin aikaa: silakan kalastuksen ja kahlaajamuuton. peeton. n 18/2013 Suomen luonto 35. Aikuinen tundrakurmitsa. Syksyn silakkamarkkinoille mennessäni suon ajatuksen Rannön, läheisen Stenbådan, Kökarin ja seudun muiden ulkoluotojen entisille saarelaisille. Sillä kukapa luonnonystävä tästä ei viehättyisi. Hetken päästä hän palaa asiaan ja arvelee, että syy löytyy äärimmäisen karuuden ja rikkaan linnuston yhdistelmästä. Ei ollut kunnon säätiedotuksia. Ennen viime vuosisataa puuttui radiokin. ”Pesivien selkälokkien määrä ilahduttaa, niitä on satoja”, Ekqvist sanoo. Silloin seurattiin taivaan pilvipalvelua, mutta saalista oli saatava ja kalliit verkot pelastettava rajuilmallakin. Rannössä kohtaavat historia, luonto ja linnusto. Toisin oli silakankalastajien aikaan ja vielä Anni Blomqvistin odottaessa miesväkeä kotiin. kiksi silakkaa, riskilä kivinilkkaa ja tuulenkaloja. Kysymys on ehkä nuoresta saakka lintuja harrastaneelle miehelle tar- Isosirrejä Siperian tundralta. Satelliitit näyttävät veneen sijainnin kuvaruudulla. syyskuuta, eikä ulkosaaristoon laskettu sen jälkeen mielellään verkkoja. Silakankalastajat siirtyivät täältä aikanaan pois jo syyskuun alussa, sillä syysmyrskyjen pelättiin vievän verkot ja olevan muutenkin vaaraksi. Hän sanoo aluksi, ettei tiedä miksi ulkosaaristo viehättää kuvauskohteena. Silakoiden ja kahlaajien syksy Ralf Ekqvist kuvaa lähinnä itselleen, mutta on menestynyt joskus kilpailuissakin. Entisajan kalastajat tunsivat varmasti paitsi silakan myös sirrit. Jostain syystä alueella oli vakaa usko, että myrskyt alkavat tarkalleen 14
Tipulan tanssit Vaaksiaisten (Tipula) pariutuminen kestää vain yhden yön. 36 Suomen luonto 18/2013
Myöhemmin saunassa kuitenkin melko varmoin äänenpainoin selostin: ”Kun kylmä yö koittaa, täällä vietetään outoja häitä.” Tiesin nimittäin, että joillakin vaaksiaisilla on lähes siivettömiä naaraita. detään, sellainen tilanne johtaa lähes kaikilla lajeilla väkivaltaan ja tappeluihin. Tämän pienen Voi, miten naaraat näyttitynkäsammalkirsikkään vät avuttomilta roikkuessaan (Tipula pagana) aikuisvaihe ruohoista tai syysmaitiaisen on vaaksiaisten tapaan varsista. Koiraiden määrään lyhyt. 18/2013 Suomen luonto 37. Suurennuslasi todisti, että kyseessä oli todella jonkin vaaksiaislajin koiraiden parveilu. Esimerkiksi hyttysten lento keskeytyy kesäöinä, jos lämpö putoaa alle Koiraat haistavat naaraat, jotka kömpivät soitimelle maan alta. Koiraahautumista raita voi tosin kuvata päivälläkin pimenevässä illassa ylös kasvillisuuteen. Syvän maaseudun asukkina vaaksiaisiin erikoistuminen ei lyöne leiville. Elettiin syyskuun viiTeksti ja kuvat meistä puoliskoa, Jaakko Heinonen ja kedolla loistivat vahakkaat. Pihakedolla lenteli matalalla edestakaisin pieniä vaaksiaisia siivet taivaan valoa välkkyen. Varikset nukkuivat jo rauhaisasti kuusikossaan vajaan sadan metrin päässä, kun illan pimettyä astelin kameroineni ja lamppuineni odotusten kentälle. Tuntui kuin niillä olisi ollut muutaman neliömetrin suuruinen näkymätön aitaus. Hoikkajalat lensivät hyvin matalalla, melkein ketokasvuston kätköissä ja ne näyttivät etsivän jotain toisistaan välittämättä. Naaraan kömpelöiden, ja siitä roikkuvan koiraan asetelsiivettömien naaraiden ma on hyvin altis tuulelle. Ymmärsin koiraiden matalan lentokorkeuden olevan turva lepakkoja vastaan ja naaraiden nousu näkyville vasta pimeän aikaan turvatoimi lintujen varalle. ilvinen, kuulas ilta alkoi aavistuksen jo hämärtää. Ensimmäisen illan kuvamateKirjoittaja odottaa riaalissa ei ollut kehumista. Jotain outoa oli tekeillä. Myöhemmin olen huomannut vaaksiaisten häiden jatkuvan, vaikka lämpö laskee maanpinnassa lähelle nollaa. Maasta oli työntynyt vaivalloisesti kasvillisuuden sekaan keikkumaan lähes siivettömiä naaraita, joiden seuraan koiraat pyrkivät ahnaasti. Harva on köjään toimia illan viime kajossa päässyt näkemään sään ollessa aivan tyyni. Kentällä kuhisi. Ylängöllä olisi nyt hienot tuoksut, mutta minulla oli muuta ihmeteltävää. Noin sentin mittaiset vaaksiaiset eivät näköjään ole poikkeus. sen parin viikon aikana, kun niitä Naaraat maan povesta Kolmisenkymmentä koirasta lenteli hyvin matalalla kedon yllä. Muutamat olivat jo löytäneet kumppanin. viiden asteen. Saunan savu kaartoi maltillisesti kohti kaakkoa. Hänen mukaansa laji on melko tavallinen Etelä-Suomessa kulttuuribiotoopeilla. aivan liian vähän. Hyönteiset nähden niitä näytti olevan parittelevat hämärissä. Lämpötila oli jo kuuden asteen paikkeilla, mikä vaatii jo sekin sopeutumia. Matka ei ollut vaivalloinen – vain kolmekymmentä metriä portailta. Unelmissakaan en kuvittele tuntevani kaikkia vaaksiaisia lajilleen. Oikeastaan kymmenien pienien siipien firinäkin kuului hiljaisuudessa. Ihmisen hääöitä ajatellen olot ovat silloin jo puistattavat: kylmää, märkää ja pimeää. Salmela vahvisti tietoni: Suomessa on kaksi lajia, joiden naarailla on tynkäsiivet, Tipula pagana ja Tipula gimmerthali. Kunvaaksiaisnaaraiden ilmestymistä non kuvia saadakseen täytyy nämaasta. Lampun valokeilassa ne erottuivat jopa paremmin kuin päivällä. Suojelubiologi Jukka Salmela Metsähallituksesta tunnisti lentelijän Tipula paganaksi, jonka suomenkielinen nimi on tynkäsammalkirsikäs. Kuten tieYlhäällä naaras, alla koiras. Rehvakas ennustukseni näytti toteutuvan. Niitä on Suomessa yli 300 ja maailmassa peräti noin 15 000
Vaaksiaiset luokitellaan Euroopassa yleisesti neljään eri heimoon: isovaaksiaisiin (Tipulidae), pikkuvaaksiaisiin (Limoniidae), petovaaksiaisiin (Pediciidae) ja piikkivaaksiaisiin (Cylindrotomidae). Lajimäärä on suurimmillaan eteläisessä Suomessa, mutta soiden lajisto on runsaimmillaan Lapissa. Ne elävät ehkä vain yhden yön. Outoja, selvittämättömiä asioita on kertynyt melkoinen nivaska. Vaaksiaisten toukat viihtyvät enimmäkseen kosteissa oloissa maaperässä, sammalilla, rannoilla ja soilla. Naaraat munivat joka vuosi samalle alueelle ja ilmeisesti kuolevat munittuaan. Punaisen kirjan lajeja on maamme vaaksiaisissa 44. Myös sienillä ja lahopuulla elää oma lajistonsa. ”Koiraat haistavat naaraat”, Salmela kertoo. Miten hääyön ajoitus syyskuun puolivälin paikkeille voi olla niin tarkka ja mikä sen laukaisee. Vaaksiaisten suomenkielinen nimistö on toistaiseksi julkaisematon. Pihan ketomaisemista löysin viime syksynä vielä pari uutta vaaksiaisten häätannerta, mutta ne ovat toistaiseksi ainakin vähäväkisiä ja pienialaisia. Kyllä vain! Toinen Tipula: nevavälkekirsikäs (Tipula melanoceros). Naaraita kuitenkin nousee enää harvoin maasta. Useimmat toukat ovat kuitenkin riippuvaisia ilmakehän hapesta. Päivänvalo ei näytä haittaavan lemmenpuuhia. Maailmasta on kuvattu yli 15 000 vaaksiaislajia, joista yli 11 000 lajia pohjoisamerikkalaisen C.P. Jukka salmela Jukka Salmela 38 Suomen luonto 18/2013 Jukka Salmela työskentelee suojelubiologina Metsähallituksen Lapin luontopalveluissa. Suomen lajiluku on tällä hetkellä 338. Tynkäsammalkirsikkään naaraan siivet ovat surkastuneet. Osa lajistosta elää vedessä ja hengittää veteen liuennutta happea. Toukat syövät enimmäkseen lahoavaa orgaanista ainesta tai ovat petoja; piikkivaaksiaisten toukat ovat kasvinsyöjinä poikkeuksia. Aikuiset vaaksiaiset ovat yleensä lyhytikäisiä, toukat talvehtivat. Suomesta kuvattuja lajeja ovat muun muassa jättihattara (Dicranomyia magnicauda Lundström) ja taigaryönikkä (Phylidorea umbrarum Krogerus). Lumikirsikkäät (Chionea, Suomessa kolme lajia) esiintyvät aikuisina loppusyksystä kevättalveen, siivettömiä aikuisia voi nähdä lauhoina talvipäivinä hangen päällä kävelemässä. Salmelan tänä vuonna tarkastettu väitöskirja käsitteli Suomen vaaksiaislajistoa.. Hän on tutkinut ja harrastanut sääskiä vuodesta 1999 alkaen. Kahden syksyn seurannan perusteella näyttää ilmeiseltä, että kiihkein häätapahtuma todellakin kestää vain yhden yön, ehkä vain pimeän illan. Pitkäkoipisen tynkäsammalkirsikkään koiraan osa on naaraan etsiminen ja odottelu. ”Vaaksiaisten tuntosarvissa on sukupuolesta riippuvaa vaihtelua, mitä kutsutaan seksuaalidimorfiaksi; koirailla tuntosarvet ovat pitemmät kuin naarailla.” n Kirjoittaja on luontoharrastaja Varsinais-Suomesta. Hattaroita ja kirsikkäitä VAAKSIAISET ovat kehityshistoriallisesti eräs vanhimmista ryhmistä kaksisiipisten hyönteisten joukossa. näkyy. Koiraita lentelee pari päivää etukäteen hääpaikalla ja viikon verran sen jälkeen. Entä miten koiraat osaavat sille tarkkaan rajatulle alueelle, mihin naaraat maasta ilmestyvät. Jalat hämäävät petoja. Lyhyt aikuiselämä Hääkentän laajuus on häkellyttävän pieni, vain muutamia neliömetrejä, mikä on ymmärrettävää naaraiden lentokyvyttömyyden takia. Surkeat, laitimmaiset koiraat voivat epätoivoisina lennellä vielä pari viikkoa H-hetken jälkeenkin. Haistavatko ne. Alexanderin taksonomisen työn ansiosta. Tosin esimerkiksi västäräkki voi tehdä niistä äkkiä lopun. Jos jalasta nappaa kiinni, se irtoaa. Vaaksiaisten korkeampi systematiikka on kiistanalainen ja vakiintumaton. Niiden elämä on siis todella traaginen ja tyly. Laji on tavallinen elo–syyskuussa nevoilla ja karuilla tunturikosteikoilla
Raevaara konsta leppänen, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo Tiina Raevaara on kirjailija ja biologi Keravalta. Yhdet pitävät taideaineiden ja toiset matematiikan puolia, kolmannet muistavat korostaa koululiikunnan tärkeyttä. Opettaja oli harras ”uudestisyntynyt kristitty”. Jos ihminen ei usko, että kouluissa todella opitaan, ei hän myöskään jaksa kiistellä pakkoruotsin vaihtamisesta englantiin. Kun keskustellaan kouluopetuksesta, keskustellaan ensisijaisesti nimenomaan pakosta. Luin joskus tutkimuksesta, jossa todennettiin, kuinka vaikea ihmisten on muuttaa ensimmäisenä opittuja käsityksiään. Alkusyksystä uutisiin päätyi tapaus, jossa lukion biologianopettaja ei halunnut kertoa oppilailleen, kuinka evoluutio toimii. Joku valittaisi, että biologian opiskelu vie niin paljon voimia, etteivät oppilaat jaksa enää keskittyä historiaan. Puhuttaisiin”pakkobiologiasta” ja asetettaisiin vastakkain biologia ja kemia. Mitä me muut haluamme heille opettaa. Opettaminen on valtaa. Maailma on valtava ja monimutkainen, ja haluaisin, että kasvava lapsi ymmärtäisi, kuinka monesta näkökulmasta maailmaa voi katsoa. Pakollista evoluutiota ja ekologiaa S yksy saapui, ja koulun alkaminen toi mukanaan vanhan tutun pakkoruotsikeskustelun. 18/2013 Suomen luonto 39. Ehkä voisin itse ruveta biologian äänenkannattajaksi. Samantapaiset tahot, jotka Yhdysvalloissa ovat ajaneet biologian tieteellisen sisällön rinnalle täysin epätieteellistä luomisoppia, aktivoituvat silloin tällöin myös täällä. Suuri osa kuitenkin ymmärtää, että tiedon jakaminen on nimenomaan vallankäyttöä, ja siksi opetussuunnitelmat ja tuntijaot kiinnostavat, vaikka omista kouluvuosista olisi aikaa vuosikymmeniä. Voisinkin laittaa liikkeelle adressin tai kansalaisaloitteen: Pakkobiologia kuuluu kaikille! n M itä minä haluaisin lasten oppivan koulussa. Moniäänisyyden takaa vain se, että jokaiselle äänelle löytyy kannattaja. Ajatus on hieman huvittava. Opetuksen voimaan uskotaan, ja siksi siitä myös kiistellään. Mitä lasten ja nuorten pitää oppia. Yksi tärkeimpiä koulutuksen itseisarvoja on varmastikin moniäänisyys. Opetuksella todella on merkitystä. Saisiko biologian opetuksesta irti samanlaisia riitoja kuin ruotsin opetuksesta. Hieman pienemmällä volyymillä on keskusteltu myös ”pakkouskonnosta” ja ”pakkomatematiikasta”. Evoluution opettelu jäi oppilaiden omille harteille. T otisemmaksi saa seikka, että aika ajoin Suomessa tosiaan kiistellään biologian opetuksen sisällöstä. Tähän koulussa myös pyritään: maailmaa voi tarkastella ihmisen ja kulttuurin historiana, luonnontieteellisesti tai vaikkapa taiteen kautta. Ei siis ole ihme, että ihmiset toisinaan kritisoivat vallanpitäjien asettamia oppimispakkoja. Kaikkea uutta tietoa verrataan aiemmin opittuun – ja uuden tiedon totuusarvo ratkaistaan ensimmäisenä opetetun ”totuuden” mukaan. Mikä asia maailmasta on niin tärkeä, että se pitää opettaa koulussa kaikille. He ajattelevat taistelevansa totalitarismia vastaan, pelastavansa uuden sukupolven vääristellyn tiedon ja peitellyn totuuden uhalta. Vallanpitäjät päättävät, mitä kouluissa opetetaan. Keskusteltaisiin siitä, kumpi on tärkeämpää ja kummalla suomalaiset pärjäisivät maailmalla
40 Suomen luonto 18/2013. Siksi istuminen on nykyihmisille tavoiteltava olotila, vaikka kehomme on tottunut liikkumaan paljon nykyistä enemmän”, sanoo liikuntafysiologi Arto Pesola Jyväskylän yliopistosta. Häneltä ilmestyi syksyllä kirja Luomuliikunnan vallankumous (Fitra 2013). Suomalainen istuu keskimäärin yhdeksän tuntia vuorokaudesta. ”Geenimme on tehty säästämään energiaa, koska esiisiemme on ollut pakko liikkua ja energiaa on tuolloin kulunut liikaakin. Kevyt liikunta yhdistettynä luontoiluun luokitellaan luontoliikunnaksi, jossa ympäristö ja sen havainnointi ovat yhtä tärkeässä roolissa kuin liikuntasuorite. Uusin käsite on nimittäin luomuliikunta. Tuolista ylös nousu nostaa energiankulutusta 13 prosenttia. Nämä tutkitut luonnon lääkkeet ovat kaikkien ulottuvilla. Itse asiassa voimme ryhtyä luonnonmukaisiksi luontoon edes menemättä. mars! Luontoon Kävely metsässä tuo hyvän mielen ja marjojen syönti pitää flunssan loitolla. teksti johanna mehtola J o pelkkä luontoilu, oleskelu luonnossa, alentaa stressihormonitasoa, laskee verenpainetta, kohentaa mielialaa ja alentaa riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen. Se tarkoittaa kaikkea lihaksistomme aktiivisuutta, ja tavoitteena on vähentää liiallista istumista
41. 18/2013 Suomen luonto Paula Mikkonen / cartina Variksenmarja sisältää paljon polyfenoleja
Jos tätä aineetonta ekosysteemipalvelua kutsuu yhdellä sanalla, se on ”elpyminen”. Luontoliikunta tarjoaa matalan kynnyksen vaihtoehdon harrastuksen aloittamiseen.” Luonto ja ihmisen hyvinvointi liittyvät jo tutkitusti yhteen. Tutkimustieto vaikutuksista motivoi ja inspiroi. Terveydeksi, metsä Marko Leppänen Kirjoittaja oli suunnittelemassa Vartiosaaren polkua. Sellainen perustettiin menneenä kesänä Helsingin Vartiosaareen Sitran hankkeena. Myös Ikaalisissa on hyvinvointiin johdattava polku. Välillä kävellään takaperin aivojen virkistykseksi ja välillä opitaan valkosolujen määrän kohoamisesta luonnossa. Terveysluontopolku tehostaa vaikutuksia opastamalla pysähtymään, altistumaan ja lumoutumaan. Hyvinvointi kohosi merkitsevästi. Ai noinko paljon se on tippunut! Verenpainetta ei tällä kertaa mitata perinteisessä terveyskeskuksessa, vaan kahisevan lehvästön alla metsässä. ”Luomuliikunnan nerokkuus piilee sen yksinkertaisuudessa ja mielekkyydessä. Luonto käsittelee meitä myönteisesti monin tavoin, olipa mittari fyysinen tai psykologinen. Liikunta vie luontoon Ulkona luonnossa liikkumista kutsutaan nyt luontoliikunnaksi. Termi johdattaa ajatukseen, että luonto on liikuntamuodossa yhtä tärkeässä roolissa kuin liikkuminen. Verenpaineen mittauksen lisäksi täytettiin koettua hyvinvointia kartoittavat lomakkeet ennen ja jälkeen kierroksen. Jokainen voi valita itselleen sopivan tavan ja ajan liikkua enemmän ja upottaa sen osaksi arkeaan”, Pesola sanoo. Sitten hiljennytään Vartiovuoren kansallismaisemalle. Nimensä mukaisesti polku johdattaa luonnossa oleilun tutkittuihin terveyshyötyihin. ”Liikunta on hyvin tuotteistettua ja usein se tapahtuu sisällä. Vartiosaari valittiin uudentyyppisen polun areenaksi, koska alueella on monipuolinen ja edustava luonto, vaihtelevia maisemia, sopivasti korkeuseroja, veden läheisyyttä ja mahdollisuus hoitaa eläimiä. Polun tehoa testattiin koeryhmin. Sen vuoksi luonto kiinnostaa meitä nyt eri tavalla. Pesola näkee, että luontoliikunta on selkeästi nousussa. Saako omasta lähimetsästä samat edut. Aina pitää lähteä jonnekin tekemään suorite: autolla pururadalle tai bussilla kuntosalille. Me suomalaiset kaipaamme tosin tietoisestikin pois asfaltilta: tutkimuksessa vuonna 2007 vain kuusi prosenttia ilmoitti mielipaikkansa sijaitsevan rakennetussa kaupunkikohteessa. Hyvälle luontokokemukselle tyypillinen rento valppaus hiipii päälle vaivihkaa, lihasjännitykset hellittävät, mieli keskittyy ja ongelmat saavat maltilliset mittasuhteet. Se tarjoaa niin tietoa kuin elämyksiäkin. 42 Suomen luonto 18/2013 Luonnossa murheetkin unohtuvat. ”Luonto tarjoaa myös virkistävää ja elvyttävää vastapainoa digitalisoituneelle elämällemme.” kimmo rampanen / Vastavalo Mansetti pihahtaa löysäksi käsivarressa. Luontoalueiden hyvinvointivaikutuksissa on eroja, mutta periaatteessa kyllä. timo nieminen / kuvaliiteri marko leppänen Terveysluontopolku löytyy Helsingin Vartiosaaresta. Takana on kierros terveysluontopolulla. Vallitseva selitys ilmiölle on, että koska lajimme evoluutio on tapahtunut luonnossa, tunnemme geenejämme myöten olomme rauhalliseksi ja hyväksi sen helmassa. Keski-ikäisen naisen ilme syttyy ilostuneeseen hämmästykseen. ”Tällä jaksaa taas pitkään”, huikkasi eräs polun kulkija.. Erityisen selvästi se kohosi ysiluokan tarkkailuoppilailla, joiden opettajakin ihmetteli rasavillien asettumista. Luomuliikunnan lisääminen on helppo toteuttaa päivittäin: vaihda hissi portaisiin, auto pyörään tai kävelyyn, sähköposti kaverin luona käyntiin ja television katselu pihalla puuhasteluun
Paljasjalkapuistot ovat yhtenä aiheena Suomen Ladun sekä opetus- ja kulttuuri ministeriön Ulkoiluseminaarissa 22.11. Polun pinta on suomalaisen purupolun tyyliin pehmeä ja miellyttävä jalalle, mutta sateella se muuttuu varpaiden välistä pursuavaksi mutavelliksi. Ikaalisten kylpylän yhteydessä on Voimametsä, jonka luontopolulla voi tehdä voimaannuttavia harjoitteita. Paljain jaloin kävelyn hyväätekevä vaikutus on huomattu jo ainakin Keski-Euroopassa, missä paljasjalkapuistoja on noin sata pääasiassa sakasankielisellä alueella. www.barfusspark-egestorf.de Johanna Mehtola 18/2013 Suomen luonto 43. Lähde marjaan Luontoliikunnaksi voi laskea myös reippaan marjastuksen. raija val kam a Paljasjalkapolulla voi kävellä myös sekuriittilasim urskalla. Helsingin Vartiosaaressa on Terveysluontopolku, jonka varrella on 14 kohdetta, muun muassa kotkansiipilehto, hiidenkirnu ja metsäkirkko. Polku on päällystetty erilaisilla pinnoilla kuten betonilla, mudalla, hiekalla, turpeella, kävyillä ja neulasilla noin viiden–kymmenen metrin matkan kerrallaan. Luontoliikunnankin ympärille on jo alkanut kehittyä uusia tapoja liikkua, joten nämä uudet termit omalta osaltaan myös tuotteistavat liikunnan kenttää. Lisäksi pieni kävelyretki oli hauska, koska se yllätti tehtävien monipuolisuudella”, Valkama kuvailee. Ensimmäiset puistot on perustettu parikymmentä vuotta sitten. Puistoon paljain jaloin Viljelty marja-aronia sisältää marjoista eniten polyfenoleja. Kiinnostus suomalaisten luonnonmarjojen terveellisyyteen on herännyt, kun kotimaisista ja ulkomaisista tutkimuksista on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi mustikan vaikutuksista. Kesällä on mukavaa kävellä paljain jaloin. ”Polku kiemurtelee aluksi pyökkimetsässä, sitten niittymaisemassa ja lopulta havumetsässä. Paljasjaloin kävelyllä on tieteellisesti osoitettuja monia hyviä vaikutuksia terveyteen. Hiekka, kivet ja kävyt tuntuvat jalkapohjien kautta koko kehossa. Kotoisista marjoistamme on tutkittu muun muassa polyfenolipitoisuuksia kuten flavonoideja ja antosyaaneja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä. Polun alussa ja lopussa on penkit jalkineiden riisumiseen. ”Luonnonmarjoista mustikka, variksenmarja, pihlajanmarja, karpalo ja puolukka sisältävät eniten polyfenoleita. Suomen Ladun hankekoordinaattori Raija Valkama vieraili kesällä Barfuss Park Egestorfin paljasjalkapuistossa Lüneburgin nummen suojelualueella Hampurin lähellä. ”Erilaiset pinnat ärsyttävät jalkapohjia miellyttävästi, ja kenkien pukeminen tuntuu lopulta vastenmieliseltä. Polun varrella on 61 erilaista aisteille tarkoitettua tehtäväpistettä. www.suomenlatu.fi. Tampereella. Siellä paljain jaloin käveltävää polkua on 2,7 kilometriä. Jalkojen pesuun on vesipisteet ja harjat sekä tavaroille lukittavat lokerikot. Ainakin Saksassa ja Englannissa voi kävellä paljasjalkapoluilla, joiden erilaiset pinnat stimuloivat jalkapohjaa ja tuottavat terveysvaikutuksia. Näistä 40 stimuloi jalkapohjia ja 21 muita aisteja”, Valkama kertoo
Vastaisku pikaruualle. Foodismi Tiukkaan muun muassa vain superruokia sisältävään ruokavalioon pitäytyminen. Nämä kaikki kuuluvat luomuliikuntaan, joka tähtää istumisen vähentämiseen. Slow food Kiireetöntä ruuan valmistamista ja nauttimista korostava liike. Luomuliikunta Valitse portaat hissin sijaan, pyörä auton tilalle ja puhu puhelimeen seisten. Luontouinti Luonnonvesissä uiminen yhdistettynä luonnon havainnointiin. Lähiruoka Mahdollisimman lähellä käyttöpaikkaa tuotettu ruoka. Metsäkellintä Positiivisen elämänasenteen tavoittelua metsän avulla, muun muassa kiitoskävely. Luontoilu Luonnossa oleilua ilman suorituspaineita. Luontouinnilla havainnoidaan samalla luontoa. Lajeina muun muassa suunnistus, hiihto ja pyöräily. 44 Suomen luonto 18/2013 kotimaiset kasvikset Alice Karlsson Kaalit ovat superruokaa.. Luontoliikunta Ympäristö- ja luonnontietoon kytkettyä liikuntaa luonnossa. Paleodieetti Jäljittelee kivikautisen ihmisen ruokavaliota. Tarkoituksena on parantaa elämänlaatua vähentämällä esimerkiksi työntekoa ja kulutusta. Terveysluontopolku Uudentyyppinen luontopolku, jossa luonnossa oleskelun terveysvaikutukset avataan sekä tiedollisesti että harjoitusten kautta. pentti johansson / kuvaliiteri Hyvinvoinnin uudet aakkoset Downshiftaus Elämän kohtuullistaminen. Superruoka Luonnonmukaisesti tuotettu hyvin ravinnepitoinen ruoka, joka voi sisältää esimerkiksi runsaasti antioksidantteja. Voimametsä Metsä, minkä poluilla hyvinvointivaikutukset avataan tietotauluin ja harjoittein (katso terveysluontopolku)
”Marjat kannattaa syödä sellaisinaan, jolloin kaikki terveelliset osat, myös kuori, tulee syötyä. Suomalainen saa keskimäärin 863 mikrogrammaa polyfenoleja ruokavaliossaan päivässä. Ne toimivat terveytemme hyväksi ennalta ehkäisevästi, mutta jos elimistössä on esimerkiksi matala-asteinen tulehdustila, marjat saattavat omilla puolustusmolekyyleillään hillitä tulehdusta. Vielä ei tiedetä, mitkä ryhmät ovat tärkeimpiä. Sama pätee kaiketi myös eläimiin: Pysyykö karhu terveenä, kun se popsii mustikoita. ”Kahvin terveysvaikutuksia on myös tutkittu, ja sen arvellaan ehkäisevän muistisairauksia ja diabetesta. Marjoista saa monipuolisesti erilaisia polyfenoleja”, Mattila kannustaa. Viljellyistä marjoista marja-aronia on selkeä ykkönen”, sanoo erikoistutkija Pirjo Mattila MTT:stä. ”Kliinisiä tutkimuksia tarvitaan vielä paljon. Polyfenolit jaetaan viiteen ryhmään: fenolihapot, tanniinit, flavonoidit, lignaanit ja stilbeenit. Kahvissa on kuitenkin vain yhtä polyfenolien pääryhmää, fenolihappoja. Jo nyt on kuitenkin saatu osviittaa, että polyfenoleilla on ehkäisevä vaikutus esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen, muistisairauksiin ja syöpään.” Karhukin pysyy terveenä Polyfenolit eivät varastoidu elimistöön, joten niiden säännöllinen saanti on tärkeää. 010 4396699 asiakaspalvelu@reaxon.fi 18/2013 Suomen luonto 45. Osta suoraan maahantuojan verkkokaupasta Filmisi ansaitsevat arvoisensa skannerit Hyödynnä alennus verkkokaupassamme. Pakastetut marjat kannattaa syödä heti sulatuksen jälkeen, jolloin fenolit eivät ole ehtineet hajota.” n Lue lisää aiheesta sivuiltamme www.suomenluonto.fi. Niitä on kaikissa kasveissa, mutta etenkin marjoissa. Polyfenolit ovat kasvien puolustusmolekyylejä, joiden avulla ne torjuvat bakteereja, viruksia ja muita tuholaisia. kai skyttä / cartina Mustikat takaavat karhulle hyvät talviunet. Metsissä on meneillään polyfenolisesonki, kun puolukka- ja karpalosato kypsyvät. ”Kyllä se varmaan niin on”, Mattila naurahtaa. Onko määrä terveyden kannalta riittävästi, ei ole vielä selvillä. Se on keskieurooppalaista tasoa. Suurin osa polyfenoleistamme ei suinkaan tule marjoista vaan kahvista; peräti 63 prosenttia. Marjoista saamme vain neljä prosenttia päivittäisestä polyfenoliannoksestamme. Etenkin flavonoidien terveellisyydestä puhutaan paljon, mutta Mattila korostaa kaikkien polyfenolien saattavan tuottaa terveysvaikutuksia. Syötä “LL1013” ja saat useita tuotteita alennettuun hintaan www.reaxon.fi Reaxon Oy puh
kanakuva Marissa tammisalo / talentum, munakuva suomen broileryhdistys Ensin oli muna teksti johanna mehtola Luomumunilla on hyvä menekki. 46 Suomen luonto 18/2013. Mutta millaiset olot luomukanoilla on
Isäntä Hannes Uusitalo jatkaa kanalan pitoa jo kolmannessa polvessa. Luulisi, että luomulihalle on kysyntää. Jos kana eläisi luonnonvaraisena, se munisi noin kymmenen kertaa vuodessa. Jos kanat saisivat viettää yönsäkin ulkona, ne alkaisivat myös pesiä ja munia sinne. Ne ovat yksi myydyimmistä tuotteista luomumarkkinoilla. ”Lajeja viljellään viiden vuoden kierrossa peltoaloja vaihdellen, jotta kasveihin ei tule tauteja. Yöksi ne tepastelevat sisälle. Vapaa liikkuminen pehkupohjaisessa kanalassa ja ulkoilu takaavat linnuille vahvemman luuston. Kanoille on varattu viereisen tarhan ja pienen metsikön lisäksi myös laidunta, mutta linnut pysyttelevät kanalan lähettyvillä. Luomumunien tuotanto on jo niin suuri osa tilan toimintaa.” Myös luomurehu saadaan tilan omilta pelloilta. Yksi näyttää juovan tarhan lammikosta vettä ja toinen kuopsuttelee maata. Haalari suojaa minua hallissa leijuvalta pölyltä. Uusitalo perusti muutama vuosi sitten osakeyhtiön Luomuna, jonka nimissä hän hallinnoi kanalan asioita. Suurilla tiloilla tuhansia kanoja Maamme kymmenen suurimman luomukanalan joukossa on Uusitalon luomutila Lopella. Luomukanojen yölevon pituudeksi on määritelty vähintään kahdeksan tuntia. Kanalan olot takaavat kotkottajille mahdollisuuden lajinmukaiseen käyttäytymiseen. ”Kanat tulevat omia aikojaan illalla yhdeksän, kymmenen maissa kanalaan. Niissä pitää olla liikkumatilaa, orsia ja pesiä enemmän kuin tavanomaisessa lattiakanalassa. Valoa saa kuitenkin olla enintään 16 tuntia vuorokaudessa. Ulkoilu altistaa kanat eläintaudeille ja loistartunnoille. Niitä ruokitaankin pääosin luomurehulla. Nyt siellä on 2600 kanaa ja uudessa rakennuksessa tuossa vieressä 7400 kanaa.” Uuden kanalan halli on jaettu neljään osaan, jotta kanoilla on tarpeeksi tilaa ”Kanat tulevat omia aikojaan illalla kanalaan. ”Kyllä kanaparvessa pitää yksi kukko olla”, Uusitalo naurahtaa. Siellä voi olla 20?000 kanaa samassa tilassa yhtä aikaa.” Vedän kanalan pihassa suojahaalarin päälleni ennen sisälle astumista. Ruokinnassa saa käyttää tavanomaisesti tuotettuja valkuaisrehuja enintään viisi prosenttia vuoden 2014 loppuun asti. Kanat eivät olisi luonnonmukaisia, jos ne eivät saisi luomuruokaa. Luomukanaloilla on kuitenkin omat tiukat säädöksensä. Kanoja voi tepastella enintään kuusi neliöllä, ja parvessa saa olla enintään 3000 kanaa. ”Tavanomaisessa tuotannossa ei parven koolla ole ylärajaa. Kanat ovat hallin keskellä munintapesissä ja orsilla. Myös ruokinnassa on oltava tarkkana. Jo pakkaamossa alkaa kuulua valtava kotkotus. Ortta täytyy olla 18 senttiä jokaista kanaa kohden, ja yhdessä pesässä saa olla korkeintaan seitsemän munivaa kanaa. Viime vuonna luomumunien tuotanto kasvoi Suomessa 45 prosenttia. Koko kananmunapotista niillä on noin neljän prosentin osuus. Viikossa munia kertyy 4000 kiloa. Ulkoilutilaa pitää olla neljä neliötä jokaista kanaa kohden. L uomukananmunilla on kysyntää. Silloin luukut menevät kiinni.” tepastella ja parven koko pysyy reilusti alle luomuvaatimuksen, 3000 kanan. Se piiloutuu kanojen sekaan eikä näyttäydy enää sen koommin. Seinällä on vanhan isännän tekemä puumunahelmitaulu, jolla lasketaan yhden pinon eli 180 munan merkkipyykit. Kanojen pitää päästä myös ulkoilemaan vähintään toukokuusta lokakuulle. Joillakin tiloilla käytetään eläinperäistä valkuaista, esimerkiksi kalajauhoa. Suurtiloilla onkin vaikea silmämääräisesti erottaa, onko kyseessä luonnonmukainen vai tavallinen lattiakanala. Suurimmissa kanaloissa on yli kymmenentuhatta kotkottajaa. Lisäksi päivittäin tulee tarjota virikerehua kuten heinää tai vihanneksia. Kanalan hämärässä Kanalan ovi aukeaa ja vastaan löyhähtävät – kanalan haju ja lämpö. Luomukanat minkin rehuksi Uusitalon 10?000 LSL Lohman -rotuista kanaa pyöräyttävät noin 8500 munaa päivässä, melkein munan kanaa kohden. Luomukanaloita on maassamme 36 ja luomukanoja noin 140?000. Kunnostin sen pari vuotta sitten luomukriteereitä noudattaen. Muninta käy kanoille työstä ja niin sanottu muniva kana, myös luomukana, elää reilun puolitoista vuotta. Munahihna liukuu hitaasti ja vierittää munia pakattavaksi. Halli pidetään hämäränä, jotta muniminen pesiin sujuisi paremmin. Silloin luukut menevät kiinni”, Uusitalo sanoo. Kanalassa on hämärä keinovalaistus, ja lisäksi ikkunoista tulvii luonnonvaloa. Lattia-pinta-alasta kolmannes pitää olla pehkua. ”Luomukana on teurastamon linjalle 18/2013 Suomen luonto 47. ”Vaari rakensi vanhan kanalan 1960-luvulla. Samalla ehkäistään rikkaruohoja”, Uusitalo kertoo. 2600 kanan joukossa on yksi kukko, joka nousee kurkistamaan kanalaan tulleita tunkeilijoita. Kanat tarvitsevat valkuaista munien tuottamiseen ja siksi rehun seassa on myös valkuaiskasveja kuten hernettä ja härkäpapua. ”Yhtiöittäminen oli taloudenpidon kannalta hyvä juttu. Ihmisten tulo saa ne kuitenkin pyrähtämään kauemmas hallin perälle. Kanat kaipaavat luonnonvaloa Luomukanalassa pitää olla myös ikkunoita viisi prosenttia suhteessa lattia-alaan, jotta siipikarja saa myös luonnonvaloa. Luomutuotannossa on myös omat vaaransa. Lisäksi 10 hehtaaria on viherlannoitusnurmella. Yhdellä seinustalla on luukut, joista kanat pääsevät hyppäämään ulkotarhaan. Runsaalla 50 hehtaarilla kasvaa ohraa, kauraa, vehnää ja hernettä, 10 hehtaaria kutakin
tulee joka toinen päivä, mutta pian tahti kiihtyy munaan päivässä. Aluksi munia 48 Suomen luonto 18/2013 Luomukanoja myydään pakasteena, mutta valtaosa menee minkin rehuksi. Kanat tulevat Uusitalon tilalle 16 viikon ikäisinä Rymättylän kasvattamosta. Suomessa luomukanoja myydään pakasteena, mutta valtaosa menee minkin rehuksi. johanna mehtola Muna päivässä Palaamme kanalasta takaisin pakkaamoon, jossa hihnalta putkahtelee munia tuon tuosta. ”Muniva kana ei ole sama asia kuin broileri, joka kasvaa 30 päivässä tuplaten isommaksi kuin luomukana. Isot lihatalot eivät ole kiinnostuneita luomukanasta.” Tilalta on lähtenyt vain noin 2000 kanaa teuraaksi hänen isäntänä oloaikanaan, vuodesta 2002 lähtien. Lihasta tehdään massakuutioita, jotka viedään Saksaan lastenruokateollisuuteen. Uusitalo saa myydä 10?000 kiloa munia suoraan tilalta, mutta jakelun kauppoihin hoitaa Munakunta. FI-kirjainten jälkeen on viisinumeroinen tuottajan tunnistenumero, pakkaamotunnus ja eränu-. Munivan kanan liha on sitkeää. Mutta kun sen keittää kunnolla ennen paistamista, sitkeys katoaa. Ehkä ihmiset ovat myös arkoja käsittelemään ja keittelemään kokonaista kanaa.” Ruotsissa munivien luomukanojen liha hyödynnetään keittämällä ja erottelemalla liha luista. Leiman niihin lyö Munakunta.” Kananmunassa olevassa leimassa on ensimmäisenä FI-maatunnuksen edessä oleva numero, joka kertoo kanalatyypin: 0 on luomu, 1 ulkokanala, 2 lattiakanala ja 3 häkkikanala. Kun kana on 20 viikon ikäinen, se on aikuinen ja muninta alkaa. ”En voi itse myydä suoraan välittäjille, sillä munien pitää olla leimattuja. Tilan kanat viihtyvät ulkona. nieminen / kesko Luomukanat pääsevät metsäänkin. Hannes Uusitalo merkitsee helmitaulun puumunalla, kun yksi kennopino on täynnä. johanna mehtola pirjo j. liian pieni ja hoikka
Maku tietysti ratkaisee. Ulkotarhassa tepastelee satoja kanoja, jotka eivät piittaa pisaroista. Luomumunat on merkitty leimassa tuotantotapanumerolla 0. Luomukanala tarjoaa niille mahdollisuuden valita, ollako ulkona vai sisällä. Asuinrakennuksen pihassa huojuu lasten leikkikiikku – tietysti mallia kana. Virikehäkeissä kanoilla on joitain mahdollisuuksia lajinomaiseen käyttäytymiseen, sillä häkeissä on pesät, orret ja kuopsutuspaikka. Lattiamuna Lattiamunat tuotetaan lattiakanaloissa, joissa kanat voivat liikkua vapaasti, kuopia jaloillaan, kylpeä pehkussa, istua orsilla ja munia pesiin. Luomumunat tunnistaa Luomu-aurinkomerkistä tai Leppäkerttu-merkistä. Eviran hyväksymän ulkokanalan tuottamien munien vähittäismyyntipakkauksissa lukee Ulkokanojen munia. Kanat kuopivat, kylpevät, munivat pesiin, nukkuvat orsilla ja ulkoilevat sään salliessa. n Ulkokanalamuna Ulkokanojen munat tuotetaan lattiakanaloissa, joissa linnuilla on päiväsaikaan mahdollisuus liikkua laidunalueella. Kanat ruokitaan pääosin luomurehulla. Pakkauksissa käytetään virallisia merkintöjä Lattiakanojen munia ja Lattiakanalasta tai kauppanimiä kuten Vapaan kanan munia ja Vapaa tai Onnellisen kanan munia. Ulkokanaloissa tuotetut munat on merkitty tuotantotapanumerolla 1. Virikehäkkimunat on merkitty tuotantotapanumerolla 3. Eläimiä on lattia-alaa kohti vähemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa, ja myös parvikoko on rajoitettu. Luomukanaloissa on oltava ikkunat ja ulkoilualueet. Miten mahtaa olla kanalan omistajan ruokavalion laita. on 0FI 12881. Kokonaan sisälle linnut voidaan sulkea, esimerkiksi sääolojen vuoksi, enintään 12 viikoksi vuosittain. Pelkkää kanamunaa. Helisevä syyssade piiskaa kanalan pihaa. VIDEO Katso video: www.suomenluonto.fi Munamarkkinat Luomumuna Uusitalon tilan Luomumunat tuotetaan luonnonmukaisen tuotannon säädöksiä tuottajanumero noudattaen lattiakanaloissa, joissa kanat elävät vapaina. Rikotun munan rakenne näytti kiinteämmältä kuin tavallisen ja keltuainen keltaisemmalta. Virikehäkkimuna Virikehäkkimuna on suomalainen perusmuna. Luomumuna maistuu tuoreelta! 18/2013 Suomen luonto 49. Virikehäkissä tuotettuja munia myydään esimerkiksi kauppanimillä Orsikanalan munia tai Virkku. Ripaus suolaa ja munat lautaselle. Lähde: Suomen Siipikarjaliitto Lisätietoja: www.tottamunasta.fi johanna mehtola Sain Uusitalon tilalta pienen kennon luomumunia, jotka paistoin heti kotiin päästyäni. munakunta mero. Uusitalon tilan tuottajanumero on 0FI 12881. M- ja L-kokoiset munat menevät kuorimunamyyntiin, S- ja XL-kokoiset sekä likaiset ja rikkinäiset munat päätyvät massattaviksi. Vuoden 2012 alusta perinteiset häkkikanalat poistuivat käytöstä EU:ssa ja ne muutettiin virikehäkki- ja pienryhmäkanaloiksi. Massaa käytetään muun muassa einesteollisuudessa. Munakunta erottelee munat neljään painoluokkaan: S, M, L ja XL. Lattiamunat on merkitty tuotantotapanumerolla 2. ”Kananmunia tulee syötyä muodossa tai toisessa ihan joka päivä”, Hannes Uusitalo paljastaa. Vuonna 2009 vielä yli puolet Suomessa myytävistä kananmunista tuotettiin perinteisissä häkkikanaloissa. Kananmuna onkin parhaiten jäljitettävissä oleva elintarvike
Houkuttelee perhosia. . E . Ehdotuksesta nousi meteli, ja wieniläinen Arche Noah -järjestö kutsui muun Maatiaissiemenet vaara Perinnekasvien viljely on nousussa, mutta alan siemenkauppaa uhkaa uusi EU-säätely. Taimet kestävät hallaa. spoolainen Karoliina Jarenko ei osta tomaatin taimia tai siemeniä. Tattari on vanha viljelyskasvi, joka menestyy lämpimillä ja hikevillä rinnepelloilla. Hän istuttaa taimet aina joko itse kerätyistä tai tutuilta saaduista siemenistä. Kaupunkiviljelyinnostus syvenee ja puutarhojen vanhat hyötyja koristekasvit kiinnostavat taas. Suuret siemenjätit kuten Monsanto ovat lobanneet EU:ssa ahkerasti. Härkapapu, 'Savitaipale'. Niille olisi kätevää, jos alalla olisi mahdollisimman vähän kilpailua. Monivuotinen perinteinen puutarhakasvi. Kainuun Ristijärveltä peräisin olevia maatiaiskannan siemeniä. Kukat ovat punavalkoraidallisia. ”Teen näin jo rahankin takia, ja on kätevää, ettei tarvitse metsästää siemenkaupoista joitakin harvinaisempia vanhoja kantoja.” Jarenko asuu satavuotiaassa talossa, jonka kallioiseen pihaan hän istuttaa kesäkurpitsaa, tomaattia, salaattia ja perennoja ämpäreihin ja muihin astioihin. Savitaipaleelta peräisin olevan maatiaishärkäpavun siemeniä. Harjaneilikka, 'Sagalund'. Vanhan suomalaisen kaskinauriskannan siemeniä PohjoisKarjalasta. Hän ei ole ainoa nuori kaupunkilainen, joka kerää itse perinnekasvien siemeniä tai et- sii niitä kaupoista. Kotimaisia tattarin siemeniä. Viljelty vähintään sata vuotta.. Kaskinauris, 'Eno'. Kaskiruis, 'Suloruis'. Vaadittavien testien teettäminen maksaisi niin paljon, että pienimmillä tuottajilla ei olisi siihen varaa. Samaan aikaan kun innostus perinnekasveihin heräilee uudelleen, EU puuhaa ruokaturvapakettinsa osana siemenkaupan säätelyä. siemenkuvat marika eerola teksti elina venesmäki 50 Suomen luonto 18/2013 . . Alun perin ehdotuksena oli, että jokainen myytävä siemen tai taimi pitäisi rekisteröidä. . Nauriit ovat kelta-, sini-, puna- ja kirjavakuorisia. Tattari
Pitkään viljelyä harrastaneilla on Suomessa edelleen omat siemenkantansa, mutta sitä mukaa kuin mummot ja vaa- ssa . . Lähes kaikki maatiaiskannat uhanalaisia ”Olisi mielenkiintoista päästä selaamaan viljelytilastoa. Vanhaa maatiaiskantaa, joka kestää hyvin kylmää. muassa suomalaisen vanhoja kasveja ja kotieläinlajeja suojelevan Maatiaisen edustajan hätäkokoukseen. Ehdotuksen mukaan pienet siementuottajat saisivat myydä siemeniä ja taimia kuluttajille suoraan, mutta eivät välikäden kautta. Maatiaisen puheenjohtaja Timo Rantakaulio on silti varpaillaan. Ohrasta ja rukiista on jäljellä vielä jotakin, samoin vihannes- ja puutarhakannoista, mutta lähes kaikki ovat uhanalaisia. . Kuituhamppua viljeltiin Suomessa yleisesti 1950-luvulle asti. Maatiaiskasveissa kuten herneessä, härkäpavussa, kaurassa, vehnässä ja rukiissa on muuntelua kantojen sisällä. ”Maatiaisia pitäisikin säilyttää viljelemällä”, Ahokas painottaa. Kukat ruusunpunaiset. Kuolanpioni. Minua kiinnostaa vanha keittotaito ja haluaisin mielelläni oppia esimerkiksi maatiaisperunoiden käytöstä lisää.” Rantakaulion mukaan ennen teollisen siementuotannon syntyä Suomessakin oli valtavasti paikallisia siemenkantoja, kun siemeniä kerättiin talteen seuraavan kesän viljelyksiä varten. Kiinnostaisi, näkyvätkö siellä lainkaan suomalaisten viljelykasvien maatiaiset”, tutkija, filosofian tohtori Hannu Ahokas Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta sanoo. Tomaatti, 'Pottatomatti'. Tämä estäisi maatiaiskasvien siementen myynnin osana ekokauppojen kuten esimerkiksi Maatiaisen valikoimaa. Maatiaishamppu. ”Tätä voi verrata valkoiseen sokeriin ja vehnäjauhoon. On siis turhaa tehdä erillistä siemenkauppaa rajoittavaa lainsäädäntöä.” Ahokkaan mukaan kaupallisten siemen- ja kasvinjalostusyritysten pyrkimyksenä on monopoli, minkä jälkeen on helppo määrätä hinnoista. Kansalaispalautteen herättämänä komissio rajasi esityksestä pois pienet toimijat, joilla on alle kymmenen ihmistä töissä. Rajaus mahdollistaa maatiaissiementen kaupan jatkumisen. EU:n parlamentin maatalousvaliokunta aloitti säädösten käsittelyn syyskuussa ja päätöksiä on odotettavissa ensi vuonna. Suomen maatiaiskannoista suurin osa kuten kevät- ja syysvehnä sekä kaura on jo menetetty. Kun ilmasto tai ympäristö muuttuu, luonnonvalinta karsii huonosti tuottavia genotyyppejä, kun taas paremmin tuottavat runsastuvat. Nettikampanjoita organisoiva AVAAZ-järjestö keräsi ehdotuksen vastaiseen adressiin yli 70?000 nimeä. Karoliina Jarenko pelkää, että uusi lainsäädäntö kaventaisi ruoantuotantoa entisestään. Monivuotinen, perinteinen puutarhakukka. ”Siementen säilyttäminen esimerkiksi pakastamalla ei riitä.” Alice Karlsson 18/2013 Suomen luonto 51. EU:n terveysvirasto haluaisi siementuotannosta mahdollisimman normitettua ja sitä kautta hygieenistä. Vanhana komea ja pensasmainen. ”Ennen kaupassa oli esimerkiksi monta perunalajiketta, nyt vain muutamia. Ne ovat virallisia, turvallisia ja samalla köyhiä ravinteista”, Rantakaulio sanoo. Ne ovat geneettisiä seoksia ja risteytyvät keskenään. Asia on vielä avoin. ”Luulen, että maatiaisten viljely Suomessa on niin vähäistä, ettei sillä ole merkitystä
Monet lajit viljelyssä monia versioita. Jos vaikkapa härkäpavun siemeniä on kahvikupillinen, niiden perimä on aloitukseen jo riittävän laaja. (09) 477 5331, www.maatiainen.fi. Omassa pihassa viihtyvien perinteisten suomalaisten kasvien siemeniä voi lähettää Maatiaisen siemenvälitykseen. Vuosien mittaan näkee, alkaako perimä heiketä.” Löytyykö sinun pihaltasi esimerkiksi ukonhattua, sinivaleunikkoa, loppilaista maatiaisruista tai Sulikan lanttua. Lisätietoja ja keruuohjeet: Maatiainen ry. Lisätietoja: osmocolor.com Timo Rantakaulio neuvoo suosimaan kestävyyttä, hyvää makua ja muita omasta mielestä tärkeitä ominaisuuksia. ”Nämä kasvit sopeutuvat paikalliseen maaperään, ilmastoon ja viihtyvät naapuHärkäpavusta on rikasvien kanssa. muuntuvat nopeasti omanlaisikseen”, hän sanoo. 52 Suomen luonto 18/2013 Kvarken ilmoitus 195x133mm 9-2013.indd 4 25.9.2013 15.02. ”Esimerkiksi härkäpavusta on lähes joka viljelijällä hiukan eri versio.” n Siemeniä kannattaa arvostaa Luonnonmukaista suojaa puupinnoille Osmo Color -tuotteilla. keijo luoto rit jättävät viljelyn, maatiaiskannat katoavat. ”Jos jonkin hyvän kannan siemeniä on vaikka vain muutamia, kannattaa silti kokeilla niiden viljelyä, jos muitakaan vaihtoehtoja ei ole
Siihen eivät riitä seudulta yhä löytyvät suurpedot, majavat, kaakkurit, kuikat ja muut vesilinnut, kurjet, keltavästäräkit, metsäkanalinnut ja yksi kalasääsken pesä. Rantojensuojeluohjelmaa olisi nyt pikaisesti uusittava ja laajennettava ainakin yhtiöiden ja valtion maille. pohjois-karjalassa on noussut kansanliike vastustamaan metsäyhtiö UPM:n aikeita kaavoittaa järjestelmällisesti yhtiön omistamat ranta-alueet kaikkein kaukaisimmillakin lammilla ja pikkujärvillä. Ismo tuormaa Kirjoittaja on ympäristötoimittaja akselilla Vantaa–Nurmes. Metsät ovat pääosin pahasti hakattuja ja käsiteltyjä, ja maaperä on myllätty paikoin sietämättömälle murrokolle. Lisäksi UPM aikoo jatkaa rantakaavoitustaan paloina muillekin seudulla omistamilleen ranta-alueille. Kyse ei ole vain yhdestä kohteesta. Olemme tulleet tilanteeseen, jossa mikään, siis ei todellakaan mikään, jota ei ole Suomessa pysyvästi suojeltu ja jonka joka puun oksalla ei roiku kymmentä uhanalaista lajia, on vapaata riistaa ahneudelle. ismo tuormaa Vapaat rannat rahoiksi lauri salminen Vahtikoir Mäntyjärvi on aivan Patvinsuon kansallispuiston vieressä. UPM ei toki ole ainoa kiinteistöjalostaja, eikä välttämättä edes pahin, sillä myös muut metsäyhtiöt sekä yhä suuremmassa määrin myös Metsähallitus haikailevat parempaa tuottoa ennen luonnolle ja luonnon virkistyskäyttäjille yhteisesti kuuluneista rannoista. Eräs tällainen esimerkki löytyy aivan Patvinsuon kansallispuiston länsipuolelta, jonne UPM on laatinut niin sanotun Mäntyjärven rantakaavaehdotuksen. Kun rantojensuojeluohjelmasta tehtiin vuonna 1990 valtioneuvoston periaatepäätös, ei ollut mitään tietoa siitä, miten villiksi rantarakentaminen voi mennä yhtiöiden ja jopa valtion mailla. Ei olekaan ihme, ettei Metsähallituksen luontopalveluilla ole rahaa eikä halujakaan laajentaa kansallispuistoa näille kauniille ja erämaisille pikkuvesille, vaikka ne sijaitsevat aivan puiston vieressä. Osa raiskioista on lisäksi Metsähallituksen talouspuolen omia tekosia. Järvialue on sähkö- ja viemäriverkkojen ulottumattomissa. Valtion tuella rakennettuja metsäteitä sen sijaan on aivan liikaa, niin kuin Suomessa aina. Metsähallituksen kaavailtu yhtiöittäminen poistaisi luultavasti lopunkin yhteiskuntavastuun valtion mailta. Tähän asti on tyystin unohdettu luonnon virkistyskäyttö ja jokamiehenoikeudet rantojensuojelupäätöksiä tehtäessä. Paikallisten ihmisten vastustus UPM:n ahneelle kaavalle on helppo ymmärtää. UPM:n kannalta jokainen loppuun hakattu ranta-alue on pelkkä rasite, joka kannattaa muuttaa rahaksi. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta tämä erämaa-alue – kuten muutkin vastaavat, kaukaiset ja pienipiirteiset luontokohteet – ovat seudun kyläläisille tärkeitä henkireikiä sekä metsästys-, kalastus- ja virkistysalueita. Luontoselvityksen mukaan rauhaan olisi jätettävä lähinnä pienten lampien ja järvien väliset purot sekä eräät soistuneet lahdelmat ja muut lain tarkoitta- mat lämpäreet eli käytännössä rakennuskelvottomat kohteet. Alueelle on suunniteltu jopa 90 lomamökkiä. Niiden avulla mökkitonttien lohkominen onnistuu helposti. Seutu on paikallisten asukkaiden tärkeä virkistyskohde. Niinpä laillisia tai luonnontieteellisiä esteitä ahneuden maksimoinnille on vaikea löytää. rantojen suojelussa on tyystin unohdettu virkistykäyttö ja jokamiehenoikeudet. n 18/2013 Suomen luonto 53. Keloja, maapuita ja yleensä lahopuita ja niissä eläviä uhanalaisia eliölajeja Mäntyjärven alueelta onkin turha hakea. Siihen kuuluu kymmenkunta pientä järveä ja lampea sekä niiden välisiä puro- ja jokialueita mahdollisimman kaukana kaikesta
R teksti ja kuvat MAURI LEIVO uskis tunnettiin 1900-luvun puolivälissä yhtenä etelärannikon hienoimmista merenlahdista, jossa pesi runsas ja monipuolinen linnusto. Pahin kuormitus kohdistui joen suulle Ruskikseen. Se nousi takaisin lintuparatiisiksi. 54 Suomen luonto 18/2013. Järviruo’ot ja osmankäämit valloittivat suiston ja synnyttivät sinne uudenlaisen meren, ruokomeren. Vieläkin Porvoonjokeen lasketaan muun muassa Lahden kaupungin jätevesiä, tosin puhdistettuna. Porvoon Ruskis sai uuden mahdollisuuden. Lehmät käyskentelivät rantaniityillä, kahlaajat ja keltavästäräkit pyrähtelivät varoittelemaan, kun iso eläin pyrki liian lähelle pesää. Laidunnuksen loputtua rantaniityt pensoittuivat ja kasvoivat umpeen, mitä vauhditti maankohoaminen. Rehevöityminen teki lahdesta soveliaan pesimäpaikan eteläisille lintuharvinaisuuksille; naurulokkeja kirkui lahdella yli viisi tuhatta paria. Vuosi vuodelta, aari aarilta Ruskis kasvoi umpeen. Taajamat ja teollisuuslaitokset syytivät jätevesiä kutakuinkin sellaisenaan Porvoonjokeen, joka kuljetti niitä Suomenlahteen. Sen jälkeen alkoi kehitys, joka johti suiston nopeaan ja voimakkaaseen rehevöitymiseen
Ruskiksella yöpyneet valkoposkihanhet lähtevät ruokailupelloille heti päivän valjetessa. 18/2013 Suomen luonto 55
Uudelta lintutornilta aukeaa laaja näkymä Porvoonjoen suistoon. Samasta syystä Ruskis on ylivertainen kerääntymisalue myös sorsille, joita lennähtää paikalle satamäärin heti metsästyskauden alettua. Etualalla sinisorsia, kauempana kanadanhanhia. Parhaimmillaan kosteikolla on levähtänyt yli kaksituhatta lintua yhdellä kertaa. Ensin EU:n, valtion ja Porvoon rahoittamana ruopattiin auki entisiä jokiuomia ja raivattiin ruokomereen allikoita, jotta vesilinnuille tulisi lisää elintilaa. Monen lintuharrastajan mielestä tässä on nyt Porvoon paras lintupaikka. Töyhtöhyypät, pikkutyllit, punajalkaviklot, keltavästäräkit ja niittykirviset löysivät pesäpaikkansa pohjoisniityltä ja saivat myös jälkikasvua. Linnut palasivat Traktorit ja niittokoneet rymistelivät Ruskiksen pohjoisrannalle ja alkoivat kaataa ruovikkoa elokuussa 2006. Yksi käy ihastelemassa hienoja suistomaisemia, toinen. 56 Suomen luonto 18/2013 Pohjoisniityn reunalle rakennettiin uusi lintutorni, josta avautuu komea näköala suistoalueelle. tulle suistoalueelle, jonka turvissa ne voivat huoletta painaa silmänsä kiinni. Helppo pääsy, hyvät tarkkailuolosuhteet ja runsas linnusto – siinä syitä Ruskiksen pohjoisniityn suosioon. Muutamassa päivässä 20 hehtaaria ruokomerta oli lyöty kumoon, ja sen paikalle syntyi valtava niittyalue. Tornille vie pitkospuupolku, jonka alkupää on uudella parkkipaikalla, noin 300 metrin päässä tornilta. Juuri ennen vuosituhannen vaihdetta muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa. Monet entiset pesimälinnut ovat palanneet Ruskikselle kymmenien vuosien tauon jälkeen. Porvoolaiset ottivat pian omakseen pohjoisniityn uusine lintutorneineen. Muuttoaikoina niityllä käy melkoinen vilske, kun sadat vesilinnut ja kahlaajat pysähtyvät hyvällä muuttolinjalla sijaitsevalle liete- ja allikkorannalle. Kun uudelle niitylle saatiin parikymmenpäinen nautakööri laiduntamaan, tunnelma alkoi olla kuin ennen vanhaan. Osavastuu niityn hoidosta on annettu ylämaankarjalle. Muutamia vuosia myöhemmin Ruskiksella käynnistyi Lintulahdet Life -hanke, joka muutti suistomaisemaa vielä perusteellisemmin. Ja mikä erityisen hienoa, myös monen tavallisen porvoolaisen askel suuntautuu lintutornille. kuvateksti Polku vanhalle lintutornille vie läpi tervaleppälehdon. Lähialueen pelloilla ruokailemassa käyvät hanhet tulevat yöpymään rauhoite- Ruskiksen linturuuhkaa. Viime vuosisadan loppuun mennessä Ruskiksen luonto-, linnusto- ja suojeluarvot olivat huvenneet murto-osaan entisestä loistostaan. Muuttoajan vilskettä Alkusyksyllä Ruskiksen pohjoisniityn näkyvimpiä ja kuuluvimpia lintuja ovat kanadanhanhet ja valkoposkihanhet
Ruskiksen pohjoisniityn tornille johtavalle polulle pääsee joko Tarkkistentien varressa olevalta jätevedenpumppaamon parkkipaikalta tai Tarkkistentien ja Pihlajatien risteyksen lähellä sijaitsevilta bussipysäkeiltä. Ruskiksella on myös kaksi muuta lintutornia: vanha torni Sikosaaren itärannalla sekä uudempi Sammalevikenin katselulava Ekuddenin luontopolun varrella. n. Pohjoisniityn uuden tornin myötä niiden käyttö on jäänyt vähemmälle. Ruskis rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi jo 1945. Linnuston takia alueella saa huhti–elokuussa liikkua vain lintutorneilla ja niillä johtavilla lankkupoluilla. Lisätietoja Porvoonseudun lintuyhdistyksen sivuilta www.psly-bnff.com/porvoo. 18/2013 Suomen luonto 57 © maanmittauslaitos näyttämässä lapsilleen isoja komeita lintuja, kolmas ulottaa iltalenkkinsä kulkemaan tornin tai pitkosten kautta. Eikä sekään haittaa, että useimmilla tornivierailla ei ole edes mukanaan kiikaria. Noin puolet kasvillisuuden kattamasta alasta on järviruovikkoa. Hanhien, kurkien, haikaroiden ja joutsenten tapaiset isot linnut näkyvät hyvin ilmankin, eikä äänikonsertista nauttimiseen tarvita näkölaitteita. Arvokas kosteikko Ruskis on luokiteltu kansainvälisesti arvokkaaksi kosteikkoalueeksi
Stuarrahanoaivin laki. Tunturi on yksi Struven ketjun pisteistä. Laella on vanha kolmiomittaustorni ja paalu, jossa kerrotaan Struven ketjusta ja sen kuulumisesta Unescon maailmanperintökohteisiin. 58 Suomen luonto 18/2013. Stuorrahanoaivi, helmi Struven ketjussa Teksti ja kuvat Markus Sirkka Käsivarren tunturi kuuluu Mustaltamereltä Pohjoiselle jäämerelle yltävään Struven kolmiomittausketjuun
Sille ei ole merkittyä reittiä, mutta läheiselle Syväjärvelle vie polkutie, joka jatkuu mönkijäurana Norjan rajalle ja edelleen Kautokeinoon. Tunturi on Struven ketjun Suomen pohjoisin piste ja koko ketjun syrjäisimpiä kolkkia. Se tarjoaa hyvän lähestymisreitin. Kartasta on osin kiittäminen Struvea ja kolmiomittausta, sillä ne loivat perustan kartoitustyölle myös Suomessa. Kolmiomittaukseen perustuva urakka oli suunnaton: vuonna 1816 aloitettu työ oli 34 vuodessa edennyt Mustaltamereltä Pohjois-Lapin karul- 18/2013 Suomen luonto 59. Sitä pitkin taivalsivat myös ruotsalaiset maanmittarit apureineen mitatessaan kolmiomittausketjun pisteitä Torniosta Kautokeinoon yli 160 vuotta sitten. löytöretkellä suomessa Maapallolle muoto Maanmittarit olivat osa suurta hanketta, jonka tavoitteena oli mitata maapallon tarkka muoto. Polutonta matkaa tunturille jää vain seitsemän kilometriä. T uuli puhaltaa kylmästi Enontekiön Kaaresuvannossa, kun suuntaan kohti pohjoista Tarvantovaaran erämaan Stuorrahanoaiville. Polku on vanha kulkureitti. Nykyisin maanmittari, ja usein retkeilijäkin, turvautuu satelliittipaikannukseen, mutta minä tarkistan suunnan ja polkujen risteykset kartasta ja kompassista
Kylien välille syntyneet ja sulan maan aikaan jalan, ratsain tai polkupyörällä kuljettaviksi tarkoitetut polkutiet olivat Lapissa ennen yleisiä. Ensimmäiset parikymmentä kilometriä Kaaresuvannosta Syväjärvelle voi polkea pyörällä, alkuun soratietä ja viimeiset kymmenkunta kilometriä Lavivaarasta kilometritolpin merkittyä polkutietä. Maisemaa Stuorrahanoaivilta länteen. Stuorrahanoaivin piste mitattiin kahteen kertaan, 1850 ja 1852. Kokonaisuudessaan 2820 kilometriä pitkän ketjun mittaukset suorittivat alueiden omat retkikunnat ketjulle nimensäkin antaneen saksalaissyntyisen tähtitieteilijän Friedrich Georg Wilhelm Struven (1793–1864) toimiessa hankkeen johtajana. Poroja lokakuisessa Tarvantovaaran erämaassa. Lavivaaran ja Syväjärven välistä polkutietä. Syväjärven autiotupa. 39 vuotta kestänyt hanke vain oli poikkeuksellisen pitkä ja vaikea”, yli-insinööri Pekka Tätilä Maanmittauslaitoksesta kuvailee. Nyt niitä on jäljellä enää kuusi ja ne kaikki ovat Enontekiöllä.. 60 Suomen luonto 18/2013 Puolimatkan krouvi Alkumatka sujuu joutuisasti. Ristiviitta kertoo, että tie toimii talvisin moottorikelkkareittinä. ”Nykyisin voitaisiin puhua projektipäälliköstä. ”Useista kohteista tuli myöhemmin myös geodeettisia peruspisteitä, Suomen kartoituksen peruspisteitä, joihin muut mittaukset sidottiin ennen nykyistä gps-aikaa.” Stuorrahanoaivin maisema on muuttunut Struven ajoista vähiten. le tunturille, mutta edessä oli vielä viisi vuotta mittauksia ketjun päätepisteeseen Hammerfestiin
Nykyisin kymmenen maan halki kulkeva ketju muodostuu 265 peruskolmiopisteen muodostamasta 258 kolmiosta. Unescon suojelema Syväjärven autiotupa on sopiva puolimatkan krouvi. Tuvan nimi johtaa aavistuksen harhaan, sillä todellisuudessa kämppä sijaitsee puolentoista kilometrin päässä Syväjärvestä, hiljakseen virtaavan Hietajoen varrella. Ranskalainen tiedemies Pierre-Louis Moreau de Maupertuis oli tehnyt Tornionjokilaaksossa mittauksia jo edellisellä vuosisadalla, mutta Struven työ oli niitä huomattavasti laajempi ja tulokset tarkempia. Pakkanen nipistää lampia jäähän. Maisema kuin Struven aikoina Stuorrahanoaivin laelta erottuu rakennelma, joka on kuin pikkuruinen kruunu. Niistä kuusi sijaitsee Suomessa, neljä Ruotsissa ja neljä Norjassa. Mäntymetsä jäi erämaan laidalle joitakin yksittäisiä puita lukuun ottamatta. 1980-luvulla mittauksissa siirryttiin gps-tekniikkaan. Pisteistä 34 parhaiten säilynyttä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkainta edustavat koko ketjua. Poranreiän sijasta kallioon on kaiverrettu ruotsalaisten mittamiesten tapaan risti. Suomessa on seitsemän maailmanperintökohdetta: Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Sammallahdenmäen pronssikautiset haudat, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Struven ketju sekä luonnonperintökohteita edustava Merenkurkun maankohoamisrannikko. Myös venäläis–skandinaavisena astemittauksena tunnettu työ oli aikansa huomattavimpia tieteellisiä saavutuksia, jossa pitkäjänteisyys yhdistyi ajan huippuosaamiseen. Struven ketju hyväksyttiin Unescon maailmanperintökohteeksi 2005. Kolmiomittauksella ja tähtitieteellisellä paikanmäärityksellä selvitettiin maapallon koko ja muoto ja vahvistettiin Isaac Newtonin 1600-luvulla esittämä teoria maapallon napojen litistyneisyydestä. Tornin vieressä on kivilatomus ja Struven ketjusta kertova kyltti. Stuorrahanoaiville sieltä on 15 kilometrin patikkamatka. Pieni tupa on entinen rajavartioston partiomaja, joka on nykyisin kaikille avoin Metsähallituksen autiotupa. Struven ketju on Unescon maailmanperintöluettelon ensimmäinen teknis–tieteellinen suojelukohde ja malliesimerkki kolmiomittauksesta aina näihin päiviin. Lähempää tarkasteltuna se paljastuu nilkuttavaksi ja jäkälöityneeksi kolmiomittaustorniksi. Revontulet ja laavun ruoteet Tarvantovaarassa. Pyörä jää odottamaan tuvan seinustalle. Ketjun maita yhdistävä luonne oli yksi Unescon valintaperusteista. Erämaa on jo karu ja paljas; lokakuun tuulet ovat riipineet lehdet tunturikoivuista. Vuosina 1816–1855 tehdyissä mittauksissa selvisi, että yksi meridiaaniaste on 400 metriä pidempi ketjun pohjois- kuin eteläpäässä. Suomessa ketju kulkee yli tuhannen kilometrin matkan Suomenlahdelta Lapin tuntureille. Suomessa ketju yhdisti pohjoisen ja etelän mittausketjut 1960-luvulle saakka. 18/2013 Suomen luonto 61. Tummat pilvet enteilevät syksyn ensimmäistä lumisadetta, kun tutkin autiotuvan rappusilla kartalta reittiä Stuorrahanoaiville. Sormikkaat suojaavat käsiä ja hatun korvalaput korvia
Lokakuun päivä on lyhyt. Stuorrahanoaivilta etelään sijaitseva Pingisvaaran Tynnyrilaki sai nimensäkin mittausryhmän pystyttämän tynnyrinokkaisen salon mukaan. Tarvantovaaran erämaan paljakkaa. Katse rajautuu vasta kaukaiseen horisonttiin. 62 Suomen luonto 18/2013 Maanmittauslaitos Liki 600-metrisen Stuorrahanoaivin maisema on muuttunut pisteistä vähiten sitten Struven aikojen. Mittausten aikaan ketju kulki vain Ruotsin ja Venäjän alueella, mutta nykyisin se yhdistää kymmentä maata. Lampia ja järviä kimaltelee siellä täällä. Aamulla tunturisopuli kipittää tuvan seinustalla. Kaukana Tarvantovaaran erämaan perimmäisessä nurkassa sijaitsevan tunturin laelta avautuu kauniisti kumpuileva tunturikoivikon peittämä erämaa. ”Kolmiomittaustorneja he eivät ajan ja rahan säästämiseksi rakentaneet”, Pekka Tätilä kertoo. Auringon laskiessa on aika suunnata paluumatkalle. Näkymä Hietakerolta Stuorrahanoaiville. Ruotsin puolella sijaitseva Tynnyrilaki on naapurimaan pohjoisin piste. Koska mittaukset vaativat näköyhteyttä seuraaville pisteille, monella mittauspisteellä piti raivata maastoon linjoja näkyvyyden parantamiseksi. Stuorrahanoaivilta sinne on kiikaroitavaa matkaa lähes 50 kilometriä. Sen laelta juuri ja juuri erottuva rakennelma on kolmiomittaustorni. ”Useilta pisteiltä kuten Stuorrahanoaivilta löytyvät kolmiomittaustornien jäänteet eivät siten liity Struven mittauksiin, vaan ne ovat merkkejä 1900-luvun mittauksista.” Erilaisia salkoja ja muita mittauspaikan erottumista helpottavia rakennelmia kyllä tehtiin. Yöllä revontulet loimuavat kauniisti, mutta olen niin väsynyt, että autiotuvan lämpö kutsuu pian takaisin. Horisonttiin katoava kehrä kultaa lammet. n Stuor-Oivi Avasaksa Tornea Puolakka Porlom II Svartvira Struven ketju ulottuu Mustaltamereltä Pohjoiselle jäämerelle ja kulkee kymmenen maan halki.. Toisin oli esimerkiksi Sisä-Suomen metsämailla. Struven ketju valittiinkin osaksi Unescon suojelemaa maailmanperintöä sen maita yhdistävän luonteen vuoksi
Struven ketjun Suomen kuusi tähteä Struven ketju kulkee Suomessa yli tuhannen kilometrin matkan Suomenlahdelta Lapin tuntureille. Kaikki ovat mielenkiintoisia vierailukohteita. Laelta ei poikkeuksellisesti löydy Struven aikaista mittauspistettä, sillä se jäi 1969 rakennetun näkötornin alle. Porlom II. Struven ketjua mitattiin Aavasaksalla 1845. Tasaisella jokisuistolla 40 metriä korkea kirkontorni on oivallinen mittauspaikka. Unescon kyltti Aavasaksan näkötornin seinässä. Korpilahden eteläpuolella sijaitsevalta Oravivuorelta avautuu mahtava maisema Päijänteelle. Stuor-Oivi Stuorrahanoaivi, Tarvantovaaran erämaa, Enontekiö; 68°40’57’’ pohjoista leveyttä ja 22°44’45’’ itäistä pituutta. Parkkipaikalta on jyrkkä kilometrin nousu laelle, joka on myös mainio lintujen syysmuuton tarkkailupaikka. Lisätiedot: www.karttakaaro.fi, www.luontoon.fi Struven ketjun piste Mustaviirissä. Porlom II mitattiin 1833. Poikkeuksellisen syvän järven keskisyvyys on Suomen toiseksi suurin, lähes 21 metriä. Torniossa ketjun mittaustyöt siirtyivät suomalaisilta ruotsalaisille, jotka mittasivat pisteet Kautokeinolle saakka. Oravivuorelle rakennettiin torni 1997 muistoksi paikan merkityksestä Suomen kartoitukselle. Tornin vieressä on kivilatomus ja Struven ketjusta kertova kyltti. Mustaviirin piste, jota aiemmin kutsuttiin Svartviraksi, mitattiin 1833. Reitin varrella voi tutustua myös jatulintarhaan ja tähyillä näkötornista viereistä pistettä, Venäjälle kuuluvaa Suursaarta. Struven ketjun piste Lapinjärven Tornikalliolla. Tornea Alatornion kirkko, Tornio; 65°49’48’’ pohjoista leveyttä ja 24°09’26’’ itäistä pituutta. Yksi Struven ketjun piste on Alatornion kirkon kellotapulissa. Kapuaminen Aavasaksan laelle on hikinen urakka, mutta se kannattaa. Laelta avautuva Tornionjokilaakso on kansallismaisemiamme. Avasaksa Aavasaksa, Ylitornio; 66°23’52’’ pohjoista leveyttä ja 23°43’31’’ itäistä pituutta. Laelle on rakennettu Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitoksen uusi kolmiomittaustorni muistoksi tornien merkityksestä Suomen kartoitukselle. 18/2013 Suomen luonto 63. Porlom II Porlammi, Lapinjärvi; 60°42’17’’ pohjoista leveyttä ja 26 °00’ 12’’ itäistä pituutta. Stuorrahanoaivin laella törröttävä kolmiomittaustorni näkyy kauas. Puolakka Oravivuori, Korpilahti, Jyväskylä; 61°55’36’’ pohjoista leveyttä ja 25°32’01’’ itäistä pituutta. Pyhtään edustalla sijaitsevan Mustaviirin kallioon porattu reikä löytyy helposti seuraamalla retkisatamasta lähtevää 1,6 kilometriä pitkää kulttuuriluontopolkua. Svartvira Mustaviiri, Itäisen Suomenlahden kansallispuisto, Pyhtää; 60°16’35’’ pohjoista leveyttä ja 26°36’12’’ itäistä pituutta. Lapinlahden Tornikalliolla, mittamiesten papereissa Porlom II:lla, korkea ja äkkijyrkkä kallio tippuu jyrkästi alla lainehtivan Pyhäjärven syvyyksiin. Maassamme olevista 83 mittauspisteestä kuusi on valittu edustamaan Suomea maailmanperintöluettelossa. Alatornion kirkko on niitä ketjun kohteita, mihin huonompijalkaisenkin on helppo tutustua
Kotimaiseen kymmenen kärjessä sisällyttäisin lakan, kaalit, nokkosen, mustikan, tyrnin, sipulit, omenan, mansikan, sienet ja voikukan. Suomessa on mahdollisuus luoda oma terveellinen ruokavalio lähes kokonaan superruoka-aineista. On käsittämätöntä, miten paljon vähemmän aikaa nyt on. Minulle rohto ja ravinto ovat aika lailla sama asia. Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Syö itsesi terveeksi ”Oikea ravinto vähentää sairastumisriskiä” teksti Alice karlsson kuva anna hämäläinen Kasvitieteilijä Sinikka Piippo tuntee kasvien voiman. Raaka-aineiden hankinta ja ruuanvalmistus vaativat aikaa, josta nykyisin tuntuu olevan pulaa. Meillä on kaikilla hyviä ja huonoja perintötekijöitä. Oma keho ja mieli ovat hyvin viisaita. Oikealla ravinnolla on merkitystä ihmisen terveydelle, mutta muutkin seikat kuten liikunta ja riittävä lepo vaikuttavat. Olen koonnut kirjaani parhaat superruuat, joista osa on meillä kaupan vain erikoisliikkeissä. ”Tuorein kirjani Puhdasta ravintoa on noussut yllättäen bestselleriksi. Elintarvikekauppaa hallitsee Suomessa kaksi kauppaketjua, mikä ei ole hyvä asia. Siihen kuuluisi täysjyvätuotteita, hyviä öljyjä, riittävästi proteiineja ja ehdottomasti marjoja. Kasvilääkintä, fytoterapia, on jatkumo. Terveellisillä elämäntavoilla ja oikealla ravinnolla kuten superruualla rajaa pystyy hivuttamaan kauemmaksi, muttei määrättömästi. Olisi tärkeää, että puhdasta ravintoa ja superruokia olisi saatavana kautta maan eikä vain joistakin pääkaupunkiseudun erikoisliikkeistä. Mielestäni se kertoo siitä, että ihmiset haluavat tehdä itse elämälleen jotakin. Suomen luonnossa ja puutarhoissamme on vaikka kuinka paljon kasveja ja marjoja, joilla vastustuskykyänsä voi vahvistaa. Parantavia yrttejä ja ravintoa ei voi erottaa toisistaan. Listasta näkee, että terveyttä edistävä ravinto on kaikille mahdollista. Niistäkin saa luomutuotteita, mutta ne taitavat hukkua muuhun valikoimaan. Toisaalta jos en kirjoittaisi, niin voisin vapautua jälleen monenmoisten tinktuurojen valmistamiseen. Jos me ylitämme omat voimavaramme, ne yrittävät saattaa meidät oikeille raiteille antamalla varoitusmerkkejä. Olen ollut 18-vuotiaasta kasvissyöjä ja kiinnostus puhtaaseen ravintoon ja fytoterapiaan heräsi jo silloin. Niiden mukaan otto on kuitenkin perusteltua, koska niillä on hyvin pitkä historia. Varsinainen tutkimusalani ovat sammalet, joista olen myös väitellyt. Varsinkin nuorempana oli aikaa tehdä kaikenlaisia sovelluksia. Superruokakäsite lähti aikoinaan gojimarjoista ja merilevävalmisteista ja vasta myöhemmin huomattiin, ettei tarvitsekaan mennä merta edemmäs kalaan. Ruuan pitäisi lisäksi olla luonnonmukaisesti tuotettua, sillä torjunta-ainejäämät ja lisäaineet heikentävät ravinnon laatua. Terveyttä edistävän ja ylläpitävän ruokavalion rakentaminen ei ole ihan helppoa. Jos vanhemmillamme tai isovanhemmillamme on ollut vaikkapa sydän- ja verisuonitauteja, diabetes tai alzheimerin tauti, voi omaa mahdollista sairastumistaan pyrkiä estämään tai siirtämään. Tämä on iloinen asia, sillä väitetäänhän myös, että mieluummin otetaan pilleri kuin ryhdytään muuttamaan elämäntapoja. Julkaisutoiminta kuuluu tavallaan työhöni, jossa korostuvat kolme periaatetta: tutkimus ja opetus, hallinto sekä yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat eri määriä ravintoa. Raaka-aineet ovat halpoja ja jopa ilmaisia.” n. Kuntoa ei voi korjata pelkästään ravinnolla, vaan on löydettävä tasapaino. Ensimmäinen teokseni, neliosainen Luonnon lääkeyrtit ilmestyi 2004, minkä jälkeen olen julkaissut 64 Suomen luonto 18/2013 kirjat Luonnonyrtit, villivihannekset ja marjat, Mielen ja rakkauden kasvit yhdessä Ulla Salon kanssa, Kasvien salaiset voimat, Elinvoimaa mausteista ja Suomalaiset marjat. Aloin opettaa lääke- ja rohtokasveista 1980luvun lopulla, ja tekemäni opetusmoniste on ollut muutamien kirjojeni kimmokkeena
? Kirjoittaa blogia ravitsemuksesta sivustolle huippukuntoon.fi. Kotimainen superruoka on halpaa ja jopa ilmaista.” Sinikka Piippo, Helsinki professori, kasvitieteilijä ? Julkaissut seitsemän kasvien ominaisuuksiin liittyvää teosta. 18/2013 Suomen luonto 65
Luomutilat ovat suuria. Broilerit kasvavat Kauhavalla Hermanni Huhtalan tilalla ja jalostuksesta vastaa Pajuniemi Oy. ”Ihanne olisi, että koko prosessi – raaka-ainetuotanto, jalostus ja kulutus – tapahtuisi kutakuinkin samalla maantieteellisellä alu- Kenen leipää syömme teksti Jarmo pasanen / kuvitus marika eerola Lähiruoka ei ole aina ekologisinta, mutta yhteiskunnan kannalta siitä on hyötyä.. mikrogrammaa päivässä. Luomubroilerin myyntiä kokeillaan vuoden loppuun saakka, ja kun menekki on selvillä, päätetään jatkosta. Sienet ovat kasvissyöjille tärkein ja käytännössä ainoa ravinnosta saatavan luontaisen D-vitamiinin lähde. Keskimääräinen pinta-ala on 48 hehtaaria ja tavanomaisesti viljellyn tilan 39 hehtaaria. Kasvua on ollut etenkin pihvikarja- ja lammastilojen siirtymisessä luomuun. Söisimme mieluusti ruokaa, jonka raaka-aineet ja tuotanto olisivat lähiseudulta. Varsinkin luomueläintilat ovat viljelyalaltaan lähes kaksi kertaa suurempia kuin luomutilat keskimäärin, jotta eläimet pääsevät laitumelle luomutuotannon ehtojen mukaisesti. Lähiruoaksi saatetaan laskea vain muutaman lähikunnan alueella tuotettu ja kulutettu ruoka – mutta yhtä lailla myös kotimainen, tai jopa EU:n alueella tuotettu ja kulutettu ruoka. pienet palat Mansikin Luomujuurekset ovat erinomaista ruokaa. johanna mehtola kotona Lähiruoan pitkä matka Luomuala kasvaa Suomessa on noin 60?000 maatilaa, joista 4300, kahdeksan prosenttia, on luomutuotannossa. Etenkin kotimaiselle luomurypsille on kysyntää rehumarkkinoilla. Taas on aika ottaa D-vitamiinilisät käyttöön. SuppiloD2-vitamiinin saantisuositus on 7–10 vahveroita. Luonnonmukaisesti viljeltyjä peltoja on yhdeksän prosenttia. Jalostettu ja pakattu kotikylällä, firmassa jossa on töissä naapurinmies ja muutama muukin tuttu. Myös luomurehutuotannon kysyntä on lisääntynyt, ja monet teollisten rehujen valmistajat ovat ottaneet luomurehut valikoimiinsa. Luomubroileria kaupan Prismoista on elokuusta lähtien voinut ostaa luomubroilerin koipi-, reisi- ja rintapaloja sekä kokonaista pakastettua luomubroileria. Lähiruoka herättää lämpimiä mielikuvia. Mutta lähiruokaa ei ole virallisesti määritelty. jorma laurila D-vitamiinin kunkku Aurinko on pian vain lyhyt, terävä valo kahden pimeän välissä. Jos pillerit tympivät, vitamiinin saannin voi varmistaa syömällä suppilovahveroita, sienimaailman D-vitamiinikuninkaita. Suppilovahverot saattavat sisältää D2-vitamiinia jopa 30 mikrogrammaa sadassa grammassa. 66 Suomen luonto 18/2013 maitoa, Putte-possun paistia ja Tellervo-tädin tuvan takaa poimittuja perunoita
Jos lähiruokaa aiotaan suosia, se on tehtävä muilla kriteereillä”, Katajajuuri huomauttaa. Kauppaa käydään netissä. 18/2013 Suomen luonto 67. Mutta käytännöt ovat sekavia. Jos katsotaan yksittäisten tuotteiden ympäristövaikutuksia, näyttäisi siltä, että ruokaa kannattaisi tuottaa siellä, missä on suotuisimmat kasvuolot. Ostetut tuotteet valmistellaan, esimerkiksi fileoidaan tai palastellaan, illan aikana ja toimitetaan ostajalle seuraavana aamuna taloudellisinta tietä. Nykyinen kalan, jopa monenkin päivän pituinen jakelutie merestä ruokapöytään ei ole eduksi kenellekään. Päinvastainen tapaus on elintarvike, jonka raaka-aineet ovat paikallisia, mutta joka käy jalostuksessa ulkomailla ja palaa taas kotimaahan kulutettavaksi”, Katajajuuri sanoo. Apajassa kalastajat ilmoittavat aamun saaliinsa tekstiviestillä klo 12 mennessä. ”Hankintalainsäädäntö ei salli kuitenkaan käyttää paikallisuutta suoraan julkisten hankintojen kriteerinä. istockphoto jääkaappi Lähikalaa verkosta Lähiruoka on tuttu käsite, mutta entäpä lähikala. Tutkimuksen mukaan 93 prosenttia suomalaisista syö kalaa ja 81 prosenttia haluaisi syödä kotimaista kalaa nykyistä enemmän. Se luo huoltovarmuutta, työllistää ja tukee maaseudun elinvoimaisuutta. ”Elintarvikkeissa on tuotekohtaisia eroja. ”Lähiruokana on markkinoitu myös sellaista, jonka raaka-aineet ovat peräisin jopa eri maanosasta ja joka on vain valmistettu lähiseudulla. Luonnonkalan saatavuus on heikentynyt maassamme, sillä ammattikalastajien määrä on viime vuosikymmeninä vähentynyt. Useissa maissa elintarvikkeille on kansallisia alkuperämerkkejä. Kalan laatu ehtii kärsiä, ja kalastaja joutuu myymään tuoreen saaliinsa ulkomaisen massakalan hinnalla. Lisätietoja: www.facebook.com/lahikala Johanna Mehtola suomen ammattikalastajaliitto Kalastaja huoltaa rysää Merikarvialla. ”Monipuolinen lähituotanto voi myös edistää luonnon monimuotoisuutta. maissa se on yleinen tapa. Helsingin yliopiston Taloustieteen laitos on yhteistyössä kalastajien, ravintoloiden ja kaupan kanssa kehittänyt Apaja-järjestelmän, jonka kautta kala saadaan hinnoiteltua ja kulutukseen alle vuorokaudessa pyynnistä. Sillä on ekologisia vahvuuksia, joita tutkitaan paraikaa. Yleisesti ottaen kasvukausi on kuitenkin pohjoisessa lyhyt, ja tietyt ekologiset indikaattorit näkyvät meillä usein suurempina”, Katajajuuri myöntää. Muun muassa Suomen hallitus on kirjannut tavoitteekseen lähi- ja luomuruoan edistämisen. Lähiruoan määrittelyyn on kyllä pyrkimyksiä. Myös kalastajien keski-ikä on noussut 51 vuoteen. Tuholaismyrkkyjen ja torjunta-aineiden käytöllä on haittoja, mutta ulkomaiset ja suomalaiset tuotteet eivät siinä kuitenkaan eroa merkittävästi toisistaan. eella”, kertoo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n tutkimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri. Voimme myös paremmin hallita ympäristövaikutuksia, emmekä ulkoista kulutuksemme vaikutuksia muille. Kotimaisella tuotannolla on silti merkittävä itseisarvo. Monesti lähiruokaa markkinoidaan ympäristöystävällisenä vaihtoehtona. Apajan avulla päivän kalatarjonta on ostajien tiedossa jo ennen kuin pyydetyt kalat ovat ehtineet mereltä maihin. Tieto siirtyy automaattisesti huutokauppajärjestelmään, josta päivän tarjonta on ostajien, ravintoloiden ja kaupan nähtävissä ennen klo 14 alkavaa huutokauppaa. Sellainen on ainakin mökkirannan katiskassa polskiva ahven, mutta lähikalaa on tarkoitus saada kuluttajille tuoreena myös ravintoloihin ja kauppojen kalatiskeille. Päätoimisia ammattikalastajia on nyt noin 800, joista 500 kalastaa merellä. Apaja-järjestelmä Kaloja ei ole Suomessa tuo kalat juuri myyty huutokaupalhuutokauppala, vaikka monissa muissa TAVARAKSI. Maailma ei välttämättä kestä sitä, että ruoantuotanto keskittyisi vain tietyille alueille.” n Lähiruokaa ei ole virallisesti määritelty. Mutta on tutkittu, että esimerkiksi kuljetusten osuus elintarvikkeiden ympäristövaikutuksissa on hyvin vähäinen. Lähiruoan myönteistä imagoa käytetään mainonnassa sumeilematta. Apaja-järjestelmä vie perinteisen kalahuutokaupan uudelle tasolle toimimalla virtuaalisesti
Kuopioon nykyisin kuuluvan Nilsiän ja Juankosken rajalla 271 metrin korkeuteen kohoava Pisa tai Pisanvuori ei liene kumminkaan ollut runonlaulajien tiedossa juuri pitkien petäjien takia vaan siksi, että se on tunnettu muinaisena uhripaikkana. Todistuksena 61?000 kilometrin reissustaan Jukka Salminen kirjoitti matkakertomuksen Polkupyörällä maailman ympäri (SKS 2013). Itärinteellä Pisa nousee Valkeisenjärvestä, ja korkeusero on 500 metrin matkalla 175 metriä. Kirjan nimi jo paljastaakin, että Salmiselle ei juuri kertynyt lentobonuksia. Könkään kuohuja pääsee katsomaan osoitteessa www.suomenluonto.fi. ”Voi sanoa, ettei Pisalla ole mitään sellais- Pyörällä pääsee Miltähän Oulungan kansallispuiston Kiutakönkäällä näyttää juuri nyt. Pisan kasvillisuus vaihtelee lakialueiden kuivahkoista kankaista mustikkatyypin kuusivaltaisiin metsiin. Pisalle johtaa merkitty polku kahdesta lähtöpaikasta Lastukoski–Säyneinen-tieltä. Pisa Savon sydämessä teksti jarmo pasanen / kuvat markus sirkka Pisa on tunnettu uhripaikkana, valtakuntien rajana ja retkikohteena. Länsirinne viettää yhtä jyrkkänä Ison Pisalammen rantaan, mikä antaa hiukan vuonomaisen vaikutelman. Saamelaisperäinen sana pisa on alun perin tarkoittanut pyhää, mutta kristinuskon myötä se muuttui lieväksi kirosanaksi, jonka synonyymeja ovat hiisi tai horna. Pisan laella kasvaa kuusia. Kamera on rahoitettu Euroopan unionin EAKR-rahoituksella. 68 Suomen luonto 18/2013 videokuva kuohuja netissä. maisemakameran, joka lähettää kuvaa kellon ympäri huoltokatkoja lukuun ottamatta. Kvartsiittikalliot ovat paikoitellen hyvin jyrkkiä, mutta kaiteiden reunustamia portaita pääsee helposti laelle asti. RETKELLÄ Pisalta näkee kauas Lokakuinen näkymä Pisalta. Matkan makuinen kirja vie lukijan Himalajan vuorille ja Kalliovuorten korkeuksiin. Kalevalan kokoajan Elias Lönnrotin tiedetään käyneen Pisalla 1830-luvulla. Oulun yliopiston Oulangan tutkimusasema on Kiutaköngästä voi asentanut Kiutakönkäälle katsella netissä. Alueella on harvinaisia putkilokasveja sekä sieni- ja sammallajeja. ”Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla: pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla”, mahtailee Joukahainen Väinämöiselle Kalevalan kilpalaulantakohtauksessa. Alempana kalkkiperäinen maa ilmenee lehtokasvillisuutena. Ensimmäinen ulkomaanmatka voi venähtää kuuden vuoden pituiseksi maailmanympärimatkaksi
Myös lastuja näkyy runsaasti. Loppukesällä ja syksyllä majava nostaa vesikasvien kuten ulpukan, vehkan ja raatteen juuria pintaan, jolloin ranteenvahvuisia juurenkappaleita voi nähdä kellumassa. kuvat esko inberg Liikkeellä luonnossa • Pisan laelle pääsee Lastu-Buodin, Lastukosken ja Salmenpellon pysäköintialueilta. Pisan kävijöihin kuuluu 1800-luvun lopulla myös Ruotsin kuningas Oskar II. Padot majava rakentaa puunrungoista ja oksista sekä kivistä ja mudasta. Täyssinän rauhan rajapyykki on Pisan laella. Samalla pääsee nauttimaan suon rauhasta. Pato ja kekopesä ovat näkyviä rakennelmia. Pisa on jo kauan tunnettu retkikohteena. lättähännän käyntikortit Majavan jäljille pääsee parhaiten tutkimalla sen maastoon jättämiä merkkejä, jotka kertovat lättähännän mielenkiintoisesta elämästä. Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys perusti Pisalla omistamalleen maalle jo vuonna 1963 puolentoista hehtaarin suojelualueen. Karpaloissa on muun muassa paljon C-vitamiinia ja kuituja. • Pisalle on opasteet Siilinjärvi– Nurmes-tieltä (nro 75) Lastukosken pysäköintialueen kohdalla sekä Lastukoski–Venäänaho-tieltä (nro 5701). Varmoja merkkejä sen läsnäolosta ovat ympäristöstä löytyvät jyrsimällä kaadetut puut. Huomattavasti pienempiä marjoja tekevä pikkukarpalo kasvaa kuivemmilla paikoilla. Majavan muotoilema kanto suippenee ylöspäin kartiomaisesti. Sari Kantinkoski Karpalosuolle Luonto tarjoaa mahtavan teeman lokakuiselle retkelle: karpalot. Pisa ja iso osa läheisten järvien rannoista kuuluvat Natura 2000 -suojelualueverkostoon. Ojia patoamalla majava helpottaa myös ravinnon saantiaan. Isokarpalot kasvavat niukkaravinteisilla, valoisilla nevoilla ja rämeillä koko maassa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia. Täyssinän rauha päätti Ruotsin ja Venäjän välisen Pitkän vihan, ja Pisan länsipuoliset alueet jäivät Ruotsille ja itäpuoliset Venäjälle. Majava ruokailee. Paljaiksi kalutut oksat, jotka kelluvat vedessä tai lojuvat pitkin rantaa, ovat majavan käyntikortteja. Eritoten Kuopion kulttuuriväki piti Pisaa jopa Kolin veroisena. Siilinjärvi Kuopio Pisalle on opasteet Siilinjärvi–Nurmestieltä. © Karttakeskus, Lupa L8530 Pisanvuori ta, mitä ei olisi jossakin muuallakin. Ääni kuulostaa airon iskulta veteen. Kirjailija Juhani Aho vieraili Pisalla lehtimiehenä 1880-luvulla, ja alarinteellä löytyvät yhä jäännökset torpasta, jossa Ahon kerrotaan viivähtäneen. 18/2013 Suomen luonto 69. Mehevät juuret ovat kesän jäljiltä hyvin ravintopitoisia ja etenkin ulpukka on haluttua ruokaa. Sen tarkka kuulo- ja hajuaisti varoittavat lähestyvästä tunkeilijasta, ja uidessaan majava sukeltaa jo ennen kuin sitä ehtii nähdä. Toisinaan eläin varoittaa mahdollisesta vaarasta läiskäyttämällä litteän häntänsä veden pintaan. Näkötornista voi katsella lähikylien lisäksi myös 30 kilometrin päässä siintäviä Tahkovuoren rinteitä. Hyviä karpalopaikkoja voi etsiä avosoilta. Vankan rakennelman päällä voi kävellä! Päiväretkellä liikkuva kulkija pääsee harvoin näkemään talttahammasta, sillä majava on pääasiassa aktiivinen hämärän aikaan. Vesistöjen arkkitehti elää järvissä, joissa ja puroissa sekä ojissa, joiden reunoilla kasvaa lehtipuita. Vuonna 1993 perustettiin 280 hehtaarin Pisan luonnonsuojelualue, jota Metsähallitus hallinnoi. Pinnalla kelluvat vesikasvien osat ja jyrsityt juuret kertovat majavasta. Hän pistäytyi katsomassa Pisan laelle hakattua vuoden 1595 Täyssinän rauhan rajamerkkiä. Mutta juuri monipuolinen ja koskematon luonto jylhine maisemineen tekevät Pisasta ainutlaatuisen”, arvioi Nilsiän Luonnonsuojeluyhdistyksen sihteeri, biologianopettaja Mauri Tiainen. Syöntijälki on puhtaaksi kaluttu oksa. Padon tehtävä on säännöstellä vettä niin, että pesän suuaukko pysyy vedenpinnan alapuolella ja pesä kuivana. annakaisa vänttinen Karpalot kypsyvät
Ensimmäinen turhake oli lehtipuhallin ja viime vuonna arvonimen sai saippua-automaatti. antti leinonen VUODEN LUONTOKUVA Virikkeitä kuvat martti leppä Vinkkejä moneen menoon! Vuoden turhake on... Muotoilija Ulla Vestolan ja valokuvaaja Martti Lepän kirjassa Tikkuja ristiin (Minerva 2013) annetaan mukavia vinkkejä, mitä kaikkea luonnonmateriaaleista voi askarrella. On jälleen aika ehdottaa Vuoden turhaketta. Suomen Luonto on valinnut turhakkeen jo 13 kertaa. Ahman elämää pääsee näkemään valokuvissa. Luontokuvan juhlaa vietetään 19.10. Mikä uutuustuote – tai vanhempikin keksintö – ärsyttää sinua. Suomen Luonnon V uo toimitus valitsee voittajan ehdotusten joukosta. Askarteluun ei tarvita erikoistyökaluja. 20 13. Näyttelyt ovat avoinna 6.2.2014 saakka, www.hannuhautala.fi. Taas on aika valita Vuoden Luontokuva. Jokamiehenoikeudella voi kerätä monenlaisia materiaaleja, mutta sammalen, jäkälän, varpujen sekä kuivuneen, kaatuneen tai tuoreen puun ottoon tarvitaan lupa maanomistajalta. www.lippu.fi www. Se nimittäin pullistelee askartelumateriaaleja. Himmeli pihlajanmarjoista Syksyllä on aika katsoa luontoa uusin silmin. Turun Logomossa klo 12 alkaen, jolloin näyttelyt avautuvat. Oksasaksilla, pihdeillä ja puukolla pääsee jo pitkälle. Gaalaohjelmassa klo 14 alkaen on nähtävissä muun muassa Jorma Luhdan kuvaesitys Taivas tulessa. Juuri nyt luonnosta löytyvät tarpeet esimerkiksi helmihimmeliin, jossa kiikkuu pihlajanmarjoja. Kirjan selkeissä ohjeissa neuvotaan, miten puutikuista muotoutuu tarjotin, jäästä ja koivunoksista kauniita kiekkoja ja järviruo´osta tyylikäs sermi. Katso säännöt ja lähetä oma ehdotuksesi www.suomenluonto.fi/turhake tai postitse Turhake / Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. vuodenluontokuva.fi Helmihimmeli syntyy pihlajanmarjoista ja rautalangasta. Esillä on myös Hannu Hautalan klassikkokuvia. n 70 Suomen luonto 28/2013 Ahmatin jäljillä Ahmojen puuhia vuosikymmeniä seuranneen Antti Leinosen työn hedelmiä voi nähdä Hannu Hautala valokuvakeskuksen näyttelyssä Ahman elämää. Oksat, risut, kaislat, kävyt, pihlajanmarjat ja kivet ovat ilmaisia, monikäyttöisiä aarteita. Vinkit on jaoteltu vuodenajan mukaan. de n turhake Kaikkien kisaan osallistuneiden kesken arvotaan Marmotin kolmen vuodenajan makuupussi Never Winter (arvo 200 €)
Kai lindqvist / reilu kauppa www.reilukauppa.fi. Marjo Uusikylä: Slow Food. 21.–27.10. Kirja osoittaa, kuinka aloitteelliset kansalaiset ja yhteisöt ovat ennakkoluulottomasti tarttuneet toimeen rohkaisevaksi esimerkiksi meille muille. Hiilipäästöt kuriin Helsingin yliopistossa työskentelevän kasvitieteilijän seitsemäs teos pureutuu superruokaan. Lisätietoja www.sll.fi, www.facebook.com/sll/ Asuminen, liikkuminen ja syöminen tuottavat valtaosan ihmisten hiilijalanjäljestä. (AK) ????. Konsertti alkaa klo 19. Pertti Koskimies Sinikka Piippo: Puhdasta ravintoa (Minerva 2013) Muista talviruokinta! kun maa jäätyy ja pieni pakkanen nipistelee nenänpäätä päivälläkin, on syytä aloittaa lintujen talviruokinta. (JM) ????. Esteet hiilijalanjäljen pienentämiseen eivät ole niinkään teknisiä ja taloudellisia vaan enimmäkseen psykologisia ja henkisiä. paljastaa. Eloonjäämisoppia karuimmillaan. Liikkeen paikallisyhdistyksiä on Suomessa 13. Lintulauta on hyvä puhdistaa ja asettaa suojaisaan paikkaan odottamaan ruokailijoita. outi törmälä ovat linnut. Osan teho perustuu tutkimukseen, osa kokemukseen. Perinteisten gojimarjojen rinnalle Piippo nostaa kotimaiset kaalit, sipulit ja marjat. Kirja avaa liikkeen historiaa ja filosofiaa sekä omaa ruokakulttuuriamme. Tuloksena on kalastajasuvun tarina, joka kytkeytyy 1800–1900-lukujen Helsingin ja etenkin Sörnäisten kaupunginosan asutushistoriaan jatyöväen oloihin. Rakkaudesta luontoon -konsertti huipentaa 75 vuotta täyttäneen Suomen luonnonsuojeluliiton juhlavuoden. Muista jatkaa ruokintaa talven yli. Miten luodaan ilmastoystävällinen yhteiskunta. Liput 42,50 / 32,50 €, www.lippu.fi, p. Kalastajia, ajureita ja salakuljettajia (SKS 2013) Helsingin Viikin luontovalvoja Eero Haapanen liikkuu tutuilla vesillä. Suosituin reilu hedelmä on banaani. Monipuolinen ympäristöasiantuntija Kati Berninger tarkastelee kirjassaan Hiilineutraali Suomi. Vanhan kalastajan Erik Karlssonin tapaaminen Vanhankaupunginlahden jäällä 1990-luvun alussa johti vuosien tutkimustyöhön. 0600 900900 (1,98 €/min+pvm). Kokonaisuudesta voi jokainen poimia itselleen ja kukkarolleen sopivan dieetin. ????. (Gaudeamus 2012), miten ilmastoa lämmittäviä hiilidioksidipäästöjä voitaisiin vähentää niin paikallisesti kuin kaukomailta tuoduissa kulutustavaroissakin. Eero Haapanen: Sörkan rysäkeisarit. (AK) ????. Kestävän ruokajärjestelmän luomiseen tarvitaan yhdistyksen mukaan ekologisesti tuotettua paikallista tai itse kasvatettua ruokaa. Kirjailijan mukaan ravitsemus on terveyden kulmakivi, mutta ei mikä tahansa ravitsemus. vietetään reilun kaupan viikkoa. Valokeilassa heikki tuuli Klassista rakkaudesta luontoon Klassisen musiikin huiput Olli Mustonen (piano), Elina Mustonen (cembalo), Lauri Angervo (sello), Sole Mustonen (oboe) sekä Minna Pensola ja Antti Tikkanen (viulu) konsertoivat Ritarihuoneella Helsingissä 21.10. Hyvää, puhdasta ja reilua ruokaa (Info Plus 2012) Italiasta alkunsa saaneen Slow Food -yhdistyksen kantava teema on hyvä ja puhdas ruoka. ”Illan aikana lavalta voi bongata käen, satakielen, kanan, heinäsirkan ja Antero Takalan teos Koski kakadun”, Elina Mustonen vuodelta 1963. Piippo esittelee kirjassaan terveyttä ylläpitävät ruoka-aineet, niiden aineosat sekä vaikutukset. matti suopajärvi / vastavalo istockphoto Sinitiainen syö pähkinöitä. Tutunoloista yleistietoa antoisampia ovat kirjan kymmenet konkreettiset hankkeet, joiden kautta Berninger osoittaa muutoksen mahdollisuuden mutta myös riippuvuuden kaikkien – päättäjien, yritysten, järjestöjen, asiantuntijoiden, kansalaisten – osallistumisesta talkoisiin. Esitysten yhtenä teemana Elina Mustonen ja Olli Mustonen esiintyvät rakkaudesta luontoon. 18/2013 Suomen luonto 71
”Ne ovat isäni istuttamia, ja hänen sanojensa mukaan yksi poika pölyttää kahdeksaa tyttöä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Kohta ne matkivat moottorivenettä ojentaen räpylän propelliksi ja mennä huristivat pitkin järven pintaa.”. Vaimoni poimi jykevän yksilön, jonka jalan halkaisija oli lähes 15 senttiä”, kertoo tämän valtavan tatin Lohjan Saukkolassa ikuistanut Joni Sundström. Tyrniherkkuja pihalla Kouvolalaisen Sari Vehmaskankaan pihalla kasvaa upeita tyrnejä. Eikä siinä kaikki. Ihan näin montaa kasvia ei pihassa ole, mutta muutamastakin oksallisesta saa aikamoisen määrän vitamiineja. ”Poikaset alkoivat moikkailla räpylöillään kuin konsanaan ihmiset. Kaunis on kasvi marjoessaan ja makoisa sekä terveellinen namipala, ei ole tyrnin voittanutta! Linnuille jätetään osa marjoista tietysti.” Leikkisät silkkiuikun poikaset Lappeenrannan Mikonsaaressa uiskenteli Jättitatti ”Löysimme elokuun puolivälissä upean metsän, missä kasvoi paljon herkkutatteja. 72 Suomen luonto 18/2013 leikkisiä silkkiuikun poikasia. Tapahtumaa todisti Jouko Varonen syyskuun alussa. ain v a h ut an imitt a irj k o t äntt av ais k a inen si! tarinoita uviasi ja intokirja a v a Lähetä k /h .fi to menluon w w w.suo ann To lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä
Lintu oli vielä elossa, vaikka sen siivet olivat pahoin vahingoittuneet. Nostimme sen isolla haavilla laiturille. Toivoisin, että metsästäjät ottaisivat pois hirvilangat niin nopeasti kun mahdollista, jottei lintuja turhaan kuolisi näin karmealla tavalla.” 18/2013 Suomen luonto 73. Rastas oli niin huonossa kunnossa, etten usko sen selviytyneen. Karkurikurjet ”Suomen luonnon päivänä 31.8. Muistutti aivoja”, kertoo Maarit Seppälä, joka kuvasi erikoisen limapallon Haukivedellä Rantasalmella 1. bongasin retkelläni Polvijärvellä kurkiparin suon reunassa. Huomioni osui lankaan, jossa roikkui jotain. Pelästyneenä se hyppäsi kuusen alle ja jäi sinne makaamaan. Laulurastaan surullinen kohtalo Helsinkiläinen Jon Rikberg näki Padasjoella vuosi sitten surullisen tapauksen. Mitä siellä pesällä mahtoi tapahtua, kun ne niin yhtäkkiä vikisivät ja juoksentelivat. syyskuuta. Se oli laulurastas. Se oli kooltaan ison vauvan pään kokoinen. Hiiret ovat niin pieniä ja heiveröisiä, joko ne itse pärjäävät ja selviytyvät. Kohta kuuluikin huuto: Täällä on hirveesti pieniä hiiriä! Niin niitä olikin, juoksenteli sinne ja tänne. Päästin linnun vapaaksi, mutta se ei kyennyt enää lentämään. Mörkö laiturin reunalta ”Tämä iso limamörkö oli kiinni laiturin tikkaiden putkessa. Mutta kuinkas kävi: tässä sitä lennetään pakoon.” Karkurikurjet tallensi kameralle Päivi Ronkainen. ”Huomasin, että metsästäjät olivat laittaneet hirvilankaa metsätien varteen. Kuvassa poikanen torkkuu ilta-auringon lämmössä”, kertoo kuvan ottanut nerkoolainen Heli Korhonen. Suomen Luonnon asiantuntija Seppo Vuokko on kommentoinut samanlaista havaintoa Kysy luonnosta -palstalla numerossa 9/2010. Pienenpieni hiiri ”Lapsenlapset kuulivat pensaikosta kovaa vikinää ja piipitystä. Yritin hiipiä lähemmäs, jotta saisin kuvattua niitä muutenkin kuin auton ikkunan läpi. Sen ylenpalttisen voimakas lisääntyminen esimerkiksi lämpimän sään ja hyvän ravintotilanteen vuoksi voisi tuottaa tuollaisia möykkyjä. Hän arveli pallon olevan limabakteeri
Lukijoilta: Jääkauden jälkiä Geoluonto on kiehtovaa, mutta varsin vähän esillä! Hieno esittely monipuolisesta alueesta, saattaapa kuulua monenkin luonnonystävän ensi kesän matkakohteisiin. Paketti sisältää 21 kaksiosaista korttia ja kuorta. Anna Barberis, Ranska 74 Suomen luonto 18/2013 harri nurminen Vastaukset 21.10.2013 mennessä. Luonnonsuojeluyhdistys pyysi viranomaisia (ely-keskus ja poliisi) paikalle toteamaan tilanteen. 040-550 6243 vain 118 € + toimitusmaksu. Tuomistonkärjen kynäjalavalehtoa hakkuiden jälkeen. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Kumpikin viranomainen ryhtyi vuosi sitten pallottelemaan toimenpiteitä työntekijältä toiselle, eikä poliisi edes käynyt toteamassa todistusaineistoa. Heikki Haverinen Oulu Viimeisenä leimuavat värit Moni näkee värit syksyisessä luonnossa, mutta harva tietää mistä ne tulevat. Pyydä esite: Linnox Silk Oy Koroistentie 4A, 00280 Helsinki puh. Onko tullut aika jäähyväisten, sen aika näyttää. Luonnonsuojeluyhdistys on ollut tapauksen tiimoilta useita kertoja sekä sähköposti- että puhelinyhteydessä niin poliisiin kuin ely-keskukseenkin. Suomen Luonto 7/2013 1. Lajitelmassa muun muassa lintuja, saimaannorppa ja talvimaisemia (ks. Arja Könönen, Kotka Oli mielenkiintoista lukea, miten tuollainen luonto on muodostunut ja kuinka mikäkin tapahtuma näkyy luonnossa. Viranomaiset eivät ole meille tiedottaneet asioiden etenemisestä – ennen kuin nyt julkisen sanan kautta. Äänestä . Tapaus ei ole ensimmäinen Etelä-Hämeessä tänä vuonna. Valeri Luonnonkalenterin 2014 voitti Marjatta Hieta Seinäjoelta. ANNA PALAUTETTA! Osallistujien kesken arvotaan Joulukorttipaketti (Suomen luonnonsuojelun tuki). Joni Sundström, Saukkola Hyvä, riittävän perusteellinen artikkeli kasvien talveen valmistautumisesta. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 0510 Helsinki. Rikosilmoituksen kynäjalavien luvattomasta kaatamisesta teki Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys, ei Kanta-Hämeen luonnonsuojelu- Luonnon silkkiä luonnollisesti ! ~silkkineule pysyy raikkaana pitkilläkin vaelluksilla ~100% toimivuutta niin kylmässä kuin kuumassa Alusasut naisille ja miehille. @ Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Hattulan kynäjalavat: luonnonsuojelurikos kannattaa jälleen ?Suomen Luonnossa 6/2013 kirjoitettiin Hattulan kynäjalavista. Juttu kertoi hyvin, miten ja miksi värit muodostuvat. Etualalla säästetty kynäjalava. On ikävää, että viranomaiset eivät selvitä asioita vaan kommentoivat niitä aikakaus- ja sanomalehtien välityksellä. Laitathan mukaan perustelut! Lukijoilta Toimittanut mirva uotila Osallistu Paras juttu -kisaan! Mitä mieltä lehdestä. Ely-keskus ei ole tehnyt rikosilmoitusta asiasta, vaikka luonnonsuojeluyhdistyksellä on vahva näyttö rikoksesta. Tykkäsin ja palaan artikkeliin uudelleen. Viimeisenä leimuavat värit 3. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . Haluan tuoda esille seuraavaa: Syksyllä 2012 Tuomistonkärjessä oli pinottuna UPM:lle leimattuja runkoja, mukana vanhoja kynäjalavia. Jääkauden maisemissa 2. sivulta 27). Tuovi Korhonen, Sotkamo Valeri Artikkeli kertoo kiinnostavasti ja kiihkottomasti vanhasta karhusta, joskin tutusta eläimestä tuhansille luontoharrastajille. Hämeen ely-keskuksen luonnonsuojeluryhmän päällikkö Pertti Heikkiselle paljastunut ”aikamoinen epäkohta”, jossa rauhoitus ei koske taloudellista toimintaa, on vuosia ollut ympäristöviranomaisten tiedossa
palaute@suomenluonto.fi Lisää luonnosta: www.suomenluonto.fi Luontopäiväkirja 2014! info@biodyn.fi Mukavan ohut silkkivilla hyväilee ja lämmittää Seppo Vuolanto ympäristöneuvos Oikaisuja Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 • www.ruskovilla.fi . Lukijamme huomasi, ettei ritariperhostoukan syömä kasvi voi olla myrkkykeiso, sillä kuvassa näkyy niin sanotun pääsarjan suojuslehtiä. Ritariperhosen toukat syövät molempia. Mielestäni epäkohta on enemmän lain tulkitsijoissa. Ajattele ympäristöä Vaihda metsäVoimaaN toimitus tee arkipäivän ympäristöteko. Jutun mukaan luonnonsuojelulaissa on epäkohta, koska se sallii maaja metsätalouden harjoittamisen ja rakentamisen rauhoituksesta huolimatta. Muistot elävät. Luonnonsuojelulaki on ollut tiedostettuine epäkohtineen sama vuodesta 1923 lähtien. Jos olisi toimittu asetuksen tarkoittamalla tavalla, energiapuu olisi kerätty säilyttäen kynäjalavat. Sellaiset on luhtasuoputkella. Olin aikoinani Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen edeltäjän, Kanta-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen jäsen. Valitse sähköksesi ympäristöystävällinen metsävoima. Näyttää siltä, että vastuussa olevat viranomaiset haluavat tulkita lakia niin, ettei puiden kaatajaa tarvitsisi syyttää. Olen oppinut, että lain tulkinta riippuu sen tavoitteesta. Esimerkiksi rauhoitettujen lintujen pesät, jotka myös ovat rauhoitettuja, eivät ole estäneet metsätalouden harjoittamista lintujen pesimäaikana. Tässä tapauksessa siis rauhoitettuja kynäjalavia on pyrittävä suojelemaan. puh. Luin järkyttyneenä (SL 6/13) info@hyvamieli.fi, www.hyvämieli.fi verkkokauppa http://kauppa. hyvamieli.fi/ Tutustu uusien nettisivujemme kirjatarjontaan osoitteessa www.biodyn.fi Ylös 9x12 Kynäjalavako roskapuu. Kynäjalavat ovat säilyneet, lisääntyneet ja menestyneet tä- Tilaa i Parv sauna tupa 9x19 Auki 9x12 1300 4800 . Vasta nyt EU:n ja taloudellisten arvojen ylivallan aikana ja ympäristöhallinnon alasajon jälkeen rupeaa tulemaan tällaisia uutisia. Simolantie 18, 53600 Lappeenranta • puh 020 690 505 asiakaspalvelu@lappeenrannanenergia.fi lappeenrannanenergia.fi 18/2013 Suomen luonto 1303 LprEnergia 90x133 SuomenLuonto Metsavoima v9.indd 1 75 13.3.2013 15.48. Energiapuuksi kerätään jätepuu, joka ei kelpaa muuhun. Kuvassa Uhkarohkea mittari mittailee tarkkaan sanottuna sahapistiäisen toukka ja sudenkorentokuvassa on luonnollisesti tytönkorentoja. Rantakaavaa laadittaessa luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava huom ioon: rauhoitettu ja uhanalainen kynäjalava on lain mukaan turvassa rakentajalta. Numerossa 6/2013 oli pihkan terveysvaikutuksista kertovassa uutisessa etunimivirhe. Väittelijän nimi on Arno Sipponen. HYVÄMIELI LUONNONTUOTTEET • kotimaista hunajaa ja muita mehiläistuotteita • käsin valmistettuja marmeladi makeisia kotimaisista marjoista • kotimaisia marjajauheita ja kuivattuja yrttejä • erilaisia haudutettavia teelaatuja. Rakennustoimen valvonta on lisäksi ympäristöhallinnon vastuulla. Telkkä 25 Kerrosala: 25,0 m2 Kuisti: 12 m2 Kokonaisala: 37 m2 Parvi: 25 m2 5600 2800 2800 6x6 6x6 9x12 kynäjalavista, jotka oli viety energiapuuksi siitä huolimatta, että ne oli merkitty maastossa suojelluiksi. Kynäjalava on asetuksella suojeltu ja turvassa metsätaloudelta. 2000 yhdistys kuten artikkelissa mainittiin. 040 76 44 834, Tuija Saarinen 9x12 4300 kuisti 2000 Alice Karlsson 9x6 Pahoittelen sekaannusta yhdistyksen nimessä. 2500 Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry 2300 Karri Jutila hän saakka rauhoituksen ansiosta ja ympäristöhallinnon valvonnassa poikkeuksista huolimatta. Suomen Luonnon kuvakisan lajeissa (SL 7/2013) oli sekaannuksia. Tätä myös luonnonsuojelua setus edellyttää
fi, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Ihmiseen kyynpoikasen myrkky tehoaa yhtä hyvin kuin aikuisenkin. Hieskoivut karistavat lehtensä etelässä syys–lokakuussa, keskimäärin pari viikkoa aikaisemmin kuin raudukset, mutta yksilöiden välinen vaihtelu on suurta kummallakin lajilla. . Havainto osoittaa, että pyy käyttää ravintonaan selkärangattomia vielä syksyllä, vaikka marjat ovat jo kypsyneet ja silmut pullistuneet. Avasin sen ja löysin sieltä kyyn poikasen. Erittäin mielenkiintoinen havainto. Onko tämän pyyn liha syömäkelpoista?. kysy luonnosta LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta www.suomenluonto.fi/kysyluonnosta/, sähköpostilla kysyluonnosta@suomenluonto. Kuuluvatko käärmeet pyyn ruokavalioon. Koivu, jonka 76 Suomen luonto 18/2013 lehdet säilyvät vihreinä aina talven tuloon saakka, on varsin poikkeava. Olin ottamassa kivipiiraa talteen, kun huomasin linnun suolessa jotain outoa. Se pysyy vihreänä ja lehdessä aina alkutalveen, ja vasta pakkasten tultua lehdet putoavat vihreinä. Varmaankin myös aikuiset pyyt syövät kesällä selkärangattomia. Ravinnoksi käytetty kyy pyyn ruoansulatuskanavassa ei muuta lintua syömäkel- Pyy syö silmujen ja marjojen ohella myös selkärangattomia. vottomaksi. Kirjoittaja ei mainitse pyyn ikää. Pitkästä kasvukaudesta saatu hyöty korvannee vihreinä karisevien lehtien aiheuttamat ravinnetappiot. Eikö pyy ole kasvinsyöjä. Voimakkaat katuvalot häiritsevät koivujen talveentumista, mutta kuvan perusteella aivan puun vieressä ei olisi lamppua. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. juhani suni Sain syyskuussa Padasjoella saaliiksi pyyn. Vaihtoehtoisesti pyy on immuuni kyyn myrkylle, mitä pidän hyvin epätodennäköisenä. Olisikohan tässä niin hyvä vihtakoivu, että se kannattaisi ottaa viljelykseen. Seppo Vuolanto Vihreänä pysyvä koivu Olen ihmetellyt koivua, joka ei olleenkaan ruskaannu. Siihen viittaa puun hyvä kasvu. Mistä ilmiö voi johtua, ja eikö siitä ole puulle haittaa. Kanalintujen poikaset syövät yleisesti hyönteisiä ja muita selkärangattomia, kunnes ne vähitellen siirtyvät kasviravintoon. Kun päivät lyhenevät, koivu alkaa valmistautua talveen. Vaikuttaa lisäksi siltä, etteivät myrkkyhampaat läpäise pyyn höyhenpeitettä, sillä varmaankin kyy on käyttänyt niitä jäädessään saaliiksi. Ehkä kyseeessä oli nuori lintu. Us- Joonas Rinta-Harri koakseni on käynyt niin, että pyy on luullut pientä kyytä madoksi ja napannut sen. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Lauhoina syksyinä tämä koivu voi yhteyttää niin pitkään kuin lämpötilat pysyvät nollan yläpuolella. Markus Varesvuo Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT – asiantuntijat vastaavat Kyy pyyn sisuksissa
Onko tämä tyypillistä ampiaisille. Hoito pitäisi aloittaa heti punkkien toteamisen jälkeen, jotta koiran ihoon ei tulisi muutoksia ja jotta karvoitus Ampiaiset voivat tehdä pesänsä lähes mihin tahansa suojaiseen paikkaan kuten tässä vaatevarastoon. Riski kapin saamisesta on sitä suurempi, mitä useammin supikoira ja koira ovat samoissa paikoissa. Kapitartunta talvehtineet ampiaiskuningattaret etsivät keväällä pesäpaikkaa, ne voivat ryhtyä muitta mutkitta pesänrakennustöihin vaikkapa ikkunaverhoihin tai muuhun suoralta auringonpaisteelta suojassa olevaan paikkaan. Luonnossa kapia on etenkin ketulla ja supikoiralla. Viivyttelevien puiden sietokykyä koeteltiin viimeksi vuonna 2002, jolloin yöpakkaset alkoivat syyskuussa ja lämpötila siirtyi Seppo Vuolanto Linnut Seppo Vuokko Kasvit miksi jääneet työläiset viettävät viimeiset hetkensä hummailemalla kukilla ja maahan pudonneilla hedelmillä. Kapin aiheuttaja on syyhypunkki. . 1967) työskentelee Luonnontieteellisellä keskusmuseolla museomestarina kovakuoriais- ja perhostiimissä. Koira saa punkkeja todennäköisimmin pesäkoloista, kolojen reunoilta, puista, joita vasten eläimet ovat hanganneet kutisevaa nahkaansa, ja piehtaroimispaikoista. Kun . Eläinlääkäri pystyy hoitamaan kapin melko helposti. 18/2013 Suomen luonto 77. supikoirasta koiraan on mahdollinen. Koirani on tietysti aina hihnassa. Viime syksynä kesämökin pihavarastosta löytyi yllätys: ampiaispesä vaatteiden uumenissa. Uudessa-Seelannissa, missä ampiaisilla tulokaslajeina ei ole käytännössä vihollisia eikä talven kylmyys surmaa yhdyskuntia, ampiaiset ovat joskus rakentaneet pesiä valtaamiinsa autoihin. Varmuuden vuoksi samojen polkujen käyttöä kannattaisi välttää. Ikkuna on jäänyt auki, ja lopulta pesä on täyttänyt koko kulkuvälineen. Varaston ikkuna oli jäänyt raolleen, ja siitä kutsumattomat vieraat olivat päässeet rakentamaan kerrotalonsa ja reijittämään takit pilalle. Kokonsa perusteella tämä koivu on ollut jo silloin paikallaan ja vahvistaa osaltaan sen, mitä Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat ovat kertoneet: rauduskoivu sopeutuu hyvin ilmaston vaihteluihin. Rungon jälsi on kuoren alla turvassa ensimmäisiltä yöpakkasilta, ja vasta pitkät yhtenäiset pakkasjaksot testaavat jällen talvehtimiskyvyn. Hän toimii hyönteisasiantuntijana myös Ylen Luontoillassa. Vastaajina tässä numerossa: Lasse Kosonen Sienet Jaakko kullberg Hyönteiset hannu lehtonen Kalat Kauri Mikkola Selkärangattomat juha valste Nisäkkäät ja evoluutio sisämaassa pysyvästi nollan alapuolelle jo lokakuun alussa. Tartunnan huomaa tavallisesti siitä, että koira raapii itseään jatkuvasti. Meillä yhdyskunnat hyytyvät syksyllä vanhan kuningattaren kuoltua – koditto- Voiko koirani saada kapitartunnan, jos liikun sen kanssa samoilla metsäpoluilla kuin kapinen supikoira. Sisätiloihin rakennetut pesät voivat hyvistä oloista johtuen kasvaa todella suuriksi, halkaisijaltaan jopa yli metrisiksi. Tarttuuko kapi koiraan. Varhaisimmillaan talvi tulee Etelä-Suomeen syys– lokakuun vaihteessa. Jaakko kullberg Uusi vahvistuksemme vastaajakaartiin, biologi Jaakko Kullberg (s. Jos silmut ja vuosikasvaimet ovat silloin talvehtimiskunnossa, vakavia ongelmia ei tule. seppo vuokko Ampiaispesä ulkoilutakissa Maria koivumäki Olennaisempaa kuin lehtien kohtalo, on silmujen ja vuosikasvainten sekä kuoren alla olevan jällen talvenkestävyys
Seppo Vuokko Juha vapaavuori Pertti Bruun ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Mustakonnanmarja on toinen maamme konnanmarjoista.. Siloneula kietoo pyrstönsä verkon lankojen ympäri, eikä irrota otettaan, vaikka pyydys nostettaisiin vedestä. Särmäneulaa tavataan rannikkovesistämme Merenkurkun ja Ruotsinpyhtään väliseltä alueelta. Se on erityisesti lounaisrannikolla melko tavallinen, mutta harvoin ihmisten käsiin päätyvä erikoinen kala. Joonas Granqvist Mikä on tämä kummallinen eläin. Suuresta koosta huolimatta konnanmarjan kehitys on nopea. Särmäneula kuuluu samaan merineulojen heimoon kuin merihevoset. Myös muutamille hyönteisille lehdet maistuvat. Heinä–elokuun taitteessa marjat ovat kypsiä, ja pian sen jälkeen verso kellastuu ja lakastuu. . Se on useimmille . leinikkikasveihin, vaikka kukassa päällisin puolin ei ole mitään leinikkimäistä ja hedelmäkin on marja. Kasvi on mustakonnanmarja. Se kuuluu merenrannikon asukkaille melko oudoksi jäänyt rannikkovesiemme sutjakka kala. Jo kasvin nimi kertoo ihmisen sille osoittamasta vähäisestä arvostuksesta. Se kukki kesäkuun alussa, ja heinäkuun lopulla marjat olivat jo mustat. Suomessa kasvaa kaksi konnanmarjaa: eteläinen mustakonnanmarja ja pohjoinen punakonnanmarja. Siloneula on myös monin verroin särmikästä kumppaniaan tutumpi ihmisille, koska sitä saadaan saaliiksi erityisesti talviverkoista. Marjat eivät ole kelvanneet eläimille. Juha valste Mikä neulamainen eliö. Joskus särmäneuloja nousee katiskan tai verkon mukana ihmisten ihmeteltäviksi. Syyhypunkki voi tarttua myös ihmiseen, mutta se ei menesty niukkakarvaisella iholla ja tartunta paranee itsekseen. Verso nousee näkyviin vasta, kun varhaisimmat kevätkasvit ovat lakastuneet, ja kasvi kukkii jo pari viikkoa myöhemmin. Molemmat ovat melko vaateliaita lehtokasveja. Selvin ero on kypsien marjojen värissä. Luultavasti metsäkanalinnut ja mustarastas vastaavat kasvin levittämisestä, mutta marjat kelpaavat linnuille usein vasta syksyllä, kun koko kasvi on lakastunut ja verso sortunut maata vasten. Kukkia pölyttävät kovakuoriaiset. Silti konnanmarjakin lisää luonnon monimuotoisuutta. Suomen rannikkovesissä elää kaksi merineulalajia. kysy luonnosta Supikoira voi tartuttaa kapin samoja polkuja kulkevaan koiraan. Toinen on särmäneulaa runsaslukuisampi ja hoikkarakenteisempi siloneula. Hannu lehtonen Lehdon musta marja Mikä mahtaa olla tämä Lohjalta rehevästä lehdosta löydetty kasvi. ei kärsisi. Kiusallista kutinaa se kuitenkin aiheuttaa. Yksi syöjistä, kaunis mustavalkoinen nunnamittari on päätynyt Suomen Perhostutkijain Seuran tunnukseksi, ja sen mukaan on nimetty myös seuran julkaisusarja Baptria. Lisäksi koristekas- 78 Suomen luonto 18/2013 veina viljellään paria muuta lajia, joita voi joskus löytää myös asutuksen lähimetsistä. Pituudeltaan kala on korkeintaan 25-senttinen. Löysin sen viime kesäkuussa merestä Helsingin Santahaminasta. Marjat ja koko kasvi ovat myrkyllisiä. Otus on särmäneula. Keväisillä lehtoretkillä sitä ei siis näe, ja syksyn sieniretkillä se jää helposti huomaamatta
Törmäsimme toissakesänä ihmeelliseen näkyyn. Sen Kauri mikkola . Tuhkeloita käytetään ruoaksi yleensä vain satunnaisesti. Kuvassa on matarakiitäjän naaras. Etu- ja takasiipien kellertävät pitkittäisjuomut sekä takasiiven ulkoreunan musta reunus ja sen punainen sisäreuna sekä takaruumiin sivujen terävät mustat ja valkoiset poikkiviirut näyttävät eksoottisilta. Vanhoja ryhmätuhkeloita puunrungolla. Lähemmäksi päästyämme ne paljastuivatkin sieniksi. Sienet kuin kotilot Eräänä elokuun iltana näin syysleimulla kiitäjän. Muun Lasse Kosonen Hanna Järvinen takaruumis on luultavasti täynnä munia, ja siinä saattaa olla syy poikkeukselliseen levähtämiseen kesken ruokailun. Nuorena ne ovat kiinteitä, kimmoisia ja sisältä valkoisia, mutta itiöiden kypsyessä sisältö tummenee ja muuttuu lopulta savuavaksi itiöpölyksi, joka purkautuu lakiaukosta. 18/2013 Suomen luonto 79. ”Savun” varoiteltiin vaarantavan näkökyvyn ja vastaavia uskomuksia tunnetaan muuallakin maailmassa. Näitä pölläytyksiähän on itse kukin lapsena aiheuttanut tallaamalla tuhkeloryhmän päälle. Matarakiitäjä on hienon värinen, varsinkin kun nopea siivenisku sulauttaa värit yhteen. muassa Afrikassa ”savusienten” itiöpölyn joutumisen silmiin uskotaan johtavan suuntavaiston menettämiseen. Ryhmätuhkelo kuuluu kupusieniin. Kuin nippu lehtokotiloita riippuvat menneenvuotiset ryhmätuhkelot puun rungolla. Vaikka ne ovatkin lahottajia, niistä ei ole suurta vahinkoa puulle, koska ne lahottavat lähinnä kuorta. Minkä kiitäjän sain ikuistettua. Mikä kiitäjä. Näitä näkee usein paitsi maassa myös lahoavalla puuaineksella ja puunrungoillakin. Tuhkeloiden jäänteet kestävät hyvin talven yli ja ovat vielä keväälläkin nähtävissä tummuneita ja nahistuneina. reijo juurinen / kuvaliiteri anna brummer Piikkimonni on tuotu meille Pohjois-Amerikasta 1922. Korpit pitävät pesässä nokkansa kiinni. Matarakiitäjä vaeltelee ja sillä on kaksi sukupolvea, toinen alkukesällä ja toinen loppukesällä. Onko se tuhoisa puulle. Näytti kuin puunrungon tyvellä olisi paljon kotiloita. Matarakiitäjä on ennen kaikkea Eteläja Keski-Suomen laji, mutta sitä tavataan usein Oulun–Kainuun tasalla ja yksittäisiä vaeltelijoita jopa Lapissa saakka. Ihmeekseni se levähti ja antoi kuvauttaa itsensä. . Sen läheisiä sukulaisia ovat tuhkelot, kuukuset ja maamunat. Ne ovatkin syötäviä vain silloin, kun sisusta on puhtaanvalkoista. Matarakiitäjän näkee yleensä lennossa. Mikä sieni tämä on. Todellisuudessa itiöpöly aiheuttaa korkeintaan lievää kutinaa ja punoitusta. Toukat ruokailevat mieluiten mataroilla
Luontoa tutkitaan museoissa . marraskuuta valmiina talveen Ekoenergia merkittyä puusähköä jo vuodesta 1998 Suomalaista sähköä huomisen parhaaksi. Sammalet tutuiksi . www.ekoteko.fi Esittelyssä harakka ja sen sukulaiset, fiksut kaupunkilinnut 80 Suomen luonto 18/2013 pentti sormunen / vastavalo . Tutustu tarkemmin, miten helposti ja edullisesti voit tehdä Ekotekoja. Ilmaston muutoksesta uusinta tietoa. 9/2013 ilmestyy 15
2) Minkä linnun vanhoja nimiä ovat pottuharakka, pähkinähaukka ja närri. Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. 1) Millä välineellä on tutkittu muun muassa karhun liikkumista ja elinpiirin kokoa. Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... 7) Mikä on ISON. 5) Kuuluuko hirvi sorkka- vai kavioeläimiin. Lue lisää, katso siiliasiantuntijan haastattelu ja siilinpesän rakennusohjeet. www.sll.fi/luontokauppa Norppahuivi on monikäyttöinen. 4) Missä Suomen läpi muuttavat isosirrit talvehtivat. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Merenkurkun saaristo. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Määräaikaistilaus 6 kk (40 €) ? Olen määräaikainen 64,50 €). Määräaikaistilaus 12 kk (73 €) ? Kestotilaus 12 kk (64,50 €) SLL:n jäsen (kestotilaus 57 €, . Osoite: ................................................................................................................................ SLL jäsennumero / YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ....................................... Irtonumero 8,5 euroa. 3) Kuinka paljon luomukanalle täytyy olla ortta luomukanalassa: a) 18 senttiä, b) 28 senttiä, c) 38 senttiä. 3) a) 18 senttiä. www. 10) Kohtuullistamista. Kristina Al-Zalimi / cartina Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Nimi: ..................................................................................................................................... 5) Sorkkaeläimiin. Myynti Lehtipisteissä. 10) Mitä tarkoittaa downshiftaus. Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___. TILAUSASIAT INTERNETISSÄ: WWW.SUOMENLUONTO.FI Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2013. Reijo Wallin / kuvaliiteri Toimittanut annakaisa vänttinen Poimintoja muualta Verkossa Vinkkejä ulkoilun maailmaan Sivustolta löydät retkeilyyn ja ulkoiluun liittyviä blogeja, varustearvioita, tapahtumia sekä erätaitovinkkejä. vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ....................................................................................................................... 6) Mitä Ursan jäsenet harrastavat. ulkoilunmaailma.fi nyt suomenluonto.fi:ssä! Auta kaupunkisiili talven yli! Siilit tarvitsevat pesiä talveksi. 9) Yksi. 4) Afrikassa. Lähettäkää Suomen Luonto alla . Norppatuotteet netistä Suomen luonnonsuojeluliiton Luontokaupasta löydät upeat norppatuotteet, Luonnonkalenterin, joulukortit sekä kiinnostavat kirjat! Tuotto käytetään luonnonsuojelutyöhön. Se tulee näkyviin aamutaivaalle marraskuun lopulla, jolloin se ohittaa Auringon. 8) Missä Suomessa on Pisa. www.suomenluonto.fi/videot Nuuksioon! Vieraile Suomen luontokeskus Haltiassa ja lähde retkelle Nuuksion kansallispuistoon! www.haltia.com Ilvesneloset videolla! Ilvesemo on synnyttänyt nelospentueen Rauman ja Pyhärannan seudulla. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Osoite: ................................................................................................................................ (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. 9) Kuinka monta luontokohdetta Suomesta on päässyt Unescon maailmanperintöluetteloon. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Tarkoituksena on parantaa elämänlaatua muun muassa työntekoa ja kulutusta vähentämällä. 1) Gps-pannalla. . 6) Tähtiä ja muuta avaruutta. Katso video! www.suomenluonto.fi/videot Övereimmät luontokuvat Docventuresin ja Suomen Luonnon Överein luontokuva -kilpailun tiimoilta sivustollemme lähetettiin yli tuhat luontokuvaa! Katso kisan satoa www. 7) Komeetta, joka on viralliselta nimeltään C/2012 S1. Tilaajatunnus (jäljennä Suomen Luonto maksaa postimaksun. 18/2013 Suomen luonto 81. 8) Pisa on Kuopion ja Juankosken rajalla PohjoisSavossa oleva vaara. 2013. osoitteenmuutoksen. 2) Närhen. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: ..................................................................................................................................... Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Harvinainen tapaus tallentui raumalaisen Hannu Rantalan riistakameraan. suomeluonto.fi/ docventures. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Pähkinöitä Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p
Tietääkseni Eivorin laivavuoro on myrskyn takia peruutettu vain kerran. Meri jäätyy Utössä keskimäärin vasta tammikuun lopulla eikä joka vuosi ollenkaan. Estonian turman 1994 jälkeen Merenkulkuhallitus varoitti Utön ja Bengtskärin välisen merialueen matalikkojen aaltoja voimistavasta vaikutuksesta. Utön eteläpuolella sijaitsee Ilmatieteen laitoksen Pohjois-Itämeren aaltopoiju, joka lähettää jatkuvasti tietoja aallonkorkeuksista (http://www.itameriportaali.fi/ fi/itamerinyt/fi_FI/aallonkorkeus/). Monet haluavatkin ajoittaa saarivierailuunsa komeita myrskyjä ja mahtavia aaltoja. Utön reitin yhteysalus m/s Eivor on alun perin tehty Islannin vesille, eikä Itämeren merenkäynti ole sille ongelma. Osa 8/10 Ulkosaariston syksyyn kuuluvat erottamattomasti myrskyt. Rahtilaiva puskee Utön ohi Itämerelle.. Syksyisin ja talvisin yhä useampi luontokuvaaja suuntaa matkansa Utön rannoille vangitsemaan kamerallaan myrskyävää Itämerta. Ovathan Utön vekuvat jorma tenovuo ja Outi Sarjakoski Saaristolaiselämää Syysmyrskyt kiehtovat 82 Suomen luonto 18/2013 det tunnettuja haaksirikkoalueita jo monien vuosisatojen ajalta. Kovatuulisimmat kuukaudet ajoittuvat täällä loppusyksyyn ja alkutalveen – voimakkaimmin tuulee yleensä joulukuussa. Myrskyllä rantautuminen läheisen Jurmon saaren avoimeen satamaan on tosin joskus hankalaa. Luotsit eivät sen sijaan ole kovasta merenkäynnistä niin ihastuneita. Jorma Tenovuo Luotsien on liikuttava myrskylläkin. Kun maassa on lunta mutta myrskyävä meri kuohuu avoimena, talvinen luonnonnäytelmä on valmis. Tuohan monimetrinen aallokko väistämättä lisäriskin laivaan nousuun. Aluksen merikelpoisuutta osataankin täällä saaristossa arvostaa. Utön sijainti on myrskyille otollinen, aukeaahan saaren eteläpuolella avoin Itämeri Puolaan asti. Sarjassa tarkastellaan elämänmenoa saaristossa. n Utön vedet ovat karikkoisia. Myrskyvaroitusten myötä saareen ilmestyy usein muutama surffarikin. Suurimmat aallonkorkeudet ovat olleet jopa 14-metrisiä. Tyypilliset keskimääräiset aallonkorkeudet ovat loppusyksyllä noin 1,5 metriä, mutta muutaman päivän jatkuneilla kovilla etelä- tai lounaismyrskyillä aallot kasvavat nopeasti. Utössä yleisin tuulen suunta on lounas, jolloin koko Itämeren mitalta puhaltava tuuli ehtii nostattaa Suomen mitassa korkeimmat aallot
18/2013 Suomen luonto 83. Kalat osaavat kuitenkin parhaiten itse kasvattaa poikasensa, jos siihen on sopivia paikkoja. Suomen luonnonsuojeluliitto on pitkään tehnyt työtä vaelluskalojen hyväksi. Antakaa meidän lisääntyä! Järvitaimen ja lukuisat muut vaelluskalat tarvitsevat vapaita ja puhtaita virtavesiä lisääntymiseensä. Niiden elinpaikat on kuitenkin suurelta osin pilattu voimalarakentamisella, perkauksilla ja saasteilla. Liitto on poliittisesti sitoutumaton ja toimintaan ovat tervetulleita mukaan kaikki kiinnostuneet. Rakkaudesta luontoon jo 75 vuotta! Tule mukaan toimintaan tai tue! www.sll.fi/lahjoita Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme suurin vapaaehtoisen luonnon- ja ympäristönsuojelutyön kansalaisjärjestö. Siksi monet vaelluskalat ovat riippuvaisia poikasten laitoskasvatuksesta. Kuva: Pekka Tuuri / Järvitaimenia. Kuvattu Hauhon reitillä luonnonoloissa. Kiitos kuuluukin vastuulliselle sähkönostajalle, joka ostaa EKOenergia-merkittyä sähköä. Pienvesiä ja vaelluskalojen kutualueita kunnostetaan talkoovoimin ja yritysyhteistyörahoituksella. EKOenergian ympäristörahaston tuella tehdään kalateitä rakennettuihin virtavesiin kuten Murronjoelle
www.hansaprint.fi People are all different. Hansaprintin eri liiketoimintayksiköt muodostavat yli 1000 graafisen alan ammattilaisen kokonaisuuden, joka keskittyy markkinointiviestinnän paino- ja logistiikkapalvelujen ja niitä tukevien e-mediaratkaisujen kehittämiseen. Palautusviikko 2013–46 767095-1308 Hansaprint on Pohjoismaiden suurin painotalo ja Itämeren alueen johtava markkinointiviestinnän kokonaisratkaisuihin erikoistunut palveluyhtiö. When you want to reach them you have to do it in their terms...