Maatalouden lisäksi siihen on syynä laajamittainen kirjolohen kasvatus. Viime vuosina on eteläiseenkiin Hapan laskeuma on iskenyt etenkin eteläisen Suomen pieniin, karuihin järviin. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkk inointitarkoi tuksi in. Liikenteen, voimaloiden ja teollisuuden typenoksidija hiilivetypäästöt ovat nostaneet myös alailmakehän otsonin pitoisuudet ajoittain niin korkeiksi, että ne vaarantavat paitsi metsien myös ihmisten terveyden. Luonnonsuojeluliikkeen toiminnalla on kuitenkin keskeinen osuus siihen, että päästöjä ryhdyttiin vähentämään. Myös Lapin virtaavien vesien tulevaisuus näyttää aikaisempaa valoisammalta. Kestotilaus 270 mk . Rehevöitymisen suurin ongelma on nykyisin maaja metsätalouden hajakuormitus, joka näkyy vesissä muun muassa tevien massaesiintymisinä ja kalanpyydysten limoittumisena. Luonnonsuojelijoita on arvosteltu ylilyönneistä, kun laajoja metsäkuolemia ei ilmaantunutkaan. Kysymys ei ole todellakaan mistään pienestä ongelmasta: esimerkiksi koko Saaristomeri on jo selvästi rehevöitynyt. Käyttämällemme painopaperi lle on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Typenoksidit happamoittavat myös luontoa, eikä niitä ole saatu kuriin. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Happamoituneita järviä on muun muassa Espoon-Vihdin järviylängöllä. EU:n ympäristötuki on onneksi käynnistänyt vesiensuojelutoimet lukuisilla maatiloilla. Monien herkimpien järviemme kyvyn vastustaa happamoitumista on todettu viime vuosina lisääntyneen. Sarvilampi, Nuuksion kansallispuisto. 1980-luvun alussa kohistiin Keski-Euroopan laajoista metsätuhoista ja myös Suomessa oli merkkejä metsävaurioista. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että tänä vuonna ympäristötuesta kohdennettiin vain mitätön osa suojakaistojen perustamiseen. Päästöjen vähentäminen ei ole myöskään romahduttanut metsäteollisuuden kannattavuutta vaan pikemminkin päinvastoin. 2 liman ja vesien suojelu tuo tulosta Suomen ympäristökeskuksen antamien tietojen mukaan on toiveita, että vesistöjemme happamoituminen olisi hitaasti laantumassa. M yös asutuskeskusten ja teollisuuden, ennen kaikkea metsäteollisuuden, jätevesipäästöjen vähentäminen on selvästi parantanut vesiemme tilaa. Kyse ei ole sitä paitsi pelkästään rikkiyhdisteistä. Se näkyy muun Suomeen alkanut taas ilmaantua kunnon naavatupsuja. Tilaushinnat Vuoden määräaikaistilaus ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 300 mk. Euroopan rikkipäästöt ovat vuodesta 1980 vähentyneet 35 prosentilla ja Pohjoismaiden peräti 80 prosentilla. (90) 228 08210 ja 228 08224. Myös Itä-Euroopan maiden pahimpien tehtaiden sulkeminen ja saneeraus ovat parantaneet ilman tilaa. Kestotil aus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Oravatkin saavat jälleen pesiinsä kunnon vuorausainetta muovinriekaleiden tilalle. Kriittinen kuormitus ilmaisee luonnon sietämän hapmuassa Pohjois-Päijänteen tilan parantumisena. Myös sisämaan puhtaana säi lyneissä suurissa järvissä, kuten Säkylän Pyhäjärvessä, on merkkejä orastavasta rehevöitymisestä. Vaurioihin oli saasteiden ohella luultavasti syynä myös luonnon omia stressitekijöitä, kuten kova kuivuus ja meillä Suomessa ankarat talvet. (90) 2271 967 telefax: (90) 227 1 421 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. vsk.. Jonna Laurila paman laskeuman pitkällä, vuosikymmenten ja vuosisatojen perspektiivillä. Tilanteen paraneminen johtuu rikkipäästöjen reippaasta vähenemisestä puolentoista viime vuosikymmenen aikana. z LI..J 6 :) Cf) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Typenoksidipäästöt sen kuin kasvavat etenkin liikenteen lisääntymisen takia. Rikkipäästöt eivät ole pienentyneet itsekseen vaan ovat vaatineet suuria investointeja. Kunnon suojakaistat olisivat nopea ja tehokas tapa estää ravinteiden valuminen vesiin. Ilmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Sopii kysyä, mikä olisi tilanne metsissämme ja vesistöissämme nyt, ellei rikkipäästöjä olisi vähennetty. Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 mk. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 9/96 55. lrtonumero 33 markkaa. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Rikkipäästöjen väheneneminen näkyy myös metsissä. Siltikään ei ole vielä varmaa, ovatko rikkipäästöt riittävän alhaisia niin sanotun kriittisen kuormituksen kannalta. (90) 228 08 1 telefax: (90) 228 08200 Päätoimiuaja Jorma Laurila, 228 08217 Toimitussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 08214 Toimittajat Ulla Ahonen, 228 08216 Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 M arkku Tantlu (ulkoasu) Salla Tynys, 228 081 (kesätoimittaja) Väriero/lelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa
Sienten merkitys luonnossa on paljon suurempi kuin yleisesti tiedetään. Tuhlaajapojan paluu 11 Heikki Turunen tarttui heinähankoon. Kanootilla kansallispuist~ 24 Varteenotettava vaihtoehto patikkaretkelle. Jaakko Heinonen Heikki Willamo on seurannut pähkinähakkien puuhia monena syksynä. Elämän tehtävänä metsiensuojelu 18 Luontoliittolainen Kaisa Raitio pääsi metsäherrojen neuvottelupöytään. Tulivuoren papukaijat 44 Suomalaistutk.ija kävi papukaijojen pesillä ärjyvässä kraatterissa. Liikkumistapoihin voidaan vaikuttaa 12 Elämää sienirihmojen varassa 14 Uunilahnaa ja lohisoppaa 17 . LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. vuosikerta 9 1996 Seppo Nykänen/Lehtikuva Imatralainen kävelykeskusta on uutta hyvää suuntausta ihmiset viihtyvät. Estelle hyvän tuulen laiva 37 Pieni suuri kauppalaiva on valmis. Hakeista ja muista varastoivista varislinnuista sivuilla 30-33. Puheenvuoro liikennepolitiikasta sivuilla 12-13. Vakiot: Pääkirjoitus 2 Kotimaasta 4 Kysy ekoneuvoa JO Ruuan reitit 42 Ulkomailta 46 Mielipiteitä, keskustelua 48 Kuukauden Ilkka 51 Kiljoja 52 Kysy luonnosta 54 Multasormet 56 Vartalon verhot 59 Summaries ofthe Main Articles 58 3. SUOMEN LUONTO 9/96 55. Niitty kukkii omilla ehdoillaan 20 Hämähäkit rummuttavat kilpaa 23 Erikoinen naaraita houkutteleva ääni keksittiin sattumalta. 55. Timo Helle pohtii kalojen kohtelua. Mauri RauLkari/1....KA Ahma lönkyttelee Antti Leinonen suden tassunjäljissä 38 Ketoneilikka on aito niittykukka. Sienirihmoja pengotaan sivuilla 14-16. Kätköjä talven varalle 30 Peurakaira odottaa päätöksiä hakkuista 34 Veikko Vasaman retk.imietteitä. Ohjeita niittyjen vaalijoille sivuilla 20-22. Kansikuva: Sivuilla 38-41 paaset kuvaaja Antti Leinosen piilokojuun tarkkailemaan ahmoja. Mielen syvin metsä 28 Neulanreijästä näkyy maailma. vsk
Ampiaisten paljous ihmetytti. Nurmossa heinä saatiin seipäille vaikka välillä sataa rivautteli. Taipalsaarelaiset pääsivät 12.8. D SUOMEN LUONTO 9/96 55. Lisätietoja antavat ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Seppo Sarkkinen (90) 1991 9685 ja ylitarkastaja Tarja Lahtinen (90) 1991 9704. Messuvieraita kehotetaan tulemaan julkisilla kulkuneuvoilla. Sanomalehti kääritään koneen puuosan ympärille ja niitataan. Esimerkiksi 12. Ilmanlaadulle uudet ohjearvot Ulkoilman hiilimonoksidin eli hään, typpidioksidin, rikkidioksidin ja leijuvan pölyn ohjearvoja on tiukennettu. Saleistakin päästiin. mennessä Kaakkois-Suomessa oli jo kolme hellepäivää kun niitä normaalisti on koko kuussa vain yksi. Se oli poissa viikon, mutta ilmestyi taas ja tuli kutsumalla noutamaan tuoretta kalaa kuin vanha tuttu ikään. Vaatimattomaan perhoskesään löytyi sentään yksi poikkeus: keisarinviittoja (kuvassa) lenteli 5. Normaalisti elokuu on kesän sateisin, mutta nyt vettä saatiin vain ripaus. Ullakolla pesivät tervapääskyt kasvoivat ja lähtivät ensilennolleen elokuun puolivälissä. Luomumessut kuudennen kerran Suomen suurin luonnonmukaisen elämän tapahtuma LuomuLahti esittäytyy 28.-29.9. Pintavedet olivat koko maassa kahdesta neljään astetta normaalia lämpimämpiä. päivästä alkaen. Lahtelainen ekokeksijä Jaakko Salminen kehitti pussintekokoneen, jolla pussi syntyy nopeasti sanomalehdestä. Pussi kone! Pussi eloperäiselle jätteelle syntyy nyt ilman tuskanhikeä ja kyynärpäitä myöten painomusteisia käsiä. Hellettä riitti ja vedet lämpenivät. vsk.. Ohjearvot ilmaisevat ilmansuojelun tavoitteita, ja ne on otettava huomioon muun muassa maankäytön ja liikenteen suunnittelussa sekä toimintojen sijoittelussa ja lupakäsittelyssä. Lisätietoja saa Jaakko Salmiselta puh. 8. Sitä valmistaa lahtelainen Jasapack Oy kotimaisesta koivusta tai männystä. Punasvaaran metsässä kävellessäni luulin aluksi päässäni olevan jotakin vikaa, niin voimakas oli surina. Kuun alkupuolella lämpötila oli kolmisen astetta normaalia korkeampi ja hellepäiviä alkoi kertyä. Tavoitteena on, että ohjearvojen ylittyminen estetään ennakolta. Poroille pelkässä kuumuudessakin olisi ollut kestämistä, mutta lisäksi riesana pyöri jos jonkinlaista kiusanhenkeä: surisevaa, inisevää, pistävää, purevaa ja munivaa. 940 512 8321 tai (918) 753 6035. uimaan liki 22 -asteisessa Saimaassa! 4 Elokuun hellejakso kuivatti Sodankylässä heinät, kypsytti hillat ja houkutteli lapset uimarannoille viettämään viimeistä lomaviikkoa. Viimeinkin kesä! Mikko Pöllänen Elokuu toi helteet. Ehdin jo huolestua siilistä, joka kävi päivittäin muikkuaterialla puutarhassamme. Luvassa on asiantuntijaesitelmiä, yli 300 näytteilleasettajaa, kotija lemmikkieläimiä, luomuja yrttineuvontaa, käsitöitä ja luomuruokaa. Lahden suurhallissa, jonne odotetaan 16 000 kävijää. Luomu-Lahden tämän vuoden teemana ovat eläimet. Elokuu toi Rautjärvelle kunnon kesän. Lahden torilta on Luomu-Lahteen jatkuva ilmainen bussi kuljetus. Jasapackpussintekokone on Lahden muotoiluinstituutin muotoilema. Edelliset ohjearvot ovat vuodelta 1984. Lisäksi annettiin ohjearvot hengitettäville hiukkasille ja haiseville rikkiyhdisteille, joilla ei ole aiemmin ollut ohjearvoja. Koneesta on jätetty patenttihakemus. Poroja lukuunottamatta kaikki olivat tyytyväisiä
Yksi majavista kuoli. Ei myöskään ole määritelty, millä muilla menetelmillä majavavahinkoja olisi ensin yritettävä estää. toon. Euroopanmajavaa on pyritty meillä suosimaan Itä-Suomesta leviävän, menestyneemmän ja runsaamman kanadanmajavan kustannuksella. Jouko Veikkolainen 5. Jari Salonen monella taholla. Kymmenen viime vuoden aikana ritarikihoja on tavattu erityisesti Parikkalan seudulla, Hämeessä ja Uudellamaalla. Istutuksella halutaan parantaa myös euroopanmajavan elinmahdollisuuksia. Raudoilla pyydystettäessä suuri ja voimakas majava käy usein läpi tuskallisen ja pitkän kuolinkamppailun ennen menehtymistään. Ja metsänhoitajina Samaan aikaan kun Noormarkun ja Pomarkun seudulla metsästäjät tähtäilevät euroopanmajavia, yritetään samaista veijaria istuttaa Kurun ja Ikaalisten rajoilla olevaan Seitsemisen kansallispuis. Euroopanmajava on Suomessa uhanalainen laji, se on luokiteltu harvinaiseksi. vsk. Hajahavaintoja on muualtakin. Viisikymmentäluvun puolivälissä ritarikiho katosi yllättäen, eikä siitä saatu tietoja 30 vuoteen. Suomen perhostutkijain seura kerää tietoja lajin levinneisyydestä. Sitä uhkaavia tekijöitä ei tunneta, mutta sen paluuta ja leviämistä tutkitaan SUOMEN LUONTO 9/96 55. Se on saatanallista, sanoi hän. Kurun Länsi-Aureesta löydettiin taannoin vanha majavanpesä, jonka iäksi määritettiin noin 2300 vuotta. Lattahännät tähtäimessä ... Lähialueilla tavataan jo kanadanmajavia, jotka pyrkivät syrjäyttämään alkuperäiset majavat. KOTIMAASTA Keijo Lahtinen/LKA Majava on kookas jyrsijä, joka säätelee vedenpintaa taidokkailla patorakennelmillaan. Puistoon on istutettu vuoden aikana neljä euroopanmajavaa, joista kolme näyttää kotiutuneen Seitsemisjoelle. Vuosisadan alkupuoliskolla tehtyjen istutusten seurauksena Satakunnassa elää nykyisin vajaa tuhat euroopanmajavaa. Passista ampumalla osa majavista vain haavoittuu ja sukeltaa tavoittamattomiin veden alle. Majavien pyyntiin liittyy myös eläinsuojelullisia ongelmia. Kun majava on alueen perinteinen mutta hävinnyt laJouko Veikkolainen Ritarikihon tunnistaa sinertävästä väristä ja kellanpunaisista jaloista. ji, istutuskokeilu nähtiin viisaaksi", Metsähallituksen Länsi-Suomen puistoalueen aluejohtaja Jorma Koivurinne selvittää. Sata ritariperhosen toukkaa ja yhdeksänkymmentäyhdeksän loispistiäistä, vihoviimeistä hyönteismoukkaa, raatokärpäsmäistävain yksi ritariperhonen! Ja maisteri pisti sen. Maaja metsätalousministeriö on antanut luvan tappaa sata euroopanmajavaa Satakunnassa. Laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Tappolupia on annettu myös "ylitiheän kannan hoitamiseksi". Suomen euroopanmajavien metsästys herättää hämmästystä, koska lajin runsasluminen ja leviäminen uusille alueille olisi hyvin toivottavaa. Veli-Risto Cajander ... Seitsemiseen niistä toivotaan uudenlaisia metsänhoitajia. Lauri Viita (Kootut runot 1954) sai loisesta jopa aiheen runoonsa Amicus naturae: Sata ritariperhosen toukkaa vain yksi ritariperhonen. Satakunnan riistapäällikön Mauri Krusbergin mukaan pyyntilupia on myönnetty siksi, että majavat kaatavat puita tai aiheuttavat metsille haittaa rakentamalla patoja, Ritarikiho palasi Ritariperhosen loispistiäinen, parisenttinen ritarikiho, oli 1910-40-luvuilla Suomessa hyvin yleinen. Majavat pyydystettiin satakuntalaisten metsästäjien avulla Noormarkusta. Alkuperäiset majavamme metsästettiin sukupuuttoon 1800luvulla. Ei liene olemassa virallisia ja julkisia pelisääntöjä siitä, minkälaiset metsävahingot oikeuttavat saamaan euroopanmajavan tappoluvan. Sitä istutettiin meille samaan aikaan euroopanmajavan kanssa kun ei tiedetty, että majavat ovat eri lajia. 90 prosenttia ritarintoukista oli loisittuja. Majavien patoaltaat ovat muokanneet alueen maisemaa merkittävästi. Tällainen olisi tilanne, jossa laji aiheuttaa suuria vahinkoja ja näitä ei pystytä estämään muuten kuin tappamalla majavia. EU:n elinympäristödirektiivissä euroopanmajava on rauhoitettu laji, jota saisi tappaa vain erityistapauksissa. jotka nostavat vedenpintaa. "Majava tuo monimuotoisuutta, jota ei muuten saada aikaan. Jari SaJonen Seitsemisjoen varressa majavat ovat jo päässeet savotan alkuun
vsk.. Kolme vuotta sitten lentolaskennassa saatiin Kuhmon peurakannaksi noin 850 yksilöä ja tämän vuode11 kevättalvella 1004. Varmasti vajan omistaja on huomannut muiden samalla menetelmällä lintuja pyydystävien inehmojen tapaan, että verkko on julma ja tehokas pyydys. Tuula-Maria Ahonen Keksinnöistä ,1 tarkemmin: Ekoinfo ry, Perkiönkatu 65 B 9, 33900 Tampere, puh. Tosin vielä kesällä 1995 kaksi kolmesta radiolähettimellä varustetusta peurasta päätyi kesänviettoon aidan taakse. Erittäin mielellämme olisimme ottaneet pussintekokoneen, jonka avulla voi tehdä sanomalehdestä biojätepussin, mutta ikävä kyllä koneen valmistama pussi oli liian pieni meidän tarpeisiimme. Kurkistus läheisen venevajan nurkan taakse antaa selityksen lintujen käyttäytymiselle. Valmistajan mukaan luonnonvalo lisää työtehoa, vähentää sairastumista ja auttaa myös talvimasennukseen. Usein asia selviää vasta ammuttujen eläinten kalloista. Ahvenanmaan kylärantojen yleensä punamullattujen venevajojen ryhmät ovat viehättäviä rakennuksia. Venevajan ovien alalaitaan kiinnitetty verkko lienee tarkoitettu esteeksi, jotta linnut eivät lentäisi sisälle pesimään ja sotkemaan kulkuvälineitä. Poistuin perheineni näyttelystä mukanani puinen tuubinpuristaja ja pussinsulkija sillä saa esimerkiksi kahvipussin suljettua tiiviisti. Jäimme vakavasti harkitsemaan polymeerikalvolla toimivaa vedensuodatinta, jossa suodattimien uusimisen sijaan suodatin pestään muutaman kerran kuukaudessa. kummastelen poikkeuksellisen pelotonta naarashaahkaa, joka myös ääntelee omituisesti. Mitä parhainta klubiaskiarkkitehtuuria. Siinä sivussa se tulee toimineeksi pyydyksenä, eritoten jos verkko on punottu nailonista. Se oli käynyt poroerotuksessa vasana, mutta mikä se on. Mamman seurassa kelluu toinen naaras, ilmeinen kotiapulainen, ja tenniskengän kokoinen untuvikko; seurue pakenee lähestyjää vastahakoisesti. Pulverimaali, jossa maalia tehdään juuri tarvittava määrä, tuntui myös innostavalta keksinnöltä. Ensisijaisesti pitäisi metsästää peurojen ja porojen risteytymiä, joiden tunnistamisessa Kainuun riistanhoitopiiri opastaa. Ne ovat parinkymmenen viime vuoden aikana saaneet pitemmät jalat! ei synny maalijätettä, ja pakkauskin on pahvia. Kukkivassa kompostorissa ruokajätteitä ei tarvitse käänEsteaita on selvästi 20 vuotta myöhässä. Vaja on tiukasti lukossa, joten lintu jää muiden armeliaisuuden varaan jos muita sattuu paikalle. Sitä käytettäessä 6 KOTIMAASTA Antti Leinonen Tämä korvamerkitty eläin uiskenteli Lentualla heinäkuussa 1993. Peurojen ja porojen sekoittuminen näkyy paitsi KuhEkokeksintöjä asuntomessuilla Ylöjärven Asuntomessuilla oli ekokeksintönäyttely, jossa oli 43 keksintöä. Illalla haahkanpoikanen on poissa verkosta veikkaan, että lokit ovat hakanneet sen suihinsa. Sopivan tiheäsilmäinen teräsverkko ajaisi saman asian, ja ilman turhia uhreja. Ja varmasti lainvastainen. Markku Lappalainen SUOMEN LUONTO 9/96 55. (931) 265 6265 tai 949 626 860. Ei ainakaan poro. Vajan oven alalaitaan viritetyssä verkossa pirisee haahkanpoikanen, pahassa pinteessä, josta se ei ilmiselvästi selviä omin tai edes emonsa avuin. Kokemuksesta voin sanoa, että tunnistaminen on todella vaikeaa asiantuntijallekin. Voisi päätellä, että keväästä 1995 käytössä ollut aita Kuhmon pohjoisrajalla on vähentänyt peurojen hävikkiä poronhoitoalueelle. Eräässä puisessa kompostorissa oli koristeviillokset sivuilla, ja oma lukunsa oli kukkiva kompostori. Kompostoreja katsellessa huomasi, että kompostori voi tavoitella jopa kauneutta. Lisäksi siinä on ergonomisesti hyvä kasvien hoitoasento. Metsäpeuran metsästys alkaa Kuhmossa saa tänä syksynä ampua 10 peuraa. Nyt satimessa rimpuilee haarapääsky, joka vasta kiinni jääneenä räpistelee vimmatusti. tää tai sekoittaa, eikä se valmistajan mukaan houkuttele kärpäsiä eikä rottia. mossa tavattavina korvamerkittyinä ja merkitsemättöminä poropeuroina, myös poromiesten mukaan Suomussalmen eteläisen paliskunnan porojen peurottumisena. En ylety auttamaan untuvikkoa. Jari Pehoranta Antti Leinonen Ekokoirankoppi ei kuulunut keksintöihin virallisesti, mutta eikö sekin ole keksintö koirankoppisarjassa. Pariovilla varustettuja veneiden talleja. 1960-1970luvuilla tutkijoiden uumoilut porojen ja peurojen pitkälle edenneestä risteytyksen estävästä rodullisesta eriytymisestä ovat osoittautuneet toiveajatteluksi. Eckerössä kesällä kerran ... Ne istuvat poukamissa somasti, tolalleen hieman notkahtaneet talovanhukset. Samoin myös luonnonvalolamppuja, jotka Yhdysvaltojen korkein lääkintäviranomainen FDA on luokitellut lääkintälaitteiksi
Siurossa toivotaan, että voimalan uusi ruotsalaisomistaja M arkku Lappalainen Halli on saanut luodin nahkaansa ilmeisesti luodolla !epäillessään. Salametsästykseen viittaavat raadosta tehdyt havainSUOMEN LUONTO 9/96 55. Melko pitkään jatkuneen ammuskelun jälkeen veneessä olleet huomasivat tulleensa havaituksi, jolloin he lopettivat ammuskelun. Kansallispuisto on toiminut kymmenkunta vuotta. He näkivät kansallispuiston ulkoreunalla venekunnan, joka aikansa kierreltyään siirtyi kansallispuiston alueelle, ja veneestä ryhdyttiin ampumaan. Markku Lappalainen 7. Kanta on havaittu hyväksi ja taudittomaksi. Merkitsemällä kerätään tietoa muun muassa karppien liikkumisesta ja istutusten kannattavuudesta. Tämä velvoite aiotaan nyt vaihtaa kunnostushankkeeseen", sanoo hankketta ajava Hämeen maaseutuelinkeinopiirin kalatalousjohtaja Jukka Muhonen. Veneessä oli kolme miestä, ja sen omistaa eräs tunnettu nauvolainen. Kaikki ovat jalokarpin eli viljellyn karpin suomupeitteeltään eroavia muotoja. not: luoti on mennyt sisään satakiloisen uroshallin kyljestä, katkaissut yhden kylkiluun ja tullut vatsasta ulos. Jo kaksi vuotta sitten KuloJorma Salonen Tampereen Pyhäjärveen on tänä kesänä polskahtanut 700 kiloa merkittyjä karppeja. Trunsön ulkosaaristossa kansallispuiston vesillä metsästettiin salaa haahkoja. Kansallispuiston johtaja Jouko Högmander on tehnyt tapauksista rikosilmoituksen Nauvon nimismiehelle. Istutettaessa 300-grammaiset karpit ovat venähtäneet jo kolmekiloisiksi siiman vinSiuronkoski toutainten lastentarhaksi "Voimayhtiöllä on ollut velvoite rakentaa koskeen kalatie, mutta sitä ei ole tehty 90 vuoden aikana. Salametsästyksen merkkejä on maastossa todettu silloin tällöin, ja huhuja aiheesta kuullaan jatkuvasti. Vonkale jäi saaliiksi merialueella Olkiluodossa. Tapauksen havaitsi hyljelaskenguttajiksi. Jari Salonen toja tehnyt turkulainen mies ja hänen kaksi seuralaistaan. Suurin Suomessa pyydetty karppi on painanut 18 kiloa. Ensimmäiset karpit istutettiin Suomeen jo 1800-luvun puolivälissä, mutta tuloksia aiemmista kokeiluista ei ole kerätty. Voimayhtiölle 1,5 vesikuution ohijuoksutus kalojen vuoksi oli aivan liikaa. Karppia pidetään turvallisena istutuskalana, koska se ei tiettävästi lisäänny vesistöissämme: poikasten koetinkivi on talvisin jäähtyvä vesi. Vesioikeus saa elokuun aikana lupahakemuksen, jossa koski halutaan muuttaa niin toutainten kuin taimentenkin lisääntymisaluSalametsästystä Saaristomerellä Saaristomeren kansallispuiston ulko-osissa on paljastunut kaksi salametsästystapausta. Järviimme istutettu karppikanta on peräisin Ruotsista ja Neuvostoliitosta. Karppi viihtyy rehevissä vesissä. Ammuskelijoita ei saatu tuoreeltaan kiinni. Nykyisin istutetaan nahka-, suomuja peilikarppeja. Sen sijaan veneen nimi ja rekisterinumero ovat tiedossa. Nyt on tiedossa kaksi selvää näyttöä. Kunnostushanketta on jarruttanut Siuron voimalaitos ja sen entinen omistaja Hämeen Sähkö. Yksi venekunta tavattiin heinäkuun lopulla ammuskelemassa Nauvon Trunsön ulkosaaristossa. Uhanalaiseksi luokitellun toutaimen elinolot kohentuvat huomattavasti, kun Nokian Siuronkoskea aletaan vihdoin kunnostaa. Viime vuonna koko valtakunnassa kunnostusprojekteihin käytettiin 4,5 miljoonaa. Seudulla on tunnettuja harmaahylkeiden lepäilyluotoja, ja sinne ollaan perustamassa hylkeidensuojelualuetta. Tapahtumasta tiedotettiin oitis merivartiostolle, mutta lähellä oleva valvontakamera ja tutka olivat epäkunnossa, joten ammuskelua ei saatu tallennetuksi kuvanauhalle. Jorma Salonen osaisi kääntää entisöinnin myönteiseksi ympäristöteoksi. Karppi syö pohjaeliöitä, joita se tonkii esi in pohjamudasta jopa kymmenen sentin syvyydeltä. Siuronkosken kunnostus on valtakunnallisestikin merkittävä hanke. lstutuskokeilu kestää seuraavat kymmenen vuotta. Valtio on vastikään hankkinut tarvittavia alueita omistukseensa. veteen istutettiin sata karppia. Siksi esimerkiksi Aasiassa kala on arvostettu ja suosittu. KOTIMAASTA Karppien istutusta kokeillaan Tampereen Pyhäjärveen istutettiin tänä kesänä 700 kiloa karppeja, joista osa on merkitty. Harmaahylkeen tappajan jäljittäminen on vaikeaa, sillä tapahtumalla ei ole silminnäkijää. Hyljettä on ilmeisesti ammuttu sen ollessa makuulla. Sen kustannusarvio on noin 350 000 markkaa. Rahassa se oli noin 60 000 markkaa vuodessa. Myös merivartioston lähettämä partio saapui paikalle myöhässä. Borstön saaristosta puolestaan löydettiin ammuttu harmaahylje. vsk. Nuoret karpit siirretäänkin kalanviljelylaitoksilta vesistöihin yleensä vasta parivuotiaina. eeksi ja lastentarhaksi
Yllätyksekseen hän huomasi Myössäjärven Karhunpesäkiven ympäristössä mahdollisesti koko Fennoskandian vanhimman mäntymetsän. Minkäänlaisen elävän olennon tappaminen ei oikein luonnistunut, mikä parikymmentä vuotta sitten vielä kuului opintoihin. Mikäli ilmojen haltiat, ihminen ja metsäpalo suovat, Myössäjärven vanha metsä voi olla pystyssä vielä muutaman sadan vuoden ajan. "Nimestään on saanut kuulla tietysti tutkijapiireissä, mutta harva muu siihen tarttuu tai sanan merkitystä edes tuntee." Hentovartisia piippoja Sinikka ei edes harkinnut tutkimuksensa kohteeksi. Ne sitovat runsaasti vettä ja tasapainottavat metsän vesitaloutta. "Minua on pienestä pitäen kiehtonut niiden menneisyys. Sinikka Piippo teki työtä käskettyä ja on viihtynyt työssä. Alue rajoittuu Hammastunturin erämaa-alueesta pois jätettyyn Kirakan talousmetsään. Suurin osa alueen aihkeista on osoittautunut yli 400-vuotiaiksi. Hempeämielisyys ajoi kasvitutkijaksi. Elleivät kohtaloksi olisi tulleet sammalet, hän todennäköisimmin tutkisi sanikkaisia. Tropiikin sammalet ovat hyvin erikokoisia ja moninaisia. "Olemme nimenneet 66 tieteelle kokonaan uutta lajia ja 186 Papua-Uuden-Guinean alueelle uutta lajia", maksasammaliin erikoistunut Piippo selvittää. Hän luennoi yliopistossa ja muuallakin rohdosja lääkekasvien käytöstä ja käytön historiasta. Sinikka Piiposta piti tulla eläintieteilijä, mutta opintojen edistyessä mieli muuttui. Myössäjärvellä yli 700-vuotias mänty Joensuun yliopiston tutkija Jouko Meriläinen tutki kesällä 1994 pohjoissuomalaisia vanhoja metsiä muun muassa Inarissa. Ylä-Lapin luonnonhoitoalue on luvannut alueen leimikoita suunniteltaessa jättää järeimmät männiköt välialueiksi. Sammalten ohella Piippoa kiinnostavat lääkekasvit. Sinikka törmäsi sukunimeensä ensimmäisen kerran pienenä eläinharrastajana, kun luonnon ihmeitten joukosta löytyi piippolimakotilo. On puiden lehdillä kasvavia, ihan pieniä soluista koostuvia ja sitten hyvin isoja, ja mikroskoopilla eroja löytyy lisää!" Papua-Uudessa-Guineassa Sinikka Piippo ei ole vielä käynyt, mutta tänä syksynä työ vie Tansaniaan kuukaudeksi. Myössäjärven männikkö sijaitsee aivan nelostien tuntumassa Ivalon ja Inarin kylien puolivälissä. Moni sanoo, että tämä on paras paikka maailmassa tutkia trooppisia sammalia." Kasvimuseo johtaa kansainvälistä Länsi-Melanesian sammalkasviohanketta, johon liittyviä tutkimuksia on julkaistu jo 65. Kevätpiipon ja nurmipiipon moni muistaa, mutta kaikkiaan Retkeilykasvio tuntee 12 erilaista vihviläkasveihin kuuluvaa mätästävää piippo-ruohoa. vsk.. Iäkkäin Myössäjärven puista on ainakin 700-vuotias. Tarkan iänmäärityksen estää tyvilaho. 8 KOTIMAASTA NIMENSÄ VÄÄRTI Piippo sammalten keskellä Ri1va Kupari Dosentti Sinikka Piippo istutti asetelman kevätpiipoista ja sammalista. Hän tekee muutaman muun tutkijan kanssa perustavanlaatuista sammaltutkimusta Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa. SUOMEN LUONTO 9/96 55. Trooppisia maksasammalia on tuhansia erilaisia; Suomessakin lajeja on 216. Kun näen saniaisen, muistan muinaiset saniaisja kortepuut..." Hän upposi tropiikin sammaliin 15 vuotta sitten, kun Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Timo Koponen matkusti Papua-Uuteen-Guineaan keräämään sammalia ja lähetti sieltä kortin, että jonkun pitäisi ryhtyä niitä tutkimaan. Tietysti sammalia keräämään. Ritva Kupari Leena Örnberg Tutkija Jouko Meriläinen kurkottaa 700-vuotiaan männyn lustojen salaisuuksiin. Melko pian paljastuivat myös kasvikirjan piipot. Mutta miksi ihmeessä juuri Suomessa näitä tutkitaan. "Meillä on ehkä maailman kattavimmat kokoelmat, jotka pohjautuvat jo viime vuosisadalla hankittuihin näytteisiin. Myössäjärven lähiseudulla voi olla vieläkin vanhempia puita. Sammalet ovat tärkeä osa tropiikin vuoristosademetsien ekosysteemiä. Mutta sammaleissakin riittää työsarkaa, määrittämistä, ihmettelemistä ja ihailemista. Ikipetäjän kuoleman jälkeen se voi kelona uhmata aikaa ihmisiälle vertaamattomasti. Vesa Luhta "Ne ovat tosi kauniita. Papua-Uusi-Guinea on osa Länsi-Melanesiaa
vsk. Antti Halkka KUKKA IKKUNALLA Anopinkieli ei hevin lak:astu Anopinkieli, Sansevieria trifasciata, on uskomattoman kestävä huonekasvi. istutuksista. "Nyt taimenia näkyy joissa", sanoo lähinnä Uudellamaalla vaikuttavan Taimeninstituutin aktiivi Henrik Kettunen. Luonnonvaraisesti lisääntyviä taimenia voitaisiin Kettusen mukaan myös kalastaa. Anopinkielen pienet vaalean kellanvihreät kukat piilottelevat lehtien seassa. Viihtyessään anopinkieli pyrkii kasvamaan suureksi. Rea Peltola Hammastunturin erämaa-alueella hakataan syksyllä Hammastunturin erämaaalueesta aiotaan ottaa 20 700 hehtaaria metsämaata luonnonmukaisen metsänhoidon piiriin. Kasvi pitää runsaasta kastelusta ja lannoituksestakin kesällä ja kasvattaa silloin tanakoita, tummia ja kiiltäviä lehtikimppuja ruukun täydeltä. Hakkuut tehdään miestöinä talviteitä pitkin. Alkuun ne odottelevat jokien suvantojen pohjilla, että vesi nousee riittävästi. Hakkuut tulivat mahdollisiksi, kun ympäristöministeriö viime talvena vahvisti Hammastunturin erämaan hoitoja käyttösuunnitelman. Kierros Kettusen kanssa Espoon taimenpuroilla on mieleenpainuva. Vesa Koivu Anopinkieli on niittänyt mainetta muun muassa tehokkaana huoneilman puhdistajana. Liian valoisalla ikkunalla anopinkieli kukkii herkästi, mutta kukinta jää usein huomaamatta. Kettunen kumppaneineen on soraistanut taimenille kutupaikkoja ja järjestänyt kutureittejä. Maapohja on sammaleista ja jäkälää on vähän, mistä syystä Ivalon paliskunta hyväksyy metsänkäsittelyn alueella. Taimenet kutevat Etelä-Suomen taimenet alkavat näihin aikoihin nousta kutupaikoilleen. Alue on tarkoitus käsitellä 80 vuoden kuluessa. Sen tuskin saa hengiltä muuten kuin kastelemalla sitä talviaikaan ylenpalttisen runsaasti. Ministeriön ja käyttösuunnitelman mukaan väljennysluonteiset hakkuut eivät olennaisesti muuttaisi metsien peitteisyyttä tai vähentäisi vanhojen metsien osuutta, koska vuotuinen metsänkasvu on suurempi kuin poistettavan puun osuus. Ainakin Gumbölenjoen kanta lienee kuitenkin alkuperäinen, sillä se poikkeaa entsyyrnitutkimuksen mukaan kaikista tunnetuista taimenkannoista", selittää Kettunen. Anopinkieli on vanha viljelykasvi, sitä on kasvatettu Hollannissa jo 1700-luvulla, ja keltareunaanopinkieltäkin jo tämän vuosisadan alusta lähtien. Vesa Luhta 9. "Tällöin kuitenkin suositeltava olisi niin sanottu Catch and Release -malli, jossa pyydetty kala päästetään takaisin jokeen." Malli jakaa voimakkaasti suomalaisia kalamiehiä, koska moinen kalastus ei juuri ole ollut tapana meillä, vaan pikemminkin tiheään asutussa Keski-Euroopassa. "Osa taimenista on peräisin SUOMEN LUONTO 9/96 55. Hänen mielestään olisi tärkeää, ettei alkuperäisiä kantoja sekoitettaisi istutuksin. Ylä-Lapin luonnonhoitoalue alkaa hakata Hammastunturin erämaassa niin sanotulla Kaitaselän alueella Tolosjoen länsipuolella heti maan routaannuttua. KOTIMAASTA Antti Halkka Taimenenpoikasia tarttui hetkeksi Henrik Kettusen tutkimusperhoon Espoon Gumbölenjoessa. Yhdistyksen jäsenet ovat jo muutaman vuoden ajan talkoilla kunnostaneet kutupaikkoja varsinkin Espoossa ja tuloksiakin on saatu. Sitten ne ponnistelevat kutemaan uskomattomankin pieniin puronuomin. Leimikko on noin 120 vuotta sitten palanutta tasarakenteista tiheää metsää. Paliskunta ei yleisesti puolla erämaa-alueen hakkuita, mutta Kaitaselän hakkuut ovat paliskunnan mielestä pienin paha, jonka avulla voidaan säästää porotalouden kannalta arvokkaampia alueita. Se kuitenkin saattaa olla luonteva vaihtoehto Espoossa, joka on Suomen toiseksi suurin kaupunki. trifasciata 'Laurentii' Zairesta. Kasvin saa pysymään kohtuullisissa mitoissa istuttamalla sen parin vuoden välein suunnilleen samankokoiseen ruukkuun kuin ennenkin. Anopinkieli on kotoisin trooppisesta Afrikasta, keltaraitainen muoto S. Talvella kastelua vähennetään: lämpimässä huoneessa vettä annetaan pari kertaa viikossa, ja lehtisuppiloihin varotaan roiskuttamasta pisaroita, ettei juurakko mädänny. Kauneimmillaan anopinkieli on suoralta auringonpaahteelta suojatulla valoisalla paikalla. Luonnossa anopinkieli kasvaa puolivarjoisilla paikoilla, missä sen maata myöten suikertava juurakko muodostaa nopeasti suuria kasvustoja. Vanhoja juurakon osia voi varovasti karsia, jolloin ruukkuun mahtuu uutta multaa. Teiden ja rakennusten puristuksiin jääneissä joissa ja puroissa on tosiaankin taimenia, kuten voin omin silmin nähdä
Jos tien vierellä on tiheä pensaikko, lyijy tai muut haitalliset aineet eivät leviä kovin pitkälle. Ympäristömyrkkyjä voi kertyä myös mykorritsasieniin, joilla on kiinteä yhteys puuhun jonkin sienijuuren kautta. Lyijy ei ole valtateiden varsien ainoa ympäristöongelma. Niissä on muun muassa makeutusaineita, kosteudensäilytysaineita, emulgointiaineita ja aromeja. Sen mukaan perusmassaan voi kuulua synteettisinä osina muun muassa buteeni-kumia, parafiinia, vahoja ja polyetyleeniä. Tien vierestä poimittujen sienien syöminen silloin tällöin ei vaaranna terveyttä, mutta tällaisten sienien runsas ja säännöllinen popsiminen voi aiheuttaa terveyshaittoja. Hiukset puhtaiksi Onko shampoiden "ympäristöystävällisyydessä" eroja. Mikä olisi luontoa säästävintä shampoota. Shampoissa käytetään yleisesti anionisia, amfoteerisia ja nonionisia tensidejä. Purukumin hajoamista kompostorissa ei tiettävästi ole tutkittu, mutta voi olettaa, että lämpökompostorissa purukumin hajoaminen nopeutuu. Heikki Kotiranta Suomen ympäristökeskuksesta kehotti muistamaan vanhat nyrkkisäännöt turva-alueista. Marjo Ranta-Nurminen Leafilta arvioi, että luontoon heitetyn purukumin hajoaminen kestää noin viisi vuotta. Tällaisilla alueilla sieniä voi kerätä hieman lähempää tietä kuin aukeilla paikoilla. Esimerkiksi Urtekramin shampoot hajoavat hyvin helposti vesistöissä eikä niissä käytetä haitallisia kompleksinmuodostajia. Kunnes toisin osoitetaan, lienevät ekokauppojen shampoot ympäristöä säästävimpiä. Renkaissa on monia muitakin haitallisia yhdisteitä, mutta niiden kulkeutumista sieniin ei ole juuri tutkittu. Tämän vuoksi joutsenmerkityt shampoot eivät saa sisältää NT A:ta eikä EDT A:ta yli 0, I:tä prosenttia. Monet shampoissa käytetyistä tensideistä hajoavat melko heikosti. Shampoissa käytetään myös paljon väriaineita, joista eräät voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Vähentääkö ryöppääminen lyijyä. Tuote ei saa olla ympäristölle tai terveydelle vaarallinen tosin tällaisia tuotteita ei tietojeni mukaan ole ollutkaan myytävänä. Vilkasliikenteisten valtateiden varrelta ei tulisi kerätä sieniä. Autojen renkaista irtoaa muun muassa kadmiumia, joka siirtyy helposti sieniin. Shampoiden kompleksinmuodostajat, kuten NT A ja EDT A, sitovat vedestä metalli-ioneja. Pohjoismaisen ympäristömerkin, joutsenen, kriteerit shampoi lle ovat juuri valmistuneet, mutta tätä kirjoitettaessa yhtään hakemusta merkin käyttöoikeuden saamiseksi ei vielä ole. Täydellisesti se tuskin hajoaa kompostorissakaan, joten purkka pysyy luonnossa jonkin aikaa. vsk.. Joutsenmerkittyjen shampoiden Markku Tanuu hajusteiden on oltava International Fragrance Associationin ohjeiden mukaan hyväksyttyjä. Läheskään kaikkia saastuneita maa-alueita ei ole tutkittu, saatikka puhdistettu. Maastosta riippuen turva-alueen tulisi olla 50-100 metriä. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxilla (93 1) 335 42 12 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sll f i Tien varren sienimaastot Kuinka läheltä valtateitä voi poimia siema turvallisesti. Mihin seikkoihin pitäisi kiinnittää huomiota. Hajoaako purukumi luonnossa. Purukumista jää pureskelun jälkeen jäljelle lähinnä purukumin perusmassaa, joka on varsin monimutkainen tuote. Kovin tarkkoja tietoja perusmassasta ei voi saada tuotesalaisuuden vuoksi , joten tarkan arvion tek minen purukumin hajoamisesta pelkän koostumuksen perusteella on vaikeaa. Myös haj usteet voivat aiheuttaa joillekin ihmisille oireita. Lyijyn määrä bensiinissä on vähentynyt, mutta lyijy säi lyy maaperassa hyvin pitkään. Melkein kaikki shampoiden ainekset ovat synteettisiä. Raja-arvot on ilmaistu tuotteen kuiva-ainepitoisuutta kohti . Komponentteja, jotka eivät hajoa helposti tai täydellisesti, ei saa olla yli 15 milligrammaa kuiva-ainegrammaa kohti. Joutsenmerkin kriteerien mukaan kaikkien tensidien on oltava helposti hajoavia. Ympäristömerkintää varten tehtiin Norjassa esitutkimus shampoiden koostumuksesta ja ympäristöhaitoista. Vanhat teollisuusalueet on syytä jättää rauhaan, sillä usein niiden maa10 perä on saastunut. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Joutsenkriteerien mukaan väriaineiden tulee olla EU:n kosmetiikkadirektiivin tai jonkin Pohjoismaan elintarvikelainsäädännön mukaan hyväksyttyjä. Purukumin perusmassan valmistusta ja koostumusta valvoo tarkasti Yhdysvaltain elintarvikeja lääkintäv irasto. Tämä ei tosin takaa vielä sitä, että hajusteille herkistyneet eivät saisi oireita. Suurin osa syötävistä sienistä on juuri mykorritsasieniä, muun muassa rouskut, tatit, haperot, suppilovahvero ja kantarelli. Yleensä shampoot sisältävät hyvin paljon vettä. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 9/96 55. Maaperästä lyijy siirtyy helposti sieniin, erityisesti lahottajasieniin, kuten korva-, herkkuja mesisieniin. Tyypillisiä kemiallisia pääkomponentteja ovat tensidit, kompleksinmuodostajat, pHsäätäjät, hoitavat ainesosat, viskositeettia säätävät aineet, säilöntäaineet, hajusteet, väriaineet ja vesi. Ympäristömerkin saaminen edellyttää, että tuotteen tulee täyttää EU-direktiivien vaatimukset kosmetiikkatuotteista. Joutsenkriteereissä suositaan tuotteita, jotka sisältävät mahdollisimman paljon varsinaisia tehoaineita. Joutsenmerkittyjen shampoiden ympäristökuormitus määritellään erityisellä pistelaskulla, johon vaikuttavat kemikaalien myrkyllisyys sekä tuotteen pakkauksen paino/hyöty -suhde. Luonnontensideistä valmistettuja hiustenpesunesteitä saa lähinnä luontaistuoteja ekokaupoista. Pienillä teillä turvarajana voi pitää pölyetäisyyttä. Mäet ja tiheä kasvusta estävät haitallisten aineiden leviämistä. Joutsen-shampoissa on lisäksi rajoitettu tiettyjen kemikaalin käyttöä. Purukumi koostuu jopa kymmenistä eri yhdisteistä. Onko lyijyttömään bensiiniin siirtyminen kaventanut turvaaluetta. Valitettavasti kompleksinmuodostajat toimivat myös vesistöihin joutuessaan ja muuttavat pohjasedimenttien raskasmetalleja liukoiseen muotoon, jolloin ne päätyvät myös ravintoketjuun
Ruoankin vaadin vain koska nälkäisen käsissä ei hanko pitkään heilu. Te älykkäät, jotka palvotte luontoa jotenkin asiallisemmin ja silti varmaan yhtä suurella rakkaudella, te jotka tiedätte, sanokaa lastemme tähden mitä tämä on. Vaan vielä mitä. Aikakautemme urbaanien valtiaiden, modernien EU-ihmisten lötkötellessä rannalla tai istuessa olutterasseilla minä nostelen puolituoretta painavaa luokoa seipäille tai mätän aiemmin seivästettyjä kuivana kahisevia heiniä latoon siitä lähtien monta päivää, koko helteiseksi äityvän poutaviikon. Tiedän vaarantavani erään kiireellisen tilaustekstin työstämisen ja siitä luvatun suurehkon rahapalkkion poistumalla päiväkausiksi kirjoituslaitteeni äärestä. Mutta sellaisena, uupumuksesta vapisevin polvin, kipein käsin, seipäänkalikoita taskussa, mieli suuren kiitoksen ja onnen ja kosmisen itkun sekaisessa hurmoksessa, tunnen tulevani kelvolliseksi laskeutumaan illan tullen maakesän , minun taivaani , tuon ikuisen, jumalansyliin. sontarenki , niin vieras on aina vieras. On tullut ryypättyäkin ja huseerattua maailmalla, varmaan he ovat kuulleet. Vaikka lienen koko kansan kirjallinen heinäja SUOMEN LUONTO 9/96 55. Sinnekään minua ei ole pyydetty. Eivät vain ilkeä käskeä pois. Siksihän minä sinne menin. Jotenkin en tiedä siihen muuta keinoa kuin ankara, säälimätön ruumiillinen työ jossain syvällä sisällä maan sydämessä, mahdollisimman pitkälle kohti vanhuutta ja kuolemaa lipuvan elämäni loistokkaimpia aikoja muistuttavissa oloissa. VanhaHeikki Turunen läksi heinähanko olalla kokemaan oudon jumalanpalveluksen, ripin ja sakramentin kuuman taivaan alla. Omalle pellolle en pääse appeni lopetettua karjanpidon. Rituaali se on, sieluni kaikesta kuonasta vapauttava jokakesäinen katharsis, minun outo jumalanpalvelukseni, rippini ja sakramenttini kuuman taivaan alla, suitsukkeenaan tukahduttavan pölyn ja niityn hajujen primitiivinen yhdistelmä, palvontani kohteena ja armonjumalanani polttava aurinko ja kaikki mikä siitä kasvaa. Kirkolla käydessäni olen huomannut Kajaanintien varrella sateessa kyhjöttäviä mustuneita heinäseipäitä. Koen olevani sivullinen tunkeilija, kuokkavieras yksinkertaisen maaelämän suuressa kesäjuhlassa, valon ja mullan häissä. Kuin varas hänelle kuulumattomia sädehtiviä aarteita katselen jo syrjäsilmällä tavallisen suomalaisen perheviljelmän jotenkin luonnollista kesäistä suloa, kärjistään tyhjiksi vajunutta heinäseipäiden merta niittyjen värjyvässä autereessa. Tienion takia en siis lähde liikkeelle. Lähden tekemään luovaa työtä, jonka hallitsen luultavasti paremmin kuin yksikään toinen kirjailija kenties koko maailmassa luomaan heinää sei päi lie. Kumpi on sairas ja lopussa, minä vai tämä maailma. Uskon ja toivon luovan taiteilijan olevan siellä kipeään tarpeeseen sadekesänä, jolloin karjan terveydelle välttämättömän kuivarehun talteenotto hienoimmillakin nykyaikaisilla korjuumenetelmillä on ollut mahdotonta. Poikasena toisten hyrsyläläisten mukana Venäjällä sotavankeudessa ollut vanhaisäntä, aina ennen ateriaa puolisalaa ristinmerkin kohti nurkassa olevaa ikonia tekevä herkkä ortodoksi, hamuilee taskuaan virnistäen lämpimän parransänkisen karjalaisnaamansa koko leveydeltä. emäntä alkaa mäilytä tuttavallisesti kuin veljelle. Heillä näyttää olleen pellolla mukavaa keskenään, omalla kotoisella sakilla. Nuori isäntä, parhaillaan omaa komeaa taloa itselleen ja sievälle vaalealle nuorikolleen rakentava poikamaisen iloinen Petri kännykkä ohjaamon ovipielessä kunnon EU-viljelijän tapaan oikein keskeyttää seipäänreikien kairaamisen jutellakseen kanssani. Näppylähanskat takataskussa ja tuppipuukko vyöllä käyn liiteristä appiukon ikivanhan, maasepän takoman valtavan heinähangon, keskeisimmän työkaluni lantatalikon, pokasahan, kirveen ja kirjoituslaitteeni ohella. Mutta olen häikäilemätön ja menen pyytämättä. Siitä se alkaa. Lähintä ahkeraa ja tosihalpaa heinärenkiä tarvitsevaa karjatilaa etsiessäni joudun ajamaan naapurikylään, tuorerehun sijaan jostain syystä suuritöisellä kuivaheinälinjalla pysyneeseen Hämylän siirtolaistaloon, jossa olen kulkenut heinällä jo ainakin kymmenenä kesänä. Ehkä tavalliset kunnon ihmiset vierastavat kaltaistani, katsovat vaivautuneina kuin saastaa, että taasko se sieltä vääntäytyy, julkisuuden pilaama turpea sika. Toki myös kohentaakseni rapistunutta fyysistä kuntoani, mutta ennen kaikkea puhdistautumaan ja eheytymään henkisesti, sovittamaan jotain mihin olen hairahtunut lihani heikkouden takia, kuviteltuani nuorena olevani jotain enemmän kuin miksi osoittauduin. Tunnen olevani häiriöksi, meneväni toisten apajille, hyötymään jälkiviisaasti ja röyhkeästi ihmisten työn ja maauskon ansiosta näihin päiviin säilyneestä talonpoikaisesta elämänmuodosta, jonka itse olen nuoruudessani hylännyt sittemmin katteettomaksi osoittautuneiden suuruuden unelmien takia. Ovat vielä ehtineet tehdä pihapelloilleen satoja heinäseipäitä sateiden välissä osoittaen siten pärjäävänsä mainiosti ilman jonkun kirjailijanretkun apua. Niin. 11. Ei se minulle työtä ole raskaudestaan huolimatta, ei mitään maataloutta. "Elä musikka huoli. vsk. Nuuhkin poudan poltteessa kuoleutuneen timoteiniitoksen armasta tuoksua ja lehmihaasta kesantoveräjän takaa henkivää, pimetossa päiväsydäntä lötköttelevän karjan ja savikolla kuivuneiden sontakasojen hajua kuin kevytmielisesti hukkaamaani ja jälleen löytämääni maan lapsen lapsuutta ja nuoruuden ja miehuuden väkevimpiä kesiä, jotain minulle ansaitsemattoman hyvää. Vaihdan porvarilliset collegeni hihattomaan t-paitaan ja haalistuneisiin housunresuihin. Niin ruumis kuin sielu tuntuvat olevan kipeästi jotain vailla auringon pilkistäessä heinäkuun lopulla pitkästä aikaa sadepilvien raosta. En taida olla kovin mieltäylentävä näky huohottaessani ja hikoillessani kuin hevonen, heinänroskien ja pölyn takerruttua kerrokseksi hiestä niljaiseen ihoon, silmänvalkuaisten mulahdellessa lian kanssa tummaksi päivettyneestä naamasta, pitkän harmaan intiaanitukan rakosista. " Maa tuntuu antavan heidän kauttaan minulle anteeksi, luvan palata. Kukapa nyt, suoraan sanoen, ilkeäisi vaivata kuulua kirjailijaa, joka vielä tunnetusti saattaa riehua raskaassa ja pölyisessä työssä ympyräistä päivää kiusallisesti vain ruokapalkalla uuden merkkiteoksen syntyäkö pelännevät vaikeuttavansa kurjilla heinätöillään. Tunnen itseni tuhlaajapojaksi , joka palaa kotiin avojaloin ja nöyränä miehenä. Onko tämä enää normaalia, mitä tämä oireilee itsestäni ja aikakaudestamme. Olisin pikemmin valmis hiukan maksamaan siitä, että ylimalkaan saan vielä tehdä jossain heinätöitä. Panemma tupakiksi, kerran hosboti meille pouvan loati ... Tai en tiedä. Heikki Turunen Tuhlaajapojan paluu Täysi horsmankukka ja angervon kermanvalkeat hattarat pientareilla ovat julistaneet heinäajan alkaneeksi. No pikkuisen kyllä hävettää ilmestyä vielä nykyaikana ihmisten pihamaille kaksimetrisine hankoineni , heinähousuineni ja tuppipuukkoineni kuin jokin menneisyyden haamu. Jätän näköiselleni ja kokoiselleni köriläälle alunperinkin liian herraskaisen työni sisällä kirjoituspöydän ääressä
vsk.. Kävelykeskustat, pyörätiet ja joukkoliikenne tarvitsevat lisää tukea. Sitten se otettiin yleisesti käyttöön ja ihastuttiin siihen vauhtiin ja vapauteen, minkä automobiili yhtäkkiä luojan luomille ihmislapsille tarjosi. Myös joukkoliikenteen kehittämistoimet älykorttiratkaisuineen ja niin sanottuine kutsuohjattuine liikennejärjestelmineen suunnataan pääosin sinne, missä joukkoliikenteellä ei matkustajamäärien perusteella ole realistisia olemassaolon mahdollisuuksia. Tielaitoksen ennusteessaan käyttämä lähtökohta on arveluttava, koska siinä on oletettu taloudellisen kehityksen jatkuvan samaan tahtiin kuin ennen lamaa. Poliitikkojen juhlapuheissa ja EU:n liikennepoliittisissa tavoitteissa asetetaan aina ensimmäiselle sijalle joukkoliikenteen kehittäminen ja sen toimintaedellytysten parantaminen. Joukkoliikenne sinne missä joukot liikkuvat Sama pätee myös joukkoliikenteen hoitoon. Nyt vain reissaamme paremmilla me12 Liikkutnistapoil Suomalaisessa liikennepolitiikassa on siirryttävä raskaasta insinööriajattelusta ihmisen tasolle, kirjoittaa Sisko Kangas. Vuosisatoja olemme käyttäneet matkantekoon 72 minuuttia vuorokaudessa niin teemme edelleen. Koko autokanta oli tuolloin sama kuin tänä vuonna valmistettavien autojen määrä. Suomalaista liikennepolitiikkaa ohjaa paljolti Tielaitos, joka tekee liikenneja autokantaennusteensa ylimitoitetusti . Tielaitos perustelee autokantaennusteillaan omia tiehankkeitaan, mutta sen lisäksi näitä lukuja käytetään perusteena muihin, esimerkiksi automarkettien investointipäätöksiin. Myös verottaja rakastaa autoja, sillä mistään muusta viinaa lukuunottamatta ei kansa ole yhtä suostuvainen veromarkkoja pulittamaan. Sama määrä vainajia tuli tuolloin Yhdysvaltojen maantieliikenteessä jo runsaassa kahdessa kuukaudessa. Olisi luullut, että kun menopelit paranevat ja matkat taittuvat ennätyksellisen nopeasti , aikaa jäisi enemmän ihmisen omaan käyttöön. Suomessa liikenneja autokantaennusteen tekee taho, SUOM EN LUONTO 9/96 55. Myös virkamiehet ja poliittiset päätöksentekijät kaikkialla valjastettiin autoja öljyteollisuuden palvelukseen. Kun muistetaan, että autojen päästöt ovat pahimmillaan juuri ensimmäisten kilometrien aikana, haasteita liikennesuunni ttelijoi lie, kaavoi ttaji lle ja liikenteestä vastaaville löytyy. Vietnamin sota kuohutti aikanaan mieliä niin USA:ssa kuin Euroopassakin. Vastuu liikenteen sujumisesta sysätään kunnille, ja niiden resurssit esimerkiksi katurakentamiseen ovat varsin rajoitetut esimerkiksi Tielaitoksen mammuttibudjetteihin verrattuna. Autoilun lisääntyminen ei ole luonnonlaki. Sen tehtävänä on edistää kestävän kehityksen mukaista liikennepolitiikkaa. Nyttemmin on alettu vaatia oikeuksia myös muille kuin autoilijoille. Tuskin koskaan ihmisellä on ollut niin kiire kuin nyt. Nyt pystyttiin taittamaan muutamassa tunnissa matka, johon ennen oli varattava aikaa päiväkausia. Kenelläkään ei ole tarkkaa käsitystä siitäkään, kuinka paljon ihmisiä kuolee autoilun aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Vuosittain maantieliikenteessä kuolee 500 000 ja loukkaantuu 15 miljoonaa ihmistä. Autollisissakin perheissä ajopeli on yleensä yhden ihmisen käytössä (keskikuorma 1,3), ja ajokortittomia on 42 prosenttia väestöstä. Liikenteen aiheuttamat ympäristöriskit ovat etenkin suurkaupungeissa mittavat, ja vaikka tekninen kehitys on tuonut ratkaisun joihinkin päästöongelmiin, esimerkiksi hiilidioksidi on edelleen ratkaisematon kysymys. Autokaupassa liikkuu suuri raha 1950-luvulla maailmassa oli puolet nykyisestä väkimäärästä. Ja suurista rahoista onkin kysymys; Suomessakin yksistään autokaupan arvo on vuosittain 10 miljardia markkaa; öljyja muu oheiskauppa on moninkertainen. Ja syystä: joka kolmas suomalainen talous on ilman omaa autoa. Tieliikenne tuottaa jo nyt viidenneksen kaikista Suomen hiilidioksidipäästöistä. Vaikka ihmisten päivittäinen liikkuminen on pääosin omalla paikkakunnalla kulkemista töihin, kauppaan ja asioille, liikenteestä vastaavat viranomaiset, liikenneministeriö ylimmäisenä, unohtavat tämän liikennepolitiikassa kokonaan. Autokannan arvioidaan lisääntyvän ennustejaksolla 47 prosentilla, josta henkilöautokannan osuus on 42 prosenttia. Joskus vain tuntuu siltä, että todellista tahtoa ei ole edes olemassa: käytännön toimet suunnataan yksityisautoilun hyödyksi, ja joukkoliikenteelle jäävät vain kauniit lupaukset. Sata vuotta sitten keksitty henkilöauto on mullistanut ihmisen elämää enemmän kuin mikään muu keksintö. Insinöörien ihanne on jatkuva rakentaminen Suomalainen liikennepolitiikka on sodan jälkeen ollut teiden rakentamista ja yksityisautoilun toimintaedellytysten parantamista. Vuoden 1967 loppuun mennessä oli sodassa kuollut runsaat yhdeksän tuhatta amerikkalaista. nopeleillä ja entistä ehommilla maanteillä pidemmälle. Mutta kuinkas kävikään. Joka neljäs automatka on alle kolme kilometriä. Ensin sitä ihmeteltiin, pelättiin ja kummasteltiin. Tämä kehitys johtaisi siihen, että vuonna 2020 Suomen maanteillä liikkuisi yli kolme miljoonaa autoa kun niitä tällä hetkellä on 2,2 miljoonaa. Vuoden vanha liikenne-ennuste 1995-2020 väittää, että tieliikenne näinä 25 vuotena kasvaisi peräti 41 prosenttia. Esimerkiksi Pirjo Tuomisen romaanitrilogia kauppasuku Hackmannista kertoo, kuinka viime vuosisadalla sukulaismatka Helsingin keskustasta noin 15 kilometrin päähän Pitäjän kirkolle taitettiin hevoskyydillä ja visiittiin varattiin kokonainen viikko. PUHEENVUORO Sisko Kangas työskentelee toiminnanjohtajana Liikenneliitossa, j oka on kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen käyttäj ien etujä,jestö. Sveitsissä on kuitenkin laskettu, että runsaat 2100 lasta menehtyy tieliikenteen saasteiden aiheuttamiin keskossynnytyksiin. Liikenneministeriö keskittyy yhä kaupunkien ja taajamien välisen liikenteen hoitoon, vaikka puolet kaikista automatkoista on alle kuuden kilometrin pituisia. Vaikka 82 prosenttia joukkoliikenteen matkustajista löytyy kaupungeista, valtion tukeman joukkoliikenteen määrärahat (noin 500 miljoonaa markkaa vuodessa) menevät muualle. Esimerkiksi Helsinki, Tampere ja Turku eivät saa penniäkään yhteiskunnalta joukkoliikenteensä hoitoon. Tällä hetkellä maailmassa on noin 600 miljoonaa autoa. Käymme töissä kohtuuttomien matkojen päästä, tuskittelemme ruuhkissa ja vaarannamme henkemme liikenteessä
Tuolloin kadut olivat ihmisten eivätkä peltilaatikoiden käytössä. Sinä aikana, jonka ihmiset joutuvat jonottamaan kalliilla rahalla eri aikatauluneuvonnoissa ja lippuluukuilla saadakseen matkansa aikataulut ja tiketit kuntoon, ehtii yksityisautoilija jo varsin pitkälle. Kyselyn selkeä lopputulos oli se, että mitä suurempi oli pyöräteiden tarjonta, sitä enemmän pyöräiltiin. Esimerkiksi Miinchenin kaupungintalon edusta oli ennen vuotta 1972 kaupungin vilkkaimpia autoliikenteen solmukohtia. Nyt se on maailman tunnetuimpia kävelykatualueita, jossa ihmiset elävät ja viettävät vapaa-aikaansa. Sisko Kangas 13. Ihmisten liikkumistottumuksia voidaan ohjailla myös polttoaineen hinnoittelulla ja joukkoliikenteen palvelutasoa parantamalla sekä sen oikealla hinta-laatusuhteella. Polkupyöräilijät koetaan tasaveroisina autoilijoiden kanssa, ja pyöräteitä on kehitetty järjestelmällisesti meitä pidempään. Liikenteen tarvetta voidaan poistaa maankäytöllisin ratkaisuin. Kesämökkiliikenteellä on niin ikään huomattava vaikutus maamme liikennemääriin. Saksassa kysyttiin 1975 noin sadan kaupungin hallinnolta, kuinka monta metriä pyöräteitä asukasta kohti löytyy. Tielaitos on kuitenkin pystynyt vakuuttamaan liikenneministeriön ja poliittiset päätäjät ennusteillaan. Kun katselee vaikkapa vanhaa elokuvaklassikkoa Hello Dolly, voi vain huokailla kuinka vapaasti viime vuosisadan puolivälissä herrat ja rouvat käyskentelivät leveillä New Yorkin striiteillä. Vastikään Itävallan liikenneliitto tutki, että Wienin ostoskadulla autottomat asiakkaat tuovat rahaa 67 prosenttia enemmän kuin autoilevat ihmiset. Samalla selvitettiin, kuinka suuri pyörämatkojen osuus oli kaikista matkoista. Tällä hetkellä autot ovat vallanneet tilan ihmisiltä, mutta aivan viime aikoina on tapahtunut myönteistä kehitystä. Palvelujen heikkous ihmetyttää tällä tuhannen tekniikan aikakaudella. He pelkäävät, että kun autot häipyvät katukuvasta, häviää raha saman tien. Suomessa olisi paljon opittavaa Keski-Euroopan vanhoista kaupungeista ja niiden keskustojen kehittämisestä. Reilun vuoden sisällä on avattu kävelykeskusta muun muassa Imatralle, Keravalle, Lappeenrantaan ja Jyväskylään. Nyt lyhytkin matka suurkaupungissa on autolla tuskallista kävellen ja fillarilla jopa vaarallista. Liikenteen vähentämiseen on monenlaisia keinoja. Elämää sykkivät kävelykadut ovat syntyneet sinne, missä on jo entuudestaan ollut kaupungin vilkkain kaupallinen keskusta. Totuus on kuitenkin toinen: suomalaisten tutkimusten mukaan kävelykadulla sijaitsevat liikkeet menestyvät hyvin. Keskustojen kehittäminen kevyen liikenteen ehdoilla on tuonut Suomeen kävelykeskustoja. le. Onkohan autoilu sittenkään ihmisen unelma vapaudesta. Monesti keskustojen kehittäminen ihmisystävällisemmäksi on jumiutunut keskusteluun henkilöautojen pysäköinnistä ja sen vaikeudesta. Tätä yleiseurooppalaista kehitystä perustellaan muun muassa Rion ilmastosopimuksella, jonka tavoite on jäädyttää hiilidioksidipäästöt vuoden 1990 tasolle vuoteen 2000 mennessä. Tämä malli on maailmassa ainutlaatuinen. Pitkiä työmatkoja voidaan lyhentää puuttumalla työmatkojen verovähennysoikeuteen. Suomessa kauppiaat vastustavat usein kävelykatuja. Liikenteen tarvetta vähemmäksi Myös pyöräilykulttuuri on muualla Euroopassa meitä kehittyneempi. -Kesäiloa Oulun kävelykatu Rotuaarilla. Kävelykeskustat sykkivät elämää Liikennesuunnittelussa on syytä siirtyä raskaasta insinööriajattelusta ihmisen tasolSUOMEN LUONTO 9/96 55. n voidaan vaikuttaa jonka olemassaolo riippuu ennusteesta. Hyvä taajama on sellainen, jonka asukkaat voivat kokea omaksi olohuoneekseen. Esimerkiksi ennuste tavaraliikenteen 70 prosentin kasvusta on hämmästyttävä, sillä muissa kehittyneissä länsimaissa pyritään siirtämään tieliikenteen tavarakuljetuksia vesille ja rautateille. vsk. Kai Tirkkonen/Lehtikuva Kävelykatu kaupungin sydämessä on autoton keidas, joka suo sijaa monenlaisille toimille
Metsät ovat verkottuneet Näkyvin ja tunnetuin ryhmä ovat mykorritsasienet, jotka viettävät yhteiselämää ja -taSUOMEN LUONTO 9/96 55. Touhuavat hyönteiset levittävät usein itiöitä täsmälevityksenä, tarkemmin kuin oikukas tuuli. Samaten luilla ja sulilla on omat sienensä. Eivät ihmisetkään säästy loissieniltä, kuten monet meistä tietävät. Tulosvastuunsa sienilläkin Sienissä on tavattoman moninaisia, erikoistuneita ryhmiä. Siinä sivussa se auttelee lepännorkkojen sekä raidan emija hedekukkien siivoamisessa osaksi maaperää. 14 Monet sienet elävät maanalaista elämää valmistaen itiöemiä harvoin, jos ollenkaan. Ämpärillisessä metsän pintamaata on rihmoja vaikka maapallon ympäri! Sieniksi kutsutut itiöemät ovat rihmastojen kehittämiä, itiöiden valmistam iseen ja levittämiseen erikoistuneita elimiä. Esimerkiksi kuusenkäpyjen lahottamiseenkin on erikoistunut monia sieniä eri suvuista. Jopa haavan putoavilla hedenorkoilla on oma lahottajansa, norkkopikari. Loiset kasvavat elävässä aineksessa, ja ovat isännälleen vahingollisia. Se näyttäytyy vain joinakin keväinä. Viimeksi hyvä kaunomaljakaskevät oli kaksi vuotta sitten. Myös sienillä on omat loissienensä, kuten käävänpielus ja haperonvieraat. Yksinäinen rihma on niin ohut, että sitä ei juurikaan erota ilman mikroskooppia. Jalkasieni on aika yleinen, muttei niin kohtalokas kuin kevätloisikka toukalle. Sienirihmoja käyttävät monet lajit ravinnokseen ja sienirihmat taistelevat toisten lajien kanssa elintilasta. Tiedotusvälineet ruokkivat ja hellivät joka syksy ajatusta metsiin mätänevistä miljoonista. Yhtä hyvin voisi todeta meidän riippuvan sienirihmoista. Teksti ja kuvat: Jaakko Heinonen Elämää sienirihmojen varassa Suomen sanotaan seisovan puujaloilla. Monet itiöemät lienee tarkoitettu syötäviksi ja vielä useammat hyönteisten lisääntymispaikoiksi. vsk.. Oikeastaan koko toiminta on samalla ekosysteemi tuottajineen ja petoineen. Suuri määrä erottuu maaperässä nukkamaisena kasvustona. Osa sienistä ei halua kenenkään kajoavan itiöemäänsä. Ihmiset ovat sienten suhteen yllättävän itsekkäitä. Eläimet kaivavat maasta mieluusti ruuakseen maahikkaiden itiöemiä ja levittävät näin sienen itiöitä. Punakärpässieni on monipuolinen mykorritsasieni. Se voi olla samanaikaisesti juurisienenä kuuselle ja koivulle yhdistäen monet puut ravinteidenottoverkoksi. Samoihin aikoihin voi kohdata kevätloisikan, joka kasvaa useimmiten humalayökkösen maahan koteloituneesta toukasta. Elämämme ilman sieniä ei ole mahdollista. Sorkankappaleita, luita ja sarvia lahottaa hirveältä haiseva sorkkasieni. Kaunomaljakas on harvinainen yllättäjä. Mutkikkuudestaan huolimatta jätehuolto luonnossa on ihailtavasti järjestetty. Sen kanssa ei voi asua samassa huoneessa. Lahottajien kaiken kunnioituksen ansaitsema tehtävä on elollisen aineksen saattaminen takaisin kiertoon. Lahotukseen osallistuvat tasavertaisina myös lukuisat maaperän eläimet. Ettei vain hilseenkin perussyy ole sieni. Kuolema ehkä, muttei muuttuminen maaksi jälleen. Yleensä lahotus on annettu eri sienilajeille, vaikka toisaalta kaikkiin tehtäviin on lukuisia lajeja. Siinä sivussa ne saavat elämisen paikan luonnon järjestelmässä ja energiaa ylläpitoonsa. Herra paratkoon, eivät sienet ole metsissä ihmistä varten, vaikka mekin voimme niitä muiden mukana kohtuudella käyttää! Metsämaa ja lähes kaikki muutkin maa-alueet ovat täynnä erilaisten sienten rihmastoja. Keväisin yleinen on vuokonpahkapikari , joka kurittaa valkovuokkokasvustoja
Sen tehtävänä on muiden lahottajien kanssa saattaa puu 30-40 vuodessa osaksi maaperää. 15. vsk. SUOMEN LUO TO 9/96 55. Keltaiset rihmat kuuluvat maanalaiselle sienilajille. Levykääpä on lahottanut kaatunutta koivua jo yhdeksän vuotta. Metsän ohut humuskerros on täynnä puiden ja muiden kasvien juuria, sienirihmoja ja pieneliöitä
Yhdellä puulla voi siis olla eri sienilajien sienijuuria ja yhdellä sienellä juurensa monen puulajin kanssa. Rihmastot ovat toista maata. Taas löytyy pulkkosientä, valevahveroa, karvasilokkaa, lohisientä ja melko pian myös nummitattia. Rihmasto leviää keskimäärin 15-20 senttiä vuodessa. Mykorritsojen synty vaikeutuu ja taimien juuristot kärsivät, mistä on seurauksena kituvia, heikkolatvaisia taimia. Ulkomaisten tietojen mukaan ne ovat ensimmäisten taantujien joukossa. Sieni saa puulta yhteyttämistuotteita, sokereita, ehkä vitamiinejakin. On perustellusti syytä olettaa, että tilanne on sama Suomessa. Useimmiten ne kykenevät elämään vain joitakin kymmeniä vuosia, mutta paljon vanhempiakin löytyy. Puut saavat sieniltä vettä ja maaperän ravinteita. Vanhin tunnistettu yksilö on 1500-vuotias mesisieni Pohjois-Amerikassa. Metsämme ovat täysin sienistä riippuvaisia. 1500-vuotias mesisieni Sienten itiöemät ovat usein kovin lyhytikäisiä. Peltomaisissa oloissa kasvatetuilla taimilla saattaa olla myös aivan väärä juuri sieni metsäoloihin. Se on yleinen mutta melko huonosti tunnettu kevätsieni. Näin eri puulajit voivat olla osaksi yhteistaloudessa. Toisaalta kannattaa seurata keltavahveroa, kangastattia, orakkaita, kehnäsieniä ja monia seitikkejä. Kestää tuskaisen kauan ennen kuin taimi saa juurensa elävään, mikrobeja ja sieniä kuhisevaan humukseen. Männyn juurisieniä ovat monet tatit: männynherkkutatti, männynpunikkitatti, kangastatti ja nummitatti. Palossa vapautuneet ravinteet jäävät erityisen hyvässä, hitaasti liukenevassa muodossa humuskerrokseen. Saman tekee järkevä ihminen seisoessaan metsän uudistamisen nimissä tehdyn hävityksen kauhistuksen keskellä. Monet haperot ovat kuitenkin kuuselle, männylle ja koivulle yhteisiä. Omat sienensä on haavallakin, esimerkiksi haavanpunikkitatti ja keltavalmuska, mutta suolasienenä kuuluisa haaparousku onkin kuusen ja koivun seuralainen. Ihmisten pahojen tekojen parissa viihtyvät lajit ilmaantuvat myös auratuille tai muuten ronskisti käsitellyille hakkuualueille. Kokonaissato voi aluksi lisääntyäkin, mutta ketä hyödyttävät komeat sadot pulkkosienistä, isohaperoista, lohisienistä tai kangasrouskuista. Käävissä on pitkäikäisiäkin lajeja; männynkääpä voi elää puoli vuosisataa. Kulotus on ylivertainen metsän uudistamisessa. Ehkä joltakin ikivanhalta laidunmaalta kannattaisi myös etsiä sienestömme mahtavimpia "noidankehiä". Vuosien mittainen kato on huolestuttava merkki , varsinkin jos muuten on hyviä sienisyksyjä. Mikäli maa revitään suurille laikuille ja taimet istutetaan tai kylvetään kivennäismaahan, suurin hyöty kulotuksesta menetetään. Voimakkaissa lannoituksissa sienijuuret kärsivät ja puiden hienojuuret tuhoutuvat. Tutulla punakärpässienellä voi olla sienijuuri samanaikaisesti kuusen ja koivun kanssa. Aivan ylen16 Vuokonpahkapikari on valkoja keltavuokon juuriloinen, joka ahdistaa kasvustoja joskus pahastikin. Nämä lajit ovat osoittautuneet saasteenkestäviksi. Kuusen kanssa elää muutamia haperoita, harmaakirjovahakas, suippumyrkkyseitikki ja vaikkapa suppilovahvero. Lannoitus ja auraus, hoito kuin keskiajalta Vaikka metsien ja sienien yhteys ymmärretään jo laajalti, asia on vaiettu lähes kuoliaaksi talousmetsien hoidossa. Samalla voi kummeksua jonkin tutun lajin poissaoloa ja pelätä siinä sivussa näkeekö sitä enää koskaan. Useimmilla ruohovartisilla kasveilla on endotrofinen mykorritsa, joita muodostavat pääasiassa maaperän leväsienet. Ne tavalliset seitikit, haperot, tatit ja vahverot muodostavat ektotrofisen mykorritsan puiden juurien kärkien ympärille ja rihmat työntyvät soluväleihin. Toiset ovat parhaimmillaan ravinteiden otossa. Jotkut sienet ovat tehokkaita puiden juurien suojelijoita: ne taistelevat tauteja ja myrkkyjä vastaan. vsk.. Vaikka sienillä on omat pioneerilajinsa, jotka itiöiden avulla nopeasti pystyvät asuttamaan muuttuneen maan, puiden taimille mieluisimmilla metsäsienillä ei ole perimässä ymmärrystä tilanteesta, jossa maaperä on käännetty ylösalaisin. Myös pahoissa metsäpaloissa humus voi tuhoutua, mikä on uudelle metsälle tuhoisaa. Naapurimaiden tietojen perusteella voisi ajatella, että sieniemme "metusalemi" saattaisi olla yli tuhatvuotias, hehtaarien laajuinen eliö, luultavasti juuri mesisieni. loutta puiden kanssa. Olkoon esimerkiksi miten yltäkylläinen seitikkisyksy tahansa, kaikki mahdolliset lajit eivät koskaan näyttäydy samana vuonna. Ne kasvattavat rihmansa suoraan solun sisään erotuksena puiden juurisienistä. Jaakko Heinonen on vapaa kirjoittaja ja luontokuvaaja Turun ja Porin läänin Koskelta. Vain ravinteisten paikkojen kasvit ja muutamat vesikasvit pärjäävät ilman sienten apua. Taannoin naapurimaan lehdessä kerrottiin, että yksi Ruotsin yleisimpiä sieniä on täysin maanalainen eikä juurikaan harrasta itiöimistä. Yleisin sienemme on ehkäpä onnistunut piilottelemaan 5000 vuotta ja aivan jalkojemme alla! Täysin maanalaisten sienien vaikutus metsiimme on varmasti paljon suurempi kuin osaamme kuvitellakaan. Halutummat lajit vähenevät tai katoavat kokonaan. Kannattaa pitää silmällä, valtaavatko pulkkosieni, nummitatti, lohisieni, kangasrousku ja laakamyrkkyseitikki alaa muilta sieniltä. Ilmansaasteet vaikuttavat sienestöön paljolti lannoituksen tavoin. Aukoissa suurin osa vanhoista mykorritsasienistä häviää, varsinkin jos aukkoon ei jätetä yhtään elävää puuta. Jos kaikki siinä maisemassa olevat syyssienet päättäisivät kasvattaa itiöemiä samaan aikaan, näky saisi kenet tahansa sienitutkijan sekapäiseksi. Salaperäistä elämää Kun astut suomalaiseen sekametsään, voit olettaa lähitienoilla olevan 250--350 sienilajin rihmastot. Ruokasienien takia metsää ei kannata lannoittaa. Erityisesti nopeali~koisten typpilannotteiden raju kylvö sekoittaa metsämaan ravinnesuhteet. Suurimpien hahmottaminen vain voi olla vaikeaa. Happamuus vähenee roimasti jopa pariksikymmeneksi vuodeksi. Ne laajentavat puun ravinteidenottoalueen moninkertaiseksi. Lämmöstä huolimatta monet humuksen mikrobit säilyvät ja suorastaan vilkastuvat vuosikausiksi . SUOMEN LUONTO 9/96 55. Sen harhaanjohtava nimi johtuu varmaan väristä. palttisen jännittävää onkin odotella tieteelle vielä kuvaamattomien lajien ilmestymistä. Puut, tai ainakin ruohot, saattavat aluksi kasvaa vinhastikin, mutta herkistyvät samalla kuivuudelle, pakkasille ja taudeille. On vaikea sanoa, kuoleeko rihma"sto, mutta maanpäällinen elo ainakin loppuu. Tämä maailma kun on tällainen. Toisen yleisen lajin ei ole koskaan huomattu tekevän itiöemiä, ei maan alle eikä pinnalle. Kehinä kasvavista itiöemäryhmistä kuka tahansa voi kohtuullisesti laskea rihmaston iän. Aurauksessa ja kaivurimätästyksessä maaperän raskasmetallit joutuvat taimien juurien ulottuville ja muuttuvat myrkyllisempään liukoiseen muotoon suojaavan pintamaan tuhouduttua. Luonnoton kaaos johtaa pitkään "ihmettelytaukoon"
tuna. Niiden joukossa aivan oman lukunsa ansaitsee kirjolohi, evämakkara, jolle ympäristönja luonnonsuosuojelija, aito kalamies ja ruokakulttuurin vaalija kääntää selkänsä. Vielä ei tiedetä, miten kutualueet ovat todellisuudessa täyttyneet, mikä on asetuksen salliman mutta merikalastajien ankarasti arvosteleman vapakalastuksen vaikutus ja mitä poikastuotannosta jää jäljelle sen jälkeen kun M-74-sairaus on iskenyt siihen !ovensa. Jotta kalastaja saisi vastinetta rahoilleen ja luvat menisivät kaupaksi, kirjolohta on istutettava jokeen jatkuvasti. Vaikka muuten hoidimme kalahommat omin nokkinemme, sillä kertaa velvollisuutemme ja valtuutemme loppuivat siihen, kun lahna oli soudettu kotirantaan katiskoineen päivineen ja onnistuttu vyöräyttämään katiskan aivan liian ahtaasta kattoluukusta rantanurmikolle. Kanahaukka lentää raskaassa pyylastissa kohti läheistä vaaraa, josta alkaa kohta kuulua poikasten kiljunta. Näin tyly tuomio on oikeutettu kahdestakin syystä. Virkistyskalastusta ja ajankuluksi harjoitettua kotitarvekalastusta aletaan nimittää tylysti huvikalastukseksi, ja huvin vuoksi tappamistahan kukaan kunniallinen ihminen ei voi hyväksyä. Viime keväänä voimaan tullut meripyyntiä voimakkaasti rajoittanut lohiasetus on osoittanut tehonsa. Istutusten mahdollistama kova pyynti johtaa kuitenkin väistämättä harrin ja taimenen vähenemiseen. Salaa kuitenkin toivon, että ehdin sen keskustelun alta pois. Nimittäin pakkohan jokaisen kalamiehen on myöntää, ja heitä on tässä maassa parisen miljoonaa, että ketun käpälälautakin on inhimillinen pyyntilaite moniin kalastustapoihin verratKeskustelu kalastuksen etiikasta on vielä edessä, arvioi Timo Helle. Silloin äiti, topakka talontytär Kiuruvedeltä, otti johdon käsiinsä. Saalispäiväkirjoista käy selvästi ilmi, että hänen harrisaaliinsa pienenivät sitä mukaa kun kirjolohi-istutukset tehostuivat. Jos en ehdi käydä ainakin pari kertaa lähitienoiden tammukkapuroilla, kesä tuntuu karanneen käsistä. Kirves kohosi isän kädessä mutta vaipui sitten alas: "En minä voi sitä tappaa". "Kylläpä uunilahna onkin erinomaista", isä kiitteli. Mutta uusia villityksiä nousee entisten tilalle. Summittaiset istutukset, joilla on tuhottu tai pahoin sotkettu sisävesien alkuperäiset siikaja taimenkannat, on jo saatu kuriin, luvanvaraisiksi ainakin. Kalankasvattamot vesiä rehevöittävine fosforija typpipäästöineen ovat ranta-asukkaiden painajainen niin sisävesillä kuin Saaristomerellä. Isä passitettiin sisälle kesken olevan kirjansa ääreen, ja me pojat saimme lähteä viemään katiskaa vakiopaikalleen. Mieleen on hiipinyt väkisinkin ajatus, että lohi on ihmiselle yksinkertaisesti liian suuri ja hieno kala: sen pyynnissä normaali kalamiehen kateus muuttuu ahneudeksi. Mäen ohje muistelmien kirjoittajille. Pyyntikokoinen kirjolohi karkottaa harrit ja taimenen poikaset kosken parhai lta paikoilta, mikä tietysti kaventaa alkuperäisasujien elinmahdollisuuksia. Joki on muuttunut kestävän käytön periaatteen ja monimuotoisuuden säilyttämisen irvikuvaksi. Haluamatta pilata jokivarren kalamiesten aitoa iloa, on kuitenkin pidettävä mielessä, että luonnonlohen suojelussa on otettu vasta ensimmäinen ja sittenkin aika lyhyt askel. Pohjoismaiden luonnonsuojelujärjestöt vaativat, että "meripyynti on saatava mahdollisimman lähelle nollaa". Timo Helle Uunilahnaa ja lohisoppaa Muistelmat pitää kirjoittaa silloin kun jotain vielä muistaa, kuului Tauno V. Muun kesänvieton ohessa seurasin lohen nousun onnistumista Tornionja Muonionjokeen. Monet villit ilmiöt tarvitsisivat suitset suuhun kuvan kirgiisihevosen tapaan. Vaikutuksensa on myös itse kalastuksella. Osa omasta jälkikasv ustani on luopunut niin kalakuin liharuuastakin. V aikka kalastuksen etiikan suhteen vallitsee vielä lähes täydellinen arvorelativismi , jossa kukin saa olla mitä mieltä haluaa, kalastukseen liittyy monia luonnonsuojelun ja kalaston järkevän käytön kannalta pikaisesti korjattavia epäkohtia. Muistamattomuus ei ole vielä oman ikäpolveni ongelma, mutta välillä kyllä hätkähtää huomatessaan, miten pienestä kimmokkeesta ajatus karkaa ikään kuin luonnonlain voimalla vuosikymmeniä taaksepäin, Niinpä kun päätin tehdä selkoa Itämeren luonnonlohen suojelusta, huomaankin etten millään voi sivuuttaa sitä suurta lahnaa, jonka me pojat nostimme jokailtaisella maidonhakumatkalla holtittomasti heittelehtivässä katiskassa vesija mutaryöpyn saattelemana Kolhon Ukonselältä neljäkymmentä vuotta sitten. SUOMEN LUONTO 9/96 55. Paikalle kiikutettiin kiireellä kirves ja halkomapölkky, jolle lahnan etupää saatiin lopulta asetettua. Yksin ollessani voisin seistä suu selällään peilin edessä ja todeta eläintieteilijän ominaisuudessa, että ihmisen hampaiston rakenne viittaa selvästi sekaravinnon käyttöön. Ratkaisevaa on, mitä merellä tapahtuu. Lahnan näimme vasta seuraavana päivänä ruokapöydässä. Työtoverini, vannoutunut perhokalastaja, kertoo esimerkinomaisesti eräästä Lapin joesta, jonne hän on tehnyt vuosien varrella sata kalareissua. Se keskustelu, jota metsästyksen oikeutuksesta on käyty Suomessakin jo puolen sataa vuotta, on kalastuksella ilman muuta vielä edessään. Kala-asioissa olen nimittain äitini perillinen ja omien ajatusja ruokatottumusteni vanki, joka ei pelkästään syö vaan myös pyytää kalaa. Kaupungistumisen jatkuessa kalastus elinkeinona ja harrastuksena saa entistä vähemmän ymmärrystä ja hyväksyntää. 17. Lohiasioita tunteva jokivarren asukas arvioi, että edellisen kerran lohta nousi jokeen yhtä paljon heti sodan päätyttyä, kun saksalaisten mereen kylvämät miinat teki vät jokisuun verkkokalastuksen hengenvaaralliseksi. Myöskään viikkorauhoituksia lukuunottamatta rajoittamaton vapapyynti joella ei voi olla niin pyhä asia, ettei siihen saisi tarvittaessa puuttua. Kasvillisuus rehottaa koskemattomana puron varrella merkkinä siitä, että kuulun viimeisiin mohikaaneihin. Tajusin, että isä kirjoineen ja äiti lahnakysymyksen ratkaisijana tulivat eri maailmoista. Se on biologista determinismiä, mihin en nykyoloissa usko itsekään. Tein sen ikään kuin viran puolesta, sillä uhanalaisen Itämeren luonnonlohen säilyttäminen kuuluu Suomen luonnonsuojeluliiton tavoitteissa samaan "raskaaseen sarjaan" kuin vanhojen metsien, Vuotoksen ja saimaannorpan suojelu. vsk. Keväällä syntyvä lohenpoikanen pysyy joessa vuoden, kaksi, elää meressäkin pari vuotta ennen kuin nousee ensimmäistä kertaa kudulle syntymäjokeensa. Seison hievahtamatta puron rannalla satunnaisen osapäiväpetoeläimen roolissani, annan syötin painua poteron mustiin syvyyksiin, ja kohta läpsähtää siimassa potkiva vaaksan mittainen tammukka saappaan vartta vasten. Lohiasetuksen avulla aikaansaatujen, toivon mukaan runsaiden vuosil uokkien tulevaisuus riippuu nyt siitä, millaista lohipolitiikkaa aletaan harjoittaa puolentoista vuoden päästä, kun lohiasetuksen rauhoitusmääräykset päättyvät. Aivan anteeksiantamattomasta kömmähdyksestä on kysymys silloin kun näi tä syöttiläitä istutetaan pyyntikokoisina sellaisiin jokiin, joissa on luontainen harrija ehkä taimenkantakin. Luontoistaloudessa eläneet olisivat sen sijaan tuskin selvinneet ilman kalaa ja lihaa ainakaan täällä pohjolassa, ja sama koskee ainakin kalan osalta niitä, jotka nykyaikana pyrkivät omavaraistalouteen ja ekologisesti kestävään elämäntapaan. Lopullinen varmuus rajoitusten tehosta saadaankin aikaisintaan vasta viiden vuoden päästä
hen, mitä on kysytty. (90) 630414. Aktivistin arvovaltaisuus ja tietämys punnitaan aina, kun uudet ihmiset kohtaavat. TRN perustettiin 1992. Kaikkiaan LuontoLiiton metsäryhmässä hyörii parisenkymmentä metsiensuojel ijaa. Sinne odotetaan 150 osallistujaa. Esimerkiksi sitä, kun Luonto-Liiton metsäaktivistit SUOMEN LUONTO 9/96 55. Hänestä muualla Euroopassa osataan keskustella paremmin. Tosin Kaisan kokemusten mukaan keskustelun sijasta usein vaihdetaan lausuntoja; ladellaan ympäripyöreyksiä kuin suoraan vuosikertomuksesta. Hänelle se oli suuri helpotus: ei tarvinnutkaan lähteä opiskelemaan biologiaa nippeliä, kuten hän sanoo. Puhujia ja osallistujia on tulossa niin kansalaisjärjestöistä, hallinnosta, teollisuudesta kuin alkuperäiskansojenkin parista. Joka toinen vuosi TRN järjestää kansainvälisen konferenssin. Fax. Yritän ostaa tuotteita, jotka on tehty mahdollisimman lähellä ja niistä valitsen vielä ekologisimmat. Siellä on niin väljää ja ihmeellinen sirkumpolaarinen yhteys. Lisäksi koulutetaan uusia aktivisteja esimerkiksi järjestämällä aarniometsän kartoituskursseja. Sen jälkeen minua ei ole yhtään kiinnostanut, paljonko niistä saa rahaa. Taiga Rescue Network Taiga Rescue Network (TRN) on taigan metsien suojeluun keskittynyt yhteistyöverkosto, johon kuuluu 130 kansalaisjärjestöä sekä alkuperäiskansojen järjestöä ympäri maailmaa. Mutta elän sähköllä lämmitettävässä talossa, mikä on ällöttävää, ja ostan banaaneja ihan kuin muutkin suomalaiset." "Länsimainen ihminen kuluttaa ihan huomaamattaan järjettömiä määriä", Kaisa sanoo. Kaisan mielestä metsäfirmat ovat suorastaan ylellisessä asemassa, kun aktivistit tulevat valmiiden karttojen kanssa kertomaan, mistä puuta ei pitäisi ostaa. Firmat turvaavat siten oman tulevaisuutensa. "S illoin ajattelin, että täytyy uskaltaa tehdä ratkaisuja, joita ei yhteiskunnassa aina niin ylistetä. Konferenssi on avoin kaikille metsäasioista kiinnostuneille. Mahdollisuudesta hän kuuli vasta lukiossa, biologian opettajaltaan. Puh. Ympäristönsuojelun opiskelun myötä Kaisasta tuli ympäristöaktivisti . "Ei silloin osannut ajatella, että voi kun tämä on hienoa. (90) 630300. Kaisa ei itse ole osallistunut kartoituksiin vaan on erikoistunut neuvottelemaan firmojen kanssa. Toisaalta Kaisan mielestä on varottava, ettei pelkästään keskustella hyväntahtoisesti. lokakuuta Kuusamossa. Elämän pitää olla monimuotoista yksilönkin sisällä." Tunnustusta työlle Kaisa ei kaipaa metsäaktivistien kohottamista sankareiksi, mutta tunnustuksen saaminen tuntuu hyvältä. Kokouksessa puidaan ongelmia ja mahdollisuuksia koko taigan alueella. Ura tai raha ovat merkityksettömiä Kaisa opiskelee Helsingin yliopistossa ympäristönsuojelua. "Onhan se aika asenteellinen sana, sitä leimautui silloin", Kaisa pohtii. Pohjoinen luonto on niin voimakas yhdistävä tekijä, siellä on valtava maailmaa syleilevä tunne." Kulutus pienemmäksi Omaa elämäänsä Kaisa on muuttanut sen verran, että uskoisi pärjäävänsä ympäristögallupeissa kohtalaisesti . vsk.. "Pyrin aina siihen, että elämässä olisi kaikkea muutakin. "En ollut silloin ihan alkumetreillä mukana, joten olen päässyt helpommalla kuin muut." Kaisa uskoo, että hänen on ollut helppoa olla ympäristönsuojelija, koska hän on aina saanut päätöksilleen ja tekemisilleen lähipiirinsä hyväksynnän. Esimerkiksi ruotsalaisten metsäfirmojen edustajat kuuntelevat, katsovat silmiin ja vastaavat nimenomaan siiMetsäaktivisti Kaisa Raitio ei voi ymmärtää, miksi Suomessa ei arvosteta kansalaisjä,jestöjen esittämää kritiikkiä. Kuunnellessani häntä haastattelunauhaltani kaipaan välillä nappia, josta puhetta voisi hidastaa. Kartoituksia ja jatkuvaa neuvottelua Luonto-Liiton metsäakti v istien työ on paljon muutakin kuin julkisuudessa esillä ollutta suoraa toimintaa. Kun nopeaan ja terävään ajatteluun vielä yhdistyy vankka metsäasiantuntemus, en ihmettele, että Raitio saa metsäpomot takeltelemaan tiedotus ti I aisu uks i ssa. Oikeastaan hän on aina ollut suojelumyönteisten ihmisten ympäröimä. Taigalla tarkoitetaan laajasti ymmärrettyä pohjoista havumetsävyöhykettä. "Yritän kuluttaa mahdollisimman vähän, mutta vaikeatahan se on. Tänä vuonna kokoonnutaan 24.-29. Firmojen ei hänen mielestään pitäi si nähdä arvokkaiden alueiden säästämistä periksiantamisena suojelijoille vaan tilaisuutena ekomarkkinointiin: me emme osta puuta vanhoista metsistä. Parhaillaan Raitio organisoi Luonto-Liiton palkkaamana Taiga Rescue Networkin kansainvälistä metsäkonferenssia. Ohjelmassa on myös metsäretki Venäjälle. 18 Siihen maailmaan vaan kasvoi." " Kun asuin vuoden Lapissa, kiinnyin siihenkin. Kun metsäfirman edustaja huomaa, että vastassa on ihminen, joka todella on perillä asioista, keskustelu asiallistuu. Se on rikkaus. Aktivistit ovat muun muassa kartoittaneet vanhoja metsiä enimmäkseen vapaaehtoisesti mutta myös Metsähallituksen palkkaamina. Rakkaus luontoon on peräisin erityisesti Savosta, Karjalasta ja saaristosta. Suomalaiset osallistujat voivat ilmoittautua konferenssiin syyskuun loppuun saakka osoitteella: Kaisa Raitio, Luonto-Liitto, PL 226, 00151 Helsinki. Minusta on hyvä olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, joiden lähtökohdat ja tapa katsoa maailmaa ovat erilaisia. Sitoumuksiakin on saatava. Järjestelyistä vastaa Luonto-Liitto, ja teemana on metsätalouden sosioekonominen kestävyys. Salla Tynys Elämäntehtävänä metsiensuojelu 23-vuotias metsäaktivisti Kaisa Raitio on valtavan energinen nainen. Olennaisempaa on, mitä haluan tehdä elämässä." Kaisa on kotoisin Espoosta ja vietti lapsena paljon aikaa merellä ja muualla luonnossa. Konferenssi on suurin kansainvälinen kansalaisjärjestöjen järjestämä metsäkokous Suomessa. Yhteiskunta tarvitsee kritiikkiä Suomessa kansalaisjärjestöjen luonnetta tarpeellisena yhteiskuntaa muuttavana voimana ei Kaisan mielestä ole oivallettu. Email: kaisa.raitio@helsinki.fi. Kaisasta tuntuu kuin koko lapsuus olisi ollut yhtä suurta purjehdusta. Nimenomaan ihan pohjoinen Lappi, Utsjoki ja Inari , ovat ehdottomia lempipaikkojani. "Kyllä voisin ostaa vielä paljon vähemmän." Kaisa myöntää, että välillä on rasittavaa, kun koko elämä kieppuu ympäristönsuojelun ympäri llä. Oppositio on sallittu eduskunnassakin miksei muualla yhteiskunnassa. Esimerkiksi ympäristöhallinnon monet edustajat ovat todenneet, että ilman metsäaktivisteja Pohjois-Suomen metsien inventointeja ei olisi koskaan tai ainakaan aikoihin aloitettu. Kun tajusin, että jos vaan saan töitä, niin töillä aina elää
Puoluepolitiikkaan Kaisa ei voisi kuvitella hakeutuvansa koska ei pystyisi valitsemaan puoluetta. Mielestäni joka asiaa pitää miettiä aina sydämellä. kertovat keskieurooppalaisille ostajille, mistä suomalainen puu tulee, pidetään radikaaliSUOMEN LUONTO 9/96 55. na ja epäisänmaallisena toimintana. vsk. Lisäksi haluan elää elämääni enkä olla mikään raakki. Se on ihan normaali prosessi." Kaisan mielestä yhteiskunnan pitäisi olla huolissaan, jos kritisoivaa liikehdintää ei ole. D 19. Hänen mukaansa mikään suomalainen ympäristöjärjestö ei ole mennyt liian pitkälle suorassa toiminnassa. Kaikkien toiminta on ollut täysin väkivallatonta. Kuvassa Luonto-Liiton puheenjohtaja Rauna Mannermaa inventoi 1993 Kieverrysjärvien vanhaa metsää Kuhmossa. Ei se ole mikään hyökkäys vaan se on ihan normaalia toimintaa", hän sanoo. Metsiensuojelu on Kaisa Raitiolle myös terapiaa: toivottomuus maailmanmenoon ei iske, kun itse tekee asioille jotakin. Suora toiminta ei koskaan saa olla itsetarkoitus vaan se on viimeinen keino. "Suomessa ei pidetä normaalina, että kaikki osallistuisivat yhteiskunnan päätöksentekoon tai että kritisoidaan viSalla Tynys rallista järjestelmää. "Minulle ei vaan mikään fiksattu ideologia sovi. Malti Liima1ainen/Luonto-Liitto Luonto-Liiton metsäryhmässä toimii useita naisia. Me pääsemme metsään, mutta eiväthän kansanedustajat ehdi edes sinne." Kaisa uskoo, että hänellä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kansalaisjärjestössä kuin kansanedustajana eduskunnassa. "On vallitseva käytäntö ja on kritiikkiä ja sitten muodostuu uusi vallitseva käytäntö, jota taas arvostellaan. Tosin sitä tarvitaan myös julkisuuden saamiseksi
Useat kauniisti kukkivat lajit hyötyvät typen niukkuudesta, ja typen runsaus taas suosii heiniä, nokkosta, maitohorsmaa, vattua ja koiranputkea. Usein ensin runsastuvat hernekasvit kuten apilat, virnat ja niittynätkelmä, joiden juuristossa on typpeä sitovia bakteereja. Kukkia ja perhosia Niityn kasvilajisto riippuu maaperästä, sen rakenteesta, ravinteisuudesta ja kosteudesta sekä hoidon voimakkuudesta. Näiden ansiosta maaperän typpitaso kääntyy nousuun, ellei ainakin osaa niityn sadosta kuljeteta pois. Pensaat saati puut eivät kuulu niitylle: lehtoniityt ovat kasvustokompleksi, joka muodostuu metsälaikuis20 ta ja niitty laikuista. Kalkitus, tuhkalannoitus tai kulotus voivat lisätä niityn kukkarunsautta. Jopa toukan ja aikuisen elinympäristö voivat olla erilaiset. Ritariperhonen imee mettä kuivien ketojen tervakoista, mutta toukka syö rantaniityn suoSUOMEN LUONTO 9/96 55. Seppo Vuokko Niitty kukkii omille Tuomo Hurme/LKA Rekijoki on uurtanut Someron Häntälään viehättävän laakson, jonka ympärille on syntynyt laidunniittyjen kokonaisuus. Niittokertojen lisääminen ja erityisesti syksyinen niitto tuo vaikutuksen lähemmäksi laidunnusta. Ne eivät ole vaikutuksiltaan samanlaisia. vsk.. Niityn kasvipeite muodostuu heinistä ja ruohoista, joiden alla voi olla sammalia ja jäkäliä. Meidän ilmastossamme metsä valtaa kaiken kuivan maan, eikä niittyjä ole ellei jokin tekijä pidä puita poissa. Niityn säilyminen edellyttää jatkuvaa hoitoa, niittoa tai laidunnusta. Kukkajäärien toukat elävät lahopuussa, mutta aikuiset ruokailevat niityn kukilla. Osalla niityistä pidetään edelleen karjaa. Monet lajit kuten kookkaat heinät, koiranputki ja vattu, jotka laidunnus pitää hyvin kurissa, eivät ole kerran kesässä tapahtuvasta niitosta moksiskaan. Hyönteisille on tärkeätä, että niityllä on ravintoa sekä toukalle että aikuiselle, sopiva pienilmasto ja talvehtimiseen kelpaavia suojapaikkoja jotka kaikki ovat tietenkin eri lajeilla erilaisia. Tavallisimmin puuston torjujana on ihminen, usein apunaan nauta tai muita kotieläimiä
Suurikaan työ ei aina takaa, että juuri ne toivotut niittykasvit kukoistaisivat ja niitty hehkuisi kukkamerenä keväästä syksyyn: Markku Tano/LKA Kaskenpolton muotoilema lkolanaho Pohjois-Kmjalan Kolilla. Kahden eri niityn koko lajisto on tuskin koskaan aivan samanlainen, eikä yhdenkään niityn lajisto säily vuodesta toiseen täysin samana. ?hdoillaan SUOMEN LUONTO 9/96 55. Ritariperhosaikuinen viihtyy 1 kuivien niittyjen tervakoissa, 3 mutta toukat tarvitsevat kosg, teampien paikkojen suoja karhunputkea. Ketoja ja niittyjä perustetaan ja hoidetaan paljolti yrityksen ja erehdyksen kautta. Niityn valtakasvi voi esimerkiksi vaihtua useaan kertaan ensimmäisten kymmenen vuoden aikana. Paisteisella virnaja apilaniityllä on osaksi erilainen hyönteislajisto kuin niityn kosteassa ja varjoisassa osassa, vaikka valtalajit olisivatkin samat. Muutokset ovat juuri perustetulla ja vielä vakiintumattomalla niityllä hyvinkin nopeita ja dramaattisia. vsk. Useimmilla niityn heinillä ja ruohoilla on sienijuuri, jos21. Niitty on perinnemaisema, jonka säilyminen vaatii säännöllistä niittaa. putkea ja metsäniityn karhunputkea
Maaperän rikkominen tuo syvällekin hautautuneita siemeniä päivänvaloon ja saa ne itämään. Ravinteikkaassa maassa kasvu on voimakasta, niitty on niukkalajinen ja heinät vallitsevat. Niityn synnyttämiseksi riittää, että puusto pidetään kurissa. Entistä, jo pusikoitunutta niittyä raivattaessa lajiston muotoutumiselle ensiarvoisen tärkeä on maaperän siemenpankki, josta pulpahtelee muutamana raivauksen jälkeisenä kesänä aina vain uusia kasvilajeja. Viikatetta on heilutettava ahkerasti ja erityisesti syksyllä,jotta niitolla päästäisiin lähelle laidunnuksen tehoa. Tästä syystä toistuvallakaan monivuotisten kasvien siementen keruulla ei ole vaikutusta niityn lajistoon ja kehitykseen. Kedon alkukehitys on hidas, ja kukkaloistoa voi odottaa vasta kolmen-neljän vuoden kuluttua. Vain hyvin isosiemeniset kasvit kuten karhunputki, virnat ja nätkelmät voivat kotiutua kylvämällä. Jo muutaman niittokerran jälkeen kasvipeite madaltuu ja harvenee ja lajisto runsastuu! Ketokasvien kylvö on menestyksekästä vain silloin, kun perustetaan aivan uusi niitty täytemaa-alueelle tai muulle entuudestaan kasvittomalle paikalle. Eri lajien siementen itävyys säilyy eri tavoin. Kylvä siemenet taimilaatikoihin hiekan ja turpeen sekoitukseen, jossa kasvatat niitä ainakin yhden kesän, ja sitten istutat niitylle. Uusniityillä on merkitystä niittylajiston turvaajina, vaikkakaan ne eivät korvaa perinneniittyjen säilyttämisen ja hoidon tarvetta. Pintamaaksi kelpaa esimerkiksi sorakuopista kuorittu päällimmäinen hiekkakerros, jota voi hiukan parantaa kalkilla tai tuhkalla; mitään typpipitoista lannoitetta siihen ei tule lisätä. Muutoin kylvö onnistuu vain joko aivan uudelle maapohjalle, kuten täyttömaalle ja uusiin ojasekä tieluiskiin, raivausjätteiden polttopaikoille tai kuiville hiekkaja kalliokedoille, joilla kasvipeite on aukkoinen. Säännöllisesti siemenistä uudistuvat vain yksivuotiset puoliloiset (laukut, punakot, silmäruohot) sekä muutamat harvinaiset kaksivuotiset kuten kurho, ketoja horkkakatkero. Tähän voi kylvää päivänkakkaran, ketoneilikan, tervakon, ajuruohon, ahomataran, kissankellon ja muiden kauniskukkaisten niittykasvien siemeniä. 22 Mikko Pöllänen/LKA Tienpientareet ovat oivallisia paikkoja uusniityille. Juha Taskinen/LKA Niittyjä hoidetaan laiduntamalla tai niittämällä. Uusia niittyjä kannattaa perustaa puuttomana pidettäville paikoille kaan sitä eivät muodosta lakkisienet kuten metsän puilla. Joidenkin lajien siemenet kuolevat maassakin parissa vuodessa, mutta toiset säilyvät maaperään hautautuneina kymmeniä, jopa satoja vuosia. Tästä ei kuitenkaan yleensä ole kysymys, kun puhutaan uusista niityistä tai tekoniityistä. Niittyjen hajottajia on tutkittu varsin vähän, ja eri lajien välisistä riippuvuussuhteista tiedetään tuskin mitään. SUOMEN LUONTO 9/96 55. Tällaisella paikalla uusniittyä pitää köyhdyttää niittämällä ala aluksi ehkä kahteen kolmeen kertaan kesässä ja kuljettamalla heinä pois. Joutilasta maata, jonka kukkaloisto voi ylläpitää monimuotoista elämää ja tuottaa samalla kauneuselämyksen. vsk.. Valmiille niitylle uusien lajien kotiuttaminen onnistuu parhaiten istuttamalla. Alojen hoitaminen niittyinä ei useinkaan haittaisi alkuperäistä käyttötarkoitusta. Vuosien mittaan uusniitynkin lajisto monipuolistuu itsestään. Kylvö on useimmiten ajanhukkaa! Vahvimpia ovat niityllä jo vallassa olevat lajit. Enimmät uusniityt on perustettu omakotitalojen tai kesämökkien pihapiireihin, mutta niitä on tehty myös kaupunkien puistoihin. Kehitystä voi nopeuttaa istuttamalla osan ketokasveista esikasvatettuina taimina. Niittykasvien siirtämistä luonnosta ei voi suositella. Uusien lajien on hyvin vaikea saada jalansijaa, ellei vanhan valtalajiston oloja heikennetä. Parhailla niityillä on kuitenkin myös hyvin omaperäinen ja runsaskin lakkisienilajisto, joka suurelta osin koostuu pienikokoisista lajeista kuten risakkaista, vahakkaista ja maakielistä. Kasvullinen lisääntyminen ja monivuotisuus ovat valttia. Uusniityt Aidoin uusi niitty syntyy tietenkin, kun metsää raivataan karjan laitumeksi. Suuri mahdollisuus niittyalan lisäämiseen olisi teiden pientareilla, teollisuuden varastoja suojaalueilla, le.ntokentillä ja muilla paikoilla, jotka jo muutenkin on pidettävä puuttomina. Niittyyn, jossa jo on yhtenäinen kasvipeite, ei kannata kylvää niittykasvien siemeniä. Useimmiten tavoitteena on kuitenkin kukkiva päivänkakkaraketo, eikä metrin korkuinen heinikko
Rummutus vaatii energiaa, ja pitkä takominen saattaa kertoa naaraalle, että koiras on hyvässä kunnossa. Lopulta koiraankin laatu näkyy vasta siinä, kuinka paljon ja kuinka hyviä jälkeläisiä se tuottaa. Koiraat kutsuvat naaraita varhain keSUOMEN LUONTO 9/96 55. Tänä kesänä aloitettiin koe, jossa naaraita paritettiin sekä ahkerasti että laiskemmin rummuttavilla koiJouko Veikkolainen Rummuttavan hämähäkin tapaa varmimmin soilla tai pakettipelloilla rannikolla, mutta myös sisämaasta on havaintoja. Salla Tynys 23. Nykyään ekologit pyrkivät yhä useammin tekemään kokeensa ja tutkimuksensa maastossa, koska laboratoriossa on aina vaara, että jokin yllättävä tekijä vääristää tuloksia. Yksi rummutus koostuu useasta rummutussarjasta, päräyksestä. Kotiaho rupesi kuuntelemaan kummallista ääntä: trrm, trrrm, trrrm. Silloin koiras tietää lähteä naaraan luo. Naaraat valitsevat uutterimmin mesoavia koiraita, mutta vielä tutkijat eivät tiedä, ovatko ahkerimmat rummuttajat myös parhaita. Ne ovat eräänlaisia hämähäkkien isyystestejä. Rummutuksia myös pidennellään ja lyhennellään ja soitetaan kaiuttimista naaraille. Rummutuksia myös äänitetään. Käyttäytymisekologiaa ja erityisesti eläinten parinvalintaa tutkiva ryhmä innostui otuksista. Tarkoituksena on seurata, miten poikaset pärjäävät ja kasvavat. Suollakulkijan kannattaa höristää korviaan, jos kuulee päriseviä ääniä, kuin tuuli heiluttaisi koivun tuohta. Naaraan ympärillä rummuttelee yleensä useita koiraita, joita naaras kuuntelee ja "vertailee": kuka olisi paras eli tuottaisi parhaat jälkeläiset. Maastokokeiden helpottamiseksi Parri lähtee syksyllä Englantiin Leicesterin yliopistoon opettelemaan menetelmiä, joilla hämähäkin poikasten vanhemmat voidaan selvittää jälkikäteen. Tätä ennen tutkijat keräävät hämähäkkejä maastosta laboratorioon. Ainakin laboratoriossa ne selviävät pisimpään hengissä. Kaiken tarkoitus kun kuitenkin on selvittää, mitä luonnossa tapahtuu. Kun naaras on valmis parittelemaan, se jännittää ruumiinsa ja vastaa hiljaisilla ja hitailla rummutusliikkeillä. Luonnossa koiraat hakeutuvat mättäille, joilta kutsut kuuluvat jopa muutaman metrin päähän. Parri kertoo jo havaitun, että naaraat tuppaavat valitsemaan pisimpään ja ahkerimmin rummuttavia koiraita. Salla Tynys Leena Lindström Silja Parri kerää hämähäkkejä keväällä suomättäistä laboratoriokokeita varten. Hän tahtoo tietää, miten evoluutio on synnyttänyt erilaisia käyttäytymistapoja. Esimerkiksi jos halutaan palauttaa tietty laji tai kanta johonkin paikkaan, voitaisiin valita parhaiten menestyvät yksilöt. railla. Tässä hämähäkissä tutkijoita kiinnostaa, kuvastaako koiraan rummutus sen paremmuutta. Rummutussa,jat näkyvät piikkeinä tietokoneruudulla. Aluksi tutkija luuli kuulevansa sammakoita, mutta mättäältä löytyikin hämähäkkejä. Hämähäkit tunnistettiin suomen kielessä yhä nimeämättömäksi juoksuhämähäkki-lajiksi, Hygrolycosa rubrofasciataksi. Yksinkertaisimmassa kokeessa tarkkaillaan, millaisiin kutsuihin naaraat vastaavat. Ohikulkijat joskus kyselevät, että löytyykö karpaloita. Ääni syntyy, kun koiras paukuttaa takaruumiistaan alustaansa vasten. Tätä ennen laboratoriossa analysoidaan kunkin koiraan rummutus ja muut ominaisuudet, joiden ounastellaan heijastavan koiraan laatua. väällä noin kuukauden ajan. Teoreettisia kysymyksiä pohtivalle käyttäytymisekologille on lähes sama, minkä lajin hän ottaa tutkittavakseen. Hygro viittaakin veteen. Tästä on se hyöty, että hämähäkit voidaan jättää aitauksiinsa pariutumaan ja elelemään mahdollisimman luonnonmukaisissa oloissa. Parrin toiveena olisi, että saatuja parinvalinnan teorioita päästäisiin joskus soveltamaan vaikkapa populaatioiden säilyttämiseen. vsk. Aihe keksittiin, kun toinen jyväskyläläinen ekologi Janne Kotiaho istahti perhosretkellään suomättäälle eväitä syömään. Jyväskyläläinen ekologi Silja Parri tutkii hämähäkkilajia, jonka koiraat kutsuvat naaraita rummuttamalla. Äänet siirretään tietokoneelle, jolla analysoidaan muun muassa rummutuksen pituus ja rytmi eli kuinka monta lyöntiä hämähäkki iskee sekunnissa. Laji viihtyy soilla ja pakettipelloilla. Mättäällä on myös hyvä olla kuivia lehtiä: koiras saa niistä takapuolensa alle hyvän kaikupohjan ja niihin voi piiloutua pedoilta. Munapusseja kantavat naaraat v1et11n maastoon omiin aitauksiinsa. Hämähäkit rummuttavat kilpaa Tutkija Silja Parri on äänittänyt hämähäkkikoiraiden kutsurummutuksia ja siirtänyt äänet tietokoneelle
vsk.. Soutuvene on parempi , kun siirrytään paikasta toiseen selkäja rannikkovesill ä. Useimmilla suojelualueilla on järviä, jokia ja rannikkovesiä, joilla voi liikkua veneellä tai kanootilla. Teksti ja kuvat: Juha Valste Kanootilla kansallispuistossa lntiaanikanootti on ihanteellinen kulkuneuvo. Vene käy kuitenkin hankalaksi, jos matkataan pitkin matalia jokia ja puroja tai jos kulkuväline pitää kantaa kannasten yli järvestä toiHarjusaaren rantaviivan suppakuoppaan muodostuneen laguunilahden vesi on ruskehtavaa mutta kirkasta. Siinä kulkee vaivatta pari ihmistä kaikkine varusteineen äänettömästi ja eläimiä pelottamatta. Kanoottia lastataan matkalle Päijänteen kansallispuistoon, Kelventeen saari näkyy taustalla. 24 SUOMEN LUONTO 9/96 55. Tavaraa tuli aina mukaan liikaa
Aurinko laskee Liesijärven taakse ja telkänpoika piirtää järven tyyneen pintaan viivan. Meloimme yli salmen ja sitten suuren Kelventeen saaren Seitsemisessä soistuneen metsän läpi kiemurrellen virtaavalla Liesijoella vastaan tulee meloja. Rantauduimme kohtaan, jossa polku kartan mukaan kulki pitkin rantaa. Aloitimme retken Virmailansaaren Höysniemestä, Hämeenlinnan kaupungin omistamalta rannalta. Kokeilin vaimoni kanssa, millaista on liikkua kansallispuistoissa kanootilla. Tavaraa kertyi reilusti kanootin painoa enemmän: kun taakkaa ei tarvinnut kantaa selässä, roinaa tuli muSUOMEN LUONTO 9/96 55. Toinen mahdollisuus on vuokrata kanootti kohteesta, mutta kanootteja ei saa läheskään kaikista mielenkiintoisista paikoista. Kuikan huuto raikaa järvellä, jonka rantaviivasta neljännes kuuluu Seitsemisen kansallispuistoon. kaan aivan liikaa. ympäri. Valitsimme alumiinisen intiaanikanootin, joka painaa vain 29 kiloa. Paikoin pääsy pajukkojen läpi käy työstä. Kuikka lensi matalalta kanootin editse. Muutaman metrin päässä rannasta kasvoi mäntyjen alla hietikolla sianpuolukkaa yhtenäisenä mattona. seen. Ympärille oli joku huomaavainen pistellyt risuja pystyyn varottamaan kulkijoita. Kävelimme pitkin upeaa, kahdeksan kilometrin mittaista harjusaarta. Laskeva aurinko värjäsi tai25. Kanootin kuljetus on ongelma ellei saa käyttöönsä kattotelineellä tai peräkärryllä varustettua autoa. Kelventeen kahdesta leiriytymisalueesta valitsimme Isohiedan telttamme sijoituspaikaksi . vsk. Kelvenne: paratiisi Päijänteellä Päijänteen kansallispuisto sijaitsee aivan suurjärven eteläpäässä. Paikka ja jäljet ainakin sopivat. Rannalla tuntui pesivän rantasipejä toinen toisensa vieressä: kun edellinen lopetti hätäilynsä, niin seuraava sen jo aloitti. Heti maihin noustuamme löysimme rantasipin pesän avoimelta hiekalta. Soistuneessa rantakoivikossa oli tikka ahertanut !ahojen koivupökkelöiden kimpussa ettei olisi ollut valkoselkätikka
Saaressa on parikin laguunimaista lahtea, jotka ovat myös harjusuppia. Siinä oli nyt vettä mukavasti , mutta virtaus oli hyvin voimakas. Varjoja paratiisissa Aamulla kömmimme ulos teltasta kirpsakkaan auringonpaisteeseen. SL 6/96, s. Keskija pohjoisosissa järven rannoilla on useita kesämökkejä. Joessa oli kuulemma muutamia virtapaikkoja, mutta ei varsinaisia koskia. 26 Emme voineet huomauttaa, ettei puistossa saa pitää koiraa vapaana. Ensimmäisessä virtapaikassa meloimme kaikin voimin, mutta emme päässeet senttiäkään ylös vinhasti virtaavaa, muutaman metrin mittaista köngästä. Kun kävelimme hiljakseen rantapolkua, vastaamme hölkytteli koira. Nyt niissä oli vettä liikaakin. Edestä lähti telkkäemo hätäisesti lentoon, sen lentokyvyttömät poikaset pyyhälsivät järven poikki kuin siipirattailla varustetut pikaveneet. Ajoimme Soomaan puiston reunalle Saarisoon tilalle tapaamaan Aivar Ruukelia. Meloimme hitaasti ulpukkaja lummemattojen yli. Vähitellen kartan salat selvisivät, ja reitti todettiin helpoksi löytää. Sauvoimet olisivat olleet paikallaan. Ensimmäinen leiripaikkamme löytyi vähän matkan päässä rannasta. Neidonkorennot liihottelivat kasvillisuuden joukossa, hauet pulahtelivat vedessä. Lehtokurppa lensi soidinkierrostaan kurnuttaen ja sipisten, sääksi kävi poimimassa illan viimeisen kalan tyynestä lahdesta. Selvittelimme reittiä ja sopivia leiriytymispaikkoja vajassa, jossa oli muutama keskentekoinen haapio. Se on tietysti Soomaa, Virossa Pämusta itään sijaitseva uusi suojelualue (ks. Joessa on virtapaikka aivan Liesijärven luusuan alapuolella. Pieni nosto olikin suuri, ja vedimme kanoottia kaislikon läpi kymmenisen minuuttia. Saaria ympäröivät vesialueet eivät kuulu Päijänteen kansallispuistoon. Niiden ympärillä näkyi kala-, selkäja harmaalokkeja sekä kalatiiroja. Liesijoki on otettu Pirkanmaan kanootti reittien joukkoon. Taivaanrannalta kohosi vauhdilla synkkä pilvenlonka, joka levisi, välähteli , murisi ja kumisi. Y ritimme vierestä ja jäimme kiinni kivelle. Kehän keskellä oli kasvillisuus niukkaa, ja siihen pystytimme telttamme. Eteläpää ja lounainen ranta kuuluvat Seitsemisen kansallispuistoon, muut osat ovat puiston ulkopuolella. Vasta nyt tajusimme, miten paljon meillä oli mukana eväitä, vaatteita, kameroita, vesisäiliöitä ja herra ties mitä roinaa. Melomalla paasee näkemään erilaista luontoa vaan ja sen poikki purjehtivat pilvet, härkälintujen huuto kaikui koko ajan läheisen ruovikkoalueen edustalta. Auringonlasku oli oikeassa: aamulla herätessämme taivasta peittivät osaksi tummat pilvet, ja aina välillä tihutti vettä. Sinne johtaa polkuja, ja lyhyin kävelymatka tieltä on vain puolisen kilometriä. Uistimen vetämisen soutamalla vielä ymmärtää, mutta ei tuntitolkulla jatkuvaa moottorilla ajoa meluineen ja haJUmeen. Liesijärvi on kalaisa ja soveltuu matalien rantavesiensä vuoksi hyvin myös sorsalintujen elinpaikaksi. Vietimme toisenkin illan samassa leiripaikassa, jota saimme edelleen pitää yksin hallussamme. Nyt melonta oli välillä vaikeaa, kun kanootti työntyi vettä viistäviin, kuiviin oksaryteikköihin. Ihailimme soistunutta suppakuoppaa, jossa kasvoi upeita vehkoja. Järven vesi on humuksen tummaksi värjäämää. Rannan edustalla jurrasi kävelyvauhtia uisteluvene, joka olikin sitten seuranamme koko päivän. Rannan pajujen oksat kaartuivat joen päälle. vsk.. Useimmat asiakkaat tulevat Ruotsista. Könkäitä ja hiisiä Lähdimme nousemaan Navestijokea kohti suoalueita. Iltarusko sään muuttaa Häiriöistä huolimatta päivä oli mukava. 44-45). Kasveissa, linnuissa ja harjumuodostumissa riitti katselemista. Hän järjestää opastettuja kanoottimatkoja Soomaan puistoon, vuokraa intiaanikanootteja, majoittaa matkailijoita ja on yksi Viron ekomatkojen järjestäjistä. Se kokosi ilmeisen tehokkaasti kaloja sisuksiinsa. Helsingistä sinne kertyy ajomatkaa alle 200 kilometriä. Voi vain ihmetellä, mitä ihmiset etsivät luonnosta. Enimmäkseen eteneminen Navestilla ja siihen laskevalla Hallistejoella oli rauhallista puuhaa. "Hiisi, kiill on!" Kun kysyimme, että piruko tässä asustaa, he selittivät puukehän luultavasti olevan vanhan pyhän paikan. Oliko säänmuutos tulossa. Tukkakoskelot uivat rannan suuntaisesti ja kalastelivat, härkälinnut möykkäsivät edellisiltaa kauheammin ja auringonlasku oli huumaavan komea. Yöllä oli ripotellut muutaman pisaran, mutta nyt sadepilvet olivat taas poissa. Eläin oli ihan ystävällinen, mutta se oli kansallispuistossa vapaana ja vielä lintujen parhaaseen pesimisaikaan. Jokeen vain kanoottia vetämään. Joki oli kapea, korkeiden kuusten ja lehtipuiden reunustama, ja sen rantametsät olivat soisia. Huomio kiintyi kalanpyydykseen, jonka johtoaita oli vedetty aivan rantakaislikkoon saakka. Aita oli pitkä ja pyydys suuri. Tuulen yltyessä aallokko nousi nopeasti ja sai harjoilleen vaahtoparran, vaikka olimme Kelventeen suojassa. Meloessamme järven ympäri näimme kaksi kuikkaa, joitakin telkkiä ja taveja sekä kuulimme kaakkurin. Kansallispuistoa ja kesämökkejä Liesijärvi on vajaan kolmen kilometrin pituinen, karikkoinen ja matala. Selkälokkien kaklatus kaikui etäämmällä olevalta luodolta, kalalokit ja kalatiirat metelöivät kortteikossa kivien ympärillä. Ei kukaan enää tietysti sellaisiin usSUOMEN LUONTO 9/96 55. Nopea aamupala, kamppeet kanoottiin ja vesi kuohuen salmen yli kohti lähtöpaikkaa ja autoa. Sateet olivat nostaneet vedenpinnan kevättulvien tasolle. D Merta edemmäksi Mikä usean päivän melontaretkeen sopiva kansallispuisto on lähimpänä Helsinkiä. Vaikka joki oli merkitty kanoottireitiksi, oksia ja veteen kaatuneita runkoja ei oltu raivattu; niistä ei löytynyt edes kanootinmentävää reikää. Selviydyimme nipin napin työntelemällä otsasuonet pullistellen meloilla pohjasta. Niiden vuoksi vesillä näkyy kesäaikaan jatkuvasti liikkujia. Suuria lehmuksia kasvoi kehässä, jonka halkaisija oli kolmisenkymmentä metriä. Silloin näimme kiikarilla kolmen ihmisen porukan noin kilometrin päässä ja koiran heidän kanssaan. Tampereelta noin pohjoiseen Seitsemisen kansallispuisto kietoo sisälleen vaihtelevan kappaleen eteläisen Suomenselän vedenjakajaseudun luontoa. Näitä yhdestä puusta koverrettuja veneitä oli ulkona useampiakin: Tilalla oli pidetty kurssi, jolla kaksi iäkästä venemestaria opetti haapion tekoa innokkaille kurssilaisille. Tämä tuntui vähän oudolta raivataanhan risut pois poluiltakin. Aamupuuhien jälkeen istuimme hiljaa rannalla ja katselimme järvelle. Järvi kapeni ja muuttui Liesijoeksi, jonka rantavedessä kasvoi tiuhassa saroja ja heiniä. Rantoja reunustavat saraikot, kortteikot ja paikoin kaislikot tai ruovikot. Jatkuvat sateet olivat nostaneet vedenpintaa niin paljon, ettei ki vistä juuri ollut vaaraa. Virolaisystävämme katsoivat paikkaa tyytyväisinä. Aivan järven eteläpäässä, lähellä Liesijoen luusuaa on kaunis ja hyvin hoidettu leiripaikka. Kiikaroimme puistoon kuuluvia, pesimäaikana kokonaan rauhoitettuja lintuluotoja. Omistajat onnistuimme löytämään vasta tuntien kuluttua. Aurinko paistoi, valtavat tammet kohosivat jokivarsilla, immenkorennot pyrähtivät parvina rannan kasvillisuudesta lentoon ja linnut lauloivat. Lisäksi järvellä näkee säännöllisesti kurkia ja laulujoutsenia, jotka pesivät jollakin lähisuolla tai -lammella. Eräältä kanoottiretkeilijältä saimme kuulla, että normaalisti tähän aikaan vuodesta kanootin pohja kolisee kiviin jokien virtapaikoissa. Kaatosade alkoi, kun olimme saaneet kaikki tavaramme autoon ja kanootin sen katolle. Harjujen, soiden ja järvien mosaiikkiin mahtuu tietysti myös puroja ja pikkujokia. Loiskautimme kanootin veteen Liesi lammin rannassa
Nyt niitä uhkaa umpeenkasvu ja kasvilajiston muuttuminen. Leiriydyimme aivan joen törmälle suuren tammen alle. Joessa on pieniä virtapaikkoja, mutta kanootilla niistä selviää vaivatta. Laiduntamattomilta niityiltä korjattiin heinä talteen. SUOMEN LUONTO 9/96 55. Kuulimme voimakkaan, matalan pörinän, ja näimme kookkaan hyönteisen lentävän mahla-apajalle. Juha Valste 27. Niittyjen elämää Auringon laskettua ilma viileni nopeasti. Ennen alueella oli maatiloja, joiden karja laidunsi niityillä. Sodan jälkeen alue tyhjeni ihmisistä, ja siihen päättyi myös tulvaniittyjen vuosisatoja jatkunut käyttö. Parhaimmillaan simaa oli nauttimassa v11s1 herhiläistä yhtä aikaa. Paikalla oli vielä lämmin nuotion pohja. Palasimme leiriin tyytyväisinä. Me nukuimme hyvin hiisien vartioimina. Mustahaikara pyon laiskasti nousevassa ilmavirtauksessa; sen alapuolella kiersi muuttohaukka omaa kehäänsä. Aamulla rantaniityt hehkuivat auringonvalossa kasteisena ja värikkäänä kukkamerenä. Suomessa se ei enää viihdy. Linnut yllättivät: niityillä raksutti muutaman kilometrin matkalla ainakin kuusi ruisrääkkää. Ruodot ja suomut kertoivat, että tässä oli meitä ennen ollut kalamiehiä. Niityillä kasvoi runsaasti myös mäkiapilaa. Ruokokerttuset, paj usirkut ja punavarpuset lauloivat innokkaasti. ko, mutta jostakin syystä näitä puukehiä on edelleen jäljellä. Meille tuttujen lajien joukosta erottui kookkaita sinisiä kukkia, jotka olivat siperiankurjenmiekkoja. lndrek Rohtmets tunnisti oitis vieraan: Vespa crabro, herhiläinen! Jäimme vahtiin, ja kohta saapui seuraava ampiaismaailman jättiläinen. vsk. Pian Hallistejoen päällä oli tiheä usvakerros. Hallistejoki virtaa kapeana ja rauhallisena asumattomien suoja metsäseutujen läpi. Tammia ja herhiläisiä Seuraavana päivänä saavuimme alueelle, missä jokitörmällä kasvav ien pensaiden ja tammien takana avautuivat laajat tulvaniityt. Ensin pensassirkkalinnuksi luulemamme sins11a paljastui tarkemmin kuunneltuna ruokosirkkalinnuksi. Siperiankwjenmiekka oli Hallistejoen rantaniittyjen silmiinpistävin kasvi. Myöhemmin löysimme kilometrien päästä toisen samanlaisen tammen, ja myös siellä kävi herhiläisiä. Tammesta oli katkennut oksa ja haavasta tihkui mahlaa. Päätimme meloa ylävirtaan kuuntelemaan yölaulajia. Luhtakerttusia oli useita, samoin viitasirkkalintuja. Matka oli aavemainen: usvassa ei ajoittain nähnyt edes kanootin etupäätä. Hallistejoen rantaniityt ovat tulvaniittyjä, jotka vesi peittää joka vuosi. Leiripaikalle kuului niityltä ruisrääkkä ja joen toiselta puolelta luhtakerttunen. Joen päältä kuului ronketta ja kurahtelua: korpit ahdistelivat pikkukiljukotkaa
Sortuneet puujättiläiset saivat joutuin syvänvihreän sammal28 verhon. Kuva oli pehmeä, pastellivärinen ja kiehtovan salaperäinen kuin unien ja alitajunnan metsä. Kiertelin toki muissakin uhatuissa ikimetsissä ja opin tuntemaan idänuunilinnun ja sinipyrstön laulun. Huiman korkeita kuusijättiläisiä, vanhoja kolohaapoja, raitoja, kääpäpökkelöitä. Valokuvaajana en onnistunut loihtimaan oman mieleni syvintä metsää paperilappusille. Unien metsä oli niukkavärinen, pimeä ja selittämätön, valokuvien metsä karamellimainen. Kun valoreiän takana piteli suurimman piirustuslehtiön arkkia, siihen piirtyi ylösalainen kuva pihamaisemasta. Teksti ja kuvat: Jorma Luhta Mielen syvin metsä Vanhojen metsien kartoituksessa löytyi kotini läheltä pieni aarre, ikimetsälehto. Alhaalla hiirenporras ja isoalvejuuri muodostivat oman keinuvan ja havisevan metsänsä. Tuollaiseen satumetsään vei mielellään lapsensa oppimaan millaiselta metsä voi näyttää. Jos paperin SUOMEN LUONTO 9/96 55. Lapsena peilin ullakkohuoneeni ainoan ikkunaruudun huolellisesti pahvi levyllä, jonka keskellä oli pieni, pyöreä reikä. Useimmin kiikutin kameroita ja jalustaa siihen lähimpään pökkelölehtoon. vsk.. Näin metsäunia, joissa aina olin etsimässä jotakin, vaikkapa isoa metsonsoidinta
Vaikka tuollainen väline on täynnä yllätyksiä, aikaa myöten työskentely rutinoitui. Lopputuloksista ei tullut aivan sellaisia kuin odotin. Mestaroin neulanreiän runkotulppaan ja muuntelin kuvakulmaa loittorenkailla. D Jorma Luhdan neulanreikävalokuvat metsästä ja ympäristödokumentit maalaismaisemasta Koillismaalla olivat näytteillä helsinkiläisessä Laterna Magicassa elokuussa. Filmi ja aihe lepäsivät samassa ilmatilassa, välissä ei ollut minkäänlaista lasia. Olisin voinut röyhistää rintaani kulutusmaailman hylänneenä aidosti ekologisena luonnonkuvaajana. Mutta nyt sekaantui erittelevä insinööriminä pröystäilyihin. vsk. Muuten oli syytä olla nöyrää poikaa. Kuuset huojuivat, sanikkaiset ja sudenmarjat värisivät ja estivät valokuvaajaminässäni asuvaa saksalaista insinööriä terävöittämästä alitajunnan kuvaa. Valokuvajulkaisut neuvoivat sen valmistamisen mattamustasta pahvista; kolmannesmillin reikä taiteiltiin ohueen metallifolioon. Neulanreikäkamera koki 80-luvulla Suomeenkin yltäneen renessanssin. Istuin liikkumatta mättäällä, ja katselin mustaa laatikkoa, jonka sisus imi hämyistä valoa. filmiruutu, johon valonsäde taikoi minuutti minuutilta pysyvän kuvan. Minulla oli aluksi liian suuri, sen jälkeen liian pikkuinen reikä, ja molemmat tekivät toivottoman suttuisia kuvia. Kaiken lisäksi vaihdoin mustan pahvitölkkini vääräoppiseen ison koon kamerarunkoon. 29. vei liian kauas tai liian lähelle, kuva samentui. Kamerakaapissani ja tosiasiallisesti repussanikin odotti edelleen melkoinen kokoelma valokuvateollisuuden hintavia aikaansaannoksia. Jokainen valotus oli pieni meditaatio. Eläydyin parista minuutista puoleen tuntiin kestävään valotusaikaan. Mutta laatikon takaseinällä odotti SUOMEN LUONTO 9/96 55. Marssin tuttuun aarniolehtoon tuollainen musta pahvilaatikko hyppysissäni. Arkkia liikuttelemalla ja kääntelemällä oppi havainnollisesti optiikan lakeja. Röyhistellä saattoi parhaassa tapauksessa vain työskentelyn tuloksilla, valokuvilla. Sekä kuvat että niiden ottaminen kiihottivat mielikuvitusta. Peltilehmä seisoi metsätien levikillä. Linssitön ja etsimetön kuvausväline johti tuhlaaviin hukkaruutuihin sekä kuvatessa että vedostaessa. Tällä kertaa en mahtunut pimeän huoneeni sisälle
Se on ennen ollut hyvin yleinen ja elänyt nykyistä paljon etelämpänä. Samalla ne levittävät pähkinäpensasta uusille kasvupaikoille. Ne piileksivät hiljaisina ja kaivelevat kätköjään jättäen kiville ja kannoille halkaistuja pähkinänkuoria. Matkaa saattaa kertyä puolenkymmentä kilometriä. Vasemmassa ylänurkassa olevan haki n kurkkupussi pullottaa pähkinöistä, oikeanpuoleinen onjo kätkemispuuhissa.. Kesän hiljaiselon jälkeen ne rääkyvät latvuksissa, riitelevät pensaiden oksilla ja lentävät aaltoilevaa lentoaan pesäkuusikoiden ja lehtojen välillä. Pähkinähakin siperialainen rotu, joka joinakin syksyinä vaeltaa joukolla maahamme, on puolestaan erikoistunut sembramännyn siemeniin, joita se piilottaa talviravinnokseen. Kuukkeli varastoi loppukesän ja syksyn ajan yhtä uutterasti kuin hakki , mutta pysyttelee reviirinsä sisällä. Se piilottaa marjoja, sieniä, löytämiensä haaskojen kappaleita sekä retkeilijöiden tarjoamia ruokapaloja. Jokainen pariskunta hallitsee pientä metsätilkkua ja ilmestyy paikalle heti kun retkeilijä virittelee tulia sen alueelle. Linnun muisti on käsittämättömän hyvä: sen on todettu löytävän ruokakätkönsä lähes 90-prosenttisella tarkkuudella. Kohta sillä on pähkinä! kurkkupussissaan, ja se ryhtyy halkomaan niitä sopivalla paikalla. Heikki Willamo Pähkinähakki on kuten nimikin viittaa pähkinänsyöjä ja elää meillä ainoastaan pähkinäpensaan levinneisyysalueella Eteläja Lounais-Suomessa. Arvellaan, että kuukkeli ei muista v-arastojaan kovinkaan hyvin, mutta pienellä ja tutulla reviirillään Kotimaiset pähkinähakit elävät piilottelevaa elämää. Talvi ravinto on turvattu, ja sitä riittää vielä huhtitoukokuussa kuoriutuvalle poikueellekin . Syksyisin ne lehahtavat ihmisten ilmoille keräämään pähkinöitä talvivarastoon. Siementen katovuosina linnut lähtevät nälkävaelluksilleen, jolloin ne löytävät erehtymättömällä varmuudella jokaikisen puistoihin ja hautausmaille istutetun sembramännyn. Uurastusta helpottaa tilava kurkkupussi, johon mahtuu kerralla lähes 30 herkkupalaa. Yhteen paikkaan tulee vain neljä viisi pähkinää, joten piiloja kertyy satamäärin. Elokuussa pähkinäsadon kypsyessä linnut ilmestyvät lehtoihin kuin taikaiskusta. Hakki syö niitä kuitenkin elokuun lopulta aina toukokuulle asti . Jos sato on ollut kunnollinen, syyskuun lopulla varastot pullottavat pähkinöitä ja hakit katoavat maisemasta yhtä äkillisesti kuin olivat ilmestyneetkin. Kuukkelille kelpaavat marjat ja sienetkin Kuukkeli on pohjoisen Suomen tyypillisimpiä metsälintuja. Kuukkeleita on vanhoissa metsissä, joissa riippunaavat liehuvat kuusten oksilla. Olen seurannut kotimaisten hakkien syksyisiä puuhia useana vuotena. Varastoiminen jatkuu niin kauan kuin pähkinöitä riittää, ja sitä on helppo jatkaa tarjoamalla linnuille esimerkiksi maapähkinöitä. Vielä tämän jälkeenkin linnut voivat piilottaa ylimääräistä 30 Kätköjä talve, ruokaa, mutta määrätietoisen aherruksen aika on ohi. Se katselee oksalta lyhyen hetken, lehahtaa hangelle ja alkaa kaivaa. Syksyn edetessä vietti hiipuu, ja talven kynnyksellä se sammuu. Hämmästyttävä muisti On mykistävää nähdä pähkinähakin saapuvan kätköilleen. Suoritus on melkoinen, kun huomioi piilojen määrän sekä sen, miten paljon lumi muuttaa maisemaa. Hakin muisti perustuu pesimäreviirin täydelliseen tuntemukseen. Tiukka erikoistuminen tiettyyn ravintoon edellyttää laajaa varastointia, sillä pähkinöitä on saatavilla vain kuukauden, pari . Sadoittain piiloja Kotimetsään päästyään hakit piilottavat pähkinänsä sammalikkoon ja lehtikarikkeeseen. Toisaalta kysymys voi olla myös selkeistä maamerkeistä, joiden lähettyville piilot sijoitetaan. Linnut tuntuvat suosivan paikkoja, joihin ei kerry kovin paljon lunta kuten tuuheiden kuusten alusia ja jyrkkiä rinteitä. Aikuiset linnut ovat tiukasti paikkalintuja ja osaavat varmasti ulkoa jokaisen tuuhean puun, kiven sekä kannon
Horrostavat ja talviunta nukkuvat lihottavat itseään kesän antimilla. Pähkinähakki, närhi ja kuukkeli ovat todellisia varastomestareita.. Toiset varastoivat ylimääräisen ravinnon, tiaiset sinne tänne sirotellen, vesimyyrä ja majava yhteen paikkaan. varalle Pitkä talvemme vaatii eläimiltä monenlaista valmistautumista
Missä ikinä seisoo tammi kypsyvine terhoineen, sinne löytävät tiensä myös lähiseudun närhet. Hakeilla on varastonsa, mutta kuukkeleiden kätköt ovat usein jo ehtyneet. Kevättalvella höyheniä on sitten riittävästi pesän vuoraukseen. Lisäksi kuukkelin pesä on lämpötaloudellisen rakentamisen mestarinäyte, joten poikasten lämmönhukka on pieni. Ainabn joku yhteys toimii luonnossamme vielä moitteettomasti. Oksien alapuolella roikkuessaan navat ovat usein lumettomia ja ruokapalat pysyvät hyvin takkuisten tuppojen kätköissä. Parhaimmillaan närhet kuljettavat tammenterhoja useita kilometrejä. Närhet kiikuttavat myös sieniä ja marjoja puiden oksille kuivumaan. Vaikka tammenterhot ovat ylivoimaisesti halutuinta varastoitavaa, piilottavat närhet talven varalle myös paljon muuta. Runsaat parikymmentä terhoa sadasta jää siis löytymättä, ja sopivaan kohtaan piilotettuna ne voivat itää ja varttua aikuisiksi tammiksi . Se muistaa piilonsa yli 70-prosenttisella varmuudella. Kurkkupussiin mahtuu vain kaksi tai kolme terhoa ja yksi kulkee nokassa. Se kutkuttaa mielikuvitusta tarinoimaan ja antaa uskoa tulevaisuuteen. Kuukkelit varastoivat niitä, milloin ikinä löytävät ja käyttävät niitä pesän sisimpään kerrokseen. Myös närhen kykyä löytää varastonsa on tutkittu. D Heikki Willamo on Ka,jalohjalla asuva luontoon erikoistunut kuvaaja ja ki,joittaja. Omin vOJmm raskas terho ei putoa etäämmälle kuin oksankärki kurottaa, joten leviämisapu on merkittävä. liman varastojaan kuukkelin olisi kutakuinkin mahdotonta selviytyä talven yli. se löytää kätköt tutkiessaan talven aikana puun toisensa perään. Aurinkoisina päivinä hangella ja puunrungoilla ryömii kohmeisia hyönteisiä sekä hämähäkkejä, mutta tuiskupäivinä ei selkärangattomia näy. Niinpä se ei tee kätköjään maahan vaan kaarnan rakosiin sekä erityisesti liehunaavoihin. Tällaisen metsätammen löytyminen saa aina hyvälle mielelle. vsk.. Kuukkeli on nytkin kaukaa viisas ja varastoi hyvinä päivinä jokaisen ylimääräisen ruokapalan epävarman tulevaisuuden varalle. Lisäksi emoilla on usein osittain huollettavanaan poikanen tai pari, joiden on opittava perinpohjaisesti aikuisten niksit ennen kuin ne selviytyvät omillaan. Närhi auttaa tammea leviämään Koreahöyheninen närhi on oikeastaan eurooppalainen tammivyöhykkeen lintu. Niitä tulee joka suunnasta, ja terhot siirtyvät pesämetsiin pitkin äänekkäästi rääkyviä ilmasiltoja. Sopeutuvaisena lajina se on kuitenkin levinnyt eteläiseen Lappiin asti. SUOMEN LUONTO 9/96 55. Päi32 vä kestää lyhyimmillään vain muutaman tunnin, ja tulipalopakkaset voivat paukkua viikkokausia. Sukulaistensa lailla närhet elelevät metsien kätköissä, mutta syksy tuo ne ihmisten ilmoille. Siperialaisena lajina kuukkeli on sopeutunut paksuun lumeen, joka sataa aikaisin ja viipyy pitkään. Pahan päivän varalle Pähkinähakit ryhtyvät pesimäpuuhiinsa lumen vielä viipyessä kuusikoiden hämärässä, mutta kuukkelit hautovat keskellä totista talvea, pakkasia ja pyryä. Pikkuperuna, viljantähkät, pähkinät ja kompostien aarteet kelpaavat mainiosti terhojen korvikkeiksi . Yksinään metsässä kasvava tammi on lähes varmasti närhen kylvämä. Naava on tärkeää rakennusainetta, mutta höyhenet ovat kaikkein arvokkaimpia
Terhojen puuttuessa närhelle kelpaavat jos jonkinlaiset ruokapalat. Käypä se hanakasti tonkimassa kompostejakin.. Närhi varastoi muun muassa tammenterhoja ja edistää samalla tammen leviämistä
Poromiehet pitävät lieviäkin hakkuita haitallisina tärkeillä talvilaitumilla. Johtavat saamelaispoliitikot haluaisivat säästää aihkit saamelaisten hakattaviksi. Edellisellä retkellä olin nähnyt kolme muuta hakkuutyömaata, joista yhdeltä metsätraktori kokosi puita tien varteen. Hakkuisiin suurin varauksin suhtautuva Lapin paliskunta on esittänyt Metsähallituksen johdolle Peurakairan rauhoittamista metsätaloudelta 20 vuodeksi . Teksti Ja kuvat: Metsähallitus, saamelaispoliitikot ja poromiehet nokikkain Veikko Vasama Peurakaira odottaa Metsähallitus ja poromiehet kiistelevät Sodankylän kunnan luoteiskolkassa sijaitsevan Peurakairan hakkuista. Peurakairan metsät ovat Pohjois-Lapin parhaimmistoa. Metsähallitus yrittää markkinoida alueen hakkuita alueekologisen suunnittelun avulla. Sata metriä ajouraa käveltyäni jouduin Peurakairassa näyteleimikkoon, jonka avulla Metsähallitus yrittää markkinoida poromiehille hakkuita. Pitkän harharetken jälkeen oltiin palaamassa poimintatyyppiseen hakkuutapaan, jota vielä vuosikymmen sitten pidettiin mahdottomana. vsk.. 34 SUOMEN LUONTO 9/95 55. Toisaalta vastustuksessa näyttäisi olevan mukana annos taktikointia ja saamelaispolitiikkaa: hakkuisiin epäi lemättä suhtauduttaisiin suopeammin, jos kantorahatulot tilitettäisiin hakattavien metsien oikeina omistajina itseään pitäville saamelaisille. Metsähallituksen mielestä uusista alue-ekologisesti suunnitelluista hakkuista ei ole vahinkoa kenellekään. Taustalla kummittelee vanha ja paljolti oikeutettu Metsähallitusta kohtaan tunnettu luottamuspula
Jos jäkälää olisi entisten aikojen malliin, hakkutähteet ja metsätraktorin jäljet riittäisivät syyksi hakkuiden vastustamiseen. Mallihakkuita esitellyt Metsähallituksen Itä-Lapin metsätaloutta johtava Juha Ojala ei tosin pystynyt takaamaan, etteikö Peurakairaa jo lähitulevaisuudessa hakattaisi monitoimikoneella. Jäkälät syöty Kumpikin osapuoli korostaa Peurakairan tärkeyttä oman toimintansa ja tulevaisuutensa kannalta. Ylitin pitkinä juotteina koilliseen ja luoteeseen työntyvät vetiset nevat ja nii35. 1äätöksiä hakkuista SUOMEN LUONTO 9/95 55. Peurakairan halki rakennettu metsäautotie on tuonut erämaahan yhä enemmän liikennettä. vsk. Metsätaloudelle Peurakairan männiköt merkitsevät puukuutioita ja työtä Vuotson kymmenelle metsurille. J ättiläisaihkeja Peuranippan rinteessä pysähdyin hetkeksi kuvaamaan, mutta uudelleen liikkeelle päästyäni kävelin taukoja pitämättä. Mutta laitumet on Peurakairassakin kaluttu niin tarkoin, että hakkuiden vaikutuksista käytävään keskusteluun kaivattaisiin uusia ja ajan tasalla olevia perusteluja
Rakastan vanhoja männiköitä, ja niitä täältä vielä löytyi. Tien jatkaminen toi seudun laiskankin kävelijän ulottuville, ja varsin36 Peurakairan ja Ylä-Lapin metsien hakkuisiin vaikuttaa tuleva saamelaislaki ja kiistely luonnonvarojen omistusoikeudesta. Lausunnossaan metsälakityöryhmän mietinnöstä (30. Erämaakomiteassa saamelaisia edustaneelle Pekka Aikiolle kiista hakkuista oli toisarvoinen asia sen rinnalla, kuka erämaat omistaa. Vanhojen metsien suojelusta käydyssä keskustelussa oletetaan usein virheell isesti , että nykyisillä suojelualueilla metsä on automaattisesti vanhaa. Peurakairassa kiemurteleva Hammastunturin eteläraja jakaa alueen hallinnollisesti kahteen osaan. Mänty oli selkeästi valtapuuna, mutta myös kuusia näkyi varsin runsaasti. Koska erämaalaki ja ympäristöministeriön tänä vuonna vahvistama hoitoja käyttösuunnitelma antavat mahdollisuuden hakkuisiin, aihkimänniköillä ei ole lain suojaa rajauksen sisälläkään. Lammella pudotin rinkan selästäni ja sytytin tervastulet. Hakkuita lykkää kantelu YK:n ihmisoikeustuomioistuimeen den väliin jäävän selkämaan . Parasta kuitenkin oli metsä. En löytänyt jättiaihkeja, mutta metsä oli muutenkin näkemisen arvoinen ja Pohjois-Lapin parhaimmistoa. Esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistosta vastaavaa joutuu tosissaan hakemaan. Yhytin myös tuoreet karhun jäljet melko läheltä silloista leiriytymispaikkaa. Syvänvihreät kuuset ja muutamat alkavan ruskan kellastamat koivut antoivat väriä harmaanruskeaan pylväikköön. Hakkuita lykätty Peurakairan halki Sarviselän laitaan ulottuva metsäautotie valmistui jo kesällä 199 1, mutta paikallisen saamelaisporomiehen YK:n ihmisoikeustuomioistuimelle tekemän kantelun vuoksi hakkuita ei ole voitu aloittaa. Erämaarajauksen ulkopuolelle jäävän Peurakairan kohtalo on täysin avoin. D Kirjoittaja on luonnonvalokuvaaja Sodankylästä. Metsähallituksen ja Angelin saamelaisporomiesten välisestä hakkuukiistasta on korkeimman oikeuden hakkuut salliva päätös, mutta näillä näkymin YK:n ihmisoikeuskomitea saa lopullisesti päättää, mitä Angelissa, Peurakairassa ja muissa saamelaisalueen valtionmetsissä tapahtuu lähivuosina. Kahvintuska näytti yllättäneen pari muutakin kulkijaa samassa paikassa. Aikani tuumailtuani päättelin, että ääni ei kuulunut Mururoalta vaan Pomokairasta, missä puolustusvoimat räjäyttelee joka syksy käytöstä poistettuja ammuksia. Aivan samoin kävi Kirakankairalle (SL 5/95) ja eräille muillekin puustoltaan arvokkaille aluei lle. 1995) saamelaislain valmistelua ja edellytti, että ennen lain ehtimistä eduskunnan käsittelyyn "saamelaisten mahdollinen omaisuus valtion metsämaan alueella" olisi väliaikaisesti turvattava. Järeä puusto alkoi heti jängän laidasta. Korkiatievanmaan puolella maasto oli aluksi soistunutta ja vaivaiskoivun valtaamaa, mutta pian kulku helpottui . 11.1 995) saamelaisvaltuuskunta esitti, että "saamelaisten kotiseutualueella saadaan saamelaisten kulttuuri muotoon kuuluvien elinkeinojen ylläpitämisen ja kehittämisen turvaamiseksi soveltaa tämän käyttötarkoituksen edellyttämiä hakkuutapoja." Tämän selvemmin saamelaispoliitikot eivät ole aiemmin paljastaneet perimmäisiä tavoitteitaan: metsäkäräjöinnillä ja kanteluilla pelataan aikaa ja pyritään tilapäisiin rauhoituksiin, jotta jäljellä olevat YläLapin metsät säästyisivät saamelaisten hakattaviksi. Sinnekin kertyy matkaa kymmeniä kilometrejä. SUOMEN LUONTO 9/96 55. Vanha luonnonmetsä on minulle kuin kirkko: kuljeskelin hartain mielin. vsk.. Tutkin Pahtalammelta itään avautuvaa kaunista kurua, arvioin Pitkälammen ympäristön soveltuvuutta leiripaikaksi, seurailin varastointiurakkansa kimpussa ahertavia kuukkeleita. kin metsästysaikana liikenne oli vilkasta. Ensimmäisellä käynnilläni laaksosta löytyi ketun kaivama kolo, joka hajusta ja jäljistä päätellen oli asuttu. Suojelua vai saamelaispolitiikkaa. Kun komitea aikanaan sorvasi erämaan määritelmää, Peurakaira oli vielä erämaata sanan täydessä merkityksessä. Ryhdyin kuvaamaan ja ehdin juuri unohtaa muun maailman, kun epämääräisestä suunnasta kuului valtavan räjähdyksen kumu. Syyskarvassa ohi tolvannut poro näytti melkeinpä kairan nimikkoeläimeltä. Myös Peurakairan mahdolliset hakkuut saattavat johtaa oikeustoimiin, sillä Metsähallitus ei yrityksistään huolimatta ole saanut poromiehiä mukaan suunnittelemaan hakkuita. Erämaalain lausuntokierroksella nyt hakkuita vastustavall a Lapin paliskunnalla ei ollut rajauksiin tai hakkui siin erityistä huomautettavaa. Jyrkimmillään vaatimukset valtionmaiden siirtämisestä saamelaisten omistukseen koskevat talousmetsien lisäksi erämaita ja kansallisomaisuudeksi miellettyjä lakisääteisiä luonnonsuojelualueita. Halusin Haipanrovaan, missä luontokuvaaja Jorma Luhta oli kertonut nähneensä jättiläismäisiä aihkeja. Kuljeskelin kairassa koko päivän. Pidin ensimmäisen kuvaustauon hiekkaisessa painanteessa, jonka pohjalla kulki syvään uurtunut poropolku. Tilanne oli vastaava Peurakairan länsipuolella MirhaminKariselän alueella, mi ssä kantelun rauettua hakkuiden aloittamista viivyttää kotimaisen oikeusprosessin ajaksi määrätty toimenpidekielto. Osa metsistä sijaitsee toistaiseksi hakkuilta säästyneillä korkeilla alueilla; huonokasvuiset kuusija koivuvaltaiset metsät Metsähallitus jättäisi oman ilmoituksensa mukaan joka tapauksessa hakkuiden ulkopuolelle. Käräjäoikeuden päätös hakkuukiistasta saadaan kuluvan syksyn aikana. Puiden koko ja pohjakasvillisuus kertoivat hyvästä ravinnetilanteesta. Seuraavana päivänä katselin paikkoja leirin koill ispuolella. Pitkällä tähtäimellä Ylä-Lapin luonnon ja luonnonvarojen käyttöön vaikuttaa valmisteltavan saamelaislain sisältö ja eteneminen. Saamelaisvaltuuskunta kiirehti muistiossaan eduskunnan maaja metsätalousvaliokunnalle (20.9. Erämaiden rajat piirrettiin kuitenkin metsätalouden ehdoilla, jolloin osa kriteerit täyttävää kairaa jäi metsätalousmaaksi
Antti Halkka 37. D Matkanopeus parhaimmillaan noin 810 solmua, nousee tuuleen noin 30 astetta. Sen omistava osakeyhtiö puolestaan lupaa, ettei laiva tuo osakkaille "kiusallista voittoa". Kaiken aikaa laiva kuljettaa tietoa kehitysmaaja ympäristökysymyksistä. Jokaisen kolmesta huipusta kaartuessa lakipisteeseensä syttyi ylös lähes 30 metrin korkeuteen valo. enpäs ole tuiSUOMEN LUONTO 9/96 55. Estelle hyvän tuulen laiva Purjelaiva, jota rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa, kuljettaa nyt tavaraa ja ajatuksia. " Näimme kyllä Tali Ships -laivoja merellä ja Kotkassa", kertoo aluksen puosu Wellu Koivisto. Muitakin lahjoituksia otetaan vastaan, puh. Oleellinen osa estellekertomusta ovat itse romuista kyhätyt koneet ja laitteet, kuten traktorista ynnä muusta syntynyt rakennusaikainen nosturi. D Kolmimastoinen viistopurjettakila (bermudakuunari), kymmenen purjetta, purjepinta-ala 643 neliömetriä. D Rekisteröidään kauppalaivaksi, kunhan puuttuva varustus saadaan: nykyistä hieman pidempi valmiusvene ja kahdet savusukellusvarusteet. Kerrotaan, että valonpilkahdus oli mastotöitä sivummalta seuranneelle sähköalan eläkeläiselle sen kaltainen yllätys, että hän itki. Eestaas Oy osti laivan 200 000 markalla syksyllä 1985, kunnostukseen käytettiin monin verroin enemmän lähinnä polkupyöräkirpputorin keräämiä varoja. Estelleä operoi Uusi Tuuli -yhdistys. Kuvaan sopii, että estelleläisille tuntuu merkitsevän kovin vähän, että laiva on Suomen suurin. D Kesäkuussa Estelle-projekti sai Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnon "kehitysmaakysymysten esiinnostamisesta talkootyön avulla". Laivan sähkömies Joosua oli halunnut juhlistaa tapausta tes/v Estelle Rakennettu 1922 purjetroolariksi Emdenissä Saksassa, palvellut Pohjanmerellä, pidennetty ja mastot riisuttu 1950-luvulla, minkä jälkeen kuljetti soraa Porvoon ja Helsingin välillä. "Jaa ... Mastot ostettiin Gdanskin telakalta Puolasta, joka ehti ennen niiden monivaiheista valmistumista muuttua sosialistisesta kapitalistiseksi. Se seilasi tapahtuman aikana reitillä TurkuKemi-Ahvenanmaa-Kotka. ainakin pisin ... Toimittajan, mainosalan ihmisen tai työttömän telakkataitojen tyssätessä käytettiin ammattiapua. Kun mastot viimein nostettiin, tapahtui ihme. Laivasta on tehty purjehtiva rahtilaiva, jollaisista nykyaikana on totuttu puhumaan meneessä aikamuodossa. Suuruus onkin hieman makuasia. kemällä tarpeelliset asennukset. Ahvenanmaan ylpeys, kahvelikuunari Linden, on noin kahdeksan metriä Estelleä lyhyempi , mutta selvästi leveämpi . taitaa olla ... (92 1) 23 1032 1, 949 373442. Alan työnantajatkin tulivat mukaan. D Alpha-diesel, josta otetaan 220 hv teho. Kun laivaa rakennetaan vuosikymmen ja kun rakentajat ovat tyhjätaskuja, jotka osasivat aluksi paremmin kaikkea muuta kuin laivanrakennusta, rakentamistyön laatu muuttuu. Suomen satamia kiertäessään Estelle tuntui kuljettavan myös hyvää tuulta mukanaan. vsk. D Pituus 53 m keulapuomeineen, vesi linjassa 38,5 m, leveys 7, 1 m. Tarukin taottiin Estellen rakentajat lähtivät liikkeelle vanhasta rungosta, jonka ylle nousivat uudet kansirakenteet ja takila purjeita kannattelemaan. Omin voimin luotu laiva ehkä antoi kävijöille uskoa ihmisen kokoisten hankkeiden mahdollisuuksiin. suurin ... D Muuta vanhoja merimiehiä satamissa liikuttanutta: ei ruorikonetta, ei keulapotkuria, vanhanajan kansiluukut pressulla. Laivan ohessa työstyy myös suuri suomalainen kertomus. Rautaruukki sääti tehtaansa valmistamaan ensimmäisen maailmansodan aikaista hiilipitoista teräslevyä, joka saumautui vanhaan runkoon. lut ajatelleeksi", pohdiskelevat Wellu, Mika Jämiä, Petri Hastrup ja Jyrki Pölkki vuorollaan. Suomen suurin purjelaiva ei osallistunut suurten purjelaivojen kokoontumisajoon, Tali Ships' Raceen. Aluksi se rekisteröidään Itämerelle, mutta palmurannikkokin vielä nähdään ruorihytistä. Saattaa slv Estelle vielä osallistuakin kokoontumisiin, mutta monessa asiassa se jättää oman vanavetensä. Rahtina laivalla on kehitysmaatuotteita sitten joskus. Metallialan työtaisAnlli Halk.ka teluista oli Estellelle hyötyä, sillä "työnjohtaja Kalmakoski piti tapanaan sanoa miehille lakon alkaessa että nyt Estellelle talkoisiin", Wellu Koivisto kertoo. Jo perusseikat ovat nurinkurisia. Kun purjehdin laivan mukana heinäkuussa Ahvenanmaalla, sen ruuman uumenissa oli kirpputorille päätyviä polkupyöriä ja niin ikään poljettavia ompelukoneita, joiden määränpää on Afrikka
Kettu seurasi ahman jälkiä kätköpaikalle ja penkoi ruokapaloja esiin. Ne alkoivat SUOMEN LUONTO 9/96 55. 38 Ahma lönkyttelet; Tästä ahmasta tuli jokaöinen vierailija. Useita pentueita Heinäkuun lopulla paikalle ilmestyi pentue, jossa oli kolme poikasta. Päivällä siivosivat lihoja talteen korpit, jotka olivat oppineet asiantuntevasti etsimään kätköjä. Ahma myös kätki lihaa epätavallisen ahkerasti. Se saattoi kiikuttaa herkkupaloja maastoon muutaman minuutin välein. Vaikka ahma asustaisi seudulla ja käyttäisi tarjottua ruokaa, niin yleensä se vierailee haaskalla epäsäännöllisesti ja pitää välillä viikkojen taukoja käynneissä. Teksti ja kuvat: Antti Leinonen Heinäkuussa 1991 kuvauspaikallani Kuhmossa alkoi vierailla ahma tavallista ahkerammin. vsk.. Ahma raaputti etujaloillaan sammaleeseen kolon, tyrkkäsi lihapalan sinne ja haroi sammaleet takaisin kuopan päälle. Osa ruokapiiloista jäi varmasti myös löytymättä ahma ehti tehdä niitä parin viikon aikana satoja
1 ruden tassunjäljissä näyttäytyä joka päivä, mutta nuoria oli todella vaikea erottaa emästä. emän saapumisen jälkeen. Eräänä heinäkuun lopun iltana paikalle sitten pylkkäsikin kaksi pentua pian Näennäisestä kömpelyydestään huolimatta ahma on aito näätäeläin: tarpeen vaatiessa se kipuaa vaivatta oksattomaankin puuhun. Pennut olivat nyt viiden-kuuden kuukauden ikäisiä ja melkein emänsä kokoisia. Ne lähestyivät hyvin varuillaan haaskaa ja säntäsivät karkuun pienestäkin häiriöstä. vsk. Pennut olivat selvästi emäänsä arempia. Emä valmisti pennuilleen "poikaskenttää" eli aluetta, josta niiden olisi helppo löytää syötävää pitempään. Osasin silloin varautua pentujen ilmestymiseen. Syyskuun loppupuolella pääsin parin päivän ajan näkemään toisen kahden pennun 39. Vuoden kuluttua tuli edellisestä kuvauspaikasta noin viisi kilometriä pohjoiseen sijaitsevalle haaskalle myös kolmen nuoren ahman pentue. SUOMEN LUONTO 9/96 55. Ne tulivat ja lähtivät yksin, kaksin tai kolmisin, emä kulki useimmiten yksikseen. Kesäkuussa 1994 ahma alkoi vierailla vuoden 1991 paikalla säännöllisesti joka yö ja kätki jälleen ahkerasti lihanöttösiä maastoon
Elävät pedot tuovat rahaa, mikä saattaa ratkaisevasti parantaa ahman mahdollisuuksia Ruotsissa. Riehumisesta väsähtäneet ahmanpojat painautuvat maatuvan rungon turviin syyskuisessa metsässä Kuhmossa. Uhatuin suurpeto Ahma on Euroopan uhanalaisin suurpeto. Elinpiirinsä ahma merkitsee perärauhasten voimakkaasti lemuavalla eritteellä. vsk.. Suomessa ahmoja on ollut alle sata jo parikymmentä vuotta näin huolimatta siitä, että ahma on ollut rauhoitettu poronhoitoalueen eteläpuolella 19 vuotta ja poronhoitoalueellakin 13 40 vuotta. Kuhmossa SUOMEN LUONTO 9/96 55. Ne olivat haaskalla, joka sijaitsi 28 kilometriä etelään edellisestä. Määrä kuitenkin vaihtelee, sillä ahmat liikkuvat laajalla alueella itärajan molemmin puolin. Miksi siis ahmat eivät ole valloittaneet Keskija EteläSuomea, kun vainokin on puuttunut täältä täysin lähes 20 vuoden ajan. Lisääntyy hitaasti ja metsästää huonosti pesueen. Suomen poronhoitoalueella ahmoja on tapettu edelleen sekä erikoisluvi lla että laittomasti. Lisäksi se ei näytä vaativan paljon elinympäristöltään: ahma viihtyy hyvin myös metsätalouden muuttamissa maisemassa. Ahmoja on Länsi-Euroopassa Suomen lisäksi vain Norjan ja Ruotsin poroalueilla, joilla elää kituuttaa saman verran ahmoja kuin meilläkin. Leviämisen hitaus johtuu ainakin osaksi ahman esimerkiksi suteen verrattuna tehottomasta lisääntymisestä. Samalla paikalla näkyi myös vanha ahmauros, joka asusteli seudulla. Ahma on ennen elänyt koko Suomessa. Yleensä ahmanpesyeessä on vain kaksi tai kolme pentua. Kuhmossa ahmoja lienee vajaa 20 yksilöä. Ahma tarvitsee sutta Suomen parhaat ahmaseudut ovat heti poronhoitoalueen eteläpuolella, itärajan pinnassa Kuhmossa ja Lieksassa. Ahma piilottaa lihanpaloja suoturpeeseen varmistaen näin pennuille ravinnon. Ei ihme, ettei ahma ole siellä runsastunut. Ruotsissa maksetaan poronomistajille korvausta alueella elävistä pedoista, ei petojen tappamista poroista. Pääsyy lienee kuitenkin ahman talvisessa ravinnossa, oikeammin sen puutteessa. Uskon, että kyseessä olivat eri pennut kuin kesällä
Itärajan pinnassakin on silti ollut ahmattornia vuosia, jotka johtunevat metsästyksestä Venäjän puolella. Poro on kuitenkin poikkeava saalis. Kuvaajien talvella pitämillä haaskoilla lienee ahmoille suuri merkitys. vsk. Rajan takaa tuleva täydennys kantaan ei olekaan taattu, vaan meidän pitää itse ottaa vastuu ahmoistamme. Siksi ahma onnistuu joskus saamaan poron kiinni ja surmaamaan sen. Ahma joutuu elämään kesällä tekemiensä varastojen, löytämiensä hirvien teurasjätteiden ja pyydystämiensä myyrien ja lintujen varassa. Luonnonkuvaajien merkityksestä kertoo myös ahmakannan selvä elpyminen alueilla, joilla kuvaushaaskoja on ollut kymmenen viime vuoden aikana. Nämä eivät näytä riittävän elannoksi, vaan avuksi tarvittaisiin sutta, talviluonnon tehometsästäjää. Se on osittain kotieläin, joka on menettänyt paljon valppaudestaan ja puolustuskyvystään. Maastoon haaskoja jättävä luonnonkuvaaja on ahmalle eräänlainen suden korvike. Ruokintapisteitä voitaisiin perustaa verkostoksi, joka ulottuisi itärajalla maan sisäosiin saakka. Huono saalistaja Ahma on avuton saalistaja, joka ei voi perustaa elämistään talvella omaan metsästykseensä. Kuhmon ja Sotkamon rajaseudulla lännessä elää ehkä viiden jatkuvasti Suomen alueella pysyttelevän ahman kanta. lähellä itärajaa luonnonkuvaajan pitämällä kuvaushaaskalla saattaa vierailla vuoden mittaan neljä-viisi eri ahmaa. 41. Viime talvena kauimmas rajasta uskaltautunut ahma vieraili haaskalla sadan kilometrin päässä Venäjältä Etelä-Sotkamossa. Susien ruokapöydästä rippuisi säännöllisesti murenia ahmallekin. Poronhoitoalueen eteläpuolella ei ole vastaavia "helppoja" saaliita. Liikenne onkin ahman ainoa todellinen uhka poronhoitoalueen eteläpuolella. Syy on luultavasti talviravinnon niukkuudessa. näytä leviävän. Se on pitkän ajan kuluessa sopeutunut elämään yhdessä suden kanssa samoilla alueilla. Muutamia siirtoistutuksiakin on yritetty tehdä, mutta niistä huolimatta ahma ei SUOMEN LUONTO 9/96 55. D Ki,joittaja on kuhmolainen luonnonkuvaaja. Susikannan vahvistumista odoteltaessa ahmoja pitäisi ruokkia talvella. Pari "suomalaista" ahmaa on vuosien varrella jäänyt auton alle
Hernesopassa on sitä jotain Useimmat hernekeiton ystävät eivät tyydy rokkaan sellaisenaan, vaan haluavat antaa si lle persoonall ista lisämakua. Jos joukko on pienempi , melkein jokaisella on rinkassaan tai repussaan ainakin yksi tölkki hernekeittoa. vsk.. Sikojen kasvattaminen teollisissa suursikaloissa on 42 d~ ~ -, -'.•-~ G • VARSINAl$SUOMALA ISET SOPIMUSVILJELIJÄT TOIMITTAVAT HERNEET°JA TEURASTAMOT SIANLIHAN JALOSTA.JA.N TURUN TEHDA S KEITTÄÄ ROKAN _... W.SOHLBER G TEKEE TÖLKIT HELSING ISSÄ /0() 200 SUOLA RAHDATAAN EU.-STA JA TARVITTAESSA KU IVAHERNETTÄ. Muita hernekeittoon sopivia lisukkeita ovat esimerkiksi silputtu raaka sipuli, puserrettu valkos ipuli, kerma, meirami ja monet muut mausteyrtit. Tavallisesti myös herneet tulevat Varsinais-Suomen sopimusviljelijöiltä. Suola tuodaan rakkaan Keski-ja Etelä-Euroopasta. Sikoja pidetään ahtaissa sisätiloissa, joissa ne eivät pääse liikkumaan eivätkä voi muodostaa normaaleja sosiaalisuhteita. Hernekeitto valmistetaan suurissa kattiloissa keittämällä ja hauduttamalla. Keittämistä seuraa rokan tölkitys, minkä jälkeen umpinaiset tölkit kuumennetaan yli sataasteisiksi tulikuumall a höyryllä autoklaaveissa. RUUAN REITIT Hemekeitto on aidosti suomalaista Hernekeiton valmistajia on useita, ja jokaisella on oma makusuosikkinsa. EU.-STA JA USA.-S TA Käyttökuva/Hannu Virtanen Jalostajan hernerokan sianliha saadaan varsinaissuomalaisilta siankasvattajilta saman alueen teurastamojen kautta. Näin siat ovat kasvaneet lähellä tuotantolaitosta ja kuljetusmatkat ovat lyhyitä. Luontoon jäänyt peltitölkki hajoaa muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä siitä riippuen, mihin se jää ja onko sitä poltettu tai muuten käsitelty. Energiaa kuluu kohtuullisesti Herneiden viljelyssä kuluu melko vähän energiaa. Merkittävimpiä kuivatun herneen tuontimaita ovat Hollanti ja Yhdysvallat. ' -,~ G. ... Herneitä ostetaan varsinaissuomalaisilta sopimusviljelijöiltä. Jalostaja teki keittoa Tunm ruokatehtaallaan 1995 kaikkiaan 2650 tonnia, mistä riitti jokaiselle suomalaiselle kaksi tai kolme reilua lautasellista. Tavallisin tapa on lorauttaa keiton joukkoon hiukan sinappia, hämmentää sinappi lusikalla rokkaan ja nauttia. Jos sato on huono, osa herneistä tuodaan EU-maista ja Yhdysvalloista. Armeijan käyneet miehet palaavat lapsuuteen ja muistelevat vielä vuosikymmenien jälkeen tuvan tiivistä ilmapiiriä ja toveruutta, toiset haikeina ja toiset kauhusta väristen. Eri kuljetusliikkeet hoitavat raaka-aineiden kuljetukset tuottajilta aina tehtaalle saakka. Koneellinen korjuu ja herneiden kuivatus kuluttavat kuitenkin melkoisesti energiaa. Vanha ruotsalainen tapa on juoda hernekeiton kanssa punssia. Suuri kulinaarinen salaisuus selviää tölkin kyljestä: rokassa on herneitä, sianlihaa, vettä ja suolaa. tehokasta: siat muuttavat yli 20 prosenttia saamansa rehun energiasta sianlihan ja läskin energiaksi. Niitä ei kuitenkaan aina saada riittävästi , joten herneitä joudutaan ostamaan myös ulkomailta. Kotimaista tai sitten ei Suurin osa Jalostajan hernekeiton sianlihasta tulee Varsinais-Suomen siankasvattajilta varsinaissuomalaisten teurastamojen kautta. Juha Valste SUOMEN LUONTO 9/96 55. Keskusliikkeet puolestaan noutavat valmiin tuotteen Turun tehtaan varastosta joko omalla tai sopimuskalustolla. Jalostajan säilykesoppaa on myyty jo yli 40 vuotta, eikä suosio ole laantunut. ' ... Jos hernekeiton liha-anti tuntuu köyhältä, siihen voi lisätä esimerkiksi lenkkimakkaraa, metwurstia, nakkeja, pekonia tai palvattua sianlihaa. Kun suurempi joukko suomalaisia menee metsään, soppakanuuna seuraa perässä. Hernekeiton kyytipojaksi jotkut valitsevat maidon tai piimän, toiset veden tai oluen. Useimmat haluavat syödä rokan kanssa leipää, parhaiten sopii ilman muuta hapan ruisleipä tai monille nostalginen näkkileipä. Kuljetuksia pyritään optimoimaan kustannusten saastämiseksi siten, että kukin auto saa noutokierroksella mahdollisimman täyden kuorman. Keskusliike hoitaa myös hernerokan kuljetuksen vähittäiskauppoihin. Tämä johtuu typensitojabakteereista, joiden ansiosta hernepeltoa ei tarvitse typpilannoittaa. Jalostajan ruokatehdas saa peltitölkit Helsingin Herttoniemessä sijaitsevalta GW Sohlbergin tehtaalta. Makeus tuntuukin monen mielestä hyvältä rokan maun kanssa. Lukemattomat tarinat hernekeiton ja ruisleivän dramaattisista jälkivaikutuksista ovat olennainen osa suomalaista folklorea. Vaikka rautaa riittää, tölkkien kierrätys eli käyttäminen metalliteollisuuden raaka-aineena tuntuisi mielekkäältä. Tölkkihernekeitto osoittaa todeksi vanhan viisauden, jonka mukaan parhaat ruuat ovat yksinkertaisia. Hernerokalla on olennainen osansa suomalaisten elämässä oli kyseessä armeija, kouluruokailu, partioleiri, Salpausselän kisat tai mielenosoituksen ruokajärjestelyt
Kohti tulevaisuutta Maakaasun käyttö lisääntyy. CIGASUM NESTE -KONSERNI. Laajennamme siirtoverkostoamme maakaasun uusia käyttäjiä ajatellen
Nyt ymmärrän, miksi papukaijojen pesintää on tutkittu täällä niin vähän: aineiston kerääminen saattaa olla hengenvaarallista. Keskellä puistoa kohoavat Masayan ja Nindirfn tulivuorikeil at kraattereineen. Kun jumalat suuttuivat, tulivuori purkautui. Papukaijojen perhe-elämää Papukaijoja ei ole luonnossa tutkittu juuri lainkaan. Valtavan Santiago-kraatterin kidassa 300 metriä alapuolellani hehkuu kahdeksan metrin levyinen repeämä tulipunaisena. Se roiskii ympärilleen laavaa äkäisesti puhkuen. vsk.. Tyynnyttääkseen jumalten kiukkua intiaanit uhrasivat kraatteriin neitsyitä ja nuorukaisia. Kraattereissa on pesinyt satoja pareja isoviheraratteja ainakin 1500-luvulta lähtien papukaijat mainitaan espanjalaisvalloittajien kronikoissa. Niiden avulla pystyimme kipuamaan koloille. Lintujen suojeleminen on mahdollista vasta kun niiden tavat tunnetaan. Volcan Masayan kansallispuisto sijaitsee kraatterin sisällä runsaan 20 kilometrin päässä Nicaraguan pääkaupungista Managuasta. Vaarallisen ympäristön vuoksi niitä on tutkittu todella vähän. Intiaanit kutsuivat tätä tulivuorta nimellä Popogatepe, palava vuori. Terhi Wermundsen Tulivuoren papukaijat Nicaragualaisen tulivuoren kraatterin myrkyllisten huurujen keskellä pesii satoja papukaijoja. Näistä kuitenkin vain osa oli pesiviä. Papukaijat kaivavat jopa kolmen metrin mittaisia pesäkäytäviä kraatterin seinämän pehmeisiin kohtiin, jotka sortuvat helposti. Osa vastapäisestä seinämästä romahtaa yhtäkkiä kumisten alas. Tulivuoret tupruttavat ympäristöön myrkyllisiä tai tukehduttavia kaasuja, kuten hiilidioksidia, häkää, kloorivetyä ja rikkidioksidia. Köyden varassa Ranskalainen tulivuoritutkija Alain Creusot opetti minua kiipeilemään köyden varassa Santiago-kraatterissa. Tulivuoressa yöpyi laskujemme mukaan noin tuhat papukaijaparia. Kaasut lakastuttavat kasvit, syövyttävät metalleja ja ärsyttävät hengitysteitä. Kraatterissa pesivä alalaji eroaa muista siinä, ettei sen höyhenpuvussa ole lainkaan punaista. 1900-luvulla kraatteriin taas on heitetty poliitikkoja, joista on haluttu päästä lopullisesti eroon. Sitten olin valmis aloittamaan perehty44 misen papukaijojen elämään. Köyden varassa näihin paikkoihin ei voinut kiivetä. Papukaijat ovat tavallisesti uskollisia SUOMEN LUONTO 9/96 55. rää on vaikea arvioida, koska kaijat saattavat ruokaa hakiessaan lentää päivässä jopa yli 50 kilometriä. Puistoon saapuvat matkailijat ihmettelevät lintuja, jotka pesivät myrkkykaasuja hönkäilevän kraatterin seinämissä. Apulaiseni puistonvartija Alvaro Aleman keksi ratkaisun pulmaan: lainasimme ympäristöministeriöstä kuuden metrin mittaiset alumiinitikkaat, jotka laskimme köyden varassa kraatteriin. Papukaijojen määPiirros: Maija Raitanen lsoviheraratti on komea ja kookas papukaija. Hän on itse työskennellyt kraatterissa jo 15 vuoden ajan. Yhden päivän aikana puistossa vierailee jopa 2000 koululaista
Tulivuori on aktiivinen ja voi purkautua milloin tahansa. Parvea tarkkaillessa huomaa helposti lähekkäin lentävät parit tai perheet. Pesässä ei ole pehmusteita lainkaan. vsk. • 45. Pesärosvo saa kuitenkin rahoista vain pienen osan. Latinalaisessa Amerika sa köyhyys pakottaa ihmiset käymään kauppaa harvinaisilla eläimillä. Eteläja Keski-Amerikan sekä Karibianmeren saarten papukaijalajeista 2 1 on uhanalaisia. Näin hän tuhoaa papukaijojen tuleviakin pesimismahdollisuuksia, sillä kolopuista on usein huutava pula. Esimerkiksi 1992 siniotsa-amatsoni maksoi yhdysvaltalaisessa lemmikkieläinkaupassa 400 dollaria pesäpuun katkaissut campesino sai linnusta vain seitsemän dollaria. puolisolleen, ja vasta kuolema erottaa ne toisistaan. Heinäkuussa isoviheraratit munivat kahdesta neljään hohtavan valkoista munaa tunnelin perukalle muovaamaansa syvennykseen. Papukaijat ovat suosittuja lemmikkejä myös kotimaissaan: Managuassa papukaijoja ja tukaaneja kaupitellaan autoilijoille ja ohikulkijoi lle liikennevaloissa. vät muualle Nicaraguaan. Laiton ja laillinen kauppa uhkaavat Monet papukaijalajit ovat vähentyneet, koska niitä salakuljetetaan tai myydään laillisesti lemmikeiksi. Poikaset kehittyvät hitaasti ja lentävät kolostaan päivänvaloon vasta runsaan seitsemän viikon ikäisinä. Pöntöttäjä ottaisi pesistä ne munat tai poikaset, jotka luonno sa tuhoutuisivat esimerkiksi pesueen kaksi viimeistä munaa tai poikasta. Poikaset kuoriutuvat vajaan neljän viikon haudonnan jälkeen täysin höyhenettöminä kuten kaikkien papukaijojen jälkeläiset. Ongelman ratkaisemiseksi on ehdotettu tarkasti valvottua laillista papukaijakauppaa ja luonnonvaraisten lintujen pesittämistä pönttöihin. SUOMEN LUONTO 9/96 55. Kansainvälisillä markkinoilla saa eniten rahaa poikasista, sillä ne sopeutuvat helposti elämään vankeudessa. Luultavasti papukaijoja kuljetetaan kaupan kieltävistä maista ensin salaa Argentiinaan, mistä ne myydään laillisesti ulkomai lle. Ontoissa puissa pesivien lajien poikasten saamiseksi papukaijanpyytäjä sahaa puunrungon poikki pesän kohdalta. Argentiina antaa vientilupia harvinaisillekin papukaijoille, sillä niitä pidetään maassa tuhoeläiminä. Lokakuussa kraatterit hiljenevät, sillä papukaijaperheet lentäIlman alumiinitikkaita papukaijatutkimus olisi jäänyt tekemättä. Niitä alkaa palata kraatteriin helmikuussa. Pehmeä kraatterinseinä ei kestänyt kiipeilyä eivätkä kiilat pysyneet siinä. D Kiljoittaja on työskennellyt Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen KEPAn rahoituksella Nicaraguan ympäristöministeriössä . Latinalaisen Amerikan maista eniten papukaijoja vievät Argentiina, Guyana, Surinam ja Peru. Terhi Wennundscn Santiago-kraatterin punainen ja sula laavasilmä hehkuupahantahtoisena uhaten kansallispuiston vierailijoita
Miten ehkäistään ympäristötuhot, jotka uhkaavat jo kaikkia elämänmuotoja. Järjestöjen edustajat puolestaan pyysivät, että paavi lähettäisi katoliselle maailmalle kiertokirjeen, joka korostaisi kristinuskon perusarvojen, oikeudenmukaisen kehityksen ja luonnonvaroista huolehtimisen yhteyttä. Kesäisin taas sataa vähemmän ja haihtuminen on voimakkaampaa lämpimyyden vuoksi. Paavin mielestä nykyajan ihmisen on kysyttävä itseltään perustavia eettisiä ja ekologisia kysymyksiä. ULKOMAILTA Environmcnt Agcncy Kuivuus uhkaa Iso-Britanniaa. Ilmatieteen laitosta vastaavan Meteorological Officen 337 vuoden taakse ulottuvat keskilämpötilatilastot osoittavat, että vuodet 1989, 1990 ja 1995 olivat tuon ajanjakson lämpimimmät. Mari/L'Osservatore Romano Paavi Johannes Paavali II tervehtii Tuula Varista, joka on Suomen luonnonsuojeluliiton kansainvälisten asioiden sihteeri. Kotitalouksien on vähennettävä vedenkulutustaan esimerkiksi siirtymällä kylpemisestä suihkun käyttöön. Pohjavesien lasku on jo johtanut tekoaltaiden tyhjentymiseen ympäri maata. Olemme yksilöinä ja yhdessä vastuussa planeettamme tulevaisuudesta", hän sanoi. Koko vesihuollon strategian on muututtava, vaatii Phillips. Phillipsin mukaan 69 kosteikkojen kasvilajia on jo uhattuna, ja yletön vedenotto pahentaa tilannetta. Suvi Arapkirli A. Monet kansainväliset kirkkojen organisaatiot ja ympäristöjärjestöt ovat jo allekirjoittaneet vetoomuksen. Ympäristöjärjestöjen mielestä vesipulaa on ryhdytty torjumaan aivan väärästä 46 päästä. Järjestöt myös toivoivat, että Välimeren alueen kristityt, juutalaiset ja islamilaiset uskonnoll iset johtajat vetoaisivat vuosittain maailman ympäristöpäivän aattona omiin seurakuntalaisiinsa kestävämmän elämäntavan ja maapallon puolesta. Nopein keino torjua vesipulaa olisi vesijohtojen korjaaminen, sillä 30 prosenttia vedestä valuu hukkaan vuotavista putkista. Monien jokien taimenja lohikannat ovat jo kärsineet. Egyptissä uskonnollisten johtajien mukaan saaminen on tehostanut ympäristöjärjestöjen vesikampanjoita. "Yksi ryhmä ei voi määrätä ympäristöstä välittämättä muusta ihmiskunnasta". Kahden viime vuosikymmenen keskilämpötila on 0,5 astetta korkeampi kuin aiempien vuosikymmenten keskiarvot. Friends of the Earth järjestön Matt Phillips paheksuu sitä, että vesiyhtiöille on poikkeusluvin annettu oikeus pumpata aina vain lisää vettä verkostoon välittämättä luonnolle aiheutuvista vaurioista. vsk.. Brittein saaret: lämpenevää Ison-Britannian ympäristöministeriö hyväksyy nyt virallisesti , että ilmaston lämpenemisen seuraukset näkyvät jo Brittein saarilla. Paavin mukaan Jumala on antanut maan ihmiselle "viljeltäväksi ja hallittavaksi". EU:n ympäristöjärjestöjen katto-organisaation EEB:n sekä Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan ympäristöjärjestöjen edustajat tapasivat paavin Vatikaanissa. Talvimyrskyt ja kaatosateet tulvineen ovat yleistyneet varsinkin Skotlannissa ja Pohjois-Englannissa. Etenkin Etelä-Englantia viime vuosina koetelleet kuivuuskaudet ovat kasvihuoneilmiön vo1m1stumisen huolestuttavimpia seurauksia. Nyt vesiyhtiöt voivat nostaa vedenkäyttömaksuja jakaakseen yhä suurempia voittoja osakkailleen ympäristövaikutuksista välittämättä. Miten korjataan jo syntyneet vauriot. Siksi ihminen on yksin vastuussa tämän toimintansa seurauksista: " Ihminen ei ole vastuussa vain itselleen vaan myös tuleville sukupolville, joille hänen pitää jättää asumiskelpoinen maailma. Miten vältetään nopeutuvan kehityksen kääntyminen ihmistä itseään vastaan. Kirkkojen maailmanneuvostolla on käynnissä vetoomuskampanja, jossa teollisuusmaiden hallituksia pyydetään täyttämään sitoumuksensa ilmastomuutoksen hidastamiseksi. Muutosten seurauksena pohjaveden taso on laskenut ja joet sekä järvet ovat osittain kuivuneet. Lisäksi paavi korosti tarvetta kasvattaa ihmisiä paitsi ympäristön kunnioittamiseen myös kansainväliseen solidaarisuuteen. Vesipula ei uhkaa vain kasveja ja eläimiä, vaan myös ihmisiä. Kaikki entiset ennätykset rikkoneet hellekesät sattuivat vuosiin 1976 ja 1995. Samaan aikaan valvovien viranomaisten on saatava vesiyhtiöt kuriin. Myös sateitten jakautuminen eri vuodenaikoihin on muuttunut. Tuula Varis SUOMEN LUONTO 9/96 55. Virtaaman väheneminen joissa pahentaa saasteiden vaikutuksia, ja kutupaikkojen kuivuminen voi romahduttaa kalakannat. Paavin siunaus ympäristötyölle Paavi Johannes Paavali II kertoi ympäristöjärjestöjen edustajille kesäkuussa, että katol inen kirkko on seurannut ympäristöja kehityskymyksiä jo vuosia. Johannes Paavali II rohkaisi ympäristöjärjestöjä jatkamaan ponnistuksiaan ja antoi niiden edustajille paavillisen siunauksensa. Tutkijat varoittavat, että jos lämpenemistä ei pysäytetä, vesihuollon on ainakin EteläEnglannissa varauduttava jatkuviin kuivuuskausiin. Kansalaiset innostuivat säästämään vettä, kun imaamit alkoivat puheissaan korostaa vesivarojen suojelun tärkeyttä osana islamin opetuksia. Phillipsin mielestä vesil ähteiden suojelu on saatava näkymään positiivisesti yhtiöiden tulostaseissa
desta johtuvasta elinkyvyn heikkenemisestä. Riku Lumiaro 47. Nuorten visenttien kuolleisuus on selvästi odotettua suurempi. Viimeinen luonnonvarainen metsävisentti ammuttiin Euroopassa 1919 ja viimeinen kaukasianvisentti Neuvostoliitossa 1927. Noin 2200 kaukasianJuha Valsle/fictokorppi tä luonnonsuojeluliitolta (IUCN) ympäristövaikutusten arviointitutkimuksen. Matkailu ja energiantuotanto uhkaavat putouksia. Batokan rotkoon suunnitellaan rakennettavaksi vesivoimalaa. Helikopterit ja lentokoneet lennättävät koko ajan matkailijoita katsomaan putouksia ilmasta. Liikemiehet säntäävät alueelle rakentamaan majoitustiloja ja muita palveluja. babwen puoleiset sumumetsät ovat huonossa kunnossa. Matkailu uhkaa Viktorian putouksia Maailman upeimpina pidetyt Sambesijoen yli satametriset vesiputoukset vaikuttivat voimakkaasti David Livingstoneen, joka näki ne ensimma1senä eurooppalaisena. Tähän saakka ne ovat ennemmin kilpailleet kuin toimineet yhdessä. Putousten alapuolella olevan kanjonin koskien laskeminen kumiveneellä on yleistynyt sietämättömäksi. Luonto tuhoutuu ihmisjoukkojen paineessa. Visenttien suojeluohjelman tavoite on lisätä kummankin alalajin luonnonkannat noin 3000 eläimeen ja pitää ne erillään toisistaan. Putousten viereiset kaupungit ovat vaikeuksissa paikalle tulvivien työnhakijoiden, taskuvarkaiden ja prostituoitujen kanssa. Percy Mashaire visentistä puolet elää vapaina. Viktorian putousten ympäristön tuhoutuminen huolestuttaa Zimbabwea ja Sambiaa. Tämän vuoksi "euroopanbiisoni" on kärsinyt jonkin verran sisäsiittoisuuSUOMEN LUONTO 9/96 55. ZimVisenttien pullonkaula Ilman eläintarhoja visentti olisi kuollut sukupuuttoon. Sambia on erityisen katkera siitä, että Zimbabwe vie valtaosan matkailutuloista paremman infrastruktuurinsa ansiosta. Kaukasianvisenttejä oli vain yksi se jouduttiin risteyttämään metsävisentin kanssa, joten tätä alalajia ei enää ole puhtaana jäljellä takaisinristeytyksistä huolimatta. Putouksilla vierailee nykyään noin puoli miljoonaa matkailijaa vuodessa. Visenttejä on istutettu melkein 300 alueelle. Raportissa maita kehotetaan kehittämään matkailua putouksille yhteistyössä. Ne ovat täysin rauhoitettuja, mutta ehdotuksia säädellyn metsästyksen aloittamisesta on jo kuulunut. He haluavat parantaa toimeentuloaan laillisin tai laittomin keinoin. Visenttien suojelun tärkeimpiä tehtäviä on lajin perintöaineksen säi lyttäminen. ULKOMAILTA Viktorian putoukset ovat Sambian ja Zimbabwen suurin matkailunähtävyys. Puolassa, Venäjällä, ValkoVenäjällä, Liettuassa ja Ukrainassa on tällä hetkellä noin 3200 visenttiä. Kuuluisa "Enkelten lento" aiheuttaa valtavasti melua, joka rasittaa sekä ihmisiä että eläimiä. Eläintarhoissa seurataan visenttien perinnöllisiä ominaisuuksia tarkasti , jotta haitalliset geenit saataisiin karsittua ja lajin elinkyky olisi tulevaisuudessa turvattu. Visentit ovat käyneet läpi aikamoisen pullonkaulan; yhdelläkään karjarodulla ei ole yhtä kapeaa perimää kuin visentillä. Visentin kuten monien muidenkin kookkaiden nisäkkäiden tulevaisuus riippuu kuitenkin siitä, löytyykö niille riittävän laajoja, yhtenäisiä ja rauhallisia elinalueita. Kokonaismäärästä noin tuhat on puhtaita metsävisenttejä, joista yli kaksi kolmannesta elää luonnossa. vsk. Visenttikannat ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät ne kestäisi metsästystä. Li: vingstone nimesi tämän luonnonihmeen kuningatar Viktorian mukaan paikalliset tuntevat sen nimellä Mosi-oTunya, "savuava vesi". Hän kirjoitti 1856: "Näin ihania näkyjä ovat varmaan nähneet enkelit lentäessään". Eläintarhoissa säilyi 54 visenttiä, joista 16 kelpuutettiin perustamaan uutta kantaa. Maiden hallitukset tilasivat viime vuonna KansainväliselRiku Lumiaro Bielowiezan kansallispuistossa Puolassa elää lähes 300 metsävisenttiä. Itä-Euroopassa kiistellään parhaillaan ankarasti tähän saakka yllättävän hyvin säilyneiden luonnonalueiden tulevaisuudesta. Zimbabwe ja Sambia kamppailevat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, joten matkailijatulva houkuttelee alueelle tuhansia paikallisia ihmisiä
Samoin kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta voidaan sopia minimistandardeista, joilla ympäristöpoliittinen polkumyynti estetään. Tämä on todellinen ongelma, ei halpa vilja. Suomessa voi olla nykyään myös melko vaikeata viljellä kannattavasti vihanneksia tai harjoittaa tekstiilitai terästeollisuutta muuta kuin suppeilla erikoisaloilla. Maailmanlaajuisten ympäristöongelmien perimmäiset syyt ovat jatkuvasti kiihtyvä väestönkasv u sekä valtioiden, yritysten ja yksilöiden pyrkimys parantaa taloudellisia olojaan. Jälkimmäinen tarkoittaa taas sitä, että valtioiden on vaikea kieltää tuontia, vaikka kyseiset hyödykkeet olisi hankittu esimerkiksi aavan meren rosvokalastuksella, ryöstövi ljelyllä tai -hakkuilla tai ympäristöä muuten surutta raiskaamalla. Kaupan vapautuminen ja ympäristö Toimittaja Antti Yahtera esiintyi (SL 8/96) kansainvälisen vapaakauppajärjestelmän asiantuntijana ja vapaakaupan lähes emotionaalisena vastustajana. Tällaisia museokohteita on kuulemma pilvin pimein, ihmettelee kuvaparin lähettänyt Paavo Koskinen Tampereelta. WTO:n piiris ä on kuitenkin käynnissä alustavia keskusteluja ympäristökysymysten entistä suuremmasta roolista maailmankaupan sääntöjen kehittämisessä. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Edellinen tarkoittaa sitä, että maailmankaupassa liikkuvat vapaasti halvalla tuotetut hyödykkeet, vaikka ne olisi valmistettu lapsitai orjatyövoimalla, vankileireillä tai diktatuurimaan epäinhimillisillä työmarkkinoilla. Nykyisen WTO:n ja sen piirissä sovellettavan GATT-sopimuksen mekanismit eivät vielä tunne mahdollisuutta vastato1m11n tai tuontisuojaan enempää yhteiskunnallisen kuin ympäristöpoliittisen polkumyynnin nojalla. Kysymyksessä ovat kuitenkin poliittisesti hankalat neuvottelut, joissa kehitysmaiden hallitukset ovat epäluuloisia länsimaiden pyrkimyksiin määräillä kansainvälisen kaupan kehitystä. Ympäristönsuojelun ja vapaakaupan välinen suhde ei ole ongelmaton. Talouskasvun oravanpyörä jatkuu. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN JÄLKEENI Kyrösjärven Inkulansilta tuomittiin purettavaksi tänä keväänä rakenteilla olleen uuden sillan kyljestä. Ympäristöä ei niinkään pilaa joku detalji , kuten syömäpuikkojen "turha" kuljetus Yhdysvalloista Japaniin kuin raakaaineiden ja energiavarojen holtiton tuhlaus sekä teollisuuden ja asutuskeskusten jätehuollon lähes täydellinen laiminlyönti, mitä tapahtui muun muassa Neuvostoliitossa. Mitä alemmalla tasolla talouskehitys on, sitä vaikeampi länsimaiden on yrittää tuputtaa omia ympäristönormejaan muille maille ja ihmisille. Suomessa ei tarvitse viljellä kasvihuoneissa kah vipensasta tai valmistaa alumiinia. Jos toimittaja Yahteran väitteet pitäisivät paikkansa, niin esimerkiksi entisen Neuvostoliiton alueella pitäisi vallita suoranaisen ympäristöparatiisin, koska maan talous oli varsinkin Stalinin kaudella lähes täydellinen omavaraistalous. Kun eri yritysten ja väestöryhmien taloudellinen asema on jatkuvassa muutosten paineessa, niin kaikki, jotka vain saavat äänensä kuuluville, vaati vat jatkuvasti lisää. Työssäkäyntiin kaupungissa hän tarvitsee autoa, joita täytyy olla perheessä kakSUOM EN LUONTO 9/96 55. Kari Joutsamo eurooppaoikeuden prof essori Helsingin yliopisto Maalla asuminen ei ole aina ekologista Johanna Thessler valitti (SL 8/96) yksityisautoilun ja -autoilijan syyllistämistä. Kansainvälisen kaupan vapauttamiskehitys on syventänyt kansainvälistä työnjakoa. Hän kertoi elävänsä maaseudulla ekologisemmin kuin aikoinaan kaupungissa. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Ne katsovat, että kehitysmailta pyritään kieltämään se, minkä teollistuneet länsi48 maat ovat itse aikanaan tehneet kehityksensä hintana: ottamaan kaiken irti työvoimasta ja luononvaroista. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Vapaakauppa ei sinänsä lisää tai vähennä ympäristöongelmia. Ihmisen pyrkimys ahnehtia lisää taloudellisia etuuksia ei kuitenkaan näytä elintason kohotessa koskaan loppuvan, siitä pitää markkinatalousmekanismiin liittyvä talouskasv un hyödyn epätasainen jakautuminen huolen. Pahempaa ympäristöhallinnon sekasortoa maan päältä saa kuitenkin hakemalla hakea. vsk.. Tässä suhteessa EU on ainoa tehokkaasti toimi va järjestö maailmassa. Lopuksi vielä pari pientä yksityiskohtaa Yahteran tekstistä. Kotimainen kala tuotetaan jo valtaosin keinotekoisesti kalanviljelyal taissa. Länsimaiden varoituksilla ympäristön pilaamisesta onkin kehitysmaiden edustajien korvissa usein ontto kumina. Erityisesti kehitysmaiden hallitukset ovat suhtautuneet GA TT:ssa ja nyttemmin WTO:ssa kielteisesti yhteiskunnallisen tai ympäristöpoliittisen polkumyynnin huomioimiseen maailmankaupan säännöissä. Joidenkin afrikkalaisten maiden maatalousongelmat maailmanmarkkinoilla liikkuvien halpojen vehnäja muiden ylijäämäviljaerien takia on satunnainen ja hyvin pian ohi menevä ilmiö. Kaikkea ei enää tarvitse tai voi tuottaa itse. Niiden ympäristöseuraamukset muun muassa Saaristomerellä eivät anna erityisemmin aihetta ihastella omavaraisuuspyrkimyksiä ja vaatia islantilaisen tai norjalaisen kalantuonnin kieltämistä. Tämä voisi merkitä myös mahdollisuutta tuonti rajoituksiin tai -kieltoihin. Kaakkois-Aas ian maiden ja Kiinan kasvava ostovoima nostaa viljan maailmanmarkkinahinnat lähi vuosina sellaisiksi, että afrikkalaisilla mailla ei kohta enää ole varaa ostaa viljaa maailmanmarkkinoilta. Syvenevän erikoistumisen myötä vapautuvat pääomaja työvoimaresurssit tulisi suunnata kuitenkin uusien korkeamman teknologian ja kestävän kehityksen sektoreille
Eivät varmasti anna taas tätä taloa käyttöön niin kauan kuin mummon muisto säilyy. Kaupungeista maalle halajaviin idealisteihin ja luonnonystäviin tietysti sietääkin suhtautua ennakkoluuloisesti, mutteivät he varmasti toivottomia tapauksia ole. Säilytetään maalaisihminen! Luen sanomalehdestä hätähuudon, jossa vaaditaan postin, koulun, kaupan ja linja-autoyhteyksien säilyttämistä kylällä hinnalla millä hyvänsä. Eikä täälläpäin ole muutenkaan tapana vuokrata taloja. Ehkäpä elämä maaseudulla jatkuu vain aikamoisen arvojen murroksen kautta. Kaikki kaupungista maalle muuttavat eivät ole kiinnostuneita rakentamaan markan tontille täsmälleen samanlaista tiilitaloa samanlaiseen lähiöön, joita kaupunkien liepeet pullistelevat. Maalle asumaan halajavat kaupunkilaiset ja oman kylän tyhjentymisestä huolissaan olevat maalaiset eivät aina helposti kohtaa tai puhuvat sitten eri kieltä. Esimerkiksi KeskiPohjanmaalla toteutetussa uustorpparihankkeessa omistajat tarjosivat halukkaille maallemuuttajille yhden prosentin, joka sadannen, tyhjillään olevista asunnoista. Lehtenne 7 /96 kannessa mainitaan, että eläinkin on ensin lapsi ja jutusta saimme lukea, että keväällä syntyneet eläinlapset kasvavat niin että kohisee. Kokonaisuus on harmoninen; silmä lepää. Karies Karwin selkärangaton nilviäinen Eläimilläkö lapsia. Kuin nakki silmään sopisivat tässä tilanteessa kohderyhmäksi selkärangattomat eläimet. Maaseudun uudelleen asuttamista tai elävöittämistä ei pitkällä tähtäimellä voida rakentaa kaupungissa työssäkäynnin varaan. Koivut, syreenit ja punaiset talot koristavat kiemurtelevan tien reunoja. Maaseudun autioitumista kyllä edistetään kauniista puheista huolimatta härskei llä rationalisointiratkaisuilla. Suomen Luonto on asiantuntijoiden laatima erittäin korkeatasoinen lehti. Moni maaton ja karjaton kaupunkilainen voisi vuokrata tyhjilleen jääneen talon tai tilan, tehdä etätyötä, viljellä omaa palstaa ja auttaa maatilan töissäkin jonkinlaisena uuden ajan asutustilallisena. Nimikkoeliön valitsemiseksi tulisi joka kunnasta koota jonkinnäköinen toimikunta, joka kenties valitsee ehdokkaat jotka äänestytetään kansalla, tai sillä osalla kansaa, joka asiasta SUOMEN LUONTO 9/96 55. Maaseudulla asuminen on luonnon keskellä elämistä ja varmasti siitä nauttivalle viihtyisää. Maaseudun rauhaan hakeutuva mutta kaupungissa työskentelevä henkilö kohottaa henkilökohtaisen elämisen tasonsa lisäksi maaseutukunnan verokertymää, mutta ekologisen elämisen kanssa sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä. Tämänkin komean talon nurkat näyttävät painuvan ja rapistuvan huolenpidon puutteessa. Hän kulkee kävellen tai pyörällä töihin. Maalaismaisemaan on helppo ihastua; täällähän on tallella kaikki se, mikä kumpuaa lapsuuden kesämuistoista, kaikki se, mistä meluisassa kaupungissa asuva unelmoi. Ehei, torjuu paikkakuntalainen. Ralf Nyman ihmislastenlääkäri Luontaiset lajit pihanurmille Pitääkö nurmikon kasvaa kuin karjanrehuviljelmä. Lopputuloksena saamme 30 kuntaa, joiden tunnuseläin on joutsen, toiset 30, joilla se on karhu ja kolmannet 30, joilla laji on leijona. Ruohosto vaatii leikkuuta muutaman päivän välein, lannoitusta, kastelua ja taistelua sammaloitumista vastaan. Jos pystyy myös työskentelemään siellä ja lämmittämään asuntonsa läheltä saatavalla uusiutuvalla polttoaineella, elämä voi olla ekologistakin. Tuolla perikunta riitelee osuuksistaan. Talo rapistuu siis mummon muistomerkkinä. Kokonainen hieno pihapiiri rempallaan! Täältä saisi varmaan vuokrattua talon itselleen, saisivat omistajat samalla rahaa kunnostamiseen, ja pysyyhän asuttu talo paremmin kunnossa pitemmän päälle ... Muissa kunnissa tapaus on sivuutettu olankohautuksella. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Katson maalaismaisemaa, ja kauhistun Vanha kylänraitti henkii rauhallista elämäntahtia tien asvalttipäällysteestä huolimatta. Vähän kuluttavaa elämää viettää esimerkiksi kaupunkilainen, joka asuu kerrostalossa puuhaketta käyttävän, sähköä ja kaukolämpöä tuottavan laitoksen verkon päässä. Nyt, jotta koko sirkuksessa olisi edes järjen hiventä, homma olisi pikimmin järjestettävä siten, että äänestyksen kohteena eivät olisi ainakaan kasvit, kalat, nisäkkäät ja I innut, koska niistä on jo valittu maakuntien tunnukset. He tarjoavat kansanäänestykRitva Kupari seen kymmenen ehdokkia osallistumistason hipoessa muutamaa kymmentä. Pieninä otuksina ne kuvastaisivat hallinnollisen yksikön ruohonjuuritasoa. Onko sivistynyttä maailmaa ilman puleerattua nurmikkoa. Meillä on vanhastaan oivallisia kyläkenttien, pihojen, polkujen ja tallattujen nurmien kasveja, jotka ovat voittamatto49. Jos jokin asia tehdään aiempaa ekologisemmin, se edellyttää että siihen kuluu aiempaa vähemmän energiaa ja muita luonnonvaroja ja tekemisestä koituu vähemmän jätteitä tai muita päästöjä ympäristöön. Joillakin seuduin tähän suuntaan onkin edetty ja saatu maalaismaisemaan uutta kukoistusta. Tietotekniikka ja etätyö voivat auttaa uusien asukkaiden hankkiutumisessa maalle, mutta maaseudun kohtalo riippuu maatalouden kehityksestä. si. Sehän voitaisiin tulkita merkiksi rahan puuttesta. Mikäli hän käy esimerkiksi joka toinen viikko autolla mökillä, hän elää ekologisemmin kuin joka päivä autolla maaseudulta kaupunkiin töihin matkaava. Muussa tapauksessa toivotan kuolleena syntyneelle ajatukselle pikaisia ja hiljaisia hautajaisia. Siihen murrokseen kuuluu kaupunkilaisten ja maalaisten kohtaaminen ja monista ennakkoluuloista luopuminen. on sattunut kuulemaan. Ennakkoluuloja on maalaisväkeäkin kohtaan, mutta naapuriksi pyrkivä maisterinplanttu on sentään periaatteessa valmis muuttamaan elämäntyyliään. Tunnuseläin ei saisi olla kahdessa kunnassa sama, ja tästä ryhmästähän lajeja löytyy! Tämänkaltainen menettely myös hyödyttäisi luonnontuntemusta ja -suojelua tarjotessaan ainutlaatuisen tilanteen tutustuttaa ihmiset iänikuisten kukkien ja lintujen ohella myös pikkuotusten merkitykseen. Kisassa ei ole turhan paljon sääntöjä, tunnuslajiksi kelpaa mikä vaan. Hänen jätevetensä puhdistetaan keskitetysti puhdistuslaitoksessa. Kohteita vain on vaikea löytää. Se voi olla kunnassa yleinen tahi harvinainen. vsk. Jokin aika sitten luin eräästä valtakunnallisesta päälehdestä hirvikärpäsen lapsista. Sama laji voidaan valita usean kunnan tunnukseksi. On mukavaa, että lehdessä on myös kevyitä ja leppoisia kirjoituksia, mutta ne voidaan varmaan laatia ilman tämäntyyppistä suomenkielen latistamista naiviuteen asti. Jos on päivittäin riippuvainen läheisistä keskuksista, ei ekologisesta asumisesta tulisi puhua. Usein kyse on ennakkoluuloista ja rasittavista perinteistä. Tarkempi kurkistus ikkunoihin ja pihamaalle paljastaa kuitenkin, että asumisen merkit puuttuvat tuolta ja tuolta. Käytännössä tämä tarkoittaa suunnilleen sitä, että luonnonsuojelupiirien, ympäristötoimistojen ja muiden piiristä kootaan poliittinen toimielin kokoustamaan palkkioidusti. Kuitenkin maalaisten olisi syytä mennä itseensä ja miettiä myös omia asenteitaan. Puhuttakoon luonnon keskellä asumisesta. Heikki Susi/uoma tutkija/yrittäjä Pietarsaari/Alahärmä Puuhastelukerho toimii Suomen kunnille ollaan paraikaa valitsemassa nimikkoeliöitä. Hämmästyttävää kyllä kaikki toimittajat eivät ilmeisesti ole oivaltaneet, että ainoaa eläintä, jolla on lapsia, nimitetään Homo sapiensiksi
Mutta elämän puolesta. Myös kauhea varis on mustalla listalla. Parturoitujen nU1mikenttien ja istutuspuistojen omistusoikeus on myös ihmisellä. Se on rikollinen ja tuomittava tunkeilija. Jaakko Heinonen Ml ELI PITEITÄ KESKUSTELUA Sokeritoukka pahan lähettiläs Valo leimahtaa palamaan vessaan, pieni sokeritoukka pakenee kylpyammeen alle. Vai onko kyse siitä, että olemme itse kulkeutuneet "sivistyksemme" myötä kauas sieltä, mistä olemme lähtöisin. KEVÄÄNÄ! ... Ei sitä ehkä voi omaksi lajikseen katsoa, mutta onpahan vain muuntunut paikalleen sopivaksi, itsensä näköiseksi. Lisäyksen kasvit hoitaisivat itse nopeasti ja siirtymisen luontaisille paikoilleen, mikä mihinkin kohtaan pihaa. Käärmeet, sisiliskot, kaikki hyönteiset perhoset poislukien ovat epätoivottuja. Pörröisiä jäniksiä on mukava katsella, mutta niiden pass i erääntyy välittömästi, jos ne rohkenevat kajota omenapuihin . Alkuun pääsisi pienellä siementen keräilyl lä. Kaikenlaiset hoitotoimet voisi unohtaa. Vai emmekö ole tottuneet näkemään niitä, emme tunne niitä. Me emme turhia kysele tai ota tunnontuski a raivatessamme teiden pohjia, ti laa itsellemme, autoillemme, huvituksillemme ... Johtuuko inhomme sokeritoukkia kohtaan si itä, että sokeritoukka on inhottava. Haluamme karkottaa ja eristää sen elämän, jolla ei ole oikeutta olla lähellämme. Kauanko jaksamme elää mieleltämme ja ruumiiltamme terveinä median ja asfaltin luomassa keinoelämässä, haistamatta leikattua heinää pakokaasuilta ja Eau de Colognelta, näkemättä auringonlaskun väriloistoa neonvaloilta. EIKÖS KYSEINE:N OTUS VASTA HAVAITTU UvtTENA LAJIN-" SUOMESSA VIIME. VAI M\Th 50 IL.ME.':>7"YI SEMMOINE.N ERIKOINEN Pl.,--KÄJALKA.' S EPPO/?.. On käsittämätöntä, että nämä luontaiset laj it on jätetty lähes huomiotta, kun pihanurmia perustetaan. Naaras munii siis 300-700 nuppineulanpään kokoista munaa, joista kustakin hengissä säilyneestä kuoriutuu talven jälkeen yksi uusi silkkiäistoukka. Asuntoomme astuva hiiri tai hyönteinen on tunkeilija, mutta olisiko aika miettiä, kuka tunkeilee ja mihin. Ristihuulen somat korvat muuttuvat pirun sarviksi. Este järjen käytölle onkin yksinkertaisen pelottava: pihalle, joka ei tarvitse yhtämittaista huolenpitoa ja työtä, ei voi myydä mi tään tavaraa eikä aineita ! Sellainen piha on nykyajan markkinafilosofian vastainen. Ne kaipaisivat leikkausta vain kerran, kaksi kesässä, kuivilla paikoilla ei ollenkaan. Muutamat nu1mikat, pihatattaren eri muodot ja esimerkiksi konnanvihvi lä kasvavat siellä, missä kansa kulkee, tallaa ja elää. Asenteisiin on syytä kiinnittää huomiota. Kaikki kosketus luonnon muuhun L.UONTOI L.TA . vsk.. Tommi Lievonen Montako toukkaa silkkiperhosella. Jutussa annettiin ristiriitaisia tietoja silkkipe rhosen toukkien määrästä. Satakielen laulu on kyllä kaunista, mutta sekin saa laulaa vain niin kaukana, ettei äänekäs musisointi kiduta öisin korviamme. Asenteet johtavat tekoihin. Jokainen luontokappale, joka uskaltautuu steriilien ja sitruunahajusteilla raikastettujen (ajatus)rakennelmiemme piiriin lupaa kysymättä saa karkoitustai teloitustuomion ilman oikeudenkäyntiä. Tuleeko luonto liian lähelle suoramainonnan ja teknokratian tukahduttamaa mieltämme. Polkemalla murskaksi näitä vähimpiä veljiämme poljemme palasiksi samalla itseämme, tuhoamme läheisyyden haavan lehtien hav inaan ja metsäisiin notkoihin, niemiin ja saarelmiin. Monella vanhalla pihalla saattaa olla jopa oma kylänurmikkamuotonsa, jota ei muualta löydä. Elokuun Suomen Luonnossa puitiin silkkiä vartalon ve rhona. Lista on pitkä ja surkuhupaisa; kauhistuttavia sammakoita siistissä autotallissa, verenhimoisia lepakoita mökin välikatossa, saastaisia hiiriä ullakolla ... KUULKAAS KUN MINUN PIHA-LAMPEEN! OHO/ .. Sokeritoukka monikasvoisuuteen on poissa, sen ennustamattomuus ja mielenkiinto pieniinkin asioihin. Näyttää siltä, että ihannekoti on steriili, eloton paikka, johon valitsemme elämän; ki,jovehka, hamsteri ja neontetra. Samoin ovat hämähäkit ja iljettävät lukit parvekkeella, muurahaiset pihakeinun juurella ja ampiaiset pesineen ulkovarastossa. mia omilla paikoillaan. Toimitus Käyuöku va/Hannu Virtanen SUOMEN LUONTO 9/96 55. Tuottaisivat linnuille kelpaavia siemeniä syksyksi ja vielä kevääksikin. Tunkeilemmeko tarpeiksemme vai "oikeuttaako" niin sanottu korkeakulttuurimme meidät s11hen. .
Sen täyttymyshetket virittävät viileimmänkin tarkkailijan tunteet. Vielä kymmenisen vuotta sitten television luonto-ohjelmissa esiteltiin lähes yksinomaan näyttävien ja useimmiten harvinaisten eläinten elämänmenoa, johon tuskin kenelläkään oli mahdollisuutta saada omakohtaista kosketusta, paitsi eläintarhassa. Joskus tuntuukin siltä, että toiveiden suurin täyttymys olisi metsän pimennoista vastaan asteleva dinosaurus. Kului tunteja ennen kuin Seppo malttoi siirtyä maalle jalat hyytävän heinäkuisen veden kylmettäminä. Sitten vapautin hänet tutustumaan saaren luontoon. Lehdistökin näyttää melko usein suovan pienimuotoisille Juonnonilrniöille tilaa. Loppujen lopuksi missä tahansa maastossa, jopa pihamaiden hoidetuilla nurmikoilla, yhtä lailla kaatopaikkojen kevyesti pahalta haiskahtavassa mannussa ja kasvillisuuden seassa jokainen neliömetri kihisee elämää. Seurasin kameran luupin kautta pariskunnan käyttäytymistä parikymmentä minuuttia unohtaen täysin, mitä olin alunperin ollut tekemässä, samoin kuin kaiken ympärilläni tapahtuvan. Ihmisen mieli on rakentunut niin, että suurikokoinen ja kenties vähän pelottavakin säväyttää eniten. Mutta kyllä pienimuotoinenkin tässä tunteiden kisassa pärjää, kunhan älyllinen kiinnostus on ensin siihen vietellyt. Noihin mustiin aukkoihin on tietysti ensisijainen syy jokaisessa itsessään. Seuratessani kauan sitten filmikameralla sukeltajan liikkeitä lammen pintakalvon tuntumassa näin odottamatta vedenrajassa lojuvan puupalasen päällä häärivän hämähäkkipariskunnan, joka oli omistanut tuon kesäpäivän paisteiset hetket kosintamenojen umpihurmiolle. Luontokirjoja on nykyisin jo tarjolla aika lailla myös suomenkielisinä. T unsin kuuluvani siihen luonnonystävien enemmistöön, jonka kiinnostuksen pääkohteeksi tahtoo luonnon monimuotoisuudesta Jeikkautua vain suurten ja näyttävien siivu. Nyttemmin on tilanne jossain määrin muuttunut, kaukaisten maiden ja vesien pienimuotoista elämää esitellään silloin tällöin. SUOMEN LUONTO 9/96 55. Ne oli pian katsottu, ja niinpä Seppo ryhtyi kahlailemaan saaren rantavesissä syventyäkseen sen pikkuväkeen. J uuri television luonto-ohjelmat ovat ilmeisesti merkittävä "ulkopuolinen syyllinen" siihen, etteivät luonnon pienet oliot liiemmälti kiinnosta sitä luonnonystävien suurta ryhmää, jonka luontotiedot karttuvat vain kuvaruudun annista. Kahvia juodessamme hän kertoi tapaamistaan vesihyönteisistä, niiden toukista ja koteloista, ennen muuta vesiperhosten erikoislaatuisista toukkakoteloista, sienieläimistä, pikkukaloista ja monista muista ötököistä, joiden esiintymisestä saareni rantavesissä minulla ei häpeä kyllä -ollut kuin ylimalkainen käsitys. Mutta sittenkin on vahinko, kelle tahansa, jos kuvaan luonnosta jää isoja aukkoja. Mutta ohjelmia, jotka kartuttaisivat tietoa kotimaisen luontomme monimuotoisuudesta, ei televisiossa ole juuri lainkaan. Samalla ne antavat vieroitushoitoa television katselusta, jopa sieltä tarjotuista luonto-ohjelmista. Kookastakin luontoväkeä saaren tienoilla liikkui, kuikkia, tukkakoskeloita sekä selkäja kalalokkeja, muutama pikkulokkikin näyttäytyi. Seppo toimi alkuun hanslankarina ja latoi tiilet "projektipaikan" ääreen. KUUKAUDEN ILKKA Mustia aukkoja Heinäkuun loppupuolella vietin päivän Pohjois-Konnevedellä pikkupikkusaarellani luontoiltakollegani Seppo Vuokon kanssa. Tietysti pelkästään lintujen tarkkaileminen tarjoaa paljon enemmän kuin lajien määrittämisen ilon. Jo niiden lentämisen seuraamisesta voi nauttia tuntitolkulla puhumattakaan siitä, mitä lintujen käyttäytymisestä irtoaa. Minä muurasin pikkupikkumökkini pikkupikkukiuasta. Ja onhan jokaiselle luonnonystävälle tuttua sekin, ettei ilman pienimuotoista elämää olisi suurimuotoistakaan. Kun selailin Suomen Luonnon viime vuosikertoja, osui silmiini tämän tästä "ötökkäartikkeleita" ja tarinoita alempien kasvien ja sienten salatusta maailmasta; tuttuja entuudestaan kertalukemisen perusteella, mutta hyvin aiheellisia kerrattaviksi talvi-iltoina. Teksti ja piirros: Ilkka Koivisto 51. vsk. Ja kuitenkin sellainen avaisi suuren katsojajoukon huomaamaan, että kääntämällä kiven voi tutustua juoksujalkaisten esimerkilliseen lastenhoitoon, pienikokoisten muurahaisten yhdyskuntaan ja häiritä lievästi maakiitäjäisten päiväJepoa. Tohtisiko niitä sanoa mustiksi aukoiksi. Ja että muurahaiskeko tarjoaa paljon muutakin havainnoitavaa kuin loputonta häärimistä, rantavesissä ja niiden yläpuolella vilisee summaton joukko sirviköitä, surviaissääskiä ja päivänkorentoja elämänkiertonsa eri vaiheissa
Lappalaisen ja Vuorisalon kirja on kiinnostavaa luettavaa alusta loppuun. Teoksella on myös malminetsinnällinen näkökulma. Teuvo Suominen): Kasvien salaperäinen elämä, Otava 1996, 318 s.125 mk. 150 mk. Pekka Hänninen Rottia ja muita turkulaisia Markku Lappalainen ja Timo Vuorisalo: Kaikenkarvaiset kaupunkilaiset. Ihmisten ohella kaupungissa näet asuu 26 nisäkäslajia, joiden lisäksi satunnaisesti vierailevia karvanaamoja on vielä 13 lisää. Tunnettu brittiläinen luontodokumenttien tekijä ja biologi David Attenborough on valmistanut BBC:lle TV-sarjan kasveista. Kirjaa voi tilata Turun Sanomista puh. Ihminen määrittelee itseään sekä ympäröivää todellisuuttaan osana kulloinkin vallitsevia luontokäsityksiä. Erikoissanoille on annettu myös englanninkielinen vastine. Nisäkkäät tulevat kaupunkeihin, halusimme tai emme. Oppaita on saatavilla Espoon (90) 806 4832 ja Helsingin (90) 7312 2730 ympäristökeskuksista. Esa Sironen käsittelee artikkelissaan luonnon kokemista. Samaan aikaan hän työstänyt sarjasta näyttävän kirjan. Modernilla luontokäytännöistä irtaantuneella ihmisellä on mahdollisuus tarkastella luontoa ikään kuin "etäältä". Tuntuu nimittäin aika oudolta, että 305 neliökilometrin kokoiselta alueelta saatiin esimerkiksi rotasta vain 42 ilmoitusta. 169 mk. Luonnolla käsitteenä on länsimaisessa kulttuurissa pitkä, rikas ja dramaattinen historiansa", toteaa kirjan toimittaja Jussi Kotkavirta avaussanoissaan. Filosofisilta kirjoituksilta toivoisi hivenen käytännöllisempää sekä empiirisempää suhdetta reaalimaailmaan aiheita ympäriltä ei ainakaan puuttuisi. Miten sitä ymmärrettiin antiikin ajalla ja miten modernilla ajalla. Kirja sisältää seitsemän yliopistollista esseetä, joissa luontoa hahmotetaan etupäässä klassikkotekstien tulkinnan kautta. Valla merkillissi noi turkulaise! Turun Sanomien toimittajan Markku Lappalaisen ja Turun yliopiston ympäristönsuojelun lehtorin Timo Vuorisalon kirjassa Kaikenkarvaiset kaupunkilaiset paljastuu, että Turun kaupunkikuva on huomattavasti monimuotoisempi kuin luulisi. Maisema on suhdekäsite. mvja värikuvitus. Niitä houkuttelee helppo ravinto ja suoja pedoilta. Teksti on seikkaperäistä ja sujuvaa, vaikka erikoistermien vilinä vähän hidastaakin lukemista. "Mistä itse asiassa puhumme kun puhumme luonnosta. Puolukkaretki saa syvemmän sisällön kun retkeilijällä on avaimet maastonmuotojen lukemiseen. Ollakseen tällainen subjekti ihminen ei saa olla naiivisti osa luontoa. Jäätikön ja sen sulamisvirtojen jättämillä jäljillä maastossa on suurin paino. Metsäkiistat, ranskalaisten ydinkokeet, Vuotoksen allashanke, geeniteknologia ja kettutyttöjen temput olisivat esimerkiksi sellaista materiaalia, joihin toivoisi otettavan myös akateemisissa ympyröissä kantaa. Varsinaisten mannerjäätikön 52 tavalla tai toisella aiheuttamien maaston muotojen lisäksi kirjassa sivutaan myös joitakin tuulen ja roudan aikaansaamia muotoja. Kirjan muista artikkeleista vastaavat edellä mainittujen lisäksi Juha Sihvola, Reijo Töyrinoja, Kari Väyrynen, Juha Varta sekä Jurgen Matthies, jotka käsittelevät kirjoituksissaan Aristoteleen, Tuomas Akvinolaisen, Kantin ja Heideggerin luontoajatuksia. Luontoa ei ole kyetty koskaan selittämään valmiiksi tai hallitsemaan täydellisesti, minkä ansiosta se on säilyttänyt asemansa loputtoman filosofoinnin lähteenä. Tähän kysymykseen ei ole lyhyttä ja yksinkertaista vastausta. Lohkareista emäkallioon on tarkoitettu selittämään jokamiehelle, miksi maamme pinta näyttää juuri siltä kuin se näyttää. Jäätikön jäljillä Aatto Ratia: Lohkareista emäkallioon jäätiköistä maaperäksi, Tammi , 1996, 222 s. Nyt mahtipontisella otsikolla varustetusta kirjasta jää ylevän kuivakka jälkimaku. Espoolaisen oppaassa edetään aakkosittain, helsinkiläiselle asiaa ta,joillaan suurempina kokonaisuksina. Kuitenkin harrastelijafilosofit tulevat pettymään, sillä kirjoitukset kietoutuvat tiukasti tunnettujen ajattelijoiden lähdetekstien sekä niissä esiintyvien käsitteiden tulkintaan. Pieni sanastohakemisto olisi ollut hyvä sijoittaa kirjan loppuun . Sitä myydään myös turkulaisissa kirjakaupoissa. Puolukkakankaamme on jäätikön reunaan kerrostunut suisto, salaperäinen pirunpelto on muinaisranta. Sen sijaan monet inhoavat rottia, hiiriä, ja myyriä, joita ei usein edes haluta nähdä! Liekö tällainen arvoasetelma vaikuttanut havaintoihin. Se edellyttää niittämisen, puunkaadon ja sienien poimimisen keskeyttämistä." Tämä ajatus esiintyy eri muodoissaan kaikissa artikkeleissa: Ihminen on osa luontoa, mutta kuitenkin kykenevä kulttuuristamaan luonnon ja siihen liittyvät käsitykset. Ihmiset pitävät siilistä, oravasta ja valkohäntäpeurasta, ja niiden näkeminen lienee aina jonkinlainen elämys. Viirunaamainen matalajalkainen otus nuhjaa yöllä Stockmannin pääovella, pitkäjalkainen ristihuuli toikkaroi olutkuppilassa ja punaturkki jolkottelee häntä kainalossa Tuomiokirkkosillan yli keskustan suuntaan. Kaikenkarvaisissa kaupunkilaisissa tätä ristiriitaa ilmentävät hyvin Jonny Holmenin lajipotretit täytetyistä eläimistä kivikylän tylyissä kehyksissä. Silti villit eläimet ovat betonierämaassa vielä pitkään oudolla maaperällä. Ilkka Luoto Attenborough kasvien parissa David Attenborough (suom. Kunkin nisäkkään havaintopaikka sijoitettiin kartalle ja yllättävää kyllä tihein pisterypäs syntyi usean lajin kohdalla aivan kivikylän keskustaan. Espoola,sen ymponstoopas Helsinkiläiset ja espoolaiset ovat saaneet ympäristöoppaat. Onhan se KIRJOJA oiva yritys antaa eläimille 01keus elää joukossamme. Soikkeli nostaa esiin tiedemaailman hämärästä persoonallisia nisäkästutkijoita kuten Heikki Kangasperkon eli Hiiri-Hessun, jonka pääsi rottahistoriaan pyydystämällä peräti 665 grammaa painavan siimahännän. Aiheen avaa Martti Soikkelin mukava luotaus nisäkästutkimuksen historiaan Varsinais-Suomessa. Alice Karlsson Filosofisia viipaleita luonnon luonnosta Jussi Kotkavirta (toim.): Luonnon luonto, Filosofisia ki1joituksia luonnon käsitteestä ja kokemisesta, SoPhi, Jyväskylän yliopisto 1996, l 53 s. Miten luonto käsitetään ja koetaan. Turun nisäkkäät, TS-Yhtymä Oy/Turun Sanomat 1996, 95 s, 70 mk. Luonto on moniselitteinen käsite, joka on aikojen saatossa muuttanut muotoaan. vsk.. Teos on nautinnollisen helppolukuinen, vaikSUOMEN LUONTO 9/96 55. Kirja käy myös ympäristökasvatuksesta. Kirja syntyi Turun Sanomien lukijoilta pyydetyistä havainnoista, joita saatiin kaikkiaan liki tuhat. Kaikenkarvaiset kaupunkilaisetkin jää epäilemättä nisäkäshistoriaan. Hänen mukaansa perinteinen ja moderni maailma eroavat toisistaan tässä suhteessa terävästi. Suuri osa kirjan kertomasta lienee tuttua monille, mutta biologikin löytää siitä paljon uusia asioita. Luontofilosofoinnin aktiiviharrastajat sen sijaan saattavat löytää kirjasta kosolti hyviä teemoja. Mannerjää ja sen toiminta saavat kirjassa laajan huomion. Perinteisessä maailmassa suhde luontoon on ollut käytännöllinen; ihminen on ollut osa maisemaa: "Maiseman subjekti ei ole talonpoika, kuten veden subjekti ei ole siinä uiva kala. (92 1) 269 3311. Kirjan nimi antaa odottaa paljon. Näin luonto on määritelmällinen ja käsitteellinen konstruktio, mutta yhtä hyvin myös eksaktien tieteiden tutkimuskohde, joiden päämääränä on luonnon hallitseminen. Tmjolla on tietoa, joka auttaa esimerkiksi henkilökohtaisissa valinnoissa ja ympäristöön liittyvissä ongelmatilanteissa
Pekka Hänninen 53. Joitakin kuvia vaaleneminen on parantanut, mutta useammat ovat huonontuneet. Pälkäneen lukiossa biologian lehtorina työskentelevä Marita Jalkanen toimitti teoksen yhdessä miehensä kanssa sekä omien että kymmenien muiden pälkäneläisten luontoharrastajien kirjaamien havaintojen perusteella. Kari Saarinen ka se sisältää paljon tietoa. Suomalaisesta laitoksesta on jätetty pois keskieurooppalaisen debatin ja paikkakuntaesimerkkien selostus, ja valokuva-aineistoa on korvattu kotija pohjoismaisella materiaalilla. Vertailu alkuteokseen osoittaa, että Suominen on myös korjannut joitakin alkutekstin pahimmista virheistä. Kirjan kuvitus on hyvä, paikoin jopa loistava. Pälkäneen linnustoa esittelevää kirjaa voi ostaa ainakin pälkäneläisistä pankeista sekä Pälkäne-Seurasta. mistä kirjassa on vaikea ymmärtää. Juha Valste Uusia näkökulmia liikennekeskusteluun Herman Knoflacher (suomeksi toim. Toisaalta autot ovat tärvänneet myös vanhat kaupungit. Tekniikan tohtori Herman Knofl acher to1m11 liikennesuunnittelun ja -tekniikan professorina Wienin teknillisessä yliopistossa. PälkäneSeuran luontojaosto kustansi teoksen, joka esittelee kaikki pitäjässä vuosien 1859 ja 1995 välillä havaitut lintulajit. Nuuskaa voi antaa useista pikkuvirheistä, joiden esiintySUOMEN LUONTO 9/96 55. Jostakin syystä alkuteoksen kuvat ovat yleensä tummempia kuin käännöksen. Mutta kokonaisuutena kirja herättää ajatuksia. Pirstoitunut kaupunkirakenne ei ole vanhuksia varten. Kirja jakautuu televisiosarjan mukaan osiin 1. Lisäksi kirjassa luodaan erillisiä katsauksia. Rakennuksista tehtiin kauniita, näkymiä avattiin ja kaupunkitilaa rytmitettiin erilaisin paikoin. ongelmia kaupungissa, taloudellisuusja oikeudenmukaisuuskysymyksiä ja sitä, miten liikenne säätelee ihmisen käyttäytymistä. Kadut toimivat ennen kaupunkilaisten yhteisenä olohuoneena, jossa liikkumissuunta oli lähinnä poikittainen. Historian havinaa lintukirjaan tuovat Herman Severin Zidbäckin tutkimukset, joita hän teki Pälkäneellä yli sata vuotta sitten. Hän on lisäillyt tekstiin joitakin suomalaista lukijaa helpottavia kohtia ja kääntänyt Attenboroughin yläluokkaisuudella keikailevan kielen kauniiksi suomeksi. Autoistumisen seurauksena moniulotteinen kaupunki on muuttunut epämääräiseksi taajamapuuroksi. Jännittävimpiä ja antavimpia ovat kirjan loppupuolen osat, kaksi ensimmäistä eivät kiehtovuudestaan huolimatta ole yhtä hauskoja. Kaupungin ja liikenteen harmonia ilmestyi alkuperäiskielellä 1993 ja on ehtinyt jo kolmanteen painokseen suomenkielisen version ilmestyessä. Attenborough puhuu kolibreista "eteläamerikkalaisina" lintuina, joista muutama aivan sydänkesällä harhautuu jopa Yhdysvaltojen pohjoisosiin saakka. Todellisuudessa kolibreja pesii Yhdysvalloissa ja Kanadassa kaikkiaan 13 lajia yksi näistä jopa Alaskassa. Pälkäneläisten luontoharrastajien lisäksi kirjaa varten antoivat oman panoksensa maanlaajuisesti tunnetut lintumiehet kuten pöllötutkija Pertti Saurola, kalastaja Pentti Linkola sekä selkälokkispesialisti Risto Juvaste. Vaikuttaa melkein siltä, ettei Attenborough ole luettanut tekstiään asiantuntijoilla. Isäni teki aikoinaan yliopistoon gradunsa täkäläisistä metsälinnuista", Jalkanen selvittää. Asia on erikoinen siksi, että suomalainen laitos on painettu samassa paikassa kuin englantilainenkin, ja siinä on käytetty samoja värierotteluja. Keskustoissa liikkuvista ihmisistä 90 prosenttia saa henkensä kaupalla väistellä autoilevaa vähemmistöä. Knoflacherin mukaan liikkumisnopeutemme on kymmenkertaistunut 40 vuodessa autoistumisen myötä, mutta havaintokykymme on pysynyt muuttumattomana. Tämä ei ole viisain tie rakentavaan keskusteluun. Kukkiminen, 4. Nykyään kadut ovat autojen varastointialueita ja "kuolemanvyöhykkeitä", jotka eivät houkuta ihmisiä oleilemaan jalankulkijat ahdetaan varjoisille katujen reunoille, ja liikesuunta on kääntynyt kadun suuntaiseksi. Useimmiten tällaiset teokset tehdään lintutieteellisten paikallisyhdistysten voimin monen kunnan alueelta. Kirjaa pidetään nykyistä inhimmillisemmän ja monipuolisemman liikennejärjestelmän kehittämi en perusjulistuksena. Peltolintujen osalta erään paikallisen harrastajan tutkimukset olivat erittäin kattavia. Toimeentulon taidot, 5. Samoin parkkipaikkojen taksoja ei ole sidottu keskustojen yleiseen tonttien vuokrahintaan osa paikoitusalueista ovat vieläpä ilmaisia. Yksittäisten kuntien linnustoa esitteleviä kirjoja näkee harvemmin. Pälkäneen linnusto yksissä kansissa Sydänhämäläisen Pälkäneen kunnan linnustosta valmistui kesällä laadukas kirja. Kulkeminen, 2. "Zidbäckin mu1st11npanoja kävimme tutkimassa Eläinmuseossa. Olemme noidankehässä. Knoflacher keskittyy pohtimaan autoistumiseen liittyviä visuaalisia ja tilankäytöllisiä jokaisen luonnossa liikkujan tieto pakkaus * Retkeilyalueet etelästä pohjoiseen * Kansallisja luonnonpuistot * Autiotuvat * Reittejä * Melontakohteita * Kartat ja yhteystiedot Sivuja: 208 Koko: 148 x 2 10 mm Hinta: 126 mk ,\1 E T S Ä H A L L 1 T U K S E N R E TKE I LYO P AS Tilaa kirja suoraan palvelunumerosta 0203-44122 tai hae toimipaikoistamme. Knoflacher todistaa myö , ettei liikkumiseen käyttämämme aika ole nopeuden kasv usta huolimatta vähentynyt. Keskustojen autoistuminen ei Knofl acherin mukaan noudata demokratian tai markkinatalouden sääntöjä. Itse aloin pohtia, mitä tapahtuu, kun yhteiskuntarakenteemme vanhenee eikä suurten ikäluokkien ajokortteja enää uusita. Painotyölle sen sijaan ei voi antaa varauksetonta kiitosta. Jarmo Kalanti ja Pekka Rytilä): Kaupungin ja liikenteen harmonia, Liikennesuunnittelun Seura ry 1995, 119 s, osin värikuvitus. Kumppanuuden muodot ja 6. Pikkulipsahdukset eivät kirjaa pilaa, harmittavat vain. Tästä seuraa, ettei kaupungin tarvitse enää olla kaunis ja mielenkiintoinen silmälle, koska viiletämme liikenteessä niin lujaa. Teosta voi varauksetta suositella jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle. vsk. Vaikeuksien voittaminen. 166 mk. Kasvu ja aineenvaihdunta, 3. Suomessa hänet tunnetaan Helsingin seudun liikennettä 1992-93 arvioineen asiantuntijaryhmän puheenjohtajana. Parkkialueiden kustannukset nipistetään yhteisi tä verovaroista, autoi lit sitten tai et. Kirjas a autoilijasta puhutaan ehkä liikaa sävyyn tyhmät ja tuhmat. Niinpä kirjassa kerrotaan esimerkiksi ikivanha juttu tunturisopulien joukkoitsemurhista, joiden Attenborough väittää olevan yksi luonnon suurista arvoituksista. Asioihin perehtyneen biologin pitäisi tietää, etteivät sopulit tällaisia itsemurhia tee. Kääntäen tämä merkitsee sitä, että autosta nähtäväksi suunnitellut kaupunkija taajamanäkymät ovat yhä tylsempiä jalankulkijan silmin ja jalan liikkuminen koetaan vastenmielisenä. Kaupunkien rakenne ja visuaalisuus perustuivat aiemmin ihmisen kävelynopeuteen . Teuvo Suominen on onnistunut käännöksessään mainiosti
Kysyjä kertoi Koijärven saukkojen harrastaneen aivan ilmeisesti sammakoiden pyyntiä. Epäilemättä muutama piisami ja lintu voi joutua saukon suihin. Luolan pohjalla näkyy salaperäinen kullan hehku, ja kun sitä kahmaiset ja riennät valoon saalistasi tutkimaan, onkin kourassasi vain moroa ja tomua! Aarnisammalen hehku ei synny lehdissä vaan alkeisrihman soluissa. Ilkka Koivisto Siivettömiä kärpäsiä Onko hirvikärpäsen lisäksi sellaisia kärpäsiä, jotka pudottavat siipensä. Sammalen nimessä aarni ei viittaa vanhaan metsään, vaan sanan alkuperäinen merkitys on aarre. Jos oletetaan, että linnut lentävät kahdeksan tuntia kerrallaan, saadaan 400-500 kilometrin päivämatkoja. Kuinka pitkän matkan ne kulkevat vuorokaudessa. Näin sammalella on oma turvapaikkansa. Toisaalta taas hyviä muuttosäitä odotellessa, varsinkin hyvillä ruokailupaikoilla, saattaa kulua päiviä ja viikkoja, syksyllä ehkäpä toista kuukauttakin. Jo kupera solun pinta kohdistaa valoa pohjalle kuin linssi , ja myös itse viherhiukkaset ovat linssimäisiä. Tuulen avulla leviäminen 54 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Juho Rahkonen Aarnisammalen alkeisrihman solut loistavat pimeässä. Seppo Vuo/anto Saukko saalistaa Olen tehnyt usean vuoden ajan Koijärven ympäristössä jälkihavaintoja saukosta ja nähnytkin sen kerran järven lintutornista. Valoa keräävät solut ovat miltei pallomaisen pulleita. Lepakkokärpäset tuskin tulevat kysymykseen, vaan otukset ovat kaiketi olleet täikärpäsiä kuten hirvija lintukärpäset. Ihmeellinen havainto, ainakaan minä en ole mokomasta kuullut. Sittemmin niitä ei ole näkynyt. Mielenkiintoinen kysymys on, kuinka aarnisammal leviää luolasta toiseen. Harvoin niiden verotus edes tuntuu kannoissa pitkällä aikavälillä. Meillä rengastettuja kurkia on tavattu talvehtimasta Espanjasta, Tunisiasta ja Etopiasta. Osa valosta kuitenkin läpäisee viherhiukkaset, ja se heijastuu takaisin solun pohjalta salaperäisen vihreänä hehkuna. Sen mikroskooppisen pienet lehdet hohtivat neonvihreinä. Se vaihtelee suuresti ja on parhaimmillaan ehkä 50--60 kilometriä tunnissa. Ne lähtevät matkaan aamulla tai aamupäivällä, kun aurinko lämmittää riittävästi maastoa ja syntyy nousevia virtauksia. Niitä on yksi siivetön laji lampaalla, mutta se on Suomessa harvinainen (tavattu Ahvenanmaalta sekä 1990luvulla Kärkölästä), eikä kysyjä mainitse, että navetassa SUOMEN LUONTO 9/96 55. Siksi sitä erehdyttiin ensin pitämään levänä. Lentäminen osittain toisen linnun takana pienentää ilmanvastusta ja vähentää energiankulutusta. Miten käy piisamien ja keväällä pesIVIen li[!tujen, kun alueella saalistaa saukko tai useampikin. Näillä onkin, ainakin joillakin seuduilla, hyvin tärkeä sija saukon ravinnossa. Matkanopeus riippuu tuulen nopeudesta ja nousevista virtauksista. Tämä tapa on yleinen monenlaisilla linnuilla, ja saavutettu etu on huomattava, ehkäpä jopa kymmeniä prosentteja esimerkiksi matkan pituudella mitattuna. Näin lintu jaksaa lentää pitempiä matkoja kerrallaan. Seppo Vuokko Hyötyvätkö kurjet aurasta. Kalat ovat kuitenkin saukon pääravintoa ainakin sen mukaan, mitä tähän asti on saatu tietää tämän vilkkaan ja viehättävän eläimen ravintobiologiasta. Kevätmuutto on nopeampi , parin kuukauden verran. Yleensä alkeisrihma on melko lyhytikäinen, mutta aarnisammal saattaa elää vuosikausia versoja muodostamatta. Matka talvehtimisalueille kesti kolmeneljä kuukautta. Tosin saukko ei onnistu saamaan kiinni aikuisia lintuja kuin poikkeustapauksissa, mutta vesilintujen poikasia se kyllä saattaa verottaa. Lisäksi meillä tavataan ainakin viittä kärpäslajia, joiden siivet ovat alunperin surkastuneet. Saukkoon, kuten muihinkin saalistajiin, pätee varsin pitkälle se, etteivät ne tuhoa saaliseläinkantojaan. Suotuisassa myötätuulessa matka voi jatkua iltaan saakka. Täysikasvuinen aarnisammal ei hehku. Kasvi on aarnisammal , joka kasvaa harvinaisenpuoleisena siellä täällä maan eteläpuoliskolla luolissa, kallionhalkeamissa ja onkaloissa. Kun sammalen itiö itää, si itä syntyy hento alustanmyötäinen rihma. Aarnisammalen valoa keräävistä soluistaan saama etu on selvä: se pystyy kasvamaan niin pimeissa koloissa, etteivät siellä muut kasvit enää viihdy. Aarnisammal tekee myös itusilmuja, jotka ovat itiöitä kookkaampia. Yhtenä poikkeuksena tästä voidaan pitää minkkiä, jonka tiedetään verottaneen todella raskaasti joitakin riskiläyhdyskuntia meren saaristossa. Monet muistavat radiolähettimin varustettujen kurkien muuttomatkojen etenemisen ja talvehtimisen pari vuotta sitten. Leviäisiköhän se eläinten mukana. Tällöin muutto alkaa päivällä, mahdollisesti joskus jo aamulla. Kuinka paljon kurjet hyötyvät aurassa lentämisestä. Kesällä 1987 juoksi siivettömiä kärpäsiä kuin muurahaisia. Aurassa tai jonossa muuttavat yleensä isot linnut. Ainoastaan hirvikärpänen heittää kunnolliset ja lentämiseen kelpaavat siipensä pois. Kurjet käyttävät hyväkseen nousevia ilmavirtauksia ja myötätuulta. vsk.. on epävarmaa. Joskus kurjet muuttavat myös yöllä. Aarnisammal voisi olla yksi ilmiöistä, jotka synnyttivät tarinat aarnivalkeista. Syyskuun alussa meiltä lähtevät kurjet saattavat olla marraskuun lopulla Välimeren tienoilla. Mihin kurjet muuttavat. Luolassa hehkuva sammal Löysimme eräästä luolasta salaperäisen sammalen. Aarnivalkeat ovat aarretta vartioivia ja puhdistavia tulia. Mikä kasvi on, ja miksi sillä on tällainen ominaisuus. Samannäköiset lintukärpäset eivät sitä tee. Kuinka pitkään koko muutto talvehtimisalueilta pesimäseuduille vie. Solun pohjalla on muutama viherhiukkanen
Radio Suomi 18.9. Jos kesällä 1986 räystäspääskyjen (sitä on vain harvoin haarapääskyllä) pesissä olisi ollut niitä hyvin paljon, ja kylmänä kesänä 1987 räystäspääskyjä olisi pesinyt paljon vähemmän, pesissä koteloina talvehtineet kärpäset olisivat saattaneet kuoriutumisen jälkeen lähteä etsimään isäntäeläimiä. Paha haju ja maku ovat ominaisia useimmille luteille. Lähetä havaintosi toimitukseen 15. En ole kertaakaan tavannut sitä Kuusamossa. Heitin kukkapenkissä kasvaneen ison mustarouskun takapihan pöheikköön muistamatta, että siellä kasvaa hyvin marjova punaherukka. Pyydystelijä ja ripustaja on lepinkäinen, koukkunokkainen varpuslintu. Pentti Alaja/LKA Koreatakkiset marjaluteet erittävät usein haisevan vastalauseen marjanpoimijalle. Saaliin koon perusteella voi päätellä tarSUOMEN LUONTO 9/96 55. Jäljelle jää tyhjiä kennostoja ja pesän riekaleita. Niillä on keskiruumiissaan hajurauhaset, jotka aukeavat raajojen tyvelle. kemmin varastoijan lajin: pikkulepinkäinen saalistaa vaivaishiiriä ja päästäisiä, isolepinkäinen suurempia hiiriä ja myyriä. 55. Hajusta ei kuitenkaan kannata välittää niin että hylkäisi sen takia marjasaaliinsa, sillä haju haihtuu melko pian. Isolepinkäinen eli lapinharakka taas on pohjoinen laji, joka pesii EteläSuomen rämeilläkin. Jälkimmäinen voisi tulla kysymykseen. Parin päivän perästä ne olivat poissa. Ampiaispesän hajottaja on todennäköisesti talitiainen. Kukin kasvi vaiSeppo Vuo/anto mistaa itse myrkkynsä tai Luontoilta YLE:ssä 8.9. Pikkulepinkäinen on eteläinen laji, joka muuttaa pois jo elo-syyskuussa. Heikki Kokkonen/LKA Markus Varesvuo/LKA Lepinkäiset työntävät usein saaliinsa piikkiin tai oksanhaaraan. Missä ei ole piikkilankoja, lepinkäiset ripustavat saaliinsa puiden oksanhankoihin ja pikkuoksiin. Vaikka kompostiin heittäisi pelkkiä kieloja, ukonhattuja ja näsiänoksia, siinä kasvavat kurpitsat ovat myrkyttömiä. Seppo Vuokko Mikä hajotti ampiaispesät. olisi ollut lampaita. Radio Suomi 16.10. Voiko sieni myrkyttää maan ja kulkeutuuko myrkky marjoihin. Vasemmalla pikkulepinkäiskoiras; oikealla isolepinkäinen, jonka koiraalla ja naaraalla on samanlainen mustavalkea puku. Arvatenkin samassa vajassa on myös lepakoiden päiväpiilo. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki,jeitse. Lepakot eivät kuitenkaan hajota ampiaispesiä tai syö ampiaisia, vaikka ne ovat hyönteissyöjiä. Näin ne löytävät ampiaispesät ja syövät toukat suihinsa. Lepakot syövät öisin liikkuvia hyönteisiä. Mikä eläin on hajottanut vajan katosta riippuvat ampiaispesät. TV 1 6.10. Myrkyllisten kasvien kuoltua ja lahotessa myös niiden sisältämät myrkyt hajoavat. Siksi sieniä tai marjoja ei pidä kerätä vilkkaiden teiden varsilta tai muilta saastuneilta alueilta. Siirtyvätkö myrkyt. syyskuuta mennessä . Marjalude on maan eteläpuoliskon eläin, joka elelee Kainuussa ja Perämeren rannikolla asti; sitä ei tosiaankaan tunneta Kuusamosta. Mikä aiheuttaa marjaluteen pahan maun, ja mikä merkitys sillä on. Haju on luteiden puolustusmekanismi, sillä nimenoman häirittäessä ne erittävät hajua. Kauri Mikkola Miksi marjalude haisee. Siirtyvätkö myrkyt kasvista toiseen. Mikä on luteen levinneisyysalue. Ampiaisethan liikkuvat päivisin ja nukkuvat öisin pesissään. Eivät siirry. TV 1 haitta-aineensa, joilla se pyrkii torjumaan kasveja syöviä eläimiä. Seppo Vuo/anto Vielä ehdit mukaan! Numerossa 5/96 pyysimme tietoja epämuodostuneista voikukista, ja numerossa 6/96 julistimme kesäkilpailun koloisimmasta haavasta ja kiiltomatohavainnoista. Olen vuosikausia poiminut kantarelleja kielojen läheltä ajattelemattakaan myrkytyksen mahdollisuutta. Jäljelle jäävät tervapääskyja pääskykärpänen. Kauri Mikkola Lepinkäisen herkut Viljapellon piikkilangassa roikkui syyskesällä puolen metrin matkalla jokaisessa piikissä hiiri. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoil/an asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 JO Helsinki. Sen muutto alkaa syyskuussa, jolloin se on yleinen myös etelässä. Syövätkö lepakot ampiaisia. Mikä ne oli langalle kerännyt. Mustikka tai mansikka ei haise ennen kuin poimija häiritsee marjan kimpussa tai lähettyvillä oleilevaa ludetta. vsk. Sen sijaan jotkut ihmisen tuottamat myrkyt tai haitalliset aineet, kuten PCB, lyijy tai kadmium, siirtyvät kasveihin tai sieniin. Syksyn tullen, joskus jo kesälläkin, talitiaiset tutkivat tarkkaan rakennusten nurkkia ja vajojen sisäosiakin etsien hyönteisten toukkia ja koteloita sekä muuta mahdollista syötävää. Pikkulepinkäinen on viime aikoina taantunut koko Euroopassa
Tuhka sopii hyvin puutarhassa kalkitsemiseen ja lannoitteeksi. vsk.. Usein humala kärsii tuholaisista kuivalla ja aurinkoisella paikalla. Sillä on soikeat, vastakkaiset lehdet, runsaasti tähtimäisiä, valkeita pikku kukkia ja sutimaiset siemenhahtuvapallot loppukesällä. Mitkä kasvit hyötyvät tuhkasta. Sisälle otettuna tomaatit kypsyvät, mutta ei niistä tule niin makeita kuin toivoisin. Kun hedelmät alkavat olla täydessä koossaan, alimpia lehtiä voi poistaa, jotta raakileet saavat kunnolla valoa. Sipuliriveihin ja kaalija porkkanamaalle tuhkaa voi levitellä pieniä määriä pitkin kasvukautta. Humala on altis monille tuholaisille, joista etenkin humalayökkönen ja gammayökkönen sekä pistiäisten toukat jyrsivät kasvin aivan reikäiseksi. Silloin kasvit keskittyvät hedelmien kasvattamiseen ja kypsyttämiseen. Se kasvaa naapurin puutarhassa, mutta he eivät itsekään tiedä, mikä se on. Kuiva tuhka kasvien tyvellä haittaa sipulikärpäsen sekä porkkanaja kaalikärpästen munien kehittymistä toukiksi. Tuhka sisältää myös pieniä määriä hivenaineita, kaliumia ja fosforia. Yksinkertainen automaattinen tuuletuslaite kannattaa ilman muuta asentaa kasvihuoneen oveen ja tuuletusluukkuihin. Sen sijaan öljyn tai kivihiilen tuhkaa ei lannoitukseen ole syytä käyttää. Kasvihuoneessa päivälämpötila on useimmiten riittävä, toisinaan liiankin korkea hedelmien kypsymiselle, mutta yölämpö laskee liian alas. sekä kasvien ja puiden juurille. Tuhkaa voi käyttää parin vuoden välein levitettynä noin puoli kiloa neliömetrille. Eri lajikkeiden lämpövaatimus vaihtelee; pienet kirsikkaja pensastomaatit kypsyttävät usein hedelmänsä viileämmässä kuin runkotomaatit. Miten tuhkan käyttäminen vaikuttaa maaperään ja nurmikkoon. Naapurin tontilla kukkiipensaskärhö Mikä on tämä valkoisten kukkien peitossa oleva, metrin korkuinen pensas. Ne viihtyvät auringossa humalaa paremmin, ja pohjoisseinustalla humala saattaa intoutua yllättävään kasvuun kiusanhengistä päästyään. Etenkin paperista jää runsaasti tuhkaa, jota olen levittänyt nurmikolle Pauli Nieminen/LK A Talvea hyvin kestävä pensaskärhö on pihoillamme harvinainen. Tuholaisia voi koettaa torjua suihkuttamalla humalan mäntysuopavedellä heti kun ensimmäiset vioitukset näkyvät. Tuhkaa voi myös pölyttää kirvojen ja muiden ohutihoisten hyönteisten vaivaamien kasvien päälle. Pensaskärhö on varsin talvenkestävä, ja sitä on viljelty Suomessakin kauan, mutta aika harvinainen se on puutarhoissa. Syyskylvö voi olla varmin konsti saada taimia aikaan. Vihreitä tomaatteja Miksi tomaattini eivät punerru kasvihuoneessa. Vahalla täytetty tuuletuslaite avaa luukut, kun lämpö nousee parinkymmenen asteen yli ja sulkee tuuletuksen, kun kasvihuone jäähtyy liikaa. Saippuavedellä suihkutetaan kasvi yltä päältä, ja käsittely toistetaan muutaman päivän päästä. Hedelmien kypsymistä jouduttaa myös tomaattien latvominen ajoissa. Paperin tuhka on kevyttä, ja siinä voi olla vähemmän ravinteita kuin puun tuhkassa. Monena 56 syksynä olen joutunut korjaamaan hedelmät vihreinä, vaikka raakileet kasvavat ihan ajallaan ja tulevat muuten suuriksi ja valmiin näköisiksi. Versot lakastuvat maata myöten talvella, mutta kasvi versoo runsaasti uudelleen aina keväisin. Tuhkan sisältämät ravinteet ovat kohtalaisen helposti kasvien käytettävissä. Multasormipähkinät voi lähettää pureskeltaviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Ojala, 19920 Pappinen. Perunoille ja punajuurille sitä ei mielellään levitetä, koska maan korkea pH lisää perunan ja punajuuren rupisientä. Sopiva lämpö päivisin on noin 25 astetta, yöllä yli 15 astetta. Liuos sekoitetaan panemalla litraan vettä reilu desi mäntynestesaippuaa. Mitä teen. Käsittely uusitaan aina sateen jälkeen. Pensaskärhö on oikeastaan perenna; ruohomaiset versot lakastuvat tal veksi, ja uudet versot kasvavat keväällä maanalaisista silmuista. Tuhkaa puutarhaan Poltan takassa usein polttopuita ja sanomalehtiä sekä mainospostia. Värillisten painomusteiden sisältämät raskasmetallit jäävät tuhkaan, mutta niistä tuskin on mainittavaa haittaa puutarhassa, ellei mainospostia polteta tosi hämmästyttäv iä määriä. Tomaatin hedelmien kypsyminen vaatii melko tasaista ja korkeaa lämpötilaa. Lämpötilaa voi tasoittaa tuomalla kasvihuoneeseen runsaasti vedellä täytettyjä astioita. Päivällä vesiastiat sitovat lämpöä ja jäähdyttävät kasvihuonetta, yöllä lämpöä vapautuu kasv ihuoneen ilmaan. Tuhka sopii myös kasvimaalle. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Pitsilehtinen humala Joka kesä kuistin seinustalla kasvava humala syödään aivan reijille. Rea Peltola SUOMEN LUONTO 9/96 55. Se edistää maan pieneliötoimintaa samaan tapaan kuin kalkkikivijauhe, nostamalla maan pH:ta. Parin kolmen kukkatertun avautumisen jälkeen taimista poistetaan uudet versot. Näytteen kasvi on pensaskärhö, Clematis recta. Vanhemmiten kukat muuttuvat pieniksi pullasudeiksi. Lehdistä jää jäljelle vain pitsimäinen verkko. Sanomalehtipaperi, joka valmistetaan puuhiokkeesta, tuottaa parempaa tuhkaa kuin liidulla tai savella kiillotettu mainospaperi. Kasteluvesitynnyri ei riitä, vaan lisäksi taimien väliin ja seinustoille kannattaa sijoitella vaikkapa vedellä täytettyjä, läpinäkyviä tai mustiksi maalattuja mehukanistereita tai vastaavia. Puun tuhkan sisältämä pii voi edistää kasvien kestävyyttä tauteja ja tuholaisia vastaan, ja siksi sitä käytetään mielellään esimerkiksi ruusujen, marjapensaiden ja hedelmäpuiden lannoitukseen. Siirtelystä se ei pidä, mutta kasvista voi koettaa ottaa varovasti jakopalan syksyllä tai aikaisin keväällä. Seppo Keränen, Pekka Kekinen/LKA Gammayökkösen tuhoja voi tmjua suihkuttamalla kasveja mäntysuopa vedellä. Jos paikka on kovin paahteinen, voi olla viisainta siirtää humala pohjoisen puolelle ja istuttaa kuistin koristeeksi alppikärhö, ' Pohjantähti '-köynnösruusu tai villiviini. Siemenestäkin sitä voi koettaa kasvattaa, mutta pieni siemen itää hitaasti ja epätasaisesti. Myös kasvihuoneen peittäminen yöksi pressulla tai harsoilla voi auttaa. Erityisen hyvin viileässäkin menestyvä lajike on 'Outdoor Girl ', jota on saatavilla harvoin. Kalsiumia lehtipuun tuhkassa on parikymmentä prosenttia. Kompostimullan tuominen juurille tai turvekatteen levittely humalapenkkiin voi vähentää tuholaisia, kun humala viihtyy paremmin
Perämiehenk. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen luonnon tilaajapalvelu: Puh. Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 0051 Helsinki. (90) 228 08 210,228 08 224, telafax (90) 228 08 200. Suomen luonnonsuojeluliitto ry Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. (90) 228 081, telefax (90) 228 08200 Ma-pe klo 8.30-16.15 Susanna H uhta/a, koulutussihteeri Esko Jowsamo, pääsihteeri Mirja J11mppa11e11, puhelinvaihteen hoitaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Päivi Karvinen, YV A-yhteyshenkilö Johanna Kotimäki, toimistosihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Anna Parkkari, lähiluontoprojektisihteeri Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussiht., päätoimitt. (98 1) 3115 828, Merja Ylänen Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. (96 1) 312 7577, Tiina Seikkula Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-51 , 20100 Turku puh. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahjakortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __}_ 19_ . 1 1 A 17, 00150 Helsinki puh. (90) 228 0822 1 Kotkankatu 9, 00510 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Kotkankatu 9,00510 Helsinki puh. Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa 1: O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä . Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka : ... Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. (960) 311 550, Tuula Leskelä Pirkanmaa Laukontori 4, 33200 Tampere puh. vsk. Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: Nimi: Osoite: .. (90) 228 08206, Päivi Saarinen vs. O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. (90) 228 08333 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-ARKISTO Nervanderinkatu 11, 00100 Helsinki puh. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen__}_ 19_. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __}_ 19_. (973) 138 281, Ilari Uotila Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu puh. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Timo Helle (pj.), (960) 3364 302, Vesa Heinonen, Helena Kalu, Tuovi Kurt1io, Hanna Matinpuro, Timo Permanto, Pertti Siilahti, Heikki Susi/uoma, Thomas Wallgren, Hans Vogt ALUESIHTEERIT Keski-Suomi Keskustie 23 B 22, 40100 Jyväskylä puh. (93 1) 2131 317, Harri Helin Pohjois-Karjala Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu puh. Lammi Uusimaa Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. (90) 630 300, telefax (90) 630 414 SUOMEN LUONTO 9/96 55. (90) 409 238 Suomen luonnonsuoj eluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. Leena Sjöblom, jäteprojektisihteeri Mervi Taskinen, toimituksen sihteeri Tuula Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. (953) 411 7358, Kaarina Tiainen Satakunta Otavankatu 11 , 28 100 Pori puh. Posti numero ja -toimipaikka: Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. (92 1) 2301 141,Hannu Klemola vs. Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. z L.U 6 :J V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. (941 ) 211 115, Twja Lumme Lappi Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi puh. (939) 632 6163, Maija T
Kokeneet oppaat ja jäljittäjät. Wolves, bears, lynxes and beavers also inhabit the area. By way of these rivers one can reach an almost uninhabited wilderness of peatland and forest, which was emptied of people during Stalin 's purges. lt is the closest national park to Helsinki where one can wander along ri vers. Kaisa Raitio portrait of a 'forest activist' by Salla Tynys Suomen Luonto 55(9): 18-19 Twenty-three year old Kaisa Raitio's passion for environmental protection stems from a love for nature which began during her chilhood. This park offers a wide range of habitats, including old-growth forests, lovely mires with their wetland birdlife, old museumised farmsteads, young forests, streams, rivers and lakes. OkavangoLuangwa kanootilla ja jalkaisin (täynnä, mahd. Kaisa criticises the attitude of Finnish forest companies towards NGOs and fo rest conservationists. Although the wolverine has been completely protected for 13 years, it has not become more common. +358-(0)9630 300, fax +358-(0)9-630 414; Email: kaisa. raitio@ helsinki.fi By canoe in a national park by luha Valste Suomen Luonto 55(9) :24-27 An lndian-style canoe is an admirable form of transport for those wishing to get to know national parks with rivers, lakes or a marine archipelago. As the NGO for users of light traffic and public transport, Liikenneliitto is demanding that more money be appropriated to planning and subsidies for the construction of public transport, cycle paths and pedestrian precincts in cities. The highest density is immediately south of the reindeer husbandry area close to the Russian border. Tutustumme luontoon, kulttuureihin ja ympäristökysymyksiin. Pyydä esite: Benedict ja Tytti von Wright, puh. The terrain is rich and variable. The only way to ensure that wolverines spread into central and western Finland is to put out carrion for them to feed on. Ruska-ajan perhosloistoa date the bulky equipment needed for a trip. ln Kuhmo and Lieksa, wildlife photographers have left carrion in the forest so that they can photograph the large predators that aisa eat decaying carcases. However, the prediction influences many other kinds of investments. Just after midsummer, Päijänne National Park was fairl y empty. ln expressing her views, Sisko Kangas, president of Liikenneliitto, criticises both the projection and the fact that the prediction on traffic and cars in Finland is made by an organization whose very existence depends on it. The park 's lovely ridgelike esker islands remain in mind, but prominent in the memory too is the noise kept up by boat people and anglers, and the people who insisted on keeping their dogs off the leash in contravention of the national park regulations. The Administration bases this estimate on its own road projects. lapsiperheille tilauksesta. The best remedy for the onlooker's feeling of helplessness is action. Wolverines have increased in the area with most carrion. To her, Nature is like a close relative and when this ' person ' suffers physical harm, it also hurts Kaisa. Registration for the confe rence is possible up until the 20th September. vsk.. Itä-Afrikassa: VaeUuksia Pohjois-Kenian kameLipaimentolaisten seurassa, Rift-laakson lintuvedet sekä ympäröivät savannit ja vuoret, Ugandan gorillat, Tansanian kuuluisat kansallispuistot Seuraava lähtö: joulukuu, "Acacian Kenia" retkeilyä massaturismin ulottumattomissa. Further information is available from: Kaisa Raitio, Finnish Nature League, P.O.Box 226, FIN-00151 Helsinki, Finland; tel. lt would seem that the wolverine has not spread further south because it is unable to obtain sufficient winter food due to the rarity of wolves in the region. (90) 295 38 48 Acacia-safarit Afrikan luontoon erikoistunut Dia-ja infoilta pe 20.9. Seuraava lähtö: elokuu -97. klo 18.30: Arbis, Dagmarinkatu 3, Helsinki. ln three days the writer saw large numbers of plants, insects and birds of species that are rare or missing in Finland and western Europe. The purpose of the confe rence is to dislodge the 'employment versus protection ' scenario, which distorts the truth . Erikoissafareja esim. Kaisa is responsible for the arrangements for the international Taiga Rescue Network ' s (TRN) fo rest conference to be held in Kuusamo on 2429th October. This would also assist wolves, bears and golden eagles. lokakuuta. Translated by Leigh Plester Afrikkaan Leirielämää pienryhmissä savanneilla ja sademetsissä. There were many more visitors here than in the Päijänne Park. A canoe is silent and can accommoSuomen Luonto 58 ilmestyy seuraavan kerran 9. The small Navesti and Halliste rivers have no rapids but tend to flow sluggishly. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Transportation habits can he influenced by Sisko Kangas Suomen Luonto 55(9):12-13 The Finnish National Road Administration (Tielaitos) predicts that the number of cars in Finland will increase by 47 percent by the year 2020, when there will be over three million cars on the road. Norway and Sweden have similar population levels. The company of other intelligent and likeable acti vists charges her with abundant energy. toisto syyskuussa). ln Seitseminen National Park one can canoe along small wilderness rivers. Soomaa National Park !ies near Pärnu in Estonia. Where there are no reindeer, wolverines are able to survive only by eating carrion left by wolves. SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Kotkankatu 9 005 /0 Helsinki, Finland Fax: +358 228 08 200 Wolverines need wolves by Antti Leinonen Suomen Luonto 55(9) :38-41 For a long time there have been under a hundred wolverines in Finland. Keskija Eteläinen Afrikka: Vaellussafareja Botswanassa, Sambiassa ja Zimbabwessa. The writer made canoe trips in two Finnish national parks and one Estonian National park in June and July. lt is difficult to launch discussions when the representatives of the companies refuse to listen but simply publish bland statements. Kaisa fi nds her efforts in the Finnish Nature League (Luonto-Liitto) extremely rewarding. Arktiset linnut viuhtovat etelään Geeniruoka hyvä vai paha. SUOMEN LUONTO 9/96 55
Siihen katsottiin kuuluvaksi myös alueen mtiaanien orjuuttaminen. Antti Halkka 59. Elastaani on urean ja eettereiksi sanottujen yhdisteiden liitto, jonka Du Pont -yhtiö loi lähes 40 vuotta sitten. Miljoonien kumipuiden tuotos laivataan kuivatettuna ja paalattuna teollisuusmaihin, mutta tuottajamaissakin on laaja kumiteollisuus. Sitä on monissa muissakin kasveissa kuin kumipuussa (Hevea brasiliensis), esimerkiksi eräässä voikukkalajissa hyödynnettäväksikin asti. Liuottimena toimii aromaattivapaa teollisuusbensiini, jonka Nokia on hiljalleen enkä ensimmäisenä maailmassa korvaamassa vesiperustaisella liimalla. Saappaan valmistuksessa tarvitaan myös liimaa. Saappaat vanhenevat tästä syystä Majuri & Plester/LKA nopeammin kuin ennen otsoniongelmaa. Viilto suuntautuu noin 30 asteen kulmassa alas, ja lateksi kerätään kuppiin. Savustamalla esivalmisteltua kumia Sri Lankassa. VARTALON VERHOT Alussa oli viilto Mauri Rautkari/LKA Kumin juoksutusta lndonesiassa. Traaginen historia Kumi on tavallaan itse aiheuttanut ongelmansa, sillä ylimääräinen otsoni johtuu paljolti liikenteen pakokaasupäästöistä. Kumiplantaasin työntekijä on veitsellään vetäissyt puolen rungon ympäri parin millin syvyydeltä. Liikenne siirtyi rautateiltä maanteille osin ilmatäytteisen kumi pyörän keksimisen ansiosta. Viilto pakottaa kumipuun valuttamaan osan maitiaisnestettään, lateksia, josta saadaan raakakumia eli kautsua. Lentokoneella matkustaville luonnonkumin ulvahdus on vieraan tai kotimaan kamaran ensi tervehdys. Etelä-Amerikan kumikuume loppui Kaukoidän plantaasiviljelmien menestykseen 19 10-luvulla. Luonnostaan herumista jatkuu vain muutama tunti, kunnes aineen tulo tyrehtyy. Myös saappaissa ja vaatetuksen kuminauhoissa suositaan luonnonkumia. Luonnonkumi vaatteissa etusijalla Luonnonkumi on pitänyt pintansa, vaikka synteetistä kumia nykyään tuotetaan jo enemmän. Jossain tropiikissa on tehty jokaista kuminkäyttäjää kohden muutama viilto. Luonnonkumia arvostetetaan rankimpaan rääkkiin joutuvissa kohteissa. Kotimaisen nokialaisen päällysmassan kumiseoksesta suurin osa on sitä. Joissakin erityiskohteissa ei vieläkään ole kumin voittanutta. Ne päihittivät helposti tehokkuudessa keräilyn, eikä kumipuun viljely onnistunut tautien takia Amazonasilla. Kumiparonien aika jätti jälkeensä rikkaasti rakennetun Manausin kaupungin keskelle Brasi lian viidakkoa. Savustus on yleinen kumin kuivaustapa savukumilevyjä tuodaan Suomeenkin. Näistä maista virtaa suurin osa maailman luonnonkumista. Lateksin luonnollista tehtävää kumipuussa ei tarkoin tunneta. llmarenkaiden alettua rullata kumintarve oli 1880-luvulta alkaen huutava. Kun kumin seurana on usein muitakin aineita, kumituotteesta usein alle puolet on itse kumia. Sekä synteettisen että luonnonkumin tuotanto on jatkuvassa kasvussa. Esimerkiksi Peruvian Amazon Rubber Companylle oli varattu yli Suomen kokoinen kumiläänitys. Muoviaineet korvaavat kumin nykyisin tekstiileissä yleensä siellä, missä tarvitaan vedenpitävyyttä, ja joustokin etsitään usein toisaalta. Suojeleepa kumi edelleen usein myös siveyttämme yksinkertainen ja varma kuminauha estää kamppeitamme valahtamasta alas. Synteettisen kumin tuotanto kasvaa suunnilleen samaa vauhtia yli yhteentoista miljardiin kiloon. Luonnonkumia tarvitaan luotettavan ennusteen mukaan vuosituhannen vaihteessa noin kuudennes eli miljardi kiloa enemmän kuin nykyisin. tiöistä. Kumin ehkä pahin vihollinen on otsoni, joka ajan mittaan haurastuttaa sen. Sitä päälaatuja on kymmenkunta valmistetaan öljystä monenlaisilla menetelmillä. Esimerkiksi uimapuku kaartuu vartalolla elastaanin (lycra) jännittämänä. Saapasmusta on kuitenkin nokea. Viiltelijä ei aina ole palkkatyöläinen, mutta luultavasti hän on sidoksissa johonkin Malesian, Thaimaan ja Indonesian suurista kumiyhSUOMEN LUONTO 9/96 55. On öljylähteelläkin saappaassa sijansa, kuten sen perinteisestä väristä voisi olla päättelevinään. Heistä kymmeniä tuhansia kuoli ja lukuisia heimoja hävisi. Viilto on siis aloittanut saappaan tarinan, kuten se usein myös sen päättää. Kumipuuviljelmiä on maailmassa yhteensä lähes puolen Suomen metsäpinta-alan verran. Saapaskumi suojaa suomalaisen jalkoja kastumiselta. Vaatekappaletta riisuessa jää toisinaan keholle kuminauhan jättämä punainen rantu, kuin viilto. Suurin osa niin synteettisestä kuin luonnonkumista päätyy pyörimään autojen alle. Raaka-aineen ainoa lähde olivat luonnonvaraiset kumipuut Amazonasin sademetsissä. Brasiliasta on myös peräisi kautsun nimi se tulee sanaparista cahu tsu eli itkevä puu. Kuminkin rakenne sitä paitsi muuttuu ratkaisevasti vulkanoinniksi kutsutussa kemiallisessa prosessissa, joka juuri tekee kumista kuuluisan venyvää ja kestävää. Se muistuttaa ehkä täysipainoisesta ruokavaliosta, mutta myös kumin alkuperästä. vsk. Jos mukaan otetaan vielä Intia ja Sri Lanka, päästään 80 prosenttiin. Kemiallisen käsittelyn avulla viilto pysyy vuotavana päiväkausia. Kumipuut kasvoivat hajallaan pitkin viidakkoa, joten kumin saanti oli paljon vaikeampaa kuin plantaaseilta
08-537 7111. Sid., hinta 220,POHJOINEN PL 70, 90101 Oulu, puh. Viimeist~än nyt menneisyyteen hautautuneet voimavarat on otettava käyttöön. Sid., hinta 270,Jorma Luhta TANSSEJA AAVALLA Tansseja aavalla vie lukijan ja katsojan lintukaupungin kuhinaan, unohdettuihin erämaihin, kurkien ilon ja surun tansseihin, suureen tulvaan tai uhanalaisten haukkojen soitimelle. Teos on suora tilitys siitä, mitä tapahtuu luonnolle kaukana kaupungeista ja mitä ihmisessä täytyy tapahtua, että hän selviäisi muutoksista hengissä. Sid., hinta 224,·Eero Murtomäkl MENNYT MEISSÄ Eero Murtomäki on kuvannut yli 30 vuotta suomalaista erämaaluontoa. Tekstit englanniksi ja suomeksi. Hannu Hautala LIIKETTÄ LINNUNRADALLA Pitkäjännitteinen liikkeen tutkiminen luonnossa kameran välityksellä on saanut omintakeisen upean kirjan muodon