Suomen Luonto 8/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SUOMI vuonna 2030 HyönteISten kauneus avautuu kuvissa SäHköä kotitalon katolta SUOMI vuonna 2030 HyönteISten kauneus avautuu kuvissa SäHköä kotitalon katolta. SUOMI vuonna 2030 HyönteISten kauneus avautuu kuvissa SäHköä kotitalon katolta ekotrendejä etsimässä Elävää rupijäkälät tuovat väriä syksyyn. S U S i k O h T a S i k a r h U N . v E ik k O N E U v O N E N v a L iT S i a U r iN k O S ä h k ö N . p a T a g O N ia . 50 –56 S U O M E N L U O N T O 8 | 2 15 p iiS a M i. sa ar ijä rv en ko sk ill a s. E k O T r E N d iT . S a a r ij ä r v E N k O S k E T . h y ö N T E iS T E N L U M O iS S a . a r O S U O h a U k k a . SUOMI vuonna 2030 HyönteISten kauneus avautuu kuvissa SäHköä kotitalon katolta ekotrendejä etsimässä 9.10.2015 Irtonumero 9 € 8 pintaa rupijäkälät tuovat väriä syksyyn. r U p ij ä k ä L ä T
s y d ä n s y k s y myyrillä huippuhetket Lapissa kuva rikU LUMiarO teksti aNTTi haLkka. Vikkeliä ja arkoja myyriä on vaikea kuvata, ja kuva onkin otettu myyrätutkijoiden pyydystämästä yksilöstä, joka laitettiin maastoon tehtyyn aitaukseen Pallaksella. myyrät popsivat mielellään myös mustikoita ja variksenmarjoja. pOhjOiNEN SUOMi pursuaa nyt myyriä. riku Lumiaro kuvasi puolukkaa syövän metsämyyrän
28 Hyönteismies tapio Kujala on maan pienimpien puolella. Mielenkiintoista oli myös se, että yksi lukija kertoi hämähäkkikammonsa jutun myötä lieventyneen. kesäkisamme vaskitsakysely tosin osoitti, että ainakin lukijakuntamme parissa vaskitsa on pidetty. tässä numerossa esittelemme taitavan hyönteisja hämähäkkikuvaajan intohimoista harrastusta. tämän parempaa kannustusta lehden tekemiseen ei voi saada. artikkeli tietoineen, kuvineen ja ajatuksineen avaa hienon verkkosilmäikkunan näiden kuusija kahdeksanjalkaisten maailmaan. Näkökulmaa voi kuitenkin hivenen muuttaa vaikkapa se, että hirvikärpänen tekee traagisen virheen, kun se erehtyy isäntä eläimestä valitessaan ihmisen. olemme varmoja siitä, että se antaa uusia ja kiehtovia näkökulmia luonnossa liikkumiseen. olemme vuosien mittaan koettaneet tiedon avulla lisätä ymmärtämystä näitä vainottuja matelijoita kohtaan. viime keväänä tehdyn lukijatutkimuksemme mukaan 99 prosenttia lukijoista oli sitä mieltä, että Suomen luonto on luotettava ja tärkeä luontotiedon lähde. varmasti artikkeli lisäsi myötämieltä hämähäkkejä kohtaan laajemminkin. Myös viaton lisko vaskitsa on saanut kärsiä käärmemäisestä olemuksestaan, vain siksi, että siltä puuttuvat jalat. 16 Pintaan piirretty Rupijäkälien monimuotoisuus on häkellyttävää. 8/2015 Hyönteiset ja hämähäkkieläimet uudessa valossa. 36 Uusi haukka Suomeen arosuohaukka liiteli lajistoomme. vakiot Si Sä ll yS 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 35 Kytömäki 57 Vahtikoira 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Suomi ilmasta PääKiRjoituS häMähäkkijUTTU viime numerossa poiki runsaasti palautetta. kaikki eliöt, esimerkiksi punkit ja hirvikärpänen, eivät varmasti saa hyväksyntää saati ihailua. 38. tuore ja luotettava tieto luonnosta kaikessa moninaisuudessaan on Suomen luonnon tekemisen kivijalka. kiitos, hyvät lukijat! jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi luontotieto tuo iloa ja ymmärrystä 4 Suomen luonto 18/2015 M a Ri K a ee Ro La KL au S w eL P älylaitteiden talteenotto kuuluu keskeisesti jätehuoltoon 2030. verkonkutojien taituruutta ja tarkoituksenmukaisuutta hämmästeltiin joukolla. Sama määrä oli myös valmis suosittelemaan sitä ystävilleen. Myös käärmeet jakavat ihmisiä. 14 Vesikasvien jyrsijä Piisami löysi paikkansa reheviltä vesiltä. 26 Susi karhujen apajalla Miten käy, kun pedot kohtaavat
S u o m e n kaNSikuva Luonnonystävän ykköslehti Ei kartta vaan kiven pintaa. 46 50 58 Patagonia, karu ja kiehtova Valaat, merinorsut ja merileijonat sekä pingviinit ja muut merilinnut houkuttelevat luontomatkailijoita eteläisen argentiinan rannikolle. www.climatecalc.eu Cert. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson, 044 333 5036 Johanna Mehtola, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, 044 278 8656 Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (vapaalla) Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 38 Vuonna 2030 Miltä maailma näyttää 15 vuoden päästä. Liljakukon voi nähdä liljojen tuholaisen sijaan myös kauniina ja mielenkiintoisena eliönä. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Saarijärven koskireitillä on 22 koskea. no. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Suomen Luonto 8/2015 74. CC-000026/FI 18/2015 Suomen luonto 5 ta Pio Ku ja La 28 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 35 Kytömäki 57 Vahtikoira 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Suomi ilmasta aurinkopaneelien tuottaman sähkön määrää voi seurata näytöltä. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL15_08/2015 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Mitkä suuntaukset vahvistuvat. kuva: Eemeli peltonen / vastavalo. 50 Kuohuvien koskien reitti Saarijärven reitti haastaa melojan. asiantuntijat vastaavat. Lapinkiekkojäkälä ja muut rupijäkälät herättävät mielikuvituksen. to M i Se tä Lä M a RK u S SiR KK a. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. 46 Aurinkosähkön aika on nyt Veikko Neuvosella on oma voimala
Henttosen mukaan lapin metsävyöhykkeessä metsämyyrä on tänä vuonna erityisen runsas, mutta myös punamyyrää havaitaan paljon. Metsämyyriä voi loppukesällä myyrähuipun aikaan olla noin 50 yksilöä hehtaarilla. Suurin myyrähuippu ohitettiin todennäköisesti elokuussa, lisääntymiskauden lopulla, mutta myyriä riittää vielä myöhäissyksylläkin, Henttonen kertoo. Harmaakuvemyyrä hallitsee käsivartta ja lapinmyyrä on yleinen koko lapin alueella. Hyvä huippu tulikin, ei tosin yhtä hyvä kuin vuonna 2011. TIESITKÖ. tuomo ollila metsähallituksen luontopalveluista muistaa, että lajin edellinen pesintä havaittiin maassamme vuonna 2011, poikkeuksellisen hyvän myyrähuipun aikaan. jo RM a Lu H ta. Norjan sekä venäjän tundralla pesivän kiljuhanhen ennätyksellisen hyvä vuosi liittyy sekin todennäköisesti myyrätilanteeseen, sillä pedot ovat keskittyneet hanhien sijasta jyrsijöiden pyyntiin. 6 Suomen luonto 18/2015 Luonto, ympäristö ja tiede nyT t o im it ta n u t jO U N i T ik k a N E N teksti jOUNi TikkaNEN tunturipöllö ja muut petolinnut saivat osansa myyrähuipusta. Pirkka aalto lapin lintutieteellisestä yhdistyksestä paljastaa, että myös hiiripöllöstä, helmipöllöstä ja isolepinkäisestä on saatu runsaasti havaintoja. lappi täyttyi myyristä k un Etelä-Suomeen osui viime vuonna pieni myyrähuippu, odotettiin Pohjois-Suomeen täksi kesäksi kunnon kuhinaa. Maan eteläpuoliskollakaan huippu ei ole kokonaan ohi, sillä metsäsopulin on huomattu vaeltavan Suomenselän alueella. tunturipöllö on hyvin riippuvainen myyräja sopulikannoista. äärimmäisen uhanalainen tunturipöllö pesii harvoin Suomessa. ”täällä ollaan juuri hukkumaisillaan myyriin”, kertoo myyrätutkija, professori Heikki Henttonen Suomen Luonnolle Pallakselta loukkupyynnin keskeltä. hyvä MyyrävUOSi sai äärimmäisen uhanalaisen tunturipöllön yrittämään pesimäonneaan Suomen lapissa, utsjoen tunturialueilla
Siellä täällä näkyy hennon varren päässä kypsyvä karpalo. KI IK AR IS SA a N N a K a iS a Vä N tt iN eN 18/2015 Suomen luonto 7 Myös hiiripöllöstä, helmipöllöstä ja isolepinkäisestä on saatu runsaasti havaintoja. Pyhä-Häkin kansallispuiston hämärtyvän syysillan suolammet ovat vieneet sydämeni; siitä voit lukea lisää sivulta 68. ”avoimissa risupesissä pesivät haukat ovat sen sijaan saattaneet kärsiä kolean kesän sateista”, aalto arvelee. Sen hiljaisuus ja rauha pysäyttävät joka kerta. aNNakaiSa väNTTiNEN Suo on salainen SUOSSa ON jOTaiN käsittämättömän mystistä. ehkä soiden mystiikkaa ovat lisänneet myös menneiden vuosien kuohuttavat henkirikokset, joiden uhrien viimeiset lepopaikat ovat sijainneet suohaudoissa. SUOT hELLiväT kaikkia aisteja. Mäntyvoittoisilla rämesoilla tuoksuvat suopursut ja hämähäkinverkot kimaltavat juolukanvarpujen ja puiden välissä. n ”Syksyisellä nevalla rahkasammal hohtaa kaikissa punaisen ja oranssin sävyissä.” hyvinkään kurkisuo pelastui viime hetkellä. n at te K a Rt tu N eN. Kostea sammalmatto imee kaikki äänet. Voi kuulla omat sydämenlyöntinsä. Suot kantavat jotain mystistä ja täydellisen riisuttua rauhaa. Riisitunturin upeat rinnesuot ja ensipakkasissa huurtuva, turpeenotolta viime hetkillä säästynyt Hyvinkään Kurkisuo ovat hurmanneet suoamatöörinkin. Suon akustiikka on vertaansa vailla. Lapsena soista varoiteltiin: ei pidä omin päin mennä! Lapsen mielikuvitus teki suonsilmästä lähes mustan aukon veroisen reiän, joka voisi imaista kulkijan milloin vain. Sellaisista myyränpyytäjistä kuin piekana ja sinisuohaukka on saatu yllättävän vähän havaintoja. Syksyisellä nevalla rahkasammal hohtaa kaikissa punaisen ja oranssin sävyissä. Salamajärven kansallispuiston suuret avonaiset nevat ja Kuusamon Näränkävaaran kapeat suopurot ja lähteet ovat tulleet tutuksi viime vuosien retkillä. järvi-SUOMEN rantojen kasvattina olen päässyt kunnolla perille soista vasta aikuisiällä
(jt) Suomen ensimmäinen kimolepakko rengastettiin 10. (jt) Täplärapu muuttaa järven pohjaeliöstöä TUTkija Fabio Ercoli jyväskylän yliopistosta sai selville, että Suomen vesiin istutettu täplärapu muuttaa järvien pohjaeliöstöä jokirapuun verrattuna. syyskuuta. kyheröinen on rengastanut myös kaksi pikkulepakkoa (Pipistrellus nathusii) keväällä 2015 ja syksyllä 2011. Suomessa lepakoita on myös rengastettu kymmenen vuoden ajan, mutta etenkin harvinaisten lajien löytäminen on hyvin vaikeaa. aNNE hirvONEN 8 Suomen luonto 18/2015 tekniikka lisäsi lepakkohavaintoja poimintoja SuomalaISet kotItaloudet keräSIvät tänä SykSynä 25 mIljoonaa kIloa puolukkaa, arvIoI vanhempI tutkIja kauko Salo luonnonvarakeSkukSeSta. useista harvalukuisista lajeista on tehty toistaiseksi vain yksittäisiä havaintoja”, kertoo tutkija eeva-Maria kyheröinen. kyheröinen rengasti korkeasaaren villieläinsairaalassa syyskuussa kimolepakon, joka löytyi Helsingin vuosaaresta keskeltä asfalttikenttää, polttoainetankin päältä. Suomesta on löydetty 2000-luvulla kaksi pikkulepakoiden lisääntymisyhdyskuntaa, ja detektorien tallenteet muuttavista pikkulepakoista ovat paljastaneet lajin yleisemmäksi kuin aiemmin luultiin. Riistakameroiden tapaan toimivat, kaikuluotausääniä tallentavat passiividetektorit ovat helpottaneet tutkimusta ja tarkentaneet tietoja muun muassa muuttavista lajeista. tekniikan lisäksi onneakin tarvitaan. lepakon epäiltiin olevan loukkaantunut, mutta mitään vikaa sen nahkasiivestä ei löytynyt. (jt) ötökät palaavat pian, kun ojitettu suo tukitaan SUOELäMääN erikoistuneet vaaksiaiset, maakiitäjäiset ja hämähäkit palaavat suolle jo 1–3 vuodessa ennallistamisen jälkeen, kertoo Helsingin yliopiston yhteisöekologin norbertas noreikan tutkimus. Noreika selvitti ennallistamisen vaikutuksia suomalaisilla soilla, ja tulokset julkaistiin Restoration Ecology -tiedelehdessä. kaIkkIen luonnonmarjojen yhteenlaSkettu arvo kohoaa ylI 120 mIljoonaan euroon.(jt) 25 000 000 kg a N N e H iR Vo N eN Luonto, ympäristö ja tiede nyT a rocha -järjestö laajentaa toimintaansa Suomessa kriSTiLLiNEN luonnonsuojelujärjestö a Rocha perustettiin Portugalissa 1983. Vesiperhosten, päivänkorentojen sekä surviaissääskien määrä vähenee syvänteissä. Myös lajirikkaus pienenee. H ei N o / Va St aV a Lo M a RiK a ee Ro La. Kun ollaan tekemisissä uskon kanssa, voidaan helposti puhua etiikasta ja arvoista”, almgren vastaa. ”Neljä maassamme esiintyvästä 13 lajista on havaittu vasta 2000-luvulla. Täpläravun saksissa on täplä. Nyt järjestö aikoo laajentaa toimintaansa maassamme. Rannan tuntumassa kummankin lajin vaikutus on kuitenkin sama, mikä viittaa siihen, että ero johtuu lähinnä täpläravun kyvystä hamuta syötävää syvemmältä. ”on huomattu, että ympäristöasioista on helppo jakaa tietoa, mutta asenteisiin on vaikea vaikuttaa. Liike levittäytyi 18 maahan ja myös Suomeen 2002, mutta jäi lähinnä turun seudulle. Mihin luonnonsuojelija oikein tarvitsee kristinuskoa, pappi ja a Rocha Finlandin varapuheenjohtaja Anssi Almgren. ercolin tutkimus julkaistiin hiljattain Freshwater Biology -tiedelehdessä. harraSTajiEN ja tutkijoiden käyttämät detektorit ovat lisänneet merkittävästi havaintoja lepakoista. ja Ri j. Maamme ensimmäinen renkaan saanut kimolepakko (Vespertilio murinus) päätyi tutkijan käsiin sattumalta
Rengastusaineiston mukaan poikaset asettuvat pesimään keskimäärin 13 kilometrin päähän synnyinpaikaltaan. Tämä palokärki viipotti länteen hankoniemen kärjessä 10. varsinaiset vaelluslinnut pakottaa liikkeelle hyvien pesimäkesien jäljiltä ylisuureksi kasvanut kanta ja ravintotilanteen huonontuminen. tänä syksynä palokärkiä liikehti poikkeuksellisen paljon koko Etelä-Suomessa. Jopa sadattuhannet käpytikat vaeltavat kerran tai pari vuosikymmenessä, kun kuusen käpysato, talvinen pääravintolähde, on huono ja tikkatiheys tavallista isompi. Muut tikat liikehtivät harvemmin ja vain pienin joukoin. kaikki palokärjet eivät kuitenkaan tiedä olevansa paikkalintuja, eivät etenkään nuoret naaraat, joita on 90 prosenttia Hankoniemen kärkeen kulkeutuneista linnuista. pErTTi kOSkiMiES Meno päällä IL M Iö M äI ST ä d ic K Fo RS M a N. Parhaina päivinä etenkin eteläja lounaisrannikolla nähtiin jopa yli 50 yksilöä määrätietoisessa matkalennossa, myös parvina ja leveitä järvenselkiä ylittämässä. 18/2015 Suomen luonto 9 paLOkärki on selväpiirteinen paikkalintu, toteaa Suomen rengastusatlas II (2014) – lisäten tosin, että ”Hangon lintuaseman aineistojen perusteella palokärjet liikehtivät syksyisin”. Palokärkiä pakkautui rannikon niemenkärkiin, mutta merenulapoille mustatikat eivät sentään uskaltaneet. Miksi poikkeavan suuri osa palokärjistä lähti liikkeelle tänä syksynä, on epäselvää. syyskuuta
keitaaksi nimetyssä, Eu:n rahoittamassa yhteistyöprojektissa tutkitaan hulevesien hallintaa maisemarakentamisen keinoin. kuva on NOaa:n mittauksien pohjalta luotu havainnollistus maailman lämpötilasta 28. kUN SyySkUUSSa vietettiin pohjoismaista kosteikkopäivää, kaivuri oli vastikään kauhonut altaanpohjat Helsingin yliopiston tutkimuskosteikolle Helsingin viikkiin. taajamissa on paljon kasvitonta pintaa, jolloin hulevedet eivät imeydy maahan, vaan tulvivat ja huuhtovat mukaansa ravinteita ja muita haitallisia aineita. Mutta lehmät myös sitovat itseensä kasvien pidättämiä ravinteita, huomautti jouni Tikkanen Suomen Luonnon blogissa. syyskuuta. Siihen etsitään ratkaisua Pariisin ilmastokokouksessa marras–joulukuun vaihteessa. kohti uutta lämpöhuippua ilmakuva ea Rt H N u LL Sc H o o L / N o a a ”joS MetSäN ötöKät iLjettäiSiVät MiNua, NiiN MiNuN oLiSi PitäNyt 35 Vuotta SitteN MeNNä MetSäoPiStoN SijaaN KauPPaoPiStooN.” Metsäasiantuntija Markku Saarekas kommentoi 8.9.2015 Ylen verkkosivuilla hirvikärpästen aiheuttamaa haittaa.. linnuston kannalta rantalaidunnusta tarvittaisiin lisää. (jT) #slkiittää kansallinen mediatutkimus 2015 paljasti, että Suomen Luonnolla on peräti 186 000 lukijaa. viikin pajukosteikon, avovesialtaan ja ruohovartisten kasvien kosteikon avulla selvitetään, miten kasvillisuus vaikuttaa taajamakeitaista saataviin hyötyihin. jOrMa LaUriLa Helsingin Viikkiin tutkimuskosteikko Luonto, ympäristö ja tiede nyT Suomen Luonto twitterissä @SuomenLuonto pinnalla Tarkkailemme ilmastoa. jo RM a La u RiL a yhdySvaLTaiN ilmatieteen laitos NOaa paljasti, että vuodesta 2015 on tulossa jälleen mittaushistorian lämpimin. Hyvät pienkosteikot korvaavat pintaalaansa nähden tehokkaasti menetyksiä. Hulevedet kertyvät tutkimuskosteikkoon laajahkolta alueelta puroa pitkin. Mittaustapaa muutettiin näyttämällä vastaajille myös lehden kansi, minkä myötä Suomen Luonto koki lehtimaailman suhteellisesti suurimman hyppäyksen. #lehmät Pohjois-Suomen aluehallintovirasto rajoitti lehmien rantalaidunnusta, koska lanta lannoittaa vettä. Se kulkee pientä osuutta lukuun ottamatta maanalaisessa putkistossa, jolloin ilmaisia ekosysteemipalveluja ei synny. kravun kääntöpiirin lisäksi Etelä-venäjä kävi kuumana. 10 Suomen luonto 11/2014 Oho! 10 Suomen luonto 18/2015 hanhet ja kahlaajat valtasivat altaat pian kuvan ottamisen jälkeen. kiitos! #Pariisi aalto-yliopiston taloustieteen professori sixten korkman pani Helsingin Sanomien kolumnissaan 17.9. asioita tärkeysjärjestykseen. korkmanin mukaan Suomen suurin ongelma ei ole talouden kilpailukyky tai pakolaisten virta vaan ilmastonmuutos
jo u N i tiK K a N eN Metsähallituksen Luontopalvelut huolehtii myös kansallispuistojen autiotuvista. kysymyksiin vastaa suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja risto Sulkava. Se voi merkitä vapaan kalastusoikeuden loppumista merellä ja suurilla järvenselillä. vanhan kokemuksen mukaan silloin, kun ei haluta kansalaisten tietävän mitä suunnitellaan, on heikennyksiä tekeillä. Su O RA LI N JA Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Sen seurauksena lisää työpaikkoja on vaarassa kadota. 18/2015 Suomen luonto 11 valtio, joka olemme me, omistaa lähes kolme miljoonaa hehtaaria yleisvesialueita suurimmilla järvillä ja merellä. Mieleen tulee vaikkapa talvivaara, jonka saasteet tulisivat purkuputkea pitkin oulujärven yleisvesille. onko tarkoitus siirtyä järjestelmään, jossa muutama henkilö sopii keskenään asiat, eduskunta siunaa sopimukset tietämättä mistä päätetään ja kansalaiset pidetään asioista pihalla. miksi lakia valmistellaan salassa. tämä on pelottava ajatus. Metsähallituslain valmistelu on tällä kierroksella ollut poikkeuksellisen salaista, eikä kansalaisille ole jätetty käytännössä mitään mahdollisuutta vaikuttaa lakiin. Palvelut, kuten laavut ja nuotiopaikat, heikkenevät, kun ei ole ylläpitäjiä. Erityisesti merellä voi vaarantua pinnanalainen luonto kuten kutusärkät, jotka saattavat muuttua merellisiksi sorakuopiksi. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Metsähallituksen luontopalveluita ollaan supistamassa myös budjettileikkauksilla, sillä valtionvarainministeriön esittämien vähennysten ennakoidaan vievän sata työpaikkaa. mitä laista tiedetään. tämä on maaseudun autioittamisen ohjelma. Se voi merkitä myös sitä, ettei vesien haltija vastusta saastepäästöjä. Mistä se kertoo. niitä hallinnoi Metsähallituksen luontopalvelut, mutta lakimuutoksen sorvaajat haluaisivat siirtää ne liiketalouden käyttöön. Mitä se merkitsisi kansalaiselle. MikkO NiSkaSaari ja SM iN aw a d / iS to cK PH o to ja N N e K ä Py Le H to uuden metsähallituslain valmistelussa on vallinnut lähes täysi radiohiljaisuus. työntekijöiden itsensä jälkeen leikkaus iskisi kipeimmin aluetalouteen syrjäseuduilla, joilla luontopalvelujen työpaikat ovat. Se iskee suoraan matkailuyrittäjiin, joilla ei enää ole tarjota turisteille entisenlaisia vetovoimaisia retkeilypaikkoja. risto Sulkava. Miten se vaikuttaisi. yleisemmin: onko kyseessä laajempi kansalaisyhteiskunnan alasajo
12 Suomen luonto 18/2015 B r a S Il Ia maaiLmaLta t o im it ta n u t jO r M a L a U r iL a B rasilian rannikkosademetsistä on muutamassa vuodessa hävinnyt kolme lintulajia, ja tämän pelätään olevan vasta alkua. Laji nähtiin viimeksi 2011 ja sen arvellaan nyt hävinneen lopullisesti. alagoasinmuuranen tarvitsisi ruokailuparvien suojaa. kateissa ovat niin hippiäiskotinga (Calyptura cristata) kuin brasilianmaateksti jUha hONkaLa tuoreen brasilialaistutkimuksen mukaan sukupuutto uhkaa erityisesti koillis-Brasilian pirstaloituneissa metsissä eläviä lajeja. ”Näiden metsien tila on pahasti häiriintynyt. Pernambucon varpuspöllö (Glaucidium mooreorum) löydettiin 1990-luvulla ja kuvattiin tieteelle uutena lajina 2002 – kaksi vuotta sen jälkeen, kun siitä oli tehty viimeinen havainto. ”Katastrofin taustalla on useita syitä”, sanoo Pernambucon yliopiston asiantuntija Ciro albano. alkoi intensiivinen energia-alkoholin tuotanto. ”1970-luvun maailmanlaajuisen öljykriisin myötä Brasilian hallitus halusi tehdä maasta tuontiöljystä riippumattoman. latvusorneero (Philydor novaesi) löydettiin vuonna 1979. Naamio-orneeron tiedettiin tarvitsevan laajoja, kosteita metsiä, joiden puilla kasvaa päällysvieraina ananaskasveja eli bromeliadeja. lajin arveltiin tarvitsevan laajaa yhtenäistä metsää elinpiirillään. LiNNUT vaaraSSa Tämä alagoasin latvusorneero valokuvattiin vuonna 2008. Normaalioloissa linnut muodostaisivat useiden lajien ruokailevia sekaparvia, jossa jokaisella lajilla on roolinsa. tätä pientä harmaata lintua on jäljellä noin 30 yksilöä koillis-Brasiliassa kahdella metsäalueella. ”arvioni on, että menetämme alagoasinmuurasen seuraavaksi”, albano toteaa. Nyt se lienee hävinnyt. ”valitettavasti koillis-Brasilian ainutlaatuiset metsät kuuluivat hakattaviin alueisiin. ”olemme kartoittaneet kaikki näille lajeille soveliaat elinympäristöt. Nyt sitä ei ole.” MyöS ETELäMpäNä rannikkosademetsässä monen lintulajin tilanne on äärimmäisen huolestuttava. Naamio-orneero (Cichlocolaptes mazarbarnetti) kuvattiin uutena lajina vuonna 2014, yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun lajista oli tehty viimeinen havainto. alkoholi valmistettiin sokeriruo’osta, jonka viljelyalan kasvattamiseksi raivattiin satojatuhansia hehtaareja metsää”, albano kertoo. Hakkuiden sekä viljelyja laidunalan raivauksesta säästyneet metsät ovat liian pieniä ja eristyneitä vaateliaille lajeille. Niissä samoissa metsissä, joista latvusorneero ja naamio-orneero hävisivät. Samaan aikaan metsää raivattiin myös laidunja viljelysmaaksi ja puusto poltettiin puuhiileksi.” häviNNEiLLä LajEiLLa on kullakin oma tarinansa, mutta niitä yhdistää se, että ne olivat jo löydettäessä käyneet harvinaisiksi ja pian sen jälkeen hävisivät lopullisesti. Myös alagoasinmuuranen (Myrmotherula snowi) on ahtaalla. toivoa niiden suhteen ei enää ole”, albano sanoo. Rannikkosademetsien ci Ro a Lb a N o
kosteikko, josta lintu ensi kerran löydettiin kymmenen vuotta sitten, on nyt kuivattu. Greenpeacen tutkimusryhmät ottivat lumija vesinäytteitä chilessä, Kiinassa, Venäjällä, turkissa ja monissa euroopan maissa. joillakin yrityksillä on jo vedenpitäviä myrkyttömiä mallistoja. n Kirjoittaja työskentelee museomestarina Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa. järjestön mukaan esimerkiksi Pumalla ja adidaksella on kunnianhimoisia tavoitteita eliminoida perfluoratut yhdisteet. ju H a H o N K a La ju H a H o N K a La kemikaalit valtameret. Mustaotsasakua ovat auttaneet suojeluohjelmat, ja se on palannut joillekin entisille elinalueilleen. Se oli hyvin riippuvainen jättibambujen siemensadosta ja vaelsi ravinnon perässä pitkiä matkoja. Joidenkin lajien alamäki on kuitenkin saatu pysähtymään. Perfluorattuja yhdisteitä käytetään erityisesti ulkoiluvarusteiden valmistuksessa, sillä ne tekevät tuotteista vedenpitäviä ja likaa hylkiviä. Saopaulonmuura löydettiin vain 10 vuotta sitten ja laji on erittäin uhanalainen. Hippiäiskotingan kohdalla elätellään vielä toivoa, vaikka viimeinen havainto on miltei 20 vuoden takaa. Kaikissa luminäytteissä oli näiden yhdisteiden jäänteitä. Perfluoratut yhdisteet hajoavat luonnossa hyvin hitaasti ja ainakin osaa niistä pidetään hormonihäiritsijöinä. viimeinen havainto tehtiin 2007, ja nyt lajia pidetään hävinneenä. Sen elinalueita, osmankäämiä kasvavia kosteikkoja, raivataan viljelysmaaksi hurjalla vauhdilla. Suurimmat syyt synkkään kehitykseen ovat liikakalastus, elinympäristöjen tuhoutuminen ja ilmastonmuutos. Näytteistä analysoitiin ympäristölle vaarallisia perja polyfluorattuja yhdisteitä. Näitä ovat esimerkiksi Fjällräven, Paramo, Pyua, Rotauf ja R’adyS. Saopaulonmuura (Formicivora paludicola) on vasta löydetty ja hyvin uhanalainen. yksi näistä lajeista on mustaotsasaku (Aburria jacutinga). Greenpeace vaatii, että yritysten on asetettava aikaraja, mihin mennessä ne lopettavat näiden yhdisteiden käytön. Kalojen, merinisäkkäiden, merilintujen ja matelijoiden määrä on enää puolet siitä, mitä se oli 40 vuotta sitten. Suurin pudotus on tapahtunut trooppisissa vesissä. 18/2015 Suomen luonto 13 uutiSia Myrkyllisiä ulkoiluvaatteita ulkoiluvaatteiden tuotannossa käytetyt perfluoratut yhdisteet ovat jättäneet jälkensä jopa maailman syrjäisimmille alueille, uutisoi ympäristöjärjestö Greenpeace syyskuussa julkistaessaan Footprints in the Snow -raportin. Suosittujen ruokakalojen kuten tonnikalojen ja makrillien kannat ovat huvenneet jopa 74 prosenttia. jOrMa LaUriLa Merieläinten määrä puolittunut Selkärankaisten eläinten määrä maailman merissä on rajusti pienentynyt, toteaa wwF:n syyskuussa julkaisema Living Blue Planet -raportti. lisäksi ihminen kaatoi ahneuksissaan sen tärkeimmät ravintopalmut, joiden ydin on Brasiliassa haluttu herkku. Se metsästettiin muutamassa vuosikymmenessä hyvin vähiin. kuvassa Wallisin 4000-metristen vuorten ryhmää. Suurimmat keskittymät löytyivät Sveitsin alpeilta, Slovakian tatralta ja italian apenniineilta. Brasilianmaakyyhky saattaa olla iäksi poissa. Nyt suojeluohjelmat, uudelleenistutukset ja metsästyskiellot näyttävät auttavan ja laji on hitaasti palaamassa vanhoille elinalueilleen. Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan kaikki saopaulonmuurat elävät kolmellatoista kosteikolla, joista vain muutamat ovat yhteydessä toisiinsa. Kalakantojen heikkenemiseen ovat vaikuttaneet koralliriuttojen ja meriruohokasvustojen huomattava vähentyminen. Mustaotsasakun kanta romahti murto-osaan. Sveitsin alpeilta löytyi paljon perja polyfluorattuja yhdisteitä. n jo RM a La u RiL a kyyhkykin (Claravis geoffroyi). toisaalta Greenpeacen mukaan esimerkiksi the North Face, columbia, Patagonia, Salewa ja Mammut ovat osoittaneet vain vähän vastuuta perfluorattujen yhdisteiden poistamiseksi
”Siihen aikaan meillä ei ollut vielä minkkiä, jonka saalisvalikoimaan piisami kuuluu. Näin tuli todistettua, että laji oli levittäytynyt maan lähes joka kolkkaan. ”kukaan ei tiedä tarkkaa syytä niiden katoon”, Henttonen sanoo. 14 Suomen luonto 18/2015 P iisami istuu rannalla ja soittaa huilua. Jokin tauti niihin on iskenyt, oli kauppiaan selitys.” taudista ei ole saatu varmuutta, mutta ravintopula karuilla järvillä on todistettu. Piisamit söivät vesikasvit viimeiseen VesikasVien jyrSijä k u u k a u d e n la ji : p iiS a m i 14 Suomen luonto 18/2015 Pohjoisamerikkalainen piisami on löytänyt paikkansa Suomen luonnosta. Professori Heikki Henttonen luonnonvarakeskuksesta näki piisameita nykyistä enemmän lapsuudessaan ja nuoruudessaan 1950–1960-luvuilla kuten monet muutkin. jäTTiMyyrä jatkoi voimakasta lisääntymistään. Huimasta vauhdista kertovat suuret saalismäärät; esimerkiksi 1980-luvun huippuvuosina piisameita kertyi riistareppuun jopa 200 000–300 000. vesikko oli, mutta se eli pienten purojen reunamilla, kun taas minkki on piisamin tapaan myös isojen vesien ja niiden lahdenpoukamien asukki”, Henttonen selvittää. Piisami tuotiin Suomeen Pohjois-amerikasta 1900-luvun alkupuolella turkiseläimeksi ja ripoteltiin noin 300 paikkaan ympäri maata. Nahkoja ei vain enää tullut myyntiin. Eräillä keski-Suomen järvillä nähtiin 1980-luvulla erikoinen tapahtuma. teksti aLicE karLSSON / kuva TapaNi räSäNEN / prOLk. laji alkoikin lisääntyä hyvin ja levittäytyi etenkin Eteläja keski-Suomeen. Seuraavalla vuosikymmenellä tapaamisia sattui myös usein, joista yksi jäi vahvasti mieleen: piisami ui Pallasjärvessä. ”kerran juttelin erään vanhan turkiskauppiaan kanssa. tosiasiassa iso myyrä mutustaa järvikaislaa, jota se pitelee etukäpälillään kuin säveliä tapaillen. yhtäkkiä piisamit alkoivat vähetä. Hänen liiketoimissaan piisamin katoaminen näkyi selvästi 1980-luvun lopussa
18/2015 Suomen luonto 15 lahnaruohoon, minkä jälkeen aallokko vei pohjamudan mennessään. Eräs merkki piisamin läsnäolosta onkin kasa tyhjiä simpukankuoria rannalla. ”Rehevillä järvillä piisamien vesikasvillisuuteen tekemillä aukoilla on pelkästään myönteinen vaikutus, mutta karuissa vesissä tilanne on toinen”, Henttonen sanoo. Piisamin raju väheneminen ei ole kuitenkaan välttämättä mikään mysteeri. LEviNNEiSyyS: koko Suomi, mutta lapissa vähälukuisempi ja ylimmässä lapissa harvinaisena vesistöjen varsilla. Henttosen äidilläkin oli aikoinaan piisamiturkki. Se tulee, vähän ajan kuluttua kanta räjähtää ja sitten se alkaa tasaantua ympäristön kantokyvyn mukaiseksi.” Piisami on myyräksi pitkäikäinen. raviNTO: vesikasvit kuten osmankäämi, järvikaisla ja järvikorte sekä simpukat ja ravut. ”Se oli silloin arvossaan, mutta taitaa sekin olla jo mennyttä historiaa.” n 18/2015 Suomen luonto 15 Ondatra zibethicus TUNTOMErkiT: häntä mukaan lukien piisami voi olla puolimetrinen roikale. poikasia on 5–9. PiiSaMi piisameita on koko maassa, Lapissa harvakseltaan.. LiSääNTyMiNEN: piisami voi saada kolmekin poikuetta vuodessa: toukokuussa, keskikesällä ja elokuussa. ”Pienemmissä myyrissä kaksi kertaa talvehtineita on vain kaksi tuhannesta, jos sitäkään.” piiSaMia ei ole koettu kovin haitalliseksi vieraslajiksi, vaikka aluksi sen pelättiin syövän kalat vedestä. TiESiTkö: piisameita on vielä runsaasti joillakin kuusamon ja tornion rehevillä vesillä. Myöhemmin huomattiin, ettei se syö kalaa juuri lainkaan. Se elää jopa kolmevuotiaaksi. kun jäljelle jäi vain paljas kivikko, piisamit siirtyivät muualle tai kuolivat nälkään. painaa 0,5–1,5 kiloa. Myönteistä suhtautumista on auttanut arvokas paksu turkki, jossa on pitkät peitinkarvat ja tuuhea alusvilla. ”uudelle invaasiolajille kehitys on tyypillinen. Simpukoita otus sen sijaan verottaa
16 Suomen luonto 18/2015 rupijäkälät kirjovat kalliota, kiveä, puuta ja maata. ne vaativat hitaan elintapansa vuoksi alustaltaan pysyvyyttä. 16 Suomen luonto 18/2015 Pintaan piirretty teksti jOhaNNa MEhTOLa
eiN a R tiM d a L. 18/2015 Suomen luonto 17 18/2015 Suomen luonto 17 piirretty Okranystyjäkälä kasvaa melko yleisenä Lounais-Suomen rautapitoisilla kallioilla
Silloin tajusin kunnolla, kuinka valtava lajikirjo rupijäkälissä piilee”, sanoo torvijäkäliä tutkiva professori soili stenroos Helsingin yliopiston luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Esimerkiksi keltakarttajäkälän kaunis keltainen väri johtuu sen tuottamasta ritsokarponhaposta. Soili Stenroos tunnisti kiveltä useita rupijäkäliä. ”Monet jäkälien tuottamista hapoista tunnetaan vain jäkälillä. w iL M a H u RS K a iN eN V eL i H a iK o N eN Re id a R H au Ga N. ”kasvupaikan tulee olla mahdollisimman häiriötön. 18 Suomen luonto 18/2015 P orkkalanniemeen vievän polun varrella kasvaa harmaana mattona poronjäkäliä. 18 Suomen luonto 18/2015 Jäkälien värit muodostuvat jäkäläaineista, joita on useita satoja. Nimensä mukaisesti rupijäkälät ovat kasvutavaltaan ainakin jossain määrin rupimaisia, ja ne kasvavat tiukasti joko emäksisellä tai happamalla alustallaan: kivien, kallioiden, puun runkojen, sammalien, kasvinosien, jopa raudan ja betonin päällä – ja joskus jopa osittain alustan sisällä. Pitää pysähtyä, usein kumartua tai jopa kyykistyä edes huomatakseen niitä. Rupijäkäliä tunnetaan Suomesta reilu 1200 lajia, joista Suomen rupijäkälät -kirjassa esitellään 300. Pelkästään karttajäkäliä tunnetaan Suomesta 45 lajia ja niiden värit vaihtelevat keltaisesta vihreään, ruskeaan, valkoiseen ja ruosteenpunaiseen. ”kirjan tekeminen oli minullekin silmiä avaavaa. Niiden kasvuvauhti ei tosiaan päätä huimaa: se voi olla vain millimetrin vuodessa. Jos alusta on rapautuvaa tai uusiutuvaa, rupijäkälät eivät kerkeä kiinnittymään eivätkä hidaskasvuisina pysty elämään siinä”, Stenroos sanoo. kaikki jäkälät muodostavat sekovarsia eli niissä on mukana lisääntyvä sieniosakas ja yhteyttävänä osakkaana viherlevä tai syanobakteeri, joskus kaikki kolme yhdessä, jolloin jäkälässä on yhteistyössä kolmeen eliökuntaan kuuluva organismi. Entä onko näistä aineista jäkälille hyötyä. Esimerkiksi maassamme yleiset keltakarttajäkälä ja kauluskarttajäkälä kiinnittävät huomion keltaisella värillään”, Stenroos sanoo. rupijäkälien hidas taisto Polku kulkee sileiden kallioiden yli, joita kirjovat kellertävät jäkälälaikut. Ne paljastuvat karttajäkäläksi ja kyykistelyn jälkeen keltakarttajäkäläksi. Ne on helppo tunnistaa ja huomata maisemasta. koko maassa melko yleisen rikkijyväsjäkälän upea väri on peräisin ritsokarponhaposta. Jäkälien värit muodostuvat jäkäläaineista, joita on useita satoja. Nystykeltajäkälä kasvaa etenkin lintujen lannoittamilla merenrantakallioilla. ilman yhteyttävää kumppania sieni jäisi pelkäksi rihmastoksi. ”karttajäkälät ovat yleisiä ja ne on melko helppo tunnistaa ainakin suvulleen. Niitä ei synny luonnossa missään muualla”, Stenroos paljastaa. Ne ovat sienen aineenvaihdunnan sivutuotteita, usein fenoleja. Joitakin lajeja tavataan myös lumenviipymäpaikoilla sekä hiekkaja moreenimailla. Rupijäkälät pääsivät vihdoin valokeilaan, kun Suomen rupijäkälät -kirja ilmestyi alkukesästä. Rupijäkälissäkin on joitakin varsin räikeän värisiä lajeja kuten voimakkaan keltainen rikkijyväsjäkälä ja keltaoranssina hehkuva nystykeltajäkälä. toisin on rupijäkälien laita
esimerkiksi karttajäkälät, kiventierat ja maljajäkälät ovat yleisiä ja helppoja tunnistaa. 18/2015 Suomen luonto 19 tutuStu rupIjäkälIen maaIlmaan . M iK Ko Ku u SiN eN w iL M a H u RS K a iN eN w iL M a H u RS K a iN eN 18/2015 Suomen luonto 19. Ihaile luonnon taideteoksia. . vaaleanharmaata kalliomaljajäkälää reunustavat useat muut rupijäkälälajit. . ota mukaan luuppi, jotta näet myös hienon pintarakenteen. opettele muutama rupijäkäläsuku ja koeta etsiä niiden lajeja. tutki kivien kylkiä, kallioiden pintoja ja puiden runkoja. . keltakarttajäkälä erottuu kellertävällä värillään. . jäkälät erottuvat helpoiten kostealla säällä. koko maassa yleisiä kiventieroja, kuten harmaakiventiera, tunnetaan 21 lajia. Lue lisää rupijäkälistä: Soili Stenroos, Saara velmala, juha pykälä ja teuvo ahti (toim.): Suomen rupijäkälät, norrlinia 28:1–454, luomus 2015. Jäkälien värit muodostuvat jäkäläaineista, joita on useita satoja
Sekin on kuitenkin rupijäkälää. Jauhejäkälät ovat varsin pehmeitä ja siksi herkkiä kulutukselle. lajit saattavat kasvaa limittäin ja päällekkäin, ja näyttää siltä, että keltakarttajäkälä on jäänyt saarroksiin. 20 Suomen luonto 18/2015 ”osa jäkäläaineista suojaa jäkälää liialta auringonsäteilyltä, osalla taas on todettu olevan antibioottisia vaikutuksia”, Stenroos kertoo. ”Suomessa tunnetaan 13 jauhejäkälälajia. Jäkälästä ei ole tälle puulle mitään haittaa, sillä ne ottavat kaiken tarvitsemansa ilmasta ja vedestä. keltakarttajäkälää tutkiessa nenä viistää melkein kalliota, ja päätä kääntämällä sen pinnasta löytyy lisää lajeja: maalimaisia mustia ja harmaita laikkuja, jotka ovat mosaiikkimaisesti kiinni toisissaan. kaarnan koloista pilkistää vihertävänharmaata hienoa jauhoa, kuin hometta. Jotkut törmäävät toisiinsa ja muodostavat kylki kyljessä kaunista mosaiikkia. ”tässä käydään rupijäkälien hidasta valtataistelua. tällä puun rungollakin näkyy, että jäkälä voi elää kaarnan uurteissa ja koloissa, rauhallisessa paikassa, missä hilseilevä kaarna ei jatkuvasti tempaise kasvupaikkaa alta pois.” Jäkälien lisääntymistavatkaan eivät ole aivan yksioikoisia. au Ke a M a N Ku Va t w iL M a H u RS K a iN eN Soili Stenroos otaksuu männyn rungolla kasvavan jäkälän olevan runkojauhejäkälää.. tarkemmin sanottuna runkojauhejäkälää, joka kasvaa yleensä kuusen tai männyn kaarnalla. Ne lisääntyvät suvullisesti itiöistä tai kasvullisesti jäkälän murusista. Ehdimme ottaa vain muutamia askelia, kun polun varrella kasvavan männyn runko vaatii pysähdystä. rupijäkälät värittävät porkkalanniemen vanhoja kalliopintoja. Niillä on selviä lajikohtaisia eroja siinä, kuinka voimakkaasti ne pystyvät valtaamaan kasvualaa.” pieninä murusina maailmalla kömmimme ylös kallion pinnasta ja jatkamme matkaa kohti Porkkalanniemen kärkeä. Niillä ei ole varsinaista rakennetta, vaan ne ovat nimensä mukaisesti jauhoa
Se on siis ensimmäisiä sopivalle kasvupaikalle ilmaantuvia lajeja.. 18/2015 Suomen luonto 21 Liuskenystyjäkälä on pioneerilaji. 18/2015 Suomen luonto 21 Rupijäkälät lisääntyvät suvullisesti itiöistä tai kasvullisesti murusista
itiöt ovat myös hyviä tuntomerkkejä lajia määritettäessä. ”tämä näyttää vähän sairaalta. taitaa olla jo kuolemassa”, Stenroos huomaa tarkasteltuaan luupilla lehtijäkäläksi paljastunutta laikkua kalliossa. w iL M a H u RS K a iN eN kalliokehräjäkälä kasvaa myös puurakenteilla. Sienien evoluution aikana on vain jossain vaiheessa, useammassa kehityslinjassa, kehittynyt tällainen tapa elää symbioosissa toisen organismin kanssa. kermajäkälien sukuun kuuluvan lajin pinnalla on nähtävissä vaaleita jäkälämuruja, soredioita. katse hakeutuu heti kallion pintaan ja sieltä erottuukin laajoja maalimaisia laikkuja: kalliota kirjovat esimerkiksi karttajäkälät, kiventierat ja kehräjäkälät. ”Mutta osaavatko ihmiset katsoa niitä. ”itiöstä kasvaa sienirihma, joten sen pitää vielä hyvällä tuurilla löytää kaveriksi sopiva levä tai bakteeri, jotta ne saavat uuden jäkälän pystyyn.” Jäkälän pinnalla olevissa kotelomaljoissa ja niiden itiökoteloissa syntyvät itiöt vapautuvat ja kulkeutuvat paikasta toiseen vaikkapa veden ja tuulen mukana. rupijäkälät sävyttävät maisemaa Jatkamme matkaa kohti niemen kärkeä ja tuon tuosta pysähdymme tarkastelemaan auringonvalossa kylpevien kivien, kallioiden ja puiden pintoja. 22 Suomen luonto 18/2015 ”Jotkut lajit muodostavat pinnalleen erillisiä jäkälämururyhmiä, niin sanottuja soraaleja, jotka taas muodostuvat yksittäisistä soredioista. So iL i St eN R o o S. Ne eivät siis kaikki ole keskenään sukua, ainoastaan tiukasti alustan myötäinen kasvutapa ja melko vaatimaton rakenne yhdistävät niitä”, Stenroos selventää. Pian löydämmekin kivikosta pienen vaalean läntin kermajäkäliin kuuluvaa rupijäkälää, jonka pinnalta voi luupilla nähdä kukkakaalimaisia murusia. ”Jos rupijäkälästä pitää ottaa näyte, on mukana oltava taltta ja vasara – sekä mieluusti suojalasit”, Stenroos sanoo. Monen rupijäkälälajin tunnistaminen vaatii mikroskooppia. Suvullisesti itiöiden avulla lisääntyminen on kasvullista lisääntymistä hitaampaa. Ja tunnistavatko he, että ne ovat jäkäliä?” Stenroos pohtii. Rupijäkäliäkin on eri kehityslinjoissa. laajoja pintoja peittäessään rupijäkälät ovat todella pysäyttävä näky. Jäkäliä näkyy eri sävyissä kalpeanharmaasta lyijynharmaaseen sekä mustaan ja keltaiseen. Monen rupijäkälän tunnistaminen vaatiikin mikroskooppia, jolla katsotaan muun muassa itiökoteloiden muotoa, itiöiden määrää ja niiden solumäärää. ikä tekee tehtävänsä myös jäkälämaailmassa, mutta niitä uhkaavat lisäksi ilmansaasteet ja kuluminen. ”Jäkälät ovat syntyneet monta kertaa evoluutiohistorian aikana, joten ei ole yhtä ainoaa niin sanottua alkujäkälää. Soredioita voi ajatella pieninä nyytteinä, joissa on jäkälän alku, sienija leväosa valmiina”, Stenroos kuvailee. ”Elinympäristöt ovat monilla lajeilla uhattuina, kuten pikkuruisella aarnityynyjäkälällä, joka on vanhojen metsien indikaattorilaji.” Meri alkaa siinnellä puiden takaa ja pian eteemme avautuvat upeat sileät rantakalliot. Nyytit kulkeutuvat esimerkiksi tuulen, veden tai eläinten mukana uusille kasvupaikoille. tunnustelen niiden pintaa ja ne ovat tosiaan kuin paikalleen maalattuja kuvioita
Happamilla silikaattikallioilla eniten lajeja löytyy karttajäkälistä, nystyjäkälistä ja kiventieroista. Suurin osa epifyyttijäkälistä vaatii kasvualustakseen keski-ikäisiä tai vanhoja puita. emäksisellä kalkkikivellä runsaita lajeja ovat muun muassa mustuaiset, kultajäkälät, säröjäkälät ja vahajäkälät. 18/2015 Suomen luonto 23 18/2015 Suomen luonto 23 rupIjäkälIen kIrjava joukko rUpijäkäLäT ovat mestareita asuttamaan ääreviä oloja kuten kuivia kallioita ja lumenviipymäalueita. Puilla ja pensailla päällysvieraina eli epifyytteinä elää noin 30 prosenttia lajeista, joista suurin osa kasvaa kaarnalla. Kaarnan happamuus on eri lajeille tärkeää: havupuut, koivut ja lepät ovat hapankaarnaisia, kun taas vaahtera, haapa ja jalavat ovat neutraalikaarnaisia. n rikkikuoppajäkälä kasvaa kallioiden pystypinnoilla lähinnä tuntureilla. Kuolleita kasvinosia käyttää hyväkseen uuvanannokarejäkälä, joka elää vain kuolleilla uuvanan lehdillä. kalliokehräjäkälä ja kultajäkälä värittävät laiturin lautoja. Maaperällä, sammalilla, kasveilla tai toisilla jäkälillä esiintyviä lajeja on noin 14 prosenttia, joista monet ovat kalkinvaatijoita. Sammalilla kasvavia lajeja ovat esimerkiksi kivisammalta tuhoava sammalnystyjäkälä sekä kuolleella maksasammalella elävä pikkujukurajäkälä. Linnakultajäkälä viihtyy vain vanhojen rakennusten kuten kirkkojen ja linnoitusten seinillä ja kivijaloissa. eiN a R tiM d a L So iL i St eN R o o S Re id a R H au Ga N. Noin puolet maassamme tavattavista lajeista kasvaa kallioilla ja kivillä
24 Suomen luonto 18/2015 aivan hiljattain Suomesta löytyi kuusi uutta rupijäkälälajia. 24 Suomen luonto 18/2015 au Ke a M a N Ku Va t w iL M a H u RS K a iN eN kyläkeltuaisjäkälä tuo keltaista väriä kallion ravinteiselle pinnalle.
keltuaisjäkälien hehkua Rantamaiseman harmaan ja mustan sävyihin tuovat mukavan pilkahduksen keltuaisjäkälät, jotka loistavat kallion kätkössä kullankeltaisena. 18/2015 Suomen luonto 25 yhtenä Suomen rupijäkälät -kirjan pontimena olikin saada näille sananmukaisesti maan rajassa oleville jäkälille niiden ansaitsemaa huomiota ja ihmisille kannustusta oppia löytämään ja tunnistamaan niitä. vesirajassa kallion pintaa peittää vyöhykkeenä merimustuainen, jonka täytyy kestää hyvin niin suolavettä kuin jäiden liikettäkin. Porkkalanniemen kallioita katsellessa huomaa, että joillakin kalliojuoteilla ei kasva lainkaan rupijäkäliä, toisilla taas monta eri lajia sikin sokin. Stenroos on jo polvillaan kalliolla ja tutkii jäkälää luupilla: merimustuaisen pinta on täynnä pientä ruudukkoa. n porkkalanniemen vanhat sileät kalliot ovat rupijäkälienkin suosimia. vaikka näyttää, että tämä on samaa kalliota, niin siinä on kuitenkin eroja jäkälän kasvuoloja ajatellen.” aivan hiljattain Suomesta löytyi kuusi uutta rupijäkälälajia. Tumma juonne kalliossa on vaaleaa mieluisampi kasvualusta.. Nyt tarvittaisiin alalle lisää tutkijoita, mutta myös harrastajia, näkeviä silmiä löytämään uutta ja kartoittamaan jo löydettyjen lajien levinneisyyttä ja kasvupaikkavaatimuksia tarkemmin”, Stenroos sanoo. vastalahjaksi pääsee ihailemaan rupijäkälien hidasta ja viipyilevää kauneutta. Merimustuaisen pinnalta erottaa luupilla pieniä ruutuja. Myös karttajäkälät tulevat iloisesti esiin keltaisen värinsä ansiosta. ”varmasti maassamme on vielä runsaasti tieteelle tuntemattomia rupijäkälälajeja. kuinka paljon niitä vielä lymyää lahopuun kupeella, kallion kainalossa tai kiven kyljessä, ei kukaan tiedä. aallot lyövät Porkkalan selältä kiivaasti mustaan rantakallioon – siis mustaan rupijäkälään. professori Soili Stenroos patistaa jäkälien pariin. ”Ne valitsevat kasvupaikkansa kivilajin koostumuksen, pinnan sileyden ja veden virtaaman mukaan
joukkoon liittyvät karhuemo ja kolme poikasta.. teksti ja kuvat TErO pOUkkaNEN K o h ta a m in e n SUSi karhujen apajalla Suolla on tungosta. 26 Suomen luonto 18/2015 nälkä tekee sudesta rohkean ylivoiman edessä
Susi on aivan ihmeissään. toinen karhuista kääntyy laiskasti vilkaisemaan tulijaa: tuoko taas... Nyt tilanne on erilainen. kyllähän emo näki, ja tuhahtelusta päätellen se on tyytyväinen. Suon reunassa häivähtää vaaleaa ja samassa susi hypähtelee kevyesti esiin. 18/2015 Suomen luonto 27 k uhmon viiksimossa kaksi uroskarhua kääntelee ilmeisen kylläisinä tassunropposillaan haaskan lohenperkeitä. Emokarhu sen sijaan haistaa äskeisen vierailijan, nousee takatassuilleen ja tuhahtelee tuoreille hajuille paheksuen ja pennuilleen varoitukseksi. Se kiertelee, kaartelee ja kokeilee lähestymistä mutta perääntyy. Susi on ymmällään. Susi koettaa nyt aivan uutta taktiikkaa. Emo ja pennut ampaisevat sitä kohti ruokapaikkaansa puolustaen. Pörhäkät pennut kuppalehtivat tyytyväisinä emonsa hoiviin. Se tavoittelee mukamas toista ruokapalaa ja odottaa otollista hetkeä. Se lähestyy pienempää karhua takaviistosta hyvin matalana polvet notkollaan ikään kuin olisi myyräjahdissa pellolla. korpiluonnossa on kai niin vähän viihdykettä, että kömpelöistä karhuista on otettava kaikki hupi irti. karhut jatkavat laiskasti ateriointiaan, eikä hukka malta olla paikoillaan. voi sitä tuuskutuksen ja marmatuksen määrää, mitä tämä hukkaparka saa vastaansa! Sen ei auta muu kuin painua matkoihinsa. Pian samainen susi taas ilmaantuu uudelle sieppauskeikalle, mutta nyt se saakin odottamattoman vastaanoton. välillä susi asettuu makuulle metsäsaarekkeen reunaan, etutassut nätisti ojennettuna kuin kotikoiralla. Sitten se säntää kiireesti pakoon voitonriemu silmissä vilahtaen. kun karhulla on lohenriekale hampaissa, susi ampaisee vaaleana salamana ja sieppaa saaliin suoraan nallen suusta. Näitkö äiti. Jos sillä olisi mukanaan lajitovereita, strategia olisi selvä: yksi näykkäisisi nallea takapuolesta, ja kun tämä kääntyisi ärähtäen, toinen nappaisi ruokapalan. n Tero Poukkanen on kuhmolainen luontokuvaaja. Susi saa jalat alleen, kun karhut, emo etunenässä, syöksyvät sitä kohti.. Suden poissa ollessa suolle pelmahtaa karhuemo kolmen pörröisen pennun kanssa. ne tuntuvat kysyvän. Pennut alkavat heti tonkia uteliaina laajaa ruokapöytää. Ruokarauha on palautettu. ”Susi tavoittelee mukamas toista ruokapalaa.” kun karhu syö, susi hiipii muina hukkina sen lähelle ja nappaa sitten salamana ruokapalan otson hampaista
teksti aLicE karLSSON / hyönteiskuvat TapiO kUjaLa 28 Suomen luonto 18/2015 Tervalepällä elävä kaapulude on kuneluteiden näyttävimpiä lajeja.. 28 Suomen luonto 18/2015 Hyönteismies luontokuvaaja tapio kujalan mielestä hyönteiset ovat sekä kauniita että älykkäitä
Sitä nimeä kujala haluaa käyttää itsestään, ja se sopii 36-vuotiaalle maahantuontiyrityksessä työskentelevälle helsinkiläiselle täydellisesti. Siitä oli Suomesta tätä ennen vain pari havaintoa. ”itä-Suomen parsakukot voivat siis olla uusi laji tai alalaji, joten niistä ehkä kuullaan vielä”, kujala iloitsee. löytö uutisoitiin viime Suomen Luonnossa. 18/2015 Suomen luonto 29 t apio kujalalla on kolme intohimoa: kovakuoriaiset, luteet ja hämähäkit. ”ajatus selkärangattomien keräämisestä kokoelmiin ei houkuttele, mutta tieteen nimessä olen sitä jonkin verran tehnyt”, hän sanoo. Ensimmäiseksi paljastui hyönteisten ja hämähäkkien monimuotoisuus, sitten samankaltaisuus, joka johti yksityiskohtien tutkimiseen. kymmenisen vuotta sitten kujala hankki digikameran ja harrastus sai uuden ulottuvuuden. Hyönteismies 18/2015 Suomen luonto 29 M a Ri K a ee R o La Tapio kujala örössä Saaristomerellä. Tikulla on matarakiitäjän toukka.. Mitä paremmin lajien elintavat tunnetaan, sen helpompi niitä on varjella.” Maalle uusia lajeja kujala ei ole toistaiseksi löytänyt, mutta läheltä piti viime heinäkuussa, kun lappeenrannasta löytyi Crioceris duodecimpunctata, jonka hän nimesi täplikkääksi parsakukoksi. Siksi hän on hyönteismies. Muodonmuutos alkoi jo alle kouluikäisenä, jolloin kujala kiinnostui kaikista hiirtä pienemmistä otuksista. lajin löysi aiemmin oululainen tutkija Mikko Pentinsaari, ja kun hän tutki eliön DNa:n, ilmeni, että se poikkeaa muualla elävien lajitoveriensa perimästä. Hänestä tuli hyönteisten ja hämähäkkien suojelija ja tutkijoiden apulainen. ”tieto palvelee kuitenkin ennen kaikkea lajien suojelua
”1320-luvulla Ranskassa turilaat päätyivät jopa oikeuden istuntoon syytettyjen penkille”, kujala kertoo. kun pörriäinen tulee, toukat tarrautuvat sen turkkiin ja matkustavat mehiläispesään, syövät mehiläisen toukkia, verottavat pesän ruokavarastoja ja kasvavat aikuisiksi. Naaras munii jonkin orastavan kasvin juurelle, josta esitoukat, triunguliinit, ponnistelevat vartta ylös kukkaan. tosin myrkkyä on pienessä otuksessa niin vähän, että seurauksena oli vain muutama rakkula. toukat ovat maamehiläisen pesäloisia. ”vielä lähemmäksi pääsee loittorenkaita käyttämällä. Muurahaiskorento ja muurahaisleijona ovat eläinmaailman tohtori Jekyll ja Mr. kolmas kummajainen on kesäturilas. pisarpirkkoihin kuuluva Calvia decemguttata on levinnyt maahamme vasta viime vuosina. lähikuvauksessa tarvitaan myös paljon valoa, joten salama on melkein välttämätön.” on myös tärkeää suunnata valo kuvauskohteeseen ja pehmentää sitä esimerkiksi kankaan tai paperin avulla. kuoriaisten elämäntapa on erikoinen. ruokotikarilude on muiden naskaliluteiden tapaan peto. ”toukohärkiä ei kannata ottaa käteen, sillä ne puolustautuvat erittämällä polvinivelistään myrkkyä”, kujala varoittaa. ”kohteen on oltava hyvin lähellä kameran linssiä”, hän sanoo. kesäturilas lähdössä lentoon.. ”itselläni on huokea ulkoinen salama, johon olen askarrellut pahvista ja alumiinipaperista diffuusorin.” kauhugalleria kujalan eräs lempilaji on isotoukohärkä, jota hän on seurannut mökillään Hausjärvellä useana vuonna. ”Pyrin ottamaan kuvia monesta suunnasta, jolloin tunnistaminen helpottuu.” kujalalla on järjestelmäkamera ja 60 millin makro-objektiivi. Hänellä on siitä kokemusta. ”Täplikäs parsakukko” haistaa parsan jo kaukaa. Hyde. Ne elävät talven maan alla jossa aikuistuvat ja kömpivät lumien sulettua esiin. ”tieto palvelee ennen kaikkea lajien suojelua.” Muurahaisleijonalla on pelottavan kokoiset leuat. Hän haluaa kertoa kuvillaan, miten kauniita olentoja Suomen luonnosta löytyy, jos vain viitsii katsoa vähän tarkemmin. kujala on löytänyt niitä muun muassa hämähäkeistä ja kovakuoriaisista. aikuinen on hento ja hauras korento, mutta sen toukka on jykevä peto, joka vaanii saalistaan hiekkaan kaivamansa kartiomaisen kuopan pohjalla. ”Myös ruokotikarilude (Nabis lineatus) oli hyvä löytö. luteet kärsivät puolestaan yhden lajin, lutikan, huonosta maineesta. Matarakiitäjän kuten muidenkin kiitäjien toukilla on peräpiikki. ”Esimerkiksi viaton varjolude sisällä saa aikaan hysteriaa, vaikka se on eksynyt sinne vahingossa ja olisi taatusti mieluummin muualla.” kokoelma karttuu kameralla Hyönteiset eivät noudata stereotypiaa ainoastaan muninnasta ja parittelevasta ryhmästä, vaan ne ovat persoonallisuuksia ja käyttäytyvät lajityypillisesti, ja lähilajeilla on lukuisia pieniä ja kiehtovia yksityiskohtia, jotka erottavat ne toisistaan. Hän tunnistaa lajit joko suoraan maastossa tai kuvasta ja käyttää apuna määrityskaavoja ja alan kirjoja sekä netissä toimivaa Hyönteisfoorumia, jossa harrastajat keskustelevat. toinen esimerkki hyönteisten monimuotoisuudesta on muurahaiskorento, jonka toukkaa kutsutaan muurahaisleijonaksi. Siinä ne odottelevat, että erakkomehiläinen saapuu paikalle. 30 Suomen luonto 18/2015 toinen harvinaisempi laji hyönteismiehen kuvakokoelmissa on eräs pisarpirkkoihin kuuluva leppäkerttu (Calvia decemguttata), jonka hän löysi Ruutinkoskelta pääkaupungin kupeesta. triunguliinit myös erehtyvät ja päätyvät toisinaan väärään kyytiin. ”Joskus on tarpeen laskea esimerkiksi säären okaset ja mitata niiden pituus”, kujala sanoo. Se on sisämaassa selvästi harvinaisempi kuin hyvin yleinen ja lähes samannäköinen lajiparinsa.” Suojelu etusijalla kujalalla on missio. ”Haluaisin että hyönteisten hieno rakenne ja kauniit värit herättäisivät halun suojella maan pienimpiä – ettei niitä heti tallottaisi tai läimäistäisi hengiltä.” kujalan mukaan ihmisillä on hyvin paljon ennakkoluuloja muun muassa hämähäkkejä kohtaan
18/2015 Suomen luonto 31. Turkkilot kuljettavat mukanaan usein punkkeja, jotka raadon luokse päästyään hyppäävät pois ja hyökkäävät kärpästen munien ja toukkien kimppuun. Naaraat ovat isompia ja kömpelöitä. kuvassa oleva yksilö on koiras. 18/2015 Suomen luonto 31 kangassirkka ei siritä lainkaan
Naaraat rullaavat lehdet muniensa suojaksi. Loikat ovat hyvin suunniteltuja ja tarkkoja. 32 Suomen luonto 18/2015. Ne haastavat jopa joidenkin nisäkkäiden näkökyvyn. käärökärsäkkäiden metallinhohtoinen pinta säteilee sateenkaaren sävyissä. 32 Suomen luonto 18/2015 hyppyhämähäkkien silmät kuuluvat mustekalojen ohella selkärangattomien kehittyneimpiin. kuvassa ruokohypykkikoiras
Ne reagoivat ihmiseen ja seuraavat häntä katseellaan. En tunne monta lasta, joka vaatii saada kädelleen hämähäkin, jonka pituus raajojen kanssa on seitsemisen senttiä.” kevään murtautuessa kujalan kuvausmatkat pitenevät, ensin kotipihaan ja tienvarsille, myöhemmin esimerkiksi saaristoon. ”Joskus pojat tekevät hyviä löytöjä. 18/2015 Suomen luonto 33. ”kun joku huutaa: käärme, ihmiset yleensä pakenevat peloissaan. ”Heistä on nykyisin paljon apua, sillä kolme silmäparia näkee aina enemmän kuin yksi” kujala kertoo. ”Ne esimerkiksi putsaavat itseään samalla lailla kuin kissat. Runsaammin kesäturilaita onkin meillä vain joka kolmas vuosi. Se ilmeisesti aisti iholta huokuvan lämmön.” kauneuden ja älykkyyden lisäksi kujala huomaa hyönteisten tarkoituksenmukaisuuden. pietaryrttinälvikkäitä löytyy sopivasta elinympäristöstä massoittain. ”Niillä ei ole vahvaa kitiinikuorta suojana eikä siipiä, joilla lentää pakoon, joten värit varottavat joko pahasta mausta tai myrkyllisyydestä.” okaluteen toukkavaihe on puolestaan malliesimerkki naamioitumisesta. Juoksen katsomaan sitä.” n Lisää Tapio Kujalan hyönteiskuvia osoitteessa flickr.com/t-alley79. joku katselee sinua kun hyönteisiä seuraa lähietäisyydellä, niistä paljastuu yllättäviä seikkoja. ”Hyönteisiä on kaikkialla, mutta pitää pyrkiä toisistaan poikkeaviin ympäristöihin. aikuiset liikkuvat enimmäkseen öisin ja toukkavaihe on pitkä. kuoriaisille annettiin kolme päivää aikaa poistumiseen, jonka jälkeen ne listittäisiin.” turilaat ovat Euroopassa yleisiä ja niin runsaita, että ranskalaiset ovat keksineet tehdä niistä myös keittoa. Potretin jälkeen eliö pääsee aina takaisin sinne, mistä se on napattukin. Minulla se on toisin päin. toukat elävät maan alla, josta ne aikuistuttuaan nousevat esiin kuin tieteiselokuvassa. 18/2015 Suomen luonto 33 ”Syytös oli sadon tuhoaminen ja tuomio oli karkotus. Toukohärän triunguliini on onnistunut pääsemään maamehiläisen kyytiin. kasveissa syöntijäljet sytyttävät oitis kiinnostuksen.” lämmin päivä herättää luonnon, mutta pistää myös liikettä kinttuihin. He ovat myös pelottomia. ”katse menee kuin tutka maata pitkin, ja huomaan heti jos siellä on jotakin poikkeuksellista. ”kun katselee muun muassa ikkunanpuitteita tai jalkalistoja, toukkia alkaa löytyä.” innostus on tarttunut myös kujalan kahteen alle kouluikäisen poikaan. toisinaan kujala joutuu nappaamaan kuvattavan haavilla ja pistämään sen vähäksi aikaa jääkaappiin rauhoittumaan. ”kun yritin kuvata ruokohypykkiä kasvilla, se katsoi minua päätään käännellen ja hyppäsi sitten kädelleni. Näin lajilista karttuu kaiken aikaa.” kujalalla on hyönteisten näkemiseen harjaantuneet silmät. ”tulee luonnossa muutakin nähtyä kuin hyönteisiä, esimerkiksi käärmeitä”, kujala virnistää. ”Se näyttää muurahaiselta, mutta ei ihan, koska sillä on imukärsä.” hyönteisiä on kaikkialla tapio kujalan kuvauskausi alkaa keväällä kodin kellarista, josta kameran etsimeen löytyy hämähäkkejä ja museokuoriaisia sekä muita pieniä lajeja. ”Syöntijäljet kasveissa sytyttävät oitis kiinnostuksen.” Okaluteen nymfi naamioituu kekomuurahaiseksi. Suomessa kesäturilaat ovat huomaamattomampia kuin muualla Euroopassa. Hyönteiset ovat lämpimässä vikkeliä. Uhriksi on joutunut kyttyränirkon toukka. Toukohärän triunguliini aikuistuu yli nelisenttiseksi jörrikäksi. Jalat, tuntosarvet ja peitinsiivet käydään läpi huolellisesti.” Hyppyhämähäkit ovat älykkäitäkin. Esimerkiksi askettäin Örön saarella Saaristomerellä he löysivät useita pietaryrttinälvikkäitä. keihäsluteen metallinhohtoinen nymfi on peto. Saksassa turilaita on syöty sokerilla kuorrutettuina. Mökin pihakeinu on viherluteen mielestä sopiva munintapaikka. Esimerkiksi pienenpienellä ja haavoittuvalla luteen nuoruusasteilla kuten keihäsluteella on hyvin kirkkaat värit aikuiseen verrattuna
Sivistys velvoittaa meitä yhä. yhdysvalloissa yellowstonen kansallispuisto perustettiin 1872. luontoa on kuitenkin suojeltu kauan, monista syistä. metSo on tarjonnut pysyviä asuinpaikkoja metsien eliöille, ja virkistyskäyttäjät ovat iloinneet siitä, että sienimetsä on säästynyt avohakkuulta. hallitus on pudottamassa summan 18 miljoonaan euroon. luonnonsuojelualueiden hankintaan on käytetty noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Silti tieteelliset seurat ja yksityiset kansalaiset uskalsivat kyseenalaistaa luonnonvarojen suruttoman hyödyntämisen. Suomessa kansallispuistojen perustamisesta alettiin keskustella vuonna 1880, mikä tuntuu lähes käsittämättömältä. luonnon suojeleminen itseltämme on ihmiskunnan jaloin saavutus, jota ei ole syytä suitsia. 34 Suomen luonto 18/2015 eimikkonauhat ilmestyivät tutun metsän ympärille kuin vastauksena hallituksen leikkauksiin. venäjän hallitsijat puhuivat Suomessa Imatrankosken ympäristön ja punkaharjun puolesta jo 200 vuotta sitten. n L Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. keväällä julkistetut leikkaukset ovat herättäneet paljon kritiikkiä, jota on toppuuteltu toteamalla, että juustohöylällä otetaan pois kaikilta, ei vain tietyiltä osa-alueilta. kuninkaat rauhoittivat riistamaita ja turvasivat suosikkikohteidensa säilymisen. 34 Suomen luonto 18/2015. erityisen oudolta tämä tuntuu siksi, että ohjelmaa ovat ylistäneet myös hallituspuolueiden poliitikot. nykysuomalaisia ei uhkaa nälänhätä, epidemiat eivät riehu. tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että luonnonsuojelualueiden perustamisen tunnetuin työkalu, metsien monimuotoisuusohjelma metSo, hyytyy. katovuosista, joiden aikana nälkään ja tauteihin kuoli kahdeksan prosenttia väestöstä, oli kulunut 12 vuotta. metSo-ohjelman rahoitus on ollut enimmillään noin puoli promillea valtion menoista. Selittämättä on jäänyt, miksi luonnonsuojelusta höylätään kerralla yli puolet pois. lintutieteilijä rolf palmgren kia N N iN a M a N N iL a Huonoja aikoja K y tö m ä k i teytti vastauksen kysymykseen, miksi luontoa pitäisi suojella: ”Sivistys velvoittaa.” pitkän työn myötä Suomeen saatiin luonnonsuojelulaki (1923) ja ensimmäiset kansallispuistot (1938). jos metsä on täyttänyt tietyt luontoarvoja koskevat kriteerit, maanomistaja on voinut valita hakkaako vai suojeleeko alueen. aikoinaan tietyt metsät jätettiin koskemattomiksi, koska niitä pidettiin pyhinä. ”LUONTOa pySTyTääN suojelemaan vain hyvinä aikoina”, väitetään. varhaiSET LUONNONSUOjELijaMME korostivat, että ihmisillä on oikeus hankkia luonnosta välttämätön toimeentulonsa, mutta voimaperäinen teollinen hyötykäyttö ei sovi kaikkialle. vuonna 2008 käynnistetty metSo on ollut Suomessa suoranainen ihme. valtio on maksanut suojelusta korvauksen, joka on suuruudeltaan vastannut hakkuista saatavaa taloudellista hyötyä. Suojeluvaihtoehto on tarjolla entistä harvemmille maanomistajille, joten leimikkonauhoja ilmestynee yhä useamman metsän ympärille. yllättävän aikaisin suojelun lähtökohdaksi nousi myös luonto itse. Ihmiskunnalla on ollut varaa suojella luontoa menneinä vuosisatoina, jolloin huonoilla ajoilla tarkoitettiin hengenvaarallisia aikoja. metSoohjelma, joka nyt on hiipumassa, on ollut tämän kunniakkaan perinteen jatkumoa
d ic K Fo RS M a N Pe tR i a H LR o tH. Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan enintään tuhatkunta, alimmillaan kolmisensataa paria. viime vuoden määrä oli 550 yksilöä, kun 2010–2013 keskiarvo jäi 284 haukkaan. koiras on lokkimaisen vaalea. Elokuun alusta syyskuun loppuun Birdlifen tiiralintutietopalveluun ilmoitettiin 429 yksilöä, vuoden alusta peräti 775. Pesäpaikoiksi sopivia aroja ja puoliaavikoita on raivattu pelloiksi. laji on luokiteltu silmälläpiUusi haukka suomeen kauniista arosuohaukasta on vakiintunut meille harvalukuinen pesimälintu. teksti pErTTi kOSkiMiES 36 Suomen luonto 18/2015 arosuohaukka on nyt kotiutunut myös Suomeen. Haukan ryntäys hämmentää, koska yhtenäisellä pesimäalueellaan kaakkois-venäjän alangoilta itään sen kanta on romahtanut 1800-luvun lopulta lähtien. 36 Suomen luonto 18/2015 t änä syksynä Suomessa havaittiin poikkeuksellisen paljon arosuohaukkoja. arosuohaukan lento on kevyttä
Koiras painaa 235–415, naaras 400–550 grammaa. varmasti arosuohaukka on pesinyt Suomessa ennen vuotta 2005 vain kiihtelysvaarassa kesällä 1933 ja vaalassa 2003. kOkO: Pituus 43–48, siivenkärkien väli 105–120 senttiä. yMpäriSTö: arojen laji, Suomessa kosteikoilla, hakkuuaukeilla ja viljelysmailla. arosuohaukoilla on taipumusta liikehtiä tuhansia kilometrejä ydinalueidensa länsija luoteispuolella. todelliset haukkamäärät ovat kuitenkin moninkertaisia havaintoihin verrattuna. arosuohaukan ja niittysuohaukan siivenkärjet ovat terävämmät kuin sinisuohaukan ja lento on tiiramaisen kepeää. luultavasti Suomessa pesii jo joitakin kymmeniä pareja arosuohaukkoja, joskin määrä vaihdellee voimakkaasti. Pe tR i a H LR o tH arojen siro haukka löysi Suomen avomaat. linturengastuksen pioneeri, haukkametsästäjä ja taiteilija johannes snellman havaitsi vuoden 1930 keväällä ahvenanmaan Signilskärillä peräti seitsemän arosuohaukkakoirasta, kun koko Suomesta tiedetään vuosina 1842–1961 yhteensä vain 27 havaintoa. Monet nuoret lienevät suomalaispesinnöistä. Koiraan siivenkärjessä on pienempi musta kiila kuin sinija niittysuohaukalla, muuten koko lintu on päältä lokinharmaa, alta vaalea (ei pitkittäisjuovia siivellä kuten niittysuohaukalla). LEviNNEiSyyS: Pesii kapeahkolla vyöhykkeellä Mustanmeren pohjoispuolelta aasian länsiosiin, Suomessa säännöllisimmin Pohjanmaalla ja Kainuussa. Siitä on esimerkkejä vanhastaan. 18/2015 Suomen luonto 37 Circus macrourus NäiN TUNNiSTaT: arosuohaukka muistuttaa niittysuohaukkaa. Matkaa voi seurata Luonnontieteellisen keskusmuseon nettisivuilla (https://www.luomus.fi/fi/arosuohaukkanaaras-potku). MUUTTO: arosuohaukat muuttavat talveksi Länsija etelä-eurooppaan sekä Keskija itä-afrikkaan. Ruskealla naaraalla siiventyvi on juovattomampi ja tummempi kuin niittysuohaukalla, alta punaruskealla nuorella on vaalea kauluri. Naaraiden ja nuorten arosuohaukkojen erottaminen sinija niittysuohaukoista on hankalaa, ja valtaosa vanhoista havainnoista koski aikuisia koiraita. Maailmankannaksi arvioidaan vain 10 000–20 000 paria. n Nuori arosuohaukka kirkkonummella. useita äkillisiä vaellusaaltoja huomattiin eri puolilta länsi-Eurooppaa 1900-luvulla. aRoSuoHauKKa. Molemmat ovat sinisuohaukkaa sirompia, pitkäja kapeasiipisiä sekä pitkäpyrstöisiä. Syyskuun lopussa se oli Marokossa. lintuatlaksessa (2006–2010) pesintä todettiin kyyjärvellä 2008. Silti 25 vuodessa havaittiin vain reilut 200 yksilöä, vähemmän kuin tänä vuonna pelkästään syyskuun ensimmäisellä viikolla. lisäksi todettiin arosuohaukan ja lähisukuisen niittysuohaukan sekapesintä Savukoskella 1993. todennäköisesti pesinyt pari havaittiin kahdeksalla ja mahdollinen pesintä seitsemällä sadan neliökilometrin ruudulla, pääosin Pohjanmaalta lounais-lappiin. kaikki suohaukat saalistelevat laajalla alueella, eikä niiden saaliinvientiä ole helppo seurata. Nopeasti kasvaneesta yksilömäärästä huolimatta pesintöjä on varmistettu vähän. dettäväksi ja se hoippuu vaarantuneisuuden tuntumassa. utajärvellä kesällä 2015 pesinyt naaras lähti satelliittilähetin selässään talvialueita kohti 10.8. Esimerkiksi 1970-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun lajin tuntevaa väkeä kiikaroi jatkuvasti samoilla paikoilla kuin nykyisin. Pääosa arosuohaukoista on havaittu kiertelemässä Eteläja keski-Suomessa huhtikuun puolivälistä toukokuun lopulle sekä elo–syyskuussa, jolloin etenkin nuoria lintuja on ollut kosolti liikkeellä. varmoja pesähavaintoja on vähän, sillä pesä on piilossa vaikeakulkuisilla, usein pensaikkoisilla kosteikoilla, niityillä ja hakkuuaukoilla. varmaa on, että Suomessa ja muualla länsija Pohjois-Euroopassa liikehtivien arosuohaukkojen lukumäärä on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä, vaikka parantunut määritystieto ja lintuharrastajien joukon kasvu otetaan huomioon
38 Suomen luonto 18/2015 38 Suomen luonto 18/2015
”Eihän meillä olisi tätä nykyistä keskustelua resurssien niukkuudesta, ellei kiina olisi tullut peliin mukaan. ”No, se liittyy jatkuvaan globalisoitumiseen”, Wilenius kuittaa. kaksi megatrendiä Wilenius on pitkään kuulunut Kasvun rajat -raportista tunnettuun Rooman klubiin. kysyimme asiantuntijoilta, mitä ekologisille virtauksille kuuluu 15 vuoden kuluttua. Se nosti raaka-aineiden kysyntää dramaattisesti.” Wilenius näkee ympäristöongelmien kehityksellä pitkät juuret. Suomen Luonto kysyi kahdeksan eri alan asiantuntijalta, miten ekologisen elämän virtaukset muuttavat maailmaa seuraavan 15 vuoden aikana. luonnonvarojen hupeneminen. vaikutus ei ole tietenkään yksisuuntaista: maailman mukana myös luonnonystävän elämäntapa muuttuu. Ja eivätkö nuo rajat ole yhä hurjemmassa liikkeessä. Wilenius uskoo niiden vahvistumisen olevan mahdollista. Wileniuksen odottama globalisaation uusi vaihe suorastaan huutaa ekologisia vastavirtauksia, ekotrendejä. Wilenius erottaa pienet ja keskikokoiset trendit valtavista, koko maailmaa ravistelevista megatrendeistä. n Vuonna 2030 Jos trendit jatkuvat ennallaan, saadaan massiiviset ympäristöongelmat ja lopulta talous romahtaa. Mitä ne olisivat: väestönkasvu. ”Rooman klubi simuloi 1970-luvun Kasvun rajat -raportissa globalisoitumisen silloista vaihetta eli sitä, miten materiaalit, energia, tuotanto ja kulutus kehittyvät globaalilla tasolla. lue ja hämmästy. M a RK Ku w iL eN iu S. Ehtisikö se vuoteen 2030 mennessä. yllättäen hänen vastauksensa ei kuitenkaan suoraan liity ekologiaan. Hän näkee maailman kehityksen etenevän kahden sukupolven mittaisissa jaksoissa, joissa ensimmäinen esittelee uuden idean ja toinen vie sen käytäntöön. Se liittyy niin sanottuun huoltosuhteen heikkenemiseen eli siihen, että parinkymmenen vuoden päästä kolmannes vaikkapa Suomen väestöstä on yli 65-vuotiaita. Biodiversiteetin kato. Nuo megatrendit näkyvät tavalla tai toisella kaikessa siinä, mihin maailma on menossa. ilmastonmuutos. ympäristöajattelun kohdalla kyse on nyt siitä, ehtiikö toinen sukupolvi tulla ajoissa. ”Jos ajattelen seuraavia vuosikymmeniä, näen kaksi suurta megatrendiä. Ensimmäinen on globalisoitumisen uusi vaihe ja toinen väestön ikärakenteen muutos.” ikärakenteen muutoksesta olemme kuulleet väsymiseen asti. vastaus oli, että jos trendit jatkuvat ennallaan, saadaan massiiviset ympäristöongelmat ja lopulta talous romahtaa.” Wilenius katsahtaa silmiin. Suuri kysymys on tietysti se, muuttuuko yhteiskunta kestävämmäksi. 18/2015 Suomen luonto 39 Megatrendit muuttavat maailmaa. Ne ovat pakottavia voimia, jotka haastavat nykyisen kulttuurimme. teksti jOUNi TikkaNEN / kuvitukset kLaUS WELp t ulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wileniukselle sana ”trendi” merkitsee aavistuksen eri asiaa kuin tavalliselle kansalaiselle. ”akateemisten tulevaisuudentutkijoiden maailmassa trendit tarkoittavat taas sitä, millaisia yhteiskunnallisia, sosiaalisia tai taloudellisia liikevoimia meillä on.” trendi on siis jotain, mikä tyrkkii asioita eteenpäin ja aiheuttaa muutoksia. ”voi kai sanoa, että me ollaan aika hyvin sillä tiellä.” Ehtiikö toinen sukupolvi ajoissa. Mutta eivätkö luonnon rajat ole perimmäinen pakottava tekijä. ”yleisessä katsannossa tämän vuoden trendi on punainen väri”, Wilenius heittää
Kehityksessä on kyse siitä, että tulevaisuuden kuluttaja on erilainen: nuoret haluavat yhä harvemmin omistaa auton tai hankkia ajokortin, he ovat lähinnä kiinnostuneita pääsemään paikasta toiseen. 40 Suomen luonto 18/2015 LiikENNE muuttuu hyvin radikaalisti jo paljon ennen vuotta 2030, ja on vähän vaikea ennustaa, mitä sen jälkeen tapahtuu. Siihen sijoitettavat rahat siirtyvät suurelta osin palveluihin ja luovat bisnestä uusille yrityksille. Kunnallekin kustannus olisi sama tai jopa pienempi. digitalisaation avulla kaikki kulkeminen saadaan hyvin saumattomaksi. Me tekesillä uskomme, että liikenteestä tulee digitaalinen palvelu koko Suomen laajuisesti ja myös kansainvälisesti. oli kyse sitten joukkoliikenteestä, takseista, kimppakyydeistä tai yhteiskäyttöautoista, kaikki on pian saatavilla yhden palvelun kautta. tämä vähentää tarvetta oman auton omistamiseen. tämä trendi on ehdottomasti vankistunut viime vuoden ja puolenkin vuoden aikana. Kuluttajan liikenneyhteydet paranisivat ja ympäristöhaitat vähenisivät, kun suuret bussit eivät ajaisi vakioreittiä vain muutama matkustaja kyydissään. omistusautohan on käytössä vain viisi prosenttia ajasta, joten se on hyvin huono investointi. SONja hEikkiLä diplomi-insinööri, asiantuntija, Tekes 40 Suomen luonto 18/2015 Whatta – ajokorttI. Su Sa N N a Le H to / te Ke S Vuonna 2030. Maaseudulla ajaa tällä hetkellä kunnan maksama bussi, joka kuitenkin kulkee niin harvoin, että se palvelee hyvin huonosti. Sen sijaan siellä voisi kulkea takseja tai minibusseja, jotka ohjautuisivat kysynnän mukaan. digitalisaatio on luonnollinen kehityskulku kaikilla aloilla
Kaukolämmön tuotannossa fossiilisten polttoaineiden käyttö kuitenkin vähenee. 18/2015 Suomen luonto 41 ENErgiaNTUOTaNTO on vuonna 2030 Suomessa aika lähellä sitä, mikä kirjattiin tuoreimpaan hallitusohjelmaan: puolet energiasta tuotetaan jo 2020-luvulla uusiutuvilla ja kotimaisuusaste on 55 prosenttia. äänija muut haitat näyttävät jarruttavan sitä enemmän kuin osattiin odottaa. Kun maan johtavat poliitikot tällaiseen sitoutuvat, se todennäköisesti myös toteutuu. biokaasussa on suuria mahdollisuuksia, ja suomalaiset poliitikot mielellään edistävät myös nestemäisiä biopolttoaineita, mutta kuinka monta tekniikkaa meille mahtuu rinnakkain, jää nähtäväksi. Liikenteessä uusiutuvat energiamuodot ja sähköautot yleistyvät. tuulivoimakin lisääntyy, mutta se tuskin kattaa vuonna 2030 yli 20:tä prosenttia sähköntuotannosta, niin kuin vielä viisi vuotta sitten ajateltiin. Hajautettu energiantuotanto yleistyy varsinkin sähköntuotannossa rajusti, koska aurinkopaneelien tekniikka on kehittynyt nopeammin kuin kukaan saattoi kuvitella. toisaalta meistä kaikista tulee energian tuottajia. iso osa suomalaisista energiateollisuuden yrityksistä on mukana Fennovoiman ydinvoimaprojektissa, mikä syö niiden mahdollisuuksia panna rahaa muuhun energiantuotantoon. Lämmityksessä muutos kohti hajautettua tuotantoa on pienempi, koska suuri osa rakennuskannastamme on kaukolämpöverkossa. Se on vääjäämätön muutos, joka on jo käynnissä. rikU ESkELiNEN ekoenergia-asiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto aurInkopaneelIt tulevat kaIkkIen katoIlle H eid i M o iS io / SL L
Samalla maatilan ravinteet saadaan kiertoon. 42 Suomen luonto 18/2015 nIukkuuS mullIStaa ympärIStöpolItIIkan yMpäriSTöpOLiTiikaN osalta on mielekästä lähteä siitä toiveesta, että ilmastopolitiikka olisi vuoteen 2030 mennessä jotenkin onnistunut, koska jos ei ole, tuolloin ollaan jo niin pitkällä, ettei oikeastaan millään ole enää väliä. Uskon, että kotitalouksien materiaalinkulutus lähtee tämän myötä laskuun.” a N tt i Sa LM iN eN u LL a ja u H ia iN eN / Lu Ke Vuonna 2030. yksi asia on tilarakenne: todennäköisesti tuotanto erikoistuu edelleen niin, että on hyvin isoja kotieläinja kasvinviljelytiloja ja toisaalta paikallisille markkinoille tuottavia erikoistiloja kuten lähiruokaja luomutuottajia. toisaalta en usko, että pelkästään yhden energiatekniikan käyttö laajenee, vaan paikasta riippuen muut uusiutuvat energiamuodot kuten aurinkosähkö, maalämpö ja erityisesti itäja Pohjois-Suomessa hakepohjainen sähkön ja lämmön yhteistuotanto yleistyvät. Se on edellytys sille, että ympäristöpolitiikkaa voi olla vuonna 2030. Vähähiilisyystavoitteet ajavat esimerkiksi kotieläintiloja lisäämään uusiutuvan energian kuten biokaasun tuotantoa. Monilla alueilla maailmassa vauraiden aikojen ympäristönsuojelua ei voida pitää yllä. Nykyinen globaali työnjako ei voi pysyä pystyssä maailmassa, jossa laidat ja ulkopuolet eivät enää voikaan toimia halpatyön ja halpojen raaka-aineiden tuottajina, kun niissä elämisen materiaalinen perusta alkaa horjua. viLLE LähdE filosofi ja kirjailija, Paljon liikkuvia osia sekä Niukkuuden maailmassa -kirjojen kirjoittaja IlmaStonmuutoS lISää ruoan vIentIä rUOaNTUOTaNTO on varmasti 15 vuoden päästä paljolti samanlaista kuin nytkin, mutta on olemassa isoja trendejä, jotka vaikuttavat siihen, miltä se näyttää. etenkin vauraammille yhteiskunnille energiaa on tarjolla huomattavasti niukemmin vuonna 2030 kuin aiemmin. tekniikat kehittyvät vuoteen 2030 mennessä ja tuotannon ympäristöystävällisyyttä pystytään parantamaan. paSi rikkONEN erikoistutkija, Luonnonvarakeskus ”Etenkin vauraammille yhteiskunnille energiaa on tarjolla niukemmin.” ”on yhä luontevampaa lainata porakonetta tai vaikka mehukeitintä. Se vaikuttaa siihen, miten mikä tahansa tuotantoala järjestetään. iso osa vedenja energiankulutuksestamme on ulkoistettu jonnekin muualle; suomalaisten vesijalanjäljestä puolet tulee kulutustuotteina ulkomailta. Käytännössä nykyisen fossiilitalouden on täytynyt kääntyä toisenlaiseen suuntaan. Käytännössä yhteiskunnan infrastruktuuria täytyy rakentaa uudestaan ja materiaalista elintasoa laskea. toisaalta maitojalosteiden ja lihan vienti voi kasvaa, koska ilmastonmuutos ajaa euroopanlaajuisesti tuotantoa pohjoisemmaksi. Ruoantuotannon ja muiden perusasioiden turvaamisesta tulee tärkeämpää kuin resursseja syövästä vientituotannosta. Suomessa niukkuus heijastuu siihen, mitä on varaa tehdä ja millaisilla tavoilla. toinen läpileikkaava trendi on ympäristövaikutusten hallinta ja vähähiilisyys. Vaikka asiat menisivät melko hyvin, painetta uusien maa-alueiden käyttöön syntyy, koska peritty tilanne on niin hankala. Vuonna 2030 meillä on paljon omavaraisempi maatalous energiankin puolesta. Luulen, että Suomessa mennään kasvipainotteisempaan ruokavalioon. Luomulla on viime vuosina ollut pientä nostetta, mutta sitä maa brändityöryhmän esittämää tavoitetta, että puolet Suomen ruoantuotannosta olisi 2030 luomua, ei varmaankaan saavuteta
yhä harvemmalla on 2030 enää yksi työnantaja, joka maksaisi kuukausipalkkaa. Suomen kokonaisjätemäärät varmasti vähenevät, koska tulevaisuudessa meillä erikoistutaan enemmän palvelualoihin. erilaiset etätyön ja joustavan työn muodot lisääntyvät ja työt siirtyvät enemmän kotiin. Valtakunnallisesti jätemääriä hallitsevat nyt erilaiset kaivosteollisuuden sivukivet ja rakennusjätteet. tämä näkyy nyt lapsiperheiden määrän lisääntymisenä esimerkiksi Helsingin keskustassa. öljyn hinta ei varmasti tästä enää laske, ja muistakin raaka-aineista tulee koko ajan kalliimpia. tämä ei johdu vain jätteenpolton yleistymisestä, koska myös poltettavaksi päätyvän kotitalousjätteen määrä vähenee kierrätyksen tehostuessa. Sen sijaan työnantajia on useita. Kaatopaikoista ei varmaan koskaan päästä kokonaan eroon, koska aina jää jotain haitallista tai vaarallista ainetta, jonka viimeiset rippeet on saatava sijoitettua jonnekin, jos ei muuta niin tuon aineen tuhkat. 18/2015 Suomen luonto 43 jätehuolloSSa pyörItellään älylaItteIta jäTEhUOLLON kannalta 2030 ei ole hirveän kaukana, mutta kyllä 15 vuodessakin ehtii paljon tapahtua. SaTU LähTEENOja tutkija, ajatushautomo Demos Helsinki ”Jalometalleja ja maametalleja kannattaa ottaa talteen kaikista laitteista.” aSumme ahtaammIn ja laInaamme porakonetta M a RK o M yL Ly M a a jo o N a R au d a SK o SK i. Viidentoista vuoden päästä jalometallien ja maametallien markkinat ovat muuttuneet, ja niitä kannattaa ottaa talteen kaikista laitteista. Kotitalouden jätteiden osalta voisin olettaa, että erilaiset sähköiset kirpputorit ovat löytäneet jo 15 vuodessa käyttäjäkuntansa niin, että käyttökelpoiset tavarat kiertävät paremmin. on yhä luontevampaa lainata porakonetta tai vaikka mehukeitintä pientä maksua vastaan. yhä suurempi osa jätteestä onkin laitteita, koska älytekniikka siirtyy niin vahvasti kaikkeen kuluttamiseen. Luulisin silti, että 15 vuoden päästä kaatopaikoille päätyy jätteestä alle kymmenen prosenttia, kun nyt ollaan parinkymmenen prosentin tasolla. Kaupungistuminen jatkuu. toisaalta jätteeksi päätyvä tavara on yhä hankalammin käsiteltävää. TUULi MyLLyMaa ryhmäpäällikkö, Suomen ympäristökeskus rakENNUSkaNTa ei hirveästi 15 vuodessa uusiudu, mutta on joitakin trendejä, jotka vaikuttavat asumiseen vuonna 2030. Näyttäisi siltä, että huomattavasti pienempi porukka päättää muuttaa maalle ja perustaa oman pellon. uskon, että kotitalouksien materiaalinen kulutus lähtee tämän myötä laskuun. Verkkokauppa on tullut jäädäkseen, eikä enää ole niin paljon väliä sillä, millaisia kodin lähipalvelut ovat. Kun asuintila pienenee, kotia ei haluta täyteen tavaraa, vaan erilaiset vuokrausja yhteiskäyttöpalvelut yleistyvät. toinen kotitalouksien kulutusta muuttava tekijä on jakamistalous. työn muutos on jo käsin kosketeltavaa. Ne 200 neliön omakotitalot, joita rakennettiin 15–20 vuotta sitten, ovat jo nyt vaikeasti myytävissä, ja myös jatkossa vallitseva trendi on pienemmät asuintilat paremmalla sijainnilla. Laitteet ovat yhä monimutkaisempia ja monimateriaalisempia. tämä heijastuu jätehuoltoon siten, että yhdyskuntajätteen määrä voi jonkin verran laskea
Se on ainakin ainoa tapa ottaa persoonallisia kuvia. Nykyisin kaikki huippukuvaajat kiertävät valmiissa pöydissä: metsoa mennään kuvaamaan sinne, missä on metsokojuja vuokrattavana ja karhua sinne, missä on karhukojuja. Silloin koko valokuvauksen idea katoaa, koska sen kantava idea on ratkaisevan hetken ajatus. jos kuitenkin vertaan 1990-luvun alun suomalaista luontokuvausta siihen, mitä nyt julkaistaan, kuvaus on pelkästään yksipuolistunut. 44 Suomen luonto 18/2015 LUONTOkUvaUkSEN perusta on se, että kerrotaan luonnosta, eikä se siitä miksikään muutu. Pelkkä kaunis pinta ei kovin pitkälle johda, koska sitä tekevät kaikki, ja nykyisin on sellaiset vehkeet, että sen tekeminen on hyvin helppoa. tilannekuvaus on vienyt tilaa kaikelta muulta. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta kyllähän se kuvaamiseen vaikuttaa, koska luontokuvauksessa valmistelut ovat vähintään puoli kuvaa. Valokuvaus voi olla pian sitä, että otetaan liikkuvaa kuvaa ja plokataan sieltä oikea ruutu. jos 2030 haluaa olla muista erottuva kuvaaja, on joka tapauksessa oltava jotain sanottavaa. hEikki WiLLaMO luontokuvaaja 44 Suomen luonto 18/2015 luontokuvauS on vIdeokuvauSta H eiK Ki w iL La M o Vuonna 2030. Kun siitä tulee yhä laajempien kansanjoukkojen huvia, val miiden kuvauskojujen ja erilaisten safarien tarjonta lisääntyy. en uskalla ajatellakaan, mitä tekniikka mahdollistaa 15 vuoden kuluttua, koska kymmenen viime vuoden aikana on tapahtunut tavattoman paljon ja asiantuntijat sanovat, että tämä muutos vain kiihtyy. Niin ei ole käynyt. joskus 7–8 vuotta sitten ajattelin, että nippeliniilot ajavat kuvauksen kehitystä, koska digitekniikka on uutta, mutta että pian se menee ohi. Seuraavan 15 vuoden aikana luontokuvaus arkipäiväistyy edelleen
harri karjaLaiNEN aluepäällikkö, Metsähallitus 18/2015 Suomen luonto 45 luontoon mennään urheIlemaan tu u LiK Ki H a LL a. Kun liikunnallinen harrastus on yleensä yhteisöllistä, hiljaiset alueet voivat samalla saada uutta nostetta. Perinteinen luontoharrastus, johon liittyy patikointi, luonnon tarkkailu ja lajintuntemuksen kartuttaminen, pysyy aika vakaana, mutta sen rinnalle tulee uusia virkistysmuotoja. todennäköisesti luontoharrastus on 15 vuoden päästä kuitenkin edelleen välineellistynyt. Myös metsästäjät näkevät oman harrastuksensa virkistyskäyttönä. Luonnonharrastusta yhdistetään vaikkapa polkujuoksuun tai sauvakävelyyn. Massatapahtumat ovat luvanvaraisia ja ne harkitaan aina tapauskohtaisesti. Muuten olemme päätyneet Metsähallituksessa siihen, ettemme rajoita uusia harrastusmuotoja. Syy tulla luonnonsuojelualueelle saa olla vaikka juoksulenkki, kunhan se noudattaa jokamiehenoikeuden sääntöjä. onko jalkajousen kanssa liikkuminen tulevaisuudessa hyväksyttävä tapa nauttia kansallispuistoista. 18/2015 Suomen luonto 45 LUONTOharraSTUS on aina ollut teknistä, seurataanhan esimerkiksi lintuja kiikarilla. Maastopyöräilykin sopii, kunhan pysytään poluilla ja otetaan huomioon muut luonnossa liikkujat. on maastomaratoneja, seikkailukisoja ja niin edelleen. yksi mahdollinen skenaario on, että yhteiskunnan tuulet muuttuvat ja se aletaan rinnastaa muuhun luontoharrastukseen. trendeille on toki taipumuksena syntyä vastatrendinsä. tämän trendin yhtenä ilmentymänä ovat tapahtumat: jo nyt melkein kaikissa isommissa kansallispuistoissa ne alkavat olla jonkinmoinen tunnettuustekijä. jo nyt on nähtävissä, että urheilullinen tapa liikkua luonnonsuojelualueilla yleistyy, ja uskon, että se on pitkäaikainen, vahvistuva trendi. Nykyisin tarkkailun väline näyttää olevan yhä useammin jo kamera, jonka avulla kokemuksiaan voi jakaa somessa
46 Suomen luonto 18/2015 aurinkosähkön aika on nyt 46 Suomen luonto 18/2015 Neuvosten talon katolle sijoitetut paneelit ovat parhaassa mahdollisessa asemassa aurinkoon nähden.
18/2015 Suomen luonto 47 H elsingin kumpulassa asuva radion ja television Luontoilloista ja muista luonto-ohjelmista tuttu veikko neuvonen on innoissaan uusimmasta projektistaan. lisälämpöä tuotetaan puulla. Sen 16 paneelia riittävät tuottamaan lähes kaiken perheen tarvitseman sähkön toukokuusta syyskuuhun. Neuvosen mukaan tämä johtuu lähinnä asennuksen osuudesta. Hänen voimalansa hinta, noin 12 000 euroa, jakautuu kolmeen liki samansuuruiseen kustannuserään: paneeleihin, verkkoinvertteriin, joka muuntaa paneelien tuottaman tasavirran sähköverkkomme verkkovirraksi sekä asennukseen, josta saa kotitalousvähennyksen. ”Suuressa talossa on 12 tulisijaa ja siellä on poltettu puuta noin 10 kuutiota vuodessa”, Neuvonen kertoo. Fossiilienergian käyttö on kestämätöntä. Sen jälkeen hän on silmä kovana seurannut sähkönkulutustaan, sähkölaskuaan ja – aurinkoa. Sitä on kehuttu maailman tehokkaimmaksi”, Neuvonen sanoo. ”En pane hirveästi toivoa ensi joulukuun Pariisin ilmastokokoukseenkaan. olen ollut mukana kahdessa kansainvälisessä ilmastokokouksessa ja tullut pettyneenä pois. ”Se menee kaikkien noiden puiden yli”, hän sanoo ja osoittaa pilvettömältä taivaalta paistavaa aurinkoa. ”on tärkeää saada joka ikinen säde talteen. tämän talon katon kulma on ihanteellinen. ”iso kysymys on, mitä me voimme tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Näin siitä huolimatta, että talossa on 300 neliötä pinta-alaa. Ravinteet viedään metsästä pois.” Neuvonen onkin luopunut puun poltosta kaupungissa. viime huhtikuussa hän asennutti omakotitalonsa katolle aurinkovoimalan, 18 paneelia. aurinkovoima on sen sijaan puhdasta energiaa. aurinkosähkön aika on nyt luontotoimittaja Veikko neuvosen mukaan aurinkosähkö luo toivoa. korkeat puut auringon ja paneelien välissä vähentäisivät tehoa.” katon kaltevuudella on väliä. aurinkovoimalat kehittyvät kovaa vauhtia ja myös kotimaisuusaste kasvaa. Niissä suunnitellaan askareita”, hän sanoo. teksti aLicE karLSSON Neuvonen pyrkii kaikkialla luonnonläheiseen elämäntapaan. Maalla tilanne on hieman toinen. ”En pidä puun polttoa enää kauhean ympäristöystävällisenä, enkä näe risusavotassa ja kantojen repimisessä järkeä. Hänen mukaansa kivenheiton päässä kumpulanmäellä ilmatieteen laitoksen ilmanlaatumittareilla nähdään, miten jo muutaman saunan lämmitys lisää hiukkaspäästöjä. aurinkoa riittäisi maaliskuun alusta lokaau Ke a M a N Ku Va t to M i Se tä Lä veikko Neuvosen viimeisin ekoteko on aurinkosähkön käyttöönotto. ”tosin vtt on äskettäin keksinyt uuden kiteen, joka sieppaa säteet myös tasaisemmilta pinnoilta. Maailman valtiot ovat niin erilaisessa kehitysvaiheessa.” Neuvosen mukaan meillä on nyt ensimmäisen kerran oikeata toivoa. aurinkovoimalat eivät melua eivätkä pilaa maisemaa.. Näyttötaulu kertoo paljonko sähköä syntyy. ”Saan puut pääosin omalta tontilta ja puiden teko on mielekästä, kuntoa kohentavaa puuhaa.” paneelit eivät muuta maisemaa Paneelien asentamisen lähtökohta oli Neuvoselle eettinen. ”Muuta tukea yksityiset eivät saa, itse on viulut maksettava.” omakotitalonsa energiaratkaisusta vakuuttuneena Neuvonen varusti aurinkopaneeleilla myös Padasjoella olevan vapaa-ajan asuntonsa, entisen kansakoulun
”tilityksiä on jo tullut muutamia kymmeniä euroja”, Neuvonen sanoo. Neuvonen tilasi aurinkosähköjärjestelmänsä Helsingin Energialta, Heleniltä. vesivoiman lisääminen ei hänen mukaansa ole ratkaisu. Jotta aurinkosähköstä saisi mahdollisimman suuren hyödyn, sitä on käytettävä silloin, kun aurinko paistaa. Rinnalle pitää kuitenkin saada energiaa varaavia systeemeitä, joita on jo esimerkiksi sähköautoja valmistavalla teslalla. iso asia on jo se, että paikallinen sähköyhtiö ostaa ylijäämäsähkön. järjestelmien tuotantotakuu on tyypillisesti 25 vuotta, tekninen käyttöikä 40 vuotta ja laskennallinen takaisinmaksuaika verkkoon liitetyssä kohteessa 15–20 vuotta. Ne kannattaakin yhdistää”, Neuvonen opastaa. Pieniä sähkömyllyjähän pitäisi päinvastoin purkaa ja siitä olisi suurempi hyöty luonnolle.” aurinkopaneelit eivät liioin melua, eivät muuta talon ulkoasua eivätkä pilaa maisemaa, mikä on tuulivoimaloiden rasite. jatkossa hintakehitys ei ole yhtä nopeaa. talo on hirsirunkoinen ja se on rakennettu 1927. Energiakylää ei vielä syntynyt. Samaan aikaan kumpulassa virisi ajatus energiakylästä. ”kun tulimme tänne 40 vuotta sitten, täällä oli pystyuuneja joissa oli sähkövastukset. kovimpina talvina meni 30 000 kilowattituntia, mutta nyt voidaan päästä ehkä 15 000.” ”Ensin hankin ilmalämpöpumpun, jolla pystyimme alentamaan sähkönkulutusta jo noin 20 000 kilowattituntiin. Paikallinen sähköyhtiö ostaa ylijäämäsähkön. jaNNE käpyLEhTO ilmalämpöpumpulla aurinkopaneeleista saa isomman hyödyn. kiinnostava seurattava Neuvonen mietti aurinkosähkön käyttöön ottoa vuosia. lämmittäminen oli ja on edelleen suurin kuluerä. Suurempien järjestelmien asentaminen on käynnistynyt nopeasti, koska hinnat ovat pudonneet niin alas, että omalta katolta voi saada jopa samaan hintaan sähköä kuin sähköyhtiöiltä. Näin sähkö menee hyötykäyttöön, jos sitä ei pysty itse kuluttamaan. aurinkosähkön merkitys päästöihin tai tuotantorakenteeseen on tällä hetkellä Suomessa mitätön, mutta esimerkiksi Saksassa tuotetaan vuositasolla jo 6 prosenttia sähköstä aurinkosähköllä. aurinkopaneelit eivät vielä ratkaise suurien sähkömäärien hankintaa, mutta ne ovat askel eteenpäin. aurinkosähkön ohella on syytä muistaa aurinkolämpökeräimet: hankinta on huomattavan kannattava, jos kiinteistössä tuotetaan lämmin käyttövesi jollain alkeellisella menetelmällä kuten suoralla sähköllä tai öljyllä. Sähköverkon ulkopuolisilla kesämökeillä on noin 80 000 aurinkosähköjärjestelmää, joilla toimii tyypillisesti valaistus ja pienlaitteet. aurinkosähkön hinta on pudonnut noin 70 prosenttia viidessä vuodessa. ajatus alkoi kypsyä viime vuonna, kun järjestelmien hinnat halpenivat ja hankinta alkoi olla mahdollista. to M i Se tä Lä. ”Sehän tuhoaa koskia. NaPS Solar Systems on merkittävin suomalainen aurinkosähköalan yritys: mökkisähköjärjestelmistä noin puolet on sen toimittamia. Se syö lisää kulutuksesta pois. 48 Suomen luonto 18/2015 aurInkoSähkö SuomeSSa aUriNkOSähköN hyödyntämisessä on Suomessa pitkät perinteet. aluksi mukaan oli lähdössä useita taloja, mutta eteneminen pysähtyi. kun pumppu yhdistetään aurinkosähköön, yksi auringosta tuleva watti muuttuu kahdeksi tai kolmeksi. toistaiseksi paneeleita on vain kolmella taloudella. Suomessa on omakotitaloissa noin 500 järjestelmää ja asunto-osakeyhtiöissä alle 100. ”Ennen meillä pestiin pyykkiä yösähköllä klo 21 jälkeen, mutta nyt pitää pistää koneet käyntiin keskipäivällä.” ilmalämpöpumppu rinnalle Neuvosten omakotitalossa on suora sähkölämmitys. tuotanto keskittyy kesään: kolmena pimeimpänä kuukautena se on 4–8 prosenttia kesäkuukausien tuotannosta. kuun loppuun niin omakotitaloille kuin kerrostaloille ja teollisuuslaitoksillekin
2014 2015 ero toukokuu 995,2 724,8 -27 % kesäkuu 618,5 339,6 -45 % heinäkuu 254,9 163,0 -36 % elokuu 388,0 255,2 -34 % Neuvosten omakotitalon aurinkovoimalan takaisinmaksu on nyt noin 15–20 vuotta. Neuvonen on lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Neuvosten omakotitalon sähkön kulutus (kWh) ennen aurinkopaneeleita ja nyt. Ensin tehtiin suunnitelma, joka toteutettiin päivässä. ”aurinkoisina päivinä, keväästä tänne elokuun lopulle, tuotto on ollut tasaista, 20–30 kilowattituntia päivässä”, Neuvonen sanoo. ”Jos sähkön hinta nousee muutamallakin sentillä, takaisinmaksuaika luonnollisesti lyhenee.” Neuvosen mukaan olemme yllättävän riippuvaisia sähköstä, mutta keinoja kulutuksen leikkaamiseksi on. ”Sen verran kestää, että voimala alkaa tuottaa puhdasta voittoa”, hän sanoo. kuka tahansa voi olla esimerkkinä toisille.” n Neuvosten talo helsingin kumpulassa, josta saattaa rakentua energiakylä. ”Se kattaa lähes koko kulutuksemme. ja N N e K ä Py Le H to. ”led-valoihin ja a-luokan kodinkoneisiin siirtyminen on järkevää. arvio ja suunnitelma maksoivat 200 euroa, jonka sai takaisin, jos tilasi kuten me teimme.” kaikki meni nopeasti. Sähköä tarvitaan kuitenkin myös illalla ja yöllä, joten sitä on otettava verkosta. Mittari näyttää, että tähän mennessä (31.8.) kumpulan talon paneelit ovat tuottaneet 2670 kilowattituntia sähköä. Ja jos on taloudellinen mahdollisuus, niin nyt on aurinkopaneeleiden aika. aurinkosähkö tuo sähkönkulutukseen uuden ulottuvuuden. toisaalta paneelisähköä virtaa valtakunnanverkkoon.” Pilvisinä päivinä tuotto putoaa jopa kolmeen, neljään kilowattituntiin ja talvella mittariin piirtyy taatusti myös pyöreä nolla. 18/2015 Suomen luonto 49 ”Siellä oli tarjous tästä järjestelmästä. Neuvonen viettää aikaa verkkoinvertterin ääressä ja merkitsee lukemia ruutuvihkoon
Meloja nauttii maisemista, mutta turvesoilta valuva humus kasaa veteen tummia sävyjä. 50 Suomen luonto 18/2015 teksti ja kuvat MarkUS Sirkka Saarijärven koskireitti on nimensä veroinen: seitsemän kilometriä kohisevia koskia. 50 Suomen luonto 18/2015 koskien reitti Kuohuvien
18/2015 Suomen luonto 51 LöyTöRETKELLä SUomESSA 18/2015 Suomen luonto 51 koskien reitti riekonkoski ryöppyää leveänä.
Saarijärven reitillä leuhunkosken ja Hietamankosken voimalat sulkevat kalojen pääsyn latvavesien kutualueille. Suurin vilske on hiljentynyt sitten 2000-luvun vaihteen, kun koskenlaskuretket olivat suosionsa huipulla. Melontaretken varusteet ovat hyvässä suojassa kajakin kannen alla. asiaan on tulossa parannus, sillä Saarijärven reitti on vaelluskalakantojen elinolojen parantamiseen tähtäävän kansallisen kalatiestrategian kärkikohteita. Saarijärven reitti on kymijoen vesistön kyyjärveltä äänekosken kuhnamolle ulottuva reittivesi. kun jokiosuuttakin on 28 kilometriä, ei pääse pitkästymään. Ranta on kuitenkin vapaassa käytössä ja Saarijärven koskireitin aloituspiste. ”Mikäli Eu-rahoitus toteutuu, rakennetaan kalatiet neljän vuoden kuluessa”, kertoo saija koljonen Suomen ympäristökeskuksesta. kalat eivät osaa kiertää. Muita melojia ei näy, vain jokunen asukas askareissaan. Hän kiittelee voimalat omistavan ja kalatiet toteuttavan vattenfallin aktiivisuutta. Suosittuja ne ovat toki edelleen, mutta nyt napapiirin eteläpuolella uhanalaiseksi ahdistettu taimenkanta on Saarijärven reitilläkin istutusten varassa. kalaisat kosket ovat olleet vetovoimaisia paljon kauemmin; ne houkuttelivat kalaturisteja ulkomaita myöten jo 1800-luvulla. kastumisen mahdollisuus on olemassa, sillä koskia EteläSuomen pisimmällä melontareitillä riittää: 82 kilometrin matkalla on 22 koskea, joille kertyy mittaa liki seitsemän kilometriä. Se kerää latvavetensä Suomenselän karulta vedenjakajalta ja laskee Päijänteen kautta kymijokea pitkin Suomenlahteen. koskenlaskua ja kalastusta on rauhallista. Ne estävät myös melojien etenemisen, mutta leuhunkoski on helppo kiertää rantautumispaikan kanoottikärryllä. ”Erityisen hienoa on, että kalateihin on tulossa luonnonmukaisia, puromaisia osuuksia, jotka mahdollistavat monipuolisen eliöstön ja paljon ekologisemman lopputuloksen.” Saarijärven reitti alkaa kyyjärveltä. Melontareitti kulkee reittivedestä suurimman osan, kyyjärveltä Saarijärven Summaselle. ”Heijoistenkoskea ja kalmukoskea laskettiin kiivaimpaan aikaan useita kertoja päivässä”, kertoo melontaja koskenlaskuretkiä reitillä järjestävä eräopas ari Toikkanen. kenties seesteinen tunnelma on alueella toimivan, henkisiä tapahtumia järjestävän ykseyden keskuksen ansiota, mene ja tiedä. 52 Suomen luonto 18/2015 k ala pintoo ja tekee renkaita kyyjärven peilityyneen pintaan kalliorannan leirintäalueella. Eräopas ari Toikkanen tuntee nämä kosket.. Leuhunkosken voimalan voi kiertää rantautumispaikan kanoottikärryllä. Järvillä tapahtuvan kalastuksen lisäksi heikentynyt veden laatu ja vaellusesteet kurittavat taimenkantaa. kokka Salonniemen ympäri ja tervaselän poikki oikarinjoelle
kaNOOTTiEN vUOkraUSTa: Saarijärven latu www.saarijarvenlatu.fi, Saarijärven eräpalvelut www.erapalvelut.com, eräopas ari toikkanen http://aritoikkanen.suntuubi.com/. pääTöSpaikka: Summasjärvi, mutta retken voi päättää myös Saarijärvelle. LiSäTiEdOT ja karTTa: http://visitsaarijarvi.fi/aktiviteetit/ saarijarven-koskireitti/. kOSkET: 22 koskea, vaativin, kalmukoski (II+). 18/2015 Suomen luonto 53 heIjoIStenkoSket taIpaleenja rIekonkoSkI kalmukoSkI. © K a Rt ta Ke SK u S, Lu Pa L8 53 Kyyjärvi Kiminkijärvi Karstula Kyyjärvi Pääjärvi Karankajärvi Kalmarinjärvi Saarijärvi Summanen Pyhäjärvi Mahlunjärvi Melontareitti kulkee kyyjärveltä Summaselle. reitillä voi tehdä myös lyhyempiä retkiä. LähTö: kalliorannan leirintäalue (yleinen uimaranta) kyyjärvellä. NähTävyydET: honkalehdon kievari kyyjärvellä, kirkkovuoren näkötorni, Wanhat Wehkeet -automuseo & kesäteatteri karstulassa, Säätyläiskotimuseo, kivikauden kylä, puuhapuisto veijari Saarijärvellä, maisemat. 18/2015 Suomen luonto 53 SaarIjärven koSkIreIttI piTUUS: kyyjärvi–Summanen noin 82 km, jatkoyhteys äänekoskelle, keiteleelle ja päijänteelle. Terävästi Summasjärveen pistävä Summassaaren haikankärki on luonnonsuojelualuetta
kyyjärveltä on taitettu taivalta parikymmentä kilometriä. kannattaa poiketa myös keskustan toiselle puolelle Päällinjärvelle ja sen tossunperään, jonne pääsee melomaan Enojokea pitkin. useimmat reitin kosket ovat suhteellisen helppoja i-luokan koskia. Hankkeessa etsittiin ratkaisuja turvetuotannon ja metsätalouden vesistökuormituksen vähentämiseksi. vuodenaika luonnollisesti vaikuttaa vaikeusasteeseen: kevättulvalla vauhtia riittää ja aallot ovat isoja, mutta vähällä vedellä kanoottia voi joutua jopa uittamaan. Jakson viimeinen, Rakinkoski, on rajuin ja vaativin. ”tilanne on huonontunut kymmenen viime vuoden aikana: esimerkiksi Saarijärven näkösyvyys on tippunut parista metristä yhteen”, sanoo Saarijärven kaupungin ympäristösihteeri kalle laitinen. ”Ei ole hääviä, jos järvessä käynnin jälkeen on pestävä niin uimarin iho kuin hetkessä limoittunut katiskakin”, sanoo laitinen, ja näyttää kuvaa ruskeaa mönjää täynnä olevasta taimenen mäti-istutuksiin käytettävästä mätirasiasta. virtaavaa vettä on syytä kunnioittaa ja tutkia kosket rannalta ennen laskua. Matkalla on ollut muutama pieni koski, Ruukinkoski huomattavimpana, mutta reitin vuolaimmat kosket ovat vielä edessä. Suurimpana syynä pidetään turvesoilta ja ojitetuista suopohjaisista metsistä kulkeutuvaa humusta, mutta oma osansa on myös maataloudella. Sitten ollaankin Heijostenkoskilla, reitin pisimmällä koskijaksolla. Joen ylittävän sillan kupeessa on otto von Fieandtin kivet, Suomen sodan taistelupaikan muistomerkki. Saarijärven reitin järvistä lähes 60 prosentin ekologinen tila on tyydyttävä tai sitä huonompi. pääjärven leirintäalueella Palataanpa yläjuoksulle, karstulan Pääjärvelle. Pääjärvelle voi jäädä yöksi esimerkiksi Hämeenniemeen, kunnan entiselle leirintäalueelle. Reittiveden valuma-alueella on yli puolet koko keski-Suomen turvetuotannosta, 3600 hehtaaria. Tuhmalammelta Tuhmakoskelle Karstulan kirja kertoo tuhmalammen nimen olevan pohjalaista perua, ajalta jolNäkymä pääjärvenmäellä olevasta kirkkovuoren näkötornista on upea.. juhannuksen jälkeen helpottuu leppoisasti virtaavat kouheroisenkoski ja kissakoski saattelevat melojan Pääjärveltä Hepolammelle, kapealle muutaman niemennokan verran mutkittelevalle järvelle. Saarijärven reitti oli myös viime vuonna päättyneen valtakunnallisen taSo-hankkeen pilottikohde. vaikein, kalmukoski, on ii+-luokan koski. Ensikertalaisen kannattaa suunnata reitille vasta juhannuksen jälkeen, kun vesi on laskenut. ”Esimerkiksi Saarijärven reitin Pyhäjärven Peltojoesta koekalastettujen taimenten geneettinen tutkimus osoitti, että kaksitoista viidestätoista kalasta oli joen omaa kantaa”, kertoo ympäristösuunnittelija veijo Honkanen Saarijärven kaupungilta. vedenlaatu vaikuttaa vesiluonnon lisäksi luonnollisesti myös asukkaiden viihtyvyyteen ja matkailuun. kypärä kuuluu koskimelojan pakolliseen varustukseen. kansainvälinen koskiluokitus jakaa kosket kuuteen vaikeusasteeseen ja lisäksi mahdottomaan. teltoille on runsaasti tilaa ja kodassa puita poltettavaksi. Se on luokiteltu ii– -luokan koskeksi. 54 Suomen luonto 18/2015 vaikka yhteys latvavesille on ollut poikki 50 vuotta, luontaisesti lisääntyvää omaa taimenkantaa on säilynyt reittiveteen laskevissa vesistöissä. Myös Moksinjoessa ja konttijoessa elää eriytynyt, omaleimainen taimenkanta. upea maisema avautuu, kun kapuaa Pääjärvenmäen laella seisovan sata hirsikertaa korkean kirkkovuoren näkötornin huipulle. Huoli on yhteinen, sillä vuonna 2009 reittiveden vesiensuojelun parantamista vaatineen vetoomuksen allekirjoitti yli 3400 asukasta. vetoomuksella on ollut merkitystä, sillä ilmassa on hyvää tahtoa ja tekemisen meininkiä. karstulan keskusta on kolmen järven ja metsien ympäröimä. ”vesi on elementti, jonka eteen kannattaa tehdä töitä – se on kansallisaarre”, painottaa kalle laitinen. viisi peräkkäistä koskea muodostavat yhtenäisen kahden ja puolen kilometrin koskijakson, mikä tarjoaa varsinkin alkukesästä retkimelojalle vauhdikasta menoa. käymälärakennus ja keittokatos sitä vastoin ovat lukossa. Turvepuuro samentaa veden taimenen selviytymiseen vaikuttaa myös reittiveden huolestuttavan kehno vedenlaatu
kalmukoski on luokitukseltaan reitin vaativin. kalmukosken rantalehto on suojeltu. 18/2015 Suomen luonto 55 virtaavaa vettä on syytä kunnioittaa. kuikka kuuluu reittiveden lajistoon. 18/2015 Suomen luonto 55
reitin varrelle jää myös kivikauden kylä Saarijärvellä. viereinen korsusauna lämpenee melojille. Sittemmin 1964 päättynyttä uittoa varten peratut kosket on ennallistettu ja uittorännit purettu. Saarijärven keskustassa ohjaan Saarijärven ladulta vuokraamani kajakin takaisin kotisatamaan, yhdistyksen Pieni-lumperoisen tuntumassa sijaitsevan vajan laituriin. Siellä kansallisrunoilija j. tuhmakosken ylittää Pariisintie. ari toikkanen tietää toisenlaisen tarinan. Riekonkosken takana Sahinniemessä seisoo Riekon talo, yksi seudun vanhimmista. Sen mukaan järvi on saanut nimensä venäläisupseerin moitteesta seudulla riiustelleen sotilaan hukuttua järven heikkoihin kevätjäihin. 56 Suomen luonto 18/2015. Maasto on epätasaista ja teltalle on hankala löytää tasaista kohtaa. ”koskialueita kiveämällä ja sorastamalla saadaan taimenille suojaja kutupaikkoja, esimerkiksi Rimminkoskeen tuotiin reilu 30 kuutiota kutusoraa”, sanoo työt organisoiva Matti Havumäki keski-Suomen kalatalouskeskuksesta. Melontareitti jatkuu vielä leuhunjokea Summasjärvelle. Reittivesi on ollut myös tärkeä uittoväylä. Pisimmillään Saarijärven latvoilta uitettiin tukkipuuta kymijoen suulle saakka. kansallislaulun maisemat Mahlunjärvi päättyy kahteen peräkkäiseen koskeen, Saarijärveen laskeviin taipaleenja Riekonkoskiin. innokkaimmat melovat Seitsemän järven kierrosta takaisin Saarijärvelle tai jatkavat reittivettä kohti äänekoskea ja Päijännettä. Nimi tulee 1960-luvun vaihteen tietalkoisiin osallistuneiden ranskalaisnuorten mukaan. Hän tarjoaa matkailijoille kosken partaalle veistämänsä kodan suojassa korsu-menyytä: omalla ja ympäristön maatiloilla tuotettua ruokaa, loimulohta, rosvopaistia ja leipäjuustoa. tukin matka kotkaan kesti kahdesta kolmeen vuotta. lähempänä vesi katoaa kalmukoskeen ja häviää näkyvistä. n kalmukosken kuohuja on syytä kunnioittaa. kajakki keinuu kuin lastu aaltojen lyödessä kannen ylitse. Parhaillaan kunnostetaan Saarijärven reittiin laskevaa Murronjoen reittiä, osin Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-rahaston varoin. Eksoottiset vieraat olivat nähtävyys, joita lähikylien tytöt tulivat ihmettelemään pitkästäkin matkasta. taipaleenkosken niskalla seisoo uutta hohkaava laavu, jonka suojaan mahtuu niin jalokalaa mielivä kalastaja kuin meloja. Pahaenteiseltä kalskahtava koski on reitin vaativin, ii+-luokan koski, ja vauhdikas tulvan kuohuessa rantakallion ylitse. idylliset maisemat jatkuvat kalmarinselällä. Saarijärven luoteisnurkkaan, kokkolaan vievän valtatie 13 varteen, jää kolkanlahti. riekonkoski on viimeinen koski ennen Saarijärveä. kohina kantautuu ylävirtaan. Se on varmaa, että venäläinen sotaväki oli Saarijärvellä linnoitustöissä vuosina 1915–1917. 56 Suomen luonto 18/2015 loin pohjalaiset ja hämäläiset kulkivat kulmakunnan erämaissa eräpolkujaan. ”Meille se antaa elantoa matkailun ja kalankasvatuksen kautta”, sanoo kalmukosken rannalla toimivan Roppilaxin isäntä lassi ruuska. Pietarin turvaksi rakennettuja linnoituslaitteita on yhä nähtävissä Saarijärven keskustassa ja kalmarissa. onneksi riippumatolle löytyy kaksi sopivalla välillä olevaa puuta. Maisemasta löytyvät niin rannat, kuohuvat kosket, honkien humina kuin laaksot ja kukkulatkin. runeberg tienasi opiskelurahoja kotiopettajana 1820-luvulla. Nousen maihin suvannon rannalle. tuhmajoki johdattaa tuhmakoskelle ja edelleen kalmarinselälle. kolkanlahden tilan päärakennuksessa on Säätyläiskotimuseo, jonka kammariin on koottu näyttely Runebergin Saarijärven ajasta. tähyän laskureittiä rannalta: tuosta mennään, päävirtaan. Uittokoskista luonnontilaan Reittiä on aina hyödynnetty monin tavoin. Lassi ruuska on yksi reitin yrittäjistä. vesi on ollut tie erämaihin, se on antanut kalat ja sen voimalla on jauhettu jauhot ja sahattu puut. koski on helppo, laskeminen käy vaivattomasti lukuisista kivistä huolimatta. Saarijärvi jätti jäljen Runebergiin; se näkyy Saarijärven Paavossa ja Maamme-runossa. kuolusaaren eli Ruumissaaren, 1700-luvun lopun hautasaaren, ohituksen jälkeen maakunnallisesti arvokas länsi-kalmarin kulttuurimaisema vaihtuu valtakunnalliseen, sillä kalmarinselän pohjoisrannoilta Saarijärven vihtaselälle ulottuva alue luokitellaan valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisemaksi. l
käytettyjen autojen tuonti onkin nykyisellään myös ilmansuojeluongelma. SähköaUTOiLLa menee juuri nyt lujaa, vaikka vauhtia tarvitaan myös veroja muista tukijärjestelmistä. ”olemme saavuttaneet dieselillä ja bensiinillä toimivien autojen mahdollisuuksien rajat”, Musk sanoi, kun lehdistötilaisuudessa Hollannissa kysyttiin, menettävätkö ihmiset skandaalin takia uskonsa vihreään tekniikkaan. Esimerkiksi Pariisin pormestari haluaa kieltää dieselautot kaupungissa jo vuonna 2020. Norjan uusien autojen rekisteröinneistä jo melkein viidennes on täyssähköautoja. vanhat ja saastuttavat dieselautot hallitsevat käytettyjen autojen tuontia – juuri ne autot jotka ylittävät tosioloissa normit jopa monikymmenkertaisesti. Skandaali on järkyttänyt koko autoalaa – melkein. kun Suomeen ei dumpata Saksan vanhoja filmikameroita, miksi meidän pitäisi olla nyt vanhentuneeksi osoittautuneen dieseltekniikan ulkoilmamuseo. aNTTi haLkka Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö. Siellä yksi syy niiden suosimiseen on oslon sijainti vuorten ympäröimänä saastekattilana. 11/2015 Suomen luonto 57 V a h ti ko ir a vW ja kodakin hetki Ki M M ey eR / Va St aV a Lo jonoa Länsiväylällä Espoossa. Määrän ilmoittaminen on uutta, sillä typpidioksidin vaikutusten erottaminen pienhiukkasista on vaikeaa. Defra myös totesi, että tärkein syy siihen, ettei kaupunkien ilmanlaatu ole parantunut on se, etteivät dieselautot ole käytännössä läheskään täyttäneet euronormeissa luvattua päästötasoa. Päästöhuijauksessa on kyse typen oksideista, joiden riittävä vähentäminen vaatii pienen dieselauton hintaan nähden kalliita järjestelmiä. Dieselalan keskittyminen vain testisuoritukseen on siten myös iso terveyskysymys. Suomessa dieselautot ovat yleistyneet. osa sähköautoväestä haluaa nähdä kehityksessä jo enteen perinteisen autoteollisuuden ”kodakin hetkestä”. vOLkSWagEN jäi syyskuussa kiinni ohjelmistosta, joka alentaa yhtiön eräiden dieselmallien päästöjä vain testitilanteessa. Sähköautoalan guru elon Musk näki nopeasti tilanteessa käänteen, joka voi johtaa sähköautojen suosion nousuun. Dieselautojen valmistajien tuskaa lisäsi syyskuussa Britannian ympäristöministeriö Defra. Samanlaista liikehdintää on myös Britanniassa. kELvaTakSEEN kaupunkeihin dieselja ehkä bensiiniautojenkin on nyt muututtava tai häviö sähköautoille voi olla vähitellen edessä. Skandaali palauttikin terävästi mieleen, että pakokaasusäädökset on tehty terveyssyistä. kaupunkien ilmassa on aivan liikaa typen oksideja, ja Eu ja yhdysvallat pyrkivät vähentämään niitä. Termi viittaa filmiin liian kauan uskoneeseen valokuvajättiin, joka miltei hävisi tekniikkansa mukana. KR iS ti iN a M a N N eR M a a 18/2015 Suomen luonto 57. Se julkisti alustavan arvion, jonka mukaan saarivaltiossa menehtyy typpidioksidin takia 23 500 ihmistä vuodessa
Patagonia, ka Ru Ja kiEHtova argentiinan puoleista patagoniaa leimaavat pitkät välimatkat, ankarat säät sekä rannikon mahtava luonto valaineen, merinorsuineen, merileijonineen ja pingviineineen. teksti ja kuvat Erkki SiiriLä 58 Suomen luonto 18/2015. keskenkasvuiset merinorsu-urokset taisteluharjoituksessa punta Ninfasissa
Patagonia, ka Ru Ja kiEHtova MATKALLA MAAILMALLA PATAgonIA Ka Rt ta iS to cK PH o to 18/2015 Suomen luonto 59
Patagonianmerileijonat eivät ole hiljaisia saimaannorppia vaan pitävät yllä melua, jonka kuvaamiseen sana kaLopulta mustavalas ilmestyy laiturin viereen. punta Nortessa voi nähdä patagonianmerileijonia (kuvassa), etelänmerinorsuja sekä hyvällä onnella miekkavalaita. Merinisäkäs näyttää katselevan kävijöitä pinnan alta. Pian näkymät vaihtuvat pikkukaupungin katuihin, ja bussin kaartaessa Puerto Madrynin linja-autoasemalle 1500 kilometrin matka Buenos airesista kohti etelää ja Patagoniaa on takana. laskuveden aikaan eläimiä on paikalla jopa satoja. tutkijoiden mukaan läimäyttäjä ehkä viilentää kehoaan tai välittää signaalin lajitovereilleen. toisinaan edessäni kohoaa tumma evä tai pyrstö, toisinaan taas valas puhaltaa ilmoille torventörähdystä muistuttavan uloshengityksen. Maailmassa yksilöitä on yli 10 000. patagonianmerimetso lähdössä merelle punta Loman jyrkänteeltä. tummaselkäinen valas erottuu selvästi, vaikka siihen on maantieltä etäisyyttä kilometri. välillä valas hyppää ulapalla lähes kokonaan ilmaan, ehkä loisia ihosta irrottaakseen. Doradilloon saapuu bussilasteittain turisteja, sillä täällä kokee jotain poikkeuksellisen koskettavaa ihmisen ja luonnon suhteesta. v esihöyrypilvet kohoavat rauhallisten hengitysten tahtiin vaahtopäiden keskeltä. lopulta hetulavalas ilmestyy myös laiturin viereen. Hiekkarannan matala vesi on suojainen paikka jälkikasvun imeä emonsa maitoa sekä opetella valaiden tavoille – kookkaiden ruhojen pyöriskely 10–30 metriä rannasta näyttää uimakoululta. Joskus taas 12–16-metrinen eläin nostaa pyrstönsä vedestä läimäyttääkseen sen hetken kuluttua takaisin aaltoihin. Pitkien välimatkojen lisäksi seutua leimaavat ankarat säät ja monimuotoinen rannikkoluonto. Sinne valasemot saapuvat vastasyntyneidensä kanssa vauvauinneille turvalliseen ympäristöön. Etelänmustavalaita ui rauhallisesti oikealla ja vasemmalla. Merileijonien kakofoniaa Punta lomassa, 15 kilometriä Puerto Madrynista kaakkoon, seuraan merileijonia kallioterassilta, joka sijaitsee patagonianmerimetsojen asuttaman jyrkänteen päällä. viereisellä tarkkailuasemalla hydrofoni välittää huutoja veden alta. Etelänmustavalaiden populaatiosta kolmannes viettää talvikuukautensa Puerto Madrynin ja läheisen valdésin niemimaan matkailuvalttina. olen puoliautiomaan modernissa keitaassa, jonka laidalta arotasangot jatkuvat loputtomina kohti lännen lumihuippuisia andeja sekä etelän kuuluisia jäätiköitä. 60 Suomen luonto 18/2015. laiturilla aikaa viettävät argentiinalaiset huokailevat: ”Qué bonito”, onpa hienoa. valaiden vauvauintia Ensivaikutelmien jälkeen on aika hankkia kyyti Playa Doradilloon, 20 kilometriä koilliseen. Merileijonilla on ahdasta punta Loman rannalla. Puerto Madrynin pitkällä laivalaiturilla olen tapahtumien keskipisteessä. ”Haluaisin itkeä”, tunnustaa keski-ikäinen nainen. Elinvoimaiseksi todetun lajin määrä on kasvanut viime vuosina argentiinassa seitsemän prosenttia vuodessa
kuvassa kaksi aikuista etelänmustavalasta. unescon maailmanperintöalue valdésin niemimaa sekä jotkin luonnonsuojelualueet perivät pääsymaksun, jolla rahoitetaan muun muassa opastuskeskusten toimintaa. patagonian ensimmäisiä suomalaisia luontomatkailijoita oli professori Väinö Auer (1895–1981), joka tutki alueen turvesoita, geologiaa, kasvillisuutta ja eläimistöä. jo ennen aueria patagoniaan oli asettunut suomalainen Alfred Ramström, joka perusti kotikaupunkinsa nimeä kantavan helsingfors-tilan jäätiköiden ja viedmajärven tuntumaan 1917. auerin asiantuntemusta arvostettiin argentiinassa niin paljon, että hän päätyi presidentti Juan Perónin hallituksen neuvonantajaksi 1946–1953. aRGenTiina Puerto madryn Playa Doradillo Puerto Pirámides Punta Loma Punta ninfas Punta Tombo Punta norte Buenos Aires Valdésin niemimaa luontomatkaIlu rannIkolla vaLTaOSa rannikon turismista suuntautuu puerto madrynin seudulle. 18/2015 Suomen luonto 61. valaita näkee eniten kesäkuusta marraskuuhun. Lisätietoa: patagonia.com.ar, argentinacontact.com, fi.wikipedia.org/ wiki/Väinö_Auer, helsingfors.com.ar doradillon ranta on ainutlaatuinen paikka valaiden seuraamiseen ja kuvaamiseen lähietäisyydeltä. Buenos airesista on puerto madryniin hyvät kulkuyhteydet. muilta osin paras matkailukausi on syyskuusta maaliskuuhun. muualla merellisen luonnon yhdyskunnat ovat usein vaikeakulkuisissa paikoissa. perillä palveluja tarjoavat hostellit, hotellit, autovuokraamot, luontoretkiyritykset sekä sukelluskeskukset
yhdyskunnan liepeillä leijuu tuoksu, joka ei ole hajuvesitehtaalta. Nuoren pingviinin untuvat ovat vaihtumassa höyheniin.. vaikka Patagonian merileijonien määrä on kasvanut turkismetsästyksen päätyttyä yli 100 000 eläimeen ja niillä näyttää menevän hyvin, niin silti pääsen todistamaan myös murhenäytelmää. kaksi valdésin niemimaan lahdelmaa valloittaneessa Puerto Pirámiden yhdyskunnassa alle metrinen kuutti yrittää kerta toisensa jälkeen päästä vedestä takaisin lajitoveriensa joukkoon. Näkyvissä olevista täysikasvuisista uroksista kolmas, se kaikkein suurin, on kumppaninsa kanssa omassa rauhassaan. kun matkaamme kohti Punta Nortea, lintusaari isla de los Pájarosin vaiheilla näkyy vain muutama seudun yli 180 lintulajista. 62 Suomen luonto 18/2015 kofonia sopii hyvin. luontokeskukseen pysähtymisen jälkeen sanon vierustoverilleni autossa: ”Nyt ne orcat (miekkavalaat) varmaan jo ovat siellä.” Saapuessamme Punta Norteen kuulemme, että orcat todellakin olivat uineet rannan edustalla ennen tuloamme. koko ajan myös jotain tapahtuu: 300-kiloiset urokset puolustavat haaremeitaan, ja kasvuikäiset kisailevat vesirajassa. Matkailija kuvaa nuoria merinorsuja punta Ninfasissa. Perheidyllin kruunaa 30-kiloinen poikanen, joka imee emosta rasvaista maitoa. tällä kertaa tragedia ei koskenut merileijonaa vaan kuvaajaa. Se on kasvanut ja on noin viisi prosenttia maailman etelänmerinorsuista, joita puolestaan sukeltelee merissä 600 000. Punta Ninfasissa, valdésin kohteista etelään, järkälemäiset, paksukärsäiset machot tappelevat verissä päin rannikkokaistaleen omistuksesta. Merinorsumachojen tappelua vaikka orcat jäävät ikuistamatta, Punta Norten rannoilla saan silti etsimeen merileijonien lisäksi merinorsuja. kokematon uupuu ja häviää aaltojen alle. yleensä merinorsut suhtautuvat rannalla varovasti liikkuviin vierailijoihin välinpitämättömästi. kun nousen jyrkkää polkua takaisin 50 metriä ylempänä olevalle tielle, mielessä käy Patagonian pioneeri Charles Darwin, sillä rinteessä näkyy simpukkakivettymiä ajoilta, jolloin merenpinta Pingviinejä, merinorsuja, guanakoja ja fossiileita. kallion liukkaat alkumetrit ovat liian hankalat. valdésin lähivesien merinorsukanta voi hyvin. Juuri tämä alue on tärkeä lisääntymisympäristö, ja yleisiä ovat esimerkiksi etelänselkälokit, eteläamerikanlokit, oliivimerimetsot, tukkasorsat, flamingot, tiirat ja viuhtojat
kuulu brittibiologi pohti lajien syntyä muun muassa seudun pohjoisja eteläosien fossiileihin tutustuen vuosina 1833–1835. kävellessäni Punta tombon polkuja lokakuuta on ehtinyt kulua muutama päivä. asumus kunnostetaan loppuun yhteistuumin. yli miljoonan vuoden ikäisiä kivettyneitä simpukankuoria rantajyrkänteessä. Niitä haudotaan marraskuulle, jolloin poikaset kuoriutuvat. oli kymmeniä ja satoja metrejä nykyistä korkeammalla. Parisataa kilometriä myöhemmin saavun Punta tomboon, jossa on maailman suurimpia pingviiniyhdyskuntia. tästä alkaa pingviinien vaellus pohjoiseen, kunnes Punta tombo on tyhjä linnuista huhtikuun lopussa. kamelinsukuiset guanakot ovat patagonian arotasangoilla yleisiä.. n punta Tombon rinteillä pingviinipariskuntien asumukset ovat vieri vieressä. Sieltä linnut etsivät pesäpaikan, joka on yleensä sama savimaahan kaivettu onkalo kuin aiempinakin vuosina. iloisen perhetapahtuman jälkeen vanhemmat alkavat pyytää mereltä kalaa, jota ne kuljettavat mahassaan asuinonkalon liepeillä odottavalle kahdelle jälkeläiselle. Pensaikon juuressa näen pesässä kaksi munaa. laskenta suojelualueella tuotti kerran tulokseksi yli miljoona paikallaolijaa. Ne nousevat aaltojen joukosta soraiselle rannalle ja kulkevat huojuen pensaikkoiselle rinteelle. uhanalaisuusluokitukseltaan silmälläpidettävää lajia on Patagonian rannikolla lämpimään vuodenaikaan pari miljoonaa. Pingviiniparit ovat kohdanneet talvisen uintimatkan jälkeen toisensa, ja yhteiselämä on käynnistynyt. valtaisa pingviiniyhdyskunta kuvausretkeni viimeisen haasteen kohdatakseni ajan Puerto Madrynistä kuivia tasankoja etelään ohi lammaslaumojen sekä kamelinsukuisten guanakojen. tombon niemellä alkaa aina syyskuun lopussa spektaakkeli, kun 200 000– 300 000 urospingviiniä palaa Brasilian talvehtimisvesiltä. alkukuukausista hengissä selviytyneet poikaset kokeilevat untuvan tilalle kasvaneita höyheniään meressä helmikuussa. Siellä lisääntyvät patagonianpingviinit. Pari viikkoa myöhemmin paikalle uivat myös naaraat, jotka lähes aina onnistuvat löytämään edellisvuotisen kumppaninsa
Noin 20 prosenttia neandertalilaisten perimästä on tallessa aasian, Euroopan ja amerikan alkuperäisväestöjen DNa:ssa ja jokaisen suomalaisenkin DNa:sta noin kaksi prosenttia on peräisin neandertalilaisilta. Hyvästä vastustuskyvystä huolimatta nykyihminen syrjäytti neandertalilaisen. Nyt paneudun neandertalinihmiseen, mainettaan parempaan esiisäämme. Siksi neandertalilaiset ovat yhä keskuudessamme – geeneissämme. Heitä on esimerkiksi pidetty alkukantaisina apinaihmisinä, jotka elivät jään ja kylmän keskellä ja jotka viimeisin jääkausi lopulta tappoi. ”Olemme yhä myös neandertalilaisia”. tämä on väärää tietoa, jota monet tutkijat pitävät sitkeästi elossa. ulkoisia piirteitä on tallella esimerkiksi kallossamme. He elivät Euroopassa ja lounais-aasiassa 250 000– 28 000 vuotta sitten, osan ajasta yhdessä nykyihmisen kanssa ja risteytyivät kanssamme. Heidän sivuprofiilinsa oli siis varsin vauhdikas. Miksi he olisivat jääneet kylmän armoille, kun esimerkiksi metsästyksessä välttämättömiä suksia tai muita liikkumisvälineitä ei ollut. NEaNdErTaLiLaiSiiN liittyy paljon vääriä uskomuksia. 64 Suomen luonto 19/2013 k a S v o k k a in , k o t o n a , r e t k e ll ä ja v ir ik k e it ä t o im it ta n u t jO h a N N a M E h T O L a Juha Valste, 70, eläintieteilijä ja tietokirjailija, Nummi 64 Suomen luonto 18/2015 ihmisen evoluutio tekSti aLicE karLSSON kuva TOMi SETäLä tietokirjailija Juha Valsteen uutuuskirja Neandertalinihminen. Kadonnut lajitoveri palauttaa apinaihmisen ihmiseksi. k a sv o k k a in ”OLEN kirjOiTTaNUT ihmisen evoluutiosta aiemmissa kirjoissani kolme kertaa. takaraivon luukyhmy, kulmaharjanteet, luisu otsa ja leuka sekä jykevä nenä muistuttavat neandertalilaisista. Jotakin tapahtui. Rakenteellisia piirteitä tärkeämpiä ovat Hla-antigeenit, joista melkein puolet on peräisin neandertalilaisilta. välttämättä kohtaamiset eivät olleet väkivaltaisia, kyse voi olla rajallisista resursseista, joista kilpailtiin. antigeenien sisältämä luontainen vastustuskyky suojaa meitä monilta taudeilta ja perinnöllisiltä sairauksilta
Heillä oli omat kielensä, he valmistivat ruokansa tulella, hoitivat vanhuksia sekä sairaita ja hautasivat vainajat. Fossiileja ei ole löydetty, mutta aika on laskettu DNa:sta. vielä 1800-luvun lopulla oltiin sitä mieltä, että neandertalilaisten älykkyys oli vain hivenen simpanssin yläpuolella. Kadonnut lajitoveri (SKS 2015). Ensimmäinen tunnistettu neandertalinihminen löydettiin Saksan Neanderin laaksosta ja esimerkiksi ensinnä löydetty cromagnoninihminen Ranskan Cro-Magnonin kalliosuojasta. Saatavana 19.10.2015 alkaen. Me olisimme pitäneet sitä ihmisapinana. t. lähtemisiä oli useita eri aikoina. Seton: rolf salolla Luontopuuha: linnunpönttöjen elämän seuraaminen Vuodenaika: kevät Lintu: peukaloinen nisäkäs: hirvi Hyönteinen: ukonkorento Sieni: Suppilovahvero marja: lakka Miksi he olisivat jääneet kylmän armoille?” ilmaston kylmetessä he hakeutuivat suotuisimmille elinalueille. lisäksi ”tiedettiin” muun muassa, että australian alkuasukkaat olivat ”neekereitä” ja kehittyivät neandertalilaisista. tärkein muutos liittyy geenimanipulaatioon, joka todennäköisesti johtaa monien tai jopa useimpien perinnöllisten sairauksien häviämiseen. 19/2013 Suomen luonto 65 8/2015 Suomen luonto 65 mielipaikka: hangon–tammisaaren saaristo Retkikohde: Sodankylän aapasuot Luontokirja: e. ihMiSEN ja SiMpaNSSiN tiet erkanivat noin kymmenen miljoonaa vuotta sitten kantamuodosta, joka muistutti jossakin suhteessa ihmistä ja jossakin suhteessa simpanssia. Biologinen evoluutio tuskin muuttaa ihmistä enää juuri kummemmaksi. Lue kirjan arvio sivulta 71. Mitään perusteita sellaiselle olettamukselle ei ole. Pää ei suurene eivätkä alaraajat surkastu. ihmisen fossiilit on nimetty löytöpaikkojen perusteella. tämä aika on jo hyvin lähellä.” n juha Valste: Neandertalinihminen. Syntyi paikallisia populaatioita, joista jotkin elivät eristyksissä ja kehittyivät omaan suuntaansa. VaLSteeN mieLeiSet. Neandertalilaiset eivät olleet sen tyhmempiä kuin muutkaan tuon ajan ihmiset. kumpikaan ei pidä paikkaansa. Nykyihminen aloitti viimeisen leviämisensä noin 60 000 vuotta sitten, syrjäytti muut ihmiset ja jalostui siksi mitä nyt olemme. australian alkuasukkaat taas kuuluvat lajiin Homo sapiens, samaan kuin kaikki muutkin maapallolla nykyisin elävät ihmiset. ihminen lisääntyi ja väki hajaantui afrikasta eri puolille maapalloa
osasta siemeniä tislataan öljyä, jota käytetään aromiaineena esimerkiksi kosmetiikkateollisuudessa. Kotitila.fi-palvelun kautta tuottajat voivat myydä ruokaa kätevästi lähes koko Suomeen niin, että välikäsien määrä on minimoitu. k o t o n a pienet palat talous kuntoon kierrolla MaapaLLON uusiutuvien luonnonvarojen tuotto käytettiin tältä vuodelta jo elokuussa, joten jokainen loppuvuoden päivä eletään velaksi. kiertotalouden voisi kuitenkin valjastaa kaikille toimialoille ja säästöön kertyisi luonnonvaroja. PR o K a La Ry M a Ri K a ee R o La kumina sopii etenkin kaali-, juustoja kalaruokiin. ylikulutuspäivä aikaistui viime vuodesta viikolla, joten suunta ei ole ainakaan hyvä. wwf.fi/kalaopas/ (jM) Lähija luomuruokaa verkosta LUOMULihaa, luomukananmunia sekä kalaa myyvä Suomen Kotitila tarjoaa tuotteitaan myös netissä. Valkoisin pienin kukin kukkiva kumina ei ulkonäöllään koreile, mutta tuoksu on sitäkin mieleenpainuvampi. ” kiertotalouden keskeinen ajatus on säilyttää käyttöön otetut materiaalit kierrossa ja minimoida kaatopaikalle ja polttoon menevä materiaali. Kuminan siemenet sopivat maustamaan vaikkapa leipätaikinoita, keittoja, patoja ja kastikkeita. erityisen hyvin se sopii kaali-, juustoja kalaruokiin. kiertotalouteen siirtyminen vaatii kuitenkin uudenlaista ajattelua jo tuotteiden suunnittelusta lähtien, sillä materiaalien tulisi olla lähtökohtaisesti eroteltavissa ja kierrätettävissä. (jM) vaihteeksi silakkaa kaLaa olisi hyvä syödä ainakin kerran viikossa, mutta turhan usein tulee tiskiltä valittua lohta ruokapöytään. kuminaa naamaan kUMiNapELLON ohi kävellessä huomaa tuoksun. tilauksen voi tehdä Kotitila.fi-sivustolla ja ostokset saa kätevästi kotiin kuljettuna. 66 Suomen luonto 18/2015 kiertotalous on talousmalli ja siihen liittyy paljon muutakin kuin kierrätystä. tämä tarjoaa muun ohella mahdollisuuksia uusien työpaikkojen luomiselle. Materiaalit säilyvät kierrossa, kun tuotteita huolletaan, korjataan, käytetään uudelleen, valmistetaan uudelleen ja tietysti myös kierrätetään. Silakoiden sisältämistä dioksiinipitoisuuksista ja Pcb-yhdisteistä on suotta tullut mörkö, jonka takia silakkaa kartetaan. Hänen vastuualueenaan on Resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta -hanke. Nappaa kuminalla terästettyjä reseptejä osoitteesta www.suomenluonto.fi. Suomi on yllättäen maailman johtavia kuminan viejiä. ylikuluttavan talouden tilalle pitäisi saada järeitä ja konkreettisia vaihtoehtoja. kiErTOTaLOUS ei hukkaa teksti jOhaNNa MEhTOLa Pullojen kierrätys ja kirpputorit toimivat Suomessa jo hyvin. Hyvä muistutus muidenkin kalalajien olemassaolosta on WWF:n Kalaopas, jonka voi tallentaa myös kännykkään. Mausteenakin sen voimakas aromi jakaa mielipiteitä. tavoite on, että hukkaa ei synny lainkaan”, sanoo johtaja Mari Pantsar Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitrasta. Niitä haetaan tietenkin biotaloudesta, mutta myös kiertotaloudesta. Pitkä valoisa kasvukausi takaa mausteelle hyvän aromin, ja niinpä suomalaista kuminaa käytetään mausteena yli 40 maassa. Ruuan alkuperä ei jää hämäräksi, sillä tuottajista on myös esittelyt sivustolla. (jM). Kuljetukset hoitavat itella, a2b ja bring. elintarviketurvallisuusvirasto eviran suositusten mukaan suurikokoista silakkaa voi syödä turvallisesti pari kertaa kuussa sadan gramman annoksina eli vuosittain noin 1,8 kiloa henkeä kohti. oppaasta selviää esimerkiksi se, että me suomalaiset syömme silakkaa noin 300 grammaa vuosittain henkeä kohden. Määrä vastaa vain muutamaa silakka-ateriaa vuodessa
jokainen suomalainen tuottaa keskimäärin 13 kiloa tekstiilijätettä vuodessa, joista kolme kiloa menee kierrätykseen. M a RiK a ee Ro La vaatekaappi iS to cK PH o to jokainen suomalainen tuottaa noin 13 kiloa tekstiilijätettä vuosittain.. ja onhan tuo villapaita kivan värinen. Suomen ympäristökeskuksen tänä vuonna päättyneessä texjäte-tutkimushankkeessa hyväksi ratkaisumalliksi nousi lumpuksi luokiteltavan, rikkinäisen tekstiilijätteen erilliskeräys ja sen hyödyntäminen uusiomateriaaleiksi erityisesti kemiallista kierrätystä lisäämällä. Huonompilaatuinen vaate ei mene kaupaksi edes ulosheittohinnalla. kaikkea ei tarvitse omistaa. ” käyttäjät ovat keskeisessä roolissa. esimerkiksi teknologian tutkimuskeskus Vtt on testannut menetelmää, jossa kierrätysmateriaalista liuotetuista kuiduista saadaan uudenveroista kangasta. ensi vuonna voimaan astuva kaatopaikka-asetus kieltää kaiken orgaanisen eli eloperäisen jätteen viemisen kaatopaikoille. jOhaNNa MEhTOLa tekStiilijäte on Saatava kiertoon. Niinpä sekajätteet kuljetetaan jätteenpolttolaitoksiin – myös vaatejäte. Euroopassa ei olekaan vielä maata, joka voisi olla esimerkkinä muille tämän kaltaisen talouden käynnistämisessä, vaikka Saksa onkin kierrätyksen mallimaa. Vaatteisiin liittyy paljon muistoja: kymmenen vuotta vanha farkkuhame kuuluu erottamattomasti kesäiseen mökkielämään ja maatahipova maksimekko 1970-luvulta on nähnyt jo monta juhannusta, mutta punainen villapaita alkaa olla niin nyppyinen, että se joutaa jo kaapista ulos. ” Jakamistalouteen liittyy myös suuria mahdollisuuksia ja sen kehittyminen on pitkälti käyttäjien käsissä.” kiertotaloutta voi toteuttaa kaikilla toimialoilla, mutta taloudellisesti eniten siitä hyötyvät ne, joilla syntyy eniten hukkaa, esimerkiksi rakennusteollisuus. ” Hollanti aikoo ottaa kiertotalouden yhdeksi päätavoitteeksi vuoden 2016 alusta alkavalla Eu-puheenjohtajakaudellaan.” ykSiTTäiNEN kULUTTaja on tärkeä osa kiertotalouden toimivuutta. jääköön vielä kaappiin. Sitä ei aina ymmärretä”, Pantsar toteaa. yhteensä lumpuksi luokiteltavaa, poisheitettävää jätettä kasautuu yli 50 miljoonan kilon vuori, josta tällä hetkellä noin 40 miljoonaa kiloa poltetaan ja loput 10 miljoonaa kiloa päätyy kaatopaikoille. He luovat valinnoillaan markkinat ja päättävät, mitä teollisuuden kannattaa tuottaa: pitkäikäisiä vai kertakäyttöisiä tuotteita, uusiutuvista vai uusiutumattomista luonnonvaroista valmistettuja tuotteita”, Pantsar sanoo. ” kiertotalous on talousmalli ja sellaisena paljon enemmän kuin vain syntyneen jätteen kierrätystä. Eu:ssa valmistellaan parhaillaan kiertotalouteen liittyvää ohjelmaa. Paitaparan kohdalla vaihtoehdot ovat vähissä: se päätyy roskikseen. Pantsar puhuisi kuitenkin mieluummin käyttäjästä kuin kuluttajasta. Surulliselta näyttävä villapaita tuskin menee kaupaksi edes kirpputorilla, jossa ostajat alkavat olla melko hintaja laatutietoisia. n 18/2015 Suomen luonto 67 M a RiK a ee R o La ja iS to cK PH o to haRkiTTU VaaTe vaaTEkaapiN siivous on mukavaa puuhaa. järkevämpää olisi saada tämäkin lumppupotti ja sen sisältämät raaka-aineet kiertoon. ” Jo nyt kiertotalous on viety melko pitkälle esimerkiksi metsäteollisuudessa”, Pantsar sanoo. tässä odotellessa kuluttaja voi tehdä osansa tekstiilijätteen määrän hillitsemiseksi ja ostaa kestäviä vaatteita – vaikkapa kirpputorilta – ja niitäkin ankarasti harkiten. teoreettisia toimintamalleja on siis olemassa, mutta käytännön toimet ovat valitettavasti vielä kehitteillä
Mäki on saanut nimensä siitä, kun sieltä haettiin entisaikaan suoria mäntyjä laivojen mastoiksi. Jos retkeilet Pyhä-Häkissä kesäaikaan, etsi kävelevä tietopankki Pynnönen käsiisi! piMENEväSTä yöstä alkaa kuulua kummia ääniä, kun yösaalistajat lähtevät liikkeelle. illansuussa suolle kantautuu jostain kaukaa mylvintä: hirvet vai kauriitko siellä pitävät ääntä. Pöllö lentää pitkospuilla seisovan retkeilijän ohi metsään. Nämä erämaalammet vaalivat hiljaisuutta ja rikkumatonta rauhaa. Pynnönen kertoo, että ennen vanhaan, kun lähdettiin vielä töiden jälkeen mustikkaan illalla, yövilkka valaisi mustikkametsää valkoisilla kukillaan. olin onnekas, kun sain mahdollisuuden samoilla pienen kansallispuiston maisemissa melkein viikon. 68 Suomen luonto 18/2015 pääOSiN helppokulkuinen kuuden ja puolen kilometrin kotajärven polku kulkee läpi soiden, kangasmetsien ja sadunomaisten kuusikoiden. Suotyypit vaihtelevat aukeasta rahkasammalen peittämästä ja kypsyvien karpaloiden laikuttamasta kotanevasta metsäisempiin, suopursun tuoksusta täyttyviin mäntyvoittoisiin rämeisiin. Maahan kaatuneet kelottuneet puut polun varrella ovat kuin patsaita, jotka heräävät varmasti öisin henkiin. n jättihonkien humina ja soiden hiljaiset tarinat vievät retkeilijän kauas arjesta pyhä-häkin kansallispuistossa. Pyhä-Häkin luonto, ikimetsät ja suot, tekevät lähtemättömän vaikutuksen. soiden ja ikimetsien valtakunta teksti aNNakaiSa väNTTiNEN kuvat aTTE karTTUNEN r e t k e l l ä pyhä-Häkin rauhassa riippilampi huokuu erämaista kauneutta. Pihapiiriin saa käydä tutustumassa ja aistimassa vuonna 1854 perustetun torpan tunnelmaa. kun soiden ja lampien ylle kertynyt usva kietoi syksyisen maiseman salamyhkäiseen verhoonsa. Petäjä on alkanut komeasti kelottua ja sen syyt kiertävät kohti korkeuksia. Merkityltä polulta kannattaa poiketa Riippilammelle tai Suolikolle. Pyhä-Häkin uusi vanha puu eli vanhin elävä puu on sekin kerryttänyt vuosia jo kunnioitettavat 374 vuotta. Ne seisovat Mastomäellä ja saavat kulkijan tuntemaan itsensä pieneksi. kelon pintaa tunnustelemalla voi saada pienen aavistuksen sen keräämästä viisaudesta. vastakohta on erityisen suuri, sillä talousmetsä alkaa heti puiston rajojen ulkopuolelta. onneksi tapasin retkilläni Metsähallituksen kansallispuiston oppaan risto Pynnösen, jonka tietämys alueesta ja sen luonnosta on valtava. vaNhiN pUU on katsellut maailmaa jo vuodesta 1518. tuolla kasvaa yövilkka, mies ohjeistaa ja näyttää orkidean sukuisen kämmekkäkasvin. Hienommat hetket koin syyskuisina iltoina soilla, kun aurinko antoi tilaa hiljaa hiipivälle hämärälle. Syyskuun puoliväliin saakka Pyhä-Häkissä on opas, muuten neuvoja saa Seitsemisen luontokeskuksesta. pyhä-häkiN voi kävellä läpi nopeasti päivässä ja kuitata puiston sillä nähdyksi, mutta useamman päivän retki päästää vierailijan lähemmäksi sen salaisuuksia. Matkalla voi pysähtyä kotajärven laavulle tai ihailla keski-iältään 250 vuotta vanhoja honkia. Poika-ahon kruununtorppa toimii kesäkauden ulkopuolella Metsähallituksen vuokratupana, kesällä siellä asustavat lammaspaimenet. Mastomäen ikihonkia.. Jostain kuuluu selkäpiitä karmiva karjahdus, supikoirako
jOhaNNa MEhTOLa jo RM a La u RiL a Lämpimät kiitokset suruvaippahavainnoistanne! luontopolulla piENi LapiNSaNaSTO 8/10 TUMMaSiipiNEN, kookas suruvaippa ei jää huomaamatta, kun se lepattelee näköpiiriin. jOrMa LaUriLa LapiN LiNNUT jOS suunnitelmissasi on Lapin vaellus, voit jo ennakkoon tutustua reissullasi mahdollisesti tapaamiin lintulajeihin. ja paljon niitä on nähtykin koleasta kesästä huolimatta. Näitä viileitä poteroita on aikoinaan käytetty väliaikaisina säilytyspaikkoina vaikkapa hillatai kalaämpärille. joki on johka ja siinä on usein monta mukkaa, mutkaa. Yhdistelmä marjastus ja suo ei myöskään kuulosta yhtään hassummalta, sillä syksyllä suo on kauneimmillaan. a N N a K a iS a Vä N tt iN eN 18/2015 Suomen luonto 69 SUrUvaippOjEN LENTOa Saimme havaintoja koko suruvaipan elinalueelta. Siinä on paljon C-vitamiinia ja kuituja. Myös hete on yhdeltä merkitykseltään lähde. jo RM a La u RiL a Tuntuu, että ihmistenkin aineenvaihdunta ja ruumiinlämpö laskevat syksyn myötä. järvi on jauri tai jávri, esimerkiksi Luobmusjávri Karigasniemellä. 18/2015 Suomen luonto 69 SUOraaN SUOLTa kESäLLä piti tyytyä kuivattuihin karpaloihin, mutta nyt niitä taas saa tuoreena suoraan suolta sekä lampien ja järvien kosteilta rannoilta. Ne ovat usein hyviä kalapaikkoja. Varsinkin pohjoisessa on maan keskiosissa havaintopaikkoja, jotka ovat kuitenkin uusia myös valtakunnalliseen päiväperhosseurantaan”, kiittelee tutkija Kimmo Saarinen etelä-Karjalan allergiaja ympäristöinstituutista. jOhaNNa MEhTOLa pyySimme myöS Havaintoja rakkoleväStä. Suomen Ladun ja birdlife Suomen yhteistyössä tekemään Lapin-vaeltajan Lintuoppaaseen on koottu 60 Lapissa viihtyvää lintua lajiesittelyineen. Lompolo tai lompero on puron tai pienehkön joen kohta, joka on laajentunut lammeksi. Siihen ovat vaikuttaneet sekä suomi että saame murteineen. Niva taas on virran kuohuva koskipaikka. ison kiven takana on koste, tyyni katve lohikalan lymytä. Kyylle niin käy ainakin! Hyvää horrosta!. Karpalo on terveellinen marja vailla vertaa. Suuri virta on myös eno, esimerkiksi Könkämäeno Käsivarressa. ”Lukijoidenne havainnot asemoituvat suruvaipan tunnetulle elinalueelle. iL Se ca N te LL vESiENkiN nimistö on pohjoisessa moninainen. Kirpakka maku on peräisin marjan sisältämistä omenaja sitruunahapoista. Kaltio sekä saivo tai saiva ovat lähteitä. Saimme lukijoiltamme melkein 400 suruvaippahavaintoa kuluneelta kesältä. Kirjoitusasu vaihtelee riippuen siitä, missä päin Lappia ollaan. Suvanto eli savu on järvimäinen kohta kosken alapuolella. toimitamme kaikki havainnot Valtakunnalliseen päiväperhosseurantaan edistämään lajien tutkimusta. Savukosken kunta on siis saanut nimensä suvannosta, ei tulesta tupruttavasta savusta. katSo kooSte www.Suomenluonto.fi. ärjyvämmästä päästä on köngäs, jyrkkä putous
kysytäänpä asiantuntijalta. tekemisen pitää kuitenkin olla mielekästä, muuten se ei ole rentouttavaa. tämä aika antoi mahdollisuuden keskusteluun ja sosiaaliseen toimintaan, mutta myös rauhoittumiseen. Sarjan aloittaa Adolf Erik nordenskiöld, joka löysi Koillisväylän. Kalm teki ensimmäiset tieteelliset mittaukset myös Niagaran putouksista. suomenluonto.fi/ anna-palautetta/ V ir ik ke it ä kirjakaUppOjEN viimeaikaisia hittejä ovat olleet aikuisten värityskirjat. n jOhaNNa MEhTOLa jo u Ko KiV iM et Sä / H o Rt u iL u .F i a N N u KK a Pa LM éN -V ä iS ä N eN / yL e äiti värittää nyt!. Mitä sitä tehtiinkään ennen aikuisten värityskirjoja! ” värittämisen kaltaista toimintaa oli ennen kodinkoneita varmasti tarpeeksi: halonhakkuuta ja muuta puhdetyötä riitti jokaiselle päivälle tuntikausiksi. värittäminen tarjoaa siis kaivattua hitautta kiireen ja hälinän keskelle. Sieltä löydät paljon sellaistakin sisältöä, jota et lehdestä voi lukea: ajankohtaisia uutisia ja lisää vinkkejä. ” osassa aivotutkimuksia on havaittu, että samaa yksinkertaista liikettä satoja kertoja toistava tekeminen, vaikkapa virkkaaminen, kävely tai keinutuolissa keinuttelu, avaa kognitiivisia valmiuksia esimerkiksi oppimiselle sekä palautumiselle paremmin kuin istuminen”, sanoo aivotutkija Minna Huotilainen työterveyslaitokselta. Ei kai sellaista nyt kehtaisi itselleen ostaakaan, nykyajan humputuksia. 70 Suomen luonto 28/2015 vinkkejä moneen menoon! w w w .s u o m e n lu o n to .fi Tutkimusmatkalla yLEN Radio 1 esittää 12.10. toisaalta, kai niissä jokin idea piilee, koska kirjat menevät kuin kuumille kiville. TUTUSTU yhdiSTySTEN TarjONTaaN WWW.SUOMENLaTU.fi MUiSTa käydä myös nettisivuillamme. (jM) MarS UiMaaN! alOIta talVIUIntI. Sehän kuulostaa jo selviytymispakkaukselta. Lähetä myös palautetta lehdestä: www. Sarjan toimittaa Jukka Kuosmanen. Mielemme kaipaa tällaista edelleen”, Huotilainen sanoo. tuoreessa raija kivimetsän ja riikka rängmanin laatimassa värityskirjassa Villiinny, väritä, voimaannu (Saimatext) on värityskuvien lisäksi tietoa erilaisista villivihanneksista sekä teeohjeita. Sarjassa tutustutaan myös muun muassa kasvitieteilijä Pehr Kalmiin (1716–1779), joka oli Carl von Linnén oppilas. lähtien maanantaisin 12-osaisen sarjan suomalaisista tutkimusmatkailijoista klo 17.20–17.40 (uusinta perjantaisin klo 21.40). Kalmia käsittelevän ohjelman asiantuntijana on professori markku Löytönen, jonka mukaan Kalm on ulkomailla tunnetuin suomalainen löytöretkeilijä. teini-ikäinen tytär pyysi sellaista lahjaksi ja sain oikein antaumuksella selailla niitä
kirjoittajat vaativat elämäntavan radikaalia muutosta, jonka etapeiksi esitetään toivottavia askelmia. Kala kun on pinnaltaan limainen. Hauska yksityiskohta on vuoden 1953 Mehiläistalous-lehden leike, jossa ylistetään hunajaa krapulalääkkeenä. Kirjasto on digitoinut vanhoja luontoaiheisia kirjoja, joiden tekijänoikeudet ovat vanhentuneet, ja pannut ne jakoon Helda-digiarkiston kautta. Valste tekee lajitoverillemme maineenpalautuksen. Siinä kerrotaan niin tarhauksen historiasta kuin mehiläispesän elämästäkin – unohtamatta hunajalla terästettyjä reseptejä. Lajin suomalaisessa nimessä oleva nilkka ei tarkoita jalan anatomista osaa vaan juontuu nilki-sanasta, joka taas tarkoittaa liukasta. Silmiinpistävimmät erot neandertalilaisen ja nykyihmisen välillä ovat kallossa. tieteen nimeSSä Nyt fieneen hELSiNgiN yLiOpiSTON Viikin kampuskirjasto on tehnyt vaivihkaa sekä kirjanettä luonnonystävää ilahduttavaa kulttuurityötä. Nyt onkin helppoa perehtyä esimerkiksi Artur Thesleffin opukseen Suomen tärkeimmät syötäwät sienet (1893), joka valistaa vanhalla fraktuurallaan: ”ei faa repäiftä koko fientä kantoineen maafta, fillä fienen maanalainen ofa fen kautta wahingoittuu, eikä woi fynnyttää uufia fieniä.” https://helda.helsinki.fi/handle/10138/127 (jt) maailma matkalla hautaan iLMaSTOkaaOS , joukkosukupuutot, ekosysteemien romahdukset, väestönkasvu, vesija ruokapula, saasteet – ihmisen ahneus ajaa maailmaa tuhokierteeseen lähimpinä vuosikymmeninä. kirja on silti kattavin ja ajantasaisin suomenkielinen kooste globaalista kriisistä, kiitos tekijöiden syvän asiantuntemuksen ekologiasta ja taloustieteestä. He elävät edelleen geeneissämme. Lue aiheesta lisää sivuilta 64–65. oulun taidemuseon Mesipaikatnäyttely on läpileikkaus Muinosen 2000-luvun tuotantoon painottuen uudempiin öljyvärija akvarellimaalauksiin. (jM) ????. tämän pohjalla viihtyvän kalan tieteellisen nimen nimiosa kuitenkin paljastaa jotakin lajin elintavoista. (jM) ????. Nykyisin asiasta on myös tieteellistä näyttöä ja luonnon oma lääke on päässyt yskän virallisiin hoitosuosituksiinkin. Kaikki nämä ovat muistoja neandertalilaisilta. www.ouka.fi/ oulu/taidemuseo (jM) juha valste: neandertalinihminen. Pekka Borgin ja Maria joutsenvirran kirja Maapallo ja me (Docendo 2015) luotaa globaalisti ja uskottavasti näkymiä valtaisan ympäristötieteellisen todistusaineiston ja laajan asiantuntijatiedon valossa, unohtamatta pääsyyllistä, luonnonresurssien rajallisuudesta piittaamatonta ryöstötaloutta. kadonnut lajitoveri (sks 2015) Neandertalilaisen maine pilattiin 1900-luvun alussa, jolloin tutkijat alensivat kaukaisen veljemme lähes idiootiksi. jos ei tietäisi, että kyseessä on ahvenkalojen lahkoon kuuluva kala, ei sitä voisi sen nimestä arvatakaan. teksti on tiivistä ja luettelomaista, tyyli turhan hengästyttävää. Kuvausniksien lisäksi kirjassa on mukavasti lajitietoa – myös englanniksi. ainoa eläviä poikasia synnyttävä laji onkin juuri kivinilkka, jonka poikaset syntyvät keskelle talvea tammikuussa. ????. ydinsanoma ja kokonaiskuva olisivat terävöityneet johdannoin, tiivistelmin, kaavioin ja kartoin. Mari koistinen: Hunaja – luonnon oma makeuttaja (Paasilinna 2015) jo Hippokrates suositteli yskään hunajaa. Noin 28 000 vuotta sitten kadonneella vantteralla voimapussilla oli muun muassa kulttuuri ja kieli. Puuttuuko sinulta leukakyhmy, onko nenäsi iso ja kulmaharjanteesi voimakkaat. jOhaNNa MEhTOLa Pe KK a tu u Ri kivinilkka kutee syksyllä ja synnyttää poikasensa talvella. Kirjassa kurotetaan myös tulevaisuuteen ja nähdään kuhnurintoukissa mahdollisuus ihmisille hyönteisravinnon raaka-aineena. (aK) ????. Näyttelyyn voi tutustua 3.1.2016 saakka. pErTTi kOSkiMiES valokeilaSSa Maalauksia luonnosta LUONTO on vahva innoittaja taidemaalari Kirsti muinosen maalauksissa. 18/2015 Suomen luonto 71 Sarjassa tutustutaan lajien tieteellisiin nimiin. esimerkiksi kasvien pölytys, solujen jakaantuminen, jää sekä ihmisen ja luonnon symbioosi synnyttävät kauniita, kerroksellisten pintojen ja muotojen kokonaisuuksia, joissa Muinonen käyttää kirkkaita värejä. Niitä tuskin astutaan äänestämällä ja kvartaalitaloudessa. KiR St i M u iN o N eN : jä ä , 20 14 .. Kuvista näkyy tekijän vankka kuvaajakokemus ja teksteissä käytännön läheisyys. Monikäyttöinen hunaja on kirjansa ansainnut. kiviNiLkka (Zoarces viviparus) ei suomalaisella nimellään paljasta vielä mitään itsestään. Kivinilkka nimittäin synnyttää eläviä poikasia, mikä on meikäläisessä kalamaailmassa todella harvinaista. Kirjaa selatessa voi vain todeta, että kyllä Suomi on kaunis ja monipuolinen maa. jussi Murtosaari: luontokuvaajan suomi (Docendo 2015) Luontokuvaus on varsin suosittu harrastus ja aiheesta onkin julkaistu jo joitakin kotimaisia kuvausoppaita. Luontokuvaajan Suomi liittyy tähän jatkumoon. Viviparus tarkoittaa elävänä syntynyttä
tien vieressä mäntymetsässä kasvoi puolukoita ja huomasin varvikossa liikettä. Sorsa puolukassa ”OLiN pyöräilemässä Lappeenrannan Mikonsaaressa. Hyvin sille maistuivat marjat!” Sorsan marjaretken kuvasi elokuun loppupuolella Anna-Liisa Pirhonen. 72 Suomen luonto 18/2015 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja havaintokirja toimittanut aNNakaiSa väNTTiNEN lUkIJOIden OMa lUOntOPalSta tOIMII Sekä leHdeSSä että netISSä. Uniasu ”kahdEkSaN aikaan aamulla sumuisen pellon pientareella nukkui kuivassa koisossa korento, jonka sumupisarat olivat koristaneet kuin koruksi!” Kuvan lähetti marja-Liisa Paavola. Sinisorsanaaras oli siellä syömässä puolukoita. leHdeSSä JUlkaIStUISta kUVISta MakSaMMe PalkkIOn. kaunis kuvio ”kOrENTOjEN siipikuviot ovat mielenkiintoisia, kuvassa yksi sellainen.” Hienon yksityiskohdan kuvasi Kari Saarinen Lempäälässä syyskuun alussa.. kärpässieni ”kaUNiS mutta myrkyllinen punakärpässieni on kuin satumetsästä”, tunnelmoi sienen 18.9. lappeenrannassa kuvannut Paula Savelius
Mietin montako kettua oli mahdollisesti jäänyt pesäluolaan.” tapauksesta kirjoitti Havaintokirjaan rääkkyläläinen matti Hirvonen. Haukka söi pitkään ja hartaasti eikä säikkynyt ohikulkijoita. Pääsin hiipimään kahden metrin päähän kuvaa ottamaan, lähemmäs en uskaltanut, vaikka olisin varmaan päässytkin. 18/2015 Suomen luonto 73 aamuruuhkassa ”LaULUjOUTSENpOikUE oli aamu-uinnilla Syvärillä. ketun kohtalo ”kUiSMiNkOrvEN sorakuopalla ketut olivat kaivaneet pesäluolansa irtohiekkakasaan. Voimat olivat kuitenkin loppuneet viime hetkellä surullisin seurauksin. kanahaukka kaniaterialla ”NäiN komean kanahaukan syömässä kania keskellä vilkasta puistoa Helsingin Hermannissa 13.9. Haukka aterioi puolisen tuntia ja jatkoi sitten matkaansa kanin rippeet mukanaan”, kertoo citysaalistajan silminnäkijä Jenna Kunnas. Mukava havaita, että näinkin suuria poikueita löytyy vielä syksyn kynnyksellä.” Anne moilanen ikuisti joutsenten aamuruuhkan Lapinlahden Varpaisjärvellä 13.9.2015. Pesään vangiksi jäänyt kettu oli yrittänyt päästä vapauteen katon kautta. eräänä aamuna huomasin, että pesän suuaukko oli hävinnyt ja pesä sortunut. pyllysieni pihamaalla ”TäMä pieni sieni ilahdutti syyskuista iltapäivää kotipihalla”, myhäilee muodokkaan sienen pihallaan Pohjois-Karjalassa kuvannut Johanna olli.. Sumu häivytti taustan hetkittäin satumaisesti. Hiekkakasan päällä kohtasin kuvassa olevan näyn
aNNa PaLaUtetta! palaute@suomenluonto.fi LUkijOiLTa t o im it ta n u t a L ic E k a r L S S O N Osallistu Paras juttu -kisaan! mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. onko jo Suomen Luonnon toimituskin lähtenyt edistämään kansallispuistojen alistamista elämysurheilulle, jolle on suorituspaikkoja muuallakin kuin Suomen luonnon hienoimmissa kohteissa, kansallispuistoissa. Pyöräily ei sovi kansallispuistoon Luin viime Suomen Luonnosta 7/2015 artikkelin Paksupyörillä tunturiin, jossa kerrotaan pyöräilystä kansallispuistoissa. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. MaNU LaakSONEN Lappi Katseita luonnossa Ehdottomasti lehden parhaat luontokuvat. Lisää vastaavanlaisia kilpailuja, vaikka niissä ei edes itse pärjäisi. Katseita luonnossa markus maulavirran kirjan Avotulilla voitti Jorma Ekman tampereelta. esimerkiksi vähävaskitsaisena 74 Suomen luonto 18/2015 @ mitä mieltä lehdestä. Erittäin mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa. Määrä on sellainen, että se tarkentaa osaltaan jalattoman liskon levinneisyysaluetta maassamme. ihmetyttää myös toimituksen maininta maisemien näkemisestä joutuisasti ja nopeammin pyöräilyn avulla. ELiNa piMiä MOMMiLa Hopeatiukujen helinää Heikki Willamon kuvista ja tekstistä välittyy suuri kunnioitus luontoa kohtaan. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 19.10.2015. TOiMiTUS vaskitsakyselyyn tuhat vastausta Suomen Luonnon vaskitsakyselyyn tuli noin tuhat havaintoa ja yli sata kuvaa vaskitsasta. Polkupyörä on iät ja ajat ollut mainio väline luonnossa liikkumiseen, eikä pyöräily kuluta luontoa sen enempää kuin kävelykään, kun pysytään merkityillä reiteillä ja poluilla. toivomme, että yhä useampi suomalainen löytäisi luonnon ja pääsisi nauttimaan siitä. jos nyt Suomen Luonto siirtyy palvelemaan pyöräilyä ja mainostamaan kansallispuistoja urheiluareenoina, minun on syytä lopettaa lehden tilaaminen. Elämän lankaa 2. osallistujien kesken arvotaan Luonnonsuojeluliiton Luonnonkalenteri 2016 ja joulukorttipaketti. luudan tekovideo u RP o H a a Pa La iN eN. uskoni oikeasta tahdosta suojella suomalaista luontoa sen hienoimmissa kohteissa alkoi rapista. jOrMa LaUriLa pääTOiMiTTaja Miksi mustikoissa on niin paljon savipuolia. ”Kolmena, neljänä viime vuotena mustikat ovat olleet terveitä, mutta nyt ne ovat sairaita jopa Lapissa”, hän sanoo. Kasvitieteilijä Seppo Vuokko epäilee, että marjat pilaa luultavasti joko jokin hyönteinen kuten kaskas tai lude imiessään nesteitä marjasta tai sitten mustikan muumiosieni, jolloin lopputuloksena on kuiva, käppyräinen marja. toimitukseen tuli kyselyjä tämän vuoden mustikkasadosta. ”Vaikka sato oli hyvä, joukkoon mahtui paljon niin sanottuja savipuolisia marjoja”, kajaanilainen Urpo Haapalainen kirjoittaa. Lukijoilta: Elämän lankaa Juttu antoi uuden tavan tutustua luonnon taiteilijoihin. Pyöräily on mukavaa ja toki sillä tavoin näkee parissa päivässä enemmän kuin jalkaisin. Sakari SipiLä MErikarvia ri su st a .f i Aika kerätä koivurisuja! risusta.fi: •risukirja •kursseja •työohjeita mm. onkin ehdottoman tärkeää, että kansallispuistoissa sallitaan pyöräily vain merkityillä reiteillä ja poluilla, ei niiden ulkopuolella. Äänestä . nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . onko kansallispuistossa kiire nähdä maisemia ja täytyykö siellä ehtiä enemmän. hEikki paUSSU OULU Kiitos kommentistasi. SUomEn LUonTo 7/2015 1. ei Suomen Luonto kannata kansallispuistojen avaamista urheilualustoiksi, vaan niiden pitää pysyä paikkoina, joissa nautitaan luonnosta. Siksi heitämme kysymyksen lukijoillemme. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tuleman pitää. Hopeatiukujen helinää 3. Kumpi syy mahtaa aiheuttaa ”savipuolet” mustikat. Vuokko ei kuitenkaan ole löytänyt varmistusta kummallekaan ajatukselle. ”Se tarkoittaa sitä, että osa mustikoista on väritykseltään punertavia tai sinipunaisen harmaita ja täysin mauttomia.” Myös teuvalainen Kaarlo Eno on harmissaan
vaskitsa jämsässä. aNTTi haLkka Vastaajien kesken arvotut Nokian Kevo Outlast -saappaat voitti Vesa Korhonen Joensuusta. Myös pääkaupunkiseudun isoilla säästyneillä viheralueilla on vielä jäljellä vaskitsoita. ”otusrukka oli jäänyt auton alle hieman syrjässä olevalla hiekkatiellä, oletettavasti päivällä tai iltapäivällä. www.suomenluonto.fi/ vaskitsa2015. Laatikko unohtui kasvien istuttamisen jälkeen joksikin aikaa paikoilleen, ylösalaisin käännettynä. erillinen kantansa vaskitsalla on Pohjanmaalla. Kiitos kaikille osallistuneille! Toimitamme annetut tiedot myös Luonnontieteellisen keskusmuseon matelijaja sammakkoeläinkartoitukseen. Inarintie 46, Inari Ravintola Sarrit puh. K at ja -L ee N a K a LL io. jyväskylän pohjoispuolella vaskitsan esiintyminen näyttää kurottavan vahvana kiilana äänekoskelle asti. 18/2015 Suomen luonto 75 pidetyssä etelä-Savossa vaskitsoita oli melko runsaasti Mikkelin–Savonlinnan seuduilla ja edelleen harvakseltaan Kuopion eteläpuolelle asti. Hieno kokemus. Vaskitsa tuntuu olevan vastaajille mieluinen tuttavuus. ympäröivä maasto on sekametsäistä kangasta, jota täplittävät suot”, kertoo Eero Korpinen Honkajoelta. esimerkiksi Katja Saastamoinen kertoo porvoolaisesta havainnosta näin: ”Meillä asuu ihana vaskitsa kasvimaan vieressä, muovilaatikon alla. Pohjoisrajoilla havaintoja tuli Pohjois-Savon itäosan Kaavilta, ja vaskitsoita on ilahduttavan paljon myös joensuun ympäristössä. www.lahitapiola.fi jiR K a Lä N SiK a LL io Lietolainen vaskitsa. oli isompi ja kauniimpi kuin osasin odottaa.” Paljon oli kertomuksia myös liikenteen uhriksi jääneistä vaskitsoista. Havainnoissa toistuvat maininnat metsästä ja metsäteistä, mutta moni vaskitsa oli yhytetty myös pihapiireistä. Kaikkein pohjoisin saamamme varma havainto onkin Keski-Pohjanmaan Vetelistä. 040 700 6485 Inarin Matkailuinfo puh. Tuhat havaintoa kartalla. 040 168 9668 Ikkuna saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon w w w .s iid a .fi HYVINVOINTIA LUONNOSTA, ELÄMÄNTURVAA LÄHITAPIOLASTA. 0400 898 212. SILKKIVILLA 30/70 ruskovilla.fi Jokainen rakastaa lämpöä Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: p Saamelaismuseo & Luontokeskus puh. Kun se piti siirtää pois, sen alla majailikin vaskitsa.” Heidi Koskinen kohtasi liskon Suomenniemellä: ”Vaskitsa antoi meidän hetken ihailla kaunista kuparia, kunnes päätti poistua mustikkavarvikkoon
. Vaikeasti toisistaan erotettavat kultaja kuparikuoriaiset elävät toukkina mätänevässä kasviaineksessa, jossa myös on punkeille ravintokohteita. Se tekee keväällä itiöitä katajassa. . eipä todellakaan kanniskele, vaan sillä on seuralaisinaan joukko niin sanottuja foreettisia punkkeja. yleensä ne eivät ime isäntiensä ruumiinnesteitä. itiöt lentävät pihlajan nuoriin lehtiin, ja niiden alapinnalla sieni näkyy loppukesästä puolen sentin äkäminä, joista siirottaa lyhyitä piikkejä. Onko virtaus hidastunut tai Ri St o Re tS u Katajanpihlajaruoste siirtyy katajasta pihlajaan. Kovakuoriaisilla on kova kilpailu raadoista ja ulosteista nopeasti lisääntyvien kärpästen kanssa. Sieni ei aiheita merkittäviä tuhoja kummassakaan kasvissa. M a i Sy R jä Lä kuoriainen ja vapaamatkustajat.. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. ilmiö on aika yleinen varsinkin monilla isoilla raatoja lantakuoriaisilla kuten sittiäisillä ja turkkiloilla, jotka voivat jopa peittyä kuoriaisen kantovoimaan luottaviin seuralaispunkkeihin. Hyytelömöykyt kuitenkin kutistuvat kuivalla säällä paljon pienemmiksi, joten niitä ei ehkä havaita kovin usein. jaakkO kULLbErg golfvirran tilanne huolettaa mikä Golfvirran tilanne on tällä hetkellä. Punkit hakeutuvat suuriin kovakuoriaisiin matkustaakseen niillä uusille ravintokohteille. SEppO vUOkkO reppuselässä Kanniskeleeko kultakuoriainenkin penikoitaan selässään joittenkin hämähäkkien tavoin vai ovatko ruskeat möllykät kaunokaisen selässä loisia. Pihlajassa sieni on erittäin yleinen, joten sen täytyy olla yleinen myös katajissa. Punkkeja voi löytää melkein mistä tahansa muistakin hyönteisistä. useat lajeista ovat merkittäviä raatojen hajottajia, ja monia näistä punkeista voidaan käyttää esimerkiksi vainajien kuolinajankohdan määrittämiseen. tu u La iR M eL i V iL Va kataja ruosteessa Kotipihamme katajiin Kuusamossa ilmestyi kolealla ja sateisella kesäkuun säällä meripihkan väristä limaa. mitä se mahtaa olla. 76 Suomen luonto 18/2015 – aSiantuntijat vaStaavat t o im it ta n u t a L ic E k a r L S S O N – aSiantuntijat vaStaavat aSiantuntijat vaStaavat kysy LUonnoSTA – aSiantuntijat vaStaavat LÄHETÄ omA KySymyKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Limamöykyt ovat katajanpihlajaruosteen itiöemiä. Monien foreettisten punkkien tiedetään käyttävän kärpästen munia ja nuoria toukkia ravinnokseen
Siemenet ovat kovakuorisia ja kestävät kyllä kulun suoliston läpi. tilannetta pohjoisilla alueilla mutkistaa vielä se, että napajäiden kesäinen laajuus on lämpötilan noususta johtuen nopeasti supistumassa, mikä osaltaan muuttaa siellä vallitsevia ilmastollisia oloja nyt ja tulevina vuosikymmeninä. Yllättäen tänä kesänä paikka kasvoi kauttaaltaan erilaisia tomaatteja. eläimillä on ihossaan erikoistuneita värisoluja eli kromatoforeja. eläinten ulosteissa siemenet pääsevät usein kauaskin emokasvinsa luota. etelästä virtaa tilalle lämmintä vettä. atlantin pohjoisimpien osien viileä vesi on raskasta ja pyrkii siksi painumaan kohti pohjaa. Meri pysyy talvisinkin sulana Huippuvuorille asti. Pohjois-atlantin lämmintä merivirtaa, joka on Golfvirran pohjoiseen suuntautuva jatke, vahvistaa meriveden lämpötilaja suolaisuuseroista aiheutuva niin sanottu termohaliininen kiertoliike. ISmo RAUTIAInEn Matelijat, sammakkoeläimet. Lämpöä kulkeutuu kauas pohjoiseen. Kukin värisolu sisältää vain yhtä väriainetta eli pigmenttiä ja eläimen nähtävä väri on useiden eri solujen yhteisvaikutuksen tulos. Lauhasta talvesta, ulosteen jälkilahoamisen synnyttämästä lämmöstä ja eristävästä lehtipeitteestä varmaan johtuu, että tällä kertaa tomaatin siemenet selvisivät yli talven. Yrittikö se naamioitua jouduttuaan valokuvattavaksi. Pystyykö rupikonna suojautumaan muuttamalla ihonsa väriä taustan mukaiseksi kuten kuvan sammakolle näyttäisi käyneen. Merivirtojen voimakkuuden on havaittu siellä heikentyneen sadan viime vuoden aikana noin kymmenen prosenttia. 18/2015 Suomen luonto 77 virran kulku muuttunut kuten taannoin pelättiin. Golfvirta on tuulten aikaansaama pintavirtaus, joka kuljettaa lämpöä Karibianmereltä atlantille. ulosteet ovat erinomaista lannoitetta ja antavat niistä itäville pikkutaimille hyvät eväät elämän alkuun. Golfvirran pohjoisen haarakkeen voimakkuuteen vaikuttaa muun muassa Grönlannin jäätiköistä valuva makea sulamisvesi. Siksi tomaatin, viiniköynnöksen, luumun tai persikan taimia ei pursu kaikista makilla ja kompostilla lannoitetuista maista. Voivatko tomaatin siemenet kulkeutua suoliston läpi elävinä. jalostus viljelykasviksi ei ole poistanut tätä tomaatin alkuperäistä leviämistapaa. Golfvirta ei kuitenkaan ole pysähtymässä. ilmastonmuutoksen johdosta mannerjäätikkö sulaa ja jäähdyttää pintavesiä Pohjois-atlantilla. Kompostointi taas tappaa siemenet, jos lämpötila kohoaa selvästi yli 50 asteen. Sen sijaan esimerkiksi vuodenaikojen tai sukukypsyyden mahdollisesti mukanaan tuoma värinvaihdos perustuu pigmenttien pitoisuuden kasvattamiseen tai alentamiseen ja vaatii siksi enemmän aikaa kuin jo olemassa olevien molekyylien tanssittaminen. ja tästä sitten päästäänkin jätehuoltoon: ihmisenkin ulosteet pitäisi palauttaa pelloille ja puutarhaan kasvien evääksi eikä sekoittaa veteen, missä vaihteleva osuus niiden ravinteista karkaa vesistöihin! SEppO vUOkkO vastaajina tässä numerossa: SEPPo VUoKKo Kasvit SEPPo VUoLAnTo Linnut JAAKKo KULLBERg Hyönteiset JUHA VALSTE Nisäkkäät LASSE KoSonEn Sienet HEIKKI nEVAnLInnA ilmakehän ilmiöt rupikonna suojautuu väriä vaihtamalla. Värinvaihto ei ole yhtä dramaattinen eikä tarkka kuin esimerkiksi kameleonteilla, mutta siltikin selvästi havaittava. hEikki NEvaNLiNNa vaihtaako rupikonna väriä. Matkalla kohti pohjoista tämä lämmin vesi jäähtyy luovuttaessaan lämpöenergiaa ilmakehään. ilmastomallit ennustavatkin, että Pohjois-euroopassa tämä voi johtaa talvien kylmentymiseen, mutta vuosisadan loppuun mennessä ilmastonmuutoksesta aiheutuva yleinen lämpiäminen kumoaisi tämän vaikutuksen. minkälaiset muutokset Golfvirrassa vaikuttaisivat Suomenkin ilmastoon. . Nämä ovat tyypillisiä juuri saalistajilta suojautuessa sekä esimerkiksi kumppaniehdokkaille viestiessä. jo u Ko Le iN iK K a M a a Re t H eL LM a N Tomaatin siemenet sailyttivät itävyytensä kompostissa. . Nopeat värivaihdokset perustuvat pigmentin liikkumiseen solun sisällä. iSMO raUTiaiNEN Makki kasvattaa tyhjensimme kompostoivan käymälän hyvin maatuneen sisällön syksyllä tontin laitaan ja peitimme sen lehdillä ja laudankappaleilla, jottei se leviäisi ympäristöön. Rupikonnat pystyvät todellakin vaihtamaan ihonväriään stressitason ja ympäristön mukaan. Pehmeämaltoiset marjat ja hedelmät on tarkoitettu syötäviksi. . euroopan ilmastoa leudontava lämpö on paljolti Golfvirran ja sen jatkeena olevien merivirtojen ansiota. Kotoisille marjakasveille talven kylmyys ei ole este, mutta tomaatin siemenet eivät kestä pakkasta. Suolistossa itävyys vain paranee, kun itämistä jarruttavat ja estävät aineet liukenevat siementen pinnalta
Pöllöt eivät ole ihmisille vaarallisia pesimäajan jälkeen, joten syyspimeälläkin pelko on täysin aiheetonta. mikä se on. Ne Kuulo on tärkeä yöllä saalistaville pöllöille. Peloissani piilouduin tien varren roskakatokseen ja soitin naapurini hakemaan minut autollaan kotiin. jaakkO kULLbErg peuran haava Valkohäntäpeurat lähestyivät minua uteliaana eräänä lokakuisena päivänä Porkkalassa. Kun sain ne erilleen, niiden välistä paljastui outo kuvio. Voiko se olla ampumahaava. Yhden lonkassa oli outo jälki. Mieleen tulee porokiiliäinen, jonka toukat eivät kuitenkaan yleensä jätä niin valtavia haavoja kuin kuvassa näkyy. Olisiko päälläni olleella heijastinliivillä osuutta asiaan. onpa todella erikoisen näköinen haava! Kyse ei ole ampumahaavasta – tuohon kohtaan osunut luoti olisi rampauttanut tai halvaannuttanut valkohäntäpeuran. touko–heinäkuussa muutamat lajit voivat puolustaa pesässä olevia ja pesän jättäneitä poikasiaan hyökkäilemällä tunkeilijaa kohti. Pyöreässä, ulospullistuneessa haavaumassa näkyy outoja nappuloita – voisivatkohan ne olla jonkin loisen toukkien aiheuttamia. Naaraat ovat väritykseltään synkän ruskeita, pienemmät koiraat valkean ja punaruskean kirjavia, suorastaan nättejä. Heijastinliivejä parempi selitys seuraamiseen voisi olla jokin ääni, jota pöllö pitää saaliseläimenä. aikuiset perhoset istuvat usein kolmiomaisesti ikkunaverhoilla. Kyseessä on erilaisten yhteiskunta-ampiaisten tai kimalaisten pesissä normaalisti elävän perhoslajin, pesäkoisan, talvehtinut toukkajoukko. Kuulin kynsien kopsahtavan, kun pöllö lennähti aina uuden tolpan päähän. pesäkoisan toukkia. Osa laudoista oli hyvin lujasti liimautunut yhteen. mitähän pöllöllä oli mielessä. Olin lokakuisena iltana palaamassa kävelyltä kotiin, kun näin pöllön lennähtävän puuhun. . Sa N N a K a iS La -jo KiN eN peuraa vaivaa todennäköisesti loinen.. a Rt o ju Vo N eN / Li N tu Ku Va K a a RL e Ku RK i-S u o N io viirupöllö voi olla hyökkäävä poikasiaan puolustaessaan. aSiantuntijat vaStaavat kysy LUonnoSTA 78 Suomen luonto 18/2015 Miksi pöllö seurasi. ensimmäiset perhoset löytyvät yleensä jo keväällä, koska pistiäisiä pesii myös sisätiloissa ja seinissä ja ne lämpenevät nopeasti. Kuulo on tärkeä yöpyynnissä! SEppO vUOLaNTO pesäkoisan tekosia Purin viime toukokuussa Järvenpäässä vanhojen jätelautojen kasaa. Sorkkaeläinten loisiin erikoistunut eläinlääkäri voisi antaa varman vastauksen kysymykseen. . ajoittain laji on tavattu puurakennuksien tapettien alta, missä ravinnoksi on kelvannut eloperäinen tapettiliisteri. Syksyllä toukat usein jättävät pesän ja kehräävät talvehtimista varten itselleen tiiviin kehtoröykkiön, johon ne keväällä koteloituvat. . äänilähde voisi olla korvilla oleva musiikkilaite, jalkineista lähtevä vingahdus tai rahiseva vaate – se saattaa muistuttaa ruohikon rapinaa myyrän liikkuessa. jUha vaLSTE haisuleita Naapurimme pihalla on jo parina kolmena vuonna kasvanut samassa paikassa kuvassa näkyviä sorminaisia sieniä tai mitä lienevätkään. Se alkoi seurata minua pylväs pylväältä
Lehti kasvaa täysimittaiseksi muutamassa viikossa. . Nykyisin laji on verrattain yleinen ja sitä on tavattu ainakin oulun seudulta asti. Normaalisti silmut jäävät lepäämään talven yli, ja osa jää uinumaan pitemmäksikin aikaa. . useimmilla puilla silmut vain ovat niin pieniä, ettei niitä huomaa puiden ollessa täydessä lehdessä ellei varta vasten etsi. Laji on kotoisin Pohjois-amerikasta ja kotiutui eurooppaan toisen maailmansodan aikana. Silmussa on ehkä noin puolet lehden soluista jo valmiina, loput syntyvät lehden kasvaessa. Kun lehti on täysikokoinen, soluseiniin kertyy selluloosaa, joka jäykistää lehden. Niitten juuressa on limainen löysä möykky. Suomessa se tavattiin ensi kertaa Kuopiossa vuonna 1961. Sieni kuuluu kupusieniin ja aivan nuorena se onkin rastaanmunan kokoinen valkoinen, nahkamainen soikio, joka halkeaa kärjestään ja esiin työntyy hauras, sormenmittainen jalka, joka päättyy itiömassaa tuottavaan ja haisevaan kärkiosaan. LaSSE kOSONEN puun henkivakuutus Kasvattavatko lehtipuut uudet silmut syksyllä heti lehtien pudottua. Mitään varsinaista haittaa siitä ei ole epämiellyttävää hajua lukuun ottamatta. La SS e yL iS a a Ri Tuomenkehrääjäkoit ovat seitin alla suojassa saalistajilta.. tuomissa liikkuvat tiaiset, peipot, pajulinnut ja kertut karttavat seittipalloja. 18/2015 Suomen luonto 79 a N N a Rii Ko N eN M at ti K a LL io -S o u K a iN eN puistopökkösieni löyhkää raadolle. Laji on varsin huomiota herättävä ja tästä syystä siitä tulee paljon kyselyjä. Pihapiiristä löydetyt punaiset haisevat kummajaiset ovat puistopökkösieniä. SEppO vUOkkO Mikseivät tuomenkehrääjäkoit kelpaa. Puistopökkösienen tunnusomaisin piirre on pistävä, vastenmielinen löyhkä, jonka avulla se houkuttelee kärpäsiä levittämään vihertävänmustaa, limaista itiömassaa. . Lehtipuu kasvattaa uudet silmut lehtihankaan keväällä. eivätkö tuomenkehrääjäkoin toukat kelpaa linnuille. Silmussa on uuden haaran tai kukinnon aihe jo hyvin pitkälle rakentuneena. Lajin tieteellinen nimi Mutinus tarkoittaa ”pientä siitintä”, mikä on helppo ymmärtää sen ulkonäköä katsellessa. erityisen ripeästi sieni alkoi levitä 1980-luvulla, osaksi puutarhamullan ja taimien mukana, mutta myös kärpäset levittivät sen itiöitä. Kasvupaikat ovat usein ihmiskulttuurin piirissä: pihoissa, puutarhoissa ja nurmikoilla. Silmu on puun henkivakuutus, eikä sen tekoa kannata jättää syksyyn, vaan uudet silmut syntyvät lehtihankoihin samanaikaisesti kuin lehdet valmistuvat alkukesästä. Lintuja toukkabuffetin äärellä ei ole juuri näkynyt. ovat sisältä onttoja ja kärpäset sekä muurahaiset näkyvät niissä viihtyvän. jo muutaman viikon kuluttua puut ovat jälleen vihreitä. Näin lehdet voivat puhjeta hyvin nopeasti. Seitit takertuvat helposti nokkaan tai höyheniin, mikä aiheuttaa lisätyötä höyhenpuvun hoidolle tai on ainakin epämiellyttävää linnuille. Samalla kun puut tekevät kesän toiset lehdet, syntyvät uudet silmut niiden hankaan. Puistopökkösieni on meillä tavallaan vieraslaji. jos lehdet tuhoutuvat alkukesästä, uudet lehdet syntyvät silmuista vielä samana kesänä. Puilla kehittyy lehden hankaan silmu, jossa on uuden haaran aihe silmusuomujen suojaamana. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun kesäkuinen halla vie tammen tai saarnen lehdet tai tuomenkehrääjäkoin toukat syövät tuomet lehdettömiksi. Silmujen suojana on pihkan, vahan tai muiden aineiden kyllästämiä suomuja, jotka estävät silmua kuivumasta ja torjuvat syöjiä. Kun silmu avautuu, suuri osa kasvusta on sitä, että kasvi pumppaa nestettä valmiisiin, mutta vielä ohutseinäisiin ja siksi joustaviin soluihin. Kärpäset syövät itiömassan nopeasti pois, ja jäljelle jää vain kirkkaanpunainen itiöemä kuten kuvassa. Olen seurannut kolmena peräkkäisenä kesänä tuomenkehrääjäkoin toukkien touhuja Vaasan Onkilahden puistossa
tuomet sietävät koin lehvistön hävittämisen ja kasvattavat kesän kuluessa uudet lehdet. Lisäksi toukat ovat ilmeisesti myrkyllisiä ja tai pahanmakuisia, koska ne saavat yleensä olla rauhassa. mikä kukoisti näinkin myöhään. SEppO vUOLaNTO Myöhäinen kukkija tuusulanjärveen laskevan Sarsalanojan varrella kasvoi viime vuoden lokakuussa kaunis kukka, joka lehdistä päätellen saattoi olla peippi tai pillike. Siksi siellä on huomattavasti lämpimämpää kuin ulkopuolella ja toukkien on hyvä kasvaa suojassa säiden vaihteluilta. Kasvi on valkopeippi, joka lehdiltään muistuttaa kovasti nokkosta, mutta valkoiset kukat ovat kauniisti kiehkuroina ja lähemmin katsottuna varsin erikoisen näköisiä. olen myös nähnyt Raumalla, kuinka joukko varpusia oli maahan laskeutuvien toukkien kimpussa. Kerran paikalle saavuttuaan se pitää pintansa ja levittäytyy laajemmalle sekä siementensä että maavartensa avulla. toukkien massaesiintymien epäsäännöllisyyskin estää saalistajien erikoistumisen ravintoon, jota ei ole joka vuosi saatavilla. 80 Suomen luonto 18/2015 kysy LUonnoSTA aSiantuntijat vaStaavat Kysyin asiaa hyönteisasiantuntija Jaakko Kullbergilta, joka totesi, että seittien tarkoitus on nimenomaan suojata toukkia linnuilta ja erilaisilta hyönteispedoilta, loispistiäisiltä ja loiskärpäsiltä. Valkopeippi on melko tavallinen ihmisen lähimaastossa – puutarhoissa, pientareilla ja joutomailla ja jatkuvasti yleistyvä. Siinä mielessä kysyjän havainto on mielenkiintoinen. OSMOTTU – LUONNOLLISESTI Osmo Color -käsittelyllä tuot esiin puupinnan yksilöllisen kauneuden ja säilytät puun luonnollisen tunnun – sisällä ja ulkona. Seitin suojissa on myös oma mikroilmastonsa. yleensä myös tuomenkehrääjäkoiden runsaus vaihtelee vuosien välillä niin, että kahta peräkkäistä tuomen lehvistön katovuotta ei samalla alueella havaita. Sekä toukat että perhoset ovat mustatäpläisiä ja leimallisesti varoitusvärisiä, joten saalistajat ja pedot osaavat varoa.” Siinä vaiheessa, kun toukat hakeutuvat maahan koteloitumaan, seiteistä ei ole enää hyötyä, ja silloin ainakin tiaiset maistelevat toukkia. . Tutustu tuotteisiimme: www.osmocolor.com Säilytä puun tuntu!. Se vie kuitenkin sen verran puiden voimia, että seuraavan vuoden kukkasilmuja tulee vähän ja kukinta on heikkoa. SEppO vUOkkO Pe Rt tu H ä RM e valkopeippi kukki viime vuonna vielä lokakuussa
v u o D e n T u r H a k e 2015 haisuke-meluke-häirike-saastuke-TURhake haitake-vaivake-oudoke-kummake LäHetä oma eHdotUks esi 31.10. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. 6) Puo lee n. postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 5) montako rupijäkälälajia Suomesta tunnetaan. mennessä ! Kilpailuohjeet 1. Suomen Luonnon toimitus valitsee voittajan ehdotusten joukosta.Tulos julkistetaan joulukuun numerossa. kuinka suureen. määräaikaistilaus 6 kk (42 €) . SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2015. 8) mikä on Homo sapiens. Ehdotuksia voi lähettää kortilla, kirjeellä tai nettisivuillamme 31.10.2015 asti. tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): allekirjoitus: ...................................................................................................................... 4) Noi n mill in vuo des sa. ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Perusteluja ja valokuvia otetaan mielellään vastaan! 3. Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. 9) missä neandertalin laakso sijaitsee. nimi: .................................................................................................................................... Osallistujien kesken arvotaan tähtiharrastajan aloituspaketti (Helios Naturesport-Plus 10x50WA -kiikari, jalustasovite, Ursan planisfääri ja Tähdet 2016 -opas, Ursa.fi). postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 6) tuoreeseen hallitusohjelmaan kirjattiin tavoite, että 2020-luvulla uusiutuvan energian osuus kasvaa tiettyyn osaan koko energiantuotannosta. Sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia. 8) Ihm ine n. Paketin arvo on noin 200 €. 2) 30 gra mm aa. 18/2015 Suomen luonto 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b, 00210 helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. . Hyönteisansa valittiin viime vuonna Vuoden turhakkeeksi. 10 ) Kim ole pak ko. 10) mikä lepakko rengastettiin Suomessa ensi kerran tänä syksynä. 4) paljonko rupijäkälä saattaa kasvaa vuodessa. olen Sll:n jäsen (kestotilaus 59,50 €, määräaikainen 67,50 €). 9) Sak sa ssa . Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 67,50 euroa ja kestotilaus 59,50 euroa. osoite: ............................................................................................................................... 7) kuinka monta myyrälajia Suomessa on. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: nimi: .................................................................................................................................... OsaLListu M aR iK a ee Ro La u RS a. Turhakkeeksi ei voi ehdottaa henkilöä, yritystä, yhteisöä eikä aikaisempia Vuoden turhakkeita. 4. kestotilaus 12 kk (67,50 €) . pähkinöitä 1) mistä piisami on tuotu Suomeen. 2. 3) montako koskea kuohuu Saarijärven koskireitillä. 3) 22 kos kea . Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 42 euroa. määräaikaistilaus 12 kk (76,50 €) . suomenluonto.fi Tilaushinnat määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 76,50 euroa, kestotilaus 67,50 euroa. puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... . 7) 11 myy räl ajia . irtonumero 9 euroa. aikaiSEMMaT vUOdEN TUrhakkEET: 2014 hyönteisansa 2013 hajustettu roskapussi 2012 dettol no-touch -saippua-automaatti 2011 flush&Go-vessapaperihylsy 2010 turkis 2009 ilotulite 2008 pantiton pullo 2007 mönkijä 2006 tuplapuhelinluettelot 2005 kaupunkimaasturi 2004 juotava jogurtti -minipakkaukset 2003 hampurilaisaterian kylkiäinen 2002 ulkomainen pullovesi 2001 vaipankätkijä 2000 lehtipuhallin Lähettämällä kortti tai kirje: Suomen luonto/turhake itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki netissä: www.suomenluonto.fi/turhake Kilpailuaikaa on 31.10.2015 asti. tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys tunnus 5009174 00003 vaStauSlähetyS Suomen luonto maksaa postimaksun. Sll jäsennumero .............................................................................................................. Myynti Lehtipisteissä. Teen osoitteenmuutoksen. osoite: ............................................................................................................................... 2) paljonko suomalaiset syövät silakkaa vuodessa henkeä kohden. 5) Noi n 120 laj ia. KR iS ti N a aL -Z aL iM i / ca Rt iN a Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TiLaa LEhTi hELpOST i: www.suo menluonto.f i/ lehtitila us 1) Poh joi s-A mer ika sta . Suomen luonnon toimitus valitsee vuoden turhakkeen ehdokkaiden joukosta. lähettäkää Suomen luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2015
n saasteita ja virtauksia bronkan satamatyömaa (24.8.2015) on kronstadtin kehätiesillan eteläpäässä. valtioiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia arvioidaan kansainvälisesti Espoon sopimuksen mukaan. Pyysin ilmiöstä Suomen ympäristökeskukselta (Syke) oheisen landsat-satelliittikuvan. venäjä on allekirjoittanut sopimuksen, mutta ei ole ratifioinut sitä. Pian selvisi, että kyse on Bronkan satamatyömaan ruoppauksesta. tasavallan presidentti sauli niinistö toivoi pari vuotta sitten venäjän ottavan Espoon sopimuksen käyttöön pian. Ne tosin myöhästyivät koko kesän tavoin. Ne kuljettavat myös ravinteita, joiden liikakuorman takia itämeri voi huonosti. tänä vuonna leväkukinnat olivat Syken mukaan merellä isommat kuin 2014. leväkuviot ovat itämerellä niin laajoja, että niiden avulla tutkitaan meren virtauksia. kuva on esimerkki siitä, miten kaikki leviää meressä virtausten mukana. SyySkUUN puolivälissä hätkähdin Levätilanne Itämeri -Facebook-ryhmän kuvaa valtavasta samentumasta meressä Pietarin lähellä. Oikealla Suursaari, ylhäällä Suomen rannikkoa.. Katsomme palstalla Suomea linnunsilmin. liikkeelle lähtenyt pohja-aines kurottaa viroon, ehkä Suomeenkin asti. u SG S/ N a Sa ja Sy Ke u SG S/ N a Sa ja Sy Ke Leväkukintoja 22.8.2015. Ei ole ottanut, emmekä tiedä, mitä myrkkyjä pohjalietteessä on. 82 Suomen luonto 18/2015 Suomi ilmasta teksti aNTTi haLkka 5–10 senttiä/s itämeren pintavirtauksen keskinopeus on vajaa desimetri sekunnissa, siis muutamia kilometrejä vuorokaudessa
viisi myyttiä luonnonmetsis tä . marraskuuta luontotiedo n suuRpakett i . www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto http://instagram.com/suomenluonto keStotIlaajIlle IlmaInen digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi M au Ri Le iV o lintulaudan vieraat 9/2015 ilmestyy 13. kotkan kansallinen kaupunkipuisto vihervarpusten ruokapöytä on katettu. kerromme mitä linnut syövät ja miten talviruokinta on jo muuttanut suomen linnustoa.. Näin tutkijat luotaavat luontoa
1 -takissamme, joka voitti ”Gold Winner”palkinnon ISPO Int. Sports Trade Show’ssa. fjallraven.fi/untuva Eettisesti tuotettua erittäin korkealaatuista untuvaa untuva FjAllrAvenin. palautusviikko 2015–46 767095-1508 Fjällrävenin varusteasiantuntija ja tuotetestausvastaava Johan Skullman uudessa Expedition Down Parka No