Suomen Luonto 8/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LU O M U V IL JE LY . M Ä Y R Ä N S A L A IS U U D E T. S U K E LT A JA N T E R V E IS E T H U K K A JO E LT A . Katse mäyrään 1600 KM KANOOTEILLA LISÄSI TIETOA ITÄMEREN LINNUISTA SALAMATKUSTAJAT – KASVIEN SIEMENET LIFTAREINA LUOMUVILJELYN YLEISTYMINEN HYÖDYTTÄISI KAIKKIA S U O M E N LU O N T O 8 | 2 2 4 R A P U JA R U T T . P U T O A V A T LE H D E T. E S T E E T Ö N R E T K E IL Y. Tongimme mäyrän tilannetta Suomessa. Raakkujoella Tutkimussukeltajan terveiset raakkujen hädän keskeltä. Kukaan ei tunnu tietävän, paljonko mäyriä on. TA K E R T U JA T. K O K O R A N N IK K O M E LO E N . IRTONUMERO 10,50?€ 8/2024
Näin kiistanalaisen merimetson kannansäätely tapahtuu luonnollisimmin.. SY YS KE SÄ Kannansäätelijät KUVA JARI KOSTET TEKSTI HEIKKI VASAMIES MERIKOTKAT KÄRKKYVÄT helppoa saalista merimetsokoloniassa Porin Enäjärvellä. Saaliiksi kelpaavat niin munat, poikaset kuin aikuisetkin merimetsot
16 Salamatkustajat Varsin moni kasvi pyrkii levittäytymään takertumalla eläimen turkkiin. 38 Mäyrän mysteeri Suomen mäyristä tiedetään yllättävän vähän – pyytää niitä kyllä osataan. 32 Lehtien ja lahopuun lahjat Puiden lehdillä on ottajansa myös sen jälkeen, kun ne ovat pudonneet. 34 Raakkutuhon keskellä Tutkimussukeltaja Juha Syvärannan puheenvuoro Hukkajoen ääreltä. SA N N AM AR I KU N TT U 62 Kysy luonnosta: Miksi lahopuu on toisinaan aivan vihreää?. 54 Helposti luontoon Esteetön retkeily on tärkeä palvelu puolelle miljoonalle suomalaiselle. Torsön saaren laguuni Perämerellä tarjosi lintuja kartoittaville melojille tervetulleen taukopaikan. 24 Merellä lintujen puolesta Sanna-Mari ja Panu Kunttu meloivat lintuja kartoittaen Virolahdelta Tornioon. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Tiina Nopanen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Pekka Niittynen 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 24 Suomen Luonto 8/2024 Yli tuhat kilometriä takana. 46 Mansikoita ilman myrkkyjä Kävimme luomutilalla ja selvitimme luomuviljelyn tilanteen Suomessa. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Hankala vieras Täpläravun tuominen Suomeen meni pahasti pieleen
Syväranta on julkaissut luontokuvateoksia Pohjois-Norjan ja Helsingin luonnosta. i Päätoimi aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi ajat Johanna Mehtola Mari Pihlajaniemi Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo ajat Annakaisa Vän inen Hanne Valtari Laura Salonen (toimivapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti, Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, , niina.tuulaskoski@saarsalo. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. Luonto kaikkineen on hänelle turvasatama hektisen arjen keskellä. Työnkuvaan kuuluvat vesiluontoselvitykset, joissa sukeltaminen on usein keskeisessä roolissa. Merialueiden kartoitusten ohella tutkimustyö on painottunut viime vuosina etenkin jokihelmisimpukoihin. Rakkain harrastus perhokalastus vie kesäisin mökille Enontekiölle suurharjus-vesien äärelle sekä Norjan Finnmarkiin lohta kalastamaan. Printall käy ää sähkönä sataprosen isesti uusiutuvaa energiaa. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. KANSIKUVA: TUOMAS HEINONEN JU H A SY VÄ RA N TA Jukka Nortio, toimittaja Jukka on luonnosta monipuolisesti kiinnostunut toimittaja. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. Hän asuu talvet Helsingin Ruskeasuolla ja nauttii kesästä Iitin kirkonkylän kodissaan. i Tilaa diginä: suomenluonto. i/tietosuojaseloste. 34 Mäyrä liikkuu syksyn tullen laajasti ja etsii syötävää. Painotalolle on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Juha Syväranta, biologi ja tutkimussukeltaja Juha työskentelee vanhempana asiantuntijana meribiologisessa ja limnologisessa konsulttitoimisto Alleco Oy.ssä. Lyhytkin retki Laajalahdelle kiikareiden kanssa tai pisto meritaimenen perään Lauttasaaren kärkeen tekee ihmeitä ja auttaa laukaisemaan stressiä. Linnut ja sienet ovat hänelle erityisen läheisiä. Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T ENERGY G R E E N JU H O KU VA JU H O KU VA 46 Juho Kuva, valokuvaaja Espoossa asuva Juho on toiminut freelancer valokuvaajana melkein 20 vuotta. Luomutuotteisiin liittyvät mielenkiintoiset poliittiset ja taloudelliset kytkennät selvisivät Jukalle, kun hän lähti kaivamaan aihetta.. . Mitä Suomen mäyrille kuuluu. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®serti ikaa i. Iitissä hän on tutustunut Mukulan luomutilaan, jonka mansikat ovat maailman parhaita. klo ), tilaajapalvelu@sll. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll
Yömuuttajia löytyy kaikista lajiryhmistä. ”Joistain on varsin vaikea arvata, millaisesta lähteestä ne ovat peräisin, vaikka ympäristö olisi päivällä hyvinkin tuttu kotipiha.” Lindholmilla on kokemusta poikkeuksellisista tallenteista. Linnut määritetään lentoäänten perusteella ja niistä lasketaan joko parvien tai yksittäisten äänten määrä. Myötätuuli ja kirkas sää tietävät vilkasta muuttoyötä. ”Voimakkaan valkoposkihanhien muuton aikaan syksyllä taivaalta kuulee usein hanhiparvien ääniä”, hän vinkkaa. Lindholm kertoo, että nauhalle kertyy vähitellen myös mysteereiksi jääviä ääniä. Niitä ei tosin tarvinnut äänistä määrittää, kun jo aamulla herätessäni ihmettelin pihalla kävelevää hevosta.” Kuulostele yömuuttoa TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Yön sylissä muu avia lintulajeja on paljon. Toisaalta pilvet ja sumu saattavat painaa lintuja hieman matalammalle, jolloin ne kuulee selvemmin. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi LUKUISAT LINNUT lähtevät matkaan pimeyden turvin. Parabolinen mikrofoni muistuttaa hieman lautasantennia. Osa äänistä on helppo tunnistaa, kun kokemusta karttuu. Liian huonolla säällä muutto kuitenkin pysähtyy. Se kerää kaukaakin tulevat ääniaallot ja ohjaa ne mikrofoniin lautasen keskelle.. Aina ei ole edes selvää, onko äänessä lintu. ”Minulle kävi kerran niin, että naapurin hevoset karkasivat yöllä aitauksestaan, ja äänittellä oli paljon niiden ääniä, kun ne vaeltelivat ympäriinsä. Silloin voi kuulla yli lentävien punakylkija laulurastaiden sirahtavia lentoääniä. VINK KI Yömuuttoa voi kuunnella ja tallentaa suuntaavien mikrofonien avulla. Lintuharrastaja Antero Lindholm kertoo, että yömuuton seuraaminen onnistuu helpoimmin kaupunkialueella, kunhan paikka on tarpeeksi hiljainen. Uninenkin voi seurata yömuuttoa: nauhurin voi jättää ulos äänittämään koko yöksi, jolloin tallentuneet äänet voi määrittää ja laskea myöhemmin. Muuton seuranta yöllä tarjoaa haastetta, kun höyhenpuvun tuntomerkkejä ei näy. Yömuuton seurannan voi aloi aa vaikkapa rastaiden sirahduksista
Jos pudonnut lehti päätyy tarpeeksi suojaisaan paikkaan, se ei rikkoonnu jalkojen alle eikä mätäne syksyn sateissa muhjuksi. Maaperän pieneliöt löytävät nämäkin lehdet. Lehtiruoti ja lehtilavan suonet ovat vankkaa tekoa, ja eivät siksi maistu pieneliöille yhtä hyvin kuin suonten väliin jäävä pehmeämpi aines. 2 TUTUSTU YLEISIMPIIN LAJEIHIN. Esimerkiksi lehtipuilta todennäköisesti löytää raidanisokarpeen ja havupuilta sormipaisukarpeen. lautasen tai puolipallon muotoisia. Monet yleisistä lajeista ovat helposti tunnistettavia. Teerien syyssoidin käynnistyy jo heinäkuussa ja voi jatkua aina lokakuun loppuun asti. Pelloilla ja muilla aukeilla soidintavat teeret ovat tunnettu kevään merkki, mutta kukot kokoontuvat nokittelemaan toisilleen myös syksyisin. 1 ALOITA LÄHELTÄ. Ääninäytteen löydät osoitteesta suomenluonto.fi /teerisoidin. Suvuttomasti lisääntyvillä lajeilla on jauhemaisia jäkälämuruja, suvullisesti lisääntyvillä taas kotelomaljoja, jotka ovat yleensä lautasen tai puolipallon muotoisia. Jos pihalla on useampi puulaji, voi huomata, että eri puilla kasvaa eri jäkäliä. Jäkälän tunnistuksessa hyödynnetään usein sen lisääntymiseen liittyviä rakenteita. suomenluonto.fi 7 Puut päästävät hiljalleen otteensa kasvukaudesta. Ruskahuippu saavuttaa lokakuun alussa Etelä-Suomen, ja samaan aikaan maan pohjoisosissa puut karistavat jo viimeisiä lehtiään. Se on kuin karsintakierros tulevan kevään mittelöihin. Miten oppia tuntemaan jäkäliä, Aleksi Nirhamo. 3 LUE LUONTOA JÄKÄLÄLAJISTON AVULLA. 3 vat herkästi ihmisperäisiin elinympäristön muutoksiin. Raidankeuhkojäkälä on helposti tunnistettava haavoilla ja raidoilla kasvava laji, joka on vahvasti sidoksissa vanhoihin metsiin ja kertoo siksi paljon kasvupaikastaan. Itiöemä nousee suoraan lehdestä, ja sen valkoinen lakki on alle sentin levyinen. Erilaisissa elinympäristöissä esiintyy erilainen jäkälälajisto, ja ne reagoivat herkästi ihmisperäisiin elinympäristön muutoksiin. Raidankeuhkojäkälä on helposti tunnistettava haavoilla ja raidoilla kasvava laji, joka on vahvasti sidoksissa vanhoihin metsiin ja kertoo siksi paljon kasvupaikastaan. Teeri pulisee syksylläkin KUUNTELE!. Ihaile lehtien pitsiä VINK KI Pikkuruinen helttasieni nimeltä ruotinahikas on erikoistunut lehtiruotien lahottamiseen. Tiedätkö, miltä teeren soidin kuulostaa. Kun solukko suonten välistä on syöty, jäljelle jää luonnon nypläämä herkkä pitsikuvio. Vaikka kaikkia ei onnistuisikaan tunnistamaan, voi silti ihailla jäkälissä esiintyvää värien ja muotojen kirjoa. Se onnistuu kaikkina lumettomina vuodenaikoina ihan ongelmitta. Jäkäliä voi havainnoida vaikka omalla pihalla kivien ja puiden pinnoilla. Aleksi Nirhamo tekee Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjatutkimusta kelojen jäkälistä. Aleksi Nirhamo tekee Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjatutkimusta kelojen jäkälistä. Siirat, punkit ja hyppyhäntäiset mussuttavat lehtien kuollutta solukkoa. Syksyinen soidin ei ole vain teerien erikoisuus, vaan esimerkiksi metsot ja monet pöllöt soidintavat myös tähän aikaan vuodesta
Sitä luo myös retki ennallistetulle suolle: Kun äänet, värit, tuoksut ja elämä palaavat alennustilassa olleelle suolle, ilo välittyy ihmismieleenkin kaikilla aisteilla. KAIKKEIN HITAIMMIN korjaantuvat turvetuotantoalueet ja etenkin niiden vuosien saatossa aiheuttamat vesistövaikutukset. Joillakin vanhoilla turpeentuotantosoilla tyydytäänkin tulevaisuudessa vain yrittämään rahkasammalien kasvattamista kosteikkoviljelyllä kaupalliseen käyttöön. Oulun yliopistossa on käynnissä tutkimus, jossa ennallistettujen turpeennostoalueiden alapuolisten vesistöjen bakteerien ja pohjaeläimistön tilaa verrataan luonnontilaisiin vesiin. SOIDEN ENNALLISTAMISEN tulokset ovat olleet lupaavia: luonnontilaan palautuminen on pystytty saamaan hyvin alkuun. Hallituksen leikkaukset kuitenkin nakertavat luontokadon torjuntaa, ja tänä vuonna Metsähallituksen Luontopalvelujen ennallistamisiin tuli takapakkia, kun ne putosivat neljästä tuhannesta tuhanteen hehtaariin. Jotkin lintujen, perhosten ja suokasvien pioneerilajit palaavat jo vuodessa ennallistetulle suolle. Lajiston palautuminen on mahdollista vain, jos se on vielä läsnä lähialueilla. Tutkijatohtori Kaisa-Riikka Mustosen mukaan oletuksena on, että 15 vuotta aiemmin ennallistetuissa pien vesissä pitäisi jo alkaa näkyä elpymisen merkkejä. Ennallistamisprojektit luovatkin uskoa tulevaisuuteen. Ennallistettu suo on ilonaihe Päätoimi. Suon ja sen lajiston täydellinen toipuminen vie kuitenkin vuosikymmeniä. Metsähallitus on ennallistanut etenkin suojelualueiden soita noin 44 000 hehtaaria, Suomen luonnonsuojeluliittokin jo yli 1500 ha. Myönteisiä muutoksia näkyy lajistossakin yllättävän nopeasti. 8 suomenluonto.fi SOISTA ON nousemassa uusi ilon aihe ja entistäkin suositumpi retkeilykohde, erityisesti näin syksyllä. SUON ENNALLISTAMINEN luonnontilaan on kuitenkin palkitsevinta: sen avulla paitsi pelastetaan soiden lajisto, saadaan torpattua vesiin kulkeutuvia päästöjä ja torjutaan samalla ilmastonmuutosta. Veden nousu palauttaa vähitellen rahkasammalten kasvun ja tekee suosta taas hiilinielun. PAHOIN KÄRSINEEN ja kuivuneen turpeennostoalueen palauttaminen luonnontilaan on melkein yhtä vaikeaa kuin uuden suon perustaminen: ensin on saatava suon luonnollinen vesitalous kuntoon. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T YR JÖ H U U SK O / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN Veden paluu ennallistetulle suolle on suoeliöstön elpymisen edellytys.. Asenteet ovat pikkuhiljaa muuttuneet, ja valtava urakka ojitettujen soiden ennallistamiseksi on saatu käyntiin. Se herättelee pieneliöstöä, jonka toivotaan houkuttelevan paikalle ravintoketjun seuraavia lenkkejä: hyönteisiä, kaloja ja lintuja
Koronan suurimmat massapurkaukset aiheuttavat kunnon aurinkomyrskyjä, ja ne voi huomata paitsi eteläisinä revontulina, myös häiriöinä satelliittipaikannuksessa ja sähköverkoissa. Tarkemmin auringon aktiivisuutta ja revontulien lähiajan todennäköisyyttä voi seurata esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen Revontulet ja avaruussää-sivuilta. Syklin huipun on ennustettu osuvan tämän vuoden tammikuun ja lokakuun välille. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T M A R I P IH LA JA N IE M I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE ta paitsi eteläisinä revontulina, myös häiriöinä saTarkemmin auringon aktiivisuutta ja revontulien lähiajan todennäköisyyttä voi seurata esiRevontulet ja avaAuringon aktiivisuus tuo revontulia myös EteläSuomeen. Syklin huipun on ennustettu vaan tulina myös normaalin revontulivyöhykkeen ulkopuolella, Suomessa leiskunta ulottuu Auringon aktiivisuus ja sen myötä myös auringonpilkkujen runsaus vaihtelevat yhdentoista ja. Suomessa esiintyy kaikkein eniten revontulia pari vuotta auringon pilkkumaksimin jälkeen. Niistä purkautuva aurinkotuuli näkyy taivaan tulina myös normaalin revontulivyöhykkeen ulkopuolella, Suomessa leiskunta ulottuu maan eteläosiin asti. Revontulina näkyvien sähköisten hiukkaspurkausten määrä vaihtelee auringonpilkkujen mukana, tosin revontulet kulkevat aikataulussa hieman pilkkujen perässä. ja. Niistä purkautuva aurinkotuuli näkyy taivaan tulina myös normaalin revontulivyöhykAurinkotuulet puhaltavat TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA MIKKO KARJALAINEN / VASTAVALO. Niistä purkautuva aurinkotuuli näkyy taivaan tulina myös normaalin revontulivyöhykAurinkotuulet puhaltavat gonpilkkujen runsaus vaihtelevat yhdentoista vuoden sykleissä. Tuolloin Auringossa on paljon koronan aukkoja. Auringon aktiivisuus ja sen myötä myös auringonpilkkujen runsaus vaihtelevat yhdentoista vuoden sykleissä
”Jos kaloilla olisi ollut normaali eloonjäänti meressä, nyt pitäisi tulla huippumääriä lohia takaisin”, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Atso Romakkaniemi. Ilmastotekijät voivat vaikuttaa välillisesti lohen ravinnon määrään ja laatuun. He selvittävät muun muassa, onko nuorten merivaellukselle lähteneiden lohien ravinnon määrässä tai laadussa tapahtunut jotain. Lohenpoikasia kuolee Itämeressä aiempaa enemmän Poikasten suurentunut kuolleisuus näkyy jokiin nousevien lohien määrässä. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT MARI PIHLAJANIEMI KUVAT PEKKA TUURI JA LUONNONVARAKESKUS Lohenpoikasia kuolee Itämeressä Lohien meriselviytyminen on nyt ongelma niin Tenolla kuin Itämerelläkin. ”Kyse saattaa olla hyvinkin monimutkaisista asioista, ja meidän täytyy tutkailla meriympäristöä monesta eri näkökulmasta.” Tutkijat etsivätkin nyt syitä poikasten kuolleisuuden kasvuun. Voimakkainta väheneminen on ollut Tornionjoella, jossa nousulohien määrä on pudonnut kolmannekseen viime vuosikymmenen keskimääräisestä lohiluvusta. Tämän lisäksi he tarkastelevat monia muita kuolleisuustekijöitä, kuten mahdollisuutta, että lohenpoikasia tulisi merikalastuksen sivusaaliiksi merkittävästi aikaisempaa enemmän. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi ITÄMEREN LOHIKANTA alkoi elpyä pahasta aallonpohjasta 1990-luvun loppupuolella. Aikaisemmin nousulohien hupenemisen syynä on ollut voimakas kalastus merellä, ja tuolloin myös poikasten tuotanto oli heikkoa. Pohjanlahden lohijoet tuottavat siten nykyisin hyvin lohenpoikasia. ”Tällainen pudotus merkitsee todella rajua eloonjäännin laskua näille poikasille siellä merellä. Tämä on ihan poikkeuksellinen tilanne”. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan nousevien lohien määrä Pohjanlahden joissa on Romakkaniemen mukaan selvästi pienentynyt. Muissa joissa pudotus on ollut maltillisempi: esimerkiksi Simojokeen nousevien lohien määrä on nyt noin puolet keskimääräisestä tilanteesta. Hurja pudotus kertoo siitä, että nuoria lohia kuolee meressä jostain syystä paljon aiempaa enemmän. Lohen nykyisten ongelmien taustalla täytyy olla joitain entuudestaan tuntemattomia tekijöitä. Kuvassa Tenon lohia.. Poikastuotanto kasvoi Pohjanlahteen laskevissa joissa sekä Suomen että Ruotsin puolella viime vuosikymmenen lopulle asti, ja sen jälkeenkin poikasia on lähtenyt merelle runsaasti. Näin ollen mereltä pitäisi palata paljon aikuisia kaloja kotijokiinsa. Hyvän poikastuoton ja vähentyneen kalastuksen myötä jokiin kuuluisi nyt palata vähintään saman verran aikuisia lohia kuin menneinä hyvinä vuosina. Nykyisin lohen merikalastus on vähäisempää
Kalastus lisää vanhempien lohien kuolleisuutta. Merikalastus on ollut takavuosikymmeninä määräävä tekijä siinä, kuinka paljon jokiin nousee aikuisia lohia, mutta nyt suurin syy vaikuttaa olevan poikasten eloonjäännin vaihtelu. Yleensä laikku hyytyy, joten joku kontrolloiva tekijä siinä estää leviämisen”, Kalliola toteaa. Näiden tekijöiden takana voi olla hyvin monenlaisia meren ravintoverkkoon ja tilaan liittyviä syitä. Valituksessa ovat mukana Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, Amnesty International Suomen osasto, Ilmastoisovanhemmat, Luontoliitto ja Suoma Sámi Nuorat – Suomen saamelaisnuoret. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin linjasi keväällä, että valtioiden riittämättömät toimet voivat vaarantaa ihmisoikeuksien toteutumisen. Päätös vaikuttaa myös suomalaisten järjestöjen korkeimmalle hallinto-oikeudelle nyt jättämän valituksen ratkaisuun. ”Toistaiseksi meillä on antaa lempeä viesti: ilmiö on rannikolle keskittynyt. Tuolloin alueen pyöriäisten määrä arvioitiin vain viideksisadaksi. ANTTI HALKKA KU VA O LL I LO IS A. Moni onkin ollut yliopistoon yhteydessä kysyäkseen, mitä nyt pitäisi tehdä. HANNE VALTARI ”Ei näytä hyvältä yhtään.” Suomen merialue sai heinäkuussa 14 uutta pyöriäisen kuunteluasemaa, kun Itämeren SAMBAH II pyöriäishanke käynnistyi. ”Pyöriäishavaintoja niillä on saatu vuodessa vajaa kymmenkunta”, sanoo Suomen pyöriäisseurantaa vetävä Olli Loisa Turun ammattikorkeakoulusta. . Tämä keino on kuitenkin osoittautunut tehottomaksi, joten puut kannattaa jättää paikalleen lahopuuksi. Noin viidennes havainnoista on talousmetsien kivennäismailta”, maantieteen professori Risto Kalliola sanoo. Se ei lohduta mökkiläistä, jonka rannassa männyt kuolevat. Nuorien merivaellustaan aloittavien yksilöiden kuolleisuuteen sen sijaan vaikuttavat eniten luontaiset tekijät nuorten kalojen ensimmäisen vuoden tai ensimmäisten kuukausien aikana. Määrä on yhteydessä siihen, kuinka paljon ensi vuonna nousee kahden vuoden ja sitä seuraavana vuonna kolmen vuoden kaloja. Mäntyjä ruskettuu ja kuolee Turun saaristossa Järjestöt haastoivat hallituksen oikeuteen Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Atso Romakkaniemi Järjestöt syyttävät Suomen hallitusta siitä, että se ei ole tehnyt riittäviä toimia ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseksi. ”Laitteiden avulla on voitu osoittaa, että pyöriäinen esiintyy meillä säännöllisesti.” Nyt koko Itämerelle lisättiin noin 200 uutta laitetta keräämään tietoa uhanalaisten pyöriäisten määrästä ja kannan kehityksestä edellisen vuosien 2011–2013 arvion jälkeen. . Luonnonvarakeskus suositteli aikaisemmin, että ruskettuneet puut pitäisi kaataa ja polttaa. Sairastuneita puita on merkitty havaintokartalle eniten rannoilla ja kuivilla kalliorinteille sekä kukkuloilla. Ennestään pyöriäisten kaikuluotausäänten tunnistamiseen kykeneviä laitteita oli kansallisessa seurannassa kolmetoista. Ainoa tuore tietolähde ensi vuoden lohennousun arviointiin on tässä vaiheessa se, minkä verran kuluvana vuonna on noussut yhden merivuoden lohia. Seurantatietoa kerätään näillä näkymin vuoden ajan. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Tänä vuonna Tornionjokeen on noussut yhden merivuoden lohia vielä vähemmän kuin kahtena edellisenä vuonna. Nykyinen tilanne on uusi. Kuolemien syypäinä on pidetty okakaarnakuoriaista ja etelänversosurma-kasvitautia, mutta osansa on myös kuivilla hellejaksoilla. ”Ne eivät kuitenkaan selitä sitä, että mäntykuolemia esiintyy laikkuina. MP Pyöriäisten kuuntelu laajenee Turun yliopisto kerää kansalaishavaintoja Lounais-Suomen mäntykuolemista
Lapissakaan kannat eivät ole entisissä voimissaan. Ahdinko syvenee Monien vesilintulajien parimäärä ja poikastuotto olivat Luonnonvarakeskuksen mukaan kesän 2024 laskentojen perusteella tavallistakin alhaisempia. Alueelliset kannanvaihtelut ovat kanalinnuille tyypillisiä. Kannat laskussa Riistakolmiolaskennat kertovat, että metso-, teeri-, pyyja riekkokannat ovat hyvien vuosien jälkeen selvässä laskussa. Vesilintukannat ovat jo pitkään olleet laskussa. Aikuisten, poikasia tuottavien hanhien metsästys heikentää hanhikantaa. Kanalinnut ovat tänä ja viime vuonna saaneet vain vähän poikasia lähes koko Suomessa. Kesän laskennat paljastivat, että hanhet ovat saaneet edellisvuosia vähemmän poikasia. Erikoistutkija Antti Paasivaara kehottaa Luonnonvarakeskuksen tiedotteessa hanhenmetsästäjiä käyttämään nyt erityistä harkintaa ja varovaisuutta, jotta hanhikannalla olisi mahdollisuus toipua. Metsäkanalintukannat ovat pienentyneet voimakkaasti etenkin Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. VE SILINNUT K ANALINNUT TAIGAME TSÄHANHE T TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA JYRKI NORMAJA / VASTAVALO 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 12 12 12 suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi Pyyllä poikasia saavien naaraiden osuus on ollut matala jo pitkään.. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Tuoreet kartoitustulokset kertovat: vesilintujen alamäki jatkuu, kanalintukannat ovat kääntyneet laskuun ja taigametsähanhet saivat vain vähän poikasia. Vähemmän poikasia Luonnonvarakeskus selvittää taigametsähanhien määrää lentolaskennoilla. Häviäjien joukossa on nykyisin monia ennen tavallisia lajeja kuten tavi, sinisorsa ja haapana sekä Eteläja Keski-Suomessa telkkä. Vesilintuja uhkaavat niin rehevöityminen ja ojitusten aiheuttama vesistöjen tummuminen kuin vieraspedotkin
Hyvin pärjäävät lajit ovat usein isokokoisia. Matalien laguunien, . +0% Suomen merialueista yksikään ei ole hyvässä kunnossa kertoo elokuussa julkaistu virallinen arvio Suomen meriympäristön tila 2024. Koska piennarheinäsirkka esiintyy löytöpaikalla hyvin runsaslukuisena, kyse ei ole tämänkesäisestä vaeltajasta. Vaikka kupin merkillä ei ollut paikan parhaiten muistaville närhille alun perin merkitystä, ne palautt ivat sen mieleensä, kun paikan muistaminen ei enää riitt änyt. Laji on tunnistett avissa helpoiten koiraan kutsulaulun perusteella. Muistia tutkitt iin Englannissa seitsemällä närhellä, joille piilotett iin ruokaa samannäköisten kuppien alle tiettyyn paikkaan. Esimerkiksi rehevöitymisen suhteen mikään meren osa ei ole hyvässä tilassa. Piennarheinäsirkka muistuttaa läheisesti useita muita heinäsirkkoja, lähinnä niitty-, nurmija rantaheinäsirkkaa. JESSICA HAAPKYLÄ MUUTOK SIA ”Minun on vaikea ajatella, että välinpitämättömyyttä paljastuisi tai olisi kovin laajasti.” Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Paula Lehtomäki Helsingin Sanomissa 24.8.2024 Hukkajoen raakkutuhosta. Laji on varmaankin elänyt kyseisessä paikassa jo vuosien ajan. Seuraavaksi ruoka löytyi samasta paikasta, mutt a merkitystä kupista. Meriajokkaiden siirtoistutuksia laajennett iin Saaristomerelle sekä Helsingin edustalle. Lajin löytyminen Suomesta ei ole yllätys, sillä sitä on ollut pitkään Virossa ja Etelä-Ruotsissa. PERTTI KOSKIMIES Itämerta ennallistett iin EU:n rahoitt amassa hankkeessa siirtoistutett iin näkinpartaisleviä Tammisaaren kansallispuistoon. Monet heinäsirkat suosivat paahteisia ja kuivia olosuhteita, mutta piennarheinäsirkka suosii kosteampia paikkoja, kuten heinikoita. adojen ja kluuvien ennallistaminen jatkui pitkin rannikkoa. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Varastoivana lajina närhellä on hyvä paikkamuisti, mutt a närhi muistaa myös asioita, joilla ei ole sille tuolla hetkellä merkitystä. +100% Meriluonnon voitot Itämeren tilan synkän kehityksen keskellä ilahdu aa joidenkin lajien toipuminen. Harmaahylje ja merikotka ovat näy ävimpiä esimerkkejä. Se ei liene erityisen vaativa, joten se voinee nimensä mukaisesti löytyä myös tavalliselta aurinkoiselta tienpientareelta. Todennäköistä on, että piennarheinäsirkkoja esiintyy Turun seudulla monessa muussakin paikassa ja varmaan jossain muuallakin Etelä-Suomessa. Tämän jälkeen muun muassa Stora Enso tiedo i toisestakin tuhosta työmaallaan ja Metsähallituksen raakkuasiantuntija kertoi, e ä hänen tietoonsa on vuosien saatossa tullut kaksinumeroinen luku tapauksia, joissa metsäkone on ajanut raakkujoen yli. Turusta löytyi uusi heinäsirkkalaji Turusta löytyi Suomelle uusi heinäsirkkalaji, piennarheinäsirkka Chorthippus dorsatus. Hallin kanta on tuplaantunut 20 vuodessa. Niitä ei ole vaan löydetty ja tunnistettu. SAMI KARJALAINEN KU VA T AN TT I H AL KK A Turusta löytyi uusi heinäsirkkalaji Piennarheinäsirkkanaaras. Myöhemmin ruoka löytyi satunnaisesta paikasta mutt a samalla tavoin merkityn kupin alta. AH Närhi muistaa satunnaisia havaintoja. Nämä ympäristöt ovat monien lajien tärkeitä ruokailuja lisääntymispaikkoja
S u h t e e l l i s t a 14 suomenluonto.fi Hankala vieras 266,397 ANNA TUOMINEN CYRIL RUOSO / NATURE PICTURE LIBRARY JA Hankala vieras vieras Jokirapu. Tämä taudin Ps1-genotyyppi osoittautui alkuperäiselle jokiravulle vielä vaarallisemmaksi kuin lajia aiemmin piinannut As-tyyppi – se tappaa jokiravun muutamassa päivässä, eikä säästä ainuttakaan. Täplärapu kantaa usein rapuruttoa oireettomana, mutta ympäristöstressiin yhdistettynä tauti johtaa myös täplärapujen joukkokuolemiin. Joskus tarkoitus ja vahinko kulkevat samassa paketissa. Jokiravulle se on hyvin tappava ja voi nopeasti romahduttaa kokonaisen joen rapukannan. Kotimainen jokirapu oli romahtanut niin ikään Amerikasta saapuneen rapuruton seurauksena, ja laboratorioissa oli etsitty taudille vastustuskykyistä rapulajia. Rapujen luvattomat siirrot ja likaiset ravustusvälineet levittivät uutta kantaa vesistöstä toiseen. Täplärapuistutusten jälkeen kävi ilmi, ettei uusikaan laji ole taudille täysin vastustuskykyinen, vaan sen mukana Suomeen oli huomaamatta rantautunut uusi rapuruton kanta. Rapurutto on leväsienen aiheuttama tauti. Suomi haki täpläravun Pohjois-Amerikasta 1960-luvulla paikkaamaan railoa vientituloissa. Jokien eliöyhteisöissä kaikkiruokaisen ravun katoaminen on mullistus, mutta vaikutuksia jokiluontoon ei tunneta kovin hyvin. Vuoden 2019 uhanalaisuusarvion mukaan jokirapu on hyvin suuressa vaarassa kadota luonnosta. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT CYRIL RUOSO / NATURE PICTURE LIBRARY JA ERIC ISSELEE / SHUTTERSTOCK Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi I hminen on siirtänyt lukuisia lajeja kauas kotoaan tarkoituksella tai vahingossa
suomenluonto.fi 15 Hankala vieras 266,397. suomenluonto.fi 15 Täpläravun tunnistaa saksen hangan vaaleasta täplästä. Se on haitallinen vieraslaji, mutt a sitä saa yhä pyytää ja kaupata rajoitetusti
16 suomenluonto.fi 16 suomenluonto.fi Ojakellukan kukat nuokkuvat, mutt a siementen kypsyessä ne nousevat kurkott elemaan kohti ohikulkijoita. IA AH O N EN / VA ST AV AL O 16 Salamatkustajat 16 Salamatkustajat 16 Salamatkustajat suomenluonto.fi Salamatkustajat suomenluonto.fi
Marjakasvit lahjovat linnut viemään siemenet suolistossaan uusille kasvupaikoille. Y Salamatkustajat. TEKSTI ANNA TUOMINEN Kellukan siemenet kulkevat turkin lomassa kohti uutta kasvupaikkaa. Jotkut taas sinkauttavat ne etäälle omin voimin. Salamatkustajan täytyy jäädä tiukasti kiinni – jäämättä siitä kiinni. Kasvit voivat vapauttaa siemenensä tuulen tai veden vietäväksi. Samalla uusi sukupolvi pyrkii kauas taudeista ja tuholaisista, jotka ovat saattaneet löytää tiensä emokasvin luo. Tähän on useampikin syy: Levittäytymällä kasvit välttävät kilpailua lajitovereidensa kanssa. Kun siemenestä pilkistävä hento sirkkajuuri löytää tiensä maaperään, kasvupaikka ei enää muutu. Liikahduksia tapahtuu sukupolvien vaihtuessa, sillä kasvit yrittävät pääsääntöisesti heivata jälkeläisensä mahdollisimman kauas itsestään. suomenluonto.fi 17 Yksittäisen kasvin kyky liikkua on rajallinen
18 suomenluonto.fi Mammutt ien matkassa Takiaisten kulta-aika saatt aa olla jo ohi. Tarranauhaa löytyy etenkin lasten kengistä sekä hihansuista ja lahkeista. SH U TT ER ST O CK KA J SK Ö N / VA ST AV AL O AN IT A RA U N IO / VA ST AV AL O. Se on tavallinen näky joutomailla ja pientareilla koko Oulun eteläpuolisessa Suomessa. Reilut kymmenentuhatt a vuott a sitt en Euroopan aroja laidunsivat vielä mammutit ja muut kookkaat kasvinsyöjät suurina laumoina. Myöhemmin paimentolaiset pitivät mammutt ien perintöä yllä, mutt a nykymaataloudessa takiainen on jäänyt seinäruusuksi. Suomen yleisin takiaislaji, seitt itakiainen, on pitänyt pintansa muutoksista huolimatt a. 18 suomenluonto.fi Kehtosuomuja peitt ävä tiheä seitt i on seitt itakiaisen tunnusmerkki. Seitt itakiaisen pähkylät itsessään eivät kanna kummoisiakaan leviämisvälineitä. Keksinnössä yhdistyvät takiaisen koukut sekä housukankaan silmukat. Kotona insinööri alkoi tarkastella kukintoa lähemmin ja kehitt i havaintojensa perusteella tarranauhan. Takiaisesta tarranauhaksi Takiaiset tartt uivat sveitsiläisen insinööri George de Mestralin housuihin vuonna 1941, kun hän oli ulkoilutt amassa koiraansa. Koukut ovat mykerökukkaa reunustavissa kehtosuomuissa. Muillakin lajeilla voi olla seitt iä, mutt a vähemmän. Varomaton kulkija saakin matkaansa koko kukinnon, eikä se päästä otett aan helpolla. Ne vaelsivat pitkiä matkoja etsiessään rehevämpiä maita ja kuljett ivat samalla takiaisia turkissaan. Ketun otsaan on takertunut kellukan koukkukärkisiä pähkylöitä. Kukintojen kymmenet terävät koukut puolestaan tekevät selväksi, ett ä takiainen on tosissaan. Jopa kahteen metriin kurkott avat kukinnot vihjaavat, ett ä tarkoituksena on tartt ua mahdollisimman suuren eläimen matkaan
suomenluonto.fi 19 Osa kasveista tarttuu eläinten kyytiin ilman, että nämä edes huomaavat sitä. Hipaisusta irtoavat siemenet tipahtavat pian maahan. Koukut pysyvät parhaiten kiinni eläimen vartalossa, jossa turkki on paksumpi kuin jaloissa tai päässä. Tutkijat ovat kuitenkin päätelleet, että parhaimmillaan nämä pummilla matkustajat onnistuvat leviämään jopa kilometrien päähän, pidemmälle kuin muilla tavoilla on mahdollista. Todennäköisesti ne eivät kuitenkaan pysy mukana pitkään. Vähintäänkin turkissa killuu pähkylä, eli kuiva ja kovakuorinen hedelmä, joka sisältää siemenen. Kasvit ovat kehittäneet useita erilaisia apuvälineitä salamatkustamiseen. Kuinka pitkälle kett u kuljett aa. Myös tässä leipätekstissä siementä käytetään erilaisten hedelmien synonyyminä. Hirven seuraan lyött äytyminen on vielä kannatt avampaa. Hyvä mukaan tarttuja ei välttämättä ole hyvä mukana roikkuja.. Ketun selässä voi teoriassa päästä pitkällekin, sillä sen reviirin koko on mitä tahansa puolen ja kymmenen neliökilometrin välillä. Tällaisessa taktiikassa on riskinsä, ja paljon jää sattuman varaan. Takiaista jopa käytetään yleisesti takertumisen vertauskuvana. Tiukka nykäisy varmistaa, että koukku on kunnolla kiinni. Hyvä mukaan tarttuja ei nimittäin välttämättä ole hyvä mukana roikkuja. Sen elinpiiri on noin kaksinkertainen kett uun verratt una. Myös kasvin korkeus vaikuttaa onnistumiseen. Aniharva siemenistä saa kaipaamansa kyydin. Eläinten kyydissä salaa matkustaminen on suhteellisen harvan lajin levittäytymiskeino. Tarkalleen ottaen salamatkustaja ei ole pelkkä siemen. Arkikielessä pähkylää kutsutaan usein siemeneksi. Kasvit ojentelevat kypsiä siemeniään kohti kuvitteellisia ohikulkijoita, mutta taitavimmat matkustajat eivät silti lähde kenen tahansa kyytiin. Metsähiiren kyydissä pääsee ehkä pihan poikki, mutt a sekin voi olla tarpeeksi. Paljon useamman kasvin siemenet voivat toisinaan tarttua turkkiin, vaikka niillä ei olekaan siihen selviä sopeumia. Hiirien etu on niiden lukumäärä, ja toki lyhytkin matka on parempi kuin ei kyytiä ollenkaan. Toisaalta monet tällaiset lajit ovat yleisiä ja tuttuja. Tämän lisäksi hirvi vaeltaa jopa satoja kilometrejä kesäisten ja talvisten ruokapaikkojen välillä. Osa varmistelee menestystään näiden yhdistelmillä. Tyyli on vapaa Koukkuja, väkäsiä, tahmaa, karvoja, harjaksia. Joillain lajeilla mukaan tarttuu koko kukinto. Siemenen mahdollisuudet päästä kauas emokasvista riippuvat suuresti siitä, minkä eläimen kyytiin se satt uu päätymään
Siitä huolimatt a moni tunnistaa piharatamon ja tietää, ett ä sitä on käytett y haavojen hoitoon. PE KK A KO TK AT N IE M I / VA ST AV AL O. asi Eurooppaan 1800-luvulla ja elää nyt täällä rinta rinnan piharatamon kanssa. Paahteisten paikkojen lajit ovat hyvin karvaisia verratt una kosteikkojen lajeihin. 20 suomenluonto.fi Piharatamon maailmanvalloitus Rapunpielessä tai pihapolulla sinnitt elevä kasvi on niin vaatimaton, ett ä harva huomaa, kun se alkaa kukkia. Laji on levitt äytynyt löytöretkeilijöiden mukana Euroopasta ympäri maailmaa ja saanut siitä hyvästä lempinimen valkoisen miehen jalanjälki. Samalla taktiikalla pihasaunio li. Sen pienten siemenkotien pinta muutt uu kastuessaan tahmaiseksi, jolloin ne tartt uvat tallaajan kenkiin tai tassuihin. 20 suomenluonto.fi Lemmikkejä kasvaa monenlaisissa elinympäristöissä. Sitkeä ratamo sietää hyvin tallatuksi tulemista ja jopa tarvitsee sitä
Koeasetelmat ovat vaatineet mielikuvitusta, sillä eläinten ja siementen seuraaminen luonnossa on lähes mahdotonta. ER KK I M AK KO N EN / VA ST AV AL O. Uudella kasvupaikalla ne kiilaavat siemenen aloilleen itämisen ajaksi, kun sirkkataimi on haavoittuvainen. Yksittäisen siemenen matkaan liittyy kuitenkin niin paljon sattumia, että suoraviivaisia vastauksia tutkimuskysymyksiin ei taida olla olemassakaan. Muuten häkkyrästä tulee niin sietämätön matkaseuralainen, että eläimet pyrkivät irrottamaan ne turkistaan niin nopeasti kuin mahdollista. Takertujista on tehty runsaasti tutkimuksia. Koeasetelmat ovat vaatineet mielikuvitusta, sillä eläinten ja siementen seuraaminen luonnossa on lähes mahdotonta. Usein salamatkustajat putoavat kyydistä juuri turkkia rapsutellessa tai ravistellessa. Tutkijat ovat päätelleet, että takertujat ovat saattaneet kehittyä alun perin tuulilevitteisistä kasveista. Takertujista on tehty runsaasti tutkimuksia. Vaikkapa voikukkien tai horsmien haivenet tarttuvat kohtalaisesti turkin lomaan sellaisenaan, eikä vaatisi suurtakaan muutosta, että niistä sukeutuisi tehokkaita takertujia. Usein salamatkustajat putoavat kyydistä juuri turkkia rapsutellessa tai ravistellessa. Koukkujen kehitys voi jatkua vain tiettyyn pisteeseen asti. Tällä tavoin saadut tiedot voidaan yhdistää olemassaoleviin tietoihin villieläinten liikkumisesta ja käyttäytymisestä. Karvan ei tarvitse kuin kihartua hiukan, niin siitä tulee myös kätevä tartt umaväline. Ohikulkija saakin matkaansa koko verhiön, josta siemenet sitt en tipahtelevat matkan varrelle. Tällä tavoin saadut tiedot voidaan yhdistää olemassaoleviin tietoihin villieläinten liikkumisesta ja käyttäytymisestä. Karvoista on moneksi Kasvien karvapeite on tyypillisesti sopeuma ankaria olosuhteita vastaan. Yksi piharatamo tuott aa kesän aikana useita tuhansia siemeniä. Itse siemenet ovat sileäpintaisia, mutt a kukan kuihtumisen jälkeen verhiö suipistuu suojaamaan niitä. Yksittäisen siemenen matkaan liittyy kuitenkin niin paljon sattumia, että suoraviivaisia vastauksia tutkimuskysymyksiin ei taida olla olemassakaan. Kasville on eduksi, jos eläin ei tiedosta kanniskelevansa jotain mukanaan. Evoluution näkökulmasta salamatkustajat ja tuulilevitteiset kasvit ovat melko lähellä toisiaan. Koukkujen kehitys voi jatkua vain tiettyyn pisteeseen asti. Esimerkiksi asterikasvien heimosta löytyy runsaasti tuulilevitteisiä lajeja, kuten leskenlehti ja voikukat, ja toisaalta eläinten kyydissä leviäviä lajeja, kuten rusokit. Pörheä pinta suojaa voimakkailta lämpötilan vaihteluilta ja vähentää haihtumista. Kasville on siis eduksi, jos eläin ei tiedosta kanniskelevansa jotain mukanaan. Tutkijat ovat käyttäneet apuna muun muassa tarhattuja kauriita, nautoja ja lampaita sekä omaa koiraa ja renkaan varassa työnnettävää täytettyä kettua. Tutkijat ovat käyttäneet apuna muun muassa tarhattuja kauriita, nautoja ja lampaita sekä omaa koiraa ja renkaan varassa työnnettävää täytettyä kettua. Lemmikit ovat tästä oiva esimerkki. Muuten häkkyrästä tulee niin sietämätön matkaseuralainen, että eläimet pyrkivät irrottamaan ne turkistaan niin nopeasti kuin mahdollista. Ne voivat muun muassa auttaa pitämään nälkäiset siemenensyöjät etäällä, kun siemen vielä odottelee kyytiä. suomenluonto.fi 21 Tasapainottelua luonnonvalinnan kanssa Koukut ja väkäset eivät ole kehittyneet vain salamatkustamista varten. kenlehti ja voikukat, ja toisaalta eläinten kyydissä leviäviä lajeja, kuten rusokit. Kasville on siis eduksi, jos eläin ei tiedosta kanniskelevansa jotain mukanaan. Paahteen armoilla kasvavat lajit ovat kautt aaltaan hennon karvan peitossa, mutt a kun kukkaa suojaavaa verhiötä katsoo tarkemmin, sen pinnasta erott uu jämäköitä, koukkupäisiä karvoja
Rusokkien pähkylöissä olevat piikit katkeavat melko herkästi, ja silloin pähkylä lipeää turkin lomasta maahan. Eläinten kyyti voi olla korvaamaton apu muillekin kasveille, joiden kasvupaikat ovat harvassa. 22 suomenluonto.fi Metsähiiri on hyvä kellukan siementen kuljett aja, mutt a on myös vaarana, ett ä siemenet päätyvät vatsan täytt eeksi. Niissä on sarvia muistutt avat odat eli piikit, jotka ovat vielä täynnä pieniä väkäsiä. Kellumalla voi kuitenkin levitä vain alavirtaan. Ne sojott avat kukinnosta jokaiseen ilmansuuntaan niin, ett ä ainakin joku niistä pääsisi eläinkunnan kuljetett avaksi. 22 suomenluonto.fi Pienin ei ole vähäisin Ruotsalaiset tutkijat kiinnitt ivät kasvien siemeniä metsähiiren selkään ja seurasivat, kuinka pitkään ne keikkuvat mukana. Onnistumisen hyödyt voivat silti tehdä siitä kaiken arvoista. Sen sijaan vaikkapa vesimyyrän selässä voi vilahtaa hetkessä purosta toiseen. 22 suomenluonto.fi AN N A TU O M IN EN JA RI H AR JU / VA ST AV AL O. Ei tosin tiedetä, kuinka paljon kasvit todella voivat laskea tällaisen tähtäyksen varaan – osumatarkkuus ei vältt ämätt ä kasva paljoakaan satt umaa kummemmaksi. Kisan voitt i ojakellukka, joka on pärjännyt hyvin myös sorkkaeläimillä tehdyissä kokeissa. Parhaimmat takertujat pysyivät kyydissä lähes kymmenen minuutt ia. Ojakellukan ja sen lähisukulaisen kyläkellukan pähkylöissä on pitkälle kurkott avat koukut. Lutakosta toiseen Rusokkien pähkylät ovat lähietäisyydeltä suorastaan vihamielisen näköisiä. Tutkijat arvioivat, ett ä tässä ajassa siemen saatt aa päästä jopa kolmenkymmenen metrin päähän emokasvista. Rusokit kukoistavat ojien varsilla ja muissa rehevänmärissä paikoissa, ja siemenet leviävät ennen kaikkea veden mukana
Luontoarpajaiset 2024-2025 2 päävoittoa! Arvoltaan 5000 €/voitto! Voittoja yhteensä yli 59 000 kpl Arpajaisten järjestäjä: Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Luvan voimassaolo aika ja arpojen myyntiaika: 15.9.2022–15. Arpoja on myynnissä yhteensä 255 000 kpl, niiden yhteenlaskettu myyntihinta on 1 530 000 € ja voittojen arvo on yhteensä 535 899 €. Kuva: Ilkka Koivula Osta arpa, autat luontoa! Palkinnoissa suositaan ympäristöystävällisiä valintoja. Luvan voimassaoloaika ja arpojen myyntiaika: 16.09.2024–16.3 .2025 Myyntialue: Koko Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta . 3.2023 Myyntialue: Koko Suomi Ahvenanmaat a lukuunottama tta. Lisätietoa arjapaisista: Tavara-arpa ry, Beckerintie 10, 00410 Helsinki puh 09 436 6320 Hinta 6 € 2 päävoittoa! Arvoltaan 5000 €/voitto! 2 päävoitto a! Arvoltaan 5000 €/voitto! Päävoitto elämysmatka Lappiin! Arvo 5 000 € Arpajaiset järjestetään Poliisihallituksen luvalla RA/2024/1230. suomenluonto.fi /blogit Koskien pauhua Ruunaalla Koskistaan tutulta retkeilyalueelta löytyy myös kattava polkuverkosto ja nuotiopaikkoja. Voittojen määrän ja sekoituksen on valvonut Helsingin poliisilaitoksenedustaja Tavara-arpa ry:ssä. Lunastamalla arvat autat meitä suojelemaan uhanalaisia eläimiä sekä niiden elinympäristöjä. Käytännön toimeenpan ija: Tavaraarpa ry. Voitot on lunastettava 14.5.2025 mennessä. suomenluonto.fi /artikkelit/ koskien-pauhua-ruunaalla/ SA M UL I HA AP AS AL O M AI JA AS TI KA IN EN M AR IK A EE RO LA. Voitot on lunastettava 14.5.2025 mennessä. Arpajaisten tuotto käytetään luonnonja ympäristönsuojelun edistämiseen sekä suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimiseen ja säilyttämiseen. 20222023 Hinta: 6 € Hinta: 6 € Päävoiton arvo 12 000 euroa! KU VA : LA SS I KU JA LA Luontoarpajaiset 2024-2025 2 päävoitto a! Arvoltaan 5000 €/voitto! Voittoja yhteensä yli 59 000 kpl Arpajaisten järjestäjä: Suomen luonnonsuojelul iitto ry. Lisätietoa arjapaisista: Tavara-arpa ry, Beckerintie 10, 00410 Helsinki puh 09 436 6320 Hinta 6 € 2 päävoittoa! Arvoltaan 5000 €/voitto! Luontoarpajaiset Arpajaisten tuotto käytetään Suomen luonnonsuo jeluliiton luonnonja ympäristöns uojelutyön tukemiseen. Lisätietoa arjapaisista: Tavaraarpa ry, Beckerintie 10, 00410 Helsinki puh 09 436 6320 Voittoja yhteensä yli 50 000 kpl Arpajaisten järjestäjä: Suomen luonnonsuojel uliitto ry. Arvonnan suorittamistapa : Koneellinen arvonta on suoritettu kaikkien myynnissä olleiden arpojen kesken. Lue. Puolukoita, puolukoita, puolukoita! Puolukkasmoothie, puolukkahyve, puolukka-kasviswokki... Voittojen määrän ja sekoituksen on valvonut Helsingin poliisi laitoksen edustaja Tavaraarpa ry:ssä. Arpajaiset järjestetään Poliisihallituksen luvalla RA/2024/1230. Arpoja on myynnissä yhteensä 295 000 kpl, niiden yhteenlaskettu myyntihinta on 1 770 000 € ja voittojen arvo on yhteensä 619 501 €. sll.fi/arpajaiset Luontoarpajaisten tuotto käytetään suomalaisen luonnon hyväksi. Voitot on lunastettava 14.5.2023 mennessä. Voittojen määrän ja sekoituksen on valvonut Helsingin poliisilaitoksene dustaja Tavara-arpa ry:ssä. Arvonnan suorittamistapa: Koneellinen arvonta on suoritettu kaikkien myynnissä olleiden arpojen kesken. Luvan voimassaoloaika ja arpojen myyntiaika: 16.09.2024–16.3.2025 Myyntialue: Koko Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta. / rakaspuolukkareseptini Blogeja luonnosta Nettisivuiltamme löydät useita luontoja ympäristöaiheisia blogeja luettavaksesi. Arpajaiset järjestetään Poliisihallituk sen luvalla RA/2022/1121 . Arvonnan suorittamist apa: Koneellinen arvonta on suoritettu kaikkien myynnissä olleiden arpojen kesken. avissa Suomen Luonnon digitilaajilla suomenluonto.fi 23 • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I Tervetuloa Luonnonsuojeluliiton testamentti-iltaan 8.10. Arpajaiset järjestetään Poliisihallituksen luvalla RA/2024/1230. klo 17-19 sll.fi/testamenttiwebinaari Lue lisää: Webinaarissa saat tietoa elämän tärkeistä asiakirjoista sekä siitä, mitä Luonnonsuojeluliitolle lahjoitetuilla testamenteilla on tehty metsien, vesien ja uhanalaisten lajien hyväksi. Saimme Rakas puolukkareseptini -kyselyyn liki 60 ihanaa reseptiä! Kokeile kokata jotain uutta tai vanhaa puolukasta: suomenluonto.. Käytännön toimeenpanija: Tavara-arpa ry. Arpajaiste n tuotto käytetään luonnonja ympäristö nsuojelun edistämis een sekä suomalais en kulttuurip erinnön vaalimisee n ja säilyttäm iseen. Arpoja on myynnissä yhteensä 295 000 kpl, niiden yhteenlaskettu myyntihinta on 1 770 000 € ja voittojen arvo on yhteensä 619 501 €. Käytännön toimeenpanija: Tavara-arpa ry
Virolahti Tornio Merellä lintujen puolesta Melontareitt i kulki enimmäkseen melko lähellä rannikkoa. PO H JA KA RT TA © KA RT TA KE SK U S, LU PA L8 53. 24 suomenluonto.fi TEKSTI ANTTI HALKKA KUVAT SANNA-MARI JA PANU KUNTTU BLOGITEKSTILAINAUKSET SANNA-MARI KUNTTU Sanna-Mari ja Panu Kunttu meloivat touko– heinäkuussa Virolahdelta Tornioon
suomenluonto.fi 25 Kohti Torniota! Melojapari Purunpään jylhissä maisemissa Saaristomerellä.
(Itäi... Teltt a Jöusanin saarella Uudessakaarlepyyssä. Lämpö on muuttanut kevään heleyden jo kesän vehlempien havainnot puhtaaksi Sanna-Marin pystyttäesOlemme saavuttaneet ensimmäisen leirisaaren, Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluvan Suuri-Pisin. Vaikka mantereella kasvukausi on pyrähtänyt kunnolla käyntiin ja puut ovat puhjenneet hiirenkorville, ulompana saaristossa puut odottavat lämpimämpää säätä. Aluksen tai miehistön jäsenen vaihto ei ole sallittu... ”Saaristo on ollut katvealue, jonne ei helposti pääse”, sanoo lintuatlaksen koordinaattori Heidi Björklund Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Muutama vuosi sitten melanvedot veivät Kuntut Ahvenanmaan ympäri Pentti Linkolan 1970-luvun souturetken jäljillä – he tekivät tuosta reissusta kirjankin, Kaikki luodon linnut (Otava 2022). Jokaisesta ruudusta on tiedossa, miten pitkällä pesimälinnuston selvittämisessä ollaan. Panu kirjoitti joka ilta molempien havainnot puhtaaksi Sanna-Marin pystyttäessä leiriä tai tehdessä blogiaan. Näin Panu saattoi painottaa tekemistä havainnointiin. Kuin taikaiskusta alkavat myös Saaristomerelle tyypilliset ulkosaariston koivumetsät. Jokisuun rikkautt a – Perämerta Kalajoen suistossa.. Panu kuuntelee metsälintuja luontopolulla Iin Röytässä. valitsimme reitiksi ulkosaariston. Melonta tuntui eilisen vastatuulipuskemisen jälkeen kevyeltä ja ihanalta. Miten onnellinen sitä onkaan, kun saa tehdä matkaa hyvässä säässä. Retki kesti koko pesimäkauden ydinajan toukokuun puolivälistä heinäkuun lopulle. Melonta tuntui eilisen vastatuulipuskemisen jälkeen kevyeltä ja ihanalta. Olemme nyt saapuneet kotivesillemme. Atlasväki on tyytyväinen Kunttujen tempauksesta. (Itäinen SuomenSanna-Mari kiikaroi Paraisten Norrskatassa. Kuntut meloivat kuin shakkilaudalla, atlasruudulta toiselle. Saaristoekologi Panu Kunttua on luonnehdittu ”renessanssibiologiksi”, sillä hän tutkii ja kartoittaa niin sieniä, kasveja kuin lintujakin. ”Miehistö kuljettaa itse varusteensa ja muonansa ilman ulkopuolista avustusta. ”Pyrimme yöpymään huonosti selvitetyillä ruuduilla.” Suomenlahti jää taakse ja Saaristomeri alkaa. Koko rannikon melonnan yhtenä tavoitteena oli melontasuoritus, Suomen retkimelojat ry:n Sinivalkoinen nauha, jonka sääntöjä Kuntut noudattivat. (Itäinen Suomenlahti, Loviisan edusta 17.5.) K untut suuntasivat kajakkiensa keulan niihin rannikon ja saariston osiin, joilta tuore tieto pesimälinnustosta on hatarin. Suomi on harrastajavoimin (sinäkin voit osallistua!) kehkeytyvässä Suomen lintuatlaksessa jaettu 10*10 kilometrin ruutuihin, joiden pesimälajisto tutkitaan mahdollisimman tarkoin. valitsimme reitiksi ulkosaariston. Miten onnellinen sitä onkaan, kun saa tehdä matkaa hyvässä säässä. Sieltä löytyy sielunmaisemani. Meri ikkunan takana tuntuu kutsuvan pitkille retkille. Sieltä löytyy sielunmaisemani. Melonnasta syntyi kolmetoista blogia, joista on tässä jutussa lainauksia. Se on Suomeksi kutsutun niemen kierron mitta lintujen perässä mutkittelevan melojan ”askelina” rannikkoa ja saaristoa pitkin Venäjän rajalta Ruotsin rajalle Tornioon. ilman kantotaipaleita.” Jo siinä on vaatimuksia kerrakseen, mutta Kunttujen päätarkoitus oli melonnan sijaan lintukartoitus. ”Nauhaa melottiin siinä sivussa”, he sanovat. Navigoinnista ja suunnittelusta vastasi Sanna-Mari. Olemme saavuttaneet ensimmäisen leirisaaren, Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluvan Suuri-Pisin. Tapaan Kuntut heidän kotonaan Kemiönsaaren Taalintehtaalla. 26 suomenluonto.fi E dessä oli lähes miljoona melanvetoa, kun Sanna-Mari ja Panu Kunttu suuntasivat toukokuun puolivälissä vesille Virolahdelta. Vaikka mantereella kasvukausi on pyrähtänyt kunnolla käyntiin ja puut ovat puhjenneet hiirenkorville, ulompana saaristossa puut odottavat lämpimämpää säätä. (Itäinen Suomenlahti, 13.5.) ... Retki tulee kokonaisuudessaan suorittaa... Sanna-Mari Kunttu on lukijoillemme verkkosivujemme Repullinen retkiä -blogistaan tuttu ympäristösuunnittelija ja vastuullisen luontomatkailun asiantuntija
Saaristomeri • Saarten ja luotojen runsaus – 52 000 saarta ja luotoa. • Saaristovyöhyke kapea, ulkosaaristo lähellä mannerta. Merenkurkku • Saaristo levenee jälleen, runsaasti saaria suppealla alueella. • Paljon sukkessiorantoja, joissa järviruokoja tyrnivaiheen kautt a edetään lehtipuihin. • Selvät saaristovyöhykkeet. • Laajoja merenrantaniitt yjä, joita laidunnetaan. • Kalliosaaret ja silokalliot. • Tyrni luonnehtii rantoja. • Suuria lohkareita, joita ei ole muualla etelärannikolla, ”jopa pienen talon kokoisia”. Perämeri • Saaristo puutt uu tyystin pitkiltä jaksoilta. Hankoniemen edustan ulkoluodoille lintumelojat saapuivat toukokuun lopulla. • Runsaasti hiekkarantoja. • Matalikot, laajat hiekkarannat, dyynit. suomenluonto.fi 27 Itäinen Suomenlahti • Laajat selät saarien välillä. • Laajoja kivikoita saarten ympärillä, maankohoaminen voimakkainta. Näin Panu Kuntt u arvioi Suomen merialueiden luonnett a. • Korkeita kalliorantoja, silokallioita, Salpausselän selänteet. • Mänty muodostaa puurajan, kun Saaristomerellä lehtipuut. • Lyhyt talvi muihin merialueisiin verratt una. Läntinen Suomenlahti • Saaristovyöhyke Saaristomerta kapeampi. Selkämeri • Matalia ja avoimia kivikkorantoja
”Voi sanoa, että laulujoutsen on nyt koko Suomen lintu! Piti aina tarkistaa, onko iso valkoinen lintu laulujoutsen vai kyhmyjoutsen. Karikukon suhteen on ”nopeasti tapahtunut huolestuttava kehitys”, sanoo Panu Kunttu. Yksi uhanalaisista kallioluotojen saaristolinnuista on pirteä kahlaaja karikukko. Maisema toi paikoin mieleen Lapin rakkakivikot. Karikukon hupeneminen Suomessa on koko Euroopan unionin ongelma, sillä meillä pesii yli puolet lajin koko EU-kannasta. Illassa kaikki oli kohdillaan, eikä ilmassa ole minkäänlaista reissuväsymystä! (Selkämeri, Outoori 12.6.) K un muutokset olivat ikäviä, vastaan ei tullut lintuja vaan esimerkiksi "lintuluodon näköisiä luotoja, mutta täysin tyhjiä linnuista”, kuten Sanna-Mari luonnehtii kokemuksia itäiseltä Suomenlahdelta. Juuri ilmestyneessä Suomen meriympäristön tilan arvioinnissa Suomenlahden lintujen tilanne onkin arvioitu erityisen heikoksi. Voittajat ilmoittivat pian itsestään. Nyt 70 vuotta myöhemmin merihanhia on koko rannikolla. 28 suomenluonto.fi reydeksi. Kuntut havaitsivat ensimmäisen hömötiaisen vasta Kokkolassa Lohtajalla 1200 kilometriä melottuaan. Lilla Kallbergetillä tönötti kivikon takana kalamaja, joka toimii autiotupana. ... Näky ilahdutt i, sillä haapana on Suomessa uhanalainen.. Hyttysi äkin oli yhtä paljon kuin räkkäaikaan. Uhanalaiset metsälajit hupenevat myös merensaaristossa. Sen katolla luotokirvinen piti reviiriä. Vielä edellisessä lintuatlaksessa (2006– 2010) Meri-Suomi oli kyhmyjoutsenen valtakuntaa. Merenkurkusta alkaen laulujoutsen oli kyhmyjoutsenta tavallisempi.” Syynä levittäytymiseen lienee se, että reviirit järvillä ovat täynnä. Saaristoon on voimalla tullut myös kurki, ja harmaasorsasta on tullut yllättävän runsas. Eniten lintumelojia ilahdutti merihanhien runsaus. ”Näimme harmaasorsia joka päivä Suomenlahden ulkosaaristossa”, sanoo Panu Kunttu. (Perämeri, Öura, 3.7.) Haapanapoikue ja laulujoutsen Kokkolan Poroluodolla. ”Laji oli kuolla sukupuuttoon sodan jälkeen. ”Heti näkyi laulujoutsenia”, Panu sanoo. (Merenkurkku, Punakarit / Mikkelinsaaret, 26.6.) Luodon päällä naukui kuusi merikihua, ja harmaalokin jo emojensa kokoiset poikaset kohottautuivat suvereenisti siivilleen niitä lähestyessämme. Hieno suojelusaavutus, joka on seurausta rauhoituksesta.” Rannalla käyskenteli kaksi valkoposkihanhipoikuetta, punavarpunen vislaili tervehdystään rantalepikosta ja ihmisiin tottunut lapintiira piti metrin päässä meistä olevaa tolppaa kalojen tähystyspaikkanaan. Koko Suomessa uhanalaisia ovat nykyisin kaikki suuret lokit, selkälokki, harmaalokki ja merilokki sekä saariston perussorsat haahka, pilkkasiipi ja tukkasotka. Hilla kukkii ulkosaariston soilla poikkeuksellisen aikaisin. Rehevöitymisen myötä lintuluodot saavat tiiviin kasvipeitteen ja ovat karikukon tepastelulta ummessa. ”Meloimme lintujen puolesta”, sanoo Panu Kunttu. (Saaristomeri, 28.5.) L intuatlas selvittää muutoksia. Panu Kunttu kertoo, että vieraspetojen lisäksi yksi syistä voi olla umpeenkasvu. Ritgrundin majakka erottui hyvin avomeren keskellä. ”Sitä odotettiin pitkään”, sanoo Sanna-Mari. Typen oksidien tahaton tuotanto polttomoottoreissa ja energiantuotannossa tuo laskeumaa kaikkialle. Kaikki tietävät, että meri rehevöityy, mutta niin myös luotojen kasvillisuus, sillä saarille lankeaa ihmisen ilmoille päästämää lannoitetyppeä jopa viisi kiloa hehtaarille vuodessa. Karikukon vähenemisen syyt ovat osin yllättäviä
Se pesii enää aniharvalla atlasruudulla. Uhanalaisen selkälokin levinneisyydessä näkyy, ett ä se on toisaalta merensaariston, toisaalta suurten järvien laji – mutt a esiintyminen näytt ää muutt uvan yhä harvemmaksi sekä merellä ett ä Järvi-Suomessa. Lintuatlas on vielä kesken, ja moni ruutu yhä heikosti tutkitt u. Varma pesintä on esimerkiksi nähty pesä, todennäköinen pesintään viitt aavasti varoitt eleva lintu. Laji on koko Euroopassa uhanalainen. Harrastajat merkkaavat jokaiselta atlasruudulta, mitkä linnut siellä pesivät. Mahdolliseen riitt ää havainto linnusta sopivassa ympäristössä pesimäaikaan.. Karikukkoja pesii koko EU:ssa vain parituhatt a paria – Suomessa niistä yli puolet. suomenluonto.fi 29 Laulujoutsen runsastuu, lapasotkan ja karikukon elinpaikat hupenevat Harrastajat ovat kartoitt aneet Suomen lintujen levinneisyytt ä nyt kolme pesimäkautt a, ja muutoksia alkaa hahmott ua. Lapasotkan tilanne on saaristolinnuista heikoin. Käsitys muutoksista varmistuukin vasta ensi kesän jälkeen. Karikukonkin läänitykset näytt ävät hupenevan ikävästi. Laulujoutsen on edennyt pitkälle merensaaristoon ja on koko maan lintu, mikä kansallislinnulle sopiikin. LU O N N O N TI ET EE LL IN EN KE SK U SM U SE O Karikukkoja pesii paria – Suomessa ES A YL IS U VA N TO / VA ST AV AL O Laulujoutsen Pesintä Ruutuja varma 2105 todennäköinen 307 mahdollinen 611 Yhteensä 3023 Selkälokki Pesintä Ruutuja varma 453 todennäköinen 245 mahdollinen 446 Yhteensä 1144 Karikukko Pesintä Ruutuja varma 71 todennäköinen 90 mahdollinen 44 Yhteensä 205 Lapasotka Pesintä Ruutuja varma 17 todennäköinen 20 mahdollinen 53 Yhteensä 90 Näin lintuatlas syntyy LU O N N O N TI ET EE LL IN EN KE SK U SM U SE O Lintuatlaksessa Suomi on jaett u ruudukkoon, jossa on 3859 10*10 kilometrin ruutua
Oli lintuja, kasveja – ja nisäkkäitä. ”Yllätti, että olisi halunnut jatkaa”, sanoo SannaMari Kunttu. ”Ne ovat mielettömän upeita kohteita, kun on tottunut ulkosaariston karuuteen”, sanoo Sanna-Mari. ”Olen eniten huolissani saaristometsistä, joita hakataan pienilläkin saarilla”, sanoo Panu Kunttu. Ylipäänsä he pitävät etuoikeutena sitä, että saivat nähdä koko Suomen rannikon vaihtelun ja valtavan monimuotoisuuden Suomenlahden ja Saaristomeren silokallioista ja jyrkännerannoista Selkämeren tyrniköihin ja Perämeren jokisuistoihin. Olimme 1 638 kilometrin jälkeen päässeet perille Tornioon Pukulmin rantaan, jonne Sinivalkonauha virallisesti päättyy. ”Luonnonsuojelualueiden perustaminen olisi kipeästi tarpeen.” Pitkä melonta päättyi Tornioon heinäkuun lopulla. Ruokkeja Itäisellä Suomenlahdella. ”Se, että meni niin hyvin”, sanoo Panu viitaten vakaviinkin sattumuksiin muilla retkillä. Kauan ei myöskään tarvinnut odottaa saariston vikkelää paluumuuttajaa, jonka pyynti ja ympäristömyrkyt hävittivät kertaalleen 50 vuotta sitten. (Perämeri, Tornio 23.7.) Selkämeren ilnnusto on muutt unut Sälgrundin majakan noin 150-vuotisen historian aikana. Lopulta päädyimme syömään avoimella hiekkasärkällä, missä onneksi oli lintujen kannalta hiljaista. Surinan sijaan Kuntuille todellinen huolenaihe on saaristolintujen ja saariston luonnonsuojelun tila. ”Saukkoja nähtiin heti alkuun, ja sitten ainakin Porvoon ja Uudenkaupungin edustalla.” Perämerellä melojapari ihastui jokisuistoihin, joita reitille osui esimerkiksi Siikajoen ja Simojoen edustalla. Haikeus ja onnellisuus vuorottelivat. He kirjasivat noin 5000 lintuhavaintoa 156 lintulajista. Aallot iskivät Hanhikiven aallonmurtajasta takaisin muodostaen ristiaallokkoa. 30 suomenluonto.fi K untut rantautuivat usein majakoille ja isoille saarille, joilla on rakennuksia. Mikä yllätti eniten. Linkola-melonnassa Sanna-Mari joutui hinaamaan loukkaantunutta Panua. Keli olisi ollut mitä mainioin melonnan jatkamiseen. Hiekkaa, kalliota, kivikkoa – Hangon Sandskär.. He ihmettelivät räystäspääskyjen vähyyttä. ”Isot pesimäyhdyskunnat ovat muisto vain”, sanoo Panu Kunttu. Tosin yöunet kehrääjä vei, sillä laulun voimakkuus oli "pahempi kuin satakielen”, kuten Sanna-Mari luonnehtii. ”Kehrääjä tuli Hiittisten Bolaxissa teltan viereen oksalle laulamaan.” Se oli hieno atlashavainto, kahden päivän mitalle ulottuvana surinana todennäköinen pesintä. Yli seitsemäänkymmeneen melontapäivään mahtui yksi saariston kesä. Oli tyyniä paahdepäiviä, sumua ja kovaa tuulta. Haminan edustalla Kunttujen kiikareihin sattui Suomenlahdella äärimmäisen vähälukuinen norppa. (Siikajoki 14.7. Autiotupa Eurajoen Iso Susikarissa antoi suojaa tuulelta ja sateelta. ) L intuja Kuntut havainnoivat lopulta sadallakuudellakymmenellä atlasruudulla. Nyt pari oli voimissaan. ”Etelässä tällaisia ei ole”, toteaa Panu. (Perämeri 12.7.) Lounaspaikkaa olimme pitäneet silmällä jo hyvän tovin, mutta veden mataluuden vuoksi oli mahdotonta päästä lähelle rantaa kajakkien kanssa. En ollut koskaan ennen melonut niin suuressa ristiaallokossa! ... Ja tuossa kaikessa hötäkässä Panu oli ehtinyt määrittää törmäpääskyjä. Yksinäisen punakuirin ja suosirriparven kiikaroimme mannerrannalta. Joen yllä lekutteleva sääksi ja vesikasvillisuuden seassa piilottelevat telkän poikaset jäivät retkemme viimeisiksi lintuatlashavainnoiksi. Joskus linnut hoitivat itse ilmoittautumisensa kartoitukseen
• Roskien keräämiseen on aina mahdollisuus. • Sopivien säiden odott elu lisää sekä turvallisuutt a ett ä mukavuutt a. Tunne taitosi • On olennaista tietää, missä oman osaamisen ja jaksamisen rajat menevät. Katso kaikki melonnan blogipos taukset: suomenlu onto.fi DIGITILA AJILLE Ukkospilvet pysyivät toukokuussa mantereella ja ulompana oli hyvä meloa.. suomenluonto.fi 31 Sanna-Mari Kuntun vinkit pitkään merimelontaan Kannatt aa varata aikaa • Näin voi valita kiinnostavan reitin ja tehdä reissusta retken suorituksen sijaan. Voitko olla hyödyksi • Luontohavaintojen tallentaminen on aina hyödyksi. • Melontakaveri lisää turvallisuutt a ja kapasiteett ia toimia erilaisissa tilanteissa. Varusteet • Juomaveden saatavuus vaikutt aa reitt ivalintoihin ja varalla on aina oltava vähintään 1-2 päivän ruuat ja juomavedet. • Pidä varalla sellaista, mitä et pysty korjaamaan reissun päältä, ja mitä ilman reissu ei etene (esim. mela, keitt imen poltin)
32 suomenluonto.fi Lehtien ja lahopuun lahjat lahopuun lahjat TEKSTI SANJA HAKALA A r k i l u o n n o n a a r t e i t a Sarjassa tarkastellaan jokapäiväisten ojanpientareiden ja portt ikonkien luontoa. 32 suomenluonto.fi TI M O VI IT AN EN / VA ST AV AL O
Siirat syövät lehdet riemukkaasti reikäisiksi. Kun tammenterhot ja kävyt peittyvät lehtipeitteen alle pimeään ja kosteaan, myös juuri näitä herkkuja kaipaavat itiöt riehaantuvat valtaamaan ne rihmastoillaan. Syksyiset puut paljastavat elämästään paljon. kuollutta. Lehdet houkuttavat myös siilejä. kuinka paljon värikkäitä puita ja pensaita kaupungeissamme onkaan. Sitten ne kasvavat lehtien ja lumen alla turvassa koko talven. Kastemadot kiskovat lehtiä yksi toisensa jälkeen tunneleihinsa naposteltaviksi. Niiden laskeutuminen maahan on se hetki, josta monen muun eliön kultaiset päivät vasta alkavat. Moni lehtien solukoissa elänyt sieni tai niveljalkainen eritti ympärilleen hormoneja, jotka estivät lehden kuivumisen niiden ympäriltä. Monet kovakuoriaislajit munivat maatuviin lehtija oksakasoihin. Kannattaa siis kurkkia vanhojen kaupunkipuiden onkaloihin! Tai löytäisitkö lehtipuun rungolta kauniin silkkivyökäävän, koristepensaan varjosta punanäpyn valtaaman oksanpätkän, tai puuvanhuksen juurelta nurmikolta parvimustesienten rykelmän. Sienirihmaston pehmentämä puu on ravinteikasta ruokaa monelle selkärangattomalle – sienissä on puuta enemmän proteiinia ja makoisia sokereita. S yksyinen päivä hämärtyy illaksi yhä aikaisemmin. Sateella asfalttija lasipinnat heijastavat polkupyörien ja bussien valot loputtomiksi välkkyvalojen sarjoiksi. Hajoavan lehtivihreän alta löytyy muistoja: Enemmän punaista siellä, mistä aurinko poltti, hitusen violettia siellä missä kuivuus puraisi. Puistokadun lätäköt täyttyvät puiden pudonneista lehdistä. Varsinkin erilaiset nilviäiset, kuten läpinäkyvän kuulaat sirokotilot tai tukevammat kartiokotilot, myllertävät kosteissa lehdissä. Puissa elävien sienten ja selkärangattomien olemassolon huomaa jo kaukaa, ja vaikka silmät kiinni. Ei enää! Kotikadun koivurivistö rävähtää kirkkaan keltaiseksi. Seuraavana kesänä tarkkasilmäisimmät saattavat huomata tammenterhon täydeltä terhopikareita, tai kuudenkävystä rohkeana kurkkivan, pörröisen käpyorakkaan itiöemän. Kaikkialla on pimeää, märkää, kylmää ja... Suomen kaupunkien puusto on monipuolista ja vaalittua, joten naapureinamme elää paljon upeita sienilajeja. Esimerksiki äärimmäisen harvinaisen sahramikäävän tiedetään löytyvän Suomesta vain yhdestä paikasta: Helsingin Malmilla kasvavasta tammesta, jossa on rikkikäävän lahottama kolonen. Kuuntelemalla, minkä puun kylkeä tikat mieluiten nakuttelevat. Liikennevalot, valomainokset, kauppojen ikkunat – koko maisema siroaa silmälasien kosteilla pinnoilla säihkyväksi sumuksi. K U VA T H Å K A N S Ö D E R H O LM , A N N E S A A R IN E N JA JA N N E K E K Ä LÄ IN E N / VA S TA VA LO suomenluonto.fi 33. Kesällä ne saattavat unohtua, jäädä luonnon tarkkailijan mielessä vain kaiken muun elonkirjon vihreäksi, nimettömäksi taustaksi. Kirkkaan keltainen sahramikääpä asustelee kolon katossa. Kuinka. Ennen talvihorrostaan ne syövät mahansa täyteen niissä kuhisevia selkärangattomia. Lehmus, pihlaja, marja-aronia... Varsinkin kaarnakuoriaiset pesiytyvät mieluusti vanhenevan puun jälsikerrokseen, ja monet puupistiäiset kaivelevat kolojaan syvemmällekin. Ne ovat kullakin puulajilla omanlaisiaan. Ruskeita ja värittömiä läikkiä siellä, missä lymysi jokin hyönteisen toukka. minnekäs muualle kuin lehtikasaan! Se kaivaa kuopan kasan alle, ja asettelee sitten lehdet huolellisesti sekä matoksi että katoksi, pitämään kosteuden poissa. Syyssateiden raskauttamassa ilmassa leviää tuhansien sienten itiöitä. Kasvuaika parhaimmillaan Lehtien tarina ei lopu niiden kuolemaan. Vanhat puut ruokkivat juurillaan ja lahoavilla oksillaan kokonaisia valtakuntia: erilaisten lahottajasienten muokkaamia eliöyhteisöjä. Ja talvipesänsä siili puuhastelee... Huoltoaseman pihan pöheikkö paljastuukin punaisena hehkuvaksi haavaksi. Muistoja menneestä kesästä Syysluonnon kuninkaallisia ovat puut. Joka puu on vähän lahopuu Kaupunkiluonnon monimuotoisuus on suurimmillaan siellä, missä on paljon erilaisia puita, nopeakasvuisista haavoista hidaskasvuisiin tammiin. Syksyn tullen nämä kohdat saattavat jäädä vihreiksi vielä muun lehden kuihduttuakin
P U H E E N V U O R O. JU H A SY VÄ RA N TA JU H A SY VÄ RA N TA Allecon sukeltaja Sabrina Nykänen tutkii työmaan seurauksia alajuoksulla. 34 suomenluonto.fi RAAKKU TUHON KESKELLÄ TEKSTI JUHA SYVÄRANTA KUVAT JUHA SYVÄRANTA, SABRINA NYKÄNEN JA VISA TOLONEN Jonkin on nyt muututt ava metsäalalla, kirjoitt aa Hukkajoelta palannut tutkimussukeltaja Juha Syväranta
Niitä peitti ihmeen paksu kiintoainekerros. Meitä ylempänä joessa inventoiva Ella Pippingsköld raportoi, että uoma vaikutti oudolta. Ihmeen nuhjuista, kuormittunut. Mutta niitä ei kuulunut. Loppu on suomalaista ympäristöhistoriaa. Tunnistin sillan paikaksi, jossa olimme uineet serkkujeni kanssa 1980-luvulla. K un lähestyimme tutkimusjokea, paikalliset asukkaat tiesivät kertoa, että alueella on leimikko ja työkoneita. Kahden hengen työtiimimme on paisunut, ja nyt aloitimme joen kartoitusta kuuden hengen voimin. Sittemmin olemme Oulasvirran kanssa tutkineet kymmeniä raakkupuroja Pirkanmaalta Lappiin. Kauniin loppukesän päivän lisäksi mieltäni lämmittivät lapsuusmuistot. Suvantopaikassa joki virtasi rauhallisena, neidonkorennot leijuivat palpakoiden yllä. Vaikeaa laskea, hän kirjoitti sähköiselle lomakkeelle, jonka avulla voimme seurata toistemme havaintoja mobiililaitteen avulla. Tuolloin tuleva sukelluskumppanini, suursimpukoihin erikoistunut Panu Oulasvirta kartoitti jo raakkuvirtoja sukelluspuvussa. Hetkeä myöhemmin hän kohtasi työparinsa Myyri Sysiveden kanssa työkoneet. suomenluonto.fi 35 S eisoimme 14.8.2024 Hukkajoen maantiesillalla Suomussalmen Näljängällä. Olimme juuri Hukkajoella osin siksi, että 2020-luvulla raakkujen tutkimukseen on panostettu aiempaa enemmän, ja jokihelmisimpukkaa elvytetään Life Revives -hankkeessa. JU H A SY VÄ RA N TA Näky heti ajouran alapuolella oli järkytt ävä.. Jopa reippaasti virtaavilla koskiosuuksilla oli ruskeaa töhnää yleensä puhtaiden vesisammalten päällä. Vedin sukelluspuvun ylle, pistin pääni Hukka joen pinnan alle, ja ensimmäiset raakut tulivat vastaan heti. Kirjasimme suuria sedimentin määriä. Nyt Metsähallituksen luontopalvelut oli tilannut Alleco Oy:ltä Iijoen vesistöalueen raakkupopulaatioiden tilan tutkimuksen
Veden alla näkee, mitä voimaperäinen maankäyttö aiheuttaa virtavesiluonnolle. Hukkajoki on erityinen, koska sen raakut saavat jälkikasvua. Kun ensin tarpoo metsäautotien reunasta kumipuku lanteilla pitkin kammottavia metsäaurauksia, taistelee läpi tiheiden taimikoiden ja harppoo suo-ojien yli päästäkseen raakkupurolle, on hiki pinnassa. Tällä kertaa ELY-keskus oli erikseen kieltänyt joen ylittämisen. Myös Hukkajoki oli ylitetty työkoneella aiemminkin, viimeksi vuonna 2012. H arva huomaa suomalaisen tehometsätalouden jäljet kuten raakkututkija. JU H A SY VÄ RA N TA JU H A SY VÄ RA N TA Nuori raakku. Alalla tiedetään, ettei tämä ollut edes ensi kerta kun puron yli ajeluun puututaan. Hukkajoen tapauksen tekee surulliseksi se, että ylitys osui keskelle mitä parhainta koskijaksoa ja raakkupopulaation ydinaluetta. Hakkuuaukon raakuille aiheuttama uhka saattaa kuitenkin olla tuhoisampi pitkällä aikavälillä. Olimme nähneet raakkupuron yli kulkevat työkoneen urat monta kertaa aiemminkin. Vanhat raakut selviävät nuoria yksilöitä paremmin töhkäryöpystä. Metsähallituksen Pirkko-Liisa Luhta ja Eero Moilanen olivat aiemmin arvioiJU H A SY VÄ RA N TA Ylävirran puolella kaikki on hyvin – näky on kuin eri joesta. Uomaan laskevista suo-ojista tuleva vesi on silminnähden humuspitoista, ja näkyvyys lähes katoaa. Hukkajoesta tekee erityisen myös se, että ison hakkuun puita kuljetettiin pitkään ja toistuvasti perkaamattoman kosken ja raakkukeskittymän yli. Olemme aina välittäneet tiedon ylityksistä ELY-keskukselle, mutta jäljet ovat olleet vanhoja, koneet menneet menojaan. Siksi suojakaistojen jättäminen olisi todella tärkeää koko jokiekosysteemille. VI SA TO LO N EN Stora-Enson työmaan ajouraa oli menty jopa satoja kertoja.. Ajouran alle jääneet simpukat ovat heti murskautuneet tai tukehtuneet. Kun suojakaistat ovat liki olemattomat, jokeen pääsee valumaan työkoneiden rikkoman maaston kiintoainesta vielä kauan. Nuorille yksilöille pohjasoran tukkeutuminen hienoaineksella on sitä vastoin myrkkyä. Suomen harvoilla jäljellä olevilla suurilla raakkujoilla näkösyvyys on alajuoksulla kovin suttuinen verrattuna yläosan kirkkauteen. Uran tuhoisa vaikutus raakkuihin näkyi heti. Raakkututkijan silmissä puron ylitykset ovatkin jos ei nyt maan tapa, niin eivät oikein poikkeuskaan. Metsähallituksen väki on törmännyt vastaaviin jälkiin Iijoen vesistöalueella. EU:n vesipuitedirektiivin kaunis ajatus hyvästä vesien tilasta ei ole toteutunut, vaan jää sanahelinäksi, jos seurantojen lisäksi ei puututa ongelmiin vesistöjen valuma-alueella. Nyt olimme paikalla. Kiviä peittää kiintoaines, suvantopaikat ovat iljettävän liettyneitä. 36 suomenluonto.fi H avaintoa seurannut mediahuomio kuitenkin yllätti. Niitä on ollut viime vuosina niin Kemijoen sivupuroilla kuin Koutajoen vesistöalueella Kuusamossa
John Nurmisen Säätiön tavoite on pelastaa Itämeri ja sen perintö tuleville sukupolville. Tutkijat eivät ole tähän asti kyenneet välittämään suurelle yleisölle ymmärrystä siitä, mitä voimaperäinen metsätalous aiheuttaa virtavesiluonnolle. Ryhdy lahjoittajaksi osoitteessa: johnnurmisensaatio.fi/lahjoita Pieni ja matala Itämeri on erityisen herkkä kuormitukselle ja ympäristön muutoksille. K uuden sukeltajamme tutkimuslinjojen avulla selvisi pian, että joen laskennallinen simpukkamäärä on peräti 123 000 yksilöä. Vain kuudessa muussa suomalaisessa joessa on toistaiseksi laskettu yli sadantuhannen raakun populaatio. Olemme monesti kohdanneet raakkupuroilla virtavesiluonnon tilaa surkuttelevia paikallisia. Itämeren ja sen perinnön pelastaminen. ÅLR/2023/8710. neet hienon ja perkaamattoman joen raakkumääräksi yli 30 000 yksilöä. AUTA PELASTAMAAN ITÄMERI KUUKAUSILAHJOITTAJANA VIELÄ EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ. Hukkajoki teki näkyväksi sen, että metsätaloudella on merkittäviä vaikutuksia metsäluonnon ohella myös vesistöihin. Raakkututkija näkee hienoista syytä optimismiin. Kainuulaiset ovat olleet yhtä tyrmistyneitä Hukkajoen raakkutuhosta kuin kivikylien asukkaat. SA BR IN A N YK ÄN EN SA BR IN A N YK ÄN EN Isot raakut selviävät töhkäryöpystä pieniä paremmin.. Jotta Hukkajoen tapaus ei menisi hukkaan, jonkin on muututtava metsäalalla. Itämeren suurin ongelma on rehevöityminen, mutta myös luonnon köyhtyminen ja ilmastonmuutos uhkaavat rakasta mertamme. suomenluonto.fi 37 RA/2021/1341
Tehtävä osoittautui vaikeaksi. 38 suomenluonto.fi. 38 suomenluonto.fi MÄYRÄN MYSTEERI TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT TUOMAS HEINONEN Yritimme selvittää, mitä Suomen mäyrille kuuluu
Katso video mäyränpo ikasten elämästä : suomenlu onto.fi DIGITILA AJILLE. suomenluonto.fi 39 suomenluonto.fi 39 Mäyrä on kaivamisen mestari, ja poikaset harjoitt elevat tärkeää taitoa pienestä pitäen
En löydä mäyrästä juuri mitään. Päätän ottaa siitä selvää. Monen metsälajin kanta on laskusuunnassa, mutt a kuuluuko mäyrä tähän joukkoon?. Talviunta nukkuva mäyrä ei kuitenkaan näihin laskentoihin yleensä osu. Lindén kaivaa minulle Luonnonvaratieto-järjestelmästä sen vähän, mitä mäyrästä on löydettävissä. Suomen mäyrien runsaudesta tai siitä, miten lajilla nykyisin menee, on kuitenkin hankalaa löytää tietoa. Kuinka paljon Suomessa oikeastaan on mäyriä ja miten kanta voi. 40 suomenluonto.fi K aikkihan mäyrän tietävät. Luolastojen asukas, matoja mussuttava hämärän otus, jonka persoonallisen mustavalkoraitaisen naaman tunnistaa jokainen. Nisäkkäiden kantoja arvioidaan niin sanottujen lumijälkilaskentojen perusteella. Mäyrä on Suomessa riistaeläin. Soitan Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijalle Andreas Lindénille ja kysyn, onko Suomen mäyristä olemassa numerotietoa. Koska haluan oppia lisää Suomen mäyristä, suuntaan siis ensimmäiseksi Luonnonvarakeskuksen verkkosivuille, jossa on kattavasti tilastoja monista lajeista. Löytyykö tietoa. Riistaeläinten kantojen seurannoista vastaa meillä Luonnonvarakeskus
Vuonna 2021 mäyriä metsästettiin 11 000 kappaletta. Mielestäni kunnon laadukas kannanseuranta puuttuu mäyrän osalta”, Lindén sanoo. Kuuluuko mäyräkin. ”Tämä on ainoa, mikä minulla nyt tuli mieleen, mutta nuo saalismäärät riippuvat pitkälti pyyntipanostuksesta. suomenluonto.fi 41 ”Se on lähinnä saalistietoja pienpetopyynneistä”, hän sanoo. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa kettu, orava, metsäjänis, kärppä ja lumikko. ”Mäyrää esiintyy Suomessa suurella alueella, mutta se on periaatteessa aika eteTalviunta nukkuva mäyrä ei kuitenkaan lumijälkilaskentoihin yleensä osu.. Onko tämä ainoa tieto, mikä Suomen mäyristä löytyy. 2000-luvulla saalismäärät ovat vuosittain vaihdelleet noin 8000–17 000 yksilön välillä. Vuosina 2022 ja 2023 saalis oli 9000 mäyrää kumpanakin. Monen muun metsien pikkupedon ja pienen riistanisäkkään kantojen tiedetään laskeneen selvästi kolmenkymmenen viime vuoden aikana
Alankomaissa mäyräpopulaatiosta kuolee liikenteessä vuosittain 10–20 prosenttia ja Englannissa jopa lähes puolet. Lindén antaa minulle pari vinkkiä: kannattaa tutustua Euroopan nisäkäsatlakseen ja Suomen uhanalaisuusarviointeihin. Matojen lisäksi mäyrät syövät monenlaista muutakin: hedelmiä, pähkinöitä, viljaa ja muita kasvien osia sekä liharuokaa, kuten hyönteisiä, linnunmunia, raatoja ja pienehköjä nisäkkäitä. Vaikka laji hyödyntää sujuvasti peltoja ja urbaaneja alueita, pohjimmiltaan se on metsien asukas. Kylmät talvet, kuivat kesät ja voimakas tuuli vaikuttavat erityisen negatiivisesti lieroihin. Lähden seuraamaan näitä johtolankoja. Tuorein uhanalaisuusarvio on vuodelta 2019. Tunnusomainen mustavalkoraitainen naamakuviointi. Painavimmillaan syksyllä ennen talviunille käymistä. Riistalaji: Metsästysaika koko maassa 1.8.2024–31.3.2025. Monipuolinen mäyrä Mäyrä on sopeutuvainen eläin, joka käyttää monenlaisia elinympäristöjä. Talviuni: Nukkuu Suomessa talviunta lokakuulta huhtikuulle. Mitä enemmän maisemassa oli etenkin mäntyja lehtisekametsää, sitä tiheämmässä siellä oli myös mäyriä. Se voisi mahdollisesti hyötyäkin ilmastonmuutoksesta”, Lindén toteaa. Se haluaa mieluiten rakentaa pesäluolastonsa paikkaan, jossa on riittävästi peittävää puustoa, sopivaa maata kaivamiseen ja runsaasti maastonvaihteluiden luomia piilopaikkoja. Mäyrä ei siis välttämättä ole samassa veneessä huvenneiden lajien kanssa, mutta saattaa se ollakin, sillä mäyräkin tarvitsee metsiä. Elinympäristö: Hyödyntää metsiä, peltoja ja urbaaneja alueita, pesii mieluiten metsissä. Mäyrän mielimetsissä oli suuri puiden latvuspeittävyys, mutta vähäinen aluskasvillisuus. Johtolankojen perässä Suomen mäyrien tilanne arvioidaan muiden lajien tapaan virallisten uhanalaisuusarviointien yhteydessä. Sateisessa Britanniassa mäyrät syövät paljon lieroja, kun taas kuivassa Espanjassa elävät lajitoverit ovat matojen puutteessa erikoistuneet syömään kaneja, hyönteisiä ja oliiveja. Mäyrän kiima-aika on keväällä, ja se synnytt ää poikaset seuraavana keväänä. Ravinto: Kaikkiruokainen, syö muun muassa matoja, hedelmiä, pähkinöitä, viljaa ja muita kasvien osia, hyönteisiä, linnunmunia, raatoja ja pienehköjä nisäkkäitä. Liikenne onkin merkittävä mäyrien tappaja koko maanosassa. Mäyrä viihtyy alueilla, joissa on peitt ävä puusto ja vähän aluskasvillisuuta. Mäyrät ovat yleisempiä sateisilla kuin kuivilla seuduilla, sillä maaperän lierot tykkäävät kosteudesta. Ilmasto vaikuttaa monella tavalla mäyrien esiintymiseen Euroopassa. 42 suomenluonto.fi Mäyrä Tuntomerkit: Keskikokoinen nisäkäs. Mäyrät viihtyvät sateisilla seuduilla, koska maaperän lierot tykkäävät kosteudesta.. Tutkijat havaitsivat Suomessa 2000-luvun alussa tehdyissä selvityksissä, että täälläkin mäyrä suosi metsiä. Ilmasto-olosuhteet vaikuttavat siihen, onko herkkuruoka mäyrien ulottuvilla: jos on riittävän kosteaa, lierot tulevat yöaikaan maan pinnalle. läinen laji. Niillä alueilla, joilla talvet ovat kylmiä, mäyrät nukkuvat talviajan pesissään liikenteeltä turvassa. Toisaalta viileät talvet saattavat vähentää mäyrien kuolleisuutta. Lisääntyminen: Viivästynyt sikiönkehitys. Kastelierot ovat mäyrien suosikkiruokaa, ja niitä löytyy etenkin laidunmailta ja vanhoista metsistä. Paino keskimäärin kymmenisen kiloa, mutt a voi vaihdella viidestä jopa kahteenkymmeneen kiloon
suomenluonto.fi 43 Mäyrällä on muiden näätäeläinten tapaan viisi varvasta tassuissaan. Tutkijat ovat kuitenkin aikaisemmin olleet siitä huolissaan, sillä monissa maissa sen kanta on vaihdellut paljon viime vuosisadalla. Uhanalaisuusarvioinneissa hyödynnetään myös niin sanottuja asiantuntija-arvioita silloin, kun kova tieto ja data loppuvat. Liukko kertoo saman kuin Lindénkin: Mäyrä on riistalaji, eli se on metsästyslailla säädettävä otus. Laji puuttuu kokonaan ainoastaan arktisimmilta alueilta, korkeilta vuoristoilta ja joiltain saarilta. Mäyrä on Euroopassa suhteellisen yleinen. Laji suojeltiin Iso-Britanniassa, Irlannissa, Espanjassa, Portugalissa, Italiassa, Belgiassa, Alankomaissa, AlbaniasTutkimuksista on jo aikaa. Erikoissuunnittelija Ulla-Maija Liukko Suomen ympäristökeskuksesta on nisäkkäitä arvioineen ryhmän sihteeri, joten soitan hänelle, ja kysyn, mitä tietoa Suomen mäyräkannan koosta löytyy. Lajin nykytilannetta ne eivät paljasta.. ”Se ei ole kauhean ideaali laji siinä laskennassa, kun se onneton nukkuu talvella”, Liukko huokaa. Se ei ole politisoitunut, siinä ei ole intohimoja mihinkään suuntaan, eikä sen kannan vahtimiseen ole erityistä syytä”, Liukko toteaa ja jatkaa: ”Jos asiaa ei tutkita, niin silloin asiasta ei tiedetä. Mäyriä on aikaisemmin tutkittu Suomessa, ja näitä tutkimuksia on käytetty apuna menneissä arvioissa, mutta niistä on jo aikaa. Sitä seurataan riistaseurantojen, eli lähinnä riistakolmioiden, avulla. Se ei ole sellainen laji, johon pantaisi paukkuja tai seurattaisi erityisesti. Arvioissa edetään parhaan tiedon mukaan, ja jos sitä tietoa ei ole, niin silloin sitä ei ole.” Lopuksi Liukko vinkkaa minulle, että Euroopan nisäkäsatlasta, joka on kaikkien eurooppalaisten lajien levinneisyystietoja esittelevä tiiliskivimäinen kirja, päivitetään parhaillaan ja mäyräkin on mukana. Mäyräelämää Euroopassa Euroopassa mäyriä elää lähes kaikissa maissa Iso-Britanniasta aina Volgan länsirannoille asti. ”Mäyrä ei ole metsästyksen kannalta kovin priorisoitu. Lajin nykytilannetta ne eivät paljasta. Mäyrän läsnäolo paljastuu usein jätöksien avulla. Se käytt ää säännöllisesti samaa huussia, ja kaivaa usein sitä varten pienen kuopan
Schley kehottaa kysymään tarkempia tietoja suomalaisilta asiantuntijoilta. Laskentoihin osuu vain satunnaisesti joku yksittäinen kesken unien herännyt mäyrä.. Kaupunkien, teiden ja maatalousalueiden levittäytyminen on ollut monin paikoin osasyyllinen mäyräpopulaatioiden heikkenemiseen. 44 suomenluonto.fi sa, Kreikassa, Virossa, Luxemburgissa ja Unkarissa 1970ja 1980-luvuilla. ”Riistakolmioiden talvilaskennassa mäyrä on yksi lajeista joista tietoa kerätään Lukeen, mutta toisaalta se ei ole mukana lumijälkilaskentojen tulosraportissa 1989-2024. Maaja metsätalousministeriö valvoo ja johtaa riistanhoitotoimia Suomessa. Tästä tiedosta ei voi päätellä mitään tarkempaa mäyrien runsaudesta Suomessa. Tutkimuksissa on todettu ihmisten määrän vaikuttavan negatiivisesti mäyrätiheyteen ja pesien määrään. Naaras imett ää poikasia pitkään, joskus kuusikin kuukautt a. Mäyrän lumijälki-indeksin kuvaaja on Milloin ja missä olet nähnyt mäyriä. Saan Schleyltä ystävällisen vastauksen, jossa hän harmittelee, että ei voi valitettavasti auttaa minua. Vastaa verkossa Suomen Luonnon mäyräkyselyyn ja laita havaintosi kartalle. Lumijälki-indeksi löytyy kuitenkin mäyrän osalta Luken luonnonvaratieto-sivuilta”, Laanikari kirjoittaa. Ministeriön erityisasiantuntija Jussi Laanikari vastaa kirjallisesti tietopyyntööni. Havainnot luovutetaan myös Lajitietokeskuksen tietokantaan. Työ on vielä kesken, ja hänelle kulkeutuva aineisto on kartoilla, joihin on 50 x 50 kilometrin ruuduille merkitty vain, esiintyykö mäyrä siellä vai ei. Riistahallinto seuraa riistakantoja vuosittain, mutta kuten ministeriökin sivuillaan toteaa, joillakin lajeilla se on hyvin vaikeaa: ”Joidenkin lajien tai lajiryhmien kohdalla näin kattavan tiedon tuottaminen on lähes mahdotonta. Takaisin lähtöruutuun Minkä kokoisesta populaatiosta vuosittain metsästetyt kymmenisen tuhatta mäyrää poistetaan. Liiallinen metsästys aiheutti aikoinaan monessa Euroopan maassa mäyräkantojen laskun, ja siksi tutkijat arvelevat, että se voi vaarantaa mäyräpopulaatioita niissä maissa, joissa se on yhä sallittua. Mäyräpoikueessa on useimmiten 2–3 pentua. Lähetän hänelle sähköpostia. Keräämme lukijoiden mäyrähavaintoja ja muistoja kohtaamisista. Kirjaa ei ole vielä julkaistu, mutta ehkä Schley voisi antaa vinkkejä Suomen tilanteesta. Euroopan nisäkäsatlaksessa mäyrän osalta kirjoitustyöstä vastaa luxemburgilainen tutkija, tohtori Laurent Schley. Vuonna 2008 laji määriteltiin Euroopan punaisella listalla elinvoimaiseksi, joten suojelulla oli ollut positiivinen vaikutus. Atlas kertoo karkeasti siitä, millä alueilla mäyrää on havaittu, ei siitä, kuinka paljon niitä on tai onko määrä kasvussa vai laskussa. Tärkeintä on havaita kannan kehityssuunnat ja muutosten suuruus edellisiin vuosiin verrattuna.” Jotta kehityssuunnat ja muutosten suuruus voidaan havaita, täytyy taustalla olla tietoa kannan koosta. Otan yhteyttä ministeriöön
Mäyrän pesäluolastot voivat olla valtavia linnoituksia, joita hyödyntää moni muukin laji. Kun tieto puuttuu Tieto ei kerry itsestään, sen kerääminen vaatii työtä ja resursseja. Haluan varmistaa, että olen ymmärtänyt oikein, ja kysyn tarkennusta ministeriöstä: Onko siis niin, että mäyräkannan ”kehityssuunnat ja muutos” arvioidaan vain näiden vähien tietojen perusteella. Kannattaa tarkistaa tuo Lukesta”, Laanikari vastaa. Ympyrä sulkeutuu, muuta tietoa ei siis ole. Minkä kokoisesta populaatiosta vuosittain metsästetyt mäyrät poistetaan?. Tai kuinka estää menetys. Monien muiden lajien kannat ovat laskeneet, joidenkin taas nousseet, ja lukuisat lajit liikkuvat ilmaston kuumenemisen myötä kohti pohjoista. Luontokadon aikakaudella tiedosta tulee koko ajan tärkeämpää. Ehkä mäyräkanta on ihan vakaa, eikä sitä tarvitse sen enempää miettiä. suomenluonto.fi 45 hassun näköinen harva piikkiaita, sillä laskentoihin osuu vain satunnaisesti joku yksittäinen kesken unien herännyt mäyrä. 2024 ”Environmental drivers of the distribution and density of the European badger (Meles meles): a review”, Kauhala & Auttila 2010 ”Habitat preferences of the native badger and the invasive raccoon dog in southern Finland”, Kauhala & Holmala 2011 ”Landscape Features, Home-Range Size and Density of Northern Badgers (Meles meles)”. ”Uskoisin näin, mutta en tiedä varmasti. Kun me emme tiedä, mitä meillä on, emme myöskään tiedä, mitä menetämme. Samaan aikaan, kun tieto Suomen mäyräpopulaatiosta vanhenee, maailma ympärillä muuttuu. Mutta entä jos se ei olekaan. Muut raitanaamat ovat nukkumassa. Jos meillä on mäyrän kaltainen, suhteellisen iso ja helposti tunnistettava otus, jonka runsaudesta ei tiedetä juuri mitään, kuinka paljon meillä onkaan pieniä ja vaatimattomia lajeja, jotka jäävät täysin tutkan ulkopuolelle. Kysymys kuuluu: Jos mäyrille tapahtuisi jotain merkittävää, kuinka kauan nykytilanteessa kestäisi ennen kuin kukaan huomaisi. Sinne mäyrähavaintoja on kertynyt useiden kymmenien vuosien aikana ainoastaan 979 kappaletta ja tässä määrässä ovat mukana myös esimerkiksi ikivanhat eläinmuseon täytetyt mäyrät. Jutun lähteinä on käytetty asiantuntijahaastatteluiden lisäksi muun muassa IUCN:n Punaisen kirjan verkkopalvelua sekä julkaisuja: Piza Roca ym. Käyn katsomassa avoimesta laji.fi -tietokannasta. Laanikari mainitsee, että mäyrästä on tietoa myös Lajitietokeskuksella. Kuten Luken erikoistutkija Lindén jo selvitystyöni alussa totesi, talvisista riistakolmioista saatu vähäinen tieto on mäyräkannan seurannassa turhan ohutta
46 suomenluonto.fi MANSIKOITA ILMAN MYRKKYJÄ 46 suomenluonto.fi
”Luomutuotannolla on selviä positiivisia vaikutuksia maatalousympäristön luonnonvaraisiin eliöihin ja ekosysteemeihin”, Iivonen sanoo. Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkijat julkaisivat tammikuussa 2023 arvion siitä, mitä vaikutuksia luomutuotannolla on pohjoisessa maatalous ympäristössä. Rehevän rinteen alla on kolmen hehtaarin luomumansikkapelto. Koko maapallon kannalta luomu on kokonaisuutena kestävin ja paikallisesti omavaraisin vaihtoehto.” Myrkyt kuriin, luonto kiittää Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen Luomuinstituutin johtajan Sari Iivosen mukaan keskustelu luomusta liittyy tiiviisti siihen, miten kemiallisia kasvinsuojeluaineita ja väkilannoitteita voisi kokonaisuutena vähentää maataloudessa. Raportin tulos oli samansuuntainen kuin muualla maailmassa tehdyissä tutkimuksissa. Luomuviljely oli selvä valinta, kun hän ja Juha alkoivat kymmenisen vuotta sitten suunnitella muuttoa tilalle. Keinolannoitteiden sekä kasvitauteja ja rikkaruohoja torjuvien myrkkyjen käyttöä tulisi vähentää. Kävimme kymenlaaksolaisella luomumansikkatilalla ja haastattelimme asiantuntijoita. Luomutilat eivät kiinnosta lannoiteja torjunta-aineteollisuutta. Luomutuotanto lisää tutkimusten mukaan sekä rikkakasvien runsautta että kasvilajiston monimuotoisuutta. ”Maantieteilijänä olin tiedostanut pitkään luomuviljelyn vaikutukset luontoon ja ihmisten hyvinvointiin. Vuonna 2004 tehdyssä Luomuviljelyn biodiversiteettivaikutusten seuranta: hyönteiset ja linnut -tutkimuksessa TEKSTI JUKKA NORTIO KUVAT JUHO KUVA Luomutuotantoa halutaan nyt poliittisesti suitsia. Tuolloin he olivat palkkatyössä ja asuivat Helsingin Arabianrannassa. ”Tällä tilalla on viljelty maata omavaraisin ja luonnollisin menetelmin ainakin vuodesta 1710 alkaen. ”Ajatuksenamme on toimia luonnon, maan ja tämän tilan kanssa sopusoinnussa sekä tuottaa puhdasta ja hyvää tekevää ravintoa ihmisille”, Maija sanoo. Useiden maaja metsätaloudessa aikanaan vaarattomiksi kerrottujen myrkkyjen, kuten DDT:n ja vesakkomyrkkyjen, vaarallisuus on todettu myöhemmin. “Suunnitelma vahvisti ajatustamme, että suojelimme tietyt metsäalueet”, Maija Merikanto kertoo. Vain pari edellistä sukupolvea käyttivät ajanmukaisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Luomun yleistyminen heikentäisi niiden liiketoimintaa. Hän hoitaa Mukulan luomutilaa miehensä Juhan kanssa. Muihin eliöryhmiin kohdistuvaa tutkimusta on vähemmän. Peltoa ympäröi metsä, jolle on tehty vaihtoehtoinen metsäsuunnitelma. Meidän tehtävältämme tuntuu jatkaa tälle tilalle perinteistä ja tässä ajassa kestävimmäksi tunnistettua viljelyä”, Maija sanoo. Maija Merikanto perheen mansikkatiluksilla.. suomenluonto.fi 47 E dessä aukeaa kymenlaaksolainen perinnemaisema. Tavoitteena on päästä eroon puuntuotantokeskeisyydestä. Päätös luomuviljelyn aloittamisesta oli Maijalle ja Juhalle luonnollinen, sillä he olivat jo pitkään käyttäneet luomutuotteita. EU:n vuosien 2023–2027 tukikauden eli niin sanotun CAP-kauden yksi tavoite onkin lannoitteiden ja kemiallisten torjunta-aineiden käytön vähentäminen. ”Suunta on oikea, sillä viljelijäkin hyötyy, jos hän voi tuottaa saman verran satoa vähemmillä panoksilla”, MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg sanoo
48 suomenluonto.fi Pienillekin kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksille altistuminen voi heikentää pölyttäjien ravinnonkeruuta. Maija ja Juha Merikanto hoitavat Iitissä sijaitsevaa Mukulan luomutilaa kymmenennessä sukupolvessa. Luomumansikkaa viljellään samalla paikalla neljä vuotta. Ne kerryttävät vuosien aikana maahan ravinteita.. Sen jälkeen peltoon kylvetään viideksi vuodeksi nurmi-, palkoja viljakasveja
Toisaalta on havaittu, että pienillekin kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksille altistuminen voi heikentää pölyttäjien ravinnonkeruuta, lisääntymistä, vastustuskykyä ja yhdyskuntien kasvua. Suomessa on tehty vähemmän maatalousympäristön monimuotoisuustutkimusta kuin Keski-Euroopassa tai Ruotsissa. Syynä oli kimalaisten suosimien ravintokasvien runsaampi määrä luomupeltojen pientareilla. suomenluonto.fi 49 selvisi, että muun muassa kiurut ja töyhtöhyypät esiintyvät merkittävästi runsaampina luomutilojen lähistöllä verrattuna tehoviljelmiin. Mekanismit ovat huonosti tunnetut, koska niiden todentaminen on vaikeaa”, sanoo Johan Ekroos. ”Tarkkaa syytä tälle ei tutkimuksessa selvitetty, mutta teoriassa [tämä] liittyy ravinnon parempaan saatavuuteen, parempiin pesimismahdollisuuksiin tai molempiin. ”Lyhyenä ja kylmänä kasvukautena pyritään saamaan maksimaalinen sato lannoitteiden laajamittaisella käytöllä”, Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri sanoo. Siellä ei juuri ole eläintiloja, joista tulisi luontaisesti lannoitetta pelloille. Laaja luomumaatalouteen siirtyminen vaatisi ravinnetalouden osalta kasvintuotannon ja kotieläintuotannon nykyistä parempaa integrointia. Silloin tarve systeemin ulkopuoliselle fosforille vähenee, jolloin myös vesistökuormitus pienenee merkittävästi. Sillä on ollut vahva ohjaava vaikutus maatalouspolitiikkaan. ”Mineraalimailla hiili häviää pelloista. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä parhaillaan tehdään tiedettä muun muassa maatalousympäristöjen perhosja lintukannoista. Ravinnekierrot kuntoon Yksi väkilannoitteisiin perustuvan maatalouden perusongelmista on Ekroosin mukaan ravinteiden valuminen pelloilta ruokaketjun läpi kaupunkeihin ja sieltä edelleen osittain vesistöihin ilman minkäänlaista takaisinsyöttöä. Maanviljelyn tutkimustraditio selvittää Suomessa pääasiassa luonnon ilmiöiden hyötyä maataloudelle. Toisessa työssä havaittiin luomueläintilojen lisäävän peltolinnuston kokonaisyksilömääriä verrattuna sekä tavanomaisiin tiloihin että luomuviljatiloihin. Luomutuotannon tavoitteena on saada mahdollisimman suuri osa ravinteista kiertoon. Kemiallinen viljely maksimoi satoa Suomessa on vahva usko puhtaaseen kotimaiseen ruokaan. Tutkimuksissa havaitut erot tavanomaisen ja luomuviljelyn välillä ovat täällä toistaiseksi pienempiä kuin keskieurooppalaisessa tutkimuksissa. Se olisi ollut hyvää ympäristölle, maaperälle, kukkarolle ja omavaraisuudellemme.” ”Miksi pidetään järkevänä, että tuemme lannoitteiden ostoa maailmalta, mutta sitä ei, että tuodaan kotimaista lantaa Pohjanmaalta vaikkapa Raisioon”, Rännäri ihmettelee. ”Fossiilisiin tuotantopanoksiin perustuva ravinnontuotantomme ei ole kestävää”, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijatohtori Kari Koppelmäki sanoo. Keinolannoitteiden käyttöön kannustetaan edelleen voimakkaasti. Myös petoniveljalkaiset sekä päiväperhoset ja avomailla pesivät linnut hyötyvät luomusta. Lantaa tuottava karjatalous on keskittynyt Pohjanmaalle, mistä on pitkä matka etelän pelloille. Tämä systeemi ei ole pitkällä aikavälillä mahdollista.” Hänen mielestään vähitellen onkin ”pakko siirtyä ravinteita kierrättävään ruoantuotantoon”. Venäjän hyökkäyssodan myötä viljelijöille alettiin maksaa erillistä lannoitetukea, joka valuu Rännärin mukaan pitkälti lannoiteteollisuuden voittoihin. Ongelma on alueellinen: Etelä-Suomi on keskittynyt kasvintuotantoon. Luomuviljapeltojen pientareilla on ollut tutkimuksessa lähes kuusinkertainen määrä kimalaisyksilöitä verrattuna tavanomaisten viljapeltojen pientareisiin. Tuotanto on kuitenkin hyvin voimaperäistä. Tämä merkitsisi sekatiloja tai sitä, että kasvinviljelytila tuottaa rehua läheisille kotieläintiloille, joilta se saa lantaa ja siten ravinteet takaisin kasvintuotantoonsa. Eri EU-mailla on omat järjestelmänsä, joilla kannustetaan viljelemään typensitojakasveja, kuten apilaa ja palkokasveja. Maaseudun kustannustuesta varattiin keväällä 2023 lannoitetukiin 63 miljoonaa euroa, joka oli noin neljä prosenttia maataloustuista. Keinolannoitteiden käyttöä on Suomessa suosittu myös siksi, että meillä toimi valtion omistuksessa ollut keinolannoitteita tuottanut monopoli. Hän on Helsingin yliopiston agroekologian apulaisprofessori ja yksi tutkimuksen tekijöistä. Luomuviljely hyödyttää lajien monimuotoisuutta paremmin siellä, missä on laajoja peltoaloja”, Ekroos sanoo. “Käytämme Pohjoismaista eniten kemiallisia panoksia satokiloa kohden.” Peltoihin lisätään lannoitteina noin 18 000 tonnia fosforia vuosittain. ”Miksi ei haluttu nostaa omavaraisuuttamme suosimalla typensitojakasveja. Toinen syy on mosaiikkimainen viljelymme. Yksi syy keinolannoituksen laajaan käyttöön Suomessa on se, että typensitojakasveja viljellään vähemmän kuin verrokkimaissa, vaikka samalla ollaan huolissaan valkuaisomavaraisuudesta. Ekroos näkee tämän isona haasteena: ”Luomua on vaikeaa toteuttaa ilman lantavirtoja.” Luomu edistäisi elintarviketuotantomme omavarai. Ekroosin vuonna 2021 tekemän tutkimuksen perusteella luomuviljelyn myönteiset vaikutukset maatalousluonnon hyönteisten monimuotoisuuteen selittyvät todennäköisesti kukkivien mesikasvien runsaammalla esiintymisellä. Tämä on hyvä uutinen sikäli, että näiden hyönteisille tärkeiden kasvien lisääminen olisi mahdollista myös tavanomaisilla tiloilla. ”Meillä ei viljelyssä käytetä aivan yhtä voimaperäisiä menetelmiä kuin Keski-Euroopassa
Tila ja siitä huolehtiminen merkitsee Maijalle ja Juhalle elämistä tilan jatkumossa ja osana kyläyhteisöä sekä vastuuta ympäristöstä. Kun rehujen tuonti on kasvanut, omavaraisuusasteemme on heikentynyt”, Koppelmäki sanoo. Poliittisesti arka asia Maatalouden laaja siirtyminen luomuun edellyttäisi koko ruokajärjestelmän, eli myös elintarviketeollisuuden ja kaupan, kattavaa muutosta. Luomuviljelijöillä on eri kasveille kullekin omat keinonsa, miten kasvitauteja torjutaan. Luomulla on keinonsa tauteja vastaan Yksi keino luomusiirtymässä on tehdä se asteittain ja tilakohtaisesti. ”Emme halunneet käyttää ainetta, joka olisi voinut tuhota muitakin eliöitä kuten leppäkerttuja tai sammakoita. 50 suomenluonto.fi suutta, sillä tehomaatalous on torjunta-aineiden, rehujen sekä väkilannoitteiden raaka-aineiden osalta täysin riippuvainen tuonnista. Niitä ovat muun muassa maaperän luontaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen, aluskasvillisuuden käyttäminen ja kitkeminen sekä erilaiset biologiset keinot kuten petopunkkien käyttö. Juha kuitenkin rakensi ötökkäimurin yhdistämällä lehti-imurin ajettavaan ruohonleikkuriin. ”Luomumenetelmiin voidaan siirtyä käyttämällä osittain luomumenetelmiä. Ne sisältävät suuret määrät typpeä ja fosforia. Opiskelua ja luontaisia torjuntakeinoja Kun Maija ja Juha päättivät muuttaa maalle ja ryhtyä luomuviljelijöiksi, he alkoivat opiskella työn ohella luomuviljelyä: kursseja, seminaareja, itseopiskelua, vertaistukea, tilavierailuja ja mentorointiapua. Kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtyminen suosii luomua muun muassa siksi, että palkokasvien käyttö proteiinilähteenä yleistyy. Luomuviljelijän pitää tautien ohella osata torjua rikkaruohoja. Vaikka luomuohjelmassa on poliittiset. Siihen päästään esimerkiksi viljelykierrolla. Luomuviljely vaatii paljon omatoimisuutta ja kekseliäisyyttä. ”Kymmenen miljardin ihmisen ruokkiminen luomutuotannolla on mahdollista, kun vähennämme reippaasti lihankulutusta ja kulutamme vain sellaista lihaa, jota ruokitaan karkearehulla, laitumilla sekä elintarvikeketjun sivuvirroilla”, Iivonen sanoo. ”Maatalouteemme tulee merkittävä määrä ravinteita kotieläinten valkuaisrehujen myötä. Kimalaiset levittävät pölyttäessään luontaisen maahomeen itiöitä, joita ne saavat jalkoihinsa liikkuessaan pesästään ulos. Luonnon tarjoamia keinoja käytetään luomuviljelyssä muutenkin oivalla tavalla avuksi. Luonnon torjuntakeino on myös Mukulan tilalla pölytyksessä käytetyt kimalaiset. On tärkeää muistaa, että sekä luomussa että tavanomaisessa viljelyssä on paljon tilakohtaista vaihtelua”, Ekroos sanoo. Luomutuotteiden kysyntä kasvoi 2010-luvulla kaksi ja puolikertaiseksi. Esimerkiksi niin, että käyttää mahdollisimman vähän torjunta-aineita ja vaalii maaperän kuntoa monipuolisesti. Kädentaitoja tarvitaan maatilalla monessa. Viljelijä voi käyttää myös kasvien tuottamia luontaisia torjunta-aineita, kuten sieni-itiöitä tai bakteereja, jotka hajoavat luonnossa nopeasti. Tutkimuksen mukaan tärkein edellytys muutokselle olisi, että viljelyalaa ei enää käytettäisi nykyisessä mittakaavassa rehuntuotantoon, vaan pääasiassa ihmisravinnon tuotantoon. Kyse on myös huoltovarmuudesta, jota tutkittu laajasti Luonnonvarakeskuksen ScenoPro-hankkeessa. ”Nurmella on iso merkitys, sillä se ehkäisee rikkaruohojen esiintymistä pellossa. Muutos on mahdollista aloittaa, sillä kaikkien kasvien viljely onnistuu Rännärin mukaan luomuna. Monivuotisten marjojen etuna on myös, että maaperä voi olla rauhassa eikä sitä tarvitse joka vuosi muokata”, Maija sanoo. Tällöin haitallisen harmaahomeen itiöt eivät niin herkästi tartu mansikan kukkiin tai myöhemmin mansikoihin. Tätä on laskettu Adrian Myllerin johtaman tutkimusryhmän artikkelissa Strategies for feeding the world more sustainably with organic agriculture. Syynä luomutuotteiden kysynnän laskulle on kotitalouksien tiukempi talous. Mukulan tilalla havaittiin tuholainen, joka olisi voitu tappaa luomuhyväksytyllä pyretriinillä. Luomu ei pärjää, koska se on kalliimpaa. Entä voisiko koko ruokatuotanto siirtyä luomuun. Tanskassa luomuun satsataan runsaasti ja se on siellä yksi elintarvikeviennin tukijaloista. ”Olisi tuntunut vieraalta lähteä tehoviljelyllä taistelemaan luontoa vastaan. Suomessa luomua ei nähdä samanlaisena valttikorttina, josta voisimme olla ylpeitä. Se julkaistiin Nature Communications -lehdessä marraskuussa 2017. Kun kotimainen luomutuotteiden kysyntä sakkaa, pitää luomutuottajien suunnata katseensa entistä enemmän vientiin. Toisaalta nurmi voidaan myydä rehuna tai käyttää omalla tilalla”, Ekroos sanoo. Ekosysteemin tasapaino on tärkeä osa maatilaamme”, Maija kertoo. Autonasentajan ja huonekalupuusepän taustalla siirtyminen maatilan korjausja rakentamistöihin oli hänelle kuitenkin luontevaa. Viimeisen vuoden aikana tilanne on muuttunut synkemmäksi. Mansikoille tyypillistä mansikkapunkkia Merikannot ehkäisevät petopunkeilla, joita he levittävät keväisin mansikoiden lehdille. Koppelmäki huomauttaa, että luomusta keskusteltaessa pitää muistaa myös millaiselle tuotannolle on kysyntää. Niiden viljely on oleellinen, jopa pakollinen, osa luomuviljelyä. Maatilalla kasvaneena Maija tiesi, mitä maatalous on. Juhalle viljely ei ollut ennestään tuttua
”Olisi tuntunut vieraalta lähteä tehoviljelyllä taistelemaan luontoa vastaan. suomenluonto.fi 51 suomenluonto.fi 51 Luomuviljelijät torjuvat kasvitauteja muun muassa käytt ämällä aluskasvillisuutt a ja kitkemällä, biologisilla keinoilla kuten petopunkeilla sekä kasvien luontaisesti tuott amilla sieni-itiöillä ja bakteereilla, jotka hajoavat luonnossa nopeasti. Monivuotisten marjojen etuna on, ettei maaperää tarvitse joka vuosi muokata.”
Luonto on myös jokapäiväinen työtoveri. Havainnot vuodenkierrosta ja vastuu luonnon hyvinvoinnista ovat osa Mukulan tilan arkea. Kesäkuussa 2023 julkaistun tilaston mukaan luomupinta-ala oli 13,7 prosenttia, jossa oli selvää laskua edellisvuodesta. Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa luomua ei mainita kertaakaan. ”Peltojen vuokramarkkinoilla luomuviljelijä on ollut tosi vahvoilla. Luomumaanviljelijä ja hänen omavaraisuutensa on näille toimijoille kauhistus. Rännärin mukaan luomutuotannon laajenemista halutaan tietoisesti suitsia Suomessa. Se heikentää mahdollisuuksiamme saavuttaa vuoden 2030 tavoite”, Rännäri sanoo. Yhtä luonnon kanssa Merikantojen perhe muutti tilalle vuonna 2020. Luomun yleistyminen heikentäisi niiden liiketoimintaa. Luomuviljantuotannon kannattavuus on laskenut voimakkaasti, osin senkin takia, että luomuviljan tuottajahinnat ovat laskeneet ajoittain jopa alle tavanomaisen viljan hintatason. Samalla maa toimii hiilensitojana. ”Koska luomupinta-alan nostaminen on ministeriöiden työohjelmissa, ei haittaa, ettei asiaa ole mainittu hallitusohjelmassa”, MTK:n Åberg sanoo. Mansikkaa viljellään kerrallaan neljä vuotta samalla paikalla. ”Uusin tukijärjestelmämme kaventaa luomuja tavanomaisen viljelijän tukien eroja, joka tekee luomuviljelyn vähemmän houkuttelevaksi. Tuottajayhdistys MTK:ssakin luomu jää jalkoihin, vaikka heilläkin on omat toimielimet luomun edistämiseksi”, Koppelmäki kertoo. Koska Mukulan tilan pellot olivat olleet tässä käytössä pitkään, ne saivat luomustatuksen ilman siirtymäaikaa. Niiden myötä maahan kertyy vuosien aikana ravinteita. Se on ärsyttänyt muita viljelijöitä”, Rännäri sanoo. 52 suomenluonto.fi kirjaukset ja selkeät tavoitteet, jää luomu usein sivuun. Luonnonhoitopelto-nimitys merkitsee, ettei pelloille oltu tehty niiton lisäksi muita toimia. ”Kaikissa piireissä luomua ei nähdä osaksi ruoantuotantoamme, eikä se ole erillinen kehittämisen kohde. Pellot olivat olleet kolme vuosikymmentä luonnonhoitopeltoina ilman lannoitteita, eikä niiden maaperää tarvinnut ennallistaa luomuviljelyyn sopivaksi. Viljelykierrossa peltoon kylvetään sen jälkeen viideksi vuodeksi monivuotisia ja monilajisia nurmikasveja sekä palkoja viljakasveja. ”Poliittisesti on tehty valintaa, että markkinamekanismit ohjaisivat luomutuotantoa, eikä siihen haluta puuttua tukipolitiikalla”, Johan Ekroos sanoo. Maan multakerros oli paksu, hedelmällinen ja täynnä elämää. Tämä on puhtaasti kansallinen maaja metsätalousministeriömme päätös. ”Kun mansikat kasvavat pellollamme, maa ruokkii niitä ja antaa sadon. Luonnosta me sato ammennetaan, luontoa tuetaan, mutta mitään ei tehdä väkisin”, Juha sanoo.. ”Luomutukia ei pidä nostaa. Eläminen luonnon kanssa harmoniassa merkitsee sitä, että luonto voi meidän kanssamme yhtä tasapainoisesti kuin ilman meitä”, Maija sanoo. Luomuviljelyn kannattavuus on perustunut kolmeen asiaan: hieman paremmat tuet, parempi tuottajahinta sekä alhaisemmat tuotantokustannukset. Hän huomauttaa, että luomutilat eivät ole lannoiteja torjunta-aineteollisuudelle ja niiden tuotteiden jakelijoille kiinnostavia. ”Me olemme vastuussa tilasta ja sen ympäristöstä. Ensimmäiseen on nyt puututtu poliittisin keinoin ja tukia pienennetty, toiseen on iskenyt markkinoiden kysyntä ja kolmas on ennallaan, vaikka myös luomutuotannon kustannukset ovat nousseet. Syynä on osin se, että luomutilat ovat olleet kannattavampia kuin vastaavat tavanomaiset tilat. Viennin kehittäminen on tällä hetkellä tärkeintä, sillä suomalaisille premium-elintarvikkeille löytyy kysyntää.” Virallisesti MTK tukee kansallista Luomu 2.0-ohjelmaa ja sen toimenpidesuunnitelmaa, joihin sisältyy 25 prosentin tavoite
Etsimme nyt ehdokkaita vuodelle 2024. Niinpä maaperää ei tarvinnut ennallistaa luomuviljelyyn sopivaksi.. VUODEN TURHAKKEET: 2022: TERASSILÄMMITIN, 2021: LIIKA LIHANKULUTUS, 20 20 KE RT AK ÄY TT ÖG RIL LI, 20 19 KO RJ AU SK EL VO TO N EL EK TR ON IIK KA , 20 18 PIK AM UO TI, 20 17 FL EE CE KA NG AS , 20 16 M UO VIK AS SI, 20 15 M UO VIN EN KA NA NM UN AK OT EL O, 20 14 HY ÖN TE ISA NS A, 20 13 HA JU ST ET TU RO SK AP US SI, 20 12 AU TO M AA TT IN EN SA IP PU A-A NN OS TE LIJ A Tilan pellot olivat ennen Merikantojen muuttoa kolme vuosikymmentä luonnonhoitopeltoina ilman lannoitteita. suomenluonto.fi 53 KU VA SH U TT ER ST O CK Vuoden 2023 turhake oli maakuntalentojen tuet. V U O D E N T U R H A K E 2024 suomenluonto.fi/turhake Ehdotuksensa 20.10.2024 mennessä jättäneiden kesken arvotaan 3 kpl Suomen Luonnon vuositilauksia
54 suomenluonto.fi T ie Porvoon Emäsalossa lipaisee meren rantaa ja huikaisee maisemillaan jo ennen varsinaista määränpäätä, Varlaxuddenia. Leveä polku alkaa heti parkkipaikalta ja polun varrella on jykeviä penkkejä, joihin tekee mieli heti istahtaa. Tasaisella rantakivellä istuu vanha pariskunta, elämän hopeoimat hiukset liki toisissaan kiinni, ja tuijottaa hiljaisina merelle. Tähän Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ylläpitämään upeaan retkipaikkaan on valmistunut esteetön reitti, joka vie matalille sileille rantakallioille tähyilemään avomerinäkymiä. Joku on pystyttänyt teltan pienten mäntyjen katveeseen ja niistä lankeavan varjon suojassa on lastenvaunut. Helposti luontoon Helposti luontoon Helposti Katso lisää estee ttömi ä retki paikk avink kejä: suome nluon to.fi DIGIT ILAAJ ILLE. Alkusyksyn päivänä retkeilijöitä ei ole ruuhkaksi asti, joten tasaiselta kalliolta on helppo löytää paikka levittää viltti ja istuskella, nauttia eväistä ja maisemista – sekä katsella hieman ympärilleen. Metsän takaa kuuluva aaltojen kohina vetää kuitenkin puoleensa ja tepastelen heti rantaan saakka. Helposti luontoon TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT MARIKA EEROLA, TIINA NOPANEN JA TUOMO NYKÄNEN Esteettömille retkipoluille on tarvetta ja niillä on paljon erilaisia kulkijoita. Sanoja ei kai tuossakaan vaiheessa enää kaivata. Tulipaikka terasseineen jää vahtimaan rantaa, kun puinen leveä polku vie rantakallioille saakka
TI IN A N O PA N EN M AR IK A EE RO LA Porvoon Varlaxuddenin upeille rantakallioille pääsee esteett ömästi. M AR IK A EE RO LA Helsingin Kivinokassa pääsee esteetontä reitt iä pitkin rannan maisemalavalle. suomenluonto.fi 55 Varlaxuddenissa on yksi maamme lukuisista esteettömistä retkireiteistä. Monet niistä ovat juuri tällaisia, muutaman sadan metrin pituisia, leveistä tasaisista poluista ja puurakenteista valmistettuja reittejä. TI IN A N O PA N EN Liesjärven kansallispuiston maisemissa on esteett ömiä reitt ejä ja taukopaikkoja.. Se on mäkisyytensä vuoksi luokitetu vaativaksi ja sillä on mittaa noin neljä kilometriä. Pitempiäkin onneksi löytyy, kuten esimerkiksi Liesjärven kansallispuiston Peukaloisen polun rengasreitti. Tällaisille pitemmille ja myös vaativammille esteettömille reiteille olisi myös tarvetta, jotta kaikki pääsisivät retkeilemään haluamallaan tavalla ja nauttiM AR IK A EE RO LA Esteettömät reitit on suunniteltu palvelemaan kaiken ikäisiä ja kuntoisia ulkoilijoita, apuvälineitä käyttäviä retkeilijöitä sekä lastenvaunujen kanssa liikkuvia
Katsele, ihmettele, nuuskuttele, tunnustele, ihastele. VUODEN 2024 TEEMANA ON TULEVAISUUS. 4) JÄTÄ SUORITTAMINEN KAUPUNKIIN. Pysyvästi liikuntaja toimintarajoitteisille ihmisille tällaiset reitit ovat monesti ainoa vaihtoehto päästä retkeilemään kunnolla luonnon helmaan. Vinkit esteettömälle retkelle 1) SUUNNITTELE ENNAKKOON. AVOINNA: to–la klo 10–20, su klo 10–18. Reiteillä on tyypillisesti esteetön käymälä ja tulentekopaikka sekä usein myös lintutorni tai katselulava. TAPAA KIINNOSTAVIMMAT KIRJAILIJAT, SEURAA AJANKOHTAISIA KESKUSTELUJA JA LÖYDÄ PARHAAT MESSUTARJOUKSET. Ne voi tehdä valmiiksi kotona, ottaa ruokatermoksessa mukaan tai kokata kohteessa retkikeittimellä tai metsäpalovaroitusten salliessa luvallisella tulipaikalla. Erilaisia reittejä tarvitaan lisää Esteettömät reitit on suunniteltu palvelemaan kaiken ikäisiä ja kuntoisia ulkoilijoita, apuvälineitä käyttäviä retkeilijöitä sekä lastenvaunujen kanssa liikkuvia. Amputoitua auttavat vaellussauvat, pyörätuolilla liikkuvaa nokkapyörä, nojapyörällä voi päästä mukavammin siirtymään retkikohteeseen. Vinkit antoi soveltavan retkeilyn kokemusasiantuntija Tiina Nopanen Keravalta. ANNA AINUTLAATUISEN TUNNELMAN VIEDÄ! LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON! Saat liput edullisimmin, kun ostat ne hyvissä ajoin ennakkoon verkkokaupasta helsinginkirjamessut.fi/liput. maan samalla myös luonnon tarjoamista hyvinvointivaikutuksista. Heitä on Suomessa yli puoli miljoonaa. On tosi ok mennä luontoon vain viipymään. Selvitä polun esteettömyystaso ja esteettömät rakenteet etukäteen, jotta osaat varautua. Lue lisää Tiinan kuulumisista seuraavalta aukeamalta. SAMALLA LIPULLA: Viini ja Ruoka -tapahtuma (K18) sekä erityisruokavalioiden Lautasella-tapahtuma (la–su). HELSINGINKIRJAMESSUT.FI @HELSINGINKIRJAMESSUT #KIRJAMESSUT2024 HELSINGIN KIRJAMESSUT 24.–27.10.. Varusteita saa vuokrattua, jolloin pääsee kokeilemaan mikä sopii itselle parhaiten. 5) JÄLKIPUINTI. Metsähallituksen luontoon.fi-sivuston retkipaikkahaussa esteetön retkeily on huomioitu hyvin ja haku tuottaakin peräti 77 tulosta eri puolelta Suomea. Retken jälkeen kannattaa käyttää hetki sen miettimiseen, mistä tykkäsit, mikä ei sujunut odotusten mukaan, miten varusteet toimivat. Näin voi oppia ja kehittyä seuraavia retkiä varten. 2) RETKEILYÄ VOI HELPOTTAA APUVÄLINEILLÄ. Huomioi retkikohteen valinnassa avun tarpeesi ja toimintakykysi, sillä reittejä löytyy monenlaiselle kuntotasolle. Luontoympäristö antaa paljon hyvinvointihyötyjä eikä matkan tarvitse olla pitkä. 3) RETKEN EROTTAA LENKISTÄ EVÄÄT
Monet niistä soveltuvat myös isommille ryhmille, jolloin vaikkapa hoitolaitosten ja -kotien asukkaille ja omaishoita jille on mahdollista järjestää yhteistä ulkoilua ja retkeilyä ja antaa samalla myös mahdollisuus tärkeään vertaistukeen. • Liput 16/12,50/9 €, verkkokaupasta vähän edullisemmin. Kiitän mielessäni tätä paikkaa hienosta retkestä ja astelen takaisin leveälle polulle. TU O M O N YK ÄN EN Muoniossa PallasYllästunturin kansallispuiston Punaisenhiekan esteetön reitt i vie Pallasjärven rannalle. Ohitan heidät. Reitistön rakentaminen ja ylläpitäminen vaativat tietysti resursseja ja esimerkiksi Varlaxuddeninkin polkuihin ja rakenteisiin on saatu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalous rahaston tukea. Nyt syysret kelle meren ja puistoj en Kotkaa n! Tervetu loa oppima an ja viihtym ään!. Hypnoottinen aaltojen laulu on tuudittanut minut syvälle Varlaxuddenin luonnon huomaan, kun havahdun ajan kuluun. Edelläni kävelee tuo vanha pariskunta lyhyin ja hitain askelin toisiinsa tukeutuen. suomenluonto.fi 57 Pysyvästi liikuntaja toimintarajoitteisia ihmisiä on Suomessa yli puoli miljoonaa. Kerään viltin sekä evästarpeet reppuun. Liesjärven kansallispuiston vaativan esteettömän reitin lisäksi monissa muissakin kansallispuistoissa on erilaisia helppokulkuisia reittejä. -suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario • Kalojen ruokintaa päivittäin klo 15 • ke-ma klo 11 luontofilmi Itäisen Suomenlahden kansallispuisto • Avoinna ma, ke-su 10-17, ti 12-19. He kulkevat käsi kädessä. Koko perheen suosikkikohde Pihalla sähköautojen latauspisteitä. Uusille reiteille on silti tarvetta
Soveltavan retkeilyn kokemusasiantuntija. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA TOMI SETÄLÄ H O M O S A P I E N S Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Asuu Keravalla, sydän aina metsässä. Kotipaikka. Mott o. Luonto kuuluu kaikille. Hän haluaa rohkaista retkeilyyn myös muita toimintarajoitteisia. Tiina Nopanen astelee Rohkeasti luontoon Kuka. Rauha, puhtaus, elämykset. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Tiina Nopanen astelee poluilla ja pitkoksilla älyproteesin avulla. Tärkeintä luonnossa. Tiina Nopanen. Mitä
Jos keho ei pysty siihen, mitä yhteiskunnan normit odottavat, sitä yrittää kompensoida.” Vähitellen häpeä kuitenkin alkoi hälvetä. Kivulias sairaus loppui. 2026 Ne ihmiset, jotka eivät ole uskoneet luontounelmiinsa, ovat löytäneet Rammat retkeilijät -yhdistyksen avun, tuen ja tiedon ja lähteneet toteuttamaan haaveitaan. ”Retkeilyn ei tarvitse olla aina matkan kulkemista, vaan luontoon voi tehdä pieniä täsmäretkiä. Kokemuksia ja kerrottavaa kertyy Nopaselle tasaista tahtia, sillä luontoon piipahtaminen koiran kanssa on lähes päivittäistä. Suohon humpsahtamista pitää siis välttää. Nopanen toimii esimerkiksi Suomen Ladun ulkoilulähettiläänä ja tekee yhteistyötä Suomen Paralympiakomitean kanssa. 2021 Sain mikroprosessoriproteesin ja tulin ulos vammakaapista. Siellä se sitten ratkeaa.” Nopanen on huomannut, että monilla on luontoon kova kaipuu, mutta jokin estää. ”Ensimmäinen julkaisu jännitti hirveäson ongelma, menen miettimään sitä luontoon. Metsissä, soilla ja tuntureilla tarpominen rauhoittaa, vahvistaa pystyvyyden tunnetta ja herättelee luovuutta. Hänen näkemyksiään ovat päässeet kuulemaan muun muassa apuvälinemessujen yleisö, Kiljavan opiston eräopasopiskelijat sekä Metsähallituksen esteettömien reittien suunnittelijat. ”Jos minulla on ongelma, menen miettimään sitä luontoon. Reippaasti liikkeelle Luonnossa liikkuminen kiehtoo Nopasta etenkin hyvinvointivaikutusten vuoksi. Voi kävellä 100 metriä tulipaikalle ja tehdä siellä ruokaa.” Optikkona työskentelevä Nopanen suuntaa lomilla puolisonsa kanssa mieluiten pohjoiseen. Ei saa vetäytyä sen taakse, ettei ole oikeanlaista 500 euron takkia tai sopivia apuvälineitä.” 1999 Jalkani amputoitiin reidestä, polven yläpuolelta. suomenluonto.fi 59 ti, mutta lopulta amputaatiokaapista ulos tuleminen oli todella vapauttavaa.” Nopanen haluaa esimerkillään tehdä toimintarajoitteiset retkeilijät näkyviksi. Retkien suunnittelussa täytyy ottaa huomioon myös mikroprosessoriproteesin ominaisuudet. Syksyllä 2021 hän muutti Toinen jalka ulkona -Instagram tilinsä julkiseksi ja alkoi kirjoittaa postauksia retkeilystä ja elämästä proteesin kanssa. Täysin poluttomassa maastossa liikkuminen on kuitenkin hankalaa, eikä kovin juurakkoinen tai kivinen polkukaan houkuta. 2011 Kävelin Pienen Karhunkierroksen ja sain kokemuksen, että kehoni pystyy myös pitempiin retkiin. Proteesin tietokoneen akkua pitää ladata 4–5 päivän välein, eikä jalka kestä veteen upottamista. Jalan menettäminen oli tietysti pelottavaa, eikä Nopanen sitä lapsena oikein edes ymmärtänyt. ”Tämä suorituskeskeinen maailma, jossa työ on kuningas, ajaa sellaiseen ajatteluun. Kuusi vuotta myöhemmin jalka amputoitiin säärestä, mutta tauti ei pysähtynyt, vaan kipusi edelleen ylöspäin. Lopulta, kun Nopanen oli 16-vuotias, jalka jouduttiin amputoimaan uudelleen, tällä kertaa reidestä. Somerohkeus on yllättäen avannut monia ovia. Sosiaalisen median ja yhdistyksen nettisivujen kautta on tarkoitus jakaa tsemppitarinoita ja kertoa esimerkiksi erilaisista majoitteista ja retkeilyyn soveltuvista apuvälineistä. Nopanen oli kyllä jo vuosia retkeillyt helpoilla luontopoluilla, eikä edes vasemman jalan reisiproteesi ollut estänyt luonnossa liikkumista. Yksi sysäys kohti avoimuutta oli uuden älyproteesin testausvaiheessa tehty havainto siitä, miten vähän proteesin käytöstä on tarjolla tietoa. Kuusamon reissu kuitenkin venytti mahdollisen rajaa reippaasti eteenpäin ja myös henkisesti retki oli tärkeä. Siellä se ratkeaa.”. ”Jos minulla J oskus pienelläkin kokemuksella, vaikkapa onnistuneella luontoretkellä, on suuri merkitys. ”Pieni Karhunkierros oli todellinen voiton ja minäpystyvyyden kokemus. Retkeilykynnyksen madaltamiseksi hän on muutaman kaverinsa kanssa käynnistämässä uutta Rammat retkeilijät -yhdistystä. Reippain sanoin Nopanen kannustaakin unohtamaan tekosyyt ja lähtemään rohkeasti luontoon: ”Sinne vaan, keinoja löytyy, jos on tahtoa. Tajusin, että tällaiseenkin kehoni pystyy.” Nopanen sairastui 4-vuotiaana osteomyeliittiin eli luutulehdukseen, ilmeisesti punkinpuremasta saadun borrelioosin seurauksena. Viime syksynä kolmen yön ruskaretki suuntautui Kaldoaivin erämaahan. Kaikki luonnossa liikkujathan eivät suinkaan ole kuin ulkoiluvaatemainoksesta: sporttisia, hoikkia ja vammattomia. Se avasi mahdollisuuksia vaikuttaa soveltavan luontoliikunnan parissa. Oman identiteetin rakentuminen oli hidasta, ja pitkään hän piilotti proteesinsa housun lahkeeseen ja ajatteli itseään vammattomana ihmisenä. Ulos amputaatiokaapista Nopanen päätti auttaa muita kertomalla kokemuksistaan. Nopasella on retkikohteissa valinnan varaa, sillä hän ei tarvitse retkeilyyn esteetöntä reittiä. Sopivan tasaisia maastoja löytyy esimerkiksi Hossan seudulta ja Utsjoelta. Tällainen avaintapahtuma oli Tiina Nopaselle Pienen Karhunkierroksen kiertäminen vuonna 2011
Kuva: Markku Ranta-Eilola, Hatt ula 31.8.2024. . Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Lehtokurpan pesintä voi olla kesän kolmaskin. Munien rikkoutumisen syy jää mysteeriksi, mutt a asialla voi olla esimerkiksi kauris tai hirvi. Kuva: Jenna Pitkänen, Joensuu 19.8.2024. /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi PAJULINTU Loppukesäisellä auringonkukkapellolla viihtyy myös pajulintu. LEHTOKURPAN MYÖHÄINEN PESINTÄ Vielä viikolla 34 lehtokurppaemo oli pesällä, mutt a elokuun viimeisenä päivänä kaksi munaa oli rikki. JUOLUKAN MARJOJA Suon laidalla oli juolukan varvuissa viimeisiä kesän marjoja. Kuva: Tapio Keinonen, Ruovesi 25.8.2024.. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä ett ä netissä
Tovin terassin rakentamista seurailtuaan sisilisko katosi takaisin kivikkoon. Ilmeisesti tykkäävät isoista kivistä, ja vesi on alhaalla. Kuva: Janne Salomeri, Helsinki 9.8.2024. suomenluonto.fi 61 SYKSYINEN AUER Lähdin aikaisin aamulla kasvimaalle kuvaamaan kastett a ja auerta. Harvoin tänne saakka eksyvät. KULKIJA RAUTATIEASEMALLA Yksinäinen pulu kuljeskeli Helsingin päärautatieasemalla. Kuva: Miia Jatuli, Pälkäne 24.8.2024. Eikä sää tuott anut pett ymystä. suomenluonto.fi 61 . JALOHAIKAROITA NURMEKSESSA Haikaroita oli parhaimmillaan kymmenen. Kuva: Maija Savolainen, Nurmes 27.08.2024. Kuva: Jaana Saarelainen, Joensuu 30.8.2024.. Se liikkui asemarakennuksen sisällä tott uneen oloisesti välillä baarien ovenpielistä sisään kurkistellen. SISILISKON KAKSIHAARAINEN HÄNTÄ Tälläinen kaveri tuli tervehtimään
Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. /kysy-luonnosta tai . Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. Puutarhapalstaa supikoiran reviirillä pitävät tietävät, ett ä erityisesti punaiset karviaismarjat ovat sen suosikkeja. Terävillä hampailla marjat saa nopeasti rikki, mutt a ne voivat myös putoilla pedon suusta. Avoimella paikalla ne eivät mielellään ruokaile. Liharuuan suhteen kelpaavat sekä kuolleet ett ä elävät eläimet – oikeastaan mikä tahansa, minkä supikoira kiinni saa. TI M O AH O LA / VA ST AV AL O JA TI M O PA KO N EN TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . . Se on kaikkiruokainen, ja sokeripitoiset marjat maistuvat sille mainiosti. Tämä voisi selitt ää marjojen siirtymisen parin metrin päähän pensaasta. Myös kett u saatt aa riipiä marjoja irti pensaista. Yöllinen marjavaras voi olla supikoira. Vaihtoehtoja on useita. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. HEIDI KINNUNEN Karviaisten mussutt aja Karviaiset ovat tunnetusti supikoiran herkkua. Raaka sipuli ei tiett ävästi maistu supikoirallekaan. Supikoiralle kelpaavat myös kompostista löytyvät hiiltyneet grilliruuat, perunapeltoon haudatut kalastustähteet ja tietysti terassille jääneet koiranja kissanruuat. Supikoira ei totisesti ole nirso. Jossain raja kuitenkin kulkee. Syyllisen löytäminen edellytt äisi riistakameran asentamista. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Sen suuhun menee yhtä lailla viljaa kuin eläinravintoakin. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Veikkasin ampiaista, mutt a kuinka se kuljett aa marjat 2–3 metrin päähän pensaasta. Mikä syö öisin punakarviaisia. Keväällä ruokalistalla ovat esimerkiksi sammakot ja linnunpoikaset, kesällä erilaiset jyrsijät aina saatavuuden mukaan. Tai ehkä rotat ovat kuljett aneet marjoja suojaisaan paikkaan ja avanneet niitä siellä
Patinanastakan kuvasi tieteelle v. Patinanastakan turkoosiksi värjäämää puuta on käytett y jo pitkään puun koristekäsitt elyn historiassa ja nykyäänkin siitä tehdään muun muassa koruja. LASSE KOSONEN Patinanastakan rihmasto on hapett uneen kuparin väristä. Patinanastakkaa kasvaa koko maassa, mutt a se ei tuota kotelomaljoja kovinkaan usein. Tätä pigmentt iä käytetään edelleen erilaisissa hienopuusepäntöissä ja esimerkiksi tammiparketeissa. H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O JA SA TU M AT YK O. Patinanastakka on kotelomaljainen pieni sieni, läpimitaltaan maksimissaan noin kaksi sentt iä, ja sillä on hyvin lyhyt jalka. Silmiinpistävän värin aiheutt aa erään kotelosienen, patinanastakan, rihmasto. Jalka kasvaa lahosta, usein vett yneestä lehtipuusta. Patinanastakan lajinimi viitt aa patinaan, jota syntyy kuparin hapett uessa. Toinen mahdollinen puiden värjääjä on vihernastakka, joka on kuitenkin patinanastakkaa harvinaisempi ja säännöllisemmän muotoinen. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Patinoitunut lahopuu Mikä aiheutt aa tuon hienon vihreän värin lahossa puunkappaleessa. Hän asui pitkään vapaana tutkijana Pariisissa, jossa myös kuoli. Kristina Carlson kirjoitt i hänestä suurimmaksi osaksi . Nylander oli ensimmäinen Helsingin yliopiston kasvitieteen professori ja maailman johtava jäkälätutkija. Syksyisin niitä saatt aa kuitenkin nähdä vaihtelevan kokoisina ryhminä lahopuulla. Keskiajalla sitä on käytett y esimerkiksi Italiassa puumosaiikkien värjäyksessä ja intarsiamenetelmässä. Rihmaston värjäämää puuta sen sijaan näkee kautt a vuoden. 1869 suomalainen jäkäläja sienitieteilijä professori William Nylander (1822–1899). 1800-luvulla ranskalainen kemisti Paul Thénard uutt i turkoosinvihreästä puusta pigmentt iä, joka sai nimen ksylindeiini. . ktiivisen kirjan William N:n päiväkirja, jossa kuvaillaan hänen elämäänsä Pariisissa. Luonnossa näkee hyvin usein lahoa puuta, joka on syvän turkoosinvihreää
64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Miksi pöllöistämme suoja sarvipöllöt muutt avat, mutt a muut korkeintaan vaeltelevat myyrätilanteen mukaan. Kvartäärikausi jääkausineen, jolloin ihminen on kehitt ynyt, on muokannut linnustomme nykyisen kaltaiseksi. SEPPO VUOLANTO KU VA T XX XX XX X XX XX XX XX XX Kuvateksti xxxxx xxxxxx xxxxxxx xx xxxxxx xxxxxxxxx. Talvisin pohjoisessa on ravintoa saatavilla hyvin vähän verratt una kesään. Muutt olinnun ja talvehtivan linnun raja on häilyvä ja muutt uu olosuhteiden mukaan. Petolinnuistamme varpushaukka ja kanahaukka ovat hyvä vertailukohta pöllöille. Yksi muutt aa, toinen jää Sarvipöllöt muutt avat talveksi Keskija EteläEurooppaan. Ne ovat kuitenkin sopeutuneet lisääntymään pohjoisen olosuhteissa; täällä on etelää vähemmän esimerkiksi loisia ja petoja sekä enemmän ravintoa. AR VI TY N I / VA ST AV AL O. Talvehtijat onnistuvat löytämään ravintonsa täältä, myös useimmat pöllöt. Talvien leudonnutt ua etenkin sarvipöllöjä voi tavata Etelä-Suomessa läpi talven, hyvinä myyrävuosina myös suopöllöjä. Osa niistä talvehtii ja osa muutt aa. Lajikehitys kohti muutt avia lintuja on saanut alkunsa jo miljoonia vuosia sitt en ennen nykyistä geologista kenotsooista aikakautt a, jonka alkaessa esimerkiksi hirmuliskot, lintujen sukulaiset, olivat kuolleet sukupuutt oon. Suoja sarvipöllö ovat lähisukulaisia. . Laji on luonnon perusyksikkö, jolle luonnonvalinta on aikojen kuluessa luonut oman selviytymisstrategian. Valtaosa linnuistamme muutt aa talveksi pois, koska etelämpänä ne selviävät talviajan paremmin. Lajinkehitys kuitenkin jatkuu koko ajan muun muassa ilmastonmuutoksen pakott amana. Ne ovat taitavampia lentäjiä kuin muut pöllöt
Niille on tyypillistä tallustella hyvin hitaasti ja olla liikkeellä myös viileänkostealla säällä. MAIJA KARALA Mikä pöntössä pesivä lintu tekee pesän hirven karvoista. Se käy ruokasieneksi, vaikka sitä ei juuri osata kerätä ja käytt ää. LASSE KOSONEN Pieni sisilisko tassutt eli hyvin kankeasti syksyisen viileässä havumetsässä. Synnytt ävätkö sisiliskot vielä näin myöhään syksyllä. Miten iso poikasen täytyy olla, ett ä se selviää talvesta. Sen itiöemä koostuu muutamista päällekkäisistä, hyllymäisistä ulokkeista, joiden alla näkyvät naskalimaiset piikit. Muodonmuutoksen läpikäyneet pikkupoikaset ovat syksyllä tosiaankin vain muutaman sentin mitt aisia. Ihmett elen myös, mistä lintu löytääkään hirven karvat. SEPPO VUOLANTO Manterin poikanen Pesä hirven karvoista Tupasorakkaan voi syödä SE PP O PÄ ÄK KÖ N EN AN N AM AI JA M U N U KK A SH U TT ER ST O CK. Sen toukat kuoriutuvat mätimunista ja vartt uvat lammessa tai ojassa. . Ne liikkuvat ani harvoin viileällä säällä ja vetäytyvät talvilevolle yleensä jo elo–syyskuun taitt eessa. Jäin murehtimaan, selviääkö se talvesta. Laji kasvaa varsinkin kannoilla ja katkenneiden puiden murtumapinnoilla. Tupasorakkaan tuoksu on tuoreena miellytt ävä ja hieman makea. Ensimmäinen talvilepo on nuorille sammakkoeläimille ja matelijoille raskas, koska niillä on aikuisiin verratt una pienet rasvavarastot, mutta jos eläin on löytänyt hyvän talvilepopaikan, sillä on hyvät mahdollisuudet taapertaa samassa metsässä myös ensi keväänä. Se oli häntä mukaan laskett una vain noin kolmesentt inen. . Sen sijaan ikkunasta tarkkaillen pesän omistaja paljastuu helposti. Lintu on pesinyt tekemässäni pöntössä viisi vuott a peräkkäin, mutt en ole nähnyt sitä. Karvoja löytyy metsästä. . Tupasorakas on yksivuotinen, kääpämäinen, yksitt äin tai pieninä möykkymäisinä ryhminä kasvava sieni. Maltokin on haurasta ja mureaa. Hirven raadon karvat voivat säilyä samalla paikalla käytt ökelpoisina useita vuosia, ja tiaisilla on tiedossaan monia paikkoja, joista pesämateriaalia etsitään. Sen sijaan päällisin puolin varsin samannäköinen manteri ei ole matelija, vaan sammakkoeläin. Tuoreena lakki on päältä miltei puhtaanvalkoinen. Mikäli kulkija oli manteri, se oli ikäisekseen normaalin kokoinen. Yleisin kasvualusta on koivun kanto, mutt a se kasvaa myös haavalla ja muilla lehtipuilla. Kuulostaa siltä, ett ä pikku harhailija on voinut olla sisiliskon sijaan manteri eli vesilisko. Sen löytää varmimmin laholta lehtipuun kannolta Etelä-Lappia myöten. Lakin alapinnan eli itiölavan piikit ovat melko pitkiä ja pehmeitä, helposti irtoavia. Sisiliskot ovat jo syntyessään heinäkuussa 4–5 sentt imetrin mitt aisia, ja normaalisti kasvavat vielä pari sentt iä pituutta ennen syksyä. Kun ihmiset liikkuvat pihalla, talitiaiset varovat paljastamasta pesäänsä, vaikka pöntt ö sijaitsisi aivan pihapiirissä. Pesä on tiaisen pesä, todennäköisesti talitiaisen. Niiden päälle se on laittanut jäniksen karvoja. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikähän sieni kuvassa mahtaa olla. Tupasorakas ei ole harvinainen, mutt a yksitt äinen. Lakit ovat alle kymmenen sentt iä leveitä
Yläleuat ovat luutuneet tiukasti kiinni kitalakeen ja muihin kallon osiin, joten niitä ei löydä samaan tapaan irtonaisina kuin alaleukoja. Yleensä kokonaisena löytyvät alaleuat ovat hieman selällään makaavan L-kirjaimen muotoisia. Kuvan alaleuasta osa on murtunut, joten siinä ei näy luun osaa, joka niveltyy kalloon. HEIDI KINNUNEN. Kokonaisenakin rotan alaleuka saavutt aa vain noin 3,5 sentin mitan (mukaan lukien alahampaat). Jos koko alaleuka olisi kuvassa, se olisi hampaineen noin seitsemän sentin mitt ainen. Kuvassa on rusakon alaleuka. Montako niitä on ja millaisia ne ovat. Rotan alaleuka olisi muodoltaan pyöreämpi ja kooltaan pienempi kuin kuvan alaleuka, jonka arvioisin tulitikkuaskin avulla vajaan viiden sentin mitt aiseksi. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Leukaluu syynissä RU DM ER ZW ER VE R / SH U TT ER ST O CK JA AN N E PA KK AN EN Pellolta löytyi leukaluu, ja koon perusteella ajatt elimme sen kuuluneen rotalle. Jyrsijöillä ja jäniseläimillä etuhampaat ovat taltt amaiset ja hammasloma erott aa ne poskihampaista. . Kun löytää kallon tai alaleuan, kannatt aa tarkastella hampaita. Onko kyseessä ylävai alaleuka, ja miten ne erott aa
Suomen arvokkaiden lintuvesien vieraslajipoiston valonpilkahdus on ollut 2021 alkanut Helmi-hanke. Itse olen tehnyt puolukasta puurot, piirakat ja mehukeitot. ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.. – Petri Parrukoski, Helsinki Ylistys sienikunnalle Olen kulkenut kymmeniä vuosia sienestämässä, mutt a nyt selvisi tämän jutun myötä, kuinka paljon onkaan elämää kytköksissä sienirihmastoon. – Katri Makkonen, Joensuu Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. – Sirkka Pel ari, Oulu Myrkkysieniä ja sienimyrkytyksiä Monissa jutuissa käsitellään vain ei-myrkyllisiä sieniä. Vesilinnuston elinympäristöjen heikentyminen on valitett ava tosiasia monilla Suomen rikkaimmista pesimäelinympäristöistä. – Rauni Kon inen, Kuopio Puolukka on Suomen luonnon terveellisin marja. Vaikutusten tieteellisen tarkastelun tueksi tarvitaan kuitenkin vesilintujen laskentatietoa, joka ikävä kyllä on Siikalahdeltakin puutt eellista. Vähentynyt vieraspetojen saalistusja läsnäolo parantavat pesintöjen onnistumisen mahdollisuutt a. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.. Alueella on osaava ja aktiivinen vieraspetoryhmä, jonka toimesta saalismäärät ovat moninkertaistuneet. Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Luonto ja ilmasto kiittävät. – Mikko Karppinen, Paltamo Sieniaiheiset jutut ovat ajankohtaisia näin syksyllä. (klikkaa lehden kansikuvaa). Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 18.10.2024. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. – Kirsi Siloaho, Savonlinna Intohimoista sienestäjää kiinnostavat aina sienistä kertovat jutut. Tosi hyvät kuvat eri sienilajeista. Myrkkysienistäkin on kiva tietää jotain. Aina vointini salliessa myös koko talven tiivistemehut ja pulmupuolukkahillot. Hanke toimii 72 Suomen arvokkaimmalla lintuvedellä, ja yksi petopyynnin menestyjistä on ollut Parikkalan Siikalahti. Niiden terveellisyydestä ja mahdollisesta myrkyllisyydestä on hyvä tietää, jos aikoo sienimetsälle. Arvonnassa Sami Tallbergin Villisienikei okirjan voitt i Mirja Marjoniemi Harjavallasta. Metsän punaposki Olen kova puolukansyöjä, mutta eipä ole tullut mieleen miten erilaisissa paikoissa puolukka kasvaa ja viihtyy. Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä numeron 7/2024 paras jutt u oli Metsän punaposki (puolukka). Osallistujien kesken arvotaan Juha Kauppisen Starman-kirja. TO IM IT TA N U T M A R I P IH LA JA N IE M I EDELLINEN NUMERO Parikkalan Siikalahti Suomen Luonnon numerossa 5/2024 Pertt i Koskimies kuvasi Parikkalan Siikalahden lintujärven historiaa ja nykytilaa. – Kari Karhula & Mikko Toivola Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. Aina sitä kuitenkin oppii lisää; en todellakaan tiennyt, että marja on myös oivallinen hiilen sitoja. u. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan! Starman-kirja.
Päiväysvanha ruoka ei automaattisesti tarkoita vatsanväänteitä, mutta tautiriski on olemassa, eikä ruoka. Päiväys tarkoittaa aikaa, johon saakka valmistaja ajattelee tuotteen olevan parhaimmillaan ulkonäön ja maun puolesta. Pääsäännön mukaan merkinnät koskevat avaamattomia tuotteita. Purkissa tai paketissa voi lukea parasta ennen tai selvästi ehdottomammin: viimeinen käyttöpäivä. Kuluttajaliiton kyselyn mukaan erityisesti nuoret aikuiset, siis 18–30-vuotiaat, ovat epävarmoja elintarvikkeiden säilyvyydestä ja heittävät siksi ruokaa roskiin varmuuden vuoksi. Parasta ennen -tuotteet ovat täysin käyttökelpoisia myös päiväyksen jälkeen, jos niissä ei näy esimerkiksi hometta tai ne eivät tuoksu tai maistu epäilyttäviltä. Silmiin osuu kuivahtanutta leipää, toissatalvisia hernekeittopurkkeja, avattuja ja pitkään kylmäsäilytyksessä pyörineitä mausteseoksia. Ruoan syöntikelpoisuutta auttavat arvioimaan päiväysmerkinnät ja omat aistit. Ruoan syöntikelpoisuutta auttavat arvioimaan päiväysmerkinnät ja omat aistit. Esimerkiksi suojakaasuun pakatun jauhelihan säilyvyysaika lyhenee selvästi pakkauksen avaamisen jälkeen. Tuote kannattaa käyttää viimeistään päiväyspäivänä ja sillä selvä. Siksi se kannattaakin käyttää vielä saman päivän aikana. Kuluttajalle viimeinen käyttöpäivä on helppo ymmärtää. Viimeinen käyttöpäivä -merkintää käytetään elintarvikkeissa, jotka ovat mikrobiologisesti helposti pilaantuvia. Uskaltaako näitä vielä käyttää vai tuleeko taas ruokituksi hävikkihukkaa. Voiko tätä vielä syödä. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi VILKAISU JÄÄKAAPPIIN, kuiva-ainekomeroon tai keittiön tasoille ei aina anna aihetta riemunkiljahduksiin. Päiväysmerkintöjä on kahdenlaisia. Parasta ennen -merkintä on toista maata. TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN. rma enää ole vastuussa. Ruoan syöntikelpoisuutta auttavat arvioimaan päiväysmerkinnät ja omat aistit. Osviittaa elintarvikkeiden syöntikelpoisuuden arviointiin saa päiväysmerkinnöistä. Päiväysmerkintöjen tulkintaan vaikuttaa, onko tuotepakkaus avaamaton vai ei. Niitä pitää kuitenkin osata tulkita, eikä tämä ole kaikille itsestäänselvä taito. Vaikkapa kananmunat säilyvät hyvän aikaa merkinnän jälkeenkin. Tällaisia ovat Ruokaviraston nettisivun mukaan esimerkiksi pastöroimaton maito ja kerma, kypsyttämätön juusto, tuore kala ja liha sekä kypsentämättömät lihavalmisteet
suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Hus, pois ruokahävikki! 1. Ne kannattaa laittaa jääkaapin kylmimpään kohtaan, joka on yleensä alahylly. Kaikkein kylmintä kaipaavat raaka kala ja liha. Vinkit antoi erityisasiantuntija Elina Leinonen Ruokavirastosta. Kala ja liha tykkäävät kylmästä Säilyvyyttä voi edistää sijoittamalla elintarvikkeet jääkaapissa harkitusti. Padat porisemaan Jatkoaikaa kypsentämättömälle tuotteelle, vaikkapa raa’alle lihalle ja kalalle saa myös nakkaamalla ne pannulle. Inventoi hyllyt säännöllisesti ja siirrä etualalle ne tuotteet, joiden päiväys on lähestymässä. KU VA T KO TI M AI SE T KA SV IK SE T RY :N KU VA GA LL ER IA JA SH U TT ER ST O CK MAISTUVAT LUUMUT Tuomipuiden sukuun kuuluvat kotimaiset luumut ovat juuri nyt parhaimmillaan. luke.. 3. Noudata ohjeita Elintarvikkeet säilyvät parhaiten, kun noudattaa pakkauksiin merkittyjä ohjeita, kuten säilytyslämpötilaa. Puistot tarjoavat paitsi luonnontuotteita kerättäväksi, ne toimivat hiilinieluina ja edistävät luonnon monimuotoisuutta. hmlry.. Marjoja ja hedelmiä saa vapaasti käydä syömässä. Luonnonvarakeskuksen ja Tampereen yliopiston katsauksen mukaan maaperän turvallisten mikrobien syöminen voi edistää immuunipuolustuksen kehittymistä sekä vaikuttaa parantavasti mielenterveyteemme. Puistoja on 24 ja niistä löytyy pääosin viinimarjoja, aroniaa ja omenoita. Tarkista esimerkiksi, vaatiiko huoneenlämmössä säilytettävä tuote avaamisen jälkeen jääkaappivarastoinnin. Pienet makupalat. Suunnitelmallisuus kunniaan Hävikin vähentämiseksi vanhimmat ja herkimmin pilaantuvat ruoat on hyvä käyttää jääkaapista ensin. SYÖTÄVÄN HYVÄ PUISTO Joensuuhun on perustettu kaikille avoimia syötäviä puistoja, joiden istutuksista on mahdollista kerätä satoa. 5. 2. joensuu/syotavat-puistot MIKROBEISTA TERVEYTTÄ Terveyttä edistävien mikrobien monimuotoisuus on hyvä huomioida myös lautasella. Sinisiä, punaisia, keltaisia tai vihreitä luumun hedelmiä eli luumarjoja voi vaikkapa paahtaa uunissa. Valmis ruoka tai kypsennetyt tuotteet kannattaa jäähdyttää nopeasti ja säilyttää tarpeeksi viileässä. Pidä pakkasen ulkopuolella kuitenkin kurkku ja muut vesipitoiset kasvikset. Pakastin pelaa Jos viimeinen käyttöpäivä on lähellä tai nahistuminen uhkaa, eikä tuotetta ehdi hyödyntää ajoissa, ruoan voi pakastaa myöhempää käyttöä varten. 4
Muinaislinnojen Suomi -näyttely valottaa linnavuorien menneisyyttä ja arkeologisia löytöjä, jotka kertovat elämästä yli tuhannen vuoden takaa. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA KU VA AN TT I LA IT IN EN : W AN DE RE R, . Hyvinkään Museokeskus Taikan Ääri-näytt elyssä on luonnon voimaa. K U LT T U U R I Jännitteitä ilmassa Neljän nykytaitelijan, Petri Eskelisen, Antti Laitisen, Juhana Moisanderin ja Taneli Rautiaisen, yhteisnäyttely Ääri on esillä Hyvinkään Museokeskus Taikassa. KU VA KA M U ES PO O N KA U PU N GI N M U SE O. Pulahdus jokeen Talomuseo Glimsin näyttelyssä Loiskis! Pulahdus Glimsinjoen tarinaan heittäydytään virran pyörteisiin ja tutustutaan ihmisten, eläinten ja joen yhteis eloon. Tanskandoggi Pontus ja Elin Lönnberg ystävätt ärineen luontoretkellä Glimsinjoella. Muinaislinnojen Suomi -näyttely Liedon Vanhalinnassa 1.3.2026 saakka. Ääri-näyttely Hyvinkään Museokeskus Taikassa 12.1.2025 saakka. Loiskis! Pulahdus Glimsinjoen tarinaan -näyttely Talomuseo Glimsissä Espoossa 23.2.2025 saakka. Näyttelyssä sukelletaan Glimsinjoen rikkaaseen luontoon ja pitkään historiaan, jossa myös ihmisellä on sormensa vedessä. Näyttely esittelee luonnon ääri-ilmiöitä ja hetkiä, jolloin luonto näyttää voimansa. Glimsinjoen varresta löytyy kaunis parin kilometrin pituinen luontopolku. Retkelle linnavuorelle Liedon Vanhalinnan Makasiinissa tutustutaan muinaislinnoihin eli linnavuoriin eri puolilta Suomea – myös Vanhalinnan linnavuoreen. Katsoja pääsee ihmettelemään, miltä myrsky tuntuu sisällä museotiloissa ja lentämään huimaavassa pimeydessä
Veli-Pekka Ketola, Moreeni 2024) uusintapainos pureutuu tähän aiheeseen. Kauppinen kuvaakin rehellisesti rimakauhuaan ja epätoivon hetkiäkin kirjan Jälkisanoissa peräti 20 sivun verran. suomenluonto.fi 71 K I R J AT PAIKAN TUNTUA JA LÄSNÄOLOA. Näytelmä on kuitenkin mainio. suomenluonto.fi 71. Kirjoittajat selittävät lukijalle ansiokkaasti evoluution teoriaa. Esa Varpunen kiteyttää paljon kuvaillessaan hömötiaista, joka joutuu alati muuttamaan: Joka vuosi uusi maailmanloppu. Suomen Luonto -lehdestäkin tutun Juha Kauppisen teksti on hauskaa ja virkistävää. suomenluonto.fi ja Spotify. Kestävän kehityksen toimisto Kaskasin johtajan Pasi Nokelaisen kirja Maailmanloppu peruttu (Gummerus 2024) pureutuu seitsemän väitteen avulla erilaisiin malleihin tulevaisuuden maailmasta, jossa hyvä kiertää. KIERTOTALOUS KUNNIAAN. Minna Pyykön vesivärikuvitus sopii hienosti niinkin teoreettisen asian kuin adaptiivisen maiseman selittämiseen. Orava on kaikille tuttu pörröhäntä, mutta Hellstedt ja Laaksonen avaavat uusia näkökulmia muun muassa pohtimalla oravan merkitystä kulttuurissamme. PERUNA – KOHTALON VÄLIKAPPALE. Bill Lawsin kirjan 50 kasvia jotka muuttivat maailmaa (suom. Kirja esittää oravan alalajit ja pohtii lajin tautiekologiaa, anatomiaa, fysiologiaa ja värivaihteluja. Kuuntele kiinnostavia syventäviä keskusteluja Suomen Luonnon artikkelien aiheista, kuten sienten ihmeellisestä maailmasta. Polkupyöräillessä voi muun muassa lukea maisemaa ja opetella läsnäolon taitoa. Starman käsittelee vakavaa aihetta kepeästi, mutta ajatuksella. JOHANNA MEHTOLA Starman huvittaa ja liikuttaa ajattelua KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Läsnäoloa ja historiaa Uusia näkökulmia oravasta Heidi Kinnunen on Kysy luonnosta -palstan asiantuntija. Luonnon ääni Joko olet tutustunut Luonnon ääni -podcastiimme. GALAKTISEN KESKUSTOIMISTON tähtienvälisestä viskaalista nimensä saanut näytelmä Starman on hurmaava kurkistus monimuotoiseen luontoon ja sitä kohtalokkaasti muuttavaan ihmiseen. Mutta täytyyhän elämässä olla myös hippunen toivoa. Sen osoittavat myös loppuunmyydyt Teatteri Sirkus Suosalon kiertävät esitykset. Henry Lehdon kuvat suomalaisten oravien erikoisista värimuodoista ovat hienot. Historian saatossa kasvien käytöllä on ollut mullistavia vaikutuksia. Sitä tarjoaa Biologi: Kun tiainen laulaa oksistossa kotikadullani, se on minulle planeetan laulua. Niin kuin olisin kumartunut ja painanut korvani Äitimaan kylkeen. Tämän todistaa Sari Kuuselan mainio kirja Maisemapyöräilyn taito (Aviador 2024). ELÄINTIETEEN TOHTORI Paavo Hellstedt ja luontotoimittaja Juha Laaksonen ovat tehneet suuren työn kootessaan suomen kielelle tietoteoksen Orava, metsän tuttu tuntematon (Tammi 2022). Podcastia juontaa verkkotuottaja Hanne Valtari. Miten kiertotalous voikaan muuttaa maailmaa. Näytelmä on kirjoitettu Suomen monologikuninkaalle, Martti Suosalolle, jolle kirjoittaminen tilaustyönä aiheuttaa ymmärrettävästi onnistumispaineita. Yksittäiset sanat saavat erilaisia merkityksiä ja painotuksia – riippuen siitä kuka puhuu: onko äänessä Metsätalousmies, Aktivisti, Varpunen, Biologi vai itse Starman
Oulujärven ympäriltä löydät useita muitakin kiehtovia luontoja kulttuurinähtävyyksiä. Ehdottomia kohokohtia ovat Pookivaaran näköalatorni, Suomen syvin luonnontilainen suppa, Saarisen ja Pitkäjärven kristallinkirkkaat suppajärvet ja Siirasvaarojen polveilevat dyyniharjanteet. Oulujärvellä todellinen helmi on Manamansalon saari. Kilometrien pituiset hiekkarannat, niitä reunustavat hiekkajyrkänteet ja saaren sisäosien kumpuileva harjumaasto ihastuttavat vierailijoita vuodesta toiseen. Rokuan harjuja dyynialueella retkeilijöiden suosiossa ovat Rokuan kansallispuiston monipuoliset patikointija maastopyöräreitit. Alueella sijaitsee useita matkailuyrityksiä, jotka ovat sitoutuneet kunnioittamaan arvokasta luontoja kulttuuriympäristöä ja tarjoamaan vastuullisia palveluita. Tervareitistön varressa on useita erämaisia taukopaikkoja, jotka tarjoavat näkymiä aavoille soille, viehättäville lammille, jylhiin jokimaisemiin ja valkohohtoisille jäkäläkankaille. Täältä löydät myös Suomen parhaimpiin lukeutuvat herkkutattimetsät, runsaat mustikkaja puolukka-apajat sekä kalaisia vesistöjä. Oulujärven retkeilyalueen reitistöt tarjoavat näköalojen lisäksi viehättäviä taukopaikkoja lampien rannoilla. Alue kuuluu Unescon kansainväliseen geotieteiden ja geoparkien ohjelmaan, johon hyväksytään arvokkaita geologisia kohteita eri puolilta maailmaa. Kuntakeskuksiin pääset Oulun ja Kajaanin suunnista junalla ja linja-autolla ympäri vuoden. Osa poluista on esteettömiä. Oulun seutuliikenteen linjaautoreitit ulottuvat Muhokselle. Rokua Geoparkin retkeilymahdollisuudet ovat saavutettavissa niin julkisilla kulkuyhteyksillä kuin omalla autolla. Oulujokilaaksossa retkeilijöiden suosikkipolkuja ovat Muhoksella sijaitsevat Lemmenpolun ja Liimanninkosken luontopolut sekä Oulusta Rokualle johtava lähes 100 kilometrin pituinen Tervareitistö. Pohjois-Pohjanmaalla Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnissa sijaitseva Rokua Geopark tarjoaa monipuoliset retkeilymahdollisuudet, luontoja kulttuurinähtävyydet ja matkailupalvelut kaiken ikäisille seikkailijoille. ROKUA GEOPARKISTA löydät eri tasoisia ja pituisia ulkoilureittejä päiväretkistä usean päivän patikointiin. Tykättyjä kohteita ovat myös Kilonniemen gneissikalliot ja Peurapolku. Tutustu alueen reitteihin Outdooractivepalvelussa ja tule syksyiselle löytöretkelle jääkauden jäljille! Linkkejä: www.rokuageopark.fi www.outdooractive.fi www.luontoon.fi/rokua www.luontoon.fi/oulujarvi Kuvat: Harri Tarvainen / Rokua Geopark. Reittien varrella voit kokea viime jääkauden muovaamia ainutlaatuisia maisemia. 72 suomenluonto.fi MAINOS SUOMEN ENSIMMÄINEN UNESCO GLOBAL GEOPARK KUTSUU LÖYTÖRETKELLE Rokua Geoparkista löydät eri tasoisia ja pituisia ulkoilureittejä päiväretkistä usean päivän patikointiin. Kesäkautena reittiliikenteen linja-autovuoroilla pääsee myös Rokualle, kansallispuiston reittien lähtöpisteisiin, jonne molemmista kaupungeista on vain tunnin matka
Tai kenties juuri tällä populaatiolla olisi ollut geenimutaatio, joka olisi ilmaston lämmetessä pelastanut koko lajin sukupuutolta. Alkukesän linnunlaulu ei enää raikaa, lämmin kostea ilma seisoo latvuston katveessa ja puutkin vaikuttavat viettävän siestaa. Ei pohdittu sitäkään, oliko juuri tämä laji elinstrategialtaan niin ainutlaatuinen, ettei mikään toinen voi korvata sen paikkaa ekosysteemissä. suomenluonto.fi 73 L oppukesällä hellepäivän metsä on äänetön. Kuinka monta hiilitonnia on sitoutunut puuston biomassaan. ynen on kasvitutkija Helsingistä. Hiljaisuus ja pysähtyneisyys ovat kuitenkin harhaa. Kuinka monta kukkivaa kasvilajia tai pesivää lintuparia löytyy hehtaarilta. Mitä nämä lukemat lopulta ovatkaan, voi luvuista olla hankala vetää johtopäätöksiä ekosysteemin todellisesta toiminnasta ja tilasta. ABSTRAKTIT MONIMUOTOISUUDEN muodot, jotka eivät helposti taivu riveiksi luontokonsultin exeleihin, olisivat kuitenkin olennaisia, kun ympäristöön kohdistuvaa politiikkaa suunnitellaan, nuijitaan lakeihin ja viedään käytäntöön. SUURIN OSA LUONNON monimuotoisuudesta on muodossa, jossa meidän on hankala havaita sitä. Loiset loisivat toista loista ja mik robit jakautuvat sellaista vauhtia, että ne täyttävät maan. P e k k a N i i t t y n e n. Havupuut päästävät ilmaan lukemattomia orgaanisia hiukkasiaan. Sienirihmastot hajottavat lahoavaa kariketta. Se on toimintojen ja muotojen loputtomassa moninaisuudessa, joka tekee ekosysteemistä toimivan. Ihmisellä, myös itselläni, on jonkin sortin pakkomielle asioihin, joita voi yksinkertaisesti laskea. Kaasuvirrat eli vuot kulkevat metsän tuhansien kasvien miljardeista ilmaraoista. Se on geenien koodin eroissa. Vain puutteellisten aistiemme tuottama tyven illuusio. Yksisilmäinen numeroiden tuijottelu johtaa herkästi virheellisiin näkemyksiin monimuotoisuudesta, sen jakautumisesta ja suojelusta. Kun elonkehää ei katsota toiminnallisena kokonaisuutena tai sen tilan mittarit valitaan huonosti, astutaan itse jättämäämme liukumiinaan. Vesi virtaa koivun johtosolukoissa. Se on liian pientä silmille ja liian hiljaista korville. Todellisuudessa metsässä käy tavaton viuhke. ”Todellisuudessa metsässä käy tavaton viuhke.” Näkymätön monimuotoisuus KU VA AN N A RI IK O N EN Pekka Nii. Se on aineen ja energian virroissa. Yksittäisen hyönteislajin paikallista sukupuuttoa ei juuri surra, vaikka ei tiedettäisi lainkaan, kuinka monen muun lajin elinvoimaan sen olemassaolo oli linkittynyt. Se on eliöyksilöiden välisessä vuorovaikutusten vyyhdessä
Hirvisonni köllötteli metsän reunan rinteessä ja tutkaili laiskasti minuun päin. Pian muukin perhe tuli ihmettelemään otusta. Luultavasti pureskelemaan poikki meidän pienet omenapuumme, sillä joku ne katkaisi. Luultavimmin otus oli siinä kuitenkin lepotauolla märehtimässä, eikä syystä tai toisesta kokenut meitä uhaksi. Kuvi. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. M ö k k i p ä i v ä k i r j a. Ulkoisesti sonni näytti kaikin puolin hyväkuntoiselta, silmätkin olivat kirkkaat. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi SYYSKUU KUN SYKSYISENÄ iltapäivänä ripustelin pyykkejä ulos, havahduin epämiellyttävään tunteeseen siitä, että joku tuijottaa. Aluksi ajattelimme, että eläimellä täytyy olla joku hätä, kun se päästää niin lähelle eikä hätkähdä ihmistä. Kuvi. Jonkin ajan kuluttua pihavieraamme oli siirtynyt muualle. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Pian huomasin pyykkitelineen takana, pihaan vievän hiekkatien toisella puolella makoilemassa olevan hirven. Etäisyyttä oli ainoastaan muutama kymmenen metriä
VUODEN LUONTOKUVA HELSINGIN LASIPALATSI · BIO REX · MANNERHEIMINTIE 22–24 · KLO 12.00-18.45 FESTIVAALI . . i/digi Pulun suuri tarina VE SA H U TT U N EN Digitilaus Pulun suuri tarina • Saamenmaan metsissä • Hautausmailla luonto elää ja kukoistaa • Luuranko kertoo kantajastaan • Mustatäplätokko valtaa Suomen rannikkoa / ilmestyy . 2024 S L SLV O H J E L M A Tarkka ohjelma: luontokuva.org (muutokset mahdollisia) I 12.30–14.00 V L 2024 15.00–18.45 Liput 35 €, SLV:n jäsenet 30 € (lippu. ) G · 19.00 Ravintola Lasipalatsi (erillishinta) KU VA E SIT Y K SI Ä (mm.) KUMPPANIMME 13.30 Taianomaisia hetkiä etsimässä , J L , Vuoden Luontokuva 2023 -kilpailun voittaja 16.30 Luontokuvauksen haasteet teatterilevitykseen tehtävässä elokuvassa , M R ja T L 15.00 Hämärän rajamailla , Sony-kuvaaja P P 15.30 Canon Ambassador J C (Ruotsi) www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. i Digitilaus: www.suomenluonto. marraskuuta E N S I N U M E R O S S A Miten luolien ja jyrkänteiden kalliokyyhkystä tuli kaupunkilainen.
10 painetun lehden numeroa vuodessa . Palautusviikko – Avaa ovi luontotiedon aarreaittaan! Lehti + digi -tilauksessa mukana: . TILAAJA! Puu uuko tilauksestasi vielä digipalvelu. /tilaa. Verkkoartikkelit lisämateriaaleineen . Katso tarjous: www.suomenluonto.. Arkisto vuodesta 1941 M A R IK A E E R O L A Tilaamalla tuet luonnonsuojelutyötä. Näköislehti . /lisaa-digi suomenluonto.