Runsastuneiden kuningaslintujen muutto on lokakuun huippuhetkiä. M IT Ä K U U LU U H Y Ö N T E IS IL LE . Kotkat liikkeellä! KUVAKISAN PARHAAT ILMASTOVIISAS RAKENTAMINEN LUONTO PALASI VALLISAAREEN IRTONUMERO 9?€ 8/2021 S U O M E N LU O N T O 8 | 2 2 1 K O T K IE N M U U T T O . K U V A K IS A N P A R H A A T. LI E JU TA S K U R A P U . i Haatajan susikame roihin astelivat myös ahma, ilves ja karhu. IL M A S T O V IIS A S R A K E N TA M IN E N . E L Ä IM E T IH M IS E N S U O M E S S A . Suden poluilla poluilla An. V A LL IS A A R I.
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I
SY KS Y. Talven koettelemukset ovat vielä edessä päin. Leutoina ja tyyninä syyspäivinä elämä on auvoisaa. suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I Päiväunilla KUVA ARI KUUSELA TEKSTI HEIKKI VASAMIES YÖN KIIREISTÄ kololleen palannut lehtopöllö nuokkuu levollista unta
44 Vehreä piha suojaa säältä Puut ja kaikki vihreys ovat kaupungissakin tarpeen ilmaston lämmetessä. 40 Voittaja löytyi järveltä Näytä luontosi -kuvakisa oli suomalaisen luonnon juhlaa. Selvitimme asiaa tuntijoiden kanssa. Petolintuguru Dick Forsman kertoo, miten kuningaslinnut tuntee. 50 Kulttuurin jäljet Helsingin Vallisaari aivan kaupungin keskustan edustalla pursuaa luontoa ja menneen linnoitushistorian muistoja. 32 Taskurapuja liikkeellä Vieraslaji liejutaskurapu on valloittanut Saaristomeren ja ryömii yhä uusille vesille. Vihreys viilentää ja rauhoittaa ankaratkin sateet. 34 Hyönteiset vastatuulessa Miten hyönteisillä menee. KU VA AN TT I H AA TA JA Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 15 Tämä muuttui 58 Homo sapiens: Jan Eerala 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Riikka Kaihovaara 74 Luonnoksia: Paula Humberg Suomen Luonto 8/2021 24 24 Antti Haataja näyttää ahman ja muiden eläinten arjen ihmisen Suomessa.. Voittajan päätti Markus Varesvuo. 24 Aitoa elämää Luontokuvaaja Antti Haatajan ainutlaatuiset kuvat suurpetojen poluilta herättelevät katsomaan nyky-Suomea nelijalkaisten silmin. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 16 Kuningaslinnut Kotkat ovat lokakuussa liikkeellä. Näe myös yleisöäänestyksen voittaja ja Suomen Luonnon toimituksen suosikki
aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi. i/tietosuojaseloste. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar o Kroonpressille on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki. Pekan oma piskuinen kaupunkipiha kukkii koko kesän ja seinällä vapaasti rehottava villiviini viilentää helteillä. KUVA: DICK FORSMAN 44 J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T www.hiilihelppi.. KU VA T JO LA N DA JO KI N EN , PE KK A H ÄN N IN EN JA M AR IK A EE RO LA 80. kko Turkulainen Jolanda ilahtuu, kun voi tuoda esille ympäristölle tärkeitä teemoja. ajat Laura Salonen Annakaisa Vän inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö timo.lepisto@saarsalo. Jolanda Jokinen, kuvittaja ja graa. Pekka Hänninen, arkkitehti Kestävään rakentamiseen keskittynyt arkkitehti painottaa, että päästöjen vähentämisen ohella ilmastonmuutokseen sopeutuminen on tärkeää – ja kiireellistä. Tämän numeron Vehreä piha suojaa säältä -jutun kuvitus sujui mutkattomasti, sillä siinä pystyttiin hyödyntämään Jolandan suunnittelemia Hiilihelppi-sivuston kuvituksia. i palaute@suomenluonto. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Marika Eerola, Art Director Marika jatkaa muutaman vuoden tauon jälkeen työskentelyä Suomen Luonnon ulkoasun parissa. ajat Johanna Mehtola Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo. Hänen vinkkinsä kriisin hillitsemiseen löytyvät Hiilihelppi-sivustolta. Petolintueksper i Dick Forsman opastaa kotkien pariin sivuilla – . i Tilaajapalvelu ( ) (ark. i Tilaa diginä: suomenluonto. Lisätietoa saat syö ämällä tuo een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Nuoren maakotkan tuntee valkeista siipilaikuista. Painolla on myös ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. klo ), tilaajapalvelu@sll. Tässä numerossa selvitetään vehreän pihapiirin hyötyjä. Greenline Print -merkki kertoo painotuo een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Mökkeilyä ja mustikanpoimintaa rakastava visuaalinen suunnittelija inspiroituu tällä hetkellä syksyn väriloistosta ja haaveilee Lapin reissusta ja revontulista. i Päätoimi. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll
6 suomenluonto.fi LUONNONSUOJELUSSA ON siirrytty yk sittäisten lajien suojelusta yhä enem män elin ympäristöjen suojeluun. Laji ja suo jeluasiantuntijoiden mukana ololla voidaan vält tää virheet ja varmistaa, että talkootyö kohdistuu oikeisiin asioihin ja aloille, eikä aiheuta pienintäkään uhkaa tai vahinkoa jo ennestään kriittisen uhanalai selle kohdelajille ja sen elinympäristölle. Nyt pitäisi rahoitustakin ol la luvassa. Avustettavien hankkei den tulee olla konkreettisia ennallista mis, kunnostus ja hoitotoimia elinympä ristöjen tilan parantamiseksi. Koh teet jakautuvat karkeasti kahteen ryh mään: ympäristöihin, jotka pitäisi jättää omaan rauhaansa kuten vanhat metsät ja ojittamattomat suot, ja ympäristöihin, joita pitäisi hoitaa tai kunnostaa kuten ojitetut suot, perinnemaisemat sekä paahdeympäristöt. Helmitalkoita Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T ES A ST RÖ M JA AN N A RI IK O N EN Uhanalaisen harjusinisiiven elinpaikoilla elää arvokas paahde lajisto, joka myös hyötyy hoitotoimista.. Helmielin ympäristöohjelmaa on tarkoitus jatkaa vuoteen 2030 asti. UHANALAISTEN LAJIEN auttaminen ei aina ole help poa. ON TÄRKEÄÄ, että talkoissa on käytettävissä paras tietämys lajistosta ja elinympäristöstä. Myös yksittäisten uhanalaisten lajien suoje lussa voitaisiin kuitenkin saada hyviä tuloksia varsin pienellä rahalla, sillä kohdealueita on yleensä vähän, ne ovat tyypillisesti pienialaisia ja niillä elävä muu lajisto on sekin usein suojelun tarpeessa. Ympäristöministeriön Kuntaja JärjestöHelmi rahat tulevat näillä näkymin hakuun lop puvuodesta 2021. Tästä hyvä esimerkki on äärimmäisen uhan alainen muurahaissinisiipi – aiheesta lisää eko logi Susu Rytterin #muutosjutussa, joka julkais taan 21.10. #muutosverkkolehdessä osoitteessa: suomenluonto.fi/muutoslehti. VÄHIEN SUOJELURESURSSIEN kohdentaminen elin ympäristöjen suojeluun auttaa monia lajeja yhdellä kertaa. Näin luonnon auttami selle on mahdollista saada myös jatkuvuut ta. TALKOITA JÄRJESTÄMÄLLÄ, tarvittaessa ko ne i den avulla, voitaisiin saada paljon aikaan vaikkapa muurahaissinisiiven, palosirkan tai itämerenlauk kaneilikan auttamiseksi. Nyt kunnat ja järjestöt toivottavasti myös hakevat tarjolla olevia hankerahoja
Raidan ohella halava kasvaakin suurimmaksi pajuksemme. Sen valkeat, villavan runsashaiveniset eminorkot havahduttavat luonnossa kulkijan. Hän kirjoitti siitä muun muassa, että ”lepokammioin on halavan himmeän alla”.. Huonommilla kasvupaikoilla halava pysyy pensaan kokoisena, hyvillä se voi venähtää jopa yli kymmenmetriseksi puuksi. Halava kukkii vasta alkukesällä, kun lehdet ovat jo miltei täysikasvuisia. Vielä enemmän se poikkeaa muista pajuista siemennysajankohdallaan, joka osuu vasta loppusyksyyn tai alkutalveen. Sen verran hämmästyttavä ilmiö on. Halavia voi nähdä sopivilla paikoilla lähes koko maassa, esimerkiksi rannoilla, joutomailla, peltoaukeiden saarekkeissa ja reunamilla, ojien varsilla. Lenninhaivenelliset siemenet kulkeutuvat tuulten mukana etsimään uusia kasvupaikkoja. Halava oli myös kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven mielipuu. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TE KS TI JO RM A LA U RI LA KU VA H EI KK I KE TO LA / VA ST AV AL O Nyt suomenluonto.fi 7 Kuin lunta oksilla: Halava siementää SYKSYN HARMAUDESSA on ainakin yksi valopilkku: pajukasveihin kuuluva halava (Salix pentandra)
Tänä syksynä pihlajien oksat notkuvat runsaan marjasadon painosta, ja se sopii linnuille hyvin. Taviokuurnaa marjat sen sijaan houkuttelevat vaeltamaan tavanomaista kauemmas. Kun lintuja katselee tarkemmin, huomaa, että nii den pöytätavoissa on eroja. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 8 suomenluonto.fi P I H L A J I E N L AT V U K S I S S A käy kuhina. Pidä silmällä pihapihlajaa TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Syksyn edetessä linnut alkavat vaeltaa ravinnon perässä. Punatulkku ja järripeippo taas kaivelevat marjoista vain siemenet ja jättävät hedel mälihan syömättä. Pihlajanmarjat maistuvat monelle siivekkäälle. Sen sijaan ilman lämpötila ei siivekkäitä hetkauta, vaan tukevan evään turvin ne sinnittelevät koleis sakin syyssäissä. Satokausi jatkuu pitkälle syksyyn. Lintu jen helinä, räkätys ja sirahdukset muodostavat äänekkään orkesterin. Pakkanenkaan ei haittaa, sillä kylmän puraisu taittaa marjan happamuutta. Vuosi sitten julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan hyvä pihlajanmarjasato saa vaeltajat ja muuttajat viivyttelemään syksyllä lähtökuopissa. Hämärän tullen voi päästä nä kemään, kun myyrä tai hiiri vilah taa pihlajan juurella pudonnut mar ja hampaissaan. Tilhet ja rastaat hotkivat marjat kokonaisina. Lintujen ronskit ruokailutavat takaavat, että syötävää jää muille kin. Pihlajanmarjat sisältävät paljon kuitua ja C-vitamiinia.. VINK KI Pihlajanmarja maistuu myös lintubongarille. Pienet rapistelijat vievät marjoja myös varastoihinsa, joissa ne odot tavat talveen asti. Mainio marjavuosi tarkoittaa myös, ettei lintu jen tarvitse ulottaa vaellustaan tai muuttoaan yhtä kauas kuin kehnon sadon aikaan. Lapin met sissä pesivää lintua ei maan eteläosissa päästä näke mään kuin oikein hyvän marjasa don aikaan. Sie menet kulkeutuvat niiden suoliston läpi, mikä paran taa niiden itävyyttä. Pihlajanmarjojen kimpussa ovat monet vaellus ja muuttolinnut, kuten tilhi, punatulkku, järripeip po sekä rastaat
Huurre syntyy pienistä vesipisaroista jäätymällä, eikä siitä erotu kiteistä rakennetta. Lasiin piirtyvät kuviot taas syntyvät pinnan pienistä epätasaisuuksista. 3 perustettiin. lä pääasiassa pyöräillen, ja olen tehnyt niin aina. Tänä vuonna en ole nähnyt kuin yhden yliajetun, joten olisi kiva nähdä eläväkin. Hennot heinän korret ja pudonneet lehdet jäähtyvät nopeasti, ja kun niiden lämpötila putoaa alle nollaan, ilman kosteus alkaa härmistyä niiden pintaan jääksi. Vanhin muis tiin kirjaamani havainto on vuodel ta 1967, ja siitä aloitin. 3 RAPORTOIN VANHOJA LINTUHAVAINTOJANI. Ennen olen lähinnä mennyt katsomaan, mitä sattuu missä kin olemaan ja näkemään. Mitä teet loka– marraskuussa, Juha Kylänpää. Olen aina tykännyt liikkua pyörällä, mutta siihen on myös selkeästi vaikuttanut 1980luvulla syntynyt ilmastohuoli. Menen Pyhäran nan Rihtniemeen seuraa maan, mitä silloin on liikkeel lä. Olosuhteet määräävät kuuran kuviot. Tallennan sinne myös vanhoja havaintojani. Nyt on varmaankin kuusi vuotta jo mennyt niin, etten ole käynyt kertaakaan autolla linturetkellä. Hyvällä säkällä siellä näkyy arktisia vesilintuja, mutta mitään erityisiä haa velajeja minulla ei ole. Varhain aamul la voi kuitenkin päästä ihastelemaan kuuran monen laisia muotoja: tomusokerimaista kuorrutusta, vieri viereen pakkautuneita jääkristalleja, piikikkäitä reunuksia tai ikkunalasiin piirtyvää pitsiä. Nyt on varmaankin kuusi vuotta jo mennyt niin, etten ole käynyt kertaakaan autolla linturetkellä. Paksu kuura peite vaatii kostean ilman ja pitkän härmistymisajan. KU VA LA SS E KY LÄ N PÄ Ä. Olen kirjan nut lintuhavaintoni Tiiratie tokantaan siitä lähtien kun se perustettiin. Ihaile kuuran kukkia Talviuintikausi alkaa järvivesissä VINK KI Sanasto haltuun! Puihin talvipakkasilla tarttuva valkoinen kerros ei ole kuuraa vaan huurretta. Tie dossani olevat metsopaikat ovat kaik ki maastoltaan vaihtelevia, niissä on kalliota ja kosteampaa notkelmaa. Kuuran taideteokset ovat hetkellisiä, sillä aamu auringon säteet sulattavat ne nopeasti. Tallennan sinne myös vanhoja havaintojani. Käyn linturetkil lä pääasiassa pyöräillen, ja olen tehnyt niin aina. Nyt taidan olla menossa vuodessa 1982, joten vielä on vähän jäljellä! Tähtikirkkaina syysöinä maanpinnan lämpösäteily pääsee karkaamaan taivaan tuuliin. Olen aina tykännyt liikkua pyörällä, mutta siihen on myös selkeästi vaikuttanut 1980luvulla syntynyt ilmastohuoli. Vanhin muis tiin kirjaamani havainto on vuodel ta 1967, ja siitä aloitin. Lintuharrastaja havaitsi Suomessa lihasvoimin liikkuen vuoden aikana ennätysmäärän lajeja, 283. Tämä tapahtuu eteläisessäkin Suomessa keskimäärin lokakuun puoliväliin mennessä, Suomen ympäristökes kuksen tilastot kertovat. Kier rän kotipaikkakunnallani Lai tilassa paikkoja, joissa tiedän olevan metsoja. Ja tietysti metsä on vielä pystyssä. Kylmään veteen on syytä totutel la kaikessa rauhassa. 2 SEURAAN MYÖHÄISIÄ SYYSMUUTTAJIA. suomenluonto.fi 9 1 YRITÄN LÖYTÄÄ METSON. 16.10. Vaikka pulah dus voi saada vastaalkajan hauk komaan henkeään, talviuinnin on todettu muun muassa parantavan aineenvaihduntaa ja vastustuskykyä sekä lievittävän stressiä. Lajien bongauksesta olen kiinnostunut vasta vähän aikaa sitten. Nyt taidan olla menossa vuodessa 1982, joten vielä on vähän jäljellä! Talviuintikauden ajatellaan alkavan siitä, kun veden lämpötila laskee al le kymmeneen plusasteeseen
Ministerin mukaan nykyiset tuet riit täisivät pitkälle, jos ne jaettaisiin viljeli jöille uudistettujen periaatteiden mukaan. Ainoastaan maata loudella näitä tavoitteita ei ole lyöty luk koon. Krista Mikkonen hämmästelee maa ja metsätalousministeriön haluttomuut ta sitoutua hänen esittämäänsä päästö tavoitteeseen, joka on 29 prosenttia vuo teen 2035 mennessä vuoden 2005 tasosta. Maatalouden kas vihuonekaasujen kokonaispäästöt ovat noin 16 miljoonaa tonnia vuodessa eli noin viidennes Suomen kaikista päästöistä. eet Maataloussektorin ilmastopäästöt junnaavat paikallaan. Jos Suomen maatalous ei vähennä omia päästöjään, muiden on vähennettä vä niitä nyt sovittuakin enemmän. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi MAATALOUDEN ILMASTOPÄÄSTÖT ovat nousseet syksyllä keskusteluun. Turve peltoja on vain kymmenesosa Suomen vil jelyalasta, mutta niistä syntyy puolet maa talouden päästöistä”, sanoo Mikkonen. Tuot tava pelto on paras niin viljelijän kuin ilmaston ja luonnon kannalta.” Kaikilla pelloilla tarvitaan hänen mukaansa toimia. Ympäristöministeri Krista Mikkonen perää sektroille päästötavoitett a, jollainen muilla jo on. ”Aktiiviviljelystä, ilmasto, vesiensuoje lu ja monimuotoisuustoimista olisi palkit tava”, Mikkonen sanoo Suomen Luonnolle. Ympä ristöministeri Krista Mikkonen korostaa, että nyt esimerkiksi liikenteessä ja teolli suudessa on jo määritelty omat päästöjen vähennystavoitteet. ”Monet viljelijät ovat jo pitkään tehneet tiloillaan työtä ilmastomuutoksen hillit semiseksi. MAATALOUS SAA vuodessa erilaisia tukia noin 2,1 miljardia euroa. Silti maatalouden päästöt eivät ole laskeneet koko 2000luvulla, vaan jo pa hieman kasvaneet”, Mikkonen tote si Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissa. ”Tarvitsemmekin pellonraivausmak sun ja vesienhallintaa näillä alueilla. ”Tärkeintä olisi puuttua turvepeltojen raivaukseen ja käyttöön, sillä sieltä saatai siin suurimmat päästövähennykset. Esitys vastaa Maataloustuottajain Keskus liiton (MTK) ja sen ruotsinkielisen sisarjär jestön kesällä julkaiseman ilmastotiekar tan keskilinjaa. ”Kivennäismailla on monipuolistetta va viljelykiertoa, lisättävä kerääjäkasveja ja suosittava jatkuvaa kasvipeitteisyyttä. Päätöksillä on kiire, sillä Suomen edus kunnan on kuluvan vuoden aikana vah vistettava maatalouden tukemista ja kehittämistä koskevan EU:n CAPsopi muksen raamit Suomessa. On tärkeää tukea tuottajia muutoksessa.” Maatalouden ilmastoloikka tarvitsee sitovat tavoi. Mikkosen mukaan syy tähän ei ole vil jelijöissä, vaan vääristyneessä maatalou den tukijärjestelmässä, joka suosii hehtaa reihin perustuvaa tukea tuotannon mää rän ja vaikutusten sijasta. TE KS TI IS M O TU O RM AA KU VA AR IM O EK LI U N D / VA ST AV AL O L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T
HEIKKI LOKKI . suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Pihlaja kukkii ja marjoo samaan aikaan Luontoharrastaja Petro Pynnönen yhytti syyskuussa kukkivan pihlajan Inkoon saaristossa, ja sai eri puolilta Suomea tietoja marjomisen ohella kukkivista pihlajista Syynä syyskukintaan on kesän poikkeuksellinen kuivuus, joka sekoitti joillain paikoilla pihlajien vuosirytmin. Myös kui van kesän 2018 jälkeen saatiin vastaavia havaintoja. Onko tämä taloudellisesti mahdollista maanviljelijöille. Sisämaan merikotkista kolme nel jästä pesii Lapissa, Koillismaalla tai Kainuussa. Pesiä on löydet ty harvakseltaan muualtakin si sämaasta. Tut kimuksessa huomattiin sopivien vesistö jen ohella ravinnon eli haavan ja koivun olevan majavien esiintymiselle tärkeää. AH Euroopanmajava on alkanut kiriä NOPEA A M ERIK K ALAIN EN Amerikanmajavat levisivät istutuspaikoiltaan nopeimmillaan noin seitsemän kilometrin vuosivauhtia, kun eurooppalaisella vauhti jäi kolmeen kilometriin vuodessa. ”Maataloudelle tulisi asett aa sitova päästötavoite. Osa oheisen kartan re viireistä on osoittautunut lyhytai kaisiksi. Etelän sisämaapesinnät alkoi vat Satakunnasta 1997. Laji on päässyt amerikanmaja van kaltaiseen lisääntymisvauhtiin. Niiden käytt ö vaatii kuitenkin kannustimia, turvemailla enemmän kuin kivennäismailla.” . Turun yliopistossa tarkastetun Riikka Alakosken väitöskirjan mukaan eu roopanmajavat ovat viime vuosina levit täytyneet Satakunnan etelä ja pohjois puolella. NOPEA HEIKKI LOKKI Etelän sisämaareviirien löytöajat 1995–1999 2000–2014 2015–2021. ”Monet toimet ovat monihyötyisiä ja ne voivat myös parantaa maatalouden tuott avuutt a pitkällä aikavälillä. ”Rahaa on jo nyt käytett ävissä runsaasti, yli kaksi miljardia euroa, mutt a se pitäisi kohdentaa niin, ett ä maksett aisiin vaikutt avista ympäristötoimista suorien tukien sijaan. Oulujärvellä on omat pesivät merikotkansa, mutta ei tiedetä miksi Päijänne ja Saimaa eivät ole vetäneet merikotkia pesimään. Suomen euroopanmajavakanta on peräi sin Satakunnan Noormarkkuun sukupuu ton jälkeen istutetutuista yksilöistä sekä Tornionjokilaakson ruotsalaismajavista. Turvemaiden toimiin tulisi kohdentaa kansallisten tukien varoja, jotka nyt käytetään pitkälti eläintuotannon tukemiseen pohjoisessa, eli juuri turvemailla.” ”Hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä.” TE KS TI IS M O TU O RM AA KU VA T H AN N A KO IK KA LA IN EN SE KÄ SA M I JA N SS O N JA N IK O PE KO N EN / VA ST AV AL O , IN FO GR AF IIK KA AT TE KA RT TU N EN Juuso Joona on agronomi ja maanviljelijä Joutsenosta. i maatalouteen. AH Merikotkat leviävät etelän järville Merikotka on viime vuosina laa jentanut aluettaan etelän järvil lä. Luodaanko näin taas uusi tukipake. Näiden suurvesistöjen ääriltä ei tunneta yhtään merikotkan pesää sitten 1800luvun loppupuolen, jol loin silloisessa Säämingin pitäjässä (Savonlinnan lähellä) kerättiin me rikotkan munapesä. Maanviljelijä Juuso Joona, mitä maatalouden päästöjen vähentämiseksi sinun mielestäsi pitäisi tehdä. Ehdotan, ett ä Suomen maatalouden tulisi olla hiilineutraali 2030 eli 2023 alkavan CAP-kauden päätt eeksi.” . Tämä on ainoa tuolta ajalta varmistettu sisämaa pesä. Ne pai nottuvat Pirkanmaalle sekä sieltä etelään ja länteen. Lapin suuret tekoaltaat hou kuttelivat merikotkia pesimään jo 1970luvun loppupuolelta alkaen. Sittemmin Etelä ja KeskiSuomen sisämaasta on löydetty noin 80 reviiriä
Elokuun seuran taa tehtiin Suomenlahdella myös pienemmällä aluksella. Mikromuoveista vahinkoa pohjaeläimille Mikromuovien haittaaineet voivat vahingoittaa vesieliöi tä, selviää tutkija Pinja Näkin tuoreesta väitöskirjasta. aa 12 suomenluonto.fi. Suola pitoisuuden muutoksesta ei voida sen sijaan sanoa mitään varmaa, sillä sateiden lisäänty minen pohjoisessa ja Tanskan salmien syveneminen vaikut tavat vastakkaisesti. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Itämerennorppa voi hävitä etelästä Ilmastonmuutos voi hävit tää itämerennorpan eteläisil tä esiintymisalueiltaan, toteaa Itämeren suojelukomission uu si raportti. Selkämerellä sen sijaan hap pitilanne on 2000luvulla hei kentynyt. Lisäksi esimerkiksi lämpimässä viihtyvien vieras lajien mahdollisuudet parane vat ja jääpeite vähenee. Poh jaeläimet ja niillä ruokailevat kalat ja linnut siis viihtyvät. Suomenlahden tilanne parani Suomenlahden ulkosaariston ja ulkomeren tuntuman poh ja paljastui kesän seurannois sa melko hyvähappiseksi. Suomen ympäristö keskuksen Aranda tekee vuo sittain neljä Itämeren tilan seu rantamatkaa. ITÄMERI ITÄMERI MUOVI TE KS TI AN TT I H AL KK A JA PI IA AH O N EN KU VA SE PP O KE RÄ N EN Suomenlahden tila parani, itämerennorppa vaarassa, mikromuoveista hai. Kun hän yhdessä kokeessa al tisti liejusimpukoita autonren kaista jauhetulle, PAHyhdis teitä ja raskasmetalleja sisäl tävälle mikromuoville, simpu koissa syntyi stressireaktioita ja soluelinvaurioita.. Näk ki perehtyi kokeellisesti riskei hin, joita mikromuovit aiheut tavat merenpohjan eläimille
Amazoniassa elää satoja alkuperäiskansoja, joille metsä on koti ” Ilari E. Korkeal la linnut myös näkevät kauas eivätkä joudu petolintu jen jahtaamiksi yhtä usein kuin alempana. Lehdellä ja sen digipalvelulla on yhteensä 196 000 lukijaa. Hetken kruunasi otuksen poistuminen liitämällä paikalta.” (Pirkkalainen 22.9.) AH POLIIT TINEN ELIÖ TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA T JY RK I N O RM AJ A / VA ST AV AL O JA SH U TT ER ST O CK. Anna Tuomisesta Suomen Luonnon toimitt aja Jo useita vuosia Suomen Luontoa ja sen verkkosivuja tehnyt Anna Tuominen on vakinaistett u toimitt ajaksi. Sääksjärvi Twi erissä 28.9. Norjassa on yli 400 000 sähköautoa ja 160 000 lataushybridiä. Anna on koulutukseltaan biologi ja suomen kielen asiantuntija. Lentävä lintu lämpenee, ja alempana sille tulisi liian kuuma. Myös Ruotsissa mer kityt rastaskerttuset muuttivat Välimeren ja Saharan yli hyvin korkealla, öisin keskimäärin 2400 metrissä ja päivisin 4500–6300 metriä merenpinnan yläpuolella. havainto keräsi talon väen porukalla ihmettelemään suojeltua söpöliiniä. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T SKANDINAVIAN HEINÄKURPAT lentävät syksyllä kol messa vuorokaudessa Nigeriaan, mistä ne jatkavat tal vialueilleen Kongoon. Suomen Luonto on lokakuussa julkistetun uuden Kansallisen mediatutkimuksen mukaan Suomen luetuin luontolehti. Matalammassa yölentokorkeudessa oli silloin 31 astetta lämmintä! Suomessa 270 000 sähköautoa 2030 VTT on päivitt änyt Suomen liikenteen päästöennusteen. YLH Ä ÄLLÄ LENTÄJÄ VIILENTY Y Rastaskerttuset muuttivat päivällä 5400 metrin korkeudessa noin yhdeksän asteen lämpötilassa. PERTTI KOSKIMIES Korkeus ei pelota pikkulintuja ”Pohdin luontokatoa myös ihmisoikeuskysymyksenä. Tuuliolot eivät ole päivisin sen suotuisampia ylhäällä, joten linnut kohoavat korkealle tutkijoiden mukaan ehkä pitääkseen ruumiinlämpönsä suotuisana. Norjan henkilöautoista on sähköautoja 14 prosentt ia. Näin Suomen sähköautokanta olisi yhdeksän vuoden kulutt ua noin 70 prosentt ia siitä, mikä se on Norjassa nyt. Ennustett a varten tehdyn arvion mukaan Suomessa on yhdeksän vuoden kulutt ua 270 000 sähköautoa sekä 335 000 lataushybridiä eli tyypillisesti noin 50 kilometriä sähköllä kulkevaa poltt omoott oriautoa. Kurpat matkaavat uuden tutki muksen mukaan yöllä noin kahden kilometrin korkeu dessa ja päivällä 5–6 kilometrissä. AH LIITO-ORAVA Pteromys volans ”Liito-orava estää kymmenien omakotitalojen rakentamisen Tampereen ratikan päätepysäkille – ely-keskus: asuntoja tulee tarpeeksi muutenkin. (Yle 8.9.21). ”Pirkkalalaisen kerrostalon pihassa ihailtiin tiistaina illansuussa liito-oravaa... Hän kertoo olevansa hulluna lajeihin, oli kyseessä sitt en lintu, kasvi tai hyönteinen
VUONNA 2009 Suomen Luonto otsikoi, että naalin paluu Suomeen on Norjan ja Ruot sin varassa. 1988 suomenluonto.fi 15. Skandinavian naalikan ta on silti noussut jo 400 yksilöön, ja naaleja on nähty tunnustelemassa pesimämaasto ja Enontekiöllä. ”Enonte kiöllä poikasia syntyi ainakin yhdeksäl lä pesällä, ja vähintäinkin leikkiikäisiksi niistä kehittyi yhteensä 34.” Siitä tuli kuvaus Suomen viimeisestä kunnon naalivuodesta, eikä kukaan tien nyt, että naali pesisi Suomessa viimei sen kerran vain yhdeksän vuoden kulut tua. Metsähallitus ja WWF kou luttivat viime kesänä inventoijia tarkasta maan vanhoja pesimäpaikkoja, samoja joita Kaikusalon ryhmä 1980luvulla kolusi. TÄ M Ä M U U T T U I V Ä L Ä H D Y K S I Ä M E N N E E S TÄ Naalin viimeinen onnen kesä. TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA SU O M EN LU O N N O N AR KI ST O ”ENONTEKIÖN NAALIEN yhteismääräksi syksyllä 1987 arvioin 50–60 yksilöä”, laski Asko Kaikusalo Suomen Luonnon vuoden 1988 ensimmäisessä numerossa. ”Nyrkkisääntönä on pidetty, että ilmasto määrää ketun esiintymisen ylärajan, ja ket tu naalin esiintymisen alarajan”, totesi leh dessä professori Heikki Henttonen. Se kuulostaa pahalta ilmastonmuutok sen maailmassa. Suomen Luonnon / naaliartikkelin kuvat o i luontokuvaaja Seppo Keränen, joka ehti tallentaa lajin huippuhetkiä Suomesssa. Tutkimus tiesi tuolloin, et tä kettu on usein naalin häviämisen taus talla. Ei, vaikka Kaikusalon artikkeli nimi oli Naalin ahdinko ja hän pohti siinä, mik si naalikanta ei toivu vaikka laji rauhoitet tiin jo vuonna 1940
16 suomenluonto.fi KUNINGASLINNUT TEKSTI JA KUVAT DICK FORSMAN On taas se aika vuodesta, jolloin taivaalle ilmaantuvat todelliset ilmojen valtiaat: kotkat. Nuorten merikotkien vaaleat kainalot on hyvä lajituntomerkki.. Valtavat siivet, suuri koko sekä hitaat liikkeet erott avat kotkat pienemmistä petolinnuista. 16 suomenluonto.fi Nuori merikotka
Kun sen joskus harvoin näkee, se on useimmi ten kaukana tai hyvin korkealla, aina turvallisen väli matkan päässä. Merikotka on pääesiintymisalueellaan rannikoilla, Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla näkyvä laji. Tapauksia on hyvin vaikea todentaa, mutta useat eri seikat viittaavat siihen, että sitä yhä tapahtuu. Monin paikoin se on nykyään jopa useimmin nähty petolintu, jos ei oteta huomioon muuttokausien aikaisia hauk kamuuttoja, jolloin varpus, hiiri ja mehiläishaukko jen parvet vievät voiton. Tässä suhteessa maakotka on eri maata. Lähihavainnot kuningaslinnusta ovat todella harvinaista herkkua. Merikotka, joka meillä ihmisen avulla pelastettiin su kupuuton partaalta, alkaa rannikoilla olla jo varsin arki nen nähtävyys, eikä sen näkeminen enää yllätä koke nutta luontoharrastajaa samalla tavalla kuin vielä muu tama vuosikymmen sitten. Pohjoisessa pesivä maakotka sen sijaan on luon toharrastajien keskuudessa tähän päivään asti säilyt tänyt maineensa harvoin nähtynä arvolintuna. Suomen kotkat Suomen vakinaiseen linnustoon kuuluu kaksi pesi vää kotkalajia, merikotka ja maakotka eli kotka, min kä lisäksi Suomessa vierailee etenkin kesäaikaan myös muita kotkalajeja. Myös lennossa se on näkyvä ja huo miota herättävä, eikä vähiten sen vuoksi, että se myös ääntelee innokkaasti kilkattaen, jos vain useampi kot ka sattuu samalle taivaankantille. Maakotkan synnynnäistä arkuutta on vaikea selit tää muulla kuin pesimäalueilla edelleen jatkuvalla lait tomalla vainolla. suomenluonto.fi 17 L okakuun kirkkaina ja tuulisina päi vinä katseet kannattaa suunnata tai vaan korkeuksiin, sillä nyt on paras aika vuodesta nähdä ilmojen valtiaat omassa elementissään: kuningaslin nut eli kotkat esittäytyvät muutto matkallaan. Moni in nokaskin retkeilijä on liikkunut maakotkan pesimä alueilla PohjoisSuomessa vuosia näkemättä kotkaa kertaakaan, merikotkia kuitenkin säännöllisesti. KUNINGASLINNUT Pääosa nuorista, edelliskesänä syntyneistä maa kotkista talvehtii EteläVenäjällä tai Ruotsissa, mutt a osa jää talveksi Suomeen.. Se on arka takamaiden asukas, jonka ihmisarkuus ei ole hel pottanut aikojen saatossa. Saalistaessaan merikotka istuu avoimesti luodolla tai merimerkillä. Monin paikoin se on tottu nut elämään ihmisen vaikutuspiirissä missä se näyt täytyy avoimesti. Tun tuu kuin kotka oikeasti osaisi väistää ihmisen jo kau kaa
Tämä pätee myös helposti muuttaviksi tulkittaviin maakotkiin, ainakin etelärannikolla. päivänä olin havainnoimas sa muuttoa Kirkkonummella. Varhaisimmat havainnot tehdään yllättävän aikaisin, jopa elokuun lopulla, ja ne ovat poikkeukset ta vuoden ikäisiä lintuja. Merikotkan osalta luotettavimmat aineistot saadaan SisäSuomesta, missä laji ei pesi lainkaan tai on kor keintaan hyvin harvalukuinen pesimälintu. Maakotkan syysmuutto pääsee todella käyntiin lokakuussa.. Päivän mittaan näin mon ta maakotkaa, vaihtelevilta etäisyyksiltä ja menossa eri laisiin ilmansuuntiin. Syyskuun lopulla nii täkin alkaa näkyä pesimäalueen eteläpuolella, mut ta vasta lokakuun puolella maakotkan muutto pääsee toden teolla käyntiin. Maakotkat pesivät mel kein yksinomaan maan pohjoispuo liskossa, joten kun EteläSuomes sa alkaa näkyä maakotkia on muutto alkanut. Sama pätee laajalti vielä syys kuunkin aikana nähtäviin maakotkiin. Rannikoilla, missä merikotkien määrät ovat suu rimmillaan, muuttoa on kuitenkin hyvin vaikeata tulkita, tästä pitä vät paikallisten lintujen kiertele vät joukot huolen. Iltapäivällä yläpuolellani Nuori maakotka ja reilut parivuotias keltanokkainen merikotka ovat löytäneet tiensä samaan syksyiseen ruokapöytään. Pesimättömiä merikotkia liikkuu koko maan alueel la läpi vuoden, eikä paikallisesti kierteleviä lintuja ole mahdollista erottaa varsinaisista muuttajista. Yleisesti ajatellaankin me rikotkamuuton alkavan toden teolla syyskuun aikana, ja tätä käsitystä tuke vat myös rengastuksista saadut tiedot. Täällä näh dyt linnut on siten helppo tulkita muuttaviksi. 18 suomenluonto.fi Vaikka kotkia on tutkittu pitkään, on syysmuuton aloituksen toteaminen vaikeata, etenkin merikotkalla. Vuosi sitten lokakuun 15. Vielä elokuussa nuoret linnut kiertelevät pesimä reviiriensä vaiheilla, ja vasta kuun vaihtuessa alkaa mai semaan ilmaantua vieraita nuorukaisia merkkinä alka neesta syysliikehdinnästä. Kesällä syntyneet poikaset ovat vielä syyskuussa koti reviirillään yhdessä emojensa kanssa, missä ne vas ta harjoittelevat itsenäistymistä. Milloin muutto alkaa. Maakotkan muuton alku on hel pompi todeta, koska se ei ole Suo messa yhtä laajalle levinnyt kuin merikotka. Muuton huipennus Huippunsa kotkamuutto saavuttaa lokakuun aikana. Monet matkasivat määrätietoi sesti etelään tai lounaaseen. Kotkia voi kyllä päivän mittaan liikkua taivaalla muuttosuuntaan, mutta jos yksilöi tä seuraa tarkemmin esimerkiksi valokuvaamalla, huomaa että samat linnut palaavat takaisin mereltä ilta päivän tunteina
Nuori merikotka tarkkailee saaristomaisemaa näköalapaikaltaan. suomenluonto.fi 19 Kotkat viettävät suuren osan ajastaan aloillaan saalista tähyillen. suomenluonto.fi 19
Kauriinmetsästyksen lisääminen ei ole lopet tanut kauriskantojen kasvua, joten saaliseläimiä riittää. Talvella merikotkat viihtyvät niin ulkomerellä allijahdissa kuin sisälah tien jäillä kärkkymässä talvikalasta jien hylkykaloja. Viime vuosien leudot talvet ovat pitäneet etelä ja lounaisrannikkomme sulina, minkä seurauksena monet vesilinnut ja niiden myötä myös merikot kat ovat jääneet Suomeen talven viettoon. Niin kauan kuin vesistöt pysyvät sulina merikotkat löytävät niiden tuntumasta ruokaa ja pysyvät aloillaan. Talvisen liikeh dinnän sanelee lähinnä nälkä, ei niinkään enää muut tovietti, kuten muuttokauden alussa. Kaikkitietävät korpit löytävät teurasjätteet hetkessä ja paljastavat äänillään ja liikkeillään paikan muillekin metsän eläville. Myös maakotkalla ravintotilanne pysyy hyvänä pitkälle uuden vuoden puolelle. 20 suomenluonto.fi kaarteli jopa neljän linnun komea parvi. Jos harvalukuisella maakotkalla virhearvioinnin riski on tätä luokkaa, ei se varmasti ole yhtään sen pienem pi merikotkan osalta, joita päivän aikaan helposti näkee kymmeniä, joskus jopa 10–20 linnun parvissa. PohjoisSuomessa liikenteen ja suurpetojen tappa Kotkilla on usein saattueenaan härnäileviä varislintuja. Nuorta merikotkaa saattelevat varis ja korppi. Entisajan perus talviin verrattuna merikotkilla on viime vuo sina ollut helpot oltavat. Valaiseva esimerkki muuttajamäärien vaikeas ta tulkinnasta. Hirvieläinten metsästys jatkuu hel mikuulle, ja sen myötä metsästä löytyy myös kotkille syötävää. Kun kotona tutkin kuvasaalista yllätys oli melkoinen, sillä kuvista paljastui ainoastaan nel jä eri maakotkaa! Päivän mittaan lin nut olivat liikkuneet laajasti ympäriin sä, välillä matalalla, välillä korkealla ja usein viivasuoraan edeten. EteläSuomen räjähdysmäisesti lisääntyneet kauris kannat ovat epäilemättä auttaneet kotkia selviytymään talven yli. Havaintojen ja merkintöjeni pohjalta arvioin päivän mittaan nähneeni kymmenestä kahteentoista eri maakotkaa, jotka kaikki olin myös valokuvannut. Korpit löytävät teurasjätteet hetkessä ja paljastavat paikan kotkille.. Talvi hyydyttää muuton Kun talvi kiristää otettaan, muutto hiipuu, mutta kot kien liikehdintä jatkuu silti läpi talven
Kaiken kaikkiaan merikotkan kevätmuutto on maastohavaintojen perusteella hyvin vaikeasti tulkitta vissa, siitä pitävät kiertelevien kotkien joukkiot huolen. Maakotka. Näkymätön kevätmuutto Kotkien kevätmuutto alkaa hyvin varhain, vielä talvi sissa olosuhteissa. Etelämpänä myös junien alle jääneillä kauriil la ja hirvillä on suuri merkitys kotkien talvisessa ruo kapöydässä. Maakotkat saattavat esimerkiksi matkata pohjoiseen osin Ruotsin, osin Venäjän ilmatilassa. Raideliikenteessä piilee kuitenkin suuri vaara, ja moni kotka onkin menettänyt henkensä törmättyään ruokailun aikana paikalle porhaltaneeseen junaan. Jo helmikuun alussa voi nähdä koilliseen matkaavia vanhoja merikotkia. Itse uskon, että merkittävä osa Suomen yli tapahtu vasta maakotkien kevätmuutosta tapahtuu ylikorkeu dessa. suomenluonto.fi 21 mat porot ovat tärkeätä talviruokaa niin meri kuin maa kotkille. Suomi on pitkä maa: pohjoisille pesimäpaikoil le suuntaavien yksilöiden muuton alkaessa ensim mäiset eteläsuomalaiset merikotkat jo hautovat pesissään. Osin tämä voi johtua siitä, että linnut saattavat ke väällä käyttää eri reittejä kuin syksyllä, jolloin ne ajau tuvat kuin väkisin Suomen etelärannikolle. Maakotkia ei yksinker taisesti vain tahdo keväisin nähdä. Syksyisistä muuttajamääristä nähdään keväällä paluumuutolla vain murtoosa. Hieman myöhemmin vanhojen lintujen joukkoon liittyvät myös nuoremmat ikäluokat, joilla ei ole saman laista kiirettä pohjoiseen kuin pesimälinnuilla. Niillä on kiire pesimäpaikoilleen Lappiin ja rajantakaiseen Karjalaan, missä tuolloin vie lä vallitsee umpitalvi. Hän on kirjoittanut parisenkymmentä kirjaa, joita on julkaistu kahdeksalla eri kielellä. Jos merikotkan kevätmuutto on suuren kiertelevien lintujen määrän takia hankalasti tulkittava, on maakot kan muutto sitä aivan eri syystä. Dick Forsman on tutkinut petolintuja jo kuudella vuosikymmenellä Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Kirkkaana maaliskuun alun päivänä, kun han get hohtavat ja syvänsininen taivas kaartuu horisontis ta toiseen, kotkat matkaavat korkealla taivaan sinessä, ihmissilmän ulottumattomissa. Lyhyen talvipäivän aikana kotkat liikkuvat lähinnä vain nälän pakottamina.. Tutkimusaiheet ovat vaihdelleet populaatioekologiasta sulkasadon tutkimiseen, mutta erityisesti hänet tunnetaan työstään petolintujen lajin, iän ja sukupuolen tunnistamisen parissa
ää pieneltä verra. Etenkin merikotka muuntelee todella paljon jo ikänsäkin puolesta ja liiallinen yksityiskohtiin paneutuminen saa. aa aina pieneltä suhteessa isoon pyrstöön, mistä johtuen siipien edessä on vähän lintua verra. a on merikotkalla jykevä ja eteen työntyvä pää mu. uvat on lintu maakotka. aisi olevan yhtä paljon ”tavaraa” kuin siipien takana. Mikäli nämä tuntomerkit ero. MAAJA MERIKOTKAN SILUETIT eroavat toisistaan ja pienen harjoi. Vanha maakotka näytt ää tasaisen tummalta, läheltä erott uvat kullankel tainen pää ja niska, tumma kurkku sekä harmaankirjavat siipisulat. aa lajien ero. aa lähteä liikkeelle sen tunnistamisesta. Näin siipien edessä vaiku. Maakotka muistu. Suurin osa meillä muutolla nähtävistä maakotkista on nuoria tai esiaikuisia lintuja, iältään puolivuotiaista nelivuotiaisiin. Jos verrataan lajien ruumiinrakenne. Värierot Pukutuntomerkkien yksityiskohtien tarkastelu saa. äen jopa hankaloi. Merikotkan silue. i taivaalla on lähinnä suorakaiteenmuotoista siipeä, sillä pyrstö on lyhyt ja valtavaan siipipintaan verra. aa kuin selkey. a näilläkin pyrstö näy. ää luonnonystävän päätä. Maakotkalla pää vaiku. aa muodoltaan suurta haukkaa, siivet ovat lyhyemmät kuin merikotkalla, hieman pyöristyneet, melamaiset, ja pyrstö on laaja viuhka, joka muodostaa olennaisen osan siluetista. Maakotkan nuoret ikäluokat on helppo tunnistaa siipien valkoisista laikuista sekä valkoisen pyrstön mustasta kärkivyöstä.. Maan eteläja keskiosissa valtaosa muu. una maakotkan viuhkaan. Ainoastaan nuorilla, edelliskesän poikasilla pyrstö on hieman pitempi, mu. oaikaan nähtävistä kotkista on merikotkia, mikä on tärkeätä muistaa. a pyrstö on lyhyt. una suureen massaan siipien takana. Maan pohjoisosissa maakotkan pesimisalueella Oulun korkeudelta Lappiin tilanne on kuitenkin toinen, sillä täällä maakotkia on suhteellisesti enemmän, ja tummanpuhuvat vanhat maakotkat tuovat oman lisähaasteensa tunnistamiseen. Maakotka muuntelee huoma. Toiseksi, mainitulla alueella nähtävistä maakotkista suurin osa on nuoria ikäluokkia, jotka on helppo tunnistaa räikeiden pukutuntomerkkien perusteella. amista. aa enemmän sekoi. aa yllä. Merikotka on siis todennäköisin vaihtoehto suuressa osassa maata. Muotoerot Parhaiten muotoerot näkyvät kaartelevilla linnuilla. 22 suomenluonto.fi K O T K A K O U L U Maakotka muistutt aa muodoltaan suurta haukkaa, merikot kaan verratt una se on pienipäinen, pitkäpyrstöinen ja siivet ovat pyöristy neemmät. avasti vähemmän, joten kanna. elun jälkeen erot on helppo oppia. una mitätön. Kaikille näille on yhteistä valkoinen pyrstö jossa on leveä musta kärkivyö sekä yhtenäiset valkoiset laikut siiven ulko-osassa, niin yläkuin etenkin alapinnalla
ama. Saman kesän poikaset eroavat kaikista vanhemmista linnuista tasaisen tummanruskeasta selkäpuolestaan, kun kaikilla näitä vanhemmilla ikäluokilla siiven päällä ero. ä tarvitse juurikaan lyödä siivillään. Siinä missä merikotka etenee pitkiä matkoja siivillään lähes mekaanisesti kauhoen, maakotkan lento uhkuu voimaa mu. ävät mieluusti tuulta hyväkseen, jolloin niiden ei väl. a silloinkin tunnusomainen silhue. uvat vähitellen tasaisen ruskeiksi. Nuori merikotka on kirjava, ruosteisen kellanruskea tummin viiruin. Kolmannen vuoden aikana kirjavuus vähenee ja merikotkat muu. Tumman pään ja nokan väliin jää laaja höyhenetön vaalea alue.. Lentotapa Lentäessään kotkat käy. Matkalennossa, jolloin siipiä käytetään aktiivisesti, maaja merikotkan lentotavassa on selvä ero. K O T K A K O U L U Vanha merikotka on alta varsin tasavärinen, mutt a keltainen nokka ja valkoi nen pyrstö ovat erehtymätt ömiä tuntomerkkejä. uu selkeitä värikuvioita, ne kulkevat tavallisesti sulkien suuntaisesti tyveltä kohti kärkeä. Merikotkat sen sijaan, aikuisia lukuun o. uvia tuntomerkkejä, mu. Merikotkalla kaksi nuorinta ikäluokkaa ovat vatsapuoleltaan hyvin kirjavia, ja vuoden–kahden ikäisillä on sekä selässä e. ä vatsapuolella runsaasti valkoista kirjailua. Seuraavana vuonna ne saavat myös kirkkaankeltaisen nokkansa ja valkoisen pyrstönsä, minkä jälkeen merikotka on helppo tunnistaa näistä tuntomerkeistä. en vakaasti kappaleen matkaa kunnes taas o. Kauempaa se näy. ävissä tarkemmin iälleen. suomenluonto.fi 23 Alta nähtynä maakotkan nuoret ikäluokat ovat hyvin samannäköisiä ja vain vaivoin ja hyvissä olosuhteissa määrite. Liitojen aikana, ja myös kaartelussa, maakotka pitää siipiään hieman koholla loivassa V-asennossa, kun ne merikotkalla ovat lähinnä vaakatasossa. Pyrstö on vaihtelevasti valkoisen ja tumman kirjava, ja jos siinä ero. ää tasaisen tummalta ilman kauas ero. Hankalin tunniste. i, pyöristynyt siiven muoto yhdiste. aa muutaman rauhallisen siiveniskun. Vuoden–kahden ikäiset merikotkat ovat nuoriakin kirjavampia ja usein helppoja tunnistaa yksistään valkoisen kirjavasta selkä puolestaan. ynä suureen pyrstöön ero. oreitille, joskin hyvin harvoin. Joillakin pyrstön kärkeen voi muodostua ehyt tumma kärkivyö hieman maakotkan tapaan. ämä. avat sen merikotkista. ava on vanha maakotka, joita myös harhautuu etelän muu. Lähempää voi nähdä kullankeltaisen niskan sekä harmaata poikkikirjailua niin pyrstökuin siipisulissakin, kuviointia, mitä merikotkalla ei koskaan näe. a, ovat paljon kirjavampia kuin maakotkat, ja siivistä puu. a samalla myös eleganssia: se lyö rauhallisesti siivillään vain muutamia kertoja ja liitää si. uvat maakotkan yhtenäiset valkoiset laikut. uu valkoisen laikun lisäksi selkeä vaaleanruskea alue, jonka laajuus ja sijainti vaihtelee iän myötä
24 suomenluonto.fi Aitoa elämää TEKSTI JA KUVAT ANTTI HAATAJA Antti Haatajan kuvat näyttävät, miten eläimet elävät arkeaan ihmisen rajusti muokkaamassa Suomessa. Ilves ja auringonlasku. Kuhmo 2021.
suomenluonto.fi 25 Aitoa elämää Aitoa elämää
Suurpedot, tarkalleen ottaen susi, ihmisen kaltai sena muita tappavana eläimenä kiinnostaa minua eri tyisesti. Moni meistä ku vaisi metsää sanoilla pusikko, vaikeakulkuinen tai esi merkiksi rytöpaska. Valtaosa metsästä on ta louskäytössä. Siellä täällä pala metsää on suojeltua, vanhaa ja mo nipuolista, ja silloin voi kuvitella hetkisen olevansa jos sain muualla, karhun ilmestyvän minä hetkenä tahan sa kuusen tai kaatuneen kelon takaa – mutta samal la voi kuulla moton telaketjujen kalkkeen kuulaassa kesäyössä. Miten ja miksi juuri susi on raivannut tiensä rinnallemme ravintoketjun huipulle, vaikka suurem pia ja mahtavampia petoja on maailmanhistoriassa ol lut lukuisia. Osa metsästä on täysin ha kattu, maa käännetty, kivet nostettu pinnalle kuivumaan ja silpoutuneet puunjäsenet tö röttävät maasta kuin taistelukentällä. Selviytymistä. 26 suomenluonto.fi T ämä on tavallinen suomalainen met sä. Tämä metsä on siitä erikoinen paikka, että siellä asustaa ainakin yksi yksilö jokaista suomalaista suur petoa. Se on tasaikäistä ja oji tettua. M inua on pitkään kiehtonut ajatus siitä, et tä voisin ymmärtää maailmaa muiden kanssaeläjiemme tavoin. Se ei ole liian pohjoisessa, että poronhoidon edestä sudet olisi tapettu, se ei ole niin etelässä, että ahmalle ei riitä lunta pesäluolan kaivamista varten, se ei ole liian lännessä, että karhu ei olisi kadonnut ihmi sen tapettua sen aikanaan sukupuuttoon ja se on juu ri sopivan syrjässä ilveksen elää ihmiseltä piilossa. Susien tarkkaileminen olisi haastavaa, sillä sudet ei vät näyttäytyisi, vaan piilottelisivat ylivertaisten ais Karhu keskikesän keskiyössä. Täs sä metsässä, sen rujosta ulkomuodosta huolimatta, on vielä jäljellä sitä villiä, minkä minä itse luontoon liitän. Päätin sukeltaa susien maailmaan. Mutta minulta, meiltä ihmisiltä, puuttuu kieli, jolla voi simme kommunikoida yli lajirajojen, ja siksi me kaik ki joudumme tyytymään toistemme tarkkailemiseen selvittääksemme, kuka kukin on, mitä kenellekin kuu luu ja mitä jokainen meistä tekee elääkseen. Sen omistamme yhdessä me kaik ki suomalaiset ja sitä hallinnoi Met sähallitus. Kuhmo 2019.. Millaista tarkalleen on suden elämä piilos sa katseiltamme
En käytä ruoka tai hajuhoukuttimia – sehän toimisi vastoin tutkimuskysymystäni. Kulkisiko su si tästä uudestaan. Kato han myös karhu! Laskeuduin kyykkyyn näh däkseni maiseman suden silmien tasolta ja pohdin, mitä susi ehkä olisi voinut ajatella juuri tässä kohtaa. Kummasta suunnasta hän tähän saapuisi. Sattu maa, vai onko tässä jokin kaava. Lumentulo viipyy. Yöllä vai päivällä. Kummasta suunnasta se saapuisi. Kiersin maas tossa ja etsin merkkejä susista: tassunpainaumia, ulos teita tai esimerkiksi saaliinjäänteitä. Valokuvaamme ja videoimme kaik kea ja kaikkialla, mutta samalla aikaamme kutsutaan antroposeeniksi, ihmisen aika kaudeksi. Tässä sudet ehkä kokoontuivat, tuolta susi varmasti kulki. Jos olisin susi, miksi kul kisin juuri tästä tämän puun vierestä. Kuhmo 2020.. Tutkimusmenetelmäni on löytää todellisia susien käyttämiä paikkoja ja valokuvata sudet niissä. En valitsisi valoja, maise mia, hetkiä ja painaisi kameran laukaisinta. Toi von näkeväni todellisen puolen kanssaeläjämme selviy tymisestä ihmisen valloittamassa maisemassa. Kärrypolku ja susi. A sensin liiketunnistimella varustettuja järjes telmäkameroita susien käyttämille paikoille. Sudet teki sivät sen itse ja samalla kertoisivat jotain sellaista elä mästään, mitä emme olisi osanneet itse heiltä kysyä. Aloitin tutustumalla suuren susilauman elämään seuraamalla heidän jälkiään heidän kotiseudullaan. Löysin palasia heidän arjestaan. Jänis keväthangella. Päätin muuntaa kameran tutkimusvälineeksi. Yöllä vai päivällä?” Suden etutassu. Elämme visuaalisen mullistuksen aika kautta. Kuhmo 2020. Yksi kamera ja yksi valokuva antavat välähdyksen elämään piilossa katseiltamme, mutta monta kame raa kuukausien, vuosien ajan eri puolilla susien reviiriä rakentaa valokuva valokuvalta ymmärrystä sudesta ja hänen kanssaeläjiensä elämästä piilossa meiltä ihmi siltä. Ilves talvikarvassa. Sudet kulkevat näiden puiden välistä säännöllisesti. Kuhmo 2019. Suhteemme luontoon on jäänyt ihmettelyn ja ihastelun tasolle, mikä näkyy eläinten kauneuden, ja villeyden sekä luon non koskemattomuuden ja puhtauden tois tamisena kameran avulla. Kuljin metsässä, kuin minulla olisi musta side sil milläni ja näkisin silmänräpäyksen silloin, toisen tällöin. Olisi unoh dettava, että kamera on käteni jatke, jolla näytän maa ilman, kuten sen itse näen. ”Kulkisiko susi tästä uudestaan. Valo kuvat ovat aitoja hetkiä kanssaeläjiemme elämässä. suomenluonto.fi 27 tiensa voimin, enkä voisi valokuvata niitä. Kuhmo 2021
Millainen kulttuurikehto Suomi olisi, jos jokin ul koinen voima olisi vienyt keskuudestamme vielä kuk kaansa puhkeamattoman Minna Canthin, Jean Sibeliuksen, Tove Janssonin tai Aleksis Kiven. Ymmärtämään, että eläimet, kanssaelä jämme, he ovat samankaltaisia kanssamme. Muun elämän etäännyttäminen omastamme johtaa käsitykseen, että voimme kontrolloida maailmaa. Tä mä helpottaa kanssaeläjiemme tuhoamista. Näitä sivuja emme saa koskaan takaisin samankaltaisi na. Metsästys ei valikoi, kuka saa kuulasta kylkeensä. Ihminen on sudelle tällainen voima. Ristijärvi 2019.. Yhdeksänkymmentäseitse män prosenttia Suomesta ei ole kansallispuistoa. Ihminen on muuttanut sitä. Sudelle jokainen päivä on arkista aherrusta, elannon hankkimista, perheen elättämistä ja kodin puolustamista, mutta me eksotisoimme suden villiksi erämaan symboliksi. Millaisia erityi sen neuvokkaita tai suorastaan neroja susia Suomessa elää, sitä emme tiedä. S udella ja metsäpeuralla on aina ollut erityinen suhde: saalistajan ja saaliin suhde. ”Niin katosi metsäpeurojen tietämys jäkälästä valkeista maastoista.” Metsäpeura. Se on sama prosenttiosuus, mikä EteläSuomesta on koko naan suojelematonta luontoa. Toisten näkökulman ymmärtäminen kaventaa etäi syyttä välillämme ja kenties auttaa ymmärtämään hei dän arkeaan. Tutkimus susista tuntee esimerkiksi majavien saa listamiseen erikoistuneita susia ja marjoja syöviä tai ka loja pyydystäviä susia. Koira on nykytietämyksen mu kaan kesytetty sudesta lukuisia kertoja maailmanhis toriassa, joten susissa on historian saatossa täytynyt ol la erityisen diplomaattisia yksilöitä, jotka ovat hyöty neet ja tulleet toimeen ihmisen kanssa. Minä hetkenä tahansa paikalle voi ilmestyä vonkuva ja so kaisevia valoja sylkevä, kuumaa moottoriöljyä huoku va teräskone, joka hävittää metsästä kaiken, mikä te kee siitä metsän. Näin katosi metsäpeurojen tietä mys kaikista niistä jäkälästä valkoisista mutta peu rattomista kangasmaastoista, joita Kainuussa ja Poh joisPohjanmaalla edelleen on, mutta jotka katosivat metsäpeurojen kulttuuriperimästä muistajien muka na 1900luvun alkuun mennessä metsästäjien luotei hin. Äiti ja lapsi talvilaitumella jäkäläkankaalla. Nämä reitit he ovat kokeneet joutuisiksi, turvallisiksi ja ruokaisik si, ja tietämys niistä siirtyy peurasukupolvelta toisella. Kainuun metsäpeurat kulkevat vuosi vuoden perään samoista paikoista vael lusreiteillään kesä ja talvilaidunten välillä. Erämaahan. Kun ihminen tappaa eläimiä, ihminen tuhoaa kanssa eläjiensä kollektiivista kulttuuriperimää tuhoa malla sen muistajia. Revimme ja poltamme sivuja ekosysteemin suuresta tietokirjasta. Jos metsäpeura olisi alkuperäiskansa, me kutsui simme tätä perimätiedoksi – sukupolvelta toiselle siir tyväksi tiedoksi tai perinteeksi. 28 suomenluonto.fi Kansallispuistoista on tullut suosituimpia luonto kohteitamme, vaikka ne kattavat alle kolme prosent tia Suomen pintaalasta. Metsässä, missä nyt sei son, eläimet elävät jatkuvan kodin tuhoamisen pelos sa, kuten niin monessa muussa paikassa Suomea. Etäi seksi hahmoksi, jonka paikka on maisemassa, minkä me itse mielissämme sudelle määritämme. M e katsomme eläimiä kuin objekteja – esi neitä. Mutta kanssaeläjämme ovat subjek teja – toimijoita
Olen autos ta nähnyt kaikki suurpetomme kulkemassa tiellä. V anha tietämys ei enää yksinkertaisesti ole samassa määrin relevanttia, kun kaikki tun nettu ympärillä on myllätty uusiksi. Suomes sa on yksi maailman tiheimmistä metsäautotieverkos toista. Havainnot Kanadasta ja Venäjän Karjalasta osoitta vat, että metsäautotieverkosto on lisännyt susien mää rää karibujen asuttamilla alueilla. Ympäristön muokkaaminen vie myös taitojen, merkitysten ja tietämyksen, kulttuu rin katoamiseen. Kun metsäteollisuus järjestelmällises ti tuhoaa myös Kainuun metsiä, metsäpeurat hyötyi sivät suuresti mahdollisimman laajasta tietämyksestä Kainuun jäljellä olevista laitumista. Teil lä suurpetojen matkanopeus kasvaa ja saalistus helpot tuu. Maan elämää ulkopuolelta tarkkailevalle riippu mattomalle joukolle voisi näyttää siltä, että ihmisen suurin perintö maapallolle on kanssaelämänsä mah dollisuuksien tukahduttaminen. Yksilöiden tappaminen ei ole ainoa menetelmä tuhota kulttuuriperimää. Metsäpeura on eräs niistä kanssaeläjistämme, jolle metsäautoteistä on suhteellisesti haittaa. Tipahdetaan avaruudesta takaisin metsäämme. Metsäautoverkosto on suurpedoille tavallinen kul kureitti erityisesti harvaan asutuilla alueilla, missä ih misen kohtaaminen ei ole todennäköistä. Metsäautotiekulttuuri on todennäköisesti muo vannut suomalaista metsämaisemaa, tapaamme käyt tää metsää sekä kanssaeläjiemme välistä kanssakäy mistä, enemmän kuin mikään toinen ihmisen raken tama infrastruktuuri. Metsäpeu ra toki kulkee myös teitä pitkin, mutta metsäpeura on Metsäpeurat vaeltavat kohti kevätlaitumia talousmetsässä. suomenluonto.fi 29 Kun perimätieto katoaa, katoaa taito selviytyä ympäristössä. Kuhmo 2018.. To dennäköisesti putoamme metsäautotien läheisyyteen. On epätodennäköistä, että matkaa lähimmälle tielle on yli puoli kilometriä ellemme tipahda järveen – silloin joudumme uimaan tummassa ja humuksisessa hakkui den ja soiden ojitusten maustamassa vedessä
He kaikki perääntyivät äänettömästi tulosuuntaansa ja kiersivät suksenjälkeni yli kilometrin päästä. P aikoista, joihin kameroita asensin, jotkin ovat vilkkaampia kuin toiset. Valtaosa suur petovalokuvistani on kuvattu yön tunteina, sudet pää asiassa puolenyön ja aamukuuden välillä. Samalla tavalla, kuin moni meistä kulkee samaa reit tiä kauppaan, työpaikalle tai kouluun. Poikkeuksia on – olemmehan hyvin syrjässä, eivätkä kanssaeläjäm me ole yhtä ja samaa massaa. Työssäni olen kohdannut suden tai susia lähes kymme nen kertaa. Kerran hän tuli katsomaan, kun vielä säädin vas ta asentamaani kameraa valmiiksi. Näitä rytöjä on metsäteollisuuden jäljiltä Suomi täynnä. Kamerani osaavat kertoa, että kanssaeläjämme pel käävät meitä, sillä he välttävät liikkumasta aikaan, jol loin on todennäköistä törmätä ihmiseen. Karttaa tutkimalla selvisi, että se oli nopein kulkureitti kahden eri alueen välillä ja siten luontainen kulkuväylä arjes sa. Pohdin mik si, mutta sitten astuin kärrypolulta syrjään. Toisaalla metsässämme valtavalle avohakkuul le avautuva kärrypolku taimikon laidassa osoittautui vilkkaaksi kaikenkarvaisten kulkureitiksi. Myöhemmin hän katosi, mutta tänä kesänä nuori utelias ahma ilmestyi jälleen nuuskuttelemaan kameroitani. Pois tutkimuksesta rajautuivat metsäautotiet, vaik Ahma avohakkuun reunalla kulkevan metsäuran penkalla. Tätä kutsu taan taloustieteessä termillä suhteellinen kilpailuetu. Alussa kerroin juuri suden kiinnostavan minua. Se ker too jotain oleellista ihmisestä ja hänen kanssaeläjistään. 30 suomenluonto.fi sopeutunut kulkemaan metsissä, soilla ja lumessa, ei kä metsäpeura siksi hyödy teistä yhtä paljon kuin susi. En pelkää susia, mutta samaa ei voi sanoa heis tä. Kohtaamisissa en ole kertaakaan ehtinyt ottaa va lokuvaa susista ennen kuin he ovat paenneet. Kerran seitsemän suden lauma tuli vastaan, kun hiihdin pimeällä ojitetulla ja kitukasvuista mäntyä tuottavalla suolla. Kaikkien on kuljettava kärrypolkua hakkuun ja taimikon halki, jos mielivät metsän eri puolelta toiselle. M iten valikoin tämän metsän tutkimus alueekseni. Niitä on toisinaan vaikea tunnistaa etukäteen, ja vasta kamera paljastaa asioiden tolan, mutta usein vilkas paikka on jokin kovapohjainen selvä ura, joka jouduttaa kulkemista verrattuna lähiympäristöön. Eräs mitätön moton jättämä syvään uurtunut ura metsäautotieltä nuoren metsikön halki avohakkuulle paljastui kaikkien neljän suurpedon säännölliseksi kulkureitiksi. Kun kompu roin ’rytöpaskassa’, tajusin, että eihän täällä voi kukaan kulkea. Kuhmo 2020.. He ovat yksilöitä. Toinen susi säpsähtää kameraa, toinen vain juoksee siitä läpi. Valitsin siis mah dollisimman suuren susilauman reviirin. Sudet saavat aiempaa useammin metsäpeuran saa liiksi, ja rakentamalla tien ihminen on siten muuttanut suden ja metsäpeuran välistä dynamiikkaa. Ensin ovesta ulos, pihan poikki, sitten kävelytietä puoli kilometriä. Yksi ahma seurasi minua, ja tarkasti uuteen paikkaan asennetun kameran aina seuraavana päivä nä
Paikat, joita en ihmisen vajailla kyvyillä tunnista susien käyttämiksi alueiksi, tai joita en löydä, rajautuvat pois. S usilla on tapansa valita helppoja etenemis väyliä, esimerkiksi jääkantisia vesiä ojituso jien pohjilla, jotka on kuin tehty kulkuväyliksi. Olemmeko me valmiita siihen?" Susi motouralla. Tekniikka ei toi mi aivan kaikenlaisissa ympäristöissä, kuten esimerkik si heinittyneillä alueilla, tai siellä missä oksat heiluvat. Laki ei mahdollista niillä kuvaamista: autojen rekisterikilvet voivat näkyä. Kuhmo 2020. Menetelmä ei ole täydellinen. Tämänvuotisen kokoelman teema on hanhi, ja tarjolla on aiheeseen liittyviä poimintoja menneestä sekä tietoa tästä päivästä. KARISTO 24 95 24 95. Suuret näyttävät nisäkkäät kuten suurpedot ovat yli edustettuina mediassa verrattuna niiden yleisyyteen luonnossa. Ongelmaksi tulee vain valita juuri se oikea oji tusojan pohja, Suomessa kun niitä saattaa yhdellä su sien kulkukapeikolla olla muutaman kymmenen met rin välein. Suomi on sitoutunut monimuotoisuuden katoami sen pysäyttämiseen. Tutki mustyölläni haluan näyttää, että sudet ja kaikki heidän kanssaeläjänsä ovat aivan samankaltaisia kanssamme, mutta sen sijaan, että he saisivat kukoistaa, me tukah dutamme heitä. Olemmeko valmiita siihen. Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . Sitä varten he tulevat tarvitsemaan tilaa meiltä ihmisiltä. Kokonaisuuden viimeistelevät upeat valokuvat, joihin on tallentunut erätunnelmia aidoimmillaan. Jos onnistumme siinä, se tarkoittaa automaattisesti, että jotkin kanssaeläjistämme alkavat jälleen kukoistaa. Mutta heidän näkyvyyteensä liittyy toinen merkit tävämpi perspektiivivääristymä: valokuvissa he ovat usein koskemattoman luonnon ympäröiminä. Se on ymmärrettävää, ovathan he suuria, mahdollisesti vaarallisia ja siksi heihin liittyy voimak kaita tunteita toisin kuin esimerkiksi sieniin. Väkeviä tarinoita luonnosta luonnosta Eränkävijä 2021–2022 Perinteiseen lukemistoon on valittu Eränkävijän ja Metsästys ja Kalastus -lehden kirjoituskilpailun huiput. suomenluonto.fi 31 ka tärkeitä reittejä susille ovatkin. Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Kertomusten kuvittajat ovat erätaiteilijoidemme kärkinimiä. ”He tulevat tarvitsemaan tilaa meiltä ihmisiltä. OTAVA Erämaailma 2021–2022 Tunnettujen eräkirjailjoiden tarinat vievät metsästämään isoa kaurispukkia, kokemaan haukihurmaa ja linnustamaan alleja ulkoluodolle. Susien reviiri on Suomes sa karkeasti noin tuhat neliökilometriä, josta minun tu lisi onnistuakseni löytää noin kaksi kertaa kaksi metriä kokoisia ruutuja, joista sudet kulkevat. Koske kuljen ja lan, hiihtämällä ja autolla, mutta en esimerkiksi moot torikelkalla, en voi kattaa koko reviiriä
Alustavien tulosten mukaan muut tekijät eivät Ajan kanssa siirat voivat sopeutua kaihtamaan Maarianhamina Maarianhamina Aiemmin Suomen rannikolla ei elänyt taskurapuja tai muitakaan rapuja, joten meriluonnolle tilanne on uusi. Jormalaisen mukaan pahin pelko on, että se leviää sisävesiin kalastusvälineiden mukana. Vieras muuttaa rannikon eliöyhteisöä voimakkaasti, eikä esimerkiksi yleinen leväsiira osaa varoa uutta Liejutaskurapu on muutaman sentin levyinen. Sen toukat kulkeutu vat uusiin paikkoihin meriveden virtausten mukana. Vesistä vieraslajia on mahdoton kitkeä, mutta huolellisuudella leviämistä voidaan hillitä. Vieras muuttaa rannikon eliöyhteisöä voimakkaasti, eikä esimerkiksi yleinen leväsiira osaa varoa uutta saalistajaa. Ensihavain non jälkeen laji on levinnyt nopeasti. Tutkijatohtori Outi Vesakoski kertoo, että siksi liejutaskurapu tarjoaa hyvän mahdollisuuden vieraslajin vaikutusten tutkimiseen. Ajan kanssa siirat voivat sopeutua kaihtamaan taskurapua. Vesistä vieraslajia on mahdoton kitkeä, mutta huolellisuudella leviämistä voidaan hillitä. V I N J E T T I L U O N T O T I L A S T O I N A Taskurapuja liikkeellä TEKSTI ANNA TUOMINEN GRAFIIKKA MARIKA EEROLA KUVAT BIODIVERSITY HERITAGE LIBRARY JA TEEMU HEINONEN / VASTAVALO 32 suomenluonto.fi Liejutaskurapu on levittäytynyt nopeasti Suomen lounaiselle rannikolle. Professori Veijo Jormalaisen mukaan leväsiirat ovat pahimmillaan lähes kadonneet liejutaskuravun asuttamilta alueilta. Täysin uudenlainen laji muuttaa ravintoverkkoa elinympäristössään. ta. Samalla kalat ja muut eläimet alkavat saalistaa sitä yhä tehokkaammin. Vieras muuttaa rannikon eliöyhteisöä voimakkaasti, eikä esimerkiksi yleinen leväsiira osaa varoa uutta. PohjoisAmerikasta Suomeen saapunut lieju taskurapu löydettiin Naantalista vuonna 2009. Alustavien tulosten mukaan muut tekijät eivät selitä katoa. Ilmaston lämmetessä tulijat pystyvät lisääntymään yhä pohjoisemmas sa. Turku 8.6.2021 Vieras muuttaa rannikon eliöyhteisöä voimakkaasti, eikä esimerkiksi yleinen leväsiira osaa varoa uutta laisen mukaan pahin pelko on, että se leviää sisävesiin kalastusvälineiden mukana. Vasta silloin voidaan nähdä, kuinka haitallinen vieras laji on kyseessä. Tutkijatohtori koski kertoo, että siksi liejutaskurapu tarjoaa hyvän mahdollisuuden vieraslajin vaikutusten tutkimiseen. Nopean leviämisen jälkeen onkin odotettavissa romahdus ja kannan tasaantuminen. Liejutaskurapu kestää hyvin vähäsuolaista vettä. Aiemmin Suomen rannikolla ei elänyt taskurapuja tai muitakaan rapuja, joten meriluonnolle tilanne on uusi. Tutkijat seuraavat vieraan vaikutuksia tarkasti. Maarianhamina L aivojen painolastin mukana Itämerelle saapuu lajistoa vierailta vesiltä
34 suomenluonto.fi Idänkirsikorento viettää talven kasvista roikkuen ja lähtee lentoon varhain keväällä.
”Idänkirsikorento on aikuistalvehtija”, kertoo Kaunisto. suomenluonto.fi 35 nyt löytyi!”, huudahtaa erikoistutkija Kari Kaunisto Turun yliopiston biodiversiteet tiyksiköstä. Heräämisen aika Paraisilla Qvidjan eli Kuitian kartanon mail la on aurinkoinen mutta viileä toukokuinen päivä, ruovikko kahisee tuulessa. KA RI KA U N IS TO AR I KU U SE LA. Luteilla on vähittäinen ja vaillinainen Hyönteiset vastatuulessa TEKSTI MIA RÖNKÄ KUVAT ARI KUUSELA, KARI KAUNISTO JA MIA RÖNKÄ Suomen hyönteislajistolla menee huonosti. Hyöntei siä näkyy kuitenkin paljon. Osa lajeista pystyy kuitenkin sopeutumaan ihmisen aiheuttamiin ympäristömuutoksiin ja jopa hyötymään niistä. ”Hei, Ilmastonmuutos on saattanut helpottaa ampiaishämähäkin levittäytymistä pohjoiseen. Muut korentolajit talvehtivat munana ja toukkana.” Idänkirsikorennon tieteellinen nimi Sympecma paedisca juontaa lajin tavasta pakata siivet toiselle puolelle takaruumiista sekä nimeäjien näkemyksen mukaan nuor ta korentoa muistuttavasta ulkomuodosta. Aikuistalvehtijat nousevat keväällä horrok sesta ja ovat kuukauden tai pari lennossa, ja seuraava sukupolvi kehittyy kesän aikana aikuisiksi. ”Laji oli korennoista ai noa aikuistalvehtijamme, kunnes vuonna 2020 maastamme löytyi lännenkirsikoren to. ”Sitruunaperhonen, tupsukekomuura hainen, karvakiitäjäinen, villakärpänen”, Kaunisto viittoilee. Alue on hyönteisistä kiinnostuneen mek ka – tänäkin keväisenä päivänä kulkijoita riittää välillä jonoksi asti. Lampea reunustavasta, talven jäljiltä ruskeasta ruovikosta hehkuvat si niset silmäntaustat. ”Tuossa olisi marjojakin, mahtaisiko löy tyä katajaludetta tai sypressiludetta, nekin ovat aikuistalvehtijoita”, Rinne pohtii. Sudenkorennon toukka piilottelee vesi kasvien lomassa ja pöllyttää pohjamutaa. Joka kymmenes hyönteislajeistamme on uhanalainen, ja valtaosa lajeista on taantumassa. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön museomestarin Veikko Rinteen katse viis tää lammen rannalla kohoavaa katajaa. Ruskeasävyistä idän kirsikorentoa ei ole helppo erottaa kuol leilta ruo’oilta, mutta sudenkorentoja tut kiva Kaunisto osaa etsiä lajille ominaista piirrettä
Tulokaslajit saattavat lisäksi risteytyä alkuperäisten lajien kanssa. ”Katsos, pajukkomaamehiläinenkin on jo herännyt”, Kaunisto toteaa. ”Täältä löysin viime vuonna ampiais hämähäkin”, Kaunisto muistelee. Se lienee levinnyt maahamme myös omin siivin Ruotsista ja Virosta. Eteläntytönkorento on runsastunut viime aikoina. ”Pihassani pör räävät jo myös kontukimalaiset.” Kontukimalainen on esimerkki vii me aikoina voimakkaasti levinneestä la jista. Kun silmä tottuu hakemiseen, lutei ta löytyy lupiineilta kömpimästä useitakin. Kari Kauniston kädessä on koirasyksilö. KU VA T M IA RÖ N KÄ KA RI KA U N IS TO. Tämä kaakosta tullut laji on nykyään EteläSuomessa runsas, kun taas sen lähisu kulainen aitoahdelude, joka ennen oli ylei sempi, on lähes kadonnut maamme lajis tosta ja luokiteltu vaarantuneeksi.” Retki jatkuu lammelta hiekkatietä koh ti metsänreunaa. Levinneisyydeltään eteläinen laji on todennäköisesti kulkeutu nut tänne ete lämpää Euroopasta, kun nuo ria hämähäkkejä on liitänyt seittirihman varassa ilmavirtausten mukana Suomen lahden yli. ”Uudet hyönteislajit voivat olla muulle la jistolle myös kuin Troijan hevonen. Palko lude on aiemmin käyttänyt muita palkokas veja, mutta siirtynyt hyödyntämään enem män lupiinia. ”Luonnonsuojelullisesti on haastavaa, kun jokin laji on sidoksissa haitallisena pidettyyn vieraslajiin”, Kaunisto pohtii. Vuoden 1993 ensihavainnon jälkeen laji on levittäyty nyt Vaasan korkeudelle asti ja on nykyään yksi runsaimmista mesipistiäislajeista Turun seudulla ja Uudellamaalla. Villin raidallisia, ampiaista muistutta via ampiaishämähäkkejä on 2000luvul la alettu tavata Suomessakin, tänä vuonna jo useita kymmeniä. Lajin suomenkielinen nimi on hyväksyt ty vasta hiljattain ja mainitaan ensimmäistä kertaa Kauniston ja Rinteen kirjassa. Matkalla pysähdymme Paraisille etsimään palkolu detta. Rinne kauhaisee haavilla heinikkoa. Niistä voi levitä muihin lajeihin loisia ja taudin aiheuttajia”, Kaunisto pohtii. Kontukimalaisen luontainen levinneisyys ulott uu Välimereltä Skandinaviaan, mutt a sitä on siirrett y kasvihuoneiden pölytt äjäksi eri puolille maailmaa. Lajia käytetään Suomessa etenkin kasvihuone tomaattien, mutta myös avo maamansikan ja omenan pölyttämiseen. ”Luteen munasta kuoriutuu toukka, joka kasvaa ja luo nahkansa viisi kertaa”, Kaunis to kertoo. ”Tässä on yksi tulokaslaji, kaakonahde lude. Hyönteislajisto muu. He julkai sivat keväällä Hyönteisiä Suomen luonnossa kirjan, jossa esitellään lajistomme taantu neita ja harvinaistuvia lajeja, mutta myös uusia tulokkaita. ”Näitä ei vielä ole nähnyt kovin moni hyönteisharrastajakaan Suomessa”, Kau nisto toteaa. Vieraslajin suosija Heinäkuussa palaamme Kuitiaan. 36 suomenluonto.fi muodonvaihdos, josta puuttuu kotelovai he, samoin kuin sudenkorennoilla. aa muotoaan Hyönteismaailman voittajat ja häviäjät ovat tuttuja Kaunistolle ja Rinteelle
AR I KU U SE LA KA RI KA U N IS TO. Laji on erittäin uhanalainen, ja ilmastonmuutos on vielä edistänyt sen taantumista. ”Jos jatketaan samaan malliin, hyönteis lajistomme alkaa näyttää eteläeurooppa laiselta, ilmastonmuutos puskee Lapin lajit meiltä pois”, Kaunisto suree. Syyt hyönteiskantojen taantumiseen ovat liiankin tuttuja. Helmihopeatäplä on viime vuosina run sastunut huomattavasti. Eteemme laskeutuu helmihopeatäplä. Saksalaisella luon nonsuojelualueella puolestaan todettiin lentävien hyönteisten biomassan huven neen 75 prosenttia vajaan 30 vuoden aika na. Hyönteiset osallistuvat ravinteiden kier rätykseen ja ovat tärkeää ravintoa muille la jeille. Lisäksi hyönteisten alamäki heijastaa todennäköisesti myös muiden, hyönteisiä heikommin tunnettujen ja seurattujen laji ryhmien ahdinkoa. Hiekkateillä vaeltelee perhosharrastajia. Kartt aperhosen toinen sukupolvi loppukesällä on tummaa muotoa. Tiellä viivähtää myös karttaperhonen, 1980luvun tulokas lajistossamme. Alankomaissa havaittiin päiväperhos ten lajimäärän pienentyneen 80 prosent tia sadassa vuodessa. Maahamme vastikään levinnyt palkolude viihtyy lupiineilla. Hyönteisten siivellä Kauniston ja Rinteen kirjan taustalla on aito huoli hyönteislajistostamme. Hyönteisten alamäki on maailmanlaa juinen. Kari Kaunisto kuvaa Veikko Rinteen haavista Stenocranus minutus kaskasta, joka on alkanut yleistyä EteläSuomessa. Hyönteisten hupeneminen vaarantaa monin tavoin ekosysteemien toiminnan se kä esimerkiksi ihmisen ravinnontuotannon. Vuoden 2019 uhanalaisarvion mukaan kymmenisen pro senttia noin 24 000 lajin hyönteislajistos tamme on uhanalaisia. Kuitiassa lepattelee myös perhoslajis tomme kruununjalokiviä, majesteettisia isoapolloja. ”Haitalliset kemikaalit, ilmastonmuutos, perinneympäristöjen häviäminen, maa talousympäristöjen muutos, vanhojen met sien hupeneminen, lahopuun vähenemi nen”, Rinne listaa. Ihmiskunnan sadasta tärkeimmästä viljely kasvista 70 on riippuvaisia hyönteispöly tyksestä. Joka kymmenes hyönteislajimme on uhanalainen. Uhanalaisarvioinnissa tilanne on hälyt tävä esimerkiksi pohjoisten lajien ja suola jiston osalta. ”Tuo oli loppukesän eli toisen sukupol ven tumma prorsamuoto, ensimmäisen sukupolven yksilöt ovat pohjaväriltään oransseja”, Kaunisto kertoo. ”Tuo on mielestäni hienoimpia perho siamme, helmet siivissä ovat kuin hopea maalilla maalatut”, Kaunisto ilahtuu. Tutkijat ovat kirjallisuuskatsauksen pohjalta arvioineet hyönteisten yksilömää rän romahtaneen 20–30 prosenttia viimeis ten 50 vuoden aikana. suomenluonto.fi 37 Kuitiassa hellepäivän lämpö lepää huo pana yllämme, mustapääkerttu viheltelee
”Usein uudet tulokkaat saavat helpos ti huomiota, kun taas taustalla tapahtuva lajiston vähittäinen rapautuminen voi olla vaikeampi havaita”, Rinne pohtii. Tieto kiven alla Hyönteislajiston pulssin mittaamisessa ongelmana on tiedon puute. Silloin häviäminen voi tulla yllätyksenä. Synkkien tilastojen ohella hyönteis maailmastamme kuuluu myös hyviä uu tisia. Esitellyt hiukan yli sata lajia on valit tu tältä pohjalta. nauhukset, päivänkakkara, syysasteri, kaunokit) • Jätä pihan reunamille lahopuuta ja risukasoja • Vältä kasvinsuojeluaineita • Rakenna tai osta hyönteishotelli • Perusta perhosbaari tai kimalaisjuott ola • Helteillä vett ä voi tarjoilla kostutetuista sienistä tai räteistä • Perusta lampi Paluumuu. Kauniston ja Rinteen kirjas sa on monta lajia, joita ei muissa kotimaisis sa kirjoissa ole esitelty – osalta puuttuu vie lä suomenkielinen nimikin. Kirjassaan Rinne ja Kaunisto halusivat pohtia juuri lajiston ja runsauksien muu tosta. Ilman hyönteisiä tämä pallo ei pysy elinkelpoisena.. Edes kohtuullisen hyvin seurattuja ovat vain tietyt hyönteisryhmät, kuten perhoset ja viljelykasvien tuholaiset”, Kaunisto toteaa. Esimerkiksi noin 7000:ssa pistiäislajis samme on monia, joiden osalta tiedetään vain, että lajia esiintyy Suomessa. ajat antavat toivoa Vaikka monet hyönteislajeistamme taan tuvat, on toisaalta tämän vuosituhannen aikana maahamme asettunut paljon uusia hyönteislajeja. 38 suomenluonto.fi Autiomaasta keitaaksi Vinkkejä hyönteisten monimuotoisuuden suojeluun kotipihalla: • Suosi luonnonkasveja, jätä nokkosia niitt ämätt ä • Perusta niitt y • Harvenna nurmikon leikkuuvälejä • Kasvata hyönteisten suosimia kukkakasveja (esim. Joitakin lajeja on saatettu havaita maas samme aiemminkin, mutta ne ovat alka neet runsastua esimerkiksi ilmastonmuu toksen pidentäessä kasvukautta tai vaih dettuaan ravintokasvia. Esimerkik si ukkokauniaisen, maatuvilla männyillä elävän kovakuoriaisen, ajateltiin hävinneen lajistostamme, kunnes vuonna 2019 Tai palsaaressa yksi yksilö kopsahti hyönteis harrastajan päähän. ”Vaikka Suomen lajisto tunnetaan hyvin, meillä ei ole riittävästi pitkäaikaisseuranto ja. Tämä antaa toivoa, et tä meiltä hävinneitä lajeja voi vielä palata lajistoomme, jos elinolosuhteet saadaan palautettua niille sopiviksi. Hyönteiskannat voivat toipua, ja osa esimerkiksi metsä ja maatalouden muu tosten vuoksi menetetyiksi luulluista lajeis ta ei olekaan täysin kadonnut tai on aset tumassa maahamme takaisin. Sama KU VA T M IA RÖ N KÄ Eritt äin uhanalainen isoapollo viihtyy runsaskukkaisissa kalliomaastoissa
Kumarru siis tarvittaessa, vähintään kerran kuukaudessa tarkistamaan renkaittesi paineet. suomenluonto.fi 39 Kaikilla meillä on silloin tällöin matalapainetta mutta autoille se on erityisen vaarallista. ”Rinnehopeatäplä, hyvä laji täällä”, Kau nisto ilahtuu. Sinua palvelevat vastaanottopisteet löydät osoitteesta: www.rengaskierratys.com/vastaanottopisteet Pidetään yhdessä huolta puhtaasta luonnosta ja turvallisesta kulkemisesta! MATALAPAINETTA. Ilman hyönteisiä tämä pallo ei pysy elinkel poisena”, Kaunisto toteaa. Jo esimerkiksi luonnonva raisten kukkakasvien suosiminen pihoilla soran, asvaltin ja nurmikon sijaan toisi mesipistiäisille lisää elinympäristöjä. Ihailemme merisinikorentoa, ja Kaunisto kertoo su denkorentojen pariutumismenoista: koi ras pystyy poistamaan naaraasta edelli sen koiraan sukusolut, minkä vuoksi mo nien lajien koiraat pitävät perälisäkkeillään naaraan niskasta kiinni munintaan asti, ja pari lentää niin sanotussa tandemlennossa. Tarkkaile samalla kulutuspintaa ja renkaiden yleistä kuntoa. Myös tienpientareiden ja viheralueiden kasvil lisuutta pystytään monipuolistamaan monin tavoin. Pääoma talteen Palaamme vielä hetkeksi samoilemaan Kuitian hyönteisparatiisissa. ”Ihmisen hyvinvointi, talous ja terveys perustuvat luonnon monimuotoisuuteen. www.rengaskierratys.com pätee esimerkiksi kovakuoriaisiin ja mo niin maaperän hyönteisiin. Vaikka monet hyön teisiä uhkaavista ympäristöongelmista vaa tivat laajoja ja monitahoisia poliittisia rat kaisuja, osa hyönteislajistoa hyödyttävistä toimenpiteistä on helppoja ja kenen tahan sa toteutettavissa. Retken päätteeksi niityn laidalla häiväh tää oranssia. ”Nyt monimuotoisuutta tuhotaan no peammin kuin koskaan, vaikka suunnan pitäisi olla päinvastainen.” Jotta hyönteislajiston köyhtyminen saa daan pysäytettyä, täytyy estää elinympäris töjen tuhoutuminen. Kookas hopeatäplä on melko vaatelias ja esiintyy laikuittain, runsaana vain eteläisessä saaristossamme. Varmista, että ne ovat ohjekirjan mukaiset edessä ja takana. Vanhat voit jättää meille MAKSUTTA kiertoon ja uusiokäyttöön. Kari Kaunisto ja Veikko Rinne käsitt elevät tuoreessa kirjassaan hyönteislajistomme muutosta.. Ja kun näyttää siltä, että renkaat ovat työnsä tehneet vaihda alle uudet turvalliset kulkijat. ”Olisi hyvä tottua hallittuun hoitamat tomuuteen, kaikkeen ei tarvitse puuttua”, Kaunisto toivoo. ”Pitkäaikaisseurantoja tarvittaisiin huo mattavasti lisää, enemmän rahoitusta, lisää tekijöitä – seurantoja ei voi jättää pelkäs tään harrastajien harteille”, Rinne korostaa. Kirjaansa varten Kaunisto ja Rinne kä vivät läpi hyllymetreittäin hyönteiskirjoja ja tieteellisiä julkaisuja, ja tietoja kerättiin myös laajalta hyönteisharrastajaverkostol ta sekä havaintotietokannoista. Tämän pitäisi ohjata päätöksentekoamme
Arttu Haimi, Oulu. 40 suomenluonto.fi J U H L A V U O D E N K U V A K I S A Siitepölyn luomaa taidetta
suomenluonto.fi 41 Voittaja löytyi järveltä TEKSTI ANTTI HALKKA Suomen Luonnon Näytä luontosi -kuvakilpailussa voittajaa haettiin taivaalta ja maan äärestä. Auringon viimeiset säteet. Noora Andersson, Kerava
Kuva on otettu yläilmoista dronella tänä vuonna PohjoisSavossa. Arvi Tyni, Lappeenranta ”Reilu kymmenen kuvaa erottui kärkikahinoihin, ja valinta oli vaikea.”. Sekin oli Varesvuon par haiden kuvien kuusikossa, vieläpä ainoana lintukuvana. Usvainen lampimaisema, lentoonlähdön nostattamat vesipärskeet ja toimiva sommittelu nostivat kuvan kärkijoukkoon.” Näin lintukuvan ammattilaisen ja yleisön näkemys kohtasivat. Toimituksen suosikiksi päätyi kihokkikuva Auringon viimeiset säteet. Kuvia kertyi puoli tuhatta, ja niis sä esittäytyy suomalainen luonto merel tä tuntureille ja metsistä järville. Voimakkainta on lintujen laulu. Kevätaamuina lampi ja sen ympäristö ovat täynnä elämää. Kansain välisesti tunnettu ja palkittu lintukuvaaja ei nostanut voittajaksi lintukuvaa, vaan mai seman. ”Klassinen joutsenkuva, joka ei jätä toivomisen varaa. Varesvuon valinnoissa kuva nousi kuuden kärkeen. Myös Markus Varesvuo kiitteli kuvaa ”äärimmäisen taitavasta” valotuksesta ja kuvan käsittelystä. Teema todella innosti. Lajikuvia lähettiin paljon: lintuja, nisäkkäitä, kasveja sekä yllättä vän paljon myös hyönteisiä. ”Reilu kymmenen kuvaa erottui kärkikahinoihin, ja niiden välillä oli erittäin vaikeaa tehdä valintaa voit tajasta.” Oululaisen Arttu Haimin otta massa voittajakuvassa Siitepölyn luomaa taidetta soutuvene etenee tummalla järvenselällä, jossa luonto on vedenkalvolla läsnä siitepölyvanoina. 42 suomenluonto.fi J U H L A V U O D E N K U V A K I S A N äytä luontosi! Niin kehotti Suomen Luonnon 80vuotiskuvakisan teema. Voittajan ohella kilpailussa jaettiin kaksi muuta pal kintoa: toimituksen suosikki ja yleisöäänestyksen voit taja. Yleisö äänesti suosikikseen lap peenrantalaisen Arvi Tynin hie non joutsenkuvan Kevätaamuna lammella. Valotus, sommittelu ja kuvankäsittely erinomaisia”, perustelee Varesvuo. Keravalainen Noora Andersson näyttää siinä, miten hyvän luontokuvan aihe löytyy usein hyvin läheltä. Kuva on otettu mökillä Suomusjärvellä, jossa ”mökin läheiseltä pieneltä suolta löytyy pieniä aarteita, kun katseen laskee rahkasammalten tasolle”. Kun koko kisan voittaja katsoi luontoa taivaalta, toi mitus kumartui valinnassaan maan ääreen. Usva nou Kevätaamuna lammella. Kilpailun voittajan valitsi Markus Varesvuo. Arvi Tyni kertoi joutsenen lennolle myös taustan: ”Ku vassa laulujoutsen ajaa pois lammelle tulleen vieraan joutsenparin. ”Vahvan graafinen kuva, jota joutuu hetken katso maan, ennen kuin hahmottaa mistä on kysymys
Lahjoittaja ArtBlock. Juha Majala, Huitt inen Sarvipöllön poikanen. Katso Suomen Luonnon verkkosivuilta Markus Varesvuon näkemys kuudesta kärkikuvasta sekä muita yleisön ja toimituksen suosikkikuvia. Toimituksen valinnan palkinto on Canon PowerShot SX70 HS –kamera (arvo 600 euroa). Arto Niemeläinen, Akaa Saukko kalassa. Karhun mailla. Kilpailun moniaiheinen kuvatarjonta osoittaa, että suomalainen luontokuva elää ehkä monipuolisempa na kuin koskaan. ”Kuvissa korostuivat hienot aamu ja iltavalot”, luon nehtii Markus Varesvuo. Digikamerat helpottavat lähikuvausta, ja se osaltaan selittänee monet kasvi ja hyönteiskuvat. Koko kisan voittaja sai Finnaturen järjestämän kahden hengen viiden päivän kuvausmatkan Petolinnut Oulun seudulla (arvo 1180 €). suomenluonto.fi 43 see lammesta, vesilinnut uivat usvan seassa ja kurkipari tepastelee suolla. Tähän ei väsy ikinä.” Kuten näiltä aukeamilta voi nähdä, kisa oli yhtä monipuolinen kuin suomalainen luontokin. Jukka Käyhkö, Vantaa Saanan pahdan punaailakit. J U H L A V U O D E N K U V A K I S A Lyhdyt. Emilia Saari, Kirkkonummi. Yleisön suosikki -sarjan voittajalle lähtee 50×70cm kokoinen pohjustettu ja kehystetty vedos sarjan voittaneesta kuvasta. Salla Seeslahti, Polvijärvi. VesaMatt i Hillberg, Rovaniemi Lapintiiran ruokapalvelu
Pihapuu tai lähimetsä saavat uuden arvon – eikä niitä kanna ta kaataa. Luvassa lämpenevää Maapallon keskilämpötila on jo kohonnut asteen verrattuna esiteolliseen aikakauteen 1800luvun loppupuolella. Rakennukset ja kaupungit asukkaineen joutuvat koville. Lämpötilan arvioidaan Suomessa kohoavan vielä jopa neljä astetta vuosisa dan loppuun mennessä. Hän tut ki väitöskirjassaan ilmastonmuutoksen ja erityises ti tuulen vaikutusta rakennetun ympäristön suun nitteluun. Lämpeneminen ei tarkoita pelkästään lisää suloi sia suvipäiviä, vaan myös kärsimystä esimerkiksi ris kiryhmiin kuuluville ihmisille: globaalisti ilmaston muutos on taustalla vajaassa 40 prosentissa lämpö kuolemista, Suomessa osuus on jopa hieman suu 44 suomenluonto.fi. ”Viistosade yhdessä tuulen ja nollakelien kans sa rasittavat rakenteita ja lisäävät homehtumisris kiä”, toteaa arkkitehti Kimmo Kuismanen. Lämpeneminen on suhteel lisesti voimakkainta talvella. Lähempänä napoja lämpeneminen on ollut nopeampaa, ja Suomessa keskilämpötila on kohonnut reilut kaksi astetta. 44 suomenluonto.fi I L M A S T O N M U U T O S S uomessa ilmastonmuutos lisää sään äärevyyttä. Kaupungeissa vehreä kasvillisuus tarjoaa ihmi sille helpotusta säiden poukkoiluun. Kesällä helteet, paahtei suus ja toisaalta rankkasateet lisään tyvät, ja talvet ovat puolestaan var sinkin etelässä yhtä pitkää marras kuuta
suomenluonto.fi 45 I L M A S T O N M U U T O S Vehreä piha suojaa säältä TEKSTI PEKKA HÄNNINEN KUVITUKSET JOLANDA JOKINEN Muuttuvaan ilmastoon tulisi varautua jo nyt myös rakentamisessa. Työikäisten kieriskely märissä lakanoissa vähentää tehokkuutta. Markiisit, lipat tai pitkät räystäät suojaavat asun toja liialta kuumenemiselta, ja mahdollisuus läpi suomenluonto.fi 45. rempi. Lehtipuut varjos tavat pihoja ja rakennuksia kesällä, mutta päästävät lehdettöminä lämmittävän talviauringon paisteen lävitseen. Asuntoja, sairaaloita ja hoivakoteja voi toki viilen tää koneellisesti ilmastointilaitteilla, mutta tämä ku luttaa energiaa, joka puolestaan lisää ilmastoa läm mittäviä päästöjä, kun käytetään nykyisiä energian tuotantomuotoja. Kasvillisuus tarjoaa vähäpäästöisen tavan vii lentää kaupunkia ja rakennuksia
Tästä näkökulmasta pienet mini kodit, joissa ikkuna on vain yhteen suuntaan, ovat huono kehityssuunta. ”Perinteisesti ulkoalueiden suunnittelu on keskit tynyt enemmän auringossa paistatteluun”, hän jatkaa. Varjostamisen lisäksi kasvillisuus viilentää ilmaa haihduttaessaan. Useat kaupungit ohjaavat jo rakentamista viher kertoimen avulla. Kesien rankkasateet ovat kasvava riesa etenkin kaupungeissa. 46 suomenluonto.fi I L M A S T O N M U U T O S vetoon viilentää. Viherkerroin kuvaa tontin tai kort telin vihertehokkuutta, eli sitä kuinka paljon tontilla on erilaisia kasvillisuuspintoja ja sa devesiä viivyttäviä ratkaisuja suh teessa tontin pintaalaan. ”Hulevesien luonnonmukainen käsittely tonteilla vähentää kaupunkitulvien riskiä”, Varpu Mikola kertoo. ”Ilmasto tulisi ottaa kaavoituksen lähtökohdaksi. Vaikka lämpötila kohoaa, ei valon määrä talvella sen kummemmin kaupungeissa kuin maaseudullakaan lisäänny. Eliölajit eivät pysy tässä vauh dissa mukana. Tulvia kaupungeissa Ilmastonmuutoksen takia sa teisuus lisääntyy Suomessa. YK:n arvion mukaan maapallolla on vuonna 2050 noin 250 miljoonaa ilmastopakolaista. Vesi ohjataan hallitusti ”sadepuutar hoihin” eli varta vasten rakennettuihin tulvaaltaisiin. Lämpö varastoituu asfalttiin ja talojen sei niin päivän aikana. Yöllä kivipinnat hohkaavat lämpöä ympäristöön. Puis toalue viilentääkin ympäristöään vie lä jopa satojen metrien päässä. Tätä voi lievittää lisäämällä vihreää. Muutoksen seurauksena elin olot kuitenkin heikkenevät monilla alueilla jo lähivuosikymmeninä me renpinnan kohoamisen, kuivuudes ta johtuvan viljelyolojen heikkenemisen sekä luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen takia. ”Tulevaisuuden ulkoaluetyyppejä ovat eittämättä viilentymiskeitaat”, visioi alueiden ja kortteleiden pienilmastomallinnuksia tehnyt arkki tehti Eero Puurunen. Miten tarpominen jatkuvassa pimeydessä ja vihmovassa vesisa teessa vaikuttaa ihmisten mie lenterveyteen ja jaksamiseen. Tulevaisuudessa tilanne on toinen. Globaalisti ilmastonmuutos lisää nälkää, energia pulaa, poliittista epävakautta, konflikteja ja taloudel lista taantumaa, jotka heijastuvat myös Suomeen. Urbaanissa ympäristössä riittää peltikattoja ja asfalt tia keräämään sadevesiä, eikä viemäriverkostojen kapasiteetti enää riitä poistamaan kaikkea hulevettä. Kaatosateet ovat vuolaita ja totaalisia. Sademäärät kasvavat suh teellisesti eniten talvella, ja sa teet tulevat varsinkin etelässä etupäässä vetenä. Aurinkoisilla alueilla puuston var jolla on lämpötilan alentamisessa suu ri merkitys. Kadut tulvivat. Kaupungin lämpötila voi kesäyönä olla kymmenen astetta ympäröivää maaseutua korkeam pi Suomessakin. Tii vis kaupunkirakenne on hyvä, kunhan viheralueet ei vät kärsi. Luntakin saat taa kuitenkin etelässäkin tupsahtaa kerralla paljon. Luonnonmukaisessa hulevesien käsittelyssä viher katot ja pihakasvillisuus pidättävät vettä ja hidastavat sen etenemistä. Kun lumi on märkää ja pai navaa, se rasittaa rakenteita ja haittaa liikennettä. Ilmasto kaavoituksen pohjaksi Ilmastonmuutos kohtelee Suomea vielä verrattain lempeällä kädel lä. Puoli hehtaaria on minimikoko puistolle monimuotoisuuden näkö kulmasta”, korostaa Kuismanen. Ilmastotietoisesta kaupunkisuunnittelusta hyötyi sivät niin ihmiset kuin luonnon monimuotoisuus. Kylmien talvien oloissa, kuten Suomessa, parhaita ovat puis tot, jotka tarjoavat sekä puuston var joa että avoimia alueita, havu ja leh tipuita sekä suojaa tuulelta. ”Katupuut, viherkatot, seinäpuutarhat ja muu kaupunkivihreä viilentävät kaupunkia kesällä.” HIILIHELPPI.FI antaa vinkkejä asumisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi.. Samal la vesi suodattuu ja puhdistuu. Kaupungit ovat havainneet nämä luomukons tit viemäriverkkoja edullisemmaksi ratkaisuksi. Ilmastovyöhykkeet siirtyvät jopa satoja kilomet rejä kohti napaseutuja muuttuen samalla erilaisiksi kuin nykyiset vyöhykkeet. ”Katupuut, viherkatot, seinäpuutarhat ja muu kau punkivihreä viilentävät kaupunkia kesällä”, kertoo maisemaarkkitehti Varpu Mikola. Kirjoittaja on arkkitehti ja Hiilihelppi-sivuston asiantuntija Helsingistä. Viheralueiden tulisi muodostaa yhtenäinen verkosto – sellainen, jossa myös vaikkapa sammakot pääsevät siirtymään paikasta toiseen. Veden annetaan imeytyä hissukseen maahan. Samoin muodissa olevat suuret ikku nat altistavat asuntoja ylikuumenemiselle. Lämpö saarettuu Hellepäivän paahde uppoaa erityisen tehokkaasti kau punkeihin. ”Väkilukumme saattaa kasvaa yhdellä–kahdella miljoonalla asukkaalla jo tämän vuosisadan kuluessa, eikä siihen ole juurikaan varauduttu”, sanoo Kimmo Kuismanen
suomenluonto.fi 47 I L M A S T O N M U U T O S
elussa, mu. ä läpäiseviä pintoja. Toimittaja Juha Kauppinen keskustelee monimuotoisuuden tutkijoiden kanssa. amalla. ”Sadevesi tulisi nähdä viemäriin johde. 48 suomenluonto.fi I L M A S T O N M U U T O S 48 suomenluonto.fi Suomen Luonto julkaisee kymmenen tiedeartikkelia luonnon muutoksesta. Parhaimmillaan piha on sulje. ä läpäisevät pinnoi. elyllä voi vaiku. Pienilmasto vaihtelee voimakkaasti alueellisesti maaston pinnanmuotojen, kasvillisuuden, vesipintojen, rakennusten ja rakenteiden mukaan. a ilmastonmuutoksen seurauksena myös varjo sekä pihan kyky jarru. Nurmikko on herkempi kärähtämään paahteessa kuin kerroksellinen kasvillisuus. amia tulvia. Ilmastosietoinen piha. Sadeve. eet vähentävät rankkasateiden aiheu. suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi tiedeartikkelia muutoksesta. a paikallisesti”, kertoo maisema-arkkitehti Varpu Mikola. ”Vaihteleva ja monipuolinen kasvillisuus ovat ilmastotietoisen pihan lähtökohta. Pienilmaston lämpötila voi poiketa ympäröivästä lämpötilasta huoma. Pienilmastolla tarkoitetaan muutaman metrin etäisyydellä maanpinnasta vallitsevia olosuhteita. avastikin. ää leikkipaikoilla tai varastoida kuivuusjaksojen varalle, vesiaihe viilentää hellepäivänä ja tarjoaa juomaa ja oivan kylpypaikan lähitienoon eläimille. Pihapiirin suotuisa pienilmasto vaiku. #muutos-tiedejutuissa tutkijat pääsevät ääneen. aa kaatosateiden vaikutusta ovat keskeisiä ominaisuuksia. aa paitsi pihan pienilmastoon myös rakennuksiin. m u u t o s l e h t i . a koneelliseen viilentämiseen. ä voi käy. /muutos #muutos-verkkolehden podcast-sarja alkaa lokakuussa. eluun. avan ongelman sijaan mahdollisuutena. Tämä vähentäisi rekkarallia – ja päästöjä. f i PIHASUUNNITTELULLA ja pihan käsi. Tähän asti tuulen suoja ja lämpö ovat olleet ihanteita pihasuunni. u systeemi, jossa vesi kiertää”, Mikola pohtii. u auringon lämpö pienentävät lämmityskuluja, ja kesällä sopiva varjostus vähentää tarve. Kasvillisuus vähentää myös kaatosateiden aikaansaamaa eroosiota. Pysy kuulolla! M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A w w w . Kasvillisuus niin katolla kuin pihalla sekä pihan ve. Lue lisää: suomenluonto. Samalla ne lisäävät luonnon monimuotoisuu. KU VA O LL I AA LT O / VA ST AV AL O Piha kaipaa myös varjoa ja ve. aa myös rakennuksen energiankulutukseen: tuulen suoja ja halli. Talven lumimyräköitä silmällä pitäen pihalla olisi hyvä olla paikka lumen varastointiin ja sula. Kasvillisuus viilentää paitsi varjostamalla myös haihdu
50 suomenluonto.fi Vallisaaressa kuolleet puut saavat jäädä lahoamaan.
Kun ruotsalai Kulttuurin jäljet Helsingin Vallisaaren poikkeuksellinen luonto on ihmisen muovaama, mutta silti hauras askelten alla. Mereltä katsottuna Vallisaari näyttää yllättävän koskemattomalta. Kaikki nämä ihmisryhmät ovat muokan neet saarta omiin tarpeisiinsa. ”Suomalaiset päättivät, ettei linnoituksis ta saanut näkyä ulospäin mitään, joten saar ta alettiin metsittää.” Kallioisten rantojen takaa näkyy lehte viä latvuksia, mutta kaksisataa vuotta sitten saari oli käytännössä puuton. Saaren avaa misen jälkeen siellä on ehtinyt käydä jo satojatuhansia vierailijoita. Saaren linnoitta misen aloittivat ruotsalaiset, ja se pysyi so tilaskäytössä myös Venäjän vallan alla se kä itsenäistymisen jälkeen. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT HEIKKI ERIKSSON Näe Vallisaari linnun silmin! Videot: suomenluont o.fi Näe Vallisaari DIGITILAAJI LLE. suomenluonto.fi 51 V allisaari vartoo retkeili jää heti Suomenlinnan takana, vain parinkym menen minuutin lautta matkan päässä Helsin gin Kauppatorilta. Niemisen mu kaan se ei ole sattumaa. Silti saari pysyi pitkään tun temattomana, sillä se kuului puolustusvoi mille, eikä ulkopuolinen saanut rantautua sinne. Vuosisatojen saatossa Vallisaari on vaih tanut haltijaa monta kertaa. Saaren viimei set asukkaat muuttivat pois 1990luvulla, ja keväällä 2016 osa siitä avattiin retkeilijöille. Monenlaisia muutoksia Retkiopas Jarmo Nieminen ohjastaa venet tään napakan syystuulen nostamasta aallo kosta suojan puolelle Kustaanmiekan sal meen. Lähdimme oppaan kanssa Vallisaareen katsomaan, mitä turistien aikakausi on tuo nut tullessaan. Historia on vaikuttanut myös saaren lajistoon, joka on paljon mo nimuotoisempi kuin tyypillisessä saaressa Uudenmaan edustalla. Tiedetään, että viikingit poikkesivat saarella itään suuntau tuvilla kauppamatkoillaan. Vallisaari on nähnyt isojakin mullistuk sia, ja vuorossa on jälleen yksi. Ne ovat luoneet Vallisaaresta monenkirjavan tilkku täkin, jossa eri aikakausien merkit ovat tal lessa ja nähtävillä. Tänä kesänä jär jestetty Helsinki Biennaali on kasvattanut kävijöiden virtaa entisestään. Käytön jäljet ovat kerrostuneet toistensa päälle
Nieminen ohjaa veneen Kuninkaansaa ren vastaisella rannalla sijait sevan Torpedonlahden lai turiin. Tuolla alueella itsekseen harhailu on Vielä kuusi vuotta sitten kallion päällä pesi huuhkaja. ”Ne olivat tottuneet puolustusvoimien työntekijöihin. Muiden petolintujen kanssa ne verottavat etenkin lokkien ja vesilintujen jälkikasvua. Myös Viaporin karja laidunsi Vallisaaressa. Vielä kuusi vuotta sitten kal lion päällä oli huuhkajaparin vakituinen pesäpaikka. Hän näyttää jyrkkää kallioseinämää, jonka sisäl le louhituissa luolissa aikoi naan säilytettiin torpedoja. Erotamme hervottomana riippuvan mustavalkoisen siiven, siis jokin lintu. Tilausliikenne ja turistit oli vat jo liikaa, joten pari siirtyi toiselle saarel le”, Nieminen kertoo ääni hiukan haikeana. Merikotkille saari tarjoaa valtavasti ravintoa. Tutkimme kameran näyt töä ja yritämme arvailla, mi kä saaliseläin oli. 52 suomenluonto.fi set linnoittivat Viaporia, he käyttivät saar ta polttopuuvarastona ja hakkasivat metsät. ”Rannikon linnusto sai olla kaksisataa vuotta ilman merikotkaa, kanahaukkaa ja korppia”, Nieminen sanoo. ”Merikotka!” Nieminen huomaa ja nostaa kameransa kohti suurta petolintua. Hän on hankkinut luvat eteläosien kiertämiseen. Petolintuvaino ja ympäristömyrkyt piti vät kotkat ahtaalla pitkään. Ravukki piilott elee kookkaan hierakan siementen seassa.. Samalla esimerkiksi haahkojen ja lokkien on yhä vaikeampaa saada poika sensa siivilleen. Karuilla rantakallioilla lehtipuut eivät menesty, vaan maisemaa hallitsee mänty. Se vaaditaan, jotta voimme käydä saaren yleisöltä suljetulla puolella. Lintu kaartelee het ken yllämme ja lähtee mää rätietoisin siiveniskuin San tahaminan suuntaan. Kotka kantaa jaloissaan jotain vaaleaa, se on saanut saalista. Ehkä lokki. Myöhemmin selviää, että saaliiksi oli jää nyt nuori ristisorsa. Luonto kenkien alla Nieminen ojentaa neonvihreää huomio liiviä. Viime vuosikymmeninä merikotka on muuttunut harvinaisesta tapauksesta varsin tavanomaiseksi näyksi Helsingin edustalla
Kaatuneella koivulla kasvaa koralliorakas. Niiden peitoksi kiskottiin hevosvoimin val tavat määrät hiekkaista maata Santahami nasta. Kulkurei teillä ja niiden varteen sijoitetuissa taidete oksissa on piisannut nähtävää, eikä metsiin ole ollut paljonkaan tarvetta poiketa. Takiaiset, ohdakkeet, pujot ja muut kas vit valmistautuvat jo talven tuloon. Kenkien alla tuntuu rutinaa, kun paksu jäkäläpeite antaa periksi. Kasvien mukana tu li myös niiden siemeniä, ja pian uusia val leja kansoitti koto ja vierasperäisten laji en sekamelska. Biennaalikesän suuriin kävijämääriin suhteutettuna luonto on kuitenkin saa nut olla varsin rauhassa. Ilman asiantuntevaa opasta kulkevalle voi käydä köpelösti. ”Jäkälät ovat ensimmäisiä, jotka väistävät ihmisiä. Työ vei useamman vuosikymmenen. Jo ennestään saarelta löytyi Merikotka on saalistanut ristisorsan. Ne myös söivät kuin hevoset, joten talvisin heinää ja rehua tuotiin ulkomailta asti. Samalla ne tarjoavat talvehtiville pikkulinnuille ruokaa. Syk syn sudenkorennot kiertävät auringonpais teessa saalistamassa. Nieminen kertoo, että vierailijat ovat pääsääntöisesti pysy neet poluilla, ja tallaantuneita kohtia on ehkä vähemmän kuin aluksi jännitettiin. Hevosia tarvittiin paljon. Se elää rungoilla, joita muut sienet ovat jo lahottaneet.. Kahlaamme kasvien lomassa ja harpomme lahopuiden yli. Metsähallituksen erikoissuunnittelija Aino von Boehmin mukaan kävijöiden oh jaamista pohdittiin jo etukäteen monesta näkökulmasta. Muis toksi saan tiukassa istuvan hiuskoristeen. Laji on Helsingissä harvalukuinen. Vallisaaren metsissä polkuja on vain vähän, ja suuri osa niistäkin on mäyrän. Tallaantuneita kohtia on vähemmän kuin aluksi jännitettiin. Venäläiset sotilaat rakensivat suurimman osan Vallisaaren linnoituksista 1800luvulla. Linnoitettu perhosparatiisi Kiipeän Niemisen perässä tykkipatteria suojaavan vallin harjalle. Kallioperässä kiemurtavien tunneleiden rakenteet ovat paikoin heikot, ja niihin joh tavat ilmanvaihtokanavat ovat piiloutuneet kasvillisuuden sekaan. Kulumista seurataan tark kaan muun muassa ilmakuvista ja alueita kiertämällä, mutta jo silmämääräisesti saa rella näyttää kohtuullisen hyvältä. Kompastelen kor keassa heinikossa ja varomattomana pyyh käisen liian läheltä korkeaa takiaista. Sieme net kypsyvät, varret kuivuvat ja kovettuvat. suomenluonto.fi 53 rangaistuksen uhalla kielletty, sillä linnoi tuksissa on helppo loukkaantua vakavas ti. Pian edessämme on kalliotasanne, jolta aukeaa komea maisema merenselälle. Kun pakkanen peittelee saaret, nämä kas vit seisovat paikoillaan ja varistavat sieme nensä lumen pinnalle. Saaren pohjoisosissa se näkyy jo.” Yritän asetella jalkani varovaisesti kal lioisempiin kohtiin, kun jatkamme matkaa. Ne kasvavat niin hitaasti takaisin
On selvää, että saaren villit asukkaat kuulevat jylyn. Kuuluu ujellus, jota seuraa voimakas räjähdys. Nieminen kertoo, että ne ovat osa vanhaa valleilla kiemurtelevaa vartio reittiä, jonka venäläiset rakennuttivat. Hämärän suojissa liikkuvaan raitanaa maan ei törmää kuin hyvällä tuurilla, mut ta jälkiä Nieminen löytää tämän tästä. Rappuset ovat jyrkät ja raskastekoiset. Niemisen ilme venähtää. Vaeltavat päiväperhoset pakkautuvat vallien niityille. ”Mäyrä voisi olla Vallisaaren tunnus”, hän sanoo. Mantereelle päästyään ne hajaan tuvat, mutta sitä ennen ne pakkautuvat val lien niityille runsaan mesiaterian toivossa. Vallisaaren kasveista etenkin kauniin vio letti ruusuruoho vetää pörriäisiä puo leensa. Kesän kukkeimpaan aikaan, sopivilla kaakkoistuu lilla, monet päiväperhoset saapuvat suurina määrinä. Pol kujen ja luolan lisäksi vastaan tulee jätöksiä, joista näkyy, että kaikkiruokaiselle mäyräl le maistuvat muun muassa marjat. 54 suomenluonto.fi viikinkien aikaista lajistoa, kuten syötäväk si kasvatettu nurmilaukka. ”Aiemmin ne eivät ole itäneet tällä ta valla. Hän on kuullut Biennaalin ääniteoksen jo moneen kertaan, mutta äänet tuntuvat yhä vierailta. Ihmiset kirkuvat. Rakenteista on silti helppo nähdä, kuin Kivipenkereen taakse syntynyt kosteikko kasvaa vanhaa ja nuorta tervaleppää. Saavumme vanhojen kivisten portaiden yläpäähän. Lentokoneen jylinä katkaisee rupatte lun. Tervaleppien laakso Sodan myllerrys takanamme taukoaa, kun lähdemme laskeutumaan vallin reunaa alas. Hätkähdän yl lättyneenä ja tähyilen äänen suuntaan. Metsähallituksen suojelu biologi Antti Below kertoo, että aiemmin saarella olleen metsälaitumen avaamista suunnitellaan. Vaeltavia perhosia kannat taakin etsiä juuri ruusuruohoilta. Vallisaaressa Metsähallituksen työntekijät niittävät alueita ja estävät niitä pusikoitumasta. Kukkien loisto vetää puoleensa hyöntei siä, kuten perhosia. Löydämme yhden kukkijan, ja pian siinä jo istuskelee talveen valmistautuva sit ruunaperhonen. Sinne olisi tarkoitus tuoda lampaita pitämään vesakot kurissa. Johtuisiko ilmaston lämpenemises tä?” hän pohdiskelee. Kullberg kertoo, että ruusuruoho elät tää monia siitä riippuvai sia hyönteislajeja. Ranteen paksuiset rautaniitit pitävät kiven lohkareita yhdessä, mutta pitkälti toistasa taa vuotta luonnonvoimien armoilla on teh nyt tehtävänsä. Haisukurjenpolvet ja monet muut kasvit ovat löytäneet sijansa kivien lomasta ja reunat ovat lohkeilleet pakkasis sa. Myös vallin päällä nuoret lehtipuut kasva vat kohisten. Niiden takana on lukuisia tykkipihoja, joiden karussa maassa kukois tavat hennot ketokasvit. Tuntuu ristiriitaiselta, että luonnosta ammentava ja ympäristökysy myksiin pureutuva näyttely sisältää tällai sen teoksen. He to tesivat, että häiriö on hyvin paikallinen, ja ainakin osa eläimistä luulta vasti tottuu ääniin. Se kasvaa linnoituksil la, kivenkoloissa ja pientareilla, eikä näytä saaneen kukkimisesta tarpeekseen, vaikka yöt ovat jo kylmiä. Vallirinteitä on yhteensä noin kahden ki lometrin verran. Haisukurjen polvi rehott aa kiviportaiden koloissa.. Stowisen vanhemman asiantuntijan Jaakko Kullbergin mukaan Vallisaaren niityt ovat loistava paikka päi väperhosten vaellusten seurantaan. Kukkaniityt ovat koko Suomessa käymässä yhä harvinaisemmiksi, sillä il man laiduntajaa ne tarvitsevat säännöllistä huolenpitoa. Saarnen rotevia taimia seisoo siellä täällä, mikä saa Niemisen yllättymään. Nieminen huomaa penkereestä mäy rän vanhan luolan. Kaikki tuontikasvit eivät kauaa pohjoi sessa pärjänneet, mutta esimerkiksi valkoi sina mättäinä kukkiva harmio on löytänyt paikkansa saarelta. Sen kuk ka myös tuottaa mettä pit kään, ja laji jaksaa kukkia lähes lumien tuloon asti. Vallisaari selvisi sodista vähällä, mutta nyt metsässä rytisee tämän tästä. Helsingin taidemuseo kuitenkin keskusteli teok sesta ja sen äänenvoimak kuudesta Metsähallituk sen sekä BirdLifen asian tuntijoiden kanssa. Yhtenä kesänä esitet ty teos ei siis aiheuta suurta haittaa saaren lajistolle, mutta luonnonrauhan se vie hetkeksi mennessään
Näkymän edessä ei voi kuin huokailla. Lisää lahopuuta luvassa Nousemme vanhalle tielle ja maisema muuttuu kuin veitsellä leikaten. Suuret puistopuut istutett iin, kun saari oli venäläisten sotilaiden käytössä. Kun vesi on korkealla, se kurkottaa penkereen yli ja nostaa lepi kon vedenkorkeutta ja suolaisuutta. suomenluonto.fi 55 ka vaikuttavat ne olivat uutuuttaan särmik käinä, vankkojen kaiteiden reunustamina. Nuoret pihlajat kallioisella rinteellä kantavat muhkeita terttuja. Tietä reu nustavat tutut vuohenputket, punaailakit ja piharatamo. Rin teiltä valuva sadevesi ja sulava lumi taas laimentavat sitä. Silloin edessämme aukeavan laakson puut olivat vasta nuoria vitsoja, jos sitäkään. On vaikea uskoa, että Suomesta löytyy täl lainen paikka, vieläpä Helsingin edustalta. Osa jär kälemäisistä rungoista kurkottaa uurteisi na korkeuksiin, mutta osa kiemurtelee pai novoimaa uhmaten lähellä maata. Lintu on tehnyt pesän tyhjilleen jääneen rakennuksen ikkunalle.. Ihan vieressä, muutaman ruo’onkorren takana alkaa meri. Näyttävät kotkansiivet kasvavat vetisessä maassa tuuheina tuppaina. Portaat laskeutuvat polveillen alas laak son pohjalle asti ja jatkuvat penkereenä suurten tervaleppien katveeseen. Vartioreittiä varten kivet ty kulkutie pidättää vettä laaksossa, johon on aikojen saatossa kehittynyt kosteikko. Ruusuruoho on monille hyönteisille tärkeä niitt ykasvi
Hyönteisten suuri määrä ja saaren uumeniin jatkuvat luolastot ovat kuin luodut lepakoille. 56 suomenluonto.fi Kivenheiton päässä tie päättyy Vallisaaren pääreittiin, joka tarjoilee jälleen uudenlaisen näkymän. Nieminen kertoo, että iltaisin kujalla käy rapina ja napse. Seuraavien vuosikymmenien aikana yhä useampi suuri saarni, vaahtera, puistolehmus ja palsamipoppeli tulee tiensä päähän. Pian ne vetäytyvät horrostamaan, mutta kesällä viimeistä lauttaa odottava vierailija voi päästä ihailemaan niiden saalistusta valoisaa taivasta vasten. Kuhmuraiset vanhat puistolehmukset ja saarnet reunustavat kujaa molemmin puolin. Näköalatasanteen ritiläpohjan alla vallin kasvit saavat rehottaa rauhassa. Nieminen osoittaa maata patterin pihalla. Happamien maiden havupuut eivät enää edes viihtyisi täällä. Sen jälkeen alkaa niiden uusi elämä lahopuina”, Nieminen sanoo. Lahopuun näkökulmasta saari on vielä melko nuori elinympäristö. Pimeän aikaan kuja on myös lepakoiden valtatie. Tietämättään linnoittajat myös loivat puille otolliset kasvuolosuhteet. Muutama onkin jo antanut periksi. Kahden ihmisen käsivarret eivät ylettäisi runkojen ympäri. ”Puistot puineen kuuluvat venäläiseen kulttuuriin. Niin ei ole, vaan kalkki on peräisin betonista ja laastista.” Istutettujen puiden lehtikarikkeesta on hiljalleen syntynyt yhä multavampi maaperä. Rungot ovat murtuneet veistoksellisille sälöille puiden kaatuessa. Samalla huikeat maisemat merelle ja Helsinkiin avautuvat vielä vähän korkeammalta. Suomen maaperä on luontaisesti hyvin hapan, mutta Vallisaaressa viihtyvät happamuutta kaihtavatkin lajit. Toisella puolella portaita kasvaa vihreä, Näköaloja voi ihailla tasanteelta tallomatt a vallien kasveja. Monta tarinaa Päätämme kierroksen komealle Aleksanterinpatterille. Saarnelle se on korkea ikä. Vallisaari on yksi Suomen merkittävimmistä lepakkopaikoista, eikä ihme. Suuri määrä kuolevia ja kaatuneita puita houkuttelee hyönteisiä, ja ne ovat tikoille mieleen. Yleensä Suomessa nämä puistopuut korjataan pois jo ennen kuin ne kuolevat, mutta Vallisaaressa kaikki rungot saavat jäädä saareen. Mukulakivinen tykkitie on levennetty ja päällystetty kävijöitä varten kivituhkalla. Kahden ihmisen käsivarret eivät riittäisi kurkottamaan paksuimpien runkojen ympäri. ”Pitkään arveltiin, että saaren kallioperässä on kalkkikiveä. Puistot ovat muuttuneet reheviksi metsiksi. He toivat ensimmäiset jalopuut tänne”, Nieminen kertoo. Voi olla, että sadan vuoden päästä kuollut puu elättää joukkoa vaateliaita kääpälajeja, jotka tarvitsevat pitkälle lahonneen kasvualustan. ”Pianhan ne kuolevat kaikki vanhuuttaan. 56 suomenluonto.fi. Puut natisevat ilman viiletessä ja kauriit kopistelevat sen poikki. Sen harjalle pääsee kiipeämään korkeaa ramppia pitkin. Saarella pesii muun muassa uhanalainen valkoselkätikka. Puista on tallella istutuskartta, jonka mukaan ne ovat jo noin 160-vuotiaita
Otteita ohjelmasta 12.00 Näyttely ja esittelyalue aukeavat 12.30 VUODEN LUONTOKUVA 2021 -kilpailun semifinalisteja GAALA 14.00 Luontokuvaaja, valokuvataiteilija ja kirjailija HEIKKI WILLAMO 14.30 Ruotsalainen luontokuvaaja Sony Ambassador STAFFAN WIDSTRAND 16.00 Vedenalaismaailman erikoiskuvaaja PEKKA TUURI 18.00 VUODEN LUONTOKUVA 2021, Voittajan julkistus ja palkitut kuvat Otteita ohjelmasta 12.00 Näyttely ja esittelyalue aukeavat 12.30 14.00 Luontokuvaaja, valokuvataiteilija ja 14.30 Ruotsalainen luontokuvaaja 16.00 Vedenalaismaailman 18.00 Muutokset ohjelmaan mahdollisia Täydellinen ohjelma ja lisätiedot: www.vuodenluontokuva.fi www.luontokuva.org LUONTOKUVAFESTIVAALI · MESSUT · GAALA · POHJOISMAIDEN SUURIN LUONTOKUVATAPAHTUMA 18.00 18.00 K U VA : P EK KA TU U RI K U VA : S TA FF AN W ID ST RA N D FESTIVAALI VUODEN LUONTOKUVA FINLANDIA-TALO · HELSINKI 23.10.2021 LAUANTAI 2021 Liput: lippu.fi ja paikan päältä. suomenluonto.fi 57 paksu nurmi. Nieminen kertoo, että kun ammusva rastot räjähtivät vuonna 1937, räjähteitä sisältävää lehtomaata tuotiin patterin edus talle seulottavaksi. Samalla saari tarjoaa turisteille eri tyisiä elämyksiä. Nykyään lehtoa kutsu taan Kuolemanlaaksoksi, sillä räjähdys vei mukanaan kaksitoista henkeä. Hyönteisten perässä saapuvat linnut ja lepakot, ja niin edelleen. Sen päälle on aseteltu taide teos, jonka lomasta tuuheina kasvavia kor sia parhaillaan siistitään. Toisella puolella kasvillisuus on kituliasta ja kulunutta. Liput alkaen 17,50€. (Messualueelle vapaa pääsy) 228 SIVUA, SIDOTTU ILMESTYY LOKAKUUSSA 2021 KUSTANNUS OY LUONNONKUVAAJA KAIKKI VUODEN LUONTOKUVA 2021 -KILPAILUN PALKITUT KUVAT LISÄKSI YLI SATA MUUTA KILPAILUN PARHAIMMISTOON KUULUVAA KUVAA SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY F E S T I V A A L I T O T E U T E T A A N M A H D O L L I S I M M A N K O R O N A T U R V A L L I S E S T I. Ainutlaatuiseksi luonto on kasvanut sik si, että se on saanut välillä myös rehottaa ihmisiltä rauhassa. Vallisaaressa erilaiset elinympäristöt pakkautuvat tiiviisti vieretysten, ja juuri se tekee saaresta niin ainutlaatuisen. Helsingin taidemuseon ympäristö koordinaattori Kiira Kivisaari kertoo, että taiteen lisäksi saaren luonto ja toisinaan piiloistaan kurkistavat eläimet ovat jättäneet kävijöihin pysyvän jälkensä. Jokai sessa lokerossa elää hieman omanlaisensa kasvilajisto, ja tuo monimuotoisuus kestit see kasveilla elävää runsasta hyönteislajis toa. Lehtomaan ravinteet taas saavat patterin edustan yhä vihertämään. Kuvateksti xxx xxxxxx xxxxxxx xx xxxxxx xxxx xxxxxxxxx xx xxxxxx xxx xxx. Viereiseen Kuninkaansaareen pääsee maa pengertä pitkin. Uusi turismin aikakausi saattaa tuoda saarelle jälleen omat erityispiirteensä, mutta sitä emme voi vielä tietää. Ilman ihmistä Vallisaari näyttäisi var sin samalta kuin muutkin etelärannikon männikköiset kalliosaaret. ”Luonto pystyy hoitamaan yllättävän hy vin asiat, mutta siihen menee sata vuotta”, Nieminen sanoo
Kotipaikka. Jan Eerala taltioi Satakunnan ja Selkämeren Luonnon tallentaja Kuka. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin 58 suomenluonto.fi 58 suomenluonto.fi katoavia maisemia ääni-, valokuvaja videotaiteeksi. Jan Eerala. Pori. TEKSTI ANNELI LENKKERI KUVA ILPO MUSTO. Maisemien ääni-, valokuvaja videotaiteilija. Mitä. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Jan Eerala taltioi Satakunnan ja Selkämeren katoavia maisemia ääni-, valokuvaja videotaiteeksi. Tärkeintä luonnossa on kaikki. Tärkeintä luonnossa
Lahdella ei näy mitään teollisuutta, ei tehtaanpiip puja tai muuta sellaista”, Eerala kertoo. ” Hiljaisuus on katoava luonnonvara, jotain tärkeää ja olennaista, jota urbani soituminen uhkaa. ”Tulen purjeveneellä lähelle rantaa. Kesäisin niin, ettei astu mai hin ollenkaan. Tarinoita ihmisestä ja luonnosta Kaukana horisontissa siintää pienenä pis teenä merimetsosaari. Meil lä on ankara geneettinen tarve päästä sii hen elementtiin, mihin ihminen kuuluu – luonnon helmaan.” 1950-luku ”Kun oli poliittista tahtoa, koko Eurooppa rakennettiin uusiksi kymmenessä vuodessa maailmansodan jälkeen.” 1960-luku ”Yleisen asenteiden liberalisoitumisen ja demokratian kannalta uskomattoman tärkeä vuosikymmen, jolloin syntyivät muun muassa sodanvastaiset liikkeet sekä tasa-arvon ja luonnonsuojelun käsitteet.” 1970-luku ”Alettiin ymmärtää yleisemmin, että luonnollakin on itseisarvo ja luontoakin voi suojella.” 2030-luku ”Kenttä-äänittäjänä jään odottamaan, jos vaikka polttomoottorin vuosisata loppuisi ja ympäristön äänisaaste hieman vähenisi.” ”Riittää kun vain on luonnossa, kuuntelee sen ääniä ja hiljaisuutta.”. Täällä hän onkin tehnyt paljon lin tuäänityksiä. Syksyinen aurinko paistaa lämpimäs ti melkein pilvettömältä taivaalta. ”Haluan kertoa luonnossa olemisen välttämättömyydestä. ”Kymmenen viime vuoden aikana olen muutaman kerran päässyt tänne jäitse vasta maaliskuun tienoilla. Taideprojekti huipentuu keväällä Po rin taidemuseon Chorus sinensis eli Merimetsokuoro näytte lyyn osana yhteispoh joismaista taidehanket ta The Conference of The Birds. ”Esimerkiksi merenkäynti tätä matalaa maannousemarantaa vasten on valtavan kaunis ääni ja muistuttaa hieman valta merta vuorovesirannassa.” Eerala vierailee Räyhien saarilla ym päri vuoden. Siksi ihmiset rakas tavat purjehtimista, tuntureilla vaeltamis ta, kaikkea luonnossa liikkumista. Se on hyvä, sillä teemme mat kaa seitsemän kilometriä avomerellä”, Eerala sanoo astuessamme veneeseen. Ei tarvitse lähteä kauas, hankkia tietynlaisia tarvikkeita tai P orin Viasvedenlahden pie nessä poukamassa, pai kallismurteella kupelossa, siellä Jan Eerala odottaa veneineen, valmiina me rimatkaan kohti Idän Räy hää, itäisintä Räyhien riuttasaarta. Eerala vastaa Suo men näyttely teoksen vi suaalisesta maailmasta ja äänitteistä. Nuoresta saakka lintuja harrasta nut Eerala kertoo Räyhien olevan lintu jen suhteen Selkämeren alueen helmi. ” Eerala kertoo, että jäällä kulkemises sa on jotain selittämätöntä, purjehduk sen tapaan meditatiivista. Viime talve na en uskaltautunut tänne kertaakaan, jäät olivat niin heikot. Tämä kolmen tunnin merimat asusteita. Päiväsaikaan on gelmana on lentoliikenne. Kun jäällä lii kutaan suksilla tai kävellen, eteneminen kin on hidasta. ”Kuvasin paljon 1960luvulla ja tuolta ajalta löytyy mielestäni arvokkain valo kuvaantini, La Strada sarja. Pyöräilin pitkin Satakunnan maakuntia ja kuvasin pienellä Leica M 2 kameralla, joka oli aina takintaskussani. Video ja äänitaidet ta Eerala on luonut nyt kymmenkunta vuotta, mutta valokuvannut jo vuosikymmeniä, nuoresta saakka. Muutto Po rin keskustasta meren äärelle toimi herä tyksenä sille ajatukselle, että ihminen tarvitsee luontoa. ”Jo se, että päästään hetkeksi hiljaiseen paikkaan, eheyttää valtavasti. ”Siellä asiat loksahtavat oikeaan mitta kaavaan”, hän kuvailee. Se korjaa sitä stressiä, mikä syntyy ärsykkeiden keskellä elämisestä. ”Tänään on vähätuulisin päivä kahteen viikkoon. Riittää kun vain on luonnossa, kuuntelee sen ääniä ja hiljaisuutta. ”Ne ovat pitkiä, yleen sä yli yön kestäviä ääni tyksiä, jotta saan aamu yön hiljaiset tunnit mu kaan ennen kalastajien tuloa. Jo silloin ymmärsin, että näkemäni olisi hyvin pian osa historiaa.” Valokuvaaminen on hänelle ennen kaikkea tapa kertoa tarinoita ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. ”Siinä mielessä merialue on tyly, että täällä ei ole varsinaista saaristoa, onnek si sentään muutamia saaria kuten Räy hät. Parin viime vuo den ajan Eerala on ollut mukana Merimet sotaideprojektissa, jossa myös kyseisellä saarella on oma roolinsa. Kau kana lentää merihanhia, ja ennen Räy hään rantautumista saamme vielä ihailla parin tuhannen telkän parvea Räyhän matalikolla. Lasken ankkurin niin, että linnut eivät häiriinny, istun tunnin veneessä ja juon kahvia, katselen ja kuuntelen ja seilaan sit ten kotiin. Toisaalta maisemat ovat säily neet täällä samanlaisina satoja vuosia. Oma juttunsa ovat äänit teet, joissa ihmisten ääni ja toiminta kuu luvat asiaan.” Räyhien äänimaailman diversiteetti saa muutenkin kehuja pienen riuttasaa ren kivikkoisella rannalla kävellessämme. suomenluonto.fi 59 ka vastaa minulle vaikkapa Lapin tuntu rilla vaellusta.” Talvisin saarille on saattanut tulla jäitä pitkin, mutta nyt sään leudonnuttua keli rikko kestää pitkään
V I N J E T T I RUSKA KAUNEIMMILLAAN ”Tämän maiseman takia Lappiin tahtoo palata aina uudelleen. HUOLESTUNUT MÄYRÄEMO Mäyräemo istui pesän edustalla ja seurasi huolestuneen näköisenä rasavillien poikasten leikkisää rymistelyä. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. Näkymä Saanan rinteeltä on aina unohtumaton, mutta tänä syksynä varsinkin maaruska oli erityisen upea.” Lisa Aarnio ikuisti pohjoisen upean ruskan 10. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. syyskuuta Kilpisjärvellä. Janne Salomeri kuvasi mäyrän kesäkuussa Uudellamaalla. . TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että verkossa
Katri Niskanen ihaili lintujen suojaväriä 4. . HARMAAHAIKARAN YÖPUU ”Olin ihailemassa ja kuvaamassa auringonlaskua Leppävirralla Konnuksen kanava-alueella, kun harmaahaikara ilmestyi yhtäkkiä kiertelemään lähistölle. syyskuuta Tampereella. Martti Valtonen kuvasi pienen kahvikupin kokoiset maljakkaat Asikkalassa 5. syyskuuta. . Anne Patana iloitsi sienilöydöstä 1. KIIRUNAPOIKUE Kilpisjärven Ailakkavaaralla tuli vastaan kiirunapoikue kivikossa. ORANSSIMALJAKAS Oranssimaljakasta ei juuri voi olla huomaamatta kun se osuu eteen. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I KASTEINEN AAMU Juhani Harkas tarkkaili seitsenpistepirkkoa alkavan syksyn kosteassa aamussa elokuun lopussa Taivassalossa. . Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun näin haikaran laskeutuvan puuhun, joten tämä oli myös oikein mieleenpainuva kokemus.” Antti Kortelainen kuvasi haikaraa 21. ENSIMMÄISET Polun varteen oli noussut pienten, sievien suppilovahveroiden rivi syyskuun alun kunniaksi. . syyskuuta Leppävirralla.. Haikaroiden näkeminen on itselleni melko harvinaista herkkua. syyskuuta
elevat kimalaisia, vaikka mesi on jo alkanut loppua niistä. ä kimalaiset käy. Kimalaiset tarvitsevat meden lisäksi myös ve. JUHO PAUKKUNEN Kimalaiset tuupertuvat lehmuksen alle Kimalaiset tarvitsevat meden lisäksi myös vett ä. omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia.. Kuolleiden ja huonokuntoisten kimalaisten löytyminen kukkivien lehmusten läheisyydestä on laajalti tunne. Ve. eesta suomenluonto.. Aikoinaan arveltiin, e. kirjeellä tai kortilla osoi. Erityisesti helteisillä säillä kimalaisia voi nähdä runsaasti rannoilla. eeseen. Kimalaisten kukkauskollisuus ja medessä oleva kofeiini aiheuttavat sen, e. Mett ä kyllä oli saatavilla, mutt a tarvitaanko myös makeaa vett ä. ä kimalaisten kuolemaan on syynä ravinnon puute. ä lehmusten kukkien mesi sisältäisi kimalaisille myrkyllistä mannoosia, mutta tämä teoria on hylä. ävät paitsi omaksi tarpeekseen myös pesän viilennykseen. Jalkakäytävän vieressä oli kukkivia lehmuksia ja vähän pietaryrtt ejä sekä muutama maitohorsma. Helsingin Hernesaarenrannassa oli kymmeniä kuolleita tai hiljalleen ryömiskeleviä kimalaisia, luullakseni eri lajeja. Olisiko kimalaistuhon syynä pitkään jatkunut helle. u, e. lomakkeella, joka löytyy osoi. ä ne eivät osaa lähteä ajoissa etsimään ravintoa muualta, vaan lopulta tuupertuvat energian puu. . y tutkimuksissa. u ilmiö. ä, jota ne saavat esimerkiksi rannoilta ja lätäköistä. Lehmusten kukinnan loppuvaiheessa kukat yhä houku. Koska muita medenlähteitä on kaupungeissa tavallisesti melko vähän samaan aikaan, kimalaiset kuolevat tästäkin syystä usein juuri lehmusten läheisyyteen. KU VA T M AU RI M AH LA M ÄK I / VA ST AV AL O JA VE SA H U TT U N EN TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Osa lehmusten alle kuolleista kimalaisista on ollut jo ennestään vanhoja ja huonokuntoisia. /kysy-luonnosta tai . Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkäranga. Sen sijaan on huoma. eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT
avat joskus myös yöllä, jos sääolosuhteet ovat otolliset. Idän–kaakon puoleinen tuuli kulje. omatka Olimme ulkona 3. oi olla satoja, ehkäpä tuhansiakin lintuja päätellen edellisen illan parvista. avat matalammalla äänellä. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Hanhien öinen muu. Edellisenä yönä oli täysikuu, joten yö ei ollut säkkipimeä. ä hanhet, joutsenet ja kurjet muu. SEPPO VUOLANTO. Eri hanhilajien äänet poikkeavat toisistaan melko selvästi. Muu. . Hanhiparvissa oli sekä metsäe. Ainakin Virolahdella myös seuraavan päivän hanhimuu. Myötätuuli, pouta ja mahdollisuus suunnistaa ovat tärkeitä yöllä; täysin pilkkopimeä lienee huonompi. oa kesämökilläni Virolahdella. o jatkui pitkälle aamuyöhön vaihdellen voimakkuudeltaan, ja käynnistyi uudestaan jo ennen auringonnousua. ivät muu. ua, e. o oli aamupäivällä voimakkaampaa kuin edellisenä päivänä. Metsähanhet eivät kilju vaan paja. oa havai. Monet lintuharrastajat raportoivat siitä, eräät jopa ääni. Hanhet pystyvät heikossa kuunvalossa laskeutumaan, sillä ne näkevät vedessä kuunsillan sekä kuulevat vesialueilla yöpyvien hanhiparvien ääniä lentäessään. iin monin paikoin eri puolilla Etelä-Suomea. Samaa muu. On vanhastaan tunne. Samana iltana ja yönä katselin ja kuuntelin itsekin tätä samaa muu. ä tundrahanhia, useimmat parvet olivat näiden lajien sekaparvia. Ihmettelimme, lentävätkö ne koko yön vai pystyvätkö laskeutumaan pimeässä johonkin. Ne näkevät myös tieja katuvalaistuksen ja muut valot, joita katselemme itsekin lentokoneesta sen laskeutuessa. oparvia läpi yön. syyskuuta 2020 noin kymmenen maissa illalla, ja valtava hanhien kaakatus kävi päidemme yllä. i lounaaseen pyrkiviä lintuja kauem maksi länteen kuin tavallisina syksyinä, lähes kaikkialle Etelä-Suomen ilmatilaan. Meno oli harvinaisen vilkasta. Tundrahanhen vanha nimi on isokiljuhanhi, juuri äänen perusteella. Parvissa saa
Harvinaisempaa on, e. Hämähäkit ovat petoja, jotka saalistavat muita selkäranga. Ihmisille laji on täysin harmiton. iä kuin siihen olisi takertunut hyönteinen. ävästi ravintoa. en lahkotoveri, tilaisuu. Joidenkin lajien tiedetään metsästävän jopa yksinomaan muita hämähäkkejä. a ei parane jä. elutilanne on joidenkin lajien koiraille hyvin vaarallinen, sillä se saattaa joutua naaraan ravinnoksi pari. TAPIO KUJALA KU VA JU H AN I H AR KA S Rapuhämähäkki on eksynyt pilk kupavukin (alla) ansalankoihin. avaa, e. Pilkkupavukki kuuluu pallohämähäkkeihin, joihin lukeutuu maailmanlaajuisesti monia erityisen myrkyllisiä lajeja, esimerkiksi mustaleski. a tätäkin tapahtuu esimerkiksi vesihämähäkeillä, mikäli koiras katsoo naaraan olevan liian pieni. Kotini nurkassa asustelee pieni pilkkupavukkinaaras, ja hiljatt ain löysin sen luota seittiin käärityn, paljon pavukkia suuremman juoksuhämähäkin. Myöhemmin löysin saman emännän verkosta myös raitarantulin raadon, ja vaikka raato näytt i rantuliksi pieneltä, sekin oli paljon pavukkia suurempi. elemalla sei. ä kerro voimasuhteista, sillä yksilöiden kunto ja pelkkä epäonni voivat kääntää tilanteen nopeasti vastustajan eduksi. Tietyt hämähäkkilajit ovat tunne. ää hyödyntämä. Yleisesti o. uja myös kannibalismista eli ne syövät omia lajitovereita. Koko ei väl. ä munantuotannon käynnistävä naaras saa rii. Eritoten pari. Helposti ajatellaan, e. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Voiko pilkkupavukki saalistaa paljon itseään kookkaampia hämähäkkejä. ä aktiivisesti saalistavat lajit, kuten hyppytai juoksuhämähäkit syövät useammin muita hämähäkkejä kuin seitillä saalistavat lajit. Useimmiten kyse on opportunismista. Kohtaamishetkellä molempien lajien strategia on selvä: syö tai tule syödyksi. Hämähäkin suuret saaliit. omia. u esimerkki, ja Suomessakin elää kaksi pedokkilajia. a useille hämähäkeille kelpaavat ravinnoksi myös hämähäkkieläimet. Nopeasti lamau. ä koiras söisi naaraan, mu. uu syötävää, olkoon se si. omia. Kiinnostaisikin tietää, minkä verran koko kertoo hämähäkkien voimasuhteista, ja voiko hämähäkki takertua toisen verkkoon. Silloin tällöin sen luokse voi osua toinen laji, joka saattaa jopa hämätä vaanijan esiin piilostaan heilu. ä. elun aikana. avan myrkkynsä avulla pavukki kykenee pyydystämään itseään huoma. Pilkkupavukki (Steatoda bipunctata) on yksi seitillä pyytävistä lajeistamme. aen on olete. ämä. Jos lähistölle sa. . Mekanismi parantaa naaraan selviytymismahdollisuuksia varmistamalla e. Hämähäkinsyöjien heimo on tästä tunne. Hämähäkit selviävät pitkiä aikoja ilman ravintoa. avasti isompia ja vahvempia selkäranga. ä ruokalistalla olisi ainoastaan hyönteisiä, mu
äisiä versoja. Ne löytyivät Savonlinnan ja Varkauden väliltä, Saimaan rannalta. ä kyseessä on joko iältään vanha haapa tai puu, joka kasvaa melko karulla kasvupaikalla. JUHA VALSTE Puolukanpöhö tekee versoista muhkeita ja hen non punertavia. ynyt puolukka Tuo. Siitä voi päätellä, e. Lisäksi supikoirat ulostavat asuinalueellaan usein toistuvasti samaan paikkaan ja ilmoi. Yleensä se saastu. . Taudin edetessä lehdet kupertuvat ja paksuuntuvat ja epämuodostumia voi levitä koko versoon. Hurjasta ulkonäöstään huolimatta puolukanpöhö ei ole kovin vahingollinen. aa puolukkakasvustoista vain yksi. avat kuitenkin vähemmän marjoja ja saattavat jopa kuolla, kun verso ei pysty yhtey. Tämä Kaukoidästä kotoisin oleva koiraeläin tuo. Pöhö. äisissä lehdissä, jotka ovat päältä kirkkaanpunaisia ja alta valkoisen, huopamaisen sienirihmaston pei. ämään. ava, nokisieniin kuuluva tauti. Lisäksi puun juurella on kuivia haavanlehtiä. Mistähän on kysymys. Itse puun rungossa kuori on karkeauurteinen. Kasvista toiseen sieni siirtyy itiöiden avulla. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Löysimme marjastusretkellä puolukanvarpuja, joissa oli erikoinen kukinto: vaaleanpunainen, lievästi kämmekän kukkaa muistutt ava ja noin kahdeksan sentt iä pitkä. elias supikoira Tuohen pei. Haavan seurassa kasvaa sitä pienempiä kuusia, mutta niiden juuret eivät kuvassa näy. avat näillä haisevilla käymälöillä läsnäolonsa lajikumppaneille. Uljaat pökäleet ovat supikoiran jä. aakin paljon nuoren haavan kuorta, joka on yleensä sileä ja vihertävän harmaa. Kuvan perusteella näy. ämät juuret. Mitä ovat nämä ”koivujuuriset”kuuset. ämiä. ä ”koivujuurinen” puu onkin haapa, eli sileän tuohimaisen kuoren peitossa olevat juuret kuuluvat haavalle. Sairastuneet versot tuo. . ämiä. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA KU VA T RA U LI SA AR N IO , M AR JA PE N TT I JA M IL IT SA LU O M AJ O KI Näin lähekkäin useita tällaisia kuusia, joiden juuret näytt ivät olevan kuin tuohen peitossa. . TERHI RYTTÄRI Minkähän eläimen jätökset kuvassa. Puolukkaa vaivaa puolukanpöhö (Exobasidium vaccinii), joka on puolukalla varsin yleisesti tava. Niiden kuori muistu. äisi siltä, e. Aluksi puolukanpöhö näkyy yksi. aa kokoonsa nähden hyvin paljon ja suuria ulosteita, mikä johtuu sen kasvivaltaisesta ruokavaliosta
Kalojen väritys mukautuu yleensä ympäristöön ja sen tarkoituksena on naamioida kala taustaansa eli suojata sitä saalistajilta. HANNU LEHTONEN Osaavatko ahvenet vaihtaa väriä. Kaikilla kaloilla on tavallisesti kaikki värisolutyypit eduste. aa vaiku. ää koko värisolun ja kala näy. Muutos tapahtuu hormonitoiminnan tuloksena ja on miltei aina voimakkaampi koirailla. Useilla kalalajeilla on kyky vaihtaa väriä alustansa värin mukaan. Ahvenet sulautuivat ympäristöönsä ja katosivat näköpiiristä. isolut, jotka ovat verinahassa joko suomun sisätai ulkopuolella. uu kutuajaksi (esim. lohi, nieriä, mutu, kolmipiikki). Ne olivat tummia, mutt a alkoivat miltei heti muutt ua paljon vaaleammiksi. J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T HAKATTUMETSA.FI. Miten asian voi selitt ää. Ihon väri riippuu niiden keskinäisestä runsaudesta ja sijainnista. Ihmett elimme tätä suuresti. AAVA 11 V. aa väriin myös kalan mielialan muu. Päästimme pian ahvenet menemään, koska ne olivat liian pieniä syötäviksi. Valitse oma tapasi pienentää asumisen hiilijalanjälkeä – säästät rahaa ja luontoa. uessa esimerkiksi aggressiiviseksi tai alistuneeksi. Kalojen värin muodostavat ihossa olevat pigmen. Hormonitoiminta saa. 66 suomenluonto.fi Ongimme muutaman ahvenen vaaleaan sankoon. Jos tummasta vedestä pyydetyn lähes mustan ahvenen laittaa valkoiseen ämpäriin, siitä tulee nopeasti vaalea, ja päinvastoin. uina. www.hiilihelppi. Rantavedessä muutos vaaleasta tummaksi tapahtui taas noin minuutissa. Vaalealla alustalla musta väriaine taas kerääntyy yhteen pisteeseen ja kala näy. Eräillä kalalajeilla väritys muu. Väriaineiden laadun mukaisesti erotetaan kolme eri värisolutyyppiä, jotka saavat aikaan tummat sekä lämpimät sävyt ja hopeanhohtoisen värin. KU VA ER KK I M AK KO N EN / VA ST AV AL O K Y S Y L U O N N O S TA L A P S E N K Y S Y M Y S L U O N N O S TA Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ Ahven osaa säädellä tum man pigmentin sijoitt umista soluissaan. ää tummalta. ää vaalealta. JA TAIKA 13 V. Tummalla alustalla musta väriaine täy.
u, kiitos siitä! – Seija Styrman, Lohja Nuorten kurkien matkassa Nuorten kurkien matkassa oli lehden jutuista se, joka sai minut tarttumaan lehteen. Vien vanhat lehdet lapsenlapsel leni. Saukin suomennoksesta, jon ka hän teki salanimellä Veikko Vallas, puuttuu eräs mielenkiin toinen seikka. Luin heti Anni Kytömäen artik kelin Uralin pihlajaa etsimässä, koska fanitan Kytömäkeä, Ura lia ja pihlajaa. Kumpikin mies häntä miellyttää ja pihlajan luokse joh taa tallattu polku; siellä on asiaa puitu usein puun kanssa. Anneli Kuortti Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. ä ne sisältävät niin paljon hyviä ravintoaineita. Luin sen juuri, kun viimeiset muu. HANKI KIRJAT MESSUHINTAAN JA NAUTI AINUTLAATUISESTA TUNNELMASTA! MUKANA YLI 1000 ESIINTYJÄÄ SUOMESTA JA MAAILMALTA. u teksti. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 25.10.2021. postikortilla: Suomen Luonto / Paras ju. HELSINGIN KIRJAMESSUT 28.–31.10. Hyvä ja hieno ju. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Tervetuloa kuuntelemaan mielenkiintoisia keskusteluja eri aiheista! Osaston ohjelma löytyy messujen alla osoitteesta kulttilehdet.fi. i Anne Sojakka Hu. SUOMEN LUONTO on mukana Helsingin Kirjamessuilla Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n osastolla 6f2. Me aikuiset omalla esimer killä viestimme lapsille ja lapsen lapsille, miten luonto toimii. Olen tu tustunut ystäväni tilaamiin leh tiin noin kuuden vuoden ajan, ja aina kun tulen tervehtimään ys tävää, niin lehteä tulee kyseltyä. u ja tunnelmallisesti kirjoite. HELSINGINKIRJAMESSUT.FI @HELSINGINKIRJAMESSUT | #KIRJAMESSUT AVOINNA: to–la klo 10–20, su klo 10–18 LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON! Aikuisten pääsylippu alkaen 18 €. Lippu verkkoohjelmaan alkaen 8 €. oparvet matkasivat kotirantani ylitse. – Jyrki Koskinen, Tornio Näin himosienestäjänä ja vegaanina on hieno kuulla faktaa sienten terveellisyydestä. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . OSA OHJELMASTA ON KATSOTTAVISSA MYÖS VERKOSTA. Lintuoppaan (Otava 2020) voi. u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Laulussa yhdistyvät kauniis ti tehdastyö, luontokokemukset ja ihmisen kaipuu toisen ihmi sen kainaloon. – An i, Sastamala Lisätietoa valssin sanoituksesta Kiitos hienosta lehdestä (6/2021). avan paljon uu. Sienet ovat maukkaita ja monipuolista ravintoa. u oli Terveelliset metsäsienet. Kauniisti kuvite. ÄÄNESTÄ . Sain ilahdu. Lars Svenssonin ym. ulasta. Jo Siperian port ti meitä opettaa! Harri Vasander Lehti kiertää lukijalta toiselle Lehti on upea, aiheet mielenkiin toisia ja ajankohtaisia. kirja Tekoja NYT! Maailmanpelastajan käsikirja (Otava 2020). Verkkokaupasta ostetut pääsyliput sisältävät myös verkko-ohjelman. Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä paras ju. Osallistujien kesken arvotaan Silja Annilan ym. Tehtaalla työsken televä iskurinainen ei osaa päät tää, valitako oikealla liehuvat sor varin vai vasemmalta tulevat se pän kutrit. Katso kaikki hinnat: shop.messukeskus.com EDELLINEN NUMERO. a tietoa yhdestä luontomme komeimmasta lintulajista. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA TO IM IT TA N U T AN N A TU O M IN EN Mitä mieltä olet lehdestä. En tiennytkään, e
Vinkkejä saa esimerkiksi Energianeu vonnan Wattimaisterikampanjasta, jon ka tavoitteena on saada mahdollisimman moni kotitalous seuraamaan omaa kulu tustaan ja etsimään juuri omaan kotiin parhaiten vaikuttavat energiateot. Noin 40 prosenttia käyttöve destä on lämmintä vettä, josta valtaosa kuluu peseytymiseen. Lisäksi kodin ilmanvaihtoa on hy Kodin energiankulutuksesta suurin osa menee lämmittämiseen. Myös veden käyttöä on helppo itse sää dellä. Energiankäyttöään kan nattaa verrata myös muiden vastaavien asuntojen kulutukseen. Tästä pari litraa hulahtaa näppärästi sääs töön jo lyhentämällä esimerkiksi suihkus saoloaikaa. Lämmitystä ei ole hel teisenä kesänä tarvinnut, mutta nyt lisä lämmölle on tarvetta. RY HDY WATTIM AISTERIKSI! Energianeuvonnan valtakunnallinen Wattimaisteri-kampanja kokoaa yhteen kotitalouden sähkön-, vedenja lämmitysenergian käyttöön liittyvät faktat ja tehostamisvinkit: Wattimaisteri.fi. Lämmityskulujen alentami nen on helppoa ja sen voi aloittaa huone lämpötilojen tarkistamisella ja säätämi sellä. Energiaa sukanvarteen Kaikki energiankulutusta vähentävät kodin ratkaisut pienentävät myös ilmas tovaikutuksia, ja siten jokainen voi olla mukana ilmastotalkoissa kotisohvaltaan. Siksi sähköä kannattaa siirtyä kuluttamaan silloin, kun se on edullista, siis esimerkiksi tuulisina ja aurinkoisina tunteina. Paras keino säh kön, lämmitysenergian ja veden säästöön on selvittää oma kulutus ja oman talouden energiaahmatit. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVITUS MARIKA MAIJALA vä käyttää ja säätää aina vuodenaikojen mukaan. Kodin energiankulutuksesta suurin osa menee lämmittämiseen. Lämmitys mak saa, joten lämmin käyttövesi on noin kol me kertaa kalliimpaa kuin kylmä vesi. Keskimäärin suomalainen kuluttaa noin 12 vesisangollista vuorokaudessa. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi VILLASUKILLE ON taas käyttöä, kun syk syn viilenevät yöt alkavat tuntua myös sisälämpötiloissa. Suurin osa kodin energiasta kuluu läm mittämiseen. Energiaa kuluu etenkin juuri kodin sekä käyttöveden lämmittämiseen ja eri laisiin sähkölaitteisiin. Motivan sivuilla kerrotaan, että tule vaisuudessa sähkön hinta voi muuttua pit kin päivää
Hyviä vegaanisia versioita ovat bambulangasta valmistetut tuotteet. Lisää suola, mustapippurikerma ja kie hauta seos. Tarjoile kurpitsansiementen kera. Jos täydellinen lempivillapaita sattuu löytymään käytettynä, on se luonnon kannalta paras vaihtoehto. Talvikurpitsat, kuten jättikurpitsa ja myskikurpitsa ovat kovakuorisia ja kestävät hyvin myös varastointia. SUUPAL A Suomen Metsästysmuseo | Tehtaankatu 23 A, Riihimäki POHJOLAN SALO Maritta Meckelborg 7.10.2021–9.1.2022 Vuoden luontokuvat 2020 12.10.–31.12.2021 M ar itt a M ec ke lb or g, Ke vä ta am u www.ruskovilla.fi METSÄ IHOLLESI MISSÄ IKINÄ OLETKAAN. ANG ORAA VAI LUOM UVI LLAA YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISIN VILLATUOTE on valmistettu kierrätysvillasta, luomuvillasta, luomumerinovillasta tai kotimaisesta suomenlampaanvillasta. suomenluonto.fi 69 K O T O N A TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA KU VA T IS TO CK PH OT O Kurpitsan juhlaa Kurkulle ja melonille sukua olevat kurpitsat viettävät juhlavuottaan, sillä ne kantavat vuoden 2021 vihanneksen kruunua. Lisää liemikuutio ja kurpitsan palat kiehuvaan veteen. Keitä kunnes palat ovat pehmeitä ja soseu ta sauvasekoittimella. JOKO TAI Kullankeltainen kurpitsakeitt o / kg talvikurpitsaa dl ve ä kasvisliemikuutio rkl siirappia tl suolaa prk mustapippurikermaa HALKAISE kurpitsa, poista siemenet ja rihmasto. Jos kiikarissa on uusi villapaita, kannattaa lankatai vaateostoksilla olla tarkkana ja välttää esimerkiksi angoravillaa. Kurpitsasta syntyy vaikkapa kevyttä keittoa. SYKSYN JA KIRPEÄN VIILEIDEN päivien koittaessa on taas aika kaivella villapaidat ja muut talvivaatteet varastosta käyttöön. Leikkaa kuo ri pois ja paloittele malto
La-La Land -näyttely Salon taidemuseossa 9.1.2022 saakka, salontaidemuseo.fi. K U LT T U U R I Akateemikko Outi Heiskasen teos Verijuuri on vuodelta 1992 (yksityiskokoelma). Teoksissa raja ihmisen ja eläimen välillä voi olla häilyvä. La-La Land kutsuu Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE Nyt näyttelyyn! Nyt näyttelyyn! Minä ja tekoäly Digitaaliset ja todelliset maisemat sekä tekoäly ja inhimillinen ajattelu limittyvät Bita Razavin näyttelyssä The Dog Days Will Be Over Soon Seinäjoen taidehallissa. Outi Heiskanen, retrospektiivinen näyttely Ateneumin taidemuseossa 9.1.2022 saakka, ateneum.fi. 70 suomenluonto.fi 70 suomenluonto.fi. semat sekä tekoäly ja inhimilThe Dog Days Will Be Over Soon -näyttely Seinäjoen taidehallisHurmaava Heiskanen Ateneumin taidemuseossa voi tutustua nyt Outi Heiskasen retrospektiivisen näyttelyn yli 300 teokseen. Esillä on muun muassa maisemamaalauksia muistuttava sarja valokuvia, joka on tietokoneen luoma. KU VA JA N N E LA IN E La-La Land kutsuu Vaikuttavista maisemamaalauksistaan tunnetun taiteilijan Petri Ala-Maunuksen teoksia on esillä näyttelyssä La-La Land Salon taidemuseossa. The Dog Days Will Be Over Soon -näyttely Seinäjoen taidehallissa 20.11.2021 saakka, seinajoentaidehalli.fi. Taiteilijan luoma myyttinen maailma on täynnä tarinoita ihmisenä olemisen mysteereistä ja suhteestamme luontoon. Ala-Maunuksen valokuvaimaisen tarkat koskematonta luontoa kuvaavat teokset tuovat mieleen 1800-luvun taiteen, tosin ilman ihmisen läsnäoloa
metsäsuhteeseen. Ihmismielen rumuuden ja luonnon kauneuden kontrasti piirtyy kuviksi alleviivaamatta, mutta pelot tavan selkeänä. suomenluonto.fi 71 K I R J AT LÄHDE PUUTARHAM ATK ALLE . LUONTOKIRJASUOSIKIN VAIKEASSA valinnassa pää dyin ensimmäiseen ostamaani kirjaan: 11vuotiaana koulun stipendillä hankittuun Olavi Hildénin toimit tamaan Lintuharrastuskirjaan (Otava 1970). LISÄ Ä VAIN KUUMA VESI. VUONNA 1988 Norjan hylkeenpyyn nin tarkastaja Odd Lindberg aiheutti kansallisen skandaalin tuomalla esille maassa harjoitettavan hylkeenpyyn nin eettisiä epäkohtia. Maa liskuussa ALStautiin menehtynyt Janne Simonpoika Utriainen riisuu Myrskyn kodissa Jäämerestä kuitenkin kaiken sankaruuden. Tästä kokemuksesta syntyi vai kuttava romaani Myrskyn koti (Karis to 2020), joka niukalla kynällä maa laa kuvan jäisestä merestä, satapäi sistä hyljelaumoista ja rahanahnees ta tavasta kohdella luontoa yksipuoli sena hyödyn kohteena. Kirjassa selvi tetään myös kuluttajuuden alkulähtei tä ja sitä, milloin kulutus muuttui yli kulutukseksi. TU R HA K U LUTUS S E I S . Omia pakinoitaan lukevat muun muassa kirjailijat Tuomas Kyrö ja Pauliina Susi sekä historiantutkija Teemu Keskisarja. Kirja innosti harrastajaa. Tein jäljistä annetun mal lin mukaisia kipsivaloksia, piirsin reviirikarttoja, kir jasin havaintoja piirtämällä ja muistiinpanoin, keräsin erilaisia syönnöksiä, sulkia, luita ja käytöstä jo poistu neita pesiä. Kärsivälliset vanhempani hyväksyi vät tämän kunnes toin kotiin närhen pe sän. Miten me ihmiset voisim me siirtyä kulutta maan asioita, jot ka eivät kulu. Teoksen tapahtumat ovat tosi pohjaisia, kirjailijan vapaudella som miteltuja. Niin metsä vastaa Suomen Metsäyhdistyksen Metsäpakinat-podcastsarjassa avataan yllättäviäkin näkökulmia suomalaiseen metsään ja ihmisen metsäsuhteeseen. Käännös on Hanna Sunnarin käsialaa. Se oli jo en nen tätä ostosta kylän kirjastosta jatkuvasti uusittuna lainana käytössäni lie vuoden verran. Eric Tornbladin kirjassa Vaivatonta retkiruokaa (Calazo 2021) on peräti 90 reseptiä kasvis ja lihaversioi neen. Odd Lindberg perhei neen joutui konfl iktin seurauksena lopulta jättämään Norjan ja lähtemään maanpakoon Ruotsiin. Samaa aihepiiriä ei Suomessa ole kuvannut kuin K.M.Wallenius. Retkellä parasta ovat hyvät eväät. Puu tarhahistorioitsija Teija Alangon teos Torniossa pionit vielä kukkivat (Aurin ko Kustannus 2021) vie upeisiin suomalaisiin puutarhoi hin, ja matkaa taitetaan joukkoliiken nevälineillä. Arka asia nousi tikunnokkaan, ja sitä yritettiin peitellä jopa maan hal litusta myöten. Se oli kuulemma liian iso vintilläkään säilytettäväksi. Omia suomenluonto.fi 71. Tätä pohtii toimittaja ja tietokirjailija Julia Thurén teoksessaan Kaikki kuluttamisesta (Gummerus 2021). 25 vuotta myöhemminin inarilai nen ”pohjoisen sekätyömies” ja kirjai lija Janne Simonpoika Utriainen läh ti skandaali aluksen kapteenin alaise na hylkeenpyyntialuksen nylkijäksi seitsemäksi viikoksi Norjan Länsijäi hin. VESA LUHTA Hylkeitä ja hylkeenpyytäjiä KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Kuluta harkiten, syö hyvin Innoitusta lintuharrastukseen AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Juha Ilkka on kuvittaja Helsingistä
Kaikki neljä kurssia ovat opiskeltavissa keväällä 2022. F I TIEDÄMME. L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I L U O N T O • R E T K E I L Y • K O T O N A • Y M P Ä R I S T Ö • B L O G I T • # M U U T O S • H I I L I H E L P P I . kestävästä kehityksestä, ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuudesta ja vastuullisuudesta. Yhteistyössä resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdom ILMOITTAUDU >> AVOIN.JYU.FI /planetaarinen-hyvinvointi Kuulaat syyskelit kutsuvat luontoretkelle! Sivuiltamme löydät esittelyt lukuisista retkikohteista ympäri maata: suomenluonto.fi/retkipaikat Suuntaa syysretkelle! KU VA SA TU M AL I / H AV AI N TO KI RJ A. VAIKUTAMME. Opiskele verkossa. Maksuttomat Planetaarinen hyvinvointi -opinnot Tutkittua tietoa mm. Opintojen johdantokurssi on nyt auki
Eränkäyntioikeus oli oikeus hyödyntää tietyn alueen luonnonvaroja. Suomessakin sana erämaa tarkoitti alun perin omaa elin piiriä, sukumaata. TÄMÄ ON VA ARALLINEN illuu sio. Erämaasta tuli nautintaalue; alue, jossa kullakin maanviljelijäyhteisöllä oli oikeus metsästää, kalastaa ja kasketa. Erämaan käsite sisäl tää ajatuksen luonnosta kulttuurin vastakohtana. Selvisi, että viron kielessä eramaa tarkoittaa yksityistä maaaluetta. He näkivät kyltin, jossa luki ”eramaa”. suomenluonto.fi 73 Y stäväni etsivät kerran Viron maaseudul ta paikkaa, johon pystyttää telttansa yök si. Ilmansaasteet, mikromuovihiuk kaset ja kemikaalijäämät leviävät sinnekin, mihin ih minen ei ole jalallaan koskaan astunut. Erämaahan mennään nauttimaan yksinäi syydestä ja luonnon rauhasta. Se, miten ymmärrämme erämaat, määrittää suh dettamme luontoon. Erämaita ei ole ”Koskematon erämaa on modernin kulttuurin luomus, sivistyksen tuote.” Riikka Kaihovaara on marginaaleissa vaeltava kirjailija ja dokumentaristi. Ei kun teltta pystyyn! Aamulla he heräsivät vihaisen virolaisisännän huutoon. Erämaat ovat muuttaneet muotoaan moneen ker taan. Toisaalta peräänkuulutan luontosuhdetta, jossa ihminen ja erämaa ovat yhtä. Suomessakin saamelaisten oikeus (erä)maihinsa kyseenalaistettiin. Lopullisesti erämaat irrotettiin ihmisistä, kun alettiin perustaa kansallispuistoja ja muita varsi naisia luonnonsuojelualueita. Oman elinpiirin tuolla puo len oli kenties jonkun toisen erä maa. Millai nen on tulevaisuuden erämaa. Nykyisen tuhovimman keskellä tuntuisi välttä mättömältä säästää isojakin alueita kokonaan ihmis toiminnan ulkopuolelle. Tekee kipeää myöntää, että ihmisen vaikutusta ei pääse karkuun missään. Osa saamelaisista tunnistaa yhä tällaisen erämaakäsityksen, mutta suomalaisille se on ”kaukainen, savulle tuok suva muinaismuisto, jonka viimeiset hiillokset läm mittävät enää vain eräkirjallisuuden kustantajaa ja kirjakauppiasta”, kuten Tapani Niemi kirjoitti taan noin Erälehdessä. Ihminen muovaa ilmake hää ja koko maapallon ilmastoa. Erämaa oli se osa luontoa, joka oli tuttua ja lä hellä. Millainen erämaakäsitys tukisi kestävää yhteis eloa ihmisen ja muun luomakunnan kesken. Nykyään erämaa on puhekielessä autio alue tuol la jossain. Mitä enemmän ylistämme erä maita ja turmeltumatonta, villiä luontoa, sitä kauem mas asemoimme itsemme. K a i h o v a a r a KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN. Koskematon erämaa on moder nin kulttuurin luomus, sivistyk sen tuote. Yhdysvalloissa alku peräiskansojen edustajia kirjaimellisesti karkotet tiin pois kansallispuistojen alueilta, jotta luonto säi lyisi ”koskemattomana”. KUN IHMINEN ASETTUI aloilleen, alkoi hän omia maata ja sen antimia
Uusiakin lajeja löytyy jatkuvasti. Kokeilin idean laajentamista ottamalla kokonaisis ta sienistä itiölaskeuman valokuvapaperin päällä. Näistä ”fungigrammeista” ei ole välttämättä hyötyä tunnis tuksessa, mutta olisi hauska testata, reagoivatko pape rin kemikaalit eri tavoin eri sieniin. Itiöpölyn väri voi olla tärkeä määritysvihje. Silloin lajilla saat taisi jopa olla vaikutusta kuvan väreihin. Sienten lajilleen tai edes suvulleen tunnistaminen on usein vaikeaa. Itiö pölyn lisäksi paperille taltioitui sienen muoto. Sen saa helpoiten selville itiölaskeuman avulla. Se ei ole ihme, sillä pelkästään Suomes sa elää tuhansia lajeja, ja monien määrittämiseen tarvi taan mikroskooppia. Joskus pöly piirtää paperil le myös kauniin kuvan heltoista. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Fungigrammi. Sienen irti lei kattu lakki asetetaan vaalealle tai tummalle paperil le riippuen siitä, kumpaa taustaa vasten pölyn olet taa erottuvan paremmin
Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi. suomenluonto.fi 75 Opi tuntemaan Suomen kauriit Itämeren tutkijat ja muu. marraskuuta E N S I N U M E R O S S A Suon rikkaus Suomi on ainutlaatuisen monipuolisen suoluonnon maa. uva meri Luontokuvaaja Jorma Luhta palsasoilla www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA RE IJ O N EN O N EN / VA ST AV A LO Suon rikkaus 9/2021 ilmestyy 10