ekorakentaminen. kuusipeura. Re on ijo e t VUODEN YLEISÖLEHTI! PIHLAJANMARJOjen lintuväki MONTA TIETÄ EKOASUMISEEN retkellä lapissa 1800-luvulla 8 10.10.2014 Irtonumero 8,50 € vieraslajista tulikin kaveri Luontokuvaaja Heikki Willamo ihastui kuusipeurojen kepeään kulkuun ja sielukkaaseen katseeseen.. le 57 el 52– k t s. pihlajan lintuvieraat. orpo kurki joutsenparvessa. retki nuorttijoelle. SUOMEN LUONTO 8 | 2014 kantokääpä. montenegro. teijon tuleva kansallispuisto
Ehkä nekin etsivät sopivaa aaltoa. Utö Itämeren pääaltaan partaalla on maamme myrskyisimpiä alueita ja siellä aallotkin ovat erityisen mahtavia.. syksy Kalalokki surffaa kuva jorma tenovuo / Teksti jorma laurila Meri vyöryy ja kalalokki surffaa Utössä. Viisi muuta kalalokkia ja kaksi talvipukuista naurulokkia liitävät suvereenisti puhurissa
Jussi Murtosaari / leuku Pääkirjoitus Biologian ja maantieteen tunteja ei pidä vähentää Jorma Laurila päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi 16 Tilhi ja lukuisat muut linnut syövät halukkaasti pihlajanmarjoja. Jos esitys toteutuu, molempien aineiden kahden pakollisen kurssin sijaan kummallekin jäisi enää yksi. Keskeisen tärkeistä oppiaineista tulisi torsoja. 28 Kuusipeurasta tuli tuttava Luontokuvaaja Heikki Willamo alkoi seurata tulokaslajin elämää ja mieltyi näkemäänsä. anna hämäläinen annakaisa vänttinen 36 Kohti ekoasumista Kävimme katsomassa 4 Suomen luonto 18/2014 vakiot Tuulivoima ja muu oma energia ovat osa rakentamisen uusia virtauksia. 8/2014 Sisällys Lukion tuntijakoa pohtiva ministeriryhmä on ehdottamassa biologian ja maantieteen tuntimäärän puolittamista nykyisestä. 16 Pihlajien herkkusuut Pihlajan marjasato on tänä vuonna runsas. Maantiede ei ole vain meriä, järviä ja vuoria; se on mitä suurimmassa määrin kulttuuriaine, joka sitoo yhteen lukemattomia ihmiskuntaa koskettavia asioita ja auttaa ymmärtämään kulttuurien moninaisuutta. Päätöstä voisi luonnehtia vastuuttomaksi ja jopa skandaaliksi. Biologia on myös yliopistoihin pyrkivien opiskelijoiden suuressa suosiossa. Biologian ja maantieteen merkityksen tuntevat ovat voimakkaasti paheksuneet tuntijakoesitystä. Järjestön mukaan biologia ja maantiede tuovat nuorten maailmankuvaan juuri niitä aineksia, jotka auttavat heitä ymmärtämään maapallomme polttavia ongelmia, selviytymään tulevaisuuden haasteista ja arvostamaan luonnon monimuotoisuutta. 36 syysmuutolta myöhästyneen nuoren kurjen joukkoonsa. Ilman näiden aihepiirien tuntemusta on vaikea hahmottaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen uhkaa, ekosysteemien ja luonnon monimuotoisuuden merkitystä ihmiskunnalle sekä uusiutuvien luonnonvarojen syntymekanismeja. Se sopii rastaille, tilhelle, taviokuurnalle ja monille muille linnuille. energiaa säästäviä rakentamisen ja asumisen ratkaisuja. 6 Luonto ja ympäristö nyt 34 Raevaara 51 Kauppinen 64 Kasvokkain. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto luonnehtii ehdotusta käsittämättömäksi. Lukiosta pitäisi saada vahva perusta yliopisto-opinnoille. 26 Orvon turvapaikka 14 Kaunis kuin Joutsenet hyväksyivät kantokääpä Kääpien lahotustyö on osa metsän suurta kiertoa. Biologia ja maantiede ovat yleissivistyksen keskeisiä elementtejä
Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Kesällä 1891 biologi John Lindén lähti Nuorttijärvelle Itä- Lapin perukoille. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalc-järjestelmässä. Kuva: Heikki Willamo. CC-000026/FI kansikuva Kuusipeuranaaras katsoo kuvaajaansa. 44 Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 8/2014 73. Teijon tulevan kansallispuiston metsissä näkyvät talouskäytön jäljet. Laji on tuotu meille, ja se on jo monin paikoin vakiintunut Etelä-Suomeen. Nuorttijärvi sai vieraita kesällä 1891. 52 harri nurminen lounaiskolkan Teijo on pian kansallispuisto. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, 044?333?5036 Johanna Mehtola, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 044?278?8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Länsirannikolla 18/2014 Suomen luonto 5. Harvinaiset kuvat ja päiväkirja retkestä ovat säilyneet. no. Kävimme katsomassa metsien ja vesien Teijoa. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. john lindén 44 Matka menneisiin maisemiin Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 www.climatecalc.eu Cert. 52 Viittä vaille kansallispuisto Suomen 58 Monte negron monet kasvot Euroopan nuori pikkuvaltio voi ylpeillä suurella kanjonilla ja mustamäntymetsillä. Painopaikka Hansaprint Turku/ SL14_08/2014 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki
Erittäin uhanalaisen simpukan täytyy elää vuosi toukkana lohikalojen kiduksissa ennen kuin se voi asettua joen pohjaan. Kalojen tiet aukeamassa Voimayhtiöt puuhaavat kalateitä Mustionjokeen ja Saarijärven reitille. Sekä Mustionjoki että Saarijärven reitti kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön kalatiestrategiassa kärkikohteisiin. Kaksi viidennestä rahasta on jo kasassa. Voimaloiden omistajat Vattenfall ja Koskienergia hakevat yhdessä Metsähallituksen kanssa EU:n Life-rahaa kalateiden rakentamiseen. V teksti jouni tikkanen marjo tynkkynen / lehtikuva aelluskalojen kutureitit voivat aueta kertarysäyksellä kahdella joella, kun Saarijärven reitille Keski-Suomessa ja Mustionjoelle Uudellamaalla puuhataan kalateitä. Koskienergia on kolmen paikallisen sähköyhtiön omistama vesivoimayhtiö, jolla on Mustionjoessa neljä voimalaa. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt TIESITKÖ. ”Hankehan on ollut vireillä Luonnonsuojeluliiton ja muiden kanssa jo monta vuotta, mutta nyt kun on sekä mahdollinen rahoitus että suunnitel- 6 Suomen luonto 18/2014 mat realistisella pohjalla, ajattelemme, että sillä on mahdollisuudet toteutua”, sanoo toimitusjohtaja Hannu Ruotsalainen Koskienergiasta. Mustionjoen voimalat ovat nimeltään Mustionkoski, Peltokoski, Billnäs ja Åminnefors. ”Ekoenergian rahastovaroilla tehty selvitys kertoi, että nuorimmat jokihelmisimpukat ovat Mustionjoella 40–50-vuotiaita eli siltä ajalta, kun lohikalojen vaellusreitti tukittiin kokonaan”, kertoo ekoenergiavastaava Riku Eskelinen Luonnonsuojeluliitosta.. Mustionjoen neljän voimalan ohittaminen avaisi reitin merilohelle ja meritaimenelle, mutta olennaisinta on jokihelmisimpukan pelastaminen. Omistajat laskevat saavansa kalateistä imagohyötyä ja aikovat hakea vesisähkölleen Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkkiä. Vaelluskalojen kulku voi aueta kahdella joella yhtä aikaa. Ne ovat paikkoja, joi- hin kalatiet yritetään rakentaa ensi tilassa
Sähkön tuotantona viisi tuollaista vuotta tekisi jo Fennovoiman ydinvoimalan verran. Täytyy mennä pohjoiseen, Perämerelle ja vielä vähän matkan päähän rannikosta, vaikkapa UlkoKaaprin saareen Iin Olhavassa. Viime kesänä katselin siellä 19 tuulimyllyn rivistöä ja muutamaa pienempää ryhmittymää. n ”Tuulimyllyjä nousee nyt joka paikkaan.” petri clusius Tuulivoimala tekee tuhannen maalämpöpumpun sähköt vuodessa. Monien tornien perustuksia myös valettiin katseeltani piilossa. Tuulivoimaa nousee nyt joka puolella. 18/2014 Suomen luonto 7. Ilman EU:n apua kalateiden rakentaminen lykkääntyy. Jotkut hankkeista uhkaavat kulttuurimaisemaltaan tai luonnoltaan arvokkaita alueita. Nyt syksyn pimetessä niiden lentokonevalot muodostavat uuden kiintopisteen ja vievät samalla saariston erämaisuutta. Yhteensä lähes 50 tornia kohosi Perämeren horisontissa, sillä kiikarilla näki hyvin Kemin Ajokseen asti. Mustionjoella kalateihin uppoaisi yhteensä noin 2,5 miljoonaa euroa, ja Saarijärven reitillä vajaa miljoona. Tällainen paikka on varsin hyvä. Ruotsissa tämä vuosi tuo peräti tuhat megawattia lisää tuulivoimatehoa. Saarijärven reitti on jo tunnettu retkeily- ja kalavetenä. Asiassa on yksi mutta: Saavatko voimayhtiöt hakemansa Liferahan. Kiikarissa Petri Clusius Saarijärven reitillä palautettaisiin järvitaimenen vanha vaellusreitti. Olhavan voimalat ovat ison tien varressa mäntykankaalla. Niitä ei tule uhrata eikä tuulivoimaloita pidä rakentaa lähelle asutusta: Suomessa riittää tilaa asiallisille tuulivoimaloille. n antti halkka Tuuli muuttaa maisemaa MISSÄ SUOMESSA voi nähdä kerralla eniten tuulivoimaloita. Yhteensä Ruotsissa on vuoden lopussa 5400 megawattia tuulitehoa eli tuuli tuottaa jo sähköä vaikkapa Fennovoimaa enemmän. Tuulivoima vähentää turve- ja hiilivoimaloiden käyttöä ja siis päästöjä, mutta pelkkä ilonaihe se ei ole. Läntisimmällä Ahvenanmaalla huomasin kaukoputkella uuden suuren tuulivoimalaryhmän 45 kilometrin päässä Ruotsin rannikolla. Ekoenergian avustama kutupaikkojen kunnostus loi ilmeisesti osaltaan painetta Vattenfallille, joka nyt on hakemassa rahaa Leuhun- ja Hietamankosken kalateihin. Suomessa tuulivoimaa on vuoden lopulla runsaat 600 megawattia, vähemmän kuin Ruotsiin on rakennettu tämän vuoden aikana. Laskin että sähköperämoottorillani ajaisi yhden voimalan vuosituotolla tuhansia kertoja maapallon ympäri
Arktisen pikkusirrin pesintä varmistui kahlaajien ja vesilintujen reviirejä kartoittaneet vaeltajat löysivät Enontekiön tunturialueelta heinäkuussa 2014 pikkusirrin munapesän. Kaksi uutta hyönteistä Kaakkois-Suomessa hyönteisharrastaja Juho Paukkunen löysi kesällä Kaakkois-Suomen Parikkalasta silosäihkykultiaisen (Cleptes nitidulus). Tutkimus julkaistiin nature communications -tiedelehdessä. Muurahaisten lajiutuminen voikin olla vähän kesken.. poimintoja elina Gabornuortie Pozsgai Luonto ja ympäristö nyt Hanhien päämuutto xxxxxxxx xxxxxx. Kulmunin ja Pamilon tutkimus ei ole ensimmäinen, jossa ilmiö huomataan, mutta he ovat voineet tarkkailla sitä ”livenä” Hangon edustalla. Aikaisemmin lajin pesintä on varmistettu ilmeisesti vain Inarissa vuosina 1989–1994. Tutkimus julkaistiin PNAS-tiedelehdessä syyskuun alussa. Paukkunen arvioi, että laji on elänyt meillä kaiken aikaa mutta on pysynyt piilossa. Laji näyttää saaneen meiltä pysyvän jalansijan. Kun geenit ovat eriparia, tuloksena on usein riipaisevia otuskohtaloita. aleksi lehikoinen Risteymä voi sittenkin menestyä Emo pääsi lähikuvaan. 8 Suomen luonto 18/2014 Kalju- ja tupsukekomuurahaisten naarailla on kutakin kromosomia kaksi. Risteymänaaraille syntyneet koiraat kuolevatkin nopeasti. Lajista on vain kaksi aiempaa havaintoa maamme nykyrajojen sisältä, yksi 1850-luvulta ja toinen vuodelta 1942. Naaraat itse kuitenkin hyötyvät toiselta lajilta tulleesta perimäaineksesta. Paukkunen onnistui myös kuvaamaan kaakonkimalaisen (Bombus scherencki), joka tavattiin ensi kerran vuonna 2000 Pyhtäältä. Niillä on kutakin kromosomia yksi. sillä on 31 kromosomia, Saman verran kuin kaikkien perhosten esi-isällä, joka eli 140 miljoonaa vuotta sitten. Formica aquilonia eli tupsukekomuurahainen. Siellä tupsukekomuurahaiset ja kaljukekomuurahaiset elävät samoissa pesissä. Ne kehittyvät hedelmöittyneistä munasoluista. Tuoksuvalmuskan itiöemätkään eivät nouse samaan aikaan kuin muut sienet. Paikalla ei käyty myöhemmin, joten pesinnän onnistumisesta ei ole tietoa. Risteymillä tämä johtaa jyrkkään sukupuolten väliseen epätasa-arvoon: koirailla kaikki perimän viat tulevat näkyviin, kun jokainen geeni on ainoaa kappaletta. 31 jouni tikkanen Suomalaisten johtama tutkijaryhmä määritti ahvenanmaalla elävän täpläverkkoperhosen perimän. Sienilehti 3/2014 kertoi, että siinä maakerroksessa, jossa tuoksuvalmuskan rihmasto kasvaa, on harvoin muita sieniä. aleksi lehikoinen japanilaisten arvostama ruokasieni tuoksuvalmuska eli matsutake paljastui hyvin suvaitsemattomaksi muita sieniä kohtaan. Edellisestä varmistetusta pesimähavainnosta Suomessa on ehtinyt kulua 20 vuotta. Japanilainen matsutake ja suomalainen tuoksuvalmuska ovat dna:n perusteella samaa lajia. Kasvien ja eläinten jalostuksessa risteymät ovat kuitenkin joskus menestyneet. TÄmä tekee täpläverkkoperhosesta hyvän mallilajin. Koiraita syntyy suvuttomasti naaraiden jälkeläisinä. Niissä on ainoastaan risteymänaaraita. Suomalainen muoto on kuitenkin sikäli maltillisempi, että se suvaitsee isäntäpuukseen männyn lisäksi kuusen. ”Naaraat voivat saada geenimuotoja, joiden avulla ne pystyvät paremmin sopeutumaan ympäristöön”, Kulmuni arvelee. georg fagerlund / vastavalo Kehuttu matsutake paljastui rasistiksi kahden lajin risteymiä on pidetty evoluution umpikujina. Nyt tutkijat Jonna Kulmuni ja Pekka Pamilo ovat myös huomanneet, että luonnossa syntyneet kahden kotimaisen kekomuurahaislajin risteymänaaraat menestyvät peräti sitä paremmin, mitä enemmän niillä on vieraan lajin geenejä
päivänä kylmänpurkaus pani liikkeelle ennätysmäiset kurkilaivueet. Sauvossa tilastoitiin 23?329 kurkea matkalla kohti Kemiönsaarta, ja erehtymättä linnut löysivät perille. Linnuilla on monta kompassia 1970-luvulla eläintieteen suurin mysteeri oli lintujen suunnistus. Monet elektroniset laitteet synnyttävät sähkömagneettista säteilyä, jonka lyhimmät aallonpituudet, radioaallot, sekoittavat magneettikompassia. Tänä vuonna syyskuun 23. Muille linnuille lähtöaika, suunta ja matkan kesto siirtyvät perintötekijöissä. Tuntemattomalla seudulla lintu paikantaa itsensä sen perusteella, missä kulmassa Maan magneettikenttä suuntautuu maanpintaan (navoilla 90:n, päiväntasaajalla nollan asteen kulmassa). Vieläkään tämä salaisuus ei ole täysin selvinnyt, mutta tänä vuonna aiheesta on taas julkaistu tutkimuksia eturivin tiedelehdissä, muun muassa Naturessa, Biosensorissa ja PLoS Onessa. Koska verkkokalvon herkät tappisolut ja aivojen näkölohko reagoivat magneettikentän muutoksiin, on luultavaa, että lintu näkee magneettikentän. Kemiönsaaren, Hiiden- ja Saarenmaan jälkeen ne kääntyivät vakaasti kohti Saksaa ja Espanjaa. Sen perusteella suunnistaminen voikin häiriintyä kaupunkiseuduilla pahasti. Samoin suunnistavat hanhet ja joutsenet. Pertti Koskimies 18/2014 11/2014 Suomen luonto 9. Valon polarisaatiosta lintu aistii Auringon pilvienkin takaa. Kurjet muuttavat nykytiedon mukaan vesistöjen, peltoaukeiden ja muiden maamerkkien avulla, jotka ne oppivat emoiltaan. ilmiömäistä pertti koskimies Kurjen siivenlyöntien tahti määräytyy linnun paikasta parvessa. Jo pesässä poikanen vertaa Auringon kaarta ja tähtitaivaan pyörimistä Pohjantähden ympäri sisäiseen kelloonsa ja magneettikompassiinsa. Kyyhkyt ja merilinnut haistavat tutut tuulet. Kaikilla linnuilla on varmuuden vuoksi monta erilaista kompassia
Professori Heikki Henttonen Metsäntutkimuslaitokselta kertoo havaintoja tulleen Pohjanmaaltakin. Oho! ”y mpä ris tö pa lkin to g o lfk en t ill e” Ympäristö & Yritys Tänään -lehti 1/2014 kertoi Suom en Golfliiton ja kamista palkinnoista . He ovat hallituksessa edelleen. Piia Ahonen & Suomen Luonto. Alueellista ympäristövalvontaa on viime vuosina karsittu valtion tuottavuusohjelmassa, ja nyt Ely-keskuksissa käydään laajoja yt-neuvotteluja. Metsäsopulien vaellus osuu usein yksiin myyrähuipun kanssa. Luonto ja ympäristö nyt Erkaneeko lukio luonnosta. 11/2014 10 Suomen luonto 18/2014 1 Metsäsopulit vaeltavat. Luontokuvaaja Antti Leinonen kertoi, että kuolleita metsäsopuleita on löytynyt Kuhmosta, Suomussalmelta ja Kuusamosta. Oppositioon siirtynyt ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) piti maantieteen ja biologian puolta, mutta vihreät jätti hallituksen ydinvoiman takia. Aluetta on vaivannut lähestyvän El Niño -ilmiön aiheuttama kuivuus, joka tuntuu myös Yhdysvaltain länsirannikolla. isoveli meinasi nukahtaa. Ely-keskusten suunnitelmat väen vähentämisestä he- maailmankuva rättävät huolta ympäristövalvonnan tulevaisuudesta. raimo holappa pinnalla Nicaragualaiset pojat tutkivat elokuussa janoon kuollutta lehmää San Francisco Libren lähellä maan länsiosissa. Se on merkki vaelluksesta. Tarkkailemme ympäristöä. Oli vähällä mennä ohi Suomen luontoon hyvin kauan vaikuttava asia, lukion tuntijakouudistus. Aalto-yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan vähentämällä eläintuotteiden määrää ruokavaliossa nykyisellä vedenkulutuksella pystyttäisiin ruokkimaan 1,8 miljardia ihmistä nykyistä enemmän. Ne myönnet tiin golfkentille , jotka olivat mukana Gre en Savo -hankkeess a. Tuntijakouudistusta on valmisteltu hallituksen sivistyspoliittisessa työryhmässä. Nuoren polven tulevaisuus on yhä enemmän luonnon ymmärtämisen varassa. Hallituksen sisällä on jouduttu kuitenkin ankaraan vääntöön siitä, minkä aineen pakollisia kursseja voidaan nyt vähentää. Kumpaakin jäisi vain yksi pakollinen kurssi. Kristillisdemokraatit ja sisäministeri Päivi Räsänen pitävät kynsin ja hampain kiinni uskonnon kursseista. Lukiossahan kasvaa uusi polvi, jonka saama oppi muokkaa luontoa vielä sittenkin, kun isoveli on kuollut. 2 Vähenevätkö luonnon puolustajat. Kuivuuden jäljet oswaldo riwas / reuters / lehtikuva isoveli valvoo Robert Churchill / istockphoto Metsäsopulin vaellus osuu usein yksiin myyrähuipun kanssa . Teollisuuden voimalla (TVO) on lisäksi kesken viivästynyt Olkiluodon kolmannen reaktorin rakennus. Vuonna 2013 Suomen sähkön tuotosta 33,3 prosenttia jauhettiin ydinvoimalla. Koska asiasta ei tehdä lakia vaan asetus, hallituksen lopullinen päätös menee läpi sellaisenaan. Helsingin Sanomille vuodetun esityksen mukaan biologian ja maantieteen opetusta oltaisiin vähentämässä jopa puoleen. Vuodesta 2016 alkaen sen on tarkoitus lisätä opintojen valinnaisuutta, mikä kuulostaa kyllä hienolta. Onko tähän varaa aikana, jona ilmasto oireilee ja biodiversiteetti hupenee. 3 Suomi sitoutumassa vahvemmin ydinvoimaan. Nyt hallitus myönsi jatkoaikaa yhden ydinvoimaluvan hakemukselle. EteläSuomessa huippu on nyt ja Lappiin sitä odotetaan kevääksi. Ne koskevat kaikkiaan 700 työpaikkaa
Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Siellä katsottiin, että tällaisesta pitää sopia maanomistajan kanssa. Miten Metsähallituksen toimitusjohtaja suhtautuu jokamiehenoikeuksiin. En pelkää yhtiöittämistä sanana. Ainakaan järjestö ei sellaista esittänyt, eikä pidäkään esittää. suora linja Onko metsien myynnissä mitään järkeä. En muista tällaista vaatimusta. Olitte aiemmin, vuodet 1994– 2006 Maataloustuottajien keskusjärjestön (MTK) puheenjohtaja. Tämä ja ensi vuosi mennään, kuten hallitus on päättänyt, mutta toivottavasti myynti jää siihen. Mielestäni ministeri Petteri Orpon päätös pistää lakiesitys hyllylle oli oikea ratkaisu. Miten suhtaudutte esitettyyn Metsähallituksen yhtiöittämiseen. Isojen maa-alueiden haltijana myös Metsähallitus joutuu miettimään näitä linjauksia. Yhtiö on kätevä tapa hoitaa monia asioita. Se ei voi olla kestävää pitkällä tähtäyksellä. Tuottavan omaisuuden myynti syömävelan peittämiseen ei ole kestävää. Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Esimerkiksi Ruotsissa erään maanomistajan alue koskireitin varrella oli jatkuvasti ryhmämatkojen veneiden laskupaikkana. Tämän päälle tulee kuitenkin satoja avoimia kysymyksiä: mitä yhtiöitetään, miten järjestetään omistajaohjaus ja niin edelleen. Onko tässä kansallisvarallisuuden hukkaamisessa mitään järkeä, toimitusjohtaja Esa Härmälä. Harvinainen punahärö löydettiin heinäkuussa Metsähallituksen metsästä. Sen sijaan siitä on keskusteltu myös muissa Pohjoismaissa, missä menevät jokamiehenoikeuksien ja kaupallisen toiminnan rajat. Metsähallitus on isojen ratkaisujen edessä, kun valtion kassaa halutaan täyttää myymällä metsiä ja maata. Tämä ei onnistu kuin myymällä maata noin kymmenen kertaa tavallista enemmän. josef lubomir hlasek Metsähallitus huolehtii myös suojelualueista. Metsähallituksen uusi toimitusjohtaja Esa Härmälä vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin. Jasmin Awad / istockphoto Metsähallituksen tulostavoitetta on nostettu jatkuvasti: Tänä vuonna pitää maksaa valtion kassaan 130 miljoonaa ja ensi vuonna 135 miljoonaan euroa. MTK:ssa esiteltiin tuolloin usein vaatimus jokamiehenoikeuksien lakkauttamisesta. 18/2014 Suomen luonto 11. Esa Härmälä mikko niskasaari martti kainulainen / lehtikuva Toimitusjohtajan tehtäviin kuuluu osallistuminen Metsähallitusta koskevien lakien valmisteluun
Se voi kasvaa jopa yli 15-metriseksi. Sen biologia ja ekologia ovat suurelta osin tuntemattomia. Teksti ja kuvat Erkki Siirilä Eri yksilöt voi tunnistaa niiden raidoista ja pilkuista. Se tiedetään, että kala elää lämpimissä merissä, siivilöi ruuakseen planktonia ja pieneliöitä, saavuttaa sukukypsyyden vasta noin 30-vuotiaana ja tekee jopa 7000 kilometrin vaelluksia valtamerten puolelta toiselle. Matkailijoiden nettiin laittamat kuvat valashaista auttavat tutkimusta ja maailman suurimman kalan suojelua. Kaksi heistä ei voi välttää kiusausta hyväillä kädellään kalan karheaa selkää. uhanalaiset Nettimediat valashain apuna Sosiaalisella medialla voi olla yllättäviäkin vaikutuksia. Toimittanut jorma laurila maailmalta Valashai on maailman suurin kala. Australialaistutkimuksissa valashaiden keskikoon on huomattu pienentyneen 1990-luvun puolivälin jälkeen ja määränkin arvellaan laskeneen.. Juuri kohtaamani, jopa yli 15-metriseksi kasvava valashai on suurin maailman kaloista. Kalan yläpuolella snorklaa viisi amerikkalaista nuorta, jotka opiskelevat meriekologiaa täällä Kalifornian niemimaan kaakkoisrannikolla Meksikossa. 12 Suomen luonto 18/2014 S ukellan henkeä pidättäen viiden metrin syvyydessä, kun kamerani etsimen täyttää seitsenmetrinen kala. Vaikka valashaiden määrää ei tunneta kovin hyvin, Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN pitää lajia vaarantuneena. Miehenmentävä suu, pienet tummat silmät ja selän vaaleat pilkut kertovat, että kyseessä on valashai (Rhincodon typus). Paksunahkainen jättiläinen ei onneksi häiriinny kosketuksesta, vaan jatkaa verkkaista uintiaan Cortezinmeressä
Sen pilkuista ja raidoista muodostuvat kuviot ovat vakiintuneet valashain kansainväliseksi sormenjäljeksi, josta valashai voidaan tunnistaa yksilöllisesti. Lontoon Imperial Collegen tutkija Tim K. Valaskokouksessa keskusteltiin Tanskan hallinnoiman Grönlannin yli 200 valaan vuotuisesta saaliskiintiöstä, johon sisältyy kolmisenkymmentä grönlannin-, silli- ja ryhävalasta. Syöksykierre syvenee ekosysteemit WWF:n tuoreen Living Planet 2014 -raportin mukaan maapallon nisäkäs-, lintu-, kala-, sammakkoeläin- ja matelijapopulaatiot ovat huvenneet alle puoleen 40 vuodessa. Riku Cajander riku cajander kartoituksiin on viime vuosina otettu avuksi kamerat. Silti Norja, Islanti ja Grönlannin kautta Tanska sekä Japani ovat pyytäneet niitä jatkuvasti ja pyynti on kasvussa. Ilmastonmuutoksen voimistuminen on yhä huolestuttavampaa, ja se on mahdollisesti jo hävittänyt lajeja sukupuuttoon. Tämän lisäksi materiaalin nettiin tallentaneet henkilöt antavat mielihyvin lisää informaatiota havainnoistaan, Davies sanoo American Scientist -lehdessä (2/2014). Näin tutkijat ja suojelutoimien suunnittelijat löytävät materiaalin hakukonein ja havaintojen hyödyntäminen helpottuu. IWC päätti kuitenkin Tanskan painostuksen tuloksena, että Grönlanti voi jatkaa entiseen malliin valastusta ainakin vuoteen 2018 asti. On kuitenkin näyttöä, että valaanlihaa menee myös kaupallisiin tarkoituksiin ja sitä markkinoidaan turisteille. Myös Japani jatkaa IWC:n vastustuksesta huolimatta vuoden keskeytyksessä ollutta ”tieteellisiin tarkoituksiin” tehtävää pyyntiä Etelämantereen valaidensuojelualueella. Maalle on aiemmin annettu oikeus pyytää valaita oman alkuperäisväestönsä käyttöön. Hyödyllisimpiä ovat kuvat, joissa näkyy kalan vasemman rintaevän yläpuolella oleva alue. Paras tallennuspaikka ja tutkimuskuvien keskusarkisto on ECOCEAN Australiassa (www.whaleshark.org.au). Vedenpitävien pokkareiden yleistymisestä huolimatta meribiologien oma valokuvaus pystyy kuitenkin kattamaan vain pienen valashaimäärän. uutisia Turistien kuvissa on usein materiaalia myös tutkijoille. Jorma Laurila 18/2014 Suomen luonto 13. Valaanpyynti lisääntyy Ryhävalas sukeltaa. Viime vuonna Islanti pyyti sillivalaita 134 yksilöä ja on ilmoittanut tulevaksi viiden vuoden sillivalaskiintiökseen peräti 700 yksilöä. Myös liiallisella kalastuksella ja metsästyksellä on vaikutusta. Populaatiotutkimuksiin on yleensä käytetty merkintää ja siihen liittyvää kalan koon sekä sijainnin kirjaamista aina, kun yksilö havaitaan. Ehdotus voitti äänestyksessä numeroin 46–11, mutta ei saanut läpi mennäkseen tarvittavaa 3/4:n enemmistöä. Merkin kiinnittäminen isoon kalaan ei ole ongelmatonta, ja rekisteröityjen yksilöiden määrä jääkin tutkijoiden näkökulmasta helposti liian pieneksi. Suurin syy on elinympäristöjen häviäminen ja huonontuminen. Kun Davies kollegoineen vertaili perinteisten tutkimushavaintojen ja netistä löydettyjen harrastelijoiden havaintojen luotettavuutta Wildlife Research -julkaisussa, molempien datasarjojen kautta päädyttiin samoihin tuloksiin populaatioiden kehityksestä. ”Tarvitsemme kiireesti rohkeaa maapallonlaajuista toimintaa kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla”, WWF:n pääjohtaja Marco Lambertini linjaa. ”Biodiversiteetin häviämisen laajuus on hälyttävää”, luonnehtii Ken Norris, London Zoological Societyn tieteellinen johtaja. Ennen kokousta muun muassa EU:n jäsenvaltiot ja Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vetosivat Islantiin, ettei se jatkaisi lahti- ja sillivalaitten pyyntiä. Valaskokouksessa Etelä-Amerikan maat esittivät, että eteläiselle Atlantille tulisi perustaa laaja valaidensuojelualue. n IWC:n kokous Kansainvälisen valaskomission IWC:n sopimus on suojellut maailman hetulavalaita jo lähes 30 vuotta. Mikäli otoksensa lataa kaikille avoimille nettipalstoille, ne on parasta merkitä sanoilla whale shark ja liittää mukaan kuvausaika ja kuvauspaikka. Hyvää aineistoa tutkimukselle löytyy esimerkiksi Youtubesta, Flickristä sekä Facebookista. Norja puolestaan on harppunoinut tänä vuonna suurimman määrän lahtivalaita 20 vuoteen, 729 yksilöä. Davies kertookin alkaneensa täydentää arkistojaan turistien sosiaaliseen mediaan laittamilla otoksilla. Amatöörikuvaajien otokset ja niiden oheistiedot ovat osoittautuneet erinomaiseksi avuksi myös tutkijoille. Vielä on kuitenkin mahdollista muuttaa kurssia. IWC:n syyskuisessa kokouksessa Sloveniassa kävi ilmi, että valasjärjestöllä ei ole riittävästi keinoja säädellä valaiden pyyntiä. Lisäksi tiedonhankinta- ja suojelutarpeet ovat kasvaneet, kun lajin ruokailu- ja lisääntymisalueita on viime vuosina löydetty suosittujen lomakohteiden edustalta ympäri maailman. Amatöörikuvaajat ovat ladanneet sosiaalisen median kuva- ja videopalstoille valtavat määrät materiaalia valashaista. Valashait uivat yleensä hitaasti lähellä pintaa, jolloin ne ovat snorklaajienkin kuvattavissa
Ehkä yleisin laji on kantokääpä ja samalla yksi kauneimmista. Esimerkiksi rusokääpä, sitruunakääpä ja ylen harvinainen röyhelökääpä hyväksyvät asuinpaikakseen vain kantokäävän lahottaman kuusen.. Se on helppo tuntea, vaikka väritys onkin eri-ikäisissä itiöemissä erilainen. Kantokääpä elää sekä havu- että lehtipuilla, vaikka yleisin se on kuusella. Talousmetsissä yleisimpiä kääpiä ovat puiden loiset kuten kantokääpä, juurikäävät, arinakäävät, taulakääpä ja pökke- 14 Suomen luonto 18/2014 lökääpä. Kantokääpä on kuitenkin pitänyt paikkansa perinteisessä kääpien lahkossa Polyporales. Siksi ne ovat niin harvinaisia ja uhanalaisia: talousmetsiin ei jää riittävän monenlaista ja järeätä lahopuuta erikoistuneiden lajien ravinnoksi. Käävän keskiosa on tuhkanharmaa–mustahko. Jonkun muun on pitänyt ensin tappaa puu ja jopa hiukan sulattaa sitä ennen kuin toiset lajit pääsevät aterialle. Hyvä keino määrityksen varmistamiseen tai asiantuntemuksella snobbailuun! Myös kantokäävän tuoksu on omalaatuinen. Kaikki käävät eivät ole lähisukulaisia: lattiasieni kuuluu tattien ja juurikääpä rouskujen ja haperoiden seuraan. Aivan nuori itiöemä on palleromainen ja kermanvalkoinen. Vanhassa, yhä kasvavassa itiöemässä reuna on kermanvalkoinen ja sitä seuraa kellanruskea–punaoranssi vyöhyke. Useat lahopuun käyttäjät ovat hyvin nirsoja ja vaativat juuri tietynlaista lahopuuta elinpaikakseen. Uudet tutkimusmenetelmät ovat perusteellisesti mullistaneet käsitystämme sienten keskinäisistä sukulaissuhteista. Kantokääpä aloittaa elämänsä loisena, mutta jatkaa lahotusta pitkään vielä puun kuoltuakin. Kuukauden laji: kantokääpä Kaunis kuin kantokääpä Lahottajat ylläpitävät elämää ja luonnon monimuotoisuutta. Lakin yläpintaa peittää vahakerros, joka sulaa ja kiehuu tulitikulla kuumennettaessa. Usein lehtipuilla elävät yksilöt ovat väreiltään kirkkaampia kuin havupuilla kasvavat. Alapinta on kermanvalkoinen–keltainen. Itse asiassa suurin osa käävistä on kuitenkin kuolleen puun lahottajia. K teksti seppo vuokko sonja tyrra / vastavalo ääpiä on Suomessa pari sataa lajia, suuri osa harvinaisia ja vaikeasti tunnistettavia. Se synnyttää mielikuvan, että käävät ovat tuholaisia, puiden tappajia
Silloin syntyi pääosa niistä kivihiilikerrostumista, joita ihminen nyt polttaa. kantokääpä Fomitopsis pinicola koko: Suurimmat ruislimpun kokoisia. Ne ovat hyvin vaikeasti hajotettavia polymeerejä, joissa samanlaiset rakenneosat toistuvat pitkinä ketjuina. erikoista: Kiivaasti maapuissa. Oikeastaan lahottajat ovat metsän hyväntekijöitä, jotka pitävät huolen siitä, että ravinteet kiertävät. Väri ei kuitenkaan riitä lahotyypin määrittelyyn. Puu vaikeuttaa sienten elämää vielä erittämällä solunseinien suojaksi muun muassa fenoleja, hartseja ja terpeenejä. Ensimmäiset lahottajat kehittivät entsyymivalikoiman, joka pystyi ligniiniinkin. ELINTAPA: Syö puusta Elinympäristö: Kasvaa selluloosan ja hemiselluloosan, mutta ei ligniiniä. Talousmetsissä yksi runsaimmista käävistä. Eri puulajeilla on kullakin omanlaisensa suoja-ainevalikoi- ma. Maapallon elämän pelasti se, että muutamat sienet kehittivät 290–300 miljoonaa vuotta sitten kyvyn hajottaa puun rakenneosia. tuntomerkit: Monivuotinen, kova ja monivärinen. Alapinnan pillikerros kermanvalkoinen. sekä havu- että lehtipuilla, elävissä puissa, kannoissa ja Kantokääpiä on koko maassa. Jos sienistä ei olisi kehittynyt puuaineksen hajottajia, hiili olisi vähän kerrassaan sitoutunut puiden runkoihin ja hautautunut vähitellen maan sisään. Ilman hiilipitoisuus alkoi taas kasvaa ja elämä monipuolistui. Myös tuoksu on tunnusomainen. Ne palauttavat kuolleisiin kasveihin sisältyvät aineet takaisin elävän luonnon käytettäviksi. puu on tehty kestämään. kasvava itiöemä ”itkee”: alapinnalle erittyy kirkkaita nestepisaroita. n Kirjoittaja on kasvitieteilijä ja lehtemme kasviasiantuntija. Valkolahottajat, esimerkiksi taulakääpä, syövät myös ligniinin, ja niiden aiheuttama laho on yleensä kuituista, vetistä ja vaaleata. 18/2014 Suomen luonto 15. Laho on kuivaa, ruskeata ja hiilimäisesti lohkeilevaa ruskolahoa. Myöhemmin lahottajat ovat erikoistuneet kukin omanlaiseensa ympäristöön ja osa on hukannut kykynsä ligniinin hajottamiseen. Ilman tätä puuaineksen hajotustoimintaa elämä olisi hävinnyt maapallolta tyystin tai korkeintaan säilynyt niukkana mikrobien kituelämänä. Solunseinät koostuvat selluloosasta, hemiselluloosasta ja ligniinistä. Yläpinta keskeltä tuhkanharmaa–musta, reunassa oranssinsävyinen vyö ja nuorin reuna kermanvalkoinen. Niin kantokääpäkin: se syö puusta selluloosan ja hemiselluloosan, mutta ligniini jää jäljelle, osittain muuttuneena ja rautayhdisteiden värjäämänä. Näin kävi liki sadan miljoonan vuoden ajan devoni-ja kivihiilikaudella
teksti mauri leivo pihla 16 Suomen luonto 18/2014. Katovuoden jälkeen pihlajat notkuvat punaisenaan. Räkättirastaalle ja muille marjoja syöville linnuille on katettu herkkupöytä pitkälle talveen
mauri leivo Räkättirastas syö pihlajanmarjan kokonaisena. ajien herkkusuut 18/2014 Suomen luonto 17
Järripeippo poimii marjasta siemenet.. 18 Suomen luonto 18/2014 antti koli / kuvaliiteri Metsämyyräkin syö pihlajanmarjoja. Yksi pihlaja voi tuottaa jopa 200 kiloa marjoja
Alkusyksyllä pihoilla ja metsänreunoissa alkoi hyörinä, kun eläimet kävivät herkullisen oranssinpunaisiksi kypsyneiden pihlajanmarjojen kimppuun. Tästä syystä niitä kerätään myyntiin melko vähän, hyvänä vuonna noin 20–80 tonnia. aarni nummila / kuvaliiteri J o alkukesällä kaikki näytti hyvältä, kun pihlajat kukkivat erittäin runsaina. Marjat ovat sorbiinihappojen ja parkkiaineiden takia maultaan varsin karvaita. Runpihlajanmarjoista” saan ruokatarjonnan anSanonta kuulostaa siosta niillä ei ole tarvetta luontevalta, ovathan poistua Suomesta normaapihlajanmarjat maultaan liin muuttoaikaan, vaan ne sangen karvaita. Mutta alun jäävät marjojen turvin uhperin tokaisulla viitattiin maamaan talven tuloa. ”Happamia, Hyvinä pihlajanmarjasyksyinä monet linnut muuttasanoi kettu vat käyttäytymistään. Ihmisillekin pihlajanmarjat maistuvat, mutta harvoin sellaisenaan. näppien nuolemisesta. Yleensä linnut puhdistavat pihlajat viimeiseen marjaan asti ennen kuin siirtyvät toissijaisiin appeisiin kuten orapihlajan tai aronioiden marjoihin. Ennen sitä puut ehtivät pilkkoa lehtivihreän ja siirtää sen parempaan talteen juuristoon sekä loimuta komean ruskan väreissä. sä räkätit häipyvät etelän Kun kettu ei paratiisissa maille lokakuun aikana, yltänyt herkullisen makeisiin mutta tänä syksynä on odoviinirypäleisiin, se haukkui tettavissa, että niitä näkee marjoja happamiksi satapäisinä parvina vielieventääkseen pettymystään lä marras–joulukuullakin. Yleensujunut toivotulla tavalla. Lopulta syysmyrskyt pudottavat lehdet maahan. Ruska syntyy, kun lehdissä olevat karotenoidit, antosyaanit ja muut väriaineet pääsevät esiin lehtivihreän alta. mauri leivo mauri leivo Pihlajanmarjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia. Keskieurooppalaisen tutkimuksen mukaan lämmin heinäkuu on tärkeä marjasadon onnistumiseksi. Yksi ongelma on marjoihin ylettyminen. Linnut eivät pienistä makuvirheistä piittaa, sillä niille pihlajanmarjat ovat vitamiini- ja sokeripommeja, joiden varassa on hyvä käydä syysviimoja ja talven tuiskuja vastaan. Koska pihlaja ei ole kauppamarjana erityisen suosittu, sen kukinnan ja sadon tilastointi ei ole yhtä tarkkaa kuin monien muiden marjojen. Marjojen turvin talven viettoon Lokakuussa monissa pihlajissa on jäljellä enää marjat. Vasta marjapaikkojen eh18/2014 Suomen luonto 19. Nisäkkäistä monet, kuten metsämyyrät, näädät, ketut ja karhut, hyödyntävät pihlajanmarjasatoa, mutta kovin suurta merkitystä punaisilla marjoilla ei niille ole. aivan toiseen asiaan: asian Räkättirastas on tunnemitätöimiseen, kun se ei tuin opportunisti. Esimerkiksi mustikoita tulee myyntiin satakertainen määrä. Pihlajat kasvavat helposti 5- tai 10-metrisiksi, joten oksien päässä sijaitseville marjatertuille pääsy edellyttää lentotaitoa
Ne pesivät meillä vähälukuisina Kuusamon ja Lapin havumetsissä, ja yleensä niitä nähdään isoina parvina vain talvisai-. Marjat pistävät suolen toimimaan. Sitä mukaa kuin mustikoiden sini syvenee, rastaita siirtyy yhä enemmän työstävät sitä sitten suussaan. Koko viisikko on perso marjoille. Pihlajien siemeniä syövät halukkaasti muiden muassa puJo keskikesällä, kauan ennen pihlajanmarjojen kypsymis- natulkku, viherpeippo, järripeippo sekä tali- ja sinitiainen. myös marjat. Siemenet myös itävät paremmin kuljettuaan linnun suoliston läpi. Marjannielijöiden pääravintoa on hedelmäliha; siemenet kulkeutuvat niiden elimistöön aterian kylkiäisinä. Yhden päivän aikana monikymmenpäinen rastasparvi ehtii niellä melkoisen määrän marjoja. Kun tilhien jättiparvi kohahtaa pihlajaan, jäljellä on pian vain tyhjäksi kaluttu luuranko. nakylki- ja laulurastas. Vielä suurempina parvina pihlajanmarjojen kimppuun käyvät tilhet. Vaikka iso pihlajapuu voi tuottaa parisataa kiloa marjoja, tuhat tilheä tyhjentää sen helposti päivässä parissa. takin marjoja kuten vadelmia, variksenmarjoja ja juolukoita. Täällä ne ihastuttavat lintujen ystäviä koko alkuvuoden. tä, rastaat siirtyvät mustikkametsiin ja vaihtavat kevään ja Pienemmät siemensyöjät askaroivat marjan kimpussa sen ollessa kiinni tertussa, isommat lajit nyhtäisevät marjan irti ja alkukesän matodieetin marjanahmintaan. Marjoja hedelmälihalla ja ilman Linnut nauttivat pihlajanmarjoja kahdella eri tavalla. tyminen ja keskitalven kovat pakkaset ajavat räkätit muutolle. Ne nappaavat marjan irti kannastaan, heittävät sen ilmaan ja nielaisevat kitaansa. Puun alusta on rastastai tilhiparven tultua pian täynnä oranssinpunaisia roiskeita. Jotkut linnut syövät marjat kokonaisina, toiset vain siemenet. Kun metsien marjasato alkaa ehtyä, rastaat siirtyvät peltojen reunoille ja taajamiin, jossa punaisina loimottavat pihlajat jo odottavat sadonkorjaajia. Pohjois-Suomen takamailla ja Venäjällä pesivät töyhtöpäät kerääntyvät pesimäkauden jälkeen valtaviksi muutto- ja ruokailuparviksi, joissa voi kuhista yli 10?000 lintua. Yhdessä pihlajanmarjassa on yleensä puolentusinaa pikkuruista siementä, joPeltomaiden tonkijalle ten linnut joutuvat käsittelemään koko kottaraiselle maistuvat joukon marjoja tullakseen kylläiseksi. Marjalintujen ja pihlajan symbioosi toimii hyvin: linnut saavat pihlajasta ravintoa ja pihlajan siemenet leviävät linnunkakkojen mukana ympäriinsä. Aina tilaisuuden tullen ne popsivat mui- listä tipahtelee koko ajan hedelmälihasilppua maahan. Lintujen syödessä niiden suupiemustikkakankaille. Alkusyksyllä isoja tilhiparvia näkee lähinnä Pohjois-Suomessa, josta ne valuvat kohti etelää. Yksi tilhi voi syödä päivässä kaksi–kolme kertaa oman painonsa verran marjoja, 100–200 grammaa, mikä lukumääräksi muutettuna tarkoittaa useaa sataa, jopa tuhatkuntaa marjaa. Siellä missä rastaita on paljon, moni mustikanpoimija joutuu pettymään, kun ennakolta katsotuilla neitseellisillä apajilla onkin käynyt ”varkaita”. 20 Suomen luonto 18/2014 Taigametsän erikoisuus Eksoottisin pihlajansiemeniä syövä lintu on taviokuurna, pohjoisten taigametsien hiljainen viheltelijä. Varsinkin syrjäisemmillä metsämailla pesivät kulo- ja laulurastaat arkailevat aluksi taajamissa vilistäviä ihmisiä, mutta pian nekin tottuvat vaarattomiin kaksijalkaisiin. kuvat mauri leivo markus varesvuo / kuvaliiteri Sinitiainen syö marjojen siemeniä suoraan tertusta. Taviokuurna kurkottelee sienitaudin mustuttamaa marjaa. Mikäli Sisä-Suomessa riittää marjoja, iloisesti sirisevät tilhiparvet saavuttavat etelärannikon vasta joulun tienoilla. Jotkut linnut, kuten rastaat, tilhet ja kottaraiset, syövät marjan kokonaisena. Osa marjalinnuista ei välitä hedelmälihasta. Ne pupeltavat Rastaat ovat marjakansaa nokallaan hedelmälihan pois ja käyvät käsiksi varsinaiseen Meillä pesii yleisenä viisi rastaslajia: räkätti-, kulo-, musta-, pu- ravintoonsa, siemeniin
Meikäläisistä marjoista se häviää vain tyrnille ja ruusunmarjalle. Pihlajanmarja sisältää runsaasti C-vitamiinia, noin kymmenkertaisen määrän mustikkaan ja puolukkaan verrattuna. 18/2014 Suomen luonto 21. Pihlajanmarjat ovat terveellisiä. Hyvä c-vitamiinin ja kuidun lähde Yli 80 prosenttia pihlajanmarjan sisältämästä energiasta (186 kJ /100 g) tulee hiilihydraateista, enimmäkseen helposti imeytyvistä sokereista. Marjoissa on myös paljon kuituja. Rasvaa pihlajanmarjoissa ei sen sijaan ole lainkaan. kuvat mauri leivo Pihlajan lehdet tarjoavat komeita ruskan sävyjä
22 Suomen luonto 18/2014. markus varesvuo / kuvaliiteri Tilhen maksa polttaa marjoissa olevan alkoholin tekokkaasti
Talvella pihlajanmarjat jäätyvät pakastemarjoiksi. Aika usein pakkaskelillä näkee, että lintu odottaa minuutin pari napattuaan marjan suuhunsa. Koska talvella energiaa kuluu paljon myös ruumiinlämmön ylläpitämiseen, marjoja on syötävä runsaasti. 18/2014 Suomen luonto 23. Sopivissa oloissa marjoissa alkaa käymisprosessi, jolloin syntyy marjaviiniä. Sopivissa oloissa pihlajanmarjoissa alkaa käymisprosessi, jonka tuloksena syntyy eräänlaista marjaviiniä. Oulun yliopiston eläintieteen professorin Esa Hohtolan mukaan tilhen maksa polttaa alkoholia kymmenen kertaa nopeammin kuin esimerkiksi ihmisen maksa, sillä tilhen maksassa on alkoholia polttavia entsyymejä poikkeukselllisen runsaasti. Lintuharrastajille niiden kauniin vihellyksen kuuleminen kirpeänä talviaamuna on yksi lintuvuoden kohokohtia. n Mauri Leivo on porvoolainen biologi ja luontovalokuvaaja. ... Ehkä kerran pari vuosikymmenessä, talven ennätettyä jo pitkälle, kauniinväristen kuurnien parvet lentävät Etelä-Suomeen asti. Marjojen sulattaminen vaatii lisäenergiaa. Tilhi ei siis taida saada kunnon kännejä pihlajanmarjoista sitkeistä uskomuksista huolimatta. Sen linnut saavat, kuinkas muuten, kuin ahmimalla entistä enemmän marjoja. Muilla linnuilla humaltumisongelma on todennäköisempi, mutta varmuutta tästäkään ei ole. kaan maan pohjois- ja keskiosissa. Yhden niistä aiheuttaa pakkanen. Taviokuurnat käyttäytyvät hyvin rauhallisesti ja suhtautuvat luottavaisesti ihmisiin, ja niinpä ne tulevat tutuiksi monille tavallisille suomalaisille. Pihlajanmarjoja popsivat linnut kohtaavat joskus pieniä käytännön ongelmia. Tilhet törmäilevät toisinaan ikkunoihin, mutta eivät niinkään humaltumisen vaan ikkunoista heijastuvan maiseman ja siitä johtuvan virhearvioinnin takia. Tämä on vain puoliksi totta. Marjoja kokonaisina nieleksivien lintujen, kuten rastaiden ja tilhien, on siis saatava herkkupalat sulamaan ennen kuin niistä on keholle hyötyä. Kun lintu hotkii käyneitä marjoja, sen veren alkoholipitoisuus nousee, mutta – yllätys, yllätys – tilhen maksa onkin vertaansa vailla oleva viinanpolttaja. ja pihlajaviiniä Ennen vanhaan luultiin, että pihapihlajissa aterioivat tilhet lentävät humalapäissään päin ikkunoita. Pakastemarjoja... Näin marja ehtii sulaa ennen kuin siivekäs poimii uuden syötävän
Sen jälkeen koittaa kuitenkin tositalvi, jolloin marjat tulisivat suurimpaan tarpeeseen. Voit viedä marjanauhat lintulaudalle, kun maassa on lunta ja ulkona paukkuu pakkanen.. Tee lankaan paksu solmu ja pujottele marjoja siihen neulalla. Nosta nauha kuivumaan kuivaan sisätilaan tai kasvikuivurin ritilälle. Säilö marjoja lintujen puolesta. Kirpeys vähenee huomattavasti.” Toinen hyvä tapa on kuivaaminen. Arja Hopsu-Neuvonen Marttaliitosta kertoo, että niitä voi silti käyttää kokonaisena, kunhan happoja vähän taittaa. Nahkeaksi kuivattuna sen voi murustella myslin sekaan. Siksi marjoja voi perata hyvissä ajoin ja panna pakastimeen. ”Aikaisemmin kuivaaminen on ollut yleisin säilömistapa”, Hopsu-Neuvonen sanoo. linnuille j Pihlajanmarjoja tuli paljon, mutta ei hätää. Niistä saa helposti kaikkea likööristä linnunruokaan. Tarvitset neulan ja vahvaa ompelulankaa. Kasvikuivurin ritilöille leikataan leivinpaperista aavistuksen ritilää pienemmät palaset, joiden päälle sokeroitu pihlajanmarjasurvos levitetään. Säilö marjoja linnuille Pakkanen taittaa marjan hapokkuutta. 18/2014 24 24Suomen Suomen luonto luonto18/2014 Linnut ehtivät syödä suuren osan pihlajanmarjoista jo ennen joulua. Kun helminauha on kyllin pitkä, kiinnitä se päistään yhteen tai tee toiseen päähän lenkki. ”Yöpakkasetkin tekevät marjoista makeita, mutta myöhään syksyllä kerätessä niissä on aika paljon mustia marjoja mukana. Se on parasta tehdä sokerin kanssa survottuna. teksti ja ohjeiden toteutus jouni tikkanen / kuvat marika eerola Pakastaminen ja kuivaus Pihlajanmarjat ovat happamia
. Tämä muistuttaa meitä Sorbuslikööristä. . vettä 25 25 18/2014 18/2014Suomen Suomen luonto luonto. sinapinsiemeniä 1/2 dl...... pihlajanmarjoja 2 l. kuivattuja aprikooseja 1/2........... ........ sokeria 1 dl........... ”Nykyisin hilloja tehdään aika vähän, mutta tässä on mausteita mukana, ja se sopii hyvin vaikkapa pataruokien kaveriksi.” Chutneyn teko on yksinkertaista: pilko aprikoosit, chili, sipuli ja valkosipuli, ja raasta inkivääri. .......... vettä Sorbus-likööri Pihlajan tieteellinen nimi on Sorbus aucuparia. Kaikki aineet keitetään pienellä lämmöllä kasaan noin 30 minuutissa ja valmis chutney säilötään hillon tapaan lasipurkkeihin. .......... . Vuonna 1935 Alkoon tullut juoma poistui hyllyiltä 2010, mikä sai aikaan jopa pienen kansanliikkeen. ........ tuoretta, hienonnettua inkivääriä 1 rkl. sokeria 1 dl.......... omenaviinietikkaa 2 dl.......... Parin kuukauden maustumisen jälkeen marjat vain siivilöidään pois ja juomaan lisätään vähään veteen liuotettu sokeri. tuoretta chiliä 1. Koskenkorvaa tai muuta vodkaa Sokeriliemi 0,5 kg.... perattuja pihlajanmarjoja 100 g....... valkosipulinkynttä 1 rkl. Ohjeen voi tarkistaa osoitteesta martat.fi. .............. Arja Hopsu-Neuvonen kertoo, että liköörin voi tehdä myös helposti itse: Kevyesti rikotut marjat pannaan suureen lasipurkkiin ja viina kaadetaan päälle. sipuli 2............... Pohja 3 l. . . Vuoden kuluttua likööri on valmista nautittavaksi. a ihmisille Mausteinen chutney Perinteisesti pihlajanmarjoista on tehty hyytelöä tai hilloa, mutta Arja Hopsu-Neuvosen suosikki on chutney. 3 dl.........
26 Suomen luonto 18/2014. Kohtaaminen Orvon turvapaikka Kurki jäi muuttoparvesta ja haki suojaa joutsenista
Välillä se sai kauempanakin ollessaan osakseen uhkailevia eleitä. Kerran muutolla ollut merikotka ilmestyi pellon ylle. Tiivistä suhteesta ei ollut kyse, sillä kurki ruokaili usein vähän erillään joutsenista – usein tien toisella puolella. Tämän nuoren kurjen lisäksi joutsenten seurassa oli myös ontuva metsähanhi ja siipensä vioittanut valkoposkihanhi. Silloin sekä hanhet että kurki siirtyivät kiireen vilkkaa liki joutsenia; hanhet painautuivat maahan ja kotka liukui matkoihinsa. Ne nousivat siivilleen ja nuori kurki ponnahti perään. Tikarinokkaa siedettiin, mutta vain jos se pysyi Kurki sai tyytyä laulujoutsenten seuraan. Silti se palasi joutsenparven turviin etenkin silloin, kun se koki olonsa uhatuksi. Perillä asiat mutkistuivat, sillä joutsenet yöpyivät vedessä. Orpo kurkinuorukainen hakeutui laulujoutsenten seuraan. Joutsenet söivät puintitähteitä. Vain laulujoutsenet ja valkoposkihanhet laiduntavat puiduilla peltoaloilla. n 18/2014 Suomen luonto 27. Jostain syystä se oli jäänyt lajitovereidensa matkasta ja sai nyt tyytyä joutsenten seuraan. Lintu liikkui ja ruokaili normaalisti ja oli lentokykyinen. Jalkavikainen metsähanhi ja siipivammainen valkoposkihanhi olivat nekin liittyneet joutsenten seuraan. Seurasin iltaisin miten joutsenet tekivät lähtöä läheiselle Pyhäjärvelle yöpymään. Kurki jäi yksin nukkumaan rantaruovikkoon. Liian lähelle kurki ei kuitenkaan saanut mennä. Kurki liikkui pellolla melko laajalla alueella. muutaman metrin päässä. Tämä pari sieti sitä melko hyvin, eikä kurki tullut ainakaan oikopäätä torjutuksi. Välillä se kävi etsimässä matoja tien toisella puolella. Viime vuoden lokakuun lopulla näin yllättäen yksinäisen nuoren kurjen, joka oli liittynyt joutsenparveen. Marraskuun toisen päivän jälkeen linnut olivat kadonneet. L Teksti ja kuvat lassi kujala okakuun lopulla kaikki kymenlaaksolaiset kurjet ovat tavallisesti jättäneet maamme
Uros ojentaa kaulaansa ja esittelee komeita sarviansa, joiden arvellaan kuvastavan eläimen kuntoa. 28 Suomen luonto 18/2014
Pukki lähtee naaraiden perään ja paimentaa ne korkeaan heinikkoon. Se ojentaa kaulaansa ja röhkii, esittelee kiiltäviä sarviaan voimansa tunnossa. Ilvekselle se on erityisesti talvisin etelässä tärkeä ravintolähde. Suurimman huomion pukki kuitenkin kohdistaa yhteen naaraaseen nuuskimalla ja maistamalla sen takapäätä. Kuusipeurasta tuli tuttava S Teksti ja kuvat Heikki Willamo yksyinen päivä on kääntymässä illaksi, kun viimein kuulen kuusipeurapukin äänen. Pukit kulkevat kesän yhdessä, mutta muuttuvat kiiman lähestyessä kilpailijoiksi, jotka kamppailevat kahden naarasryhmän hallinnasta. Uros tietää, että kiimahuippu on lähellä. Naaraat asustavat tiiviisti alueella ja uroksen – yhden seudun neljästä valtapukista – tunnen sarvien muodosta. Tulokaslaji kuusipeura monipuolistaa Suomen luontoa. 18/2014 Suomen luonto 29. Tämä komea pukki on paimentanut laumaansa useamman viikon ja sen voimat alkavat varmasti ehtyä. Joukko on minulle tuttu jo muutaman vuoden takaa. Se seisoo kalliolla ja katselee, miten kuuden naaraan lauma laskeutuu jyrkkää rinnettä. Se kulkee jäykin jaloin, ääntelee, haroo heinää sarviinsa saadakseen ne näyttämään suuremmilta ja ravaa sitten kappaleen matkaa ohjatakseen sivuun pyrkivän takaisin laumaan. Kun yksi uupuu, on toinen jo kärkkymässä tilaisuuttaan. Vallassa olijan urakka on kova eikä jätä aikaa ruokailuun tai lepoon
Aluksi karsastin sitä vieraslajina, tulokkaana, joka ei kuulu Suomen luontoon. Peurat katoavat metsään juuri yön kynnyksellä. Se siirtää geenejään eteenpäin, kun uusi sukupolvi saa alkunsa yön pimeinä tunteina. Se pitää silmällä kilpailijoita, mutta myös haaremiinsa kuuluvien naaraiden paritteluvalmiutta. Pukin röhkinä loittonee samaa tahtia kuin pimeä ottaa vallan. Uroksen on oltava jatkuvasti valppaana. Ilmaston lämmettyä laji löysi uuden kotiseudun Lähi-idän harvapuisista leh- 30 Suomen luonto 18/2014 timetsistä, joista foinikialaiset merenkulkijat siirsivät sitä Välimeren saariin muonapeuraksi tulevien matkojensa varalle. Peura syö mieluiten vihantaa, jota se kaivaa lumen alta niin kauan kuin kykenee. Makaan kauan valveilla ja ajattelen peuroja, lukemattomia hienoja hetkiä, joita olen saanut viettää niitä tarkkaillen ja valokuvaten. Eläin ei kykene varastoimaan rasvaa pohjoisten lajien tavoin eikä oikein pärjää risuja varpudieetillä. Siltä puuttuu myös luontainen jään taju, mikä johtaa joskus kokonaisen lauman hukkumiseen. Se alkaa oikeastaan jo jääkaudella, jolloin peuraa metsästettiin arojen reunametsissä. Lumiset talvet tuovat kuusipeuralle ongelmia ja estävät sen leviämisen. Ne ovat yhä hienon nahan peitossa, mut-. Kuusipeura on siro ja kaunis, sen silmissä on sielukas katse ja se liikkuu kepeästi kuin gaselli. Pukin sarvet ovat komeat ja täplikäs vasa on sama kuin Bambi, josta Disney on tehnyt niin kuuluisan. Ihmiskunnan ja kuusipeuran yhteinen historia on paljon pitempi. Itse olen katsellut surullista näkyä, kun kuuden kuolleen peuran laumaa nostettiin keväisestä railosta. Pukki vahtaa tiiviisti naarasta, joka kulkee häntä kaarella. Pitkä yö Saan katsella aukion tapahtumia vielä tunnin ennen kuin pimeys peittää ne silmiltäni. Sitten kävi niin kuin minulle aina käy tutustuessani uuteen eläinlajiin: se vie mukanaan. Kiipeän kalliolle nukkumaan toivoen pääseväni lauman jäljille heti aamun sarastaessa. Mikäli tulkitsen merkit oikein, pukki saa pian palkinnon vaivastaan. Suomen faunassa kuusipeura on marginaalinen, mutta kotiseutuni Lohjan eteläpuolella se alkaa olla merkittävä laji, joka laajentaa elinaluettaan hitaasti mutta varmasti. Roomalaiset jatkoivat levitystyötä läpi suuren valtakuntansa ja säyseäluontoisesta peurasta tuli vuosisatojen vieriessä linnanpuistojen suosikki ja kuninkaallisille varattu riistaeläin. Keväiset laumat niityillä ja pellonreunoissa, alkukesän yöt rehevien lahdelmien rannoilla ja komeissa tervalepikoissa, vasat ja niiden kasvu, elokuun usvat ja lopulta orastava syksy, jolloin pukkien sarvet ovat kasvaneet täyteen mittaansa. Lopulta 1900-luvulla siirtoistutukset vakiinnuttivat kuusipeurat meillekin, mutta niitä elää edelleen kuitenkin vain muutamilla alueilla Etelä- ja Lounais-Suomessa. Uusi tuttavuus Kohtasin ensimmäisen kuusipeurani runsaat kymmenen vuotta sitten, mutta eläin on tullut minulle läheiseksi vasta viime vuosina
Pukin (takana) sarvet kasvavat nopeasti ja putoavat keväällä. 18/2014 Suomen luonto 31. Uros on ehkä vainunnut kilpailijan ja kiiruhtaa puolustamaan haaremiaan. Lumiset talvet rajoittavat kuusipeuran elinalueiden laajentumista. Vanhan naaraan johtama lauma koostuu sen omista jälkeläisistä. Kuusipeura syö joskus myös kuusen tuoreita kerkkiä
Olisiko se suistettu vallastaan, jolloin se on lähtenyt kulkemaan ja osunut tänne kahden kiimalauman välimaastoon. En löydä sitä 32 Suomen luonto 18/2014 etsinnöistä huolimatta, mutta yhytän lepikosta naaraan viimevuotisen vasansa seurassa. Se hiiviskelee samoilla mailla, ja minulla on ollut onni kohdata se kahdesti. Peurojen kiima on pitkä ja kestää syyskuun lopulta vuodenvaihteeseen asti. Ihmettelen, miksei se kulje muiden mukana. Noilla sarvilla luulisi sen paimentavan omaa haaremia, mutta se näyttää väsyneeltä. Uutta ja vanhaa, vierasta ja omaa iloisessa sekamelskassa. Ehkä se on jo paritellut ja irtautunut sen jälkeen laumasta. Muutamaa päivää myöhemmin löydän yksinäisen pukin kulkemassa pienen peltotilkun laitaa. n Nisäkkäiden nimistötoimikunta on ehdottanut kuusipeuran uudeksi nimeksi täpläkaurista. Suomen Luonto käyttää nisäkkäiden vanhoja ja vakiintuneita nimiä, kunnes ehdotukset virallistetaan.. Kiiman uuvuttama Aamu valkenee hiljaisena, kiimalauma on mennyt matkoihinsa. Sen jälkeen edessä on vuoden kiinnostavin aika. Onko se myöhäinen innostuja vai onko sen kiima jo ohi. Niin maisema kuin eläimetkin kertovat nopeasta muutoksesta, vanha katoaa ja viljelytavat muuttuvat. Sillä on mukanaan hyvinvoiva vasa ja sen sisuksissa saattaa olla hedelmöitetty munasolu jakautumassa. Pienet niittyja peltotikut jäävät omilleen, tulokaslajit löytävät niiden pusikoituneilta reunamilta elintilaa. ”Tällä pukilla on komeimmat koskaan näkemäni sarvet, mutta se ei paimenna omaa haaremiaan vaan paneutuu väsyneenä syrjään lepäämään.” ta ne kelotaan puhtaiksi pieniä puita ja pensaita vasten. Suuresta saaliista riittää syötävää moneksi päiväksi ja peurat muodostavat merkittävän osan ilveksen ravinnosta erityisesti vuoden kylmemmän puoliskon aikana. Liekö tullut kauempaa, sillä se on minulle uusi tuttavuus. Kohtaan sen usein, sillä se liikkuu seudun kauneimmilla paikoilla: lahdenpoukamien tervalepikoissa ja pienipiirteisessä, hienosti villiintyneessä kulttuurimaisemassa. Niiden kanssa laiduntavat hirvet ja niitä saalistaa paluun tehnyt ilves. Ehkä se keräilee nyt voimia, kiimaa on vielä jäljellä ja uuteen yritykseen kosolti aikaa. Tuntuu hyvältä, että kotiseudullani liikkuu suurpeto ja on hienoa, että tulokkaat, niin kuusi- kuin valkohäntäpeura, ovat liittyneet ravintoketjuun ison kissan välityksellä. Pukki paneutuu makuulle pieneen saarekkeeseen; ympäristön tapahtumat eivät näytä kiinnostavan sitä lainkaan. Peuroja etsiskellessä on mahdollisuus ylimääräiseen bonukseen, sillä ilves on niistä vähintäänkin yhtä kiinnostunut kuin minä. Naaras on asustanut tällä paikalla jo vuosia ja synnyttänyt vasan ainakin kolmena viimeisenä. Sillä on komeimmat koskaan näkemäni sarvet, joiden lavat ovat suuret ja monien pienten piikkien reunustamat
Ilves tarkkailee laumaa saaliin toivossa. 18/2014 Suomen luonto 33. Peurat katoavat metsään juuri yön kynnyksellä. Kuusipeuran väri vaihtelee normaalin täplikkäästä hyvin tummaan. Kuvassa on kaksi nuorta pukkia. Peuralauma siirtyy yöksi metsään
Metsään paetaan rauhoittumaan ja tuulettamaan ajatuksia. Luontoa vihaavan taiteilijan teokset kannustaisivat luonnon tuhoamiseen. Kirjailija latoisi kirjojensa sivuille todisteita siitä, kuinka kukkaniitty on täynnä pahuutta. T ville juurikkala, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo aiteilijat rakastavat luontoa. Luonnossa ei olisi mitään sympaattista, kaunista, hyvää tai säilyttämisen arvoista. Miksi on lähes itsestäänselvyys, että taiteilija arvostaa luontoa. Erilaisiin luonnon- tai eläinsuojelukampanjoihin on helppo houkutella mukaan kirjailijoita ja muusikoita. Taiteilijan mukanaolon ajatellaan tuovan kampanjalle arvokkuutta ja uskottavuutta. Luonnosta ammennetaan inspiraatiota, symboleita, metaforia ja tunnelmaa. Säveltäjän sinfoniat ylistäisivät metsien hakkuuta, purojen ja soiden kuivattamista sekä vesien saastuttamista. 34 Suomen luonto 18/2014 Raevaara luontoa vihaava taiteilija Onko kuitenkaan olemassa vedenpitävää syytä siihen, miksi taiteen pitäisi aina olla luonnon puolella. Ne ihannoisivat hävitystä ja kuolemaa tai esittäisivät luonnon pahana. Periaatteessahan taiteella ei ole automaattisesti suhdetta mihinkään aatteeseen tai ideologiaan. Taide on omalla tavallaan irti kaikesta: sen pitää tutkiskella ja tarkkailla maailmaa riippumattomana. Sitä ei pidä käyttää välineenä mihinkään. Luontoa vihaava taide osoittautuisi pidemmän päälle falskiksi ja vääräksi. Niihin heitä myös jatkuvasti pyydetään. Yksi taiteilija vihaa oikeistoa, yksi kommunisteja, kolmas voisi hyvinkin vihata luontoa. Luontoon kuulumisen tunne on sisäänrakennettu ihmiseen. Taide varoittaa meitä tuhoamasta elämää. Vaikka pusikoissa vaeltelu ei kiinnostaisikaan, viimeistään siinä vaiheessa, kun luonnolla menee huonosti, taiteilija ahdistuu. Annetaan ääni mykille. Silti taidetta totta kai käytetään: sillä nostetaan esiin yhteiskunnan ongelmia, vähemmistöjen kohtaloita, historiankirjojen sivuilta unohdettuja. Vaikka me ihmiset emme aina osaa tehdä oikeanlaisia valintoja luonnon puolesta, emme lopulta osaa vihatakaan luontoa, jonka osa itse olemme. Millaista taidetta sellainen taiteilija tekisi. Oodi tuholle! Vaikka ajatusleikissä on jotain tummanpuhuvan kiehtovaa, homma ei lopulta toimisi. Taiteilija on ikään kuin tavallista ihmistä lähempänä totuutta – ja siksi luonnon merkitys nousee esiin paremmin hänen kauttaan kuin tavallisen ihmisen kautta. Kuuluuko luonnon arvostaminen taiteeseen. Vaikka taiteen hyödyistä puhutaan paljon vaikkapa poliittisessa rahanjakokeskusteluissa, pohjimmiltaan moni ajattelee, että taiteella on jonkinlainen itseisarvo. Ryhdyin pohtimaan taiteen ja luontorakkauden suhdetta. Eläimet ja kasvit olisivat vain vääristymä maailmassa ja siksi ne pitäisi tuhota. Luonto olisi hirvittävä, kaiken mädättävä ja nakertava matojen valtakunta, jota vastaan jalo, luonnosta puhdas ihminen taistelisi. Eläinten oikeudet tuntuvat tärkeiltä. n Tiina Raevaara on kirjailija ja biologi Keravalta.. Taiteella halutaan myös näyttää, mitä ihminen tekee luonnolle. Huomaan sen ystäväpiirissäni: oli kyse niin kirjailijasta, kuvataiteilijasta kuin muusikostakin, luonto on tärkeää
Tutustu moniin mahdollisuuksiin yhdessä Stora Enson metsäasiantuntijan avustuksella. Säässä kuin säässä, vuodenajasta toiseen, metsä on omistajalleen todellinen aarreaitta; sen nykyaikainen ja monipuolinen hoito huomioi myös erilaiset luontoarvot. Luvassa hyvää puukauppasäätä. 09 8860 2 nsometsa.fi www.storae. ! Ota yhtey ttä 023 p
36 Suomen luonto 18/2014. kuvat anna hämäläinen Jaana Airaksinen ja Risto Isomäki valitsivat oman aurinkosähkön
Asunnossa on kaksi mahdollisimman vähäpäästöistä pellettilämmitintä, jotka asennettiin paikalleen muuton yhteydessä. ”Tutkijat saavat siis käyttöönsä isolle ydinvoimalalle soveltuvan höyryturbiinin ilman sitä ydinvoimalaa – tämän kehyksen ympärille se romsku rakentuu.” Eipä ole yllättävää, että myös lämmitys Isomäen ja Airaksisen kotona hoidetaan pääasiassa uusiutuvan energian voimin. ”Käyttäjäkokemukset ovat ihan valtavan hyviä meillä kaikilla tässä talossa”, Airaksinen sanoo. ”Ja nämä ovat saksalaisia huippuvehkeitä”, Isomäki sanoo. Juuri nyt Isomäellä on työn alla romaani, jossa tutkijaporukka on hankkinut vanhan öljynporauslautan ja yrittää kehittää uutta uusiutuvan energian muotoa. Nämä ovat ihan sam- tunnelmallinen. Yksi pesällinen palaa savupiipun vedosta riippuen 7–12 tuntia. Se täytetään pelleteillä ja sytytetään päältäpäin tuohella tai sytytyspalalla. Nyt talo lämpiää vähäpäästöisillä pellettikamiinoilla ja sähköt saadaan pitkälti oman katon aurinkopaneeleista. Myös kamiinoiden hyötysuhde eli kamiinan huoneeseen vapauttavan lämpöenergian osuus pellettien sisältämästä lämpöenergiasta on mittausten mukaan miltei 90 prosenttia. Vanhat sähkö- ja lämmitysjärjestelmät saivat kyytiä ja tilalle asennettiin ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. ”He pyrkivät tuottamaan sähköä meriveden lämpötilaeroista merenalaisten tulivuorten ja kuumien lähteiden kohdilta”, Isomäki kertoo. Ne myös palavat puuta tasaisemmin ja oikeilla laitteilla vähäpäästöisesti. 18/2014 Suomen luonto 37. Kamiinan käyttö on helppoa. Kohti ekoasumista Asumisen onni voi löytyä aurinkovoimasta tai pellettitakan hehkusta. Kamiinoita on hankittu myös rakennuksen muihin asuntoihin. ”Aurinkosähkö on innostavassa vaiheessa.” Isomäen ja Airaksisen kamiinamallissa ilmanvaihto ja palaminen on tarkkaan mietitty. perin hyviä.” Pelletit ovat silputtua, jauhettua ja kokoon puristettua puuta. Ne ovat tasalaatuisia, pieniä ja kovia pötköjä, joiden lämpöarvo suhteessa tilavuuteen on parempaa kuin puun. ”Ollaan hirveän innostuneita Pellettikamiina on pieni, Fiskarsin pellettikamiinoiden mutta silti tehokas ja käyttäjiä. Ekoenergian teemat esiintyvät myös kirjailijan romaaneissa ja tietokirjoissa. Lappeenrannan ja Tampereen teknillisten yliopistojen mittauksissa laitteen noki- ja hiukkaspäästöt olivat kymmeniä kertoja pienempiä kuin tavallisissa puuta polttavissa uuneissa. ”Kiinasta paneeleita saa jo huomattavasti halvemmalla.” Aurinkosähkön tueksi asuntoon ostetaan tuulisähköä Helsingin Energialta. ”Aurinkosähkö on innostavassa vaiheessa”, Isomäki sanoo. ”Kehitys on ollut niin huimaa ja nopeaa, etteivät ihmiset ja firmat ole vielä kunnolla tajunneet, miten paljon tilanne on muuttunut.” Airaksisen ja Isomäen aurinkopaneelit maksoivat asennuksineen 8000 euroa, mutta ne tuottavat jo niin paljon säästöä sähkölaskuun, että summa kattaa paneeleiden hankintalainan korot ja lyhennykset. Mielessä ydinvoimalan turbiini, kotona pellettitakka Isomäki on työskennellyt uusiutuvan energian parissa jo pitkään. K teksti Mirva uotila ja pekka hänninen irjailija–aktivistipariskunta Risto Isomäki ja Jaana Airaksinen muuttivat Malmille 1917 rakennettuun hirsijugendhuvilaan pari vuotta sitten. ”Suuressa osassa maailmaa aurinkopaneelit ovat jo hyvä taloudellinen investointi, ja nyt Suomessakin aletaan olla siinä pisteessä.” Paneeleiden hinta on laskenut kysynnän ja tuotantoerien kasvaessa, ja hintojen odotetaan putoavan entisestään
Janne Käpylehto / Suomen Bioauto pekka hänninen Lämpölaturi (alla) laitetaan vaikkapa puulieden levylle. Tarkoitus on saada sähköä sivutuotteena, kun puuta poltetaan ruoanlaiton tai lämmityksen vuoksi.” anna hämäläinen ”Uunin voi jättää palamaan vaikka työpäivän ajaksi tai sytyttää juuri ennen nukkumaanmenoa”, Airaksinen sanoo. Kun Helsingin ympäristökeskukselle alettiin rakentaa uusia tiloja Viikkiin, tavoitteena oli rakentaa Suomen energiatehokkain toimitalo. Isomäellä ja Airaksisella on toistaiseksi vain hyvää sanottavaa sekä pellettikamiinoista että aurinkopaneeleista. ”Kesällä aurinkopaneelit tuottavat riittävästi sähköä, mutta joskus on hyvä olla jokin sitä tukeva energiamuoto”, sanoo energia-asiantuntija ja kirjailija Janne Käpylehto. Se kehittää sähköä 200–480 asteen lämmöstä. Omakotitalo voidaan jo nyt rakentaa hyvin energiapihiksi. Käytössä on kuitenkin aikansa energiaa säästävin tekniikka. Sitten alkaa näkyä loimotus katossa, kunnes se hiljalleen himmenee.”. Se asetetaan esimerkiksi puuhellan levylle, jolloin alapuoli kuumenee ja yläpuoli pysyy viileämpänä – ja sähköä syntyy. Suunnittelussa kiinnitet- Viikin ympäristötalo on sisältä aivan tavallisen rakennuksen näköinen. Pellettikamiinat ovat täysin paloturvallisia ja luovuttavat lämpöä niin tasaisesti, että kamiinan osiin voi vaikka koskea polton aikana. 38 Suomen luonto 18/2014 anna hämäläinen Sähköstä omavarainen mökki Sähköomavaraisuus yleistyi aluksi vapaa-ajan asunnoissa, ja Helsingistäkin löytyy esimerkiksi kelpaava mökki. On myös nuotiomalleja. ”Kun pesän sytyttää, ensin luukusta näkyy liekki. Vanhankaupunginkoskelta alkava kilometrin mittainen pitkospuureitti johdattaa Kuusiluodon vanhan puuhuvilan luo. Passiivitalo Kaarinan Littoisissa on suuri ja hulppea, mutta asumisen hiilijalanjälki vastaa silti jo nyt vuoden 2050 ilmastotavoitteita. Janne Käpylehto sähköisti Kuusiluodon uusiutuvasti. ”Tämä lämpölaturi on siihen oikein passeli.” Laitteen sähköntuotanto perustuu lämpötilaeroihin. Pellettikamiina luo myös omanlaisensa tunnelman. Toimistotalosta mallia asumiseen Lähellä Vanhankaupunginlahtea voi myös tutustua ekologiseen toimitilarakentamiseen. Sähköntuotannon lisäksi aurinkopaneelit toimivat kuumana kesäpäivänä talon varjona ja estävät sisälämpötilaa nousemasta huimaksi – myrskyllä ne lujittavat kattoa ja hiljentävät kattopeltien räminää. Vanhankaupungin Kulttuuri-ekologinen klubi on vuokrannut huvilaa ja pihapiiriä kaupungilta pian 25 vuotta ja on asentanut sinne neljä eri uusiutuvan energian muotoa: aurinkopaneelit, tuulivoimalan, lämpölaturin ja sähköä tuottavan kuntopyörän. ”Idea ei ole, että poltetaan puuta, jotta saataisiin sähköä
”Näitä ekoratkaisuja voisi periaatteessa hyödyntää missä vain kiinteistössä.” Talon seiniin ja kattoon on asennettu kuutisensataa neliömetriä aurinkopaneelia ja katolla pyörivät tuulivoimalat. Mahdollisuus vähentää päästöjä on iso. Omakotitaloissa päästöjen leikkaaminen on kuitenkin melko helppoa. anna hämäläinen Aurinkopaneeleilla voi tuottaa kerrostalon sähköstä viidenneksen. Juuri nyt valmistellaan kansallista tulkintaa siitä, mitä tämä tarkoittaa. Siirtymällä suorasta sähköstä uusiutuviin energiamuotoihin ja virittelemällä hieman rakennuksen energiatehokkuutta voivat päästöt huveta jopa 75 prosenttia. Lisäksi Tukholma ja Göteborg ovat asettaneet kaupungin maalle rakennettaessa koko valtion tasoa paljon tiukemmat rajat. EU:n energiatehokkuusdirektiivin mukaan uusien rakennusten tulee olla ”lähes nollaenergiatasoa” vuonna 2021. Kerros- ja rivitaloasujien energiankulutus on hieman tätä pienempi. Sähkölämmitteisen talon hiilidioksidipaukku on vuodessa 5000–8000 kiloa. Tulkintaprojektin sivujen perusteella (www.finzeb. Matalaenergiatalossa energiankulutus on selvästi vähäisempi kuin tavanomaisessa talossa, ja passiivitalossa se on tingitty aivan minimiin. Antti Halkka 18/2014 Suomen luonto 39. fi) rakennusala ehkä toivoo Suomen onnistuvan melko löyhässä tulkinnassa. Helsingin ympäristökeskuksen talossa on myös Windside-tuulivoimaloita. Uudisrakentamisessa ekotrendi näkyy selvästi. Viimeksi määräyksiä tiukennettiin vuonna 2012. Mukana on yhä useammin myös omaa energiatuotantoa; esimerkiksi aurinkopaneeleita. Siksi ympäristöstä huolehtivat ihmiset ja kaupungit pyrkivät rakentamaan vähimmäisnormeja säästävämpiä taloja. Rakennus tuottaa nyt viidesosan sähköstään ja kuluttaa energiaa kolmasosan verrattuna valtion vastaaviin virastotaloihin. Silti ympäristökeskuksessa mietitään, miten energiankulutusta voisi pienentää entisestään. Näin Ruotsissa on kertynyt jo laajaa kokemusta matalaenergiarakentamisesta. Esimerkiksi Ruotsissa kerrostalojen energiankäyttöä hillitään ensi vuonna jälleen noin kymmenellä prosentilla. Näin päästään nollaenergiataloon tai jopa plustaloon, joka tuottaa enemmän energiaa kuin kuluttaa. EU:n direktiivi vie kohti ”lähes nollaenergiatasoa” tiin erityishuomiota talon eristykseen, tilankäyttöön ja jätehuoltoon sekä sähkön tuotantoon ja kulutukseen. Jos Suomen lähes nolla on kaukana nollasta, rakentamismääräyksiä ei tarvitsisi kiristää niin paljon kuin on odotettu. ”Päätimme, ettemme kuitenkaan lähde pilotoimaan uusia keksintöjä, vaan käytämme jo olemassa olevaa tekniikkaa”, sanoo ympäristötarkastaja Jari Viinanen. ”Yritämme nipistää rakennuksen nollakäytöstä eli siitä mitä talo kuluttaa, kun kukaan ei ole töissä”, Viinanen sanoo. ”Tätä kaikkien kiinteistönomistajien tulisi miettiä sähkönkulutusta tarkastellessaan.” Omakotitalossa päästöjä voi leikata helposti Keskivertopientalo Suomessa kuluttaa 20 000–40 000 kilowattituntia vuodessa. Sivuille kootuissa laskuesimerkeissä talojen energiankäyttö on edelleen huomattavaa. Samalla rakennusalan kynnys sopeutua entistä tiukempiin normeihin koko maassa on lieventynyt. Ekologisesti entistä kestävämpiä pientaloja on noussut joka puolelle maa- Rakennukset käyttävät energiasta noin 40 prosenttia
Ekologiseen kestävyyteen on monta vaihtoehtoista tietä. Harakan aurinkokeräimellä voi keittää vaikkapa teeveden tai paistaa makkaraa. Kaarinan Littoisissa sijaitsevasta isosta omakotitalosta ei ehkä heti arvaa, että siellä asustelevan viisihenkisen perheen päästöt asumisen osalta ovat maamme pienimpiä: 435 kiloa hiilidioksidia henkeä kohden vuodessa. Luvussa ovat mukana talon rakentamisen ja rakennusmateriaalien tuottamisen aiheuttamat päästöt jaettuna 50 vuoden ajalle. Pienet tuulivoimalat ovat yleistyneet nopeasti. kuvat anna hämäläinen ta. Alla tuulivoimalan säätöyksikkö. Tuulivoiman esittelyvoimala Harakassa. Passiivitaloja löytyy melkein jokaisen talovalmistajan malleista. Rakennuksen energiatehokkuuden ohella tärkeitä ovat uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen, tilatehokkuus ja asukkaiden kuluttajavalinnat. 40 Suomen luonto 18/2014. Uudet rakentamisen energiamääräykset ohjaavat lähes matalaenergiatasoon ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöön. Muutos on hidas, mutta suunta oikea
Saarelle voi mennä tutustumaan vaikka aurinkopuhaltimeen, pientuulivoimalaan, aurinkolämpökeräimeen ja aurinkopaneeleihin. Talo on puurakenteinen, ja sen rakentamisesta aiheutuneet päästöt ovat noin viidesosa Littoisten talon päästöistä. Neljä vuodenaikaa, valkohain valtakunta, dinosaurusten aika, luiden salat, koalan kotimaa, juomapaikka savannilla... Energiatehokkuus on suhteellista. Ota talteen etukuponki! Luonnontieteelliseen museoon 2 yhden hinnalla, Luomus tarjoaa edullisemman. Vantaan Rekolassa lähes alkuperäisessä tilassa olevan, mutta vesi–ilmalämpöpumpulla höystetyn, 1940-luvun pientalon vuotuinen energiankulutus on pysynyt 10?000– 12?000 kilowattitunnin välillä. Tai koko kimppa 20 eurolla (maks. pekka hänninen tietoa, iloa ja oivalluksia LUONTOMATKALLE MUSEOON! Suuri varaava tulisija pitää Lahnajärven Rannanpeltotalon lämpimänä. Liput 10 / 5 e. 2 aikuista, 4 lasta). Luonnontieteellisessä museossa voit tehdä monta matkaa – saman katon alla! LUONNONTIETEELLINEN MUSEO Pohjoinen Rautatiekatu 13, Helsinki Avoinna ti, ke ja pe 9–16, to 9–18, la–su 10–16. Talo lämpiää puulla ja auringon voimalla, ja kulutettu sähkö on vihreää. Niinpä eläkeläispariskunnan asumisen hiilidioksidipäästöt jäävät 351 kiloon vuodessa, vaikka he asuvat melko väljästi. Perheen asumisen energiankulutus ja päästöt ovat kymmenisen prosenttia rivikansalaisen vastaavista luvuista. Kun kulutus jaetaan talon neljän hengen kesken, asukkaat peittoavatkin asukaskohtaisessa tarkastelussa monen väljästi asutun passiivitalon asukkaan. Talossa hyödynnetään aurinkolämpöä, ja saunan kiukaan ja keittiön puulieden hormeissa on savukaasujen lämmön talteenottojärjestelmä. Jopa negatiivisia päästöjä Hieman idempänä Lahnajärvellä on VTT:n entisen tutkijan Pekka Leppäsen talo. Sekin on tarkoitus tulevaisuudessa tuottaa auringolla. Perhe kuluttaa vain 3000 kilowattituntia ostoenergiaa eli tässä tapauksessa sähköä vuodessa. Asumalla hieman tiiviimmin ja muutenkin valoja sammuttelemalla ja uusiutuvaa energiaa suosimalla voi päästä hyvin alhaiseen energiankulutukseen ja pieneen asumisen hiilijalanjälkeen. Tietoa on tarjolla Helsingissä Kaivopuiston edustalla pienessä Harakan saaressa on esillä useita konkreettisia esimerkkejä uusiutuvan energian käytöstä ja energiatehokkaista ratkaisuista. Jos laskelmiin otetaan talon rakenteisiin varastoitunut hiili, asukkaiden päästöt ovat miinus 50 kiloa vuodessa eli negatiiviset! Talon ei aina tarvitse olla uusi ja hyperenergiatehokas. Talo on ensimmäisiä matalaenergiataloja Suomessa. LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO WWW.LUOMUS.FI 18/2014 Suomen luonto 41. Sen energiankulutusta on seurattu tieteellisen tarkasti jo parikymmentä vuotta. Talo pysyykin lämpöisenä käytännössä löylytellen ja kahveja keitellen. Kivirakenteinen talo on melko suuri, mutta äärimmäisen energiatehokas passiivitalo. Voimassa 31.12.2014 asti
Pyydä esite: Linnox Silk Oy Koroistentie 4A, 00280 Helsinki puh. 040-550 6243 42 Suomen luonto 18/2014 vain 118 € + toimitusmaksu Asumisen nykyisistä 2400 kilon vuotuisesta hiilidioksidipölläytyksestä meidän tulisi vireillä olevan ilmastolain hengessä nipistää 80 prosenttia. Luonnonsuojeluliiton neuvonnassa tehdään energiakartoituksia, jotka johtavat usein nopeasti tulokseen. Rakentamisen ja asumisen ratkaisut ovat tärkeitä, koska ilmastonmuutos etenee ja päästöjä on vähennettävä. Valtakunnallisesti toimii muun muassa Suomen luonnonsuojeluliiton negawattineuvonta (www.negawatti.fi). Harakasta pyritään tekemään täysin hiilineutraali, mutta jo turhan kulutuksen karsiminen ja energialuontopolulle asennettujen laitteiden hyödyntäminen sai Harakan luontokeskuksen vuosittaiset päästöt laskemaan 60 prosenttia. n Mirva Uotila on vapaa toimittaja ja kirjoitti artikkelin Helsinki-osuuden. Häneltä ilmestyi juuri selvitys Ekologisesti kestävä pientaloasuminen, joka on ladattavissa ympäristöministeriön sivuilta.. Petri Summanen/ Syvärin kuva pekka hänninen Vantaalaisessa puutalossa säästyy paljon energiaa, kun lämmitys hoidetaan vesi–ilmalämpöpumpulla ja kun nelihenkisen perheen talo ei ole kovin iso. Esimerkiksi nilsiäläinen taloyhtiö Rivipisa päätyi öljylämmityksen vaihtamiseen maalämpöpumppuun. Kun maalämpö asennettiin, lämmitykseen meni 2012 ja 2013 noin 6000 euroa. Tavallinen kansalainen voi saada energianeuvontaa monesta paikasta. Isännöitsijä ja Torppakonsultointi-yhtiön Ville Väkeväinen on ollut tyytyväinen ratkaisuun. Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto ykl.fi luontolehti14.indd 1 21.5.2014 9:50:54 Luonnon silkkiä luonnollisesti ! ~silkkineule pysyy raikkaana pitkilläkin vaelluksilla ~100% toimivuutta niin kylmässä kuin kuumassa Alusasut naisille ja miehille. Artikkelin loppuosan kirjoittanut Pekka Hänninen toimii konsulttina oman IAH-arkkitehtuuritoimistonsa kautta. Vuonna 2011 öljylämmitykseen kului kuvan nilsiäläisrivitalossa noin 10?000 euroa. Samalla säästyy rahaa. Asumisen hiilidioksidipäästöt, mukaan lukien talojen rakentaminen ja käyttö, muodostavat neljänneksen keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä. Energiansäästö auttaa ilmastoa. Alkuun päässä vaikkapa sivulla www.eneuvonta.fi
Matkalta on säilynyt päiväkirja, joka tarjoaa aikamatkan 120 vuoden takaiseen Lappiin. taustakuva iStockphoto / malerapaso teksti Hannu Aarnio / mv-kuvat John Lindén Vuonna 1891 biologi John Lindén lähti kartoittamaan Nuorttijärven ympäristöä Venäjän-Lapissa. 44 Suomen luonto 18/2014 Ma
eti, ajat Re in sout assa m o v Lindén u kka sa Ii ja . i a s Jus tujoke a Vouh kapea atka menneisiin maisemiin 18/2014 Suomen luonto 45
Pääosassa olivat kasvilajiston kartoitus ja kasvinäytteiden keruu. Lindén piirsi alueesta karttaluonnosta, joka täydentyi sitä mukaa, kun retket ulottuivat kauemmaksi. Lindén oli saanut apurahan Societas pro Fauna et Flora Fennica -seuralta. Retkeläiset joutuivat värjöttelemään teltan suojissa. Kemistä eteenpäin matkattiin hevoskyydillä, jolloin kuljetuksesta ja majoituksesta vastasivat kestikievarit. Sen turvin hänen tarkoituksenaan oli tutkia tuntematonta aluetta Kuolan Lapissa entisen Nuorttijärven, nykyisen Ylä-Tuloman tekojärven, ympäristössä. Mutta oltiin sentään päästy Lappiin. Lindén kuvaa päiväkirjassaan, kuinka elo- 46 Suomen luonto 18/2014 Soutaja-Reeti poikineen. kuun alkupuolen vaellusmatkalla itäisille tuntureille (Tuatash, Viertsoivi, Siulutaldi) meni vaikeaksi. Vaikea matka Matkapäiväkirjassa Lindén kertoo vaikeuksista, jotka hidastivat tutkimusretken alkua toukokuulta kesäkuun puoliväliin. taustakuvat iStockphoto / littleclie ja malerapaso Kemijoen vartta Viitataipaleen kohdalta. Köyhä maa oli harvaan asuttu ja liikenneyhteydet pohjoiseen kehittymättömät. Sama kylmä ja sateinen sää, joka oli vainonnut meitä aiemmin, pysyi myös tänään meille uskollisena. Vaasasta oli junayhteys Ouluun, jossa piti vaihtaa Kemiin menevään laivaan. Matkanteko kaukaiselle tutkimusalueelle oli vaivalloista. Ilmojen suhteen onni oli huono. Pitkälle emme olleet kuitenkaan ehtineet, kun lumikuuro piiskasi meidät märiksi ja räntää satoi päällemme yhä useammin päivän kuluessa. Jokivarsien metsiä oli hakattu rajusti uudistalojen ympäristössä. Välipäivinä uudistalolla hän kirjoitti kuvauksia maisemista ja kasvillisuudesta. Ukon halu. Vasta päivällä taivas kirkastui niin, että saattoi vähän nähdä eteensä, ja pienen aamiaisen jälkeen läksimme jälleen ylös Siulioiville ”kiikkuaksemme” sieltä alas mainitun tunturin ja Vuojiman väliseen laaksoon. Koko matka oli meinannut tyssätä ennen alkuaan. Myöhäinen ja kylmä kevät oli pääsyy, mutta sattui muutakin: Joidenkin päivien viivästymisen aiheutti ilmapuntarien ja ”Venäjän bumaagien” odottaminen, ja varustekollini katoaminen Vaasassa on ollut monien ikävyyksien syy viivästymisen ja taloudellisten tappioiden lisäksi. Lindén kertoo: Vaikka jo klo ½ 7 aamulla aloin täristä kuorman päällä erään vanhan Pesolasta kotoisin olevan talonpojan kyydissä ja pysyttelin paikallani melkein iltakymmeneen, en ehtinyt enempää kuin 5½ peninkulmaa eli Jänkälän kestikievariin. Raskas kuorma ja huonot tiet olivat ensi sijassa viipymisen syyt. Lähes parin kuukauden ajan hän tekikin vaellusretkiä Nuorttijärveä ympäröiviin metsiin, soille ja tuntureille. Koska tämä laatikko sisältää apteekin, spriivaraston, kalastusvälineet, silmälasit, valokuvauslampun, leväpurkit, muistiinpanovihkot ja useita Kuolaa koskevia ja muitakin tutkimuksia, ei se ole mitenkään korvattavissa, vaan kesän useat työalueet tulevat kärsimään menetyksestä. Myös lämpötila, ilmanpaine, tuuli, sademäärä, vesien syvyydet ja muut perustiedot kirjattiin tarkasti ylös. un John Lindén nuorena biologina vuonna 1891 lähti tutkimusmatkalle Nuorttijärvelle Venäjän Lappiin, Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta ja osa Venäjää
Kemijärveltä jatkettiin venettä sauvomalla. Vasta iltamyöhällä päästiin takaisin kievariin tekemään matkavalmisteluja. . Siellä vähäinen jokiuoma päättyi aapasuon keskellä olevalle kaltiolle eli lähteikölle. Veneellä jäkäläkangasta Aapasuolta matkaa oli jatkettava venettä vetäen. Lindénin retkikunta käytti Sotataipaleen ylitykseen koko päivän. Kaksi soutajaa, Jussi ja Iikka, kuljettivat varusteita täynnä olevaa venettä Kemijo- kea ylös. Kemijärvi 20.06. Savukoskelle, eli Saukoskelle, saavuttiin varhain juhannuspäivän aamuna. . Varusteet ja muut tavarat oli kannettava ensin kan18/2014 Suomen luonto 47. Kulku vaikeutui ja hidastui. Sieltä mukaan tuli vielä kolmas soutaja, Reeti. . Sotataival 27.06. Illaksi Lindén ja hänen työmiehensä Jussi oli kutsuttu pappilaan, jonne oli kerääntynyt lukuisa joukko nuoria miehiä, ylioppilaita, pappeja, metsänhoitajia ja muita kiinnostuneita. Kemijärven lähellä asuva puuhamies Hermanni Kerkelä oli varustanut Lindén piirsi alueesta karttaluonnosta. jo ennakkoon Lindénin käyttöön veneen ja siihen soutajat. Nuorttijoki 04.07. Oltiin siellä, mistä Kemijoki alkaa. Rivakan soutumatkan jälkeen pääuomalta käännyttiin pienelle sivuhaaralle, Vouhtujoelle. Lindénin matka eteni hitaasti kesällä 1891. suomen kartasto 1925 / otava syöttää hevostaan liiankin usein ei auttanut myöskään lisäämään nopeutta. Tämä korkeiden tunturijaksojen välissä sijaitseva kannas oli jo keskiajalla tunnettu kulkuväylä Kuolasta Kemin Lappiin. . Päästäkseen Jäämereen laskevalle vesistöalueelle oli ylitettävä Sotataipaleen nimellä tunnettu vedenjakaja. Myöhemmin myös eräät suomalaiset heimopäälliköt tekivät verisiä vastaiskujaan Kuolaan. Lappalaisasumus ja niliaitta Nuorttijärven rannassa. Venäläiset tekivät 1500-luvulla reittiä pitkin ryöstöretkiä Suomen puolelle aina Pohjanlahden rannikolle saak- Nuorttijärvi 06.07. Pelkosenniemen Martissa poikettiin metsänvartijan kämpälle ja tavattiin vanha karhunkaataja, ”Juntin ukko”, jonka tiedettiin kaataneen ainakin 30 karhua. . Aamulla lähdettiin matkaan. Kapeaa ja tiheiden pajukkojen reunustamaa jokipahasta edettiin hitaasti sauvoen parikymmentä kilometriä, kunnes saavuttiin Vouhtunaavalle. Savukoski 24.06. Soutaen ja sauvoen Vihdoin päästiin Kemijärvelle, josta eteenpäin ainoa kulkuneuvo oli vene. Näistä historiallisista tapahtumista on muistona alueen nimistö: Sotataival, Sotatunturi ja Sotajoki. ka. Retkikunta ylittämässä Sotataipaleen kannasta venettä vetäen. Kolmen kilometrin levyinen soinen kannas erottaa Kemijoen ja Nuorttijoen vesistöt toisistaan. Huomiota herättää paksu ja rehevä poronjäkälämatto, jollaista ei nyky-Lapista löydy
Niukka väestö koostui alkuperäisistä metsälappalaisista, koltista, sekä alueelle muuttaneista uudisasukkaista. Kolme oikein pitkää koskea kuljimme tänään – sauvoen – sillä ne olivat kovin matalia ja äärimmäisen kivisiä. Kulku Nuorttijokea alas kesti viikon, mutta vihdoin saavuttiin Nuorttijoen suulla sijaitseville suomalaistaloille. Viimeistä edellinen päättyi pieneen putoukseen – könkääseen – niin että lasti täytyi suurimmaksi osaksi purkaa ja vain tyhjä vene laskettiin alas. Lindén ja Jussi jatkoivat Sotajokea alaspäin Nuorttijoelle (Nuotjoki) ja edelleen Nuorttijärvelle (Nuotjaur). Luonnonkaunis Nuorttijärvi Tuulomajoen vesistön keskus, Nuorttijärvi, oli yli 50 kilometriä pitkä, kapea järvi metsäisten tunturialueiden keskellä. Nuorttijärveen laskevat joet olivat vaikeakulkuisia könkäiden ja kivikoiden takia. Nuorttijärvestä Vienanmereen laskeva Tuulomajoki komeine koskineen oli kuuluisa lohijoki, johon kutuaikoina nousi valtava määrä lohta. Kapeassa jokiveneessä välttämättömät valokuvaus- ja tutkimusvälineet veivät neljältä mieheltä jäävän tilan. Vetotaival päättyy pienelle Sotajoelle, josta Iikka ja Reeti palasivat omia teitään takaisin Savukoskelle. Tähän olikin varustauduttu. Myös liharuokaa oli tarjolla. Sen jälkeen kun Nuotjoki oli yhtynyt Sotajokeen, joki tuli paljon väkevämmäksi, ja kosket, ensiksi pienempiä, sitten suurempia, alkoivat seurata toinen toistaan yhä nopeammin. Linden apulaisineen teki pitkän venematkan Nuorttijärven toiseen päähän Ristikenttään ja Tuulomajoelle. Asutus keskittyi vesistön varsille, metsät ja tunturialueet olivat autioita. Sitten pitkää jokivenettä alettiin kiskoa samaa reittiä. naksen toiselle puolelle. Huoltopisteitä ei ollut. 1800-luvun nälkävuosien jälkeen suomalaisia oli siirtynyt paremman elon toivossa il-. Lindén ja Jussi asettuivat asumaan Petter Ketomelan taloon, josta tuli heidän tukikohtansa tutkimusmatkan ajaksi. Metsästysaikoja ei ollut, eikä kukaan kysellyt lupia. Kerran Lindén harmitteli, ettei ollut kunnon ”tussaria” mukana, kun nuori karhu tallusteli jokivarressa. Matkaan varatulla haulikolla saatiin sorsa- tai kanalintupaistia. Kuivamuonaa, kuten suolaa, sokeria, kahvia, teetä ja korppuja, oli toki jonkin verran mukana, mutta lisäeväät oli hankittava luonnosta. Olisi ollut hienoa palata kotiin karhuntalja mukana! Karhu sai jäädä omaan oloonsa komean kotkan kaarrellessa rantametsän yläpuolella. Jokireitin vesistöt olivat hyvin kalaisat, eikä Kulku Nuorttijokea ylös kesti viikon. Matkaan Helsingistä oli lähdetty kesäkuun alkupuolella ja perillä oltiin heinäkuun kuudentena. Luomuruokaa vesistä ja metsistä Venematka Kemijärveltä Nuorttijärvelle oli kuluttava. Siihen laski useita jokia, tunnetuimpana Nuorttijoen lisäksi Jaurijoki ja Luttojoki. Lindénille tuottanut vaikeuksia pyytää mukaansa varaamilla uisteluvälineillä tuoretta lohikalaa. Vastaavia jäkälikköjä ei taida Lapista nykyisin löytyä. Tuulomajoella pyydettiin jäämerenlohta lohipadoilla. Yöt vietettiin teltassa tai louevaatteen alla, 48 Suomen luonto 18/2014 joskus taivasalla. Yksi Lindenin lukuisista valokuvista on otettu jäkäläkankaalta soisen kannaksen keskellä
Tulokkaat viljelivät peltotilkuillaan ohraa, perunaa ja naurista sekä pitivät karjaa. Eräänä iltana talolle rantautui kaksi veneellistä lappalaisia, joiden ulkoasu herätti Lindénissä ihastusta. Kolttalappalaisia turvekamminsa edustalla. syyskuuta tulimme Saukoskelle. Tiistaina 1. Lohen kalastus oli tuolloin asukkaiden tärkein elinkeino. Päiväkirjasta löytyy kuvaus lappalaisperheen kohtaamisesta Jaurijoella: Sen jälkeen kun emme olleet puolin ja toisin ”mahtaneet” mitään keskustelustamme, lähdimme, ja lappalainen seurasi meitä aivan lähellä jokea alaspäin olevalle kodalle, nouti sieltä osittain paloitellun teeren, jota hän tarjosi minulle. Kasvinäytteet, muu kertynyt tutkimusmateriaali, muistiinpanot, filmit ja kaikki tarvekalut piti pakata huolellisesti. Nuorttijoen latvoilla lähellä Suomen rajaa kuultiin joen toiselta rannalta ääniä, joiden Freeti tunnisti kuuluvan porovarkaille. Myöhemmin 1800-luvulla paikalle rakennettiin ortodoksinen hirsikirkko, ja sen ympärille kehittyi löyhä kyläyhteisö. Vieraita ja vierailijoita Lindén kohtasi liikkuessaan paikallisia lappalaisia. Lähtöpäivän iltana pidettiin teekutsut isäntäväelle ja naapureille. Kaikille välttämättömiä elinehtoja olivat metsästys ja kalastus. Myöhemmin kesällä samainen ”Rohvin äijä” poikineen ilmestyi Lindénin vieraaksi Ketomelan taloon. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta viittilöimällä ja venäjää haastamalla jonkinlaista kommunikointia syntyi. Pyyntioikeudet oli määritelty tarkoin Nuorttijärven ja Songelskin pogostissa asuvien kolttien sekä muun väestön kesken. Juntin ukko oli sanonut samana aamuna: ”Jos eivät tänään tule, niin eivät taija tullakaan enää takaisin.” Matka jatkui Kemijokea alas. Oli aivan tavallista, että venäjänlappalaiset varastivat talven varaksi teurasporoja suomalaisilta. Koltat olivat sen sijaan poronhoitajia. Varsinkin naisten korkeat päähineet ja suuret messinkikorut tekivät vaikutuksen. Paluumatka alkaa Elokuun lopulla oli aika valmistella kotimatkaa. Tapasimme nyt kotona suunnattomista rikkauksistaan tunnetun ”Sau-Kaaperin”, nahkankuivan pienen ukon, jonka 18/2014 Suomen luonto 49. Ristikentässä Kesän lopulla Lindén teki pitkän soutuja purjehdusmatkan Nuorttijärven toiseen päähän Ristikenttään ja Tuulomajoelle. Kemijoen Martissa retkeläisiä oli kovasti odotettu. Päiväkirjan mukaan Jussan koira Votakka haukkui kaksi koppeloa matkan varrelta. Muitakin vieraita kävi häntä tapaamassa. mastoltaan suotuisalle Murmanskin seudulle. Kolttalappalaisia ja suomalaisia uudisasukkaita Ketomelan pihapiirissä. Siel- lä hän kuvasi kuuluisaa koskea ja sai nähdä lohien nostoa padosta. Heinää korjattiin jokivarsien ja järvien alavilta tulvaniityiltä. Haikeita jäähyväisiä kesti pitkälle yöhön. Minä puolestani laiton teepannun tulelle, otin esiin korppuja ja piparkakkuja ja kestitsin uutta ystävääni parhaalla, mitä minulla oli. Ristikentäksi (saameksi Kristuksen paikka) kutsuttu alue oli alun perin kolttasaamelaisten talvipaikka. Ristikentän pappilassa Lindéniä oli vastassa lappilaispariskunta ja pappi, kaikki täydessä huppelissa! Lindén ei jäänyt pyynnöistä huolimatta yöksi vaan teki kuuden kilometrin mittaisen retken Tuulomajoen lohipadolle Patunaan. Myös Venäjä oli asuttanut omilla siirtolaisillaan näitä pohjoisen ”tyhjiä” alueita
Vuonna 1893 matkasta ilmestyi julkaisu Redogörelse för en botanisk resa till Ryska Lappmarken, 1891 ja seuraavana vuonna saksankielinen sisarteos Beiträge zur Kenntniss des westlichen Teiles des russischen Lapplands. Ehkä paremmin Lindén tunnetaan kuitenkin Ebba Masalinin maalaamista kasvitauluista, jotka hän suunnitteli vuonna 1903. 50 Suomen luonto 18/2014 Nuotjaur eli Nuorttijärvi Lindénin vuonna 1893 julkaisemassa kartassa.. Hän oli intomielinen luonnonharrastaja ja tutkija ja teki yliopistovuosinaan useita tutkimusmatkoja. Opetustyönsä ohella Lindén oli ahkera valistaja. Lukuisat pienet muistivihkot ovat täynnä huolellisesti tehtyjä merkintöjä, joita tutkimalla tämä kirjoitus on syntynyt. Keskusteltuamme joitakin tunteja emäntien kanssa (vanhempi poltteli hyvin arvokkaasti Beiratskin paperosseja) ja sen jälkeen Sodankylästä olevan talonpoika Hietasen ja itse ”SauKaaperin” kanssa, jotka palasivat kalasta (odotettiin metsänhoitajaa), jatkoimme matkaa Viitataipaleen torpalle, jossa vietettiin yö aidon saunakylvyn jälkeen; kylpy sai minut aivan uupuneeksi. Hainarin ja Lindénin yhdessä kirjoittama Kansakoulun luonnontieto merkitsi aivan uudenlaista suuntausta sen ajan kansakoulukirjallisuudessa. Nuorttijärven rantametsät sijaitsevat tekojärven pohjalla. Ebba Masalinin Kissankello. Menetetty maisema Nuoren tutkimusmatkailijan kuvaamasta alueesta ja elämänmuodosta ei ole nykyisin paljon jäljellä. Sodan aikana Saksan ilmavoimien Luftwaffen syöksypommittajat tuhosivat kirkon ja sitä ympäröivät rakennukset. n Kirjoittaja on biologi ja John Lindénin tyttären poika. Entinen Nuorttijoen uoma ilmenee nykyisessä tekojärvessä kalastajan kaikuluotaimen näytöllä 40 kilometrin mittaisena syvänteenä järven keskiosissa. Suorat lainaukset on kääntänyt Markku Rainio. Tulomajärven kalastajat uittavat vieheitään vedenalaisen metsän yllä. Vuonna 1900 O.A. Venäjän vallankumouksen jälkeisissä pakkosiirroissa suuri osa väestöstä katosi, Ristikentän kirkko otettiin uusiokäyttöön ja kirkonkellot upotettiin Nuorttijärven syvimpään kohtaan. hannu aarnion kotialbumi sanotaan köyhästä pojasta työllään päässeen Lapin rikkaimmaksi mieheksi. Lopullinen mullistus tapahtui 1960-luvulla, kun Ylä-Tuloman voimalaitos synnytti 85 kilometriä pitkän ja 40 kilometriä leveän tekojärven. Myöhemmin Lindén toimi Rauman seminaarin matematiikan ja luonnontiedon lehtorina sekä vuodesta 1899 lähtien ensin Heinolan seminaarin lehtorina ja sitten sen johtajana. otavan arkisto john lindén 1893 Biologi John Lindén (Frans Johan Herman Lindén) syntyi Liedon pitäjässä vuonna 1867. Lindénin matkalta keräämä tutkimusmateriaali on Helsingin yliopiston hallussa. Matkoista tunnetuimmat olivat Lappiin suuntautuneet retket vuosina 1889 ja 1891. John Lindén 1867–1914 Kemijärvellä Lindén myi veneen ja maksoi soutajille palkan. Lopullinen mullistus tapahtui 1960-luvulla. Jäljellä oli neljän päivän kestikievarikuljetus Kemiin, jonne päiväkirja päättyy kahdeksantena syyskuuta 1891. Hän kuoli äkillisesti keuhkokuumeeseen vain 46 vuoden ikäisenä vuonna 1914
Ne ovat kuitenkin jo merkittävä uutinen. Syytteet törkeästä ympäristön turmelemisesta saivat toimitusjohtaja Pekka Perä, aiempi toimitusjohtaja Harri Natunen, kaivoksen johtaja Lassi Lammassaari sekä metallien talteenoton osastopäällikkö. Pintavesien suojelu ei ole ympäristönsuojelulain vahvimpia kohtia: se vaatii tulkintaa, jossa juuri veden puhtauden ainutlaatuisuus käsitetään. Ainakin Perän, Natusen ja Lammassaaren syytteet ovat Talvivaaran esitutkintamateriaalin perusteella looginen ja terve seuraus yhtiön toiminnasta. Siinä on perehdytty juuri oikeisiin asioihin. SYYTTEET OVAT vasta syytteitä, ja ne voivat kaatua käräjäoikeudessa. Siis aiheuttanut erityisen suurta vaaraa tai vahinkoa, joka ulottuu erityisen kauas tai vahinko on aiheutettu viranomaisen määräyksestä tai kiellosta piittaamatta. Ilmassa on uusia tuulia. Oulun poliisin talousrikosyksikkö on paneutunut monimutkaisiin vaiheisiin tarmolla. Talvivaaran johdon saamat kovat syytteet ja Lokapoikien törkeyksistä yhtiön nokkamiehille pari vuotta sitten annetut rangaistukset ovat tienviitta uudenlaiseen yhteiskuntaan, jossa ei enää voi ajatella, että kyllä tuolla rämettä riittää, sen kuin painetaan törky sinne. Olen Pokan kanssa eri mieltä. Ihmiset ovat seuranneet kauhulla ja voimattomina, kuinka Talvivaara on saanut sotkea vesiä, eikä valvova viranomainen, Kainuun ely-keskus, ole saanut yhtiötä kuriin. Siihen tarvittiin poliisi ja syyttäjälaitos. Jos ympäristö ja luonto ovat joskus olleet Suomessa lapsipuolen asemassa, ne eivät ole enää. KYSE EI OLE vain siitä, että elinympäristön turmeleminen saisi sille kuuluvan huomion, vaan myös siitä, kuinka tutkinta on tehty. Ympäristö on lähes aina yhtä kuin elinympäristö. Helsin- ki-Vantaan lentokentän ympäristön pintavesiä, ja mahdollisesti pohjavesiä, on sotkettu urakalla, mutta syytteitä ei nostettu. n 18/2014 Suomen luonto 51 suomen luonto / mikko Maliniemi / aviation studio Juha Kauppinen on hämeenlinnalainen tutkiva toimittaja. Hän vuorottelee palstalla Hanna Nikkasen kanssa; molemmat saivat viime vuonna Bonnierin suuren jounalistipalkinnon. Vaikka Talvivaara on sotkenut luontoa huomattavan pontevasti, ei syytteiden nostaminen yhtiön johtohenkilöitä vastaan ollut itsestään selvää. Törkeästä ympäristön turmelemisesta ei päädytä syyttämään usein, vaan keissit raukeavat viimeistään esitutkinnan jälkeen. Tämän takia olen Pokan kanssa eri mieltä: on yllättävää, että Talvivaaraan liittyen tapahtuu jotain loogista ja tervettä. Kaivannaistuotteet ovat modernin elämäntavan perusta, mutta vesi on koko elämän perusta. Mieleen tulee Finavian (entinen Ilmailuhallitus) tapaus, josta kirjoitin takavuosina. Luultavasti Talvivaaran syytteet lujittavat uskoa näihin viranomaisiin. Mutta nyt jouduttiin käräjille. Se on tehty erityisen huolellisesti ja hienostuneesti. Seurauksena voi olla jopa kuusi vuotta vankeutta. Talvivaaran jätevedet ovat saastuttaneet kuvan Kolmisoppijärveä.. Ne tarkoittavat, että kun poliisi on setvinyt Talvivaaran toimia vuosia ja syyttäjä on arvioinut tästä tutkinnasta syntyneen 4500 sivun aineiston, on katsottu, että Talvivaara on turmellut ympäristöä törkeästi. Juuri tähän Finavia-päätökseen Talvivaaran lakimiehet vetosivat lausunnoissaan yrittäessään perustella, miksi heidän päämiehilleen ei kuuluisi rikossyytteitä. Kauppine anna hämäläinen Puhtaiden vesien erävoitto Talvivaarasta talvivaarassa ei yllätä enää mikään, lausahti ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka MTV:n uutisille, kun tieto Talvivaaran johdon saamista rikossyytteistä tuli julki
teksti Alice Karlsson / kuvat harri nurminen Vuosisatoja hyödynnetty metsä saa rauhan, kun Teijo muuttuu kansallispuistoksi. Teijon retkeilyalueella on valmiina jo noin 50 kilometriä merkittyjä reittejä. Viittä vaille k 52 Suomen luonto 18/2014
Teijon retkeilyalueella Salossa lotisee kunnolla ja pitkospuut ovat vaarallisen liukkaat. ansallispuisto 18/2014 Suomen luonto 53. Tämän myöntää myös oppaamme, suunnittelupäällikkö Niklas Björkqvist. Metsiä on verotettu ankarasti vuosisatojen ajan ja se näkyy maisemassa. Paitsi me, joukko ympäristötoimittajia, jotka Metsähallitus on kutsunut tutustumaan lounaissuomalaiseen luontoon. Nytkin olemme talousmetsässä, tasaikäisten mäntyjen alla, maastossa mistä korjuutähteet ovat jo maatuneet ja missä on helppo kulkea. Lajisto on yksipuolista eikä harvinaisuuksia ole. Tällainen metsä on melko köyhä. löytöretkellä suomessa S ataa. Retkeilyalueen erikoisuuksista hän muistaa vain yhden liito-oravahavainnon 1990-luvulta. Kukaan ei patikoi tällaisena päivänä
Polut ja nuotiopaikat ovat Teijossa valmiina. Retkeilyalueen hakkuut ovat tuottaneet valtiolle noin 200 000 euroa vuosittain, mutta kansallispuisto sulkee rahahanan. Valtioneuvosto päätti tänä vuonna, että Teijon retkeilyalueesta muodostetaan kansallispuisto. Toinen kivi kengässä on Matildanjärven kalastus, joka on istutusten varassa. Aarniometsää täällä ei ole, mutta kun kansallispuiston myötä puut jätetään rauhaan, puusto alkaa vanheta. ”Jos kalastus loppuu, se voisi vaikuttaa kävijämääriin”, Björkqvist tuumii. Tulonlähde kuivuu Matkalla Teijoon kuulemme, kuinka Metsähallituksen on tuotettava valtion kassaan vuosi vuodelta enemmän. Historiaa metsiin henkivät läheiset ruukkikylät vanhoine rakennuksineen ja mielenkiintoisine tarinoineen. Mukaan pujahtavat myös ilvekset, saukot, harmaapäätikat, kangaskiurut, kehrääjät ja pyyt. Keino vaikuttaa hölmöläisten hommilta. Näiden alueiden ansiosta liito-orava saa seuraa monista lehdoissa, lähteiköillä ja soilla elävistä uhanalaisista lajeista. Tuli tunne, että asia hiertää muitakin kuin alueella toimivia metsästysyhdistyksiä. ”Ei ole hyvä, jos väki alkaa vähetä heti kansallispuiston perustamisen jälkeen.” 54 Suomen luonto 18/2014. Pientä ennallistamista. Lakiesitys on nyt eduskunnan valiokuntakäsittelyssä. Metsästys on kansallispuistoissa pääsääntöisesti kielletty, mutta Teijon alueen metsästysseurat vaativat erityisesti hirvenmetsästyksen tai vähintään hirven ajon sallimista kansallispuistossa. Tähän toivotaan syntyvän lahopuuta. Se tarkoittaa hakkuita, mutta rahakirstua on täytetty myös myymällä maata. Nyt menee Teijo. Miten tulot saadaan nousemaan, kun tuottavaa maa-alaa kaiken aikaa vähennetään. Istutuskalakin on vieras, kirjolohi, joka ei lisäänny meillä luontaisesti. Metsähallituksen suunnittelupäällikkö Niklas Björkqvist (vas.) esittelee retkeilyaluetta. Kansallispuiston sisään on jäämässä 3385 hehtaaria maata ja vesiä, mihin kuuluisivat retkeilyalueen lisäksi muun muassa Punassuon, Hamarijärven ja Mathildedalin luonnonsuojelualueet sekä merenlahdessa sijaitseva Isoholman saari. Tulevan kansallispuiston luontoarvot ovat jo suojelluilla alueilla, maisemissa, missä kalliot, meri, suot ja järvet vuorottelevat
Jäkäläkankaat ja varvikot vaihtelevat helppokulkuisessa maastossa. Teijon metsät ovat hyviä sieni- ja marjamaita. 18/2014 Suomen luonto 55. Tasaikäinen puusto kertoo Teijon metsien vuosisataisesta hyödyntämisestä
Hirvet ovat puolestaan syöneet kaikki lehtipuun alut”, ympäristö- ja kehityspäällikkö Antti Otsamo harmittelee. 56 Suomen luonto 18/2014 Kirjakkalan ruukkikylän rakennukset kuten tämä Insinöörin talo on kunnostettu. Pieni Metsähallituksen luontopalvelujen ennallistamismielessä tehty hakkuuaukko laajentaa viimein keskustelua. ”Niin, tässäkin kohtaa olisi harvennushakkuu paikallaan”, isäntäväki sanoo. Hallituksen esityksen mukaan kirjolohen istutus jatkuisikin myös kansallispuistossa. Kun metsässä on eri-ikäistä lahopuuta, se johtaa lajiston monipuolistumiseen pitkällä tähtäyksellä. Retkeilyalueen poluille on levitetty puurouhetta. Mäntyjä, mäntyjä... Vaihtelu, eri-ikäisyys ja lahopuujatkumo. Ja sama toistuu. Teijon oikaistut purot ennallistetaan vähitellen luonnontilaan. Tässä olisi kyllä päätehakkuun paikka.” Ilmeisesti kaikki eivät Metsähallituksessakaan ole sopeutuneet kansallispuiston tuloon. ”Kun maanpinta ei rikkoonnu, havupuiden taimet eivät idä. Kansallispuisto näyttää tuovan esille uusia, pehmeitä termejä.. ”Tämä maisema kaipaisi avaamista. Upea Matildanjärvi on kalastajien ja melojien suosiossa. Poluilla on miellyttävä kulkea. Tasaikäistä metsää Marssimme jonossa. Tämä metsä pitäisi harventaa. Aukko tehty jo 2005, mutta se on taimettunut huonosti. ”Vähitellen näin syntyy kuitenkin vaihtelua ja eri-ikäisyyttä.” Otsamon mukaan tavoitteena on myös lahopuujatkumo. samankokoisia ja melko lähekkäin kasvavia puita silmänkantamattomiin
Kun tuhoa ei tullutkaan, hän kiitti Jumalaa rakennuttamalla Teijon kylään 1829 kirkon, varmuuden vuoksi korkealle kukkulalle. Vierailijoiden katsotaan hyödyttävän paikallistaloutta. n Retkelle Luontokeskuksen kautta Luontokeskus Mathildedalissa on Teijon retkeilyalueen ja tulevan kansallispuiston sydän. Ohjelmapalveluyrittäjiäkin on, mutta vain yksi aktiivinen. Joukkoon pitää lisätä vielä kulttuuriperintö, jota parhaillaan kartoitetaan ja entistetään. Mathildedalissa on Metsähallituksen luontotalo, vierasvenesatama palveluineen, kesäravintola ja kesäkahvila sekä uimarantoja ja majoitustiloja. Veneet ja kanootit eivät pelkästään riitä. ”Lisäksi nuotionpohjista on löytynyt palaneita luita, jotka on voitu ajoittaa 9000 vuoden päähän.” Paikallistalous hyötyy Teijon retkeilyalueella käy nykyisin noin 75?000 vierailijaa vuosittain, mutta kansallispuiston toivotaan olevan vieläkin vetovoimaisempi. ”Täällä maastoon menon kynnys madaltuu. Palveluja on seuraavasti: Teijossa on kaksi kauppaa, ravintola, kyläsauna ja uimaranta sekä 1770-luvulta peräisin oleva rokokookartano. Raudasta valmistettiin muun muassa työkaluja, saranoita, viikatteita ja myöhemmin jopa ajoneuvoja. ”Tänä vuonna tuli pieni notkahdus. Kirjakkalassa oli myös nappitehdas vuodesta 1904 vuoteen 1956. Jokainen on jättänyt kulttuurimaisemaan jälkensä – 1800-luvun alussa isännöinyt Robert Bremer jopa kirkon. Salon luonnonsuojeluyhdistyksen kautta Luontokeskus saa oppaita lintu-, kasvi- ja sieniretkille. Noin 10 prosenttia kävijöistä on ulkomaalaisia. Muuri toivoo, että kansallispuiston perustaminen toisi muassaan lisää palveluita. Silloin Teijoon, Kirjakkalaan ja Mathildedaliin perustettiin ruukki, raudanvalmistuslaitos. Ruukkikylät tuovat ajan patinaa Teijon retkeilyalueen historia ulottuu 1600-luvulle. Luonnontieteitä tutkittuaan patruuna ennusti vedenpaisumuksen ja varautui siihen arkilla. Anne Muurin mukaan Teijon retkeilyalueen kävijämäärä on noussut vuosi vuodelta. Opastamme pukeutumisessa, kulkemisessa, eväissä ja muun muassa tulenteossa.” Asiakaspalvelupisteestä voi osaa kalastuslupia ja joitakin elintarvikkeita. ”Teijosta löytyy muun muassa hiilimiiluja ja merkkejä kivikautisista asumuksista”, ympäristöasiantuntija Risto Savolainen kertoo. Puuta kaatui ja sysimiilut savusivat, virtaava vesi vangittiin energiantuotantoon. Retkeilijät tulevat Turun, Tampereen ja Helsingin alueilta. Kokonaisuutta hallittiin Teijon kartanosta, jonka ensimmäinen patruuna oli maaherra Lorentz Creutz. Vehka on vallannut kosteikkopainanteen. Kesäkuu oli liian kylmä, heinäkuu liian kuuma ja nyt on puolestaan liian sateista”, hän nauraa. Teijossa voi jo nyt patikoida, meloa, soutaa, hiihtää, onkia, uida, saunoa, pyöräillä sekä marjastaa ja sienestää, eikä kansallispuisto rajaa näistä mitään pois. Ennakoivasti Teijon polkuja on vahvistettu karkealla puurouheella. Kirjakkalassa kunnostetuissa ruukkirakennuksissa on muun muassa tilausravintola ja majoitustiloja. Lisäksi Mathildedalin ja Teijon kylien väliin jäävä Meri-Teijo tarjoaa aktiviteetteja golfkenttineen, laskettelu- ja rinneautokeskuksineen sekä majoitusmahdollisuuksineen. Kylät eivät kuulu retkeilyalueeseen eivätkä tulevaan kansallispuistoon, mutta ovat sen välittömässä läheisyydessä ja palvelevat kansallispuistossa kävijöitä saumattomasti. Kuivasta ja kimmoisasta päällysteestä on tullut jo paljon hyvää palautetta. Monien vaiheiden ja omistajien jälkeen Teijon tehtaat ajautuivat konkurssiin ja metsät siirtyivät valtiolle 1983. ”Esimerkiksi vaellusratsastus ja maastojuoksukilpailu olisivat oikein tervetullulleita”, hän kaavailee. Puiston ympärille jää neljä kylää: Mutainen, Teijo, Kirjakkala ja Mathildedal. n Anne Muuri 18/2014 Suomen luonto 57. Omistajana oli ensin Maatilahallitus ja pian Metsähallitus. Kylät kehittyivät mahtavien ruukinpatruunoiden silmän alla. Merkittyjä reittejä on noin 50 kilometriä. Sieltä voi myös vuokrata asuntovaunupaikkoja, veneitä, kanootteja ja saunan. Palveluita siis on aivan käden ulottuvilla, ja vaikka Teijo ei ole erämaa, siellä voi päästä erämaiseen tunnelmaan. ”Toivomme, että kaikki lähtevät poluille tämän paikan kautta”, suunnittelija Anne Muuri sanoo. Tämä Suomen pienin kivikirkko seisoo edelleen paikallaan. Teijossa käy 75?000 retkeilijää vuosittain. Retkeilyalue syntyi 1991
Montenegr monet kasvot 58 Suomen luonto 18/2014. Tulvat tekevät Skadarjärven kansallispuiston Virpazarin kylästä lintuparatiisin. teksti ja kuvat juho rahkonen Euroopan nuorin valtio Montenegro kätkee huikeita kanjoneita, mystisiä ikimetsiä ja tuulen tuivertamaa puutonta ylämaata
Balkanin niemimaalla Kroatian, Bosnian, Serbian, Kosovon ja Albanian naapurissa sijaitseva Montenegro on Euroopan luonnon pikkujättiläinen: pinta-alaa sillä on vain 13?800 neliökilometriä; koko valtio mahtuisi Etelä-Savon maakunnan sisään. Kun on viikon kiertänyt vuoristoista maata, jossa jokaisen mutkan takana avautuu edellistäkin jylhempi vesiputousten reunustama kanjoni ja ikivanhat kastanjapuut peittyvät kivisen ylämaan sumuverhoon, alkaa tuntea itsensä melkein hobitiksi. 18/2014 Suomen luonto 59. Kartta istockphoto Matkalla maailmalla Montenegro on Y htään liioittelematta voi sanoa, että Montenegrossa voisi kuvata vaikka kokonaisen Taru sormusten herrasta -elokuvasarjan
Maisemat ovat kuin Norjasta rikastettuna vanhoilla roomalaisajan sivilisaation muistomerkeillä ja luostarisaarilla. Hämärä on laskeutunut, kun ajamme ylängölle johtavaa tietä. Siitä alkaa tolkienilainen maisema. Pilvet peittävät lopulta merinäkymän kokonaan, kun saavumme reilun kilometrin korkeudessa avautuvalle kivikkoiselle ja sateiselle ylängölle. Vuonomainen Kotorinlahti, jonka rannalla sijaitsee vanha linnoituskaupunki Kotor, kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Ensimmäinen yömme menee tunnelmallisessa Kotorissa. 60 Suomen luonto 18/2014 Vesiputous solisee Biogradska Goran kansallispuistossa. Tarajoen rotkolaakso kiemurtelee Durmitorin kansallispuistossa. tokoneesta. Tarajoen upea rotkolaakso Saavumme Durmitorin kansallispuistoon toisen matkapäivän iltana. Olen saapunut tänne veljeni ja ystäväni kanssa, ja tarkoituksemme on kiertää vuokra-autolla Montenegron tärkeimmät luontokohteet viikossa. Maan eteläosaa hallitsee Adrianmeren jyrkkärantainen ja kallioinen rannikko, joka on täynnä historiallisesti ja kulttuurisesti merkittäviä linnoja, kirkkoja ja kyliä. Kotoria ympäröiville harmaille kalkkikivivuorille nouseva tie on niin jyrkkä, että on kuin tarkkailisi kaupunkia len- Uljinc on vanha rannikkokaupunki. Tarajoen rotko on maapallon suurimpia kanjoneita. Lähdemme kohti sisämaata. Kotorinlahden palmut huojuvat leppeässä tuulessa. Siellä viihtyisi pidempäänkin, mutta olemme malttamattomia – maan pohjoisosan kanjonit ja erämaat kutsuvat meitä. Juho Rahkonen mustamäntymetsässä.
Tarajoen kanjoni on muodostunut mannerlaattojen liikkeiden ja jokieroosion voimasta. Montenegro oli yksi Jugoslavian kuudesta osavaltiosta. Montenegro jätti EU-jäsenhakemuksen vuonna 2008, ja 2010 se hyväksyttiin ehdokasmaiden joukkoon. luonnonrauhan euromaa Montenegron valtion nimi (montenegroksi Crna Gora) tarkoittaa mustaa vuorta. Lammas- ja vuohipaimenet sinnittelevät laajalla, lähes asumattomalla ylängöllä perinteisiä elinkeinojaan harjoittaen. Ylängöllä kävellessäni jouduin niin hurjan myrskytuulen riepottelemaksi, että hädin tuskin pysyin pystyssä. Durmitorin ylängöllä on talvisin lunta. Luontoon viittaava nimi sopii erämaisena säilyneelle maalle hyvin. Jopa kodat ja nuotiopaikat tuovat mieleen Lapin, vain porot puuttuvat. Taivaan lahjana saamme maiseman kruunuksi sateenkaaren, kun aurinko pilkistää dramaattisesti tummien pilvien takaa. Seuraava aamu valkenee poutaisena, ja lähdemme suurin toivein parinkymmenen kilometrin päässä olevaa Taran kanjonia kohti. Tarajoen rotko on enimmillään 1300 metriä syvä ja yli 80 kilometriä pitkä. Vuoden 2006 kansanäänestyksessä Montenegro irtautui omaksi maakseen. Suomalaiselle matkailijalle Montenegro on miellyttävä ja helppo maa. Näillä luvuillaan Tara on Euroopan kolmen suurimman joukossa. Jonkin verran on myös kaivosteollisuutta. Kun Jugoslavia hajosi 1990-luvun alussa, Montenegro solmi Serbian kanssa valtioliiton, Serbia–Montenegron. Selitys on historiassa, sillä aikanaan Montenegro sitoi valuuttansa Saksan markkaan erottautuakseen Serbian vaikutuspiiristä. Bosnia ja Hertsegovina serbia Durmitorin kansallispuisto Biogradska Goran kansallispuisto Montenegro kroatia Kotor kosovo Podgorica Skadarjärven kansallispuisto Adrianmeri albania 18/2014 Suomen luonto 61. Vanhojen legendojen mukaan maan korkein vuori, 2522-metrinen Bobotov Kuk, oli yksi maailman mahtavista pilareista, jotka kannattelivat taivasta. Matkalla ohitamme maisemia, jotka voisivat hyvin olla Inarin Lapista: kitukasvuisia männikköjä ja puisia kylttejä. Maan tärkeimmät elinkeinot ovat maanviljely ja karjanhoito. Poikkeuksellisen jylhät maisemat syntyivät, kun vuorenpoimutus kohotti ympäröivää maastoa ja samaan aikaan vuolas koski syövytti kanjonin pohjaa pehmeässä kalkkikivikalliossa. Tämä tapahtui kymmeniä miljoonia vuosia sitten, ja vielä nykyäänkin joki uurtaa kanjonia yhä syvemmäksi. Matkailija saattaa hämmästellä sitä, että Montenegron valuutta on euro, vaikka maa ei edes kuulu Euroopan unioniin. Kotorinlahti kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Vuoristoalueil la voi varautua vähintään yhtä tymäkkään säähän kuin Lapin tuntureilla. Pääsemme ihmisten aikaan Žabljakin pikkukaupunkiin, josta löydämme yösijan. Matkailu ei ole elinkeinona niin merkittävä kuin voisi luulla. Kun tie alkaa laskeutua jyrkästi alaspäin ja Taran kanjoni avautuu ensimmäisen kerran jyrkän mutkan kohdalla, olemme vähällä ajaa päin mäntyä: niin sykähdyttävä kanjoni kaikessa jyl hyydessään on. Noin 600 000 asukkaan Montenegron väestö on etnisesti monenkirjavaa. Mustamäntymetsien huminaa Durmitor – jo siinä nimessä on jotain jyhkeää ja hivenen pelottavaa. Taran kanjonin pohjalla luikertelee turkoosinvihreä joki, jonka vieressä kohoavat pystysuorina satojen metrien korkuiset punertavan harmaat kalkkikiviseinämät. Jos Montenegroon saapuva turisti kuvittelee tulleensa leppoisan ilmaston maahan, hän saattaa hivenen yllättyä. Joki on suosittu koskimelontakohde ja vauhdikas merkki Montenegron kasvavasta luontomatkailusta. Kätevintä sinne on mennä niin, että lentää ensin Kroatian puolelle Dubrovnikiin ja jatkaa sieltä vaikkapa vuokra-autolla tai bussilla Montenegroon. Montenegrolaisten ohella suurimmat kansanryhmät ovat serbejä, kroaatteja, sloveeneja ja makedonialaisia. Saman tien varrella on myös näkymiä, jotka muistuttavat Skotlannin ylämaita. Koko maailman mitassa merkittävien luontoarvojensa ansiosta myös Durmitorin kansallispuisto on päässyt Unescon maailmanperintöluetteloon. Kun Saksa sitten luopui markasta, Montenegronkin valuutaksi tuli euro
Skadarjärvellä pesii 270 lintulajia. Biogradska Goran keskipiste on parin kilometrin pituinen turkoosinvärinen vuoristojärvi, jota ympäröi aarniometsien suojelualue. Esimerkiksi kiharapelikaanit pesivät siellä. Pelikaanien ja haikaroiden Skadarjärvi Kun Durmitorista lähtee etelään kohti 80 kilometrin päässä sijaitsevaa pääkaupunkia Podgoricaa, maisemat eivät lopu kesken. Meiltä jäävät ajanpuutteen vuoksi näkemättä Durmitorin kuuluisat kirkasvetiset vuoristojärvet, mutta korjaamme tilanteen patikoimalla etelämpänä sijaitsevaan Biogradska Goraan, joka on yksi Montenegron viidestä kansallispuistosta. Täällä liikuskellessa on helppo uskoa, että Montenegro on Euroopan metsäisimpiä maita: peräti 54 prosenttia maan pinta-alasta on metsää. Sijaintinsa ja korkeuserojensa vuoksi Durmitorin kansallispuistoon vaikuttaa niin välimerellinen kuin alpiininenkin ilmasto, mikä on luonut alueelle ainutlaatuisen rikkaan luontoympäristön ja lajien moninaisuuden. Lampaat laiduntavat Durmitorin laaksossa. Tarajoen kanjonin reunoilla voi ihailla yhtä Euroopan komeimmista jäljellä olevista mustamäntymetsistä. Lähes 500 neliökilometrin laajuinen Skadar (Skutari) on Balkanin niemimaan suurin järvi, ja osa siitä kuuluu Albaniaan. Maantie mutkittelee Mora?ajoen kanjonissa, joka on piirteiltään yhtä hurja kuin Tara, mutta jonka ilmasto on leppeämpi meren läheisyyden vuoksi. Durmitorissa pääsin seuraamaan gemssin akrobatiaa aivan Taran kanjonin reunalla. Endeemisten kasvilajien määrä on huomattava. Kosteikon kätköissä. Järven yli 30 kalalajista peräti seitsemän on kotoperäisiä. Hetken maisemaa pällisteltyään gemssi loikkasi uskomattoman sulavin liikkein alas tyhjyyteen, enkä enää nähnyt sitä. Ei ih- Krookus kasvaa luonnonvaraisena. Toki seudulla on myös suomalaisille eksoottisia lajeja, kuten vuohieläimiin kuuluva gemssi. Montenegrossa elää osa gemssin balkanilaisen alalajin populaatiosta, joka on eristynyt Euroopan muista gemsseistä. Nämä salskeat puut kohoavat yli 50 metrin korkeuteen, ja vanhimmilla yksilöillä on ikää 400 vuotta. Toinen erityisen hieno luontokohde on maan kaakkoiskulmassa sijaitseva Skadarjärven kansallispuisto. Tällaiset eristyneet esiintymät ovat kuin saaria, ja ne ovat usein vaarassa joutua uhanalaisten listalle. 62 Suomen luonto 18/2014 me, että Montenegro on osa Välimeren alueen maailmanlaajuisesti tärkeää monimuotoisuuden keskittymää. Vaikka Montenegro sijaitsee yli 2000 kilometriä Suomesta etelään, monet alueen lajit ovat tuttuja pohjolasta: susi, karhu, villisika, saukko, metso, teeri ja pohjantikka ovat esimerkkejä uhanalaisista lajeista, joille Durmitorin kansallispuisto on eteläisen Euroopan viimeisiä turvapaikkoja. Keväisin tulvat peittävät vuorten reunustaman järven laajat kosteikkoalueet, jotka ovat todellisia lintuparatiiseja. Sammalpeitteiset pyökkijättiläiset kaartuvat järven pinnan ylle luoden taianomaisia näkymiä. Ensimmäinen havaintoni eläimestä oli kivien vieriminen, ja seuraavaksi jyrkänteen reunalle ilmestyi noin metsäkauriin kokoinen, kastanjanruskea sarvipäinen otus
Kahdeksan vuotta sitten tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen maan luonnonsuojelu on edennyt suurin harppauksin. Tässä paikassa on vaikea olla ajattelematta Sormusten herra -tarinan puunkaltaisia, liikkuvia hahmoja, enttejä. Tämä barbaarimainen tapa on edelleen yleinen monessa paikassa itäisen Välimeren rannoilla, ei vähiten siksi, että Balkanin niemimaan ja Dinaaristen Alppien yli kulkee eräs tärkeimmistä lintujen muuttoreiteistä. veneitään sauvovat kalastajat ja boheemisti ränsistyneet kylät tuovat paikkaan erityistä, ajatonta tunnelmaa. rottavan minua kohti, ja olen erottavinani muhkuraisessa rungossa lempeät jättiläisen kasvot. Montenegro on ratifioinut tai pian ratifioimassa toistakymmentä kansainvälistä luonnon- ja ympäristönsuojelu sopimusta. Montenegron luonnolla on valoisa tulevaisuus Vaikeakulkuiset vuoristojen takamaat ovat saaneet olla melko rauhassa vuosisatojen ajan, mutta mitä lähemmäksi rannikkoa tullaan, sitä uhatummaksi käy luonto. n Gemssi on tuttu näky Durmitorin rinteillä.. ovat liiallinen rakentaminen sekä jätteiden ja jätevesien käsittely herkkien meriekosysteemien tuntumassa. Suurimpia uhkia Biogradska Goran kansallispuistossa on sammalpeitteisiä pyökkejä. National Geographic -lehden mukaan laululintujen metsästys Montenegrossa väheni dramaattisesti, kun eräs kansalaisjärjestö palkkasi vartijan raportoimaan salametsästäjistä viranomaisille. Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Raportin laatinut Milena Kapa Montenegron aluesuunnittelu- ja ympäristöministeriöstä pitää maan luonnonsuojelun suurimpina esteinä tiedonpuutetta ja tietenkin rahan vähäisyyttä. Kulkija, joka uskaltautuu karulta näyttävälle Skadarjärven rantatielle, kohtaa jälleen erilaisia maisemia: kiviaidat reunustavat harmaita kivisiä maalaistaloja, ja eräässä kohdassa tie sukeltaa valtavien kastanjapuiden metsään. Vielä jokin aika sitten Montenegrossa metsästettiin pikkulintuja. Näin todetaan Euroopan neuvoston vuonna 2010 julkaisemassa raportissa, jossa kartoitettiin maan luonnonsuojelutarpeita. Moracajoen laakso on maan pääkaupungista Podgoricasta pohjoiseen. Illan hämärtyessä kuvittelen niiden sammalpeitteisten oksien ku- Montenegro on monimuotoisuuden aarreaitta. Skadarjärven takana häämöttää Albania. Nyt Uljincin rannikkokaupungin lähellä olevat suolatasangot kuhisevat jälleen lintuja
Monet ovat niin sanottuja ympäristömerkkiostajia, joiden ei tarvitse nähdä paljon vaivaa valintojensa eteen. Niin sanottua vastuullista luksusta ovat esimerkiksi käsityöt, uniikkituotteet, luonnonmukaiset tuotteet sekä aineettomat elämykset ja palvelut. Siihen vaadittaisiin voimakkaita rajoituksia ja sanktioita, joita voitaisiin soveltaa esimerkiksi liikenteeseen. Kansantalous tarvitsee kuluttamista, joten en usko, että kulutus kääntyy lähitulevaisuudessa laskuun. Tulevaisuudessa vanhasta tuunatut tuotteet tulevat ehkä enemmänkin tyydyttämään nuorten kuluttamisen tarvetta ja viherryttämään nuorten kulutustottumuksia. Ihminen on pohjimmiltaan laiska eikä halua vapaaehtoisesti heikentää elintasoaan ja kulutustottumuksiaan. Kuluttamiseen on tullut enemmän vaihtoehtoja. Nyt ne on nostettu teksti johanna mehtola kuva Hanna-kaisa hämäläinen 19/2013 64 Suomen luonto 18/2014 paremmin esille ja se vaikuttaa tietysti myös kulutuskäyttäytymiseen. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että 1980-luvulla pojat olisivat virkanneet itselleen pipoja, jotka nyt ovat trendikkäitä. Ehkä tavaroiden kuluttamisen tilalle tulee yhä enemmän palveluita ja muuta aineetonta kulutusta. Luksusta voi olla vaikkapa personoitu ruoka: jos pääsiäisenä halutaan syödä luomulammasta, se ostetaan lammastilalta jo syksyllä ”omaksi” ja sitä käydään talven mittaan katsomassa. Ympäristöystävällisimpiä kuluttajia ovat yli 50-vuotiaat koulutetut naiset. ”Kuluttajat ovat yhä tietoisempia ekologisista vaihtoehdoista, mutta periaate ja käytäntö eivät aina kohtaa. Luksustuotteet kuuluvat myös yhä yleisemmin ekologiseen kuluttamiseen. Lentomatkustaminen on edelleen pahin ympäristöön vaikuttava tekijä monen kuluttajan kohdalla. Pari pitempää lentomatkaa vuodessa tekevät tyhjiksi kaikki muut arjen ekologiset teot. Ihmiset kuitenkin kiinnittävät yhä enemmän huomiota siihen, mitä ostavat. Esimerkiksi autoilussa on vara valita hybri-. Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Ekologinen kulutus Terhi-Anna Wilska, 47, sosiologian professori, Tuusula ”Kuluttaja ei ole enää kuningas” Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Terhi-Anna Wilska tuntee suomalaiset kuluttajat kuin omat taskunsa. Siksi varmaankin luomu- ja lähiruokatuotteet sekä muut ekologiset vaihtoehdot olivat aiemmin kaupoissa sivuosassa. Nuorista löytyvät myös maamme epäekologisimmat kuluttajat: matalasti koulutetut nuoret miehet. Käsityötaidot voivat avata oven ekologisen luksuksen maailmaan. Itse tehdyt vaatteet olivat aiemmin häpeän aihe ja merkki köyhyydestä, mutta nyt niitä pidetään hienoina. Joissakin tuoteryhmissä, kuten ruuassa, voidaan olla varsin tarkkoja ja ostetaan vain luomu- ja lähiruokaa sekä vältetään lihan syöntiä. Myös kierrätystuotteet ovat suosittuja etenkin nuorten keskuudessa; heistä löytyy eniten myös innovatiivisuutta. Ekologinen kuluttaminen on nähty ankeana, harmaan ja ruskean sävyisenä elämänä, johon ei estetiikka kuulu
Meidät on saatu teknologian koukkuun, jossa kuluttaja ei ole enää kuningas vaan kruunu on siirtynyt valmistajan päähän. 18/2014 19/2013 Suomen luonto 65. Kännyköiden ja tablettien mallit vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja samalla tuotteiden käyttöikä lyhenee. Myös teknologian kehitys tuo meille jatkuvasti uutta haluttavaa. Kuluttaja ei enää kanna kulutusmarkkinoiden kruunua, mutta ei hän myöskään ole tyhmä. Mutta kumpi uuden mallin oikein haluaa, kuluttaja vai valmistaja. Toisaalta sosiaalinen media pitää huolen siitä, että huonosta tuotteesta kiirii nopeasti tieto laajalle joukolle. Teknologia tuo varmasti vielä paljon hyvääkin ekologisiin ratkaisuihin. Tuotteita ei kannata tehdä kestäviksi, sillä uusi malli korvaa pian vanhan. Esimerkiksi 3D-tulostuksella voidaan vanhasta materiaalista tehdä kätevästi uusia tuotteita. Wilskan mieleiset: diä, sähköä tai kaasua. Niitä on jo paljon muualla Euroopassa. Tulevaisuudessa erilaiset autojen vuokraus- ja kutsupalvelut tulevat todennäköisesti lisääntymään. Jokaisen on helppo viherryttää omia kulutustottumuksiaan pienissä teoissa, jotka yhteen laskettuna ovat merkittäviä.” n Mielipaikka: Mökkisaari Retkikohde: Vuorivaelluskohteet Luontokirja: 10-vuotislahjaksi saatu Suomen luonnon tietosanakirja Luontopuuha: Saaristossa veneily Vuodenaika: Loppukesä–alkusyksy Lintu: Merikotka Nisäkäs: Kissa Hyönteinen: Perhonen Sieni: Herkkutatti Marja: Tyrni. Suomessa autoilu ei kasva enää, ja esimerkiksi nuoret eivät pidä yhtä tärkeänä kuin ennen omistaa autoa. Olen pohjimmiltani teknologiaoptimisti
Lahden kaupunki palkitsi hänet tänä vuonna Vuoden Ympäristötekijänä. Muutakin myönteistä on: Valio on jo luopunut palmuöljystä kuluttajatuotteissaan ja Raisio siirtyy Suomessa valmistettavissa kekseissä rypsiöljyyn. Nurmi on Suomessa ekomuodin pioneereja. Terveysvaikutukset perustuvat orgaanisiin rikkiyhdisteisiin ja flavonoideihin. Viidakon lait keskittyy työoloihin plantaaseilla ja pientiloilla väheksymättä aiemmin ilmi tulleita ongelmia kuten sademetsien hakkuita. Nurmen farkut syntyvät kierrätysdenimistä ja hampusta.. Sipulin rikkiyhdisteet ovat sulfidipitoisia eteerisiä öljyjä, jotka avaavat hengitysteitä ja helpottavat flunssaista oloa. Muita ostajia ovat S-ryhmä, Vaasan, Raisio, Fazer, Paulig, Valio Orkla (Taffel, Oolannin, Panda, Kantola) ja Lumene. Palmuöljyä käytetään meillä paitsi biodieselissä myös esimerkiksi ranskanperunoissa, perunalastuissa, valmisruuissa, leivonnaisissa, kosmetiikassa ja pesuaineissa. Todellisuus on toinen. Kuluttajan vaikutusmahdollisuudet helpottuvat joulukuussa, kun palmuöljyä sisältäviin tuotteisiin tulee merkintä kasvisrasva (palmuöljy). Outi törmälä sanna peurakoski / kotimaiset kasvikset kotona Ekovaatetta päälle Minimalistisia, ajattomia kuvailee vaatesuunnittelija Anniina Nurmi omaa mallistoaan. teksti johanna mehtola kuluttajan pitäisi voida luottaa ostamansa tuotteen eettisyyteen, jos valmistaja tai maahantuoja niin vakuuttaa esimerkiksi sertifiointiin vedoten. Sertifioinnista huolimatta palmuöljyn toimittajaa epäillään vakavista työelämän loukkauksista kuten ihmiskaupasta. Paulig on siirtymässä auringonkukkaöljyyn. 66 Suomen luonto 18/2014 Alice Karlsson tuotekuvat nurmi clothing Mitä sertifikaatti takaa. uudet aatteet neste oil Mitä sitä laittaisi tänään päälleen. Tutustu sipuliresepteihin www.suomenluonto.fi. Sellaiselta hänen työhuoneellaan Lahden keskustassa näyttääkin. Kansalaisjärjestö Finnwatch selvitti palmuöljyostojen vastuullisuutta Suomessa raportissaan Viidakon lait (finnwatch.org/fi/). Suurin palmuöljyn ostajamme on Neste Oil. Ja tietysti farkunsinistä. Syksyn flunssakauteen voi varautua nauttimalla sipulimaitoa tai valkosipulia. Tieteellisesti on todistettu, että sipuli laskee kolesterolia ja vahvistaa immuunijärjestelmää. Nyt vain häviäjiin on orankien, norsujen, tiikerien ja alkuperäiskansojen ohella ajettu siirtotyöläiset ja lapset. Palmuöljyä tuodaan meille lähinnä Malesiasta ja Indonesiasta. pienet palat Sipulista puhtia Suomalainen syö reilut viisi kiloa sipulia vuodessa: valkosipuli, punasipuli ja keltasipuli ovat tavallisimmat, mutta niiden lisäksi markkinoilla on parikymmentä muuta sipulia vihreistä salaattisipuleista hopeasipuliin. ”Aloitin opinnot Lahden muotoiluinstituutis- Ekomuodin Öljypalmun hedelmiä. Sen osuus kaikesta kaupasta on 99 prosenttia ja sen ostama palmuöljy on sertifioitua. Jotakin ekologista. Rekeissä roikkuu enimmäkseen musAnniina Nurmi tan ja harmaan sävyjä, väripilkkuna oranssia ja valkoista, mekkoja, paitoja ja jakkuja. Nurmi on suunnitellut hampusta ja kierrätysdenimistä valmistettuja farkkumalleja, jotka ommellaan Keiteleellä
tä puutetta.” Mallistossaan hän käyttää kierrätyskankaita, luomupuuvillaa sekä hamppua, joka tulee Romaniasta. Perustin vihreatvaatkierrätysteet.com-sivuston 2008 korjaamaan tätrikoosta. Vaateteollisuudessa syntyy leikkuu- ja ompeluvaiheessa kangasjätettä jopa 10– 20 prosenttia. Materiaalit kerätään ja käsitellään langoiksi ja kankaiksi lisäämättä niihin mitään neitseellisiä aineita. Finatex palkitsi tänä vuonna vuoden 2013 suomalaisena muotitekona Pure Waste Textiles -yrityksen. Kotimaista hamppukangasta ei ole saatavilla. Vaate ei ole jäte Vuoden 2016 alusta astuu voimaan asetus, joka kieltää tekstiilijätteen viennin kaatopaikoille. Zero waste -tekniikalla jätteen määrä voidaan vähentää lähes kokonaan. Uudelleenkäyttöön ohjautuu 30 prosenttia ja kierrätykseen 14 prosenttia. Myös Tekstiili- ja vaateZero waste teollisuus Finatex etsii uu-tekniikan avulla sia kierrätystapoja käytöstä ei juuri jää poistetuille tekstiileille sekä hukkapaloja. Vaatekaappi Pure Waste Textiles -paita on tehty kierrätyspuuvillasta. Myös öljypohjaisten tekokuitujen tilalle suunnitellaan biohajoavia vaihtoehtoja. ”Pikamuoti saapui halpojen ketjumyymälöiden myötä Suomeen parikymmentä vuotta sitten. Ekologisen vaatteen koko elinkaari materiaaleista valmistukseen kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän, ja se on laadukas ja malliltaan pitkäikäinen. Ja tietysti käyttäjälleen mieluinen, jolloin hän haluaa myös kohdella vaatetta hyvin. Vanhat kuitukasvit kuten nokkonen ja hamppu ovat taas arvossaan. ”Maissista ja sokeriruo´osta tehdään PLA-kuitua (polylactid acid), mutta siinä kilpaillaan ruuantuotannon kanssa samasta raaka-aineesta. vaatetuotannosta syntyville jätteille yhteistyössä ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen, UFF:n ja alan tutkijoiden kanssa. Anniina Nurmi on Suomessa ekomuodin pioneereja. Tulevaisuudessa kuitua voitaneen tuottaa esimerkiksi ruohosta tai biomassasta.” Vaateremontin voi aloittaa siivoamalla kaappinsa: laittaa käyttämättömät vaatteet kiertoon ja suosia monikäyttöisiä vaatteita. Lisäksi mallistossani on käytetty turkkilaista luomupuuvillaa.” Vaatteita ostetaan yhä enemmän heräteostoksena, tarkkaan miettimättä, onko niille tarvetta. Sen raaka-aineet ovat leikkuujätteitä vaatteiden valmistuksesta tai ylijäämiä kehräämöistä Kiinassa ja Intiassa. Esimerkiksi muotoilun ammattikorkeakouluopiskelija Piia Honkanen suunnitteli vaatemalliston hyödyntäen niin sanottua zero waste -kaavoitusmenetelmää. ”Raaka-aineet on suurimmaksi osaksi hankittava ulkomailta. Myös uusia, ympäristöystävällisempiä materiaaleja on kehitteillä. ”Oman vaatekaapin viherryttäminen kannattaa aloittaa jo olemassa olevien vaatteiden pohjalta ja edetä pikku hiljaa”, Nurmi muistuttaa. Molemmat kankaat on tehty teollisuusjätteestä. Aiemmin hauraan ja epäpuhtaan lumpun työstäminen on ollut hankalaa ja hävikki sen vuoksi suurta. Parhaillaan kokeillaan jätetekstiilien selluloosamolekyylien kuten puuvillan irrottamista ympäristöystävällisten liuottimien avulla. Nyt jätteelle kehitetäänkin kuumeisesti uusia hyödyntämistapoja. www.vihreatvaatteet.com, www.nurmiclothing.com 18/2014 Suomen luonto 67. Nurmi-malliston vaatteita on nähtävillä vastuullisen kuluttamisen Luonnollisesti-messuilla Helsingin messukeskuksessa 17.–19.10. n istockphoto Antti ahtiluoto sa 2007 ja huomasin, että vastuullisista vaatteista ei juuri ole suomenkielistä Paita tietoa saatavilla. Ekomuodin uusimmissa tuulissa puhaltavat laaja-alaisemmat näkemykset suunnitteluun ja tuotantoon. Vaatteita ja kodintekstiilejä kulutetaan meillä 70?000 tonnia vuosittain, 13 kiloa henkeä kohden. Anniina Nurmi on ollut luomassa kriteeristöä näytteilleasettajien vastuullisuudesta. ”Jos suomalaisetkin isot vaatemerkit lähtisivät mukaan alan viherryttämiseen, niin suurilla volyymeillä ekologisten vaatteiden hinnatkaan eivät karkaisi pilviin”, Nurmi sanoo. Valtion tutkimuskeskus VTT kehittää menetelmiä, joilla kuluneetkin kuidut voidaan palauttaa jopa alkuperäistä paremmaksi kankaaksi. On pitkä prosessi alkaa muuttaa sen luomia ostoasenteita”, Nurmi sanoo. Lopputuloksena saadaan 100-prosenttisesti kierrätettyjä kankaita ja lankoja. Johanna Mehtola pure waste textiles Suomalainen vaateteollisuus on huonossa jamassa juuri ulkomaisten ketjujen jyrätessä markkinoita. ”Yhä enemmän kuluttajia osallistetaan vaatteen suunnitteluun ja tekemiseen, jolloin saadaan haluttu lopputulos.” Sehän kuulostaa melkein entisaikojen räätälien työltä. Kierrätystrikoo tulee Intiasta ja farkkukangas Kiinasta. Ketjujenkin pitäisi kantaa vastuuta ja tarjota todellisia vihreitä vaihtoehtoja. Rispaantuneenkin kuidun eli lumpun molekyylit kelpaavat uusiokäyttöön. Finatex on myös rahoittanut opinnäytetöitä, joissa ekologiset arvot korostuvat
www.facebook.com/pyoraliitto kuvat paavo hamunen Puun juurakko, aika 1/200, aukko 8, 70 mm, ISO 1250. Kuten aiemmissa kuvauskouluissa on jo todettu, maasta jalkojen juuresta löytyy eniten aiheita luonnon yksityiskohtien kuvaajalle. n Puro Utsjoella, aika 1/2 s, aukko 20, 70 mm, ISO 100. Pidä suljinaika myös riittävän lyhyenä, jos haluat pysäyttää nopeasti liikkuvat kohteet. Vakaat kädet ja vakaaja kameran rungossa tai objektiivissa helpottavat asiaa. Aiemmissa kuvauskouluissa on kerrottu aukkoarvon merkityksestä sekä ISO -arvosta. Säädä ISO-arvo sellaiseksi, että suljinaika on riittävän nopea kuvataksesi käsivaralta. Etelä-konnevedelle! Kansallispuistokuopus tarjoaa ikimetsiä ja erämaarantoja retkeiltäväksi. Metsä on aiheita pullollaan. Pidä suljinaika sadasosasekunteina vähintään yhtä suurena kuin objektiivisi polttoväli on millimetreinä. Syyskuussa Tampereella perustettu Pyöräliitto edistää pyöräilyä ja pyöräilyjärjestöjen yhteistyötä sekä toimii polkijoiden valtakunnallisena edunvalvojana. Metsä itsessään on jo aihe puhumattakaan nisäkkäistä, linnuista ja hyönteisistä. Orava, aika 1/800 s, aukko 7.1, 450 mm, ISO 400. Erilaisten metsien lajistoa kannattaakin tutkia. Jos käytät 300 millin polttoväliä, suljinaikasi pitäisi olla vähintään 1/300 sekuntia. Kasvilajit ja sienet kasvavat tietynlaisessa metsätyypissä. yllättäviä tilanteita varten kameran säädöt kannattaa asettaa jo etukäteen. Suljinaikaan vaikuttavat valon määrä, aukkoarvo sekä ISO-arvo. istockphoto / Alfonso Cacciola Pyöräilijöiden asialla VIHDOIN Suomeen on saatu pyöräilijöille oma kansallinen etujärjestö. Yksityiskohtia kuvaavan välineitä ovat makro-objektiivi sekä loittorenkaat. lue lisää www.suomenluonto.fi 18/2014 Suomen luonto 69. Liiku luonnossa aistit herkkinä. Satunnaisesti metsässä liikkuvan kuvaajan kannattaa varautua lenkilleen kalustolla, jossa objektiivina on hiukan pidempi linssi peruszoomin tilalla. 70–300 millin objektiivilla tai vastaavalla hallitset hyvin yllättävät tilanteet, jos edestäsi pyrähtää vaikkapa pyy lähipuuhun tai yhytät hirven. metsä studiona LUontokuvaajalle metsä on monimuotoinen lähde. Näin voit ennakoida, mitä kamerasi eteen saattaa liikkuessasi tupsahtaa. Jäseniä liitolla on nyt noin 2000. Kun kuvaaja hakee ja kuvaa aiheita maanrajassa, kuvaa- mista helpottavat makuualusta sekä polvisuojat. Luontokuvaaja Paavo Hamusen luontokuvauskoulu Katso kuvausvinkkejä: www.suomenluonto.fi marika eerola Osa 7: Kohteena metsä VINKIT susanna aarnio Koivut, aika 1/60 s, aukko 11, 24 mm, ISO 100
Johanna mehtola 70 Suomen luonto 28/2014 Risuja sinulle isut taipuvat upeiksi amppeleiksi, kransseiksi, kulhoiksi ja kirjaimiksi. Hyvän kausiruuan lisäksi kekriin kuuluvat yhteiset leikit ja laulut sekä tarinat, siis mukava yhdessäolo. Virikkeitä johanna mehtola Vinkkejä moneen menoon! Syksyn sadosta saa loistavat kekritarjoilut. Risujen keräämiseen niin kaatuneista kuin elävistäkin puista tarvitaan maanomistajan lupa. Kasvisvaihtoehtona voi syödä paljon juureksia ja alkoholiton versio oluelle voisi olla vaikkapa raparperimehu. Se tietäisi laihaa seuraavaa vuotta. Alkujaan se on ollut sadonkorjuun juhla ja sitä on vietetty ympäri Eurooppaa ilmeisesti vasarakirveskulttuurin ajoista lähtien. Jotta nämä aitojen makujen myymälät eivät jäisi sattuman varaan, kannattaa pistäytyä aitojamakuja. Kekrin vanhat perinteet olisi kuitenkin syytä nostaa ylpeästi takaisin juhlan aiheeksi. Juhlaa on kutsuttu myös köyriksi ja köyryksi. kaunista koivurisuista Reissulla Mikkelinpäivän ja Pyhäinpäivän 29.9–1.11. Suomessa kekrin tilalle on rantautunut pyhäinpäivän amerikkalainen versio Halloween, joka sekin lienee syntynyt eurooppalaisen kekrin innoittamana. välistä aikaa on kutsuttu kekrin ajaksi. Jos tämän entisen vuoden suurimman juhlan vanhoista tavoista ottaa mallia, pitää syödä paljon lihaa (jotta karja kasvaisi) ja juoda paljon olutta (jotta ohra kasvaisi). Lähde ja lisää vinkkejä kekrin viettoon www.kekri.fi. Parhaiten askerteluun kelpaavat raudus- ja hieskoivun ohuet ja taipuisat oksanlatvat. fi-sivustolla, joka auttaa löytämään paikallisia yrityksiä. Monella paikkakunnalla järjestetäänkin kekrimarkkinoita ja kekrijuhlia, mutta mikään ei estä pistämästä pystyyn omia kekrejä. istockphoto Nettivinkki Nyt pidetään kekrit!. Kaikkea pitää kuitenkin olla tarjolla ylenpalttisesti, ettei kukaan jää nälkään tai janoon. Lisää risuasiaa risusta.fi-sivustolla, jossa voi vaikkapa katsella videon perinteisen käsiluudan teosta, lukea keruuohjeita tai ilmoittautua kurssille. Kekri-sana juontuu pyörää ja kiertoa tarkoittavaan kantasuomalaisugrilaiseen kekra-sanaan. Selkeät ohjeet risupuuhiin saa Tarja Heikkilän kirjasta Kaunista koivurisuista (Kuva ja Mieli 2014). sukulaisten luo tuli poikettua sattumalta pienessä tilakaupassa
Tämä kirja voi olla hyvä valinta, koska se neuvoo niin sanottujen indikaattorilajien etsinnässä. Tänä vuonna ilmestyi myös uudistettu ja laajennettu opas Nuuksion kansallispuistosta.????. Hauskinta on lukea vanhoja lajinimiä. Aiemmin Aholan kirjoittamina ovat ilmestyneet samaan sarjaan kuuluvat oppaat Saariselältä ja Pallas–Yllästunturin kansallispuistosta. Valokeilassa taru rantala / vastavalo Luonnollisesti Sarjassa tutustutaan luontoon liittyvien sanojen syntyperään. Vesa Heikkinen Suomen kielen dosentti ja tietokirjailija 18.10. Osallistujien kesken arvotaan Pentax 8,5x21 Papilio -kiikari. valitaan vuoden luontokuva! Pohjoismaiden suurin luontokuvakilpailu ratkeaa Helsingin Kulttuuritalolla. Märketin majakka on rakennettu 1885. saakka. Joku puhuu Naton kovasta ytimestä. Muutamissa maailman johtajista tuntuu olevan liikaa ytyä. Arvokkaat ympäristöt ja sienilajit esitellään valokuvien avulla ja lajeista on laadittu myös levinneisyyskartat. Oppaan alussa kuvaillaan suotyyppejä. ????. mennessä. (JT) ????. Jukka Laine ja Henry Väre: Suokasvio (Metsäkustannus 2014) 2014 tu rha ke Vuoden taina luoma Suot ovat jo itsessään kiehtovia retkipaikkoja. Kohteet löytyvät vaivattomasti, sillä retkeily-, luonto-, kulttuuri- ja Käsivarren mielenkiintoiset sotahistoriakohteet on jaettu omille, erivärisille sivuilleen. Lähetä ehdotuksesi www.suomenluonto.fi/turhake tai postissa Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki 31.10. Läpinäkyvään muovitaskuun pakattu paketti sujahtaa mukavasti rinkan taskuun. Monet niistä ovat ilmeikkäämpiä kuin nykyiset, kuten luikko (laulujoutsen) tai ammojainen (kaakkuri). Karttakeskuksen kustantama Kilpisjärvi Halti Retkeilyopas ja kartta sisältää 80-sivuisen oppaan ja 1:50?000 mittakaavassa olevan kartan. Joissakin sukukielissämme samantapaisilla sanoilla on ilmeisesti tarkoitettu myös – aivoja. www.vuodenluontokuva.fi Majakoiden maailma kansallisaarteemme majakat esittäytyvät Suomen Majakkaseuran 10-vuotisnäyttelyssä Tule ja koe majakat Porin Luontotalo Arkissa. Se tarjoaa hyvät lähtökohdat Suomen 14 arvokkaan metsätyypin tunnistamiseen sienten avulla. Uusi kirja selostaa kaikista pesivistä linnuistamme, mitä nimissä olevat sanat tarkoittavat. Ydin viittaa tietenkin keskukseen, sisimpään osaan, sydämeen. Pertti Koskimies 18/2014 Suomen luonto 71. Kaisa Häkkinen: Suomalaisen linnunnimistön etymologinen sanakirja (Turun yliopisto 2013) Suomen kielen professori Kaisa Häkkinen julkaisi 2004 Linnun nimi -kirjan (Teos), jossa hän tarkasteli lajinimien muutoksia viime vuosisatoina. Kasveista esitellään niiden tuntomerkit, kukinta-aika, ekologia ja levinneisyys maassamme, jonka pinta-alasta neljä miljoonaa hehtaaria on suota. turhake haussa taas on aika ehdottaa Vuoden turhaketta. Viime vuonna tittelin sai hajustettu roskapussi. Nukleoni taas on ydinhiukkanen, atomiytimen rakenneosa. Painetusta oppaasta tai kartasta ei myöskään lopu virta, eikä se säry vaikka kompastuisi Käsivarren laajoja rakkakivikkoja ylittäessä. Ydin on ikivanha suomalais-ugrilainen sana, jota on käytetty viitattaessa vaikkapa poron luun sisukseen: luuytimeen ja ydinluuhun. Entä tänä vuonna. Nämä kartan ja opaskirjan yhdistelmät ovat mainioita! Karttaan merkityt nähtävyydet avautuvat helposti, kun oppaasta voi nopeasti plärätä tarkemmat tiedot tiiviisti esitettynä. (JM) ????. markus sirkka Tea von Bonsdorff, Ilkka Kytövuori, Jukka Vauras, Seppo Huhtinen, Panu Halme, Teppo Rämä, Lasse Kosonen & Stefan Jakobsson: Sienet ja metsien luontoarvot (Norrlinia 27: 1–272, 2014) Haluatko sienioppaan, jonka esittelemistä sienistä et tunne ainuttakaan. Kirjan julkaiseminen pienelle kohderyhmälleen on kulttuuriteko. Näyttely on avoinna 28.12. Taas kohistaan ydinvoimasta. Otollista lukijakuntaa lienevät luontokartoittajat ja vakavat sieniharrastajat. Ydinvoima määritellään sanakirjoissa fysiikan terminä tähän tapaan: nukleonien välinen (ydintä koossa pitävä) voima. Mainio paketti Yläperältä Käsivarren suurtuntureista on on ilmestynyt retkeilyopaskartta, joka on peräisin retkeilytoimittaja Joel Aholan verstaasta. Oppaan kanssa voi suunnistaa Kilpisjärveltä päiväretkelle tai vaikkapa usean viikon vaellukselle. Yhä enemmän retkestä saa irti, kun pakkaa reppuun mukaan täsmäoppaan, tuoreen Suokasvion. Valokuvien lisäksi tarjolla on majakkadokumentteja, katso aikataulut www.pori.fi/arkki, www.majakkaseura.fi. Jo 15. Kartta kattaa Käsivarren pohjoisosan Raittijärven porokylän tasalle saakka. Moni pelkää ydinaseita
Menin uteliaana rantaan katsomaan, josko siivekäs olisi laskeutunut pienen lahden toiselle puolelle. Kiinnostava vieras rantakalliolla ”Havaitsin isohkon linnun lentävän alhaalla mökkirantamme ohitse. Siellähän se jaloittelikin! Koskaan aiemmin en ole nähnyt harmaahaikaraa näillä main”, iloitsee Taipalsaarella syyskuussa komean linnun kuvannut Liisa Niiva-Korpela. ”Suurin osa oli ulkomaalaisia nuoria. 72 Suomen luonto 18/2014. Kun revontulet pääsivät kunnolla valloilleen, läsnäolijat alkoivat hurrata ja taputtaa. Aamukasteen kauneutta Suloinen aamukaste vieraili kirpeänä syksyisenä aamuna Satu Malin pihalla Otalammella. havaintokirja Toimittanut annakaisa vänttinen lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Rami Marjamäki otti kuvan Tampereen Rauhaniemen kylpylän rannassa, jonne oli kokoontunut arviolta 200 ihmistä seuraamaan näytelmää. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Tunnelma oli hieno ja kaikki olivat haltioissaan,” Marjamäki muistelee. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Tampereen taivas leiskuu Syyskuisena viikonloppuna Tampereella loistivat näyttävät revontulet
Haaraisia porkkanoita ”Jo harventaessani porkkanoita huomasin, että lähes kaikki olivat vähän haaraisia”, kertoo Jämsän Koskenpäässä porkkanasatoa korjannut Jouko Tolkki. Lena Karlsson lähettää terveisiä Vaasasta: ”En ole ikinä ennen löytänyt näin paljon ja kauniita tatteja. Voisiko nauhan liima tai muu vastaava materiaali aiheuttaa tämän ilmiön?” Tolkki ihmettelee. Joukkoon mahtui vain yksi normaali. Olen jo poiminut ainakin 90 kiloa. ”Paljon jänkälle kuitenkin vielä jäi”, kertoo Yrjö Lukkari, joka lähetti kuvan isokarpalosta. ”Kovia kokenut puu sijaitsee Vaskuujärven länsirannalla Virroilla, johon metsäpalon tiedetään pysähtyneen. Nämä olivat nauhaan kiinnitettyjä siemeniä. Ehkäpä syy voisi olla myös maan rakenteessa tai ravinteiden vähyydessä. Kun tämän kaltaisia porkkanoita syntyy, jossakin on vika. Vanha puu näyttää halaavan nuorempaa mäntyä ja ehkä vanhus sanoo nuoremmalle: Älä hylkää minua vanhanakaan.” 18/2014 Suomen luonto 73. Takakontillinen tatteja Vitamiinipommeja jänkällä Tänä vuonna tattien ystäviä on hemmoteltu. ”Osittain Kurun ja Virtain puolelle levinneen palon jalkoihin jäi 7000 hehtaarin alue, josta metsää oli 5000 hehtaaria”, kertoo kuvan ottanut Markku Sorvari. Silloin Pirkanmaalla Kihniön alueella tapahtui merkittävä maisemallinen muutos metsäpalon seurauksena. Vanha kelo ”Kuvassa oleva vanha puu säilyi vuonna 1933 riehuneesta suuresta metsäpalosta hengissä – tosin hieman hiiltyneenä. Tämä pariskunta oli erittäin aktiivinen näin lämpimänä päivänä. ”Varsinainen sato ei muuta olekaan, tässä ovat suurimmat porkkanat. Hauskan näköisiä ja värikkäitä hyönteismaailman edustajia”, kuvailee liljakukkoparin Vantaalla syyskuun lämmössä tavannut Berndt Hannelius. Mutta harvinaista on, että haaroittuneita porkkanoita on näin suuri määrä! Liljankukot pihalla ”On puutarhaliljojen turma, jos liljakukkoja näkyy omassa puutarhassa. Mahtavaa!” Keminmaan Tervasmaanjängältä löytyi syksyisiä vitamiinipommeja
Hieno paluu Globe Hopen Hirvijärvipussukan voitti Kaija Visuri Hangosta. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . pirjo Villman kuopio 74 Suomen luonto 18/2014 Ampiaiset saalistavat muurahaisia Suomen Luonnossa (6/2014) Kauri Mikkola vastasi kysymykseen ampiaisista ja muurahaisista. Joukossa ovat häärineet myös sudenkorennot, kuten Mikkolakin mainitsee. Tarja Kurvinen pellosniemi Selkeät kuvat syötävistä ja samankaltaisista ei-syötävistä sienistä. Näitä kun vielä oppisi luonnossa tunnistamaan, niin saattaisivat jokasyksyiset sienimyrkytykset vähentyä. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kalanpyydyskuolleisuus on norppien merkittävin uhkatekijä.. Se lisää heikolla jäillä kulkemisen turvallisuutta, vastaavasti tarjoamme myös pelastautumispukuja laskijoiden käyttöön. Laite saattaa olla syynä verkko-, katiska- ja rysäkuolemiin. Uudet lajit kiinnostavia entisten rinnalla. Voin omasta puolestani vahvistaa kysyjän havainnon: ampiaiset saalistavat parveilevia muurahaisia. Paheksuntaamme ovat aiheuttaneet seuraavat toimet: Talvella tämä rämisevä lumikiitäjä, joka tutkii norpan pesiä. Suomen Luonto 7/2014 1. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 27.10.2014. Olen nähnyt tämän monet kerrat. Miksi ”norppapoliisi” liikkuu täällä kaikkein vilkkaimmalla vesitiellä, kun äänetön sähkömoottori on jo tätä päivää ja soutuvene on meilläkin edelleen käytössä Pirkko laaksonen kesäasukas, Heinävesi Tutkimus on suojelun perusta Saimaannorppien pesä- ja poikaslaskenta tehdään laajan vapaaehtoisjoukon kanssa. Pesiä ei tökitä seipäillä. Tärkeintä on laskijoiden turvallisuus ja työn tarkkuus sekä pesinnän tarkistaminen mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, jolloin häiriö norpalle on vähäisin. Mahtavat kuvat, selkeä näkökulma aiheeseen; tällaisia juttuja toivoisin näkeväni myös muissa medioissa. Turvallisuuden vuoksi suosittelemme jokaiselle vapaaehtoiselle laskijalle mukaan jään koetteluseivästä. Hän ei ollut nähnyt ampiaisten saalistavan parveilevia muurahaisia. Liisa stranden rääkkylä Kitkajoki kaivoksen varjossa Tällainen journalismi on elintärkeää. Kitkajoki kaivoksen varjossa 3. Miksi. Suuri osa pesäpaikoista saadaan pesinnän lopulla tai pesinnän päätyttyä tarkistettua hiih- täen kevään heikentämillä jäillä. Aarre Salminen kaarina Hieno paluu Oli mielenkiintoista lukea millaista pesätarkastajat joutuvat tekemään ja ihana, kun pesiviä muuttohaukkoja ja maakotkia on nyt jo enemmän kuin menneinä vuosina. jyrki luukkonen Ylinen Norppien suojelu herättää kysymyksiä Hyvä Suomen Luonnon hallintoväki. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Hienoa! Petra kiviniemi Kyröskoski Tuon maiseman kauneudesta ei voi liikaa kirjoittaa, ja nyt ne meinaavat tuhota sen suomalaisten päättäjien avulla. Meheviä uutuuksia sienikoppaan 2. Kuuttien varustaminen seurantalaitteilla. Äänestä . Antaa aihetta ”sodanjulistukseen”. Ainutlaatuisia luontoarvoja ei saa uhrata rahan alttarille. Valitettavasti ei kaikkia. Esitän muutamia kysymyksiä, jotka koskevat tätä harvinaista norppa-aluettamme. Tämä voi antaa mielikuvan pesien tökkimisestä. Laskentatyö heikoilla jäillä on vaativaa jopa hyvän paikallistuntemuksen omaavalle henkilölle. Toimittanut alice karlsson Lukijoilta Osallistu Paras juttu -kisaan! @ Mitä mieltä lehdestä. Tarpeen mukaan varmistetaan poikasen syntymä, sulaneen pesän pohjalta kerätään kuutinvillanäyte tai hylätyn pesän jäässä oleva avanto avataan. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Hirveää äänisaastetta. Rikkonaisella Saimaalla on alueita, joilla esimerkiksi turvallisuussyistä on syytä mennä kelirikkoaluksella, joka aiheuttaa melua. Lukijoilta: Meheviä uutuuksia sienikoppaan Ajankohtainen ja sienimetsään vetävä juttu. Osallistujien kesken arvotaan kaksi Luontokaupan norppamukia (Arabia). Mukavasti kerrottu, sai hyvälle tuulelle. Pesien tökkiminen seipäillä
Itse tarkistusalueella on tarvittaessa käytössä myös soutuvene tai vesiskootteri. Se kannattaa kokea. Lähe- tin tuo norpalle yhden ulokkeen lisää. Itä-Suomen yliopiston radiolähetintutkimuksella selvitetään muun muassa kuuttien liikkumista ja muuta käyttäytymistä. Juha taskinen Luonnonsuojeluliiton verkkokaupasta löydät luonnonystävän suosikkituotteet! www.sll.fi/luontokauppa Löydät meidät myös Twitteristä! Lokki Lämminala: 25,0 m² Kuisti: 22,0 m² Varasto: 5,0 m² Kokonaisala: 52,0 m² 7200 3600 3600 A 2000 twitter.com/ SuomenLuonto 4100 9x6+9x6 12x12 2100 ph 12x12 100 3100 100 9x19 7200 2100 9x19 4x4+4x4 3100 kuisti s var. Tutustu valikoimaan ja osta: ruskovilla.fi 18/2014 Suomen luonto 75. SILKKIVILLA 30/70 / Syksyn luottovaate Hyvä olo näkyy. Toistaiseksi kuitenkin sekä koe-eläinlautakunta että Elykeskus ovat pitäneet saatavaa tietoa niin arvokkaana, että lisääntynyt verkkokuoleman riski on hyväksytty. Saatu tieto auttaa tehokkaiden suojelutoimien oikein kohdentamisessa. Niitä on noin 300 yksilöä. Lähetin lisää norpan riskiä takertua kalaverkkoon, ei katiskaan. Tero sipilä ylitarkastaja, FT metsähallitus 4600 A lumikenkäretkiä alpeilla & pyreneillä www.moln.fi Janne Käpylehto: 23€ (ovh 27€) mökille sähköT Rakennusoppaaksi uuden järjestelmän rakentajalle, vanhan päivittäjälle tai käsikirjaksi sellaiselle, joka on tilaamassa valmista aurinkosähköjärjestelmää avaimet käteen -periaatteella. 6x12+6x12 2600 Äärimmäisen uhanalaisia saimaannorppia elää vain Suomessa. Norppavalvontaan erikoistunut Metsähallituksen erätarkastaja siirtyy luontaisesti valvonta-alueelta toiselle väyliä pitkin. Norpalla on viisi uloketta räpylät ja kuono, joista se voi takertua verkkoon. Tämä johtuu pääosin kalastusvälineiden, lähinnä keinokuituisten verkkojen kehittymisestä 1960-luvulla ja verkkojen käytön yleistymisestä. Janne Käpylehdon Pienenergiablogi osoitteessa: www.pienenergia.com Tilaa: www.intokustannus.fi, 040 179 5297 Hintaan lisätään toimituskulut 3–5 €
Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. Sitä kutsuttiin myös. Sitä voidaan torjua pitämällä vaahteran kasvupaikka ilmavana ja valoisana sekä kompostoimalla syksyllä karisseet lehdet kauempana vaahterasta. Isojen puiden latvuksissa sitä ei juuri ole. kysy luonnosta Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Vastaajina tässä numerossa: – asiantuntijat vastaavat Lasse Kosonen Sienet LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta www.suomenluonto.fi/kysyluonnosta/, sähköpostilla kysyluonnosta@suomenluonto.fi, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Vaahteralle härmä on melko harmiton tauti. Esimerkiksi kirjosieppo muuttaa Afrikkaan, missä se käy läpi sulkasadon ja palaa Pohjolaan lisääntymään. Voiko tautia poistaa puusta. Mikä tauti vaahteraamme vaivaa. Oliko se sieni ollenkaan ja mikähän mahtanee olla tuommoisen nimi. Elelevätkö meillä pesivät linnut kuten kirjosieppo parvilintuina talvehtimisalueillaan. ?Paranvoi on yksi harvoja limasieniä, jolla oli jo kansan antama nimi, siksi huomiota herättävä se on ollut. Sienen itiöt tarvitsevat Vaahteranhärmä on vallannut nuoren vaahteran. Ne eivät kuitenkaan esimerkiksi lähde lentoon metsän ulkopuolelle yhtenäisessä parvessa eivätkä siis täytä samalla tavalla parvilintujen tunnusmerkkejä kuin peippolinnut ja avomailla asustavat hyönteissyöjät, pääskyset ja västäräkit Monia pesimälintujamme voi nähdä talvisin Afrikassa. Seppo Vuokko Pesusieni Kannossa kasvoi keltainen pesusieni. Vaahteranhärmä vaivaa erityisesti nuoria taimia ja vesoja. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Monet muuttolintulajit parveutuvat pesimäajan ulkopuolella. kosteutta itääkseen vaahteran lehden pinnalla. Afrikassa pesivien lintujen ei puolestaan tarvitse muuttaa pohjoiseen pesimään, mutta monilla lajeilla on kuitenkin kuivan ja sadekauden vaihteluja seuraavia lyhyitä liikkeitä. Avoimilla paikoilla lehdet kuivuvat liian nopeasti, jotta sienen alku ehtisi tunkea imurihmansa lehden sisään. Erityisen runsas härmä on kosteina kesinä ja varjoisilla, tuulensuojaisilla paikoilla. ?Muuttolintumme Seppo vuolanto Mitä valkoista vaahteran lehdillä. Sienen ravintoa ottavat rihmaston osat ovat näkymättömissä lehden sisällä, ja vaaleita laikkuja lehden pinnalle synnyttävät sienen itiöivät osat. Hyönteisiä syövät metsien linnut, esimerkiksi siepot ja kertut, saattavat kerääntyä hyville saalistuspaikoille ja liikkua parvittain metsän sisällä. Jussi helimäki / Vastavalo ovat sopeutuneet nimenomaan meillä lisääntymiseen. Tämä koskee erityisesti siemensyöjiä, esimerkiksi peippolintuja, rastaita ja sirkkuja. Tautia ei kannata ryhtyä myrkyttämään, mutta pahiten saastuneita vesoja tai oksia voi leikata pois ja polttaa. Tekevätkö lintumme talvipesiä. Rakentavatko ne talvipesiä. Lehdissä on pieniä valkeita pilkkuja 76 Suomen luonto 18/2014 ja toiset lehdet ovat kauttaaltaan valkoisena. ?Valkoiset laikut ovat vaahteranhärmää
Tähän ominaisuuteen liittynee kordieriitin yhdistäminen viikinkitaruston aurinkokiveen, jonka kirkkauden ja värin muutoksilla kuningas pystyi määrittämään Auringon sijainnin myös pilvisellä säällä. Se toimi myös omistajansa apuolentona, auttajana ja usein eläinhahmoisena. Kirja on ehtinyt jo toiseen painokseen. Paranvoi kuuluu limasieniin, joiden katsotaan olevan etäistä sukua ameboille. Kordieriitti voi esiintyä myös läpinäkyvinä sinivioletteina muunnoksina, joita käytetään jalokivenä. Pitkä kulutuskausi on paljastanut syvällä syntyneen kordieriittikiilleliuskeen nykyiseen maanpintaleikkaukseen. Näin oli myös Rovaniemellä Santaparkin luolan louhinnassa löytyneessä esiintymässä, jonka kordieriitteja oltiin jo lanseeraamassa joulupukin jalokiviksi. Tapani Tervo Sittiäisten syyspäivät Lahtelaisella lenkkipolulla luulin ensin jonkun läikyttäneen ämpäristään 18/2014 Suomen luonto 77. Limasieniä tapaa erityisesti kosteilla säillä metsissä, lahopuulla ja muun muassa sammalilla. Aurinkokiven sukua. Kehityksen viime vaiheessa kivimassan läheisyyteen tunkeutui kivisulaa, jolloin alkuaineita, muun muassa alumiinia, mag- Seppo Vuokko Kasvit Seppo Vuolanto Linnut nesiumia ja piitä vapautui ja kiteytyi uudelleen kordieriitiksi (Mg2Al4Si5O18). Ensimmäisen suomalaisen limasienten määritysoppaan laatijat Marja Härkönen ja Elina Sivonen ovat keksineet suomalaisille limasienilajeille omat nimet solmusista häkkisiin. juha valste Evoluutio ja fossiilit tapani tervo Geologia ismo rautiainen Matelijat, sammakkoeläimet Todellinen selitys on kuitenkin vähintään yhtä kiehtova. Para oli muinaissuomalainen henkiolento, jonka väitettiin käyvät salaa öisin keritsemässä lampaita ja lypsämässä lehmiä. Alueen kordieriittien kiteytyminen liittyy 1890–1885 miljoonaa vuotta sitten syntyneiden niin sanottujen Haaparantasarjan syväkivien ympäristöönsä aiheuttamaan lämpövaikutukseen. Paranvoin kuten muidenkin limasienten elinkierto on melko monimutkainen. Itiö itää sammalikossa sopivalla alustalla ja kehittää tsygootin kautta limakon eli plasmodion. Para voitiin kutsua paikalla esimerkiksi loitsulla: ”Synny para, synny para, ei ole korvaa kuulemassa eikä silmää näkemässä!” ?Kivi on komea näyte yli 1900 miljoonaa vuotta vanhasta merenpohjan savikerrostumasta. Se tosin edellyttää, että näkyvissä on edes pieni kaistale sinistä taivasta. Kiven mustat täplät ovat kordieriittikiteitä. Minkä löydön tein. Suomalaisia kordieriittejä on päätynyt viistehiottuna muun muassa Tanskan kuningattaren ja Englannin Dianan korulippaisiin. Yrjö Lukkari paran syljeksi, paran oksennukseksi tai paranpaskaksi. Läpinäkyvä kordieriitti muuttaa väriä kun sitä katselee eri suunnista. Huomasin Tornion Hirsikankaalla kiven, jossa on pilkkuja ja joka on yllättävän painava. Tunnetuimmat esiintymät sijaitsevat Kiuruvedellä ja Pielavedellä. Sillä on eläimellisiä kykyjä kuten liikkuminen, ja se voi myös syödä aktiivisesti ravintoa kuten maaperän bakteereja ja pieneliöitä. Paranvoin epäiltiin syntyneen, kun metsään juossut para oksensi osan varastamastaan voista tai maidosta keltaisiksi möykyiksi sammaleelle. lasse kosonen Teija leskinen Paranvoin limakko on liikuntakykyinen. Kordieriitilla onkin kokeissa pystytty valon polarisaatioon perustuen osoittamaan Auringon sijainti taivaalla viiden asteen tarkkuudella. Niiden kasvu on tapahtunut pääosin kiinteässä tilassa kiven sulamatta. Kerrostumisen jälkeen savi kivettyi, hautautui vuorenpoimutuksessa syvälle maankuoreen ja paistui kiilleliuskeeksi. Limasieniä tunnetaan Suomestakin yli 200 lajia. Aikansa vaelleltuaan se jämähtää paikalleen, kypsyy kokonaan itiöpesäkkeiksi eli sporoforiksi, josta itiöt vapautuvat. Kiven mustat täplät ovat kordieriittikiteitä. Valitettavasti kiteet ovat lähes aina heikkolaatuisia ja rikkonaisia. Jaakko kullberg Hyönteiset hannu lehtonen Kalat Kauri Mikkola Selkärangattomat dick forsman Hernekerttu pulloharjapensaassa Etiopiassa. Kordieriittia esiintyy Tornion alueella yleisesti. Kuvan kaltaista kiveä löytyy muun muassa Napinmäeltä. Lisäksi kiven kirkkaus ja väri vaihtelevat valon polarisaation mukaan. Lapista sinisiä ja läpinäkyviä kordieriittejä voi löytää esimerkiksi Inarin ympäristön tienvarsien kallioleikkauksista
78 Suomen luonto 18/2014 Hannu lehtonen Avautuvat ja sulkeutuvat kukat Monet kasvit kääntävät kukkansa aurinkoon ja sulkeutuvat pilvisellä säällä. Siltä mateessa. Uudestakaupungista saatu made ei kuitenkaan olisi pysMätiä ja tynyt hedelmöittämaitia mään itseään. Eivätköhän vaan purut ole olleet niin kosteita, että ne olivat homehtuneet. Se on äärimmäisen moniruokainen. Metsäsittiäisen maanalaisiin käytäviin häviää toukkia varten lantaa ja raatoja, myös moniruokaisten eläinten samoin kuin hirvieläinten ulosteita sekä kasvinjätteitä ja mätäneviä sieniä. Jos varren varjopuolen solut kasvavat nopeammin kuin paistesivun solut, kukka kääntyy kohti aurinkoa. . Havaintojeni mukaan ne pesivät myös kynnöspeltojen keskellä ja hakkuuaukeilla. Ovatko kaksineuvoiset kalat harvinaisia. täessä auringon, ilmeisesti aivan riippumatta kellonajasta. Suurempi ja harvinaisempi sontiainen käyttää pelkkää hevosen ja lehmän lantaa. Mikä mahtoi olla ilmiön takana. Suomesta kaksineuvoisia yksilöitä on tavattu aika ajoin mateen lisäksi ainakin siioista ja muikuista. Valoa aistivia reseptoreja, ”silmiä”, jotka muuttavat valon välittämän viestin kasvin elintoimintojen ohjaukseksi, on niitäkin useita. Mikä toimia ohjaa. Roslinin ja Heliövaaran Suomen lantakuoriaisissa (2007) mainitaan ääriesimerkkinä maan alle kaivetun jo kertaalleen käytettyä vessapaperia! Kysyjä mainitsee, että möyrijät olisivat erittäneet puruun jotakin harmaata nestettä. ?Kasveilla on kukinnassakin useita erilaisia strategioita, ja niiden takana on todennäköisesti monia ohjausmekanismeja. . Pehmeä untuva lisää ilman vastusta pudotessa ja vaimentaa maahan tömähdyksen riippumatta putouskorkeudesta. Kasveilla on useita valolle herkkiä aineita. Kummallista, että valkea lokki hautoo mustan pellon keskellä. Kaloista niitä sen sijaan löydetään aina silloin tällöin kuten tässäkin tapauksessa. Varmaankin homehtuneet sahanpurut ovat vallan herkkua sittiäisen toukille ja miksei aikuisillekin. nimittäin puuttuvat maidin ulospäästämiseen tarvittavat tiehyet. Luultavasti Lahden tapauksessa oli käynnissä uuden sukupolven kuoriutuminen. Punaista valoa aistivat fytokromit mittaavat päivän pituutta, herättävät kasvin aamulla ja vaivuttavat uneen illan pimetessä. Kun terälehden sisäpinnan solut kasvavat, kukka avautuu; kun terälehden ulkopinnan solut suurentuvat, kukka sulkeutuu. Ne eivät kehity, vaikka naaras muuttuukin osittain koiraaksi. ?Lokkien pojat hyppivät puissa ja katoilla olevista pesistä alas untuvikkoina, jolloin ne eivät vahingoitu. Osa kasveista avaa nuppunsa vain kerran; joillakin kukat avautuvat ja sulkeutuvat useita kertoja. Kaksineuvoisella kalalla on molempien sukupuolten sukutuotteita, mätiä ja maitia. Syynä ilmiöön pidetään naarailla joskus esiintyvää liiallista koirashormonin tuotantoa. Lehtivihreä, joita niitäkin on useampia erilaisia, on oikeastaan vain valoa pyydystävä eli valon sisältämää energiaa keräävä valohaavi, ei aistinelin. Miten lokit saavat poikasensa ehjänä alas puista tai kuljetettua ne järveen tai lampeen. Kukkien liikkeet taas ovat seurausta solujen kasvusta. Nisäkkäistä tai linnuista ei juuri tunneta tällaisia yksilöitä. Joidenkin kasvien kukat avautuvat ja sulkeutuvat tiettynä kellonaikana; toisilla myös sää vaikuttaa, eivätkä kukat avaudu sateisina päivinä. Ilmiö on yleinen useilla selkärangattomilla, mutta harvinainen selkärankaisilla. Kaksineuvoiset kalat ovat kaikesta huolimatta geneettisesti naaraita. Sen seurauksena osa sukuelimistä kehittyy koiraspuolisiksi. Metsäsittiäinen on se pienempi laji, jota on yleisesti metsissä ja aukeillakin. Esimerkiksi tunturikatkeron kukat avautuvat vain auringon paistaessa, ja sulkeutuvat nopeasti pilvien peit- seppo alatalo / vastavalo Olavi niemi Simo reijonsaari Metsäsittiäinen on sontiaista pienempi ja monipuolisempi ravinnonkäyttäjä. KAURI MIKKOLA Kaksineuvoinen made Sain Uudestakaupungissa mateen, jossa on sekä maitia että mätiä. Sen, että kyseessä on todella kasvaminen, voi helposti todeta valkovuokosta, jolla yksittäinen kukka kestää viikkoja ja vastaavasti avautuu ja sulkeutuu lukuisia kertoja. Usein myös untuvikot viedään. Ensimmäistä kertaa avautuessaan kukka on pieni, läpimitaltaan ehkä reilun sentin, mutta kukintakauden loppupuolella kukan läpimitta on reilusti kaksi senttiä. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT mustikoita, mutta siinähän olikin kymmenittäin tai sadoittain sittiäisiä. Tunturikatkero avaa kukkansa vain auringonpaisteella. Useiden erilaisten valoa aistivien reseptoreiden yhteistoiminta ohjaa myös kukintaa. Sinistä valoa aistivat kryptokromit ohjaavat ja ylläpitävät kasvin sisäistä kelloa ja vuorokausirytmiä. Seppo Vuokko Lokkien pesinnästä Lokkiasiantuntija Risto Juvasteen mukaan lokkien pesimispaikat ovat muuttuneet uusiin ympäristöihin kuten puihin
Laji elää useita vuosia toukkana viottuneiden haapojen rungossa ja kuoren alla, monesti useiden metrien korkeudessa, eikä se yleensä poistu rungosta puuntuhoojan tapaan muualle koteloitumaan. Se on suurempaa lähisuku- laistaan huomattavasti kalvakkaampi. Poikasen suojaväri saattaa toimia riittävän hyvin sellaisessakin tapauksessa, jossa se poikkeaa ympäristön taustaväristä, sillä saalistajat kiinnittävät huomionsa nimenomaan liikkeeseen. Laji on laajalle levinnyt, mutta on harvinaisuutensa ja elinympäristönsä takia luokiteltu vaarantuneeksi – onneksi olkoon löytäjälle hienosta havainnosta. . Vaaran uhatessa ja emon varoittaessa poikaset jähmettyvät paikalleen, joten pedot eivät niitä hevin havaitse. Haavantuhooja on aikuisena puuntuhoojaa hieman pienempi ja sen väri on mustempi kuin oikeasti ruskean puuntuhoojan. Lokit ovat hyvin pitkäikäisiä ja saattavat saavuttaa jopa muutaman kymmenen vuoden eliniän. Kyseessä on monelle tutun lihanpunaisen puuntuhoojan harvinaisempi serkku, haavantuhoojan (Lamellocossus terebra) toukka. Lokit eivät kuitenkaan osaa johdattaa poikasiaan rantaan samalla tavalla taapertaen kuin sorsa- tai kanaemo. Tästä syystä toukkiin harvemmin törmää. seppo kotilainen tai ne hakeutuvat rantaan, jonka suunnalta emot ilmestyvät ravinto mukanaan. 18/2014 Suomen luonto 79. Suurin osa perhosharrastajista ei törmää haavantuhoojaan koko elämänsä aikana. Havainto kannattaa ilmoittaa eteenpäin Luonnontietellisen keskusmuseon Hyönteistietokantaan. Toukka oli komean näköinen ja varsin pitkä, reilusti yli viisisenttinen. jaakko kullberg Haavantuhoojan toukka elää puun vioittuneessa kohdassa. Näin hyvät pesäpaikat säilyvät asuttuina vuodesta toiseen. Seppo Vuolanto Paksu matkamies Mikä matkamies taivalsi vastaani viime huhtikuun lopulla. Niiden tuhoutumisen todennäköisyys on paljon suurempi kuin perinteisillä pesäpaikoilla. Jo pelkkä viljankorsien kasvaminen pelloilla taikka heinän ja horsman varttuminen hakkuuaukoilla hankaloittaa poikasten liikkumista ja ravinnonsaantia, jos pesät ylipäätään säilyvät kuoriutumiseen saakka. JOuni Valkeeniemi Kalalokin pesä mustalla pellolla kertoo linnun kokemattomuudesta. Pelloille ja hakkuuaukioille ilmaantuvat lokkien pesät ovat todennäköisesti nuorten ja siis kokemattomien lintujen pesimäy rityksiä, jotka vain harvoin toistuvat samalla paikalla. Jos matka veden ääreen on pitkä, lokinpojat jäävät varttumaan sopivaan avoimeen paikkaan, johon emot pääsevät helposti tuomaan ruokaa. Lokit palaavat mielellään pesimään seu- Haavantuhoojan toukkia näkee harvoin. lea kukkonen raavana vuonna sellaiselle paikalle, jolla edellisen kesän pesintä on onnistunut
80 Suomen luonto 18/2014 Eemeli Peltonen / Vastavalo ismo rautiainen Rupikonnan poikasia luullaan joskus omaksi lajikseen.. . Ne liikkuvat yleensä isommissa ryhmissä ja ovat tavallista rupikonnaa pienempiä ja huomattavasti tummempia, joskus lähes mustia. Uni tulee helpommin ja heräät virkeänä uuteen päivään. Se on vain kansanomainen nimitys rupikonnasta (Bufo bufo), aivan samoin kuin rupisammakkokin. Ilman tutkimista tähän on vaikea vastata. 0207 809 880 Termex_Luontolehti_ilmo_90x133mm.indd 1 Nuku hyvin, voi hyvin 13.3.2014 12.32 Meillä on takapihalla kaksi oravaa, jolla toisella on ikävän näköisiä ja päivä päivältä suurentuvia reikiä alaselässä. Korpisammakko ei ole rupikonnan värimuunnos eikä alalaji. Se mahdollistaa keskustelun lajeista ilman erehtymisen vaaraa. LisätietoaOy Termex-Selluvillasta: www.termex.fi Termex-Eriste PL 34, 43101 Saarijärvi Puh. Melatoniini vaikuttaa nopeasti ja lyhentää nukahtamisaikaa. Oravan kääntyessä pakenemaan vastustaja olisi siis purrut sitä takapäähän. Kolmas ja mielestäni ehkä todennäköisin selitys on oravien väliset tappelut, joissa tämä rei’itetty yksilö olisi ollut häviävänä osapuolena. Toinen mahdollisuus olisi kanahaukan iskun jättämät jäljet – mutta niiden pitäisi silloin parantua eli pienentyä ja hävitä. Termex-Selluvillalla eristetty talo on lämmin talvella ja viileä kesällä. Tieteellisten lajinimien järjestelmä on olemassa juuri tällaisten tilanteiden takia. Nuoret eivät välttämättä leviä maastoon heti muodonvaihdoksensa jälkeen, mikä selittää sen, miksi otuksia nähdään usein ryhmänä. Lisätietoa: www.termex.fi Hengittävässä kodissa on miellyttävä asua.Vedoton, tasainen huonelämpö sekä erinomainen sisäilma takaavat ainutlaatuisen asumismukavuuden. Bioteekin uutuus terveyskaupoista, -osastoilta ja päivittäistavarakaupoista. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Oravalla reikiä takalistossa …kuluttaa vähemmän energiaa ja ympäristöä. Tähän viittaa niiden pieni koko ja tumma väritys. Anne-maija Kiviniemi Luonnollisesti lämmin koti... Eikö uni tule. Kuvassa näkyvät kolot turkissa voisivat kyllä olla seurausta jonkin loiskärpäsen toukkien kuoriutumiOravalla lienee sesta, mutta en tiedä tällaisen loisen puremajälkiä. . Juha valste Korpisammakko kummastuttaa Onko korpisammakko eli kokuna rupikonnan värimuunnos vai alalaji. Voisivatko ne olla loisia. olemassaolosta oravalla. Aikuiset rupikonnat elävät yksin lukuun ottamatta keväistä pariutumisaikaa. Melatoniini ei aiheuta tokkuraisuutta. Muista melatoniini myös matkailun yhteydessä. Kyseisiä sammakkoeläimiä tavataan ainakin Kainuussa Suomussalmella. Nähdyt korpisammakot ovat ilmeisesti nuoria rupikonnia
Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2014. Myynti Lehtipisteissä. Lähettäkää Suomen Luonto alla . ”Itkeminen” on nestepisaroiden erittymistä käävän alapinnalle. 5) Noin 13 kiloa uusia vaatteita. suomenluonto.fi Tilaushinnat Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Määräaikaistilaus 6 kk (40 €) . . kansallispuisto. 7) Minkä perhoslajin perimä selvitettiin vastikään Suomessa. fi, www. Olen määräaikainen 64,50 €). Osoite: ................................................................................................................................ alkaen Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki, (09) 2280 8210 (kello 9–15), tilaajapalvelu@sll. 4) a) tilhi. Pähkinöitä 1) Mikä on kuusipeuran uusi nimiehdotus. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. 8) Ydinvoiman osuus Suomen sähköntuotannosta on 33,3 prosenttia (2013). 8) Kuinka suuri osa Suomen sähköstä tehdään ydinvoimalla. 6) Euro. Tilaajapalvelu 9) Mikä on palsa. 10) Kantokääpä. Kristina Al-Zalimi / cartina LUONNOLLISTA SUOJAA PUUPINNOILLE Nimi: ..................................................................................................................................... 2) Neste Oil. Tilaajatunnus (jäljennä Suomen Luonto maksaa postimaksun. 5) Kuinka monta kiloa asukasta kohden Suomessa ostetaan uusia vaatteita vuosittain. Suomen luonnonsuojeluliitto Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: vastauslähetys 1) Täpläkauris. 4) Mikä lintu syö pihlajanmarjan kokonaisena: a) tilhi b) punatulkku c) taviokuurna. Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): 6) Mikä on Montenegron valuutta. Tila a leh ti help www osti: .suomen luonto lehtitila.fi/ us Irtonumero 8,5 euroa. Määräaikaistilaus 12 kk (73 €) . Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2014. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... 9) Palsa on ikiroutaa sisältävä kumpu palsasuolla. Osoite: ................................................................................................................................ SLL jäsennumero / YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ....................................... Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... 18/2014 Suomen luonto 81. 3) Minne on syntymässä Suomen 39. 2) Mikä yritys on palmuöljyn suurin ostaja Suomessa. WWW.OSMOCOLOR.COM Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, 16.6. Kestotilaus 12 kk (64,50 €) SLL:n jäsen (kestotilaus 57 €, . 7) Täpläverkkoperhosen. 3) Salon Teijoon. 10) Mikä ”itkevä kääpä” on metsiemme yleisimpiä lahottajia. osoitteenmuutoksen. Nimi: ..................................................................................................................................... Allekirjoitus: ......................................................................................................................
Miksi joku lintulaji on tietyllä alueella lisääntynyt. No niin, uutisessa kerrotaan myös seuraavaa: lähellä on turkistarha, joka tarjoaa lokeille ravintoa ja josta jätevedet valuvat merenlahteen. Ulla ja Lars-Göran iloitsevat ympärillään olevasta elämästä ja seuraavat tarkasti lintumaailman tapahtumia. Valkoposkihanhet, merimetsot, lokit, tiirat, naakat… ne uhkaavat meitä – kotirauhaamme, vapaa-ajan viettoamme, elinkeinoamme! Raportoitavaa on myös täältä länsirannikolta. Bergön kalasatamassa on tiirayhdyskunta, ja pesinnän tärkeimmän vaiheen aikana tiirat ovat tapansa mukaan äksyjä. Valkoposkihanhet ovat rohkaistuneet laiduntamaan pihanurmikolla saakka; parhaimmillaan niitä on nelisenkymmentä. Kysymykset ovat ikäviä, kun suuri närkästys on päässyt puhistumaan. Osa 8/10 ”Niitä on liikaa.” Siinä analyysi, kun suuri närkästys iskee. Ulla ja Lars-Göran Söderholm asuvat lossitien varrella, ja heidän rannassaan ja pihallaan vierailee jos jonkinlaista lintua. Läheisessä saaressa on lokki- ja tiirayhdyskunta, ja viime vuosina siellä on pesinyt myös valkoposkihanhia. Lapintiira hautoo. Joukkovihaa ei liennytä muu kuin kosto: on saatava tappaa. Länsirannikolla teksti aura koivisto / kuvat risto sauso Nuoria ja aikuisia valkoposkihanhia. Ja onko linnuista oikeasti haittaa ihmiselle tai ympäristölle. Siivet viuhuvat turkistarhan yllä. Linnut ja me liehuu yleisesti lokkeja, variksia ja naakkoja. Kotisaarellamme Bergössä ei turkistarhoja enää ole, mutta mantereella niitä näkyy siellä täällä, ja niiden ympärillä 82 Suomen luonto 18/2014 tällaisten uutisten jälkeen toisenlaiset asenteet ilahduttavat. Tarhojen rehu- ja jätehuolto siis falskaa. Aura Koivisto ja Risto Sauso muuttivat syksyllä 2013 Merenkurkkuun Bergön saarelle. Esimerkiksi Pietarsaaressa lokkiyhdyskunta on paisunut niin hirmuiseksi, että uimarannat likaantuvat lintujen ulosteista. Johtuuko se kenties ihmisen itsensä toiminnasta. Hänen puutarhansa onkin uskomattoman hieno ja kukkea! n. Kalasataman lokit päivystävät vajan katolla. No, kakkapötköjä tietysti putoilee sinne tänne, mutta Ulla kerää ne sankoon ja käyttää lannoitteeksi. Lokkien hävittämistä vaativa adressi on tehty ja Ely-keskukselta odotetaan päätöstä. Olisiko järkevintä pysähtyä selvittämään syitä ja seurauksia. En silti ole kuullut vaadittavan lintujen häätämistä – päinvastoin jotkut ovat merkinneet pesiä kivillä ja kepeillä, jotta niiden yli ei vahingossa ajettaisi
marras sty 9/2014 ilme teemana TO E I T O T N O U L untarissa lajitieto p . et taas vaara k s o k o tk a v ?O Esittelyssä vähän kuljetut kansallispuistot, jotka kutsuvat kaikkina vuodenaikoina. Ma ssa. ta kuu y 14. www.suomenluonto.fi/videot/ www.twitter.com/suomenluonto Lähetä havaintosi ensilumesta Keräämme havaintoja ensilumesta ympäri Suomea. suomenluonto.fi Suomen Luonto Facebookissa Seuraatko meitä jo Facebookissa. Katso upea Henri Luoman kuvaama revontulivideo. Tuomo Jousala / Vastavalo Tunnetko VALKMUSAN kansallispuiston. Kirjat ja enselällä m o u S a ll a tk . Suomen Luonnolla on jo 56 000 tykkääjää, liity mukaan kommentoimaan ja keskustelemaan! www.facebook.com/suomenluonto www.facebook.com/suomenluonto Video: Revontulia Oulujärvellä Revontulien leikkiä syyskuussa Oulujärvellä. Lähetä havaintosi ja katso missä ensilumi on jo satanut! www.suomenluonto.fi/sisalto/ lajiseuranta/ensilumi/ K e st o - ti l aa ji ll Digitaalinen näköisversio:11/2014 www.lehtiluukku.fi Suomen luontoil 83 e mai n e n
Fjällrävenin valikoimassa on useita mukavia villa- ja lampaanvillapaitoja, jotka pitävät sinut lämpimänä syksyn ja talven kylminä päivinä. Palautusviikko 2014–46 767095-1408 Övik Knit Sweater Frost Sweater Koster Sweater PEHMEÄ VILLA PITÄÄ LÄMPIMÄNÄ Villa on täysin luonnollinen mutta silti hämmästyttävän toiminnallinen kuitu – se on kestävää ja joustavaa, tuntuu miellyttävältä päällä ja toimii erittäin hyvin sekä lämpimissä että kylmissä olosuhteissa. Tutustu tarkemmin mallistoomme osoitteessa www.fjallraven.fi Övik Knit Sweater W, in color 246