Suomen Luonto 8/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

K IN T U L A M M I. N A A LI M A IL L A . TAMPEREEN KINTULAMMI TUNNISTA KAARNAKUORIAISET TAMPEREEN KINTULAMMI. R E T K E LL Ä IIJ O E LL A . Suomen tuntureille syntyi tänä vuonna yli 20 pentua. M U O V IN T IE . V A N TA A N K O R S O N LU O N T O . PENTUONNEA TAMPEREEN KINTULAMMI TUNNISTA KAARNAKUORIAISET ELÄVÄ MAAPERÄ RASTAAT JA PIHLAJANMARJAT S U O M E N LU O N T O 8 | 2 2 3 R A S TA A T JA P IH L A JA . S E IJ A P A A S O N E N . E L Ä V Ä M A A P E R Ä . K A A R N A K U O R IA IS E T. IRTONUMERO 9,90?€ Taistelu Iijoesta Suurjoki odott aa kunnon kalateitä. PENTUONNEA Naali on palannut sukupuuton partaalta
SY KS Y. Kylmän puraisu KUVA TARU RANTALA TEKSTI HEIKKI VASAMIES TÄHTIKIRKKAAN YÖN jälkeinen aamu on viiltävän kylmä, ja jäähdyttää sammalille kertyneet kastehelmet kuuraksi. Aamuvalo on vielä kauniin kirkas, mutta päivät lyhenevät vääjäämättömästi, eikä mene enää kauan siihen, kun luonto alkaa taas kääriytyä kaamoksen tummaan viittaan
Kävimme suurjoella, joka on suurelta osin säästynyt rakentamiselta. 46 Elämää maan kanssa Jotta maaperää voisi käyttää oikein, on ymmärrettävä mikä se on ja miten se toimii, kirjoittaa Ville Lähde. 16 Naali tuli takaisin Suomessa syntyi tänä vuonna jo neljä pentuetta. 50 Paluu Korsoon Miltä näyttää lapsuuden luontoympäristö Vantaan lähiössä, kun sinne palaa vuosien jälkeen. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Ruoansulatus siivittää pihlajan kasvuun Pihlajanmarja saa rastailta itämistä helpottavan käsittelyn. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Seija Paasonen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Pekka Niittynen 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja Suomen Luonto 8/2023 Saako Iijoki lohensa takaisin. 26 Muovin matka Muovien tie vie lopulta ympäristöön, ellei niitä käsitellä oikein. Reportaasi naalimailta. 42 Minivaellus Kintulammille Vesistöjen kirjoma Tampereen Kintulammi on keidas lähellä kaupunkia. 28. Perehdymme niihin ja niiden syöntijälkiin. 28 Iijoen kutsu Suomen Luonto tutustui suurjokeen latvoilta jokisuistoon ja osallistui perinteiseen Iijokisoutuun. SA LL Y LU H TA 62 Kysy luonnosta: Miksi varis kylpee muurahaispesässä. 36 Runkojen kirjojat Kaarnakuoriaiset ovat osa metsän elämää
Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Naalijutun kuvat hän otti työtehtävien ohessa naaleja häiritsemättä. e Kar. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. y Pohjoismainen ympäristömerkki. ely A. Hän on tunnettu esimerkiksi lastenkirjakuvituksistaan, joista hän on saanut useita palkintoja. Ville Lähde, tutkija Ville on BIOS-tutkimusyksikön tutkija, joka on paneutunut työssään muun muassa ruokajärjestelmien kohtalonkysymyksiin. M AR IA SA N N , SA N N IN H EN KI LÖ KU VA KI IA -B ET TI N A H AI KO LA RI IK KA KA AR TI N EN RI IK KA KA AR TI N EN 16 M AR IA SA N N , SA N N IN H EN KI LÖ KU VA KI IA -B ET TI N A H AI KO LA 46 Naalin pentu tervehtii tutkijaa pesäkummulla kesällä . o Kroonpressille on myönne. unen ja Marika Eerola Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. i. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar. Reportaasi naalin uudesta tulemisesta sivuilla . Hän on myös niin & näin -lehden toimittaja sekä intohimoinen puutarhuri. Jutun kuvituksessa Maria ammensi Ville Lähteen tekstin naapuruus -käsitteen symboliikasta. Petri Piisilä, luonnonsuojelun asiantuntija Petri on luonnonsuojelun asiantuntija Metsähallituksen Luontopalvelujen Lapin eläintiimissä. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu). suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.?i Tilaa diginä: suomenluonto.?i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Maria Sann, kuvittaja Maria on kuvittaja ja taiteen maisteri. Viljelty maaperä esitetään kynnysmaton muodossa. Tähän numeroon hän kuvitti maaperäjutun. avissa osoi. KUVA: PETRI PIISILÄ . Lisätietoa saat syö. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski 041 313 1047 niina.tuulaskoski@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. ämällä tuo. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. Sallalainen Petri työskentelee uhanalaisten petolintujen ja petojen kuten naalin, parissa koko Lapin alueella. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. Greenline Print -merkki kertoo painotuo
Toisaalta ilman liikkeet voi tarkoituksella tallentaa osaksi kuviota. VINK KI Kiinnitä itiöt taustapaperiin taidetarvikekaupoista saatavalla fiksatiivilla tai hiuslakalla. Prosessia voi jouduttaa kostuttamalla lakin pinnan, sillä kuiva sieni luovuttaa itiöitään kosteaa kitsaammin. Lajintunnistuksen ohella itiöistä voi luoda taidetta sienen avustuksella. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi SIENIKIRJASTA LÖYTYY monta tuntomerkkiä kullekin lajille: lakin muoto ja väri, jalan kuviointi, tuoksu... Lakin voi suojata itiöiden laskeutumisen ajaksi nurin käännetyllä juomalasilla, jotta ilmavirta ei sotke kuviota. Sienen jalkaosa täytyy ensin poistaa, jotta lakin alapinnan saa asetettua tiiviisti paperia vasten. Herkkusienellä itiöt ovat tummanruskeat ja valkokärpässienellä valkoiset. Se ei ole helpoin tarkistettava, sillä nuorilla sienillä itiöt eivät ole vielä kypsyneet, eikä väriä voi silloin tarkistaa vain helttoja tai pillejä tiirailemalla. Niitä kaikkia tarvitaan, sillä sienikunnasta löytyy erehdyttävän samanoloisia lajipareja. Värien lisäksi paperille tallentuu kauniisti helttojen tai pillistön muoto. Suihkuta lakkaa paperille tarpeeksi kaukaa, jotta itiöt eivät tässä vaiheessa pöllähdä irti paperista.. Vaaleita itiöitä varten kannattaa valita tumma tausta ja päin vastoin. Itiöpölyn värin saa parhaiten selville ottamalla itiö laskeuman paperille talteen. Selvän laskeumakuvion piirtyminen paperille voi kestää muutaman tunnin. Luo taidetta itiöillä TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Sienten itiöpöly voi au aa lajintunnistuksessa, ja lopputuloksesta voi tehdä taulun. Silloin värit pääsevät oikeuksiinsa. Esimerkiksi herkkusienen erottaa tappavan myrkyllisestä valkokärpässienestä itiöpölyn värin perusteella. Itiöpöly voi kuitenkin olla ratkaiseva varmistus kahden lajin välillä. Yksi sienikirjan listaamista tuntomerkeistä on itiöpölyn väri. Erivärisiä itiöitä ja taustapapereita yhdistelemällä voi koota näyttävän kollaasin syksyn sienisaaliista
Tuleeko jotain uutta hälyn tilalle. Millä puilla on kaunein ruska, Anneli Viherä-Aarnio?. Varmin merkki syksyn saapumisesta on koivujen kellastuminen. Syksyllä on hauska tarkastella maisemassa tätä haavan värivaihtelua ja päätellä, mitkä puut ovat samaa kloonia. Syyslaulu ei kuitenkaan ole yhtä intensiivistä kuin pesimäaikana, pikemminkin tapailua. Tarkkaa käsitystä ei liene kenelläkään, ja voihan syitä olla monia. Koivuja on kaikkialla, ja siksi ne määrittävät ruskan yleisvärin lähes koko maassa. 1 PIHLAJALLA. Sen pitkään jatkuva säe ”tilt–talt–tilt” on helppo erottaa muista linnuista, ja linnun nimikin muistuu samalla mieleen. Se on tunnettu syyslaulaja, kuten lähisukulainen pajulintukin. suomenluonto.fi 7 Kauniina syyspäivänä voi yllättäen kuulla tiltaltin laulavan. Maatalousja metsätieteiden tohtori on tehnyt uransa metsäntutkimuksen parissa. 8.10. Ero selittyy muuttomatkojen pituudella. Haavan ruskaväri voi olla kirkkaankeltainen, oranssi, tai se voi olla punainen. Sen ruskaväri voi olla kirkkaanpunainen tai hyvin syvän tummanpunainen, se on aikamoinen väriläiskä. Haapa on kloonikasvi, eli emopuu pukkaa juurivesoja, jotka ovat keskenään samanlaisia perimältään ja ruskaväriltään, mutta eri emopuiden vesoista kasvaneet metsiköt puolestaan erilaisia. JORMA LAURILA Hiljan nimipäivänä vietetty valtakunnallinen Hiljaisuuden päivä muistuttaa, miten tärkeää on antaa itselleen lepoa jatkuvasta hälystä. Kirkkaankeltaisena loistavan koivikon kontrasti sinistä syystaivasta vasten on huikean kaunis. Kun liikenteen humina vaimenee, mitä kuuluu. Kuule viimeiset syyslaulut Vietä päivä hiljaisuudessa VINK KI Tiltaltin nimitys on onomatopoeettinen, eli se on nimetty laulunsa perusteella. Tiltaltti voi jäädä kärkkymään lähtöään pidempään. Hormonitoiminta voisi kauniina syyspäivänä saada koiraan laulutuulelle, vähän kuin kevään tunnelmissa. Raudusja hieskoivun lisäksi meillä on Lapissa oranssi tunturikoivu ja soilla ja tuntureilla voimakkaan punaisena hehkuva vaivaiskoivu. Lähde ulos ja kuulostele, löydätkö lähiluonnostasi paikan, johon ihmisten aiheuttamat äänet eivät kuulu. Niistä pihlaja myös tunnetaan, mutta kuinka moni tulee ajatelleeksi sitä ruska puuna. Syyslaulun selittäjäksi on esitetty hormonitoimintaa sekä laulun harjoittelua kevään soidinta varten. 3 KOIVUILLA. Pajulinnun laulua kuulee joskus syyskuulla, mutta tiltaltti voi tiputella lauluaan vielä lokakuussakin. 2 HAAVALLA. Melusaastetta syntyy etenkin tieliikenteestä, ja melu on haitallista niin ihmisille kuin luonnonvaraisille eläimillekin. Kauniit marjat kruunaavat kokonaisuuden
Piirsin kartan lintujen lempipaikoista pihassa, ja seurailin leikkimökin alle asettunutta siiliä. LAPSUUDEN LÄHILUONTOKOKEMUKSISTA kumpusi luontoharrastus, ja vanhemmiten ymmärrys siitä, että pihaamme pitävät kotinaan muutkin kuin minä, ja noilla muunlajisillakin on oikeutensa. Siksi eettisesti hyväksyttävän maankäytön pitäisikin turvata maa-alueiden asutettavuutta laajalle lajijoukolle. ME VOIMME opettaa lapsiamme kunnioittamaan luontoa, mutta pysyvimmin muistijäljen jättävät ja luontosuhdetta luovat omat luontokokemukset ja oivallukset niillä pienimmilläkin vihertilkuilla. LÄHILUONTOA UHKAAVA maankäyttö ja eliöiden eettiset oikeudet ovat juuri nyt suurennuslasin alla Jyväskylän yliopistossa, jossa apulaisprofessori Teea Kortetmäen hanke rakentaa uusia ajatusmalleja maankäytön ympäristöetiikkaan. Se luo tunteen, että ei vain lapsilla, vaan myös meillä aikuisilla on vielä paljon opittavaa. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T JA RI KO ST ET JA AN N A RI IK O N EN Punarinta piilott elee pihan tai puiston varjoisimmassa nurkkauksessa.. TUOTA TEORIAA vasten tuntuu kolkolta, kun Helsingin seudun ympäristöpalvelujen tiedote markkinoi rakentamatonta kaupunkiympäristöä kerrostalovarantona ja toimitilavarantona. Unelmoin fasaanin pyrstösulasta, mistä lintu ei ihmeekseni suostunut luopumaan edes takaa-ajamalla. Lähiluonto jättää jäljen Päätoimi. 8 suomenluonto.fi TÄMÄN SUOMEN LUONNON sivuilla 50–56 valokuvaaja Paula Humberg palaa lapsuutensa luontokohteille Vantaan Korsoon. Juttu herkisti muistelemaan lähiluontoa oman lapsuuskodin ympäristössä. Ihmisten käytössä olevaa maa-alaa tulisi tarkastella yhteisasutettuna elinympäristönä, jossa ihminen on vain yksi asukasja käyttäjälaji muiden kanssaeläjien joukossa. Miten pieni puistonnurkkaus tuntui oikealta metsältä, ja pihan hoitamattomat kolkat ja lehtikomposti tuntuivat olevan täynnä kätkettyjä aarteita ja pieniä eläinystäviä
Kun pesintä on ohi ja etelän syksy lähestyy, linnut lähtevät tekemään valtavaa ”talvehtimiskierrostaan” pohjoiselle Atlantille. Elo–syyskuun vaihteessa isoliitäjien pääjoukot ohittavat Madeiran ja Azorit matkallaan kohti etelää ja pesimäpaikkoja. Isoliitäjät pesivät Etelä-Atlantilla Tristan da Cunhalla ja Falkland-saarilla eteläisen pallonpuoliskon kesällä marras–huhtikuussa. Uskomaton havainto täysverisestä valtamerilajista, joka on elämänkierroltaan kuin käänteinen lapintiira. Ukonselän isoliitäjä oli melkoisella harharetkellä. Tristan da Cunhalla liitäjät aloittavat hetimiten 3–4 viikkoa kestävät soidinmenot, mutta muninta tapahtuukin vasta noin kuukautta myöhemmin merellä vietetyn ja sen antimilla tapahtuvan lihotuskuurin jälkeen. Vielä seuraavinakin päivinä samalla järvenselällä viihtynyt siivekäs paljastui pian isoliitäjäksi (Ardenna gravis), Suomelle uudeksi lajiksi. Ne vaeltavat Amerikan itärantaa ylös Grönlannin vesille pohjoisen kesään, ja kesän lopulla Euroopan ja Afrikan rannikoita seuraillen takaisin pesimäpaikoilleen, jonne ne saapuvat syyskuun lopulla. Lajia ei ole tavattu Itämerellä, mutta se on Itämeren piirissä kerran aiemmin löydetty sisämaasta Ruotsin Vänern-järveltä. Kartalta mitattuna Mänttä-Vilppulasta on Madeiralle matkaa noin 3800 km, ja pesimäpaikoille Tristan da Cunhalle peräti noin 11 500 km! TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA JUSSI MURTOSAARI Harharetkellä. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N LAUANTAINA 09.09.2023 Mänttä-Vilppulan Ukonselällä kalastajien seuraan liittyi erikoinen lintu
Tutkimuksessa vertailtiin keskimääräisen aikuisen ruokavalion lajikatovaikutusta ruokavalioihin, joissa lihan määrä oli vähennetty sekä kalaisaan ja vegaaniruokavalioon. Erityisesti Etelä-Amerikasta tuotu soija on luonnolle haitallista. Yritystoiminnan maailmanlaajuisia vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch teetti kyselyn rehusoijan alkuperästä suomalaisille rehuja lihateollisuuden yrityksille 2021. Kyselyyn vastasi 12 yritystä, joista yhdeksän kertoi, että niiden arvoketjuihin sisältyy brasilialaista soijaa. Luken tutkimuksessa lajikatovaikutusta arvioitiin elinkaariarviomenetelmällä, jossa huomioidaan tuotannon vaatima maa-ala, alueen paikallinen lajirikkaus sekä lajien kotoperäisyys. Tulokset ovat samansuuntaisia myös lihan haitallisten ilmastovaikutusten suhteen. Kahvija kaakaoviljelmien laajenemisella on vastaavia vaikutuksia, joskin vähemmässä määrin, sillä nämä viljelmät sijaitsevat enimmäkseen vakiintuneilla viljelyalueilla. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi KOTIMAISEN LIHAN ja kalan kasvatus aiheuttaa lajikatoa Suomen ulkopuolella, paljastaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore tutkimus. Soijan viljely aiheu aa lajikatoa muualla maailmassa. Kotimainen broileri aiheu aa lajikatoa Kotimainen broileri kasvaa rehulla, joka sisältää soijapapua. Lajikatoa aiheutuu tuotantoeläimille syötettävän rehusoijan kestämättömästä kasvatuksesta, jossa uutta peltoalaa raivataan luonnontilaisille alueille. Myös kahvin ja kaakaon viljelyllä on samansuuntaisia, mutta ei yhtä voimakkaita vaikutuksia. Vastaavasti lihankulutuksen vähentäminen kolmannekseen vähensi lajikatovaikutusta kolmanneksella. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT RIIKKA KAARTINEN KUVA ISTOCKPHOTO Brasilialaista, lajirikasta cerrado-savannia raivataan valtaviksi soijapapupelloiksi.. Globaali lajikatovaikutus väheni viidenneksen, mikäli henkilö pudotti lihan kulutuksen puoleen. Suomeen tuotavasta soijapavusta yli 95 prosenttia menee eläinten, pääasiassa siipikarjan ja sikojen, rehuksi. Rehusoijan globaali kysyntä on voimakkaassa kasvussa. Lajirunsaus on suurin trooppisilla alueilla, jonka seurauksena tropiikissa tai lähialueilla tapahtuva luonnontilaisten elin ympäristöjen raivaus maanviljelyyn aiheuttaa suurempaa lajikatoa kuin vastaavan alueen raivaaminen kaukana tropiikista, kuten Suomessa. Kalaisan ruokavalion lajikatovaikutus vastasi noin puolta ja vegaaniruokavalion kolmannesta keskimääräiseen sekaruokavalioon verrattuna. Erityisesti kotimaista broileria kasvatetaan rehulla, joka sisältää soijapapua
Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan rakkohaurua syövät katkat, nilviäiset ja leväsiira ovat vähentyneet Saaristomerellä ravun ilmaantumisen seurauksena. Ruoan tuotantoketjut ovat pitkiä. Suometsillä tarkoitetaan turvemaiden metsiä. Liejutaskurapu. Liejutaskurapu valloittaa Saaristomerta Kaasuputken räjäytys samensi veden Tutkija Venla Kyttä, Luonnonvarakeskus Syyskuussa 2022 tapahtuneen Nordstream-kaasuputkien räjäytysten seurauksena noin 250 000 tonnia merenpohjan pintasedimenttiä pöllysi veteen. Tapahtuma vaikutti kahdesta viiteen viikkoa 26 kilometrin säteellä räjäytysalueesta. Suomessa tehdyt kulutusvalinnat vaikutt avat ympäristöön kaukana maamme rajojen ulkopuolella. Haittavaikutuksia on voinut aiheutua kaloille sekä neljän kilometrin säteellä räjähdyspaikasta uineille hylkeille ja pyöriäisille. Suometsien vesiensuojelua tulisi parantaa, sillä niiden hakkuiden ennustetaan kasvavan. Sitä tavataan rakkohaurussa, meriajokasniityillä ja meriruovikossa. Liejutaskurapu on pohjoisen Itämeren ainoa taskurapulaji. Suometsien hakkuut ja ojitukset näkyvät vesistöissä veden ruskettumisena ja lisääntyneinä kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutumisena. Mittauksissa todettiin sedimentin raskasmetallipitoisuuksien pysyneen matalina ja joissakin tapauksissa jopa vähentyneen, mitä selittää raskasmetallien leviäminen veteen. Puolalaistutkimuksen mukaan tämä johtui sedimentin hajaantumisesta laajalle alueelle. Kotimaassa tuotett u liha saatt aa olla kasvanut myös tuontirehulla. . Levänsyöjien vähentyessä suurempi osa leväbiomassasta hajoaa kasvupaikallaan, mistä seuraa hapettomuutta ja metaanipäästöjen kasvua. H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Se on kaikkiruokainen peto, joka syö muun muassa äyriäisiä, kotiloita ja muita selkärangattomia, jopa pieniä kaloja. Kulutt ajan on mahdotonta tietää, millä rehulla karja on kasvanut, elleivät yritykset sitä kerro. Miltei neljännes Suomeen tuotavasta soijapavusta tulee Brasiliasta. JESSICA HAAPKYLÄ ”Miltei neljännes Suomeen tuotavasta soijapavusta tulee Brasiliasta.” Liejutaskurapu. JESSICA HAAPKYLÄ Suometsien vesiensuojelu tehotonta Laskeutusaltaisiin ja lietekuoppiin perustuva ojitettujen suometsien vesiensuojelu ei toimi, Luonnonvarakeskuksen selvitykset paljastavat. Niistä 85 prosenttia eli 4,7 miljoonaa hehtaaria on ojitettu. Ravun ilmaantumisen jälkeen erityisesti leväsiira on vähentynyt. Kahvia ei kannata keitt ää koko pannullista vain varmuuden vuoksi, vaan vain sen verran kuin sitä tulee juotua. Kaukaa tulevia nautintoaineita, kuten kahvia ja suklaata, kannatt aa nautt ia kohtuudella. Siira on tärkein rakkohaurua syövä laji. Ilmastonmuutoksen myötä talvisateet kasvavat, mutta vaikutuksia vesistöihin ei vielä tunneta. . Lajistoltaan köyhä Itämeri on erityisen herkkä vieraslajien vaikutuksille. RK Laivojen painolastivesien mukana Itämereen levinnyt liejutaskurapu aiheuttaa suuria muutoksia Itämeren avainlajia, rakkohaurua, syövissä eläimissä. Vuosien 2016–2020 tilastojen mukaan eniten soijapapua tuotiin Kanadasta (35 prosentt ia) ja toiseksi eniten Brasiliasta (24 prosentt ia). Vesistöjen tilaa pystytään parantamaan jatkuvapeitteisellä metsänkasvatuksella, vesiensuojelukosteikoilla, ojia tukkimalla ja soita ennallistamalla. Liejutaskurapu havaittiin ensimmäisen kerran Saaristomerellä vuonna 2009, jonka jälkeen se on levinnyt nopeasti
Taigametsähanhien Pohjois-Suomen suoalueilla pesinnässä onnistuneiden taigametsähanhien määrä on pysynyt vakaana, Luonnonvarakeskus tiedottaa. Pesimättömät ja pesinnässä epäonnistuneet hanhet eivät jää kesäksi Suomeen, vaan muuttavat Novaja Zemljalle sulkimaan. Monen huonon vuoden jälkeen Porsanginvuonolle saapui elo– syyskuussa 144 kiljuhanhea, joista ainakin 83 oli nuoria. Heinäkuun lentolaskennoissa löytyi reilu tuhat hanhea. Myyrät ruokkivat monet pedot, jotka näin ollen jättävät kiljuhanhien munat ja poikaset rauhaan. Vesilinnut taantuvat pitkällä aikavälillä Valtaosa vesilintulajeista on taantunut viimeisen 38 vuoden aikana, Luonnonvarakeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon seurannat paljastavat. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA TAPIO KOSTET 12 suomenluonto.fi 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Norjan Porsanginvuonolla laskett iin tänä syksynä vuodesta 1990 jatkuneen kiljuhanhiseurannan suurin yksilömäärä. Taigametsähanhen pesimämenestys Suomessa on heikko. Poikueita oli vähintään 23. Heinäkuun lentolaskennoissa löytyi reilu tuhat hanhea. Kuvan vasemmassa laidassa lähetintä kantava koiraslintu Mr. Taigametsähanhien määrä vakaa Pohjois-Suomen suoalueilla pesinnässä onnistuneiden taigametsähanhien määrä on pysynyt vakaana, Luonnonvarakeskus tiedottaa. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Hyvä myyrävuosi siivi i uhanalaiset kiljuhanhet erinomaiseen pesimätulokseen. 38 vuodessa runsastuneita tai vakaita lajeja ovat vain kuikka, laulujoutsen ja sinisorsa. Monen huonon vuoden jälkeen Porsanginvuonolle saapui elo– syyskuussa 144 kiljuhanhea, joista ainakin 83 oli nuoria. Kiljuhanhilla mahtava pesimävuosi Norjassa pesivillä äärimmäisen uhanalaisilla kiljuhanhilla oli erinomainen pesimävuosi. Hyvän pesimävuoden syy on runsas myyrävuosi. Taantumisen pääsyitä ovat vesistöjen voimakas rehevöityminen ja vieraspedot. Poikueita oli vähintään 23. Pesimättömät ja pesinnässä epäonnistuneet hanhet eivät jää kesäksi Suomeen, vaan muuttavat Novaja Zemljalle sulkimaan. Muut lajit, kuten tavi, tukkasotka ja punasotka, ovat huvenneet. Myyrät ruokkivat monet pedot, jotka näin ollen jättävät kiljuhanhien munat ja poikaset rauhaan. PE SIMINEN K ANNANKEHIT YS L AJISEUR ANNAT kiljuhanhet erinomaiseen pesimätulokseen. Blue poikasensa kanssa.. mahtava pesimävuosi Norjassa pesivillä äärimmäisen uhanalaisilla kiljuhanhilla oli erinomainen pesimävuosi. Taigametsähanhen pesimämenestys Suomessa on heikko. Hyvän pesimävuoden syy on runsas myyrävuosi
lokakuuta saakka osoitt eessa syke.. Helmi-suojeluohjelmassa on lintuvesiltä puolestaan poistettu 40–70 prosenttia minkeistä ja supikoirista yhteensä 72 kohteella, mikä on niin ikään merkittävästi parantanut lintujen poikastuottoa. Palautt een avulla etsitään tietoa kansalaisille merkityksellisistä merija rannikkoalueista sekä maisemista itäiseltä Suomenlahdelta Perämeren pohjoisosiin. ”Ilman mikromuoveja on tutkitt u muualla maailmassa hyvin vähän, mutta nano muoveista ei tiedetä käytännössä mitään”, tutkija Sanna Saarikoski Ilmatieteen laitokselta kertoo. Kartt apohjainen kysely 15. Ehkä vielä enemmän olisin halunnut nähdä keskustelua suojeluasteen nostosta, ja millä tavalla siihen päästään. RK Itämerikysely auki Suomen ympäristökeskus kartoitt aa kyselyn avulla kansalaisille tärkeitä paikkoja Itämerellä. Helsingin Sanomat 2.9. Luontopaneelin varapuheenjohtaja ja professori Ilari E. Pesimäkantojen elpyminen johtui petojen, kuten minkkien, supikoirien, kettujen sekä munia ja poikasia verottavien harmaalokkien poistamisesta. Viime vuosina Metsähallitus on organisoinut minkkija supikoirapyyntejä kahdeksalla saaristoalueella ja yli tuhannella lintusaarella Virolahdelta Tornioon. On siinä vähän ilmastonmuutostakin mukana, mutta pääsyy on poro”, sanoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Arto Saikkonen Metsä hallituksesta. Maa-alueiden ja vesien mikromuovitilanne alkaa vähitellen hahmott ua. . Tutkijoiden tarkoitus on kehitt ää menetelmiä, joiden avulla muoveja voidaan kerätä ja analysoida sekä selvittää, kuinka paljon muoveja esiintyy ilmakehässä, mistä ne ovat peräisin ja kuinka ne leviävät. Sääksjärvi kommentoi Metsäteollisuuden monimuotoisuustiekar aa YLEn uutisissa 12.9.2023. ”...laidunmaita on järjestelmällisesti supistettu ja pirstaloitu kaupallisella ja teollisella maankäytöllä.” Josefi Tiirola, Helsingin Sanomissa 11.9. Toimia edeltävien 20 vuoden aikana kannat kasvoivat korkeintaan hitaasti. PERTTI KOSKIMIES Petopyynti elvyttää lintukantoja Muoveja ilmassa Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat aloitt avat tutkimuksen ilmassa leijuvista nanoja mikromuoveista. Tietoja hyödynnetään merialuesuunnitt elussa, kuten merituulivoimaloiloille soveltuvien alueiden kartoittamisessa. Haahkatkin saivat 300 poikasta. Vastauksia toivotaan kaikilta, jotka viett ävät aikaansa merellä: asukkailta, mökkiläisiltä, turisteilta ja retkeilijöiltä. BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y Supikoira on kotoisin ItäAasiasta ja luokiteltu meillä haitalliseksi vieraslajiksi.. Haluan korostaa sitä, että tiekartassa on paljon hyvää. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Lintujen pesimäkannat Norrskärin saaristossa Merenkurkussa kasvoivat kolmanneksella, eli lähes tuhannella parilla vain kolmen vuoden kuluessa. RK POLIIT TINEN ELIÖ PE TR I JA U H IA IN EN / VA ST AV AL O PORO Rangifer tarandus ”Kokonaisia luontotyyppejä muuttuu jäkälättömiksi. Petopyynneistä hyötyivät etenkin tiirat, vesija ruokkilinnut sekä uhanalaiset lajit, kuten lapasotka, jouhisorsa ja selkälokki
Talvisin räkätit kiertelevät parvina pihlajiin pysähdellen. 14 suomenluonto.fi Räkätt irastas on Suomen runsaslukuisin rastas. 14 suomenluonto.fi
Syödyistä siemenistä kasvaneet taimet myös kasvattavat muita isommat lehdet sekä syvemmät juuret. Linnun suolistovuoristoradan jäljiltä siemenet itävät nopeammin kuin linnun sisuskaluilta säästyneet verrokkinsa. ”Happamia”, sanoisivat rastaatkin pihlajanmarjoista ja varsinkin niiden sisältä löytyvistä siemenistä. Avuttomalta kärsijältä vaikuttava pihlaja hyötyy rastaiden syksyisestä nälästä. Karvas maku motivoi linnut syömään ravintoa pursuavat marjat kokonaisina, jolloin siemenet säästyvät pureskelulta. Marjat alkavat maistua makealle usein vasta alkutalvella, kun kitkerät ainesosat hajoavat pakkasessa. S u h t e e l l i s t a suomenluonto.fi 15 Ruoansulatus siivittää pihlajan kasvuun TEKSTI EMMA-LIINA MARJAKANGAS KUVA MIA SURAKKA. Isot lehdet ja syvät juuret auttavat taistelussa kuivuutta ja kasvinsyöjien ahnaita haukkaisuja vastaan. Kun pihlajan siemenet matkaavat räkättirastaan suoliston läpi, ne pehmenevät. Nyt pihlajien oksat näyttävät lupaavammilta, joten lähikuukausina kannattaa kohottaa katse pihan pihlajien latvoihin! Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 T aivas lähes mustenee, kun iso rastasparvi lehahtaa pihapiirin pihlajaan. Tämä antaa niille etulyöntiaseman itämiskilvassa keväällä. Viime vuonna pihlajanmarjasato jäi kehnoksi, eikä monikaan lintu värjötellyt talvea Suomessa
Tänä vuonna syntyi peräti 25 pentua. 16 suomenluonto.fi Naali tuli takaisin Naali pesi toistamiseen Suomessa pitkän tauon jälkeen ja järjesti suojelijoille jymy-yllätyksen. 16 suomenluonto.fi TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT PETRI PIISILÄ / METSÄHALLITUS, RIIKKA KAARTINEN JA METSÄHALLITUS & WWF SUOMI
suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 PE TR I PI IS IL Ä Tänä kesänä naali pesi myös Utsjoella. Pentueeseen syntyi kahdeksan poikasta.
18 suomenluonto.fi H einikkoisen kumpareen laidalla erottuu pieni, ruskeanharmaa eläin. Kaikki halusivat omansa, ja nahat vietiin metsästäjien käsistä. Viime vuonna todettiin ensimmäinen pesintä tuon jälkeen. Naalin vaikeudet olivat kuitenkin alkaneet jo yli sata vuotta siten. Poromäärät kasvoivat, ja kun poroja myös kuoli, niiden haaskoja jäi yhä enemmän tunturiin. Kesällä 2023 Suomen Luonto lähti naalitutkijoiden ja -suojelijoiden matkaan. Nyttemmin ilmastonmuutoksen myötä leudontuneet talvet ovat edesauttaneet ketun leviämistä. Kettujen myrkkypyynti Lapissa jatkui 1980-luvulle saakka, ja myös naaleja joutui tahattomasti myrkkysyöttien uhriksi. Mutta ehkä suurin tekijä naalin ahdinkoon on säännöllisten myyrävuosien katoaminen 1980-luvulta alkaen pariksikymmeneksi vuodeksi. Kesti kuitenkin pitkään, ennen kuin tilanteeseen reagoitiin. 1800-luvun lopussa naaliturkista tuli muotia. Myöhemmin tutkimuksissa on osoitettu, että kettu hyötyy ihmisestä, mutta naali ei. WWF:n suomalaisen luonnon ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen on matkalla länteen, ja katsoo vuoroin gps:ää ja karttaa. Myös ihminen on auttanut kettua tietämättään tai ajattelemattomuuttaan, jättämällä jälkeensä ruoantähteitä, kalanperkeitä ja metsästyksen saalistähteitä. Se pyörähtää ympäri ja kiertää paksun puuhkahäntänsä ympärilleen. KU VA T RI IK KA KA AR TI N EN Käsivarren karut tunturimaisemat ovat naalin valtakuntaa.. Naali rauhoitettiin Suomessa 1940. Ketut ovat saaneet ruokaa myös asutuksen läheisyydestä, kaatopaikoilta, autiotupien tunkioilta ja roskiksista. Kun naali alkoi harvinaistua, turkiksen hinta nousi. Se on naalin ruokinta-automaatti, jonka Tolvanen aikoo käydä tarkistamassa. Suomen tuntureilla! Tässä näky, joka ei ollut maassamme mahdollinen 26 vuoteen. Naali, joka ihkaelävänä vartioi pesäkumpuaan. Viimeinen havainto pesivästä naalista Suomessa tehtiin 1996. Myyrät ja sopulit ovat naalien pääravintoa, joilla ne ruokkivat poikasensa. Lähistöllä on myös naalin vanha pesäkumpu, vain muutaman sadan metrin Kun jokin laji uhanalaistuu, syitä harvinaistumiseen on yleensä useampi kuin yksi. Lisäruokaa automaateista Kesäkuun alun yö Käsivarressa on tyyni. Susi hävitettiin poronhoitoalueelta, mikä on todennäköisesti auttanut ketun leviämistä tuntureille. ”Naaleja ei ole täällä enää. Paras naaliturkis saattoi arvoltaan vastata ihmisen vuosipalkkaa. Aurinko paistaa pohjoiselta taivaalta ja ilma tuntuu kirpeältä. Tyypillistä on, että kun jokin laji uhanalaistuu, syitä harvinaistumiseen on yleensä useampi kuin yksi. Se tähystää ympäristöä hetken ja painaa sitten päänsä käpäliensä päälle. Ihmisten vaikutus tunturiluontoon kasvoi, kun Lappiin rakennettiin entistä tiheämpi tieverkosto. Naalin ahdinko ei kuitenkaan johtunut yksinomaan metsästyksestä. Houkutus ryöstömetsästykseen oli suuri. Senkin jälkeen laiton pyynti saattoi vielä jatkua jossakin määrin, sillä valvonta oli heikkoa ja rahallinen hyöty suuri. Pian kivikkoisen ja kumpareisen maaston keskeltä paljastuu etäisesti lasten leikki junaa muistuttava rakennelma. Jos ei ole jyrsijöitä, ei myöskään tule poikasia. Norjan tuntureissa on suku vielä”, kertoi noin 60-vuotias Matti Ranttila Inarinjoella kesäkuussa 1925 Samuli Paulaharjulle, joka kiersi pohjoista Suomea tallentamassa ihmisten elämää ja kokemuksia
Vuosikymmeniä tyhjillään olleet pesät ovat säilyneet lähes muutt umatt omina. suomenluonto.fi 19 Naalin pesäkumpu on suuri heinikkoinen kumpare. suomenluonto.fi 19. Se kätkee sisäänsä luolaston, monia kulkuaukkoja ja useita maanalaisia käytäviä
Ruokinta-automaatti koostuu kahdesta paksusta muoviputkesta, jotka on aseteltu L-kirjaimen muotoon. Kaikista naaleista ei voida tietää ovatko ne paikallisia asukkaita vaiko vain ohikulkumatkalla. Verkon sisään kipataan koirannappuloita, ämpärikaupalla. Naalin ruokinta-automaatt i. ”Lisäruoan ansiosta naalit voivat pysyä reviireillään huonoinakin vuosina”, Tolvanen sanoo. Satelliittipantaseurantaan perustunut tutkimus paljasti, että eräs Huippuvuorilta nälän ajamana lähtenyt naali jolkotti 76 päivässä yli 3500 kilometriä merijäitä pitkin Kanadaan. Tolvanen pitää pesää silmällä, sillä ei ole tietoa onko se asuttu. Sisäänkäynnin toiseen päähän, ruokasaliin, on kiinnitetty pystyputki, jonka päällä on vesivanerikansi ja pystyputken sisällä verkosta tehty lieriö, kuin jättimäinen linnunruoka-automaatti. Jos käy oikein onnekkaasti, pesäkummun suojissa varttuu seuraavaa naalipolvea. Automaatti on monen käyttövuoden myötä hioutunut koko ajan paremmaksi. Tolvanen vaihtaa riistakameran muistikortin, tarkistaa akun, ja alkaa sitten pakkailla tavaroitaan. Naalien nälkävaellukset päättyvät usein kohtalokkaasti. Huippuvuorilta nälän ajamana lähtenyt naali jolkotti 76 päivässä yli 3500 kilometriä. Eli silloin, kun myyriä ja sopuleita ei ole. Kotikonnuilla eläminen on naaleille turvallisin ratkaisu. Hyvällä tuurilla ruokinta-automaatti voi rohkaista naalia asettumaan jollekin alueen naalinpesistä. Tarkoitus on auttaa naalia, ei sen vihollista. Verkkoa käytetään siksi, että ruoka ei homehdu. Vain yksi kolmesta vaeltajasta selviää hengissä, löytää uuden ruokaisan kotireviirin ja asettuu sinne asumaan. Tolvanen kertoo, että automaatteja on tällä hetkellä Tunturi-Lapissa jo kolmekymmentä. KU VA T RI IK KA KA AR TI N EN. WWF:n ohjelmajohtaja Pett eri Tolvanen naalin pesäkummulla. Vaakaputki on sisäänkäynti ruokinta-automaattiin. 20 suomenluonto.fi päässä automaatista. Ilman ruokaa monet naalit joutuvat lähtemään paremman elämän perässä vaellukselle. ”Tällä hetkellä arvioidaan, että kymmenestä kahteenkymmeneen naalia liikkuu Suomen alueella”, Tolvanen kertoo. Jokaisen automaatin yhteydessä on riistakamera, jonka avulla saadaan arvokasta tietoa alueella kulkevista naaleista. Se on mitoitettu juuri naalille sopivaksi, mutta ketulle kulkuaukko on liian pieni. Se on naalin pelastus laihoina sopulivuosina, ja nuorten yksilöiden paras henkivakuutus niiden ensimmäisenä talvena, jolloin luontainen kuolleisuus on suurinta. Vaikka merijään voisi kuvitella olevan kuin autiomaa, sieltä löytyy jääkarhujen jäljiltä haaskoja, joiden avulla naali selvisi huikeasta matkasta
suomenluonto.fi 21 Suomessa on noin 30 naalinruokintaautomaattia, joista jokaisella on riistakamera. Sen avulla voidaan seurata alueella liikkuvia naaleja. KU VA T M ET SÄ H AL LI TU S JA W W F SU O M I. Kuvatuksi tulee myös muita naalinruoan houkuttamia eläimiä, kuten korppeja ja ahmoja. Kesällä 2022 Suomen ensimmäiset naalinpennut (vas. suomenluonto.fi 21 Riistakamerat kertovat naalien liikkeistä Metsähallitus on WWF:n tuella asettanut jokaiselle naalin ruokinta-automaatille riistakameran. alhaalla) 26 vuoteen tallentuivat riistakameraan
Ohenoja on paljasjalkainen kilpisjärveläinen, jonka työnkuvaan naali on palannut yhä enenevässä määrin. Yksi hyökkää sisaruksensa kimppuun, joka vielä imee nisää, toinen retuuttaa emon häntää ja yrittää sen selkään. Osa Fennoskandian naaleista elää myyrien ja sopuleiden varassa, osa pysyvämmin rannikolla. Näyttää kuin se nauttisi. Emo seisoo aloillaan kärsivällisenä, silmät suljettuina. Se on mahdollista vain, jos kettuja on todella harvassa ja ruokaa vähän. Pienikokoinen naali selviytyy niukemmalla ravinnolla ja ankarammissa oloissa. Naalit lähtevät pohjoiseen, merijäälle, ja taittavat paljon pidempiä matkoja kuin ketut. Seuraavana yönä palaan ketun valtaamalle pesälle. Skandinaviassa kettu on häätänyt naaleja ainakin 1980-luvulta saakka, todennäköisesti aikasemminkin, sillä kettu alkoi runsastua tunturialueilla jo 1950-luvulla. Toimia on suunniteltu osana naalin suojeluohjelmaa, jota parhaillaan päivitetään. Poikasia etsimässä Heinäkuussa luonnonsuojelun erityisasiantuntija Tuomo Ollila ja työsuojelupäällikkö Antti Ohenoja Metsähallituksen luontopalveluista odottavat kyytiä Kilpisjärven helikopterikentällä. Ollila vastaa Suomessa naalinsuojelusta ja tekee yhteistyötä norjalaisten ja ruotsalaisten kollegojen kanssa. Poikaset imetettyään se vilkaisee minuun ja käy makuulle. Sitten toinen pentu kääntyy ja valkoinen hännänpää vilahtaa. Pikku hiljaa vähän uneliaan oloiset, kömpelöt pennut alkavat liikehtiä. Ne ovatkin kettuja! Kilpajuoksu ketun kanssa Kettu on naalille uhka, koska se syö samaa ravintoa, on suurempi ja voi näin vallata naalin pesäkummun. Arktisen meren äärellä elävät naalit ovat sopeutuneet etsimään jääkarhujen jälkeensä jättämiä haaskoja. Ketut lähtevät etelään, kohti metsiä. Ei voi olla totta! Pennut ovat pieniä, ja niistä näkyy lähinnä vain harmaat selät. Jos tähteitä kuitenkin satt uu jäämään yli, ne kannatt aa joko kaivaa maahan tai laitt aa autiotuvan kompostiin tai kompostoivaan wc:hen, tuvan ohjeiden mukaisesti. Eron selviytymisstrategioissa näkee erityisesti silloin, kun myyräkanta romahtaa. Kettuja. Jatkan matkaa ristiriitaisin tunnelmin. Rantanaalit ovat tyypillisesti tummanharmaita vuoden ympäri, mutta tummia naaleja esiintyy tuntureillakin. Jos retkeilijällä käy niin hyvä tuuri, ett ä satt uisi näkemään naalin, niin tiedot kannatt aa ilmoitt aa Metsähallituksen Luontopalveluille. Retkeilijä voi autt aa naaleja ott amalla eväitä mukaan sopivasti joka aterialle, ett ei ruokahävikkiä syntyisi. Rannikolla tumma väri on suojaväri ja sopeuma vuoden ympäri sulana pysyvään valtameren rannikkoon. Poikaset imevät tomerasti, kunnes ne vatsan täytyttyä aloittavat leikin. ”Onko pennuilla kuitenkin vähän liian mustat korvat?”, Tolvanen pohtii ääneen. Hiljaisuuden vallitessa tuijotamme pentuja silmä kovana. Nyt emo on paikalla, se seisoo pesäkummulla ja imettää poikasiaan. Jokaretkeilijän naalinsuojelu KOSKA ERITYISESTI kett u hyötyy ihmisestä, sen ruoansaantiin, tai sen minimoimiseen, tullaan tulevaisuudessa kiinnitt ämään entistä tarkemmin huomiota Suomen tunturialueilla. Niissä on myös aika punertavaa karvaa, vai onko se vain keskiyön aurinko joka saa ne näyttämään punertavilta. Lajien kohdatessa naali väistää. Tällöin samalla alueella elävät ketut ja naalit jalkautuivat eri suuntiin, kertoo Manitobassa Kanadassa tehty tutkimus. Kanadalaistutkijat asettavat tiukat ehdot lajien yhteiselolle. RI IK KA KA AR TI N EN. Metsähallituksen Tuomo Ollila (vas.) ja Antt i Ohenoja tarkkailevat naalinpesää. 22 suomenluonto.fi Yhtäkkiä hän sanoo: ”Tuolla on muuten naalinpentuja.” Tolvanen katsoo kiikareilla pesäkummulle päin. Samoin pitäisi pyrkiä tekemään mahdollisimman hankalaksi se, ett ä kett u pääsisi syömään kalanperkeitä ja metsästyksen saalistähteitä. Rantanaaleilla ei nähdä suuria heilahduksia poikasten syntyvyydessä, kuten sopulinaaleilla. Muuten naalihavainnot kannatt aa pitää omana tietonaan, vaikka upeasta havainnosta tekisikin mieli kertoa muille retkeilijöille ja tutt aville. Rantanaaleilla ei myöskään nähdä yhtä suuria heilahduksia poikasten syntyvyydessä kuin tunturiylänköjen sopulinaaleilla, sillä rannoilta naalit löytävät ruokaa tasaisesti vuodesta toiseen. Tuntureilla naalit saavat myyrävuosina suuria poikueita, mutta kun jyrsijöitä on niukasti, naalit saattavat jättää pesimisen kokonaan väliin
suomenluonto.fi 23 Tunturiylänköjen myyräja sopulinaalit saavat suurimmat poikueet hyvinä jyrsijävuosina. suomenluonto.fi 23 myyräja sopulinaalit PE TR I PI IS IL Ä
Näytt i siltä, ett ä ne aloitt aisivat pesinnän! Pian riemu naaliparista muutt ui peloksi. Sitten on meidän vuoromme nousta kopterin kyytiin. Kopteri laskeutuu tunturikankaalle, ja jäämme kyydistä. ”Samantien vaan kelkan ratt iin ja pyyhkäisin sinne. Ollila ja Ohenoja asettuvat istumaan tunturin rinteeseen ja kiikaroivat pesää ja sen lähiympäristöä. Erityisesti kevät, jolloin kelkalla liikkuminen on helppoa, on naaleille herkkää aikaa. Eli saisiko viime vuonna pitkän tauon jälkeen alkanut pesintä Suomessa jatkoa. Naali makoilee yksin pesällä. Minuutit kuluvat. Jalkaisin matkan taittamiseen kuluisi pitkä aika. Nyt alkaa sen jännittäminen, kurkistaako jostakin pesäluolaston suulta kohta pentu, tai ilmaantuuko paikalle toinen emo suu täynnä sopuleita. Helander oli onneksi asett anut pesälle lähett ävän riistakameran. Muuten naalilla ei olisi aikaa makoilla toimettomana näin kauan, vaan sen olisi pitänyt olla etsimässä poikasilleen myyriä ja sopuleita. Ohenoja ajautui naalitöihin vahingossa jo nuorella iällä, kun avusti sopulija myyrätutkija Asko Kaikusaloa. Naaleilla oli onnea, sillä henkivartija oli lähellä.. Keväällä tämän pesäluolaston tilanne näytti toiveikkaalta, sillä pesällä oli näkynyt elonmerkkejä. Alkaa näyttää todennäköiseltä, ettei pentuja ole. Kuluu tunti, sitten toinen. Pesä näkyy jo puolen kilometrin päähän. Pesällä Kopteri laskeutuu kentälle ja sieltä purkautuu kalaporukka säkit pullollaan tyhjiä tölkkejä. PE TR I PI IS IL Ä 25 pentua ja viisi asuttua pesää on loistava uutinen. Naalin pesäkumpu on noin kilometrin päässä, mutta lähemmäs emme kopterilla mene häiriön välttämiseksi. Ollila ja Ohenoja ovat matkalla eräälle naalinpesälle tarkistamaan sen pesimätilannetta: ovatko emot paikalla ja onko niillä poikasia. Helander löysi Utsjoelta huhtikuun lopulla naalinjälkiä ja sai riistakamerakuvia vain päiviä sen jälkeen, kun hän oli viikkojen kytt äämisen ja jäljitt ämisen jälkeen saanut samalta alueelta poistett ua kett uparin. eri Polojärvi ja Petri Piisilä jännitt ivät, olivatko yksilöt eri sukupuolta. Pesän sijaintia ei tässä jutussa kerrota, sillä pelkona on, että liian innokkaat luontokuvaajat tai muut uteliaat häiritsisivät naalien perhe-elämää kohtalokkain seurauksin. Ollila ja Ohenoja odottavat. Utsjoen naalien henkivartija Utsjokelainen metsästäjä Jarmo Helander on Metsähallituksen palkkaamana mukana naalinsuojelutyössä. Naali nousee ylös, venyttelee ja panee sitten takaisin makuulle. Sillä on korvamerkki mikä tarkoittaa, että se on Norjasta Suomeen tullut istutettu naali. Myös sopuleita vilisti tuntureilla. 24 suomenluonto.fi 24 suomenluonto.fi ”Minun lapsuudessa oli vielä naaleja”, hän kertoo. Hän sai kuvan ketusta sähköpostiinsa reaaliajassa, ja asuu keväät tunturimökillänsä. Alueelle ilmaantui uusi kett u. Kun kolmas pyörä hävisi, naalipari asett ui yhteen alueen pesäkummuista. Eipä aikaakaan, kun Ohenoja huomaa jotain. Pian kopteri kiitää halki tunturimaaston ja alla vilisevät purot, jängät, kivikot, järvet ja pajukot. Eikä aikaakaan, kun naaleja oli kolme! Siinä täytyi olla ainakin yksi uros ja yksi naaras, sekä kilpakosija, tutkijat päätt elivät. Ja sain sen ketun vielä sieltä pois”, Helander kertoo. Naali se on! Se makaa pesän laidalla kerälle kiertyneenä, nukkuu koiranunta ja nostaa välillä päänsä ja tähyilee ympäristöä. Se erottuu ympäröivästä vihreästä varvikosta heinäisenä ja keltaisenvihreänä kumpareena. Se tarkoitti, että naaleille ja niiden pennuille olisi ruokaa. Lapojen pyöriminen kiihtyy ja nostaa kopterin ilmaan. Kun naali sai pian seurakseen kaverin, Helander ja Metsähallituksen kollegat Pe. 24 suomenluonto.fi Ketut leviävät tunturialueille ihmisen siivellä. Alkaa ripsiä vettä ja panemme sadetakit päälle
Se tulee koko ajan lähemmäs, mutta katoaa sitten pienten harjanteiden katveeseen. 2000-luvun taitteessa Fennoskandian naaleja oli 40– 60, nyt niitä on 570. Ripsintä on yltynyt sateeksi, ja raskaat pilvet peittävät tuntureiden huiput. ”Meidän ihmisten velvollisuus on tehdä kaikkemme, jotta Suomen, Norjan ja Ruotsin yhteiset naalit selviäisivät”, Tuomo Ollila sanoo. Vain viikko tiedotteen jälkeen kävi ilmi, että Enontekiöllä pentueita olikin kaksi lisää: yksi kuuden pennun ja yksi yhden pennun poikue. AVOINNA: to-la klo 10-20, su klo 10-18. Levinneisyys voi kutistua edelleen 13 prosenttia, jos sopulit katoavat ja kettu valtaa alavimmat elinalueet. Siis yhteensä neljä! 25 pentua ja yhteensä viisi asuttua pesää on loistouutinen! Naalien määrä on kasvussa, mutta voiko tahti jatkua. Syyskuussa Metsähallitus ja WWF tiedottivat kahdesta naalipentueesta sekä kolmesta asutusta pesästä Enontekiöllä ja Utsjoella. Ruotsalaistutkimus ennusti, että naalin levinneisyysalue supistuu ilmastonmuutoksen takia nykyisestä yli 40 prosenttia vuoteen 2080 mennessä. SAMALLA LIPULLA: Viini ja Ruoka -messut (K18) ja Lautasella erityisruokavaliomessut. Samuli Paulaharjun tallentama teksti (Paulaharju 25909, 1934) on lainattu Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistosta, Perinteen ja nykykulttuurin kokoelmasta.. Naalin mentyä Ollila ja Ohenoja odottavat näkyisikö pesällä liikettä, mutta mitään ei tapahdu. HELSINGINKIRJAMESSUT.FI @HELSINGINKIRJAMESSUT #KIRJAMESSUT Lopulta naali nousee ja lähtee viistosti kohti. Syyskuun tietojen mukaan Tunturi-Lapin myyräkanta on romahtamassa, mutta sopuleita on yhä jonkin verran. Ollila ja Ohenoja panevat kiikarit reppuihinsa ja suuntaavat yöpymään tuvalle. Norjalaiset ovat huolehtineet naalien tarhakasvatuksesta ja istutuksista, mutta eivät aio jatkaa istutuksia loputtomasti. Myöhemmin käy ilmi, että naalit ovat ihmistä ovelampia. Onneksi tilannetta ei ole seurattu tumput suorina. Tuvalla Ohenoja sytyttää tulet Jøtuliin ja miehet ripustelevat kaminan ympärille kamppeita kuivumaan. Nuori pari voisi ehkä pesiä tässä jo ensi kesänä. Kanta on saatu nousemaan tarhauksen ja istutusten, lisäruokinnan ja kettujen metsästyksen avulla. Täytyy myös pitää huoli siitä, että kettuja liikkuu tunturialueilla mahdollisimman vähän. Sitten Ohenoja keittää kahvit. Ollila pohtii naalin selviytymisen mahdollisuuksia. ”Nuoret naalit eivät heti ala pesiä”, Tuomo Ollila kertoo. ANNA AINUTLAATUISEN TUNNELMAN VIEDÄ! HELSINGIN KIRJAMESSUT 26.–29.10. suomenluonto.fi 25 TAPAA KIINNOSTAVIMMAT KIRJAILIJAT, SEURAA YLI 800 KIRJALLISTA KESKUSTELUA JA HANKI KIRJAT MESSUHINTAAN. Näin ollen naalipentueet eivät ensi vuonna todennäköisesti ole yhtä suuria, mutta lisäruokinnan turvin naalit voivat pysytellä alueella, ja jopa saada pienet pentueet. Voiko naali sopeutua. Suomen, Norjan ja Ruotsin yhteisen naalikannan suojelusuunnitelmaa päivitetään parhaillaan. Ajatus on saada naalien määrä riittävän ylös, ja sitten auttaa niitä huonojen myyrävuosien yli lisäruokinnalla. Riistakamerakuvista paljastui, että pesään oli syntynyt jopa kuusi pentua! Emot pitivät ne piilossa
Ympäristö Maaperä 6 % Jätteenkäsittely % Pakkausmateriaalit % Rakennusala Muut lähteet % % Kierrätys Autoteollisuus/Autoilu 8% Kotitalous ja vapaa-aika % Elektroniikka % Maatalous % % Ympäristö . Minne ympäristössä muovi jää. . Tuntematon % Makeat vedet % Meri alle mm – mm yli mm 8 miljoona tonnia Ympäristöön päätyvän muoviroskan määrä Maaperä % Maaperä % Maailmassa syntyi vuonna 2019 muovijätett ä 353 miljoonaa tonnia.. Mistä muovijäte on peräisin. Minne muu muovi päätyy. L U O N T O T I L A S T O I N A Muovin matka TEKSTI NOORA RISKU INFOGRAFIIKKA NOORA RISKU JA TIETOMUOTOILUTOIMISTO KRUT / JULIUS UUSIKYLÄ 26 suomenluonto.fi Muovia käytetään eniten pakkausmateriaalina, mutta vain pieni osa maailman muovista päätyy kierrätykseen. Minne jäte päätyy.
Vain murto-osa joutuu vesistöihin, maaperään päätyvä osuus muovista on suurempi. Mistä muovijäte on peräisin. Kevyt ja pieni mik romuovi kuitenkin liikkuu tehokkaasti ympäristössä. Joet ja hulevedet kuljettavat muoviroskaa maalta suurempiin vesistöihin. . Yli puolet muovijätteestä päätyy asianmukaisesti jätteenkäsittelyyn – tosin ei kierrätykseen. Minne jäte päätyy. Erilaiset ympäristö tekijät, kuten aaltojen voima tai auringon UV-säteet, edesauttavat muovin hajoamista aina vaan pienemmiksi ja pienemmiksi hipuiksi. Tuntematon % Makeat vedet % Meri alle mm – mm yli mm 8 miljoona tonnia Ympäristöön päätyvän muoviroskan määrä Maaperä % Maaperä % LÄ H DE : GL O BA L PL AS TI CS O U TL O O K (O EC D, 20 22 ). Yli viidesosa muovista päätyy ympä ristöön roskiksi. Tuntematon % Makeat vedet % Meri alle mm – mm yli mm 8 miljoona tonnia Ympäristöön päätyvän muoviroskan määrä Maaperä % Maaperä % Yli viidesosa muovista päätyy edelleen ympäristöön. Jopa puolet ympäristöön päätyvästä muoviroskasta hautautuu maaperään. Muovin suurin yksittäinen käyttökohde, ja sen myötä myös yleisin roskatyyppi, ovat pakkausmateriaalit. . Se kuinka muovijäte levittäytyy ympäristöön, on suurelta osin yhä mysteeri. Ympäristö Maaperä 6 % Jätteenkäsittely % Pakkausmateriaalit % Rakennusala Muut lähteet % % Kierrätys Autoteollisuus/Autoilu 8% Kotitalous ja vapaa-aika % Elektroniikka % Maatalous % % Ympäristö . Mistä muovijäte on peräisin. Minne ympäristössä muovi jää. Tarkka käsitys tilanteesta on vasta alkamassa piirtyä. OECD:n laskelmien mukaan sitä kertyi maailmassa jopa 353 miljoonaa tonnia vuoden 2019 aikana. Muovia on ilmassa ja jopa vuorenhuippujen lumikinoksissa. . Science of the Total Environment -tiedelehdessä 2017 julkaistussa koontitutkimuksessa todetaan, että muoviroskaa on maaperässä moninkertainen määrä meriin verrattuna. . Ympäristö Maaperä 6 % Jätteenkäsittely % Pakkausmateriaalit % Rakennusala Muut lähteet % % Kierrätys Autoteollisuus/Autoilu 8% Kotitalous ja vapaa-aika % Elektroniikka % Maatalous % % Ympäristö . Minne ympäristössä muovi jää. Kierrätettävän muovin määrä on yhä alhainen, alle kymmenen prosenttia kaikesta muovista. Ympäristöön joutuessaan muovi on usein jo pilkkoutunut palasiksi, tai niin tapahtuu viimeistään luonnossa. Suoraan meriin päätyvän muoviroskan määrä on pieni, vain kaksi prosenttia. Muovia päätyy siis meriin myöhemmin kiertoteitä. Minne jäte päätyy. suomenluonto.fi 27 MUOVIJÄTETTÄ SYNTYY valtavasti
SA LL Y LU H TA. 28 suomenluonto.fi Iijokisoudun armada suojellun Sotkajärven maisemassa heinäkuussa 2023. Kävimme tutustumassa suurta kalatiepäätöstä odott avaan jokeen ja sen alueen luontoon. Joki virtaa lintujärven läpi. 28 suomenluonto.fi IIJOEN KUTSU TEKSTI ISMO TUORMAA KUVAT SALLY LUHTA JA ISMO TUORMAA Iijoki kulkee läpi Suomen uuman
suomenluonto.fi 29 suomenluonto.fi 29
30 suomenluonto.fi I ijoki lumosi minut täysin, kun saavuin sinne ensimmäisen kerran joen suojelua vaatineeseen soututapahtumaan 1980-luvun alussa. Kalkkimaiden harvinaisuudet neidonkenkä ja konnanmarja esiintyvät nekin Iivaaralla. Iijoen alku on unenomainen, kirkas lähde Iivaaran yläosan rinteellä. Koko reitillä ei nytkään tule vastaan kuin muutama kanssaretkeilijä. Se virtaa Kuusamosta Iihin Perämerelle. Sana Ii merkitsee kuulemma yötä. Joen yläja keskijuoksun kilometreittäin jatkuvat vapaat kosket, vielä tuolloin löytyneet hakkaamattomat metsäalueet, elävä tukkilaisuus ja nyt jo katoavan suomalaisen elämäntavan ja maiseman lämmin kosketus jättivät sieluun pysyvän jäljen. Täällä on mäntyja kuusimetsää, reheviä ja runsasravinteisia rinteitä, lähteitä ja myös liki tunturimaisia maisemia joka ilmansuuntaan. Iivaara syntyi 373– 363 miljoonaa vuotta sitten Kuolan niemimaalla tapahtuneen tulivuorten toiminnan seurauksena, kun alkaalista magmaa tunkeutui vanhaan kallioperään. Paula-myrsky toi mukanaan myös hakkuita Iijoen vesistöalueelle. Iivaaran myrskymaisemissa Viimeiset kilometrit ennen parkkipaikkaa hieman hämmentävät. Näkymä suojellun Iivaaran juurelta. Kaikkiaan Iivaaralla käy vuosittain Metsähallituksen laskurin mukaan vain pari tuhatta retkeilijää, joten vaaran tunnelma on säästynyt erämaisena ja ruuhkattomana. Sinne. Vaaralla käyvät tai asuvat kaikki suurpetomme ja alueen soilla tavataan myös rikasta suolinnustoa kurjista suokukkoihin ja muihin kahlaajiin. Kesäöisin näillä selkosilla tosin paistaa aurinko läpi yön. Lähdemme matkaan myrskyn jälkeen raivatulle uudelle Iiringin 12 kilometrin päiväreitille. Uhanalainen lettorikko viihtyy alueen ravinteisilla soilla. ”Ei tarvitse ainakaan jonossa kävellä”, Erkka Pitkänenkin naurahtaa. Iivaaran laella kasvaa tunturikasveista riekonmarjaa ja tunturiliekoa. Yön vaara, yön joki. Iivaaran rinteillä sijaitsee näet lähde, jonka kirkkaista vesistä Iijoki saa alkunsa. Alkulähteet Itärajan vaaroilla Aloitan retkeni kaiken alkulähteeltä, kirjaimellisesti. KU VA T IS M O TU O RM AA. Peräti 470 metrin korkeuteen merenpinnasta nouseva Iivaara löytyy Kuusamon puolelta aivan rajan pinnasta. Geologikaverini Jouko Parvainen lähettää vaelluskenkiä jalkaan laittaessani minulle viestin, jossa kerrotaan Iivaaran olevan myös kallioperältään harvinaisuus jopa Suomen ikivanhalla (1600–3500 miljoonaa vuotta) maaperällä. Saan oppaaksi Metsähallituksen Luontopalveluista alueen kenttämestarin Erkka Pitkäsen, joka on Kuusamosta kotoisin oleva paikallinen asiantuntija ja retkeilijä. Joen alajuoksu on valjastettu viidellä voimalalla (Maalismaa, Kierikki, Pahkakoski, Haapakoski ja Raasakka), mutta joen keskija yläjuoksu ovat pääosin vapaita. Iivaaran huipulla odottaa palkinto. Ylitämme pitkospuita ja siltaa myöten huikean kauniin luhtakosteikon ennen rankkaa kipuamista kohti vaaran huippua. Niinpä Iivaara koostuu pääosin harvinaisesta mineraalista, joka on saanut vaaran mukaan kansainvälisestikin tunnetun nimen ijoliitti (ijolite). Vuonna 1987 tuli valtioneuvoston päätös Iijoen keskija yläosan suojelusta. Pelkästään Iijoen pääuoman pituus on 370 kilometriä, ja koskia joessa on arviolta 150. Alue on liki täydellisesti avohakattu parin kesän takaisen Paula-myrskyn tulenkaatojen jäljiltä. Laavun ja taukotulipaikan lisäksi vaaran laelta aukeavat huikeat näkymät niin Hossan, Iijoen pääuoman pituus on 370 kilometriä
Paula-myrskyn jälkiä Iivaaran suojelualueella.. Samalla vaaralle pääsee nyt aiempaa enemmän valoa, joka ainakin tänä kesänä on tuottanut mahtavan mustikkasadon ihmisten ja lintujen iloksi. Suuri osa myös retkeilykeskuksen alueen puista kaatui Paula-myrskyn myötä, ja ne on nyt raivattu pois keskuksen mökkien ympäriltä. Samalla hörppäämme raikasta vettä yhdestä Iijoen alkupisteestä, joka löytyy tuvan vierestä unenomaisena, kirkkaana lähteenä. Kylmäluoman Natura-alueelle kaatuneet puut on kuitenkin jätetty raivaamatta. suomenluonto.fi 31 Kuusamon, Taivalkosken kuin Venäjänkin suuntaan. Kylmäluoma saatiin suojeluun Yöksi lähden Kylmäluoman retkeilyja suojelualueelle. Se löytyy Kuusamo-tien varresta Taivalkosken suuntaan. Siitä lähteen vedet valuvat alapuolisiin puroihin, jokiin ja lopulta Iijokeen. Puhumme Pitkäsen kanssa siitä, miten kaatuneet puut tarjoavat mainion suojan vaaralla pesiville kanaja muillekin linnuille lahopuita suosivista kovakuoriaista ja muista hyönteisistä puhumattakaan. Nyt ne säästyvät teoriassakin hoitotoimilta. Iivaaralta näkee kauas jokaiseen ilmansuuntaan. Uusista luonnonsuojelualueista peräti 4500 hehtaaria sijoittuu Kylmäluoman alueelle. Osana Suomen hallituksen 30 000 hehtaarin suojelupakettia Kylmäluoman Paula-myrskyn kaatamat metsät siirtyivät viime talvena Metsähallituksen Metsätaloudelta Luontopalvelujen taseeseen. Katsastamme vielä Näätälammen kaikille avoimen, pikkuruisen autiotuvan. Mitä pidemmälle askeleemme vievät, sitä enemmän maisemaa komistavat Paula-myrskyssä kaatuneet puiden rungot, joita on paikoin niin paljon, että poikkeaminen polulta olisi ajatuksenakin erittäin vaikeaa. Kylmäluomalle lähtee nyt nelPirkko-Liisa Luhdalla riitt ää töitä Iijoen vesistöalueen raakkupurojen ennallistamisessa
Toisin kuin useimmissa muissa Suomen suurjoissa, Iijoen pääuoma on perkaamaton. Nyt on edessä soutu joella kymmenien muiden kanssa. Joki kerää vedet yli 14 000 neliökilometriltä, ja siinä on noin 150 koskea. Lapin ELY-keskuksen kalaviranomainen on syksystä 2017 alkaen hakenut Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta (AVI) muutosta, että Iijoen alaosan voimalaitosten vanhat istutusvelvoitteet muutettaisiin kalojen vaellukset mahdollistavaksi velvoitteeksi. Vesivoimapatoja on joen Perämeren puoleisessa osassa ja Taivalkoskella. 32 suomenluonto.fi jä erilaista, hauskannimistä luontopolkua: Puuska, Hukanharjun hurrikaani, Paulan puhuri ja Myrskyn jälkeen, joiden varrella voi ihailla tuulen töitä. Koskissa voi aistia tukkilaisten ja vapaasti jokeen aikoinaan nousseiden lohien, taimenten ja siikojen tanssin. H U OT AR I / M ET SÄ H AL LI TU S Siu rua njo ki Liv ojo ki 1 Litokairan luonnonsuojelualue 2 Syötteen kansallispuisto 3 Syötteen retkeilyalue 4 Soiperoinen 5 Kylmäluoma 6 Iivaara 7 Siikavaara Iijoen valuma-alue. Kalateiden rakentamisvelvoitetta pelkäävä voimayhtiö on aktiivisesti mukana niin sanotuissa vapaaehtoisissa hankkeissa, joissa maksajiksi joutuvat myös vahingonkärsijät, toisin kuin PVO:lle oikeuden määräämissä velvoitteissa. Uomat auttaisivat myös siian ja nahkiaisen sekä muun uhanalaisen vesiluonnon paluuta koko Iijoen vesistön alueella. Luhta on Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja. Jo 40 vuotta korona-aikaa lukuun ottamatta yhtämittaisesti jatkunut kesätapahtuma, Iijokisoutu, lähtee matkaan perinteisesti Saijan Lomakartanon maisemista Jokijärveltä Taivalkosken yläpuolelta. Täällä on soudettu koskiensuojelulain puolesta, Kollajan tekoallasta vastaan ja nyt myös kalateiden puolesta. Tärkeimmät sivujoet ovat Siuruanjoki ja Livojoki. Vapaan Iijoen puolesta Iijoki on paikoin vaativa melontaja veneilyjoki, jossa on vain vähän tyventä ja paljon kuohuvaa virtaa ja kivikoita. Esimerkiksi padon alapuolelle tulevista lohista 70 prosentin on päästävä kaikkien viiden voimalaitoksen yläpuolelle ja alasvaeltavista lohija taimensmolteista 60 prosentin on selviydyttävä mereen saakka. KUUSAMO TAIVALKOSKI PUDASJÄRVI II 1 2 3 4 5 6 7. Jurmun suvannossa oli perimätiedon mukaan aikoinaan eräs koko joen parhaimmista lohiapajista. Omatkin lapseni ovat olleet Iijokisoudussa mukana jo alle kouluikäisinä. ”Iijoki on siitäkin erikoinen lohijoki, että täällä joen alkuperäinen lohi-, meritai”Katso nyt, miten hieno ja kokonaan valmis lohen kutualuesoraikko tässäkin on.” PO H JA KA RT TA JA N I P. AVI:n päätöstä odotetaan tänä syksynä, ja onpa se mikä tahansa, siitä varmasti valitetaan, sillä voimayhtiö PVO Vesivoima Oy:n ja kalatalousviranomaisen kannat ovat kaukana toisistaan. Kylmäluomasta on aika siirtyä itse Iijoelle, vaikka aiemmatkin retkikohteet toki kuuluvat Iijoen vesistöalueeseen. ”Katso nyt, miten hieno ja kokonaan valmis lohen kutualuesoraikko tässäkin on”, Iijokisoudun monikymmenvuotinen uurastaja ja soudun äitee Pirkko-Liisa Luhta huudahtaa Taivalkosken ja Jurmun hienon dyynihietikon välisellä jokiosuudella. Vanhimmat soutajat Iijoella ovat olleet yli 80-vuotiaita ja nuorimmat alle vuoden ikäisiä. Se tarkoittaisi kalojen ylösja alasvaelluksen varmasti turvaavien ohitusuomien rakentamista tai käyttöönottoa. Kutupaikat odottavat lohia ja taimenia Iijokisoudussa veneet kulkevat vinhasti läpi koskien karikoita kiertäen
Viime vuosikymmeninä lohia on siirretty koemielessä patojen ohi Iijoen vapaaseen virtaan. Kuluneena kesänä Iijoen sivuvirroissa on työskennellyt neljä työryhmää ja 15 henkilöä läpi kesän. Raakulle tärkeitä sivujokia Lohi, taimen ja jokihelmisimpukat kertovat paljon koko vesistön tilasta, sillä niiden elämä on sidoksissa puhtaisiin virtoihin ja myös toisiinsa – simpukat kun vaativat vaelluskaloja väli-isännikseen. Onhan joen valuma-alue erittäin laaja. Myös lohen kutu on onnistunut ja pieniä poikasia on löytynyt. Tällaisia kalankulkuesteitä on Suomen metsäja maanteillä peräti noin 30 000 kappaletta, ja ne estävät kalojen pääsyn ylävirtaan vähintään tuhansien kilometrien matkalla. Hienoja lohen kutualueita löytyy pelkästään Iijokisoudun aikana vielä paljon lisää joen pääuomasta. Toisaalta simpukat puhdistavat joen vettä kiduksillaan hengittäessään. suomenluonto.fi 33 men ja vaellussiika saatiin pelastettua viljelyyn toisin kuin millään muulla joella Suomessa”, Pirkko-Liisa Luhta sanoo paistaessamme makkaraa eräällä jokivarren mainioista, kaikille vesilläliikkujille tarkoitetuista taukopaikoista. Suuntaamme Puolankaan Iijoen sivupuroille katsomaan, miten kaikki tämä toimii. ”Kaikki olisi valmista lohen paluuseen, jos voimaloihin vain saataisiin ohitus uomat”, Luhta toteaa. SA LL Y LU H TA SA LL Y LU H TA. Suurin osa taimenista kutee sen sijaan pienissä sivujoissa ja latvapuroissa, joita Iijoella löytyy kosolti. Niillä elää kymmeniä jokihelmisimpukkakantoja, joiden elinolojen parantamiseksi Pirkko-Liisa Luhta ja hänen miehensä Eero Moilanen ovat tehneet valtavasti töitä Metsähallituksen Luontopalveluiden palkkalistoilla. Metsähallitus on keskeisesti mukana LIFE Revives -projektissa. Niitä on saatu vahingossa saaliiksi. Jurmun suvannon hiekka dyyni alue Taivalkoskella kuuluu Iijokisoudun ikimuistoisiin levähdyspaikkoihin. Iijoki on keskija yläjuoksultaan paikoin yhä erämainen joki. Puolangan raakkupuroilla Eero ja Pirkko-Liisa näyttävät esimerkkejä väärään korkoon asetettujen siltarumpujen korjauksista vaelluskaloille ja muulle vesieliöstölle sopiviksi. Jyväskylän yliopiston vetämässä hankkeessa kunnostetaan noin 85 kilometriä raakkuvirtoja
Suuntaamme muutaman sadan metrin päähän venevalkamaan. Jo muutaman tunnin veneily Iijoen suisVesivoimaloiden rakentaminen 1960-luvulla muutt i paljon PohjoisPohjanmaan ja Koillismaan elämää. Suiston viehätys Vaikka Syöte, Litokaira ja Olvassuo ovat nekin monelle tavalliselle retkeilijälle vielä korkkaamattomia alueita, vielä harvempi on retkeillyt Iijoen suistossa, voimalaketjun alapuolisella merialueella. Pyhitykseltä on komeat maisemat Kostonjärvelle.” ”Toinen paikka on Soiperoisten harjualue, joka on puolestaan kuuluisa puhtaista ja kristallinkirkkaista vesistään. ”Jos pari kohdetta pitää Syötteen alueelta mainita, niin toinen niistä on Pyhitysvaara, joka on metsäsaamelaisten entinen pyhä uhripaikka. Paikka sijaitsee helpon retkeilyreitin varrella päivätupineen ja virallisine nuotiopaikkoineen.” Luontoretkeilijän kannattaa silloin tehdä poikkeama jollekin joen lähistöllä sijaitsevista kymmenistä luonnonsuojelualueista. Se kuuluu lisäksi Metsähallituksen Top-5-listaan parhaimmista maisemavalokuvapaikoista. Suistosta löytyy luontoja kalastusmatkailuyrittäjä Christian Talman. joka mainostaa itseään Iisland -nimisillä sivuilla. Litokaira on koko Euroopan suurimpiin kuuluva luonnontilainen, napapiirin eteläpuolinen suometsäerämaa, jonka etenkin Jorma Luhta on tehnyt tunnetuksi kirjoillaan ja valokuvillaan. Millaisia retkipaikkoja suosittelee Syötteen luontomatkailuyrittäjiin kuuluva Taigavireen tai paremminkin Hikes’n Trails -yrityksen Janne Autere luonnosta kiinnostuneille patikoijille. Soiden lisäksi Litokairasta löytää aarnialueita ja harjujensuojelukohteita ja paljon muita pienempiä suojelukokonaisuuksia. Alajuoksun alimpana voimalaitoksena Raasakka katkaisee lohen, meritaimenen, siian ja nahkiaisen kulkureitin ylävirtaan. Christian Talman sanoo asiakkaidensa olevan usein matkalla Lappiin pysähtyviä turisteja, mutta yhä enemmän joukossa on myös suomalaisia ja ulkomaalaisia asiakkaita, jotka tulevat paikalle tutustuakseen juuri Iijoen matalaan jokisuistoon ja hiljalleen merestä nousevaan rannikkoon. Syött een kansallispuistossa Iijoella retkeilevä ei voi sivuuttaa Syötteen kansallispuiston upeita maisemia ja retkireittejä. Pinta-alaltaan peräti noin 300 neliökilometrin kansallispuiston mahtavaan luontoon kuuluu vanhoja metsiä ja soita laskettelukeskuksen hulinan ulkopuolella. Pirkko-Liisa Luhdan mukaan Iijoen suisto näyttäisi tänä päivänä aivan erilaiselta, ellei joen alajuoksua olisi rakennettu. Näistä Litokaira ja Olvassuo ovat suurimpia ja hienoimpia. Hän on vilpittömän iloinen nyt tehdystä ratkaisusta. Pirkko-Liisa Luhta oli keskeisesti mukana myös tämän kalatien valmistelussa. Sieltä löytyy hollantilainen alumiinivene, jolla kalastaminen ja turistien veneilyttäminen matalissa rannikkovesissä käy helposti. IS M O TU O RM AA. 34 suomenluonto.fi Siltarumpujen korjaus on hidasta ja etenee nykyisin lähinnä vain silloin, kun metsätietä tai muuta virran kulkua haittaavaa tietä ja samalla tierumpuja peruskorjataan. Litokairassa asustavat kaikki suurpedot ja monet petolinnut. Litokaira on suuruudeltaan yli 30 000 hehtaarin suuruinen suojelualue ja Olvassuokin on lähes yhtä suuri. ”Kun vuodet kuluvat, tämä ohitusuoma maastoutuu yhä paremmin luontoon ja näyttää nykyistäkin luonnonmukaisemmalta.” Kaikkialla Iijoen yläjuoksunkaan vesistössä tilanne ei ole yhtä hyvä. Vuonna 2018 tehty kuntalaisaloite ei ole toistaiseksi johtanut ennen niin komean putouksen vapauttamiseen. Käymme Luhdan kanssa myös ylempänä jokivarrella sijaitsevan Kostonjärven kalatiellä. Metsähallitus on sitoutunut siltarumpujen korjauksiin omilla maillaan, Pohjanmaan-Kainuun Luontopalveluiden aluejohtaja Pirkko Siikamäki kertoo. Esimerkiksi Pintamon Pirunkönkäällä on yli 30-metrisen putouksen virtaama pantu irvokkaasti kokonaan putkeen vain 0,5 megawatin tippavoimalan tähden. Moni tuntee Iso-Syötteen vain talvimatkailukeskuksena, mutta Syötteen yhteensä 122 kilometrin mittaiset patikointireitit ovat useimmille tuntemattomia
Luvan voimassaoloa ika ja arpojen myyntiaika: 15.9.2022–15.3.2 023 Myyntialue: Koko Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta . 20222023 Hinta: 6 € Hinta: 6 € Päävoiton arvo 12 000 euroa! KU VA : LA SS I KU JA LA Luontoarpajaiset 2023-2024 Hinta 6 € Päävoiton arvo 10 000€ Voittoja yhteensä yli 50 000 kpl Arpajaisten järjestäjä: Suomen luonnonsuoje luliitto ry. ”Sotien jälkeen täällä Iijoen suistossa oli veneitä valmiina, jos poliittinen tilanne olisi vaatinut pakenemista maasta”, Christian Talman kertoo. Hieman kauempana lentää merikotka. Arpajaisten tuotto käytetään luonnonja ympäristönsuojelun edistämiseen sekä suomalaisen kulttuuriperin nön vaalimiseen ja säilyttämiseen . Arpoja on myynnissä yhteensä 255 000 kpl, niiden yhteenlaskettu myyntihinta on 1 530 000 € ja voittojen arvo on yhteensä 536 300 €. Neljäkymmentä vuotta sitten muistan itsekin syöneeni kuumia nahkiaisia tuolla ”Iin Porvoossa”. Arpajaisten pääpalkintona on 10 000 euron arvoinen elämyksellinen loma kahdelle talvisessa Lapissa. Voittojen määrän ja sekoituksen on valvonut Helsingin poliisi laitoksen edustaja Tavaraarpa ry:ssä. Käytännön toimeenpanija : Tavaraarpa ry. Arpajaiset järjestetään Poliisihallituksen luvalla RA/2023/867. Vilkaisen Kaleva-lehden asiasta kertovaa nettiuutista, jonka eräs jälkikommentti ilahduttaa: ”Turhaa näpertelyä, jonka ainoa tarkoitus on näyttää että voimalayhtiö on tehnyt muka jotakin. Luvan voimassaoloa ika ja arpojen myyntiaika: 15.9.2023-15.3 .2024 Myyntialue: Koko Suomi Ahvenanmaa ta lukuunottam atta. Palkinnoissa suositaan ympäristöystävällisiä valintoja, kuten lennotonta luontomatkailua ja suomalaista tuotantoa. IS M O TU O RM AA. Suuntaamme vielä kohti Iin Wanhaa Haminaa, josta löytyy vielä ripaus entistä puutalocharmia. Padot purkuun ja lohi jokeen!” Pakko olla samaa mieltä. Pohjolan Voima juoksuttaa tähän hiljan avattuun ”kalatiehen” maksimissaan neljä kuutiota vettä. Tunnelma on paikoin kuin Tonavan tai Laatokan perukan suistossa. Arpajaiset järjestetään Poliisihallitukse n luvalla RA/2022/1121. Lue lisää ja katso, mitä voit voittaa: sll.fi/arpajaiset PÄÄVOITON ARVO 10 000 EUROA! Lisäksi yli 50 000 muuta voittoa! Luontoarpajaiset muuta voittoa! Luontoarpajaiset Arpajaisten tuotto käytetään Suomen luonnonsuoje luliiton luonnonja ympäristönsu ojelutyön tukemiseen. Lunastamalla arvat autat meitä suojelemaan uhanalaisia eläimiä sekä niiden elinympäristöjä – metsiä, vesistöjä ja soita. Lisätietoa arjapaisista: Tavara-arpa ry, Beckerintie 10, 00410 Helsinki puh 09 436 6320 Hinta 6 € K U V A LA SS I K U JA LA Iijoella kalastava Mika Niskasaari odott aa aikaa, jolloin lohi nousee jälleen patojen ohi jokeen. Voitot on lunastettava 14.5.2023 mennessä. Luontoarpajaiset – LUONTO KIITTÄÄ TUESTASI! K U V A : LA SS I K U JA LA Luontoarpajaisten tuotto käytetään suomalaisen luonnon hyväksi. Haluan lopuksi nähdä lohija Iijokikamppailun yhden kipupisteen, jokisuun sulkevan Raasakan voimalan. Voittojen määrän ja sekoituksen on valvonut Helsingin poliisilaitokse nedustaja Tavara-arpa ry:ssä. Lohi, terva, nahkiaiset ja turkikset ovat olleet aikoinaan tämän kauppapaikan tärkeitä tuotteita. Arvonnan suorittamista pa: Koneellinen arvonta on suoritettu kaikkien myynnissä olleiden arpojen kesken. Ikiaikaiset laidun-, uittoja saha-alueet paikoin mutkan takaa putkahtavine vanhoine huviloineen, kalamajoineen ja lammashakoineen luovat rauhoittavan tunnelman, jossa muu maailma on kaukana. Vene puikkelehtii loppumattomilta tuntuvilta matalissa kaislikoissa, jotka kuhisevat niin kaloja kuin lintujakin. Käytännön toimeenpanija : Tavara-arpa ry. Arpoja on myynnissä yhteensä 255 000 kpl, niiden yhteenlaskettu myyntihinta on 1 530 000 € ja voittojen arvo on yhteensä 535 899 €. Voimalan takana kauempana näkyy luonnonuoma eli nykyinen Uiskarin tulvauoma. Mereltä katsottaessa voimala näyttää itse asiassa aika vaatimattomalta siihen nähden, kuinka paljon voimaloiden rakentaminen aikoinaan muutti koko Pohjois-Pohjanmaan ja Koillismaan elämää. Voitot on lunastettava 14.5.2024 mennessä. Lisätietoa arjapaisista: Tavaraarpa ry, Beckerintie 10, 00410 Helsinki puh 09 436 6320 Voittoja yhteensä yli 50 000 kpl Arpajaisten järjestäjä: Suomen luonnonsuojelu liitto ry. Arvonnan suorittamistap a: Koneellinen arvonta on suoritettu kaikkien myynnissä olleiden arpojen kesken. suomenluonto.fi 35 tossa avaa retkeilijälle aivan uudenlaisen maiseman. Arpajaiset järjestetään Poliisihallituk sen luvalla RA/2023/867
KA RI H EL IÖ VA AR A. Kirjanpainajan syömäkuviossa näkyy pystysuora emokäytävä sekä sivuille leviävät, kasvavien toukkien syömät käytävät. 36 suomenluonto.fi 36 suomenluonto.fi Kirjanpainajan syömäkuviossa näkyy pystysuora emokäytävä sekä sivuille leviävät, kasvavien toukkien syömät käytävät
Hän alkaa vuolla myräkässä pudonneen männynkarahkan pintaa ohuina siivuina ja arvelee, että oksa on voinut olla kuollut jo ennen putoamistaan. KA RI H EL IÖ VA AR A. Hän lähtee oppaaksi lähimetsään kaarnakuoriaisten pariin. Syömäkuvion muoto sekä puulaji, jolta se löytyi, tarjoavat paljon näyttävämpiä vihjeitä puiden asukkaista. Puun kuoren alta paljastuu kaarnakuoriaisten ja niiden toukkien syömäkuvioita. Itse kuoriaiset ovat pikkuruisia, keskenään melko samannäköisiä otuksia, joihin ei vahingossa törmää. suomenluonto.fi 37 Runkojen kirjojat TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT KARI HELIÖVAARA JA ANNA TUOMINEN E nsimmäiset pystyyn kuolleet kuuset löytyvät jo parkkipaikan laidalta. Lajeja Suomessa on 72, joista karkeasti puolet on harvinaisia tuttavuuksia, puolet taas tavanomaisempaa lajistoa. Kaksi honteloiksi venähtänyttä, rupsahtanutta puuta seisoo lähellä toisiaan. Heliövaara ottaa esiin uudenkarhean taittoveitsen ja kertoo saaneensa sen lahjaksi. Pystyyn kuolleeseen puuhun ei viitsi vuolla jälkiä, mutta maapuusta kehtaa kurkistaa, mitä kuoren alta löytyy. Jopa kokonainen puu on kaatunut lenkkipolun poikki. Kuvio paljastaa, mikä laji puussa on elänyt. Kaarnakuoriaisten tunnistamisessa pääsee helposti alkuun niiden syömäkuvioita tarkastelemalla. Noin puolen sentin mitt ainen kirjanpainaja muistutt aa paljon muita kaarnakuoriaisia. Metsäeläintieteen emeritusprofessori Kari Heliövaara kertoo, että asialla ovat olleet kirjanpainajat. ”Voi olla aika varma, että kaikissa juuri pystyyn kuolleissa kuusissa on kirjanpainaja, ja latvassa voi olla vielä kuusentähtikirjaaja.” Aamu on lämmin, mutta edellispäivän rankka sateet ja vinhat tuulet ovat pudottaneet puista isoja oksia
Koiras kaivaa heikentyneen kuusen kuoren sisään pariutumiskammion ja houkuttelee sinne naaraita feromonien avulla. Sienet alkavat lahottaa puuta ja voivat estää nesteiden kierron, jolloin runko kuivahtaa pystyyn. Kuvan havukantojäärää ympäröi kotelokehto.. Naaras on muninut tuohon reunaan, ja nuo pienet ovat toukkien tekemiä.” Emokäytävä näkyy puun pinnassa paksuna uurteena. Kirjanpainajat ovat lennossa alkukesästä, kun sää on jo lämmennyt. Siihen tarvitaan monella tapaa sopivat olosuhteet, mutta talousmetsästä sellaiset voivat löytyä. Mitä enemmän asiaa tutkitaan, sitä ilmeisemmäksi käy, että kaarnakuoriaiset ovat sienenviljelijöitä.” Esimerkiksi tikaskuoriaisten tiedetään viljelevän sinistäjäsientä ravinnokseen. Kun metsää harvennetaan, ne tulevat hakkuutähteisiin ja kuoleviin puihin, mutta ikimetsässä on enemmän tai vähemmän kostea kasvihuoneilmasto, joka on niille epäedullinen”, hän kertoo. ”Siitä näkee, että evoluutio kokeilee.” Kaarnakuoriainen läpäisee puolustuksen Kaarnakuoriaisia tuntuu löytyvän jokaisesta maapuusta, viimeistään kuorta irti rapsuttamalla. Kaatuneen koivun rungolta löytyy pitkittäinen rivi melko suurikokoisia reikiä. Koivunmantokuoriainen nakertaa emokäytävään rivin tuuletusaukkoja. ”Tämä on naaraan tekemä emokäytävä. Päälle päin kaarnassa näkyy pieniä reikiä, jotka paljastavat, mistä kaarnakuoriaiset tai niiden loispistiäiset ovat tulleet ulos. ”Tätä on tutkittu viime aikoina paljon. Kun kuoriainen kovertaa tiensä puun kuoren läpi, se tekee reiän puun tärkeimpään puolustukseen ja päästää esimerkiksi sienten itiöt tarttumaan puuhun. Ne syövät tiensä pari senttiä rungon sisään, jolloin myös sienet pääsevät suoraan kiinni kovaan puuainekseen. Siitä haarautuvat toukkakäytävät ovat selvästi hennompia ja lyhyempiä. Puun kuolema ei varsinaisesti edes ole kaarnakuoriaisen aikaansaannos, vaan mikrobien. 38 suomenluonto.fi ”Tuossa on nelihammaskirjaaja! Kuvio lähtee täältä asti”, Heliövaara osoittaa sormellaan puun pintaa. ”Sellaista havupuuta, joka kuolisi ilman kaarnakuoriaisia, on tuskin olemassakaan”, Heliövaara summaa. Kaarnakuoriaiset voivat heikentää myös terveiden puiden kasvua, kun aikuiset kuoriaiset pureutuvat tuoreisiin vuosikasvaimiin syömään. Heliövaaran mukaan Suomessa elävistä lajeista ainoastaan kuusella elävä kirjanpainaja kykenee aiheuttamaan terveiden puiden joukkokuoleman. Kaarnakuoriaiset eivät yleensä ole puun ensisijainen kuolinsyy, vaan ne ennemminkin kirittävät jo valmiiksi heikentynyttä puuta loppusuoralla. Koivunmantokuoriainen on tehnyt ne emokäytävänsä varrelle tuuletusaukoiksi. Kaarnakuoriaisten reiät ovat pikkuruisia, kun taas hieman isompi kolo on todennäköisesti jäärän järsimä. ”Kaarnakuoriaiset ovat valoisien metsien lajeja. Kaarnan alla elää myös esimerkiksi jääriä. Heliövaara huomauttaa, että selvästikään mikään yksittäinen tapa ei ole vielä osoittautunut toista paremmaksi. Lajista riippuen emokäytävät voivat kulkea vaakatai pystysuoraan, viistoon tai tähtimäisesti joka suuntaan. Männynoksan kaarnan alta löytyy nelihammaskirjaajan käytävä
Talouskuusikossa sopivia puita piisaa joka suunnassa. Myös tuulenkaadot pitää viedä pois, jos niitä tulee kerralla paljon. Kirjanpainaja hyötyy ilmastonmuutoksesta, sillä pitkän ja lämpimän kesän aikana lentoon ehtii toinenkin sukupolvi. Kirjanpainajan toukat koteloituvat toukkakäytävän päähän koteloonteloon. kirjaa Metsätuhot (Metsäkustannus 2020) sekä lajikorteissa Kari Heliövaaran ym. ”Kun puu kuolee, se tuottaa kaarnakuoriaisia vain yhtenä vuonna. Puun pinnalla vilistää myös petoja, kuten juoksujalkaisia. ”Monikirjaajat talvehtivat toukkina. Heliövaara kääntää kaarnan alapintaa näkyviin, ja sieltä paljastuu pienten syömäkuvioiden tiheä sekasotku. ”Jos kaarnakuoriaisia ei olisi, lahoaminen tapahtuisi paljon hitaammin, jos ollenkaan”, Heliövaara sanoo. suomenluonto.fi 39 Feromonit kutsuvat muitakin lajitovereita sopivan puun kimppuun. Lahopuuta laki ei kuitenkaan koske. Jutussa on käytetty lähteenä Antti Uotilan ym. Ei ihme, että kuoriaisten syömäkuvioiden lisäksi metsän puita koristavat tikkojen hakkaamat kuviot. Seuraavana keväänä se on jo osa luonnon monimuotoisuutta”, Heliövaara kertoo. Yleisimmät kaarnakuoriaiset kasvattavat tyypillisesti yhden sukupolven kesässä, ja joillain lajeilla elinkierto kestää jopa kaksi tai kolme vuotta. Hiljalleen puu hiutuu näkymättömiin. Rei’itettyyn puuhun kotiutuvat sienet käynnistävät metsän kannalta äärimmäisen tärkeän lahotuksen. Polun varren maapuista osa on jo lahonnut pehmeiksi. Heliövaara muistuttaa, että laki vaatii metsänomistajia korjaamaan kuorellisen havupuutavaran pois metsästä loppukesällä, jotta kirjanpainaja ei pääse runsastumaan. Kun kirjanpainajia on tarpeeksi tiheässä, ne voivat iskeytyä myös terveisiin puihin. Se voi olla talvella monta päivää yhden puun kimpussa, kun puu on täynnä monikirjaajatoukkia.” Heliövaara kertoo, että yhdestä puusta voi tulla jopa kymmeniä tuhansia hyönteisiä. Pohjantikka syö talvella lähes pelkästään niitä. Niissä kaarnakuoriaisten syömäkuviot eivät enää näy, vaan siirat, kaksoisjalkaiset ja muut hajottajat ovat syöneet ravinteikkaan kerroksen kuoren alta muhjuksi. Monikirjaajat ovat jo jätt äneet nämä kuuset. kirjaa Suomen kaarnakuoriaiset (Yliopistopaino, Helsinki 1998). KI RJ AN PA IN AJ AN KU VA KA RI H EL IÖ VA AR A, M U U T KU VA T AN N A TU O M IN EN. Heliövaara veikkailee puussa kasvavan tutunnäköisen käävän nimeä. Laji toisensa perään tekee lahopuusta kotinsa. Monikirjaajat on nimetty hyvin kuvaavasti, kuten kuoresta käy ilmi. Kari Heliövaara etsii kaarnakuoriaisten jälkiä pudonneesta männynoksasta. Jos vaikkapa myrsky on hiljattain kaatanut paljon kuusia, kovakuoriaiset kansoittavat niitä pian sankoin joukoin. Ruokaa ja lahopuuta Polun varrella seisoo kuusia, joiden kaarnasta suuri osa on jo irronnut tai enää löyhästi kiinni. Sen kasvunsa aikana keräämät ravinteet palautuvat jälleen maaperään seuraavien runkojen raaka-aineeksi ja lopulta kaarnakuoriaisten rouskutettavaksi. Metsän monimuotoisuus onkin tehokas suojakeino laajoja puukuolemia vastaan
ELINTAVAT Elää paksun kuoren alla pystyissä tai kaatuneissa puissa sekä kuorellisessa puutavarassa. KUUSENTÄHTIKIRJAAJA Pityogenes chalcographus SYÖMÄKUVION TUNTOMERKIT Viisisenttisiä, kaarevia emokäytäviä on yleensä 4–8. Toukkakäytävät ovat lyhyitä ja levenevät selvästi ulospäin. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Suomen yleisin kaarnakuoriainen, Lapissa harvinaisempi kuin Eteläja Keski-Suomessa. Toukkakäytävät ovat tiheässä. PYSTYNÄVERTÄJÄ Tomicus piniperda SYÖMÄKUVION TUNTOMERKIT Kymmensenttinen emokäytävä kulkee hieman mutkitellen pitkittäin puun rungon suuntaisesti. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Yleinen, mutta hieman harvinaisempi ja eteläisempi kuin pystynävertäjä. Kuvion keskeltä alaspäin osoittaa lyhyt pariutumiskammio. Saattaa joskus tappaa myös terveen puun. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Yleinen koko maassa. ELINTAVAT Elää ohuen kuoren alla puun latvaosissa tai kaatuneen puunrungon alapinnalla. ISÄNTÄKASVI Kuusi ja mänty. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Yleinen koko maassa. ISÄNTÄKASVI Mänty. Syömäkuviot löytyvät yleensä paksun kuoren alta. Toukkakäytävät ovat lyhyitä. Runsastuessaan kirjanpainajat voivat tappaa täysin terveitä puita. Männyssä pariutumiskammio yhdistää emokäytävät tähtimäiseksi kuvioksi, mutta kuusessa se jää piiloon kuoren sisään eikä näy kuviossa. K A A R N A K U O R I A I S K O U L U. ELINTAVAT Elää heikentyneen puun ohuen kuoren alla, sekä pystypuissa että kaatuneissa rungoissa. 40 suomenluonto.fi KIRJANPAINAJA Ips typographus SYÖMÄKUVION TUNTOMERKIT Pariutumiskammiosta haarautuu 2–4 kymmensenttistä emokäytävää, jotka kulkevat puun suuntaisesti. ISÄNTÄKASVI Mänty. ELINTAVAT Elää kaadetussa tai kaatuneessa puussa sekä huonokuntoisissa pystypuissa. VAAKANÄVERTÄJÄ Tomicus minor SYÖMÄKUVION TUNTOMERKIT Emokäytävä on vaakasuuntainen ja tavallisesti kaksihaarainen, 5–15 senttiä pitkä. Pitkät toukkakäytävät mutkittelevat sinne tänne. ISÄNTÄKASVI Kuusi, harvoin mänty
Lyhyet toukkakäytävät suuntautuvat emokäytävästä ylösja alaspäin, mistä muodostuu tikaskuvio. Priitta Pöyhtäri-Trøen, puh. Sieni saa puun tummumaan. Sini Viinikka, puh. ELINTAVAT Elää tavallisesti terveessä tai lievästi vioitt uneessa pystypuussa, mutt a joskus myös puutavarassa. M U U T KU VA T KA RI H EL IÖ VA AR A. mennessä. 040 185 6425 Eräja luonto-opas Koulutus alkaa 1.8.2024. Rauni Korva-Hyötylä, puh. K A A R N A K U O R I A I S K O U L U Unelmana Lappi. Hae 15.3. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linturuokinnat kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan! KOIVUNMANTOKUORIAINEN Scolytus ratzeburgi SYÖMÄKUVION TUNTOMERKIT Kymmensentt inen emokäytävä kulkee pitkitt äin puun suuntaisesti. Luonnontuotekehittäjä Koulutus alkaa 27.2.2024. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Yleinen Eteläja Keski-Suomessa. Emokäytävän kohdalla puun kuoressa näkyy rivi tuuletusreikiä. Puun pinnassa näkyy reunoilta tummuneita hajanaisia reikiä. – Opiskele upean luonnon keskellä Muoniossa Luonnontuotejalostaja tai luonnontuoteneuvoja Koulutus alkaa 16.4.2024. suomenluonto.fi 41 Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Yleinen koko maassa. mennessä. HAVUTIKASKUORIAINEN Trypodendron lineatum SYÖMÄKUVION TUNTOMERKIT Emokäytävä ulott uu kuoresta pari sentt iä puun sisään ja haarautuu vaakasuoraan vuosiluston suuntaisesti. ELINTAVAT Elää kuorellisessa, kuolleessa puussa ja puutavarassa. Hae 30.11. 050 596 8303 Villikokki (Verkkoja monimuotototeutus) Koulutukset alkavat 6.5.2024. Emo viljelee puuaineksessa sinistäjäsientä toukkien ravinnoksi. 040 572 5413 Kalastusopas Jatkuva haku Ilkka Mäki, puh. ISÄNTÄKASVI Koivut. Tummuminen näkyy selvimmin halkaistussa puutavarassa. Hae 3.4. Toukkakäytävät ovat pitkiä ja jakautuvat säännöllisesti emokäytävän molemmin puolin. Hae 7.4. mennessä. 040 663 0617 AN N A TU O M IN EN . ISÄNTÄKASVI Kuusi ja mänty. mennessä
R E T K E L L Ä Kintulammen retkeilyalue sijaitsee Tampereelta kymmenisen kilometriä koilliseen.. 42 suomenluonto.fi Minivaellus Kintulammille TEKSTI JA KUVAT MAIJA ASTIKAINEN Minivaellus Tampereen Kintulammi tarjoaa vilvoittavia pulahduksia ja arkkitehtien suunnittelemia laavuja
Auringon laskettua ne ovat palanneet. Vuonna 2020 Kintulammi valittiin vuoden retkikohteeksi, ja siellä onkin riittänyt kävijöitä. Ilta on täydellisen rauhallinen. Kävelen Saarijärveltä kohti Kortejärveä. suomenluonto.fi 43 K uljen metsän läpi järven rantaan, ja askeleeni on tavallista ripeämpi. Ulpukat ja lumpeet ovat täydessä kukassa. Ruskea konna hypähtää polulle ja jatkaa matkaansa välittämättä minusta. Haluan myös perehtyä Kintulammin erikoisuuteen: retkeilevien arkkitehtien suunnittelemiin uniikkeihin laavuihin. Kintulammi on entistä metsä talous aluetta, jonka pinta-alasta viidennes on suota. Aamukahvit keitän tutulla kalliolla. Pulahdan uimaan lämpimään järviveteen, ja seurailen vedestä käsin ilmassa pyrähtelevien västäräkkien touhuja. Kellon lähestyessä puoltayötä konsertti kiihtyy. Uimisen jälkeen istun pitkään kalliolla, keittelen illallista ja kuuntelen luonnon ääniä. Hyttysetkään eivät viihdy aurinkoisella kalliolla, ja saan istua siellä rauhassa. Saarijärven laavu on tunnelmallinen, ja sen vieressä oleva suuri kivi muodostaa sille suojaisan seinän. Tiirat kiertävät räkättäen suurempaa saarta. Niitä on yhteensä neljä, joista ensimmäinen odottaa Saarijärvellä. Seuraan kahvia juodessani kuikkaa, joka nousee veden pintaan, sukeltaa hetken päästä uudestaan ja ilmestyy pian taas pinnalle. Tiirat huutavat, kalat molskivat järvessä rytmikkäästi ja kovimpana ylä-äänenä kaikuu voimakas hyttysten ininä. Tarkoituksena ei ole ahmia kilometrejä, vaan ottaa rennosti luonnossa. Metsässä on niin paljon hyttysiä, ettei tee mieli pysähtyä. Rannassa kasvaa saroja, raatteita ja suokukkia. Kirkkokiven laavu kutsuu tulistelemaan. Alueella on noin 18 kilometrin verran opastettua retkeilyreitistöä, mikä riittää tälle retkelle hyvin. Annan konnan mennä menojaan, asettaudun riippumattooni ja tuijotan sen yläpuolelle kohoavia korkeita mäntyjä ja vieressä kasvavia suopursuja, kunnes nukahdan. Ensimmäinen etappini Tampereen Kintulammin retkeilyalueella on vain kuudensadan metrin mittainen ja johtaa Saarijärven rannassa olevalle laavulle, joka on rakennettu luonnonkauniiseen paikkaan osittain kiinni suureen kiveen. Nukkumaan mennessäni mustikanvarpujen välissä kahisee. Kaislikosta kuuluu voimakasta rasahtelua, kun sudenkorennot pörräävät kaislojen lomassa. Nyt täällä kuitenkin tuntuu olevan rauhallista. Kauempana huhuilee sepelkyyhky, jossain kukkuu käki. Reitti on leveää sorapolkua, mutta ympäröivässä metsässä on satumainen tunnelma. Laavussa istuskelua enemmän alkaa kuitenkin houkuttaa veden äärellä oleva silokallio, jolle paistaa vielä aurinko. Mutta se istuskelusta, on aika lähteä kohti varsinaista patikointireittiä. Katselen laulujoutsenpariskuntaa, joka lipuu lähellä olevien pienten saarten editse. Metsäkortteet hehkuvat auringonvalossa suurten kuusien keskellä, ja kantojen päällä kukkivat vaaleanpunaiset vanamot johdattavat ajatukset tonttujen asumuksiin. Suunnitelmissani on tehdä minivaellus Kintulammilla, joka on Pirkanmaan kolmanneksi suurin suojeltu metsäalue Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistojen jälkeen. Myös soita ennallistetaan patoamalla ja täyttämällä aiemmin tehtyjä ojituksia. Matkalla ohitan Kintulammin majan, joka on Kortejärven tilan ohella toinen alueen vuokramökeistä. Metsäkortteet hehkuvat auringonvalossa kuusien keskellä.. Vaikka Kintulammin metsät nykyisellään ovat jo varttuneita ja niissä on runsaasti lahopuuta, metsää edelleen ennallistetaan polttamalla
44 suomenluonto.fi Jatkan sieltä kohti toista vuokratupaa, Kortejärven tilaa. Seinät ja katto rajaavat alttaritaulun kaltaisen näkymän metsään ja erikokoiset ikkuna-aukot muodostavat omanlaisiaan maisematauluja eri suuntiin. Totta tai ei, suurten kuusien keskellä olevalla kivellä vallitsee rauhallinen, jopa pyhä tunnelma. Polku kapenee ja halkaisee kuusimetsän tasaisena neulaspolkuna, kuin luonnon pururatana. Kintulammilla on 18 kilometriä merkatt uja reitt ejä.. Se on saanut nimensä viereisestä suuresta siirtolohkareesta, joka on nimetty kirkkokiveksi. Se on perinteisestä laavusta poiketen suuri, molemmista päistään avoin katos. Laavun sisustukseen kuuluvat penkit ja luonnonkivistä ladottu tulipaikka. Reittiä reunustavat mustikat ja riidenlieot. Pyhää tunnelmaa Kirkkokiven laavulla Kortejärven tilan jälkeen koittaa retken kiinnostavin nähtävyys, valoisan mäntymetsän keskelle rakennettu Kirkkokiven laavu. Yöpymiseen se ei sovellu, mutta alan jo Lukuisat metsälammet tarjoavat monia uimapaikkoja. Harjakattoisen rakennuksen yläpuolelle kohoavat korkeat männyt korostavat harrasta tunnelmaa. Tarina kertoo, että kivellä on 1700-luvulla pidetty Hatanpään kartanon hevospaimenten hartaushetkiä, sillä matka kirkkoon on ollut liian pitkä. Ihailen ojassa kasvavia kiiltävälehtisiä vehkoja ja luonnon väriyhdistelmiä, kuten toistensa lomassa kasvavia violetteja metsäkurjenpolvia ja valkoisia koiranputkia. Sama tunnelma on läsnä arkkitehti Malin Moision suunnittelemalla kirkkomaisella laavulla
-suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario • Kalojen ruokintaa päivittäin klo 15. Kalliolta johtaa kapea polku alas suolammelle, Kaukaloiselle. Jo aiemmin metsässä vallinnut satumainen tunnelma on taas läsnä. Laavulta on hieno näkymä järvelle, jossa ui laulujoutsenpariskunta. suomenluonto.fi 45 Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. Askeleet tirskuvat märässä rahkasammalessa, kun astelen paljain jaloin suon läpi lammen rantaan. Edessä on vielä muutaman kilometrin matka Kaulamoisen järven ohi alueen viimeiselle uniikille laavulle, joka sijaitsee koko retkeilyalueelle nimensä antaneen Kintulammin järven rannalla. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.. Sitä reunustavat suuret aihkimännyt ja niiden valtavat, kiemurtelevat juuret. Tämä olisi myös hieno yöpymispaikka komeine kalliolta avautuvine näkymineen. Hyttyset ovat taas löytäneet paikalle, mutta niitä uhmaten juoksen vielä kerran uimaan. Laavun rakentamisessa on hyödynnetty vanhan savusaunan hirsiä, ja sen etupuolella on teräväkulmainen nokkamainen katos, joka on suunniteltu johdattamaan edessä olevan nuotion lämpöä laavuun. eeceä www.ruskovilla.?. Koko perheen suosikkikohde Pihalla sähköautojen latauspisteitä. • Vuoden 2023 teemana vesiluonnon monimuotoisuus. Erikoiset laavut ovat Kintulammin suola. Olemme molemmat omassa rauhassamme. Nyt syysret kelle Kotkaan ! Tervetu loa oppimaa n ja viihtym ään! haaveilla syksyisestä sienireissusta, jonka yhteydessä täällä pidettäisiin kunnon letunpaistotauko. Uutuus! Huppari mikromuovitonta merinovilla. Laskeudun lammen rantaan, jossa kasvaa hillaa ja suopursua. Joutsenet katselevat touhujani, kunnes ne keskittyvät taas omiin puuhiinsa. Veteen pääseminen vaatii hieman mielikuvitusta, mutta pulahdus lammen tummaan, pehmeältä tuntuvaan veteen virkistää hikisen patikan jälkeen. Erikoiset laavut ovat Kintulammin suola. Kaukaloistenkalliolle kiivettäessä on reitin ainoa raskas nousu ja niinpä lounas laavulla maistuu. Veden pinnalla seuranani pyrähtelee vesimittareita ja pinnan yläpuolella pörrää lampikorentoja. Kaukaloistenkallion laavu. • Avoinna päivittäin ma ja ke-su 10-17, ti 12-19. • Liput 16/12,50/9 €, verkkokaupasta vähän edullisemmin. Vietän pidemmän tauon seuraavalla niistä, Manu Humpin suunnittelemalla Kaukaloistenkallion laavulla, joka on komealla paikalla mäntyjä kasvavan kallion päällä. Päivä on kuuma, ja päätän pulahtaa Kaukaloiseen uimaan. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.
46 suomenluonto.fi 46 suomenluonto.fi
Tämä siis sen lisäksi, että metsittämisestä haetaan yhtä ilmastoratkaisua – myös maatalouskäytössä olevasta maasta havitellaan hiilinielua. Sienimetsällä kulkiessamme kiitämme historian sattumia niistä tarpeeksi kumpareisista ja kivisistä metsälaikuista, joissa maa on saanut kehkeytyä rauhassa kävellessä kimmoisaksi sieniparatiisiksi – moni vanha apaja kun on hävinnyt lähiseudun avohakkuissa, ja metsän maapohja muuttunut toiseksi. Vaikka innostus ”laboratorioruokaan” on kova, ihmiskunta elää maan, veden ja auringon vuoropelistä vielä kaukaiseen tulevaisuuteen – todennäköisesti aina. Suomessa metsien häviämisestä kannettiin huolta jo 1700-luvulla tervanpolton, kaskiviljelyn ja lisääntyvän sahateollisuuden takia. Tutkijana olen tehnyt paljon töitä ruokajärjestelmien ongelmien ja tulevaisuudennäkymien parissa, ja siinä aihepiirissä maaperä on ohittamaton asia. Olen kuitenkin pohtinut, käykö hiilensidonnan innossa helposti niin, että yksi yksinkertaistettu tapa tarkastella maaperää korvautuu toisella. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n kuudennen arviointiraportin tänä vuonna julkaistussa yhteenvedossa maaperän hiilensidonnan mahdollisuudet oli nähty yllättävän suuriksi ottaen huomioon, että tutkimuskeskustelu aiheesta käy edelleen kiivaana. Maan kanssa on osattava elää. Maata muokatessa elämän moninaistumisen näkee, haistaa ja tuntee.. Se olisi maailmanhistoriallinen muutos, sillä vuoden 1850 jälkeen maankäytössä eli pääosin maataloudessa vapautunut hiili on vastannut noin 20 prosentista kasvihuonekaasujen vaikutuksesta (ja maankäytön metaani vielä noin 10 prosentista päälle). Maata muokatessa mullan muhentumisen ja elämän moninaistumisen näkee, haistaa ja tuntee. Maan köyhtyessä siihen voitaisiin aina lisätä synteettisiä ravinteita. En ole asian kanssa yksin: viime vuosina maaperästä on puhuttu julkisuudessa enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä se on kietoutunut globaaleihin huolenaiheisiin. Hurjimpien väitteiden mukaan maaperään voitaisiin sitoa merkittävä osa tähän asti päästetystä fossiilisestakin hiilestä. Teollisilla typpilannoitteilla ruoantuotanto kasvoikin huimasti. Suuria toiveita asetetaan siihen, että maaperään saataisiin sidottua hiiltä uudenlaisilla viljelymenetelmillä. Valtava määrä kasvillisuuden ja maaperän hiiltä on siis palanut ilmoille teollisella ajalla – ja itse asiassa kasvillisuuden hävittäminen ja maan myllääminen on vaikuttanut ilmastoon jo aiemminkin, vuosituhansien ajan, mutta mittakaavan ja vaikutusten määrittäminen on epävarmempaa. Kaikista töistäni intoutuneimmin paneudun maanparannukseen ja sen seuraamiseen, ja voisin puhua kasvimaittemme koostumuksesta ja kompostista loputtomiin. T oisen maailmansodan jälkeisen ”vihreän vallankumouksen” innossa viljelysmaahan alettiin suhtautua kuin astiaan, johon kaadetaan ravinteita ja josta otetaan satoa. Koska edullista energiaa ja luonnonvaroja vaikutti olevan loputtomiin, ei tarvinnut suuremmin ajatella sitä, mitä maassa tapahtui. suomenluonto.fi 47 M aaperä on minulle tärkeä asia sekä ympäristötutkijana että ennen kaikkea intohimoisena puutarhurina. Nyt Suomessa tuskaillaan sitä, että maankäyttösektori on painunut nettonielusta päästölähteeksi – eli metsien hiilinielut eivät riitä kumoamaan maatalouden päästöjä, joille taas ei ole saatu tehtyä käytännössä mitään. Arviot vaihtelevat: kansainvälisessä ”4 per 1000” -aloitteessa peräänkuulutetaan maaperään sitoutuvan hiilen määrän lisäämistä joka vuosi neljällä promillella. Sukuni tiluksilla olemme parantaneet savista maata vaimoni kanssa jo kolmatta vuosikymmentä levittämällä kompostia sekä ruohoja lehtikatetta ja antamalla syväjuuristen kehäkukkien villiintyä sopivassa määrin kasvimaille. E ipä siis ihme, että hiilen palauttamisessa maaperään nähdään mahdollisuuksia. Näyttää selvältä, että jonkinlaisia mahdollisuuksia viljelysmaan hiilensidonnalla on, ja parhaimmillaan se voi auttaa myös ravinnekierrossa ja vesitaloudessa. Sen myötä sekä hävitettiin vanhanmallista hajaantuneempaa ja moElämää maan kanssa TEKSTI VILLE LÄHDE KUVITUS MARIA SANN Maaperän käyttäminen hiilipankkina ei ole yksinkertaista, kirjoittaa Ville Lähde. Maaperää ei tarkastella enää vain viljelyn perustana vaan mahdollisuuksiltaan valtaisana hiilinieluna
Sademetsien elämän tahti on nopeaa, ja ravinteet kiertävät niin nopeasti, että maaperän kerros ei ehdi kasvaa paksuksi. Toki tällaistakin maaperää on onnistuttu tuhoamaan menestyksekkäästi väärillä menetelmillä ja kaukokatseisuuden puutteella. Hedelmällistä viljelysmaata menetetään maailmassa joka vuosi muun muassa eroosion ja suolaantumisen vuoksi. Yhdysvaltain Dust Bowl, 1930-luvun laajat pölymyrskyt, ovat tästä tunnetuimpia moderneja esimerkkejä. Juuri tästä syystä sademetsien raivaaminen viljelysmaaksi on niin tuhoisaa: metsän kiihkeä elämä ja viljelyn vaatima hedelmällisyys ovat eri maailmoista. N äiden harhojen välttämiseksi on hyvä palata historiassa taaksepäin ja tarkastella hetki sitä, mitä maaperä oikeastaan on. Vihreän vallankumouksen käyttövoimana olevista fossiilisista polttoaineista pitäisi päästä eroon. Suomen maatalousmaiden ongelmista puhutuin on turvemaiden runsaat kasvihuonekaasupäästöt, mutta myös viljelysmaan kunnosta on täälläkin kannettu huolMaailman esiaikoina maaperää ei ollut olemassa.. Kivisellä ja vetisellä planeetalla fysikaaliset voimat ja kemialliset reaktiot saivat kyllä aikaan eroosiota, jonka tuloksena kertyi hiekkaa, soraa ja sen sellaista. Tässä on uusien illuusioiden vaara. Tätä kuvastaa hyvin se, että maaperän luonne on hyvin erilaista eri paikoissa. Arkijärjellä on vaikea hahmottaa, miten ”köyhä” maaperä voi tuottaa niin rikkaan lajikirjon – itse asiassa lajikirjo heikkenisi rajusti, jos sademetsien maaperää yhtäkkiä lannoitettaisiin voimakkaasti. Lannoitteiden ja torjunta-aineiden runsas käyttö on tuottanut monenlaisia ongelmia rehevöitymisestä pölyttäjäkuolemiin. Planeettamme ilmakehä ja maaperä ovat yhtä lailla elävän ja elottoman yhteispelin tuloksia. Yhdet puhuvat agroekologiasta, toiset ilmastoviisaasta viljelystä, kolmannet ”kestävästä intensiivisyydestä”. Venäjän käynnistämän sodan myötä olemme viimein havahtuneet siihenkin, millaista haavoittuvaisuutta maatalouden maakaasuriippuvuus on tuottanut. Tämä on parhaimpia esimerkkejä siitä, miten elämä ei pelkästään synny joihinkin olosuhteisiin, vaan luo omia edellytyksiään ja pitää niitä yllä. Touhun on muututtava – sitä vain kiistellään, mihin suuntaan. Toisaalla, hitaammassa elämän rytmissä, on syntynyt syviä ja muhevia multakerroksia, jotka ovat olleet paljon antoisampia myös viljelylle. Maaperän muodostuminen on verkkainen prosessi, joka on riippuvainen elämälle välttämättömien aineen ja energian virtojen jatkuvuudesta. Vihdoin kaikki alkavat tunnustaa, että ajatus maaperästä lannoitteiden astiana ei toiminut. Maaperä, elävän ja elottoman yhteys, kehkeytyi tässä pitkässä historiassa. Se oli vain kiveä, mutta tärkeä edellytys maaperän synnylle, joka lähti käyntiin vasta yksinkertaisten eliöiden vallattua maan pintaa. Nykyään onkin muodikasta sanoa, että maaperä on elävä olento, mutta itse pidän valaisevampana ymmärtää se nimenomaan erilaisten voimien ja olentojen vyöhykkeeksi, maailmaksi, joka pysyy yllä vain jatkuvissa kohtaamisissa. Innostus hiilen sidontaan on tuonut tähän lisäulottuvuuden: maaperästä on alettu puhua toisella tavalla yksiulotteisesti, pankkina, jonne hiiltä voitaisiin tallettaa jopa loputtomasti. Jos elämä maaperässä lakkaa, se alkaa ”kuolla”, ja jossain vaiheessa se lakkaa olemasta maaperää. Suomessakin peltoja raivataan nykyään pitkälti lannan levitykseen. Maailman esiaikoina maaperää ei ollut olemassa. Kokonaistuotanto on kasvanut, mutta siinä sivussa globaali ruokavalio on yhdenmukaistunut ja eläintuotannon rooli paisunut niin, että maatalousmaasta globaalisti 80 prosenttia on suoraan tai välillisesti eläintuotannon palveluksessa. Hiljalleen rapautuneisiin mineraaleihin sekoittui orgaanista ainesta, ja kasvikunnan vallattua maan tuon eloperäisen aineksen sitoutuminen kiihtyi. Tämän polun päätepiste kuitenkin häämöttää. 48 suomenluonto.fi nilajista ruoantuotantoa että luotiin uutta intensiivisempää ja harvalajisempaa
Viljellyn maaperän uusiutuminen ja ylläpitäminen onnistuu pitkällä tähtäimellä vain inhimillisen ja ei-inhimillisen hyvässä naapuruudessa. Ajatus maaperän hiilen pankkitilistä on harhaanjohtava, sillä toisin kuin vaikkapa metsien puunrungoissa, maaperässä hiiltä sitoutuu ja vapautuu koko ajan. Atsteekit ruokkivat kaupunkejaan keinotekoisilla kelluvilla saarilla, inkat kuljettivat eloperäistä ainetta vuorten tasanteille viljelläkseen lähempänä kotialueitaan. Hiilen sitoutuminen on yksi niistä asioista, joita voimme yrittää kasvattaa, mutta se tapahtuu väistämättä muun vuoropelin ehdoilla. Ne osallistuvat siihen loputtomaan tanssiin, mitä maaperä pohjimmiltaan on. Aina on myös pidettävä olosuhteita silmällä, sillä ilmasto-olojen muuttuessa hiilen vapautuminen voi yhtäkkiä kääntyä voitolle, ja tällöin käytäntöjä on taas mietittävä taas uusiksi. Sen historiasta käydään edelleen tutkimuskeskustelua, mutta joka tapauksessa sademetsäalueen muutoin köyhälle maalle synnytettiin syvä, hedelmällinen multava kerros muun muassa hautaamalla puuhiiltä ja luita. Todellisuus on monikasvoisempi kuin vanhat ympäristöhistorian myytit, joiden mukaan ihminen väistämättä tuhoaa ympäristönsä. Toisaalta pyritään tukemaan kaikkia niitä maaperän ravintoverkkoja, jotka sitovat, säilyttävät ja kierrättävät ravinteita. M aan näkeminen astiana tai pankkiholvina toistavat kumpikin eri muodoissaan kontrollin illuusiota ja hämärtävät näkymää siihen, mitä maaperässä varsinaisesti tapahtuu. Kasvit ja lukemattomat muut eliöt syntyvät, kasvavat, syövät toisiaan, ulostavat, kuolevat ja maatuvat. Me tiedämme hiilen sitomisen maahan olevan mahdollista, koska maaperä on historiallisen kertymisen tulos. Se ei silti ole hiilen tallettamista loputtomaan kassaholviin. Jokaisella maaperällä on omaleimaiset luonteenpiirteensä, ja eri asioiden kasvattaminen asettaa erilaisia vaatimuksia maalle. Samalla kuitenkin ravinteita vapautuu muun elämän käyttöön, matojen toiminta kiihtyy, vettä ei haihdu niin voimakkaasti ja rikkakasvit pysyvät kurissa. Historiallisia esimerkkejä on myös siitä, miten ihmiset ovat voineet nopeuttaa maaperän muodostumista. Kaikki hyvät pyrinnöt eivät osu aina yksiin, vaan on valittava. Eivätkä romahduksetkaan ole aina johtuneet suoraan maaperän ryöstöviljelystä: luonnonolot ovat voineet muuttua, ja aiemmat pätevät menetelmät ovat osoittautuneet kelvottomiksi. Hyvän naapuruuden edellytyksenä on naapurien tunteminen. suomenluonto.fi 49 ta muun muassa koneistumisen aiheuttaman tiivistymisen vuoksi. Kaikki riippuu siitä, saadaanko maanhoidon käytännöillä sitoutumisen ja vapautumisen suhdetta tönättyä johdonmukaisesti siihen suuntaan, että hiilen määrä kasvaa. M aaperän rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii kuitenkin työn jatkuvuutta, ja tämä on tärkeä muistaa, kun puhumme ”hiiliviljelystä”. Yksi tunnetuimpia esimerkkejä tästä on Amazonin jokisuiston terra preta, musta tai tumma maa. Se ei ole niinkään aine kuin elämän prosessi. Savisen maan puutarhassa me ja kompostimme kamppailemme maan taipumusta vastaan palata kovaan ja lohkeilevaan tilaansa. Mutta kun katteena oleva eloperäinen aine hajoaa nopeasti, hiiltä ”palaa ilmaan”. Erään tutkimuksen mukaan pohjan kuitenkin loi Amazonin alueelle kuljettama hedelmällinen liete. I hmisen ja maaperän suhde ei kuitenkaan ole nollasummapeliä. Mitä paremmin nämä osuvat yksiin, sitä helpompaa elämä on. Kertymiselläkin on kuitenkin kyllästymispisteensä: jossain vaiheessa löytyy uusi dynaaminen tasapainotila. Kestävämpää viljelyä kohti pyrittäessä joudutaan siis tasapainoilemaan kahden pyrinnön välimaastossa. Ihmistyöllä on myös rakennettu maata. Yhtäältä pyrkimyksenä on kerryttää orgaanista ainetta eli samalla hiiltä maaperään, mikä myös parantaa maan vesitaloutta ja auttaa eroosion torjuntaan. Toisia kasveja kitketään, toisia rohkaistaan, jotta ne möyhentäisivät maata juurillaan. Liian yksioikoinen keskittyminen siihen voi hämärtää ymmärrystämme siitä, miten maan kanssa eletään.. Vaikka historiasta löytyy esimerkkejä maan tuhoisasta köyhtymisestä, löytyy myös hyvin pitkiä yhtäjaksoisia viljelykulttuureita, jotka eivät ole tuhonneet elämän edellytyksiään. Olen toistuvasti lukenut puutarhalehdistä, miten katteen käyttämiseen neuvotaan hiilen lisäämiseksi maaperään. Suomessa tällaista uuden maailmanajan maataloutta tutkitaan monella taholla kuten Baltic Sea Action Groupin Carbon Action -hankkeessa, uudessa Ilmastoviisasta maataloutta tukevat digitaaliset ratkaisut -hankkeessa sekä ennen kaikkea lukuisien pioneeriviljelijöiden kuten Juuso Joonan ja Tuomas Mattilan työssä. Niin tai näin, ihmisen ja muun luonnon toiminnan nivoutuminen synnytti maaperän, joka mahdollisti enimmillään ilmeisesti miljoonien ihmisten asutuksen. Ajatus hiilipankista on nimittäin ristiriidassa sen perusasian kanssa, että maaperässä orgaaninen aines on hedelmällisyyden kannalta hyödyllisimmillään hajotessaan ja vapauttaessaan energiaa ja ravinteita
Mikä on muuttunut. 50 suomenluonto.fi PALUU KORSOON 50 suomenluonto.fi Lähiluontoa Peltomyyränkujan haavikossa. KORSOON Paula Humberg palaa kolmenkymmenen vuoden jälkeen lapsuutensa luontopaikoille Vantaan Korsoon. TEKSTI JA KUVAT PAULA HUMBERG
suomenluonto.fi 51 PALUU KORSOON suomenluonto.fi 51 Limasienen ilmilimakko luonnonsuojelualueella.
52 suomenluonto.fi Alpeilta kotoisin oleva tahmavillakko viihtyy lämpimällä seinustalla. 52 suomenluonto.fi. Luonnonsuojelualue Korson koulun takana. Peltomyyränkuja on nykyisin leveä tie, jota pitkin kulkee busseja
Tongin keväisin hiekkapölyn peittämien kuivien lehtien alta massoittain esiintyviä seitsenpistepirkkoja ja järjestin niille ”leppisten juoksukilpailuja”. Olen tullut etsimään luontoa Vantaan Korsosta, samoista paikoista, jotka kolusin lapsena läpikotaisin tehdessäni omasta mielestäni tärkeitä luonnontieteellisiä havaintoja. Siellä lepäävät kastemato, horsmakiitäjäntoukka ja moni muu yli 30 vuotta sitten loppunsa kohdannut korsolainen pikkueläin. Ei ehkä yllätä, että osa leppäkertuista päätyi käsittelyn seurauksena hautausmaalle. Majoitin keksipurkkeihin myös parveilevia muurahaisia, perhosentoukkia ja jopa sisiliskon. Vaikka huonomaineinen Korson juna-asema oli kivenheiton päässä, taloyhtiö tuntui viihtyisältä. On toukokuu. Kokoelma keksipurkeissa Peltomyyränkuja oli pitkään hiekkatie, jonka paahteisempi puoli veti puoleensa perhosia ja muita hyönteisiä. Lisko pudotti häntänsä, laihtui ja lopulta karkasi makuuhuoneeseen. Muuten piha on kuitenkin melko ennallaan. Hautakivet kultatussilla tehtyine kirjoituksineen ovat kadonneet, mutta olen varma paikasta. Onhan hautausmaa minun perustamani. Kilpailujen välissä säilytin joukkuettani muovikelmulla peitetyssä keksipurkissa. Kotimme oli Helsingin opiskelija-asuntosäätiön asunnossa Peltomyyränkujalla. Asuin vanhempieni kanssa Korsossa 1980-luvun loppupuolelta melkein 1990-luvun puoliväliin. 1980-luvulla rakentaminen oli vielä väljää, ja pihan välittömässä ympäristössä riitti luontoa pienimuotoisiin seikkailuihin. 1980-luvulla luonnonvaraisten eläinT Pihan ympäristössä riitti luontoa pienimuotoisiin seikkailuihin. Odotin, että hautausmaa sijaitsisi lehtiään availevan onnenpensaan alla, mutta sen kohdalla onkin vain paljasta sepeliä. Tuomet notkuvat kukkien painosta.. suomenluonto.fi 53 ässä betonisen seinän vieressä on pieni hautausmaa. Myös laaja kurtturuusukasvusto on onneksi poistettu. Betonijulkisivujen kolhoutta oli tasoitettu punavalkoisella laudoituksella, ja aurinkoista pihaa koristivat kukkivat pensaat. Löytyessään se näytti niin surkealta, että kiikutin sen takaisin kotimetsikköönsä ja päätin jättää selkärankaisten eläinten pyydystämisen sikseen
Siitä hieman eteenpäin häämöttää jotain tuttua. Väitin lapsena, että metsikössä elää valkoselkätikka, mutta se taisi olla haave – laji oli tuolloin lähes kadonnut Suomesta. Oikeastaan kyseessä ei ollut metsä, vaan raitaa kasvava pöheikkö, joka on nyt aiempaakin puskaisempi ja pienempi. Entisessä Humppumetsässä asuu lehtokotiloita. Pikkuisen haavikon puusto näyttää nuoremmalta kuin lapsuudessani. 54 suomenluonto.fi ten ottaminen ”lemmikiksi” ei herättänyt erityistä pahennusta. Kuivat lehdet rapisevat kenkien alla, mutta leppäkerttujen sijaan niiden alla ja päällä on lehtokotiloita. Humppumetsä oli lapsilta kielletty siellä majailleiden humalaisten takia. Olin noin nelivuotias muuttaessani Korsoon, eivätkä kaikki muistoni varmasti ole totta. Salaiset puutarhat rakennettiin täyteen pienkerrostaloja. On vaikea sanoa, liioitteleeko muistini leppäkerttujen jokakeväistä runsautta. Omppumetsässä kasvoi omenapuiden juurella korkeita nokkosia ja vadelmia. Salaiset puutarhat Pihapiirin lisäksi lapsuuteni tärkeimpiä leikkipaikkoja oli hylättyjen tonttien rivistö, johon kuului kolme tai neljä kuusiaitojen erottamaa villiintynyttä pihaa. Nämä tontit, muut joutomaat ja pienet luonnonpuumetsiköt olivat kuin kodin jatke. Heinäkuut perheemme vietti yleensä ulkomailla. Muistan myös valikoivasti, sillä mieleni on melko tyhjä talvien ja syksyjen osalta. Korson luonto merkitsi minulle alkukesän valkoisia kukkia ja loppukesän runsautta. Tavallinen kerrostaloalue sen sijaan on ennalta-arvattava eikä herätä halua kurkistaa pensaan alle tai nurkan taakse. Maassa lojuu ruosteista rautaromua ja roskia. Koulussakin kannustettiin esimerkiksi sammakonkudun keräämiseen. Minun ympäristöäni ne kutistivat. Ystävilleni uudet talot tarkoittivat lisää kavereita ja laajempaa elinpiiriä. Työmaan hiljennyttyä iltaisin kävin repimässä merkkikeppejä irti, mutta pienimuotoinen vastalauseeni ei auttanut. Onnettomankin kokoinen läntti luontoa voi tuntua kokoaan suuremmalta seikkailulta, jos se on tarpeeksi monimuotoinen ja riittävän lähellä, jotta sitä pystyy havainnoimaan säännöllisesti. Pidin jonkinlaisena ylpeydenaiheena, että en välittänyt, vaikka ne raastoivat ihon kirveleville naarmuille. Humppumetsän uudet asukkaat Raivaan tieni risukon läpi Peltomyyränkujalle ja näen, että leppäkerttupaikan päällä on bussipysäkki. Tuomet, kielot ja valkovuokot kukkivat. Pensaskanukat karkaavat herkästi pihoilta luontoon.. Siksi oli kauheaa, kun omenapuut ja hopeapaju jäivät 1990-luvun alussa jyrän alle. Yhdellä kasvoi valtava hopeapaju, toisella oli mystinen savikuoppa ja kolmannella sijaitsi oman onnensa nojaan unohdettu omenatarha. Siltä minusta tuntuu myös nyt, kun katselen vanhaa kotiani ympäröivää maisemaa, jossa luonto on hävinnyt rakennusten, parkkipaikkojen ja teiden alle. Kävelen vanhan kotipihani läpi sadan metrin päähän metsikköön, jossa sisiliskot lämmittelivät kaatuneen puunrungon päällä. Niistä osa on varmasti peräisin 1980-luvulta. Keräsin täältä monet äitienpäivänkukat
suomenluonto.fi 55 Hylätyt tontit, muut joutomaat ja pienet luonnonpuumetsiköt olivat kuin kodin jatke. Pikselitaidett a tuomenlehdessä. Punakärpässieni ei tarvitse isoa metsää. suomenluonto.fi 55
Luonto on hävinnyt rakennusten, parkkipaikkojen ja teiden alle. 56 suomenluonto.fi Korsosta löytyy yhä luontoa Tulen elokuussa uudestaan Peltomyyränkujalle. Noin 15 hehtaarin kokoisen suojelualueen keskellä on pieni koski, jota reunustavat isot saniaiset ja sammaloituneet kivet. Maasto on auttamattoman kulunutta ja lentokoneiden jylinä päihittää kosken solinan muutaman minuutin välein, mutta paikka on viehättävä. Päätän etsiä edustavampaa lähiluontoa, joten katson kartalta kaksi lähintä luonnonsuojelualuetta ja suuntaan niitä kohti. Huomaan keskittyväni väreihin ja muotoihin: ihailen tuomen lehdissä näkyvää värikästä vioitusta, joka näyttää pikselitaiteelta, ja kuvaan kirkasvärisiä kärpässieniä. Kenties Peltomyyränkujan pieni metsikkö olisi samankaltainen minikokoinen luontokeidas, jos sen olisi annettu kasvaa vapaammin. Se ei kaikkialla ole itsestään selvää. Tussinkoski on korsolaista luontoa hienoimmillaan. Löydän sisiliskon kotimetsiköstä suuren kannon, jonka päällä kasvaa oranssi limasieni. Aloitan Korson koulun ja urheilukentän välissä sijaitsevalta alle hehtaarin kokoiselta alueelta, joka todellakin on vain pala luontoa – mutta ihan toista maata kuin Peltomyyränkujan ympäristön nykyiset metsiköt. Luontokateus iskee Toinen kohteeni Tussinkoski yllättää positiivisesti. Totuus kuitenkin on, että tämä kohta Korsoa tuntuu tylsältä. Nuori sammakko loikkaa koskeen ennen kuin ehdin ottaa kuvan. Peltomyyränkujalta on vain kahden kilometrin matka Tussinkoskelle, mutta en koskaan käynyt siellä. Tunnen lievää kateutta siitä, etten saanut lapsena asua tällaisen tai vielä hienomman luontokohteen vieressä. Maassa on runsaasti lahopuuta, jonka seassa seikkailee muun muassa ruoanhakumatkalla olevia muurahaisia ja limasienen hieno viuhkamainen ilmilimakko. Pienen luonnonsuojelualueen metsänpohja on täynnä elämää. Yritän tavoittaa jotain siitä lapsellisesta innostuksesta, jolla suhtauduin joskus luontoon. Toisaalta on oltava tyytyväinen, että kodin ympärillä oli ainakin jotain kiinnostavaa luontoa. Limasieni isolla haavankannolla. Puron varrella näkyy Vantaalla harvinaista mustakonnanmarjaa, ja alueelta on tavattu vanhoissa metsissä viihtyviä kääpälajeja. Tikka nakuttaa puunlatvuksessa. 56 suomenluonto.fi
Kun lisäät tilaukseesi digipalvelun, saat painetun lehden lisäksi: • Lehden artikkelit verkossa ja matkapuhelimella luettavina • Lisämateriaalia kuten kuvia, ääniä ja videoita • Vain verkossa julkaistavia juttuja • Laajan näköislehtiarkiston Kun lisäät tilaukseesi digipalvelun, LISÄÄ TILAUKSEESI DIGI Kun lisäät tilaukseesi digipalvelun, Lehden artikkelit verkossa ja matkapuhelimella luettavina Lisämateriaalia kuten kuvia, Vain verkossa julkaistavia Kun lisäät tilaukseesi digipalvelun, LISÄÄ TILAUKSEESI DIGI LISÄÄ TILAUKSEESI DIGI TEE NÄIN: 1. LISÄÄ DIGI LEHTITILAUKSEESI TÄÄLLÄ: suomenluonto.. /lisaa-digi Kun teet lehti+digi -tilauksen 30.11.2023 mennessä, saat sen vielä tämän vuoden hinnalla! 2. /tilaa L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • A N N A TU O M IN EN suomenluonto.fi 57. suomenluonto.. Ota digipalvelu käyttöön: suomenluonto.. /digiohje Ps. Etkö ole vielä tilaaja
Meteorologi ja tietokirjailija. Mo. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA ANNA RIIKONEN H O M O S A P I E N S Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin Taivaan tähyäjä Meteorologi Seija Paasonen tuntee tosielämän säiden lisäksi myös taulujen taivaat. ... Mitä. Seija Paasonen. 58 suomenluonto.fi Taivaan tähyäjä Kuka. Tärkeintä luonnossa. Osana maailmankaikkeutt a. Kotipaikka. Luonto itse. o. Tuusula
Omasta näkökulmasta tehdyt havainnot avaavat oven maalausten tarinaan ja oivaltamisen ilo vie mukanaan. ”Pidin vuoden aikana vain viisi kokonaista vapaapäivää. Teos kuului WSOY:n Lähde luontoon -sarjaan ja oli nimeltään ytimekkäästi Sää.” 2059 ”Olisi mielenkiintoista olla virkeä 100-vuotias ja nähdä, mitä ilmastossa on tapahtunut. Se oli tärkeä merkkipaalu elämässäni. Meteorologi havaitsee maalauksista vaikkapa kuuta ympäröivät yläpilvet, järven jään sulamisen vaiheet tai taiteilijan vapaudella nurinkurin maalatun sateenkaaren. Päädyin lopulta Helsingin yliopistoon, jossa aloitin matematiikalla, fysiikalla ja geo fysiikalla. ”Suuren osan kasveistani olen saanut juurenpätkinä, pistokkaina tai siemeninä. Sukupuolijakauman epätasapaino innoitti kokoamaan toisen, pelkästään naistaiteilijoiden töihin keskittyvän teosjoukon. Onko ilmastonmuutosennusteita jouduttu muuttamaan suuntaan tai toiseen?” ”En varsinaisesti tee luonnossa mitään. ”Ajattelin, että lähden lukemaan joko arkkitehtuuria tai luonnontieteitä. Minulla on tarkat Excel-taulukot siitä, keneltä olen kasvit saanut, mistä ja milloin.” Paasonen toivoo kirjojensa osoittavan, että jokainen voi katsoa taidetta omalla M eteorologi Seija Paasosen silmät loistavat, kasvoille leviää hymy ja äänestä erottuu kuulijaankin helposti tarttuva innostus, kun hän kertoo maalaustaidetta ja säähavainnointia yhdistelevistä projekteistaan. Pitää vain olla utelias, avoin ja rohkea. On valtavasti kaikkea, mistä voi ammentaa, jos vain riittää aikaa ja kiinnostusta.” 1980 ”Olin kesätöissä Maarianhaminan lentokentällä säähavainnoijana. Ajattelin, että nyt on pakko kaivaa vanha idea päivänvaloon.” Paasonen keräsi aineistoa kirjoista, nettilähteistä ja taidemuseovierailuista. Ihaninta oli huomata, ettei takaseinää ole. On ilmiselvää, että nyt ollaan palavan intohimon äärellä. ”En varsinaisesti tee luonnossa mitään. Se sai kiitosta siitä, miten kiinnostavalla tavalla maa lauksia tarkasteltiin. suomenluonto.fi 59 sa hänellä oli useita suosikkiaineita, mutta kärkipäässä olivat kuvaamataito, matematiikka ja fysiikka. Jollekin toiselle avautuu toisenlainen maailma. Metsässä ei mennä hirveällä kiireellä, vaan pysähdellään kuuntelemaan ääniä ja tarkkailemaan. Myöhemmin työelämä imaisi mukaansa niin voimalla, ettei säännöllisille harrastuksille jäänyt aikaa, eikä vuorotyöläisenä mahdollisuuksiakaan. Analysoidun aineiston koko oli vaikuttava, 1863 teosta. Kun satoja ja satoja taivastauluja oli kertynyt, hän analysoi ne luonnontieteilijän täsmällisyydellä. Erityisiä silmäteriä ovat vanhat perennat ja pensasruusut. Myös lukion jälkeistä opiskelualaa valitessa veri veti samoihin suuntiin. Seuraan, miten mustikan ja puolukan kypsyysasteet kehittyvät ja puiden lehdet kasvavat.” Erityisen rakkaita Paasoselle ovat aina olleet kasvit. Oli hienoa päästä starttaamaan jotain uutta.” 2000 ”Sain lapsen, ja äitiysloman aikana kirjoitin ensimmäisen oman kirjani. Koulustavallaan. Excel raksutti, kun 80 sarakkeeseen naputeltiin ykköstä ja nollaa sen mukaan, löytyykö taulusta sääilmiö vai ei. ”Luonnossa liikkuessa napsin valokuvia, mutta muuten oma taiteen tekeminen odottaa parempaa aikaa.” Kiehtovat kasvit Luontoon lähteminen sujahtaa onneksi taideharrastusta helpommin osaksi arkea, sillä Paasonen asuu metsien ja peltojen keskellä. Koiralenkit lähimetsän poluilla ja luonnonilmiöiden tutkiminen tuovat iloa päivittäin. Paasosta hiersi se, että valtaosa tauluista oli miesten maalaamia. Näin kävi myös Paasoselle. Toisena vuonna otin sivuaineeksi meteorologian, jonka vaihdoin pian pääaineeksi, ja sille tielle jäin.” Taide kulki Paasosen mukana vielä opiskeluaikana, jolloin hän harrasti muun muassa piirtämistä ja kuvanveistoa. Maatalon tytölle kasvituntemus kehittyi kotitöiden kautta jo varhain, ja kasvionkin hän nuorena koululaisena kokosi oma-aloitteisesti äitinsä kasviosta saadun mallin mukaan. Idea hautautui vuosikymmeniksi alitajunnan syövereihin, kunnes Järvenpään taidemuseolla vuonna 2014 pidetty luen to antoi ratkaisevan alkusysäyksen. Kasvit kukoistavat myös Paasosen puutarhassa. Jo silloin mietin, voisiko maalausten säitä ja taivaita katsella samalla tavalla kuin katselin havainnon tekijänä oikeita taivaita.” 1995 ”Siirryin Ilmatieteen laitokselta Ylelle vetämään säätoimitusta. ”Pidin esitelmän Eero Järnefeltin pilvimaalauk sista. Sen pohjalta syntyi kirja Naiset jotka maalasivat taivaan, jossa käsitellään paitsi luontoaiheisia teoksia, myös 1800-luvun naistaiteilijoiden maailmaa ja elämänvaiheita sekä taiteilijan työn haasteita ja sen ehtoja. Havainnot tiivistyivät nyt jo loppuunmyydyksi Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin -kirjaksi, neliosaiseksi podcast-sarjaksi sekä tv-dokumentiksi. Metsässä ei mennä hirveällä kiireellä.”. Paasonen oli jo opiskeluaikoina 1980-luvulla pohtinut, olisiko taulujen taivaita mahdollista tutkailla totutusta poikkeavasti, ja koodata sääsähkemuotoon. Taidetta ja luonnontieteitä Taiteen ja meteorologian yhdistäminen tuntuu ehkä villiltä, mutta Paasosen taustaa vasten itsestään selvältä
Olen laskenut parhaimmillaan yli 30 kuikan ott avan osaa tähän iltakokoukseen. Aamuisin sumupilvi peitt ää Kilpisjärven kylän ja järven. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. KUIKKIEN KOKOUS AURINGONLASKUN AIKAAN ”Olemme seurailleet kuikkien elämää vapaa-ajan asunnollamme. elokuuta. Varsinkin loppukesästä ne kokoontuvat lähes kellontarkasti Iso-Roineella samaan paikkaan matalikon ja syvän veden rajalle. /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. elokuuta. Kalastavat, ott avat nokosia, peseytyvät, pulisevat keskenään.” Eija Koskenlinna tarkkaili kuikkia Kanta-Hämeessä Miehoilassa 18. . TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä ett ä netissä. Pikkuhiljaa usva hälvenee ja paljastaa maisemaa enemmän ja enemmän. Kilpisjärven tyven pinta yhdistett ynä sumuun on hieno näkymä!” Katri Niskanen ikuisti sumun Kilpisjärvellä 28. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. V I N J E T T I SUMUKAARI ”Syksyn myötä Kilpisjärvelle saapuu sumupilviä Norjasta, Jäämereltä
. Sutt uista touhua näytt i olevan. elokuuta. PIHAN PIENET SIENET Kotipihassa kasvavat sienet ovat aina miljöön piristys. Tämä otus ylitt i pihamaata toivoen, ett ei mikään lintu huomaisi sitä. syyskuuta. . Tuukka Pahtamaa tallensi marjastavat linnut kamerallaan 23. elokuuta. elokuuta. Pasi Lähde kuvasi parvimustesienet Tampereella 7. elokuuta.. Irja Lehtinen katseli kurren puuhia Tampereella 7. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I VARSINAINEN SOTTAPYTTY Tämä pieni oravanpoika kaivoi sateen pehmitt ämästä maasta jotakin, välillä laitt oi suuhunsa. . . Hannu Tikkanen kuvasi mäntykiitäjän toukan Kajaanissa 27. Olikohan sillä jokin kätkö. MÄNTYKIITÄJÄN TOUKKA Elokuussa perhostoukat ovat liikkeessä. . SIROKEIJUKORENTO ”Varhain aamulla suoniityllä kulkiessa näin tämän korennon sumupisaroiden kuorrutt amana”, Annikki Kärkkäinen kertoo kohtaamisestaan Ilomantsissa 27. RIEKKO MUSTIKASSA Sallan Iso Pyhätunturilla kaksi riekkoa marjasti mustikkametsässä
Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Lajia on pidett y kauan Japanissa erinomaisena ruokasienenä. Se oli ihan yksin tien vieressä Kuusamossa. Se ei kuitenkaan muodosta samanlaista sienimöykkyä, vaan kasvaa vain muutaman itiöemän ryppäinä. Nimensä se on saanut pohjoisen hiekkaharjumaisista muodostumista, tievoista. LASSE KOSONEN Ainekset useampaan päivälliseen TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle AN JA VE ST / VA ST AV AL O JA TO N I AS IK AI N EN. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Samannäköinen, mutt a tummalakkisempi tuhkatupaskynsikäs kasvaa nurmikoilla ja puistoissa, mutt a myös lehdoissa. Erityisesti pohjoisessa kasvaa kolmaskin samaan ryhmään kuuluva tupaskynsikäs, tievatupaskynsikäs eli shimeji. Se on pohjoisvoitt oinen, mutt a toki löydett y Etelä-Suomestakin. . Kumpikin tupaskynsikäslaji on hyvä ruokasieni, vaikka niitä ei olekaan perinteisesti käytett y ruoanvalmistukseen. Yhdessä möykyssä voi olla jopa sata lakkia, ja se voi kasvaa usean kilon painoiseksi. Huomiota herätt ävän näköinen sienimöykky ilmoitetaan usein kuvan kanssa julkiseen mediaankin kansan ihmeteltäväksi. Tänä syksynä tuntuu olevan mainio tupaskynsikäsvuosi. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Todennäköisesti kyseessä on tummatupaskynsikäs, joka kasvaa kuivilla mäntykankailla, mutt a myös tuoreemmissa metsissä. Niiden kasvupaikat ovat erilaiset. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Sitt en huomattiin, ett ä sama laji kasvaa myös Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. /kysy-luonnosta tai . Mikä sieni on kuvassa. Yhdestä möykystä saa jo useamman päivällisen. Niistä on ilmoitett u havaintoja sieltä täältä ympäri maata. Suomessa on ainakin kaksi tällaisia isoja möykkyjä kasvatt avaa tupaskynsikäslajia. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.
Sillä on vaahteroille tyypilliset kaksilohkoiset lenninsiivelliset lohkohedelmät, kuten kasvitieteen kielellä nimitetään vaahteran siemeniä. tri orum). Lintu sukii nokallaan siipitaipeitaan toistuvasti, ja kuten kysyjä kuvailee, kellahtaa kuperkeikalla alas keosta hypelläkseen taas takaisin ylös. PÄIVI SIRKIÄ Mikä puu tämä on. Lintu tuntui puhdistavan itseään ja kellahti useita kertoja kuperkeikalla keon päältä alas. Lehtien perusteella puu näytt äisi olevan tataarivaahtera (Acer tataricum subsp. Muurahaishappo on voimakasta ja yleisimmin muurahaiskylvyn hyötynä on pidetty ulkoloisten ehkäisyä ja karkott amista. Seurasimme varista, joka yhä uudelleen loikkasi muurahaispesään, vaikka murkut selvästi piinasivat sitä. . Monien lintulajien tiedetään ott avan muurahaiskylpyjä. tataricum), meillä yleisesti käytett y koristepuu, jota kasvaa luontaisesti Kaakkois-Euroopassa. Kysyjän lähett ämässä videossa varis on kekomuurahaispesän päällä siivet ja pyrstö levitett ynä. . Muurahaishaposta voi olla esimerkiksi hyötyä haitallisten bakteerien ja sienten torjunnassa. Vaahteroiden suvussa on lajeja, joilla lehtien muoto poikkeaa totutusta metsävaahteran yleensä 5–7-halkoisesta lehdestä. Puussa on kuitenkin jotain muuta, mistä sen tunnistaa vaahteraksi. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Loishäätö muurahaishapolla Miksi varis ”kylpee” muurahaispesässä. Vaahtera se ei ole, koska lehdet ovat saman muotoiset kuin koivulla. Kysyjän kuvaama varis näytt äisi tekevän molempia. Linnut voivat joko asett ua pesään odottamaan muurahaisten kiipeilyä tai aktiivisesti ott aa muurahaisia nokkaansa ja hieroa niitä höyheniinsä. Toisaalta on esitett y, ett ä muurahaiskylpy voi myös olla konsti vähentää muurahaisten happoa, jos lintu on aikeissa syödä niitä. Joillakin vaahteralajeilla on muodoltaan ehyet lehdet, kuten kysyjän puulla, toisilla taas lehdissä voi olla erillisiä lehdyköitä, kuten esimerkiksi huntuvaahteralla (A. ANNELI VIHERÄ AARNIO Sitt enkin vaahtera AN N A TU O M IN EN M IN N A EK EN BE RG DIGIT ILAAJ ILLE KATSO VIDEO : suome nluon to.fi. itunnin. Lintututkijat ovat vuosikymmenten saatossa esitt äneet myös muita mahdollisia hyötyjä muurahaiskylvyille. Monille on tutt ua, ett ä työläismuurahaiset puolustavat pesäänsä tunkeilijoilta suihkutt amalla muurahaishappoa. Ne loistavat kuvassa punaisina, kuten kysyjä toteaa, mutt a ovat pienemmät ja hiukan eri muotoiset kuin metsävaahteralla. Nehän eivät muistuta lainkaan meille tutun kotimaisen metsävaahteran (Acer platanoides) lehtiä. Varis jatkoi tätä ainakin var. Varis ott aa tilanteessa muurahaiskylpyä tai paremminkin muurahaissuihkua, eli haluaa höyheniinsä ja sulkiinsa muurahaishappoa. Kyseinen puu kieltämätt ä hämää katsojaa lehdillään. Elokuussa siemenkotelot loistavat punaisina
Joillakin valeskorpioneilla on mielenkiintoinen tapa liikkua elinympäristöstä toiseen. Myös kirjavaleskorpionin tiedetään viihtyvän mehiläisten pesissä. Hyödyllinen valeskorpioni TE EM U H EI N O N EN / VA ST AV AL O JA H EI DI N IE M IN EN. . Se löytyi ikkunalaudalta Akaasta. Valeskorpionien hyödyntämistä luonnonmukaisessa torjunnassa tutkitaan paljon. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Mikä hämähäkki tämä on. Näköaisti on hyvin heikko. Kyseessä ei ole hämähäkki, vaikka kirjavaleskorpioni (Chelifer cancroides) kuuluukin hämähäkkieläimiin. Kirjavaleskorpionien lisääntymiseen sisältyy monimutkaisia rituaaleja, joissa molemmat yksilöt ikään kuin tanssivat keskenään ennalta sovitt ujen askeleiden mukaisesti. Erityisesti niistä toivotaan löytyvän apua yleisen, ja tarhamehiläisille haitallisen varroapunkin torjuntaan. aavat toisten selkärangatt omien matkassa tarrautumalla niiden raajoista ja muista ulokkeista kiinni. Valeskorpioneilla on ravun saksia muistutt avat pedipalpit, joilla ne tunnustelevat ympäristöään ja pyydystävät saaliinsa. TAPIO KUJALA Kirjavaleskorpioni löytyy usein kirjahyllystä, sillä se saalistaa muun muassa kirjatäitä. Kaikkiaan Suomesta löytyy 18 valeskorpionilajia, joista juuri tämä on se, johon ihmiset useimmiten kiinnitt ävät huomionsa. Kirjavaleskorpionit viihtyvät sisätiloissa ja ovat ihmisen kannalta hyödyllisiä, sillä ne saalistavat mahdollisia tuholaisia ja muita pieniä selkärangatt omia. Kirjoja ne eivät ravinnokseen nakerra, mutt a juuri kirjahyllystä niille voi löytyä ravintoa, kuten kirjatäitä. Kirjavaleskorpionit matkustavat usein matkalaukkujen tai huonekalujen mukana asuntojen välillä, mutt a ulkona elävät lajit li
Mikähän on saanut jäljen aikaan. Tällaista jälkeä lehtipuiden runkoihin tekevät etenkin valkoselkätikka, harmaapäätikka ja palokärki. Kiertosulkanen oli pitkään meillä etelärannikon harvinaisuus, mutt a se on opportunistisesti ott anut hyödyn irti ilmaston lämpenemisestä ja on Etelä-Suomessa nykyään varsin yleinen laji. Ne ovat perhosina viehätt äviä ilmestyksiä pitkine koipineen, siipineen ja aina tyylikkäästi lajityypillisine istuma-asentoineen. Lajin toukka elää monilla kiertokasvien heimon kasveilla, kuten karhunköynnöksellä, peltokierrolla, bataatilla ja ”Morning Glory” -nimisellä Ipomoea purpurea -köynnöksellä, joka on monille tutt u välimerellisiltä terasseilta ja puutarhain katveista. Lajin toukkia on tavatt u myös maltsoilta ja jauhosavikalta. Se esiintyy varsinkin kaupunkialueilla, missä karhunköynnöstä esiintyy runsaasti. JAAKKO KULLBERG Lapinjärventien varrella Kuopiossa on tällainen raidan kylki, joka suorastaan loistaa tielle. Kasvin lehtiin ilmestyvät laikkumaiset reiät ovat usein juurikin kiertosulkasen tai samaan heimoon kuuluvan valkosulkasen tekosia. Tikka on löytänyt ruoka-apajan. Ihmettelin sitä syksyisenä aamuna kotipihassa. Myös jotkin perhostoukat, esimerkiksi puuntuhooja Cossus cossus, voivat olla kohteena. Kuolevan tai jo kuolleen raidan rungossa voi olla erilaisia kovakuoriaisten toukkia, joita tikka on etsinyt. SEPPO VUOLANTO KA AR IN A H EI SK AN EN Kiertosulkasen toukka syö muun muassa vieraslaji karhunköynnöstä. Muutamat lajit elävät kuoren alla, toiset syvemmällä rungossa. Kuvassa on sulkaperhosten heimoon kuuluva kiertosulkanen eli tieteelliseltä nimeltään Emmelina monodactyla – suoraan suomeksi käännett ynä sen lajinimi tarkoitt aa yksisormista, vaikka sillä kyllä on kaksiliuskaiset etusiivet. . Huolimatt a ositt ain haastavasta ravinnostaan, laji voi Suomessakin pukata ainakin kolme sukupolvea vuodessa, ja syyspolven yksilöt talvehtivat aikuisena talven yli. Pohjoisimmat havainnot ovat Meri-Lapista saakka, mikä ei ole ihme, sillä laji on herkkä liikkumaan vaellusvirtauksien mukana. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikähän mahtaa olla tämä otus. Lisäksi toukille kelpaavat muutamat lähisukuiset suorastaan veret seisautt avan myrkylliset koisokasvit, kuten okahullukaali ja hulluruoho, mutt a perunan tuholaiseksi se ei tiett ävästi ole vielä kehitt ynyt. Perhonen hämää saalistajia Tikan ruoka-apaja H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O JA JA N N E VA LT A. Nimi tulee ei niin yllätt ävästi lajin tavasta taitt aa sekä etuett ä takasiivet yhteen nippuun, mutt a lajilla on perhosharrastajien keskuudessa muitakin leikkisiä nimiä. . Sulkaperhosten heimoon kuuluu meillä hulppeat 43 lajia. Lajin olemus yhdistett ynä harmahtavaan tai ruskeaan väritykseen ja pönött ävään tikkumaiseen takaruumiseen saa otuksen näyttämään kai linnun silmissä viime kesän repsahtaneelta neulaselta, joten ne saavat usein rauhassa istuskella seinillä kiihott amatt a nälkäisten tiaisten ruokahalua sen kummemmin
Tällainen kohde voisi olla sorsa uimassa järvellä tai sitt en mikä tahansa vesilintu. Myös ihminen uimassa tai veneellä liikkuessaan on altt iina kohtalokkaalle salamaniskulle. sll. Salama hakeutuu maahan tai veteen mieluiten sellaisiin kohteisiin, jotka erott uvat selvästi muusta ympäristöstä. i/testamenttiwebinaari Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan: Illan aikana kuulet, miten Luonnonsuojeluliitolle lahjoitetut testamentit ovat auttaneet suomalaista luontoa.. Lue lisää: haltia.com/tapahtumat Ku va : Re tk ip ai kk a Tervetuloa Luonnonsuojeluliiton testamentti-iltaan Järjestämme maksuttoman webinaarin 11.10. Siksi kaukana järveen iskenyt salama ei aiheuta vaaraa vesillä liikkuville. Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ RI ST O TU O RI LA / VA ST AV AL O RETKILAUANTAI Haltian portin avajaiset Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiontie 84, Espoo I haltia.com, shop.haltia.com Tule oppimaan retkija luontotaitoja Nuuksioon Suomen luontokeskus Haltian Retkilauantaihin 7.10.2023. Jos salama osuu sorsaan vedessä, se on entinen sorsa. HEIKKI NEVANLINNA Mitä sorsalle tapahtuu, jos salama iskee veteen. Sorsia nämä tiedot eivät tavoita, mutt a ukonilman lähestyessä ihmisten pitää suojautua sisätiloihin, poistua vedestä ja veden ääreltä. SANNI KOIVULA, V. Jos salama päätyy järven pintaan, sen sähköinen impulssi vaimenee nopeasti, kun sähkövirta hajoaa laajalle alueelle. Missään tapauksessa ei pidä mennä puiden alle suojaan, sillä puut ovat mahdollisia salaman iskupaikkoja. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA – L A P S E N K Y S Y M Y S . klo 17-19 testamenttilahjoittamisesta. Kun varmaa turväliä salamaniskun ja vesillä liikkuvan välillä ei ole, varminta on pysytellä poissa vedestä ukonilman uhatessa. Turhia riskejä ei pidä ott aa
Osallistujien kesken arvotaan Ma. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 18.10.2023. Lepakkotutkija Anna Blombergin henkilökuva sai taas mielenkiintoni heräämään pienen tauon jälkeen lepakkoja kohtaan. www.rengaskierratys.com hyviä uutisia ystävät! TUPLASTI. Kuinka uskomaton määrä höyheniä linnuissa on! – Ari Kotila, Vihanti Ruokasieniä eri kul uureissa Sienet vetävät puoleensa syksyllä. postikortilla: Suomen luonnonsuojeluliitt o ry, Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. Anna palaute. Kykenemme nyt korvaamaan rengasjätteestä tuottamillamme uusiomateriaaleilla jopa 50 % kotimaisiin kumitai muovituotteisiin tarvittavasta neitseellisestä raaka-aineesta. Maanläheinen ja omaa elämää sivuava aihe. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Pöllöt – Metsiemme hiljaiset saalistajat (Docendo 2023). Näin työmme luonnon – ja naalienkin elinolosuhteiden edistämiseksi jatkuu. – Jussi Viismaa, Laitila Nytpä tiedän mistä talitintin keltainen väri tulee. verkkosivuilla www.suomenluonto.. koti M etsä Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 on monelle Naalin tämän vuoden pesintä on onnistunut – kuten myös meidän kotiutumisemme Lopen uuteen kiertotalouslaitokseen. Osallistu Paras ju. a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä elokuun numeron 7/2023 paras jutt u oli Omissa höyhenissä. i Alasaaren ym. Hauskasti heitt elevät näkemykset eri kultt uureissa. – Ker uli Karonen, Espoo Lisätietoja: www.luonnonperintosaatio.fi Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93 MobilePay-numero: 77220 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ – Ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N ED EL LI N EN N U M ER O Omissa höyhenissä Monipuolinen tietopakett i höyhenten merkityksestä. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. ÄÄNESTÄ . Arvonnassa Upea Suomen Luonto – valokuvaajan käsikirja -teoksen voitt i Heidi Hell Valkeakoskelta. u
Huomiota kiinnitetään muun muassa hiilineutraaliusväitteisiin. Päätöksiä odotellessa kannattaa peukalosääntönä muistaa ainakin se, että vaikka annettu vaikutelma loistaisi kirkkaanvihreänä, mikään tuote ei itsessään voi olla hiilineutraali tai sataprosenttisen ekologinen. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi HUOMAATKO JOSKUS haksahtaneesi ajattelemaan, että tuotepakkauksen maapallosymboli tai metsänvihreä sävy on tae tuotteen ympäristöystävällisyydestä. Marttojen, Kuluttajaliiton ja Ympäristömerkintä Suomen viime vuonna teettämässä selvityksessä 81 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että ympäristöväitteiden avulla on vaikeaa tunnistaa ympäristön kannalta kestäviä palveluja ja tuotteita. Paitsi, että se ohjaa kuluttajia ostamaan ”vääriä” tuotteita, se myös rapauttaa luottamusta kaikkiin yrityksiin, myös niihin aidosti vastuullisiin. Myös epäluottamusta on ilmassa, sillä samoisYmpäristövastuullisia tuotteita on vaikea tunnistaa. Aivan, niin minäkin. Ongelmallista on myös kilpailun vääristyminen. Maaliskuussa Euroopan komissio julkaisi lainTOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN. Vuonna 2021 tehdyn EU-tutkimuksen mukaan yritysten esittämistä ympäristöväitteistä 42 prosenttia on harhaanjohtavia, liioiteltuja tai virheellisiä. On toki mahdollista, että luotu mielikuva vastaa todellisuutta, mutta voi myös olla, että olet tullut höynäytetyksi. Ympäristövastuullisia tuotteita on vaikea tunnistaa. Ympäristövastuullisia tuotteita on vaikea tunnistaa. Komissio haluaa, että yritykset erottelisivat toisistaan päästövähennykset ja kompensaatiot. Tuotteiden valmistuksessa pöllähtelee aina päästöjä ja kuluu aina luonnonvaroja. Viherpesu on monella tavalla haitallista. Vastuullisinta on jättää ostoskori tyhjäksi aina kuin se vain on mahdollista. Lisää sääntelyä villisti rehottavaan viherpesuun on onneksi tulossa. Viherväittämien viidakko säädäntöehdotuksia, joiden tavoitteena on Kuluttajaliiton mukaan ”estää harhaanjohtavien väittämien ja merkkien pääsy markkinoille jo etukäteen”. Silloin on kyse viherpesusta. Kuluttajien tuntemalle epäluulolle on perusteensa, sillä viherpesu on yleinen ilmiö. ta vastaajista selvästi yli puolet arveli, ettei yritysten antamiin viherväitteisiin voi luottaa. Navigointi tuoteviidakossa tuntuu olevan haastavaa lähes kaikille
Luodaanko esimerkiksi väreillä ja materiaalivalinnoilla vaikutelmaa ympäristöystävällisyydestä. Kurkkaa sanojen taakse Varo liian yleisiä, iskulausemaisia väittämiä. Jauhelihapakkaus voi olla entistä luontoystävällisempi, mutta sen sisältö ei. Onko viherväite vain lupaus tulevista teoista. 2. Tutki ja arvioi yhtä tai kahta tuotetta kerrallaan. Pienet makupalat SH U TT ER ST O CK. Alkujaan se on ollut sadonkorjuun juhla, jota on vietetty maanhaltijan eli satoa ja karjaa turvanneen Kekri-jumalan kunniaksi. /uutiset/hauskaahenkijuhlaa/ SIENIEN TUNNISTUSAPUA ÄPISTÄ Suomen Ladun julkaiseman maksullisen Sieniäpin avulla voi tunnistaa yli 200 Suomessa esiintyvää sienilajia äypuhelimen kameralla. Kriittisyys tuo läpinäkyvyyttä Aktiivinen kuluttaja ottaa tuotteen valmistajayritykseen yhteyttä ja kysyy lisätietoa, jos jokin viherväittämissä tai -merkissä mietityttää. Lajikuvaukset ja sienten käytettävyystiedot ovat tietokirjailija, biologi Lasse Kososen käsialaa. Sovelluksen hinta on 9,90€ vuodessa, sovelluskaupat ja sieniapp.. KU VA T SU O M EN LA TU JA SH U TT ER ST O CK PUOLUKKAAN! Kanervakasveihin kuuluvan puolukan marjat ovat nyt parhaimmillaan. Pakkaus yhtä, sisältö toista Tiedosta, mitä väite koskee. 3. Tämä kannustaa yrityksiä läpinäkyvyyteen ja perustellumpaan viestintään. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Vastaiskuja viherpesulle 1. ON KEKRIN AIKA Mikkelinpäivän (29.9.) ja Pyhäinpäivän (4.11.) välistä aikaa on kutsuttu kekriksi. Marjat sisältävät runsaasti kuituja sekä Cja E-vitamiinia. /lataa. Vaikka pakkaus olisi kierrätysmateriaalia, se ei paljon pelasta, jos itse tuote rasittaa luontoa. Suosi tuotteita, joilla on virallinen ympäristömerkki, esimerkiksi Joutsenmerkki tai EU:n ympäristömerkki. ”Eco-friendly”, ”ympäristöystävällinen” tai ”vihreä” eivät yksinään tarkoita mitään. Vinkit antoi Kuluttajaliiton vaikuttamistyön päällikkö Tiina Vyyryläinen. suomenluonto.. Puolukka tuottaa metsämarjoistamme suurimman sadon, 100–500 kiloa hehtaaria kohden. Askel kerrallaan Koko ostoslistaa ei tarvitse muuttaa heti. /puolukkaan. mustikkaan.. Sanojen takaa pitää löytyä selvästi muotoillut perustelut. 4. Ole hereillä Tee ostoksesi tietoisesti ja ole kaupassa tarkkana. 5
U TU M AR TI KA IN EN / FO RS SA N LU O N TO M U SE O Paikka linnunradan alla Raision museon Harkon upouusissa näyttelytiloissa Raision Kirjastotalossa voi tutustua näyttelyyn Linnunradan alla – eläimiä taiteessa ja taruissa. K U LT T U U R I Näyte aventuriinikvartsiitista on peräisin Sodankylästä. Se kertoo suomalaisista eläinmyyteistä Raisiossa tehtyjen arkeo logisten löydösten sekä taiteen keinoin. saakka, raisio.fi. Esillä on myös taiteilija Eva Jarnen taidokkaita kivitöitä. Linnunradan alla – eläimiä taiteessa ja taruissa -näyttely Raison museo Harkossa 29.10. Juhlavuoden näyttelyssä Suo, kuokka ja some tutkitaan suomalaisen luontosuhteen kehittymistä eri aikoina liikkeen, suojan, ravinnon, pelon sekä pyhän näkökulmista. Se kertoo suomalaisista eläinPaikka linnunradan alla Juuret luonnossa Suomen luontokeskus Haltia täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Paikka linnunradan alla Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE Paikka linnunradan alla Linnunradan al. Suo, kuokka ja some -näyttely Suomen luontokeskus Haltiassa 7.4.2024 saakka, haltia.com. Ne museo on saanut lahjoituksena kiviharrastaja Ilkka Järvelältä. tia täyttää tänä vuonna kymtä eri aikoina liikkeen, suojan, Suomen luontokeskus Haltiassa Mitä mineraaleja! Forssan luontomuseon uusi pysyvä näyttely Kiehtovat mineraalit esittelee yli tuhat kivija mineraalinäytettä. 70 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. Kiehtovat mineraalit -näyttely Forssan luontomuseossa, luontomuseo.fi
Lopputulemana on kärsivällisen lukijan oivallus siitä, miksi Luonnonsuojeluliiton historian merkittävin vallankaappaus tapahtui, miksi se oli välttämätön, ja mihin se johti, kun Suomen Luonnonsuojeluyhdistys kasvoi Suomen luonnonsuojeluliitoksi paikallisyhdistyksineen. Eikä intoni ja toiveikkuuteni osoittautunut turhaksi – Luhdan kynäily, Koskimiehen lajiesittelyteksti sekä Varesvuon ja Luhdan kuvat kaikessa monipuolisuudessaan kuljettavat lukijan maailmaan, jossa hyvin harva on käynyt tai edes kuullut siitä. suomenluonto.fi 71 K I R J AT HAKATTU METSÄ EI VASTAA. Teoksen tekijäkolmikko enteili varsin lupaavaa teosta jo ennen kuin luin kirjasta sanaakaan tai avasin ensimmäistä aukeamaakaan. Reunanen on käynyt läpi valtavan aineiston ja haastatellut jäljellä olevia aikalaisia. Nyt sen kanta on romahtanut. Pitkä matka huomiseen tulkoot myös niiden lukulistalle, joilla ei ikänsä puolesta ole ajanjaksosta 1962–72 muuta tietoa kuin Beatles, hipit ja Vietnam. Professori Erkki Korpimäki on tutkinut helmipöllöjä 50 vuotta, joten hänen teoksensa Helmipöllö– Metsän ja ihmisen hyvinvoinnin vartija (Tammi 2023) antaa varsin kattavan kuvan tämän suurisilmäisen pöllön elämästä. Areena.yle.fi/ podcastit suomenluonto.fi 71. Minullekin se oli ennestään tuntematon. TUNTURIPÖLLÖ. Mitä puut ja metsät haluavat kertoa meille. Kun kuulin kirjan ilmestymisestä, halusin lukea sen heti. LISÄÄ OMAVARAISUUTTA. VESA LUHTA Vallankumouksen juurilla KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Elämää metsässä ja omassa varassa Tunturipöllön maailmassa Elmeri Juuti on ammattikuvaaja Turusta. Omavaraisuus kiinnostaa, ja vinkkejä sekä reseptejä sen lisäämiseksi antaa Satu Hovi kirjassaan Omavaraista – Luonnonantimet hyötykäyttöön kotona ja keittiössä (Kirjapaja 2023). Tätä selvittävät Luonnonperintösäätiöstä tutut Pepe Forsberg ja Anneli Jussila ajatuksia herättävässä kirjassaan Puut puhuvat (Minerva 2023). Sarjaa emännöi Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström. Aiheina ovat esimerkiksi zoonoosit ja eläintarhojen oikeutus. Tämän lumivalkoisen pöllön elämään pääsee mukaan ennen näkemättömässä Tunturipöllö-teoksessa (Docendo 2022), joka on Jorma Luhdan, Markus Varesvuon ja Pertti Koskimiehen käsialaa. Vanhat perustajajäsenet siirrettiin syrjään, ja tilalle tulivat nuoret radikaalimmat kasvot. JOS TARTTUU yli 400-sivuiseen, tiheällä präntättyyn, kuvattomaan, rönsyilevään ja jankuttavan yksityiskohtaiseen tietoteokseen, voi tavallisesti unohtaa kaiken toivon lukemisen ilosta. Arvokas eläin Eläimiä ja ihmisiä -podcastsarjassa käsitellään muun muassa eläinten hyvinvointia ja käyttäytymistä. Siksi Tunturipöllöstä tuli luontokirjasuosikkini. KIEHTOVA HELMIPÖLLÖ. Pasi Reunasen teos Pitkä matka huomiseen (Pasi Reunanen 2022) on kuitenkin hämmentävä poikkeus – se tempaa mukaansa kuin tarkasti etenevä trilleri. Helmipöllö on joskus ollut maamme runsaslukuisin petolintu. He oivalsivat ympäristönsuojelun tarpeet sekä uudenlaisen näkyvämmän toiminnan tarpeen akateemisen keskustelun oheen. Hän kuljettaa lukijaa ajan hengessä, ja siinä miten tietyt yksilöt vaikuttivat kokonaisuuteen, ja miten vallankumous söi hitaasti heidätkin historian katalaan unohdukseen
Joten ei, emme lakkaa sanomasta ei. Monet väittivät, että outdoor-yrityksemme ei selviäisi, jos emme mukautuisi. Ei bisnesasiantuntijoille ja kaikkitietäville markkinoijille. Valmistamassa edelleen toiminnallisia, kestäviä ja ajattomia retkeilyvarusteita, joita haluat käyttää vuosikymmeniä. ”Käyttäkää halvempia materiaaleja, olkaa muodikkaampia, lisätkää high-techiä”. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Ei trendeille ja kompromisseille. Ei, ei ja vielä kerran ei. Lue lisää sivustolta fjallraven.com Sanomme usein ei. Lopputulos: Forever Nature VASTAUKSENA EI VUODESTA 1960.
suomenluonto.fi 73 S yksy antoi meille taas yön. Vihjeiden mukaan ne ajoittavat oman elinkiertonsa vaiheet: koteloitumiset, kuoriutumiset, kukkimiset. Jos pitäisimme pimeyttäkin luonnonvarana, onneksi loputtomasti uusiutuvana. ynen on kasvitutkija Helsingistä. Teknologinen kehitys on tehnyt helppoa ja halpaa liittää valoja mihin tahansa. ”Valosaaste peittää alleen luonnonvalon herkät signaalit.” Pekka Nii. Yö oli poissa. Juoksulenkki metsäautoteillä niin, että suunnassa pysyi vain seuraamalla tien latvustoon silpoman aukon siluettia, oli kokemuksista mitä rauhoittavin. Pimeyden ei pitäisi olla luksusta, jonka luo joutuu matkustamaan ja siitä maksamaan. Mutta se myös lohduttaa, piilottaa, luo turvaa. SUOMESSA EI OLE lainsäädäntöä, eikä ilmeisesti tahtoakaan, puuttua haitallisen valon määrään. LUONTO EI LUE almanakkaa, mutta eliöt käyttävät ympäristön vihjeitä seuratakseen ja ennakoidakseen vuodenkiertoa. Monet eliöt ajoittavat ruoanhankintansa kuuttomien öiden pilvisiin tunteihin, jolloin pimeän verho vähentää saalistuspainetta. Kaikki tämä on vaikeaa ylivalottuneessa maailmassa, jossa valosaaste peittää alleen luonnonvalon herkät signaalit. Vihjeet voivat liittyä lämpötilaan, mutta se on epätarkka kalenteri. Se muuttui, kun virstan päähän kodistamme rakennettiin rintama suuria kasvihuoneita. Sen kuin vain sammutamme turhat valot. Lisääntyvä pimeys voi pelottaa ja ahdistaa, toisia masentaa. Valoa saa säteillä ympärilleen käytännössä rajattomasti. Opin pitämään pimeästä. Olisi tervettä, jos ajattelisimme suhdettamme pimeään uudelleen. Tiedelehti Science julkaisi alkuvuodesta artikkelin, jonka löydös oli havahduttava. Valo yhdistetään turvallisuuden tunteeseen, mutta luonnossa tilanne on usein päinvastainen. Toisia taas linnunrata auttaa suunnistamaan tai kuunkierto synkronoi koko populaation yhteiseen aikaan. En tiedä tarvitsisiko hammasharjan sokaista minut valoillaan pestessäni iltaunisena hampaitani. Talvi-iltoina pilvistä ja lumesta siroavassa valossa pystyi lukemaan kirjaa. Varmempi on katsoa auringonkiertoa. Pimeys pitäisi tuoda takaisin arkeen. Asuin lapsuuteni maalla kaukana katuvaloista. P e k k a N i i t t y n e n Pimeyden ylistys KU VA AN N A RI IK O N EN. Länsimaihin painottunut kansalaistiedeaineisto osoitti, että viimeisimmän vuosikymmenen aikana yötaivaan kirkkaus on yhä kiihtyvästi kasvanut. Silti valosaaste olisi helpoimmin ratkaistavia terveysja ympäristöongelmia. Ja niin kodit ja kaupungit onkin kyllästetty laitteilla, jotka haluavat viestiä vilkkuvilla valoillaan juuri sinulle juuri nyt
Harjaantumattomaan silmääni otus näytti kovasti korpikiitäjäiseltä (Carabus glabratus). Ajan kuluessa tapaaminen sihisevän uskalikon kanssa on alkanut tuntua kuin unelta. Sellaisia tasaisia useamman sekunnin kestäviä sihinöitä, aika matalia. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Oli kuitenkin sykähdyttävää päästä itse todistamaan tätä kiitäjäisen äänekästä toimintaa mahdollisesti kokemansa uhan edessä. Sormen lähestyessä koppakuoriainen pysähtyi ja alkoi yllättäen sihisemään. Kuvi. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi SYYSKUU SYYSKUISENA ILTANA olin menossa lämmittämään saunaa, kun huomasin polun viereisellä kivellä komean koppakuoriaisen. Niin epätodellinen kohtaaminen oli.. Kovaa. Kumarruin tutkailemaan menijää, ja ajattelin ehkä sormellakin sitä silittää. Tiedän, että eräät muutkin koppakuoriaiset todistetusti ääntelevät; Kuolemankellokoiraat naputtavat päällään lahoa puuta, sarvijaakot kitisevät päätä kallistelemalla saalistajilleen ja metsäsittiäiset visertävät löytääkseen kumppanin
i/digi Tikkametsässä Tikkametsässä Luontokuvaaja Heikki Willamo seurasi tikkojemme elämää. ) T R · 13.30 i A S · 15.00 o A N · 15.30 Norja (Canon Ambassador) p A -M N · 16.45 j M W · 18.45 Ruotsi (Sony) l G · 19.45 Ravintola Lasipalatsi (erillishinta) K U V A E S I T Y K S E T K U M P P A N I M M E / ilmestyy . i Digitilaus: www.suomenluonto. www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain , €/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. E N S I N U M E R O S S A H EI KK I W IL LA M O Tikkametsässä Tikkametsässä • Puiden jäkälät • Saimaannorpan alkuperä • Mitä on kohtuutalous. VUODEN LUONTOKUVA HELSINGIN LASIPALATSI · BIO REX · MANNERHEIMINTIE 22–24 · KLO 12.00-19.30 FESTIVAALI 28.10.2023 L A U A N T A I 2023 S L SLV O H J E L M A Tarkka ohjelma: luontokuva.org ja vuodenluontokuva. marraskuuta. I 12.30–14.00 V L 2023 15.00–19.30 Liput 35 €, SLV:n jäsenet 30 € (lippu
Palautusviikko 2023–44 767095-2308 KU VA T SH U TT ER ST O CK Vuoden 2022 turhake oli terassilämmitin. Vuoden 2021 turhake oli liika lihankulutus, edellisvuonna kertakäyttögrilli.. mennessä jättäneiden kesken arvotaan 3 kpl Suomen Luonnon vuositilauksia. Etsimme nyt ehdokkaita vuodelle 2023. V U O D E N T U R H A K E 2023 VUODEN TURHAKKEET: 2021: LIIKA LIHANKULUTUS, 2020 KERTAKÄYTTÖGRILLI, 2019 KORJAUSKELVOTON ELEKTRONIIKKA, 2018 PIKAMUOTI, 20 17 FL EE CE KA NG AS , 20 16 M UO VIK AS SI, 20 15 M UO VIN EN KA NA NM UN AK OT EL O, 20 14 HY Ö NT EIS AN SA , 20 13 HA JU ST ET TU RO SK AP US SI, 20 12 AU TO M AA TT IN EN SA IP PU AAN NO ST EL IJ A, 20 11 HU UH TO HY LS Y, 20 10 TU RK IS , 20 09 ILO TU LIT E, 20 08 PA NT IT O N PU LL O, 20 07 M Ö NK IJ Ä, 20 06 TU PL AP UH EL IN LU ET TE LO T, 20 05 KA UP UN KIM AA ST UR I, 20 04 JU OT AV A JO GU RT TI -M IN IP AK KA UK SE T suomenluonto.fi/turhake Ehdotuksensa 31.10