K A R P A L O S U O L L A . H E L S IN G IN U U T E L A . M IS T Ä R U O K A A T U L E V A IS U U D E S S A ?. SUOMALAISIN LUONTO SUOMALAISIN LUONTO -kuvakisan parhaat NÄIN LUONTORETKI PARANTAA! 8 Syksyisen suon RE TK IRU OK AA S. K U V A K IS A N P A R H A A T . L IIT O O R A V A . Terveelliset karpalot maistuvat ELINVOIMAA MA IST UV AA RE TK IRU OK AA S. Terveelliset karpalot maistuvat niin ihmisille kuin eläimillekin. S Y K S Y N H Y Ö N T E IS E T . 68 –69 S U O M E N L U O N T O 8 | 2 17 M U U T T O H A U K K A . Suon aarteet ovat kypsyneet. 19.10.2017 Irtonumero 9,50 € Suon aarteet ovat kypsyneet. 68 –69 SUOMALAISIN LUONTO -kuvakisan parhaat MUUTTOHAUKAN pesimäsuolla Miten löydän LIITO-ORAVAN. H O IT A V A L U O N T O . K IN A H M I. P IE K A N A
PAKKASYÖ koristelee hanhenpajun viimeiset ruskalehdet kimmeltävin reunuksin. Valon vähetessä kaamoksen tummat sävyt alkavat vallata maisemaa. Kuura n koristamat KUVA TARU RANTALA / TEKSTI HEIKKI VASAMIES LO P P U S Y K S Y
TA N JA KO LJ O N EN / JU U SO N O RO N KO SK I 68 68 Lisää makua retkimuonaan ! Lue maistuvat vinkit. 24 Näkymätön naapuri Liitooravan löytäminen kysyy kärsivällisyyttä. A N TT I KO LI Helsingin Uutelan niityillä voi nähdä tiklejä. Sirkka voittaa sian ja naudan Uudet ideat ovat tarpeen maailman ruokaongelman ratkaisussa. Maailman ruokaongelma mullistaa tuotantoa ja kulutustottumuksia. 28 Järvi-Suomen katolla Nilsiän Kinahmi on järviseudun korkein paikka. TE RH I EK EB O M Suvi Nuolioja osallistui kuvakisaan kuvallaan Oravanpoikasen ruokahetki.. 38 Suomalaisin luonto kuvakisa on ratkennut. 4 SUOMEN LUONTO 8/2017 4 SUOMEN LUONTO 8/2017 Sisällys 8/2017 38 A N TT I KO LI 44 62 Vakiot 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 54 Kolumni: Anni Kytömäki 55 Vahtikoira 66 Homo sapiens: Samuli Heimonen 68 Kotona 70 Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Monipuolinen Uutela Pääkaupungin itälaidalla on luontokohde, josta metsien ja niittyjen lisäksi löytyy jopa suo. 14 Taivaan jumala Pohjoisen soilla on taas haukkansa, mutta palaako muuttohaukka etelään. 34 Syksyn viimeiset hyönteiset Myöhäissyksyllä on yllättävän paljon hyönteiselämää. 50 Tunturin lintu tuli etelään Piekanoja jäi pelloille myyriä pyydystämään. 30 Luonnonapteekin aarteita Karpalo on hyvä syy etsiä soiden muitakin aarteita. 56 Luonto korjaa Sipoossa kunta tukee parantavia metsäretkiä. 38 Luontosuomi kuvissa Kuvakilpailun poiminnat ja tulokset. 44 Kävelyllä Uutelassa Esittelyssä ItäHelsingin hieno metsäalue. 62 Mistä ruoka 10 miljardille ihmiselle
Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti 76. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. no. Kannen karpalot kuvasi Pentti Sormunen / Vastavalo. www.climatecalc.eu Cert. M A RK U S VA RE SV U O 14 14 Koska muuttohaukan huuto kiirii taas eteläisen Suomen kalliopahdoilla?. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen (vs.) 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Mari Pihlajaniemi (vs.) 040 706 5574 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen 0400 359 787 Laura Salonen 050 346 0821 Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 8/2017 SUOMEN LUONTO 5 Karpalosuolla käyn ti kannattaa aina, mekin käymme marjassa sivuilla 30–33
Totuttuun kansainväliseen tapaan sopimuksen rati. Näin asennuksen takarajaksi asetettiin vuosi 2022. oida vähintään 30 maassa, jotka edustavat 35 prosenttia maailman kauppalaivatonnistosta. PA SI K A N N IS TO / VA ST AV A LO PohjoisAmerikasta kotoisin oleva lieju taskurapu rati. Jos se on nyt pantu alulle, milloin kansainvälinen merenkulkuyhteisö saa valmista aikaan. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. 2050. Mereiset vieraslajit ovat erityisen hankalia siksi, ettei niiden leviämistä pystytä rajoittamaan eikä yksilömäärien kasvua estämään sen jälkeen, kun ne ovat Itämereen kotiutuneet. Voimaanastumisen ehdoksi asetettiin, että sopimus piti rati. Toki ollaan jo hiukan myöhässä, sillä Itämereen on muun muassa painolastivesien mukana tullut yli 120 vieraslajia, joista noin 80 on jo kotiutunut, Suomenkin vesille parikymmentä. IMO:n seuraavan kunnianhimoisen projektin tavoitteena on vieraslajien kulkeutumisen estäminen laivojen rungoissa ja rakenteissa. oi saapumisensa Suomeen vuonna 2009. Sopimuksen voimaantuloa on odotettu vuosia. Painolastivesisopimuksen tarkoituksena on siis ehkäistä vieraslajien leviäminen alusten painolastivesien välityksellä. Sen valmistelu aloitettiin jo 1990-luvun alussa, ja vihdoin vuonna 2004 IMO hyväksyi sopimuksen suurten odotusten saattelemana. Tavoite oli, että alukset varustettaisiin vuosina 2009– 2016 painolastiveden käsittelylaitteistolla, jolla estettäisiin vieraiden eliölajien leviäminen. PÄÄKIRJOITUS Sopimisen sietämätön hitaus ITÄMEREN vieraslajien torjunta nytkähti viime kuussa eteenpäin, kun voimaan astui Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n painolastivesiyleissopimus. Yli kaksikymmentä vuotta oli jo vierähtänyt, ja vaikka Suomi sijaitsee luonnoltaan erityisen herkän Itämeren äärellä, Suomikin kikkaili Ruotsin ja Saksan vanavedessä ja ”kauppalaivaston kilpailukyvyn” varjolla laitteistoasennuksiin vielä viiden vuoden siirtymäajan. ointi eteni etanavauhtia, ja valmista tuli siis vasta tämän vuoden syyskuussa, kun Suomi oli vaa’ankieliasemassa rati. Joukossa on sellaisia lajeja kuin Itämeren ankeriaskannalle ehkä viimeisen kuoliniskun antanut ankeriaan uimarakkoloinen, muun muassa Mustallamerellä ja Kaspianmerellä tuhoa aiheuttanut amerikankampamaneetti sekä itäisellä Suomenlahdella jo meriekosysteemia muuttava koukkuvesikirppu. oinut sopimuksen vuotta aiemmin. 6 SUOMEN LUONTO 8/2017 A N N A RI IK ON EN
JU H A IL KK A K un vedet viilentyvät noin kuusi asteisiksi, on muikun ja siian aika aloittaa kuteminen. Kutu ajoittuu yleensä loka–marraskuulle, mutta saattaa paikoin venyä alkutalveen asti. ”Sammakot siirtyvät talvehtimis paikoilleen syyskuussa, ja miinusasteet saavat ne kömpimään lopullisesti talviteloille”, sanoo tutkija Jarmo Saarikivi Helsingin yliopistosta. (MP) Talvivarastot täyteen ORAVAT KOKOAVAT kovaa vauhtia talvivarastojaan. TERMINEN TALVI ON KESTÄNYT PISIMMILLÄÄN LAPISSA 230 VUOROKAUTTA (1968) JA LYHIMMILLÄÄN ETELÄ-SUOMESSA VAIN 9 VUOROKAUTTA (2008). Mikäli kelit ovat poikkeuksellisen lämpimät, saattaa sammakoita nähdä liikkeellä vielä lokakuussakin. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I TERMINEN TALVI ALKAA POHJOISSUOMESSA LOKAKUUSSA, KUN VUOROKAUDEN KESKILÄMPÖTILA LASKEE PYSYVÄSTI NOLLAN ALAPUOLELLE. Hedelmöittynyt mäti säilyy pohjassa talven yli kevään tuloon asti. Siian ja muikun poikaset kuoriutuvat keväällä jäiden lähdön aikaan. 8/2017 SUOMEN LUONTO 7 Kutuhommia LOPPUSYKSY on talvivarastojen, pimeiden iltojen ja tähtien aikaa. Jokien vaellusreittejä on tukittu padoilla ja kutupaikkoja perattu. AIKA VALMISTAUTUA TALVEEN JA RI SIE VÄ LÄ / VA ST AV A LO M A RI PIH LA JA N IE M I. Jos näet puun oksalle ripustetun sienen, on asialla todennäköisesti ollut kurre, joka on säilönyt herkun talven varalle. Siika kutee syksyllä mataliin hiekkapohjaisiin vesiin. Ne keräilevät kiivaasti muun muassa käpyjä, sieniä ja pähkinöitä. Viimeisetkin sammakot vetäytyvät talvehtimaan ENSIMMÄISTEN PAKKASTEN saapuessa sammakoilla on jo kiire. Järvissä hankaluuksia tuo puolestaan vedenpinnan säännöstely. Ruskosammakko talvehtii vesien pohjamudissa tai maan ja kivien koloissa, rupikonna useimmiten maakoloissa ja viitasammakko vesien pohjissa. Muikkukanta on Suomessa elinvoimainen, mutta luontaiset siikakannat ovat monin paikoin pulassa huonontuneiden lisääntymismahdollisuuksien takia. Ne ovat useimpien lohikalojen tapaan syyskutuisia. ”Molemmat lajit suosivat lisääntymispuuhissaan soraja hiekkapohjaisia vesiä”, kertoo tiedottaja Tapio Gustafsson Kala talouden keskusliitosta. (MP) Viime vuosina kuusen siemen sato on ollut huono, ja oravat ovat joutuneet turvautumaan myös muuhun ravintoon
Siksi Pykälä on ottanut näytteitä samalta paikalta vähänkin erinäköisistä jäkäläyksilöistä, tai silloinkin jos jäkälät ovat näyttäneet aivan samalta, hän on kerännyt näytteitä valoisalta ja varjoiselta paikalta, rapauVerrucaria saanaensi s mustuain en.. Arviot hyväksyttyjen lajien määrästä vaihtelevat parista sadasta noin kuuteen sataan. Me kaikki olemme nähneet niitä muun muassa betonisilla portailla ja rantakallioilla. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Saanatunturilla elää oma mustuaisiin kuuluva jäkälälaji. Suomesta tunnetaan nykyään noin 1660 jäkälälajia. TEKSTI JOUNI TIKKANEN EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV A LO 8 SUOMEN LUONTO 8/2017 Maastossa mustuaisia ei pysty erottamaan lajilleen. TIESITKÖ. ”On käynyt ilmi, että nimenomaan kotelopulloisilla lajeilla suvussa Verrucaria lajirunsaus on paljon suurempi kuin on aikaisemmin tiedetty”, Pykälä kertoo. M ustilta pisteiltä näyttävät mustuaiset ovat samaan aikaan tuttuja ja hyvin huonosti tunnettuja jäkäliä. Paljain silmin samalta näyttävät mustat pisteet voivat olla kuitenkin useita eri lajeja, kertoo erikoistutkija Juha Pykälä Suomen ympäristökeskuksesta. Vuonna 2010 arvioiduista 1594 lajista 271 oli uhanalaisia. Siksi Pykälä on ottanut näytteitä samalta paikalta vähänkin erinäköisistä jäkäläyksilöistä, tai silloinkin jos jäkälät ovat näyttäneet aivan samalta, hän on kerännyt näytteitä valoisalta ja varjoiselta paikalta, rapauMustissa pisteissä voi olla monta lajia T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Juha Pykälä löysi seitsemän uutta jäkälää kalkkikallioilta. Se on kosmopoliitti jäkäläsuku, josta on kuvattu yli tuhat lajia, osa tosin päällekkäisiä tai huonosti selvitettyjä. Pykälä on tämän vuoden aikana kertonut The Lichenologist -tiedelehdissä peräti seitsemästä tieteelle uudesta mustuaislajista, jotka hän on löytänyt suomalaisilta kalkkikallioilta. Maastossa mustuaisia ei pysty erottamaan lajilleen. Lajit ovat löytyneet puutteellisesti tunnettuja lajeja kartoittavassa PUTTE-ohjelmassa. Osasyy tähän on mustuaisten suvun suuruudessa
Ne sisältävät valtavasti ravintoaineita suhteessa niiden kuluttamaan ruokamäärään. Suomessa ei ole aiemmin sallittu hyönteisten myyntiä ihmisravinnoksi, mutta syyskuussa maaja metsätalousministeriö tiedotti, että hyönteisten kasvattaminen ja myyminen ruoaksi sallitaan myös täällä. Eräissä heinäsirkkalajeissa proteiinia on yli 70 prosenttia kuiva-aineesta. Uusien mikroskooppija dna-menetelmillä tunnistettujen lajien tieteelliset lajinimet kertovat lähinnä löytöpaikoista: oulankaensis, lapponica, sublapponica, saanaensis... tuneelta ja sileältä kivipinnalta, kostealta ja kuivalta, ja niin edelleen. Esimerkiksi sirkat tarvitsevat kuusi kertaa vähemmän ravintoa kuin naudat ja kaksi kertaa vähemmän kuin siat tai kanat tuottaakseen saman määrän proteiinia. 0,75 KILOA / Länsimaalainen ihminen syö puolesta kilosta kiloon hyönteisiä vuosittain vahingossa muiden elintarvikkeiden mukana. SYÖMÄÄN! EX O PR O TE IN 2111 LAJIA / On lajimäärä, joka löytyy maailman syötävien hyönteisten listalta. Jäkälistä kiinnostuneille harrastajille Pykälä antaa vinkin: rantakallioiden mustuaiset ovat erityisen huonosti tunnettuja. Niistä löytyy vielä varmasti jotain uutta. ”Joskus voi olla, että tulee otettua samaa lajia useita kertoja samalta kasvupaikalta, joskus taas käy niin, että melkein kaikki mitä kerää, osoittautuu eri lajeiksi”, Pykälä kertoo. 70 PROSENTTIA / Monissa ravinnoksi käytettävissä hyönteisissä on paljon proteiinia. n tuneelta ja sileältä kivipinnalta, kostealta ja kuivalta, ja niin edelleen. Paljain silmin samalta näyttävät mustat pisteet voivat olla useita eri lajeja. Suosituimpia syötäviä ovat kovakuoriaiset (659 lajia) ja perhostoukat (362 lajia). 8/2017 SUOMEN LUONTO 9 TA KO R A D EE / W IK IM ED IA CO M M O N S CC BY S A 3.0 TA KO R A D EE / W IK IM ED IA CO M M O N S CC BY S A 3.0 Hyönteisruokaa myynnissä thaimaalaisella torilla. MARI PIHLAJANIEMI Sirkat sisältävät runsaasti proteiinia.. Se on luontevaa, sillä kalkkikallioita on Suomessa vähän, ja useimpien lajien esiintymät ovat hyvin pieniä. Erityisen proteiinirikkaita ovat sirkat. TH O M A S SC H O CH / W IK IM ED IA CO M M O N S CC BY S A 2.5 MAAILMALLA hyönteiset ovat suosikkiherkku
(RK) A RT O JU VO N EN PA N U KU N TT U EteläSaimaalta löytyi uusi vieraslaji SAARISTOMEREN metsien kääväkäslajistoa selvitettiin 40 eri saarella. Osa lajeista kelpuuttaa kasvupaikakseen ainoastaan tervalepän. Kuvassa on laulujoutsenten seassa pikkujoutsenia, muun muassa kaksi oikeanpuolimmaista. Liikennevirasto on suhtautunut liitoorava ja haukkametsien suojeluun pääasiassa suopeasti. Tiira-tietokannan mukaan enimmillään muuttavia lintuja on ynnätty yhteensä 240, ja suurimmassa parvessa havaittiin jopa 150 lintua. Ne viihtyvät lämpimissä vesissä eivätkä siksi todennäköisesti selviä Pohjolan kylmästä talvesta. Lahoavilla tervalepän rungoilla viihtyy runsaasti harvinaisia lajeja. Tervaleppä osoittautui yhdeksi tärkeimmistä kääväkkäiden isäntäpuista. Kotilot kuuluvat haitallisiin vieraslajeihin ja ne ovat vaaraksi vesikasveille. RIIKKA KAARTINEN ETELÄKARJALAN luonnonsuojelupiiri on saamassa läpi esityksensä Saimaan kanavaran tojen vanhojen metsien suojelusta. Tutkimuksen mukaan kääväkkäiden monimuotoisuuteen vaikuttaa eniten lahoavan puun monipuolisuus. (RK) Lahopuun monimuotoisuus tärkeää lahottajasienille Haavanarinakääpä kasvaa vain vanhojen haapojen rungoilla.. Omenakotilot kuuluvat Pomaceaesukuun ja ne ovat kotoisin EteläAmerikasta. Esitys noin 100–120 hehtaarin suuruisten nauhamaisten met säalueiden suojelusta siirtyy nyt Liikenneviras ton ja Metsähallituksen välisiin tarkempiin neu votteluhin. ISMO TUORMAA Kanavametsät siirtymässä suojeluun Pikkujoutsenia arktiselta tundralta Pikkujoutsenia arktiselta tundralta KAAKKOIS-SUOMESSA on nähty poikkeuksellisen paljon pikkujoutsenia. Saaristomereltä löytyi miltei puolet Suomen käävistä ja orvakoista. Tulokset julkaistiin metsäasiantuntija Panu Kuntun väitöskirjassa, joka tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa syksyllä 2016. Kääväkkäät ovat lahoavalla puulla kasvavia sieniä, joihin kuuluvat muun muassa käävät ja orakkaat. Niitä pidetään lemmikkeinä akvaarioissa, ja siten kotilot ovat levinneet ihmisen avulla ympäri maailmaa. Omenakotilotilanne kartoitettiin löytöpaikalla syyskuussa, eikä kotiloja onneksi löytynyt. 10 SUOMEN LUONTO 8/2017 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS tiedot ti elokuun lopussa EteläSaimaalta löytyneestä omenakotilolajista. ”Tässä on vahva linkki käynnissä olevaan biotalouskeskusteluun ja siihen, miten metsiämme tulisi hoitaa ja suojella.” Tutkimuksessa löytyi seitsemän tieteelle uutta lajia sekä kahdeksan lajia, joita Suomesta ei ole aikaisemmin tavattu. Kotilon löysi vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri jo vuonna 2015, ja elokuussa suurikokoinen kotilo tunnistettiin valokuvasta. Eri puulajien lisäksi sienet tarvitsevat kasvupaikoiksi pystyyn kuolleita puita, keloja sekä järeitä ja ohuita maapuita. ”Tutkimukseni tulokset kannustavat jättämään kaikenlaista lahopuuta metsiin”, Kunttu sanoo. ”Kaikenlainen lahopuu on sienilajeille tärkeää, ja sitä pitäisi jättää luontoon kaikissa metsänhoidon vaiheissa”, Kunttu kertoo. Päätös metsien suojelusta tulee viime hetkellä, sillä paikallinen metsänhoitoyhdistys oli jo tehnyt esityksen sotien jälkeen liki koskemat tomina säilyneiden alueiden hakkuista
Onneksi on kuvauskopteri! Yläilmoista maisema avautuu, ja katsoja hämmästyy. Lammenrannan koivuun kiinnitetty kyltti kertoo, että ollaan oikealla paikalla. Toteutumatta jääneen hotellija lomakylähankkeen vetonaulaksi kaivettu tekolampi muistuttaa hämmästyttävästi esikuvaansa. Kittilän maaperään on kaivettu jopa Ahvenanmaa! Sen muodostuminen tosin oli vahinko: Saarimaakunta syntyi koemonttuun, ja hieman oikeaa paikkaa etelämmäs. Paikalle alkaakin nopeasti haaveilla näkötornia. Neitokainen sijaitsee Ylläsjärveltä kymmenisen kilometriä Kittilän suuntaan. Rannalta muoto ei helposti hahmotu, eikä oikein Helsingin edustalle jätetyltä maakasaltakaan, sillä se kasvaa tiheää pusikkoa. M A RK U S SIR KK A KITTILÄN LAINIOLLA sijaitseva Suomen muotoinen lampi ei ole luonnonihme, vaan 1990-luvun lamavuosiin pysähtyneen nousukauden muistomerkki. Katse kaartaa Pohjanmaan rannikkoa pitkin Käsivarteen, kiertää Suomen päälaen kautta alas Kaakonkulmalle ja takaisin etelärannikolle. Mittakaavaakin täsmää: Hangosta Utsjoelle on 1157 kilometriä, lammen mitta pituussuunnassa 116 metriä, joten lampi on esikuvansa pienoismalli 1:10 000. MARKUS SIRKKA IL M IÖ M ÄI ST Ä KITTILÄN LAINIOLLA sijaitseva Suomen muotoinen Neitokainen – Suomen muotoinen lampi 8/2017 SUOMEN LUONTO 11 8/2017 SUOMEN LUONTO 11. Paikalle ei ole opasteita, mutta kartalta sen löytää, sillä lammella on virallinen nimi: Neitokainen
Nyt kansainvälinen tutkijajoukko ehdottaa, että pitkä kaula on sopeuma kuumuuteen. Ranskalaisher kun pyyntiä puolustavat gastronomit vastustivat kieltoa – vaikka peltosirkku ja kaikki pikkulinnut ovat rauhoitettuja niin Ranskassa kuin muissakin EUmaissa! Peltosirkku on taantunut 84 prosent tia Euroopassa ja 98 prosenttia Suomessa 40 vuodessa. (RK) Laitonta pikkulintupyyntiä suitsitaan Euroopassa EULAKIEN vastainen pikkulintupyynti on rehottanut brittiläisten rauhanturvaajien tuki kohdassa Kyproksella. / category/kainuun-mailta/ RI ST O SA U SO. Ennallistaminen nopeuttaa sademetsien elpymistä TROOPPISTEN sademetsien toipuminen hakkuista nopeutuu ennallistamisen avulla. Ranskassa puolestaan uusi ympäristöministeri komensi poliisit estämään tuhansien pelto sirkkujen jokasyksyisen pyynnin. PERTTI KOSKIMIES Kuulumisia Kainuusta SUOMEN LUONNON verkkosivuilla avautuu syksyn aikana uusia blogeja. Lue blogia osoitteessa: http://www.suomenluonto.. Pitkäkaulaiset kirahvit ylsivät ruokaapajille puiden latvustoon, ja siksi ne runsastuivat. Siihen kuuluu alkueläimiä, mikroleviä, bakteereita ja arkkibakteereita sekä viruksia. ”Vaikuttaa siltä, että viruksia on merijäässä runsaasti, ja ne näyttävät olevan vaativissa olosuhteissa hyvin aktiivisia ja tehokkaita.” PIIA AHONEN Hankoniemen edustalta löytyi seitsemän tieteelle uutta viruslajia. Suomen ympäristökeskuksen tutkijana työskentelevä Luhtanen onnistui eristämään Hankoniemen edustalta seitsemän tieteelle uutta viruslajia ja Etelämantereen edustalta neljä todennäköisesti uutta viruslajia. Britit havahtuivat salapyyn tiin ja kaatoivat 650 akaasiaa. "Elinkautiset luontoharrastajat" Aura Koivisto ja Risto Sauso vierailevat blogissaan Kainuun metsissä ja soilla ja tarkkailevat niiden elämää. Näissä hyisissä, jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa sinnittelee karaistunut mikrobiyhteisö. 12 SUOMEN LUONTO 8/2017 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT A LE K SI LE H IK O IN EN Kirahvin pitkä kaula askarruttaa yhä tutkijoita DARWIN otaksui kirahvin pitkän kaulan syntyneen luonnonvalinnan seurauksena. Kääntämällä päänsä aurinkoa kohti kirahvit vähentävät suoraa auringon säteilyä kaulalle, mikä hillitsee ruumiinlämmön nousua. ”Eristämäni virukset olivat hyvin erikoistuneita siinä, mitä bakteerilajia ne voivat infektoida, joten näin ne pystyvät muokkaamaan bakteeriyhteisön koostumusta”, Luhtanen kertoo. (RK) Merijään virukset iskevät bakteereihin valikoiden HELSINGIN YLIOPISTOSSA tarkastettiin maaliskuussa mikrobiekologi Anne-Mari Luhtasen väitöskirja, joka esittelee ensimmäiset Itämeren ja Eteläisen jäämeren merijäästä eristetyt virukset. Hakkuilla havaittiin kauaskantoisia vaikutuksia linnustoon. Metsiä ennallistetaan istuttamalla alkuperäisiä puulajeja, mikä nopeuttaa lintujen paluuta hakatulle alueella. ItäSuomen yliopistossa syyskussa tarkastet tu Pirita Latjan väitöstutkimus tehtiin Kibalen kansallispuistossa Ugandassa. Vaateliaiden vanhojen metsien lintujen paluuseen ennallistetuille alueille voi kulua useita vuosikymmeniä. Ihon suuren pintaalan avulla ne pystyvät silti haihduttamaan runsaasti nestettä ja viilentämään ruumiinlämpöä. Kaikki käyttävät yleisiä merijäässä eläviä bakteereita lisääntymiseensä. Salametsästäjät hou kuttelivat arviolta 800 000 punarintaa, kerttua ja muuta pikkulintua verkkoihinsa istutettujen akaa sioiden avulla. Merijään viruksia on tutkittu vasta vähän, vaikka merijää voi peittää jopa seitsemän prosenttia maapallon pinta-alasta. Oikeus tuomitsi kuusi pyytäjää tuhansien eurojen sakkoihin. Tutkimus julkaistiin Journal of Arid Environments tiedelehdessä. Kun merivesi jäätyy, suola ja ravinteet kertyvät jään sisään muodostuviin kapeisiin kanaviin ja taskuihin, joissa vesi pysyy sulana korkean suolapitoisuuden takia
Karisoke on kiistatta vuorigorillatutkimuksen keskus, joka palvelee myös muuta kädellisiin ja ihmisen evoluutioon liittyvää tutkimusta. Tutkimuskeskus järjestää vuosittain koulutusta noin neljällesadalle paikalliselle kandidaattivaiheen luonnontieteiden opiskelijalle. Jo pelkkä tutkimuskeskus tuo Musanzen alueen väestölle suoraan yli 100 työpaikkaa ja välillisesti gorillaturismin kautta moninkertaisesti enemmän. Koska vuorigorillat onnistuttiin säilyttämään, ne tuovat nyt paljon hyvää muuten hyvin köyhään ja tiheästi asutettuun Ruandaan. Laumojen tarkkailun ansiosta yksilömäärä tiedettiin pian hyvinkin tarkasti. Kansanmurhan ja sitä seuranneiden levottomuuksien aikana tutkimuskeskus tuhottiin kolmeen kertaan ja lopulta se päätettiin siirtää nykyiseen paikkaansa Ruhengerin kaupunkiin. Sata päivää kestänyt Ruandan kansanmurha johti jopa miljoonan ruandalaisen kuolemaan. Sijaiskärsijänä olivat myös gorillat, sillä Karisoken työntekijät joutuivat pakenemaan väkivaltaisuuksia naapurimaihin, ja erilaiset aseelliset ryhmittymät piileskelivät vuoristossa gorillojen elinalueella. Hiljalleen määrät kuitenkin lähtivät kasvuun Fosseyn 1978 perustama säätiön suojelun ja tutkimusten ansiosta. Vuoden aikana Karisokessa työskentelee useita paikallisia sekä kansainvälisiä ryhmiä. Nykyinen keskus on jyhkeä kivirakennus ihmisasutuksen keskellä Ruhengerin kaupungissa noin 20 kilometrin päässä alkuperäisestä paikasta. Vähimmillään vuorigorilloja laskettiin vain 242 yksilöä. 50 vuotta vuorigorillatutkimusta Ruandassa Ruandan vuorigorillat ovat tottuneet ihmisten päivittäiseen läsnäoloon. Karisoken henkilöku nta tarkkailee gorillaryh miä sekä opastaa turisteja.. Hän jätti jälkeensä gorillojen tutkimiseen ja suojeluun keskittyneen Karisoken tutkimuskeskuksen. Dian Fosseyn käynnistäessä tutkimuskeskuksen vuorigorilloja eli Virungan alueella joitakin satoja. n Vuorigorillojen elinympäristöä. 8/2017 SUOMEN LUONTO 13 elinympäristöä. Vuonna 1994 Ruandaa ja samalla vuorigorilloja kohtasi valtava takaisku. 8/2017 SUOMEN LUONTO 13 Dian Fossey eli 18 vuotta vuorigorillojen parissa ja kuoli suojellessaan niitä. TEKSTI JA KUVAT JUHOANTTI JUNNO Maailmalta 50 VUOTTA sitten perustettu Karisoken tutkimuskeskus muodostui aluksi hökkeleistä ja teltoista keskellä vuorigorillojen elinaluetta
TAIVAAN JUMALA 14 SUOMEN LUONTO 8/2017 Muuttohaukkaemo laskeutumassa pesälle kynityn saaliin kanssa heinäkuussa 2017. M A RK U S VA RE SV U O
TEKSTI RIIKKA KAARTINEN 8/2017 SUOMEN LUONTO 15. Mutta miksi haukka ei palaa Etelä-Suomeen. TAIVAAN JUMALA Muuttohaukka kävi Suomessa sukupuuton partaalla. Runsaassa 40 vuodessa haukkojen määrä on kuitenkin kymmenkertaistunut
Kun haukka huomaa meidät, alkaa jatkuva, vimmainen käkätys. Suomen muuttohaukkakanta lähti reippaaseen kasvuun 1990-luvun lopussa. Hyviä pesimävuosia niillä on elinaikanaan Hyvätkin pesimäsuot voivat olla vuosia tyhjillään. Muuttohaukan nopeut ta ja voimaa ovat ihailleet luontokirjailijat J.A. ”Kun katson haukkaa seitsemän kertaa suurentavilla kiikareilla, näen sen pienenä pisteenä. Olemme nyt matkalla yhdelle Hukkasen tarkkailemista reviireistä. Viime vuosina kasvu on tosin hidastunut. Lisäksi haukat ovat lisääntyneet pääasiassa vain Pohjois-Suomessa. Mikseivät haukat jo palaa Etelä-Suomen pesimäkallioille. Muuttohaukat ovat nähneet tulomme jo kaukaa. Viime vuosina kasvu on tosin hidastunut. Kanervikkoinen mäntykangas työntyy niemekkeenä suon keskelle. Ville Jäntti etsii muuttohaukan pesäkumpua.. Egyptiläiset palvoivat haukkapäistä Horusta, joka näyttäytyi taivaalla muuttohaukkana. ”Kun vanha pari kuolee, kestää pitkään ennen kuin uudet linnut löytävät paikan”, Hukkanen sanoo. Muuttohaukat elävät keskimäärin kymmenvuotiaiksi. Muuttohaukat elävät keskimäärin kymmenvuotiaiksi. ”Vähän yli puolet tarkastamistani reviireistä on semmoisia, joilla on säännöllistä pesintää”, Hukkanen sanoo. Muuttohaukka on kiehtonut kautta aikojen. ”Pari on nuorehko”, Hukkanen arvelee. Levinneisyyden etelärajalla kannan kasvu on piinallisen hidasta. Se alkaa varoitella jo silloin, kilometrin päästä”, Hukkanen kertoo. Nyt hänen vastuullaan on 19 reviiriä Pohjois-Pohjanmaalla. Suon kirpeä tuoksu on sateen jälkeen voimakas. 16 SUOMEN LUONTO 8/2017 S e on kesän kohokohta”, sanoo oululainen rengastaja Markku Hukkanen uuden muuttohaukkareviirin löytymisestä. Sen nimi viittaa matkaajaan tai pyhiinvaeltajaan. Jäntti kartoittaa uusia reviirejä ja kulkee välillä Hukkasen matkassa. Hukkanen ja rengastusta harjoitteleva Ville Jäntti pysähtyvät hetken käveltyään. Märällä avosuolla kumpareilta löytyy lintujen sulkia ja siipiä, sekä jokunen räpylä. Hukkanen arvelee. Männyt harvenevat kunnes loppuvat. Hyvätkin pesimäsuot voivat olla vuosia tyhjillään. Hyviä pesimävuosia niillä on elinaikanaan neljä–viisi. Lisäksi haukat ovat lisääntyneet pääasiassa vain Pohjois-Suomessa. Kanta romahti 1950luvulla Hukkanen näkee muuttohaukkojen rengastamisessa laajemman merkityksen. Tämä reviiri löytyi viime vuonna. Bakerista Jorma Luhtaan, joka kirjassaan kutsui haukkaa taivaanjumalaksi. Hukkanen aloitti muuttohaukkojen rengastamisen vuonna 2000 Pudasjärveltä. ”Kun vanha pari kuolee, kestää pitkään ennen kuin uudet linSuomen muuttohaukkakanta lähti reippaaseen kasvuun 1990-luvun lopussa. Levinneisyyden etelärajalla kannan Mikseivät haukat jo palaa Etelä-Suomen pesimäkal1958 tutkittiin 127 pesäpaikkaa, joilta löytyi vain 23 varmaa pesintää
Hän kiersi muuttohaukkojen pesäpaikkoja kesinä 1957–59 ja keräsi samalla paikallisten havaintoja. Hukkanen jaksaa tarpoa soilla, jotta esimerkiksi ympäristömyrkkyjen vaikutukset havaitaan ajoissa, ennen suuria romahduksia. Linkola osallistui itsekin kartoituksiin. – ei mielestäni enää kannata ryhtyä rauhoitustoimenpiteisiin…” Seurannan tulokset julkaistiin Suomen Luonnossa vuonna 1959, jolloin romahduksen laajuus paljastui. Ettei muuttohaukka kohtaisi samanlaista katoa kuin 1950-luvulla. noin 22 pesäpaikkaa. Minä olen kiertänyt Hämeen kalliot, Pohjanmaan suot ja nyt viimeksi automatkalla [kolmen ruotsalaisornitologin oppaana] Itä-Uudenmaan ja Karjalan yht. Tulos kolme asuttua pesää, kaikki muut poissa. Inventointi keskittyi pitkälti Eteläja Keski-Suomen pesimäpaikkoihin, sillä tiedot pohjoisesta olivat tuolloin Emo paloittelee ruuan valmiiksi pienille, noin viikon ikäisille poikasille. ”On ollut levoton kesä ja suuressa määrin surullinen kesä. M A RK U S VA RE SV U O. Juhannuksena 1958 hän kirjoitti veljelleen Martille. 8/2017 SUOMEN LUONTO 17 ”Luonnon jatkuva seuranta on tärkeää”, hän sanoo. Pesäpaikkoja tutkittiin 127, joilta löytyi vain 23 varmaa pesintää. Aivan odottamaton katastro. Muuttohaukkareviirien ja -pesintöjen ensimmäisestä laajasta laskennasta tulee ensi vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Pent ti Linkola koordinoi Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämän kartoituksen kesällä 1958, kun ensi merkit kannan taantumisesta olivat jo ilmassa. Samana vuonna muuttohaukka rauhoitettiin vuosikymmenten vainon jälkeen. Sinun muuttohaukkamenestyksesi oli fantastinen – kolme tänä vuonna asuttua pesää
Vähitellen todellinen syy alkoi valjeta. Muuttohaukkojen taantuman 1950-luvulla Linkola epäili johtuvan useista syistä: Haukkojen ampuminen ja pesien hävitys oli helppoa pesäpaikkauskollisuuden ja näkyvästi varoittelevien emojen takia. Korkeita pitoisuuksia löydettiin myös suomalaisten merikotkien, sääksien ja harmaalokkien munista. e raportoi muuttohaukan pesään rikkoutuneista munista jo vuonna 1958. Tosin Linkolakin jo epäili, että haukkakatoon täytyi olla jokin muukin syy. Nykyisin haukat saavat enimmäkseen olla rauhassa, mutta vuoteen 1912 saakka niistä maksettiin tapporahaa. Lisäksi soiden ojitukset, metsähakkuut, kesämökkien rakentaminen, haukkojen vaino muuttomatkalla ja ampuma-aseiden yleistyminen sodan jälkeen jyrkensivät haukkojen alamäkeä. Poikaset ovat piilossa. Muuttohaukka vahdissa vakiokelossaan. Brittiläistutkija De rek Ratcli. Rachel Carsonin kirja Äänetön kevät (1962) oli nostanut ympäristömyrkyt puheenaiheeksi myös Suomessa, ja vahvisti Linkolan epäilyt myrkkyjen vaikutuksista muuttohaukkoihin. DDT:n käyttö maataloudessa kiellettiin monissa Euroopan maissa 1970-luvulla, mutta EEC-maissa, kuten Britanniassa ja Ranskassa, vasta vuonna 1988. 18 SUOMEN LUONTO 8/2017 vielä niukat. Suomessa käyttö maataloudessa loppui vuonna 1976. Todellinen pesivien parien määrä lienee ollut siis hieman löydettyä suurempi, mutta kannan hupeneminen oli selvää. DDT tuhosi pesinnät Hukkanen pystyttää kaukoputken ja etsii pesäkumparetta suota halkovalta varvikkoiselta turvejänteeltä, missä haukan pesän pitäisi olla. DDT heikensi petolintujen munankuoria niin, että ne eivät kestäneet hautomista, vaikka näyttivät samalta kuin ennenkin. Syy selvisi 1960-luvulla: DDT ja muut ravintoketjussa rikastuvat ympäristömyrkyt, elohopea ja PCB. Myöhemmissä tutkimuksissa selvisi, että munat ohenivat Britanniassa jo vuosina 1946–48. M A RK U S VA RE SV U O. ”Toisaalta hyvä että niitä ei näy, se tuo niille turvaa”, Hukkanen sanoo
Pesimättömät linnut voivat kierrellä laajasti läheisillä suoalueilla eivätkä pysy reviirillään niin tiukasti. Kahdelta suolta löytyi tuoreita haukan syönnöksiä eli saalislinnun tähteitä: kasa höyheniä, luita ja siipiä. Rengastajan välineistöä: siipimitta, renkaat, rengastuspih dit ja vaaka. Uusia uhkia ovat turvetuotanto ja soiden ojitus. Vetisimmillä soilla Markku Hukkanen kulkee lumikengillä. ”Poikaset ovat villejä.” Nämä ovat Hukkasen ensimmäiset muuttohaukan poikaset tänä kesänä. Suo on silloin lumen peitossa, eivätkä saalislajitkaan ole vielä saapuneet. ”Hyvä pesimäsuo ei yksin riitä”, Hukkanen tarkentaa. ”Ne eivät yleensä tee syöksyjä, kun ihmisiä on enemmän kuin yksi”, Hukkanen sanoo. Ne ovat isoja ja reippaita. ”Nuorten pesinnän aloitus tapahtuu siksi väkisinkin myöhemmin”, Hukkanen sanoo. Hukkanen kirjaa tiedot muistivihkoon. Kuvateksti ä tähän xxxx xxxx xxxxxxxxx xxxxxxxxx x Pesäkumm ulta löytyy saalislintu jen tähteitä ja yksi kuoriutum aton, rikki mennyt muna. Kun niitä lähestyy, ne huutavat kiivaasti. Uusia uhkia ovat turvetuotanto ja soiden ojitus. Koiras ei paina yli 800 grammaa. ”Lähiympäristössä tulee olla myös hyviä saalistusmaastoja, eli soiden liepeiltä pitää löytyä lintujärviä.” Dna kertoo kannan muutoksista Jäntti rengastaa poikasen, punnitsee sen ja mittaa linnun siiven. Poikaset piileskelevät kumpareen takana upottavan suon laidassa. Ensi kertaa pesimään ryhtyvät linnut sen sijaan joutuvat aluksi etsimään reviirin. Myös palonsuoja-aineet rikastuvat ravintoketjussa, ja niitä onkin löytynyt Itämerestä ja aikaisemmin myös äidinmaidosta. Emojen käkätys taukoaa välillä hetkeksi jatkuakseen kohta entistä kiivaampana. Vanhat haukat saapuvat aikaisin Matka jatkuu turvejänteen suuntaan. Hukkanen on tarkistanut jo seitsemän reviiriä, joilla lintuja ei näkynyt lainkaan. Toistaiseksi ei ole tiedossa, että ne häiritsisivät petolintujen lisääntymistä. Palonsuoja-aineista haitallisimmat on kielletty, mutta vielä käytössä olevienkaan aineiden vaikutuksia ei tunneta tarkasti. ”Muuten lähtee kädestä nahat”, Hukkanen sanoo. Mieluinen paikka on märkä rimpinen neva, missä pesii runsaasti kahlaajia ja vaikka naurulokkiyhdyskunta. Molemmat emot kaartelevat yllämme. Vanhat muuttohaukat tulevat pesimäpaikoille aikaisin, yleensä ennen huhtikuun puoltaväliä. Poikasten rengastuksessa on hyvä käyttää hanskoja. 8/2017 SUOMEN LUONTO 19 SUOMEN LUONTO 19 Nykyisin muuttohaukkoja seurataan tarkasti, joten ongelmiin pystytään tarvittaessa reagoimaan nopeammin. Haukkojen on aluksi haettava syötävää muualta. ”Tämä on kilon. Mutta minkälainen suo on muuttohaukalle mieluinen. SI V U N KU VA T: RI IK K A K A A RT IN EN Nuoret haukat varoittava t tunkeilijaa äänekkääs ti.. SI V U N KU VA T: RI IK K A K A A RT IN EN kulkee lumikengillä. Jänteen päästä löytyy vaivaiskoivun ja muun varvikon suojaama, saalistähtein koristeltu pesäkumpu. Tänä vuonna pesimämenestys on huono. Naaraspoikanen”, Hukkanen sanoo
Tämä on monia pesiä kolunneelle Hukkasellekin uusi löytö. Haukat muuttavat aika ajoin uusille pesimäsoille, ja varsinkin naaraiden pesäpaikkauskollisuus on koiraita alhaisempi. Pesäpaikkauskollisuuteen vaikuttavat myös linnun kunto ja ravintotilanne. Se painaa 1025 grammaa, eli on myös naaras. Kynsi voi mennä läpi tästä kankaasta”, Hukkanen opastaa. ”Jatkossa niin… ehkä nahkahanska voisi olla parempi. Hän ei ollut kovin innostunut muuttohaukkojen pesien etsimisestä vaikeakulkuisilla soilla. Lajit tunnistetaan sulkien, höyhenten ja luiden perusteella. Pesinnän epäonnistumisen seurauksena pari saattaa erota, mikä on vahvistettu seuraamalla värirengastettuja haukkapareja. ”Haukka lensi matalalla vuorovesi rannan yli ja suuntasi kovaa vauhtia merelle ohilentävän tiiraparven perään”, Carneiro kertoo. ”Pitää löytää oikeat reitit.” Kaikista vetisimmillä soilla tarpeen ovat jopa lumikengät tai kumivene. Vuonna 1998 hän kuitenkin lähti oululaisen rengastajan Ari Kakon mukaan muuttohaukan pesälle. Dna-tutkimus paljasti, että muuttohaukat ovat liikkuvaista sorttia. Dna:n avulla tutkittiin kuinka suomalaiset muuttohaukat selvisivät kannan aallonpohjasta. 20 SUOMEN LUONTO 8/2017 ”Naaraalla on myös isommat jalat. PÄIVÄ vuonna 2014 portugalilaiset Camilo Carneiro ja Edna Correia tarkkailivat lintuja Päiväntasaajan Guineassa KeskiAfrikan länsi rannikolla, João Vieiran kansallis puistossa. ”Näistä saadaan dna:ta”, hän sanoo. Se lisää perinnöllistä monimuotoisuutta, mikä vahvistaa kantaa. Ruokalistalta löytyy taivaanvuohi, viklolaji, naurulokki ja yllättäen myös jokin uikku. Pieni yksilömäärä lisää sisäsiittoisuuden riskiä ja voi siten heikentää lisääntymistä. Muutaman yrityksen jälkeen muuttohaukka sai saaliikseen tiiran ja lensi valtavaan kapokkipuuhun syömään sitä. ”Kun saimme linnun kaukoputkeen, huomasimme, että sillä on värirenkaat”, EE R O KE M IL Ä Haukkaemo hautomassa muniaan.. Kakolta saadut opit ja karttunut kokemus auttavat soilla liikkumisessa. Eroa sukupuolten välillä on siivenmitassakin.” Seuraavaksi Hukkanen ottaa kolme höyhentä kummastakin poikasesta erillisiin paperitaskuihin. Haukkavuoren valtias Hukkanen aloitti lintujen rengastuksen 19-vuotiaana ja keskittyi alusta asti petolintuihin. Lopuksi Hukkanen ja Jäntti tutkivat pesäkummun saalisjätteet. Jäntti rengastaa ja mittaa toisenkin poikasen. Tuoreessa Oulun yliopiston tutkimuksessa käytettiin höyhennäytteitä yli 500 poikasesta. He näkivät muuttohaukan rannalla lähellä puiston tutkimuskeskusta. VÄRIRENGASTUS KERTOO MUUTTOHAUKKOJEN LIIKKEISTÄ JOULUKUUN 18. Tähteeksi jääneen jalan koon perusteella laji määritetään mustakurkku-uikuksi
Kuukauden ikäisinä poikaset tekevät lyhyet ensilentonsa. Lintujen liikkeitä pystytään seuraamaan tarkemmin, sillä lintuharrastajat voivat lukea lintujen renkaiden väri ja numero koodit kaukoputkella tai valokuvista. huhtikuuta 2015. Pari on lisääntynyt ahkerasti: kolmena ensimmäisenä kesänä se sai neljä poikasta, vuonna 2016 kolme. Ilmoita rengaslöytösi: http://loydos.luomus.fi/forms/rengasloyto CA M IL O CA RN EI RO M A RK U S VA RE SV U O. Ne seuraavat valppaina emojen ja muiden lintujen liikkeitä taivaalla. Sinipunainen V9 nähtiin saarella sinä talvena viimeisen kerran 9. Vuosina 2007–2016 Suomessa väri rengastettiin yli 1600 muuttohaukkaa. Värirenkaiden avulla selvisi, että Jarmo Ahtinen oli rengastanut linnun pesä poikasena 7000 kilometriä pohjoisempana Savukoskella, päivälleen kolme vuotta ja viisi kuukautta aikaisemmin. Sinipunaisessa renkaassa oli valkoisin kirjaimin tunnus ”V9”. Havainnot värirengastetuista linnuista ilmoitetaan Luonnontieteellisen keskus museon Rengastustoimistoon. Näitä väri rengastettuja haukkoja on nähty tähän mennessä 80, ja lisää havaintoja saadaan varmasti lähivuosina. Rovaniemeläinen rengastaja Juha Lohela on seurannut saman haukkaparin elämää jo useamman vuoden. Lintu vietti João Vieiran saarella koko talven. 8/2017 SUOMEN LUONTO 21 Carneiro sanoo. RIIKKA KAARTINEN Savu koskelainen haukka Päivän tasaajan Guineassa. Simolainen naaras P2 ja pudasjärveläinen koiras JY asettuivat pesimään Ranualle vuonna 2013. Värirengastuksen avulla saadaan uutta tietoa myös muuttohaukkojen pesinnästä. Seuraavana kesänä haukat muuttivat kolmen kilometrin päähän uudelle suolle, ja vuosina 2014 ja 2015 haukat pesivät samalla suoaukealla, mutta vanhassa sääk sen pesässä. Seuraavana talvena sama lintu nähtiin uudelleen
JY RK I M Ä KE LÄ EE R O KE M IL Ä. Vaikka haukkojen määrä lähti nousuun DDT:n käytön loppumisen jälkeen, ei laji ole vielä palannut etelään. 22 SUOMEN LUONTO 8/2017 KARTAT KERTOVAT MUUTTUNEESTA LEVINNEISYYDESTÄ 50 VUOTTA sitten muuttohaukan levinneisyys ylsi Ahvenanmaan rantakallioille saakka. A N N E ST O LT (L Ä H D E: M ET SÄ H A LL IT U S) 2016 1958 MUUTTOHAUKKOJEN PESÄT SUOMESSA Muuttohaukan poikanen Koillismaan pesimäpahdalla. Muuttohaukka vartioi kotisuotaan kesäyön hämärässä. Vuoden 1958 kartta osoittaa myös silloiset puutteelliset tiedot pohjoisimmasta Suomesta
Suomessa pesii nykyään 275–313 paria. Tosin hänkin jo ounasteli, että suopesintä on paljon yleisempää, mutta tiedot Pohjois-Suomesta olivat vain heikommat. LEVINNEISYYS: Esiintyy kaikilla mantereilla Etelänapamannerta lukuun ottamatta. Ernst Wasenius keräsi nämä muuttohaukan munat 17.5.1908 Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmiin. Siipien kärkiväli 95–110 senttiä. Nykyisin neljä viidestä tunnetusta muuttohaukkareviiristä sijaitsee suolla, vaikka pahtapesien käyttö onkin hiljalleen kasvanut Lapissa ja Koillismaalla. n Lähteet: Muuttohaukkojen värirengastusaineisto Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, Riitta Kylänpää: Pentti Linkola – ihminen ja legenda (Siltala 2017), Suomen Luonto 1–2/1959, 1/1964. UHANALAISUUS: Vaarantunut. Tilaa kannan kasvulle toki vielä riittäisi. Hän kertoo, että nuoret haukat etsivät oman reviirinsä yleensä melko läheltä synnyinseutujaan. Etelä-Suomessakin uusien rengastajapolvien on opittava tarkkailemaan haukkavuoria ja rantakallioita niin kuin Linkola ja hänen ystävänsä tarkkailivat kolme sukupolvea aiemmin. Tämä vuosi ei haukkojen pesintöjä suosinut. Jotkut haukkaparit etsivät korvaavia pesäpaikkoja, kun turvekaarrot pysyivät lumivaipan alla viikko toisensa perään. RII KK A K A A RT IN EN ka opissa suolla harppoo joku toinen nuori ja innokas lintuharrastaja. Se tekee levittäytymisestä hidasta. Poikasia löydettiin kuitenkin vain 185, kun normaalivuonna määrä on lähes 250. Myös pohjoisen jyrkännepesinnät onnistuivat suopesiä paremmin. Korkealla kalliolla tai aukean suon keskellä sijaitseva pesäpaikka, mistä on hyvä näkyvyys ympäristöön, tuo turvaa. Muuttohaukan menneestä kukoistuksesta kertovat lukuisat falkja haukka-alkuiset paikat. Muuttohaukan menneestä kukoistuksesta etelässä kertovat lukuisat falkja MUUTTOHAUKKA Falco peregrinus TUNTOMERKIT: Roteva, teräväsiipinen jalohaukka. Niitä on yli 200. ”Aikaa paluuseen kuluu useampi vuosikymmen.” Se voi tarkoittaa, että Hukkanen jättää jo rengastushommat vähemmälle ja Jäntistä ehtii kasvaa se kokenut lintumies, jonka opissa suolla harppoo joku toinen nuori ja innokas lintuharrastaja. Eteläja Keski-Suomen kalliojyrkänteet ammottavat tyhjyyttään. Kylmä kevät viivästytti lumien sulamista niin, että moni pari jätti pesinnän väliin. Äkkiseltään karut jyrkänteet ja rimpiset suot tuntuvat kovin erilaisilta pesimäpaikoilta. Etelä-Suomessakin uusien rengastajapolvien on opittava tarkkailemaan haukkavuoria ja rantakallioita niin kuin Lin. Maksettiin tapporahaa vuosina 1869–1912. Niissä on kuitenkin samoja piirteitä. Haukat asettuivat pesimään esimerkiksi korpin tai sääksen vanhaan puupesään. ”Ilman muuta”, sanoo lajin suojelusta vastaava ylitarkastaja Tuomo Ollila Metsähallituksesta. Saalislajit vaativat pesimäpaikoikseen kosteikkoja, joilta löytyy runsaasti hyönteisravintoa. 8/2017 SUOMEN LUONTO 23 haukka-alkuiset paikat: kalliot, vuoret, järvet, saaret ja lammet. ELINYMPÄRISTÖ: Pesii avosoilla ja kalliojyrkänteillä. Pesäpaikkojen määrä on vähentynyt, sillä monia soita on ojitettu ja niiltä on nostettu turvetta, minkä jälkeen ne enää harvoin kelpaavat muuttohaukalle. Keskeistä on, että paikka on rauhallinen. Linkolan vetämissä kartoituksissa pesäpaikkoja löytyi kalliojyrkänteiltä hieman soita enemmän. Palaako haukka etelään. Mutta palaako muuttohaukka Eteläja Keski-Suomeen. Lajin kannaksi arvioitiin ennen 1950-luvun romahdusta noin 800 paria. Kuitenkin tänäkin vuonna uusi haukkareviiri löytyi Keski-Pohjanmaalta, ja etelämpää on hajahavaintoja yksinäisistä haukoista pesimäaikana. Rauhoitettu vuonna 1959. Hukkanen arvioi kin, että muuttohaukkakanta ei voi enää nousta entisiin lukemiin luonnontilaisten soiden huvetessa
Yleensä reviirin huomaa keväisin hangella näkyvistä papanoista. Miten liito-oravan pääsee näkemään. Naapurini on asunut täällä jo kauan, mutta en aluksi tiennyt sen olemassaolosta. Tiedot liito-oravien esiintymisestä ovat etenkin Etelä-Suomessa puutteellisia. Syksyiset illat metsässä voittavat mennen tullen television katselun sohvalla, mutta liituria ei ole näkynyt. Hiljainen ja huomaamaton. Alan ymmärtää, että en tule löytämään sitä ilman apua. Liikkuuko siellä joku. Sopiva kolo on usein käpytikan tekemä ja halkaisijaltaan vähän alle viisi senttimetriä.” silmä kovana puiden latvuksia. Tuijotan silmä kovana puiden latvuksia. Eräänä kevättalvisena päivänä puolisoni tuli metsästä täynnä intoa: ”Arvaa, mitä minä löysin!” Haavan juurella hangella lojui pieniä kirkkaankeltaisia papanoita. Tuulenvire saa haapojen lehdet havisemaan. Tuijotan silmä kovana puiden latvuksia. Liikkuuko siellä joku. Paljastavat papanat Liito-orava viihtyy varttuneissa kuusivaltaisissa sekametsissä. Sopivat metsät ovat vähentyneet, ja lajin Suomen kanta onkin arvioitu laskevaksi. ”Liituri on kuitenkin mahdollista nähdä myös syksyllä, jos on hämärissä liikkeellä asutun pesän kohdalla”, Mäkeläinen kannustaa. Ihailin vanhoja haapoja ja komeita kuusia ja ajattelin, että täällä sen kaltaiset viihtyisivät. Liitooravan pesäkolo on halkaisijaltaan hiukan alle viisi senttimetriä. Tarvitsen lisää tietoa. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI / KUVAT TUOMAS HEINONEN 24 SUOMEN LUONTO 18/2017. Olimme asettuneet liito-oravan maille. Otan yhteyttä Helsingin yliopiston tutkijaan San na Mäkeläiseen. Olin vastikään muuttanut Raaseporiin, ja kuljeskelin lähimetsässä. Hän on selvittänyt liito-oravan esiintymistä, elin ympäristöä ja liikkumista. Istuskelen iltaisin haapojen alla ja katselen puihin. Yöaktiivista puussa elävää otusta, joka jättää vain vähän jälkiä, on vaikeaa havaita – niin vaikeaa, että sen elinympäristöt ehditään usein muuttaa elinkelvottomiksi ennen kuin edes tiedetään lajin olemassaolosta. Tuulenvire saa haapojen lehdet havisemaan. M inulla on naapuri. Tänä syksynä olen alkanut toden teolla etsiä latvuston asukasta. NÄKYMÄTÖN NAAPURI NAAPURI Istun hiljaa ja odotan, metsä ympärilläni hämärtyy. Itse asiassa en ole nähnyt siitä koskaan vilahdustakaan. Liikkuuko siellä joku. ”Sinun pitäisi löytää pesäkolo sellaisesta haavasta, jonka alla on nyt, tai on keväällä ollut papanoita
LISÄÄNTYMINEN: Pesii haapojen koloissa tai vanhoissa oravanpesissä. Ravinnokseen ne käyttävät talviaikaan erityisesti koivun norkkoja. Vuoden 2015 uhanalaisuusarvioinnin mukaan kannan lasku on edelleen huolestuttavan voimakas. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO 8/2017 SUOMEN LUONTO 25. LIITO-ORAVA Pteromys volans ELINYMPÄRISTÖ: Varttuneet kuusivaltaiset sekametsät. Talvella liiturit viettävät valtaosan ajastaan pesässä. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. TIESITKÖ. LEVINNEISYYS: Levinneisyyden painopiste on Etelä-Suomessa. 15.4.2016 voimaan tullut luonnonsuojelulain muutos tuo lisähaasteen liito-oravan elinpaikkojen turvaamiselle. Kiima-aika keväällä. Osa naaraista voi synnyttää kaksikin poikuetta kesässä. Naaras synnyttää 1–4 poikasta. Vastuu taantuvan lajin säilymisestä on siirtynyt maanomistajille ja metsäalan toimijoille. EU-maista liito-oravaa tavataan Suomessa ja Virossa. Keskeinen uhkatekijä lajin säilymiselle on metsien käyttö ja metsärakenteen muutos. Lehtipuista haapa on tärkeä pesäpuuna ja leppä, haapa sekä koivu ravintopuina. UHANALAISUUS: Silmälläpidettävä. Muutoksen myötä ELYkeskukset eivät enää tee rajauspäätöstä liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikoista
Pesäkolon tarkka sijainti jää arvoitukseksi. Koetan tähyillä latvustoon. Sitten huomaan sen. Palaan kuitenkin toiveikkaana papanahaavan luokse iltahämärissä. ”Myös joidenkin liito-oravalajien tiedetään päästävän ultraääniä lepakoiden tapaan”, Mäkeläinen selittää. Homma tuntuu neulan etsimiseltä heinäsuovasta. Täkäläisten liito-oravien ultraäänien käyttöä ei ole juuri tutkittu, mutta Mäkeläinen haluaa ottaa asiasta selvää. Liitooravan papanat ovat syksyllä huomaamattoman harmaanruskeita.. Päätämme jakaantua. Jospa piileskelijä näyttäytyisi. Toisen lupaavan kolohaavan juurella on pieni huomaamaton kasa. Kun tulen sovitulle tapaamispaikalle, hämmästyn. Löytyisikö sieltä koloja. Pikkuruinen papana pötköttää suuren haavan tyvellä sammalpedillä. Onneksi löytämäni papanan jättäjälle on kuitenkin tarjolla metsäinen yhteys muille sopiville alueille. Eikös noilla yleensä kuunnella lepakoita. Koiraat liitelevät syksyisin pitkiäkin matkoja kartoittamassa nuorten naaraiden elinpiirejä. Vaikka olen tiennyt liito-oravan sopeutuvan myös kaupunkiin, niiden asustaminen vilkkaan lähiön laidalla on silti yllätys. Tutkija Sanna Mäkeläinen selvittää, kommunikoivatko meikäläisetkin liitooravat ultraäänien avulla. Liito-orava pärjää kaupunkialueella, jos siellä on riittävästi sopivaa metsää, erityisesti vanhoja kuusia ja lehtipuita. Noudatan Mäkeläisen vinkkejä, ja lähden etsimään tuoreita papanoita. Osa oravista on koko yön liikkeellä ravintoa etsien, osa piipahtaa keskiyön tienoilla pesäkolossa lepäämässä. Onko ketään kotona. Keväthangilla loistava keltainen väri tulee papanoihin liiturin syömien norkkojen siitepölystä. Mäkeläinen kaivaa repustaan pienen laitteen. Palaan paikalle useana iltana, mutta oravaa ei näy. Näemme kolmannenkin kolon, mutta se on liian suuri, ehkä palokärjen tekemä. Sitten huomaan sen. Mäkeläinen ja kuvaaja jäävät tarkkailemaan toista koloa ja minä toista. Liituri on siis paikalla. Kuljen haavan juurelta toiselle tihrustaen tarkkaan rungoilla kasvavaa sammalta. Tämä metsikkö on liito-oravan kannalta hyvä mutta pieni ja tuskin elättää kovin montaa harmaaturkkia. 26 SUOMEN LUONTO 18/2017 ”Liito-oravat tulevat syksyisin melko pian auringonlaskun jälkeen ulos koloistaan ruokailemaan”, Mäkeläinen selittää. Mäkeläinen ryhtyy etsimään papanoita. Pikkuruinen papana pötköttää suuren haavan tyvellä sammalpedillä. Detektori. Siksi kannattaa mennä kiikareiden kanssa paikalle vartti ennen auringonlaskua, ja kiikaroida pesäkoloa vielä ainakin vartti auringonlaskun jälkeen. ”Todennäköisyyteen löytää liito-orava sopivasta metsästä vaikuttavat monet asiat, kuten yksilöiden määrä alueella, metsän käsittelyhistoria, pesäpaikkojen saatavuus sekä metsälaikun koko ja sen yhteydet muualle”, Mäkeläinen kertoo. Syksyllä niitä on vaikea löytää, sillä papanat varisevat puusta korkean aluskasvillisuuden joukkoon, ja päälle putoavat lehdet hankaloittavat hommaa entisestään. Löydämme kaksi haapaa, joissa on oikeanlainen kolo. ”Tässä aivan kävelytien vieressä on useampikin sopiva haapa”, näyttää Mäkeläinen. Liitoorava viihtyy myös kaupungissa Koska maalaisliituri ei näyttäydy, lähden Mäkeläisen kanssa Espooseen tutustumaan sen kaupunkilaisserkkuun. Lehtiravinto tekee papanat tähän aikaan vuodesta ruskeanharmaiksi. Metsä on niin tiheä, että oksien sekaan on vaikea nähdä. Riisinjyvän kokoiset jätökset myös maatuvat nopeasti
Vaikka en hiljaista naapuriani päässytkään näkemään, se ei enää vaikuta niin tuntemattomalta. Tuolla jossain se elää, popsii lehtiä ja valmistautuu talveen. 18/2017 SUOMEN LUONTO 27 Yksinäinen kulkija Aika kuluu. n Tämä liituri saattaa olla koiras, joka liikkuu syksyisin laajoilla alueilla kartoittamassa naaraiden reviirejä.. Vain ohi kulkevan reippailijan kävelysauvojen napse kaikuu asfaltilla. Se liitää yli valaistun kävelytien ja laskeutuu lähelle Mäkeläisen aiemmin tarkkailemaa koloa. Jatkamme odottamista. Silloin Mäkeläinen hihkaisee: ”Täällä on joku!” Väärä hälytys. Tai sitten tämä kaveri on täällä nyt yksin, eikä koloissa ole ketään kenen kanssa keskustella. Yhtäkkiä patalapun muotoinen pieni hahmo sujahtaa äänettömästi metsästä ja laskeutuu haavan kylkeen. Mäkeläinen tarkkailee detektorin näyttöä ja painelee nappeja. Kuvaaja ja minä alamme jo epäillä, että liituri ei tule näyttäytymään tänäänkään. Otus on huomaamattamme ennättänyt kiivetä korkeammalle ja lähtee uuteen liitoon. Niinpä liiturit pystyvät juttelemaan keskenään salaa pahimman vihollisensa huomaamatta. ”Nyt ei ole merkkejä ultraäänistä.” Pohjoisamerikkalaisilla liito-oravalajeilla ultraäänet liittyvät sosiaaliseen kommunikointiin. Liito-oravien ultraäänet ovat kuitenkin aavistuksen korkeampia kuin pöllöjen kuuloalue. Siristelen silmiäni, ja yritän tarkentaa katsettani hämärässä yhä heikommin erottuvaan koloon. Huudahdan vaimeasti toista haapaa kyttääville Mäkeläiselle ja kuvaajalle: ”Se on täällä!” Liituri on kuitenkin jo kiepahtanut rungon taakse, eivätkä muut näe sitä. ”Meikäläinen liito-oravalaji ei ole niin sosiaalinen kuin amerikkalaiset”, kertoo Mäkeläinen. Kotona Raaseporissa katselen lähimetsää. Katuvalot syttyvät. Sieltä se saa hyvin vauhtia liitääkseen takaisin metsän pimeyteen. ”Voi olla, että se ei käytä ultraääniä yhtä usein. Ehkä me vielä tapaamme. Liito-oravan tärkeimmät saalistajat, pöllöt, kuulevat myös korkeita ääniä. Ylhäällä oksistossa vilistää tavallinen orava. Ehkä kyseessä on koiras, joka käy tarkastelemassa naaraiden reviirejä.” Tällä välin liituri on tullut ulos kolosta ja kiivennyt ylös näkymättömiin. Kippurahäntä taiteilee hämmästyttävän ketterästi oksalla ja livahtaa sitten kurkistamaan sisälle koloon
Kinahmissa on huomattavan paljon edelleen käytössä olevia metsälaitumia, liki 160 hehtaaria. Runsasluminen talvi näkyy teoksissa lumen kuorruttamina tykkykuusina. Nykyään Kinahmin rinteiden metsät ovat enimmäkseen talouskäytössä ja etenkin länsiosassa on laajoja peltoalueita. Kaskeaminen oli aikoinaan yleistä myös täällä, ja se kesti poikkeuk sellisen pitkään – viimeiset tunnetut kaskenpoltot tehtiin 1960-luvun alussa. Lisäksi seudulla on lukuisia määräaikaisia ympäristötukikohteita. Merkittävin Kinahmissa tavattava laji on erityisesti suojeltava purolaakasammal (Plagiothecium platyphyllum), jota esiintyy mäenrinteiden lähteissä ja lähdepuroissa. 28 SUOMEN LUONTO 8/2017 R inteet erottuvat kauas ympäröivässä maisemassa. Se on Kinahmi. Kinahmi on päässyt esille myös kotimaisessa taiteessa, sillä Pekka Halonen taituroi sieltä useita maisemamaalauksia helmikuussa 1923. Ne ovat Järvi-Suomen korkeinta aluetta. Mäen itärinteiden läheisyydestä löydettiin soidensuojelun täydennysohjelman selvityksissä viitisenkymmentä hehtaaria arvokkaita suoalueita. KI M M O SY R JÄ N EN H A RR I H Ö LT TÄ. Alueen metsäluonnon suojelun ja matkailun yhdistämistä kokeiltiin Metso-ohjelmaan kuuluneessa hankkeessa vuosina 2009–2012. Kinahmin rinteille ja mäen juurelle on perustettu yhteensä viisi luonnonsuojelualuetta, joilla kasvaa myös vaateliasta lehtokasvillisuutta. Kinahmi onkin edustava osa Pohjois-Savon lehtokeskusta, jossa reheviä metsiä ja soita on tavallista enemmän. Kinahmi muodostaa yhdessä pohjoispuolisen Tahkomäen kanssa noin 25 kilometriä pitkän mäkijonon, joka kohoaa yli 300 metrin korkeuteen merenpinnasta. TEKSTI HARRI HÖLTTÄ Nilsiä Kuopio KINAHMI 75 5 Siilinjärvi 10km 5 A N N E ST O LT Purolaakasammal on lähteiden ja purojen uhanalainen laji. Vaikka pakkasessa maalaaminen ei ollut yksinkertaista ja kiipeäminen mäen rinteillä vei aikaa, Halonen oli haltioitunut Kinahmin luonnosta ja maisemista. Sammal on luokiteltu valtakunJÄRVI-SUOMEN KATOLLA Kuopiosta Nurmeksen suuntaan matkaava ei voi Nilsiässä olla huomaamatta korkeaa mäenselännettä. Tämä on näkynyt myös alueen maisemassa. Siitä tunnetaan Kinahmista kuusi esiintymää, joista neljä on edelleen olemassa. Maitolaiturit värittävät edelleen Kinahmin maisemia. Hän kirjoittikin kotiväelleen: ”En osannut uneksiakaan, että Suomessa olisi tämmöistä.” Reheviä soita, lehtoja ja maisemaa Metsät ovat enimmäkseen käsiteltyjä talousmetsiä ja viimeisetkin kaskilepikot ovat valtaosin kadonneet, mutta aluetta monipuolistavat rehevät suot, lehdot, lähteet ja purot sekä metsälaitumet. Kvartsiittisen mäen kiviaineksia on hyödynnetty pitkään. Vuonna 1976 perustetussa Kinahmin kaivoksessa louhinta jatkuu edelleen, mutta vuosina 1914–1988 toiminut Hiekkamäen kaivos on nykyään ulkoilmanäyttämö
Varsinaisesta maisemansuojelualueen perustamisesta on vuosien varrella keskusteltu ajoittain kiivaastikin, mutta toistaiseksi tuloksetta. Samalla vaivalla voi tutustua myös Tahkomäen puolella sijaitsevaan Huutavanholman purolaaksoon. H A RR I H Ö LT TÄ H A RR I H Ö LT TÄ. Lähialueilta löytyy myös lukuisia majoitusmahdollisuuksia ja vapaa-ajan aktiviteetteja, kuten ratsastusta. Retkeily alueella Vaikka Kinahmi tarkoittaakin vanhassa suomalaisessa mytologiassa jonkinlaista meren pyörrettä tai kurimusta, retkeilijän tai maisemia etsivän ei kannata kavahtaa nimeä. Petrojärven uimaranta. Kinahmiin tutustuminen kannattaa aloittaa niitä hyödyntäen. Jos mielii Kinahmin suojelualueille, on syytä ottaa maastokartta käteen. Retkeilijän kannattaa varautua siihen, että ajan hammas on purrut opasteita, ja maisemat ovat päässeet hieman pusikoitumaan. Tärkein tunnustus on Kinahmin valinta valtakunnallisesti merkittäväksi maisema-alueeksi. Tuulivoimaloiden kaavoittaminen alueen eteläosiin kaatui sekä ympäristöministeriössä että korkeimmassa hallinto-oikeudessa juuri maisemansuojelun takia. Helmiin voi tutustua osoitteessa www.sll.fi/100luontohelmea. 8/2017 SUOMEN LUONTO 29 Luonnonsuojeluliitto on valinnut Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi sata luontohelmeä, joista poimimme yhden joka numeroomme. Autoilijalle löytyy parkkialue mäen länsipuolelta Kinahmintien varresta, Petrojärven eteläpuolelta. nallisesti vaarantuneeksi, ja sitä on löydetty koko maasta vain noin 30 paikalta. n Lehmät laiduntavat seudulla niin pelloilla kuin metsissäkin. Myös Kinahmin maisemaa on pyritty suojelemaan. Mäelle rakennettiin 1990-luvun lopulla talkoilla polkureitistö ja taukopaikkoja
Lajit erottaa kukintavaiheessa kukkaperästä ja kukkien määrästä. Isokarpalolla kukkia on kahdesta neljään, ja kukkaperä on karvainen. Marjat myös säilyvät hyvin, sillä niissä on paljon bentsoehappoa. Luonnontilaisia soita on jäljellä varsinkin Naturaja luonnonsuojelualueilla, esimerkkeinä Heinisuo, Raimansuo, Seitsemänlamminsuo, Peurasuo ja Janakkalan Suurisuo”, hän kertoo. Pakkasen puraisu lisää niihin makeutta. Jutilan mukaan soita arvostetaan enemmän kuin ennen, mutta esimerkiksi suon tärkeää tehtävää hiilivarastona ja ilmaston lämpenemisen hidastajana ei kunnolla ymmärretä. Kohmeinen suo kannattelee poimijaa ja marjatkin ovat ehtineet jalostua. Kun tuhansien vuosien kuluessa syntynyt turve poltetaan, hiilidioksidia vapautuu lyhyessä ajassa paljon.” Suuntaamme ensin varmaan karpalopaikkaan – Hauhon Jylhänsuolle. Viileä kevät ja alkukesä ovat viivyttäneet karpaloidenkin kypsymistä. Luonnontilaiset suot ovat lumoavan kauniita, ja vaikka ollaan jo syksyssä, suopursu levittää vienosti hurmaavaa tuoksuansa. Punaiset pullukat houkuttelevat maistamaan, mutta miten kovia ja happamia ne ovatkaan. ”Monilla rauhoitetuilla soillakin on ojitettuja alueita, ja täysin ojittamattomat suot ovat harvinaisia ja pienialaisia.” ”Soiden lajisto on ainutlaatuista, ja monet suosammalet, putkilokasvit ja perhoset ovat uhanalaisia”, Jutila sanoo. TEKSTI ALICE KARLSSON K un karpaloretki tulee ajankohtaiseksi, lähden Hämeeseen ja pyydän oppaakseni Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntijan Heli Jutilan, joka on kasvitieteilijä. ”Karpalo viihtyy juuri tällaisilla karuhkoilla ja vetisillä soilla ja suosii puutonta nevapintaa”, Jutila sanoo. ”Karpalo kärsii ojituksista, ja suot ovat täällä hyvin pitkälle ojitettuja. Karpaloita on kaksi lajia, pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum) ja isokarpalo (Vaccinium oxycoccos). Marja kerrallaan Karpaloita on hauska poimia ensimmäisten pakkasten jälkeen. ”Soilla on lisäksi iso merkitys lintujen ruokailuja pesimäalueina.” Arvomarjat karpalo ja lakka ovat monesti ihmisille tärkein syy hakeutua suolle. ”Soihin on sitoutunut valtavasti hiiltä, joka vapautuu ilmakehään ojituksen ja turvetuotannon seurauksena. 30 SUOMEN LUONTO 8/2017 Luonnonapteekin AARTEITA Syksyinen suoretki ei ollut lainkaan hukkareissu, vaikka karpalot olivat vielä hieman raakoja. Suolle saapastelu ei silti ole turhaa. IS TO CK PH O TO KU VA T: H A RR I N U RM IN EN. Niitä voi huoletta pitää esimerkiksi parvekkeella kevääseen asti. Pikkukarpalolla kukkia on yleensä vain yksi ja sen kukkaperä Suolla kannattaa kyykistyä muutenkin kuin karpaloiden vuoksi, vaikkapa nuuhkimaan suopursua (oik.). Karpalot ovat vielä hieman raakoja
Karpalon kasvupaikkoja ovat märät avosuot, rahkarämeet, korvet sekä nevat. Pakkasen puraisu antaa karpaloihin makeutta. 8/2017 SUOMEN LUONTO 31 KARPALO Vaccinium oxycoccos ja Vaccinium microcarpum Karpalo on monivuotinen varpu, ja se kuuluu kanervakasveihin. Pakkasen puraisu antaa karpaloihin makeutta. Maassamme kasvaa kaksi karpalo lajia, isokarpalo (Vaccinium oxycoccos) ja pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum), joka on yleinen pohjoisessa. Karpalot erottaa toisistaan paitsi koosta myös kukkaperästä. JO RM A SIL KE LÄ / VA ST AV A LO 8/2017 SUOMEN LUONTO 31. Karpalon vanhoja nimityksiä ovat muun muassa garbalo, kalaparo, härkylä ja härkyläinen
Pikkukarpalon marjat ovat puolukan kokoisia ja samanmakuisia kuin isokarpalotkin. Jutila antaa yksinkertaisen esimerkin: Jos tupasvillaa olisi enemmän, määritys olisi lyhytkorsineva, mutta suon saraisuus viittaa saranevaan. fuscum). KU VA T: H EN RY VÄ RE H A RR I N U RM IN EN 32 SUOMEN LUONTO 8/2017. Myös linnut kuten kurki, metso, kuovit ja kapustarinta syövät karpaloita. Karpaloiden poimiminen on melko hidasta, sillä marjat on noukittava yksitellen sammalpatjalta. Hyvillä kasvupaikoilla karpalo on satoisa. magellanicum) ja ruskorahkakasammal (S. Pikkukarpalo on pohjoinen laji, ja sitä voi poimia pohjoisinta Lappia myöten, etelässä se on harvinaisempi. Rahkasammalien määrittäminen on maastossa vaikeaa. Laji tuntomerkkejä on etsittävä kärkisilmusta ja varren haaroista, ja varmaan tunnistukseen tarvitaan mikroskooppia. Rahkasammalien ohella Jylhänsuota luonnehtivat juolukka, suokukka, tupasvilla, raate, suopursu, maariankämmekkä, sarat kuten riippa-, muta-, jouhija pullosara sekä variksenmarja. Myös marjoissa on kokoero: isokarpalon marjat ovat selvästi pikkukarpalon marjoja suurempia. Marjat kelpaavat ihmisten lisäksi ketulle, mäyrälle ja pikkunisäkkäille. capillifolium), punarahkasammal (S. Tuotto on jopa 150 kiloa hehtaarilta. Koon lisäksi lajit voi erottaa kukkaperästä, joka pikkukarpalolla on kalju ja isokarpalolla karvainen. Ehkä se onkin tässä hienointa. on kalju. Kasvituntemusta tarvitaan etenkin, jos suo pitää tyypittää. Jylhänsuoltakin löytyy kymmenkunta rahkasammallajia, joukossa muun muassa korpirahkasammal (Sphagnum girgensohnii), rämerahkasammal (S. ”Määrittely ei ole helppoa, sillä suotyyppejä on satakunta.” Poutunsuo oli ennen järvi Käymme vielä läheisellä Poutunsuolla, jolla on mielenkiintoinen syntyhistoria. Monet allikot muistuttavat vielä POHJOINEN PIKKUKARPALO NIMENSÄ MUKAISESTI pikkukarpalo on isokarpaloa pienempi ja hennompi. Heli Jutila saapastelee Hauhon Jylhänsuolla. Mieli rauhoittuu, ja suolla voi palkita itsensä avarilla näkymillä ja rahkasammalien monimuotoisuutta ihmettelemällä. Isokarpalo on valtalajina Etelä-Suomessa, pikkukarpalo pohjoisessa. Kun Jylhänsuolla järven pinnanmyötäinen umpeenkasvu on vielä kesken, Poutunsuolla järvi on jo kadonnut turvepatjan alle. Niiden kirjo sykähdyttää. ”Toisaalta tämä on myös tyypillinen rantaluhta”, Jutila pohtii, mutta päätyy saranevaan. 32 SUOMEN LUONTO 8/2017 Mieli rauhoittuu, ja suolla voi palkita itsensä avarilla näkymillä
NÄYTTELYT, KUVAESITYKSET JA GAALAOHJELMA KLO 19 ASTI. Suovalkun lisäksi sammalten lomassa pilkistelee kihokkeja. Jutila ehtii vielä pikaisesti esitellä täältä löytämänsä aarteen, pikkuruisen kämmekkäkasvin suovalkun (Hammarbya paludosa). Suopursua kerätään homeopaattisiin lääkkeisiin ja kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin. Antibioottien keksimisen jälkeen karpalo lähes unohdettiin, mutta löydettiin uudestaan, kun antibiooteille vastustuskykyisiä bakteerikantoja alkoi kehittyä. Virtsatieinfektio syntyy, kun ulosteperäiset Eshericia coli bakteerit päätyvät virtsateihin. Karpalon fenoliyhdisteet estävät bakteerien tarttumisen limakalvoille, jolloin ne huuhtoutuvat virtsan mukana elimistöstä. Kasvin käyttöä sisäisesti ei enää suositella, sillä se on myrkyllinen. SUOKASVIT HOITAVAT KANSANLÄÄKINTÄ tuntee karpalon virtsatieinfektioita ehkäisevän vaikutuksen, mutta marjojen teho on todistettu myös tieteellisesti useissa tutkimuksissa. Täällä kasvi kukoistaa, mutta ojitus on vienyt sen monilta muilta soilta. ja paikan päältä. Liput: lippu.. Suopursun tuoksu tuntuu helpottavan hengitystä eukalyptuksen tavoin. Lisätiedot www.luontokuva.org ja www.vuodenluontokuva.?. Noin kahdessa minuutissa kokoon saa kourallisen karpaloita. Suopursusta erittyykin muun muassa ledumkamferiksi kutsuttua aromaattista öljyä, ja kasvia on käytetty rohtona muun muassa yskään. Hetteikön alla ei ole syvä vesi vaan vesitila on täyttynyt turpeella, jonka suurin paksuus on peräti 9,6 metriä – sen verran muinaisella järvellä on siis ollut syvyyttä. Vuoden Luontokuvafestivaali on alan johtava tapahtuma. Suopursulla on myös maustettu olutta, torjuttu syöpäläisiä ja vahvistettu seksuaalisia haluja. Rahkasammalia ja turvetta voi käyttää myös jäteveden puhdistuksessa, maanparannusaineena sekä eristysmateriaalina. Nyttemmin suovalkku onkin rauhoitettu. Nyttemmin on todettu karpalon tehoavan myös näihin superbakteereihin. Toistuvat virtsatieinfektiot vaivaavat etenkin naisia, sillä naisen virtsaputki on lyhyt. Kokeita on Itä Suomen yliopiston keräämien tietojen perusteella tehty lähinnä amerikkalaisella viljellyllä pensaskarpalolla (Vaccinium macrocarpon). Niillä on hoidettu haavoja sodan aikana sammaleen sisältämien bakteerien ja sienten kasvua ehkäisevien ainesosien ansiosta. Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi kaikki esiintyjät ovat tänä vuonna kotimaisia huippukuvaajia, vanhoista staroista uusiin kykyihin. Suopursu IS TO CK PH O TO. Turpeen kyky imaista saapasjalka otteeseensa verottaa voimia. Karpalolla voi vähentää myös sydän ja verisuonitautien riskiä, ja sen on havaittu tehoavan ientulehduksiin ja hammasmätään. 8/2017 SUOMEN LUONTO 33 Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry LUONTOKUVAFESTIVAALI · MESSUT · GAALA POHJOISMAIDEN SUURIN LUONTOKUVATAPAHTUMA FE ST IV AA LI ES IIN TY JIE N KU VA T: JA AK KO R U O LA · B O RS TÖ AN KK U RI JA KY LÄ , A RT O JU VO N EN · M U ST AR AS TA S, M AR KU S V AR ES VU O · K IIR U N A, JA RI PE LT O M ÄK I · SU O KU KO T, M IK A H O N KA LI N N A · K EM PE LE EN M ÄN TY , TO M I M U U KK O N EN · TU N TU RI KI H U VUODEN LUONTOKUVA 2017 F I N L A N D I A T A L O · H E L S I N K I FESTIVAALI 21.10.2017 LAUANTAI 12.15 – 12.45 Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja erä 1 13.00 – 13.30 Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja erä 2 13.30 – 14.15 Tauko 14.15 – 15.30 Kylän linnut, Mauri Leivo Luontokuvauksen uudet trendit ja tulevaisuus, Eeva Mäkinen Saaristomeren puolesta -multimedia, Jaakko Ruola 15.30 – 16.15 Tauko 16.15 – 17.15 Honka, Mika Honkalinna Lintukuvaajat vauhdissa, Arto Juvonen · Tomi Muukkonen · Jari Peltomäki · Markus Varesvuo 17.15 – 18.00 Tauko 18.00 – 19.00 Vuoden Luontokuvat 2017 OVET AUKEAVAT KLO 12. n Poimi maukkaita karpaloreseptejä www.suomenluonto.fi. ”Poutunsuolta löytyy koko joukko kasvillisuustyyppejä muun muassa ravinteikasta lyhytkorsinevaa ja keidasrämettä.” Yhtäkkiä on hämärää, joten karpaloon emme Poutunsuolla pääse. ”27 hehtaarin kokoinen Poutunsuo on ojittamaton keidassuo, joka on ostettu valtiolle suojelutarkoituksiin, mutta luonnonsuojelualueeksi sitä ei ole vielä muodostettu”, Jutila sanoo. Poimin karpaloita tällä kertaa vain suuhun, mutta arvioin poimimisnopeuden. Rahkasammalet ovat antiseptisiä. Gaala huipentuu perinteiseen tapaan Vuoden Luontokuvan sekä muiden palkittujen kuvien julkistukseen. suon alkuvaiheista. Retkipäivän jälkeen olemme rättiväsyneitä. Tänä vuonna mukana on myös Suomen Rahapaja Oy jakamassa Sininen ja Valkoinen sarjan voittajapalkintoa sekä esittelemässä ja myymässä uusia Suomalainen luonto -juhlarahoja
34 SUOMEN LUONTO 8/2017 SYKSYN VIIMEISET hyönteiset Talven kynnyksellä hyönteiset harvemmin kiinnittävät retkeilijän huomion. JU H O R A H KO N EN. Kuvassa laikkukenttämittari. Syksyyn sopeutuneita hyönteislajeja on kuitenkin liikkeellä niin kauan kuin lämpötila pysyttelee plussan puolella. TEKSTI JUHO RAHKONEN Mittarit ovat syksyn viimeisiä lentäviä perhosia
Sitten kivellä liikahtaa jokin. Tällainen ympäristöstä poikkeava lämmin kohta houkuttelee loppusyksylläkin paikalle runsaasti hyönteisiä, joista näkyvimpiä ovat suurikokoiset pistiäiset. Ne nauttivat lämmöstä kuin viimeistä päivää – kirjaimellisesti, sillä tulossa olevasta pakkasyöstä ne tuskin enää selviytyvät. Korentoja ilmestyy lisää, ja pian ne koristavat joukolla harmaata kiven pintaa. Punasyyskorento hyödyntää mestarillisesti lämpimiä maastonkohtia ja rakenteita. Tässä tuomilude. Ne lähtevät liikkeelle vasta syyskuun puolivälissä, jolloin useimmat muut perhoset ovat jo lopettaneet lentonsa, ja jatkavat lentämistään jopa joulukuulle asti. Verenpunainen syyskorento laskeutuu jäkälän peittämän graniitin päälle. Myös sinipuupistiäinen on huomiota herättävän kookas hyönteinen. Syysyön lentäjät Myös yö on hyvää aikaa tarkkailla syksyn viimeisiä hyönteisiä. JU H O R A H KO N EN H A N N U M Ä N TY Pa kka sm itt a ri Ha ll a k e h rää jä K IM M O SIL VO N E N K IM M O SIL VO N E N. Perhonen luulee, että pimeyden keskellä loistava kirkas piste on portti vapauteen, mutta se kapsahtaakin lamppuun ja jää sen ympärille pyörimään turhautuneen oloisena. Syksyn viimeisiä – muttei vähäisimpiä – perhosia ovat mittarit. Siksi syksyn viimeiset hyönteiset pyrkivät ottamaan kaiken lämmön irti vähistäkin auringonsäteistä. Kerran olen sellaisen nähnyt ja kuvannut kotipihallani vielä syyskuun loppupuolella. Pimeässä loistava lamppu on hyönteisille ikään kuin merkki vapaasta lentoreitistä. Mutta kun vastaan tulee tuuleton kallioseinämä tai notkelma, johon aurinko pääsee esteettä paistamaan, tuntuu hetken melkein lämpimältä. Luteitakin on liikkeellä niin kauan, kun pakkaset pysyvät poissa. Sääskien lisäksi valo houkuttelee paikalle yökkösiä, mittareita ja kehrääjiä. 8/2017 SUOMEN LUONTO 35 L okakuu on ehtinyt jo pitkälle, kun kävelen ruskalehtien koristelemaa metsäpolkua Kirkkonummen Porkkalanniemellä. Isokokoisen yökkösen tai kehrääjän surahtelu lampun ympärillä keskellä yötä on mainio luontoelämys. Lajien nimet kertovat kaiken olennaisen: hallamittari, pakkasmittari ja ruskamittari. Silti nämä hyönteiset jaksavat vielä tanssahdella pimenevässä ja viilenevässä illassa. Mutta nyt on syksy, eikä ensilumikaan ole enää kaukana. Vaikka taivas on kirkas, matalalla roikkuva aurinko jaksaa vain vaivoin lämmittää maisemaa. Pistiäisiä ja perhosia Hirsitaloni terassi on sattumoisin sellaisella kohdalla, että vielä myöhään syksylläkin iltapäivän aurinko pääsee paistamaan siihen useiden tuntien ajan, vaikka muu lähimaasto on puiden varjostama. On kuin olisin jossakin ulommalla aurinkokunnan planeetalla, jossa aurinko on vain kalvas aavistus kaukaisessa horisontissa. Yritän tavoittaa niitä, suloisen suven henkäyksiä. Viereisessä korpikuusikossa esitetään toisenlaista näytelmää. Hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä, eli niiden ruumiinlämpö noudattelee ympäristön lämpötilaa. Korennot ovat löytäneet auringon. Herhiläistä muistuttavan jättipuupistiäisen ruumiin pituus on jopa neljä senttiä, ja lisäksi sillä on peräpäässä näyttävä, piikkimäinen munanasetin. Sirot talvisääsket hypähtelevät rytmikästä soidintanssiaan kuin olisi kevät. Hallamittari on yleisimmillään Etelä-Suomessa, mutta pohjoisessa sillä on usein massaesiintymisiä, ja yön jälkeen ulkovalon lähettyvillä koko seinä voi olla mittareiden peitossa. Aivan kuin menneen kesän viimeiset muistot tiivistyisivät tähän pisteeseen. Talvisääsket kokoontuvat tietyn oksankärjen ympärille kosioparveiluun vielä alkutalvestakin, jos lämpötila antaa siihen mahdollisuuden
Ilmaston lämmetessä on todennäköistä, että syksyn viimeisten perhosten lentoajat myöhentyvät. n Kirjoittaja on nurmijärveläinen luontokuvaaja ja Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö. Karaistuneimmat Viimeiset yöperhoset jatkavat lentoaan käytännössä niin pitkään kuin lämpötila pysyy plussan puolella. JU H O R A H KO N EN K i ilt o mit ta ri KI M M O SI LV O NE N Luonto-arvan tuotoilla tuetaan WWF:n ja Suomen Luonnonsuojeluliiton tärkeää työtä vuosittain noin 100 000 eurolla. Viileydestä huolimatta yöllä lentämisessä on suuri etu: saalistajien välttäminen. Suomessa laikkukenttämittarin toinen sukupolvi lentää syyskuussa, mutta etelämpänä Euroopassa sen voi nähdä vielä lokakuussakin. Lähteväthän jotkut turistitkin liikkeelle sesongin ulkopuolella välttääkseen ruuhkat. Useimmat hyönteiset eivät enää silloin lennäkään, mutta hyvin aikaisessa tai myöhäisessä lentelyssä on se etu, että silloin kilpailua ja saalistajia on vähemmän. Yöaktiivisia perhosia uhkaavat vain lepakot, ja nekään eivät loppusyksyllä lennä. Luonnossa jokainen ekologinen lokero, vaikka se olisi kuinka pieni ja haasteellinen, pyrkii aina täyttymään elämällä. Syyskuussa pihavalojen ympärille kerääntyy vielä monia perhoslajeja, kuten kahtena sukupolvena lentävä laikkukenttämittari. Lapissa hallakehrääjä lentää kuukautta aikaisemmin kuin Etelä-Suomessa. Hallakehrääjä – jonka englanninkielinen nimi on December moth eli joulu kuuperhonen – on vielä sitkeämpi kuin hallamittari sukulaisineen. Yöperhosten on helpompi löytää omaan lajiin kuuluva parittelukumppani, kun ympärillä ei parveile kymmeniä muita toisiaan muistuttavia lajeja. Sen voi löytää aamulla lepäilemästä talon seinällä lampun tuntumasta. Ilmaston lämmetessä on todennäköistä, että syksyn perhosten lentoajat myöhentyvät. Talvisääsket ottavat lentoon tarvitsemansa lämmön oksien väliin yltävistä auringonsäteistä. Karvainen ja tukevarakenteinen hallakehrääjä on kehrääjien joukossa poikkeuksellinen laji, sillä sen voi nähdä myöhäissyksyllä, jopa ensilumien aikaan. Koiraat lentelevät etsien siivettömiä naaraita, joita ei meinaa edes perhosiksi tunnistaa. Tämä tukeva ja karvainen yökkönen lentää yhtenä sukupolvena syys–lokakuussa, ja se tulee mielellään valolle. 36 SUOMEN LUONTO 8/2017 Loppuvuoden mittariperhosille on tyypillistä, että naaras ja koiras ovat täysin erinäköiset. Suomen karussa ilmastossa hallakehrääjäkin joutuu kuitenkin yleensä luovuttamaan lokakuun lopulla tai viimeistään marraskuun alussa. Monien yöperhosten tapaan hallakehrääjä on voimakas lentäjä, ja se pystyy siipiään värisyttämällä kohottamaan ruumiinsa lämpötilaa. Karaistuneimmat perhoset, kuten kiiltomittari ja vihermataramittari, vetäytyvät talveksi luolien ja kellareiden suojiin – ne ovat siis paitsi syksyn viimeisiä, myös kevään ensimmäisiä perhosia. Etuasiakkaana voit pelata Luonto-arpoja myös osoitteessa veikkaus.fi.. Myöhäissyksyn yöperhosiin kuuluu myös etelärannikon tuntumassa esiintyvä sinihuppu. Kaamoksesta kilpailuetua Moni voi miettiä, mitä järkeä hyönteisten on olla liikkeellä enää myöhäissyksyllä, kylmässä ja pimeässä
8/2017 SUOMEN LUONTO 37 Luonto-arvan tuotoilla tuetaan WWF:n ja Suomen Luonnonsuojeluliiton tärkeää työtä vuosittain noin 100 000 eurolla. Etuasiakkaana voit pelata Luonto-arpoja myös osoitteessa veikkaus.fi.
TEKSTI ANTTI HALKKA Wondering the World (Ketun haaveilu) Iida Peltonen, Vantaa Lumoava talven ihmemaa Maarit Siitonen, Palokka Jyrävä Paul Stevens, Espoo Kultakaivos lähimetsässä Saana Jaakkola, Rauma. 38 SUOMEN LUONTO 8/2017 LUONTOSUOMI KUVISSA Etsimme kilpailussa kuvia suomalaisimmasta luonnosta. Saimme satoja ehdotuksia, joissa maamme näyttäytyy monipuolisena ja parhaimmillaan
Suomalaiset tosikot (viherluteen munia) Håkan Söderholm, Turku Perhonen Julia Parkkinen, Mäntsälä Sielunmaisema Jani Riekkinen, Hyvinkää Talvipäivä Suomenlinnassa Jussi Helimäki, Espoo Huuhkaja Seppo Lindfors, Nummenkylä 8/2017 SUOMEN LUONTO 39
Sen halusimme selvittää itsenäisyyden juhlavuoden kuvakisallamme. Vuodenajat kukoistavat kuvissa puhtaimmillaan ja ovat olennainen osa ihmisen ja luonnon vuodenkiertoa, joka on Suomessa kestänyt jo 10 000 vuotta eli sata kertaa itsenäisyyden ajan. Edelliseltä aukeamalta löytyvä Saana Jaakkolan kuva Kultakaivos lähimetsässä ei esitä kaivosta vaan sienimetsää, sillä kuvaajalle ”suomalaisin luonto tarkoittaa loppukesän ja alkusyksyn sienimetsää”. Etelän ja pohjoisen voimaa Samoin voi aistia pakkaspäivän kirpeyden Jussi Helimäen kuvassa Talvipäivä Suomenlinnassa. 40 SUOMEN LUONTO 18/2017 M ikä on suomalaisinta luontoa. Hyttysiä oli vaan sen verran paljon liikenteessä, että kuvauksesta ei meinannut tulla mitään.” Hyttysiä emme kuvissa nähneet, muita hyönteisiä kyllä. Kilpailuun lähetetyissä noin 400 kuvassa avautuu luontomme kirjo mereltä tuntureille ja kasveista eläimiin. Jos ihminen on kuvissa, hän on luonnon kokija ja näkijä. Talvi hehkuu kuvissa kauniina, kuten tammikuinen Laukaan Kuusaankoski Maarit Siitosen kuvassa Lu moava talven ihmemaa. ”Takana on parin viikon kova pakkasjakso. Jani Riekkinen puolestaan asettui juhannuspäivän yönä 2016 Mäntyharjun Haukkavuorella osaksi luontoa hienossa otoksessaan Sielunmaisema. ”Kuvassa näkyy suomalainen sielunmaisema parhaaseen vuodenaikaan. Nyt näkyvillä on se luonnon voima ja kauneus, joka on säästynyt ja kuvaa maatamme parhaimmillaan. Pakkanen on jäädyttänyt ja kuurannut kosken partahilla puut ja pensaikot kauniimmiksi kuin missään sadun kertomuksessa tai maalarin maalauksessa…. ”Tunne on uskomaton, kun tuloksettoman sienestyksen jälkeen löytyy kultakaivos, maisema yhdistyy valtavaan kantarellimereen.” Jaakkolan kuva on tallennettu kännykällä, jolla yhä useampi luontokuva nykyisin otetaan – hyvässä valossa otettu kännykkäkuva on laadultaan riittävä isommillekin areenoille. Kuvia luonnon hävittämisestä emme kilpailuun juuri saaneet, vaikka suomalaista luontoa ovat nykypäivänä myös käsitellyt metsät, ojitetut suot ja koko rakennetun maan kavalkadi. Niistä nostimme näytteeksi Julia Parkkisen keisarinviittaa ja tarkemmin katsoen myös kimalaista esittävän otoksen PerhoKangasvuokot Mirva Inkilä, Lappeenranta Kunn iamain inta Vuodenajat loistavat kilpailun kuvissa puhtaimmillaan.. Olen täysin talven ihmemaan lumoissa.” Tunne välittyy kuvasta myös katsojalle
18/2017 SUOMEN LUONTO 41 Syksy Seppo Kemppainen, Tornio Kunn iamain inta Auringonlaskun karhut Kevin Kåla, Kauniainen Kunn iamain inta
Tosikot ovat viherluteen munia, joissa voi halutessaan nähdä suomalaisen naamataulun ikuisessa hymyn yrityksessään. Kettu oli kilpailussa suosittu kohde, Iida Peltosen kuvassa Wondering the World ketulla on ”haaveiluhetki heinikossa kanervien keskellä”. Sellainen on esimerkiksi Paul Ste vensin komea Jyrävä. palkin to nen sekä Håkan Söderholmin kuvan Suomalaiset tosikot. Voit tilata myös verkkosivuilta: http://www.sll.fi/luontokauppa tai soittamalla numeroon ( ) tai . Ne väistyvät kyllä vuokon voimin, kun se nousee kohti kevättä ja auringonvaloa. Se antaa aikaa ja aihetta mietiskelyyn ja pohdintaan, varsinkin paikoissa, missä luonto on villi ja vapaa.” Kärkikuvia oli vaikea valita. 42 SUOMEN LUONTO 18/2017 Maatuisku Katri Niskanen, Kilpisjärvi 1. luokan postimerkin. Muina palkintoina oli Haltin, Globe Hopen, Fjällrävenin sekä Retken tuotteita. Samalla kuva viestii siitä, ettei huuhkajaa enää maassamme vainota, kuvauspaikkana on Helsingin Suomenlinna. Lopulta raati eli Suomen Luonnon toimitus löysi voittajan ja päätyi antamaan kolme kunniamainintaa kuville, jotka ylsivät aivan kärjen tuntumaan. LÄMMINHENKISET JOULUKORTIT JA KIRJEENSULKIJAMERKIT Viimeistele joulutervehdyksesi kauniilla kirjeensulkijamerkillä, 35 merkkiä /arkki.. Se on hieno lahja myös ulkomaalaisille ystäville. Karhukuvia on otettu viime vuosina paljon, kun mahdollisuus kohdata kansalliseläin on ollut yhä helpompaa karhukojujen avulla. Luonnonkalenteri on saatavana suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Voittajan valitseminen oli vaikeaa, mutta raadin päätös oli lopulta yksimielinen. Korttilajitelma koostuu vaihtuvista aiheista. Niistä ensimmäisellä aukeamalla on esimerkkinä Håkan Lindforsin kuva Huuhkaja, jossa on ihmiseen tottunut lajinsa yksilö. Väri: klassinen harmaa. Materiaali 100 % luomupuuvillaa. Kangasvuokot – valkeina hohtavat tähdet, taivaan kannen peilikuva.” Raati piti kuvan erityisenä ansiona sitä, ettei vuokkojen päältä ollut siirretty syrjään kuivuneita heiniä. 19,50€ Suosittu Norppa-kylpypyyhe. Lajikuvia tuli kisaan paljon. ”Syksy on vienyt voiton kesästä, kuten aika vähitellen vanhasta veneestä”, Seppo Kemppainen luonnehtii vuodenaikojen voimaa, joka kuvan välittämänä toi hänelle kunniamaininnan. Postita kuponki tai lähetä tilaus osoitteella tuki@sll.fi. Raadin mielestä Kevin Kåla oli saanut kuvaansa Auringonlaskun karhut niin poikkeuksellisen hienon valon ja tunnelman, että päätimme antaa tälle kuluneen kesän heinäkuussa otetulle kuvalle myös kunniamaininnan. Postituskulut lisätään hintaan. Kolmas kunniamaininta menee Mirva Inkilän kuvalle Kangasvuokot. Näin hän luonnehtii tallentamaansa hetkeä: ”Käsivarren talvi on lunta, tuiskua, aurinkoa ja sitkeitä tunturikoivuja. Tästä kolmikosta Syksy on kuvattu lähellä Pallas–Ylläksen kansallispuistoa Äkäs joensuussa Halinkojärvellä syyskuussa 2010. Luonnonsuojelun tärkeyttä osoittaa, että saimme myös suojelualueilta paljon kuvia. Ja hyvällä tuurilla kaikkea samalla kertaa!” n Kilpailun voittaja palkittiin Articmedian kuvausretkellä Kuhmossa Kuikan kämpällä. 29,90€ Korttilajitelma sisältää 20 kpl taitettua korttia ja kuoret. Kuvassa puhuu pohjoinen, ja Katri Nis kasen Maatuisku välittää jotain olennaista myös luonnostamme. Hän näkee otoksessa kevään voimaa: ”Kun maa on onnistunut irrottautumaan roudan tiukasta otteesta ja lumi on valunut vetenä syvälle hautaansa, heijastuu tutun metsäpalstan iholta kevään valo. Korttilajitelma / 19,50 € Kirjeensulkijat / 2,80 € Norppapyyhe / 29,90 € kpl kpl kpl kpl Nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Sähköposti: Su om en Lu on to 2,80€ 16,00€ Lahjoita hyvää mieltä! LUONNONKALENTERI 2018 · VERKOSTOITUNUT LUONTO NORPPAPYYHE L S V asiantuntevat tekstit ja upeat luontokuvat kertovat erilaisista lajien välisistä vuorovaikutustavoista ja kumppanuussuhteista. Reilu koko: 70×150 cm. TILAUSKORTTI Luonnonkalenteri 2018 / 16,00 € Kalenterin postituskuori / 2,50 € Itälahdenkatu 22b VASTAUSLÄHETYS Sopimus 5012567 00003 HELSINKI Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen. Postimaksu maksettu Suomi Ruotsi Enlganti Saksa Ranska Venäjä kpl kpl kpl kpl kpl kpl Hinnat sisältävät alv:n. Korteissa on teksti: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. Hän kuvasi tunturikoivut Saanan etelärinteessä helmikuussa 2017. Suomen-ja ruotsinkielisissä kalenteriosioissa on viralliset juhla-ja nimipäivät sekä tilaa omille merkinnöille. ”Suomen luonnossa ihmisestä voi tuntua, että on yksin maailmassa. Osoitetietoja voidaan käyttää Luonnonsuojeluliiton suoramarkkinointiin. Voit halutessasi tukea Suomen Luonnonsuojeluliiton toimintaa liimaamalla oheisen ruudun päälle 1
Korteissa on teksti: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. Postituskulut lisätään hintaan. luokan postimerkin. Osoitetietoja voidaan käyttää Luonnonsuojeluliiton suoramarkkinointiin. Korttilajitelma / 19,50 € Kirjeensulkijat / 2,80 € Norppapyyhe / 29,90 € kpl kpl kpl kpl Nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Sähköposti: Su om en Lu on to 2,80€ 16,00€ Lahjoita hyvää mieltä! LUONNONKALENTERI 2018 · VERKOSTOITUNUT LUONTO NORPPAPYYHE L S V asiantuntevat tekstit ja upeat luontokuvat kertovat erilaisista lajien välisistä vuorovaikutustavoista ja kumppanuussuhteista. 18/2017 SUOMEN LUONTO 43 TILAUSKORTTI Luonnonkalenteri 2018 / 16,00 € Kalenterin postituskuori / 2,50 € Itälahdenkatu 22b VASTAUSLÄHETYS Sopimus 5012567 00003 HELSINKI Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen. Reilu koko: 70×150 cm. Materiaali 100 % luomupuuvillaa. 29,90€ Korttilajitelma sisältää 20 kpl taitettua korttia ja kuoret. Suomen-ja ruotsinkielisissä kalenteriosioissa on viralliset juhla-ja nimipäivät sekä tilaa omille merkinnöille. Väri: klassinen harmaa. LÄMMINHENKISET JOULUKORTIT JA KIRJEENSULKIJAMERKIT Viimeistele joulutervehdyksesi kauniilla kirjeensulkijamerkillä, 35 merkkiä /arkki.. Postita kuponki tai lähetä tilaus osoitteella tuki@sll.fi. Korttilajitelma koostuu vaihtuvista aiheista. Voit halutessasi tukea Suomen Luonnonsuojeluliiton toimintaa liimaamalla oheisen ruudun päälle 1. Se on hieno lahja myös ulkomaalaisille ystäville. Postimaksu maksettu Suomi Ruotsi Enlganti Saksa Ranska Venäjä kpl kpl kpl kpl kpl kpl Hinnat sisältävät alv:n. Voit tilata myös verkkosivuilta: http://www.sll.fi/luontokauppa tai soittamalla numeroon ( ) tai . Luonnonkalenteri on saatavana suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi. 19,50€ Suosittu Norppa-kylpypyyhe
Alueen eläimistö on rikas ja ympäristö monipuolinen. Suon edustavaan kasvilajistoon kuuluvat muun muassa suovalkku, mesimarja ja kihokkeja kaksikin lajia. Suota lienee hyvä ihailla sinne menemättä, sillä märkinä päivinä siihen uppoaa, eikä suo muutenkaan kestä kulutusta. Ihmisen vaikutus näkyy, paikoin enemmän, joskus miellyttävän vähän. Siellä pääsee aitoon metsään, mutta Uutela tarjoaa myös aavan meren näkymiä ja kohtaamisia jopa kauriiden ja joskus mäyränkin kanssa. ”Etenkin Uutelan lounaisosan vanhojen metsien hallitsema kallioinen mäki rinteineen on aidosti vaikuttava.” Heti Uutelan kanavan takana aukeaa suo, pyöreä Uutelan neva. Suon reunoilla voi alkukesällä ihailla luhtavillan lumimaista loistoa. TEKSTI JA KUVAT ANTTI KOLI TEKSTI JA KUVAT ANTTI KOLI K ävellen näkee paljon. Se hohtaa nyt syksyllä punaisena ja ruskeana. 44 SUOMEN LUONTO 8/2017. Täällä voi nähdä metsäkauriinkin. ”Metsäluontoa voi pitää valtakunnallisesti arvokkaana vanhojen metsien ja esimerkiksi kääpälajiston takia”, sanoo yksi Suomen kokeneimmista metsäkartoittajista, Keijo Savo la Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiristä. Helsingin itälaidalla säilynyt Uutelan kallioinen ja metsäinen niemi on yksi pääkaupunkiseudun hienoimmista ulkoilualueista. Se olisi haitaksi koko Uutelalle. Tässä on Uutelan kanava ja sen takana metsät ja rannat. Se on entinen lampi, jonka kuivatusyritys johti soistumiseen. Metrolla itään, Vuosaareen, ja lyhyt kävely kaakkoon. Kävelyllä Uutelassa Itä-Helsingin Uutelassa on säilynyt hämmästyttävän upeaa luontoa. Helsinkiläisittäin harvinaisesti suolla kasvaa karpaloita, ellei joku ole jo niitä poiminut. Tikat koputtelevat puita, käpytikka melkein aina, toisinaan pikkutikka Talvisin myös pohjantikka vierailee alueella ja töyhtöja hömötiaisia saapuu talvehtimaan muiden talvilintujen seuraksi. Monesti pyrstötiaiset lentelevät avoimissa metsissä isoissa tai pienemmissä parvissa kylmän tuloon asti. Kanavasta etelään kulkevan polun itäpuolella on Uutelalle tyypillistä kallioista metsää. Uusia asuntoja on suunniteltu luonnon ja Uutelan metsät erottavan kanavan itäpuolellekin eli luontopuolelle
18/2017 SUOMEN LUONTO 45 Uutelan metsä on monien itähelsinkiläisten henkireikä. 8/2017 SUOMEN LUONTO 45
Yksi Helsingin harvoista lehtopöllöistä on myös asustanut paikalla monina vuosina, ja sen huhuilua voi silloin kuulla kevättalvella. Onneksi mäyrä vielä elelee alueella ja saa poikasiakin. Vanhaa luolastoa on taas tänä vuonna laajennettu. Lehtohepokatti soittelee Skatan tilalla Rantapolulta itään, Halkullanniemen jälkeen, on siirtolapuutarha. Suurin pesä on korkeassa lepässä, ja sen huomaa hyvin lehdettömään aikaan. Parhaat näkymät ovat marras–joulukuussa kylminä päivinä. Siirtolapuutarhan reunametsissä on komeita haapoja, joissa pesivät palokärki ja käpytikka. Rannan polku jatkuu pitkin kallion reunaa, lännessä näkyy Aurinkolahti, ja sen takana hiekkaranta ja Vuosaaren talot. Silloin joutsenet, sotkat ja sorsat uivat merisavussa. Lehtopöllökin huhuilee keväisin Polku saapuu nuotiopaikalle ja laskeutuu rantaan. Kasvillisuus on näyttävää sammalineen ja jäkälineen. Täällä näkee kauriita ja ruokailevia palokärkiä sekä käpytikkoja. Puron ympärillä, pienessä laaksossa voi kuunnella hiljaisuutta ja nähdä isojen puiden varjostaman metsän. Suuria koivuja ja leppiä ilmaantuu kuusten joukkoon. Siirtolapuutarhan reunat ovat jättipalsamin vaivaamia, niitä luonnonsuojelijat kitkevät vuosittain. Aivan polun lähellä on mäyrän luolasto. Pieni puro on sulana nykyisen kaltaisina talvina. Tästä ylöspäin, Nuottaniemen kainalossa on tihkupinta, siis maata jossa lähteistä tulee hiukkasen vettä, mutta missään ei varsinaisesti pulppua. Kesällä läheisen Aurinkolahden lokit, varikset ja rastaat kiusaavat poikasilleen ruokaa pyytävää haukkaemoa. Uutelan niityillä liikkuu metsäkauriita ja kettuja. 46 SUOMEN LUONTO 18/2017 Kanahaukka on vuosia pesinyt rehevässä laaksossa. adassa. Tavallinen, eli ruskosammakko, . Siirtolapuutarhan pohjoisreunassa voi keväällä ja alkukesällä nähdä käenpiian linnunpönttöjä kiertämässä. Täällä näkee hippiäisiä ja puukiipijöitä talvellakin. Varapesiäkin on kaksi. Keväällä haukkapariskunta näkyy ja kuuluu. Siinä on asunut kokonainen klaani, mutta osa mäyristä pyydettiin pois loukuilla. Vanhassa variksen pesässä pesi kerran nuolihaukka, nyt niitä näkee lähinnä ohimennen korentojen pyynnissä. Keväällä rannan lähikalliolla on kyykäärmeitä, kesäksi ne katoavat näkymättömiin. Se on kesällä punavarpusten, punarintojen ja rastaiden aluetta. Kultarinta ja sirittäjä laulavat näissä lehtimetsissä. Rantaa pitkin etelään jatkettaessa vastaan tulee Halkullanniemi, jossa on hienoja tervaleppiä ja runsaasti kaatuneita puita. Uutela on hyvä paikka tutustua käärmeisiin ja sammakoihin.. Kahdesta kolmeen ruskeaa poikasta opettelee elämisen taitoja elokuussa
Omakotitalojen välistä päästään kallioiselle ja tuuliselle niemelle, missä on hyvä katsella jääkauden jälkiä kalliossa. Rantojen hienot näkymät Kävely jatkuu Skatan tilan niityiltä Skatanniemen kärkeen. Uutela on väliin tunkeneesta golfkentästä huolimatta yhteydessä Sipoon metsiin idässä. Viime vuonna niittyjen reunoilla alkoi oleilla metsäkauriita. Kuu valaisee Skatan tilaa ja niittyjä. Osa kivistä on pyöristyneitä viipurinrapakiviä. Tilan pihalla voi kesäöinä katsella kiitäjien ruokailua syreeneissä. Tuuli kerää rakkolevää valleiksi rannalle, mikä kertoo elinvoimaisesta merestä. 18/2017 SUOMEN LUONTO 47 Siirtolapuutarhan jälkeen vastaan tulee Skatan tila niittyineen. Silloin ne olivat vielä säikkyjä. Kauriit ja ketut lähtevät liikkeelle.. Sininauhaliitto on nyt vuokrannut tilan ja kehittää sinne kuntouttavaa luontoja eläintoimintaa. Töpökattejakin on näkynyt, ja rannan lähellä on kaislahepokatteja sekä suuria suoheinäsirkkoja. Niityt eli entiset pellot kasvavat vapaasti, mutta kaupunki niittää ne loppukesällä. Pääskyt keräävät ruokaa niityn yllä, niiden pesät ovat maatilan ladossa ja muissa rakennuksissa. Se ruokkii poikasiaan muun muassa koiranputkilla pörräävillä kukkakärpäsillä. Tänä vuonna poikaset asustivat Skatan tilan päärakennuksen alla. Pikkulepinkäinen pesii vuosittain. Se ei ole aivan yleinen Helsingissä. Vuosaaressa on myös ammattimaista kalastusta. Samalla lehtokurppa lentää soidintaan kurnuttaen. Viime vuosina ruisrääkkä on huudellut voimallisesti näkymättömissä. ”On hienoa, jos karja saadaan alueelle takaisin, mutta luonnonarvojen kannalta Uutelan merkittävin arvo löytyy kyllä metsistä.” Niittyjen ohdakkeet ruokkivat tiklejä ja vihervarpusia. Lehtohepokattikin soittelee. Uutelan niityillä liikkuu kettuja myyrien perässä hyppelemässä. Tänä vuonna olen huomannut kolmen kauriin lauman lähes joka retkellä. Miina Äkkijyrkkä kasvatteli kyyttöjään ja teki vasikkataidettaan tilalla vuoteen 2010. ”Lehdoiksi kovaa vauhtia jälleen kasvavien entisten maatalousmaiden palauttamisessa avomaiksi kannattaisi käyttää harkintaa ja keskittää toiminta nykyistä vahvemmin Skatan tilan ympäristöön”, sanoo Keijo Savola. Sipoonselälle aukeavalla rannalla on keväisin siian onkijoita ja taimenen heittäjiä. Supikoira on pesinyt siirtolapuutarhan reunoilla. Kärjen harmaat kalliot ovat muodostuneet tuliperäisessä toiminnassa kaksi miljardia vuotta sitten, vaaleat graniittiset juovat ovat tunkeutuneet kallioon hieman myöhemmin. Skatanniemen itäranta on kivinen, mutta eläimistöltään rikas
”Helsingin kaupungin pitäisi perääntyä kaavoituksellisista harha-askelista eli Rudträskin kosteikon itäpuolisesta tievarauksesta sekä Aurinkolahden kanavan itäpuolelle eli Uutelan luontoon Helsingin uudessa yleiskaavassa osoitetusta rakentamisesta”, hän sanoo. Metsäkauris on hyväksynyt Uutelan.. Rannoilla voi nähdä kalaja lapintiiroja, jättiläistiira räyskäkin pesii parin kilometrin päässä luodolla. Tukkasotka, telkkä, kyhmyjoutsen, sinisorsa ja koskelot uittavat poikasiaan lokeilta ja variksilta turvaan. Niillä voi etsiskellä perhostoukkia ja tutkia kasveja. Fladat ovat kasvamassa umpeen, mikä on sammakoiden ja käärmeidenkin kannalta valitettavaa. Fladoista luoteeseen on hienoja tervaleppämetsiä. Uutelan kärjestä avautuu näkymä Suomenlahdelle. Ne parittelevat samoilla paikoilla vuodesta toiseen, ja saalistavat rannan pikkukaloja sään ollessa suotuisa. Lahopuuta on riittävästi monipuolisen kääpälajiston tarpeisiin. adoilla. ”Nämä edustavat täsmätuhohankkeita, joiden haitat ylittävät mahdolliset hyödyt moninkertaisesti.” Paineet ovat kovat, ja luonnonystävien on oltava valppaina. Haahkat kasvattavat harvoja poikasiaan Uutelan rantavesissä. Siellä on kaislikkoa, nevaa ja luhtaa, mutta laitamilla myös hienoja tervaleppiä sekä paljon isoja kuusia. Keijo Savola on huolestunut tämän osan tulevaisuudesta. Muita säännöllisen satunnaisia vieraita ovat esimerkiksi sepelhanhi, alli ja merimetso. ”Etenkin Vuosaaren ja Rastilan suunnalla pitäisi säilyttää nykyisiä rakentamissuunnitelmia laajemmin metsäisiä viheralueita ja niiden verkostoja, jotta Uutela ei muutu liian houkuttelevaksi. Fladoissa voi toukokuun alussa kuulla kolmen sammakkolajin ääntelyä samaan aikaan. Sitä se kyllä tulee olemaan.” n 48 SUOMEN LUONTO 8/2017 Yhdellä Helsingin harvoista soista komeilee muun muassa kihokkeja. Rannalla hiljaa istuskeleva havaitsee pesimäaikaan helposti monia lintulajeja. Särkkäniemen reunustan vehreät rannat kutsuvat tutustumaan. Yksi uusi ja iso koirapuisto on jo mahdutettu Uutelan metsiin. Fladat ovat maankohoamisrannan erikoisuuksia Harmaasorsa, lapasorsa ja tavi pesivät rannalla tai Särkkäniemen . Kuusikko on välillä niin tiheä, että aluskasvillisuutta on jo niukasti. Rantametsät ovat hyviä mustikkapaikkoja. Silmää ilahduttavat monet metsäkukat, kuten ketunleipä, metsätähti ja vanamo. Lähistöllä on Rudträskin kosteikkometsä. Koko kivikkoranta on rantakäärmeiden kesäaluetta. Sudenkorennot ovat tavallisia, huomio kiinnittyy isoihin ukonkorentoihin. Flada on entinen merenlahti, joka saa suolaista vettä vain myrskyjen aiheuttamien tulvien aikaan. Rantakäärmeet hyödyntävät sammakkoeläinkertymiä. Kahlaajista pikkutylli, meriharakka ja rantasipi ovat säännöllisiä pesijöitä. Rannat täyttyvät kesäisin merenrantakasvien, kuten mesiangervon, pietaryrtin, ranta-alpin ja rohtovirmajuuren väreistä. ”Ainoa keino säilyttää Uutelan luontoon liittyvät vahvuudet on se, että alueesta ei tehdä isolle kävijäjoukolle ainoaa ja korvaamatonta retkeily-, marjastusja koiranulkoilutus aluetta”, sanoo Savola. Merikotkia näkee täällä viikoittain
18/2017 SUOMEN LUONTO 49
Piekana ruokailee samaan tapaan kuin hiiritai suopöllö. Tyynellä säällä piekana vaanii pellolla liikkuvia myyriä useimmiten sopivalla tähystyspaikalla, kuten pellolla kasvavassa yksinäisessä puussa tai pensaassa. Jos joku niistä eksyi väärälle puolelle, seurasi yleensä hyök käys, jonka tarkoituksena oli häätää tunkeilija omalle puolelleen. Se katosi näkyvistä, mutta oli takaisin tullessaan likomärkä. Se roikotti märkiä siipiään merkillisesti sivuillaan saadakseen ne kuivumaan nopeammin. Myyrän kohtalo ei silti suinkaan ole sinetöity, sillä havaintojeni mukaan vain joka kolmas tai neljäs isku tuottaa tuloksen. Läpimärkä haukka istui pitkään peltotien varrella rankakasan päällä, joka oli yksi sen suosikkipaikoista. Erityisesti runsaina myyrävuosina sopiville peltoalueille saattaa kerääntyä useitakin muutolla olevia piekanoja moneksi viikoksi. Koska myyrätihentymät ovat maamme eteläosissa nykyisin varsin laikuttaisia, löytyvät myös piekanojen suosimat pellot sieltä täältä pitkin maakuntia. Jokaisella oli oma saalistusreviirinsä ja omat tarkkailupuunsa. Käyttäytyminen viittaa siihen, että joskus myyrä nousee kolostaan liian aikaisin ja on vielä napattavissa kiinni. Tunturin lintu tuli etelään 50 SUOMEN LUONTO 8/2017 Lassi Kujala tarkkaili viime vuoden lokakuussa piekanoja kymenlaaksolaisella pellolla. Lintu mittaa etäisyyttä kohteeseen. Maasto oli pitkän sateettoman jakson takia kuiva, joten ainoa selitys oli, että piekana oli käynyt vedessä tavoitellessaan mahdollisesti vesimyyrää. Piekana on tunturialueilla pesivä päiväpetolintu, jonka voi havaita muutto aikoina myös etelässä. Se pystyy havaitsemaan myyrän liikkeen käsittämättömän kaukaa. Piekana saalistaa myös vedestä. Epäonnisen yrityksen jälkeen haukka jää monesti maahan tarkkailemaan ympäristöään. TEKSTI JA KUVAT LASSI KUJALA S euraamallani peltoaukealla oli useita piekanoja. Se ohjaa tuolloin liitoa muuttamalla pyrstönsä muotoa ja säätelemällä siipiensä kulmaa. Se kääntelee tarkkailupuussaan päätään, mutta jämähtää yhtäkkiä paikoilleen. TUULI MÄÄRITTÄÄ piekanan lentotyylin. Näin kerran, kuinka haukka lähti lentoon pellolla virtaavan valtaojan suuntaan. Saalistaan piekana ei yleensä kuljeta minnekään, vaan syö sen lähes aina maassa samassa paikassa, jossa sen nappasikin. Samalla se oikoi pahasti kastuneita vatsapuolen höyheniään. Kaula venyy vähän ylöspäin, ja pää tekee pieniä sivuttaisliikkeitä. Joskus se voi vietPiekana syö saaliinsa maassa. Ensin se syö saaliseläimen sisäelimet ja vasta lopuksi nielee jäljelle jäävän osuuden kokonaisena. Se ei liioin varastoi saalisylijäämää kuten vaikkapa hiiripöllö, vaan syö vain sen, minkä kerrallaan jaksaa. Tämän jälkeen haukka hypähtää siivilleen ja lentää määrätietoisesti jopa sadan metrin päähän sänkipellolle, jonne se pudottautuu. Heikossa tuulessa se joutuu tekemään töitä siivillään, kun navakalla tuulella riittää, että se ottaa levymäisen asennon ja antaa tuulen tehdä kovimman työn. PIEKANAN NÄKÖ on ilmiömäinen. Kesantopelloilta löytyy lekuttajalle myyriä.
Tunturin lintu tuli etelään 8/2017 SUOMEN LUONTO 51 Tolpalla päivystävältä haukalta ei jää mikään huomaamatta.
Niiden meteli häiritsi piekanaa. 52 SUOMEN LUONTO 8/2017 KUUNTEL E PIEKANA N ÄÄNINÄY TE www.suom enluonto.fi. tää pitkiä aikoja maassa tarkkaillen suohaukkamaisesti ympäristöään. Piekana havaitsee saaliin jo kaukaa – usein ilmasta käsin. Heti kun kanahaukka nousi lentoon pellon reunasta, myös tuhannet hanhet lähtivät pakoon. Hanhiparvet oppivat olemaan pelkäämättä piekanoja. Myyräpelto veti puoleensa myös kanahaukkoja, joita pellolla laiduntavat hanhiparvet pelkäsivät henkensä edestä. Hanhien kyky tunnistaa erilaisia lentotyylejä ja lentokuvioita näytti olevan hyvin kehittynyt. Hanhet oppivat nopeasti tunnistamaan pellon yllä lekuttelevat piekanat, eivätkä reagoineet niihin mitenkään. Eivät, vaikka piekana lensi pellolla olevan parven ylitse. n Kirjoittaja on luontokuvaaja. Oli hauska havaita, miten meteli hiljeni kuin veitsellä leikaten, kun suuri haukka käänsi päätään ja alkoi tuijottaa pikkuvarpusten suuntaan. Yksi jäi apajille koko talveksi. Eräs piekanan suosima tähystyskuusi sijaitsi paikassa, jonka alla pensaassa pyöri suurehko lähes sadan yksilön pikkuvarpusparvi. Tarkkailupeltoni viidestä piekanasta neljä jatkoi matkaansa etelään. Pikkuvarpuset olivat vain muutaman metrin päässä haukasta. Vaikka kanahaukat eivät koskaan uskaltautuneet lähellekään lentoon lähtevää ja valtavaa meteliä pitävää tiivistä parvea, hanhien paniikki oli aina yhtä massiivinen. Meteli hiljeni kuin veitsellä leikaten, kun haukka käänsi päätään
Piekanan erottaa hiirihaukasta parhaiten valkeasta pyrstön tyvestä, joka näkyy sekä ylä että alapuolelta. Tällöin lintu kääntyy aina vastatuuleen ja ikään kuin nojaa vasten tuulta. LASSI KUJALA JA MARI PIHLAJANIEMI Yksi piekanoista jäi paikalle koko talveksi.. Se roikottaa usein pitkiä jalkojaan, jolloin muodostuu piekanalle tyypillinen komea lekuttelukuvio. Uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa laji todettiin erittäin uhan alaiseksi. Vanhalla piekanalla ne ovat tummat. Lapin myyräkantojen odotetaan lähtevän ensi vuonna jälleen nousuun, ja tämä tietää parempia aikoja myös piekanalle. Vaikka myyrä sykli palasi vuonna 2007, piekanakanta ei ole toipunut. Silmiinpistävä on myös piekanan tapa lekutella peltojen yllä. 8/2017 SUOMEN LUONTO 53 ENSI SYKSY TUO NUORIA PIEKANOJA ETELÄÄN PIEKANAKANTA on voimakkaasti taantunut. ”Ensi syksynä onkin odotettavissa enemmän nuoria piekanoja myös EteläSuomeen”, ennakoi Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Lapin myyräkantojen säännöllinen syklittäinen vaihtelu oli kadoksissa 1990luvulla ja 2000luvun alussa, ja tämä on ainakin osasyy piekanan ahdinkoon. Nuoren piekanan tunnistaa altapäin katsottuna pyrstön ja siiven vaalean takareunan perusteella. Tänä vuonna piekanan poikastuotto on ollut huono. Piekanan äänet muistuttavat hiirihaukan naukumista mutta ovat korkeampia ja loppua kohden hieman väriseviä. Piekanojen suosimilla pelloilla näkee monesti myös hiiri haukkoja
KUN MOTIIVINA on lähinnä uteliaisuus, suunnitelmaan kuin suunnitelmaan kannattaa suhtautua kriittisesti. Avaruutta suojaavat etäisyydet. n Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. Näin tuskin käy. Trump puolestaan tahtoisi lähettää astronautteja Marsiin jo oman presidenttikautensa aikana. Aurinkokunnan ulkolaidoille on matkaa runsaat 300 metriä. Miksi minusta ei tullut astronauttia. Astronomia, tähtitiede, on sittemmin erkaantunut astro logiasta, mutta planeetat kiehtovat vallanpitäjiä yhä. Niitä löytyy jo avaamalla lähin kirja tai kurkis tamalla ulos ikkunasta. Huomasin jo leijuvani keskellä tähtiä. Ajoittain esitetään kauhukuva, jossa ihmiskunta hylkää tärvellyn maapallon ja valtaa yhä uusia asuinsijoja ulkoava ruudesta. Epätoivon hetkinä palaan yhä uudelleen Tähtitaivas 2000 teokseen (Ursa 1993), jossa havainnollistetaan maailman kaikkeuden mittasuhteita: ”Jos kuvaamme Auringon 10 sentin läpimittaisella appel siinilla, on maapallo nuppineulan pää, joka kiertää appel siinia 11 metrin etäisyydellä. Lähtemisen unelma katosi souturetkillä tyyninä elokuun öinä. Vaikka tuhannet sukupolvet ovat selvittäneet elämän mys teerejä planeetallamme, jokaiselle riittää edelleen ihmeitä koettavaksi. Huomasin jo leijuvani keskellä tähtiä. Aurinko ja kuukalentereiden avulla maatalouteen liittyvät uhrimenot onnistuttiin osuttamaan juuri oikeisiin ajankohtiin – näin jumalat pysyivät suopeina. n K y tö m ä k i Mars matkaan vai käännös kotiin. Mars reissun kohdalla voidaan kysyä, onko perusteltua syytää Maan kiertoradalle lisää avaruusromua ja ilmakehään saas teita – pelkästään koska olisi kiva olla eka oudossa paikassa. Vanhoissa kulttuureissa tarkkailtiin myös planeettoja, sillä niiden liikkeet olivat mo nimutkaisia ja siksi kiintoisia: uskottiin planeettojen paljas tavan jumalten oikut ja sitä kautta ihmisten ja valtakun tien kohtalot. Vuosi sitten ker rottiin Obaman haluavan, että ihmisiä astelisi Marsissa vii meistään 2030luvulla. Mutta missäpä on lähin tähti. Mitä enemmän ohjaamme voi mavaroja avaruusmatkailuun, sitä vähemmän keskitymme akuutteihin haasteisiin. Kumpikaan ei ole selittänyt, miksi Marsiin pitäisi men nä, vaikka kotipuolessa on tarvetta sankaritöille ja ongel mia ratkottavana sekä ihmiskunnan keskuudessa että suh teessamme muihin lajeihin. Maapallo tuntui pieneltä ja läpeensä ko lutulta. Lähtemisen unelma katosi souturetkillä tyyninä elokuun öinä. Jo varhain taivaankappaleista haettiin apua ennustamiseen ja ajanlas kuun. A ikuisuuden kynnyksellä toiveammattini oli astro nautti. Avaruuslentojen mittavat ympäristöhai tat kyllä epäilyttivät, mutta tuntemattoman houkutus oli suuri. Vielä vanhempia ovat ”sanattomat todisteet”, kuten Englannin Stonehengemo numentti ja Suomen jätinkirkot, joiden rakenteen on arvel tu mukailevan Auringon näennäisiä liikkeitä. Miksi minusta ei tullut astronauttia. Tähtitieteellisiä tekstejä tunnetaan esimerkiksi Meso potamiasta yli 3500 vuoden takaa. A N N IN A M A N N IL A 54 SUOMEN LUONTO 18/2017. Sinne onkin matkaa jo lähes 3000 kilometriä.” Emme me täältä onneksi pitkälle pötki, eikä tarvitsekaan. Tähtitiedettäkin on mahdollista har joittaa Maan päältä käsin. Ihmiset ovat aina kääntäneet katseensa avaruuteen, kun Maan pinnalla on ollut pitkästyttävää tai vaikeaa. Eräs harvoista asioista, joista Yhdysvaltain presidentit Obama ja Trump ovat samaa mieltä, on matka Marsiin
Siis sen saman järjestön, jonka hallituksessa hän takavuosina itsekin istui. Puheet siitä, että maakunnan metsiä ja muuta luontoa on jo suojeltu tarpeeksi, ovat täyttä roskaa. Saimaa on toki kaunis, mutta luontoa suojellaan, tai ainakin pitäisi suojella, muitakin kuin matkailuyrityksiä varten. Yleisradion ja Etelä-Saimaan jutuissa vuodelta 2015 Tiilikainen totesi näin: ”Etelä-Karjala ei kaipaa kansallispuistoa”. Hän perustelee näkemystään sanomalla ”luonnon olevan maakunnassa jo niin hyvin esillä, ettei kansallispuistolle ole tarvetta”. Tärkeä ydinalue on kuitenkin Ruokolahden kunnan alueella oleva Kemppilän Suurisuo ja sitä reunustavat hienot metsät. Etelä-Karjala ansaitsee kansallispuistonsa. Etelä-Karjala onkin sellutehtaittensa ja niitä kritiikittä palvelevien virkamiesten taskussa lähes viimeistä puuta myöten. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON Etelä-Karjalan piirin tekemä esitys maakuntaan perustettavasta kansallispuistosta on siten vähintäänkin perusteltu. 18/2017 SUOMEN LUONTO 55 V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. MITEN tähän vastaisi kauniisti. n EteläKarjalasta puuttuu kokonaan kansallispuisto. Luonnonsuojelupiirin esittämiin kansallispuistovaihtoehtoihin kuuluu arvosoita, metsiä ja jokivarsia, jotka ovat osin hajallaan maanomistusolojen takia. Näin ollen Etelä-Karjalan nykyinen metsien suojeluprosentti olisi vaivaiset yksi, mikä on jo suoranainen valtakunnallinen häpeä. Sopiva alue on löydetty Ruoko JU H A JU U TI ISMO TUORMAA Kirjoittaja on Nurmeksessa ja Vantaalla asuva ympäristö toimittaja.. Lisäperusteluina ympäristöministeri mainitsee Saimaan järviluonnon ja ”uskovansa, että matkailuyritykset pystyvät tätä hyödyntämään ilman kansallispuistostatustakin”. MUTTA mitä vastaa ruokolahtelainen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen luonnonsuojelupiirin esitykseen. Etelä-Karjalan ensimmäisen kansallispuiston ydin luotaisiin maakunnan pohjoisosan metsävyöhykkeellä sijaitsevien valtionmaiden (1020 hehtaaria) ja niiden lähi alueilla sijaitsevien arvokkaiden luontoalueiden ja ekologisten käytävien kokonaisuudesta. Piiri toivoo puiston alueen yhtenäistymistä ja laajenemista hiljalleen vuosien saatossa, kunhan puistosta saataisiin ensin periaatepäätös. Vaikkapa näin: Arvoisa herra ympäristöministeri. Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajanderin mukaan tämäkin luku on tuplasti liioiteltu, sillä Syken luvuissa ovat mukana lakisääteisten suojelualueiden lisäksi myös kohteet, joissa ”varovaiset hakkuut” (todellisuudessa usein avohakkuut) ovat mahdollisia. Sopiva alue on löydetty Ruoko lahdelta. Näin Etelä-Karjala saisi vihdoin ensimmäisen kansallispuistonsa. Esimerkiksi Lappeenranta tunnetaan siitä, että se hakkaa surutta kuntalaistensa vähiä virkistysmetsiä ”koska teollisuus tarvitsee puuta ympäri vuoden”. Piiri perusteli vuonna 2015 esitystään erinomaisilla luontoselvityksillä ja esitti puistoa perustettavaksi Suomi 100 -hankkeena. Saimaa on myös pääosin vettä ja metsät, no, kiinteämpää orgaanista materiaalia ja eliölajeja, joita Saimaan vesialueiden matkailukäyttö ei mitenkään pelasta. Etelä-Karjala ansaitsee kansallispuiston EteläKarjalasta puuttuu kokonaan kansallispuisto. Myös kunnallinen metsiensuojelu on Etelä-Karjalassa surkeaa. Suomen ympäristökeskuksen tilastojen mukaan maakunnassa on suojeltu vain alle kaksi prosenttia metsämaasta. Se on hieno soiden ja metsien mosaiikki. YMPÄRISTÖMINISTERI Kimmo Tiilikaisen (kesk.) kotiseutu, Etelä-Karjala, on Suomen metsiensuojelun ja yleensäkin luonnonsuojelun pahnanpohjimmainen murheen kryyni
Ihmisen vieraantuminen luonnosta halutaan pysäyttää. 56 SUOMEN LUONTO 8/2017 Luonto korjaa Lääkäri määrää luontoretkiä, ja elvyttävälle luonnolle haetaan kriteereitä. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA JA N I RI EK KI N EN / VA ST AV A LO , PI IR R O SH A M O T: A N N E ST O LT IS TO CK PH O TO
Omia luontokokemuksia jaetaan innokkaasti. Pajunen on perehtynyt luonnon terveysvaikutuksiin ja etenkin siihen, miten erilaiset luonnonympäristöt ja -paikat vaikuttavat ihmiseen ja edistävät hyvinvointia. Jatkamme matkaa pientä metsäpolkua pitkin, ja puheensorina voimistuu. Heidän diagnoosinsa vaihtelevat esimerkiksi lievästä masennuksesta diabetekseen. ”Voitte sulkea silmät ja keskittyä veden konserttiin.” Vesi solisee ja pulisee uomassaan meistä piittaamatta, ilman alkua tai loppua. Retkeläiset ovat paikalla lääkärin määräyksestä tai pikemminkin kehotuksesta. Ryhmäläiset ovat jo tuttuja toisilleen, sillä tämä on viides retki seitsemän retken sarjasta. Retkellä on mukana myös terveydenhoitaja. ”Pysähdytään tähän hetkeksi kuuntelemaan puron solinaa”, biologi ja luontokasvattaja Adela Pajunen sanoo. 8/2017 SUOMEN LUONTO 57 K apea puusilta kurottaa pienen metsäpuron yli. Polun varren kasvilajeja ja niillä viivähtäviä hyönteisiä pysähdytään tutkimaan tarkemmin tuon tuosta.. ”Annetaan veden äänen rentouttaa ja virkistää hermoja ja kudoksia.” Pajunen ohjaa kymmenen hengen retkiryhmää, joka nyt seisoo Sipoon Hindsbyn metsässä silmät kiinni kuunnellen luonnon ääniä
”Etsi oma kohta kallion viereltä ja tunne itsesi pieneksi sen rinnalla. Terveydenhoitaja nostaa korista voileipiä kaikille. ”On tutkittu, että vaikuttavan luonnonmuodostelman tai luonnonvoiman äärellä aika tuntuu kuluvan hitaammin. On vaikea arvioi da, kuinka kauan olen pitänyt kalliota paikoillaan, kun heleä kello kilahtaa merkiksi, että on aika lähteä eteenpäin. Soitan sitten kelloa, kun on aika lähteä.” Retkeläiset hajaantuvat liki kalliota ja hiljentyvät tahoilleen. Puhutaan niin sanotusta ylevän kokemuksesta, jota esimerkiksi massiiviset kivet voivat tarjota. Silloin kiire hellittää”, Pajunen sanoo. Käy pitkäksesi, jos siltä tuntuu Teevesi ja kahvi lämpiävät retkikeittimissä, kun pysähdymme pellon laitaan syömään eväitä. ”Nyt joudutte kapuamaan hieman ylärinnettä, mutta lupaan, että se kannattaa”, Pajunen ohjeistaa, ja nousemme kukin omaa vauhtiamme upean kalliojyrkänteen helmaan. Painan selkäni kiveä vasten, pää painuu kuin itsestään alas ja suljen silmäni. 58 SUOMEN LUONTO 8/2017 Vaikuttavan luonnonmuodostelman äärellä aika kuluu hitaasti.
Luonnossa tulee automaattisesti vastaan tilanteita, joissa pitää auttaa muita”, Pajunen sanoo, kun retki on päättynyt ja vilkutamme viimeiselle lähtijälle. Aaltojen on todettu myös vaikuttavan esimerkiksi luovuuden lisääntymiseen sekä masennusoireiden vähenemiseen. Terveysmetsäjuonne näkyy meillä LUONTO ELVYTTÄÄ KEHOA • Verenpaine alenee. • Lihasjännitys alenee. ”Näyttää siltä, että luonnonympäristöä katsellessa aivomme eivät kuormitu tiedolla niin paljon kuin kaupunkimaisemia katsellessa. Sitä ennen olimme käyneet vielä nuuhkimassa hevostallin hajuja. ”Maisemien kauneuden, suon tuoksun tai kallion vakauden tietoinen havainnointi oli voimaannuttavaa. • Koettu psyykkinen hyvinvointi ja elämänlaatu kohenevat. Tekisi mieli pötkötellä, mutta en oikein kehtaa. JA N I RIE KK IN EN / VA ST AV A LO , PII RR O SH A H M O : A N N E ST O LT PE TR I A SIK A IN EN IS TO CK PH O TO. • Stressihormoni kortisolin pitoisuus laskee. Kuormittuneisuuden tunne helpotti, hartiat tuntuivat laskeutuvan omille paikoilleen ja syke tasaantui. Tallin heinälle ja hevoselle tuoksuvassa ilmassa on jopa useita kymmeniä miljoonia mikrobeja kuutiossa. Tämä voi kytkeytyä kaupunkilaisten yhä lisääntyneeseen stressin tunteeseen.” Kaupungistuminen on yhä voimakas trendi, ja Suomessakin jo noin 70 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa. • Itsetunto kohenee. ”Näillä retkillä tuetaan myös ryhmädynamiikkaa ja toisten auttamista. Niitä on järjestetty nyt kaksi, ja tänä syksynä järjestetään kolmas sarja Sipoon sote-talon henkilökunnalle. ”Valtaosa potilaista arvioi retkien vaikuttaneen merkittävästi hyvinvointiinsa. • Syke laskee. Hän on ollut mukana retkillä ja huomannut itsessäänkin muutoksia. 8/2017 SUOMEN LUONTO 59 ”Hakekaa täältä retkipatjat ja käykää vaikka pitkäksenne, jos siltä tuntuu.” Muovikuksa täyttyy tuoksuvasta kahvista ja eväsleipä maistuu niin hyvältä. ”Kun saamme vahvoja empiirisiä todisteita luonnonympäristöjen tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnille, se voi ohjata yhteiskuntia säilyttämään niitä ja suunnittelemaan paremmin tulevia kaupunkialueita”, Grassini toteaa. • Koettu terveys ja hyvinvointi kohenevat. Alfaaaltoja syntyy, kun vaikkapa rentoudumme tai suljemme silmät. ”Tulostemme mukaan sekä valokuvat että videot luonnonympäristöistä lisäävät alfaaaltojen määrää laajalla alueella aivoissa”, sanoo projektin johtava tutkija Simone Grassini. Luonnon visuaalisen voiman lisäksi terveyttä edistävät myös näkymättömät mikrobit, joiden kanssa ihmisen liitto on kaupungistumisen ja hygieniatason nousun vuoksi rakoillut viime vuosikymmeninä. • Kielteiset tunteet vähenevät. LUONTO ELVYTTÄÄ MIELTÄ • Mieliala kohenee. Kun kahvit on juotu, leivät syöty ja tankattu tummenevan illan tunnelmaa, eväsleiri puretaan ripeästi yhteisvoimin. Myös luontoon lähtemisen kynnys madaltui ja stressi, kiire sekä ahdistuneisuus lievittyivät”, sanoo avohoidon ylilääkäri Anna Peitola. Sen sijaan katselen taivaalla kovaa kyytiä vaeltavia tummia pilviä, keskityn tähän hetkeen. Ensi keväänä on taas potilasretkien vuoro. Liian vähäisen mikrobialtistuksen on arveltu olevan esimerkiksi allergioiden ja astman räjähdysmäisen lisääntymisen taustalla. AIVOT LUONTOON TURUN YLIOPISTON tuoreessa GreenBrainprojektissa tutkitaan, miten luontonäkymät vaikuttavat ihmisen aivoihin. Retkien vaikutusta hyvinvointiin ar vioivat niin potilas kuin lääkärikin. Minä onnistun taittelemaan retkipatjan ihan vinksin vonksin, ja oitis yksi retkeläisistä tarjoaa apuaan. Sipoon terveyskeskuksen johtava lääkäri Anders Mickos ja avohoidon ylilääkäri Anna Peitola tekevät yhteistyötä Adela Pajusen ja Marko Leppäsen Luonnontie-yrityksen kanssa, joka suunnittelee ja toteuttaa retkisarjat. greenbrainproject.eu Adela Pajunen vie potilaita metsään. • Keskittymisja ongelmanratkaisukyky paranevat. ”Se ei tainnut nyt mennä ihan oikein”, hän sanoo lempeästi ja taittelee patjan uudestaan
Olen pitänyt kehityskeskusteluja kävellen, ja johtoryhmäkin on kokoustanut metsässä.” Sipoo on toistaiseksi ainoa paikkakunta, jossa terveysmetsätoimintaa toteutetaan näin laajasti. Kohteistamme kolme oli eriasteisesti hoidettua metsää ja yksi oli täysin luonnontilainen. Jokainen osallistuja kävi jokaisessa metsässä kerran”, kertoo tutkija Jen ni Simkin Lukesta. Kaikki osallistujat kulkivat saman reitin. ”Tarkoitus on, että retket jatkuvat tukihoitomuotona toiminnassamme”, Peitola sanoo. Tuloksia saadaan ensi vuoden alkuun. ”Kävelyitä tehtiin vuosi sitten Ikaalisten kylpylän Voimapolulla sekä tänä syksynä Tampereella Hatanpään arboretumissa. Tietoinen metsäkävely Lääkäri voi siis määrätä potilaalle luontoaltistusta, mutta onko sillä merkitystä, millaisessa ympäristössä liikutaan. Tutkimuksiin osallistui yhteensä lähes 300 vapaaehtoista kävelijää”, Pasanen kertoo, kun istahdamme Tampereen keskustan tuntumassa Sorsapuiston penkille. Tutkija Tytti Pasasen ja professori Kalevi Korpelan luotsaaman tietoisen metsäkävelytutkimuksen aineisto on nyt kasassa. ”Tutkimme etenkin metsänhoidon vaikutusta luonnon elvyttävyyden kokemukseen työpäivän jälkeen. Tutkimus toteutettiin kontrolloituna koeasetelmana, jossa ensin istuttiin 15 minuuttia ja sen jälkeen käveltiin metsässä rauhallinen puolen tunnin lenkki. 60 SUOMEN LUONTO 8/2017 Sipoossa myös muussa toiminnassa. Edessämme au keaa JA RI H A K A LA / VA ST AV A LO , PI IR R O SH A M O : A N N E ST O LT. Kaikkiaan yli 60 osallistujaa kävi kaikissa neljässä kohteessa. Tuloksia julkaisemme ensi vuoden puolella”, Simkin jatkaa. Tampereen yliopistossa puolestaan on tehty tietoisia metsäkävelyitä ja selvitetty, miten kävelyihin yhdistetyt tietoisuusharjoitukset vaikuttavat elvyttävyyteen – vai vaikuttavatko lainkaan. Sitä selvitetään parhaillaan Luonnonvarakeskuksessa (Luke) professori Liisa Tyrväisen johtamassa Millaiset luontoympäristöt elvyttävät -tutkimuksessa. ”Veimme viime syksynä ja keväällä vapaaehtoisia henkilöitä pienryhmissä neljään erilaiseen metsään
Nopea kaupungistuminen ja sitä seurannut luonnon köyhtyminen ovat kuitenkin vieraannuttaneet ihmisen juuriltaan ja alkukodistaan. IS TO CK PH O TO ”Korkeusvaihteluita pidetään tärkeinä. Voimaannuttavalla ja elvyttävällä luonnonympäristöllä on kuitenkin universaaleja piirteitä, jotka tulevat esiin eri puolilla maapalloa tehdyissä tutkimuksissa. Jo perus ajatus siitä, mikä on luontoa, vaihtelee paljon. Siksi kaivataan myös tutkimustietoa, jonka avulla ihmisen ja luonnon välinen kuilu saataisiin kurottua umpeen. Mieltä rauhoittava vesi voi olla pieni puro, myrskyisä meri tai unelias lampi, kuten Sorsapuiston lampi, jonne katse hakeutuu tuon tuosta Pasasen kanssa keskustellessakin. Siksi kävelijät jaettiin eri ryhmiin siten, että vain osa teki harjoitteet”, Pasanen sanoo. Osallistu kyselyymme verkkosivuillamme www.suomenluonto.fi/ mielipaikka. Tilan tuntu sekä paikan syvyyden tuntu saavat painoarvoa. Tunnista ja koe elvyttävä luonto, Gummerus 2017. ”Meitä kiinnostaa, pystyykö pienten harjoitteiden avulla lisäämään luonnon elvyttävää vaikutusta. Vuosittaiset terveydenhuoltokulut ovat Suomessa 20 miljardin euron luokkaa. Voit liittää vastaukseesi myös kuvan. 8/2017 SUOMEN LUONTO 61 pieni lampi lumpeineen. Myös vesi on elementti, johon ihmisillä on erityinen ja tärkeä suhde”, Pasanen sanoo ja osoittaa edessämme aukeavaa lampea. Yksi puukin saattaa toisaalta tarjota elvyttävän kokemuksen”, Pasanen sanoo. Vesi on elementti, johon ihmisillä on erityinen ja tärkeä suhde.. Kun mitään ei tipu, ne uivat välinpitämättöminä lammen toiselle puolelle. Tutkimusten avulla luonnon elvyttävästä vaikutuksesta saadaan tarkempaa ja vertailukepoista tietoa, josta saattaa olla tulevaisuudessa paljonkin hyötyä kansanterveydellemme. Kolme sorsaa ovat täällä nimikkopuistossaan ja porhaltavat heti luoksemme leipä palan toivossa. Maalaisjärki ja omat tuntemukset jo sanovat, että luonnossa olo tekee hyvää. Metsistä ja järvistä tulee kotoisa, hyvä mieli”, Pasanen kuvailee. n MILLAINEN ON SINUN MIELIPAIKKASI LUONNOSSA. Olen kasvanut Etelä-Savossa pienellä paikkakunnalla, joten olen myös järvi-ihminen. Liisa Tyrväinen, Mikko Kurttila, Tuija Sievänen, Seija Tuulentie (toim.): Hyvinvointia metsästä, SKS 2014. Onko tämä tässä luontoa autoineen, taloineen ja leikattuine nurmikoineen”, Pasanen sanoo ja viittaa ympärilleen, kun kävelemme kohti Tampereen keskustaa. Avaruutta ja piilopaikkoja Jokainen kokee luonnossa olon omalla tavallaan, joku saattaa tuntea pelkoakin. Elli Keisteri-Sipilä: Liikuttava luonto, Metsäkustannus 2017. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan Terveysmetsäkirja (Gummerus 2017) sekä Teemu Järven suunnittelema havukuvioinen Shinrin-Yoku villahuopa. ”Kyllä minä havumetsistä tykkään. Se ei olekaan yhtään niin selkeää kuin ajattelisi. Sen seurauksena kärsimme uusista sairauksista ja vastustuskykymme on heikentynyt. ”Jonkun mielestä se on luontoa, kun taas toisen mielestä se on kaukana siitä. ”Kun aletaan tutkia luonnon elvyttäviä vaikutuksia, asiat menevät yllättävän hankaliksi. Luonto ei ole enää itsestäänselvä kumppanimme, vaan se loittonee yhä kauemmas jokapäiväisestä elämästämme. LUE LISÄÄ LUONNON TERVEYSVAIKUTUKSISTA: Marko Leppänen ja Adela Pajunen: Terveysmetsä. Niihin liittyy evolutiivinen näkökulma, että ihmiselle on tärkeää nähdä kauas, mutta toisaalta ympäristö ei saa olla liian avaraa. Sen nimi on japania ja tarkoittaa elvyttävää metsäkylpyä. Kävelytutkimukseen osallistuneilta otettiin fyysisesti mitattavia arvoja kuten syke ja stressihormonin taso, mutta myös tarkkaavuudesta sekä psyykkisistä tuntemuksista kuten työkykyisyydestä, mielentilasta, elpymisen tunteista ja elinvoimaisuudesta kerättiin tietoa. Monella meistä on jokin mielipaikka luonnossa, jonne palaa aina uudestaan, joko fyysisesti tai mielikuvissaan. Mielen ja kehon taskukirja, Metsä kustannus 2017. Sirpa Arvonen: Metsämieli. Pitää olla myös piilopaikkoja, jos niille tulee tarvetta
Ratkaisuja ei enää löydetä kehittämällä uutta teknologiaa. Mistä ruoka 10 MILJARDILLE IHMISELLE?. Nyt tarvitaan kasvissyöjiä ja politiikkaa. 62 SUOMEN LUONTO 18/2017 TEKSTI HANNAKAISA HELLSTEN / KUVITUS TERHI EKEBOM Ihmiskunta kasvaa, ja ruokaa pitäisi saada kaikille
Maailman väestömäärä on tuplaantunut sitten 1970-luvun alun, ja nousu jatkuu. Yhtälö vaikuttaa hankalalta, mutta ei toivottomalta. ”Mielestäni täytyy kysyä, onko meillä oikeutta valloittaa koko planeetta hinnalla millä hyvänsä, ja millaisia kompromisseja tämän edessä täytyy tehdä. Kuluttajalla on varaa olla kuningas: monarkki voi helposti ottaa kantaa makumieltymystensä, eettisen harkintansa tai onnistuneen markkinoinnin puolesta. Runsaus ei myöskään tarkoita sitä, että monipuolinen ravinto riittäisi kaikille, tai että ruokavalio osattaisiin koota terveellisesti. Viljelyn erikoistuminen on johtanut siihen, että valtavat yhtä lajia kasvavat pellot ovat syrjäyttäneet monimuotoista luontoa. Suomen on tehtävä osansa Moni ajattelee, että länsimaissa on otettava enemmän vastuuta omasta ruuantuotannosta. Viljelyä ja sen ongelmia ei voida siirtää köyhiin maihin. YK:n väestöennusteen mukaan nousu jatkuu siitä jopa yhteentoista miljardiin. Cohenia lainatakseni, haluammeko me maailman, jossa on pelkkää vehnää ja ihmisiä?” Helenius sanoo. Edelleen noin 800 miljoonaa ihmistä näkee nälkää. Eniten väestö kasvaa Afrikassa, minne vihreä vallankumous ei aikanaan ehtinyt. Yksi tärkeimmistä viljelyä rajoittavista tekijöistä on veden riittävyys. Nykytilanne on räikeä: valtaosa vauraissa maissa syötävästä lihasta ruokitaan kehitysmaissa kasvatetulla rehulla, joka kelpaisi myös ihmisravinnoksi. Kasvinsuojeluaineet, kuten surullisen kuuluisa DDT, aiheuttavat edelleen ongelmia sekä luonnolle että viljelijöille. Silloin kehitettiin uusia ruokakasvilajikkeita, jotka tuottivat huomattavasti aikaisempaa enemmän ruokaa. Professori Juha Helenius uskoo ruokaongelman ratkaisujen löytyvän politiikasta.. Kysymys ruuan riittävyydestä liittyy myös yhteiskuntarauhaan, ihminen kun ei voi elää ilman puhdasta vettä ja riittävää ruokaa. Tämä edellytti kuitenkin järeää apua: koneellista maanmuokkausta, kastelua, kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä. Ongelmia aiheuttaa myös land grabbing eli maan varaaminen maksukykyisten tarpeisiin. Tällä hetkellä ruoka riittää kaikille, jos se jaetaan tasaisesti. Suurien yksiköiden kaupallinen tehoviljely syrjäytti pienimuotoisemman ruuantuotannon. 8/2017 SUOMEN LUONTO 63 A N N A RII KO N EN L änsimaiselle kuluttajalle ruoka ei ole vain ravintoa vaan yksilöllinen elämäntapavalinta. Yltäkylläisyydellä on myös kääntöpuolensa: laaja valikoima, keskittynyt tuotanto, pitkät kuljetukset ja varastointi aiheuttavat hävikkiä. ”Ratkaisuja on olemassa, mutta ne eivät perustu parempaan teknologiaan 1960-luvun tapaan. Vihreä vallankumous ei toistu Ruuan riittävyyttä on ratkottu ennenkin, ja varsinkin 1960-luvulla tapahtui ihmeitä: sama pelto alkoi tuottaa moninkertaisia satoja. Ruokaostoksissa ei enää pihistellä vanhaan tapaan: suomalainen käyttää ruokaan keskimäärin vain kaksitoista prosenttia tuloistaan. Ruokaa pitää saada lisää. Yhdistyneiden kansakuntien ruokaja maanviljelysorganisaatio FAO:n mukaan jopa 30 prosenttia maapallon ihmisistä kärsii jonkinlaisesta virheravitsemuksesta. Sen lisäksi, että ruokaa ylipäätään on, sen täytyy olla ihmisten saatavissa. Kaikkea viljelyä ja sen aiheuttamia ongelmia ei voida siirtää köyhiin maihin. Kauppa ei ole pelkästään huono asia, sillä sen avulla voidaan tasoittaa satovaihteluita ja monipuolistaa ruokatarjontaa. Ratkaisut löytyvätkin politiikasta, eivät teknologian kehittämisestä”, Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha Helenius sanoo. Aluetason mittakaava saattaisi olla myös muualla maailmassa toimivampi vaihtoehto ruokakysymysten ratkaisemiseen. n Kirjoittaja on ympäristöaiheisiin erikoistunut toimittaja. Sadot kasvoivat väestöä nopeammin, mutta se näkyi myös ympäristössä. Lisäksi vihreä vallankumous perustui fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Kirjailija Joel E. Ongelmia on syntynyt maaperän ja ja ravinteiden huutoutumisesta vesistöihin. Myös valinnanvaraa löytyy, sillä supermarketin valikoimassa on lähes 40 000 tuotetta. Samaan aikaan ilmasto muuttuu, ja sen arvioidaan vähentävän viljelyyn sopivaa pinta-alaa. Vuoteen 2050 mennessä ihmismäärän arvioidaan lisääntyvän nykyisestä lähes kymmeneen miljardiin. Globaaleilla ruokamarkkinoilla voi käydä niin, että ruoka matkaa maksukykyisimpiin maihin, vaikka tarvetta löytyisi lähempääkin. Siitä onkin annettu tunnustusta vihreän vallankumouksen pääarkkitehti Norman Borlaugille, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1970. Sinne on edelleen mahdollista kehittää omaehtoista ruokaturvaa. Vastuullinen ruokapolitiikkakaan ei loputtomiin riitä, sillä myös väestönkasvu on saatava taittumaan. Sääilmiöissä tapahtuvien muutosten otaksutaan heikentävän viljelymahdollisuuksia, mutta ennustaminen on vaikeaa. Näin ruokapolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa
64 SUOMEN LUONTO 18/2017 3) RUOKAHÄVIKKI AISOIHIN Maailman ruuasta ainakin kolmannes pilaantuu. Tällä hetkellä Suomen naudat syövät nurmen lisänä viljaa ja väkirehua, josta osa tuodaan ulkomailta. Yksi uusi tapa proteiinin tuotantoon on hyönteisten kasvattaminen. Hävikkiä pitää estää parantamalla elintarvikeketjuja ja kehittämällä pakkausteknologiaa. Naudat voivat popsia heinää, joka ei ihmisravinnoksi kelpaa. Kestävä laiduntaminen sitoo myös hiiltä maaperään ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutos puolestaan lisää viljelyn epä varmuutta. Suomeen nautakarjan pito saattaisi nykyistä huomattavasti pienemmissä määrin sopia, sillä täällä riittää tuotantoon tarvittavaa vettä. Rehuksi kasvatettavat kasvit, kuten vehnä ja soija, sopivat myös ihmisten suuhun. Vaihto lämpöiset hyönteiset tuottavat nisäkkäitä ja lintuja paremmin proteiinia, ja parhaassa tapauksessa ötökät voidaan ruokkia jätteillä. Suomessa hyönteis ruuan parissa toimii jo useampia yrityksiä.. NÄIN RUOKA SAADAAN RIITTÄMÄÄN 2) SIDOTAAN HIILI MAAHAN Jos metsiä ja soita raivataan viljelymaiksi, karkaa hiili ilmakehään, mikä jouduttaa ilmastonmuutosta. Helsinkiläinen hävikkiravintola Loop tuottaa leipäjätteestä olutta. Samalla ruuan tuottamisen vaatima vesi, ravinteet ja energia menevät hukkaan, ja tuotannon päästöt ovat syntyneet turhaan. Eläimen syömästä ruuasta vain murtoosa muuttuu lihaksi, joka voidaan syödä. Suomessa pelkästään kodeissa heitetään ruokaa roskiin 23 kiloa henkeä kohti vuosittain. Kun ruoka viljellään kivennäismailla, pidetään huolta ruuantuotannon mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Suomessakin rehun viljelyyn käytetään valtaosa viljelyalasta. Elintarvikejätettä voidaan joissain tapauksissa syöttää tuotantoeläimille tai siitä voidaan valmistaa uusia elintarvikkeita tai bioenergiaa. Erityisesti turvemaat pitää jättää rauhaan, sillä niihin on sitoutunut erityisen suuria hiilimääriä. Tämä on ongelma esimerkiksi Suomessa ja Indonesiassa. 1) KESTÄVÄMMIN PROTEIINIA Tehokkain tapa saada ruoka riittämään on vähentää eläinperäisten tuotteiden syöntiä
Esimerkiksi ekologisena pidetty idättäminen ei vaadi valoa tai lannoitteita, mutta tämä johtuu vain siitä, että idätettävä siemen on varastoinut ravinteet ja energian jo kasvupaikallaan. Samalla on hyvä muistaa, etteivät kasvit koskaan kasva tyhjästä, vaan ne vaativat aina energian lisäksi myös ravinteita. Ruokavaliota voidaan täydentää esimerkiksi kasvattamalla vihanneksia takapihalla tai ottamalla kaupunki tilaa viljelykäyttöön. Samalla se on eläintenpitoa eettisempi ratkaisu. 5) TÄYDENNETÄÄN PERUSRUOKAA Pelkkä hiilihydraattipitoinen vilja ei riitä monipuoliseksi ruuaksi: tarvitaan myös proteiinia ja monipuolisesti erilaisia kasvi kunnan tuotteita. Tätä maailman perusruokaa tarvitaan myös jatkossa, eikä sitä voida korvata edistyneelläkään kasvihuoneviljelyllä. Laboratorioissa tehdään jo solukko lihaa, jonka tuotannossa ei synny ylimääräisiä hukka paloja: luita, rustoja tai jänteitä. Niitä tarvitaan erityisesti kasvavissa kaupungeissa. Suomessa Teknologian tutkimuskeskus VTT ke hittää joka kodin bioreaktoria, jonka avulla voi tuottaa kasvisolukkoa ruo kapöytään. 4) PERUSTUOTANTOA TARVITAAN Maailman ruuasta valtaosa perustuu vehnän, riisin, maissin, ohran, soijapavun, sokeriruo’on, perunan, maniokin, durran ja bataatin viljelyyn. Lihantuotanto puolestaan edellyttää aina kasvin tuotantoa, sillä eläinten täytyy syödä kasvaakseen. Uusia kasvilajik keita kehitetään jatkuvasti. Huipputekninen ruokatuotanto vaatii myös osaamis ta. Uuden teknologian kehittäminen maksaa ja vaatii pääomaa, ja kehitys työ näkyy hinnoissa. Joihinkin uusiin mahdollisuuksiin liittyy riskejä: esimerkiksi levän viljely ihmisravinnoksi saattaa vahingoittaa herkkiä vesiekosysteemeitä. 8/2017 SUOMEN LUONTO 65 6) TUTKITAAN UUSIA VAIHTOEHTOJA Ruuan tuotannossa tehdään jatkuvasti uusia innovaatioita, joista voi löytyä apu maailman ruokaongelmaan. Tämä on yleistä monissa kehitysmaissa. Tämän vuoksi innovaatiot eivät ole kaikkien saatavilla. Lähituotanto ei ole automaattisesti ekologista, sillä ympäristövaikutukset riippuvat valitusta viljelymenetelmästä.
TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA ANNA RIIKONEN 66 SUOMEN LUONTO 8/2107 H o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Silmästä silmään Taiteilija Samuli Heimonen näkee susikeskustelussa yhteiskunnan tämänhetkisen kuvan. 66 SUOMEN LUONTO 8/2107
Luontosuhde on kuitenkin tullut tietoisemmaksi eläinmaalausten myötä. Demoniset mielikuvat saavat yliotteen”, sanoo Heimonen. Sutta on vaikea ymmärtää, villieläimen maailmaan ei ihmisellä ole pääsyä. ”Siinä, minkä me luokittelemme pahaksi, voikin olla jotain arvokasta, jos vain katsomme uteliaasti emmekä pelokkaasti. Valokuvissa susi saattaa katsoa kohti, mutta silloinkaan se ei oikeastaan katso meitä. 8/2107 SUOMEN LUONTO 67 U svan keskeltä tuijottaa kaksi pistävää silmää. Susi nimeltä Hessu Ajatus susimuotokuvien maalaamiseen lähti Hessusta. Luonto on kaikki Luonto on ollut Saarijärveltä kotoisin olevalle Heimoselle aina läsnä. Ehkä tulija katsoo maalauksia avoimesti ja näkee sudessa jotain uutta. Sitä seurasivat tiikerit, hait, puhvelit ja monet muut lajit. Hän tahtoi, että kuvissa on joku. ”Joku, jolla on persoona ja historia. Heimonen luki pantasuden tarinan sanomalehdestä. Näyttelyyn voi tulla kuka vaan, millaisella mielellä tahansa. Toisaalta ne ovat vieraudessaan kiehtovia. Uudelleen kirjoitettu historia, 2017. Ihmiset ja mielipiteet ovat jakautuneet tiukkoihin leireihin. ”Mitä me näemme, kun katsomme kuvaa sudesta?” kysyy Heimonen. Minun maailmankatsomuksessani pahuus voi asustaa vain ihmisissä, ei koskaan eläimissä.” Susi ei ole vain yksi kuva, viekas hahmo, joka haluaa ihmiselle pahaa. Todellisissa muutoksissa ensin muuttuu mielikuva, ja vasta sitten muuttuu maailma.” Puoleensavetäviä kuvia Heimosen teoksissa keskeisiä ovat uhkaavat mutta silti houkuttelevat elementit. Ne kaikki pitäisi pystyä kohtaamaan. Isoäiti oli ensimmäinen, sen jälkeen kuvataiteilija Samuli Heimonen on maalannut kymmeniä susia. Heimonen käyttää eläimiä symbolisessa merkityksessä heijastamaan ihmisen tarpeita ja unelmia, mutta niillä on merkitys myös omana itsenään. Suuret eläinhahmot voi nähdä pelottavina. Hankalinta on tavoittaa katse ja olemus. saakka. Lopulta Hessu tuli ammutuksi”, hän kertoo. ”Jos käsityksiä sudesta halutaan muuttaa, pitää ensin käydä käsiksi mielikuvaan. Heimosen maalauksissa susi näyttäytyy välillä koiramaisen ystävällisenä, välillä saalistavana petona, välillä se on valjastettu kantamaan mukanaan koko ihmiskunnan historiaa. Menneisyys, unelmat, halut ja kaikki”, Heimonen selittää. Teosten aiheina ovat mielikuvat sudesta, ei itse eläin. Susi on vain yksi vainotuista. ”Luonnon moninaisuuden ymmärtäminen on ollut minulle, joka on ottanut vähän myöhään selvää näistä asioista, tavattoman riemullista.” Henkilökohtainen luontosuhde ja teos ten luontosuhde käyvät jatkuvaa vuoropuhelua. ”Siinä oli henkilö nimeltä Hessu, sen tyttöystävät, pentueet ja kaikki. Oleellisia ovat mielikuvat.” Muotokuvat ovat Heimosen kannanotto susikeskusteluun. Susi ei katso ihmistä kuten koira. Kertomus pysäytti. Heimonen ei halua maalauksillaan saarnata. ”Kun me emme näe tai tiedä tarpeeksi, me kuvittelemme loput ja pelkäämme aina pahinta. TE O SK U VA T: SA M U LI H EIM O N EN. Susi on meille vieras. ”Susikeskustelussa mielipiteiden kaksinapaisuus peilaa hirveän terävästi sitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu laajemmassa mielessä”, hän sanoo. Hän alkoi maalata eläimiä viitisentoista vuotta sitten. Ensimmäinen malli oli oma koira. Vihatut, syrjityt ja vainotut Taiteilijana Heimonen etsii solmukohtia, yksittäisiä asioita, jotka ovat jotenkin yleistettävissä. Heimonen toteaa, että iso osa susikeskustelusta ei lopulta liity lainkaan suteen. ”Luonto on kaikki”, hän sanoo. Heimonen halusi näyttää suden yksilönä. H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A ”Ensin muuttuu mielikuva, ja vasta sitten muuttuu maailma.” Isoäiti, 2015. Se on tuhat kuvaa, tuhat erilaista katsetta. Heimosen näyttely on avoinna Gumbostrand Konst & Formissa Sipoossa 5.11. Hän toivoo, että niiden kautta ajatukset luonnon ja eläinten oikeuksista kulkeutuisivat hiljaisesti ihmisten tietoisuuteen. Heimonen pyytää katsomaan sutta silmiin. Siellä on isoäiti. Paikallinen luonto ja luonnon monimuotoisuus ovat hänelle tärkeitä. Avoin viha ja väkivalta ovat nykypäivän todellisuutta. n Kursivoidut lainaukset ovat Samuli Heimosen kirjasta Me olemme susi (Kustannus Oy Taide, 2017). ”Harva on oikeasti nähnyt suden, ollut sen kanssa tekemisissä. Takana on paljon muuta: historiallisia syitä, kaupungin ja maaseudun välistä vastakkainasettelua, epäluuloa lainsäätäjää kohtaan, turvattomuuden tunnetta ja kontrollinhalua
TEKSTI ANNAKAISA VÄNTTINEN AN T T I A H TI L U OT O GU M M E R U S K U S T AN NUS TA N JA KO LJ O N EN / JU U SO N O R O N KO SK I TA N JA KO LJ O N EN / JU U SO N O R O N KO SK I Nuotiojuuresten reseptin sekä muita maukkaita ohjeita löydät nettisivuiltamme.. Kirppiksiltä ja omista kaapeista pengotut vanhat teräsastiat toimivat usein aivan yhtä hyvin.” Retkiruokavarusteita saa helposti myös lainaksi tai vuokralle. Retkieväs saa potkua chilistä, ja kananmunat voi savustaa kypsiksi. n Poimi konkareiden reseptejä osoitteesta www.suomenluonto.fi. Tässä kolmelta kokeneelta retkeilijältä heidän parhaat retkiruokavinkkinsä. 68 SUOMEN LUONTO 18/2017 PA T RI C K D EG E RM A N K O T O N A Maistuvaa retkeä! MAKUNAUTINTOJA LUONNON HELMASSA RETKIMUONAN VALINTAAN vaikuttaa luonnollisesti retken pituus, kohde sekä vuodenaika. ”Mitä pidempi retki, sen tärkeämmiksi seikoiksi tulevat ruoan paino, kypsennysaika ja ravintoarvot”, Jakosuo sanoo. Suosikkikohteekseen hän kertoo Kaldoaivin erämaan. ”Vaelluksille suunnittelen ruokia, jotka valmistuvat mahdollisimman vähällä keittämisellä. Jos reissun luonne edellyttää pussiruokaa, suosittelee Sebastian panostamaan maustamiseen: ”Pussisienipasta muuttuu järkyttävästä siedettäväksi, kun siihen lisää kuivattuja mustiatorvisieniä ja raastaa muskottipähkinää päälle.” Oroza muistuttaa maalaisjärjen käytöstä välineostoksilla. Paljon retkeilevänä Jakosuo kaipaa vaihtelua retkiruokiin. ”Retkija nuotioruokailuun suunnitellut astiat maksavat parhaimmillaan maltaita. Päiväreissulle tai yhden yön telttaretkelle tulee pakattua mukaan erilaisia raaka-aineita kuin viikon vaellukselle, jolloin grammanviilauksella on iso merkitys. ”On olemassa sanonta, jonka mukaan vaellukselle tai retkelle ei lähdetä laihduttamaan, joten kannattaa aina varata mukaan tarpeeksi murkinaa, sillä eihän sitä koskaan tiedä, kauanko luonnossa viihtyy.” Himari paljastaa oman vinkkinsä: ”Vaikka luonto on retkeilijän paras mauste, minä lisäisin annokseen tai kaakaon sekaan tujauksen kotimaista chilijauhetta.” Sebastian Oroza, erätaitokouluttaja Sebastian Oroza retkeilee monipuolisesti sekä pääkaupunkiseudun lähistön luontokohteissa että kauempana enemmän erämaisissa maisemissa. Hän nostaa suosikkiretkikohteekseen Aulangon perinteikkään luonnonsuojelualueen. Asettele hehkuvia hiiliä vähän kerrallaan kattilan kylkeen ja savusta näin munat kypsiksi.” Minna Jakosuo, eräopas Minna Jakosuo tekee mielellään pitkiä vaelluksia ja liikkuu luonnossa kaikkina vuodenaikoina. Kysyimme retkiruokavinkkejä konkareilta. Suosikkikohteinaan Oroza mainitsee pohjoisesta Muotkan seudun, Vätsärin erämaan ja etelästä Kellokosken Santakosken. Silloin säästyy poltto ainetta tai puita.” Jakosuo käyttää luonnon antimia hyväkseen sesongin mukaan: Keväällä ja kesällä villiyrttejä ruokia piristämään, syksyllä kotimaisia juureksia, sieniä ja marjoja. Oroza antaa kokeilemisen arvoisen vinkin nuotiolla kokkaamiseen: ”Laita rahkasammalta kattilaan ja hautaa sinne kananmunia. Marinella Himari, seikkailubloggari Marinella Himari retkeilee sekä kotimaassa että ulkomailla ja nauttii myös yksin luonnossa liikkumisesta
A N N A K A IS A VÄ N TT IN EN Lapset innostuvat, kun saavat kerätä ja kokata. Resepteissä hyödynnetään luonnon antimia ja loihditaan niistä herkullisia aterioita, esimerkiksi suolaheinälettuja. Ruokaan kannattaa poimia tuoreita metsän antimia, sieniä, marjoja tai villivihanneksia. Puista loisteliaimpia ovat pihlaja, haapa sekä vaahtera. Retkeilykaupoista saa monipuolisia ateriapusseja. Juuri nyt on hyvä ajankohta kuivattaa syksyn satoa ja valmistaa itse omat kuivamuonat. Eväitä pikkuväelle LIEDELLÄ helpottavat raakaaineiden hankintaa. Tuore ja terveellinen ruoka antaa puhtia niin lapsille kuin aikuisillekin. Myöhäinen sato kannattaa poimia talteen. Sekoita lopuksi joukkoon juustoraaste ja valkosipuli. IS TO CK PH O TO JO H A N N A M EH TO LA Luonnon väriloistoa RUSKA VÄRITTÄÄ tänä lämpimänä syksynä kauniisti niin lehtipuita kuin maatakin. MAUKKAITA VINKKEJÄ RETKELLE JO H A N N A M EH TO LA. Maaruskaan sävyjä antavat esimerkiksi mustikka, juolukka, riekonmarja ja vaivaiskoivu. TERHI FRIMAN JA ANTTI SARAJA: Luontoruokaa (Maahenki, 2017) Tarinoita ympäri Suomea ja herkullisia reseptejä luonnon antimista tarinoilla höystettynä. Luonnon tarjoamia värejä voi hyödyntää myös sisustuksessa. Pihan sopukoissa kasvaa uusia voikukan lehtiä ja poimulehti näyttää kukkivan, vaikka on jo lokakuu. Valmiiksi tehty lettutaikina valmistuu nuotiolla herkullisiksi lätyiksi, ja täytteitä voi vaihdella suolaisesta makeaan. Mittaa lehdet, öljy, siemenet ja mausteet tehosekoittimeen ja soseuta tasaiseksi. Ohjeista heti kokeiluun pääsee ainakin trangialla valmistettu villiyrttifocaccia sekä marjaisa kaurapaistos. Selkeät kauppalistat helpottavat raakaaineiden hankintaa. Syksyllä mukaan kannattaa varata sipulia ja kermaa sienikastiketta varten ja kiehauttaa perunat kastikkeen kylkeen. Halloumi ja tofu paistuvat nopeasti leivän väliin. He voivat kerätä sieniä tai marjoja, silputa raaka-aineita tai valmistaa jälkkärin: banaaniin tehdään viilto, sisään suklaapaloja ja hiillokseen hetkeksi muhimaan. Lapset innostuvat, kun heidät otetaan mukaan ruoan valmistamiseen. 18/2017 SUOMEN LUONTO 69 PÄIVÄRETKI TAI VAELLUS, sieniretki tai viikonlopputelttailu, eväät ovat retken kohokohta sekä isoille että pienille retkeilijöille. SAMI JA KASPER GARAM: Keittiö retkellä (Metsäkustannus, 2016) Monipuolisia ruokavinkkejä erilaisille retkille Suomen linnasta Karhun kierrokselle ja festaripiknikiltä tunturivaellukselle. Katso helpot ohjeet www.suomenluonto.fi. Syksyn lehtiä voi liimata lasipurkin kylkeen ja tehdä kauniin sävyisiä tuikkukippoja. Kotona voi tehdä valmiiksi kasvispihvin tai falafelien taikinan paistettavaksi trangial la. Evästys riippuu retken pituudesta, kohteesta ja varustelusta – vaelluksella muksut vaativat tuhtia ruokaa, mutta kantaja kevyttä. Kirjan reseptit on jaoteltu kätevästi vuodenajan mukaan. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. (JM) Villiä syyssatoa LÄMMIN SYKSY hellii myös villivihanneksia. Muita hyviä reseptejä löytyy Villivihanneksetsovelluksesta, lue lisää: www.suomenluonto.fi/sovellus. Paahda pinjansiemeniä kuivalla ja kuumalla paistinpannulla. MAAHUMALAPESTO 3 dl maahumalaa (kaveriksi sopii laittaa myös ketunleipää) 1 dl pinjansiemeniä 1 valkosipulinkynsi 1 dl oliiviöljyä suolaa ja mustapippuria myllystä ½ dl parmesaaniraastetta Huuhtele maahumalan ja ketunleivän lehdet. Talvenkin vihreässä nutussaan viettävästä maahumalasta voi pyöräyttää makoisan peston, joka maistuu pehmeän juuston tai salaatin mausteena. Pienten lasten kanssa nopeus ruuan valmistumisessa on valttia, joten pussipuurot, annoskaakaot ja pussipastat toimivat. n ANNAKAISA VÄNTTINEN MINNA JAKOSUO: Parempaa retkiruokaa (Gummerus, 2017) Inspiroivia ruokavinkkejä pitkille ja lyhyille retkile. Retkiruokaan saa ripauksen luksusta, jos esivalmisteluihin on aikaa. Kun kokkaamiseen on aikaa, kokeile nuotiolla risottoa tai kypsyttele herkullisia nyyttejä kauden kasviksista. Päiväretkelle voi ottaa painavampaakin reppuun
Aamupäivä kuluu nopeasti ja lapsen päiväunien lähestyessä on aika palata alas jokilaaksoon. Täällä metsät ovat Suomen metsäisimpiä. Hindsby on pinnanmuodoiltaan monipuolinen ja mielenkiintoinen retkikohde. KIIPEÄMME kohti kallion lakea pähkinäpensaiden muodostaman vihertunnelin läpi. Nykyään retkikuntaamme kuuluu kaksivuotias lapsi, jonka seurassa retkemme ovat melko lyhyitä aamutai iltapäiväretkiä. Hopeanharmaa jäkälämatto tuntuu kivalta. Pysähdymme Sipoonkorven Hindsbyn alueelle, Länsitie 152 kohdalle, josta metsäautotie johtaa kulkijansa jokilaakson yli korpeen. Lyhyen matkamme varrella lapsella riittää tutkittavaa: kaatuneella puunrungolla kiipeilevät muurahaiset, ja niiden valtava kotipesä, torvisienet ja suppilovahverot aivan polun tuntumassa. Paikalla ei ole merkittyjä retkeilyreittejä, mutta leveämpi polku poikkeaa tieltä johdattaen ojan yli kohti taustalla kohoavaa jylhää kalliomaisemaa. On evästauon aika. V IR IK K E IT Ä Vinkkejä moneen menoon! Ystävän retkivinkki Pähkinäpensaasta löytyi pieniä pähkinöitä. KU VA T: SU SA N N A KE KK O N EN. n SUSANNA KEKKONEN Kirjoittaja on valokuvaaja ja Suomen Luonnon avustaja. Alueen korkeuserot ovat suuret, mutta pieni lapsi matkustaa helposti kantorinkassa. Edellisen illan papupata lämpenee retkikeittimellä hetkellä. Edellispäivän papupata täyttää vatsat. Mustattorvisienet oikovat torviaan aivan polun vieressä. Se on ollut sijaintinsa takia yksi suosituimmista retkikohteistamme. Hindsbyn metsässä riittää puita. 70 SUOMEN LUONTO 18/2017 V IR IK K E IT Ä Vinkkejä moneen menoon! Lapsen kanssa korvessa SIPOONKORVEN kansallispuistoon hujauttaa Helsingin itäisestä kantakaupungista autolla 20 minuutissa. Tiheässä kasvavat jättimäisen korkeat kuuset kurkottelevat kohti taivasta ja luovat osaltaan Hindsbyn maisemaa. Ylhäällä kallion lakea peittää hopeanharmaa matto palleroporonjäkälää sekä heleän sinipunainen kanervikko
Suomen Luonnon pitkäaikaisille lukijoille tuttu lintumies-Linkola saa myös tilaa, mutta ehkä aavistuksen vähemmän. ????. Vaikka Linkolan ja hänen ystäviensä näkökulma hallitsee kirjaa, ääneen pääsevät myös entinen vaimo, varsin suorasanaiset tyttäret, kahdenkin kolmiodraaman osapuolet ja yhteiskunnalliset kiistakumppanit. Kuvillaan hän kertoo usein tarinan siitä, mitä kameran edessä tapahtuu pitkän valotuksen aikana. Nämä tunnetuimmat puolet näkyvät myös elämäkerrassa, koska Kylänpää kertaa paljon Linkolan kirjojen ja Suomen Kuvalehden seiden vastaanottoa. Kylänpää kuitenkin myötäelää päähenkilöään niin, että jopa sellaiset asiat kuin natsismin ihannointi alkavat tuntua ymmärrettäviltä: Linkola syntyi vuonna 1932 oikeistolaiseen, akateemiseen sivistyssukuun, eikä saksalaista veljeskansaa niissä piireissä vieroksuttu. Hänen isänsä oli Helsingin yliopiston rehtori Kaarlo Linkola ja äidinisä yliopiston kansleri sekä germaanisen . Pekka Luukkolan laaja maisemanäyttely on osa Suomi 100 ohjelmaa. 18/2017 SUOMEN LUONTO 71 KIR JA N KU V IT U ST A VALOKEILASSA OLEN TAVANNUT Pentti Linkolan muutaman kerran, ja joka kerta hänen puheäänensä on hätkähdyttänyt. Hänet tunnetaan myös taitavana kirjoittajana: kirjoituskoneen näppäimillä hänen kankeat kouransa ovat notkistuneet, ja niistä on irronnut milloin pakahduttavaa luontoja ihmiskuvausta, milloin raivokkaita rivejä, milloin kolean kirkkaita toteamuksia olemisemme ehdoista. Painotuksista voi tietysti saivarrella. Voimakkainta proosaa hän on kirjoittanut kaunokirjallisimmillaan. Mikä on se Linkola, joka tulee kestämään aikaa. Holokaustin paljastuminen sodan jälkeen tuli sen sijaan järkyttävänä yllätyksenä. Linkola itse on sinnikkäästi kieltäytynyt kirjoittamasta muistelmia, mutta Suomen Kuvalehden toimittaja Riit ta Kylänpää on onnistunut ujuttautumaan hänen kirjurikseen. lologian professori Hugo Suo lahti. 25 kookasta teosta sisältävä näyttely oli jo esillä Turun kirjamessuilla, ja nyt se nähdään Helsingin Messukeskuksessa 26.–29. lokakuuta. Kuva on kauniiseen päin kallellaan, mutta sen verran ristiriitainen, että se saattaa olla hyvinkin tosi. Näin rakentuu kuva miehestä, joka on parhaimmillaan hillittömän sosiaalinen, hauska ja valloittava, mutta huonolla hetkellään julkea, masentunut ja jopa aggressiivinen. ELÄMÄKERRASSA Linkolalla olisi tilaisuus selittää, mitä hän on tarkoittanut sanomisillaan. Elämäkerralla on mittaa sen verran, että siihen mahtuvat ristiriitaisenkin hahmon monet puolet: lapsi-Linkola, lintumies-Linkola, humoristi-Linkola, kalastaja-Linkola, isä-Linkola, rakastaja-Linkola, poleemikko-Linkola, aktivisti-Linkola, kirjailija-Linkola, ja niin edelleen. Saksalaista kulttuuria pidettiin kotona arvossa. Se on hiljainen ja hauras, aivan erilainen kuin se ääni, joka puhuu hänen kirjoissaan. Linkolan tyyliin selittely ei vain kuulu. Nyt tuohon yksityisempään Linkolaan voi tutustua myös kirjan lukemalla, sillä hänestä on ilmestynyt elämäkerta Pentti Linkola – ihminen ja legenda (Siltala 2017). Signilskärin lintuaseman yksinäisyydess ä Linkola löysi monet ydinajatuksens a. Maiseman valossa KIR JA N KU V IT U ST A Linkolan oman äänen, on ansio. Suomen Luonnon kijoille tuttu lintumies-Linkola saa myös tilaa, mutta ehkä aavistuksen vähemmän. Hän liikkuu teoksissaan usein meren ja järvien rannoilla sinisävyisissä maisemissa tutkien valoa, aikaa ja liikettä. Suurelle yleisölle Linkola on tutuin ympäristöajattelijana, jonka huulilta on aina irronnut otsikko. ympäristöajattelijaa, mutta minä tarjoan varmoiksi muita hevosia. Faktoista hän on taas pitänyt parhaiten kiinni säntillisenä lintuhavaintojen kirjaajana. Nämä tunnetuimmat puolet näkyvät myös elämäkerrassa, koska Kylänpää kertaa paljon Linkolan kirjojen ja Suomen Kuvalehden julkaisemien esseiden vastaanottoa. www.luukkola.fi, kirjamessut.messukeskus.com. Mistä otsikot ovat kummunneet. Kylänpää näyttäisi veikkaavan ympäristöajattelijaa, mutta minä tarjoan varmoiksi muita hevosia. tuskoneen näppäimillä hänen kankeat kouransa ovat notkistuneet, ja niistä on irronnut milloin pakahduttavaa luontoja ihmiskuvausta, milloin raivokkaita rivejä, milloin kolean kirkkaita toteamuksia olemisemme ehdoista. IHMINEN ON monta ihmistä yhtä aikaa, ja Pentti Linkola ehkä useampia ihmisiä kuin moni muu. TEKSTI JOUNI TIKKANEN Toden oloinen Linkola SUOMALAISEN maiseman kuvaajana ansioituneen Pekka Luukkolan maisemateokset juhlistavat Suomi 100 teemaa kirjamessuilla. Luukkola tuo kuvissaan esille uusia tapoja kuvata maisemaa. kestämään aikaa. Pentti Linkolan elämäkerta kattaa ristiriitaisen hahmon monet puolet. Se, että Kylänpää on saanut kirjaan Linkolan oman äänen, on ansio. PE KK A LU U KK O LA
Maisemat olivat henkeäsalpaavat.” Anne Moilanen kuvasi värikkään maiseman 16. Ruskan värejä Kilpisjärvellä ”PATIKOIMME viikonloppuna Mallan luonnonpuistossa Kilpisjärvellä. Jalan puuttuminen ei näyttänyt sitä pahemmin vaivaavan. syyskuuta.. 72 SUOMEN LUONTO 8/2017 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. /havaintokirja TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Jalkapuoli mustarastas ”PÄÄSTIN viime vuoden marraskuussa rotanloukkuun jalastaan kiinni jääneen mustarastaan vapaaksi. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Helmet sateen jälkeen ”SATOI koko viikon ja viikonlopunkin. syyskuuta Karesuvannossa, Enontekiöllä. Lintu kävi koko talven pihamme lintulaudalla. Sunnuntaiaamuna sade lakkasi ja löysin helmiä.” Sannamari Blinnikka-Tyrväinen sai ikuistettua hetken sateen jälkeen 11. Tuntui, että lintu tunnisti minut, sillä se ei lähtenyt lentoon, vaan päästeli lyhyitä viserryksiään pyrstöä nostellen, kun kuljin kahden koirani kanssa sen ohi parin metrin päästä”, helsinkiläinen Paavo Siukonen kertoi seuraamastaan mustarastaasta. Syyskuussa rastas oli pihaaltaassamme pesulla. Jonkin aikaa vasen jalka roikkui paikallaan, kunnes se irtosi, ja talvella otetuissa kuvissa näkyi vain lyhyt tynkä
Synnyttävä kyy ”SATUIN paikalle kyyn synnytykseen. Maija Savolainen tallensi töyhtöpäiden ateriahetken Nurmeksessa lokakuun ensimmäisenä päivänä. Hanna Järvinen kuvasi 18. Muutama poikanen oli jo ehtinyt tulla maailmaan, mutta kolmen kyyvauvan syntymän ehdin nähdä.” Anniina Olkkonen todisti iloista perhetapahtumaa 23. Hannu Rasinranta ikuisti näyttävän sienen syyskuun lopussa Hauholla. Koralli kuivalla maalla KORALLIORAKAS kasvaa järeän lehtipuun laholla maapuulla. 8/2017 SUOMEN LUONTO 73 Sinivalkoinen aamu ”OLIN kuvailemassa aamuvarhaisella usvaisia maisemia, kun tämä laulujoutsenperhe lipui näköpiiriini ja täydensi näkymän Suomen juhlavuoden kunniaksi.” Jukka Risikko onnistui ikuistamaan juhlallisen näyn Lapualla syyskuun alussa. syyskuuta nuijapäitä lammikossa Liedossa. Ei liene vaikea arvata, mistä se on saanut nimensä – meressä kasvaa hyvin samannäköisiä koralleja. Töyhtöpäät aterialla TILHET nauttivat runsaasta pihlajanmarja sadosta. Syksyn nuijapäät SAMMAKON NUIJAPÄÄT ovat harvinainen näky syyskuussa. syyskuuta Hartolassa.
Tunnettuja satiirikkoja ovat ol leet Rabelais, Voltaire, Orwell ja Grass. Vää rinkäsittämisen, ja erityises ti tahallisen väärinkäsittämisen, vaara on suuri. (SL 6/17). Tosikot ovat niin rasittavia, että heil le on pakko hiukan nauraa. Satiirin keinoja ovat mm. 74 SUOMEN LUONTO 8/2017 Saako luonnon suojelija nauraa. Kotimaisista satiirikois ta kannattaa nostaa esiin Veik ko Huovinen ja Erno Paasi linna, musiikin puolella M.A.Nummi nen. Naurun takana on kuiten kin haudanvakavien asioiden esille tuonti. Äänestä . En kuitenkaan soimaa kirjoituste ni kritisoijia, sillä tähän ilmiöön olen törmännyt yhtä usein kuin muutkin satiirikot. Sa tiiri tunnettiin jo antiikin ajoilla. Moskovan välirauhassa 1944 Suomen luovuttamat pohjoi sen Laatokan kunnat lännes tä itään olivat Hiitola, Kurkijoki, Lumivaara, Jaakkima, Sortava lan maalaiskunta, Harlu ja Impi lahti. PAULA KRESTJANOFF, HELSINKI Yötä mustempi Mahtava kuvaus yhteydestä luontoon! Hellyttävä tarina. Somemaailman aikaan satii ri on muodostunut monen vas taavan tyylittelyn ohella han kalaksi välineeksi, sillä somes sa esimerkiksi ironia ja parodia eivät tule täysin ymmärretyik si edes hymiöiden avulla. Mika Kauppinen tuskaili puhe tyyliä kolumnissani Tuoko kaivos onnen. Entinen Har lu on jaettu Harlun ja Läskelän maalaiskuntiin. Kirjallisuustutkimuksen mu kaan satiirissa instituutio tms. Luonnonsuojelussa on haudanvakavia asioita tuo tu haudanvakavasti esille, eikä se keskivertoa sohvankuluttajaa tempaa mukaansa. Karjalan tasaval lassa, toisin kuin Karjalan kannaksella, suomalainen pai kannimistö on pääosin säilynyt, mutta hallinnollinen aluejako on nykyisin toinen. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (Klikkaa lehden kansikuvaa.) tai . Ja siilit ovat sympaattisia. Pitkäranta täs sä yhteydessä on Pitkärannan piiri, jossa Harlun ja Läskelän li säksi ovat Impilahden ja Sal min maalaiskunnat sekä Pitkä T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I @ Mitä mieltä lehdestä. Paikka on entinen Har lun Joen suu, nykyinen Läske län Hiidenselkä. Tämän voisi ki teyttää vaikkapa lauseeseen: keskitysleiritkin ovat työllistä vä hanke. Satiirille on luonteenomais ta kielen iloittelu ja vahva liioit telu. Matkaan Laatokalle lähde tään ”Pitkärannan Hiidense lästä”. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Siili suunnistaa nenällään. Olen luullut tietäväni paljon siilistä, mutta tämä muutti tietämystäni. PERTTI MÄÄTTÄNEN, KORPILAHTI Olipa kerran siemen Hieno kooste upeine kuvineen taas kerran luonnon monimuotoisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. LUKIJOILTA Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan Luonnonkalenteri vuodelle 2018. Näitä asioita ei tule tarkemmin ajateltua esim. En jaksa synkistellä, vaan haen ilmaisuuni ja asioiden käsittelyyn hilpeyttä ja tragi komiikkaa, sillä tiedän naurun parantavan vaikutuksen. Wikipedian mukaan se on taiteen laji, joka tarttuu todel lisuuden ja ihanteiden eroavai suuksiin kritisoiden yhteiskun nan epäkohtia. VESA LUHTA TIEDETOIMITTAJA SUN MUUTA Laatokan nimistö on muuttunut Suomen Luonto (7/2017) esitte li Laatokan luodot kansallis puistohanketta. Jos lukija muis taa Laatokan rannat ajalta en nen viime sotia, kansallispuiston sijoittaminen kartalle saattaa olla vaikeaa. Kirjoitukseni kärki oli kuiten kin vallanpitäjissä, jotka loput tomiin hokevat suurten mie histen hankkeidensa työllistä vän vaikutuksen kaikenparan tavuutta, kaiken muun moraa lin unohtaen. liioit telu, parodia, ironia, karnevali sointi ja shokeeraaminen. Pyydän huomioimaan, et tä kolumni oli tyylilajiltaan sa tiiri. Myönnän olevani osin tyylila jieni vanki. Luontokaupan pehmolepakkokaverukset voitti Sara Rökman. Laatokan rantaan ulottui vat myös Lahdenpohjan kaup pala keskellä Jaakkimaa ja Sor tavalan kaupunki. TIINA LEHTONEN, JYVÄSKYLÄ Tämä oli uutta tietoa minulle, siksi nostan sen ykköseksi. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. rikkaruohojen kanssa tuskaillessa. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.. LAURA INGMAN, LIELAHTI TL Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Terveyttä metsäsienistä Sienten terveellisyys yllätti. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 29.10.2017. yritetään saada naurunalaiseksi. KAISA LAHTINUUTTILA, JYVÄSKYLÄ
www.yllaksenyopuu.com rannan kaupunkikunta. www.eaglephotography.. Kolme mallia: Kuinka kovaa tuulee. 18/2017 SUOMEN LUONTO 75 Skywatch BL, Bluetooth sääasema BL-300, tuuli, lämpö, kosteus 175 € BL-400, lisäksi ilmanpaine 195 € BL500, lisäksi vielä UV-indeksi 225 € Langaton sääasema iOS tai Android laitteessasi. Kuk rilla pesi silloisten tietojen mu kaan mm. Vuotaako tiskikone. Useita erilaisia aloituspakkauksia jotka sisältävät Gatewayn, alkaen 59,90 € Yksi Gateway voi välittää jopa 50 anturin tiedot. Suomen aikaan Pitkäranta oli ”vain” kai vos ja teollisuuskeskus Impi lahdella. Kojonsaa ren hiekkarannat tunnettiin Kur kijoella ja kauempanakin Vätikän hiekkoina. Lehden kartassa (s. Kurkijokea on myös Heinäsenmaa ja kartassa sen pohjoispuolella oleva Kukri. Mäkisalo ja sen mahtava Pe kanriutta olivat Impilahtea, Pel lotsalo Sortavalan maalaiskun taa. Suomen Luonnon numerossa 7/2017 julkaistusta Pekka Hännisen artikkelista Talot kiertoon, oli sivun 40 ensimmäisestä kappa leesta jäänyt osa lauseesta pois. Kotona kytket Gatewayn olemassaolevaan nettiyhteyteesi ja lataat ilmaisen sovelluksen älypuhelimeesi. Jäikö ovi auki. Joko sauna on lämmennyt. Ne on kirjoittanut erikois tutkija Jarmo Koistinen Ilmatieteen laitokselta. merimetso! TERHO POUTANEN Oikaisuja Suomen Luonnon numerossa 7/2017 julkaistusta artikkelista Suuri äänetön muutto oli jäänyt pois tutkatekstien kirjoittaja tieto. Mittaustiedot voit tallentaa tai jakaa Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa. Alueen länsipäässä Kojon saari ei ole vain ”lähellä Kurkijo kea” vaan Kurkijokea. Saarista itään olevat Pitkärannan kaupunki ja Salmi eivät mahdu kartalle ei vätkä Laatokan luodot kansal lispuistoon. Näihin kysymyksiisi näet vastauksen kännykästäsi iOS 7.0 ja Android 3.2 laitteista alkaen. Lisäanturit alkaen 19,90 € Mobile Alerts, mittausja hälytysjärjestelmä, alkaen 59,90 € www.paratronic.fi Paratronic Oy 0400-297526 paratronic@paratronic.fi Lähde katsomaan tai kuvaamaan maakotkaa Ylläksellä! Löytyy myös majoitus! 0400 796 012 info@yopuu.. Nyt voit selata puhelimellasi mittaustietojasi ja saat haluamistasi asioista hälytyksen. 60) oi kean laidan kolme ulkosaarta ovat Impilahden Ranta, Töysä ja Munatskusaari. Lause kuuluu kokonaisuudes saan näin: ”Uudelleenkäytetyn betonielementin päästöt ovat saksalaistutkimuksen mukaan vain murto-osa siitä, mitä uuden elementin tekeminen tuottaa.” Lue juttu kokonaisuudessaan Suomen Luonnon verkkosivuilta: www.suomenluonto.fi/sisalto/ artikkelit/talotkiertoon/ JU H A M ET SO Mäkisalon Pekanriutta oli ennen Impilahtea.
Huomasin Kemiön saaristossa viime lokakuun 29. PA SI K A N N IS TO / VA ST AV A LO Yksinäiset kyhmy joutsenen poikaset eivät ole myöhäis syksyllä harvinainen näky .. Aerosolit ovat lähinnä sulfaat teja, siis rikkiyhdisteitä. Kiinnostaisi tietää, paljonko niistä tulee päästöjä, ja miten ne vaikuttavat. 76 SUOMEN LUONTO 18/2017 Oliko kyhmy joutsenen poikanen hylätty. Tulivuoret tuottavat ilmaston muutosta vauhdittavaa hiilidioksidia (CO 2 ) noin sata miljoonaa tonnia vuodessa. n Oletan, että kyseessä on suurempi poi kue ja yksi poikanen on erillään. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Ihmisen ei ole syytä puuttua luonnon varaisten terveiden eläinten tekemisiin. Ihmiskunnan kontolle tulee noin 30 gigatonnia vuodessa. Yksinäiset joutsenen poikaset myöhäis syksyllä ja talvella eivät ole mitenkään har vinaisia, vaikka poikueita myös liikkuu vie lä yhdessä. Missä määrin maailman toimivat tulivuoret kiihdyttävät ilmastonmuutosta. n Maapallolla on tällä hetkellä noin 500 toimivaa tulivuorta. Ehkäpä tämä poika nen on halunnut itse opetella erillään toi meen tulemista. Mää rä on kuitenkin vähäinen, alle prosentin sii tä mitä ihmiskunta tuottaa fossiilisten polttoaineiden kautta (hiili, öljy, maakaa su jne). päivä, että kyhmyjoutsenen poikanen oli jätetty yksin. Samankin poikueen poikaset näyttävät kehittyvän itsenäisik si eri aikoihin. Osa niistä on meren pohjissa. SEPPO VUOLANTO Miten tulivuoren purkaus vaikuttaa ilmastoon. Syksyllä poikasten saavutettua lento kykyisyyden poikueen perhesiteet alkavat höllentyä niin, että poikaset voivat viettää aikaansa erillään jommastakummasta tai molemmista emoista. Tämä suhde on pysynyt suurin piirtein samana ai nakin 100–150 vuotta, minä aikana ihmis peräinen ilmastonmuutos on vauhdittunut merkittävästi. Eläinten käyttäytymistä ei pidä inhimillis tää omien aivoitustemme mukaisiksi. Kysyjä ei kerro tarkemmin, millä perusteella hän ar velee, että kyhmyjoutsenemot ovat jättä neet poikasen yksin. Olisiko poikasta pitänyt auttaa. Joissain tapauksissa joutsenkoiras ei näyttäisi enää hyväksyvän täysikasvuis ta poikasta muun poikueen mukaan, vaik ka tämä itse vielä haluaisi seuraa. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Näin siis tulivuoret eivät juuri lainkaan kiihdytä ilmastonmuu tosta hiilidioksipäästöjensä kautta. Voimakkaiden tu – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N E E T A L IC E K A R L S S O N JA M A R I P IH L A JA N IE M I – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Tässä saattaa olla kyseessä tulevan pesimäkau den elinpiirin varaaminen. Tulivuorista pääsee ilmakehään eniten vesihöyryä ja erilaisia aerosoleja sekä hii lidioksidia. Kevätpuolella ennen uutta pesimäkautta kaikki poikueet ovat jo hajonneet
Tulivuorien aiheuttamia suuria ilmas tollisia häiriöitä tunnetaan muun muas sa 1810luvulta, jolloin Indonesian alueel la tapahtui muutamia suuria tulivuoren purkauksia (mm. Sen vaiku tuksista aiheutui suuria muutoksia ilmas toon eri puolilla maapalloa. Sappiruoho on tyypillinen lyhyen päivän kasvi, joka meillä aloittaa kukintansa vasta elokuulla, kun yöt ovat jo tummuneet. Sappiruoho kasvaa maapallon lämpi mämmillä seuduilla rikkaruohona muun muassa auringonkukkapelloilla. Sitä kesti 2–3 vuotta. Ehkä siemenet tuhoutuvat talven pakkasissa. SEPPO VUOKKO Minkä leukaluu. n Kasvi on sappiruoho – ulkonäöstään huo limatta mykerökukkainen. Määritystä helpottaisi, jos mukana olisi tieto poskihammasrivin pituu desta – jos se on yli 140 milliä, kyse on ilman muuta hirvestä. Siiispä tulivuorien suurin vaikutus ilmas tonmuutokseen on lähinnä jäähdyttävä, mutta vaikutus rajoittuu vain muutamiin vuosiin purkauksien jälkeen. Useimmat mykerökukkaiset luottavat hyönteisiin, mutta sappiruohon siitepöly kulkee tuulen mukana. Jotta vaikutus olisi maapallon laajuinen, tulee tulivuoren purkauksen tapahtua lähellä päiväntasaa jan seutuja, jolloin purkauspilvet nousevat korkealle ja maapallon laajamittaiset tuu lisysteemit kuljettavat purkausmateriaalia ympäri maapalloa. Nykyilmastossa tulivuorten vaikutus il mastonmuutokseen on siis ajoittain jääh dyttävä. Siellä ne muodostavat muun muassa rikkihap poa, joka heijastaa voimakkaasti auringon säteilyä ja estää sen lämmittävää vaikutus ta alemmissa ilmakehän kerroksissa ja siten jäähdyttää ilmakehää. Siksi sappiruoho jää aina satunnaiseksi, samaan tapaan kuin toinenkin piikkihedel mäinen linnunsiementulokas, komeakuk kainen hulluruoho. Kuvassa näyttäisi olevan hirven ala leuan puolikas. 1900lu vulla maapallolla oli kolme suurta ilmake hää jäähdyttävää tulivuorenpurkausta. . 18/2017 SUOMEN LUONTO 77 livuoripurkauksien aikana sulfaattipilvet kohoavat korkealle stratosfääriin saakka, noin 10–20 kilometrin korkeuteen. Sieltä sie meniä kulkeutuu lintujen ruokintapaikoille. Myö häisen kukintansa vuoksi se ei meillä ehdi kypsyttää siemeniään ennen pakkasten tu loa. Suurten purkauksien yhteydessä jäähtymisien kesto on 1–3 vuotta. Tambora 1815). Kokoa on puolisen metriä, siemenkodan piikit ovat niin kovia ja teräviä, ettei niihin voi juuri paljain käsin koskea. Islannin tulivuoret vaikuttavat lähinnä alueellisesti, koska ne sijaitsevat korkeilla leveysasteilla pohjoisessa. Hampaat ovat parin kolmen sokeripalan kokoisia. Kovin yleinen sappiruoho ei kuitenkaan ruo kintapaikoilla ole, vaikka olen usein löytä nyt auringonkukansiemensäkistä kokonai sia tai rikkoutuneita hedelmystöjä. JUHA VALSTE Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOKKO Kasvit SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset HEIKKI NEVANLINNA Ilmakehän ilmiöt HANNU LEHTONEN Kalat JUHA VALSTE Nisäkkäät H A N S PIH LA JA M Ä KI ES A LA IH O N EN Sappiruohon hedelmystöjä.. Hedekukinnot ovat varren latvassa ja emikukinnot, joissa kussakin on vain kaksi kukkaa, alempana lehtihangoissa. Minkä eläimen leukaluun löysin Kristiinankaupungin metsästä muutaman sadan metrin päästä merestä. Esimerkiksi Pinatubon purkaus 1993 ai heutti noin 0,2–0,5 celsiusasteen suuruisen jäähtymisen maapallon ilmakehän keski lämpötilaan. Kukat ovat pie niä ja vihertäviä. Siementen kypsyes sä emikukkia ympäröivät kehtolehdet turpo avat ja kovettuvat piikkiseksi ”pähkinäksi”. HEIKKI NEVANLINNA Linnunsiemenistä itää sappiruoho Mökillemme Joutsan Vihersalossa ilmaantui omenapuiden ja kukkien sekaan outo kasvi. Yritin arvioida pituutta sijoittamalla 18 sokeripalaa riviin, ja kyllä rivi oli selvästi yli 14 sentin mittainen. Mikähän outo vieras on ja mistä se on tullut. Useissa mais sa sanottiin vuodesta 1816, että se oli vuosi ilman kesää
78 SUOMEN LUONTO 18/2017 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Erilainen pihlaja Tampereella kasvaa puu, joka on kuin pihlaja, muttei ihan. Haarat ovat rentoja, maanmyö täisiä tai toistensa varassa kohenevia, jo pa useita metrejä pitkiä. n Onpas komea potretti jo hieman elä mää nähneestä kastanjaturilaasta. Lintujen levit tämänä sen voi tavata myös luontaisen oloi silta paikoilta sisämaassakin. Ruotsinpihlajan kantavanhempi na ovat olleet ehytlehtinen saksanpihlaja ja jokin toinen pihlajalaji, ehkä etelänpih laja tai kotipihlaja. Kastanjaturilas on eteläisessä Suomes sa yleinen pääosin puutarhojen ja lehtimet sien asukki. Muita syksyisten marjojen syöjiä ovat esimerkiksi mäyrä, supikoira ja näätä. Kasvutapa on rönsyilevä: versot ovat puutuneita, piikkisiä ja rentoja. Sinivatukka on manner Suomessa harvinainen.. Marjat ovat syötäviä, usein her kullisiakin, mutta kasvutapa tekee kasvis ta kiusan. JUHA VALSTE Turilas lähikuvassa Törmäsin isoon kuoriaiseen, joka lienee turilas. Suomenpihlaja on syn tynyt ruotsinpihlajan ja oman kotipihlajam me risteymänä. Hedelmä on sinisenmusta, härmeinen ja syötävä, joskin pieni, eikä kasvi ole ko vin satoisa. Piikikkäät ”oksat” tai haarat levittäytyvät joka suuntaan maata pitkin. Sekä suomen että ruotsinpihlaja muo dostavat siementä hedelmöityksettä, mutta siitepöly on osaksi kelvollista, jo ten ne voivat olla uusissa risteytyksissä isinä. JAAKKO KULLBERG Sinivatukka ja sen hankalat sukulaiset Mikä on tämä Suomusjärvellä Varsinais-Suomessa kasvava kasvi. Mikä se on. Sekä suomen että ruotsinpihlaja ovat syntyneet jääkauden jälkeen jossakin Itä meren piirissä kahden pihlajalajin risteyty misenä. Kastanjaturilas on kevään ja alkukesän iltojen ja öiden kovakuoriainen. Laji on varsinkin etelämpänä paikoin paha tuholai nen ja voi iskeä myös havupuiden kimppuun. Lajin naaraat laskevat kahdesti noin 30 munaa maahan, ja kuoriutuvat toukat elä vät maan alla erilaisten kasvien juuria syö den 3–5 vuoden ajan. Toisen kiusan sinivatukat aiheuttavat kasvien luokittelijoille: lajeja (tai ainakin A RI M O SK A RI LE EA PII R A IN EN JA RM O SY YL I PA U LI N IE M IN EN /D IA ST O Suomenpihlajaa kasvaa alkuperäisenä LounaisSuomessa. Se kasvaa ohuessa maakerroksessa kalliolla metsärinteessä. Tie tysti pieni karhu tekee pienemmät kikka reet, mutta syksyllä karhunpennutkin ovat jo melko isoja. Mistä moinen tupsahti. SEPPO VUOKKO Jätös täynnä puolukoita Ihmettelimme kun Mikkelin Viljakkalan saaresta viime vuoden lokakuussa löytämämme uloste oli täynnä puolukoita. Lajiryhmään kuuluu muutamia mui takin paikallisia risteymäsyntyisiä lajeja, joista Suomessa kasvaa harvinaisena kau nopihlaja, kotipihlajan ja suomenpihlajan risteymä. Näin syntyy läpi tunkematon pensaikko, joka on hyvä tur vapaikka pikkulinnuille. MannerSuomessa sitä kasvaa harvinaisena lounaisella rannikkoalueel la. n Karhun ulosteessa on syksyllä yleensä paljon marjoja ja usein myös viljaa, erityi sesti kauraa. . Marjoja poimiva tai pensaikon läpi yrittävä sotkeutuu tuo ta pikaa eri suuntiin harottaviin oksiin ja pii kit repivät vaatteet ja ihon rikki. Alkuperäisenä sitä kasvaa lou naisimmassa Suomessa sekä Ruotsin ja Nor jan eteläosissa. n Kasvi on sinivatukka, vadelman sukuun kuuluva kasvi, joka on melko yleinen Ahve nanmaalla. Puu on suomenpihlaja, siis maamme ni mikko. Sinivatukka ja sen sukulainen karhun vatukka ovat kiusallisia kasveja kahdessa mielessä. Lajilla on usein voi makkaita kannanvaihteluita, ja runsaina vuosina toukat ja aikuiset voivat vioittaa puita ja pensaita. Emme ole sitä istuttaneet. Se on harvoja pohjoismaisia kotope räisiä lajeja. Ku van jätöksen todennäköisin tuottaja on su pikoira. Ikä on havaittavissa etuselän karvoituksen kulu misesta. Kuvassa olevista koivunleh distä päätellen tämä jätös on kuitenkin liian pieni ollakseen karhun jättämä. Oliko sen jättäjä karhu. Niitä voi nähdä parveilulennoilla esimerkiksi ome napuiden ja erilaisten lehtipuiden latvois sa, missä ne myös syövät versoja. Sen lehdet ovat kolmijakoisia. Turilaiden toukat ja aikui set ovat tärkeää ravintoa monille linnuille ja nisäkkäille, kuten kontiaiselle ja vaikka pa lokeille, jotka saattavat saalistaa lentä viä turilaita vielä yölläkin. Koristepuuna suomenpihla jaa viljellään muuallakin, joskin harvemmin kuin läheistä ruotsinpihlajaa. Kastanjaturilas on yleinen Etelä Suomessa
Mistähän on kyse, ajaako orava meitä pois vai kerjääkö se ruokaa. Sen marjat kehittyvät ilman hedelmöitystä, mutta siitepöly on kunnol lista ja toimivaa. Välillä se ravaa puuta edestakaisin pitäen pulisevaa luritusta. . Siksi se voi risteytyä lähi sukulaisten, muun muassa vadelman ja lil lukan kanssa. Suomessakin mäntykukan tapaa usein kuusikosta. Sinivatukka on siis eräänlainen silta vadelman ja karhunvat tujen välillä. Vaikka lähistöltä ta vallisesti löytyykin mänty, se ei ehkä sitten kään ole niin ehdoton männyn seuralainen kuin on oletettu. n Kasvi on mäntykukka, joka on kanerva kasvien ja talvikkien sukulainen. JUHA VALSTE Kangasmetsän kalvas aave Mikähän on tämä outo kasvi. Mitättömän pie net siemenet leviävät tuulen mukana ja itä vät vain, jos päätyvät H EN N A LIN D Q V IS T KO IV IS TO H A N N U R Ä M Ä /V A ST AV A LO Orava pitää kovaa ääntä, kun se varoittaa poikasiaan pysymään piilossa.. Ku kinnan jälkeen mänty kukan varsi oikenee ja kuivuu vuosia säi lyväksi ruskeaksi ka raksi. Meillä sitä on pidetty nimenomaan männyn seuralai sena, mutta KeskiEuroopassa se loisii kuu sen juurisienillä. Va roittelemalla se on pystynyt pitämään nä mä paikallaan ja piilossa. Kukissa käy harvoin vieraita, mutta itsepö lytyskin tuottaa run saan siemensadon. Risteytyminen karhunvatu koiden kanssa tuo oman mausteensa kar hunvatukkasoppaan. Se elää ko ko ikänsä sienten loisena eikä ilmaversos sa ole lehtivihreää, jolla se yhteyttäisi. Se ottaa ravintonsa metsäpuiden juurisienil tä ja sitä kautta metsän puilta. Leikkitoveria orava tuskin on mäyräkoi rista etsinyt – pikemminkin se on tullut lä helle uhkaaviksi kokemiaan haukkuvia koi ria pitääkseen niitä silmällä ja samalla va roittaen niistä jälkeläisiään. Meitä nämä hankaluudet eivät kos ke, sillä varsinaisten karhunvattujen valta kunta alkaa vasta Suomenlahden ja Ahve nanmeren toiselta puolelta. Kun koirat rynnistivät sen perään, orava palasi niiden lähelle kuin etsien leikkikavereita. Toki ihmisiin tottunut ja näiltä herkku paloja saanut orava voisi käyttäytyä päälli sin puolin jokseenkin samalla tavoin, mutta sen käyttämät äänet olisivat melko hiljaisia, ja ennen muuta se tulisi vielä lähemmäksi. Monet lajit ovat ilmeisesti risteymäsyn tyisiä. SEPPO VUOKKO Kesynoloinen orava Mökillä on orava, joka on parina päivänä pyörinyt naksuttaen ympärillämme. 18/2017 SUOMEN LUONTO 79 ulkonäöltään toisistaan poikkeavia po pulaatioita) tuntuu olevan määrättömäs ti. Jotakin määri tysvaikeuksista kertoo, että Ahvenanmaan ainoan luontaisen karhunvattuesiintymän näytteitä on tallennettu kolmella eri nimel lä Pohjolan kasvitieteellisiin museoihin. Osasyyllinen näihin vaikeuksiin voi olla sinivatukka. Oravan hermostuneesta ja äänekkääs tä käyttäytymisestä päätellen sillä on luul tavasti ollut poikaset jossakin lähellä
Sil loin sitä näkee tavallista enemmän ja usein myös paikoissa, josta si tä ei ole ennen tavattu. Myös kalanviljelylaitoksissa kalat oppivat säännöllisen ruokaajan ja saapuvat silloin pelottomina ruokintapaikalle. Toisaalta kuivina ja helteisinä kesinä se voi jättää kukinnan väliin. Voiko ahven kesyyntyä niin, että se tulee syömään kädestä. Vähitellen ra vintoa annetaan yhä lähempää, ja lopulta monet kalat syövät jo pa kädestä. HANNU LEHTONEN ruskovilla.fi Ajankohtainen hankinta Lämmin silkkivillakerrasto Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: O LL I SA IR A /V A ST AV A LO Kaloja voi kesyttää kuten muitakin eläimiä. Tehtävässä on toimittajan taitojen ohella tärkeää aito suhde luontoon sekä joko opintojen, työn tai harrastuksen kautta kertynyt vankka luonnontuntemus. Tule töihin maamme suurimpaan luontoja ympäristöasioiden erikoisaikakauslehteen! Suomen Luonto -lehti hakee TOIMITTAJAA vakituiseen työsuhteeseen 1.1.2018 alkaen. Lue lisää: www.suomenluonto.. 80 SUOMEN LUONTO 18/2017 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT sopivan sienirihmaston kumppaniksi. . Olen itse törmännyt kesyihin, vapaasti uiviin kaloihin eri puolilla maail maa. Selvää tietysti on, ettei kesytettäviä kalo ja saa ahdistella. Oletko kärppämäisen uteliaana luonto asioita seuraava, sujuva sanainen toimittaja. Kalat ovat aina yksilöitä ja toimivat kukin luonteel leen ominaisella tavalla. Lehden levikki on noin 27 000, ja se on neljänneksi seuratuin aikakauslehti sosiaalisessa mediassa.. Ideoitko ja toteutatko sisältöjä niin verkkoon kuin lehteenkin. Kalat voivat kesyyntyä siinä missä muutkin selkärankaiset. /toimittaja Suomen Luonnolla on 166 000 lukijaa (KMT S16/K17). Kesyttäminen tapahtuu yleensä siten, että alussa annetaan merk ki kuten kellon kilautus ja heitetään ruokaa veteen. Erityisesti mieleeni on jäänyt paikka Australian pohjoisranni kolla, jossa rauskut ja monet luukalat tulivat rannan läheisyyteen hakemaan murkinaa aina samaan aikaan. Suomessakin on tiedossa tapauksia, joissa ahvenet, särjet ja eräät muutkin kalat on opetettu hakemaan ruokaa. M A R K O JU N T T IL A / V A S TA V A LO LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSMEDIA. Kun sama on tois tettu useita kertoja, kalat oppivat liittämään äänen siihen, että pop sittavaa on tulossa ja kokoontuvat ruokintapaikalle. SEPPO VUOKKO Voivatko kalat kesyyntyä. Pystyyn kuivaneista kukintovarsista voi tode ta mäntykukan läsnäolon silloinkin, kun tuoreita kukkavarsia ei näy. Monissa yleisöak vaarioissa ainakin rauskuja on opetettu tulemaan rapsutettaviksi. Samalla on erinomainen tilaisuus tarkkailla kalojen ja kalaparvien käyttäytymistä. Kosteat kesät kuten 2016 ja 2017 ovat otollisia mäntykukalle. Kehitys kukkivaksi vie useita vuosia. Vieressä oleva kioski myi kalanruokaa, jolla ihmiset ruokkivat kaloja
8. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa / vuosi. Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Luonto itse. 6. 2. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Osoite: ............................................................................................................................... Mikä on liito-oravan tärkein talviravinto. Irtonumero 9,50 euroa. Kuinka monta karpalolajia Suomessa kasvaa. Nimi: .................................................................................................................................... Mikä myrkky tappoi muuttohaukkoja 1950-luvulla. a) kolme b) yksi c) ei yhtään 7. 3. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Mistä omenakotilot ovat kotoisin. . 18/2017 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. esimerkkejä luonnon kyvystä uudistua ja kierrättää itse itseään. Montako kansallispuistoa on EteläKarjalassa. Mitä tuottaa VTT:n kehittämä bioreaktori. Myös renkaiden maailmassa syksy merkitsee muutosta. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2017. osoituksena alan toimijoiden kyvystä ja halusta hoitaa vastuunsa kiertotaloudessa.. Mikä seuraavista on ainavihanta. Mihin vuodenaikaan siika kutee. Mihin uhanalaisuusluokkaan piekana kuuluu. a) ekologista sähköä b) jätteistä biokaasua c) kasvisolukkoa ravinnoksi KR IS TI N A AL Z AL IM I / CA RT IN A Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! 1) Syk syl lä 2) Ete läAm eri kas ta 3) DD T 4) Koi vun nor kot 5) Kak si laj ia, pik kuk arp alo ja iso kar pal o 6) c) ei yht ään 7) Pie kan a on eri ttä in uha nal ain en 8) Jop a 4 cm 9) b) maa hum ala 10 ) c) kas vis olu kko a rav inn oks i TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. . Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . 4. suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. 9. Teen osoitteenmuutoksen. Kuinka pitkä on jättipuupistiäinen. Pähkinöitä 1. Osoite: ............................................................................................................................... Myynti Lehtipisteissä. a) vuohenputki b) maahumala c) valkopeippi 10. 5. Kaikki vanhat, pitonsa menettäneet renkaat kerätään kierrätykseen ja uusiokäyttöön... Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Maatuvat lehdet, kuihtuvat kukat, ruska ja Suomen syksy... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2017. Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................
Suo ja jalohaukat sen sijaan ovat lokakuussa jo vähälukuisia. Joskus joukkoon voi eksyä harvinaisuuksiakin, kuten haarahaukka. Kun on kuulakas, hieman kumpu pilvinen päivä ja tuulee pohjoisen puolelta, hyvillä muutonseurantapaikoilla voi nähdä useita maa ja merikotkia muutolla. Parhaimmillaan maakotkia on laskettu yli kolme kymmentä yhtenä päivänä. Luonnosk irja ES A PI E N M U N N E LOKAKUU on kotka muuton parasta aikaa. Tuolloin on yleensä liikkeellä muitakin petolintuja, kuten hiirihaukkoja, piekanoita ja varpushaukkoja. n Merkintöjen selitykset: ad = aikuinen subad = esiaikuinen 1kv = samana kesänä (kalenterivuonna) syntynyt W = muuttosuunta länteen (west). 82 SUOMEN LUONTO 18/2017 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla
Uusin tiede: Mitä dna paljastaa eläinten elämästä. marraskuuta . Etsimme peikonnahkaa , korpimetsien erikoista kääväkästä. SYVÄLLE MÄNTYYN Mänty on Suomen yleisin puu. . Mika Honkalinna etsi kuviinsa puun koko elämän.. Anto Leikola haastattelussa, Aura Koiviston metsäessee. . www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi ILMAINEN http://instagram.com/suomenluonto 9/2017 ilmestyy 16. . Tutustumme närheen, älykkääseen varislintuun