A U R IN K O E N E R G IA A M Ö K IL L E . 8 18.10.2018 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 8 | 2 18 IL V E S . Näköhavainto ilveksestä on aina onnenpotku. M U U T T O L IN T U JE N JÄ L JI L L Ä . S A R V IK U O N O K A S . U H A N A L A IN E N R A A K K U . M U O V IN K IE R R Ä T Y S . Tupsu korva MUUTTOLINTUJEN reiteillä RAAKUN SUOJELUUN uutta toivoa Monipuolinen MUOVI KIERTOON Sitkeät MAATIAISELÄIMET. R IIS T A S IL L A T . K E S T Ä V Ä K A U P U N K I. M A A T IA IS E T
LOKAKUUSSA riittää vielä aamu auringon valoa, joka muuttaa kasveilla helmeilevät kastepisarat syksyn sävyjä sädehtiviksi peilipalloiksi. Maailma pisarassa LOKAKUUSSA riittää vielä aamu auringon Maailma pisarassa KUVA TARU RANTALA / TEKSTI HEIKKI VASAMIES LO P P U S Y K S Y
28 Toivoa sukupuuton partaalle Jokihelmisimpukka eli raakku on saatu lisääntymään hoidossa. 24 Kuonokas, kuonokas, näytä sarves Suomen suurinta kovakuoriaista etsimässä. 14 Suuri tuntematon Ilveksen elintavoissa riittää vielä tutkittavaa. 60 Hyvä renki Monipuolisen muovin pitäisi päätyä kiertoon eikä luontoon. 66 JE A N L U C V IG N EA U Muovista on moneksi Muovin kierrätys vaatisi lisää vauhtia ja kierroksia. Hiljaisuus ei ole äänettömyyttä. JO H A N N A KO KK O LA Hiljaisuus ei ole äänettömyyttä. 56 Eläinten vihreä väylä Hirvet ja muut eläimet oppivat käyttämään teiden yli kulkevia vihersiltoja. Suosirri käyttää muuttomatkallaan yhden pysähdyksen taktiikkaa. 34 Kahden maailman linnut Uudet tekniikat paljastavat lintujen uskomattomat muuttomatkat. 40 Aurinkosähköä mökkiin Aurinkopaneelien hinta alkaa sopia mökkiläisen kukkarolle. 4 SUOMEN LUONTO 8/2018 4 SUOMEN LUONTO 8/2018 Sisällys 8/2018 Sisällys 34 H Å K A N SO D ER H O LM / VA ST AV A LO 24 60 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 23 Vahtikoira 55 Kolumni: Anni Kytömäki 66 Homo sapiens: Nora Vikman 68 Kotona 70 Retkellä 72 Virikkeitä 73 Lukijoilta 74 Havaintokirja 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Suomen suurin Sarvikuonokas on komea ja kookas kuoriainen, jota ei niin vain pääse näkemään. A N N E ST O LT = kannessa mainittu. 48 Selviytyjät Kotieläinten maatiaisrodut pelastettiin viime hetkellä. 44 Kohti vihreää kaupunkia Millainen kaupunki olisi kestävä paikka asua
www.climatecalc.eu Cert. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. vuosikerta Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Johanna Mehtola (vs.) 050 308 2186 Antti Halkka (opintovapaalla) AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Taittoapuna Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Anne Stolt Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myynti ja markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Lue lisää ilvekses tä sivuilta 14–23. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI. 77. CC-000026/FI www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi PE KK A TU U RI 28 Uhanalainen raakku puhdistaa vettä ravintoa suodattaessaan. 8/2018 SUOMEN LUONTO 5 Kannen tupsu korvan kuvasi Ranuan eläin puistossa Hannu Hautala / Leuku. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. no
Globaalista ajattelusta on taas taannuttu yksittäisten valtioiden etujen ajami sen tasolle. Voi luoja, miten pienten asioiden kanssa päättäjät painivat. Viivyttely esimerkiksi ilmastoasioissa johtaa siihen, että edessä olevat korjausliikkeet ovat entistä isompia, kalliimpia ja rankempia. PÄÄKIRJOITUS Think globally, act locally now! TÄHDET JA AVARUUS lehdessä 4/2018 oli juttu maapalloa uhkaavien asteroidien torju misesta. Ku ka sanoi, mitä sanoi, kenelle ja miksi. Maailma tarvitsisi viisaita johtajia. Ja viisai ta kansalaisia. Otsonikerrok sen palautumi nenkin kestää yli 50 vuotta, vaikka välttämättömät päätökset ja toi menpiteet tehtiin aikoinaan paris sa vuodessa. Teke miset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat pal jon pidemmälle tulevaisuuteen kuin äkkisel tään ajattelisi. Suo messakin aikailu esimerkiksi turpeesta ja muis ta fossiilisista polttoaineista luopumisen, met sänhakkuiden vähentämisen ja lentomatkailun rajoittamisen kanssa aiheuttavat entistä isom man hintalapun seuraavien suku polvien tulevai suudelle. PA SI K A N N IS TO / VA ST AV A LO PA SI K A N N IS TO / VA ST AV A LO Ilmastonmuutoksen torjunnassa pelkästä keskustelusta on päästävä tekoihin. Elämän tuhoutuminen asteroidin törmäyk sessä ei liene ihan lähivuosien uhka. Katselen turhautuneena vaaleihin valmistau tuvien puoluejohtajien väittelyä televisiossa. 6 SUOMEN LUONTO 8/2018 M ER JA PA AK KA NE N. Silti asiaa on tutkittu isolla rahalla. Samalla oivallettiin hyvin yksinkertainen asia: mitä aikaisemmin asteroidin rataan puututaan, sitä pienemmällä törmäysteholla ja suunnan muutoksella pääs tään toivottuun lopputulokseen. Maasta lähetetyn, tarvittaessa ydinla tauksella varustetun törmääjän olisi määrä sy sätä maata kohti syöksyvä asteroidi radaltaan. Tulevaisuutta pitäisi tehdä joka päivä. Mitä myöhemmäksi torjunta jää, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Väärä päätös tänään sysää ta pahtumia reitille, jota voi olla vaikea myöhem min muuttaa. Parasta olisi olla liikkeellä jo kymmeniä vuosia ennen las kettua törmäystä. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.
Kuopan kai vuu jatkuu sitten samaan tapaan, niin että hedelmöittyneet mätimunat hau tautuvat kutusorasta kertyvän kummun alle sitä mukaa kuin kuoppa pitenee. Onko niiden selkä jo harmaa. VINKKI Pienet purot ja jokien sora pohjaiset koskenniskat ovat parhaita paikkoja kutevien taimenten tarkkailuun. Kun sitä on vähän mat kaa tehty, naaras laskee osan mätimu nistaan ja vierelle ilmestyvä koiras he delmöittää ne maidillaan. VINKKI Tarkkaile oman pihasi oravia. VINKKI Aseta ruokinta paikkaan, jossa pensaiden tai puiden suoja on lähellä, ei aivan ikkunan alle, koska linnut voivat lentää päin lasia. LOKAJA MARRASKUUSSA NÄKEE VIELÄ MONIA HÄMÄ HÄKKIELÄIMIÄ. Vanhat naaraat ja poikaset ovat joskus vaihtokarvassa vielä joulukuussakin. Lopul ta kutupesä voi olla useita metrejä pitkä. Useampi ruokinta automaatti vähentää voimaa vieviä nahinoita lintujen välillä.. Nii den mätimunat tarvit sevat kehittyäkseen hapekasta vettä, jota joissa ja purois sa riittää. Taimenen kuturauhoitus kestää syys kuun alusta marraskuun loppuun, eikä kaloja saa tuona aikana häiritä. Kutu on herkkä hetki. Kuhina ruokinta automaateilla on kovimmillaan jo loka– marraskuussa, kun linnut tankkaavat talven varalle ja kartuttavat omia varastojaan. Lokakuun lopulla oravakin oli alkanut saada talvikarvan ja sen turkki oli tuuheampi. Urosten talvikarva on valmis ensimmäisenä lokakuussa. KOIRAAT JA NAARAAT OVAT HYVIN ERINÄKÖISIÄ. Polarisoivista aurinkolaseista voi olla iloa, sillä ne poistavat vedenpinnan heijastusta. 8/2018 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri M eritaimen ja järvitai men kutevat parhail laan virtavesissä. on oravapäivä, vanhassa suomalaisessa ajanlaskussa se hetki, jona oravan metsästyksen sai aloittaa. LUKIT ELÄVÄT VUODEN AIKANA KOKO KEHITYSKAAREN SA LÄPI, JA KOMEITA, AIKUISIA RAUNIOLUKKEJA VOI LÖYTÄÄ JOUKOITTAIN PÄIVÄ LEVOLTA TALON SEINÄLTÄ. Hienotunteinen on silti hyvä olla. Yhden taimenparin kutu kestää muu tamasta päivästä noin viikkoon. Luonnonystävien läsnä olo voi olla hyväkin asia, koska se vai keuttaa salakalastusta, joka on syksyi sin valitettavan yleistä. Päivä määrässä oli vissi luonnonkiertoon liittyvä järki: Elonkorjuu oli ohi ja sato juhlat vietetty, joten nyt oli aikaa metsästää. 20.10. KOETA EROTTAA NE! Aloita lintujen talviruokinta LINTUJEN TALVIRUOKINTA on hyvä aloittaa, kun maa jäätyy tai ensilumi peittää sen. Pää kaupunkiseudulla taimenen kudusta on kuitenkin kehkeytynyt varsinainen ylei sötapahtuma. T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Tarkkaile taimenen kutua TÄHÄN AIKAAN VUODESTA huuhkajat ja tilhet vaeltavat ja terminen kasvukausi päättyy Etelä-Suomessakin. Lähesty matalana ja pysy pensaiden suojassa. Taimenen kudussa on tietty kaava: Naaras kaivaa pyrstöllään kuoppaa kutu soraikkoon
Hän näki sen myös kiljuhanhien pesimäalueella kesäkuussa. elokuuta. toukokuuta 96 hanhea. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT NORJAN BIRDLIFEN gsmseuranta paljasti, että kil juhanhet voivat muuttaa Suomen yli myös syksyllä. syyskuuta Mr. Blue saapui vuo nolle puolison ja kolmen poikasen kanssa 16. toukokuuta Porsanginvuonolla PohjoisNorjassa. Ensimmäinen paikannus saatiin 18. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVA INGAR JOSTEIN ØIEN 8 SUOMEN LUONTO 8/2018 Mr. ”Alkumatkasta myötätuuli auttoi”, kertoo meteorologi Jarmo Koistinen Ilmatieteen laitokselta. Perämerellä Siikajoella laskettiin 10. Lähetin paljasti kiljuhanhen muuttoreitin T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Käynnissä olevassa seurannassa selvisi kiljuhanhen ennätysnopea muutto ja uusi reitti PohjoisNorjasta Suomen yli Kreikkaan. Se oli yksin ei kä vaikuttanut pesivän. Panta painaa prosentin linnun painosta ja saa virtansa aurinkopaneeleista.. TIESITKÖ. Blue ohitti Pietarin länsipuolelta. Myöhään illalla 17. Tänä syksynä kiljuhanhet muuttivat ennätysvauhtia. Kiljuhanhet levähtävät Suomessa keväällä. Blue lähti muutol le. Gsmseurannassa on koirashanhi, joka sai nimen Mr. Tomas Aarvak Norjan Birdlifesta rengasti linnun 24. Blue kahden sinisen värirenkaan mukaan. Liikkeelle lähdettyään koiraan muutto eteni hämmästyttävän nopeasti. ”Kiljuhanhien säännöllinen syysmuutto Suomen hal ki loppui 1960–1970luvun taitteessa”, kertoo Juha Markkola WWF Suomen kiljuhanhityöryhmästä. Kiljuhanhia nähtiin Porsangin rantaniityillä yhteensä 89. Bluen gsm-kaulapanta tehtiin varta vasten sille. Vuorokau den lennettyään Mr. Norjalaisten yllätykseksi poikamieheksi luultu Mr. Syysmuuton alkaessa elokuussa kiljuhanhet kerääntyi vät taas Porsanginvuonolle ruokailemaan. syyskuuta aa museitsemältä Rovaniemen koillispuolelta, kun lintu oli lennossa
Blue muuttanut yksin, vaan mukana oli oman puolison ja pesyeen lisäksi 18 vanhaa ja 14 nuorta kiljuhanhea. Maamme pesimäkannaksi on Lintuatlaksen mukaan arvioitu 30 000–40 000 pesivää paria. Kuiva kesä herätti huolen sienisadon heikkoudesta, mutta huoli muuttui iloksi. ”Baltiaa ylittäessään se lensi vastatuulessa ja joutui tekemään kovasti töitä”, Koistinen sanoo. Mr. Blue saapui Uk rainaan yli Viron, Liettuan, Latvia ja ValkoVenäjän. Se käytännössä tarkoittaa, että lähes puolet Suomessa pesivistä kurjista muutti kahden päivän aikana. SYKSYN TUOMAA LÄMMIN SYKSY muistetaan kiertokiitäjien ennätyksiä hipovasta vaelluksesta, komeasta kurkimuutosta ja lämpi män kesän tuomasta runsaasta sienisadosta. Bluen lähetin voi vielä paljastaa parikin kilju hanhen muuttoon liittyvää mysteeriä. Blue saattaa keväällä paljastaa, missä kiljuhanhet pysähtyvät. Blue voi paljastaa vielä parikin hanhien muuttoon liittyvää mysteeriä. Lämmin kesä oli eduksi, ja moni laji teki hyvän sadon syksyn sateiden saavuttua. Kreikkalaiset kiljuhanhitarkkailijat havaitsivat, ettei Mr. Lajin lähimmät lisääntymisalueet sijaitsevat Välimeren seudulla, pääosa elää Afrikassa ja EteläAasiassa. ”Sää ValkoVenäjältä Kreikkaan oli heikkotuulista ja olot muutolle olivat hyvät”, Koistinen sanoo. ja 25. 8/2018 SUOMEN LUONTO 9 A N N E AU TIO Mr. lokakuuta mennessä Kerkinijärvelle oli saapunut yh teensä 86 kiljuhanhea. 8. tietokantaan elo–syyskuussa. 187 KIERTOKIITÄJÄÄ ilmoitettiin Lajitietokeskuksen laji.. Kiertokiitäjä vaeltaa Suomeen säännöllisesti, mutta tänä vuonna niitä on saapunut maahamme erityisen runsaasti. Ankarina tal vina kiljuhanhet ovat kadonneet Kreikan talvehtimi salueilta, mutta tiedossa ei ole minne ne ovat men neet. syyskuuta Birdlife Suomen Tiiralintutietokannan mukaan. Mr. Mr. Blue lensi ainakin 3455 kilometriä alle kolmes sa ja puolessa vuorokaudessa ilman myötätuulen apua. Perillä se oli aa mulla 21. 1,8 KILOA painaa tiettävästi yksi suurimmista kerätyistä herkkutateista. RIIKKA KAARTINEN Tämä 1,2 kilon herkkutatti on syksyn 2018 satoa. Seuraavan vuorokauden aikana Mr. 28 966 KURKEA laskettiin muutto matkalla Jyväskylän Laajavuorella ja Kanavuorella 24. syyskuuta. n Valkotupakka kuuluu kiertokiitäjän suosikkikasveihin. Se on tärkeää tietoa hanhien suojelussa. H Å K A N SÖ D ER H O LM / VA ST AV A LO 8/2018 SUOMEN LUONTO Valkotupakka kuuluu kiertokiitäjän suosikki. Loppumatkan se lensi Serbian ja Bulgarian rajaa myö ten PohjoisKreikan Kerkinijärvelle. Sen lisäksi hanhet ovat olleet kuukauden ver ran kateissa kevätmuutolla jossakin Unkarin ja Perä meren välillä
Kuukkeliparin reviirille jää talveksi yh destä viiteen joko omaa tai muualta tullut ta poikasta. PERTTI KOSKIMIES Metsätalous ja ilmastonmuutos syventävät kuukkelin ahdinkoa Kuukkeli pärjää parhaiten vanhassa metsässä. Julia FältNardmanin Turun yliopistolla tekemä väitöskirjatutkimus paljasti, että Suomessa kasvavat havununnat kehittyvät nopeammin kuin etelämpänä Euroopassa. Pedot, kuten näätä ja kanahaukka, elävät samoilla alueilla oravien kanssa. Selkosten pirstoutues sa parit jäävät erilleen toisistaan, sillä poi kasistakin vain viidesosa asettuu yli kah den kilometrin päähän synnyinpaikaltaan. Heik kolaatuisilta ja niukkaruokaisilta talous metsäreviireiltä nuorten on monesti läh dettävä talvipaikan hakuun vaarallisten avohakkuiden ja harvennusmetsien halki. Käpysatoon puolestaan vaikuttaa edellisen kesän lämpötila. H Å K A N SÖ D ER H O LM / VA ST AV A LO SUOMEN LUONTO 8/2018 Euroopassa. Metsätalous syventää kuukkelien ahdinkoa entisestään, käy ilmi Oecologiatiedelehdessä julkaistusta tutki muksesta. Suuri osa maa talouden vesistökuormituksesta syntyy lihantuotannosta. Metsien ikä ja laji rakenteella on tuhojen ehkäisyssä suuri merkitys. 10 SUOMEN LUONTO 8/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Kuusen siemensato säätelee oravakantaa IHMINEN VAIKUTTAA oravien määrään muokkaamalla metsien rakennetta, mutta kuusen käpysadolla on vielä huomattavampi vaikutus. Silakan syömistä voisi lisätä nykyisestä noin kymmenkertaiseksi. Ilmaston lämmetessä keskimääräinen lumipeite ohenee, mikä kasvattaa kuuk kelien kuolleisuutta. Hakkuin pirstotuis sa ja harvennetuissa metsissä petolinnun on helpompi napata kuukkeli kuin tiheis sä ja ehyissä luonnonmetsissä. Se tarkoittaa, että havununnasta voi tulla maassamme luultua vakavampi metsätuholainen. Kuukkelikantamme hupeni kolmas osaan äärirajujen avohakkuiden aikakau della 1940–1970luvuilla, ja se on pienen tynyt sen jälkeenkin ainakin kymmenes osan. Niiden vaikutus oravakantaan ei ole niin suuri, että se rajoittaisi kannan kasvua. Moni muotoiset metsät ovat vähemmän alttiita tuhoille kuin yhden valta lajin metsät, jossa puut ovat saman ikäisiä. Talousmetsissä närhi löytää kuukkelin pe H Å K A N SÖ D ER H O LM / VA ST AV A LO. Kuukkelin talvivarastotkin säilyvät parhaiten vakaina lumitalvina. Hakkuin pirstotuis sa ja harvennetuissa metsissä petolinnun on helpompi napata kuukkeli kuin tiheis sä ja ehyissä luonnonmetsissä. Myös ihmisen vaikutus näkyy käpysadossa ja siten oravien määrässä välillisesti, sillä esimerkiksi pellon reunassa kasvavien kuusten käpysato on parempi kuin varjoisassa metsässä. Talousmetsissä emoja kuolee kesäkau della enemmän kuin koskemattomissa metsissä (ja useammin kuin talvella), mi kä pienentää ratkaisevasti kannan kokoa. (RK) PE RT TI KO SK IM IE S HAVUMETSÄVYÖHYKKEELLE hie nosti sopeutuneen kuukkelin elinolot käy vät sitä tukalammiksi, mitä enemmän il masto lämpenee. Metsäyhtiöt ovat luonnonsuojelijoi den vetoomuksista piittaamatta jatkaneet EteläSuomen viimeisten kuukkelirevii rien hävitystä esimerkiksi EteläKarjalas sa ja Pirkanmaalla. Nyt sitä syödään Suomessa vain 200– 300 grammaa henkeä kohti vuosittain, kun taas lihaa syödään yli suositusten, eli yli 26 kiloa vuodessa. kelien kuolleisuutta. Kuukkelin pahin uhka ovat petolinnut, etenkin kanahaukka, jonka on aiempien tutkimusten mukaan helpompi jahdata pyitä, jäniksiä ja muita kuukke lia sopivampia saaliita paksulumisina tal vina. Kylmän kesän 2017 takia käpysato jäi tänä vuonna heikoksi, mutta ensi vuoden sadosta on odotettavissa parempi. Se perustuu 70 reviirillä Poh joisRuotsissa 15 vuotta seurattujen 1166 kuukkelin kohtaloihin. Talousmetsissä emoja kuolee kesäkau della enemmän kuin koskemattomissa metsissä (ja useammin kuin talvella), mi kä pienentää ratkaisevasti kannan kokoa. (RK) Havununna runsastuu Suomessa EUROOPASSA pelätty metsä tuholainen, havununna, runsastuu ja levittäytyy Suomessa kohti pohjoista. Suojaisessa luonnonmetsässä lintujoukko on paremmassa turvassa syk sylläkin, jolloin sen on lenneltävä viikko kaupalla talvivarastoja kerätessään. Kuukkelit pysyvät hengissä paksulumi sina talvina todennäköisemmin kuin niuk kalumisina. Suomessa kuukkelit hävisivät etelästä, ja reviirit ovat harventuneet KeskiSuo messakin samaa tahtia metsätalouden voi mistumisen kanssa. Moni muotoiset metsät ovat vähemmän alttiita tuhoille kuin yhden valta lajin metsät, jossa puut ovat saman ikäisiä. (RK) Ruokavalinnat vaikuttavat ympäristön tilaan VAIHTAMALLA kotimaisen lihan silakkaan ja kasviksiin voi vähentää Itämeren rehevöitymistä, hillitä ilmastonmuutosta ja parantaa terveyttä, kertoo tuore Luonnon varakeskuksen selvitys. Se tarkoittaa, että havununnasta voi tulla maassamme luultua vakavampi Metsien ikä ja laji rakenteella on tuhojen ehkäisyssä suuri merkitys. Talousmetsissä närhi löytää kuukkelin pe siä ja vie munia vauhdittaen pesimätulok sen ja parimäärän laskua. Ravinnon saatavuus on merkittävämmässä roolissa
Tutkimus odottaa tekijäänsä. Aikaisemmin luultiin, että ruska on vain lehtivih reän hajoamisen sivuvaikutus, ikään kuin muut vä rit paljastuisivat vihreän alta. Mitä hyötyä siitä on. Ja sa malla syntyi uusi: ehkä puut tuottavatkin punaista väriä juuri siksi, että ne voivat piiloutua kirvoilta! Keltaiseen väriin kirvojen tiedetään tuntevan vetoa. Antosyaani saa aikaan punaiset värit. Yksi teoria on, että punainen pigmentti suojelee kas visolukkoa hatalliselta UVsäteilyltä niin kuin aurinko rasva ihoa. Miksi puu käyt tää energiaa muuttuakseen punaiseksi. Toisen teorian mukaan punaisten pigment tien arvellaan liittyvän puolustautumiseen kasvin syöjä hyönteisiltä, erityisesti kirvoilta. TA RU R A N TA LA / VA ST AV A LO PUNAISEN, KELTAISEN JA ORANSSIN värit ha vahduttavat syksyn tuloon. Teoria lensi ömappiin. RIIKKA KAARTINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Ruskan mysteeri 8/2018 SUOMEN LUONTO 11 8/2018 SUOMEN LUONTO 11. Näin onkin keltaisten karotenoidien kohdalla, mutta punaisia antosyaaneja puu joutuu erikseen valmistamaan. Vielä vastaus ta ei tiedetä. Punaiseksi muuttuva puu tuottaa ehkä myös paljon pahanmakuisia tai hyön teisille myrkyllisiä suojaaineita. Väri on siis varoitus hyönteisille: tänne ei kannata vaivautua. Syksyn väri signaalilla puu voi ehkäistä hyönteistuhoja seuraava na kesänä. Monet kirvat näet talvehtivat puilla, ja vas ta kevään koittaessa imevät siitä ravintoa. Ruska on kuin viimeinen elonhenkäys ennen talven lepoa. Sitten paljastuikin, että kirvat eivät kykene lainkaan näkemään punaista väriä
Tästä yli puolet olisi tullut Kajaani Oy:lle, jonka liikevaih dosta se olisi ollut noin promille. Vain osa tunturi haukkanaaraista pystyi munimaan, koska nii den ruokaa, riekkoja ja muita kanalintuja, oli kevättalvella niukasti. (RK) Lintujen pesimätulokset vaihtelivat LÄMPIMÄN POUTAKESÄN ansios ta hyönteissyöjälintujen pesinnät onnistuivat mainiosti, mutta vesi ja rantalintujen vaih televasti. Tiehanke kehitettiin jo 1969, jolloin silloisen TVH:n Kainuun pii rin kaikki suuret tiehankkeet olivat val mistumassa, ja piti keksiä uutta tekemis tä. PERTTI KOSKIMIES Vanha ympäristömyrkky uhkaa yhä miekkavalaita YMPÄRISTÖMYRKKY PCB:N käyttö on loppunut vuosikymmeniä sitten, mutta se uhkaa edelleen miekkavalaita maailman merillä. Tietä on aina markkinoitu välttämät tömänä Kainuun elinkeinoelämälle. Oulujärven ylitystie haluttaisiin rakentaa Toukansalmeen.. MIKKO NISKASAARI Variksenmarja levittäytyy. Siitä on haittaa myös muille meressä eläville pedoille, kuten delfiineille, haille ja hylkeille. Muutokset selvisivät Tuija Maliniemen Oulun yliopistossa tekemästä väitöskirja tutkimuksesta. (RK) Oulujärven ylitystie kummittelee KAINUUN LIITTO lämmittelee taas Ou lujärven ylitystietä. Siksi korkein hallintooikeus pyyhki sen pois Kainuun maakuntakaa vasta vuonna 1991 todeten: ”Laadittujen ympäristöselvitysten mukaan tien raken taminen on ilmeisessä ristiriidassa luon nonarvojen säilyttämiseen nähden.” Tien mielekkyys on siis kertaalleen rat kaistu ylimmässä tuomioistuimessa, mut ta Kainuun liitto yritti uudelleen saada sen maakuntakaavaan, josta vuorostaan ym päristöministeriö sen poisti vuonna 2009. Oulujärven suurten selkien väliin ra kennettuna tie turmelisi pahoin järven maiseman. Merikotkakannan kasvu pysähtyi viimein lounaissaaristossa ja Selkämerellä. Ilmiö voi merkittävästi muuttaa tulevaisuuden tunturikankaita ja niiden monimuotoisuutta. Muuttohaukat onnistui vat tavan omaista paremmin, mutta merikot kat noin 450 poikasellaan edellisvuosien mal liin. Suurin muutos oli variksenmarjan lisääntyminen. Tuore Sciencetiedelehdessä julkaistu laaja tutkimus paljasti, että erityisesti Pohjanmeren, Gibraltarin ja Brasilian rannikkoalueiden miekkavalaat ovat vaarassa hävitä, ja tutkituista 19 populaatioista puolet on uhattuna. 12 SUOMEN LUONTO 8/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT JU H A M Ä ÄT TÄ / VA ST AV A LO RII KK A K A A RT IN EN Tuntureiden kasvillisuus muuttuu PAKSUN LUMIVAIPAN suojaamien tunturikankaiden kasvillisuus on muuttunut voimakkaasti viime vuosi kymmeninä, enemmän kuin vähälumisilla alueilla. Luonnonarvot ovat samat kuin KHO:n hylätessä hankkeen, ja taloudelliset tosi asiat entistä jyrkemmin tietä vastaan. Kustannusarvio on tällä hetkellä 64 miljoonaa euroa, todellinen lasku olisi tavan mukaan paljon suurempi. Sen jäl keen Kajaani Oy:n paperitehtaat on lak kautettu, maakunnan väkiluku on pudon nut neljäsosalla ja tien kannattavuus en tistäkin vähäisem pi. Valkosel kätikkoja löytyi kymmenesosa vähemmän kuin viime vuonna, 220 paris kuntaa, eikä poikas tuottokaan yltänyt vuoden takaiselle tasol le ItäSuomen myöhäisen ja lumisen alkuke vään takia. PCB häiritsee valaiden lisääntymistä. Sil ti Kainuun liitto yrittää nyt uudelleen saa da sen maakuntakaavaan. Tie lyhentäisi Oulun ja Kajaanin yli 180 kilometrin välimatkaa 25 kilometril lä, mikä tarkoittaa 18 minuuttia nopeam paa ajoa. Tä mä kuitenkin tutkittiin perusteellisesti jo vuonna 1985. Harvinaisista lajeista tunturi haukat saivat siivilleen surkeat viisi poikasta, maa kotkat reilu sata, mikä on puolet vähemmän kuin viime vuosien yleistaso. Koko maakunnasta löytyi vain viisi yritystä, joille tiellä olisi ollut mitattavaa hyötyä, nykyrahassa yhteen sä 0,66 miljoonaa euroa. Taloudellisia perusteita tielle ei ollut
Viimein orkidea löytyy pystyltä seinämäl tä. Sieme nistä kasvatetaan uusia taimia, jotta niitä ei tarvitsisi hakea luonnosta. Varsinkin pidemmällä metsässä reit tiä pitää avata viidakkoveitsellä. 8/2018 SUOMEN LUONTO 13 Keräily uhkaa Perun harvinaisia orkideoja. Alto Mayon alueella käynnistettiin suoje luhanke Suomen tuella vuonna 2008. Lähemmäksi ei pääse. Ame rikkalaiset keräilijät maksoivat välittäjille jo pa tuhansia dollareita, ja salakuljetus rehotti. Taimia on runsaasti. Vuosisadan orkidealöydön surullisilla jäljillä Alto Mayon suojelualue sijaitsee pilvimetsäalueella Pohjois-Perun vuoristossa. Löytäjä sai kuk kivasta orkideasta muutaman euron. Sieme nistä kasvatetaan uusia taimia, jotta niitä ei tarvitsisi hakea luonnosta. Perun luonnonsuojelun tilaa kuvastaa, et tä viime vuonna tukikohta tiettävästi suljet tiin. Toisen läheisen esiinty män on vienyt maanvyörymä. Se oli uusi laji. Vähän vä liä näkyy pieniä orkideoita puiden rungoilla. Jatkamme vielä pari tuntia eteenpäin. Tilan reunalla jyrkässä seinämässä näem me ensimmäiset Phragmipediumit, jotka isäntä on takavarikoinut luvattomilta orki deakeräilijöiltä. Siellä maa on hyvin kalkki pitoista ja valuva vesi huuhtelee juuria jatku vasti. Oppaamme huomaa heti, että täältä kasvit on ryöstetty. Korruptio ja lama uhkaavat lupaavasti alkanutta suojelua. Kasvia on löydetty vain yhden vuo ren etelärinteiltä. Kaikki on mär kää, rinteet jyrkkiä, puusto ja pensaikko lä hes läpikulkematonta. Paikallinen orkideatarhuri Faustino Medina löysi Phragmipediumin lokakuus sa 2001. TEKSTI JA KUVAT RIITTA ANGERVUO JA AARRE LESKINEN Maailmalta Maailmalta PILVIMETSÄSSÄ päiväntasaajalla, Alto Mayon metsänsuojelualueella PohjoisPerun vuoristossa sataa joka päivä. Luonnon kasvupaikalle on taivalta vielä toiset pari tuntia. Parissa vuodessa se kuitenkin lähes hävitettiin. Se on tummanpunainen piste kymmenen metrin korkeudessa. Korruptio ja lama uhkaavat lupaavasti Taimia kasvatetaan ja istutetaan takaisin luontoon. Paikallisia orki deakasvattajia opastettiin työssä ja perustet Perun luonnonsuojelun tilaa kuvastaa, et tä viime vuonna tukikohta tiettävästi suljet tiin. Phragmipediumin taimia näkyy onneksi liejun seassa. Kahden tunnin rämpimisen jälkeen paljastuu pientila, jonka isäntä vartioi suojelualuetta. n Taimia kasvatetaan ja istutetaan takaisin luontoon. Pystysuorilla rinteillä kasvavat viimeiset jäljellä olevat Phragmipedium kovachii or kideat. Paikallisia orki deakasvattajia opastettiin työssä ja perustet tiin opastuskeskus ja tukikohta. SUOMEN LUONTO Phragmip edium kovachii. Ylös alas jyrkkiä rinteitä, useita jokien yli tyksiä. Suojelualueelta vietiin arviolta 5000 kasvia. Sieme luhanke Suomen tuella vuonna 2008. 8/2018 SUOMEN LUONTO 13 PhragmipediuPhragmipediuAlto Mayon alueella käynnistettiin suoje Alto Mayon alueella käynnistettiin suoje luhanke Suomen tuella vuonna 2008. Kii peämme ylös juurista ja pensaista itseämme vetäen
H EI KK I W IL LA M O 14 SUOMEN LUONTO 8/2018. 14 SUOMEN LUONTO 8/2018 Ilves on liikkeellä aamun ja illan hämärissä
Tutkija Annika Herrero kertoo, mitä lehden lukijoiden ilveshavainnot tarkoittavat. Juuri silloin ilves lähtee saalistusretkilleen. Kunnes molemmat tajusimme eläimen olevan ilves. Mielikäisen kuvailema saalistustapa on tyypillinen: Ilveksellä on tarkka kuulo, pehmeät tassut ja hyvä suojaväri – kaikki sopeumia vaaSUURI tuntematon 8/2018 SUOMEN LUONTO 15. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT HEIKKI WILLAMO, MARKUS SIRKKA, SEPPO HÄRMÄLÄ, REIJO ORAVA JA ARI AHLFORS M o ni tahtoisi nähdä ilveksen, mutta onni sattuu harvan kohdalle. Siinä ilves on peto niin kuin se on, yksi Suomen neljästä suurpedosta. Sen jälkeen ilves lähti raahaamaan jänistä niskasta kohti metsää. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin, että se on toinen jänis ja samaa ilmeisesti luuli jäniskin, koska loikki muutaman loikan tätä eläintä kohti. Sammutin auton moottorin ja näin, kun jokin ruskea hyppäsi metsästä pihanurmikolle. Jänis ehti loikata kaksi loikkaa karkuun kun ilves saavutti sen, ja sitten ne pyörivät yhtenä karvapallona muutaman kierroksen. Se saalistaa yösydämen kahta puolta, illan ja aamun hämärissä, ja kun useimmat meistä nousevat keittämään aamukahvia, se on jo vetäytynyt päivälevolle kallion tai korkean kiven päälle. Havainto on tarkka ja kuvaava. Useimmat onnekkaistakin näkevät vain pienen vilauksen. Sanna Mielikäinen tuli töistä kahdeksan aikaan, kun ilta jo hämärtyi. Äärimmäisen harvalla on niin hyvä tuuri kuin Suomen Luonnon lukijalla, Sanna Mielikäisellä, joka näki Imatralla viime vuoden syyskuussa ilveksen saalistavan: Tulin töistä, ajoin juuri autopaikalleni, kun näin taas tutun jäniksen kököttävän pihanurmikolla. Havainto on opettavaisimpia, mitä Suomen Luonto sai, kun keräsimme netissä lukijoiden kokemuksia ilveksistä. 8/2018 SUOMEN LUONTO 15 Ilves on Suomen neljästä suurpedosta toiseksi yleisin mutta heikoimmin tunnettu. Siellä se makoilee auringossa kuin kissa uuninpankolla
1980luvulla professori Erkki Pulliainen tutki ilvesten ruokavaliota ja huo masi KaakkoisSuomen ilvesten saalista van etupäässä jäniksiä ja LounaisSuo men ilvesten pieniä hirvieläimiä. Hän kertoo kuulleensa usein metsästäjiltä, että ilves hyökkäisi saa liinsa kimppuun puusta. Ilves ei ole mikään kestävyys juoksija vaan spurttaa piilosta saaliin sa kimppuun ja yrittää kaataa sen kym menen ensimmäisen loikan aikana. Jäniksen varassa eläviä ilvek siä asuu nykyisin lähinnä PohjoisSavos sa, Kainuussa ja PohjoisPohjanmaalla. Hänen havain tonsa kertovat muuta. Sit ten se tappaa saaliin niskaan tai kaulaan puremalla, jos voi. Luonnonvarakeskuksen tutkija Annika Herrero on seurannut ilvestä vuo sikausia. Hän kaivaa esille Luonnonvarakeskuk sen vielä julkaisemattoman tutkimuk sen, joka paljastaa, että kesällä kolman nes Suomen ilvesten saaliista on jänis tä, toinen mokoma kauriita ja loppu ket tuja, supikoiria ja lintuja, etenkin met säkanalintuja. ”Sehän on niille vain karkupaikka, kun niitä on häiritty.” Kiinnostavaa Mielikäisen havainnos sa on, että ilves saalisti juuri jäniksen ja juuri Imatralla, KaakkoisSuomessa. 16 SUOMEN LUONTO 8/2018. Annika Herreron mukaan tämä jako on säilynyt, mutta kun valkohäntäkauris ja metsäkau ris ovat levittäytyneet, ne ovat päässeet ilveksen ruokalistalle jo KaakkoisSuo messakin. 16 SUOMEN LUONTO 8/2018 16 SUOMEN LUONTO 8/2018 nimiseen. ”Ruokavaliossa on hirveän paljon yk silöllistä vaihtelua”, Herrero muistuttaa. Yli puolet jäniksistä pääsee ilvekseltä karkuun
Luonnonvarakeskuksen tutkija na hän on kyllä usein pannoittanut lou kulla pyydettyjä ilveksiä ja seurannut la jia jälkiä tarkkailemalla; Herrero on las kenut viettäneensä puolitoista vuotta elä mästään ilveksen jäljillä lumikengät ja lassa. Ilves lepää usein kalliolla ja tarkkailee sieltä saaliseläimiä. noin 29.3. Ilvekset olivat tulleet meidän perässä mökkirantaan, jossa ne olivat kierrelleet kauan. Erot ovat jäljen pyöreässä muodossa ja kynnenpainu mien puuttumisessa. Ilveksen jälki on pyöreä, kynnet tavallisesti piilossa. Se, et tä ilves ei ollenkaan kävisi haaskalla, on Ilves on usein läsnä niin, ettemme huomaa sitä. Jäljistä ilveksen tunnisti myös Timo Niiranen Salon Muurlassa, Varsi naisSuomessa: Yön aikana oli tielle ilmestynyt suuria pyöreitä jälkiä, joissa ei näkynyt kynnenpainumia. H EIK KI W IL LA M O M A RK U S SIR KK A. Se, että ilveksestä on nähty vain jäljet, kertoo lajin luonteesta. Siinä konkretisoitui hyvin se, miksi reittejä kutsutaan myös Hämeen ilvesreiteiksi. Voi olla: Ainakin hyvin montaa Suomen Luonnon lukijoiden kuvailemaa ta pausta yhdistää se, että ilveksen läsnä olosta kertoivat vain tuoreeseen lumeen piirtyneet jäljet. Se oli täysin yllätetty.” Jälkiä lumella Herreron mukaan näköhavainnot ilvek sistä ovat niin harvinaisia, että hänen kin kohdalleen sellainen on sattunut vain kerran. Valkohäntäkauriit kuulostavat ilvek sen saaliiksi jo hurjan suurilta, mut ta ne ovat yleensä vasoja. Suomen Luonnon lukija Anna Kulju koki ilveksen salaperäisen läs näolon kevätretkellä KantaHämeessä: Liesjärven kansallispuistossa Punatulkun reittiä kulkiessa näimme polulla lumessa ilveksen jälkiä lähes koko matkalla. Tiedetään, että Hämeessä ilvekset saalistavat tal visin kettuja, supikoiria, metsäjäniksiä, rusakoita, kanalintuja, metsäkauriita ja valkohäntäkauriita. ”Pukki oli varmaankin ollut makuul la, koska paikalla ei ollut mitään juoksu tai hyppyjälkiä. Kissaeläimenä il ves näet hiippailee hiljaa kynnet piilos sa ja ottaa ne käyttöön vain silloin, kun tarve vaatii: saalistaessaan ja jäällä tai kovalla hangella kulkiessaan. Hän arvelee, että juuri lumijäljet ovat tavalliselle kansalaisellekin helpoin tapa havaita ilves. Pehmeässä lumessa se on vie läpä yhtä suuri kuin suden jälki, halkai sijaltaan 7–12 senttiä. Ilves on piilotte leva ja usein läsnä niin, että me emme sitä huomaa. Ilveksiä oli nähtävästi kaksi, toisella pienemmät jäljet. ilves oli kävellyt hirven jälkien vierellä ja seuraavana päivänä minun ja koirien jälkien vierellä. Tarja Valtonen huomasi pyöreät tassunpainamat maaliskuussa Hartolan Väärälammella: 29–30.3.2018 oli jäällä tuoreita ilveksen jälkiä. Sekin tiedetään, että urokset ottavat suurempia saaliita kuin naaraat, ja aikuiset naaraat suu rempia kuin toisella elinvuodellaan ole vat nuoret ilvekset. Poikkeuksia kin toki on: Kerran Annika Herrero löysi urosilveksen jälkiä seuratessaan suuren, tapetun valkohäntäkaurispukin. Jäljet näkyivät selvästi lumessa. Havainnot osoittavat hyvää luonnon tuntemusta: Sekä Hartolan että Salon seutu ovat suden levinneisyysaluetta, ja ilveksen jäljessä on neljä varpaankuvaa sekä anturanpainauma kuten suden jäl jessäkin. Haaskansyöjä Yksikään Suomen Luonnon lukijoista ei näyttäisi nähneen ilvestä haaskalla, eikä ihme: ilves ei ole varsinainen haaskan syöjä kuten susi, karhu tai kettu. Ilves oli kulkenut polkuja pitkin, ja kun muita kulkijoita ei ollut ollut, jäljet olivat lumisella polulla selvät meidän seurata. 8/2018 SUOMEN LUONTO 17 Talviravinto on samanlaista, mutta painottuu isompiin lajeihin
Havaintoja (siniset pallot) tuli tasaisesti koko siltä alueelta, jolla Luonnonvarakeskus tietää olevan ilvespentueita (oranssi alue). Herkkä kuulo on sopeuma, jolla ilves havaitsee kaukaa haavankuorta nakertavan jä niksen, mutta ruokaillessaan se ilmei sesti kokee ihmisten aiheuttamat äänet pelottavina ja luikkii herkästi pakoon. ”Juuri tuollainen nuori ilves, jolle ruokaa ei suorastaan lennä suuhun, voi käyttää haaskoja.” Syynä haaskalta tehtyjen havaintojen harvinaisuuteen voi olla lajin arkuus – kun yhdellä Herreron tutkimus alueista tuotiin talon pihaan kuolleita kolarihir viä, paikalle ilmestyi ilveksen jälkiä. 18 SUOMEN LUONTO 8/2018 M AT TI A LA SA A RE LA Riistakamera kuvasi ilveksen Tyrnävällä, kesämökin pihassa.. ”Maanomistaja sanoi huomanneensa jäljistä, että koko pentue kävi teiden var silla etsimässä kauriita, joita kuoli kola reissa”, Herrero kertoo. Teija Simolalle tällainen koh taaminen sattui Kajaanissa: To 16.08.2018 Lähdin mieheni kanssa lintuja bongaamaan Kajaanin läMISSÄ ILVEKSET ELÄVÄT SUOMEN LUONTO keräsi lukijoiden ilves havaintoja netti kyselyllä keväällä 2018. Meidän kuulom me alkaa yhtä alhaalta, mutta jää 20 000 hertsin tasolle, eikä se koirallakaan yl lä kuin 47 000 hertsiin saakka. Pantailvesten liikkeistä on huomattu, että kun ilves saa suuremman saaliin, se pysyttelee useita päiviä varsin pienel lä alueella, lähellä saalistaan. Herrero pani riistakameran vahtimaan, ja sai seurata eläinten ruokailua. Uroskin vilkuilee kuvissa ympärilleen, mutta se syö aika hyvällä halulla. Ruokinta houkuttelee myös jäniksiä paikalle. Kun Herrero pan noitti Salon seudulla vuonna 2015 nuo ren ilveksen, hän huomasi pian gpspai kannusten noudattelevan teiden varsia. Kun ilvestä ei häiritä, se syö jäniksen kokoisen saaliin kyllä kokonaan. ”Ilvespentueelta menee helposti nel jä–viisi päivää, kun se syö aikuisen met säkauriin, ja kyllähän se pakkasella jää tyy”, Herrero kuittaa. ”Vaikka ilves olisi syönyt jänistäkin aika paljon ja useammassa kohtaa, jo kainen osa on peitelty erikseen.” Aikuisten arroganssi Lajin arkuus huomioiden tuntuu kum malliselta, että Suomen Luonnon luki jat ovat niin monta kertaa päätyneet kohdakkain aivan pelottoman ilveksen kanssa. Emo on sen sijaan aivan hermona koko ajan, eikä pentuja näy ku vissa kertaakaan.” Ilveksellä on todella tarkka kuulo. 18 SUOMEN LUONTO 8/2018 kuitenkin yksi sitkeimmistä lajiin liitty vistä harhaluuloista. Ne oli vat siinä monta päivää. LÄ H D E: LU KE JA SU O M EN LU O N TO Reijo Orava kuvasi rusakkoa, kun nuori ilves päätti yrittää saalistusta. Pihapiirissämme on kerran ollut ilveksen makuupaikka ja sen vieressä jäniksen jäännökset. Jos taas maha täyttyy ennen saaliin loppumista, se peittelee haaskan hyvin taitavasti, pal jaan maan aikaan heinillä ja sammalilla, talvella lumella. ”Samalla haaskalla kävi emo ja pari pentua sekä yksi aikuinen uros. Annika Herrero on mon ta kertaa hämmästellyt näitä peitoksia. Ilmeisesti jänikset houkuttavat ilvekset paikalle. Näin käy myös talvipakkasilla. Ihmisenkin tappamia eläimiä ilves käyttää hyväkseen. Näihin tilanteisiin voivat liittyä ha vainnot ilveksen itsensä jättämistä haas koista, sellaiset, kuten Matti Alasaarelan kesämökillä Tyrnävällä, Poh joisPohjanmaalla: Ruokimme pikkulintuja pihassamme. AT TE K A RT TI U N EN JA JO U N I TI KK A N EN . Samaa juurta lienee käsitys siitä, että ilveksen hampaat eivät pystyisi jäätyneeseen lihaan. Jos kotikissan kyvyistä voi jotain päätellä, se kuulee ehkä möräköistä 50 hertsin jy rinöistä aina 85 000 hertsin korkuisiin ininöihin saakka, kauas ihmisen kuu loalueen yläpuolelle
Ilves on vaanija. A RI A H LF O RS (R A N U A N EL Ä IN PU IS TO ) KUVASARJA: REIJO ORAVA. Hetken juteltuani jatkoimme matkaa, ja ilves jäi paikalleen, mutta oli poistunut, kun palasimme samaa reittiä takaisin. 40 metriä. Mirkku Aaltoselle kävi samaan ta paan Siuntiossa, läntisellä Uudellamaal la. Tutkija Herreron mukaan nämä ta pauk set koskevat aikuisia ilveksiä. Hevosta olin kävelyttämässä, kun huomasin että mutkan takana livahti jotain. Yli puolet jäniksistä pääsee ilvekseltä karkuun – niin tämäkin. Se spurttaa piilosta saaliinsa kimppuun. Jätimme auton jonkin matkan päähän ja kävelimme tutulle metsäpellolle. Ensin istahti alas ja sitten kävi makuulle ja kuunteli ja katseli. Ilveksen tassut ovat suuret ja karvaiset, oikein hyvät lumikengät. Siellä se ilves istui kaikessa rauhassa. Ne ovat itsevarmoja, niillä on ison kissan arroganssia. Satunnaisten kohtaamisten lisäksi tämä näkyy silloin, kun ilveksen jäljille ilmestyy rähisevä metsästyskoira. Kiirehdin katsomaan, ja ilves oli siinä sen näkösenä, että yllätettiin, ja oli hiippailemassa pois, kun sitten aloin puhua sille, ja se ihmeissään jäikin kuuntelemaan. Matkaa toisiimme oli n. Noin 5 minuuttia toisiamme katselimme ja ihmettelimme. 8/2018 SUOMEN LUONTO 19 himetsiin
Se on pitkin raatoa sillä niin kuin kärpänhäntiä laottu.” SU O M EN M ET SÄ ST YS M U SE O. Sitte paksulaisen kepin kanssa kannetaan hevosen rekeen.” Ilveksen tapaa palata itse jättämälleen haaskalle on käytetty hyväksi rautapyynnissä. 1800luvulla nämä kolme ilmiasua oli alettu mieltää kansan parissa jo eri lajeiksi. Susiilves on isompi. Silloin kun on lunta, täytyy olla 2 miestä niin ilves ei lumessa mene koiran etellä pitkää matkaa, sillä se nousee puuhun. 20 SUOMEN LUONTO 8/2018 VANHOJA USKOMUKSIA KANSANRUNOUSARKISTON KORTEILTA käy ilmi, että valtaosa Suomen ilvesperinteestä koskee metsästystä. Sompiossa 1937 kuvailtiin kahta ilvestyyppiä näin: ”Repoilves on semmoinen, se on tämän talon kissan karvanen, harmaa ja pehmiä, oikein komia turkki. Toisaalta Turun läänin Koskella tiedettiin vuonna 1969, että ”Ilves käy haaskalla, kun muun lämpymän paistin puutteessa oppii käymään, mutta vain niin kauvan kun liha on pilaantumatointa.” Jako pilkullisiin ”kissailveksiin”, punasävyisiin ”kettuilveksiin” ja tasaharmaisiin ”susiilveksiin” on peräisin turkiskaupasta. Silloin ottaa toinen miehistä ilveksen takajaloista kiinni, ilves aina koittaa ylös itsensä, ja sitten pistää puukapulan suuhun ja sitten jalat kiinni narun kanssa. Nuorten ilvesten tapaa paeta puuhun kuvattiin Ilomantsissa 1936 näin: ”Ilves kun pyytetään, niin ensten koira ajaa sitä talvella. On jopa ajateltu, ettei ilves koskaan syö saalistaan lämpimänä vaan antaa sen ensin jäähtyä
Jälkiä on havaittu kuluvan talven aikana useampaan kertaan. SE PP O H Ä RM Ä LÄ. Sen mukaan ilvesnaaras ja uros eläisivät valtaosan vuodesta toisistaan erillään, eri elinpii reillä, ja kohtaisivat vain hyvin lyhyes ti helmi–maaliskuun kiimaaikana pa rittelemaan. Elinpiirit eivät ole selvärajaisia vaan kohtaamisia sattuu. ”Voisi olla jotain kiiman jälkimainin keja”, Annika Herrero miettii. Ilvekseen näyttäisi sopivan se nisäk käitä koskeva peukalosääntö, että uros puoliset jälkeläiset etsivät aikuistut tuaan onneaan kauempaa kuin naaraat. Ruotsalaisessa tutkimuksessa huomat tiin, että noin kolmannes ilveksen naa raspennuista jää peräti emonsa elinpii rille asumaan. Olen huomannut, että urokset käyvät välillä pentueen luona. Lopulta ne kyllä lähtevät. Herrero kertoo, että mielikuva on osittain väärä. Naaras kyllä hoitaa pen tuja yksinhuoltajana toukokuusta seu raavaan kiimaan, mutta uros voi vierail la sen luona useinkin. Tuon käsityksen mu kaan ilveksellä olisi jyrkästi erilainen elä mänjärjestys kuin vaikkapa perhe laumoissa elävällä sudella. ”Vanhat saattavat olla omanarvontun toisempia, eivätkä aina edes juokse kar kuun vaan saattavat mennä katsomaan, että mitä tuo tuolla räksyttää.” Uteliaisuus on ilvekselle niin tyypillis tä, että joskus Herreron jäljittämä naa ras on johdattanut koko pentueen laajas sa kaaressa haistelemaan takaa tulevan tutkijan jälkiä. KUUNTEL E, MITEN ILVES ÄÄNTELE E www.suom enluonto.fi Urokset saavat suurempia saaliita kuin naaraat. ”Olen jäljittänyt ilveksiä sen verran paljon, että tunnen niiden kulkupolut ja pystyn jäljistä laskemaan, ketä on paikalla. 8/2018 SUOMEN LUONTO 21 ”Nuoret nousevat puuhun paljon hel pommin kuin aikuiset”, Herrero kertoo. Seppo Härmälän Vuoden luontokuva -kilpailun nisäkässarjan voitto-otos 2013 syntyi ilveksen itse jättämällä valkohäntäkauriin haaskalla. Ilvesnaaraat nimit täin seurailevat kiimaaikana uroksia. Hän sanoo kuitenkin, että todennäköisemmin nämä huhtikuiset ilvekset ovat olleet edellis vuoden pentuja, jotka eivät ole ehtineet lähteä omiin suuntiinsa. Uteliaisuus ja vahva omanarvontunto yhdessä voivat selittää sen, ettei aikui nen ilves aina pakene vaan saattaa vain rauhallisesti kävellä pois. Kun pääsimme ylityskohtaan, ilves käveli rauhallisesti tienpenkalta metsää kohti. Jos ai van rehellisiä ollaan, ilvesten sosiaali set suhteet ovat kuitenkin vasta hahmot tumassa; juuri niitä Herrero tutkii. Myös riis takameroista olemme nähneet, että pen tue ja alueen valtauros voivat käydä sa massa kamerassa saman päivän aikana.” Sanan ’valtauros’ Herrero pudottaa niin kuin asian, jonka hän tietää. Upea eläin! Sosiaalinen eläin Vanhoissa oppikirjoissa sanotaan, että ilves on erakko. Niin teki se kin yksilö, jonka Suomen Luonnon luki ja Katariina Torvinen näki automat kalla Leppävirralta Varkauteen: Kymmenisen kilometriä ennen Varkautta, Poijinpellon kohdalla, näimme vajaan sadan metrin päästä jonkin eläimen ylittävän tietä. Hän epäilee, että ilveksellä isot urokset pitä vät suurempien kissapetojen, kuten puu man, tapaan hovia. Tästä voisi olla kyse vielä siinä huh tikuisessa havainnossa, jonka Kalle Mäenharju sai Liperissä: Kaksi ilvestä pari yötä sitten ohikulkumatkalla, video riistakamerassa
Niinkin voi olla. Suomen Luonnon lukija Virpi Nieminen kuuli tuon äänen Pieksämäellä: Illan viimeisellä tupakilla ollessa pihametsän reunasta kuului omituista ääntä. Haukkuva kissa Piilottelevia metsälintuja kannattaa ope tella tunnistamaan äänistä. TUNTOMERKIT: Ryhdikäs kissa. Kuinka mo ni ilves onkaan tietämättä tulkittu naa purin koiraksi. Herrero kertoo, että ilveksellä on pal jon erilaisia ääniä: naukaisuja, murinoi ta ja ynähdyksiä, mutta ne ovat vaimei ta. 22 SUOMEN LUONTO 8/2018 ILVES • Lynx lynx KOKO: Pituus 80–130 senttiä, hartiakorkeus 60–75 senttiä, aikuisen paino 14,5–21 kiloa. LEVINNEISYYS: Omaa lajiamme euraasianilvestä esiintyy KeskiEuroopasta Siperiaan, KeskiAasiaan ja Tiibetin ylängölle saakka. 1–2. ”Minullakin on havaintoja siitä, että pentueen mukaan ilmestyy ulkopuoli nen, ei yhtä iso yksilö kuin naaras, mut ta kuitenkin eipentu. ”Leopardeilla emot ihan oikeasti an tavat osan elinpiiristään tyttärelle, kun kanta tihenee. Kuuluvimmat äänet voi kuulla helmi– maaliskuun kiiman aikana, kun ilvekset ilmoittavat itsestään haukkumalla. n Kiiman aikana voi kuulla ilveksen haukkuvan. Lehtopöllön hui lunpuhallusta muistuttava lyhyt säe. Naaras hoitaa. Se voisi olla edel lisen vuoden pentu”, Herrero kertoo. Suosii eriikäisiä sekametsiä kuten saalislajinsakin. Tupsukorvat ja mustakärkinen töpöhäntä. Millainen ääni se oli. Uros suurempi. Pilkutus vaihtelee, mutta kaikki värimuodot ovat talvikarvassa harmahtavia. RAVINTO: Metsäkauris, valkohäntäkauris, jänikset ja metsäkanalinnut. 5 x sarja. LISÄÄNTYMINEN: Kiima helmi–maaliskuussa. Pieneneekö sen oma elinala kuin pyy maailmanlopun edellä. M A RK U S SI RK K A (Ä H TÄ RI N EL Ä IN PU IS TO ) 22 SUOMEN LUONTO 8/2018. Kannattai siko ilvestä. ELINYMPÄRISTÖ: Metsän eläin, mutta ei vanhan metsän. Elinpiiri Suomessa 150–550 neliökilometriä. Espanjan pantteriilves sekä PohjoisAmerikan kanadanilves ja punailves eri lajeja. Pesä louhikossa, kaatuneen puun alla tai juurakossa, 1–4 pentua toukokuun lopulla, tav. Mitä tapahtuu sitten ilvesemolle, jos pentuja jää joka vuosi sen elinpiirille. Pie nen koiran huomionkipeältä ulahduksel ta kuulostava, toistuva tavu. Ilvesten osalta asiaa täytyy vielä tutkia, mutta se on jo selvää, että erak koina pidetyt ilvekset ovat sukurak kaampia kuin pitkään on ajateltu. Aikani netin eläinten ääniä etsittyä totesin äänen olevan presiis sama kuin Ylen viikon luontoäänessä ollut ilves. Pitää kurissa kilpailijoitaan kettua ja supikoiraa. Sitten käy lopulta niin, ettei emolle jää mitään ja tyttäret syök sevät sen vallasta.” Karhuemolla taas on tapana siirtää omaa reviiriään sivummalle tytärten tieltä
Alue on vieläpä niin alavaa, että hyvät pesämaastot ja kuuntelukalliot ovat vähissä. Olisi aika nimetä ilves taas vaarantuneeksi lajiksi. Toinen aukko on oudompi. Siihen väliin jää iso alue, jolla ilveksen on pärjättävä rusakoilla ja metsä kauriilla. Ilveksen voi olla vaikea käyttää yllätykseen perustu vaa saalistustapaansa seudulla, jolla rusakko voi ruokailla avoi milla paikoilla, kaukana metsän reunasta. ROMAHDUKSEN TAUSTALLA on tietysti maa ja metsä ta lous ministeriön päätös. Suden sanotaan joskus voivan tappaa ilvek siä kilpailijoina, ja Pohjanmaan alue on suden levinneisyys aluetta. 8/2018 SUOMEN LUONTO 23 V a h tik o ira Ilves pitäisi luokitella vaarantuneeksi lajiksi Ilveskantaa on harvennettu, koska laji saalistaa valkohäntäkauriita. Entä sudet. Metsä kauriin saalistamiseen ilves on nimenomaan sopeutunutkin. Kartta julkais tiin Luonnonvarakeskuksen kantaarvion yhteydessä kesä kuussa 2018, ja siinä on kaksi selvää ilvestyhjiötä. Ehkä kyse on ravinnon puutteesta. Mutta monin paikoin Suomessa se pärjääkin. Naa purialueilla karsinta taas on ollut niin ankaraa, ettei Pohjan maalle enää riitä nuoria, vaeltavia ilveksiä. Pudotus viime talvena arvioituun 3–6:een, aivan alueen reunoilla sinnittelevään pentueeseen on ollut todella raju. Toisen tyhjiön ymmärrän hyvin. Pohjanmaan luonto ei siis oikein suosi ilvestä. Se kattaa hyvin tarkkaan Suo men Riistakeskuksen Pohjanmaan aluetoimiston alueen. Ne nuoret ilvekset, jotka vaeltavat muual ta Lappiin, tappavat ennen pitkää jonkun poron ja pääsevät sen takia hengestään. ENNEN KUIN ALAN osoitella sormella aluetoimistoa, voin to ki miettiä muita syitä kuin liian kova metsästyspaine. Vuoden 2015 uudessa arviossa, kun ilveksiä oli vuotta aiemmin ollut jo 3000, se siirrettiin huo jentuneena silmälläpidettävien luokkaan. Riis takeskuksen Pohjanmaan aluetoimiston alueella metsästys paine ei ole ollut viime vuosina erityisen kovaa, mutta selväs tikin se on ollut liian kovaa Pohjanmaan olosuhteisiin. Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin.. Vuonna 2010, kun ilveksiä arvioitiin olevan Suomessa noin 1500 ja suunta oli ylöspäin, laji luokiteltiin Punaisessa kirjas sa vielä vaarantuneeksi. Olisiko syy sitten maisemassa. Valkohäntäkauriin le vinneisyys ulottuu vain Pohjanmaan eteläosiin, ja metsäpeu ra on aika harvinainen laji seudun pohjoisosissa. Se on poronhoitoalue, josta ilves pidetään pois. JU H A K . VIIME VIIKOT olen katsonut sivulla 18 olevaa ilveksen levin neisyyskarttaa ja miettinyt, mitä se tarkoittaa. Nyt ilvesten mää rä on romahtanut 1900:een ja suunta on ollut neljä vuotta alaspäin. Vuonna 2010 ministeriö päätti ilvek siä olevan Suomessa liikaa ja alkoi jakaa hyvin runsaita saa liskiintiöitä. Pohjanmaa on pelto ja suoaluetta. Silti luon nonolot eivät riitä selitykseksi, koska Pohjanmaalla on ennen ollut ilveksiä pal jonkin: Vielä vuoden 2014 kantaarvios sa Pohjanmaalla arveltiin olevan 25–27 il vespentuetta. K A IR IK KO / SU O M EN M ET SÄ ST YS M U SE O JOUNI TIKKANEN Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimittaja. Susikaan ei riitä selittämään ilvesten poissaoloa. n Ilveskantaa on harvennettu, koska laji saalistaa valkohäntäkauriita. Tämä politiikka näkyy nyt Suomen kartalla Pohjanmaan kohdalla, jossa ilveksen elämä on muutenkin hankalaa. Kertomukset susien tappamista ilveksistä ovat kui tenkin hajanaisia anekdootteja, ja kun panee uusimman su den levinneisyyskartan ja ilveksen levinneisyyskartan pääl lekkäin, huomaa, että monilla muilla alueilla ne elävät aivan lähekkäin
24 SUOMEN LUONTO 18/2018 Kuonokas, kuonokas, NÄYTÄ SARVES Sarvikuonokkaan voi kohdata sattumalta, mutta jos sitä lähtee varta vasten etsimään, ei tehtävä olekaan niin helppo. Katso sivulta 4, miltä sarvellinen koiras näyttää.. TEKSTI ANNA TUOMINEN / KUVAT TOMMI ANTTONEN, TOMI SETÄLÄ JA ANNA TUOMINEN Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO SUOMEN LUONTO 18/2018 A N N A TU O M IN EN Uimareissulla pelastettu sarvikuonokas on sarveton naaras
Hän suosit telee aloittamaan etsinnät hevostallilta. Sahalaitaiset etujalat kaa pivat ihoa hämmästyttävällä voimalla. En ole koskaan nähnyt sarvikuo nokasta luonnossa, missään.” Laji asustaa ihmisen luomissa ympä ristöissä kuten komposteissa, joista löy tyy sopivaa muhevaa ja maatuvaa ai nesta. Voisinko löy tää jostain myös komeasarvisen koiraan. ”Samankal taisia metsiä ei enää ole, joten kuka tie tää, mikä sen elinympäristö on oikeasti ollut. ”Eli se olisi muinainen vieraslaji?” ”Joo, mutta itse uskon, että asia jää selvittämättä”, hän pohtii. Heti ensimmäisenä he rää kysymys, mikä sarven merkitys on. Sitä itseään Otan yhteyttä opiskelukaveriini Heli Vainioon, jolla on paljon kokemusta ja tietoa erilaisista kuoriaisista. Hän vie minut museon kellarikokoel mien äärelle. Korkea loisteputkilla va laistu tila on täynnä vieri vieressä sei sovia hyllyjä. Lajin kulkeutuminen tänne on yhä mysteeri. Näinkö todella sel laisen vai olenko kehitellyt lajioppai den kuvia katsellessani aidon tuntui sen muiston. Muona vertaa sarvikuonokasta saman näköisiin lähilajeihin. TO M M I A N TT O N EN. ”Sarvikuonokkaat viihtyvät puruka Kuonokas, kuonokas, NÄYTÄ SARVES Moni sarvikuonokas elää ihmisen muokkaamassa ympäristössä. ”Mikä tää on?” Kovakuoriainen oli naaras, mutta tun nusomaisen sarven puuttumisesta huo limatta muhkeat muodot eivät jättäneet paljon arvailujen varaan. ”Yleisesti ottaen koiraat, joilla on täl lainen sarvi, tappelevat keskenään.” ”Tappelevatko nämäkin?” ”En ole koskaan kuullut kenenkään kuvaavan tappelua, mutta pidän sitä hy vin todennäköisenä”, hän sanoo. Tuo hetki pulpahti mieleeni uimareis sulla Pohjanmaan Valkeisella, kun kave rini kantoi järvestä rantaan suuren ko vakuoriaisen. Se yritti päättäväisesti kaivautua ulos sor mieni välistä. Muona vetää auki muutaman, joista löytyy valtava määrä kuonokkaita, sarvella ja ilman. Kammesta vääntämällä ne siirtyvät, ja väliin aukeaa kapea käytävä. ”Mis sään tapauksessa ei ole vain niin, että iso sarviset olisivat enemmän naaraiden mieleen.” Muonan mukaan sarvikuonokas on Euroopassa omituinen otus, sillä sen kaikki lähisukulaiset elelevät kaukana trooppisemmissa ympäristöissä. Sieltä se on lähtenyt leviämään ih misten luomien elinympäristöjen tai kau pankäynnin mukana”, Muona kertoo. Sarvikuono kas! Liekö tyynen järvenpinnan heijas tus erehdyttänyt sen veteen. Asiantuntijan pakeilla Sovin tapaamisen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon kon karin, professori Jyrki Muonan kans sa. 18/2018 SUOMEN LUONTO 25 M inulla on lapsuudesta epämääräinen muisto, jossa tuijotamme koti talon päädyssä siskon kanssa suurta kova kuoriaista ja isä sanoo sen olevan sar vikuonokas. ”Arvellaan, että se on elänyt ontois sa puissa muodostuvassa niin sanotussa möhnässä, joka on ravinteikasta ja kos teaa. Itse ötökästä minulla ei ole mitään muistikuvaa. Mistä se on tänne tullut. Hyllyillä on puisia lasikantisia veto laatikoita. Varmalta hukkumiskuolemalta pelas tunut kuoriainen oli täynnä tarmoa
Viritän lakanan narulla lantalan tienoille, ja kiinnitän taskulampun kaukoputken ja lustalle. Odotan to vin, vaihdan paikkaa ja odotan taas. Heli oli oikeassa, moni tallinomistaja tietää heti, millaisesta otuksesta puhun. Hevosaitauksen vieressä koi ra räksyttää oudolle pusikossa rymyäjäl le. Lakana, UV-valo, hevostalli ja lämmin ilta. UVtaskulamppu ei ole ihan sellai nen menestys kuin olisin toivonut. ItäHelsin gin Karlvikissä tärppää – siellä on nähty sarvikuonokkaita, ja saan luvan tulla et simään niitä milloin tahansa. Sen valokeila on kapea, kun taas kauempaa osoittaessa se häviää kokonaan näkyvis tä valoisassa illassa, vaikka aurinko on kin jo ehtinyt metsän taakse. Edes täydelliset olosuhteet eivät houkuttele sarvikuonokkaita näkösälle. Lentäjiä odotellessa alan kaivel la toukkia lanta ja purukasoista. 26 SUOMEN LUONTO 18/2018 Sarvikuonokas on ottanut ison harppauksen kohti pohjoista. Selvittelen netistä, mitä valolla hou kuttelussa täytyy ottaa huomioon. Alan soitella hevostalleja läpi. Lanta tuoksahtaa, aurin ko laskee pian. Kauppareissun jälkeen aloitan sarvi kuonokkaan etsinnät. Purua ja lantaa mutustavia toukkia taas voi etsiä ympäri vuoden. Aurinko alkaa laskea, mutta mitään. Talikon varteen Pyydän Vainion Heliä mukaan etsintöi hin myttyyn menneen ensimmäisen yri tyksen jälkeen. Kohteena on Kil lerin ravirata Jyväskylässä, jonka vieres sä on myös ratsastuskoulu ja muutama pienempi talli. Nenääni tulvahtaa voimakas luteen ha ju, ja löydän sen aiheuttajan tukastani. Tällä kertaa otan kovat aseet käyt töön, ja lainaan tallilta talikon. TO M M I A N TT O N EN soissa ja mieluiten sellaisissa, joissa on lantaa seassa”, hän selittää. Koppikset lentävät illalla melko aikai sin verrattuna esimerkiksi yöperhosiin”, hän vielä neuvoo. Viritän lakanan raviradan aidalle ja yritän näyttää siltä, että tiedän, mitä olen tekemässä. Ilta on lämmin ja tyyni. Jos olisin itse sarvikuonokas, olisin var masti täällä. Up poudun erilaisten aallonpituuksien maa ilmaan, kunnes löydän vinkin jonka mu kaan ihan tavallinen lakana ja marketin UVlamppu riittävät. Toukka on jopa kymmensenttinen vaalea pötky lä, joten se pitäisi olla helppo huomata. Pian on jo liian pimeää, ja lopetan etsinnät. Yliopiston kenttäkurssi pitää hänet liian kiireisenä, mutta hän kehottaa soittamaan tallille ennen etsin täreissua. ”Oleellisinta on olla pelipaikoilla ajois sa. ”Jos kuonokkaita on siellä tallilla, niin isäntäväkikin on yleensä niitä nähnyt”, hän vakuuttaa. ”Ne saa myös hyvin houkuteltua valolle.” Heli kertoo, että kesän ja syksyn taite on hyvä aika aikuisen sarvikuonokkaan etsimiseen
SARVIKUONOKAS Oryctes nasicornis KOKO: Aikuinen kuoriainen on kookas ja muodoltaan kupera, 3–5 senttiä pitkä, toukka jopa kymmensenttinen. SIV U N KU VA T: TO M I SE TÄ LÄ. Myös lepinkäiset ja useat muut linnut voivat napata sarvikuonokkaan. ELINYMPÄRISTÖ: Viihtyy ihmisen luo missa ympäristöissä kuten komposteissa, lantaloissa ja sahanpurukasoissa. 18/2018 SUOMEN LUONTO 27 ei näy. Etsintäreis suihin nähden alkukesän kohtaaminen kuonokasnaaraan kanssa tuntuu usko mattomalta onnenpotkulta. Jalustaan kiinnitetty UVtaskulamppu oli turhan tehoton. Lentoaika on ohi. ”Sillä on erittäin suuri vedessä elävä toukka, jota on löydetty jo monesta pai kasta.” Maan suurimman kuoriaisen titteli on tällä hetkellä vielä leukarihman mitalla sarvikuonokkaan hallussa, mutta kuin ka kauan. Hevosilla riitti ihmeteltävää. Aikuisen kuoriaisen suuosat ovat nuolevat, eikä se syö mitään. Se on täy sin musta vedensuosija ja melkein yhtä suuri kuin sarvikuonokas”, Muona kuvai lee hauskasti nimettyä kuoriaista. Puolen vuosisadan aikana sarvikuonokkaan le vinneisyys on ottanut valtavan harp pauksen kohti pohjoista. Lantala kyllä ku hisee elämää, joskin kasteliero jää kook kaimmaksi löydöksi. Hevoset viedään tarhoista sisälle yksi toisensa jälkeen. n Kirjoittaja on opiskelija ja Suomen Luonnon avustaja. Toukka on vaalea. Professori Jyrki Muonan mukaan lauhtuvat talvet helpottavat myös uu sien, eteläisempien lajien kotiutumista. ULKONÄKÖ: Punertavanruskean kuoriaisen tärkein tuntomerkki on pää laelta nouseva suuri sarvi. Sarvikuonokas elää suuressa osassa Eurooppaa, Välimeren ympäristössä ja LähiIdässä. Lennossa ovat ainoastaan koren not ja haarapääskyt, edes perhoset eivät kiinnostu lakanastani. Ehkä aikainen lentoaika ja te hoton valo olivat huono yhdistelmä, tai minulla oli vain huono tuuri. Kuonokas veti pidemmän korren. Lannansekaisista purukasoista voi löytää kuonokkaan toukkia. Eiköhän tämä riitä tältä illalta. ”Samoin vesihiisi on levinnyt Suo meen ja lisääntyykin täällä. LEVINNEISYYS: Levittäytynyt Suomessa viime vuosikymmeninä Oulun korkeudelle saakka. Jättiläisiä odotellessa Luulin Karlvikin hevostallin olevan var ma paikka, mutta sarvipää voitti toisen kin erän. Illan jo pimetessä yri tän epätoivoisena virittää lakanani toi seen, avoimempaan paikkaan, mutta tuulenpuuska viskaa sen mutaiseen lä täkköön. Onneksi näiden komeiden kuoriaisten löytäminen helpottuu koko ajan. RAVINTO: Toukka syö lahoavaa sahanpurua, kariketta tai puutarha kompostia. Joudun taas poistumaan tyhjin käsin. ”Viimeisten kymmenen–viidentoista vuoden aikana maahan on tullut muun muassa lähes jättisukeltajan kokoinen eteläinen sukeltaja, joka on EteläSuo messa jo häkellyttävän yleinen”, hän kertoo. Naaraalla sarven paikalla on vain nysty. PEDOT: Suuri kuoriainen päätyy nisäkkäiden kuten ketun ja supi koiran suuhun
Raakut syövät. Jyväskylän yliopiston professori Jouni Taskisen mukaan tässä piilee yksi raakun suojelun ongelmakohdista. Useimmis sa niistä ei ole enää nuoria simpukoi ta, vain vanhoja raakkuja. Yksilömää rät ovat laskeneet hälyttävän nopeasti. Näistä kuitenkin vain kymmenkun ta on sellaisia, joissa tapahtuu lisäänty mistä: esimerkiksi EteläSuomen kah deksasta raakkujoesta ehkä vain yhdes sä on lisääntymiskykyinen kanta. Veteen lisätty, osterei den ruokintaan kehitetty kasviplankton tiiviste on tilattu Yhdysvalloista asti. La TOIVOA sukupuuton partaalle Uhanalaisen raakun suojeluun on saatu uutta toivoa.. Kuoret ovat hieman raollaan, ja nii den välistä virrassa huljuu nilviäisen suu, kuin huulet, joita pitsimäinen ra kenne reunustaa. Val taosassa populaatioita nuorimmat yksi löt ovat jo vuosikymmeniä vanhoja. 28 SUOMEN LUONTO 8/2018 T ummat munuaisen muotoiset simpukat ovat kuin yhteisestä sopimuksesta aset tuneet tasaisin vä lein matalaan altaa seen, jossa virtaa ve si. Osa simpukoista on miltei soran pin nalla, mutta jotkut ovat kaivautuneet syvemmälle niin, että sora ulottuu puo liväliin uurteisia kuoria. Noin 120 tunnetusta raakkupopulaa tiosta valtaosa elää pohjoisissa joissam me. Raakut kuntoutukseen Erittäin uhanalainen jokihelmisimpukka eli raakku menestyy vain tiettyjen lohi kalojen rinnalla luonnontilaisissa joissa, joita on enää hyvin vähän
”Isäntäkalan valintaan vaikuttavat tekijät ovat geneettisiä. Glokidiot voivat tarttua molempiin lajeihin, mutta tulos on parempi omal la isäntäkalalla. Olemme testan neet asiaa infektoimalla tietyn raakku joukon glokidioilla sekä lohia että taime nia. Vain mur toosa toukista kehittyy simpukaksi asti, mutta raakku pelaakin isoilla panoksil la – naaras puhaltelee veteen kaksi mil joonaa toukkaa syksyn aikana. Raakut päätettiin ottaa Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemal le kuntoutettaviksi. Rehevöityvissä vesissä raakut kuolevat ennen aikojaan, eikä lisääntyminen onnistu kuin harvassa luonnontilaisessa joessa.. Lisääntyy vasta 15-vuotiaana Kirkkaissakin vesissä raakun lisääntymi nen on onnenkauppaa. 8/2018 SUOMEN LUONTO 29 TEKSTI ANNE HIRVONEN / KUVAT TOMI SETÄLÄ ji vain on niin pitkäikäinen, että vaikka lisääntyminen loppuu, kanta ei ihan het kessä häviä joesta. Suuri panos on tarpeen, sillä ellei glo kidiotoukka löydä omaa isäntäkalaansa, taimenta tai lohta, sen peli on pelattu. Tutkimusasemalla on hoidettu syk systä 2016 asti muutamaa sataa huono kuntoista Mustionjoesta ja Ähtävänjoes ta nostettua raakkua, ja syksyllä 2017 hoitoon tuotiin lisää raakkuja Karvian joelta ja Isojoelta. Raa kun esiintyminen kertoo luonnontilai suudesta, ja laji onkin vesistön hyvän laadun indikaattori. Ruokaillessaan raakku pulauttaa osan kasviaineksesta takaisin virtaan lima palleroina, jotka maistuvat hyvin vesi perhosten toukille. Raakut olivat laihoja ja vaisuja, eivätkä juuri rea goineet käsittelyyn. Paljon on vettä virrannut näiden ikänestorien kidusten kautta, sillä vuo rokaudessa raakku suodattaa jopa 50 lit raa vettä. Ihmeisiin ei raakkukaan pysty. Veden laadun ilmentäjä Vanhimmat nykyisin elävät raakut ovat itsenäisyyttämme edeltävältä ajalta. Toukat, jotka löytävät sopivan isäntäka lan, kiinnittyvät kalan kiduksiin, jossa ne loisivat talven yli kehittyen pikkusim pukoiksi. ”Alun perin oli tarkoitus, että Mustion joen raakkujen glokidiotoukkia kerätään ja lähetetään kasvatettavaksi Norjaan. Samalla oli tarkoitus tutkia, saadaanko vanhat raakut lisään tymään altaissa. Erityises ti lisääntyminen vaikeutuu. Suunnitelmat muuttuivat, kun huomat tiin, ettei vedessä ole glokidioita. Esimerkiksi Isojoelta löydettiin enää vain muutamia kymmeniä raakkuja, pe lastus tuli viime hetkellä. Raakku elää yli satavuotiaaksi, ja Suo messakin on kuoren kasvurenkaita las kemalla määritetty yli 200vuotiaita yk silöitä. Kuorien päällä kas voi runsaasti järvisientä ja levää”, tutki musavustaja Hanna Suonia muistelee. Raak ku on avainlaji, joka vaikuttaa puron ekosysteemiin muokkaamalla elinym päristöä edesauttaen monen muun lajin selviytymistä samoissa vesissä. Mikä tahansa lohikala ei kel paa, sillä jokaisella raakkupopulaatiol la on oma isäntälajinsa, jonka kiduksis sa ne ovat sopeutuneet loisimaan. Jos ve si sameutuu ja pohja liettyy, simpukoi den ravinnonotto hankaloituu. Toukat myös kasvavat Jokihelmisimpukka eli raakku voi huonosti. Lihavat toukkaapa jat taas ovat lohikalojen mieleen. Planktonia ja muuta kasviainesta ra vinnokseen suodattaessaan raakku puh distaa vettä, ja elinvoimaisissa raakku puroissa vesi on kristallinkirkasta. Koirassimpukan alkukesästä virtaan vapauttamat siit tiöt hedelmöittävät naarassimpukoiden kiduslehdillä olevat munasolut, jotka kehittyvät glokidiotoukiksi
Vapaiksi jääneissä joissa ongelmaksi muodostuivat laajamittaiset suo ja met säojitukset, jotka lisäsivät kiintoaineksen ja humuksen valumista jokiin. ”Kun Iijoen alueella tutkittiin sähkö kalastamalla 40 puroa, löydettiin kol me ennestään tuntematonta raakkupo pulaatiota”, Taskinen kertoo. Kun pikkusimpukat ovat kyllin iso ja, ne nousevat soran pintaan, jossa kasvu jatkuu vielä noin 15 vuotta ennen kuin raakut ovat lisääntymiskykyisiä. Vesikiikari on oiva apu. Jos sähkökalastuksessa lohikalojen kiduksista löytyy glokidioita, on joessa myös raakkuja. Jos ne sattuvat putoamaan sopivalle sorapohjalle, ne kai vautuvat soraan kasvamaan useaksi vuo deksi. Ennen sukeltamista potentiaalisia raakkuvesiä kannattaa haarukoida koe kalastuksen tai vesinäytteen perusteel la. Todellinen suurtuho tapahtui kuitenkin vasta rauhoituksen jälkeen, kun jokia ruopattiin tukin uiton tarpeisiin ja valjastettiin energiantuo tantoon. ”Olen täysin varma, että lisää raak kuesiintymiä löydetään. Ennen rauhoitusta ensimmäisenä selkärangat tomana lajina vuonna 1955 raakkukan taa verotti helmenkalastus. Toukkien onkin löydettävä yksilö, jo ta ei ole aiemmin loisittu: käytännössä vain saman tai edellisen vuoden kalan poikaset sopivat isänniksi. Seuraavana kesänä pikkusimpukoik si kehittyneet alkiot pudottautuvat kalan kiduksilta joenpohjaan. Helmimuo dostuman löytääkseen piti avata 500– 1000 simpukkaa, ja täydellinen huip puhelmi saattoi vaatia jopa 10 000 sim pukan nostamisen. Pelkästä vesinäytteestäkin voidaan löytää raakun dna:ta, jos esiintymä on riittävän lähellä näytteenottopaikkaa. Ympäristödna:n tutkiminen voi paljas taa myös raakkujen soraan kaivautuneet nuoruusvaiheet. Paikkatieto kartoitusapuna Turkimusojan pohjasora näkyy. Esimerkiksi Ke mijoen valumaaluetta ei ole vielä tut kittu kokonaan, ja myös Koke mäenjoen valumaalue vaikuttaa lupaavalta”, Jou ni Taskinen pohtii. Sähkökalastusta ja vesinäytteitä Kaikki hyvin lisääntyvät raakkupopu laatiot löytyvät pohjoisista erämaajoista. Vesi on Raakkuja ei ole helppo huomata. Vaikka isäntäkala ei loisimisesta häi riinny, se kehittää toukille immunitee tin. 30 SUOMEN LUONTO 8/2018. Glokidiot voidaan kevät kesällä havaita paljaallakin silmällä tut kimuksen ajaksi tainnutettujen kalojen kiduksista ilman, että arvokkaita isän täkaloja tarvitsee tappaa. Moni esiintymä on pirstoutunut pieniksi osapopulaatioiksi. 30 SUOMEN LUONTO 8/2018 paremmin suosimansa lajin kiduksilla”, professori Taskinen kertoo. Pohjaan sedimentoituva aines tukkii pohjasoraik koja, jolloin sorassa kehittyvät pikkusim pukat kuolevat hapenpuutteeseen. Raakut eivät pidä me teliä itsestään, ja kivien väliin kiilautu neita tai soraan kaivautuneita simpukoi ta on vaikea havaita sukeltamalla. Raakku on koko maailmassa luokitel tu erittäin uhanalaiseksi lajiksi
Tämä tie on nyt käyty lop puun. ”Vertailemalla tunnettujen raakkujo kien ympäristömuuttujia voidaan rajal liset tutkimusresurssit kohdistaa lupaa vimpiin kohteisiin”, Nykänen kertoo. Koululaisten tekemis tä raakkutöistä ja esitelmistä on myös koottu alueella kiertävä näyttely. Raakut ovat myös melko hajallaan, yksi siellä, toinen tuolla kivien välissä. ”Suomeen tarvitaan oma laitos, tai oi keastaan useampia: EteläSuomen kan noille oma ja pohjoisille raakuille toi nen. Myös Pin siönMatalusjoesta on taimenien ki duksista löydetty glokidiotia, mutta ei alle 20vuotiaita raakkuja. Raakuille olennaisia tekijöitä näyttävät taimenen esiintymisen lisäksi olevan esi merkiksi pohjavesivaikutteisuus, sopiva sorapohja ja uoman yläpuolinen järvi, joka takaa veden riittävyyden uomassa myös kuivina aikoina. Sel vitystä varten Oulasvirta on vieraillut Euroopassa useilla kasvatuslaitoksilla ja perehtynyt niiden menetelmiin. Eriytyneet raakkukannat Simpukkaasiantuntija Panu Oulasvirta on opastamassa Nykästä simpu koiden tunnistamisessa ja käsittelyssä. Erityisen arvokkaaksi löytö osoittautui, kun koekalastuksissa taimenten kiduk sista löydettiin raakun glokidiotoukkia. EKOenergia verkoston tukemassa hankkees sa on seulottu eri viranomaislähteistä koottujen paikkatietomuuttujien perus teella potentiaalisia raakkujokia. Ennen Turkimusojan löytöä Pirkan maalta tunnettiin kaksi raakkujokea: Ruonanjoki ja PinsiönMatalusjoki. Vuonna 2014 puroaktiivi Matti Rintala löysi Hämeenkyrön Turkimusojas ta tumman, kämmenenkokoisen kuoren. Oulasvirta on ottanut Turkimusojan ja Ruonanjoen pohjasta näytteitä happi tilanteen tutkimiseksi ja lokakuussa on tarkoitus inventoida Turkimusojan raa kut. Pirkanmaan Elykeskus on myös ti lannut Oulasvirralta selvityksen raak kujen tukikasvattamisesta altaissa. Historiankirjoista löytyy maininto ja Turkimusojan helmenkalastuksesta vielä 1700luvulta. EteläSuomen ehkä ai noa lisääntymiskykyinen raakkukanta asuu täällä, pikkupurossa Pirkanmaalla. Paikallisessa ammattioppilaitoksessa raakuista on teh ty 3Dmallinnuksia, joten yleisötilaisuuk sissa raakkua on päässyt hypistelemään ihan luvan kanssa. Raakku on rauhoitettu laji, ja sen käsittely vaatii luvan.. Sabrina Nykänen ja Panu Oulasvirta tutkimassa Turkimusojaa Hämeenkyrössä. Kuori todettiin raakuksi, ja lisäselvityk sissä löydettiin 1800 yksilön populaatio. ”Hämeenkyrössä on melko pienellä alueella kolme raakkujokea, siis lähes puolet EteläSuomen kahdeksasta tun netusta raakkujoesta”, Kadonneen helmen metsästys hankkeen koordinaat tori Sabrina Nykänen kertoo. Norjassa Bergenin yliopiston laitos on valtiorahoitteinen, kuten sen pitäisi erityistä suojelua vaativan lajin kohdal la olla Suomessakin.” Joskus ajateltiin, että parasta raakku jen suojelua on, jos niistä ei kerrota ke nellekään. Joen raakut siis lisääntyvät, mutta liettymisen takia pikkusimpukat eivät selviydy kasvuiäs tään hapettomalla pohjalla. 8/2018 SUOMEN LUONTO 31 kirkasta, mutta sitä on vähän, vain kym menisen senttiä. Raakkuja esiintyy vajaan kilometrin matkalla, sillä alajuoksulla joenpohja on liettynyt. Usein nuorimmat raakut ovat vuosikymme niä vanhoja. Pirkanmaalla Kolmen helmen joet han ke lähti ratkomaan tilannetta toisesta päästä: raakkujokien tutkimisen ohella on pidetty yleisötilaisuuksia, ja kouluis sa on esitelmöity raakusta. Nyt uomasta on tehty rauhoi tuspäätös. ”Turkimusojan raakut ovat pieniä ja raakuiksi epätyypillisen pyöreitä. Ei tarkalleen tiedetä miksi, mutta ympä ristötekijät vaikuttavat taustalla: puro on pieni, ja sen varrella on esimerkiksi useita rautalähteitä”, Oulasvirta kertoo. Raakut ovat eläneet hiljais eloa 4,5 kilometriä pitkän puron pohjalla satoja vuosia, vaikka puro kul kee asutuksen keskellä Kyröskosken taa jaman läpi
Yhden raakun viereen on ilmestynyt vaaleaa limaa. 32 SUOMEN LUONTO 8/2018 100-vuotiaat lisääntyvät! Konneveden asemalla vastaanotto on suorastaan hilpeä. Olemme saaneet olosuh teet sellaisiksi, että raakkujen kutu on nistuu altaissamme, ja mikä tärkeintä, myös niiden menetetty lisääntymisky ky näyttää palautuvan”, ilakoi professo ri Jouni Taskinen. Muina aikoina kuoria harjataan ja soraa pes tään säännöllisin väliajoin”, Suonia ker too. Nyt ai nakin tiedetään, että lisääntyminen on mahdollista”, tutkimusavustaja Hanna Suonia iloitsee. Raakut saavat suojeluohjelman Taskisella on muitakin ilouutisia: hän Tutkimusavustaja Hanna Suonia etsii raakkujen glokidiotoukkia. Jos glokidioita saadaan kerättyä tarpeeksi, osa lähetetään Norjaan kas vatettavaksi ja osalla infektoidaan tut kimusaseman omia lohikaloja. Suonia ottaa ta varan talteen pipetillä ja laittaa raakun viereen metallisen merkkitikun. ”Nyt lisääntymisaikana altaita ei sii vota, etteivät raakut häiriinny. Isojoen raakut ovat olleet hoidossa vasta vuoden. Raakut ovat keräänty neet pieniksi ryhmiksi, ja niihin on tar rautunut virrassa huljuvia hentoisia ru sehtavia pussukoita. Isojoen satavuotiaiksi arvioituja raak kuja on jäljellä alle sata, kun elinkykyi sen populaation alarajaksi arvioidaan yleensä 500 yksilöä. Isojoen raakuista muutama on ollut asialla jo pa ri päivää aiemmin. ”Kyllähän tämä on helpotus. Palleroiden sisällä näkyy myös liikettä. Mustion joen ja Ähtävänjoen raakut ovat olleet hoidossa jo kaksi vuotta, mutta eivät ole tuottaneet vielä glokidioita. Mikroskooppikuvassa 100-vuotiaiden Isojoen raakkujen glokidioita.. ”Tämä on historiallista, ensimmäistä kertaa Suomessa raakut ovat lisäänty neet altaissa. Hyvässä hoidossa raakut ovat piristyneet ja alkaneet lisääntymis kaudella kokoontua ryhmiksi. Kussakin pallerossa on erotetta vissa kuorien puolikkaat, tai niiden alut. Altaiden vesi tu lee paikallisesta vesistöstä, ja sen mu kana altaisiin on kulkeutunut myös mo nia hyönteisiä, kuten vesiperhosen touk kia pyyntiverkkoineen. Vaikka glokidiot ovat vielä pieniä, ne ovat elinkykyisiä. Altaat ovat nyt kovin erinäköisiä kuin toissa talvena. Glokidioita! Jo toinen äh täväläinen on asialla. Näistä ainakin Ähtävän joen kanta on sellainen, joka ei ole tuot tanut toukkia luonnossa enää kymme neen vuoteen. Mikroskoopissa näkyy pyöreitä ryp päitä. Samalla tutkitaan, mitä isäntäkalaa kukin kan ta suosii. Käyntimme kunniak si ensimmäinen Ähtävänjoen raakku on pulauttanut veteen glokidioita. Myös leväkasvatus on suun nitteilla
Huonossa jamassa olevien raakku jokien osalta ainoa pelastus voi olla raakkujen kerääminen turvaan odot tamaan parempia aikoja, ikään kuin Nooan Arkkiin. ”Norjassa havaittiin, että altaassa ruo kittujen nopeasti kasvaneiden pikkuraak kujen suoli oli lyhyempi kuin luonnonve sissä kasvaneilla. Ne voidaan silloin va pauttaa jokiin tai niitä voidaan kasvat taa vielä vähän suuremmiksi, jolloin ne selviävät luonnonjoessa paremmin. Konnevedellä raakkujen kasvatusta on harjoiteltu Iijoen raakkujen glokidiotou killa, ja tulostakin on jo tullut. Tutkimustyö tuottaa jatkuvasti lisää tietoa. ”Työryhmä tarkastelee myös tätä. Norjassa on todettu, että pikkusimpu kat voivat kasvaa altaissa jopa tuplasti nopeammin kuin luonnonvesissä. Vedenlaadultaan parem milla kohteilla kantaa voitaisiin vahvis taa tukiistutuksilla. Liput: lippu.. Käytännössä raakku nostetaan vesisankoon, jonne se laskee toukkiaan. Ympäristöneuvos Esko Hyvärinen ympäristöministeriöstä vahvistaa asian: ”Kyllä, työryhmää kootaan. ”Iijoen alueen raakkuja on tutkittu jo kauan, ja tiesimme, milloin ne laskevat glokidioita veteen. Ohjelman on tarkoitus valmistua vuoden 2019 loppuun mennessä.” Tuleeko raakkujen tukikasvattaminen osaksi suojeluohjelmaa. ”Asemalla toukat lasketaan taimen altaisiin, jotta ne tarttuisivat taimenten kiduksiin.” Seuraavana kesänä taimenilla kehit tyneet pikkusimpukat pudottautuvat al taiden pohjalle. (Messualueelle vapaa pääsy) 12:00 Näyttely ja esittelyalue aukeaa 12:30 Semifinalistikuvaesitys I (salissa) 13:00 Semifinalistikuvaesitys II (salissa) GAALA 14:00 SVEN ZACEK, Nikon Ambassador, Viro: Viirupöllön pauloissa ULLA LOHMANN, Canon: Adventures inside an active volcano and in the South Pacific jungles Elämyksiä toimivan tulivuoren sisällä ja Tyynenmeren viidakoissa (Molemmat esitykset tulkataan suomeksi) 15:15 Väliaika, messut, näyttelyt 16:00 VILLE HEIKKINEN: Korpimetsien elämää MARKKU VÄLITALO: Multimedia ”Ajan askeleita” Suomen luonnon viimeiset 10 000 vuotta HAUTALA · SALMIRINNE · TUOMINEN: Pohjoista voimaa Hannu Hautalan valokuvat, Kepa Salmirinteen laulu ja musiikki 17:15 Väliaika, messut, näyttelyt 18:00 Vuoden Luontokuva 2018 -julkistus Kilpailun parhaimmisto Tuomariston kommentit Yleisön suosikkikuvan julkistus Muutokset ohjelmaan mahdollisia FE ST IV AA LI ES II N TY JI EN KU VA T: V IL LE H EI KK IN EN , K ÄR PP Ä · S VE N Z AC EK , V II RU PÖ LL Ö T LUONTOKUVAFESTIVAALI MESSUT · GAALA POHJOISMAIDEN SUURIN LUONTOKUVATAPAHTUMA Menetetty lisääntymiskyky näyttää kasvatuksessa palautuvan.. ja paikan päältä. 8/2018 SUOMEN LUONTO 33 tä on pyydetty mukaan työryhmään, jo ka suunnittelee raakunsuojeluohjelmaa. Raa kun suojelussa keinovalikoimaa on tar kasteltava esiintymäkohtaisesti”, Hyvä rinen kertoo sähköpostitse. Sitten raakku palautetaan joen pohjaan”, Taskinen kertoo. Työryhmän tehtävänä on laatia jokihelmisimpukan suojelun strategia ja toimenpideohjelma. Erilaiset hankkeet ja apurahat mahdollistavat työn väliaikaisesti, mut ta pysyvämpiä ratkaisuja tarvitaan: suo jeluohjelma tulee viime hetkillä. F I N L A N D I A T A L O · H E L S I N K I 20.10.2018 FESTIVAALI 2018 L A U A N T A I Lisätiedot www.luontokuva.org ja www.vuodenluontokuva.?. n Kirjoittaja on vapaa luontotoimittaja. Pikkusimpukoita pitää kin valmentaa karuihin luonnonoloihin paastolla, eli vähän ra joit taa ruokintaa ennen vapautusta”, Taskinen kuvailee. Liput alkaen 11,50€. Raakun elinmahdollisuuksien palauttaminen vaa tii tahtoa ja yhteistyötä. Ideaa liolot ja helppo ravinnonsaanti voivat olla myös riski, sillä simpukat voivat laitostua
M IK A H O N K A LI N N A / LE U KU 34 SUOMEN LUONTO 8/2018. Suomessa pesiviä kurkia talvehtii sekä Euroopassa että Afrikassa. 34 SUOMEN LUONTO 8/2018 KAHDEN MAAILMAN LINNUT Syksyinen kurkiparvi Tyrnävällä
8/2018 SUOMEN LUONTO 35 Lapintiira seikkailee nyt Intian valtamerellä, ja haarapääsky on pian saapumassa Etelä-Afrikkaan. TEKSTI ANTTI HALKKA / KUVAT MIKA HONKALINNA, EMIL VON MALTITZ / ALAMY, JEAN-LUC VIGNEAU JA MARTIN SCHNEITER / 123 RF KAHDEN MAAILMAN LINNUT 8/2018 SUOMEN LUONTO 35 LUKIJAN TOIVOM A JUTTU Ehdota juttuaihett a: www.suom enluonto.f i/ palaute. Pienten lintujen muutosta kertyy koko ajan uutta tietoa
Esimerkiksi kurkien tiedetään jäävän osittain Ranskan ja Espanjan alueelle, mutta idempää reittiä muuttavat kurjet saattavat jatkaa jopa 550 kilometrin päi vävauhtia Israelin ja Egyptin kautta ai na Etiopiaan asti. Kesävieraamme poistuvat häkellyttä vän moneen suuntaan. O RN IT H O LO GY (H A A R A PÄ Ä SK Y) , O U W EH A N D YM . Aivan kuin purjelaivalla aikanaan. Maapal lo kiertää Aurinkoa ja kääntää pohjois puoltaan yhä enemmän kylmää tähtiyö tä kohden. On Intian–Pakistanin kävijöitä kuten pohjoisen sinirinta ja etelän punavarpu nen. Pian tämä kesän tuoja olisi poissa, mutta palaisi taas. 36 SUOMEN LUONTO 8/2018 S yyskuun puoliväli. (K IR JO SI EP PO ). K A RT AT : AT TE K A RT TU N EN . Valopaikannus muistuttaa merenkul kijoiden satoja vuosia käyttämää mene telmää, joka oli mahdollinen kronomet rin keksimisen myötä. Pihan peippo ehkä lentää nyt Itämeren kaakkoiskolkassa Kuurin hiek kakynnään partaalla Liettuassa. AV IA N BI O L. Rastaat menevät peippoja useammin Espanjaan asti ja Euroopan etelälaidalle, kenties PohjoisAfrikkaankin, niin myös punarinta. Minä jatkoin matkaani muutaman sa ta metriä, mutta haarapääskyt lähtisivät 9000 kilometrin päähän Afrikkaan. Isohkojen kaukomuuttajien kuten mo nien petolintujen ja kurkien liikkeistä on saatu paljon uutta tietoa gpslähettimis tä, joita linnut kantavat mukanaan. Ovatpa myöhäisiä, ajat telin, ja jäin ihailemaan niiden lentoa. Ihminen on kuitenkin hyvä kehittä mään miniatyyritekniikkaa. Alkoi puhaltaa pohjoisesta, se hyydytti Suomen ja saatteli pääskytkin vauhtiin. Talvehtimisalue (marras–maaliskuu) Brittitiira siirtyi länteen helmi– maaliskuussa. Lämpimään monella tavalla sopeutuneiden lintujen on aika hakeu tua asemiin, joissa Aurinko kapuaa kor kealle talvellakin. Valoanturi kertoo reitin Pienten kaukomuuttajien tarkat reitit ja talviset liikkeet ovat olleet mysteeri, sillä gpslähetin on liian painava niiden kan nettavaksi. Aineiston keruu pe rustuu jo sinänsä lintujen ihmeelliseen suunnistuskykyyn ja siihen, että monet lajit ovat äärimmäisen paikkauskollisia ja palaavat pesäpaikalleen tuhansienkin kilometrien takaa. LÄ H TE ET : FI JN YM ., A RD EA (L A PI N TI IR A) , N EW CA ST LE U N IV ER SI TY (L A PI N TI IR A) , BR IE D IS YM . Hollannissa ja Britanniassa pesivien tiirojen reitit olivat hieman erilaiset. Muina kuin syyspäivän ja kevätpäivän tasauksen hetkinä valoisan ajan kesto kertoo leveyspiirin. Lokakuussa britti ja hollantilaistiirat ruokailivat Intian valtamerellä. Haarapääskyn piruetit PohjoisEuroopan haarapääskyjen muu ton salat paljasti tällainen vain 0,6 gramman valopaikannin. Se tal vehtii jossain Belgian–Ranskan seutuvil la. Pääskyt palasivat itäistä reittiä. Yhdistämällä lait teen tarkkuuskellon ja Auringon liikkei den tiedot saadaan laskettua pituuspiiri. J. Reilut kym menen vuotta sitten pikkulinnut saivat ensi kertaa mukaansa pikkuruisia valo paikantimia, jotka kerätään pois lintujen palatessa jälleen pesimäpaikoilleen. J. On iso joukko Euroopantalvehtijoi ta, joiden muuton pääpiirteet tiedetään aika hyvin sata vuotta jatkuneen lintu jen rengastuksen ansiosta. Syyskuutaan hollantilais tiirat viettivät Benguelan virran alueella. Hollantilaistiirojen lyhytaikainen ruokailualue 1000 km Azorien pohjoispuolella. Suosirrit ja kirjosiepot pysähtyivät tankkaamaan matkalla. Se oli vielä aikaa, jona syksyn outo lämpö jatkui, ja oli melkein kesäistä. Eurooppa, Afrikka, Intia Moni lintu lähtee lauhkeaan LänsiEu rooppaan. Lapintiirojen reitti Antarktikselle. Il massa sinkoilevat kutsuäänet toivat kai hoisasti mieleeni sen, että haarapääskyn liverrystä on sanottu olennoiduksi elä mäniloksi. Sellainen on vuodenkierto. Keväällä jul kaistussa liettualaistutkimuksessa seu rattiin haarapääskyjä, joiden talvialue ja Kirjosieppo Suosirri Haarapääsky PIENTEN LINTUJEN MUUTTOREITIT PALJASTUIVAT Kirjosiepon (Suomi), suosirrin (Suomi) ja haarapääskyn (Liettua) reittejä. Lapintiira LA PI N TI IR A KU VA : M A RK U S VA RE SV U O. Lintujen kanta mat laitteet tallentavat Auringon las ku ja nousuajat sekä päivän pituuden. Pie ni haarapääskyjen parvi kierteli liikenneympyrän yllä kuin suuntaa hakien. Molemmissa syntyi lintujen mitatun muuttolennon maailmanennätyksiä. Tiirat viettivät touko– heinäkuun pesimäalueillaan Hollannissa ja Briteissä. Tie toa ei lähetetä mihinkään, joten hyvin kevyt laite riittää. Pääskyt vi sertelivät ilmassa kutsuja toisilleen, nii den lennossa oli levottomuutta: ne oli sivat kohta muutolla
Useimmat tutkimuksen haarapääs kyistä olivat EteläAfrikassa lokakuun alkupuolella; matkaan Liettuasta meni aikaa alle kuukausi. Arabian niemimaan kautta valittu rei titys lienee keväällä sujuva, sillä Saha ra on sadekausien ajoittumisen takia keväällä syksyistä leveämpi, ja tuulet useimmiten vastaisia. Saharan ylityksen haaste Sahara on Afrikanmuuttajille iso ongel ma. Valtamerelle lähtö voi vaikuttaa met sälinnulle oudolta ratkaisulta, mutta eh kä on samantekevää, putoaako uupunut lintu autiomaahan vai veteen. Tätä uumoilivat tut katiedot, joissa oli huomattu vain vähän lintuja päiväsaikaan. Ne lentävät! Saharan ylitys on lä hes 2000 kilometrin pyrähdys ja vie kes kimäärin 40–50 tuntia. Yli aavikon, yli savannin, yli trooppisten metsien kä vi keveän lentäjän tie. Suomalaissieppojen matkassa Suomessakin kirjosiepot saivat valopai kantimia tutkimuksessa, jossa olivat mu kana William Velmala ja Markus Haarapääskyjä Etelä-Afrikan KwaZulu-Natalissa. Eh kä asia vielä selviää, sillä aivan uusinta uutta ovat minikokoiset, pois kerättävät gpstallentimet. Valoanturien uusi viesti kuitenkin on, että esimerkiksi kirjosiepot ovat päiväl läkin valossa eivätkä piileskele mis sään. Tähän viittaa se kin, että niitä on paljon Kanarian saar ten välimerenhaukkojen ravinnossa. Pääskyjen reitti etelään oli suora, ja Välimeri ylittyi Kreikan tienoilla, mistä matka jatkui Saharan yli. EM IL VO N M A LT IT Z / A LA M Y 8/2018 SUOMEN LUONTO 37. On oletettu pitkään, että pikkulin nut melkeinpä aina lentäisivät sitä ylit täessään vain öisin ja piileskelisivät päi vät kivenkoloissa. 8/2018 SUOMEN LUONTO 37 Haarapääskyjen muuton salat paljasti 0,6 gramman laite. Tä mä erikoinen haukka saalistaa etenkin muuttavia pikkulintuja. Hollantilaistutkijoiden mukaan kirjo siepot saattavat hakea helpotusta kuu muuteen lentämällä lännessä jopa Atlan tin valtameren päällä. Kaik ki lähetintietonsa paljastaneet pääskyt kiersivät itäistä reittiä Arabian niemi maan kautta Saharaa ylittämättä. siten ehkä reittikin on suunnilleen sama kuin suomalaisten. Vielä ne eivät ole siepoil le kyllin pieniä, mutta voivat pian olla. Osa niistä jatkoi itäistä matkantekoa vielä pohjoisempanakin ja kiersi vielä Mus tanmeren itäpuolelta. Se pesiikin vas ta loppukesällä, kun muuttolinnut ohit tavat haukkojen pesäpaikat. Valitettavasti kirjosieppojen aivan tarkka reitti ei ole selvillä, sillä muut to Saharan ohitse tai yli ajoittuu lähel le tasavalon syyspäiväntasausta. Haarapääskyjen kevään paluulento paljastui melkoiseksi piruetiksi
Siel lä kotoisten järvenrantojen rantasipi is tuskelee ehkä mangroveilla. Sen sijaan esimerkiksi Tanskassa mer katut pajulinnut hajaantuvat 3000 kilo metriä leveälle vyöhykkeelle eli erittäin laajalle savannialueelle paljolti kirjosiep pojen itäpuolelle. Niin kertoo Veli-Matti Pakasen, Tuomo Jaakkosen ja kump panien tutkimus, jossa Oulun seudun sirrejä varustettiin paikantimilla. Laulu ei näytä liittyvän reviirin puolus tamiseen, sillä pajulinnulla ei ole talvel la reviiriä vaan se ruokailee lehvästös sä pikkuparvina. Tietonsa antaneet Turun Ruis salon pesimälinnut näyttivät talvehti van Afrikan länsiosan savannin ja met sien mosaiikissa ehkä Guinean tai Sier ra Leonen alueella. Pajulinnun talvilaulu lieneekin har NÄIN LINNUT EHKÄ NÄKEVÄT MAGNEETTIKENTÄN Lintujen tiedetään aistivan jotenkin magneettikentän kallistuskulmaa, joka kertoo navan ja päiväntasaajan suunnasta. Pajulinnutkin saapuvat savannilleen yleensä lokakuussa. joittelua ja äänen pitämistä vireänä seu raavaa Suomeen tuloa varten. Afrikan länsirannikko on kuuluisa myös kahlaajalintujen talvisijana. JE A N L U C V IG N EA U SU O M EN LU O N TO / N A N N A SÄ RK K Ä . Luonto on runsaimmillaan ja säilyy pitkään hyvänä elinpaikkana. Suomalaiset pajulinnut muuttavat rengaslöytöjen perusteella tanskalaisia idemmäksi ja etelämmäksi, esimerkik si Zimbabween. Turun Ruissalon kirjosiepot lähtivät kotimatkalle huhtikuun puolivälissä ja olivat kotimetsässään vapusta alkaen. Suomessa valo paikantimen jalkaansa saanut suo sirri muutto matkallaan Ranskan Bretagnessa. Se on hyvä aika tulla tuohon kohtaan Afrikkaa, sillä ko ko kesän ja syyskuun on satanut. Suuri osa niistä len si ensin kuukaudeksi Pohjanmeren ma to ja äyriäisaterioiden äärelle ja sieltä 4000 kilometriä nonstoppina Maurita nian rantalietteille. Esimerkiksi hollan tilaissiepot paikantuivat samantyyppi seen maastoon, mutta selvästi idemmäk si Norsunluurannikon tienoille. Linnut voivat saapua samalle revii rille useana vuonna. Vuorivesi matalikoille kertyy suunnaton määrä suomalaisiakin rantalintuja. SO LO V ’Y O V, H EN RI K M O U RI TS EN A N D KL AU S SC H U LT EN . Kahlaajalintujen taival LänsiAfrikka on monen suomalaisen linnun suosiossa. Loka kuussa sateet helpottavat, eikä marras ja joulukuussa ehkä sada kuin muutama na päivänä. On melkoista, jos pienellä linnulla on tiluksia kolmessa maassa. Sirreillä ei ole pik kulintujen tarvetta ajoittaa tuloaan sa dekauden mukaan, ja rantalinnuille on Pohjanmeren lähtöalueilla ruokaa tarjol la. 38 SUOMEN LUONTO 8/2018 Ahola. Pajulinnut laulavat melko paljon myös Afrikassa: siellä soi sama vienon suru mielinen säe kuin pesimäpaikoillakin. Se saattaa jopa lyöt täytyä yhteen herttujen heimoon kuu luvien, hyvin pajulinnun tapaisten ere momelojen kanssa. Meikäläiset suosirritkin liittyvät Mau ritanian rannikon miljoonan suosirrin joukkoon. Kirjosiepoilla on reviirit myös Afri kassa ja ilmeisesti vielä muuttoreitin varrellakin Espanjassa tai Portugalis sa. Näillä sirreillä syysmuutto oli kevät muuttoa nopeampi. Niiden silmistä on löydetty magneettisuudelle herkkiä proteiineja, ja erään teorian mukaan linnut pystyvät näkemään suuntatiedon varjokuvana (ylh.) tavallisen näkymän (alh.) päällä. Kunkin pesimäalueen linnut sijoittuivat eri alueille talvellakin. BI O PH YS IC A L JO U RN A L, 99 :4 4 9, 20 10 . Vain pari viikkoa aikaisemmin ne olivat ehkä kuulleet fulanin kieltä, mutta nyt ympärillä soljui varsinaissuomalainen puheenparsi.. KU VA N M A LL I: IL IA A . Kalasääsket talvehti vat siellä usein, samoin monet kertut ja pikkulinnut. Sikäli olot pysyvät pitkälle syksyyn aika kiireettöminä. VA LO KU VA : RI IT TA W EI JO LA / VA ST AV A LO
Lintujen hä kellyttävän tarkkaan kykyyn löytää pe rille on vuosikymmenten saatossa etsitty vastausta tähdistä, Auringosta ja maan magneettikentästä. n Lapintiira voi lentää talven aikana satatuhatta kilometriä. 8/2018 SUOMEN LUONTO 39 Kevätmuutto on ollut tutkituilla lin nuilla yleensä syysmuuttoa nopeampi, sillä keväällä linnuilla on kiire pesimä paikoilleen. Nii den silmissä on magneettisuudelle herk kiä proteiineja. Samaan tapaan jois sain lentokoneissa ja autoissa voi heijas taa lisäinformaatiota tuulilasiin. Jos tieto verkkokalvon magneettiaistista pitää paikkansa, lin nut ovat kantaneet miljoonia vuosia mu kanaan eräänlaista sotilasteknologiaa. Yli viisikymmentä vuotta sitten osoi tettiin, että linnut ottavat suuntaa tai vaankappaleista, ja jo tuolloin huomat tiin, että niillä on myös kompassi. Mikä aistiväline linnuilla sitten onkin, se on ikivanha. Sieltä sekä hollantilaiset että brit titiirat matkasivat Antarktikselle hollan tilaisten lintujen jatkaessa vielä Austra lian seutuville, ja yhden tiiran käydessä Uudessa Seelannissa asti. Miten linnut suunnistavat Pikkuiset laitteet paljastavat lintujen reitit, mutta eivät kerro mitään lintujen suunnistamisen keinoista. Jäävyöhykkeellä ne saavat seu raa lähinnä lumimyrskyliitäjistä ja ade lienpingviineistä. Susanne Åkessonin, Anders Hedenströmin ja kumppa nien ruotsalaistutkimuksessa selvitet tiin, ovatko tervapääskyt ilmassa koko pesimäkauden ulkopuolisen ajan. Siellä lienevät myös suomalaistiirat talvella. Suurin osa seuratuista tervapääskyis tä levähti maassa tai puussa muutaman kerran, mutta osa pysyi jatkuvasti ilmas sa. Sekä hollantilaiset että brittitiirat viettivät talveaan lähinnä ItäAntark tiksen ahtojäävyöhykkeen ulkoreunassa. Tutkimuksissa paljastui uusi syksyi nen ruokailualue keskellä Intian valta merta. Muuton pituusennätykset menivät uu siksi, kun hollantilaiset lapintiirat käytti vät pelkkiin muuttomatkoihin 50 000 ki lometriä ja yhteensä lentoihin 90 000 ki lometriä 2011–2012. Äskettäin huomattiin, et tä linnut jopa lentävät keväällä nopeam min kuin syksyllä ja tekevät enemmän työtä edetäkseen vastatuulessa. Ensiksi reviirille tullut syr jäytyy harvoin. M A RT IN SC H N EIT ER / 12 3 RF 8/2018 SUOMEN LUONTO 39. Vuonna 2016 eng lantilainen tiira lensi 96 000 kilometriä. Me saamme tiiroista seuraa seuraavan kerran toukokuussa, jolloin pitkämatka laiset ovat taas täällä. Verkkokalvo voisikin vä littää kuvan, jossa on suuntatieto ikään kuin näkymän päälle vedettynä varjona. Lapintiiran taival Paikantimet ovat tuoneet lisätietoa myös lintujen huippulentäjistä, lapintiirasta ja tervapääskystä. Lapintiiroja lepäilemässä jäävuorella Etelänapamantereella. Siellä ollaan jo aivan toisella puolen maapalloa. Näin linnuilla olisi tieto suunnista tar vittaessa näkyvillä. Sitä etsittiin pitkään nokasta, mutta yhä useampi tutkija on vakuuttunut, et tä linnut näkevät magneettikentän
Mikäli aurinko ei paista mökin katolle, paneliston voi sijoittaa esimerkiksi laiturin rakenteisiin, rannalle tai kalliolle.. Koska kesämökin talvikäyttö on usein vähäistä, sopii aurin kovoimala monen mökkiläisen tarpeisiin loistavasti. Samalla mökin varustelu ja käyttömukavuus paranevat. Ny kyään niitä on lähes satatuhatta. Hintatasosta iloitsee myös mökkiläi nen: isonkin aurinkovoimalan voi toteuttaa kohtuuhinnalla. Auringosta saapuu jatkuvasti 10 000 kertaa enemmän energiaa kuin mitä koko ihmiskunta tarvitsee. Lähes kaik ki uusiutuvat energiamuodot perustuvat aurinkoon, ja juu ri aurinkosähköstä on tullut energiamurroksen keulakuva. Aurinkosähköpaneelien hinnat ovat pudonneet kymme nessä vuodessa yli 80 prosenttia tehden aurinkosähköstä yh dessä tuulivoiman kanssa tuotantohinnaltaan edullisimman tavan tuottaa sähköä. Usein voimala maksaa itsensä heti takaisin, koska sil loin vältytään hintavalta verkkosähköliittymän hankinnal ta. Sähköis tämistä kuitenkin riittää, koska sähköttö miä mökkejä tai mökin kaltaisia kohteita on vielä 400 000. AURINKOSÄHKÖÄ MÖKKIIN K esämökeille on rakennettu pieniä aurinko sähköjärjestelmiä 1980luvulta lähtien. 40 SUOMEN LUONTO 8/2018 TEKSTI JANNE KÄPYLEHTO / KUVAT KIMMO RAUATMAA / LEHTIKUVA JA JANNE KÄPYLEHTO Sähköverkon ulkopuolinen aurinkovoimala on vastaus monen kesämökkiläisen tarpeisiin
Ensin on mietittävä lista sähkölaitteis ta, joita mökillä on tarkoitus käyttää. Pientuulivoimaloiden hinnat ovat polkeneet paikoillaan, ja aggregaatin huono puoli metelin lisäksi on polttoaineen tarve. Ole itse mukana, opit samalla Aurinkovoimalan voi rakentaa itse. Voimalan asentamisesta järjestetään kurs seja, ja esimerkiksi kirjani Mökille sähköt auringosta & tuulesta (Into 2014) sopii käsikirjaksi itserakentajalle. Matalajännitealueen kytkennät saa ja voi tehdä myös tavallinen kuluttaja. Mitoita oikein Sähköjärjestelmän oikea mitoitus on optimointikysymys: tuo tantomuodot ja tehot on valittava harkiten, jotta käytettävyys ja käyttöaste ovat mahdollisimman korkeat mahdollisimman pienellä taloudellisella panoksella. Akusto säilyttää järjestel män toimintakykyisenä pilvisten päivien yli. Se on hauskaa ja säästää rahaa. JA N N E K Ä PY LE H TO. Reipas pilvikerros pudottaa paneliston tuotantoa yli 80 prosenttia. Toki hyvät ohjeet ovat tarpeen, sillä päivityksiä ja vikatilan teita saattaa tulla. Jos sähköverkkoon kuulumattomalla mökillä tarvitaan va laistussähkön lisäksi merkittävämpiä määriä sähköä myös tal vella, on jonkun muun, aurinkoa tukevan tuotantomuodon hankinta kuitenkin tarpeen. Tästä saadaan arvio tar vittavalle aurinkopaneelikapasiteetille ja invertterin eli vaih tosuuntaajan teholle sekä akustolle. Jos aggregaatilla lataa kännykkää, tuotetaan suunnilleen kal leinta sähköä mitä kuluttaja voi tuottaa – aggregaatin hyöty suhde pienillä osakuormilla lähenee nollaa. Paneelien hintojen lasku on johtanut siihen, että useim miten mökki varustetaan pelkästään aurinkopaneeleilla. Myös omakotitalomaiset mukavuudet on mahdollista toteut taa ilman sähköverkkoa. Sähkön tarve määrittää kaiken Kesämökin aurinkovoimala voi olla minkä kokoinen vain ta hansa. Tilatessa voimalaa valmiina on mökkiläisen syytä ensin tutustua mitoitukseen itse, jotta voimalasta tulee varmasti tarpeen mukainen. Asennuskustan nukset voivat tosin tuolloin olla merkittävät jo pelkästään mat kakulujen vuoksi. Tyypillisimmät mökin sähkölaitteet kuluttavat hyvin vähän: jos tarve on valaistukselle, televisiolle, kännykän la taukselle ja kannettavalle tietokoneelle, voimalan toteuttaa reilusti alle tuhannella eurolla. Suomessa on myös runsaasti yrityksiä, jotka asentavat val misosista kootun voimalan käyttövalmiiksi. Sen etu on, että laitteisto on jo valmiiksi koottu ja testattu. 8/2018 SUOMEN LUONTO 41 KIM M O R AU AT M A A / LE H TIK U VA Muille tuotantomuodoille tai sähköverkkoliittymälle on yhä harvemmin tarvetta. Samalla oppii tuntemaan järjestelmän. Pa neelien hintakehitys on muuttanut myös paneliston ja akus ton määrän suhdetta: nykyään satsataan enemmän paneelei hin kuin akustoon. Neljäs vaihtoehto on käyttää valmista allinonevoimalaa. Asentaminen rajoittuu akkujen kytkentään ja paneelien asen Aurinkovoimalan voi rakentaa itse tai ostaa valmiiksi asennettuna
Akkuja hankittaessa hyvä nyrkkisääntö on se, että jos akku liikutettaessa hölskyy, älä osta. Viime vuosina älykkäämpien säätimien, eli niin sanotulla tuotannon optimoinnilla varustettujen MPPTsäätimien hin nat ovat laskeneet rajusti. Energia/massasuh teeltaan parempia akkutyyppejä toki on, mutta mökkikäytös sä sillä ei ole merkitystä – toisin kuin vaikka sähköautossa tai kännykässä. 42 SUOMEN LUONTO 8/2018. Valmis laitteisto on siisti ja helppokäyttöinen ko konaisuus. Päivitys MPPTsäätimeen onkin hy vä keino nostaa myös vanhan järjestelmän tuotantotehoa il man paneelihankintaa: älykäs säädin osaa repiä samasta pa nelistosta jopa 50 prosenttia enemmän tehoa. Nesteakkuja ei kannata mökillä käyttää, sillä ne vaativat jatkuvaa huoltoa, jota ei kuitenkaan tule tehtyä, ja akuston tekninen käyttöikä jää lyhyeksi. 43) on tyypillisen kesämökin aurin kovoimalan toimintakaavio. Eri tyisesti valaistus LEDpolttimoin kannattaa tehdä 12 voltin Kännykkä Kevyt LEDvalaistus 12V vesipumppu talouskäyttöön Runsas LEDvalaistus Pieni tauluTV (2 h/pvä) Vedenkeitin (1 l/pvä) Imuri (0,5 h/pvä) Kannettava tietokone (3 h/pvä) Mikroaaltouuni (10 min./pvä) Iso TV (2 h/pvä) Kahvinkeitin (5 kuppia/pvä) Runsas valaistus (LED, halogeeni ja ulkovaloja) 12V:n jääkaappi 230V:n jääkaappi Uppopumppu (1 h/pvä) 3 20 50 80 100 120 120 150 150 200 200–400 150-300 200–500 300–700 500 ESIMERKKEJÄ SÄHKÖNKULUTUKSESTA (Wh/vrk) LÄ H D E: JA N N E K Ä PY LE H TO JA N N E K Ä PY LE H TO Paneelien sijoittelu kannattaa miettiä tarkasti, jotta niistä saa irti parhaan tehon. 42 SUOMEN LUONTO 8/2018 tamiseen. Akkuina kannattaa käyttää AGM (Absorbent Glass Mat) tai lyijyhyytelöakkuja. Lataussäädin on järjestel män sydän, sen laadussa ja ominaisuuksissa ei kannata sääs tää. Käynnistysakkuja ei myöskään tule käyttää, nii tä kun ei ole tehty syklistä käyttöä varten, vaan lyhyen suu ren purkuvirran tarpeeseen. Tärkeä lataussäädin Sähköverkon ulkopuolinen aurinkovoimala perustuu akkujen käyttöön: mökilläkin sähköä tarvitaan riippumatta siitä, pais taako aurinko vai ei. Oheisessa kuvassa (s. Lataussäädin huolehtii kolmesta asiasta: se varmistaa, että akustoa ladataan oikein, syöttö kulutuskohteille katkaistaan ennen kuin akkuja puretaan liikaa ja lisäksi se kertoo käyt täjälle tietoja järjestelmän tilasta. Mahdollisimman suuri osa kulu tuskohteista kannattaa tehdä 12 tai 24 voltin jännitteellä
Jos kulutusta taas on lähemmäs 10000 kilo wattituntia tai enemmän vuodessa, kannattaa harkita säh köverkkoon liitettyä aurinko voimalaa, joka auttaa pienentä mään sähkölaskua. n Kirjoittaja on palkittu tietokirjailija ja keksijä Helsingistä. Jos mökillä on jo sähköverkko. Verkkosähköä tuotetaan akkujännitteestä invertterin avulla. Kesämökki on paikka, jossa puuhaillaan kaikenlaista. 020-7856 500, info@finera.fi WWW.FINERA.FI Kotimaiset ympäristöystävälliset, korkealaatuiset ja tyylikkäät Finera-vinyyliaidat ja -kaiteet LÄ H D E: JA N N E K Ä PY LE H TO AKKU AURINKO PANEELI ottaa vastaan auringon lämpöenergiaa. Oman aurinkovoimalan rakentaminen ja käyttö on mukavaa. LATAUSSÄÄDIN varmistaa että akkuja ladataan oikein. Suomessa sähköverkon luotettavuus on hyvä, sähköverkkoliittymä on kätevä ja nostaa kiinteistön arvoa. 8/2018 SUOMEN LUONTO 43 AURINKO PANEELI jännitteellä helpon asennuksen ja sähköturvallisuuden vuok si. 230 V VAIHTOVIRTA SÄHKÖLAITTEET PÄÄSULAKE suojaa yli kuormitukselta. Sitten voikin kantaa pihalle kiikkustuolin ja nauttia vaikka lasi pu naviiniä oman voimalan tuottaessa sähköä. Esimerkiksi jos mökillä menee vuodessa sähköä korkeintaan pari tuhatta kilowattituntia ja kulutus on pääosin kesäaikais ta, hoitaisi oikein mitoitettu aurinkovoimala tälläisen kohteen sähköntarpeen. Kytkentä vastaa tällöin täysin omakotita lon aurinkovoimalaa. Kun sähkön tuotantoketju on havainnollinen ja selkeä, se innostaa tekemään oikeita valintoja myös energiaa käytet täessä. LED:eillä kuljetettava virta jää pieneksi, joten sisäkaape lointiin ei tarvita paksua johdinta. Asennus kannattaa tilata alan ammattilaiselta. AKKU varastoi kerätyn sähkön.. Irtisanomista voi harkita kohteessa, jossa vuosittainen sähköntarve on helposti tehtävissä omalta katolta aurinkovoi malalla eikä talvikulutusta ole juuri lainkaan. 12 V SULAKKEET 12 V TASAVIRTA SÄHKÖLAITTEET INVERTTERI muuntaa 12 V tasavirran 230 V vaihtovirraksi. Jo hankitun sähköverkkoliittymän irtisanominen ei useimmi ten ole järkevää, vaikka paikoin korkeat perusmaksut voisi vatkin tähän kannustaa. Valaistukselle riittää hie nosti 2 x 2,5 neliömillimetrin kaapeli isommassakin mökissä. Tälläisten järjestelmien hinnat alkavat noin 5000 eurosta, mutta käyttöönotto on helppoa. ESIMERKKI MÖKIN AURINKOVOIMALASTA Vahva, kestävä, siisti ja myrkytön materiaali, ei päästöjä luontoon, ei lahoa ja rapistu, kestää UV-säteilyn ja pakkaset, eivät homehdu, haalistu, kellastu, hilseile, halkeile, tummu eikä niistä lähde tikkuja tai ime vettä itseensä, ovat lapsi-, eläinja paloturvallisia ja täysin kierrätettäviä! Ja kaiken lisäksi vielä 30 vuoden materiaalitakuu ja huolloksi riittää pesaisu, ei siis tarvitse maalata tai pintakäsitellä koskaan! Muista: YMPÄRISTÖARVOT • HINTA–LAATU • ELINKAARI • JÄLLEENMYYNTIARVO Finera Aitateollisuus Oy Tiilitie 1, 15560 LAHTI puh
TEKSTI PEKKA HÄNNINEN / KUVAT MARKUS SIRKKA JA PEKKA HÄNNINEN KOHTI VIHREÄÄ KAUPUNKIA. 44 SUOMEN LUONTO 8/2018 Miten syntyisi kestävä kaupunki, kysyy ekoarkkitehti Pekka Hänninen
M A RK U S SIR KK A PE KK A H Ä N N IN EN. Valmiina muutokseen Arkkitehti Suvi Tyynilä Helsingin kau punkisuunnittelusta on Junnilan kanssa samoilla linjoilla: tiivistäminen ei yksin riitä tekemään kaupungista vähähiilis tä. 8/2018 SUOMEN LUONTO 45 K aupungit kasvavat kohis ten. Esimerkiksi yliopiston tilat voisivat palvella myös alueen koulun luokkatiloi na, jolloin erillistä koulurakennusta ei tarvita. Keskustaalueilla asukkaiden hiilijalanjälki on jopa suu rempi kuin Suomessa keskimäärin. Kulutusperusteisessa mallis sa mukaan lasketaan asukkaiden käyttä mien palveluiden ja hyödykkeiden pääs töt – ne on voitu tuottaa vaikka Kiinassa. Talot eivät Kasvillisuus tasaa hellettä ja puhdistaa ilmaa. Sähköautot ja pyörät sekä kiertävät palvelut kuten kirjasto tai terveysauto, vähentäisivät liikkumi sen päästöjä. Betonisuus hallitsee näkymää, eivätkä etualan viher katot juuri auta asiaa. Eräänlaista sisukkuut ta siis. Usein tiivis yhdyskuntarakenne pe rustellaan ilmastonmuutoksen hillitse misellä, mutta onko se oikea lääke hiili jalanjäljen vähentämiseksi. Näin ihmisillä on ikään kuin kaksi kotia, joita lämmite tään ja ylläpidetään. Maaseudun metsät sitovat ilmakehästä hiiltä varastoiden sen run koihin ja maahan. Tiiviissä keskustoissa tulotaso on kor kea ja kuluttaminen suurta ja tästä seu raa paljon päästöjä. Kaupunkipuut viilentävät katutilaa jopa useita asteita. Vanhaa ja tehotonta puretaan ja viheralueita raivataan uudisrakenta misen tieltä. Lisäksi kasvilli suus suojaa tuulelta ja puhdistaa ilmaa. Eri paikoissa eri keinot Tiiviin ja harvan rakenteen vastakkain asettelun sijaan Junnilan mielestä tuli si miettiä erilaisia keinoja päästöjen vä hentämiseksi. Tyynilä korostaa resilienssin merki tystä kaupunkisuunnittelussa ilmaston muutoksen vitsausten edessä. Tä mä koskee myös keskustojen uudisra kennusten asukkaita. Tyynilä näkee kaupungin elementtien roolin muuttuvan: Puistot eivät ole pelk kiä puistoja, vaan osa sade ja sulamis vesien käsittelyjärjestelmää. Lisäksi tarvitaan energiatehokkuutta, uusiutuvia energiamuotoja ja vähäpääs töisiä materiaaleja, esimerkiksi hiiltä va rastoivaa puurakentamista. Uudisrakentaminen, oli se kuin ka energiatehokasta hyvänsä, aiheuttaa aina isot kertaluontoiset päästöt, niin sa notun hiilipiikin, joka pysyy ilmakehäs sä vuosikymmeniä. Kaupungeissa asukkail la on kodeissaan keittiöt, saunat ja koti teatterit, mutta silti he käyttävät ahke rasti ravintoloiden, uimahallien ja eloku vateattereiden palveluita. ”On harhakuva, että tiivis kau punkirakenne automaattisesti vähen täisi päästöjä”, hän jatkaa. Näitä luonnon tarjoamia hyötyjä kutsu taan ekosysteemipalveluiksi. Havain to on kirjattu myös maailman ilmasto paneelin viidenteen raporttiin: tiivistä kaupunkirakennetta ei pidetä vähähii lisyyden takeena. Resilienssi tarkoittaa kykyä vastustaa vahingollisia muutoksia, joustaa, selviytyä ja toipua ääritilanteista. Voisivatko kaupunki laiset ostaa maaseudun hiilinielupalve luita. Kaupungeissa on myös paljon vajaa käyttöisiä tai peräti tyhjillään seisovia ti loja. Kaupungissa se merkitsee muun muassa monipuolisuutta ja luonnon se kä luonnonmukaisten uusien ratkaisu jen kehittämistä osana kaupungin inf rastruktuuria. Uutta Helsinkiä Arabianrannassa lähellä kaupungin syntysijoja. Kaupunkivihreä tasaa äärevöityvän sään vaikutuksia kuten rankkasateiden aiheuttamia kaupunkitulvia tai helle jaksoista koituvaa ylikuumenemista eli lämpösaarekeilmiötä. ”Ei”, täräyttää Aaltoyliopiston raken tamistalouden professori Seppo Junnila. Väljemmässä yhdyskuntarakenteessa on tilaa uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiselle. Kun tulotason vaikutus vähennetään aineistosta, asuinpaikalla ei Junnilan mukaan ole kovinkaan paljon vaikutus ta asukkaiden hiilijalanjälkeen. Junnila muistuttaa, että kulutusläh töinen laskutapa antaa eri tuloksen kuin aluetta tai toimintaa tarkasteleva pääs tölaskenta. Kaupungeissa olisi Junnilan mielestä huomattava potentiaali jakamistaloudel le, esimerkiksi keittiön tai saunan jaka miselle naapurin kanssa
Viherkatot auttavat ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta kivierämaassa. Viheralueen läheisyys myös nostaa asunnon arvoa. Tulisiko kaupunkien menestystä mi tata bruttokansantuotteen sijaan asuk kaiden hyvinvoinnilla. ”Jos kuitenkin hengittämämme ilman puhtaus, hulevesien käsittely, työnteki jöiden virkeys ja terveys lasketaan mu kaan, alkaakin kaupunkiluonnon säilyt tämisellä olla kansantaloudellista ar voa”, hän jatkaa. Viherkatot lisäävät luonnon moni muotoisuutta, ovat paikka lähiruokavil jelyyn, pidättävät sadevesiä, vähentävät kaupunkien lämpösaarekeilmiötä ja ta saavat muutenkin lämpötiloja, viilentä vät kattamaansa rakennusta ja pidentä vät huopakatteen ikää. Mutta onko kat tojen potentiaali vielä löytämättä. Raken nusoikeus kaupungeissa maksaa ja tiivis tämisellä on hintansa, mutta ekosystee mipalveluilla ei”, Vierikko pahoittelee. Aller gioiden ja autoimmuunisairauksien ylei syyden on havaittu olevan suhteessa vi heralueiden niukkuuteen kodin lähiym päristössä. Uusien asuntojen rakentaminen ka toille on kannattavaa varsinkin, jos katto joudutaan uusimaan. Kaupunki on hänen mukaansa muuttumassa kudelmaksi, eheäksi toi mivaksi systeemiksi. n Puistoilla on merkitystä myös hulevesien käsittelyssä. ”Kaupunkiluonto jää herkästi jalkoi hin taloudellisessa vertailussa. Entä pitäisikö Suomen varautua il mastonmuutoksen aiheuttamaan ilmas topakolaisuuteen. Niillä voitaisiin tuottaa 20 pro senttia alueen sähkönkulutuksesta. Luonto lisää hyvinvointia ”Yhdyskuntien toiminta perustuu täysin luontoon ja sen tuottamiin ekosysteemi palveluihin”, muistuttaa kaupunkiluon toa tutkinut ympäristötieteiden tohtori Kati Vierikko Helsingin yliopistosta. Pääkaupunkiseudun asukkaat ovat ahkerimpia joukkoliikenteen käyttäjiä, mutta esimerkiksi Oulussa ja Joensuus sa hypätään sitä enemmän pyörän sel kään. 46 SUOMEN LUONTO 8/2018 ole pelkkiä taloja, vaan osa energiantuo tantoa. Pyöräilyssä kasvunvaraa Liikkuminen aiheuttaa viidenneksen keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä. Samalla säästyy ehkä viheralueitakin. Esimerkiksi Helsingissä on yli seitsemän miljoonaa kattoneliötä, jotka soveltuisivat aurinkoenergian tuo tantoon. Nehän voivat jo piankin olla uusia kasvukeskuksia. Luonnon hyvinvointipalvelui den merkitys alkaa vasta paljastua: jo lyhyenkin oleskelun luonnossa on huo mattu alentavan verenpainetta. n Kirjoittaja on arkkitehti ja Suomen Luonnon avustaja. KATSEET KATOILLE! Tila on kaupungeissa kortilla: niihin pi täisi mahduttaa lisää väkeä, lähienergi aa ja kaupunkivihreää. PE KK A H Ä N N IN EN 46 SUOMEN LUONTO 8/2018. Euroopassa isoja pyöräilykaupun kejan ovat esimerkiksi Saksan Freiburg ja Hollannin Delft. Mikään uusi juttu kattojen hyötykäyttö ei ole: suomalai sessa entisajan pikkukaupungissa saat toi piharakennuksen turvekatolla hyvin kin laiduntaa vuohi. Aurinkoenergian tuottaminen katoil la yleistyy. Onko järkeä ajaa alas maaseudun pikkupaikat ja purkaa nii den vajaakäyttöiset talot. ”Jos turvaamme luonnon monimuo toisuuden kaupungeissa, myös ekosys teemipalvelut säilyvät.” Luonto tuottaa ekosysteemipalvelui ta sitä paremmin, mitä monimuotoisem pi se on. Maaliskuussa julkaistun henkilöliikenne tutkimuksen mukaan tiivis rakentaminen vaikuttaa liikkumiseen: mitä tiiviimmin rakennettu alue, sitä vähemmän on tar vetta liikkua
Nauti MONARCH HG -kiikarien eduista seuraavalla linturetkellä. UUDESSA VALOSSA. DRIVEN FOR THE MOMENT nikon.fi SPORT OPTICS NATURE Nature_FIN_1-1_Monarch-HG_220x297mm_4mm.indd 1 13.08.18 10:03. SUORITUSKYKYÄ. 8/2018 SUOMEN LUONTO 47 8 x 30 / 10 x 30 UUDET 30 MM:N MONARCH HG -KIIKARIT. MONARCH HG -sarjan höyhenenkevyet 30 mm:n mallit seuraavat palkittujen 42 mm:n edeltäjiensä jalanjälkiä ja edustavat samaa huippuluokan optista suorituskykyä ja verratonta kestävyyttä – pienessä rungossa
48 SUOMEN LUONTO 8/2018 TEKSTI ALICE KARLSSON / KUVAT HARRI NURMINEN Selviytyjät 48 SUOMEN LUONTO 8/2018
Alkuperäisrotujen geenejä tarvitaan monipuolistamaan kotieläimiemme perimää ja huolehtimaan kulttuuri perinnöstämme. Saloniemen komea pukki.. Suomen alkuperäis karja pelastui päästyään vankilaan, ja viime hetkellä aikaansaatu säilytysoh jelma otti siipiensä suojaan peräti tois takymmentä maatiaiskanakantaa. J. V iimekesäinen uutinen kertoi, että eräs suo malainen kaskiruisla jike saatiin pelastettua kymmenellä jyvällä, jotka löydettiin Nor jan metsäsuomalaisten asuinalueelta. Tarinoilla on kuiten kin onnellinen loppu. Tu tut vähältä piti tilanteet ulottuvat myös suomenhevoseen. Näistä säilytysohjelmiin on saatu jo hevonen, kana, koira, lam mas, vuohi ja nauta. Myös ItäSuo men karja oli kriit tisesti uhanalainen mutta nyt tilanne on aivan erilainen”, Kan tanen sanoo. ”Kun työ aloitettiin Pelsossa, lapinlehmiä oli 30 ja nyt niitä on 850. Långin innostumaan vankien ottamisesta mukaan uhanalaisten nau tarotujen suojelutyöhön”, Kantanen sa noo. ”Hän kirjoitti asiasta jo 1960luvulla ja kävi puhumassa aiheesta muun muas sa eduskunnassa ja ministeriössä. 8/2018 SUOMEN LUONTO 49 Suomenhevonen kyntötyössä ja lehmät metsälaitumella. Idean kotieläinten perinnöllisen mo nimuotoisuuden säilyttämisestä sai Maa talouden tutkimuskeskuksen professori Kalle Maijala (k. Suomenvuohia on maassamme noin 6000. Lanta on tuonut hyönteiset ja niiden myötä linnut pääskysistä haukkoihin. ”Vankilat olivat meille todellinen on nenpotku. Suomi on edelläkävijä Maatiaisrotujen uuden arvostuksen taus talla on YK:n ympäristö ja kehityskon ferenssissa vuonna 1992 allekirjoitettu luonnon monimuo toisuuden yleissopi mus, jonka Suomi on ratifioinut. ”Tehtiin jako: Sukevan vankila ottaa itäsuomenkarjaa, Pelson vankila suo menlampaita, kainuunharmaslampai ta, pohjoissuomenkarjaa eli lapinleh miä ja Konnunsuolle sijoitetaan länsi suomenkarjaa.” Vankiloiden merkitys karjan suojelus sa on ollut ratkaiseva. 2016), ja hän myös käynnisti alan tutkimuksen. ”Maijala oli aikaansa edellä.” Vangit saivat tehtävän Maijalan tärkeimpiä saavutuksia oli säi lytyskentän organisointi. Alkuperäisten kotieläinrotujen mer kitys ulottuu moneen. Ilmastomme ja muinaisten aikojen niukka ravinto ovat muokanneet kotieläimistämme selviyty jiä, jotka mukautuivat pohjoisiin oloihim me. Naudat, lampaat ja vuohet ovat luo neet niittymme ja laitumemme, suomen hevonen on seissyt hievahtamatta sota näyttämöllä ja heinäkuormaa lastattaes sa. Lehmiä ja hevosia Saloniemen rantaniityllä. So pimuksen mukaan Suomeen laadittiin 2000luvun alussa kansallinen eläin geenivaraohjelma, joka on nyt päivitet ty ja joka koskee he vosta, kanaa, koiraa, lammasta, mehiläistä, nautaa, poroa, si kaa ja vuohta. Samanlainen sattuma liittyy moniin maatiaiseläimiin. Päällimmäisenä ovat tulevaisuuden tarpeet. ”Iso harppaus otettiin, kun Maijala sai silloisen vankeinhoitolaitoksen ylijohta jan K. Kun ympäristö muuttuu ja ilmaston lämpeneminen tuo outoja tauteja, seiso vat maatiaiset turvanamme kuin puhve lilauma leijonien edessä. Työ käynnistyi ripeästi, sillä perusta oli jo luotu. Ne olivat julkishallinnon yllä Ulkona laiduntavat maatiaiseläimet luovat kulttuurimaiseman. Hän hankki rahoitusta ja vaikutti paitsi Suo messa, myös muualla Euroopassa”, Mai jalan työn jatkaja professori Juha Kantanen Luonnonvarakeskuksesta sanoo
Alkuperäiset lehmämme eivät ole yhtä tuottoisia kuin vaikkapa ayrshiret, mutta heikko tuotos ei johtanut karsintaan. YK:n elintarvikejärjestö FAO on täs sä tiukasti mukana, ja osansa on myös Euroopan unionin puoliksi maksamalla alkuperäisrotujen kasvatustuella.” Alkuperäisrodut ovat tutkimuskohtee na monipuolisia. Eläinten te rapiakäytöstä puhutaan, mutta se näyt tää unohtuvan.” Eri hallinnonalojen tulisi hänen mie lestään tehdä yhteistyötä. Lehmät kuitenkin siirrettiin Sukevan vankilati lalle, mutta sitten tuli päätös vankilan avoosaston ja vankilamaatilan sulke misesta. ”Voimme tutkia esimerkiksi minkä lainen yhteiskunnallinen merkitys eläi millä on ollut eri aikakausina”, Kanta nen sanoo. ”Maatalouden geenivarojen säi lyttäminen on maa ja metsätalous ministeriön (MMM) tehtävä, mutta mik si toisen hallinnonalan infrastruktuuria ei voisi myös tässä hyödyntää?” Ministeriön virkamiehet suhtautuvat Kantasen mukaan hyvin myönteisesti geenivarojen suojeluun. ”Mitä mielleyhtymiä tulee suomenhe vosesta sota ja pulaaikoina. Käsillä on kiinnostavaa aineistoa ja myös mah dollinen ratkaisu. ”Vankeja tuskin aletaan kuljettaa päi vittäin Vaalan keskustasta eläinten luo Pelsonsuolle”, Kantanen epäilee. Tällä hetkellä Kajaanissa on puhdas itäsuomenkarja ja Tampereella on enimmäkseen länsi suomenkarjaa, jonkin verran itäsuomen karjaa ja muutama lapinlehmäkin. ”Haiskahtaa siltä, että rikosseuraa muslaitoksella on virkamiehiä, joiden elämäntehtävä on Pelson vankilan lak kauttaminen”, Kantanen tuskailee. On esitetty, että se pystytettäisiin Pel sonsuon sijasta Vaalan kirkonkylälle.” Ratkaisu on huono. ”Eläimet liittyvät vahvasti maamme historian käänne kohtiin.” Tanja Lundsten, Uuras ja Tuohivirsu.. 50 SUOMEN LUONTO 8/2018 pitämiä, joten yksityistaloudellinen int ressi ei ollut niin voimakas. Eläimet liittyvät vahvas ti historiamme käännekohtiin.” Avainsana tuotteistaminen Eläingeenivaroja säilytetään spermaa ja alkioita pakastamalla sekä elävinä eläi minä maatiloilla. Pelastuksen tarjosivat Ahlmanin am mattiopisto Tampereella ja Kainuun am mattiopisto Kajaanissa. Tai karja laisten evakkomatkasta kyyttöjen kans sa, ja Lapin sotaa pakenevista ihmisistä lapinlehmineen. Pelso nyt uhattuna Vankilatiloista jäi jäljelle ainoastaan Pelso, jonka sulkemista on suunniteltu useamman kerran. ”Ymmärrys on nyt parempi kuin aiem min. En simmäisenä meni Konnunsuo. ”Tämä on lyhytnäköistä. Yksityisissä pai koissa tämä on hankalampaa.” Nyt vankiloita on vähennetty. Ehkä tärkeintä säilyt tämisessä on tuotteistaminen eli se, et tä eläimet ovat osa elävää maaseutua. ”Vankila on kuitenkin saanut jatko aikaa, mutta tarvitaan uusi rakennus. Näkökulma voi olla ge netiikan ja eläinjalostuksen alalta, hu manistinen, arkeologinen, kulttuurilli nen, yhteiskuntatieteellinen… Erilaiset eläinpopulaatiot valaisevat samaa tutki musongelmaa eri näkökulmista
Polveutuu sukupuuttoon kuolleesta aasialaisesta villihevosesta (Equus ferus). Lundstenin hyvä onni jatkui myös seuraavan hevosen, Tuohivirsun, koh dalla. Lähde: Auli Bläuer: Voita, villaa ja veto eläimiä, Turun yliopisto 2015. Sitä tarvitaan moneen: lastatessa, hoidon aikana, satuloidessa… Lundsten ja Uuras rupesivat kyntämään ja äestä mään sekä tekemään peruna ja metsä hommia. SUOMENVUOHI (Capra hircus) Suomen oloihin kehittynyt eläinrotu. Niinpä Tuohivirsu pääsi Luonnonvara keskuksen perustamaan geenipankkiin, jossa edellytetään muun muassa hyvää terveyttä. Kävimme katsomassa maatiaistiloilla, miten tuotteistaminen onnistuu. SUOMENLAMMAS (Ovis aries) Hyvin hedelmällinen. 8/2018 SUOMEN LUONTO 51 Siis hevoset pellolle, maito juustoksi ja jogurtiksi, villat kehräämöön ja kanan munat suoraan kuluttajille. Vuohen kantalaji on besoaarivuohi (Capra aegagrus). Hevonen sopeutui myös ratsas tukseen ja kärryttelyyn. Saloniemen länsisuomen karja laiduntaa metsä laitumella. ”Tuohivirsulla ei ole kavioruston luu tumia eikä esimerkiksi kesäihottumaa, jota hevoset sairastavat paljon”, Lund sten sanoo. Kaksi komeaa suomenhevosta laidun taa Järvenpään Haarajoella. MAATIAISKANA (Gallus gallus domesticus) Terve ja pitkäikäinen. Tuohivirsu näyttää suomenhevosen voimaa.. Lampaan kanta laji on aasialainen mufloni (Ovis orientalis). Niistä kapein sukulinja on työhevosella.” Hyvä työhevonen on kuuliainen, sil lä on reipas käynti ja kyky seisoa paikal laan. ”Suomenhevosen jalostussuuntia on neljä: työhevonen, ravihevonen, ratsu hevonen ja Suomen pienhevonen. Suomenhevosia on noin 20 000, joista 25:lla orilla on niin laaja geeniperimä, että ne kannattaa säilyttää. Kerhon tehtävänä on jakaa perinne tietoutta ja ylläpitää hevostyökulttuuria. Aurinko saa hevosten kyljet hohtamaan kultaa, välil lä ryhdikkäät eläimet nostavat päänsä nurmesta ja kuuntelevat korvat pystyssä. Kesyssä kanassa arvellaan olevan myös perimää harmaaviidakkokanasta (Gallus sonneratii). Tuohivirsu kuuluu siihen joukkoon. Lundsten osti Uuraksen 17 vuotta sit ten. Kana polveutuu aasialaisesta punaviidakkokanasta (Gallus gallus). Hevoset ovat 26vuotias Uuras ja vasta seitsenkesäinen Tuohivirsu, ja ne omis taa Tanja Lundsten, Työhevosharras tajien EteläSuomen alueen yhteyshenki lö. KESYSIKA (Sus scrofa domesticus) Maatiaissika on hävinnyt Suomesta. Sika polveutuu villisiasta (Sus scrofa). ”Se oli juoksija, mutta halusin teh dä siitä työhevosen”, hän sanoo. ”Hevoseni ovat täällä puskissa ja met sälaitumilla ympäri vuoden ilman loi MAATIAISELÄINTEN VILLIT TAUSTAT SUOMENHEVONEN (Equus caballus) Monipuolinen eläin, jolla pitkät perinteet työkäytössä ja ratsuna
Elina Lindström ja monenkirjavat maatiaiskanat. 52 SUOMEN LUONTO 8/2018 Suomenvuohi on sopeutunut maamme viileään ilmastoon. 52 SUOMEN LUONTO 8/2018 KAT SO VID EO MAA TIA ISTE N ELÄ MÄS TÄ! www .suo men luon to.fi
”Kaksi viikkoa lypsimme käsin, mut ta sitten haimme isältä vanhan lypsy koneen ja elämä alkoi helpottua”, Riitta Saloniemi kertoo. ”Maidon täytyy juoksettua, ja maatiaiseläimien maito juoksettuu hy vin”, Riitta Saloniemi sanoo. ”Viljan myrkkyruiskutukset ottivat luonnon päälle”, hän sanoo. Lähes kaikki 12 maatiaiskanakantaa ovat löydettäessä olleet henkihieverissä. ”Lypsäviä vuohia on 120, kilien kans sa 200”, Riitta Saloniemi esittelee. ”Suuri osa liikevaihdostani tulee mu nivien kanojen myynnistä. Kan nan säilyminen oli täpärällä – löydettä essä siitä oli jäljellä enää kolme kanaa ja kaksi kukkoa. Lakritsi rouheella kuorrutetusta vuohenjuustos ta saattaa tulla seuraava hitti. Metsässä pil kahtelee nupopäinen länsisuomenkarja, kuten alueelle sopiikin. Elina Lindström lopetti viitisen vuotta sitten puu tarhurin työt, ja erilaisten vaiheiden jäl keen hänestä kuoriutui kanalan pitäjä. ”Esimerkiksi pienempi maitomäärä on sallittua”, Riitta Saloniemi sanoo. Yli puolet pää tyy kaavaalueelle.” Pelastui viime hetkellä Vuonna 2009 Lindström huomasi myyn tiilmoituksen maatiaiskanoista, ja pian hän tuli kotiin 19 vastakuoriutuneen piikkiöläisen untuvikon kanssa. Suojien raken tamisen olen oppinut kantapään kautta”, hän sanoo. Lisäksi tuotetaan raakamaitoa, jo gurttia, kirkastettua voita, rahkaa ja tof feemakeisia. Viimeisin hankinta on putkilypsyko ne, jolla työ sujuu muutamassa tunnissa. ”Meilläkin pullonkaulaksi muodostui ensin rehu. Ne osaavat lentää ja ponnahtavat parimet risen aidan yli tuosta vain, kanat myös hautovat ja hoitavat poikasensa. Niitä halu taan mökeille ja pihoille. Lehmiä tilalle otettiin muun muas sa siksi, että ne pitävät rantalaitumen kunnossa. Täältä saa munia ja kanoja Maatiaiskanoilla ovat vietit tallella. Näitä pukinpartaisia jäykkäsäärisiä kopisteli joita virtaa jokena VakkaSuomen Lai tilassa Saloniemen tilalla. ”Sen ulkopuolelle jää paljon etenkin pieniä parvia.” Piikkiöläinen on sprintteri Lindström on kanojen hoitajana itseop pinut. Emännän ja isännän apuna on kaksi ulkopuolista työntekijää. ”Lypsäviä lehmiä on 15. Nyttemmin piikkiöläi siä on noin tuhat nokkaa. Siirtymisen potkaisi vauhtiin Jouni Saloniemen osallistuminen kasvinsuoje lukurssille. Luomuun siirtyminen ei kuitenkaan käy kädenkäänteessä. Pelastettuja kantoja ovat Piikkiön, Al hon, Hornion, Savitaipaleen, Ilmajo en, Kiuruveden, Hämeen, Lindellin, Iitin, Tyrnävän, Jussilan sekä Luu mäenkannat. Saloniemet aloittivat 1998 yhdestä vuohesta, ja viikon päästä kuttuja oli jo 20. ”Huomasin, että maatiaiskanoille ja munille on kysyntää ja vastasin siihen”, hän sanoo. Salon Raatalassa kukot kiekuvat ja ka nat kotkottavat satavuotiaan luomuun siirtyvän tilan kanalassa. Suosituimmat ovat goudaa ja chevreä, joita saa myös maus tettuna muun muassa korianterilla, chi lillä ja mustapippurilla. Rannassa on li säksi kymmenkunta hiehoa ja joutilasta lehmää. Kun peltoja on viljelty apu lannalla ja ruiskutettu myrkyillä, kestää kauan ennen kuin kasvu on luonnonmu kaista ja typpitalous kunnossa.” Maidon pitää juoksettua Juustola on Riitta Saloniemen vastuul la, ja oppi on tullut yritysten ja erehdys ten kautta. ”Se käy tapaa massa seitsemää tammaa oriasemalla, ja kolme varsaa on jo syntynyt.” Hevosten säilyttäminen on tärkeää, mutta niin on työhevoskulttuurinkin. Toki paarmaaikana laitan tervaa mahan alle ja sukuelimiin.” Spermaa on kerätty viime kevättal vi. Saloniemen juustolassa valmistuu lu kuisia erilaisia juustoja sekä vuohen et tä lehmänmaidosta. ”Olen lukenut kanojen hoidosta kai ken mahdollisen ja käynyt muun muas sa Luonnonvarakeskuksen säilytysohjel man järjestämiä kursseja. Sen lasketaan riittävän sadal le tammalle.” Tuohivirsulla on tosin ihan oikeita tammojakin astuttavana. ”Tuntuu, että kaikenlainen kotoilu puutarhoineen ja kotieläimineen on nyt nousussa.” Lindströmin mukaan kanoja otetaan myös lemmikeiksi. Siellä suomenhevo nen kyntää, äestää ja kylvää sekä multaa perunat ja tekee vihannespenkit. Ala vaatii läsnäoloa ja har tiavoimia. Lundsten kouluttaakin koko ajan uusia osaajia. Juustojen teko alkaa maidon lämmi tyksellä. ”Virsu hyppäsi viisi kertaa, ja tulos oli hyvä. Hyvien ominaisuuksien listaan voi lisätä vielä kylmänkestävyyden, hyvän vastustus kyvyn ja pitkäikäisyyden. ”Kanoilla on oltava tila, jos sa lämpötila pysyy plussan puolella ko Maatiaiskanojen munien väri vaihtelee.. Juustoja, rahkaa ja raakamaitoa Suomenvuohi ei esittelyjä kaipaa. Länsisuomenkarjan seassa meil lä on yksi kyyttö ja yksi lapinlehmä.” Saloniemen tilan päätuote ovat juus tot. Kun untuvikot oli saatu kotiin, Lind ström liittyi Luonnonvarakeskuksen yl läpitämään maatiaiskanojen säilytysoh jelmaan, joka ”paisuu kuin pullataikina”. Se on hyvin suosittu kuten kanatkin! ”Kaikki maatiaiskanat eivät ole säily tysohjelmassa”, Lindström sanoo. Moni juusto on aina kokeiluasteella, ja niitä testataan perhepiirissä. 8/2018 SUOMEN LUONTO 53 ”Viljan ruiskutus myrkyllä otti luonnon päälle.” mia. Tuohivirsun voi nähdä myös Helsingis sä Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen tilalla Kumpulassa. Maatiaiseläimet pysyvät terveempinä kuin tehotuotannossa olevat, sillä maa tiaisista ei revitä kaikkea irti. Saloniemen tila on luonnonmukainen
Ne ovat pystyneet jatkamaan sukuaan hyvin karuissa oloissa. Suurimman osan ruokamunista hän myy Salon Rekossa. Nau dan villi kantalaji alkuhärkä (Bos primigenius) kuoli sukupuuttoon 1600luvul la, mutta lajin geenit elävät meidän ny kyisissä kotieläinroduissamme. Kanoja voi ottaa myös määräajaksi. Mitä parempi rehunkäyttökyky eläi mellä on ja mitä pitkäikäisempi se on, sitä vähemmän ympäristövaikutuksia tulee. Meille tu lee nykyään rehua ulkomailta, alueilta jotka voivat kärsiä paljonkin ilmaston muutoksesta. Oletus on, että niistä löydetään sellaisia geeni muotoja, joita pitkälle jalostetuilla eläi millä ei välttämättä ole. Ilmastonmuutos vaikuttaa sekä suo rasti että epäsuorasti kotieläintalouteen. Kasvihuonekaasupäästötkin saa daan minimoitua. Myyjän kanssa voi sopia, että kanat voidaan palauttaa tietyn ajan kuluttua.. ”Luonnossa se syö kaiken mikä vain nokkaan mahtuu, jo pa pienet hiiret. ”Olen paikalla 19.15 ja puolen tunnin päästä munat on jaettu.” Kanojen ostajilta Lindström toivoo malttia. Pitkälle jalostetuissa eläimissä on huomattu, että ne joutuvat herkem min tuottavuutta heikentävään tilaan. Koska kana viihtyy laumassa, yksi kana on orpo. Lisäksi kanat tarvitsevat mu nintapesät ja orret.” ”Tein orret sääntöjen mukaan, mut ta ne eivät kelvanneet maatiaisille. Kanat ovat herkkiä eläimiä ja stressi voi laittaa luukut kiinni. Kun ge neettinen pohja on tarpeeksi laaja, voim me kehittää muuttuviin oloihin sopivia eläinrotuja. Suositus on vähintään kolme kanaa. 54 SUOMEN LUONTO 8/2018 ko vuoden. Kanoja voi vuokrata, lainata ja ostaa. Eräs esimerkki on rehustus. Glups vain kuuluu, kun sammakko tai hiirenpoikanen menee kurkusta alas”, Lindström kuvailee. Kun siirsin ne katonrajaan, niin johan alkoi kukko laulaa. Suora vaikutus on muun muassa läm pöstressi. Hyvänä esimerkkinä on nauta. Siksi eläimillä pitää olla hyvä rehunkäyttökyky. ”Muutto uuteen kotiin voi laukaista sulkasadon, jolloin munia ei tule muu tamaan viikkoon.” Maatiaiset ja ilmastonmuutos Lindströmin kanat, Saloniemen karja ja vuohet sekä Lundstenin hevoset ovat osa monimuotoisuuden suojelua. KANOJA VOI OTTAA vaikkapa rivitalon takapihalle, mutta ensin on rekisteröidyttävä (www.evira.fi). Ohjeet oli tehty tuotanto kanoille, joiden siivet eivät kanna.” Maatiaiskana on myös rohkea ja ko va juoksemaan. Ilmastonmuutoksen myötä meille tulee sekä uusia tauteja että niitä mu kanaan kuljettavia vektorilajeja, jol loin monimuotoisuutta tarvitaan muun muassa vastustuskyvyn kehittämiseen. OTTAISINKO MAATIAISKANOJA. ”Rekotori toimii Facebookissa. Koti eläinlajien geneettisen monimuotoisuu den suojelua tarvitaan sekä nykyistä et tä tulevaa käyttöä varten. Viljelylle epäedullisten säi den myötä rehun ostaminen tulee yhä kalliimmaksi. n Kirjoittaja on vapaa luontotoimittaja. ”Jos ne ovat ulkotarhassa, niitä saa hakea naapurista.” Kana on sekasyöjä. Lähiruokaketju toimii Lindströmin yrityksen – Ellun kanat ja munat – tuotteita ovat kanojen lisäksi siitosmunat ja ruokamunat. Maatiaisten geenit voivat turvata tule vaisuutemme. Alkuperäisrotumme ovat olleet var haisina aikoinaan rankan valintapai neen alla. Munat tilataan etukäteen ja jaetaan tilaajille jo ka toinen torstai eräällä parkkipaikalla Salossa”, Lindström kertoo
A N N A RI IK O N EN 8/2018 SUOMEN LUONTO 55. Myönteistä uhkakuvissa on, että ne usuttavat ajat telemaan yli oman elinajan. Ihmiskunnan tasolla tulevaisuus on pelottavampaa tutkailtavaa – ainoa na ”huojennuksena” se, että olemme jo niin tottuneet kuulemaan varoituksia ilmastonmuutoksen ja luon non monimuotoisuuden vähenemisen vaikutuksista, ettemme kuuntele niitä. Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. Historia näyttää, miten ne saivat alkunsa ja miten haasteisiin on aiemmin vastattu. Menneisyys sen sijaan on täynnä mahdollisuuksia. Ja menneisyyteen, kuten minun tapauksessani. Vaikka lapsuuttani ei varjostanut samanlainen ato mipomminpelko kuin edellisillä ikäluokilla, olen mi näkin oppinut suhtautumaan tulevaisuuteen epäluu loisesti heti, kun puhutaan paria viikkoa edempänä olevista ajoista. Henkilökohtaisella tasol la horisontissa saattavat värjyä omat haaveet ja suun nitelmat kuin heleät autereet. Fysiikan lakien mukaan Aurinko kuumenee vanhetessaan, ja ehkä jo 900 miljoonan vuoden ku luttua elämä maapallolla on käynyt mahdottomaksi. Olen kirjoittanut kaksi romaania, jois ta ensimmäinen sijoittuu 1900luvun al kuvuosikymmeniin ja toinen aikavälille 1849–2012. ”Tulevat sukupolvet” on käsitteenä kulunut mutta samalla saanut aseman, jota ei enää sovi julkisesti kyseenalaistaa (vielä olisi laa jennettava sanapari koskemaan myös muiden lajien tulevia sukupolvia). TULEVAISUUTTA emme tavoita koskaan: nykyhet ki ahmaisee sen ennen kuin ehdimme saada otteen. Mutta jospa sieltä olisikin löydettävissä jotain. On vähennettävä päästöjä ja suojeltava villiä luon toa – nämä ylätason ohjeet ovat sarjaa, jonka toteut taminen on helppo sysätä tutkijoiden ja poliitikko jen vastuulle. 55 SUOMEN LUONTO 8/2018 K y tö m ä k i K y tö m ä k i M inua pyydettiin esiintymään tilaisuu dessa, jonka teemana oli tulevaisuus. Ih miskunta on pysynyt maapallolla hengissä 300 000 vuotta. JA ONHAN VIELÄ tulevaisuuksien äärimmäinenkin taso, planeetan tulevaisuus, joka johtaa vääjäämättä tuhoon. Ennen kaik kea historia muistuttaa, että valinnan mahdollisuuk sia menee mutta myös tulee jatkuvasti. Jokainen se kunti on uusi ja koettelematon. Suostuin, mutta ristiriitaisin miettein. Menneisyys tarjoaa väylän lähestyä mitä tahansa ongelmia. Menneisyys on aina kiehtonut minua enemmän kuin tulevaisuus. Jotkut yrittävät päästä helpolla ja puu haavat muuttoa muille taivaankappaleille, toiset koet tavat ratkaista ongelmat niiden syntysijoilla. Tulevaisuudenkuvat vaihtelevat sen mukaan, mistä näkökulmasta tähystämme. n TULKOON VAIKEUS. Auringon elinkaarelle emme mahda mitään, mut ta muihin tulevaisuuksiin ihmiset pystyvät ja pyrkivät vaikuttamaan. Niinpä seisomme ihmiskunnan tulevai suuden äärellä usein lamaantuneina ja käännämme katseemme mieluummin omiin ura, loma ja eläke suunnitelmiimme. Jonkin verran kokemusta on kertynyt, eikä sitä kannata heittää toivottomuuden kaivoon tai kor vata pakosuunnitelmilla
TEKSTI VILLE VANHALA / KUVAT JUHA METSO JA MIKA ROKKA. 56 SUOMEN LUONTO 8/2018 ELÄINTEN VIHREÄ VÄYLÄ Tiet estävät hirvien liikkumista. Onko riistasilloista apua
”Kun hirvien liikkuminen tieverkon alueella ohjataan tiettyihin pisteisiin, tiestä tulee entistä turvallisempi niin autoilijoille kuin eläimillekin.” Suomen Riistakeskus KaakkoisSuo men riistasuunnittelija Jouni Tolvanen kertoo, että Suomenlahden itäisel lä rannikkoalueella hirvet ovat ylittä neet tietä leveällä rintamalla. Hirvilehmän pää kääntyy, aivan kuin se poseeraisi kameran linssille. KATSO VIDEO! www.suom enluonto.fi KEITÄ SILLALLA KULKEE. KATSO VIDEO! www.suom enluonto.fi. Ne kulkevat päämäärätietoises ti etsien ensisijaisesti ravintoa ja suojaa aistiensa välittämien tietojen ja opitun käyttäytymisen avulla. M IK A R O KK A RII ST A K A M ER A KU VA / BA N JA M ED IA O Y KEITÄ SILLALLA KULKEE. Nuolukivistä opasteketjuja. E18tie kulkee itä–länsisuunnassa, ja hirvet siirtyvät talvi ja kesälaitumilleen etelä–pohjoissuunnassa. Jussi Kailaston mukaan uusi E18tie inf rastruktuureineen on vähentänyt hirvi kolareille riskialttiita paikkoja Koskenky län ja Vaalimaan väliltä. Se näkyy riistakame ran kuvassa isona har maana hahmona miltei mustaa taustaa vasten. Voi olla, et tä ainakin aluksi hirviä näkyy tavallis ta enemmän aitojen takana, kun niiltä on tuttu reitti suljettu”, Tolvanen kertoo. Kau la oikenee kun hirvi suuntaa katseensa eteenpäin. KaakkoisSuomen ELYkeskuksen lii kenneryhmän päällikkö Jussi Kailasto myöntää, että siltoja ja alikulkuja ei aina pystytä rakentamaan eläinten kan nalta ideaalireiteille. Hirviä, valkohäntäpeuroja ja met Pyhtään Siltakylässä sijaitseva vihersilta avaa eläimille väylän moottoritien pohjoispuolelta itäisen Suomenlahden rantamaille. ”Hirvet ovat tottuneet tekemään yli tyksiä tietyistä paikoista. Varsinkin talvisin, kun teitä on suolat tu, sorkkaeläimet ovat hakeutuneet ha nakasti tien läheisyyteen nuolemaan ki noksilta suolaa. Viher eli hirvisillat ja teiden alikulut pyritään ensisijaisesti sijoittamaan eläin ten luonnollisille kulkureiteille. Metsäkauris on löytänyt turvallisen reitin E18-moottor itien yli vihersiltaa pitkin. Iso eläin alkaa liikkua. ”Silta toimii paremmin kuin odotim me. ”Kun hirviaidan sijaintia sillan lähel lä muutettiin ja ympäristöön nousi alus kasvillisuutta, eläimet hakeutuivat roh keammin sillalle”, Hernejärvi kertoo. Sorkat nousevat ja laskevat, ja pian hirvi on loi tonnut Pyhtäällä sijaitsevan vihersillan yli moottoritien toiselle puolelle. ”E18tien yli ja alikulkuja on kuiten kin saatu peltoaukeiden lisäksi myös suojaisimmille, metsäisille osuuksille.” E18tien Koskenkylä–Vaalimaavälillä etenkin itäisimmillä osuuksilla on vaa rana, että tien eteläpuolelle kesälaitu milleen siirtyvät ja rannikon tuntumas sa ympäri vuoden elävät hirvet lokeroi tuvat omaksi populaatiokseen. Silmät kiiluvat valkoi sina kuin hehkuvat kekäleet. Hirvet siirtyvät sitä myöten kevääl lä rannikon tuntumaan ja syksyllä takai sin talvilaitumilleen.” Uusille reiteille Eläimet optimoivat liikkumisensa luon nossa. Epäilimme sitä, että eläimet oppisivat kulkemaan siltaa myöten”, ker too pyhtääläisen metsästysseura Mylly kylän Erän sihteeri ja metsästyksen har rastaja Jukka Hernejärvi. E18moottoritien Koskenkylän ja Kotkan välinen osuus valmistui vuon na 2014. 8/2018 SUOMEN LUONTO 57 Y htäkkiä hirvi on siinä. ”Aluksi suhtauduimme siltaan hieman skeptisesti. ”Vaikka luonnollista reittiä ei pystytä säilyttämään, hirvet löytävät muutamas sa vuodessa uudet kulkuväylät varsin kin, kun hirvien liikkumista tie alueella rajoitetaan ja ohjataan aitaamalla.” Myös Pyhtään Siltakylässä eläimet aluksi kaihtoivat moottoritien ylitystä siltaa pitkin. Tieverkon jakaessa lajin populaation eri osiin on tärkeä säilyttää väylä, joka varmistaa, ettei osa populaatiosta jou du eristyksiin ja lajin geneettinen mo nimuotoisuus vaarannu. Kun silta on nyt ollut käytössä pari sen vuotta, sitä pitkin ovat moottoritien ylittäneet hirvien lisäksi metsä ja val kohäntäpeurat, villisiat ja myös pienem mät nisäkkäät
Peuraja hirvikolareita sattuu etenkin syys–lokakuussa. ”Ehkä eläimiä voitaisiin houkutella uusille tienylityksille ja alikuluille maas toon sijoitetuilla nuolukiviketjuilla.” Siirtymiä sivuteiden yli Suomen hirvien talvikanta on ollut vii me vuosina noin 88 000 yksilöä. ”Aidatuilla osuuksilla on havaittu, et tä hirvien siirtymät teiden yli keskitty vät aitojen päihin”, kertoo tutkija Jyrki Pusenius Luonnonvarakeskuksesta. ”Villisiat liikkuvat pit kälti samoilla alueilla kuin hirvet, joten mikseivät villisiatkin oppisi nousemaan silloille.” Pyhtään Siltakylässäkin on myös oma kasvava villisikapopulaationsa. Vuonna 2017 Suomen Riistakeskus ar vioi KaakkoisSuomen alueen villisika kannaksi noin 700 yksilöä. ”Hirville rakennetut kulkureitit aja vat todennäköisesti asiansa, vaikka suu rin osa alueen hirvistä ei tietä ylittäisi kään”, Pusenius sanoo. ”Yleisen näkemyksen mukaan jo ver rattain vähäinen yksilöiden vaihtuvuus ylläpitää populaation geneettistä moni muotoisuutta.” Puseniuksen mielestä mahdollisesti eristyksiin jääneitä hirvipopulaatioita olisi jatkossa syytä seurata. Hirvikolareissa menehtyy muutama ihminen vuodessa. ”Pienemmillä teillä kolareita sattuu harvemmin eivätkä ne ole yhtä dramaat tisia, koska nopeudet eivät ole yhtä suu ria kuin moottoriteillä.” Tutkimusta hirvien yli ja aliku luista ei vielä toistaiseksi ole Suomes sa tehty. Kaakkoisen Suomen vihersilloilta on löydetty myös villisian jälkiä. Yleisimpiä kolarit ovat syksyisin syys–lokakuussa, ja pienempi onnettomuushuippu ajoit tuu touko–kesäkuuhun hirvien siirtyes sä talvilaitumilta kesälaitumille. ”Villisiat hakevat reittejä hajuaistin sa perusteella. Hir vikolareita sattuu maamme maanteillä noin 1500–1800 vuosittain. Kun ensimmäinen villi sika ylittää sillan, vähitellen myös muut rohkaistuvat seuraamaan perässä”, Juk ka Hernejärvi kertoo. Maamme moottoritiet ja vilkkaimmat valtaväylät on suojattu hirviaidoilla. ”Itärajan takana esiintyvän sikaru ton vuoksi tavoitteena on saada villisi kojen määrä myös pitkällä tähtäimel lä hallintaan”, riistasuunnittelija Jouni Tolvanen sanoo. ”Aitaan jää aina maaston muodoista aiheutuvia aukkoja, joista varsinkin pie net nisäkkäät, kuten kettu ja supikoira, pääsevät karkaamaan ajokaistoille.” n Kirjoittaja on toimittaja Pyhtäältä. Vaikka tie on suojattu hirviaidalla ja tien yli ja ali on rakennettu eläimil le kulkureittejä, niitä jää silti liikenteen uhreiksi. Kun kanta 2000luvun alussa oli puo litoistakertainen nykyiseen verrattuna, Suomessa sattui vuosittain noin 3300 hirvikolaria. KU VA T: JU H A M ET SO. Vihersiltoja hyödyntävät niin hirvet, peurat kuin oravatkin. Enimmillään villisikoja on arvioitu KaakkoisSuomes sa olleen yli tuhat, mutta kanta on met sästyksen myötä pienentynyt. Hirvelle kolari mer kitsee miltei aina kuolemaa. Uusi E18-moottoritie halkaisee maiseman aina Koskenkylästä Suomen itärajalle Vaalimaalle saakka. Hirvet ja myös muut eläimet saattavat lisäksi siirtyä aidatun väylän rinnakkai sille tieosuuksille. ”Pitempiaikainen seuranta voitaisiin toteuttaa ottamalla dnanäytteitä met sästyskaudella kaadetuista hirvistä.” Aukkoja aidassa Vihersiltoja käyttävät myös pienemmät nisäkkäät, joille on rakennettu teiden ali omia käytäviään. Tämän vuoden kantaarviota ei ole vielä tehty, mutta KaakkoisSuomessa on kuluvan vuoden aikana kaadettu yli 300 villisikaa. 58 SUOMEN LUONTO 8/2018 säkauriita on onnistuttu pitämään kauempana tiestä nuolu eli suolaki vien avulla
8/2018 SUOMEN LUONTO 59
TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVITUS ANNE STOLT HYVÄ RENKI. 60 SUOMEN LUONTO 8/2018 Muovia kerätään, mutta osa raaka-aineesta päätyy edelleen muualle kuin kiertoon, kuten luontoon. Muovi on huono isäntä, mutta hyväksi rengiksi siitä olisi
Intialainen käyttää vain kymmenes osan yhdysvaltalaisen käyttämästä muovin määrästä. Muovijätevirroista tulisi myös saada ho mogeenisempia ja helpommin kierrä tettäviä. Lisää panttipakkauksia. Palpan organisoima muovisten juo mapullojen kierrätys toimii kuin unel ma kierrätysasteen ollessa yli 90 pro senttia. Nykyisin monet muovipak kaukset ja tuotteet koostuvat useista eri materiaaleista ja niiden kierrättä minen on vaikeaa. ”Kierrätysmuovista saatava raakaai ne pitäisi myös saada jalostettua hou kuttelevammaksi ja luoda markkinat sii tä valmistetuille tuotteille. Pohjakallion mukaan muovisystee mimme on rikki. ”Se on vajaat kaksi kiloa jätettä jo kaista suomalaista kohden”, sanoo tii mipäällikkö Maija Pohjakallio Tek nologian tutkimuskeskus VTT:ltä. 8/2018 SUOMEN LUONTO 61 28 M uovin keräysas tiaan tipahtelee jogurttipurkkeja, voirasioita, leik kelepakkauksia ja shampoopulloja. ”Nyt pitäisi systemaattisesti miettiä ratkaisuja muovijätteen vähentämisek si ja kierrätyksen tehostamiseksi.” Ympäristöministeriön asettama laa jaalainen työryhmä on keväästä lähtien valmistellut muovitiekarttaa, ja Pohjakal lio on ollut yksi sihteeristön jäsenistä. Tänä vuonna talteen saadaan arviolta 10 000 tonnia muovijätettä. Monen suusta löytyy muovipaikkoja ja joillakin rikki menneen nivelen tilalla saattaa kääntyillä muovinen tekonivel. Jokainen eurooppalainen kuluttaa 60–70 kiloa muovia vuodessa. Noin puolet päätyy jätteeksi. ”Voisiko panttisysteemiä laajentaa esi merkiksi kosmetiikkapulloihin, jolloin saataisiin homogeenistä jätevirtaa tal teen”, Pohjakallio pohtii. Ei ole järke vää kerätä muovia, jos sitä ei saada uu sioraakaaineena taas tehokkaasti kier toon”, Pohjakallio sanoo. Ratkaisun on oltava systeeminen, jos sa ovat mukana kaikki toimijat muovi materiaalin elinkaaren varrelta. Bioteknologisessa kierrätyksessä mikrobit syövät muovia. Karttaan on koottu toimia muovijätteen ja muoviroskan aiheuttamien haittojen vähentämiseksi, talteenoton ja kierrätyk sen tehostamiseksi sekä tuotesuunnitte lun kehittämiseksi. ”Ja voisiko osa pakkauksista toimia leasingpohjalta. Kertakäyttömuovin vähentämisessä ja jo olemassa olevan muovin kierrättämi sessä kuluttajalla on iso rooli. Saksassakin on aloitettu hiilidioksidipohjaista muo vin valmistusta teollisessa mittakaavas sa. Yhdysvalloissa kulutetaan muovia huomattavasti yli globaalin keskiarvon, joka on 28 kiloa. Mikrobit popsivat muovia Muovi on monikäyttöinen, kevyt, kestä vä ja moneksi muuntautuva mate riaali. Omat ku lutuspäätökset on helppo pistää ensim mäisenä uusiksi, mutta kaikkea vastuu ta ei voi sysätä meille kuluttajillekaan. Tiekartta julkistetaan lokakuussa. ”Laboratoriooloissamme muovin val mistus hiilidioksidia käyttäen jo onnis tuu”, Pohjakallio paljastaa. A N N E ST O LT JA N A N N A SÄ RK K Ä . LÄ H D E: TH E EC O N O M IC TIM ES MUOVIN KULUTUS KILOINA HENKEÄ KOHDEN VUODESSA 109 65 38 32 11 Yhdysvallat Eurooppa Kiina Brasilia Globaali keskiarvo Intia. Yhdys valloissa vastaava kulutus on yli 100 ki loa ja Kiinassa noin 40 kiloa henkeä koh ti. Silloin tavaralla oli si arvo kuten esimerkiksi pullopanteil la nyt on.” Muovin valmistukseen haetaan uu sia kestävämpiä ja monikäyttöisempiä raakaaine lähteitä kuten hiilidioksidia. Muovikeräykseen kelpaavan niin sa notun lyhytikäisen muovin lisäksi mei tä ympäröivät erilaiset muovimateriaa lit niin rakennuksissa, kulkuvälineissä, elektroniikassa kuin kehossammekin. Sen tähden se on ulottanut lonkeron sa niin monille eri teollisuuden aloille. Viime vuonna erilliskeräykseen kolah teli 7000 tonnia muovia
Nämä muodostavat noin 80 prosenttia muovien kokonaiskäytöstä. KU V IT U S: A N N E ST O LT / LÄ H D E: M U O V IT EO LL IS U U S RY , M U O V I IL M IÖ JU LK A IS U , TU O TE E SI M ER KI T TO M M I V U O RI N EN / V TT . ETEENI KLOORI POLYOLIT ETEENI PROPEENI öljy kaasu biom assa biom assa hiilid ioks idi biom assa biom assa muovijä te BENTSEENI K A R B O K SY Y LI H A P O T BUTEENI CPE PC PET PGA PLA PA ABS SBS PS HDPE LLDPE LDPE PP EPDM PVA PUR PVDC ABS PMMA PVC. Valtamuoveja ovat polyeteeni (PE), polypropeeni (PP), polystyreeni (PS) ja polyvinyylikloridi (PVC). 62 SUOMEN LUONTO 8/2018 SUOMEN LUONTO 8/2018 MUOVISTA ON MONEKSI MUOVI on yleisnimitys polymeerisille materiaaleille. Ne voidaan jakaa kolmeen osaan: tekniset muovit, erikoismuovit ja valtamuovit eli niin sanotut kuluttajamuovit
Muovia käytetään maassamme eniten rakentamiseen sekä pakkaamiseen. kotitalous, harrastukset) 26 % 24 % 12 % 12 % 7 % 4 % 3 % 2 % 10 %. Ei tuolta rannoilta löydy kulta tai timant tisormuksia, mutta muoviroskaa sitäkin enemmän”, Pohjakallio naurahtaa. · Tyhjät muoviset pesuaine, sampoo ja saippuapullot. Muita kierrätystapojatapoja ovat ke miallinen kierrätys sekä bioteknolo ginen kierrätys, mutta niitä käytetään vain muutamassa prosentissa kierrätys prosesseja. KU V IT U S: A N N E ST O LT / LÄ H D E: O LL I SA H IM A A , SY KE 20 17 Muovilusikkaa ei kannata heittää nurkkaan. · Muovikassit, pussit ja kääreet. Uusia innovaatioita kehitel lään kuitenkin kaiken aikaa. Muovia kierrätetään pääasiassa me kaanisesti, jolloin muovijätteen tulee ol la melko puhdasta. · Tyhjät muovipullot, kanisterit ja purkit, mieluiten litistettyinä, korkit ja kannet erikseen . · Muita kuin pakkauksia – ei esimerkiksi leluja tai keittiötarvikkeita. Pohjakallion tiimi on mukana kehittämässä hightechmuovia sähkön siirtosovelluksiin, joissa voidaan hyödyntää muovin häviöttömiä eriste ominaisuuksia. Katso kierrätyspisteet: www.kierratys.info Muovin ympärillä pyörii myös valtava bisnes. Tuulivoimaankin liittyvät erilaiset muovimateriaalit. Sen on osoittanut vesistöihin ja maaperään päätyvä, hitaasti mikromuoviksi hiutu va muovijäte, joka vaarantaa ihmisen li säksi tuhansia muita lajeja. Likaisempi jäte pää tyy tällä hetkellä energiajakeeksi. MUOVIN KÄYTTÖKOHTEET SUOMESSA LÄ H D E: H SY .F I Rakentaminen Pakkaukset Autot ja kuljetus Elektroniikka Tekstiili Huonekalut Maatalous Terveydenhuolto Muut (mm. Vie ne vaarallisen jätteen keräyspaikkaan. Bioteknologisessa kierrätyksessä mik robit syövät muovia. Huuhtaise tai pyyhkäise tyhjät pakkaukset tarvittaessa. ”Autoteollisuus on alkanut käyttää yhä enemmän muoveja autojen valmis tuksessa, minkä ansiosta henkilöautot ovat viime vuosikymmenten aikana ke ventyneet yli 200 kiloa. Silloin ne myös kuluttavat vähemmän polttoainetta.” Huono isäntä Muovi on ihmiselle hyvä renki, mut ta huono ja välinpitämätön isäntä. Entä jos muovi keksittäisiinkin nyt ai van uutena materiaalina. Irrota korkit ja kannet. 8/2018 SUOMEN LUONTO 63 MUOVIPAKKAUKSET KIERTOON MUOVIPAKKAUSTEN KERÄYKSEEN SAA LAITTAA: · Elintarvikkeiden tyhjät muoviset pakkaukset, kuten jogurttipurkit, voirasiat sekä leikkele, juusto ja valmisruokapakkaukset. Taloudellisten tunnuslukujen rinnal la pitäisi kuitenkin olla myös kestävyy teen liittyvät luvut. ”Nyt muovimateriaalin edullisuus tuo mukanaan välinpitämättömyyttä. Plastbugtiimin ideana on suunnitella mikrobeja sisältävä liikuteltava kontti, jossa muovijäte muunnetaan esimerkik si polttoaineiksi tai kemikaaleiksi aurin koenergiaa ja tuulivoimaa hyödyntäen. · PVCpakkauksia, joissa on 03merkintä. KERÄYKSEEN EI SAA LAITTAA: · Vaarallisten aineiden jäämiä kuten maalia, kemikaaleja, öljyä tai lääkkeitä sisältäviä purkkeja ja tölkkejä. VTT:n hanke Plast Bug palkittiin elokuussa Suomen ympä ristökeskuksen Meriroskahaasteessa. Euroopan Unionin komission muo vistrategian tavoitteena onkin, että vuo teen 2030 mennessä kaikki EU:n mark kinoiden muovipakkaukset ovat kierrä tettäviä ja kertakäyttömuovin päätymi nen vesistöihin vähenisi. Autoteollisuus hyödyntää muovia sen keveyden takia
Muovilusikkaa ei kuitenkaan kannata heittää nurkkaan, vaan kiikuttaa se muo vinkeräyspisteeseen, joko kiinteistökoh taiseen tai erilliseen kierrätyspisteeseen. Niin tiimipäällikkö Pohja kalliokin tekee. Kysyttäessä hän ei muis ta, milloin olisi viimeksi ostanut jonkin muoviesineen. Muovi alkaa hajota pintakerroksesta, johon ultraviolettisäteily ja happi aiheuttavat mikroskooppisia halkeamia. Niiden kautta kappale alkaa haurastua ja lopulta hajoaa pieniksi palasiksi ja mikromuoviksi. ”Aluksi muovin pintaan muodostuu jo muutamissa tunneissa mi krobeista ja niiden tuottamasta limasta niin sanottu biofilmi. ”Olen aika hyvä välttämään jätettä. Eri muovilaadut vetävät puoleensa erilaisia eliöitä, joiden vaikutusta muovi kappaleiden hajoamiseen tutki taan. Silloin hävetti olla ihminen.” Rannat ovat merkittävin sekundäärisen mikromuovin syntypaikka. Kaikki trooliin puolen tunnin aikana tarttuneet mikromuovin palat laskettiin ja analysoitiin. ”Otimme pintavesinäytteitä kaksi kertaa päivässä ja laskimme kaikki suodatinkankaaseen tarttuneet muovinpalat. ”Ultraviolettisäteilyn lisäksi muovijätettä hajottavat lämpö, happi, aallot, tuuli, kivet sekä kalliot. Se oli kyllä! Ja kysymys kuului, haluai siko hän lähteä tutkimusalus Pelagian kyytiin Azoreilta Sisiliaan ja tutkia auringon ultraviolettisäteilyn vaikutusta muovien hajoami seen merellä. Alkumatkasta niitä oli vähemmän, 30–40 kappaletta, mutta lähellä Sisilian ran nikkoa trooliin kertyi 937 muovinkappaletta puolen tunnin aikana. ”Voisimme rakentaa nyt rikki olevan muovisysteemin alusta. Kahden viikon tutkimusmatka PohjoisAtlantilla ja Välimerellä avasi Heikkilän silmät. 64 SUOMEN LUONTO 8/2018 5 Vanhempi tutkija Anu Heikkilä (vas.) tutkimusalus Pelagialla. Kun jäte päätyy veteen, sen hajoaminen hidastuu”, Heikkilä sanoo. Muovihippuset kulkeutu vat merivirtojen mukana eri puolille Maapalloa ja sa malla tarjoavat kyydin vie raslajeille. ”Olisikohan se tämä vihko, jossa on muovikierre selkämyksessä?” hän poh tii. Välimereen päätynyttä mikromuovia siivilöitiin. Ostan tavaroita vain tarpeeseen. Voisimme opti moida valmistuksen, toiminnallisuuden, käytön sekä kierrätyksen, koko materi aalin elinkaaren.” Muovin massavalmistus käynnis tyi kuitenkin jo 1950luvulla, joten sil le on ehtinyt muodostua vuosikymmen ten käyttöhistoria ja myös kauaskantoi set jäljet ihmisen maapallolle jättämäs sä perinnössä. Jos jo kainen tekee edes vähän muovijätteen vä hentämiseksi, niin silloin asiat jo muut tuvat.” n Lue lisää: www.suomenluonto.fi AURINGON SÄTEILY HAJOTTAA MUOVIA KUN ILMATIETEEN LAITOKSEN vanhempi tutkija Anu Heikki lä sai keväällä viestin Hollannin merentutkimuslaitokselta, hänen ei tarvinnut miettiä vastausta. Meressä näille pikkuruisille mikromuovilautoille nousee matkus tajia. Säteily heikentää ja vanhentaa materiaaleja, kuten ih misen ihoakin. Myös ultraviolettisäteilyssä voi piillä tulevaisuudessa mahdollisuuksia mikromuovin hajottamiseksi. Sen päälle kerrostuu levämatto, joka puolestaan houkuttelee pintaan sa selkärangattomia. ”En olisi voinut kuvitellakaan sellaista muovimäärää, jonka näim me meressä.” ERIK ZETTLER / NIOZ A N U H EI KK IL Ä A N U H EI KK IL Ä 64 SUOMEN LUONTO 8/2018. Siihen syntyy uudenlainen yhdyskunta. Jokainen voi kantaa oman muovikor tensa kekoon. ”Ultra violetti säteilyllä on merkittävä vaikutus mikromuovin synnyssä.” Alle viiden millin kokoiset muovikappaleet ovat mikromuovia ja tutkimusaluksen trooliin haluttiinkin nimenomaan niitä saaliiksi. Heikkilä mittasi ultraviolettiBsäteilyn hetkellistä annos nopeutta laivareitin varrelta koko matkan ajan
8/2018 SUOMEN LUONTO 65 Hansaprintin ympäristöjohtamisen perustana on ISO 14001 -standardi ja jatkuvan parantamisen periaate: Vähennämme toimintamme aiheuttamia ympäristövaikutuksia joka vuosi. DNV:n myöntämä ISO 14001 -sertifikaatti kattaa Hansaprintin kaikki Suomen toiminnot.
Hyvää tekevä hiljaisuus hiljaisuus Äänimaisematutkija Noora Vikman on tutkinut hiljaisuutta ja löytänyt sieltä myös ääniä. 66 SUOMEN LUONTO 8/2018. TEKSTI TOPI LINJAMA / KUVAT JOHANNA KOKKOLA 66 SUOMEN LUONTO 8/2018 H o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
Myös sää voi rakentaa ääntä tai hiljai suutta. in. Metsän hiljaisuus hiljentää Humanistina Noora Vikman on kiinnos tunut erityisesti hiljaisuuden yhteydestä arkisiin hyvinvoinnin kysymyksiin ja va paaehtoisen niukkuuden kulttuurin kek seliäisiin elämäntapoihin, joissa riskejä ympäristölle, olennoille ja koko ekosys teemille voitaisiin välttää. Vikman kiinnostui äänimaisemista opiskeluaikoinaan 1990luvulla. Hiljaisuudessa kuuloaisti herkistyy. ”Sen sijaan luonnon hiljaisuuteen suo malaiset liittävät lähes poikkeuksetta myönteisiä mielikuvia.” Luonnon hiljaisuuden äänten ympä röimänä moni eheytyy, elpyy, latautuu ja voimistuu. Omien elämysteni kautta saan kosketuksen metsän olioihin ja syntyy halu tietää, miten ne selviytyvät omasta elämäs tään”, Vikman kuvailee. Myö hemmin kenttätyössä Intiassa ja Ita liassa hän virittäytyi ja vihkiytyi kuun telijaksi, joka etsi eri ympäristöissä pii leviä ääniä. ”Hyvää tekevästä hiljaisuudesta saisi pitää enemmän meteliä”, Vikman toteaa. ”Haluan lumoutua tunnelmasta, ren toutua ja toki usein myös todistaa ihmei tä kuvaamalla tai äänittämällä. ”Matkan varrella olen oppinut löytä mään miellyttäviä paikkoja ja hiljaisuu den keitaita suuristakin kaupungeis ta. ”Esimerkiksi pohjoisen luontoon liittyy mielikuva karuudesta. Se tarkoittaa äänimaisemaa, jossa ääni lähteet ja sävyt voi kuulemalla erot taa toisistaan ja josta puuttuu turrut tava häly. Omanlaistaan hiljaisuutta voi löytää esimerkiksi henkisyyden, uskonnolli suuden, downshiftaamisen tai kohtuu den ilmiöistä. Se liit tyy myös kykyyn vastaanottaa ihmis elon kiireestä tietämättömän elämän menon merkkejä. Ihminen on elänyt vuosituhansia oloissa, joissa oli vain luonnonääniä. Se on olento, jonka kanssa on voinut kommunikoida hiljaisesti – myös hajuaistin välityksellä. n H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A ”Jotkut ovat vieraantuneet hiljaisuudesta, eivätkä käsitä sen hienoutta.” BAMBUHUILUN Vikman hankki Pekingistä. ”Aineeton hiljaisuus kulttuurintut kimuksen kohteena pakenee ääniäkin liukkaammin määritelmiä, koska hil jaisuus sisältää myös kuulumattomuu den elementin. Nykyisin hän toimii etnomusikologian yliopistonlehtorina ItäSuomen yliopistossa Joensuussa. Väitöskirjassaan hän tutki ääniympäristöjen muutosta pohjoisita lialaisessa kylässä. Niukkuus ei kuitenkaan merkitse hä nelle köyhyyttä. Joskus sen merkitysten tunnistaminen vaatii pikkutarkkaa työ tä, sillä se piiloutuu kätevästi muiden il miöiden sisään”, Vikman paljastaa. Luonnon hiljaisuus ei ole pelkkää ul koisen ympäristön hiljaisuutta. SUOMEN LUONTO 67 miten ne selviytyvät omasta elämäs. Käheääänisen huilun oikea nimi on xiao, mutta muusikot kutsuvat sitä zenhuiluksi. Hiljaisuus voi olla myönteistä tai kiel teistä. Keväällä kävimme Pietarissa ja ha keuduimme pitkillä kävelyretkillä hau tausmaille. Samaan hengenvetoon hän toteaa, etteivät hiljaisuus ja väljyys ole riittävästi läsnä hänen tiiviissä elä mässään Joensuussa. Teoksessa Matkasanakirja hiljaisuuteen (Ntamo 2018) Vikman kutsuu tihkua hiljaisuuden sateeksi. Pieniä, hienoja ja hiljaisia ää niä, kuultavia tai kuviteltuja”, Vikman sanoo. Myös ihmissuhdetyöhön ja kuulluksi tulemiseen kätkeytyy hil jaisuutta. Voimakkaaseen ja kestävään elämykseen ei tarvita vi riketulvaa tai lisäääntä, vaan tilaa kes kittyä siihen, mitä ympäristössä jo on. Esimerkiksi vaitelias, eristävä val lankäyttö, puolison mykkäkoulu, autioi tuva kylänraitti tai läheisen kuolemaa seuraava hiljaisuus ovat negatiivista hil jaisuutta. Äänentuottamiseen vaaditaan pakotonta hengitystekniikkaa, ja soittimen ääni kertoo myös soittajan olotilasta. Luonnon hiljaisuuteen hakeutuminen on evoluutiohistorian näkökulmasta paluu ta normaalitilaan, kuten hiljaisuustutki ja Outi Ampuja huomauttaa. Vikman vertaa hiljaisuutta hi. Jotkut ih miset ovat siinä määrin vieraantuneet hiljaisuudesta ja pimeydestä, etteivät he käsitä, mitä hienoa niissä on”, Vikman valittelee. ”Metsän hiljaisuus hiljentää. Elämäntäyteistä hiljaisuutta Vikmanin omassa elämässä mielihyvä löytyy hiljaisista keskittymisen hetkistä, jotka raivaavat tilaa olennaiselle ja ryt mittävät päiviä. NÖPÖ on ollut osa Noora Vikmanin elämää kymmenkuisesta alkaen. Paljon elämäntäyteistä hil jaisuutta!” Luonnossa Vikman kokee siirtyvän sä toisenlaiseen tilaan, luonnonelement tien aikaan ja armoille. Kuuntelevan korvan mahtavuuden opin viimeistään matkailijoilta, kun suunnit telin ja vedin hiljaisuusmatkailuhanket ta PohjoisKarjalassa”, Vikman sanoo. ”Hiljaisuus sisäl tää ääniä. 8/2018 SUOMEN LUONTO 67 M ikä erottaa hiljai suuden äänettö myydestä, ääni maisematutkija Noora Vikman
Suomen Omakotiliiton talouspäällikkö Katja Keräsen mukaan näky on monelle mökkeilijälle varsin tuttu. ”Putkirikko voi pahimmillaan homehduttaa rakenteita”, Ke ränen toteaa. Ilman seisoessa kaikki sisätilojen kosteus imeytyy mökin materiaa leihin ja rakenteisiin. Mökin vessaan ja lattiakai voon voi varmuuden vuoksi kaataa myös tilkan pakkasnestet tä jäätymisen ehkäisemiseksi. Myös rännit kannattaa puh distaa huolellisesti, että sadevesi ohjautuu varmasti pois mö kin rakenteista”, Keränen neuvoo. Varautumisella Keränen tarkoittaa yksinkertaisimmillaan mökillä käytettyjen vesiämpäreiden tyhjentämistä vedestä. Kuiva pakkasilma tuulettaa kosteuden rakenteista. MÖKKIÄ TALVITELOILLE laitettaessa kannattaa pohtia myös mökin ilmanvaihtoa talven aikana. Myös pihan kukkaruukut kannattaa tyhjentää, etteivät ne tal vipakkasilla halkea. ”Suosittelen kokeilemaan sähköllä toimivia karkottimia, jot ka pitävät hiirille epämieluista ääntä. Kun hiiri asettuu talveksi asumaan, se rik koo ja sotkee paikkoja. Moni jättää Keräsen mukaan venttiilit asentamatta ajatellessaan, että viileä ilma ei tee rakenteille hyvää. Itselläni on niistä todel la hyviä kokemuksia.” TÄRKEIN TOIMENPIDE talvikuntoon laitettavalla kesä mökillä on kaiken jäätyvän veden poistaminen, sillä vesi vahinkoihin varautuminen on paljon pienempi vaiva kuin vesi vahingon hoitaminen. TEKSTI JENNA PARMALA / KUVITUS ANNE STOLT IS TO CK PH O TO Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa mökin talvihuoltoon. Mök keilijän ei kuitenkaan kannata pelätä pakkasilmaa. Juoksevaa vettä käyttävissä mökeissä tyh jennetään myös mökin vesiputket. 68 SUOMEN LUONTO 8/2018 K O T O N A ”Omalla mökilläni otan lähtiessäni aina pumpun pois pääl tä, näin vesivahingon sattuessa mökkiin pääsevä vesimäärä minimoidaan. ”Pakkanen kannattaa päästää mökkiin, sillä pakkasilma on kuivaa ja tuulettaa rakenteita, joihin on mahdollisesti kerty nyt kosteutta.” n PITKÄN TALVEN JÄLKEEN mökin ovi avautuu kirskah taen ja kasvoille löyhähtää ummehtunutta ilmaa. Täällä on taas vietetty koko talvi sinänsä söpöjen jyrsijöi den juhlia. Perusilmanvaihto tarkoittaa raitis ja poistoilmaventtiilien asentamista esimerkiksi ikkunoiden yh teyteen. K O T O N A MÖKKI RAKASTAA PAKKASTA Jääkö kesämökki talveksi kylmilleen. Kevätau rinko valaisee puikulaiset papanat mökin keittiönpöydällä. Jätän myös vesiputkia sisältävät kaapit, ku ten roskiskaapin auki, jotta talvella lämmitetyn mökin läm pö ulottuisi myös vesiputkiin. ”Esimerkiksi metsähiirtä ei estä juuri mikään, jos ruokaa vain on tarjolla. Moni sulkee tal veksi ilmanvaihtoluukut suojautuakseen kosteudelta ja tuho laisilta, silloin ilma kiertää vain takkahormin kautta. Vesivahinko tuhoaa mökin rakenteita ja aiheuttaa haittoja hengitysilmaan. MÖKKI RAKASTAA PAKKASTA Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä mökin talvihuoltoon.. Odotettu mökkiloma alkaa silloin pa panoiden siivoamisella ja pyykkisavotalla.” Keräsen mukaan kannattaa huolehtia siitä, ettei jätä mökil le talven ajaksi tarjolle ruokaa tai esimerkiksi saippuoita tai kynttilöitä, jotka kiinnostavat nälkäistä jyrsijää. Auki kannattaa jättää muutakin kuin takkaluukku
Älä käytä tappoloukkuja, jos et käy mökillä myös talvella säännöllisesti. Paloittele halloumi. 2. Hyvää tuuletusta vaaditaan, että rakenteet pysyvät kuivina. Myös ruokatarpeet ja lakanat viedään mökiltä talveksi pois. Se maistuu etenkin meille naisille. ”Kaikkein pienin jyrsijämme metsä Hyvää tuuletusta vaaditaan, että rakenteet pysyvät kuivina. Lindqvist kehottaa sijoittamaan hyvään äänikarkottimeen, sillä edullisemmilla karkottimilla äänenvoimakkuutta ei voi säätää ja jyrsijät tottuvat ääneen. Pilko pähkinöitä pienemmiksi. Metsäpäästäinen syö ravinnokseen vain hyönteisiä, joten se kin oli lähtenyt. 2 dl saksanpähkinöitä tai muita suolaa ja mustapippuria myllystä oista kaaleista kanta ja halkaise isommat puoliksi. Mökkiin kannattaa asentaa verkot myös katossa ja seinis sä sijaitseviin koloihin. Muuten niil lä herkuttelevat esimerkiksi jumi kuoriaisten toukat”, Lindqvist toteaa. Paista ruusukaalit ja saksanpähkinät öljyssä ja mausta. Vain papanakasa jäi sii tä merkiksi keittiöön.” TALVISIN LÄMPIMÄN mökin raken teissa saattavat viihtyä muun muassa he vosmuurahaiset ja jumikuoriaiset. Myös ruokatarpeet ja lakanat viedään mökiltä talveksi pois. 8/2018 SUOMEN LUONTO 69 IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ SYKSYN TULLESSA kaikki mökin koloset ja putkien läpiviennit kannat taa tiivistää pienisilmäisellä metalli verkolla, joka estää jyrsijöiden pääsyn mökkiin. Kansallisruoaksikin valittu ruisleipä on Suomessa leipien kunkku, ja hyvänä kakkosena on kauraleipä. ”Mökkiä ei talvella tule ilmatiivistää. Pilko pähkinöitä pienemmiksi. Lisää rapeaksi paistettu halloumi kaalien ja pähkinöiden joukkoon. Lisää rapeaksi paistettu halloumi kaalien ja pähkinöiden joukkoon. Sekoita tervaan tilkka vaseliinia, niin terva ei kuivu heti. 5. Oravat saattavat puolestaan pyrkiä mökkiin esimerkiksi tuuletusaukoista. Paloittele halloumi. Leipätiedotuksen tekemän kuluttajatutkimuksen mukaan peräti 98 prosenttia suomalaisista syö leipää keskimäärin neljä viipaletta päivittäin. Hiiri pääsee sisälle yllättävän pie nestä raosta ja järsii läpi päästyään auk koa suuremmaksi. 4. Se tekee reilu 40 kiloa leipää vuodessa. Kuoriaisten vuoksi Lindqvist ei suosittele myöskään hiirten myrkyttämistä. Lindqvist kehottaa sijoittamaan hyvään äänikarkottimeen, sillä edullisemmilla karkottimilla äänenvoimakkuutta ei voi säätää ja jyrsijät tottuvat ääneen. KU V IT U K SE T: A N N E ST O LT Voimakas kaalikääpiö RUUSUKAALIN eli brysselinkaalin pienet kaalinkerät ovat paitsi hauskan näköisiä myös hyvän makuisia. Sähköisiin loukkuihin saattaa myös helposti tulla erilaisia toiminta häiriöitä. Halloumin sijasta voit kruunata paistoksen myös fetajuustolla. Paista ruusukaalit ja saksanpähkinät öljyssä ja mausta. Tätä Cvitamiinia sekä rautaa sisältävää kaaliperheen kääpiötä kannattaa kokeilla myös keittoihin antamaan makuvoimaa. ”Paitsi että haju on keväällä mökkiin saapuessa kamala, tulet ylläpitäneeksi tuholaiskantaa, kärpäset ja vyöihrakuo riaisen toukat syövät nimittäin mielel lään lihaa.” n JENNA PARMALA Stop mökin kuokkavieraille 1. Niissä on voimakas kaalin maku, jota voi taittaa vaikkapa lempeällä hunajalla. Lämpimän mökin tekstiileissä saattaa talvisin aterioida sekä rautaa sisältävää kaaliperheen kääpiötä kannattaa kokeilla myös keittoihin antamaan makuvoimaa. Leipä ihmisen tiellä pitää MILLOIN sinä söit viimeksi leipää. PÄHKINÄINEN RUUSUKAALIPAISTOS 500 g ruusukaaleja 2 dl saksanpähkinöitä tai muita pähkinöitä 1 pkt halloumia öljyä paistamiseen suolaa ja mustapippuria myllystä hunajaa Poista kaaleista kanta ja halkaise isommat puoliksi. ”Kaikkein pienin jyrsijämme metsä päästäinen oli päässyt mökkiin edelli sen talven aikana. Sähköiset loukut eivät välttämättä toimi mökki oloissa, sillä ne vaativat säännöllisiä tarkastuksia. Tervaa mökin kivijalka. Lämpimän mökin tekstiileissä saattaa talvisin aterioida Hyvää tuuletusta vaaditaan, että rakenteet pysyvät kuivina. Lämpimän mökin tekstiileissä saattaa talvisin aterioida vyöihrakuoriainen. Muuten niil lä herkuttelevat esimerkiksi jumi kuoriaisten toukat”, Lindqvist toteaa. Tuholaiset eivät nouse mielellään tervattua pintaa. Käytä tuoksuja kuten punaseetriä ja laventelia tekstiilituholaisten karkotukseen. 3. Karkota jyrsijät heti syksyllä. Lindqvistin oma kesämökki on sääs tynyt hiiriltä ahkeran verkottamisen an siosta. Myös ruokatarpeet ja lakanat viedään mökiltä talveksi pois. ”Ongelmallisimpia ovat myyräkuumet ta levittävät myyrät. (JM) www.leipatiedotus.fi LE IP ÄT IE D O TU S KARKOTA KUNNOLLA IS TO CK PH O TO Oravat saattavat puolestaan pyrkiä mökkiin esimerkiksi tuuletusaukoista. Runsaskuituisen vaihtoehdon leipähyllystä valitsee 76 prosenttia. Halloumin sijasta voit kruunata paistoksen myös IS TO CK PH O TO. Muuten niil lä herkuttelevat esimerkiksi jumi kuoriaisten toukat”, Lindqvist toteaa. On virhe ajatella, että myyrä pääsee mökkiin vain maan rajasta”, Luonnonvarakeskuksen asian tuntija Bengt Lindqvist toteaa
70 SUOMEN LUONTO 8/2018 R E T K E L L Ä IS TO CK PH O TO RETKELLÄ! Tällä palstalla Suomen Luonnon avustajat jakavat omia retkivinkkejään. Nyt vierailemme opiskelija Anna Tuomisen mukana Kuomiokoskella. Koskeen on istutettu lohia. Kuomiokoski virtaa hiljalleen veden ollessa matalalla. Rantatöyräillä kiemurtelevat polut houkuttelevat retkeilijöitä ja kalastajia. Kuomiokosken kylässä valmistetaan Kuoma-kenkiä.
Vedet ovat mata lalla ja virtaus verkkainen. 3) Matkoslammen laavu | Män ty harjusta Repoveden kansallis puistoon kulkee reilun kolmen kymmenen kilometrin maas to, pyöräily ja patikointireitti. Sammalet ja hämäryy dessä lyhyeksi jääneet heinät pehmittä vät rosoisten kallioseinämien hallitse maa maisemaa. Reitin teemoja ovat metsät ja kulttuuri, ja sen varrella voi ihas tella muun muassa Sulkavan ja Punkaharjun rantamaisemia. Kuulen tikan tiuskivan lähistöllä. Käpytikka nakuttelee myös Kuomiokoskella. Heti valkoiseksi ra patun tehdasrakennuksen takana kul kee nimikkokosken uoma. ilistelijä hyvin sopii. Sen varrella Matkoslammella on laavu, huus si, vene sekä sauna. Yhtä heistä lykästää, ja sätkivä vonkale nostetaan rantakiville. Jäljellä on noin 150 asukasta. MIKKELIN Kuomiokosken kylä on hiljai nen. Lähimmältä autotieltä kertyy matkaa kalliolle jonkin ver ran, mutta vesiteitse pääsee lai turiin aivan maalausten viereen. Asukkaat ja palvelut ovat valuneet isompiin ympyröihin ja jättäneet monet taloista autioiksi. Tikka meni menojaan, mutta kiika roin joella sinne tänne kaartelevia ko rentoja. Pienen mat kan päähän sillasta rakennettiin myös kyläkoulu, joka kuitenkin lakkautettiin jo kauan sitten. Niihin kuuluu yhteensä 65 kuvaa muun muassa ihmisistä, hirvistä ja ve neistä. Joenvarren muheva maa on houkutellut paikalle sammakon. ALHAALLA YMPÄRISTÖ muuttuu kos tean vehreäksi. Pian saavun pienelle sillalle. Se laskee jyrkästi alaspäin kallioloh kareiden lomassa. Hämyisä jokivarsi talousmetsän ja ky län välissä on vain kapea riekale, mutta sellaisenakin sen monimuotoiset piirteet tekevät syvän vaikutuksen. Polulle pääsee useammastakin koh dasta. Kylän keskus on Kuomiokoski Oy:n tehdas, jossa on valmistettu kenkien pohjallisia ja myöhemmin Kuomaken kiä vuodesta 1929. Sen toi sella puolella on kalastajien laavu, jossa yöpyminen on kyltin mukaan kuitenkin kielletty. Jokeen istutettujen lohien vuoksi paikka on kalastajien suosiossa, ja hei dän jäljistään on jokivarren molemmin puolin muotoutunut polku, jolle myös luonto. Viimeisenä ovensa sul ki Kuomapirtti, aiemmin myös Kasino na tunnettu baari, joka kuitenkin avaa ovensa kesällä vietettävien kyläjuhlien ajaksi. Ne heijastuvat virtaavan veden pikimustasta pinnasta, jota koris teelliset hopeasepät täplittävät. Joen suvannossa seisoo muu tama kalastaja. Lähden seuraamaan sen ääntä, mut ten saa nakuttelijaa kiikareihini. PE N TT I JO H A N SS O N / PR O LU O N TO KU VA. n Kirjoittaja on opiskelija ja Suomen Luonnon avustaja. Rotkon yli vie vaatimaton riippusilta, jonka vie ressä oleva kyltti paljastaa, että se on rakennettu jo 1950luvulla. Käännyn sillan jälkeen seuraile maan metsäautotietä ja poikkean mel ko huomaamatto malle kinttupolulle. Jään hetkeksi nojailemaan sillan kai teeseen. 8/2018 SUOMEN LUONTO 71 Verkkaiset vedet TEKSTI JA KUVAT ANNA TUOMINEN RETKIVINKKEJÄ ETELÄSAVOON 1) Vihreän kullan kulttuuri tie, Mäntyharju–Parikka la | Kuomio koski on yksi Vihre än kullan kulttuuritieksi nime tyn matkailu reitin nähtävyyksis tä. Laavulle vievältä sillalta voi tarkkailla jokivarren elämää. Yläjuoksun puolella luusuan yli kulkee vanhan sähkövoimalan pato, mutta alajuoksun suuntaan maisema muuttuu hämyisäksi puiden kurotelles sa toisiaan kosken yli. 2) Astuvansalmen kallio maalaukset, Ristiina | Yö veden rannalla ovat säilyneet eräät Suo men suurimmista esihistorialli sista kalliomaalauksista. Sen sijaan löydän pienen sammakon ja po lulla kasvavan koiranheiden, jotka mo lemmat viihtyvät joenvarren muhevas sa maassa
VESA LUHTA Aldo Leopold: Sand Countyn almanakka ja luonnoksia sieltä täältä (Eurooppalaisen . (JM) on kes museon näytte A N N I R A PI N O JA IL M A ST O K A SS I, TY Ö TO V ER IT N A AV A JA KU U SI , 20 18. Suomennoksessa on harmit tavasti virheitä muun muassa lajinimissä. Kansantaruissa viisautta on kunnioi tus metsää ja sen puita kohtaan, sillä mikä tapahtuu puille, tapahtuu ihmisil le. Tietämättömyys on pahasta, tietäminen hyvästä, Leikolan sanoin. Nähtävillä on esi merkiksi eläinten papanoista tehtyjä kattokruunuja Luonnonvalotsarjasta ja sievät puolukanlehtikorkokengät Luon non Garderobi teossarjasta. Yksi tarinan tuohista onkin pohjoisesta Kazymjoen rantakoivikosta, muut tuohenpalat on haalittu Suomesta. Kuvataiteilija Sanna Hukkasen ja kulttuurintutki ja Inkeri Aulan sarjakuvateos Metsänpeitto (Arktinen banaani, 2018) kertoo kahdeksan puun tarinan. Monimuotoisuus on rikkaus, niin myös tässä teoksessa. Se sujahti käsilaukkuun ja viihdytti metromatkoillani tuoden avaruuden tuntua. Leopoldin teos on luonnonsuojeluetiikan suurimpia klassi koita. Se kuvaa myös eroosion köyhdyttä män maatilan elvyttämistä ja lähiluonnon vuodenkiertoa. PERTTI KOSKIMIES Heikki Oja: Maailman kaik keuden rakenne (Ursa 2018) MAAILMANKAIKKEUS alkoi yhdestä pisteestä 13,8 miljardia vuotta sitten. Leikola valaisee lukijaa tieteen etiikan kysymyksistä eikä vältä kiinnostavia näkökulmiakaan esimerkiksi kloonauksesta, kuten että elämän rikkaus piilee erilaisuudessa, ei samanlaisuudessa. Tuohen käyttämiseen Hukka nen on saanut opastusta Venäjän Han tiMansiasta, jossa tuohesta tehdään edelleen paljon erilaisia tarveka luja. Alkuuniversumin voi kirjan mukaan kuvitella ranta pallon tai pingis pallon kokoiseksi. Kertomukset puun ja ihmisen yhtei sistä kohtaloista toistuvat eri kulttuu reissa ja eri aikakausina: monimuotoi sen metsän arvostus on maailman yh teistä kulttuuriperintöä. IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Anto Leikola: Sammakoiden nahkea todellisuus. A N N I R A PI N O JA IL M A ST O K A SS I, TY Ö TO V ER IT N A AV A JA KU U SI , 20 18 A N N I R A PI N O JA , Ä IT IM A A N A RK IS TO pienestä kirjasta. Lue arvio näyttelystä: www.suomenluonto.fi. an seura 2017) ALDO LEOPOLD (1887– 1949) oli riistaekologian professori, filosofi ja kir joittaja, Henry Thoreaun ja John Muirin ohella PohjoisAmerikan uraa uurtaneita ympäristöajat telijoita. ANNE HIRVONEN VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. loso. Kun eri elämänalojen, tieteen ja tai teen tekijät yhdistävät voimansa, on tu loksena jotakin ihan uutta, jota soisi nä kevän enemmänkin. 72 SUOMEN LUONTO 8/2018 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Kaunis kunnian osoitus metsälle PRÄSSÄTYT KASVIT, vanamot, met säkortteet ja poimulehdet, houkuttele vat syvemmälle Metsänpeittoon kirjan avaus tarinasta alkaen. Esseitä tieteestä, luonnosta ja kulttuurista (Into 2017) ESSEEKOKOELMA käsittää tekstejä luonnontieteiden oppi ja aatehistorian juurilta nykypäivään kepeän kansanomaisesti. Se sujahti käsilaukkuun ja viihdytti metromatkoillani tuoden avaruuden tuntua. Anni Rapin oja on paitsi kuvataiteilija myös luonnontieteilijä ja maantieteilijä, joka käyttää teoksissaan rohkeasti erilaisia luonnonmateriaaleja. Tämän ja muita huikaisevia tosiasioita avaruudesta voi lukea Heikki Ojan maailmankaikkeuden rakennetta käsitteleviin luentoihin perustuvasta helppotajuisesta ja mukavan pienestä kirjasta. (JM) Taidetta luonnon antimista METSÄ on kes keisessä roolis sa Oulun taide museon näytte lyssä Luonnollisesti Anni Rapin oja. Koivun tarina on piirretty kokonaan tuohelle. > oulunluuppi.fi Erilaiset luonnonmateriaalit, kuten naava ja puolukan lehdet, päätyvät Anni Rapinojan taiteeseen. Puihin liitty vän perinnetiedon, uskomusten ja myyt tien pohjalta rakennetut tarinat on ku vitettu kauniisti ja tyyli vaihtuu tarinan käänteissä
Suojelu kohteiden ja niiden rahoituksen osalta kannattaa kääntyä ELYkeskuksen luon nonsuojeluasiantuntijoiden puoleen. Otan esimerkkinä yhden tapauksen. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. MARJA PAAVILAINEN VASTAAVA TUOTTAJA LUONTO JA YMPÄRISTÖ, YLE Oikaisu Toisin kuin Suomen Luonnon numerossa 6/18 sanottiin, mustatäplätokkoja esiin tyy rannikolla aina Raahessa asti. Maastokäynnin jälkeen tämä metsä ammattilainen oli nähnyt tärkeäksi teh dä alueelle vain avohakkuu. Hyvää tietoutta syysyön ”huhuilijasta”. Parin vuoden kuluttua hakemuksen lähettämisestä, kun olin jo eläkkeellä, onnellinen rouva soitti saaneensa korvausrahan tililleen. Sound of Sean Merta soijakynttilän voitti Saana Kankare. Avohakkuun ”sisäänajo” tapahtui 1960luvulla. Dokumenttielokuvat ovat vain yksi osa Ylen laajaa luontoaiheista ohjelma tarjontaa ja niitäkin on ohjelmistossa ai ka ajoin. Jutun lu kemisen jälkeen minulle tuli tarve kertoa omista kokemuksistani. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kiitos tästä hienosta ja perusteellisesta jutusta! JOHANNA SOLANTIE-VOUTILAINEN, HELSINKI Kääpämetsän väkeä Moni usein nähty ja kuvattu kääpä sai nimen ja uutta innostusta kääpien opetteluun tämän jutun ansiosta. TARJA KURVINEN, PELLOSNIEMI .. Ranta metsän lisäarvoina olivat rehevä norolaakso, vanha haukkareviiri ja mer kit liitooravan esiintymisestä kuviolla. Juha Laaksosen Luon toretkessä ja Minna Pyykön maailmassa ympäristöuhkat ovat esillä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Oman kokemukseni perusteella näen, et tä oikea neuvoja jatkuvan kasvatuksen ja metsän monimuotoisen käsittelyn sekto rilta löytyy, kun laittaa netti hakuun sa nat ”metsän jatkuva kasvatus”. RISTO ULMANEN METSÄTALOUSNEUVOJA PERTUNMAA Dokumentit ovat yksi osa Ylen luontotarjontaa Suomen Luonnon pääkirjoituksessa (SL 7/18) pohdittiin ympäristöaiheisten do kumenttien määrää Ylen kanavilla. LEENA ALANEN, TAMPERE Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Vastavirtaan Todella mielenkiintoista tietoa tästä erikoisesta kalasta ja sen uhanalaisuudesta. Lukuisat maanomistajat eivät halunneet täysin puuttomaksi hak kaamista, mutta metsäammattilaiset veivät sen tarmokkaasti läpi tukenaan metsälaki. Kuka siis neuvoisi metsänomistajaa. @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Tänä syksynä Elävät puut sarja kertoo puiden maailmasta tarjoten tietoa ihmisläheisesti ja haus kasti, mikä on osaltaan edellytys sille, että suuri yleisö ymmärtäisi paremmin ympäristönmuutosta. Näkökulmana oli antaa ylei sölle mahdollisuus tehdä asialle jotain. Myös Yle Radio Suomen Luontoillas sa ja LuontoSuomessa käsitellään luon toa monipuolisesti, ympäristömuutok sia unohtamatta. 18/2018 SUOMEN LUONTO 73 T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N Metsänomistajalle löytyy hyviä neuvojia Suomen Luonnossa 7/18 oli osuva otsikko Kuka neuvoisi metsänomistajaa. Tämä toimintatapa on jat kunut näihin päiviin saakka, vaikka 2014 tuli voimaan laki ja ohjeistus jatkuvasta kasvatuksesta. Pesäpuun ympärillä oli noin kymmenen hehtaaria luonnonti laista ja kauan koskemattomana ollutta rantametsää. En ollut tiennyt myöskään lajin mittavasta salakaupasta. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 31.10.2018. Pää toimittajan mielestä niitä on liian vähän. Pimeys ja äänet saivat mielikuvituksen lentämään. Maanomistaja oli nähnyt kuviolla olevan runsaasti monimuotoi suusarvoja ja pyytänyt ammattiapua paikalliselta metsäneuvojalta, josko ku vion saisi suojelluksi METSOrahoituksel la. Osallistujien kesken arvotaan Katie Scottin Eläinkuntapostikorttisarja. Maastossa oli helppo todeta, että alue on mainio suojelurahoituskohde. Viime keväisen Ulos luontoon Kevät seurannan teemana Yle TV1:ssä oli luon non auttaminen. Ympäristöuhkia käsitellään laajasti useissa Ylen tv, radio ja nettisisällöis sä. Äänestä . Työurani aikana jouduin kuuntele maan hyvin monia maanomistajien pa heksuntoja siitä, miksi heitä ei kuunnel la. Miljoona linnunpönttöä kampanjan taustalla oli huoli luonnon monimuotoi suudesta. Ilmaista ja helppoa hyvinvointia on saatavilla, jos vain haluaa. HEIDI LILJENBÄCK, TURKU Luonnon huomassa Kympin kirjoitus luonnon erinomaisesta hoitamisesta. Olin maastokäynnillä metsänomista jan ja hänen poikansa kanssa rantapals talla, jossa oli vanha kanahaukan pe sä isossa kuusessa. Alueen rauhoittamisesta tehtiin heti hakemus ELYkeskukselle. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Ääniä syysyössä. Lapsena kuuntelimme pimeinä syysiltoina huuhkajan huhuilua, mutta emme koskaan nähneet äänen aiheuttajaa. Syksyn aikana pohdimme tulevia si sältöjä ja linjaamme tarkemmin, millä tavoin Ylen omatuotantoisissa luontosi sällöissä nostamme ilmastonmuutoksen ja luonnonsuojelun näkökulmia esille. Esimerkiksi Petteri Saarion Ak tivisti käsitteli kaivosmiehen tyttären taistelua kaivosjättiä vastaan. Tein koko työu rani metsätalousneuvojana Metsäkes kuksessa ja pääsin kuuntelemaan lukui sia metsänomistajia
syyskuuta Vesivehmaalla.. 74 SUOMEN LUONTO 8/2018 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Väriä syksyyn ILOA, VÄRIÄ JA PIRTEYTTÄ syksyyn! Arja Valtonen ikuisti auringonkukkapellon 14. Maija Savolainen onnistui näkemään taivaan tulet jo 20. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Kyhmyjoutsenet menettivät valkoisia pyrstöhöyheniään ja kaksi poikasta viikon aikana.” Mauno Lilja seurasi joutsenten reviiritaistelua 16. Poikaset pääsivät yleensä sukeltamalla tai rantautumalla pakoon. Kyhmyjoutsenet puolustivat poikasiaan menemällä väliin, kuten tässä kuvassa. /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN Joutsenten taisto ”ELOKUUN PUOLIVÄLISSÄ Uudenkaarlepyyn Grisselörenissä mökkiläiset saivat seurata viikon verran laulujoutsenparin yrityksiä häiriköidä kyhmyjoutsenparin kuutta poikasta. elokuuta. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Revontulten leimuntaa REVONTULIKAUSI korkattiin Nurmeksessa kesän lopulla. elokuuta. Päivittäiset taistelut saattoivat kestää pari tuntia. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION
syyskuuta Nokialla.. elokuuta Puumalassa. syyskuuta Torniossa. Olavi Kangas tallensi linnun kamerallaan 3. syyskuuta. Tässä niistä yksi.” Irma Kortekallio oli liikkeellä aikaisin aamulla 7. Punertavat juolukat KITTILÄN LEVITUNTURIN Lammas kurussa juolukat saivat pisarapeitteen sumuisena päivänä. syyskuuta. Sain kuvata sitä viitisen minuuttia, ja sitten se hyppäsi matkoihinsa.” Mari Mur sai napattua kuvan kangassirppihypykistä 30. 8/2018 SUOMEN LUONTO 75 Sienikimppu ”KÄRPÄSSIENIRYKELMÄ oli kuin kukkakimppu pyörätien laidassa!” Pirkko Siukonen ihasteli punavalkoisia sieniä 6. Tiklin ruokapöytä TIKLI NAUTISKELI ohdakkeen siemenistä syksyisessä maisemassa. Aikainen teeri ”AAMUISELLA puolukka retkellä kohtasin metsätiellä kymmenen nuorta teertä. Pasi Koskela kuvasi syksyn punertavat lehdet 12. Kangassirppihypykki mustikan lehdellä ”TÄMÄ PIENI HYPYKKI meinasi joutua mustikkasaaliini mukaan, ja antoi hieman sivuttaisia katseita tämän jälkeen
Kuka kakkaili erämaakämpässä. Voiko jätöksen perusteella tulkita, mikä eläin oli kyseessä. Illalla ennen puolta yötä olin vielä hereillä, kun jokin yritti mökin puolelle piipun hormin vierestä. PE N TT I JO H A N SS O N / PR O LU O N TO KU VA M A ARI T JAN HU NE N. 76 SUOMEN LUONTO 18/2018 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. heinäkuuta. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. En kuitenkaan kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, keitin aamukahvit ja lähdin koiran kanssa päiväretkelle Musta vaaralle. Näädän jätökseksi vaalea. Ei siis hiiren kuljettama. Asuuko Pallaksella minkkejä. n Olin lomalla Pallasjärven rannalla Inganniemen erämökissä, jossa olen käynyt ennenkin niin sulan maan aikaan kuin talvellakin. Ajattelin, että varmaan hiiret ovat kuljettaneet jonkun elukan jäännöksiä, vaikka näädän. Seuraava päivänä kuulin taas rapinaa piipusta ja koira murisi sitä. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Kolmantena aamuna oli sama tilanne, tuore jätös eteisen matolla, osittain kostea, tarttui mattoihin kiinni, siitä kuva liitteenä. Koira haukkui ja jokin kipitti pakoon. Illalla palattuani havaitsin, että ulostetta oli pesänomaisesti myös crocseissa. Pakkasin tavarat, ja etsimme uuden kortteerin. Loppuyö sujui rauhallisesti, ei jätöksiä. Toisen päivän aamuna eteisen matolla oli isohko uloste, vaaleanruskea, halkaisijaltaan 20 milliä ja pituudeltaan kymmenen senttiä, sekä yksittäisiä pökäleitä. Näätä viihtyy erämaamökeissä ja ulko rakennuksissa. Tämä tapahtui 20.–23. Illalla tutkin kaikki nurkat ja raot ja painuin nukkumaan
Kuvan uloste aiheuttaa vastaajalle kuitenkin harmaita hiuksia. Väärässä ympäristössä nämä nopsahä mähäkit erottuvat selvästi kuten kuvassa oleva havunopsakki (P. Tapahtumaan liittyy mineraalin tilavuu den kasvu, jonka aiheuttama pai O N N I M EL LB ER G A KI LE PP Ä LÄ Graniitti on särkynyt säteittäin. Tummat lihakset ovat aerobisia ja valkoiset enim mäkseen anaerobisia. Saaliinsa nop sakit ottavat kiinni juos ten tai väijymällä. Näädän ulosteiden paksuus on tavallisesti vähän yli kymmenen milliä. Muoto ja pituus kyllä so pivat näätään oikein hyvin. Vaaran uhatessa ne luot tavat usein pakenemisen sijasta suojaväri tykseensä. TAPIO KUJALA Itsensä rikkovat kivet Mikähän moisen jäljen on saanut aikaiseksi. Tumman lihasmassan osuus vaihte lee lajista riippuen 0,5–30 prosenttiin ka lan koko lihaspainosta. Suurin se on paljon liikkuvilla ja aktiivisilla kaloilla kuten lohil la ja tonnikaloilla ja pienin paikallaan ju rottavilla lajeilla kuten simpuilla. Erikoistutkija emeritus Kari A. 18/2018 SUOMEN LUONTO 77 Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOLANTO Linnut TAPANI TERVO Geologia MAIJA KARALA Matelijat, sammakkoeläimet HANNU LEHTONEN Kalat JUHA VALSTE Nisäkkäät TAPIO KUJALA Hämähäkit n Kertomus sopii nimenomaan näätään, joka viihtyy usein erämaamökeissä ja eri laisissa ulkorakennuksissa. Kuten kysyjäkin toteaa, uloste on ko vin vaalea – näädän tuotteet ovat yleen sä lähes mustia. n Säteittäisten rakojen rikkoma graniit tikallio on erikoinen luonnonmuoto. Tumman lihasmassan osuus vaihte lee lajista riippuen 0,5–30 prosenttiin ka lan koko lihaspainosta. n Tavallisesti Philodromussuvun lajit ovat naamioitumisen mestareita, sillä ne kyke nevät muuttamaan väritystään elinympä ristönsä mukaan. Suurin se on paljon liikkuvilla ja aktiivisilla kaloilla kuten lohil ten tai väijymällä. Erikoistutkija emeritus nunen on tutkinut vastaavan kaltaisia mutta pienempiä rakenteita muun muassa Porkkalan saaristossa. JUHA VALSTE Lohikalojen tumma kudos Mitä on kaloilla, varsinkin lohikaloilla, pyrstöosan nahan ja lihasten välissä oleva tummahko kudos. Pitkäkestoisessa uin nissa kala käyttää pääasiassa tummia li haksia, mutta äkillisissä syöksyissä myös valkoisia lihaksia, mistä seuraa väsymys. fuscomarginatus), jonka havaitseminen männyn kaarnalta oli si vaikeampi tehtävä. Murtuman syy lienee sen keskellä ollut mineraali, jonka sisältämät radioak tiiviset osat ovat aiheut taneet mineraalin vä hittäisen hajoamisen. kemäksi, mutta sille löytyy geologinen se litys. Se sisältää runsaasti myoglobiinia, hius suonia, glykogeenia ja rasvoja. HANNU LEHTONEN Hämäävä hämähäkki Mikä mahtaa olla tämä hämähäkki. Lohella, taimenella, nieriällä ja kirjolohella valkoinen lihas on kuitenkin vaaleanpunaista. Se sisältää runsaasti myoglobiinia, hius suonia, glykogeenia ja rasvoja. Raa hessa Itämeren maankohoamisrannikolla sijaitseva kohde on paljastunut meren al ta vasta viimeksi kuluneen 50–100 vuoden aikana. Väri voi kuitenkin muut tua ravinnon mukaan paljonkin, joten sii hen ei kannata takertua. Näätä on peto, jo ka syö saalistamiensa myyrien ja lintujen lisäksi paljon munia sekä erilaisia marjo ja ja joskus muutakin kasviravintoa. Kaik ki asiat huomioiden pidän kämpässä vie raillutta eläintä näätänä ja ulostetta sen tuottamana. n Kaloilla on kahdenlaisia kylkilihaksia, valkeita ja tummia, ja se kudos, jota luki ja on huomannut, on tummaa lihasta. Munasäkkinsä nop sakit kiinnittävät yleensä matalaan kasvil lisuuteen, ja säkki on isompi kuin sitä var tioiva naaras. Kivi on Raahen saaristosta. Väri tulee ravinnon sisäl tämistä karoteinoideista, jotka ovat peräi sin muun muassa levistä ja äyriäisistä. Tummahko lihas sijaitsee kyljessä nahan ja valkoisen lihaksen välissä. Väri tulee ravinnon sisäl tämistä karoteinoideista, jotka ovat peräi sin muun muassa levistä ja äyriäisistä. Nopsakeille tunnus omaista on lyhyiden juoksupyrähdysten ja tyypillisen lepoasennon lisäksi litteä ruumis ja etummaisia jalkoja pidempi toinen jalka pari. Lohella, taimenella, nieriällä ja kirjolohella valkoinen lihas on kuitenkin vaaleanpunaista. Tummahko lihas sijaitsee kyljessä nahan ja valkoisen lihaksen välissä. Jos kysymyksen ja kuvan lähettä jä on mitannut pökäleen oikein, on se mel kein liian paksu näädän tuotteeksi. Englanniksi heimo tunnetaan juoksevina rapuhämähäkkeinä, mikä kuvaa hyvin nop sakkien liikkumistapaa. 18/2018 lihaksia suurempi; kotimaisista kaloista muilla kuin lohikaloilla tummaa lihasta tus kin huomaa. Murtuman syy lienee sen keskellä ollut mineraali, jonka sisältämät radioak tiiviset osat ovat aiheut taneet mineraalin vä hittäisen hajoamisen. Val keiden lihasten määrä on paljon tummia lihaksia suurempi; kotimaisista kaloista muilla kuin lohikaloilla tummaa lihasta tus kin huomaa. Tapahtumaan liittyy mineraalin tilavuu den kasvu, jonka aiheuttama pai TA PIO KU JA LA Nopsakkien toinen jalkapari on pitkä.. Kinnunen on tutkinut vastaavan kaltaisia mutta pienempiä rakenteita muun muassa Porkkalan saaristossa. Rakennetta voisi luulla ihmisen te kemäksi, mutta sille löytyy geologinen se litys
Kyy ja rantakäärme voivat elää rauhallista rinnakkaiseloa. Todennäköisesti kyseessä on allaniit ti, jota esiintyy pieninä määrinä Etelä ja LänsiSuomen graniittisissa kivissä. Analysoi malla tuota lievästi säteilevää massaa, jossa on säteilylähteenä thorium tai uraa ni, saisi selville, mikä mineraali halkeamat on aiheuttanut. En osannut pelätä – laumassa oli joukko jokseenkin samankokoisia possuja. Vesimyyrän ja kon tiaisen kolojen päälle jää yleensä multa tai maaläjä, jollaisia ei ainakaan kuvassa näy. 78 SUOMEN LUONTO 18/2018 KYSY LUONNOSTA ne on riittänyt murtamaan ympäröivän ki ven. Mie lenkiintoisen asiasta tekee se, että alla niitti kuuluu niin sanottuihin REEmineraa leihin (Rare Earth Element), jotka sisältävät teollisuuden tarvitsemia harvinaisia maa metalleja. JUHA VALSTE Käärmeiden kilpailu Kilpailevatko kyy ja rantakäärme samoista saalistusmaista. n Innokkaita nyrkinmentävien kolojen kai vajia ovat meillä oikeastaan vain vesimyy rä, kontiainen ja rotta. Lähellä on metsää. n Hieno ja varsin ainutkertainen havainto! Yleensä villisiat ovat hyvin tarkkoja huo maamaan ihmisen ja piiloutuvat metsään. Olin kesäkuussa iltalenkillä Luhangan Tammijärvellä. Ne kulkivat edelläni noin 300 metrin matkan ja jäivät poukkoilemaan tien laidasta toiseen. Tässä oli ilmeisesti vielä kyse nuorista, vähän yli yksivuotiaista possuista. Kuva on otettu Kuopiossa, kerrostalojen takapihalta. Tulkinta varmistuisi, jos rakosysteemin ydinpisteestä löytyisi jäänteitä tummasä vyisestä mineraalikasaumasta. Koska kolot ovat asuinalueella ja vielä ker rostalojen takapihalla, todennäköisesti ky seessä ovat rottien kaivamat kolot. Jos rantakäärme karkotetaan, tuleeko kyy tilalle. JU KK A PA LM / VA ST AV A LO JY RK I KO IV IS TO Kerrostalon takapihalle ilmestyi koloja. ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Niitä ovat lantanoidit sekä skan dium ja yttrium. Sateli vettä hiljalleen, kun kuljin hiekkatiellä ja näin sorkanjälkiä. Vaarallisia siat eivät ole – ne todella väis tävät kulkijaa. Tarkkaavaisuus heräsi, ja pian näinkin tiellä viisi tai kuusi villisikaa noin 60 metrin päässä. JUHA VALSTE Oudot kolot metsän laidassa Mikähän eläin tekee kuvassa näkyvien kaltaisia koloja. Pian vastakkaisesta suunnasta kuuluva auton ääni sai pesueen loikkaamaan metsään. Rakenne on harvinainen ja kuvassa nä kyvän kokoisena mahdollisesti ensihavain to Suomessa. Vanhat karjut valtavine torahampaineen ovat saaneet vaarallisen maineen siksi, et tä ne haavoitettuina tai nurkkaan ajettuina kyllä käyvät ihmisen kimppuun. TAPANI TERVO Pitääkö villisikaa pelätä. Kokemus oli huikea, mutta olinkohan vaarassa. Kolot ovat juuri ja juuri nyrkinmentäviä ja niitä on toista sataa tässä lähialueella. Normaalis ti karjut ovat aivan yhtä arkoja kuin muut kin villisiat
n Aika joukko kysymyksiä, ja pohdittuja joh topäätöksiä kysymysten muodossa! Linnut lentävät suhteellisen usein päin ikkunoita joko metsän, lehvästön, taivaan tai muunlaisen heijastuskuvan vuoksi. Mistä aineksesta pöllön kuva on muodostunut. Nuoret kyyt syövät paljon sisi liskoja, mutta vanhemmiten niiden pääravin toa ovat myyrät, hiiret ja päästäiset. Helmipöllö on pienempi kuin kuvan otus, ja muuten kin epätodennäköinen Turussa, koska la ji on hävinnyt EteläSuomesta. 18/2018 SUOMEN LUONTO 79 n Kaksi tuttua käärmelajiamme eivät juuri kilpaile keskenään. Kuvan pe rusteella ikkunaan on törmännyt lehtopöl lön lentopoikanen, joka on jo lähtenyt pe sästä tuohon aikaan keväästä. Törmäysvauhti riittää eräänlaisen painokuvan syntymiseen ikku nanlasiin. Kyyn läsnäololla pihapiirissä on se kä hyviä että huonoja puolia. Syy yhteiselon onnistumiseen on kah den käärmelajin varsin erilainen ruokavalio. Kyy ja rantakäärme voi vat elää molemmille lajeille sopivassa elin ympäristössä rauhallista rinnakkaiselämää. Törmäys voi olla kohtalokas, mistä lintu ei selviydy hengissä, tai sitten lintu saattaa vain pökertyä. Linnut eivät tavallisesti lainkaan näe la sia vaan törmäävät siihen täydellä vauhdil la. Ehkä pehmeähöyheninen ja ilmava pöllö selviää ilman vammoja tör mäyksestä. Oman kotini ikkunaan Helsingissä il mestyi viime tammikuussa myös lehtopöl lön vahakuva. Se on vahaa tai rasvaa, joka on peräisin höyhenistä. Rantakäärme saalistaa nimensä mukaisesti mielellään veden äärellä. Mikä laji on kysymyksessä. Ikkunassa oleva kuva on säilynyt muuttumattomana viikosta toiseen. Näkyikö ikkunassa kuva viereisestä puistosta, johon lintu yritti lentää. Sen ruokavalioon kuuluu paljon pikkukaloja ja sammakoita. Onko pöllöilläkin vettä hylkivää voidetta höyhenissä kuten sorsilla. Toistensa apajille ne menevät vasta, jos tavanomaista ravintoa ei löydy. Kai killa linnuilla on yläperässään rasvarauha nen, jonka avulla lintu ylläpitää höyhenpu vun puhtautta ja kelpoisuutta levittämällä päivittäin nokallaan rauhasen eritettä höy heniinsä ja sulkiinsa. Rauhoitetun rantakäärmeen karkotta miseen ei ole mitään syytä, sillä se on ih miselle harmiton. SEPPO VUOLANTO ER KK I N IS SIL Ä Pöllö jätti ikkunaan pysyvän naamion.. Käär melajit eivät siis juuri kilpaile samoista saa liseläimistä. Sen sijaan kyyn metsästysmaat ovat kui valla maalla. Kysyjä on päätellyt aivan oikein aineen, josta kuva muodostuu. Usein tör määjät pyrkivätkin turvaan esimerkiksi pe tolinnun ajamina tai ihmisten pelästyttä minä. Mikään höyhenissä oleva pöly ei riitä kuvan syntymiseen. Miksi lintu lensi kohtisuoraan päin ikkunaa. Se ei ole myrkyllinen ei kä yleensä pure edes äärimmäisessä hä dässä. Kuvaushetkellä se oli jo kolme viikkoa vanha. Lintu näkee ikkunassa reiän tai aukon, josta pääsee lentämällä lävitse. Täl löin ne pyrkivät lentämään niille ominaiseen ja tuttuun paikkaan tai vain pelotettuna pa koon. Onko kyseessä helmipöllö, kun pään leveys on noin 10 senttiä. Lajin purema tietää sairaalareissua, mutta toisaalta se pitää kurissa jyrsijöitä ja niiden turkeissa lisääntyviä puutiaisia. Joskus niiden voi jopa nähdä lämmittelevän auringossa kylki kyljessä. MAIJA KARALA Pöllön kuva ikkunassa Tällainen kuva ilmestyi asuntoni ikkunaan Turussa 25.4.2018
n Onnettoman kohtalon kokenut matelija on tavallinen sisilisko, vaikka sen kirkkaansininen väri vaikuttaakin epätavalliselta. Tapauksissa, joissa vedessä on pintajännitystä pienentäviä aineita, kuplat voivat säilyä pitkään. Vaahto ei yleensä säily kovinkaan pitkään, koska veden suuri pin tajännitys hajottaa ilmakuplat melko nopeasti. Lämpimät asusteet kylmään vuodenaikaan ruskovilla.fi 100% MERINOVILLA Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Ehdota VUODEN TURHAKETTA 2018 Netissä: www.suomenluonto.fi/turhake Postitse: Suomen Luonto / Turhake, Itälahdenkatu 22 B, 00210 Hki Kilpailuaikaa on 31.10.2018 asti. 80 SUOMEN LUONTO 18/2018 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Värikäs lisko Mikähän tämä auton liiskaama lisko on ollut eläessään. eece. Tokkopa kuolleiden liskojen värinvaihtokykyä on moni tutkinutkaan. HANNU LEHTONEN A RM I H O N K A N EN M IK KO O . Aaltojen vatkaamaa vaahtoa. MAIJA KARALA Veden vaahto Heinäkuun alussa rantakiville muodostui aaltojen tuomana vaahtoa. Mitä se on. En ole saanut selville, miksi näin tapahtuu. Se syntyy aallon iskeytyessä rantaan tai vedenalaisiin kiviin ja muihin esteisiin, jolloin veteen sitoutuu ilmaa, joka muodostaa vaahtoa. SA LO Lisko oli kummaltakin puolelta monenkirjava. Itse asiassa vaahto muotoutuu ohuen nestekalvon ympäröimistä ilmakuplista, jotka näyttävät valkoisilta valon taittumisen vuoksi. Useimmilla eläi millä sininen väri ei synny pigmentistä, vaan suomun, höyhenen tai ihon pinnan mikroskooppisesta rakenteesta, joka heijastaa valikoi vasti takaisin valon sinisiä aallonpituuksia. Sisilis kot tapaavat kuolemansa jälkeen muuttua vatsapuolelta hätkäh dyttävän sinisiksi. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi saippua sekä luonnossa eräiden levien, bakteerien ja sienten erittämät ainekset. Turhake 2016: muovipussi Turhake 2017: . Mahdollisesti kuolleen liskon kuivunut pinta vain sattumalta muuttuu rakenteeltaan sel laiseksi, että siniset valonsäteet heijastuvat siitä katsojan silmiin. n Rannalle kertyvä vaahto on perin tavallinen ja yleensä luontai nen ilmiö, eikä välttämättä merkitse veden likaantumista
Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US www.rengaskierratys.com Pelloilta ja metsämailta juoksevien valumavesien mukana vesistöömme kulketuu suuria määriä vaarallista sinilevää kasvattavaa fosforia ja typpeä. Osoite: ............................................................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. 18/2018 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 B 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2018. WWW.MUUTOSLEHTI.FI IS TO CK PH O TO. TUTKIJAT KERTOVAT. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. Myynti Lehtipisteissä. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Puhelin: .............................................................................................................................. Näin ravinteita valuu vesistöön vähemmän eikä vaarallisen levän kasvua edistetä vaan estetään. Nimi: .................................................................................................................................... kuuntele! Joki puhuu, MITEN ILMASTONMUUTOS VAIKUTTAA. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . . Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Teen osoitteenmuutoksen. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Yksi Rengaskierrätyksen uusioinnovaatioista auttaa tässä tehtävässä. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa/vuosi. . Osoite: ............................................................................................................................... Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Peltojen ja vesistön väliin muodostettuun kosteikkoon rakennetaan rengasrouheesta valumavesiä suodattava pato. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2018. Irtonumero 9,50 euroa. Levä tekee terveestä merestä ja paratiisisaaristostamme vain kauniin muiston ellemme estä sen etenemistä. SUOMEN LUONNON TUOTTAMA VERKKOLEHTI LUONNON JA YMPÄRISTÖN MUUTOKSESTA PÄÄSTÄÄ LUONNON TIETEILIJÄT ÄÄNEEN. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kesto tilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €)
Pöllöt ovat yleensä kiitollisia luonnostelukohteita. Kun kotinurkiltani Helsingin Vuosaaresta löytyi lapinpöllö, innostuin itsekin lähtemään sitä katsomaan. 82 SUOMEN LUONTO 18/2018 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Myyrä kanta voi kuitenkin romahtaa kesken pesinnän, jolloin osa pesinnöistä keskeytyy, ja pöllöjä lähtee vaellukselle etelään. Hyvä ruoka tarjonta keväällä saa pöllöt pesimään. Ne istuvat päivälevolla rauhallisina paikallaan kääntäen vai harvakseltaan päätään. Se piilotteli taitavasti tiheässä kuusessa. n. Myöhemmin syksyllä, joulu kuussa, Vuosaaresta löytyi myös helmipöllö. Myös harvinaisia lapinpöllöjä oli liikkeellä. Viime syksynä EteläSuomeen tuli paljon varsinkin hiiripöllöjä. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E PÖLLÖJEN liikehdintä on ailahtelevaista ja riippuu paljolti myyrä tilanteesta
9/2018 ilmestyy 15. . PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV A LO. www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTO TILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi http://instagram.com/suomenluonto VÄSYMÄTTÖMÄT VAELTAJAT Kuusitiainen ja moni muu lintulaji vaeltaa tänäkin syksynä elinpaikkaa etsien. marraskuuta. Onko vastuulajien suojelu unohdettu. . Lahokaviosammaleen löytäminen voi vaatia konttaamista. Tulimaan lepakoita tutkimassa. . Kuu vaikuttaa moniin luonnon ilmiöihin.