VIERAANA METSÄ ON SUOMALAISEN sielunmaisema KANAHAUKKA JA SIILI kohtaavat Kokeilemme OMAVARAISTALOUTTA Testamentti pelasti KIVISUON VIERAANA KALOJEN. K IV IS U O P E L A S T U I. S U O M E N K A L A T K U V IS S A . E S P O O N K A IT A L A M P I. K U L U T U K S E N R A JA T . 8 17.10.2019 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 8 | 2 19 S U O M A L A IN E N M E T S Ä S U H D E . O M A V A R A IS T A L O U S . Pekka Tuurin ainutlaatuiset kuvat Tenon lohista ja muista vesiemme eväkkäistä. A S U M IS E N E K O L O G IS U U S
Ennen sitä pitää kuitenkin tankata.. Aamut ovat jo viileitä, ja hanhien muutolle lähtö lähellä. S Y K S Y Aamulennolla KUVA TUOMAS HEINONEN / TEKSTI HEIKKI VASAMIES PELTOJA verhoava usva saattelee aamiaiselle saapuvia merihanhia Kirkkonummella
JO RM A LU H TA Kivisuolla on sekä avosuota että metsäsaarekkeita.. Mutta milloin kulutus lähti kasvuun. Rajat vastassa Maapallon resurssit eivät riitä, sillä ylikulutamme niitä. A N JA RE PO N EN PE KK A TU U RI 14 Kun kanahaukka siilin tapasi Mitä tapahtuu, kun nuori kanahaukka kohtaa ensi kertaa piikikkään naapurinsa. JO RM A LU H TA 38 44 Kivisuo säilyi Muhoksen ja Utajärven rajamailla sijaitseva suo suojeltiin testamenttilahjoituksen turvin. 38 Onnekkaiden sattumien suo Perinnöksi saatu kaksio vaihtui suojelluksi Kivisuoksi. 16 Sielumme kuvajainen Valokuvataiteilija Ritva Kovalainen näkee metsän sielun peilinä. 56 Kodin hiilijalanjälki Vinkkejä vähähiiliseen asumiseen. 30 Kalat kuvissa Valokuvaaja Pekka Tuuri ikuisti maamme kalalajit niiden elementissä. 4 SUOMEN LUONTO 8/2019 4 SUOMEN LUONTO 8/2019 Sisällys 8/2019 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 37 Kolumni: Mirjami Linkola 54 Vahtikoira 58 Homo sapiens: Milla Ek 60 Kotona 62 Virikkeitä 64 Havaintokirja 66 Kysy luonnosta 72 Lukijoilta 74 Luonnoskirja 30 Lahnakin pääsi Pekka Tuurin ottamaan kuvaan. 26 Ruokaa omasta takaa Ensiaskeleita kohti omavaraista taloutta. 44 Rajoja etsimässä Ylikulutukselle tarvitaan rajat. 50 Järviylängön helmi Espoon Kaitalampi vetää vertoja Nuuksion maisemille
Ihminen oli siellä vieras, mutta ryhtyi sitten isännäksi. no. @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Hänen kameransa vie meidät pinnan alle etsimään kalalajeja sivuilla 30–35. CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Johanna Mehtola 050 308 2186 Antti Halkka (opintovapaalla) AD Hanna Kahranaho Taittoapuna Tero Jämsä ja Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 8/2019 SUOMEN LUONTO 5 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi RIT VA KO VA LA IN EN 16 16 Metsässä eleli metsän väki. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI Tenon lohipariskunnan kuvasi Pekka Tuuri. www.climatecalc.eu Cert. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. 78
Itämeri on niin vähäsuolainen, että sardiini ei ilmaantune Suomen vesille, mutta Tanskan salmissa ja Puolan rannikolla se esiintyy jo säännöllisesti. N IC K U PT O N / A LA M Y N IC K U PT O N / A LA M Y Sardiiniparvi siellä laulun Välimerellä. Sekavassa muutosvaiheessa sardiini ja sardelli eivät ole vielä kyenneet muodostamaan kalastettavia kantoja Pohjanmerellä. Moni suu jää vaille ruokaa, kun villakuoreet muuttavat pohjoiseen. Nopeasti lisääntyvät, vapaan veden keskikerroksen eläjät, kuten sardiini ja sardelli, eivät ole sidoksissa tiettyyn elinympäristöön, mutta oikea veden lämpötila on niiden lisääntymiselle olennainen asia. Suomalaisittain uppo-outojakin, lähinnä portugalilaiselta kalatiskiltä tuttuja lajeja muuttaa pohjoiseen: sardiini, sardelli, rusotäplämullo, isokurnusimppu, punakurnusimppu, sinisuusimppu, partaturska, pietarinkala, piikkimakrilli ja makrilli. 6 SUOMEN LUONTO 8/2019 A N N A RI IK ON EN. PÄÄKIRJOITUS Itämeressä sardiinit uivat JOKUNEN viikko sitten Islannista kuultiin uutisia, joiden mukaan villakuoreet olivat jättäneet Islannin ja vaeltaneet pohjoisemmas Grönlannin vesille. Ne ovat kuitenkin valloittaneet koko Pohjanmeren ja ovat asettuneet jo Itämerellekin. Ilmastonmuutoksen myötä vanhan sardiinilaulun sanat täytyy päivittää. Se oli jälleen uusi takaisku Pohjois-Atlantin ja Norjanmeren meriekosysteemeille. Pohjoisten merialueiden lämpeneminen on jatkunut jo useamman vuosikymmenen, ja ekosysteemimuutokset ovat olleet jopa nopeampia kuin maaympäristöissä. Monien kalojen ravintonaan käyttämän planktoneliöstön runsauden ja levinneisyyden muutokset ovat nekin olleet merkittäviä, mutta tutkimuksissa on saatu vahvaa näyttöä siitä, että kalat ovat liikkeellä pohjoiseen ennen muuta meriveden lämpenemisen takia. Villakuoreiden massaesiintyminen keväällä ja alkukesällä on kattanut pöydän monelle: ihmisten lisäksi turskalle, pyöriäisille, valaille, lunneille, kiisloille, pikkukajaville ja suulille. Linnuille niiden perässä pysyminen on vaikeaa, sillä myös pesimäpaikkoja olisi kyettävä löytämään riittävän läheltä kalojen uusia parveilualueita. Myös Pohjanmeren kalalajisto on muuttunut, kun eteläisiä lajeja on saapunut alueelle samalla kun kylmän veden suosijat ovat vetäytymässä pohjoisemmaksi. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.
Tämä kesäisin kirkkaanvihreä hyönteinen on Manner-Suomen ainoa aikuisena talvehtiva harsokorentolaji. Naaraat viipyvät pesässä kauemmin kuin urokset ja aloittavat unensa aiemmin. VINKKI Kirja Suomen verkkosiipiset (Tibiale 2014) johdattaa verkkosiipisten jäljille havainnollisin kuvin ja levinneisyyskartoin. on keskimäärin se päivä, jona karhuurokset menevät talviunille. Tämä on ruotsalaisessa tutkimuksessa gpskarhuista saatu havainto. 8/2019 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri T alven alkaessa kasvien lakastuminen paljastaa metsänpohjan, ja tarkkaavainen luonnonystävä voi huomata jalkojen juuressa pieniä, parin sentin mittaisia itiöemiä. Kaikki havainnot ovat arvokkaita. Katso ohjeet: www.suurpedot.fi T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Polvistu, löydä hiippo TÄHÄN AIKAAN VUODESTA talvi tekee tuloaan, ja on aika aloittaa lintujen talviruokinta. 27.10. VIIME SYKSYNÄ VAELSIVAT ETENKIN NÄRHET JA TIAISET. LOKAJA MARRASKUUSSA KOITTAA YLEENSÄ LINTUVAELLUS. lokakuuta. Hiippoihin kannattaa tutustua silkan kauneuden takia. ”Dna-tuntomerkit ovat tulleet nyt avuksi, ja me on joskus arvioitu karkeasti, että niitä olisi Suomessa noin 150 lajia.” VINKKI Tavallisimpiin hiippoihin kuuluu keltajalkahiippo, Mycena epipterygia (kuvassa vas.). Talveksi se vaihtaa värinsä joko kellertäväksi tai punaiseksi. Valtaosa Suomen Lajitietokeskuksen ylläpitämään Laji.fi-palveluun kirjatuista hiippohavainnoista on kirjattu syyskuussa, kun monen muunkin sienilajin itiöemät ovat runsaimmillaan. VINKKI Löysitkö karhun jäljet. Sen tuntee sitruunankeltaisesta jalasta ja limaisesta lakista. Mittaa etutassun leveys, pane paikka muistiin ja ilmoita havainnosta petoyhdyshenkilölle. Hiippokausi jatkuu kuitenkin pitkään, ja sieniä voi löytää jopa joulukuulla. Lajeja on Suomessa yhteensä 75.. Kauniita ovat jo niiden nimet: tahmahiippo, hallahiippo, limahiippo, tinahiippo, talvihiippo, kätköhiippo, sysihiippo, keijunhiippo, jauhohiippo… Yhteensä lajeja tunnetaan Suomesta yli 80, vaikka suku on huonosti tutkittu. ”Hiipoissa on paljon tieteelle kuvaamattomia lajeja, ja sellaisia, joita ei ole vielä todistettavasti löydetty Suomesta”, kertoo suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. PIDÄ SILMÄT AUKI! Tervehdi alkutalven sisävierasta ALKUTALVI tuo usein sisätiloihin pienen hentosiipisen ötökän, pihaharsokorennon. Tahmahiippo on joko lähilaji tai saman lajin toinen muoto. Talviuni alkaa sitä aikaisemmin ja kestää sitä pitempään, mitä pohjoisempana karhu elää. Kaikkein pienimmät ovat usein nahikkaita, vähän suuremmat hiippoja. Suomessa ne vetäytyvät unille keskimäärin jo 12. TÄNÄ SYKSYNÄ ON NÄHTY MYÖS OIREITA NÄRHIVAELLUKSESTA, JA POHJANTIKAT, VALKOSELKÄTIKAT, PÄHKINÄNAKKELIT JA KIRJOSIIPIKÄPYLINNUT OVAT OLLEET LIIKKEELLÄ
”Olisi kiinnostavaa tutkia, mitä hiilensidonnalle tapahtuu esimerkiksi jatkuvassa metsänkasvatuksessa, jolloin maassa on enemmän eläviä juuria ja sienijuuriyhteyk siä, ja seassa kuollutta juurisienimassaa”, Heinonsalo pohtii. Maaperän tutkimus on kasvanut vasta viime vuosina. Hiilen kierron tarkempi ymmärtäminen auttaa muun muassa parantamaan maailmanlaajuisten ilmastoennusteiden luotettavuutta. Nature Communications ja New Phytologist -tiedelehdissä julkaistut tuoreet tutkimukset paljastavat, että juurten ja sienirihmojen vuorovaikutukset säätelevät hajoavan karikkeen sisältämän hiilen sitoutumista maaperään. Suomalaistutkijoilla on ollut kansainvälisesti merkittävä rooli uusien löydösten tekemisessä. Juurten sisältämät tanniinit ja sienisolujen rakennusaine kitiini vaikuttavat siihen, kuinka kuolleen sienirihmaston sisältämä hiili hajoaa ja sitoutuu maahan eli stabiloituu. n Juuret ja sienet tärkeitä hiilen kierrossa T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Pohjoisten havumetsien maaperässä piilee yksi maapallon merkittävimmistä hiilivarastoista. Erityisen tärkeitä ovat pitkäaikaiset kenttäkokeet, joissa päästään tutkimaan esimerkiksi metsätalouden tai muuttuvan ilmaston vaikutuksia”, Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston dosentti Jussi Heinonsalo sanoo. Merkittävä osa havumetsien maaperän karikkeesta syntyy kuolleista juurista ja sienirihmastoista. ”Maaperän prosesseissa on vielä paljon aukkoja tiedoissa. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT POHJOISTEN havumetsien maaperässä risteilee valtavasti juuria ja mykorritsasienten, kuten tattien ja kantarellien sienirihmastoja, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA VESA HUTTUNEN 8 SUOMEN LUONTO 8/2019. Aikaisempi tutkimus on pitkälle keskittynyt maanpäälliseen karikkeeseen ja mikrobeihin
Siellä yhdessä puussa kypsyy keskimäärin vain muutama käpy. Vuoden takainen helle näkyikin tänä kesänä monen lajin poikkeuksellisen runsaana kukintana. 7 KUUSENSIEMENTÄ minuutissa uppoaa pikkukäpylinnun vatsaan. Sato oli suurempi ainoastaan vuosina 1989, 1998 ja 2000. Silloin siemeniä riittää hyvin kummallekin, ja linnut voivat jakaa ympäristön tarkkailuun kuluvan ajan. Koivu ja mänty kukkivat runsaana koko maassa, sen sijaan kuusen paras kukinta rajoittui eteläiseen Suomeen Vaasa–Suonenjoki–Joensuu -linjan eteläpuolelle. Pikkukäpylintu syö kuusen sekä muiden havupuiden siemeniä.. 2 VUOTTA kuluu ennen kuin männyn kukka varttuu kävyksi. Tutkimus pikkukäpylintujen ruokailusta julkaistiin Behavioral Ecology & Sociobiology -tiedelehdessä. Siksi männyn seuraavaa runsasta siemensatoa joudutaan odottamaan keväälle 2021 saakka. Tosin lintuparven koko vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti käpylinnut syövät siemeniä. 8/2019 SUOMEN LUONTO 9 V ES A H U TT U N EN LÄMPÖ SAI PUUT KUKKIMAAN KESÄN 2018 lämpö sai monet puut kasvattamaan runsaasti kukka-aiheita. 100 KÄPYÄ kasvaa tänä vuonna keskimäärin yhdessä eteläsuomalaisessa kuusessa. RIIKKA KAARTINEN Tiedot käpysadosta antoi tutkija Tatu Hokkanen Luonnonvarakeskuksesta. Lintu tankkaa ravintoa nopeammin neljän linnun parvessa kuin yksittäin, mutta kaikkein nopeinta syöminen on kahden linnun porukassa. Pohjoisessa sato jäi heikoksi. Nyt kypsyy neljänneksi suurin käpysato 30 viime vuoden aikana. Myös monilla muilla puilla, kuten tuomilla ja raidoilla, nähtiin poikkeuksellisen runsas kukinta
2017 Suonenjoen kaupunki ja Pirkanmaan Ely-keskus teettivät uudet tutkimukset. EU valmistelee parhaillaan lyijyhaulien käyttökieltoa ampumaradoilla, kosteikoilla ja niiden läheisyydessä. Ne ovat laulujoutsenten ravintokasveja. Puhtaalla vertailualueella kasvien lyijypitoisuus oli 6,6–8,2 milligrammaa. Hän arvasi naaraan kohtalon tutun käyttäytymisen perusteella. Kuolinsyyksi Ruokaviraston tutkimuksissa osoittautui lyijymyrkytys. Näin voi syntyä uusia värimuotoja, mikä voi pitkän ajan kuluessa johtaa lajiutumiseen. Viesti kulkee haihtuvien orgaanisten yhdisteiden välityksellä. Näiden lisäksi Korhonen tietää pari muuta tapausta, joiden kohdalla laulujoutsenia ei tajuttu toimittaa tutkittavaksi. Viestinnästä on hyötyä kaikille kasveille, sillä ne voivat puolustautua yhteistyössä. O. (RK) Ahvenanmaalta löytyi sammalharvinaisuus AARNISAMMAL löytyi ensimmäistä kertaa sataan vuoteen Pohjois-Ahvenanmaalta Saltvikin Kloddbergetin luolasta. ”Lintu heilutteli päätä eikä syönyt”, Korhonen kertoo. Suomessa lyijymyrkytyksien yleisyyttä on tutkittu vain merikotkilla. (RK) O LL I KO RH O N EN KEVÄÄLLÄ 2019 Suonenjoen Onkilammelle asettui joutsenpari. Naapureiden varoittamisesta ajateltiin olevan haittaa syödyksi joutuville yksilöille, koska naapurikasvit kilpailevat vedestä ja ravinteista. Kirkkaat värit varoittavat petoja saaliin myrkyllisyydestä tai pahasta mausta. Lyijyä ja muita haitta-aineita löytyi, mutta niiden ei epäilty liikkuvan maaperässä, ilmassa tai pohjaja pintavedessä. Huhtikuun lopulla naaraslinnun tila alkoi heiketä ja se menehtyi muutamassa päivässä. Lyijy esiintyy sedimentissä liukoisessa muodossa, mistä se kertyy vesikasveihin, kuten uistinvitaan ja järvikortteeseen. RIIKKA KAARTINEN Lyijy tappaa joutsenia Suonenjoella Lyijymyrkytykseen kuoleva laulujoutsen Suonenjoen Onkilammella syyskuussa 2016.. Proceedings of the National Academy of Sciences-tiedelehdessä julkaistu tutkimus paljasti, että trooppisen värjärinuolimyrkkysammakon (Dendrobates tinctorius) harvinaiset valkoraitaiset värimuodot säilyvät yleisempien keltaraitaisten rinnalla. Luontokuvaaja Olli Korhonen seurasi parin elämää. Naapurikasvien reagointi varoitukseen on voimakkaampi, mikäli ne ovat sukua viestin lähettäjälle. Riskit vesilinnuille todettiin raportissa, mutta riskinarviossa tultiin siihen johtopäätökseen, että merkittäviä ympäristö-, terveystai ekologisia riskejä ei ole. Pohjois-Savon Ely-keskus jätti raportin päätelmistä eriävän lausunnon. Sen alkeisrihmat hohtavat hämärässä, minkä vuoksi sammalta on kutsuttu myös nimillä peikonkulta tai aarnivalkea. ”Turha tehdä riskinarviota, kun haitta on jo havaittu”, sanoo ympäristönsuojelun erityisasiantuntija Jorma Lappalainen Pohjois-Savon Ely-keskuksesta. Niillä ihmisen aiheuttamista kuolemista lyijymyrkytys on yleisin. Bomansson 1800-luvun lopussa, minkä jälkeen laji on pysynyt piilossa sammalasiantuntijoilta. (RK) Kasvit varoittavat toisiaan KASVI varoittaa aktiivisesti naapureitaan kasvinsyöjähyönteisistä. Aikaisemmin luultiin, että kasvien viestintä on passiivista. 10 SUOMEN LUONTO 8/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Heikompi puolustus voi säilyä vahvan rinnalla AIKAISEMMIN luultiin, että uusia varoitusvärejä ei pääse syntymään, koska pedot syövät ne yksilöt, joiden värejä ne eivät ole oppineet varomaan. Joutsenkuolemien seurauksena syksyllä 2015 Pohjois-Savon Ely-keskus teetti haitta-ainetutkimukset Onkilammella. Kokeissa pedot oppivat välttämään keltaraidallisia yksilöitä nopeammin, mutta jos peto oli jo oppinut välttämään niitä, se todennäköisesti jätti myös valkoraitaiset sammakot rauhaan. Nyt Onkilampi odottaa pilaantuneista maaalueis ta vastaavan Pirkanmaan Ely-keskuksen päätöstä alueen kunnostuksesta. Tämä oli kolmas lintu, jonka Korhonen tiesi kuolleen Onkilammelle. Ensimmäistä kertaa aarnisammalen löysi paikalta ahvenanmaalainen arkkitehti J. Lammen vedestä ei löytynyt juurikaan lyijyä, mutta pohjasedimentissä ja vesikasveissa sitä oli paljon. Vuosina 1964–2008 Onkilammella oli haulikkoammuntarata. Sammalen löysi ja kuvasi tietokirjailija ja luontomatkailuopas Tuomo Kesäläinen syyskuun lopussa. Kasveista löytyi 52–4600 milligrammaa lyijyä kasvikiloa kohti. 2015 ja 2016 kuoli yksi joutsen kumpanakin vuonna, molemmat lyijymyrkytykseen. Lyijyhaulien kielto vähentäisi myrkyllisen lyijyn kertymistä luontoon, eri lajeihin ja ihmiseen. Current Biology -tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoitti, että näin ei ole. Aarnisammal kasvaa luolissa, jyrkänteillä ja tuulen kaatamien puiden tyvipaakuilla
Pellonreunoista ja puistoista voi syysiltaisin kuulla lehtopöllön värisevää huhuilua ja kimittäviä yhteysääniä. Silloin pöllöjen spontaani ääntely voi suotuisimpina eli tyyninä ja poutaisina öinä paljastaa joka kahdeksannen reviirin. Pariskunnat kuuluttavat reviirinsä omistusta ja vahvistavat parisidettään, yksinäiset houkuttelevat lisääntymiskumppania, ja nuoret ilmoittavat elinpiirinsä valtauksesta. PERTTI KOSKIMIES IL M IÖ M ÄI ST Ä Ääni paljastaa pöllön 8/2019 SUOMEN LUONTO 11. Äänihavaintoja kertyi 447 tarkkailuyönä yhteensä 8791. Vakiintuneet huuhkaja-, lapinja viirupöllöparit voivat olla lähes vaiti, kun taas varpusja lehtopöllöt ääntelevät vilkkaammin, helmipöllökoiraatkin keväällä. Pohjois-Espanjassa seurattiin 20 radiolähettimin merkityn lehtopöllön ja niiden 36 puolison tai naapurin ääntelyä kahden vuoden ajan. Tietty pöllö kuultiin keskimäärin vain yhtenä yönä kuudestatoista. Tuloksia ei voi sellaisinaan soveltaa Suomeen eikä muille pöllölajeille, mutta täälläkin tiedetään, että pöllöjä kuulee todennäköisimmin tyyninä, sateettomina ja lämpiminä iltaja keskiöinä helmi–huhtikuussa ja elo–lokakuussa. Ääntelyvilkkauteen vaikuttivat sukupuoli, vuodenaika ja sää. V ES A H U TT U N EN PÖLLÖT ääntelevät innokkaasti niin syksyllä kuin keväälläkin. Ääntelyaktiivisuus vaihtelee kuitenkin kaikilla lajeilla huomattavasti yksilöstä toiseen. Ääntely voi vilkastua myyrävuosina, jolloin saalista saa nopeammin ja kilpailu pesäpaikoista kiristyy pöllötiheyden kasvaessa. Pöllöjen ääntelyaktiivisuus ailahtelee, eikä siihen vaikuttavia tekijöitä täysin tunneta. Jos pöllön kuulee, on varmaa, että lintu elää paikalla, mutta jos ei kuule, ei se todista, että pöllöjä ei olisi. Koiraat ääntelivät useammin kuin naaraat ja vilkkaimmin haudonta-aikaan ja pesinnän jälkeen
Meriveden lämpeneminen on kaksinkertaistunut vuodesta 1993 lähtien. (RK) Uudet aivosolut parantavat muistia TUORE katsaustutkimus selvitti, mitkä tekijät vaikuttavat amerikanhömötiaisten ruokakätköjen muistamiseen. Vapo kertoo ostavansa vain PEFC-sertifioitua puuta. Merenelävät ovat ainoa eläinproteiinin lähde sadoille miljoonille ihmisille. Vapo kommentoi asiaa ilmoittamalla, että yhtiö ei paljasta yksittäisten puukuormien alkuperää liikesalaisuuteen vedoten. 12 SUOMEN LUONTO 8/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT JE SS IC A H A A PK YL Ä JA N I SIP IL Ä / GR EE N PE AC E Keloja energiapuuksi V APON PUUTERMINAALISSA Sallassa monisatavuotiaat kelotukit odottivat kuljetusta energiapuuksi. Arktisissa merissä sen sijaan planktonin määrä saattaa kasvaa”, sanoo tutkimusprofessori Markku Viitasalo Suomen ympäristökeskuksesta. PÄIVÄNÄ julkistettu kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti maalaa synkän ennustuksen maailman jääalueiden ja merten tulevaisuudesta. Meriveden nousu kiihtyy, uuden raportin mukaan vesi nousee keskimäärin 3–4 millillä vuodessa, mikä on 0,4 milliä enemmän kuin vuosikymmen sitten. Grönlannin jäätikkö on menettänyt eniten jäämassaa vuosina 2005– 2015, mutta myös Antarktis on kutistunut. Amerikanhömötiaisen hippokampuksen solut uusiutuvat ympäri vuoden, mutta uusien solujen synty kiihtyy lokakuussa, jolloin tiaiset kokoavat talvivarastojaan. Karuilla ja pohjoisilla alueilla, kuten Alaskassa elävien amerikanhömötiaisten hippokampuksessa syntyy enemmän uusia soluja kuin lauhkeammilla alueilla elävillä yksilöillä. (RK) Ankerias kuti ensi kertaa vankeudessa KOTKAN Maretariumissa koettiin heinäkuussa yllätys, kun yksi akvaarion naarasankeriaista alkoi valmistautua kutuun. Hollantilainen ankeriastutkija varmisti mädin kuuluvan ankeriaalle. Planktontuotannon romahdus tulee vaikuttamaan myös syvän meren alueisiin, joista 95 prosentilla eläinbiomassa laskee. PEFCsertifikaatti väittää turvaavansa uhanalaisten lajien elinpaikat, vaikka todellisuudessa ehdot ovat liian löyhät. Poikkeuksena ovat arktiset merialueet. Kutistumisen lisäksi arktinen merijää ohenee. Siitä kertovat yleistyneet lämpöaallot, jotka ovat johtaneet korallien voimakkaaseen haalistumiseen. Tutkimukset jatkuvat lokakuussa, kun Luonnonvarakeskuksen ja Hollannin Wageningenin yliopiston tutkijat menevät tutkimaan Maretariumin ankeriaiden veren hormonipitoisuuksia. Pohjoisessa selviytyäkseen linnut joutuvat turvautumaan varastoihinsa useammin kuin etelässä. Järeät ikivanhat kelot ovat harvinaisia ja erittäin tärkeitä vanhojen metsien uhanalaisille lajeille. Puiden tarkasta alkuperästä ei ole tietoa. ”Planktontuotanto romahtaa etenkin Pohjois-Atlantilla ja trooppisilla merialueilla. Arktiset alueet lämpenevät kaksi kertaa nopeammin kuin muu maapallo. JESSICA HAAPKYLÄ 12 SUOMEN LUONTO 8/2019 Syyskuussa 2019 hakattua metsää ItäLapissa.. Planktontuotanto tulee vähenemään 15 prosentilla, minkä takia kalasaaliit kutistuvat 20–25 prosentilla vuosisadan loppuun mennessä. Kutuun valmistautuvan naaraan pää litistyi, sen vatsa pullistui mätimunista ja pyrstö surkastui. Raportin mukaan lämpenemisestä kärsivät myös kelppimetsät ja meriruohoniityt, jotka ovat merten tärkeitä hiilinieluja. Merten lämpeneminen ja makeutuminen johtavat meriveden kerrostumiseen, mikä vaikeuttaa ravinteiden kiertoa. Villit ankeriaat lähtevät kahden vuoden mittaiselle kutuvaellukselle Keski-Atlantin Sargassomerelle, jos pääsevät patojen ohi. Uusien hermosolujen synty aivojen hippokampuksessa vaikuttaa keskeisesti muistin toimintaan. Euroopassa vankeudessa kasvaneilla ankeriailla ei ole ennen koettu vastaavaa ilman hormonihoitoa. Jääpeite Arktiksella on ollut tätä vuotta suppeampi vain kerran aikaisemmin, vuonna 2012. Tutkimus julkaistiin STEM Fellow ship -tiedelehdessä. (RK) Jäätiköt ja meret muuttuvat hurjaa tahtia SYYSKUUN 25
Eränkävijä 2019–2020 Lauma JOUNI TIKKANEN 24 95 32 95 Asumiskelvoton maapallo DAVID WALLACE-WELLS Tilanne on paljon pahempi kuin luulimme! Ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa ilmiön vaka vuutta vähätellään. Vetävästi kerrottu tarina susista ja ihmisistä ankarissa oloissa. Väkeviä tarinoita luonnosta Eränkävijä 2019–2020 TOIM. Maailmalla sensaatioksi noussut kirja kuvaa vakuuttavasti tieteelliseen tutkimukseen nojautuen ilmastonkriisin vaikutuksia eri elämänalueilla. Kirjassa keskitytään nyt karhuun ja avataan karhujahdin perinnettä ja tätä päivää. Lapsensurmista tuli oman aikansa suuri mediatapaus ja kansallinen kysymys, joka on vaikuttanut susiasenteisiin meidän päiviimme asti. Perinteiseen lukemistoon on valittu Eränkävijän ja Metsästys ja Kalastus -lehden kirjoituskilpailun parhaat. 24 95 Asumiskelvoton maapallo 24 SuomenLuonto8_luontokirjoja_220x297.indd 1 30.9.2019 16:01:10. Mitä lopulta tiedämme susista ja surmien taustoista. JUSSI SOIKKANEN Luonto elää muutoksessa, mutta riistamailta ja kalavesiltä syntyy aina tuoreita tarinoita. Lauma JOUNI TIKKANEN Vuosina 1880–1881 sudet tappoivat Turun seudulla 22 lasta
TEKSTI JA KUVAT LISSE TARNANEN KOHTAAMISIA. 14 SUOMEN LUONTO 8/2019 Kun kanahaukka siilin tapasi siilin tapasi Lisse Tarnanen pääsi seuraamaan, miten nuori kanahaukka teki tuttavuutta piikikkään kaverin kanssa. kaverin kanssa
Siis se on vaarallinen, koska ei pelkää lainkaan, päätteli haukka, ja katsoi uteliaana tuhisijan perään. Mutta olipa se piikikäs. Jotain syötävää kenties. Haukka päätti osoittaa voimansa ja kokonsa, levitti siipensä ja tanssahteli siilin vieressä. 8/2019 SUOMEN LUONTO 15. Siili jätti omituisen huomion hakijan omaan arvoonsa. Outo eläin ei piitannut haukasta vähääkään, vaan taapersi suoraan kohti. Siili selvästi kiinnosti haukkaa. n 1. Saisiko siitä aterian. Siellä liikkui jotakin. Siili! Ehkä se oli ensimmäinen nuoren kanahaukan näkemä siili. Haukka keräsi rohkeutensa ja syöksähti uudelleen maahan siilin viereen. 2. Aikani puita tähyiltyäni huomasin haukan pyrstösulkien pilkistävän suuren koivun oksien seasta. Siili tassutteli kaikessa rauhassa muurinviertä ja haki iltapalaa. Siipien ja mahtavien kynsien levittelyä, muttei mitään vaikutusta vieläkään. Haukka lehahti maahan ja suuntasi kohti sammaleista kivimuuria. Vaikkei linnun rohkeus riittänyt lähempään tuttavuuteen, se selvästi pohti vielä ruokailumahdollisuutta. Siili jatkoi menoaan ja pujahti lopulta aidan koloon. 3. 3. Haukka oli selvästi hämillään. Haukka vaihtoi puuta ja asettui hyvin näkösälle paksulle männynoksalle. Miten tuollaisen kanssa pitäisi toimia. 1. SITTEN SE HUOMASI JOTAKIN ja valpastui. Nuori kanahaukka laskeutui männyn oksalta katsomaan saalista tarkemmin. 2. Ei mitään vaikutusta. LOPULTA HAUKKA LEHAHTI muurille tarkkailemaan tilannetta. Siili ei väistänyt, tai edes katsahtanut haukkaa, keräksi heittäytymisestä puhumattakaan. ENSIN KUULUI VANHALTA hautausmaalta kanahaukan kimeä huuto. Haukka luovutti ja lennähti syvemmälle vanhojen puiden katveeseen. Oli kesäisen lämmin heinäkuun ilta. Haukka tarkasteli otusta uteliaana
16 SUOMEN LUONTO 8/2019 Närängänvaaran luonnonmetsää, Kuusamo 2018.
TEKSTI JA KUVAT RITVA KOVALAINEN Sielumme kuvajainen. 8/2019 SUOMEN LUONTO 17 Metsä on aina heijastanut suomalaista sielunmaisemaa, sekä uhripuiden aikaan että nyt
Rajan takaa alkoi valtakunta – suuri kuin meri –, jossa ihminen oli nöyrästi sen antimia käyttävä vieras. Sille uhrattiin osa kaikesta mitä maa ja metsä antoi, jotta elo olisi suopea, eikä pahaa tapahtuisi. Ruskealassa oli emäntä rukoillut polvillaan pihakuusen juurella ja kutsunut puuta temppelikseen. Oli paljon lepyteltävää. Kortistosta löytyi hämmentäviä kertomuksia, jotka oli kerätty eri puolilta Suomea viime vuosisadalla. TO IV O V U O RE LA / SK S JO U KO H AU TA LA / SK S. Sillä puuhun oli sidottu myös ihmisten kohtalo. K uva-arkiston valokuvien taakse oli kirjoitettu: Ollilan pyhä koivu, Karjulanmäen uhrikoivu, Kinnusen uhrikuusi ja uhripetäjä, Alttaripetäjä. Pyhä puu oli seisonut jokaisen talon takana tai kylän reunalla. Kun karhujumala kaadettiin ja peijaisjuhlissa kallo ripustettiin karhunkallohonkaan, se vei mukanaan ihmisten viestit karhujen emuulle, taivaskotiin, otavaisen olkapäälle. Henkiä, jumalia ja haltioita oli kaikkialla. Sotkamossa piti istuttaa uhripuu paikkaan, minkä maanhaltija oli unessa näyttänyt. Kunniaton käytös metsässä vei metsänpeittoon tai sairastutti metsännenään, tai ”metsä” alkoi liikkua ja kävi karjan kimppuun. Metsä ei kuulunut ihmiselle. Puu, joka oli kuin jumala ikään, kunnioitettu, palvottu ja koskematon, siunasi vastasyntyneet ja paransi sairaat. Miltei huomaamattomina ne jättivät pieniä vihjeitä olemassaolostaan ja toimittivat tehtäviään, suojelivat, varoittivat ja kuuntelivat rukouksia. 18 SUOMEN LUONTO 8/2019 L apsena tiesin varmasti, että eräs tietty puu välitti toiveeni ja ajatukseni suurempaan yhteyteen. Se seisoi vakaana suojellen taloa, toimien yhteytenä jumaliin ja jo kuolleisiin sukulaisiin. Sana metsä tarkoitti joskus äärtä, rajaa. Kalastaja antoi osan saaliistaan uhrimännylle. Myöhemmin opin, että niin olivat ihmiset tienneet aikoja sitten. Siellä oli metsän väki ja metsän laki. Kun metsästäjä sai ensimmäisen linnun, hän jakoi sen metsän jumalien kanssa tapionpöytäpuun äärellä. Oikealla Kinnusen uhrikuusi Säämingin Haapalassa 1938. Hämeenkyrössä vastasyntynyt oli viety koskettamaan puuUhrimänty Jalasjärven kirkonkylällä. Mitä tapahtui puulle, tapahtui ihmiselle. Koska ihminen oli kaikkeen sidoksissa, luonnonhenkien ympäröimä ja karhujen sukua, suomalaiset palvoivat puita ja karhua
Mistä ihmeessä oli kysymys. Vähä vähältä arkistojen, lehtien, kirjojen ja haastattelujen rakentamasta palapelistä alkoi hahmottua näköala menneisyyteen, jossa ihmisten ja puiden kansa olivat kietoutuneet toisiinsa monin kulttuurisin, henkisin ja uskonnollisin säikein. Kuusamo 2018.. Oliko tämä sitä, mikä kätkeytyi rumalta kalskahtavan sanan taakse: pakanallista. Puut, jotka olivat osallisena tuohon myyttiseen yhteyteen, kasvoivat keskuudessamme. Mettelin katajan juurella pidettiin menoja juhannusiltoina ja Raja-Reinikkalassa emännät lyylivät riihen perässä kasvanutta tavattoman suurta koivua. MutPyhä puu oli seisonut jokaisen talon takana. Liperissä koko kylä palvoi yhteistä puuta ja Joensuussa emännät veivät aamuhämärissä piirakoita, kalakukkoja ja vehnäpullia uhripetäjille. Entistä luonnonmetsää. Maakunta-arkistoista löytyi parinsadan vuoden takaisia dokumentteja. Haapalan kylässä oli ollut jumalanpilkkaa nauraa uhrin viejälle ja Kerimäellä oli pyhän puun kaatajan palkannut hukuttautunut kaivoon. 8/2019 SUOMEN LUONTO 19 ta, ja Liperissä puulta oli haettu helpotusta synnytykseen. Käymme Saarijärvellä nuuhkaisemassa pihapiirin reunalla pilviin kurottuvaa pihkaista petäjää ja tiedämme, että puu on joskus toteuttanut jumalallista tehtäväänsä välittäjänä ihmisten ja henkien maailman kesken ja sen kylkiä ovat koristaneet karhunkallot. Seisomme Riistavedellä salskean uhrimännyn alla ja kuuntelemme kuinka sen latvus humisee ylhäisessä korkeudessaan uuden vuosituhannen tuulissa. Tätä rikasta metsäkulttuurin maailmaa olemme tutkineet yhdessä Sanni Sepon kanssa erilaisissa monikulttuurisissa taideprojekteissa vuodesta 1992, siis yli neljännesvuosisadan. Moni ehkä muistaa sen alkupuolelta Puiden kansa -kirjan (1997). Piispantarkastusten pöytäkirjoissa kuvattiin pappien, piispojen ja maaherrojen käymää hankalaa ja pitkittynyttä taistelua pyhiä puita ja metsiköitä sekä jukuripäistä kansaa vastaan. Aika, jota katselimme, ei ollut täysin ulottumattomissa
1542 Ruotsi-Suomen Kuningas Kustaa Vaasa julistaa asumattomat erämaat Jumalan, Kuninkaan ja Kruunun omaisuudeksi. Karjalassa alkaa pyhien paikkojen hävittäminen. K äsitteiden maailma on usein todellisempi kuin tosi, näkyvä maailma. Tästä saa alkunsa valtion maaomistus. Sanat ilmaisevat suhteemme ympäristöön, aikaan ja toisiimme, ja myös muokkaavat suhdettamme niihin. Topeliukselle erämaa sanoi sen, mitä me olemme ja mitä meidän tulee olla. Samasta kertoivat Ristimännynmäki-tyyppiset paikannimet. 1686 Ruotsin kuningas Kaarle XI:n vahvistama kirkkolaki määrää rangaistuksen pyhille puille uhraamisesta. Vaivihkaa metsän mahti kutistui tuotantopotenSuomalaisen metsän matka palvonnasta hakkuutavoitteiden kohteeksi 1229 Rooman Paavi Gregorius IX oikeuttaa Suomen kirkon ottamaan haltuunsa pakanallisiin jumalanpalveluksiin käytetyt lehdot ja pyhätöt. Hiisi, entisajan luonnonuskonnon temppeli, pyhä lehto, muistutti hämärästi menneisyydestä. Haanpään kertomuksessa mies oli yhtä sen kanssa, sama kuin se, ja Heikki Turuselle havupuiden veli on kaunein kirjailijasta kirjoitettu luonnehdinta. Useat pyhä-alkuiset nimet liittyvät myös hiisipaikkoihin, mutta enimmäkseen pyhä oli tarkoittanut nautinta-alueiden rajaseutua, joka piti pyytäjät omilla reviireillään. Ja kun noin puoli vuosisataa sitten metsätaloudessa siirryttiin metsikkötalouteen (yhden ikäisen ja yhden lajisen puun kasvattamiseen tietyllä alueella lyhyellä kiertoajalla), alkoi paitsi metsäja suoluonnon kokonaisvaltainen hävitys, myös ihmisen ja metsän toisiinsa kietoutunut monisyinen suhde ohentui entisestään. Mutta yhtälailla taiteilijat ja kirjailijat ovat olleet järkyttyneitä alkukotimme, metsän, häviämisestä ja sen alkuperäisen luonteen muuttumisesta. Hiidennokka, Hiitola ja Hiienmäki osoittivat pyhän lehdon sijainnin, sikäli kuin nimi oli riittävän vanha. Metsähaltijoista Sinipiika oli tuttu pesuvälinesarjana, Tapio vakuutusyhtiönä, Mielikistä ja Lyylikistä muistin mummolan lehmät. Tutkijat olivat keränneet useina vuosikymmeninä tietoa nimeämisen historiasta. Kristinuskon myötä hiisi demonisoitui ja sillä alettiin nimetä kivikkoisia ja ikäviä maankolkkia. Karsikkoperällä, Karsimossa ja Karsimussaaressa oli vainajaa kirkkomaahan vietäessä veistetty puuhun risti tai kuolinvuosi ja nimikirjaimet, jotta vainaja ei alkaisi kummittelemaan. Sen seurauksena papisto Suomessa kiihdyttää toimiaan. Tuntemattomiksi olivat käyneet joskus niin mahtavat paikat kuin sanatkin. Tunsin sen kirosanana, satujen jättiläisenä tai vihoviimeisenä paikkana, lähellä helvettiä. Uusi kieli eristi metsän luonnon ulkopuolelle.. Runebergiin ei mikään voinut valtavammin vaikuttaa, kuin sydänmaan metsien ääretön syvyys. Suomen kielessä metsään liittyy äidillistä hellää huolenpitoa. 20 SUOMEN LUONTO 8/2019 ta paljon muuta näkyvää ei myyttisestä maailmasta ollut enää jäljellä: neljä karhunkallohonkaa, parikymmentä uhripuuta, vanhojen riittipaikkojen unohtuneita sijoja moottoriteiden ja rekkavarikoiden reunoilla tai hakkuihin rusentuneina. Kouvola, Odensaari, Karhumännynmäki ja Karhunpääsaari ohjasivat karhuriittipaikkoihin, karhunkallohonkien sijoille. Tietyt samantyyppiset nimet toistuvat pitkin Suomenniemeä. Esi-isiemme kieli oli luonut metsät täyteen henkiä ja määritellyt ihmiset osaksi sitä, mutta luonnonuskonnon väistyttyä kristinuskon tieltä tyhjenivät metsät jumalista. Outoja olivat noin kolme ja puolisataa jumalallisesta karhusta käytettyä kiertoilmausta – mesikämmentä ja otsoa lukuun ottamatta. Mutta keitä olivat Pinneys, Kuituri, Kuippana, Kuurikki, Sinisukka, Keltamyssy, Liekkiö ja Komo. Runoilijamme ja kirjailijamme ovatkin kirjoittaneet kuolemattomia säkeitä metsän ja ihmisen yhteydestä. Paikannimiarkiston kortistot paljastivat jotain myyttisen kulttuurin levinneisyydestä ja laajuudesta. 1534 Novgorodin piispa antaa määräyksen tuhota pyhät lehdot, epäjumalain temppelit ja upottaa uhrikivet veteen. Ei ole tavatonta puhua metsän sylistä, metsän helmasta tai metsän sydämestä
H Ä M Ä LÄ IN EN / M U SE O V IR A ST O M U SE O V IR A ST O. Seurakuntalaisten keskuudessa kuitenkin on pyhien lehtojen ja puiden palvojia. Viidessäkymmenessä vuodessa käsiteltiin metsä ja ihmiset uuteen uskoon, ja ne, jotka eivät muusta tienneet, alkoivat pitää aurausalojen, taimikoiden ja yhdenikäisten puukasvustojen hallitsemaa maapintaa metsänä ja metsätaloutta henkisenä siteenä metsään. 1700-luvulla kappalainen Simon Labbart hakkauttaa pyhät puut pois Kuhmoisten Papinsaaresta. Aarniometsä muuttui kansan suussa yli-ikäiseksi ja pystyyn mätäneväksi, hitaasti kasvava metsä vajaatuottoiseksi, metsästä puita poimiva hakkuutapa metsän hävitykseksi, nevat ylläpitokelvottomiksi soiksi ja aarnipuut sellupuun kasvua haittaaviksi susipuiksi. Nimismies ei saa ketään kaatajaksi. Metsä hävisi alikasvoksiin, peruspuustoihin, hakkuukertymiin, kokonaispoistumiin ja arvokasvuun. Tarkastusmatkojensa päätteeksi piispa lähettää papistolleen kirjeen, jossa ilmoittaa ”tällaisista kauheista ja iljettävistä paheista seuraavan Jumalan oikeamielisen koston ja palavan vihan, ja sen hirvittävän vaaran ja sielun vaivan, joka heitä uhkaa, ja saatettakoon tällaiset toisille varottavaksi esimerkeiksi lailliseen rangaistukseen, jotta tuollaiset perkeleen teot ja toimet saataisiin poistetuiksi ja hävitetyiksi”. Uudet sanat sisälsivät uuden koodin, miten suhtautua metsään. Seurakunta ilmoittaa, että pakanallisia tapoja ei paikkakunnalla ole. Ne määrittelivät puut hyödykkeeksi ja metsän piirteet joko huonoiksi tai hyviksi hyödyn kannalta. 1737 Piispa Daniel Juslenius pitää piispantarkastuksen Kerimäellä. Rovasti Orraeus kirjoittaa asiasta maaherra Wredelle ja saa määräyksen, että nimismies Brunoun on huolehdittava puiden kaatamisesta. K . 8/2019 SUOMEN LUONTO 21 tiaaliksi. Metsää ei enää voinut nähdä luontona. MoraaKarjulanmäen uhrikoivu, Sulkava 1936. Palkkio luvataan, mutta kaatajia ei löydy. Siellä oli uhrilehto, jossa uhrattiin metsän jumalille ja pidettiin karhunpeijaisia. 11.5.1746 Rantasalmella on pitäjänkokous, jossa papisto päättää peltojen laidoilla ja talojen lähettyvillä kasvavien epäilyttävien puiden ja ristikanto-nimisten uhripaikkojen hävittämisestä. Oikealla alttaripetäjä Uukuniemen kirkonkylällä. Monitoimikonein, rekka-armeijoin ja mätästystraktorein se kuihtui merkityksettömäksi luurangoksi, josta moninaisuus, sielu ja henki oli kaluttu tyhjiin. Uusi kieli eristi metsän luonnon ulkopuolelle ja ihmisen ja metsän suhteesta tuli puhdas hyötysuhde
22 SUOMEN LUONTO 8/2019
Kuusamo 2015.. 8/2019 SUOMEN LUONTO 23 Luonnonmetsää Närängänvaaran suojelualueella
Ainoa keino on pappien itsensä tarttua kirveeseen, mutta se ei sovi heidän arvolleen. Kansa pelkää kaatamisesta koituvia onnettomuuksia karjalle ja taloudelle. Pieni Lumisuo on niin ikään ojitettu ja laajojen avohakkuiden keskellä. Wrede saa tarpeekseen ja kieltäytyy osallistumasta papeille kuuluvien tehtävien hoitoon. Ihanakangas rajoittuu hiekkakuopan reunaan ojitetun rämeen laidalla. 1700-luvun lopussa Liissilän seurakunnassa kasvaa kukkulalla katajia. Itse piispa tarttuu asiaan, kuulustelee papistoa ja käskee ryhtymään puiden kaatoon taloudellisten menetystenkin uhalla. Voisiko tämän päivän maisema inspiroida yhä näihin runollisiin kielikuviin. Sammalharjun rinne on hakattu, sammaleista ei ole tietoa. Savon pitäjien papisto ottaa yhteyttä maaherraan puuongelmassaan. n Juttu perustuu Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon metsäkulttuuristen taideprojektien aineistoon. R iitteihin viittaavien paikannimien ohella maamme saloseuduille on annettu mitä kauneimpia nimiä. Keskellä kasvavalle suurelle katajalle kyläläiset vievät juhlapyhiEntistä luonnonmetsää. Karttaan voisi kirjoittaa oman aikamme kulttuurihistoriaa: Mätästysaho, Yksipuinen, Mössösuo, Jumalatonkannokko, Katkotunnilkankangas ja Syvienojienpusikko. Nimi luonnehtii kohteen piirteitä, tapahtumia tai kokemuksia paikasta, kuin maisemallisina aforismeina: Jumalankiitos, Levonniemi, Ihanakangas, Yölamminsuo, Pieni Lumisuo, Petäjävaara, Sammalharju, Lähdekorpi. Jumalankiitos on ojitetulla kankaalla avohakkuiden keskellä. Yölamminsuolla kasvaa mäntypusikkoa, suo-ojat ovat syviä ja tiheässä. Papisto ei saa ketään suostumaan työhön. Petäjävaara on metsäautotiesilmukan päätepiste suunnattomalla avohakkuulla. 24 SUOMEN LUONTO 8/2019 lisilta pohdinnoiltakin vältyttiin, sillä tuotantopotentiaalilla ei ole oikeuksia, eikä muitakaan arvoja. 1750 Mäntyharjun kirkkoherra Sakari Cygnaeus on innokas pitämyspuiden ja pyhien lähteiden hävittäjä. Millainen onkaan se sielu, jonka se nyt heijastaa. Lähdekorpea viiltävät ojat ja paikka puskee pensaikkoa ja taimikkoa. Maisema katsoo meitä kuin kuvajainen peilistä. Puut jäävät pystyyn, ja vielä 1890-luvulla Rantasalmella löytyy vanhojen uhripuiden oksilta uhrianteja. Kuusamo 2018.. 9.2.1748 piispantarkastuksessa todetaan, että uhripuut ja uhripaikat ovat edelleen pystyssä. Levonniemellä on kynnetty siemenpuuasento. Tuomiokapituli kääntyy maaherra Wreden puoleen ja pyytää tältä apua kaikkien tiedossa olevien uhripaikkojen hävittämiseen, pyhien lehtojen ja pitämyspuiden kaatamiseen sekä tuhoamiseen juurineen
Perinnettä oli ylläpidetty tapana muistaa ja kunnioittaa vainajia. 2016 Hallitus ilmoittaa aikovansa nostaa puunhakkuutavoitteen 65 miljoonasta kuutiosta 80 miljoonaan kuutioon vuodessa. 2014 Uusi metsälaki poistaa puiden läpimittaja ikärajat hakkuilta sekä tekee mahdolliseksi metsän kasvattamisen eri-ikäisrakenteisena. 1886 Ensimmäinen metsälaki: Metsää älköön hävitettäkö! 1948 ”Harsintajulkilausumassa” tuomitaan poimintahakkuut. Tapionpöytä, uhrikuusi. Palvonta loppuu. Majamaa, Hämeenkyrö 1997. 1968 Metsänparannuslaki antaa metsälautakunnalle oikeuden muokata metsää maanomistajan kustannuksella, ellei tämä itse sitä tee. 8/2019 SUOMEN LUONTO 25 nä olutta, viinaa ja ruokaa. Kirkkoherra Branstacka hävittää ja hakkaa maahan koko lehdon. SIV U N KU VA T: RIT VA KO VA LA IN EN JA SA N N I SE PP O / PU ID EN K A N SA. Nilsiä 1996. Synnytyksen jälkeen viedään ensimmäiset maitopisarat, ja syksyllä ensimmäiset viljanjyvät. 1952 Tapion kirjeellä tulkitaan yksityismetsälaki avohakkuuseen ja metsänviljelyyn velvoittavaksi. Samana vuonna poistuu Metsänhoitoyhdistyksien pakkojäsenyys. Milma Laitisen ja edesmenneen puolisonsa Tauno Laitisen karsikkomänty. 1997 Uusi metsälaki edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä
Tapaaminen inspiroi, ja olisin halunnut hypätä omavaraistalouteen siltä seisomalta. Niitä tarvitaan typpilannoitteiden valmistamisesta pellolla ajaviin traktoreihin ja pakkauksista ruokakuljetuksiin. Nordlund auttoi huomaamaan, että koko ruokaketju on fossiilisten polttoaineiden läpäisemää. Hän oli aloittanut omavaraiskokeilut 1990-luvun alussa ja vienyt omavaraisen elämäntavan harvinaisen pitkälle. Sittemmin hän perheellistyi ja tiukin vaihe jäi taakse. Rahaa kului vuodessa muutamia kymppejä lähinnä polkupyörän renkaisiin. Lapset, asuntolaina ja hengen RUOKAA OMASTA TAKAA Luvut kertovat, paljonko energiaa (kcal) on kilogrammassa tuoretta ruoka-ainetta (suluissa prosenttimäärä 2400 kcal:n päivätarpeesta).. Vuonna 2007 kirjoitin lehtijuttua Lasse Nordlundista, joka asui puulämmitteisessä mökissä Valtimolla. TEKSTI TOPI LINJAMA / KUVAT ISTOCKPHOTO J oillakin tapaamisilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Kaupasta ei tahdo löytyä ruokaa, josta saisi enemmän energiaa kuin mitä siihen on käytetty. Voisiko ruuan saada omasta maasta. 26 SUOMEN LUONTO 8/2019 Teollinen ruuantuotanto ja jakelu ovat täysin riippuvaisia fossiilisista polttoaineista
Ihmisen energiantarpeeseen vaikuttavat muun muassa ikä, sukupuoli, paino ja liikkuminen. Hän keräsi vuodessa kolme kiloa unikonsiemeniä, joista saa energiaa noin 15 000 kilokaloria. WHO:n laskurin mukaan päivittäinen energiantarpeeni voisi olla kesäkaudella 2700 kilokaloria, talvisaikaan ehkä 2400 kilokaloria. Pyrin minimoimaan konevoiman, torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden käytön. Öljykasvien viljely käsipelillä Pohjolassa ei ole ongelma, mutta öljyn erottaminen on, kertoi Nordlund. Suomalaiset saivat vuosisatojen ajan energiansa yksinkertaisista perusruuista. Arkiruoka koostui leivästä ja suolakalasta, piimästä, puurosta, velleistä sekä hernerokasta, naurisja kaalikeitoista. Energiapitoisuutta voi hilata ylös kuivattamalla, mutta silti itse tuotetun kasvisruuan energiamäärä on pieni. Käytän tässä jutussa mittarina ruuasta saatavaa energiaa. Oivalsin, että hypyn sijaan voin edetä askel kerrallaan. Palsternakkaa nousi noin 150 kiloa ja porkkanaa suunnilleen saman verPäivän energiatarpeeksi pitäisi syödä kolme kiloa perunoita.. Kovin alas en pääsisi, vaikka makoilisin pankolla, sillä sekin kuluttaisi noin 1700 kilokaloria päivässä. 1800-luvulla peruna syrjäytti nauriin ja vähitellen pöytään alkoi ilmestyä läskisoosia. 8/2019 SUOMEN LUONTO 27 velttous pitivät minut kuitenkin kaupungissa. Viljoissa on hiilihydraatteja, mutta puiminen ja jauhaminen ilman koneita ei ole kovin helppoa. Näillä luvuilla saan vuositarpeeksi noin 900 000 kilokaloria. Saadakseni päivän energian minun olisi syötävä esimerkiksi kolmisen kiloa perunaa, kuusi litraa mustikoita tai kolme ämpärillistä suppilovahveroita. Viime keväänä aloin palastella omavaraisuutta osiin. Tärkeä kasvimaa Lasse Nordlundin ruokaomavaraisuuden rungon muodosti viiden aarin kasvimaa. Rasvoissa energiaa on vielä enemmän. Lihaa ei juuri ollut. 900 000 kilokaloria Ruokaomavaraisuuden astetta voi mitata eri tavoin. Asetin tavoitteeksi lisätä itse tuotetun ja kerätyn kasvisruuan määrää asteittain siten, että neljän vuoden kuluttua tuotan ja kerään seitsenhenkiseen kotitalouteemme yhden ihmisen vuoden ruokatarpeet. Lantusta ja perunasta Nordlund arvioi saaneensa satoa 300 kiloa molemmista
Luonnonmarjoista tärkeimmät ovat mustikka (yli 90 kg) ja vadelma (19 kg). Eläinperäiset tuotteet rajoittuivat kalaan, jota Nordlund söi joitakin kymmeniä kiloja vuodessa. Alkukesällä parisataa lehtokotiloa päätyi pihajuhlien pääosaan. Sato on kyet tävä säilömään ja käyttämään. Peruna pärjäsi myös, mutta kurpitsat vei elokuun alun halla. Marjoista ja hedelmistä energiaa kertyy yli 100 000 kilokaloria. Energiansaannin kannalta gramman painoisilla kotiloilla ei ole merkitystä, mutta uskomattoman hyviä ne olivat! Lisää sieniä Ravitsemussuosituksissa sienet niputetaan samaan ryhmään kasvisten kanssa. Omasta ja ystävien puutarhoista keräsimme herukoita ja omenia. Lehtokotilot maistuivat uskomattoman hyviltä.. Kotiloita syötettiin jauhoilla muutama päivä, ne keitettiin valkoviinissä ja paistettiin valkosipulivoissa. Perunaa sain yli 70 kiloa (54 000 kcal), porkkanaa 21 kiloa (7000 kcal). Sadonkorjuu on vasta ensimmäinen askel omavaraisuuden tiellä. Marjoja, yrttejä ja lehtokotiloita Perheemme sai marjoista ja hedelmistä tänä syksynä satoa yli 200 kiloa. Fineli-ravitsemustietokantaa apuna käyttäen voi laskea, että Nordlundin kasvimaa tuotti puolisen miljoonaa kilokaloria eli 185–200 päivän tarpeen. Kasvimaan kokonaistuotto jäi alle 100 000 kilokaloriin. Perunassa on paljon hiilihydraattia, mutta koska kellaria ei ole, säilytys tuottaa ongelmia. Vuohenputkesta tein pestoa ja palstalta kerätyistä juolavehnän juurista paahdoin kahvinkorviketta, joka ei maultaan juuri hävinnyt sikurikahville. Nokkosta on kuivattu ja muutamia rikkakasveja käytetty salaattiin. Kurpitsa on ravintoköyhä, mutta säilyy helposti puoli vuotta viileässä huoneenlämmössä. Viileä kesä suosi härkäpapua ja lehtikaalia. Viljaa hän korjasi kymmenisen kiloa. Jos jokainen suomalainen pärjäisi viiden aarin kasvimaalla, tarvitsisimme vain reilun kymmeneksen nykyisestä 2,3 miljoonan hehtaarin peltoalasta. 28 SUOMEN LUONTO 8/2019 ran, hernettä ja papua 30 kiloa molempia. Ne mainitaan suosituksissa vain ohimennen, mikä kuvastaa sienten marginaalista asemaa suomalaisten ruokavaliossa. Lasten ei – ainakaan vielä – tarvitse syödä pelkästään perunaa ja mustikkakiisseliä, sillä perheemme ruokaomavaraisuusaste jää vuositasolla noin neljään prosenttiin. Omalla kahden aarin kasvimaallani viljely painottui tänä kesänä perunaan ja kurpitsaan
Työtä pari tuntia päivässä Työ alkutuotannon parissa tuntuu mielekkäältä. Energiaa sienissä on vähän eikä niiden osuus vuotuisesta energiantarpeesta noussut Nordlundillakaan 7–8 prosenttia ylemmäksi. Kukaan ei ole kunnolla tutkinut, paljonko ihminen voisi käyttää sieniä. · Iloitse onnistumisista, opi epäonnistumisista. Se voimauttaa ja lisää kykyä selviytyä yllättävissä muutostilanteissa. Sienestä noin 90 prosenttia on vettä. Kädet kannattaa työntää multaan. Arvostus aiempien sukupolvien tekemää työtä kohtaan kasvaa. Jos tuottaisin kaiken ravintoni tällä tehokkuudella, minun pitäisi työskennellä ruuan parissa vajaat kaksi tuntia päivässä vuoden ympäri. Pienikin askel on tyhjää parempi. Tunnin työpanos tuotti 1,7 kiloa perunaa tai kaksi kiloa mustikkaa. Sieniä voi kasvattaa myös kotona. Sain eräältä tuttavalta osterivinokasta, jota olen lisännyt vuoden mittaan. Määrä on poikkeuksellisen suuri. Monissa sienissä on B-ryhmän vitamiineja, ja esimerkiksi vahveroissa on D-vitamiinia. Himosienestäjilläkin keskimääräinen käyttö jää yleensä alle neljäsosaan hänen yli puolen kilon päiväannoksista. Mutta silloin en osaisi viljellä perunaa enkä tietäisi, että heinikkoon perustettua perunamaata piinaavat sepän toukat. 8/2019 SUOMEN LUONTO 29 NÄIN PÄÄSET ALKUUN · Mitä luonnosta tai puutarhasta saatavia ruoka-aineita syöt. n Kirjoittaja on vapaa toimittaja Joensuusta. Kuiva-aineessa on runsaasti kuituja, kivennäisaineita ja proteiineja. Molemmat sisältävät energiaa noin 1300 kilokaloria. Mutta sienet voisivat olla merkittävä proteiinin, kuidun, kivennäisaineiden ja vitamiinien lähde. Ota huomioon säilytystilat ja kuinka paljon kykenet käyttämään ruoka-aineita. · Mitä näistä voisit nykyisissä oloissa viljellä, kerätä tai pyytää. Oman kokeiluni helpoimmat kalorit tulivat perunamaalta, mustikkametsästä ja omenapuun alta. · Tee suunnitelma ja etene pitkäjänteisesti kohti tavoitteitasi. LÄ H D E: TH L:N FIN EL I-T IE TO KA N TA .. Mitä haluaisit syödä. Nordlund kertoo syöneensä niitä 200 kiloa vuodessa. · Verkostoidu, vaihda kokemuksia ja satotuotteita. Omassa kellarissa on kymmenkunta sieniämpäriä ja kavereilla toinen mokoma. Jos ajattelee rahaa, minun olisi kannattanut asua elokuu metsässä, myydä mustikat ja ostaa potut marketista
30 SUOMEN LUONTO 8/2019 Pekka Tuuri päätti kuvata kaikki Suomen kalalajit veden alla. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin kuvat on otettu. KUVAT PEKKA TUURI / TEKSTI JOUNI TIKKANEN 30 SUOMEN LUONTO 8/2019 KALAT KUVISSA
Särjenpoikasten parvi ui tasaista tahtia. Se napsii muun muassa vesikirppuja, jotka eivät pyri yhtä innokkaasti pakoon. 8/2019 SUOMEN LUONTO 31 Ryhmäsaalistaja Sekä ahven että särki saalistavat usein parvessa. Tämän ahvenparven Tuuri kuvasi Kiteen Valkeajärven kirkkaassa vedessä toukokuun valossa.. Jo ensimmäisen vuoden poikasilla lajien saalistustapa on kuitenkin erilainen: ahvenenpoikaset pysähtelevät ja syöksähtelevät rivakasti vikkelien saaliseläinten kuten hankajalkaisten kimppuun
Sekin voi Tuurin mukaan vaikuttaa, että Suomen vedenalaisen luonnon monimuotoisuus ei yllä koralliriuttojen tai edes Norjan rannikon tasolle, kun suolainen vesi puuttuu. Ainutlaatuisuuden syyt Tuuri on hieno visualisti, mutta suurin syy hänen kalakuviensa ainutlaatuisuuteen on yksinkertainen: Suomen vedenalaista luontoa kuvaavia ihmisiä on hyvin vähän. Luontomme köyhyys on hänen mielestään kuitenkin suurelta osin harhaa. Sukeltaminen on Suomessa paljolti hylkysukellusta.” Sukellusvälineiden lisäksi vedenalaiskuvaajan on hallittava tavallista monimutkaisemmat kuvausvälineet vesitiivine koteloineen ja salamavaloineen. Jo alussa hän päätti, että ei kuvaisi aivan kirjaimellisesti kaikkia Suomen kalalajeja, joita on vähän yli 70. Kilohaili putosi pois siksi, että se on hyvin paljon silakan näköinen mutta ei tule meren ulapalta rantaan kutemaan kuten silakka. Laji vaatiikin monia kotimaisia kaloja enemmän suolaista vettä, mutta se on osa lounaisrannikon peruslajistoa. Jollakin tavalla sen piti liittyä vesiluontoon, josta oli tullut Tuurille intohimo. ”Faunaa on kuitenkin sen verran, että se voisi kiinnostaa luontoihmisiä”, Tuuri sanoo. Pienistä rajauksista huolimatta Tuurin kuvaushankkeesta tuli hyvin kunnianhimoinen. Veden alla luonnonvalo ei yleensä riitä. Hän kuvasi hietatokon. Muutamien lajien pois rajaamiselle oli hyvät perusteet. Aika pian hän päätyi kaloihin. Harmaanieriää taas on kauan sitten istutettu Inarijärveen, mutta ei enää pitkään aikaan, ja järvi on toivottoman laaja. Vaskikala Vaskikala näyttää niin eksoot tiselta, että sen kuvittelisi kuuluvan koralliriutoille. Tämä yksilö lepäsi syyskuussa Hangon Tvärminnen edustalla sinisimpukoiden, merirokkojen ja haarukkalevien ympäröimänä. Sitä olisi ollut hyvin hankala kuvata sukeltamalla. 32 SUOMEN LUONTO 8/2019 V uonna 2013 valokuvaaja Pekka Tuuri oli saanut valmiiksi kirjansa Vedenalainen Suomi ja mietti, mikä olisi seuraava kuvausaihe. Linnuista on tehty jo tuhat kuvakirjaa, mutta kaloista nolla”, Tuuri sanoo. Tuurin mukaan Suomen vedenalainen luonto on kauneimmillaan lokakuussa, Pohjan kauneus Lintuharrastaja voi nähdä kivinilkan riskilän suussa, mutta muuten se on yleisyydestään huolimatta näkymätön kala, koska elää merenpohjassa. Pekka Tuuri kertoo löytävänsä kivinilkkoja kaikenlaisilta pohjilta. ”Meillä sukeltaminen on niin teknistä, että se kiinnostaa niitä ihmisiä, jotka haluavat räplätä auton moottoreiden ja sukelluslaitteiden kanssa. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, hän on kuvannut peräti 65 Suomessa säännöllisesti esiintyvää kalalajia. Yllätettynä se pujahtaa nopeasti levien joukkoon, mutta tämän Hangon Tvärminnen edustalla liikkuneen kalan Tuuri ehti syyskuisella sukelluksella tallentaa.. ”Esimerkiksi hietatokko ja liejutokko ovat niin saman näköisiä, ettei niistä oikein ota selvää, kumpi on kumpi”, Tuuri kertoo. Vaskikala elää rakkohauruvyöhykkeessä. ”Se oli ilmeinen aihe, koska kalat ovat vedenalaisen maailman vastine linnuille. Tuurin mukaan sitä selittää osittain suomalainen sukelluskulttuuri
8/2019 SUOMEN LUONTO 33 Utelias ahven Ahven on Suomen kalalajeista ylivoimaisesti uteliain ja pelottomin. Ahven käy aina tervehtimässä sukeltajaa vähintään yhden kerran. Tuollaisella tervehdyskäynnillä, Kiteen Valkeajärvellä elokuussa, syntyi myös tämä kuva.. Siksi se oli Pekka Tuurille helpoimpia kuvattavia
Oli heinäkuu, kun hän odotti tämän hauen vierellä Kiteen Valkeajärvellä liikkumatta. Puolen tunnin odotuksen jälkeen kala avasi leukansa.. 34 SUOMEN LUONTO 8/2019 Vaanijan luottamus Hauki on suurimman osan vuotta hyvin pienellä alalla pysyttelevä erakko. Saalistajana se luottaa vaanimiseen ja räjähtävän nopeaan rynnäkköön. Tämän kalan Tuuri löysi nuottaruohon kukkavanojen lomasta Evon Valkea Mustajärveltä heinäkuussa. Haukottelija Pekka Tuurin mukaan monet kalat haukottelevat tai venyttelevät leukojaan, eikä syy ole aivan selvä. Siksi sen löytää useimmiten paikoilleen jähmettyneenä vesikasvien seasta
Kaikkein ilmeisimpien lajien jälkeen työ alkoi koetella luovuutta ja sinnikkyyttä. ”Vaikka näkisin, että tuolla särkikala menee puolen metrin tai metrin päässä, se ei riitä mihinkään.” Joitakin kaloja Tuuri päätyi kuvaamaan yöllä, koska silloin kalat ovat eräänlaisessa unitilassa. Kerta kerran perään hän veti muka varman vinkin perusteella vesiperän. Ne ovat parin kilon painoisia tittejä, jotka ovat kasvattaneet itseään meren kalaravinnolla vasta yhden vuoden. Kaikki kalat, jotka hän kirjaansa haluaa, on nyt joka tapauksessa kuvattu. Näin hän sai kuvan muun muassa toutaimesta. Vihreät rihmalevät ovat silloin kuolleet ja pohjan maisema on paljastanut muut värinsä. Imukalan Tuuri kuvasi lopulta paljusta veteen vapautettuna, kun tutkimusalus Aranda oli käynyt ensin troolaamassa sen meren ulapalta, sata metriä syvän pohjan kohdalta, 60 metrin syvyydestä. Nopeasti jokeen palaavat kalat ovat välttäneet suuremmalla todennäköisyydellä kalastajien pyydykset merimatkan aikana.. Mitä lähempää kalan pääsee kuvaamaan, sitä vähemmän niitä jää kameran lasin ja kalan väliin. n Kutistuvat lohet Nämä merilohet Tuuri kuvasi Utsjoella Tenon sivujoessa. Suomalaiset tutkijat huomasivat hiljattain, että evoluutio on saanut Tenon lohet tulemaan sukukypsiksi aiemmin kuin 1970-luvun alussa. ”Oletettavasti se kutee paljon myöhemmin kuin olen luullut.” Työvoittoja Kalojen kuvaaminen on vaatinut Tuurilta seitsemän viime vuoden aikana kymmeniä kuvausretkiä joskus hatarien vihjeiden varassa. Nieriän kudun kuvaaminen Lapissa osoittautui erityisen hankalaksi. Useimmissa kuvissa Tuuri onkin ollut noin 20 sentin päässä kohteesta. ”Pari viime vuotta on ollut särkikalojen kuvaamista, ja se on ollut hyvin tuskaista hommaa.” Syy on särkikalojen biologiassa: Ne ovat pääosin saaliskaloja ja siksi hyvin arkoja. ”Täysin mahdoton paikka kuvata. 31). On syyskuun puoliväli, ja ne odottavat pian alkavaa kutua. Tuota pohjamaisemaa hän on tullut tallentaneeksi muun muassa vaskikalasta ottamaansa muotokuvaan (s. ”Sitten kun lopulta tärppäsi, uskomattomien sattumusten mutta myös mielettömän yrityksen jälkeen, se oli tämän projektin sykähdyttävin hetki.” Nuo nieriäkuvat Tuuri säästää kirjaansa, ja ne voi nähdä ensi keväänä. Kirjallisuudessa sanottiin esimerkiksi, että härkäsimppu kutee joulu–tammikuussa, mutta vaikka Tuuri teki kahdeksan kuvausretkeä Airistolle, hän ei löytänyt yhtään härkäsimpun kutupesää. Aivan ultra-utopistisen mahdoton.” Vaikeuksia aiheutti se, että monet tututkin kalalajit ovat imukalan tapaan huonosti tunnettuja. Vaikeuksien kautta Kymmenien kalalajien kuvaaminen ei ollut Tuurille helppoa. ”Se on niin heleä, niin punainen, niin täysin käsittämätön ja totaalisen tuntematon”, Tuuri hehkuttaa. 8/2019 SUOMEN LUONTO 35 kun purjehtijat nostavat jo veneitään rannalle. Vaikeimmissa tapauksissa oli turvauduttava vippaskonstiin ja liittouduttava lajikalastajan eli fongarin kanssa, joka vapautti pyytämänsä kalan Tuurin nenän eteen. Vedenalaiskuvaajan pitäisi päästä hyvin lähelle kohdettaan, koska vedessä keijuvat pienet hiukkaset tekevät kuvista helposti sameita
Jos sinulla on LähiTapiolan henkilövakuutus, palvelumme on jo käytössäsi. Asiakkaanamme saat yhteyden terveydenhoidon ammattilaisiin, korvausasiasi vireille sekä ohjauksen hoitoon – joko välittömästi etälääkärille tai eteenpäin perinteiselle vastaanotolle. TerveysHelpin avulla etälääkäripalvelut ovat aina ulottuvillasi. Tutustu palveluun tarkemmin ja lataa TerveysHelppi-applikaatio puhelimeesi: lahitapiola.fi/terveyshelppi Lataa applikaatio nyt: TerveysHelppi: Mehiläinen Oy, henkilövakuutukset: LähiTapiolan alueyhtiöt, LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö.. TerveysHelppi ottaa terveysasiasi haltuun kokonaisvaltaisesti
Kuka oli vielä kastanut kynänsä musteeseen kertoakseen kuulumisia, tunnelmia, sattumuksia ja havaintoja. Joukossa ei vahingossakaan ollut yhtään metsän monikäyttöasiantuntemuksen, luontokartoituksen tai suojeluvaihtoehtojen tarjoajaa. Kieltämättä Metsäkeskuksen väkivaltaisku osui. Olin sadoistatuhansista suomalaisista yksi, jolta nyt vaadittiin huomiota puhuttelulla ”Hyvä metsänomistaja”. n Kirje, joka ei unohdu 8/2019 SUOMEN LUONTO 37 A N N A RII KO N EN Mirjami Linkola on elämän edellytyksiä kunnioittava kustannustoimittaja Raaseporista. Vastausta ei tietenkään tullut. Ja koko paperipinkka oli lähetetty minulle karttaan vedetyn tiheän, paksun pystyviivoituksen vuoksi. Karttaan mahtuivat myös rakennukset ja niitty sekä kaistale rantavettä. Viivoituksen karttamerkkiselite oli ”päätehakkuu”. Olin saanut postia Metsäkeskukselta. Kirjeeseen kuului kartan lisäksi ”metsäasia”-verkkopalvelun mainos sekä kolme arkkia aiheesta ”suostumus metsätiedonkäsittelyyn”: selite, lomake ja luettelo ”metsällisten palvelujen” tarjoajista, joille oikeus puuvaratietoihisi piti luovuttaa. Yhtään ”luontokohdetta” ei ollut merkitty, sellaisia ei ollut kirjeen lähettäjällä ”tiedossaan”. Eikä mitään merkitystä ollut sillä, että vanhana torppana paikalla on arvokkaan rakennusperintöja maisemakohteen status. Silti sain eräänä päivänä kirjeen, jolla oli paksuutta kuuden arkin verran. Kun taas pystyin hengittämään, lähetin kirjeen allekirjoittajalle kysymyksen siitä, kuinka monelle kansalaiselle oli postitettu vastaava yhteydenotto – toimenpide-ehdotus hänen koko metsänsä avohakkuusta aina pihapuita ja rakennuksia myöten. Näitä olivat kymmenet puuraaka-ainetta hankkivat yhtiöt, ”metsänhoidon” neuvojat ja hakkuutyön suorittajat. LIN K O LA. Ei kukaan. Olin jo saanut kirjeen, joka ei unohdu koskaan. Karttoihin on merkitty kohteet, joilla on hakkuumahdollisuuksia tai tarve metsänhoidolle. Viivoitusta ei ollut pihanurmen, kukkamaan eikä niityn päällä, mutta kaiken muun se peitti: jokaisen metsä-, rantaja pihapuun, polut, kotitalon, aitan, ladon, riihitallin, pikku savusaunan ja rantatuvan. Karttoihin on merkitty myös tiedossamme olevat luontokohteet.” ”Kartat” oli liioittelua, sillä vajaa kaksi hehtaaria metsämaata ei mittakaavassa 1:2000 peittänyt yhdestä paperiarkista neljäsosaakaan. Kotini tässä maailmassa. METSÄKESKUKSEN kirjeen kulmalogon numero 100 tarkoitti Suomen itsenäisyyden juhlavuotta, jonka kunniaksi valtiollinen taho nyt siis esitti kotirakennusteni, pihapiirini ja metsäni raiskaamista ja tuhoamista, niiden hakkaamista maan tasalle. Mitäpä siitä. ”Oheisissa kartoissa on tietoa metsästäsi. 8/2019 SUOMEN LUONTO 37 8/2019 SUOMEN LUONTO 37 A N N A RII KO N EN T wiit, twiit olivat kirjekyyhkyt vikisseet jo jonkin aikaa sukupuuttonsa partaalla. Tontin jokainen aari on yhtä ”luontokohdetta”, jos sitä sanaa halutaan käyttää
38 SUOMEN LUONTO 8/2019 Onnekkaiden sattumien suo 38 SUOMEN LUONTO 8/2019
TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT JOUNI TIKKANEN JA JORMA LUHTA 8/2019 SUOMEN LUONTO 39. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin se muuttui yli kuudeksi miljoonaksi neliöksi suojeltua suota ja metsää. 8/2019 SUOMEN LUONTO 39 Vuonna 1996 Suomen Luonnonsuojelun Säätiö sai perinnöksi 41 neliön kaksion Helsingistä
Auvinen lähtee tarpomaan edeltä kohti ensimmäistä metsäsaareketta. Lirot, kapustarinnat, metsähanhet, kuovit ja muuttohaukat ovat lähteneet. JO RM A LU H TA JO RM A LU H TA Suojelualueen erikoisuus on lähes vuosittain pesivä lapinharakka eli isolepinkäinen.. Paanasen testamentissa oli pykälä, jonka mukaan perinnönantajan tuttavalla on asuntoon elinikäinen hallintaoikeus, joten kahteenkymmeneen vuoteen asia ei tarkoittanut säätiön kannalta mitään. On lokakuun alku, ja suo on jo hyvin hiljainen. Esko Joutsamo, joka on Luonnonsuojelun Säätiön hallituksen varapuheenjohtaja, kävi tutustumassa asuntoon ostajaehdokkaan kanssa. Ari-Pekka Auvinen esittelee tuollaista tapausta Muhoksen ja Utajärven rajalla, Kivisuolla. Kaapit olivat jo vanhoja ja kuluneita. 40 SUOMEN LUONTO 8/2019 L uonnonsuojelijan työssä riittää turhautumisen aiheita, mutta on sellaisiakin tapauksia, joissa onnekkaat sattumat seuraavat toisiaan. Ajan myötä myös tuo tuttava tuli kuitenkin niin huonoon kuntoon, että joutui siirtymään hoitokotiin, ja asunto päätettiin panna myyntiin. Ne, jotka tuntevat Helsinkiä, tietävät, että Vänrikki Stoolin katu on Töölössä, kantakaupungin vanhalla porvarisalueella. Pieni kaksio Helsingistä Kaik ki alkoi siitä, kun satunnainen luonnonystävä nimeltä Hilda Paananen jätti yllättäen Suomen Luonnonsuojelun Säätiölle perinnöksi 41 neliön kokoisen kaksion Helsingistä Vänrikki Stoolin kadulta. Rahalla piti testamentin mukaan ostaa maata luonnonsuojeluun. Aivan suojelualueen keskellä on saareke, jonka puut ovat hämmästyttävän naavaisia. Vain hömötiaiset hyppelevät matalissa männyntarreissa kahden metsäsaarekkeen välillä, ja jostain kaukaa kuuluu muutolle kerääntyvien joutsenten joiku. Tämä tapahtui kesällä 2016. Siinä oli pari huonetta, ahdas keittokomero ja suihku
8/2019 SUOMEN LUONTO 41 Korjattavaa oli paljon. Luonnonperintösäätiöllä itsellään ei juuri tuolloin ollut rahaa, mutta yhteisten hankkeiden takia Auvinen tiesi Suomen Luonnonsuojelun Säätiön saamasta perinnöstä. Suuren suon arvokkaita avosuo-osia ja metsäsaarekkeita on niin harvoin myynnissä.” Palsta oli 170 hehtaarin laajuinen ja kuului Oulujoen pohjoispuolella levittäytyviin Muhoksen soihin, joilla on tavattu kaikki Suomen suurpedot, useita muuttohaukkapareja ja maakotkakin. Suot ovat myös hirven talvehtimisaluetta. Hän oli Melantien kanssa samaa mieltä, että paikka oli arvokas. ”Eero sanoi, että nyt olisi myynnissä semmoinen iso, ojittamaton ja pitkään hakkaamatta ollut yksityismaa, jollaista on harvoin tarjolla”, Auvinen kertoo. Kun kaikki onnistuu Lokakuinen päivä on hämmästyttävän lämmin. Turvesuota ei ollut avattu. ”Sekä kylpyhuone että keittiö vaativat täysremonttia”, Joutsamo kertoo. Palsta arvokkailla soilla Samoihin aikoihin Oulussa asuva tutkija Ari-Pekka Auvinen sai viestin Pohjois-Pohjanmaan ELYn luontojohtajalta Eero Melantieltä. Nyt oli sen sijaan mahdollisuus suojella jotain sen vierestä. ”Valtio ei voinut sitä suojella, koska Metso-rahoja ei voi käyttää suovaltaiseen kohteeseen.” Tarvittiin siis yksityistä rahaa. Auvinen tiesi, missä sitä oli, koska hänen toinen työnsä on olla Luonnonperintösäätiön suojeluasiantuntija. Auvinen näyttää, missä päin Muhoksen Kivisuota hän osui ensi kerran eläessään isolepinkäisen muAri-Pekka Auvisen mukaan Kivisuon viereinen turpeennostoalue muuttuu aikanaan kosteikoksi. Myyjän edustajana hän yritti tietysti pitää naamansa peruslukemilla, ja asunnosta saatiin kulujen jälkeen 253 800 euroa. Vain kuutta vuotta aiemmin Auvinen oli saanut kommentoitavakseen suunnitelman 760 hehtaarin laajuisen Vapon turpeenottoalueen avaamisesta aivan tämän paikan viereen. Lokakuussa karpalot ovat valmiita poimittaviksi.. Auvinen tarkisti suopalstan myynti-ilmoituksen, kartat ja kuvat. Tuolla rahalla piti testamentin mukaan ostaa maata luonnonsuojelutarkoituksessa. ”Ei siitä montaa päivää mennyt, kun olin siellä itse hiihtelemässä.” ”Seuraava ajatus oli, että kyllä tämän on pakko jotenkin järjestyä
Toisen työnsä, Suomen ympäristökeskuksen tutkijan viran kautta, hän oli tutustunut Utajärven kunnan kaavoitusinsinööriin Tiia Possakkaan. Hän teki samanlaisen ehdotuksen HyrkValtio lupasi tuplata kaikki yksityisten perustamat suojelualueet. Auvinen kävi samana vuonna myös tapahtumassa nimeltä Business and Biodiversity, jossa hän törmäsi Fortumin ympäristöasiantuntija Susanna Hyrkkääseen. Auvinen näyttää sen metsäsaarekkeen niemen, johon hän toi Suomen Luonnonsuojelun Säätiön hallituksen kilistelemään kuohuviinilaseja, kun suopalsta oli hankittu ja suojeltu. Hän näyttää metsäsaarekkeen haapoja, miten ne ovat vielä nuoria, mutta kolmenkymmenen vuoden kuluttua jo varmasti sen kokoisia, että kelpaavat kolopuiksi. Kannatti siis olla tehokas. Liro, uhanalaistuva kahlaaja, kuuluu suon peruslajeihin. Haapa on hyvä! Se kasvaa nopeasti. Nyt hän soitti Possakalle ja ehdotti, että Utajärvi suojelisi vierestä toisen, 67 hehtaarin palasen, johon kuului suota ja hienoja saarekkeita vanhaa metsää. 42 SUOMEN LUONTO 8/2019 napesälle. Vuonna 2017 kaikki tuntui onnistuvan: Vietettiin Suomen satavuotisjuhlia, ja ympäristöministeriö sekä maaja metsätalousministeriö olivat perustaneet kampanjan nimeltä Luontolahjani 100-vuotiaalle. JO RM A LU H TA. ”Anna tuo kirjallisena, Tiia sanoi. Valtio lupasi tuplata kaikki yksityisten ihmisten tai järjestöjen tuon vuoden aikana perustamat suojelualueet. Kivisuo kuuluu Oulujoen pohjoispuolisiin Muhoksen soihin. Auvinen alkoi nykiä hihasta naapuripalstojenkin omistajia. Että eiköhän se järjesty”, Auvinen muistelee. ”Minä ajattelin, että no niin varmaan.” Auvinen lähetti joka tapauksessa kirjallisen ehdotuksen, ja Utajärven silloinen kunnanjohtaja Kyösti Juujärvi vei sen kunnanhallitukseen vielä viimeisenä tekonaan ennen eläkkeelle jäämistä. Suojelupäätös noudatti lopulta sanasta sanaan Auvisen ehdotusta, ja näin 170 hehtaarin suojelualue laajeni jo 237 hehtaariin
n Suomen Luonto -lehden kustantaja on Suomen luonnonsuojeluliitto, jonka toimintaan myös Suomen Luonnonsuojelun Säätiö kuuluu. Ilta saapuu varhain. Lokakuun aurinko laskee Kivisuon taakse.. Auringon laskiessa puiden varjot venyttävät jalkojaan suon pintaa pitkin ja lähestyvät nopeasti nevan toista rantaa. Ostettiin siis vielä yksi, pienempi pala samaa suota, ja arvokas kappale 120-vuotiasta metsää toisesta paikasta, Siikajoelta. Yöllä telttakankaan läpi kuuluu teeren siipien vihinää. 8/2019 SUOMEN LUONTO 43 käälle, ja monien vaiheiden jälkeen Fortum suojeli oman, 28 hehtaarin kaistaleensa Kivisuon reunametsää. Auvisen mukaan Utajärven kunta oli myötämielinen, kun Turve ruukin kanssa sovittiin sen palauttamisesta kosteikoksi sitten aikanaan, kun turpeenotto on loppunut. Koska valtio oli luvannut tuplata vuoden 2017 aikana perustetut suojelualueet, säätiö tahtoi tuhlata kaikki rahat vielä saman vuoden aikana. Asuisiko täällä pohjantikkakin. Lokakuussa suuret koneet seisovat jo hiljaa turveauman laidalla. Yöllä telttakankaan läpi kuulee teeren siipien vihinän. ELY-keskus olisi suojellut senkin mielellään, mutta Metso-rahat olivat siltä vuodelta loppuneet. Nuo palstat ovat toki suojelualueiden saartamia ja kaukana teistä, eikä niihin kajota aivan vähällä. Punatulkut päästelevät vaimeita vihellyksiä, ja liian nopea tikka vilahtaa rämemännystä toiseen. Lopulta yksi huonokuntoinen, 41 neliön kaksio Helsingin keskustassa oli poikinut noin kolme miljoonaa neliötä suojeltua maa-alaa, jonka valtio oli luvannut tuplata kuuteen miljoonaan neliöön. Viereinen Kanasuo on toinen virhe, se on Turveruukin toimiva turpeenottoalue. Kauneusvirheitä Kivisuon suojelualueessa on pari kauneusvirhettä: Suomen valtion suurimmaksi osaksi omistama turveyhtiö Vapo hallitsee yhä sitä osaa nevaa, jossa muuttohaukat pesivät. Hilda Paananen jätti kauniin perinnön. Se oli muuttunut pohjoispohjalaisiksi suoksi ja metsäksi, isolepinkäisen reviiriksi, karpalosuoksi, saranevaksi ja monen lahopuulajin kodiksi. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö ei ollut käyttänyt Hilda Paanasen perintörahoista vasta kuin vähän yli puolet. Myös UPM piti omanaan palan vanhaa metsää
44 SUOMEN LUONTO 8/2019
Jos ekologista jalanjälkeä halutaan pienentää, tulisi maa-alaa käyttää entistä vähemmän tai tehokkaammin.. Ne lämmittävät ilmastoa eri voimakkuudella. Että mihin se oikein perustuu. Päästöt ilmoitetaan niiden ilmastoa lämmittävän vaikutuksen mukaan muunnettuna hiilidioksidiksi, eli hiilidioksidiekvivalenttikiloina. Kysymys oli tukala. 8/2019 SUOMEN LUONTO 45 Viime huhtikuussa Suomessa vietettiin luonnonvarojen ylikulutuspäivää. Ekologinen jalanjälki, josta äitinikin kysyi, mittaa maapallon kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja metsien kykyä sitoa hiilidioksidipäästöjä. Päätin selvittää asian. Luonnonvarojen tuotanto lasketaan alueiden tuottavuuden ja pinta-alan mukaan. Kun tutkin asiaa, missään ei kerrottu suoraan, kuinka rajapyykki kestävälle ja kestämättömälle kulutukselle määritellään. Luonnon tuottamia rajallisia varoja ja hiilensitomiskykyä verrataan siihen, kuinka paljon ihmiset niitä kuluttavat ja tuottavat hiilipäästöjä. Maan tai vesialueen käyttö jaotellaan ekologisessa jalanjäljessä käyttötavan mukaan. Se ottaa huomioon myös tavaran käyttämiseen kuluvat materiaalit, kuten paidan pesuun käytetyn pesuaineen. Niitä ovat viljeleminen, laiduntaminen, kalastaminen, rakentaminen sekä metsätalous. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVITUS ANJA REPONEN RAJOJA ETSIMÄSSÄ 8/2019 SUOMEN LUONTO K un suomalaisten ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna viides huhtikuuta, äitini kysyi minulta miten luonnonvarojen ylikulutuspäivä lasketaan. Kuluttamista ja sen vaikutuksia luontoon on arvioitu viime aikoina pääasiassa kolmella mittarilla. Koska kulutus lähti kasvuun. Kasvihuonekaasujen sitomista varten huomioidaan hiilinielut eli metsät. Miten mitata kulutusta. Kysymys jäi kalvamaan mieltäni. Esimerkiksi viljakilon kasvattamiseen Suomessa tarvitaan keskimäärin suurempi maa-ala kuin Ranskassa, sillä viileässä ilmastossa kasvu jää heikommaksi. Ekologinen selkäreppu laskee kuinka monta kiloa eri materiaaleja tarvitaan vaikkapa lapion tai puuvillapaidan valmistamiseen. Esimerkiksi typpioksiduuli on 300 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Tuottavuus voi vaihdella vuosittain sen mukaan, miten aluetta hyödynnetään. Oliko se kestävää vielä äitini nuoruudessa. Hiilijalanjälki mittaa syömisestä, liikkumisesta, asumisesta, vapaa-ajasta tai vaikka palveluista syntyvät hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöt. Tämä minun kuuluisi tietää, koska olen koulutukseltani biologi ja toimittajana seuraan ympäristöasioita
Etsin tietoa maan ja vesialueiden käytöstä muualta. Sen kehittäneen Global Footprint Networkin välittämä viesti ei siis ole väärä, vaan se on aliarvio. Kulutamme henkeä kohti enemmän kuin vaikkapa ranskalaiset tai brittiläiset. Ekologisella jalanjäljellä mitattuna se tarkoittaisi elämää ’miinus-maapallolla’. Oman maan luonnonvarat ja tavarat eivät riitä, vaan meille tuodaan muualta maailmasta esimerkiksi öljyä, kännyköitä, farkkuja, appelsiineja ja autoja. Kulutuksen määrän lisäksi pitää ajatella myös sen laatua eli sitä, kuinka voimakkaasti muokkaamme ympäröivää luontoa. Yllättäen ainoa globaalisti selkeästi noussut kulutuksen osa-alue on hiilidioksidipäästöt. Se ei kuitenkaan ole yhdentekevää, koska ihVoiko kestävän kulutuksen Ajatellaan esimerkiksi kestävällä tasolla olevaa kalastusta tai viljelyä. Hiilidioksidia pitäisi saada pois ilmakehästä, siis päästöt negatiivisiksi. Koska hiilidioksidia on ilmakehässä jo liikaa, kasvihuonepäästöjen suitsiminen yhden maapallon rajoihin ei riitä. Niiden harjoittaminen suurentaa ekologista jalanjälkeä, mutta toisaalta auttaa turvaamaan monimuotoisuutta. Ekologisen jalanjäljen ristiriidat yllättivät minut. Metsienkin kanssa laskutavassa on ongelmia, koska ekologinen jalanjälki mittaa vain saatuja puukuutioita tai sidottuja hiilikiloja. Ehkä ihmistoiminnan tehostuminen vääristää lukua, kuten kalastuksen ja maatalouden esimerkit jo osoittivat. Onko kansakuntamme luonnonvarojen käyttö siis kestävää. Kulutustottumustemme pitäisi muuttua huomattavasti enemmän kuin mitä maailman luonnonvarojen ylikulutuspäivä antaa ymmärtää. Ajatellaan esimerkiksi kestävällä tasolla olevaa kalastusta tai viljelyä. Ekologinen jalanjälki mittaa myös maankäytön eri osa-alueita. Vertaan ekologista jalanjälkeä YK:n kansainvälisen resurssipaneelin IRP:n lukuihin. Euroopassa vain virolaiset, tanskalaiset ja luxemburgilaiset kiilaavat kulutuksessa edellemme. Resurssipaneeli on tilastoinut luonnonvarojen käyttöä ja kauppaa 1970-luvulta alkaen. Pyyntiä ei voi enää tehostaa. Mitkä niistä ovat kasvaneet eniten kulutuksen kasvun myötä. Ekologinen jalanjälki mittaa käytännössä siis vain hiilijalanjälkeä. Silloinhan oltaisiin plussan puolella, eikä Suomessa koskaan vietettäisi ylikulutuspäivää. Kolmannes maailman kalakannoista on ylikalastettuja. alueiden käytöstä muualta. Valtaosalla maapalloa ei synny yhtä paljon luonnonvaroja kuin Suomessa. Lisäksi muu maailma ei ole yhtä metsäinen kuin Suomi. Yllättäen ainoa globaalisti selkeästi noussut kulutuksen osa-alue on hiilidioksidipäästöt. Ehkä ihmistoiminnan tehostuminen vääristää lukua, kuten kalastuksen ja maatalouden esimerkit jo osoittivat. 1970-luvun alusta alkaen mineraalien kaivaminen sekä metallien ja fossiilisten polttoaineiden kauppa ovat kasvaneet yli nelinkertaisiksi, resurssipaneelin tiedot kertovat. Mutta sitä, miten maata käytetään, ei huomioida. Muun käytön kasvua ei juuri näy. Se ei kuitenkaan ole yhdentekevää, koska ihmisiä on miltei kaikkialla. Viidenkymmenen viime vuoden aikana myös maapallon väestö on kaksinkertaistunut, ruoantuotanto 2,5-kertaistunut ja maailmankauppa kuusinkertaistunut. Niin kauan kuin jatkamme näin, joka päivä on ylikulutuspäivä. Niiden harjoittaminen suurentaa ekologista jalanjälkeä, mutkulutuksen kasvun myötä. Silloin äitini oli parikymppinen ja muuttanut omilleen kämppäkaverin kanssa. Voiko kestävän kulutuksen tiivistää yhteen lukuun. Elämme globaalissa taloudessa, joten valtio tason vertailu ei ole mielekästä. Muun käytön kasvua ei juuri näy. Jokin ekologisen jalanjäljen laskutavassa siis mättää, ja tutkijat ovatkin kiistelleet sen toimivuudesta. Metsien maa Suomessa metsiä on paljon, mutta valtaosa niistä on metsäteollisuuden käytössä. Mutta sitä, miten maata käytetään, ei huomioida. Silti metsien uudistaminen ja käsittely ovat suurin yksittäinen tekijä, joka suistaa lajeja uhanalaisiksi. Nämä lajit ovat neljännes kaikista uhanalaisista lajeistamme, joten sillä miten viljelemme maatamme, on suuri merkitys monimuotoisuudelle. Se ei kuitenkaan paljasta sitä, kuinka monimuotoista metsäluonto on. Maatalouden tehostuminen on vaikuttanut lähes tuhannen lajin uhanalaistumiseen Suomessa. Se mittaa maan käyttöä, joka tuntuukin tärkeältä, sillä ihmisen ei tulisi tunkeutua joka kolkkaan. Näin ei tietenkään ole. Mittarien rajoitukset Ekologinen selkäreppu ja hiilijalanjälki ovat laskenta tavaltaan melko yksinkertaisia, sillä ne mittaavat vain yhtä asiaa: joko käytettyjä materiaalikiloja tai syntyneitä hiilipäästöjä. Metsä peittää maatamme niin laajalti, että viiden miljoonan suomalaisen kuluttamat luonnonvarat jäävät ekologisella jalanjäljellä mitattuna pienemmiksi kuin metsien tuottamat varat, eli tuotettu puu ja hiilensidonta. Myös pelloilta tulisi saada mahdollisimman suuri sato, mikä pakottaisi meidät tehostamaan viljelyä entisestään, muun luonnon kustannuksella. Se mittaa maan käyttöä, joka tuntuukin tärkeältä, sillä ihmisen ei tulisi tunkeutua joka kolkkaan. Järisyttävää on se, että ekologinen jalanjälki vaikuttaa olevan aliarvio ihmistoiminnan laajuudesta ja vaikutuksista. 46 SUOMEN LUONTO 8/2019 SUOMEN LUONTO 8/2019 Kalastukselle tämä tarkoittaisi pyynnin tehostamista, siis enemmän kalaa samoilta vesiltä. Vertaan ekologista jalanjälkeä YK:n kansainväliNiin kauan kuin jatkamme näin, joka päivä on ylikulutuspäivä.
Kesälomalla vietimme viikonlopun hotellissa jossain päin Suomea. Koska asuimme syrjemmässä ja linja-autoja kulki huonosti, muita vaihtoehtoja ei ollut”, äiti kertoo. Talossamme oli noin sata neliötä ja se lämpeni öljyllä. ”Kaupassa käytiin harvemmin kuin nykyisin. ”Kaupassa oli rasvatonta, sinistä ja punaista maitoa. Kaupan pakasteesta löytyi sekavihanneksia, porkkanoita, herneitä ja ranskalaisia perunoita, sekä kalapuikkoja ja seitä. ”Ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita.” 1980-luvulla äitini ompeli melkein kaikki vaatteet, minun, veljeni ja omansa. Sitran hiilijalanjälkitestillä mitattuna äitini tulos vuoden 1987 kulutuksen mukaan on 4500 hiilidioksidiekvivalenttikiloa. Vaatteita oli vähän, koska rahaakin oli vähän. 8/2019 SUOMEN LUONTO 47 Huima kasvu sukupolvessa Kun ajattelen kulutuksen vähentämistä, ajatukset kääntyvät vääjäämättä menneeseen. Valikoiman lisäksi myös pakkauskoot ovat muuttuneet. Kotimaisia tomaatteja sai myöhäissyksyyn, talvella niitä ei kaupassa ollut. Suomen pakkausyhdistyksen tietojen mukaan vuonna 1995 Prismassa tai Citymarketissa oli noin 5000 erilaista tuotenimikettä, kun 2017 niitä oli jopa viisinkertainen määrä. Hedelmiä oli pienempi valikoima kuin nyt. ”Ennen jauheliha myytiin 300 ja 500 gramman paketeissa. Silloin oli vuosi 1987. Meillä ei ollut lemmikkejä eikä kesämökkiä, emmekä tehneet etelänmatkoja. Lomil la kävimme tietysti myös isovanhempien luona. Ei mitään eksoottista, ei granaattiomenoita tai mangoja. ”Meillä oli puhelin, televisio, levysoitin ja radio”, äiti kertoo. Eikä varsinkaan kaupan mehua”, äiti kertoo. Nykykauppojen yltäkylläisyys saa aikaan jopa ahdistusta. Miten kuluttaminen on muuttunut esimerkiksi sukupolvessa. Kulutusta pitäisi vähentää jollekin tietylle tasolle, joka ennen vallitsi. Henkilökohtaisia tavaroita oli vähemmän kuin nykyisin. Perheessämme oli yksi auto, jolla isäni kävi töissä ja kaupassa. Kyllä meillä oli kaikkea”, äiti kertoo. Silloin se oli kooltaan ja valikoimaltaan normaali. Löytyykö kaikelle tälle ostaja. Ruokakauppamme oli nykymittapuulla pieneh kö lähikauppa. ”Välillä harmitti, kun ei jotain uutta puseroa saanut, mutta ei se elämä mitään kitkuttelua ollut. Hän ompeli rahan säästämiseksi, mutta myös harrastuksekseen. Se on alle puolet nyky. Nyt pakkaukset ovat yleensä kooltaan 400 tai 700 grammaa”, äiti sanoo. Limpparia ei paljon ostettu. Kysyn asiaa äidiltäni: miten perheemme eli kun hän oli minun iässäni
Jo silloin Suomi ja koko kehittynyt maailma pyörivät fossiilivoimalla. Ei paluuta menneeseen Ekologisen jalanjäljen tilastot alkavat vuodesta 1970. Hän on ympäristöpolitiikan ja -fi losofi an tutkija, joka on perehtynyt muun muassa luonnonresurssien niukkuuteen sekä ruoantuotannon ja kuluttamisen ongelmiin. Monista erilaisista ympäristöongelmista johtuen eri mittarit antavat pallomme tilasta erilaisen kuvan. Mitä kulutustilastot kertovat. ”Tällaisiin ajatuskokeisiin menneen ajan kulutuksesta liittyy ongelma: kestävyys ei tarkoita sitä, että pitäisi palata menneeseen”, Lähde huomauttaa. Aikajanalla, joka ulottuu teollistumisen alkuaikoihin, ei tietenkään ole mielekästä tehdä tarkkoja maakohtaisia laskelmia”, Lähde sanoo. Silloin ihmiskunnan laskennallinen jalanjälki oli yhden maapallon rajoissa. Nykyisellä väestömäärällä ja mittapuulla äitini ekologinen jalanjälki vuonna 1987 oli 2,9 maapalloa, eli keskimäärin kolmanneksen pienempi kuin nykysuomalaisen jalanjälki. Ekologisen jalanjäljen kyky mitata kulutuksen laatua on kuitenkin heikko. ”Varmaan jo 1960-luvulla alkoi kuluttamisen nousu”, äiti pohtii. ”Tämä kysymys on esitetty minulle monta kertaa”, hän vastaa sähköpostitse. Milloin kuluttaminen lähti lapasesta. ”Ja valitettavasti vastaukseni on, että kysymys ei ole järin hyvä.” Monet ympäristöongelmat, kuten ilmastonmuutos ja biodiversiteettikriisi, ovat osin kytköksissä toisiinsa, mutta ihmistoiminnalla voi olla niihin ristiriitaisia vaikutuksia. Kulutuksen vähentäminen ei tarkoita paluuta 1950-luvulle.. Tosin juuri silloin herättiin DDT:n ja muiden ympäristömyrkkyjen hälyttäviin pitoisuuksiin. Kysyin kulutuksen kasvusta Ville Lähteeltä. Hän viittaa tällä maakohtaisiin arvioihin siitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin tuottamaan kulutuksen vaatimat luonnonvarat. 48 SUOMEN LUONTO 8/2019 SUOMEN LUONTO 8/2019 suomalaisen hiilijalanjäljestä, vaikka söimme lihaa, meillä oli auto ja talo lämpeni öljyllä. Toisaalta muu kuluttaminen oli 1960-luvulla nykyistä maltillisempaa, ja uhanalaisia lajeja oli vähemmän. Hän ehkä tietää milloin suomalaisten kuluttaminen oli kestävällä tasolla. ”Jos katsotaan yksin kasvihuonepäästöjä, kestävä päästötaso ohitettiin globaalisti kauan sitten. ”Suomi oli fossiilitalous jo 1960-luvulla, ja on selvää, että se ’ylikulutti’ – eli tuotti kestämättömästi kasvihuonekaasuja”, Lähde sanoo. Tuotimme jo silloin liikaa hiilidioksidipäästöjä
8/2019 SUOMEN LUONTO 49 Laadulla on väliä Tässä tullaan asian ytimeen. Lähde sanoo, että meidän pitäisi ennen kaikkea muuttaa aineellisen kulutuksen laatua ja energiantuotannon tapoja. Luku sisältää tuotteiden valmistukseen ja käyttämiseen kuluvat materiaalit. n EKOLOGINEN SELKÄREPPU Mitä mittaa. Nyt tulee olla tarkkana sen kanssa, miten energiantuotantoa uudistetaan. Mitä ei huomioi. Jos korvaamme fossiiliset polttoaineet biotuotteilla, kuten palmuöljyllä tai puulla, vaaditaan energian tuottamiseen entistä suurempia maa-aloja. Vaikka ekologinen jalanjälki onkin aliarvio luonnonvarojen todellisesta kulutuksesta, sen saama huomio on todella tarpeen. Yksi asia vaikuttaa olevan selvä: kuluttaminen kasvaa yhdessä lisääntyvän vaurauden kanssa. Keskimääräinen hiilijalanjälki on 3,8 maapalloa. Maan tai vesialueen käyttö jaotellaan tarkoituksen mukaan. Elämäntapamme on pakko muuttua. Silloin metsät ja maaperä olisivat yhä kovemman käytön kohteena, joka näkyisi muun muassa luonnon monimuotoisuuden kasvavana köyhtymisenä. Ei ota huomioon materiaalien haitallisuutta, tai niiden hankkimisesta koituvia vaikutuksia ympäristöön tai luonnon monimuotoisuudelle. Mitä ei huomioi. Päättäjiltämme puuttuu kuitenkin rohkeutta tehdä päätöksiä, joilla kulutusta voitaisiin ohjata kestäväksi. Huomioi käytännössä vain hiilipäästöt. Samalla muutoksen tulee olla oikeudenmukainen, eli tarvitaan halpoja ja houkuttelevia ympäristöystävällisiä ratkaisuja. ”Vaikka aineellista kulutusta laskettaisiin reippaasti, mutta energia tuotettaisiin fossiilisilla polttoaineilla, oltaisiin silti ongelmissa”, hän sanoo. Eilistä tutkimalla voimme oppia huonoista ratkaisuista ja opetella sopeutumaan tulevaan. Mitä ei huomioi. Keskimääräinen hiilijalanjälki on 10,4 tonnia vuodessa. Ei huomioi esimerkiksi sitä, jos fossiiliset polttoaineet korvataan uusiutuvalla energialla, jonka tuottaminen heikentää luonnon monimuotoisuutta, tuottaa ydinjätettä tai vaatii paljon kaivannaisia. Eri tuotteiden valmistukseen, kuljetukseen ja käyttöön tarvittavia materiaaleja, eli materiaalien määrää koko tuotteen elinkaaren aikana. Keskimääräinen ekologinen selkäreppu on 40 tonnia. Mutta jos ihmiset ovat varmoja siitä, että kaikki tekevät uhrauksia, he ovat paljon auliimpia muuttamaan tapojaan. Hiilinielut eli metsät ovat mukana omana kategoriana. EKOLOGINEN JALANJÄLKI Mitä mittaa. Korkeintaan viidennes ihmisistä on valmiita tekemään ympäristön hyväksi vaivalloisia tai kalliita uhrauksia. Ruoan, tavaroiden, asumisen, palvelujen ja liikkumisen tuottamia hiilidioksidija muita kasvihuonekaasupäästöjä. HIILIJALANJÄLKI Mitä mittaa. Kuin talvisodan henki luonnon puolesta. Vaikuttaa siltä, että ainut tehokas keino vähentää ympäristölle haitallista kuluttamista on tehdä siitä niin kallista, että suurimmalla osalla ei ole siihen varaa. Alueen tuottavuuden ja pinta-alan perusteella lasketaan kuinka paljon resursseja sieltä saa, tai kuinka paljon hiilidioksidia se pystyy sitomaan. Vaikka kuluttaminen on nyt historiallisen korkealla tasolla, meillä on samalla käytössämme enemmän tietoa ja teknisiä ratkaisuja kuin koskaan aiemmin. Ajattelen äitiäni, joka ei vuonna 1987 saanut uutta puseroa, joka ei lentänyt etelään lomalle, mutta joka ei myöskään kitkutellut. Kulutuksen vähentäminen ei tarkoita paluuta 1950-luvulle. Alueen käyttötapa, esimerkiksi ylikalastus, määrittää jalanjäljen kokoa, jolloin jalanjälki ei ylitä rajoja, vaikka kulutus on kestämätöntä. MITÄ KULUTUKSEN MITTARIT PALJASTAVAT. Lue lisää ekologisesta jälleenrakentamisesta verkosta: eko.bios.fi. Viesti on totta: kulutamme liikaa. Esimerkiksi kuinka paljon puuta, puuvillaa tai kaivannaisia, kuten hiiltä, öljyä, kultaa tai nikkeliä, tavaran valmistukseen on kulunut. Tarvitaan ekologinen jälleenrakennus ja yhteinen tarina muutoksesta. Luonnonvarojen tuotto lasketaan pinta-alan ja tuottavuuden mukaan. Maapallon kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja metsien kykyä sitoa hiilidioksidipäästöjä. Luku kuvaa hiilidioksidin ja muiden ilmastoa lämmittävien kasvihuonekaasujen päästöjä yhdessä hiilidioksidiekvivalenttitonneina. Mittaa pelkät hiilipäästöt. Lähteet: Sitra, www.kulutus.fi, Global Footprint Network
50 SUOMEN LUONTO 8/2019 JÄRVIYLÄNGÖN HELMI Pitkulainen Kaitalampi Espoon pohjoisosassa on nimestään huolimatta järvi. TEKSTI JA KUVAT JUSSI HELIMÄKI RETKELLÄ!
Näkymät järvelle ovat komeita, mutta länsipuolen metsäpolut ja maisemat ovat erämaisempia kuin itäpuolen vilkkaassa käytössä olevat ulkoilutiet. Bussipysäkit sijaitsevat järven pohjoispään tuntumassa. Järvellä voi kokeilla myös kalaonneaan. Se on hieno suurien korkeuserojen värittämä, kallioiden, pienehköjen soiden ja monivivahteisten metsien mosaiikkimainen kokonaisuus. Kaitalampi on reilun kilometrin pituinen ja leveimmillään 200 metriä. Myös pienemmille kololinnuille on pesäpaikkoja, sillä metsässä on jonkin verran lahopuita nokan naputtajille. Järven pohjoisosaa kiertää pääosin leveä ulkoilutie, jonka varrella on muutama tulentekopaikka katoksineen – kaikki järven itärannalla, josta löytyy myös kaksi laituria sekä vessat. Monet ovat jo löytäneet Kaitalammen komeat maisemat ja puhtaan uimaveden, mutta Nuuksion kansallispuiston ruuhka-aikoina voisivat useammatkin retkeilijät hyödyntää Kaitalampea. 52 SUOMEN LUONTO 8/2019 P itkulainen Kaitalampi välkehtii Pohjois-Espoossa Luukin ja Velskolan välimaastossa. Luonnostaan Kaitalammessa ui ahventa ja haukea, istutettuina esimerkiksi siikaa ja taimenta. Talvisin jäällä on retkeilijöitä ja hiihtäjiä, keväästä syksyyn siellä näkee usein uimareita. Jääkauden pyöristämät kalliot laskeutuvat jyrkästi veteen.. Koputtelevat tikat ja yli lentävät korpit vahvistavat metsäisyyden ja erämaisuuden tuntua. Kaitalammella on omanlaisensa tunnelma eri vuodenaikoina. Kartassa siinä kohtaa lukee Paskalampi. Jäkälän ja kanervan peittämää kalliometsää on aarnialueen korkeilla kohdilla, alempana kasvaa myös lehtokasvillisuutta. Alue metsineen ja kallioineen on hyvinkin kuin pala Nuuksion kansallispuistoa. Muita aarnialueen suotyyppejä ovat esimerkiksi isovarpuräme ja tupasvillaräme, korpiakin löytyy. Pohjoisosassa Vihdintien varrella sijaitsee pienehkö saraneva, jossa voi ajoittain nähdä avovettä. Suurin syvyys on 13 metriä. Kaitalammen aarnialue Järven länsipuolella on metsäinen 70 hehtaarin luonnonsuojelualue, Kaitalammen aarnialue. Opastekylttejä ja infotauluja on paljon, joten eksymisen vaaraa ei ole. Syksyisellä retkellä voi nähdä vaikkapa verihelttaseitikin. Näin voi tosin todeta monista muistakin hienoista luontopaikoista lähiseudulla, sillä ollaan samalla järviylängöllä. Samalla helpottuisi esimerkiksi suositun Nuuksionpään retkeilijätulva. Järvi on 1,3 kilometriä pitkä, ja leveys vaihtelee 50–200 metrin välillä. Täällä on nähty myös ilves. Riippunaava kertoo puhtaasta ilmasta. Kaitalammelta lähtee myös ulkoiluteitä moneen suuntaan, muun muassa pohjoiseen Vihdintien ali sekä itään Luukin suuntaan. Pysäköintipaikkoja on Vihdintien kummallakin puolella sekä jonkin matkaa järven itäpuolella ulkoilutien varrella. Jo nyt Kaitalammen rannoilla on ajoittain runsaasti ulkoilijoita. Aarnialueella voi nähdä monia metsälintuja
Aukioloajat kannattaa tarkastaa. TREMANSKÄRR | Kalajärven pohjoispuolella sijaitseva Tremanskärr on valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan kuuluva edustava 45 hehtaarin suokokonaisuus, joka on melkoinen harvinaisuus pääkaupunkiseudulla. Järven rannalla kohoavat muhkeat kalliot. Ne kattavat järven rantoja ja aarnialuetta paljon suuremman alueen. 2. Paljon komeita maisemia sekä hyvät opasteet. MUISTA MYÖS NÄMÄ LÄHIALUEEN RETKIPAIKAT 1. LUUKINJÄRVEN TIENOO | Kaakkoiskulman Luukinjärvi on suosittu retkikohde erityisesti hienojen avarien nurmialueiden ja kauniin puustonsa sekä palveluvarustuksensa vuoksi. Järven rannalla on uimapaikka, ja mäen päällä on keittokatos hienoin näkymin. 3.. Kivikkoinen muinaisranta on jääkauden aikainen rantakivikko. Kaitalammen kalliot kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Kaitalammen muinaisranta sijaitsee aarnialueella rannan läheisyydessä järven keskivaiheilla. On hyvä aika lähteä Kaitalammelle. Järvi saa pian ensiriitteensä. n Kirjoittaja on vapaa toimittaja Espoosta. Luonnonsuojelualueella on eri pituisia luontopolkuja, pitkospuitakin on runsaasti. Kalliot ovat valtaosin granodioriittia. LUUKIN ULKOILUALUEEN LAMPIKIERROS | Vihdintien pohjoispuolella sijaitsee mukavasti ulkoilutien varrella kuusi lampea: Kaitalammelta pohjoiseen kuljettaessa tulevat vastaan Halkolampi, Väärälampi, Mustalampi, Hauklampi, Käärlampi ja Hepolampi. 3. Myös Tremanskärrillä on hyvät opasteet, ja alueelle pääsee Kalajärven kuntoradalta. 1. Juuri nyt on hienoa retkeillä järven komeissa maisemissa, ihailla syksyn viimeisiä keltaisia lehtiä – ja ehkä jo ensilunta tai kuuran peittämää maisemaa. Kartanossa toimii muun muassa kahvila. Se koostuu noin puolen metrin kokoisista kivistä ja on osittain metsän peitossa. 8/2019 SUOMEN LUONTO 53 Kalliota ja muinaisrantaa Murroslaaksossa sijaitsevan järven rantakalliot ovat paikoin jääkauden pyöristämiä. 2
Miten ihmeessä Ruotsi voi tuottaa sähkön ja kaukolämmön näin vähillä päästöillä. Suomen Kuvalehden haastattelussa (3.10.) pääministeri Antti Rinne lupaa turpeen verotuen vihdoin loppuvan energiaverotusta uudistettaessa. n A N TT I H A LK K A ANTTI HALKKA Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö. Hallituksen vuoden 2020 budjetissa tätä tukea kuitenkin lisättiin viime vuodesta. To im it us ku lu t (7 € )l is ät ää n hi nt aa n. Kaukolämpölaitokset puskevat lisää lämpöä koteihin ja muihin rakennuksiin ja samalla hiilidioksidia taivaalle. Kaukolämmössä Ruotsi on luopunut lähes täysin kivihiilestä, turpeesta ja maakaasusta. 2020 jäsenmaksu 38 e) . Suomen päästövähennyksiltä putoaa pohja, elleivät turve ja maakaasu väisty kaukolämmöstä ja sähkön tuottamisesta. Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin. Saksa kpl Ranska kpl Venäjä kpl Suomen luonnonsuojeluliiton Luontokaupasta saat luonnonystävän ekologiset, laadukkaat ja vastuullisesti tuotetut lahjaja käyttötavarat itsellesi ja läheisillesi. Tarvitaan lisää muun muassa tuulivoimaa. Vuonna 2018, lähes 30 vuotta Rion ympäristökokouksen jälkeen, yli puolet Suomen kaukolämmöstä tuotettiin yhä fossiilisesti. Tämä ei mitenkään riitä. Suomen kaukolämmön ja sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt ovat noin 14 miljoonaa tonnia vuodessa. Visiossa Suomi pysyttelisi parikymmentä vuotta Ruotsia jäljessä. Määrä on suuri, saman verran kuin liikenteen päästöt tai yli kaksi kertaa Suomen henkilöautojen hiilidioksidipäästöt. Lämpöä tehdään jatkossa entistä enemmän sähköllä, mutta modernisti. HALLITUS on luvannut tehdä Suomesta hiilineutraalin 15 vuodessa, vuoteen 2035 mennessä. Kunkin osuus on yhden–kahden prosentin luokkaa, kun Suomessa vuonna 2018 kivihiilellä tuotettiin 20% kaukolämmöstä, turpeella 16% ja maakaasulla 13%. Joulukorttilajitelma LUONTOKAUPPA JOULUKORTTILAJITELMA Luonnonsuojeluliiton perinteisillä joulukorteilla välität joulutervehdyksesi läheisillesi ja tuet samalla ympäristömme suojelua. Luonnonkalenteri on hieno lahja myös ulkomaalaisille ystäville. Kun tähän lisätään öljy ja jätteiden fossiiliset, ollaan yhteensä yli 50 prosentissa. Samalla tuet luonnonsuojeluliiton toimintaa. Ei tarvitse. Lajitelma sisältää 20 korttia ja postituskuorta. Se ei ole edelläkävijän visio. Tutustu koko valikoimaamme verkkokaupassamme www.luontokauppa.fi Suomen luonnonsuojeluliitto / Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Itälahdenkatu 22b VASTAUSLÄHETYS Sopimus 5012567 00003 Helsinki TILAUSKORTTI Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen / liityn jäseneksi (v. Määrä on kolmannes Suomen päästöistä, ja Ruotsin kaikki päästöt ovat yhteensäkin pienemmät kuin pelkät turpeen päästöt meillä. Se ei ole visio viivyttelemättä hiilineutraaliksi pyrkivästä Suomesta. Turpeen käyttö on luvattu vähintään puolittaa. Sitä syntyy esimerkiksi lämpöpumpuilla ja ajamalla tuulisähkön huippuja lämmöksi. Turve on Suomessa erityisen helppo vähennettävä, sillä sen käyttöön voi vaikuttaa nopeasti vähentämällä turpeen verotukea. Tuulivoimaa tarvitaan jatkossa myös lämmön tuottamiseen. Silti vain kivihiilestä luopumisesta on päätös. On selvää, että sähkö ja kaukolämpö on jatkossa tuotettava ilman kivihiiltä, turvetta ja maakaasua. Suomenja ruotsinkielisissä kalentereissa on viralliset juhla-ja nimipäivät. Kuvassa tuulivoimaloita Ahvenanmaalla. 19,90 € Joulukortit kpl LUONNONKALENTERI 2020 : Suomen kansainväliset erikoisuudet Nämä ja monet muut luonnonystävän tuotteet löydät verkkokaupastamme osoitteesta luontokauppa.fi ___ ___ ___ ___ ___ Postituskuoret à 2,50 € 16,00 € Vuoden 2020 Luonnonkalenteri esittelee Suomen luonnon globaaleja erityispiirteitä. TALVI on tulossa, sää kylmenee. Suomessa on asukkaita 5,5 miljoonaa, Ruotsissa 10,3 miljoonaa. Energiateollisuuden tulevaisuusvisiossa kaukolämpöä tuottavien laitosten polttoaineesta vajaa kolmannes on vuonna 2030 yhä fossiilista. Nimi ________________________________________ Osoite ________________________________________ Postinro ja -toimipaikka __________________________________ Sähköposti/puhelin ________________________________________ Muista jäsenalennus -10%! Luonnonkalenteri 2020 Suomi kpl Ruotsi kpl Englanti kpl Postituskuori kpl ___ ___ ___ H in na t si sä lt äv ät al v: n. Öljypolttimet hönkivät yhä kuumempina. Vastaanottaja maksaa postimaksun. Ruotsissa ollaan niin pitkällä, että suurin sähkönja lämmöntuotannon päästölähde ei ole enää kivihiili tai turve, vaan jätteenpolton fossiilinen osuus, kuten muovi. Saatavana myös postituskuoria kalentereiden edelleenlähettämistä varten. Kalenteri on julkaistu suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Minulle saa lähettää Luontokaupan ja luonnonsuojeluliiton markkinointiviestejä. Tarjolla on harppaus kohti luvattua hiilineutraaliutta. Sen myötä Suomen päästöt alkavat taas kasvaa. Kysyn asiaa vielä Frida Löfströmiltä Ruotsin luonnonhoitovirastosta, ja hän vahvistaa päästöt noin mataliksi. Upeat luontokuvat ja Risto Sulkavan asiantuntevat tekstit kertovat sekä lajeista että luontotyypeistä, jotka ovat Suomelle ominaisia ja joiden säilyminen on suomalaisten vastuulla. ARABIA NORPPAMUKI EKOLOGINEN LUONNONVOIMA -HUPPARI NESTORI-NORPPA. Huomaan yllättäen Ruotsin virallisista tilastoista, että Ruotsissa koko sähkönja lämmöntuotannon päästöt ovat vain 4,4 miljoonaa tonnia. TARVITSEEKO ilmakehän maksaa näin kova hinta suomalaisten lämpimänä pitämisestä. Sähkössä vastauksena ovat vesivoima, ydinvoima ja tuulivoima. 54 SUOMEN LUONTO 18/2019 V a h tik o ira Milloin Suomi karsii sähkönja lämmöntuotannon päästöt
Vastaanottaja maksaa postimaksun. Minulle saa lähettää Luontokaupan ja luonnonsuojeluliiton markkinointiviestejä. Upeat luontokuvat ja Risto Sulkavan asiantuntevat tekstit kertovat sekä lajeista että luontotyypeistä, jotka ovat Suomelle ominaisia ja joiden säilyminen on suomalaisten vastuulla. 19,90 € Joulukortit kpl LUONNONKALENTERI 2020 : Suomen kansainväliset erikoisuudet Nämä ja monet muut luonnonystävän tuotteet löydät verkkokaupastamme osoitteesta luontokauppa.fi ___ ___ ___ ___ ___ Postituskuoret à 2,50 € 16,00 € Vuoden 2020 Luonnonkalenteri esittelee Suomen luonnon globaaleja erityispiirteitä. To im it us ku lu t (7 € )l is ät ää n hi nt aa n. ARABIA NORPPAMUKI EKOLOGINEN LUONNONVOIMA -HUPPARI NESTORI-NORPPA. 2020 jäsenmaksu 38 e) . Samalla tuet luonnonsuojeluliiton toimintaa. Saksa kpl Ranska kpl Venäjä kpl Suomen luonnonsuojeluliiton Luontokaupasta saat luonnonystävän ekologiset, laadukkaat ja vastuullisesti tuotetut lahjaja käyttötavarat itsellesi ja läheisillesi. Luonnonkalenteri on hieno lahja myös ulkomaalaisille ystäville. Suomenja ruotsinkielisissä kalentereissa on viralliset juhla-ja nimipäivät. Lajitelma sisältää 20 korttia ja postituskuorta. Nimi ________________________________________ Osoite ________________________________________ Postinro ja -toimipaikka __________________________________ Sähköposti/puhelin ________________________________________ Muista jäsenalennus -10%! Luonnonkalenteri 2020 Suomi kpl Ruotsi kpl Englanti kpl Postituskuori kpl ___ ___ ___ H in na t si sä lt äv ät al v: n. Joulukorttilajitelma LUONTOKAUPPA JOULUKORTTILAJITELMA Luonnonsuojeluliiton perinteisillä joulukorteilla välität joulutervehdyksesi läheisillesi ja tuet samalla ympäristömme suojelua. Tutustu koko valikoimaamme verkkokaupassamme www.luontokauppa.fi Suomen luonnonsuojeluliitto / Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Itälahdenkatu 22b VASTAUSLÄHETYS Sopimus 5012567 00003 Helsinki TILAUSKORTTI Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen / liityn jäseneksi (v. Saatavana myös postituskuoria kalentereiden edelleenlähettämistä varten. Kalenteri on julkaistu suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi
Käyttövaiheessa kodin energiankulutuksesta puolet kuluu lämmitykseen, kolmannes kotitaloussähköön ja loput käyttöveden lämmittämiseen. Ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi myös asumisen hiilijalanjälkeä tulisi pienentää alkavan vuosikymmenen kuluessa 75 prosenttia. Yksilökohtaiset erot ovat kuitenkin huomattavia, eivätkä asumisen ympäristövaikutukset ole yksin talosta kiinni. ”Mitä vähemmän energiaa kuluu, sitä suurempi osuus siitä voidaan tuottaa uusiutuvilla energiamuodoilla”, hän jatkaa. 56 SUOMEN LUONTO 8/2019 LIIKENNE ENERGIA ILMASTOVIISAS IHMINEN Osa 2/6 ELÄMÄNTAVAT ASUMINEN RUOKA & KULUTUS HIILINIELUT Asuminen muodostaa neljänneksen hiilijalanjäljestämme. Uusissa taloissa käyttöveden ja sähkön osuudet ovat suhteessa suuremmat, kun lämmitysenergiaa kuluu vähemmän. Energiatehokas rakentaminen maksaa itsensä takaisin jo muutamassa vuodessa. Jo pelkästään lämmönjakelun säädöllä voidaan vähentää kulutusta 10 prosenttia. Uudisrakentaminen aiheuttaa suuret kertaluontoiset hiilidioksidipäästöt, hiilipiikin, jonka takia uuden talon hiilijalanjälki on usein vuosikymmeniä suurempi kuin vastaavan vanhemman rakennuksen. Uusiutuvilla energiamuodoilla, kuten maalämmöllä, oli hankkeissa suuri merkitys. Olemassa olevien rakennusten rakennusvaiheen päästöt ovat jo ilmakehässä, eivätkä ne enää lisää hiilidioksidipitoisuutta uudisrakentamisen tavoin. Ilmanvaihdon lämmön talteenoton vaikutus on yleensä tuntuva, mutta seinien lisäeristämisen ja ikkunoiden uusimisen vaikutukset pienemmät. Uudisrakentamista harkiten Jos uudisrakentamiseen joudutaan turvautumaan, se kannattaa tehdä mahKodin hiilijalanjälki TEKSTI PEKKA HÄNNINEN / KUVITUS ANNE STOLT. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n seurantatutkimuksessa valmiiden asuinkerrostalojen päästöjä onnistuttiin pienentämään 30–70 prosenttia. Tilatehokkuus ei tarkoita ahtautta, vaan järkevää suunnittelua ja hukkatilojen välttämistä. ”Mitä enemmän lämmitettävää alaa on henkeä kohden, sitä enemmän energiaa myös kuluu”, sanoo asiantuntija Päivi Suur-Uski Motivasta. Vanhassa vara parempi ”Korjausrakentaminen on usein uudisrakentamista vähähiilisempi vaihtoehto”, toteaa johtava tutkija Tarja Häkkinen VTT:ltä. Aleksi Heikkilän mukaan energiankulutuksen seuranta paljastaa energiahukan. Pieni ja pihi ”Energiankulutuksen pienentäminen on ensimmäinen askel kohti vähähiilisempää asumista”, kertoo projektipäällikkö Aleksi Heikkilä Helsingin kaupungin Ilmastoviisaat taloyhtiöt -hankkeesta. Passiivitalon energiatehokkuus perustuu tiiviiseen ja hyvin eristettyyn runkoon sekä ilmanvaihdon lämmön talteenottoon. Vähähiiliseen asumiseen on kaikki tarvittava tekniikka ja monta vaihtoehtoista tietä. Asumisen hiilijalanjälki muodostuu talon rakentamisesta, käytöstä, korjaamisesta ja lopulta purkamisesta syntyvistä päästöistä. Yhteensä rakentaminen ja rakennusten käyttö aiheuttavat noin 40 prosenttia Suomen ilmastoa lämmittävistä päästöistä. Samoin rakennusmateriaalien suhteellinen osuus kasvaa. Uusien talojen lämmitysenergian tarve on vanhoja vähäisempi, ja esimerkiksi passiivitalon lämmitysenergian tarve on vain 15–25 prosenttia vastaavan tavanomaisen rakennuksen kulutuksesta. Niihin kannattaa turvautua vain, jos julkisivuja ja ikkunoita korjataan muutenkin. Rakennuksen energiatehokkuuden pienentäminen ei siis välttämättä tarkoita kallista remonttia. K eskivertosuomalaisen asumisen hiilijalanjälki on 3100 kiloa vuodessa. Energiaa ei myöskään mene harakoille, kun käyttämättömien huoneiden lämmitystä voidaan alentaa, tai tilat voidaan erottaa asunnosta ja vuokrata muuhun käyttöön. Energiatehokkuuden ohella tilatehokkuus on tärkeää. Asuntokohtaisen mittaroinnin ja vesipihien suihkupäiden on todettu vähentävän niin energiankulutusta kuin taloyhtiön kustannuksia
Nyt nämä energiamuodot leviävät myös lähiöiden kerrostaloihin. Ehkä hiilinielupalvelusta tulee maaseudun myyntituote ravinnon, energian ja muiden raaka-aineiden ohella.. Oleellista onkin pohtia, mitkä keinot pienentävät hiilijalanjälkeä eri tilanteissa. Asukas vaikuttaa Viime kädessä asukkaiden asumistavat ratkaisevat energiankulutuksen ja sitä kautta hiilijalanjäljen suuruuden. Kasvillisuus suojaa kylmiltä pohjan puhureilta, mutta yhtä lailla kesäiseltä auringon porotukselta. 8/2019 SUOMEN LUONTO 57 dollisimman vähähiilisesti. Hallitusti rehottava piha lisää myös luonnon monimuotoisuutta. Samalla se vähentää rakennusten koneellisen viilentämisen tarvetta. ASUINPAIKKA vaikuttaa hiilijalanjälkeen, mutta niin kaupunkien keskustoilla ja reuna-alueilla kuin maaseudullakin on sekä hyvät että huonot puolensa. Maaseudulla välimatkat ovat pitkiä ja auto usein välttämätön. Lisäksi tilaa on käytössä tuplaten: vaikka on oma keittiö ja sauna, käydään ravintoloissa ja uimahalleissa. n Kirjoittaja on arkkitehti ja vapaa toimittaja Helsingistä. Talon pihapiirin pienilmasto vaikuttaa paitsi viihtyisyyteen myös energiankulutukseen ja sitä kautta asumisen hiilijalanjälkeen. Useat kaupungit pyrkivät muuttamaan energiantuotantonsa hiilettömiksi jo seuraavan 15 vuoden kuluessa. Energiatehokas rakennus maksaa itsensä jo parissa vuodessa. Samalla asumisen hiilijalanjälki kutistuu kuin itsestään. Se johtuu korkeasta tulotasosta ja palveluiden runsaudesta: rahaa palaa ja niin myös hiiltä. Puut sitovat ilmakehästä hiiltä, ja puutalon rakenteissa sitä voi olla varastoituneena jopa enemmän kuin mitä talon valmistamisessa ja käytössä syntyy hiilidioksidipäästöjä. Täydennysrakentaminen aiheuttaa tuntuvasti pienemmän hiilijalanjäljen kuin tyystin uuden asuinalueen perustaminen, koska näin vältytään uuden tieverkoston ja muun kunnallistekniikan rakentamiselta. 25 h 30 min 6h 40 min 2 min 55 min MIHIN YKSI KILOWATTITUNTI RIITTÄÄ. ”Energiantuotannon päästöillä on suuri vipuvarsivaikutus asumiseen”, sanoo Tarja Häkkinen VTT:ltä. Suihku 2 min Sähkökiuas 8 min Hiustenkuivaaja 30 min Sähköliesi 40 min Ok-talon lämmitys 55 min Pöytätietokone 6 h 40 min Hehkulamppu 25 h Kannettava tietokone 33 h Pakastin 37 h Jääkaappi 40 h Energiansäästölamppu 111 h Led-lamppu 143 h Puhelimen lataus 200 h 111 h Missä vähähiilisintä asua. Lisäksi täydennysrakentaminen tuo alueelle uusia asukkaita ja turvaa samalla joukkoliikenteen ja palveluiden edellytyksiä. Siellä on silti hyvät mahdollisuudet hiilineutraaliin asumiseen. Kaupunkien keskustoissa joukkoliikenne toimii ja palvelut ovat lähellä. Autoilu on kaupunkien kehysalueiden synti, mutta uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisessä siellä ollaan usein esimerkillisiä. Sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt ovat pienentyneet 40 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2016. ”Kaikesta teknologiasta huolimatta tarvitaan edelleen esimerkiksi turhien sähköjen sammuttelua ja ripeitä suihkukäyntejä”, muistuttaa Suur-Uski Motivasta. Tästä huolimatta keskustojen asukkaiden hiilijalanjälki on keskimäärin suurin. Keskitetyn energiantuotannon päästöjen vähentämisen ohella esimerkiksi kulutuksen vähentäminen, jakamistalous, ja kasvispainotteinen ruokailu ovat keinoja pienentää hiilijalanjälkeä. Puurakennuksen rakentamisvaiheen hiilidioksidipäästöt ovat 30–50 prosenttia pienemmät kuin vastaavan betonitalon. Tuhlailevasti energiaa käyttävän perheen energiankulutus on seurantatutkimuksissa ollut 30 prosenttia – ääritapauksessa jopa 50 prosenttia – suurempi kuin säästäväisen perheen kulutus, vaikka asunnot olisivat täysin samanlaiset ja asukasmäärä sama
TEKSTI JENNA PARMALA / KUVAT ANNA RIIKONEN Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. vähentämään neliöitä. 58 SUOMEN LUONTO 8/2019 Ekologisia sisustuksia suunnitteleva Milla Ek kehottaa lisäämään luonnonvaloa ja vähentämään neliöitä. HOMO SAPIENS Ekologisia sisustuksia suunLuonto tuli taloon
Hän odottaa loppuvuoden pimeitä iltoja, kun on aika sytyttää kynttilät ja avata hyvä kirja. Lapselle oli tärkeää nähdä, miten oman pellon tuotteista syntyi oikeaa ruokaa.”. Syksyllä vietimme aikaa sisällä, katselimme ikkunasta taloa ympäröivää metsää ja kuuntelimme, kuinka sade rummutti peltikattoa.” Ei pokemoneja, vaan rauhaa Ek on kotoisin Korpilahdelta, viidentuhannen asukkaan kylästä. Ihmiset ovat yhä tietoisempia siitä, että he voivat vaikuttaa kestävillä arkisilla valinnoilla ympäristön tilaan. Perhe asui aivan metsän vieressä. Tilanne on hyvä, jos molempia tarvitsee käyttää mahdollisimman niukasti. Pintakäsittelyissä pellavaöljy, kalkkimaalit sekä kipsi ja savi on hyvä ottaa käyttöön.” Kotia etsiessä on syytä kiinnittää huomiota erityisesti sähkövalaistukseen ja säilytystilaan. 8/2019 SUOMEN LUONTO 59 ”Ihmiset ovat heränneet miettimään, että monille sisustusratkaisuille on olemassa parempi vaihtoehto. ”Luonto on minulle inspiraation lähde. Koti sijaitsee alueen rauhallisella puolella, joten turisteja ei juuri näy. Heille metsä oli kuin toinen olohuone. Kulutushysteria ja ostosten tekeminen vain ostosten takia on alkanut ahdistaa monia.” Ek muutti kolmen lapsensa kanssa Porvoon vanhaan kaupunkiin kesäkuussa. ta ovat suositeltavia materiaaleja, kokolattiamatossa juutti on hyvä vaihtoehto keinokuidulle. Tuotteita ostaessa on aina syytä miettiä valmistusprosessia, esimerkiksi muovin valmistamiseen kuluu paljon energiaa.” Ekin mukaan ekologinen sisustaminen on kestävää sekä taloudellisesti järkevää ja se parantaa viihtyvyyttä. Olen onnellinen, että omat lapseni viihtyvät metsässä.” ”MUISTAN, kuinka mummo otti puisella leipälapiolla leivän uunista. Ympärillä näkyi vain metsää ja peltoa.” Ek yrittää kasvattaa lapsiaankin yhtä mutkattoman luontosuhteen pariin. ”Lapset ovat myös tottuneet siihen, että tavarahankinnat tehdään meillä ensisijaisesti suomalaisilta pienyrityksiltä ja kirpputoreilta.” Kaarnaa seinälle Työssään ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja tarjoavana sisustussuunnittelijana Ek on huomannut, että asiakkaat toivovat yhä enemmän ekologisia sisustusratkaisuja. ”Päivän suuria tapahtumia olivat maitoja postiauton saapuminen pihaan. Luonnonmateriaalien keskellä mieli tutkitusti rauhoittuu. ”Mitä nyt muutama japanilainen välillä eksyy pihallemme kuvaamaan.” Kotoa Ek pääsee muutamassa minuutissa Linnamäen ulkoilureiteille. Siellä aamumaito oli aina lämmintä, vastalypsettyä. Jaloissamme on kori, johon olemme pitkin päivää keränneet sieniä ja marjoja.” Kymmenen kilometrin päässä lapsuudenkodista sijaitsi isovanhempien maatila. Haluaisin tehdä Linnavuoren vanhoista käkkärämännyistä tapetin tai hyödyntää niiden muotoa sisustuksessa jollakin tavoin.” Vähennä lamppuja ja neliöitä Ek kehottaa ekologisesta sisustamisesta haaveilevaa sijoittamaan rahaa paikallisten pienyritysten valmistamiin huonekaluihin ja tutustumaan kirpputorien ja kierrätyskeskusten tarjontaan. Valtavat, turhan tavaran ja muovin täyttämät, paljon sähköä kuluttavat kodit alkavat olla menneiden aikojen villityksiä. ”Minun suosikkiajankohtani vuodesta on aika sadonkorjuun jälkeen”, Ek sanoo. ”Ne illat muistuttavat minua lapsuudenkodistani. Erilaiset pinnat, vaikkapa kaarna, saattavat jäädä mieleeni pyörimään. n ”Luonto on minulle inspiraation lähde.” ”PÄREKORIIN kerättiin sieniä ja marjoja. Luonnon keskellä hänen mielensä rentoutuu. Metsään ei mennä etsimään pokemoneja, vaan rentoutumaan. ”Huoneiden sisustus kannattaa suunnitella ilmansuuntien mukaan, jotta luonnonvaloa voi hyödyntää mahdollisimman paljon. ”Erityisesti kodin suuria pintoja, kuten lattioita, kattoa ja seiniä remontoidessa kannattaa ottaa huomioon tuotteiden sertifikaatit ja päästöttömyys. Lähimetsässä oli ihanaa viettää aikaa lapsena. 1800-luvulla rakennettujen punaisten omakotitalojen keskelle jää rauhallinen sisäpiha, jossa kasvaa raparperia, mansikoita ja karviaisia. Puu, luonnonkivi, korkki, betoni, lasi ja laatS isustussuunnittelija Milla Ekin kotipihalla Porvoossa vanhat omenapuut notkuvat hedelmistä. ”Vanhoissa kuvissa olen pappani kanssa metsässä piknikillä viltin ja termoksen kanssa
Sähkölämmitteisen pientalon käytöstä syntyy 3000–6000 hiilidioksidikilon päästöt vuodessa. 60 SUOMEN LUONTO 8/2019 Kotona! Tällä palstalla annamme luonnon ystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa ekologisesta asumisesta. n PEKKA HÄNNINEN SÄÄSTÖÄ YDINVOIMALAN VERRAN 1. ”Muut Pohjoismaat ovat uusiutuvien hyödyntämisessä meitä 15 vuotta edellä. K O T O N A ASUMISKULUJA ja asumisen hiilijalanjälkeä voi pienentää siirtymällä fossiilienergiasta uusiutuviin energiamuotoihin. Uusiutuvien energiamuotojen elinkaaren päästöt ovat pienet fossiilisiin energiamuotoihin verrattuna, ja ne syntyvät lähinnä laitteiden valmistusvaiheessa. Pientalojen energiaparannukset ja -muutokset toisivat Suomeen hänen arvionsa mukaan jopa 15 000 henkilötyövuotta ja sen kautta valtiolle verotuloja. Ilmavesipumppu on edullisempi hankkia kuin maalämpö, mutta sen hyötysuhde on hieman huonompi. 5. Aurinkokeräinten avulla voi lämmittää puolet vuodessa tarvittavasta lämpimästä käyttövedestä. Eniten lämpöä karkaa ilmanvaihdon jälkeen katon ja ikkunoiden kautta. Öljylämmitteisissä taloissa asuu usein vanhoja ihmisiä, joilla ei ole varaa investoida maalämpöön ja muihin energiaparannuksiin. ENERGIAHUKKA TALTEEN T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A KU V IT U K SE T: M A RIK A M A IJA LA. 3. Pientalossa käytetystä energiasta kuluu 50–70 % tilojen lämmitykseen, 10–25 % veden lämmittämiseen ja 20–30 % kotitaloussähköön. Lattialämmitys on pattereita energiatehokkaampi tapa jakaa lämpöä asuntoon, mutta se on kallis asentaa vanhaan taloon. Siirtyminen maalämpöön on helpompaa, jos talossa on valmiiksi vesikiertoinen patterilämmitys. Korppi-Tommola peräänkuuluttaakin energia-avustuksia. Jos ne kaikki siirtyisivät käyttämään maalämpöpumppuja ja aurinkolämpöä, säästyisi Jyväskylän yliopiston emeritusprofessori Jouko Korppi-Tommolan mukaan energiaa seitsemän terawattituntia eli yhden Olkiluodon ydinvoimalayksikön verran. Maamme hiilidioksidipäästöt pienenisivät kolme miljoonaa tonnia vuodessa. Öljytai sähkölämmityksen vaihtaminen maalämpöön pienentää lämmittämisen päästöjä jopa 75 prosenttia. 4. Ilmalämpöpumppukin leikkaa lämmityksen päästöjä jopa puolella ja sopii taloihin, joissa on suora sähkölämmitys eli sähköpatterit. Myös katon lisäeristys pienentää energiahukkaa. Öljylämmitteisen talon päästöt ovat vieläkin isommat. SUOMESSA ON vajaa puoli miljoonaa sähkölämmitteistä ja reilu 200 000 öljylämmitteistä pientaloa. Pientalon energiankulutus on 20 000–40 000kWh vuodessa. Yläpohjan lisäeristys sekä paksut verhot nipistävät energiahukkaa tuntuvasti. Lämmitysjärjestelmän säätö ja ajastus vähentävät lämmityksen kuluja ja päästöjä jopa parikymmentä prosenttia. 2. Maalämpöön siirtyminen maksaa itsensä takaisin 5–10 vuodessa. Aurinkosähköpaneelit ovatkin yleistyneet pientaloalueilla nopeasti. Etelä-Euroopassakin löytyy aurinkokeräin lähes joka talon katolta”, Korppi-Tommola vertaa. Lämmön talteenotto vähentää tuntuvasti tilojen lämmitystarvetta taloissa, joissa on koneellinen ilmanvaihto
Etelä-Suomen soilla köllii isokarpalo (Vaccinum oxycoccus) ja pohjoisessa taas pikkukarpalo (Vaccinum microcarpum). Lisäksi näillä viherlevillä on vahva soluseinä, joka auttaa niitä selviytymään myös jätevedessä.” Tullaanko leviä käyttämään tulevaisuudessa bioenergian valmistuksessa. Lue lisää: www.arktisetaromit.fi Suppilovahvero SINNIKÄS suppilovahvero (Cantharellus tubaeformis) jatkaa sienisesonkia niin kauan kuin maa on sulana, joskus jopa jouluun saakka. Näkisin sinilevät bioetanolin tuottajina. Lue lisää: www.hsy.fi/jateopas C-VITAMIINIA, KIITOS! Sitä saa esimerkiksi karpaloista, jotka kypsyvät parhaillaan. ”Sinilevät varastoivat ylimääräisen energian hiilihydraatteina, jotka on helpompi muuttaa bioetanoliksi. Lisää hillosokeri ja keitä vielä 10 minuuttia. C-VITAMIINIA,. Tämänhetkiset taloudelliset analyysit osoittavat kuitenkin, että vaaditaan suuria teknologisia harppauksia ennen kuin prosesseista tulee taloudellisesti kannattavia.” n JOHANNA MEHTOLA luiden Jäteopas-sovellus. Entä rikkinäinen kahvinkeitin. Lisää pienet sienet kokonaisina ja keitä 20 minuuttia. Levämassat kasvatettiin jätevedessä, jonka levät samalla puhdistivat. (JM) Kuinka monta levälajia testattiin. Jos kaipaat apua jätelajitteluun, lataa Helsingin seudun ympäristöpalveluiden Jäteopas-sovellus. SYKSYINEN SIENIHILLOKE 1 l pieniä suppilovahveroita 1 dl vettä 0,75 dl balsamiviinietikkaa pari neilikkaa pari maustepippuria 0,5 tl suolaa 0,75 dl hillosokeria Mittaa vesi, etikka sekä mausteet kattilaan ja kiehauta. Monet niistä tunnetaan ripeästä ravinteiden sitomisesta sekä nopeasta kasvusta. 8/2019 SUOMEN LUONTO 61 LIEDELLÄ VEDESSÄ LILLUVA levä voi tulevaisuudessa olla yksi avain energiaratkaisuihin. Viherlevät taas varastoivat ylimääräisen energian rasvana, joka on helppo muuttaa biodieseliksi. Laita valmis hilloke purkkiin ja nauti vaikkapa kasvispihvien kera. Miten päädyit valjastamaan juuri leviä tähän tehtävään. ”Levien kasvattaminen synteettisessä kasvatusliuoksessa on kalliimpaa kuin jätevedessä. Niiden laajamittaisessa hyödyntämisessä juuri prosessin kalleus on ollut haasteena.” TULOSSA Levistä bioenergiaa KU VA T IS TO CK PH O TO KIERRÄTYSOPAS TASKUSSA Tiedätkö, mihin styroksijäte kuuluu. Tämä runsaasti D-vitamiinia ja kuitua sisältävä sieni koostuu pääosin vedestä, jota siinä on jopa 90 prosenttia. Parhaiten tarkoitukseemme soveltuivat Scenedesmaceae-sukuun kuuluvat viherlevälajit. Tämä selvisi, kun diplomi-insinööri Mikael Jämsä tutki Turun yliopistossa tehdyssä väitöskirjatyössään mikroja sinilevien käyttöä biodieselin valmistuksessa. ”Testasimme kymmentä eri levälajia Helsingin yliopiston leväkokoelmasta
Vähintään viisi kiloa lihaa päivässä tarvitsevan suden oli saalistettava tilaisuuden tullen kotieläimiäkin. JORMA LAURILA Sinikka Piippo & Timo Koponen: Suomen sammalet (Minerva 2019) METSÄRETKELLÄ ei voi olla näkemättä sammalia. RIKU LUMIARO KIRJAT LUONTOKIRJASUOSIKKINI Toivo Rautavaara ja Pekka Knuuttila: Mihin marjamme kelpaavat (WSOY 1981) IS TO CK PH O TO SAIN kerran hyvän suosituksen vanhasta kirjasta. Siinä lajit on ryhmitelty kasvupaikkojen sekä kasvualustan mukaan. Satusetä ja luonnonsuojelun pioneeri Sakari Topelius piti häpeänä, että suomalaiset eivät tappaneet susia omin voimin. Hirvi oli metsästetty sukupuuton partaalle, eikä kauriita ja peuroja ollut tarjolla. n Se paras marjakirja JENNA PARMALA Vapaa toimittaja HA N N U LAHTINEN VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Havainnolliset kartat auttavat hahmottamaan kokonaisuutta. Tikkanen on selvittänyt syvällisesti, mitkä tekijät johtivat poikkeuksellisiin lastensurmiin ja siitä seuranneeseen susivihaan. Hänen mukaansa sudet piti hävittää keinolla millä hyvänsä. Lastensurmat sattuivat Turun seudulla vuosina 1880– 1881. Tietoa seuraavat reseptit esimerkiksi karviaisnyyttien ja maaherrankeiton valmistamiseen. Muutamassa vuosikymmenessä noin tuhannen suden kanta hävitettiin. Esimerkiksi karviaismarja on kirjoittajien mukaan mainittu ensimmäisen kerran eräässä ranskalaisessa virsikirjassa 1200-luvulla, jolloin marjaa viljeltiin yleisesti Euroopassa. Minä iloitsen huomatessani kirjasta isoäitini suosiman katajanmarjareseptin. Rautavaara ja Knuuttila kirjoittavat eläväisesti ja syvään tietämykseen nojaten. Niiden miniatyyristä kauneutta tutkiessa kannattaa mukaan ottaa luuppi – ja tämä yli 400 metsiemme sammallajia esittelevä uutuusteos. Susi on palannut Varsinais-Suomeen vasta 2000-luvulla kiivaan keskustelun ja susipelon saattelemana. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A V IR IK K E IT Ä. JOHANNA MEHTOLA Susivihan historia JOUNI TIKKASEN Lauma (Otava 2019) tekee tarinallisen polveilevan tutkimusmatkan 1800-luvun lopulle, jolloin sudet tappoivat 22 lasta Varsinais-Suomessa. Kohde-esittelyiden lisäksi Luhta tarjoilee paljon tietoa Inarin Lapin luonnosta ja kulttuurista. Luontokuvaaja Martti Rikkosen kuvat ovat monipuolisia ja taidokkaita. Ne loppuivat vasta kun alkuvuodesta 1882 venäläiset sudenmetsästäjät ampuivat lapsia syöneen susiparin suomalaisten tarkka-ampuji en ja paikallisten metsästäjien kanssa. Ei ihme, että yksi susipari alkoi käyttää ravinnokseen myös puolustuskyvyttömiä lapsia etsiessään ruokaa metsätorppien pihapiireistä. Kun kysymys on luonnonmaantieteellisestä käsitteestä, mukana on myös Utsjoen ja Sodankylän pohjoisosan kohteita. Kirjamessuilla sitten lykästi, ja mikä lykky se olikaan! Teoksessa esitellään lähes 300 marjalajia ja herkullisimmista on myös reseptejä. Tunnistusta helpottavat lajikuvat, joiden taso on valitettavasti kuitenkin hyvin vaihteleva. Perusteellisia kohdeesittelyitä on noin 80. Ne tuovat kokonaisuuteen erinomaisen lisän. Arkeo logia teoksessa kiehtoi varmaan sen tapa kurottaa syvälle menneeseen kansanperinteeseen: marjoja on syöty aina ja monilla tavoin. Naarasta kuvailtiin vanhaksi, huonohampaiseksi ja takkuturkkiseksi, mutta uros oli iso ja voimakas. Tuolloin susille ei juuri ollut tarjolla luontaista ravintoa eteläisessä Suomessa. Erinomaiset tekstit on kirjoittanut Vesa Luhta. 62 SUOMEN LUONTO 8/2019 Vesa Luhta & Martti Rikkonen: Lumottu Inarin Lappi (Ylä-Lapin luontokeskus Siida & Metsähallitus 2019) KAUAN sitten Inariin asettuneet etelän miehet ovat tehneet loisto-oppaan Inarin Lapin luonnosta. Eräs arkeologi totesi, että jos onnistun löytämään Toivo Rautavaaran ja Pekka Knuuttilan Mihin marjamme kelpaavat (WSOY 1981) antikvariaatista, se kannattaa ostaa
Vedenjakajan luonto VEDENJAKAJA-REITISTÖLLÄ Pieksämäen kupeessa on monia mukavia päiväretkikohteita lapsiperheille. saakka. www.kansallismuseo.fi JASMIN ANO SC HK IN / H U LA H U LA PA ND AP UPU Luonto kumppanina Prima Vista – Ensi näkemältä esittelee monia luontoteemaisia nykytaiteen uutuusteoksia Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta. Rovaniemen taidemuseo, 17.11. Vajaan kahden kilometrin kierros järven ympäri tarjoaa niin pitkospuita, hillasoita, laavuja, taide-elämyksiä kuin uimarannankin. 8/2019 SUOMEN LUONTO 63 MINNE MENNÄ SONJA HY YT IÄ IN EN Kuvia ympäristöstä 18–26-vuotiaiden nuorten valokuvaajien Photofuss-ryhmän valokuvanäyttely Viimeinen sukupolvi tutkii ympäristöön liittyviä kysymyksiä. www.korundi.fi LUKIJAN RETKIVINKKI Mistä retkipaikasta sinä haluaisit antaa vinkin muillekin. Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki, 5.1.2020 saakka. Kansallismuseo, Helsinki, 15.3.2020 saakka. www.valokuvataiteenmuseo.fi KUVA : FO ND AZ IO N E GIA N CA RL O LIG AB UE Löytöretkelle Kansallismuseon näyttelyssä Maailma, jota ei ollut kurkistetaan muinaisiin Välija Etelä-Amerikan kulttuureihin, jotka paljastuivat vasta löytöretkien myötä. Lähetä ehdotuksesi kuvan kera www.suomenluonto.fi/retkivinkki. PAULA LEHTOMÄKI, HELSINKI PA U LA LE H TO M Ä KI. Läheltä löytyy myös Kukkarojärven käsikäyttöinen lossi, joka vetää vertoja Repoveden vastaavalle, ilman ruuhkia
Pirkko Siukonen kuvasi tämän leukistisen tupsukorvan 13. TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lahopuun kruunajaiset KRUUNUHAARAKAS koristaa lahonnutta puunrunkoa. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. 64 SUOMEN LUONTO 8/2019 HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Maitoparta VALKOKIRJAVAT ORAVAT ovat ihastuttaneet torniolaisia tänä vuonna. syyskuuta. Hannu Rasiranta löysi näyttävän sienen Hauholla 8. syyskuuta. /havaintokirja. Satokausi jatkuu KYPSÄT PUOLUKAT houkuttelivat Leena Rissasen luontoon valokuvaamaan syyskuussa Nurmeksessa. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION
Ne viimeistelivät punaherukoiden sadonkorjuun Timo Lappalaisen puolesta Nurmeksessa 15. Kolea aamu ”ENSIMMÄINEN HALLAYÖ kuorrutti kärpäsen jääkiteillä.” Aamun lämpenemistä odottavan hyönteisen tallensi Juhani Harkas 23. Ali Koivuniemi nappasi kuvan käärmekasasta elokuussa. 8/2019 SUOMEN LUONTO 65 Alavilla mailla ”SYYSKUU tuo mukanaan nämä unenomaiset metsämaisemat.” Sirpa Jyske nautti sumuisen illan tunnelmasta 8. Nämä taideteokset kuvasi Satu Välimaa Kangasalla.. syyskuuta Virroilla. Yhdessä on mukavampaa PELLON REUNASSA Mäntsälässä majailevat kyyt eivät häiriintyneet kuvaajasta vaan jatkoivat rauhassa köllöttelyään. Seittien aikaan SYYSKUUN KASTE paljastaa hämähäkkien virittelemät langat kaikessa kauneudessaan. syyskuuta. Syksyn merkki TILHIPARVET ovat lähteneet liikkeelle. syyskuuta Taivassalossa
Erilaiset ruostetaudit ovat katajilla yleisiä. Niin katajanpihlajaruoste kuin katajanomenaruostekin ovat varsin yleisiä, mutta ne eivät yleensä tapa katajaa. Katajankariste hyötyy kosteudesta, jota esimerkiksi korkea kasvillisuus pidättää. Juurikääpä tappaa katajan ja lahottaa juuriston, jolloin kataja irtoaa helposti maasta. A N N E SA A RI N EN / VA ST AV A LO Alaoksista alkaen kuolevat katajat Mökkitontillamme Pernajan kirkonkylässä oli kaksikymmentä vuotta sitten kymmeniä katajia. Yksi keino yrittää suojella katajia taudilta onkin pitää niiden kasvuympäristö avoimena ja pohjakasvillisuus lyhyenä vaikka niittämällä. Aluksi lähellä rantaa olevat katajat alkoivat voida huonosti ilman näkyvää syytä. Kysyjän kuvauksen perusteella kuulostaa kuitenkin siltä, että katajiin olisi tarttunut katajankariste-niminen sienitauti. On arveltu, että yksi syy taudin yleistymiseen olisi laidunnuksen vähenemisen aiheuttama kasvillisuuden umpeenkasvu. Sairaus on edennyt koko ajan kauemmaksi rannasta, vaikka joitakin terveitä on vielä jäljellä. TERHI RYTTÄRI Katajaa voi suojella sienitaudilta pitämällä kasvuympäristön avoimena.. 66 SUOMEN LUONTO 18/2019 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Vaurioituneet kohdat voivat kuitenkin altistaa katajan muille taudeille. Alaoksien neulaset hävisivät ensin, lopuksi jäi tupsu kärkeen, ja sekin hävisi alaoksien ollessa jo tyhjiä. Tyypillistä sille on, että neulaset alkavat varista ensin ja voimakkaimmin puun alaosasta, ja lopulta koko puu kuolee tai sille jää vain pieni neulastupsu latvaan. Voiko sairautta mitenkään estää, ja mikä se on. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Lieko terveillä yksilöillä joku perinnöllinen suoja. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Olen kaatanut kuolleet katajat ja säilyttänyt paksummat rungot, jos joku sattuisi tarvitsemaan. n Katajalta tunnetaan useitakin sienitauteja, ja suurella todennäköisyydellä on olemassa vielä joukko tuntemattomia – katajan tauteja kun ei kovin perusteellisesti ole tutkittu. Männyillä elävä juurikääpä voi tarttua myös männikön seassa kasvaviin katajiin. Niille on ehkä kehittynyt vastustuskyky sienitartuntaa vastaan. Tauti leviää helposti, mutta kaikki katajat eivät siihen kuole. Usein niillä on jokin väli-isäntä, tunnetuimmat ovat pihlaja ja omenapuu
n Kuvassa ei ole kasvi vaan sieni, ja tätä sientä kysytäänkin usein. Koiranpökkösienestä se eroaa punaisen, 10–15 senttiä pitkän jalkaosuutensa (koiranpökkösienellä oranssi) ja voimakkaan hajunsa perusteella (koiranpökkösieni on lähes hajuton). Miten laji sitten on alunperin levinnyt Suomeen. Suomessa sitä on tavattu etelästä ainakin Ouluun asti. LASSE KOSONEN Vastaajina tässä numerossa: JAAKKO KULLBERG Hyönteiset LASSE KOSONEN Sienet HEIKKI NEVANLINNA Ilmakehän ilmiöt JUHA VALSTE Nisäkkäät TERHI RYTTÄRI Kasvit RE IN O LA N Z RE IN O LA N Z Puistöpökkösienen haju on voimakas.. Tämä koskee kaikkia kolmea tässä mainittua lajia. Asumme asutusalueella. Laji kasvaa ihmisen muokkaamissa ympäristöissä, nurmikoilla, puistoissa, kukkapenkeissä. Poikkeuksen tekee metsäsopuli, jonka papanat ovat ravinnon vuoksi vaaleita, ja myös hyvin tasakokoisia. Houkuttelevaa olisi arvella, että laji olisi levinnyt amerikkalaisten sotajoukkojen välityksellä. Myyrien ulostepipanoissa on tavallisesti pyöristyneet päät, ja papanat ovat melko säännöllisen muotoisia. Se houkuttelee kärpäsiä syömään pahalta haisevaa itiömassaa, ja näin itiöt leviävät uusiin paikkoihin. 18/2019 SUOMEN LUONTO 67 Mikä pikkunisäkäs papanoi terassin alle. Niitä oli sekä suhteellisen lyhyitä että pitempiä, maksimissaan noin sentin mittaisia ja 2–4 milliä paksuja, pikimustia. Usein ison esiintymän lähialueilta löytyykin pieniä erillisesiiintymiä, jotka epäilemättä ovat kärpäslevinnän tulosta. Kyse on lajista, joka on ilmestynyt Suomeen tulokkaana: Puistopökkösieni löydettiin ensimmäistä kertaa Suomesta Kuopiosta vuonna 1961. Mistä erottaa metsämyyrän ja -hiiren ulosteet. Avasin terassin laudoituksen, ja alta löytyi läjä mustia, pieniä papanoita. JUHA VALSTE Haiseva ”mato” puutarhassa Heinäkuussa omakotitalomme puutarhaan putkahti aivan ihmeellisiä ”kasveja”. Kuvia otettaessa niitä oli yhteensä kahdeksan. Tuolloin sitä pidettiin koiranpökkösienenä, mutta 1970-luvulla selvisi, että kyse onkin toisesta, lähekkäisestä lajista, joka sai suomalaiseksi nimeksi puistopökkösieni. Yleensä pöyristellään sen pistävää, vastenmielistä hajua. n Löytöpaikan perusteella liittäisin mahdolliseksi papanoijaksi myös kotihiiren. Useimpien pääasiassa kasveja syövien pikkunisäkkäiden ulosteiden väri ei välttämättä kerro jätöksen tuottajan lajia, sillä ravinnon laatu ratkaisee ulosteiden värin. Sienen satokausi on pitkä kesästä loppusyksyyn asti. Hiirillä papanoissa on enemmän vaihtelua ja papanoiden päät voivat olla suippenevia. Hajulla on itiöiden leviämiseen liittyvä merkitys. Se on yleistynyt ripeästi 1980-luvulta lähtien ja on nykyisin melko yleinen. Puistopökkösieni on pohjoisamerikkalainen kupusienilaji, joka tavattiin Euroopassa ensi kertaa Hollannista toisen maailmansodan jälkeen. Pienten jyrsijöiden määrittäminen lajilleen pelkistä ulosteista on hankalaa. Siitä eteenpäin se on levinnyt eri puolille Eurooppaa muun muassa kukkaistutusten ja taimien multapaakkujen mukana. Näitä ”matoja” nousi neljänä päivänä pikkuhiljaa aina vain lisää. Lisäksi ulostepapanoiden pituudeksi annettu ”maksimissaan noin sentti” on enemmän kuin papanoiden mitta millään näistä kolmesta. Osaatteko sanoa kuvien perusteella mistä on kyse
LE IL A M U ST O N EN. JUHA VALSTE Outo vihreä perhostoukka Kuvasin Kaakkois-Suomessa, Utissa, syyskuun alussa toukan, jonka lajia en saanut selville. Toukat voivat olla paitsi vihreitä, myös ruskeita – vaihdellen vaaleasta tummaan, purppurantai vaaleanpunaisen sävyisiin. Siitä selvisi, että saukko oli nuori, terve, kohtuukuntoinen uros. Neljän viikon kuluttua sain ruumiinavausraportin. Melkein kokonaan mustankirjavalla yökkösellä on niskassaan pieni ruosteenpunainen takatukka, ja siipien yökkösille tyypilliset munuaistäplät ovat kontrastisen kirkkaat valkoiset. Niitä voi tavata melkein millä tahansa vihreillä kasveilla lehtikuusesta jopa sanikkaisiin saakka. Onko tämä normaalia. Etelä-Suomessa laji on nykyisin jo yleinen. Eniten ihmetytti kuitenkin se, että kuolleella saukolla oli lyhyiksi kuluneet takajalkojen kynnet. Minkä perhosen toukasta on kyse. Nimensä mukaisesti vierailut voivat kohdistua puutarhojen antimienkin pariin. 68 SUOMEN LUONTO 18/2019 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Kuluneet kynnet saukon jaloissa Viime vuoden lopulla löysin joen jäältä kuolleen saukon, jonka toimitin ruokavirastoon. Kuolinsyy oli hukkuminen. Kuivalla maalla liikkuessaan saukko käyttää takaraajojaan selvästi voimakkaammin kuin eturaajojaan, ja tämän vuoksi myös takajalkojen kynnet kuluvat nopeammin. Pienellä osalla yksilöistä nekin voivat tosin olla mustat, ja tähänkös halpaan jokainen perhosharrastaja on joskus mennyt. Laji on kotelotalvehtija, ja pääosin kesäja heinäkuussa öisin lentävä aikuinen perhonen on komea ilmestys tyylikkyydessään. Toukkia näkee loppukesästä öisin erilaisilla avoja joutomailla, muun muassa pujoilla. n Pelkkä jäällä liikkuminen ei aiheuta takakynsien voimakasta kulumista, tavallista runsaampi talvinen jäällä ja maalla liikkuminen sen sijaan saattaisi tällaisen kulumisen aiheuttaa. JAAKKO KULLBERG M A RK U S VA RE SV U O JU SS I H AU RU / VA ST AV A LO JU SS I H AU RU / VA ST AV A LO Saukko viihtyy avoveden aikana vedessä. Täplätarhayökkönen harvinaistui meillä 1970-luvun aikana, ja sitä pidettiin pitkään harvalukuisena lajina, kunnes uusi tuleminen alkoi 1990-luvulla monien muiden harvinaistuneiden lajien tapaan. Kenties se oli jäänyt kiinni johonkin. Perhosharrastajalle kesän ensimmäinen yksilö on edelleen hyvä havainto. n Kuvassa on täplätarhayökkösen toukka, joka on tunnistettavissa voimakkaista selkäpuolen tummista, ”natsamaisista” kuvioista. Normaalisti, eli sulan maan ja avovesien aikaan, saukko viettää ylivoimaisesti suurimman osan ajastaan lepäillen ja vedessä saalistaen, jolloin kynsien kulumisessa ei ole niin suurta eroa
Auringon valo heijastuu tai taittuu kiteissä. Halomuotoja tunnetaan useita kymmeniä, mutta monet niistä näkyvät taivaalla vain harvoin erittäin suotuisissa olosuhteissa. n Ilmeisesti kyse on veriherkkusienestä. n Auringon ympärillä näkyvät valaistut kaaret ovat niin sanotun haloilmiön tuotteita. Tämä syntyy, kun Auringon valo kulkee kuusikulmaisten jääkiteiden lävitse. Samannäköinen lähilaji tapionherkkusieni on selvemmin metsäsieni ja kasvaa kuusen neulaskarikkeella ja muurahaispesissä. Auringon yläpuolella näkyvä kaarimainen, osittain värillinen muodostelma on 22 asteen aurinkorengas. Näistä muuttuneista valonsäteistä syntyvät tietyt säännölliset kirkkaat halomuodot Auringon ympärille. H EN RY VA LT O N EN H EN RY VA LT O N EN Sienen pintaa peittivät suomut.. HEIKKI NEVANLINNA EL LA K AU N IS K A N GA S Halossa näkyivät horisonttirengas, 22-asteen aurinkorengas ja sivuauringot. Halo syntyy ilmassa leijailevista jääkiteistä kilometrien korkeudessa. Kumpikin laji sopii mainiosti käytettäväksi ruoanlaitossa. Laji ei ole erityisen yleinen, mutta sitä voi tavata pieninä ryhminä puistoista, pensaikoista ja tienvarsilta. Myös Kuun ympärille voi sopivissa sääolosuhteissa muodostua valorenkaita. Jos Auringon valo taittuu kiteissä, syntyneessä halomuodossa näkyy sateenkaaren värejä, mutta heijastuneissa säteissä kertautuu Auringon värivalo. Näitä ruskeasuomullisia herkkusienilajeja on muitakin, mutta muun muassa kasvupaikka, kulttuuriympäristö, sopii hyvin veriherkkusieneen. Onko kyse ruokasienestä, vai onko laji myrkyllinen. Kaaren sisäreuna on yleensä punertava, kuten valokuvassakin näkyy. LASSE KOSONEN Pilvivana, ympärillä sateenkaaret Mikähän tämän taivaanilmiön aiheuttaa. Alempi valkoinen ”pilvivana” muodosti lähes symmetrisen ympyrän, ja sen päälle tuli sateenkaari. Sivuauringot esiintyvät noin 22 asteen etäisyydellä Auringosta. Halkaisupinnasta se punertuu voimakkaasti. Auringon alapuolella on niin sanottu horisonttirengas ja siinä symmetrisesti Auringon molemmin puolin näkyvät valoläiskät ovat niin sanottuja sivuaurinkoja. 18/2019 SUOMEN LUONTO 69 Sieni sembramännyn helmoissa Tällaisia sieniä nousi sembramännyn alta kotipihassa. Kuvassa näkyvät varsin tavanomaiset halomuodot
Siksi rotat kiertävät niille asetetut loukut ja jättävät myrkkysyötit rauhaan. Myrkkyjen käytössä täytyy olla erityisen varovainen, sillä esimerkiksi koirat ja pikkulapset voivat pistää löytämänsä erikoiset herkkupalat poskeensa surullisin seurauksin. n Rottia elää kaikkialla kaupungeissa, pientaloalueilla ja maaseudulla. Rottien esiintymisen selitys on aina ruoka – tyypillisesti yhdyskuntajätteet. Metsähiiriä ja sammakoita on täällä asustanut aina. LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON! Aikuisten liput alkaen 16 €. Ne puuttuvat sellaisilta alueilta, joilla ei asu ihmisiä. Asumme Vantaalla rivitalossa, ja olen nähnyt pihallamme rotan lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa. Kun ne vähitellen tottuvat ympäristöönsä tulleisiin uusiin esineisiin ja asioihin, pelko kaikkoaa ja vähennystyö alkaa tuottaa tuloksia. Rottien torjuminen on vaikeaa, koska ne karttavat kaikkea uutta, eli ovat neofobisia. Naapuristossa on pieni kennel, jossa koirat käyvät aamuisin pihalla tarpeillaan, eikä niiden jätöksiä kerätä kovin usein. HELSINGIN KIRJAMESSUT 24.–27.10. ruskovilla.fi Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: LUOMUMERINOVILLA Asusteet untuvaisen pehmeää villafleeceä. MUKANA UUTUUSKIRJAT, ANTIKVARIAATIT JA YLI 1000 ESIINTYJÄÄ! HELSINGINKIRJAMESSUT.FI | #KIRJAMESSUT AVOINNA: to–la klo 10–20, su klo 10–18. Katso kaikki hinnat: shop.messukeskus.com SAMALLA LIPULLA: Viini ja Ruoka -messut (K18) SUOMEN LUONTO on mukana Helsingin Kirjamessuilla Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n osastolla 6f2. Voisivatko koirien kakat olla rotan ravintoa. JUHA VALSTE KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT TE R O SU H O N EN / VA ST AV A LO TE R O SU H O N EN / VA ST AV A LO Rottia on siellä, missä niillä on ravintoa. TAPAA KIINNOSTAVIMMAT KIRJAILIJAT, SEURAA AJANKOHTAISIA KESKUSTELUJA, HANKI KIRJAT MESSUHINTAAN JA NAUTI AINUTLAATUISESTA TUNNELMASTA. 70 SUOMEN LUONTO 18/2019 Mikä selittää rottien ilmestymisen pihaan. Jotain ruokaa rotille täytyy olla saatavilla, mutta mitä. Todennäköisemmin kennelin koirien ruokinnassa tai koiranruoan säilytyksessä on vaiheita tai paikkoja, joihin rotat ovat voineet jyrsiä tiensä. Osaston ohjelma löytyy messujen alla osoitteesta www.kultti.net. En usko rottien syövän ainoastaan tai pääasiassa koirien ulosteita, vaikka ne ilman muuta pystyvät tarpeen tullen käyttämään niitä ainakin hätäravintonaan
Puhelin: .............................................................................................................................................................................. Osoite: ............................................................................................................................................................................... ............................................... Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Teen osoitteenmuutoksen. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ....................................................................................................................... Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Osoite: ............................................................................................................................................................................... . Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................................................................ TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US 18/2019 SUOMEN LUONTO 71. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2019. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................................................................... Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Irtonumero 9,50 euroa. Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. Myynti Lehtipisteissä. Tilaajapalvelu • Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki • (09) 2280 8210 (kello 9–15) • tilaajapalvelu@sll.fi • www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Nimi: ................................................................................................................................................................................... Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä: Eurooppa 20 euroa ja muut maanosat 30 euroa vuodessa. Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen _______. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. . Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: ................................................................................................................................................................................... Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €)
Siellä on tilaa juoksennella kenenkään häiritsemättä. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Vuonna 2005 alueelle muuttanut Auli-susi sai nimen Mynämäen Karjalankylän Aulijärven mukaan. Äänestä . Vanhat käsitykset mullistuivat. Kuvat olivat aivan ihanat, ja tekstien asiat esitetty ytimekkäästi ja mielenkiintoisesti. TAIJA LUUKKONEN, POHJALANKILA Selkeä teksti, upeat kuvat ja uutta tietoa itselle ihmeteltäväksi! MERI KALLIO, KOUVOLA Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Mäyrän pesällä Erinomainen ja mielenkiintoinen juttu mäyräperheen elämästä! Pitipä lukea läpi peräti kaksi kertaa! TOPI ALAKOKKARE, OULU Suden hammas Jännittävä lähtökohta tuo Turun tapaus. Kirjoittaja kuljetti juonta houkuttelevasti. JORMA AALTONEN Kiitos palautteesta. On totta, että susia on nähty Varsinais-Suomessa silloin tällöin 1900-luvulla. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 28.10.2019. 72 SUOMEN LUONTO 8/2019 T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N Susia on ollut Varsinais-Suomessa jatkuvasti Jäin ihmettelemään suden paluuta Varsinais-Suomeen (SL 7/19). Se alkaa Turun asutuksen vaihduttua lähes asumattomaksi korpimaaksi ja jatkuu nykyisen Kurjenrahkan, Raasin leirialueen ja Vaskijärven luonnonpuiston kautta Satakunnan rajoille. Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Yläneellä ja jäin siksi pohtimaan. JOUNI TIKKANEN TOIMITTAJA, SUOMEN LUONTO @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Suden ”paluu” seudulle, jolla se on koko ajan yrittänyt säilyttää jalansijansa, on tässä mielessä harhaa, ja muotoilu olisi voinut olla tarkempi. Yläneellä on pidetty luonnollisena asiana vuosikymmenestä toiseen, että alueella liikkuu susia, yksinäisiä vaeltajia tai ehkä ajoittain parikin. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Reviirien ei ole kuitenkaan annettu vakiintua ennen vuotta 2005, jolloin Auli-naaras vaelsi alueelle. Kokonaisuudessaan upea kirjoitus! VENLA POHJOISVIRTA, KUHMOINEN. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Ruskan arvoitus. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. KERTTULI KARONEN, ESPOO Itämeren terveystarkastus Todella tärkeä aihe. Osallistujien kesken arvotaan Katie Scottin Eläinkunta-postikortit (Nemo). Reviiri on ikivanha. Kathy Willisin ja Katie Scottin Kasvikunta-postikortit voitti Leena Arponen Nastolasta. Tarkoitin suden paluuta osaksi pysyvää lajistoa. Mutta se ei ollut ensimmäinen tulija sadan vuoden tauon jälkeen. Jutusta sai paljon itselle uutta ja ajankohtaista tietoa
www.rengaskierratys.com ketulla, ei meillä. Etsiikö Repolainen purtavaa vai ihmetteleekö asfaltin syömiä kulkijoita muuten vaan. Katso sinua lähinnä oleva vastaanottopiste osoitteesta www.rengaskierratys.com ja pane hyvä kiertämään – pois luonnon tieltä! Häntä kainalossa.... 18/2019 SUOMEN LUONTO 73 21 90 Leo Stranius EKOISTIN MUISTELMAT TILAA OMASI: INTOKUSTANNUS.FI MILLAINEN ON OLLUT LEO STRANIUKSEN TIE ASUNNOTTOMASTA EKOLOGISEKSI ESIKUVAKSI. Mutta tiedä ainakin tämä: voit maksutta jättää ajokelvottomiksi käyneet renkaasi meille kierrätykseen ja uusiokäyttöön. Mene ja tiedä
74 SUOMEN LUONTO 18/2019. Lintuja kaukoputkella katsellessa iso suurennos litistää perspektiiviä, ja näyttää kuin merikotka olisi aivan parven vieressä. Joukossa on vähemmistönä myös muita hanhilajeja: metsäja kanadanhanhia, lyhytnokkaja merihanhia, sekä vuosittain myös muutama punakaulahanhi. ES A PI EN M U N N E etelään matkaavia valkoposkija tundrahanhia. Kymenlaakson ja Itä-Uudenmaan pelloille on viime syksyinä pysähtynyt tuhansittain etelään matkaavia valkoposkija tundrahanhia. Värikkäästä höyhenpuvustaan huolimatta punakaulan huomaaminen tuhansien hanhien joukosta on yllättävän vaikeaa. Todellisuudessa lintujen välissä saattoi hyvinkin olla 200–300 metriä. Kouvolan Elimäenjärvellä oli lokakuussa 2017 enimmillään 300 000 hanhea. n Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Joukossa on vähemmistönä myös muita hanhilajeja: metsäja kanadanhanhia, lyhytnokkaja merihanhia, sekä vuosittain myös muutama punakaulahanhi. Isolla peltoaukealla voi kerralla nähdä kymmenenkin merikotkaa. 300 000 hanhea. Maassa olevaa merikotkaa hanhet eivät kuitenkaan tunnu pelkäävän. Suuret lintumassat houkuttelevat myös petolintuja niitä saalistelemaan. Ilmassa ollessaan ne aiheuttavat tuon tuosta paniikkia hanhiparvissa ja saavat linnut vaihtamaan peltoa. Todellisuudessa lintujen välissä saattoi hyvinkin olla 200–300 metriä. 74 SUOMEN LUONTO 18/2019 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E HANHIEN syysmuutto on taas alkanut. Ilmassa ollessaan ne aiheuttavat tuon tuosta paniikkia hanhiparvissa ja saavat linnut vaihtamaan peltoa. Isolla peltoaukealla voi kerralla nähdä kymmenenkin merikotkaa. Suuret lintumassat houkuttelevat myös petolintuja niitä saalistelemaan. Lintuja kaukoputkella katsellessa iso suurennos litistää perspektiiviä, ja näyttää kuin merikotka olisi aivan parven vieressä. Maassa olevaa merikotkaa hanhet eivät kuitenkaan tunnu pelkäävän. Värikkäästä höyhenpuvustaan huolimatta punakaulan huomaaminen tuhansien hanhien joukosta on yllättävän vaikeaa
Lepakotkin muuttavat. Geenin muuntautuva muisti vaikuttaa sukupolvien yli. . . . 9/2019 ilmestyy 14. KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi VILJELYN VALLANKUMOUS VALLANKUMOUS Edelläkävijät mullistavat maatilojen käytäntöjä ilmastolle ystävällisemmiksi. Kuka elää maan alla. marraskuuta. www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto ILMAINEN @suomenluonto KU VA TO U KO H U JA N EN
Hansaprintin ympäristöjohtamisen perustana on ISO 14001 -standardi ja jatkuvan parantamisen periaate: Vähennämme toimintamme aiheuttamia ympäristövaikutuksia joka vuosi. *6414887670951*#819008 Palautusviikko 2019–46 767095-1908. DNV:n myöntämä ISO 14001 -sertifikaatti kattaa Hansaprintin kaikki toiminnot