Suomen Luonto 8/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

R A A K K U JA E T S IM Ä S S Ä . Pohjolan ihmisille siitä tuli erityinen eläin. P U ID E N JU U R E T. H IR V I JA IH M IN E N . Kun jää aikoinaan väistyi, hirvi saapui Suomeen. K A S V IE N P IIR TÄ M IS E N TA IT O . OPI TUNTEMAAN KANALINNUT PUIDEN JUURIEN MERKITYS RAAKKUJOILLA LAUHANVUOREN KANSALLISPUISTO OPI TUNTEMAAN Kun jää aikoinaan väistyi, hirvi saapui Suomeen. M IT E N S U O M I T O R JU U LU O N T O K A D O N . L A U H A N V U O R I. Pohjolan ihmisille siitä tuli erityinen eläin. IRTONUMERO 9,70?€ 8/2022 S U O M E N LU O N T O 8 | 2 2 2 S Ä R K I JA S A A LI S TA JA T. Hirven kansa Suuri tehtävä tehtävä Suomen tulee tänä vuonna päätt ää, miten se torjuu luontokadon.. M E T S Ä K A N A LI N N U T
Talven kynnyksellä nuoren kottaraisen vaeltelu vie sinne, missä marjoja tai muuta ravintoa on hyvin tarjolla. 2 suomenluonto.fi SY KS Y SY KS Y Noutopöydässä KUVA JARI KOSTET TEKSTI HEIKKI VASAMIES SYKSYISINÄ PÄIVINÄ kaikilla tuntuu olevan kiire. Siivekkäiden vilinä tulee näkyväksi kun kottaraiset, tilhet ja rastaat saapuvat pihoihin marjasadon houkuttelemina. Tankata täytyy, jos mielii vielä kauemmas talven viettoon.
suomenluonto.fi 3
54 Lauhanvuoren rinteillä Etelä-Pohjanmaan Lauhanvuoren kansallispuisto on kuulu geologiastaan. 30 Metsolan siipikansa Metsäkanalinnut ovat sitkeän elämän mestareita. Seurasimme raakkukartoittajien työtä Pirkanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Tutustumme metsä kanoihin sivuilla 30–35. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Taina Laane 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Riikka Kaihovaara 74 Luonnoksia: Paula Humberg. 14 Pedon merkit Särki on viisas kala. 36 Raakkuja etsimässä Jokihelmisimpukka tarvitsee luonnonmukaisia vesiä. 48 Suuret sitoumukset Suomi ilmoittaa pian, miten se torjuu luontokadon 2030 mennessä. 44 Maalaus kuin kasvi Piirros on paras kuva kasvista, sillä se näyttää tuntomerkit ja kohteen olemuksen. M AR KU S VA RE SV U O 30 62 Kysy luonnosta: Miksi hämähäkit kutovat verkkoja. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S Suomen Luonto 8/2022 Metsonaaras eli koppelo on suomalaisen metsän vahva hahmo. Miten hyvä piirros syntyy. Tutustumme metsoon, teereen, pyyhyn , riekkoon ja kiirunaan. 16 Hirven kansaa Suomen jääkauden jälkeistä historiaa ei voi kirjoittaa ilman hirveä. Se valitsee suojautumiskeinonsa sen mukaan, mikä peto uhkaa. 24 Paluu juurille Puiden juuret ovat kuin maanalaisia oksia, jotka tuovat maaperään hiiltä ja vipinää
Vapaalla hän seuraa vuodenaikojen kulkua ulkoillen tai kaivelee puutarhaa. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Anna Riikonen, vapaa valokuvaaja ja toimittaja Anna on lehden pitkäaikainen avustaja ja Homo sapiens -palstan luottokuvaaja. avissa osoi. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 AN N A RI IK O N EN H EI KK I W IL LA M O. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. vuosikerta Painopaikka Kroonpress, Tar. Eevalle piirtäminen on tapa tutustua kasveihin tarkemmin – miten hienoja väriyhdistelmiä, kuvioita ja pintoja niistä löytyykään! Toisinaan suunnitteilla on iso maalausprojekti, joskus taas luonnoskirja täyttyy piirroksista. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Eeva Vaahtera, yliaktuaari Eevan arkipäivät kuluvat työssä metsätilastojen parissa Luonnonvarakeskuksessa. Viime vuosina hän on keskittynyt sisustusjuttujen kuvaamiseen ja kirjoittamiseen, mille Suomen Luonto tuo hyvää vastapainoa. Vapaa-ajallaan hän viihtyy luonnossa ympärivuotisesti, etenkin saaristossa kalastaen ja luontoa valokuvaten. unen ja Marika Eerola Toimi. Helsingin keskustan kasvatti nauttii kesistä mökillä luonnon keskellä ilman sähköä tai juoksevaa vettä. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. KUVA: HEIKKI WILLAMO 81. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Ville Mantere, arkeologi Turkulainen arkeologi ja uskontotieteilijä on tutkinut väitöskirjassaan ihmisen ja hirven välistä suhdetta Pohjois-Euroopassa esihistoriallisena aikana. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. Hirven historiaa sivuilla – . ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. ely A. ämällä tuo. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. i. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. o Kroonpressille on myönne. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Lisätietoa saat syö. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. e Kar. i Tilaa diginä: suomenluonto. EE VA VA AH TE RA 58 16 44 Hirven jylhä olemus on ollut suomalaisille tu u koko jääkauden jälkeisen ajan
Suurimmissa levähdyspaikkojen joutsenparvissa voi olla satoja lintuja, vaikka lopulta seuraavalle lentoetapille lähdetään pienissä porukoissa. Kovaääniset trumpetin töräykset raikuvat, kun linnut huutelevat toisilleen. VINK KI BirdLife Suomi järjestää lokakuun viimeisenä viikonloppuna joutsenbongauksen. Ne suuntaavat Itämeren eteläosiin sekä Pohjanmerelle. Syksyn aikana Suomessa levähtää jopa satatuhatta laulujoutsenta. Joutsenten levähdyspaikan saattaa hyvinkin kuulla ennen kuin sen näkee. Bongaa kansallislintu TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Laulujoutsenten syysmuutt o on käynnissä, ja linnut kerääntyvät parviksi mataliin vesiin ja pelloille. Lumi ja jää ajavat joutsenia edellään, ja vasta sulapaikkojen umpeutuessa viimeisetkin linnut lähtevät liikkeelle. Kokoontumisissa on paljon meillä syntyneitä lintuja, mutta osa on taittanut matkaa Jäämeren rannoilta asti. Tarkoituksena on selvittää, missä joutsenet levähtävät syysmuutollaan. Nuoret linnut ovat yhä emojensa seurassa. Tähän aikaan vuodesta lintujen määrä on suurimmillaan, sillä kesällä kuoriutuneet poikaset ovat saaneet vantteroitua emojen suojissa, ja itsenäisen elämän haasteet ovat vasta edessäpäin. Suurin osa talvehtijoista vetäytyy lounaiseen Suomeen, mutta muutamat yksilöt sinnittelevät jopa Lapissa. Samalla kartoitetaan linnuille vaarallisia sähköjohtoja.. Laulujoutsenet kerääntyvät parviksi ruokailemaan peltoaukeille ja matalille järvenlahdille, mistä ne löytävät sopivaa kasviravintoa ja selkärangattomia eläimiä. Sellaisilla paikoilla pienet joutsenryhmät voivat uskaltautua talvenviettoonkin. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi LAULUJOUTSENET OVAT aloittaneet matkansa kohti talvehtimisseutujaan. Ne tunnistaa harmaasta höyhenpuvusta. Siellä täällä esimerkiksi jokien äärellä vesi pysyy sulana kipakoillakin pakkasilla. Muutto vaatii veronsa, joten matkan varrella lintujen täytyy pysähtyä täydentämään energiavarastojaan. Myös paikalle saapuvat linnut ilmoittavat tulostaan silmäillessään sopivaa laskeutumispaikkaa
Laajenna horisonttia ruokasienistä ja hurmaannu sienten kauneudesta! 20.10. Se on hieno kasvi ja kukkii varmaankin pohjoisessa vielä. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus järjestävät päivän kunniaksi muun muassa ohjattuja maisemakävelyjä sekä valokuvauskilpailun. Nykyisin se on nopeammin ohitse, kun kelit ovat tällaisia. Lajiryhmästä löytyy jos jonkinlaista väriä ja muotoa, osa aivan miniatyyrikoossa. Jos ei tulisi pakkasta tai lunta, ne kukkisivat ympäri vuoden. Peltosaunion tunnistaa rihmaliuskaisista lehdistä, kun päivänkakkaralla on ehytlaitaiset, hammaslaitaiset lehdet. Niiden kannattaa panostaa siementen tuottoon niin kauan kuin keliä riittää. Tarhakaulussienen värit haalistuvat sukulaistaan nopeammin, mutta siihen saattaa törmätä vaikka puutarhassa. Syksyn harmaus on kuitenkin vain osa totuudesta, sillä lakastuvien kasvien seasta pilkottaa sähäkän sinivihreitä sävyjä. Viherkaulussieni suosii reheviä metsiä. Entä millaiset maisemat ovat osa arkeasi ja identiteettiäsi. Sen kukinta on vähäisempää tähän aikaan, mutta esimerkiksi meidän pihallamme kukkii siankärsämöitä. Etelä-Suomessa vallitsevat valkokukkaiset siankärsämöt, mutta Pohjois-Suomesta löytyy paljon vaaleanpunakukkaisia. Löydä turkoosi väripilkku Vietä hetki maiseman äärellä VINK KI Lähde sienestämään ilman koria. suomenluonto.fi 7 Kun ruska laantuu, harmaanruskeat sävyt valtaavat yhä suuremman osan maisemasta. Henry Väre on Luomuksen yli-intendentti, kasvitutkija ja tietokirjailija Mitkä kasvit kukkivat yhä, Henry Väre?. Se on kaunis, kun sitä lähempää katsoo. Se kukkii tuolla teiden varsilla oikein hyvin. Se muistuttaa maiseman merkityksestä osana kulttuuriperintöä, hyvinvointia ja elinympäristön monimuotoisuutta. Maljakkaisiin kuuluva patinanastakka on saanut nimensä patinoitunutta kuparia muistuttavasta väristään. Ylipäätään mielestäni kasveja pitäisi käydä katsomassa läheltä, eikä vain hutaisten vilkaista. Sienen rihmasto kirjoo puuaineksen turkoosillaan. Meidän nurkillamme Etelä-Suomessa kukinta on kyllä jo ohitse, mutta tästä näkee Suomen pituuden. Pietaryrtti on monivuotinen laji, joka aloittaa kukintansa heti kun pystyy. Lokakuun lopulla vietetään vuosittaista, kansainvälistä maisemapäivää. Se on aloittanut myöhemmin ja myös lopettaa myöhemmin. Viimeiset kukkijat ovat yksivuotisia rikkakasveja, joiden elinkierto on lyhyt. 3 SIANK ÄRSÄMÖ. 2 PIETARYRTTI. 1 PELTOSAUNIO. Väripilkut ovat sienten aikaansaannoksia. Vaikka nastamaisia itiöemiä ei näkyisi, lahoavalla lehtipuulla kasvavan lajin voi tunnistaa ilmankin. Tarhakaulussieni ja viherkaulussieni ovat varsin toistensa näköiset helttasienet. Mikä on suosikkimaisemasi
Monimutkaiset seurannaisvaikutukset jäävät vaille huomiota.. Torjunta-aineet ovat uutisten narratiivin mukaan kaiken pahan alku ja juuri, ja siksi ne tulisi kieltää.” Hyönteisja rikkakasvimyrkyt eivät ole ainoa syy hyönteiskatoon, siinä Ruukki on oikeassa. Kaikki lajikatoa aiheuttavat aineet, käytännöt ja tavat pitää saada hallintaan ja vaikutukset vähintäänkin minimoitua. Monimutkainen lannistaa Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T TI M I LA IV O / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN Kemikaaleja testataan, mutta vain niiden vaikutusten osalta, jotka niillä osataan kuvitella olevan. On totta, että pölyttäjien elinoloja täytyy parantaa monin eri tavoin, mutta ei ole mitään järkeä nostaa kenenkään aloittamiskynnystä tilanteessa, jossa kaikella tekemisellä alkaa olla tulipalokiire. Skeptikkojen ja hämmentäjien näkemykset häviävät huonosti maailmasta, koska ne ovat hyvin leviämiskykyisiä. Näin glyfosaattikin voi epäsuorasti vaikuttaa hyönteisten monimuotoisuuden vähenemiseen. Turun yliopiston tutkija Benjamin Fuchs kollegoineen osoittavat tutkimuksessaan, että torjuntakäytössä maaperään jäävä pieni määrä glyfosaattia ei tapa useimpia kasveja, mutta voi vaikuttaa kasvien sellaisiin fysiologisiin prosesseihin, jotka ovat välttämättömiä kasvien sekä mikrobien ja hyönteisten välillä tapahtuvan signaloinnin kannalta. Hyönteiset häviävät huonosti maailmasta, koska ne ovat hyvin lisääntymiskykyisiä ... 8 suomenluonto.fi JUKKA RUUKIN pääkirjoitus Yksinkertainen koukuttaa (Tiede 9-2022) kritisoi median tapaa käsitellä pölyttäjäkatoa: ”Tilanne on huolestuttava, mutta ei niin paha kuin media maalaa. Se tapahtuu valitettavan hitaasti ja asia kerrallaan – on kuitenkin tärkeää toimia. EI KEMIKAALIEN merkitystä voi kiistääkään. Huolestuttavinta on se, että tarinan syyllinen on päätetty jo etukäteen. HÄMMENTÄMISEN KANSSA täytyy olla tarkkana. RUUKKI KIRJOITTAA: ”Moni tekijä nakertaa hyönteisten elintilaa, mutta se on tietysti paljon tylsempi selitys kuin myrkyllinen kemikaali.” Monimutkaisten ongelmien ratkaiseminen alkaa siitä, että puututaan johonkin. Esimerkiksi glyfosaatti on käytetyin rikkakasvien torjunta-aine maailmassa, eikä siksikään ihan vähäpätöinen tekijä. Mutta hän tulee ehkä tarkoittamatta ruokkineeksi kohtalonuskoista maailmankuvaa, jossa asioille ei uskalla tehdä mitään, koska syyt ja seuraukset ovat niin monimutkaisia. Sen kuten monen muunkin kemikaalin vaikutukset ovat paljastumassa moninaisemmiksi ja pysyvimmiksi kuin aiemmin oli kuviteltu
Se, sekä päivän pituuden lyheneminen viimeistelivät ruskan käynnistymisen, kertoo yli-intendentti Henry Väre Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. ”Syksyn tulo on etelärannikolla etuajassa. Aikainen ruska ei lyhyellä jänteellä vaikuta puuhun haitallisesti, sillä puut ovat pitkäikäisiä. Kuitenkin jos kuivat kesät yleistyvät, se vaikuttaa puihin ja muuhun kasvillisuuteen samansuuntaisesti kuin ilmastonmuutos, saa aikaan kasvillisuusvyöhykkeiden siirtymisen kohti pohjoista. Syyskuun alussa lämpötila putosi lähelle nollaa useampana yönä myös eteläisessä Suomessa. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N TÄNÄ VUONNA ruskan värit ovat ilmaantuneet puihin ainakin parisen viikkoa tavallista aikaisemmin. Puut ovat vaipumassa lepotilaan etuajassa, sillä kesä oli normaalia kuivempi, varsinkin Uudellamaalla. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA TARU RANTALA / VASTAVALO suomenluonto.fi 9 TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA TARU RANTALA / VASTAVALO Ruska etuajassa. Lehdet karisevat puista jo hyvää vauhtia”, Väre sanoo
Merimetsojen pesien muovitutkimus jatkuu tänä syksynä Suomenlahdella ja ensi vuonna Saaristomerellä. Saaren keskellä olevasta maatuneesta laivaköydestä purkautui satoja muovisia säikeitä, joita löysimme myös pesistä”, Lehtiniemi kertoo. ”Lisäksi tutkimme muovien lisäaineita merimetsojen rasvarauhasnäytteistä ja mikromuoveja lintujen vatsoista ja suolistosta. Yleisin polymeeri oli polyeteeni ja yleisin tyyppi kuluttajamuovi. Suurin osa pesistä löytyneestä muovista oli muovipusseja ja -naruja. Keräsimme myös maasta muovia sen verran kuin ehdimme”, kertoo tutkimusta johtanut Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi. Kyseessä on yhdyskuntalintu, jolloin yhdessä paikassa on mahdollista tutkia useita pesiä. ”Tämä on suurin tutkituista saarista ja siellä oli myös eniten roskaa. Eniten muovia löytyi Kirkkonummen merimetsoyhdyskunnasta, jossa sitä oli neljä kertaa niin paljon kuin Porvoossa. Emme koskeneet itse pesiin, sillä merimetso on rauhoitettu luonnonsuojelulailla, eikä sen pesiin saa kajota. Sen vuoksi muovia kertyy pesiin pitkän ajan kuluessa. Yli puolesta merimetsojen pesiä löytyi roskaa, josta 95 prosenttia oli muovia. Tutkimus tehtiin pesimäajan jälkeen, sillä lintujen pesintää ei saa häiritä. Porvoossa pesien vähäistä muovin määrää selittää se, että linnuille on siellä tarjolla luonnollista pesämateriaalia viereisellä Emäsalon saarella. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS kartoitti muoviroskien määrää neljällä merimetsojen pesimäsaarella Kotkassa, Porvoossa, Espoossa ja Kirkkonummella. Jokaisesta lintuyhdyskunnasta tutkittiin 50 pesää. Tämä on ensimmäinen kerta, kun merimetsojen nielemän muovin määrää tutkitaan Itämerellä.” Muoviroskaa pesissä Merimetsot käytt ävät muoviroskia pesämateriaalina varsinkin Suomenlahdella. ”Pesistä laskettiin kaikki näkyvä muovi. Narumuoveja löytyi enemmän pesistä kuin maasta, sillä linnut valitsevat niitä pesiensä rakennusmateriaaleiksi. Tutkimus paljasti, että roskat ovat yleisiä Suomenlahdella. TEKSTIT JESSICA HAAPKYLÄ KUVA ARTO JUVONEN L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Merimetso voi käytt ää pesänsä rakentamiseen myös muovia. Tutkimusta ei tehty kuvan pesillä.. Merimetso valikoitui tutkittavaksi lintulajiksi, sillä se käyttää samaa pesää vuodesta toiseen
Sitä vastustavan kansanliikkeen mukaan Tampereen kaupunkiseudun tuleva maankäyttö, asuminen ja liikenne eivät voi pohjautua Puskiaisten moottoritieoikaisuun. Rakennusteollisuuden pitäisi kiinnitt ää huomiota siihen, ett ei muoveja joutuisi mereen. Avohakkuut aiheuttavat jatkuvapeitteiseen metsän kasvatukseen verrattuna muun muassa suuremmat typpija fosforipäästöt sekä pienentävät puuston ja maaperän hiilivarastoa. Hylkäämisen perusteluiksi valiokunta katsoi, että metsästys ei ole monen uhanalaisen lajin kohdalla uhan alaisuuden pääasiallinen syy. RK Tampereen, Lempäälän ja Pirkkalan metsiin kaavailtu moottoritiehanke, niin kutsuttu Puskiaisten oikaisu, toimii tuoreimpana esimerkkinä kehityksestä, jossa hiilineutraaliusja luonnon monimuotoisuustavoitteisiin pyritään rakentamalla moottoriteitä metsien läpi. Oikaisu nopeuttaisi matkaa noin kuusi minuuttia. . Itämeressä on vähemmän meriroskia kuin muilla EU:n merialueilla. Eri hakkuutapojen vaikutuksia oman metsäkiinteistön vesistöpäästöihin, monimuotoisuusarvoihin ja taloudelliseen tuottoon voi nyt vertailla avoimesti saatavilla olevalla metsälaskurilla. BirdLife vaatii, että kaikki mahdolliset keinot, myös metsästyksen rajoittaminen, otetaan käyttöön lajien suojelussa. Rakennustyömaan panoslanka on merenrannan tyypillisin muoviroska. Pirkanmaan Ely-keskuksen perustelut uudelle moottoritiehankkeelle ovat maankäytön, asumisen sekä liikenteen tavoitteet. . ELLEN OJALA. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Laskuri löytyy osoitteesta: jatkuvakasvatus.fi/ metsalaskuri Metsähakkuiden vesistöpäästöt ovat osoittautuneet aiempaa luultua suuremmiksi. Merenpohjien roskaseuranta kokeillaan ensi kesänä. RK Metsälaskurin julkaisivat Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry, Arvometsä Oy ja Avoin ry. Lisäksi valiokunta totesi, että esimerkiksi vesilintujen seuranta on painottunut Etelä-Suomeen, eikä anna kattavaa kuvaa koko Suomen tilanteesta. Muualla Itämerellä pohjaroskia on seuratt u troolaamalla merenpohjaa kalakantakartoitusten yhteydessä. Taantuvan populaation metsästäminen ei ole kestävää. Mitä vaaditaan, jotta päättäjät ja Ely-keskus ymmärtäisivät asian. Kalastajien pitäisi pyrkiä vähentämään hylätt yjen verkkojen ja siimojen päätymistä mereen. Olemme hakeneet rahoitusta pohjaroskien seurantaan vedenalaisen videokameran avulla. Muihin valtioihin verratt una Suomi sijoitt uu roskaantumisessa keskikastiin. Maiden välisiä eroja on vaikea tulkita, sillä eri maissa roskaantumista seurataan erityyppisillä rannoilla. Hanke hävittäisi merkittävästi metsää. ”Suomi sijoitt uu roskaantumisessa keskikastiin.” Metsää kaatuu kuuden minuutin takia Metsälaskurilla vesistöja ympäristövaikutukset kuriin Uhanalaisten lajien metsästystä ei kielletä H A ASTEENA LAJIEN TU NNISTA MIN EN Valiokunta totesi mietinnössään: ”Käytännössä monien vesilintujen tunnistaminen ja uhanalaisten lajien erottaminen runsaista lajeista on kuitenkin usein haastavaa.” Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija, Sanna Suikkanen Eduskunnan maaja metsätalousvaliokunta hylkäsi kansalaisaloitteen uhanalaisten lajien metsästyksen kieltämisestä. Ely-keskuksen suosiota nauttivaa hanketta on jyrätty eteenpäin härkäpäisesti kuntien ja asukkaiden laajasta vastustuksesta huolimatta. Tavallisia kansalaisia on valistett ava, ett ä omat roskat on jaksett ava kantaa luonnosta pois, eikä tupakantumppeja saa heitt ää ympäristöön
Tutkimuksessa löydettiin myös geenivirtaa Itä-Suomesta pohjoiseen, Biological Conservation -lehdessä julkaistu tutkimus paljastaa. Tässä apuna käytetään pienimmän elinvoimaisen populaation tunnusarvoa, joka ottaa huomioon geneettisen monimuotoisuuden. Suurpetojen metsästys ennen ja nyt näkyy voimakkaasti niiden populaatioissa ja geeneissä. Karhunmetsästystä perustellaan sillä, että se pitää eläimet ihmisarkoina, mutta todellisuudessa moni metsästäjä hakee metsästyksestä jännitystä, kertoo Yliopisto-lehti. Sen mukaan suomen susikannan tulisi tuplaantua. Näiden välissä on pieni kanta, joka on geneettisesti kahden muun populaation väliltä. Karhu lisääntyy hitaasti, ja ilman Venäjältä saapuvaa täydennystä karhujen määrä kääntyisi metsästyksen takia laskuun. Suomalaisverta Skandien ahmoille Pohjoismaiset ahmat ovat jakautuneet kolmeen populaatioon. Suurin elää Etelä-Norjasta Tunturi-Lappiin yltävällä vyöhykkeellä, toiseksi suurin Itä-Suomessa. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA VILLE HEIKKINEN / VASTAVALO L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Metsästys pitää karhukannan pienenä Karhunaaras alkaa yleensä lisääntyä nelivuotiaana ja saa pentuja joka toinen vuosi. Suomessa elää liian vähän susia Luonnonvarakeskus selvitti maaja metsätalousministeriön pynnöstä kuinka suuri maamme susikannan tulisi olla, jotta niiden säilyminen olisi pitkällä aikavälillä turvattu. ME TSÄ S T YS POPUL A ATIOGENE TIIKK A POPUL A ATIOGENE TIIKK A 12 suomenluonto.fi Tuore tutkimus paljastaa, että Itä-Suomen ja Tunturi-Lapin ahmojen välillä on geenivirtaa.
Lähteiden mukaan uusi ministeri @kurvisentwiit ei pitänyt ohjelmasta, koska siinä puhuttiin lihankulutuksen vähentämisestä. u Kynäjalava on elinympäristönsä suhteen vaatelias lehtipuu ja siksi Suomessa harvinainen. Nyt Uudenmaan kynäjalavat on kartoitett u, ja niitä löytyi yli 600 yksilöä. Se oli toukokuussa valmis, julkistustilaisuuteen lähetettiin kutsut. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T ISOPÄIVÄKIITÄJÄT VAELSIVAT kesän aikana Suomeen sankoin joukoin. Verkkokyselyn pohjoisimmat havainnot tehtiin Kuusamossa, eteläisimmät Utössä ja Haapasaarilla. Aikuisia perhosia tavataan touko–lokakuussa, joten perhosia voi nähdä niin kauan kuin yöpakkaset pysyvät loitolla. Se on vahva lentäjä ja vaeltaa meille säännöllisesti. RK NA ALI Vulpes lagopus Suomessa lisääntyi tänäkin vuonna lukemattomia naaleja — turkistarhoilla. RK Rohmutokko löytyi ensikertaa Suomesta Koko EU:n alueella haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu rohmutokko löydett iin loppukesällä Varsinais-Suomesta. Isopäiväkiitäjä voi joinakin vuosina lisääntyä Suomessakin. Suurin osa maamme kynäjalavista kasvaa Hämeessä ja Pirkanmaalla, mutt a myös Uudeltamaalta tunnetaan lukuisia kasvupaikkoja. Yhdistys pitää ministeriä esteellisenä johtamaan eläinsuojelulain uudistusta ja on huolissaan siitä, että maaja metsätalousministeriö samaan aikaan pyrkii edistämään maatalouden tehotuotantoa sekä asettamaan vaatimukset eläinsuojelulle. Se pärjää niukkahappisissa ja vaatimatt omissa oloissa ja on tehokas saalistaja, ja siten esimerkiksi vaaraksi luontaisille sammakkoeläimille. ISOPÄIVÄ KIITÄJÄ Macroglossum stellatarum Isopäiväkiitäjän lähimmät lisääntymisalueet ovat Länsi-Euroopassa ja Välimerellä. Aikuiset vaeltavat Pohjois-Eurooppaan ja Islantiin saakka. Alueen suurin esiintymä sijaitsee Lohjanjärven Lohjansaaressa. Luontaisesti rohmutokko elää Kaukoidässä. LongPlay-lehden tuo aja Hanna NIkkanen kommentoi Ruoan hinta -ju unsa tekoprosessia 29.9. Kynäjalava on rauhoitett u vuonna 1983, mutt a sitä uhkaavat rantarakentaminen, rantametsien harvennukset ja rantojen ruoppaaminen. Löytö oli ensimmäinen Suomesta, ja on ilmeistä, ett ä se on päästett y luontoon tarkoituksella ihmisen toimesta. RK Isopäiväkiitäjät liikkeellä Juttua tehdessä Suomen ilmastoruokaohjelma katosi. Haitallisen vieraslajin maahantuonti, hallussapito ja päästäminen luontoon on laitonta. Sitten kaikki peruttiin. Sitä on istutett u Venäjälle ja Keski-Eurooppaan. Toukat syövät matarakasveja. Oikeutta eläimille -järjestö teki kantelun oikeusasiamiehelle maaja metsätalousministeri Antti Kurvisesta, joka mainosti turkisalaa somekanavillaan. Useimmiten perhosen huomaa ruokailemassa syysleimuilla ja muilla kesäkukilla. RK POLIIT TINEN ELIÖ BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y SU O M EN LU O N TO / O PE N ST RE ET M AP. Uudenmaan kynäjalavat kartoite. Toisaalta laji hyötyy ilmaston lämpenemisestä ja kasvukauden pidentymisestä. Suomen Luonnon verkkokyselyyn ilmoitettiin kesä–syyskuulta miltei 190 havaintoa isopäiväkiitäjistä
Ahvenen kohdalla särki toimii päin vastoin. Silloin särki hakee turvaa avovedestä. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Pedon merkit S ärki voi haistaa hauen, ennen kuin se edes näkee sen. Hajuaistinsa varoittamana särki voi paeta haukea jo kaukaa. S u h t e e l l i s t a. Raitapaidan saalistusstrategia on täysin eri kuin hauella. Niinpä särki ahvenen TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT PEKKA TUURI Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllättäviäkin suhteita. Näin se välttää väijyvän saalistajan, jonka lajityypillinen käyttäytyminen on sille tuttua. Nyt se tietää mistä suunnasta saalistaja saapuu ja voi käyttää kasvillisuutta suojakilpenään. Jos hauki on kuin väijyvä leijona, ahven on kuin jatkuvasti liikkeellä oleva hyeena. Jos särki haistamisen sijaan näkee hauen, se piiloutuu kasvillisuuteen. Särki tietää, että ahven voi väsyttää sen ja uida sen kiinni. Tiheässä kasvillisuudessa hauki voisi tehdä kohtalokkaan yllä tyshyökkäyksen
Aliarvostettu särki onkin terävä päättelijä, vuonna 2010 Oecologia-tiedelehdessä julkaistu tutkimus paljastaa. Onko se saalistamassa vaiko vain ohikulkumatkalla. Särki pystyy erottamaan eri petolajit ja sopeuttamaan käyttäytymisensä paitsi pedon ominaisuudet huomioiden, myös sen mukaan, onko saalistaja näkövai hajuetäisyydellä.. haistettuaan suuntaa visusti piiloon kasvillisuuden sekaan, mistä ahven ei näe sitä. Mutta jos ahven on jo saanut särjen näköpiiriinsä, särki siirtyykin avoveteen. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Särki (pääkuvassa) pakenee haukea avoveteen, jos se haistaa pedon mutta ei näe sitä. Hauki (yllä) on väijyjä, joka hyökkää saaliinsa kimppuun kasvillisuuden seasta. Siellä se voi nähdä, mitä ahven aikoo. Avovedessä sen mahdollisuus saada saalis kiinni heikkenee
16 suomenluonto.fi 16 suomenluonto.fi Hirvi saapui Pohjolaan jo ennen ihmistä.
suomenluonto.fi 17 HIRVEN KANSAA. Esivanhemmillamme oli hirveen poikkeuksellisen vahva side, josta muistutuksena ovat kallioihin maalatut kuvat. suomenluonto.fi 17 TEKSTI VILLE MANTERE KUVAT HEIKKI WILLAMO Hirvi oli kivikauden Suomessa tärkein eläin usean vuosituhannen ajan
Neoliittisen kivikauden aikana hirven merkitys saalis eläimenä näyttää ainakin jossain määrin vähentyneen, samalla kun hylkeen merkitys rannikolla ja peuran asema pohjoisessa Suomessa vankistui. Sitä edeltää ja seuraa lukuisia, kokonaisuuden kannalta yhtä merkittäviä tapahtumia, joita on totuttu pitämään rituaalisina. Hirven monipuolisuus saaliina o likin luultavasti yksi keskeinen syy sille, että eläin saavutti vuosituhansia kestäneen erityis aseman pohjoisten pyyntikulttuu rien parissa. Monipuolinen saalis Asuinpaikoilta löytyneen luuaineiston lisäksi hirven merkityksestä saaliina kielivät erilaiset hirvenluusta ja -sarvesta valmistetut työkalut. Hirvestä saatiin myös muita tärkeitä hyödykkeitä, kuten nahkoja ja jänteitä, joita saatettiin oman yhteisön ulkopuolella käyttää myös kauppatavarana. Sisämaassa hirvi pysyi kuitenkin majavan ohella merkittävänä saaliseläimenä koko kivikauden ajan. Tietyt piirteet toistuvat niissä huomattavan samankaltaisina laajalla maantieteellisellä alueella, mikä antaa syytä olettaa uskomusten olevan sangen varhaista alkuperää. Metsästys nähdään pohjoisissa pyyntikulttuureissa tavanomaisesti syklisenä jatkumona, jossa varsinainen pyyntitapahtuma on vain pieni osa laajempaa kokonaisuutta. Enemmän kuin valtasuhde Vaikkemme voi varmuudella tietää, millaisia uskomuksia hirveen esihistoriallisena aikana liitettiin, on hyvin todennäköistä, että ne pääpiirteiltään muistuttivat myöhempien pohjoisten metsästäjä–keräilijäkansojen parissa dokumentoituja ihmis–eläinsuhteita. Hieman myöhemmin toinen merkittävä maareitti avautui Skandinavian ja Lapin välille, joka mahdollisti hirvien saapumisen myös luoteesta. 18 suomenluonto.fi H Hirvi on kuulunut maamme lajistoon yhtäjaksoisesti jo noin 12 000 vuoden ajan. On laskettu, että yksi hirvi vastasi lihamäärältään keskimäärin 26 majavaa. Toinen syy oli eittämättä sen korvaamaton rooli ravinnonlähteenä. Kolmas keskeinen tekijä hirven erityisasemalle havumetsävyöhykkeellä olikin mitä luultavimmin metsästyksen haasteellisuus, joka edellytti hirvenpyytäjiltä paitsi pitkällisen kokemuksen kerryttämää taitoa, myös suotuisten suhteiden ylläpitämistä pyynnin kohteena olevaan eläimeen. Erityisen tärkeässä asemassa hirvenpyynti oli talvikaudella, jolloin koko yhteisön olemassaolo saattoi riippua hirvenmetsästyksen onnistumisesta. Toinen yleinen ja edelliseen läheisesti kytkeytyvä uskomus on, että ihmiset voivat kommunikoida sekä eläinten että näiden vaalijoiden kanssa, ja siten teoillaan vaikuttaa paitsi pyynnin lopputulokseen, myös eläinten esiintyvyyteen ympäristössä. Saaliseläimiin kohdistuvat teot ja uskomukset ovat luonnollisia ja johdonmukaisia niitä toteuttaville yhteisöille. Hyvin pian hirvien perässä saapuivat myös ihmiset. Hirvenluita on löytynyt maamme varhaisimmalta tunnetuilta asuinpaikoilta, ja löydöt itäisestä, eteläisestä ja pohjoisesta Suomesta osoittavat, että hirvi oli täällä laajalle levinnyt jo yli 9000 vuotta sitten. Vaikka kivikauden luuaineisto on maaperämme happamuudesta johtuen erittäin huonosti säilynyttä, on selvää, että hirvi kuului yhdessä majavan kanssa tärkeimpiin saaliseläimiin jo varhaismesoliittisella kivikaudella. Saaliseläimet nähdään sitä vastoin ihmisten kaltaisina henkilöinä, ja metsästyksessä valta on viime kädessä joko eläimillä itsellään, niiden lajinhaltijalla, tai muilla henkitai jumalolennoilla. Metsästyksessä ei toisin sanoen ole kyse valtasuhteesta, jossa eläimet olisivat ihmisten kontrolloitavissa, vaan vuorovaikutteisesta suhteesta, jossa saaliseläimiä pidetään arvokkaina lahjoina. Hirvi ja majava kuuluivat tärkeimpiin saaliseläimiin kivikaudella.. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, ettei pyyntiyhteisöissä pääsääntöisesti tehdä rajanvetoa ”pyhän” ja ”maallisen” välille, sen enempää kuin luonnon ja kulttuurinkaan välille. Keskeinen ja lähes yleismaailmallinen ajatus metsästäjä–keräilijäyhteisöissä on näkemys, jonka mukaan tärkeimmät pyynnin kohteena olevat eläimet eivät ole alisteisessa asemassa ihmiseen nähden. On varsin todennäköistä, että juuri suuret hirvenluut olivat kivikaudella yksi tärkeimmistä raaka-aineista työkalujen valmistukseen. Vaikka hirvenmetsästys oli huomattavasti epävarmempaa kuin esimerkiksi kalastus tai linnustus, oli se silti pitkällä tähtäimellä tehokkain ravinnonhankintakeino. Ensimmäiset hirvet tulivat Suomeen idän ja kaakon suunnasta Karjalankannaksen kautta. Nämä kaksi pitkäaikaista muuttoreittiä ovat edelleen havaittavissa nykyisen hirvikantamme geeniperimässä. Sopeutuvaisena kasvinsyöjänä se oli yksi ensimmäisistä jääkauden jälkeisen Suomen asuttajista
suomenluonto.fi 19 suomenluonto.fi 19 Kivikaudella hirvenmetsästystä sekä edelsi että seurasi joukko rituaalisia tapahtumia.
Hirvi on kalliomaalauksissa ylivoimaisesti eniten kuvatt u eläin. Saraakallion hirvi on maalatt u halkeaman päälle.. Astuvansalmen hirvi, ihminen ja vene. 20 suomenluonto.fi Kalliokuvat olivat erottamaton osa yhteisöjen elinkeinoa ja elämäntapaa
Itse asiassa eräs laajasti todistettu piirre pohjoisissa metsästäjä–keräilijäyhteisöissä on näiden kaksijakoinen suhde metsästykseen. Sama pätee myös niihin kivikautisiin esinelöytöihin, joihin hirviä on kuvattu. Pyyntitapahtumaa ei siksi kivikaudellakaan välttämättä pidetty ihannoitavana ja ikuistettavana tekona, vaan se saatettiin ennemminkin käsittää välttämättömänä pahana, jolla ei tullut ylpeillä, jos pyyntionnen haluttiin jatkuvan myös tulevaisuudessa.. Kalliotaiteen merkityksistä on esitetty moninaisia tulkintoja, mutta todennäköisimmin taiteella on esihistoriallisena aikana ollut hyvin käytännöllinen tarkoitus. Onkin perusteltua uskoa, että hirvi nähtiin jo esihistoriallisena aikana eläimenä, jonka uudelleensyntymisen turvaamiseksi ihmisten tuli noudattaa vakiintuneita käytäntöjä. Hirvi kivikauden ”taiteessa” Selvimmät meidän aikaamme säilyneet merkit hirven muinaisesta erityisasemasta ovat nähtävissä kivikauden taiteessa. Vaikka eläimet ovat yhteisöille elinehto, ja taitavia metsästäjiä pidetään suuressa arvossa, liittyy pyyntiin aina myös ongelmallisempi puoli. Vaikka voimme olla varmoja, että löydöt edustavat vain murto-osaa alkuperäisestä hirviaiheisesta esineistöstä, osoittavat ne silti, että hirviä kuvattiin esineisiin, jotka eri tavoin kytkeytyivät hirvenpyytäjien elinkeinoon. Yhtä kaikki, hirvenpääkoristeiset esineet liittynevät tavalla tai toisella hirvenmetsästysprosessiin, joka käsitti lukuisia pyyntiä edeltäviä ja sitä seuraavia tapahtumia. suomenluonto.fi 21 Yksi tunnetuimmista ja laajimmin levinneistä käytännöistä pohjoisten pyyntikulttuurien parissa on kaadetun saaliseläimen jäänteiden talteen ottaminen ja niiden palauttaminen luontoon, jotta eläin voisi syntyä uudelleen. Suomesta on löydetty parikymmentä hirvenpääaiheista esinelöytöä. Kalliokuvia ei tulisi suoraan rinnastaa nykyisen kaltaiseen kuvataiteeseen, vaan pikemminkin ymmärtää ne erottamattomana osana niitä tehneiden yhteisöjen elinkeinoa ja elämäntapaa. Viimemainittuihin lukeutuvat Rovaniemen lähistöltä talteen saatu yli 8000 vuoden takaa peräisin oleva veneen keulakuva, Kittilästä tavattu lusikka ja Noormarkusta löydetty reenjalas. Koska eläimet nähdään ihmisten kaltaisina olentoina, aiheuttaa niiden tappaminen surun ja syyllisyyden tunteita, ja metsästäjät pelkäävät myös herkästi tulevansa rangaistuksi jahdin jälkeen. Toisaalta tämä heijastaa hyvin pohjoisten pyyntiyhteisöjen suhdetta saaliseläimiin, joka on luonteeltaan moniulotteisempi kuin pelkkään valtaan tai hallintaan perustuva. Näiden joukossa on kivikirveitä ja -nuijia, liuskeveitsiä ja -tikareita, savesta ja kivestä tehtyjä pienoisveistoksia, sekä yksittäisiä puuesineitä. Kalliomaalausten hirvenkuvat on nekin luontevinta ymmärtää tähän tapahtumaketjuun kuuluviksi, vaikka hirven surmaamista kuvaavat esitykset loistavat poissaolollaan kalliomaalausten kuvastossa. Suomesta tunnetaan satakunta esihistoriallista kalliomaalausta, ja hirvi on näissä ylivoimai sesti kuvatuin eläin. Esimerkiksi hirvenpäisten veitsien ja lusikoiden voidaan perustellusti ajatella olleen käytössä saaliseläimen paloittelussa ja hyödyntämisessä, kun taas hirvenpäällä varustettuja veneitä ja rekiä voitiin jahdin ohella käyttää ruhon kuljettamiseen asuinpaikoille. Kivestä tehdyt hirvenpäiset kirveet ja nuijat vaikuttavat puolestaan olleen niitä kantaneiden yksilöiden asemaa ilmentäneitä arvoesineitä; oletettavasti yhteisössään poikkeuksellisen etevien hirvenmetsästäjien statussymboleja
22 suomenluonto.fi Oliko hirvilehmällä erityisasema. Hirven merkityksen hiipuminen Toisen ja kolmannen vuosituhannen aikana ennen ajanlaskun alkua hirven erityisasema tuli tiensä päähän. Katsantotapa heijastui luultavasti paitsi hirven asemaan saaliseläimenä, myös laajemmin aikakauden ihmis–eläinsuhteisiin. Ehkä myös kalliomaalausten tehtävä oli kuvastaa, ja esimerkiksi viestiä vieraille ryhmille, tätä suhdetta. Uuden elämän antajana hirvilehmä saatettiin kivikaudella mieltää keskeiseksi hahmoksi, joka oli viime kädessä vastuussa myös ihmiselämän jatkumisesta. Kalliomaalausten hirvet ovat lähes poikkeuksetta sarvettomia.. Hirven muinoin vallinneesta erityisasemasta kielivät parhaiten vuosituhansien takaiset hirvenkuvat kallioissa. Todennäköisesti tärkeimpänä yksittäisenä tekijänä oli kuitenkin uudenlaisen, maanviljelysja karjanhoitoyhteisöistä peräisin olevan maailmankatsomuksen leviäminen pohjolaan. Elämän antajana hirvilehmä ehkä miellettiin keskeiseksi hahmoksi. Ottaen huomioon elämän jatkuvuuden merkityksen pyyntikulttuureille, ajatus hirvilehmästä eräänlaisena kantaäitinä ei ole järin kaukaa haettu. Uudessa maailmankuvassa hirvellä ei enää ollut tilaa. Olisiko kuvien sittenkin ollut tarkoitus ilmentää naarashirveä. Sama toistuu esinelöydöissä, joissa hirvet on lähes aina esitetty sarvettomina. Kalliomaalaustemme hirvenkuvat on miltei poikkeuksetta kuvattu ilman sarvia. Näihin voitaneen lukea ainakin muuttuva ilmasto ja muiden saaliseläinten kasvanut merkitys, mutta myös metsästystapojen kehittymisellä ja hirvenpyynnin tehokkuudella on saattanut olla vaikutusta. Aivan kuten hirven erityisaseman syntyyn vaikuttaneita tekijöitä, oli myös sen merkityksen hiipumiseen lukuisia syitä. Usein kyseinen olento mielletään sen edustaman eläinlajin ilmentymäksi, kuten vaikkapa suureksi hirveksi. Kuten mainittua, uskomus saaliseläimiä – ja usein myös ihmisiä – kaitsevasta lajinhaltijasta tai jumaluudesta on metsästyksestä elävien ryhmien parissa laajalti levinnyt. Siinä pääosaa näytteli ensi kertaa ihminen. Kalliomaalausten teko vaikuttaa loppuneen pronssikaudelle tultaessa, ja esinelöydöissä hirvi väistyy muiden kuva-aiheiden tieltä. Maanviljelykulttuureissa ne tapaavat enemmän muistuttaa nykyaikaista suhdetta eläimiin hyödynnettävinä resursseina, kuin pyyntikulttuurien saaliseläimiin tuntemaa syvää yhteyttä. Niiden äärellä on hyvä pysähtyä miettimään omaa suhdettaan niin luontoon kuin menneisyyteenkin. Sen sijaan karhu näyttää siinä nousseen keskeiseen asemaan, mutta ei samankaltaisena elämänantajana kuin hirvi oli aiemmin nähty, vaan karjan vihollisena ja kilpailijana, jolta tuli suojautua. Hyvien suhteiden ylläpitäminen tähän osittain myyttiseen, mutta samalla tutunkaltaiseen olentoon oli yhteisöille elintärkeää, ja on hyvin mahdollista, että yllä mainittujen esinelöytöjen hirvenpäät kuvasivat satunnaisten saaliseläinten sijaan juuri tällaista hahmoa. Suomalaisessa kansanperinteessä karhun merkittävä asema säilyi, kun taas hirveen kytkeytyneet merkitykset vaipuivat suurimmalta osin unohduksiin. Jos uskallamme olettaa, että vastaavia käsityksiä oli olemassa jo kivikauden yhteisöillä, on perin luultavaa, että ne kohdistuivat nimenomaan naaraspuoliseen hirveen. Vaikka osa tutkijoista on arvellut, että eläimet kuvastaisivat sarvensa talvella pudottaneita uroshirviä, on merkillepantavaa, että sarvettomien hirviku vien osuus on silmiinpistävän suuri myös naapurialueillamme ja Siperiassa. Vaikuttaakin siltä, että juuri sarvettomalla hirvellä oli laajalle levinnyt ja vuosituhansia kestänyt erityisasema kivikauden väestölle. Vaikuttaakin siltä, että aiempi, vuosituhansia vallinnut vuorovaikutteinen suhde ihmisen ja hirven välillä sai verrattain nopeasti väistyä uusien virtausten tieltä myös sellaisilla alueilla, joilla maanviljely ja karjanhoito alkoivat toden teolla vasta myöhemmässä vaiheessa
Ota digipalvelu käyttöön: suomenluonto.. LISÄÄ DIGI TILAUKSEESI TÄÄLLÄ: suomenluonto.. Etkö ole vielä tilaaja. LISÄÄ TILAUKSEESI DIGI! TILAUKSEESI DIGI! Kun lisäät tilaukseesi digipalvelun, saat painetun lehden lisäksi: • Lehden artikkelit verkossa ja matkapuhelimella luettavina • Lisämateriaalia kuten kuvia, ääniä ja videoita • Vain verkossa julkaistavia juttuja • Näköislehtiarkiston TEE NÄIN: 1. /tilaa V I D E O I TA J A L I S Ä M AT E R I A A L E J A L E H D E N A R T I K K E L I T N Ä K Ö I S L E H T I A R K I S T O VAIN VERKOSSA JULKAISTAVAT LISÄÄ L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • A N N A TU O M IN EN suomenluonto.fi 23. /lisaa-digi Kun teet lehti+digi -tilauksen 30.11.22 mennessä, saat sen vielä tämän vuoden hinnalla! 2. suomenluonto.. /digiohje Ps
Paluu 24 suomenluonto.fi juurille. 24 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA Puiden juuret ovat kuin maanalaisia oksia, jotka tuovat maaperään hiiltä ja vipinää
Kameran kuvakoko on 1 x 1,4 senttiä”, Helmisaari kertoo. Esimerkiksi kasvien tunnistusoppaissa juuria ei monesti mainita Metsäpuistamme koivulla on laajimmalle ja syvimmälle ulott uvat juuret. suomenluonto.fi 25 E kosysteemiä ei voi tutkia ellei tutki kasvien juuria. Helmisaari ei siis suinkaan ole ensimmäinen suomalainen tutkija, joka on kaivellut männyn juuria selvittääkseen niiden maanalaista elämää. Erkki Laitakarin väitöskirja Männyn juuristo – Morfologinen tutkimus tarkastettiin Helsingin yliopiston teologisessa oppisalissa 30.5.1927 klo 12, siis liki sata vuotta sitten. Elettiin 1980-lukua ja Helmisaari matkasi aina Ruotsin metsiin saakka oppimaan juuritutkimusta. koivulla on laajimmalle ja syvimmälle ulott uvat JA N I RI EK KI N EN / VA ST AV AL O LO RE KU TS CH ER A & ER W IN LI CH TE N EG GE R (W U RZ EL DA RS TE LL U N GE N). Rungon kohdalla maan alla männyllä on usein syvälle ulottuva paalujuuri. Uloimpana kasvavat halkaisijaltaan korkeintaan pari milliä olevat hienojuuret, joita mänty kasvattaa eniten karulla kasvupaikalla. Syvimmälle syväjuuret ulottuvat hiekkamaalla, jossa Erkki Laitakarin tutkimuksissa 1920-luvulla niitä seurattiin yli kolmen metrin syvyyteen. Nykyään juuria tutkitaan pikkuruisilla miniritsotronikameroilla, joita kuljetetaan maan alla putkessa, jonka halkaisija on noin viisi senttiä. Tämän asian metsätieteen emeritaprofessori Heljä-Sisko Helmisaari oivalsi tehdessään väitöskirjaansa männyn ravinnedynamiikasta Ilomantsissa. ”Pari viikkoa oli selkä kipeänä, sillä tuolloin tutkimus tarkoitti sitä, että kaivoimme kaikki juuret esiin. ”Nimenomaan kasvien juuristoa käsittelevä tieteellinen kirjallisuus ei ole hyvinkään laaja.” Näillä sanoilla alkaa kirjan johdanto ja se taitaa pitää osittain paikkaansa vielä tänäkin päivänä. Ruotsalaisesta maaperästä esiin kaivetut juuret ulottuivat noin parinkymmenen metrin päähän itse männyn rungosta
”Mitä nuorempi puu, sitä suurempi osuus sillä on juuristoa”, Helmisaari sanoo. Juurien maanalaisella verkostolla on myös tärkeä tehtävä eroosion torjunnassa ja ravinteiden pidättämisessä. Lokakuu: Samalle paikalle on kasvanut runsaasti kuusen lyhytjuuria, jotka ovat mykorritsan peitt ämiä. Kasvien tuottamasta biomassasta jopa puolet onkin maan alla juurissa. Kaatuneen kuusen juurissa voi nähdä paksujuuria sekä ohuempia hienojuuria. ”Juuret sijoittuvat metsämaassamme maannoksen yläosiin, jossa ravinteitakin on eniten. Puun juuritehtäviä Juurien tärkein tehtävä on tietenkin pitää puu pystyssä ja ankkuroida se maahan. KU VA T: JA AN A LE PP ÄL AM M IKU JA N SU U JA H EL JÄ -S IS KO H EL M IS AA RI LO RE KU TS CH ER A & ER W IN LI CH TE N EG GE R (W U RZ EL DA RS TE LL U N GE N). Männyn hienojuuret ovat puun ikään nähden lyhytikäisiä, sillä ne voivat elää yhdestä kahteen vuotta. Sitä voisi verrata vaikkapa vilkkaaseen kaupunkiin, joka sananmukaisesti kuhisee elämää. ”Männyn hienojuuren uloimmat haarat ovat mykorritsallisia lyhytjuuria ja ne on helppo tunnistaa, sillä ne ovat muodoltaan veemäisiä”, Helmisaari kuvailee. Kuusen juuria on eniten humuskerroksessa, männyn juuria sitä vastoin alempana kivennäismaan yläosassa. Ne ovat myös arkoja kuivumiselle. M AU RI M AH LA M ÄK I / VA ST AV AL O H EL JÄ -S IS KO H EL M IS AA RI Toukokuu: Hyytiälän metsäaseman kuusikon maaperässä, 7 sentin syvyydessä risteilee aluskasvillisuuden juuria. Juurten välittömässä läheisyydessä, niin sanotussa ritsosfäärissä elävä eliöstö on merkittävä osa maapallon monimuotoisuutta, vaikka me ihmiset emme sitä Toukokuu: Hyytiälän metsäaseman kuusikon maaperässä, 7 sentin syvyydessä risteilee aluskasvillisuuden juuria. Kasvien tuottamasta biomassasta jopa puolet on maan alla. ”Meitä juuritutkijoita varmaan vähän säälitäänkin, kun tutkimuskohteemme ovat näkymättömissä, maan alla ja tutkimus niin aikaa vievää ja työlästä”, Helmisaari nauraa. Kaatuneen kuusen juurissa voi nähdä paksujuuria sekä ohuempia hienojuuria. Pinnallisuuden takia kuusi saattaakin kupsahtaa nurin kovan tuulen voimasta. Tässä monilla kasvilajeilla apuna toimivat sienet, joiden kanssa mäntykin muodostaa yhteisiä mykorritsajuuria. Nuorella männyllä on jo laajalle ulott uvat juuret. Helsingin yliopiston Hyytiälän metsissä tutkitaan myös puiden juuria. ”Koivu kasvattaa joka kevät uuden lehvästön, joten se tarvitsee myös tehokkaan juuriston ottamaan maasta mahdollisimman paljon ravinteita.” Toinen juurien tärkeä tehtävä onkin ottaa, kuljettaa ja varastoida maaperästä vettä ja ravinteita. Toisaalta juuritutkimuksen tuloksilla on suuri kysyntä. 26 suomenluonto.fi lainkaan, tai sitten tämä kasvin maanalainen osa kuitataan parilla lauseella. Maaperä on oma maanalainen maailmansa. Juurilla on tärkeä asema tämän monimuotoisen eliöstön ylläpitäjänä. Koivu onkin pääpuulajeistamme tehokkain veden ja ravinteiden ottaja. Männyn juuret sukeltavat syvälle maaperään, kun taas kuusella juuret ovat pinnalliset ja levittäytyvät laajemmalle kuin männyllä. Koivu on syväjuurisin ja sillä on laajin juuristo”, Helmisaari kertoo
Lähellä maan pintaa olevat juuret paljastuvat, kun maaperä kuluu niiden päältä. JUURIKARVA Yksisoluinen karvamainen rakenne, joka laajentaa juuren pinta-alaa veden ja ravinteiden oton tehostamiseksi. RITSOSFÄÄRI Kasvin juuriston välitt ömässä vaikutuspiirissä oleva maaperä. PAKSUJUURI Kuljetusja tukijuuri, joka kasvaa suoraan alaspäin tai sivulle. Hienojuuret uusiutuvat 1–2 vuoden välein. HIENOJUURI Alle kahden millin paksuinen juuri, joka ott aa juurenkärjillään ja mykorritsoillaan vett ä ja ravinteita. suomenluonto.fi 27 suomenluonto.fi 27 Pieni juurisanasto ALKEISJUURI Siemenkasvin alkion ja sirkkataimen ensimmäinen juuri. 27 pintaa olevat juuret TU IJ A KA RH IN EN / VA ST AV AL O. Lähde: Tieteentermipankki.. PÄÄJUURI Kehitt yy kasvin alkeisjuuresta ja se säilyy kaksisirkkaisilla tyypillisesti koko eliniän. Yksisirkkaisten kasvien pääjuuri surkastuu varhain ja korvautuu versojuurilla. JUURIHUNTU Solukko, joka ympäröi juuren kärkeä suojaten kasvusolukkoa juuren kasvaessa maahan. MYKORRITSA ELI SIENIJUURI Rihmamaisen sienen ja hienojuuren yhdessä muodostama symbiontt inen rakenne
Tämä havaittiin jo Paavo Yli-Vakkurin väitöskirjassa vuonna 1953”, Helmisaari muistelee. Tällöin juuret monesti kasvavat myös paksuutta ja kokoavat näin lisää kasvupainetta. ”Ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu jopa 30–40 vuotta vanhoja eläviä kantoja, jotka kasvavat paksuutta saamalla isäntäpuulta yhteyttämistuotteita juuriyhteyksien kautta”, Helmisaari vahvistaa. Juurensolujen sisälle syntyy myös kasvupainetta, joka auttaa juuria pääsemään läpi kovankin maaperän. Syntyvät juurieritteet ja kuolleet juuret kattavat maaperän mikrobeille juhlapöydän. Hän vastustaakin kantojen korjuuta metsistä. AN JA RI N N E / VA ST AV AL O. Mikrobeja onkin juurissa paljon enemmän kuin muualla maaperässä ja ne edesauttavat juurten kasvua. Ne revitään irti ja rikotaan samalla koko maan rakenne. Juuret hajoavat hitaasti ja siksi ne varastoivat myös sisältämäänsä hiiltä pitkään ja hillitsevät näin ilmastonmuutosta. Helmisaari palaa vielä Erkki Laitakarin liki sadan vuoden takaiseen väitöskirjaan, jossa sanotaan näin: ”Ovathan tiedot jostakin kasvilajista kieltämättä puutteelliset, jos ne rajoittuvat vain sen maanpäälliseen osaan, ja monet ilmiöt kasvien elämässä ja yleensä luonnossa jäävät varmasti selittämättä, ellei juuristoa ja sen toimintaa tunneta.” ”Mielestäni asia on juuri näin”, Helmisaari sanoo. Nämä eritteet toimivat rapauttajina ja helpottavat juuren tunkeutumista ja etenemistä maaperässä. Kaksi vanhaa puuta Juuritutkimukset vahvistavat myös sen, mitä Juha Tapion laulussa Kaksi puuta sanotaan: Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää / Katsoo kevääseen, seisoo erillään / Ja jossain alla maan / Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan. Juurien aktiivisin kasvu ajoitt uu keskikesästä pitkälle syksyyn. Männyn kasvutarina on alkanut, kun sopivaan kasvupaikkaan lennähtänyt pieni tumma siemen on alkanut itää ja siemenkuoren läpi on murtautunut alkeisjuuri. Maanpäällinen ja maanalainen karike ovat laadultaan erilaisia ja siksi ne myös hajoavat eri tahtiin. Moni siististi hakatun puun kanto onkin edelleen elävää puuta. Sekin on solukkoa, joka muodostaa juurieritteitä, kuten limaa. Mäntykin optimoi resurssien käyttönsä koko kasvukaudelle ja kasvattaa ensin versoja, neulasia ja silmuja sekä rungon paksuutta ja vasta sitten juuriaan. ”Eri puulajienkin juuret voivat kohdata maan alla, hangata toisiaan ja sitten kasvaa yhteen. 28 suomenluonto.fi näekään – paitsi tutkija silloin tällöin: ”Joskus tutkimuskuvissamme näkyy juurien lisäksi suurempia maaperäeläimiä, kuten kameran valon pelästyttämiä lieroja tai änkyrimatoja.” Maanalainen kasvukausi Maan alla ei ole auringon tuomaa rytmiä, joten juurien kasvukausikin poikkeaa hieman maanpäällisestä kasvukaudesta. Saman väitöskirjan mukaan puun kanto voi pysyä elossa yhtä kauan kuin se isäntäpuu, johon kannon juuristo on yhteydessä juurten yhteenkasvettuman kautta. Juurien aktiivisin kasvu ajoitt uu keskikesästä pitkälle syksyyn. ”Ei se ole kantojen korjuuta, vaan juuriston korjuuta, josta 70 prosenttia on paksujuuria. Alkeisjuuri muodostaa kasvin pääjuuren, männyn tapauksessa usein paalujuuren, josta muu juuristo haarautuu. Se kiinnittää kasvin maahan ja juuri alkaa kasvaa pituutta. Juuri kasvaa sen kärjessä olevista kasvusolukoista, joita suojaa juurihuntu. Aktiivisin kasvun aika on kuitenkin keskikesästä pitkälle syksyyn, sillä optimilämpötila juurille on 15–25 astetta. Kannot juuristoineen pitäisi jättää paikoilleen, sillä ne tuovat kuollessaan paljon hiiltä maahan ja elättävät monimuotoista eliöstöä.” Metsäpuiden juuriston lisäksi Suomessa tutkitaan parhaillaan esimerkiksi viljelykasvien, katupuiden ja suokasvien juuristoa. Juuret kiinnostavat tutkimuksellisesti myös siksi, että maaperä on valtava hiilivarasto. Tämä tarkoittaa sitä, että moni siististi hakatun puun kanto onkin edelleen elävää puuta. ”Kun lämpötila nousee keväällä kolmesta viiteen asteeseen, juuret voivat jo aloittaa kasvunsa
OTAVA 27 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Koivu on myös tehokkain veden ja ravinteiden ott aja. ATENA 24 95 Suurisydäminen kerto Suurisydäminen kertojalkainen perheenjäsen jalkainen perheenjäsen muuttaa elämän ja saa muuttaa elämän ja saa katsomaan uusin silmin katsomaan uusin silmin ihmisen paikkaa maail ihmisen paikkaa maailVieras eläin Vieras eläin. OTAVA 27 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . OTAVA 27 95 Vieras eläin ja muita uusia luontokappaleita RIIKKA KAIHOVAARA Kaikella elollisella on nälkä. Pinnallisuuden takia kuusi saatt aakin kupsahtaa nurin kovan tuulen voimasta. Ukko JARI TERVO, KATI TERVO Suurisydäminen kertomus siitä, miten nelijalkainen perheenjäsen muuttaa elämän ja saa katsomaan uusin silmin ihmisen paikkaa maailmassa. PI IR RO KS ET : LO RE KU TS CH ER A & ER W IN LI CH TE N EG GE R (W U RZ EL DA RS TE LL U N GE N) Luonnos HELI LAAKSONEN Rakastetun sanamaijan riemukas teos katsoo maailmaa lempeästi ja saattelee lukijan luonnon ihmeiden äärelle. Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . Lukusuosituksia luonnonystäville luonnonystäville HELI LAAKSONEN Rakastetun sanamaijan riemukas teos katsoo maailmaa lempeästi ja saattelee lukijan luonnon ihmeiden äärelle. Ajatuksia ravitseva, vastustamattoman kiehtova kirja palauttaa ihmisen muiden eläinten joukkoon. Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . Kuusella juuret ovat pinnalliset ja niitä on eniten humuskerroksessa. Koivu on pääpuulajeistamme kuusesta, männystä ja koivusta syväjuurisin ja sillä on laajin juuristo
Metsän muisti Metso oli esi-isillemme enemmän kuin lintu, se oli elanto. Talvi lumessa, voimalaitos suolessa Tajusin kanalinnun nerokkuuden valokuvasta, jonka näin 11 vuotta sitten tunturihaukkakongressissa Idahossa. He tutkivat ainoaa elävää olentoa, joka liikkui kuolemankylmässä lumen yläpuolella. Siperianriekko lämmittelee puolen metrin syvyydessä nolla-asteisessa onkalossa, jonka se kuopii höyhenten lapioksi levittämillä varpaillaan vain minuuteissa metrisen viiston tunnelin päähän. Tyttö oli riekkotutkijan avustaja Verhojanskissa yli 50 asteen pakkasessa. Metso oli äitilintu, joka kaitsi metsän suuria ja pieniä. Miten mustan linnun siivenrytinä ennen soi petäjätemppeleissä Suomun suurilla saloilla, pogostan pitkillä selkosilla. Tajusin, miten äärimmäisissä oloissa kanalinnut pärjäsivät. Riekko haukkasi umpijäisiä pajunoksia puoli tuntia ja palasi lumiluolaansa pariksi seuraavaksi vuorokaudeksi. Metsäkanojen alkumuodot astelivat taigalle Euraasian pohjoisosista Beringin maakannaksen kautta Pohjois-Amerikkaan, kohtasivat karut havuholvistot, lumen, pakkasen ja pimeän. Metson suvun selviytymisen salaisuus on lumen ja umpisuolen liitto. Jääkaudet ja lämpöaallot pirstoivat elinalueita ja opettivat uusia talviruokia. Umpipuisevalla, pihkojen ja tanniinien myrkyttämällä ravinnolla ei pärjää kuin huilimalla. 30 suomenluonto.fi P ogostan baarissa istui Ilomantsin ikiukkoja, jotka toivat mieleeni Pentti Haanpään syrjänperäläiset. Vanhana ukkona ymmärsin alakulon. Jakuuttitytön kasvoista karvahatun ja kaulaliinan välistä tuikkivat silmät, joita reunustivat silmäripsien pitkät kuurahiutaleet kuin hohtava helminauha. Sen äiti oli esipyy, joka hylkäsi aropyyn avoimet lakeudet seitsemisen miljoonaa vuotta sitten ja pari vuosimiljoonaa myöhemmin keksi maistaa männynneulasia. Ukot puhuivat linnusta. Tuuli on kiirunan liittolainen, se lakaisee lumet ja paljastaa varpuja syötäväksi.. Mutta ensimmäinen kanalintu oli alkukalkkuna, joka erosi sorsan suvusta liki 50 miljoonaa vuotta sitten. Lumi on loistava lämmöneriste. Linnun nielemät hiekanjyvät ja kivensirut pilkkovat oksamassaa lihasTEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVAT MARKUS VARESVUO Metsäkanat kehittyivät taigan täydellisiksi selviytyjiksi, mutta ihmisen metsässä ne eivät pärjää. Miljoonien karsintakierrosten jäljiltä taigalla käveli maajalkaisen ja siipikansalaisen loppuun hiottu ristisiitos 18 metsäkanalajin muodossa, noin 130 alalajin alueel lisina selviytyjinä. Metso on säilynyt sellaisenaan miljoona vuotta. Lumi suojaa lintua saalistajiltakin, nälkäisen naalin nenältä ja kotkan ja tunturihaukan auringonterävältä katseelta. Pyytömies ei väsynyt kuulostamaan, kun metso soi maahisena kevätyössä, eihän maamieskään katsomaan heilimöivää vainiota
suomenluonto.fi 31 suomenluonto.fi 31 Kun selkosen ihminen puhuu linnusta, hän tarkoittaa metsoa, jonka lähtiessä lentoon koko salo soi siipien rytinästä.
32 suomenluonto.fi mahassa eli kivipiirassa. Metsoja teerinaaraat vierailevat soitimella paritellakseen areenan keskiosan kovimman tappelupukarin kanssa. Siipisulat ja maha pysyvät valkoisina kesälläkin. Tavanomaisen yhden sulkasadon sijaan riekko ja kiiruna vaihtavat höyheniään kolmasti vuodessa. Naaraat etsivät ensi pälviltä mustikanTeeret kokoontuvat parviksi, metsot jurottavat yksin. Riekko on talvella vitivalkoinen pyrstön reunasulkia lukuun ottamatta, kiirunan kanssa ainoana lintunamme aivan eri värinen kuin kesällä. Toinenkin tapailee reviiriääntään tunturin rinteessä. Höyheniä, joiden tyveltä haarautuu pörheä lisäuntuva, kasvaa metsäkanoilla suuremmalla osalla ihosta kuin muilla linnuilla, talvella vielä laajemmalti kuin kesällä. Untuvatakissa ja höyhentöppösissä Helmikuussa etelä puhaltaa lauhat ensituulet ja kevätkipinää riekonrintaan. Kuvassa teeri.. Kuulaan kauniina syysaamuina teerikukot kokoontuvat nevoille ja metsäpelloille kukertamaan ja kamppailemaan ennakkoasemista huhti—toukokuun totiseen koitokseen. Mutta eivätpä muut linnut kävelekään koko talvea lumella. Kohta koiras kipittää kauemmas muista, räkättää ilmoille iltanaurut. 32 suomenluonto.fi Kanalinnuilla on silmän päällä punainen heltta, joka soidinaikaan pullistuu vilkastuneen verenkierron vuoksi näkyvämmäksi. Tetrao lagopus, jänisjalkainen metso. Metsot jurottavat yksin omilla elinpiireillään. Pitkät ja kähärät höyhenet peittävät lumikengissä varpaatkin, siksi puolikiloinen riekko kävelee lumenpinnalla kuin keijukainen. Nyt tarkenee riekko taivasalla. Tosin harjoitusaikaa ei ole liikaa, sillä kanalinnut eivät elä montaa vuotta, ikäloputkin vain kymmenkunta. Areenasoitimia ja lentäviä untuvapalleroita Teeret ja kiirunat kerääntyvät syksyllä parviksi kotkien ja kettujen, kanaja tunturihaukkojen varalta siinä kuin riekotkin. Moisella ruoankuvatuksella on elettävä säästöliekillä liki puolet vuodesta. Talven yli pikku ryhminä, perheonnen vuosina puolensadan parvinakin eläneet riekot kiinnostuvat toisistaan muunakin kuin ruokatuntien vahtikumppaneina petojen varalta. Kun talvi on taitettu hakoeli ruokamännyissä ja lumiluolissa, vetää ikiaikainen verenperimä hurmioituneet metsokukotkin sukupolvien takaisille soidinkentille. Metsolla ja teerellä ei ole varpaiden peittona höyheniä, pyylläkin vain alapinnalla, mutta kiepin kaivamista nopeuttavat varpaansivujen lusikanmuotoiset sarveislisäkkeet. Poikittaiset ihoharjanteet varpaissa pitävät luisulla lumella, kivellä ja hiekalla, pitkät kynnet jäällä. Ruokamössö alkaa umpisuolessa käydä, ja selluloosa ja ligniini hajoavat kuin energiaa lintuun syöttävässä voimalaitoksessa. Yhden päivän suhteesta osattomiksi jääneet poikajoukot kohentakoot kuntonsa ensi kevääksi. Koko metson suku selviytyy talvesta ravintoarvoltaan yhtä surkealla mutta loppumattomalla sapuskalla, metso männynneulasilla, teeri ja pyy koivunurvuilla, lepännorkoilla ja oksankärjillä, kiiruna varvuilla. Untuvatakin uumeniin uppoaa määräkaupalla ilmaa loistavaksi lämmönpitimeksi. Muista linnuistamme areenasoidin on vain suokukolla ja heinäkurpalla. Kanalinnut lentävät petoa paetessaan lyhyitä pyrähdyksiä jopa sadan kilometrin tuntivauhtia mutta kävelevät muulloin, sillä pienet siivet ja painava ruumis eivät ole lentolinnun ominaisuuksia. Jalka on siipeä jalostuneempi, siitä riekko sai nimensäkin Carl von Linnéltä 1700-luvun puolivälissä. Muhennos etenee kaksihaaraiseen umpisuoleen, joka on ennätyspitkä eli 60–140 prosenttia ohutsuolen pituudesta ja pitenee entisestään talveksi
Riekon, kiirunan ja pyyn perhe-elämä etenee perinteisemmällä mallilla. Kiiruna lienee pärjännyt paremmin. Koiras puolustaa keväällä kotipiiriään äänin ja mahtailevin elkein, tarpeen tullen tappelemallakin. Silti tiaisen näkee tuhat ja tikan sata kertaa useammin, sillä metsot ja teeret piilottelevat metsän komeroissa kaukana ihmisten ilmoilta. suomenluonto.fi 33 versoja, saran ja tupasvillan alkuja, kevätkukkia, edellisvuotisia variksenmarjoja, puolukoita ja karpaloita, puunoksilta silmuja ja norkkoja. Metson, teeren ja pyyn kanta romahti 1960–1980-luvuilla noin 70 prosenttia ja senkin jälkeen vielä viidenneksen. Sitä baarin ukotkin surivat. Riekon taantuminen 2000-luvulla johtunee ainakin ositt ain siitä, ett ä puku vaihtuu valkoiseksi viikkoja ennen lumentuloa, ja se voi joutua saaliiksi.. Ne ovat isoja ja yhtenäisiä selkosia, joilla on nevoja, rämeenreunoja ja korpisuikaleita, rantoja ja puronpartaita, pienet peltotilkut ja taimikotkin sinne mahtuvat. Mutta moni onneton päätyy ketun, näädän, kärpän ja lumikon suihin, jo munina myös supikoiran, korpin, närhen ja variksen herkuiksi. Metsästys kasvattaa kuolleisuutta ja sinetöi romahduksen. Naaraat hajaantuvat lähistön tiheikköihin, munivat puolesta tusinasta tusinaan munaa ja hautovat ne yksinhuoltajina. Pertti Koskimies on kirkkonummelainen lintujen tutkija ja tietokirjailija, Markus Varesvuo on palkittu lintukuvaaja. Metson suku sopeutui pakkasen, kaamoksen ja lumen metsään, luonnon metsään, mutta ihmisen metsässä ei täydellinenkään metsälintu enää pärjää. Se osallistuu myös pesän ja poikastensa vahtimiseen. Metsästäjä tappaa lisääntyvää kantaa jopa syyssoitimilta, ei niitä yksilöitä, jotka muutenkin kuolisivat. Untuvikot piipertävät emonsa perään alle päivän ikäisinä ja noukkivat perhostoukkia, pyrähtävät pakoon siiventyngillään jo reilun viikon ikäisinä, lapsennyrkin kokoisina palleroina. Miten käsittämätön määrä metsäkanoja olikaan sata vuotta sitten, kauppatilastoista ja pitäjälinnustoista päätellen arvatenkin ainakin kymmenkertaisesti nykyiseen verraten. Menneen maailman menestyjät Loputtoman ravinnon, sitkeän ruoansulatuksen, huipputuuhean höyhentakin ja lämpimän lumiluolan avulla metsäkana muuttaa männynneulaset ja oksanpätkät linnunlihaksi tehokkaammin kuin mikään muu siivekäs. Metson, teeren ja pyyn kanta romahti 70 prosentt ia. Lintujen linnun kadonnutta maailmaa. Metso ja metsä ovat sanoina samaa kantaa, balttilaista lainaa. Pääsyy metsäkanojen katoon on metsäkanametsien katoaminen. Lintuja on ammuttu sata vuotta aivan liikaa silkkana hupina. Kanalinnut kuolevat ensi sijassa munina ja poikasina, aikuisista vain pieni osa ennen kevättä. Kanalinnut katosivat, kun metsojen ikäpetäjiköt murskattiin mullokoiksi ja teerikoivikot läpitunkemattomiksi näreiköiksi, kun riekkorämeet viillettiin rääseiköiksi ja pyykorvet hyytäviksi harveikoiksi. Laveiden peltoja hakkuulakeuksien, kyläkenttien, taajamien ja valtateiden pirstomat ja piirittämät metsäjätöt eivät lintuja elätä. Ja tuota linnunlihaa on vieläkin enemmän kuin mitään muuta, Suomessa talvella noin 3500 tonnia metsoja sekä noin 3000 tonnia teeriä. Niiden on voimistuttava munintakuntoon, painaahan pesye lähes puolet linnun massasta. He ovat julkaisseet kirjan Metson suku (Docendo, 2015). Riekot katosivat Etelä-Suomesta 1900-luvun alkupuolella kokonaan, ja 1980-luvun jälkeen maan kokonaiskanta hupeni 70 prosentilla
Naaras munii 6–11 munaa ja vahtii untuvikkoja yksin. METSO Tetrao urogallus TUNTOMERKIT Koiras pääosin musta, 95-senttinen ja 4–5-kiloinen. TIESITKÖ. Piilotteleva, pyyn läsnäolon paljastaa usein ohut ja korkea vihellystrilli. Naaras vain kolmasosan kokoinen, kellanruskea, vatsan pohjaväri valkeahko, rinta kuviottoman punaruskea. 3. 2.. Naaras munii 6–10 munaa ja vahtii yksin untuvikkoja. Untuvikot syövät monenlaisia selkärangattomia. Koiraalla musta kurkku ja valkoiset ”viikset”. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Pesii metsäseuduilla Keski-Lappia myöten. Kooltaan puolet metsokukosta, paino korkeintaan 1,5 kiloa. Paino 270– 430 grammaa. Syö talvella männynneulasia, muulloin ruohojen ja varpujen versoja ja lehtiä, untuvikot selkärangattomia. PYY Tetrastes bonasia TUNTOMERKIT Vähän kesykyyhkyä isompi, pyöreähkö, harmaan-, punaruskean-, mustanja valkoisenkirjava. LISÄÄNTYMINEN Koiraat kokoontuvat vapun aikoihin metsän soidinareenalle, jolla naaraat käyvät parittelemassa. TIESITKÖ. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Pesii metsäja suoseuduilla koko maassa. Harvan kannan alueella koiraat soitimella yksin, ja saaristossa koiras ja naaras usein kahdestaan kaukana muista. ELINTAVAT, RAVINTO Parvissa talvella metsäaukioiden ja rantojen koivikoissa, muulloin yksin tai pikku ryhminä. Syynä aggressioon on ylivilkas testosteronin eritys. Ihmisenkin kimppuun soidinaikaan käyviä hulluja metsoja on ollut jo ennen kuin metsänhakkuut katkaisivat koiraiden kulkuväylät soitimille. Pesiviä naaraita 300 000–500 000. TEERI Tetrao tetrix TUNTOMERKIT Koiras musta, pyrstön alapuoli valkoinen. ELINTAVAT, RAVINTO Elää yksin ympäri vuoden ja liikkuu kävellen noin 50–100 hehtaarin elinpiirillä havumetsissä. Joskus se osallistuu untuvikkojen opastukseenkin. Pesiviä pareja 300 000–500 000. Naaras kellanruskea tummin poikkijuovin rintaa myöten. Syö talvella leppien ja koivujen urpuja, silmuja ja oksankärkiä, muulloin puiden ja ruohojen lehtiä, kukkia ja versoja, syksyllä marjoja. LISÄÄNTYMINEN Naaras munii 7–11 munaa ja koiras vahtii pesäpaikkaa petojen varalta. 1. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Elää yhtenäisillä metsäseuduilla koko Suomessa. Pesiviä naaraita 200 000–300 000. ELINTAVAT, RAVINTO Elää yksin tai pareina ympäri vuoden samalla 2–7 hehtaarin elinpiirillä. Syö talvella koivun urpuja, silmuja ja oksankärkiä, muulloin sarojen, tupasvillan, mustikan, juolukan ja puolukan versoja ja marjoja, untuvikot selkärangattomia. TIESITKÖ. 2. Koiras puolustaa reviiriä syksylläkin viheltelemällä ja tappelemalla tunkeilijoiden kanssa. 34 suomenluonto.fi M E T S Ä K A N A K O U L U 1. LISÄÄNTYMINEN Koiraat kokoontuvat keväällä avosuolle, metsäpellolle tai järvenjäälle soitimelle, jolla naaraat vierailevat paritellakseen
LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Pesii tunturikoivikoissa ja soilla Keskija Pohjois-Suomessa. Talvipukuisella koiraalla musta ohjas nokan ja silmän välissä. Naaras munii 5–10 munaa ja vahtii poikasiaan yleensä yksin koiraan poistuttua pesäpaikalta untuvikkojen kuoriuduttua. LISÄÄNTYMINEN Naaras munii 7–12 munaa. Pesiviä pareja 3 000–6 000. Paino 350–700 grammaa. LISÄÄNTYMINEN Koiraat hajaantuvat keväällä reviireilleen houkuttelemaan naaraita. Pesiviä pareja 40 000–80 000. TIESITKÖ. Talvella valkoinen, kesälläkin vatsa ja siivet, mutta yläpuoli ja rinnasta päähän ruskeanharmaa. Pedot ovat viime vuosina saalistaneet aiem paa suuremman osan riekoista, jotka lauhoina ja lyhyinä talvina erottuvat räikeästi lumetonta maata vasten. Syö varpujen versoja, kesällä myös ruohojen versoja ja lehtiä sekä marjoja, untuvikot hyönteisiä. Paino 470–770 grammaa. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Pesii tunturiylängöillä pohjoisimmassa Lapissa. 5.. KIIRUNA Lagopus muta TUNTOMERKIT Hieman riekkoa pienempi. Valkoinen talvipuku vaihtuu päivän pituuden eikä lumentulon mukaan. ELINTAVAT, RAVINTO Hiippailee tunturinhuipun kivikoissa ja paljakoilla yksin tai pikku ryhminä. RIEKKO Lagopus lagopus TUNTOMERKIT Teertä pienempi, talvella valkoinen, kesälläkin vatsa ja siivet, muutoin koiras punertavan-, naaras kellanruskea. Syö talvella tunturija vaivaiskoivun ja pajujen oksankärkiä ja silmuja, kesällä varpujen, ruohojen ja heinien versoja, marjoja ja siemeniä, untuvikot selkärangattomia. ELINTAVAT, RAVINTO Elää talven parvissa mutta keväällä parit hajaantuvat pesimään omille reviireilleen. 5. TIESITKÖ. suomenluonto.fi 35 M E T S Ä K A N A K O U L U 4. 4. Koiras osallistuu pesäpaikan ja untuvikkojen vahtimiseen. Kiiruna on piekanan (pohjoissaameksi biehkan, inarinsaameksi piehâin) ohella ainoa laji, jonka nimi tulee saamen kielestä (saamelaiskielissä kiärun). 3
Matkan tavoitteena ovat Pirkanmaan viimeiset tunnetut kolme raakkujokea eli Ruonanjoki, Pinsiön—Matalusjoki ja Turkimusoja. Matka on pitkä, joten aamun valjetessa on aikaa puhua enemmänkin jokihelmisimpukasta, jonka kohtalo kietoutuu oleellisesti Suomen virtavesien tilaan. Lähdimme etsijöiden matkaan.. 36 suomenluonto.fi B iologi Panu Oulasvirran kuljettama auto lähtee liikkeelle Pohjois-Helsingistä kohti Ylöjärveä ja samalla Kokemäenjoen latvoja. Jos purosta tai joesta löytyy elinvoimainen raakkukanta, siellä viihtyvät myös kymmenet tai sadat muut Suomen virtavesien alkuperäiset eliölajit. Raakkua kutsutaan virtavesien sateenvarjolajiksi. Aikoinaan meribiologiksi valmistuneesta Oulasvirrasta tuli Suomen tunnetuimpia raakkututkijoita, kun hän pääsi jopa legendaarisen maineen hankkineen Ilmari Valovirran assistentiksi. Raakut kun vaativat elääkseen puhtaita, hapekkaita, kivija sorapohjaisia, perkaamattomia ja rakentamattomia vesiä, joihin myös vaelluskalojen, lohien ja taimenien, pitäisi päästä nousemaan. Sen menestyminen omassa elinympäristössään kertoo paljon koko vesistön tilasta. Panu Oulasvirta on työskennellyt vuosikaudet perustamassaan Alleco Oy -nimisessä konsulttiyrityksessä. Oulasvirta laati konsulttina muutama vuoRaakkuja etsimässä TEKSTI ISMO TUORMAA KUVAT JUHA SYVÄRANTA JA ISMO TUORMAA 36 suomenluonto.fi Raakkujokia tutkitaan nyt eri puolilla Suomea
suomenluonto.fi 37 suomenluonto.fi 37 suomenluonto.fi 37 Tältä näytt ää hyvä raakkujoki Lapissa. Vesikiikarin varressa Panu Oulasvirta jonka kanssa jutussa käydään Pirkanmaalla. JU H A SY VÄ RA N TA. Vesikiikarin varressa jonka kanssa jutussa käydään Pirkanmaalla
Raakkututkijoilla on viranomaislupa selvittää, mistä jokihelmisimpukoita voi vielä löytyä. Metsänhakkuista, metsäteiltä ja muualta valuma-alueelta valuva hiekka muodostaa helposti raakkupurojen ja -jokien pohjaan kivikovan, hapettoman patjan. Lisäksi soiden ja metsämaiden ojitus miljoonien hehtaareiden alueella on pilannut paljon raakkuvirtoja. Lisääntyvää ja kaikki simpukan kehitysvaiheet sisältävää jokihelmisimpukkakantaa pidetään hyvän veden laadun ja terveen virtavesiekosysteemin huippuindikaattorina. Niinpä raakkuyksilöitä avattiin aikoinaan purojen ja jokien penkoille kymmeniä ja jopa satoja tuhansia vain muutamien helmien löytämiseksi. Suomi on tärkeä Suurin osa Euroopan jäljellä olevista jokihelmisimpukoista asuu Norjan, Ruotsin ja Suomen virtavesissä. Suomessa on ensin rakennettu vesivoimalaitoksille lähes kaikki lohi-, meritaimenja taimenjoet. Ruonanjen viimeiset raakut Saavumme päivän ensimmäiselle raakkujokikohteellemme, Ruonanjoelle. Nyt niitä on tiedossa noin 140, joista 90 prosenttia on Pohjois-Suomessa, ja vain 2% Pirkanmaalla. 38 suomenluonto.fi si sitten ympäristöministeriön asettamalle raakkutyöryhmälle taustaselvityksen, kun työryhmä valmisteli Suomen ensimmäisen raakun suojelustrategian ja toimenpideohjelman. ”Tuossa on yksi”, hän näyttää. Vaatimattoman näköinen, elinkierroltaan äärim”Tuossa on yksi”, Panu Oulasvirta näyttää Ruonanjokea tutkiessaan. Patja tappaa raakun toukkaja poikasvaiheet ja tekee kivikkoista ja hapellisista pohjista pitävien aikuisten raakkujen elämisen mahdottomaksi. Nopeat happamuuden vaihtelut sekä ravinneja kiintoaineryöpyt ovat raakuille myrkkyä, mutta eniten raakkuja lienee tappanut aivan tavallinen hiekka. Tierummut ovat vaelluskaloille pahoja esteitä. Tavallisen siviilin ei kannata kahlailla raakkupuroissa ja -joissa, sillä näin hän saattaisi vahingossa tappaa viimeisiä uhanalaisia raakkuja. KU VA T IS M O TU O RM AA. Nykyisin helmenkalastus on loppunut, sillä jokihelmisimpukka rauhoitettiin ensimmäisenä nilviäisenä Suomessa vuonna 1955, siis samana vuonna kuin saimaannorppa. Kahlaamme Panu Oulasvirran kanssa joella.. Suomen viimeiset raakkujoet löytyvät lähinnä Pohjois-Suomesta, mutta pieniä ja pitkälti sukupuuton partaalla olevia populaatioita löytyy vielä Etelä-Suomenkin entisiltä lohija taimenvirroilta. Raakut myös puhdistavat itse vesiä, sillä aikuinen raakku suodattaa vuorokaudessa jopa 50 litraa vettä ja puhdistaa sitä. Panu Oulasvirta sanoo, etteivät raakut yleisistä luuloista huolimatta välttämättä tarvitse kristallinkirkasta vettä elääkseen. Aiemmin tämä tapahtui tiedon puutteen takia. Kumpuilevassa maalaismaisemassa polveileva virta näyttää kauniilta, mutta samalla vaatimattomalta. Panu Oulasvirta tutustuu Pirkanmaahan pintaa syvemmältä. Noin joka tuhannennessa jokihelmisimpukassa kehittyy helmi, ja vielä huomattavasti harvempi niistä on ollut aikoinaan arvokas. Melko savisamea vesi kätkee joen pohjassa mahdollisesti lymyilevät raakut niin hyvin, että kaltaiseni raakkuamatööri ei niitä havaitse. Raakkujen kokonaismääräksi Suomessa arvioidaan runsaat kaksi miljoonaa. Jokihelmisimpukkajokien yli on ajettu etenkin maatalousja metsäkoneilla. Kaikki keskeiset tahot ovat hyväksyneet suunnitelman. Panu Oulasvirran mukaan suurin syy Suomen kehnompaan raakkutilanteeseen verrattuna etenkin Ruotsiin ja Norjaan lienee maankäytössä. ”Kun tähän lisätään jokien ja purojen lähes kaikkialle ulottunut perkaus tukkien uittoa tai maataloutta varten ja lähteiden hävitys, ollaan tässä tilanteessa.” Isoiksi kasvaneiden raakkujen määriä vähensi alkuaan jo kaikkialle ulottunut helmenkalastus. Suurin tuho syntyy valuma-alueelta tulevista päästöistä. Jos virrasta löytyy vain aikuisia raakkuja, vesistössä on jossain vaiheessa tapahtunut käänne huonompaan. Aikuiset simpukat ottavat hapen ja ravinnon suodattamalla suoraan vesivirrasta, ja siksi ne sietävät vaikeita ympäristöoloja huomattavasti paremmin kuin pohjaan syvemmälle niin sanottuun huokosveteen kaivautuneet, ja siellä elävät simpukan nuoruusvaiheet. Raakkuvirtoja on ollut satoja. Nykyisin toimijoilla pitäisi olla tiedossa raakkujen elinpaikat, joten ainakaan vahinkoon ei voi enää vedota
Raakkujen ulosteet puolestaan toimivat ravintona pohjaeläimille, jotka edelleen ovat kalojen ravintoa. Kun laskeudumme alas joelle, sen vieressä kulkevan sivutien väärään korkoon asetettu siltarumpu estää taimenten pääsyn ylävirtaan. Ja jos kuuluukin, niin onko sillä käytännössä paljoakaan painoarvoa päätettäessä valuma-alueen tai virtaveden maankäytöstä. Jos virtavesielämää halutaan takaisin Suomen puroihin ja jokiin, kaikki nämä rummut pitäisi asentaa uudelleen. pykälän erityistä suojelua vaativan lajin suojelurajauksella on Suomessa suojeltu yksi ainoa raakkupopulaatio, pirkanmaalainen Turkimus oja, joka on seuraava retkikohteemme. Sielläkin raakku elää vain pienellä jokipätkällä. Raakkuja kivipohjalla. Pieni raakku kertoo lisääntymisen sujuneen. Muutostöitä on kuitenkin toistaiseksi aloitettu perin harvalla paikkakunnalla. Vain koko joen kunnostus auttaa Suurin osa Suomen jäljellä olevista raakkukannoista on luokiteltu ”kuoleviksi” tai Turkimusoja on Suomen ainoa raakun takia varta vasten suojeltu virta. Kehnosti suunniteltu ja toteutettu siltarumpu ei ole Suomessa ainoa laatuaan, sillä vastaavia kalankulun täydellisiä esteitä on Suomen noin 90 000 siltarummusta peräti kolmannes eli noin 30 000 kappaletta. Luonnonsuojelulain 47. Raakkujen elämä on tässä erityissuojellun joen osassa mahdotonta. Samalla se patoaa tien toiselle puolelle kuolevia puita täynnä olevan seisovan altaan. Näille alueille sijoittuu yhteensä 36 raakkujokea, siis vain pieni osa tunnetuista jokihelmisimpukkavirroista. ”Liittymän uusimista suunnitelleet konsultit vakuuttivat, ettei töistä aiheudu Turkimusojalle mitään haittaa. Raakkuja kätkevä joen tai paremminkin puron polveileva pätkä löytyy kauniin kuusikon ympäröimänä. Näilläkään alueille tehtäviin toimiin, esimerkiksi metsänhakkuisiin, ojituksiin, asutuksen sijoittumiseen tai maataloustoimiin ei sovelleta Natura-arviointia, vaikka maankäytöllä on selkeä vaikutus raakkuvesistöjen tilaan. Tierumpujen katkomia virtoja Kiertelemme Oulasvirran kanssa Ruonanjoen vesistöä ja ihmettelemme, miten pieni osa Suomen jäljellä olevista vähäisistäkään raakkupopulaatioista kuuluu minkään suojeluohjelman piiriin. suomenluonto.fi 39 mäisen monimutkainen ja salaperäinen nilviäinen on siis ilmainen vedenpuhdistuslaitos. Kuitenkin jo ensimmäisenä päivänä jokeen valui työmaalta reilusti kiintoaineita, jotka pilasivat joen veden laatua”, Panu Oulasvirta kertoo. Simpukat elävät suodatt amalla veden antimia. Katsomme vielä suoraan Turkimusojaan vedettyjä peltojen kuivatusojia ja virran yläjuoksulla olevaa järven säätelypatoa, joka on sekin selvä kalankuluneste. suomenluonto.fi 39 JU H A SY VÄ RA N TA JU H A SY VÄ RA N TA. Iijoen vesistössä korjaavista töistä on kuitenkin saatu jo hyviä kokemuksia. Suomen Natura-alueista 19 tapauksessa suojeluperusteeksi on merkitty jokihelmisimpukka. Ylitämme Turimusojaa tutkiessamme Vaasantien uusitun liittymän, jonka rakentaminen ei sekään mennyt täysin onnistuneesti
Kannettu vesi kun ei kaivossa yleensä pysy, vaikka raakkujen laitosviljelyssä onkin saavutettu merkittäviä tuloksia. Poikasia on palautettu tyhjentyneisiin tai lähellä kuolemaa oleviin raakkuvesiin. Euroopan unioni on rahoittanut ja rahoittamassa useita raakkuvesien tilaa parantavia hankkeita. Oulasvirta sanoo miettineensä, pitäisikö joidenkin toivottomalta tuntuvien raakkuvesien osalta heittää jo kirves kaivoon ja keskittyä vain elpymismahdollisuuksia omaavien virtavesien ennallistamiseen ja niissä elävien raakkujen pelastamiseen. Kuusivuotisen hankkeen keskeisenä tavoitteena on saada raakkujen lisääntyminen käyntiin kohteena olevissa ja kunnostettavissa virroissa. Kotimatkalla puhumme raakkujen ja toisen suojellun simpukkalajin, vuollejokisimpukan korvaushinnoista ja ennakkotapauksista. He ovat elämänsä aikana käyneet sukeltelemassa toiveikkaasti noin 500:ssa suomalaisessa virtavedessä. Kaikkiaan hankkeessa kunnostetaan 85 kilometriä raakkuvirtoja noin 70 joella kolmessa kohdemaassa yhteensä. Molemmat ovat saaneet virtavesi-innostuksensa Iijoella. Viime vuosina hieman valoa on alkanut kuitenkin tunkeutua raakkuvirtojen kuohuihin. Hankkeeseen liittyy myös raakkujen laitoskasvatusta osana luonnonkierron luomista. Pirkko-Liisa Luhta tutkii lupaavaa paikkaa, mutt a raakkuja ei löydyIS M O TU O RM AA. Hanketta vetää Jyväskylän yliopisto, mutta käytännön töissä suurin toimija on Metsähallitus. Kaksikko on myös pariskunta. Raakkukantojen laitosviljelyä voi verrata saimaanlohen epätoivoisiin pelastusyrityksiin, kun viimeisten lohien mätiä ja maitia yritetään vuosittain kerätä talteen vesivoimalaitosten, laittoman kalastuksen ja luontaisten kutupaikkojen puutteen noidankehässä. Siellä huomattiin, ettei pelkkä poikasvaiheiden kasvattaminen laitoksissa riitä, vaan raakuille on palautettava niiden luonnollinen elinkierto ja -ympäristö virtavesiluontoa ennallistamalla. Löytyisikö sieltä vielä tuntemattomia virtoja, joissa myyttiset jokihelmisimpukat yhä möyrivät. Saksalainen Lutter-joki on esimerkki onnistuneesta jokihelmisimpukan elinkierron palauttamisesta. Viimeisiä raakkuja on eräistä vesistöistä siirretty turvaan Konneveden tutkimusaseman altaisiin. 40 suomenluonto.fi ”ei-elinvoimaisiksi”, tai korkeintaan ”osin elinvoimaisiksi”. Kaikkien ällistykseksi paikallisen Ely-keskuksen vaatimus jäi vain muutamaan kymmeneentuhanteen euroon, joka oli tehtaiden venäläiselle omistajalle lähinnä taskurahaa. Samalla tavoitellaan raakkujen palauttamiseen ja suojeluun liittyvän tiedon, menetelmien ja tietoisuuden lisäämistä. Alleco Oy teki jokin vuosi sitten Kokemäenjoella selvityksen, jonka mukaan Norilsk Nickelin Harjavallan tehtaiden jätevesipäästö tappoi jopa yli miljoona vuollejokisimpukkaa, yli miljoona pikkujärvija soukkojokisimpukkaa sekä lähes 300 000 sysijokisimpukkaa. Pirkko-Liisa Luhta ja Eero Moilanen nauravat, että pienessä Suomessa ”raakkufanaatikot” löytävät toisensa helposti. He tietävät, miten vaikeaa raakkuja on enää löytää. Norilsk Nickel valitti tästäkin, ja voitti jutun, sillä oikeus katsoi, ”ettei päästö ollut tahallinen”. Koska pelkästään jo uhanalaisen vuollejokisimpukan virallinen yksilöhinta on 50 euroa, olisi päästöstä voinut määrätä tehtaalle yli 50 miljoonan euron korvaussumman. Siellä niitä yritetään pitää hengissä, ruokkia, saada lisääntymään. Näissä raakkuvesissä ei siis juurikaan synny uusia raakkuja, puhumattakaan siitä, että ne kasvaisivat häiriöittä aikuisiksi. Tämä edellyttää kuitenkin, että näiden virtavesien olosuhteet saadaan edes jotenkin raakuille kelvollisiksi. Varsinainen jättipotti Suomeen tuli syksyllä 2021, kun Suomen, Ruotsin ja Viron yhteinen 16 miljoonan euron, Life Revives-hanke sai rahoituksen. Itärajan raakkujoilla Kostea ja kylmä aamu valkenee itäisessä Suomessa, Metsähallituksen tutkijoiden, Pirkko-Liisa Luhdan ja Eero Moilasen auto suuntaa kohti itärajan maisemia. Eero oli kahdeksanvuotias, Raakkuja on jopa siirretty viljelyyn, ja poikasia palautettu jokiin
Raakun elinkierrossa koiras hedelmöitt ää naaraan, ja naaras pölläytt ää toukat taimenen tai lohen kuljetett aviksi. Sieltä ne viimein nousevat vajaan sentin mitt aisina esille ja jatkavat kasvuaan. Virrassa pieni osa glokidioista ajautuu sopivan isäntäkalan kiduksille, missä ne kehitt yvät pieniksi simpukan aluiksi. Kesällä 2021 he tosin jo ehtivät koluta Suomen tunnettuja ja mahdollisia raakkuvirtoja paljon laajemmallakin alueella, etenkin Itäja Pohjois-Suomessa. kun hän löysi kaverinsa kanssa Tauno Suutarin vanhan raakunpyyntiveneen, jonka pohjassa oli vesikiikari. Toukka pudott autuu pohjaan, ja simpukka kasvaa jopa 200 vuott a. SE PP O LE IN O N EN JU H A SY VÄ RA N TA IS M O TU O RM AA. ”Emme löytäneet yhtään raakkua koko kesänä, mutta etsiminen oli jännittävää, ja se jäi mieleen. Pohjoisten jokien parhailla paikoilla raakkuja on yhä paljon. Lieksalainen joki on muokatt u puiden uitt oa varten ränniksi. Seuraavana kesänä pienet simpukanalut irrott autuvat kaloista, vajoavat joen pohjaan ja kaivautuvat siellä soraikkoon jopa kymmenien sentt ien syvyyteen ja viett ävät siellä arviolta 5 —7 ensimmäistä elinvuott aan. Ensimmäinen raakku tuli muualla vastaan paljon myöhemmin.” Tällä kertaa kaksikon tutkimusretki suuntautuu itärajalla sijaitsevan Lieksan virtavesiin. suomenluonto.fi 41 Nuori lohikala on raakun kulkuväline Kun koirassimpukat vapautt avat siitt iönsä veteen, ne hedelmöitt yvät naarassimpukoiden kiduslehtien välissä: Siellä hedelmöitt yneet munasolut kehitt yvät glokidiotoukiksi, jotka naarassimpukka vapautt aa veteen
Pohjoisesta Luhta ja Moilanen ovat sen sijaan löytäneet noin 15 uutta raakkupopulaatiota. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.?. Tällaisia ovat etenkin jokihelmisimpukoihin tai niiden pyyntiin viittaavat paikannimet, suulliset vinkit ja kirjalliset perinnetiedot tai kertomukset. Saavumme toiveikkaina ensimmäiselle mahdolliselle lieksalaiselle raakkujoelle noin tunnin ajomatkan jälkeen. He soittavat saman tien Pohjois-Karjalan ELY-keskukseen ja kertovat havainnoistaan. Tämä tarkoittaa myös ”Kun kävelee uudelle raakkuvirralle, se tuntuu kuohkealta.” Sopivien jokien luo pääsee usein vain maita myöten rämpimällä. Tutkijat katsovat kartalta lupaavia virtavesikohteita, mutta työssä täytyy käyttää hyväksi myös muita vihjeitä. Kaksikko hämmästelee jokien kunnostamisen puutetta, sillä esimerkiksi Iijoella on meneillään jo kolmas kunnostuskierros. Edes uiton jälkiä ei ole korjattu, vaikka uittosäännön kumoamisesta täytyy olla kulunut jo kymmeniä vuosia. IS M O TU O RM AA Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Neljän maan, Suomen, Venäjän, Norjan ja Ruotsin yhteisessä ja EU:n rahoittamassa SALMUS-hankkeessa tutkittiin raakkujen elinoloihin ja palauttamiseen liittyviä tekijöitä Fennoskandian alueella. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan! Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Sama toistuu päivän aikana yhä uudestaan. Moilasen ja Luhdan toiveet romahtavat saman tien, sillä joki virtaa eteenpäin ojitusvesien mustaamana ja humuspitoisena. Raakkuvirran tuntee raikkaudestaan Luhdan ja Moilasen mukaan Suomen virtavesien pelastamiseksi tarvitaan nyt ”iso vallankumous”, joka sisältää myös lakimuutoksia ja paljon toimia. 42 suomenluonto.fi Uusien raakkujokien etsiminen Suomen kymmenien tuhansien virtojen joukosta on aikamoista salapoliisityötä. Tutkimuspäivä ja seuraavatkin tuottavat Pohjois-Karjalassa täydellisen vesiperän. Päiviin liittyy paljon ajokilometrejä, sukelluksia mustissa virroissa ja pitkiä kävelytaipaleita lähes täysissä sukellusvarusteissa läpi metsien, soiden ja rantakivikoiden. ”Isoihin jokiin on saatava voimalaitosten ohitusuomat, pienempiä patoja on purettava, ja latvavedet ja virtojen valuma-alueet on saatava kuntoon
”Kun muistaa, että raakku tulee sukukypsäksi vasta 10—20 -vuotiaana, on niiden suojelu kestävyyslaji ja kestää paljon pidempään kuin tämä EU-projekti. Puhumassa on Niinistön lisäksi laaja kattaus asiantuntijavieraita. TAPAAMISKERTA 25.10. Kerrottiin, että hän osti helmen hinnalla kokonaisen talon. Noin 500 raakkuvirralla käyneeltä Pirkko-Liisa Luhdalta on pakko kysyä, millainen on raakun taivas. ”Iijoen vesistössä on paljon sivujokia ja niihin laskevia, jostain syystä säästyneitä puroja syrjäisillä paikoilla. Uittoperkauksista suuri osa tehtiin aikoinaan lupaehdot roimasti ylittäen. Iijoen vesistöalueelta on aikoinaan löydetty Suomen suurin raakkuhelmi, Konrad Hollon poimittua 1900-luvun alkupuolella Korvuanjoesta erään simpukan. Suuri työ on ollut kunnostaa virtoja uittoperkausten jäljiltä, josta kaksikolla on Iijoelta myös vankka kokemus. Tällaisessa paikassa metsät ovat yleensä koskemattomia ja suot ojittamattomia ja virran latvoilta löytyy valumia tasaava lampia, etteivät virrat pääse kuivumaan.” ”Raakku on viisas eläin, joka vaatii hapekasta pohjaa, jopa puolen metrin syvyyteen asti ja paljon pieniä taimenia tai lohenpoikasia.” Suomen vanhimmat raakut ovat yli 208ja 215 -vuotiaita. Latvapurojen taimenta väli-isäntänään käyttävät [raakku]kannat ovat voineet joskus säästyä, kun merilohen ja -taimenen varassa olevien kantojen lisääntyminen on loppunut voimalaitosten rakentamisen myötä”. ”Ei siis riitä, että virrassa on vanhoja poikia viiksekkäitä, vaan jokaista kehitysvaihetta täytyy olla runsaasti”. Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joilla pyritään turvaamaan luontoa ja sen monimuotoisuutta. Toisella kurssikerralla pohditaan myös, miten Suomen tulisi toimia Euroopan unionin tasolla, jotta Euroopan yhteiset toimet riittävät luontokadon pysäyttämiseksi. ”Kun kävelee uudelle raakkuvirralle, se tuntuu ilmavalta ja kuohkealta, sillä pohja ikään kuin hengittää. TAPAAMISKERTA 7.11. 2. Iijoen rakentamisesta voimayhtiölle määrätty vanhojen kalanistutusvelvoitteiden muu toshakemus on parhaillaan ensimmäisessä oikeusasteessa, ja PVO -Vesivoima Oy:lle haetaan velvoitteita rakentaa toimivat reitit vaelluskaloille yläja alavirtaan. 1. suomenluonto.fi 43 muutoksia nykyisiin metsätalouskäytäntöihin”, Pirkko-Liisa Luhta sanoo. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: opintokeskusvisio.fi/tapahtuma/niinisto Kurssi on maksuton ja kaikille avoin, tervetuloa mukaan!. Suunta on käännettävä, mutta miten. Luonnon monimuotoisuus on romahtaa ihmisten toiminnan johdosta kiihtyvää tahtia kaikkialla maailmassa. ”Kun Iijoella oli lupa 15 000 kuution perkauksiin, siellä perattiin lopulta yli miljoona kuutiota. Minkälaisia askelmerkkejä olisi hyvä asettaa seuraavalle hallituskaudelle. Onneksi vanhimmat raakut voivat elää sukukypsyytensä koko ajan säilyttäen jopa yli 200-vuotiaiksi.” Vanhimmat Suomen vesistä löydetyt raakut ovat olleet 208ja 215-vuotiaita. Luvat siis ylitettiin noin 99-prosenttisesti.” Nyt Iijoki on turvassa vesivoimaloiden jatko rakentamiselta koskiensuojelulailla. KLO 17–20 VERKOSSA: EU:n ja Suomen rooli kansainvälisessä biodiversiteettipolitiikassa ja Montrealin luontokokous (COP15) (englanniksi) Ensimmäisellä tapaamiskerralla perehdytään siihen, mitä luonnon monimuotoisuuden suojelun saralla tapahtuu kansainvälisesti ja mikä on EU:n ja Suomen rooli osana kansainvälistä yhteistyötä luonnon suojelemiseksi. Keskeisin näistä sopimuksista on YK:n biodiversiteettisopimus, jonka tavoitteita EU on mukana neuvottelemassa joulukuussa 2022 Montrealin luontokokouksessa. Miten luontokato pysäytetään Suomessa ja maailmassa. Pirkko-Liisa Luhta korostaa, miten haavoittuva ja hidas on raakun elinkierto. KLO 17–20 HELSINGISSÄ (etäosallistuminen mahdollista): Luonnonsuojelun tila Suomessa ja Euroopassa Mikä on luonnonsuojelun tila Suomessa ja mitä politiikassa on saatu aikaan luontokadon ehkäisemiseksi. Europarlamentaarikko Ville Niinistö ja Opintokeskus Visio järjestävät yhteisen kurssin, jossa perehdytään luonnon monimuotoisuuden suojeluun Suomessa, Euroopassa ja kansainvälisesti. Verrattuna 1980-luvun näkymiin Iijoen vesistön tulevaisuus on siis monin verroin valoisampi
Varpukasvien ja sammalen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa, joten Vaahtera pyysi Lohjan kaupungilta lupaa hakea kasvit Nälköönsuolta. ”Silloin oli tosi lämmin kevät ja piti kytätä, että milkasvi Kasvien tuntomerkkejä opetellessa piirroskuvat ovat oiva apu. oiva apu. ”Minua ovat aina kiehtoneet kasviot ja niiden kuvitukset. Muistan lapsena retkillä selanneeni ahkerasti saaristoluonnosta kertovaa Veneilijän luonto-opasta (Kirjayhtymä 1991), johon kuvat on piirtänyt Tuula Selin.” Vaahteran kasvipiirroksia on julkaistu Luonnonvarakeskuksen julkaisussa, mutta motivaatiota olisi tehdä kuvituksia enemmänkin. Vaikka kasvio ei sadalla esittelemällään lajilla pärjää tuoreemmille kasvioppaille, se voittaa ne kaikki tunnelmallaan. Samanlainen ensikosketus kasvioihin oli Eeva Vaahteralla. Etäkoulutus kesti kolme vuotta. Mallikasvi suolta Kasvitieteellisessä kuvituksessa malli haetaan elävästä kasvista. Liki 70-vuotiasta kirjaa pitää lehteillä varovasti jo senkin takia, että sivujen välissä on kasviretkiltäni poimittuja prässäytyneitä kasveja, muun muassa aitohiirenvirna. 44 suomenluonto.fi K irjaston poistohyllystä löytynyt, Eino Kärjen suomeksi toimittama Värikuvakasvio (Wsoy) vuodelta 1953 on rakas aarteeni. Vaahtera työskentelee Luonnonvarakeskuksessa yliaktuaarina metsätilastojen parissa, mutta hän on opiskellut kasvitieteellistä kuvitusta Edinburghin kasvitieteellisen puutarhan kurssilla Skotlannissa. Sellainen löytyi Lohjalta. Ennen tätä edessä oli kuitenkin monta työvaihetta. Ne syntyvät monien työvaiheiden kautta. Valinta oli Vaahteralle helppo. Niinpä Vaahteran piti löytää sopiva suo, josta saisi kerättyä kasvit. ”Suokasvit ovat hienoja ja mahtavia! Oli selvää, että valitsen lajit niiden joukosta.” Niinpä suokukka, suopursu, kurjenjalka, riippasara ja rusorahkasammal komeilevat hänen lopputyössään. Ne syntyvät monien työvaiheiden kautta. Maalaus kuin Eeva Vaahtera on piirtänyt luonnokset ruusunmarjasta (oik.) ja lett olierosammalesta (alh.). TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVITUS EEVA VAAHTERA. oiva apu. Ne syntyvät monien työvaiheiden kautta. ”Halusin kehittää taitojani ammattimaiselle tasolle ja siksi hakeuduin opiskelemaan alaa.” Kurssin lopputyönä piti piirtää viisi kasvilajia. Tässä alkujaan ruotsiksi nimellä Floran i färg ilmestyneessä kirjassa on saksalaisen Edgar Hahnewaldin upeat piirroskuvat
Katso lisää Eeva Vaahteran kasvimaalauksia: suomenluonto.fi DIGITILAAJILLE. suomenluonto.fi 45 suomenluonto.fi 45 Suopursua maalatessaan Eeva Vaahtera halkaisi kukan ja siemenkodan. Lehti on esitetty yläja alapuolelta
Vaahteran ehdoton suosikkikasvio on Bo Mossbergin ja Lennart Stenbergin Suuri Pohjolan Kasvio (Tammi 2005), joka siis sekin on alkujaan ruotsalainen. ”Luonnosvaiheessa käytän apuvälineinä harppia ja viivoitinta, jotta kasvin mittasuhteet pysyvät oikeina. Kirjasta on ilmestynyt myös käte”Harpilla mittaan kasvin osat, kuten lehdet, kukat ja terälehdet.” Maalaukseen riippasarasta Eeva Vaahtera sekoitt i ensin oikeat sävyt (ylh.), sitt en hän teki luonnokset (vas.). Jos maalaan tunnistuskuvaa kasvista, on hyvä olla yhteydessä myös kasvitieteilijään, jotta valmiiseen kuvaan tulee kaikki tarpeellinen.” Lopullinen kasvitieteellinen maalaus syntyy puhtaanvalkoiselle, sileäpintaiselle, kuumaprässätylle 300-grammaiselle paksulle akvarellipaperille. Nyt apuna ovat tietenkin myös kamera ja valokuvat, joista kasveja voi tarkastella vielä niiden lakastuttuakin. Harpilla mittaan kasvin osat, kuten lehdet, kukat ja terälehdet. Ajoitus on tosi tärkeää, että saa kerättyä kasvin juuri oikeaan aikaan. Tässä sarjassa kuvituksena ovat ruotsalaisen Johan Wilhelm Palmstruchin alunperin Svensk Botanik -kirjaan tekemät piirrokset. Lisäksi minulla on käytössä suurennuslasi sekä veitsi, jos esimerkiksi kukka pitää halkaista.” Seuraavana vuorossa on muistiinpanojen teko tarvittavista väreistä. Maalaamiseen käytän eniten ohuita, koon 1 ja siveltimiä.” Työ on aikaavievää ja yhteen maalaukseen uppoaa kymmeniä työtunteja. Monelle piirroskasvioita tutkineille lienee tuttu myös alkujaan vuonna 1957 julkaistu Otavan värikasvio, josta on ilmestynyt uusin laitos vuonna 2021. 46 suomenluonto.fi 46 suomenluonto.fi loin esimerkiksi suopursu oikein kukkii. Sommitt elun jälkeen työ on valmis (oik.). Siitä ilmestyi uudistettu 3-osainen laitos vuonna 2007 nimellä Elias Lönnrotin Flora Fennica (Amanita). ”Se kestää vettä ja useaa värikerrosta kupruilematta. Piirrokset ovat alkuperäisiä, Björn Ursingin ja Björn Gidstamin tekemiä, sillä kasvio on alunperin ruotsalainen. Suomennos on Seppo Vuokon ja Henry Väreen käsialaa. Nekin pitää tehdä kasvinäytteen ollessa vielä tuore ja värit tallella. Ja tietenkin se, että kasvinäytteenä on tyypillinen lajinsa edustaja, jossa tuntomerkit ovat selvästi esillä”, Vaahtera kertoo. Tuoretta kasvinäytettä tarkastellaan monesta kulmasta, tehdään lyijykynäluonnoksia ja pohditaan, missä asennossa kasvin tuntomerkit näkyvät parhaiten. 46 suomenluonto.fi. Vanhojen kasvioiden taikaa Ensimmäinen suomenkielinen kasvio Flora Fennica näki päivänvalon vuonna 1860. Kasvia asetellessa on otettava huomioon myös kasvin luontainen kasvutapa. ”Kasvin luonnoksista tehdään sommitelma lopullista työtä varten. Akvarellivärejä saa sekoitella ja kirjoittaa väriyhdistelmistä muistiinpanoja joskus hyvän tovin ennen kuin paperille päätyy juuri oikea vihreän, ruskean, punaisen tai keltaisen sävy
Jos jotain, Vaahtera on oppinut kasvipiirrosten parissa kärsivällisyyttä ja huomiokykyä. ”Se kasvi oli minusta yksi räjähtänyt sotku.” Silloin hän otti kasvitieteellisen kuvituksen kurssin ohjaajaan yhteyttä ja sanoi, että tästä ei tule mitään. ”Kun alkaa piirtää tai maalata kasvia, niistä jokainen on omalla tavallaan haastava. Katso päivän hinta verkkokaupasta shop.messukeskus.com. ”Piirrokset tehnyt Bo Mossberg on vähäeleisellä maalaamisella saanut kasvin olemuksen hyvin esiin. Kyllä tämä vielä sammaleksi tästä muuttuu!” Ja muuttuihan se. Esimerkiksi väri tai tekstuuri voikin olla hankalaa toisintaa maalaukseen.” Vaahterakin meinasi menettää hermonsa piirtäessään rusorahkasammalta. Piirroksista näkee kolmiulotteisesti, miten lehden pitäisi olla. Jos esimerkiksi jonkin kasvin lehti on aaltoileva tai ryppyinen, siihen on saatu varjot vaivattoman näköisesti. Ohjaaja lohdutti, että rusorahkasammal olisi hänellekin haasteellinen piirrettävä, mutta lisäsi myös tärkeät sanat: Riittää, kun teet parhaasi. AVOINNA: to–la klo 10–20, su klo 10–18. vä Maastokasvio (2007), jonka on suomentanut Seppo Vuokko. ”Sen jälkeen vain piirsin ja piirsin ja uskoin omaan visiooni. Liput nyt myös tapahtuma-aikaan edullisemmin verkkokaupasta. ”Ja sitä, miten näkee värejä.” Avaan taas oman Värikuvakasvioni ja jään pitkäksi toviksi ihailemaan kirjan runsaita piirroksia. suomenluonto.fi 47 Tammenlehdissä haastavinta on lehtisuonien maalaaminen. SAMALLA LIPULLA: Viini & Ruoka -messut (K18) HELSINGIN KIRJAMESSUT 27.–30.10. Kunnioitettavaa on myös se valtava työmäärä, jonka Mossberg on tehnyt kuvittaessaan yli 3000 lajia esittelevän kasvion.” Vaahteran mukaan helppoa piirrettävää ei kasvimaailmasta löydykään. HELSINGINKIRJAMESSUT.FI | #KIRJAMESSUT Markus Varesvuo D O C EN D O Tea Karvinen Mikko Virta Heli Laaksonen Anni Kytömäki O TA VA M A RI E SO O SA A R /G U M M ER U S LI IS A VA LO N EN /G U M M ER U S TE A K A RV IN EN /D O C EN D O. Kirjan alkulause osuu ja uppoaa: Toivottavasti sen kauniiden kasvikuvien katseleminen on omiaan lisäämään yleisön mielenkiintoa kasvimaailmaan ja herättämään halua kotiseudun kasvien tuntemiseen. OSTA LIPUT ENNAKKOON! Kun ostat liput ennakkoon verkkokaupasta, saat ne edullisemmin. Kolmas maalausversio päätyi lopputyöhön
10 % alueista tulee suojella tiukasti.. 48 suomenluonto.fi L U O N T O K AT O 48 suomenluonto.fi L U O N T O K AT O 48 suomenluonto.fi 30 % kaikista EU:n maaja merialueista tulee suojella
Sitoumusten valmistelua sähköistävät myös ensi kevään eduskuntavaalit. Työ liittyy EU:n komission pari vuotta sitten laatimaan biodiversiteettistrategiaan. ES A ER VA ST I. Sen tavoitteena on pysäyttää luontokato ja samalla pehmentää globaalien kriisien, kuten ilmaston kuumenemisen ja pandemioiden vaikutuksia sekä parantaa ruokaturvaa. suomenluonto.fi 49 S uomi laatii parhaillaan sitoumuksia EU:lle siitä, miten luontokato aiotaan maassamme pysäyttää. suomenluonto.fi 49 suomenluonto.fi 49 Suomi on soinen maa, ja meillä onkin erityisvastuu soiden suojelussa. Työhön kohdistuu suuria odotuksia, sillä tavoitteetkin ovat suuret. Ovatko toimet riittäviä. Sitoumusten laatimisella alkaa olla jo kiire, sillä aikaa on enää pari kuukautta. Nyt Suomi ja muut jäsenmaat valmistelevat sitoumuksia eli tekoja, joiden avulla luontokato pysäytetään 2030 mennessä. Ympäristöneuvos Mikko Kuusinen ympäristöministeriöstä on mukana sitoumuksia Suuret sitoumukset TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT ESA ERVASTI JA JYRKI NORMAJA Suomi valmistelee EU:n biodiversiteettistrategiaan liittyviä toimia, joilla maamme sitoutuu pysäyttämään luontokadon
Kuusinen ei kuitenkaan usko, että kaikki tällaiset uudet suojelualueet löytyvät loppuvuoden aikana. Sellaisiksi voisivat myös sopia julkisen suunnittelun ja luonnonvarasuunnittelun kohteet, joilla voisi yhdistää esimerkiksi metsätaloutta, virkistystä ja porotaloutta. 50 suomenluonto.fi L U O N T O K AT O valmistelevassa työryhmässä. Suojellusta alasta 2/3 voi sisältää ihmistoimintaa, mutta aluetta tulee hoitaa niin, että pitkällä tähtäimellä luonnon monimuotoisuus lisääntyy. Näihin alueisiin tulee sisältyä kaikki EU:n alueella jäljellä olevat ikija aarniometsät. Pohjoisten havumetsien suojelussa Suomella on erityisvastuu yhdessä Ruotsin, Viron ja Latvian kanssa, sillä niitä ei muissa jäsenmaissa esiinny. Mikko Kuusisen mukaan tällaisia löyhästi suojelluiksi luokiteltavia alueita on Suomessa nyt 16–17 prosenttia. Aarniometsillä tarkoitetaan metsiä, joissa elää ikimetsien lajeja ja jotka rakenteeltaan vastaavat niitä. Viime vuonna työn alla olivat Etelä-Suomen metsät, tänä vuonna kartoittajat ovat inventoineet Lapin metsiä. Kolmannes maista ja meristä suojellaan Strategia linjaa yksiselitteisesti, että kolmannes EU:n maaja merialueista on suojeltava oikeudellisella päätöksellä. Hän sanoo että se, millaiset sitoumukset Suomi lopulta tekee, on vahvasti poliittinen päätös, ja että jokainen hallitus tekee omat linjauksensa. Niitä olisivat esimerkiksi nykyiset luonnonsuojelualueet. Ensiksi, lakisääteisten suojelualueiden alan tulisi kattaa 30 prosenttia maaja merialueista, ja näiden alueiden tulisi olla yhteydessä toisiinsa ekologisten käytävien avulla. Oleellista uusien suojelualueiden valinnassa on se, että sieltä jo löytyy luontoarvoja, esimerkiksi harvinaisia eliöyhteisöjä tai uhanalaisia lajeja. Toiseksi, kymmenen prosenttia maaja merialueista tulisi suojella tiukasti. Tuleeko EU:n biodiversiteettistrategia paikkaamaan puutteita eteläisen Suomen suojelussa. ”Koska olemme tekemässä EU-tason sitoumuksia, niin tavoite on, että nuo vaaditut 30 ja kymmenen prosenttia toteutuvat EU-tasolla.” Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Paloma Hannonen sanoo, että suojelualueiden maakunnallinen kattavuus on tärkeä tavoite luontokadon pysäyttämiseksi. Siihen, millaisin kriteerein aarniometsä tunnistetaan, odotetaan tarkempaa ohjeistusta EU:lta lokakuun aikana. EU:n biodiversiteettistrategian 10 prosentin suojelutavoitteen toteuttaminen metsissä tarkoittaisi Luontopaneelin tekemän arvion mukaan vanhojen metsien lisäsuojelua 811 000 hehtaarilla ja muiden metsien suojelua 647 000 hehtaarilla. Mikä ihmeen luontotyyppi. Luontotyyppejä on Suomessa yli 400, ja niiden avulla on tarkoitus turvata luonnon monimuotoisuutt a.. Kuusisen mukaan strategia kuitenkin korostaa suomalaisen luonnon erityispiirteitä, kuten pohjoisia havumetsiä ja soita. Näissä kartoituksissa suojelunarvoisia metsiä on löytynyt yhteensä noin 50 000 hehtaaria, vain puolet odotetusta määrästä. Ikimetsillä tarkoitetaan täysin koskemattomia luonnontilaisia metsiä, joita tosin ei juuri enää ole jäljellä suojelualueiden ulkopuolella. Suomessa metsien suojelua olisi nopeinta lisätä valtion omistamissa vanhoissa metsissä. Strategian mukaan kaikki EU:n viimeiset ikija aarniometsät tulisi suojella. Niissä voi kuitenkin olla vanhoja jälkiä metsähakkuista. Kolme päätavoitetta EU:n biodiversiteettistrategiaan kuuluu kolme päätavoitetta sekä viisitoista yksityiskohtaisempaa tavoitetta. Näillä löyhemmin suojelluilla alueilla tulisi myös vaalia esimerkiksi ekosysteemipalveluja sekä kulttuurisia, henkisiä ja sosioekonomisia arvoja. Suojelu on painottunut voimakkaasti Pohjois-Suomeen. Tulevista suojelualueista kolmanneksen tulee sisältää tiukasti suojellut kohteet, eli tähän luokkaan kuuluisi kymmenen prosenttia kaikista maaja merialueista. Suomen Luonto selvitti miten sitoumuksien valmistelu Suomessa etenee. Luonnonmetsätyöryhmä on kartoittanut valtion metsiä Koneen säätiön rahoituksella. Ja kolmanneksi, olemassa olevia suojelualueita tulisi hoitaa ja ennallistaa, jotta niiden luontoarvot paranevat entisestään. ”Se ei varsinaisesti ole tämän työn tavoite”, Mikko Kuusinen sanoo. Ennallistaminen koskee erityisesti niitä EU:n luontoja lintudirektiiviin kuuluvia lajeja ja luontotyyppejä, joiden tilaa on arvioitu voitavan parantaa 2030 mennessä. ”Teimme keväällä muiden luontojärjestöjen kanssa hallitukselle aloitteen näissä kartoituksissa löytyneiden vanhojen metsien välittömästä hakkuukiellosta”, Paloma Hannonen Luonnonsuojeluliitosta kertoo. Lisäksi se olisi kustannustehokasta, sillä esimerkiksi yksityisiä metsiä ostetaan Metso-ohjelman kautta suojeluun löyhemmin kriteerein, kuin millä valtio suojelee omia metsiään. Suojelualueita on Suomessa nykyisin 14 prosenttia, mutta ne ovat jakautuneet maassamme epätasaisesti. Luontotyypit ovat alueita, joilla on tyypilliset ympäristöolot sekä näihin oloihin sopeutuneet lajit, kuten kasvit, sienet ja eläimet. ”Asia vaatii uudenlaista ajattelua siitä, että minkälaisia uusia suojelualueita voisi olla nykyisin talouskäytössä olevilla alueilla, joilla olisi sovitettu yhteen luonnon monimuotoisuus ja muu käyttö”, hän sanoo. Aarnioja ikimetsien suojelu Yksi biodiversiteettistrategian keskeisimmistä ja kiireellisimmistä suojelutavoitteista liittyy metsiin. Yksityisiä maanomistajia halutaan kannustaa vapaaehtoiseen suojeluun, jotta edes joitain Etelä-Suomen jäljellä olevista vanhoista metsistä voitaisiin pelastaa. Luontotyypit on määritelty maaalueille, vesistöille ja merialueille
100 % jäljellä olevista aarnioja ikimetsistä tulee suojella. ES A ER VA ST I. Se kuinka nämä metsät määritellään, on yhä avoin kysymys. suomenluonto.fi 51 suomenluonto.fi 51 suomenluonto.fi 51 EU:n biodiversiteett istrategia edellytt ää, ett ä kaikki jäljellä olevat aarnioja ikimetsät suojellaan
Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus selvittivät yhdessä, kuinka monen luontotyypin tai lajin tila on mahdollista saada elpymään vuoteen 2030 mennessä. Jos ennallistettavat luontotyypit valitaan lukumäärän perusteella, voidaan valita pienialaisia kohteita, joiden ennallistaminen on halvempaa ja nopeampaa. Asetukseen sen sijaan suunnitellaan, että ennallistamisalan tulisi kattaa vähintään 20 prosenttia EU:n maaja merialueista vuoteen 2030 mennessä, sekä kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä. Vaikka tutkijat eivät pidä realistisena sitä, että suurimmista ongelmista kärsivien lajien ja luontotyyppien tilaa saataisiin parannettua alle vuosikymmenessä, on erikoista, jos näiden lajien ja luontotyyppien eteen ei tehdä mitään. Loppuvuodesta valmistuu raportti Suomen sitoumuksista, jossa linjataan mihin toimiin Suomi ryhtyy luontokadon pysäyttämiseksi. Jos Suomen sitoumuksissa otetaan luontokadon pysäyttäminen vakavasti, tulevat toimet näkymään jokaisen suomalaisen elämässä. Tavoitteet saadaan silloin täytettyä, mutta riittäisikö se luontokadon pysäyttämiseen. Silloin selviää, otetaanko luontokadon pysäyttäminen vakavasti, vai yrittääkö maamme löytää keinot selvitä sitoumuksista mahdollisimman halvalla. Viherukonkorento on arvioitu lajiksi, jonka suojelutaso saadaan käännett yä heikkenevästä elpyväksi 2030 mennessä. Esimerkiksi Suomen havumetsävyöhykkeellä, joka kattaa miltei koko maan Itämerta ja puuttomia tunturialueita lukuun ottamatta, esiintyy 62 erilaista luontotyyppiä. Luontotyypillä tarkoitetaan tiettyä elin ympäristötyyppiä, esimerkiksi Itämeren harjusaaria tai vanhoja havupuuvaltaisia tuoreita kankaita. 52 suomenluonto.fi L U O N T O K AT O Luontotyyppien ja lajien elvyttäminen Biodiversiteettistrategiassa linjataan myös, että 30 prosenttia luontodirektiiviin kuuluvista luontotyypeistä ja lajeista pitää saada elpymään. Kun strategiassa linjataan, että lukumäärällisesti luontotyypeistä 30 prosenttia pitäisi saada elpymään, asetuksessa on suunnitteilla ennallistamistavoitteita luontotyyppien pinta-alojen suhteen. 30 % heikossa tilassa olevista lajeista tulisi saada elpymään. JY RK I N O RM AJ A / VA ST AV AL O L U O N T O K AT O. Valmistelussa mukana olevat eivät suostuneet kommentoimaan keskeneräisiä suunnitelmia. Luontodirektiiviin kuuluvia luontotyyppejä on Suomessa 68, joista valtaosa on boreaalisella eli havumetsävyöhykkeellä. Syynä pidetään sitä, että monien luontotyyppien tilaa heikentävät valtavat ja hitaasti korjattavissa olevat ongelmat, kuten rehevöityminen ja ilmastokriisi. EU:n komissio valmistelee parhaillaan myös ennallistamisasetusta, jonka linjaamat toimet ovat paljon merkittävämpiä kuin biodiversiteettistrategiassa. Niistä 51:n tila on menossa huonoon suuntaan, ja raportin mukaan vain 21:n tilaa olisi mahdollista parantaa 2030 mennessä. Päinvastoin voisi kuvitella, että näitä lajeja ja luontotyyppejä autetaan kaikin keinoin. Ero on suuri
5. Suomessa merkittävä uhka selkälokille on ihmisen aiheuttama häiriö. 13. 10. 6. 8. 3. Luontodirektiiviin kuuluu useita luontotyyppejä ja lajeja, joiden tila nykyisin heikkenee. Päätavoitt eiden lisäksi luontokadon ehkäisyyn on listatt u 15 muuta keinoa: 1. Jo perustett uja suojelualueita hoidetaan, jott a niiden luontoarvot paranevat. Sen asett amat päätavoiteet liitt yvät alueiden suojeluun ja ennallistamiseen, joista on kerrott u tarkemmin edellä. Kemiallisten torjunta-aineiden käytt ö ja niiden aiheutt amat riskit puolitetaan. 9. Kaikilla yli 20 000 asukkaan kaupungeilla on kunnianhimoinen viherrytt ämissuunnitelma. 15. EU:n alueelle istutetaan vähintään kolme miljardia uutt a puuta. 11. 14. Puolitetaan niiden punaisen listan lajien määrä, joita haitalliset vieraslajit uhkaavat. ää luontokadon EU:n komissio aikoo pysäytt ää luontokadon monin eri keinoin. Kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä kaupungeissa eikä herkillä alueilla. Olemmeko valmiita pelastamaan luontomme ja samalla itsemme. Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostaminen edistyy merkitt ävästi. 4. Lajien päätyminen sivusaaliiksi on estett ävä niin, ett ä se mahdollistaa lajien elpymisen ja säilymisen. Kalastuksen ja kaivosten haitallisia vaikutuksia herkkiin lajeihin ja luontotyyppeihin vähennetään merkitt ävästi. 12. 7. Tiesitko, että harvinainen raidantuoksukääpä tarvitsee vanhoja ja hitaasti kasvaneita raitoja sekä peitteistä metsää. Maatalousmaiden maisemat muutetaan hyvin monimuotoisiksi vähintään 10 prosentilla alasta. Yksipuolisessa talousmetsässä ei raidantuoksukäävälle ole sijaa.. /luontokadonkasvot Tiesitkö että selkälokki on taantunut viime vuosikymmeninä voimakkaasti Suomessa, ja että se luokitellaan nykyisin erittäin uhanalaiseksi. suomenluonto.. Vähennetään lannoitt eiden ravinnehävikkiä puolella ja lannoitt eiden käytt öä viidenneksellä. Monen elinympäristön ja sille ominaisen lajiston ahdinkoa olisi mahdollista helpottaa melko yksinkertaisillakin toimintatavoilla. 2. Vähintään 250 00 kilometriä vapaasti virtaavia jokia ennallistetaan. suomenluonto.fi 53 suomenluonto.fi 53 Luontokadon TE EM U H EI N O N EN / VA ST AV AL O Keinot, joilla EU aikoo pysäy. Pölytt äjien väheneminen täytyy saada pysäytett yä. Niistä kolmanneksen tila täytyy saada elpymään 2030 mennessä. Vähintään neljännes maatalousmaista on luomuviljeltyä. Jotkin lajien elinympäristöt kuitenkin vaatisivat säilyäkseen meiltä ihmisiltä varsin perustavan laatuisia asenneja elämäntapamuutoksia. Luontokadon kasvot -sarja kertoo esimerkkilajien ja tarinoiden kautta siitä, mitkä ihmisen toimet aiheuttavat luontokatoa eri elinympäristöissä, ja mitä olisi tehtävissä luontokadon torjumiseksi
Tänään sen ainutlaatuinen geologia lumoaa retkeilijän. Vuodesta 2020 kansallispuisto on ollut osana Lauhanvuori–Hämeenkangas Geoparkia. 54 suomenluonto.fi M uhkeat pilvijonot kiemurtelevat kohti pohjoista niin matalalla, että Honkajoen Paholammin tuulivoimalat melkein kutittavat niiden harmaita vatsoja. Pitkäikäinen haaveeni Lauhanvuoren kansallispuistoon tutustumisesta on toteutumassa. Retkiseurana meillä on sekarotuinen koiramme Siri. Pieni palanen aivan etelässä ulottuu Kankaanpään puolelle. Käännymme vaimoni Johannan kanssa punertavalle hiekkatielle, ja nimismiehenkihara alkaa hieman täristää autoa. Leiri Spitaalijärvellä Spitaalijärvi on mainio tukikohta Lauhanvuoreen tutustumiselle. Sen pH on noin 4,7 kun puhtaan veden pH on 7. Lauhanvuoren kansallispuisto sijaitsee pääosin Kauhajoen ja Isojoen alueilla. Lapsuuteni mummolasta Lapväärtin Pakankylästä olisi ollut linnuntietä vain reilut 30 kilometriä Lauhan rinteille. Kerrotaan, että tätä taianomaista vettä vietiin muinoin Venäjän ruhtinaillekin. Ruskeankarvainen, mutta kirkas vesi on hapanta. Parkkipaikalta rantaan kulkee esteetön reitti. Lauhanvuorella saa siis todennäköisesti kuljeskella omissa oloissaan. Pinta-alaa puistolla on 59 neliökilometriä. Vuonna 1982 perustetussa eli nyt 40-vuotiaassa puistossa vieraili viime vuonna 20 500 kävijää, kaikista kansallispuistoista kuudenneksi vähiten. Happamuudesta huolimatta järveen voi huoletta pulahtaa, toki tervehtymistakeita ei ole. Aavemaiselta kuulostava nimi johtuu siitä, että Spitaalijärven veden on aikoinaan uskottu parantavan tauteja, jopa spitaalin. V Ä H Ä N K ÄY D Y T K A N S A L L I S P U I S T O T. Lauhanvuoren rinteillä TEKSTI JA KUVAT JUKKA PALM Jääkauden jälkeen Lauhanvuori oli yksinäinen saari kaukana ulapalla. Jostain syystä tie ei ole kuitenkaan aiemmin vienyt minua tänne. Spitaalijärven rannassa on suuri keittokatos pöytineen ja tulipaikkoineen
Vastapäivään edettävän Terassikierroksen toinen lähtöpiste on Spitaalijärvellä, joten pääsemme heti reitille. Muita telttailijoita ei ole, joten saamme paraatipaikan järven rannasta. Lauhanvuori saa ensilumenkin ympäröiviä alueita aikaisemmin, ja lumipeite sulaa myöhemmin. Pituutta tällä Lauhanvuoren kehitysvaiheita rantaterasseineen esittelevällä kierroksella on 8,7 kilometriä. Äkisti maisema muuttuu, melkeinpä muutaman askeleen matkalla. Rinteet pysäyttävät mereltä kulkeutuvat saderintamat ja kun ilmamassat noustessaan jäähtyvät tiivistyy kosteus sateeksi. Rippeitä eilisestä rankkasadealueesta, jonka säätiedotuksessa kerrottiin etenevän käärmeen lailla pitkin rannikkoa. Avara ja valoisa mäntykangas vaihtuu sankkaan koiTäplätupsukkaan toukalla on komea karvoitus. Vedenkoskematon laki Polun reunalla ja osin sen päälläkin on tasaisin välimatkoin valtavia muurahaiskekoja, kuin kilometripylväitä ikään. Reittejä joka lähtöön Kun leiri on pystytetty, onkin aika lähteä maastoon. Alueen geologiaa, kasvillisuutta ja ihmisen toimintaa esittelevä Rantapolku (2,3 km) kulkee palan matkaa samaa reittiä kuin Terassikierros. Talvisin hankia halkovat kuntien ylläpitämät hiihtoladut. Lauhanvuorella sataa toki usein muutenkin. Reipas kuuro on pian ohi, mutta lämmin puolipilvisyys vaihtuu loppupäiväksi koleaksi ja tuuliseksi harmaudeksi. suomenluonto.fi 55 Muutaman sadan metrin päässä sijaitsee telttailualue, jossa sielläkin on tulipaikka. Viimeöisen kaatosateen jäljiltä suopursu tuoksuu huumaavasti kun käppäilemme kohti telttapaikkaa. Lähes kilometrin mitt ainen Kivijata on Lauhanvuoren pirunpelloista suurin. Kauan emme ehdi taivaltaa, kun alkaa sataa. Kansallispuistossa on myös kaksi maastopyöräreittiä (8 km ja 16 km), jotka kytkeytyvät toisiinsa yhdysreitillä. Spitaalijärven rantatöyräs – muinainen hiekkadyyni.. Pirunkierroksella (4 km) taas tutustutaan pirunpeltoihin ja suoluontoon. Vastarannalla uiskentelee laulujoutsenpariskunta. Toinen aloituspaikka on Lauhanvuoren laella
Tornista pääsee tähyilemään joka suuntaan puiden latvojen yläpuolella. Paussi ei venähdä pitkäksi, ja palaammekin pian varsinaiselle reitille. Terassikierroksen varrella on valtavia muurahaispesiä.. Tämä on tapahtunut myös useina aiempina jääkausina. Kaivolammilla on kansallispuiston toinen telttailupaikka, sekin tulipaikalla varustettu. Jäätikön virtaus on voimakkainta kielekkeillä, kun taas niiden välissä, passiivisen jään alueella, se on olematonta. Huippu kohoaa 231 metriä merenpinnan yläpuolelle. Seassa on katajaa, haapaa, harmaaleppää ja pihlajaakin. Kansallispuistossa vaeltelee nyt 40–50 metsäpeuraa. Lauhanvuoren poikkeuksellinen geologia selittyy paljolti sillä, että jääkaudella se sijaitsi jäätikön virtauskielekkeiden välissä. Kalvakka lehtivihreätön kukka on lähes näkymätön vaaleaa jäKansallispuistossa vaeltelee nyt 40– 50 metsäpeuraa. Kuten Spitaalijärvi, on Kaivolammikin kuroutunut merestä maankohoamisen myötä, ja se on alun perin laskuojaton. Muinoin vuorovesivyöhykkeen hiekalla ryömineiden nivelmatojen jälkien perusteella sen iäksi arvellaan 600 miljoonaa vuotta. Näkötorni piileskelee tiheän puuston katveessa. Olemme kavunneet vedenkoskemattomalle, supra-akvaattiselle alueelle. Sään salliessa täältä näkyy merelle saakka. Polunvarressa nököttää yksinäinen kangasmäntykukka. 56 suomenluonto.fi vujen kirjomaan kuusikkoon. Jäätiköiden rouhinnalta on säilynyt jäänne aiemmin huomattavasti laajemmasta hiekkakivipeitteestä. Kaivolammin tuntumassa on ollut vuodesta 2017 metsäpeurojen totutusaitaus. Vettäkin ripsii. Ylin muinainen rantaviiva ulottuu 203 metrin korkeuteen, mutta paikoin rantavoimat ovat puskeneet rantavallin laen 208 metriin asti. Peräkorven pitkoksilta voi löytää maariankämmekän. Jos olisi lämmin kesäilta, tänne saattaisi kantautua kehrääjän raksutus. Se oli noin neliökilometrin laajuinen saari Ancylusjärvessä. Graniittinen peruskallio, jonka päällä laatta lepää, on 1,9 miljardia vuotta vanhaa. . Päätämme poiketa rengasreitiltä ja pistäytyä Kaivolammilla evästelemässä. Se on läntisen Suomen korkein kohta. Aluskasvillisuus kiipeää muurahaispesien kyljille. Tänä kesänä peurojen palautusistutus saatiin päätökseen ja aitauksessa vielä olleet metsäpeurat vapautettiin. ?. Lauhanvuoren maaperän kerrostumien alla piilee Suomessa nykyään harvinainen hiekkakiviesiintymä. Jopa kahdeksanmetrisen töyrään jälkeen metsä taas avartuu ja muuttuu karummaksi. . Ylimmän muinaisrannan rantatöyräs erottuu selkeimmin Lauhanvuoren laen pohjoispuolella. Pohjois– eteläsuuntainen hiekkakivilaatta on noin 5 kilometriä leveä, 15 kilometriä pitkä ja paksuimmillaan muutaman kymmenen metrin vahvuinen. Paikalleen jämähtänyt jää suojasi maaja kallioperää, kun kuluttavat jäätikkövirrat jyräsivät ohi idästä ja lännestä. Peurojen mailla Komeimmillaan ylimmän muinaisrannan rantatöyräs erottuu Lauhanvuoren laen pohjoispuolella. Nyt ei näy edes Honkajoen kirkkoa. Tuuli yltyy niin kovaksi, että eväsleiviltä lentelevät päälliset. Mannerjään vetäydyttyä jääkauden lopulla Lauhanvuoren laki ei koskaan joutunut veden alle
Jääkaudella mannerjäätikkö nakersi hiekkakivilaatan reunaa ja levitti irronnutta kiviainesta Lauhanvuoren alarinteille. Alkaa olla jo pimeää, kun virittelemme nuotiota Spitaalijärvellä. Spitaalijärveltä tänne pääsee myös Peräkorven kautta kulkevaa virallisten kierrosten ulkopuolista yhdysreittiä. Se ottaa tarvitsemansa veden ja ravinteet männyn juurista sienirihmaston välityksellä. Loputtomasti jykeviä, rouhean kulmikkaita lohkareita. Pian pyrähtelijät paljastuvat isokäpylinnuiksi. . Tänne pitää ehdottomasti palata! Jukka Palm on luontokuvaaja, vapaa toimittaja ja luolailija Vantaalta. Niitä on erityisesti Lauhanvuoren läntisillä alarinteillä. Lisätietoa Lauhanvuoresta: luontoon.fi/lauhanvuori ja lhgeopark.fi Joutsenen kailotus kantaa tajuntaan unen läpi. Tunnetuin tooreista on hieman kansallispuiston ulkopuolella sijaitseva Aumakivi ja juuri sinne lähtee polku Pirunkierroksen parkkipaikan tuntumasta. Kangasmäntykukka on männyn loinen. Aamun sarastaessa puoli kuuden aikaan joutsen yhä lipuu järven tyynellä pinnalla usvaa kaulallaan halkoen ja päätään ääntelyn rytmissä nykien. Kivijata on Lauhan pirunpelloista suurin, noin 800 metrin pituinen ja leveimmillään noin sata metriä. Kivijata sijaitsee Pirunkierroksen lähtöpaikalla, parkkipaikan kupeessa. Iltapalan ja nuotiolla lämmittelyn jälkeen alkaa olla aika kömpiä telttaan. Vielä reilut sata vuotta sitten täällä kukoisti myllynkiviteollisuus ja lupaavia aihioita saatettiin nakutella jo paikan päällä. Miljoona kiveä Näky on mykistävä. Maankohoa misen myötä rantakivikot jäivät kuivalle maalle ja ovat yhä monin paikoin nähtävissä paljaina rinteiden suuntaisina jatoina. Jos Kivijadan kivet eivät vielä riitä, voi sen ääreltä piipahtaa ihmettelemään tooreja. Yöllä laulujoutsenen kailotus kantautuu tajuntaan unen läpi. Vaalea tuhka jää ilmaan leijumaan kuin pieni lumisade. Yksi lennähtää pelottomasti keittokatokseen, hyppelee pöydältä pöydälle ja lopulta grilliritilän reunalle. Katse ei aluksi ehdi tavoittaa niiden aiheuttajaa. Joutsenen säestämä yö Kuinka ollakaan, hämärtyvässä metsässä näkökentän rajamailla häilähtävät tuulenkaatojen juurakot alkavat muistuttaa metsäpeuroja. Touhukas ja nokkava isokäpylintu saa aikaan tuhkasateen tulipaikalla pyrähdellessään.. . Lauhanvuoren hiekkakiveä. Ne ovat syntyneet kun pystyrakoilun myötä edennyt kallion rapautuminen on jättänyt jäljelle pylväsmäisiä kovia ytimiä. Jääkauden jälkeen rantavoimat, aallot ja jäät, ovat huuhtoneet hienomman maa-aineksen pois ja puskeneet kivikkoon sarjan rantavalleja. Toorit eivät ole hiekkakiveä vaan graniittia. Kurjetkin huutelevat jossain etäämpänä. Maan pinnalle näkyviin yltävät toorit ovat rapautuneet pyöreähköiksi, mutta ovat usein alaosastaan vielä kiinni kalliossa. Ensimmäinen tutustuminen Lauhanvuoreen oli vasta pintaraapaisu, lyhyt kuin käpylinnun pyrähdys. Kivijadan reunalla mustikatkin ovat isoja mollukoita. Hetken keräämme niitä ja sitten retkemme alkaa olla tällä kertaa lopuillaan. Ei ihme, että entisaikojen myllynkivien tekijät iskivät silmänsä näihin lohkareisiin. Jotakin lintu saksinokallaan ritilästä kaivelee ja touhuaa niin, että tuhka pölisee. Keittokatoksessa hääräillessä yläpuolelta kuuluu äänekkäitä, lyhyitä pyrähdyksiä. Emme kuitenkaan näe edes jätöksiä tai jälkiä, peuroista puhumattakaan. Nykyään kiviin ei saa kajota, vaan lumettomana aikana Kivijadan saa ylittää vain pitkospuita pitkin. suomenluonto.fi 57 kälää vasten. Koralliorakas näytti sivulta päin yrmeältä ihmishahmolta
Lempeys vie pisimmälle. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA ANNA RIIKONEN Myötätuntoisia ajatuksia Kuka. Tärkeintä luonnossa. Taina Laane. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Sää ja sen vaihteluiden seuraaminen. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Kirjailija Taina Laane haluaa tuoda ilmastokeskusteluun mukaan myötätuntoa. o. Kotipaikka. Mo. Mitä. Kirjailija, koulutt aja ja työnohjaaja. Espoo
suomenluonto.fi 59 tusoppia ja sosiaalipsykologiaa. Haastaa niitä tahoja, jotka tekevät päätöksiä. Koko ajan Laane ei silti suostu ekotekojaan hiomaan. Esimerkiksi äitiyttä, herkkyyttä ja unettomuutta käsitteleviä kirjoja on julkaistu jo kahdeksan. Tästä alkaa uusi jakso elämässäni, vielä tuntematon seikkailu.” ”Vastuullisuuteen kannattaa pyrkiä, mutta itseään ei saa näännyttää.”. Samalla tarjoutui mahdollisuus opiskella positiivista psykologiaa sen alkulähteillä, Pennsylvanian yliopistossa. Ympäröivä häly ei haittaa, sukellan omaan maailmaani, en näe enkä kuule mitään. Se on vapauttavaa. Hän on opiskellut muun muassa positiivista psykologiaa, johon mindfulnessin ja itsemyötätunnon tapaiset työkalut keskeisesti kuuluvat. Elämäkerrallisiakin sävyjä sisältävässä kirjassa ekokriisiä käsitellään psykologian näkökulmasta. ”Rakastan kaikkia säitä. Syyllistäminen ja pelottelu eivät Laanen mukaan auta. Laane halusi tuoda ilmastokeskusteluun ennen kaikkea myötätuntoa ja sitä, että asioita katsottaisiin ihmisten käyttäytymisen ja tunteiden suunnasta. Aloin kaivata tavallista pusikkoa. Psykologian pariin Laane ei kuitenkaan löytänyt heti lukion jälkeen, vaan opiskeli Tampereen yliopistossa ensin kirjallisuustiedettä, myöhemmin tiedomaa, lätäköt ja sateet. Isot luontoelämykset tulevat arjen säästä, esimerkiksi siitä, miltä lumi näyttää puissa tai mitä aistimuksia tuovat syksyinen musta M ax’s Cafe Helsingin Munkkiniemessä on syyskuisena maanantainakin täynnä iloista puheensorinaa. Kirjoittamista lapsesta asti rakastanut Laane päätyi toimittajan töihin, ja eteni Annan ja Kotilääkärin päätoimittajaksi asti. Kahvilan pikkuruiselta parvelta vilkuttaa kirjailija Taina Laane ja osoittaa suojaisaa nurkkapöytää. ”Tuo on minun vakiopöytäni. Siellä hän ulkoilee päivittäin ja tutkii polkuja opaskoirapennun kanssa. Media-ala ei silti tuntunut aivan omalta. Rakas lähiluonto Pohjois-Amerikan vuotena ja sinne myöhemmin suuntautuneina lomakesinä Laane havahtui suomalaisen lähiluonnon merkitykseen. ”Vastuullisuuteen kannattaa pyrkiä, mutta itseään ei saa näännyttää. Halusin mieluummin auttaa ihmisiä, en kaivella asioita esiin.” Psykologian suuntaan olivat jo toimittaja-aikana vieneet työnohjaajaopinnot, mutta perusteellisemmin alaa Laane pääsi opiskelemaan, kun hän perheineen muutti vuodeksi Pohjois-Amerikkaan. ”Montrealissa on vain ihmisen tekemiä puistoja, ei lähiluontoa. Yksinäisyyden kokemus loppui ja sain elämänkumppanin.” 2007 ”Esikoistyttäreni syntyi.” 2010 ”Poikani syntyi.” 2025 ”Täytän 50 vuotta ja valmistun sosionomiksi. Ole rohkeasti hyvä esimerkki, älä pienennä itseäsi. Voisitko tehdä työpaikalla aloitteita?” Mutkan kautta omalle alalle Myötätunnosta ja ihmisten auttamisesta Laane puhuu ja kirjoittaa kouluttautuneen ammattilaisen äänellä. Kun ihmiset Pohjois-Amerikassa lähtevät luontoon, sinne pitää ajaa pitkään autolla, mutta Suomessa luonto on pääkaupunkiseudullakin lähellä.” Espoon Tapiolassa vanhassa omakotitalossa asuva Laane pääsee metsään heti takapihalta. Vuodesta 2009 Laane on ollut päätoiminen yrittäjä. Nyt on aikaa keskittyä kirjoittamiseen ja tutkia, mitä elämästä voi vielä oppia.” 2001 ”Tapasin mieheni Paulin, mistä alkoi moni hyvä asia elämässäni. Arjen paineissa ei ole helppoa tehdä ympäristön hyvinvointia edistäviä valintoja. Täällä on syntynyt monta teosta.” Idyllisen puistotien varrella sijaitsevassa kahvilassa Laane on työstänyt myös tuoreinta kirjaansa Säällisiä ajatuksia – Myötätuntoinen katse ja muut ilmastotekoni (Kirjapaja 2022). ”Toimittajalla on aina vähän kriittinen näkökulma. ”Syyllisyys ja jatkuva itsensä parantaminen voivat olla jopa vahingollisia itse asialle. Työnohjaajana hän on toiminut pisimpään, myöhemmin mukaan työpalettiin ovat tulleet kouluttajan työt ja kirjoittaminen. Jos haluat vaikuttaa isommin, mieti mitkä ovat parhaat väylät. Joskus luonnossa vierähtää useampikin tunti valokuvaten, marjastaen tai vaikka tietoisesti kävellen. Kanadalaisen puolison isä kuoli yllättäen ja perhe halusi olla lähempänä sukulaisia ja järjestettäviä asioita. Sen sijaan pitää katsoa isoa kuvaa ja vaatia muutoksia. Uskon myös innostamiseen ja mukaan ottamiseen. Laanen nelihenkinen perhe syö kasvispainotteisesti, hyödyntää hävikkiruokakauppoja, käyttää kirpputoreja ja kuluttaa muutenkin harkiten. Tylsin sää on, kun on vain aurinkoa ja kuivuutta päivästä toiseen.” Auringon porotusta ilmastonmuutos saattaa tuoda Suomeenkin yhä useammin, eikä asialta voi sulkea silmiä. Seuraan tietysti aikaani, mutta olen luopunut oman elämäni loputtomasta tuunaamisesta. Tärkeämpää on ymmärtää, että voimavarat ovat ihmisillä erilaiset ja kukin toimii niiden rajoissa
Porvoossa. kävelemässä Torisevan järven kallioilla, kun polun ylitse vilahti jokin eläin. KÄRPPÄNÄ PAIKALLA ”Olin 6.9. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. . HEINÄSIRKAN POTRETTI ”Syksyn aikana olen löytänyt uuden suosikkiharrastuksen, hyönteiskuvauksen. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Jäin odottelemaan, ja kiven vierestä nousi pystyyn kärppä!” Jouni Tanner sai tallennettua nopean nisäkkään Virroilla.. Tässä loppukesän viimeisimpiin kuuluva heinäsirkka.” Heinäsirkan kuvasi Seppo Tolin 18.8. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi
METSÄN SIIMEKSESSÄ. Korallisieni oli niin kaunis ja erikoinen, että jätin sen muillekin ihasteltavaksi.” Sienen kuvasi Tina Lindgren Helsingin Mäkkylässä.. . pitkän tovin kukissa. suomenluonto.fi 61 . Lempäälässä Irja Lehtinen. Pöytyällä Kurjenrahkan kansallispuiston liepeillä. ?. Onneksi pöntön asukkaat olivat lähteneet ajat sitten.” Hellyyttävän näyn kuvasi 7.9. Ei ihme, että kesken leikin uni yllättää. PÄIVÄUNET LINNUNPÖNTÖN KATOLLA ”Pihan oravat vilistävät päivät pitkät. . . HURMAAVA ISOPÄIVÄKIITÄJÄ ”Perhonen räpytteli Keimola Golfin terassilla 17.9. KORALLISIENI ”Syyskuussa 2021 kävin tutussa sienipaikassa tutkailemassa, mitä ilmestyy. Taitaa olla isopäiväkiitäjä.” Huomiota herättävän isopäiväkiitäjän kuvasi Liisa Wilkman. HIRVI SYYSAAMUSSA ”Komea hirvi käyskenteli rauhallisesti metsäaukiolla, ympäristöä tarkkaillen.” Ari Lempiäisen kuva syntyi 11.9. Pienten sienten mystistä maailmaa raottaa meille Lasse Rokka. Otos on Valkeakoskelta elokuun lopulta
Korvatupsut ovat jo kehitt yneet, mutt a hännässä on hieman vaihtelua. Poikanen vaiku. HEIDI KINNUNEN Missä oravan pörröhäntä. Oravat lähtevät kotipesästään tutkimaan maailmaa 6–7 viikon ikäisinä, eli heti, kun ne kykenevät syömään kiinteää ravintoa. Turkin kehityksessä on toki myös yksilöllisiä eroja. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Yleensä seitsemän viikkoa vanhan oravan häntä on jo pörröinen, ja pitkiä karvoja on runsaasti. Oravan häntä tuuhistuu yleensä seitsemän viikon ikään mennessä. /kysy-luonnosta tai . Voiko tämä olla joku geenivirhe. aa muuten terveeltä. Toinen pentue on perinyt erilaisen värityksen ja on hieman vanhempi. . Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Sen sijaan kuusiviikkoisilla poikasilla häntä on vielä lyhyempikarvainen ja saatt aa muistutt aa kissanpennun häntää. U UTTA! Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaaji lle osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle SH U TT ER ST O CK JA AN N I H O PE EL A. Jos toiset ovat noin viikkoa vanhempia, niiden häntä on pitkäkarvaisempi. Eleet ovat todennäköisesti monipuolisempia ja hienovaraisempia kuin ihmiset osaavat kuvitellakaan. Silloin opitaan tulkitsemaan toisten yksilöiden eleitä ja asentoja: häntää heilutetaan kiihtyneenä, korvat nostetaan pystyyn säikähtäneenä, hampaita kirskutetaan vihaisena tai kaverin ja sukulaisen turkkia hoidetaan ystävällisesti. Pihassamme liikkuu oravanpoikasia, ja yksi niistä on hyvin poikkeava. Kun muut ovat harmaanruskeita, tämä on tummanruskea, ja sen häntä on ohut puikula kuin kissanpennun häntä. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Tähän viitt aa myös oravien erilainen väritys. Uskon, ett ä pihalla on kahden poikueen oravia. Oraville on tärkeää päästä vuorovaikutukseen lajitoverien kanssa jo varhain. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta
ä jos puussa on naavaa, niin ilma on alueella puhdasta. SEPPO VUOLANTO Muistan kuulleeni jostain, e. aisin, e. Ole. Pitääkö se paikkansa. . En ole aiemmin nähnyt vastaavaa. ä kyseesä uros, jolla on jonkinlainen mutaatio. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Puhtaan ilman jäkälät Riippuvat jäkälät, kuten lupot, ovat erityisen herkkiä ilmansaasteille. Puhdas ilma ja naavat liitt yvät yhteen – kysyjä muistaa aivan oikein. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Koiras ja naaras Huomasin punatulkun värimuunnoksen pihamme ruokintapaikan lähellä. Ilmansaasteet ovat olleet osasyynä niiden taantumiseen monin paikoin maamme eteläosissa sekä kaupunkien ja teollisuuspaikkakuntien läheisyydessä. Mistä erikoinen väritys johtuu, ja onko se harvinainen. Kyseessä on todella harvinainen värimuunnos, jossa näytt äisi olevan koiraan ja naaraan värejä eräänlaisena mosaiikkina. Tuleeko naavaa vain tarpeeksi puhtaassa paikassa. Erityisen herkkiä ovat juuri tuollaiset pitkät, kasvutavaltaan riippuvat jäkälät kuten naavat ja lupot. Naavoista ja lupoista monet tarvitsevat viihtyäkseen lisäksi vanhojen metsien kosteata pienilmastoa, joten myös metsätalouden aiheutt amat muutokset metsien puulajisuhteissa ja ikärakenteessa ovat olleet haitallisia näille jäkälille. Ilmanlaadun parannutt ua jäkälät ovat paikoitellen myös elpyneet. . PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O SA RI -J O H AN N A H AN N U KA IN EN. Jäkälät ovat yleensä herkkiä ilmansaasteille, ja varsinkin rikkidioksidi on haitallista useimmille jäkälälajeille. Olen kerran nähnyt koiraan ja naaraan välimuodon, mutt a kyseessä oli tasavärisen punaharmaa lintu koiraan ja naaraan keskiväliltä
64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Muutama vuosi si. i neulaset ja muu. Myös eräs kauempana kasvava nuorempi kuusi on muu. Kuusella elävistä kaarnakuoriaisista kirjanpainaja (Ips typographus) on tavallisin syy tukkipuukokoisten kuusten kuolemaan. Kuusen tähtikirjaajan kohdalla torjunta on hankalampaa, eikä puiden kaatoa suositella. Tuoreille kasvupaikoille sopeutunut pintajuurinen kuusi kärsii kuivuudesta muita puulajeja herkemmin. Mikä tähän voisi olla syynä, tuholainen kenties. a vanha kuusi, jonka puolesta olen huolissani. Kirjanpainajariskiä voi pienentää tarkkailemalla lähiympäristön puita ja poistamalla ne, joihin kuoriaiset ovat iskeytyneet – niitä ei enää pystytä pelastamaan. Havainto viitt aisi siihen, ett ä kirjanpainajan sijasta kuivumisen onkin aiheutt anut toinen kaarnakuoriainen, kuusentähtikirjaaja (Pityogenes chalcographus). Tuhopuut tunnistaa edellä mainituista purukasoista. unut latvasta ruskeaksi. Ensimmäinen merkki sen iskeytymisestä puuhun ovat kuoren rakoihin ja puun tyvelle ilmestyvät pienet purukasat. Pitkät kesät ovat luoneet otolliset olot sen lisääntymiselle – se ehtii kesän aikana nykyisin tuottaa kaksi sukupolvea. Kirjanpainajan massaesiintymät voivat murtaa jopa terveiden puiden pihkapuolustuksen. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Kuuset kuolevat pystyyn K Y S Y L U O N N O S TA TO M AS Z KL EJ DY SZ / SH U TT ER ST O CK Kuusentähtikirjaaja on pieni kaarnakuoriainen, joka elää havupuiden latvoissa.. Noin vuoden päästä koko puu kuoli pystyyn. Nimensä laji on saanut koristeellisesta syömäkuviosta, jonka keskustasta haarautuu epäsäännöllisen tähtimäisesti 4–8 emokäytävää. en tontillamme kasvaneen jykevän kuusen latva pudo. Se on vain parin millin mitt ainen kovakuoriainen, joka elää kuusen tai männyn latvaosassa tai hakkuutähteissä. Siten kuusten kunto heikkenee ja puut tulevat altt iimmiksi erilaisten kaarnakuoriaisten hyökkäyksille. Kirjanpainaja on puolen sentin pituinen tummanruskea kovakuoriainen, joka lisääntyy kuusen kuoren alla. Kuusentähtikirjaaja voi tappaa terveitäkin puita, mutt a usein se vain viimeistelee kirjanpainajan jo heikentämien kuusten kuoleman. Kuusentähtikirjaaja on yleisin kaarnakuoriaislaji Eteläja Keski-Suomessa. äin komea ja suuri, ainakin parisataa vuo. Kysyjä kuitenkin mainitsee kaikkiaan kolmen lähekkäin sijainneen kuusen kuivuneen ja ruskistuneen ensin latvuksen yläosasta. ui ruskeaksi. Kuoriaisten leviäminen lähellä kasvaviin puihin on valitett avasti mahdollista. . uneen ruskeaksi. Tontillamme on eri. Kaadetut puut pitää poistaa maastosta ennen heinäkuun puoliväliä, jolloin kaarnan alta kuoriutuu ja pölähtää lentoon uusi sukupolvi. Niiden lähtökohtana ovat ilmaston lämpenemiseen liitt yvät pitkät helleja kuivuusjaksot kesäisin. Myöhemmin irtoavan kuoren alta paljastuvat tyypilliset syömäkuviot: pystysuorista emokäytävistä sivulle haarautuvat toukkakäytävät, joiden päissä olevista rei'istä uusi sukupolvi on lentänyt ulos. Suurten kuusten pystyyn kuivumisia on joudutt u näkemään Etelä-Suomen metsissä vuosi vuodelta useammin. Vanhojen, jo kuolleiden puiden poistamisesta ei ole hyötyä torjunnan kannalta, vaan pikemminkin haitt aa, koska niissä elää kirjanpainajan luontaisia vihollisia. Nyt olen huomannut vieressä kasvavan samanlaisen kuusen latvan muu. Uusien tuhojen riski on olemassa etenkin, jos puut ovat esimerkiksi kuivuuden heikentämiä, tai jos kuoriaisia parveilee erityisen paljon. Leviääkö kuusten kuolema mahdollisesti kaikkiin kuusiin, ja voiko sitä estää
suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Kaivoimme sammalta kalliolta ja löysimme sen sisältä pallukan. Lätäköt asvaltilla ovat usein liian matalia isommille linnuille, kuten varislinnuille. Hirvieläimet ja villisiat syövät ja kaivavat maahikkaita mielellään, mutt a ihmisten syötäväksi ne eivät kelpaa. . JUHO PAUKKUNEN Miten lintu juo. Emme haluaisi pitää sitä siellä, mu. Eli aitojen tryffeleiden veroisia ne eivät ole. Mäntymaahikas on lajeista yleisin. LASSE KOSONEN Parvekkeemme vintillä on ampiaispesä. Pikkulinnut juovat ja kylpevät mielellään, suuremmat käyvät juomassa syvältä reunalta. Mikähän se voisi olla. Olisin vienyt juomista, mu. Ainoastaan uudet kuningatt aret talvehtivat, mutt a hakeutuvat muualle kuten puiden ja kantojen koloihin horrostamaan. Astian pohjan karheus takaa sen, ett eivät jalat luista juodessa taikka kylpiessä. Kadulla Lahden keskustassa on ehkä korpin poikanen, joka yrittää juoda, mu. Linnuille voi antaa vett ä astiasta. . Sieni on mäntymaahikas tai joku sen lähilaji. Yksi lajeista, kirsumaahikas, on saanut nimensä siitä, ett ä sen pinta muistutt aa koiran kirsua. Pidän sitä kallellaan, jott a erikokoiset linnut löytävät sopivan syvyyden. Maahikkaita tunnetaan Suomesta viisi lajia, ja ne kasvavat maaperässä hieman maan pinnan alla. Möykyn halkaisija on noin kaksi sen. ä on liian vähän. Maahikkaat ovat kotelosieniä, pinta on tyypillisen nystyinen. a emme myöskään halua hävi. Korppi tuskin kuitenkaan tuo poikasiaan keskustan kaduille. en tiedä miten. a ve. Työläisja koirasampiaiset kuolevat nimitt äin syksyllä pakkasten myötä. Miten menetellä. SEPPO VUOLANTO ST EF AN SU TK A / SH U TT ER ST O CK Lätäkkö tiellä on varislinnulle usein liian matala, jott a siitä voisi juoda. Ampiaispesän voi huolett a hävitt ää talvella, koska se on yksivuotinen, eikä siinä enää ole asukkaita. elien kanssa, vaikka ne eivät kovin läheisiä sukulaisia olekaan. Vanha nimi männyntry. Itselläni on suuri karheapohjainen savinen kukkaruukun alusta. Kyseessä on todennäköisesti vanha ampiaispesä, jonka ampiaiset ovat valmistaneet harmaasta puukuidusta viime kesänä tai aiemmin. iä ja sen pinnassa on kellertävää ja ruskean eri sävyjä. Suojaisilla ullakoilla pesät voivat kuitenkin säilyä useita vuosia ehjinä. eli liitt yi sen yhdennäköisyyteen try. Vanhoihin ampiaispesiin jää usein kuolleita ampiaistoukkia ja koteloita syksyllä, jonka vuoksi linnut rikkovat niitä etsiessään ravintoa. ää sitä, jos sen sisällä on horroksessa olevia ampiaisia. . Pesän voi hävitt ää talvella Liian matala lätäkkö Älä syö tätä ”tryffeliä” AN U AA LT O -S ET ÄL Ä GA GA M U M LA DZ E / SH U TT ER ST O CK
Lopelle nousee tammikuussa uusi, ainutlaatuinen kiertotalouslaitoksemme, jossa jalostamme ajokelvottomista renkaista monipuolista uusioraaka-ainetta. Useimmat hämähäkit käytt ävät seitt iä myös varmuuslankana, jolloin ne pääsevät kiipeämään takaisin pudott uaan. TAPIO KUJALA Miksi hämähäkit tekevät verkkoja. Vaihtoehtoisesti pienet ja keskenkasvuiset hämähäkit voivat irrott aa ott eensa alustastaan ja leijailla seitin mukana jopa satoja kilometrejä. Näin syntyy kestävä ja tehokas pyydys, jonka hämähäkki pystyy vielä syömään ja kierrätt ämään uudeksi verkoksi. Pyyntiverkkokin koostuu erilaisista tyypeistä. Syysterveiset Simolle, ja sinulle Suomen luonnon ystävä! SIMO ITSE?. Me emme lisää kaasua vaan kohennamme kierrätystä. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA – L A P S E N K Y S Y M Y S L U O N N O S TA . JEELI KOIKKALAINEN, 4,5 V. Hänelle, kuten meille kaikille luontokappaleille, on tärkeää oikeat elinolosuhteet pallon joka kolkassa. Ne laskevat perästään tuulen vietäväksi seitt irihmaa, joka voi tartt ua johonkin ja tarjota kulkureitin. Näin vastaamme kotimaisen teollisuuden kasvavaan kysyntään, säästämme energiaa ja suojelemme uusiutumattomia luonnonvaroja. K Y S Y L U O N N O S TA – L A P S E N K Y S Y M Y S L U O N N O S TA Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ Ristihämähäkin pyyntiverkko koostuu useista erilaisista seitt ityypeistä. Esimerkiksi ristihämähäkit tekevät ratasverkkonsa säteitt äisen tukirakenteen erilaisesta seitistä kuin seitt iä kehänä kiertävän spiraalin tai tahmaisen pyyntiseitin. Hämähäkit käytt ävät tuott amaansa seitt iä moneen muuhunkin tarkoitukseen kuin pyyntiverkkoon ja ne pystyvät tuott amaan erilaisia seitt ityyppejä. Niin ikään monet lajit hyödyntävät seitt ejä levitt äytyessään uusille elinalueille. AN N A TU O M IN EN www.rengaskierratys.com Simo tai ei, siili joka tapauksessa. Kaiken kaikkiaan erilaisia seitt irauhastyyppejä tunnetaan seitsemän. Eri tyyppisiä ja eri käytt ötarkoitukseen tarkoitett uja seitt ejä tuott avat erilaiset seitt irauhaset. Ilmeisin vastaus on, ett ä ne pyydystävät niillä ravintonsa. Rauhastyyppejä on kullakin lajilla vaihteleva määrä, mutt a ei enempää kuin viisi
Nokkonen – tuo monesti lähietäisyydeltä vältett ävä kasvi, onkin todellisuudessa monihyödyke! Luett uani jutun hämmästyin sen monipuolisesta vaikutuksesta ympäristöön ja siitä saatavaan materiaaliin. – Jari Kivelä, Helsinki Luonnon köyhtyminen huolestuttaa Kiitän kauniista ja paljon hyvää tietoa sisältävästä lehdestä. Pääkirjoitus käsitteli haapanan ja muiden vesilintujen uhanalaistumista erityisesti metsästyksen näkökulmasta. Lämmintä luomumerinovillaa syksyn retkille. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 26.10.2022. Osallistujien kesken arvotaan Frantsilan Ruusu-suihkugeeli ja Hellä-shampoo. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Osallistu Paras ju. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N EDELLINEN NUMERO www.ruskovilla.. – Pen i Kilpi, Helsinki Mielenkiintoinen jutt u pihan ”riesasta”. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. – Heikki Vasamies, päätoimittaja Oikaisu Numerossa 7/2022 s.52 kerrottiin virheellisesti, että Salamajärven kansallispuisto on metsäpeuran talvilaidunalue, mutta se on vasomisja kesälaidun. Se oli kritiikki sille, että harvinaistuvat lajit ovat yhä metsästyksen kohteena. Aion kokeilla nokkosia hiustenhoidossa. Hyödyllinen niin luonnolle kuin ihmisellekin. verkkosivuilla www.suomenluonto.. metsästäjän luontokuvia kyösti sorsa 6.10.2022–8.1.2023 Avoinna ti-su 10–16 Tehtaankatu 23 A, Riihimäki. – Mar i Uusitalo, Pori Turvaisa on rinne tunturin Upea jutt u Kilpisjärveltä ja rohkeudesta muutt aa pohjoiseen. ÄÄNESTÄ . u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Minua kuitenkin huolestuttaa se, miten vähän lehdessänne kerrotaan luonnon köyhtymisestä, ja siitä, miten voisimme tämän kehityksen kääntää. – Tarja Ruuska, Oulu Lepakoiden kaupunki Hieno jutt u kaupunkiluonnosta, ja valosaaste-näkökulmaa unohtamatt a. Olemme julkaisseet monia juttuja uhan alaisuuden syistä. Palstan tila ei valitettavasti riittänyt uhan alaisuuden syiden laajaan käsittelemiseen. Huoli vain kasvoi lukiessani tuoreimmasta lehdestä (7/2022) sen pääkirjoituksesta liittyen uhanalaistuneeseen haapanaan. Siinä lukee: ”Ottamatta kantaa uhanalaisuuden syihin...” !. a: palaute@suomenluonto.fi Nokkosesta on moneksi Lukijoiden mielestä paras juttu oli Nokkosesta on moneksi. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Teuvo Suomisen ja Pekka Punkarin kirjan Luonnon puolesta (Docendo 2020) voitt i Timo Antikainen Helsingistä. Anna palaute. – Eeva-Stiina Lönnemo Toimitus vastaa Kiitos palautteesta
”Pienillä teoilla on suuri merkitys.” Kulunut sanonta konkretisoituu, kun eri tiedotusvälineissä julkaistut laskurit ynnäävät hintalaput arkisille asioille. Pian koronapandemian suurimpien myllerrysten jälkeen suomalaisten yhteisHistoriallisen muhkeat sähkölaskut kannustavat tarkastelemaan kulutustottumuksia. Oma koti kullan kallis Helpotusta sähkön hintaan on jo näköpiirissä. Historiallisen muhkeat sähkölaskut kannustavat tarkastelemaan kulutustottumuksia. Pääpiirteissään kampanja neuvoo vähentämään vähän kaikesta, sähkön ohella polttoaineenkin kulutuksesta. Olkiluodon uuden reaktorin on määrä yltää täyteen tuotantotehoon ennen talven pahimpia pakkasia, ja viimeistään kevät laskee sähkön kysyntää. Sähkölaskut ovat kasvaneet moninkertaisiksi edellisvuoteen verrattuna. KILOWATIT KU RIIN! Lue lisää energian säästämisestä kampanjan sivuilta Astettaalemmas.fi sekä Motiva.fi. Historiallisen muhkeat sähkölaskut kannustavat tarkastelemaan kulutustottumuksia. Eniten se kirpaisee niitä, joilla sähkö lämmittää kodin ja käyttöveden, mutta sähkön vanavedessä ylös hilautuvat myös polttopuiden, lämmityspellettien sekä kaukolämmön hinnat. Energian säästäminen kannattaa nyt mieltää ennemmin uusien elämäntapojen harjoitteluksi kuin joksikin, jonka yli sinnitellään hampaat irvessä ja sitten huokaistaan helpotuksesta. Kulutuksesta on karsittava, sillä pahimmillaan sähkö loppuu kesken. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi SÄHKÖN HINTA hipoo pilviä. Esimerkiksi huonelämpötila, saunominen ja suihkuttelu, ajotapa ja viihde-elektroniikan käyttö kannattaa ottaa syyniin. Kuinka paljon kustakin voisi säästää vain tottumuksia muuttamalla. Entäpä hiukan mukavuuksista tinkimällä. Kuluttamatta jäänyt kilowattitunti suojelee ympäristöä tehokkaammin kuin vihreinkään sähkön tuotantomenetelmä. vastuuta kysytään taas. Ei riitä, että sähköä säästävät vain ne, joille ei taloudellisesti jää muuta vaihtoehtoa. TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVITUS JENNI SALMINEN. Ruoan valmistus uunissa voi nostaa sähkölaskua monta kymmentä senttiä, perheen saunailta jo useamman euron. Juuri käynnistynyt valtakunnallinen Astetta alemmas -kampanja pyrkii saamaan vähintään kolme neljästä suomalaisesta säästötalkoisiin. Kaiken kaikkiaan energia on ollut tänä vuonna arvokasta
/reseptit/ mustakaalikaaryleet/ MITEN MARJASTAT. Valitse kasvupaikka, jossa sipulit eivät saa liikaa vettä. Kyselyllä kerätään tietoa metsien luonnontuotteiden merkityksestä ja selvitetään, millainen on suomalainen metsämarjaja luonnontuotekulttuuri. Seuraa kulutustasi Tiedot sähkönkulutuksesta löytyvät energiayhtiöiden tarjoamista palveluista. 4. Käytä sähkölaitteita . 3. Karsi mukavuuslattialämmitys Sähköllä toimiva mukavuuslattialämmitys löytyy monista kodeista, kerrostaloistakin. 5. Jos et halua syöttää sipuleita myyrille, istuta narsisseja. Ensisijaista on säästää niistä, vaikka kaikilla se ei näy sähkölaskussa. Vaikuta vuokraan ja vastikkeeseen Taloyhtiössä asuvilla vesi ja lämmitys voivat sisältyä vuokraan tai vastikkeeseen. Ne eivät kuulu myyrän suosikkeihin. Kokeile käärylereseptiä: K-ruoka.. 2. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A JA RI AA LT O Aloita sähkön säästö näin 1. Luonnonvarakeskuksen koordinoima ECODIVE-hanke kerää kansalaiskyselyllä tietoa metsämarjoihin ja muihin metsien luonnontuotteisiin liittyvistä tavoista, tiedoista ja mielipiteistä. Vinkit antoi Motivan asiantuntija Päivi Suur-Uski. Kotimaista mustakaalia on saatavilla aina joulukuuhun saakka. Kuhunkin laitteeseen on hyvä etsiä tehokkaan käytön tavat, vaikkapa käyttöoppaan avulla. SIPULISTA KUKAKSI Nyt on oikea hetki istuttaa kukkasipuleita. ksusti Kodeista löytyy erilaisia ja eri ikäisiä laitteita, joten nyrkkisääntöjä on vaikea muotoilla. Puutarha.net Pienet makupalat K O T O N A Pienet makupalat. KU VA T IS TO CK PH OT O MAUKAS MUSTAKAALI Lehtikaalista jalostettu maukas ja tumma mustakaali taipuu monenlaiseen ruuanlaittoon – ja mainiosti myös vaikkapa kääryleiksi. Se voi olla helposti asunnon eniten sähköä käyttävä laite, josta on helppo säästää. Otakantaa.. Kulutuksen seurannasta pääset jopa tuntikohtaisesti näkemään kulutuspiikit ja vastaavasti säästötoimien vaikutukset. Lämmitä säästeliäästi Eniten energiaa kodeissa kuluu huoneilman ja käyttöveden lämmittämiseen. Säästeliäällä asumisella voit vaikuttaa kustannusten korotuspaineisiin
pori.fi/arkki. Liidossa-näyttely Luontotalo Arkissa Porissa 10.1.2023 saakka. saakka. Linnut-esitys Turun kaupunginteatterin Sopukassa 4.11. Nyt menoksi! LUONTO & TAIDE Nyt menoksi! Parviälyn voimalla Turun kaupunginteatterin Sopukan esitys Linnut tarjoaa nukketeatterillisen tutkiel man lintujen olemassaolos ta ja elinolosuhteista. Nyt menoksi! Nyt menoksi! Ei turha puro Valokuvaaja Markku Könkkölän näyttely Ei mikään turha puro vie matkalle keskisuo malaisten purojen ja lähteik köjen maisemiin ja herättelee huomaamaan, miten merkit tävä vaikutus pienvesillä on elinympäristöjen monimuo toisuuteen. Ei mikään turha puro -näyttely Jyväskylän yliopiston tiedemuseon Luontomuseossa 18.12. saakka. tiedemuseo.jyu.fi. vie matkalle keskisuo köjen maisemiin ja herättelee Liiturin matkassa Porissa Luontotalo Arkin näyttely Liidossa kertoo Eu roopassa vain Suomessa ja Vi rossa tavattavasta liitäväs tä nisäkkäästä, liitooravas ta. Työryh mä Jarkko Forsman, Roosa Halme, Johanna Kultala, Johanna Latvala ja Outi Sippola työskentelee parviälyn peri aatteella rooleja vaihdellen. Näyttely on Kuopion luon nontieteellisen museon tuot tama kiertonäyttely ja se on osa LiitooravaLIFE han ketta. K U LT T U U R I Petäjäveden Karhunahtaalla puro muodostaa jylhään kalliorotkoon altaan. tkteatteri.fi. 70 suomenluonto.fi M AR KK U KÖ N KK Ö LÄ AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA
Niistä kiitos kummeilleni, jotka työskentelivät kirjapainossa Porvoossa. Koneet ryskäävät kaikkialla, eikä luontokadon yleisiä syitä tarvitse enempää pohtia. Nisäkkäät, linnut, sammakot ja hyönteiset vilisevät sivuilla suhtautuen pelottoman luottavaisesti tilan emäntään. suomenluonto.fi 71 K I R J AT KAIKKI ORAVASTA! Tutusta tupsukorvasta selviää monta kiintoisaa asiaa Paavo Hellstedtin ja Juha Laaksosen kirjassa Orava (Tammi 2022). Kukan väriä, muotoa ja kokoa tutkimalla on nyt entistä helpompi tunnistaa luonnonkasveja. Kirjoista tärkein oli Åke Sandhallin Pikkueläimiä, joka ilmestyi suomeksi 1975 ja oli kuvitettu luontovalokuvilla. MINULLA OLI lapsena useita hyönteiskirjoja. Nyt kun etsin kirjan käsiini, huomaan siinä omituisia käännösvirheitä, mutta valokuvien selkeys miellyttää yhä. Areena.yle.fi/podcastit Hauskaa maailmanstand up koomiksuomenluonto.fi 71. Selailin kirjaa mökillä jatkuvasti: voi kun joskus näkisi tuollaisen. Davisin uusin teos täydentää loistavasti hienoa luontokirjavuotta, ja on Vuoden luontokirja -tasoa! VESA LUHTA Matka luontoriemuun ja luontosuruun KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Luontotiedon jättiläisiä Voi kun näkisi pikkueläimen Sami Karjalainen on hyönteiskuvaaja ja -kirjailija. Älykäs oma analyysi tempaa lukijan intiimiin dialogiin kirjailijan kanssa. Kirjassa päiväkirjamerkinnät vaihtelevat riemun, surun ja turhautumisen tahdittamina. Vaikka kirja sisältää vain hyvin pienen osan kaikista hyönteisistä, siitä löytyi usein vastaus siihen, minkä hyönteisen olin nähnyt tai saanut haaviini. Lähistöllä muu luonto nakertuu pala palalta yksitotisiksi hakkuuaukeiksi, pajuttomiksi niityiksi ja rannoiksi. KUKKATIEDON JÄTTILÄINEN. Samalla tarjotaan vinkkejä pihojen monimuotoisuuden lisäämiseen yksinkertaisilla teoilla. Uusimmassa teoksessaan Linnunlaulua ja varoitushuutoja (Kaarina Davis 2022) hän seuraa luontoa kotipihassaan ja -metsässään kiitollisin tunne sitein. Hänelle myönnettiin viime vuonna Luonnonsuojeluliiton Kultainen sulka -palkinto kirjallisesta tuotannostaan. Omakohtainen taistelu läheisen metsän puolesta käydään läpi raastavalla tunnekirjolla, johon päiväkirjaan perustuvat merkinnät sopivat dokumentteina viiltävän konkreettisesti. KAARINA DAVIS on vahvan tunneälyn omaava toisinnäkijä Nokian Siurosta. Tämä ruotsalaista alkuperää oleva teos esittelee nimensä mukaisesti muitakin pikkueläimiä kuin hyönteisiä. Tietojätti on kuvitettu upeilla tilannekuvilla oravan arjesta. Eija ja Jouko Lehmuskallion Kukkakasvit – Kenttäopas (Readme 2022) esittelee yli 700 lajia tuntomerkkeineen. Mutta kuten kaikkialla, luonnon tarkkailu antaa muutakin kuin iloa ja auvoa. LUMIVALKOINEN. Suomen Luon tolehdenkin sivuilta tutut luontokuvaajat Jorma Luhta ja Markus Varesvuo sekä petolintutuntija Pertti Koskimies ovat koonneet kattavaan teokseensa Tunturipöllö (Docendo 2022) tuoreimmat tiedot ja upeimmat kuvat tästä äärimmäisen uhanalaisesta tunturin ja tundran asukista. Maailman loppu Komediallisessa podcastissa Hauskaa maailmanloppua stand up koomikko Teemu Vesterinen, stand up -koomikko ja ympäristöaktivisti Iikka Kivi ja ilmastoaktivisti Ellen Ojala puristavat planetaarisia ongelmia arkipuheen kokoiseksi
OTTEITA OHJELMASTA 12.15 Vuoden Luontokuva 2022 -kilpailun semifinalisteja 13.00 Luontokuvaaja BENJAM PÖNTINEN 13.30 Sony Europe Imaging Ambassador MELISSA SCHÄFER 15.00 Luontokuvaaja SAMI SÄILY 15.30 Canon Ambassador CHRISTIAN ZIEGLER 17.00 VUODEN LUONTOKUVA 2022 voittajan julkistus ja palkitut kuvat Muutokset ohjelmaan mahdollisia Täydellinen ohjelma ja lisätiedot: www.vuodenluontokuva.fi www.luontokuva.org LUONTOKUVAFESTIVAALI · MESSUT · GAALA · POHJOISMAINEN SUURI LUONTOKUVATAPAHTUMA K U VA : M EL IS SA S C H ÄF ER K U VA : B EN JA M P Ö N TI N EN FESTIVAALI VUODEN LUONTOKUVA SUOMEN LUONTOKESKUS HALTIA · ESPOO 22.10.2022 LAUANTAI 2022 Liput: salilippu 43,50 €, striimilippu 15 € NOIN 200 SIVUA, SIDOTTU ILMESTYY LOKAKUUSSA 2022 KUSTANNUS OY LUONNONKUVAAJA KAIKKI VUODEN LUONTOKUVA 2022 -KILPAILUN PALKITUT KUVAT LISÄKSI YLI SATA MUUTA KILPAILUN PARHAIMMISTOON KUULUVAA KUVAA SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY
Se korostaa luonnon välinearvoa, pelkistää luonnon resurssiksi, vaikka puhuttaisiin henkisestä virkistyksestä. Kun luonnosta ja sen suojelusta aletaan puhua talouden kielellä ja käsitteillä, jotain olennaista katoaa. Ympäristöongelmat eivät ratkea, vaikka jokainen suomalainen yritys olisi hiilineutraali, eivät, vaikka koko Suomi olisi laskennallisesti hiilineutraali. Ilmastonmuutoksesta on tullut ympäristökatastro. Luonto ei ole nollasummapeliä. Kaaro muistuttaa, että mekanismit edellyttävät, että luonto pilkotaan abstrakteiksi yksiköiksi, joilla voidaan käydä arvopaperikauppaa. -verkkomediassa. SEN SIJAAN, ETTÄ LÄHTISIMME tekemään perustavanlaatuisia muutoksia fossiiliriippuvuuteemme ja talousjärjestelmäämme, kikkailemme laskennallisilla oikeuksilla. Minua käsite on aina vaivannut. K a i h o v a a r a KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN OTTEITA OHJELMASTA 12.15 Vuoden Luontokuva 2022 -kilpailun semifinalisteja 13.00 Luontokuvaaja BENJAM PÖNTINEN 13.30 Sony Europe Imaging Ambassador MELISSA SCHÄFER 15.00 Luontokuvaaja SAMI SÄILY 15.30 Canon Ambassador CHRISTIAN ZIEGLER 17.00 VUODEN LUONTOKUVA 2022 voittajan julkistus ja palkitut kuvat Muutokset ohjelmaan mahdollisia Täydellinen ohjelma ja lisätiedot: www.vuodenluontokuva.fi www.luontokuva.org LUONTOKUVAFESTIVAALI · MESSUT · GAALA · POHJOISMAINEN SUURI LUONTOKUVATAPAHTUMA K U VA : M EL IS SA S C H ÄF ER K U VA : B EN JA M P Ö N TI N EN FESTIVAALI VUODEN LUONTOKUVA SUOMEN LUONTOKESKUS HALTIA · ESPOO 22.10.2022 LAUANTAI 2022 Liput: salilippu 43,50 €, striimilippu 15 € NOIN 200 SIVUA, SIDOTTU ILMESTYY LOKAKUUSSA 2022 KUSTANNUS OY LUONNONKUVAAJA KAIKKI VUODEN LUONTOKUVA 2022 -KILPAILUN PALKITUT KUVAT LISÄKSI YLI SATA MUUTA KILPAILUN PARHAIMMISTOON KUULUVAA KUVAA SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY. Ihmisen paikka osana luontoa olisi määriteltävä uudelleen. YMPÄRISTÖKESKUSTELUA hallitsee ilmastoreduktionismi, joka typistää monimutkaiset ongelmat hiilidioksidipäästöiksi. Jokien kuivuminen johtuu myös maankäytöstä ja pohjavesien tuhlaamisesta. Mutta ilmasto ei ole ainoa syypää. Syyttävä sormi osoitti kohti ilmastonmuutosta. Tiedetoimittaja Jani Kaaro kirjoitti aiheesta jo viitisen vuotta sitten rapport.. Siksi vastaus ei löydy suureista tai lukuarvoista. Kompensaatiossakin on ongelmansa. Vaikka hiilidioksidi on näkymätön ja hajuton kaasu, se muuttuu näppärästi numeroiksi, antaa muodon muodottomalle. n synonyymi, joka peittää alleen muut uhat, kuten metsäkadon, monimuotoisuuden vähenemisen ja makean veden loppumisen. Uusin innovaatio on ekologinen kompensaatio, jossa luonnon tuhoaminen voidaan korvata suojelemalla ja säilyttämällä luontoa jossain toisaalla. Käymme anekauppaa, ostamme omantunnon puhtaaksi. Päästökauppaan keskittyminen tekee ekokriisistä ensisijaisesti taloudellisen ja teknisen pulman. Keski-Euroopassa joenuomat pölisivät, ja nälkäkivet nousivat esiin. suomenluonto.fi 73 M ennyt kesä ja alkusyksy olivat poikkeuksellisen kuivia. Kaupankäynti taas vaatii pörssejä, meklareita ja pankkiireja, joiden käsiin luonnon suojelu ja tuhoaminen siirtyvät. Numerot eivät pelasta ”Käymme anekauppaa, ostamme omantunnon puhtaaksi.” Riikka Kaihovaara on marginaaleissa vaeltava kirjailija ja dokumentaristi. Ehkä silloin huomattaisiin, että luonnolla on arvo, ei hintaa. Luontoa vedetään talouden piiriin myös puhumalla ”ekosysteemipalveluista”. Yhteismitallisia kohteita on vaikea löytää, eivätkä elinympäristönsä menettäneet lajit välttämättä löydä uudelle alueelle. Ympäristökriisi on pohjimmiltaan eksistentiaalinen, ihmisen koko olemassaoloa koskeva
Nykyisin se on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Rapurut toa aiheuttaa PohjoisAmerikasta 1800lu vulla Eurooppaan levinnyt leväsieni. Lisäksi täpläravun mukana Suomeen tuli rapuruton vielä tuhoisampi muo to. Tautisia rapuja. Laji on rapuruttoa vastaan kestävämpi mutta toimii taudin kantaja na. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. Sympaattisen asukkaan innostamana etsin eräiden rapujuhlien jälkeen tekemäni kokeellisen valokuvan ja kertasin Suomen rapujen tilannetta. Hämmentävää kyllä, täpläravun istu tukset kiellettiin Suomessa vasta 2016. L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Hankin kesällä akvaariooni aurinko ravun, joka näyttää minikokoiselta, pu nertavan värinsä puolesta keitetyltä hummerilta. Kotimaista erittäin uhanalaiseksi taan tunutta jokirapua uhkaavat ojitus, turve tuotannosta johtuva veden laadun heik keneminen ja etenkin rapurutto. Suomessa tauti johti jokirapukantojen romahdukseen, jota ”paikattiin” istutta malla vesistöihin pohjoisamerikkalais ta täplärapua
Ötökkätietoa Joululahjaksi HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. marraskuuta Selvitimme, mitä Suomen oraville kuuluu. Oravan elämää TU O M A S H EI N O N EN Sapokankatu 2, Kotka www.maretarium.fi Koko perheen suosikkikohde suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario • Vuoden 2022 teemana vesiluonnon monimuotoisuus. • Heikki Willamo löysi luonnon kotipihaltaan • Anni Kytömäen sammalessee • Hyönteisten sosiaalisuus 9/2022 ilmestyy 9. • Liput 14,50/12/8€, verkkokaupasta vähän edullisemmin. marraskuuta E N S I N U M E R O S S A www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi Selvitimme, mitä Suomen oraville kuuluu. Nyt syysretkelle Kotkaan! Tervetuloa oppimaan ja viihtymään! Pihalla sähköautojen latauspisteitä. • Avoinna joka päivä: ma, ti, to-su 10-17, ke 12-19. 9/2022 ilmestyy 9. • Kalojen ruokintaa päivittäin klo 15. Tilaa samalla Perhoskompassi, osa 1 (Kaakkois-Aasia) ja saat ne yhteishintaan 39 € Perhoskompassi (Kaakkois-Aasia) erikseen 20 € (norm 25 €) 29 € Suomen vesiperhoset normaalihinta 63 € Suomen kotilot ja etanat normaalihinta 48 € 35 € 15 € Suomen päiväja yöperhoset maastokäsikirja normaalih. Miten sinä suojelet vesiluontoamme. H in na t vo im as sa to is ta is ek si . Tuotevalikoimaamme sisältyy runsaasti korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä. • Valokuvanäyttely Kauko Tykkyläisen “Sudenkorentoja keväästä syksyyn”. 104 €, yli 1000 lajia, 822 sivua 85 € Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € normaalihinta 35 € Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € normaalihinta 30 € Suomen verkkosiipiset 30 € normaalihinta 49 € Suomen lukit ja valeskorpionit 25 € normaalihinta 32 € Tutustu: www.tibiale.fi MUITA KIRJOJA. (s is . A LV ) Tilaukset: tilaus@tibiale.fi KIRJAUUTUUS Perhoskompassi, osa 2 (Latinalainen Amerikka) noin 850 lajia/298 sivua, pehmeäkantinen
Palautusviikko 2022–45 767095-2208