Katse metsään metsään Heikki Willamo etsii kuvissaan metsän henkeä.. T O V E JA N S S O N IN S A A R I. V A LK O P O S K IH A N H I. T IIL IK K A JÄ R V E N K A N S A LL IS P U IS T O . Luonnon ääni vuodesta 1941 IRTONUMERO € 8/2020 VALKOPOSKIHANHI TOVE JANSSONIN LUODOLLA TIILIKKAJÄRVEN KANSALLISPUISTO S U O M E N LU O N T O 8 | 2 2 V A LK O IN E N O R A V A . S Ä IL Ö M IN E N K U N N IA A N . T E R V E E LL IS E T M A R JA T. H E IK K I W IL L A M O N M E T S Ä K U V A T
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I SY KS Y Yölennolle KUVA JARI KOSTET TEKSTI HEIKKI VASAMIES ETELÄSTÄ LÄHESTYVÄN matalapaineen virittämä itätuuli saa hanhet illansuussa liikekannalle. Öinen puhuri voi parhaimmillaan siivittää muuttajat Pohjanmeren rannikon talvehtimisalueille asti.
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
16 Metsä minussa Heikki Willamo kertoo elämänmittaisesta matkastaan metsissä. 48 Suomen hanhet Näin tunnet metsähanhen, merihanhen, kanadanhanhen ja valkoposkihanhen! 50 Nyt jos koskaan Tiilikkajärvellä ja ainakin yhdeksässä paikassa toisaalla Suomessa vallitsee nyt uuden kansallispuistoaatteen aika. KU VA H EI KK I W IL LA M O Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Riikka Kaihovaara 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Mirjami Linkola 74 Luonnoskirja 16 Suomen Luonto 8/2020 16 Heikki Willamo näyttää suomalaisen metsäluonnon aidoimmillaan.. Muuttavat valkoposkihanhet löysivät Suomen pellot, ja siitä eivät kaikki pidä. luoto, kari, haru Vierailimme Tove Janssonin saarella Itä-Uudenmaan Pellingissä. 26 Pellolta purkkiin, korvesta kuivuriin Hapatus ja kuivaaminen säilövät sadon ekologisesti. 34 Saari. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Viehkeä valkoturkki Ari Kuusela tarkkaili harvinaista albiinoa oravaa. 42 Hankala hanhi. Mustikka on antosyaanien aarreaitta, lakka pursuaa ellagitanniinien eliksiiriä. 32 Marjojen hyvä kemia Marjat tarjoavat monia terveellisiä yhdisteitä
ämällä tuo. Itse saari oli kaunis kaikkine väreineen. Heikki Willamon polku vanhoissa metsissä sivuilla – . inen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. KU VA T SA N N A LE H TO , AN N A RI IK O N EN JA H EI KK I W IL LA M O 34 58 16 Närhen silmässä heijastus hakatusta kotimetsästä. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. Fabren Muistelmia hyönteismaailmasta (Wsoy). Hän rakastaa luontoa, sen kätkemiä yksityiskohtia, joita ei näe ilman, että pysähtyy ja oikeasti katsoo. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuo. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. ajat Annakaisa Vän. e Kar. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com. unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi. KUVA: HEIKKI WILLAMO 79. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Heikki Willamo, valokuvaaja ja kirjailija Karjalohjalainen Heikki Willamo pohtii usein ihmisen suhdetta metsään ja sen asukkaisiin, ja hakee valokuvataiteilijana yhteyttä muinaiseen eläinsuhteeseen. i. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Sanna Lehto, valokuvaaja Sanna on yksityisyrittäjä. Tähän numeroon hän otti kuvat Klovharusta. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. ely A. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. avissa osoi. Homo sapiens -juttupaikka saa Jennan sydämen läikähtämään, sillä hän saa tavata mielenkiintoisia henkilöitä heille rakkaassa luonnossa, kuten Riikka Kaihovaaran tässä numerossa. Hän tekee henkilöja ilmiöjuttuja sekä reportaaseja. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Hänen artikkeleissaan kuvat ja teksti välittävät kohteena olevien eläinten olemuksen niin, että mukana on vahva läsnäolon tunne, jonka vain pitkä tuttavuus kuvauskohteiden kanssa voi synnyttää. Kuvauspäivänä sää oli tuulinen ja vene keinui isoissa aalloissa. o Kroonpressille on myönne. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. Kauneuden ja myrskyävän meren kontrasti sopii hyvin Tove Janssoniin ja hänen luomaansa taianomaiseen maailmaan. Lisätietoa saat syö. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. Jenna Parmala, toimittaja Jenna on metsäpoluilla viihtyvä aikakauslehtitoimittaja, jonka lukulistalla on J.H. i Tilaa diginä: suomenluonto
aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T H EI KK I KE TO LA JA AN N A RI IK O N EN Sammalet tuovat vähän väriä lumett omaan metsään Kauniaisissa helmikuussa 2020.. SITRAN KYSELYTUTKIMUKSESSA 2019 suomalaiset nimesivät kestävien elämäntapojen harjoittamisen ja luonnossa liikkumisen parhaiksi tavoiksi lievittää il mastoahdistusta. Tämä on ilmastotyön kannalta haastavaa, viralliset tavoit teet kun edellyttäisivät vielä huomattavia päästövä hennyksiä. Ja siltähän se vähän vaikuttaa, kun tutkii vastauksia. Kansalaisten huolta ilmastosta on ehkä ennenaikaisesti hälventänyt vaikutelma siitä, että asialle on alettu tehdä jotain. VASTUUNTUNTOISIA suomalaiset kyllä ovat: Ympä ristöministeriön Luontosuhdebarometri 2020 kyse lyssä 75 prosenttia vastaajista koki kansalaisten vas tuun Suomen luonnon suojelusta ja kestävästä käy töstä suureksi tai erittäin suureksi. Kestävää arkea ajatellen tarvitaan kin vielä ponnisteluja, kaikilta yhdessä ja erikseen. ELÄMÄNTAPAMUUTOKSET eivät juurikaan huoleta, vaikka ajatus lihansyönnin ja autoilun vähentämi sestä vähän kaihertaakin. Tulevaisuus työn alla Päätoimi. 6 suomenluonto.fi VAASAN YLIOPISTON Innolabin tutkimus hanke”Ilmassa ristivetoa – Löytyykö yhteinen ymmärrys?” tarjoaa kiinnostavan kur kistusikkunan yhteiskunnassa vallitseviin ilmastoasenteisiin. Tieto saattaa li sätä tuskaa, mutta myös aktivoi: parhaiten tietoa saa neilla oli eniten intoa tehdä ilmastotekoja. Myös il mastokeskustelun politisoituminen ja aiheen kansaa jakava olemus mietityttävät. Päinvastoin, moni kokee ilmastotekojen tekemisen olevan arjessa vaivatonta. TUOREESEEN KANSALAISKYSELYYN vastanneista lä hes puolet oli sitä mieltä, että ihmiset eivät riittävän hyvin hahmota tilanteen vakavuutta. Enemmän painavat huolet sii tä, että ponnistelut valuvat hukkaan , ja et tä ilmastotoimien kustannukset jakaantu vat epätasaisesti eri väestöryhmille. Lähes 80 pro senttia suomalaisista nimittäin uskoo elämäntapan sa olevan jo nyt ympäristön kannalta kestävä
Nii den muuton Suomen ennätys nähtiin 19. Kuusitiaisten vaellus on näkynyt muuallakin. Birdlife Suo men lintutietopalvelu Tiiran mukaan yli 2000 kuusitiaisen päiviä on koettu Asikkilan Pulkkilanharjulla, Kiteen Kyyrön niemellä, Kemiönsaaren Örössä ja Paraisten Utössä. syyskuuta 2009 samas sa paikassa. 7 suomenluonto.fi V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Kuusitiaiset vaeltavat TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O KUUSITIAISTEN KORKEA sipatus täytti syyskuun lopun ääni maiseman. Syyskuun loppupuoliskon aika na lintuharrastajat näkivät asemalla yli 20 000 kuusitiaista. Sil loin linnut muuttivat länsirannikkoa pitkin, ja 3000–4000 lin nun päiväsummia laskettiin Kristiinankaupungissa, Luodossa, Uusikaarlepyyssä ja Kustavissa. Silloin aseman laskentapaikkana toimivan bunk kerin ohitti jopa 9757 tiaista. Nyt suomenluonto.fi 7. Edellinen voimakas kuusitiaisvaellus oli syksyllä 2015. Suurin osa vaeltavista kuusi tiaisista on tänä vuonna syntyneitä nuoria lintuja. Vaeltavia kuusitiaisia laskettiin Hangon lintuase malla 23. Vaelluksen laukaisee hyvä pesimävuosi. syyskuuta aseman historian toiseksi suurin päivä summa, yhteensä 6614 lintua
”Kun on sattunut olemaan tähtikirkas syksyn pakkasyö ja ihan tyyntä, on kuullut, kuinka ne pärskäyttelevät.” Nykyisin karisiian luonnonkutua tapahtuu etu päässä Merenkurkun ja Perämeren alueella. Tukahduttavaa sedimenttiäkään ei silloin pääse valahtamaan mädin päälle”, Vene ranta kertoo. Näin hedelmöittynyt mäti leviää joka puolelle merenpohjaa. Merikutuiset siikakannat ovat heikentyneet rehevöitymisen takia, kun pohjat ovat liettyneet. Toinen suurikasvuisempi siikamuoto, vaellussiika, nousee jokiin kutemaan. 8 suomenluonto.fi 8 suomenluonto.fi JOS LÄHTEE loppusyksyn päivänä merelle veneile mään, voi nähdä saman kuin tutkija Lari Veneranta. TEKSTIT JOUNI TIKKANEN KUVITUKSET JUHA ILKKA L U O N N O N K A L E N T E R I. Saaristomerellä kutu koittaa marraskuun puolella, Merenkurkussa loka–marraskuun vaihteessa, ja Perämerellä lokakuun puolivälin tietämillä. Niille on pahasta myös il maston lämpeneminen, joka on lyhentänyt jäätalvia. Usein hyvät kutu paikat ovat kalastajien tiedossa, jo ten niille on laskettu verkkoja, ellei vät ne ole kutuaikaan rauhoitettuja. VINK KI Kutu alkaa, kun päivän pituus lyhenee runsaaseen kahdeksaan tuntiin ja veden lämpö on 7,2–3,5 astetta. Hän on nähnyt karisiikojen kutevan. Siiat eivät nimittäin tee kutupesää vaan uivat pohjalta pin taa kohti rinnakkain ja vapauttavat mädin ja maidin uinnin aikana. Parhaita paikkoja siian kudun tarkkailuun ovat 1–4 metrin sy vyiset kasvittomat, karkeat sora ja hiekkapohjat. Tämä kututapa tuottaa hyvin, jos pohja on hyvässä kunnossa, mutta yhä harvemmin se on. Kuuntele siikojen kutua Karisiika kutee loka–marraskuussa Itämeren rannikolla. ”Kun meren päällä on jääkansi, se suojaa kehittyvää mätiä aalloil ta ja virtauksilta. Ja ennen kaik kea kuullut. ”Ne alkavat kutea siinä kolmen–neljän aikaan ilta päivällä, kun ilta hämärtyy”, Veneranta kertoo. Venerannan mukaan siikojen käyttäytyminen ku dulla eroaa lohen ja taimenen käyttäytymisestä
Tiukan puristuksen jälkeen voin lopultakin tehdä asioita omaan tahtiin ja vain olla. Katajien puutteeseen kerääminen ei kyllä kaadu: Suomen Luonto selvitti numerossa 4/2018, että kataja on Kasviatlasaineiston perusteella Suomessa laajim malle levinnyt kasvi. Käytännössä vain lepään, mutta vähitellen voin alkaa tehdä myös talvitöitä ja ottaa aikaa harras tuksille. Täs tä siis marjapula. Luen kirjoja ja teen käsitöitä. Ks. omavaraopisto.. Tiukan puristuksen jälkeen voin lopultakin tehdä asioita omaan tahtiin ja vain olla. Omavaraopisto sijaitsee Valtimon Rasimäellä, joka on nykyisin osa Nurmesta. Viime vuonna uutiset kertoivat, että suomalaisilla tis laamoilla on pulaa katajanmarjoista. Kun sato on lopulta korjattu loka kuun puolivälissä, alkaa ihana levon aika. Haku kurs sille avataan tämän syksyn aikana, to dennäköisesti marraskuussa. Haku kurs sille avataan tämän syksyn aikana, to dennäköisesti marraskuussa. 3 LEPÄÄN. Mitä teet lokakuussa, Maria Dorff . omavaraopisto.. Kiertokiitäjän voi yllättää parhaiten pimeällä syysleimujen tai valkotupa kan kukista. Kerää katajanmarjoja Myöhäisin havainto kiertokiitäjästä VINK KI Katajan marjoja eli käpyjä voi poimia metsästä jokamiehenoikeudella. Se on iso urakka ja hyvin tär keä juttu, koska ruokaa tulee yhteen sä satoja kiloja. suomenluonto.fi 9 1 KORJAAN SATOA. Omavaraopisto sijaitsee Valtimon Rasimäellä, joka on nykyisin osa Nurmesta. Syyskuu on omava raistaloudessa elävälle ehdot tomasti kiireisintä aikaa. töön käsityömateriaaleja. Ks. tietokantaan merkitty myöhäi sin havainto on vuodelta 1974 marras kuun 10. Käytännössä vain lepään, mutta vähitellen voin alkaa tehdä myös talvitöitä ja ottaa aikaa harras tuksille. Kaupallista keruuta ei Suomessa kuiten kaan juuri harrasteta, ja ulkomailta saatavat marjat ei vät kelpaa, koska niiden maku ei ole yhtä pehmeä. Sekä vihreät ja karvaat että siniset ja makeat marjat kelpaavat mausteeksi. Luen kirjoja ja teen käsitöitä. Syyskuussa on nostettu peruna, ja lokakuussa kor jaamme kaiken lopun sadon: porkka nan, palsternakan, kaalit, nauriit ja lantut. Oma varaopiston syystalkoot pide tään lokakuussa, ja niiden jär jestely sekä itse talkoot vievät minulta puolitoista viikkoa. Viljelemme paljon kasvik sia ja juureksia itse. Suomessa sitä ha vaitaan eniten elo–syyskuulla, mutta yksittäisiä yksilöitä vielä paljon myö hemmin. Marjojen paras sesonki taas on syys–lokakuussa. 3 kuun puolivälissä, alkaa ihana levon aika. Ari Vuorion Pyhtään Ristisaaressa tekemä havainto vuodel ta 1998 on kahta päivää aikaisempi. Nyt ehtii vielä keräämään. Katajanmarjoja on vanhastaan käytetty rohtoi hin sekä graavikalan ja riistan maustamiseen, mut ta tislaamoilla se on mennyt ginin ja muiden viinojen mausteeksi. Luonnontieteellisen keskusmuseon Laji.. Niitä käytetään vain eri tavalla. Ensi vuo den omavarakurssia varten tarvitaan lisää viljelyalaa, joten olemme aloitta neet uusia kasvimaita. Talkoissa val mistelemme niitä ensi kevättä var ten, ja keräämme kurssilaisten käyt töön käsityömateriaaleja. Maria Dorff on Valtimolla asuva omavaraopiston opettaja. päivältä. Elän perheeni kanssa hyvin pitkälti omavarai sesti. 2 JÄRJESTÄN TALKOOT. Kiertokiitäjä (Agrius convolvuli) on Afri kassa elävä kiitäjälaji, jota vaeltaa vuo sittain Eurooppaan. 10.11.
Ruokaviraston erikoistutkija Marja Isomursu kertoo, että vesilinnuista löy tyy myös kapseloituneita hauleja. Lyijyn tiedetään myös aiheuttavan ane miaa ja altistavan taudeille. TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA VE SA H U TT U N EN L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Lyijyhaulit myrky. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi LYIJYHAULIEN HAITAT eivät rajoitu pel kästään vesilintuihin, tuore brittiläistut kimus osoittaa. BirdLifen mukaan jopa miljoona vesi lintua kuolee vuosittain lyijymyrkytyk seen Euroopassa. Lyijymyrky tyksestä kärsivät linnut ovat siten help poa saalista petoeläimille. Lisäk si merkittävää on, että se lyijy, jota myr kytyksistä kärsineistä haukoista löytyi, vastasi isotooppisuhteiltaan lyijyhauleja. Environmental Pollutionlehdessä jul kaistu tutkimus paljasti, että metsästys aikana kuolleiden lintujen lyijypitoisuus oli suurempi kuin muina aikoina. ”Lyijy on haitallista pieninäkin määri nä”, Marja Isomursu muistuttaa. ävät maallakin Bri iläistutkimuksen mukaan lyijymyrkytykseen kuolleiden hiirihaukkojen lyijy on peräisin hauleista. Hiirihaukat al tistuvat lyijylle syömällä haaskoja, maas toon jääneitä saaliita tai haavakoita. Maksasta löytyvä lyijy kertoo tuoreesta myrkytyksestä, reisiluun korkea pitoisuus puolestaan pitkäaikaisesta altistumisesta. Lyijylle altistuneilla kyhmyjoutsenilla on kohonnut riski törmätä voimalinjoihin. Nämä linnut ovat saaneet haulista osuman, mut ta jääneet henkiin. Haitallisen korkeita lyijypitoisuuksia löytyi kahdeksasta prosentista kuolleina löytyneiden haukkojen maksoista ja kym menestä prosentista lintujen reisiluista. EU kielsi syyskuussa lyijyhaulien käy tön ja hallussapidon kosteikoilla. IsoBritanniassa yli 80 prosenttia met sästyssaaliista on fasaaneja ja peltopyitä, jotka eivät elä kosteikoilla. ”Tanskalaisessa tutkimuksessa löydet tiin kapseloituneita lyijyhauleja noin 20 prosentista tutkituista lyhytnokkahan hista”, Isomursu kertoo. Ruotsissa ne gpslähettimillä varuste tut maakotkat, joiden kehosta löytyi lyi jyä, lensivät terveitä lintuja matalammal la ja liikkuivat niitä vähemmän. Kostei koiksi luetaan myös turvemaat, joten kiel to tulee koskemaan suurta osaa Suomea. Hauli voi saalislin nusta päätyä myös petolinnun elimistöön
Laulujoutsenilla yleensä ruokatorvi halvaantuu. ”Tavoitteena on, että pyynnistä tulisi jatkuvaa”, Toivola sanoo. . Lyijymyrkytykseen kuolleiksi todetaan yleensä merija maakotkia sekä lauluja kyhmyjoutsenia. RK. Suojelujärjestö Audubonin mukaan kuolleita lintuja on satoja tuhansia, jopa miljoona. Petolintu menettää lentokykynsä eikä pysty enää saalistamaan, joten se nääntyy, ja lopulta ehkä sydän pettää. Työ tä Sotkahankkeessa riittää aina kin vuoden 2025 loppuun saakka. RK Suomessa lintuja kuolee liikenteessä joka vuosi arviolta 3 miljoonaa yksilöä, kissojen tappamina 1,7 miljoonaa ja metsästyksessä miljoona yksilöä. Yhdistys on pyytänyt minkkejä ulkosaaristossa, sekä te hostanut supikoirien pyyntiä si säsaaristossa gpspantojen ja riis takameroiden avulla. Riistapäällikkö Mikko Toivola Suomen Riistakeskuksesta ker too, että työ on lähtenyt hyvin käyntiin. Tavoitteena on luoda linnuille vieraspedoista vapaita pesimäalueita. ”Kuolema lyijyyn on hidas ja tuskallinen.” Vieraspetojen pyyntiä tehostetaan saaristossa Lintujen joukkokuolemia USAssa ”Uhanalaisten lajien metsästäminen kiellettävä” KU VA M AR JA IS O M U RS U Ruokaviraston luonnonvaraisten eläinten tautien erikoistutkija Marja Isomursu Elokuussa tehty kansalaisaloite vaatii uhan alaisten rauhoittamattomien ja riistalajien metsästyksen kieltämistä metsästyslailla. Lyijy haittaa hapensaantia ja hermoston toimintaa, ja aiheuttaa halvaantumisia. Heikentyneeseen lintuun iskeneet taudit ja loiset voivat jouduttaa kuolemaa. Lin tujen kuolinsyytä ei ole vielä pystytty selvit tämään, mutta sen yhdeksi syyksi on ehdotet tu laajoja tulipaloja, jotka ehkä pakottivat lin nut muuttomatkalle ennen kuin ne ehtivät ke rätä riittävät energiavarastot. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Lyijypitoisuus tutkitaan maksasta ja munuaisista, mikä kertoo akuutista myrkytyksestä. USAsta ja Meksikosta on löytynyt massoittain kesken muuttomatkan kuolleita pikkulintuja. Se ei ole ihme, sillä lyijyhaulien käyttö muualla kuin vesistöjen äärellä on sallittua. Merikotkia tutkitaan Ruokavirastossa eniten, noin 30–40 lintua vuodessa. RK Saaristoluonnon hoito ja suojelu yhdistys on tänä vuonna laajenta nut vieraspetojen pyyntiä Saaris tomerellä ja läntisen Uudenmaan saaristossa. Työtä teh dään ympäristöministeriön Sot kahankkeen tuella yhteistyössä Metsähallituksen, Suomen Riista keskuksen ja paikallisten metsäs täjien kanssa. Koska tapauksia paljastuu joka vuosi, se kertoo, että lyijyä löytyy ympäristöstä. Lintu yrittää kuitenkin syödä, jolloin ravinto tukkii sen ruokatorven. On vaikea arvioida kuinka laajasti lyijy vaikuttaa linnustoon. Niistä 12, kuten pyy ja haapana, on lin tuja ja kolme nisäkkäitä, kuten kuvan ahma. Uhanalaisia rauhoittamattomia ja riistalajeja on 15. . Lajeista kuitenkin vain punasotka sekä silmälläpidet täväksi luokiteltu tukkakoskelo on rauhoitet tu 31.7.2021 saakka. Lisäksi metsähanhen alalajit tundra ja tai gametsähanhi ovat massamme uhanalaisia, ja alli on kansainvälisesti vaarantunut. ”Tänä vuonna metsästäjät ovat kartoittaneet uusia alueita”, hän sanoo. Hoitoalueita on 13, joilla kullakin on 100–150 saarta. Uhanalaisten lajien suojelu menee hukkaan, jos niitä samaan aikaan met sästetään, aloitteessa todetaan
Suojelu lisääntynyt – mutta liian hitaasti Valtakunnallinen metsien inventointi paljastaa muutokset metsien monimuotoisuutta tukevissa piirteissä. Yksi kymmenestä ei avohakkaa Kolme neljästä metsänomistajasta pitää edelleen avohakkuuta sopivana hakkuutapana, Metsänomistaja 2020 -tutkimus paljastaa. Kanahaukkametsät ovat arvokkaita elinympäristöjä, suojeltujen metsien ala kasvaa liian hitaasti. SUOJELU ME TSÄTALOUS MONIMUOTOISUUS 12 suomenluonto.?. Suojelualueiden määrä on Etelä-Suomessa kasvanut 35 vuodessa 17-kertaiseksi, mutta kattaa Etelä-Suomessa edelleen vain 3,5 prosenttia metsistä. Biological Conservation -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kanahaukalle sopii vain kolme prosenttia keskisuomalaisista metsistä, ja ne sijaitsevat yleensä suojelemattomilla yksityismailla. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Haukkametsien suojelua tehostettava Kanahaukka elää vanhoissa kuusikoissa, joilla on arvoa muidenkin lajien elinympäristöinä. Joka kymmenes metsänomistaja ei avohakkaa metsiään lainkaan, ja jatkuvan metsänkasvatuksen suosio onkin nousussa. Haukkametsät usein hakataan, mikä näkyy kanahaukkojen taantumisena. Vanhojen metsien ala nousi ensin 1980-luvulta 2000-luvulle, mutta on sitten uudelleen pienentynyt. Muut kuin avohakkuuseen tähtäävät metsänhoitotavat tulivat lailliseksi vasta 2014 tehdyn metsälain muutoksen myötä
Tapaus oli Australian synkin, eikä yhtä suurta määrää rannalle ajautuneita valaita ole nähty monesti muuallakaan. Protect Our Winters -järjestön perustaja Niklas Kaskeala 18.9. Liikakalastus on romahdutt anut tonnikalojen kannat ja miekkavalaiden poikasia on takertunut kalastusvälineisiin. Tutkijat uskovat nuorten miekkavalaiden uteliaisuuden johtaneen rajuihin kohtaamisiin. Syytä ei tiedetä. Sanomalehti Guardianin mukaan 110 valasta onnistutt iin pelastamaan. WWF:n kiljuhanhityöryhmä tarkkaili hanhia koko lepäilyn ajan ja varoitti paikallisia metsästäjiä rauhoi tettujen ja erittäin harvinaisten kiljuhanhien vierailus ta alueella. Valaiden ajautuminen rantaan ei tiett ävästi johtunut ihmisistä, vaan syy oli ilmeisesti luonnollinen. Miekkavalaiden oudot hyökkäykset Heinä–syyskuussa Gibraltarin salmen ja Pohjois-Espanjan välillä on satt unut yhteensä 27 poikkeuksellista miekkavalaiden ja huviveneiden kohtaamista. RK TUNTEMATON VA SE M M AL LA SI VU LL A TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN JA KU VA ES A ER VA ST I / VA ST AV AL O . Miekkavalaat seuraavat keväisin sinievätonnikaloja Välimereen ja loppukesällä Biskajanlahdelle. KU VA T TA PI O KO ST ET JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y.. Nämä älykkäät eläimet eivät luonnossa käytt äydy aggressiivisesti ihmisiä kohtaan. Ensin löytyi viiden kiljuhanhen parvi 15.9. RK SAHALEHTI Stratiotes aloides Sahalehti kasvaa ravinteikkaissa ja neutraaleissa järvissä pohjaan heikosti juurtuneina, laajoina kasvustoina. Suomesta tunnetaan vain naaraskasveja, joten laji ei pysty lisääntymään suvullisesti. Lisäksi vedenalainen melu stressaa Gibraltarin äärimmäisen uhanalaista kantaa. JESSICA HAAPKYLÄ 360 pitkäeväpallopäätä kuoli 470 pitkäeväpallopäävalasta ajautui rantaan Tasmaniassa syyskuussa. Keväisin kiljuhanhet pysähtyvät Pe rämeren rannikolla säännöllisesti. Myyrien puutteessa petoeläimet syövät lintujen munia ja poikasia. syyskuuta ja löytyivät kolme päivää myöhemmin tal vehtimisalueelta Kreikan Kerkinijärveltä. RK Kiljuhanhia Limingassa Ilmastoahdistus ei johdu ilmastonmuutoksesta. , ja pian tarkemmassa etsinnäs sä lintuja löytyi 27. Twi erissä. Kun kukat kehittyvät, kasvin ote pohjasta irtoaa ja se nousee pintaan. Yhtä lintua lukuun ottamatta kaik ki hanhet olivat vanhoja yksilöitä. SU RK EA PESIM ÄV UOSI Lapin luminen kevät sekä myyräkannan romahdus haittasivat kiljuhanhien pesintää Norjassa. Syysmuutolla on nähty vain yksi nuori lintu. Miekkavalaat törmäilivät veneisiin ja purivat niiden kölejä. Se johtuu siitä, että päättäjämme eivät tee lähimainkaan tarpeeksi sen hillitsemiseksi. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T ÄÄRIMMÄISEN UHANALAISET kiljuhanhet pysähtyivät syysmuutolla Liminganlahdella ensimmäistä kertaa noin 50 vuoteen. Kiljuhanhet jatkoivat muuttomatkaansa 19. Nykyään se kasvaa hajanaisesti eri puolilla Suomea Kittilää myöten. Raadonhajuiset kukat vetävät puoleensa kärpäsiä
KUVAT ARI KUUUSELA TEKSTI ANTTI HALKKA K O H TA A M I S I A. 14 suomenluonto.fi Viehkeä valkoturkki Ari Kuusela seuraili albiinon oravan puuhia Turussa
Yhdysvalloissa on tutkittu, että albiinoita oravia esiintyy eniten taajamissa, mikä voisi johtua juuri pe tojen vähäisyydestä. Albinismi haittaa eläimen näköä, mutta eniten hä märänäölle tärkeiden sauvojen toimintaa, ja niitä ora valla on päivänisäkkäänä aika vähän. Orava oli yhtä vilkas liikkeissään kuin muutkin pörröhännät. Kun pigmentti puuttuu sil mistäkin, verkkokalvon verisuonien väri tulee esiin. Näin voi käydä myös niin sanotuille leukistisille oraville, jot ka ovat vaihtelevan valkoisia, mutta eivät albiinoja. Kun oravia on miljoonia, valkoturkkeja pi täisi olla paljon enemmän. i olevan takaa-ajajan asemassa. Albiinogeenejä on joka tapauksessa seudulla, jo ten uusiakin punasilmiä syntynee vielä. Kahden kantajankin jälkeläisistä albiinoina syntyy vain yksi neljästä. 2. Ihmisellä albinismi on yh tä tavallista kuin nisäkkäillä keskimäärin. Talven jälkeen oravaa ei liene nähty. Albiino geenejä on paljon enemmän, nisäkkäillä noin joka seitsemännelläsadalla. TURUN ALBIINO-ORAVA on nähty jälleen tänä syksy nä. 3. 3. Kuuselan mu kaan orava liikkui aivan kuin muutkin oravat. 1. ALBIINOT ORAVAT ovat hyvin harvinaisia. Albiinopoikanen kuitenkin syntyy vain, jos se saa geenin molemmilta vanhem miltaan. Voi olla, että valkea vä ri on metsässä liian näkyvä, ja valkoiset oravat jou tuvat helposti esimerkiksi näädän saaliiksi. 4. Puuta kierrettäessä valkoinen orava näy. 4. Se tutki ympäristöään aktiivisesti. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 TURKUL AISELL A OMAKOTIALUEELL A oli viime vuoden loppusyksyllä liikkeellä valkoinen orava. SUOMESSA ALBIINOITA oravia havaitaan melkein jo ka vuosi. Se ajoi muun muassa tavallista lajikumppaniaan takaa puun rungon ympäri kieppuvana vilinänä. Luontokuvaaja Ari Kuusela lähti dokumentoimaan ta pausta. Kuten kuvista huomaa, kyseessä on aito, punasilmäinen albiino. Niitä on korkeintaan yksi kymmenestätuhannesta. 1.. 2
16 suomenluonto.fi Heikki Willamo on kuvannut vuosikymmenet vanhan metsän asukkaita, hakenut sijansa samoista metsänrippeistä.
Kuhmo, 2017.. suomenluonto.fi 17 Metsä minussa TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO Karhu
Nuo ajat ovat takana. Vanhoista koti metsistäni on keitetty sellua, ja uudet puut päätyvät kattilaan yhä nuorempi na – niistä ei koskaan synny metsiä. Parhaina vuosina puolen peninkulman säteellä kodistani oli kolme asuttua kanahaukkareviiriä. 18 suomenluonto.fi OLEN METSÄIHMINEN, vanha metsä on mielenmaisemani. Pyyt vihelsivät korpien reunamilla ja silloin tällöin edestä rymäh ti lentoon metso. Noita pieniä siivekkäitä löysi sil loin jokaisesta varttuneesta metsästä, ne olivat sopivan pelottomia kuvattavik si, hääräilivät metsän sieluina ja auttoi vat minua löytämään tapani valokuva ta vanhan metsän hämärissä huoneissa. Muutimme vaimoni kanssa maa seudun rauhaan vuonna 1987, ja siitä läh tien kohtuullisen hieno metsä alkoi koti oveltani, ja vielä parempaa löytyi heti tien toisella puolella. Lähdin metsäretkel le, intohimon siivittämälle matkalle, jos ta näillä näkymin tuli loppuelämäni mit tainen. Se on ollut jollain ta valla tärkeä osa elämääni niin kauan kuin muistan, ja työmaani yli kolme vuosikym mentä. Niillä oli kullakin omat suosikkipaikkan sa metsän sisällä, ja luonteiltaankin ne oli vat sopivan erilaisia. Kaikki alkoi tiaisista Palataan noihin 1980luvun lopun vuo siin. Kuusitiainen: peloton veijari, aina vähän rähjääntyneen näköi sessä höyhenpuvussaan. Olin ajautunut luontokuvaajan am mattiin, puuhastellut niin pikkunisäk käiden kuin hyönteistenkin parissa, mut ta maalle muuton myötä minulle avautui lopulta mahdollisuus omistautua metsän valokuvaamiseen. Hömötiainen: parven runsaim. Ny kyään on vaikea löytää edes mukavia sie nestyspaikkoja joutumatta taimikkoihin tai hakkuurisujen viidakkoon, myllerre tyistä murrokoista puhumattakaan. Metsätiaiset toimivat alusta asti op painani. Tutkin paikkoja, etsin mieleni mai semaa, opiskelin metsän elämää ja sen va lokuvaamisen aakkosia. Töyhtötiainen: metsätonttu hiippalakissaan, hieman pi dättyväisempi, mutta aina asioitaan tiri semässä
suomenluonto.fi 19 Närhi. Suomusjärvi, 2019.
Olemme menet täneet sekä metsän että ymmärryksen sii tä, mitä metsä on. Kun on saanut kokea vanhan aarnion, istunut sen pehmeällä sammalella noja ten selkäänsä haapavanhuksen uurtei seen tyveen ja kuunnellut yöhön hiljen tyvää metsää, tajuaa perinpohjaisesti, mi tä olemme menettäneet. Kartta paljasti pienten suojelualueiden Kanahaukka. Tällaisin aatoksin ryhdyin selvittä mään, mitä kotiseutuni metsistä oli jäljel lä. Hämärissä huoneissa Olen nähnyt, minkälaista kirveenkoske maton eteläsuomalainen metsä on. 20 suomenluonto.fi pana lajina oksilla kieppumassa, vaaleana ja siistinä, musta myssy silmille vedetty nä. Kisko, 1993.. Puro notkojen saniaisviidat, korvet ja pikku suot, rantametsät tervaleppineen, kääpien kylät maapuiden kyljillä, muurahaiskeko jen kaupungit, haukat, pöllöt, tiaiset – ko ko metsässä kuhiseva elämä muutaman peninkulman säteellä. Ei tarvitse tietää pal joakaan ymmärtääkseen, kuinka moni muotoisen elämän keidas tuollainen met sä on. Ajat muuttuivat, omistajat vaihtuivat, ja säästömetsätkin silputtiin sellukattiloihin. Karut kalliomänniköt putoavat jyrkäntei nä tiheiden kuusikoiden syliin, jossain on multava lehtolaikku pähkinäpensaineen, aluetta halkovat Salpausselät kätkevät ty villeen lähteitä ja pettäviä hetteitä. Natura pelasti muutamia, vihonviimeisiä jäljellä olevia on viime vuosina säästynyt Metsoohjelman an siosta. Avohakkuut ja ojitusinto olivat tärvelleet niistä valtaosan, mutta unoh tuneita takamaita ja vanhemman suku polven säästömetsiä oli paljon nykyis tä enemmän. Toki kotiseutuni metsät olivat tuolloin olleet jo kauan tehometsätalouden puris tuksessa. Suu rimmat ylispetäjät ovat kahden sylen pak suisia, hopeakylkiset kelot tavoittelevat taivaita, jättiläishaapojen rungot ovat kää pien, jäkälien ja sammalten asuttamia, ja siellä suojassa uusien puiden sukupolvet sekä maassa retkottavat vainajat sulassa sovussa keskenään. Metsäläisiä kaikki tyyni, kukin omal la tavallaan. Useimmat elävät vain muistoissa. Reviirini Uudenmaan ja VarsinaisSuo men rajamailla ei ole maamme metsäisin tä seutua, mutta pienipiirteisyydessään ja vaihtelevuudessaan se on vailla vertaa
Valokuvaajana pidän kiinni näistä het kistä. Löysin myös hienoja paikkoja, tiheitä ja hämäriä metsiä, joissa muutaman kym menen hehtaarin alueelle mahtui suuri erilaisten biotooppien kirjo: puron kaar toa, lähteikköjä, suuria haapoja, kosteita, sammalen peittämiä jyrkänteitä sekä pal jon lahopuuta kääpien ja hyönteisten asua. Kun illan hämärä hiipii vanhojen pui den alle, metsä kasvaa suureksi. Kohtalonyhteys Olen kuvannut kanahaukkojen ja huuh kajien elämää, etsinyt karhun henkeä kaukaa Kuhmosta, mutta tiaiset ovat ai na olleet seuranani. Kaiken kaik kiaan on kuitenkin hienoa, että palaset on rauhoitettu, ja luonnolle annetaan mah dollisuus. Katsomalla lähelle tu tuissa kotimetsissäni uskon ymmärtävä ni enemmän kuin kulkemalla kauas. Lohja, 1994.. Kivenhei ton päässä oleva raja häipyy mielestä, sa moin sen toisella puolella oleva maailma: hakkuuraiskiot, taimikot, pellot, asutus ja tiet – se, mitä kotiseutuni oikeasti on. Lin nut tulevat tutuiksi, tiedän milloin yövil kan pienet kukat ovat parhaimmillaan. Istun ja tarkkailen elämää ympäril läni, etsin kuvia. suomenluonto.fi 21 ilahduttavan runsauden, mutta maasto käynnit osoittivat useimmat varttuneiksi talousmetsiksi, joissa metsän merkit lois tivat poissaolollaan. Ne kuuluvat metsään, Töyhtötiainen. Ne paranevat tieten kin vuosien saatossa, alkavat näyttää yhä enemmän oikeilta metsiltä, mutta palaa ko kadonnut elämä niihin
Nämä viisi muodostivat paikan tiaisklaa nin, joka parikymmentä vuotta sitten oli si ollut jäsenmäärältään kolmin tai nelin kertainen, enemmistönään hömötiainen. Runsaat puolensataa vuotta sitten hömötintti oli maamme nel jänneksi runsain lintu, nyt sitä saa hake malla hakea. Päädyin perustamaan runsaan kym menen hehtaarin rauhoitusmetsään pie nen ruokinnan – rasvaa ja maapähkinä murskaa tiaisille ja tikoille. 22 suomenluonto.fi tekevät siitä tutun ja kotoisan, niiden puu te saa metsän tuntumaan tyhjältä ja au tiolta. Ennen metsätiaisia oli kaikkialla, mis sä liikuin, nyt ne löytää helpoiten uhan alaisten listalta. Jälkimmäisen kohtalosta on taitettu peis tä puolesta ja vastaan, mutta rajua vähe nemistä ei kukaan metsissä liikkuva voi vakavissaan kieltää. Rajasin työkentän kol men peninkulman säteelle kotiovelta ni, viimeiset vuodet kuvasin lähimmissä säästömetsiköissä – niiden metsien rip peissä, joissa olin kuvannut jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Palokärki. Tunnen tiaisiin vahvaa kohtalon yhteyttä. Ensimmäistä hömötiaista sain odottaa, mutta lopulta niitä oli kaksi, samoin töyh tötiaisia, kuusitiaisia pitkään vain yksi. Suomusjärvi, 2020.. Näissä tunnelmissa syntyi päätös kir jasta Metsä minussa, jonka satoa näidenkin aukeamien kuvat ovat. Viikossa pai kalle oli löytänyt luvuton joukko tali ja si nitiaisia, muutama närhi ja käpytikka se kä yksi orava. Tali ja varsinkaan sinitiaisia ei metsäpai kalle olisi eksynyt kuin muutama. Se on osin retro spektiivinen katsaus metsävuosiini, mut ta suurin osa kuvamateriaalista on ennen julkaisematonta. Pakenemme yhdessä viimei siin metsiin, erotuksena se, että tinteillä on pelissä henki, minulla korkeintaan mie lenterveys. Töyhtötiainen on vaaran tunut, hömötiainen erittäin uhan alainen
suomenluonto.fi 25 Vain raapaisu isosta lajikirjosta Muutos on salakavala. Karhu. Sen jälkeen edessä voi olla tilanne, jossa mi tään ei ole enää tehtävissä. Kuvat eivät toisi keskusteluun mi tään uutta, sillä jokainen lienee tietoinen siitä, että puuta hakataan kovalla kädellä ja kiihtyvällä vauhdilla. Onko lahopuiden si suksissa elämää. Kuvaan van han metsän asukkaita, niitä jotka tarvit sevat selviytyäkseen monimuotoisen metsän. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa, mut ta onko sittenkään. Samat kysymykset jokai sen säästömetsikön kohdalla, ja aina vail la vastausta. Pohdin paljon kätkettyä elämää, jo ta silmäni eivät näe ja johon tietoni eivät ulotu. Entä sam malet ja jäkälät. Kuhmo, 2017.. En usko siihen. Pitäisikö minun kääntää kame rani kohti raiskioita ja ojikoita, kertoa, mil tä kotiseutuni todellisuus valtaosin näyt tää. Kät keytyykö vanhojen puiden rosokaarnan uurteisiin rikas ja monipuolinen selkä rangattomien lajisto. Olen monta kertaa istunut metsässä ympärilläni kaik ki silmin nähtävät vanhan metsän merkit: Eriikäisiä, kokoisia ja lajisia puita, koh tuullisen pitkä lahopuujatkumo, pökkelöi tä, ojittamaton korpilaikku jne. Onko kääpien joukos sa muitakin kuin jokapaikan lajeja. Viimeiset vuodet olen miettinyt omaa valokuvaamistani ja sen motiiveja erityi sen paljon. Yritän välittää kokemani hetket, sen ainutlaatuisen tunnelman, jonka löy tää vain oikeasta metsästä. Haluaisin ymmärtää monimutkai set ketjut, riippuvuussuhteet ja yhteis elon muodot, jotka metsässä vallitsevat ja jot ka tekevät siitä monimuotoisuuden keh don. Olisiko siitä jotain hyötyä. Haluan näyt tää eläimet yksilöinä, joiden elämällä on merkitystä. Valokuvaajana raapaisen vain lajikir jon pintaa. Olen valinnut toisen tien. Toisaalta haluan katsella niitä kotonaan metsän keskellä, arkipuuhiensa parissa. Ovatko pitkälle eri koistuneet hyönteiset löytäneet jatkuvas ti elintilaa vai ovatko ne kadonneet vuo sina, jolloin niillä ei ollut kotia. Ennen kaikkea haluan, että kuvis sani lepää metsän henki. Se hiipii hitaasti ja näennäisen huomaamatta, kunnes saa vuttaa jonkun rajan ja alkaa kiihtyä
26 suomenluonto.fi Pellolta purkkiin, korvesta kuivuriin TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT HEIKKI ERIKSSON korvesta kuivuriin TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT HEIKKI ERIKSSON Tutustuimme villin ja viljellyn sadon ekologisiin säilömistapoihin, hapatukseen ja kuivaamiseen.
Mieluummin hän kerää luonnosta val mista syötävää kuin kitkee rikkaruohoja. Emme ole tulleet tänne kuiten kaan kahvittelemaan, vaan oppimaan luonnosta kerättävästä ruoasta ja sen säilömisestä. Innostus kasvoi niin suureksi, että Suomela opis keli luonnonkasvien, sienten ja marjojen käytöstä it selleen ammatin. Toisin kuin miehensä, Suomela kertoo olevansa laiska viljelijä. suomenluonto.fi 27 E spoolaisen kerrostalokolmion oven avaa luonnontuoteneuvoja Maija Suomela. Hän tunnustaa rakastavansa kerää mistä, ja samalla se on hyvä syy päästä lähiluontoon. Suomela ei kuitenkaan ole se intohimoisen marjasta jan arkkityyppi, joka poimii sukulaistenkin pakasti met täyteen. Hänen kumppaninsa, puutarhuri Kimmo Englund jynssää tiskialtaan ääressä porkkanoita. Suomela kutsuu peremmälle ja menee pian keit tiön pöydän ääreen jatkamaan kaalin pilkkomista. Keväällä ruokalistalla ovat monet villivihannekset, kuten vuo Maija Suomela ja Kimmo Englund keräävät villiyrttejä ja kasvattavat ruokaa palstalla.. Villiyrttiöljyä Suomela käyttää ruoanlaittoon ja kosmetiikan tekemiseen. Vaikka kello on vasta aamuyhdeksän, ovella tuoksuvat vastapaistetut leivon naiset. He ovat teke mässä hapankaalia. Hän kerää ja käyttää kasveja monipuo lisesti ruoanlaitosta ihonhoitoon. Sato talteen Suomela on kerännyt siankärsämön lehtiä ja tehnyt niistä alkoholiuutosta, jota hän ottaa muutaman tipan kerrallaan flunssaan
Sotien jälkeen kotitarveviljely oli pakon sanele maa, mutta nyt viljelyn suosio on taas ollut kovassa nousussa. Hän poistaa siitä lehdet ja panee varren sieme nineen päivineen kuivuriin. Hän kehuu nii den tuoreutta ja hyvää makua talvisen lanttukuurin jälkeen. Villiyrtit ja sienet säilyvät hyvin kuivattuina.. Syyskuun puolivälissä satokausi alkaa hiipua. Suomela kerää siemenet katkaisemalla kasvin lat van. Itse viljelty ja kerätty ruoka on ekologista lähiruo kaa. Siementen maku on mieto, mutta tuoksu kuuluu selvästi nokkoselle. Maija Suomela raottaa litran kokoisen peltipurkin kantta ja näyttää siemensaaliinsa. Nokkosella on koiraspuoliset hedekasvit, jotka tuottavat siitepölyä, ja naaraspuoliset emikasvit, joissa siemenet kehittyvät. Tietyn villivihanneksen tai yrtin satokau si voi olla todella lyhyt, Suomela kertoo. Englundin palstalla viljellään ilman torjuntaai neita, ja maata lannoitetaan kompostilla. Suomela ja Englund hankkivat ensiksi kuivurin, jolla kuivattiin marjoja ja villiyrttejä. Nokkosesta kombuchaa Suomela ehti hiljattain kerätä nokkosen siemeniä, ennen kuin ne ehtivät karista maahan. Tutkimustietoa nokkosen terveysvaikutuksista on vähän. Suomela käyttää nokkosen siemeniä omassa mys lisekoituksessa ja nauttii niitä veteen sekoitettuna flunssan torjuntaan ja vetämättömään oloon. Nokkosesta käytetään yleensä lehdet ennen kukintaa pinaatin ta paan, mutta siemenetkin kelpaavat syötäväksi. Silloin pitää kerätä sato nopeasti ja tietää, kuinka sen voi säilöä. Ennen purkitusta hän kariste lee siemenet sihdin läpi, jotta nokkosen poltinkarvat eivät päädy siemenpurkkiin. 28 suomenluonto.fi henputki, maitohorsma ja nokkonen. Sienten lisäksi voi vielä löytää ainakin puolukkaa, karpaloita, pihlajanmarjoja ja marjaaroniaa. Yhdistyksen pyörittämä siementen verkkokauppa kävi keväällä kuumana. Talvisaikaan Suomelan ja Englundin ruoka pöytään ostetaan välillä kaupankin kasviksia, mutta he pyrkivät syömään enimmäkseen itse keräämään sä ja kasvattamaansa, sekä ruokaosuuskunnan kas viksia ja viljatuotteita. Suomela ker too, että hapattamisessa ja kuivaamisessa on se hy vä puoli, että säilötyt tuotteet eivät vie tilaa pakka sessa ja kuluta jatkuvalla syötöllä sähköä. Ensin Englundille ja Suomelalle syntyi halu kerätä ruokaa ja viljellä sitä itse. Varret voi myös kuivat taa ripustamalla ne kimppuina väljästi roikkumaan. Heteet ja emit ovat var ren latvaosassa: emit roikkuvat alaspäin, heteet sii rottavat ulospäin. Loput siemenet Suomela riipii irti kuivista varsista. Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohta ja Katja Uski kertoo, että koronakriisi muistutti ih misiä omavaraisuuden merkityksestä ja aiheutti jo pa pienen hullaantumisen. Nokkosten siemenistä tehtyä uutetta käy tetään muun muassa eturauhasen hyvänlaatuisen ja lievän liikakasvun oireiden hoitoon. Englund neuvoo kuinka hapankaalin saa onnistumaan. Nokkonen sisältää muun muassa antioksidantte ja, vitamiineja, kivennäisaineita, steroleja ja fenoleja. Alle laitetaan paperi, josta varisseet siemenet on helppo kerätä talteen. Säilömistaidoista on hyötyä myös villiyrttien ke räilijälle. Kun satoa tuli, sitä piti ope tella säilömään, koska kaikkea ei saatu kulumaan he ti
suomenluonto.fi 29 Nokkosuutteen, kuten kaikkien luonnonlääkkeiden vaikutukset, ovat kuitenkin puutteellisesti tut kittuja, Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito suosituk sissa kerrotaan. Pahimmillaan hapate voi pilaantua, jos väärät mikrobit pää sevät lisääntymään. Sen epäillään olevan kotoisin ItäEuroopasta tai Kiinasta. Maija Suomela käyttää nokkosen lehtiä kom buchajuoman raakaaineena. Kombucha on vähän kuin virvoitusjuomaa, mutta ei lainkaan niin soke rista, vaan lievästi hapokasta. Kimchi-salaatti syntyy hapattamalla. Luonnonlääkkeet sisältävät suuren määrän erilaisia yhdisteitä, joiden vaikutuksia ei tunneta. Luonnosta kerätyissä siemenissä si tosterolien pitoisuuden vaihtelevat, eivätkä ne imey dy yhtä hyvin kuin esimerkiksi kolesterolia alentavat kasvismargariinit. Suomela on opiskellut villiyrttien käyttöä.. Nokkos ta voi toki huoletta kerätä ruoaksi. Seuraavaksi Englund vaivaa kaalia vähän kuin tai kinaa, puristellen sitä voimakkaasti niin, että kaalis ta alkaa irrota nestettä. Englundin mielestä perushyvä hygienia riittää, ei tarvitse olla yli varovainen. Viljelijöiden parvekkeella on isot kasvatus astiat kurkuille ja chileille. Englund on saanut porkkanat pestyksi ja Suome la aloittaa niiden raastamisen. Säilöminen hapattamalla On aika siirtyä hapankaalin tekoon. Kasvisten lisäksi tarvitaan kulho, suolaa ja hapatus astia, esimerkiksi lasitölkki. Hapattaa voi mi tä tahansa kasviksia, mutta aloittelijan on kannattaa opetella hapattamista kaalin avulla, sillä se lähtee luontaisesti helposti hapattumaan. Lisäksi mikrobit tarvitse vat sokeria käymisenergiaksi. Nokkosen siemenet sisältävät muun muassa sito sterolia, joka on steroidien tapainen yhdiste. Siksi nokkosen siemeniä ei voi luo tettavasti käyttää kolesterolin alentamiseen. Hän tekee kombuchaa hapattamalla nokkosta tai horsmaa yhdessä teeleh tien kanssa. Sito sterolit voivat muun muassa vähentää solujen koles terolipitoisuutta. Kasvit ovat vallanneet suurimman osan tilasta, keskelle jää kapea käytävä. Hapattaa voi mitä tahansa kasviksia. Hapatuksesta huolehtii erityinen mikro biviljelmä, joka koostuu hiivoista ja bakteereista. Vil jelmä tunnetaan nimellä Volgan sieni, joka kuvaa juo man itäistä alkuperää. Tarvitaan puhtaat työ välineet ja kädet, lisäksi hapatettavat kasvikset pi tää pestä. Hapatuksen yhteydessä nou see usein esiin tarkkuus hygienian kanssa. Kaalin esikasvatus on tehty alkukeväällä olohuo neessa, missä kasvatushylly lisävaloineen seisoo nyt tyhjänä. Suomela maustaa kombuchan mustaherukalla, sitruunalla ja inkiväärillä
Ehkä tänä vuonna vihdoin onnistumme, Suomela sanoo toiveikkaana. Suomela vuoroin lusikoi seosta lasipurkkiin ja tii vistää sen sitten puunuijalla niin, että ilmakuplat nou sevat pintaan. Villivihannesten ja yrttien keräily on muuttanut Suomelan suhdetta vuodenaikoihin, erityisesti syk syyn. Alhaisessa pH:ssa haitalliset tai vaarallisetkaan mik robit, kuten botuliinia synnyttävät bakteerit, ei vät pysty lisääntymään. Suomelan suosikkihapate on valkosipulinen ha pankurkku. Suolatt ua kaalia vaivataan niin, ett ä soluneste irtoaa kaalista ja hapatt uminen alkaa. . Maun ja tuoksun pitää säilyä raikkaana. Kasviksia, kuten avo maankurkkuja, voi myös hapat taa kokonaisina suolavedessä. Sit ten hapankaali on valmista syötäväksi, mutta säilyy viileässä avaamattomana useammankin kuukauden. Sen teko ei kuitenkaan ole ollut helppoa, sillä kurkut pitää saada nopeasti maalta purkkiin ha pattumaan. Hapattumisen alkamisen tunnistaa jo samana päivänä tuoksusta. Säily vyyden saavat aikaan maitohappoa tuottavat baktee rit. 30 suomenluonto.fi Työhön voi käyttää myös puista perunanuijaa. Nyt hän odottaa pihlajanmarjojen keräämis tä ja sienimetsään pääsyä. Hapattumisen aikana purkkia ei saa unohtaa. Loka–marraskuinen har mauskaan ei silloin haittaa. . Jos pinnalle ilmaantuu pieniä hiiva pilkkuja, ne poistetaan. Hapankaali tiivistetään purkkiin puunuijalla. Kun kaali on hapattunut omalle suulle sopivaksi, purkki nostetaan jääkaappiin tekeyty mään vielä pariksi viikoksi. Kimmo Englund käytt ää hapankaalin tekoon myös hapatusruukkua.. He ovat hapattaneet kaalin ja kurkkujen lisäksi vihreitä papuja, nokkosta, suppilovahveroita, chilejä, raparperia sekä tehneet kimchiä, korealaista mausteista kaalisalaattia. Kaalin joukkoon lisätään suolaa, se aut taa nesteen irtoamisessa ja luo olot, joissa hapattuminen pääsee alkamaan. Purkitettua hapankaalia pidetään ensin noin viik ko huoneenlämmössä pimeässä. Hapattumisen alka misen tunnistaa jo samana päivänä tuoksusta. Hän laittaa mausteeksi mustapippuria ja valkosipulinkynsiä. Englund on pu ristellut kaalia nyt viitisen minuuttia, ja astian poh jalle on muodostunut selvä lammikko. Kaali on val mista purkitettavaksi. Englundin ja Suomelan hapatuskokeilut ovat jat kuneet nyt muutaman vuoden. Sitten kansi päälle. Suomela kippaa kaalin sekaan porkkanaraastetta ja sipulia
ömiksi, kasvin energia ei riitä marjojen kypsy. Tänä vuonna hyvillä mustikkapaikoilla kaikki tekijät loksahtivat kohdilleen, ja syntyi kelpo sato. i. Mustikan kukinta on kriitt isin vaihe hyvän marjasadon syntymiselle. a esimerkiksi Varsinais-Suomessa erinomainen. Jos löytämäsi kuollut tai sairas eläin on villisika tai löydät useita kuolleita tai sairaita eläimiä, ilmoitathan siitä välittömästi kunnantai läänineläinlääkärille! Kiitos avustasi. Hyvän sadon tiellä on vielä kaksi uhkaa: kuivuus ja toukat. ä jos mustikan kukinta osuu päällekkäin ojakellukan kukinnan kanssa, mustikan pölytys jää heikoksi. Yleinen tautiseuranta perustuu kansalaisilta, metsästäjiltä ja kalastajilta ympäri maata saatuihin eläinnäytteisiin. Näin syntyi marjavuosi VUOSI 2020 tullaan muistamaan historiallisena marjavuotena. umisella on väliä. Hyvän marjavuoden synty alkaa varpukasveilla jo satovuo. Lähetysohjeisiin pääset viereisen QR-koodin kautta ja nettiosoitteessa: https://www.ruokavirasto.fi/luonnonelaimet. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola kuvaa marjasatoa paikoitellen erinomaiseksi, ja kaikenkaikkiaankin hyväksi. Jos mi. a edeltävänä syksynä. ymään marjaksi. ämiseen. Pölytetyistä kukista kasvaa kesän aikana raakileita. ”Pitkän linjan hillastaja sanoisi, e. Ensimmäinen koetinkivi on talvi, erityisesti mustikalle, joka on herkkä pakkasvaurioille. äjiä puoleensa kuin magnee. Erityisesti toivotaan näytteitä ketuista, supikoirista ja villisioista. Peltola kertoo, e. u kymmenen asteen pakkanen tappaa noin puolet varvuista. KU VA M AU RI LE IV O Auta meitä luonnonvaraisten eläinten sairauksien tutkimisessa! Ruokaviraston villieläintautitutkimukset kohdistuvat lakisääteisesti vastustettaviin tauteihin sekä yleisen eläintautitilanteen seurantaan. areiden tai muiden perhosten toukat syövät mustikan varvut lehde. Lume. Kuivana kesänä marjat voivat jäädä pippurin kokoisiksi, tai varista kokonaan maahan. isin vaihe kukinnan onnistumiselle. Myös kukinnan ajoi. Hallat voivat viedä kukat, ja epävakainen tai kylmä sää voi haitata kimalaisten lentoa ja pölytystyötä. Runsasmetinen ojakellukka vetää pöly. ä tällainen hillavuosi koetaan kerran sukupolvessa”, Peltola sanoo. Mustikan osalta sato oli keskiarvoihin nähden hyvä, mu. omana aikana koe. Reipasta syksyä! KAT SO OHJ EET ! Ruokavirasto_Suomen_Luonto_0620_luonnonvar.indd 1 28.9.2020 14.55.15. Jos luonnossa liikkuessasi löydät kuolleen eläimen ja haluat auttaa meitä luonnonvaraisten eläinten tautien vastustuksessa ja tutkimuksessa, voit tehdä sen lähettämällä löytämäsi eläimen tai siitä otetun näytteen meille tutkittavaksi. Seuraavan vuoden sato riippuu siitä, kuinka moni näistä kukka-aihioista pääsee kehi. Jos talvi on runsasluminen, mustikka ja kukka-aihiot selviävät paukkupakkasistakin hyvin. Tällöin syntyvät silmujen suojaamat kukka-aihiot. Rainer Peltolan mukaan kevät on krii
L U O N T O T I L A S T O I N A Marjojen hyvä kemia TEKSTI ANTTI HALKKA KUVAT ISTOCKPHOTO GRAFIIKKA HANNA KAHRANAHO GRAFIKAN TIEDOT PIRJO MATTILA / LUKE / LUONNONVARAKESKUKSEN JA ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON TUTKIMUKSET 32 suomenluonto.fi ANTOSYAANIT MUUT FLAVONOIDIT PROANTOSYANIDIINIT FENOLIHAPOT ELLAGITANNIINIT 600 700 800 500 400 300 100 200 Mi ll ig ra m m a a sa t a a tu or ep a i no g ra m m a a ko h de n TYRNI JUOLUKKA LAKKA VADELMA PUOLUKKA KARPALO
Esimerkiksi ellagitanniinit eivät vaikuta suoraan. Marjat ovat monen yhdisteen tärkein lähde. Se voi hidastaa diabeteksen kehittymistä, ja vaikutusta voi ol la myös muistisairauksien ehkäisyssä. Tähän ei ole selvää vastausta. Marjaravinto edistänee verisuontenkin terveyttä. MIKÄ LUONNONMARJA ON TERVEELLISIN. Ne ehkäisevät tulehdusta, ja niiden eräitä syöpiä ehkäiseviä vaikutuksia tutkitaan. Kaikki bioak tiivit näyttävät myös hillitsevän erilaisia tulehdusreakti oita. Luken joh tava tutkija Pirjo Mattilan keräämän tiedon mukaan suo malaiset saavat marjoista ja marjatuotteista lähes 90 pro senttia antosyaaneista ja 99 prosenttia ellagitanniineista. Kaikki tässä käsitellyt yhdisteet ovat haitallisilta hapet tumisreaktioilta suojaavia antioksidantteja. Niiden hyödyt paljastuivat, kun huomattiin suolistokumppaniemme tuottavan niistä bioaktiivisia urolitiinejä. Sen päihittää viljellyistä kasveistakin selvästi vain marjaaronia, ehkä ruusunmarja kin. Kysymys on yllättävän vaikea. Pitäisi tietää, mikä marjojen bioaktiivi sista yhdisteistä on tärkein. Marjojen terveysvaikutuksien tutkiminen on vaikeaa, mutta eri asteista näyttöä siitä on jo sadoista tutkimuksis ta. Monipuolinen marjaravinto takaa monipuolisen kirjon yhdisteitä, joiden terveysvaikutuksista on näyttöä. SUOLISTON MIKROBIT ovat tärkeitä marjojen terveysyhdisteille. PROANTOSYANIDIINEJA on paljon puolukassa, karpalossa, pihlajanmarjassa sekä mustaherukassa. Antosyaanit hillitsevät tulehduksia ja edistävät hermoston ja silmien terveyttä. Monilla proantosyanidiineilla on tulehdusta lievittäviä vaikutuksia, ja ne edistävät myös sydämen ja verenkiertoelimistön sekä hermoston terveyttä. ANTOSYAANEJA on paljon mustikassa, juolukassa ja variksenmarjassa, mistä kertoo myös näiden marjojen tumma väri. FENOLIHAPPOJEN vaikutukset näyttävät olevan samantapaiset kuin antosyaanien ja proantosyanidiinien. Urolitiinien tuotos vaihtelee paljon eri ihmisillä. Kun kaikki terveelliset bioaktiiviset yhdisteet lasketaan yhteen, mustikka on vahvoilla. Ellagitanniineilla saattaa olla hyviä vaikutuksia veren rasvojen koostumukseen ja suolistomikrobistoon. ELLAGITANNIINEJA on lakassa ja vadelmassa. suomenluonto.fi 33 PIHLAJANMARJA VARIKSENMARJA MUSTAHERUKKA MUSTIKKA
34 suomenluonto.fi. Siellä Tove Jansson vietti liki 30 kesää. 34 suomenluonto.fi Saari, luoto, kari, haru TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT SANNA LEHTO kari, haru TEKSTI TEKSTI JOHANNA MEHTOLA JOHANNA MEHTOLA KUVAT KUVAT SANNA LEHTO SANNA LEHTO Klovharu on pieni ulkoluoto Pellingissä Suomenlahdella
36 suomenluonto.fi Kodikas 20 neliön mökki toimii niin makuuhuoneena, keittiönä, salonkina kuin verstaanakin. Mökissä on Janssonin ja Pietilän sinne jättämiä tavaroita.
38 suomenluonto.fi Klovharun keskellä on suojaisa laguuni, johon pienet tyrskyt eivät yllä.
Meri ja saaristossa vietetyt kesät näkyvät niin Janssonin teksteissä kuin hänen maalauksissaankin. ”Meri on noidankattila, jyrinät kuin tykinlaukauksia.” Luodon väriloistosta vastaavat muun muassa rantakukat, jotka kukkivat vielä myöhään syksyllä. Varsinaista majakan virkaa se toimitti vain vuoteen 1863, koska sen huomattiin olevan aivan vää rässä paikassa. Luodon painaumissa kasvavat tah maailakit, pietaryrtit, ketoor vokit ja mesiangervot antautuvat puuskien riepoteltaviksi. Glosholmin majakka toimi kuitenkin muumitalon esikuvana sekä inspiraatio na Muumipappa ja meri kirjan majakalle, johon Muu mipappa vie Muumimamman, Muumipeikon ja Pik ku Myyn asumaan. Taidemaalarin paletti oli käytössä myös hänen väri kylläisissä kirjallisissa luontokuvauksissaan, kuten esimerkiksi kirjassa Muumipappa ja meri: Ja äkkiä Muumipeikko oli näkevinään valkeita tyrskyjä saaren ympärillä, tyhjä meri kuohui, saari alkoi vihertää ja siellä oli punaisia kallioita, siitä tuli kaikkien kuvakirjojen yksinäinen, salaperäinen saari, haaksirikkojen ja Etelämeren saari. Tove Jansson olisi nauttinut tällaisesta säästä. Myrskytuulet saivat jo aikanaan hänen isänsäkin, kuvanveistäjä Viktor Janssonin muuttumaan kuin toiseksi ihmiseksi. Päinvastoin, merivesi kiidättää vaahto päitä pitkin edessämme aukeavaa ulappaa yhä kii vaampaa tahtia. Vene pelastettu juuri ja juuri. Vuonna 1832–35 rakennetusta ma jakasta on jäljellä enää rauniot, sil lä se räjäytettiin jatkosodan aika na. Luodon ainoa puu, pieni pihlaja värisee kallion laella ja sen lehdet näyt tävät tummanvihreiltä kankaan riekaleilta. Teltta halkesi. Tove Jansson kuvailee muistikirjassaan erästä Klov harulla koettua myrskyä: Kuutosen myrsky, sadetta. Tänne koristepensaak si tuotu kurtturuusu on vallannut jo monta kasvu paikkaa. Tove Jansson rakensi luodolle puuvajan, jonka katt oon sopivaa kaaripuuta hän etsi pitkään Pellingin metsistä. Meri on noidankattila, jyrinät kuin tykinlaukauksia. Sileät kalliot ovat haavankeltajäkälän kirjomia.. Laivat ajoivat ma jakasta huolimatta karille. Hän vietti lapsuuden kesiään äitinsä, graafi kko Signe Hammarsten-Janssonin su kulaisten luona Tukholman saaristossa sekä perheen kesänviettopaikassa Pellingissä. Suurenmoisen kaunista. Juuri nyt Klovharun rantakallioilla on meneillään aaltojen ja tyrskyjen näytös, eikä tuuli anna tuumaa kaan periksi. suomenluonto.fi 39 Suurenmoisen kaunista Luonto on vahvasti läsnä niin Klovharussa kuin kai kissa Muumilaakson tarinoissa, ja se oli tärkeä osa myös Janssonin elämää. Yksi koko perheelle rakkaista retkisaarista oli Glosholm, majakkasaari Klov harusta koilliseen
Huoneessa oli neljä ikkunaa, yksi joka seinällä. Muu maailma oli toisaalla. 40 suomenluonto.fi Alkuaikoina Jansson ja Pietilä nukkuivat Klovha rulla ollessaan teltassa, sillä he halusivat pitää mökin tiptop kunnossa ja valmiina työskentelylle ja muulle puuhastelulle. (Haru, eräs saari.) Klovharun kalliot ottavat urheasti vastaan meren voiman. Sitä yksityisyyttä Janssonin perheelle tarjosi aluk si Pellingin edustan pieni saari Bredskär, mutta kun siitä tuli yleinen Tove Jansson nähtävyys, piti taitei lijan siirtyä ulommas merelle, Klovharulle. Majakka räjäytettiin vuonna 1940. Pohjoiseen on voitava tähystää, jotta näkisi mitä on tulossa ja ehtisi totutella. (Haru, eräs saari.) Saari kuin vapauden vertauskuva Tove Jansson kirjoitti 11 muumikirjaa ja lukuisia muita teoksia, muun muassa novellikokoelmia. Saari oli kuin vapauden vertauskuva ja satujen tyyssija. Muumit oli vat kuitenkin hänen tavaramerkkinsä, halusipa hän sitä tai ei. Kaakossa annoimme tilaa suurille myrskyille jotka raivoavat saaren poikki, idässä kuu saa peilailla laguunissa ja lännessä on kallioseinämä jossa kasvaa sammalta ja kallioimarretta. Jans son kuvailikin Klovharua vihaiseksi luodoksi. Joskus tuntui samalta kuin silloin kun on onnettomasti rakastunut, kaikki on ikään kuin suurentunutta, minusta tuntui esimerkiksi että tämä suunnattoman lellitelty ja kaltoin kohdeltu saari oli elävä olento joka inhosi meitä tai sääli meitä, aina sen mukaan miten me käyttäydyimme tai miten nyt sattui. Signe HammarstenJansson piirsi Klovharun exlibriksen, jossa on kuvattuna tahma-ailakki.. ”Suuret aallot eivät enää merkinneetkään seikkailua.” Glosholmin majakka toimi Muumitalon esikuvana. Luodon kanssa piti kuitenkin tulla sinuiksi. Hyökyvä vesi noruu aina laguuniin saakka ja kallion pinta muuttuu petollisen liukkaaksi. Hän oli myös taidemaalari ja kokikin jossain vaiheessa uraansa olevansa Muumilaakson vanki. Myös vieraansa he majoittivat mök kiin. Lumisista metsän muodoista ideansa saaneet muumit toivat hänelle paljon mainetta, mutta samal la ovenavauksella lähti yksityisyys. Se tarjosi puitteet omalle maailmalle, jon ka saattoi sanoittaa mieleisekseen
Se oli epäoikeudenmukaista – jopa painajaisunissa meri oli aina ollut pettämätön pelastus; vaara vaanii mutta kun hyppää veteen ja ui pois on turvassa eikä palaa enää koskaan. Eväitä tai eväsroskia ei siis pidä jättää luontoon eläinten saataville. Tautia ei ole koskaan tavattu Suomessa. Mökin ikkunoista näkyy, kuinka kynttilöitä pu halletaan sammuksiin. (Haru, eräs saari.) Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä eivät enää koskaan palanneet Klovharulle. Tuo pelko tuntui petokselta – omalta petokseltani. Kiitos avustasi. Liisa Ryömä, Wsoy 1996. Jaana Nikula, Schildts 2008. Venäjällä, Virossa ja monessa Euroopan maassa esiintyvä, ihmiseen tarttumaton, mutta sikaeläimille tappava virustauti. Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari, suom. Aallot pauhaavat lakkaamatta. Rautaavain kääntyy lukossa ja Klovharu saa jäädä ylhäiseen yk sinäisyyteensä. On aika lähteä. Uusille alueille afrikkalainen sikarutto voi levitä, jos tartunta-alueelta peräisin olevat, virusta sisältävät ruoat ja eväät päätyvät villisikojen syötäväksi. Lukuvinkkejä Tove Jansson: Katse horisontin yli – Sitaatteja merestä, luonnosta ja ihmisluonnosta, Wsoy 2020. Suuret aallot eivät enää merkinneetkään seikkailua, vaan pelkkää pelkoa ja huolta veneen takia ja kaikkien muiden veneiden jotka liikkuvat vesillä huonolla säällä. Jos luonnossa liikkuessasi havaitset sairaan tai kuolleen villisian, ilmoitathan siitä välittömästi kunnaneläinlääkärille. Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta, Tammi 2013. Boel Westin: Tove Jansson – Sanat, kuvat, elämä, suom. Luonto näyttää voi mansa, josta ihminen voi ammentaa inspiraatiota ja voimavaroja itselleen, mutta se voi herättää myös pelkoa. Liiku vastuullisesti luonnossa älä jätä eväitäsi eläimille! Afrikkalainen sikarutto on mm. Pidetään yhdessä afrikkalainen sikarutto poissa Suomesta! Leppoisia luontoretkiä! KAT SO VID EO! https://youtu.be/97qxXJA94yM Ruokavirasto_Suomen_Luonto_1020_ASF.indd 1 28.9.2020 15.24.08. Ja viimeisenä kesänä tapahtui jotakin anteeksiantamatonta; minä aloin pelätä merta. Vaikkei repussa olisikaan ulkomailta tuotuja eväitä, ihmisten ruoat ovat usein eläimille sopimattomia ja roskat jopa vaarallisia
Ovatko ne ongelma. TEKSTI JA KUVAT MAURI LEIVO. 42 suomenluonto.fi 42 suomenluonto.fi Syysmuutto tuo pelloille tuhansia valkoposkihanhia. Syysmuutto tuo pelloille tuhansia Hankala hanhi
suomenluonto.fi 43 suomenluonto.fi 43
Hanhenkakka harmittaa Valkoposkihanhien runsastuminen on he rättänyt närää kauimmin Helsingissä, Tu russa ja muissa EteläSuomen rannikko kaupungeissa. Viime vuosisadan puolella valkoposkia ei näkynyt lainkaan SisäSuomen viljelysmailla. Jo kaisella hanhella tuntuu olevan asiaa toi sille. Nur mikon sijaan puistoihin on perustettu kukkaniittyjä, tai nurmen sekaan on istu tettu huomaamattomia epifyyttisieniä ja hanhikkeja, joita hanhet vierastavat, mut ta jotka eivät vähennä nurmikoiden käyt töarvoa ihmisille. 44 suomenluonto.fi S iinä niitä nyt on. Ongelmat kulminoituvat loppukesäl lä, kun saaristossa pesivät hanhiemot taa pertavat poikasineen kaupunkien puisto nurmikoille ja uimarannoille. Olen ItäUudenmaan Lapinjärvellä. Parvi elää, liikkuu ja ääntelee kuin yk si valtava organismi. Jotkut tarkkailevat ympäristöä, muut nyhtävät ahnaasti apetta. 44 suomenluonto.fi. Satojen, jo pa tuhansien hanhien kerääntymät ovat tavanomaisia. Läheskään kaikkia valkoposkihan het eivät haittaa. Hanhimassoja pelloilla Vielä 1980luvulla valkoposkihanhi oli meillä verraten harvalukuinen muutto lintu, joka PohjoisVenäjälle suuntautu villa muuttomatkoillaan kiirehti maam me yli pysähtymättä. Tavallaan ihmisten ärtymys ja huoli on ymmärrettävää. Monien mielestä somat hanhet ilahduttavat läsnäolollaan ja tuo vat eloa betoniseen kaupunkimiljööseen. Valkoposkihanhia. Niillä on kova hinku tankata ennen parin tuhannen ki lometrin muuttomatkaa Hollannin ja Sak san talvehtimisalueille. ”Lain mukaan hanhien, kuten mui denkin rauhoitettujen eläinten, tahalli nen häiritseminen on kiellettyä”, Uuden maan elinkeino, liikenne ja ympäristö keskuksen johtava asiantuntija Ilpo Huolman huomauttaa. Voisiko hanhia sitten hätistää muual le kaupunkilaisten eniten suosimilta alu eilta. Lintuja, jotka ovat runsastuneet meillä lähes räjähdysmäisesti ja nous seet keskustelunaiheiksi kuppilanpöytiin ja sanomalehtien palstoille susien, punk kien ja itikoiden rinnalle. Harva haluaa laittaa pik nikvilttiään nurmelle, johon on siroteltu hanhien ulostepökäleitä. ”Hanhien hienovaraista ohjaamista tai paimentamista lintuja vahingoittamatta pois vaikkapa uimarannalta tai pihanur mikoilta ei katsota lain rikkomiseksi.” Perinteisen hätistelyn lisäksi kaupun kien hanhiongelmaan on haettu myös po sitiivisia ja innovatiivisia ratkaisuja. Tai uida rannal la, jossa hanhet tapaavat peseytyä ja pu likoida. Monet saattavat jopa pelätä isoja lintu ja, varsinkin kun hanhet puolustavat jos kus ärhäkästi poikasiaan. Pellolta kuuluu tauoton kakofonia. Lokakuinen pelto täynnä ”ongelmalintu ja”. Täällä kymmentuhatpäisten hanhipar vien kuhina on nykyään jokasyksyinen luonnonnäytelmä. Eikä useinkaan mairittelevin sanakääntein. Kun valkoposkihanhet ruokailevat, osa linnuista tarkkailee ympäristöä
Myös ilmaston lämpenemisen on arveltu auttaneen. Hanhet nyh Kuvatekstiä tähän xxxx xxxx xxxxxxxxx xxxxxxxxxx Suomesta tuli valkoposkihanhien tankkausalue. Kukapa olisi uskonut moista vielä muu tama vuosikymmen sitten, kun 10 000 valkoposken päämuuttoa pidettiin järi syttävänä elämyksenä. Hankaluuksia syn tyy ennen muuta keväällä, kun pellot ovat herkässä kasvuvaiheessa. Kaiken tämän seurauksena Suomes ta on tullut valkoposkihanhille ylilento maan sijaan elintärkeä tankkausalue syk syin keväin. Uusilta läntisemmiltä pe simäalueilta on myös ollut luontevampaa muuttaa Suomen kautta. Syksyllä 2017 yhdellä ainoalla iittiläi sellä pellolla kuhisi käsittämätön 300 000 hanhen armeija, jota käytiin valokuvaa massa ja ihailemassa pitkienkin matko jen takaa. Tuhansia, kymme niä tuhansia, lopulta yli miljoona, siis lä hes kaksi kolmasosaa koko LuoteisEuraa sian kannasta. Pesiviä han hia meillä on vain noin 5000 paria, ja jätti parvet ovatkin aina muuttajia. Val koposkihanhi alkoi runsastua Euroopas sa 1970luvulla, kun metsästyksen rajoit taminen lajin päätalvehtimisalueilla Poh janmeren rannikolla alkoi tuottaa tulosta. Pelloille ilmestyneet linnut olivat Ve näjällä pesiviä muuttomatkalaisia, jotka ovat aivan eri porukkaa kuin kaupungeis sa ristiriitoja synnyttäneet oman pesimä kantamme linnut. Syksyllä hanhet ruokailevat useim miten jo puiduilla pelloilla, mistä vilja on viety pois, eikä hanhien oleskelusta aiheu du haittaa viljelmille. Nyt saman mää rän ja vielä paljon enemmän voi nähdä yh dessä ainoassa peltoparvessa. Kun tuhantinen hanhiarmeija kurvaa oraspellolle, jälki on ikävää. Kun jotkut ovat löytäneet uuden hyvän ja turvallisen ruokailu ja levähdysalueen KaakkoisSuomesta, tie to on levinnyt hanhien keskuudessa kulo valkean tavoin. Muuttoreitti muuttuu Mikä on aiheuttanut tällaisen hanhiin vaasion. Toisekseen, lajin muuttoreitit ovat muuttuneet. Satotappioita hanhipelloilla Valkoposkien raju runsastuminen vilje lysmailla on ajanut linnut ja ihmiset avoi meen konfl iktiin. suomenluonto.fi 45 2000luvulla kaikki muuttui. Viime vuosina valkoposket ovat alka neet pysähtyä pelloilla myös keväällä. Tapah tumien päänäyttämöksi nousi Kaak koisSuomi, jonka pelloille ilmestyi han hia ensin syksyisin. Keväisen levähtäjäkannan kasvu on ollut vielä nopeampaa kuin syksyllä. Hanhet ovat oppineet ruokailemaan talojen lähellä, jonne isot petolinnut eivät uskalla tulla.. Arvellaan lisäksi, että Neuvostoliiton romahdettua monet aiemmin hanhille ruokailu ja levähdysalueina tärkeät kol hoosipellot heti rajan takana ovat käy tön ja hoidon puutteessa pusikoituneet ja kunttaantuneet. Ensinnäkin kannan yleinen kasvu
Perustettiin työryhmä, ”hanhinyrkki”, joka alkoi miettiä keinoja hanhihaittojen ehkäisemiseksi. Hanhitutkijoiden mukaan olennaisen tärkeää on, että pellolta karkotetuille han hille on tarjolla sallittu ruokailualue jos sakin lähistöllä. Kaikki myönsivät, että jo tain hanhikysymykselle on tehtävä. Valkoposkien ensipesinnät todett iin Suomessa 1980-luvun alussa. Puinnin jäljiltä peltoon jää paljon varisseita siemeniä, joita hanhet mieluusti syövät.. Yksistään Parikkalan seudulle haettiin lupia yli 50 000 hanhen ampumiseen. Luontoväen silmissä nyrkistä sojotti keskisormi suoraan heitä kohti, sillä työ ryhmään ei kelpuutettu luonnonsuoje lu ja lintuharrastusjärjestöjen edustajia — vain metsästäjiä viranomaisten lisäksi. Maanviljelijöitä mahdollisen korvauk sen saaminen ei juuri lohduta. Työryhmä päätyi ehdottamaan tappo lupien myöntämistä. Jos suurella vaivalla maahan istutetut kylvöt menevät pilalle hanhien käsittelyssä, se pistää ym märrettävästi vihaksi. Maanviljelijät intoutuivat hakemaan tappolupia suorastaan suuruudenhullus ti. Vi ranomaiset toppuuttelivat, ja lopulta lupia heltisi sinne 1590. Ja pian. ”Hanhivahinkojen estämisessä tarvit taisiin viljelijöiden välistä yhteistyötä. ItäSuomen pelloille lyöttäytyi ennätysmäärä hanhia, yli puoli miljoonaa, ja niiden aiheuttamat vahingot olivat otsikoissa päivittäin. Hanhet tappolistalle Keväällä 2020 alkoi tapahtua. 46 suomenluonto.fi tävät oraita juurineen, tallovat kasvustoa ja ulostavat sen päälle. Ei siis kymmenien tai korkein taan muutamien satojen tutkimusmieles sä, kuten keväällä uumoiltiin. Maaseudulla hanhikysymys onkin ennen muuta taloudellinen, toisin kuin kaupungeissa, missä haitat ovat lähinnä esteettisiä. Hanhityöryhmään ei kelpuutettu lintujärjestöjen väkeä. Hankkeissa on selvitetty hanhien ruo kailukäyttäytymistä, ravinnonvalintaa ja liikkumista pelloilla, kokeiltu erilaisia kei noja hanhien karkottamiseen sekä pohdit tu keinoja vähentää valkoposkihanhien aiheuttamia haittoja maataloudelle. Karkottimista hetken hyöty Hanhien pelotteluun on käytetty mitä eri laisimpia vekottimia, kuten linnunpelät timiä, kaasutykkejä, ilmapalloja, leijoja, droneja... Lähtökohtaisesti valtio korvaa valko poskien — kuten muidenkin rauhoitettu jen eläinten — aiheuttamat merkittävät vahingot. ”Monet viljelijät ovat myös arvostelleet korvauksen hakemisen hitautta ja byro kraattisuutta”, Kontkanen kertoo. Hanhille sallittuja peltohehtaareja on pyritty lisäämään maataloustukijärjestel män avulla. ItäSuomeen myönnettiin lupia peräti 3555 valkoposkihanhen tappamiseen am pumalla. Toukokuun alussa lanseerattiin kansa laisaloite rajoitetun metsästyksen sallimi seksi, ja se keräsi vaadittavat 50 000 alle kirjoitusta alle kuukaudessa. Kuun lopulla lennähtivät sekä ympä ristö ja ilmastoministeri Krista Mikkonen että maa ja metsätalousministeri Jari Leppä esikuntineen PohjoisKarjalaan ja perehtyivät tulikuumaan tilanteeseen paikan päällä. Näin voitaisiin esimerkiksi sopia, mitkä pelloista ”uhrattaisiin” korvausta vastaan hanhille, jotta tärkeämmät pellot säästyi sivät hanhivahingoilta”, PohjoisKarjalan elykeskuksen suunnittelija Harri Kontkanen pohtii. Usean vuoden kokeilut ovat kuitenkin osoittaneet, että olivatpa karkottimet mil laisia hyvänsä, hanhet tottuvat niihin no peasti. Viranomaiset ovat käynnistäneet hankkeita toisensa perään lieventääk seen ristiriitoja hanhipelloilla ja pienen tääkseen korvauslaskua. Niistä ei siis ole pitkän ajan ratkai suksi hanhiyhtälöön. Vahingonkorvausten määrä on kasvanut samaa tahtia kuin pelloilla le vähtävien hanhien pääluku. Jos sellaista ei ole, han het vain siirtyvät pellolta toiselle, mikä aiheuttaa eripuraa viljelijöiden kesken. Kun syyskuussa julkistettiin päätök set tappoluvista, moni hieraisi silmiään. Tukimuotoihin kuuluu yhte nä vaihtoehtona lintupellon perustami nen ja hoito. Maanviljelijälle aiheutuneet vahingot voivat nousta kymmeniin tuhansiin eu roihin
Isojen lintujen armeija nousee pauhaten siivilleen.. Järjestö myös muistuttaa valkopos kihanhen erityisasemasta EU:n lainsää dännössä. Syynä ei kuitenkaan ole hauli kon pamaus tai muu ihmisen aiheuttama häiriö, vaan taivaalle ilmestynyt iso tum ma siluetti: Merikotka, hanhien vihollinen numero yksi. Tavallaan ne siis tekevät töitä maanviljelijöiden puolesta, tosin lähinnä siirtämällä hanhia pellolta toiselle. suomenluonto.fi 47 Lupaehtoihin sisältyy tarkkoja mää räyksiä ampumisen toteuttamisesta, am muttujen lintujen käsittelystä ja tapaus ten ilmoittamisesta viranomaisille. Sopuisaa rinnakkaiseloa. Äkkiä edessäni ruokaileva hanhiparvi hu mahtaa lentoon. Kun katselen hanhien poistumista ap rikoin, millaiseksi valkoposkihanhen ja meidän suomalaisten rinnakkaiselo mah taakaan muotoutua. Seuraa valtaisa sekasorto ja äänen pauhu, kun tuhansien isojen lin tujen armeija nousee siivilleen ja kauhoo tiehensä. Vastaavanlaisia poikkeuslupia viljelmi en suojelemiseksi on myönnetty 2000lu vun alkupuolelta alkaen ainakin Virossa, Ruotsissa, Alankomaissa ja Tanskassa. Kirjoittaja on porvoolainen pitkän linjan ornitologi ja linnustonsuojelun asiantuntija. Jarrua, jarrua! Lintuharrastajapiireissä tappolupatieto otettiin vastaan tyrmistyneesti. Sopeudummeko sii hen, että monia kansalaisia ilahduttavan uudistulokkaan kotoutuminen kaupun keihin, ja hienoja elämyksiä tarjoavien isojen muuttoparvien ilmaantuminen pelloille tuovat mukanaan myös lieveil miöitä. Monen mielestä tuollaisilla lupamäärillä kyse ei ole hanhien karkottamisesta vaan suora naisesta kannan rajoittamisesta, jopa ”lah dista”, joka lähentelee jo vapaata metsäs tystä. Järjestön mukaan ei ole kiistatonta näyttöä siitä, että tappaminen selvästi tehostaisi karkottamista muihin keinoi hin verrattuna. Päinvastoin, esimerkiksi Hollannista saatujen kokemusten valossa ampuminen ajaa hanhet muualle, jolloin ongelmat vain vaihtavat osoitetta, ken ties maatakin. Aika näyttää. Laji kuuluu EU:n lintudirektii vin ykkösliitteeseen, joka sisältää yhtei sön tärkeinä pitämiä lajeja. Ristiriitaisen asetelman vuoksi hanhi työryhmä esittääkin, että hallituksen tuli si ajaa EU:ssa valkoposken siirtämistä lin tudirektiivin liitteeseen kaksi, jolloin sii tä tulisi riistalaji. Lintuharrastusjärjestö BirdLife Suo men mielestä laillistettu tappamislinja on kyseenalainen, koska hanhien aiheut tamia haittoja voitaisiin ehkäistä muu tenkin. Vai otammeko valkoposkihan heen yhtä tylyn ja anteeksiantamattoman linjan kuin ahman, suden, harmaalokin, variksen ja monen muun lajin kohdalla. Merikotkat, samoin kuin maakotkat ja kanahaukat, ovat oppineet saalistamaan hanhia. Am pumista valvovat elykeskuksen viran omaiset
MUUTTO Syysmuu. Jalat oranssit.. o maalis–toukokuussa. Pää kiilamainen. LEVINNEISYYS Tunturi-Lappi, muu. o lokakuussa, kevätmuu. TUNTOMERKIT Kooltaan pienempi kuin taigametsähanhi. TUNDRAMETSÄHANHI Anser fabalis rossicus PESIMÄKANTA Tunturi-Lapissa pesii todennäköisesti joitakin pareja. Kaula pitkä. TALVEHTIMINEN Etelä-Ruotsissa, Tanskassa ja Pohjanmeren rannikolla. TALVEHTIMINEN Etelä-Ruotsi ja Keski-Eurooppa. o lokakuussa, keväällä maalis?– toukokuussa. Lyhyt kaula ja pyöreä pää. TUNTOMERKIT Lähes yhtä suuri kuin merihanhi, mu. Nokka melko suuri, muodoltaan pitkä ja solakka ja laajalti oranssi. Taigametsähanhen (oik.) nokka on pidempi ja oranssimpi kuin tundrametsähanhen. Nokka typäkkä ja kolmiomainen, tyveltä paksu. elyssä merihanhi, taigametsähanhi, tundrametsähanhi, kanadanhanhi ja valkoposkihanhi. Nokka suurelta osin musta, keskellä kapea oranssi vyö. TAIGAMETSÄHANHI Anser fabalis fabalis PESIMÄKANTA Suomessa pesii noin 2100 taigametsähanhea. LEVINNEISYYS Pesii avosoiden reunamilla, rämeillä ja metsäsaarekkeissa PohjoisKarjalasta Lappiin. Esi. Pää ja kaula yhtä tummat, ei selvää sävyeroa. a linnun muoto joutsenmainen. oaikana Itä-Suomi. 48 suomenluonto.fi Suomen hanhet TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT JARI KOSTET Tunnetko Suomessa pesivät hanhet. MUUTTO Syysmuu. Pään väritys tummempi kuin kaulan
aa arktisia hanhia. MUUTTO Syysmuu. Kaula, niska ja päälaki mustat. LEVINNEISYYS Pesii koko rannikolla, sisämaassa eteläisellä Vesijärvellä ja Etelä-Päijänteellä. Lyijynharmaassa selässä mustavalkeaa kirjailua. MERIHANHI Anser anser PESIMÄKANTA Keskimäärin 6600 yksilöä. MUUTTO Syksyllä syys–marraskuussa, kevätmuu. TUNTOMERKIT Pieni ja kompakti hanhi. TUNTOMERKIT Suurikokoinen ja jykevärakenteinen. TUNTOMERKIT Suurikokoinen. Mustan nokan ja silmän välissä musta juova. TALVEHTIMINEN Pohjanmeren rannikolla . LEVINNEISYYS Saaristossa ja sisämaassa PohjoisKarjalaa ja Kemi–Tornion seutua myöten. o huhtikuussa. o elo–syyskuussa, kevätmuu. Lisäksi Suomen läpi muu. Höyhenpuvun yleisväri vaalean harmaanruskea. aa etelämmäs Itämerelle, Ruotsiin tai Pohjanmeren rannikolle. Otsa, kurkku ja poski laajalti valkeat. Selkä ja vatsa vaalean maitokahvinruskeat. MUUTTO Syysmuu. Oranssi nokka on suuri ja kolmiomainen, jalat vaaleanpunaiset–persikanväriset.. Musta pää ja kaula, valkoinen kurkku ja poski. TALVEHTIMINEN Lounais-, Länsija Itä-Eurooppa. TALVEHTIMINEN Suomessa, osa muu. suomenluonto.fi 49 KANADANHANHI Branta canadensis PESIMÄKANTA Istute. u, nykyään noin 5700 yksilöä. LEVINNEISYYS Pesii melko harvalukuisena koko rannikolla Perämereltä Itäiselle Suomenlahdelle. Lennossa siipien yläpinnalla näkyvät suuret vaaleanharmaat lautumat. o maalis–huhtikuussa. VALKOPOSKIHANHI Branta leucopsis PESIMÄKANTA Uudistulokas, pesimäkanta on 34 000 yksilöä. o huhti– toukokuussa. o lokakuussa, kevätmuu
50 suomenluonto.fi
Suomen Luonto vieraili Rautavaaralla, jossa Tiilikkajärven kansallispuisto voi laajentua kolminkertaiseksi.. suomenluonto.fi 51 Nyt jos koskaan TEKSTI JOUNI TIKKANEN KUVAT JOUNI TIKKANEN, VESA HUTTUNEN & MERJA PAAKKANEN Kansallispuistoja puuhataan nyt innokkaasti
Nuo sanat oli vat ”laajennetaan kansallispuistoverkostoa”. Pikkuruinen Rautavaara esitteli luonto ja nuorisokeskus Metsäkartanoa, jo ka sijaitsee aivan Pumpulikirkon eteläpuolella. Silmä tarttuu myös mah taviin haapavanhuksiin, joiden latvukset helottavat keltaisina kuusikon keskellä. Siel lä maakuntaliiton suunnittelujohtaja Paula Qvick, Metsäkartanon toimitusjohtaja Jari Korkalainen ja kunnanjohtaja Henri Ruotsalainen istuivat saman takkatulen ääreen. Syltä suurempia haa vanrunkoja seisoo siellä täällä tummavetisen Sam makkolammen pohjoispäässä, eivätkä kaikki ole kes täneet aikaa, vaan suuria runkoja makaa maassakin. 52 suomenluonto.fi Metsän pohjalle on noussut keltavyöseitikkejä. ”Kesän ajan minä sitä mietin, ja tuntui, että nyt jos koskaan tähän ideaan on tartuttava.” Elokuussa Rautavaaran kunnanhallitus päätti Ruotsalaisen ehdotuksesta, että kunta esittäisi ym Hallitusohjelmaan kirjattiin kaksi sanaa, jotka ovat saaneet sukat pyörimään jaloissa. Liitoora va mainitaankin Pumpulikirkon alueen suojelu perusteissa yhdessä sinipyrstön, pohjantikan ja pik kusiepon kanssa. Niiden kylkiä kirjovat käävät. Suojeltavia kääpälajeja alueella esiintyy kokonainen liuta. 52 suomenluonto.fi H uikaisevaa on kävellä metsässä, jonka tie tää olevan suuren muutoksen kynnyksellä. Metsä suorastaan haisee liitooravalta. Sanat oli luettu ilmeisen tarkkaan PohjoisSavon maakuntaliitossa. Syyskuun lopulla Rautavaaralla on har maa päivä, ja kuuset seisovat märkinä Pumpulikir kon luonnonsuojelualueella. Näin kansallispuiston pintaala kolminkertaistuisi, ja se yltäisi melkein Metsäkartanolle asti. Metsä itse ei tosin muutoksesta tiedä. Pumpulikirkon polku kulkee rehevän murroslaakson läpi.. Korkalainen oli sytyttänyt tulet. Tulen äärellä Qvick tutki karttasovellusta ja keksi, että kun Rautavaaralla on jo Tiilikkajärven kansallis puisto, sitä voisi laajentaa liittämällä mukaan lähei set Naturaalueet. Kaksi tärkeää sanaa Vuotta aiemmin, alkukesällä 2019, Antti Rinteen ja sittemmin Sanna Marinin hallituksen hallitusohjel maan kirjattiin kaksi sanaa, jotka ovat saaneet sukat pyörimään jaloissa eri puolilla Suomea. Ajatus innosti kunnanjohtaja Ruotsalaista, ja Tii likkajärven kansallispuiston laajentaminen jäi mu himaan hänen päähänsä. Toukokuussa 2020 liitto kulki kuntakierroksella ja pyysi kutakin alueensa kuntaa esittelemään jonkin itse valitsemansa kohteen. Yksi niistä on Pumpulikirkon alue
Lisäksi kan sallispuiston laajennus yltäisi Björkqvistin mukaan Naturaalueiden ulkopuolella oleville valtionmaille. suomenluonto.fi 53 päristöministeriölle Tiilikan, Löytynsuon–Maam monsuon ja Pumpulikirkon Naturaalueiden liittä mistä Tiilikkajärven kansallispuistoon. Naturaan kuuluvia maita ei ole kuitenkaan koko naan suojattu metsätaloudelta, vaan suuri osa niistä nauttii vain metsälain antamaa suojaa. Yhteensä Metsähallituksella on ehdotetuilla laa Nykyinen Tiilikkajärven kansallispuisto on mäntyvaltainen. Pohjantikan koputtelu kuuluu Pumpulikirkon ääniin. Uutta metsää suojeluun Pumpulikirkon vanha metsä on ehkä kauneinta luon toa, jota Tiilikkajärven kansallispuistoon liitettäisiin. suomenluonto.fi 53. Maanomistajia alueella on kaksi, entisiä Enson maita hallinnoiva Tornator sekä Metsähallitus. Mutta se on lopulta hyvin pieni osa suunnitellusta, peräti 65 neliökilometrin laajuisesta liitosalueesta. Suunnittelupäällikkö Niklas Björkqvist Metsähal lituksesta kertoo, että osa Metsähallituksen omista mista maista on suojeltu luonnonsuojelulailla ja osa Metsoohjelmalla
Rautavaaran kunta ei esittänyt Tiilikkajärven kan sallispuiston laajentamista pelkkää luontorakkaut taan, vaan myös siksi, että suurempi kansallispuis to olisi vetovoimaisempi. Tuolloin perustettiin 13 uutta kansallispuistoa, yhtenä niistä juuri Tiilikkajärvi. Rautavaaralle syntyisi ehkä yrityksiä, jotka tar joaisivat retkipalveluita, majoituspalveluita, kahvia ja ruokaa. ”Siitä huolimatta on siinä ja siinä, että eteläiset puistot pystyvät saavuttamaan luonnonsuojelu tavoitteensa, koska käyttö on niin kovaa”, Flander sanoo. Myös Tiilikkajärveä laajennettiin vuonna 1992. Paikalla on kaikki japanilaisen puutarhan elementit. Kun puiston pintaala kas vaisi 34 neliökilometristä 99 neliökilometriin, syrjäi sen tuntuinen Tiilikkajärvi nousisi Suomen kansallis puistojen keskikastista 12. Puistojen suuri on gelma on samalla syy, jonka vuoksi niitä laajennet taisiin ja jonka vuoksi uusia puistoja perustettaisiin. Metsäkartanon luonto ja nuorisokeskus saisi lisää kävijöitä, kun siitä tulisi kansallispuiston luontokeskus. Mitä noille metsille kävisi, jos ne liitettäisiin kan sallispuistoon. suurimmaksi. Vain saari puuttuu. 54 suomenluonto.fi jennusalueilla noin tuhat hehtaaria sellaista metsää, jolla voidaan tehdä hakkuita. Nurinkurisesti kiinnostus kansallispuistoja koh taan onkin nyt poikkeuksellisen suurta nimenomaan innokkaan virkistyskäytön takia. Flander huomauttaa, että monet vuonna 1982 pe rustetut kansallispuistot ovat jo nyt kooltaan kaksin kertaisia, kun niitä on laajennettu vähitellen. ”Se tarkoittaisi, että metsätaloudellinen toiminta loppuisi”, Björkqvist sanoo. Pienelle kuihtuvalle kunnalle kaikki tämä tarkoit taisi työpaikkoja, verotuloja ja rahaa. Tiilikkajärven kansallispuiston laajennus tarkoit taisi siis uutta luonnonsuojelua. Siitä olisi luonnolle todellista hyötyä. 54 suomenluonto.fi Kangaskarhunsammaleiden itiöpesäkkeet nuokkuvat Löytynsuon reunalla Pikkusieppo pesii Pumpulikirkon metsissä.. Suojelun syy ja suuri ongelma Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander ympäristö ministeriöstä kertoo olleensa mukana kansallispuis tojen valmistelussa vuodesta 1982 alkaen. Flander viittaa luontomatkailuun, joka on viime vuosina lisääntynyt. Koronaaikana ovat monen kan sallispuiston reunaman tienvarret olleet täynnä py säköityjä autoja. Laajennus voisi tarkoittaa lisää luontoturiste ja
Vain suojelulla on sille väliä. Paikal la on kaikki japanilaisen puutarhan elementit: Pie ni vesiputous lirisee kalliolipan päältä, ja se johtaa lampeen. Ylen haastattelus sa Mikkonen arvioi, että valmista voisi olla aikaisin taan vuoden 2022 alussa. Pumpulikirkon luonnonsuojelualueen polku vie rehevän murroslaakson kautta puoliavoimelle hii denkirnulle, jonka kauneus ei tartu kuviin. Pian myös metsäsaaren ympärillä oleva luonto voi saada vahvemman suojan. Myös ympäristö ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) vieraili Rautavaaralla syyskuun alus sa, ja suhtautui asiaan lämmöllä. Toteutuuko laajennus lopulta, ja mitä muuta kansallispuistojen suhteen tapahtuu, se jää nähtäväksi. Pikemmin kin he ovat tarttuneet hetkeen. suomenluonto.fi 55 Navakkaa myötätuulta Tiilikkajärven laajennushankkeesta ei voi antaa kunniaa pelkästään maakuntaliiton suunnittelujoh tajalle tai Rautavaaran kunnanjohtajalle. Suomen ympäristökeskuksen tietokannassa Tiilikan Naturaalueen perustiedoissa mainitaan myös, että ”Tavoitteena on laajentaa Tiilikan kan sallispuisto Naturaalueen laajuiseksi”. Kuten usein, luonnonsuojelijat olivat asialla en sin: Tiilikkajärven kansallispuiston laajennusta vä läyttelivät jo 1990luvulla Suomen luonnonsuojelu liiton PohjoisSavon piiri sekä Kuopion Luonnon Ys täväin Yhdistys. Vain saari puuttuu, mutta se on Pumpulikir kon suojelualue itse. suomenluonto.fi 55 Pumpulikirkon seutu on kumpuilevaa vaaramaisemaa.. Juuri nyt Tiilikkajärven laajennushanke näyttää kin etenevän navakassa myötätuulessa. Tuolloin luotiin nyt puheena olevia Naturaalueita. On myös kiviä, puro ja puut. Ainakin yh dellä kolmesta Naturaalueesta liittäminen kansal lispuistoon on siis ollut jo aiemmin harkittu viralli nen suunta. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjoh taja Harri Hölttä sanoo liiton kannattavan laajen nusta jyrkästi. Tuota suojeltua metsäsaarta ympäröivät kannokot, taimikot ja metsäteiden lon kerot, sekä heikommin suojatut Naturaalueen osat. Rautavaaran kunta ajaa asiaa, ja maakuntaliitto komppaa. Luonto ei tietenkään välitä siitä, kenelle kunnia mahdollisesta suojelusta kuuluu
7. 9. yjä polkuja. Sallatunturi, Salla Uusi kansallispuisto syntyisi Sallan hiihtokeskuksen itäpuolella olevalle Natura-alueelle. 4. Teijon kansallispuisto, Salo Vuonna 2015 peruste. Porkkala, Kirkkonummi Yksi Suomen ensimmäisistä kansallispuistoista peruste. Laajennushankkeita 6. anut haluavansa perustaa kaksi uu. a kansallispuistoaloite. u Neuvostoliiton vuokra-ajan jälkeen. Punkaharjun–Haarikon alue, Savonlinna Kaksiosainen puisto suojelisi Punkaharjun harjuja ja Haarikon kuukkelimetsiä. änyt kansallispuiston perustamista Korouoman rotkolaakson ympärille. u Teijon kansallispuisto laajeni jo 149 hehtaarilla, kun siihen liite. Seitseminen ja Helvetinjärvi, Pirkanmaa Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri on esi. 5. SA M PO KI VI N IE M I / VA ST AV AL O RE IJ O N EN O N EN / VA ST AV AL O O LL I AA LT O / VA ST AV AL O M IK A H O N KA LI N N A 8. Korouoma, Posio Posion kunta on esi. a aloite. 56 suomenluonto.fi Näistäkin puistoista puhutaan Ympäristöministeriö valmistelee paraikaa kansallispuistoselvitystä. äisiin nykyisin Helsingin kaupungille kuuluvia ulkoilualueita, kuten Luukin alue. a 1. Asemaa puistona ei ole palaute. Nuuksion kansallispuisto, Espoo Pääkaupunkiseudun läntinen keuhko kasvaisi, kun siihen liite. Rokuan kansallispuisto, Vaala Kolmanneksi pienin, vain 9 neliökilometrin laajuinen kansallispuisto laajeni 83 hehtaarilla viime keväänä. 7. ejä ja merki. Suomen Luonnon saamien tietojen mukaan valmistelussa on mukana viisi kokonaan uu. a puistoa. 8. 3. Tällä hallituskaudella voidaan myös laajentaa vanhoja kansallispuistoja. 2.. Laajennusten määrästä ei ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flanderin mukaan ole mitään virallista linjaa. Viisi uu. änyt kahden pienen kansallispuiston yhdistämistä 115 neliökiometrin laajuisella käytävällä. 2. iin Halikonlahden saaria ja kaksi pientä metsäpalstaa. 4. Evon tiedekansallispuisto, Hämeenlinna Puiston ydintä olisi valtion omistama Evon retkeilyalue, jolla on valmiiksi rei. a, jotka kaikki tuskin toteutuvat. Ministeri Krista Mikkonen on ilmoi. iin Porkkalaan 1938
Tietoa ja tarinoita luonnosta Eränkävijä 2020–2021 TOIM. KARISTO 19 95 Katoava talvi VILLE HEIKKINEN, PERTTI KOSKIMIES, JARMO MANNINEN, MARKUS VARESVUO Häikäisevä teos esittelee kuvin ja tekstein lintujen ja nisäkkäiden kamppailua kaamoksen ja paukku pakkasten keskellä. KARISTO 24 95 Itämeri Suomen luonnossa HEIDI ARPONEN, NINA BRANDER, KATJA MÄKINEN Vedenalaisen luonnon taidokkaasti kuvitettu lajiopas mökkiläisille, veneilijöille ja kaikille suomalaisen meriluonnon ystäville. JUSSI SOIKKANEN Perinteiseen lukemistoon on valittu Eränkävijän ja Metsästys ja Kalastus -lehden kirjoituskilpailun huiput. K at so m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . OTAVA 24 95 Lintuopas Euroopan ja Välimeren alueen linnut LARS SVENSSON, KILLIAN MULLARNEY, DAN ZETTERSTRÖM Lintuharrastajan päivitetty luottoapuri esittelee peräti 900 lintulajia upein kuvin ja kuvaustekstein. OTAVA 19 Lintuopas Euroopan ja Välimeren alueen linnut 19 19 Euroopan ja Välimeren alueen linnut LARS SVENSSON, KILLIAN MULLARNEY, DAN ZETTERSTRÖM Lintuharrastajan päivitetty luotto apuri esittelee peräti 900 lintulajia upein kuvin ja kuvaustekstein. Kiinnostavaa tietoa mm. lintujen navigoinnista. OTAVA 19 95 Ruokasienet Suomen luonnossa TEA BONSDORFF, LASSE KOSONEN Kattava sieniopas auttaa tunnistamaan ruokasienet näköislajeineen, värjäykseen sopivat sienet sekä myrkkysienet – yhteensä noin 170 lajia. OTAVA 19 19 Lintuopas Euroopan ja Välimeren alueen linnut LARS SVENSSON, KILLIAN MULLARNEY, DAN ZETTERSTRÖM Lintuharrastajan päivitetty luotto apuri esittelee peräti 900 lintulajia upein kuvin ja kuvaustekstein. Tietoa ja tarinoita Erämaailma 2020–2021 Eräharrastajan monipuolisen vuosikirjan tarinat vievät jahtimaille ja kalavesille, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. OTAVA 32 95 19 Lintuopas Euroopan ja Välimeren alueen linnut LARS SVENSSON, KILLIAN MULLARNEY, DAN ZETTERSTRÖM Lintuharrastajan päivitetty luotto apuri esittelee peräti 900 lintulajia upein kuvin ja kuvaustekstein. OTAVA 19 Lintuopas Euroopan ja Välimeren alueen linnut LARS SVENSSON, KILLIAN MULLARNEY, DAN ZETTERSTRÖM Lintuharrastajan päivitetty luotto apuri esittelee peräti 900 lintulajia upein kuvin ja kuvaustekstein. OTAVA 19 95 Muuttolintujen matkassa MELISSA MAYNTZ, OSMO RYYTTY Näyttävä teos vie henkeäsalpaavalle matkalle muuttolintujen mukaan. OTAVA Tietoa ja tarinoita luonnosta 29 95 Tietoa ja tarinoita SuomenLuonto8_valikoima_220x297.indd 2 28/09/2020 15.06.01. OTAVA 19 Lintuopas Euroopan ja Välimeren alueen linnut 29 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n
Helsinki. Mitä tekisit, jos et pelkäisi. Dokumentaristi ja toimitt aja. Kotipaikka. Mo. Riikka Kaihovaara. Mitä. jotkut asiat luonnossa ovat meistä rumia. Tunne siitä, ett ä olen osa jotakin itseäni suurempaa.. Tärkeintä luonnossa. o. TEKSTI JENNA PARMALA KUVA ANNA RIIKONEN Esseisti Riikka Kaihovaara pohtii, miksi Villin luonnon tulkki H O M O S A P I E N S Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin Kuka. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Esseisti Riikka Kaihovaara pohtii, miksi jotkut asiat luonnossa ovat meistä rumia
Kaihovaara huomauttaa, että toiselle kulkijalle hänen rakas lenkkipolkunsa saat taa näyttäytyä kaato valmiina ryteikkönä. Maan ja mädän tuoksu on hyvin voima kas. ”Monen istumatyöläisen ja tutkijan ai voille tekisi varmasti hyvää tehdä pari ar kipäivää käytännön töitä luonnossa. Kerään nuoret nok koset paljain käsin. ”Tarkoittaako hyvä luontokokemus kau nista maisemaa, jonka vieressä sijaitsevat vessa ja kioski, vai voiko luontokokemus yhtä hyvin olla sotkuista pajukkoa polut tomassa maastossa.” Ei mikään elämyspumppu Kaihovaara on sitä mieltä, että luontoa ei voi hyödyntää elämyspumppuna, joka tar joaisi heti ja automaattisesti hyvää oloa ja kokemuksia kaikille. Se, mikä yleisesti mielle tään rumaksi ja ahdistavaksi, saattaakin olla todella elähdyttävää epäsiisteyttä.” Viime vuonna ilmestyneessä essee kokoelmassaan Villi ihminen – ja muita luontokappaleita (Atena) Kaihovaara poh tii muun muassa tätä kauniin ja ruman luonnon tematiikkaa: Minkälainen luonto on ihmisten mielestä niin miellyttävää ja tärkeää, että sen säilyttämisen eteen ha lutaan nähdä vaivaa. Muuten se olisi päätynyt punertavak si väriksi johonkin Kaihovaaran paitaan tai huiviin. ”Olen aika paksunahkainen. 2014 Ostin siirtolapuutarhamökin ja aloin käydä Luonto-Liiton perheleireillä poikani kanssa. Usein hänet näkee täällä keräämässä nokkosta. suomenluonto.fi 59 vankin kriisin tai stressin hetkellä luonto pakottaa olemaan hetken aikaa täysin läs nä ympäröivälle todellisuudelle, samaan tapaan kuin meditaatiossa.” Kaihovaaran oma luontosuhde on hy vin realistinen. Se on Kaihovaaran voima kasvi, jonka hän on tatuoinut selkäänsäkin. Esseet käsittelevät villiyttä ja luontosuhdetta. Innostuin LuontoLiiton toiminnasta ja olin seuraavan vuosikymmenen leireillä ohjaajana. ”Kun hätä on ollut elämässäni suurin, olen saanut lohtua luonnosta. ”Värjään vaatteitani luonnonväreillä I lmassa tuoksuu syksy. ”Pakastimeni ja kuivakaappini ovat täynnä nokkosta. Tämä on Kaihovaaralle tärkeä vuo denaika. Linnut pitävät tavallista kovempaa ääntä täällä, sillä aivan lähellä on ruokintapaikka. Jos kansallispuistoon lähtee erityises ti luontosuhdetta rakentamaan, saattaa pettyä. Samaan aikaan hän kuvaa dokument tisarjaa tuotantoeläinten historiasta. Käymme leireillä joka kesä. Mo lemmat aiheet ovat omalla tavallaan tu lenarkoja. Se on myyttinen kas vi, jonka on tarkoitus muuttaa pahat ko kemukset hyviksi. Ko ja teen itse esimerkiksi pihlajanmarjois ta liköö riä.” Polun varrelta hän napsii suuhunsa ketun leipiä ja punaapiloita. Kaihovaaran näkemyksen mu kaan luonto on sekava, villi ja oikukaskin. Yh teys luontoon myös ohenee, kun suoraa kokemusta siitä ei ole. Kaihovaara kertoo bonganneensa 9vuotiaan poikansa kans sa paikalta valkoselkätikan. Hänen seurustelu kumppaninsa asuu Kittilässä ja pyrkii omavaraiseen elämän tapaan. ”Lahoamiseen ja mätänemiseen liittyy väkevyyttä, joka vetää minua magneetin lailla puoleensa. Edelleen saaristoluonto on minulle rakas maisema. ”Teen kyllä arjen ympäristötekoja, mut ta en halua poseerata niillä. Ajattelen, että kirjoittamisesta ei tulisi mitään, jos pohtisin kaikkia kritiikkejä. Siellä minun ja poikani välit ovat parhaimmillaan, varmaankin siksi, että luonnon keskellä minäkin rentoudun. Mieluum min pohdin, mitä kaik kea nyt voisin kirjoit taa, jos minua ei pelot taisi, ja sitten kirjoitan.” Tällä hetkellä Kai hovaara kertoo nautti vansa lapinhulluudes ta. Häntä kiinnostaa se, mitä ihmiset odottavat lähtiessään hakemaan itselleen luontokoke musta, ja minkälaisissa tilanteissa luonto tuottaa ihmiselle pettymyksen. Kaihovaara kertoo tottuneen sa herättämään keskustelua ja saamaan kritiikkiä töistään. Juuri havait semisen hetket luonnossa saavat minut palaamaan metsään yhä uudelleen. Se ei ole kaan värjäykseen soveltuva veriseitik ki. 2029 Lapseni on täysikäinen, ja minä voin paeta Helsingin melua ja mustia talvia rakkaani luo Lappiin. Ajattelen, et tä kun luonto muuttuu, me emme mahda sille mitään.” Paksunahkainen esseisti Kaihovaaran seuraava esseekokoelma kä sittelee eläimyyttä ja ihmislajin suhdetta muihin eläimiin. Kaihovaaran mielestä monen ihmisen työterveys paranisi omavaraisuutta lisää mällä. Kokemus tulee, kun sitä malttaa odottaa. Luonto on paljon suurem pi kuin ihminen. ”Kun hätä on ollut elämässäni suurin, olen saanut lohtua luonnosta.”. Olemme Viikin arboretumissa, Riikka Kaihovaaran rakkailla lenkkipoluilla. Pieni polte ei häirit se minua, koen sen olevan osa keräämis kokemusta.” 1989 Ensimmäinen luontoleirini Bengtsårin saarella. 2019 Ensimmäinen kaunokirjallinen teokseni Villi ihminen ilmestyi. On eri asia lukea artikkeleita luonnon muutoksista kuin todistaa itse kotipihan luonnon harvene minen.” Nokkonen tatuoituna selkään Kaihovaara kurkistaa pajukon alle ja tök kää pientä punertavaa sientä
Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. V I N J E T T I ILTALENNOLLA Aaltoina vellova suuri kottaraisparvi kruunasi auringonlaskun Ilmajoella 6. . syyskuuta. HAUKOTUS Vielä ei ole talviunen aika, mutta kovasti haukotuttaa jo! Ilmeikkään karhun kuvasi Kari Rossinen Kuhmossa 7. TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. syyskuuta. Näkymän ikuisti Leena Latvala. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi
syyskuuta. TALVEN VARALLE Ensin terhosta irrotetaan hattu ja siemen kuoritaan esiin. Nilviäinen oli muninut kantarellin juurelle.. SIENI KORISTAA PUOLUKAN ”Puolukanlehdet ovat saaneet punaisen värin ja aivan kuin ruusun muodon.” Kuvan pöhösienen värjäämästä puolukasta nappasi Maarit Siitonen 6. Sitten se on valmis piilotettavaksi. . syyskuuta Karkkilassa. syyskuuta. Välillä tehtiin pyrähdyksiä toisille pelloille.” Irja Lehtinen seurasi kurkien ruokailua Vesilahdessa 1. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I KORENTOJEN RIIUU Raimo Siivola huomasi parittelevat ruskoukonkorennot Liminganlahdella elo– syyskuun vaihteessa. . EI VIELÄ KIIRE ETELÄÄN ”Kurkiparvi lepäili ja tankkasi sänkipellolla aamuhämärissä. KANTARELLIT KEHTONA Jemina Lehmuskoski löysi etanan tai kotilon munia sieniretkellä 13. . syyskuuta Valkealassa. Oravan syyspuuhia tarkkaili nimimerkki eraopa_s Lahdessa 4
Luulisin kuitenkin luumujen ja kriikunoiden kelpaavan ainakin satunnaisesti syysravinnoksi. Tuon ison jätöksen vieressä oli muutama pienempi. lomakkeella, joka löytyy osoi. Vieressä oli myös kasa linnun höyheniä, mu. Metsäkauriin papanat ovat selvästi valkohäntäkauriin papanoita pienempiä. Voisiko näin ison jätöksen jä. . Samaan läjään on voinut kakkia useampi kuin yksi supikoira tai sama yksilö useamman kerran. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. kirjeellä tai kortilla osoi. Suomen supikoirakanta on saanut alkunsa Venäjällä, Suomen lähialueille istutetuista eläimistä. /kysy-luonnosta tai . omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Törmäsin Porvoossa pienessä metsikössä hyvin suureen löysään jätökseen, joka oli jo hieman vanhentunut. KU VA T H AN N U RÄ M Ä / VA ST AV AL O & N IIN A M AL LO N TOIMITTANUT JOUNI TIKKANEN Lähetä oma kysymyksesi . eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kauriit syövät mielellään omenoita, mutta en ole nähnyt niiden syövän kriikunoita. Syövätkö ne kriikunoita. Papanoiden pituus on 10–15 milliä ja paksuus 8–10 milliä. Nämä Kaukoidästä kotoisin olevat eläimet ovat kaikkiruokaisia ja syövät erityisen paljon marjoja, viljaa, hedelmiä sekä juureksia loppukesällä ja syksyllä, varustautuessaan runsaalla rasvakerroksella talviunta varten. eesta suomenluonto.. JUHA VALSTE Mikä eläin söi puutarhan kriikunoita?. ää kauris, jonka kerran näin vilahdukselta metsikössä. Uloste on – suuresta koostaan huolimatta – ilmeisesti supikoiran tekosia. Uloste oli täynnä pihani kriikunan kiviä, ja sisältä sen väri oli ruskea–tummanharmaa. a ne eivät kai liity tapaukseen. Valkohäntäja metsäkauriin ulosteet ovat papanoita, jotka kesällä ovat usein osittain toisiinsa liimautuneita. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkäranga
Paikallisesti se voi levitä myös rönsyjensä avulla. . Keltanupikka on melko yleinen lähes koko maassa, mu. a. Kuvassa sienen ”pää” on oudon haalea, yleensä se on syvän keltainen. LASSE KOSONEN Mikähän kasvi tämä mahtaa olla. Toisinaan laji villiintyy pihojen ulkopuolelle, ja Suomesta tunnetaankin muutamia kymmeniä karkulaisesiintymiä. ä emikasveja. Yleensä se kasvaa lähteikköisissä tai hetteisissä paikoissa metsäpuron partaalla, aivan vesilähteen luona, jopa suorastaan vedessä. Haihduntaa hidastavan hienon nukan pei. ä se jää helposti huomaama. Laji on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja Koillis-Aasiasta, ja Eurooppaan se on tuotu alkujaan koristekasviksi. TERHI RYTTÄRI Loppukesän jäkkärä KU VA T PÄ IV I FI SC H ER & KA AR IN A H EI SK AN EN. . ämistä lehdistä voi päätellä, e. Näin sen lakkareissulta palatessa Hiidenportin kansallispuistossa. Kissankäpälän tapaan helminukkajäkkärä on kaksikotinen laji, joten siementen tuo. Jalkaosa on harmahtavan valkoinen. amista varten paikalla täytyy olla sekä hedee. a pienuus ja kasvupaikka sanelevat, e. Tämä hyytelömäisen oloinen keltapäinen pikkusieni, keltanupikka (Mitrula paludosa), kasvaa jo keskikesästä alkaen. avaksi. aa sienelle kertyy 4–6 sen. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Hett eisen puronvarren sieni Mikähän tämä sieni on. Mi. elevan hyvin perhosia, ja se soveltuu paperimaisten kehtosuomujensa ansiosta myös kuiva. iä. Kasvin sanotaan houku. Mykerökukkaisiin (Asteraceae) kuuluvan kasvin lähimmät meikäläiset sukulaiset ovat kissankäpälät (Antennaria-suku) ja jäkkärät (Gnaphalium-suku). ä kasvi kestää melko hyvin kuivuu. a. Erikoisen näköinen kasvi on loppukesästä kukkiva helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea)
TAPIO KUJALA. äytyvät aikanaan maastoon, mu. Hämähäkit tarkkailevat veden pintavärähtelyitä ja pystyvät ero. Jopa kalanpoikaset voivat toisinaan päätyä hämähäkkien ruokalistalle. Kuvassa on rantahämähäkki tai ly hyemmin raitarantuli (Dolomedes . Sukulaisensa isorantulin kanssa laji on suurimpia maastamme löytyviä hämähäkkejä ja viihtyy erityisesti vesistöjen äärellä, joskin varsinkin nuoret raitarantulit elävät monissa muissakin ympäristöissä. unut ilma tuo hämähäkin veden pinnalle, jos ote vedenalaisista kasveista tai kivistä sa. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA KU VA T VI LL E AL AN EN & TA PI O KU JA LA Rantaraituli on Suomen kookkaimpia hämähäkkilajeja. Kun avuton uhri löytyy, ne rientävät nappaamaan sen etujalkojensa ja leukojensa avulla. ua naaras jää vielä vartioimaan jälkikasvuaan seitin päälle. elu jää monesti koiraan viimeiseksi. Rantahämähäkit osaavat liikkua sulavasti myös veden pintajännityksen varassa. amaisen sei. Näin suurta hämähäkkiä en ole nähnyt Suomen luonnossa. Poikaset levi. a silloin niitä on vähemmän, koska heikoimmat ovat joutuneet vahvempien sisarustensa ruokalistalle. Rantahämähäkit kantavat munapussia leukojensa välissä ja tekevät sille tel. Poikasten kuoriudu. imainen karvoitus estää hämähäkkiä kastumasta ja kerää hengitysilmaa, jos hämähäkki käväisee veden alla. isuojan kuoriutumisen lähestyessä. Naaraat suhtautuvat koiraisiin yleensä aggressiivisesti, joten pari. mb riatus). yä otuksen takaisin luontoon, seuraavana päivänä se oli jo takaisin veneessä. Tiheä, same. Suuri hämähäkki veneessä Mikähän mahtaa olla tällainen hämähäkki. Varsinainen sukeltaminen ei kuulu lajin ominaisuuksiin, koska karvoihin tar. . uu herpaantumaan. Myös saalistus tapahtuu pääosin vedessä. Veneemme oli kaislikossa, ja kun saimme siirre. amaan niiden joukosta veden varaan pudonneiden hyönteisten liikkeet
Yhden jalanjäljen perusteella en uskalla sanoa, mikä eläin on kyseessä. Suurten petolintujen pesäpuut ovat luonnonsuojelulain mukaan rauhoite. avat olla varalla seuraavaa vuo. . Mikä laji voisi olla kyseessä. Miten voisin varmistaa pesän suojelun tulevaisuudessa. Suositukset ovat vapaaehtoisesti kaikkien maanomistajien käyte. Ellei vaihtopesää ole olemassa esimerkiksi suurten puiden puu. Mitä enemmän vanhaa kuusimetsää pesän ympäristöstä löytyi, sitä todennäköisimmin se oli käytössä vuodesta toiseen. Pesäpuun ympäristön käsi. Kuvassa oleva pesä voisi hyvin kuulua kanahaukalle, sillä se sijaitsee tukevan rungon keskivaiheilla. avat, e. öön, laki suojelee edelleen itse pesäpuun. ä talousmetsien hoitoon sisällyte. u. Laki ei kuitenkaan velvoita suojelemaan pesäpuun ympäristöä samalla tavalla kuin esimerkiksi liito-oravan tapauksessa. ävissä. Tutkijat ehdo. Petolinnuilla on reviireillään usein myös vaihtopesä tai useita vaihtopesiä, minkä takia isotkaan pesät eivät joka vuosi ole asuttuja, vaan saa. Yhtä hyvin varpaan olisi voinut mene. Jäljen koko ei selviä kuvasta, mu. umisen takia, saa. Suomalaisessa lintutieteellisessä sarjassa on juuri ilmestynyt tutkimus metsämaiseman muutoksesta kanahaukan pesien ympäristössä Länsi-Suomessa. eitä, joten en usko, että se on asu. uu yksi varvas. Pesimämetsiköiden häviäminen on kiihtynyt vuosituhannen vaihteesta vuoteen 2013. Varpaita pitäisi tosiaan olla neljä, joten näin selvässä jäljessä kaikkien pitäisi erottua hyvin. u suosituksia Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen metsänomistajilta saamien erinomaisten kokemusten mukaan. uja silloin kun ne ovat säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävillä. ää tulleen hakkuun jälkeen selvästi näkyväksi, mu. SEPPO VUOLANT0 Pesä jonka ympäriltä kaadett iin metsä Kolmivarpainen koiraeläin Minkä jalan jälki tämä mahtaa olla. . Kuvan tapauksessa pesäpuu näy. Mahdollinen olisi esimerkiksi koira, jolta on amputoitu varvas. Onpa todella erikoinen jälki. a varten. elin, kun jäljistä puu. a pesiä vanhassa pesässään. a neulasten perusteella se vaiku. Tunnetaan esimerkkejä, joissa hakkuuaukean keskelle jäte. aa keskikokoiselta tai melko suurelta. Vanhoja kanahaukan pesiä voivat käyttää myös viiruja lapinpöllö, sekä mehiläishaukka ja hiirihaukka, etenkin silloin, kun pesät näkyvät metsätöiden jälkeen paremmin. avat linnut hakkuista huolima. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA KU VA T ER IK SA N DI N I & JU H A SE PP ÄL Ä Havaitsin mökkisaaressani Luumäen Isossa-Rapasalossa suuren petolinnun pesän, jonka viime vuonna tehdyt avohakkuut ovat tehneet hyvinkin näkyväksi. JUHA VALSTE Kanahaukka tekee pesänsä tukevan rungon puoliväliin.. elystä metsänhoidon yhteydessä on anne. äisiin pesämetsiköiden suojelu kanahaukan – vanhojen kuusimetsien avainlajin – säily. Linnut eivät olleet kohentaneet pesää tänä vuonna, eikä sen alta löytynyt ulosteita tai saalisjä. Vaan tässä meillä on eläin, jolla on ainoastaan kolme hyvin vahvakyntistä varvasta. ää jokin luonnonvaraisista koiraeläimistämme, eli susi, kettu tai supikoira. Koira kiinnostui jäljestä, ja ihme. y yksinäinen pesäpuukin on kelvannut myöhemmin kanahaukalle. a jos se otetaan jälleen käy. Onko ympäristön avartuminen estänyt linnun pesinnän, ja millaiset suojavyöhykkeet rauhoitetuille petolinnun pesille kuuluvat. ämiseksi. Jos pesän ympäristö muuttuu erilaiseksi, voi vanha vaihtopesä houkutella pesimään
Kalojen on siis joskus täytynyt päästä niihin vesireittejä myöten, tai sitten eväkkäät ovat kulkeutuneet vesistöön mätimunina lintujen mukana. i pääosan nykyisestä Suomesta. Mistä ja miten kymmenet eri kalalajit ovat tulleet järviimme. Jääkauden jälkeen vesi pei. Kohtaaminen ei kannata. Myös vesiyhteydet jokien välityksellä mahdollistivat kalojen levittäytymisen uusiin järviin. ä Suomessa on kaloja noin 200 000 järvessä. uisi, tilanne on voinut olla toisenlainen ennen. Kaikkiin järviin ei tule jokia tai puroja. iin, e. Maankohoamisen seurauksena painaumakohtiin jäi ve. Osasta järviä yhteys puuttuu. Merkittävä kalojen siirtäjä on myös ihminen, joka on kuljettanut lajeja jopa maanosasta toiseen. Jos on vaihdon paikka voit jättää vanhat renkaasi maksutta meille kierrätykseen mihin tahansa rengasliikkeeseen. Niihin jäi kaloja. Muun muassa Himalaja kasvaa muutaman sentin vuosivauhdilla, ja siellä olevat järvet kaloineen siirtyvät korkeammalle merenpinnasta. KU VA PE KK A TU U RI Ajamme samaa tietä, toisella on neljä pyörää ja puskuri, toisella neljä jalkaa ja sarvet. Vaikka vesiyhteys nyt puu. Oman lukunsa muodostavat korkealla sijaitsevat vuoristojärvet, joihin ei enää ole vesiyhteyttä muualta. YHTEINEN TIE! www.rengaskierratys.com SRK_Suomenluonto_195x133_8_2020.indd 1 10.9.2020 10.00. Katso lähin palveleva piste nettisivuiltamme ja varmista ajoturvallisuus kaikille tien käyttäjille. Niiden kalakannat ovat saaneet alkunsa kauan sitten. Kaloja esiintyy todellakin myös sellaisissa järvissä, joihin ei ole vesiyhteyttä. Luonto-ohjelmassa kerro. HANNU LEHTONEN K Y S Y L U O N N O S TA Miten kalat pääsivät järviimme. . Suuri osa niistä on kuitenkin ollut olemassa jo pitkään ja ne ovat aikoinaan sijainneet paljon nykyistä alempana. ä, ja vähitellen järvi toisensa jälkeen kuroutui erilleen. Nyt kun nyt kelit käyvät kehnoiksi kannattaa meidän pyörillä kulkevien katsastaa renkaiden kunto ja katsoa, että pitoa riittää sateella ja pakkasella
– Harri Nieminen, Helsinki Nämäkin jutut saivat paljon ääniä Suuri melontaretki Linkolan jäljillä Kuntun perhe osoi. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. u, jossa yhdistyi historiaa, lääketiede. en soutaman saaristoreitin lintulajisto ja meriluonto ovat lyhyessä ajassa muu. u. – Camilla Torsell–Heinonen, Lielax Osallistu Paras ju. Hyvä muistutus taas siitä, millaista viisau. u oli Parantavat puut (s. u. umassa ja lintulajisto suorastaan romahtanut. Terve tuloa koko perh e oppim aan ja viiht ymää n! Nyt syysretkelle Kotkaan! Maretarium on kestävän matkailun edelläkävijä.. a, luontoa, tutkimusta, seikkailua suuren suojelijan vanavesissä. oi työstämistä ja avasi silmäni hämähäkkien maailmaan. 03 871 460 www.ruskovilla.. – Paula Kinnunen, Äänekoski Mielenkiintoinen ju. u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. postikortilla: Suomen Luonto / Paras ju. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 29.10.2020. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . i meille nyt hienosti melontaretkellään, miten Linkolan perheen muutama vuosikymmen si. ä ja biologiaa. – Juha Mikkola, En0 Hämähäkkejä silmästä silmään Hämähäkit ovat minulle erityisen vaikeita, mu. 26–30). Miten sinä suojelet Itämerta. ÄÄNESTÄ . a luonnossa on. i arvonnassa Kristiina Ranta Kirkkonummelta. KARHULLA ON ASIAA JUSSI TWOSEVEN 10.9.2020–10.1.2021 Suomen Metsästysmuseo ti-su klo 10–16 www.metsastysmuseo.fi Suomessa valmistetut luomuvillaiset retkeilytekstiilit hehkuvat syksyn sävyissä LUOMUA LUONNONYSTÄVÄLLE Tehtaanmyymälä Kinnarintie 32, 16230 Artjärvi ma-pe 9-16, la 10-14 puh. a olen yrittänyt tutustua niihin ja työstää pelkoani. Osallistujien kesken arvotaan Suomen Luonnon kolumnistinakin esiintyneen Anni Kytömäen romaani Margarita (Gummerus 2020). Haltin Streetpack-repun voi. L U K I J O I LTA TO IM IT TA N U T JO U N I TI KK AN EN Edellinen lehti Lukijoiden mielestä lehden 7/2020 paras ju. Kiitos siitä. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Jälleen hyvin kiinnostava ja informatiivinen ju. Kauneu. – Olavi Koskinen, Turku Kun vain yhden voi valita, niin suuri melontaretki. • Liput 14,50 / 12 / 8 €. Tämä upea artikkeli edesau. Sapokankatu 2, Kotka 040 3110 330 www.maretarium.fi Ahven, ankerias, harjus, hauki ja 50 muuta lajia suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario • Erikoisnäyttelyssä “Tove ja meren lumous” • Avoinna päivittäin, kalojen ruokintaa klo 15
Vaatimuksia on runsaasti: ruoan pitäisi maistua kaikille, olla terveellistä ja kuormittaa maapalloa mahdollisimman vähän. Esimerkiksi Scienceleh dessä vuonna 2018 julkaistun tutkimuk sen mukaan kasvisperäiseen ruokava lioon siirtyminen on tehokkain keino ke ventää omaa vaikutusta maapalloon. Luonnonvara Vielä ehdit mukaan viettämään lihatonta lokakuuta. Netistä löytyy kasvisreseptejä teemakuukauden jokaiselle päivälle. Haasteista pitävä saa inspiraatiota ehkä myös paraikaa vietettävästä lihattomasta lokakuusta. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS MARIKA MAIJALA keskuksen ja Suomen ympäristökeskuk sen toteuttaman RuokaMinimihankkeen loppuraportti viime vuodelta kertoo, et tä suomalaisen ruokavalion ilmastovai kutuksista peräti 45 prosenttia aiheutuu lihatuotteista. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi SEKARUOKAA SYÖVÄN perheen pääasial lisena ruoanlaittajana tunnen välillä epä toivoa. Merkittävin vaikutus on sitten kin lautasen sisällöllä. Suomalaisillakin on syytä tarkastel la kriittisesti syömisiään. Meillä tuntuu tepsivän riittä vän laaja ruokalista sekä uusien kasvis ruokien jatkuva testaaminen. Tutkimus toisensa jälkeen nimit täin todistaa, että sillä, mitä suuhumme laitamme, on suuri merkitys ilmastolle ja ympäristölle. Vielä ehdit mukaan viettämään lihatonta lokakuuta. K O T O N A. Kasvisruo kapäiviä voi lisätä pikku hiljaa ja totutel la uusiin makuihin vähitellen. Ruokavalion muokkaaminen kasvis painotteiseen suuntaan vaatii hiukan ko keilunhalua. Lihaton lokakuu on helppo tapa muuttaa ruokailutottumuksia. Ekologisuudesta en ainakaan haluaisi tinkiä. Vielä ehtii mukaan!. Se, mikä toimii yhdellä, ei in SUOSI K ASVIKSIA! Keskivertosuomalainen syö noin 80 kiloa lihaa vuodessa. Vielä ehdit mukaan viettämään lihatonta lokakuuta. WWF:n suo jeluasiantuntija Mari Koistinen muistut taakin, että vaikka hävikin välttäminen on sinänsä hieno asia, voi se kaapata liikaa huomiota. Kuluttajien ruokahävikin osuus sen sijaan on ruokavalion ilmastovaikutuk sesta vain neljä prosenttia. Lihaton lautanen nosta toista. Ruokavalioviilaus on iso juttu elämässä ja sille kannattaa antaa aikaa
Punajuurta on viljelty Suomessa jo 1800-luvulta lähtien. Silppua kaali ja sipuli. Kuumenna kasvisliemi ja lisää ainekset ja mausteet kattilaan. Väriä pöytään punajuurella Punajuuri tuo upealla värillään mukavaa piristystä syksyn sadosta notkuvaan ruokapöytään. Kypsennä noin 20 minuuttia. Juureksen kaunis väri on peräisin betasyaaniväriaineesta. Lisää lopuksi raastettu omena ja sekoita. TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA , KU VA IS TO CK PH OT O . SUUPAL A K O T O N A. Nauti keitto hapan kerman ja leipäpalojen kera. o 750 g punajuuria 200 g valkokaalia 1 sipuli 1 tl suolaa mustapippuria 1 l kasvislientä 1 omena Kuori ja raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi. Pirteä punajuurikei. Tämä juures sisältää muun muassa Bja Cvitamiineja, rautaa sekä paljon kuituja
Washed Ashore, Kymenlaakson museo, Merikeskus Vellamo, Kotka, 1.11. Antarktika, Luonnontieteellinen museo Luomus, Helsinki, 31.8.2021 Ihminen ja luonto Kuvataiteilija Arja Sundqvistin näyttely Metsän tummuus mulle tuokaa on kunnianosoitus suomalaiselle luonnolle. Merien roskaantuminen on vakava ongelma, ja rannoille huuhtoutuva jäte siitä vain jäävuoren huippu. saakka, www.luontoon.fi/kolinluontokeskus.. Metsän tummuus mulle tuokaa, Kolin luontokeskus Ukko, 28.12. Antarktika, Luonnontieteellinen museo Luomus, Helsinki, 31.8.2021 saakka, www.luomus.fi. saakka, www.merikeskusvellamo.fi. Meren tuomaa roskaa Hangon rannoille huuhtoutunut muoviroska on Johanna Sandinin valokuvanäyttelyn Washed Ashore pääosassa. Näyttelyssä kuvataan ihmisen tunteita luonnon kautta ja muistutetaan tärkeästä asiasta: kunnioita luontoa. tieteellisen museon näyttelysman elämään, ja jopa 90 asteen pakkasen kourissa Etelämantereella tehtävään tutkimukseen. , www.luomus.fi. Nyt näyttelyyn! Nyt näyttelyyn! Tutkimusta äärioloissa Tutkimusta äärioloissa Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen museon näyttelyssä malaisen Aboa-tutkimusaseman elämään, ja jopa 90 asteen pakkasen kourissa Etelämantereella tehtävään tutkimukseen. K U LT T U U R I Kuvataiteilija Arja Sundqvistin teos Yö metsälammella (2018) on tehty öljyväreillä ja öljyliiduilla. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi Nyt näyttelyyn! Tutkimusta äärioloissa Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen museon näyttelyssä Antarktika tutustutaan suomalaisen Aboa-tutkimusaseman elämään, ja jopa 90 asteen pakkasen kourissa Etelämantereella tehtävään tutkimukseen
Katse taivaalle Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan podcastissa Tähtitaivas nyt tutustutaan pimeän ajan täh titaivaan tapahtumiin. Kun Suominen jätti leh den 1980, Suomen Luonnosta oli kehit tynyt merkittävä luonto ja ympäris tötiedon välittäjä. HELLI IHOASI OIK E I N . Opusta on siis nimensä mukaisesti kannettu mukana retkillä, vaikka painoa sillä on enemmän kuin maastooppaal le soisi. Aloittelevan kasviharrastajan ensimmäiseksi oppaak si en Retkeilykasviota suosittele, mutta harrastuksen edetessä kirja on määrityskaavoineen ja lajinkuvauksineen ehdoton kumppani. Kirja on hyvin toimi tettu ja rakenne on selkeä. Luonto kulkee elä västi kirjoitetuissa ja herkästi kuva tuissa tarinoissa rinnalla – kuin ystävä. Iso ja kaunis tietokirja Sienikunta (Nemo 2020) on Katie Scottin ja Ester Gayan käsialaa, ja oiva suomennos on Iiris Kalliolan kynästä. Luonto kuvaaja Juho Rahkonen on julkais sut esikoiskirjan sa Eläimiä suviyössä (Docendo 2020). Kuuntele: Spotify, Youtube tai Apple Podcasts. Teuvo Suomisen ura on ollut hui kea: valo ja elokuvaaja, toimittaja, kirjoittaja, innovaattori, ympäristö vaikuttaja ja maailmanmatkaaja, jo ka kulki elokuvakamera mukanaan. Toimittajan työtä on varmasti helpottanut se, et tä Suominen on hyvä tarinankertoja. A S T U S I E N I K U N TAAN. Ympäristönsuojelun oppi-isän testamentti (Docen do 2020) kertoo Teuvo Suomisen elä mäntyöstä. Hän on merkittävimpiä luonnonkuvauksen sekä luonnon ja ympäristönsuojelun edelläkävijöitä. Upea piirros kuvitus on tuttua jo sarjan aiemmista osista, Kasvikunta ja Eläinkunta. Hänellä on ollut myös merkittä vä rooli Suomen Luonnossa. Kirja oli nuorelle biologian opiskelijalle kasvin tunnistuksen raamattu, kunhan sitä oppi käyttämään. suomenluonto.fi 71 K I R J AT K E S ÄYÖ N H E R KK Y Y T TÄ . TEUVO SUOMISEN ja Pekka Punkarin kirja Luonnon puolesta. Maria Varonin kirja Elävä iho, Luonnonkosmetiikka (Readme.fi 2020) antaa vastauksia sekä vinkkejä erilaisten ihoongelmien luonnonmukaiseen hoitoon. Vanhempi kirja on suojattu kon taktimuovilla, ja selkämyksessä muovin alla on neula sia. Kirja on paitsi henkilökuva myös merkittävä näkymä luonnonsuoje lun historiaan. Ensin toi mitussihteerinä ja pian päätoimitta jana hän aloitti lehden kehittämisen 1970luvulla, kun se lopetettiin jä senlehtenä, eikä Luonnonsuojelulii ton hallitus ollut kiinnostunut sat saamaan erikseen tilattavaan aika kauslehteen. Kasvien rakennetta kuvaavat termit ovat kuin runoutta: silpo suoninen, kielekekorvake, hapsihaiven. JORMA LAURILA Kuvan ja sanan monipuolinen taitaja KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Eläimiä suviyön valossa Kasvintunnistuksen raamattu AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Piia Ahonen on vapaa toimittaja Nokialta. Äänessä ovat professori Markku Poutanen ja Ursan tiedottaja Anne Liljeström. Mutta mi ten kosmetiikka vaikuttaa ihmisen suurimpaan elimeen, ihoon. täh titaivaan tapahtusuomenluonto.fi 71. Monet Suomisen teot liittyvät laajempiin yhteyksiin. KIRJAHYLLYSSÄNI ON kaksi Retkeilykasviota, vuosien 1986 ja 1998 painokset. Sivut ovat kosteuden jäljiltä kellastuneita. Punkari haastatteli Suomista parin vuoden aikana. Luonnon kosmetiikkaa on tarjolla kuluttajil le jo ilahduttavan paljon
Tämä on jo tutummassa kelta pallollisessa asussaan, kun toisaalta löytyi aiemman vaiheen vihreä pilkkuraitainen pienokainen. Tätä kaikkea tarkkailee pensaskaskas metsäruu sun oksalta. Kauhujen kauhu olen tietenkin minä: iso rumilus, jo ka tallon kaikkea tielleni osuvaa ja surmaan kauniin suppupaarman vertani nauttimasta. Kaikil le on löytynyt omaa rauhaa. Ensin puh distetaan eturaajat toisiaan vasten hankaamalla, sitten pestään niillä huolellisesti verkkosilmät ja leuat ja huulirihmat ja imukärsä ja mitä osia nyt kenenkin naamassa on. Kun ku katon ja lehdetön varsi sojottaa kaljuna huutomerk kinä seassa, osoittautuu syylliseksi pullea matarakii täjän toukkapötkylä. Tulee epämukava olo. Sen sijaan niityllä on päiviä, jol loin joka puolella vain paritellaan. Se kääntyilee hidastetusti ja uhkaavasti ja tui jottaa kiinteästi kohdettaan. Se näyttää tuikealta, vaikka onkin nivel kärsäisenä oletettavasti ilman inhimillisiä tunneti loja. Kas, kaskas! V I N J E T T I Mirjami Linkola on elämän edellytyksiä kunnioi. MAITOHORSMAAKIN KASVAA yhä aaritolkulla. Siellä on vieraillut tuo reenkirjavia liekokieppisiä, usein sammal koisia, kerran aitoporapistiäinen asuttamassa jäl keläisiään, joskus pussikkaiden toukkia, keväällä upea kirjoruusumittari. Kimalaiskuoriaiset päällekkäin, sa moin nelivyöjäärät ja nuijakärpäset, keihästytönkorennot tandemissa, veriluteet vaunu parina, keisarinviitat yhtyneinä, niittyheinäsirkat kiinni toisissaan. 72 suomenluonto.fi V I N J E T T I K oskaan ei tiedä, keitä niityn laidalta vanhan aitan seinältä tapaa. aja Raaseporista. Keskittynyttä meden imemistä, toisinaan vähän tönimistä, eri pöydissä kiertämistä ja niihin sammumista. Niin tai näin, ravinnotta ei suvunjatkaminen on nistu. Ki malaiset ja mehiläiset ahkeroivat kukissa. Isosurviai nen kävi luomassa nahkansa ja jätti vanhat kamppeet hotellille. Voin hyvittää ainoastaan välttelemällä vielä pahempia tuhotoimia sekä pitämällä niityn niittynä niin kauan kuin elän ja metsää sen suojana, sen vähän mitä omistan. ava kustannustoimi. Mutta jos ulostetta päälleen kasaavia lil jakukon ja kilpikuoriaisten toukkia ei lasketa mu kaan, hyönteisistä voi hyvinkin ot taa oppia siisteydessä. Toukista puheen ollen: joskus lapset ovat vähän sottaisia. PALJON KASKAITA PELOTTAVAMPIA niityn asukkai ta ovat kuitenkin vaikkapa räikeän oranssinpunai nen sirppipistiäinen ja nymfi nä samanvärinen piikki lude tai salamannopea saalistaja, ruskoukonkorento. Viime vuonna horsmikosta kitkettyyn pel toohdakebaariin on heinäkuussa valtava ryntäys: päiväperhosia, kukkakärpäsiä, monenlaisia pistiäi siä, kovakuoriaisia. L i n k o l a KU VA AN N A RI IK O N EN ”Kauhujen kauhu olen tietenkin minä: iso rumilus, joka talloo kaikkea.”. Päivähotellilla poruk ka vaihtuu tiuhaan. Monotonista touhua, ellei sitten yl ly vielä tylsemmäksi sähläykseksi kilpakosijan pyr kiessä kimppuun. Ta kimmaisella jalkaparilla siistitään peitinsiivet ja peräpää
suomenluonto.fi 73 V I N J E T T I
aja Jari Kostet ker too havainnoistaan luonnoskirjan sivuilla L u o n n o s k i r j a. Luontokuvi. Pujon ja pietar yrtin siemenet maistuvat eritoten urpiaisille ja hem poille sekä harvinaisille, Jäämeren ja Norjanmeren rannikolta ja tuntureilta talveksi etelään saapuvil le vuorihempoille. Ruderaattialueilla on usein hyvin monipuolinen kasvillisuus: erilaisia ruohoja, takiaisia, pietaryrttiä, ohdakkeita, pujoa ja muita niin sanottuja rikkakasve ja. Tällaisia alueita ovat muun muassa entiset kaatopaikat, jätemaiden läjitysalueet sekä satamien, ratapihojen ja rakennus työmaiden autiot reunaalueet. Pulmuset ja harvinainen tunturikiuru puolestaan tykkäävät heinäkasvien siemenistä, joita ne napsi vat hangelta tai kurkottelevat lähelle hangen pintaa kaartuvien heinien latvuksista. Moni näistä on lintujen suosiossa. 74 suomenluonto.fi RUDERAATIT ovat joutomaita, jotka eivät ole ih misen aktiivisessa hyötykäytössä. Takiaiset ovat tiklien suosiossa
Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi LUONTOTIETEEN KIINNOSTAVIMMAT LÄPIMURROT Korona mullisti myös kaupunkiro. suomenluonto.fi 75 Näin Suomen kansallislintu pelastettiin. ien elämän Jäkälät tutuiksi www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA JA RI KO ST ET Näin Suomen kansallislintu pelastettiin. Laulujoutsenet tulivat takaisin 9/2020 ilmestyy 12. marraskuuta E N S I N U M E R O S S A
Lopetetaan siis turpeen poltto. Turpeen kaivaminen kuormittaa vesistöjä ja tuhoaa alueen suoluonnon täysin. Soiden kaivaminen ja turpeen polttaminen on ilmastolle haitallisempaa kuin kivihiilen polttaminen. Tämä kiihdyttää suoluonnon ja soiden lajien uhanalaistumista. Tehdään muutos yhdessä, hallitusti ja oikeudenmukaisesti. Onneksi turpeelle on vaihtoehtoja. V I N J E T T I TURVE KUULUU SUOHON. Suot ovat Suomen suurin hiilivarasto. ALLEKIRJOITA KANSALAISALOITE irtiturpeesta.fi Herätä keskustelua ja jaa tietoa: #irtiturpeesta Ku va : Jo rm a Lu ht a Palautusviikko –