Suomen Luonto 9/1991 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SUOMEN 9 • 1991 lrtonumero 33 mk
Metsäteollisuutemme voihkii lamassa ja puuta on talousmetsissä yllin kyllin. Toimenpidekielto kaikille aamiometsäkartoituksen kohteille tulee säätää pikaisesti. Ikimetsästä on lähes päivittäin löydetty uhanalaisia lajeja. 05.02. Samaa ovat esittäneet vesija ympäristöhallituksen luonnonsuojelututkimusyksikkö sekä uhanalaisten lajien tutkijat. Tällä menolla monta ikimetsää tuhotaan, ennen kuin niiden luonnonarvot ehditään selvittää. (90) 654 198, 627 927 ja 627 957. Tämä on erittäin valitettavaa. Viime kädessä tilanteen kärjistymisestä kantavat vastuun metsähallitus ja ympäristöministeriö; ne ovat kärhämän todelliset kätilöt. !lmoi1us111yy111i Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puhelin (90) 8769100 telefax (90) 876 6150 lrtonumero 33 markkaa. Suomen Luonto/tilaajapalvelu PL 169 00151 Helsinki puh. Tilaushi1111a1 Vuosikerta (10 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 258 mk. SUOMEN LUONTO 1941 50 1991 Porkkasalo on hienoimpia eteläisen Suom.en aarniometsiä. SUOMEN 2 SUOMEN LUONTO Runeberginkatu 15 A 23 00100 Helsinki puh. Suomen luonnonsuojeluliitto on useaan otteeseen vaatinut Porkkasalon suojelua. Metsähallitus näyttää valtion viranomaisena huonoa esimerkkiä viitatessaan kintaalla suojelusuunnitelmille ja kartoituksille, joilla luonnonarvoiltaan rikkaimmat alueet pyritään löytämään. Haapasen toiminta nakertaa ympäristöviranomaisten uskottavuutta. Metsähallitus osoitti jääräpäisyydellään, ettei se ymmärrä vastuutaan metsäluonnon rikkauden suojelusta. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Ikävä kyllä Haapanen ei ole ensimmäistä kertaa torpedoimassa tärkeää luonnonsuojeluhanketta. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 42. Nyt se kiirehti käynnistämään hakkuut, vaikka tutkijoilla on vahvoja näyttöjä Porkkasalon poikkeuksellisesta arvokkuudesta. l lmesrymisaika1aulu No 10 1 2 Aineisto toimitukseen 14.11. vsk.. SUOMEN LUONTO 9/91 50. 30.01. Kansallispuistokomitea ehdotti 1976 Porkkasaloa mukaan Hiidenportin kansallispuistoon, mutta se rajattiin pois puhtaasti poliittisin perustein. Haapasen siunauksella tuhotaan nyt uhanalaisten eliöiden kansoittamaa ikimetsää. (90) 642 881 telefax: 446 914 Pää1oimi11aja Jorma Laurila Toimi111ssih1eeri Ritva Kupari Toimi11aja1 Anne Brax Antti Halkka Alice Karlsson Markku Tanttu (ulkoasu) Väriero11elu1 Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Ilmestyy 19.12. Metsähallitus laiminlyö vastuunsa metsäluonnosta Kiista Porkkasalon aarniometsästä Hiidenportin kansallispuiston kupeessa Sotkamossa on ajanut luonnonsuojelijat ja metsäväen vastakkain. Ylipäätäänkin aarniometsien suojeluun tarvittava pinta-ala on vähäinen. 06.03. Luonnonsuojeluliitto vaati tätä jo keväällä I 991. Luontoaktivistit on leimattu yhteenotosta syyllisiksi kohtuuttoman yksipuolisesti. Jos viranomainen ei kunnioita suunnitteluvaiheessa olevien suojelualueiden koskemattomuutta, on vaikea vaatia yksityiseltä maanomistajalta niille ymmärtämystä. Säästötilaus 232 mk. Koko maassa on kyse korkeintaan parista sadasta neliökilometristä, ja Kainuussakin, jossa tuorein kiista leimahti, vain metsänsiruista. Suomen .luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 219 mk ja säästötilaus 193 mk. Metsähallituksen olisi pitänyt rauhassa tutkia Porkkasalon ja muiden hallinnassaan olevien aarniometsien luonnonarvot. Ympäristöministeriön luonnonsuo jelutoimiston päällikkö Antti Haapanen puolestaan on toimenpidekiellon keskeyttämällä ja hakkuuluvan antaneena osoittanut, ettei hän ole tehtäviensä tasalla. Tai jos tämä oli syynä hakkuiden kiirehtimiseen, metsähallitus on barbaari. Luonnonsuojelijoiden ja uhanalaisten eliöiden tutki· joiden vetoomuksista huolimatta metsähallitus ei ole suostunut keskeyttämään hakkuita, jotta alueen luonnonarvot voitaisiin rauhassa selvittää. Nyt olisi hyvä aika rauhassa tutkia vanhat metsämme ja sen jälkeen katsoa, mitkä niistä suojellaan. 20.12
Paitsi että riittä, vät ympäristöselvitykset puuttuvat, on nyt paljastunut, että myös hankkeen kansantaloudellinen kannattavuus on arvioimatta. Metsähallitus sitä vastoin joutaisi tuomiolle rikoksista uhanalaista eliökuntaa kohtaan. On aika etsiä rohkeasti uusia vaihtoehtoja, kirjoittaja vaatii. Ahma rakastaa salomaita ja elää Kainuussakin, vaikka siellä korvet ovat saaneet Kyytiä. Porkkasalon ja muiden aarniometsien hakkuut ovat kovin outo tapa valmistella tällaista juhlavuotta. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (Vatt) arvosteli lokakuussa hallitusta siitä, että se aikoo päättää rakentamisesta ilman kunnollista kansantaloudellista kannattavuusselvitystä. Maakunnat tutuiksi: Kainuu Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, Eero Kaakinen ja Seppo Vuokko .................................................................... 10 Eukalyptus kasvaa kymmenen kertaa nopeammin kuin mänty ja kuusi. 50. Raju säännöstely riuduttaa rannan, Seppo Hellsten .. .42 Kysy luonnosta .................................................................. 3. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 9/91 50. 4 Kuluttajan valinnat .............................................................. Lisää Kainuusta sivuilla 22-33. Valcosta suomalaiset veronmaksajat selvisivät muutamalla sadalla miljoonalla markalla; myös Vuotoksesta voi tulla yhteiskunnalle kallis lasku. .38 Mielipiteitä, keskustelua ................................................... Kotirruiasta ........................................................................... Hämyjen yö, Daniel Katz ................................................. Joululyhde ei riitä ........................................................... Vesirakennusasioita on muutenkin syytä seurata tarkasti. Vartin mukaan voimayhtiön tekemä liiketaloudellinen selvitys ei riitä. Luonnonsuojelijoiden tempauksista Porkkasalossa syntynyt kohu on suhteeton. .40 Kirjoja ............................................................................... 1991 Myös OECD piti Suomen ympäristöpolitiikkaa arvioivassa raportissaan ykskantaan välttämättömänä, että Suomi suojelee kaikki jäljellä olevat arvokkaat aarniometsänsä. vsk. Vaihtaahan niissä vesi omistajaa ja suuret rahat parveilevat. Tuntuu kovin kohtuuttomalta, jos kuusessa kyyhöttävä, ikimetsien rikkautta omalla rohkeudellaan puolustava nuori ihminen tuomitaan pakottamisesta. vuosikerta 9. Vatt toteaa, ettei nykyisillä tiedoilla kyetä tekemään edes tyydyttävää yhteiskuntataloudellista laskelmaa altaan kannattavuudesta. 19 Maalaispihan frakkitakki, Harri Luojus ...................... 12 Laura Ruohonen puskee näytelmällään laumasieluisuutta. Siihen ei tämä syksy riitä. Pärjäämmekö trooppisille maille sellun ja paperin tuotannossa. Laupiaat tappajalampaat, Ritva Kupari ....................... .14 Suomen Luonto keinui mukana Pohjanlahden tutkimuksessa. Jos lakia on rikottu on muistettava, että luontoaktivistit ovat olleet Porkkasalossa puolustamassa elämän rikkautta. Ensi vuonna vietettävän itsenäisyyden juhlavuoden yksi teema on ikimetsien suojelu. .29 Vaarojen laella puhuu pohjoinen, alarinteillä ja laaksoissa etelä. 34 Metsät lakoavat ja maaperä köyhtyy kun hakkuut ja huimasti lisääntyvä väestö kiipeävät kilpaa Thaimaan viimeisille vuorenrinteille. 22 Mitä yhteistä on Kainuulla ja Itä-Afrikalla. On uskomatonta että kauppaja teollisuusministeri ajaa yli miljardin maksavaa hanketta näin köykäisin perustein. .32 Kainuun vesiä säännöstellään poikkeuksellisen voimakkaasti. 51 Kansikuva Erämaan viest~ä vainuavan ahman kuvasi Antti Leinonen. .20 Harakka on hupaisa veikko, jota turhaan vainotaan. Uudenmaan maakuntakukka: Valkovuokon kesä päättyy juhannukseen .................... .................. 50 Lesken ropo ................................................................... Kainuu on omaperäinen maakunta, josta vielä löytyy samoajillekin saloja. Jäitä hattuun ministeri Juhantalo Kauppaja teollisuusministeri Kauko Juhantalon ja Suomen keskustan vimmasta runnoa läpi päätös Vuotoksen tekoaltaasta jo tänä syksynä on järki kaukana. 44 Luonto illan asiantuntijat vastaavat. Neljä laivaa Pohjanlahdella, Antti Halkka . Siintävillä vaaroilla lymyää rikas elämä, Eero Kaakinen .................................................................. Vuotoksen allashanke on laitettava jäihin siksi kunnes sen kansantaloudellinen järkevyys ja ympäristöhaitat on luotettavasti arvioitu. Thaimaa menettää metsänsä, Ilkka Vanha-Majarruia ... 49 Summaries of the Main Articles ........................................ Voiko se olla aito rikos. Vauhdittaako metsien tuhoa myös suomalaisyritys. 8 Metsätalouden puujalat horjuvat, Hannu Hyvönen .... Joskus on kuulema käynyt niinkin, että on jouduttu voitelemaan muitakin kuin voimalakoneiston liikkuvia osia
"Hjärnkraft inte kämkraft" (älyn voimaa ei ydinvoimaa) vaati eräs banderolli. Suomalaisen mallin mukaan ihmisten on vain lujasti uskottava siihen, että virkamiehet ja päättäjät ottavat heidän mielipiteensä huomioon. Julkinen kuulemistilaisuus ei vastannut yhdysvaltalaista esikuvaansa, jossa kysyjille on vastattava. Kolmisen tuntia kestäneen tilaisuuden aikana äänessä oli lähes 40 henkeä. Blomqvist (rkp) kertoi Säteilyturvakeskuksen havainneen 1989 ydinvoimalaitoksen työntekijöillä kromosomimuutoksia, ja kyseli, onko asialle aiottu tehdä jotakin. Myöhemmin aikarajasta kuitenkin luovuttiin. vsk.. Hänen mukaansa uuden voimalan lauhdevedet lisättynä vanhojen voimaloiden lauhdevesiin vaikuttaisivat tuhoisasti kalastukseen. Sieni painoi arviolta nelisen kiloa. Mielipiteet, jotka tilaisuudessa sai jättää myös kirjallisena, toimitetaan valtioneuvostolle. Reaktorin sijoituspaikkakunnaksi esitetään Eurajokea tai Loviisaa. "Jos ydinreaktori rakennetaan, varojen sijoittaminen bioenergian tuotantoon tulee kannattamattomaksi", arveli loviisalainen kaupunginvaltuutettu Anita Weckman. syksyisellä Saaristomerellä Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF:n merikotkatyöryhmän isännöiminä. "Sieni ei ole kuitenkaan virallisesti uhanalainen, vaan juuri uhanalaisuuden rajamailla." Harmaja pitää ministerilöytöä tyypillisenä. Puheiden pituus rajattiin aluksi kolmeen minuuttiin, koska yleisö kiirehti niin sankoin joukoin varaamaan itselleen puheenvuoroja. Ydinvoiman puolustajat katsoivat ydinvoiman tarjoavan työtä, veromarkkoja ja tuovan jopa turisteja Loviisaan. "Kurttusienet kasvavat yleensä juuri vanhoissa männiköissä ja ne ovat isoja. Näkemyksiään esittivät sekä yksityiset kansalaiset että erilaisten järjestöjen edustajat rauhanjärjestöistä ja Greenpeacesta Loviisan Kauppaseuraan ja ammattikalastajiin. Sekin on perusteltava, miksi jotakin näkökohtaa ei haluta lainkaan käsitellä. Koko päivän kestäneellä retkeilyllä perehdyttiin saaristoluonnon suojeluongelmiin erityisesti merikotkan elinympäristön säilyttämisen näkökulmasta. Ovella tulijoita tervehtivät ydinvoiman vastustajien kangas julisteet. Nyt löytynyt sieni on kyllä vielä tavanomaista suurempi", sanoo Harmaja ja toivoo, että kasvimuseo saa tiedot sienen esiintymispaikasta. Ydinvoiman vastustajia oli tullut Loviisaan myös muilta paikkakunnilta. Loviisan kuulemistilaisuuteen kaupungin palloiluhalliin oli saapunut noin 250 henkeä. Maastossa retkeläisten huomio kiinnittyi jykevän männyn j uurella kasvavaan, erikoisen näköiseen suureen sieneen. Monet olivat sitä mieltä, että ydinvoimapäätös on ratkaiseva koko Suomen energiapolitiikan kannalta. Lapsi sylissään esiintyvä Ritva Suomalainen peräsi tarkkoja tietoja pelastussuunnitelmista ydinvoimaonnettomuuden sattuessa. Sdp:n kaupunginvaltuutettu Ingvald Nordström vetosi ympäristöministeriön arvovaltaan ja kertoi itsensä osastopäällikkö Olli Ojalan käyneen Loviisassa kertomassa, että Suomella on jäljellä enää kaksi todellista energiavaihtoehtoa, kivihiili ja ydinvoima, joista ydinvoima on puhtaampi. Tilaisuuksissa oli tarkoitus kuulla kaikkia, joilla on mielipiteitä viidennen ydinvoimalan tarkemmin viidennen ydinreaktorin rakentamisesta. Loviisan ympäristölautakunnan jäsen Bo Gunnar Kurttusieni löytyi ministeriretkeilyllä Ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen ja erityisavustaja Tuomo Yli-Huttula retkeilivät 6.10. Suomen luonnonsuojeluliiton kannanotossa vaadittiin tuontienergiaan r.erustuvan 1000 megawatin ydinvoimalan sijasta sadan hakevoimalaitoksen rakentamista. Perusvoima Oy:hän on jättänyt rakentamista koskevan hakemuksen valtioneuvostolle. KOTIMAASTA Loviisassa ei innostuttu ydinvoimasta Satakunnan Eurajoella ja Uudenmaan Loviisassa elettiin lokakuun loppupuolella historiallisia hetkiä, kun paikkakunnilla pidettiin Suomen ensimmäiset ydinenergialain edellyttämät julkiset kuulemistilaisuudet. "Miksi en olisi asianosainen, kun radio4 aktiivinen laskeuma voi sopivan sään sattuessa ehtiä kotipaikkakunnalleni kahdessakymmenessä minuutissa?" kyseli lahtelainen Taito Rinteelä. blomkålssvamp). Kolmessa neljästä puheenvuorosta vastustettiin voimalan rakentamista. Monet, jotka olivat tarkoin mitoittaneet puheenvuoronsa aiemmin ilmoitettuun viiteen minuuttiin, joutuivat kiireessä karsimaan sanottavaansa. Määritysoppaita selatessa sieni osoittautui hyvin harvinaiseksi kurttusieneksi (Sparassis crispa, ruots. Anne Brax SUOMEN LUONTO 9/91 50. "Kurttusientä kasvaa harvinaisena siellä täällä Etelä-Suomessa", sanoo museonhoitaja Harri Harmaja Helsingin yliopiston kasvimuseosta. "Sähkön tuottaminen ydinvoimalla on tuhlausta, suuri osa energiasta menee lämpönä mereen!" muistutti loviisalainen ammattikalastajien edustaja. Puolustajat katsoivat ydinvoiman olevan turvallinen ja puhtain tapa tuottaa energiaa."Asun kuuden kilometrin päässä voimalasta enkä pelkää", kertoi loviisalainen Esa Hämäläinen. "Jos Loviisan työllisyystilannetta haluttaisiin hoitaa ydinvoimaloilla, tänne pitäisi rakentaa uusi ydinvoimala joka neljäs vuosi", laskeskeli entinen loviisalainen, nykyinen tamperelainen Elmar Baderman. Esitetyt väitteet on sikäläisessä kuulemistilaisuudessa joko kumottava tai myönnettävä oikeiksi. "Ajatelkaa, ennenkuin lähdette vastustamaan kehitystä!" varoitti kaupunginvaltuutettu Lasse Kosonen (sd.) ydinvoiman vastustajia. Loviisassa kysyjät jäivät turhaan odottamaan vastauksia kysymyksiinsä, joita esitettiin muun muassa paikalla olleelle Säteilyturvakeskuksen edustajalle
Tarkkaa tietoa keikkojen määristä ei ole, mutta arviot liikkuvat 70 000 ja 100 000 ajoneuvon välillä, kertoo Etelä-Karjalan lumikelkkatyö! ryhmän puheenjohtaja Antti Väisänen. Villi meno maastossa loppuu. luvun 24. Ympäristöministeriön aloitteesta syntyneen maastoliikennelain mukaan moottorikelkoilla saa jatkossa pöristellä vain merkittyjä reittejä pitkin. Ensi talven ylimenokautena kelkkailijat saavat ajella maanomistajan luvalla missä vain. pykälän lopullinen testi, mutta epäilemättä se korosti säädöksen merkitystä. Ulla Kokko Pohjan Sellu kaatui vesioikeudessa ole vielä ylemmän oikeusasteen ennakkopäätöstä. Vapaa-ajan kelkkailu lisääntyy Suomessa koko ajan. Tiettävästi ensimmäisen kerran vesioikeus on hylännyt suuren tehdashankkeen jätevesihakemuksen kokonaan. Vielä näille Jumille viralliset kelkkareitistöt eivät ehdi valmistua. Jäällä sen sijaan on voimassa vesiliikennelaki, minkä nojalla siellä saa edelleen huristella missä haluaa. luvun 24. Nyt reittiehdotukset ovat hyväksyttävinä kuntien ympäristölautakunnissa. Moottorikelkat reiteille Moottorikelkkatyöryhmät eri puolilla Suomea pohtivat parhaillaan uusia, heinäkuussa voimaan astuneen lain mukaisia reittejä. Vesioikeus katsoi, ettei nam kaukaisen hankkeen hyötyjä ja haittoja voi vertailla ja hylkäsi hakemuksen. Puumalaan ja Haminaan sekä Nuijamaan raja-aseman kautta Laatokalle asti. "Maastoajoneuvoreiteillä vallitsee tieliikennelainsäädäntö, mikä tähän asti ei ole velvoittanut kelkkailijaa, sanoo ylitarkastaja Pekka Tuunanen ympäristöministeriöstä. Neljä vuotta sitten tehty muutos oli periaatteellisesti hyvin tärkeä, mutta sen soveltamisesta ei Pohjan Sellu haki lupaa vuodesta 1992 alkaen, mutta yleisesti on tiedossa, että hanke siirtyy. "Kelkkareitit laaditaan mieluiten jo ennestään maastossa oleville puuttomille urille, kuten sähkölinjojen alle tai kolme metriä leveille poluille ja ummessa oleville metsäautoteille. Erityisen kielteisiä tunteita herättävät vaeltajissa naavojen häviäminen puista, vesien saastuminen ja sienien sekä marjojen väheneminen. Nykymuodossaan pykälä edellyttää, että mikäli lupa vesistön likaamiseen myönnetään, hankkeen merkitys arvioidaan kokonaisuudessaan, ja nimenomaan yleisen edun kannalta. Erävaeltajat huolissaan Erävaellukselle antavat sisällön luontoon liittyvät lähinnä esteettiset kokemukset, kuntoilu ja ulkoilu sekä virkistyminen ja rentoutuminen. Lähes puolet vaeltajista kuitenkin tuntee surua ja toivottomuutta luonnon puolesta. Tapaus oli myös ensimmäinen, jossa testattiin vesiSUOMEN LUONTO 9/91 50. pykälää. lain uudistettua 10. Etelä-Karjalassa suunnitellaan noin 250 kilometrin runkoreitistöä, joka ulottuu Salpausselkää pitkin Luumäeltä Imatran kautta Parikkalaan. Sivureitit vievät mm. Metsä-Botnia arveli, että tehdas saattaisi toteutua 1997. Lyytisen tutkimuskohteena oli harrastuskerho Nesteen Vaeltajat, jonka tyypillinen jäsen on ammatillisen koulutuksen saanut, aktiivisesti liikuntaa harrastava 44-vuotias, aviotai avoliitossa oleva mies, jolla on kaksi lasta. Nyt se ei enää pidemmän päälle ole mahdollista". Tähän asti Lapissa ja Kainuussa on ollut erilaisia metsähallituksen reittejä, joilla meno on höllempää. vsk. Vaellus opettaa suhdetta luontoon, suhtautumista itseensä ja toisiin ihmisiin sekä muuhun ympäristöön. Hän on harrastanut erävaellusta kymmenen vuotta ja vaeltaa porukan kanssa syksyisin. Mikko Niskasaari 5. "Reitillä ajavalla kuljettajalla pitää olla vähintään traktoriajokortti ja ikää 15 vuotta. lokakuuta, ettei Metsä-Botnian Kajaaniin suunnittelemalle Pohjan Sellulle voida myöntää lupaa. Sekä kelkkailun harrastajat että ympäristöministeriö uskovat virallisen reitistön säästävän luontoa. Vaeltajille yhteistä on vahva epäilys siitä, onko ihminen enää luonnon armoilla niin kuin on totuttu ajattelemaan, vai joutuuko luonto ihmisen armoille. Usein tunteet ihmisen aiheuttamaa luonnon muuttumista kohtaan ovat ristiriitaisia. Luonto merkitsee vaeltajille elämän symbolia, rauhaa ja vastakohtaisuutta arjelle. Pohjois-Suomen vesioikeus päätti 21. Raivauksia tehdään KOTIMAASTA Kelkkailu on riistäytynyt käsistä. kustannussyistä mahdollisimman vähän". Tällaisia tuloksia sai Tuija Lyytinen kehityspsykologian pro gradu -tutkimuksessaan erävaeltaj ien luontosuhteesta. Päätös ei ollut 10. Pisimmälle reitistön valmistelussa ovat ennättäneet Pohjoisja Etelä-Karjalan kelkkailun harrastajat. He kantavat huolta myös koneellistumisesta mönkijöineen ja ihmisten tuomista roskista. Luonnon muutoksista he havaitsevat selvimmin avohakkuut, metsäautotiet ja ojitukset. Sen pääomistajan, Metsä-Serlan uusi toimitusjohtaja totesi kuitenkin syyskuussa, että tehtaan rakentaminen siirtyy ensi vuosituhannelle
Sen vaikutus perustuu aineen kykyyn tuottaa pysyviä soluvaurioita ja estää silmujen kehitystä. Ilmansaasteisiin perehtyneet suomalaiset metsäntutkijat pitävät myrkyn esiintymistä erittäin huolestuttavana. Eniten myrkkyä oli männyissä. Viime kesänä koko Pohjanlahden rannikon pituisesti ja sata kilometriä sisämaahankin ulottunutta ilmiötä selitettiin merestä irronneella suolalla, epäpuhtauksilla ja voimakkaalla tuulella. Norokorpi pitää Suomesta mitattuja pitoisuuksia huolestuttavina Saksan esimerkkitapausten valossa. Metsää ei saa kaataa eikä uusia rakennuksia rakentaa, mutta SUOMEN LUONTO 9/91 50. TCA kuuluu vaikeasti torjuttaviin ympäristön pilaantumisilmiöihin. vsk.. Kuopion yliopiston ympäristöhygienian laitos kartoittaa kloorattujen hiilivetyjen päästölähteitä, ja Ilmatieteen laitos tarkkailee näiden aineiden pitoisuutta ilmassa. pion näytteissä, mutta vähän: 5-10 mikrogrammaa kilossa lehtitai neulasmassaa. Keskimäärin rovaniemeläisissä puissa TCA:ta oli yli 40 mikrogrammaa ja enimmillään jopa 85 mikrogrammaa kilossa lehtitai neulasmassaa. Luvassa on myös Sirkka Sutisen soluvauriotutkimuksia, jos hän onnistuu saamaan rahaa. Noin 300 hehtaarin alue on ympäristöministeriön ylitarkastajan Kari Hallantien mukaan edustava pala ulkosaariston luontoa: siihen sisältyy monenlaista merenrantaa pienine saarineen, sisälahtineen ja lampineen. Tulosten vertailemiseksi VTT:n on tarkoitus standardoida TCA:n kemialliset mittausmenetelmät. Puiden elinvoima kärsii neulasten vähitellen vioittuessa. Norokorpi keräsi näytteet Rovaniemen ympäristöstä, minne hän ei arvellut suolaroiskeiden yltäneen. Rovaniemellä moninkertaiset määrät Rovaniemen näytteissä myrkkyä oli Kuopion näytteisiin verrattuna moninkertaisesti. Saksalaislaboratorio paljasti pitoisuudet Myrkyn esiintymistä epäili ensimmäiseksi keväällä Kuopiossa vieraillut saksalainen kasvien saastevaurioihin erikoistunut tutkija. Analyysiin lähetettiin näytteitä myös Pohjois-Suomesta, missä oli havaittu lehtipuiden lehtien ruskettuneen oudolla tavalla. Tähän selitykseen ei uskonut tohtori Yrjö Norokorpi Rovaniemen Metsäntutkimusasemalta. Sirkka Sutinen epäilee kuitenkin, että oikeaa pitoisuutta Kuopiosta ei vielä kertamittauksella löydetty. Pohjanlahden rannikon lehtipuiden ruskettumisilmiön Norokorpi arvelee johtuneen osaltaan TCA:sta. KOTIMAASTA Rikkaruohomyrkky vaurioittaa metsiämme Tänä syksynä saadut tutkimustulokset osoittavat, että Suomen metsien kärsineeseen ulkonäköön vaikuttaa rikkaruohomyrkkynä tunnettu yhdiste, TCA eli trikloorietikkahappo. Anne Kärkkäinen Rantojen rauhoitus etenee Talousneuvos Gunnar Sten näytti esimerkkiä ja haki rauhoitusta mailleen rantojensuojeluohjelmaan kuuluvilla Mikkelinsaarilla Vaasan ulkosaaristossa. Epäillään myös, että paperiteollisuuden valkaisu jätevesistä höyrystyy puhdistukseen kuuluvan ilmastuksen aikana samankaltaisia kloorattuja hiilivetyjä kuin rasvanpoistoaineista. Suomalaispuilta mitattu pitoisuustaso on samansuuruinen kuin sellaisissa Schwarzwaldin metsissä, joiden kuuset ovat menettäneet kolmanneksen neulasistaan eli ovat jokseenkin vaurioituneet. I. Lehdet kärsivät eniten puun niissä osissa, joihin aurinko paistaa voimakkaimmin. Virtasen ,o patentoima rikkaruohomyrkky, jota on käytetty erityisesti juolavehnän torjuntaan. Hän piti näkemiään metsiä ränsistyneinä ja pyysi Metsäntutkimuslaitoksen tutkijaa ja kasvien soluvaurioasiantuntijaa Sirkka Sutista lähettämän näytteitä Tiibingenin laboratorioonsa TCA,.-analyysiin. Ensimmäiset tulokset kertoivat, että myrkkyä oli Kuo6 TCA eli trikloorietikkahappo vahingoittaa koivun lehtiä kuten vesakkomyrkky. Trikloorietikkahappo on nobelpalkitun A. "Nyt on rauha mailla", sanoo Sten, joka viihtyy syksyisin saarilla metsästellen, kalastellen ja polttopuita keräillen. Sutisen mukaan uhka on yhtä suuri kuin muiden laajalle leviävien ilmansaasteiden, kuten otsonin ja happaman sateen. Tutkijat pyrkivät selvittämään sen aiheuttamia ulkoisia oireita sekä kertymistä puiden lehtiin ja neulasiin. Sirkka Sutisen mukaan TCA:n uhka on paljon vakavampi kuin esimerkiksi jokin suuri paikallinen rikkidioksidivaikutus. Kloorattuja hiilivetyjä puolestaan vapautuu muun muassa kemiallisten pesuloiden kuivapesuaineista ja metalliteollisuudessa käytettävistä rasvanpoistoaineista, joilla metallipinnat käsitellään ennen maalaamista. Tutkimus viriämässä Sekä Sutista että Norokorpea huolettaa se, että TCA on pitkävaikutteinen yhdiste. Hän epäilee, että pitoisuudet ovat saattaneet olla vieläkin suurempia kuin Rovaniemellä, koska lehdet olivat lähempänä rannikkoa huomattavasti vaurioituneempia. Se on erityisen haitallinen havupuille, koska sitä pääsee kertymään neulasiin, kun kloorattuja hiilivetyjä on ilmassa. Sitä on löydetty sekä havuettä lehtipuista yhtä suuria määriä kuin Saksan Schwarzwaldin vaurioituneista vuoristometsistä. TCA:n tutkimiseksi on vinamassa useita hankkeita. Sten on tyytyväinen rauhoituspäätökseen, vaikka olisikin tienannut huomattavasti enemmän, jos maa-alue olisi pirstottu tonteiksi. Pitoisuus on Sutisen mukaan saattanut jäädä liian pieneksi, koska näytteet otettiin sateen jälkeen, ja sade on saattanut huuhtoa osan aineesta mukanaan. TCA:ta ei käytetä enää, mutta sitä syntyy luonnossa jatkuvasti valokemiallisessa reaktiossa klooria sisältävistä haihtuvista hiilivedyistä puiden neulasten tai lehtien pinnalla
Tavoitteena on, että koko Mikkelinsaarten saariryhmä suojellaan. Vaasan läänissä on tähän mennessä tehty Mikkelinsaarten lisäksi 33 rantakauppaa, joista seitsemästä on saatu rauhoituspäätös. Neljännes karunkauniista Mikkelinsaarista on lain suojissa. Alice Karlsson 7. vsk. Stenin maiden jälkeen Mikkelinsaarilta on rauhoitettu kolme muutakin aluetta, yhteensä suojeltuna on jo 436 Suositusten noudattamisesta hyötyvät sekä metsä että metsänomistaja. Kolhujen ja juurivaurioiden kautta saattaa lahosieni hiipiä puihin. Vain 46 prosenttia tutkituista leimikoista oli korjattu moitteettomasti. muuten elämä jatkuu saarilla kuten ennenkin. Ajourat ovat liian leveitä ja niitä on turhan tiheään. Koko maassa oli rantoja varten varattu tänä vuonna ostorahaa 120 miljoonaa ja korvausrahaa 10 miljoonaa markkaa. Vaasan läänin rantarahat loppuivat jo kesällä, mutta kauppoja tehdään koko ajan. Alice Karlsson hehtaaria. Vastuu puunkorjuun huonosta jäljestä on metsänomistajalla, joka ei useinkaan itse kaada puita. Rahat voidaan maksaa vasta ensi vuonna, mikä merkitsee sitä, että uuden vuoden varat hupenevat entistä aikaisemmin. Metsiä hakataan vajaatuottoisiksi ja pystyyn jääviä puita kolhitaan. Ellei muu tepsi, pitäisi Viitalan mukaan ottaa laki avuksi. Kaikkiaan läänissä on rauhoitettu lähes tuhat hehtaaria rantaa. Lääkkeeksi hän ehdottaa mm. sitä, että puukauppaa tehtäessä korjuun laatukriteerit sisällytettäisiin urakkasopimuksiin. Tapion johtajan Juhani Viitalan mukaan puunkorjuun huonot jäljet on saatava häviämään. Usein koneet myös vaurioittavat maata, jolloin puiden juuret saattavat vahingoittua ja laho iskeä. Mikkelinsaaret muodostuu kymmenistä eri kokoisista saarista, joiden yhteispinta-ala on 1800 hehtaaria. Työnjohdon ja koneenkuljettajien koulutusta pitäisi myös pikaisesti lisätä. Esimerkiksi jo "sallitut" enintään neljä metriä leveät ajourat vähintään 20 metrin välein johtavat siihen, että metsästä 20 prosenttia on puutonta. SUOMEN LUONTO 9/91 50. Näin todettiin metsälautakuntien selvityksessä, jossa tarkasteltiin 194 leimikkoa eri puolilla maata. Koneellinen puunkorjuu runnoo metsät Koneellinen puunkorjuu jättää lohduttomat jäljet metsään. Hakkuuraiskiot kun ovat osoittautuneet lähinnä huolimattomuudeksi: tarkastuksissa on havaittu, että jos korjuu ajoitetaan oikein ja työ suunnitellaan huolellisesti, pystyy koulutettu koneenkäyttäjä erinomaisiin tuloksiin huonoissakin oloissa. Vähimmäistavoitteena pidetään sellaista korjuujälkeä, jossa puuston määrä on harvennushakkuun jälkeen vähintään 85 prosenttia Tapion suosituksen mukaisesta, vaurioituneiden puiden osuus on alle viisi prosenttia, keskimääräinen ajouraväli on vähintään 20 metriä ja uraleveys ·~ ;l: enintään neljä metriä sekä syviä urapainumia on enintään ! viidellä prosentilla ajourien KOTIMAASTA kokonaispituudesta
Luonnonsuojeluliitolla on paikallisyhdistysten järjestämien tapahtumien lisäksi myös 50-60 erilaista kurssia ja retkeä vuosittain kotimaassa. Polttoainetta 150-paikkainen lentokone vie noin 2400 litraa tunnissa. Lentokone on energiasyöppö Kotimaassa lentäminen on aika usein turhaa. Parasta luonnonsäästöä on usein pysyä kotona, sillä matkailun jäljet näkyvät maapallolla kaikkialla. Siksi hillitessään lentohalujaan luonnonystävä korvaa määrän laadulla. Luonnonsuojelijat ulkomaille Suomen luonnonsuojeluliitto järjestää vuosittain kymmenkunta luontomatkaa ulkomaille, jolloin runsas 200 suomalaista pääsee asiantuntevien oppaiden johdolla tutustumaan luonnoltaan jännittäviin kohteisiin. Kiilopäällä on 20 maastopyöräilyreittiä, joista kaksi on Urho Kekkosen kansallispuistossa. Sopiiko maastopyörä tunturiin. Esimerkiksi lennolla Helsingistä Ouluun suihkuaa ilmaan matkustajaa kohti yli kilo häkää, noin 300 grammaa hiilivetyjä ja yli 600 grammaa typen oksideja samaan aikaan junassa istuja selviytyy lähes puhtain paperein. Arvioiden mukaan muutaman kymmenen vuoden kuluttua lentoliikenne on syynä lähes kolmasosaan maapallon lämpötilan noususta. Juna on halvempi ja huomattavasti ympäristöystävällisempi kuin lentokone. Lentoliikenne vaikuttaa voimakkaasti kasvihuoneilmiöön. Oppaat vetävät patikkaja hiihtoretkiä talkootyönä omissa paikallisyhdistyksissään ja Ladun toimintakeskuksissa Kiilopäällä ja Ylläskartanossa. Kylään ihmisen alkukotiin Jos Afrikkaan on päästävä, voi sen tehdä vähintään kah. Suomen Ladun toiminnanjohtajan Tuomo Jantusen mielestä esimerkiksi norjalaista alkuperää oleva telemark on varteenotettava vaihtoehto laskettelulle. Ryhmä matkustaa tilauslennnolla tavallisten turistien mukana, mutta erottuu viimeistään perillä "ekoturistiksi": kun muut paistattelevat rannalla auringossa, luontomatkaaja hiipii kiikarit kaulassa metsään ja vuorille. Moni mielenkiintoinen paikka on kuitenkin lentomatkan takana. Laskettelun harrastajia meillä on jo runsas miljoona. Pyöräily on hänen mukaansa niin raskasta, että poljenta sujuu vain teillä tai poluilla. Suksilla voi hiihtääkin Suomessa on noin 140 hiihtokeskusta, joissa kussakin on 1-20 rinnettä. Puiston opastuskeskuksesta vakuutettiin pyöräilyreittien . KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAAlice Karlsson Matkailu turmelee ja varjelee Ekomatkailu on muotisana, ja mikä tahansa luontomatka on nyt ekoa. Onneksi tavalliset matkustajakoneet lentävät stratosfäärin alapuolella tropopaussissa, jossa niiden tuhovaikutus ei ole niin suuri kuin hyvin korkealla lentävien yliäänikoneiden ja sotilaskoneiden. kulkevan vanhoja tienpohjia pitkin. Luontoon laskettelua paremmin sopiva murtomaahiihto uhkaa jäädä harvojen harrastukseksi. Ladun muutama vuosi sitten aloittamat maastopyöräilykurssit ovat herättäLaskettelukeskusten kesäistä apeutta ei häivytetä muoviliukumäillä. Eri tavoin järjestö liikuttaa vuosittain yli 200 000 suomalaista lähes 7000 tilaisuudessa. Telemark-hiihtäjä kiipeää tunturia ylös omin voimin ja kaartelee alas suksillaan villapaita lepattaen. Y mpäristöystävällisyyden tunnukseksi vakiintunut eko sopii kuitenkin matkailuun huonosti. Missä ihminen liikkuukin, hän levittää ympärilleen jätteitä ja melua. Ensi vuonna liitto vie luontonälkäisiä Madeiralle, Nepaliin, Teneriffalle, Equadoriin, Namibiaan, Botswanaan ja Galapagossaarille. neet kritiikkiä, sillä pyörät saattavat jättää luontoon rumia haavoja. Jantusen mukaan maastopyöräilyä arvostelevat ne, jotka eivät ole sitä kokeilleet. Lentokoneen pakokaasujen typen oksideilla on merkitystä yläilmakehän eli stratosfäärin otsonikerroksen vauriossa. Suomen Latu vie suomalaisia metsiin 300 oppaansa johdolla. Järjestelmän avulla retkueet pysyvät poluilla ja laduilla ja oppivat liikkumaan luonnossa luonnon ehdoilla. Osittain sepelillä pääliystetyt leveät tieurat eivät kuitenkaan kaikkien mielestä sovi kansallispuistoon. Telemarkin harrastaja ei kaipaa hissejä, kalliita erikoisvarusteita tai valaistuja rinteitä. Suomen Latu osallistuu valtakunnallisiin pyöräily-, hiihtoja melontatapahtumiin
"Jos matkailu lakkaa, niin kansallispuistoille käy nopeasti huonosti. Parhaimmat pisteet keräsivät pahvipakkaukseen pakatut pesuaineet, joissa ei ollut fosfaatteja, optisia kirkasteita, valkaisuaineita eikä etyleenidiamiinitetraetikkahappoa (EDT A). Muiden pesuja puhdistusaineiden koostumus vaihtelee niin paljon, ettei niitä ole kovin helppoa vertailla. Vuorigorillan säilyminen on osittain turismin ansiota. kuvaamisen ja tavaranvaihdon tietyillä alueilla. Kun tulee pienikin lama niin ihmiset alkavat heti puhua, että suojellut alueet pitää ottaa käyttöön." "Matkat antavat ihmisille tilaisuuden oppia tuntemaan vieraan maan kansalaisia, luontoa ja sen ympäristöongelmia. Benedict von Wright ja Tytti Toivanen vievät vuosittain noin 80 suomalaista luonnonystävää Itä-Afrikkaan "pehmeillä" Acacia-matkoillaan, joiden hinnasta kaksi prosenttia menee kohdemaan luonnonsuojeluun. Olisi tärkeää, että vaihtoehtoisia tuotteita saataisiin kaikkiin päivittäistavarakauppoihin. Onneksi luonnonsäästöjäljille pääsee jo välttämällä määrätietoisesti muutamia pahimpia peikkoja, kuten klooria, ammoniakkia, tolueenia, paradiklooribentseeniä ja fosfaatteja.. ·Pyykinpesuaineille laadittiin arvosteluasteikko, jossa annettiin miinuksia ja plussia pesuaineiden sisällön sekä pakkauksen materiaalin mukaan. Ylipäätäänkin kuluttajien kannattaisi harrastaa pesuaineissa kohtuutta. Liitto suosittelee viikkottaista siivousta, ettei lika ehdi pinttyä pinnoille, jolloin lähes kaikesta puhdistuksesta selviää mahdollisimman miedolla yleispuhdistustai astianpesuaineella. Siksi he kieltävät mm. Luontoa kuormittavimmaksi tuomittiin OMO, Surf, Bio Luvil, Ariel, PyykkiMari, Tend, Pirkka ja Green Force -jauheet sekä nestemäis~t OMO ja Coral. He oppivat, että luontoa ei voi eristää ihmisestä", sanoo von Wright. Toinen tapa on mennä pienissä ryhmissä, asua teltoissa ja kulkea varpaisillaan villieläinten poluilla. Sillä tavalla turismi ylläpitää luonnonsuojelua. Toivasta ja von Wrightiä pelottaa, että he joskus saattavat olla massaturismin etujoukkoja. Acacialaiset pyrkivät siihen, että heistä ei jää mitään jälkiä Afrikkaan, mutta suuri Afrikka jättää väistämättä jäljen jokaiseen matkalaiseen. kanootteja ja kameleita, joiden avulla he pääsevät ennen saavuttamattomiin paikkoihin. Kuluttajaliitto päätyikin arvioimaan sanallisesti pyykinhuuhteluaineita, astianpesuja huuhteluaineita, pintojen puhdistusaineita, hankausaineita, desinfioivia puhdistusaineita, vessan raikasteita ja -puhdistusaineita sekä metallien hoitoaineita. "Minulla · on sellainen tuntu, että niillä jotka osallistuvat meidän matkoillemme, on aikaisempaa suurempi valmius ymmärtää itseään ja elämää." D Kuluttajien painostus on mullistanut pesuainemarkkinat. Pannaan pe~u paremmaksi Suomen Kuluttajaliitto hankki markkinoilla olevista tunnetuimmista pesuja puhdistusaineista koostumustiedot ja pani pesuaineet ojennukseen. Ympäristöä säästäviä vaihtoehtoja on jo melkoisesti. Näin tekee suurin osa Afrikan matkaajista. Acacia-matkailijat käyttävät matkantekoon mm. "Jos villi telttailu ja polttopuun keräily lisääntyy, se saattaa kuluttaa luontoa paljon enemmän kuin hotellimatkailu." Turismi ylläpitää kansallispuistoj11 "Ekomatkoja ei ole olemassakaan, sillä matka kuluttaa aina luonnonvaroja", von Wright sanoo, "mutta Afrikan maat tarvitsevat valuuttaa, sillä mitä köyhempi maa on, sen kovemmalla rasituksella sen luonto on." Joillakin mailla on jo yli 10 prosenttia pinta-alastaan kansallispuistona, jonka on tuotettava. Tosin selvitykseen voitiin ottaa mukaan vain ne tuotteet, joista saatiin vertailukelpoista tietoa. Ympäristön kannalta suositeltavat ovat Ecover-saippuapesuaine ja -jauhe, Sonett -jauhe, EKO-jauhe, saippuapesujauhe Meta, ltu-saippuahiutaleet, villanpesuaine Erion ja Surf Micro-jauhe. Esimerkiksi vuorigorilla olisi von Wrightin mukaan huomattavasti uhanalaisempi ilman turismia. Liiton mukaan erikoispesuaineita tarvitaan kodeissa hyvin vähän ja esimerkiksi vessan raikasteita ja desinfioivia puhdistusaineita ei tarvita lainkaan. della eri tavalla: voi matkustaa tilauslennolla, yöpyä hotellissa ja drinkki kädessä katsella ikkunasta kun leijona metsästää. Ympäristöä vähemmän kuormittavia pesuja puhdistusaineita löytyy usein vain luontaistuoteja kehitysmaakaupoista. Onkin sanottu, että tsetsekärpänen, joka rajoittaa karjanpitoa, ja turisti ovat Afrikan tärkeimpiä luonnonsuojelijoita
Moninaisuuden varjelun lisäksi meidän on oltava myös vihreyden viljelijöitä tällä planeetalla. Moninaisuuden 10 Metsätalouden J vaaliminen kaikilla tasoilla on paitsi elämän suojelun eettinen perusarvo, myös eloonjäämistaistelun kivijalka. Tähän asti tuotannon siirtäminen pois Suomesta on kohdistunut sentään vielä Eurooppaan. Myös agrokuitu, ns. Lajiston määrä on tärkeä mittari ekosysteemin sopeutumiskyvylle. Näillä kahdella periaatteella on kauaskantoisia seurauksia. Metsien, jokien ja järvien, soiden, lehtojen, kosteikkojen ja peltojen hyvinvointi on tärkeää. Siinähän romahtaa koko kansantalous ja yhteinen hyvinvointi. Aivan perätön ei ehkä ole brasilialaisen eukaseUutehtaan johtajan Claes Hallin arvio, että Pohjoismaat tulevat menettämään asemaansa sellumarkkinoilla. Meidän on tehtävä kaksin verroin työtä sen hyväksi, että erilaiset ekosysteemit maassamme pysyvät mahdollisimman toim1vma ja elinvoimaisina. Lienee ihan varteenotettava näköala, että kotimaisen metsäteollisuuden lomautusten rinnalla jatkuvat investoinnit ulkomaille. koko elollinen luonto on lähes poikkeuksitta riippuvainen vihreiden kasvien työstä, niiden yhteyttämästä energiasta. Ei ole salaisuus, että puolet Kymmenen kapasiteetista toimii jo rajojemme ulkopuolella eikä paperia kuulemma enää kannata tehdä Suomessa. Luonnon moninaisuus ja vihreiden kasvien määrä ovat ekologisen hyvinvoinnin perustekijät. Kun eukalyptus kasvaa päätehakkuuasteelle seitsemässä vuodessa ja Suomessa pitää puun kasvua odottaa 80-200 vuotta, on kyseenalaista, voidaanko nykymuotoisen metsäteollisuuden kilpailukykyä ylläpitää edes lakkauttamalla ay-liike, saatikka devalvoimalla. Kirjoitus perustuu hänen puheenvuoroonsa "Elääkö Suomi metsästä tulevaisuudessakin", joka lähetettiin Yleisradiossa 9.10.1991. Metsä-Suomen ekohistorian valossa ei ole yllättävää, että suomenruotsalainen paaoma taas ensimmäisenä aistii ajan merkit. On paljon, mitä emme tiedä: Miten metsämme sopeutuvat otsonikerroksen ohenemisen seurauksiin. Tehometsätalouden tai kemiallis-teknisen maatalouden nykymenetelmät eivät täytä näitä ehtoja. Puujaloilla seisovan kansantaloutemme kannattaisi nyt tähytä tarkkaan tulevaan markkinahorisonttiin. Entä kuinka vaikuttavat kaikki uhkatekijät yhdessä. Miten uudet yhdisteet ilmakehässä, maassa, vesissä ja ravintoketjuissa vaikuttavat. kand., toimittaja Hannu Hyvönen on Valtion Luonnonvarainneuvoston jäsen ja metsäaktivisti. Epävarmuus vallitsee myös radioaktiivisuuden lisääntymisen seurauksista. Uruguaysta saatujen tietojen mukaan Kymmene Oy ja Shell ovat perustamassa 2000 neliökilometrin eukalyptusplantaasia Uruguayhin. Paitsi nopea kasvu, myös pienet kuljetuskustarmukset ja olemattomat työvoimakustannukset plantaasi-tehdas -komplekseissa lisäävät trooppisen selluteollisuuden kilpailukykyä. Suomalaisella metsänhoidolla on kyseenalainen kunnia vastata suurimmalta osalta lajiston vähenemisestä rajojemme sisällä. Miten kasvihuoneilmiö etenee ja vaikuttaa metsiimme. vsk.. Tehoviljely pahimmillaan on maaperän eliöstön suoranaista hävitystä. Siihen ei ole varaa, ei pelloissa eikä metsissä. Tunnetusti . Toinen eloon jäärnisstrategian kivijalka on suhtautuminen vihreään kasvustoon. Havupuut eivät pärjää eukalyptukselle Uudet, nopeakasvuiset kuidut ovat valloittamassa maailmanmarkkinoita. Savupirttiinkö tässä pitäisi palata. Viimeistään tässä vaiheessa talousmies heittää totutut kysymyksensä: Onko meillä varaa suojeluja luomuvouhotukseen. PUHEENVUORO Fil. peltosellu, on tulossa voimakkaasSUOMEN LUONTO 9/91 50. Edessämme on ennalta arvaamattomien muutosten vuosikymmen. On vaalittava elämän rikkautta Kuinka voimme varautua ekologisiin haasteisiin. Monet tekijät saattavat muuttaa tilannetta. Tämä aluevaltaus karmattaa noteerata. Onkin varmasti syytä tutkia paitsi maatalouden ekologisia paineita, myös ekonomisia tulevaisuuden maisemia
Luonnon kantokyvyn rajoissa on myös käytettävä hyväksi kaikkien puulaatujen tarjoamat mahdollisuudet. Hannu Hyvönen 11. Mitä kaikkea metsämme tuottavatkaan joka vuosi: sieniä, koivun lehtiä, mahlaa, pihlajanmarjoja, katajanmarjoja, kuusenkerkkiä, männynkerkkiä, mustikoita, puolukoita, lakkoja, vadelmia ... Ilman ja veden kuormitus vähenisi olennaisesti. Jokaisella puulajilla on merkityksensä luonnontaloudessa ja mahdollisuutensa ihmisen taloudessa. ti. Myös muita metsän tuottamia aineksia kannattaa ottaa talteen ja jalostaa. On pitkän tähtäimen_ yhteiskuntasopimuksen aika. Puheet arvottomista puulajeista olisi syytä kertakaikkiaan unohtaa. Rakennemuutoksen aika Ekologiset ja taloudelliset tulevaisuudennäkymät vaikuttavat samaan suuntaan. aineettomi.in arvoihin. Ruotsissa tähän vaihtoehtoon on panostettu paljonkin, mutta Suomessa luotetaan mieluummin vaikkapa erämaametsien ikipuun kertakäyttöön! Kolmas tekijä, jota metsäteollisuutemme ei voi syrjäyttää, on kuluttajien kasvava ympäristötietoisuus. Ekologiseen ja taloudelliseen rakennemuutokseen tarvitaan kaikki yhteiskuntamme voimavarat. Tämä selviytymisstrategia edellyttää tietenkin, etta maallamme on mahdollisuus säädellä tuontia ja vientiä. Vähemmän öljyä, autoja ja kaikenlaista krääsää, jota emme ollenkaan tarvitse. vsk. paperiakin eukal yptuksesta, talousnäkymät ovat ahtaat. V aikk:ei povattua sähköisen viestinnän läpimurtoa paperin kustannuksella tapahtuisikaan, on kyseenalaista, voiko Suomen kansantalous jatkossa perustua selluja paperiteollisuuteen. 1ujalat horjuvat Suomi elää metsistä, mutta miten. Tarvitaan uutta isänmaallisuutta Jos puunjalostusteollisuuden kapasiteetti laskettaisiin tyydyttämään kotimaan tarpeet, tulisi viides ydinvoimala tuiki tarpeettomaksi ja kenties pääsisimme entisistäkin eroon. Mutta siihen on yksinkertainen lääke: supistetaan vastaavasti tuontia. Mutta kuinka tähän tilanteeseen sopii esteetön, jatkuva paaomien maastapako. Tämä tarjoaa suunnan puunjalostusteollisuudelle. Pohjoinen Suomi ei pärjää massapuun tuotannossa tropiikille. Puunjalostusteollisuuden ja keräilytuotteiden lisäksi merkittävään asemaan kannattaisi nostaa puun energiakäyttö. Odotettavissa olisi ainakin lyhyellä tähtäimellä supistuksia ulkomaanvientiimme. Maamme luonnonvaroista ja ihmisten työstä kertyneet varannot tulisi tässä tilanteessa käyttää maamme talouden uudelleenrakentamiseen. Joudumme miettimään yhdentymistä Eurooppaan uudemman kerran. On perusteltua käynnistää nykyisen metsätalouden ja siihen kytkeytyvän elamänmuodon rakennemuutos. Hän arvelee hitaasti kasvavien havupuidemme jäävän toiseksi kilpailussa trooppisille sellupuille. Kun nykytekniikalla osataan tehdä hienoSUOMEN LUONTO 9/91 50. Pohjoisen puun ominaislaatu on lujuus, tiheäsyisyys. Kansalaisliikkeet ovat nousemassa oikeutetusti paperin tuhlausta vastaan. Ekologinen pakko sanelee sen, ettemme saa jatkaa luonnon ehdoista piittaamatonta metsätaloutta ja taloudelliset näkymätkin puhuvat muutoksen puolesta. Mihin perustu1s1 MetsäSuomen talous sellujättien jälkeen. Huomattava taloudellinen merkitys kätkeytyy metsäluonnon ns. Tehtäköön siis paneeleja, parketteja, taloja, saunoja, mökkejä, huonekaluja kaikkea sitä, missä Pohjolan puu on arvossaan. Virkistys, retkeily ja niihin perustuva matkailu ovat jo nyt osa metsätalouttamme. Selluja paperiteollisuutemme kannattaisi korvata muilla, luonnontaloudellisesti kestävillä metsien käyttömuodoilla, ehdottaa Hannu Hyvönen
Biologin vastuu Eikö juuri biologeilla ole tietoa ympäristömme tilasta ja siten suurempi vastuu kuin muilla ihmisillä. Suuri osa ihmisistä tuumii, että jos en tee suoranaisesti tarkoituksella pahaa, se riittää. Naiset joutuvat enemmän arjen arvaamattomuuden kanssa Lintu vai kala on 31-vuotiaan Laura Ruohosen kolmas näytelmä. . Tarjoan tulkintaani näytelmän kirjoittajalle Laura Ruohoselle kahvikupin aaressä Aaltokahvilassa, jossa kovaääniset pauhaavat Hullujen päivien ale sanomaa. tekemisiin. Laura myöntää, mutta kritisoi yleisemminkin tieteen tekemisen tapoja ja hierarkkisuutta: "Biologilla pitäisi ainakin olla vastuu siitä, mitä tutkitaan ja millä tavalla. Hänelle riittää, että alueesta kerätään näytteet näyttelyä tai museota varten. Se vasta antaa asioille merkityksen", Laura konkretisoi. Minkä takia sä kiihkoilet yhden linnun takia, kun tosiasiassa pitäisi löytää ne laj,_it, joilla on edellytykset pysyä hengissä. kuunnelmia ja työskentelee Radioteatterissa ohjaaja-dramaturgina. Keskenään kovin erilaisten ihmisten joukko on miehittänyt tutkimusaseman. Tän puiston takia itkeminen on yhtä turhaa kuin dinosaurusten tai jättiläislevien, Jiipee luennoi Riikalle. Kukaan ei halua uskoa, että suuri joukko laupiasnaamaisia laumaeläimiä voisi olla syyllisiä mihinkään. Silloin tää erämaa on aina olemassa mitä tahansa tapahtuukin. Riikka on päämäärissään ehdoton, niin työssään kuin ihmissuhteissaankin. Markuksen edustamaan humanismiin liittyy yleensä näkemys materiasta, kuten luonsitä varten, että ihminen voi jalostaa sen käyttöönsä, tehdä taidetta. Pitäisi ottaa selvää, miksi." Saammeko kaiken Ihmiskeskeisesti ajattelevien näytelmän henkilöiden on SUOMEN LUONTO 9/9 1 50. Sankareita ei ole Riikan jälkeen näyttämölle tulevat lomakylän talonmies, entinen toimitusjohtaja Lepa, juuri valmistunut biologi Jiipee ja hänen taiteilijavaimonsa Iira sekä Riikan isoeno Markus, vanha viulunrakentaja. Se on meidän olemassaolon ainoa oikeutus. Ja ellei niitä ole, kehittää uusia. Hän on ainoa, joka arvostaa elämää ihmisen ulkopuolellakin ja tekee kaikkensa erämaaluonnon säilymiseksi. Uskon, että tällainen ajattelu on mahdollista vain ihmisille, jotka pystyvät leikkaamaan arjen pois elämästään. "Ihmisen luoma kulttuuri on melkein aina muulle elämälle vihamielistä. Kun valitaan etukäteen se, mitä halutaan saada selville, ei siitä voi syntyä mitään kovin uutta eikä se auta näkemään vaihtoehtoja." "Tiedemaailma on perinteisesti miehinen. Ihmiskunta lunastaa olemassaolonsa oikeutuksen yksinomaan sen kauneuden kautta, jonka on luonut. kin, että totuus löytyy juuri "Markus ajattelee, että joutsevuorovaikutussuhteista ja siinia on hyvä olla olemassa, tä, että kaikki vaikuttaa kaikkoska Sibelius sai niistä inkeen", Laura pohtii. Että tappelupukarit ovat syyllisiä, syrjästäkatsoja automaattisesti viaton ... Ritva Kupari Laupiaat tappajala011 Lokakuisena sunnuntai-iltapäivänä katsomo on täynnä väkeä; hämmästyttävän paljon nuoria ja suurimmaksi osaksi naisia, tietenkin. Hän on kirjoittanut ja ohjannut lisäksi mm. Lauman koko ja tyhmyys vapauttavat ne kaikesta vastuusta. "Jotkut ovat olleet minulle vihaisia siitä, että luonnosta hyvin puhuva Riikka on ihmisenä surkea. Se ei saisi olla rakastunut kusipäiseen assistenttiinsa ja muutenkin sen pitäisi olla positiivinen kuin sosialistisen realismin naissankarit, mutta sellaista en missään tapauksessa halunnut." Jiipeelle, toiselle biologille, elämä on yhtä kompromissia ja kaikki arvot suhteellisia. Pelkään petolampaita. Ihminen on ainoa olento, joka luo uutta. . Niinsanottujen korkeakulttuurien nousu johtaa lähes aina metsien tuhoutumiseen joka puolella maailmaa. Olen miettinyt onko se väistämätöntä. .. Mua ovat aina jostain syystä lampaat ärsyttäneet ja kun sain Olli Järviseltä tietää, että on tällaisia petolampaita, halusin ne näytelmään", Laura selvittää. Parempia ovat kunnon viholliset. . noitusta kaikki on olemassa Joutsenet Sibeliusta varten Sinä olet itse muka taiteilija, miten sinä et tätä ymmärrä. Voisi ajatella niinnosta, vähempiarvoisena. Hän suunnittelee mieluummin siikabisnestä kuin tutkii erämaasuolta katoavien hanhenmunien arvoitusta. Näyttämön valokeilaan astuu Riikka, erämaapuiston johtaja työtakissaan ja puhuu vakavana sanelukoneeseen Brittein saarilla elävistä tappaj alampaista, jotka ovat erikoistuneet tiirojen metsästykseen: . Silti hänestä ei kasva suurta sankaria, hän ei 12 saa edes lähimpiään ajattelemaan samoin kuin itse. Riikan alkurepliikissä voisi olla koko näytelmän motto, suora vertaus ihmisiin. On vain muutamia kulttuureita, jotka eivät ole toimineet näin. vsk.. Näin vanha humanisti Markus puuskahtaa kyyniselle ja ailahtelevalle taidemaalari Iiralle puolustaessaan viulunrakentamisen arvoa. Yleinen näkökulma on, että etsitään totuutta sulkemalla erilaiset häiriötekijät pois ja tutkimalla ilmiöitä erillään kaikesta muusta. "Juuri niin sen ajattelin. Sehän on kaikkein tärkeintä
Pitäisi kuitenkin tajuta, että nyt tehdään valintaa tulevaisuudesta. Siinä puitteet Laura Ruohosen näytelmässä Lintu vai kala, jonka kantaesitys oli Kansallisteatterin Willensaunassa syyskuussa. Laura määrittelee asenteen ehdottomuuden vieroksumiseksi ja täydentää: "Elämä on ehdottomampaa kuin ihmiset täl1ä hetkellä haluavat myöntää!:' D 13. Jotkut ovat ihmetelleet, miksi Laura käsittelee näytelmässään niin erilaisia asioita kuin luonto ja ihmissuhteet. Samalla kuvitellaan vältettävän myös seuraukset, ikävät asiat elämassa. Siihen sopuisuuteen ja laumaan kätkeytymiseen. Vasemmalta lomakylän talonmies Lepa, Seppo Laine ja biologi Jiipee, Petteri Sallinen; takana Jira, Mari Rantasila. Meillä olisi kaikkea. Ihmiset eivät haluaisi luopua mistään. Sankaritarina. SUOMEN LUONTO 9/91 50. Niistä on enää jäljellä piema kesämökkikaistaleita, mutta ei kyetä näkemään mitä kaikkea on menetetty." Lasta odottava Iira aikoo sopeuttaa lapsensa tulevaisuuden maailmaan näin: ... vsk. Lomamökkikylässä häärivä Lepa pitää loistoajatuksena luontohallin rakentamista erämaapuiston alle niin, ettei olisi enää paineita rakentaa itse puistoa. Sairaus on nykyään terveyttä. Kun kaikki päiväkodin lapset on allergisia, on semmoinen lapsi, joka syö kaikkea, pelkästään hankala. lat Pohjoinen erämaapuisto, jossa työskentelee kaksi biologia ainutlaatuisen luonnon ja harvinaistuvien lajien tutkijoina. Minä kuitenkin uskon voimakkaasti, että ympäristö missä elämme, vaikuttaa suoraan siihen miten muutenkin näemme elämän, miten suhtaudumme luontoon. En anna sen oppia kaipaamaan tuoksuja ja taivasta. Ilmeisesti monet eivät näe, että köllöttely johtaa samalla tavalla johonkin kuin se että menet kaivamaan hirveän sorakuopan se on passiivista tukea elämäntavallemme." Tietynlainen vastuun pakoileminen ja ratkaisujen välttäminen viimeiseen asti on melko yleinen asenne. helpompi sopeutua tulevaisuuden uhkakuviin kuin Riikan. Ihmiset haluavat uskoa, että kaikki on mahdollista koko ajan. Mutta ilmaa sähköistävä ibmissuhdedramatiikka tuo esiin jotain olennaista henkilöiden koko elämänasenteesta. "Minun on helpompi hyväksyä kertakaikkinen tuho kuin näennäinen säilyttäminen. "Jotkut ajattelevat Iiran lailla, että jos lapsi ei tiedä mitään menneestä, ei kai siitä tule sen onnettomampaa. Ei pidä opettaa haluamaan se!"Usein ajatellaan, että jos ei tee mitään niin silloin ei ole valinnut puoltaan. Ei, vaan sotkuisia ihmissuhteita, itsekkäitä bisneksiä ja mureneva erämaa, johon loistavat lomakylän revontulivalot ja jonka alle kaivetaan luontohallia. Elämä on ehdotonta Biologin vastuusta olemme ajautuneet muiden ihmisten vastuuseen. Se vaikuttaa ihmissuhteisiinkin." Erämaapuiston johtaja Riikka, Anna-Leena Härkönen ja viulunrakentaja Markus, Yrjö Parjanne. Jos häilyy ihmissubteissaan, häilyy ehkä muissakin ratkaisuissaan. Mutta sekin pitäisi nähdä valintana. Mä en aio puhua sille mitään metsästä. Säkenöivän luontohelmen kuvaus. Samat asiat, jotka ennen teki terveeksi, tekee nyt sairaaksi. Esimerkiksi monen päässä on kuva lapsuuden kesämaisemista. Opetan vain sisäleikkejä. On tietyllä tavalla vaarallisempaa, että maailma muuttuu huomaamattamme. laista, mikä on jo mennyttä
"Pyrimme kertomaan Pohjanlahden länsirannikon asukkaille ja päättäjille siitä, mitä on tehtävä lahden suojelemiseksi", sanoo Amalian kannella Ruotsin luonnonsuojeluliiton tiedotussihteeri Jonas Nilsson. Ruotsin luonnonsuojeluliiton vuokraama Amalia ja sen parin etapin jälkeen korvaava Sunbeam käyvät kaikissa lahden Ruotsin puolen suurimmissa rannikkokaupungeissa. Maantiet näkyvät merellä Kampanjalla on myös koko Pohjanlahtea koskevia tavoitteita. Antll Halkka Neljä laivaa Pohjanlal Enskärin saari on mainio luonnonsatama Ahvenanmerellä Pohjanlahden suulla. Monenlaiset purjealukset ovat vuosisatojen saatossa tuulessa takilaa natisuttaen odottaneet Pohjanlahdelle saattelevaa tuulta Enskärin poukamassa ja yksi on upotettu lahden pohjaan aallonmurtajaksi mutta Amalia lienee laivoista ensimmäinen, joka on lastattu 14 Planktonhaavia lasketaan Arandalla. "Orgaanisten klooriyhdisteiden päästöt, raskasmeSUOMEN LUONTO 9/91 50. Alus käy Pohjanlahdella vuonna 1991 peräti 14 kertaa. On loppukesä ja alkamassa on luonnonsuojelujärjestöjen purjehdus Pohjanlahden rannikkoa pohjoiseen. vsk.. luonnonsuojeluaatteella. Kaksimastoisen aluksen takilaan on ripustettu Ruotsin luonnonsuojeluliiton kampanjabanderolli
tallit, rehevöityminen ja ryöstökalastus, siinä Pohjanlahden pääongelmat", luettelee Nilsson. Virtaukset lahden suulla ovat mahtavia: Pohjanlahden vesi (jota on 6450 kuutiokilometriä) vaihtuu noin neljässä vuodessa. "Osin tästä syystä liittomme vaatii raskaiden maantiekuljetusten siirtämistä maanteiltä rautateille", sanoo Nilsson. Tshernobylin laskeuma näkyy yhä Pohjanlahden vedessä ja sedimenteissä. on merkittävä ravinne varsinkin Selkämeren rehevöitymisessä; noin 40 prosenttia ihmistoiminnan seurauksena mereen kulkeutuvasta liikatypestä on peräisin ilmasta. Säteilyturvakeskus (STUK) saa Arandan näytteistä osansa. Joet tuovat mukanaan ravinteita, jotka heikentävät varsinkin rannikon vedenlaatua. lella Pohjanlahdella risteili vuonna 1991 ennätysmäärä tutkijoita ja luonnonsuojelijoita: oli Pohjanlahtivuosi jonka aikana luonnonsuojelujärjestöt tempaisivat lahden luonnon puolesta ja viranomaiset sijoittivat miljoonia lisämarkkoja lahden tutkimiseen. Vedet virtaavat Pohjanlahteen paljon lahtea itseään suuremmalta alueelta valuma-alue ulottuu Norjan vuorilta Kuhmon perukoille. Suomen Luonto oli mukana kyntämässä Pohjanlahtea. "Suurin osa ongelmista on ratkaistavissa merellä tai rannikolla tehtävin järjestelyin, mutta rehevöityminen vaatii puuttumista myös maantieliikenteeseen." Tämä johtuu siitä, että autot syytävät ilmaan typpeä, joka SUOMEN LUONTO 9/9 1 50. 15. Amalian purjehdus alkoi jo edellisenä päivänä MaarianBiologi Curt Nyman esittelee Auran kannella pohjanäytettä, jonka sukeltajat hakivat Kemiran ja Outokummun tehtaiden edustalta Kokkolassa. vsk
Kokkolan kaupunkikin sopi aikanaan tehtaita perustettaessa, ettei se vaadi milloinkaan korvauksia niiden aiheuttamista haitoista. Avomeren tutkimus kuuluu Suomessa merentutkimuslaitokselle, jonka alus Aranda käy Pohjanlahdella 14 kertaa tänä vuonna. Aikaisemmin liikkeellä oli jotain vallan toisenlaista. vsk.. Suunnilleen samoilla linjoilla on myös Suomen luonnonsuojeluliitto. Suomen luonnonsuojeluliiton vuokraama Aura on jo ehtinyt käydä esittelemässä meriluontoa ja sen suojelua mm. Laiva ajaa siksakkia välillä Ruotsin puolella pistäytyen; tutkimusta tehdään ruotsalaisten kanssa yhteistyössä. Sen henkilökunnalta on hyvä kysyä meren muutoksista. Kasvija eläinplanktonnäytteiden ottaminen on kuitenkin edelleen pitkälti käsityötä. Vinssit vonkuvat yössä ja laskevat vaijereita näytteidenottolaitteineen syvyyksiin. "Kutterilla ajamamme jäärännin reunat voivat olla ruskeina !evästä neljän tai viiden kilometrin päähän tehtaista. "Vielä ei ole aivan varmaa, kohoaako ravinteisuus Pohjanlahden avovesialueella." Matkanjohtajan tehtäviin kuuluu laivan tutkimuksen organisointi ja sen reitin suunnittelu; alkuperäistä aikataulua täytyy toisinaan muuttaa. Siellä Ruotsin ja Suomen luonnonsuojeluliitot, myös suomenruotsalainen Natur och Miljö, kertoivat tavoitteistaan. Laiva lähtee iltayhdeksältä Oulusta kohti Perämeren pohjukkaa ja Kemin edustaa. Suomen Luonto on mukana Arandan tämän vuoden kahdennellatoista Pohjanlahtimatkalla. Vain kalastuksen rajoitusvaatimuksissa on eroja: ruotsalaiset ovat suomalaisia huomattavasti jyrkempiä. Aranda on vain kaksi vuotta vanha moderni tutkimusalus, jossa matkan kulkua voi seurata sängyssään loikoillen hytin monitorista. Vuosi 1991 on Pohjanlahtivuosi myös tutkijoille; lahden tutkimus saa 30 miljoonaa markkaa ylimääräistä käyttöönsä. Automaattiohjaus pitää Arandan paikallaan tuulessa kuin tuulessa. Kaarlo Junttila. "Etenkin akvaariot, joissa on näytteillä kaloja ja muuta veden eliöstöä, ja mikroskooppeihin aseteltu pieneliöstö ovat kiinnostaneet." Suuresta osasta näyttelyn toteutusta vastaa Natur och Miljö. "Vaadimme lohen avomerikalastuksen täydellistä kieltämistä", sanoo Nilsson. "Ympäristölautakunta teki viime vuonna aloitteen sopimuksen purkamisesta", kertoo Hannila. Lohenkalastus avomerellä kiellettävä! Tavoitteet ovat luonnonsuojeluliitoilla Pohjanlahden molemmilla puolilla suunnilleen samat. Summa kuluu noin sadan hankkeen viemiseen läpi. "Tällä matkalla analysoimme kaikilta asemilta myös ravinteet", sanoo matkanjohtaja Vappu Tervo. SUOMEN LUONTO 9/9 1 50. Kysymykseen siitä, eikö ole epätavallista, että kaupunki toimii alueellaan olevan suuren teollisuuslaitoksen intressejä vastaan, Hannila kuittaa: "Sitä on nykyään liikkeellä". Monien yllätykseksi pohja on elossa: näyteputken liejun päälle vangitussa vedessä vilistää muutama valkokatka. Aura kierrättää lehdistöä, kutsuvieraita ja yleisöä merellä. Merentutkimusta päivin öin Vesija ympäristöpiirien näytteenotto on osoittanut ravinteisuuden kasvaneen tasaisesti rannikkovesissä jo pitkään. Samalla otetaan näytteitä. Saarella on luotsiasema. Rantaan se kiinnittyy jälleen vasta neljän päivän kuluttua Maarianhaminassa. Lohenkalastuksen osin jo toteutuneiden rajoitusvaatimusten taustalla on huoli luonnonlohen tulevaisuudesta; viimeiset Tornionjoen, Kalix joen, Vindejoen ja Simojoen luonnonlohet päätyvät istutuslohien mukana pyydyksiin ennen kuin ne ennättävät takaisin kutujokiinsa. Kokkolan kaupunki yritti turhaan saada yhtiön lupaehtoja tiukennettua vesiylioikeudessa. Hiven Pohjanlahtea saadaan pinnan alta näkösälle, kun sukeltajat nostavat pohjaliejua Kemiran tehtaiden purkuputken edustalta. Kaupunki ja teollisuuslaitos Suomen Luonto jättää Ahvenenmeren keskivaiheilla Amalian, joka jatkaa kohti Ruotsia. Aranda sai yöllä yllätysvieraan: pajulintu laskeutui seuraamaan tutkimustyötä haminasta. Kristiinankaupungissa, Porissa, Kaskisilla ja Vaasassa. "Kyllä samanlaista oli myös 50 vuotta sitten", selittää joukon vanhin, Junttila. Kuvaruudulta ilmenee niin seuraava näytepiste eli asema kuin milloin asemalle saavutaan, ja työskentelyäkin voi seurata videokameroiden kuvista. Merentutkimus ei ole kovin Cousteau-romanttista kahden aikaan yöllä pimeydessä ja kovassa tuulessa, mutta se hoituu rutiinilla. Pelkät katkat eivät saa ympäristönsuojelijoita riemastumaan. "Aloite ei vain ole vielä johtanut mihinkään." Verkkojen kanssa saunomassa Juhani Hannila on kotoisin Kokkolasta ja hänen mukaansa rehevöityminen näkyy esimerkiksi vyrkkojen limoittumisena ja siinä että ulkosaariston ennen paljaat rannat kasvavat levää. Asia ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen. Vappu Tervon tietokoneelle näppäilemien koordinaattien jotka kapteeni Jukka Kyröhonka siirtää laivan ohjausautomatiikkaan tahdittamana Aranda kääntyy Kemin edustalta etelään. Pääsen Hannilan veneellä katsomaan Tankarin majakkasaarta 15 kilometrin päässä Ykspihlajan sataman teollisuuslaitoksilta. Suomen puolella rannikkoa ylös puksuttaa hinaaja Aura, jonka Suomen Luonto yhyttää Kokkolassa. "Olemme neuvottelutien ja varovaisempien rajoitusten kannalla", sanoo Pohjanlahtikampanjaa vetävä Gun Dahlvik Natur och Miljöstä. "Kemira on yksi Perämeren pahimmista ravinnekuorrnittajista", selittää ympäristönsuojelusihteeri Juhani Hannila. Sinilevää ämpärillä Laboratoriohenkilökuntakin valvoo öisin, sillä monien biologisten arvojen mittaaminen on mahdotonta ellei sitä tehdä välittömästi. "Kyllä täällä saa nykyään käydä saunomassa verkkojen kanssa", sanovat luotsikutterin kuljettajat Kenneth Bäckström, Juha Outinen ja Tankarin majakkasaaren luotsikutterin kuljettajat Kenneth Bäckström ja Juha Outinen harmittelevat verkkojen limoittumista. "Yleisömenestys on ollut varsin hyvä", selittää Suomen luonnonsuojeluliiton kampanjavastaava, meribiologi Jaa16 na Nurminen. Suolapitoisuus, lämpötila ja happipitoisuus selviävät laivan kyljestä mereen laskettavalla sondilla, jonka pohjaan laskeutuessa asianomaiset tiedot piirtyvät laboratorion tietokoneen kuvaruutuun. Aivan kuin jäitä olisi uitettu kaljassa." Tilanne on ollut miesten mukaan paha viitisen vuotta
Konosen näytteenottimena on proosallisesti sanko. Kaisa Kononen ottaa säännöllisesti sinilevänäytteitä. Vesi näyttää Pajulintu laskeutui Perämerellä kesken muuttomatkansa Arandan vinssin vaijerikelan kaapelille ihmettelemään öistä tutkimusta. Veden pieneliöstö siivilöityy syvyyksistä haaviin ja edelleen näytepulloon. Myös laboratorio toimii yöllä. "Pintavettä tarvitaan suuria määriä ja tämä on paras keksitty keino", hän selittää. Elämää syvyyksistä Aranda ei käy lähellä rannikkoa; maa on näkyvissä vain 17. maallikon silmin kirkkaalta, mutta tutkijan katse on harjaantunut "Nuo möykyt tuossa ovat Nodularia spumigena -nimisen sinilevän kasaumia, tikkumaisissa taas on Aphanizomenon flos-aquae -levää." Levien ulkomuoto selviää mikroskoopissa, jolla Kononen määrittää niiden tiheyksiä. Selkämerellä on vähän aikaisemmin havaittu sinileväkuSUOMEN LUONTO 9/91 50. vsk. Vesinäytteitä noutavia lieriöitä kiinnitetään telineeseen sitä mukaa kuin niitä nousee. Eri syvyyksiltä vettä vanginneista lieriöistä viedään näytteet pulloissa kemiallisiin analyyseihin. kintoja, mutta mihinkään leväpuuroon ei Aranda tällä matkalla törmää. Sinileväkukinnat voivat ajan mittaan tulla ongelmaksi varsinkin Selkämerellä. Tällöin niihin voidaan ajoissa varautua", selittää Kononen. "Yritämme saada selville missä oloissa kukinta kehittyy myrkylliseksi ja mitkä tekijät säätelevät sen esiintymistä
D SUOMEN LUONTO 9/91 50. Kun rannikko näkyy, horisontista kohoaa myös tehtaiden piippuja; lähes jokaisen rannikkokaupungin kupeessa on puunjalostustehdas. Suomalaiset ammattikalastajat saivat viime vuonna Selkämereltä saaliikseen 30 000 tonnia silakkaa ja Perämereltä 7500 tonnia. "Pohjanlahtivuoden tutkimuksissa olemme ottaneet poikkeuksellisen paljon raskasmetallinäytteitä", sanoo Vappu Tervo. Kun haavi lopulta saadaan kannelle, se on siivilöinyt avoveden äyriäisten lisäksi saaliikseen pohjasta viisisenttisen kilkin ja pienempiä valkokatkoja. Silakan ruokaa Pohjalla elänyt ja nyt neljän stadionin tornin korkeuden verran ylös pimeästä maailmastaan ki_skaistu kilkki on Välipakalle mukava, mutta sinänsä merkityksetön yllätys. "Kolmipiikit uivat mielellään pinnassa ja niinpä niitä varten kehitettiin erityinen laivan sivulla uitettava kaikuluotaimen anturitorpedo, jossa toinen anturi luotaa viistosti ylöspäin. Kilkki nousi Ahvenanmerellä 280 metrin syvyydestä. Pohjanlahti peittoaa silakkasaaliissa selvästi suomalaisten muut meriapajat. Sopivalla etäisyydellä rannikosta rantaviiva ei näy, vaan Pohjanlahti on pelkkää piippuparaatia. Yhteensä tuosta riittäisi seitsemän kiloa suomalaista kohden, mutta suurin osa menee minkeille. "Kuitenkin kaloja olisi välttämätöntä saada myös öisin." Argoksen tutkimusretki päättyy Luulajaan ja Arandan Maarianhaminaan täsmälleen aikataulun mukaisesti. Täällä Pohjan18 ,_.-._ j:. Suomalaistutkija Jouni Leinikki on Argoksella seuraamassa kolmipiikin elämää ulapalla. Hänen tutkimuskohteenaan ovat vapaassa vedessä elävät halkoisjalkaisäyriäiset. kaikuluotaimella", kertoo Leinikki. "Seuraamme kalojen liikkeitä mm. Syvyyttä on 280 metriä. Tutkimus ratkaisee usein, nähdäänkö miljardien investointi uusiin tuotantoprosesseihin ja puhdistuslaitoksiin välttämättömäksi. Ruotsalaisetkin tutkivat Samaan aikaan kun Aranda matkaa rannikkoa alaspäin, kulkee Pohjanlahdella tällä matkallaan kalantutkimukseen keskittynyt ruotsalainen Argos. Happea on pohjassakin Pohjanlahteen syydetään happea kuluttavia aineita valtavia määriä. "Kun Pohjanlahdelle virtaava vesi on vähäsuolaista, alueen vesi ei ole varsinaisen Itämeren tavoin voimakkaasti kerrostunutta. ' . Happi merkitsee elämää! Suomenlahden tai Itämeren pääaltaan keskiosissa noutimen terveisinä pohjasta on myrkyllisen rikkivedyn henkäys. Tutkimus on kallista laivan yksi tutkimusvuorokausi voi maksaa kymmeniä tuhansia markkoja mutta vielä kalliimpia ovat työn perusteella tehtävät poliittiset päätökset. janlahdella pyydyksiin yhteensä vain reilu kymmenesosa silakan pyyntimääristä. "Kunnollisen kuvan luominen Pohjanlahden ekosysteemistä ei onnistu, ellei halkoisjalkaisäyriäisiä tutkita." Muita kalalajeja käy PohMeribiologi Jaana Nurminen kiersi Auralla Pohjanlahden satamia ja esitteli ihmisille meren elämää ja sen ongelmia. vsk.. lVL UOMEN lahden eteläkurkussa virtaus on niin kova, että se painaa planktonhaavin vaijerin vinoon; Välipakan on voimalla ohjailtava käsillään vaijerin kulkua. "Ero johtuu siitä että varsinaiselta Itämereltä virtaa Pohjanlahdelle 70 metrin syvyydessä olevan Ahvenanmaan kynnyksen yli vain suhteellisen vähäsuolaista vettä eikä syvemmällä eristyksissä olevaa suolaisempaa pohjavettä", sanoo eläinplanktontutkija Pentti Välipakka nostaessaan näytettä aamuyöllä. "Troolauksen ongelma on se, että Argoksella miehistön työaika loppuu puoleltaöin ja alkaa jälleen kuudelta aamulla.", sanoo Leinikki. Vaijeria nousee ja nousee, sillä Arandan Pohjanlahden retken viimeinen asema F 64 on Suomen aluevesien syvimmän ja Itämeren toiseksi syvimmän kohdan vieressä. "Nämä valtavina parvina syvyyksissä uivat äyriäiset ovat silakan tärkeintä ruokaa", selittää Välipakka osoittaen noin kolmen sentin pituisia läpikuultavia eläimiä. Virtaukset sekoittavat pintakerrosta ja täyskierto hapekkaine vesineen ulottuu pohjaan asti." Näytteenoton yhteydessä Välipakalle tulee hyvä tilaisuus esitellä merivirtojen voimaa käytännössä. Puunjalostusteollisuuden lisäksi Pohjanlahdella on metalliteollisuutta, jonka jätit ovat Suomen Tornion terästehdas ja Ruotsin Rönnskärsverket. Tutkimustulokset ilmestyvät aikanaan tieteellisinä tutkimusraportteina ja myös Pohjanlahtivuoden yhteenvetoina 1993. Kilkki nousi pohjalta kolmensadan metrin syvyydestä Merenkurkussa ja muutamalla Selkämeren näytepisteellä. Tästä huolimatta lahden pohja on enimmäkseen elossa, kun taas varsinaisen Itämeren ja Suomenlahden pohjasta 100 000 neliökilometrin kokoinen alue on hapetonta ja kuollutta. ~ ...,r-< '\ -, ' . Argos on matkallaan keskittynyt kalantutkimukseen. Aranda on nimittäin saapunut Ahvenanmerelle matkallaan Pohjanlahden suulle. Kolmipiikkiä myös troolataan matkan aikana sillitroolilla. Laivat pyrkivät käyttämään täsmälleen samanlaisia menetelmiä, jotta tutkimustulokset olisivat vertailukelpoisia; tämä on merentutkimuksen suurimpia ongelmia
Daniel Katz Hämyjen yö sen maallikko saattoi tietää. Kärpänen ei ollut mennyt pyydykseen vaan lenteli päättömästi sinne tänne. Kun heräsin oli ikkunaruutujen väliin ilmestynyt kaksi verkkoa lisää. Hämähäkki nielaisi pettymyksensä, ryhdistäytyi, yhdisti vielä muutaman langan ja vetäytyi sitten rakoon väijymään. Lopulta autoin sen matkaan, lennätin sen ulkoilmaan sormenpäälläni. Se on isojen poikien leikkiä, siihen kelpuutetaan vain ansioituneita ammattipoliitikkoja. En tiedä miten se oli sinne joutunut mutta siinä se oli, pieni harmahtava kotihämähäkki. Se ehkä aavisti että nuo maittavat paistit kuuluivat toiseen maailmaan. Mistä SUOMEN LUONTO 9/9 1 50. Mies vakuutti että hämähäkkien tehtävänä oli pitää yllä ekologista tasapainoa ja hillitä ihmisille, eläimille ja kasveille vaarallisten hyönteisten lisääntymistä. Se saattoi olla Tegenaria domestica tai sitten ei, en ole asiantuntija. A vasin ikkunan päästääkseni sen ulos. vsk. Hämähäkki näki ne kaikki tulevina paisteina ja paiski töitä kuumeisesti ottaakseen saaliit avosylin vastaan. Se ei liikauttanut niveltäkään. Tajusin: mahlakärpänen oli ehkä pieni paisti hämähäkillekin, mutta mikromaailman mittakaavassa syömättä jäänyt mahlis merkitsi suunnatonta tuhlausta. Yritin unohtaa hämähäkin ja jatkaa rikosaiheisen novellin kirjoittamista. Kiipesin lauteille nukkumaan, radion jätin soimaan. En keksinyt yhtään järkevää rikosta. Lihakaupan näytteikkuna oli aamun valjetessa tyhjentynyt paisteista, vain piskuiset likatahrat ruudussa muistuttivat niiden yöllisestä kiihkosta. Kun tökin sitä kynän kärjellä se siirtyi laiskasti sentin pari. Vaimo tiesi kertoa että hämähäkit pystyvät olemaan viikkokausia syömättä. Mahlakärpänen tunsi raikkaan tuulahduksen hipiällään, siinä syttyi vastustamaton halu lentää jonnekin, kauas, vapauteen, pampakselle! Se teki vielä yhden pyräyksen, ikäänkuin voittajan kunniakierroksen ja lensi suoraan hämähäkin verkkoon. Se juuttui paikoilleen pitkäksi aikaa. Nukahdin kiitollisena. Selitys löytyi ulkoa: ulomman ruudun uikopinta kuhisi monenmoista mönkijää, suurempaa ja pienempää, lentävää ja siivetöntä. Nämä taas olivat kääntäneet meille vatsapuolensa, minulle ja hämylle. Kirjan värikuvat kun näyttivät hyönteiset selkäpuolelta. Hämähäkki oli jäänyt jumiin työhuoneeni ikkunaruutujen väliin. Se työskenteli rivakasti ja uupumatta, suorastaan hurjistuneena. Hämähäkki makasi pohjalaudalla pidellen yhdellä jalalla kiinni hälytyslangasta. Hän väitti että ilman hämähäkkejä ihmiskunta tai suurin osa siitä olisi aikoja sitten nälkiintynyt ja tuhoutunut. Kuin sattuman kauppaa musiikkiohjelma loppui ja joku alkoi esitelmöidä hämähäkeistä. Se räpiköi siinä aikansa, takertui yhä pahemmin, kunnes se tahmeiden seittien peittämänä luovutti, oli aivan hiljaa ja liikkumatta ja odotti karvaisen verkonkutojan kuolettavaa syleilyä. Maailmaan joka oli niin lähellä ja kwnminkin niin julmetun kaukana. Arvelin tehneeni hyvänkin työn, pienen mutta konkreettisen eleen elävän luonnon puolesta. Vähitellen hämähäkin työskentely hidastui. 19. Kirjailija Daniel Katz kiteyttää kokemuksensa hämähäkeistä: "Päätin olla tästälähin leikkimättä Jumalaa. Se oli saanut aikaan kolmikulmaisen rakennustelineen, jota se alkoi täydentää varsinaiseksi verkoksi. Se on isojen poikien leikkiä, siihen kelpuutetaan vain ansioituneita ammattipoliitikkoja. Päätin olla tästälähin leikkimättä Jumalaa. Se näytti puolikuolleelta ja perin kyllästyneeltä. Mutta hämähäkki ei tullutkaan. Ja minä tunsin piston omassatunnossani. " Minun kävi hämähäkkiä sääliksi. Selasin hyönteiskirjaa mutta en kyennyt tunnistamaan kuin muutaman ikkunantakaisista otuksista, jotka tuuppivat toisiaan pyrkiessään valoon ja kuolemaansa. Tai ehkä suunniltaan pelosta. Aamukahvilla kerroin vaimolleni tästä luonnon pienestä murhenäytelmästä. "Kuollut nälkään", ajattelin mutta sehän eli. Se kutoi seittiä ikkuna-aukon vasempaan ylänurkkaan. Se tarkkaili ympäristöään ja totesi että ainoa ikkunoiden väliin jäänyt elävä sen itsensä lisäksi oli mitätön pieni mahlakärpänen, joka pörräsi ympäriinsä huolettoman tuntuisesti. Kiitin häntä nolona tästäkin tiedosta
Se kyhää risuista pesän, jonka ulkomuoto ei kaikkien mielestä täytä siistin asumuksen tunnusmerkkejä. On toki harakalla kauniimpiakin ääniä. Joskus harakat näyttävät ärsyttävän kissaa vain huvikseen. Erilaisia klunkutuksia ja vihellyksiä kuuluu harakkaparven ruokaillessa ja rupatellessa. Johtuisiko harakan vertaaminen naisiin siitä, että harakan väitetään olevan kiiltävän perään niin kuin koruja 20 käyttävien naistenkin. han SUOMEN LUONTO 9/91 50. Harakaksi kutsutaan usein vähän huolimatonta ja suttuista naisihmistä, ja Aleksis Kivikin nimitti harakan Männistön kärkkääksi neidoksi. Huolimattomuus liitetään usein harakan pesänrakennustyyliin. Harakan kuuluvin ääni on räkättävä nauru, jonka on sanottu ennustavan pahaa: ikaalislainen sananparsi sanoo, että harakan nauru ja piian laulu eivät koskaan tiedä hyvää. Jopa syrjäisimpiin erämaihin viedyt kotkien ruokintahaaskat saavat omat harakkansa, jotka lintujen kuninkaiden sulatellessa einestään nokkivat Harakka ja kissa kohtaavat usein. Ovela, rohkea ja utelias Tuskin löytää lintujen ruokintapaikkaa, jolla harakka ei silloin tällöin vierailisi, halusipa lintujen ruokkija sitä tai ei. vsk.. Kuitenkin lintu on olemukseltaan hyvinkin miehekäs keikaroidessaan pihamaalla tummassa, siniselle hohtavassa frakissaan
Harakka on varista nopeampi ja rohkeampi; se ehtii poimia takapihamme kompostista parhaat palat, kun hitaampi ja varovaisempi varis vielä empii. Antaahan se eloa ja väriä autioille tasangoille, joiden notkoissa lepikot paljaina törröttävät, ja onhan sen liikkeissä harvinaista siroutta, kun se esim. Suomessa on vanhastaan vihattu harakkaa lähinnä ns. Vain yksi luonnonvarainen pesintä useiden kilometrien etäisyydellä lähimmistä ihmisen taloista on tiedossa. Kanahaukka ja huuhkaja nappaavat toisinaan harakan. Harakat talvehtivat Suomessa ja pari pysyy yleensä yhdessä kesät talvet. Pensaikoissa pitkäpyrstöinen harakka lentää ketterästi leveäsiipisempien petolintujen ulottumattomiin. Harakka käyttää ravinnokseen liikenteessä surmansa saaneita eläimiä, mutta tarkkaavaisena lintuna jää itse harvoin auton alle. Niin sopeutuvaiseksi se on osoittautunut muuttuvissa oloissa. Menee vielä monta harakkasukupolvea ennen kuin tyylikäs frakkitakki pesii yleisesti suomalaisissa pihakoivuissa. '' Lainsäätäjä ei ole huomannut muutosta suhtautumisessa harakkaan. Kaupunkiin! Jo muun muassa Ruotsissa harakat pesivät suurkaupunkien keskustoissa, ja joitakin kaupunkipesijöitä on Suomessakin. Harakan tai muiden varislintujen viihtyminen haaskalla toisaalta kertoo kotkalle, että se voi turvallisesti pistäytyä syömään saalista. Keväisin harakoilla on " käräjiksikin" kutsuttuja kokoontumistilaisuuksia, joissa kymmeniä lintuja käkättää keskenään. Vainokauden loppu on tervetullut ilmiö, sillä kuten Hortling kirjoittaa: " ... Uskaltautuvatpa ne to1smaan hämäämäänkin kömpelömpää kotkaa sen ruokaillessa. Ihmisen seuraan harakan on tuonut välttämätön pakko. Eräs lintujen tutkija kertoi, että hän laittoi maasta löytämänsä linnunpesän lähelle paperinsuikaleella merkityn kepin. Harakan naurua on turha etsiä erämetsistä, sillä laji on Suomessa ihmisasutuksen uskollinen seuralainen. Harakoilla ja variksilla on tapana kerääntyä oksilla yöpyvän huuhkajan tai kanahaukan ympärille räkättämään ja syöksyilemään peto lintuja kohden. ollaksemme oikeamielisiä meidän on myönnettävä, että harakka kieltämättä on komeimpia lintujamme. Linnunpesät kannattaa merkitä siten, ettei helpoteta harakkaa ryöstelemään pestä. Lintua saa vapaasti metsästää eikä asiantilaan liene odotettavissa parannusta, sillä harakka on luettu haittaeläimeksi myös uuden metsästyslain luonnoksessa. Myös harakan elinpiirissä liikkuvat kissat ja ketut saavat monesti päiväsaikaan seurakseen äänekkäät harakkaparvet. D Harri Luojus on ylöjärveläinen luonnonkuvauksen harrastaja. Harakat piirittävät kissan, yksi niistä pyrkii sen taakse ja kiinnittää kissan huomion puoleensa. Olen kotipihallani seurannut kuinka harakat nappaavat nuorelta kissalta sen pyydystämän hiiren. Harakan tulevaisuus on kuitenkin valoisa. Vainottu ihmisen seuralainen Harakka on kotiutunut koko Suomeen, joskin syrjäseutujen asutuksen häviäminen on hieman kaventanut esiintymisaluetta. Leipäpala ehti olla kaiteella korkeintaan minuutin; palatessaan ulos tyttö näki harakan lentävän pois voileipä nokassaan. Käräjien merkitystä ei tarkkaan tunneta, mutta ilmeisesti ne tavalla tai toisella liittyvät parinvalintaan. vsk. " Poikain mielestä ovat harakanpesät olemassa pesänryöstäjiä varten. 21. Sen jälkeen on lintujen vuoro kisailla siitä, kuka niistä loppujen lopuksi saa hiiren syödä. Tarkoitus oli varoittaa traktorilla liikkuvaa isäntää ajamasta pesän päälle ja samalla helpottaa pesän löytämistä seuraavalla tarkastuskerralla. Antti Halkka koista hiiren. En toki! Kurkistan vain mikä siellä rapsahti. Kaupunkipesien rakentaminen on pettämätön merkki Suomen eurooppalaistumisesta, sillä muualla Eurooomat murunsa haaskasta. Pöllytystä puolin ja toisin Kotipihani ympäristössä ryöstöretkellä oleva harakka saa peräänsä r~ksyttävät rastasparvet, ja pääskyset pöllyttävät hitaampaa harakkaa toisinaan pahanpäiväisesti. Kun kissan tarkkaavaisuus hetkeksi herpaantuu, nappaa joku haraMinäkö utelias. Eikä harakkaa itseäänkään säästetä, jos pyssy vain on mukana.", kirjoittaa Ivar Hortling Lintumaailmasta-kirjassaan (1917). SUOMEN LUONTO 9/91 50. Harakkakantamme kooksi on arvioitu 100 000200 000 paria. Kun hän oli kävellyt merkitsemisen jälkeen pellon reunametsään ja katsoi taakseen, oli paikalla kaksi harakkaa ihmettelemässä, mikä viiri täällä liehuu. Viime vuosikymmeninä vaino on hellittänyt ja harakka on alkanut rakentaa risupesiään myös kaupunkipihoille jopa Helsingissä. passa harakoiden vainoaminen ei ole ollut tapana. Talviravintoa ei harakan kaltaiselle linnulle muuten ole tarjolla ja ihmisasutus myös tarjoaa suojaa joitain luonnonvaraisia petoja vastaan. Yleisesti harakka kuitenkin piilottaa pesänsä maaseudun pihapiirien lähimetsiin ja rantapusikoihin. Tyttäreni laittoi erään kerran voileivän hetkeksi kuistin kaiteelle piipahtaessaan sisälle. riistanhoidollisista syistä harakalla on variksen tavoin tapana syödä toisten lintujen munia. istuu ladonkatolla tai laskeutuu ilmasta, siivet kokoon painuneina, puunlatvaan ja siinä tavoittelee tasapainoa heiluttamalla pitkää nalkkimaista metallinhohtoista pyrstöään. Jo Ruotsissa ja Norjassa harakat ovat saaneet olla rauhassa; suhtautuminen on ulottunut Suomenkin puolelle Tornionjokilaaksossa, Merenkurkussa ja Ahvenanmaalla. Löydetyt harakanpesät on armotta tuhottu niin maalla kuin kaupungeissa
Talkki on jokaiselle tuttu jo vauvasta pitäen: sitä käytetään ihonhoitoon. Ultraemäksisiä kiviä on runsaasti pohjiaan myöten kuluneiden vuoristojen juuriosissa Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa. Laavat ja tuhkat ovat muuttuneet erilaisiksi vihreäkiviksi, joissa paikoin näkyvät selvinäkin vedenalaisten laavavirtausten tyynymäiset rakenteet, tuhkakerrostumat tai rajun räjähdyksen jäljet. Laakso laajeni valtamereksi, jonne joet toivat itäpuoliselta manterelta valtavat määrät savea, hiekkaa ja soraa. Nyky-Kainuu pilkkaa Ilmari Kiannon laatimaa maakuntalaulua. Suurin taiSUOMEN LUONTO 9/91 50. Rantavesiin 22 Puolangan Hepoköngäs tekee vaikutuksen 24 metrin putouskorkeudellaan. Aikanaan valtameri sulkeutui ja Fennoskandian kilpi törmäsi toiseen mannerlaattaan, luultavasti Pohjois-Amerikkaan, ja entiset merenpohjan kerrostumat kohosivat vuoristoiksi. Talkkia ja kaoliinia Talkki ja kaoliini ovat samannäköisiä valkoisia jauheita, mutta niiden käyttö ja syntytapa ovat erilaisia. Talkkia syntyy ultraemäksisten, runsaasti magnesiumia mutta niukasti piitä sisältävien kivien muuttuessa maassa liikkuvien kuumien liuosten vaikutuksesta. Seppo Vuokko MAAKUNNAT TUTUIKSI 9 KAINUU Kuulkaa korpeimme kuiskintaa . Kainuuta luotiin kovalla rytinällä ja paukkeella 2700 miljoonaa vuotta sitten. Osa vuorista purkautui rauhallisesti mereen, mutta myös Krakataun tapaisia rajuja räjähdyksiä tapahtui. Koskien ärjyntä on vaimentunut generaattorin huminaksi, järvet taltutettu, salot pirstottu. Mutta etsivä löytää: luonnonystävän on vain tiedettävä minne menee nauttimaan vaarojen vapaudesta ja salojen väljyydestä. vsk.. Maailman noin viidestä miljoonasta vuotuisesta talkkitonnista tuotetaan vajaa kymmenys Suomessa, ja henkeä kohti laskettuna Suomi on talkin tuottajana ykkönen: 70 kilon keko jokaiselle suomalaiselle! Talkkia louhitaan Sotkamon Lahnaslarnmella sekä Pohjois-Karjalan Polvijärvellä. kerrostuneet savet, hiekat ja sorat ovat nyt liuskeita ja kvartsiitteja, joista voi löytää pari miljardia vuotta sitten tyyntyneen tuulen synnyttämiä aallonmerkkejä tai merenalaisen maanvyörymän pyörrerakenteita. Maa repesi ja syntyi samantapainen vajoamalaakso kuin on Itä-Afrikan hauta vajoama Tanganjika-järvineen ja Kuolleine merineen. Suomi on talkin tuotannon suurvalta, suhteellisesti tärkeämpi kuin paperintuottajana. Vajoamaan liittyi pitkä jono tulivuoria, jotka purkivat laavaa ja tuhkaa kuutiokilometreittäin. Jumppatunnilla hieraistiin talkkia kämmeniin, ennen kuin hypähdettiin rekkitangolle. Ennen elämän nousua maalle vuoristotkin ehtivät kulua ja vain juuret jäivät. Valmiiksi tutkittuja esiintymiä on Kainuussa useitakin. Tänään Kainuun kallioperä yhä kertoo tarinaansa. Vajoama syveni ja laajeni, ja ajoittain rannan tuntumaan kerrostuneet irtomaat vyöryivät syvempiin vesiin
Komeat kuusikot verhoavat maakunnan vaarojen rinteitä. SUOMEN LUONTO 9/91 50. 23. --(Vuokatti. vsk. Lovipyrstöinen haarahaukka kaartelee Kainuun taivaalla. Oksista roikkuu usein pitkiä naavapartoja. Kellokanervalla on Kainuussa maamme ainut kasvupaikka. Riutan romeikko. sataa paljo i tykkypatsaifsi, j atvoja
Puolangalla Paljakan luonnonpuiston länsipuolella on 10 miljoonaa tonnia kaoliinia moreenin ja kallion välissä, ja muissa tunnetuissa Puolangan esiintymissä vielä 24 -Oulujärvi on maamme neljänneksi laajin järvi, jonka selät ovat aavoja. Nämä vaarat muodostavat Kainuun selkärangan, joka ulottuu poikki maakunnan etelästä pohjoiseen. Vielä tärkeämpi hienon painopaperin tuotannossa on kaoliini. J uovainen maisema Lähes puhtaasta kvartsihiekasta syntynyt kvartsiitti on varsin kestävää, ja se on jäänyt ympäristöä korkeammiksi mäiksi ja vaaroiksi. Tuolloin kallioperämme rapautui syvälle. Saaria on vähän, ja ne ovat soraisia. Kaivostoimintaa ei ole aloitettu kaoliinin alhaisen hinnan vuoksi, vaikka Suomi onkin kaoliinin suurkuluttaja. 15 miljoonaa tonnia lisää. KAINUU kinkäyttäjä on kuitenkin paperiteollisuus, joka kuluttaa yli 90 prosenttia tallcistamme paperin sideaineena ja täytteenä. Jääkaudet veivät rapaumista suurimman osan, mutta jää ei ole höylä, joka veisi kaikkialta saman verran. Hiidenportin kansallispuiston kuuluisin nähtävyys on jyrkkäseinäinen murtumalaakso, Hiidenportti. Kaoliinia syntyy maasälpien rapautuessa kuumassa ja kosteassa ilmastossa, eikä sitä niin ollen kuvittelisi meillä olevan. Vaaraketjun IänSUOMEN LUONTO 9/91 50. Jossakin se jyysti kovaa kalliotakin, mutta toisaalla jäivät ennen jääkautta syntyneet maatkin paikoilleen. vsk.. Manteret liikkuvat, ja Suomikin on ollut tropiikissa useitakin kertoja, viimeksi noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Kaoliinia on löydetty monin paikoin Itäja PohjoisSuomesta. Vasemmassa kuvassa Kuostonsaari, oikeassa Å·rjänsaari
Nimeä on kuitenkin aiemmin käytetty Perämerestä. Järven itäpäässä jatkuvasti kohoava vesi söi rantoja. Kylmänsärkät. Maan kohoaminen irrotti noin 8300 vuotta sitten Oulujärven silloisesta Itämerestä, makeavetisestä Ancylusjärvestä. Koska suupuolella maa kohoaa nopeammin kuin itäpäässä, koko järviallas kallistuu hitaasti ja Kajaanin puoleisessa päässä vesi on noussut kaikkiaan jo 15 metriä. Saaria on niukasti ja selät ovat suuria: siksipä sitä joskus sanotaan KaiKotka kaipaa erämaan rauhaa ja tukevia pesäpuita. Altaan kallistuminen jatkuu ja vesiviranomaisten on ennen pitkää päätettävä, kuunnellaanko järven länsipään asukkaita, jotka haluavat pitää veden pinnan entisellään, vai itäpään asuk25. Kallistuminen näkyy rantojen muodossa. vsk. Moreeniselänteitä, drumliineja, pitkin kulku käy juohevasti kovia maita, mutta kuljepa poikkimain, niin koko ajan kiipeät rinnettä ylös, toista alas, tarvot soita ja kahlaat purojen ylitse. Länsi-Kainuu, Vaala ja Puolangan länsiosa sekä osat Vuolijokeakin muistuttavat Pohjois-Pohjanmaata. voimakkaasti juovikasta. Järven länsipäässä, jossa vedenpinta on vakaa, rannat ovat "tavallisia". Useimpien järviemme kohtalona on ollut jatkuva kutistuminen. nuun mereksi. Aallokko jyrsi hiekkaja moreenimaihin jyrkkiä rantatörmiä, joista irrottamansa aineksen se kasasi lahtien pohjukoihin. Näin syntyivät sekä jyrkät rantatörmät että laakeat hietikot, joita saa kahlata jopa satoja metrejä e·nnen kuin vesi yltää edes vyötäröön. Aapasuoalueet saavuttavat Kainuun oloihin nähden huomattavat mitat. Kainuulaista suoluontoa parhaimmillaan. Manamansalo oli mannerta, ja Säräisniemestäkin sen erotti vain kapea salmi. Alavilla alueilla molemmin puolin vaaravyötä maasto on SUOMEN LUONTO 9/91 50. Kalliokohoumat aiheuttivat mannerjään virtaukseen häiriön: ytimen ympärille kasautui moreenia ja suojapuolelle, kaakkoon, siitä kasautui pitkä, vähitellen kapeneva ja madaltuva häntä. Rantojen kuluminen lakkasi, kun Oulujärven pintaa laskettiin 40 senttiä 1951 ja kesätulvat poistettiin latvavesien säännöstelyllä. sipuolelle Jaa Pohjanmaan alakuloinen ja laakea suoluonto, itäpuolella aukenee karjalainen järvija salomaisema. Uudet päätiet on toki kiskottu paljolti maastosta välittämättä, mutta pienemmät tiet noudattelevat drumliinien määräämää suuntaa ja harvat pohjois-eteläsuuntaiset tiet mutkailevat uraa hakiessaan. "Helppo" kaakko-luode -suunta näkyy alueen tiestössäkin. Sama luode-kaakko -perussuunta toistuu mäkien, soiden, lahtien, niemien, saarten ja lampien muodoissa. Suurjärvistä ainoana Oulujärvi kasvaa. Ystävyydenpuistoksi on koottu joukko erillisiä luonnonsuojelualueita rajan molemmin puolin. Vaikka aavat keskimäärin ovat vähärimpisiä, alueella on muutamia erinomaisia lintusoitakin, kuten Vaalan Rumala ja Kuvaja sekä Vuolijoen Rimpineva. Luusua on sijainnut koko ajan samalla paikalla järven länsipäässä. Ärjänselkä oli kolmannes nykyisestä ja Paltaselän kohdalla oli vain erillisiä pikkuj ärviä. Nuori Oulujärvi oli puolta pienempi kuin nykyinen. Isosuo Juortanansalolla. Maan kallistuminen kasvattaa Oulujärveä 928 neliökilometrin laajuinen Oulujärvi on neljänneksi suurin järvemme
Siitä tippa joutuu rajan takaiseen Karjalaan, jossa pari sataa kilometriä kierrettyään palaa takaisin Suomeen Lieksanjoessa, laskettelee Ruunaan ja saapuu aikanaan kymmenet järvet ja salmet matkattuaan Vuokseen, Laatokkaan, Nevaan ja lopulta, monta vuotta vaellettuaan, Suomenlahteen. Vielä viime vuosisadalla se laski länteen Niskaselkään. Tervan poltto johti männiköiden vähenemiseen ja polttoalueet siirtyivät yhä syrjemmälle. Kainuun korvet ovat säilyttäneet voimansa kuulussa nälkämaan laulussa, mutta muutoin erämainen metsäluonto alkaa käydä maakunnassa vähiin. Koillisesta virtaa Hyrynsalmen reitti, joka Emäjokena ja lopuksi Kiehimänjokena päätyy Paltamon kirkonkylän kohdalla Ouluj ärveen. Kuulu Hepoköngäs on vesimäärältään vähäinen, vaikka putouskorkeutta onkin 24 metriä. Ulvinsalon luonnonpuisto ikikuusikoineen, järeine ylispuupetäjineen, keloineen ja ikihaapoineen kuuluu metsäluontomme ehdottomaan eliitKainuun korvet kutistuvat Kainuun metsistä on suojeltu vain prosentti, mikä on vähänpuoleisesti maakunnalle, jonka laulussa korvet niin ylpeinä kuiskivat. Vuosisadan vaihteessa se synnytti uuden lasku-uoman, ja nyt se purkaa vesiänsä molemmista päistä. Luusua madaltui kuitenkin vuosi vuodelta ja vedet tulvivat järven itäpäässä. Taivalta on karttunut liki 950 kilometriä! Tervakansan mailla Viime vuosisadalla ja tämän vuosisadan alkupuoliskolla terva piti nälkämaan korpikansan hengissä. Maisemalle ominaisia ovat monihaaraiset suoverkostot rämesokkeloineen ja pöydäntasaisine nevalaikkuineen. Vielä 1800-luvulla tervaa poltettiin Pohjanmaalla, mutta ennen tervakauden loppua hankinta-alueet lähestyivät jo Oulujoen latvavesiä. Kaikki suuret kosket on rakennettu. Kuopan pohja tiivistettiin savella ja puun kuorella. Suppilomaisen kuopan pohjalta johdettiin putki ulos. Tulen voimaa säädeltiin ilmaaukkoja suurentamalla ja tulen liikaa yltyessä luotiin haudan päälle maata. Syksyllä kuolleet männyt kaadettiin ja talvella pilkottiin sälöiksi. Suurin valjastamattomista koskista on Lentuankoski. Aikaa myöten läntinen uoma madaltuu yhä enemmän ja jää lopulta kuiville. Nykyisellään Kainuun aarniometsät ovat maamme eteläpuoliskon merkittävimpiä. vsk.. Tummat korpipurot vievät vesiään pikkujärviin ja edelleen kohti laajempia reittivesiä. KAINUU kaita, jotka vaativat että vedenpinnan nousu on pysäytettävä molempia ei voi pitää tyytyväisinä! Järven pituus on 54 kilometriä ja länsipää kohoaa sadassa vuodessa kymmenisen senttiä enemmän kuin itäpää! Vaikuttavan näytön kallistumisen vaikutuksista antaa Oulujärven pohjoispuolella oleva Kivesjärvi. Kainuulaisen metsäluonnon jatkosuojelun päävastustaja on kummallista kyllä ympäristöministeriö. Sopivalla säällä hautamestari sytytti haudan. Yhteensä maakunnassa on valtakunnallisen metsäinventoinnin mukaan 16 500 neliökilometriä metsämaata, joten metsämaan suojeluosuus on vasta alle prosentti! Tehokkaan metsätalouden piiriin tuleva maa on lisäksi maakunnassa koko ajan laajenemassa. Pisin taival mereen tuleekin vesipisaralla, joka putoaa Elimyssalolle, mutta ei vierähdä Elimysjärveen, vaan norahtaa kaakkoon valuvaan puroon. Tervan poltto kaikkine valmistelevine vaiheineen vei kolme tai neljä vuotta. Keväällä valmisteltiin tervahaudan pohja. Pääosa Kainuusta on Oulujoen vesistöaluetta, mutta myös Iijoki, Kiiminkijoki, 26 Metsäpeura! tulivat Elimyssalolle rajan takaa 40 vuotta sitten. Murusia Kainuun saloista Itäisessä Kainuussa, erityisesti Kuhmon laajassa kaupungissa, löytää vielä ikimetsiä, rippeitä kuuluisista Kainuun saloista. Terva, uitto ja voimatalous ovat vaiheittain kuuluneet reittivesien kuvaan. Suometsien kasvu on saatu vauhtiin ojittamalla niitä yli 6000 neliökilometriä SUOMEN LUONTO 9/91 50. Suurjärvistä säännöstelemättä ovat jääneet Kuhmon vedet Ontojärveä lukuunottamatta. Metsiä on maakunnan alueella suojeltu lähinnä Hiidenportin kansallispuistossa, Ystävyyden puiston erämaaosissa sekä Paljakan luonnonpuistossa. Suojelualueiden kaikki maa ei ole metsämaata; suojeltua metsämaata kertyy maakuntaan arviolta 150 neliökilometriä. Oulujärveen soljuvat idästä Kajaaninjokea myöten Sotkamon reitin vedet. Siikajoki ja jopa Vuoksi ja Vienan Kemi ulottavat latvimmaiset puronsa Kainuuseen. Käsittelyn alla on Vuolijoen suojeluhanke. Ensin männyt kuorittiin tyvestä. Nyt niitä näkee jo muuallakin. Hautamestarin oli valvottava työmaataan yötä päivää koko polton ajan: säädeltävä tulta, vaihdettava tervatynnyreitä. Ilmaiseksi ei leipä männiköstä lähtenyt. Ouluun terva vietiin veneillä. Seuraavana keväänä kuorittiin hiukan korkeammalle, ja kolmantena keväänä kuorta poistettiin jo pitkävartisen kuorimaraudan avulla. Sälöistä kasattiin huo!elia suuri keko, joka peitet 7 tiin turpeilla ja maalla, mutta keon alareunaan jätettiin sytytysaukot
Yllättävä määrä säästyneitä piema aarniometsäsirpaleita paljastui Kainuusta, kun koko Suomen eteläpuoliskon säästyneitä vanhoja luonnonmetsiä alettiin kartoittaa suojeluohjelman tekoa varten. Kainuun korpien nykytilaa: maisema muuttuu rajusti esimerkiksi Ulvinsalon luonnonpuiston rajalla. "Ympäristöministeriön käsittämättömän toiminnan taustalla ovat Antti Haapasen ja joidenkin muiden joskus 70-luvun lopulla tekemät herrasmiessopimukset siitä ettei metsiä suojella jatkossa", arvelee Kuronen. Ne ovat välittömässä vaarassa hävitä maastamme sukupuuttoon. Haapasen itsensä vakiovastaus kysyttäessä Kainuun metsien suojelusYmpäristöministeriön pitäytyminen 70-lukulaisessa ajattelussa on kummallista, sillä luonnonsuojelusuunnittelun perusteet ovat noilta vuosilta ratkaisevasti muuttuneet. Kenen asialla, ympäristöministeriö. Yhteensä suojeltavaksi sopivaa metsää on joitain kymmeniä neliökilometrejä. Yhteensä kohteita on maakunnassa vain joitain kymmeniä neliökilometrejä. Löydetyt kohteet sijaitsevat etupäässä valtion mailla, joten niiden suojelun pitäisi olla periaatteessa helppoa. Puisto voisi olla käsite niin kuin nyt jokin UK.puisto tai Oulanka." Antti Halkka 27. Tänä vuonna hakkuut alkoivat kuitenkin uudelleen samalla alueella. "1980-luvulla istunut uhanalaisten eliöiden suojelutoimikunta huomasi, että suurin osa Suomen uhanalaisesta lajistosta on vanhojen metsien lajistoa", sanoo Kuronen. "Luonnonsuojeluliiton ja ympäristöministeriön välinen luottamus joutuu tässä kovalle koetukselle". "Menettely on ennen kuulumaton, sillä suojeluohjelmia tehtäessä on perinteisesti tapana ensin tutkia ja sitten vasta hutkia", sanoo luonnonsuojelusihteeri Ilpo Kuronen Suomen luonnonsuojeluliitosta. metsäkartoituksen tulokset ovat selvillä. He sopivat metsähallituksen kanssa siitä, että Kainuun arvokkaimpiin kuuluvia kohteita saadaan hakata ennen komiteatyöskentelyn aloittamista. puuhiin. "Metsiä on välttämätöntä suojella, ellemme hyväksy sitä että laji toisensa jälkeen ajautuu sukupuuttoon." "Luonnonsuojelubiologian 1980-luvulla kehittynyt teoria osoittaa, ettei aivan mitätön suojelualueverkko turvaa uhanalaisten lajien säilymistä", selittää Kuronen. nisteriöönkin hakkuiden keskeyttämiseksi kunnes aarnio. Silloin Suomen luonnonsuojeluliitto vetosi niin ympäristöministeriöön kuin maaja metsätalousmi. Vesija ympäristöhallituksen luonnonsuoj elututkimusyksikkö teki aiheesta esityksen vuosi sitten. vsk. Tämä tietäisi vain noin kymmenen hakkaamattoman metsäneliökilometrin suojelua. "Tätä osoittaa myös käytäntö, sillä ympäristöministeriön vasta valmiiksi saamassa uhanalaisuusluokituksen tarkistuksessa uhanalaisen lajiston lukumäärä on viidessä vuodessa noussut selvästi." Hiidenportin itäpuolelta on viime ja tänä talvena kaadettu metsää, joista on Vesija ympäristöhallituksen ja Oulun yliopiston tutkijoiden pikatarkastuksissa löytynyt uhanalaiset isopehkiäinen, mustakeiju (kovakuoriaisia) ja haapariippusammal, sekä erittäin uhanalaiset talvihiippo (sieni) ja hitupihtisammal. Jälkimmäiset kaksi lajia on löydetty Suomesta vain puolenkymmentä kertaa. Hiiden portista suurkansallispuisto. mista ministeriön vanhan polsuojeltu tarpeeksi." ven virkamiehet Antti HaaLuonnonmetsiä on säästynyt panen ja Pekka Salminen nimittäin ryhtyivät edustamansa Tutkimus unohdettiin ministeriön toimenkuvaan Tehokkaaseen metsänhoitoon nähden erittäin kyseenalaisiin nähden on pieni ihme, että maakunnassa on säästynyt suojeltaviksi kelpaavia metsiä. Juhlavuoden suojelijana on puhemies Kalevi Sorsa. Kainuuseen saataisiin pienellä vaivannäöllä syntymään eteläisen Suomen suurin kansallispuisto", pohtii Kuronen. (70 prosenttia maakunnan lehtia. Suojelun käytännön toteutuksesta huolehtii ympäristöministeriön vastikään asettama komitea tai sen tulisi huoSUOMEN LUONTO 9/9 1 50. Uhanalaisen lajiston kannalta kunnollinen suojelualue syntyisi, jos Hiidenportin kansallispuisto ja sen itäpuolella sijaitseva Teeri-Lososuon soidensuojelualue jonka metsistä on löydetty ennätysmäärä uhanalaista kääpälajistoa liitettäisiin yhteen. Jo viime talvena hakattiin ympäristöministeriön suostumuksella aarniometsiä Hiidenportin kansallispuiston itäpuolella. "Kansallispuistokomitea ehdotti jo vuonna 1976 nykyHiidenportin itäpuolisia alueita mukaan kansallispuistoon", muistuttaa Kuronen. Aarniometsien suojelu on yksi itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuoden teemoista. "Puisto rajattiin lopulta perustein, jotka eivät liittyneet luonnonsuojeluun ja samalla sen koko pieneni puoleen suunnitellusta." "Nyt on mitä sopivin aika tarkistaa rajausta. Jylhää aihkimännikköä ja liekopuiden ja järeiden haapojen rytmittämää metsää on ihmeen kaupalla säästynyt esimerkiksi Hiidenportin kansallispuiston itäpuolella ja läheisen Teerisuo-Lososuon soidensuojelualueen reunamilla. Ennen komitean asettata kuuluu, että "niitä on jo soista). "Tällä laajennetulla Hiidenportti-Teerisuon kansallispuistolla on kokoa jo sen verran, että turistikin huomaa alueen GT-kartastaan
Kainuun isot kosket on padottu, mutta pikkujoet intoutuvat välillä näyttäviksi könkäiksikin. Martinselkonen (19) on laajin Suomussalmen erämaista. Ison-PalosenMaariansärkkien vesistöja harjualueella (17) on merkittyjä polkuja tutustumista helpottamassa. Useat Kuhmon suojelualueet on hallinnollisesti yhdistetty Y stävyyden puistoksi, jolle valmistuu lähivuosina oma opastuskeskus Kuhmon keskustan tuntumaan. Peuran uusi tuleminen alkoi neljä vuosikymmentä sitten, kun ensimmäiset tunnustelijat saapuivat rajan takaa. Kainuun aarnioille PÄÄTIET RAUTATIET METSÄMAITA VILJELYSMAITA SOITA javyöhykkeellä sijaitseva alue on pyhitetty luonnonrauhalle ja tutkimukselle. Vaaraluonnon helmet vaativa luontomatkaaja löytää Puolangalla. Nyttemmin metsäpeuroja on siirretty menestyksellisesti Suomenselälle, mutta edelleen Itä-Kainuun kuusikot ja avosuot sekä talvisin järvenselät ja harjumaastot, kainuulaisittain särkät, ovat metsäpeuran ominta ympäristöä. vsk.. Hiljaa liikkuva onnekas retkeilijä saattaa nähdä metsäpeuran millä hyvänsä Kuhmon salomaista. Vuokatin (5) näköalapaikalle Isolle Pöllylle kannattaa yhäkin nousta reittivesiä ja vaarajonoa tähyämään, vaikka Eino Leinon ajoista paikka on kokenut mullistuksen laskettelun alttariksi jouduttuaan. Kotka tarvitsee aarnioiden ikihonkia risulinnansa perustaksi. Järven suurimmalla saarella Manamansalolla (2), on kasvava ihailijajoukko hiekkarantojensa ja -törmiensä sekä kymmenien pikkulampien elävöittämän harjurnaastonsa ansiosta. Vaikka tiedot kuhmolaissalojen kovakuoriaisista ovat vielä hyvin puutteellisia, uhanalaista lajistoa on jo löytynyt. Murhijärven (18) seutu on kin 560 kilometriä Hankoniemen kärkeä pohjoisempana, mutta sieltä on vielä sama matka Utsjoen Pulmankiin! Kainuun luonnon yllättävin harvinaisuus on kuitenkin kellokanerva: läntinen, leutojen Atlantin rannikon nummien tyyppikasvi, joka täällä ainoalla suomalaisella kasvupaikallaan on maamme mantereisimmassa kolkassa. Kainuun itäosat tunnetaan eritoten saloistaan. Hossan retkeilyalue (20) on retkeilijän paratiisi, jossa helppokulkuiset polut johdattelevat pitkin harjuja kirkkaiden vesien äärelle. Ikimetsissä on oma hyönteislajistonsa, jolle talousmetsät eivät tarjoa ·elämisen edellytyksiä. Eläimistö luo metsiin pohjoista leimaa. Länsi-Kainuun laajoista aapasoista Vaalan Iso Sarvisuo Jerusaleminsuo (4) on helpoimmin saavutettavissa. Talvella puistoon pääsee tutustumaan vapaasti, mutta kesäretki edellyttää erityistä kulkulupaa. Maakuntalintu kuukkeli on saloseuduilla jo runsaampi kuin närhi, riekko on runsas, ja soilla asustaa metsähanhia ja joutsenia. Puronotkot ja rinneletot kätkevät lukuisia kasviharvinaisuuksia. Jyhkein saloista on Ulvinsalon luonnonpuisto (11), mutta suureksi osaksi ra28 Tutkimukset ovat nostaneet Kuhmon Lososuon-Teerisuon soidensuojelualueen luonnonmetsiemme arvokkaimpaan tähtikaartiin. , I ( \ i \ 1 \ i ®) ·, ·\~--! ·> ( rauhallista pikkuvesien pilkkomaa erämaata, jonka kalevalaisesta menneisyydestä kertovat Kuivajärven ja Hietajärven karjalaiskylät. Paljakan luonnonpuisto (7) on vaaraylänköä, kuusen ja tykyn maata. KAINUU Ystävyyden puistoon kuuluva Elimyssalon suojelualue tuli kuuluksi metsäpeurojen sillanpääasemana. Jo pikainen kääpäselvitys toi esille neljätoista valtakunnallisesti uhanalaista lajia, joista muutamat esiintyivät vieläpä runsaina, kuten esimerkiksi silokääpä, rustikka ja punakarakääpä. Kuhmon säännöstelemättömistä järvistä käy Lentua (16) ylitse muiden: maisemaan piirtyy selkävesiä, harjusaaria, kivikkorantoja ja suojaisia hiektunnusomainen on idänlahopoukko, taigalaji, joka on löydetty Ulvinsalosta, Elimyssalosta sekä lännempää Vuolijoen Sopenmäeltä. Pakkasenaran kasvin menestymisen taannee paksu lumi, joka Kuhmossa usein sataa jo roudattomaan maahan ja pitää kasvupohjan jäättömänä ,--.... Ikimetsiin ja kainuulaisen suoluontoon voi sen sijaan tutustua Elimyssalolla (12), Juortanansalolla (13), Losonsuon-Teerisuon alueella (14) ja Hyrynsalmen Tulisuolla ja Varpusuolla (15). Siikavaaralla (6) kainuulainen vaaraluonto näyttäytyy kaikessa rehevyydessään. Luontomatkaajan toivekohteet Oulujärvellä (1) vähäsaarisine selkineen on merellistä tuntua. Puolangan Hepoköngäs (8) ja Hyrynsalmen Komulanköngäs (9) sopivat kiireisemmänkin matkailijan ohjelmaan. Vaalan länsirajalla sijaitseva Rokuan kansallispuisto (3) on kauniiden jäkäläkankaiden kattamaa harjumaastoa. Seutu on maamme lumisinta. Uutukainen opastuskeskus saavutti heti kävijöiden suosion. Sotkamon Hiidenportin kansallispuisto (10) esittelee kävijälle kuulun rotkolaakson lisäksi aimo kappaleen erämaata ja sen käytön historiaa. D SUOMEN LUONTO 9/91 50. Vaikka Kainuu onkin luontonsa puolesta Pohjois-Suomea, täällä ollaan vasta Suomi-neidon vyötäröllä: Puolanka ja Suomussalmi ovat kylläkapoukarnia
vsk. Vaikka vaaraluontoon voi tutustua myös Pohjois-Karjalassa tai Kainuun pohjoispuolella, eivät vaarat missään ole maakunnalleen yhtä tunnusomaisia kuin Kainuussa. emäksisiä kivilajeja esiintyy myös runsaasti. Hyrynsalmen Iso Tuomivaara pääsee kaikkein ylimmäksi, 387 metriin. Lakialueiden ilmaston perustekijä on kosteus. Itse vaarat ovat valtaosin kovaa ja karua kvartsiittia, mutta erilaisia liuskeita, dolomiittia ja muita SUOMEN LUONTO 9/91 50. Nevat, rämeojikot ja mäntykankaat vaihtuvat kuusikkoisiin vaaraselänteisiin. Maaperä on tästäkin syytä ravinteisempaa kuin ympäristössä. Eero Kaakinen KAINUU Siintävillä vaaroilla ly01yää rikas elä01ä Kainuun vaarajakson ydin on kovaa ja karua kvartsiittia, jota näkyy kuvassakin. Sumu lepää vaaroilla useasti, ja huurre ja tykky, puiden oksistoon kertyvä lumikuorma, kuuluvat lakimaiden talveen. Tykyn valtakuntaa Vaarojen lakiosien ja ylärinteiden luonnonolot poikkeavat tuntuvasti alempana vallitsevista. Tämä selittää vaarajakson kasvipeitteen rehevyyden ja vaateliaiden kasvilajien viihtymisen. Maisemaraja on maamme oloissa harvinaisen jyrkkä ja kuvastuu muissakin luonnon piirteissä. Kasvillisuudessa lakimaiden erityisolot kuvastuvat helpoimmin kuusen ylivaltana. Kainuun itäosissakin vaaroja on maisemassa ja paikannimistössä viljalti, mutta ne jäävät siellä matalammiksi ja loivapiirteisemmiksi eivätkä muodosta yhtenäisiä selänteitä. Puolangalla ja Paltamossa muutoksen havaitsee helpoimmin. Korkeimmat laet yltävät eteläosista alkaen yli 350 metriin merenpinnasta. Kangasmailla edes yhden ainoan männyn löytäminen on Paljakan lakimetsissä lähes ylivoimaista. Vaarat ovat veden koskematonta maata: jääkauden jälkeiset merija jääjärvivaiheet eivät ole niitä huuhtoneet. Kainuun vaaraluonnon monipuolisuus juontuu paljolti kallioperästä. Lännestä Kainuun vaarajaksolle saavuttaessa maisema muuttuu äkisti. Vuokatti. Jopa karuimmat rahkarämeet, joille 29. Parhaiten tämän havaitsee Puolangalla, Paljakan luonnonpuistossa ja sen tuntumassa. Vaarajakso halkoo Kainuuta etelä-pohjoissuuntaisena kapeahkona vyöhykkeenä, muinaisen Karelidien vuoriston jäänteenä. Vaarajakso on eri osissaan korkeussuhteiltaan varsin yhtenäinen. Siellä on maamme eteläisin laajahko yhtenäinen vaaraylänkö. Vettä ja lunta sataa paljon: normaalivuosinakin Paljakan nietokset ovat yli metrisiä
Alarinteiden ja puronotkojen kuusikot ovat järeitä ja kasvuisia. Rinnesuot kuuluvatkin Kainuun vaarajakson omimpiin piirteisiin, ja varsin useasti nämä suot ovat lähdevesien ruokkimia lettoja. Kainuun vaarat tunnetaan lehtokuusama, korpinurmikka taattuina marjastusmaina. Toisaalta Vaaranrinteillä ja lakimailla mustikka marjoo hyvin sellaisinakin vuosina, jolloin alkukesän kylmät ovat alavammilla mailla vieneet toiveet marjasadosta. Monen eteläisen, varsinkin vaateliaan kasvilajin levinneisyys päättyy ainakin itäisessä Suomessa Kainuun vaarajaksolle. Puron varsi/ehtoa Paljakan luonnonpuistossa. Näitä ovat lettopaju, hetehorsma ja norjanjäkkärä. KAINUU kuusi ei alamailla hevin eksy, ovat lakisoilla kuusivaltaisia. Rinnesuot erikoispiirteenä Kainuun vaarajakso on yksi noin kymmenestä lehtokeskuksestamme. Esimerkiksi Puolangan vaarojen kuusikot ovat vielä eteläisittäin seinäsammalvaltaisia, eivätkä suinkaan paksukunttaisia kerrossammalen verhoamia, kuten jo Pudasjärven vaaroilla. ja valkovuokko. Vaarajakson viljavuus näkyy pistetihentyminä vaateliaiden kasvilajien levinneisyyskartoissa. Tykyllä on osuutensa myös Paljakalle ominaisten vantterien, tasalatvaisten haapoj en esiintymiseen. Ilmaston kosteuden seurauksena myös vaarojen rinteillä on soistumia. Lakikuusikoiden aluskasvillisuutta luonnehtii taaja metsälauhapeite. Tällaisia esimerkkejä löytää runsaasti sekä yleisemmistä lajeista, kuten näsiästä, sormisarasta ja lettovillasta että harvinaisemmista, joita vaikkapa tikankontti, siperiankirjosara ja myyränporras edustavat. Rinteet ovat rehevimpiä siellä, missä on emäksisiä kivilajeja ja valuvia vesiä. Kylien laiteilla ja vaaranrinteiden hakkuualoilla leviävät taajat vadelmakasvustot. Vaarojen rinteillä ja !omissa kohtaa usein uhkeita saniaisvaltaisia puronvarsilehtoja ja korpinotkoja. Lakikuusikoissa naputtelee pohjantikka. Lakimetsissä pohjoissuomalaisen SUOMEN LUONTO 9/91 50. Eläimistössäkin pohjoisia piirteitä Lapinuunilintu on Kainuun vaaranrinteiden vakituinen kesävieras. Etelää edustava lehto-orvokki ja pohjansinivalvatti voivat kasvaa samassa lehdossa. Vaarapykäsammal muodostaa yhtenäisiä laikkuja eritoten paikoille, joilla lumi viipyy pisimpään. 30 Vaaroille ominaisten rinnesoiden syntyyn ovat syynä ilmaston kosteus ja usein myös lähteistä pulppuavat vedet. Näistä mainittakoon useat pohjoiset lajit etupäässä lettojen ja lähteikköjen kasvistoa eivät ole uskaltautuneet Kainuun vaaroja etelämmäksi. Vaarajakso monipuolisine kasvupaikkoineen on toiminut lajiston leviämisreittinä, mikä on osaltaan helpottanut eteläisen ja pohjoisen kasvistoaineksen sekoittumista jääkauden jälkeisinä vuosituhansina. Lehdoissa ketunleipä on vielä eteläiseen tapaan tavallinen, mutta metsäkurjenpolven runsaus viestii jo pohjoisuudesta. Kasvipeite on rehevintä siellä, missä valuvat vedet ruokkivat kasvualustaa. Siikavaara. Pohjoisen ja etelän rajankäynti kuvastuu myös kasvilajistossa. Tykyn murtamia kuusenlatvoja näkee vaarametsissä lukuisasti. Ruohokanukka on huomiota herättavän runsas. Etelä ja pohjoinen lyövät kättä Kainuun vaarajakso on kasvillisuudeltaan eteläisten ja pohjoisten piirteiden vaihettumisaluetta. Aitoja lähteikköjäkin tapaa rinteillä lukuisasti. vsk.. Soukkien kynttiläkuusten esiintyminen ei myöskään ulotu vaarajaksolla Pudasjärveä etelämmäksi
D Fil. Vaikka uudistusalat ovat pienentyneet ja käsittelymenetelmät luonnonmukaistuneet, metsätalous on yhä vaaraluontoa eniten muokkaava tekijä. Eero Kaakinen työskentelee Oulun lääninhallituksen ympäristötoimistossa ylitarkastajana. Tuhoisia ovat olleet myös viime vuosiin jatkuneet latvapurojen varsien hakkuut ja ojitukset, joiden seurauksena on menetetty arvokkaita tammukkapaikkojakin. 31. sen runsas. Uusien rinteiden raivaamisen sijasta etenkin kesäkäytön monipuolistaminen olisi suotava kehityssuunta matkailun itsensä ja vaaraluonnon tulevaisuuden kannalta. Varsinkin 1950ja 1960-luvuilla rinteiden yhtenäiseen kuusiturkkiin ilmestyi laajojen hakkuuaukkojen ruudustoa. Järripeippo (vasemmalla) tuo linnustoon pohRuohokanukka on vaaroilla poikkeuksel/ijoisen tuulahduksen, peukaloinen puolestaan eteläisen. Puronvarsien saniaistiheikköja suosiva peukaloinen on yleisempi kuin muualla Pohjois-Suomessa, missä tämä levinneisyydeltään etelään painottunut lintu on vähälukuinen. vsk. Isompien vesireittien ja vaarajakson liittyessä toisiinsa maisema on monipuolisimmillaan; Sotkamon Vuokatin-Naapurinvaaran tienoo on näistä solmukohdista tunnetuin. järripeipon yksitotisen säkeen kuulee huomattavasti useammin kuin sen eteläisen serkun peipon laulun; alarinteiden taajassa lintukuorossa tilanne on päinvastainen. Matkailurakentaminen on löytänyt Kainuun vaaroilta mieleisiään kohteita. Sotkamossa ja Paltamossa harmaalepikot sekä nyt jo umpeutuvat hakamaat ja ahot viestivät kaskikulttuurista ja laiduntamisesta. Kainuun vaaraluontoa on laajempana kokonaisuutena saatu suojelluksi ainoastaan Puolangan-Hyrynsalmen alueella; Paljakan luonnonpuisto (2700 ha) ja Siikavaaran luonnonsuojelualue (1700 ha) edustavat oivallisesti jakson keskija pohjoisosan luontoa. SUOMEN LUONTO 9/91 50. Purot ja pikkujoet ryöppyävät monesti koskina, jopa könkäinä. Pohjoisia lajistopiirteitä kuvaavat harmaakuvemyyrä ja punamyyrä, jotka täällä esiintyvät eteläisillä äärirajoillaan. Todellisia tonkopurojakin vielä löytää. Hakkuut ja matkailurakentaminen, etenkin laskettelukeskukset, ovat pahimmat uhkat vaarojen luonnolle. Vaarajakson eteläosan maisemassa näkee yhä merkkejä aiemmasta maankäytöstä. Vaaraluonnon ekologiaa ja erityispiirteitä on opittu ymmärtämään syvällisemmin vasta parina viime vuosikymmenenä. Vaaroille on syntynyt viisi merkittävä laskettelukeskusta, joilla edelleen on laajenemispaineita. Vaaroilla elää paikoin suhteellisen vahva ilveskanta. Parhaiten tällaiseen perinnemaisemaan voi tutustua Paltamon Melalahdessa ja Sotkamon Naapurinvaaralla. Vaarat houkuttelivat uudisraivaajia Vaarajakson lähdepurkaumista ja pikkulammista saavat monet vesireitit alkunsa. Vaara-alueen pikkulampareet ja suojuotit ovat kahlaajista eritoten metsäviklon suosiossa. Vesistöt ja vaara-alueen viljava maaperä sekä alavia ympäristöjä vähähallaisemmat tienoot houkuttelivat Kainuuta 1500-1 uvulla asuttaneita uudisraivaajiakin. Oulujärven itäosan, erityisesti Paltamon vehmaat rantamat seka Sotkamon reitin alajuoksu olivat jo varhain Kainuun rintamaita. Vaaroilla on nähty metsätalouden eri vaiheet ja muodit. Pieniä erillisosia on suojeltu tai kuuluu suojeluohjelmiin muuallakin. Maankäytön ja suojelun tavoitteita on siten perusteltua miettiä osin uusistakin näkökulmista. Matkailu ja metsätalous vaarojen vaarana Kainuun vaaraluonto on vuosikymmenten mittaan muuttunut tuntuvasti. Muualta Pohjois-Suomesta ei savokarjalaista maisemaa löydäkään. Vaaroilla pohjoinen ja etelä kohtaavat. Luonnontilaista puroluontoa tapaa sekä Kiiminkijoen, Iijoen että Oulujoen vesistöihin kuuluvilla latvavesillä. lis. Ylärinteitäkin yritettiin näillä luontaisilla kuusimailla väkisin uudistaa männyksi, mutta tämä nähtiin pian toivottomaksi. Liito-oraviakin Kainuun vaarajaksolla tapaa vielä niillä seuduin, joilla vanhaa lehtipuustoa on sattunut säästymään
vsk.. Vaihtelevat ja nopeasti muuttuvat olot vaativat eliöiltä suurta sopeutumiskykyä, mutta toisaalta valon, veden, ravinteiden ja hapen paljous mahdollistaa suuren tuotannon. Kainuun vedet on säännöstelty tehokkaammin kuin missään muualla Suomessa. Seppo Hellsten KAINUU Raju säännöstely riuduttaa rannan Ihminen muutti veden korkeutta jo kauan sitten laskemalla järviä ja perkaamalla uittoväyliä, mutta vasta voimataloussäännöstely sotki vesien vuotuisen rytmin ja muutti monien eliölajien elinehtoja. Uloimpana on pohjaruusukekasvien lahnanruohojen ja nuottaruohon sekä pohjalevästön kattama vyö, jossa voi kasvaa myös kellusja uposlehtisiä kasveja kuten ulpukoita, lumpeita, palpakoita SUOMEN LUONTO 9/9 1 50. Oulujärveä säännöstellään eri tavalla kuin muita Kainuun järviä: talvisin sen vesi lasketaan hyvin alas kuten muillakin säännöstelyjärvillä, mutta myös kesällä vedenpinta jää latvavesien säännöstelyn myötä luontaista alemmaksi. Koko Hyrynsalmen reitti ja Sotkamon reittikin aina Kuhmon kirkonkylään asti on valjastettu voimatalouden palvelukseen. Suurimmillaan säännöstelyväli kasvaa jopa seitsemään metriin. Kainuun vedet kuuluvat valtaosin yli 20 000 neliökilometrin laajuiseen Oulujoen vesistöön. Kainuun suurista järvistä Lentua on ainut, jota ei säännöstellä. Talvella, kun sähköä tarvitaan eniten, vettä juoksutetaan niin paljon, että järven pinta laskee huomattavasti luonnonmukaista alemmaksi, joskus jopa useita metrejä. Kainuussa yhtenäisiä ruovikoita ja kortteikkoja on vain suojaisilla rannoilla. Useimmiten vedenpinnan vaihtelu on kohne-neljä metriä, sekin jo kaksinkertainen luonnontilaiseen jär32 Luonnontilaisen järven ranta on rikas elinympäristö. Luonnontilaisella rannalla on ylimpänä yleensä sarojen ja heinien hallitsema tulvavyöhyke, rantaniitty tai luhta. Suojainen ympäristö, runsaat ravinteet ja nopeasti lämpenevä vesi käynnistävät voimakkaan eläinplanktontuotannon, josta riittää syötävaa kalanpoikasille. veen verrattuna. Kesällä pohjoisen Suomen säännöstelyjärvien pintaa nostetaan yleensä 0,5-2 metriä varastotilavuuden kasvattamiseksi. Se on maamme tehokkaimmin säännöstelty vesistö, jossa veden virtausta säätelee 18 voimalaa sekä 14 säännöstelyjärveä tai -allasta. Tästä vyöhykkeestä kulkeutuu ravinteita ja eloperäistä ainesta myös rannan syvempään osaan. Kevättulvan aikaan alue toimii vastak:uoriutuneiden siian ja muikun poikasten lastenkamarina. Kevään tulvahuippu puuttuu säännöstelyjärvistä kokonaan tai on siirtynyt lievänä keskikesälle. Ontojärven säännöstelyväli on yli neljä metriä, Vuokkijärven ku1,1si, Kiantajärven neljä ja Oulujärven lähes kolme metriä. Tulvasuojelun ja voimatalouden edut ovat siis sangen yhteneväiset. Seuraavaa vyöhykettä lei>( J maavat ilmaversoiset kasvit kuten järviruoko ja järvikorte, jotka seisovat kesälläkin juuret vedessä. Ranta on järven rikkain osa Rantavyöhyke, veden ja maan raja, on järven tuottavin osa, jossa viihtyy monimuotoinen eliöstö. Tämä on ha_uen, ahvenen ja muiden kevätk:utuisten kalojen lisääntymisaluetta, mutta tärkeä elinpaikka myös aikuisille kaloille
Varsinkin hiekkarannat syöpyvät jyrkiksi, alati sortuviksi törmiksi. Säännöstelyjärven rantavyöhykkeellä muikunpoikaset ovat kuitenkin vailla suojaa ja myös eläinplanktonia on vähemmän kuin luonnontilaisissa vesissä. Kalat ovat mestareita vaihtamaan ravintonsa pohjaeläimistä eläinplanktoniin, eikä köyhtynyt ruokapöytä välttämättä näy kalojen kasvussa. Säännöstelyn kuluttamalla kivikkorannalla kasvillisuus on niukkaa. Oulujärven laakeat rannat tarjoavat kuitenkin hyvän kasvualustan rantaja vesikasvillisuudelle, ja nyt ongelmana onkin voimakas umpeenkasvu ja suorastaan soistuminen. Ajan myötä eroosio vähenee rantavyöhykkeen muotoutuessa uudelleen, mutta jään aiheuttamat muutokset säilyvät kasvistossa niin kauan kuin säännöstely pysyy entisellään. Haitat rajoittuvat useimmiten säännöstelyn alkuvuosiin, jolloin rannoilta huuhtoutuu orgaanista ainesta ja ravinteita. Virtakutuisille harjuksille ja taimenille on säännöstelyjärvissä käynyt huonosti, jos lisääntymisalueet ovat olleet padotuissa koskissa. 33. Fil.kand. Kutupaikat muutoksen kourissa Myös kutupaikkojen ja kalanpoikasten kasvualueiden muuttuminen heijastuu kalastoon. Vähävetisinä kesinä Oulujärven vedenpinta jää alas, jolloin rantojen virkistyskäyttö vaikeutuu ja umpeenkasvu kiihtyy. Rantaleinikki ja hapsiluikka korvaavat tummalahnanruohon ja nuottaruohon, jouhija rentovihvilä järviruo' on ja järvikaislan. Seppo Hellsten työskentelee VTT:n rakennuslaboratoriossa Oulussa. Joskus jopa niin hyvin, että tilanne on luonnontilaista parempi. Vyöhyke on tärkeä siian ja muiden pohjaeläimiä syövien kalojen ruokailuja kutualue. Kutukalojen pyynti on kuitenkin huomattavasti aikaisempaa hankalampaa, koska vanhat kutualueet ovat peruuttamattomasti muuttuneet. Ontojärvi. Oulujärvessä on käynyt osaksi toisin. Järviruoko, järvikaisla ja järvikorte häviävät ja koko rantavyöhyke kaventuu: vesi näyttää rajoittuvan suoraan metsään. ja vitoja. nostetaan, rannan kuluminen voimistuu. Silti kalojen suuri lisääntymiskyky takaa yleensä riittävän poikasmäärän, koska kevätkutuisten kalojen kannat eivät ole yleensä romahtaneet. Tämä voi pienentää muikkukantoja, jos kalastus on tehokasta. Kalastukselle aiheutuneet haitat on säännöstelijä useimmiten joutunut korvaamaan velvoiteistutuksin. Varsinainen tulvavyöhyke puuttuu lukuunottamatta suoj aisia turverantoja, joille saattaa kehittyä laajojakin reheväkasvuisia saraikkoja. vsk. Vastoin yleistä käsitystä säännöstely huonontaa varsin vähän veden laatua. Kevättalvella pohjaan laskeutuva jää karsii voimakkaasti eliöstöä siinä vyöhykkeessä, missä myös pohja-aines jäätyy. Järvialtaan kallistumisesta johtunut vedenpinnan nousu altaan itäpäässä aiheutti jatkuvaa eroosiota. Syvemmällä, missä jää ainoastaan puristaa sulana pysyvää pohjaa, vauriot ovat vähäisempiä. Kiantajärvi. Kivikkorannoilla, joilla kivet tarjoavat suojan laskeutuvia jäitä vastaan, erot eivät ole niin suuria. Tumma tahnanruoho ja nuottaruoho, jotka ovat monivuotisia pohjaruusukekasveja, häviävät miltei tyystin, samoin kuolevat lumpeiden ja ulpukoiden juurakot. Vesi on jäiden lähdön aikaan alhaalla ja sopivia kasvillisuusrantoja on vaikea löytää. Säännöstelyjärvissä monivuotiset, kilpailua kestävät lajit jäävät tappiolle, kun taas tehokkaasti lisääntyvät pienikokoiset lajit valtaavat elintilaa. Etenkin matalille kovapohjaisille alueille kutevan siian määrät ovat romahtaneet säännöstelyjärvissä, kun pohjan jäätyminen on tuhonnut suurimman osan mädistä. Luonnontilaisten hiekkarantojen matalimmassa vyöhykkeessä pohjaeläimiä on jopa viisi kertaa enemmän kuin avoimilla säännöstelyrannoilla. Oulujärven tairnenkanta on viime vuosina ollut vahvempi kuin koskaan; se lieneekin nyt maan paras taimenjärvi! Toisaalta monet istutukset ovat epäonnistuneet ja liialliset istutustiheydet ovat tehokkaan kalastuksen puuttuessa johtaneet siian kääpiöitymiseen. Säännöstely syö rantaa Rantavyöhyke on muotoutunut vuosikymmenien ja -satojen kuluessa vedenpinnan tason, avoimuuden ja maaperän määrittelemään tasapainotilaan. Veden alta paljastuvat oksat ja kannot haittaavat etenkin säännöstelyn alkuvuosina. Vesiperhostoukat ja muut suuret kaloille tärkeät pohjaeläinlajit taantuvat ja korvautuvat pienillä surviaissääskien toukilla. Säännöstely laski kesäveden pintaa ja rantojen kuluminen pieneni merkittävästi. Pohjaeläimistö köyhtyy Myös pohjaeläimistö kärsii säännöstelystä. Hän on koulutukseltaan kasvitieteilijä ja on tutkinut pitkään säännösteltyjä järviä. Kun vedenpintaa kesällä SUOMEN LUONTO 9/91 50. Sellaisia vedenlaatuongelmia kuin tekoaltaissa ei sää_nnöstelyjärvissä ole koskaan havaittu. Säännöstely huonontaa myös kevätkutuisten kalojen kutuoloja. Syvemmälle kuteva muikku kestää säännöstelyä paremmin
Muuttovirrat johSUOMEN LUONTO 9/91 50. Sekä Thaimaan metsähallitus että luvattomat hakkuut verottavat arvopuita. Peräti kaksikymmentä orkideoista on kotoperäisiä, eli niitä ei tavata missään muualla. Nyt tämä arvokas luonto on tuhoutumassa. Tänään heitä on yli 55 miljoonaa, joista lähes puolet alle 15-vuotiaita. Thaivaltaväestön ohella monet muut kansat ja kymmenet vuorilla elävät alkuperäisheimot taistelevat elintilastaan nopeasti muuttuvissa oloissa. Siirtomaavallan jälkeen trooppisten puulajien käyttö on vain yleistynyt ja monessa suomalaisessakin kodissa lojuvat eksoottista luontoa kuvaavat teokset tiikkisellä kirjahyllyllä. Kaskeaminen ja ilman välivuosia jatkuva viljely köyhdyttävät maata ja lisäävät eroosiota. Myös Thaimaa, ainoa Kaakkois-Aasian valtioista joka ei ole ollut siirtomaa, on joutunut tämän ekologisen imperialismin kohteeksi. Malakan niemimaan näyttävimrnät köynnöskasvien ja epifyyttien eli päällyskasvien luonnehtimat sademetsät ovat supistuneet vuoriston syrjälaaksoihin ja muutkin trooppiset metsät ovat nopeasti menneisyyttä. Nopean väestönkasvun vuoksi lisääntynyt viljelymaan ja polttopuun tarve pakottaa paikalliset asukkaat raivaamaan luon34 nonmetsää siellä missä sitä vielä on jäljellä. Kaakkois-Aasian maille puu on yhä tärkeä vientitulon Kun viljelykelpoista maata ei sopivilla paikoilla riitä kasvavan väestön tarpeisiin, jyrkätkin rinteet on jouduttu ottamaan viljelyyn. lähde: Malesia, Filippiinit, Burma ja Papua-Uusi-Guineakin ovat viidentoista tärkeimmän tukkipuun viejän joukossa. Myös luonnonmetsien raivaus eukalyptus-viljelmien tieltä pienentää metsäalaa huimaa vauhtia. Ilmeisesti vain rannikon pönkkäjuuriset mangrovemetsät ovat pysyneet luonnontilaisina. Puulajeja on tuhansia, useat niistäkin ainoastaan thaimaalaisten yksinoikeutta. Ilkka Vanha-Majamaa Thaimaa menettää me Kaakkois-Aasian eläimistö ja kasvisto on Amazonasin ohella maapallon monimuotoisin. Toisen maailmansodan jälkeen Thaimaa oli vielä suurimmaksi osaksi metsien peitossa tänään metsää on alle viidennes maapinta-alasta. Jo yhden valtion, Thaimaan, sisävesissä ui 549 kalalajia, ja lintulajeja kuningaskunnan taivaalla on nähty 885. Kasvava väestö taistelee elintilasta Vuosisadan alussa Thaimaassa asui kahdeksan miljoonaa ihmistä. Väestön kasvaessa ei maan keskustasanko kykene elättämään ihmisiä, vaan myös thai-väestöä siirtyy vuorille viljelijöiksi. Arvopuuta Eurooppaan muodin mukaan Jo siirtomaavallan aikana Kaakkois-Aasiasta rahdattiin arvopuita Euroopan markkinoille: mahonki koristepuutavaraksi, tiikkiä puusepänteollisuuteen ja kevyitä puulajeja rakennustarpeiksi. Putkilokasveja on noin 12 000 lajia, joista pelkästään orkideoja 900. Trooppisen puutavaran tuonti Länsi-Eurooppaan on seurannut tiiviisti muodin vaihteluita. Aluksi eebenpuu oli muodissa, sittemmin tiikki ja mahonki tulivat suosituiksi. vsk.
Kasvitieteilijä James F. Usein puita jätetään suojaamaan viljelyksiä ja siementämään viljelyn jälkeistä kesantoa. Hävinneiden luonnonmetsien tilalle istutetaan muun muassa eukalyptusta. Maxwell salakaadetun männyn (Pinus kicea) rungolla. Vanhat kaskeamistavat säästävät metsää Luoteis-Thaimaassa on noin 2000 hyötykasvia. Sen jälkeen pelkästään Burman ja Laosin rajan takaa on Thaimaan kolmeen pohjoisimpaan maakuntaan tullut yli tuhat heimokylää lisää, ja lähes kaikki viljelykelpoinen maa on raivattu. •• •• ~sansa Vuosittain tuhannet suomalaiset etsivät idän eksotiikkaa hymyilevän thaikansan maasta. Riisin, kassavan, vihannesten ja teen ohella viljellään muun muassa oopiumunikkoa. Thaimaa uhkaa menettää metsänsä vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa. Alkuperäisheimojen viljelysmaan kaskeamistavat ovat metsää säästäviä. vsk. Kaskialoja levitetään koko ajan reunoistaan, jolloin metsä väistyy. TäSUOMEN LUONTO 9/91 50. Väestönkasvun ohella kaikkien lasten tasavertaisuus perinnonJaossa 1970-luvulta lähtien on pienentänyt yksittäisen viljelijän peltoalaa. Vuonna 1985 Indonesia kielsi raakapuun viennin kokonaan ja voimakkaita rajoituksia on asetettu myös Filippiineillä ja Malesiassa. Eukalyptus kasvaa nopeasti, mutta se vaatii paljon vettä ja ta1joaa elinympäristön vain harvoille eläinlajeille. Puun tarpeen kasvaessa ja metsien vähetessä on myös metsien viljely yleistynyt nopeasti. Thaimaalla ei ole enää mihin sijoittaa ylimääräinen väestönsä, kun viimeinenkin vuorenrinne on hyödynnetty. Kemiallinen metsäteollisuus kasvussa Osa raakapuun viejistä on jo pyrkinyt nostamaan viennin jalostusastetta hyötyäkseen itse puunjalostuksesta. tavat myös kaupunkeihin, joilla ei ole tulijoille paljoa annettavaa. Tulevaisuu35. Viljeltäviä lajeja voi yhdessä kylässä olla satoja ja jopa lapset tuntevat niiden käyttömahdollisuudet lääkinnästä ruoanlaittoon. Tyypillisissä tuhannen asukkaan kylissä oli viime vuosikymmenen puolivälissä luoteisilla vuorilla jo puoli miljoonaa asukasta. Ennen pitkää eri vuoristoheimojen ainutlaatuinen kulttuurikin sekoittuu kuten kylien kaskisavut itäisellä taivaalla. Vuoristolais-thait ovatkin erikoistuneet viljelyn ohella muun muassa arvokkaiden tiikkien salakaatoon ja myyntiin. Korkeat piikkiset heinät valtaavat hylätyt kesantoalat ja niiden uudelleenkäyttöönotto vaikeutuu. Thai-heimon käyttämä lyhyt kesannointiaika sen sijaan johtaa maan ravinnepitoisuuden ja rakenteen heikkenemiseen. Muun muassa akha-heimon kestokaskialat raivataan korkean ikimetsän keskelle, jolloin viidakko suojaa kaskialaa. Männyt kaadetaan yleensä luonnontilaisista metsistä ensimmäisinä. Karenja lua -heimon käyttämässä kiertokaskiviljelyssä sama ala viljellään vain kerran, sitten se jätetään kesannoksi. Nyt thai-kansan hymy on kuitenkin hyytymässä. mä on johtanut nopeutuneeseen viljelykiertoon, maaperän köyhtymiseen ja eroosioon
"Suunnittelua on jo uudistettu" Metsäalan neuvonantaja Heikki Rissanen KYO:sta sanoo, että kehitysyhteistyöhankkeiden suunnittelua oli uudistettu jo ennen kuin Thaimaa-keskustelu alkoi, eikä esitetty arvostelu ole tuonut mitään vallankumouksellisia muutoksia. Maakerrosten ohetessa pienenevät myös pohjavesivarat eikä vesi enää riitä esimerkiksi Thaimaan laajoille kasteluverkostoille. Lokakuussa Suomi päätti auttaa Thaimaata myöntämällä kehitysyhteistyövaroista 174 miljoonan markan korkotukiluoton uuden sellutehtaan tuotantolinjan rakentamiseksi. "Kokemukset Pöyryn metsätaloussuunnitelmista muun muassa Filippiineillä ja Nepalissa osoittavat, että suunnitelmista on toteutettu vain teollisuutta hyödyttävä osa. "Suomessa kaikki haluavat olla kavereita, kritiikkiä ei kaivata", Wallgren sanoo. Myös yhä pahenevat tulvat sadekautena johtuvat tehostuneesta maankäytöstä. Väestönkasvun hillitseminen olisi kuitenkin ensisijainen tavoite, jotta metsien käyttö saataisiin kestävälle ekologiselle pohjalle. Mukaan on Wallgrenin saamien tietojen mukaan kuitenkin kelpuutettu vain sellaisten järjestöjen edustajia, jotka on jo etukäteen tiedetty epäkriittisiksi. Suunnitelmassa ehdotetaan J: ""----'-'--"--''--.,.._ _ ___,._ _ ___,'--.ll...J perustettavaksi paitsi laajoja eukalyptus-viljelmiä teollisuuden tarpeisiin myös polttopuumetsiköitä yksittäisille tiloille. Metsien häviäminen ei ole pysäytettävissä pelkästään metsätalouden keinoin. Vaikka suunnitelma olisikin hyvä, mitä tapahtuu sitten, kun se on valmis?" kysyy metsäpoliittisen toimintaryhmän jäsen Thomas Wallgren. Kansalaisjärjestöjen ruohonjuuritason metsäsuunnitelman avustaminen voisi olla tällainen osa-alue." Yksi hanke, jonka toteuttamiseen on poliittista tahtoa ja rahaakin, on jo löytynyt mutta sitä voi tuskin pitää ruohonjuuritason toimintana. vsk.. Hakkuut rinteillä aiheuttavat sadekautena maanvyöryjä, joissa tuhoutuu kokonaisia kyliä. "Thaimaan suunnitelmaproHeikki Rissanen toimii ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastolla metsäalan neuvonantajana. Ongelmat maankäytössä, epäselvät omistussuhteet ja tehoton metsälainsäädäntö aiheuttavat kiistoja. Pöyry vetoaa siihen, että se on vain konsultti, jonka tehtävänä on tehdä mahdollisimman hyvä suunnitelma." Wallgren kertoo Pöyryn luvanneen, että suunnitelman laadinnassa saa olla mukana thaimaalaisten kansalaisliikkeiden ihmisiä. Phoenix Pulp & Paper -yhtiön saama luotto on suurin ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston kautta järjestetty laina tänä vuonna. Noin 12 miljoonaa markkaa maksava suunnitelma on annettu metsäalan konsulttiyritys Jaakko Pöyry Oy:n laadittavaksi. dessa kemiallisen metsäteollisuuden osuus kasvanee Kaakkois-Aasian maiden perustaessa selluloosan tuotantonsa nopeakasvuisten viljelymetsien varaan. Viljelysääntöjen puuttuminen ja epätietoisuus käytettävistä puulajeista vaikeuttavat metsittämistä. Viranomaiset ovat muun muassa Burirarnin maakunnassa yrittäneet ajaa kyläläiset asuinpaikoiltaan tuhoamalla heidän viljasatonsa. Paikoin viljelykokeet ovat epäonnistuneet kokonaan. Sadekautena rankat monsuunikuurot piiskaavat vapaasti maata, jolloin ravinteiden huuhtoutuminen ja eroosio kiihtyvät. Se merkitsisi noin neljän miljoonan ihmisen häätämistä viljelemiltään mailta, joihin heillä ei hallituksen mukaan ole omistusoikeutta. Thaimaalaisen ympäristöliikkeen mukaan kuvatunlainen tilanne voi syntyä, koska metsätaloussuunnitelmat on tehty ylhäältä alaspäin kuuntelematta riittävästi kyläläisiä. Anne Brax SUOMEN LUONTO 9/91 50. "Aloite koko hankkeeseen on tullut Jaakko Pöyry Oy:lta. Jäljelläolevia luonnonmetsiä "hoidettaisiin ja käytettäisiin kestävästi". YK:n alaisen maailman elintarvikeja maatalousjärjestön FAO:n trooppisten metsien kehittämisohjelma pyrkiikin saamaan kestävän kehityksen periaatteet muun muassa maatalouspolitiikkaan. sessiin on työlään maanittelun jälkeen saatu osallistumaan myös niitä ihmisiä jotka tiedetään erinomaisen kriittisiksi." "On kuitenkin vaikea kysymys, miten voidaan pakottaa vastaanottajamaa omaksumaan sellainen kansalaisyhteiskuntademokratiaihanne, joka meilläkin on vielä uusi. Hankkeen, joka vie 16 prosenttia kaikista korkitukiluotoista, toteuttajia ovat ainakin A. 20~~y~;unnTr~f~1:a~iralITs~~! tarkoituksena on estää metsä2 ;,:_ o~ alan tuhoutuminen ja edistää .g uuden metsäpeitteen syntymistä. Väestön lisääntyessä paperiteollisuuden tuotteilla on kasvava kysyntä. Sillä ei alun alkaenkaan ole ollut kansanvaltaista pohjaa." Metsäpoliittinen toimintaryhmä haluaa herättää avointa keskustelua Suomen kehitysyhteistyön perusteista. Thomas Wallgren on pitkäaikainen kehitysmaaliikkeen aktivisti ja kansalaisjä,jestöjen metsäpoliittisen toimintaryhmän jäsen. "Suunnitelmista poimitaan sopivat osat" "Kehitysyhteistyöosaston ja Pöyryn tyypit uskovat itse, että he tekevät hyvää työtä. Sään ja lainsäädännön armoilla Tällä hetkellä viljelymetsät vastaavat vain murto-osasta teollisuuden raakapuun tarvetta. "Pöyryn tehtävä Thaimaassa on rajattu suunnitelman tekemiseen. 36 Suomalaiskonsultti suunnittelee metsätalouden Thaimaan hallituksen laaja metsäohjelma toteutetaan Maailmanpankin tuella. Suomalaisetkin veronmaksajat tukevat hanketta kustantamalla kehitysyhteistyövaroista metsätaloussuunnitelman teon. Thaimaalaiset ovat Pöyrykritiikissään saaneet tukea suomalaisilta. Kaskiviljely, nopeutunut viljelykierto ja metsien hakkuut köyhdyttävät kasvillisuutta, eikä harveneva suojuspuusto enää tarjoa riittävää suojaa auringon paahdetta ja liiallista haihduntaa vastaan. Thaimaan hallitus on muun muassa suunnitellut noin 41 600 neliökilometrin maa-alan alue vastaa kooltaan vaikkapa Sveitsiä muuttamista eukalyptusviljelmiksi. Suurin osa viljelymetsistä on istutettu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Metsäalan supistuminen on kuitenkin 10 20 kertaa nopeampaa kuin vauhti, joilla maita otetaan metsänviljelyyn. Buriramissa asukkaat eivät näe muuta mahdollisuutta kuin taistella viranomaisia vastaan, koska hallituksella ei ole osoittaa uusia asuinalueita eivätkä puupellot kykene työllistämään kaikkia. Seuranta ilman todellisia toimenpiteitä ja tukea on hyödytöntä. Kymmentä miljoonaa ihmistä ei voi ottaa suoraan mukaan suunnitteluun." Rissasen mukaan metsätaloussuunnitelman toteutumisen yleinen seuranta ei kuulu Pöyrylle eikä KYO:lle. Jos poliittista tahtoa ja rahaa löytyy, KYO voi mennä mukaan jonkin suunnitelman osa-alueiden toteuttamiseen. Ympäristöliike ajaa ruohonjuuritason metsiensuojeluohjelmaa, joka antaisi kyläläisille oikeuden hoitaa ja hyödyntää metsiä omiin tarpeisiinsa. FK Ilkka Vanha-Majamaa on trooppiseen metsätalouteen perehtynyt metsäntutkija. Thaimaalaiset ympäristöjärjestöt pelkäävät, että suunnitelma tulee väistämättä tukemaan Thaimaan metsäteollisuuden ja viranomaisten kovaa linjaa, jossa ekologisilla ja yhteiskunnallisilla näkökohdilla on kovin vähän merkitystä. Vuotuiselta kapasiteetiltaan sadan tuhannen tonnin tehtaan raaka-aineena tullaan käyttämään paitsi eukalyptusta myös yksityisillä tiloilla kasvatettavaa bambua. Kansalaisjärjestöjen metsäpoliittinen toimintaryhmä järjesti kevään ja kesän aikana metsätaloussuunnitelmaa ja ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastoa (KYO) arvostelevia tilaisuuksia, joihin otti osaa myös thaimaalaisia ympäristönsuojelijoita. Ahlström Oy ja Jaakko Pöyry-yhtiöihin kuuluva JP-lntemational
SHK-lämmitin sopii yhtä hyvin mökille tai vaikkapa rakennustyömaalle. 1 • Polttoainetilavuus 4 l • Kulutus vain 0,25 1/t • Paino tyhjänä 6,5 kg • Helppo siirtää • Mitat 430 x 300 x 495mm • Sopii pieneen tilaan Tilaa Nyt SHK-101 lämmitin. Hintaan sisältyvät postikulut. •• JOKAMOKIN •• •• MIN SYDAN Tilaa nyt Hehkulämmitin SHK-101 • 12 kuukauden takuu • Nopea toimitus • Teho 2300 W • Helppo sytyttää vain napin painallus • Automaattinen turvakatkaisin • Ei tarvitse hormiliitäntää • Lähes hajuton Tilaukset puhelimitse: 90-8571183 Tilaan SHK-lämmittimen hintaan 894.-Tilauksen voin maksaa kuudessa kuukausierässä. Jos en ole tyytyväinen tuotteeseen, voin palauttaa sen 14 päivän kuluessa. Se on todella monikäyttöinen ratkaisu lämmitys pulmiin. Tilaajan nimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Allekirjoitus vain 894,1/ 1 " (6 X 149,-) ... Saat kevyen ja tehokkaan lämmittimen nyt edullisesti. TOPAOY TOPAOY maksaa postimaksun Vastauslähetys Sopimus 01300/70 01300 VANTAA
Ruokinta pitää aloittaa jo loppusyksyllä ja sitä on jatkettava yli talven. Jos maapähkinät lisäksi silpoo pieniksi muruiksi, myös pienimmät linnut hyöJoululyhde ei riitä Lintulauta on hyvä s1101ttaa suo1aiseen paikkaan, sillä avomaalla siitä tulee petolintujen hyökkäysten kohde. Auringonkukan siemenet ja maapähkinät maittavat lähes kaikille talvilinnuille. Jouluruokinta ei ole kuin hetkellinen apu linnuille. Pekka Hänninen SUOMEN LUONTO 9/9 1 50. Kauralyhde on kaunis katsella, mutta siemenet varisevat usein maahan. Kerran aloitettua ruokintaa ei tule talven aikana keskeyttää. Jos pähkinät laittaa verkkopussiin riippumaan, 38 Tali kelpaa linnuille tärkeää on, että se on suolatonta. Eräillä tiaisilla ja ....._ ___________ ___,._. Kuvassa harmaapäätikkakoiras ja hömötiainen nokkivat jäistä talikimpaletta sulassa sovussa. Muuttomatkalla vaanivat monet vaarat ja rasitukset, ja keväällä täällä talvehtineet linnut ovat ennen lajitovereitaan valtaamassa hyviä pesäpaikkoja. Tali on myös hyvin riittoisaa; kunnon ihrakimpale kestää viikon kovassakin käytössä. Talvehtiminen pesimäseuduilla onkin edullista linnuille. Syksyisiä pihlajan marjoja voi kerätä talteen ja kuivattaa. Talven mittaan ne maittavat mm. tyvät niistä. Tai ipala tuo hyvän lisän ruokintaan. Niitä tarjoiltaessa on vain muistettava, ettei liian suolainen ravinto ole hyväksi linnuille ja pilaantuneesta ruoasta ne sairastuvat yhtälailla kuin ihmisetkin. närhellä on lisäksi tapana viedä pähkinöitä piiloon metsaan. Mutta ehkäpä joulukorteissa pitäisi punatulkun asemasta olla keltasirkku. niistä on iloa tasapuolisesti kaikille linnuille. Rastaat ovat hedelmien, varsinkin omenan palasten ystäviä. Sian ihrassa on peräti 3770 kilojoulea sataa grammaa kohden. Se on erityisesti tiaisten ja tikkojen mieleen. Suomen arviolta 225 pesimälajista noin 170 katsoo paremmaksi muuttaa talveksi etelään, mutta loput sinnittelevät talven yli Pohjolan pakkasissa. Sadassa grammassa auringonkukan siemeniä on 3250 kilojoulea ja maapähkinässä 2280. mustarastaan, viherpeipon ja sinisorsan. Asutuksen leviäminen on välillisesti ja välittömästi lisännyt talvehtimista yrittävien lajien määrää punatulkku on saanut seurakseen mm. Lintulauta on lyhdettä parempi ruokintalaite ja se suojaa ruokaa myös sateelta. Lisäksi eräät lajit ovat erikoistuneet vain omiin erikoisherkkuihinsa. Kauralyhde on muuten keltasirkun erityisherkku, joten eipä sitä parane tyystin teilata. Lauta on syytä sijoittaa suojaisaan paikkaan, josta on toisaalta hyvä näkyvyys ympäristöön. Lintulauta on pidettävä siistinä, sillä ruokakasan alle jäävät tähteet levittävät salmonellaa. Leivän murut ja muut ruoantähteet kelpaavat myös linnuille. Linnut pärjäävät mainiosti näillä antimilla, mutta niin kuin ihmisellekin, myös linnuille monipuolinen ravinto on tärkeää. rastaille, tilhelle ja taviokuumalle. Ruokinta on, paitsi hauska harrastus, myös lintujen kannalta tärkeää. Kaura kelpaa monille linnuille, mutta sen ravintoarvo on melko alhainen: sadassa grammassa on vain 1550 kilojoulea. vsk.. Lieneekö punatulkku lyhteellä Joulupukin jälkeen yleisin joulukortin aihe. Hirssi maittaa varpuselle ja pikkuvarpuselle. Mutta vaikka kuva on soma, se on hitusen harhaanjohtava
M TILAUSKORTII SUOMEN LUONNON YSTÄVILLE Tilaan Kurki. Ajojäällä syntynyt on ainutlaatuinen dokumentti suojeltavasta suomalaisesta luonnosta. Hyvä alku lintuharrastukselle. talviruokintaan. tarpeellisuudesta. _kpl hintaan a 180 mk Runokuvia luonnosta _ kpl hint a 155 mk (postija pakkauskulut 30 mk lisätään tilauksen aivoon , lähetykset postiennakkona) Tilaaja ___________ _ Osoite ---------------Postiosoite --------------Puhelintilaukset 916 • 1551, telekopio 916 155735 Helsingin myymälä: Mäkelänkatu 2, puhelin 90 * 701 36 33. Nyt 80 mk Nyt 85 mk •• •• Seppo Keräsen ja Martti Soikkelin kuvaja tietoteos Itämeren hylkeistä, erityisesti hallista eli harmaahylkeestä. Kymenläänin kuvataidepalkinnolla palkitun Lassi Kujalan vahva kuvaus kurjen elämästä, poikasten varttumisesta ja kurjen suojelun Kun lkku . Suomen Luonnonsuojelun Tuen tuotantoa. Mustavalko/värikuvitus. = r/J = ::::s M ro [ll 00 [ll M .... Lapsella on paljon katsottavaa ja tietoa pihan elämästä. Nyt 180 mk AJO AA LA Sc'f)Jx, t<edin<'n I la,ui )1 ,ikkeli For,,,1n Kuslannus Saatavana myös ruotsinkielisenä ! Forssan Kustannus Ky Pirjo Särkän runot ja Ritva Reinilän kuvat ovat kiertäneet yhteisnäyttelynä eri puolilla maata. _kpl hintaan a 85 mk Kun punatulkku tapasi. _kpl hint a 80 mk Ajo jäällä syntynyt ...... Kaikki loistavia lastenkirjoja suomalaisesta luonnosta ! g ~] C: ':t:I ee E -~ > -~ g_ VJ N 0~ :::e ~o [ll = :ro o = ...... ..J ri. Nyt Tapani Räsänen ja Leena Aarnio esittelevät kesäisen pihapiirin lintuja. C/) [ll r/J 1. _kpl hintaan a 180 mk Född i drivisen ........... _kpl hintaan a 180 mk Ja pääskysellä pesä ..... .................................. Nyt 180 mk Leena Aarnion ja Tapani Räsäsen ensimmäinen yhteinen kirja talvisen pihapiirin linnuista. Katseltavaa ja lukemista mukana myös ohjeita pönttöjen valmistukseen. punatu tapasi TiuTauTillien ... Nyt 155 mk Forssa : Esko Aaltosen katu 2, puh 916 * 1551 Äläkä unohda Heikki Willamon lastenkirjoja Tintti ja Tiiteri sekä Käpytalvi tai Hannu Hautalan ja Jukka Parkkisen Tikanpajaa tai Oravanpoikaa. Lisäksi vihjeitä Talvea seuraa kesä ja lajistoa on aika oppia tuntemaan enemmän. Kirja on syntynyt näyttelyssä käyneiden toiveesta. = ...... :::e 0.. .
Tämä varmistaisi sen, että suojelualueen sisällä ei tehtäisi kaupallisia hakkuita. vsk.. Itse leikkaus sujui hyvin. Puolustuksen ylläpito vie Suomi-neidon voimia, ja Euroopan valloitus -pelikin kärsii. Tätä siltaa pitkin kykenisivät metsuriverisolut kulkemaan kasvaimeen ja tuhoamaan sen. Neito epäröi leikkaukseen suostumista, mutta tutkijat vakuuttivat, että leikkauksen ansiosta hänen valittamansa niskasäryt lakkaisivat ja hän pystyisi kääntämään päätään vaivattomasti. Se tuotti suuren määrän valkosoluja Kessin erämaaliikkeeseen ja auttoi Suomi-neitoa yrityksessä irtautua metsurisolujen kuristavasta otteesta. Varhaisempi kuva on otettu kesäkuussa 1991, jolloin toukokuussa alkaneen raivaamisen jäljet näkyvät jo selvästi. Tarkoituksena on laajentaa suojelualuetta lähinnä pohjoisosistaan noin 900 hehtaarilla eli yhdeksällä neliökilometrillä. Leikkaus suoritettiin vuonna 1986. Nyt kun leikkauksesta on kulunut vuosia, Kessin aluetta tuhotaan hitaasti mutta varmasti. Edelleen ympäristöministeriö päätti kuluvan syksyn aikana lunastaa yli kuusi neliökilometriä yhtiöiden mailla olevia soita suojelualueeseen. Oireilun äityessä erityisen pahaksi hän päätti hakeutua tutkimuksiin, jotta kohtausten syy saataisiin selville. Tämä arvokkaaseen seitsemänkymmenen vuoden ikään ehtinyt vanhapiika oli oppinut hoitamaan vilustumiset kotikonstein, ja vakavammilta sairauksilta hän oli välttynyt. Lakiesityksen antamisen jälkeen monet järjestöt ja tahot ovat antaneet siitä lausuntonsa. Erityisen elinvoimaiseksi osoittautui pesäke, joka ristittiin Linkolaksi. Sitä he eivät ääneen myönnä, että leikkaus oli alun perin virhe. Suomi-neidon kehon taistelu vierasta vastaan oli välillä laimeampaa, välillä taas kiivaampaa. Tähän sisältyy varsin monimuotoisena ja luonnontilaisena säilyneitä metsä-suokuvioita, joista eräät ovat aarniomaisia Kanervikkokankaan tapaan. hylkiä siltaa. hänen lempiurheilulajissaan Eurooppaan tähyilyssä. Mutta sitten tapahtui se, mistä asiantuntijat olivat olleet vaiti uskoessaan sen olevan tässä tapauksessa mahdotonta: Suomi-neidon elimistö alkoikin 40 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA ENNEN Tapani Rantahalvarin Ylläsjärven kylältä Yllästunturin suuntaan ottama kuvapari havainnollistaa, millaisia haavoja laskettelurinteiden rakentaminen viiltää maisemaan. Lääkärit uskoivat selviävänsä tarrautujasoluista vaivatta, mutta harmikseen he huomasivat, että neidon ikäisekseen nuorekas keho ei tyytyisi vain tähän hylkimiskeinoon. Talaskaankaan suojelu etenee Suomen Luonnon 8/91 Talaskangasta koskevaan juttuun oli päässyt harmittava virhe. Ensimmäiset pari kuukautta Suomi-neito toipui hyvin. Nyt hänellä oli kuitenkin alkanut esiintyä epämääräistä oireilua, jota ei voinut viedä pelkästään vanhuuden tiliin. Myös vesija ympäristöhallituksen luonnonsuojeluyksikkö on tehnyt alueella lisäselvityksiä. Talaksen kokonaisuuteen liittyy myös kaakkoisosissa sijaitseva vajaan kahden neliökilometrin yksityismaiden suojelualue, jonka rauhoitushakemuksesta vastasi paikallinen yhteismetsä. Samalla saataisiin kipeästi kaivatut, retkeilyä palvelevat ja luonnon kulumista säästävät järjestelyt vauhtiin. Nämä seikat ovat muuttaneet alueen suojelutilannetta ja rajausta Talaksen hyväksi. Hän joutui haukkomaan henkeä hapen puutteessa, ja sysäyksittäiset kipuaallot ravistelivat koko kehoa. Vanha neiti sai vavisuttavia sairauskohtauksia. Osa elimistön valkosoluista liittyi näet yhteen estääkseen kasvaimen tuhoamisen. Kessin alue oli Suomineidon kehossa "kasvain", joka ei ollut mitenkään vaaraksi hänen terveydelleen. Siitä olisi hyötyä mm. Tutkijat alkoivat nimittää tätä soluryhmää Kessin erämaaliikkeeksi ja ryhtyivät laatimaan suunnitelmaa sen tuhoamiseksi. Kohtaus ei katsonut aikaa eikä paikkaa ja pakotti hänet näin ollen ainaiseen varuillaanoloon. Se ei vain ollut sopeutunut neidon nykyiseen elämänrytmiin. Näin Talaskankaasta voidaan periaatteessa saada lähes 40 neliökilometrin monimuotoinen kansallispuisto. Veli-Risto Cajander Alkää turmelko Suomen Luontoa Monet meistä Suomen Luonnon tilaajista eivät ainoastaan lue lehteä, vaan haluavat myös SUOMEN LUONTO 9/91 50. Harkinnan jälkeen he päätyivät ratkaisuun, joka vapauttaisi ytimen paineen: kasvain oli yritettävä poistaa raivaamalla tie sen ytimeen ja asettamalla sinne tekosilta. lk. Suomi-neito sairastaa Tähän asti Suomi-neito oli säästynyt lääkärissä käynneillä. Kasvaimen tuhoaminen keskeytyi, kun sen tuhoutuessa syntyneet kahlitsijasolut tarrautuivat metsurisolujen mitokondrioihin ja estivät näin niiden hävittämistyön. Toisaalta metsäluonnon alkuperäistämiseen ja eliöiden ekologiseen tutkimukseen liittyvät hakkuutoimet olisivat mahdollisia. Asiantuntijat olivat ymmällään. Todellinen tu.nnuseläinkin kansallispuistolle olisi jo valmiina: ruskea karhu. Mutta Linkola-pesäkekään ei kyennyt täydellisesti romauttamaan tekosiltaa. Lopullisen varmuuden epäonnistumisestaan lääkärit saivat, kun he vuonna 1987 kokivat kovan takaiskun: leikkausta ei ollut tehty riittävan ajoissa, jotta kasvain ei olisi ehtinyt muodostaa etäpesäkkeitä. Ehdotus laiksi Talaksen suojelualueesta käsittää hieman vajaat 20 neliökilometriä, ei vajaat kaksi. Lääkäreitten on myönnettävä, että he eivät pystyisi pysäyttämään kasvaimen tuhoamista, vaikka ehkä haluaisivatkin. Lopulta he löysivät kuitenkin neidon niskasta alueen, jossa selkärangan nikamat olivat painuneet sisäänpäin epämääräisen kasvaimen takia, joka puolestaan painoi selkäydintä. Kasvain oli tosin arvioitua laajempi, mutta lääkärit uskoivat metsurisolujen tehoon. Tapaus oli ainoa lajissaan tähän asti, ja tutkijat nimittivät kriittistä aluetta Kessin alueeksi. Metsurisolut olivat päässeet kasvaimen kimppuun, ja tutkijat seurasivat tyytyväisinä sen pienenemistä. Päivi Tolvanen Rajamäen lukion 3. Suomi-neidon kuvailemat oireet eivät sopineet selvästi mihinkään taudinkuvaan
Jostain syystä myös kirjapainojen liimat ovat kumman järeitä, luulisi pienemmän ja hennomman tipankin riittävän. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA JÄLKEEN Heinäkuun lopulla kaivinkoneet ovat möyrineet rinteillä jo pari kuukautta. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Yksi hyvä vinkki voidaan antaa: jos malttaa odottaa parisen viikkoa liimapistemainos irtoaa jälkiä jättämättä, kun liima kuivuu. Tietoja voi lähettää osoitteella Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 a 23, 00100 HELSINKI. Ennen ei kiveäkään saanut siirtää. · Raatteen kukkien alapuolisessa kuvassa koukeroi korpikuusikossa Koidansärkän puro. Suomen Luonnon turmeleminen on lopetettava ! Luonnonsuojeluterveisin Reino Salo Nousiainen Hyvä Reino Salo Liimapistemainokset ovat kiusallisia osuessaan hienon kuvan päälle. ,r> Siipyyn Storsjöträsket 150 Porin Preiviikinlahti-Viasvedenlahti 1500 (LounaisSuomen tärkein joutsenten levähdysalue ,r> Rauman mlk, Sorkanlahti 400 ,r> Lappi Tl., Kauklainen 250 ~ Kodisjoki, Otajärvi 200 ~ Laitila, Kivijärvi 350 ( ~ Eura, Honkilahti, Pitkäjärvi 200 ( ~ Eura, Honkilahti, Koskeijärvi 500 ,r> Säkylän Pyhäjärvi 200 Neljä viimemainittua sijaitsevat suhteellisen lähekkäin ja muodostavat Satakunnan toiseksi tärkeimmän joutsenalueen, tuhatkunta lintua lokakuussa. Yläkuvassa kukoistavat tietenkin raatteen valkoiset kukinnot eivätkä maariankämmekät. · Toimitus säilyttää sen. Myös kartassa huomioitujen paikkojen lukumäärätiedot saattavat olla vanhentuneita. Pahoittelemme virhettä. Ylläksen punkkarikampaus oli se muotia tai ei kestää sukupolvia ja näkyy kauas. Viime numerossamme julkaistu kartta on varmasti lisäysten jälkeenkin puutteellinen; tietoja joutsenten syksyisistä kokoonturnispaikoista kaivataan etenkin rannikolta Uudestakaupungista Hankoniemeen. Toimitus 41. Laulujoutsenen ja metsähanhen muuttoreitin valtavirta kulkee länsirannikoa pitkin (mihin kartan Pohjanmaan rannikon pisteytys viittaakin). Pyrimme ensi syksynä julkaisemaan joutsenkartan täydennettynä. Toimitus Koivusuon kasvit sekaisin Edellisessä numerossamme 8/91 olivat Koivusuo elää -jutun kuvatekstit sivulla 17 joutuneet pahasti sekaisin. Lisää joutsenlahtia Pekka Hännisen viime Suomen Luontoon kokoama kartta laulujoutsenen levähdyspaikoista oli puutteellinen. Irtoliitteet ovat tietysti lukijan kannalta parempia, mutta ne ovat ilmoittajalle kalliimpia ja jotkut ilmoittajat pelkäävät, etteivät ne pysy lehden välissä. Näin ollen vaihtoehtoja sijoittamispaikalle ei ole kovin paljon. Janne Lampolahti Porin Lintutieteellinen Yhdistys Kiitos täydennyksistä! Edellisen lisäksi lähetti Martti Timonen toimitukseen tiedon Saramon Suojärvelle (noin 15 kilometriä Nurmeksesta pohjoiseen) tänä vuonna kokoontuneista 80 laulujoutsenesta. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi selityksineen toimitukseen. Ne ovat rikkoneet maan ja ouskeneet tieltään lähes kymmenentuhatta vuotta sijoillaan maanneet kivet. Kartta joutsenen levähdysalueista on arvokas, joten esitän täydennyksiä Satakunnasta. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Nyt lehden mukana tulee erilaisia mainoksia, joita emme ole tilanneet ja joita emme välttämättä tarvitse. Seuraavassa suurimpia 1980-luvun havaintomääriä: ( ~ Karvian Suomijärvi 300 ( > Kankaanpään Verttuujärvi 150 (~ Lavian Karhijärvi 200 ( ~ Kullaan Pyhäjärvi 150 ~ Noormarkun Inhottujärvi 100 ~ Noormarkun Poosjärvi 150 ~ Ahlaisten Pohjajoen suisto 200 ( ~ Merikarvian Kasalajoen suisto 200 ( ~ Merikarvian LauttijärviVähäjärvi 200 ,r>Siipyyn Fladafjärden 500-600 SUOMEN LUONTO 9/91 50. Kirjapainoteknisistä seikoista johtuen liirnapistemainokset on sijoitettava painoarkin ensimmäiselle tai viimeiselle sivulle. No, mitäpä tuosta, mutta kun nämä lisäkkeet liimataan lehteen hienon värikuvan kohdalle, jolloin ne irrotettaessa repäisevät riekaleen kuvasta! Jos tällaisia kaupallisia lisäkkeitä välttämättä täytyy lähettää, niin eikö niitä voisi pistää irrallisina sivujen väliin . Tästä on varmasti iloa ainakin niille, jotka säilyttävät Suomen Luontonsa. Näin onneksi käy aniharvoin. Pyrimme kyllä vastaisuudessa käyttämään tätä vaihtoehtoa aina kun vain mahdollista. Jouko Järviseltä tuli tieto Valkeakosken Saarioisjärven 50100 ja Vuokko Vuolteelta Karttulan Syväniemen Pitkäjärven noin 75 !epäilevästä laulu joutsenesta. vsk. Pyrimme sijoittamaan liimapistelaput sellaiseen paikkaan, missä ne eivät häiritse, mutta aina tämä ei onnistu hyvästä tahdosta huolimatta. Mieluimmin hyväkuntoisena
Se tuo julki museoiden kätköissä lojuneet vanhat valokuvat ja paljon Saimaan historiaa tutkineiden kirjoittajien tekstejä. JAKELUOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMlPAIKKA I PUH. Tämä ja muut kertomukset osoittavat Isomäen perehtyneen maailmankaikkeuden selitysmalleihin ja nykyfysiikkaan. Isomäki kieputtaa lukijaa Xa------------------------------------------, Suomen Luonnon palvelukortti D Tilaan Suomen Luonto -lehden kymmenen seuraavaa numeroa hintaan 219 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 258 mk (ei-jäsenet). (931) 115 715 OULU Kajaaninkatu 13 puh. 2,10 mk:n postimaksu Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00151 Helsinki ------------------------------------------~ 42 nadu-kuution sisuksissa ja samalla maailmankaikkeuden suhteellisuudessa tavalla, joka saa lukijan tarttumaan tuolistaan tukevammin kiinni. Scifikirjan arvioiminen Suomen Luonnossa on epätavallista, mutta nyt siihen on selvä syy: Risto Isomäen Kristalliruusussaan hahmottelema tulevaisuus on nykyisen ekologisen kriisin jatkoa. KIRJOJA Midas Dekkers: Eläinlapsi syntyy. Kirjayhtymä 1991.184 s. Varsoja, munia, poikasia ja pentuja putkahtelee joka sivulta ja sikiökalvoja, istukoita ja napanuoria lapotaan mitä erilaisimpiin suihin ja kitoihin. Eläinlapsi syntyy -kirjassa syntymää ihmetellään parissakymmenessä eri esimerkissä. Kuinka moni on esimerkiksi tiennyt, että satakiloisen pandakarhun vastasyntynyt poikanen on vain satagrammainen pikkuotus, delfiineillä on "kätilöitä", ja että kotilo innostaa kumppaninsa paritteluun pistämällä sitä kalkkisella lemmennuolella. Samaa vikaa on parissa muussakin novellissa; ympäristöja kehitysmaa-aktivisti Isomäki ei yllä aina irtiottoon nykyajasta. Tekstikin on osoittautunut puutteineen varsin hedelmälliseksi. vsk.. Eikö haikara tuo enää eläinlapsiakaan. Mutta tekninen kehitys on ollut noina keskimäärin viitenäkymmenenä vuotena huimaa! Novellissa Komeetta afrikkalainen paimentolainen silmäilee runneltua maankamaraa ylittävää komeettaa samaan aikaan kun yksinäinen komeettatutkija suuntaa avaruuspuvussaan kohti samaisen komeetan ydintä. (90) 876 9100 SUOMEN LUONTO 9/91 50. Kunnon biologiaa siis. kantavana olevan eläimen mahassa sen sijaan poikasen kaikki osat rakentuvat likimain samanaikaisesti." Piti ihan tarkistaa kirjan julkaisuvuosi; ajoittain juttu luistaa kuin valistuneella 70-luvulla, jolloin lapset kiskottiin vaikka tukasta tietoisuuteen. Kirjan seitsemässä novellissa eletään yleensä jo aikaa, jona metsät eivät ole vain häviämässä, vaan todella lähes täysin hävinneet ja valtava osa viljelysmaasta on valunut eroosion mukana mereen. (90) 406 262 TURKU Läntinen Rantakatu 21 puh. Afrikassa kannattaa varoa putoilevia kirahveja. Saimaan kulttuuria Antti Halkka Toimi Jaatinen (toim.): Saimaa-kirja, Tammi ja Savonlinnan maakuntamuseo 1991, 175 s. Saimaan kulttuurihistorian valottamiseksi on hiljattain ilmestynyt tuore Saimaa-kirja. Käännettäviksi kirjan novellit sopisivat sikäli hyvin, että henkilöiden kiroilu ja muu kielenkäyttö on varsin epäsuomalaista. Kirjassa cin hienot ja havainnolliset värikuvat, joiden varaan olisi voinut enemmänkin heittäytyä. Valitettavasti kerronta on niin lapsellista, että se ei jaksa kiinnostaa niitä, jotka pystyisivät omaksumaan kirjan ison tietomäärän. (921) 327 001 TAMPERE Laukontori 4 puh. Kirahvi nimittäin synnyttää seisaallaan ja kirahvivauva kopsahtaa maahan kahden metrin korkeudelta! Hollantilaisen biologin kirjoittama kirja eläinten syntymisestä on tietokirja lapsille. Puutteet ovat kuitenkin vähäisiä ja kustantajan ratkaisu julkaista kirja maineikkaassa scifisarjassaan johon ei muita suomalaisia ole ennen kelpuutettu on oikeaan osunut. Kun taloa rakennetaan täytyy ensin tehdä perusta... Norppien ohella kerrotaan Tule luontopuotiin! HELSIN.Kl Nervanderinkatu 11 puh. Kaiken kaikkiaan syntymä on kiehtova tapahtuma, josta on kosolti uuttakin opittavaa. Suomentanut Iiris Lappalainen, WSOY 1990, 87 s. Kirja ruotii sikiön kehittymistä ja syntymää perinpohjaisesti ja välillä kirjailija lepertelee: "Eläin valmistuu aivan toisin kuin talo tai auto. . TILAAJANUMERO Uusi osoite (OSOITELIPUKKEEST A) .................................. Norpastaan Saimaa tunnetaan, mutta on Suomen suurimmalla järvellä paljon muutakin. Puu on mielestäni kokoelman paras kertomus; siinä ekologisen kriisin käsittely ja scifikertomus yhdistyvät kauniin saumattomasti. Samaan ilmansuuntaan etsiytyy myös kirjoittajan sankaritar ja löytää lopulta vieraan planeetan salaisuuden, joka on oleva avuksi myös maapallolle. Kirjan alussa on Ilkka Stenin kuvaukset Saimaan luonnosta. Saihan kirjan suomentajakin vastikään kaksoset! Alice Karlsson Tällainenko tulevaisuus. D Haluan säästötilaajaksi, jolloin tilaushinta on 193 mk (jäsenet)/232 mk ( ei-jäsenet) D Haluan liittyä luonnonsuojeluliiton jäseneksi D Muutan osoitettani D Peruutan tilaukseni Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMl JAKELUOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA 1 PUH. Risto Isomäki: Kristalliruusu. Varsinkin kokoelman lopun Puu ja Xanadu-kuutio ovat eheitä suorituksia, ja ne kelpaisivat ehkä myös ulkomaiselle yleisölle. (981) 220 279 POSTIMYYNTI Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. Nälkiintyneen paimentolaisen ja taivaalla komeetan mukana pyyhältävän teknokulttuurimme perillisen vertaamisen tapa on kovin tuttu nykyisestä kehitystiedotuksesta ja maistuu siksi hieman päälleliimatulta muuten hyvässä kertomuksessa. Novellissa oudon planeetan eläimet lähtevät kuolettavasti haavoituttuaan säännönmukaisesti vaeltamaan länsiluoteeeseen
Asiat myös edistyvät: mm. Saimaalta on löydetty useita hyvin säilyneitä kivipiirroksia ja tänäkin kesänä sukeltajat ovat löytäneet pohjalta uusia esineitä. Eikä sitä suurempaa taloa, saati kylää, jolla ei olisi omaa laituria" . Niinpä maanviljelijän ammatti sai vähitellen jäädä taka-alalle. Esimerkiksi vaippapalveluita on jo parikymmentä eri puolilla maata ja uusiopaperi tunnetaan muuallakin kuin kirpunkokoisissa uusioekovaihtoehtoputiikeissa. Juha Taskinen kertoo paitsi norpan ja Saimaan myös oman tarinansa. Huonona •puolena pidän sekavaa ja kikkailevaa taittoa. Kaikkea ei uudistetun oppaan muutoksista vastaava Välimäki ole silti ehtinyt tarkistaa. Hän kertoo vedenalaisesta kohtaamisesta Unelman kanssa, Kaisa-kuutin surullisesta kuolemasta... Välimäen ja Henttosen Sanoista tekoihin -kirja on saanut 60 sivua lisää. Elannon, K-ryhmän, S-ryhmän, Tradeka/Tennan ja Tuko/Tkauppojen edustajien vastauksien perusteella lukija voi päätellä, kuinka ympäristömyönteinen hänen oma lähikauppansa on. Näin Ernst Lampen vuonna 1901: "Savolaiset ovat hurjistuneita laivoissa kulkijoita. Kirjasta saa tuikitärkeitä osoitteita ja yhteystietoja. Maalämpö, tuulija muista uusiutuvista energiavaihtoehdoista kerrotaan pääkohdat, jonka jälkeen mennään pihaan ja puutarhaan, kodinkoneisiin, lahjatavaroihin ja matkailuun asti. KIRJOJA nen, WSOY 1991, 422 s. Se lienee syy käännökseen muuten on vaikea ymmärtää miksi Elkingtonin ja Hailesin teksti raahautuu mukana Kilpeläisen kirjassa! Alkuperäisteoksen alaotsikko on "Shampoosta shampanjaan" ja suomennetun "Valitse ja vaikuta". Silloin Saimaan pääkaupunki oli Viipuri, josta parempi väki matkusti järven lukuisiin kylpyläkaupunkeihin kesänviettoon. Nyt etsitään vaihtoehtoja, mutta seuraava vaihe on jättää suuri osa niistäkin ostamatta. Esimerkiksi Suomen Luonto ilmestyy 10 kertaa vuodessa, eikä 8 niin kuin kirjassa väitetään! Olisiko oppaassa myös karsimista. uudistettu painos, 276 s. Suomentanut ja Suomen oloihin soveltanut Auli KilpeläiSUOMEN LUONTO 9/91 50. Alkoivat norppavuodet, jotka olivat jatkuvan ja innokkaan tarkkailun ja perehtymisen aikaa. Kirja vie lukijan sujuvasti ympäristöuhkien kautta arkipäivään. On liikuttu soutamalla, lautoilla ja laivaliikenteen kukoistaessa vuosisadan vaihteessa höyrylaivoilla. Tärkein viesti on kätketty rivien väliin: koko kulutuskulttuuri on laitettava uusiksi. Alaotsikoista voi lukea suhtautumiseron, jos haluaa. veneeni on piirtänyt loputtomat unohduksen ja toivon viivat etsiessäni omaa ja Saimaan sielua". Lapsuuden onkija soutumatkoilla kytemään jäänyt luontokipinä lehahti ensitapaamisessa norpan kanssa 1979. Juha Taskinen on luontokuvaaja ja -kirjoittaja, jossa Saimaa ja sen norppa ovat samassa persoonassa. Oppaan suomenkielinen painos on ympäristötietopaketti, johon kulutusasiat liittyvät saumattomasti ja pienetkin asiat kytketään isompiin kokonaisuuksiin. Auli Kilpeläinen on laittanut myös kauppaketjut vastaamaan ympäristöväittämistään. Saimaan kulttuurista kertova kirja olisi saanut olla taitoltaan liplattavan kepeä, eikä Bauhaus-tyylinen raskas ja pölkkykirjaiminen laitos. elävän järven sympaattinen mittari", joka alkaa olla pohjalukemissa. Mutta matkustajia riitti omastakin takaa. "Norppa on ... "Minun kohtaloni oli syntyä Haukiveden rannalle ja saada sieluuni yhteys luontoon." Saimaan sydämessä kahden kansallispuiston kainalossa " ... muista alueelle tyypillisistä eläimistä ja kasveista, kuten kuhankeittäjästä ja idänkurhosta. Kodin rakentaminen ja varustaminen on yksi suuri linjanveto elämässä: onhan esimerkiksi pientalon energiaratkaisulla kauaskantoisia seurauksia. Valitse ja vaikuta Ulla Kokko •• ::; JOHN ELKINGTON & JULIA HAI LES; Kuluttaja muuttaa maailmaa John Elkington & Julia Hailes: Vihreän kuluttajan opas. Ei ole sitä lahdenpoukamaa, jolla ei olisi omaa laivaansa. Esimerkkinä vaikkapa ehkäisyvälineet, joista mainitaan, että villijamssista saattaa tulla maailman tärkein menetelmä väestönkasvun hillitsemiseen. Unelman kuolema tekee kuitenkin tilaa uudelle unelmalle se on Saimaa, jossa sekä ihminen että norppa mahtuvat elämään. Saimaa-kirjan vahvimmat valtit ovat mielenkiintoinen kuvitus ja luettavat tekstit. Juha Taskisen tarina on sympaattinen ja herkkä, mutta yhtä aikaa se pysyy ja pitää liikkeessä. Aikaero lapsuudesta norppavuosiin on pitkä, mutta kirjassa kehitystarina on kuin yksi retki. Englannissa 1988 ilmestynyt Vihreän kuluttajan opas on suomalaisen kustantajan mukaan saanut kotimaassaan jättimenestyksen. Astuvan ukko on maannut salmen pohjalla tuhansia vuosia eikä vastaavanlaista löytöä ole tiettävästi tehty muualla maailmassa. Alice Karlsson Unelma Saimaasta Juha Taskinen: Unelma Saimaasta, WSOY 1991, 116 värikuvaa, 152 s. Vihreän kuluttajan oppaan yli 400 sivua eivät edes riitä kaiken esittelemiseen, mutta mukaan on silti otettu joitakin kummallisuuksia. Ei vainkaan, kappale viestinee sitä, että rohdot ja ryydit löytyvät luonnosta ja synteettiset aineet ovat leikkiä omalla ja luonnon terveydellä! Vihreyden ympärille on kehittynyt nopeasti myös bisnestä, mikä ei välttämättä ole paha. Pekka Peura 43. Vihreän kuluttajan opas ja Sanoista tekoihin kehottavat ääJ]estämään kukkarolla ja opastavat oikeisiin valintoihin. Saimaannorppa elää sukupuuton partaalla, sen kanta on juuri ja juuri elinkykyinen. Läheinen suhde niin norppaan, Saimaaseen kuin luontoon ylimalkaan välittyy Taskisen upeista otoksista, jotka paljastavat sen mihin teksti ei ulotu. Saimaa on Suomen järvistä suurin ja monen mielestä myös kaunein. muutaman vuoden sisällä luonnonmukainen viljelypinta-ala on yli kahdeksankertaistunut ja pesuaineiden fosfaatit ja kylmälaitteiden freonit ovat vähitellen siirtymässä historiaan. Kuvan ja sanan yhdistelmästä ei voikaan syntyä muuta kuin täyteläinen kokonaisuus ja hieno luontokirja. Kiinnostava on myös Leena Lehtisen artikkeli seudun esihistoriasta. Pitääkö meidän lähteä jamssin jäljille Etelä-Amerikkaan, vai kuinka. Toissa kesänähän Astuvansalmesta löydettiin sensaatiomainen meripihkariipus, johon oli kuvattuna ihmisen kasvot. Perusteet vihreälle elämälle ovat edelleen samat kuin ennenkin, mutta tieto eri hyödykkeiden ja ympäristön tilan välisestä yhteydestä kasvaa jatkuvasti. Kulutusasiat muuttuvat koko ajan ja rinnalla pysyminen edellyttää jatkuvaa asioiden seuraamista ja tietojen kaivamista. Monin paikoin Saimaa on yhä lähes rakentamaton, mutta senkin tila on uhattuna. Onko esimerkiksi oleellista neuvoa kuluttajaa, että leikkuulauta säilytetään mieluiten pystyasennossa. Kokemuksilla ja tuntemuksilla höystetty voimakas kertomus välittää tärkeän henkilökohtaisen viestin, johon jokaisen luontoihmisen on helppo samaistua: rakkaus luontoon herättää myös suojeluvietin. Juha Taskinen asettaa itse pisteen norppavuosilleen, kun Unelma-norppa kuolee. Jätevedet, hakkuut ja mökittyminen 1 jättävät kulutusjuhlan merkit erämaiden kupeeseen, ja rantakaavoilla Saimaan rakennemuutosta edistetään hallitun tehokkaasti. Saimaa on ollut perinteinen kulkureitti koko ihmisasutuksen ajan. Silti kaikenlaisten homeopaattien ja osteopaattien läsnäolo kuluttajaoppaassa hieman häiritsee, vaikka kova perinteinen piikki lihaan -lääketiede ei liioin innostaisikaan. Pauli Välimäki Kai Henttonen: Sanoista tekoihin, SKSK-kustannus 1991, 7. Lähtemättömien ja usein onnellisten norppamuistojen taustalla on kuitenkin aina huoli norpan tulevaisuudesta. elävä hätähuuto, ... Siihen kuuluu useita pieniä ja suuria selkiä, sokkeloa ja repaleista rantaa, syvää ja matalaa vettä, saaria ja ulappaa kaikkea, mitä järvi voi antaa. Samalla tavalla Saimaaseen on kätevä tutustua venematkalla. Taskinen esitteleekin tuon ajan henkilökohtaiset tuttavansa Saiman, Urrnaksen, Eemelin, Ison Vaaleen, Kajo-Lötkön, Unelman ja monta muuta norppaystävää. vsk. Norpasta ja sen suojelusta on tullut Suomen koko luonnonsuojelun symboli
Tuore Oulun yliopiston tutkimus näet osoittaa, että Pohjois-Suomessa ei ole kuusen oksilla talvella hämähäkkejä. Puissakin siis näyttää olevan talvella jonkin verran hämähäkkejä, tokkopa saavat saalista seitteihinsä. Varsinkin kosteilla paikoilla ja kosteina kesinä, kuten 1991, osa marjoista turmeltuu jo varvuissa. Monet lajit voivat herätä horroksestaan jo keväthangille. Marjonta on joka tapauksessa runsasta. Hämähäkit elävät puolesta puoleentoista vuotta. Syksyllä ja talvella kilven alla on siis kuollut naaras ja sen munimat munat. Joillakin lajeilla munarauhasetkin kypsyvät vasta nolla-asteen lähettyvillä. Tein Tammisaaressa joulukuussa 1990 aivan samanlaisen havainnon kuin kysyjä. Tästä en ole nähnyt kirjoissa mitään mainintoja, sietäisi tutkia Etelä-Suomessakin. Eräs riippuhämähäkkilaji kutoo verkkoja hangen painanteisiin ja eräät muut lajit pyydystelevät juoksemalla hyppyhäntäisiä ja muita hangella liikkuvia pikkueläimiä. Myös lumihomeet voivat tappaa talvisin varvikoita, samoin kuin · mesisieni ja jopa juurikääpä. Kilven suojaan naaras munii ja kuoleekin. Paikoista on kuitenkin hyvin vähän havaintoja. Huomasin kuusimetsässä polun yllä olevat seitit, koska niihin oli tarttunut lumihiutaleita. Seppo Vuokko Talvisia seittejä Miten ja missä hämähäkit talvehtivat. Ampiaispesät tosiaan tyhjenevät syksyllä, sillä vain loppukesällä syntyneet uudet kuningattaret jäävät talvehtimaan. Kysyjän mustikat ovat monivammaisia mainitsematta jäi vielä näytteistä selvinnyt lehtien sinipunainen tai punertava kirjavuus. Mustikan murheet Usean vuoden ajan metsissä on ollut valkopilkullisia mustikan varsia. Onko tämä vanhentuneen varvikon tapa sairastaa ja sitten korvautua uudella, vai onko kyseessä jokin sienitauti. Joskus marjan kärjessäkin näkyy valkoisia pilkkuja. Missä ampiaiset talvehtivat. Mikä vamman aiheuttaa, on osaksi vielä epäselvää. Monet hämähäkkilajit ovat sopeutuneet elämään hangen alla, missä ne ovat suojassa pakkasilta. Aikuiset koiraat ovat pie44 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat niä, hentoja, lentäviä hyönteisiä, mutta naaraat ovat siivettömiä ja jököttävät kuolemaansa saakka kerran valitsemallaan paikalla. Uutta varvikkoa on alkanut ilmaantua kuolleille alueille. Monet pienet "hämyt", kuten useat runsaslukuiset riippuhämähäkit, kuolevat syksyllä. Valkoiset täplät ovat ulosteista, eritteistä ja nuoruusvaiheiden nahoista muodostuneita suojakilpiä, jonka alla kirva elää liikkumattomana imien nesteitä mustikan varresta. Sen sijaan juurikääpä ja mesisieni tuhoavat myös maavarsiston ja varvikon toipuminen on paljon hitaampaa. Kysyjä on nähnyt syksyisillä retkillään seittejä pakkaspäivinäkin sellaisten polkujen yllä, mistä edellisenä päivänä kulki. Poimintakauden lopulla muodostuu lehden sisälle jo mustia, lehden molemmilta puolilta näkyviä pistemäisiä talvi-itiöpesäkkeitä. Mutta että ne kutovat seittiä! Kauri Mikkola Missä ampiaiset talvehtivat. Mustikalla elävä laji on kilpikirvoista tavallisin, monella muullakin varvulla ja pensaalla menestyvä pajukilpikkä. Mustik' , ,,, ·e j , ; "' :=' ~ ~ ~ ~ ~Useimmat hämähäkit talvehtivat keskentai täysikasvuisina. Useimmat hämähäkit talvehtivat joko keskentai täysikasvuisina ja parittelevat keväällä ja alkukesällä. ka tarvitsee talvella hyvän lumisuojan, ja varvikko kuolee pakkaseen lumettomiksi jääneiltä paikoilta. Vain niiden munat talvehtivat. Myös mustikanhärmä on hyvin tavallinen mustikan tauti, mutta sen kotelorakkoja on vielä vaikeampi havaita kuin ruosteen pesäkkeitä. Paikoitellen on laajoja kuolleita varvikoita ja kuolleissa varvuissakin on valkoisia täpliä. Kesällä lehtien alapinnalla voi nähdä suurennuslasilla pieniä kellanruskeita kesäitiöpesäkkeitä. Oli lumikeli ja lämpötila nollassa. Mistähän se johtuu. Koska tauti johtaa usein lehtien ennenaikaiseen karisemiseen, jäävät marjat pieniksi ja sato myös terveitä kasveja vähäisemmäksi. Lopulta marjan sairas poski on lommollaan ja muuta marjaa harmaampi tai vaaleamman sinipunainen. Liian nesteen se poistaa tavallisten kirvojen tapaan mesikasteena. Norjassa ja Ruotsissa on kuitenkin todettu, että oksien hämyt vain vähenevät talveksi. Lisätutkimuksia kaivataan. Parina syksynä on ollut paljon ampiaisia ja niitä on tullut huoneisiinkin. Ampiaispesät ovat kuitenkin näyttäneet tyhjiltä. Pajukilpikkä on hyvin yleinen ja runsas mustikalla, mutta ilmeisen harmiton isäntäkasvinsa kannalta. Ensimmäinen toukkavaihe on liikkuva, jolloin toukat etsivät kukin oman sijansa. Mustikanvarren valkoiset pilkut ovat kilpikirvoja. Olin kulkenut samaa polkua toiseen suuntaan pari tuntia aikaisemmin. vsk.. Lehtien "ennenaikaista ruskaa" aiheuttaa sieni, mustikan ruoste, jonka näkyvin oire on juuri lehtien punaväri. Pilaantuminen alkaa marjan yhdeltä laidalta värin himmenemisenä ja marjan pehmenemisenä. Varvikon laikuttainen kuolema voi sekin taas johtua aivan muista tekijöistä. Mustikanhärmä pilaa kyllä marjojakin, samoin mustikan muumiotauti, mutta kummankin aiheuttamat oireet ovat toisenlaisia. Valkoiset täplät ovat, niin oudolta kuin se kuulostaakin, hyönteisiä, kilpikirvoja. Hyvin todennäköisesti kysymyksessä on sienitauti, mutta mikä. Jyväskylän yliopistossa Mikko Raatikaisen johtamissa mustikan satotutkimuksissa ei ole havaittu kilpikirvojen vaikuttavan satoon. Loppusyksyllä 1990 minulla oli kunnia löytää ensi kerran eläissäni talvehtiva amSUOMEN LUONTO 9/91 50. Ne menevät eri puolille luontoon, kannon onkaloon, myyränkoloon, kivikkoon tai muuhun suojaiseen paikkaan. Pakkasen ja lumihomeen kynsissä maavarsisto säilyy hengissä, ja kesällä nousee uusi varvikko. Tänä vuonna on joillakin pohjoisrinteillä ollut myös puolikkaiksi arpeutuneita mustikoita. Pajukilpikkä elää myös puolukan varsilla
Toinen poikanen sen sijaan nousi siivilleen 2. Eräille sorsalinnuille on kehittynyt sosiaalinen tapa hoitaa poikasia. Eräs Luontoillan kuuntelija oli saanut ampiaiskuningattaren sisälle joulukuusen mukana. Ovatko palanneet kaakkurit samoja lintuja vai onko lampi houkutellut uusia kaakkureita pesimään, sitä emme tiedä. Kysymyksessä ei varmaankaan ollut sorsaemon oma poikanen, vaan toisen sorsapoikueen jäsen. Toisaalta käyttäytyminen luonnonoloissa johtaa myös siihen, ettei kanta kasva ravintovaroihin nähden liian tiheäksi. Ampiaiskuningatar käärii itsensä talveksi tällaiseen pakettiin. Syksyllä 1989 ampiaskuningattaria oli erityisen paljon, ja sisälle tulleista ampiaisista tuli paljon ilmoituksia. Ampiaiset hylkäävät siis pesänsä kokonaan. Niiden emo haluaa karkoittaa vieraan poikasen. > " C ::;: :;:! l KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 HELSINKI. Haahkoilla tavallisinta kuitenkin on, että joukko naaraita hoitaa joukkoa poikasia ja tukkakoskeloilla taas yksi naaras voi johtaa jopa sataa poikasta. Tämä tapahtui 1960-luvun lopulla. Kaikki talvehtimispaikat siis eivät ehkä ole kovin suojaisia tai kenties kylmät säät olivat yllättäneet tämän yksilön, niin ettei se ollut ehtinyt hakea parempaa paikkaa. Sen havaitsee niiden suuresta koostakin. vsk. Mahdollisesti kesämökkiä ei käytetä keväällä ja alkukesällä, jolloin kaakkuri hautoo. Kauri Mikkola Miksi sorsa tappoi poikasen. < " <2. Jos samassa paikassa pesii ampiaisia seuraavanakin kesänä, se johtuu vain siitä, että paikka on hyvä ja seuraavankin polven ampiaiset löytävät sen. On siis mahdollista, että ainakin toinen pesimälinnuista on vielä hengissä. Keväällä sekä ampiaisettä kimalaiskuningattaret voivat vaeltaa huomattavin joukoin. Kesymehiläinen sekä muurahaiset poikkeavat ampiaisista ja kimalaisista siinä, että niiden työläisetkin talvehtivat. Suomessa rengastetun kaakkurin ikäennätys on yli 16 vuotta. Jos poikanen eksyy, se pyrkii lähinnä olevien poikasten luokse. SUOMEN LUONTO 9/91 50. heinäkuuta, mutta toinen menehtyi pian. Seurasimme järkyttyneinä, kuinka sorsaemo rusikoi nokallaan kuoliaaksi yhden poikasistaan. Tämä lienee ollut yksinkertaisesti seurausta hyvästä ampiaiskesästä ja loppukesän suuresta jälkeläistuotannosta. Vaellustaipumus on varmaankin kehittynyt, koska se on edullista pesäloisten ja muiden loisten välttämiseksi sekä ravintovarojen ja kantojen tiheyksien tasaamiseksi. Näin kannassa vahvistuu taipumus huolehtia omista poikasista. Sinisorsa ei huoli vanaveteensä vieraita poikasia, mutta haahkanpoikaset voivat kerääntyä yhteen suuriksi !autoiksi. On mielenkiintoista pohtia, minkälainen luonnonvalinnan paine ja mekanismi on johtanut näillä lajeilla päinvastaiseen lopputulokseen. Kun poikanen oli kuollut, emo jatkoi uiskenteluaan aivan rauhallisesti kahden jäljelle jääneen poikasen kanssa. Kimalaisten talvehtiminen on samanlaista ja siten keväällä pajuilla näkyvät kimalaiset ovat kaikki kuningattaria. Sorsat tuntevat yksilöllisesti poikasensa, jotka leimautuvat omaan emoonsa. Miksi moinen julmuus. Vain kuningatar talvehtii työläisten armadat ja koiraat kuolevat. Seppo Vuo/anto 45 < " l oi E <. Varsinkin lämpimien kaakkoistuulien aikana niitä voi lentää etelärannikkoamme pitkin itään vastatuuleen jopa sadoin tuhansin. Ellei oma emo ole lähettyvillä, kuule poikasen kutsua ja kutsu tätä luokseen, pyrkii poikanen edelleen pysyttäytymään vieraassa poikueessa. piaiskuningatar. Näin poikueet pysyvät koossa ja kukin emo huolehtii omasta jälkikasvustaan. Hänen korkeutensa oli porstuassa roikkuvien sadevaatteiden seassa, hyvin erikoisessa asennossa. syyskuuta. Siivet olivat tiukasti kääröllä ja sojottivat kyljiltä takaruumiin alle, joten ruumiin räiskähtävän keltamusta varoitusväri näkyi esteettä. Loppukesästä syntyneet ampiaiskoiraat kuolevat syksyn mittaan. Kuningatar ei ollut niinkään raajoillaan tarrautuneena alustaansa, vaan se oli pureutunut komeilla leuoillaan tiukasti sadetakin taitteeseen. Sorsilla on luonnonoloissa harvoin niin tiheä kanta että tälläistä tapahtuu toisin kuin kaupunkien liepeillä, missä sinisorsat hyötyvät ihmisestä. Samoin käy työläisille, vaikka niitä voi nähdä liikkeellä jopa lokakuun lopulla. Hiljattain minulle soitettiin ja kerrottiin, että viitisen vuotta sitten kaakkuri oli kuitenkin palannut pesimään entiselle lammelleen välittämättä enää mökistä. Myös viitostien varrella kaakkureita seurannut kysyjä on lähettänyt tietoja lintujen pesinnästä: poikaset kuoriutuivat 5. Ainakin haahkalla ja koskeloilla on ihanteellinen elinympäristö karumpi kuin muilla sorsilla. Pesinnän myöhäisyys johtuu joko siitä, että ensimmäinen pesye tuhoutui tai siitä, että kysymyksessä on nuori pari, joka ei ole yhtä aikainen kuin vanhat pesijät. Kun ne poistettiin, kaakkurit palasivat. Haahkat ja koskelot saattavat kerätä suuren joukon poikasia· itselleen. Vasta muutaman päivän kuluttua sisääntuonnista kuusesta alkoi kuulua pörinää. Elleivät karkoituseleet auta, vieras emo käy onnettoman poikasen kimppuun ja saattaa jopa tappaa tämän. Soittaja muuten arveli, että muoviset tekojoutsenet olivat liikaa kaakkurille. Soittaja oli arvannut, mistä lammesta kirjoitin. Seppo Vuo/anto Kaakkuri palasi Suomen Luonnossa 7/91 kerroin kaakkurin hylänneen pesimälampensa Karjalohjalla, kun lammen rannalle rakennettiin kesämökki. Käyttäytymisen tarkoituksena on varmistaa oman jälkikasvun tulevaisuus, eli antaa omalle perimälle, omille geeneille etulyöntiasema vieraisiin nähden. Seppo Vuokko kertoi löytäneensä halkopinosta ampiaiskuningattaria samanlaisesta asennosta. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki,jeitse
Vakuutus palautti Pekalle ammatin.
Valitettavasti parantuminen ei lähtenytkään käyntiin toivotulla tavalla. Yhteiskunnan takaamien korvausten perusteella vastaus oli kyllä. Vakuutus pitää.. liikenne-, auto-, koti-, paloja tapaturmavakuutukset. Pekka päätti seurata tilannetta. Käden puristusvoima katosi Koko juttu vaikutti aluksi melko harmittomalta. Kalojen perkaaminen jäi kesken. Hermo oli vioittunut. Kun hän sitten meni lääkäriin, oli jo liian myöhäistä. Oliko siinyttävä hyvästä ammatista ammattitaidottoman töihin. Asuntoa tai kesämökkiä ei tarvinnut myydä, eikä elintasoa muutenkaan juuri laskea. Suomalaisilla on erilaisia vahinkovakuutuksia yhteensä yli 10 miljoonaa kappaletta. Verenvuoto tyrehtyi ja haava alkoi parantua. Pekka vietti lokoisaa mökkielämää ja päivä sujui mukavasti. Korvausten yhteismäärä oli 10 miljardia markkaa. Pysyvästi Pian Pekka sai kuulla, että oikean käden puristusvoima oli pysyvästi heikentynyt. Nyt hän toimii sisätautien apulaislääkärinä ja pitää yksityisvastaanottoa lääkäriasemalla. Vahinkovakuutuksista korvattiin vuonna 1990 tähes 1,3 miljoonaa vahinkoa. Verkoilta Pekka sai kolme komeata haukea ja muutaman tahnan. Ja kalastaminenkin sujuu tuttuun tapaan. Elintason lasku näytti väistämättömältä. Niitä ovat mm. Kun hän perkasi kaloja rannassa , puukko osui ilkeästi peukalonjuureen. Hammaslääkärin työtä ei voinut enää ajatellakaan. Onneksi oli vakuutus Pekka saattoi vakuutusyhtiöstä saamansa korvauksen perusteella mennä uudelleenkoulutukseen
Nepal-Tiibet 22.09. Lisätietoja antaa Rauni Tirri numerossa (90) 694 6635 tai 694 6455. Jo klassikoksi muodostunut luontomatka Seppo Vuokon opastamana iki-ihanalle Madeiran saarelle. PUOLUSTA SINÄKIN! ANIMALIAN JÄSENIÄ ON JO YLI 10 000! TOIMINTAA TARVITAAN! Eläinsuojelun tietopaketti -ANIMALIA LEHTI 4 KERTAA VUODESSA LÄHES 200 SIVUA ASIAA ELÄIMISTÄ VUOSIKERTA 60 MK Villieläinten osalta ajankohtaisia ongelmia ovat mm. Hinta edellyttää 16 hengen osanottoa, mikä on myös suurin osanottajamäärä matkalla. Lisätietoja toiminnasta ja Animalian ilmaisia näytenumeroita Eläinsuojeluliitto Animaliasta: Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki 90-148 4866, fax 90-148 4622 . Luontoja virkistysmatka Ranskan Antilleille oppaana Kalevi K. Vaativan luontomatkailijan elämänsafari: Luurankorannikko, Etoshan runsaseläimiset suolatasangot, PohjoisKalahari, kanooteilla Okavangon suistossa, Viktorian putoukset. Hinta 3600 mk/henkilö kahden hengen huoneessa. Ecuador: Galapa~ossaaret, Amazonasm viidakko ja Andit 16.12. Lennot Finnmatkojen seuramatkalennoilla. Järjestää Acacia-safarit. Hinta 17 .100 mk. Camargue 12.06. Hinta 9600 mk. Matkoille ilmoittaudutaan Projektimatkoihin, Harrastematkaosastolle. Suomen luonnonsuojeluliiton matkat 1992 Seppo Vuokon opastamana pääsee erilaiselle Tenerijfan-matkalle seuraavan kerran 1992 joulukuussa. TILAA UUSI HINNASTO! SUOMEN LUONTO 9/9 1 50. Luontomatka Ranskaan, Camarguen kansallispuistoon oppaana Kalevi K. Malmström. Projektimatkat Oy:n osoite on Fredrikinkatu 63 A, 00100 Helsinki. Oppaana kokenut Galapagoksen-kävijä Kalevi K. · 01.01. Malmström. Madeira 26.04 04.05. Kesto 28 päivää. · 29.04. Malmström. Oppaina kokeneet Afrikan-kävijät Benedict von Wright ja Tytti Toivanen. Lennot Air Francen reittilennoilla. Ennakkoilmoittautumiset toimistoomme. Lisätietoja antaa Sirkka Rautiainen, p.(90) 636 406. 48 Martinique 16.04. 08.10. Löytöretki etelässä: Namibia ja Botswana 17.07.-13.08. · 19.06. metsästyssäädökset, delfinaariot, eläintarhat, -suurpetojen heikko asema, valaitten ja delfiinien tulevaisuus, turkistarhaus, uhanalaiset lajit, villieläimillä käytävä kansainvälinen kauppa. 931-123 205, Tampere. Hinta 5100 mk (edellyttää 20 hengen osanottoa). Hinta 15.700 mk (edellyttää 16 hengen osanottoa). Kaikista matkoista kerrotaan tarkemmin joulukuun Luonnonsuojelija-lehdessä. Pikaiset ilmoittautumiset toimistoomme! Teneriffa joulukuussa Erilainen Teneriffa Seppo Vuokon kanssa! Tarkka ajankohta ja hinta vielä avoin. vsk.. ELÄINSUOJELULIITTO ANIMALIA puolustaa eläinten oikeuksia : toimintaamme kuuluvat: -tuotantoeläimet,-koe-eläimet, -turkiseläimet,-lemmikkieläimet, -luonnonvaraiset eläimet . Hinta noin 20.000 markkaa. Malmström ja Timo Lehtonen. Kuva tämänvuotiselta matkalta, Seppo Vuokko oikealla. Ulkoilijan toivematka Himalajan vuoristossa oppaina Kalevi K. KODAK 0IAFILMIT: edullisin tapa ostaa FOTO 'J{er~ Tuomiokirkonkatu 17 p
Ne kuljettavat siemeniä, mutta muurahaisten matkassa ei pääse kerralla pitkälle. Valkovuokoksi kasvia on vanhastaan kutsuttu vain Uudenmaan ja Kymenlaakson alueella; varsinaissuomalaiset SUOMEN LUONTO 9/91 50. Niinpä valkovuokko etenee rintamana. Koko valkovuokon kasvurytmi on sovitettu lehtipuiden mukaan: nopein kasvu, kukinta ja pääosa yhteyttämisestä tapahtuvat ennen kuin puihin ehtii täysi lehti. Mutta sitten valkovuokko loppuu yhtäkkiä: vielä äsken tienvarret olivat kukkia valkoisenaan ja sitten saat kulkea kilometreittäin näkemättä yhtään kukkaa. Useat kaukanakin varsinaiselta esiintymisalueeltaan olevat erillisesiintymät ovat onnekkaiden siemenen kaukosiirtojen tulosta. Valkovuokkokimppu nuutuu usein jo ennen kuin sen ehtii saada maljakkoon, mutta hiukan nuutunutkin vuokko voi vettä siemaistuaan nostaa päänsä pystyyn. Syynä lienevät leviämisvaikeudet. Kasvin siementuotanto ja siementen itävyyskin ovat hyviä, mutta keinot siementen kaukolevitykseen puuttuvat. Kaakkoinen rintama on Kymijoensuun-Saimaan tasalla, lounainen rintama tavoittaa rannikolla kaakkoisen, mutta sisämaassa niiden väliin jää laaja puutosalue Pohjois-Kymenlaaksoon, Etelä-Savoon ja itäiseen Hämeeseen. Noilla nimillä sitä tuskin olisi maakuntakukaksi valittu! Siellä, missä valkovuokkoa on, se kasvaa hyvin runsaana kaikissa lehtomaisissa ja tuoreissa metsissä, erityisesti lepän suosimilla peltoheitoilla. Koska kasvin ei tarvitse kestää kesähelteitä, lehdistä puuttuvat haihtumiselta suojaavat rakenteet. Siemenissä on öljypitoinen lisäke, joka maistuu muurahaisille. Kasvuston versoista aina suurin osa on kukattomia, eikä muutaman kukkivan verson poisto heikennä kasvia. Pohjoisimpia esiintymiä on pidetty jäänteinä lämpökautisesta laajemmasta levinneisyydestä, mutta tokkopa viileät kaudet olisivat valkovuokkoa tyystin hävittäneet välialueiltakaan. sanoivat sitä vuohensilmäksi tai vuohenkukaksi, kannakselaiset kanansilmäksi. UUDENMAAN MAAKUNTAKUKKA Vai kovuokon kesä päättyy juhannukseen Valkovuokko aloittaa kukintansa selvästi myöhemmin kuin sinivuokko, mutta elää kevään kiihkeästi. Erityisen hyvin rytmi osuu yhteen tammen ja saamen kanssa, jotka !ehtivät muita puitamme myöhemmin. Vahvan juurakkonsa ja kasvullisen lisääntymisensä vuoksi valkovuokko ei kärsi poiminnasta niin pahasti kuin sinivuokko. Kasvukaudeksi jää vain 50-70 päivää. vsk. Jo kesäkuun lopussa verso lakastuu, ja yli puolet kesästä valkovuokko viettää torkkuen maan sisässä. Seppo Vuokko 49
siht. The shores have a lot of industry, especially in the pulp and paper sector. (953) 17 358 Kaarina Tiainen Lappi Maakuntakatu 18, 96200 Rovaniemi pub. Owing to its low salinity, many species that are rare elsewhere in the Baltic are completely absent from parts of the Gulf of Bothnia. (90) 642 88 1 Satu Hentula-Nieminen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Matti Salimäki, puh. Especially · near the shore, freshwater fish species are import&nt. The protection of such förests has been chosen as a cause för 1992, when Finland celebrates 75 years ofindependence. (90) 176 633 LllTTOHALLITUS Satu Hui/unen (pj.), (98 1) 353 2 16, Matti Haavisto, Timo Hokkanen, Timo Lehtonen, Marjaana Närhi, Esteri Ohenoja, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Taisto Rantala, Hannu Rautanen, Petri Seppälä, Taija Sippel, Antti Ylitalo ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-5 1 20 100Turku puh. 11 A, 00150 Helsinki puh. Gulf of Bothnia the sea that is also a lake by Antti Halkka Suomen Luonto 50(9): 14-18 The Gulf of Bothnia is the Baltic's most northerly marine area, as well as its coldest and most lake-like section. (90) 876 9100 Postirnyyntiä koko maahan LUONNONKIN A-ARKISTO Nervanderinkatu 11 00100 Helsinki puh. There are only few protected areas, most of them small. Marjukka Kulmanen, vs. kurssisiht. Finland and Sweden's last surviving natural salmon rivers flow into the gulf. 1n winter the surface falls radically, sometimes by several metres. Grey seals, which also regularly have their young on the ice, from time to time migrate to reproduce in the Gulf of Bothnia. Only one percent, or 150 square kilometres, of the förests of Kainuu is protected. On both the Finnish and the Swedish side there are large metal factories from which heavy metal discharges are appreciable. Flying squirrels, as well as a dense population of lynxes, inhabit the förests. Kainuu produces most of Finland's talc, while the country as a whole satisfies 10 percent of the world's demand för this commodity. (98 1) 15 828 Merja Ylänen Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4, 33200 Tampere puh. Their breeding has been seriously affected by the PCBs in the sea. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUOl:JTO-LIITTO ry. Irma Kaitosaari, rek.isterinhoitaja Susanna Huhtala, vs. Among others, the Finnish Association för Nature Conservation has openly enquired whether the Ministry is really up to its task. lt is bisected by a line of rugged fells running north-south, some with their summits standing more than 350 metres above sea level. For example, Finland's marine research ship visited the gulf 14 times. Eutrophication is a serious problem along the shores of the Gulf. Irma Num,i, tallentaja Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Liisa Leskinen, opintosihteeri, OKopintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. 1991 was designated Gulf of Bothnia Year by conservation organisations and researchers. 15 A 23 00100 Helsinki, Finland se förests has failed to deter the logging by the Forestry Authority. (90) 876 9 100, Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6, 01200 V antaa pub. (93 1) 131 3 17 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. järj. Kainuu receives a great deal of snow, the depth in many places, even in a normal winter, exceeding one metre. While the birdlife atop the fells is dominated by the northerly brambling, lower down the song of the southerly chaffinch rings out in spring. The salinity of the surface waters of the Bothnian Sea is only 3 / 00. Translated by Leigh Plester SUOMEN LUONTO 9/91 50. Johanna Kotimäki, toimistosiht. Trees growing on these summits are covered in winter with many layers of snow, called "tykky", so that they take on the förm of weird statues. The shoreline may shift in shallow water areas by several kilometres a century. Kainuu waterways are among Finland's most highly regulated; this is due to heavy demands from energy utilities. Thanks to a fertile soi!, the vegetation is unusually lush considering the latitude. The Gulf of Bothnia is the Baltic's most important area för the ringed seal, particularly from the standpoint of its reproduction. krs., 00151 Helsinki puh. Pirkko Elomaa-Vahteristo, vs. kans.väl.siht. 1 D 5. 1n summer the water level of lakes is raised 0.5 to 2 metres in order to build up reserves för the winter. (92 1) 301 141 Anne Raunio Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90 100 Oulu pub. Primaeval förests have been logged this year in Kainuu, in spite of next year's plans and appeals from nature conservation researchers and conservationists. Several downhill ski centres have been constructed on the fells. Forestry is .extremely intensive in the region, but despite this Kainuu, according to the recently published natural förest inventory, has many sites worthy of preservation. vsk.. Auli Kilpeläinen, k.ierrätysneuvoj a Tiina Aalto, toimistoapul. Geological specialities of the Kainuu region are kaolin and talc. (960) 31 1 550 Tuula Leskelä Uusimaa Perämiehenk. The bay is extremely shallow, the average depth in the Bothnian Sea being only 70 metres, and in the Bay of Bothnia a mere 40 metres. Even in the warmest winters there is normally sufficient ice in March för the seals to give birth to their pups. This extreme oscillation is highly damaging to the plants and animals of the littoral zone. Kainuu represents the transition zone between Finland's northem and southem tlora and fauna. A peculiar feature of the coast is isostatic land uplift, with the land rising in parts by 9 mm a year. Even the presence of endangered species in theSUOMEN LUONTO (Nature af Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Runebergink. Macroscopic benthic animal species are very restricted. For instance, the bladder wrack occurs only in the south part of the gulf, while the common mussel (Mytilus edulis) and acom bamacle (Balanus balanoides) are not föund at ali in the Bay of Bothnia. (90) 642881 telefax (90) 622 18 15 Ma-pe klo 8.3016.15, kesällä klo 8.30--15.30 Esko Joutsamo, pääsihteeri Imw Morkström , toimistopäällikkö Terho Poutanen, tiedotussihteeri Ulla Ahonen, to imittaja Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusiht. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMlSTO Perämiehenkatu 11 A 8 00 150 Helsinki puh. An "environmental scandal" erupted when it was revealed that the loggers had the Ministry of the Environment's blessing. During the year the förmer compaigned on behalf of the gulf, and marine research was awarded additional funds. Tallbergink. (90) 694 7899 50 SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Kainuu a slice of the eastern Taiga by Seppo Vuokko, Eero Kaakinen, Seppo Hellsten and Antti Halkka Suomen Luonto 50 (9): 22-33 Lying in the eastem part of the centre of Finland, the province of Kainuu is characterised by extensive peatlands and förests. Most of the wild salmon are caught along with stocked salmon while in the sea; nature conservation organisations are lobbying för strict limitations on fishing in order to protect the wild stocks
MINÄ SE VANHA HÖPE:RÖ PÄÄTIN VIELÄ KERRAN TULLA SUOMEEN KÄYMÄÄN ENNENKUIN HEITÄN KUPPINI NURIN, JUl,,\511!_ .. .. . , JÄISIN VARMAAN PERINNOTTÅ JOS TÄ"TI SAISI TIETAÄ.' ÄLÄS NYT .. HÄÄLAHJA SALLl·TA Dl L"T Ä .. SALLI-TÄTI TÄÄLLÄ HELLOU.~. _--=--tL.E.--"'-~'-"""""'-----------Jg. --...--=---~=----"-'--_, .,_..:;.__._ ........ SE ÄVERIÄS VANHAPIIKA MUUTTI VUOSIA SITTEN AUSTRALIAAN ... TÄSSÄ ... MYYJÄISIIN EHKÄ VOISI l...ÖYTYÄ JOTAIN JOUTAVAA ... _ _ "' > I ' { > J '( :Q --~ '( 'i. HULLUMPI AKKA LOPULTA PULITTI SIITÄ SALLITÄDIN TOHE"RRYKSESTÄ?. ,TATI ON ITSE MAALANNUT ASETELMAN/ . RAHAA. VOISI, SÄ OLLA NIIN KULTANEN ElTÄ KEKSISIT JOTAIN KIVAA LUONTOKERHON MYYJÄISIIN TAI HE nTÄISIT PARI KYMPPIÄ RIPSISIIPAN SUOJELUUN .. ONNEKS' MUN E.l ITE TARVI OLLA MYYMÄSSÄ,., MÄ SIIS HÄPEISIN SllMÄT PÄÄSTÄNI.' HUT.51 HOI/ E..T IKINÄ USKO MINKÄLAINEN SUKSEE SE SALLI· TÄDIN TAULU OLI OLLUT.~' MAIKKAKIN JUL\Sil ONNESSMt--J E:'TfÄ TAULUN LAHJOITTAJA NIHETMN VÄLllTÖHÄSTI KAIKKIEN RIPSISIIPPOJE:N SUOJE.LUS· PYHIMYKSEKSI.~' ARVAAS H ITEN ÄLYTTOMÄSTI SE.. El AINAKAAN TIPU.' .,.TiUKILLA OLLAAN ILMANKIN ..
Tuemme luonnons Ahlström Kauttua AP-Rakennus Oy Arthur Andersen Consulting Oy Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry B & S Productions Oy Bacardi & Co Ltd Bioteekki Oy Contant-ryhmä · CPC Foods Oy Oy Dipoli Ab EKE-yhtiöt Ekokem Oy Ab Oy Electrolux Ab Huoltolux Elintarviketeollisuusliitto r.y. seurakunnat Kajaanin Energialaitos Kauhavan Sanomalehti Oy Kaukas Oy Koirien ja kissojen ruokien ja tarvikkeiden erikoisliike Luupussi Oy Kolster Ab Oy Konela Ab Kristina Cruises Oy Kristi nestad/Kristi i nankaupunki Kumija Nahkatyöväenliitto ry Lakeuden Teollisuuspalvelu Oy Lapuan kaupunki Lastentarhanopettaja! i itto Barnträdgårdslärarförbundet ry Lehti kirjakauppa Lindström Siivouspalvelu Oy Litokolmio Oy Lounais-Hämeen Autopiste Oy Mallasjuoma Matkailun edistämiskeskus/MEK Maxi-Marketit Metsäliitto Metsästäjäin Keskusjärjestö Mikron-Ruokala Sirpa Lahdenne Mobil Oil Oy Ab Nova Orion-yhtymä Oy Lääketehdas ORION Oulujoki Oy Voimalaitokset Outokumpu Ecoenergy Oy Outokumpu Metals & Resources Oy Papagena Oy Philips Ab Turvajärjestelmät Rautaruukki Oy Salon Louhinta Oy Servi-yhtiöt Oy G.W. Sohlberg Ab SOK ja S-Osuuskaupat Sporrong Oy Suomalainen Lakimiesyhdistys ry Suomen General Motors Oy Suomen Haponkestävät SH-Trade Oy Suomen IBM Suomen Kemistiliitto ry Suomen Lääkäriliitto ry Suomen Merimies-Unioni ry Suomen Palloliitto ry Suomen Unilever Oy Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto Oy Suunnittelukeskus Ab Svenska Folkpartiet i Finland rp Sähkö-Aro Oy Tapiola-yhtiöt Oy Teboil Ab Oy Telefakta Ab Tempera Oy Thomesto Oy Tiimari Tuusulan Saha Oy TYHL-Kahvila-Ravintola Sirpa Lahdenne Valio Meijerien Keskusosuusliike Valkealan Puhdas Luontaistuote Oy Veikko Laine Oy Venealan Keskusliitto Finnboat ry Vermon Ravikeskus/Ravintola Raviini Viljavuuspalvelu Oy Yhtyneet Paperitehtaat Oy Ylivieskan kaupunki. Elopak Oy Enigheten Espoon Lattiapinnoite Oy Etelä-Helsingin eläin lääkäriasema Etelä-Karjalan Vakuutusyhdistys Exel Oy Kivaran tehdas Feedback Oy Finncarriers Oy Ab Oy Galvano Ab Haka Oy Hanakat Helkama-Auto Oy Helsinkikaasu Oy Herättäjä-yhdistys Hotellija Ravitsemisalan Yrittäjäliitto ry Huolto-Taskinen Oy ICL Edacom Oy Iin kunta Insinööritoimisto Jouko Salonen Oy Insinööritoimisto Pontek, Kruus & Myllymäki Ky lnterbetoni Oy Jalasjärven Sähkö Oy Kainuun ev.lut