Tilaushinnat Määräaikaistilaus ( 12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. (03) 7511 815 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Yksinäiset untuvikot ovat lokeille helppoja saaliita. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. Etenkin alkukesällä ne ovat tuhoisia vesilintupoikueille, jotka jettejä pelästyessään hajoavat. Hiljaisuutta ei tahdo löytää enää juuri mistään. (09) 228 082 10 ja 228 08224, sähköposti: kaitosaari @sll.fi Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 56. Rikkaruohot rikastuttavat kaupunkiluontoa. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. Rikkaruohot ovat osa kulttuuriamme. Kaupunkien kasvisto on hämmästyttävän monilajinen. Rikkaruohostot ovat talvisinkin kiehtovia retkikohteita. Nyt onkin hyvä aika laittaa vireille käyttökieltoanomukset ensi kesän rauhan turvaksi! Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 9/98. Liekö maatalousyhteiskunnan perua, että rikkaruohoihin suhtaudutaan nihkeästi. Muun muassa Suomenlinnan maailmanperintökohteen vallit kaipaavat aika ajoin niittoa, mutta miksi se on tehtävä jo keskellä kesää. Ruotsissa ja Tanskassa näin on tehty. lrtonumero 33 markkaa. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:nja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Ne ovat täysin turhia vempeleitä. Ketoja niittymäisiä paikkoja on hoidettava, jotta ne pysyisivät avoimina. Niitä kutsutaan usein vähätellen rikkaruohoiksi. Vähintäänkin vesijetteily pitäisi ohjata suljetuille alueille. Miksei tällaisia paikkoja voida niittää vasta keväällä. Tuorein vitsaus ovat vesijetit, jotka mylvivät kesävesillä luonnonrauhaa arvostavien harmiksi. z LI..J 6 :) V) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Vesijeteille voi anoa ympäristökeskuksista vesistökohtaisia ajokieltoja, mutta kiellon saaminen voi kestää jopa kuukausia. Esimerkiksi värikkäät tiklit rakastavat takiaispalloja. 2 Jorma Laurila Tärkeää linnunruokaa: takiaisia ja pujoja. Kovalla nopeudella kaahaavat pelit ovat vaaraksi jopa uimareille ja kanooteilla liikkujille. Puistoista leikataan kärkkäästi jopa reunoilla rehottavat heinikot ja rikkaruohostot. 1/nwitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy/ Markku Kemppainen puh. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Rikkaruohostoissa viihtyvät myös urpiaiset, tundraurpiaiset, viherpeipot, hempot, vuorihempot ja punatulkut. Jos niitä suvaitaan, saavat kaupunkilaisetkin monipuolisempia luontoelämyksiä. Muun muassa takiaisia vainotaan. Rikka on tässä tapauksessa kuitenkin rikkaus. Juuri kun teiden pientareet kukkivat kauneimmillaan, tielaitos niittää ne. Vesijetit kuriin Nykyaika on täynnä erilaisia meluavia, häiritseviä härveleitä. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Rikkaruohot ovat rikkaus Kaupunkien pihoilla, pientareilla, katujen varsilla, joutomailla, puistoissa, kallioilla ja rannoilla viihtyy suuri joukko omin lupinensa rehottavia kasveja. Parasta olisi, että vesijetit ja vesiskootterit voitaisiin kieltää kokonaan. Juuri kun ne ovat varttuneet miehenmittaisiksi, kauniisti kukkiviksi tiheiköiksi, ne leikataan maahan. Monet näistä kasveista ovat jo kymmeniä, jopa satoja vuosia sitten ihmisen mukana Suomeen tulleita sotaväen matkassa, junan kyydillä, purjelaivojen painolastimaassa. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 sähköposti: sukunimi @sll.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, 228 082 17 Toimitussihteeri/ Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 082 14 Toimittajat Antti Halkka, 228 08203 Salla Tynys, 228 082 16 Markku Tanttu ( ulkoasu) Värierottelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen lSSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Silloin häviävät myös talvisin rikkaruohostoissa ruokailevien lintujen eväät
Pyhäselällä niitä on enää yksi. Vehmaat saarnet ja kattohaikarat pistivät kirjailija Hannu Niklanderin kynän suihkimaan myös Baltian maissa. Seitsemän kesän päivää 26 Päiväkirjamerkintöjä meripurjehdukselta. Yhteisin ekoeväin 22 Elämä ekoyhteisössä on vaativaa mutta antoisaa. Tie vie 35 Laura Ruohonen kirjoittaa kulkemisesta. 57. Elinpaikka: 28-31. Lue lisää sivuilta 32-34. Pyhäselkä menettää norppansa 20 Saimaalla on selilläkin omat norppansa. Veljekset olivat matkalla tandemilla Tukholmasta Osloon ja takaisin. Lähteen vangit 28 Koskaan ei ole liian myöhäistä 32 Kaj ja Erik Bruunia tapaamassa. Perintöasiaa sivuilla 4-1 1 ja norpan kuulumisia Pyhäselällä 20-21. Merimatka Suomesta Ruotsiin taittui soutuveneellä. 3. Kansikuva: Hannu Vinancn Suomalaista maailmanperintöä 4 Maltillinen diplomaatti 18 Timo Tanninen on WWF:n uusi pääsihtee1i. Hannu Virtasen piirros keskiaukeamalla kuhisee lähteen ja sen reunojen kiehtovaa ja omalaatuista elämää. vuosikerta 9 1998 Kaj (vas.)ja Erik Bruun 1947 norjalaisen sanomalehden uutissivuilla. Kattohaikaroita, saarnilehtoja, hiekkadyynejä 36 Vakiot: Ajankohtaista 12 Maailmalta 40 Mielipiteitä, keskustelua 42 Kirjoja 46 Kuukauden ekoneuvo 48 Vastuullinen kuluttaja 48 Multasormet 49 Kysy luonnosta 50 Palvelukortti 56 Tosija makuasioita ravinnosta 57 Luonnonsuojelun voittoja 59 Saimaannorppa (Juha Summaries ofthe Main Articles 58 Taskinen/Luontokuvat) köllöttelee mahdollisella tulevalla maailmanperintötilallaan. Sivut 36-39. SUOMEN LUONTO 9/98 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Hannu Niklander Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry
He puhuvat lomittain ja toistensa päälle ja jatkavat sujuvasti siitä mihin toinen lopettaa. Portti ei olekaan ihan pikkujuttu, sillä sen keskihinta on 17 000 markkaa. Vanhan Rauman portteja: Naolan portti (etualalla), jossa on osia 1700-luvu/ta, ja uusi, vanhojen valokuvien mukaan rakennettu pom i. Tarjolla maailmalle on Alvar Aaltoa, järvija meriluontoa, suota ja kansallismaisemaa sekä kiintoisia muinaisjäänteitä. Käymme Pyhän Ristin kirkolla, jonka editse Raumanjoki juoksee. Viivymme hetken prameassa laivanvarustajan talossa, 4 joka on museona, sekä toisessa ääripäässä, merimiehen kodissa Kirstissä. Antti Halkka ja Alice Karlsson Kulttuurija luontokohteiden maailmanperintöluettelossa ovat Suomesta Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden kirkko ja Verlan tehdasmiljöö. Kirkon ympäristö huokuu satojen vuosien takaista rauhaa. Varvistelemme mukulakivikaduilla ja tirki stelemme moniin asuttuihin taloihin, käymme kalatorilla ja kauppatorilla ja tutkimme portteja. Eikä ihmekään. Tontit ovat epäsäännöllisiä ja kadut kapeita ja mutkittelevia. Kirkko on rakennettu jo 1400-luvun puoli välissä. Kävimme katsomassa maailman arvokkainta Vanhaa Raumaa, ja esittelemme myös mahdollisia tulevia kohteita. Melkein joka talossa on komea, vanhaan tapaan entistetty portti , joka avautuu salaiseen puutarhaan. Heillä on vahva käsitys siitä minkälainen Vanha Rauma on: se on ainutlaatuinen. Niitä täällä riittää. Yläkuvassa kaupungin kapein kuja, Kitukränni.. Rauma on osa maailmanperintöä, samalla listalla kuin Kiinan muuri , Egyptin pyramidit, Kreikan Akropoliskukkula j a Rooman historiallinen keskusta. Raimo Sundelin esittelee meille kaupungin aarteita. Rakennusarkkitehdit Raimo Sundelin ja Kalle Saarinen ovat hyvi n innostuneita esittelemään Vanhaa Raumaa. Uskottava se on, kun itse näkee. Mutta portti on niin tärkeä, että VanVanha Rauma on laaja ja yhtenäinen. Vanhassa Raumassa on tähän mennessä on korjattu tai rakennettu uudestaan vanhojen valokuvien perusteella ainakin l 15 porttia
Kulttuurikohde -kokelaita: Sammallahti (pronssikauden haudat), Paimion parantola (Aaltoa), Hauensuoli (kivikirjoituksia), Astuvansalmi (kalliomaalauksia), Pattijoen Kastelli (kivikauden rakenne) ja Ukonsaari (muinaista saamelaisuutta). Sieltä virtaa tietoa, jonka varassa taloja kunnostetaan ja uudisrakennuksia suunnitellaan. Sopimus korostaa jäsenmaiden yhteistä vastuuta maapallon kulttuurija luonnonarvoista. Raumallakin oli aikoinaan tullit, joiden sisäpuolella asuivat esimerkiksi sorvar, fiilar, maalar ja Sorkka Sipi eli Sipiniminen mies, joka oli tullut Sorkan kylälc tä", Saarinen selvittää. Sopimukseen on liittynyt jo 152 valtiota ja maailmanperintöluetteloon on merkitty 552 kohdetta. 6 Maailmanperintöämme halutaan laajentaa han Rauman Säätiö maksaa sen kustannuksista kolmanneksen. Kulttuurikohteen on oltava "ihmisen luovan nerouden mestarinäyte" ja erityyppisille kohteille on paljon erityisehtoja. Reilu kaksikymmentä vuotta sitten perustettiin myös varaosapankki. Luontokohteelta vaaditaan muun muassa erittäin merkittävää (outstanding) maailmalaajuista arvoa. r 1 J f Kolin maisema Suomen maailmanperintökohteet: Suomenlinna (linnoitus), Verta (teollisuusmiljöö), Petäjäveden kirkko (puukirkko) ja Vanha Rauma (puutalokeskusta). "Ikkunoita, peiliovia, heloja, kaakeliuuneja, niitä löytyy", Saarinen luettelee. Maailmanperintökohteeksi pääseminen on lisännyt selvästi vanhojen rakennusten arvostusta. Suomi, Ahvenanmaata lukuunottamatta, liittyi sopimukseen 1987. Saarinen on tinkimätön vanhojen rakennustapojen puolestapuhuja, ja kauni ista rakennuksesta hänellä on kirkas näkemys. YK:n kasvatus-, tiede-, ja kulttuurijärjestö UNESCO ryhtyi 1972 keräämään maailman kulttuurija luontoperintöä säilytettäväksi jälkipolville. Asiaa edistämään solmittiin sopimus, johon liittyvä valtio sitoutuu suojelemaan ja ylläpitämään arvokkaaksi katsotun kohteen. Paljaskonttissi ja tullist tulleit Aito raumalainen on paljaskonttinen ja muualta tullut on tullist tultu. Olemassa olevat maailmanperintökohteet Mahdollisia uusia kulttuurikohteita f Mahdollisia uusia luontokohteita •· Vaksan sa11risto "' . Vanl\a Rau"1a ""'\ ... \ I} Pattijoen Kastelli Petäjäveden kirkko Inarin / Ukonsaari f Olvassuon suot / ,. Kuumeista kunnostusta Kalle Saarinen johtaa Vanhan Rauman korjauskeskusta Tammelaa, joka on kaupungin sydän. Luontokohde-ehdokkaita: Vaasan saaristo ( maankohoamissaaristo ), Saimaan saaristo/Olavinlinna (järviluontoa, linna), Koli ( kansallismaisema) ja Olvassuon suot ( aapasoita) sekä rajaseudun suojelualueiden Vihreä vyöhyke. Hirsipankkikin on, mutta hirsiä ei ole, sillä ne viedään käsistä, samoin on lattialankkujen laita. "500 asunnosta on jo kunnostettu 350 ja uudisrakennuksiakin on". Tammelasta kysytään herkästi osviittaa hyvinkin pieniin muutoksiin. Kohteiden on täytetävä tietyt kriteerit. Mitä maailman perintö on. "Kaikilla rakennuksilla on vanhat nimet, ja pystymme seuraamaan Vanhan Rauman talojen nimiä 1600-luvulta SUOMEN LUONTO 9/98. "Vanha puurakennus on kaunis ja uusikin menettelee, jos se vain tehdään puusta." Saarinen asuu itsekin Vanhassa Raumassa, 1800-luvulta peräisin olevassa puutalossa. "Nyt puretaan 1970-luvulla tehtyjä lastulevytöitä ja tehdään siihen malliin kuin Vanhassa Raumassa pitäisi olla", Saarinen sanoo
7. Raumalaisiksi on oikein virallisesti otettu muiden muassa naakat eli kirkhakkiset, pulut eli duuvat, talitiaiset eli talitölköt ja varpuset, joilla on ainakin neljä raumankielistä nimeä, hauskin taitaa olla hakomolko. Museona toimiva entinen puuhiomo ja pahvitehdas korotettiin maailmanperinnöksi 1996. Kerrostalon pohjan laajuinen Kirkonlaattia-latomus ympäröivine röykkiöhautoineen on ehkä kolmentuhannen vuoden takaa. SUOMEN LUONTO 9/98 Sammallahti. Se hyväksyttiin maailmanperintölistalle 1994. Altti A. Rakennukset suunnitteli viipurilainen arkkitehti Eduard Dippel sata vuotta sitten. Eikä Raumalla asu pelkästään ihmisiä. Salo/Luontokuvat Seppo Sarjamo/Luontokuvat Verlan tehdasmiijöötä Jaalassa. lähtien." Saarisen oman talon nimi on Esi-Puandi. Petäjäveden puukirkko on 1700-luvulta
Astuvansalmi Ristiinassa Mikkelin lähellä on PohjoisEuroopan rikkaimpia kallioSUOMEN LUONTO 9/98 Antti Lcinoncn/Luon1okuva1 Suomea maailmalle: suo. Astuvansalmen tämän vuosikymmenen sensaatio olivat neljä veden alta löydettyä meripihkariipusta, joista kolmella on ihmisen ja neljännellä karhun kasvot. Kivitasanne on niin viehättävä, että viereisen lintujärven retkeilijöillä on tapana syödä siellä eväänsä. Maalausten ja riipusten merkitystä ei tiedetä ne liittynevät jotenkin pyyntikulttuuriin ja ehkä shamanismiin . Tässä valtavassa kivilatomuksessa on yli tuhat tonnia kiveä. Miksi kivikauden ihmiset ovat uurastaneet Perämeren 9. Yhtä arvoituksellinen on Pattijoen Kastelli Oulun lähellä. Kirkonlaattia viittaa suoraan maailmanperintöön, sillä näyttävintä Sammallahdella on laaja tasainen kivilatomus, joka tuo mieleen vaikkapa kirkonlattian. Olvassuo on mahtava aapasuokokonaisuus, joka tarjoaa turvapaikan niin muuttohaukalle kuin kuvassa hautovalle metsähanhelle. Kuvakenttä on ollut käytössä jopa tuhansien vuosien aikana, siis monta kertaa kauemmin kuin jokin Turun linna. Korkealla Yöveden pinnasta hirvien ja tikkuukkojen hahmot tuovat viestiä osin jopa 5000 vuoden takaa ajalta, jona Vuoksi puhkaisi Saimaalle uuden lasku-uoman. kuvakenttiä. Kivikautta tarjolla Suomi on viritellyt maailmanperintöarvoa myös Astuvansalmen kalliomaalauksille, Pattijoen kastellille ja Ukonsaaren uhripaikalle Inarissa
Seudulla asuu myös norppa, joka auttaa linnaa ja saaristoa maailmanperintöluetteloon nousussa. Sen kupeita keventävät kaskikoivikot, ja siellä tuntuu savusaunan tuoksu. Seura on niin hienoa, että Urho Kekkosenkin piti hakkauttaa voimiensa päivinä kiveen nimensä. Vastaavia latomuksia on muuallakin Perämeren rannikolla; Pattijoen kastelli on näyttävin lukuisista jätinkirkoista. Ukonsaari on muinainen uhrauspaikka, jonne tuotu ruoka ja arvoesineet takasivat suurempien voimien suosion. Toisen mukaan ne ovat jättimäinen pakastin: pyydettyjä hylkeitä on ladottu kivien katveeseen ehkä havuilla peitettyinä odottamaan vesien aukeamista ja poiskuljetusta. Saamelaiset hyväksyivät Inarin Ukonsaaren Suomen maailmanperintöehdokkaaksi vasta keskustelun jälkeen. Maai lmanperi ntöasioi sta ministeriössä vastaava Jukka-Pekka Flander viittaapari vuotta sitten ilmestynee10 seen yhteispohjoismaiseen mietintöön, jossa on hyvin perusteltu neljä suomalaista luontokohdetta: Saimaan saaristo, Vaasan saaristo, Olvassuo ja Koli . Eteläisin Suomen ehdokkaista eli Hangon Hauensuoli on uskomaton vieraskirja Suomen uloimman niemenkärjen edustan kalliosaarella. Vastapäätä on Ruotsin aivan toisenlainen, korkeana kohoava Höga Kusten. Tuulta odottaneiden laivojen suurmiehet hakkauttivat siihen nimiään ja vaakunoitaan vähintään 1400-luvulta lähtien. "Kohteiden yhdistämistä on ehdotettu Merenkurkun vihreänä siltana", sanoo Lilius. Arvoisa Unesco: Saimaan saaristo rannalle tuollaiset muurit. monien suotyyppien kirjo rehevistä letoista loputtomiin rimpinevoihin. Vaasan saaristo on nopean maankohoamisen luoma erikoisuus, jollaista ei muualla ole. Olvassuo on hieno aapasuokokonaisuus Pudasjärven eteläpuolella; siellä kukoistaa Markku Ta1111u Saimaan saariston monipuolisuutta Pihlajaveden saarten sokkeloista Olavinlinnan muurien vieritse Linnansaaren torpan pihapiiriin. Suota, merta ja saaristoa Luontokohteita ei Suomesta vielä ole eikä näytä olevan aivan heti tulossakaan. Merkityksestä on käyty kiihkeää keskustelua. Erään teorian mukaan kiviaitoja on käytetty hirvien, peurojen ja jopa hanhien ajopyynnissä. Mikäpä auttaisi meitä suomalaisia paremmin ymmärtämään, miten ainutlaatuista suoluontomme on SUOMEN LUONTO 9/98. Sitä viedään nyt eteenpäin ennen kaikkea saamelaisena kohteena. Paikan ihmeellisyyden tunsi jo Olaus Magnus, joka on omistanut sille kokonaisen luvun Pohjoisten kansojen historiassaan ( 1555). Taantuvilla metsähanhilla on siellä yksi turvapaikoistaan. Soiden ystävät haluavat Olvassuon paasevän listoille. Näistä Koli on kansallismaisemistamme ehkä tunnetuin. "Ne laahaavat perässä", sanoo Lilius ja tuntuu olevan hieman tyytymätön ympäristöministeriön valmisteluvauhtiin
Kriitikkojen mukaan esimerkiksi yhden arkeologisen kohteen valinta vie suotta huomiota muilta miltei samantasoisilta kohteilta. Koko ja luonnontilaisuus ovat sitä luokkaa, ettei Suomesta tahdo löytyä metsäkohdetta edes auttavaksi kohde-ehdokkaaksi. Siihen sisältyisi Pihlajavettä, Joutenveden rantojensuojelualuetta sekä Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistot. Ainutlaatuista on juuri kulttuurin ja eurooppalaisittain erämaisen luonnon kohtaaminen. Kohteiden tilanteesta on kuitenkin säännöllisesti raportoitava. Unescon mukaan niiden onkin edustettava kokonaista toimivaa ekosysteemiä. Vahvimmilla luontokohteista näyttää olevan Saimaan saaristo kaistale kauneinta Järvi-Suomea. Mihin maailmanperintöalueita tarvitaan. Maailman kohteet ovat usein koreita ja kuuluisia. Kokonaisuus tekeekin maaSUOMEN LUONTO 9/98 ilmanperintökohteet: minkäpä muun linnan lähivesissä polskisi saimaannorppa, joka siis lisää linnankin arvoa. "Jos tulee uhkia, voidaan vedota maailmanperintökomiteaan, joka tukee kohteen säilyttämistä", kertoo Lilius. Juuri luonnonperinnön pääsy mukaan voi silti olla helpointa, koska kulttuuriperintö hallitsee Unescon mukaan liiaksi nykyistä 552 kohteen luetteloa. Euroopan pohjoisissa havumetsissä on jo Komin 3,3 miljoonan hehtaarin maailmanperintöalue. Suomalaista kivikirkkoa ei listoille yritetäkään, koska pohjoismaalaisittain on sovittu, että keskiaikainen kivikirkko tulee Ruotsista. Tämän kaiken keskellä kohoaa yli 500 vuotta vanha Olavinlinna, ja kokonaisuutta onkin tarkoitus markkinoida Unescolle yhdistettynä kulttuurija luontokohteena. "Valmisteilla on Suomesta nyt Paimion parantola", sanoo Henrik Lilius. Tässä vertailussa Lilius pitää joitain Suomesta esitettyjä kohteita pieninä. Kohteiden saaminen Unescossa läpi on korkean tason politiikkaa. D 11. Se on Alvar Aallon Juha Taskinen/Luontokuvat hienoimpia töitä. Siksi luontojärjestöjen hellimä ajatus lähinnä Suomen ja Venäjän rajaseutujen suojelualueista koostuvan Vihreä vyöhyke -verkoston saamisesta maailmanperintölistalle saattaa osoittautua yllättävän realistiseksi. Kelpaammeko maailmalle. Samasta syystä Suomesta on ehdokkaana nimenomaan Vaasan saaristo eikä esimerkiksi Saaristomeri sen paikan on vienyt samantapainen Tukholman saaristo. Linna sinänsä ei ole kovin ihmeellinen esimerkki eurooppalaisesta linnanrakennuksesta. Maai I man peri ntöjärjestelmän ansiot lienevätkin suurimmillaan kehitysmaissa, sillä mukaan pääseminen edellyttää, että luonnonja kulttuurinperinteiden suojelun järjestelmä on ylipäänsä kunnossa. Mitään ylikansallista päätöksentekoa järjestelmä ei tuo tullessaan. "Luontokohteet ovat maailmalla huikeita alueita", sanoo Lilius. maailmassa. Entä kulttuurikohteet. Luontokohteista ensimmäinen voi olla siis Saimaan saaristo, miksei Merenkurkun vihreä siltakin. Kun Raumalla Kalle Saarisen verstaalla nakutetaan portteja puutalokortteleihin, on kyse koko maailmalle tärkeästä asiasta. "Kohteiden esittämisessä on tultu itsekriittisiksi, kun on nähty millaiset menevät läpi." "Ovatko nämä hulluja kun pitävät tätä jonain", muotoilee eräs asioita seurannut pahinta kauhukuvaa Unescon suhtautumisesta suomalaisesityksiin. Maailmanperintökohde syntyy vain, jos suojelu on valmiiksi kunnossa. Tällä on merkitystä Suomessakin
Pohjanoteerauksia on vedellyt kittiläläinen Tapani Kokko. Elonkorjuun ja jäähyväisten aika Per11u Saksa Elokuussa sade jatkoi tuttua rummutustaan. Koneet ovat syöneet Lapissa parinkymmenen viime vuoden aikana keskimäärin yhden metsätyöpaikan jokaisena arkipäivänä. Edes tämä puolikas ei toteudu, koska maakunnassa ei ole puusta pulaa. Hän päinvastoin havittelee Lapin suojelumetsiä ja suojelujokia ja samalla maakunnalle elintärkeän matkailun työllisyyden perustaa murskaksi koneiden rattaisiin. Viime vuonna Lapin väki luku väheni 1558 hengellä. Toivon mukaan kuukauden kuluttua tundrahanhet ja muut karaistuneet siivekkäät täyttävät taivaan. Ja lähes joka ilta jollakulla tärppäsi. Häneltä on mennyt Naturakiihkoilussaan täysin suhteellisuudentaju. Antti Halkka SUOME LUONTO 9/98. Kasvit kukoistivat, pihlajissa oli ennennäkemättömän paljon ma1joja ja metsät pullistelivat sieniä. Merilohen paras nousuaika oli jo ohitse, mutta Oulujoen alakanavalle, Oulun keskustan tuntumaan, kerääntyi silti illasta toiseen uutteria uistelijoita. OHO! Naturan vastustajat levittivät kesällä paljon väärää tietoa. Metsäkoneet ja tehdassalien automaatio ovat tehneet tyhjäksi luonnonvarojen hyödyntämjsen maakunnan elämisen perustana, mutta tätä Kokko ei suostu ymmärtämään. Metsäntutkimuslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen Naturan vaikutuksista tekemien laskelmien perusteella Lappi menettäisi kaikkiaan puoli metsätyöpaikkaa. Lapissa on noin 200 000 asukasta, joista si is puolta Kokko on häätämässä evakkoon. 12 Utsjoen laakso pohj~isimmassa Lapissa on Suomen kansallismaisemia. Samakaltaiset väitteet ovat leimanneet hänen kirjoituksiaan pitkin kesää. Hyöntei ssyöjät ja kahlaajat suihkivat lämpimämmil le seudui lle. "Natura-ohjelman voimaantulon jälkeen joutuu PohjoisSuomesta lähtemään lähes JOO 000 kansalaista työn ja leivän perään etelään ja ulkomaille", kirjoitti Kokko Helsingin Sanomien yleisönosastossa 5. Jo heinäkuussa nähtiin BirdLife Suomen mukaan runsaasti muun muassa sirrejä ja tundrakurmitsoja muuttomatkalla. Tavallisesti kulottuneena paistavia kallioita peittivät rehevät kanervat ja turpeat maksaruohot. Heinää tarvitaan talvella po_roille ravinnoksi. Laiduntaminen ja elokuinen niitto pitävät vanhat Lapin kentät kunnossa ja estävät pensoittumisen. Syynä väkiluvun vähenemiseen on pitkälti se, ettei Kokon ajamasta luonnonvarojen hyödyntämisestä ole enää työllistäjäksi. Metsätyöpaikat ovat vähentyneen Lapissa 20 vuodessa 70 prosentilla eli yli neljällä tuhannella. kesäkuuta. Variksenpojat raakkuivat puissa ja katulamppujen valossa vilisi nuoria jäniksiä. Kokko on rakennusmestari ja SDP:n kunnanvaltuutettu. Realistit ymmärtävät, ettei Natura-ohjelma juuri vaikuta Lapin luonnonvarojen käyttöön, kun se tuo uutta metsänsuojelupinta-alaa 0,2 prosenttia. Lintumiehet valmistautuivat syysarktikan seurantaan. Metsäteollisuuden työlli yys on romahtanut vastaavasti, vaikka puun käyttö on lisääntynyt. Jalkansa menettänyt lokkinuorukainen hankki ruokansa varastellen leivänpaloja Vesijärven sorsilta. Elokuussa Oulun korkeudella ilmestyi pelloille muovitettuja rehupaaleja. Elokuussa Lahden puistot tuntuivat olevan täynnä elämää
AJANKOHTAISTA Amiraali ei voi vastustaa nauhuksia Valkoinen haarapääsky Jouko Veikkolainen Tietyt mettä tarjoilevat kukat houkuttelevat perhosia viikosta toiseen. Mika Rokka 13. SUOMEN LUONTO 9/98 Benga Pöntinen Mika Rokka Häiveperhosnaaras Kirkkonummella heinäkuun lopussa. Naaraat munivat tammien varjossa kasvaviin raitoihin, ja koiraat istuskelevat tammien latvoissa. Kanta on vakiintunut ainakin kahteen paikkaan Uudellamaalla. Pihlajaperhoset palasivat Kauhajoella Tapio Aholan autokatoksessa varttui viime kesänä haarapääskypoikue, jossa oli yksi albiino. Nimensä se on saanut koiraan sinisinä hohtavista siivistä. Tammimetsiin mieltynyt häiveperhonen lentelee heinäelokuussa. Häiveperhonen on suuri, mustanruskea päiväperhonen. Häiveperhosia taas Suomessa Viime vuosikymmeninä on maassamme tavattu vain yksittäisiä vaeltavia häiveperhosia, mutta 1990-luvun puolivälistä lähtien perhosesta on taas saatu havaintoja eri puolilta etelärannikkoa. Esimerkiksi kuluneena kesänä saattoi törmätä metsäautotiellä isoihin perhosparviin, jotka imivät hiekkatiestä kosteutta ja suoloja. Poikue jätti pesän elokuun alussa ja saman tien katosi vaalea erikoisuuskin. Näitä kukkia istuttamalla saa puutarhaansa myös loistavia perhosia. Kanta on kuitenkin elpynyt, ja pihlajaperhosia näkee taas. Varpushaukka taisi olla asialla. Juha Kauppinen Pihlajaperhoset katosivat maastamme 1960-luvulla romahdusmaisesti. Muun muassa amiraalit, ohdakeperhoset ja neitoperhoset suosivat nauhuksia, punalatvoja, punatähkiä, syysleimuja ja syyssireenejä
Suppilovahvero on äärimmäisen monimuotoinen. En varmaan ole ainoa, jolta 1960-luku kului lähes umpeen, ennen kuin tajusin moisen lajin olevan olemassa. Miksi perhoset lentävät yöllä itsepäisesti lamppuja ja muita valoja kohti. Sienissä on paljon toisiaan muistuttavia lajeja. Poikkeuksena on suppilovahveron vaalean kellertävä muoto. Muistatko ne. 5. Puh. Jopa siinä määrin, että on aiheellista kysyä: haluaako se ollenkaan tulla syödyksi. 4. 3. J;1rkko Mäkineva/Luontokuvat Helena Tuomaala/Luontokuvat 2. Muutaman neliömetrin alalla kasvavat suppilovahverot ovat Sammakkovaroitus majakkasaarella Saaristomeren Utön majakan valo ei auta saaren teille ja poluille hämärissä ponnistavia lukuisia rupikonnia, vaan surullisia litistymisiä sattuu aika ajoin. Luonnonkuva-arkisto/Luontokuvat, Nervanderinkatu 11, Helsinki. AJANKOHTAISTA Koko kansan sieni Jaakko Heinonen On taas suppilovahveroitten aika. Mikä on syysarktika. Arkisin 9.0016.00. Varmaan olen niitä katsellutki n, mutta sillä tavalla kuin tuntematonta katsellaan. (09) 409 238. 7. Aiemmin ilmoitettu Hannu Hautalan näyttely ripustetaan samoihin tiloihin loppuvuodesta. Mihin puiden lehtien lehtivihreä katoaa syksyllä. Suomessa on kuusi keskiaikaista kaupunkia. Lajilla on kova, mutta ankarasti liioiteltu maine pakkasta kestävänä. Eräät suppilovahverot kestävät kuitenkin pakkasta paremmin kuin toiset. Tunnistatko nämä runsassatoiset sienet. Kun sen ajan metsiä ajattelee, suppilovahveroita on täytynyt olla jopa paljon enemmän kuin nyt. Se on ymmärrettävää, onhan laj i karujen ja happamien havumetsien eläjä. Mikä (tai mitkä) ei kuulu joukkoon a) sinitiainen b) talitiainen c) puutiainen d) maatiainen. Monien eläinten hylkimänä Kalastus kulttuuria Luonnonkuva-arkistossa Helsingissä voi syyskuussa tutustua Raimo Sundelinin valokuviin Selkämereltä. Yksi on selvää: typpilannoitus hävittää suppilovahverot vuosikausiksi. yleensä saman rihmaston itiöemiä. Kuvia kalamajoista ja kalastajien asumuksista paljolti jo kadonneista miljöistä. Antti Halkka 1. Eri näköisten muotojen tai "rotujen" itiöissä en ole toistaiseksi havainnut suuria eroja. En yhtään ihmettelisi, vaikka jostain löytyisi rihmasto, jonka itiöemät pakkasenkestävyytensä ansiosta voitaisiin nimetä vaikka uudeksi variaatioksi, pakkasvahveroksi . Mikä on a) vaara b) vuori c) tunturi, d) kero. Silti tottunut erottaa kaikki samaan laj iin kuuluviksi . Sammakoista muistuttaa nyt liikennemerkki, jonka lahjoittivat Paimion poliisilaitos ja saman alueen tiepiiri. Suppilovahvero on mestarillinen lymyilijä. 14 ja kovasti huomaamattomana laj ina, voidaan syystä epäillä suppilovahveron haluavan olla rauhassa. 6. Vastaukset sivulla 58 SUOMEN LUONTO 9/98. Suppilovahveron tuntemattomuudesta nousu koko kansan sieneksi on vertaansa vailla. Viereinen porukka onkin sitten jo perimältään erilainen, toinen sieniyksilö itiöemineen. Mitä ei tiedä, sitä ei näe. Suppilovahverot tuupertuvat sulaessaan kuudenkahdeksan asteen pakkasista suojaamattomina
Kentän keksintö on herättänyt laajaa kiinnostusta, sillä tiettävästi muualla maassamme ei vastaavaa puhdistusmenetelmää ole. PSV-Maa ja Vesi Oy:n viime syksynä antaman lausunnon mukaan "puhdistamon hapettava vaikutus näyttää varsin selvältä. Häneltä opimme kunnioittavan suhtautumisen luontoon." "Minulle luonto puineen ja eläimineen ei ole korvattavissa. Se maksoi 5,5 miljoonaa markkaa", sanoo idean isä, Kemin jätehuoltomestari Kyösti Kenttä. " Rauhoittaminen kävi ensimmäisen kerran mielessä jo 1950-luvulla, jolloin Suomeen tuli yksityismetsälaki. Vieno on mieltynyt erityisesti havupuiden antimiin. Puhdistunut vesi keräytyy tornin pohjalla olevaan altaaseen, josta se johdetaan ympärysojaan ja takaisin pumppukaivoon. Äitini tunsi erityisesti kasveja. Kenttä keksi puhdistamon luettuaan neljä vuotta sitten alan lehdestä, että Saksassa puhdistetaan kylpylöiden vesiä hapettamalla. AJANKOHTAISTA Suomen halvin puhdistamo! Holstinharjun kaatopaikalla Kemissä toimii Suomen halvin suotovesiä puhdistava laitos: pajukerppupuhdistamo, joka maksoi 40 000 markkaa. "Kuusenja männynkerkistä ja kävyistä olen keitellyt flunssalääkettä, jolla on mahtava teho. Myös pihkaa kannattaa kokeilla!" Jarmo Pasanen 15. Ajattelin, että sillä ei ole kuitenkaan kiirettä, koska minulsuoME LUONTO 9/98 J anno Pasanen Joutsenolaisella Vieno Luukolla on kaikille avoin luontopolku opastauluineen omalla suojelualueellaan. "Jo muutaman vuoden ikäisenä liikuin sisarusteni kanssa täällä marjassa ja paimenessa. Biologisesti happea kuluttavan aineen osalta puhdistuksesta lähtevä vesi vastaa luonnontasoa" . Polun varrella voi nähdä ketonoidanlukon, kevätlinnunsilmän, imikän sekä villisian ja hirven jälkiä ja mäyrän pesän. Hän on asunut samalla paikalla liki koko ikänsä: perhe muutti Joutsenoon Karjalan kannakselta 1927, kun Vieno oli sylivauva. Vesinäytteet ovat osoittaneet, että jäteveden fosforipitoisuus alenee puhdistuksessa keskimäärin yli 90 prosenttia. Tornissa suotovesi valuu neljän päällekkäin olevan, 2,5 metriä paksun kerppurakennelman läpi. "Summa on mitätön, jos sitä vertaa esimerkiksi viime vuonna valmistuneeseen Lahden kaatopaikan vesien haihduttamoon. Idean kypsymistä vauhdittivat myös tiukkenevat kaatopaikkamääräykset ja ympäristöluvat, joiden myöntämisen yhteydessä suotovesille vaadittiin puhdistusmenetelmä. Vieno Luukko haki 14 hehtaarin metsämaansa suojelualueeksi 1990-luvun taitteessa. Virkistystä Vienon polulta Jos haluaa parin tunnin rautaisannoksen Etelä-Karjalan luontoa, kannattaa pistäytyä Vieno Luukon luontopolulla Joutsenon Aholassa. Sitä on hakattu vain nelisenkymmentä vuotta sitten, jolloin navetan laajennukseen tarvittiin puuta," Luukko muistelee. Kaksi vuotta toiminut puhdistamo on kymmenmetrinen pajukerpuista ja vanhoista sähköpylväistä rakennettu torni, jonka läpi suotovedet valuvat. Vienon polku on Etelä-Karjalan ainoa yksityisen luonnonsuojelualueen yleisessä käytössä oleva luontopolku. Suotovedet johdetaan salaojista kaivoon, josta ne pumpataan pajukerpputornin päälle. Reilun parin kilometrin reitti lähtee pihakedolta ja polveilee tiheissä kuusikoissa, puronvarsilehdossa ja mäntyharjulla. ta ei ole ollut aikomusta myydä metsää. Harri Nunnincn Rakennusmestari Kyösti Kenttä pitelee käsissään lasipurkkia, jossa on pajukerpun hellässä käsittelyssä puhdistunutta vettä. Metsästä löytyy apua myös ruumiillisiin vaivoihin. "Kerput hidastavat veden valumista ja muodostavat hyvän kasvualustan mikrobeille. Seppo Korhonen on tuttu lähes jokaista neliömetriä myöten. Siksi oma metsä kasveineen ja eläimineen Harri Nun11inen Kemin kaatopaikan maamerkki, yli kymmenmetrinen pajukerpputorni, on Suomen halvin puhdistamo. Tielaitos olisi aikanaan ostanut osan harjua soranottoa varten, mutta minä sanoin, että mitä minä si llä rahalla tekisin, jos menetän samalla sielun rauhoittumispaikan," Vieno myhäilee. Kenttä sai pajukerppupuhdistamostaan viime vuonna Suomen kuntatekniikan yhdistyksen vuoden kuntatekniikan kunniamaininnan. "Myös raskasmetallijäämät kiteytyvät poistettavaan sakkaan tehokkaasti", Kenttä kertoo. Vesi hapettuu ja mikrobit puhdistavat saasteet", Kenttä selvittää
Näkemyserot viittaavat kuitenkin siihen, ettei välttämättä kestä kauaa, ennen kuin piisamimertojen käytöstä nousee ensimmäinen oikeusjuttu. Metsästäjäin Keskusjärjestössä kirjoitus herätti suurta huolta. "Vasta hG>vioikeuteen asti edenneen oikeustapauksen käsittely toimisi ennakkotapauksena, joka sanelisi lain vastaisen tulkinnan", Krogell kertoo. Koirien omistajilla saattaakin olla myrkyttäjille tarjolJa iso lasku. Molemmissa artikkeleissa voi olla kyseessä julkinen kehottaminen rikokseen, joka on rikos. 16 AJANKO HTAISTA Kuolevatko koirat metsästäjien myrkkyihin. l . Piisameja pyydystetään yleensä katiskaa muistuttavalla men-aJJa, johon eläin hukkuu. Rantanen on toimittanut sekä P. toiminnanjohtaja Juha-Pekka Ripatti ei tästä hätkähdä. Jos joku ammuskelee metsiin haavakkokarhuja, niin Tuurin tapaiset yllyttäjät pitäisi panna siitä henkilökohtaisesti vastuuseen", sanoo Luonto-Liiton pääsihteeri Tuomas Rantanen. Susia on alueella enintään muutamia kymmeniä, kettuja ja kouia tuhansia, joten todennäköisimmät uhrit eivät ole sudet vaan ketut ja kou·at. Helena Tengvall Helena Tengvall Piisami on kuollut mertaan. "Velvollisuus tiedottaa metsästäjille tällaisista lain muutoksista kuuluu Metsästäjäin Keskusjärjestölle." Metsästäjäin Keskusjärjestön vt. "Ihmisten pelko on usein aitoa, mutta sen tietoinen lietsominen on edesvastuutonta. Ihmettelen, että tällainen juttu julkaistiin", totesi järjestössä riistanhoidosta vastaava Pentti Vikberg. Mikko Niskasaari SUOMEN LUONTO 9/98. Piisamilakkien ja -turkkien raaka-aineena ovat luonnonvaraisten eläinten nahat. T. Piisamien me11apyynti jatkuu siis edelleen. Sen lisäksi koko joukko koiria katoaa jäljettömiin. Näin kävi eräissä Pohjois-Suomen kotkantappojutuissa." Petopelolla ovat yrittäneet kerätä pisteitä muutkin kynäilijät. Kirjailija Antti Tuuri ylJytti heinäkuussa Iltalehdessä itäsuomalaisia pyssymiehiä ampumaan karhuja niin kuin itse 0l>l 111 i ....... Jutun kirjoittaja antoi ymmärtää toimineensa yllyttäjänä, ja lain mukaan ylJyttäjä tuomitaan kuten varsinaisen rikoksen tekijä. Jos eläin hukkuu itsestään pyyntivälineeseen, se ei ole eläimen lopettamista". Syytemääräyksen siitä antaa oikeusministeriö. Myrkytyksiin käytetään vapaasti saatavilla olevia aineita, kuten pakkasnestettä, joka kirjoittajan mukaan ruokaan sekoitettuna kelpaa koiraeläimille. Rantanen on tehnyt myös tutkintapyynnön Itä-Suomen lääninhallitukselle, jotta poliisi selvittäisi, onko Pohjois-Kaijalassa todella levitetty myrkkysyöttejä ja onko Ase & Erän kirjoittaja osallistunut niihin, tekijänä tai yllyttäjänä. "Joskus tapahtuu rikoksia, jotka julkisuus kaataa metsästäjien niskaan, vaikka tekijöillä ei ole metsästäjäkunnan kanssa mitään tekemistä. Yksityiskohtaisia toimintaohjeita jakavassa jutussa väitettiin myrkkysyöttejä levitetyn metsiin viime talvena järjestelmällisesti, ja kirjoittaja kehotti laajentamaan myrkytyksiä. Viime vuonna sudet raatelivat Pohjois-Karjalassa riistapiirin mukaan 26 koiraa. Piisami ei huku vetämällä vettä keuhkoihin, vaan se tukehtuu hapen loppuessa. Kekkosen että Antti Tuurin artikkelit oikeusministeriöön. ,\ tl :i 1 parhaaksi katsovat, laeista piittaamatta. Turha pelko on ihmisille raskas taakka ja yllyttäminen tekoihin, jotka saattavat synnyttää todellisia vaaratilanteita, on sietämätöntä. Hän kuitenkin muistuttaa, että lopullinen lain tulkinta ei ole sen enempää Metsästäjäin Keskusjärjestön kuin ministeriönkään vallassa. "Ohjeiden julkinen levittäminen voi aiheuttaa sen, että yksi ja toinen lähtee sitä kokeilemaan. ..... Metsästys laki luokittelee myrkkyjen ja tainnuttavien aineiden käytön riistaeläinten pyynnissä kaikkein raskaimpiin metsästysrikoksiin, josta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. "Näkemyksemme mukaan merrat eivät ole kiellettyjä. ''Tämän ja erinäisten muiden pykälien nojalla on selvää, että mertapyynti on kiellettyä", toteaa ylitarkastaja Christian Krogell maaja metsätaJousministe1iöstä. Vikberg muistutti myös, etteivät asialla välttämättä ole metsästäjät. Mielenkiinnolla odotetaan, onko laajamittaisiin myrkytyksiin ja karhuntappoihin yllyttäminen ministeriön mielestä rikos. Lisäksi tuomitaan korvattavaksi eläimen arvo. Keväällä Ase & Erä -lehdessä sen vakituisiin avustaj iin kuulunut pohjoiskarjalalainen P. KrogeU on yllättynyt Ripatin näkemyksestä, varsinkin kun merrat asetetaan vesiin juu1i sillä tarkoituksella, että piisamit hukkuisivat niihin. Kuolinkamppailu men-assa kestää jopa 20 minuuttia. Laillinen vai laiton piisamimerta. T. Metsästäjät ovat epäilleet susia niistäkin tapauksista, mutta asialla ovat saattaneet olla myös metsästyskaverit. Uudessa eläinsuojelulaissa ja -asetuksessa on pykälä, jonka mukaan tajuissaan olevan nisäkkään, linnun tai matelijan lopettaminen hukuttamalJa tai tukehduttamalla on kiellettyä. Tämä on hyvin vakava asia. Kekkonen kehui opettaneensa viime talvena maakunnan väelle myrkkysyöttien käyttöä susia vastaan
Keskellä kesää alastoman näköisinä törröttäneet haavat herättivät ihmetystä. Kantokäävästä voi löytää vaikkapa puunkaivajien heimoon kuuluvan Dorcatoma punctulata -tieralajin. Lahottajasienet jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, mitä osaa puuaineesta ne pystyvät hajottamaan. Kuluvan vuoden keväällä toukat aloittavat syöntiurakkansa koteloituakseen pian juhannuksen jälkeen. Ruskolahottajat eivät pysty hajottamaan ligniiniä, joten ruskolahoinen puu on tummaa ja helposti murenevaa. Suomen noin 3600 kovakuoriaislajista yli 800 elää lahopuulla. Kesäkuun lopulla toukkia vilisi massoittain maassa ja puiden rungoilla. Petri Martikainen 17. Valkovillakkaan toukat olivat jyystäneet saaren jokaisen haavan täysin lehdettömäksi. Lisäksi lahottajasienten itiöemät ovat monien lajien suosikkiravintoa. Keskustelin kahden metsäteknikon ja kahden metsänhoitajan kanssa, eivätkä hekään olleet törmänneet moiseen", Minkkinen kertoo. Pelkkä kuollut puuaines on huonoa evästä hyönteisille, koska siinä on niukasti ravinteita, mutta sienten lahottama puu on toista maata! Lahopuussa on runsaasti sienirihmastoa, jossa ravinteet ovat hyönteisille käyttökelpoisessa muodossa. Puille tuskin käy kuinkaan; seuraavana kesänä ne !ehtivät entiseen tapaan. Hyönteisille ei ole yhdentekevää, mikä sienilaji puuta lahottaa. Toukkien ahmimien haavanlehtien määrä on melkoinen. EsimeTkiksi puulaji, rungon paksuus, lahoamisen aste sekä ympäröivät lämpöja valaistusolot vaikuttavat paitsi lahottajasieniin myös lahopuuta hyödyntäviin hyönteisiin. Tämän lajiston säilyttäminen edellyttää paitsi riittävän laajojen metsäalueiden suojelua, myös lahopuiden jättämistä talousmets~n . toukat ovat saaneet olla rauhassa vitsauksilta. "En muista koskaan nähneeni vastaavaa. Suomen Luonto 10/96). Isokääpiäinen puolestaan viihtyy vyökäävissä. Valkovillakkaiden saarenvaltauksia on kuitenkin todettu aiemminkin. AJANKOHTAISTA Villakkaat valloittivat saaren Viime kesänä Keiteleen Isossa Koivusaaressa haavanlehdet eivät havisseet. Monet !ahossa puuaineessa elävät hyönteiset ovat erikoistuneet käyttämään ainoastaan joko ruskotai valkolahoa puuta. Normaalisti toukat eivät lisäänny näin räjähdysmäisesti, sillä taudit ja loiset rajoittavat kannan kasvua. Hitaimmin hajoava selluloosa aiheuttaa !ahon vaalean värin. Ilmeisesti parin kilometrin päässä mantereesta sijaitseva Iso Koivusaari on niin eristyksissä, että SUOMEN LUONTO 9/98 Juho Rahkonen Toukkia riitti koivujenkin rungoille, mutta vain haavanlehdet maistuivat. Valkolahottajat hajottavat selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä samanaikaisesti. Juho Rahkonen Haisupimikkä elää taulakäävästä Petri Martikainen Yleinen haisupimikkä majailee taulakäävän itiöemissä. Toukat kuoriutuvat ja talvehtivat. Petri Martikainen Vaarantunut rusoseppä elää ruskolahoissa, jo melko pehmeäksi lahonneissa maapuissa. Saaressa metsää omistava kunnallisneuvos, maanviljelijä Otto Minkkinen arvioi, että toukat ovat työstäneet paljaaksi noin kahdeksan hehtaarin saaresta useita satoja ainespuun kokoisia haapoja. Näin kävi ainakin Pohjanmaan Lappajärvellä kaksi vuotta sitten (ks. Esimerkiksi haisupimikkä elää ainoastaan taulakäävän itiöemissä, kun taas kirjopimikkä suosii pökkelökääpiä. Joukkoesiintymän tarina lienee seuraavanlainen: kesällä 1997 tai ehkä vuotta aiemmin hyvinä lentäjinä tunnetut valkovillakkaat osuvat saareen ja munivat sen kasvustoon. Valkovillakkaan toukka on helppo erottaa muista karvamönkijäistä selän valkoisten kuvioiden avulla. Hakkuuaukeiden paahteeseen jätetyissä pökkelöissä viihtyvä hyönteislajisto poikkeaa selvästi metsän varjostamien, mutta muuten samanlaisten pökkelöiden lajistosta. Heinäkuun puolella koteloista kuoriutuu valkoisia, siipiväliltään noin nelisenttisiä yöperhosia, jotka sitten hajaantuvat omille teilleen. Voimakkaasti tuoksuvat aikuiset kuoriaiset voivat säilyä hengissä jopa kolme vuotta. Kulloinkin puuta lahottava sienilaji ei kuitenkaan yksin määrää, mitä eliölajeja lahopuussa voi elää
"Etelä-Suomessa metsiensuojelualueita on todella vähän ja ne ovat hyvin pieniä. Metsähallituksen leipiin hän meni 1985. Tanninen itse arvelee tulleensa valituksi juuri asiantuntijana. Siten pyrittäisiin kasvattamaan erityisesti lahopuuston osuutta metsissä, mikä on avainasia monille uhanalaisille metsäeliöille." Tannisen mukaan ainut uskottava metsien sertifiointi on FSC. "Eihän lajien suojelussakaan ole mieltä, jos kaikki muu ympäriltä romahtaa", Tanninen huomauttaa. Ainoastaan toimintatapa on maltillinen eli ratkaisuihin pyritään neuvottelemalla." "Vaikka WWF on riippuvainen tavallisten kansalaisten ja yritysmaailman tuesta, emme lähde heidän suullaan puhumaan." WWF saa puolet varoistaan yksityisten kansalaisten tuke18 Maltillinen diplon na ja puolet yritysmaailmasta. Viime vuosina järjestö on kuitenkin ulottanut toimintaansa laajempiinkin projekteihin, kuten Itämeren suojeluun ja ilmastonmuutoksen estämiseen. Ehkä Tanninen kiinnostaa juuri siksi, että hän on niin erilainen kuin WWF:n edellinen pääsihteeri Meri Saarnilahti-Becker, joka aloitti säätiössä markkinointipääl I ikkönä. Siinä otetaan luonnonsuojelu huomioon niin pitkälle kuin mahdollista." Tosin Tanninen myöntää, ettei ole tutkimustietoa siitä, saavutetaanko halutut tulokset alue-ekologisella suunnittelulla ja sen keinoilla, kuten ekologisilla käytävillä ja lahopuiden säästöllä. "Ongelmia ei kuitenkaan meilläkään lakaista maton alle, vaan ne esitetään sellaisina kuin ne asiatiedon pohjalta ovat. "Mutta se on iso askel eteenpäin. Onhan lähin kilpailija Ruotsi jo hyvin pitkälle sitoutunut siihen. "Tämä oli ensimmamen työpaikka, jota hain Metsähallituksessa oloni aikana", Tanninen paljastaa. Silti Suomen metsäteollisuus valmistelee omaa sertifiointia. Ilmastonmuutoksen ja Itämeren huononevan tilan ohella hän listaa Suomen pahimpiin luonnonsuojeluongelmiin Etelä-Suomen metsien suojelun puutteellisuuden. Siinä yritykset saavat meiltä ainakin vaikutteita, missä ne voisivat parantaa." Etelä-Suomen metsät huolestuttavat Suuri yleisö tuntee WWF:n nimenomaan uhanalaisten lajien kuten saimaannorpan ja merikotkan suojelijana. Kysyessäni , onko hän maltillinen vai radikaali, hän lähes säikähtää ja vastaa: "Maltillinen, ehdottomasti". Teksti ja kuva: Salla Tynys Matkustan linja-autolla tapaamaan Timo Tannista Porvoon Emäsaloon, jossa hän mökkeilee perheineen. Lisäksi pohjoisessa on paljon valtion talousmetsiä, joissa Metsähallitus on ottanut alue-ekologisen suunnittelun työmenetelmäkseen. Tanninen uumoilee tulleensa valituksi myös diplomaattisuutensa vuoksi. "On tietysti olemassa linja sä oot niin paha, en puhu sun kanssa, mutta uskon kuitenkin dialogiin. Hänen edellinen työpaikkansa oli Metsähallituksen luonnonsuojelutehtävissä Etelä-Suomen alueella. " Kuka kansainvälisillä markkinoilla uskoo suomalaisten omaan sertifiointiin ?", Tanninen taivastelee. Hän uskookin, että Suomi vielä lähtee mukaan FSC:hen. Syyskuussa uuden työnsä aloittava Tanninen kertoo olevansa hiukan yllättänyt siitä, kuinka kiinnostuneita tiedotusvälineet ovat olleet hänestä jo nyt. Jo opiskellessaan hän tiesi tahtovansa luonnonsuojelupuolen töihin. Tanninen on pysäkillä vastassa terrierinsä kanssa. Hiivimme hiljaa takaovesta vanhaan taloon, jotta Tannisen päiväunilla oleva puolitoistavuotias Daniel-poika ei heräisi. Metsiin syntyisi pieniä koskemattomia sirpaleita, mutta niitä syntyisi kauttaaltaan. "Myös WWF on maltillinen, ja sillä linjalla pysytään, mikäli minusta on kiinni ." Hän antaa kuitenkin tunnustusta radikaaleimmillekin liikkeille ja myöntää paljolti niiden ansioksi esimerkiksi vanhojen metsien suojeluohjelman. Yritysten ei kuitenkaan anneta pelkästään rahoittaa säätiötä ja siten kiillottaa kilpeään, vaan niiden on myös etsittävä ympäristönsuojeluongelmiinsa ratkaisuja. Pääasiassa metsäluonto on ollut pitkään talouskäytössä. FSCsertifikaatti on kansainvälinen vapaaehtoinen ympäristömerkki, joka myönnetään tietyillä kriteereillä kasvatetulle puulle ja sen jalosteille. FSC:n päätöksenteossa edustettuina ovat tasapuolisesti ympäristönsuosuoMEN LUONTO 9/98. "Pohjois-Suomen metsistä en ole huolissani. "FSC-sertifioinnissa myös talousmetsissä jätettäisiin tietty osa metsästä hakkaamatta. Koulutukseltaan hän on metsänhoitaja. Tanninen arvelee, että metsäteollisuus ja MTK haluaisivat sertifioinnissa itselleen enemmän sananvaltaa kuin FSC tarjoaa. Siten voidaan säästää esimerkiksi reheviä korpinotkoja ja puronvarsia." Etelä-Suomessa pelkkä alue-ekologinen suunnittelu ei Tannisen mukaan riitä, vaan tarvitaan lisää suojelualueita sekä lahopuuta talousmetsiinkin. Vanhojen metsien suojelupäätös kestää kansainvälisestikin melkoisen vertailun. Nyt pitäisikin varata alueita kehittymään luonnonmetsiksi." Ratkaiseva parannus EteläSuomen metsille olisi Tannisen mjelestä FSC-sertifioinnin saaminen Suomeen
Latti Maailman Luonnon Säätiön WWF:n Suomen osastolla on uusi pääsihteeri. Tietoa ei annettu riittävästi , eikä maanomistajien kanssa neuvoteltu, mikä mielestäni kuuluu tämän päivän yhteiskuntaan." "Silti ymmärrän hyvin, miten tähän on jouduttu. Sillä lailla ennen pitkää haavat arpeutuvat." Metsähallitus on jo muutaman vuoden harjoittanut osallistavaa suunnittelua niin talousmetsissä kuin kansallispuistojen hoidon ja käytön suunnittelussa. "Siinä olen omin silmin nähnyt, miten valtava vaikutus on, kun ihmiset näkevät, että määhän pystyn vaikuttamaan ja nehän tulee tänne mun kylään kysymään." "On arveluttavaa, jos tehdään ohjelmia, joista kansa ei ole yhtä mieltä. On uskottu, että näin edettäessä maanomistajat eivät ehdi hakata hienoja metsiään. Perusasioista ollaan siis samaa mieltä." "Uskon avoimuuteen, yhteistyöhakuisuuteen ja siihen, että ihmisiä osallistetaan heitä koskevissa asioissa eli ihmisiä vedetään mukaan. "Jos pitäisi ennakoida, onko maailma sadan vuoden päästä parempi kuin nyt, en ole varma, vastaisinko myöntävästi. asemaa ja ajatuksenjuoksua. Oma näkemykseni on, että Naturaa ei valmisteltu oikealla tavalla. Hän arvostelee Suomea myös siitä, ettei täällä ole laadittu valtakunnallista metsänsuojelupolitiikkaa, jossa pohdittaisiin, minkä verran ja millaisia metsiä on tavoitteena suojella. "Eivät hekään maltillisesti tai rakentavasti ole asennoituneet. Alunperin Naturan aikataulu oli erittäin tiukka, siinä ajassa ja niillä resursseilla oli käytännön mahdottomuus tehdä toisin." "Oma käsitykseni on, ettei ympäristöhallinnossa ehkä aina ymmärretä maanomistajien "Sekä WWF:ää että Suomen luonnonsuojeluliittoa tarvitaan, meitä ei ole liikaa. Heitä kuunnellaan ja heille annetaan mahdollisuus vaikuttaa. Jos asenteet kääntyvät hirveän suojeluvastaisiksi, niin pystytäänhän olemassaolevia suojelualueitakin purkamaan. Lisäksi alueet valitaan suojelun kannalta edustavimmalla tavalla, ei poimimalla karuja maita kuten Suomessa." Suojelu tarpeen Naturan jälkeenkin Natura ei Tannisen mukaan tuo ratkaisua Etelä-Suomen SUOMEN LUONTO 9/98 metsien suojelun puutte1sun, ja asiasta on uskallettava puhua naturakohun jälkeenkin. Esimerkiksi Viro ja Ruotsi ovat laatineet omat metsänsuojelupolitiikkansa. Näinhän perinteisesti suojeluohjelmat Suomessa on tehty: ensin hiljaisuudessa on laadittu valmis esitys, mistä j ulkisuudessa sitten on keskusteltu. jelulliset, sosiaaliset ja taloudelliset tahot. "Syytä on useammallakin taholla. Mutta esimerkiksi Naturaalueilla olen itsekin nähnyt, miten moni on kuitenkin hakannut, eikä sille mahda mitään." Myös MTK veti Tannisen mielestä tosi tiukkaa linjaa ja tiedotti epäasiallisestikin. "Viro on päättänyt suojella metsistään neljä prosenttia. Helposti me ihmiset olemme niin lyhytnäköisiä, ettemme ole valmiita kovinkaan vähällä suuriin muutoksiin: vaikka kyse on tulevien sukupolvien hyvinvoinnista." 19. " Nyt monet kokivat aidosti yllätyksenä, kun jollakin kunnan ilmoitustaululla olikin heidän metsäänsä piirretty Natura-viiva." Miten kielteisestä ilmapiiristä sitten päästään pois. Syntynyttä suojelukielteistä ilmapiiriä Tanninen pitää erittäin valitettavana. Monissa asioissa voimme tukea toinen toisiamme. Siinä riittää, että ihmiset saavat oikeaa tietoa." Diplomaattisuudestaan huolimatta Timo Tanninen paljastuu jonkin sortin pessimistiksi tai realistiksi. "Tiedottamalla olisi luotu luotettavaa ilmapiiriä", Tanninen uskoo. "Suomen kansa rakastaa luontoa. Ihmisille on kyllä tärkeää, että ympärillä on monimuotoinen rikas ympäristö. Minulla ei ainakaan ole halua kilpailla ja nostaa omaa häntää", Timo Tanninen sanoo. Sen vuoksi on jatkuvasti tehtävä töitä sen eteen, että kansalaiset näkevät luonnonja ympäristönsuojelun mielekkääksi. Aiemmin Metsähallituksen luonnonsuojelutehtävissä toiminut Timo Tanninen on monen mielestä yllättäväkin valinta. MTK:lla oli ehkä pyrkimyskin saada aikaan tällainen rumba." Naturan ei olisi pitänyt tulla kenellekään yllätyksenä, koska jo EU:hun liityttäessä oli tiedossa, että tällainen Natura-suojelualueohjelma on tullakseen
1970-Iuvun kohtalon vuodet Aloin itse tehdä lähempää tuttavuutta kotijärveni saimaalaisiin 1970-luvun loppuvuosina, jolloin oli nähtävissä jo tunnelin musta nielu. Lisäksi ne eivät ole olleet alueellisesti kattavia. Kuutit syntyvät rantakinosten lumipesiin helmikuun lopulla. Virkeä hyljekanta eli ja lisääntyi. Elohopea ja muut ympäristömyrkyt lisääntyivät vesistössä kasvavan puunjalostusteollisuuden ja Joensuun kaupungin vaikutuksesta. Samoille vuosille ajoittui metsästäjien petovainon viimeinen vihankylvö: Pyhäselältä ammuttiin useita hylkeitä syksyisillä kalanpyyntiretkillä. Kaiken aikaa lisääntyvän kesämökkiasutuksen myötä kuutteja alkoi tarttua entistä useammin vahvasiimaisiin kalaverkkoihin, joita oli viritelty rantasyvänteisiin makoisan siikatai taimenkeiton toivossa. Suojelutoimet myöhästyivät 1980-luvun alussa säädetyt keväiset verkkokalastusrajoitukset eivät ole pystyneet pelastamaan Pyhäselän hyljettä. Ei ollut sisävesille soveltuvia troolipyytöjä vielä keksittykään. Osa on ollut löytöhetkellä jo niin huonossa kunnossa, että todellista kuolinsyytä ei ole SUOMEN LUONTO 9/98. Rajoitukset tulivat Pohjois-Saimaalle kaksi vuosikymmentä liian myöhään. Eläin oli rauhoitettu metsästykseltä jo 1955. Mutta kaukaisimmilla reuna-alueilla Eteläja Pohjois-Saimaalla tilanne huononee kaiken aikaa. Kuuttien pesäkuolleisuus on kuitenkin pysynyt korkeana, ja syyksi epäillään pesimäaikaista häirintää. Norpat vähenevät juuri niillä aluei lla, joissa ihmiset liikkuvat talvella jäällä ja rannoilla. Norpat eivät saaneet hellittelyjä myöskään kalastajilta tai ranta-asukkailta. Täällä ei enää ole sitä hyljereserviä, jonka avulla norppa voita1s1111 elvyttää henkiin. Mukaan tulivat vielä ilmansaasteet, jotka eivät vierasta min20 Jouko Kuosmasen Örvelöksi nimeämä Pyhäselän vanhapoikanorppa joutui tutkimuskohteeksi: se sai selkäänsä satelliittilähettimen ja peräräpyläänsä muovisen tunnistuslaatan. Saimaan norpan suojelun tärkeimpiä keinoja on verkkokalastuksen rajoittaminen norppien lisääntymisaikana. Tänä vuonnakin pesimäolot oli vat suotuisat ja poikasia syntyi 32. Teksti ja kuvat: Jouko Kuosmanen Pyhäselkä menettä~ Saimaannorpan suojelu on onnistunut Saimaan vesistön keskiosissa. 1960-luvun alkuvuosina Pyhäselkä eli vielä omassa rauhassaan. Järven rannoilla ja saarissa ei ollut sanottavasti kesämökkejä. Järvessä ei ollut niitä satapa1s1a verkkojatoja, jotka täyttävät nykyään järven melkein jokaisen karin rintauksen kestävillä riimupunoksillaan. Mutta eivätpä tietäneet Pyhäselän hylkeet näinä 1960ja 70-luvun leppoisina kevätpaivma, mikä salakavala myrkky niiden ravintoon oli hiljalleen kertymässä. Lisänä tulivat suurisuuntaiset metsäja suo-ojitukset sekä maatalouden turvautuminen entistä ·enemmän keinolannoitteisiin. Noin 9000 vuoden ajan keskeytyksettä jatkunut saimaanhyljesuvun elämänliekki sammuu Pyhäselältä vuosituhannen vaihteeseen tultaessa. Niinpä hylje pärjäsi näihin aikoihin vallan mainiosti, vaikka suuri mörkö jo uhkasikin sitä. Vasta 1975 valmistui Kuhasalon jätevedenpuhdistamo, johon jätevedet johdettiin. Moottorikelkkailijat vierailevat aiemmin saavuttamattoman kaukaisillakin rannoilla aikana, jolloin norpat tarvitsisivat rauhaa synnyttää ja imettää jälkeläisiään. Joensuun eteläpuolelle sijoittuvalla Pyhäselällä on vain yksi norppa, jonka lisäksi vesillä vierailee kesäisin ja syksyisin pari norppaa viereiseltä Jänisselältä. Pielisjoki oli kuin jättiläismäinen viemäri, joka sylki vuosikymmenien ajan teollisuuden ja kaupungin saasteet puhdistamattomina Pyhäselkään. Hyljekanta on harventunut viime vuosina todelNorppakansa lisääntyy Pyhäselällä ja Jänisselällä ei ole syntynyt kolmeen vuoteen yhtään kuuttia, mutta koko Saimaan norppakanta on vahvistumassa. Pyhäselän ja Jänisselän norpat muodostavat ryhmän, johon kuuluu vain kuudesta kahdeksaan eläintä. Ja pikku hiljaa alkoi aikuisiakin hylkeitä tarttua kalaverkkoihin, lohisiimoihin, iskukoukkuihin ja troolipyydyksiin. Näillä teoilla paalutettiin norpan ennenaikainen tuho, koska turman kohteiksi joutui täysin lisääntymiskykyisiä naarashylkeitä. Ei ollut ihmisillä aikaa oleilla kesämökkiasunnoissa viikkokausia hylkeiden arimmilla lisääntymisalueilla ja makailurantojen liepeillä. Pelkästään Yuovirran vaikutusalueella talvehti noin kymmenen norpan keskittymä. Suojelullakaan ei pystytä elvyttämään hyljekantaa ennalleen. Kuuteillekin koituvat ihmisen temput turmiollisiksi. Pyhäselän puolella ne eivät ole olleet edes voimassa. Saimaannorppia on nyt maailmassa hieman yli 200. Yuoniemen kärkeä ei ollut ruopattu valtamerilaivojen kulku-uomaksi. Niitä alkoi menehtyä yhä useammin synnytyspesiin joko ympäristömyrkkyjen tai ihmisten aiheuttaman häiriön vaikutuksesta. kään valtakunnan rajoja. Viime vuonna norpat synnyttivät ennätykselliset 41 kuuttia. Pohjois-Saimaalla kuolleina löydetyistä kuuteista on mitattu korkeita elohopeapitoisuuksia. Raskasmetallit irtosivat rikotusta maaperästä ja valui vat vesistöihin. D la nopeasti: osa on kuollut vanhuuteen, osa sikaruusuun, osa kalanpyydyksiin
Ja ovatko Saimaan ihmiset edes henkisesti suostuvaisia suojeluun . Uhreihin ei ole varaa Saimaannorppien katoaminen Pyhäselältä on karu esimerkki siitä, mitä me ihmiset olemme tietämättömyydellämme ja aineellisten arvojen korostamisellamme saaneet aikaan. Näin tapahtui Pyhäselälläkin hiljattain yhdelle trooliin kuolleelle norpalle. Ainakaan Pyhäselällä minkäänlainen hyljevalistus ei ole kantanut hedelmää. Eivät neuvoja ole noudattaneet edes kaikki hylkeiden parissa työskennelleet asiantuntijat. Pyhäselkä on valjastettu teolliseen hyötykäyttöön, josta ammennetaan vuosittain miltei miljoonan markan kalastusansiot. Hylkeiden on pitänyt yrittää pärjätä entisillä keinoilla entistä sakeampia verkkorivistöjä väistellen. Kohta niille ei olisi täällä tarjolla edes rauhallisia pesimisympäristöjä syrjäisistä makailurannoista puhumattakaan! Eli on vain mukauduttava siihen ajatukseen, että sa1maannorppa häviää täältä ainiaaksi. D Jouko Kuosmanen on pohjoiskarjalainen luontoharrastaja ja -kirjoittaja. Verkot ovat vahventuneet; troolipaatit ja paunetit sii vilöivät järvien ennätyssaaliita. Ilosanoma on kuitenkin se, että koko Saimaan vesistöalueella elelee tätä nykyä noin 200-220 saimaannorppaa. Kalastus on kääntynyt viime aikoina hylkeille yhä turmiollisemmaksi. Kalastajatkaan eivät enaa vaivaudu ilmoittelemaan kaikkia kuolleina verkoistansa löytämiä hylkeitä vaan upottavat ne järveen. pystytty selvittämään. 1orppansa Vielä 1960-luvun alussa Pyhäselällä Pohjois-Saimaalla eleli arviolta 15-20 saimaannorppaa. Hylje ei ole enää elossa. Tällaista hyljepotrettia ei enää koskaan pysty tallentamaan Pohjois-Saimaan Pyhäselältä. Jouko Kuosmanen kertoo kotijärvensä kivikkorantojen autioitumisesta. Siirtoistutuksiin ei pidä ryhtyä, sillä järvi ei täytä niitä elämisen ehtoja, SUOMEN LUONTO 9/98 jotka takaisivat eläimen menestymisen. Yksinomaan Kolovedellä asustaa sama hyljemäärä, joka kansoitti kotijärveni maisemia nuoruuteni päivinä. Viimeinen aidosti pyhäselkäläinen kuutti syntyi talvella 1988 rantakinosten kätköissä aivan kesämökkirannan eteen. Pyhäselän hyljekannan elvyttämi seksi ei ole minkäänlaista keinoa. 21. Järvi on liian kovassa käytössä hylkeen elinympäristöksi. Nyt viiksekkäitä on jäljellä enää yksi. Saimaannorppien elämisen ehdot alkoivat heiketä jo parikymmentä vuotta sitten. Joensuun kaupungin läheisyys ja sieltä suuntautuva kesämökkiasukkaiden virta vähentävät ratkaisevasti hylkeiden toimeentulomahdollisuuksia. Yhteenkään tällaiseen uhraukseen ei ole enää varaa, mikäli saimaannorppien määrä aiotaan nostaa tavoiteltuun 400 yksilöön
Lisää väkeä kaivataan, sillä työtä on paljon. Vuokrasopimus Ähtärin kunnan kanssa on voimassa toistaiseksi vuoteen 2000, jolloin tilat voidaan myös lunastaa yhteisölle. Rahan käyttö pyritään minimoimaan. Suomineito-yhteisön perustaja, valtiotieteen tohtori Marketta Horn on pulahtanut iltalenkin jälkeen Oulu veteen, joka ympäröi pihapiiriä. Tervetulleita ovat sekä vanhemmat eri alojen taitajat että nuoret, jotka tahtovat oppia. Puutarhassa kasvaa sata marjapensasta ja runsaasti raparperiä. Takapihalla kohoavat suuret juurakkokasat, rankapinot ja 22 lautakeot talven kylmien varalle. Marketta Horn kertoo kesän kauppalaskujen olleenkin ilahduttavan pieniä, vaikka tilapäistäkin väkeä on ollut ruokapöydässä enemmän kuin talve11a. M ani hakee yhteyttä samanmielisiin ja löytää yhteisön. "Yhteydenottoja on tullut valtavasti, ja moni käy tutustumassa, mutta ihmisten on vaikea tehdä päätöstä yhteisöön muuttamisesta", Marketta Horn kertoo. Tilan kedoilta poimitaan villiSUOMEN L UONTO 9/98. Heidän lisäkseen yhteisössä on tällä hetkellä seitsemän muuta vakituista asukasta. Suomineito-ekoyhteisö perustettiin tänne juhannuksena 1997. Kolmikerroksisessa päärakennuksessa on yli 30 huonetta, iso keittiö ja yhteistiloja. Suomineito on uskonnollisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumaton, mutta tulijan täytyy hyväksyä yhteiset toimintaperiaatteet. Pihaa koristavat hevosenkengän muotoiset salaattija sipulipenkit. Heinät ovat seipäillä ja viinimarjat kypsymässä Ähtärin Kaijanniemessä Etelä-Pohjanmaalla heinäkuun lopussa. Ekoyhteisöt luovat uutta elämänmuotoa maaseudulle. Vastuuhenkilöt sitten toteuttavat päätökset. Avarassa oleskelutilassa nautimme luonnonkasveista tehtyä yrttiteetä ja syömme omatekoista leipää ja omien kuttujen maidosta valmistettua vuohenjuustoa. Iltateellä on Marketta Hornin lisäksi Suomjneito-yhdistyksen puheenjohtaja Timo Pikkanen. Paikka on entinen vanhainkoti, jonka Marketta Horn ystävineen löysivät tyhjillään. Päätöksenteossa pyritään yksimjelisyyteen neuvottelema11a, ilman äänestyksiä. Juuri niiden vuoksi tänne on tultu", Horn painottaa. Ritva Kupari Yhteisin ekoeväin Ritva Kupari Omaa väkeä ja vierailijoita Suomineito-yhteisön ruokapöydässä Ähtärissä heinäkuussa. Pellosta saadaan juureksia ja vihanneksia. "Luonto ja ekologisuuden tavoittelu ovat tärkeimpiä asioita. Suomineito-yhteisön vaalean päärakennuksen seinustalla rehottaa tomaatteja. Lähtökohta on permakulttuurisen suunnittelun ja elämäntavan noudattaminen. Toisena vasemmalta Marketta Horn ja laitimmaisena oikealla Timo Pikkanen yhteisön perustajajäseniä. Korkeita puita kasvavassa niemessä on lähemmäs kilometri rantaviivaa. Yhteisö kehittää työnjakoa ja tarvitsee vastuuhenblöitä huolehtimaan käytännön puuhista kuten ruuanlaitosta ja siivouksesta. Omassa navetassa asustaa vuohia, maatiaiskanoja ja lampaita. Halu säästää luonnonvaroja ja elää lähellä luontoa, kasvattaa itse ruokansa tai hankkia se naapurista, rauhoittua ja mietiskellä siinä syitä muuttaa maalle. Järvestä pyydetään kalaa. Tavoitteena omavaraisuus Yhteisön tavoitteena on vuosien mittaan selvitä itse tuotetulla tai kerätyllä ravinnolla
Kaikki, mikä tukee ekosysteemien kestävyyttä. Chiara Lombardini-Riipinen ja Olli Riipinen: Aikidoa luonnon kanssa: Johdatus permakulttuuriin, Visio 1998, 118 s. Sana luostari viittaa paikan rauhallisuuteen, yhteisön tiloina toimivat vanha kyläkauppa ja sen viereinen asuintalo. Termi on otettu käyttöön Australiassa 1970-luvulla. Kirjan nimessä on viittaus Aikidoon. Polttopuuta kerätään mahdollisimman paljon metsistä, mutta keskuslämmityksessä joudutaan vielä turvautumaan SUOMEN LUONTO 9/98 osittain öljyyn. Permakulttuuria voi soveltaa myös kaupunkielämään; siitäkin on kirjassa oma lukunsa. 23. Hintaan sisältyvät asunnon lisäksi ruoka, lämpö, vesi ja sauna. Puita on hankittu tekemällä risusavottaa naapuritilan metsissä; osan puista sai omistaja ja osan yhteisö. Se perustuu yhteistyöhön luonnonvoimien kanssa ja huolenpitoon sekä maapallosta että sen ihmisistä. Siinä ei ole tiukkoja sääntöjä, vaan ainoastaan suuntaviivoja ja yleisiä periaatteita. Kunta haluaa säilyttää Kaijanniemen kauniin miljöön, ja lähiviljelijät hyväksyvät talkootöitä kaihtamattomat ekoeläjät. Kuuden eri aihepiirejä käsittelevän luvun perässä on lueteltu lähdekirjallisuutta niille, jotka haluavat perehtyä asiaan syvemmin. mistä luomuviljelyyn, ja siksi osa kymmenen hehtaarin maista on tuottamattomina kesannolla. Eri elementtien välille tulee luoda hyödyllisiä yhteyksiä. Koko porukka on kutsuttu saunomaan ja illastamaan naapuriin. Tilalla valmistellaan siirtyRi1va Kupari Suomineito toimu entisissä vanhaikodin tiloissa luonnonkauniissa Kaijanniemessä. on käyttökelpoista, niin vanhat perinteet kuin nykyaikainen tiede ja teknologiakin." Permakulttuuri kannustaa tarkkailemaan elinympäristöä ja tekemään luovia ja luonnonmukaisia ratkaisuja. "Moneltakos sitten tulette huomenna?" huikkaa naapurin emäntä hakiessaan tytärtään päivähoidosta Suomineidosta. Mitä on permakulttuuri. yrttejä mausteiksi ja teeaineksiksi. Lisäksi asukkaat tekevät yhteisiä töitä periaatteessa neljä tuntia päivässä. Permakulttuuri ei ole uskonto, filosofia tai eettinen järjestelmä. Aikido-sana muodostuu kolmesta kirjainmerkistä: ai eli harmonja, ki eli sisäinen voima ja do eli henkinen tie ja elämäntapa. Luvattulan luostarissa Permakulttuuri on myös Luvattulan Luostarin elämän perustana Sysmän Yalittulan kylässä, vehmaissa hämäläismaisemissa. Elintarpeita saadaan myös vaihtokaupalla naapureilta: yhteisön väki käy talkootyössä ja saa vastikkeeksi vaikkapa mansikoita, herneitä ja viljaa. Ainakin toistaiseksi yhteisön jäsenet joutuvat maksamaan elämisestään 1500 markkaa kuukaudessa. Vasta ilmestyneessä ensimma1sessä suomenkielisessä permakulttuuri-oppaassa tekijät Chiara Lombardini-Riipinen ja Olli Riipinen määrittelevät permakulttuurin näin: "Permakulttuuri on kehys kestävien elinympäristöjen ja elämäntapojen suunnitteluun ja ylläpitoon. Siten pyritään turhan työnteon vähentämiseen. Oppaassa neuvotaan, kuinka omaan taloon tai pihaan voi tehdä permakulttuurisuunnitelman. Useimmille suomalaisille vielä vieras sana permakulttuuri tulee englanninkielisistä sanoista permanent culture, kestävä kulttuuri. Nämä sopivat tekijöiden mukaan kuvaamaan myös permakulttuuria. Puutarhanhoidon, asumisen ja maatalouden järjestämiseen annetaan konkreettisia ja maanläheisiä neuvoja. Yhteisön suhteet kuntaan ja naapureihin tuntuvat olevan kunnossa. Ritva Kupari Marketta Horn on lypsänyt vuohet navetassa, ja Hannu Nikula vie ne laitumelle pikkukilit kintereillään
Vanhan kaupan ja uudemman asuintalon yhdistää pääosin keräyslasilla katettu käytävä. Ritva Kupari Juhana Kallio on tyytyväinen /asipyramidin ilmapiiriin; siellä viihtyvät kasvit ja iluniset. Talossa on kaksi työlistaa: maksulliset työt ja solidaarisuustyöt yhteisön hyväksi. 25 metrin matkalle mahtuu kuivattavia polttopuita, köynnöksinä kasvavia salkopapuja sekä oleskelutila pöytineen ja nojatuoleineen. "Täydellinen omavaraisuus on harha" , Kallio jyräyttää. Juhana Kallio haluaa rakentaa paikalle lisää ekolomailutiloja. Luvattulan lämmityspuut tulevat omasta metsästä. Laulukurssilaiset tulevat päivän päästä. Ostamme esimerkiksi maidon , perunat ja karjalanpiirakat naapureilta ja tuemme siten heidän työtään. Kallio suunnittelee talvipuutarhan rakentamista. Ekoarkkitehtuuri on joidenkin vuosien kuluttua lomakylääkin tärkeämpi Luvattulan markkinoima tuote, hän uskoo. Paikalla on viisi henkilöä, joista vain Juhana asuu yhteisössä vakituisesti. Permakulttuurissa Kalliota kiehtoo eniten suhde estetiikkaan ja elinympäristöön. Muiden eläinten hoidossa työmäärä on helposti kohtuuttoman suuri hyötyyn nähden. Heikki Susiluoma Heikki Susiluoma Pääosin vanhoista ikkuna/aseista rakennettu 25 metriä pitkä lasikäytävä yhdistää kaksi asuintaloa. Puutarha ja kasvihuone tuottavat marJOJa, maissia, papuja, tomaattia, basilikaa ehkä kolmanneksen ruuasta. " Kanat kuopsuttavat ja lannoittavat maan ja tuottavat munia." Ekomatkailua ja ekoarkkitehtuuria Juhana Kallio haluaakin kehittää Luvattulaa majatalon, ekohotellin suuntaan. Kotieläimiä ei ole. Vettä lämmitetään osin aurinkoenergialla. Suojaisa käytävä kerää lämpöä. Elokuun alun aurinkoisena iltapäivänä vihreyttä pursuvalla pihalla perataan sieniä ja napsitaan suuhun pullevia vadelmia ja viinimarjoja. Kymmenkunta opiskelijaa tai akateemisen koulutuksen jo hankki1rntta henkilöä asuu ja työskentelee Luvattulassa melko kiinteästi osan vuodesta, mutta silloin tällöin pistäytyjiä on satoja. "On tärkeämpää toimia vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Yksikamarinen mummonmökki löytyy jo lähistöltä puiden katveesta. Omavaraisuuteen ei pyritä. Kuljemme joitakin satoja 24 Luvattulan luostarin ydin on vanha kyläkauppa. Vasemmcil/a lasipyramidija oikealla talojen välistä lasikäytävää. Asukkaat maksavat halpaa yöpymismaksua tai kuukausivuokraa, jonka voi korvata työlläkin. Hän esittelee vanhan kaupan alakerran kokoontumisja yhteismajoitustiloja; täällä on kurssitettu ihmisiä muun muassa shamanismin ja huovutuksen merkeissä, pari Luonto-Liiton leiriäkin on pidetty. Polttopuut kuivuvat ja salkopavut kukoistavat. Sellainen omavaraisuus on hyvä, jossa on synergiaetuja: kaikki tekijät risteävät ja kullakin on enemmän kuin yksi tarkoitus." Kotieläimi&tä Juhana Kallio on hankkimassa yhteisöönsä vain kanoja. Luvattulaa on isännöinyt seitsemän vuoden ajan Juhana Kallio, joka peri tilan vanhemmiltaan. Ekoarkkitehtuuri näkyy Luvattulassa jo nyt. metrejä metsätietä Joutsjärven rantaan, jossa nököttävät savusauna ja tavallinen rantasauna. Lasikäytävä kerää auringon lämpöä ja antaa suojaa sekä SUOMEN LUONTO 9/98
Rihmasto 2/98 luettelee 41 suomalaista ekokylää ja -yhteisöä ja muutamia perusteilla olevia. Riittää, että seuraavan 15 vuoden aikana tulee vuosittain kahdesta kolmeen uutta asukasta", sanoo ekokylän osuuskunnan puheeenjohtaja, opetushallituksesta virkavapaalla ihmisille että kasveille. Energiakysymyksia pohditaan jatkuvasti; perusteelliseen energiasaneeraukseen saattaa kuulua myös aurinkoja tuulivoiman käyttöönotto. Viidessä talossa asuu 43 asukasta, joista 33 on maksanut tai on maksamassa neljän vuoden ohjelmalla 40 000 markkaa asumisoikeusmaksunaan. Yrttiviljelmistä kehitetään myös kaupallista toimintaa. Tila on siirtymässä luonnonmukaiseen viljelyyn tahan aineksia. Talvella käytävässä paukkuu pakkanen niin kuin ulkonakin, mutta lumitöiltä vältytään . Ekoyhteisöprojekti järjestää Jari Peltoranla Liisa Jääskeläinen esittelee istuttamaansa vihannespenkkiä. Taustajärjestöinä ovat Vihreä sivistysja opintokeskus Visio, Suomen permakulttuuriyhdistys ja Maan ystävien Yhteys Maahan -projekti. Keuruun ekokylä pyrkii hyviin suhteisiin naapuruston ja muun muassa yhteisöjen tapaamisia, kehittelee koulutusta ja julkaisee Rihmasto-nimistä tiedotetta. Asukkaisiin kuuluu maatiaiskanoja suomenlampaita, suomenvuohia ja kaksi suomenhevosta. Yhteiskunnallista kestävyyttä ekokylässä vaalitaan muun muassa erilaisin kokouksin. Usein sunnuntaisin pidetään tunnepalaveri, jossa puhutaan asioista, jotka ovat alkaneet kenkuttaa. Meillä ei ole kiirettä haalia nopeasti uusia asukkaita. Keuruun ekokylä sijaitsee Kivijärven tilalla. Toisin sanoen kylä on Keuruun ekokylän omistuksessa. Metsässä pyritään säilyttämään luontaistalous. "Haluamme, että tuleva jäsen on sisäistänyt kunnolla ekokylän toiminta-ajatuksen. Viime talvena kylä teki ensimmäisen ekologisen energiaratkaisun: öljylämmitys vaihdettiin hakkeeseen öljyn jäädessä vain hätävaraksi. (03) 471 8040 ja (03) 255 5023, kai. Kannatusjäsenyys maksaa 100 markkaa, ja jäsen saa kuusi kertaa vuodessa ilmestyvän A viisin, josta voi seurata kylän kuulumisia. (03) 7177 384, jkallio@sci.fi Ekoyhteisöprojekti: Kai Vaara, Katajamäki, Tammikoskentie, 35700 Vilppula, p. voitteenaan omavaraisuus. org, http://www. Tiistaisin puhutaan talousas101sta, keskiviikkoisin on työkokous, perjantaina kokoontuu filosofis-yhteiskunnallinen keskustelupiiri. Yhteisöt tukevat toisiaan Yhteisöasuminen ei ole tämän vuosikymmenen keksintö, mutta se on uutta, että pääosin kaupungeissa kasvaneet ihmiset haluavat juurtua maaseudulle elämään ekologisesti yhdessä. "Jokaisessa talossa pitäisi olla talvipuutarha", Kallio uskoo ja kertoo Luvattulan talvipuutarhan rakennussuunnitelman olevan valmis. Elämäntavassa yhdistyvät vanhat ja uudet aatteet. gaia.org Eco-Village European Network ( EVEN), Lebensgarten, Ginsterweg 5, D-31597 Steyerberg, Germany, even@lebensgarten.gaia.org 25. Tilalla järjestetään paljon erilaisia kursseja, muun muassa Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskus on ottanut paikan yhdeksi kurssipaikakseen. Loput asukkaista ovat vuokralla ja miettivät lopullista askelta. Permakulttuurin mukaista on pyrkiä myös kauniiseen arkeen. Yhteisöt ovat perustaneet ekoyhteisöprojektin välittämään kokemuksia, tietoja, taitoja ja edistämään yhteistyötä. Siellä viihtyvät ihmisetkin keräämässä energiaa, katselemassa tähtitaivasta tai tekemässä tarotennustuksia. "Olemme kehittyneet tässä vuoden aikana paljon", Jääskeläinen antaa tunnustusta kylälleen. Pääosin maaseudulla toimivien yhteisöjen kirjo on suuri. Keuruun ekokylä omistaa paitsi talot myös 54 hehtaaria maata, josta 24 hehtaaria on peltoa ja jonkin verran metsää. Vierailijat ovat tervetulleita, mutta myös heiltä odotetaan päivittäistä neljän tunnin työpanosta, mikä on asukkaiden vähimmäisnormi. vaara @uta.fi Kansainväliset yhteydet: Global Eco-Village Network (GEN), secretariat, Skyumvej 101, DK. "Se on henkinen tila." Pihamaalla odottaa suuri pino purkutalon ikkunoita. Keuruun ekokylä kehittyy vakaasti Jari Pchoranta Keuruun ekokylässä on viisi asuinrakennusta, joissa on tilaa myös järjestää kursseja ja majoittaa kurssilaisia. Yhteystietoja: Suomineito-yhteisö: Kaijantie 283, 63700 Ähtäri, p. Vanhan kivinavetan päälle on rakennettu lasipyramidi, jonka sisällä kasvaa tomaattia ja basilikaa. Tuula-Maria Ahonen Keuruun ekokylä: Kivijärventie 300, 42700 Keuruu p. (014) 736 573 tai (014) 736 571, ekokyla@sci.fi Marketta.Horn @helsinki.fi Luvattulan luostari: Juhana Kallio, Postitie 1, 19779 Valittula, p. Tl52 Denmark, gen@ gaia. Joukossa on eri uskontokuntiin kuuluvia yhteisöjä, kuten buddhalainen Dharmakeskus ja ortodoksinen Uusi Valamo, kehitysyhteistyötä tekeviä Emmaus-yhteisöjä, luomutiloja ja biodynaamisia tiloja, kurssikeskuksia, matkailutiloja sekä käsityöläisja taitelijayhteisöjä. Ne on hankittu Helsingistä maksamalla vain kuljetuskustannukset. (06) 533 0601, fax: (06) 533 5323, muun yhteiskunnan kanssa. Lieneekö talvipuutarSUOMEN LUONTO 9/98 oleva ylitarkastaja Liisa Jääskeläinen
Teksti ja kuvat: Markku Lappalainen Seitsemän kesäri A amu-usvan hälvetessä ryhmyisen saaristomännyn latvasta erottuu hieno hahmo. Suojelu tuottaa tulosta, ja se näkyy myös maastossa. V anhan luotsiaseman satama-altaassa ui riskilä. Linnun selkä höyryää, kun aurinko kuivaa yön kosteutta. Kastepisara välkkyy vanhan merikotkan keltaisessa nokassa. Kimalaisia, mehiläisiä, kärpäsiä hyönteiskarjaa suorastaan kuhisee silmien edessä. Yhdessä ruskolevien kanssa ne muodostavat paikoitellen aarien, jopa hehtaarien laajuisia mössökenttiä. Itämeren rehevöityminen näkyy kaikkialla. Riskilällä menee hyvin siellä, missä minkki ei kiusaa. Rihmalevät valloittavat pohjia. Biologi Juha Kääriä levämössön saartamana. SUOMEN LUONTO 9/98. Koko maan tulos on lähes puolitoistasataa. Saariston perinteinen kesävitsaus, kuivuus, ei kuitenkaan tänä vuonna päässyt vaivaamaan. Talven kylmyyttä vesimassoihin varastoivan meren äärellä viive korostuu. Verikurjenpolvet rehottavat harvinaisen komeina kasvustoina. Riskilän runsaus ulkosaaristossa on kesän ilonaiheita. Verikurjenpolvi, alkukesän kukka, rehotti tänä vuonna vielä heinäkuun lopulla. 26 Biosukeltajan painajainen. Kivinilkka roikkuu rentona linnun nokassa. Kesän riemut pitävät olipa tavanomaista kalseampaa ja sateisempaa tai ei. Tänään lapset sanovat, että vesi haisee pahalta. Sukellus Ahdin valtakuntaan virkistää sielua ja ruumista. Etelästä vaeltaneet ohdakeperhoset lepattelevat niityllä. M aa sykkii vihreän ja violetin kirjavana. Enklingen kyläkaupassa Ahvenanmaalla jään suustani kiinni. Dosentti Torsten Stjernberg saaristomaakunnan merikotkien tuntija kertoo rengastaneensa ennätykselliset 57 kotkanpoikaa. Sinilevät eivät ole ainoa luonnon antama merkki meren sairaudesta. Viileä ja märkä kesä viivästytti monien kasvien kukintaa. N aapuriveneen lapset ovat uineet huulensa siniseksi. Hetken epäröityään riskilä pujahtaa kivisen aallonmurtajan kolossa olevaan pesäänsä. Kasvit päinvastoin viheriöivät paahteisimmillakin paikoilla. Tulokaspeto ulo~taa vaikutuksensa paikoitellen laajalle, ja kärsijöitä ovat riskilöiden lisäksi kaikki maalla pesivät linnut kivitaskuista haahkaan. Lähempänä manteretta tämä veikeä luotolainen on harvinaisuus, joka kärsii väsymättömän minkin saalistuksesta. Ja perin usein leviä kasvaa erityisen runsaasti kirjolohta tuottavien kalankasvattamoiden kotiseuduilla
Märissä kallionkoloissa kasvit kukoistavat. Tarkemmassa syynissä läntistä hahmottuu musta, kumimainen kalvo, lepakon lenninräpylä. • • • • ••• ryazvaa Purjevene Vesisiipan lokikirjan merkinnät ovat yleensä rutiininomaisia sään ja merenkulkutapahtumien kirjauksia. Ne julistavat öisin olemassaoloaan julkein punavaloin. Märkä läntti maassa. Loputtomat aallot kohisevat rantaan, meriharakat ilkkuvat jossakin luotokirvinen helisee kuin viimeistä päivää. Lepakko on ottanut mittaa autosta. Yö laskeutuu vaivihkaa kesäiseen saaristomaisemaan. Lepakko. Öinen vesisiippa on mitellyt auton kanssa. Kaukaisuudesta kuuluu koiramaista haukuntaa. Se haavii kitaansa hyttysiä ja yökkösiä. 27. Myöhäisten kulkijoiden valot, kaukainen majakka ja ohikulkeva ruotsinlaiva kavaltavat valoillaan, että vuorokausi vaihtuu. Aamulla ohi kulkevan tien asfaltilta löytyy sananmukaisesti märkä läntti. Hieman alempana kaahaa siippoja samoissa puuhissa. Selkämeren avaruudessa, jossakin horisontin takana hallit laulavat. L innanpihalla vilahtaa jotakin tummaa. Suuren saamen latvan tasalla säntäilee pohjanlepakko. Jäähdyttelypuheilla hän tulee kertoneeksi kesän hyvät hyljeuutiset: lentolaskennoissa on lyöty entiset ennätykset. Kustavissa hyljetutkija, apulaisprofessori Martti Soikkeli ajaa aamiaisaikaan Naviculallaan ohi ja pyytää iltasaunaan. Kuukauden purjehduksella syvimmätkin otsarypyt oikenevat niin, että lämpötilojen, tuulensuuntien ja voimakkuuksien, lähtöjen ja saapumisten oheen tuli kirjattua myös erinäisiä merenkulkuun kuulumattomia tapahtumia ja havaintoja. SUOMEN LUONTO 9/98 Hiljaisinkin saaristoalue kantaa nykyisin ihmisen leimaa. Vilauksia pimeydessä. Maapallo on pyöreä: harmaahylkeiden hallinhaukku kiirii korviin kuperan horisontin takaisilta kareilta. Jos vanhat merenkulun turvalaitteet eivät alueelle kuulu, on niiden sijasta horisontissa nykyajasta kertomassa punaisia pisteitä. s elkämeri avautuu silmien edessä rannattomana aukkona. Kännykkäantennit valloittavat tämän maan
KesäJlä elinympäristö on siis kylmä mutta talvella lämmin. A vovesitila on pieni, ja vesi vaihtuu nopeasti. Salpausselän liepeilläkin lähteet ovat niin kaukana toisistaan, ettei edes naapurilähteiden okakatkoilla ole yhteyksiä keskenään. Runsasta planktonlevästöä ei ehdi kehittyä, kun vesi jo poistuu 28 lähteestä. Katkat ovat selviytyneet kymmenissä, ehkä sadoissa lähteissä, mutta mahtaisiko ihmisyhteisö selvitä. Muistoja menneiltä ajoilta Lähteen reunan ja lähdepuron kasvitkin ovat osaksi jäänteitä SUOMEN LUONTO 9/98. Kylmää vettä Lähteeseen pohjavesi purkautuu maan pinnalle tai vesistöön. L. Seppo Vuokko ELINPAIKKA Piirros: Hannu Virtanen Lähteen vangit Sua lähde kaunis katselen likellä vettäsi kun pilven varjot vaeltavat kuvastimessasi Matti Ylätupa/Luontokuvat Voimalla purkautuva lähdevesi leikkii hiekalla. Lähteet eivät ole edes vesilintujen suosiossa, joten ilmakyyti lähteestä toiseen on sekin epätodennäköinen. Moni uimari tietää vedenalaisen lähteen hyytävän viileän kosketuksen. 12 000 sukupolvea vain muutaman kymmenen kuutiometrin tilassa ilman yhteyttä toisiin sukulaisiin. Lönnrot Jouni Klinga/Luontokuvat Lähdepuro. Lähteessä elämä keskittyy pohjalle ja reunoille. Syvältä purkautuvan pohjaveden lämpötila on ympäri vuoden vakaa ja vastaa vuoden keskilämpötilaa: Etelä-Suomessa lähdevesi on noin neliasteista, pohjoisessa kaksiasteista. Isot lähdelammet ovat lähteen ja järven välimuotoja, joissa koosta ja virtaamasta riippuen on vaihtelevasti järven piirteitä ja lajistoa. Lähdepuroissa ne voivat vaeltaa jonkun matkaa, mutta pian purojen vesi lämpenee ja metsistä ja soilta valuvat humusvedet muuttavat olot okakatkalle kehnoiksi. Siksi avoveden muukin eliöstö on niukka. Altaan reunoilla voi olla laajoja kelluvia tai hakopuihin kiinnittyneitä sammalpatjoja. J. Runeberg, suom. E. Aluksi lähteissä oli okakatkan seurana varmasti muitakin Baltian_jääjärven asukkaita. Kaikkein pienimmistä lähteistä okakatka puuttuu. Runsaimpana jääjärven lajisto säilyi Itämeressä ja suurten järvien syvänteissä. Ihmisellä se vastaisi tilannetta, että yhteisö eläisi parisataatuhatta vuotta eristyneenä muutaman neliökilometrin suuruisella saarella, kykenemättä liikkumaan merellä tai käyttämään meren antimia hyväkseen. Kun vesi laski ja jääjärvi hajosi erillisiksi järviksi, jääjärven asukkaat säilyivät aluksi niissäkin. Kuvittele okakatka johonkin Salpausselän liepeen lähteensilmään. Onnea onnettomuudessa Okakatka eli kaikkialla Baltian jääjärvessä. Lähteet pysyvät sulana talvellakin. Eivät okakatkankaan kannat ole lähteissä järin suuria: pienimmillään ehkä muutamia satoja vedenpotkijoita. Pieneen tilaan mahtuu tavaJlisesti vain yksi tai kaksi lajia kustakin ryhmästä. Kun ilmasto lämpeni, vedet rehevöityivät, jolloin kylmään ja hapekkaaseen veteen sopeutuneet lajit hävisivät useimmista järvistä. Puron lämpö on säästänyt vedenvarren kasvit vihreinä, mutta ympäristö elää jo marraksen aikaa. Pieni vesitila ja siitä seuraava liian pieni eliökanta koitui okakatkaa suurempien otusten kohtaloksi. Sen turvissa ui ja mönkii vesikirppuja, hankajalkaisäyriäisiä, raakkuäyriäisiä, katkoja, kovakuoriaisia, vesiperhosten, päivänkorentojen, koskikorentojen ja sääskien toukkia
Lehdot vallitsivat, ja suot olivat valtaosin lettomaisia. Ajattele ensin laji kestää kymmenen tuhatta vuotta ilmaston ja ympäristön muutoksia, myrskyjä ja metsäpaloja, ja sitten muutaman minuutin pörräys traktorilla, ja kaikki on pois pyyhkäisty! Vaikka itse lähdeallas jäisikin koskemattomaksi, lähelle tuodut ojat pudottavat pohjaveden pintaa. Ravinteet karkasivat, maa happani, kuusi ja rahkasammalet aloittivat voittokulkunsa, lehdot muuttuivat kangasmetsiksi ja letot nevoiksi ja rämeiksi. Niillä on kullakin ollut oma kultakautensa, kuten okakatkallakin. Maaperä oli huuhtoutumaton ja ravinteikas, ilmasto kuivahko ja lämmin. Laajemmalle levinneitä ovat hetehorsma, pohjanhorsma ja lettorikko. Turvapaikka muuttuu vankilaksi Lähteikön kasveilla ja eläimillä on vain yksi mahdollisuus: säilyä siinä, tiukasti omalla tontillaan. Pienten piilevien tyhjiä kuoria laskeutuu sinertävänvalkoisena harsona lähteen pohjalle. Jos lähteiden ennallistamiseen ryhdytään, jokainen tapaus on tutkittava erikseen, kartoitettava lähdelajien esiintymät, ja veden pintaa on nostettava hyvin hitaasti. Mitä vaateliaampi laji, sitä ahtaammiksi muuttuivat pakopaikat. Lähteen kaltaiset pienbiotoopit eivät ole sillanpääasemia, joista lähdetään maailmaa valloittamaan. Lähteikön kasvit ovat saattaneet löytää viimeiset turvapaikkansa kaivettujen ojien pohjalta, missä viileä pohjavesi jatkuvasti huuhtoo niiden juuria. Putkisirvikkään toukka (25) on rakentanut suojansa sammalen varren pätkistä. Taarna ja lehtokattara ovat kumpikin säilyneet yhdellä lähteiköllä; lähdesara, hetesara ja metsälitukka kukin muutamalla lähteiköllä. Erityisen vaateliaita tundran lajeja on säilynyt Kuusamon Liikasenvaaralla kalkkip1to1s1ssa lähteiköissä. Lähdeletolla kasvaa kämmeköitäkin kuten maariankämmekkä ( 10), punakämmekkä (11) ja soikkokaksikko (18). Käänne huonompaan tapahtui viitisentuhatta vuotta sitten, jolloin ilmasto viileni ja muuttui kosteammaksi. Lähdettä ja lähdepuroa reunaavan lähdeleton kasvilajisto on runsas ja koostuu sekä lehtojen että rehevien soiden lajeista. 29. Pikkusieppo (2) ja täpläpapurikko (19) viihtyvät järeän metsän hämyssä. D Lähteen reunalla Kuusi on usein lähdekorven valtapuuna, mutta saarni (1) ja tervaleppä (3) rikastuttavat parhaiden lähdekorpien lajistoa. Ravinnevarat uusiutuvat kuitenkin koko ajan, joten kasvillisuus vaikuttaa rehevältä. 1960ja 1970-luvun ojitusvimma ei jättänyt lähteitäkään rauhaan ja hävitti varmaan satoja siihen asti säilyneitä reliktilajien esiintymiä. Jo silloin ohjeet kehottivat jättämään lähteet rauhaan, ja nykyisten lakien mukaan lähteen ojittaminen on rikos! Vuonna 1970 suonsa kasviaarteista tietämätön maanomistaja ojitti Joroisten taarnasuon . Jos nyt veden pintaa nostetaan kerralla puoli metriä tai metri , hukkuvat viimeisetkin säilyneet relikti Ja j i t. Muutamalle lajille kesämme pituus riittää, mutta juuristo ei siedä jäätymistä. Selvästi erikokoisina sukeltajakuoriaiset (26 ja 34) sekä pikkumalluainen mahtuvat saalistamaan samassa lähteessä. Purolitukka (5), lettovilla (6), vilukko (13) ja hetesara (17) ovat harvinaisia muistoja jääkauden jälkeisiltä ajoilta, jolloin niille oli runsaasti sopivia kasvupaikkoja muuallakin. Okakatka (30), ves1sma (31) ja raakkuäyriäinen (32) ovat erikokoisia ja jakavat elintilan sovussa. Tavallisimpia ovat suo-ohdake ( 4 ), kevätlinnunsilmä (7, vain etelässä), hiiren porras (8), huopaohdake (9), rätvänä (12), suokorte (14), lehväsammalet, (15), suokeltto (16), pyöreälehtikihokki (20), mesiangervo (21), korpikaisla (22) ja ojakellukka (23). T uomo Hum1e/Luontoku va1 Komea lähdesara on jäänne nykyistä lauhkeammilta ajoilta. Kaikkein vaateliaimmat lajit katosivat. Tundran ja lehdon kasveja Erikoista on, että lähteet ovat säilyttäneet kahden toisilleen vastakkaisen ilmastovaiheen lajeja, toisaalta tundralajeja, toisaalta lämpökauden lajeja. Niidenkin säilymisen ovat turvanneet lähteen erikoiset olot, vakaa kasvuympäristö ja neutraali vesi. Hetekuirisammal (24) ja isonäkinsammal (29) kuuluvat lähes jokaisen ison lähteen lajistoon. Lehtojen ja lettosoiden kasvien kulta-aikaa olivat ensimmäiset vuosituhannet jään sulamisen jälkeen. Maanomistaja suostui suon rauhoittamiseen, ja seuraavana kesänä ojat tukittiin. Nykyiset lähdekasvit eivät aina ole olleet yhtä niukkoja eivätkä rajoittuneet lähdepaikoille. Samoilla juurensijoilla ovat jo ehkä kymmenen vuosituhannen ajan kasvaneet kuusamonsarake, kultarikko, verkkolehtipaju ja kolmikkovihviSUOMEN LUONTO 9/98 lä. Eräs sinilevä (33) muodostaa melko kiinteitä, syylämäisiä kasvustoja liekopuiden pinnalle. Taarnan pelasti se, että ojat ehdittiin tukkia tuoreeltaan. Pohjaveden pinnan nopea nostaminen voi tuhota senkin, mitä ojitukselta säilyi. Eri lähteillä se on erilainen, osaksi sattuman oikuista. Kun veden pinta laskee, lettopinta jää kuiville, ja pian kangasmetsän, korven ja rämeen lajit vyöryttävät peittonsa aivan lähdealtaan reunalle: vaateliaalle lajistolle ei jää tilaa. Vuosikymmeniä sitten ojitettujen lähteiden ennallistaminen ei onnistu: menetettyjä lajeja ei saada takaisin. eli reliktejä, mutta jääjärvivaihetta myöhemmältä ajalta. Näin kävi tuhansille lähteille muutama vuosikymmen sitten. Usein on edullisinta antaa luonnon hoitaa ennallistamisen: oja sammaloituu ja ruohottuu aikaa myöten, kunhan ojia ei enää perata. Vesimittari (36) saalistaa veden pintakalvoon joutuneita hyönteisiä. Sulkahyttysen toukan (28) läpinäkyvyys on suojana kirkkaassa vedessä. Suojelijoitten tietoon ojitus tuli syksyllä 1971. Jos olot huononevat, eivät ne silti pääse muualle. Luonnontilaisella lähteellä on likimain veden pinnalla hyllyvä reunapatja, jossa erikoistuneimmat lajit kasvavat. Itse lähteessä sammalkasvustot tarjoavat ruokaa ja suojaa pieneliöstölle. Joillakin lounaisilla lehtokasveilla, kuten tuoksumataralla ja saarnella, on erillisesiintymiä sisämaan lähteiköillä. Entisistä valtiaista tuli pakolaisjoukkoa, joka asusti viimeisiä rehevän maan saarekkeita. Itse lähdevesi on yleensä niukkahappista ja niukkaravinteista. Lajisto koostuu vaateliaasta lettoja lehtolajistosta, kun tavallinen kangasmetsän lajisto pysyttelee vähän loitommalla. Pikemminkin ne ovat jääkaappeja, joihin on säilötty nykyaikaan sopimattomia lajeja odottamaan mahdollista parempaa aikaa. Lähteen kylmässä vedessä sammakon toukkien (35) aikuistuminen usein viivästyy
Yhteistä on myös elämänhalu ja poikamainen into luoda koko ajan uutta, vaikka kumpikin on jo aikapäiviä sitten saavuttanut eläkeiän. Erik muistelee ensikutsua veljensä uuteen kotiin: "Kaj halusi tietää tarkkaan, koska tulen, että ehtisi liimata minulle styroxista oman huoneen. Sen lattia, seinät ja katto on tehty pelkistä solumuovilohkareista; vain ulkoja sisäverhoilu ovat muista materiaaleista, niin että asumuksen erottaa tavallisemmista taloista vain se, että siitä puuttuu lämmitysjärjestelmä. Niille kai tulee niin pirun kuuma, jos ne yrittävät kaivautua styroxiin." "Muistan, kuinka arkkitehdit kerran sanoivat, että katsotaan nyt muutama vuosi, sillä eihän se voi mitenkään kestää. Isoveli Kaj taas tunnetaan suomalaisen luomuviljelyn uranuurtajana. Eräskin sanoi äskettäin, että se on epäilyttävän halpa. Hän on näet suunnitellut liiton norppatunnuksen ja luonut tavattoman määrän muuta luontoaiheista grafiikkaa; nykyisiin töihin kuuluvat myös postimerkit. Kaj ja Erik Bruunia yhdistää luonto. Kaapitkin hän kiinnitti semaan liimaamalla, enkä saanut niitä irti, vaikka ripustauduin niihin koko painollani." Kaj täydentää: "Talo on ollut pystyssä jo 23 vuotta, mutta yksikään insinööri ei vielä ole sanonut, että hieno juttu. Silloin Kaj sanoi, että SUOMEN LUONTO 9/98. Mutta ei sinne tule hiiriäkään. Erik Bruun muistaa, että korkea puu oli täynnä kirsikoita. Talvellakin taloa on usein jäähdytettävä tuulettamalla, kun sinne kokoontuu vieraita tai kun joulua juhlitaan kynttilöin. Tavallisimpien vihannesten rinnalla tila tuottaa omia erikoisuuksiaan, kuten vehnänoraita, auringonkukanversoja ja sipulinlehtiä. Ehkä eniten julkisuutta on saanut nollaenergiatalo, joka aluksi palveli isännän asuntona ja toimii nyt henkilökunnan sosiaalitilana. Kun Suomen luonnonsuojeluliitto keväällä täytti 60 vuotta, Erik Bruunista leivottiin liiton ensimmäinen Kunnianorppa. Peruslämpöön riittää kodinkoneiden hukkalämpö ja asukkaista, myös kissasta, huokuva lämpö. Hänen luomutilansa valtavat muovihuoneet Kirkkonummella pysyvät kautta vuoden lämpiminä enimmäkseen auringon energialla; salaisuutena ovat jopa 32 kuusinkertaiset muovit ja lukemattomat mustiksi maalatut vesisäiliöt, joihin lämpö tarttuu ja varastoituu. Teksti ja kuvat: Teuvo Suominen Bruunin elämäniloiset veljekset osoittavat: Koskaan ei ole liian myöhäistä Kaj Bruun (vasemmalla) istutti vuosi sitten kirsikkapuun muistoksi kotitalon portin pielessä Kannaksella kasvaneelle puulle. Pikanttina lisäpiirteenä ovat suuret käymisastiat, joissa kotiviini kuplii hiilidioksidia kasvien tarpeisiin
Sen he tekivät kotikylästään Säiniönjokea pitkin. Määränpäänä oli 15 kilometrin päässä Viipurin Myllysaaressa oleva isoisän huvila, jossa tämä kasvatti mehiläisiä, omenapuita ja kaikkea 33. Oli myös omatekoisia siipiä. Hän on suunnitellut Suomen luonnonsuojeluliiton norppa-tunnuksen ja sai keväällä liiton ensimmäisen Kunnianorppa-arvon. Veljekset luomuviljelijä Kajn kotona Kirkkonummella. Kun sitten rupesin graafikoksi, Finnair tuli asiakkaakseni jo 1950-luvun alussa ja pyysi apua lentokoneiden ulkomaalauksiin. Viime syksynä olin suunnittelemassa Finnairin uusimpien, Lomamatkojen käyttämien Boeingkoneiden uutta maalausta", Erik kertoo. Erik ilahtuu, hänelle se on melkein pyhäinjäännös. Lennokkeja nämä 1922 ja 1926 syntyneet veljekset rakensivat lukemattomia, aina erilaisia ja aina uudenlaisia, aivan ennennäkemättömiäkin kaarimalleja. Lennokeista Erik siirtyi lentokoneisiin ja linnunsiipiin, Kaj taas harrasteli aikansa oikeata lentämistä purjelentokoneella. Säiniön kylässä Viipurin liepeillä elanto lähti monesta suunnasta. Mutta jo vähän ylin kymmenvuotiaina harrastuksiin liittyi veneily. SUOMEN LUONTO 9/98 Kanojen rinnalla pidettiin harrastuksena ankkoja ja hanhia, jopa fasaaneja, riikinkukkoja ja ruutanoita. Kun aina elettiin lintujen kanssa, niin ehkä juuri se toi aiheet piirroksiin. Tärkeimpiä olivat isän rehuja siemenliike sekä pieni rehunvalmistamo, äidin monipuolinen kasvimaa kasvihuoneineen ja yhteisesti hoidettu jalostuskanala, josta myytiin hyvin munivien kanojen poikasia kaikkialle Suomeen. Ensimmäisen veneretkensä veljekset tekivät kesällä 1936 tai -37. Myöhemmin sitten Ilmailuliiton Lennart Poppius perehdytti heidät myös lentämisen teoriaan. Henkiset eväät Kannaksen kotitilalta Veljekset kiittelevät vanhempiensa ahkeruutta ja avarakatseisuutta. "Aerodynamiikka on kauhean kiinnostavaa. Kun joukot lähtivät "rintamalle", selkään otettiin suuret pajukorit kyyhkyineen, ja niiden mukana tuli jalkoihin sidotuissa ampulleissa rintamalta tiedotuksia. Ja kaiken kukkuraksi kirjekyyhkyjä, sillä Sotakorkeakoulu vuokrasi joka toinen vuosi yhden tilan rakennuksista sotaharjoitustensa pääesikunnaksi. Seinällä on graafikko Erikin töitä. olen minä tässä jo 18 vuotta asunutkin", Erik jatkaa. Kaj esittelee vuosikymmenien takaisia jäännöksiä veljesten yhdessä rakentamasta lennokista
Kaj kiittelee VR:n henkilökunnan hyväntahtoista uteliaisuutta ja erinomaista palvelua. "Minä vierastan sitä, mutta joskus siitä on apua. Silloin vene on nostettu auton katolle ja auto ajettu junaan. Tukholmasta matka jatkui vuokratulla tandempyörällä Osloon ja takaisin. Kun sukujuuret kiersivät Harninasta Pietarin kautta Viipuriin, yksi kantaisistä sai tsaari Nikolailta aatelisarvon 1864. Kun rättiväsyneet soutajat ehtivät Ahvenanmaalle, merivartijat tarjosivat heille aluksensa hytissä yösijan ja kertoivat aamulla, että Ruotsin-matkaan tarvitaan purjehduslupa. Summan kylä oli meiltä linnuntietä vain 12 kilometrin päässä. Sitten Kaj souti yksin takaisin, eväänään näkkileipä, kevytjuusto ja vehnänoras. "Vielä joskus myöhemminkin Kaj viihdytti vieraita Kauklahdessa puutarhan uimaaltaalla. Saksalaisetkin olivat kääntäneet meille selkänsä. Vene oli omatekoinen ja omintakeinen: ulkoja sisälaidan väliin oli tehty ilmatila, niin että täydessä vesilastissakin hankaimet pysyisivät pinnalla. Kaikkiaan matka kesti neljättä viikkoa. Kaikki onnistui melkein liiankin hyvin, isot kasvihuoneet ja styroxtalo ... Sota keskeytti kummaltakin koulunkäynnin, joten ylioppilaan arvo jäi veljeksiltä saavuttamatta. Kysyin häneltä, johtuuko se siitä, että en enää jännitä niin pirusti töitteni vuoksi ja että minulla on niin hirveän mielenkiintoisia töitä minut kutsuttiin kilpailuun, jossa suunniteltiin uusia euroseteleitä niin hän vain puisteli päätään ja sanoi että tuskin se siitä ... Hän hyppäsi veteen pelkät uimahousut päällä ja jäi pinnan alle niin pitkäksi ajaksi, että katsojat huolestuivat. "Sillä on soudettu tuhansia kilometrejä; Vironmatka oli vain pieni retki, vaikka olikin kaikkein jännittävin." Soutaen Tallinnaan ja Tukholmaan Kaj Bruunin souturetkestä Viroon ja takaisin kirjoitettiin aikoinaan paljonkin. "Minulta ovat kaikki pikkuvaivat häipyneet, pienet reumaattiset jutut ja sensellaiset. Terveyttä elämän tavoilla "Kun minut pantiin 65-vuotiaana muovifirmasta eläkkeelle, tästä luomupuutarhasta tuli minulle hyvin riemukas juttu. "Isä sanoi, että Suomen tultua itsenäiseksi ei ole enää syytä käyttää Venäjältä saatua arvonimeä", Kaj perustelee. Mutta sitä he eivät tee. Oli henkisesti erittäin hauskaa olla luomassa jotakin uutta. Syön melkein kourallisen valkosipulia joka päivä, ja nyt vatsanikin kestää melkein mitä vain, esimerkiksi 60-prosenttista vodkaa. Kaj oli unohtanut kiinnittää turvavyöt ... Erik teki elämänsä ensimmäisen ulkomaanmatkan soutamalla 1947 yhdessä veljensä kanssa Tukholmaan. Leino lupasi hoitaa asian heti, ja soutu jatkuikin jo samana iltana kello kymmeneltä. Olin Säiniön asemalla vartiossa, pakkasta oli 30 astetta ja kaksi rautatievaunua täynnä kaatuneita suomalaisia, suunnilleen kaksisataa, jalat ja kädet kankeina." "Muistan, kuinka yksinäiseksi tunsin meidän suomalaisten tilanteen ja ihmettelin, kuinka tällaista voi maailmassa tapahtua. Vihdoin nousi pintaan lapion terä, joka alkoi lähestyä. Se taas vaatisi s1saministeriön luvan ja vähintään kaksi viikkoa. Mutta isäkin, joka yleensä kannusti poikiaan näiden harrastuksissa, suhtautui tähän retkeen epäillen. D SUOMEN LUONTO 9/98. Sen seurauksena veljeksillä on yhä oikeus liittää sukunimensä eteen "von". Välillä poikettiin Värmlannin suomalaismetsissä. Mutta henkisen pääoman mukana on sukuun sentään karttunut arvonimiäkin. Ja sitten veneeseen ja samaa reittiä kotiin, tällä kertaa suotuisassa säässä. ", kertoo Erik. Muistelen sitä aikaa usein, kun nyt otan rauhanomaisena puutarhurina kantaa 34 Kaj kertoo lentoreissustaan kaksipaikkaisessa avokoneessa, jonka lentäjä halusi pelleillä ja käänsi koneen alassuin. Kaj Bruun on sen avulla tutustunut varsinkin itäsuomalaiseen järvimaisemaan. Erik tavoitti puhelimella Helsingistä ministeri Leinon ja kertoi heidän olevan matkalla Tukholmaan soutukilpailuun. Altaan reunalla odottaa käyttövalmiina omatekoisen prototyypin mukaan tehty soutuvene, kevyt ja kanoottimaisen sutjakka. Siitä alkoi matkakuume, halu nähdä maailmaa avaramminkin, sillä vaatimaton ja luonnonläheinen kotitila antoi myös täysipainoista kasvatusta kansainvälisyyteen. Mutta perille tultiin. Vene oli omatekoinen ja vain 2,4 metriä pitkä. Eurooppa-kysymykseen." Erik jatkaa: "Hirveä vääryyshän siinä oli tapahtunut, jo sodasta ja sotakorvauksista lähtien. Kaj muistelee: "Minä menin takasin Säiniölle jo talvisodan aikana. Kuluneena kesänä Kaj on tuntitolkulla rämpinyt kotipihansa vesialtaassa ja raivannut sen kasvillisuutta tehdäkseen tilaa hiekkarannalle ja karpeille. "Söin 20 vuotta verenpainelääkkeitä, mutta vuosi sitten lääkäri antoi luvan lopettaa. Siinähän oli 50 vuotta väliä." Veljesten vesileikit Yksi veljesten yhteisistä varhaisista harrastuksista oli hengityksen pidättäminen ja sukeltaminen. Sinne näet kokoontui ainakin kerran kuussa Viipurin monien kielten, kansallisuuksien, kulttuurien ja elinkeinojen edustajia. Se lähti kovalla vauhdilla liikkeelle laskusuhdanteesta huolimatta. Eihän silloin ekologiasta puhuttu, mutta meidän kohdallamme kysymys olikin puhtaasti taloudellinen", tähdentää Kaj. Kasvisravinnon ohella hän syö näet kalaa ja myöskin kanaa kotitilansa elinkeinon kunniaksi. Sää oli sateinen ja muutenkin kamala; Kaj kertoo palelleensa enemmän kuin koskaan. Toisen ollessa upoksissa toinen huusi aikoja. "Ei siinä ollut minkäänlaista hullunrohkeutta, kyllä kaikki oli harkittua, ja odoteltiinhan siinä välillä kolme vuorokautta myrskynkin laantumista", Erik väittää. Kerran onnistuin saamaan huoneen täyteen buukatusta hotellista, kun esittäydyin professorina." Sota vei kodin Sota lähetti evakkoon, poltti kotitilan ja jätti muutenkin syvät arvet. Ei se olisi mitenkään onnistunut 20 vuotta sitten", sanoo Kaj. Kysyin lääkäriltä, mistä se voisi johtua, mutta häntä kiinnosti vain vaivojen lisääntyminen. Vastahan me viime vuonna Kajn kanssa lapset ja muu suku mukana, kaikkiaan yksitoista henkeä kävimme uuden rajan takana kotipaikalla. Sitä harjoitettiin kylpyarnmeessa. Liityin suojeluskuntaan 17-vuotiaana ja näin Summan läpimurron kauheudet. Työtä ja tunnustusta Bruunien tilalla elettiin kovan työn eikä omaisuuden varassa. muuta mielenkiintoista. ", Kaj pohtii. Sitten rantaan asteli märkä mies lapio olalla, täysissä pukeissa ja sadetakki päällä", Erik sanoo. Erik Bruun on lisäksi saanut professorin arvonimen tunnustukseksi taiteellisesta työstään, mutta sekin titteli pölyttyy lähes käyttämättömänä. Erikille tarina oli uusi. "Soutaminen on halvin ja ekologisin tapa matkustaa. Eksotiikka odotti jo omilla rannoilla: vene oli hinattava Porkkalan vuokra-alueen läpi, ja sen saattelijaksi ilmestyi neuvostoliittolainen torpedovene, joka ensin teki täyttä vauhtia valehyökkäyksen aivan kohti ja koukkasi sitten vierestä sivulle. Mies oli näet täyttänyt jo 70, kun hän yhdessä veljenpoikansa kanssa lähti soutaenTallinnaan
Kaidalla tiellä kulkijaa odotti taivasosuus, lavean tien kulkija ja hyveen polulta poikkeaja sai huonon lopun. Länsimaisen kulttuurin kuvastossa tie sai päinvastaisen sisällön: tiellä pysymisestä tuli hyve. Myös luontoon pitää päästä autolla, peJorma Laurila Kahlitseeko vai vapauttaako tie. Moottoritietä kuutta kaistaa mateleva automatto ei tahdo kelvata liikkumisen vapauden vertauskuvaksi tai moderniksi versioksi ihmisen elontiestä. Martinsonin kuvaamia vaeltamaan houkuttelevia teitä ei enää ole monta jäljellä. Hän näki usein kokonaisia perheitä vaeltamassa tundralla vain kivenheiton päässä valtatiestä. Kaupunkisuunnittelu on pitkään suosinut eräänlaista puolisisätilaa. Olen kuullut kerrottavan samantapaisia tarinoita saamelaisista: vapaa ihminen, jolle koko maailma oli avoinna kulkea, ei halunnut orjallisesti seurata valloittajan maastoon piirtämää marssiohjetta. Liikenneruuhka on yksi elämäntielle asetetuista väistämättömistä esteistä, joita ihmisen on opittava nöyrästi sietämään niin kuin aikanaan hallaa, kuivuutta ja muita elämää suurempia vitsauksia. lnternet-tietokoneliittymää markkinoidaan "tiedon valtatienä", joka laajentaa ennennäkemättömästi ihmisen mahdollisuuksia: tätä tietä pääsee pitemmälle, kovempaa ja kauemmas kuin koskaan ennen. Koko kulttuurimme idea näyttää olevan suojella meitä ulkomaailmalta ja lopulta myös omalta itseltämme. Mutta mikä pettymys tuhansia paikalle saapuneita uteliaita kohtasi: voimala seisoi paikallaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Katoksin, tunnelein ja kadun alle asennetuin lämmityslaittein ihminen eristetään säästä ja ulkoilmasta. Kasvit eivät saa loukata kansalaisten oikeutta tietoon uusista tuotteista ja palveluista. Eikö tällaisesta valmiiksi pureskellusta retkestä ole myös maku mennyt niin kuin vauvanruokapurkin soseesta. Ainoastaan juoppouteen ja kerjäläisiksi vajonneet giljakit alentuivat käyttämään tietä, tomuista uraa, jota ei voi kulkea kuin kahteen suuntaan. Tien mukana on perinteisesti tullut uusi järjestys ja järjestysvalta. On huikea ero siinä, näetkö hylkeen itse vain ohjatun hyljesafarin rutiininumerona. Onko mieltä siinä, että luonnosta tehdään tienvarren tusinakokemus, jonka halutessaan jo löytää lukemattomista puuhamaan ja kauppakeskuksen risteytyksistä. Mikä tekee näistä kokemuksista niin epätoivottuja. Minulla on naapureita, jotka eivät kävele pihan poikki, vaan mieluummin ajavat autolla kiertotietä roskalaatikolle. pohtii Laura Ruohonen. Kivikkoista tietä vaellettuaan, myötäja vastamäet kestettyään pääsee kulkija vihdoin päämääräänsä, matkastaan viisastuneena. Kaupunkien sisääntuloväylät teollisuusja varastohalleineen muistuttavat kaikki toisiaan. Niissä ajellaan pitkin äkkijyrkkiä vuoristoteitä ja halki nummimaiseman mutkittelevia poppelikujia: niitä teitä, joita vastaan autoilijat kaikkialla maailmassa käyvät tuloksellista taisteluaan. Pahinta on, että olemme alkaneet uskoa omiin myytteihimme: ihminen pääsee vain sinne, minne vie tie. On opeteltava psykologian tai uskon keinoin alistumaan liikennesumiin, ketjukolareihin, pyhäruuhkiin ja kaahaajiin, muuten kilteinkin perheenisä saattaa muuttua pedoksi ja hakata putkenpätkällä hengiltä jonossa kiilaajan. Sehän oli melkein naapurissa viereisessä osavaltiossa. Edes automainoksiin ei haluta moottoriteitä vauhtia ja modernia svengaavaa elämäntapaa ylistämään. Kyse ei tietenkään ole sattumasta. Ihmiselämä sekä kokonaisten kansojen vaiheet on kuvattu usein matkaksi. Sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä, esitelläänkö videaariossa dinosauruksia vai kevätkukkia. Vapaan huolettoman kulkurin hahmon, jolle jokainen tienmutka tarjosi yllätyksen ja seikkailun, kääntöpuolella ovat ankarat rangaistukset, joilla kulkureita ja irtolaisia on Euroopassa kautta aikojen kuritettu. Paitsi Taivaan Herran, myös maallisten herrojen on ollut huomattavasti helpompi valvoa tiellä kulkijoita kuin pitkin metsiä laukkaavia alamaisia. rille asti. G eorgiassa Yhdysvalloissa on äskettäin kielletty puut, jotka estävät autoilijoita näkemästä tienvarsimainoksia. Monet turhaan tuhansia maileja ajaneet epäilivätkin, että koko onnettomuus oli vain kommunistien pahantahtoista propagandaa. Myös meillä tienvarsimaisemat vähitellen häviävät. Poikkeat polulta, ylität suon, luot ainutlaatuisen reitin, maasto ja sinä käytte loppumatonta vuoropuhelua ja kaikella mitä kohtaat, on merkitys. Löytämisen riemu on yksi suurimpia syitä luonnossa liikkumiseen. Tavoite on, ettei ihminen enää hallitsemattomasti kastuisi ja kuivuisi , tuntisi kylmän ja kuuman ilman vaihtelua ihollaan, kuraisi vaatteitaan, huomaisi, että tulee pimeää tai hiljaista, että lihakset väsyvät, tuulee ja paistaa aurinko, pakkanen kohmettaa kädet, haisee hiki ja elämä. Teitä ei ole rakennettu tyttöjen iltapäiväkävelyjä varten vaan sotilaitten ja veronkantajien kulkea. Tätä perustellaan usein sillä, että ihmiset jotka eivät muuten lähtisi "luontoon", saadaan näin kiinnostumaan retkeilystä. Symboleilla on kuitenkin usein vähän tekemistä todellisuuden kanssa. SUOMEN LUONTO 9/98 Laura Ruohonen Tie vie Nykyään opastavat yhtä lailla Jehovantodistajien Vartiotorni ja englantilaiset muotilehdet, kuinka taistella "road ragea", autoilijan raivotautia, vastaan. Raportissaan Sahalinin vankisiirtolasta kirjailija Anton Tsehov kertoo saaren alkuperäisväestön, giljakkien, vastenmielisyydestä teitä kohtaan. Ja eikö taas tien päälle, uusia elämyksiä etsimään. Lintuharrastajien lehti suosittelee lukijoilleen norjalaista rannikkotietä, jolta näkee lintuja nousematta autosta. Puu, joka seisoo demokraattisen tiedonvälityksen tiellä, on lain mukaan kaadettava. Jykevä hirsitalo julistettiin Helsingissä asumiskelvottomaksi sillä perusteella, ettei pihaan ole autotietä. Luontolandioissa kulkija menettää myös toisen suuren ilon: metsä on ainoa paikka, jossa vapautuu teitten ja polkujen tyranniasta. Kun Harrisburgin ydinvoimalassa 1979 sattui onnettomuus, istuin newyorkilaisen isäntäperheeni kanssa autossa matkalla kohti Floridaa. Meidän aikamme hellii yhä kuvaa tiestä edistyksen symbolina. Jo Carl Barksin viisikymmenluvun alussa piirtämässä sarjakuvassa Aku Ankka joutui pakokauhuun kalifornialaisella pikatiellä. Autossa minulle ei voisi tapahtua mitään pahaa. Samasta syystä rakennetaan luontokeskuksia ja niille parkkipaikka, luontohalleissa järjestetään diaesityksiä ja näyttelyitä, joissa tehdään perinjuurin selkoa alueen eläimistä, kasveista ja maaperästä on vessat ja kahviot ja sadekatokset. He päättivät oitis ajaa päräyttää nähtävyyttä katsomaan. Samaa lähtökohtaa sovelletaan nykyään myös luontopalvelujen rakentamisessa. Teitten vapausromantiikka liittyykin niiden väärinkäyttöön. Nobelkirjailija Harry Martinson, itsekin ammattikulkuri ennen kirjailijaksi ryhtymistään, kertoo teoksessaan Kulkijan pilvilinnat, kuinka vasta autojen yleistyminen teki tarpeettomaksi Ruotsin teillä partioivat kulkuripoliisit. 35. Ei koskaan tiedä, mitä tulee vastaan. Kuka haluaa lukea jännitysromaanin kuultuaan siitä perinpohjaisen selonteon. Pyysin ja anelin, että he päästäisivät minut autosta, mutta he pitivät ehdotusta mielipuolisena; valtatien varrelle jätetty kävelijä on varma vainaa. Pienintäkään säteilyä ei näkynyt
Yksi on majoituspaikan kodikkuus. Pian näemme taas kattohaikaroita (toonekurg). Kalkkikalliosta löytyy fossiileja, ja kosken partailla kasvaa mustakanukka. Ruoka ei kypsy, sisällä rupeaa olemaan pimeä, eivätkä pumpun halvaannuttua edes veeseenpöntöt saa vettä. Niiden välistä löytyy rantamarunaa, vedessä kivien ympärillä ui ristisorsia. Seuraa reipas kävely yli erilaisten soiden. kukkivien pihlajametsien Tartonmaalle Käreveren kyläkoululle, joka on matkustajakotina. Teksti ja kuvat: Hannu Niklander Katto haikaroita, saarnilehtoja, hiekkadyynejä Viro, Latvia, Liettua. Pitkospuilla näemme teeren kevättalviset soidinpaikat, muutaman kerran lentää korppeja ilmassa ja kerran kurki. Kännykkätomeja sojottaa maalaismaisemassa kuin missäkin Suomessa. Oudoksumme mekin, kun purkeissa lukee Kaffeesahne, kerma on tuotu kaukaa Saksasta. Ohitamme suon, josta on saatu 40-prosenttista rautamalmia. Saamme ensivaikutelman Suomelle harvinaisesta maisemasta: alvaria, kivikkokasveja ja hyväkuntoisia muinaisjäänteitä. Lahemaan keskellä sijaitsee Palmsen kartano. Kolme erilaista pientä maata melko likellä Suomea. Samalla kun Viron venäläisväestön jotkin oikeudet kyseenalaistetaan, suositaan silti suurkaupunkia ja sy1jitään maaseutua, joka juuri on väestöltään puhtaimmin virolaista. Siellä kohtaamme yllätyksiä. Tuontiruokia, pitkospuita, passeja Aamiaisella paikan isäntä Hillar Karu kertoo Viron epäkohdista. Ajamme halki helteisten peltojen ja 36 Lahemaan kivisiä rantoja, siirtolohkareet ovat tulleet Suomesta. Hyvin korkealla sinessä vetää suihkumatkustajakone taivaalle hohtavanvalkoista viirua ja antaa kohinan, joka täällä on ainoa ihmisen aiheuttama ääni. Matkamme alkaa Tallinnasta, josta Länsi-Viron Lihulassa asuva kasvitieteilijä Tiit Kaljuste vie meidät itään, pari vuosituhatta vanhaan Rebalan kalmistoon. Viron kuuluisin luonnonsuojelualue lienee 480 neliökilometrin laajuinen Lahemaan kansallispuisto. Aikanaan sähkö saapuu, ja syömme maittavaa kotiruokaa. Palmsen komeassa puistossa on nokkavarpunen, ja kartanon liepeillä näemme matkan ensimmäiset kattohaikarat. Pääskyset ja perhoset lentelevät joen yllä. Karu toteaa, että siten on monien elintarvikkeiden kanssa, hallitus ostaa mistä otollisimrnin saa ja vähät välittää kotimaisesta tuotannosta. Se antaa terveen muistutuksen tekniikan haavoittuvuudesta, sähköorjuudesta, jossa elämme. Se on nähnyt vaiheita olutpanimosta Kalevin suklaatehtaan pioneerileiriksi ja kalliiksi ravintolaksi. Siinä on melkoinen paradoksi. SUOM EN LUONTO 9/98. Toinen on, että päivän ukonilma on tykkänään vienyt sähköt koko pitäjästä. Meren partaalla on isoja siirtolohkareita. Linja-autosta näemme, että Virokin on muuttunut linkkimastoyhteiskunnaksi. Niihin oli mahdollista tutustua kesällä Suomen luonnonsuojeluliiton kiertomatkalla. Jägalan kahdeksanmetrinen putous samannimisessä joessa on Viron korkein. Alem-Peedjan luonnonsuojelualueella ajamme suon äärelle halki saarnimetsän ja ohi pihoille liekotettujen lampaiden. Seutu on pitkään kiinnostanut geologeja, onpa nimi Lahemaa (Lahdenmaa) suomalaisen geologin Johan Gabriel Granön kehittämä. Nähtävyydet seuraavat tiuhaan toisiaan. Vesi on vähissä, emme näe putousta komeimmillaan, mutta nyt sen muoto tulee parhaimmin esiin. Niitä tulee riittämään, mustavalkoisia, lennossa korppikotkamaisia lintuja, joiden leviäminen Suomeen lienee vain ajan kysymys. Korpivaelluksen ja hyttysten jälkeen seuraa lyhyt tutustuminen maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Tarttoon, rnieilyttävään sivistyksen keitaaseen yhä kaupallisemrnaksi luisuvassa Virossa. Hallitus ei mitenkään tue maataloutta eikä maaseutua. Lähellä on uutta asutusta ja peltoja, maantie halkaisee hautuumaan ja osaksi peittää sen
Hän näyttää maisemja korkealta, ensin Gauja-joen ylitse kulkevan riippuradan gondolista, sitten linnantornista, tervapääskyjen tyyssijasta. Tutustumme iltapuhteella Gaujan kansallispuistoon. Näemme tarhattuja susia, ilveksiä, visenttejä sekä tietenkin Latvian kansalliseläimjä karhuja. Raja-asemalla virolainen Valga muuttuu latvialaiseksi Valkaksi. SUOME LUONTO 9/98 Gauja-joen laaksoa Turaidan tornista nähtynä. rilainen Viro ei kuulu samaan ryhmään. Kalliojyrkänteessä on suuri määrä nimikirjoituksia, osa hyvin taidokkaita ja vanhin vuodelta 1672. Ehkeivät he edes riko sääntöjä. Eläimiä tarhassa ja vapaana Latin kurssi on korkea. Kouran pohjalle kertyy pelkkiä kolikkoja, mutta enempää rahaa en tässä maassa tule tarvitsemaankaan. Viroahan aina ymmärtää, mutta kun Latviassa ja Liettuassa ennen semmoisella maailmankielellä kuin venäjäksi olleet tekstit on pikkutarkasti riennetty poistamaan, vähenee ymmärrettävyys. Baltian eriasteisten luonnonsuojelualueiden tarkat erot eivät tule meille kovin selviksi. Siguldassa seuraamme liittyy latvialainen opas Valdis Pilats. Runon ja rantakäärmeen maisemaa Jo eteläisessä Virossa ajoimme historialliselle Liivinmaalle, joka käsittää myös Latvian pohjoisosan. Nykyään liivinpuhujia asuu läntisimmän Latvian rannikolla enää jokunen kymmen. Majoitumme urheilupuistossa. Tällä en tarkoita, etteikö latviaa eli lättiä olisi syytä opetella kuten liettuaakin. Uskonnoltaan Latvia on Viron tavoin luterilainen Liettuan ollessa roomalaiskatolinen. Sigulda on vanhaa matkailuja kylpyläseutua. Vanhat raaputukset ovat epäilemättä vaalimisen arvoisia, mutta mitä sanoa uudemmista. Näemme kookkaita kotiloita, ja retken huipentaa rantakäärme, joka koko vikkelästi ui kirkkaan puron ylitse. Se on harvoja Euroopan jaettuja kaupunkeja. Huomaa, että jälleenitsenäistymisen jälkeen matkailu ei ole yksistään helpottunut. Latvian kansalliseeposhan on Andrejs Pumpursin sepittämä Karhunkaataja (Läcplesis). Linnassa on liiviläisistä kertova museo. Jyrkän rinnemetsän hämärässä kasvaa lehtokielo, kuin meikäläisen kalliokielon isonnettu muunnos. Uusi itsenäisyys ei kaikilta osin poistanut rajoituksia vaan myös lisäsi niitä. Villejäkin otuksia näemme, rupilisko ui tummana ja arvokkaana allikossa. Baltian maista Latvia on siinä mielessä piirteettömin, että se edustaa miltei kaikessa keskivertoa, se sijaitsee muiden välissä ja on kahden ja puolen mjljoonan väestöllään keskimmäinen. Suomalais-ugrilaisiin kuuluvien liiviläisten kansannimi on ehkä samaa kantaa kuin viron Liiv, hieta. Maisema ei kerralla muutu. Viime vuosikymmeninä neuvostotasavaltojen raja ei käytännössä merkinnyt valgalaisille paljoa. Hiukan yllättää puiston perin vapaamielinen suhtautuminen kulkijoihin. Päivänkakkara ja harakankello kukkivat suomalaisen mielestä varhain. Onko uusia yksinkertaisesti liikaa, vai eikö niistä pidetä siksi, että niitä ovat viime vuosikymmeninä riipustelleet kaikenlaiset tavalliset ammatti37. Toki luontoon rakennetut kävelytiet estävät maaston kulumista, mutta näemmepä ja ennen muuta kuulemme, kuinka kaksi railakasta nuorukaista ajaa isoilla moottoripyörillään pitkin kansallispuiston reittejä. Eipä edes Latvian punavalkopunainen lippu sisällä väriä, jota ei jonkin muun Baltian maan lipussa olisi. Säännöt voivat olla hyvinkin kirjavia. Nyt tarvitaan passia. Jägalassa kuohuu Viron korkein vesiputous. Kieleltään se on Liettuan lailla balttilainen, suomalais-ugNimikirjoituksia vuosisadan takaa. Missä on kulttuurihistorian ja vandalismin raja
Ja vallankin siksi, että vanhakantaisena kielenä liettua on säilyttänyt yhtä sun toista yleiseurooppalaisesta, latinasta ja kreikasta tuttua. Sateen välillä on sumua kuin Wagnerin oopperoiden pohjoista usvaa. koululaiset siinä missä vanhemmat ovat paronien ja kulttuurihenkilöiden kaiverruttamia. Se menestyy hyvin ja uhkaa luoda monokulttuurin, jos oikein pääsee vallitsemaan. Yhä enemmän vuohia, yhä perinteisempiä maataloustöitä. Sato kootaan karhelta isoiksi aumoiksi. Myös värija piikkihernettä näemme, ja täälläkin rupeaa kurttulehtiruusu olemaan rantojen vitsaus. Lättiläisen kansanrunouden perusmuoto on lyhyt daina. Ei se ole sen kummempaa kuin se, että Ruotsissa pidetään Runebergiä yhtenä maan suurista runoilijoista. Se ei estä kävelemästä aavikkoisilla dyyneillä, suola-arhon ja merinätkelmän maailmassa. Myös muut epäpuhtaudet värjäävät: hiekka mustaksi, pyriitti siniseksi ja klorofylli vihreäksi. Osaksi joidenkin paremmin säilyneiden, meille tulleiden lainojen ansiosta, kuten tiltas, silta, zirnis, hernes, taivas, laiva, kelias, tie, keli. Opas tutustuttaa meidät perinpohjaisesti Petro ir Povilo -tuomiokirkkoon. Meri pihkan monet muodot Viides päivä tarjoaa erikoisimmat näyt. SUOME LUO TO 9/98. Kynnäksen viimeisessä liettuanLinnunpönttö voi olla myös koriste-esine. Taukojen aikana toteamme, että Nemunas on vielä kylmä uitava, mutta löytyypä kosolti kiinnostavia kasveja, joita ei Suomessa ole kuin kirjassa. Punainen meripihka on kuumentamalla aikaansaatua. Metsien yksityistäminen on kovasti lisännyt hakkuita, ja salametsästys yleistyy työttömyyden myötä. On heinäaika kesäkuun alussa. Osa dyyneistä onkin jätetty ennalleen. Kynnäksellä on laajoja männistöjä, paikoitellen on istutettu vuori mäntyjä ja keltaisena kukkivaa valeakaasiaa. Siis Puolan. Eräällä pihalla kasvaa araucaria. Merituulen suunnan huomaa puista: melkein jokainen nojaa itään. Se on 98 kilometriä pitkä ja pari leveä hietadyyni, joka jatkuu Liettuasta Itä-Preussin, nykyisen Venäjän Kaliningradin (Königsberg) alueelle. "Liettua synnyinmaani", niin alkaa Adam Mickiewiczin runoelma Pan Tadeusz, Puolan kansalliseepos. Aamulla ajamme palangalaisesta sanatoriosta Klaipedan (saksaksi Memel) kautta Kuurin kynnäkselle. Rantaniityt kukoistavat, metsät uhatumpia Heräämme Kaunasin laitakaupungilla kukon kie'untaan Hotellin parvekkeelta aukeaa n'äköala omakotialueelle. Seuraa ajo halki hymyilevien maisemien pitkin Nemunas-joen (puolalaisittain Niemen) kaltaita. puoleisessa kylässä Nidassa tutustumme meripihkamuseoon. *** Taas rajalla. Tavallisesti keltaista, mutta valkoista, mikäli joukossa on paljon ilmakuplia. Kaukoidän tuliaista, jättiputkea kasvåa runsaasti. Liettua on syvästi uskonnollinen maa ja Quebecin ohella roomalaiskatolisuuden kylmintä ja lumisinta seutua. Muinaisen Pinus succinifera -männyn fossiilista pihkaa on monenväristä. Kuurin kynnäksellä näemme, kuinka ihminen on kamppaillut hiekan vaellusta vastaan. Liettuassa elää huomattava puolalaisvähemmistö, ja aikanaan maa on kuulunut Puolan kuningaskuntaan. Taajamissa näkyy huolellisen puutarhatyön jälki. Jo 1901 kynnäkselle perustettiin lintujen tarkkailuasema Vogelwarte Rotten. Liettuaa on aavistuksen verran helpompi ymmärtää kuin latviaa. Voi ymmärtää, että takavuosien talonpojat ja kalastajat taistelivat santaa vastaan. Tulemme dainapuistoon, jossa kohoaa lndulis Rankasin veistämiä osin symbolistisia, osin sensuelleja perinteeseen pohjaavia patsaita. Liettuan keltaviherpunainen trikolori ohitetaan. Saamme kuulla, että Liettuassa ainakin yhden laskutavan mukaan sijaitsee Euroopan keskipiste. Kaunasissa jää aikaa tutustua kaupunkiin. Tänne eivät siimaleikkurit ole ehtineet, käsik.itkentä tekee puutarhanhoidosta tarkkaa. Nykyinen Kursi4 nerija -puisto käsittää ison osan kynnästä. Liivinmaa vaihtuu Latvian eteläosaan Kuurinrnaahan. Monikaan pönttö ei ole Hans von Berlepschin oppien mukaan täsmällinen jäljitelmä tikankolosta, mutta sitäkin hana38 kammin ovat nikkarit laskeneet mielikuvituksensa valloilleen; usein tulee pöntöistä mieleen koristeellinen seinäkello. Kiikarilla voi tähyillä kyyhkysiä, mustavariksia, varpushaukkoja sekä kasveja. Ehtoon hämärtyessä huomaamme kuinka haikarat, korpit ja haukat löytävät sovussa toisensa yhteisten yöpuiden oksilta. Valloittipa Puola maailmansotien välillä Liettualta tämän pääkaupungin Viinan. Kuulemme myös luonnonsuojelun ongelmista. Kaunasin eläinmuseossa minuun tekee suuren vaikutuksen linnunpönttönäyttely. Plateliai-järven aamurauhaa pohjoisessa Liettuassa. Raatihuoneenaukio pääsee oikeuksiinsa, kun sitä ei ole tahrittu autoilla. Osaksi istuttamalla puita, osaksi sitomalla maata rangoilla jonkin neliömetrin aloiksi helpottamaan ruohottumista. Näin pohjoisessa en ole niitä nähnyt, tai bergeniläisessä puistossa kylläkin, mutta lauhalla merenrannalla. Mutta entä nykyoloissa, onko ihmisellä oikeus pysäyttää hiekan ikivanha liike. Juuri Siguldassa työskenteli dainojen kerääjänä kunnostautunut Krisjänis Barons
SUOM EN LUONTO 9/98 Moision rauhasta kansojen kirjoon Pappissäädystä ritarisäätyyn. Isoissa risteissä roikkuu pikkukrusifiksejä enemmän kuin keskivertojoulukuusessa koristuksia. Näköhavainnoista jäävät mieleen rastaiden hätyyttämä ruskosuohaukka sekä rantaan kertyneet simpukankuoret. Lepotauon aikana ajaa neljä linja-autoa ohitsemme. sukehikoilla. Harvoin voi ulkomailla saada niin lukuisia ja monipuolisia kosketuksia luontoon kuin tällä Tiit Kaljusten suunnittelemalla kiertomatkalla. Se on mitä kansainvälisin kaupunki, latvialaisten ja venäläisten lisäksi siellä asuu koko joukko entisen Neuvostoliiton kansallisuuksia. Kuurinmaan Kynnäksellä yritetään pysäyttää hiekan liikettä riKryziif kalnasissa riittää ristejä. Riiassa yhdistyvät keskiaika, teollisuus ja jugend. Ne hiekkarannat jatkuvat Pärnusta Saksaan. Nyt paikasta on tullut suuren luokan nähtävyys, paavikin on käynyt siellä, ja ristejä on tuotu paljon. Metallisia, muovisia ja ennen muuta puisia. Ne ovat tuulessa ja !aineissa onnettomia ohjattavia, mutta aamun ja illan tyvenessä oikein mukavia lomailijan kulkunruvoja. 39. Tämä ei tee Virosta vähemmän kiehtovaa luontomaata. Riianlahden vaaleat rannat Paluumatkalla on tapana olla antikliimaks, kovin suuria ihmeitä ei kotiin tullessa satu muualla kuin Odysseiassa. Aamuvarhainen kävely Plateliai-järven rannalla suo äänihavaintoina ruovikkolaulajia ja kaukaisen järventakaisen naudan. "Kurat!" kiroavat virolaiset suharimme ja syystäkin, he tietävät, että heidän maansa tulli on aikaaviepä. Oli kuinka oli, tiklit visertävät ja hietasisilisko ottaa aurinkoa maahan varisseiden ylivuotisten krusifiksien läjässä. Pian kuulemme Itä-Euroopan kesän luonteenomaisen äänen: polkuveneen siipirattaan läiskeen. Latviaan tultuamme ajamme oikein pieniä peltoteitä, näille kylille tuskin tulee toiste asiaa. Kukkula herättää ristiriitaisia tuntoja: onko tämä uljasta pienen ihmisen vastarintaa vai paavillista pimitystä. Todella paljon. Emäntä, persoonallinen saksaa puhuva täti-ihminen, kehottaa vilkaisemaan pellolle: se kukkii punaisenaan unikkoa. *** Pian huomaamme, että soföörit olivat hyvinkin oikeassa. Vielä tutustumme Pärnuun ennen Tallinnaan lähtöä. Osaksi kielen takia, osaksi siksi, että siellä tulee käytyä eniten. Illansuussa saavumme Riikaan, Hansakeskukseen, joka myöhemmin oli suurvalta-Ruotsin suurin kaupunki. Se ei luontomatkalaista haittaa, vaan suo tunnin ketokasvien tutkiskeluun autojonon vieressä. Likellä Siauliaita on Kryzi~ kalnas, Ristimäki, vainioiden keskellä kohoava vähäinen kukkula, jolle väki toi ristejä Siperiassa menehtyneiden maamiestensä muistoksi. Siis lähin selkeästi kosmopoliittinen keskus Suomesta katsottuna. Järviluontoa ja paljon ristejä Zemaitijaan perustettiin 1991 kansallispuisto, jonka 20 000 hehtaarin alasta puolet on metsää. Mutta myös pahassa se alkaa muistuttaa Suomea: yletön autoistuminen ja joidenkuiden kerskakulutus saavat miettimään, että laulavan vallankumouksen ihanteet on unohdettu ja ainoa elinvoimainen -ismi on kommersialismi (kaupallisuus). Niin ei tietenkään tarvitse olla. EU:n jäseneksi pingottava Viro pitää etelärajallaan tiukkoja tarkastuksia. Matkalla näemme viimeiset kattohaikarat. Juuri tämmöisiin paikkoihin kulkeutuu kaukaisia lajeja. Viro tuntuu nyt kovin tutulta maalta. Ylitämme tutun Gaujan, ja sitten on tien ohessa kauan Jättiläistä maisemaa: idässä mäntyjä, lännessä hiekkaranta ja meri. Ruokapaikkamme Blankenfeldtin muiza tarjoaa paitsi aikamatkan, hyvän aterian ja pitäjänolutta myös puutarhan, jossa rehottaa perinnekasveja
Kookkaista kahlaajista hiekkasärkjllä ja levävalleilla viihtyvät meriharakat, tundrakurmitsat ja punakuirit. Pähkinänakkelit ja valkoselkätikat kjipeilevät rantavyöhykkeen metsien ja puistojen puissa, joiden kookkaista kotoista viirupöllö löytää helposti pesäpaikan. Suurin osa pussieläimistä nauttii ravinnokseen kasveja, mutta pussipetojen heimon pussipiru (Sarcophilus harrisii) on lihansyöjä. Se kesyyntyy jopa lemmikiksi, kunhan koulutus aloitetaan aivan pienestä ja ilman saman lajin täysikasvuisia sukulaisia. Ahdistettuna se paljastaa hampaansa ja päästää kidastaan vertahyytävän pirullisia ärjähdyksiä, mikä on varmasti vaikuttanut sekä nimen että maineen syntymiseen. Se syö pääasiassa raatoja, mutta saalistaa myös matelijoita, kaloja ja äyriäisiä. Australialaiset väittävät 40 muun muassa, että pussipirulla on maailman vahvimmat leuat, ja kertovat pöyristyttäviä tarinoita sen julmuuksista. Alueen yli muuttaa erityisesti syksyisin runsaasti petoja, parhaimmillaan tuhansia lintuja päivässä. Jutut ovat kuitenkin keksittyjä tai vahvasti liioiteltuja. Parikymmentä kjlometriä Pietarista Suomeen Hannu Linnamo Pussiahmaa nimitellään piruksi ihan aiheetta. MAAILMALTA Pietarin rehevöitynyt edusta on hieno lintupaikka Suomenlahti Pietarin länsipuolella on rehevöitynyt ja sen rannat on monin paikoin täytetty . Siellä pesii vuosittain kymmenien parien mustatiirayhdyskunta. Ne viihtyvät siellä missä on ravintoa. Kaikesta huolimatta Pietarinlahti on hieno lintupaikka. Ihmisen havaitessaan pussipiru katoaa tavallisesti omituisesti loikkien kiireen vilkaloittavat syysmuuton kesäkuussa ja !epäilevät rannoilla suurinakin parvina. Pussipirun väitettiin raatelevan ja syövän suunnattomia määriä lehmiä, lampaita ja kaikkia muitakin siirtolaisten tuomia eläimiä. Keväällä lahdella havaittiin myös valkoposkitiira, joka on nähty Suomessa muutaman kerran. Pietarin lahden täytemaaalueiden erikoisuus on rantakurvi . Eläimet saapuvat illalla nauttimaan ruokintalaudoille katettuja hedelmiä, vihanneksia ja I ihanpaloja. kaan lähimpään pensaikkoon. Lehtipuupuistot, lintuvedet ja kahlaajahietikot ovat aivan lähellä kansainvälistä liikenneväylää. Pussipiru ei ole uhanalainen. Pussipirulla on muutamia valkoisia juovia lukuunottamatta musta, karhea turkki. Valko-otsaiset pikkutiirat, kalatiirat ja nuori pikkutakki pitävät kokoustaan Siestarjoen särkillä. Hyviä kahlaajapaikkoja ovat Olgino, Aleksandrovskaja ja Setroresk, missä näkee muuttajia pitkälle syyskuuhun. Sitä on vaikea havaita, vaikka laji on yhä melko runsas Tasmaniassa. Hannu Linnamo SUOMEN LUONTO 9/98. Ihmisen kadotessa arveltiin, että pussipirut olivat ahmineet onnettoman luineen ja vaatteineen. Pussipiru elää luonnonvaraisena ainostaan Tasmanian saaren vuoristoseuduilla. Pussi oravat, kengurut ja vompatit saattavat aterioida yhtäaikaa, mutta kun pussipirut saapuvat, tulee muille äkkilähtö. Yhdyskuntia on myös merenlahdilla lähempänä Pietaria. Huonosta maineestaan huolimatta isopäinen ja leveäkuonoinen pussipiru näyttää lyhyehköine korvineen koomiselta. Syyskesällä ja syksyllä rannoilla piipertää satoja pikkusirrejä ja suosirrejä, joiden seurassa on usein kuovisirrejä ja silloin tällöin pulmusirri. Romu, haisevat levävallit ja jätevesiputket ankeuttavat maisemaa. Eteläka1jalaiset ornitologit ovat tutkineet Pietarin länsipuolen lintumaailmaa useita vuosia. Joissakin tasmanialaisissa päin asustavat Venäjän pohjoisimmat viitatiaiset. Markku Paakkinen retkeilymajoissa vierailijat voivat seurata villieläimiä parvekkeilta niitä häiritsemättä. Vahvoilla leuoillaan se murskaa helposti suuretkin luut. Sillä on vielä tilaa jatkaa sukuaan kaukana Tasmaniassa, jossa sitkeästi odottava matkailija saattaa päästä näkemään siitä vilahduksen. Tylli on yksi massalajeista. Pussipiru eli aikaisemmin luonnonvaraisena myös muualla Australiassa, mutta eurooppalaiset siirtolaiset onnistui vat hävittämään sen mantereelta. Se painaa kuusi-kahdeksan kiloa ja on suurin nykyisistä pussipedoista. Otus liikkuu tavallisesti hämärissä tai yön pimeydessä. Pikkutiira on Pietarinlahden hietikoiden ja täytemaarantojen pesimälaji ; pikkutiiroja voi nähdä kymmeniä. Hannu Siitonen Mustatiiroja näkee parhaiten rehevällä Rosli vo-järvellä Siestarjoella, nykyisessä Sestroretskissä. Kannaksen rannikon luontoa pääsee havainnoimaan kätevästi poikkeamalla Pietarin valtatieltä. Pussipiru tappaa mitä tahansa, mikä ei ole sille liian suurta tai nopeaa. Keväällä Pietarin po1teilla voi seurata muun muassa komeata pikkujoutsenien ja lapasotkjen muuttoa. Siivekkäät eivät ole esteetikkoja. Viklot Pelottavatko pirut. Lentopoikueet ilmestyvät rannoille heinäkuun loppupuolella. Australian mielenkiintoisimpiin eläimiin kuuluu epäilemättä pelottavaniminen Tasmanian Devil , suomeksi tasmanianpiru, pussipiru tai pussi ahma
SUOM EN LUONTO 9/98 Rikastuessaan ravintoketjuissa ne uhkaavat kansallispuiston harvinaisia ja uhanalaisia eläimiä. Metsien vähenemisen vuoksi Brasilia vapauttaa lähes kymmenesosan koko maailman hiilidioksidipäästöistä. Guatemalassa on palanut yli 4000 ja Hondurasissa yli 500 neliökilometriä. El Nifio on aiheuttanut poikkeuksellisen ankaraa kuivuutta. Väkiluvun lisääntyessä Raskasmetallit Doiianan uhkana Huhtikuun lopussa ruotsalaisen kaivosyhtiö Bolidenin jäteallas murtui Lounais-Espanjassa. Tuli on pienviljelijöille ja plantaasien perustajille helpoin tapa raivata maata ja parantaa köyhän maaperän viljavuutta. Näin kävi Indonesiassa. Tämä vastaa koko maailman kasvihuonekaasujen päästöjä kuuden vuoden aikana. Kun poikkeuksellinen kuivuus iskee, saattavat myös luonnontilaiset sademetsät kuivua niin, että palot leviävät niihin. Metsäpaloista huolestuneet kansalaiset perustivat Indonesiaan metsien suojeluverkoston Skephin 1986. Jos puolet Amazonasin alueen sademetsistä hävitetään polttamalla ja hakkaamalla, ilmakehään vapautuisi 35 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Meksikossa paloi tammikesäkuussa yli 4000 neliökilometriä. Jä1jestö on kampanjoinut virallista metsäpolitiikkaa vastaan. Tähän mennessä on hävitetty yli kymmenesosa koko Brasilian puoleisesta Amazonasin sademetsäalueesta. liökilometriä. Päivi Pohjanheimo ,jaEuroomatkalmaankäyttöpaineet kasvavat. Kasvihuoneilmiö voimistuu Sademetsien hävittäminen lisää ilmakehän hiilidioksidimäärää. Saastunut alue on varsin pieni , mutta raskasmetallit voivat säilyä pohjavesissä jopa vuosisatoja. Valtavista ongelmista huolimatta Indonesian hallitus pyysi vasta 199 1 kansainvälistä apua palojen torj untaan. Savusumu haittasi naapurivaltioissa asti . Donanan kansallispuistossa pesii tai talvehtii suuri osa Euroopan lintulajeista, näiden joukossa esimerkiksi keisarikotka, sulttaanikana, marmorisorsa ja fl amingo. Se syttyy herkästi , ja tuli leviää lähes esteettömästi avoimissa istutusmetsissä, joissa alikasvillisuutta on niukasti . Puisto on erittäin uhanalaisen pantteri-ilveksen viimeisiä turvapaikkoja. Kuollutta, kui vaa kasviainesta on tällaisissa muutetuissa metsissä runsaasti. Iiris Lappalainen 41. Nicaraguassa on viime joulukuun jälkeen roihunnut 13 000 tulipaloa, joissa on palanut yli 8000 neliökilometriä. Kun sademetsän kasvillisuus hävitetään, menetetään samalla sen kyky ehkäistä tulipaloja. Kylän nautintaalueella ei kaskettu laajoja yhtenäisiä alueita, eikä seuraavaa kaskea raivattu edellisen viereen. Keväällä 1998 Itä-Kalimantanilla paloi lähes 2500 neliökilometriä. Kutain kansallispuiston 2000 neliökilometristä paloi keväällä 1998 lähes neljännes ja 600 neliökilometrin Bukit Suharton suojelumetsäalueesta melkein kolmannes. Myös suojelualueita on ollut tulessa. Liete saatiin ohjattua Dofianan kansallispuiston ohi , mutta tuhansia kuutioita levisi läheisille riisipelloille ja Guadimaij okeen. Borneon saarella riehui vat vuosisadan suurimmat palot 1982 ja 1983 useita kuukausia. Mutta tulen varomattomasta käsittelystä ja kui vuudesta ovat seuranneet laajat maastopalot. Harsintahakkuut ja metsien rai vaaminen yksilajisiksi sellupuun, kumipuun tai öljypalmun istutuksiksi muuttavat alkuperäistä kasvillisuutta ja tekevät alueista hyvin tulenarkoja. Metsien hävittämisen myötä kuivuus lisääntyy, sillä puita on vähemmän pumppaamassa ilmaan vettä. Tänä vuonna Brasiliassa on palanut yli 9000 neMAAILMALTA Mauri Raulkari/Luontokuvat Metsä palaa Amazanasissa Brasiliassa. Harmaa liete työntyi kansallispuistoa ympäröivälle alueelle. Costa Ricassa erittäin arvokkaasta Guanacasten 430 neliökilometrin kansallispuistosta on tänä vuonna palanut 36 neliökilometriä. 1980-luvun alun jälkeen isot palot ovat toistuneet niin Borneolla kuin naapurisaarella Sumatrallakin. Metsiä tuhoutui peräti 50 000 neliökilometriä. Lietettä korjataan pois kauhakuormaajilla, mutta puhdistustyöt etenevät hitaasti . Perinteinen kaskeaminen ei ole ongelma Perinteiset kaskiviljelijät ovat polttaneet sademetsään vain pienen aukon. Vaikka onnettomuudesta on kulunut jo kuukausia, on liian aikaista sanoa, säästyykö Donana suurkatastrofil ta. Myös El Salvadori ssa ja Costa Ricassa on palanut metsää. Metsäpolitiikkaa palot eivät ole muuttaneet eikä paikallistason valvonta ole parantunut. Laajoja alueita on palanut 1986, 1991 , 1994 ja 1997. Kerran kasketut laikut saivat metsittyä rauhassa. Metsät palavat myös Amerikassa Hakkuut ja tuli hävittävät sademetsiä myös Amazonasissa Brasiliassa. Sen sisältämät raskasmetallit tihkuvat pohjavesiin. Myös Keski-Amerikka on liekehtinyt. Indonesian, Brasilian ja muiden tropiikin maiden metsien hävitys on kiihtynyt biodiversiteettija ilmastosopimuksista huolimatta. Perinteisillä kaskeajilla oli kokemusta, jota puuttuu nyt muualta tulevilta uudisasukkailta. Harvinainen euroopankameleontti huojuu hitaasti eteenpäin Donanan kasvillisuuden joukossa. Tropiikki tulessa Eri puolilla tropiikkia on viime vuosina palanut kymmeniätuhansia neliökilometrejä luonnonmetsiä, ruohostoalueita ja istutusmetsiä
Olen Hurmeen kanssa samaa mieltä siitä, ettei lintutorni ole tällä hetkellä mikään maiseman kaunistus, mutta jo muutaman vuoden sisällä pensaikot ja taimikot peittävät osan tornista hellään syleilyynsä ja maisemavaurio katoaa vähitellen. Kuinka monta venekuntaa alueen herkkä pesimälajisto kestää. Entä sitten kun alueella liikkuisi kymmeniä venekuntia rantautuen minne sattuu. Hurme tuntee Koskeljärven paremmin kuin omat taskunsa. Myös Hurmeen soutelu Suomenperänlahden sokkeloisissa sopukoissa häiritsee pesintää. Niitä tarvittaisiin jo tutkimusmje)essä enemmän. Palvelurakenteet suojelevat Tuomo Hurme kjinnitti (SL 8/98) huomjota suojelualueiden palvelurakenteisiin ja niiden tarpeellisuuteen . Palvelurakenteiden sijoittelu on suojelualueilla aina harkittua, eikä niitä sirotella sattumalta sinne tänne. Toisaalta suojelualueiden yksi tarkoitus on tutustuttaa retkeilijät, koululaiset ja tavalliset kulkijat luonnon ihmeisiin ja samalla antaa tietoa siitä, miksi alueita on suojeltava ja mikä niissä on arvo42 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN Muonion ja Kittilän välisellä tiellä Särkijärvellä on hieno näköalapaikka, josta voi ihailla järven yli Pallastuntureille avautuvaa maisemaa. Hänen ja monien muiden toivomuksesta paikallinen sähköosuuskunta myöntyi tänä kesänä siirtämään sähkölinjan tien toiselle puolelle. Mielestäni Suomessa on liian vähän sellaisia luonnonpuiston kaltaisia suojelualueita, joilla liikkuminen on kokonaan kielletty tai hyvin rajoitettua. Monella alueella hallitsematon liikkuminen on saatu ohjattua vähin kustannuksin sopiviin paikkoihin. Oiva esimerkki on Espoon Laajalahti, johon tutustuu yli 30 000 kävijää vuosittain ja jossa pesimäaikainen häiriö linnuille on tufötusti hyvin vähäistä. J 970-luvulla vedettiin sähkölinja tien ja järven väliin. Moni maisemakuvaaja sai tästä harmaita hiuksia, kirjoittaa Esa Hiltula. useita miljoonia yhteiskunnan rahaa, olisi se ehkä väärin, että tuosta kaikesta pääsisivät nauttimaan vain harvat ja valitut veneen omistajat. Koska alueiden suojeluun ja maanhankintaan on sijoitettu Koskeljärvelläkjn JÄLKEEN 1 Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Hyvin suunnitellut polut ja lintutornit ohjaavat kävijöitä paikkoihin, joista luontoa voi tarkkailla lajistoa häiritsemättä. Tuollainen skenaario on minulle kauhistus. Miten edes osa siitä nautinnosta voidaan jakaa muiden kesken. Hurme ehdottaa, että alueeseen pitäisi tutustua soutelemalla. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. SUOMEN LUONTO 9/98. Kerrankin myönteinen muutos maisemassa! kasta. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Tehtävä onnistuu huonosti ilman palveluvarustusta ja asiallisia opastuspaikkoja. Hurme syytti Metsähallitusta ja Lounais-Suomen ympäristökeskusta Koskeljärven suojeluarvojen turmelemisesta ja katsoi, että tornityömaasta olisi ollut haittaa alueen lajistolle
Oli juhlaa hiihtää ja kulkea töihin. Toisen kuulemani selityksen mukaan pesintää olisivat häirinneet alueella liikkuneet retkeilijät. Monien lintujen pesimämenestys on toimitukseen saapuneiden hajatietojen perusteella kehno. 2) tai alla olevaan sähköpostiosoitteeseen. Pian huono kesä myös tuntuu unohtuvan, sillä kesän 1981 yllä ei ole mielessäni varjoa, vaikka se tunnetaan vuosisadan sateisimpana. Siinä, missä ennen käytiin mansikassa, mustikassa ja sienessä, on niin vaikeata maastoa, että vanhusten ja lasten luonnollinen liikkuminen ympäristössään rajoittuu yhä kapeammalle alueelle. Viime kesä jää aikakirjoihin kesänä, jota ei monen mielestä edes ollut. Kaikki se kuuluu omistaj ien oikeuksiin tietenkin. sikin sokin. Koneella on koneen mahti ! Kahdessa viikossa syksyllä häviää kaksisataavuotinen kuusikko. Siellä on mennytkin kesä, osin maan alla. Kesä oli toisaalta sade-demokraattinen, sillä kaikkien työssäolijoiden lomat sattuivat samoille säille. Torniin ei ole käytetty penniäkään suojelualueiden hoitoon ja käyttöön suunnattuja niukkoja rahoja. Vähitellen voimme myös alkaa valmistautua ensi kesään. Ehkäpä kesä 1998 on sen jo päihittänyt tätä lukiessanne! Sadesäälläkin on suosijansa. Kuinka monena talvena olemmekaan suurella vaivalla tehneet ladut sompalatuineen. Kesän häviäjiä ovat monet hyönteiset ja matelijaeläimet. Oliko jonkin seuraamasi lajin kesä poikkeuksellisen hyvä tai huono. Sen säätä tuskin Ilmatieteen laitoskaan kovin innoissaan ennustaa edes suven ovella. Metsäkoneet pääsevät mihin vain. Joskus tuntuu käsittämättömältä se kehitys, jota sanotaan edistykseksi. Sitten joku utelikko ajoi moottorikelkalla ja pilasi ne. Haluatko auttaa meitä parsimaan kesän kuvaa kokoon jälkikäteen. Mutta saattaahan niitä olla vielä muuallakin. Hurme ei muistanut myöskään mainita, että ympäristökeskus muutti tornin rakennussuunnitelmia Metsähallituksen ehdotuksesta kesken rakentamisen. Onko kyseessä uteliaisuus vai ajattelemattomuus, en tiedä. Latu, talvella liikkumisen ehto, on vaatinut käsipelissä viikkojen raivaustyön entisillä metsäteillä. "On aina mukava nähdä, kun ilmakehän systeemit toimii", tokaisi eräs ystäväni kunnon kaatosateesta. Vesurilla ja kirveellä se on hidasta ja raskasta ruumiillista työtä. Tällaisia teitä on erityisesti jäljellä saaristossa, jossa autot ja muut moottoriajoneuvot eivät ole päässeet hallitsemaan elämää. Torni toteutettiin suunniteltua matalampana ja, ellen aivan väärin muista, Hurmekin hyväksyi ratkaisun . Aamuhämärissä ennen nuotalle lähtöään hän höyläsi iloksemme myös saaressa kulkevat ladut. Saari on enää metsätalouden kohteena. s. Ni in tai näin, Hurme jätti mainitsematta, että tuo uhanalainen pesi tänä vuonna erittäi n menestyksekkäästi tornista ja sen kävijöistä huolimatta. Mutta yleensä ne ajavat vanhoja polkuja pitkin. Itse näin saaristossa samana päivänä kolme mustaa kyytä, mutta en ainuttakaan vaaleaa. Poikasten lämmön polttoaineena on joko niiden itse nokkima, sukeltama tai emojen tuoma ruoka. Ladun löysivät liikuntaa harrastavat kyläläisetkin, sillä sitä pitkin hiihteli kymmeniä ihmisiä maaliskuun aurinkoisina päivinä. Pikkulintujen ruumiinlämpö on 40-41 astetta, eikä sen ylläpito märän höyhenpeitteen alla ole helppoa, kuten hieman viileämpänä käyvinä nisäkkäinä voimme aavistaa. Biologin on ehkä helpompi sanoa jotakin, koska vuodenajat hakevat sisältöä edeltäjistään. Jokainen lienee pitänyt kesän pursuavasta rehevyydestä, josta kulottunut kuivuus on kaukana. Viime syksyn alussa teimme jutun vuosisadan hellekesästä ja olisi toki merkillistä jos sellaista ei tehtäisi vuosisadan (?) sadekesästä. Koneella voisi polut ja karjatiet raivata kulkukuntoon muutamassa tunnissa savotan loputtua. Tornista tullut palaute on ollut myönteistä. Meitä kiinnostavat myös vaikuttavat kuvat luontokesän suruista ja iloi sta. Erkki Virolainen puistonjohtaja Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut Koneen mahti Asun saaressa, jossa on 250 vuotta harjoitettu maanviljelystä ja kalastusta. Metsiä hyödynnettäessä voisi säästämisen arvoiseksi katsoa myös ikivanhat polut ja kärrytiet. Ilmestyivätkö syksyn sienet jo heinäkuussa. Millaiset olivat mökin ilmiöt tavanomaiseen verrattuna. Tuntuu si ltä, että jos metsässä on latu, kelkan pitää välttämättä ajaa sitä pitkin, tuhota se. Leveine teloineen ne survovat rangat ja hakkuujätteet polulle SUOMEN LUO TO 9/98 Ennätyskesä. Soisessa maastossa kone ryömii metrin syvyydessä jättäen entisten kulkupolkujen jälkeen valtavat ojat. Pitäähän omaisuus voida muuttaa rahaksi, omakotitaloiksi , autoiksi, etelänmatkoiksi. Hurme vi ittasi myös siihen, että tornityömaa olisi aiheuttanut uhanalaisen laj in pesinnän epäonnistumisen. Ensimmäisinä kauniina kevätpäivinä alkavat moottori kelkkailijoiden rallit. Haluaisin lisätä tähän ihmisen kulttuurihistoriallisten jälkien säilyttämisen. Vanhat tiet ja polut ovat muuttuneet ylittämättömiksi Antti Halkka halkka@sll.fi ryteiköiksi. Latua on hankalaa saada kulkemaan metsäkoneen painaumissa ja hakkuujätteiden seassa. Torni toteutettiin ympäristökeskuksen aloitteesta ja työllistämisrahoituksen turvin. Myös talvella liikkuminen pihapiirin ulkopuolella on vaikeutunut huomattavasti . Silloin tällöin saapuvat metsäkoneet jonnekin pam saarta. Vuosisatojen aikana saaressa syntyneet polut, karjapolut ja hevostiet ovat kulkeneet omia reittejään kaskimaitten välissä. Sahalaidat vetelivät hirsiä. Uudessa luonnonsuojelulaissa on monia talousmetsien käsittelyä koskevia säädöksiä, jotka tähtäävät siihen, että metsien biologinen monimuotoisuus säilyisi. Sen keskellä elävä ihminen ei voi liikkua luonnollisesti, kävellen ja hiihtäen (soutu sentään 43. Lokakuun numeroa tehdään jo tätä lukiessasi, joten lähetä havai ntosi ja niihin ehkä liittyvät tuumailusi kiireen vilkkaa minulle toimitukseen postitse (ks. Toisaalla luonto muuttuu läpipääsemättömäksi ryteiköksi . Niitä ei pitäisi rikkoa koneilla, eikä teiden kohdalle tulisi istuttaa puuntaimia. Miljoonat linnunpoikaset tunkivat lämmittelemään ja sateensuojaan emojensa siipien alle. Sitä ja suojaa ei ollut tänä kesänä kylliksi tarjolla. Otammekin vastaan hajahavaintoja sadekesän luontoilmiöistä. Kiinnittikö joku muu huomiota mustiin kyihin. Kesää ei tullut, vaan kesäheinäja elokuun sisällä oli muuta kuin niiden kansallisessa käärepaperissa lukee. Me asumme vielä täällä! Isoäiti ja lapsenlapsi eivät enää voi kulkea pihamaata kauemmas heikoilla voimillaan. 1970-luvulla viimeisetkin maanviljelijät muutti vat mantereeseen. Naapurimme mantereelta ajoi kerran moottorikelkalla latuhöylä perassaan meille järvenselän poikki. Puuta kaatuu, pinot kasvavat. Tämä oli mustien kyiden kesä, sillä niiden pinta imi auringon lämpöä sahalaitaisia paremmin. Esimerkiksi kuluneen alkukesän vehreys ja kukkaloisto oli monessa tapauksessa kesän 1997 auringonpaisteen lataamista varastoista peräisin
Vaikka suuri osa väestöstämme asuu keskuksissa kuntosalien läheisyydessä, olisi silti tärkeätä, että ainakin Suomessa voisi vielä liikkua vapaasti myös luonnossa, nähdä, kuulla ja haistaa kulkiessaan, olla vain pieni osa kokonaistiutta, vailla valtaa. Kalat kiskotaan kuiville erilaisilla koukuilla, jotka vaurioittavat niitä usein vakavasti tai tukehdutetaan verkkoihin ja nuottiin. Myös biodiversiteettikeskustelussa kalat ovat unohtuneet lähes tyystin. Entä sitten järvien puhdistamisen nim1ssa pyydettävät niin sanotut roskakalat, joita vuosittain lapioidaan tuhansia tonneja pyydyksistä kuiville tukehtumaan. Mitähän ihmiset sanoisivat, jos kanoja tai sikoja alettaisiin teurastaa hukuttamalla. Rusakot ja siilit tuijottelevat hyvin hoidetuilta nurmikoilta lehtilaukkua ronttaavaa jakajaa. Lenkkipolkujen varsilla näkee uskomattomia määriä mitä uskomattominta roskaa. Kuinka voi olla helpompaa piilottaa autonakku metsään kuin viedä se ongelmajätekeräykseen tai vaikka läheisen bensa-aseman ovelle. Silloin tällöin nautin kala-aterian, ja joskus maistan jopa tuota parjattua ki1jolohta (jonka makuun tosin kyllästyy nopeasti). Luonnossa se näyttää melko vaatimattomalta, ei yhtään sellaiselta satuki1jojen tuuheahäntäiseltä repolaiselta. Kun maailman toiseksi suurimmasta makeanveden altaasta, Afrikan Victoriajärvestä, on kuollut sukupuuttoon yli 200 kalalaj ia 30 viime vuoden aikana, ei siitä ole nostettu minkäänlaista haloota. Minua myös säälittää ja harmittaa kalojen lainsuojaton asema. SUOMEN LUONTO 9/98. Päiväsaikaan tutustun lähiluontoon koirani kanssa lenkkeillen. Eräs minua koskeva lausahdus siinä näyttää kuitenkin alkaneen elää omaa elämäänsä ja on muuttunutkin matkan varrella, niin kuin monilla asioilla on tapana. Kun tonnikalaverkkoihin kietoutuu ja tukehtuu delfiinejä, maailmalla herätetään boikotteja tonnikalan syöntiä vastaan. Kuinka joillekin ihmisille voi olla niin vaikeaa viedä roskansa roskikseen. Jotkut asiat eivät maksa mitään. Niin auringonnousut jäivät ajan kultaamiksi muistoiksi. Keväisin oravat näyttävät muutenkin hassuilta, kun talvikarva ei ole vielä kokoaan lähtenyt. Aura Koi visto kertoi veljensä Kimmon kertoneen, että olin jossakin haastattelussa kertonut, etteivät kalat oikein maistu minulle. Entä posliininen lavuaari ratsastuspolun varrella. Niin minäkin luulin vielä pari vuotta sitten. käy). Jokaiseen kalaan kiinnitetään pieni tietokonesondi, josta selviävät kalan vi/jelyvuosi ja numero. Päivi Turkka Luonto lähelläni On hyvä, että nykyisin kiinnitetään huomiota myös lähiluontoon. Kaloja myös räjäytetään dynamiitilla ja tapetaan myrkyillä, ammutaan harppu u~ noilla ja hirtetään siimoilla. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö söisi lainkaan kaloja. Ja pimeyteenkin tottuu. Mitä teki autonakku metsäpalasen takana pellon reunassa, paikassa, jonne ei autolla edes saa ajaa. Ne eivät saa elimistöönsä tarpeeksi happea, jolleivät ui jatkuvasti. Satoja muitaki n kalalajeja ympäri maailman on hävinnyt kokonaan tai harvinaistunut uhanalaisiksi sympaatti nen sampi sukulaisineen mukaanluettuna. Siitä voidaan tarkistaa, ettei kala ole laittomasti viljelty tai luonnosta pyydetty. Markku Varjo Singaporelaisel kalankasvattajat ovat saaneet luvan myydä lammikoissa viljelemiään sumatranarapaimoja harrastajille. Ettei luontokokemuksia tarvitse aina lähteä erämaista hakemaan. Erilaisten tuskallisten ja kiduttavien pyyntitapojen luettelo on pitkä. Tarkkaan ottaen sanoin haastattelussa, etten raaski kalastaa, pyydystän kaloja vai n haavimalla akvaarioihin. Lähes joka päivä kerään mukaani lenkiltä limsatai kaljapulloja. Nuorena tyttönä, kun olin 44 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA hevostalleilla töissä, yksi päivittäinen iloni oli auringonnousun seuraaminen. Silti yhä vain jaksan ihmetellä toisaalta ihmisen "viitseliäisyyttä", toisaalta välinpitämättömyyttä. Hakunilassa siihen onkin hyvät mahdollisuudet, sillä metsäpolkuja riittää. Harva tulee ajatelleeksi, että myös tonnikalat (samoin kuin makrillit ja monet muut kalat) tukehtuvat verkkoihin. Sen jälkeen olen nähnyt omalla lehdenjakotaipaleellani kissoja, koiria, siilejä, oravia, rusakoita, ketun, hevosia... Useimmiten luontokappaleita näkee omakotialueilla, mutta kyllä eläimiä kerrostalojen asfalttipihoihinkin eksyy. Akvaarion harrastajia on toisinaan syytetty tiettyjen kalalajien ja koralliriuttojen eläinten harvinaistumisesta. Kantamallako se oli sinne tuotu. Useimmat ihmiset ajattelevat, että lehdenjako on vain väsyttävää juoksemista rapusta rappuun pimeässä ilman, että tapaa yhtään elävää olentoa (paitsi kapakasta pois konttaavia humalaisia). Jos tonnikalat eivät ehdi kuolla pyydyksessä, ne kiskotaan aluksen kannelle suurilla koukuilla ja niiden annetaan tukehtua kuivilla. Pullo tai pari päivässä ei heti tunnu paljolta, mutta pullo päivässä tekee yli 15 korillista vuodessa. Toisaalta kyllä pidän kaloista hurjan paljon, enkä haluaisi tuottaa niille tuskia. Sotungin maalaismaisemissa näen ketun melko usein, aina samalla pellolla. Ja sitten vielä ne tavalliset: karkkipapereita, paperinenäliinoja ja purukumeja. Samaan aikaan rakennetaan valaistu ja latu ja, kuntosaleja, moottoriurheiluratoja, tekojäitä, hiihtoputkia ja varmaan kohta kesäavantojakin. Marita Lahtinen Kalat ovat lainsuojattomia Aura Koivisto ki1joitti sympaattisen jutun kaloista (SL 6/98). Aivan kuin niillä olisi villahousut jalassa. Nyt lehdenjaossa ne ovat taas ilonani. Keväällä aamuna muutamana jaon päätyttyä katselin, kuinka poikaorava yritti kovasti vikitellä tyttöoravaa, huonolla menestyksellä. Eikö kaloja mielletä kipua ja tuskaa tunteviksi eläimiksi, vaikka ne ovat samankaltaisia selkärankaisia kuin linnut ja nisäkkäät. Todennäköisemmin se sieltä päätyy oikeaan osoitteeseen kuin metsästä. En ole huomannut eläinsuojelijoiden puuttuneen asiaan, vaikka kaloja jatkuvasti kidutetaan hengiltä. Sitten opiskelin itselleni "oikean" ammatin ja jouduin päivätöihin. Viime kesänä koirani oli vielä pentu ja keräsi suuhunsa lähes kaiken roskan, mitä matkalle sattui: mainitun terveyssiteen metsäpolulta, kyljyksenluun parkkipaikan laidasta, ilotulitteiden kuoria katujen varsilta vielä heinäkuussakin. Vielä huonommin ovat asiat "suuressa maailmassa". Tai käytetty terveysside metsäpolun varrella. Vaikka eläinsuojelulakimme koskee myös kaloja ja niiden käsittelyä, kalastajat eivät vähääkään piittaa laista
Ympäristökasvatusta on kohta vaikea tehdä. Äkkiä kuului pamaus! Pelästyin, mikä ilotulitus täällä on menossa. Lehmät olivat vapaina rantaheinikossa. Enkä haluaisi kalastusta estääkään, en myöskään kokonaan kalojen viljelyä. Lintupaikkana järvi on verraton: huhtikuun alkupuolella siellä voi nähdä noin 150 joutsenta, kanadanhanhia, muita sorsalintuja ja paljon harvinaisuuksia. Jos minä saisin olla lintu, pesisin tällä järvellä. Miksi sille ei tehdä mitään. Minä lähdin. Päinvastoin akvaristit olivat mukana Yictoriajärven kalojen pelastamisessa ja monissa muissa kalojen harvinaistumista ehkäisevissä toimissa. Frans-Emil Sillanpää on näiden maastojen tunnetuin ja paras kuvaaja. Itse asiassa järvi on hyvinkin ravinteikas, rehevä ja vihreä, kiitos maatalouden! Masennuksen pilvi peittää mieleni, olen lohduton. Hänellä on tapana ajaa ihmi siä pois omilta mailtaan. Järvi on pieni, ja siellä pesi myös muita vesilintuja. Muistelen jonkun hourupää-biologin sanoja ekokatastrofista. Paikalla nähdään erityisesti keväisin monia petolintulajeja. Heillä oli vene, ja he sohivat kepeillä purkkiin vauhtia. Mitä minä voisin tehdä. Järvi alkaa jo keväällä kummasti vihertää, kesän kynnyksellä vettä on enää nimeksi: sankat ruohostot peittävät joka kolkan. Tälläkin järvellä riesana on eräs todella innokas maatilkkunsa vartija. Lempilintujärveni on pian vainaa, ellei sen eteen tehdä kovasti töitä. En muistanut moisen tappojuhlan alkupäivää. Lempilintujärveni sijaitsee Hämeenkyrössä, idyllisellä paikalla. Mies kiertelee tiellä usein autoll aan ja palaa lintuharrastajan nähtyään hätistelemään häntä. Hän tulee vielä keskellä yötäkin häätämään "terroristit" rantapusikosta; yölinturetken tunnelma on pilalla. Paikallinen Haukan metsästysseura päätti rauhoittaa järven kaikelta metsästykseltä, jotta joutsenperheen neljä poikasta saivat varttua rauhassa. Pian jytisi oikein urakalla metsästyskausi oli alkanut. Katseltuani tarkemmin huomasin, että äijiä oli pienellä alalla kymmenkunta. Eetu Myllymäki 45. Lähdin syksyllä järvelle seuraamaan haukkojen ja muiden lintujen muuttoa. Kuitenkaan ei ole voitu osoittaa, että akvaristit olisivat aiheuttaneet yhdenkään kalalajin häviämistä tai uhanalaistumista. Nämä tajuntaani painuneet maailmanlopun teesit tuntuvat koskettavan minua enemmän kuin koskaan aiemmin. Hän ei tunne sellaista käsitettä kuin jokamiehen oikeudet. Järvi oli yhä ruohon peittämä. paljosta paitsi ... Sorsalinnut ovat jo pesimätouhuissa, pian pörröiset pienokaiset sukeltavat ja kieppuvat emojensa lähettyvillä. Pikku hiljaa linnut lähtevät omi lle pesimäseuduilleen, joutsenten määrä hupenee hupenemistaan. Pienellä pyörälenkillä voi nähdä saarten pirstomaa järvimaisemaa, peltoja silmänkantamattomiin ja jossain maatilkkujen välissä kiemurtelevan kylätien. Tällä järvellä havainnointi on syytä aloittaa jo varhain keväällä, muuten voi jäädä SUOMEN LUONTO 9/98 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Timo Yli-Viikari Laulujoutsen pesi ensimmäisen kerran kesällä 1997 Punkalaitumella Etelä-Satakunnassa. Mitä kasvatat, mitä opetat. Miksi järvi on niin huonossa kunnossa. Kesä tulee, silmäni hakee lintuja, niitä on vaikea löytää. Ihmiskunta kalastaa niin kauan kuin kaloja vesissä riittää. Olen mietti nyt, miten mainostaa nuorille tällaista toimintaa, jossa harrastajaa ensin ahdistellaan, sitten lintujen elinolot pilataan ja lopuksi siipiniekat kylmästi ammutaan . Linturetkillä linnut ovat tärkein asia, välillä on kuitenkin mukava pysähtyä katselemaan muutakin luontoa ja maisemia. Minulle retkikohteen miljöö on ensiarvoisen tärkeä asia; valitsen mieluummin maalaismaiseman kuin tehtaan jätelietteet. Viimeisetkin sorsaparat, joissa henki vielä pihisi, poistuivat paikalta viuhuvin siivin. Elämäni kulku ja poljento olisi rauhallista, ihanaa ja turvallista. Maanviljelijät eivät läheskään aina katso lintuharrastajia hyvällä silmällä. Rasvamahaiset äij ät jäivät vielä ravinnon hakuun. Olen hyvin kiinnostuneena seurannut ukon viitseliäisyyttä. Kaikki aistit virittäytyvät kesää varten, ilmassa on odotusta. Markku Vcujo Lintu järven rehevä vuosi Olen harrastanut lintuja kaksi vuotta. Muutamia helmiä poimiakseni : arosuohaukka, tundrakurmitsa, tundrahanhi ja pikkujoutsen. Lintujen ja luonnon ystävien on korkea aika puhaltaa, eikä pissata, yhteen hiileen, yhteisen tavoitteen puolesta elämän säilymisen. Ruokokerttunen ääntelee puskassa, ruskosuohaukka etsii saalista järvi ei ole sentään ihan kuollut. "Lintuparatiisia" oli ajatellut joku muukin: järven keskiosaan oli raivattu pieni suorakulmion muotoinen allas. Nähtävää on vielä paljon; kesä on tulossa. Tarkkailu käy mäen päältä lintuja häiritsemättä. Panen toivoni syksyyn, jos se toi si järvelle vapautuksen ja pelastuksen. Kaipaan kevättä, järven vipinää ja vilskettä, tuota mahtavaa vuodenaikaa. Akvaarioharrastuksen ansioksi on luettava myös luonnosta lähes tyystin kadonneen sumatranarapaimen eli aasianarovanan (Scleroptl.ges formosus) kannan elvyttäminen lammikkoviljelyllä. Järveä ym päröivän maatalouden on vähennettävä kuormitusta, ja muutkin uhkat on pyrittävä eliminoimaan. Ainoa mahdollisuus on kasvattaa lintuharrastajien äänivaltaa, saada lisää joukkoja mukaan. Rehevöityminen on todella rankkaa maatalouden kuormitusten takia. Mutta kalat ovat niin mielenkiintoisia ja sympaattisia selkärankaisia, että toivoisin niiden kohtaloon parannusta edes sen verran kuin eläinsuojelulaki edellyttää. Löysin ruohojen kätköistä myös pari miestä, ihmettelin kovin miten he olivat päässeet niin kauas rannasta
Matkakertomus polveilee mukavasti muissakin aiheissa kuin maailmanperinnössä ja sijoittaa näin sitä arkiseen ympäristöönsä. Ei kirja toki suosittelekaan, KUUKAUDEN INTERNET-VINKKI Ruotsin museoviraston sivuilla on näyte muun muassa Tanumin maailmanperintökalliokuvista. Esittelyt ovat melko lyhyitä, mutta Unesco on varsin aktiivisesti etsinyt linkkejä. Näyttävään kuvitukseen kuuluvat Hannu Virtasen akvarellit, joiden tyyli on tuttu Suomen Luonnon Elinpaikka-sarjasta. Kovin usein Suomessa ei enää satu, että saataville ilmaantuu luontokirja, joka on sekä ideåltaan että toteutukseltaan uusi, suorastaan tuore. Kohteita on nyt koossa 552. Lähiluonto tutuksi kuvin ja sanoin Jorma Laurila, Antti Halkka, Alice Karlsson, Markku Lappalainen ja Anna Parkkari: Löytöretkiä lähiluontoon. Sivut ovat kulttuurija luonnonarvojen säihkyvä paraati: niillä kiertää nopeasti Egyptin pyramideilta Australian sademetsiin ja Virungan gorillavuorilta vanhaan Havannaan. Saamme lukea marsipaanista tehdystä täyskokoisesta Michael Jacksonista ja MacDonalds -nimisestä ruokailukohteesta. jan toimittajan Jorma Laurilan esipuheen otsikkoa: "Sinua saatetaan tarkkailla oksalta tai ruohikosta." Tai luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Timo Helteen kirjan liepeeseen liittämiä saatesanoja: "Ihminen, joka oppii lapsena arvostamaan luontoa, kykenee myös aikuisena ottamaan vastuuta elinympäristöstään." Kaupungistunut suomalainen lienee jo niin vieraantunut luonnosta, että hän pihanurmikkoa kyniessään toivottaisi enempiä ajattelematta hiiteen myös kaikki muut elävät olennot, jotka ininällään, pörinällään, piiskutuksellaan, tuhi stelullaan ja rapistelullaan häiritsevät hänen synteettistä idylliään. Entä sopisiko Olvassuon suunnitellun suomalaiskohteen www-esittelyn tekeminen lukionne tehtäväksi; kohdehan on aivan lähellä teitä. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 9/98. vuille ja edelleen maailman kalliotaiteen kokoelmiin. Erikseen on mainittava Hannu Virtanen, jonka mainiot piirrokset lämpimän humoristisine yksityiskohtineen antavat jo selaajalle käsityksen juhlakirjan sanomasta. Ruotsin Riksantikvarieämbetet esittelee maan kahdeksan kohdetta varsin perusteellisesti (www.rashm. Tämän kirjan aiheita ei todellakaan ole kaluttu ennalta loppuun , vaan siitä löytyy uutta tietoa ja mielenkiintoisia näkökulmia paatuneimmallekin harrastajalle. Suomessa ei Museovirasto valitettavasti ole vielä perustanut omia maailmanperintösivuja. Timbuktua näyttää uhkaavan hiekka ja Yellowstonen kansallispuistoa muun muassa vieraiden kalalajien istuttaminen. Olkoon esimerkkinä kansi: mäyräperhe lähestyy kiinnostuneena eväskääröä, joka näyttää tipahtaneen öiselle kadulle taksia hätäilevältä kaupunkilaiselta. Suomen luonnonsuojeluliiton 60-vuotisjuhlakirja, Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1998, 109 s., 248 mk. Mutta hyvät Iin lukiolaiset! missä ovat linkit esimerkiksi Unescon sivuille ja Aggtelekista edelleen World Conservation Monitoring Centren tarkkaan kohdekuvaukseen. se/varvl. Iin lukio on julkaissut verkossa kiinnostavan kertomuksen matkasta Unkarin maailmanperintökohteille (www.iiseutu.fi/ii_kunta/lukioldunahaettä kaikkea olisi siedettävä, mutta se valaisee ilmiöiden taustoja ja antaa asukkaalle vihjeitä siitä, millaisin keinoin saadaan aikaan mukava kulttuuriekosysteemi, eräänlainen yhteinen elinpiiri, jossa monenlaiset muutkin asukkaat saavat ihmisen viihtymään ja jossa kaikenikäisille riittää loputtomasti mielenkiintoista nähtävää ja ral.htm) Sivuilla on kuviakin esimerkiksi Budapestista (jossa kohteena on Kuninkaanlinna ja ympäröivää Tonavan vartta), Hollokon maailmanperintökylästä ja Aggtelekin tippukiviluolista. orglwhc). Italialaisen kalliotaidekohteen kautta on mahdollisuus sukeltaa paikan omille si46 KIRJOJA Löytöretkiä lähiluontoon -kirja vie muun muassa kallioluonnon äärelle. Mikäpä paremmin havainnollistai si kirMaailmanperinnön verkossa Maailman arvokkaimpia kulttuurija luontokohteita on vuodesta 1972 kerätty Unescon maailmanperintöluetteloon. Niinpä esimerkiksi Suomenlinnan kohdalla on osoite www.hel..fi/ suomenlinna, eli Helsingin kaupungin Suomenlinna-sivuille. Jokaiseen niistä voi tutustua verkossa; kohdekuvaukset löytyvät Unescon sivulta (www.unesco. Norjassa sijaitsevan Pohjoismaiden maailmanperintötoimiston sivut ovat toistaiseksi melko aneemiset (www.ext.grida.no/extlnwho/s ites/index.htm) Vähitellen tietoa maailmanperintökohteista saattaa ilmaantua koulujen sivuille, sillä Unescolla on erityisiä kummikouluja, joissa suomalaiskoulutkin vierailevat. Erikseen kerrotaan uhanalaisista maailmanperintökohteista
Lumipöllöt, jotka olivat muuttomatkalla pohjoisesta päin, lisäsivät pöllöjen luvun kaksintai kolminkertaiseksi. Kirja kertoo laidunniityistä, sekä niiden kasveista ja hyönteisistä. Etsimme eläimiä jalkaisin ja autolla sekä vaellarnrne paimentolaisten kanssa. En tiedä, ovatko kaikki hakusanat ja sanaselvitykset edes asiayhteyden kannalta tarpeellisia. Pentti Eskola): Villejä eläimiä, WSOY 1968, neljäs painos. Acacian Kenia, joulukuu 1998. Panoraamakuvia olisin kaivannut; laaksohan suorastaan huutaa panoraamakuvilla revittelyä. Silti minua hämmensi, että edellä mainittu aukeamakuvien "tiivistäminen" koskee myös aikaa; esimerkiksi puistokuvan (s. Erikoissafareja tilauksesta, esimerkiksi lapsiperheille. Ne ovat nykyajan versioita entisajan koulujen opetustauluista, joihin oli taitavasti sommitellen saatu mahtumaan kaikki olennainen . Yhä ne istuivat yönsä pitkäja kapeaoksaisissa lehti puissa tuuheimrnan lehvistön seassa, missä olivat turvassa ilman viho\]jsilta; maassa asuvat viholliset eivät myöskään päässeet sinne, ja kiipeävät saattoi aina huomata ajoissa, kun ne lähestyivät notkeita oksia pitkin. Kokeneet oppaat ja jäljittäjät. Kuvituksen ytimenä ovat koko aukeaman panoraamat kunkin luvun käsittelemästä elinpiiristä ja sen tyypillisistä asukkaista. Tutustumme luontoon, kulttuureihin ja ympäristökysymyksiin. Varsinaiset hakusanat on selitetty varsin lyhyesti . Ugandaan, tammikuussa 1999. Alkuperäisteos ilmestyi 1898. Nyt tuli pähkinäin, mutta samalla pöllöjen aika. Afrikan vihreä helmi: Savanneilta sademetsän gorilloille. Ja sen tekee koko kirja. Teksti on asiantuntevaa varmuuden vuoksi vielä parhaiden asiantuntijoiden tarkistamaa ja nautittavan helppolukuista, siinä on sama rento henki kuin piirroksissa; esimerkiksi kuvateksti esittelee roskapönttöä tutkivan rotan ja variksen kierrättäjinä. Monipuolinen seikkailu poissa massaturismin reiteillä. Sitä on miellyttävä lukea, mutta siitä jää puuttumaan jotain. Käsikirjaan on koottu noin 900 hakusanaa rakennusmateriaaleista ja ekologiseen rakentamiseen liittyvistä käsitteistä. Riku Lumiaro Pelkistettyä tietoa ekorakentamisesta Matti Oijala: Rakennusaineet ekologinen käsikirja, Rakennusalan kustantajat RAK 1998, 228 s., mv-kuvitus, 190 mk. Teuvo Suominen Häntälän notkoilla kameran kanssa Matti Torkkomäki: Häntälän notkot, Lounais-Someron kyläyhdistys 1998, 68 s. Torkkomäen kuvat ovat kauniita, paikoin jopa romanttisia. Kuvitus on niukahkoa. Taitto on ilmavaa ja antaa kirjalle miellyttävän leiman. Kirjan teksti on sujuvaa ja se sisältää runsaasti hyvin tiivistettyä tietoa. Edeltäjiensä tapaan eri materiaaleja tai rakennevaihtoehtoja olisi voinut verrata taulukoissa, jolloin yleiskuvan hahmottaminen olisi helpottunut. Ehkä se voisi olla enemmän kuvailevaa. Se tarjonnee myös ideoita esimerkiksi ympäristötai m i ttaj ille. Kirjan avulla saa nopeasti perustietoja eri rakennusmateriaaleista ja ekorakentamiseen liittyvistä käsitteistä. Viimeinen luku kertoo yhteiskunnan puitteista ja esittelee joukon paikallisia tempauksia lähiluonnon puolesta. 9. Mainio lahja jokamiehelle, -naiselle ja -lapselle. Kaiken kaikkiaan piirtäjän työ on kuitenkin erinomaista; parasta aukeamissa on juuri hallittu kokonaisuus, joka nivoo taitavasti yhteen ihmisen ja muun eliöstön. kuultavaa. klo 18.00 Arbis, Dagmarinkatu 3, Helsinki (kansallismuseon takana) 47. Aiemmin rakennusmateriaaleihin on voinut tutustua muun muassa Erja Heinon ja Pirjo Sundholmin Ekotalon rakennusaineet (RAK 1996) avulla ja ekorakentamisen keskeisiin periaatteisiin lukemalla Bruno Eratin ihminen, ekologia, ympäristö -kirjan (RAK 1995). Pyydä esite: Benedict tai Tytti von Wright, puh (09) 2953 848, s-posti: safari @acacia.pp.fi ACACIA SAFARIT -Afrikan luontoon erikoistunut Tervetuloa diaja infoiltaan pe 18. Botswana, huhti-syyskuu 1999. Kirjan kattavuus selviää otsikoista: Villejä naapureita, Puiston vuodenaikoja, Kotipihan kauniit ja rohkeat, Historia kukkii kaupungissa, Kuusi kurkistaa ikkunasta, Kotijoella, Maaseutu ja kaupunki kohtaavat, Ei rantaa rakkaampaa, Vuorten laella ja kallioiden kainalossa, Luonto kuuluu kaupunkiin ja Lähiluonnon puolesta monin tavoin. Erityisen arvokkaaksi Häntälän notkot tekee niiden maiseman kumpuileva kauneus. Hakusanojen lomassa on pidempiä, kokoavia artikkeleita eri aihepiireistä kuten jätteistä, kalusteista, ilmanvaihdosta ja lattiapäälystei stä. Häntälän notkoissa elää pikkuapolloyhdyskunta ja kasvaa valtakunnallisesti uhanalaisia kasvi-, jäkäläja sammallajeja, kuten vienansara ja haavanhyytelöjäkälä. Yöt kylmenivät, ja pesukarhut sekä muut kiipeävät viholliset tulivat vähemmän vaarallisiksi. Häntälän notkot on kaunis ja miellyttävän asiallinen luontovalokuvaki1ja Rekijoen laakson luonnosta. Löytöretkiä Okavangon suistoon ja Kalaharin luontoon ja kulttuureihin. Kirjan liitteenä on Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisema ja Salla Tynyksen toimittama vihkonen Lähiluonnosta nauttimaan opas kotipihan ja muun läheisen luonnon vaalimiseen. Teksti on kuitenkin yllätyksetöntä. Sen tähden emo muutti perheen yöorren hemlokkipuun tuuheimpaan oksistoon." Ernest Thompson Seton ( suom. Pekka Hänninen AFRIKKAAN Leirielämää ja retkeilyä pienryhmissä savanneilla ja sademetsissä. Vaikka todellinen tilanne ei koskaan ole yhtä tiivis, tulos ei vaikuta ahdetulta. SUOMEN LUONTO 9/98 KIRJOJA maansa monimuotoisuutta omaan reviiriinsä ja vähentää saman ilmiön ikäviä puolia. 18-19) krookus, tuomi ja pihlaja kukkivat samanaikaisesti; tuomi lisäksi kovin kummallisen näköisenä ja kätkee keskitaitteen tuella harakanpesän niin taidokkaasti, että sitä ei kuvasta hevin löydä. Jokaisen luvun sisässä tarjoillaan vihjeitä, joilla jokainen voi helposti lisätä haluaKI RJAKALENTERI Syyskuu " Pitkin syyskuuta linnut saivat sitten harjoitella pyssymiesten eksyttämistä, ja lisäksi niiden oli suojeltava itseään eräiltä vanhoilta vihollisilta. Nyt ilmestyneeseen kirjaan on kieltämättä koottu näitä enemmän nimikkeitä, mutta toisaalta määrän kustannuksella esitellyt asiat ovat jääneet varsin lyhykäisiksi ja latteiksi. Mutta lehdet varisivat kussakin kuussa eri viholliset ja eri ruoat
Mietinpä lähes mitä tahansa ympäristöongelmaa, huomaan voivani lievittää sitä suosimalla luomutuotteita. Kokemukseni mukaan kutistuminen on suurinta kahtena ensimmäisenä viikkona. Kompostorin koon tarve riippuu syntyvän biojätteen määrästä ja laadusta. Sen voi saada myös ulkomainen tuote, jos se on jalostettu tai pakattu suomalaisen viranomaisen valvonnassa. ovat melkoisia. Oman kokemukseni mukaan vaikeinta kompostoinnissa on säädellä seosaineen määrää ja laatua. Joiltakin osin on todistettu, että luomutuotteet ovat terveellisempiäkin kuin tehoviljellyt. Kastematoja on luomupellolla nelinkertaisesti tavanomaiseen peltoon verrattuna. Luomua syömällä voi myös hi ll itä sinilevien kasvua ja yleensäkin vesistöjen rehevöitymistä, koska luomupelloilta valuu vesistöihin vähemmän ravinteita kui n tavanomaisilta pelloi lta. Tarkimman vastauksen kompostorin mitoitukseen antoi Biolan Oy: n myyntitykki Anssi Jalava, jonka mukaan 13 hengen taloudelle riittää 400-600 li tran lämpöeristetty kompostori. Pekka Heikuralle voi lähettää postia osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki tai suoraan joko faxil/a (03) 335 42 12 tai sähköpostilla pekka.heikura@sci.fi Suurperheelle kompostori Kuinka suuri · kompostori tarvitaan 13 hengen huushollin ruokajätteille. Tavoitteena on, että eläimet voivat elää lajilleen tyypillisellä tavalla: niillä on Seppo Leinonen oltava riittävästi tilaa, mahdollisuuksia ulkoilla sekä hoitaa omia jälkeläisiään. Näin 13 henkeä tuottaa kompostoriin noin 40 litraa tavaraa viikossa. Samoista paikoista saa myös kompostointiohjeita. Voiko kompostorin rakentaa itse, miten. Kompostorin voi rakentaa mainiosti itse. Yleisesti lasketaan, että yksi henkilö tuottaa viikossa kaksi litraa biojätettä. Siinä täytyy olla oikeassa suhteessa sekä karkeaa että kosteutta imevää ainesta. Kotieläintuotannon EUasetus on vasta valmisteilla. Esimerkiksi typpivalumat ovat vain 20-50 prosenttia tavanomaisten tilojen valumista. Luomupelloilla ja niiden ympä.Jistössä on tavanomaisia KUUKAUDEN EKONEUVO Kuukauden ekoneuvo perustuu lukijoiden kysymyksiin. Kompostoriin täytyy laittaa lisäksi seosainetta, jota annostellaan kolmanneksesta puoleen jätteen määrästä. Puisen kompostorin tekijä voi varautua siihen, että rakennelma lahoaa ennemmin tai myöhemmin . Olli Koponen/Luontokuvat Yksi henkilö tuottaa biojätettä keskimäärin kaksi litraa viikossa. Kaupoista voi myös ostaa valmiita seosaineita. Kotitalouksien tuottaman biojätteen erot 48 VASTUULLINEN KULUTTAJA Luomutuotteilla sinileviä vastaan viljelyksiä enemmän myös rikkakasveja, hyönteisiä ja lintuja. Luomu-Liiton leppäkerttu osoittaa, että tuote on kotimainen ja Luomu-Liiton sääntöjen mukainen. Tanskassa havaittiin, että luomutilojen ympäristössä lintuja on jopa kaksinverroin tavanomaisiin tiloihin verrattuna. Määrät vaihtelevat, ja myös laatu eroaa. Väkilannoitteiden valmistukseen hupenee peräti 30-50 prosenttia peltoviljelyn energiankulutuksesta. Demeter-merkki kertoo tuotteen olevan biodynaamisesti viljelty. Liian suuri kompostori taas tahtoo jäätyä talvella. Kompostissa on otolliset olot lahottajasienille. Energiansäästö taas vähentää hiilidioksidipäästöjä ja sitä kautta toppuuttelee ilmastonmuutosta. Leppäkerttumerkin tuotantoehdot ovat hieman EUsääntöjä tiukemmat, esimerkiksi karjanlanta on kompostoitava ennen pellolle levitystä. Luonnonmukaisessa viljelyssä säästyy energiaa, koska teollisia lannoitteita ei käytetä. Luomulla on yhteys myös luonnon monimuotoisuuteen. Kuinka kompostia hoidetaan. Luomussa huomioidaan myös kotieläinten oltavat: luomu on siten myös eettinen valinta. Tärkeintä ruokajätekompostorissa on, että se on suojattu tarkasti jyrsijöiltä. Kierrätyskeskukset myyvät halpoja ja kohtuullisesti toim1V1a, pakastimista tehtyjä kompostoreita. SUOMEN LUONTO 9/98. Luomu-Liiton puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen pelkää, että jatkossa EU-asetuksen saattaa se olla kotona paljon ruokaa tekevälle taloudelle liian pieni. Reilusti mitoitetun kompostorin tilavuudeksi riittää 15 kertaa viikossa syntyvän biojätteen tilavuus. Vaikka kaavan mukaan 400 litran kompostori näyttäisi riittävän 13 hengelle mainiosti, Nitraatit lienevät haitallisimpia elintarvikkeiden kemikaaleista. Suomessa luomu tuotteet tunnistaa nykyään kolmesta erilaisesta merkistä, joita voidaan käyttää myös rinnan. Ruokajätteen pitäisi viipyä kompostorissa kahdeksasta kymmeneen viikkoa, minkä jälkeen se voidaan sii1tää jälkikompostoitumaan aumaan tai lannoitteeksi pensaiden juurille. Ne toimivat yleensä hyvin. Ne altistavat syövälle ja alentavat veren hapenkuljetuskykyä, mikä on haitallista erityisesti lapsille. Luomupunajuurten nitraattipitoisuus on kolme neljännestä, luomuporkkanoiden kolmannes ja luomuperunoiden neljännes tavanomaisesti viljeltyjen tuotteiden pitoisuuksista. Uusin on maaja metsätalousministeriön luomuaurinko-merkki, joka perustuu EU: n luomuasetuksen sääntöihin. Hyvä seos tulee sekoittamalla puolet kuoriketta, neljäsosa lannoittamatonta turvetta ja neljäsosa neulaspitoista kariketta. Ohjeita saa kirjastoista, kuntien ympäristönsuojelutoimistoista ja internetistä. Eloperäinen lannoitus ylläpitää monipuolista maaperän pieneliöstöä. Kompostoinnissa biojätteen tilavuus pienenee kolmannekseen tai jopa viidennekseen alkuperäisestä
Tilaukset p. Toisaalta maamyyrän multakeot voisi myös ottaa osaksi puutarhaa: onhan japanilaisissakin puutarhoissa pienoisvuoria ja kumpareita ... Kateaineksien tuotantoon tarvitaan yleensä kasvimaan rinnalle toinen alue reheväkasvuisia viherlannoituskasveja. Luomutuotteita on vielä paikoin huonosti saatavana. (09) 228 081. Alimmaisena on niukkaravinteinen pohjamaa. Luin juttua permakulttuurista ja aloin ihmetellä, pitäisikö jättää sikseen kasvimaan kääntäminen ja haraaminen. Suomessa on paras vetää katekerros syksyllä tai viimeistään keväällä syrjään kasvimaalta ja antaa maan lämmetä kunnolla, ennen kuin kate levitetään takaisin riviväleihin. Maan pintaa myöten maamyyrä ei kovin mielellään liikuskele. Mutta käsitän kyllä, että pehmeässä maassa se saa aikaan melkoisia multavuoria. Syvällä maassa on vähemmän happea kuin pintakerroksessa, joten kasvinjätteet hajoavat hitaammin. Tosin luulen, että sekin on rauhoitetun eläimen häiritsemistä. Omasta mielestäni maamyyrä on ihastuttava puutarhan otus: mikä voisi olla suloisempi vaaleanpunaisine lapiotassuineen ja isoine nenineen. Maaperässähän on luonnostaan pinnalla karikekerros, johon puiden tai heinien kuolleet osat kerrostuvat. Ehkä pelkkä kissan tai koiran (tai ihmisenkin?) virtsa käytävien suuaukkojen lähellä karkottaisi myyrät. Muokkaus ja haraus myös sekoittavat maahan ilmaa, ja kasvin jätteiden lahoaminen maan pintakerroksessa nopeutuu. Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Ihan kokonaan maan kääntämisestä voi luopua käyttämällä katteita. Muokkaamisen tärkeimpiä tehtäviä on hillitä rikkakasveja, mutta myös paksu katekerros pitää ne kurissa. Lämpöä vaativat kasvit kuten sipuli ja eräät yrtit kannattaa viljellä ilman katetta tai hyvin lämpöä johtavan hiekkakatteen alla. Rea Peltola 49. Tarvitseeko maata kääntää. Minulla ei ole mitään otuksia vastaan, mutta voisivat ne asua viereisellä kesantopellollakin. U/0#11 Luomutuotteet tunnistaa näistä merkeistä. Salla Tynys Yhtenä lähteenä on käytetty Suomen luonnonsuojeluliiton monistettavaa luomuesitettä. LuomuLiitto päättää säännöistään itse. Kastematoja ja muita hyönteisiä maasta ei pysty hävittämään vaarantamatta samalla koko puutarhan menestymistä. Uusien myyrien paikalle muuttoa voi hillitä tiivistämällä maata jyräämä! lä nurmikkoa säännöllisesti. Vielä alempana voi olla ravinteikas kerros maata, jonne mullasta huuhtoutuvat ravinteet kerääntyvät syväjuuristen kasvien ulottuviin. Meillä kesä on lyhyt ja viileä, joten eristävä katekerros voi pitää maan turhan kylmänä. Helsingissä tilannetta ovat kartoittaneet ympäristöjärjestöt Dodo ja Elävä maa. Millä saisin ne karkotettua. Toisaalta muokkaus saa maan lämpenemään keväällä nopeammin, kun eristävä karikekerros käännetään maan sisään. Jos talossa on kissa tai koira, maamyyrät tavallisesti muuttavat vähin äänin pois petoeläimen hajun karkottamina. luomusääntöjä saatetaan höllentää jonkin jäsenmaan tai WTO: n (Maailman kauppajärjestö) painostuksesta. Tiilikai nen uskoo, että seuraavaksi luomutuotteiden valikoima laajenee yhä enemmän jalosteisiin. Jäseninä siinä on sekä luomutuottajia että kuluttajia. Entä saisiko niiden ravinnon hävitettyä maasta niin tarkkaan, että myyrätkin lähtisivät. Haraus myös torj uu tehokkaasti rikkakasveja. Jo nyt on luomuna myynnissä muun muassa grilli makkaraa, meetwurstia, lastenruokia, hernekeittoa ja lihapull ia. Pelkät naatit ja riviväleissä kasvavat rikkaruohot eivät tarkoitukseen riitä. Maamyyriinkin saattaisivat tepsiä tavallisia peltoja vesimyyriä vastaan kehitetyt laitteet, jotka johtavat tärinää tai ääntä maahan. Tiedot kootaan internetiin osoitteeseen www.dodo.org/luomu. Sen alla on maatuva humuskerros, jossa maan pieneliöt ja kastemadot sekoittavat lakastuneita kasviosia ja kuolleita juuria mullaksi. Varsinkin Suomea lämpimämmissä maissa kasvimaan voi peittää paksulla kerroksella heinää, kuivia lehtiä ja muuta eloperäistä ainesta, joka hitaasti maatuu ja ruokkii maata kuohkeuttavaa pieneliöstöä. Kehitteillä on luomukasviskiusaus. Luonnossa maamyyriä syövät lumikot ja muut pienpedot, mutta ne tuskin suostuvat muuttamaan puutarhaan. Ne aloittelevat kartoituksia myös muissa kaupungeissa. SUOMEN LUONTO 9/98 MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen. Maata käännettäessä kasvinjätteet ja pieneliöt joutuvat multakerroksen pohjalle. Multasormipähkinät voi lähettää pureskeltaviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Venetahontie 374, 19920 Pappinen tai vesa.koivu@cd.jyu.fi Maamyyrä nurmikolla Puutarhassamme asustavat maamyyrät pilaavat keoillaan nurmikkoni. Jos vieressä on vapaa kesantopelto, jossa maamyyrät voivat kaikessa rauhassa myllertää, voisi yrittää saada ne pysyttelemään siellä. Permakulttuurissa ja era1ssa muissakin luonnonmukaisen viljelyn suuntauksissa korostetaan, ettei maan luontaista kerroksellisuutta pitäisi häiritä muokkaamalla eikä varsinkaan maata kääntämällä tai kyntämällä. Onko myyrillä luontaisia vihollisia. Maamyyrä on rauhoitettu eläin, joten sitä ei saa tappaa eikä edes häiritä. Tontti kannattaa aidata maahan upotetuilla j uurimattokaitaleilla, laudoilla tai muilla esteillä, joiden läpi ainakaan uudet myyrät eivät kaivaudu. Kääntö ja haraus voivat myös katkoa kastematoja ja niiden käytäviä sekä juurten kanssa yhteistyössä toimivia sienirihmastoja. Se tosin haittaa hieman nurmenkin kasvua. Reijo Salminen/Luontokuvat Maamyyrä synnyttää puutarhaan melkoisia multavuoria
Metson ja teeren risteytymä eli korpimetso syntyy tavallisimmin siten, että naarasmetso eli koppelo hakeutuu tee50 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Olli Aulio Osa miljoonista surviaissääskistä yöllä Kemiönsaaren rantaviivalla. Koiraspuolinen korpimetso sitä vastoin lienee varsin elinkykyinen, joten niitä on kokoelmissa selvästi enemmän. Päinvastoin kuin nisäkkäillä, lintukoirailla on kaksi samanlaista XX-kromosomia ja naaras on tyyppiä Haperonvieras loisii maatuvan haperon itiöemällä. XY. Ero määrissä selittynee siten, että koiraspuolisten risteytymien elinkyky on suurempi kuin naaraiden. Uskoisin, että naaraat ovat pääosin paritelleet ja ovat ehkä munintatouhuissa. Aamuksi ne ovat häipyneet. Mikähän sieni se oli. Onko myös korpikoppeloita olemassa. Aikuiset eivät pistä ihmistä eivätkä muitakaan. Tämän lajin parveiluaika näyttää olevan iltayö ja parveilumerkki rantaviiva, ehkäpä vielä suora hiekkaranta. Olen jatkosodassa ampunut korpimetson. Nämä tuntomerkit ovat niin tarkat, että nimi löytyy. Kauri Mikkola Onko korpikoppeloita. SUOMEN LUONTO 9/98. Ötökät ovat surviaissääskiä (Chironomidae-heimo). Päiväksi ilmeisesti sekä koiraat että naaraat lentävät läheisen kasvillisuuden suojaan. Jos parittelu johtaa hedelmöitymiseen, koppelon munista pitäisi ainakin teoriassa kuoriutua yhtä monta koirasja naaraslintua. Surviaissääskien toukathan elävät rantaj a pohjaliejussa ja ovat tärkeää kalojen ja sorsalintujen ravintoa. Metelöivät ötökät rannalla Mitä ovat kapeat lentävät ötökät, jotka kokoontuvat miljoonin yksilöin elokuun alun pimenevinä öinä veden rajaan hiekkarannalle Kem1onsaaren pohjoisosassa. Huumaava meteli on koiraiden lentoääni, jonka sävelkorkeus auttaa naaraita suunnistautumaan paikalle. Matti Helminen Haperon vieras Näin kesällä Karttulassa koivikkorinteellä sieniryppään, jolle en löytänyt nimeä kirjastanikaan. Haperonvieraan tapaisille toisille ja muilla hyvin erikoisilla tai lyhytikäisillä paikoilla kasvaville sienille suvuttomien kätköitiöiden tuoma lisävarmistus on kullanarvoinen. Hiukan yllättävää on, että kuvassa valtaosa sääskistä on naaraita (paksuhko, taaksepäin suippeneva ruumis, ohuet tuntosarvet) ja koiraita (kapea, tasapaksu ruumis, sulkamaiset tuntosarvet) on vain puolentusinaa; lisäksi näkyy kaksi ilmeistä parittelua. Ne tuottavat siivillään huumaavan metelin. Sieni on haperonvieras. Sienet olivat kuin ruskeita suklaapalloja, varret noin kolmen sentin mittaisia, heltat siniviolettisia, lakit halkaisijaltaan noin kaksisenttisiä ja niitä peitti osin paksultikin hieno jauhe, kuin kaakaojauho. Ehkäpä kahdelta eri lajilta peräisin olevat kromosomit sopi vat paremmin yhteen koiraalla kuin naaraalla. Surviaissääskien koiraat parveilevat ja kullakin lajilla on lajiominainen vuorokausirytminsä ja parveilupaikkansa, usein niin sanotun parveilumerkin yläpuolella. Kaakaomainen jauhe itiöemän pinnalla muodostuu suvuttomista kätköitiöistä joilla sieni lisääntyy. Heitoissa syntyy suvullisia itiöitä, joissa kromosomisto on puolitettuna. Haperonvieraan hellat ovat usein heikosti kehittyneet, ja suvullisten itiöiden tuotanto vähäistä. Ehkäpä osa naaraspoikasista kuolee jo haudon ta vaiheessa munankuoren sisään, ja lähes kaikki loput kuolevat pian kuoriutumisen jälkeen. Se kasvaa maatuvalla haperon itiöemällä. Niiden takapuoli on raidallinen ja ne muistuttavat vähän mehiläisen ja hyttysen risteytystä. Yleensä sienten varma tunnistaminen sanallisen kuvauksen perusteella on vaikeata tai jopa mahdotonta. Suosikki-isäntiä ovat meillä harvinaiset mustaja nokihapero, mutta myös tavallisempi savuhapero kelpaa. Nämä hyvin kuperalakkiset sienet muodostivat pallomaisen rykelmän. Vaikka metso ja teeri eroavat sekä kokonsa että soidinkäyttäytymisensä puolesta selvästi toisistaan, koppelon harha-askeleet ovat kuitenkin mahdollisia. Koiraspuolisia korpimetsoja havaitaan kuitenkin huomattavasti yleisemmin kuin naaraspuolisia korpikoppeloita. Niissä on, niin kuin rihmastossakin, kromosomiannos kaksinkertaisena ja tällaisesta itiöstä syntyvä uusi rihmasto voi siis muodostaa uusia itiöemiä hedelmöityksettä. ren soitimelle ja parittelee koirasteeren kanssa. Siten vain hyvin harva niistä on voinut joutua metsästäj ien saaliiksi ja sitä tietä museoiden kokoelmiin. Niistä kasvavan rihmaston täytyy tavata toinen rihmasto, ja vasta niiden yhdyttyä voi kasvaa uusia itiöemiä. Seppo Vuokko Jarkko Mäkineva/Luontokuvat Syytä elinkyvyn eroihin ei varmasti tiedetä, mutta mahdollisesti selitys löytyy sukupuolen määräävistä kromosomeista. Haperonvieras on melko harvinainen, mutta sitä on tavattu aina Lapin rajoi lle asti. Sieni on siirtymässä kokonaan suvuttomaan lisääntymiseen
Laji kuuluu siis pussikkaisiin, entisiin pussikehrääjiin, joiden koiraat ovat tummia pieniä perhosia. "Ennen muuta kiinnostus on lisääntynyt. "Minua kiinnostavat linnuston muutokset, jotka kertovat ympäristön muutoksista. Syksyllä alkaa kahden vuoden pesti kansallisena asiantuntijana EU:n komission palveluksessa Brysselissä. Enontekiöllä kerättyjen marjojen putsauksen jälkeen löytyi katosta Lahdessa. "Tuskin tapaan uusia lajeja, mutta on kiintoisaa nähdä, miten Länsi-Eurooppaan talvehtimaan lentäneet linnut pärjäävät. Kauri Mikkola Saako kala uudet suomut. Seppo Vuokko Kurkistus pussista Paksummasta päästä tulee esiin kaula, on pää, suu, tarttuu kiinni tiukasti, elää roskien peittämässä putkessa, jonne vetäytyy pienimmästäkin täräyksestä. Mikä. Metsäruusun piikkiäkämät ovat usein ryhmänä. Ruusu pyrkii parantamaan haavan kasvattamalla siihen uutta solukkoa. Kesällä seuraan ja rengastan kotipihan ja lähistön lintuja. "Joku petolintu, joka lentää pitkiä matkoja ja kaartelee korkealla täytyy vain pitää mielessä taru Ikaroksesta... Tunnistaminen oli helppoa, koska mukana oli elävä näyte: isohentopussikkaan toukka. Siellä sattui olemaan kuivin ja lämpimin kesä vuosikymmeniin ! Vietän yleensä paljon lomastani Suomessa; vakiopaikkojani ovat esimerkiksi Siikalahti ja Lappi. Toukkien erittämä sylki ärsyttää kasvin solukot voimakkaaseen kasvuun, jolloin syntyy pallomainen äkämä, joka täysin ympäröi toukat. Naaras leikkaa haavan kasvavaan ruusunversoon ja munii siihen. Kun kalanviljelylaitokselta tuodut istukkaat lasketaan veteen, irronneet suomut leijailevat ympäriinsä. Väitöskirja-aineisto karikukosta on kuitenkin jäänyt toistaiseksi sivuun muilta töiltä. lsohentopussikas on tavallisimpia lajeja Lapissa, mutta sitä tavataan myös etelässä, varsinkin soilla. Seppo Vuolanto tuntee lintujen tiet Siivekkäät vangitsivat Seppo Vuolannon mielenkiinnon jo kouluaikoina; Ressun luontokerhossa 1950-luvulla lintuharrastus oli muotia. Kuljen tietyt reitit ja lasken yhden päivän aikana näkemäni linnut." Miten ihmisten kiinnostus lintuihin on muuttunut vuosien varrella. Kasvavatko kaloille uudet suomut irronneiden tilalle. Suomut sijaitsevat suomutaskuissa limittäin siten, että vain suomun takareuna on nä51. rosae, synnyttää vielä komeampia punaisia pörröäkämiä orjanruusuun . Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki,jeitse. Äkämiä metsäruusuissa Kontiolahdella eräällä hakkuuaukealla lähes kaikissa ruusuissa oli merkillisiä piikkipalloja. Talvisin olen mukana talvilintulaskennassa. Varsin lukuisat otukset ovat "oppineet", kuinka kasvi harhautetaan kasvattamaan suoja vainoojalleen. Ilmeisesti SUOMEN LUO TO 9/98 KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat /äheltää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Kalojen suomut ovat verinahan eli ihon sisimmän kerroksen luutumia. Vastakuoriutuneilla kalanpoikasilla ei ole suomuja, vaan ne kehittyvät myöhemmin. Myöhemmin ne kovettuvat, muuttuvat ruskeiksi ja piikit karisevat. Kuvan kasvi on metsäruusu, ja piikkipallot ovat äkämäpistiäisen, Diplolepis mayri, aiheuttamia. Filosofian lisensiaatti Seppo Vuolannolle on karttunut pitkä virkamiesura luonnonja ympäristönsuojelutehtävissä Helsingin kaupungin suunnitteluvirastossa, Uudenmaan lääninhallituksessa ja ympäristöministeriössä. "Keväällä ja syksyllä kaikki vapaa-aikani kuluu lintujen parissa. Martti Salminen Äkämäpistiäinen on aiheuttanut pallukoiden kasvun metsäruusuun. Äkämäntekijöitä on muun muassa bakteereissa, sienissä, sukkulamadoissa ja useissa eri hyönteisryhmissä. Jokaisessa äkämässä on useita kammioita, ja kussaki n kammiossa elää yksi toukka. Käyn vuosittain Lapissa vaeltamassa." Mitä uutta odotat tapaavasi Brysselin lintumaailmassa. Vuolanto opiskeli biologiaa pääaineenaan eläintiede ja tutki muun muassa pitkään kahlaajia Merenkurkussa. "Tänä kesänä olin lomamatkalla Pohjois-Norjassa, jossa vuonot lepäsivät tyyninä ja aurinko paistoi. Miten paljon käytät aikaa lintuharrastukseen. Miksi. Siellä pitäisi olla muun muassa Suomesta tulleita peippoja, punarintoja, rastaita ja hanhia." Mikä lintu haluaisit olla. Pyrin syksyllä käymään jollakin lintuasemalla, useimmiten Lågskärillä. Kun toukat kuoriutuvat, ne erittävät ainetta, joka hajottaa haavasolukkoa ja toukat vajoavat sen sisälle. Naaras on siivetön ja jää kuoriuduttuaan pussinsa luo tai jopa sen sisään. Äkämä on hyvä suoja petoja vastaan. Yleensä suomuja alkaa ilmaantua parisenttiselle poikaselle. Toimenkuvaan kuuluu muun muassa luontoja lintudirektiivien sekä Naturan toteutuksen seuranta jäsenmaissa ja rahoituspäätösten valmistelu. Äkämäpistiäiset ovat niin toistensa näköisiä, että ne on usein helpompi tunnistaa synnyttämästään äkämästä kuin aikuista tutkimalla. Läheinen laji, takkuäkämäpistiäinen D. Juha Laaksonen Seppo Vuolannolta eivät kevätja syysmuutot jää huomaamatta. Diplolepis mayri elää ilmeisesti pääasiassa metsäruusulla. Niiden tuntosarvet ovat sulkamaiset, ja ne etsivät niillä naaran hajun. Siis vaikkapa talveksi Keski-Afrikkaan muuttava kalasääski ." Ritva Kupari toukat koteloituvat äkämään ja lähtevät sieltä aikuisina vasta keväällä. Aluksi äkämät ovat vihertäviä, punapiikkisiä. Seuraan mielelläni lintujen muuttoa ja säiden vaikutusta siihen." Mikä on parasta kesässä. Linturetkeilijöitä näkee maastossa paljon enemmän kuin joskus ennen, jolloin lähes kaikki kiikaroijat olivat tuttuja." Millaisia lintumaailman asioita itse tutkit ja pohdit mieluiten
Monissa paiViime aikoina sepelkyyhkyt ovat alkaneet pesiä suurten kaupunkien asutusalueilla. Harri Dahlström Kimalaisen talvikolo Kimalainen alkoi kaivaa hiekkaiseen maahan kotoa elokuussa. Kuitenkin Helsingin keskustan hoidetuista puistoista laji puuttuu. Asutuksen levittäytyessä sepelkyyhkyn on väistyttävä, ellei se sopeudu uusiin oloihin. Suomun irtoaminen ei kuitenkaan yleensä merkitse sitä, että ihoon jää suomuton kohta. Muutaman kuukauden ikäisillä kalanpoikasilla on siis jo suomupeite. Kimalaisyhteiskuntiin tosiaan syntyy uusi koiraiden (kuhnurien) ja naaraiden (kuningattarien) sukupolvi elokuussa. Kaupunkien sepelkyyhkyt ovat pelottomia, tottuneet ihmisiin, lii kenteeseen ja jopa koiriin. TVI 29. Toinen onnistumisen syy on ravinnon saanti. Tämä tapa tuntuu alkaneen maassamme Turun seudulta kuten muukin sivistys. Toinen käytävä löytyi puolen metrin päästä. na 1996-97 sepelkyyhky pesi monin paikoin omakotialueiden ja myös kerrostaloalueiden luonnonti !aan jätetyissä pikku metsiköissä, jopa talojen pihoissa. Vuori salo on seurannut pesimistulosta Turun seudulla ja raportoi onnistuneista pesinnöistä. Pariteltuaan ja riittävästi ruokailtuaan kuningattaret painuvat talvehtimaan. Helsingin lintuatlaska11oituksen mukaan vuosi,............ Kun kaloja on tiheässä ja niitä nostellaan esimerkiksi haavilla, suomuja irtoaa ihosta. Jos syksyisiä talvehtimiskäytäviä löytyy lisää, kannattaisi joka tapauksessa seurata, onko niissä elämää seuraavana vuonna. __ ..,,~ ~ ij ,1 ,.----z--/ / t Ilkka Koivi:-to SUOM EN LUONTO 9/98. ll ,,~ Sepelkyyhkyt eivät kuitenkaan vielä ole varsinaisia puistolintuja, niin kuin etelämpänä Euroopassa. Radio Suomi 2 1.10. Vuorisalo kertoo saman tilanteen olevan tavallinen Turussa. Se ei lainkaan häiriintynyt liikenteestä tai alla kulkijoista. Veikko Neuvonen kertoi sepelkyyhkyn pesineen kesällä 1997 Helsingin Kumpulassa vilkasliikenteisen kadun jalkakäytävän päällä pari metriä jalankulkijoiden yläpuolella. Oikein mukava havainto, että kimalaiset voivat kaivaa koko talvehtimisonkalonsa itse. Tällöin ihon suojakerros häviää ja muun muassa sienija bakteeritaudit voivat tarttua tähän kohtaan. TVI 4. Olin ku vitellut, että ne etsisivät valmiita koloja, kuten juurakon tai kivikon onkaloita tai myyränkoloja. Näin tuskin käy, sillä kuningattarilla on keväällä vaelluskausi, jolloin niitä voi nähdä suurin joukoin rannikoilla, saaristoissa ja järvenselillä, kaikki matkalla samaan suuntaan, tavallisesti vastatuuleen. Se on lähtenyt pois pesästään esi merkiksi ihmisen lähestyessä jo kaukaa ja on hylännyt herkästi pesänsä. Luontoilta YLE:ssä 16.9. Suomutaskun solut pystyvät tuottamaan uutta suomuainesta, ja terve kala kasvattaa irronneen suomun tilalle uuden muutamassa kuukaudessa. Vanhastaan sepelkyyhky on ollut tunnettu siitä, että se on pesällään arka. likka Koivi:-10 Sepelkyyhky on myös yleistynyt kaikkialla maassamme. Radio Suomi kyvissä. Sitäkin peittää ohut läpinäkyvä verinahan pintaosa, orvaskesi, ja siinä olevien limasolujen erittämä lima. Näin ne voivat vallata itselleen uusia pesimisympäristöjä ja jättää taakseen edellisenä kesänä vaivanneet pesäloiset. Koiraat kuolevat myöhemmin syksyn mittaan. Tässä näyttää tapahtuneen muutos. Uusiutuneet suomut tulevat päältä katsoen normaalisuomujen kaltaisiksi, mutta iänmääritykseen ne eivät keskiosan kasvurenkaiden puuttuessa kelpaa. Siellä ilmiö yleistyi tämän vuosikymmenen alussa. Tätä kalankasvattajat ja kalani stuttajat pyrkivät tietysti välttämään, sillä suomun irrotessa myös ihon pinta rikkoutuu. Itse kaivetusta käytävästä tulee helposti mieleen, että 52 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat kuningattaret v01s1vat myös käyttää jo syksyllä kaivamaansa käytävää perustamalla siihen keväällä uuden yhteiskunnan. Näin varhainko kimalaiset menevät talvehtimaan. Kauri Mikkola Sepelkyyhkyt tottuvat ihmiseen Kuinka yleisesti sepelkyyhky pesii aivan pihapiiriin. 1 1. Pääkaupunkiseudulla tapa lienee vielä uudempi. 10. Aivan samoin sepelkyyhky puuttuu Turun keskustan puistoista, kirjoittaa Timo Vuorisalo Linnut-lehden numerossa 3/1 996. Illansuussa se jäi kaivamaan, aamulla otus löytyi noin 15-senttisen käytävän perältä
Löytääkö se itselleen uuden kumppanin. Pyy todellakin viettää elämänsä pareittain omassa elinpiirissään toisin kuin muut kanalinnut. Samoin sinisorsamme ovat sopeutuneet kaupunkeihin. Käytän juolukkaa runsaasti ravintona ja pidän sitä aivan mustikan veroisena. Jaa, sanopas se! Yhä elävässä kansanperinteessämme sitä pidetään myrkyllisenä tai haitali isena ja varoitetaan sen käytöstä. Mihin. Tällöin koiraat, tai kukot, viheltävät läpitunkevaa vihellystään kuuluttaen reviiriään naapurikukoille ja vapaille kanoille. Onko peloton kaupunkikanta uutta eteläistä maahamme levittäytyvää joukkoa vai omaa kantaamme, jossa pelottomuus yleistyy. Ne pureskelivat kärpäsiä hetken ja kantoivat ne pois. Se pyöritteli kärpästä, kunnes tämä oli kätevästi rullalla, ja vei sen pois. koissa, joissa sepelkyyhkyt pesivät, jatketaan lintujen talviruokintaa kevääseen ja jopa kesään saakka. Mistä johtuu juolukan maine kelvottomana ja jopa myrkyllisenä marjana. Kevään soidinkausi on tietenkin ratkaiseva lisääntymiselle, sillä talvella lintuja on saattanut kuolla ja parittomat linnut hakeutuvat toistensa seuraan. Kuitenkin ne ovat pesineet ympäröivässä metsässä koko sen parikymmentä vuotta, jonka olen tässä asunut. Talitiaiskannoissa on tunnettu hyödyllisten tapojen nopea leviäminen, kuten kermapullojen korkin rikkominen Englannissa 1950luvulla tai laulutyypin muutos meillä 1980-luvulla. Heikki Kokkonen/Luonlokuvat Juolukka on syötävän hyvä matja, vaikka vanha perinnetieto toisin kertookin. Tämä trofallaksi-ilmiö pitää yhteiskuntaa koossa. Yleisradion Luontoiltoihinkin saadaan jatkuvasti kysymyksiä, mikä eläin käy hakemassa istutetut herneet tai muut siemenet. Uskonkin, että sepelkyyhkyn sopeutuminen leviää omassa kotoisessa kannassamme. Seppo Vuokko 53. Mökilläni ampiaiset pyydystivät pöydältä kärpäsiä. Se kantoi koko siivun pieninä murusina jonnekin. Kauri Mikkola Kumppani pyylle Pyy on paikkalintu. Elias Lönnrot tuntee saman uskomuksen ja sanoo, tosin tietoa lievästi epäillen, kasviossaan 1860: "Marjat, paljolta syötynä, sanotaan vähän huumetuttavan päätä." Aivan ehdotonta juolukan välttäminen ei sentään ole ollut. Seppo Vuolanto Juolukkako myrkyllinen. Ne tonkivat maahan pudonneiden auringonkukansiementen ja -kuorten kasaa, joka paljastuu sulavan lumen alta. Pesäänkö. Pyyllä on soidinaika keväällä ja oikeastaan vielä pidempi soidinaika jo syksyllä. Siitä tuo rullaaminen tai pureskeleminen. Kun toukka saa annoksensa, se puristaa työläiselle pienen pisaran makeaa nestettä. lasensa. Mielenkiintoista on, miten uudet kulttuurit leviävät lintukannoissa Seppo Vuo/anto Saalistavia ampiaisia Terassille lensi ampiamen ja sieppasi jaloissani pyörivän kärpäsen kiinni. Nautimme iltapäiväkahvia pihalla, kun ampiainen tuli ottamaan makkaraleivistä osansa. Ennen kuin ampiaiset lähtevät kuljettamaan pesälle hyönteistä, esimerkiksi kärpästä, ne pureskelevat si Itä pois siivet, jotka olisivat ilmanvastuksena kuljetuksessa. Työläiset eivät olisi riittävän innokkaita ruokkimaan toukkia, elleivät samalla itse saisi siitä palkintoa. Ampiaisia kertyi yhä enemmän. Juolukkaa on käytetty kaikkialla sen kasvualueella ravintona. Ennakkoluulot istuvat sitkeästi, vaikka kokemusperäinen tieto puhuisi niitä vastaankin. Vaikka meitäkin lapsena varoiteltii n juolukoista, niin söimme niitä kuitenkin, ja aina haitatta. Liharavinnon ne vievät toukilleen. Siperiassa juolukka on tärkeä talousmarja, mutta siellä se onkin meikäläistä makeampi ja aromikkaampi; Kauri Mikkola sanoi sen muistuttavan mustikkaa. Nuoret pyyt alkavat hakea itselleen elinpiiriä jo syksyllä, ja naaraat hakeutuvat näi lie paikoille syksystä lähtien. Jos toinen puolisoista kuolee, jäljelle jäänyt löytää helposti uuden kumppanin. Norjasta on keskiaikaisista käymäläke1rnstumista (kaikkea ne arkeologit tutkivatkin!) löydetty hyvin säilyneitä juolukan kuoria. Lisäksi keittiöpuutarhat ovat aarreaittoja sepelkyyhkyille jo kylvämisestä lähtien. Minne. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki,jeitse. Kun sitä ei sääty häädetyksi pois, sille laitettiin oma makkaranpasuoM EN LUONTO 9/98 KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle L11ontoilla11 asiantulllijoiden vasta11aviksi osoilleeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Meikäläinen juolukka on hiukan mautonta sellaisenaan, mutta aromia voi parantaa sekoittamalla joukkoon mustikkaa tai vattua. Ampiaisaikuiset syövät itse makeaa, muun muassa kirvojen mesikastetta. Kyyhkyt tottuvat juuri tällaisiin paikkoihin. Juolukkahillo on musti kkahilloon verrattuna väritöntä, mutta se ei myöskään tahraa. Jos syksyllä ampuu yhden, miten käy puolison. Omalla pihallani sepelkyyhkyt ovat nyt kolmatta vuotta käyneet ruokailemassa saavuttuaan muuttomatkalta
Lindqvist Bembölen Gr-illi Espoo CapMan Electro-Kuusisto Eläinruokakeskus Ky Helsinki FermaterOy Finocap Helsinki FoodCon Automation Oy Oy Foto-Prima Ab Hanko Hammaslääkäri Jussi Kuusisto Kirkkonummi Hangon Siivous ja Huolto Ky H. M .J. Onnittelut Suomen luonnonsuojeluliitolle 60-vuotisesta työstä Henkivakuutusosakeyhtiö Verdandi Eteläinen Hesperian katu 10 00100 Helsinki 2,uiii,, .C"""1u.-0su.uskU11ta Luomutuotteita suoraan vi ljelijöiltä p. Tiihonen Tikka-Nastat Oy POHJOIS-KARJALA Enon kunta Joensuun kaupunki/ympäristövirasto Kesälahden Apteekki VARSINAIS-SUOMI Kaivuriurakoitsija Taito Hämäläinen Parturi-Kampaamo Anneli Vesalainen Rakennuspalvelu P. ja L. (09) 1601 telekopio (09) 160 2596 www.vn.fi/lm/ info@ lm.vn.fi SUOMEN LUONTO 9/98. (09) 5 16200 Yksityistalli puh. Arola Oy Järvenpää Helsingin Talorakennus Oy IBS Helsinki IV-Umastointihuolto Oy Helsinki Juha Mäkinen Oy Helsmki Jukka Taikka Kuljetusliike Oy Järvenpää JohtoalaOy Kalevala Koru Oy Kauniaisten kaupunki Kauko Kajonlinna Ky Kiinteistöhuolto Kirvesniemi Oy Vantaa Kuljetus K. Weckman & Kumpp. Oy Lehtovuori Oy Riihelän Huolto Oy Lahti KYMENLAAKSO Jaalan kunta Karhulan Lasi Oy Korian kirjapaino Alanko Ky Kotkan Hake Oy Kotka, Lappeenranta Kouvolan Pesula Ky Kouvolan Seudun Sähkö Oy Kxmen Kunnossapito Oy Hamina L1ivipuoti Kouvola Tykkimäen Sora P. [hanainen Kouvola PIRKANMAA Arkkitehtitoimisto Tähti-Set Oy Tampere Asianajotoimisto Pirkka Lappalainen Kangasalan Lämpö Oy Kotipizza Tesoma Tampere Maalausliike Tapio Salminen Oy Nokian Sähkötalo Oy Oy Johnson MetaU Ab Pirkkala Panimo-Ravintola Plevna Parturi-Kampaamo Mirja Nalli Tampere Puuja hitsaustyö Heinäkenkä Mänttä Repe oni:etmajäteauto Terälahti Tibtoim1sto Elina Mäki Tampere Tmi Heikki Hongisto ETELÄ-SAVO Itä-Savon YH-Rakennuttaja Oy Savonlinna Kansainvälinen Hirsirakennus Oy Savonlinna Kervinen P. Fax (0 19) 715 305, 715 300 Puh. Palm Hämeenlinna Koskipölkky Ky Maansiirto & Kuljetus Lehto Oy MP-Kytkentä Ay Hauho V. Puh. (09) 5 17522 NURMIJÄRVEN KUNTA Y mpäristölautakunta VEIKKAUS Ruokamari<et Kyyninkatu 22, Nokia. (0 19) 7151. Kalervo Oy Uudenmaan Yrittäjälehti Lohja Valtatie Oy Helsinki Vantaan Pitopalvelu Oy Vihermali Oy Perttula HÄME Jäähdytystoimi J. Alanko Fotohäme Keijo Jaara Riihimäki Hinaus-Kujetus J. krs (tieliikenneosasto) 0013 1 Helsinki, puh. 050 5820 377, 14700 Hauho www.htk.fi/hauho/leader.htm 54 UUSIMAA ABB lnstallaatiot Oy Lohja Altacron Oy Helsinki Arkkitehtitoimisto Pohjanpelto & Co Ky Helsinki Autoilija Jari Gren Autoilija Raimo Landen Autoilija Rainer Tissari Autoilija Reijo Kanerva Autokorjaamo S. 09-7310 4 162, 040 541 2824 fundia FUNDIA WIRE OY AB www.ibs.fi Pukkilassa~ ~};; Potkua KILON TALLI OY Kilon Kartano, E~oo Ratsastuskoulu puh. Pettersson Kuljetusliike GF-Trans Oy Ab Kontulan Pizzataksi Helsinki Kotipizza Myyrmäki Kärkitilit Oy Leena Karhapää Ky Vantaa Leppäsuon Huoltokorjaamo Oy LohJan Jäähdytin Luontaistuote Vita Lohja Maatalouden Laskentakeskus Oy Vantaa Mainostoimisto Lauri Wallin Oy Helsinki Mattel Scandinavia A/S Helsinki Nikomed Finland Oy Ab Espoo Nord-Lock Finland Oy Helsinki Oy Anvidson Ab Espoo Oy Hercofinn Ab Oy Mercantile Ab Helsinki Paalupojat Oy Kerava Painotalo PunaMusta Helsinki, Joensuu Parkettiliike Mustonen Oy PC-Toimisto Oy Helsinki Poni-Haka Oy PR-Halot Vihti Printservice Oy Helsinki Protosystems Oy Tuusula PR-Logisticar Oy Helsinki Päivittäistavarakauppa ry Rakentajain Konevuokraamo Oyj Rakennusosakeyhtiö Hartela Helsinki Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL ry Helsinki Shetland Oy Helsinki Suomen Spar Oyj Vantaa Suur-Helsmgin Hissihuolto Helsinki Suur-Helsingin Golf Espoo Sähkötiili Oy Espoo Tarveasunnot Oy Espoo Tikaskolmio Oy Porvoo Tilitoimisto Fixus Oy Vantaa Tilitoimisto E. Korvenpää Naantali Sento Oy Högf ors Sähköasennus Jouko Kujala Oy L & H Team Oy Naantali Taksi likka Jussila Vahto Veijo Lundström Ky SATAKUNTA Alko Oy Karvian Sähköpalvelu Ky Koillis-Satakunnan sähkö Virrat Kuljetus Mäkivaara Ky Ravintolaohjelmat Oy Pori Sunds Defibrator Woodhandling Oy Taxi Vesa likka Kaasmarkku Urakoitsija Jukka Lehto Pietniemi VAASAN RANNIKKOSEUTU Autorost Bengt Pada Helsingby, Vasa CNC-Tekniikka Vaasa Lapväärtin Kukkaja Hautauspalvelu Liikennekoulu Rönn Vaasa KAINUU Kajaanin seurakunta Kajaanin Leipänen Oy LAPPI Hiihtokeskus Iso-Ylläs Oy Kotipanimo Korpikyynel Ky Parturi-Kampaamo Sirkka Laakso Inari Posion Osuuspankki Utsjoki Poroja lohikunta Buresboathin Sabmai AKER FINNYARDS OY Llll<ENNEIVIINISTERIÖ PL 235, Eteläesplanadi 16 Kaivokatu 6, 8. Savonlinna Olvari-Pub Pieksämäki Puumalan kunta POHJOIS-SAVO Eläinvälitys Väisänen Ky Hiirola Louhintaliike M. Koskisen puutarha VPU Pukutehdas Oy Hämeenlinna Ypäjän Satula-ja Valjaskorjaamo Ky PÄIJÄT-HÄME A. Huovinen Ky Kangas-Kulma Varkaus Rakennuspalvelu Heikki Hiltunen Ky Varkauden Aluelämpö Oy ETELÄ-POHJANMAA Alko Oy Kak 's kättä Työpaja Oy Koulukadun Pizza Seinäjoki Latomäen Sähköliike Ky Muoviserres Oy Rengasmesta Ky Seinäjoen Pintakäsittely Oy Ylistaron kunta KESKI-POHJANMAA K-Maatalous Koskela Oy Lestin Kukka, Lahja ja Tekstiili Lestijärvi POHJOIS-POHJANMAA Autoilija Tmi Lauri Korhonen Kuljetusliike Martti Takanen Ky LK-Products Oy Kempele Muhoksen Lääkintävoimistelu Ky Rokuan kuntokeskus Taivalkosken Huonekalu Oy KESKI-SUOMI Finn-Savotta Oy Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy Jyväskylä Mieskonmäen koulukuljetus Unto Lehtonen Joutsa Varattu Sähköja kodinkonehuolto K. 3426 300, Avoinna ark.9-20, la 918 EKOKEM Ekokem Oy Ab, PI 181, 11101 Riihimäki Puh
Sichuaniin ja Galapagokselle ! Kon-Tiki Tours järjestää kaksi ainutlaatuista luontomatkaa. (09) 621 2525. Risteilyn harvinaisuus: Saimme luvan vierailla Daphnen saarella, jonne pääsee kuukausittain vain 12 henkilöä kerralla. Vierailemme mm. Risteilemme mm. Seminaarin yhteydessä on mahdollisuus tutustua luonnonsuojeluliiton lähiluontonäyttelyyn. 20. Seminaaripäivä 2. 10. Ecuador, Yuturin viidakko HINTA 22 800,Mehevä luontopaketti Kenneth Kumeniuksen johdolla. (09) 5844 4206 Ilmoittautuminen: 25.9. Puheenjohtaja: Inkeri Vähä-Piikkiö, Suomen luonnonsuojeluliiton Lähi luonto-asiantuntijaryhmä 9. 11.-9. Hinta 50 mk sisältää kahvin ja luentomonisteen. Lue artikkeli Galapagoksesta Suomen Luonnosta 5/98. E-mail: kaija.tiainen@pkky.fi Selaa myös internet:www.pkky.fi ILOMANTSIN OPPIMISKESKUS Vepsänmäentie 4, 82900 ILOMANTSI KESTÄVÄ KAUPUNKI JA KUINKA SE TEHDÄÄN. Pyydä päiväohjelma. Ohjelmassa viiden päivän ripaus viidakkoa, parin päivän tuntuma Andeihin sekä 10 päivän risteily Galapagoksella omalla aluksella. Ilmoittautumiset: Kon-Tiki Tours Ltd, Riitankuja 1-3 G 58, 00840 Helsinki, fax: (09) 621 2520, puh. 12. Käytännön tekoja ympäriAön hyvälcdi SUOMEN LUONTO 9/98 Tilaa se: www.kesko.fi FAX 09-174 398 55. E-mail: kontiki @stellapolaris.com ptif; ILOMANTSIN OPPIMISKESKUS PUUT ARHURIKSI ILOMANTSIST A Aikuiskoulutuksena PUUTARHATALOUDEN PERUSTUTKINTO •luomupainotteinen •monimuotokoulutus •opiskelu alkaa syyskuussa ja kestää 80 ov (2 v), lisäksi 20 ov harjoittelu Kysy myös puutarhurin oppisopimuskoulutusta. mennessä Suomen luonnonsuojeluliitto, Tarja Karvonen , p. Kohderyhmät: Kuntien maankäytön suunnittelusta vastaavat viranomaiset ja konsultit, alan tutkijat, viranomaiset ja muut ammattilaiset, suunnittelun kehittymisestä kiinnostuneet tahot: asukasjärjestöt, kotiseutuyhdistykset ja luonnonsuojeluyhdistykset Lisätiedot: Anna Parkkari/SLL p. Genovesan saarella, missä tavataan punajalkasuulia. tutkimuspäällikkö Kimmo Lapintie, Yhdyskuntasuunnittelun kehittämisja koulutuskeskus Kommentit: yleiskaava-arkkitehti Toivo Hankonen, Tampereen kaupunki, aluepäällikkö Harri Helin, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri Keskustelua 14.00 Nautiskelutauko kahvia ja hedelmää 14.30 Kokk(!lan opetuskohdetiedoston hyödyntäminen suunnittelus~a tapaus Kallisen opetusmetsä, suunnittelija Juhani Hannila, Kokkolan kaupungin ympäristöosasto 15.00 Kaupungin ekologinen rakenne esimerkkinä Kerava, tutkija Pertti Ranta, Metsätähti Oy 15.30 Keskustelua ja puheenjohtaja yhteenveto 16.30 Päivän päätös Tavoite: Pohtia yhdyskuntarakenteen tiivistämisen ja maankäytön suunnittelun tietopohjaa, laatua ja määrää luonnon, monimuotoisuuden ja vihreän ympäristön kannalta. PAIKALLISAGENDA, MAANKÄYTTÖ JA VUOROVAIKUTUS Keskiviikko 7.10.1998, Suomen ympäristökeskuksen auditorio, Kesäkatu, Helsinki . Oppimiskeskus tarjoaa maksuttoman asuntolapaikan ja lounaan. Esitellä maankäytön suunnittelun, luonnon ja monimuotoisuuden yhteensovittamista. (09) 2280 820 1, karvonen@sll.fi. (09) 2280 8226, parkkari @sll.fi Pirjo Pekkarinen-Kanerva/Safa p. Seminaaripäivä 1. 15 Tervetuloa 9.30 Millaista luonnon monimuotoisuutta tul isi vaalia rakennetui lla alueilla. 15 T11v1stam1skeskustelun äänpäät Ja sunnittelun päämäärät, tutkija Olli Maijala, Yhdyskuntasuunnittelun kehittämisja koulutuskeskus 1 1.00 Keskustelua Kommentti: kaavoitusinsinööri Markku Villikka, Hollolan kunta 11 .30 Lounas ja mahdollisuus tutustua Lähiluontonäyttelyyn 12.30 Tiivistä vuorovaikutusta: kuinka tiivistämisstrategia kohtaa kansalaisyhteiskunnan Tampereella. do_se_nti_i Timo Vuorisalo, Turun yliopisto 10. 1.-16. (09) 73 12 2678, kari.silfverberg@ymk.hel.fi ja Maisa Siirala p.t. Tilaa esitteemme ja haku lomake, puh (0 13) 244 3008 tai 050 33 11 595ja (013) 244 3000. (09) 40300 752, maisa.siirala@vyh.fi KESKO Kaupan ensimmäinen YMPÄRISTÖRAPORTTI on ilmestynyt. Ohjelman muutokset mahdollisia. Pyydä yksityiskohtainen esite. Sichuan, Lounais-Kiina HINTA 16 400,Poikkeuksellinen luontomatka Seppo Vuokon johdolla Sichuanin maakuntaan. Y~Y~KUNTARAKENTEEN TIIVISTÄMINEN, MAANKA YTON SUUNNITTELU JA LUONNON MONIMUOTOISUUS Tiistai 6.10.1998, Suomen ympäristökeskuksen auditorio, Kesäkatu, Helsinki. Järjestäjä ja lisätiedot: Ekosafa Kari Silfverberg p.t. Seminaarin järjestävät Suomen Arkkitehtiliitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto. "kolmen rotkon" maisemissa, tutustumme pandatutkimusasemaan ja vierailemme kansallispuistoissa
53900 Lappeenranta. Heikki Susi luoma. tai 0400 168271.leskela@sll.fi Pirkanmaa, Harri Helin, Laukonlori 4. 80220 Joensuu, puh. 0400 125 972 Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu, Me,ja Ylö11e11. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __J_ 19_ . pj. tiedotuspääll., päätoimitt. Penniliinkatu 7-9. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. (013) 138 281. fax 2355 244, turku@sll.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiö A siamies Ritva Pietiläinen. j a fax (016) 31 1 550. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). (03) 6336 499 Et.-Savo, Eeva Taimisto. (05) 371 0301 Lappi, Tu11la Leskelä. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. Seija Nerg, Juho Pe11na11e11. vs. Haapaniemenkatu 23. (09) 228 08221 , Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Kotkan katu 9, 005 10 Helsinki puh. 0500 320844 Keski-Suomi, Tmja Lumme. . Katariinantori 6. päiill. Postinumero ja -toimipaikka: ........................ Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. vaasa@sll.fi Varsinais-Suomi, Hannu Klemola Maninkatu 5, 20810 Turku, puh. a{ z u.J 6 ::) V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa . (03) 2131 317. (08) 3115 828, rax 370 279. (09) 409 238, www.lka.fi SLL:n nuorisojärjestö: Luonto-Liitto ry. Sirkka Oinas, kirjanpitäjä A1111a Parkkari, lähiluontoprojekti Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Powa11e11. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: ....... siilah1i @sll.fi Satakunta, Tert111 Nevala, Otavankatu 1 1. Helena Pesonen, Ja1111e Lampola/ui, Susamw L.ehvävina. p. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 / 845 SUOMEN LUONNON LAHJATI LAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. puh ja fax (014) 611 223. (06) 312 7577. (09) 228 08333, www.sll.fi/tuki/ Luonnonkuva-arkisto/Luontokuvat Nervanderinkatu 11 , 00 100 Helsinki puh. 70110 Kuopio, puh (01 7) 262 3811 , 050 569 9091 , erissane@muikku.jmp.fi Saimaan alue, Pemi Siilahti, vs .. Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. 96 100 Rovaniemi, puh. lumme@sll.fi Kymenlaakso, Hannele Mäkelä Kauppamiehenk. (09) 228 081, telefax (09) 228 08200 sähköposti: toimisto@sll.fi Mape klo 8.30-16.15 Ulla Aho11e11, roimiuaja Mi,ja Breider, puhelinvaihteen hoitaja Eija Heino, jätteen synnyn ehkäisy Esko Joutsamo, pääsihteeri Irma Kairosaari, rekisterinhoitaja Taija Karvonen. (09) 630 300, fax (09) 630 4 14 SUOMEN LUO TO 9/98. Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Mä äräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Thomas Wallgren, Jorma Viljanen Alueja piirisihteerit Et.Häme, E,ja Hakkarai11e11,Tervanicmcntie 20, 13500 Hämeenlinna, puh. 40100 Jyväskylä. (09) 228 08 210,228 08 224, telafax (09) 228 08 200. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahjakortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_ . ja rax (05) 411 7358. Ilari Uotila. likka Sten. (02) 2355 255. Susanna Kirkkola, koulutussihtceri Eija Koski. Perämiehenk. (016) 3364302. toimistosihteeri, vs. .................... puh. 049 737580, fax 21 31017, helin @sll.fi Pohjois-Karjala. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: . 57100 Savonlinna, puh. puh. vastuullinen kulutus Liittohamtus Timo Helle. 33200Tampere. välisten as. Kajaanin katu 13, 901 00 Oulu puh. O Mää räaikaistilaus 12 kk O Mää räaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. 28100 Pori, puh.j a fax (02) 632 6163. Olavinkatu 56. vastuullinen kulutus Ilpo K11ro11e11, luonnonsuoj elupäällikkö Maija l.t1111mi,järjestöpäällikkö vs. Me111i Taskinen, toimituksen sihteeri Sirkka Teppo11e11. puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkan katu 9, 005 10 Helsinki puh. 45 100 Kouvola. lammi @sll.fi Uusimaa, Satu Hentula-Nieminen Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki, puh. 4, Pohjolantori M 9. Wolrfintie 36 F 12, 65200 Vaasa. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_. puh. Postinumero ja -toimipaikka Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. ylonen@sll.fi Pohjois-Savo, Eelis Rissanen. (09) 228 08206, fax 228 08 200, uusimaa@sll.fi Pohjanmaa, Me,ja Pu11malai11e11. . Korkalonkatu 12. Kilpiscnkatu 8 A 24. Osoite: Suomen Luonto/Tilaaja palvelu, Kotkan katu 9, 00510 Helsinki. 11 A 17, 00 150 Helsinki puh. Ha1111a Mati11p111v, kans
Luonnon Tutkija 94: 223-229. Siinä missä juurisienet säästyvät herkkutattia lukuunottamatta raskasmetalleilta, ne keräävätkin liukkaasti radiocesiumia jos maassa on pulaa kaliumista. Väärä lajinmääritys voi viedä maksan, munuaiset tai hengen. Härkönen, Marja, Järvinen Irma ja Nyman Antti: Kauppasienet. Kärpässieniä ei enää kelpuuteta ravinnoksi ja pulkkosienetlun on nykyään jätettävä metsaan. Ravinnonottonsa perustella sienet jaetaan juurieli mykoritsasieniin, lahottajiin ja loisiin. Suursieniopas (toimittanut Tauno Ulvinen). Suomen itäpuolella käytettiin ja arvostettiin rouskuja ja länsipuolella nopittiin koreihin siistejä kantarelleja ja herkkutatteja, jos nyt yleensä sienessä käytiinkään. Tällainen jako on jo historiaa, ja sienistä on tullut koko maassa yhä arvostetumpaa ruokaa. Esimerkiksi kangastatti ja männynherkkutatti ovat männyn seuralaisia ja tammenherkkutatti hyväksyy nimensä mukaisesti vain tammen. Suomen Sieniseura 1976. Isäni oli kotoisin Karjalasta ja oli oppinut rouskuille, äitini on sen sijaan pohjalaisia ja tunsi sienistä tuolloin luultavasti vain kantarellin. jia, pieni osa niistä on sellaisia joiden itiöemiä me metsästämme. Entäpä jos jokin nyt hyvänä pidetty sieni osoittautuukin myrkylliseksi. Alice Karlsson Lähteet: Eurola Mervi, Pääkkönen Kirsti ja Varo Pentti: Raskasmetallit sienissä. 1990. Erityisesti varoitettiin hengenvaarallisista valkoisesta kärpässienestä ja kavalasta kärpässienestä. Upero Mervi: Radioaktiivisuus sienissä. 57. Myös juurisieniin kuuluvan herkkutatin on yllättäen todettu keräävän raskasmetalleja. Juuri näin sienien käyttö jakautui laajemminkin. Sienet tosin jakavat edelleenkin mielipiteitä. Pulkkosieni aiheuttaa joillekin ihmisille ruoka-allergisen reaktion, joka on johtanut jopa kuolemaan. Tietyt sienet keräävät hanakammin raskasmetalleja kuin toiset. Sieniä myös osataan säilöä hyvin monella eri tavalla. Kauppasienistä lahottajia ovat mustatorvisieni, mesisienet ja huhtasienet. Lahottajat keräävät maaperästä juurisieniä hanakammin kadmiumia, elohopeaa ja lyijyä. Epäilyttävien listalle ovat joutuneet lisäksi ainakin akansieni, suomumustesieni ja kehnäsieni. Pro gradu -tutkielma. Mervi Uperon tutkielmassa Radioaktiivisuus sienissä todettiin herkästi cesiumia kerääviksi lajeiksi muun muassa kantarelli, suppilovahvero, kehnäsieni, lehmäntatti ja kangasrousku. Sienet voidaan ryhmitellä monella tavalla. Luontoon kulkeutuu kuitenkin vieläkin lyijyä muun muassa metallisulatoista ja akkuteollisuudesta. Monet viihtyvät useiden puiden kumppanina, mutta joillekin kelpaa vain yksi. Tutkimuksia 711996. TOSIJA MAKUASIOITA RAVINNOSTA Sienissä on purtavaa tutkijoillekin Muistikuva lapsuudesta: On syyskesä ja isä tekee ruokaa sienistä! Tarkemmin sanottuna karvarouskuista, joita hän aina innokkaasti keräsi. Lampaankääpä ja korvasieni ovat sekä juurisieniä että lahottajia. Sen sijaan esimerluksi märehtijät, kuten porot, voivat kasvattaa sienien avulla talveksi hyvän rasvakerroksen. Helsingin yliopisto, matemaattisluonnontieteellinen tiedekunta, Kemian laitos, Radiokemian laboratorio 1996. Sienissä riittää tutkimista. Niissä on myös D-vitamiinia sekä B-ryhmän vitamiineja. Emännän Tietokirjassa vuodelta 1950 suositeltiin oikein innokkaasti syötäväksi muun muassa kärpässieniä ja pulkkosientä. Jottei asia olisi niin yksiselitteinen, lisätään keitokseen vielä radioaktiivisuus. Koska bensiiniin ei enää lisätä lyijyä, on se luonnossa ja myös sienissä vähentynyt. Elintarvikevirasto. Tutkielman tekijä kuitenkin huomauttaa, että sienten käsittely kotitalouksissa poistaa lähes kaiken niiden sisältämän radioaktiivisuuden. Yksi sappitatti kastikkeessa on raju kokemus, ja toisaalta tietoa tulee koko ajan lisää. Päivä on pilalla. Edita 1997. Herkkusienet keräävät erityisen kerkeästi elohopeaa ja kadmiumia samoin kuin monet muutkin nurmilahottajasienet. Esimerluksi kauppasieniä on vain kolmisenkymmentä. Ravinnonottotavalla on merkitystä ympäristömyrkkyjen kertymiseen. Sienissä on runsaasti kaliumia ja monia hivenaineita kuten seleeniä. Kangasrouskuja mäntykankaalla. Helsingin yliopiston tutkijoiden Martin Lodeniuksen ja Marja-Riitta Kojon mukaan elohopean ja kadmiumin rikastuminen sieniin näyttää riippuvan sienten fysiologisesta aktiivisuudesta; raskasmetalleja kulkeutuu eniten sieniin, joiden hajotustoiminta on tehokasta. Niin syvästi inhoan rouskujen tympeää hajua ja isoja liukkaita sienenpalasia, joita minunkin lautaselleni kauhotaan. Puhtaimmat sienet kasvavat raikkaissa metsissä, kaupunkien ulkopuolella ja riittävän kaukana teistä ja teollisuudesta. Suursienioppaan mukaan Suomesta tunnetaan 3500 sienilaSUOMEN LUONTO 9/98 Paavo Hamunen/Luontoku val Sienistä saa herkullisia ruokia ja sienestys on virkistävä harrastus. Joillalun on sieniä kohtaan suuria ennakkoluuloja ja pelkojalun. Ihmiselle sienet ovat kevyttä ruokaa, sadasta grammasta sieniä saa vain noin 20 kilokaloria, saman verran kuin kukkakaalista. Lodenius Martin ja Kojo MarjoRiitta: Raskasmetallit sienissä kuljetusmekanismit ja rikastwninen. Syötäviin kärpässieniin eivät sentään kuuluneet kaikki kärpässienet. Minälun olen oppinut vuosien varrella nauttimaan lampaankääpäpihveistä, herkkusieni piirakasta ja yksinkertaisesta sienisalaatista. Parhaat kauppasienemme ovat juurisieniä, jotka elävät symbioosissa puiden kanssa
Vuori -sanalla on muitakin merkityksiä (esimerkiksi takin vuori). "At present there are precious few of these and those that do exist are very small," Tanninen points out. Saimaa is a labyrinthine lake composed of countless lakes joined by narrow sounds. He is also eager to see FSC forest certification introduced in Finland since the FSC scheme, he feels, is the only credible alternative. Tulossa tähdenlentomyrsky own food and obtaining energy from renewable raw materiaJs. Finland became a signatory in 1987, since when Rauma old town (Vanha Rauma), Suomenlinna, Petäjävesi Church and Verla have been accepted on the list. 2. Vähäarvoisemmat punaiset ja keltaiset väriaineet jäävät lehtiin. 3. Nations that were signatories to the agreement have committed themselves to the preservation of the most valuable and unique habitats in their area as part of the common world heritage of the human race. .. b) vaaleaorakas on sieni, jonka alapinnalla on piikkejä. Nowadays the castle is a monument to military architecture, as well as a lively and lovely part of the city. 20-21 There are only about 200 Saimaa ringed seals left in the world. They ali live in Lake Saimaa. Kero on paljas ja pyöreä tunturinlaki. Old Rauma encompasses around 600 buildings, 800 inhabitants and two Mediaeval churches. The Saimaa ringed seal inhabits the area Finns hope to see given world heritage status. The permanent culture is also suitable as a basis for urban life, although at the moment the eco-commune project tends to be associated with communes established in the countryside. It has been preserved within the customs stockade erected in the 1620s. Now onJy a single Saimaa ringed seaJ lives permanently in the Pyhäselkä area of the lake. SUOMEN LUONTO 9/98. Pyhäselkä's Ionesome ringed seaJ by Jouko Kuosmanen pp. a) Lampaankääpä on maassa kasvava kääpä, jonka pillikerros on valkoinen. Suomen keskiaikaiset kaupungit ovat Vanha Rauma, Turku, Porvoo, Pori (Ulvila), Naantali ja Uusikaupunki. 5. Vaara on metsän peittämä vuori. Communal eco-Iiving by Ritva Kupari pp. 22-25 An eco-commune is a life style that is beginning to appea! to increasing numbers of people migrating back into the countryside. , The eco-commune project has been joined by representatives of different religious sects, farms, leisure time communities, artists and cottage industry communities, and course centres, among others. Perhoset aistivat ultraviolettivalon ja suunnistavat taivaalta tulevan hajasäteilyn mukaan. Finnish Natural Heritage Areas probably to be proposed for inclusion on the list are the Saimaa Archipelago, Vaasa Archipelago, Olvassuo mires and the Koli landscape. Tanninen was trained as a forester and forest matters are dear to his heart. Built during the Middle Ages, the old part of Rauma is the Nordic region's oldest intact wooden town. Vaasa archipelago is a splendid example of a myriad of islands formed by postglacial land uplift. It must be said that self-sufficiency in FinJand's harsh climatic conditions calls for a good deaJ of work and aptitude. Tunturi on Fennoskandiassa vuoresta käytetty nimitys. Although conservation efforts on behalf of the Saimaa ringed seal are actually bringing some results overall and the seal population is expanding, the species has no chance of survivi ng in the PyBIO-TEHO58 .. The old wooden church at Petäjävesi represents a jewel within the cultural environment of central Finland, while the fourth site, Verta, is an industrial environment dating from the early years of this century. The crowning glory is Olofsborg castle, located in an area with a large number of glacial relics. It is one of Fennoscandia's most extensive aapa mire wilderness areas. Usein maatiaiset ovat jalostamattomia, mutta voivat olla myös kotimaisista roduista ja lajikkeista jalostettuja. For over something Like 20 years the seals have felt the impact of poachers, fishing gear, summer house owners, water traffic and lake pollution. 7. Lying in northern Ostrobothnia, the Olvassuo wilderness is a vast flat extent of poor fen disrupted by streams bordered by extensive pine bogs. Talitiainen ja sinitiainen ovat lintuja, mutta puutiainen kuuluu hämähäkkieläimiin. He is of the opinion that more protected forest areas are needed in southern Finland. Many of the eco-communes are united by the "permanent culture", a framework developed in Australia in the 1970s for the planning and maintenance of a sustainable living environment and mode of life. An attempt is being made to save the seals in the Saimaa region as a whole by limiting net fishing and access by people during the winter months when the pups are being born. 6. 18-19 Timo Tanninen was recently chosen as the new head of WWF Finland. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES World heritage in Finland by Antti Halkka and Alice Karlsson, pp. 4. It is also an important nesting site of the sea eagle. There are 41 such communes on the list published by the eco-commune project in Finland, ali aiming at the promotion of ecologically sustainable ways of life. Syysarktikaksi kutsutaan tundralta talvehtimisalueilleen palaavien lintujen kuten hanhien, mustalintujen ja allien muuttoa. Translated by Leigh Plester Vastaukset sivun 14 pähkinöihin: 1. 411 In 1972 the UNESCO General Assembly passed a resolution for the preservation of the world's cultural and natural heritage. Naturalist Jouko Kuosmanen reports that the Saimaa ringed seal's living area in the northern part of Lake Saimaa is shrinking. Overlooking Lake Pielinen, with its hog-backed islands and broad expanses, Koli is a hill forming part of Finland' s 'national landscape'. LAMPOKOMPOSTORIT puuverholtuna (tervattu) ja metalliverhoiltuna ympärivuotiseen käyttöön kompostorit myös kotiin kuljetettuna kysy edullisia pystytysja neuvontapaketteja BIO-TEHO OY Kuukkasentie 3, 41340 Laukaa puh/fax: 014-833 055, gsm: 040-523 6511 internet: personal.inet.fi/yritys/bioteho SUOMEN LUONTO (Narure of Finland) Published by rhe Finnish Association for Nature Conservation Kotkankatu 9, 005 /0 Helsinki, Finland Fax: +358 9 228 08 200 e-mail: suomenluonro@sll.fi häselkä lake area south of the City of Joensuu. lokakuuta 1998 Jaakko Heinonen Mitä löytyi kääpäretkellä. Syksyllä lehtivihreä hajoaa ja monet kasvit, muun muassa puut ottavat sen talteen varteensa. Vaaleaorakas on lampaankäävän tavoin kolmen tähden ruokasieni. Vuori on maantieteellisesti vähintään 50 metriä korkea muodostuma, yleensä vuori on jyrkkä ja korkea. Overlooked by Helsinki, Suomenlinna was constructed in the 1700s as a fortress. Maatiainen on taas kotoisista vi ljelyskasveista ja kotieläimistä käytetty nimitys. Valo, myös lampun valo, merkitsee niille vapaata tilaa jossa lentää. Many of them favour self-sufficiency, growing their Suomen Luonto ilmestyy seuraavan kerran 6. Timo Tanninen takes over leadership of WWF Finland by Salla Tynys pp
Keski-Euroopasta saasteet ja happosateet kulkeutuivat tuulten mukana Skandinaviaan ja Suomeen saakka. Suomen Luonnossa happosateista kirjoitettiin ensimmäisen kerran 1976. Jorma Laurila 59. Vielä pahempaa tuhoa oli Erzgebirge-vuoristossa DDR:n ja Tsekkoslovakian rajaseudulla, missä arvioitiin 1980-luvulla jopa 200 000 metsähehtaarin olevan kuolemassa. Taasko luonnonsuojelijat levittivät Suomen 1 uon nonsuojel u Ii itto 60 vuotta 1998 "vihreää valhetta". Jäkälät kertovat lahjomattomasti ilman laadusta. Pahimmat metsätuhot olivat kuitenkin Itä-Euroopassa, etenkin Puolan, DDR:n ja Tsekkoslovakian vuoristoalueiden "kuolemankolmiossa". Suositun teorian mukaan saasteiden heikentämät puut eivät kestäneet poikkeuksellisen ankaria sääoloja. Naavojen paluu kertoo metsäluonnon tervehtymisestä. 1980-luvun alussa eri puolilla Saksaa todettiin laajoja metsävaurioita, joiden arveltiin johtuvan rikkipäästöistä. Lopullisia voittoja luonnonsuojelussa saa harvoin. Erityisesti ne kärsivät rikkiyhdisteistä. Viime vuosikymmeninä herkimmät jäkälät, naavat ja lupot, katosivat laajalti eteläisen Suomen metsistä. Viime vuosina eteläiseenkiin Suomeen on alkanut ilmaantua kunnon naavatupsuja, jopa reilun vaaksan pituisia liuhupartoja. Herkimpien järviemme puskurikyvyn on todettu viime vuosina lisääntyneen. Vuosittain julkaistuja metsien sairaskertomuksia odotettiin jännittyneinä. Eivät levittäneet. Suomessakin todettiin happameksi muuttuneita järviä muun muassa etelärannikon karuilla järviseuduilla, kuten Nuuksion järvi ylängöllä. Krkonosen kansallispuistossa Tsekkoslovakin pohjoisosassa näin 1984 alueita, jotka olivat kuin paholaisen puutarha: 400 neliökilometrin laajuisen vuoristopuiston metsät olivat laajalti kuolleet pystyyn. Saastuttavien tehtaiden ja voimaloiden lähitienoot sekä suurten kaupunkien keskustat voivat olla täysin jäkälättömiä. Muutos näkyy metsissä ja vesissä. 1960-luvulla havaittiin, että sadevesi oli muuttumassa yhä happamemmaksi. Pohjolan luonto sai omien päästöjemme lisäksi kärsiä Sydän-Euroopan saastekuormasta. Sopii kysyä, mikä olisi tilanne metsissämme ja vesistöissämme nyt, ellei rikkipäästöjä olisi roimasti vähennetty. Parin kovan pakkastalven jälkeen 1980-luvun puolivälissä kiisteltiin, johtuivatko talven jäljiltä seuranneet neulasvauriot saasteista vai pakkasista. Yleensä Hämeenkyrön metsien runsaina liehuvia naavoja kesällä 1998. Etenkin saksanpihta eli Tannenbaum oli kärsinyt ja pelättiin jopa, että saksalaiset menettäisivät perinteisen joulupuunsa. Myös vesi oli sairaan kirkasta; 1980-luvun lopulla tutkijat mittasivat erään Länsi-Ruotsin järven näkösyvyydeksi peräti 50 metriä. Luonnonsuojeluliikkeen vaatimuksilla on keskeinen osuus siihen, että päästöjä ryhdyttiin vähentämään. Suomessa ei laajoja metsätuhoja ilmennyt. Alettiin puhua happosateista. Osa kiisti saasteiden merkityksen lähes tyystin; osa taas ennusti, että Euroopan metsät kuolevat pystyyn. Euroopan rikkipäästöt ovat vuoden 1980 tasosta pienentyneet kolmanneksella ja Pohjoismaiden peräti 80 prosentilla. Tilanteen paraneminen johtuu 1ikkipäästöjen reippaasta vähenemisestä viime vuosina. Ne saattoivat ehkä sinnitellä rungoilla ja oksilla pieninä tupsuina tai mitättöminä haivenina, mutta kunnon parrat hävisivät. Etelä-Skandinaviassa havaittiin tuhansien karujen ja pienten vesistöjen happamoituneen niin pahasti, että kalat kaikkosivat. Silti vieläkään ei ole varmaa, ovatko rikkipäästöt riittävän alhaisia niin sanotun kriittisen kuormituksen kannalta. näkösyvyyttä on vain muutamia metrejä. "Trooppisiin" lukemiin yltävä vedenkirkkaus oli Pohjolassa ennennäkemätöntä. Luonnonsuojelun voittoja Naavapartojen paluu Jäkälät sietävät huonosti saasteita. Pitoisuudet nousivat myös kaukana saastelähteistä. Oravatkin löytävät taas pesiinsä kunnon vuorausainetta. Tutkijat väittelivät, mikä osuus saasteilla on Euroopan metsätuhoihin. Sen ajan "ilmansuojelu" hoidettiin rakentamalla korkeita savupiippuja. Pitkien piippujen politiikan seurauksena saasteet levisivät laajalle. Koko 1980-luvun ilmansaasteiden vähentäminen oli näkyvästi ympäristöjärjestöjen vaatimuslistalla. Kriittinen kuormitus ilmaisee luonnon sietämän happaman laskeuman pitkällä, vuosikymmenten ja vuosisatojen perspektiivillä. Sodan jälkeinen teollinen kasvukausi lisäsi jyrkästi rikkija muita saastepäästöjä kaikkialla Euroopassa. Metsät eivät ole kuolleet pystyyn eivätkä järvet muuttuneet happomaljoiksi. Suomen ympäristökeskuksen mukaan on jopa toiveita, että vesistöjemme happamoituminen olisi hitaasti laantumassa. Pohjolan luonnonsuojelujärjestöt alkoivat 1970-luvulla kampanjoida happosateita vastaan. Veden luonnoton kuulaus johtuu siitä, että ravinteita on vähän, orgaaninen aines on saastunut pohjaan ja biologinen tuotanto niukkaa. Puhdasta paikkaa e1 SUOMEN LUONTO 9/98 Jorma Laurila tahtonut löytyä juuri mistään. Tämä on hedelmaa Euroopan valtioiden 1980-luvulla neuvottelemista päästövähennyksistä sekä teollisuuden ja voimaloiden ilmansuojelutoimista
Tilausasioissa Sinua palvelee Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n puhelinmyynti.puh. ......................................... ..... ......... Kirjan mukana saan ilmaiseksi Lähiluonnosta nauttimaan -opaskirjasen (arvo 40,mk). . . / VASTAUSLÄHETYS Sopimus 01 200 /13 0000 3 HELSINKI L ________________________________ J. ... ... . .. .... (09) 2280 8333. Suomen Luonnon elinpaikka-sarjasta. Lähiosoite: ....... Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy maksaa postimaksun Suomen Luonnonsuofelufi.:_ ...-Tu ki Oy Kotkankatu 9 Allekirjoitus: .... .. Tilauskortin voit lähettää myös telefaxilla puh. ........ Nimi: ........................... .................................. (09) 22808 248. ll2-sivuisen upean kirjan mukana saat Lähiluonnosta nauttimaan -kirjasen, josta löydät seikkaperäiset ohjeet siitä miten saat luonnon kukoistamaan lähi ympäristössäsi. Tilauksen teet kätevimmin käyttämällä alla olevaa tilauskorttia! r-----------------------Kiitos! Tilaan kpl Suomen luonnonsuojeluliiton 60-vuotisjuhlakirjaa Löytöretkiä lähiluontoon. Kirja toimitetaan postiennakolla ja sen hinta on 248,mk/kpl + postikulut. .... .. .............. Kirjan hinta on 248 markkaa. .... Postinumero ja -toimipaikka: ..................................... Kirjan piirroskuvituksen on laatinut Hannu Virtanen, jonka kynänjälki on tuttua mm. . 1 Lähde löytöretkelle! Suomen 1 uonnonsuoj el uliiton 60-vuotisjuhlakirja Löytöretkiä lähiluontoon kutsuu lukijansa seikkailulle kivikaupungin ytimeen, puronotkelmaan, lähimetsään, kalliolle, puistoon, rannalle, maisemapellolle ja omakoti pihalle. .................................................. ......... ...... . .. .... ...