2 Meri hädässä Itämeren ja etenkin Suomenlahden huolestuttava tilanne sai helteisen kesän ansiosta näkyvästi julkisuutta. On turha syyttää yksinomaan Pietarin tai Viron päästöjä. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Myös luomuviljelyn lisääntyminen parantaa vesien tilaa, koska terve maaperä ja kompostilannoitus pitävät ravinteet juuri siellä minne ne kuuluvat: pellossa eikä vesissä. z LI..J 6 :) V) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Omien rannikkovesiemme kunnon kohentaminen edellyttää etenkin maatalouden ravinnepäästöjen saamista kuriin. Sen vaikutukset tuntuvat kuitenkin voimakkaimmin Suomenlahden pohjukassa. Suomen Luonto pääsi heinäkuussa Arandan matkaan seuraamaan merentutkimuksen arkea. Yllätyksenä levämassat eivät tulleet ainakaan ympäristönsuojelijoille eivätkä merentutkijoille. Itämeren sairaudesta kertovat lahjomattomasti pyydysten limoittuminen, pohjan laajat hapettomat alueet sekä silakoihin ja lohikaloihin kertyneet ympäristömyrkyt. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. Lähialueyhteistyöllä Suomenlahden suurimman saastuttajan Pietarin kaupungin päästöt pienenevät lähivuosina merkittävästi. Jonna Laurila Merentutkimuslaitoksen Aranda-tutkimusalus kerää Suomenlahdesta säännöllisesti tietoa, jota tarvitaan sen pelastamisessa. Myös suurten taajamien jätevesien typenpoistoa on tehostettava, koska meressä typpi on minimiravinne, joka liiallisena laukaisee rehevöitymisen. (09) 2271 967 telefax: (09) 227 1 42 1 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 Päätoimirraja Jorma Lauri Ja, 228 08217 Toimitussihteeri! Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari , 228 082 14 Toimittajat Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Pekka Paaer (toimitusharjoittelija) 228 08234 Väriero/lelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Vaikka Suomi ei olekaan Suomenlahden pahin pilaaja, myös meillä riittää tehtävää. Toivottavasti helteisen kesän laukaisemat levämassat eivät unohdu syksyn myötä. Irtonumero 33 markkaa. EU: n ympäristötuen ehtoja olisi kiristettävä siten, että toimet vähentävät nykyistä tehokkaammin hajakuormitusta. Tarvitaan muun muassa suojakaistoja viljelysten ja rantojen väliin sekä täsmälannoitusta. Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. S uomenlahti voidaan pelastaa, jos halutaan. Ilmoitusmyynti Il moitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Asutuskeskusten ja teollisuuden saasteet on Suomessa saatu jo kohtalaisen hyvin kuriin, mutta maaja metsätaloudesta valuu mereen runsaasti typpeä ja fosforia. Kirjolohenkasvatus on erittäin paha saastuttaja etenkin Saaristomerellä. Suomalaiset saavat syyttää lähinnä itseään, jos levälautat estävät merelliset ilot tulevinakin kesinä. (09) 228 082 10 ja 228 08224. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 9/97. Esimerkiksi Helsingin jätevesien typenpoiston tehostaminen on erittäin tärkeää. Myös veden näkösyvyys on heikentynyt, erityisen selvästi viime vuosina Saaristomerellä. Tulokset alkavat näkyä vasta vuosien päästä. Voimakkaat !evien massaesiintymät havahduttivat päivälehtienkin pääkirjoittajat vaatimaan toimia meren suojelemiseksi. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Ympäristöjärjestöt ovat huolestuneina seuranneet Itämeren tilan kehitystä ja jo Luonnonsuojeluvuodesta 1970 lähtien vaatineet muun muassa ympäristömyrkkyjen, ravinteiden ja öljyn pääsyn estämistä mereen. Lue sivuilta 22-27. Itämeren suojelu vaatii sekä kansainvälistä yhteistyötä että nykyistä voimakkaampia toimia Suomessa. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Se vaatii kuitenkin rahaa ja malttia. Lehti painetaan kasviöljyväreillä. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki
vuosikerta 9 1997 Markku Tano Jonna Lauri la Lämmin kesä voi saada ihmeitä aikaan. UNGASS paikallaan polkemista New Yorkissa 40 Entinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen arvioi Rion seurantakokouksen antia. Hannu Vin:mcn Turkulaiset voivat katsella Aurajokeen toiveikkain mielin; vesi on ruskeaa mutta kelpaa taas meritaimenelle ja !ohelle kutupaikaksi. Aurajoki palasi elävien kirjoihin 18 Että meri pysyisi merenä 22 Tää korutont on kertomaa 28 Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Timo Helle ihmettelee suomalaisten ympäristöasenteita. Järven elämää tutkaillaan sivuilla 29-32. SUOME LUONTO 9/97 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Vastaus sivuilla 34-37. Metsä ruokkii salojärven 29 · Vaeltaja Baikalilta 33 Pieni okakatka on elävä muisto mannerjään sulamisen ajoilta. 56. Vakiot: Pääkirjoitus 2 Ajankohtaista 10 Maailmalta 44 Mielipiteitä, keskustelua 46 Kirjoja 50 Kysy ekoneuvoa 52 Multasormet 53 Kysy luonnosta 54 Kuukauden Ilkka 56 Palvelukortti 57 Ihme juttu 59 Summaries of the Main Articles 58 3. Miksi kuusi napsahti poikki. Kansikuva: Erkki Makkosen kuvaama keltahaarakas on syksyisen sienimetsän silmäni/oja. Kuivuus uhkaa Espanjan kosteikkoja 42 Pitkän kuivan kauden jälkeiset sateetkaan eivät estä aavikoitumista. Joen kuulumisia sivuilla 18-21. Sieniherkkuja silmille 4 Hiljaisuus soi herkimmin 16 Seppo Kimanen sytyttää kesäisen Kuhmon soimaan. Lisää silmänruokaa sivuilla 4-9. Suosirkka viihtyy pienen salojärven ruovikossa. Hellekesän pyörteitä 34 Luomu nousee 3 8 Luonnonmukainen viljely on tervettä muotia
Suomen noin 4500 tunnetusta sienilajista monet kelpavat syötäviksi, mutta suurin osa sopii kuitenkin vain silmänruoaksi. Piilottelevaa elämää viettäneet sienirihmastot puskevat lehtikarikkeen lomasta ja lahoavien kantojen kupeesta yhä uusia itiöemiä, sieniä. V altaosa sienistä on lahottajia, jotka hajottavat kuolleita kasveja, eläimiä ja toisia sieniä. Teksti ja kuvat: Erkki Makkonen Syksyisessä sienimetsässä on tarjolla monia mainioita ruokasieniä. Koska sienet eivät osaa valmistaa vihreiden kasvien tavoin itse ravintoaan, niiden elämä riippuu ulkopuolisesta eloperäisestä aineksesta. Tattien, haperoiden, rouskujen ja muiden herkkupalojen lisäksi metsästä löytyy myös runsaasti silmänruokaa. Niitä on suuria ja pieniä, eri värisiä ja monen muotoisia. 4 SieniherkkujG Syksy ja varsinkin syyssateet kirjavoivat metsät monin erilaisin sienin. Loissienet taas ottavat ravintonsa SUOMEN LUONTO 9/97. Sieniä voi löytää mihin vuodenaikaan hyvänsä, mutta syksyllä niiden kirjo on komeimrnillaan. Silmänruokasieniä metsän kätköistä hakevan kannattaa olla tarkkana, sillä monet erikoiset tai kauniit itiöemät ovat pieniä ja hukkuvat helposti kasvillisuuden joukkoon
D ,<( han pudonneena hirvensarvella tai metsään tipahtaneella villasukalla saattaa kasvaa sarveisainetta hajottava sorkkasieni. ~ilmille Huikaisevan kauniin koralliorakkaan läpimitta voi joskus kasvaa jopa puolimetriseksi. Tässä tuntemattoman sienilajin rihmasto peittää kelon pintaa kuvioillaan. SUOMEN LUONTO 9/97 Vastineeksi sienijuuri helpottaa puiden veden ja kivennäisaineiden ottoa maaperästä. Limasieni ryömii lisääntymisaikana ulos lahopuusta ja muodostaa sen pinnalle limakon. Lahoavilla puilta löytää kirjavan joukon kääpiä, puiden oksistosta ja lehdiltä taas voi tavata tuulenpesäsieniä. Sieni on harvalukuinen ja viihtyy lähinnä ikimetsien tahoissa koivuissa. MaaSienikasvustot luovat joskus omaa abstraktia taidettaan. kirjoheltta lannalJa. elävistä kasveista ja eläimistä. Monet lakkisienet viettävät yhteiselämää puiden kanssa ja kasvattavat rihmastonsa niiden juurten ympärille. Ruskopahkajuurekas koristaa lahoavaa helttasientä, paranvoi puolestaan kannonnokkaa. Tämä limakko oli läpimitaltaan parikymmentä senttiä ja kuivui vajaassa vuorokaudessa. Sulkasieni taas viihtyy lahoavilla karvoilla, kevätloisikka perhostoukilla ja Kirjoittaja on biologi, luonto< kuvaaja ja vapaa kirjoittaja. '~ 5. Tämän sienijuuren kautta sienet saavat puilta sokereita ja vitamiineja
Kangasturve ja lahopuut ovat täynnä erilaisten sienten rihmastoja 6 SUOMEN LUONTO 9/97
Loisikat ovat hyönteisten ja toisten sienten loisia. Tervalepän runkoa täplittävät punaruskeat, noin millin läpimittaiset rakkularykelmät ovat Leocarpus fragilis -limasienen itiöpesäkkeitä. Tämä pihlajan tyvellä kasvanut komea möykky jäi arvoitukseksi vielä kotonakin.. Mustaloisikan isäntänä ovat maahikkaat: mustat tai ruskeat, maan sisässä kasvavat ja tryffelin näköiset kotelosienet. SUOMEN LUONTO 9/97 Maastossa jää monen sienen laji määrittämättä
8 SUOMEN LUONTO 9/97. Lahonneen koivun kannolla kasvava mesisienirykelmä on saanut ylleen homesienten kutoman viitan .. Yksivuotiset itiöemät ovat jalallisia ja niissä on usein yhteenkasvaneita lakkeja. Näkyvä itiöemä on todellisuudessa vain murto-osa koko sienestä Kaunis kangaskääpä viihtyy hiekkaisissa kangasmetsissä paikoissa, joissa maanpinta on rikkoutunut
SUOMEN LUONTO 9/97 Maljakkaita on monia lajeja, joista osa koreilee räikeillä väreillä, osa tyytyy kuvan maksamaljakkaan tavoin vaatimattomampaan asuun. Se viihtyy paljaalla maalla havumetsissä ja tienvarsilla. 9. Maksamaljakas on yleisin meillä elävistä ruskeista maljakkaista
elokuuta Eurassa. Elokuun puoliväliin mennessä Jyväskylässä oli ollut jo seitsemän hellepäivää, Kirkkonummen seudulla kal1deksan ja Kuusamossa yksi. Kojola on sitä mieltä, että apua kontion karkottamiseen olisi pitänyt pyytää itäsuomalaisilta, joilla on runsaasti kokemuksia karhuista. päivään mennessä oli esimerkiksi Jyväskylässä satanut vain seitsemän millimetriä, kun koko kuun pitkäaikainen keskiarvo on 91 milliä. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 9/97. Komisario Kari Hohkuri Euran poliisista vakuuttaa, että poliisi toimi laillisesti. Aamut alkoivat kuitenkin olla koleita, ja tuuli viskeli kellastuneita lehtiä ilmaan. Markku Tanttu Citykarhun olisi voinut kyydittää itärajalle Citykarhuksi nst1tyn kontion vaiheita seurattiin kesällä tiiviisti. Hänen mukaansa päätös lopettamisesta tehtiin poliisilain perustella sen jälkeen kun karhu oli pitänyt euralaisia ja naapurikuntalaisia pelossa viikkoja. Lintujen laulu hiipui tiksutteluksi. Suopursuruoste värjäsi kuusien oksankärjet kellanruskeiksi. "Yritimme saada karhulle siirtoluvan", Hohkuri sanoo. Karhu nähtiin ensimmäisen kerran kesäkuun alussa Vantaalla, josta se eteni kohti Satakuntaa. Karhu ammuttiin lähietäisyydeltä erikoishaulikolla umpiluodeilla. 17. Kirkkonummen Haapajärvellä viihtyi JO harmaahaikaraa. Muutamat hyvän pesimävietin omaavat talija sinitiaisparit ruokkivat kesän toista poikuettaan. "Turha kiire tässä oli", Kojola sanoo. Lopettamispäätöksen teki Rauman kihlakunnan poliisilaitos. U:impimässä ranta vedessä uiskenteli pikkusormen mittaisia juniorihaukia, ja korkealla taivaalla kirkuivat tervapääskyt kuin viimeistä päivää. "Tässä olisi ollut mainio tilaisuus testata erilaisia menetelmiä karhun karkottamiseksi." Kojolan mukaan karhua olisi voitu yrittää Iöylyttää kunnolla, jolloin se olisi saattanut ruveta pelkäämään ihmisten läheisyyttä. Marjasato oli hyvä. "Meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ampuminen, sillä kyllä ihmisten nurkkiin asettunut karhu pitää poistaa." Petotutkija Ilpo Kojola Riistaja kalatalouden tutkimuslaitokselta harmittelee poliisin ripeyttä. Uimapoluilla sai väistellä minisammakoita. Sekä Kuusamossa, Jyväskylässä että Kirkkonummella oli kahdesta kolmeen astetta normaalia lämpimämpää. Sen seikkailu päättyi 23. Yksi pyydysti niin ison tahnan, ettei pystynyt nielemään sitä. 10 Kuusamossa sumu peitti alavat maat vaippaansa viileän yön jälkeen. "Lupaa siirto-operaatioon ei kuitenkaan maaja metsätalousministeriöstä herunut, eikä kontiolle löytynyt liioin vastaanottajaa." "Eipä meillä sitä paitsi olisi ollut riittäviä valmiuksiakaan siirtämiseen", Hohkuri sanoo. Lämmintä riitti. Oravat ja hakit hamstrasivat pihan pähkinäpensaat tyhjiksi hetkessä. Elokuussa on sadonkorjuuaika luonnossakin. Paavo Hamunen Reijo Juurinen Elokuun aamuissa tuoksui jo syksy Koko kesää leimannut kuivuus jatkui elokuussa. Hillanja mustikanpoimijat valloittivat suot ja metsät. Jyväskylässä isovesiherneen kukat täplittivät laajoja vesikuusikasvustoja Tuomio järvessä. Rastaat söivät viimeiset mustikat ja jatkoivat punaherukoilla. Vähintään yhtä hyvä vaihtoehto olisi ollut siirtää karhu itärajalle
Sumun pienen pienissä pisaroissa ilmiö menettää värinsä, kaaren säde on sateenkaarta pienempi mutta paksumpi kuin sateenkaarella. Sateenkaaret syntyvät sateessa, sumukaaret sumussa. Aiemmat kreikkalaiset luonnonfilosofit olivat epäilleet, josko moinen näky olisi lainkaan mahdollinen. Tämä on harvinainen, ihmeellinen merkki! Janno Moilanen Monet eivät ole tällaista koskaan nähneet. AJANKOHTAISTA Kuun kaaria Syksy on oivaa aikaa haaveilla Kuun sateenkaaresta. Kuun sumukaarista löytyy kourallinen kotimaisia valokuvia, mutta Kuun sateenkaaresta ei tiettävästi ensimmäistäkään. Pirautan tähtitieteen harrastaja Jari Piikille Juvaan. Muistamme yhdessä puoli tusinaa Kuun sumukaaren havainnutta suomalaista, joista kukin tuntuu nähneen sen vain kerran. Pesueesta lähti viisi poikasta maailmalle. SUOMEN LUONTO 9/97 kaari on leveä holvi maiseman yllä. Tiedän vain yhden ihmisen, joka on onnistunut näkemään täydenkuun loihtiman sateenkaaren. Friedrich von Schiller: Wilhelm Tel/ (suom. Myöhemmin näytelmäkirjailija ja runoilija Schiller sijoitti Kuun sateenkaaren jopa näytelmäänsä Wilhelm Tel1 vuonna 1804: Tosiaankin! Sateenkaari keskellä yötä! Sen synnyttää Kuun valo. Mustapäätaskun itäisellä rodulla on kaulan ympärillä valkea vyö, eteläisellä rodulla vyö yltää vain kaulan sivuille. Toisaalta Laji on tavattu hiljattain myös Latviasta, joten se saattaisi olla leviämässä pohjoiseen luontaisesti. Piikki on yksi heistä. Kaksi aiempaa pesintää ovat vuodelta 1992. Hienoimmillaan Kuun sumuJouko Veikkolainen Kirjokultakuoriainen on Imatran ihme Imatran Vuoksenniskalla on parina kesänä pörrännyt kirjokultakuoriaisia. Useimmiten se jääkin haaveeksi. Se on kaksinkertainen; katsokaa, sen yläpuolella on toinen kalvakampi. Upean täydenkuun sumukaaren tavoitti oulunsalolainen Jarmo Moilanen Liminganlahden aamuöisissä usvissa syyskuussa 1996. Kuun sateenkaarta hieman arkisempi yön valo on Kuun sumukaari. Kirjokultakuoriainen on Välimeren maiden ja Kaakkois-Euroopan aroseutujen laji. Tutkija Ilpo Mannerkoski Suomen ympäristökeskuksesta uskoo, että kuoriaiset ovat tulleet tahattomasti ihmisten mukana jostakin kaakosta. 11. Eino Leino), Otava 1907. Jo Aristoteles tiesi kertoa, että puolen vuosisadan aikana oli Kreikassa koettu Kuun sateenkaari kahdesti. Marko Pekkala Paavo Hamunen Itäinen mustapäätasku pesi Suomessa kolmannen kerran Mustapäätasku (itäinen maura-rotu) pesi kolmannen kerran Suomessa viime kesänä
Keskus tarjoaa edulliseen hintaan monenlaisia rakennusja remonttitarvikkeita lavuaareista ja vessanistuimista 12 aina oviin ja ikkunoihin saakka. Luomu on myös kannattavaa. Tilalla on aumakomposti, mutta Soinun tavoitteena on siirtyä suljettuun ravinnekiertoon. Mistä ruskan värit tulevat. Näin tehoviljeilyillä pelloilla. Esimerkiksi vehnää opiston pelloilta tulee noin 4000 kiloa hehtaarilta, ja kilosta saa 180 penniä. 3. "Päästäkseen samoihin tuloihin tavanomaisesti viljelevän olisi saatava hehtaarilta toistakymmentätuhatta kiloa", Soinu laskeskelee. 7. U udel leenkäyttökeskukseen voi tuoda käyttökelpoisia rakennusosia, ja toiminnan vakiinnuttua keskus käynnistää noutopalvelun purkuja saneerauskohteista. Tänä vuonna näyttää käyvän vielä paremmin. Yli kuukauteen ei ollut satanut, ja vi ljapellot olivat tuleentuneet liian aikaisin, kesken parhaan kasvukauden. Soinun mukaan kestävyys kuivuutta vastaan johtuu siitä, että luomuviljojen juuristot ovat terveet, ja ne pystyvät ilmavassa mullassa tunkeutumaan syvälle maahan. Tämän kesän pitkä kuivuusjakso ei tehnyt vahinkoa Soinun luomuviljalle. Timo Soinu on ollut 30 vuotta maanviljelijä, ja muiden viljelijöiden tavoin hänkin varmisti sadon tekolannoitteilla Kemiran ohjeiden mukaan. 6. Vakka-Suomen Maaseutuopiston luomupellot Vehmaalla sen sijaan olivat vielä aivan vihreitä. Soinu kertoo tutkailleensa luomutuotannon periaatteita pitkään. Jo silloin Soinua huoletti maan kunto; pellot olivat kuin betonia, jonka päällä vesi seisoi. AJANKOHTAISTA ASKELEN EDELLÄ Ei teorioita vaan toimiva esimerkki Maan lounaiskolkka näytti heinäkuun lopussa keltaiselta mereltä. Muistatko muita. Viime vuonna kylvettiin ensimmäiset luomulohkot ja sato onnistui yli odotusten. 5. "Eikä sellaista kukaan saa. Valaita Itämeressä! Voiko se olla mahdollista. Lakki, jalka, tuppi , heltat ja pillit. vinteet maaperän kautta, ja kaiken järjen mukaan ne voivat silloin paremmin." Ja niin ne voivatkin. Tunnistatko nämä eväkkäät. Hän on yhteistyössä Vapon kanssa kehitellyt ison tunnelikompostorin, jolle haetaan parhaillaan rahoitusta. Petri Nuutinen 411 1. Kiima on totuttu liittämään kevääseen, mutta monilla nisäkkäillä kiima-aika onkin syksyllä. 4. Markku Varjo/Luontokuva! Reijo Juurinen/Luont.okuvat Markku Varjo/Luontokuva! 2. Mainitse esimerkkejä näistä. Kun kiertelimme opiston tiluksilla, luomupellon ja teboviljellyn pellon eron huomasi selvästi. "Maanviljelijöitä ajaa tekolannoitteiden ja kemiallisten torjunta-aineiden käyttöön pelko sadon epäonnistumisesta", Soinu sanoo. Opiston tilanhoitajaksi ryhtyi maanviljelijä Timo Soinu, jonka vastuulla on 73 hehtaaria peltoa ja 200 hehtaaria metsää. Opisto ehdittiin jo rahan puutteessa lopettaa, kun Vakka-Suomen ammattioppilaitoksessa keksittiin, että luomuviljelystä voitaisiin saada maineikkaalle opinahjo lie uutta elinvoimaa. "Ei vain ole tultu ajatelleeksi. Siinä on vain seisty ja lietteet ovat valuneet jokeen ja raha saman tien." Alice Karlsson Rakentajan uusi pakki Pääkaupunkiseudun ensimmäinen rakennusosien uudelleenkäyttökeskus on aloittanut toimintansa Kierrätyskeskuksen naapurissa Helsingin Kyläsaaressa. Montako prosenttia Suomen maatiloista tuottaa luonnonmukaista ravintoa: a) 1 prosentti, b) 5 prosenttia, c) 10 prosenttia. Siili on yksi niistä nisäkkäistämme, jotka ovat kokonan rauhoitettuja. Uusix-verstaat ovat Helsingin kaupungin töidenjärjestely-yksikön hanke, joka pyrkii luomaan uudentyyppisiä työpaikkoja rakennusalalle ja estämään käyttökelpoisten ja korjattavissa olevien rakennusosien joutumisen kaatopaikoille. Normaali hehtaarisato on siinä 6000 kilon paikkeilla." Tulopuolelle voidaan laskea myös alentuneet tuotantokustannukset, kun tekolannoitteita ja kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä. "Luomussa kasvit saavat raJonna Laurila Timo Soinu on tyytyväinen. Luonnonmukainen viljakin tarvitsee ravinteita, mutta niitä ei kauhota kaupan pussista vaan kompostista. Anna-rukiista on tulossa erinomainen sato rutikuivasta kasvukaudesta ja kylmästä keväästä huolimatta. Tehoviljeltyjen viljojen juuret ovat hyvin lähellä maan pintaa. Mitä sanastoa tämä on. Ja mitä enemmän hän asiaan perehtyi, sitä järkevämmältä se alkoi näyttää. Vastaukset sivulla 58 SUOMEN LUONTO 9/97. Osa vastaanotetusta tavarasta on tarkoitus kunnostaa työverstailla. "Ei tämä homma niin ihmeellistä ole", Soinu sanoo. Ruska on syksyn kaunis luonnonnäytelmä
Kurton mukaan esimerkiksi kaikki Helsingin tammet ovat peräisin istutetuista puista, sillä luonnonpuut hakattiin aikoinaan laivanrakennuksen tarpeisiin viimeistä myöten. "Pihakrassi asusti täällä jo Kustaa Vaasan aikana", hän kertoi. Verkostojohtaja Seppo Nevaharju myöntää, että urakkaan kuuluu Raatteen tien kunnostaminen kuormaautoilla ajettavaksi. Menneisyys sai vaatimattoman kaunistumaan. Kasviretkellä pitkin asvalttia Helsingin Suurkirkon portailla liki 30 päätä kumartui katsomaan pikkuriikkistä porraskivien välistä puskevaa kissankitaa. Tie kulkee pitkin Vienansalon eteläosaa ja tuo muitakin laajoja suojelualueita helpommin ja kannattavammin hakattaviksi. Jossakin kohdin Suomalaiset hakkasivat Karjalan suojelualueilla läpi kesän. Mikko Niskasaari 13. Sokeriksi pohjalle Kurtto jätti Siltavuoren salmen rannassa kasvavan unkarinpernaruohon. Lupaa ei herunut edes venäläisille tutkijoille, joskin kovan painostuksen jälkeen on lupailtu, että petroskoilainen ryhmä pääsee käymään vyöhykkeellä. "Puutarhakasvit selittyvät sillä, että ihmiset syövät portailla torilta ostettu ja hedelmiä ja marjoja", Kurtto sanoi. "Sen sijaan joku japaninkellukka ... Sähkö tarvitaankin paikalliselle rajavartiostolle ja ennen kaikkea Kostamuksen napamiehille, jotka jo valitsevat huvilatonttejaan rajavyöhykkeeltä. "Kissankita on saattanut kulkeutua meille jo kasakoitten hevosille tuodussa rehussa", oppaamme, kasvitieteilijä Arto Kurtto kertoi . Näyttelyyn voi tutustua arkisin klo 9.30-16.00. Suomesta vedetään nyt tien reunaa pitkin sähkölinjaa karjalaiseen Latvajärven kySUOMEN LUONTO 9/97 AJANKOHTAISTA Jorma Laurila Helsingissä on parhaimmillaan 430 kasvilajia neliökilometrillä, kun niitä karussa metsässä on vain alle 100. Uutta hyökkäystä Vienansalon sydämeen valmistellaan pitkin kuuluisaa Raatteen tietä. kerrotaan, että luvan puutavaran tuontiin Raatteen kautta ovat jo saaneet Kainuun Sähkö, Keski-Lapin Puu ja Vainionpää-yhtiöihin kuuluva Martinniemen saha. Linjaa tekee Kainuun Sähkö Oy. Alueista arvokkainta, Kalevalapuistoksi suunnitellun Vienansalon eteläreunaa, on hakannut ainakin haapaveteläinen Vainionpää-yhtiöt. Tosiasiassa kylässä on kaksi siviilitaloa. Metsien suojeluarvoja kartoittavia suomalaisia tutkijoita ei ole päästetty rajavyöhykkeelle tarkistamaan hakkuiden laajuutta. Syksyisin sen voi nähdä viilettämässä pitkin maata hurjasti kierien. Kurtto tervehti peltovalvattia, vanhaa tultuaan jo 12 vuoden takaa. Noin kilometrin retkellä tuli merkittyä muistiin 76 lajia, joista rikkapalsami oli upeimpia. Suomussalmella Raatteen kohdalta rajan yli menevää tietä on ollut vuosikymmenet mahdoton ajaa kuorma-autoilla. Alice Karlsson Kuvia metsästä Alkuperäinen metsä ja metsuri, yhtä uhanalaisia Ari Komulaisen valokuvanäyttely Mennyt metsä syyskuun loppuun asti Luontokuvissa Nervanderinkatu 11 , Helsinki. "Se pitää typestä ja viihtyy koirien lirautuspaikkojen lisäksi myös muun muassa lintuluodoilla." Joukko vaelsi Snellmaninkatua ylös. Kainuun rajavartiostosta tukka sekä puuntaimet raidasta ja haavasta vaahteraan. Valvatin lisäksi katua kunnioittivat myös kaupunkien peruskasvit, voikukka, leskenlehti, kylämaltsa ja luOHO! Jään. Olimme Suomen luonnonsuojeluliiton kaupunkikasviretkellä elokuisessa Kruununhaassa. Matkalla siitä tipahtelee siemeniä, jotka yrittävät juurtua uuteen maaperään. Kissankita on yksi portaiden 73 kasvilajista. Kaikkiaan pääkaupungissa kasvilajeja on 1080. Erään rännin alta löysimme järviruokokasvuston, "Unioninkadun oman kosteikon". Kosteikkojen ja villiomenien lisäksi retkeemme sisältyi muitakin yllätyksiä. Liikennemerkin tyveltä puski omenapuu ja Yrjö Koskisen kadulla myrkyllinen hukanputki houkutteli persiljamaisine lehtineen maistemaan. Työmaalla hakkaa paltamolainen Eero Pyykkönen Ky, jonka johtaja kiistää hakkaavansa suojelualueilla, mutta ilmoittaa että "puut viedään Ruotsiin". Kasvi tuli meille vuosisadan alkupuolella aroilta viljan mukana. Linjaa mainostetaan kehitysyhteistyöhankkeena, Latvajärven kylän sähköistämisenä. Lajien kirjo ulottuu puutarhakasveista outoihin ulkomaisiin tulokkaisiin. olisikohan niin, että joku olisi käynyt katsomassa sitä kasvitieteellisessä puutarhassa ja kuljettanut sen tietämättään tänne." Kirkon portailta retki jatkui muutaman askelen päähän kadulle. Siinä, aivan seinän juuressa kasvoi ilmavaa pihakrassia, joka Kurton mukaan on hyvin luonteenomainen kaupunkikasvi
Hylkeiden kehittyminen maanisäkkäistä vedessä liukujiksi ja pitkiin sukellusaikohin pystyviksi on vaatinut monenlaisia muutoksia. Kompostin kääntäminen ja tyhjennys talikolla voi olla hankalaa. Kulliva Kompostori on ollut markkinoilla pari vuotta ja uusin keksintö, ekopenkki, esiteltiin yleisölle vastikään. Hylje sukeltaa kuin sukkula Millaista olisi olla hylje, paksuniskainen, pullohartiainen mestarisukeltaja. Ekopenkissä on biojätteille suuri kompostisäiliö, jonka Raimo Flink Ekopenkissä kasvit hyödyntävät kompostia heti, kun se on kypsynyt niille sopivaksi. Pirjo Liiäperi lisätietoja kompostoreista ja kompostikäymälöistä on kirjassa Raimo Flink, Asta leppälä: Ravinteet kiertoon käytännön keinot ja tekniikat. Yksi niistä on ylipaino: rasvakerros täyttää ruumiin epätasaisuudet, jo!Ioin siitä tulee sukkulamainen. Ehkäpä juuri viiksistö kertoo hylkeelle senkin, missä asennossa se kulloinkin on pintaan nähden. Siksi hylkeet kykenevät havaitsemaan viiksillään hyvinkin vähäiset veden värähtelyt, sukellusnopeutensa ja nähtävästi myös veden kulloisenkin syvyyden. Viiksikarvojen tehoa välittää ärsykkeitä parantaa ratkaisevasti, että niiden poikkileikkaus on ellipsinmuotoinen sekä se, etteivät ne ole tasapaksuja vaan paikoin on kapeampia kohtia. Ekokompostoreissa on yhdistetty lämpöja kylmäkompostorien toiminta sekä kasvimaa: ruokajätteet muuttuvat mullaksi sekä lierojen että mikrobien avulla. Ekopenkissä lämpöeriste on korvattu multakerroksella, jota käytetään Ekopenkissä kasvit hyödyntävät kompostin ravinteita heti, kun se on kypsynyt niille sopivaksi. Ilkka Koivisto Kompostorit puskevat kukkia tai porkkanoita myös kasvimaana. päälle on sovitettu porrastetut kasvi penkit. Ekokompostori saattaa jäätyä talvella mutta keväällä se taas herää 14 eloon. Kuvassa saimaannorppa yksi 200 jäljellä olevista. Kukkivaan Kompostoriin mahtuu 800 litraa lehtikariketta ja lisäksi 50 litraa ruoantähteitä. Flink on itse saanut kompostoristaan peräti 15 kiloa porkkanaa neliömetriltä. Siinä voi myös kasvattaa kukkia tai viljellä hyötykasveja. Tutkimusten mukaan hylkeiden viiksikarvojen tyviosassa on aistinsolukkoa kymmenkertaisesti enemmän kuin maanisäkkäillä. Ekopenkki sopii myös kompostikäymäläksi. Tammi 1997. Veden alla sydän löisi verkkaisesti, mutta aivoihin tulisi silti riittävästi punaista elonestettä. Aiheesta saa tietoja myös suoraan Ekoinfo ry:n Raimo Flinkiltä puh. Jäteastia on tehty reijitetystä ja ruostumattomasta erikoislevystä, josta jyrsijät eivät pääse läpi. Tämä sai ekokeksijä Raimo Flinkin kehittämään ekokompostorit, jotka sopivat myös pieneksi kasvimaaksi. Uroksen sukuelimet ja naaraan maitorauhaset piilottelevat puolestaan tasaisen vatsan suojissa. Tämän tajuaminenhan tuottaa veden kolmiulotteiseen syliin sukeltaneelle ihmispololle joskus ongelmia. Kullivassa Kompostorissa on suuri lehtikompostori lehtien ja muiden kasvijätteiden monivuotiseen kompostointiin ja keskellä pieni jätekompostori ruoantähteille kesäkäyttöön esimerkiksi mökille. Lisäksi umtJ.a hidastavat ulokkeet, kuten eturaajat, ovat ruumiin ulkopuolella vasta ranteesta eteenpäin ja kämmenosa asettuu uidessa sen takana olevaan syvennykseen. Näiden ominaisuuksien ansiosta karva vipattaa voimakkaasti, kun veden värähtely osuu siihen. Veren hijlidioksidipitoisuuden kohoaminen ei liioin kutittaisi aivojen hengityskesAJANKOHTAISTA Juha Taskinen/Luontoku vat Hylkeillä lihavuus on elinehto ja herkät turpakarvat kaikkea muuta kuin koristus. (03) 265 6265. kuksia likikään niin herkästi kuin maanisäkkäällä. Mutta yksi päivä elämässä, jolloin pystyisi yhtä pitkiin sukelluksiin kuin hylkeet, olisi poikaa. Eikä maalla liikkuessakaan kaksin-kolminkertaisesta verimäärästä eikä veren ja lihasten moninkertaisesta hapensitomiskyvystä olisi haittaa. Partakin saisi aivan uuden merkityksen. SUOMEN LUONTO 9/97. Tyydyn osaani maanisäkkäänä, jolle ylipainorasva sijoittuu ruumiissa siten, ettei siitä olisi sanottavia etuja vedessäkään. Vaikka nykyisin uin aika paljon, en silti haikaile hylkeiden rasvan antamia etuja. Kasvipenkit on rakennettu lämpökäsitellystä puusta
Kesällä 1997 Hämeenkyrön peltoaukeilla olevista 70 pöntöstä löytyi 16 pesää. Eri lokkilajien nousut ja laskut ovat huvittavuuteen asti kopio siitä, mitä on tapahtunut omilla vesillämme. Tuulihaukka toimii viljelysmaiden monimuotoisuuden mittarina. Henkilökunta saa palkkansa, mutta muuta rahaa puistoon ei tule. Hyvä tuulihaukanpönttö nikkaroidaan siten, että sen korkeus, leveys ja syvyys ovat 30 senttiä. "Ensi talven jälkeen niitä ei ehkä ole enää yhtään", totesivat puiston ihmiset. Selkälokeille se oli Vienanmerelläkin ankeaa aikaa, sillä merija harmaalokit pistelivät selkälokinpoikaset parempiin suihin. Mutta idyllillä on myös kääntöpuolensa. "Näyttääkin siltä, että ainakin täällä Hämeenkyrössä pöntötyksellä katkaistiin pitkään jatkunut tuulihaukan alamäki. Järvisen reviirillä yksikään viljelijä ei ole kieltäytynyt haukanpöntöstä. Matkalla Kelloselän rajanylityspaikalta Kantalahteen pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan Sallatunturia ja Rohmoivaa. rua. "Sen vuoksi ne ovat lähisaaressa pesivän merikotkan mieliruokaa." Vuosikymmenten varrella Vienanmeren lokki kantoja SUOME LUO TO 9/97 AJANKOHTAISTA ovat heilutelleet kuitenkin paljon mahtavammat voimat. Latojen puutteessa käy sähkötolppakin, aukean laidan puihin ripustetut harvemmin. Etuseinä jätetään puoliksi auki ja pohjalle laitetaan viitisen senttiä puJari Salonen Hannu Järvisen oppipoika Ilari Heikkilä kurkistaa tuulihaukanpesään: asuttu on. Luonnonpuisto perustettiin 1932 metsästyksen ja munien keruun harventaman haahkakannan turvaksi. Kun puhe kääntyi Kuolan niemimaan sisäosien eläimistöön, vastaukseksi tuli: ei tietoa. "Viisi reipasta poikasta", kuuluu tilannetiedotus. ,,.-Minun retkipaikkani . Kenties kanta on saatu jopa hienoiseen kasvuun", Järvinen puntaroi tyytyväisenä. Ennen pöntön ripustamista kannattaa ottaa vielä yhteyttä maanomistajaan. Jos ripustuspaikaksi löytyy pohjoisen puoleinen ja paahteelta suojainen ladonseinä pellon keskeltä, se kelpaa haukalle mainiosti. Isolle aukealle kannattaa ripustaa useampi pönttö, sillä haukat voivat hyvänä myyrävuonna pesiä hyvinkin lähekkäin. Kesällä 1995 pönttöjä oli maastossa kolmisenkymmentä, joista yhteen haukka asettui taloksi. Ainakin Merenkurkussa selkälokit ovat jälleen runsastuneet. Järvinen aloitti tuulihaukanpönttöjen nikkaroinnin Hämeenkyrössä kolme vuotta sitten. "Lokinpojat ovat lihavia ja tyhmiä", valisti minua 20 kesänä Kantalahden lintuja tutkinut moskovalaisornitologi ihmetellessäni tämän kesän poikasten niukkuutta. Kesällä 1968 tähystelin niitä kasvitieteen kenttäkurssi lla Kuusamon Kiutavaaralta, si is päinvastaisesta ilmansuunnasta, ja mieleen jäi opettajamme professori Niilo Söyringin sanat: "Jos olisin nuorempi mies, lähtisin sinne heti". "Tehopelloilta lintua on turha etsiä", Järvinen sanoo. . Sieltä saattaisi löytyä kuitenkin ratkaisu meillä toivottomalta näyttävään kiljuhanhen ja naali n suojeluun. Timo Helle Sarja päättyy tähän. Tuulihaukka tulee takaisin Hämeenkyröläinen opettaja ja lintuharrastaja Hannu Järvinen laittaa tikkaat ladon päätyyn ja kipaisee tarkastamaan pari vuotta sitten ripustettua tuulihaukanpönttöä. Rantojen ja saarten mökittymisellä tai veneilyn lisääntymisellä ei ole Vienanmerellä ollut osaa eikä arpaa selkälokin kohtaloihin. Viiden peninkulman laivamatkalle Kantalahdesta Rjaskoviin silmiin sattui yksi ainoa mökki ja pari turskanjuksaajien venettä pikkuvuonojen suilla. Enimmillään tunturipeuroja oli 3500, enää vain sata. Tutkimustoiminnan virittyä 1950-luvulla erityistä huomiota on kiinnitetty merilintujen kannanvaihteluihin ja niiden syihin. Entisenä peurojen tutkijana minua huolestuttaa Kantalahden pohjoisrannalle perustetun tunturipeurojen suojelualueen kohtalo. Kantalahden luonnonpuisto hallinnoi myös Suomelle aikanaan kuuluneita Heinäsaaria, joiden linnustoa etäinen sukulaiseni Einari Merikallio tutki 1920ja 30-luvulla. Vienanmeren kalastuksen romahdus on taittanut merija harmaalokkikantojen kasvun ja samalla on pysähtynyt myös selkälokin alamäki. "Esimerkiksi Uudenmaan ja Varsinais-Suomen laajoilta peltoalueilta tuulihaukat puuttuvat tyystin." Jari Salonen 15. Vuotta myöhemmin pönttöjä oli ripustettu lisää ja pesintöjä löytyi nyt kymmenen. Jos olisin nuorempi mies, lähtisin sinne heti tai mikäpä estää nytkään lähtemästä, sillä eihän 50 vuoden ikä merkitse muuta kuin vapautumista velvollisuudesta osallistua metsäpalojen sammutukseen. "Päinvastoin, monet ovat inostuneet edistämään muidenkin peltolintujen oloja", pitkän linjan lintumies myhäilee. Seuraavana päivänä olimme jo harppauksen idempänä Rjaskovin saarella Kantalahden luonnonpuiston etelärannalla. Merija harmaalokit nousivat aallonpohjasta rauhoituksen myötä, ja kantojen kasvua si ivittivät eivät kaatopaikat kuten meillä vaan tehokalastuksen ja kalateollisuuden lokeille syytämät kalanjätevuoret
Tuli vastustamaton tarve soittaa, laulaa tai joikua", hän muistelee. "Asun osan vuodesta Japanissa kaupungissa, joka oli 1960-1 u vu II a maan saas tunei m pi a. Aulasta avautuu näkymä Lammasjärvelle, johon pari kesävierasta pulahtaa aamu-uinnille. Sitten voimme lähteä maalaamaan musiikin värein, harmonioin ja rytmein tätä hiljaisuutta." Myös lapsuuden muistot vaikuttivat taustalla. Bangkok ja Söul ovat järkyttäneet minua eniten saastuneisuudellaan. "Tajusin, ettei tämä ole se miljöö, jossa Beethoven, Mozart tai Haydn loivat mestariteoksensa. Ritva Kupari Hiljaisuus soi herkimmin Musiikki on elämän perusenergiaa, yhtä tärkeää ihmiselle kuin puhdas luonto, Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin isä, sellisti Seppo Kimanen sanoo. Muun muassa allergisuus lisääntyy huimaavasti ja itsekin kärsin siitä. Kuhmon henki oli sytytetty. Se on myös valtava bisnesmahdollisuus", Kimanen sanoo ja korostaa oman esimerkkimme merkitystä: globaalit ongelmat hoituvat sitten, kun olemme hoitaneet omat ongelmamme. Koko kaupunki oli terästehtaiden paksun savun peitossa ja kalat olivat paenneet joesta. Sitten teollisuutta vaadittiin puhdistamaan päästönsä, ja nyt kalat ovat palanneet jokeen ja ilma on kirkas. "Tämä ei ole ihanneratkaisu, mutta voin paremmin ilman moottoritieruuhkia aamuin illoin. Niin tänäkin kesänä. On suuremmoista, ettei ole riippuvainen autosta, että voi kävellä töihin, konserttiin tai elokuviin niin ettei ole jatkuvasti jonkun mekaanisen kulkuvälineen armoilla." Hänen haaveenaan on kuitenkin saada viikonloppuasunto kohtuulliselta etäisyydeltä Helsinkiä, jotta voisi viettää ainakin kolmanneksen vuodesta lähellä luontoa. Jotta herkkä kamarimusiikki pääsisi oikeuksiinsa, tarvitsemme puhtaan, häiriöttömän, meluttoman tilan niin kuin maalari tarvitse puhtaan kankaan. Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin idea syntyi Kimasen päässä kolmisenkymmentä vuotta sitten kävelyllä Pariisin vilinässä katuporan jyristessä vieressä ja lentokoneen ulistessa pään päällä. Kun hiljaisuus elää, äänen funktio on aivan toinen kuin kaupungissa ihmiskulttuurin tuottaman hälyn ja melun keskellä." Liperin Suurijärven seudut ovat Kimasen lapsuuden maisemia. "Maailmalla matkustaessa ei voi olla huomaamatta, että ihmiset voivat pahoin. Matkustan hirveän paljon ja kohtaan uusia haasteita työssäni , siksi ajoittaiset pysähtymiset ovat hyvin tärkeitä." Jo vuosikaudet Kimanen on pyrkinyt viettämään lomajakson kesämökillään ennen kamarimusiikkijuhlia. Vastuu festivaalin yli sadasta konsertista 15 päivän aikana vaatii kestävyyttä. "Kaikki äänet, jotka kumpuavat luonnon hiljaisuudesta, ovat elävää ääntä, joko tuulen tai eläinten ääniä. "Kainuun luonto pääsee merkittävään asemaan itse kunkin festi vaalikokemuksessa, kun voi olla ulkona mihin vuorokaudenaikaan tahansa miettimättä vaatetusta", taiteellinen johtaja Seppo Kimanen iloitsee kiireen keskellä hienoista juhlailmoista. Kertoessaan kesäpaikastaan Liperissä Kimanen mainitseekin ensimmäiseksi puoleensavetäväksi asiaksi sieltä hiljaisuuden. Meidän pitää aloittaa omasta ympäristöstämme esimerkiksi kieltäytymällä ostamasta tavaroita, jotka on tuotettu saastuttavasti, kehittämällä joukkoliikennettä ja järkeistämällä asumista." SUOMEN LUONTO 9/97. Kaupunki sai hiljattain Rio de Janeiron ympäristöpalkinnon." "Emme pääse eteenpäin syyttelemällä toisia tai sanomalla vaikkapa kiinalaisille, että älkää autoistako maatanne niin kuin me olemme tehneet. Yksinäisen sellon soitto kiirii avarassa Kuhmo-talon aulassa ennen päivän ensimmäistä konserttia heinäkuun lopulla. Melkein pyörryin saasteisiin, kun olin ollut tunnin Söulin liikenteessä." "Meidän koneemme ja laitteemme pitäisi kehittää vielä paljon pidemmälle, ekologisemmiksi. Vastuu on meidän Kimanen miettii hetken, miten kertoisi kriittisestä suhtautumisestaan elämänmuotoomme. "Tätä kaoottista maailmaa ei voi ymmärtää, jos jatkuvasti vain touhuaa ja kerää impulsseja. "Minusta ihminen sekä soittaa, säveltää että kuuntelee musiikkia hyvin eri tavoin, jos hän on yhteydessä luonnonmukaiseen äänitaustaan ja ympäristöön", tänä vuonna 28. Ihmisten elämänlaatu on kehittynyt hurjasti. Hän tietää, miten herkästi ihmiset sulkevat korvansa ja leimaavat saarnaajat tuomiopäivän ennustajiksi. Joskus mitattiin erämaisissa oloissa suota viikko tai parikin. kamarimusiikkijuhlia johtanut Kimanen määrittelee maailmankuulun hengen taustaa. Siellä saunoessaan ja auringonlaskuja katsellessaan hän pysähtyy, tyhjentää sisäisen kalenterinsa ja saavuttaa henkisen liikkumattomuuden tilan. Pysähdys lapsuuden maisemissa Äänimaailma on muusikolle tärkeä siis myös hiljaisuus. Valtiovallan pitäisi yhdistää kaikki mahdolliset voimat, jotta olisimme edelläkävijöitä ekologisessa tekniikassa. "Siellä tuli halu tai suorastaan vietti täyttää sitä suomai16 seman hiljaisuutta äänillä. Musiikin eliksiiri virtaa sieluun parhaiten hiljaisuudessa, siksi Kimanen vei kamarimusiikin erämaiden katveeseen. Seppo Kimanen kulki pikkupoikana usein maanmittausinsinööri1san mukana mittapoikana. "Kuhmon avulla haluaisin muistuttaa ihmisille, että suurkaupungit ovat monessakin mielessä saastuneita ja ettei ihminen voi toimia täysipainoisesti ja luovasti kuin sellaisessa ympäristössä, joka on vallinnut miljoonia vuosia aiemmin ja jossa me olemme osa luomakuntaa." Runsaat 27 vuotta sitten Seppo Kimanen muusikkoystävineen piti Kuhmossa ensimmäiset musiikkikurssit ja konsertit. Seppo Kimanen asuu Helsingin keskustassa vanhassa paksuseinäisessä kivitalossa, jossa on rauhallisempaa kuin aiemmassa asuinpaikassa keskustan ulkopuolella
Säveltäjä kuvastaa myös tietoisesti tai tiedostamattaan aikakauttaan. Taide voi auttaa esittämään tieteen löydöt kansalle. Säveltäjä panee aina oma sieluaan sävellyksiin, ja jos hän on luontoihminen, se tulee esiin. Leiripaikalla on hiljaista. Se ruokkii sielua ja halua elää." "En aio koskaan lopettaa soittamista, festivaalin johtajan työt toivottavasti lopetan vähitellen", Kimanen ennustelee ja kehuu oman soiton palkitsevuutta. Kuhmon festivaali on monen maaseudun rauhaan järjestetyn musiikkitapahtuman esikuvana maailmalla. Jos pohjavesi saastuu, se voi sairastuttaa ihmiset, ja samoin jos musiikkikulttuurimme saastuu, alkaa meidän henkinen rappeutumisemme. Parina talvena on järjestetty myös Ihminen ja kosmos -tapahtuma, jossa tutkijat ja taiteilijat ovat pohtineet muun muassa ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. teen ja tieteen yhteistyö on välttämätöntä, jos aiomme pystyä hahmottamaan, mitä meille on tapahtumassa." Harmoniaa ja riitasointuja "Musiikki on perusenergiaa, elämäneliksiiriä. Samoin kuin kaipaamme virvoittavaa vettä, sielumme kaipaa musiikin harmoniaa, melodioita ja rytmejä. "Sibeliuksella on paljon luontopainotuksia. Sibeliusta on kutsuttu jopa ekologiseksi säveltäjäksi luonnonläheisyytensä takia. Laskevan auringon pune,rns värjää Lammasjärven tyyntä pintaa. Miten on. Tämä aika on ristiriitainen. Äkkiä tummien puunrunkojen takaa lipuu esiin kirkkoveneen pitkä siluetti . Aito kulttuurikeskus "Miten voidaan puhua kulttuurikeskuksista, kuten Lontoosta tai Pariisista, kun niistä puuttuvat hyvä vesi, puhdas ilma sekä rauha paneutua ja pohtia asioita?" "Arvokkainta musiikissa on se, että se säilyttää jonkinlaisen kollektiivisen puhtaan inhimillisyyden. Siinä mielessä rinnastan suuren taiteen aivan elämää kannatteleviin perusvoimiin." Kuhmo on lähempänä tällaisen ajattelun mukaista aitoa kulttuurikeskusta kuin maailman metropolien niin kutsutut kulttuurikeskukset hienoine lentokenttineen ja menevine diskoineen. SUOMEN LUONTO 9/97 Ritva Kupari Kuhmon kesässä voi nähdä huippumuusikoita ajelemassa fillareilla ja hiukan erikoisia liikennemerkkejä. TaiLehtikuva Seppo Kimasen johtama kamarimusiikkifestivaali on pianon ja jousisoitinten juhlaa. Jos hämmennymme joistakin hyvin riitasointuisista nykysävellyksistä, niin pitäisi miettiä, mikä yhteiskunnassamme panee ihmiset säveltämään noin." Tämänvuotisten festi vaalien kääntyessä lopuilleen Seppo Kimanen soittaa Kuhmo-talossa viiden muun maailman huippumuusikon kanssa sykähdyttävästi Brahmsin kauniin Jousiseksteton. Joku soittaa veneessä hanurilla Uralin pihlajaa. Musiikki on kohdannut Kuhmossa kuvataiteen, runouden ja teatterin. "Luulen, että elleivät tiede ja taide löydä toisiaan, ihmiskunta on tuomittu tuhoon. Aurinkoinen heinäkuun päivä on muuttunut lämpimäksi, valoisaksi yöksi. Hän soittaa muun muassa eri puolilla maailmaa konsertoivassa Jean Sibelius -kvartetissa vaimonsa Yoshiko Arain sekä Jukka Pohjolan ja Matti Hirvikankaan kanssa. D 17
Aikaa ja paikkaa ei kukaan osaa ennustaa, mutta silloin tällöin satunnaista kulkijaa onnistaa. Harva Aurajoen rannalla kävelevä osaa kuvitella, että siellä meni 18 10 km Aurajoen valuma-alue on 885 neliökilometriä. Silloin veri vetää jokeen myös kirjolohia, ahvenia, lahnoja ja monia muita kaloja. Aurajoen vakituisia, ihmisen kalatalouteen kuuluvia asukkaita ovat myös nahkiainen ja pikkunahkiainen sekä rapu. Vedestä kuuluu äänekäs läsähdys. kymmenkiloinen meritaimen. Markku Lappalainen Aurajoki palasi Savisamea Aurajoki virtaa läpi tehokkaasti viljellyn VarsinaisSuomen. Meritaimenen lisäksi Aurajokeen nousee syksyisin kudulle merilohia ja siikoja. Turun läpi virtaava Varsinais-Suomen valtauoma on SUOMEN LUONTO 9/97. Silmä tavoittaa vain vilahduksen leveästä selästä ja laajenevan pyörteen, joka saman tien tasoittuu. Aurajoessa on kautta aikojen tavattu 36 kalalajia ja Turun edustan merialueella kuutisenkymmentä. Jokeen nousevia taimenia näkee kaikkialla. Keväällä näyttävintä on kuoreiden vaellus juuri jäästä vapautuneeseen uomaan. Joki virtaa myös tietoverkossahttp://www.weppi.fi/aurajoki. Pöytyällä uoma on vielä perin vaatimaton. Pääuoma laskee Turun edustalla Saaristomereen
Kuva Aurasta. "Itse asiassa mielikuva lohista yksinomaan kirkkaan veden kaloina on väärä", sanoo Turun kaupungin ympäristöviraston suunnittelija Juha Kääriä. Eritoten kuivalla kesäkaudella veden laatu voi heikentyä vakavasti. Lämmin vesi ja jätevedet yhdessä stressaavat kaloja. Savisameus ei kaloja haittaa; kaikSUOMEN LUONTO 9/97 kein jaloimmistakin lajeista löytyy siihen sopeutuneita kantoja. ruskeavetinen, mutta kelpaa kaloille. Maatalouden ravinteet ja jokeen huuhtoutuva maa-aines heikentävät Aurajoen veden laatua. ~lävien kirjoihin. Turun läpi virtaava Aurajoki on elvytetty suojelutoimin ja kalanistutuksin. Joskus ha19. "Vähän veden aikaan puhdistettujen jätevesien kuormitus on merkittävä. Kosket hapettavat vettä eikä happamuudestakaan ole ongelmia. Aurajoen ulottuvilla asuu noin 250 000 ihmistä, mutta suurimmaksi osaksi joki virtailee rauhallisissa maalaismaisemissa. Yläjuoksun kuntien jätevesien puhdistuksessa Markku Lappalainen on vielä toivomisen varaa
Aurajoessa on menestyksellisesti kehitetty meritaimenille aikaistetun istutuksen menetelmää, jossa istutettavat vaelluspoikaset päästetään vapaaksi keväällä jäiden sekaan. Suurimmat taimenet ovat yli kymmenkiloisia. Nuoriherra kylmäharjoittelee kalastusta Halistenkosken kuohujen säestyksellä. määrien mukaan laskettuna yleisin lienee piilotteleva kivennuoliainen, pikkuinen viiksiniekka. Arvellaan, että Aurajoesta saatu naarasyksilö on peräisin silakkamarkkinoilla vierailleen valtion kalatalousoppilaitoksen iskuryhmän akvaariosta. Tulokset ovat rohkaisevia. SUOMEN LUONTO 9/97. Vaeltajista siiat, istutettua kalastoa nekin, nousevat jokeen viimeisinä ennen jäiden tuloa, usein evillään riitteistä vedenpintaa viiltäen. Pari-kolme viikkoa vedessä peuhattuaan kuoreet katoavat. Vuosittain kudulle nousevien taimenten keskipainokin on yli kolme kiloa. Satunnainen eksyilijä on myös miekkasärki, vain kerran Aurajoessa tavattu vieras. Kivennuoliaista ja turpaa on kaikkialla Aurajoessa. Aurajoen kala-asukkaiden joukosta löytyvät myös törö, mutu, sorva, pasuri, kolmipiikki ja kymmenpiikki, hietatokko ja kivinilkka vähintään niminä tuttujen silakan, ruutanan, suutarin, salakan, ankeriaan ja kiisken lisäksi. Vakituisia ja satunnaisia Yleisin Aurajoen kala on niin ikään vaeltaja: keväällä heti jäiden lähdön jälkeen jokeen miljoonapäisinä parvina tulvehtiva kuore. Näin on vahvistettu kalojen leimautumista. Syönnöksellä kalat pysyvät enimmäkseen Saaristomerellä ja merkittävä osa niistä palaa kotijokeensa. Pohjoisamerikkalaista alkuperää olevan harmaanieriän tarinan yksityiskohtia ei tunneta. Haukea joessa ei ole kovin paljon. Juha Kääriä Merilohia: koukkunokkaisen koiraan takana köllöttelee naaras. Aurajoessa elää myös uhanalaisluokittelussa silmälläpidettäväksi määritelty vimpa, säynettä muistuttava särkikala. Särkikaloihin lukeutuva turpa taas lienee kokonaispainoltaan runsain. Aikaistettuja istutuksia Meritaimen on Aurajoen kaloista arvokkain. Tarinalla on näin ollen luonnollinen loppunsakin, ellei joku laske karkuun lisää karppeja; laji ei lisäänny Suomen oloissa. Viimeksi pari kuukautta sitten saaliiksi saatiin viiden ja puolen kilon vonkale. Suutarista on saatu tieto ongintakilpailun kautta. Liika ravinteisuus saa silloin tällöin myös sinilevät rehottamaan", Kääriä kertoo. Kalastajien mieliksi Aurajoen koskivesiin on istutettu puronieriää ja harjusta. Se on koko joen elpymisen symboli, painon mukaan mitattuna runsain kalalaji ja virkistyskalastajien tärkein saalis. Sen jälkeen on ahvenen ja särkikalojen vuoro. Myös lohi-istutuksissa käytetään Aurajokeen nousseiden emojen jälkeläisiä. Syys-lokakuussa huipentuvan meritaimenten vaelluksen jälkeen on merilohien vaellushuipun vuoro. Kuha ja made ovat samanlaisia petoja, tosin jalokalojen onneksi jokseenkin vähälukuisia vakioasukkaita. Lohet ovat keskimäärin yli kaksi kertaa taimenen kokoisia. Jalokalojen istutuspaikoilta rantarosvoja on jopa poistettu, etteivät istukkaat joutuisi ensi metreillään vääriin suihin. Koskissa on erittäin paljon kivisimppuja. Ne leimautuvat ympäristöönsä paremmin kuin lämpimän veden aikaan jokisuulle tai merelle istutetut. Karpin tarina on ihmisen käsikirjoittama. Vaikka yläjuoksun koskia kunnostettaisiin, taimenen kutu pysyy niin pienimuotoisena, ettei se riitä takaamaan kannan säilyvyyttä. Kalastusta kestävän kannan ylläpitäminen edellyttää kuitenkin jatkuvia istutuksia. Kalojen paluu innostaa joen tiukempaan suojeluun pettoman veden tulppa kulkee joessa ja tappaa kaloja. Kokeilut ovat olleet onnistuneita. Aurajoki on myös karpin maailmaa. Se sai alkunsa 1980-luvun lopulla, kun joen yläjuoksun kasvattamolla karkasi erä karppeja. Joukossa ovat myös uoman todelliset jättiläiset, lähes parikymmenkiloiset jässikät. Vuodesta 1991 lähtien taimenistutuksissa on käytetty 20 vaelluspoikasia, jotka ovat peräisin Aurajokeen nousseista emoista. Ympärivuotisesti Aura joessa asuvista kaloista yksilöMarkku Lappalainen Mitä isot edellä, sitä pienet perässä
Juha Kääriä Takavuosina jokea rasittaneet sikatalouden päästöt on saatu aisoihin. Aurajoki on jo nyt kalalajistoltaan parhaiten tunnettuja Itämereen laskevia jokia. 21. Vaeltajien nousun mahdollistavaa kalatietä ryhdytMarkku Lappalainen Aurajoen kansallismaisemaa Liedon Vanhalinnan laelta Turun suuntaan. Täydellisesti vaelluskalojen kulku pysähtyi viimeistään 1922, jolloin nykyinen vesilaitoksen pato valmistui Halisiin. "Se nostaa joen yleistä virkistyskäyttöarvoa ja suojeluintressiä. Kalatie avasi uuden ajan Halisiin viime talven kynnyksellä valmistunut kalaporras avaa uuden sivun Aurajoen SUOMEN LUONTO 9/97 kalastushistoriassa. Muun maatalouden ympäristövaikutuksien hallinnassa riittää töitä. tiin puuhaamaan kuusi vuosikymmentä myöhemmin, ja vauhtia hanke sai vasta tällä vuosikymmenellä. Jo 1300luvulla koskessa tosin oli myllypato, joka määrättiin laamanninkirjeellä pidettäväksi auki kalojen nousuaikaan keväällä ja syksyllä. Se monipuolistaa yläjuoksun kalalajistoa ja mahdollistaa vaelluskalojen pienimuotoisen lisääntymisen." Kalatie parantaa myös joen kalaston seurantaa, ja se puolestaan tukee yleistä ympäristön tilan seurantaa. "Kalatie lisää kosken yläpuolisia virkistyskalastusmahdollisuuksia", Kääriä arvioi. Tutkimuksen lisäksi kalatie tarjoaa mahdollisuuksia opetukselle ja matkailulle. Maisemallisten ja luonnon arvojen lisäksi joki on merkittävä virkistyskohde
Suomen luonto oli mukana niistä kahdella ( ll7 ja ll3a). Alice Karlsson Että meri pysyis~ Rajavaniolai1os/Merentutkimuslaitos Aranda sinilevälauttojen saartamana. Lämpö ja ravinteet saivat sini/evät rehottamaan Itämeressä kuluneena kesänä. Silloin olot merellä olivat tyystin erilaiset. Pelastusharjoitukset ja pahoinvointia estävä pilleri kuuluivat rutiiniin, samoin käskynjako. Arandan heinä-elokuisella meriretkellä otettiin näytteitä kuudelta asemalta. Olimme menossa kohti ensimmäistä näytteenottoasemaa. Lähes koko heinäkuun Suomen yllä maannut korkeapaine oli saanut sinilevät 22 SUOMEN LUO TO 9/97. Aranda oli joitakin päiviä sitten palannut kahden viikon matkalta Itämereltä. Suomenlahti keikutti purtta navakassa tuulessa
•• merena SUOMEN LUONTO 9/97 Suomen Luonto oli mukana kun Aranda lähti tämän vuoden 11. / a:n ,u;,, 23. tutkimusmatkalle Suomenlahdelle heinä-elokuun vaihteessa
Koska makea vesi kevyempana nousee suolaisen veden päälle, on Itämeri vahvasti kerrostunut. Asemalla LL 7 kukoistamaan. Tuntikaupalla näytteenottoa Kun noin neljän tunnin kieppumjsen jälkeen tulimme LL 7:lle (Loviisan-Landsortin linjan seuranta-asema 7) kaikki kiiruhtivat omiin tehtäviinJorma Laurila Kemisti Maija Häivällä riittää happinäytteissä töitä. Tuuli oli hajoittanut lautat ja meri läikkyi hopeisena kuin aikojen alussa. Sen kehitys alkoi vasta viime jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten Baltian jääjärvestä. Suolapulssi elvyttää Itämeri on nuori meri. Arandalla kuulin tutun murtoveden lisäksi muitakin määritelmiä: epäonnistunut meri , väliaikainen meri ja suuri jokisuisto. Ensimmäisellä näytteenottoasemalla vierähti 10 tuntia. Entäpä jos Itämeri onkin suuri järvi, johon lirisee kuin vahingossa suolaista vettä 24 Jorma Laurila Juha Kivimäki ohjailee kovassa tuulessa heiluvaa eläinplanktonhaavia. Järviteoriaa tukevat ainakin sinilevien massaesiintymät. Pintaveden ja pohjaveden erottaa toisistaan harppauskerros, halokliini, joka estää vesikerrosten sekoittumisen; syvä vesi uusiutuu vain, kun suolaista vettä ryöpsähtää runsaasti Pohjanmerestä. Meren tila ei äkkiseltään vaikuttanut aivan synkältä. sä. Viimeksi tällainen suolapulssi tuli Itämereen neljä vuotta sitten. Hänen mielestään mereen virtaavaa ravinnekuormaa on ilman muuta vähennettävä ja jokaisen rannikkovaltion on syytä mennä itseensä. SUOME L UONTO 9/97. Tällä kertaa Suomenlahdessa oli happea vielä nipin napin pohjallakin. Happinäytteiden ottoa Arandalla. Olimme niin kutsutulla biologisella näytteenottomatkalla, johon sisältyi Helsingin komjssion Suomelle asettamia velvoitteita. Suolapulssien välisenä aikana Itämeren syvänteiden happi tilanne huononee ja hapettomuus vapauttaa pohjasedimenttiin varastoituneita ravinteita: meri kuormittaa itse itseään. Tanskan salmien kautta. Halokliini löytyi noin 60 metrin syvyydestä. Syvyyttä oli yli 70 metriä ja happea riitti pohjalle asti, tosin niin niukasti että pian oltaisiin vaikeuksissa. Ilmiö näet tunnetaan murtovesien lisäksi vain sisävesistä. Itämeressä on suolaa enää hyppysellinen, j a siksi monet eivät tiedä miksi vesialuetta oikein nimittäisivät. Suolapulssista ei ollut tietoakaan. Nyt sinilevistä ei ollut tietoakaan. Taustalla näkyy avonainen luukku, jonka kautta mitataan sondilla veden fysikaalisia ominaisuuksia. Itämeressä näytti kypsyneen puuro, jonka vaiheita seurattiin tarkkaan paitsi Arandalta myös tiedotusvälineissä. Vedestä mitattiin tuona aikana muun muassa öljy, suolaisuus, lämpötila, tiheys, happipitoisuus ja perustuotanto. Eipä ole siis ihme, että suolapulssia odotetaan kuin aamunkoittoa! Jorma Laurila Harri Kuosa vastaa siitä, että työt sujuvat. Eläinplanktonia kerättiin haavilla ja pohjalta nostettiin kymmeniä kiloja sedimenttiä
Myrkkykuorma alentunut Helsingin komissio on listannut Itämeren alueen pahimmat saastuttajat niin kutsuttuun Hot Spots -listaansa. "Meri ei tietenkään koskaan kuole", Kuosa rauhoittelee. Etenkin typpeä valuu Itämereen suuria määriä sekä pelloilta että jätevedenpuhdistamoilta. ", osastonjohtaja Gunnar Granqvist kuvasi matkakertomuksessaan 1914. Nykyiset ongelmat ovat kuitenkin kiistatta ihmisen aiheuttamia. Tutkimusvälineet olivat ajanmukaiset: "Asemien syvyys määrättiin vaijerilla ja 26 pyörällä, jonka kehä oli 0,5 m. Kuosan suhde merentutkimukseen on asiallinen. Berliini • Varsova VALKOVENÄJÄ PUOLA e Kiev UKRAINA e Illusia & Julkaisukartat DTP-Atlas Oy Itämeren pinta-ala on noin 370 000 neliökilometriä. Kuvassa vasemmalle sojottava piikki on noin kuusi kertaa vartaloa pitempi. Ravinteita, joista tärkeimmät ovat typpi ja fosfori , virtaa mereen yli 200 joen voimalla ja sataa vuosi vuodelta enemmän myös ilmasta. Nyhtämälläkään hänen ääneensä ei saatu dramatiikkaa, sillä hänen mielestään tutkimuksen on oltava aina puolueetonta. Meriympäristössä typen puute rajoittaa ]evien kasvua fosforia enemmän. Juha Flinkman Viime vuosikymmenellä Itämereen kulkeutunut kaspianhalkoisjalkainen on löytänyt oman lokeronsa pohjan syvänteistä ja kallionhalkeamista. Jos meille riittää se, että Itämeressä laivat kulkevat, niin nehän kulkevat aina. Öljyä ei laineilla ollut lainkaan, eivätkä merta kyntävät alukset olleet sellaisia jättiläisiä kuin nykyään. Matkanjohtajana hän oli mukana kaikessa, eikä mitään tapahtunut hänen tietämättään. Suomes· ta listalla ovat Harjavallan Outokumpu, Porin Vuorikemia, kalankasvatus Saaristomerellä ja Ahvenanmerellä sekä Helsingin seutu asutusjätevesineen. Mutta jos me haluamme, että sinne voi laskea lapsen uimaan, niin se on sitten toinen juttu." Ravinnetulva jokia myöten Itämeren syvänteissä on ollut hapettomia kausia ainakin 1700-luvulta asti, ja sinilevälauttojakin havaittiin ensimmäisen kerran jo viime vuosisadalla. Merta lähes viisi kertaa suuremmalla valuma alueella asuu noin 80 miljoonaa ihmistä. Mökkeily oli vain harvojen huvi , eikä kalankasvatuksesta merialueella ollut tietoakaan. Jo vuosia tutkimustulokset ovat osoittaneet, että rakas sisämeremme riutuu ja haukkoo henkeään. Kuosan mukaan edistystäkin toki on. Ensimmäisten tutkimusretkikuntien eteen avautui karu ja rauhallinen meri. "Ravinnepitoisuudet ovat nousseet pitkään Suomenlahdella, mutta nyt määrät ovat tasoittuneet. Lajisto muuttuu Pitkä tutkimusperinne Koko orkesteria johti tutkija Harri Kuosa. Suomen osuus Itämeren typpija fosforikuormasta on noin 10 prosenttia, mutta sen vaikutus korostuu matalassa ja saaristoisessa rannikkovedessä. Itämeren rannikolla, missä vesi on lähes makeaa, saattaa rajoittavana tekijänä oll a kui tenkin fosfori. Maija Mus1onen Muutamia vuosia Itämeren lajistoon kuuluneella petovesikirpulla on mahtava peräpiikki. Pintanäytteet otettiin suorastaan sangolla ... "Sen sijaan PCB on edelleen ongelma, joskin tilanne vaihtelee merialueittain." Edistyksestä kertoo sekin, että tänä vuonna Hot Spots -listalta saivat arvokkaasti poistua siellä olleet viisi suomalaista metsäteollisuusyritystä! SUOMEN LUONTO 9/97. Pohjanlahdella on sitä paitsi yhä vain vähän ravinteita." "Myös DDT:n ja tiettyjen raskasmetallien määrät ovat vähentyneet Itämeressä. "Tutkijoiden tehtävä on kerätä ja analysoida aineistoa, muiden tehtävä on tehdä johtopäätöksiä." Tietoja johtopäätöksiä varten on kerätty Itämerestä säännöllisesti jo viime vuosisadalta asti. Oli niin tai näin, ravinteita on joka tapauksessa liikaa. Kun me muiden vieraiden tavoin kuljimme aluksella millimetrin askeleilla kaiteista kiinni pidellen, Kuosa harppoi näytteenottopaikkojen väliä vaivattomasti kuin vuorikauris. Itämeren suojelua ohjaa HELCOM, Itämeren suojelukomissio, jonka työhön kaikki Itämeren valtiot ja Euroopan unioni osallistuvat. Myös Baltian maat ja Puola kuormittavat Itämerta kohtuuttomasti . Nykyisin valkolevy katoaa näkymättömiin kolmisen metriä aiemmin. "Mutta tämä on arvokysymys. Kun Granqvistin aikaan Suomenlahdella mitattiin näkösyvyys eli "kuultavuus", nähtiin "valkoiseksi emaljoitu ympyränpinta" parhaimmilla paikoilla kymmenen metrin syvyydessä. Suomen Tiedeseura aloitti meriretket 1898 professori Theodor Homenin johdolla. Suomenlahden pahimpia ravinnekuormittajia on Neva, johon johdetaan muun muassa Pietarin asutusjätevedet, osa täysin puhdistamattomana
Keinunta tasoittui ja aallot heijasivat väsyneet uneen. Jorma Laurila Tutkija Kari Lehtonen tuntee Itämeren pohjaeläimet. Esimerkiksi merirokko SUOMEN LUONTO 9/97 (Balanus improvisus) on kuulunut lajistoomme vain viimeiset sata vuotta ja nyt se on yleisimpiä kovien pohjien lajeja." "Iso osa tulokkaista kulkeutuu ihmisen mukana, mutta kyllä niitä tulee luonnostaankin, eikä etukäteen voi koskaan tietää miten ne käyttäytyvät", Kuosa sanoo. Tutkija Kari Lehtonen sai kuitenkin seulomalla esille joitakin liejusimpukoita (Macoma baltica), ja myös vanha tuttu kilkk:i (Mesidotea entomon) kömpi esille jalat mutaisina. Petovesikirppuja ja sukasmatoja Itämeri muuttuu myös lajistoltaan. Lehtonen vakuutti, että meren pohjalla on elämää ja että sinne mistä se tilapäisesti katoaa, se palaa nopeasti kun happiolot paranevat. "Se muodostaa massoja, joten se merkitsee epätasapainoa. "Siitä johtuu, että uudet lajit voivat saada luonnottoman suuren vallan." Lehtosen mukaan hyvä esimerkki on amerikansukasmato. Muutama vuosi sitten mereen ilmestyi iso petovesikirppu (Cercopagis pengoi), joka pitkällä, okaisella peräpiikillään takertuu joka paikkaan. Se havaittiin Etelä-Itämerellä vasta noin 10 vuotta sitten. Arandan ilmaantuminen ihmisten ilmoille on muistutus. "Kun viimeisin suolapulssi tuli 1993, pohjaeläimet asuttivat nopeasti Itämeren syvänteiden tyhjentyneet alueet", hän kertoo. "Nyt ollaan taas menossa alaspäin." "Itämeren vastustuskyky on kuitenkin selvästi heikentynyt", Lehtonen sanoo. "Neva tuo tietysti muassaan selvää sontaa, mutta myös Kymijoen suun edustalle on kertynyt myrkkyjä", Kuosa sanoo. Kuosan mukaan on aivan selvää, että ravinteiden valumista Itämereen on vähennettävä. "Tällaista tapahtuu koko ajan. "Jokaisen Itämeren valtion on syytä mennä ensiksi itseensä." D 27. Massat laskeutuvat pohjalle ja se vaikuttaa selvästi ekosysteemiin." Itämereen on kymmenen viime vuoden aikana tullut muitakin uusia lajeja, kuten kaspianhalkoisjalkainen (Hemimysis anomala) ja amerikansukasmato, (Marenzelleria viridis). "Petovesikirppu on alunperin Kaspianmeren eläimistöä ja lisääntyy täällä hyvin", Kuosa sanoo. Myös happityöt alkoivat. "Niitä on siellä jopa tuhansia neliömetrillä." Iltapäivällä Aranda ankkuroitui Mussalon syväsatamaan Kotkassa ja pääsimme maihin. Sen jälkeen alus kääntyi myötätuuleen ja lähti kohti Kotkaa. Kotkassakin monet tunsivat taatusti piston sydämessään. Sen näki ilman apuvälineitäkin, mutta mikroskoopissa tuo parin millin mittainen otus näytti jättiläiseltä, muut eläinplankterit olivat sen rinnalla kääpiösarjalaisia. Arandan biologisessa laboratoriossa sain nähdä kuuluisan petovesikirpun. "Saaristolaiset käyttävät meihin verrattuna erittäin vähän luonnonvaroja ja on ikävää, jos sellaisella elämäntavalla ei ole maassamme tulevaisuutta." Teuvo Suominen/Luontokuvat Yleinen ja tuttu merirokko on tullut Itämereen vasta satakunta vuotta sitten. Näytteenottosondi laskeutui veteen kuin avaruusalus, fyysikot etsivät harppauskerroksen ja piirsivät käyriään. Nyt se on levittäytymassa pohjoiseen ja on jo Riianlahdella paikoitellen hallitseva laji. Johanna Stigzelius Amerikansukasmato valloittaa parhaillaan Itämeren pohjaa. Aamulla klo 8.00 alkoivat työt asemalla LL3a. Kalastajat kauhistuivat, kun verkot olivat täynnä isoja limaisia möykk:yjä. "Esimerkiksi tämä halkoisjalkaisäyriäinen on ilmeisesti ihan nätisti löytänyt lokeronsa eikä vaikuta mihinkään. "Kun meren happiolot parenevat, palaavat eläimet autioituneille pohjille yllättävän nopeasti", hän sanoo. Kävimme useampaan kertaan tutkimassa saaveihin kipattua pohjamutaa, mutta liejun seassa ei näkynyt mitään liikettä. Sillä ei ole näemmä riittävästi saalistajia. Muuta Suomenlahden eliöstöä ei juuri ollut tarjolla. Riianlahdella se on jo paikoin hallitseva laji. Retkikunnalle jäi selvitettäväksi vielä neljä asemaa. Jos hänellä olisi valta, hän elvyttäisi myös vanhan saaristolaiskulttuurin. Elämä palaa hapen myötä Työt ensimmäisellä näytteenottoasemalla kestivät aamupuolelle yötä. Petovesikirpulle voi käydä ihan samalla tavalla!" Osaan meriympäristön muutoksista voidaan vaikuttaa
Kolme vuotta aikaisemmin tehdyssä selvityksessä, josta taas Suomi puuttui, ruotsalaiset komeilivat ympäristöveromyönteisyydessään maailman listan ykkösinä. Meille tylyt tilastot osoittavat, että kun läntisessä OECD-maissa päästöt ovat keskimäärin kahdeksan tonnia asukasta kohti vuodessa, Suomessa ne ovat yksitoista ilman, että päästöjen kasvun taittuminen olisi näköpiirissä edes ensi vuosituhannen puolella. Tutkimus tulee herättämään varmasti myös vastaväitteitä. Kesällä television tietoiskuissa ja TietoaikaIehdessä julkaistut ennakkotulokset Tilastokeskuksen erikoistutkijan Eero Tanskasen tutkimuksesta Suomalaiset ja ympäristö kansainvälisessä vertailussa pudottavat itse itsensä EU:n mallioppilaiksi julistaneet suomalaiset maan pinnalle. Nyt samanlaiseen uskottavuuskriisiin on joutumassa hellästi vaalimamme käsitys suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluvasta luontoja ympäristömyönteisyydestä. Jos usein toistuneet sinileväkukinnot eivät ole ympäristöongelma, niin mikä sitten. Tilastokeskuksen tutkimuksesta hahmottuva Suomi-kuva ei ole sellainen, jota haluaisimme ulospäin itsestämme levittää. Lujilla on moni muukin myytti. On totta, että Itämeren piirissä on muitakin ja meitä merkittävämpiä saastuttajia, mutta sisävesillä sinilevät saadaan rehottamaan aivan omatoimisestikin. Erityisen vaikeasti nieltävää se on suomalaisten ympäristömyönteisyyteen ajatuksissa, sanoissa ja teoissa vannovalle vientiteollisuudelle sekä valtiovallalle, joka joutuu viime kädessä takuumieheksi näissäkin asioissa. Ilmakehä on kaikille yhteinen ja on samantekevää mistä maai lman kolkasta hiilidioksidi tuprahtelee taivaalle. Ennen EU:hun liittymistä Suomessa kannettiin huolta siitä, että ai nutlaatuinen sosiaaliturvamme houkuttelee tänne muun Euroopan sosiaaliturvan väärinkäyttäjät. Suomessa vain 20 mutta Ruotsissa peräti 77 prosenttia oli ympäristöverojen kannalla. Toista ääripäätä edusti vat Japani ja Hollanti, joissa niihin luotti vain joka kymmenes. Timo Helle Tää korutont on kertomaa "N yt viedään jo marjatkin Lapin ihmisten suusta", jupisivat katkerimmat, kun Tran Van Phun voitti vuosi sitten marjanpoiminnan Suomen mestaruuden. Jos ja kun kasvihuoneilmiö voimistuu ennustetulla tavalla, Suomen lipsumista kansainvälisistä suosituksista ei hyväksytä. Suomalaisten tiedoissa ympäristöriskien luonteesta ja vaarallisuudesta ei ole moitteen sijaa. Arvion taustalla häilyy selvästikin pelko siitä, että luonto ja ympäristö vaativat henkilökohtaisia taloudellisia uhrauksia. Niiden syyt ovat olleet tiedossa jo pitkään, mutta sen sijaan, että omat vedet olisi puhdistettu, syyttävä sormi on osoittanut muualle. "Kyllä he si inä ovat oikeassa, että Lapissa on aina eletty sopusoinnussa luonnon kanssa", veistelee tuttavani Sodankylästä, "mutta se on johtunut siitä, että meillä on ollut niin helvetin huonot vehkeet". Tosiasiassa sosiaaliturvamme on eurooppalaista keskitasoa, ja kansalaisten perusoikeuksia jouduttiin itse asiassa laajentamaan, jotta ne vastaisivat eurooppalaista käytäntöä. Tarinat neuvokkaasta, sitkeästä ja kitsaaseen luontoon sopeutuneesta kansasta elävät enää lehtien yleisönosastoissa, joissa vaaditaan Naturan romuttamista, Vuotoksen rakentamista ja malmioiden avaamista siitä riippumatta onko malmille ostajaa ja mihin hintaan. Espanjassa ja Italiassa, joita pidämme ympäristöasioissa kaikkea muuta kuin EU:n mallioppilaina, valmius ympäristöveroihin on kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Valtionvarainministeri Sauli Niinistön taannoiset torakkapuheet, joilla pyritään saattamaan naurettavaksi niin luonnonkuin ympäristönsuojelu, ovat omiaan ruokkimaan juuri niitä asenteita, joista suomalaisten olisi päästävä kiireimmiten irti . Onko niin, että suomalai nen ympäristökasvatus on kuin entisen alokkaan asento: sitä ei kannata korjata, se on tehtävä uudestaan alusta alkaen. Tran Van Phun iski tietämättään ja tahtomattaan arkaan paikkaan. Vielä kovemman kolauksen ovat kokeneet maailmankuulu suomalainen arkkitehtuuri ja rakennustaito seulana vuotavine tasakattoineen ja käsiin homehtuvine uudisrakennuksineen. Me lappilaiset emme ehkä olekaan sellaisia kuin haluaisimme, emmekä varsinkaan niin ainutlaatuisia kuin haluaisimme muille näyttää. On helppo arvata, että niistä yleisin on toteamus, että eihän Suomen kaltaisessa harvaanasutussa maassa voi olla todellisia, päällekaatuvia ympäristöongelmia tai jos on ollut, ne on jo ratkaistu. Itäeurooppalaisten tavoin kolmannes suomalaisista oli vakuuttunut siitä, että ympäristöongelmat ratkeavat tieteen ja teknologian keinoin. Toisesta esimerkistä käykööt EU:n mallioppilaan maineen tahraavat hallitsemattomat hiilidioksidipäästöt. Silloin on syytä muistaa, että kaikki viisaus ei tule Siperiasta, Eurooppakin voi meitä opettaa. Ruotsi, lähin ja luontevin vertailukohtamme, ei ollut mukana tässä I 993 toteutetussa kyselyssä. Ihmettelemistä riitti monelle muullekin: kaksi ja puoli vuotta Rovaniemellä asunut lentokoneen tuoma Vietnamin pakolainen, joka ei ollut poiminut entisessä elämässään marjan marjaa ja opiskeli Lapin marjat värikuvakasvioista, menee ja poimii 4600 kiloa hilloja, mustikoita ja puolukoita tuntematta perinteisiä marjamaita ja osaamatta suurisuuntaisen marjaruljanssin edellyttämiä peräpohjalaisia erämiestaitoja. Suomalaisten ympäristöasenteet olivat muutenkin lähempänä Itäkuin Länsi-Eurooppaa. Vielä torjuvammin suomalaiset suhtautuvat ympäristöveroihin: länsieurooppalaisessa vertailussa suomalaiset jäävät peränpitäjiksi, ja tutkituista 2 1 maasta penseämpiä olivat vain Unkari ja Tsekki . "Suomalainen ei osaa päättää kumman puolelle asettuu, luonnon vai talouden, ahdistuu ja pyyhkii koko asian mielestään kuin pahan unen." Parin vuoden takainen päätelmäni perustui sotien jälkeisen Suomen talousja psykohistoriaan, nyt tuo suomalaisten perusominaisuus tulee esiin myös kansainvälisessä vertailussa. "Meidän ympäristömaailmankuvamme näyttää kansainvälisessä vertailussa vähän tyhmänrohkealta", tiivistää Tilastokeskuksen tiedotuspäällikkö Jussi Melkas syyskuussa ilmestyvän tutkimuksen yhden keskeisen viestin. Mutta asian ytimeen päästään, kun yli 70 prosenttia haastatelluista ilmoittaa jo nyt tekevänsä kaikkensa luonnon ja ympäristön hyväksi. Tutkittujen kahdeksan Länsi-Euroopan maan kansalaisista suomalaiset ovat kaikkein haluttomimpia maksamaan tuotteista korkeampia hintoja luonnon ja ympäristön säästämiseksi. Kansalaisten oma aktii visuus tai julkisen vallan ohjailu ovat näin ollen tarpeettomia. Kun Suomen ja Ruotsin veroasteet eivät poikkea olennaisesti toisistaan, suomalaisten kielteistä kantaa ei voi selittää jo ennestään poikkeuksellisen raskaalla verotuksella. Olennaisinta ei ole kuitenkaan se, mitä muut meistä ajattelevat, vaan se mitä teemme Suomen luonnolle ja itsellemme. Timo Helle ei näe suomalaisten ympäristöasenteissa hurraamista. 28 SUOM EN LUONTO 9/97
Koska ekosysteemi ei perustu pelkästään omien kasvien tuotantoon, ruskeavetisten järvien eläimistö on runsaampi kuin )evien tuotannon perusteella olettaisi. Sen sijaan humusta syö ja hajottaa runsas bakteerikasvusto. Kangasmetsissä ja soilla sienet ovat tärkeitä kasvijäänteiden hajottajia. Niiden työskentelyssä syntyy oheistuotteena hitaasti hajoavia humushappoja, joista osa huuhtoutuu vesistöihin. Latvajärvien ruskeassa vedessä on mineraaliravinteita niukasti ja järven oma perustuotanto vähäistä. Niitä syövät vesikirput ja muut pikkuäyriäiset, jotka ovat pienten kalojen ravintona. " Humuspitoisia, pieniä salojärviä saattaa koristaa pienikukkainen suomenlumme. Seppo Vuokko ELINPAIKKA Piirros: Hannu Virtanen Metsä ruokkii salo järven "Pieni vesikirppu vain uiskenteli veessä, lumpeenlehden eessä ... Bakteerit taas ovat ruokana Ilppo Vuorinen/Luontokuvat alkueläimille, rataseläimille ja muille veden pienimmille. Pienissä latvavesissä läpivirtaus on heikkoa, ja vesi viipyy järvessä pari vuotta ennen kuin matkaa alemmaksi seuraavaan järveen. Siksi pikkuiseen salojärveen laskevat SUOMEN LUONTO 9/97 purot ovat ruskeavetisiä. Ravintoketjun huippuina ovat koskelot, kuikat, sääksi, saukko ja ihminen. Kun pienestä suonorosta lähtenyt vesipisara viimein vuosien matkan jälkeen saapuu reitin 29. Veden alla ripsikello kiinnittyy muiden päällysvieraiden tavoin vesikasvien pinnalle ja pyydystelee bakteereita ja muita mikroskooppisia eliöitä ravinnokseen. Selkäveden siiassa on siis hitu Kaukasuon vaiveron ja Ruikkavaaran männyn sitomaa energiaa. Humuksen syöjien ja saostajien ansiosta vesi kirkastuu
Järvisienieläin (5) on kasvattanut runkokuntansa ruo 'on kor. Rannan kasvistovyöhyke onkin järven runsastuottoisin ja runsaslajisin osa, jossa kokonaislajimäärä kohoaa useisiin satoihin, ehkä toiselle tuhannellekin. Monet lajit, joilla puolustuskeinot ovat vähäiset, panostavat nopeaan lisääntymiseen, jolloin koiraista on vain haittaa. Levänukka ravintona Rantavyöhykkeessä elää vesikasveihin kiinnittyneenä tai pohjalla satoja erilaisia levälajeja, valtaosaltaan piileviä, viherleviä ja sinileviä. Vesimittari (18) luistelee veden pintakalvossa, mutta veteen pudonnut ruokokuoriainen (20) huristaa siipien avulla pintaa pitkin. Ruskeassa vedessä valo sammuu muutaman desimetrin matkalla. Pohjan levästössä liikkumiskyky on sääntö: paikalleen asettuneet levät peittyisivät tuota pikaa ylhäältä satavaan lietteeseen ja jäisivät tyystin ilman valoa. Hedelmöitetystä munasolusta tulee huonoja aikoja sietävä kestovaihe, joka alkaa lisääntyä neitseellisesti. Voi olla, että vesisiirat ja muut kariketta pureksivat pohjan otukset sulattavat ravinnokseen enemmän niissä olevia sienirihmastoja ja bakteereita kuin itse kariketta. Useita rannan kasveja ja eläimiä suojaa kastumiselta vahapeite; ruokohämähäkin (23) runsas vahanukka on samalla naamioitumiskeino. Eläviä kasveja syö vedessä perin harva otus. Hankajalkaisilla koiraat ovat usein lyhytikäisiä ja kuolevat kohta parittelun jälkeen. Myös !evien keskinäiset sukulaisuussuhteet ja evoluutio ovat vielä paljolti hämärän peitossa. Lähilajit elävät samalla tavoin sukelluskellossaan lumpeilla ja ulpukoilla, palpakoilla ja muilla vesikasveilla. SUOMEN LUONTO 9/97. Eräät levät saattavat olla läheisempiä joillekin eläinryhmille kuin muille leville. Näin määrä kasvaa nopeasti. Uintikyvystä on toinenkin etu; levät voivat paeta saalistajiaan. Levänukkaa syö suuri joukko erilaisia otuksia mikroskooppisen pienistä alkueläimistä aina muutaman sentin mittaisiin limakotiloihin ja hyönteistoukkiin asti, ja levänsyöjiä ahdistavat erilaiset pedot. Jokaisella syöntikerralla se silppuuntuu entistä hienommaksi, ja aina suurempi osa selluloosasta ja muista vaikeasti hajotettavista yhdisteistä tulee käytettyä ravinnoksi. 25-pisteinen "ruokopirkko " ( 19) ahmii kirvoja. Levät syövät, mönkivät ja uivat Suomen !evien lajimääräkin on arvailujen varassa; joka tapauksessa levälajeja on tuhansia. 32 lärvikoisa sukulaisineen on ainoita perhosia, jotka elävät toukkana vedessä. Ruokana useaan kertaan syötyä Rantavyöhykkeessä olot ovat toisenlaiset kuin avoimella selällä. Sokko paarma munineen ( 16 ). Havaintoja pakenevista levistä ei ole paljoa, mutta ainakin meidänkin vesissämme hyvin yleinen "limalevä" Gonyostomum semen haistaa vesikirppujen olemassaolon ja pakenee pohjaan. Yhdysvaltain koillisosassa erään lammikon pohjaliejusta löytyi 330 vuotta hengissä säilyneitä keijuhankajalkaisen munia. Järvikorte (6) kasvaa harsuna vyönä ruovikon ulkolaidassa. Lima sitoo yksisoluiset piilevätkin monihaaraisiksi siroiksi runkokunniksi. Punasyyskorento (24) on syksyn viimeisiä sudenkorentoja. Vesiperhosen liman suojaama munaryhmä ( 12). Veden pinnan yläpuolella ruokojen lehdillä elävät kirvat ovat ratkaisseet lisääntymisongelman samalla tavoin . Suurin osa viherlevistä on rihmamaisia. Hukankorennon toukka (9) erehtyy hevosjuotikkaan kimppuun. Päiväksi ne siirtyvät pohjaliejuun. Aamuhetki salojärvellä Ulpukan "possut'' ( 1) hajoavat kypsyessään kelluviksi lohkoiksi, joissa siemenet purjehtivat uusille rannoille. Karulla salojärvellä rannan ruokoja kortevyö on harva, mutta eliöstö on silti runsas. suuriin keskusjärviin, humuksen ruskeudesta ei ole jäljellä häivääkään. Taustalla haarapääsky, hirvi ja kaakkuri. Joka tapauksessa karkea kasvimassa jauhautuu hienommaksi, ja ulosteet ovat tuoretta ruokaa toisille otuksille. Samassakin leväsuvussa voi olla vihreitä, yhteyttäviä lajeja ja värittömiä, humusta syöviä lajeja. Ruokokaskaat (22) imevät kirvojen tapaan ravintonsa järviruo 'osta. Useat paarmat laskevat munansa tiheänä ryhmänä järviruo 'on lehdelle. Kurjenjalka (14) ja rantakukka ( 15) tuovat kukkiessaan väriä ruovikon vehreyteen, mutta nyt kypsyvät hedelmät. Ajoittain vesiskorpioni ( 13) joutuu jättämään turvallisen pohjalietteen uudistaakseen ilmavarastonsa. Pohjaliejun munapankki on hyvin tärkeä ajoittain kuivuvien lätäköiden lajeille, mutta onko sillä merkitystä järvilajeille. Seksiä vain hätätilassa Kaksi sukupuolta on tuhlausta silloin kun tähdätään vain nopeaan jälkeistuottoon. Kun vesikirppuja on vähän, levä nousee lähelle pintaa. Järvenpohjan liejunsyöjien ravinto on useaan kertaan syötyä ja silti maistuvaa. Piilevät ja viherlevät ryömivät ilmatelaketjun avulla hitaasti kohti valoa. Naaraat säilövät siittiöt erilliseen säiliöön ja hedelmöittävät itse munat sitä mukaa kuin niitä valmistuu. Kasvien pinnalla elävät levät ovat kiinnittyneet alustaansa limatupella. Ruoko saa olla kutakuinkin rauhassa: vain ruokokuoriaiHeikki Willamo/Luon1okuvat sen toukka imee ravintonsa ja happensa järviruo' on juuristosta. Vesisiirat (10) herkuttelevat mätänevillä kasvinosilla. Suosirkka (21) on värikkäämpi kuin useimmat sukulaisensa. ren ympäri. Rihmamaiset sinilevät kiemurtelevat kuin madot, ja joillakin sinilevilläkin pinnan ilmavirtaukset auttavat matkan teossa. Järvisimpukka (7) on kookkain pohjan lukuisista nilviäisistä. Kun kirvanaaras on jo syntyessään kantava, pirkot ja kukkakärpästoukat eivät ehdi syödä kaikkia kirvoja. Liejuun hautautuneet munat eivät aina kuoriudu, mutta ne voivat pysyä elossa pitkäänkin. Sulkasääsken toukat (2) piiloutuvat värittömyyteensä. Niinpä humusjärvi ssä planktonissa vallitsevat siimalliset levät, jotka pystyvät hakeutumaan valoisiin vesikerroksiin. Jättisukeltajia (4) on ruovikossa harvakseltaan. Kesällä, kun olot ovat hyvät ja ruokaa on tarjolla runsaasti, vesikirput ja rataseläimet lisääntyvät neitseellisesti: kaikki jälkeläiset ovat naaraita, jotka alkavat lisääntyä hyvin nuorina. Ruokokerttunen ( 17) valmistautuu jo syysmuutolle. Paremmin kelpaavat edellisvuotiset vesikasvien jäänteet sekä rantapuista karisseet lehdet. Syksyllä vesien viiletessä syntyy myös koiraita. Ja kun kerran ravinteita on vähän, mutta humusta runsaasti, osa levistä hylkää yhteyttämisen kokonaan ja siirtyy "syömään" humusta. Siitä pikkutoukat pudottautuvat alas ja elävät märässä sammalikossa tai pohjalietteessä. Joukossa on kuitenkin myös yksisoluisia leviä, jotka mönkivät muun leväkasvuston seassa. Kuinka kauan meikäläisten äyriäisten tai rataseläinten munat mahtavat säilyä elossa. Särki (3), ahven (8) ja hauki ( 11) muodostavat metsäjärven peruskalaston
Okakatkoja ravintonaan käyttäviä kaloja on paljon järvissä, mutta virtavesissä ja lähteissä niitä on vähän tai ne puuttuvat kokonaan . Piikeistäkin on apua, si llä piikikästä tai okaista otusta on vaikea niellä. Niiden pienehkö pää on sulautunut kiinni keskiruumiiseen ja näyttääkin siltä, kuin ne kurkistelisivat maailmaa suurilla verkkosilmillään hiukan piilosta, vaivihkaa. Suojautuakseen saalistajilta ne liikkuvat enimmäkseen öisin ja ovat myös nopeita uimareita. Kuoriäyriäisiin kuuluvat katkat ovat Iystikkään kumaraisen näköisiä otuksia. Takaruumiin hyppyraajojen lisäksi niillä on keskiruumiissaan pitkät, voimakkaat uimaraajat, niiden edestä taas löytyvät ravinnon hankkimiseen ja hienontamiseen erikoistuneet tarttumaja leukaraajat. Olisiko Siperiakin ollut joskus veden vallassa ja veden pinta Ural-vuoristoakin ylempänä, niin kuin väitetään. Vili Englund Riihimäen Hirvijärvestä löytyy tavallisia okaisia muotoja. Laji kuuluu rikkaaseen Baikalin kotoperäislajistoon, ja se on tullut meille silloin kun Siperian jääjärvi oli yhteydessä Baltian jääjärveen. Okakatkat ovat kalojen ja lintujen ravintoa. Isoa vesistöä turvallisemmassa elinpaikassa okasista tulee tarpeettomia tai jopa haitallisia, ja evoluutio hioo ne pois. Virtavesissä ja lähteissä eläviltä okakatkoilta piikit puuttuvat tai ovat hyvin pienet. Okakatka on ainoa reliktilajimme, joka ei ole peräisin Baltian jääjärvestä. Suoraan sivulta katsottuna katkat ovat kuin pitkä jono raajoja. ohella järvissämme elää myös kaksi muuta reliktikatkaa: jättikatka (Gammaracanthus lacustris) ja valkokatka ( Pontoporeia affinis). Okakatkan erottavat muista katkoista takaruumiin neljä piikkiä, okaa, joista se on saanut nimensäkin. Kuvassa olevan koiraan taaksepäin suuntautuvat oat erottuvat takaruumiin selkäpuolella uimararaajojen kohdalla. Eivät okakatkatkaan sitä kerro. Oka näyttäisi olevan tarpeellinen kuitenkin vain Jarvissä. Huima ajatus. Vilahtelija on okakatka, Pallasea quadrispinosa, alunperin Baikalin asukas. Okakatkan SUOMEN LUONTO 9/97 Vaeltaja Baikalilta Vili Englund Kosken Kellolähteessä elää okasettomia tai hyvin lyhytokaisia yksilöitä. Niinpä oka ei ole välttämätön kaikkialla. Järven pohjalla vilahtaa ruskea, litteäkylkinen, parin sentin mittainen äyriäinen. Se kulkee ponnahdellen kuin korkki, ja yhtäkkiä se kaivautuu pohjalietteeseen ja katoaa. Marjatta Sihvonen 33. Juha Taskinen/Luontokuva1 Kolovedeltä 47 metrin syvyydestä pyydystettyjä okakatkoja, pitkänomaisia halkoisjalkaäyriäisiä sekä pienikokoisia, vaaleita valkokatkoja. Raajojen tyvillä ovat katkojen hengityselimet, pienet pussimaiset kidukset. Okakatka on relikti eli jääkauden jäännelaji muisto mannerjään sulamisen ajoilta, jolloin maa alkoi kohota ja järvialtaat alkoivat kuroutua merestä erilleen. Mene tiedä, kukaanhan ei ollut näkemässä. Päässään katkoilla on hyvin kehittyneet tuntosarvet. Kaksihaaraisten uimaraajojen avulla okakatka ui varsin nopeasti. Meillä on vain johtolankoja ja arvailuja ja joukko epävarmoja teorioita, joilla· voimme yrittää selittää luonnon ilmiöitä
Antti Halkka Hellekesän pyörteitä 34 SUOMEN LUONTO 9/97
Rintaman takaosassa, suhteel)jsen alhaalla ehkä noin 200-300 metrin korkeudella merenpinnasta roikkui tumma kauas itään työntyvä pilvivalli. Kevään kylmä kouraisu Monien lintujen kesääkin leimasi kylmä kevät. ilmatieteen laitos vahvistaa, että hallojen väliin kiilasi hellepäiviä poikkeuksellisen paljon, Turussa elokuun puoliväliin mennessä peräti 28. Kiikarilla katsottaessa pyörteen ytimen muodosti selvärajainen, vaalea, tasapaksu kanava. heinäkuuta aamulla Lågskärin lintuasemaja majakkasaaren itäosassa tarkkailemassa saaren tähän aikaan vuodesta melko hiljaista lintueloa. Samanaikaisesti näkyi enimmillään viisi trombia, joista kolme muodosti ryhmän. Trombin katoaminen tapahtui käänteisessä järjestyksessä: aluksi kapea mereen ulottuva osa heikkeni ja jäljelle jäi paksuhko kartiomainen pyörre pilven alle, joka sitten hävisi asteittain. Trombeja syntyi peräjälkeen pilvivalliin siten, että uusi trombi oli aina idempänä kuin edellinen. "Kovat pakkaset kesäkuussa", paukauttaa yllättäen Ilmatieteen laitoksen tutkija Reijo Solantie. Kanavan läpimitta smueni selvästi trombin kehittyessä. Jo kesäkuun seitsemäntenä rikkoutui helleraja Oulussa asti . Kulunut kesä tarjosi hellettä, ukkosta ja jopa pieniä pyörremyrskyjä. Mahdollisesti trombin kärki oli silloin noin sadan metrin korkeudella, pilvivallin alareunan korkeuden ollessa arviolta 200-300 metriä. Se haittasi useiden aikaisin pesintänsä aloittavien lajien pesintää niin paljon, ettei kesän lämmöstä ollut enää pelastajaksi. M anti Heikinheimo Markku Tano SUOME LUONTO 9/97 Mikä tulee kesän säästä ensimmäisenä mieleen. Pohjoisimman Lapin maakotkien pesinnän pilasivat epätavallisen pitkälle kevääseen jatkuneet lumisateet. Luonto lepäsi suven sylissä melko kukoisravana, mutta hellekesälläkin on häviäjänsä ja voittajansa. Ryhmän trombeista kaksi ulottui mereen taipuen kohti samaa kosketuskohtaa ja yksi oli siimamaisen ohut vaakasuuntaan taipunut pyörre. Kaikista aluista ei kehittynyt täysimittaisia trombeja." Martti Heikinheimo Kirjoittaja on Ilmatieteen laitoksen tutkija ja lintuharrastaja. Kun trombi ulottui mereen, pärskeet nousivat suhteellisen korkealle. Viime vuonna jäätiin heinäkuussa lähes saman verran normaalin alapuolelle. Pyörteen alla vesi alkoi meressä pärskyä halkaisijaltaan ehkä noin kymmenen metrin alalla. Pärskeet näkyivät jo huomattavasti ennen kuin trombin näkyvä kärki saavutti meren pinnan. Puut kaatuivat ristiin rastiin. Laitoksen ilmastokatsaus tietääkin kertoa, että kesäkuun viidennen päivän vastaisena yönä hallaa oli laajalti ja lämpötila laski paikoin maanpinnan lähellä jopa miinus kahdeksaan asteeseen. Pilvivallista työntyi kartiomainen uloke kohti merenpintaa. Muualla maassa ylimääräisiä lämpöasteita oli keskimäärin pari. Turussa oli jopa sukupolven hellekesä, sillä narn paljon hellepäiviä on vain kerran 30 vuodessa. Ahvenanmaan trombi Martti Heikinheimon kuvaus trombiperheen synnystä Ahvenanmerellä: "Olin 26. Keskilämpötilaltaan heinäkuu oli Jyväskylän seudulla sekä eteläja lounaisrannikolla kolme astetta tavallista lämpimämpi. Sää oli muuttunut ensimmäistä kertaa jakson aikana epävakaaksi ukkospilvirintaman juuri ohittaessa idän puolelta edeten pohjoiseen. Trombien e)jnikä oli 10-20 minuuttia, ja ne olivat arviolta kolmesta viiteen kilometrin etäisyydellä havaintopaikastamme. "Pakkasta oli laajalla alueella eteläisellä Suomenselällä, Kainuussa ja edelleen pitkin Lappia." Hallasta oli lyhyt matka helteisiin. 35. Vähitellen siitä kehittyi täysimittainen, mereen ulottuva pyörrepatsas eli trombi. Helteitä sattuu Etelä-Suomeen yhtä paljon kuin kuluneena kesänä noin kerran 20 vuodessa. Tuuli oli idästä 2-3 m/s ja ilman lämpötila noin 20 astetta. Etelä-Suomen linnustoa rengastajana pitkään seuranTrombi oli metsätöissä kesäkuun viimeisellä viikolla Lieksassa. Pyörteen reunus oli harmaa. Heinäkuussa kivuttiin monella paikkakunnalla jo yli 30 asteen kesä jäi tavallisen suomalaisen mieleen pikemminkin helteistään kuin halloistaan. Lämpöaalto keskittyi heinäkuuhun, vaikka myös kesäkuu oli keskimääräistä lämpimämpi
sieppojen poikaset kuoriutuvat vasta kesä-heinäkuussa, joten niiden poikaset saivat kasvaa alituisen lämmön keskellä. Marttila luettelee näppituntumalta muutamia päiväperhoskesän erikoispiirteitä: "Nokkosperhoset miltei puuttuvat eikä neitoperhosiakaan juuri ole, vaikka keväällä niitä oli poikkeuksellisen runsaasti . Kasvit kärsivät kuivuudesta varsinkin Lapissa ja Kaakkois-Suomessa, jossa sateet jäivät jopa alle puoleen normaalista. Suruvaippoja on näkynyt lennossa paljon ja metsänokiperhoselle vuosi on huippuhyvä." Loppukesää täplittävät usein komeat vaeltajat, amiraalija ohdakeperhoset, mutta niitäkään ei tänä kesänä ole liioin näkynyt. Kuivuutta kasvimaailmassa Suomi sai sadetta kovin epätasaisesti varsinkin heinäkuussa, jolloin laajalla Varsinais-Suomesta Vaasaan ulottuvalla alueella ja toisaalta Kainuussa satoi jopa kaatamalla. Lumi suli tänä vuonna Käsivarressa epätavallisen myöhään, vaikka kesäkuusta alkaen lämpöä riitti Kilpisjärvellekin. Pitkämatkaisimpiin muuttajiin kuuluvat kalaja lapintiirat saivat tänä vuonna paljon jälkikasvua. Metsämarjojen satoisuuteen vaikuttaa paljon se, millainen lentosää on mehiläisi llä ja kimalaisilla. Ne ovat myös kokeneimpia ja saavat yleensä eniten poikasia siivilleen. SUOMEN LUONTO 9/97. Kallioketojen kasveja ovat esimerkiksi hietalemmikki, mäkilemmikki ja mäkirikko. Lämpöä oli joillekin lokki lintujen poikasille jopa liikaa, jos kasvillisuus ympäriltä kuivui eikä tarjonnut viilentävää suojaa. Sieniin kuivuus vaikutti ainakin siten, että heinäkuu oli maan kuivissa osissa poikkeuksellisen sienetön. Heinäkuu välkytti salamoita noin kaksi kertaa niin tiuhaan kuin normaalisti. Monet kallioketojen kasvit kuivuivat", kertoo KaakkoisSuomen tilannetta seurannut Seppo Vuokko. "Ilmeisesti tiiroille riittää, että pesinnät onnistuvat pari kertaa kymmenvuotisjaksossa yhtä hyvin kuin tänä kesänä, sillä edellisen kerran tiiroilla oli alueella hyvä pesimäkesä 1991 ." Hyvin menestyneisiin lajeihin kuuluvat saaristolinnuista myös ruokki ja muista ainakin naakka, kottarainen ja kirjosieppo. "Herkkutattisato on todella hyvä verrattuna aikaisempiin vuosiin", kerrotaan maakunnan marjoja ja sieniä markkinoivasta ja jalostavasta Yilliaromista. "Tänä kesänä päiväperhosia on ollut vähemmän kuin yleensä", sanoo valtakunnallista päiväperhosseurantaa johtava Olli Marttila EteläKarjalan allergiaja ympäristöinstituutista. "Syy ei kuitenkaan ole ehkä kuivuudessa, vaan päiväperhosten vähäisyys juontaa juurensa viime kesään." Lisääntymisolot olivat kesällä 1996 heikot, ja se näkyy nyt. "Rimpisoillakin saattoi melkein liikkua pikkukengillä", kuvaa Kittilässä kenttätöitä tehnyt Tauno Ulvinen Oulun yliopiston kasvimuseosta. Tiirojen, ruokkien ja kirjo36 Hannu Vallas Lunta Kolmen valtakunnan rajapyykillä Kilpisjärvellä 12. "Itäisellä Suomenlahdella rengastettiin tuhatkunta tiiranpoikasta", iloitsee Tatu Hokkanen. Sorsalinnut ovat poikkeus, sillä niiden tarkka seuranta on kestävän metsästyksen elinehto. Sorsat saivat Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen laskentojen mukaan tavallista vähemmän poikasia. Seppo Vuokko painottaa, ettei kuivuus ole niille katastrofi, koska kasvit osaavat varautua siihen: "Kallioketojen kasveilla on maassa varalta siemenvarasto. Sadetta saaneessa Kainuussa ollaan sienivuoteen varsin tyytyväisiä. 1997. Niiden ahkera pölytystyö on marjanpoiminnan suriseva alkusoitto. Lintumaailmassa vaihtelevaa Lintumaailman voittajat löytyvät kuluneella pesimäkaudella lähinnä myöhään pesivien lajien joukosta. Vaatimaton perhoskesä Perhosia kuiva kesä vaivaa muun muassa siksi, että kasvien medentuotanto on tavallista vähäisempää. 7. "Kesä oli myöhässä ja kuivuus tuntui, mutta esimerkiksi koivut eivät kuitenkaan keli astuneet." "Oli äärimmäisen kuivaa. Lumi väistyi vastahakoisesti lämmön tieltä neen Tatu Hokkasen mukaan esimerkiksi sinitiaisilla jäi kevään kylmien takia paljon poikasia kuoriutumatta ja niitä kuoli pönttöihin. Myöhäinen jäidenlähtö viivästytti pesintää, mutta lämmin, tyyni ja vähäsateinen alkukesä oli suopea vastakuoriutuneille poikasi lie. Esimerkiksi tavaJlisesti jo heinäkuussa pintaan pulpahtavia tatteja alkoi vihdoin elokuussa ilmaantua myös Lappiin ja Kaakkois-Suomeen. Pesintänsä myöhään aloittaneet ovat heikompia eivätkä yleensä menesty. "Tämä kesä oli vaeltajien suhteen todella huono ja yleensäkin keskimääräistä vaatimattomampi", summaa Olli Marttila päiväperhostilannetta. Nyt luonto osoitti arvaamattomuutensa: "Tänä vuonna ainakin sinitiaisella kävi juuri päinvastoin kuin tavallisesti ja myöhäisissä pesyeissä saatiin eniten poikasia." Suomessa ei kattavasti seurata monenkaan lintulajin pesintämenestystä, vaan käytettävissä on lähinnä hajatietoja. Muu maa kärvisteli enemmän tai vähemmän kuivuuden kourissa. "Nyt kuitenkin luotiin hyvää pohjaa tuleville kesille." Ukkosia ja trombeja Heinäkuu jäi mieliin kovista ukkosistaan. Pikk:ulinnuilla yleensä ensiksi pesivät pariskunnat saavat vallattua parhaat reviirit. Kuivuus pitää myös kurissa kedoille yrittäviä tuoreempien ympäristöjen lajeja, kuten kanervaa." Marjasato oli hyvä koko maassa niin mustikalla kuin hillallaki n, ja parhaillaan keräämme mainiota puolukkasaalista
Voimakas trombi pyyhkii maata hirmumyrskyn voimalla eli jopa 50 sekuntimetrin nopeudella. Antt i Halkka Kuivat kesät karsivat kalliolta kasvit, jotka eivät pysty järjestämään vedenhankintaansa. "Jos johonkin meidän leveysasteillemme muodostuu korkeapaine, niin johonkin sen eteläpuolelle pyrkii muodostumaan matalapainetilanne", Juhani Rinne sanoo. Isotkin puut kaatuvat kuin tulitikut, jos ne sattuvat kunnon trombin kulkureitille. Eteläisellä pallonpuoliskolla korkeapaineet purkaantuvat nopeasti", Rinne kertoo. Salpausselät auttavat virtauksen synnyssä. Se on yleensäkin runsas vain parittomina vuosina. Laji saapuu myöhään, joten Suomen kylmä kevät ei sitä haitannut. Kuvassa tammen taimi on jäänyt ilman vettä, mutta haapa menestyy yhä. Alkukesät olivat jälkimmäisellä jaksolla hiukan lämpimämpiä, mutta keskija loppukesä viilenivät. Ukkonen voi synnyttää alSUOMEN LUONTO 9/97 leen myös pieniä pyörremyrskyjä eli trombeja, joita tänä vuonna nähtiin poikkeuksellisen paljon. (09) 19291, on kiinnostunut trombihavainnoista. Ennätysrajuja keskittymiä ei ole esiintynyt. "Eräs tukkipuun paksuinen runko oli lentänyt ilmassa seitsemän metrin päähän kannosta", kuvaa Markku Tano Lieksassa riehuneen trombin jälkiä. Reijo Solantie on tutkinut vuosien 1931-1960 ja 1960-1990 lämpötilaeroa. Laitos, puh. Tänä vuonna niiden vaikutus näkyi tavallista selvemmin Salpausselkien eteläpuolella ja samalla esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ukkosti varsin vähän. "Kanadassa oli iso kylmä alue, ja kun jostakin ilmakehän perusmallien mukaan piti tulla lämpöä pohjoiseen, niin se sattui tänne", luonnehtii tutkimusprofessori Juhani Rinne heinä-elokuun vaihteen hellejaksoa. "Puolalaisilla on ollut huono tuuri aina säätyypin vaihtuessa. "Näin käy keskimäärin joka neljäs tai viides vuosi", luonnehtii meteorologi Tapio Tuomi Ilmatieteen laitokselta. Korkeapainetilanne on kesän mittaan rakentunut kukaties seitsemän-kahdeksan kertaa uudelleen." "Pysyvät korkeapaineet ovat muuten ilmakehän ominaispiirre pohjoisella pallonpuoliskolla. Punavarpusen perheonnea Rääkkylässä heinäkuussa. Tarkemmin katsoen kesän sää koostui monista suotuisista sirpaleista: "Useat tapahtumat ovat kesällä ilmenneet meidän alueellamme korkeapaineina. "Useat rungot olivat katkenneet tyvestä kuin yhdellä riuhtaisulla ilman että juurakko olisi kerinnyt nousta maasta." Ohessa (sivulla 35) julkaistava meteorologi Martti Heikinheimon silminnäkijäkuvaus Ahvenanmaalla viime heinäkuussa nähdyistä trombeista on harvinainen, sillä ammattilaista harvoin onnistaa niin ·hyvin, että pieni pyörremyrsky pyyhkäisee vierestä. Ilmakehä on luonteeltaan sellainen, että meteorologit eivät pysty sanomaan, miksi jokin kesä muodostuu toista lämpimämmäksi. Helsinki 19.8.1997. Korkeapaineet ovat saattaneet vaikuttaa pitkäikäisiltä, mutta "voikin olla että korkeapaine yrittää kuolla muttei kuolekaan tai kuolee ja syntyy heti uudelleen... Hyvää tuuria Yksi lämmin kesä ei todista kesien yleisestä lämpenemisestä. "Vastaavia ovat olleet vuosien 1994 ja 1988 heinäkuut." "Ukkoset ovat olleet pääosin paikallista iltapäiväukkostyyppiä. Tosin kohtalainenkin ukkonen koetaan rajuna, kun se osuu kohdalle." Iltapäiväukkonen syntyy, kun lämmin ja kostea ilma joutuu pystyvirtaukseen. 37. Meillä on ollut hyvä tuuri." D Artikkelin tiedot ovat osaksi peräisin Ilmatieteen laitoksen llmastokatsauksista. Työn mielenkiintoisin tulos on, että ilmeisesti soiden ojitukset ovat viilentäneet keskiboreaalisen vyöhykkeen eli Väli-Suomen öitä luonnontilaisilla soillahan ei pesi halla. Ei tiedetä, miksi tämä toistuu." Puolaan tulvia tuoneet säätyypit olivat yhteydessä meidän aurinkoiseen kesäämme. Jarkko Mäkineva/Luontokuvat Hannu Eskonen/Luon1oku vat Metsäaukeiden sulostuttaja metsänokiperhonen oli kesän päiväperhonen
Järki on tietysti otettava käteen: tekniikka on väistämättä mukana joissakin tuotannon vaih..:issa. Nyt asenteet ovat muuttuneet. Nämä maat ovat Itävalta, Ruotsi, Suomi, Saksa, Italia ja Tanska; Hollanti taas kamppailee maatalouden aiheuttamien saastumisongelmien kanssa. Molempia tarvitaan, ja luomutuotanto voi lisääntyä vain, jos kuluttajat sitä haluavat. Yhteistä näille on tuotannon lähteminen kestävän kehityksen periaatteista. Eläinten elämän ja tuotteiden laatu kuitenkin kohentuu. Luomuviljelijä Jukka Naukkarinen Anjalankoskelta toimi viisi vuotta MTK:n luomuvaliokunnan puheenjohtajana. Luonnonmukaista maataloutta on esimerkiksi biodynaaminen viljely, jossa sovelletaan steinerilaisia periaatteita ja uskomuksia. na paljon kalliimpaa kuin teknokemiallinen tuotanto, mutta yleensä asia ei ole näin. Tuotteiden hinnoissa on yleensä selvä ero. Keinotekoisia aineita ja menetelmiä ei käytetä. Monet tilat myyvät tuotteitaan suoraan, toiset vievät niitä toreille ja kotiseudun kauppoihin, jotkut kiertävät pakettiautolla myymässä luomua ovelta ovelle. Luonnonmukaisen vallankumous Mutta eikö siirtyminen luomuun merkitse tuotannon määrän romahtamista. Jos luonnon ja peltojen varjeltumiselle synteettisiltä kemikaaleilta annetaan edes jonkinlaista arvoa, luomutuotanto voi osoittautua hyvinkin edulliseksi. Kuinka luonnonmukainen tuote on vilja, joka on kylvetty traktorilla aurattuun ja äestettyyn peltomaahan kylvökoneella, korjattu leikkuupuimurilla, kuivattu kuivurilla ja kuljetettu kuorma-autolla. Mukavissa ja virikkeisissä oloissa elävät, terveellistä ravintoa syövät kukonja kananpojat, siat ja muutkin elikot voivat paremmin, elävät onnellisempaa elämää ja tuottavat vähemmän ihmisen myyntiin halajamia lihaa, munia ja maitoa. Luomua ovat myös tuotantotavat, joita kutsutaan biologiseksi ja orgaani seksi viljelyksi. Juha Valste Luomu nousee Luomutuotanto on lisääntynyt huimasti. "Tuotanto ei saa lisääntyä kulutusta nopeammin. Torjunta-aineeton viljely ei ole luomutuotantoa. Teollisesti tuotettujen sianja kananlihan sekä munien hinta on nykyisin niin edullinen, että luomuna niistä voi pyytää selvästi enemmän. Näiden tilojen keskikoko oli 23,5 hehtaaria. Viljelyssä otetaan tietoisesti huomioon luonnontalouden toimintaperiaatteet tuotannossa käytetään hyväksi luonnollisia ravinnekiertoja ja vuorovaikutuksia. Maaja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) asenne luomuun oli varovainen, ja Euroopan unioni vannoi Hollannin mallin mukaisen tehomaatalouden nimeen. Monet arvelevat, että luonnonmukainen tuotanto on aiMarkku Haukioja/Luontokuvat Luonnonmukaisesti viljelty pihvitomaatti on maukas ja voi kasvaa yhtä suureksi kuin ravinneliuoksilla viljelty. Vielä 1980-luvulla luomuviljely oli pikkunäpertelyä, jonka harrastajia "oikeat" viljelijät pitivät hassahtaneina ja jolla ei nähty taloudellisesti kannattavaa tulevaisuutta. Sadot voivat pienentyä, mutta viljelijälle tämän korvaavat usein vähentyneet kulut ja paremmat hinnat. Luomumaitoa purkittaa jo usea meijeri. Tilanne kuitenkin paranee piakkoin, sillä luomutuotteiden yhteismarkkinointia järjestetään. Jo 1989 luomuviljelyn aloittaneen Naukkarisen mukaan MTK tukee luonnonmukaisen viljelyn kehittämistä ja hallittua lisäämistä. Tervettä järkeä käyttäen luonnonmukaisen viljelyn tuotto voi olla samaa suuruusluokkaa tai jopa parempi kuin teknokemian avulla saatu. Luomulihaa ja munia tuotetaan ja myydään melko runsaasti. Mikä on luomua. Jo viisi prosenttia Suomessa oli Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valvontaan kuuluvia luomutiloja 1996 kaikkiaan 4585 määrä kasvoi vuodessa 1800 tilalla. Lypsyka1jatiloilla tulos on suunnilleen sama perinteisessä ja luomutuotannossa. Luonnonmukainen tuotanto ei kilpaile tavanomaisen viljelyn kanssa. Silloin luomutuotteet olisi pakko myydä tavallisten tuotteiden 38 hinnalla", sanoo Naukkarinen. Luomumaatalouden suuri ongelma vielä tällä hetkellä on markkinointi . Luku merkitsee sitä, että viime vuonna lähes viisi prosenttia Suomen maatiloista harjoitti luonnonmukaista viljelyä. Lannoitteiden, torjunta-aineiden ja muiden viljelyssä käytettyjen kemikaalien poisjättö säästää paljon rahaa. Tärkeimpiä luomutuotteita ovat rehuvilja (6887 hehtaaria 1996), leipävilja (3776 hehtaaria), ruokaperuna (457 hehtaaria), vihannekset (2 16 hehtaaria) sekä marjat ja hedelmät (299 hehtaaria). Olemme siirtymässä kohti luomukärkeä Euroopan unionissa: Suomen tiloista jo viisi prosenttia tuottaa luonnonmukaista ravintoa. Euroopan unionissa luomutuotannon osuus on 0,8 prosenttia, ja kuudessa maassa maataloustuotannosta yli prosentti on luonnonmukaista. Luomu-Liiton toiminnanjohtajan Pekka Terhemaan mukaan luonnonmukaista on maatalous, joka lähtee kokonaisvaltaisen, ekologisen näkemyksen pohjalta. Sitä ei myöskään ole viime vuosina SUOME LUONTO 9/97. Viljelijät tarvitsevat myös koulutusta ennen luomutuottajiksi ryhtymistä
Onko luomu terveellisempää. Tutkimuksin ei kuitenkaan Jorma Laurila Etualalla on leikattua luomuapilanurmea, sen takana luomukauraa, sitten tehoviljeltyä kauraa ja kauimpana vehnää. Meneekö sato tuholaisten suihin. Meillä on maanviljelyksessä käytetty väki lannoitteita ja torjunta-aineita jonkin veITan vähemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa. Kompostin ja karjanlannan käyttäminen parantaa viljelymaan rakennetta ja pysäyttää ruokamullan vähenemisen. Ehkä saamme joskus takaisin edes osan nyt ankarasti vähentyneistä ketojen ja tienvarsien kukista ja tämän seurauksena melkein kadonneista perhosista. Käytäntö on osoittanut, että näin ei yleensä tapahdu. Arviot mauista vaihtelevat, mutta yleisen käsityksen mukaan monet luomutuotteet maistuvat paremmilta. Torjuntaan voisi käyttää luonnosta peräisin olevia aineita, mutta niitä ei meillä juuri käytetä. Luomu ei tarkoita torjunnan kieltämistä. Luonnonmukaisesti viljellyillä mailla on runsaasti erilaisia hyönteisiä, hämähäkkejä ja lintuja, jotka napsivat tehokkaasti tuholaisia. Useimmat luomutuotteiden käyttäjät pitävät niitä terveellisinä, koska niissä on hivenaineita, vitamiineja ja muita ihmisen elimistön vaatimia luonnollisia tehoaineita. Monia uhkia voidaan torjua luonnonmukaisesti: kirvat syötetään leppäkertuille, peltojen reunapuihin asetetaan runsaasti linnunpönttöjä (unohtamatta pöllöille ja tuulihaukalle tarkoitettuja) ja rikkakasveja hävitetään kitkemällä. Kotieläinten elämän laatu paranee, kun ne saavat enemmän liikkumistilaa ja luonnonmukaisempaa ravintoa. Teknokemian tuotteisiin perustuva maatalous on meillä tuottanut ja tuottaa edelleen terveellistä ravintoa. Kasvi sairaudet, loiset ja rikkakasvit pysyvät paremmin kurissa pelloilla, joiden laiteet saavat kukoistaa vapaasti ja joiden viljelykasvit eivät kasva puhtaana ja ehdottomana yhden ainoan kasvilajin ja -lajikkeen monokulttuurina. Peltojen ja koko maaseutuympäristön hoitaminen luonnonmukaisemmin lisää luonnon moninaisuutta. D 39. Miksi luomua. Peltomaan vesitalous, typensidonta ja hengitys ovat kunnossa maan paremman rakenteen ansiosta. Luomukaura ja -nurmi ovat kuukauden kuivuudenkin jälkeen vehreitä. Väkilannoitteiden ja torjuntaaineiden avulla tuotetut elintarvikkeet eivät heidän mielestään sisällä näitä elintärkeitä aineita ainakaan yhtä runsaasti kui n luomutuotteet. Luonnonmukaiset viljelmät eivät ole yhtä alttiita erilaisille tuholaisille kuin teknokemiallisesti hoidetut ja äärimmilleen viedyt yhden ainoan lajin ja lajikkeen suurviljelmät. Luontoon ei joudu myrkkyjä ja vesistöihin huuhtoutuu paljon vähemmän ravinteita. Jotkut luomutuotannon kannattajat ovat vahvasti sitä mieltä, että tällä tavalla tuotetut elintarvikkeet ovat ilman muuta sekä terveelli sempiä SUOMEN LUONTO 9/97 että maukkaampia kuin "kemiallisesti" tuotetut. Suurin osa Suomesta on muuhun Eurooppaan ja muuhun maailmaankin verrattuna melko puhdasta. Luomuviljely tuntuisi tarjoavan tuhoeläimille ja kasvisairauksille ihanteelliset edellytykset täysipainoiseen elämään. ole pystytty osoittamaan, että luomutuotteiden ja teknokemian avulla saatujen tuotteiden välillä olisi selviä eroja esimerkiksi vitamiinien ja hivenaineiden määrissä. Ehkä myös pahasti kärsinyt viljelyseutujen linnusto palautuu . Luonnonmukainen tuotanto haittaa ympäristöä vähemmän kuin tavanomainen maatalous. Jos torjunta-aineita ei käytetä, eivätkö myyrät, kirvat, kempit, kirpat, ankeroiset, rikkakasvit, viljaruosteet, homeet, nokisienet ja herra ties mitkä muut hirvitykset riehaannu pelloilla. enty1sesti Keski-Euroopassa suosiota saanut IP-viljely (Integrated Production), jossa käytetään lannoitusta ja kemiall ista torjuntaa tarpeen mukaan. Tästä paranee myös tuottajien ja kuluttajien mieli. Esimerkiksi onnellisten kanojen liha ja munat maistuvat monen kuluttajan suussa makeammilta kuin ahtaasti asuneiden, teollista rehua nokkineiden siivekkäiden kalanmakuiset munat ja luonnottomasti pullistunut, rasvainen lihaskudos
Sirpa Pietikäinen UNGASS Suomen YK-liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Sirpa Pietikäinen pohtii kesäkuussa pidetyn UNGASS-kokouksen merkitystä. YK:n huippukokouksia voisi kuitenkin kuvata enemmän menettelytavaksi kuin organisaatioksi. UNGASS:in tarkoituksena ei ollutkaan Rion kaltainen linjaava huippukokous vaan toimenkuvana oli siis rehellinen tilannearvio ja seuraavien askeleiden ottaminen. Kaunistelemattomaan joskaan ei kovin syvälliseen tilannearvioon yllettiin, mutta todelliset edistysaskeleet jäivät ottamatta. Hyvä, sitova kansainvälinen metsäsopimus on todella merkittävä edistysaskel ja sitä paitsi todennäköisesti ainoa keino maailman metsävarojen ja niiden monimuotoisuuden turvaamiseksi. Kansainvälisen metsäsopimuksen valmistelun historia alkaa ajasta ennen Rioa. Mikäli yhteisymmärryksen takuuksi kuitenkin vaadittaisiin ekologisen ulottuvuuden riisumista taloudellisten hyötynäkökulmien tieltä, tuloksena olisi sopimuspohja, jota ei kannata tehdä ympäristösopimuksena. Huononevan ym40 päristön tilan, köyhyyden ja markkinoiden joukkueet painavat kierros kierrokselta ohi kilpaillen keskenään kovimmasta vauhdista. Tehtävänä oli myös tarkistaa tavoitteiden ja keinojen oikeellisuutta ja riittävyyttä suhteessa muuttuvan maailman haasteisiin. Tilannetta voisi verrata kuntopyörällä polkemiseen. Näkemykset ja intressit ovat kaukana toisistaan. Ei siis ole ihme tai pelkkää pahaa tahtoa, että pyörä pitää joka kerta keksiä ainakin osittain uudestaan ja keskustelut aloittaa alusta. Hoitamattomien ympäristöongelmien seuraukset ovat puolestaan vaikutuksiltaan ja kuluiltaan moninkertaiset. Tulevissa neuvotteluissa suomalaisi lla on erityinen mahdollisuus ja vastuu ekologisen metsäosaamisemme hyödyntämiseen. Metsäsopimuksesta on toiveita Kokouksen onnistuneeksi edistysaskeleeksi voi kirjata päätöksen jatkaa metsäsopimukseen mahdollisesti tähtääviä neuvotteluja. Tämä heijastuu eri osapuolien kuten ympäristöli ikkeen, kehitysmaiden tai metsätalouden epävarmuutena ja epäröintinä. On toki perusteltua sanoa, että ympäristön säästämisen muutokset ovat vaativia, kehitysongelma suuri haaste ja viisi vuotta lyhyt aika valtioiden muuttaa kurssiaan. Hän osallistui viisi vuotta sitten ympäristöministerinä Rion sopimusten neuvottelemiseen. Viiden vuoden valmistelujen aikana on tehty paljon hyvää työtä metsien tilan ja käytön kestävyyden indikaattoreiden kehittämisessä, kansainvälisessä metsäkysymyksen ymmärryksessä ja monissa käytännön kehityshankkeissa. Vaatimaton tilannekatsaus Yk:n ympäristöja kehityskokouksessa Riossa tarkoituksena oli luoda seurantaja toteutusprosessi, joka valvoisi kansakuntien todellista edistymistä asetettuja tavoitteita kohti, antaisi tilaisuuden tiukentaa jo silloin riittämättömäksi tiedettyjä sitoumuksia ja sitoutua silloin aukijääneisiin vaikeisiin ratkaisuihin. Valtaosa osanottajista on aina uusia, esimerkiksi käytännössä kaikki UNGASS:iin osallistuneet ministerit. Tahto ja usko kateissa Viidessä vuodessa Rion jälkeen valtiot ja kansainvälinen yhteisö ovat kyenneet etenemään harppauksin kansainvälisen kaupan ja kilpailun sekä taloudellisen, alueellisen ja globaalin yhdentymisen tiellä. Kokoukset näyttävät seuraavan toisiaan "johdonmukaisesti" niin, että seuraavassa kokouksessa jatketaan siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Voidaan myös antaa tunnustusta edistysaskelista, joita on saavutettu kansallisten kestävän kehityksen toimikuntien perustamisella ja toimintaohjelmien luomisella sekä lisääntyneestä kansallisesta ja kansainvälisestä ymmärryksestä kaupan ja laajemmin talouden rakenteiden musertavasta vaikutuksesta ympäristön tilaan. Tämän tuli tapahtua vuositasolla kestävän kehityksen toimikunnan (CSD) työssä ja viiden vuoden kuluttua YK:n ympäristö ja kehitys -yleiskokouksessa. Tavoitteet ja käytäntö eivät kohtaa Kasvihuonekaasujen sitovista vähennystavoitteista ei kyetty sopimaan. Samaan aikaan kaikki merkittävät luonnon monimuotoisuutta turvaavat, ilmastomuutosta ehkäisevät ja energiankäyttöä tai liikennettä järkeistävät teot ovat jääneet tekemättä "liian vaikeina ja kalliina, enemmän aikaa vaativina". "Rehellisyyden nimissä kyseessä ei olekaan asioiden vaikeus, kalleus tai kansainvälisen järjestelmän hitaus vaan yksinkertaisesti henki: Kun uskoa ja tahtoa riittää, syntyvät myös ratkaisut kuten talouden yhdentymisestä nähdään." Näitäkin arvioita vasten, myönteisessä ja optimistisessa hengessä katsottuna, kokous oli tuloksi ltaan vaatimaton ja hengetön. Mies saa vaikka kaukoluotaimen Marsiin niin tahtoessaan, miksi ei sitten omaa arkeaan ja auton käyttöään ekologiseksi. Ajatuksena oli myös uuden polven ympäristösopimusten aikakausi, jossa seurauksien, kuten päästöjen hallinnan, sijasta korjataan lähtökohtaa, monen ongelman syytä, ihmisen luonnonvarojen käyttöperiaatteita ja tapoja. Silloin metsien ja niiden häviämisen keskeinen merkitys ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen, aavikoitumiseen, eroosioon, tulviin, paikall iseen kehitykseen ja ravinnon saantiin vaati tämän yhden tärkeimmän ja nopeimmin häviävän luonnonvaran käytön muuttamista kestäväksi. Muotoilu on väljä, mutta paras mitä kohtuudella voi vaatia monimutkaisessa yhtälössä, jossa yhteensovitettavina ovat alueelliset, liiketaloudelliset, ympäristölliset ja paikalliset intressit sekä kehitysintressit. Se on tapa, jolla ennalta sovitusti yritetään ratkoa kaikille yhteisiä ongelmia. KannanSUOMEN LUONTO 9/97. Valtaa on siirretty julkisesta päätöksenteosta markkinoille, ja parissa vuodessa OECD:ssä on valmisteltu kansainvälistä investoinnit vapauttavaa sopimusta. Rehellisyyden nimissä kyseessä ei olekaan asioiden vaikeus, kalleus tai kansainvälisen järjestelmän hitaus vaan yksinkertaisesti henki: Kun uskoa ja tahtoa paikalla• riittää, syntyvät myös ratkaisut kuten talouden yhdentymisestä nähdään. Kansainvälisen talouden puolella ratkaisut ovat olleet vähintään yhtä vaikeita, kalliita ja yksityisen ihmisen elämään ja elintasoon vaikuttavia. Keskustelu sopimuksen sisällöstä ja tarkoituksesta on vellonut alkuperäisestä ympäristösopimuksesta metsien talouskäyttöä edistävään ja takaavaan ääripäähän. Oma kunto paljastuu ja toivottavasti hiukan paraneekin, hikeä lentää, puuskutusta ja polkemista riittää, mutta matka ei edisty. Entiset sopimukset ja ajatukset ovat suullisen ja kirjallisen perimätiedon varassa, ja osanottajilla on niin kuin politiikassa pitääkin olla omia käsityksiään ja ideoitaan ajettavana. Suuret poliittiset kokoukset esiintyvät julkisuudessa selkeinä ja yksiselitteisinä tapahtumina alkuineen ja loppuineen
Vaikka voimavarat voitaisiin kaksinkertaistaa, yksin niillä ei voida poistaa kehityksen, sosiaalisen eriarvoisuuden ja ympäristön •tilan ongelmia. Kansalaisten aktiivisuutta tarvitaan UNGASS:in kokous muistuttaa kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen toiminnan tärkeydestä. UNGASS:in tuloksena on todellisuutta heijastava sitoutuminen kehitysyhteistyövarojen laskun ehkäisemiseen ja pyrkimykseen niiden tason kohottamiseen edes takaisin entiselle tasolle niin pian kuin mahdollista. Teemat elivät kuitenkin kansalaisjärjestöfoorumeilla. Tietoisuus tarvittavista rakenteellisista uudistuksista heijastui kuitenkin päätökseen ryhtyä valmistelemaan YK:n ympäristöohjelman UNEP:in pohjalta uutta riittävän vahvaa ympäristöelintä vastapainoksi taloudellisen puolen toimijoille kuten kansainväliselle kauppajärjestö WTO:lle ja maailman markkinatoimijoille. UNGASS sellaisenaan ei tuonut ympäristön tilan paranemiselle toivoa mutta kaunistelemattomuudessaan, asioiden hoitamisen illuusioiden karistelijana, se oli terve herätys jokaiselle omasta ja lastensa tulevaisuudesta kiinnostuneelle vastuun ottamiseen ja toimintaan. Paikallisagendojen toteutuksesta, ekotiimeistä, kulutustavoista, kansallisten poliitikkojen valinnasta ja YK-reformista lähtien muutoksen sielu ja toivo on ihmisten tietoisuuden, tahdon ja kansalaisjärjestöjen aktii visuuden varassa. Kaikki nämä kysymykset ovat elimellisesti sidoksissa kansainvälisen kaupan ja rahoituksen toimintaehtoihin, jotka kiihtyvällä vauhdilla köyhdyttävät kaikkein köyhimpiä maita. Tuotantoja kulutustapojen muuttaminen kestäviksi, talouden sisäiset ekologiset rakenneuudistukset, ovat viidessä vuodessa Riosta edenneet niin laajemmassa poliittisessa hyväksyttävyydessään, vaatimustasossa kuin myös sisällöllisesti. Vähennystarve, ongelmat tai ratkaisujen lykkäämisen kustannukset eivät odotettaessa pienene. Vastaavasti kehitysmaiden halukkuus sitoutua jo sovittuihin saati sitten uusiin ympäristövelvoitteisiin ennen kehitysvarojen tuntuvaa lisäämistä on olematon. Askel on hyvä ja tarvittava mutta ei riittävä. Talouden globalisaatio ja kestävän kehityksen rahoitusmekanismit ovat tulevan viisivuotiskauden ja uskallan väittää koko ihmiskunnan tulevaisuuden tärkeimmät haasteet, jotka nostivat päätään jo UNGASS:in keskusteluissa mutta eivät vielä johtaneet konkreettisiin johtopäätöksiin. Samaan aikaan kun hiilidioksidipäästöjen kasvun pysäyttäminen ja niiden tuntuva, noin 20 prosentin leikkaaminen asetetaan tavoitteeksi EU:ssa ja Suomessa, rakennetaan energiapolitiikkaa ja liikenne-ennusteita jatkuvan kasvun pohjalle eikä tehokkaasta energiaverotuksen korotusohjelmasta ole tietoakaan. Ajatusleikkinä voi miettiä, solmittaisiinko vastaavaa sopimusta nyt, vaikka ongelmat tiedetäänkin vielä paremmin. Rion lupausten mukainen lisärahoitus ympäristöperusteisena erityisrahoituksena sekä yleisenä kehitysyhteistyöpanoksena on jäänyt niiltä saamatta. t polkemista New Yorkissa otto tunnistaa merkittävät vähennystarpeet, joihin useimmat maat voivat yhtyä, mutta jättää koko ratkaisun avoimeksi tulevaan Kioton kokoukseen. Ilman koko YK-järjestelmän vahvistamista ja demokratisoimista riittävän vahvaa partneria taloudelle on vaikea luoda. Kehitysyhteistyön umpikuja "Tyhjän" kukkaron diktatuuri sanelee yhtä selkeästi kehitysmaiden suhtautumista ympäristökysymyksen hoitoon. Ympäristö tai kehitysongelmien ratkaiseminen ei ole selvyys, joka hoituu poliittisessa prosessissa itsestään sitten kun se on sinne kerran saatu . Kyse ei ole vastuun siirtämisestä taloudelta, valtioiden johtaj ilta tai YK-diplomaateilta, vaan selväjärkisyydestä tulleesta havainnosta, että nämä tahot ovat ilman riittävää kansalaispainostusta kykenemättömiä ylittämään hetkellisiä kuviteltuja etujaan tai pakkojaan ja kykenemättömiä itsessään ja yhteisönä riittävän suuriin muutoksiin ilman ulkopuolista pakkoa, olipa se sitten ympäristökatastrofi tai ihmisten painostus. Kehitysapu on vain muutaman prosentin murto-osa sitä saavien maiden koko kanSUOMEN LUONTO 9/97 sainvälisestä talousvaihdannasta. Keskustelut faktori 4:stä ja 10:stä, eli tuotannon tekemisestä neljänneksellä ja jatkossa kymmenyksellä nykyisistä voimavaroista, sekä best-practises, parhaiden käytäntöjen soveltamisesta, ovat selkeitä kehitysaskeleita ajattelussa ja toiminnoissa. Ilmastosopimuksen jatkon laihat tulokset sekä kyvyttömyys sopia lentopolttonesteiden kansainvälisen verotuksen valmistelusta osoittavat, kuinka vaikeaa tällä hetkellä on luopua odotetuista lyhyen aikavälin taloudellisista eduista ja sitoutua todellisiin ympäristön tilaa parantaviin ratkaisuihin . Kansainvälisen talouden rakenneongelmat ja tarvittavat ratkaisut vaikkapa YK:n toimivallassa saivat valitettavan vähän keskustelusijaa virallisissa neuvottelupöydissä. Talouden suunta ratkaisee Jos kehityksen, oikeudenmukaisuuden ja ympäristön ongelmat halutaan ratkaista, tarvitaan näihin kysymyksiin puuttumista ja talouden maailman hallinnan ohelle riittävän vahvaa kansalaisten intresseihin "Paikallisagendojen toteutuksesta, ekotiimeistä, kulutustavoista, kansallisten poliitikkojen valinnasta ja YK-reformista lähtien muutoksen sielu ja toivo on ihmisten tietoisuuden, tahdon ja kansalaisjärjestöjen aktiivisuuden varassa." perustuvaa hallintaa. Kehitysvarojen tärkeyden kehitysmaille toki ymmärtää, mutta keskustelun saama leijonanosa ratkaisuissa kuvastaa huonosti asian todellista merkitystä. Seuraavaan Agenda 21:n arvioon vuoteen 2002 mennessä tarvitaan koko joukko ratkaisevia käänteitä ihmisten mielissä, kansallisissa päätöksissä ja globaaleissa käytännöissä. Lisääntymisen sijasta kansainväliset kehitysyhteistyöpanokset ovat vähentyneet. 41. Viiden vuoden kuluessa ilmastomuutos on edennyt, sen laajuus ja vakavuus on tunnustettu, tutkimustietoa on kerätty ja vähennyssuunnitelmia sekä kansallisia ja alueellisia ohjelmia on tehty. Närkästyksen voi hyvin ymmärtää. Ilmastosopimuksen, vaikka puitteiltaan väljänkin, sopiminen Riossa oli osoituksena maailmanlaajuisesta sitoutumisesta ympäristöongelmien ratkaisuun . D Lehtikuva Kokoomuksen kansanedustaja, Suomen YK-liiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen. Valmistelu on edennyt mutta niin on myös hitaiden toimien seurauksena tavoitteiden ja käytännön tilanteenkin välinen kuilu
Yli kolmannes Pyreneiden niemimaan lintulajeista elää vesistöjen äärellä. Raha käytetään jokialueiden vesien puhdistamiseen ja puiden istuttamiseen jokien ja purojen varsille. Vaikka ne tarvitsevat sateiden viimein tultua jopa vuosia toipuakseen, kuivuus ei silti pysty hävittämään niitä lopullisesti. Tänä kesänä ei ole ollut pelkoa talousveden säännöstelystä, sillä altaissa on 75 prosenttia täydestä määrästä. Kuivat vaiheet ja ylettömien sateiden aiheuttamat tulvavaiheet kuuluvat kosteikkojen elämään. Järjestöjen mielestä laki on vain alkusoittoa yksityistämiselle, minkä lisäksi se suosii altaita rakentaneita suuria voimayhtiöitä. Osa ympäristötutkijoista pitää huolestumista tarpeettomana. Viimeksi on runsassateisia talvia ollut peräkkäin 1950-luvulla. Lakimuutos mahdollistaa niin sanottujen vesipankkien perustamisen kuivuudesta kärsiville alueille. Millä perusteilla nämä jakaisivat tai myisivät SUOMEN LUONTO 9/97. Monissa paikoissa sisämaassa vuosisadan sade-ennätykset menivät rikki . Espanjan kosteikot ovat kuivuneet viimeisten 75 vuoden aikana. Muutosta osoittaa myös joidenkin afrikkalaisten aavikkolintujen leviäminen pesimään Espanjaan. Joillakin alueilla Andalusiassa satoi viime talvena ensimmäistä kertaa 12 vuoteen. Nykyisin vesi peittää runsaidenkin sateiden jälkeen vain reilut 30 000 hehtaaria. Sateet hidastavat silti vain hetkeksi aavikoitumista. Espanjan vesilakia on juuri uudistettu, jotta se pystyisi vastaamaan uusiin tilanteisiin. Niiden varsilla kasvaa lukemattomia kasveja ja tusina eri puulajeja. Kosteikoilla elää myös 78 lintulajia. Turvallisuuden takaamiseksi altaiden ei sallita täyttyä. Vielä kesäkuun alussa tulvia oli maan kaakkoiskolkassa Valenciassa ja Murciassa. Sisämaan joki rannoilla, tekoaltailla ja suoalueilla oli jälleen elämää, kun toinen peräkkäinen sadetalvi elvytti kosteikot vuosien kuivuudesta. Tulvat tappoivat monia ihmisiä, ja aineelliset vahingot olivat huomattavat. Kun vettä vihdoin tuli, se toi onnen sijasta aluksi onnettomuuden. Dofianan kosteikoissa on kesäisin hyvin niukasti vettä, mutta sateiden aikana vesi peitti vielä 50 vuotta sitten 200 000 hehtaaaria. Talven sateet auttoivat Vielä toissa kesänä vettä oli altaissa paikoin vain vajaa kymmenen prosenttia maksimista. He rauhoittelevat, ettei kosteikkojen kohtalosta tarvitse huolestua vuosienkaan kuivuuden jälkeen. Vuosien sateettomuus, vesivarojen liikakulutus, saasteet ja viljelymaiden kuivuminen ovat vähentäneet sekä pintaettä pohjavesiä. Kosteikkojen kuivuessa vesija rantakasvillisuus hävisi, hyönteiset tuhoutuivat ja linnut lähtivät. Tekoaltaiden vesivarastot jopa kolminkertaistuivat. Sisämaassa tarvittaisiin ainakin 15 runsassateista talvea, ennen kuin pohjavedet kohoaisivat normaalitasolle! Kosteikot yhä uhattuja Espanjan tärkein kosteikkoalue on kansallispuisto Coto Dofiana, Guadalquivirjoen soinen suistoalue Andalusiassa. Alue on ylänköä ja vuoristoa, missä puroja jokiuomia on kaikkiaan 8000 kilometriä. Ministeri lsabel Tocino vakuuttaa, ettei laki sisällä vesivarojen yksityistämisen mahdollisuutta. Vastakohta Kantabrian rannikon vehreyden ja kuivan ylänkömaan välillä on jyrkkä. Samaan aikaan väestön vedenkulutus on kolminkertaistunut. Espanjassa sanotaan joskus, että Sahara alkaa sata kilometriä Biskajanlahden rannasta ja Pyreneiden vuoristosta etelään. Ympäristöjärjestöt ovat huolissaan: ne pelkäävät veden muuttumista kauppatavaraksi. Pelkona veden yksityistäminen Espanjassa on 1008 patoa tekoaltaineen ja 53 uutta on rakenteilla. Y mpäristöministeriön mukaan maassa ei ole vesipulaa: ongelma on vesivarojen epätasainen jakautuminen. Espanjan lintutieteellinen yhdistys ja ympäristöjärjestö Maan ystävät arvioivat, että yli 80 kosteikkoa vaatii erityistoimia ja yli puolet niistä on nopeasti tuhoutumassa. Sateettomien vuosien seurattua toisiaan Espanjan sisämaassa kotitaloudet joutuivat tottumaan veden tiukkaan säännöstelyyn. Pitkä kuivuus häiritsi myös kosteikoista riippuvaista elämää. Lähes neljännes Espanjan sisämaasta on jo aavikoitunut, ja epätasaisten sateiden vuoksi aavikoitumisen pelätään jatkuvan. Kahden talven runsaat sateet eivät vielä paikkaa pitkän kuivuuden aiheuttamaa vajausta pohjavedessä. Sadetta toivottiin vuosien ajan niin kuumeisesti, että sitä pyydettiin jopa uskonnollisten 42 kulkueiden ja joukkorukousten voimin. Päivi Pohjanheimo Kuivuus uhkaa Espanjan kosteikkoja Yli vuosikymmenen kestänyt vähäsateinen jakso päättyi Espanjassa toissa talvena. Madridin autonominen alue on tehostanut kosteikkojensa suojelua. Huolestuneena 17 jokivesistöstään Madridin alue on sijoittanut niiden luonnon parantamiseen 30 miljoonaa markkaa. Suomalaisen on vaikea kuvitella, ettei hanoista tule vettä päivällä. Kuivina vuosina suisto tuskin erottuu ympäröivistä hiekkadyyneistä
Juha Valste Jokirannan kasvillisuus erottuu keitaana vuosia jatkuneen kuivuuden köyhdyttämän Coto Donanan kosteikon reunalla Andalusiassa. Veden yksityistäminen olisi ympäristöjärjestöjen mielestä epäoikeudenmukaista kuivuudesta kärsiviä alueita kohtaan. 43. Kuivat ja karut vuoret nousevat kalliorantaisen joen ympärillä. Niiden avulla voidaan tarkkailla ja säännöstellä niukkojen pohjavesivarojen kulutusta. Tulevaisuudessa osa Espanjan vesijohtoverkostojen vedestä voi olla peräisin merestä. Uusia raakavesilähteitä etsitään koko ajan. Päivi Pohjanheimo on viisi vuotta Espanjassa asunut freelance-toimittaja. SUOMEN LUONTO 9/97 Päivi Pohjanheimo vettä yksittäisille viljelijöille. Tärkeä vesi lähde on teollisuus: kierrätystä lisäämällä se voisi vähentää vedenkulutustaan roimasti. Kaksi peräkkäistä sadetalvea hidastavat Espanjan kuivimpien alueiden aavikoitumista vain hetkeksi. Korvaamattoman arvokasta pohjavettä käytetään yhä viljelysten kasteluun. Tästä syystä lakimuutos vaatii perustettavaksi erityisiä kasteluyhteisöjä. Esimerkiksi suolan ja epäpuhtauksien erottaminen merivedestä tulee yllättävän halvaksi
Heille Centro Fatima eläimineen on perhe ja elämäntapa, eivätkä he voi kuvitellakaan jättävänsä sitä paremman palkan toivossa. Alue on enimmäkseen heinikkoa, minkä lisäksi kasvatetaan sokeriruokoa ja banaania. merkki, jonka laella on kullattu enkelisiipinen nainen, rakennettiin 1870-luvulla Preussin Ranskasta saaman voiton kunniaksi. ltälänsisuunnassa puiston halkaisee valtakatu Strafie des 17. Hyvän yleiskuvan puistosta saa kiipeämällä 285 porrasta Siegessäulen voitonpylvään näköalatasanteelle. Fatiman päärahoittajina ja yhteistyökumppaneina ovat nykyisin Pastazan alkuperäisväestön etujärjestö OPIP ja englanSUOMEN LUONTO 9/97. Pohjoisosassa puisto rajoittuu Spree-jokeen; eteläosassa soljuu kanava. Eläimet ottavat ravintonsa ympäristöstä köyhdyttämättä lajistoa tai maaperää. eläintarha Zoo Berlin. Muualta tullut mestitsiväestö ei ymmärrä alueen ekologiaa ja on alkanut kasvattaa siellä karjaa. Länsipäässä on kuuluisa Tuloksena on ollut laajojen metsäalueiden tuhoutuminen, monien eläinja kasvilajien muuttuminen uhanalaisiksi ja öljytuhot. Muiden alueen maakuntien tavoin Pastazakin on kärsinyt hallituksen 1950-luvulla aloittamasta asutustoiminnasta. Keskus pyrkii selvittämään, miten nämä eläimet Kuvat: Jonna Laurila Hoidettujen alueitten lomassa rehottaa myös villejä tiheikköjä. Alunperin Tiergarten perustettiin kuninkaalliseksi metsästyspuistoksi 1500-luvulla. 44 Siegessäulen muistomerkiltä avautuu komea näkymä Berliinin keskuspuistoon Tiergarteniin. Fatimassa työskentelee myös kaksi vakituista apulaista. Medaro Tapia sanoo, että näin voidaan saada kestävämpi maIJj hampurilaiskulttuurin tilalle. Berliinin jaon aikaan puisto oli kokonaan länsipuolella; itäpäässään se rajautui tylyyn muuriin. Rannikon ja vuoriston liikaväestön painetta alettiin purkaa harvempaan asutulle sademetsäalueelle. Centro Fatimaa ympäröivät seudut ovat ajat sitten menettäneet viidakkomaiset piirteensä. Jorma Laurila soveltuvat kotieläimiksi ja lihantuottajiksi. Horisontissa häämöttää entisen Itä-Berliinin tunnetuin maamerkki, televisiotorni. Lisäksi alkuperäisväestöä uhkaa sulautuminen valtakulttuuriin ja perinteisten tietojen ja taitojen kadottaminen. Hiekkaisia kävelyteitä pitkin on helppo suunnistaa. Loputkin puut kaadettiin polttoaineeksi ja raunioituneessa puistossa viljeltiin kesäisin perunoita ja muita ravintokasveja. Puistoa halkoo muutama suuri autotie, mutta muuten sen suurten puiden katveessa voi kävellä rauhassa. Sademetsässä elää hehtaarilla tuhansia kasvija eläinlajeja, yksi lehmä tarvitsee hehtaarin heinää. Keskuksen vetäjinä toimivat agrologit Medaro Tapia ja Ruth Arias Tapia. Kymmenisen vuotta sitten perustetun keskuksen 22 hehtaarilla kasvaa entisen heinikon tilalla metsää, jonka annetaan rehottaa luonnontilassa. Useat quichuaja shuaryhteisöt ovat alkaneet kasvattaa alkuperäisiä eläimfä ruoakseen. Nurmikoiden lomassa kasvaa pitkäheinäisiä niittyjä ja aukioiden lomassa rehottaa villejä tiheikköjä. Alkuperäisväestö on käyttänyt niitä hyödykseen. ]uni. Niiden kasvatuksessa ei tarvita myöskään ulkopuolelta tuotuja kemikaaleja tai lääkkeitä. MuistoLuonnollista elämäntapaa Amazoniassa Ecuadorin sademetsäalueella Pastazan maakunnassa sijaitsee Amazonian luonnonvarojen tutkimuskeskus Centro Fatima. Monista ongelmista huolimatta hanke on jo osoittautunut onnistuneeksi. Puoli vuosisataa sodan päättymisen jälkeen puut kurkottavat jälleen komeina kohti taivasta ja berliiniläisten yhteinen olohuone kukoistaa. Nykyisen ilmeensä ja asemansa puistona se sai 1800luvulla. Osaa puistosta hoidetaan luonnonmukaisesti. MAAILMALTA Vehreitä henkäyksiä s Tiergarten Berliini Berliinin keskuspuisto Tiergarten levittäytyy 200 hehtaarin laaj uisena aivan kolmen miljoonan asukkaan metropolin ytimessä. Viime sodan aikana pommitukset vaurioittivat Tiergartenia pahoin. Kukaan ei muistanut sademetsien alkuperäisväestöä, joka oli elänyt tuhansia vuosia metsästä ja metsää kunnioittaen. Keskuksen metsässä viihtyvät useat alkuperäiset eläinja kasvilajit, jotka ovat ympäristöstä jo hävinneet. Tiergartenissa viihtyvät sekä ihmiset että eläimet
Luonnonsuojelijat arv101vat kuitenkin, että jo 100 000 issikkaa olisi syömässä heiniä ja rikkomassa maan pintakerrosta hevosen kavio jättää pahemman jäljen kuin lampaan sorkka. niä hevosia ja pitävät niitä vuokraamillaan tai ostamillaan laitumilla ja käyvät ratsastamassa vain pari kertaa vuodessa. Syyllisiä tuhoihin ovat omistajat, eivät hevoset. Laura Grefa jestäjiä löytyy. Kaikki järjestäjät eivät huolehdi näistä asioista, eikä monilla ole riittävästi tietoa toimintansa vaikutuksista. Uudeksi uhkaksi ovat nousseet hevoset. Näin aavikoituminen on saatu monin paikoin kuriin. Issikoiden on annettu tauoilla laiduntaa paikoilla, joiden kasvillisuus on niukkaa. Päätöstä edelsi yhdeksän vuoden katkera kädenvääntö puolesta ja vastaan. Centro Fatima on saanut jo seuraajia, joten ehkä sademetsän asukkailla on toivoa vielä 2000-luvullakin. Vastassa ovat suuret kansallisen ja ylikansallisen talouden intressit. Issikat uusi uhka Maaperän kuluminen ja sitä seuraava aavikoituminen ovat Islannin suurin ympäristöongelma. Alkuperäisväestö on alkanut saada ääntään kuuluville Ecuadorissa. Nämä retket suuntautuvat usein herkille ylänköseuduille. Yhtä ratsastajaa kohti tarvitaan keskimäärin kolme issikkaa, joten isommissa seurueissa voi olla 50-70 hevosta. Taistelu luonnon ja kestävien elämäntapojen puolesta ei kuitenkaan ole ohi. Nyt intiaanit omistavat puolet Medaro Tapian seurassa i Centro Fcitimassa viihtyvät sekä tapiiri että jokisika eli 5 kapybara, kookas jyrsijä. Centro Fatima on unohtumaton elämys jokaiselle luontoa rakastavalle. Jouko Parviainen Elämän patentointi Euroopan parlamentti päätti heinäkuussa kannattaa direktiiviä, joka sallii ihmisen geenien ja kudosten patentoimisen. Viime vuosina on lisääntynyt erityisesti pitkien, 4-10 päivää kestävien ratsastusvaellusten kysyntä. Viime vuosina lampaiden määrää on vähennetty ja karuille alueille on kylvetty heiniä ja istutettu metsää. Heidän mukaansa kukaan ei voi keksiä geenejä, vaan ne löydetään. Ratsastusvaellusten järjestämiseen ei tarvita minkääntilainen ympäristöjärjestö Gaia. New Scientist 26.7.1997 45. OPIP sai 1980-luvun puolivälissä toteutetuksi vaatimuksensa intiaaneille kuuluvien alueiden laillistamisesta. Ennen tämä johtui lampaiden ylilaidunnuksesta. Reittimme noudattavat vanhoja teitä ja polkuja", Sigmundur kertoo. Pienen islanninhevosen eli issikan suosio on kasvanut kaikkialla, eikä vähiten Islannissa. Tervetullutta apua ovat myös vapaahtoiset työntekijät. "Retkien johtajiksi kelpuutetaan vain kokeneita hevosihmisiä ja oppaita, jotka tuntevat paikalliset olot. laista todistusta pätevyydestä tai selvitystä ympäristöja turvallisuusasioiden hoidosta. Kirjoittaa voi osoitteeseen Casilla Postal: 16-01-800, Puyo, Pastaza, Ecuador. Islanninhevosia käytetään paljon ratsuina matkailijoille järjestetyillä retkillä. Taukoja yöpymispaikoille on jätetty roskia. Hevosemme on koulutettu turvallisiksi ratsuiksi ja kulkemaan jonossa. Joskus koko hevosjoukko on ohjattu jopa luonnonsuojelualueen liipi. Sigmundur Johannesson Sydra-Langholtin tilalla Etelä-Islannissa omistaa sata hevosta. Ruohonjuuritason toiminta voi vaikuttaa näpertelyltä, mutta Medaro uskoo asiaansa. Lepovuorossa olevat hevoset juoksevat usein irrallaan, jolloin ne voivat vaurioittaa kasvillisuutta ja maaperää ratsastusreitin ulkopuolella. Hanke saa rahaa myös keskukseen tutustuvilta vierailta myymällä projektista kertovaa raporttia, t-paitoja ja postikortteja. Laiduntamisen heikentämään ja kavioiden rikkomaan maahan iskevät tuuli ja sade: ruokamulta ja laavahiekkakin valuvat lopulta Atlantin aaltoihin. Geenien patentoimisen vastustajat toivovat, että he voivat vielä estää direktiivin muuttumisen laiksi ensi vuoden alussa. He korostavat asiakkaillekin Islannin luonnon haavoittuvuutta. Luonnonystävät osoittavat erityisesti kaupunkilaisia, jotka ovat ostaneet jopa kyrnrneSUOMEN LUONTO 9/97 MAAILMALTA Jouko Parviainen Hevosten laidunnus ja kaviot rikkovat turpeen pinnan, vesi ja tuuli huolehtivat lopusta. Hän hoitaa maan suurimpiin kuuluvan Ishestar-ratsastusjärjestön viikon mittaisia vaelluksia. Issikoita oli vielä 1980-luvun alussa alle 50 000, nykyisin niiden määräksi ilmoitetaan 80 000. Hevosten liikalaidunnus tuhoaa maaperää ja kasvillisuutta jo rehevässä Etelä-Islannissakin, jonka leudompi ilmasto mahdollistaa ympärivuotisen laiduntamisen. Vastuullisiakin matkanjärPastazan alueesta ja he vo;, at vaikuttaa myös kansalliseen politiikkaan
MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA !ENNEN JÄLKEEN 1 Matti-Sakari Pitkänen on katsellut samaa helsinkiläismaisemaa kameran linssin läpi 40 vuoden välein. Fossiili energiasta eroon Fossiilisesta energiantuotannosta varoittava kannanottoni oli herättänyt kaksi kOinmenttia (SL 8/97), joissa asiaa ei ollut katsottu ihan loppuun saakka. Jos aatteelliset järjestöt hyväksyvät puolitotuudet ja "valkoiset valheet", mihin tavallinen ihminen voi uskoa. Häkään muuten kuolee paljon enemmän ihmisiä kuin Tshernobylin onnettomuudessa välittömästi kuoli. Maalla talojen ollessa etäällä toisistaan savu ehtii laimentua, mutta tiheästi asutulla seudulla puun pienpoltto aiheuttaisi täysin sietämättömän savusaasteen. Keväällä 1997 näkymää hallitsevat urheilukenttä ja leikkipuisto. Se on suurin ympäristö.riskimme, pahempi kuin ydinvoima. Säästö ja tuotantotavan valinta eivät kilpaile keskenään: tuotetaanpa mjllä tahansa, on säästettävä. Alueella on puutarhapalstoja, ja takana näkyy Kätilöopiston rakennustyömaa. Ja vaikka käytetään koko säästöpotentiaali, tarpeellinen määrä energiaa on aina silti tuotettava parhaalla mahdollisella tavalla. Pienpoltossa olosuhteet eivät koskaan ole hyvät, vaan palaminen on aina epätäydellistä, erityisesti syttymisvaiheessa. Kirjoituksen paaasia oli hätähuuto siitä, ymmärretäänkö fossiilisen energiantuotannon vaaroja lainkaan, kun ydinvoimaa vastustetaan argumenteilla, jotka paljon paremmin sopisivat fossiiliseen. Kunnioittamani yleislääkäri Matti Ignatius väittää minun vaikenevan säästämisestä. Lisäksi syntyy runsaasti metaania, joka on hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Se on nyt Ruotsissa yli 2000 kiloa, vaikka sähkö tuotetaan lähes sataprosentti sesti vesija ydinvoimalla. Jos puu poltetaan todella hyvissä oloissa, sen palaminen ei ole epätäydell istä ja ainoa terveyden kannalta merkittävä päästö on lentotuhka. Energian säästämistäkään ei voida hoitaa järjestämällä energiapula. Taisi tulla hypätyksi lukiessa muutama pieni rivi yli . Rion sopimus hiilidioksidin rajoittamisesta on vain vähäinen yritys oikeaan suuntaan, mutta sitäkään ei aiota noudattaa. Luon nons uoj ei u järjestöjen pitäisi selvästi nostaa fossii lisen energiantuotannon vastustaminen ykkösasiakseen. Todelliset säästötarpeet eivät ole pieniä ja sieviä, vaan niiden rinnalla budjetti leikkaukset ovat lasten leikkiä. Juha Hanhisuvannolla riittäisi vielä hieman opittavaa. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Kätilöopistoakin jo saneerataan. Minulle kelpaa moni vaihtoehto, koska tarvittavat supistukset ovat suuria eikä mikään korvaava yksin riitä. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Yleislääkäri tietää, ettei ihmjsiä voida laihduttaa järjestämällä elintarvikepula, olipa liikapaino kuinka vaarallista tahansa. Jouko Tuomista SUOMEN LUONTO 9/97. Aiheutuneet syöpämäärät olisivat ratkaisevasti suuremmat (tuotettua joulea tai kaloria tai kilowattituntia kohti) kuin Tshernobylin aiheuttamat, muista sairauksista puhumattakaan. Ignatiuksen mukaan päätoimittajan viesti ei "hyvällä tahdolla lukien jätä tulkinnan varaa". Ennen-kuva Vallilasta Sofianlehtoon päin on vuodelta 1957. Se johtaisi sosiaalisesti täysin kestämättömään tilanteeseen ja vähäväkisimmät kärsisivät eniten. Suomessa päästö on noin 3000 kiloa. Säästö yksin ei riitä. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Ehkä ei, mutta tavallisen lukijan ymmärrys ei saa jäädä kiinni hyvästä tahdosta. Ennen muuta pyrin mielipiteelläni (SL 6/97) sanomaan, että hyvänäkään pitämäänsä asiaa ei saa ajaa arveluttavi lla keinoilla ja eräs keskeinen vaatimus on rehellisyyden vaatimus. Silloin syntyy erittäin runsaasti häkää, nokea ja orgaanisia monirenkaisia hiilivetyjä, joista monet ovat syöpää aiheuttavia. Muun 46 muassa ruotsalaisen arvion mukaan siedettävä hiilen päästö ilmakehään olisi 330 kiloa vuodessa henkeä kohti. Fossiilinen tuotanto ei kuulu niihin. Länsimaissa fossiilisen energiantuotannon lisärakentaminen olisi lopetettava välittömästi ja ainakin kivihiileen perustuva nykyinenkin tuotanto korvattava muulla
Suomalaisten lasten mahdollisuudet liikkua vapaasti ovat suuremmat kuin saksalaisten tai englantilaisten, mutta ne ovat kaventuneet koko ajan autoistumisen ja liikenteen kasvun myötä. Korhonen myönsikin vaativansa yhteiskunnan ulkopuolelle sulkemista. Myöhäisempi tapa oli julistaa kansalaisluottamus menetetyksi määräajaksi, jolloin menetti muun muassa äänioikeutensa. Sahla kirjoittaa myös: "Hän (Niskasaari) päätyy jopa siihen, että ollaan kieltämässä toiminta ympäristön puolesta". Mielenkiintoinen tieto on se, että tytöt tekevät enemmän retkiä ulos kuin pojat, vaikka vanhemmat rajoittavat tyttöjen liikkumista enemmän kuin poikien. Mikko Niskasaari toimittaja Helsinki 47. Niinpä Korhosenkaan puheessa ei ollut kysymys valheista vaan nimenomaan "vääristä" mielipiteistä. Valheen ja "väärän" mielipiteen Sahla erottaa näin: "Mielestäni vääriä mielipiteitä ei ole, jos ihminen on pohdinnassaan päätynyt omaan totuuteensa". Korhonen ei puheessaan perustellut väitettään valehtelevista ympäristöjärjestöistä. Koska Sahla paheksuu tämän Korhosen oikeaksi myöntämän tulkinnan esittämistä, on ainoa looginen johtopäätös, että Sahlan mielestä minun olisi pitänyt valehdella sille toinen sisältö. Hitaat polkupyöräilijät myös väistäkööt autoilijoita. Sahla siteerasi Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Matti Korhosen puheesta kansainväliseksi klassikoksi muodostuneen otteen: "Rikkoessaan oikeusvaltion toimintatapoja tai syyllistyessaan ulospäin valheellisiin väitteisiin ympäristöaktivistit itse luovuttavat oikeutensa osallistua tämän yhteiskunnan toimintaan". Korhosen julistuksessa nämä muodostavat yhden kokonaisuuden, josta Sahla on siis täysin samaa mieltä. Maailmamme ei ehkä ole leikkivän lapsen silmin kovin hauska paikka. Monet suurkaupunkien lapset eivät enää osaa nimetä omaa mielipaikkaansa. Muinoin julistettiin henkipatoksi siitä luovuttiin jo satoja vuosia sitten. Tätä(kin) Sahla väittää valheeksi. Ritva Kupari • ta. Ja niin edelleen. Korhosen puhetta ei voi tulkita loogisesti muutoin kuin siten, että hän vaatii "väärien" mielipiteiden, joita hän nimittää vaiheiksi , esittäjiin kohdistettavaksi joitain sanktioiSUOMEN LUONTO 9/97 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Pois tieltä Helsingissä on jopa teini-ikäisiä nuoria, jotka eivät osaa liikkua muuten kuin henkilöauton kyydissä paikasta toiseen. Autoilevat aikuiset ottavat itselleen yhä enemmän vapauksia luvallisia ja luvattomia muiden ihmisryhmien kustannuksella. Kun ympäristöjärjestöt toteavat, että Suomen metsämaasta on, Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelma mukaan lukien, suojeltu kolme prosenttia, metsäalan militantti siipi syyttää niitä valehtelusta. Suomessa edes joukkomurhaaja ei luovuta eikä menetä oikeuttaan osallistua yhteiskunnan toimintaan. Ihminen ei pysty pelkästään järkeilemällä muuttamaan maailmaa ekologisesti kestävään suuntaan. Tuoreimman Metsätilastollisen vuosikirjan sivulta 51 Sahla voi tarkistaa kuka valehtelee. Kaupunkilaisilla on vähän paikkoja, joissa voi leikkia suojaisia, yksityisiä leikkejä. Jos tällainen nuori on vielä kasvanut kouluikäiseksi lähiön leikkipuistossa hoitotädin tai vanhempien valvovan silmän alla, saattaa hänen suhteensa ympäristöön olla ongelmallinen: pelokas tai tunteeton. Marketta Kyttä kirjoittaa muihin tutkimuksiin viitaten, että niistä lapsista, usein tytöistä, joiden liikkumista on rajoitettu lapsena, voi tulla pelokkaita aikuisia, jotka näkevät vaaroja sielläkin, missä niitä ei todellisuudessa ole. Metsäteollisuus ja sen myötäilijät siis leimaavat vaiheiksi sen omasta propagandasta, sen omista mielipiteistä poikkeavat mielipiteet, jopa silloin kun tarkistettavissa olevat kylmät faktat todistavat aivan muuta. Marketta Kyttä on tutkinut lasten nykyisiä liikkumismahdollisuuksia ja todennut sen, minkä arvata saattaa: maalaislapset saavat liikkua enemmän kuin taajaman tai kaupungin lapset. Kyttä liittää Alue ja ympäristö -lehdessä (2/96) kirjoituksessaan Aidattu lapsuus ympäristöasenteiden kehittymisen näihin lapsuuden leikkiympyröihin. Edellä olevan perusteella olen tuominnut opettaja Seppo Sahlan laiskanläksyihin historiasta, yhteiskuntaopista ja logiikasta. Voiko kaupunkien ahtaissa, rajoitetuissa ja kontrolloiduissa oloissa kasvaa luontoa kunnioittavia ihmisiä. Avaan asian kahdelta suunnalta: mitä on "luovuttaa oikeutensa osallistua tämän yhteiskunnan toimintaan" ja mikä on valhe/väärä mielipide. Omaehtoisen, aktiivisen ympäristösuhteen puuttuminen lapsuudessa voi johtaa myöhemmin kyvyttömyyteen käyttää ympäristöä, toimia siinä tai nauttia ja välittää siitä, hän kirjoittaa. Sahla ilmoittaa olevansa Korhosen kanssa täysin samaa mieltä. Tämä barbaarinen jäänne lakkautettiin 1960-luvulla. Sahlan väite on perätön, tällaista päätymöä ei artikkel issa ole. Metsäteollisuus on leimannut vaiheiksi puheet vanhojen metsien hupenemisesta ja niiden lajistojen uhanalaisuudesta. Sen sijaan totesin, että loogisesti Korhosen vaatimus merkitsisi "väärien" mielipiteiden esittäjien sulkemista yhteiskunnan ulkopuolelle. Tyytykäämme vaikkapa tähän määritelmään. Tunneside ympäristöön jää löyhäksi. "Väärät" mielipiteet Opettaja Seppo Sahla syytti (SL 7 /97) keskustelupalstalla minua valehtelusta artikkelissani Metsäpomo julisti sodan (SL 5/97). Omassa elinpiirissäkin pitää olla jotakin, jota haluaa puolustaa, jonka haluaa säilyvän. Ja "vääristä" mielipiteistä hän vaati barbaareja sanktioita. Myönteisen muutosvoiman takana on aina varmasti järjen ja tunteen liitto. Teollisuus väittää luvuksi 10-11. Eli si lloin kun ne Sahlan määritelmän mukaan ovat "oikeita" mielipiteitä. Mot. Vanhemmat ovat hyysänneet hyvää tarkoittaen näitä liikkumisrajoitteisia nuoria han-astuksiin ja kavereiden luo vuosikaudet niin, ettei heille ole syntynyt oman kantapään kautta suhdetta matkustamiseen fillarilla, bussilla tai ratikalla kaupunginosasta toiseen. Kaupunki laislapset leikkivät yksipuolisemmassa ympäristössä kuin maalla asuvat myös sosiaalisesti. Autoistuneet kaupungit on rakennettu näennäisen rationaalisen, järkevän ajattelun riemuvoitoiksi, ja tähän on tultu: lapset ja vanhukset on saatava pois jaloista. Haastattelussa hän yritti perustella sitä yhdellä Ilta-Sanomien uutisankalla, siis valheella. Historia tosin tuntee kansalaisoikeuksien riiston
Tilaisuudessa oli varattu aikaa kysymyksille ja keskusteluille. Esittelytilaisuudesta kerrottiin lehti-ilmoituksella, josta ei kuitenkaan ilmennyt, mitkä alueet sisältyvät ehdotettuun Natura-ohjelmaan. Pääskykanta on suurentunut vuosi vuodelta; tänä vuonna pihalta ponnisti muuttomatkalle arviolta 200 törmäpääskyä. Käytössä ei ollut äänentoistolaitteita, joten kysymyksiä ja vastauksia oli vaikea kuulla. Kuullessani uutiset brittiläisestä "hullun lehmän taudista" ja sen aiheuttamasta kohusta en voi sanoa olleeni erityisen yllättynyt. Sälekaihtimilla tai verhoilla ei ole vaikutusta. Pohjois-Karjalassa Natura lisäsi hakkuita Pohjois-Karjalassa Kontiolahden kunnassa Natura-ehdotukseen on sisällytetty Pöllönvaaran harjualue, joka on tarkoitus suojella maa-aineslain nojalla. Kritiikkiä esitettiin runsaasti, mutta kukaan esittelijöistä ei tehnyt muistiinpanoja. Esittelijöistä kaksi esitti asiansa pirteästi ja sovittelevastikin. Tämähän oli odotettavissa oli vain ajan kysymys koska. Jo loppuivat ikkunasurmat Lintujen törmääminen ikkunaan on aina surullista. Nämä epäilyt ovat nyt dramaattisesti toteutumassa. Verkkoa ei etäämmältä näe, eikä se estä näkyvyyttä asunnosta ulos. Kolmannen asenne vaikutti kovin ylimieliseltä, ja hän ärtyi silmin nähden esitetystä kritiikistä. Ongelmia syntyy lähinnä verkon alareunan kiinnittämisessä. Esittelyä ja kuulemismenettelyä voi pitää aika alkeellisena. Ympäristöhallinnon virkamiehet ja luontojärjestöt ovat kuitenkin kiitelleet ehdotusta ja leimanneet kritiikin iLkeäksi propagandaksi. Joskus lintu saattaa takertua verkkoon, joten se tulee tarkastaa usein päivän aikana. BL V-vasta-aineita on löydetty leukemiapotilaista, ja BLV:n on todettu tarttuvan ihmissoluihin. Seinällä oli karttoja Natura-alueista ja nähtävänä oli myös mappeja, jotka sisälsivät alueiden kuvauksia. Matti Seppänen Kalervo Hietala Törmäpääskyt ovat löytäneet modernin asuinpaikan rovaniemeläisen Raimo Poutiaisen pihan betonireikäkivin katetusta rinteestä. Käytäntö lienee ollut samanlainen muuallakin Suomessa. Tutkijat ovat tartuttaneet menestyksellisesti ihmissoluja BIV:lla, ja sillä saattaa olla vaikutusta ihmisten pahanlaatuisiin tauteihin. Osa kiittelijöistä saattaa vielä uinua autuaasti si inä uskossa, että kaikki, mitä oma ministeriö tekee, on hyvää ja kaunista. huhtikuuta. Mitä on pihvin takana. Olin kuulemassa Natura-ohjelman esittelyä Pyhtään Siltakylän koululla 24. Tutkimukset ovat osoittaneet ihmisillä olevan enemmän leukemiaa maissa, joissa BL V:tä on nau48 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA takarjassa runsaammin kuin muualla. Kokeilun perusteella parhaaksi esteeksi voin suositella muikkuverkkoa, jonka silmäkoko on 10-14 milliä. Verkon pitää olla ikkunasta vähintään puolen metrin etäisyydellä. Vaikka maailman lihateollisuus pyrkisikin muuta väittämään, näyttää Jerome Rifkinin hahmottelema karjakulttuurin tuho jo selvästi alkaneen. Voi olla montakin maanomistajaa, jotka eivät vieläkään tiedä, että heidän alueitaan sisältyy Naturaehdotukseen. Urpo Haapalainen PUHEENVUORO Keväällä julkistettua Naturaehdotusta on moitittu runsaasti. Uskoisin, että ohjelma olisi saanut paremman vastaanoton, jos siitä olisi tiedotettu alusta alkaen ja jos asianosaisiin olisi otettu henkilökohtaisesti yhteyttä. Kysymykseen, onko alueiden kuvauksista mahdollista saada kopioita, vastattiin, että aineisto on nähtävänä kunnan virastotalolla. Syykin on selvä: sitä ei harjoiteta kestävällä pohjalla ja luonnon vaan lyhytnäköisen talousajattelun ehdoilla. Verkon korkeuden on oltava riittävä, jotta se ylettyy ikkunan alareunan tasalle. Kaikkien esittelijöiden puheessa vilisi direktiivejä, biodiversiteettiä, suotuisan suojelun tasoa ja muita kuulijoille vähemmän tuttuja käsitteitä. Omakotija rivitalossa verkon yläreuna kiinnitetään räystään laudoitukseen siten, että verkon yläpauloitus on ikkunan yläreunan tasalla. Paikalla oli kolme esittelijää Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksesta ja salin täydeltä kuulijoita. Erinomaisessa kirjassaan Beyond Beef The rise and fall of the cattle culture (julkaistu jo 1992, ei tietääkseni suomennettu eikä tilaamatta meillä saatavissa) Jerome Rifkin on selvästi tuonut esiin Britannian nautakarjassa todetun BSE-taudin ja sen tuolloin vielä arvellut, mahdolliset yhteydet ihmisten terveyteen. Terveysviranomaiset ovat tutkineeet näitä yhteyksiä 1987 lähtien. fkkunaluukkuja ei voi edes ajatella ongelman ratkaisuksi . Ikkunasurmista johtuneet surupäivät ovat ainakin meidän talon asukkailta ohi. Vielä BSE-tautia huolestuttavampina Rifkin pitää niitä löydöksiä ja epäiltyjä yhteyksiä ihmisten terveyteen, joita kaksi muuta Yhdysvalloissa laajalle levinnyttä tautia saattavat vielä aiheuttaa. Tällä välin karjan AIDS jatkaa leviämistään amerikkalaisessa nautakarjassa eikä mitään hoitoa ole näköpiirissä. Luulen, että useimmat ohjelmaa julkisesti kommentoineista eivät ole tutustuneet siihen kovin perusteellisesti. Isäntä leikkaa välillä ruohoa kalojen edustalta, jotta linnut pääsevät pesiinsä. Tilanne mustuttaa meille tutumman ihmisten AIDSin nykytilaa. Tuulessa heiluvat haukkakuviot eivät toimi. Törmäykset ajoittuvat syksyyn ja kevääseen, ja tällöin tulisi tehdä jotain onnettomuuksien estämiseksi. Toinen tauti on BIV (bovine immunodeficiency virus), joka eristettiin jo 1970 ja joka on läheistä sukua HI-virukselle. Ensimmäinen näistä on BL V (bovine leukemia virus), jota on todettu noin 20 prosentissa Yhdysvaltojen nautoja ja peräti 60 prosentissa karjoja. Yksi tapa on käyttää painoja, joihin verkon alareuna kiinnitetään langoilla. Alueen maanomistajat eivät olSUOMEN LUONTO 9/97. Vaikka Rifkinin esiin tuomat havainnot ovatkin Yhdysvalloista, missä lihateollisuudella on aivan toisenlainen historiallinen, taloudellinen ja kulttuurinen asema kuin meillä, ei ole mitään syytä uskoa, etteivätkö mahdolliset karjan terveysongelmat ulottuisi nykyisessä avoimuuteen pyrkivassa maailmantilanteessa myös muualle meillekin
Natura-kuvaukset ovat kovin ylimalkaisia Monien Naturaan ehdotettavien alueiden kuvaukset ovat varsin ylimalkaisia. 49. Kiista päättyi Korkeimmassa oikeudessa yhden jakokunnan voitoksi ja muun muassa Metsähallituksen tappioksi. Sen sijaan Vepsun ja Pulterien saaret ovat mukana. Se olisi ikävä palkinto siitä, että Tillit ja alueen muut maanomistajat ovat säästäneet Vilkkilänturan luonnontilaisena. Asiaan kuuluu, että Vepsun ja Pulterien liittämistä kansallispuistoon ei perustella millään tavalla. Kansallispuiston laajennusehdotuksen on laatinut Metsähallitus, josta tulee myös näiden kiisteltyjen saarten omistaja, jos ne liitetään kansallispuistoon. Lohisaaliista menee pahimmilla paikoilla yli puolet harmaahylkeiden suihin. Tiliin veljeksiltä uhkaa mennä elinkeino Veljekset Seppo ja Veli Tilli kasvattavat kirjolohta Virolahden Tillissä. Kun nähtävillä olleesta ai neistosta ei selviä, mikä osa ehdotetusta kansallispuistosta on tarkoitus suojella milläkin tavalla ja mitä suojelu käytännössä merkitsee, kaunissaarelaiset huolestuivat kalastuksensa tulevaisuudesta. He viettävät niin luonnonmukaista ja vähään tyytyvää elämää kuin Suomessa vain voi viettää. Pöllönvaaran alueen metsiä voi Natura-asiakirjojen mukaan käyttää jatkossakin melko vapaasti, vaikka alue liitettäisiin suojeluohjelmaan. Suomen Luonnon kesäkuun numerossa kerrottiin myös Pyhtään idyllisestä Kaunissaaresta. Lukuisat lounaisilla merialueillamme esiintyvät vesikasvit puuttuvat lajistosta." Kaikki eivät ole ymmärtäneet lukuisien vesikasvien puuttumista sellaiseksi seikaksi, joka tekee alueesta erityisen edustavan tai erittäin tärkeän EU:n näkökulmasta. Kalastus käy vaikeaksi, jos Kaunissaaren eteläpuolella oleville saarille määrätään maihinnousukieltoja ja jos vesialueet menevät Metsähalli tukselle. Nähtävillä olleista kartoista ja kirjallisesta aineistosta ei ilmene edes sitä, mitkä alueet on tarkoitus suojella minkäkin lain nojalla. Kun Metsähallitus ei saanut saaria oikeusteitse, se yrittää saada ne näin, pelkällä ilmoitusmenettelyllä. Metsähallituksen hallintaan siirtyneillä vesialueilla on kalastuksessa siirrytty myös noudattamaan Metsähallituksen sääntöjä, mikä on muun muassa tehnyt kalastuksen aiempaa kalliimmaksi. Rajauksen yksityiskohdista on päristelty partaa paljonkin. Olisin mielelläni oikaissut muun muassa tämän asian, mutta en vielä muistutusajan päättyessä ollut nähnyt Pöllönvaaran Natura-kuvausta en tiennyt sitäkään, että oma kesäpaikkammekin sisältyy ehdotettuun Natura-rajaukseen. Pöllönvaaran alueeseen sisältyy joitakin lampia, jotka kuuluvat Natura-asiakirjojen mukaan luontotyyppiin humuspitoiset lammet. Myös alueiden merkitys eri lajien suojelulle jää esittämättä. Maanomistajat ovat kuitenkin epäluuloisia ja ärtyneitä. Lahdella !epäilevien joutsenten määrä on heidän mukaansa vähentynyt noin puoleen sen jälkeen, kun alue tuli tunnetuksi lintuvetenä. Virolahden kunnan virkamiehet ovat epäilleet, että Natura-ehdotuksen ulottamisella Virolahden Rautalanselälle ei olisi muuta tarkoitusta kuin saada alueen kalankasvatus loppumaan. Aivan Tillien asuinpaikan vieressä s11a1tsee arvokkaana lintuvetenä ja muun muassa pikkujoutsenten keväisenä levähdysalueena tunnettu Vilkkiläntura (ks. Joko Naturaaineiston laatijat eivät ole tienneet, mitä humuspitoisuus tarkoittaa, tai sitten he eivät ole tutustuneet esittämiinsä kohteisiin. Saari, jossa sijaitsee Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen johtajan kesämökki, on kierretty. Kalataloudella on näillä alueilla pitkät perinteet, joten elinkeinon loppuminen tietäisi myös merkittävien kulttuuriarvojen katoamista. Natura-ehdotus on kuuleman mukaan aiheuttanut runsaasti hakkuita muuallakin muun muassa juuri harjujensuojelualueilla. Heidän pitäisi muuttaa Helsinkiin systeemisuunnittelijoiksi ja tehdä sieltä sivistyneesti luontoretkiä Vilkkilänturalle ja Kaunissaareen, tietenkin autoilemalla uusia moottoriteitä pitkin. Satojen neliökilometrien vesialueen liittämistä kansallispuistoon ja Naturaan perustellaan vain muutamalla lauseella: "Vedenalaisen luontonsa puolesta alue edustaa rannikollamme vaihettumisvyöhykettä mereisimmästä vähemmän mereiseen tyyppiin. Alueen suurimmat lammet ovat kuitenkin erittäin kirkasvetisiä. SL 6/97). Alueella on kaksi lintutornia, joille johtaa polku, mutta lintuharrastajat eivät pysy näillä reiteillä vaan kiertelevät pitkin rantoja ja tallovat samalla viljelyksiä ja pihapiirejä. Suomenlahden itäosan suuret saaret ja tärkeimmät kalastusalueet jäivät sotien jälkeen Venäjän puolelle. Myös maihinnousukiellot ovat haitanneet ammattimaista kalastusta. Esimerkiksi Itäisen Suomenlahden kansallispuiston laajennusta kuvailtaessa luetellaan alueella esiintyviä luontodirektiivin luontotyyppejä. Mikäli ministerin tieto pitää paikkansa, mitä epäilen, Itäisen Suomenlahden kansallispuiston laajennus kattaa 58 prosenttia koko maan uudesta suojelualasta. Kymen läänin rannikolla sijaitsee kaksi merkittävää kalankasvatusaluetta, toinen Virolahdella ja toinen Pyhtäällä. Kaunissaaren kalastajat Veijo ja Petri Korppas, isä ja poika, hankkivat elantonsa merestä kalastamalla, niin kuin heidän es1-1sansa vuosisatojen ajan. Se kuuluu Natura-ehdotukseen sekä erillisenä kohteena että osana Itäisen Suomenlahden kansallispuiston laajennusta. Aiemmin he kalastivat muun muassa silakkaa, mutta silakan hinnan aleneminen on ajanut heidät kalanviljelijöiksi. Lintudirektiivin lintulajeista esitetään vain luettelo erittelemättä paritai yksi lömääriä tai sitä, mitkä lajit kuuluvat alueen pesimälinnustoon, mitkä ovat satunnaisia kiertelijöitä ja mitkä muutonaikaisia levähtäjiä. Veijo Korppas ja pari muuta kaunissaarelaista ehtivät faksata muistutuksensa ympäristökeskukseen viimeisenä muistutuspäivänä, mutta muilta muistutuksetjäivät tekemättä. Virolahdella kansallispuiston laajennusehdotus yltää rantaviivaan asti. Kalastajat eivät tämän vuoksi oikein jaksa u_skoa nyt annettuihin lupauks11n. Kymijokivarren voimaperäinen teollisuus likasi Kotkan ja Pyhtään vesialueita pahanpäiväisesti ja toipuminen on hidasta. Kalastajat epäilevät Natura-lupauksia Pyhtään Natura-esittelyssä luvattiin, että ohjelma ei vaikuta kalastukseen. Molempia ehdotetaan Natura-ohjelmaan, mikä ei lupaa hyvää elinkeinon jatkuvuudelle. Minusta ei saa kovin helposti avohakkuiden ystävää, mutta tässä tapauksessa ymmärrän maanomistajia. Vuodesta 1960 suomalaisten kalastajien käytössä on ollut kuitenkin vuokra-aluetta Venäjän puolelle jääneiltä vesiltä, mutta Venäjä irtisanoi sopimuksen siten, että se päättyi toukokuussa 1997. Teemu Tast Kirjoittaja on Kotkassa asuva Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton toiminnanjohtaja. Korppaksille ja Tilleille Natura-ehdotukset viestivät, että heidän elämäntapansa on väärä. Koska kalastusmahdollisuudet ovat jatkuvasti heikentyneet, osa kalastajista on siirtynyt kalanviljelijöiksi. Idyllin ihanuudessa asuu ympäri vuoden kymmenkunta ihmistä. Kansallispuiston raja hyväilee Kaunissaaren rantaa. Käytännössä tilanne ei ole kuitenkaan vastannut lupauksia. Saako Kaunissaaren vesillä kalastaa. Metsähallitus hamuaa Suomenlahden saaria Kymen läänin rannikolla Itäisen Suomenlahden kansallispuiston laajentaminen on esitetyn Natura-ohjelman merkittävin vaikutus. Kymen läänin rannikon kalastajat ovat kokeneet vuosikymmenten varrella suuria menetyksiä. Tillit ovat seuranneet Vilkkilänturan linnustoa koko ikänsä. Voi Natura minkä teit! leet Euroopan unioniin liittymisen kannattajia, ja he vastustavat kiihkeästi myös maidensa liittämistä Naturaan. Samanlaisia lupauksia annettiin myös silloin, kun Itäisen Suomenlahden kansallispuisto perustettiin. Autoja on pysäköity sikin sokin Tilleille johtavan tien varrelle. Natura-alue merkitsee Tilleille pahimmassa tapauksessa heidän elinkeinonsa loppumista. Niinpä alueella on hakattu enemmän kuin kymmeneen vuoteen. Ympäristöministerin mukaan Natura-suunnitelmiin sisältyy koko maassa 170 000 hehtaaria uusia suojelualueita. Pinta-alaosuuksia ei kuitenkaan esitetä, ei myöskään luontotyypin edustavuutta tai pintaalaa verrattuna kyseisen luontotyypin kokonaispinta-alaan Suomessa. Naturaan esitetään Itäisen Suomenlahden kansallispuiston nimellä yli 99 000 hehtaaria maaja vesialuetta, josta tällä hetkellä on suojeltu yksi prosentti. Vepsun ja Pulterien ja niitä ympäröivien vesialueiden omistuksesta kiisteltiin takaSUOMEN LUONTO 9/97 vuosina oikeudessa
f i!-joha(fzles!soma.txt). Kirjanen Johdatus PsykoakMiten huvila rannalle. Muita sienikansoja ovat esimerkiksi hienosta ruokaperinteestään tunnetut ita1 ialaiset ja ranskalaiset. Aluksi kirjassa esitellään parhaat sienet. Reseptit lohkaisevat kirjasta peräti satakunta sivua! Metsään mentäessä kirjan voi jättää kotiin, sillä kylkiäisenä tulevan taskunkokoisen maasto-oppaan av ulla löytää varmasti ne parhaimmat sienet kotiin tuotavaksi. Odotan myös, että suomalaisten sieniharrastajien into ryöpsähtää jonakin päivänä tietoverkkoon. igc.orglmycolindex.html). Hakurobotti Ihmemaa loi alkukesästä hakusanalla "sieni" yhteyden 258 aineistoon, mutta suuri osa niistä ei liity mitenkään sieniharrastukseen. Ne on ryhmitelty tatteihin, rouskuihin , haperoihin, kääväkkäisiin, kupuja kotelosieniin ja viljelysieniin. Pienkustantamo RAK on pitkään julkaissut kirjoja, jotka ottavat kantaa paremman ympäristön puolesta. Pienellä kartalla osoitetaan myös lajin esiintyminen Suomessa. Sieniä ja sieniperinnettä Parhaat sienet ja sieniherkut + maasto-opas, Valitut Palat 1997, 302 s. Sitten onkin mahtavan reseptikokoelman vuoro. Parhaat sienet ja sieniherkut -kirjan ahkerimman ki rjoittajan Ua ku vaajan) professori Maija Härkösen mukaan maailma voidaan jakaa mykofobeihin eli sieniä kammoksuvi in ja mykofii leihin eli sienistä pitäv iin. Esiteltävistä lajeista annetaan tuntomerkkien lisäksi muun muassa käyttöja säilöntäneuvoja sekä kerrotaan tunnistusongelmista. sen minkä lupaa. Juhani Artto SUOMEN LUONTO 9/97. toa sienten myrkyistä ja ritualistisesta käytöstä. Seassa on maukkaampaa: hapatusohjeita ja sienivartaan resepti. Itse hän houkuttelee kävijöitä www-sivuilleen (www. Linkkien avulla voi täyttää sienikorinsa jopa eri maiden sieniaiheisilla postimerkeillä! On sienten kasvatusohjeita ja sieniruokien reseptejä, on tie50 KIRJOJA Valittujen palojen sienikirjauutuus on paketti, joka koostltu pääteoksesta (kuvassa) ja kevyestä maasto-oppaasta. Suomalaiset voidaan kai lukea mykofiileihin, vaikka mei lläkin osa kansasta on innostunut sienistä vasta sotien jälkeen. Hannele Koshnen: Huvila, Rakennusalan Kustantajat RAK 1997, 56 s. aa.net!-reo!mushroom.html) otsikolla "Welcome to Mushroom Heaven". Eipä uskoisi, että ennenvanhaisesta hätäapuruoasta voi loihtia niin hienoja ruokia, mutta uskottava se on, kun itse näkee. Teksti ja kuvat etenevät hauskalla tavalla likipitäen samassa tahdissa välillä jommankumman pyrähtäessä tiivisten Kasvien Historiaan ja Ominaisuuksiin on julkaistu verkossa (www.damicon. Alice Karlsson KUUKAUDEN INTERNET-VINKKI Tämä punakärpässieni poimittiin Micael Woodinja Fred Stevensin San Francisconlahden alueen sienioppaasta (http://www.mykoweb.com/). Molempiin kokoelmiin sisältyy houkuttelev ia linkkejä muuallekin kuin Yhdysvaltoihin: Saksaan, Ruotsiin , Kanadaan, Brasiliaan, Australiaan, Italiaan ... Yhdysvaltojen koillisosassa sienestäjä nimeltään Reo aloittaa persoonallisesti kootun www-aineistonsa tunnustamalla muuttaneensa alueelle paljolti sen luonnossa kasvavien muhkeiden sienten houkuttelemana. Parhaat sienet ja sieniherkut on sellainen kirja, joka pitää Sienet bitteinä Englantia taitavalle sieni harrastajalle internet on tiedoll inen aarreaitta. Otsikon taivas ei tarkoita kärpässientä maistavan shamaanin maailmaa, vaan Yhdysvaltojen länsirannikon pohjoisten osien sienimetsiä. Mykofobeiksi Härkönen toteaa muun muassa britit, jotka eivät ole välittäneet antaa "useille tavall isi lie lajei lie edes englanninkielistä nimeä". Sieltä löytyvät alan lehdet, kirjat, kirjakaupat ja tiedeyhteisön keskusteluryhmät. Nyt ovat vuorossa huvilat ja rantarakentaminen rannat ovat herkkiä rakentamiselle, ja mauton ja liian näkyvästi sijoitettu huvila voi tärvellä mai seman laajaltakin alueelta. Koskahan lehdissä aletaan kohuta "internet-sienistä" samaan tapaan kuin aiemmin tänä vuonna "internet-pommista". Sienten käyttö jakaa maailman. Käytännönläheisen vaihtoehdon tarjoaa Yhdysvaltojen vaihtoehtojärjestöjen ylläpitämän IGC:n Mushrooms & Mycology -kokoelma (www. Muun muassa Juhani Seppovaaran ja Pertti Sarmalan ottamat valokuvat kertovat samaa tarinaa kuin teksti. Suomenkielellä verkkosienestys tuottaa toistaiseksi laihan tuloksen. Kuviakin verkosta löytyy, mutta maut ja tuoksut on sentään yhä haettava luonnosta tai kaupasta. , 249 mk. Kaikkiaan ruokasieniä esitellään kuutisenkymmentä, joille jokaiselle on varattu aukeama. Kaikki reseptit ovat sitä paitsi kokeiltuja ja ilmeisen hyväksi havaittuja. Lajikuvausten jälkeen on sieniherkkujen vuoro. Ensin käydään ruokaja kansanperinnematkalla Kiinassa, Tansaniassa, Unkarissa, Venäjällä, Italiassa ja Ranskassa. , värikuvitus, 98 mk. Kaliforniassa kasvaa useita tuttuja sienilajeja. Hannele Koskisen tekstissä luetellaan jutustelevaan tyyliin mökkirakentamisen itsestäänselvyyksiä sellaisia itsestään selvyyksiä, jotka eivät kenties juolahtaisikaan mieleen ilman kirjan lukemista. Siinä kerrotaan asiallisesti sienistä Ua muista luonnontuotteista), joilla ihmiset ympäri maailmaa ovat pitkään sekoittaneet päitään. Ihmemaa kaivaa kysyjän ihmeteltäväksi juttu ja jalkasienistä, kalojen sienitaudeista, atomipommin sienipilvestä ja sienenmuotoisista lampuista. T ieteellistä sienitietoa metsästävälle oikea lähtöosoite on Kansasin yliopiston sienilinkkien mahtava Mycological Resources on the Internet (www.keil.ukans.edu/-fungil)
Häneltä nyt suomennettu essee Kävelemisen taito ravisuttaa tuoreudellaan ja ärhäkkyydellään, vaikka se ilmestyi alunperin lehtikirjoituksena jo 1862. Kirjailija ei usko voivansa ylläpitää terveyttään ja hyvää tuultaan ellei vietä vähintään neljää tuntia päivässä kuljeskellen halki metsien ja vaiHenry David Thoreau nioiden seikkailun hengessä, mieluiten aina uusissa maisemissa. Rantatonttejaan yksityisille myyvä Metsähallitus on tuntenut ilmeisesti huolta rantojen kohtalosta ja antaa jokaiselle tontin ostajalle Huvila-kirjan opastukseksi hienovaraisempaan paikkaa ja naapurustoa kunnioittavaan mökkikulttuuriin. "Säpsähdän joskus kun jalkani ovat vieneet minua mailin metsässä vaikkei henkeni ole päässyt sinne lainkaan .... Mitä tekemistä minulla on metsässä, jos ajattelen jotain muuta kuin metsää?" "Kun haluan virkistäytyä, etsin synkimmän metsän, paksuimman loputtomimman ja kanssaihmisteni mielestä lohduttomimman rämeen. Markku Envallin suomennos on nautittavaa luettavaa, ja monin paikoin sanat soljuvat kuin runo: "Työmiehen känsäiset kourat tuntevat hienompia itsekunnioituksen ja sankaruuden säikeitä, joiden kosketus värisyttää sydäntä, kuin joutilaisuuden veltot sormet." Tai: " sielujemme metsikkö on hakkuuaukiona myyty ruokkimaan kunnianhimon turhia liekkejä". Kirjan opit ja viisaudet koskevat rakentamista myös laajemmin. Siellä on Luonnon voima ja ydin." Thoreaun villeyden ylistys kattaa niin luonnon, kotieläimet kuin ihmisenkin. Kävelylläni palaisin mielelläni aisteihini. Lehden julkaisija lintutieteen keskusjärjestö Birdlife Suomi r.y. Tärkeää on kuljeskella vapaana maallisista sitoumuksista. Kirja on oivallista lukemista mökkiläisille ja varsinkin mökin ostajille ja rakentajille kuka sitten tunteekaan piston rinnassaan. Ehkäpä yhteisen elinympäristömme kaavoituksesta päättävien poliitikkojenkin olisi hyvä tutustua muihinkin rakentamisen lainalaisuuksiin kuin vain taloudellisiin seikkoihin. Kirjan viesti ei ole missään tapauksessa sormi pystyssä opettamista ja kieltämistä, vaan kirja ohjaa lukijaa kysymyksin ja rinnastuksin oivaltamaan itse, mikä on kaunista ja ympäristöönsä sopivaa rakentamista. edelle. Lehti ilmestyy vuonna 1998 kuutena numerona. Markku Envall): Kävelemisen taito, jack-in-the-box 1997, 77 s., 80 mk. Tilaa ajankohtainen tietopaketti kotiisi jo tänään! Soita asiakaspalveluumme klo 10-15 puhelin (09) 685 4700, faksaa tilauksesi (09) 685 4722 tai lähetä meille sähköpostia: birdlife@surfnet.fi SUOMEN LUONTO 9/97 51 1. Ajatus jostakin työstä kiertää päätäni , enkä ole siellä missä ruumiini on olen aistieni tavoittamattomissa. Menen sinne kuin pyhään paikkaan, sanctum sanctorum. Pekka Hänninen KIRJOJA Villeyden ylistys Henry David Thoreau (suom. Samalla se on Amerikan luonnonolojen ylistys. Ritva Kupari Tuhti paketti lintutietoa! Puolen vuoden lehdet nyt tutustumishintaan 69Illk Saan Linnut-lehden kolme seuraavaa numeroa, jonka jälkeen päätän tilauksen jatkamisesta. Thoreau luo kirjasessa kokonaisen kävelemisen filosofisen kudelman; hän peilaa elämäntapaansa tavallisten kaupunkilaisten liikkumattomaan elämäntapaan, ja kirjoitus lavenee kulttuurin kritiikiksi. Tilaushinnat vuodelle 1998: Birdlifen jäsenjärjestöjen jäsenet 150 mk, muut tilaajat 190 mk. Elämää metsässä -teoksestaan tunnettu pohjoisamerikkalainen filosofi ja esseisti Henry David Thoreau kuoli 135 vuotta sitten. Tarjous vain uusille tilaajille
Puidenkin olisi oltava mahdollisimman kuivia ja ilmaa olisi oltava palamisen aikana riittävästi käytettävissä. Uskaltaako sieniä poimia ja syödä vilkasliikenteisten teiden varsilta. PVC:tä ei enää tiettävästi käytetä suomalaisessa elintarviketeollisuudessa, mutta eurooppalaisessa ja erityisesti ranskalaisessa elintarviketeollisuudessa PVC on hyvin yleisesti käytetty. Mielestäni muovi on myös liian hyvä raaka-aine kertakäyttöön ja poltettavaksi, ja veisin mielelläni muovit keräykseen, mikäli sellainen olisi järjestetty. Säätiön tarkoituksena on edistää teknistä ja luonnontieteellistä tutkimusta veden ja ilman saastumisen välittömäksi ja välilliseksi ehkäisemiseksi, saastuneiden vesistöjen puhdistusmenetelmien aikaansaamiseksi sekä muunkin ympäristönsuojelun kehittämiseksi. Tosin polystyreeni tuottaa runsaasti nokea, joten sen polttoa kannattaa miettiä kotioloissa moneen kertaan. Sienet jaetaan lahottajasieniin ja mykoritsasieniin. Onko sienien raskasmetalli pitoisuuksissa eroja. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 9/97. Muovien polttaminen kotioloissa on ongelmallista kahdesta syystä: muovilajien tunnistaminen on vaikeaa ja puille tarkoitetut tulisijat eivät oikein sovellu muovin polttoon. Hänen mukaansa pienpolton aiheuttamat päästöt tuotettua energiamäärää kohden voivat olla hyvin rankat, jos poltetaan kosteaa puuta ja heitetään sekaan vielä märkiä muoveja. MAJ JA TOR NESSLINGIN SÄÄTIÖN HALLITUS 52 dä mielestäni melko huoletta, jollei ole erikoistunut keräämään nimenomaan nurminahikkaa, känsätuhkeloa, nurmimaamunia, suomumustesienia, harmaamustesieniä ja herkkusieniä kaupunkien nurmikoilta ja vilkasliikenteisten teiden varsilta ja valmistamaan niistä viikottain sieniaterian. Tämä ei ole kovin hyvä tapa, sillä jätteiden polttaminen niille soveltumattomissa tulisijoissa voi heikentää hormeja ja aiheuttaa ympäristölle haitallisia päästöjä. Mitä mökillä voi polttaa. Jos kuitenkin päädylle muovin polttoon, olisi ensimmäiseksi tarkistettava muovin laatu. Säätiö pyrkii tukemaan erityisesti tutkimushankkeita, jotka edistävät yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä. On hyvin tavallista, että kesämökillä poltetaan kaikki jätteet saunan kiukaassa. 09-406 616, fax 09-406 684) tai yliopistojen ja korkeakoulujen neuvontatoimistoista. Apurahojen jaosta päätetään marraskuussa. päivään 1997 klo 16.00 mennessä. Tutkimus ei välttämättä tue näin suurta turvaväliä, vaan on huomattu, että melkein koko liikenteen Iyijykuorma on levinnyt vain 10-20 metrin päähän tiestä. Yleisimmät muovit, polyolefiinit (polyeteeni PE ja poIypropeeni PP), palavat puutulisijoissa varsin haitattomasti , jos ne ovat kuivia ja muovi laitetaan liekehtivän kuumaan uuniin. Ongelman yleensä muodostavat sieniin teiden varsilla kertynyt pöly ja muu lika. Tällaisia sieniä ovat esimerkiksi mustesienet (Coprinus) ja herkkusienet (Agaricus). Semminkin kun amerikkalaiset tulisijat ovat lähinnä onnettomia hormeja, joiden kylkeen on rakennettu varaamaton avotakka. Lasse Kosonen kertoi eräästä kantarellista, jonka hän oli poiminut hyvin vilkasliikenteisen tien vierestä raskasmetallipitoisuuden määrittämistä varten. On oleellista, että poltetaan mahdollisimman kuivaa materiaalia. Ongelmallisin muovi poltossa on PVC eli polyvinyylikloridi. Suurin osa Suomessa syötävistä sienistä on mykoritsasieniä, joten periaatteessa niitä voisi kerätä hyvinkin läheltä vilkasliikenteisiä teitä. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Kävyissä on tosin haitseja enemmän kuin puuaineksessa muuten, mutta käpy on kuitenkin pääasiassa puuainesta ja palaa iloisesti kuumassa uunissa. Valitettavasti EU:n myötä Suomen muoviteollisuusliiton muovien poltettavuutta osoittava liekki merkki kiellettiin ja monien kuluttajien elämä tehtiin entistä hankalammaksi. Erään näkökulman pienpolttoon antoi Jouko Tuomisto Kuopion yliopistosta. Kadmiumia on päätynyt niille lannoitteista ja kompostoidusta yhdyskuntalietteestä, jota käytetään yleisesti viherrakentamisessa maanparannusaineena. Lyhyen selvityskierroksen mukaan kaupunkien sienien raskasmetallipitoisuuksia ei ole viime vuosina selvitetty. Kertakäyttöastiossa käytetään myös polystyreeniä (PS), joka myös palaa hyvissä olosuhteissa kohtuullisen haitattomasti. Tyypillisiä PVC-pakkauksia ovat muun muassa majoneesija ketsuppipakkaukset, kanisterit ja pehmeiden juustojen suojat. Minä ainakin polttaisin kuivia käpyjä varsin huoletta. Joissakin amerikkalaisissa kaupungeissa ilman laatu on heikentynyt tulisijojen rakentamisen yleistymisen myötä. Muita tyypillisiä PVCtuotteita ovat viemäriputket, vesiletkut, sähköjohtojen suojamuovit ja lattiapäällysteet. Nurmikoilla on otettava lisäksi huomioon kadmium. Teiden varren turvaväli sienestäj ille on yleisen hokeman mukaan 50 metriä. Mutta ei kai vara venettä kaada varsinkaan, jos sieniä syöttää lapsille. Jonkin verran ne liikkuvat kuitenkin muun muassa happaman laskeuman takia. Säätiön vahvistamalle lomakkeelle laaditut hakemukset on lähetettävä säätiön toimistoon, Pohjoinen Hesperiankatu 3 A 4, 00260 HELSINKI, syyskuun 15. , Niinpä EU-aikoina PVCelintarvikepakkaukset ovat tulleet takaisin suomalaisiin kauppoihin. Niinpä voi olettaa, että hyvin vi lkasliikenteisten väylien varrella kasvavissa lahottajasienissä on edelleenkin suhteellisen paljon lyijyä, vaikka bensiinissä ei enää lyijyä käytetä. Myös nurminahikas (Marasmius oreades) on tunnetusti herkkä kerämään raskasmetalleja. Tampereen ympäristönsuojelusihteeri ja sienikirjailija Lasse Kosonen totesi, että lahottajasienet keräävät selvästi enemmän raskasmetalleja kuin mykoritsasienet. Ylipäätäänkin sienia voi raskasmetallien puolesta syöMaj ja Tor Nesslingin Säätiö julistaa haettavaksi TUTKIMUSAPURAHOJA ympäristönsuojelua edistäviin tarkoituksiin. Toisaalta kesämökkiasutus on harvaa, joten mökin alueelle tulee varsin vähän päästöjä neliöitä kohden. PVC tuottaa poltossa haitallisia orgaanisia klooriyhdisteitä ja muun muassa suolahappoa, joka rapauttaa hormeja. Myös eräät muut vähemmän käytetyt nurmikoilla kasvavat sienet, kuten nurmitupaskynsikäs, tuppaavat keräilemään raskasmetalleja. Lahottajasienet tavataan vielä jakaa humuksen lahottajiin ja puun lahottajiin. Muoveja tulee laittaa uuniin vain vähän kerrallaan, eikä muoveilla tule missään nimessä sytyttää uunia. Polyolefiinimuovej a ovat hedelmäpussit, leipien muovikääreet ja maitotölkkien muovi. Sähköisessä muodossa toimitettavat hakemukset tulee laatia säätiön www-sivuilla osoitteessa http://www.nessling.fi/ saatavissa oleville lomakepohjille. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxilla (03) 335 42 12 tai sähköpostilla pekka.heikura @sci.fi Poimiako tienvierussieniä. Jostakin syystä erityisesti nurmikoi lla kasvavat lahottajasienet keräävät raskasmetalleja. Apurahahakemukset voidaan toimittaa säätiöön määräaikaan mennessä myös sähköisessä muodossa joko sähköpostitse (Toimisto@nessling.fi) tai 3,5" disketillä yllämainittuun osoitteeseen. Kerran maaperään päädyttyään eivät raskasmetallit paljoa maasta liiku. Mitä saa polttaa tuli pesissä. Neuvoin äitiäni olemaan polttamatta jopa käpyjä. Tosin näissäkin sienissä on eroja. Sen sijaan mykoritsasieniä voi käyttää melko huoletta, vaikka ne kasvaisivat aivan moottoritien vieressä. Kantarelli oli hirvittävän kurainen ja pölyinen, mutta raskasmetalleja ei sienestä löytynyt. Kinastelimme äitini kanssa mökillä siitä, mitä saa polttaa mökkioloissa. Apurahahakemuslomakkeita saa säätiön toimistosta mato klo 912 (puh. Myös kertakäyttöastiossa ja viilija jugurttipurkeissa käytetään pääasiassa polyolefiineja
Osa kukista on ihan valkoisia. Jos taimen juurella kasvaa nurmikko, se estää tehokkaasti tainta asettumasta aloilleen. Kannattaa myös tarkistaa, ettei naapurilla ole samaa ongelmaa: äkämäsääsket osaavat lentää puutarhasta toiseen. Käyttämäsi nuppujen poisto on paras torjuntakeino; nuput pitäisi hävittää polttamalla. Kriikuna ei kasva Seitsemän vuotta sitten saamani kriikuna kasvaa erittäin hitaasti, eikä sadosta ole merkkiäkään. Korallikanukka viihtyy parhaiten kostean puoleisessa maassa. Jopa myyrät jättävät ne rauhaan, sillä ukonhatut ovat tappavan myrkyllisiä. Oksat kuolevat muutamassa päivässä. Kun virtsaa valuu kasvin oksille, se liuottaa lehtiä tai neulasia suojaavan vahakerroksen pois ja imaisee solujen sisältä veden laimentuakseen. Pensastoihin voi levittää puolisen kiloa tuhkaa neliömetrille muutaman vuoden välein. Jokin ötökkä on saastuttanut ne. Mikä se on, ja auttaisiko myrkytys. Se saattaa nääntyä kuivalla paikaHa, etenkin jos sitä leikataan jatkuvasti ja voimakkaasti. Hyvin kuivalla paikalla katteesta voi olla hyötyä, vaikkei puun alla nurmea kasvaisikaan. Mato nupussa Minulla on oranssinkeltaisia, vain päivän kukkivia päivänliljoja. Ukonhatut eivät pidä kuivasta ja paahteisesta kasvuympäristöstä. Mikä niitä vaivaa. Pitäisikö kasvi siirtää. Helpoimmin ruohoturpeesta pääsee eroon levittämällä taimen ympäri lle kerroksen sanomalehtiä tai voimapaperia. Nupun sisässä on pieni valkoinen matonen. Leikkaaminen on myös voinut saada jonkin sienitaudin leviämään kanukoissa. Katetta lisätään tarpeen vaatiessa vuosittain, kunnes puu kykenee itse varjostuksellaan pitämään nurmikon kurissa. Tarhaukonhatut (Aconitum x cammarum) ovat tummansinisen aitoukonhatun ja sinivalkean kirjoukonhatun risteymiä. Ukonhattu on elinvoimainen kasvi, joka tulee erikoisen komeaksi saadessaan olla rauhassa paikallaan. Kohtuullinen lannoitus esimerkiksi puun tuhkalla voisi parantaa talvenkestävyyttä. Tuijalle ja muille ikivihreille kasveille virtsa on kuitenkin liian typpipitoista: se kasvattaa vetisiä versoja ja heikentää talvenkestävyyttä. Nuoria hedelmäpuita voi olla tarpeen myös kastella alkukesällä, jotta kasvu pääsee vauhtiin. sasta poistamalla jatkuvasti vanhoja oksia. Valkokukkaiset yksilöt ovat aitoja kirjoukonhatun risteymiä. Ja miksi tuijat eivät kestä luonnon lannoitetta. Polttavaa lannoitetta Koirani on ottanut tavakseen lirautella istuttamieni tuijien alaoksille. Ikivihreät kasvit ovat erityisen arkoja virtsalle talvella, kun pakkanen kuivaa suojattoman kasvin nopeasti. Kaikki nuput eivät kehity: ne ovat paksuja ja nappaan ne pois jo alkuvaiheessa. Paperi peitetään parin sentin paksuisella sahanpuru-, kuoritai hiekkakerroksel la. Koiran voi myös opettaa jättämään taimet rauhaan. Kriikuna on useimmiten matalahko, pensasmainen puu. Rea Peltola 53. Oksa muuttuu mustaksi ja kuolee pois. Se tarvitsee muiden hedelmäpuiden tavoin tilaa juurtumiseen ensimmäisinä vuosinaan. Leikkaaminen olisi parasta suorittaa keväällä ja vanhat oksat poistaa maata myöten, jolloin niihin ei jää taudeille alttiita tynkiä. Niiden jälkeläisten väri vaihtelee melkoisesti, ja hyvällä onnella ne voivat olla kokonaan valkoisiakin. Kesäkuussa kasteleminen lisää sadon määrää, ja elokuun alussa kasteleminen parantaa seuraavan vuoden kukkasilmujen kehittymistä. Rusopäivänliljoissasi on pa1vänliljanäkämäsääsken toukkia. Paikka on kuivahko kuolivatko kanukat ehkä kuivuuteen. Elokuun puolivälistä alkaen maa saisi olla kuivahko, jotta versot tuleentuisivat hyvin. Valkoinen ukonhattu Siirsin lapsuudenkotini pihasta ukonhattua tontilleni. Lehtilannokseen laitetaan yksi osa virtsaa ja yhdeksän osaa vettä. Mikä koiran virtsassa on sellaista myrkkyä. Paperin alle kannattaa levittää kerros hyvin maatunutta kompostia ja hiukan tuhkaa lannoitteeksi. Virtsa on pääasiassa vettä, johon on liuennut monia aineita, eniten virtsa-ainetta eli ureaa. Siksi lehdet kuivuvat ja kärventyvät. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Se on vain reilun metrin mittainen, oksat ovat lyhyitä ja lehdet pieniä. Olen nuorentanut pensuoMEN LUONTO 9/97 Jarkko Mäkincva/Luontokuvat Aitoukonhatun kukat ovat syvänsiniset. Edes laimennettua virtsaa ei ole hyvä levittää kasvien päälle kuumana ja aurinkoisena päivänä. Katekerroksen pimeydessä nurmi kuolee ja kastemadot sekoittavat maatuvan heinän ja kompostin lannoitteeksi. Multasormipähkinät voi lähettää pureskeltaviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Venetahontie 374, 19920 Pappinen. Kasvupaikka on kuiva ja aurinkoinen. Kärsivät kanukat Noin kymmenen vuoden ikäiset korallikanukkani menettävät talvisin paljon punaisia oksiaan. Taimen ympäriltä pitäisi poistaa ruohoturve ja kaikki rikkakasvit ainakin puolen metrin säteeltä. Puutarhaa lannoitettaessa virtsaan sekoitetaan vähintään kaksinkertainen määrä vettä. Virtsa sopii kasvien lannoitteeksi, mutta se täytyy laimentaa vedellä. Tuijat kannattaisi ehkä suojata verkolla, kunnes ne ovat riittävän isoja kestääkseen koiran lirauttelua, ja niiden tilalle voisi hankkia jonkin muun merkitsemispaalun. Toukat ovat myrkyiltä suojassa nupun sisässä
Sen jälkeen kanta on tasaisesti kasvanut ja levinnyt lähisaaristoonkin. Kuinka harvinainen se on Suomessa ja mistä saakka se oli tullut. Perhostieteessä on totuttu siihen, että harvinaisten havaintojen tukena on talletettu yksilö, joko julkisissa tai yksityisissä kokoelmissa. Kauri Mikkola Muurahaisten hetken lento Missä lentomuurahaiset pesivät ja miten elävät, kun niitä näkee niin harvoin. Se sai alkunsa 1980-luvun lopulla, jolloin Korkeasaareen ja Suomenlinnan läheisille pikkuluodoille ilmaantui muutama pari pesimään. Juuan perhosen lajinmääritys varmistettiin Joensuun yliopistossa ja Nekalan perhosta verrattiin kirjan kuvaan. Eri lajien muodostamat yhdyskunnat ovat erimuotoisia. Mistä valkoposket tulevat. Näin kesällä 1996 oudon ilmiön: puinen pihakeinu ja laatoitus ympärillä olivat mustanaan kekomuurahaisia sekä toisia, joilla oli siivet, lentomuurahaisia. Parin tunnin kuluttua kaikki olivat kadonneet. Löysin elo-syyskuun vaihteessa 1996 mökkipolultani Juuasta kuolleen pääkallokiitäjän. Kysymyksessä on Helsingin edustan saaristossa pes1va hanhikanta, joka on vähitellen kasvanut näin suureksi. Perhoslaskennoissakin tukeudutaan näköhavaintoaineistoihin. Oikeasta pääkallokiitäjästä ei voi erehtyä: siipien kärkiväli on yli 10 senttiä, ruumis on miehen sormen paksuinen, värit ovat ruskeaa ja keltaista ja keskiruumiissa on tuo hurjan näköinen pääkallokuvio. Mistä ne ovat tulleet. Todennäköisempää kuitenkin on, että purjeperhonen pysyy äärimmäisen harvinaisena vierailijana. Valokuva on tietenkin todiste siinä kuin perhonenkin. Mikä niitä Tapiolaan houkuttelee. Se lenteli poukkoillen, ampaisi välillä puiden latvoihin ja taas matalalle. Todellinen loistolöytö! Tätä upeaa perhosta tavattiin 1996 Suomesta kaksi yksilöä. Nostoc-suvun sinilevät ovat rihmamaisia, mutta ne erittävät ympärilleen paksulti limaa, ja yhden limamöykyn sisällä on loppujen lopuksi lukematon määrä yksittäisiä sinilevärihmoja. Komea ritariperhosen sukulainen, purjeperhonen (/phiclides podalirius), näyttää vierai levan maassamme yhä useammin. Toinen yksilö nähtiin samoihin aikoihin Tampereen Nekalassa pihanurmikolla. Useimmat kuvaavat vielä aivan oikein perhosen, jonka olemassaolosta heillä tuskin on ollut tietoa. Mikko Pöllänen/Luontokuvat Valkoposkihanhet ovat kotiutuneet Itämerelle ja Helsingin edustan saarille. Päinvastoin, havainnot tukevat toisiaan. Niinpä vaellusperhosista kerätään vuosittain talteen myös näköhavainnot. On melkoinen arvoitus, miksi tähän saakka arktisella Venäjän tundralla pesinyt valkoposkihanhi ryhtyi pesimään muuttoreittinsä varrella Itämerellä. Niille ei ole kehittynyt pelkoreaktiota autoja kohtaan. Meidän valkoposkihanhikantamme on osa Itämerellä pesimisensä aloittanutta kantaa, joka ensimmäiseksi havaittiin 1970-luvun alussa Gotlannissa ja joka sitten menestyttyään ja kasvettuaan levisi Ruotsin saaristosta itään Viroon ja koilliseen meille Suomeen. On jo kauan ollut tunnettua, että arkojakin eläimiä pääsee autolla lähestymään hyvinkin lähelle. Vuodelta 196 l on tiedot 26 yksilöstä. Tätä ennen pääkallokiitäjää ei liene tavattu muutamaan vuoteen lainkaan Suomesta. Mikä se oli. Seppo Vuolanto Monenlaisia sinileviä Immolanjärvestä tuli parinkymmenen metrin syvyydestä verkon mukana syyskuussa noin 20 x 25 millin suuruinen vihreä, pehmeä munamainen muodostuma. Mikä se on. Useimmat löydöt tehdään loppukesällä ja syksyllä, mutta joskus laji voi saapua jo alkukesällä ja tällöin munista voi meilläkin kehittyä perhosia. Tuskinpa näin monet ihmiset näkevät väärin . Nostoc pruniformen yhdyskunnat ovat kuin viinirypäleitä, erään toisen sinilevän taas kuin sinisenvihreitä vattuja. Miksi ne eivät välitä lainkaan liikenteestä. Moni laji muodostaa levymäisiä, erivahvuisia peitteitä pohjan kiville tai märille kallioille ja Nostoc commune tekee lettosoiden märille sammalpinnoille vaaleanruskeita, jopa kämmenen kokoisia ryppyisiä levyjä niitä voi erehtyä luulemaan hyytelösieniksikin. Myös useat "oikeat" levät, sinileväthän ovat bakteereja, muodostavat liman yhteensitomia yhdyskuntia. Mahdollisuuksia on muitakin, mutta se on voinut olla sinilevä Nostoc pruniforme. Saapa nähdä tuoko ilmaston lämpeneminen meille uuden komean perhosen. Toivottavasti autoilijat muistavat varoa teitä ylittäviä hanhia ruohohan saattaa hanhistakin näyttää vihreämmältä tien toisella puolella. Pääkallokiitäjän toukka elää useimmiten perunalla, ja kun Keski-Euroopassa on tehoruiskutettu perunaviljelyksiä koloradonkuoriaista vastaan, perhonen on harvinaistunut. Raahen saaristossa on SUOMEN LUONTO 9/97. Viimeinen suuri vaellus havaittiin Suomessa 1956, jolloin todettiin viitisenkymmentä yksilöä. Myös eläintarhasta vapautettiin joukon jatkoksi joitakin lintuja. Lisäksi 1995 Tenholassa nähtiin ilmeinen purjeperhonen . Toki ne muillakin paikoilla käyvät; niillä on omat mielipaikkansa eri puolilla Helsingin seutua. Juuri kun olimme saaneet samaan sukuun kuuluvan valkoposkisen kanadanhanhen kotiutettua, meille kotiutui tämäkin laji. Vuodelta 1994 purjeperhosesta on kuitenkin kertynyt jo kolme maallikkohavai ntoa, Längelmäeltä, Jyväskylästä ja nyt Kangaslammilta. Purjeperhosen toukka elää muun muassa oratuomella, orapihlajalla ja kirsikalla, joten sen puolesta laji voisi asettua meille. Mutta yhä enemmän tutkimuksessa tukeudutaan myös näköhavaintoihin. Meillä se on pelkkä vaeltaja. Kun poikaset loppukesällä lentävät, yhtyvät poikueet vähitellen yhdeksi parveksi ja 54 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat etsivät sop1v1a laidunmaita, joilla ne voivat lihottaa itsensä muuttokuntoon. Valkoposkihanhet tottuvat ihmisten liikkumiseen lähimaisemissaan, esimerkiksi kesällä saaristossa. Yksi ainoa yksilö on talletettu Turun seudulta 1984. Aivan erityisen pelottomasti ne suhtautuvat autoihin, jotka eivät muistuta luontaisia saalistajia. Valkoposkihanhet siis toimittavat Tapiolan nurmikoilla karjan virkaa. Tapiolan nurmikoilla oleilee kymmenittäin ellei sadoittain valkoposkihanhia. Mitä tapahtui. Seppo Vuokko Harvinaisia lentelijöitä Elokuussa 1994 Kangaslammilla nähtiin iso perhonen, joka muistutti ritariperhosta, mutta oli miltei valkea ja mustat juovat kulkivat eri tavalla hartioista peraan päin
Laji vaeltaa pitkiäkin matkoja. Ensimmäinen havainto tästä taskurapuihin kuuluvasta lajista on vuodelta 1933. Nämä olivat muurahaisten parveilu ja, aivan yhtäkkisiä ja tarkoin ajoittuvia tapahtumia. Suomen vesistä tavatut villasaksiravut ovat todennäköisesti syntyneet jossain Pohjanmeren rannikolla, sillä lajin lisääntyminen edellyttää vähintään 15 promillen suolapitoisuutta. Mereen laskevien jokien suualueilta on aiempia havaintoja, mutta Saimaasta en tiedä villasaksirapua saadun. Nuoret koiraat ja naaraat eivät parittele keskenään. Villasaksirapu on rannikkovesillämme vain satunnainen vierailija. Radio Suomi 8.JO. Kultasienen lähimpiä sukulaisia ovat ryhäkkäät ja ukonsienet. Miten rapu on päässyt Saimaaseen. Muutaman viikon kuluessa lakit katoavat, ja ilLuontoilta YLE:ssä 17.9. Se on vielä melko harvinainen, mutta putkahtaa joka vuosi näkyville uusista paikoista. Kauri Mikkola Sinihappoa, kultas(i)eni Pihanurmikolleni on viime vuosina ilmaantunut syksyisin kymmenittäin isoja, kellanruskeita renkaallisia sieniä. Kultasieni on uudistulokas maassamme. Kauri Mikkola Muurahaisten parittelua on harvoin kuvattu. Radio Suomi 14.12. Esiintymiä on siellä täällä maan eteläpuoliskolla aina Oulussa ja Kajaanissa asti. Luonnossa on kuitenkin monenlaisia tapoja välttää parittelu lähisukulaisten välillä. Paikka on kuuden kilometrin päässä syväväylältä. Seppo Vuokko Meren elävä Saimaassa Sain Imatralta katiskasta omituisen litteän ravun, jonka määritimme kirjojen avulla villasaksiravuksi. Mikä on tämä tosi kammottavan näköinen sieni. Heinäkuussa sen runkoa kiipesi ylös tuhansia muurahaisia, siivellisiä ja siivettömiä. Muurahaisten parveilun huomaa usein ensimmäiseksi juuri lokeista. Alkuperäisellä elinalueellaan Japanissa ja Kiinassa sekä uusilla elinalueillaan Pohjanmerellä ensimmäinen havainto Euroopassa on vuodelta 1914 se nousee jokiin ja joki suihin palatakseen riittävän suolaisiin vesiin lisääntymään. Villasaksiravut ovat tulleet tänne laivojen kuljettamina. Saimaaseen tiensä löytänyt yksilö on matkannut todennäköisesti laivan mukana myös kanavan läpi tai sitten noussut omin voimin kanavaa myöten. Lisääntymisvesilleen niillä on liian pitkä matka. Hyvänen aika minusta kultasieni on kauneimpia sieniämme, mutta joku näkee sen kammottavana! Yhtä mieltä voimme olla ainakin siitä, että kultasienen lämpimänkeltainen väri, suuri koko ja yllättävä esiintyminen kymmenien tai jopa satojen lakkien ryhmänä pihatai puistonurmikoilla tekevät siitä huomiota herättävän erikoisuuden. kuusikuiviainen. Aiemmin siitä käytettiin myös nimeä kultakehnäsieni kehnäsientä muistuttavan ulkonäkönsä vuoksi, mutta sukua ne eivät ole. Monet lajit, esimerkiksi hevosmuurahainen, parittelevat lennossa. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Metsän yllä lenteli suuri parvi lokkeja kirkuen. Radio Suomi mestyvät uudelleen seuraavana syksynä jos ilmestyvät. Harri Dahlström 55. Tässä ryppyviholaisen ryhmäseksiä tammisaarelaisella kalliolla, paksumpiruumiinen naaras katselee oikealle ja sitä vastapäätä myöhästynyt koiras pyrkii mukaan. Ensimmäinen kysymys tuli siis jo vastatuksi: siivelliset ja siivettömät kuuluvat sekä samaan lajiin että usein vielä samaan yhteiskuntaankin. TV 1 5.10. Oliko ilmiöillä tekemistä toistensa kanssa. Ensi kerran se tavattiin 1930 Helsingistä. Itämeren rannikolta ei sellaista vettä löydy. Kaikilla on vielä siivet, jotka pian putoavat pois. Toiset lajit, Seppo Vuokko Kultasieni on helppo tuntea väristään, suuresta koostaan ja selvästä renkaastaan. Villasaksirapu elää ja kasvaa myös makeassa vedessä ja murtovedessä. Näinhän jokunen kampelakin aikanaan tuotiin Järvi-Suomeen. Näin ollen vesiimme joutuneet villasaksiravut säilyvät hengissä, jos vain löytävät ravintoa ja kestävät talvikauden. Jälkimmäisissä tapauksissa mukana oli yhteiskunnan siivettömien työläisten saattojoukko ja siivelliset koiraat ja naaraat olivat juuri lähdössä häälennolleen. Lokit olivat saalistamassa häälennollaan olevia muurahaisia. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Sen voi nähdä parveilun aikana kiikarilla taivasta vasten. Ne lentävät "kauas pois" ja parittelevat todennäköisesti jostakin muusta yhteiskunnasta lähteneitten kumppaneitten kanssa. Mahdollista on sekin, että joku koiranleuka on tuonut sen mukanaan ja istuttanut Saimaaseen. Nuoren kultasienen sanotaan olevan syötävän, mutta vanhemmiten itiöemiin kehittyy sinihappoa, joten on varminta jättää sienet nurmikon koristeeksi. SUOMEN LUONTO 9/97 vaikkapa eräät viholaiset, laskeutuvat suurin joukoin muun muassa kallioille. Siinä uudet koiraat ja naaraat tapaavat toisensa ja parittelevat. TYI 9.11
Onko esimerkiksi varislintujen hyökkääminen petolintujen kimppuun tai räkättirastaiden tehokas pesän tai poikasten puolustaminen varislintujen aikeiden torj umiseksi tulkittava aggressioksi. Äkkiä silmiini osui västäräkki, joka tepasteli maata pitkin siivet riipuksissa. Niiden keskinäinen vihanpito pesinnän alkuvaiheissa on ylen tavallista. Laj ikumppanin tunnistus perustuu Linnuilla paljolti visuaalisiin ärsykkeisiin, väriin, muotoon ja liikkeisiin, joihin reagoidaan automaattisesti, mitä nopeammin, sen parempi . Rajanveto on kuitenki n joissakin tapauksissa ongelmallista. Minä en epäile tätä selitystä lainkaan. Kalevi Raitasuo osoitti piirroksillaan, että uivelokoiraan pään kuviointi on hyvin tarkka negatiivi telkkäkoiraan pään kuvioista ja on ilmeistä, että kuvioiden kontrastivaikutus on tehokkaampi kuin värien sellaisenaan. Siksi esimerkiksi tiukasti perhereviireissään elävät, niiden rajoja lajikumppaneiltaan mustasukkaisesti vartioivat linnut eivät piittaa muiden lajien yksilöistä. Ehkäpä västäräkki oli hetkeä aikaisemmin kiukutellut naapurina asustaneen lajikumppaninsa kanssa, eikä sen aggressiivinen lataus ollut päässyt täysin purkautumaan ja nyt pikkutylli tarjosi oivan korvikekohteen. Se ei suinkaan ollut ainoa västäräkki, joka asusti menneenä kesänä pikkutyllin kanssa samassa elinympäristössä. Jonkinlaisen poikkeuksen tästä tekevät koloissa ja pöntöissä pesivät linnut. KUUKAUDEN ILKKA Vihaisen västäräkin erehdys H einäkuun puolivälissä ajoin Joroisissa laajan, aikoinaan lastauspaikkana toimineen hiekkakentän ohi . Asian ydintä valaistakseen hän tempasi vasempaan käteensä liidun ja hahmotti hetkessä mustalle taululle telkkäja uivelokoiraan pään tyypillisine kuvioineen (Kalevi Raitasuo on toinen tiedossani oleva vasenkätinen loistava piirtäjä, toinen on Leonardo da Vinci). Teksti ja piirros: Ilkka Koivisto SUOMEN LUONTO 9/97. Tästä löytyy varsin uskottava selitys, miksi omanlaj ista paria vaille jäänyt ui velonaaras voi hullaantua koirastelkkään ja vastaavasti telkkänaaras vastakkaista sukupuolta olevaan uiveloon. V astaavia virhesuorituksia voi ilmetä myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Soitimella telkkäja ui velokoiras tehostavat pään kuvioiden esittelyä tietyin liikkein. Oli miten oli. Miksi sitten joroislainen västäräkki kiukutteli pikkutyllille. Vieraiden lajien kanssa kilpailu tuossa tietyssä tilassa on lievää tai sitä ei 56 ole lainkaan. He haluavat korostaa, että esimerkiksi saalistajan käyminen saaliin kimppuun on luonteeltaan hyvin erilaista kuin laj insisäinen vihanpito. Klassinen esimerkki on David Lackin tutkima punarinta, joka hyökkäsi raivokkaasti sen reviirille asetetun täytetyn aikuisen punarinnan kimppuun, mutta ei piitannut täytetystä nuoresta punarinnasta, jolta puuttui rinnan punainen tunnusväri . Ilmiö tunnetaan nimellä ekologinen lokeroituminen. Samoissa elinympäristöissä elävät eläimet käyvät jatkuvaa elintasokilpailua lajikumppaneittensa kanssa. Mutta tulija ei ollutkaan västäräkki vaan pikkutylli, hiekkakentillä asustava kahlaaja. Ja monet kerrat aikaisempina kesinä olen itsekin tavannut naapuruksina eläviä västäräkkejä ja pikkutyllejä, mutta kertaakaan en tätä ennen ole havainnut niiden kahinoivan toistensa kanssa. Vuosia sitten seurailin Korkeasaaressa yksinään eläneen telkkänaaraan sydämenasioiden kehittymistä; se ihastui samassa lammikossa asustaneeseen laulujoutseneen. Lintulajien rauhanomainen rinnakkaiselo edellyttää, että ne kykenevät tunnistamaan lajikumppaninsa. Västäräkki eteni määrätietoisesti ja hetken kuluttua se hyökkäsi vastaantulijan kimppuun. Joskus 1950-luvun alkupuolella Kalevi Raitasuo pohti Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen kokouksessa, miksi telkkä ja uivelo muodostavat usein sekapareja. Lyhyen kahakoinnin jälkeen linnut vetäytyivät omiin suuntiinsa. Edestäpäin katsottuna västäräkin ja pikkutyllin pään ja eturuumiin kuvioinnissa onkin aika lailla yhtäläisyyttä. "V:hamielistä käyttäytymistä kutsutaan yleisesti nimellä aggressio. Siinä tuosta uhoilutouhusta kertoo tekstin ohella Markku Tantun oiva piirros. Muistissani on mo nista esimerkeistä yksi ylitse muiden. Sen käyttäytyminen oli minulle tuttu entuudestaan sekä omista havainnoistani että Matti Leinosen västäräkkikirjasta. Ensi silmäyksellä hahmotin sen toiseksi västäräkiksi, vastasihan tämä täysin ennakko-odotuksia. Tilanteissa, jolloin eläimen aggressiivinen lataus on poikkeuksellisen voimakas, sen hyökkäys voi kohdistua oikeaa laukaisijaärsykettä muistuttavaan hahmoon. Monet eläinten käyttäytymistutkijat rajaavat aggression tarkoittamaan vain laj ikumppaneihin kohdistuvaa uhkailua ja sitä voimallisempia kiukunpurkauksia
Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: .. (09) 228 08206, Päivi Saarinen vs. 12, 40800 Vaajakoski puh. . Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahjakortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_. (05) 41 1 7358, Kaarina Tiainen Satakunta Otavan katu 11 , 28 100 Pori puh. (016) 311 550, Tuula Leskelä Pirkanmaa Laukontori 4, 33200 Tampere puh.(03)2131 317, Harri Helin Pohjois-Karjala Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu puh. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __J_ 19_. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. Lammi Uusimaa Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määrä aikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. (014) 264 641, Twja Lumme Kymenlaakso Satalcielentie 10, 48230 Kotka puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. .......................................... Perämiehenk. . Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: .................................. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. (09) 228 08333 LUONNONKUV A-ARKISTO Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki puh. Postinumero ja -toimipaikka Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. siht.vs. (02) 632 6163, Maija T. (09) 228 08 210, 228 08 224, telafax (09) 228 08 200. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHITTS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00 170 Helsinki, puh. (013) 138 281 , Ilari Uotila Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90 100 Oulu puh. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_. 11 A I7, 00 I50 Helsinki puh. (09) 228 0822 1 Kotkankatu 9, 00510 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI Oy Kotkankatu 9,005 10 Helsinki puh. (09) 630 300, telefax (09) 630 414 SUOMEN LUONTO 9/97 z u.J 6 ::J V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaika istilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. 15 Erja Heino, jätteen synnyn ehkäisy -tutkija Esko Joutsamo, pääsihteeri Mirja Jwnppanen, puhelinvaihteen hoitaja Inna Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tarja Ketola, järjestösihteeri Susanna Kirkkola, koulutussihteeri Johanna Kojola, kans.välisten as. Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. Eija Koski, vastuullinen kulutus Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Johanna Mehtola, toimistosihteeri Sirklw Oinas, kirjanpitäjä Anna Parkkari, lähiluontoproj ekti Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Powanen, tiedotussiht., päätoimitt. Osoite: ... ..................... (09) 228 081 , telefax (09) 228 08200 Ma-pe klo 8.3016. (06) 312 7577, Pirkko-Uisa PemaaAlstamo Varsinais-Suomi Maninkatu 5, 20810 Turku puh. (02) 2355 255, Ha111111 Klemola vs. (09) 176 633 LIITTOHALLITUS Timo Helle (pj.), (0 16) 3364 302, Helena Pesonen, Tuovi Kumia, Janne wmpolahti, Hanna Matinpuro, Seija Nerg, Pertti Siilahti, likka Sten, Thomas Wallgren, Jorma Viljanen ALUESIHTEERIT Keski-Suomi Haapalammentie 17 as. (05) 228 5009, Marja Meura Lappi Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi puh. Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan ka hden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puhelin !myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. (09) 409 238 SLL:n nuorisojärjestö: LUONTO-LIJTTO ry. Postinumero ja -toimipaikka: Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: .... (08) 31 15 828, Me,ja Ylänen Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. Leena Sjöblom, j ätteen synnyn ehkäisy Men•i Taskinen, toimituksen sihteeri Sirkka Tepponen, vastuullinen kulutus Salla Tynys, toimittaja vs. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL)
B) Suutarille tunnusomaisia ovat viiksisäikeet suupielissä. Kesykyyhkyn tarina: Kartanoiden lemmikistä katujen tallaajaksi. The States bordering the Baltic are industrialised nations with intensive agriculture. PoUution control efforts have been stepped up, although water pollution control, particularly in respect of agriculture, stiU leaves much to be desired. 22-27 The marine research vessel Aranda had just returned from a two-week long voyage in the Baltic. Sorvalla selkäevä on taaempana. Jouni Klinga Jäähyväiset kesälle Hailuodon ruskan hehkussa. In six EU member states (Austria, Denrnark, Finland, Germany, ltaly and Sweden) organic agriculture accounts for over one percent of agricultural production. C) Särki on punasilmäinen kala, jolla on sorvan tapaan evissäkin punaista. Itämeressä elää jatkuvasti pyöriäisiä, pieniä hammasvalaita. There are vast amounts of fungal mycelia in the surface layer of the soil and among rotting wood. 5) Väite b) on oikea. For instance, Harri Kuosa, a researcher who was acting as the tour guide, related that two years ago a water tlea, Cercopagis pengoi, appeared among the marine animal comrnunity. Migratory sea trout, Atlantic salrnon and whitefish are now swimrning upriver to spawn. In spring, there is an intlux of natural smelt, rainbow trout, perch, and bream, in addition to several other species. Altogether 36 fish species have been recorded in Aurajoki waters. Eteläisellä Itämerellä on tavattu noin 15 eri valaslajia. The practice has proved that it is not necessary in ali forms of agriculture to make use of techno-chemical fertilisers and pesticides. However, the maintenance of a population able to withstand fishing calls for constant restocking. lokakuuta. For stocking trout and salmon, smolts are used which are descended from brood fish that have ascended the river. On the Aranda in the Gulf of Finland by Alice Karlsson pp. This, says Kuosa, reflects a state of imbalance, as the species forms large masses. Mikko Pöllänen onluonnonkuvauksen hiljainen humoristi. In Finland, there were 4585 organic farms in 1996. These fish become imprinted with their environment to a better extent than those released in the estuary during the warm water period. 7) Rauhoitettuja ovat kaikki sellaiset nisäkäslajit, joita ei erikseen mainita laeissa. Certain heavy metal concentrations, as well as those of organic chlorine compounds Like DDT have decreased, while the nutrient concentration levels appear to have stabilised. Most of these break down organic waste materials, but a few are parasitic or live in symbiotic relationships with higher plants. 6) Sanat liittyvät kaikki lakkisienten itiöemiin, joita tavallisesti kutsutaan sieniksi. The Baltic's marine environment protection comm1ss1on (HELCOM) has listed its major polluters. At that time the sea had been coated with a ' porridge' of cyanophytes, but now wind had dispersed the algae. The greatest single polluter is Russia's River Neva, into which the sewage from St. Around five percent of Finland's overall agricultural production is contributed by organic farrning. Fruiting caps of fungi proSUOMEN LUONTO ilmestyy seuraavan kerran 8. Petersburg and other places is discharged. Sen selkäevä on lyhyt ja pyöreä ja evissä on punaisen sijasta mustaa. A technique has been invented for the migratory sea trout whereby smolts stocked in the river are released in the spring when there is still ice in the tlowing water. There are obviously too many nutrients in the Baltic, the resistance of the sea towards eutrophication having SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by rhe Finnish Association for Nature Conservation Address: Korkankatu 9 00510 Helsinki, Finland Fax: +358 9 228 08 200 weakened. Niinpä siilin lisäksi ovat rauhoitettuja esimerkiksi päästäiset, maamyyrä, lepakot, liito-orava, tammihiiri, sopulit, punamyyrä, harmaakuvemyyrä, vaivaishiiri, peltohiiri, mustarotta, koivuhiiri, naali, lumikko, vesikko, saimaannorppa ja kaikki valaat, muun muassa pyöriäinen. The slime moulds, or Myxomycetes, of decaying wood are exceptional in that their cells (or strictly speaking, plasmodia) are able to move. A lot of information was imparted, both on the state of the Baltic and Gulf of Finland and on future prospects. What we call mushrooms and toadstools are in fact the fruiting bodies of fungi , the organs that produce the spores. 3) Lepakot, hirvi , valkohäntäpeura, kuusipeura, metsäpeura, poro ja vi llisika. More than 200 rivers drain into the sea, bringing with them eutrophicating nutrients, phosphorus and nitrogen. Myös pyrstössä ja silmissä on punaista. The cells "creep" to the surface of the wood, where they form a clear slime from which spores are given off. The Central Union of Agricultural Producers and Forest Owners (MTK) is in favour of organic agriculture and desires to develop it stiU further. Many agricultural producers will be moving over to organic farming within the next few years, and the consumers are already demanding organic products from their local shops. Lisäksi Suomen rannikoille asti on eksynyt muun muassa pullokuonodelfiinejä, maitovalaita, ryhävalaita ja lahtivalaita. 58 vide splashes of autumn colour after the summer flowers have died down. Organic agriculture on the increase by Juha Valste pp. 4) Kyllä. 2) Syksyllä kasvit ottavat lehdistään talteen vihreän värin aiheuttavan klorofyllin eli lehtivihreän. However, the story of the Baltic is not entirely a depressing one. Jäljelle jää muita väriaineita, jotka tekevät lehdistä keltaisia tai punaisia. These release enormous numbers of tiny spores that are dispersed by wind and may in time germinate to form a new mycelium. Despite this good news, the tlow of nutrients and environmental toxins into the Baltic must be swiftly reduced, if our sea is to retain its biodiversity and be of use to ali of us. Translated by Leigh Plester Vastaukset sivun 12 pähkinöihin: 1) A) Sorvan tuntee helposti evien tulipunaisesta väristä. The results have been encouraging: a large proportion of fish retum to their home river. Fungal mycelia can also form abstract works of art by, for example, covering wood as they grow. Discharges to the Aurajoki, however, have decreased to such an extent that even the most demanding migratory fish are now willing to inhabit the river. 4-9 Autumn is the time for mushrooms and toadstools in Finland. This ensures that the fish become imprinted. SUOMEN LUONTO 9/97. 38-39 Organic farming has changed in the space of a decade from being a hobby of "econuts" or "green tluffheads" and an economic impossibility to a noteworthy component of European agricultural production. 18-21 Agriculture and human settlements have badly poUuted the River Aurajoki in southwestem Finland. Serious problems include the organisation of marketing and the higher cost of a lot of organically grown produce. At !east in Finland, the future of organic production appears rosy. Särjellä selkäevän etureuna ja vatsaevien kiinnityskohta ovat liki samalla janalla. This is observable not only from the sudden cyanophyte blooms, but also from the advent of new species in the Baltic environment over the past few years. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Fungi form works of art Text & photos by Erkki Makkonen pp. Instead of witnessing intensive studies on cyanophytes, our group had a chance to observe routine sarnpling. River Aurajoki recovering by Markku Lappalainen pp
Eräs luonteva selitys oli, että ruskea rinki syntyi, kun salama iski maahan ja poltti ruohon. 1600-luvulla tieteellinen ajattelutapa alkoi voittaa alaa eikä noituuteen enää haluttu uskoa. Ritva Reinilä/Luontokuvat Nurminahikasrihmasto on kasvanut kehäksi, jonka etureunassa on itiöemien rintama. Hollannissa uskottiin tummien ruohorinkien olevan paholaisen kirnujen jättämiä painaumia. Rintaman lähellä nurmikko on typpilisäyksen ansiosta pidempää ja tummemman vihreää kuin kehän keskustassa, josta rihmasto on jo kuollut vanhuuttaan. kun hän aikaisin toukokuun aamuna hieroo kasvoihinsa ulomman rehevän ruohovyöhykkeen aamukastetta. Kun sienirihmaston etureuna kasvaa paikalle, rihmasto erittää entsyymiä, joka hajottaa paikalla olevaa kasvinjätetMarja Härkönen tä ja samalla lannoittaa maata ruohon rehevälle kasvulle. Englantilaiset kutsuvat vieläkin eräitä sieniä nimellä toadstool, rupikonnan tuoli, erotuksena syötäville sienille, mushrooms. Noidankehillekin etsittiin uusia selityksiä. Heidän vanhoilta hoidetuilta puistonurmikoiltaan on löydetty laajoja, arviolta jopa neljäsataa vuotta vanhoja noidankehiä. 59. Tiedämmehän, että sienet ovat vain maanalaisten sienirihmojen lisääntymistään varten tuottamia itiöemiä. Jos menee ringin sisälle tai edes vahingossa koskettaa ruskettuneeseen alueeseen, taika häviää ja seurauksena voi olla jokin maahisten järjestämä ikävä kosto. Kuinkahan monta ufojen laskeutumispaikkaa voidaan selittää noidankehien avulla. Jos maasto ja muut luonnonolot eivät ole esteenä, kehä voi jatkaa laajenemistaan vaikka tuhat vuotta ja saavuttaa tonnien painon. Englannissa kehitettiin teoria, että maamyyrät kiertävät talvisin kehää maan alla ja virtsaavat kulkureitilleen, jolloin seuraavan kesän ruoho tunnelin yläpuolella kasvaa erityisen rehevänä. Nuorukainen seisoo kohdassa, josta säteittäisesti laajeneva sienirihmasto on saanut alkunsa. Miksi rengasmaista sienikasvustoa kutsutaan noin hu1jalla nimellä. Onko sienissäjotakin taikaa. Keskiajan saksalaiset uskoivat, että ringit syntyivät, kun noidat vappuyönä matkalla Kyöpelinvuorelle laskeutuivat välillä luudiltaan nurmikolle tanssimaan. Tästä uskomuksesta on syntynyt meilläkin käytetty nimi noidankehä. Paikoin uskottiin nuoren tytön saa_van lisää kauneutta, SUOMEN LUONTO 9/97 IHME JUTTU Noitien tanssilattia Nurminahikkaan aikaansaamia tummanvihreitä noidankehiä Lontoon Hyde Parkissa. Noidankehä kuulostaa pahaenteiseltä. Ken uskaltautui kehän keskelle, aiheutti itselleen sairauden, esimerkiksi nokkosrokon. Englannissa on laskettu, että noidankehä laajenee 8-40 senttimetriä vuodessa. Ja kummia juttuja sienistä kulkee edelleenkin. Pari vuotta sitten saimme lukea iltapäivälehdistä, kuinka Amerikan mantereelta on löydetty maailman vanhin kasvi, joka on sieni ja painaa tuhansia tonneja. Tämän uutisen lähtökohtana olivat luultavasti laskelmat noidankehien kasvuvauhdista. Vuonna 1792 lääkäri ja kasvitieteilijä Willi~m Withberg selitti ensimma1senä Englannissa niin yleiset noidankehät sienen, nurminahikkaan, aiheuttamiksi. Tästä vyöhykkeestä sisäänpäin on kuolevan rihmaston aluetta, joka puolestaan hajotessaan vapauttaa typpiyhdisteitä ja ruoho kasvaa voimakkaaksi ja tumman vihreäksi. Olipa syntyteoria mikä tahansa, noidankehään uskottiin kätkeytyvän maagisia voimia. Marja Härkönen Kirjoittaja on tutkija ja ekologian ja systematiikan laitoksen esimies Helsingin yliopistossa. Kun rihmasto kasvaa ulospam, sen vanhemmat osat kuolevat keskeltä. Toista oli ennen. Nyt osaamme jo selittää, miten tuo kummallinen kaksoisrengas syntyy. Kun syyshämyisiin metsiin ja niityille ilmestyi sieniä säännöllisinä kehinä, oli helppo kuvitella salaperäisten vo1rruen olleen asialla. Ruotsin viimeinen katolinen arkkipiispa ja historioitsija Olaus Magnus selitti asian sillä, että keijukaiset ovat leikkineet piiriä ja niiden jaloista on lähtenyt niin tavaton kuumuus, että ruoho on kulottunut. Ei nykyaikakaan ole taikauskosta vapaa. Tuloksena on vuosi vuodelta laajeneva rengas, jonka etureunaan sienen itiöemät syntyvät. Taikapiiriä pidettiin myös rupikonnien sikiämispaikkana. On helppo ajatella, että sieni on saanut alkunsa yhdestä itiöstä ja lähtenyt kasvamaan säteittäin yhä laajenevana rihmastona. Yhtä salaperäisiä olivat pitkin kesää laitumilla ja pihanurmilla näkyvät tummanvihreät kaksoiskehät, joiden välissä oli raita kulottunutta ruohoa. Heti etureunan takana sienirihmaston kasvu on niin voimallista, että se imee maasta kaiken kosteuden ja ruoho alkaa kulottua vedenpuutteen takia. Nykyajan ihmisestä ei syksyinen sienien ilmestyminen tunnu kovinkaan salaperäiseltä
\\-~1TITAITO AIKAKAUSLEHDET stiftatut liimasidotut K I R J A T kova ja pehmeäkantiset Kirjapaino Esko Aaltosen katu 2, 30100 Forssa, puhelin (03) 41551 telekopio (03) 4155 736, (03) 4155 726