Ruskan voimakkuus riippuu paljolti syksyn säistä; sateisina syksyinä värit ovat laimeat. Kuvan hömötiainen nyhtää siemeniä pillikkeestä. Puolukat talteen Suomalaisen perusmarjan puolukan sadosta poimitaan vain kymmenesosa. Tuskin mitkään muut linnut ovat yhtä innokkaita varastoijia kuin tiaiset: yksi tintti voi perustaa tuhansia kätköjä syksyssä. Myös hyönteisiä ja hämähäkkejä jemmataan. Hyvinä satovuosina puolukkaa on tarjolla jopa 500 miljoonaa kiloa eli sata kiloa jokaista suomalaista kohden, ja huonoinakin vuosina päästään 200 miljoonaan kiloon. Kilpailun välttämiseksi eri lajit varastoivat ruokansa eri korkeudelle puun oksiin. Ruska johtuu siitä, että valon ja lämmön vähetessä kasvien yhteyttäminen lakkaa. V) z z ::J .....J Värit leikkivät Lapin taika lienee väkevimmillään syyskuussa, kun lukemattomat lehdet leimahtavat ruskan liekkeihin. Tänä vuonna puolukkasadosta on tulossa keskimääräinen , jos kohta monilla alueilla punamarjaa voi olla runsaastikin. Paikoin maa voi olla yhtä punaista mattoa, kuten kuvassa Pallastuntureiden juurella. Värien kirjoa riittää hillityistä violetin sävyistä räjähtävään oranssiin ja keltaiseen. Silloin niiden lehtivihreä hajaantuu, ja lehtien muut väriaineet, kuten keltaiset ksantofyllit ja oranssinpunaiset karotenoidit, tulevat näkyviin. Talvivarastoon Tiaiset osaavat olla kaukonäköisiä. Loppukesän ja syksyn aikana höyhenpallerot rakentavat ahkerasti talvivarastoja, joiden avulla ne selviytyvät pitkästä ja kylmästä talvesta. Ei muuta kuin kipot kainaloon ja metsään!
; Rolf Karrento luotsaa Pidä saaristo siistinä -järjestöä luottavaisin mielin. Miehestä ja ;, piirroksista lisää sivuilla 18-23. VAKIOT 12 13 42 Pääkirjoitus Ajankohtaista Maailmalta 44 Mielipiteitä & keskustelua 48 Kirjoja 64 Palvelukortti 66 Summaries Kansikuvamme (Pirkko Kokkonen/Syke) avaa mikroskooppimaiseman menneen kesän sinileväongelmaan. ' Kotka Dick Forsmanin p luonnoskirjasta. Sivu 59. } . 29 Kun ehjää rikotaan Hannu Niklanderia harmittaa hyvän tavaran tuhoaminen. YMPÄRISTÖ JA ELÄMÄNTAPA 24 Purot puristuksissa Pääkaupunkiseudun purojen ja jokien kulku katkeaa moneen kertaan . Tekijä esitellään sivuilla 30-31 . 54 Kysy luonnosta Voivatko muuttolinnut eksyä, voiko tuomen marjoja syödä, mikä on kiimakuoppa. 59 Ekoelämää Ekoneuvoja, vihervinkkejä, uutisia. Sivuilla 4-11 kerromme Itämeren tutkimuksesta. SUOMEN LUONTS SS.vuosikerta Syyskuu LUONTO 4 Katseita muuttuvaan mereen 18 Lintujen matkassa 30 Taitavaa pikkuväkeä 32 Tsarmi Sirpale kadonnutta kairaa. 67 Kaikessa soi blues Luonnon rytmi on kaiken takana . 38 Surviaisia ja laavakenttiä Satujen saarella Islannissa. Luontoillan asiantuntijat vastaavat. Haapatukkiin jäivät vain hampaanjäljet. Sukella mukanamme levävyöhykkeelle! 't,.l-" . Toimituksen yhteystiedot löydät sivulta 12.
Elämää sinisimpukan ja rakkolevän varassa T värminnen eläintieteellisellä asemalla on meneillään vedenalaistutkijakurssi. Vyöhykettä on sanottu "lastentarhaksi", koska monien lajien poikaset varttuvat siellä. SUOMEN LUONTO 9/99. Biologit ovat jo viime vuosikymmeninä viettäneet yhä enemmän aikaansa veden alla. Kalat ja äyriäiset saavat levän lomassa olla sisätilassa. Vähän aikaisemmin täällä oli nähty harmaahylkeitä. Ne syövät silakkaa, jonka kutupaikkoja osa näist~kin sukeltajista ehkä jossakin vaiheessa kartoittaa. Haahkat tulevat toimeen sinisimpukalla ja niiden poikaset levävyöhykkeen pikkueläimillä. Kalliorantojen rakkolevän (kuvassa) suojissa kukoistaa koko joukko muita leviä, äyriäisiä, kotiloita ja kaloja. "Mainingit tuntuvat vielä kymmenen metrin syvyydessä", hän selventää. Sieltä voi yhyttää piikkikaloja, neuloja, tokkoja ja simppuja. Ollaan kaukana ajoista, jolloin herrasmiehet tutkivat rantavyöhykettä viskaamalla sinne haran, jolla kiskottiin rakkolevää ja muuta meren väkeä sormeiltavaksi. Lämpö ja valo saavat levät kasvamaan . Leväsiira marssii rakkolevällä. Elämää rannassa Ranta jatkuu veden alle matalassa rantavyöhykkeessä koko meren elämä on rikkaimmillaan. Sukeltajat harjoittelevat myös vedenalaista valokuvausta ("se kampela täytti koko etsimen"), ja opettelevat tuntemaan monenlaisia leviä ("mielettömät värit") ja eläimiä ("Kivinilkka kurkki kiven alta 1" ). Lokerot siiran alla ovat levärupiyhdyskunnan jäsenten kammioita. Sukeltajien maailmasta saariston muukin elämä saa voimansa. Sen värisinfonian keskellä he viettävät puolituntisen maininkienkin tavoittamattomissa. Käynnissä on biologisen koulutuksen kenttäjakso; arkeologit ovat samalla kurssilla, mutta harjoitukset on eriytetty ihmisen kulttuurin ja elämän aarteiden tutkimukseen. Segelskärin hiilenmustat ruokkilinnut, riskilät, lentävät siivillään veden alla kivinilkkapyynnissä. Hän liukuu meren metsään, rakkoleväviidakkoon, ja alkaa täyttää lomakkeita veden alla. "Harjoituksen aihe on sukeltaminen jyrkällä kalliorannalla kovassa mainingissa ja nouseminen siellä veneeseen", määrittelee kurssin opettaja Jouni Leinikki. Kolmetoista kurssilaista matkaa avomeren äärelle mainioon sukelluspaikkaan, Segelskärin saarelle Hankoniemen edustalla. Nyt esimerkiksi Saaristomeren tutkimuslaitoksen tukikohta Seilin saarella ja Tvärminnen eläintieteellinen asema ovat myös melkoisia sukellustukikohtia. He tuovat pinnalle levänäytteitä pienissä pulloissa ja -pussukoissa: kauniin murrettua vihreää, ruskeaa ja kultaa. Hiekkapohjien rantavyöhykkeessä meriajokas kerää ympärilleen rikkautta rakkolevän tavoin. Leväpöheikkö onkin tärkeä esimerkiksi hauenpoikasille. Rakkolevillä on mittaa vain puoli metriä, mutta rantaveden eläville ne todellakin ovat metsä, jossa ruskolevät huojuvat majesteetillisina kuin puut. Vedenalaista työtä Saaristomeren tutkimuslaitoksen meribiologille Anita Mäkiselle vedenalaistyö on jo arkipäivää
"Olennaista on, että levä on monivuotinen", hän sanoo. Valitettavasti Seilissä ja muuallakin joudutaan tutkimaan levän vähenemiseen johtaneita syitä. Vahteri asettelee pohjaan muovilevyjä, joihin kiinnittyvä leväväki myöhemmin lasketaan. Rannalle tulee läheisen saaren mökkiläisiä, joille saamme selittää mitä on tekeillä: tutkijat ovat istuttaneet luontaisen levän joukkoon syvälle ulottuvan rivin rakkoleviä. Sinisimpukan pinnalle kiinnittyneet merirokot kampaavat jaloillaan ruokaa sisuksiinsa; pintaa peittää myös levärupi. Itämeren eliöstön geeneissä on siis säilynyt vuoroveden kosketus, vaikkei itse vuorovettä ole! "Rakkolevästä tiedetään hämmästyttävän vähän", pahoittelee Mäkinen. Lisääntynyt keijusto ja kuollut pikkuhötö sakeuttaa vettä. "Viime kesänä piti sinilevien takia oikein etsiä paikkaa, jossa saattoi uida", mökin isäntä Mikael Paatela puhkeaa selittämään, kun yhdistävä säie mökkiläisten ja tutkimuksen välillä on löytynyt. "Hyvä kun rehevöitymistä tutkitaan." Vuorovetten prinssi Kun Anita Mäkinen tulee pinnalle, hän alkaa puhua koirasja naaraslevistä levät ovat tyttöjä ja poikia kuin tyrnipensaat. Rakkolevävyöhyke onkin Itämeren monimuotoisin elinympäristö. Parikymmentä vuotta sitten rakkoleväkadossa nähtiin jo katastroSUOME LUO TO 9/99. Tutkimus liittyy rehevöitymisen vaikutuksiin Itämeressä. Esimerkiksi levän ikää hän ei voinut kirjata veden alla lomakkeeseensa, koska iän arviointiin ei ole keinoja. "Se sitoo talvellakin valtavan määrän ravinteita." Rakkolevä tulisi tuntea mahdollisimman hyvin, onhan se kalliosaaristolle kuin mänty männikölle, luo rantaan tilan ja elämän edellytykset muillekin. Se tiedetään, että rannoilla on nyt aikaisempaa kapeampi rakkolevävyö, koska valoa ei riitä vedessä yhtä syvälle kuin takavuosikymmeninä. Se on vuoroveden rytmi, jonka levät muistavat tuhansien vuosien takaisilta vuorovesimerten esivanhemmiltaan. Mäkinen laskee vaivalla yhä uudelleen pohjaan kehikon, jonka alalta hän merkkaa muistiin jokaisen rakkolevän. Pahinta on, että levä voi hävitä laajoilta aloilta täysin. lhmeellisintä rakkolevässä on, että rakkolevien lisääntymisessä on yhä kaunis muisto valtamerestä, sillä ne ryöpyttävät sukusolujaan veteen ahkerimmin täydenja uudenkuun aikaan. Biosukeltaminen ei ole leikintekoa, sillä Mäkisestä ja lähistöllä sukeltavasta Petri Vahterista näkyy koko aamupäivän vain kuplia. lstutus kävi kätevästi, koska levillä ei ole juuria, vaan ne uivat mineraalivedessä ja ravinneliuoksessa
Kokeissa ja analyyseissä on työtä melkoiselle joukolle, josta ovat nyt paikalla myös Johanna Oja, Anne Muola ja Outi Vesakoski. Niinpä kalankasvatuslaitosten vaikutukset saattavat olla paikallisesti hyvinkin suuria. Annika Lagus ja Kirsi Heikkilä näytteenotossa. Elämää avovedessä Avomeressäkin on yhteyttämisen ihme käynnissä: levät rakentavat auringonvalon avulla itsestään yhä uusia kopioita. Kovan väännön jälkeen laite sujautetaan vintturilla veteen, jossa se alkaa mitata virtauksia akustisesti veden hiukkasista heijastuvien äänien avulla. Apulaistutkija Tapio Suominen on mukana kolmivuotisessa tutkimusprojektissa, jossa tutkitaan muun muassa, miten virtaukset käyttäytyvät salmissa kalankasvatuslaitosten lähistöllä. Kesällä on muiden levien ja loppukesällä sinilevien vuoro. Vain kolmasosa ravinteista sitoutuu kaloihin, loput joutuvat jätteenä vesistöön. 'Tuloksia voidaan hyödyntää uusien laitosten sijoittamisessa, ja toisaalta laitosten sijaintia voidaan tarkistaa." Kalankasvatuslaitosten päästöt tulevat kalojen ruokintaan käytetystä rehusta, jossa on fosforia ja typpeä. Meribiologeista on tullut muutoksen tutkijoita fin aineksia, mutta sittemmin on paikoin toipunut. Rehevöitymisestä on kysymys myös, kun irtaudumme aamukuudelta pikkuveneillä Annika Laguksen , Kirsi Heikkilän, Maija Silanderin ja Kati Suomalaisen kanssa Seitin laiturista. Leviä syövät pienet äyriäiset ja muut niin sanotun eläinkeijuston jäsenet. Bakteereista johtaakin ravintoverkossa vahva haara eteenpäin. Jo varhain keväällä vesi on piija panssarisiimaleviä sakeanaan. Pian pysähdymme kelluvalle lautalle, jossa on meneillään ravinnelisäyskoe. SUOMEN LUONTO 9/99. Kannella Tapio Suominen sekä Esko Pettay ja Keijo Koskinen rehkivät painavan virtausmittarin kanssa. Matalassa ja rikkonaisessa Saaristomeressä vesi vaihtuu hitaasti. Avovesien ravintoverkon huipulla on sellaisia lajeja kuin silakka ja silakkaa syövä hylje. Levälle ei tahdo riittää kasvutilaa rehevöitymisestä hyötyvien rihmalevien puristuksessa. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hankkeessa selvitellään muun muassa, missä oloissa sinilevät villiintyvät lisääntymään. Mikä rakkolevää vaivaa. Seitin laboratoriotiloissa levä saa nyt maistaa erilaisia ravinnetasoja Veijo Jormalaisen vetämässä projektissa. Voi myös olla, että meren kohonnut rehevyystaso vaikuttaa levää syöviin äyriäisiin niin, että levät joissain oloissa syödään pois. Bakteereilla ja muilla mikrobeilla on avoveden ekosysteemissä tärkeä rooli, sillä ne pystyvät hyödyntämään veteen muun toiminnan sivutuotteena joutuvia eloperäisillä aineita. "Virtausmittausten tarkoituksena on selvittää, mihin kalankasvatuslaitosten ympäristövaikutukset suuntautuvat", Suominen kertoo. Meri pienessä säkissä Saaristomeren tutkimuslaitoksen alus Aurelia puksuttaa pitkin Saaristomerta ohi silokallioiden ja kapeiden salmien. "Ainakin rakkoleväkadon aikaan leväsiiroja oli hirveästi", sanoo rakkolevien ja kasvisyöjien suhteista Seitissä väitöskirjaa tekevä Anne Heinänen. Naiset syöttävät leville rautaa, typpeä ja fosforia tietyissä suhteissa ja seuraavat, mitä tapahtuu
Simpukat elelevät imuroimalla lävitseen vettä ja suodattamalla siitä lähinnä kasvikeijustoa ravinnokseen. Ehkä meikäläisetkin sinisimpukat tunnistaisivat suolaisempien merien vihollistensa hajun, vaikka viime kohtaamisesta on tuhansia vuosia. Runsaus tekee lajista muun muassa haahkan ja paikoin kampelan pääravintoa. Paljastui, että pohjaa peitti varsinkin ulkosaaristossa rihmamaisten elävien ja kuolleiden !evien matto, minkä kalastajat olivatkin jo huomanneet kampelan vähenemisestä ei ollut enää pohjaeläimiä, joita kampela söisi. Laimeneeko Itämeri. Yakavimmillaan ilmiö on aivan uloimmassa saaristossa. Tvärminnen laboratorioissa tutkitaan paraikaa myös sitä, haittaavatko sinilevät eläinplanktonin ruokailua ja siten muun ekosysteemin toimintaa. "Tähän asti löydetyt pitoisuudet eivät ole vaaraksi ihmiselle", tutkija rauhoittelee. Nyt ei tärkeää ole haju eikä maku, vaan myrkyllisyys. Lähinnä T värminnessä tehdyt tutkimukset ovat vähitellen mullistaneet etelärannikon kaupunkien vesienpuhdistuspolitii. Muutoksen tutkijat Merentutkijoista on pakosti tullut muutoksen tutkijoita, koska Itämeri on muuttumassa. Sinilevämyrkyt on alun perinkin ilmeisesti suunnattu eläinplanktonin pikkuäyriäisiä vastaan: vielä ei tiedetä mitään lajia, joka pystyisi käyttämään avomeren myrkyllisiä sinileviä ravinnokseen. Ne ovat muuttumassa joksikin muuksi kuin totutuksi; suurin syypää on rehevöityminen. Biologisista asemista on tullut kuin suuria antureita, jotka tunnustelevat merta ja kertovat muutoksesta. Olisiko sinisimpukoillakin vielä muistoja valtamerestä. Pian he ojentavat Merentutkimuslaitoksen tutkijalle Vesa Sipiälle betonilevyjä, joissa on kiinni aimo annos sinisimpukoita. Sinisimpukan valtakunnassa Sinileväkukinnat ovat tutkimusaiheena myös T värminnessä, jossa jälleen kaksi biosukeltajaa M aija Flinkman ja Juha Flinkman painuvat pinnan alle. Koko vesialtaassa on ikään kuin käynnissä valtava ravinnelisäyskoe, jossa karusta merestä tehdään rehevää. Yhteensä Itämeren sinisimpukat suodattavat lävitseen koko meren tilavuuden verran vettä vuodessa. Siinä tulee suodatelluksi myrkyllisiä sinileviäkin. Ihmisen elintoiminnat ovat vain niin samantapaiset kuin äyriäisen, että myrkyt tekevät tuhojaan meidänkin maksassamme tai hermostossamme. Sehän ei niin vain käy, vaan karun ja kirkkaan meren ekosysteemit ovat hätää kärsimässä Itämeren suojelukomissio Helcom pitää tuoreessa punaisessa kirjassaan suurinta osaa Itämeren ekosysteemeistä uhanalaisina. On laskettu, että mereen tulee ravinteita moninkertaisesti sadan vuoden takaiseen tasoon nähden. Pohjan läheisestä vedestä loppuu viimein happi, jolloin sieltä pahimmillaan vapautuu runsaasti sitoutuneita ravinteita. Seilin tutkijat esimerkiksi tarkastivat muutama vuosi sitten videokameralla ja sukeltamalla miltei koko ulomman itäisen Saaristomeren. Vesa Sipiä tutkii, siirtyvätkö myrkyt simpukkaan ja siten ehkä kampelaankin, mikä tietysti kiinnostaa meitä kampelansyo)la. Ruotsin länsirannikolla sinisimpukat reagoivat erilaisilla puolustustavoilla taskuravun ja meritähden hajuun. Sinisimpukasta ei ole pulaa Itämeressä, sillä sitä on röykkiöittäin rakkolevävyöhykkeen alla kalliopohjilla
Vieläkään ei esimerkiksi Helsingissä poisteta typestä kuin puolet, mutta tutkimukset ovat joka tapauksessa pakottaneet kunnat investoimaan satoja miljoonia typenpoistoon Itämeren parhaaksi. Pohjalla ruokailevat kampelat ja turska. Tamminen kuuluu suureen tutkimusryhmään, joka vuosien työllä on vienyt suomalaista planktonekologiaa kansainväliselle tasolle ja siinä sivussa aiheuttanut vesiviranomaisille typenpoistosta päänsäryn. Näyttäisi siltä, että kasvihuonekaasujen lisääminen ja sen aiheuttama ilmaston lämpeneminen lisää sadetta, mikä laimentaa merta. kan. Vielä ei ole laskettu, miten lähelle järveä Itämeri voi ilmaston lämpenemisen muassa muuttua. Pehmeiden pohjien lieju on bakteerien, sukkulamatojen ja pienten raakkuäyriäisten valtakuntaa. Pohjalla hajotuksessa vapautuneet ravinteet nousevat veden liikkeiden mukana takaisin avoveden keijuston käyttöön. Seuraamassa on ehkä monien merieliöiden hidas marssi meren pohjoisilta perukoilta kohti sen suolaisempaa eteläosaa. Nyt tutkijoita sekä T värminnessä että Seilissä puhuttaa ilmastonmuutos. "Perinteisesti tutkijat ovat seuranneet niin sanottuja suolapulsseja, joiden mukana Itämeri saa suolaa Pohjanmereltä", hän selittää. Sitä ei puhdistettu jätevesistä ennen juuri lainkaan, vaan kilvoiteltiin fosforin puhdistamisessa. "Nyt vasta on alettu kiinnittää huomiota myös makean veden tulon vaihteluihin." "Tämä on aikamoinen vallankumous ajattelussa." Tulevat vuosikymmenet näyttävät, millainen kumous laimeneminen on Itämeressä. Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtajan Ilppo Vuorisen mukaan sateiden lisääntyminen näkyy jo Itämeren laimenemisena. Elämää pohjalla Itämeren kalliopohjia hallitsee sinisimpukka rakkolevän alapuolelta aina 20-30 metrin syvyyteen asti. "Itämeren valuma-alue on mallilaskelmien mukaan yksi maailman eniten muuttuvista paikoista", sanoo T värminnessä muun muassa ravinteiden merkitystä tähän asti tutkinut Timo Tamminen. Myös tuulisuus näyttää ilmaston lämmetessä kasvavan. Joka tapauksessa muutos vienee perinteiset jäätalvet. Nyt ryhmän kiinnostuksen kohteeksi on noussut meren reagointi ilmastonmuutokseen. Syvät pohjat saavat ravintonsa ylhäältä satavasta kuolleesta keijustosta. Ravinnelisäyskokeilla osoitettiin, että !evien kasvulle tärkein ravinne on useimmiten typpi. 'Tämä näyttää liittyvän suoraan veden laimenemiseen ja se puolestaan sadannan lisääntymiseen Pohjois-Euroopassa 35 viime vuoden aikana." Itämeren laimenemista sivutaan pian valmistuvassa Seilin tutkijan Jari Hännisen väitöskirjassa. Ja jos annamme rehevöitymisen viedä perinteiset ekosysteemit, niin eipä entisestä merestä paljoa jää, vaan se siirtyy uuteen, ihmisen leimaamaan vaiheeTimo Tammista askarruttavat ilmaston lämpenemisen vaikutukset Itämereen.. Muutoksen merkkejä ehkä jo näkyy eliöstössä: "Eräät tärkeät eläinkeijuston lajit ovat vähentyneet PohjoisItämerellä", sanoo Vuorinen. Suurempia pohjaeläimiä ovat muun muassa liejusimpukka, valkokatka ja eräät petomadot sekä suurin meriäyriäisemme kilkki
Esimerkiksi norppa tarvitsee välttämättä poikimisjäitä. Åbo Akademin Husön biologinen asema Ahvenanmaalla perustettiin 1959, se juhli juuri siis 40-vuotispäiviään. Sateiden ja tuulien lisääntyminen muuttaa virtauksia. Biologiset asemat ovat yliopistojen ja tutkimuslaitosten välttämättömiä tukikohtia. Samalla eliöstö muuttuu esimerkiksi hapenpuutetta huonosti sietävät simpukat korvautuvat erilaisilla madoilla. 4. 11. Saaristo sopii erinomaisesti evoluutiobiologian ja ekologian alojen tutkimuksiin. Jotta meren saama ravinnekuorma palautuisi 1940-luvun tasolle, tulisi typen päästöjä vähentää 65 prosenttia ja fosforin päästöjä 80 prosenttia. Tutkimusasemia meren rannalla Itämeren ekosysteem in tutkimisessa toimivat tutkimusasemien ohella muun muassa Merentutkimuslaitoksen tutkimusalus rl v Aranda (ks. Rakentaminen Rantojen ottaminen teolliseen sekä asuinja lomakäyttöön eten ee. Seilissä on jo vuodesta 1 966 seurattu muun muassa eläinkeijustoa ja 1980luvulta asti tutkittu silakan biologiaa. Tutkimustoiminnan rinnalla on jatkuvasti käynnissä opetus tuleville biologeille ne ovat luonnon oppisaleja. Itämeren maat sopivat päästöjen puolittam isesta vuodesta 1987 vuoteen 1995, mutta fosforipäästöt vähenivät vain 14 ja typpi 2,5 prosentilla. Itämeren ongelmat Ahdinpartalevä rehottaa rehevöityneillä rannoilla 1 . Alueellisilla ympäristökeskuksilla, vesiensuojeluyhdistyksillä ja kunnilla on omaa tutkimusta ja seurantaa. 3. Tapio Suominen laskee akustista virtausmittaria. Tällä hetkellä venäläiset öljynjalostamosuunnitelmat uhkaavat luonnoltaan arvokkaita alueita Suomenlahden pohjukassa. Rehevöityminen näkyy rannikoilla pohjien liettymisenä sekä rantojen ja salmien umpeenkasvuna. Laboratorioissa tutkitaan kokeellisissa mikrokosmoksissa sekä maaettä vesiympäristöjä. 2. Synteettisten kemikaalien valvonta ei kuitenkaan ole kunnossa, joten uusi myrkkykatastrofi voi odottaa. Arktisiin oloihin sopeutuneiden lajien olemassaolon edellytykset ovat vaarassa veden lämmetessä ja jäätalvien lyhetessä. Tvärminnen eläintieteellinen asema perustettiin jo 1902. Husössä on keskitytty vesistötutkimukseen. Ympäristömyrkyt Myrkyt miltei hävittivät Itämereltä merikotkan ja hylkeet, mutta PCBja DDT-yhdisteiden kiellot tehosivat. 5. Oulun yliopiston Perämeren tutkimusasemalla on kenttäasemat Hailuodon Marjaniemessä ja Krunnien saarella. Tänä vuonna selvisi, että laivojen pohjamaalin tributyliinitina on ihmisellekin vaarallinen, syöpää aiheuttava aine. Ilmastonmuutos Ilmaston lämpeneminen lisää sadetta ja laimentaa Itämerta, mikä on meri lajeille turmioksi. Sen alueel la on tehty paljon klassisia tutkimuksia Itämeren rantaja avovesiekosysteemin eliöstöstä ja toiminnasta. Tulokaslajit Lähinnä laivojen painolastiveden mukana kulkeutuvat muiden vesien eliöt voivat olla suureksi haitaksi. Saaristomeren tutkimuslaitoksen toiminta on keskittynyt Seiliin, jonka rakennukset ovat vielä vanhempia kuin Tvärminnessä. Luvassa on jopa peräkkäisiä talvia, joina koko Itämeri on jäätön. Asemalla on tehty esimerkillistä seurantatutkimusta rehevöitymisen vaikutuksesta Itämereen. Sinileväkukintojen ja rehevöitymisen yhteyksistä kiistellään. Seilissä tutkitaan luonnon ohella paljon muutakin, kuten saaristokulttuuria. Asemilla on tärkeä merkitys Itämeren tilan seurannassa ja suurien kansainvälisten hankkeiden toteuttajina. Turun yliopiston saaristotutkimuksen tukikohtana Seili on ollut vuodesta 1964. Vesi samenee ja pohjat muuttuvat ajoittain hapettomiksi. Tutkimus on keskittynyt maaympäristöihin samoin kuin Societas pro Fauna et Flora Fennican Nåtön biologisella asemalla Ahvenanmaalla. Eräs amerikantulokas, myrkyllinen kampamaneetti, hallitsee nykyisin suurta osaa Mustasta merestä. Suomen Luonto 9/1997) ja Suomen ympäristökeskuksen Muikku-alus. Rehevöityminen Itämereen tulee ravinteita enemmän kuin meren ekosysteemi muuttumatta kestää. Vaskikala ei sietäisi makeaa vettä
12 Saimaannorpan valokuvaaminen pesimäpaikoilla on luvanvaraista. Taskinen varmasti osaa ottaa täyden vastuun kuvauskohteistaan. Lautakunnassa olisivat edustettuina luonnonsuojelujärjestöt, luontokuvaajat ja ympäristöhallinto. Kestotilaus uudistuu ti lausjaksoittain automaattisesti , kunnes haluat keskeyttää sen. Hyvin pitkälti Taskista saamme kiittää siitä, että saimaannorpat on saatu laajasti suomalaisten tietoisuuteen ja suuren yleisön rakastamiksi eläimiksi. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. (09) 228 082 1 0, 228 08224, sähköposti : kaitosaari@sl l.fi Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 64. J~ \_~(_ JORMA LAURILA PÄÄTOIMITTAJA SUOME LUONTO 9/99. Tämän takia muun muassa saimaannorpan kuvaaminen on mahdollista vain poikkeusluvalla. Asia ei ole näin. Tiedossa on tuore tapaus, jossa merikotka hylkäsi pesänsä kuvaajan aiheuttaman häirinnän takia. Juha Taskinen sai luvan, mutta hän on tyytymätön kuvausluvan rajoituksiin, jotka kieltävät muun muassa norppien kuvaamisen yöaikaan ja alle puolen hehtaarin kokoisilla pesäluodoilla. Lupa voidaan myöntää, jos perusteet ovat painavat. Tällainen menettely suojelisi uhanalaisia eläimiä häirinnältä, mutta takaisi myös, että tuoreita, kiinnostavia kuvia saataisiin luonnonsuojelutyön käyttöön vastaisuudessakin. Tutkijoita kuultaisiin tarpeen mukaan asiantuntijoina. Norppakuvaajan murheet L uontokuvaaja Juha Taskinen on valittanut Itä-Suomen lääninoikeuteen EteläSavon ympäristökeskukselta saamansa saimaannorppien kuvausluvan rajoituksista. Taskinen on tyytymätön myös siihen, ettei norppia saa kuvata 30 metriä lähempänä pesää. Suojelu etenee vauhdikkaammin, kun sillä on kansalaisten tuki puolellaan. Ti/aushinnat Määräaikaistilaus (12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestoti laus 270 mk. Yksi ratkaisu asiaan voisi olla lupa-asioita käsittelevän lautakunnan perustaminen. Juha Taskinen on etevä saimaannorppien tuntija ja norppien ylin ystävä, suojelumies koko sydämeltään. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki p. Lautakunta päättäisi hakemusten perusteella, annetaanko kuvauslupa ja jos niin minkälaisin ehdoin. Asiantuntemattomat ja kokemattomat kuvaajat voivat aiheuttaa suurta vahinkoa kuvauskohteilleen. Luonnonsuojelutyössä tarvitaan tuoreita kuvia. Ei lehdissä ja kirjoissa voida käyttää samoja kuvia kovin montaa kertaa uudestaan. Toisaalta luonto on täynnä uusia tilanteita ja tapahtumia, jatkuva haaste kuvaajille. htm 1 Päätoimittaja Jorma Lauri la, 228 08217 Toimitussihteerit Alice Karlsson , 228 08205 Ritva Kupari , 228 08214 Toimittajat Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Juho Rahkonen 228 082 16 (kesätoimittaja) Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila ja Venla Koski Värierottelut OffsetKopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tu ki Markku Kemppainen puh.(03)751 1815 Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Juha Taskinen on tehnyt kuvillaan, kirjoituksillaan ja persoonallaan merkittävää työtä saimaannorpan hyväksi. Uuden luonnonsuojelulain ja EU:n luontodirektiivin määräykset varjelevat tarkoin uhanalaisia eläimiä häirinnältä. Se koituisi kaikki saimaannorpan hyväksi. On myös kysytty, eikö saimaannorpista, kotkista ja karhuista jo ole kylliksi kuvia. Taskisen mukaan rajoitukset estävät häntä jatkamasta työtään ja kariuttavat muun muassa kirjaja tv-dokumenttihankkeen. Uhanalaisen eläimen edun on tietysti oltava aina päällimmäisenä. (09) 228 081 faksi: (09) 228 08200 sähköposti: sukunimi @sll.fi http://forest.sll.fi/sl/i ndex. Taskisen kuvauslupa olisi syytä käsitellä uudestaan, jotta hän voi jatkaa työtään. Tutkijoidenkin työ saa myötätuulta. Kuvat kuluvat ja menettävät kiinnostavuuttaan. Kuvausluvat olisi räätälöitävä kuvaajan pätevyyden ja työn merkityksen mukaan. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuen ja Akateemisen Kirjakaupan myymälöissä. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. lrtonumero 33 markkaa. [OONTO Toimitus Kotkankatu 9 0051 Helsinki puh
Myyrille on ollut tyypillistä jyrkkä, säännöllinen kannanvaihtelu, joka on ilmennyt eteläisessä ja läntisessä Suomessa kolmen vuoden , pohjoisessa neljän-viiden vuoden jaksoissa. Fosforin kohdalla suhde on suurin piirtein samanlainen. Sertifikaatin vaatimuksesta Pitkästen täytyy myös tietää, mitä heidän yhteistyökumppaninsa tekevät. Tila sai kesäkuussa ensimmäisenä viljatilana Suomessa ISO 14001 ympäristösertifikaatin. Vilja on korjattava sopivan kuivana, jolloin kuivuria tarvitsee käyttää mahdollisimman vähän. Tilalta siis pääsee vesistöihin paljon keskimääräistä vähemmän rehevöittäviä ravinteita. Taloudellisesti Pitkäset hyötyvät sertifikaatin vaatimusten täyttämisestä säästämällä suoraan esimerkiksi polttoainetta, mutta myös muuten: "Viljanostajille kertoo paljon, kun sanoo, että meillä on ISO 14001 ", Mirja Pitkänen toteaa. Kun Pitkäset tilaavat jonkun hakemaan jäteöljyn pois, heidän on tiedettävä, minne jätekuorma viedään. Ja kun metsämyyriä ei ole, peltomyyriin kohdistuva saalistus kasvaa eikä myyrien kanta pääse nousemaan", sanoo Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija, dosentti Heikki Henttonen. "Emme halua laittaa penniäkään ylimääräistä lannoitteisiin tai torjunta-aineisiin", Sakari Pitkänen sanoo. Silloin mekin voimme pitkällä tähtäyksellä hyvin", maanviljelijä Sakari Pitkänen sanoo. Pitkästen tilalla osuus oli 91 prosenttia. Se puolestaan estää lumikkojen lisääntymisen ja syklit häviävät. Huolta on Myyrien jyrkät kannanvaihtelut ovat tasaantumassa etenkin pohjoisessa. Aja ista Ovatko "myyrävuodet" historiaa. Seurauksena on , että metsämyyriä ei enää tule entiseen tapaan metsistä avomaille. Vaikka laajoilla alueilla myyrien määrä vaihtelee niin kuin ennenkin , erityisesti pohjoisessa jotkut myyrälajit kuten harmaakuvemyyrä ja peltomyyrä ovat käyneet vähälukuisiksi ja joidenkin lajien kanta vaihtelee vain vuodenaikaisesti. Ympäristöjärjestelmän runko koostuu neljästä osasta: tilan päämääristä, toimintapolitiikasta, ympäristövaikutusten arvioinnista ja eri osajärjestelmien kuvauksista. JERE MALINEN Pitkästen viljatilalle Suomen ensimmäinen ympäristösertifikaatti "Emme me mitään luontoaktivisteja ole, mutta meille on hirveän tärkeää, että luonto voi hyvin. Muutokset myyrien määrissä ja lajisuhteissa vaikuttavat myös saalistajiin . "Niitä yritetään käyttää vain sen verran kuin juuri sillä pellolla tarvitaan ei sen mukaan, mitä purkin kyljessä lukee tai mitä naapurit laittavat." Myös tilan polttoaineenja sähkönkulutusta tarkkaillaan. Kuvassa lapinmyyrä. Ennen Kilpisjärvellä ja Pallasjärvellä nykyistä paljon yleisempi lumikko on saanut väistyä monipuolisemman saalistajan kärpän tieltä. Yksi Pitkästen tavoitteista on minimoida lannoitteista sadonkorjuun jälkeen peltoon jäävän typen ja fosforin määrää. "Vanhat metsät ovat vähentyneet ja jäkäliä on aiempaa vähemmän saatavilla. Hän ja hänen vaimonsa Mirja pitävät viljatilaa Virolahdella Kymenlaaksossa, itärajan pinnassa. SUOMEN LUONTO 9/99 tori on valittu ympäristönäkökohdat huomioon ottaen. kannettava myös esimerkiksi viljakuljetusten hygieenisyydestä. Kannanvaihtelut ovat 1980luvulta alkaen monin paikoin selvästi tasaantuneet. Kun kärppiä on jatkuvasti runsaasti, eivät saalistukselle alttiiden harmaakuvemyyrien, peltomyyrien ja lapinmyyrien kannat pääse kasvamaan , vaan ne säilyvät alhaisen vakaina. Ensimmäisenä muutos havaittiin Lapissa, mutta nyt merkkejä myyräsyklien muuttumisesta on saatu muualtakin Suomesta. Viime vuonna Suomessa saatiin keskimäärin 63 prosenttia lannoitteiden typestä sadon mukana pois pellosta. Pitkästen uusi puimuri ja trakMirja ja Sakari Pitkänen kasvattavat ohraa, kauraa, vehnää, rypsiä sekä kuvassa lainehtivaa ruista. Muutoksen syistä ei ole varmuutta, mutta yhtenä mahdollisuutena ovat maisemaja metsikkörakenteen muuttumisen vaikutukset metsämyyrien ravintoon, ennen kaikkea puissa kasvaviin jäkäliin. "Monet firmat ovat sertifioineet itsensä. Paperilla tämä kaikki vie tilaa satakunta A-nelosta. Koneiden valinnallakin vaikutetaan polttoaineenkulutukseen. Niille on tärkeää, mistä ne viljansa ostavat." HARRI MANNONEN
Viime vuonna alue poistettiin Suomen Natura-esityksestä vasta hallituksen iltakoulussa Vuotoksen tekoallashankkeen takia. SUOMEN LUONTO 9/99. JOUKO VEIKKOLAINEN Opettavainen puisto Helsingin Viikkiin Helsinki etsi uusia tuulia puistosuunnitteluun maisema-arkkitehtuurikilpailun avulla kuluneena kesänä. " Puistoidean toteutukseen tähtäävä kehittely alkaa kuluvana syksynä lopullisen valmista puistosta ei tule ikinä. Sopivaa siilille tarjottavaa ovat esimerkiksi liha, kala ja monet purkitetut koiranja kissanruokatuotteet. Metsäntutkimuslaitoksessa pohditaankin nyt, tulisiko luononpuisto aidata. Tiedustelut Terhi Tikkanen-Lindström (09) 196 4229. Siilinpesä syntyy oheisen ohjeen mukaan. Alueen kasvillisuus onkin säilynyt poikkeuksellisen monimuotoisena kulleroniittyineen ja lapinvuokkokankaineen. Toisena tulee kilohaili 27 miljoonalla kilollaan. Päätöksessä mainittiin Kemihaaran suot esimerkkinä Natura-esityksestä puuttuvista avainkohteista. TAPANI VEISTOLA Ennätyksellinen kalansaalis Viime vuonna suomalaiset kalastajat nostivat Itämerestä 119 miljoonaa kiloa veden viljaa. Kilpailun voitti suunnittelutoimisto Molino. Kesähakkuissa eläinten pesät ja poikaset ovat vaarassa , puutaudit leviävät helpommin ja maaperä turmeltuu pahemmin kuin muina vuodenaikoina tehtävissä hakkuissa. Osa alueesta on suunnitelmassa jaettu sarkoihin , joilla voi muun muassa viljellä vihanneksia tai vaikkapa joulukuusia, rakentaa majoja ja istuttaa ajuruohoa kangassinisiivelle. Kohteena oli lasten ja nuorten ekologinen puisto Viikkiin . Mallan luonnonpuisto aidan taakse. Merkittävin saaliskala on silakka, jota vedeltiin kuiville 86 miljoonaa kiloa. PEKKA HÄNNINEN Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on koonnut Viikin puistokilpailusta pienen vihkosen. Tee siilille talvipesä Siilinystävä auttaa kaveriaan syksyllä tarjoamalla ruokaa ja talvipesän. Porojen laiduntamista ei ole sallittu puiston koko historian aikana. Metsäntutkimuslaitos kaavailee Kilpisjärvellä olevan Mallan luonnonpuiston aitaamista, koska porot ovat kolmena viime vuonna vaeltaneet alueelle suurin joukoin. Uusi tilanne tulee ottaa huomioon myös Vuotoksen vesioikeuskäsittelyssä. Alueella on myös monia niistä luontodirektiivin luontotyypeistä ja lajeista, joista komissio on vaatinut lisää Naturaalueita syksyyn 2000 mennessä. ANTTI HALKKA Vuotos vei Suomen EU-oikeuteen Euroopan komissio on haastanut Suomen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen monien kansainvälisesti arvokkaiden lintualueiden suojelematta jättämisestä. Kesähakkuiden vaikutuksia selvitetään Maaja metsätalousministeriön asettama työryhmä selvittää, miten kesähakkuut vaikuttavat metsäluontoon ja metsien terveydentilaan sekä metsäteollisuuden raaka-ainehuoltoon ja työllisyyteen . Sopiva pesäpaikka on tuulelta ja valumavesiltä suojassa; pesää voi täyttää kuivilla heinillä ja lehdillä, ja sen voi peittää paE E g 500mm remman lämmöneristyksen takeeksi . Muutokset kirjataan ylös ja puiston käyttäjät voivat seurata, mikä on ihmiselle ja luonnolle edullista ja mikä ei. Laitoksen mukaan muutama perhoslaji on jo kadonnut alueelta , kun niiden elinkierrolle välttämättömiä kasveja ei enää ole. Pesämateriaaliksi sopii myrkytön vaneri tai lauta. Amanuenssi Rauni Partanen Kilpisjärven biologiselta asemalta on tehnyt seurantatutkimukKurjenkanervat hehkuvat Mallan luonnonpuistossa. Työryhmän tarkoituksena on saada ensi maaliskuun loppuun mennessä aikaan ehdotuksia , jotka koskevat kesähakkuiden vähentämistä. Lisäksi työryhmä pohtii, millä keinoilla metsäkanalintujen pesimärauha voitaisiin turvata. Erityisesti ruohovartiset lajit ovat vaarassa tallautua, ja jäljelle jäävät vain tavalliset kestävät lajit. "Nyt annetaan raamit, mutta jokainen käyttäjäsukupolvi luo puistosta mieleisensä. Saalis on suurin kautta aikojen ja miljoona kiloa enemmän kuin edellisvuonna. Maisema-arkkitehti Terhi Tikkanen-Lindström Helsingin kaupunki suu n n ittel uvi rastosta on innoissaan uudesta puistoideasta, varsinkin sen opettavasta luonteesta. sia alueella parinkymmenen vuoden ajan. Suurin osa silakasta ja kilohailista käytetään rehuna. Vastuu puistosta on käyttäjillä. "Mitä puistossa tehdäänkin , sen seuraukset näkyvät", selvittää Jyrki Sinkkilä Molinosta. Hän toteaa, että Mallan kasvillisuuden vertailu laidunnettuihin Saanan ja Jehkatsin alueisiin menettää merkityksensä, jollei poroeloa saada pidettyä pois puistosta. Kokonaissaalis on kasvanut tasaisesti vuosikymmenen alusta. Maitotuotteista tarjotaan mielellään hapatettuja lajeja; pelkkä maito sopii vain muun ruuan ohessa ja se olisi syytä laimentaa vedellä. Kemihaaran soiden suojelulla Suomi hoitaisi monta asiaa samalla kertaa. Molinon ekopuisto esittelee luontoa ja sen toimintaa ; sadevesi kiertää, ja kävijä voi vierailla erilaisissa elinympäristöissä
Kuvan vanha kaskiaho rajattiin ulos Pajupuronsuon vanhojen metsien suojelualuetta muodostettaessa. KIMMO REPO Pitkä matka hyvään metsänhoitoon Sertifioinnin kynnyksellä elävä suomalainen metsätalous ei säästele kehusanoja kuvaillessaan, kuinka pehmeäksi ja monimuotoisuutta tukevaksi se on viime vuosina muuttunut. Muuten moni arvometsä katoaa päätöksiä odoteltaessa." TAPANI VEISTOLA Mets1ensu0Jelu""'Ja tilanne kasv1llisuusvyohykke1tten lohko1ttain vanhoJen il" suoJeluohJelm1en lff toteuttamisen Jalkeen Etela-Suomen mets,ensuoJelutarkastelun raja <2% 2-3% 3-5% 5-7% 7-10% 10-15% >40% 15. Salon mukaan jaettavalla tiedolla voidaan nopeasti kohottaa keruumääriä ehkä viitisen prosenttia. Luonnonsuojeluliiton EteläSuomen metsävastaava Keijo Savola muistuttaa, ettei kaikkia suojelupäätöksiä voi siirtää vuosien päähän: "Ympäristöministeriö tarvitsee rahaa jo lisäbudjettiin ensi vuonna. Kuusamon yhteismetsä on vain yksi esimerkki siitä , miten suomalaisessa metsätaloudessa sanat ovat sanoja ja teot tekoja ilman että nämä kaksi asiaa välttämättä kohtaisivat. koillismaa. Tarkastelussa ovat vanhojen metsien lisäksi lehdot, jalopuumetsiköt, kalliometsät, harjumetsät, suometsät, rannikon ja saariston metsät, rantametsät sekä perinnekulttuurin metsät. "Vaikka tutkimusta tehdään vasta kolmatta vuotta, ennusteet ovat onnistuneet. Viime vuonna mukaan tuli Suomen 4H-liitto. Luotettavuuden takaa se, että kaikilla koeruuduilla käydään vähintään kolme kertaa: kukinnan , raakilevaiheen ja kypsien marjojen aikaan. Ihmisi ltä saatu positiivinen palaute vahvistaa käsityksiämme", Salo iloitsee. Niin tekee myös Suomen suurin yksityisten metsänomistajien yhteenliittymä, satatuhatta hehtaaria omistava Kuusamon yhteismetsä. Samaan aikaan sama taho edelleen järjestelmällisesti kaulaa haavat leimikoiltaan teko, joka on kuin sodanjul istus metsäluonnon monimuotoisuutta vastaan. Salo vastaa siitä, että marjastajat saavat mahdollisimman hyvän ennusteen eri metsämarjojen satonäkymistä. Sittemmin seurattavien metsäja suoalueiden määrä on kasvanut. Tietojen keruussa ovat olleet alusta asti mukana Metsäntutkimuslaitoksen koeasemat, tutkimusalueet ja kansallispuistot, muutamien yliopistojen tutkimuslaitokset sekä maatalousja metsäoppilaitoksia. Aja ista Kauko Salo tietää puolukkasadon Tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimusasemalta pystyi jo heinäkuussa arvioimaan , että syksyn puolukkasadosta tulee normaali. Mitä enemmän jo tiedossa olevia avainkohteita ehditään ottaa Naturan EU-rahojen piiriin , sitä vähemmän jää kotimaisella metsäohjelmalla maksettavaksi. Maamme tulee täydentää Natura-esitystä ensi vuoden syksyyn mennessä muun muassa Etelä-Suomen luonnonmetsillä, metsäluhdilla, raviinija rinnelehdoilla sekä letoilla ja puustoisilla soilla. Myös Euroopan komissio on kiirehtinyt Etelä-Suomen metsien suojelua. "Yhteismetsällä on valmius ja tahto huolehtia ekologisesta kestävyydestä omassa toiminnassaan", sen nettisivuilla todetaan {http://www. Suojelutarvetta pohtii nyt asiantuntijaryhmä professori Rauno Ruuhijärven johdolla. TUOMO PIRTTIMAA SUOMEN LUONTO 9/99 Kuluneen kesän lehdet havisevat viimeistä kertaa aurausalueen kaulatuissa haavoissa. "Tavoitteena on antaa maamme noin kahdelle miljoonalle marjanpoimijalle tietoa siitä, milloin marjat ovat kypsiä poimittaviksi ja millaiseksi satotaso muodostuu. Ennusteet perustuvat koko maan kattavaan koeruutuseurantaan. Yksi Pajupuronsuon metsien suojelemisen peruste oli haavan poikkeuksellinen runsaus. Se tekee esityksensä ensi keväänä. Etelä-Suomen metsien suojelu etenee Hallitus päätti hoitaa Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin kolmion metsien suojelun kuntoon osana kansallista metsäohjelmaa. Suojelualueiden lisäksi otetaan huomioon talousmetsien luonnonsuojelu. fil yhteismetsal). Vuonna 1997 perustettiin mustikkaja puolukkametsiin sekä suomuurainsoille runsaat tuhat pysyvää koeruutua. Koeruutuja on nyt yli 21 00 yli sadassa kunnassa, ja ne kattavat koko maan. Puolukoista ja mustikoista poimitaan noin 1 prosenttia ja suomuuraimista noin 20 prosenttia. Samalla saadaan selvi lle, millaiset seikat vaikuttavat satoihin." Marjastajille voidaan myös kertoa, millaisilta paikoilta eri marjoja kannattaa kunakin vuonna etsiä . Myöhemmin tutkimukseen otetaan mahdollisesti mukaan vähem män poimitut marjat, kuten juolukka, variksenmarja ja isokarpalo
ja vesi piirtää kuvion hiekkaan . Oikeanpuoleisen teoksen on käynyt kalalokki signeeraamassa. Monissa kansallispuistoissa korruptoituneet viranomaiset muuttavat suojelumetsät rahatukuiksi päästämällä väkeä hakemaan puuta puistosta. Parhaat työt ovat nähtävillä pitkään kestäneiden samansuuntaisten tuulien jälkeen. Vesi on muovannut kvartsihiekkaan aaltokuvioita, jotka ovat säilyneet kallioperässä pari miljardia vuotta. Töiden signeerauksen tuuli on luovuttanut rannan asukkaille, jotka käyvät nopeasti merkkaamassa uusimmat teokset. JOUNI KLINGA Tuulen muotoilemaa hiekkaa. Kesän 1 999 tehotarkkailussa löydettiin Suomesta vain kymmenkunta kultasirkkureviiriä. Pensoittuvia rantaniittyjä ja pakettipeltoja on yllin kyllin. Suojelualueita on myös pienennetty ja niiden osia muutettu asuinalueiksi. Avoimilla hietikoilla tuuli pääsee näyttämään taitonsa. Suomessa tuulen ja aaltojen vanhimpia taideteoksia on Pyhätunturin kansallispuistossa. Voi käydä niin , että joudumme avuttomina katsomaan vierestä , kun vajaa sata vuotta sitten meille saapunut idän eksoottinen tuulahdus sammuu Suomen kamaralla. Aja Tuulen taidesali Perämeren maankohoamisrannoil la tuulee lähes aina. Kannan painopisteet Suomessa ovat olleet Pohjois-Karjala sekä en nen muuta Perämeren rannikkoalue Pohjois-Pohjanmaalla. Liminganlahdella ja Värtsilän Sääperillä umpeenkasvaneita rantaniittyjä on kunnostettu kultasirkkua silmälläpitäen. Liikenevä maa käännetään viljaja riisivainioksi ; metsät ja pensaikot häviävät keittokatoksissa savuna ilmaan. Katseet lieneekin syytä kääntää talvehtimisalueille Kaakkois-Aasiaan. Kultasirkuistaan suorastaan maailmankuulu Li16 minganlahti oli jäädä kokonaan paitsi myyntivalttiaan, kunnes nuori koiras ilmaantui juhannuksen tienoilla lahden rannoille. Kultasirkku on pensaikkoisten rantaluhtien , pakettipeltojen ja niittyjen asukki, joka on levinnyt meille idästä. Mitä kultasirkulle on tapahtunut. Sieltä löytyvät tuulen taidesalit. Silti laji vain vähenee. Vielä viime vuosikymmenen lopussa kultasirkkukannaksi arvioitiin 300 paria , joten kannan taantuminen on ol lut rajua. Tänä vuonna kultasirkkusaalis oli ydinalueillakin laiha: viitisen reviiriä , pesiviä pareja varmuudella vain yksi . Kaakkois-Aasian väestö kasvaa ja levittäytyy yhä uusille alueille. MAURI LEIVO. Tuuli saa veden aaltoilemaan. Paljas hieno hiekka on saanut tuntea tuulen voiman jo veden alla . Uutta hiekkarantaa nousee vuosi vuodelta lisää, kun rantaviiva siirtyy kauemmaksi merelle. Heti kun maa vapautuu veden vallasta, tuuli alkaa vierittää hiekkaa kauemmaksi rannasta ja työstää siitä kauniita tilateoksia, dyynejä ja hämmästyttävän säännöllisiä aaltokuvioita. Sopivista elinpaikoista ei kul tasirkulla ole pulaa, ei näillä ydinaluei lla eikä muuallakaan maassa. ista Katoaako kaunis kultasirkku. Vain joinakin auringonnousun tai -laskun hetkinä ilmavirrat pysähtyvät muutamiksi minuuteiksi
Virallinen maailmanennätys on Intian valtamereltä, Reunionin saarelta, jossa 15. Avo-ojien väheneminen sekä heinänteon aikaistuminen ja koneistuminen veivät rääkät meiltä ja muualta. Euroopan kosteimmaksi paikaksi tilastot nimeävät Crkvicen kylän Kroatiassa, melko vaatimattomalla 4650 millin vuosisadannalla. Luonto yllättää Kun taivas putoaa ESKO KUUSISTO E Jämä sykkii syyskuisen Haiphongin Dien Bien Phu -kadulla. Sade alkaa äkisti. Tuo 50-m illinen saa kunnon katutulvan aikaan esimerkiksi Helsingissä Rautatientorin kulmalla. Myyjät taikovat sadeviitat ylleen, tavarat verhotaan läpinäkyvän muovin alle. Kuuluisa on esimerkiksi Uudessa Kaledoniassa 1960luvulla sattunut sade, jossa Keravanjoen kokoisella valumaalueella satoi noin 1400 milliä 24 tunnin aikana. Nyt kuultiin tuhansia koiraita , kun keskivertokesänä havaitaan vain 600. Vuorokauden sademäärä on se muuttuja, josta on kattavimmat havainnot ympäri maapallon. Ennen sotia maassamme pesi kymmeniätuhansia ruisrääkkiä. Useat maat ovat hamuilleet maapallon sateisimman paikan arvonimeä kamaralleen . Tämä vastaa kolmen vuoden sademäärää Etelä-Suomessa. vastaava Petri Parkko. Seurauksena oli tulva, jonka huippuvirtaama saavutti lukeman 1 O 400 kuutiometriä sekunnissa. Kotoinen vuorokauden sade-ennätys on Espoon Lahnuksesta: 198 milliä 21. Yli tuhannen millimetrin vuorokausisadantoja on mitattu maapallolla ainakin parissakymmenessä valtiossa , erityisesti monsuunialueilla sekä vuoristojen tuulenpuoleisilla rinteillä. Niistä olisi hyötyä muillekin vähentyneille peltolinnuille. Ensimmäisen tunnin aikana sataa 55 millimetriä, koko sademääräksi tulee 1 32 milliä. Helle toi ruisrääkkäennätyksen Harvinaisen moni sai tänä kesänä ihmetellä yöllä pellolta kuuluvaa "krek-krek" -narinaa. Nyt laji on maailmanlaajuisesti vaarantunut. Näin on käynyt muun muassa siperiansammelle ja venäjänsammelle, joita venäläiset ovat aikanaan istuttaneet Itämereen" , sanoo professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopiston limnologian ja ympäristönsuojelun laitokselta. Vesiltämme on nyt tavattu vajaat sata kalalajia; vakinaiseen kalalajistoomme kuuluu 60 lajia, kun vähennetään satunnaiset merikalat ja ulkomaiset istutetut lajit. Suomen rannikkovesillä törmätään silloin tällöin uusiin kalalajeihin, jotka ovat harhautuneet vähäsuolaisi lle Itämeren perukoille Pohjanmereltä. Nyt tavattu tähtisampi on lähes varmasti ihmisen istuttama, si llä vonkaleen luontaiset elinSUOMEN LUONTO 9/99 alueet ovat kaukana Itämerestä, Mustanmeren ja Kaspianmeren suunnalla. "Poikueiden tuhoutumista niitossa voidaan estää helposti aloittamalla niitto pellon keskeltä", kertoo Birdlifen ruisrääkkäLämmin kesä toi meille ennätyksellisen määrän ruisrääkkiä. Tähtisampi jäänee tähdenlennoksi Suomi sai kesäkuussa uuden kalalajin, kun puolimetrinen tähtisampi ui rysään Uudenkaupungin Pyhämaalla. Keravanjoen suurtulva keväällä 1966 oli runsaat sata kuutiometriä sekunnissa. "Pellonreunoille voitaisiin myös jättää pieniä pensaita ja suojakaistoja. 17. heinäkuuta 1944. Riksataksi vetäisee kuomun asiakkaan ylle ja kääntyy tyynenä sivukadulle. Henkilöautoja ei juuri näy, moottoripyörät sinnittelevät eteenpäin. Tämän vuosikymmenen tulokkaita ovat meribassi ja paksuhuulikeltti. Yhdysvallat tarjoaa Kauain saarella sijaitsevaa Waiakalevuorta , Kolumbia erästä Andien reunalaaksoa Tyynen meren tuntumassa. Maltillisella heinänteolla rääkkiä voitaisiin kuulla kesä kesän jälkeen. Kun sade on jatkunut tunnin, kadun keskellä on liki metri vettä. Polkupyöräilijän vaivalloinen kulku on päättyä kaatumiseen, kun piittaamaton kuorma-autoilija synnyttää aallokon. Puolen tunnin kuluttua katutulva on ajoradalla jo puolen metrin syvyinen. " TAPANI VEISTOLA Ruisrääkkähavaintoja (päivä, kellonaika, kunta, kylä, mahdollinen tarkempi paikannimi ja ilmoittaja) voi lähettää osoitteella Birdlife Suomi, PL 1285, 00 10 1 Helsinki. Raksuttajat ovat ruisrääkkiä, joita muuttoajan kesähelteet toivat meille Kaakkois-Euroopasta eniten vuosikymmeniin. "On erittäin todennäköistä, että tähtisampi häviää Itämerestä, kun istutetut kalat ovat kuolleet. Sade jatkuu pitkälle iltaan. Kaikkina kesinä ei ylity edes 50 milliä yhdelläkään sademittarilla. maaliskuuta 1952 satoi 1870 millimetriä. Yli sadan millin sadetapaukset ovat Suomessa kuitenkin erittäin harvinaisia. Taloihin vesi ei silti tulvi , esteinä ovat porrasaskelmat ja korkeat kynnykset. Useimmat tilastot asettavat kuitenkin ykköseksi Intian Cherrapunjin noin 11 ,5 metrin keskimääräisellä vuosisadannalla. Tulvan nousu päättyy pian ensimmäisen tunnin jälkeen, mutta vielä aamulla katualue on veden peitossa. JUHO RAHKONEN Kuvauksen jälkeen tähtisampi päästettiin vapaaksi
Opiskelun loppuvaiheessa mies pääsi töihin riistantutkimuslaitokselle, ja opinnot alkoivat maistua puulta. Sitä ei silloin katsottu pahalla eikä sillä pahaa tarkoitettukaan. Kunnallisia luontoselvitykt 1 J ----------. ja edessä ... Käytännön luonnonharrastuksesta tuli vähitellen työ. Elämä ei saa olla liikaa yhden kortin varassa." Elämänsä ensimmäiset 1 7 vuotta hän kulutti enimmin Helsingin Fredrikinkatua, mutta kesät maalla Inkoon saaristossa ja Hämeen metsissä mahdollistivat petoharrastuksen: hänellä oli melkein jo\. _, f ,,.1• \ ' \. jos joku sahaa yhden poikki, voi huoletta hypätä viereiselle. sitä ei herra itsekään tiedä. tijuttujen senttailua, radiotyötä, tutkimusta. Takana on leh1' • '\I" ,,. "Kaikkeen pitää olla valmis. T uulihaukka, hiirihaukka, kanahaukka joku tuon ajan yleinen peto. • • Syysmuutolla on mukana Dick Forsman kau M ies ilmoittautuu onnelliseksi, vilpittömästi olostaan nauttivaksi, elämäänsä tyytyväiseksi. Minulla on yksi johtava periaate: pitää olla mahdollisimman monta oksaa vihreänä. 1, ka kesä elättinä koukku nokka. Koulun jälkeen eläintieteelle ei ollut vaihtoehtoa. Suomalainen ei tapaa tehdä moisia tunnustuksia. Niillä töin voi elää. r" .. Hän on yhdistänyt lapsuuden ja nuoruuden intohimonsa, elämänikäisen harrastuksensa ja työnsä tavalla, jossa elannon hankinnan ja vapaa-ajan välissä ei aina ole edes niin sanottua veteen piirrettyä v11vaa. Hän on maan johtavia petolintutietäjiä, taitava lintupiirtäjä ja luontomatkaopas. Se on paljon sanottu
Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa hän kuvaa takapihakseen ja Saharan eteläpuolista Afrikkaa naapurin takapihaksi, johon hän on alkanut tuntea erityistä viehtymystä. Peltosirkun, käenpiian ja monen muut lajin taantuminen johtuu hänen mielestään talvialueiden muuttumisesta. Myrkkyjen käyttö on samanlaista. "Kaiken takana on väestönkasvu ja köyhyys. Ohessa on syntynyt kirjoja: toimitustöitä ja omia teoksia petolinnuista. Kaikesta lohkeaa talouteen joitakin kolikoita, joskaan ei varsinaista toimeentuloa. "Lähdin alun perin katsomaan, miten nopeasti voi omaksua asioita näillä tiedoilla aivan erilaisesta maailmasta. Forsman pitää syynä Afrikassa harjoitettua myrkynkylvöä. Vaikkei konkreettisia todisteita ole, syyt ovat ilmeiset." Hän harmittelee sitä, että luonnon lohduttomuudet aukenevat vain niille, jotka ajattelevat. Hän on seurannut ja piirtänyt niitä pikkupojasta lähtien. Matkailija voi kulkea kurjuuden keskellä ja sulkea itsensä sen ulkopuolelle. Matkailijat eivät tiedä, millaista on ollut aikaisemmin.". Puut häviävät oksa oksalta ruuanvalmistuksen tarpeisiin. "Espanjassa ei ole tapahtunut mitään niin dramaattista. Perhe, vaimo, kaksi poikaa ja velkainen talo velvoittivat. siä ja lehtijuttuja syntyi vauhdikkaasti, tarpeen vaatiessa yötäpäivää. SUOMEN LUONTO 9/99 Dick Forsmanin elämänpuun jokaisella oksalla istuu lintuja. Kohtaaminen on avannut näköaloja. Afrikassa tapahtuvat muutokset ovat paljon merkityksellisempiä kuin meidän oman luontomme muuttuminen." Dick Forsman haluaisi antaa enemmän aikaa taiteilijaminälleen. Suomi laidasta laitaan ja Eurooppa ovat Forsmanin aktiivista matkailureviiriä, eräänlaista kotipihaa. Koko ajan rinnalla on kulkenut kuvanteko: piirustus ja valokuvaus. Väestö tietää, että se on tuhoisaa, mutta vaihtoehtoakaan ei ole. TEKSTI: MARKKU LAPPALAINEN KUVAT: DICK FORSMAN Suurin osa Suomen pitkän matkan muuttolinnuista talvehtii Afrikassa. Nehän ovat melkein enemmän afrikkalaisia lintuja kuin meikäläisiä." Käynti esimerkiksi Etiopiassa muutaman vuoden välein havahduttaa: metsäinen maisema on muuttunut muutaman irrallisen puun ja palaneen aluskasvillisuuden muodostamaksi aavikoksi. Afrikka opettaa Eikä hassumpaa ole matkaoppaankaan työ varsinkaan kun saa opastaa Suomessa ja ulkomailla linnuista kiinnostuneita matkailijoita. Niin voi tehdä yhtä lailla Afrikassa kuin Suomessa. Satoa yritetään parantaa kaikin keinoin." Suomen raiskiot Espanjassa pesivien pikkutuulihaukkojen määrä on 40 vuodessa romahtanut viiteen prosenttiin. Luonnoskirjan sivuilta vasemmalla sitruunavästäräkki Siuntiosta 1 988 ja aavikkohaukkojen päitä Länsi-Negevistä Israelista 1990. EteläAfrikka, Etiopia, Gambia etelää, itää ja länttä. Epävakaaseen Keski-Afrikkaan hänen mielensä ei pala. "Aina Kuusamossa kulkiessani itken sisälläni : Suomen matkailuvaltti, ja yhtä raiskiota1 Muutama säästiö Oulangalla ja Valtavaaralla ei paljon lohduta. "Muuttolintumme ovat täällä ehkä kolme kuukautta ja parhaimmassa tapauksessa vain puolitoista kuukautta, ja lopun vuodesta Afrikassa. putkineen, kameroineen ja havisvihkoineen
Pedon ja saaliin välinen suhde on ekologille haastava ja mielenkiintoinen. Nyt on surku, kun mitään ei ole jäljellä, tai vain pieniä rippeitä siellä täällä. "Kun se ottaa jostain ojasta vesimyyrän ja vie sen pesälle, se tulee varmasti samaan paikkaan heti seuraavalla saalistusreissullaan." Suomessa petojen kuvaaminen on vaikeaa ja työlästä. Ne pitää tuntea. "Lentäviä petoja on hieno katsella läheltä ja kaukaa. He eivät osaa kaivata 1970-luvun metsiä." Rakkaat haukat Dick Forsman miettii suhdettaan haukkoihin ja kotkiin, päiväpetolintuihin, joista hän on kirjoittanut monta kirjaa. Piti päästä hipelöimään ja seuraamaan kehitystä. 20 "Kun heidät viedään oikeaan metsään ja kerrotaan, että tällaista täällä on ollut kaikkialla, he alkavat ehkä miettiä. Suunnitteluun kannattaa panna aikaa. Kuvaaminen lähinnä lentokuvien ottaminen, pesäkuvausta harrastan vain äärimmäisessä hädässä on haasteellista." Lintujen tunteminen ja vuosien saatossa hankittu kokemus auttavat kuvaustyössä. "Pedot ovat arkoja lintuja, harvassa pesiviä. Ulkoinen olemus kiehtoo ja lento, kaikkinensa saalistuskäyttäytyminen. Omissa tutkimuksissaan hän on todennut, miten kanahaukka, hiirihaukka ja huuhkaja ovat ravintonsa armoilla. Kaikilla pedoilla on tietyt reitit ja tavat saalistaa. Ylivertaisuus omassa ympäristössä ja tilanteissa tekee pedoista kiintoisia." Biologin koulutuksen saaneena hän on kiinnostunut pedoista ekologisesti havainnollisena eläinryhmänä. Pesän löytäminen on työlästä. Emme osaa kaivata sitä." Muistin merkitystä voi havainnollistaa vieläkin läheisemmällä esimerkillä: kotiseudun muutoksella. Sama on Afrikkaan mentäessä. He näkevät metsät nykytilassa, tämä on heidän nollatasonsa. Lajinmääritykseen sopivien otosten saaminen on onnenkauppaa tai edellyttää pesinnän häirintää sillä riski!SUOMEN LUONTO 9/99. "Hiirihaukka saalistaa tässä päivittäin pellolla", Forsman kertoo ja viittaa taakseen leppeässä tuulessa huojuvalle viljelmälle. Ajattelen omia lapsiani. Rakkaus on syntynyt jo pikkupoikana. Suomessa tavatut lajit esittelevä Suomen haukat ja kotkat ( 1993) sekä Euroopan ja sen lähialueiden lajistoon perehdyttävä The Raptors of Europe and The Middle East ( 1999) ovat tuoreinta tuotantoa. Emme ole nähneet, mitä se oli sata vuotta sitten. "1970-luvulla aloin järjestelmällisesti rengastaa petolintuja, tunsin Kirkkonummen metsät kuin omat taskuni
Työn voi tehdä kohdetta suuremmin häiritsemättä. Sepelrastas on tallentunut luonnoskirjaan Kirkkonummella huhtikuussa 1 988. "Varpushaukka lienee nykyisin runsaampi kuin koskaan. Ylhäällä näkemys berberihaukasta syömässä välimerenvarpusta Israelissa tammikuussa 1 990. I !.·,.~ •-,~~M 2 1. SUOMEN LUONTO 9/99 \ Luonnoskirja kulkee lähes aina Forsmanin mukana matkoilla. Metsissä valot ovat vaikeita ja tilanteet äkkina1s1a. Petolinnut ovat säilyttäneet vainon synnyttämän arkuutensa. "jos Afrikassa istuu iso kotka pylvään päässä, voi kävellä alle ja katsella sitä. Tilanne elää jatkuvasti ympäristön muuttuessa; luonto ei koskaan jämähdä yksipuisen pysyvään olotilaan. jos halua lentokuvia, pitää potkaista tolppaa." Suomen petolinnustossa on Dick Forsmanin mukaan sekä voittajia että häviäjiä. Niin voi optimoida mahdollisuutensa. "Siellä kun aikansa on pyörinyt, tietää milloin tietyt linnut ja niiden eri ikäluokat ovat tietyssä kohdassa tavattavissa. Esimerkiksi Israelissa voi tavata kymmeniä petolajeja suhteellisen pienellä alueella ja hyvissä oloissa. Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa eläimet käyttäytyvät toisin. Se on elpynyt ripeästi ympäristömyrkkyjen aiheuttamasta Kunnon metsien hävitessä Dick Forsman piirroslehtiöineen nähdään entistä useammin meren rannalla ja saaristossa. Parasta on hakea paras ulkomailta. lä, ettei sittenkään saa paraatiotoksia. ja kun on paljon lintuja, tulee oheistuotteena muita kuvia, vaikka itse kohdelaji pettäisikin." Vihan hedelmiä Suomessa lintujen seuraamista varjostaa iänikuinen petoviha. Niiden lähestymiseen vaaditaan viekkautta tai muita koirankonsteja
Petolinnut kuvastavat Forsmanin mielestä luonnon hyvinvointia. "Ei riitä, että vuosittain lasketaan munat ja poikaset. Akvarelli 33 x 22 cm , 1990. Se ei kerro kovin paljon. Pitäisi entistä huolellisemmin tutkia, mistä taantumat johtuvat, ettei käy niin kuin Espanjan pikkutuulihaukalle on käynyt tai muuttohaukalle ja merikotkalle oli käymässä." Monet merkit viittaavaat pohjoisten petolintukantojen laajaan taantumaan. 22 Lentävä merikotka. Tuolloin parhaalla peltoaukealla oli syyskuun puolivälissä istumassa 50 tuulihaukkaa. Dick Forsman maalasi vanhan koiraan puuliiterinsä seinustalta, missä se kyttäsi usein ruokintapaikan pikkulintuja. "Kun vertaa mihin tahansa ympärillä olevaan maahan, Suomessa on harva ja huonosti tuottava kotkakanta. SUOMEN LUO TO 9/99. "Parikymmentä vuotta sitten pyydystelimme syksyllä rengastettavaksi aikuisia, muuttavia tuulihaukkoja. Muutontarkkailupaikoilla, esimerkiksi eteläisen Ruotsin Falsterbossa, laskennat osoittavat, että monet ennen yleiset lajit ovat taantuneet viime vuosina. Muuttajat kertovat Keskikesällä käynnistyvä, syyskuulla huipentuva ja lokamarraskuulla hiljakseen hiipuva petolintujen syysmuutto antaa seuraajalleen viitteitä siitä, miten koukkunokkaisilla naskalikynsillä menee. Meillä kotkia vainotaan paljon enemmän kuin tiedetään. Ne joutuvat lähtemään kyliin ja kaupunkeihin ja altistuvat monille vaaroille." Suru p userossa Maakotka tuo niin ikään surun petomiehen puseroon. Kun metsäkanat teeri ja metso häviävät, kanahaukalla ei ole talvella syötävää. 1960-luvulla tapahtuneen romahduksen jälkeen laji ei ole elpynyt entiselleen. Varpushaukka on yleisempi kuin koskaan. aallonpohjasta, joka oli syvimmillään 1970-luvulla. Sille ei löydy luonnollista selitystä. Nyt kanahaukka sopii mukaan oivallisesti mittaamaan metsäluonnon monimuotoisuutta. Nyt ei ole yhtään." Forsman toteaa, että Suomessa on periaatteessa maailman paras tietämys petolinnuista. Merikotka ja muuttohaukka olivat aikoinaan lentäviä huutomerkkejä rikastuvien myrkkyjen vaikutuksista. Akvarelli 28 x 20 cm , 1998. Hänestä tutkimusta pitää kuitenkin kohdentaa selvittämään eri ongelmia. Myös merikotka on elpynyt ilahduttavan komeasti." "Kanahaukka taas on hävinnyt etelästä metsien nykytilan vuoksi. Siitä on viitteitä muttei sitovia näyttöjä." Kotkan ohella tuulihaukka hiertää miehen mieltä. Pohjanmaalla tuulihaukkoja vielä näkee, samoin Pohjois-Suomessa hyvinä myyrävuosina
Kokonaismääristäkin voi peilata jotain. Itä-Suomessa voi seurata muuttoa lännestä itään, kun linnut pyrkivät hakeutumaan Karjalan kannakselle. Pienet jalohaukat, sääksi ja ruskosuohaukka painelevat laajana rintamana suoraan etelään. Kiljuhanhien suojelun kannalta tärkein työ on tehtävä Kazakstanissa. Pitää katsoa myös, mitä tapahtuu ympärillä." Kiljuhanhi sopii hänestä hyvin esimerkiksi lajista, jonka paapominen pelkästään Suomessa on turhaa. Esimerkiksi vanhaan hyvään aikaan piekanoita nähtiin Itä-Suomessa jopa 2000 muuttajaa päivässä, nyt määrät jäävät parhaimmillaankin muutamaan sataan." Syksyllä muuttavia haukkoja näkee kaikkialla rannikoilla. Forsman haluaa korostaa sitä, että lintukannat ovat globaalia omaisuutta. Piekanat ja kotkat menevät enimmäkseen kaakosta. Suojeluun ei kannata uhrata Suomessa hirveästi aikaa ja rahaa, jos muuttomatkalla on ylikäymättömiä vaaroja. "Muuttajista kun erottelee nuoret ja vanhat, poikastuotosta saa käsityksen. Varpushaukat ja sinisuohaukat oikovat lounaissaariston kautta länteen. Suomen ulkopuolella leveäsiipiset kaartelijat kulkevat maakannaksia pitkin. SUOMEN LUONTO 9/99 "Syksyn muutto kuvastaa hyvin eri lajien tilannetta", Dick Forsman kertoo. Siellä petojen massat ahtautuvat kapealle kannakselle jatkaakseen Suezin kautta Afrikkaan. 23. Lajien välillä on eroja. "Oikeaan aikaan oikeassa paikassa voi kokea unohtumattomia elämyksiä." Haukkojen muutto ja lintujen liikehdintä kaikkinensa osoittaa, ettei luonto tunnusta ihmisen piirtämiä rajoja. Ruotsiin saaria pitkin menneet jatkavat Falsterbosta yli Tanskaan ja Gibraltarista yli Afrikkaan. Siellä niitä ammutaan tundrahanhipyynnin ohessa." "Ylipäänsä lajisuojelun järkevyydestä pitäisi puhua paljon nykyistä enemmän. Onko järkeä hintaan mihin tahansa pitää jotakin lajia keinotekoisesti hengissä, jos elinolot ja säilymismahdollisuudet on viety?" "Se on hyvän omantunnon ostamista, tekohengitystä, vääjäämättömän pitkitystä." . "Niistä pitää ottaa vastuu muulloinkin kuin silloin, kun ne ovat kotona. Muutto tiivistyy muutamalle paikalle, kuten Hankoniemelle tai Porkkalanniemelle sekä saariketjuille, joiden kautta meren yli aikovat siivekkäät suunnistavat. "Siihen kaivoon kaataa rahaa vaikka kuinka paljon, maastoon voidaan syytää loputtomasti elinkelvottomia poikasia. Idässä Bosporin salmi on samanlainen suppilo. Oman pihan pitäminen siistinä ei riitä
Myös Longinojan ympäristö on pääkaupunkimme puroille tyypillinen: valuma-alueesta kolmannes on kestopäällystettyä, ja puolta alasta peittävät pihat. Longinoja on täällä parikolme metriä leveä virta, ja pientareita vierustaa kesäheinäkuussa väriloistoonsa puhkeava kukkameri. Holvisillan avaruutta Etelään merta kohti matkaava Longinoja saapuu Ala-Malmille railakkaasti riemukaaresta. Pahimmassa tapauksessa eläinten kulku tyssää kokonaan. V iime kesän lopulla Helsingissä pajamäkeläiset eivät vähään aikaan päässeet koteihinsa, kun Pitäjänmäentie uhkasi sortua. Rakentamattomalle kaupunkiluonnolle jää elintilaa vain kymmenesosa valuma-alueesta. Syynä oli tulviva Mätäjoki, joka ei enää mahtunut tien ali. Ruislinnun laulu ... Ahtaat siltarummut ovat paitsi insinöörien myös luonnonhoitajien ongelma. Ala-Malmilla harjaantunut ihmiskorva voi poimia lintujen laulutulvasta kultarinnan etevät matkinnat tai käen kukunnan.. Urheilukenttien ja riittävän kaukana häämöttävän pientaloja teollisuusalueen hellässä huomassa puroluonto on parhaimmillaan. Se on pääkaupungin viimeisiä seutuja, missä voi vielä kuulla ruisrääkän laulun. Tosin puron valuma-alue ulottuu vielä Suurmetsääkin pohjoisemmaksi aina Puistolaan saakka. Peruskartta kertoo vesipahasesta käytetyn kahta nimeä: Longinoja ja Longinpuro. Turha on sinisorsaemon tai särkiparven yrittää läpäistä roinalla topattua risupatoa. Longinoja saa alkunsa Malmin lentokentän pohjoispuolella Suurmetsässä sijaitsevasta sadevesiviemäristä. Alueella pesi vuosina 1996-97 mahdollisesti jopa 62 eri lintulajia. Varmoja pesimälajeja oli Helsingin lintuatlaslaskentojen mukaan viisikymmentä. Tattarisuo Malmin lentokenttineen ja Fallkullan kartanoineen on nyky-Helsingille vierasta peltovaltaista aluetta. Rehevän puronvarren, lehtosaarekkeiden, peltomosaiikin ja pientaloalueen lomassa viihtyvät myös isokuovi, uuttukyyhky, lehtopöllö, viitakerttunen ja nokkavarpunen. Itä-Helsingissä sijaitseva Longinoja on tyypillinen helsinkiläispuro, jonka valumaalue on lähes 13 neliökilometriä ja pituus seitsemän kilometriä. Vaikka Longinojan ympäristöä on vaalittu puron alkutaipaleella huolellisesti, itse puro on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämä on rakennetuille puroille tunnusomaista: siellä missä ihminen puuttuu puron kulkuun, nimet vaihtuvat puroista oiiksi. Tiet on ylitettävä maita myöten. Ahtaisiin siltarumouihin ia maanalaisiin tienalituksiin kasaantuva irtoroska kahlitsee veden vapaan virtaamisen. Mutkittelevaa matkaa on takana kolme kilometriä, kun tien alittava parikymmenmetrinen aukko vie puron vehreälle niitylle
Latokartanontien ali puro vielä kulkee komean holvisillan kautta, mutta sen jälkeen ihminen on asettunut juoksun tielle. Maanisäkkäiden onkin tällä kohdalla mahdoton ylittää betoniseinillä ja meluvalleilla aidattua kehätietä. Kuivana kautena puro saattaa kuivua olemattomiin. Ominaista purolle on vapaan mutkitteleva kulku; jos uoma on ihmisen kaivama, sitä kutsutaan ojaksi. Onnelaa riittää virrattavaksi kilometrin verran. Veden vapaan virtauksen lisäksi myös maan päällä kulkeva viherkäytävä katkeaa armotta. Puro ympäristöineen on oiva esimerkki kaupunkikuvaan saumattomasti sulautuvasta virkistysalueesta. Purot ovat pääkaupunkiseudun tiheään rakennetulla alueella ainutlaatuisia elinympäristöjä. Yksikään vesiväylä ei ole luonnontilainen. Kun elintila kaventuu, myös lajimäärä pienenee ja populaatioiden säilyminen vaikeutuu. Kehätiet pirstovat Helsingin purot entistä pienemmiksi elinympäristöiksi, ja purojen merkitys ekokäytävinä heikkenee. Ekokäytävällä tarkoitetaan luonnontilaista vyöhykettä, jota pitkin heikosti leviämiskykyisetkin lajit, kuten monet vesikasvit ja kalat, pääsevät siirtymään lisääntymisvaatimukset täyttävältä alueelta toiselle. Useimpia puronvarsia reunustavatkin vilkkaassa ulkoilukäytössä olevat polut tai pyörätiet, ja voipa suurimmissa puroissa jopa harrastaa kalastustakin. Helsingin läpi virtaa lähes 30 puroa sekä kaksi jokea, Vantaanjoki ja Mätäjoki. si. Myös puron pinnan alla on elämää. Toisaalta tulvakausina ja rankan sateen aikana syntyy tilapäisiä puroja. T aitavimmat kalat houkuttelevat useita naaraita häätanssiin, ja vielä elokuussa voi nähdä mustien rautakalojen kutevan. Kenellehän portaat on tarkoitettu. Purot ovat paitsi erinomaisia elinympäristöjä myös ekokäytäviä. Tummiin pukuihin sonnustautuneet kymmenpiikkikoiraat jököttävät järkähtämättä pesänsä äärellä. Tämä Malminkaaren pohjoispään alittava siltarumpu näyttää olevan kurkkuaan myöten täynnä purojen tukkimista. Kehätien kurimuksessa Longinoja joutuu monen muun helsinkiläisen puron tavoin Kehä l:n katkaisemakSUOMEN LUONTO 9/99 Pikku-Huopalahteen on rakennettu kalaportaat, vaikkei Helsingin jokien, purojen ja ojien kalavarantoja tunneta. Puron yllä lentelee taiturimaisia sudenkorentoja, muun muassa kookas ja kirkkaansininen merisinikorento. Epätoivoinen sukellus syvällä maan alla kestää reilut 200 metriä. Jatkuvan roskaamisen lisäksi puroja haittaa se, että ne on pilkottu teillä ja rakennuksilla lyhyiksi maanpäällisiksi vesietapeiksi. Puroluontoa voidaan käyttää hyväksi myös opetuksessa sekä erilaisten järjestöjen, seurojen ja yhteisöjen retkikohteina.. Mätäjoki virtaa Kehä l:n ali omassa uomassaan, jonka laidoilla viihtyvät keltakukkainen ranta-alpi ja monet muut kasvit. Vesi puristuu siltarumpuihin, jotka ovat paikoin alle metrin levyisiä. Rantoja koristavat vesiin viehtyneet kasvimaailman kaunottaret, kuten ranta-alpit, rantakukat ja lemmikit. Helsingin kasvillisuusja linnustoselvitysten perusteella purojen varsilla viihtyy runsas lajisto, ja eläintiheydet ovat korkeimmillaan. Kaikki Helsingin purot katkeavat Puro on jokea kapeampi virtaavan veden luonnontilainen kulkureitti. Niinpä samainen vesiväylä voi olla osan matkaa puro, osan oja. Monet nisäkkäät (piisami, vesimyyrä, saukko, rusakko] sekä kalat (särki , kolmipiikki , kymmenpiikki) ja hyönteiset hyödyntävät purojen rehevää antia. Tosin Helsingissä ei katkeamatonta puroa virtaa, joten eläinten ja kasvien leviäminen tyrehtyy ennemmin tai myöhemmin
Alue on vajaan neliökilometrin laajuinen pyöräteiden, viljelypalstojen, niittyjen ja harventamattomien lehtimetsiköiden muodostama kokonaisuus. Savelassa luonnollinen on vielä kaunista. Näin tehtäneen esimerkiksi Viikissä sijaitsevalle Viikinojalle. Jotkut ovat valitettavasti käsittäneet luonnossa virkistäytymisen oudosti ja heittäneet pyöränrunkoja, hetekoita ja autonrenkaita Longinojaan lojumaan. Lisäksi kevyenliikenteen väylien välittömässä läheisyydessä olevat purot ovat useimmiten kaikkein roskaantuneimpia. Puronvarsi on kuitenkin jätetty rauhaan. Tiet pilaavat puroja Helsingin puronvarsia pilkkoo perinteisen kaupunkija vesistörakentamisen lisäksi huonosti suunniteltu ja toteutettu siltarumpuverkosto. Vantaanjoki häämöttää Kehätiestä selvittyään Longinojalla on vielä runsas kilometri matkaa taivallettavanaan. Ahtaat ja pelkästään veden virtausmäärän perusteella mitoitetut tienalitukset estävät vapaan liikkumisen sellaisilta eliöiltä, joille puro on elintärkeä. Artikkelin tiedot perustuvat selvitykseen purojen ja puronvarsien merkityksestä ehohäytävinä Helsingissä. Räikein esimerkki ovat kalat. Siltarumpujen runsaus johtuu lähinnä tiheästi ja liian lähelle vesistöjä rakennetuista kevyen liikenteen väylistä. SUOMEN LUONTO 9/99. Puronvarsien rakentamisessa kannattaa jättää ainakin toinen ranta luonnontilaiseksi, jolloin turvataan ekokäytävän ja elinympäristön osittainen säilyminen. Samasta syystä monet vesikasvit ovat rajoittuneet suppealle alueelle. Sama ongelma lienee monilla muillakin suomalaisilla kaupunkipuroilla. Heinittyneet ja pajujen piirittämät ojanvarret tarjoavat suojaa muiden muassa runsaille vesilintupoikueille. Viihtyypä vitelikössä yltäkylläinen selkärangattomienkin joukko, josta riittää purtavaa Iepakoille ja muille hyönteissyöjille. Pienet kalat voinevat kul kea pitkiäkin matkoja ahtaassa pimennossa, sillä kymmenpiikit ja särjet viihtyvät Longinojassa myös Kehä l:n yläpuolella. Teiden rakentamista aivan purojen ja ojien viereen onkin vältettävä, koska tällöin joudutaan raivaamaan pois purokäytävään tärkeänä osana kuuluva rantavyöhykkeen kasvillisuus. Ihmisellähän on taipumus "siistiä" ympäristöjä kynimällä kaupunkipuistot ja vesistöjen liepeet puhtaaksi alkuperäisistä kasveista ja istuttaa tilalle ulkomaantuliaisia. Monipuolisen eläimistön ja kasviston lisäksi eristynyt viheralue on myös ihmisen 28 suosiossa, mistä kertovat hiekkateiden lisäksi ojan vartta seurailevat vahvasti tallatut kinttupolut. kosteikkoluontoa. Kasvillisuus sitoo veteen huuhtoutuvia ravinteita, estää penkereiden kulumista sekä tarjoaa suojaa ja ravintoa vedessä ja sen varrella liikkuville eläimille. Arkkitehdin tai tieinsinöörin työhuoneessa tekemät rakennusratkaisut eivät välttämättä sovellu luonnon tarpeisiin. Sen sijaan vesiselkärangattomien määrä vaikutti pyyntiemme mukaan pienemmältä kehätien yläpuolella. Ennen Itämereen huuhtoutumistaan Longinoja laskee Vantaanjokeen, jossa Suurmetsästä lähtenyt vesimolekyyli saa parin kilometrin ilmaiskyydin. Dosentti Petri Nummi on tutkinut mm. Loppumetrit soljuvat Savelassa. Niiden vaellus puroissa päättyy jo ennen kuin se ehtii edes kunnolla alkaa. Vesi virtaa pimeässä tunnelissa parisataa metriä, ja puron ympäristö katkeaa armottomasti. T untemattomia ovat myös maanalaisten tienalitusten vaikutukset purojen pieneliöstöön. Maaja metsätaloustieteiden maisteri Jere Malinen on vapaa luontotoimittaja. Rantapalpakko kasvaa Longinojassa, joka sukeltaa edessä olevan Kehä l:n alle. Tosin kalojen liikkeet ovat arvailujen varassa, koska Helsingin purojen kalasto tunnetaan huonosti
Tai jos nämä kuullostavat perin hempeiltä vaihtoehdoilta, niin olisihan ne voitu luovuttaa vaikka Puolustuslaitoksen varmuusvarastoon ja ehkä joskus käyttää sotavankien vaatettamiseen. Ei ole kummallista, että salakuljetustavara takavarikoitiin, mutta minun on hankala ymmärtää koko merkkivaatteen ideaa. He veistelivät ensin kaarnasta venettä, sitten puusta kauhaa. Aamulla kuulin radiosta, että Seutulan kentällä oli tulli takavarikoinut kahdesta eteläkorealaisesta lentokoneesta urheiluvarusteita, piraattikopioita ylikansallisista merkkituotteista. L opettelimme kahden miehen sukukokouksen ja soudimme tahoillemme. Ne olisivatkin yhtenäinen ja leimaava uniformu, karkuyritykset jäisivät vähiin, kun syyhyväsorminen vartiomies heti osaisi ruiskauttaa konepistoolisarjan sinne, missä Nike tai Adidas yrittää livahtaa pensaikkoon. Sillä vaatteitahan ne olivat, toisin kuin vaikkapa väärä raha, joka ei ole rahaa vaan syttöpaperia. Suomi nöyristeli ulkomaisten tuottajien edessä. Niinpä miehet asiaa vakaasti harkittuaan tempaisivat puukot tupesta ja lujin rantein löivät auringossa kimaltavat terät voimalla yhteen. Näille taas oli pääasia, ettei maailmassa ole tavaraa, joka ei ole heidän myymäänsä. Eivät siksi, että olisivat tehneet pahaa toisilleen, olihan kyseessä selkeä yhteinen sopimus. Kun lapsina kysyimme mitä sitten tapahtui, vaari totesi kuivasti: "Molemmat veljekset joutuivat vankilaan, ja se oli heille aivan oikein." S iinä rantakalliolla kuuntelimme suviehtoon ääniä, katselimme sudenkorentoja, rantasipejä, nuolihaukkoja ja lentokoneita. Nyt oli maailmassa kaksi kelpo puukkoa vähemmän. jos veljekset eivät niiden arvoa ymmärtäneetkään, niin puukot olisivat voineet palvella ihmisiä perittyinä, myytyinä, lainattuina, lahjoitettuina, löydettyinä tai varastettuina, kunhan vain olisivat olleet ehjiä. Pian sinne saapui serkkunikin vene. Tyrmään heidät teljettiin siksi, että he olivat tärvelleet puukkonsa, siis ehjää tavaraa. Vahingonkärsijöiksi ilmoittautuivat jäljitellyt ulkomaiset suurfirmat, ja niiden vaatimuksesta kyseiset pukineet hävitettiin mikä polttamalla, mikä maahan hautaamalla. M inusta se oli väärin. Mutta eihän tässä jupakassa ajateltukaan sitä, kuinka luonnonvaroja ja tehtyä työtä voitaisiin säästää, kun "vahinko" jo kerran oli tapahtunut. Erityisesti kiinnitimme huomiota kahteen epätavallisen näköiseen kuljetuskoneeseen, jotka sen illan kuluessa lensivät ylitse. Mutta mitä tehdä melkoisella erällä luvattomia housuja, paitoja ja pusa koi ta. SUOMEN LUONTO 9/99 29. Sitä, että ihminen alentaa itsensä hölkkääväksi mainostolpaksi ja vielä maksaa siitä, minä kun nyhdän vaatteistani pois kaikki ulospäin näkyvät tekstit. Kun ehjää rikotaan HANNU NIKLANDER V iime kesänä soudin Vihdin Salmijärvessä sijaitsevaan vähäiseen Sikosaareen. joku oli jo nähnyt vaivaa ja isolla työllä valmistanut kaksi oivallista puukkoa. Ei ehjää tavaraa saa rikkoa. Mutta miksi he oikeastaan joutuivat linnaan. Mietimme myös vaarin tarinan moraalia. Se, että veljekset päätyivät vankilaan, oli tietysti lapsia varten tehty lisäys. Kirjalija Hannu Niklander on sisäistänyt vaarinsa opetuksen: on rikos särkeä ehjää tavaraa. Ei siinä sitten väliä, vaikka kuinka paljon tahansa lyötäisiin puukkoja piloille, kunhan aina ostetaan tilalle uusia puukkoja, ja taatusti merkkituotteita. lstuskelimme kalliolla, söimme voileipiä ja juttelimme. Yhdet muistaakseni olivat olevinaan Adidaksen tekemiä, toiset kantoivat muinaiskreikkalaisen voiton jumalattaren Niken nimeä. Hän kertoi veljeksistä, jotka olivat hankkineet uudet terävät puukot. Terät iskivät kipinää painuessaan toistensa sisään. Yhtä vahvoja olivat puukot, sillä kumpainenkin meni pilalle. Omistipa nämä puukot kuka hyvänsä, ei hänellä saanut olla oikeutta tuhota niitä. Vaatteet olisi hyvin voitu lahjoittaa kehitysmaihin tai kotimaassa sosiaalihuollon edelleen annettavaksi. Ei siis merkkituotetta, mutta hyvää (ellei parempaa?) tavaraa joka tapauksessa. Yhä yltyi veljesten into kokeilla, mitä puukko kestää ja kumman puukko on vahvempi. Muistelimme rautakauppa-alalla vaikuttaneen vaarimme tarinoita. Hyvin upposi puukko vuoltavaansa. Mutta joillakuilla on hinku merkkituotteiden perään, piraattikopiontekijät ja salakuljettajat tietävät sen ja reagoivat sen mukaisesti. Niin toimi omalta puoleltaan tullikin
Majava on näkyvä eläin, jonka toimet vaikuttavat sen asuinympäristön maisemaan. • S uomessa elää lähes 12 000 majavaa. Vanhempien seurassa on usein kaksi viimeisintä poikuetta. Kanadanmajavia harvennetaan vuosittain tuhatkunnalla yksilöllä. Siksi majavat joutuvat usein syytettyjen penkille, ja ankara tuomio mätkäytetään rantapuiden kaatamisesta, huvilarannan roskaamisesta, tierumpujen tukkimisesta tai metsien tulvavahingoista. Majavien syytelista on pitkä ja syyttäjien naamanilmeet yrmeitä. Eläimen ahkeruus ja rakennustaito ovat ilmiömäisiä. Tällaisessa. Tuomiot ovat sen mukaisia: henki pois kiusantekijältä ja paras olisi, jos perhekin listittäisiin saman tien 1 Turha niitä huutolaismajavia on enaa elätellä ... Majavan kekopesän päällystä on tampattu tiiviiksi savija mutakuoreksi, jossa on tukirakenteina oksia ja Jiµku . JOUKO KUOSMANEN Pesä on sisältä yllättävän tilava. Mittavia patorakennelmia, jyhkeitä pesiä ja pitkiä uittokanavia saa ihmetellä suureen ääneen. Valitettavasti se saa tämän vuoksi usein metsänomistajan vihat niskoilleen. Taaempana oleva pesäkammio on vähän korkeammalla. Majavat laajentavat asuntoaan aina suurentaessaan pesän ulkokuorta. Harmaa Pöllö, Kanadan erämaihin asettunut ja niissä vuosikymmeniä elänyt englantilainen, kuvaa majavia teoksessaan Erämaan pyhiinvaeltajia: "O lin katsellut, kun lihavat pikkumajavat istuivat kuin omituiset miniatyyribuddhat joen partaalla ja huojuttivat juhlallisesti päätänsä kohti nousevaa aurinkoa emon maatessa niiden vierellä ja hymistessä niille, nykien niitä toisinaan lähemmäksi itseään ja silloin tällöin kieriskellessä selällään mumisten tyytyväisyydestä, poikasten tuottamasta onnesta ja silkasta elämänilosta." Perhe on perusta Majavat ovat sosiaalisia eläimiä, jotka elävät pesissä perhekunnittain. Se on majavien varsinainen oleskelutila, missä nämä veikeät jyrsijät viettävät ison osan elämästään. Tässä tuomioistuimessa ei näy majavien oikeuksien puolesta taistelevia. Sopuisaa elämää pesäkammiossa Majavassa on mystistä viehätystä. Noin tuhat Länsi-Suomessa asustavaa eläintä ovat euroopanmajavia, ja loput Pohjois-Amerikasta tuotujen kanadanmajavien jälkeläisiä. T~ lla Ruokaa ja turvaa saadakseen majava osaa muuttaa elinympäristönsä itselleen suotuisaksi. Eteiskammiossa on veden täyttämä kulkureikä, josta majava pujahtaa järven tai joen pinnan alle
Tällainen "etninen puhdistus" olisi valtavan työläs muttei mahdoton. r ·-· • ;r . Uuden mantereen eläimet menestyivät paremmin kuin alkuperäiset serkkunsa. --~ .~, ' ...... Yo ?.f!: ,, ' -~ . •• Majava rakentaa mahtavan kekopesänsä oksista, risuista, savesta ja mudasta. Majavan puolustuskeinot ovat vähissä, sillä se on maalla kömpelö. '!fr ..4,. ,.; • 1 • • . Majavan ruokahalu on sen koon mukainen. Varasto riittää tavallisesti pitkälle kevättalveen, jonka jälkeen majavan täytyy hakea ruokaa muualta. Keskikesällä poikasten syntymästä on kulunut pari kuukautta ja ne ovat jo yhtä karvaisia kuin aikuiset. Vedessä majava sen sijaan pystyy uimaan jopa viiden kilometrin tuntinopeudella. "suurperheessä" voi olla jopa kymmenkunta majavaa. Itse olen nähnyt vain viisi majavaa yhdessä. ._.....,,. Ruotsalaiset odottavat kauhuissaan Tornionjoen länsirannalla, että siirrokit yrittäisivät uida makeamman puunkuoren maille tuhojaan tekemään. Niin tai näin , keskustelu jatkuu. 1230 kiloa painava kasvinsyöjä tarvitsee paljon ruokaa. JUHA VALSTE. Itärajan takaa tänne voi siirtyä uusia kanadanmajavia korvaamaan tapettuja. Niiden väitetään myös tekevän enemmän tihutöitä. Ennen toista maailmansotaa meille istutettiin kanadanja euroopanmajavia. Majavan kiima-aika on tammi-helmikuussa Poikasia voi syntyä jopa kahdeksan, mutta itse olen tavallisesti nähnyt niitä vain kaksi. Majava ei paastoa edes talvella, vaan se noutaa eineeksi ravitsevaa puunkuorta jään alle keräämästään ravintolautasta. Suomen suurin jyrsijä saattaa painaa jopa 30 kiloa. Kesällä tärkeintä ruokaa ovat ruohovartiset vesikasvit. Puunkaatoon keskittyneen jyrsijän niskaan saattaa hyökätä ilves, ahma tai susi. Kuivalla maalla tai lumella majava jää helposti suurten petoeläinten saaliiksi. . Rantaveteen kaadetun haavan latvustolla olivat meneillään melkoiset juhlat, kun koko joukko asettui sen äärelle riipimään lehtiä. joillakin yksilöillä on outo mielihalu jyrsiä kasvamassa olevia mäntyjä. . '., \ -, ' ;;, . Sukeltaessaan se sulkee korvansa ja ·mensa, ja$Jliinat •• ... Perheeseen kuului kaksi täysikasvuista eläintä, yksi edellisenä vuonna syntynyt ja kaksi keväällistä majavanaperoa. ' '. Seurasin heinäkuisena iltana majavan pesän asukkaita Savonlinnan lähellä. Pienimmät kiskoivat einestä jopa isompiensa käpälistä. Tässä tilanteessa on Suomessa herätetty ajatus "vieraitten" kanadanmajavien hävittämisestä ja korvaamisesta alkuperäisillä euroopanmajavilla. siin 1aaneet konkelot, joita majava ei pysty vänkäröimään alas. Sen on pakko nousta avannosta jäälle ja kampeutua rantametsään puunkaatoon. Etninen puhdistus majaville. , ,, , . Majava tapettiin Suomesta sukupuuttoon 1800-luvun puolivälin jälkeen. .' • . Pesässä on kaksi kammiota ja siitä avautuu käytävä veden alle. Lisäksi euroopanmajava voi runsastuttuaan ja levittyään olla yhtä hankala asuinkumppani kuin kandanmajavakin . Majava järsii haapoja ja koivuja, mutta sille kelpaavat myös pihlajat, pajut ja jopa kitkeräkuoriset lepät. Hankkeen vastustajien mielestä kanadanmajava on niin tiukasti juurtunut meille, että sen hävittäminen kokonaan olisi tavattoman vaikeaa
Koillistaivaalta räkittävän auringon säteet kultaavat jyrkänteen yläosan ja paljastavat sen muotoihin kätkeytyneet. Sirpale kadonnutta kairaa Saariselän ja Inarijärven välissä avautui 1 940-luvulle asti laaja tietön saloseutu. Eteneminen on hikistä rämpimistä. Vasemmalla nousee suojainen koivikkorinne, jonka puut ovat juuri puhkeamassa hiirenkorville, oikealla kurunseinä tavoittelee taivasta pystyjyrkkänä kalliopahtana. Sittemmin metsänhakkuut ja tienrakennus pirstoivat yhtenäisen kairan. Retkemme vie säilyneeseen sirpaleeseen, Tsarmin erämaahan. Ympäröivä maisema korvaa kuitenkin jokaisen vuodattamani hikipisaran, jokaisen vaarallisen epävarman jalansijan lumipeitteisessä louhikossa, jokaisen vaatteilleni sulavan lumikiteen, moninkertaisesti. Välistä hanki tavoittelee vyötäisiäni, jalan livetessä johonkin lumen kätkemän vierinkivirakan lukemattomista koloista. TEKSTI: JYRI MIKKOLA n jo juhannus, mutta joudun silti kahlaamaan lumessa polviani myöten
Siinä missä retkeilyoppaat käsittelevät sivukaupalla Saariselkää tai Yliperän tuntureita, mainitaan Inarijärven ja Saariselän väliin jäävä alue, Tsarminja Lutonkaira, vain ohimennen. Osara, jonka raskaan käden jälki näkyi täälläkin. A. Saameksi Tsarmi on Carmaduottar "kurunvartijat". Hakkuisiin houkutteli alueen lappilaisittain valtavan kokoinen puusto. S yrjäinen sijainti piti nämä Ivalon itäpuoliset metsäseudut pitkään asumattomina. Etelän ja lännen puolella lukemattomien järvien, vaarojen ja jokien mosaiikki on saanut kasvoihinsa kosolti arpia. Kuusikot tarjosivat kodin näädälle, ja Kolmosjoella kalasteli saukko. Nykyisin Tsarminja Lutonkaira ovat osa vuoden 1954 kolttalakiin perustuvaa koltta-aluetta. Siis minkä ihmeen Tsarmin. Tiettömiltä saloilta tukit uitettiin Kolmosjokea pitkin Luttoon, ja edelleen Murmanskiin englantilaiselle ostajalle. Niilo Hurun mukaan hakkuut työllistivät satoja miehiä. Pohjoisessa, erämaan puolella, kohoavat metsäiset vaarat ja paljaslakiset tunturit. Toisen maailmansodan jälkeen Suomen valtio kuitenkin asutti evakosta palanneet Paatsjoen ja Petsamon koltat Ivalosta Virtaniemeen vievän tien varteen Tsarmin pohjoislaidalle. Tästä asutuksesta kertovat nykyään vain järvien rannoilla maatuvat rauniot, sillä valtio perusti pian Inarijärven pohjoispuolelle Sevettijärven kylän, ja siirsi Suonikylän koltat sinne. Vaarojen rinteillä kiemurtelee metsäautoteiden verkosto, ja ikimänniköistä on tullut siemenpuualueita, aukkoja ja horisonttiin jatkuvia kulotusaloja. Kuloaloilla korkeimmalle nousevat tulen tappamien mäntyjen keloutuneet hahmot. lnarilaisille Tsarmi on ollut ennen kaikkea eränkäyntiseutua. 1940ja 1950-lukujen taitteessa Lutonkairaa hakattiin voimakkaasti. "Osaran aukeat" eivät siten jääneet vain itälappilaisten ristiksi, vaan Inarikin sai niistä osansa. Metsähallitukselle leipätyönsä tehnyt ivalolainen Niilo Huru kertoo, että alueen ikivanhoissa metsissä viihtyivät teeret ja metsot. Vasta 1970luvun puolivälissä metsäautotiet alkoivat työntyä Tsarminkairan länsilaidalta kohti itää ja Nangujärveä. Petsamossa taistelleen Pennasen pataljoonan huollon turvaamiseksi rakennettiin tie Ivalosta Raja-Jooseppiin. Historiankirjatkin kuittaavat seudun muutamalla lyhyellä kappaleella, mutta niiden sisältämä tieto on sitäkin mielenkiintoisempaa. Niinikään evakkoretkeltä saapuneet suonikyläläiset rakensivat itselleen kesäasumuksia syvemmälle kairaan, koska alue muistutti heidän itärajan taakse jäänyttä kotiseutuaan. Ensimmäisen todellisen haavan erämaahan iski kuitenkin vasta toinen maailmansota. Minun tieni seuraa vettä läpi Pahakurun, Tsarmin sydämen. Metsähallituksen pääjohtajana toimi tuolloin maineikas N. Myös kaikki suurpetomme, jotka Inarin läntisissä kairoissa olivat lähes tuntemattomia, esiintyivät Tsarmissa runsaina. Vanhastaan Tsarminkaira on kuulunut Inarin lapinkylän nautinta-alueeseen. Kuusikymmenluvulla siirryttiin Rajajoosepintien pohjoispuolelle. Tsarminkairaa alettiin hakata jo ennen sotia. Entistä metson valtakuntaa isännöivät nyt aukeiden maiden linnut kapustarinta, taivaanvuohi ja SUOMEN LUONTO 9/99. Sitä ruokkivat lukuisat sulavesipurot, jotka syöksyvät alas kurunseiniä kuohuvina pikkuniagaroina. Tsarmin sydänmaat saivat kuitenkin olla rauhassa vielä vuosikymmenen verran. Tie erotti Tsarminja Lutonkairan toisistaan ja helpotti puun kuljetusta. Karhunpää, rujot ihmiskasvot ja monet muut tuijottavat kivisin silmin alas varjoisaan rotkoon, jonka pohjalla, louhikon lomassa, Akalauttajoen kristallinkirkas ja jääkylmä latvahaara virtaa kohti itää. Vasta seisoessani Tsarmitunturin erämaan lounaisrajalla Vanhapään juurella ymmärrän, kuinka lähellä koko alueen peruuttamaton muuttuminen talousmetsäksi on ollut. saattaa nyt moni kysyä, ja syystäkin. Idässä se on rajoittunut Suonikylän ja Paatsjoen kolttien asuinseutuihin
Helmat maata pyyhkien pilvet jatkavat SUOMEN LUONTO 9/99 matkaansa seuraten yhtenäistä tunturiselännettä, joka erämaan pohjoislaidalla päättyy Tsarmitunturiin. Ollaan vedenjakajalla: alueen pohjoisosan vedet virtaavat Inariin ja lopulta Jäämereen, mutta tunturien eteläpuolella Luttoon ja Vienanmereen . En silti pysty kuvittelemaan metsän palaavan ennalleen ainakaan sataan vuoteen elinaikani jälkeenkään. Lähdesammalien persoonallinen väri paljastaa lähteiden sijainnin jo kauas. Tsarmia elävöittävät pikkujärvet ja lammet. pikkukuovi. Varsinaisia paljaaksihakkuita on melko vähän, ja kulotusalatkin päättyvät heti taivaanrannan takana. 35. Ensivaikutelma on masentava. Tsarmitunturilta esimerkiksi näkee Inarijärven rannattomalta vaikuttavalle ulapalle, ja kaukoputken omistava kulkija voi seurata, mitä tapahtuu itärajan takaisten asutusten pihamailla. N aita mietin, kun istun Akalauttapään etelärinteellä tuuhean kuusen tyvessä sadetta pitämässä. Lähteitä on runsaasti. Tsarmin huipuilta avautuu häikäiseviä näkymiä, sillä niiden laet kohoavat huomattavasti ympäristöään korkeammalle. Sadekuurot vyöryvät esiin sen takaa tummanpuhuvina rintamina, purjehtivat Lutonkairan yli (niiltä vie täsmälleen 20 minuuttia tuon 30 kilometrin matkan taittamiseen) ja törmäävät kohdallani Akalauttapäähän, Tsarmin korkeimpaan tunturihuippuun (507 metriä). Siemenpuiden alla uusi puusukupolvi nostaa pirteänä päätään. Täällä ei palleaura ole puraissut maata eikä o jakauha uponnut soihin. Metsätalouden hullujen vuosien kaikkein törkeimmästä esimerkistä nama 1980-luvun alussa toteutetut hakkuut eivät kuitenkaan käy. Horisontissa kohoaa Saariselkä niin suomenkuin venäjänpuoleinenkin itäisestä taivaanrannasta läntiseen taivaanrantaan kurkottavana muurina, jonka harjaa vielä koristaa lumi. Korkeimmilla vaaroilla on toteutettu lähinnä vain väljennyshakkuita. Selänteen ulkopuolelta kohoaa muutamia yksittäisiä huippuja, niistä komeimpina jyrkkärinteinen Yanhapää ja kallioinen Seitapää. Niiden vedestä voi aistia poikkeuksellisen, makean vivahteen. Summa summarum : entinen lähes 2000 neliökilometrin saloseutu on kutistunut 150 neliökilometrin laajuiseksi Tsarmitunturin erämaaksi ja sitä ympäröiviksi pienemmiksi vanhan metsän laikuiksi
Nuorta luonnonmännikköä voisi Tsarmissa olla huomattavasti enemmänkin. Pahimmillaan aihkimännikkö voi olla kuolettavan tylsä ympäristö, mutta Tsarmissa siitä ei ole pelkoa. Tsarmikuusikko on kuitenkin totta, ja samalla yksi tärkeimmistä syistä, miksi Tsarminkairan ydinalueesta 1991 tehtiin lain suojaama erämaa. Sitä elävöittävät pienet kuloalat, joilla kasvaa niin tiheää taimikkoa, että siitä on vaikeaa päästä läpi. Jokunen pieni tuvankömmänä Tsarmin kätköissä kököttää, mutta niiden huolto on satunnaista, ja täysin paikallisten luonnonystävien talkootyön varassa. Se on tyypillinen Tsarmin polku: alkaa ei mistään; seurailee joen tai jängän laidetta; päättyy ei mihinkään, mutta kuljettaa kuitenkin kulkijaa kappaleen matkaa eteenpäin. Ylhäällä, tunturihuippujen välissä samainen kallioperä on repeytynyt useiksi kuruiksi, jotka ovat kaikki erittäin kauniita, vaikka eroavatkin toisistaan kuin valo ja varjo Pahakurun, Tsarmin kuruista komeimman seinämillä. Pitkät töpäkkäoksaiset siperiankuuset eivät ole aivan ensimmäinen asia, jonka Inarinlapista odottaisi tapaavansa, jäähän kuusi nelostietä pohjoiseen matkatessa pois maisemasta jo Saariselän eteläpuolella. Talvisaikaan joukkoon eksyy myös pitkänmatkan hiihtovaeltajia, joiden reiteille Tsarmi sopivasti osuu. Monin paikoin tunturikoivikot puuttuvat tyystin havumetsän ja paljakan välistä. Kaikki tämä kertoo miksi Tsarmitunturin erämaa, usein pahaiseksi erämaasirpaleeksikin haukuttu, on suojelunsa ansainnut. Sade ei vain ota laantuakseen, mutta onneksi paljakan reunassa nököttävä kuusi antaa oivan suojan. Kulotusala nykyisen erämaaalueen eteläpuolelta on rajuin esimerkki siitä mitä entiselle salomaalle on tapahtunut. Alarinteelle vaeltava katseeni kohtaa kokonaisen kuusimetsän, joka jatkuu yhtenäisenä kauaksi itään, aina Kuolan niemimaalle asti. Edes alueen lähelle ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla, ja SUOM EN LUONTO 9/99. Niin, kuusi tosiaankin, vaikka ollaankin puurajalla. Merkittyjä polkuja alueella ei ole, eikä sen puoleen Metsähallituksen autiotupiakaan. Paljon muutakin mielenkiintoista osuu silmiini näissä metsissä. Silti tuntuu melkein unennäöltä, kun myöhemmin kesällä vaellan keskellä majesteettisten kuusten, varjoisien puronotkojen ja nauhamaisten avosoiden mosaiikkia. Näinkin olisi voinut käydä. En saata olla hämmästelemättä mäntyjen lomassa lymyäviä kalliopaljastumia, jotka muodoiltaan ovat lähes varsinaissuomalaisen sukuisia sileitä ja pyöreämuotoisia vaikka kuuluvatkin samaan Inarijärveä kehystävään granuliittikaareen kuin esimerkiksi Saariselkä. S äilyykö Tsarmi sellaisena. 36 jo kaukaa silmiini osuu heleänvihreä laikku tummempisävyisen varvikon keskellä. Tsarmikuusikossa vallitsee salaperäinen tunnelma, jollaista aihkimänniköissä harvoin pääsee syntymaan. Keväthangilla saattaa hetkellisesti olla ruuhkaa, sillä alueen pohjoisosassa sijaitsee T unturiladun maja Susitalas, mutta muina aikoina seutu on hiljainen. johtuneeko lähteisyyden ja lappilaisittain suotuisan ilmaston yhteisvaikutuksesta, mutta Tsarmin jokilaaksot ovat paikoin hyvin reheviä, mikä näkyy ruohojen ja heinien runsautena metsän kenttäkerroksessa. Kulkuni käy kohti erämaan pohjoisosia, joita isännöi inarinlappilainen ikimännikkö. Kun sen merkitys vielä poronhoidollekin on keskeistä seikka jolle erämaalakikin antaa arvoa on helppo lausua Tsarmin olevan korvaamaton osa PohjoisLapin luontoa. Taimikon yläpuolelle kohoavat tulen tappamien mäntyvanhusten luurankomaiset hahmot, kuin muistutuksena siitä, mikä taimienkin kohtalo lopulta tulee olemaan. Tsarmitunturin laelta metsää valvoo palovartijan maja, nykyisin jo tosin hylätty. Askellan pitkin polveilevaa polkua, joka johdattaa minua kohti Akalauttajoen yläjuoksua. Sen sijaan tuntureiden alarinteiltä niitä saattaa löytää runsaastikin. ja kuten jo aikaisemmin mainitsin, Akalauttapäällä, aivan samoin kun Länsi-Lapin Pallastunturilla, paljakkaa vastassa seisoo kuusi. Lähde, inarilaisittain hete' Sammuttaessani janoani viileällä vedellä aistin kielelläni persoonallisen, aavistuksen makean vivahteen, jonka voi maistaa myös muissa Tsarmin hetteissä, jotka pulppuavat maanpinnalle jokien ja purojen varsilla, usein vaaleanvihreiden lähdesammalten ympäröiminä. Esimerkiksi jo peruskoulussa opitut "totuudet" metsänrajasta heittävät Tsarmissa iloisesti häränpyllyä. E lokuu. Nykyisin Tsarmissa liikkuvat enimmäkseen paikkakuntalaiset. Tavanomaisesta rapautumisesta ei juuri merkkejä näy
Hän kertoo, ettei Tsarmiin nykyisellään kohdistu sellaisia käyttöpaineita, jotka olisivat ristiriidassa toistensa tai alueen erämaaluonteen kanssa. Samansuuntaisesti asiat näkee myös erämaasuunnittelija, metsänhoitaja Tapio Tynys Metsähallituksen Ylä-Lapin luonnonhoitoalueesta. Näkymättömiä ovat ne saasteet, joita Kuolan teollisuuskombinaatit sylkevät taivaalle heti rajan takana, mutta suurin osa näistä päästöistä päätyy vallitsevien tuulten mukana Pohjois-Norjaan, Tsarmin onneksi. Merkittävimmän uhan Tsarmin säilymiselle luonnonystävän pilvenreunana voikin muodostaa luonnonystävä itse. niin turvallisia polkuja kuin suuria haasteita etsivillekin Lapista löytyy lukuisia parempia retkikohteita. Tästä syystä Tsarmi on listan viimeisenä, kun Ylä-Lapin kuudelle erämaa-alueelle laaditaan hoitoja käyttösuunnitelmia. Jo nyt lienee kuitenkin selvää, ettei Metsähallitus sijoita Tsarmiin sen paremmin matkailua kuin retkeilyäkään palvelevaa varustusta, eikä metsää tulla hakkaamaan erämaarajauksen sisäpuolelta. Mutta jos jokainen alueella liikkuva toimii vastuullisesti, ei Tsarmin taivaalla juuri tummia pilviä näytä kasautuvan. Retkeilijä levähtää aihkipetäjällä suurta luontoa kuunnellen .. Massojen ryntäyksestä Tsarmiin ei ole pelkoa
Virta-allille (Histrionicus histrionicus) sekä Myvatnin ja Laxan nimikkolinnulle amerikantelkälle (Bucephala islandica) Islanti on myös ainoa pesintäalue koko Euroopassa. Lajiyhdistelmä on niin epätavallinen, että samankaltaista yhteisöä on vaikea löytää mistään muualta. Se on kuitenkin hyvin matala, keskisyvyys on vain 2,5 metriä, joten sekä valoa että lämpöä riittää runsaasti järven pohjalle asti. Varsin aurinkoiset säät ja itärannan kylmistä ja lämpimistä lähteistä kumpuavat ravinteet antavat hyvät elämän edellytykset järven pohjaeliöstölle. Myvatnillakin pääsee ihailemaan sen aristokraattista olemusta. Suihku meni ohi kohteestaan, mutta osui sen sijaan Pohjois-Islantiin ja muodosti Myvatnin järven. Alueelle >-:::: ::, "' 8 z kaat ottaneet kautta aikojen rentouttavia kylpyjä. Järvestä Jäämereen laskeva Laxa on Islannin parhaita lohijokia. Ilma haisee rikkivedylle eli mädille kananmunille, mutta onneksi vain paikallisesti. Myvatnin maisemiin ja pseudokraattereihin saa hyvän näkökulman islanninhevosen selästä.. T arina kertoo, että kun Jumala oli luonut maailman, paholainen raivostui sen kauneudesta ja yritti tuhota luomisen pissaamalla aurinkoa kohti. Suojelu on toteutettu siten, että alueen noin 550 asukasta voivat jatkaa siellä elämäänsä. Luontoon voi tutustua myös omin päin, kunhan noudattaa retkeilyä koskevia rajoituksia. Myös amerikanjääkuikka (Gavia immer) pesii Euroopassa vain Islannissa. Laavakenttiä ja rikkilähteitä Myvatnin seutu on geologisesti kiintoisa, sillä mannerlaattojen liikkumisen vuoksi vain muutos on ollut pysyvää. Eri purkauksista virranneet !aavat voi erottaa toisistaan. MyvatninLaxan alue on ollut lailla suojeltu vuodesta 1974. Järven itäpuolella laavakentän halkeamien pohjan lämpimissä vesissä ovat asukVirta-alleja ja amerikantelkkiä Vuorten ympäröimä lähes 40 neliökilometrin laajuinen Myvatn on Islannin suurimpia järviä. Siellä sijaitsee myös vaaleankeltaisia, rikkihuuruisia geotermisiä alueita, joissa pulppuaa ja pärskyy siellä täällä kuumia mutalähteitä. Kaikki 15 Islannissa esiintyvää sorsalintulajia pesivät täällä, ja parhaina vuosina on havaittu jopa 80009000 pesivää paria. ovat tyypillisiä monimuotoiset laavakentät, kraatterit sekä noin 2300 vuotta sitten muodostuneet laavapylväät, laavahahmot ja räjähdysmäisistä vesihöyrypurkauksista syntyneet pseudokraatterit. Elämysten saavuttaminen on kuitenkin helppoa: alueella on lukuisa valikoima majoitusvaihtoehtoja sekä opastettuja retkiä. Luonnon suojelemiseksi vuosittain kasvavan matkailijamäärän liikkumista on rajoitettu erityisesti lintujen tärkeimmillä pesimäalueilla. Virta-alleja. Pohjaeliöstö puolestaan on vesilintujen ja kalojen tärkeintä ravintoa. Tuoreimmat tulivuorenpurkaukset tapahtuivat järven koillispuolella Kraflan alueella 197584. Höyryisellä Jardbadsh6larin kukkulalla eli "höyrykylpymäellä" on vielä ol.~ lut perinteenä rakentaa höyrysauna rikitLZi'I'->"-• """""-~~ tämän, höyryävän aukon päälle. MyvatninLaxan alueella pesiikin runsaasti sorsalintuja. Myvatnin ja Laxa-joen muodostama kosteikkoalue Pohjois-Islannissa on tunnettu erityisesti monipuolisesta vesilinnustostaan ja kasvillisuudestaan. Myvatnin sijainti aivan Atlantin keskiselänteellä eli mannerlaattojen rajalla antaa myös mahdollisuuden kokea vulkaanisia ihmeitä ja maan sydämen puhuttelevan läheisyyden
Maatiloja on edelleen jonkin verran. Myös joitakin perinteitä, kuten nieriän savustaminen kuivatun lampaan lannan avulla, on säilynyt. Sen seinät ovat turpeesta ja laavakivestä, päädyt on laudoitettu. Surviaissääskien ja mäkärien valtakunta Myvatn on saanut nimensä lentävistä hyönteisistä, islannin kielellä my, ja erityisesti surviaissääskistä. Lietteen poisto loppuu 2010 mennessä. Kävijä voi tutustua vaikka järvipalloihin, jotka ovat järven pohjalla eläviä nyrkinkokoisia viherleväyhteisöjä. 4 1. . T ulivuorialueen toiminnan seuranta on puolestaan tarkkaa jo alueen asukkaiden turvallisuuden takia, mutta suuria energiavaroja pyritään myös hyödyntämään tehokkaasti. Tyyninä kesäpäivinä koirassurviaiset muodostavat suuria ja tiheitä parvia tiettyjen maamerkkien, kuten teiden ja rantaviivan, yläpuolelle herättääkseen naaraiden huomion kosiotanssillaan. Kerrotaan, että hyräilemällä jotkut ihmisetkin saavat surviaiset tanssimaan oman pillinsä mukaan. Pohjalietteen poisto vaikeuttaa muun muassa pohjaeliöstön elinoloja ja vähentää sitä kautta vesilintujen ravintoa. Sanotaan, että näihin mielikuvitusta kiehtoviin elämänmuotoihin voi saada jopa henkisen yhteyden .. Tutkijat seuraavat vuosittain muun muassa vesilintujen, kolmipiikkien, lentävien hyönteisten ja niiden toukkien, vesiselkärangattomien sekä alueen ravintoketjun elintärkeän perustan muodostavien leMyvatn nähtynä Vindbelgjarfjallvuorelta itään pseudokraattereiden yli. Parveiluaikana korviin, silmiin, nenään ja suuhun ilman mitään hienotunteisuutta tunkevat surviaiset saattavat olla melkoinen riesa eläimille ja ihmisille. Sorsalinnuista runsaimpia ovat tukkasotka (noin 3500 paria), lapasotka (noin 1800 paria), haapana (noin 1000 paria), amerikantelkkä (noin 500 paria), tukkakoskelo (noin 250 paria) ja mustakurkkuuikku (noin 240 paria). Nimen sopivuutta ei voi kiistää. järven pohjoispuolella Reykjahliclin kylässä sijaitsevassa opastuskeskuksessa on Myvatnin luontoa esittelevä näyttely. Asema on Islannin luonnonsuojeluneuvoston (The lceland Nature Conservation CounciD kokoaman hallituksen alainen laitos, joka tutkimuksen lisäksi toimii neuvonantajana alueen suojeluun ja käyttöön liittyvissä asioissa. Se on ehkä eräs perustelu sille, että MyvatninLaxan alue on yksi tarunhohtoisen Islannin helmistä. Myvatnin alueelta on löydetty 50 surviaissääskilajia kun taas purevia mäkäräisiä (islanniksi bitmy') löytyy vain muutama laji. Sitä tehdään yksisoluisten piilevien lasimaisista kuorista, jotka erotetaan ja kuivataan Myvatnin pohjoisosasta pumpatusta pohjalietteestä. Tärkeimpiä työllistäjiä ovat kuitenkin järven pohjoisreunalla maisemasta hyvin erottuvat diatomiittitehdas Reykjahliclin kylän vieressä ja Kraflan tuliperäiselle alueelle rakennettu geoterminen voimalaitos. Ekosysteemiä seurataan tarkasti Järven etelärannan tutkimusasema selvittää eliöstön ja ympäristön vuorovaikutussuhteita. Tällä hetkellä Myvatnin alueelle on suunnitteilla kaksi uutta voimalaitosta, toinen juuri jarclbaclsholarin "höyrykylpymäelle". Surviaisten toukat viettävät suurimman osan elämästään järven pohjassa, mäkäräisten toukat puolestaan joen hapekkaissa, virtaavissa vesissä. Toukat ovat useiden sorsalintulajien ja kalojen tärkeintä ravintoa. Muita lintuasukkaita ovat muun muassa lapintiira, vesipääsky, punajalkaviklo, punakylkirastas, kapustarinta ja mustapyrstökuiri. Diatomiittia käytetään teollisuudessa täyteaineena esimerkiksi maaleissa ja hammastahnassa. Asutusta yli tuhat vuotta Ensimmäiset asukkaat saapuivat Myvatnille luultavasti pian Islannin asuttamisen jälkeen, 800-luvun lopussa. vien ja bakteerien määrää. Hän työskenteli Myvatnilla kesällä 1998. järven taika on vielä jäljellä. Perinteisten elinkeinojen, kuten lohen ja nieriän kalastuksen, sorsalintujen munien keruun sekä lampaiden ja karjan pidon lisäksi, urheilukalastus on viime vuosiSUOMEN LUONTO 9/99 na tullut tärkeäksi tulonlähteeksi. Tarkka seuranta antaa paljon tietoa eliöiden määrän vuotuisesta vaihtelusta. Laxän varressa sijaitseva museoitu Grenjaaarstaaur on 1800-luvulta peräisin oleva tyypillinen yläluokan talo. Kirjoittaja opiskelee biologiaa Oulun yliopistossa. Lisätietoja Myvatnin tutkimusaseman toiminnasta löytyy intemet-osoitteesta http://www.hi.is/ Hl/Stofn/Myvatn
Simpukankuorikumpujen vyöhyke kattaa koko Senegalin rannikon, erityisesti jokien suistot. Helensin ympäristöön istutetut puut vauhdittavat elollisen luonnon paluuta vuorille. Fadioutilta johtaa mangrovetiheikköjen läpi uusi simpukankuoritie saaristoon. Simpukkaröykkiöt kertovat varhaisesta nilviäisten hyödyntämisestä. Gambiaja Casamance-jokien suistoissa keräilyelinkeino jatkui lähes parituhatta vuotta 1700luvulle saakka. Kumpuja luultiin pitkään veden kerrostamiksi . MARJO VEPSÄ. Jo 6000 vuotta sitten syntyi Senegal-joen suistossa huomattava simpukankeräilykulttuu ri, joka jatkui 400-luvulle saakka. All assysteemi todistaa erittäin varhaisesta elinkeinon harjoittamisesta. Muinaisten kalastaja-keräilijöiden oli helppo poimia rantojen mangrovepuihin kiinnittyneet osterit koreihinsa. Purkaus muutti Yhdysvaltojen luoteisosassa Washingtonin osavaltiossa kohoavan Mount St. Myöhäisin Senegalin simpukkakulttuureista kukoisti Saloumja Sine-jokien suistossa tuhat vuotta päättyen 1 700-luvulla. Fabourassa kertyi satojen vuosien aikana 500-luvulle saakka valtava kuorikumpu , jonka halkaisija oli 400 metriä ja korkeus kymmenen metriä. Metalliesineet kertovat afrikkalaisten eurooppalaisia varhaisemmista taidoista hyödyntää metalleja. Altaat oli rakennettu laguunien, vuorovesialueiden, fossiilisten painaumien ja sisäjärvien verkostoksi, jossa kasvatettiin simpukoita ja kotiloita. Mullistuksessa kuoli kymmeniä ihmisiä ja lukematon määrä vi llieläimiä. Kuorikummuista on löytynyt runsaasti ongenkoukkuja, harppuunoita , erilaisia kirveitä ja työkaluja, harvinaisia kivisiä työkaluja, Mount St. toukokuuta 1980. Helens syöksi sisuksistaan hirmuisen määrän tuhkaa ja laavaa 18. Helensin ja sitä ympäröivien vuorten rinteil42 Mount St. Kumpu hävitettiin aivan viime vuosina . M ailm lta Simpukankuoret kertovat historiasta Länsi-Afrikassa ikivanhoja pyyntikulttuureita selvitetään tutkimalla valtaisia simpukoiden ja ostereiden kuorista muodostuneita kumpuja. Kuoriesiintymät löytyvät pääosin meren rannoilta tai muinoin rakennettujen vesialtaiden lähistöltä. Vieläkin Mount St. Uudet purkaukset ovat kuitenkin mahdollisia jo lähitulevaisuudessa. Kuori kasoista löytyi jäännöksiä keramiikasta, kivistä, metalleista, asumuksista sekä hautajäänteitä. Vielä arkeologisten kaivausten alkaessa niitä pidettiin kotitalousjätteinä , joita taiteilijat käyttivät töihinsä ja tienrakentajat rakennusaineena. Kaivauksissa kummut osoittautuivat arkeologisesti arvokkaiksi. Kuoriaines käytettiin teiden rakentamiseen. koristeltua keramiikkaa sekä kalojen ja kotieläinten luita. He osasivat hyödyntää kaloja, simpukoita ja sammakkoeläimiä. Jo 600-luvulta lähtien kalastaja-keräilijät kävivät rannikkokauppaa merenantimilla vaihtaen niitä riisiin. Helensin luonto toipuu Tulivuori Mount St. Helensin epämääräisen näköiseksi möhkäleeksi, kun puolisen kilometriä vuoren huipusta lensi taivaan tuuliin! Postikortinkauniit vuoret muuttuivat elottomaksi kuunmaisemaksi . Grande Cöten rannikon ja Kap Verden niemimaan simpukankuorikukkulat alkoivat syntyä noin 5000 vuotta sitten ja kasvoivat 1400-luvulle saakka
Mainostavat vain hotelleja ja kesätapahtumia kuten kaikkialla muuallakin Euroopassa, ja vielä englanninkielellä valloonien ja flaamien kulttuurilla ylpeilevässä Brysselissä. Lontoon villit papukaijat Aleksanterinkaijan (Psittacula krameri) luonnollinen esiintymisalue ulottuu Länsi-Afrikasta lndo-Kiinaan ja Saharan eteläpuolelta Himalajan vuoristoon. Tien alkupäässä esitetään purkauksesta kertovaa dokumenttielokuvaa. Sikäläinen lehtokurppakanta varmaan elpyy, onhan vuotuinen saalis ollut yli 1 00 000 kurppaa. Kuninkaallisessa Windsorissa samoin kuin muissakin kaupungeissa pitkin Thames-joen juoksua voi törmätä jopa 50 linnun parviin. Suomi avaa EU :n puheenjohtajakauden innokkaasti Grand Placella. Isoimpien kaijalajien tapaan aleksanterinkaijatkin pysyvät yksissä saman kaijaherran tai -rouvan kanssa koko ikänsä. Sitten on Sari Kaasisen ja Värttinän vuoro. P uheenjohtaja Suomi on saanut läpi sanaparin pohjoinen ulottuvuus. Vuonna 1982 Mount St. Hyvien kulkuyhteyksien ja retkeilyreittien ansiosta Mount St. Ja ne ovat kauniita." Näin ihaillen puhuu aleksanterinkaijoista Tony Juniper, Friends of the Earth -järjestön kampanjajohtaja ja ornitologi , joka tuntee kaijat ehkä paremmin kuin kukaan muu Englannissa. Helens on suosittu nähtävyys sekä opetusja tutkimuskohde. Juniper kertoo , että kaijojen villiintyminen Englannissa alkoi 1960-luvulla, kun häkkilinnuiksi tuotuja lintuja karkasi ja ne menestyivät erinomaisesti talvenkin yli. JUHO RAHKONEN SEPPO VUOLANTO Seppo Vuo/anto toimii EU.·n komission kansallisena asiantuntijana Brysselissä seuraten muun muassa luontoja lintudirektiivien ja Naturan toteutusta. Helensistä muodostettiin kansallinen tuliperäisen alueen muistomerkki (National Volcanic Monument) . Intiassa Juniper kertoo nähneensä tuhansien kaijapariskuntien kolonioita , ja siellä linnut pystyvät aiheuttamaan suurta tuhoa niin hedelmäpuutarhoille kuin peltoviljelmillekin . Rinteille on istutettu laajalti puuntaimia, ja luonnonvaraiset kasvit ja eläimet palaavat vähitellen autioihin maisemiin. Kierrätys ja jätehuolto täällä pääkallonpaikalla näyttävät todella olevan alkutekijöissään. Kenelle tämä puheenjohtajakauden avajainen on tarkoitettu. Nyt näitä höyhenpeitteeltään kirkkaan vihreitä, kimakasti kirahtelevia kaijoja näkee yksittäisinä pareina lähes jokaisessa Lontoossa puistossa. Intiassa papukaijat suosivat vanhojen temppeleiden kivenkoloja pesäpaikkoinaan, mutta Englannissa aleksanterinkaijan tavanomaisin pesäpaikka on vanha tikankolo. E duskunnan ympäristövaliokunnan uudet jäsenet kävivät tutustumassa komission työhön ympäristöasioissa. Kirjoja, kortteja , lehtisiä ja muuta aineistoa on tarjolla yltäkylläisesti . Seuraavalla viikolla luin lehdestä, että valiokunnan puheenjohtaja oli eduskunnassa kysynyt vesilintujen kevätmetsästyksen jatkamisesta. SUVI ARAPKIRLI, LONTOO tossa on moderni opastuskeskus pääsymaksuineen . Puhdas ympäristö on kovasti muodissa Belgian ruokaja juomaskandaalien jälkeen. Onko se yksi syy jäsenmaiden viivyttelylle. Suomi sai keväällä komission perustellun mielipiteen Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen saariston kevätmetsästyksestä , ja tätä kirjoittaessani komissio odottaa Suomen vastausta. Heikki Sarmannon jazzyhtye soittaa rauhallista 1970-luvun jazzia. Lisäksi korkealla vuorisSUOMEN LUO NTO 9/99 Lemmikeiksi Englantiin tuoduista aleksanterinkaijoista on tullut Lontoon puistojen asukkeja. Tuorein pohjoisen ulottuvuuden kokemukseni täältä Brysselistä: EU:n rahoittama kansallispuistoprojekti Karjalassa. 43. Eräitä maita uhataan jopa rakenneohjelman jäädyttämisellä. Amerikkalaiseen tyyliin tulivuoren vastapäisille rinteille pääsee leveää ja hyväkuntoista autotietä pitkin . "Ne sopeutuvat erittäin hyvin monenlaisiin oloihin , ne menestyvät niin Afrikan puoliaavikoilla kuin Himalajan vuoristossa." Ruokavalio on yhtä vaihtelevaa. Luonnonsuojelu , biodiversiteetin säilyttäminen, ei näytä kuitenkaan kuuluvan juuri minkään jäsenmaan tärkeisiin asioihin . Kuvittelen , että sillä enemmänkin tarkoitetaan muuta kuin ympäristöasiaa: luonnonvarojen hyödyntämistä siten, että mahdollisimman paljon niistä kulkee Suomen kautta ja suomalaiset firmat hyötyvät tästä. Nyt on jo kertynyt esimerkkejä siitä , kuinka EU-rahalla hävitetään Naturaan ilmoitettuja taikka tarkoitettuja kohteita. Grand Placella on lavan ja katsomoiden lisäksi kymmenkunta kojua, joissa jaetaan Suomi-tietoutta ja muutaman paikkakunnan esitteitä. Se tarjoaa näköalan mahtaviin luonnonvoimiin, jotka ovat muokanneet planeettamme sellaiseksi kuin se nyt on. Pohjoismaat mielletään täällä kuitenkin yleisesti ympäristönsuojelua ajaviksi maiksi. Komission päätös Natura-verkostosta on jo yli vuoden myöhässä, koska jäsenmaat eivät ole lähettäneet ehdotuksiaan ajoissa. kaan tällä haavaa ole vaaraa maan omalle eläimistölle , eikä niitä ole vielä niin paljon , että niistä olisi todellista haittaa maanviljelykselle. Minulta kysytään, mitä pohjoinen ulottuvuus tarkoittaa ympäristöasioissa. Tapahtumien keskipisteessä Y htäkkiä olen tapahtumien keskipisteessä . Englannissa luonnolliset vihollisetkin ovat kovin vähissä , enintään joku munarosvona häärivä orava tai kaijan jykevää nokkaa pelkäämätön , harvinaisen rohkea varpushaukka. Jäsenmaille on lähtenyt viesti , jossa varoitetaan rakennerahastojen varojen käyttämisestä luonnonsuojelun ja Natura 2000 -verkoston tavoitteiden vastaisesti. Juniper ei pidä kaijojen selviytymistä ihmeenä. Ajatellaan , että perimmäisenä syynä näihinkin tapahtumiin on ollut piittaamattomuus ympäristöstä, ja vaaleissa äänestettiin vihreitä. En tunne virallista liturgiaa riittävän tarkasti, joten en uskalla sen kummemmin arvata. Ja meluntorjunta myös! Minulle ehdotetaan , että suomalaiset järjestäisivät komission kansallisille asiantuntijoille ja muille työntekijöille tilaisuuden, jossa kerrotaan pohjoisesta ulottuvuudesta ja ympäristönsuojelusta. Munia on kolmesta neljään. "Ne lentävät kuin nuolet. U udeksi ympäristökomissaariksi tulee ruotsalainen Margot Wallström, jos parlamentti hyväksyy. Luonto kuitenkin elpyy hiljalleen vulkaanisesta katastrofistaan. Tony Juniper sanoo, että papukaijoista ei puolestaan ainalä törröttää kantoja ja laonneita puita, jotka ovat kuin rasiasta siroteltuja tulitikkuja. Brosyyrit eivät vastaa uteliaisiin kysymyksiin: millaista siellä kaukana pohjoisessa on, millainen kansa, millainen luonto. Esimieheni jo pelotteli työn lisääntymisellä, kun olen ainoa yksikköni ruotsinkieltä hallitseva desk officer ja vastuualueeseeni kuuluvat Ruotsin asiat. Samaan aikaan myös vanhat komissaarit ovat tehneet merkittäviä ympäristöpoliittisia päätöksiä. Kaijat syövät hedelmiä, siemeniä, lehtiä ja jyviä. Ruotsi sen sijaan ilmoitti luopuvansa lehtokurpan juhannuksesta alkaneesta kesämetsästyksestä
1 7) Jaakko Heinonen kertoi liito-oravan ulosteiden poikkeavan tummasta väristä ja niiden vaikeasta havaittavuudesta. Siinä julkaistiin monia perusteltuja vastustuskirjoituksia. elokuuta 1998. Niistä olisi varmasti selvinnyt, että on kovin heppoista selitellä kielteistä kantaamme sillä , että Kangaslammilla "maanomistajat eivät ole tottuneet viime vuosina lisääntyneeseen kelkkailuun". Kuikka Koposen Kiemurat -moottorikelkkailuhankkeen takana ovat kuitenkin alueen kunnat. Alustavan reitin suunnitteli kuntien palkkaama henkilö, ja kunnat järjestivät omat tiedotustilaisuutensa. Katriina Nenonen Liito-oravat ahtaalla Elokuun numerossa (SL 8/99 s. Tiedottaessaan ja selvittäessään hekin käyttävät ilmeitä, eleitä, painotuksia, asiaja sanavalintoja kuten muutkin kuolevaiset, tietoisesti tai tiedostamatta, viemään viestiä perille. 79. Mitä pikemmin siihen suostuu , sitä helpompaa ja edullisempaa maanomistajalle. Kangaslammin kunta ei ollut erikseen lähettänyt Katriina Nenoselle kutsua tiedotustilaisuuteen, koska reittiä ei oltu alustavasti kaan suunniteltu minkään Nenosen omistaman kiinteistön alueelle. Virallisen reitin työnjaon selvittely (hankkeen lukuisista valmistelutahoista johtuen] oli ulkopuoliselle hankalaa. Pyrkimys hupikelkkailun lisäämiseen luonnossa on mielestäni ekologisesti ja eettisesti kestämätöntä. Toimisto ei ole ollut minkäänlaisessa suunnittelijan roolissa. Kartoissa lukee Kuikka Koposen Kiemurat ja Maanmittauslaitos. Tiedotustilaisuudessa Uossa kaksi "luotettavaa tahoani" olivat läsnä) Tuula Manninen selvi tti lainsäädännön ja antoi kuvan , että reitti tulee joka tapauksessa. Etelä-Savon maanmittaustoimisto on toimittanut kunnille tilauksesta karttoja ja kiinteistötietoja hanketta varten. Mukana olivat Dl Tuula Manninen ja tekniikan ylioppilas Mikko Tallgren , jonka laatima toimintaohjeisto on osa hänen diplomityötään . Päinvastoin ; tarkoituksenamme on toimia riippumattomana ja luotettavana viranomaisena kiinteistöasioissa. 25 000 kilometrin kelkkareitistö reittitoimituksineen olisi Maanmittauslaitoksellekin hyvä bisnes. Seurasikohan muuten Mikko Tallgren diplomityötä tehdessään Warkauden Lehteä. Kävi ilmi, että Nenosen käsitys perustui "kuulopuheisiin luotettavalta taholta". Tämäkin vahvistaa Maanmittauslaitoksessa jo aikaisemmin syntynyttä käsitystä, että meiltä odotettua puolueetonta asiantuntemusta tarvitaan. Vain asiantuntijoina Katriina Nenosen moottori kel kkai luun kantaa ottava kirjoitus (SL 5/99) sivusi myös Maanmittauslaitosta. Arvot ja asenteet kurkistelevat usein halukkaasti puolueettomuuden kaavun monista poimuista, niin myös Mannisen minulle lähettämässä kahdessa kirjeessä. Maanmittaustoimisto on selvittänyt asiaa myös suoraan Katriina Nenosen kanssa. Totesin saman ilmiön myös täällä Etelä-Pohjanmaalla. Ja jos jouduttaisiin yleisen edun niin vaatiessa maan pakkolunastukseen ja omistaja häviäisi valituksensa oikeudessa, hän joutuisi Suomen lain mukaan maksamaan vastapuolenkin oikeudenkäyntikulut. Lehtipuilla oli yllättävän täydellinen norkkokato ja eläimet söiSUOMEN LUONTO 9/99. Tuula Manninen maanmittausinsinööri {Dl) Vaikuttamista kuitenkin Kangaslammilla pidettiin tiedotustilaisuus Kuikka Koposen Kiemuroista 1 0. Kuikka Koposen reitin esitteessä mainitaan yhteyshenkilöt kunnissa ja 44 Mielipiteitä&k skustelua maanmittaustoimistosta Manninen ja Tallgren. Lisäksi kunnat tilasivat meiltä lainsäädännön selvittämisen ja esittelyn tiedotustilaisuuksissa. Muitakin maanomistajia kuin minua kiinnostaa saada tieto esimerkiksi jäälle rantansa ohi kulkemaan suunnitellusta virallisesta reitistä, vaikkei laki tiedottamista edellytäkään. (Mikko Tallgren : Moottorikelkkailureitin perustaminen , Maanmittauslaitoksen julkaisuja 89, s. Tosiasioita esitellessään virkamiehet nojaavat tukevasti Laitokseensa ja Asemaansa. Vaikka kysymyksessä onkin paljon suurempi asia kuin minun niemeni (tai Laitoksen pitkät ja arat varpaat], niin nykyistä tiedotuskäytäntöä olisi kyllä syytä kehittää
Hakkuissa sensijaan katosi useita hyviä liito-oravametsiä. Inka oli nuorena piikomassa Hiiriniemessä, jonka suojaisaan rantaan poikkesimme. Liito-oravakanta on selvästi taantunut ainakin omalla seuranta-alueellani Alavudella. Soutuvene kantoi ylenpalttiset retkieväämme. Silloin ihmisen mieli punnitaan; silloin on tultava toimeen itsensä kanssa. Kirjallisuudessa on valitettavasti ehkä liikaakin korostettu liito-oravan ulosteiden keltaista väriä. Lajille sopivista metsähehtaareista katosi 114 neliökilometrin tutkimusalueellani hakkuiden seurauksena 1 7 vuoden aikana peräti 42 prosenttia. Havaintojeni mukaan näin ei suinkaan käynyt viime talvena ainakaan poikkeuksellisen ravintotilanteen takia. Suopursu tuoksui, ja sammal oli pehmeää. Me souturetkeläiset ihastelimme karun maan antimia, maistelimme kypsyviä mustikoita, juolukoita ja variksenmarjoja. Ulosteiden poikkeuksellisesta väristä johtuen maastotyöntekijät ovat mitä ilmeisimmin todenneet monet asutut metsät tänä keväänä ja kesänä virheellisesti tyhjiksi . Retkeilykartta näyttää monta talonpaikkaa, mutta ympärivuotisia asukkaita lienee jäljellä vain muutama. Ulosteiden vaikean havaittavuuden takia on voinut syntyä myös erheellinen käsitys liitooravan kuolemisesta sukupuuttoon. makela@alavus.fi 45. Itse oli selvittävä silloinkin , kun luonto teki tenän, sato ja saalis jäivät saamatta tai sairaus iski. Alamittaisia nieriöitä piti päästellä koukuista. Liito-oravakanta taantui vastaavana aikana 36-40 prosenttia. Sitten taas matkaan ja uistin likoon. Erämaan eläjä minussa uinui silloin syvällä ja kaupunkilainen valitti. oravaemo saattaakin lymytä poikasineen jossain lähistöllä tikankolossa tai oravanpesässä . Pottuja ja nauriita on varmaan ennen kasvanut pihassa; ehkä on pidetty lehmääkin tuomassa täydennystä metsän ja veden antimiin. Meneillään olevan metsäverojärjestelmän muutosvaiheen hakkuut näyttävätkin kohdistuvan juuri liito-oravien asuttamiin iäkkäisiin kuusivaltaisiin sekametsiin. Millaista täällä olisi asua, mietti etelän stressiä purkava pää. Kiirettä on pitänyt lyhyen suven aikana kasvimaan , marjojen, sienien ja heinien kanssa kalastuksen , metsästyksen ja poronhoidon ohessa. Kesän lämmössä nopeasti kuivuvat tummat papanat eivät siis välttämättä olekaan edellisvuotisia, vaan liitoLiito-oravan papanat saattavat olla myös tummia. Luonnonsuojelulakihan kieltää (49 §) selvästi havaittavan liito-oravan asuinpaikan hävittämisen tai heikentämisen. Tummia ulosteita on kuulemani mukaan lisäksi erheellisesti pidetty ylivuotisina. Apu oli kaukana. Yleensä kellanruskeiden riisinjyvänkokoisten papanoiden etsiminen metsikön suurimpien kuusten ja haapojen tyviltä on helppo tapa löytää liito-oravan asuttamat metsät. Kesällä lehtiravinto antaa kuitenkin aina ulosteille maastossa vaikeammin havaittavan tummanvihreän , harmaan tai ruskean värin . Rantasipien , västäräkkien, tiirojen , järripeippoperheen ja kuukkelien tervehdykset piristivät riittävästi. Kuitenkin ehdin tuntea pienuuteni veneessä vastatuuleen taistellessamme, Vätsärin erämaametsän hämyssä kelojen haamuja säpsähdellessäni, itsepintaisen sateen kohmettaessa kädet, kastellessa nuotiopuut ja viedessä yöunet. Ensimmäinen kalaateria saatiin harmaanieriästä ja toinen taimenesta. Ja ylellisinä lisinä otimme vastaan uteliaan lapintiaisparven ihmettelyt, riekon ropistelut ja kurkien tärähtelyt. Mikä herkullinen välipala! Mikä ylellisyys nuotiolla kypsytetyn aamupuuron särpimeksi! Mikä ihana tuliainen etelään! Oli heinäkuun loppu, ja Inarijärven rantamat ja saaret kantoivat kesän satoa . Oli helppoa miettiä näitä täysin vatsoin rantaniityllä loikoen. Uusiakin rakennuksia näytti olevan tekeillä, kaiketi vapaa-ajan viettoon. Ahdin valtakunta tuntui valtavalta katseen lipuessa rannattomalle selälle, kuin merelle. Tämä johtanee pian siihen, ettei löydy helpolla edes liito-oravametsiä , papanoista puhumattakaan. Hillojen loisteessa H illat loistivat pieninä kutsuvina aurinkoina suomättäillä. Vuonna 1 981 löysin nimittäin alueelta (tulkinnasta riippuen] 45-65 liito-oravanaaraan asuinpaikkaa. Antero Mäkelä antero. Valokuvaaja Seppo Lammi kertoi pari vuotta sitten lehdessämme (SL 4/97) Vätsärin erämaassa luontaistaloudessa elävistä Inka Vallesta ja Pekka Tervaniemestä. Talo oli tyhjillään ja pihapiiri heinittynyt mutta aittaja saunarakennukset pystyssä. Jotkut metsäja ympäristökeskukset ovatkin kuluneena kesänä tiettävästi tarkistaneet liitooravalle sopivia metsiä jätöksiä etsien. Koivunnorkoilla herkutteleva eläin kakkii toki selvästi havaittavia kellanruskeita papanakasoja normaaleina keväinä. Vuonna 1998 samalla alueella asusteli enää 29-39 emoa. Kaukana kavala maailma. RITVA KUPARI vätkin viime talvena ilmeisesti enimmäkseen vain lehtija havupuiden silmuja. Monessa talossa sukupolvet elivät yhdessä toistensa tukena, mutta kaikilla ei ollut lapsia eikä isovanhempia. Kuinkahan moni liitooravan asuttama metsä onkaan saanut tästä syystä hakkuuluvan viranomaisilta. Vene pari päivässä näkyi ulapalla, ja pari melojaa ohitti meidät kädenheilautusetäisyydeltä . Vaikeimmalta tuntui miettiä yksinäisyyttä, joka jatkuisi kelirikkoaikoina viikosta ja kuukaudesta toiseen. Millaista täällä on ollut asua. Soutukumppanin lisäksi ei viikon aikana tarvinnut jututtaa muita ihmisiä
~~i:rane Ohdakkeet sekaisin Elokuun numeromme (SL 8/99) pähkinöissä arvuuttelimme ohdakkeita. Jul kaistuista kuvista maksa mme pal kki on. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen . Keskeinen tavoite Opiskeluaika ja opetusjärjestelyt Opiskelukustannukset Kurssille hakeutuminen 46 Etsimme luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma lähtötason perusteella. (02) 540 251 (Vuorenalanen tai Hänninen). Pääpaino on etäja itseopiskelulla. Kirjoita keskustelupalstalle mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi. Kuvat ovat vuosilta 1 983 ja 1 998. Valitettavasti vastaukset olivat väärin. SUOMEN LUONTO 9/99. 2000 (40 ov). PORIH METSAOPISTO järjestää KERUUTUOTET ARKAST AJAN ERIKOISAMMATTITUTKINTOON valmistavan kurssin sekä tutkintoon liittyvät näyttökokeet Antaa valmiudet ja oikeuden kouluttaa keruutuoteneuvojia. Toimitus lyhentää tekstejä tarvittaessa. Kuvat ovat seuraavassa järjestyksessä: a) huopaohdake, b) suo-ohdake ja c) pelto-ohdake. Monimuoto-opetus. 199915. Lukukausimaksu on 500 mk. 9. 12. Mielipitei ä&k skustelua ENNEN JALKEEN Rantojensuojeluohjelmaa rahoitetaan kyseenalaisella tavalla, kirjoittaa Jukka Kangas Oulusta . Antaa valmiudet toimia asiantuntijana luonnontuotteiden talteenoton ja hyödyntämisen edistämistehtävissä sekä lajinmääritykseen liittyvissä erityistehtävissä. 15. Vapaamuotoinen hakemus todistusjäljennöksineen toimitetaan 30. Tekstiliuskojen ja levykkeiden ohella voit lähettää sanomasi toimitukseen sähköpostilla osoitteeseen suomenluonto@sll.fi. 11. Kuvan rantavalli Lestijärvellä olisi rantapolkuineen ja pahkapuineen ollut hänen mielestään suojelun arvoinen. Se kattaa opetuksen ja opetusmateriaalin sekä majoituksen opiston asuntolassa lähiopetusjaksojen aikana. Tutkintomaksu (sisältää näyttökokeet ja tutkintotodistuksen) on 200 mk. 1999 mennessä osoitteella: Porin Metsäopisto, 29340 KULLAA. Nyt paikalle nousee Metsähallituksen kaavoittamille tonteille kesämökkien rivistö. Kurssiesite ja näyttökoeluettelo sekä lisätietoja puh
On toki vaikeaa ellei mahdotonta osoittaa pitävästi, että jokin yhteiskunnan päätös tai toimintatapa olisi ympäristönsuojelulle hyödyllinen tai haitallinen. Suomessa saattaisi olla neljän sijasta jo kuusi ydinvoimalaa ilman Pentti Malaskan ja kumppanien aiheuttamaa keskusteluvyöryä. Esimerkiksi happamoitumisen torjunnassa ja kasvihuoneilmiökeskustelussa (ja nyt Kioton kokouksessa alkuun päässeessä sopimusketjussa) on luonnontieteellisellä tiedolla ollut ratkaiseva panos. Kaikkea ei voi hyödyntää Mieleeni tulee kaksi ympäristöviestinnän tutkimusta, jotka kumpikin ovat hyviä tutkimuksia, mutta vain toisesta ympäristönsuojelija löytää vastauksen häntä kiinnostavaan kysymykseen : edistävätkö tutkimuskohteena olevat sanomalehdet ympäristöuhkien ottamista vakavasti vai jarruttavatko ne sitä. Osittain verotuksen nostosta johtunee tieliikenteen kasvun pysähtyminen 1990-luvulla Suomessa, tieliikenteen määrähän oli samalla tasolla 1996 kuin 1990. http://honeybee.helsinki.ftl usersl ptapio.. PUHEENVUORO PETRI T APIO Mitä hyötyä ihmistieteistä. Perustelu on varsin yksinkertainen: Luonnontieteellinen ympäristötutkimus tutkii, millaisia ympäristöongelmat ovat. Yhteiskuntatieteellinen liikennetutkimus, tulevaisuudentutkimus ja tutkimus ympäristövaikutusten arvioinnista (YV A) ovat aiheuttaneet sen, että liikenneviranomaisten suunnitelmiin on tullut enemmän vaihtoehtoisuutta, ja näin ympäristön kannalta parempiakin vaihtoehtoja valmistellaan. Helsingin Pasilanväylän "osallistuvan suunnittelun" kokeilu taas osoitti, että liikennealan konsultti osasi tehokkaasti hyödyntää suoraa yhteyttä kansalaisiin uuden tiehankkeen markkinoinnissa. Kun mietitään, mitä pitäisi tehdä ja mitä voidaan tehdä ympäristöongelmien lieventämiseksi, on oltava (ainakin rivien välissä) jokin käsitys siitä, mistä ongelmat johtuvat. Esimerkiksi Vesa-Matti Lahti toimi tältä pohjalta haastatellessaan kärköläläisiä ja oittilaisia pohjaveden saastumisesta. Tutkimuksella on itseisarvonsa. Henkilöautojen polttoaineverotuksen nostaminen 1990-luvulla voi olla osittain seurausta ympäristötaloustieteellisestä tutkimuksesta. Oletus todetaan virheelliseksi kaikissa kyselytutkimuksissa, joita esimerkiksi Suomessa on tehty Liisa Uusitalon julkaisuista lähtien vuodesta 1986. Jos ympäristöviranomaiset saisivat edes vähäistä markkinoinnin koulutusta, he voisivat toteuttaa tavoitteitaan tehokkaammin. Kirjoittaja on liikenteen ympäristökysymysten tutkija Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa Turussa. Kertokaa ihmeessä, jos tiedätte, mitä hyvää ja missä yhteiskuntatieteet ovat toistaiseksi saaneet aikaan ympäristöuhkien poistamiseksi. Luonnontieteillä on aika komea rekordi; näyttöjä on paljon olemassa. Samaa markkinointia jatkoi onnistuneesti Tielaitos TurkuPietari -moottoritien (E 18) myymisessä päätöksentekijöille, kuten Rauno Sairisen tutkimusryhmä osoitti. jos SUOMEN LUONTO 9/99 yhtään olisi perehdytty esimerkiksi maaseutusosiologiaan, osallistuvan suunnittelun tai metsähallinnon työtapojen tutkimuksiin, olisi ymmärretty, ettei kannata yrittää valmistella salassa maanomistajilta yksityismaihin kohdistuvia luonnonsuojeluhankkeita. Kolmas, laajempi esimerkki on ympäristöviranomaisten ja osin ympäristöjärjestöjen tapa keskittyä luonnontieteellisten faktojen tuottamiseen ja esittämiseen. Pekka Kauppi esitti ilmastomuutoskeskustelun esimerkkinä luonnontieteellisen tiedon merkityksestä. Joskus tieto jää käyttämättä Natura 2000 -ohjelman valmistelussa ympäristöviranomaiset päätyivät turhan kärjistyneeseen ja energiaa kuluttavaan taisteluun maanomistajia vastaan. On teoreettisesti kyseenalaista, hyödyttääkö luonnontieteellinen tieto enemmän ympäristönsuojelua kuin ihmistieteellinen. Ainakin Suomen keskustelua seuratessani minulle heräsi kysymys : johtuiko Suomen keskustelun kohtalainen onnistuminen luonnontieteellisistä argumenteista vai siitä, että sosiologi Markku Wilenius osasi taidokkaasti hyödyntää mediabuumia 7 Tuntuu, että hän oli ilmastotutkijoista eniten esillä. Y mpäristönsuojelutieteen professori Pekka Kauppi kirjoitti Helsingin yliopiston ympäristötieteiden opiskelijoiden aine1ar,estön Myy:n sähköpostilistalla: "Olen sanonut ja esittänyt haasteen, että yhteiskuntatieteiden näytöt puuttuvat toistaiseksi. Esimerkiksi ruotsalaistutkijat Leksell ja Hansson tekivät hiilidioksidiverotusta koskevan tutkimuksen, jota siteerattiin mielipidesivuilla ja liikenneseminaareissa. Kertokaa ja opastakaa minua, mitä vastaavaa hyvää yhteiskuntatieteet ovat saaneet aikaan ympäristönsuojelussa." Vastaukseni Kaupille laajeni täksi puheenvuoroksi. Tämä perustuu virheelliseen oletukseen, että ihmiset muuttaisivat käyttäytymistään, kunhan saavat uutta ja "oikeaa" tietoa ympäristöstä ja ympäristöongelmista. Huh 1 Tuskinpa esimerkiksi Päijänteen vesi olisi puhdistunut, koska metsäteollisuus vakuutti 1980-luvun alussa, että jätevesien puhdistus on nykymitassa mahdotonta. Esimerkkejä hyödyistä Yhteiskuntatieteellinen energiatutkimus 1990-luvun vaihteessa vaikutti olennaisesti energiapolitiikassa esille nostettuihin vaihtoehtoihin. lhmistieteellinen ympäristötutkimus tutkii, miksi on ympäristöongelmia. lhmistieteellistä ympäristötutkimusta voi tehdä puhtaasti ymmärtääkseen aikansa ilmiöitä tarvitsematta edistää ympäristönsuojelua. Esa Väliverrosen Ympäristöuhkan anatomia vastaa kysymykseen, Pertti Suhonen kirjassaan Mediat, me ja ympäristö ei vastaa, joskin hän lisää ymmärrystä tiedotusvälineiden roolista yhteiskunnassa. Merkitys aukeaa ehkä, kun käännetään suhde päälaelleen: Mitä tapahtuisi, jos ympäristöhallinnossa olisi pelkkiä ihmistieteilijöitä, jotka kokeilisivat erilaisia keinoja suojella ympäristöä ilman luonnontieteellistä koulutusta. jos tämä käsitys on epäselvästi tiedostettu, saatetaan vain kokeilla intuitiivisesti, mitä keinoja milloinkin tulee mieleen. Millainen ongelma ja miksi. Myös Suomen Luonnossa ( 10 ja 1 1 / 98) julkaistut Jarmo Vehmaksen raportit Suomen ilmastopolitiikasta osoittavat, kuinka tärkeitä näkökulmia yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus voi tuottaa. Mutta tämä näkökulma onkin ihan toisen keskustelun aihe. Ihmiset eivät toimi pelkän tiedon perusteella, vaan ihmisten toimintaan vaikuttavat myös tunteet, arvot, kokemukset ja yhteiskunnalliset instituutiot, jotka tuottavat vaihtoehdot, joista ihminen voi valita
Myynti: Suomen Luonnonsuojelun Tuen postimyynti (09) 228 08 333 ja myymälät sekä kehitysmaakaupat, myös sähköpostilla: risto.willamo @helsinki.fi. Kirjoja Ja rokki soi K otitalousopettaja tunnisti ympäristönsuojelutieteen assistentti Ripa Willamon kaupungin vilinässä äänestä 1 5 vuotta koulun loppumisen jälkeen. Silti myös Alangon tekstejä ymmärretään väärin . Laulun aiheeksi riittää vaikkapa siilin ja kuorma-auton yllättävän lopun saava yhteentörmäys. Willamo on yhtyeen laulusolisti, sananikkari ja säveltäjä. Levy on ympäristöystävälliSUOMEN LUONTO 9/99. Monet heistä ovat Willamon entisiä oppilaita Helsingin yliopistosta ja hitsautuneet yhteen kursseilla ja luennoilla. Se merkitsee, ettei se itsekseen pilaannu vaan me pilaamme sen!" Willamo täsmentää. hauskoja, kun ne eivät sitä ole". CD sisältää 10 ympäristöja luontoaiheista laulua. Eikö rokkenrollin pitäisi saada aikaan hyvä mieli. Sitten on Kirkan Varrella virran ja Merja Rantamäen Se on jossain ... Ja vaikka terveet eivät tarvitsekaan parannusta, on RaakkuJaHelmet toistaiseksi esiintynyt vain samanhenkisten ihmisten tilaisuuksissa. "Ei pidä yrittää aina tehdä kaikista ikävistä asioista muka 48 RaakkuJaHelmet keikkailee 3. Joskus RaakkuJaHelmet saattaa paneutua näihin ympäristönsuojelun klassikoihin , mutta toistaiseksi se haluaa esittää omansa näköistä musiikkia. Ettei vain sanoma ahdistaisi. Miesjäsenet sekä naistrumpetisti ovat soitelleet ensimmäisen kerran opiskelijabileissä jo pian 20 vuotta sitten . Miten kolmikon suosikki ja esikuva Ismo Alanko asian sanoisi. "Olen ollut 20 vuotta ympäristökasvattaja, ja tässä ajassa on tapahtunut mielettömän paljon , eikä pelkästään huonoa 1" RaakkuJaHelmet-yhtyeellä on tietenkin edeltäjänsä. Parkanossa Ihminen luonnossa -tapahtumassa sekä 13. Tyyli vaihtelee levyn aloittavan Puutuuliaurinko! -kappaleen pellemiljoonasoundeista tuutulaulumaiseen Tai/kullan iltalauluun . 9. Heidät on tilattu keikalle kouluun. Kommentteja iltauutisiin näet jatkaa nokkelasti muun muassa näin: lajit vähenee tuskin omasta aloitteestaan/otsoni ohenee se on oire vain tauti on muualla/maa sairastaa urpot uusikaa jo diagnoosi Yhtyeen jäsenet suhtautuvat toki vakavasti ympäristöongelmiin . Helsingissä Vanhalla ylioppilastalo/Ja Pääkaupunkiseudun Partiolaisten järjestämässä tilaisuudessa. ALICE KARLSSON Tietoista mesoamista RaakkuJaHelmet: Joku raja! Meri Elonheimo, Hämy Hämekoski, Mira Jarkko, Mouse Mustonen, Make Nevalainen, Jaana Nikkilä, Pekka Salminen, Ripa Wil/amo sekä Ystävät. Kun Hassisen Kone teki laulun "On mukavaa olla rappiolla ... "Sanomamme on loppujen lopuksi myönteinen", kolmikko huokaa. " jäivät juuri nuo sanat kuulijoiden päähän hokemana. Idea on se, että näitä väitteitä kommentoidaan. "Vaikka vakavamminkin voisi suhtautua", Jarkko virnistää ja kumoaa kokiksen kurkkuunsa. Nyt RaakkuJaHelmet -yhtyeessä on jo 1 jäsentä ja se on julkaissut ensimmäisen cd-levynsä Joku raja! Pyydän audienssia. "Ei", Meri Elonheimo vastustelee. RaakkuJaHelmet saatetaan ymmärtää saman lailla väärin , mutta sisälukutaito auttaa. Raakkujamaisteri 1998, 95 mk. Laulussa sanotaan , että ilma pilataan. Nyt bändi on kuitenkin valtaamassa uusia alueita. Nykyisellä kokoonpanolla RaakkuJaHelmet on ensilevyn julkaisemisen lisäksi keikkaillut jonkun verran . Rakkauslauluja ei ryhdytä raakkumaan. Bändin muut jäsenet ovat Willamon lailla enemmän tai vähemmän ympäristönsuojelun kanssa tekemisissä. Bändin jäsenistä Mira Jarkko, Meri Elonheimo ja Ripa Willamo saapuvat paikalle. Minut sai tarttumaan levyyn yhtyeen näppärä nimi: RaakkuJaHelmet, joka viittaa sekä jokihelmisimpukkaan että bändin solistin Ripa Willamon lauluääneen. Willamo tunnustaa olevansa oikea yltiöoptimisti. Osittain Willamon narisevankarhean äänen syytä on se, että rokkitaivaallamme on yksi muista poikkeava tähti , RaakkuJaHelmet. Naivistis-idealistiseksi ympäristönsuojelurokkenrolliksi musiikkiansa kuvaileva yhtye ei ole yrittänyt haukata liian isoja paloja ensimmäisellä levyllään. " Aika rankkaa tekstiä. On Rauli "Badding" Somerjoki , joka karjui, että Maailma hukkuu paskaan, me vain luemme lehtiä. "Ismo suoltaa sanoja hirveen helposti ja hänen utuiset tekstinsä ärsyttävät vähemmän kuin Ripan konkreettiset", Jarkko selvittää. "Kommentteja iltauutisiin on juuri sellainen biisi, joka pitää ehdottomasti kuunnella kokonaan. 10. "Mutta ympäristönsuojelu ei ole ryppyotsaista eikä tulevaisuus näytä mitenkään toivottomalta", Willamo, Jarkko ja Elonheimo vakuuttelevat. Willamoa närästää: "Ja sitten nuoret hoilas pelkästään On mukavaa olla rappiolla, olla vaan täysi nolla! Ja vanhemmat kirjoittivat yleisönosastoille rockmusiikin turmelevasta vaikutuksesta." Mutta kun kuuntelee jatkon , idea kirkastuu. "Sut mä tunnen, hän sanoi", Willamo kertoo. Alkaahan esimerkiksi Kommentteja iltauutisiin näin: "Maa sairastaa/se pitää parantaa/meret saastuu/ilma pilaantuu/lajit vähenee/otsoni ohenee/maa sairastaa/se pitää parantaa. Sekä sanat että melodiat ovat yksinkertaisia . Itseoikeutettu Raakku siis. Ehkä he ovat selittänet tätä muutaman kerran aiemminkin. Myöhemmin haluttiin saada mukaan laulavia naisia. Luonto ja ympäristöongelmat on ja pysyy bändin juttuna
Halusin kuitenkin tuoda omalla työlläni Ivalojoen muillekin nähtäväksi myös heille, jotka eivät sinne pääse." Kulta kiehtoo ja kiinnostaa: Åke Lindmanin ohjaama elokuva Lapin kullan kimallus tulee elokuvateattereihin syyskuussa. lvalojokivarteen on myös rakennettu Metsähallituksen nuotiopaikkoja ja puuvarastoja. Miehen intohimoi nen harrastus oli valokuvaus, joten hän myös kuvasi lvalojokea. Pekka Luukkolan teoksen sävyt kulkevat valkoisesta harmaan kaikkien sävyjen kautta umpimustaan; monissa kuvissa vallitsevat Lapin olemusta hyvin heijastavat tummat sävyt. Entä jos ihmiset innostuvat menemään joelle joukolla, kestääkö luonto. Kirjan kappaleet piirtävät hieman pakinamaiseen tyyliin kuvaa saariston asukkaista ja vierailijoistakin, erilaisia kohtaloita Joenviemä mies lvalojoki matkaa lähes 200 kilometriä Norjan rajan läheltä lnarijärveen. Kultajoki erottuu joukosta. Pekka Luukkola kävi lvalojoella 1988. Se paistaa läpi myös levyltä, sillä sanojen sisältö tuntuu tarkkaan mietityltä, mutta musiikillinen linja on toisinaan hukassa. Luukkola kuvaa pääasiassa SUOMEN LUONTO 9/99 Kirjoja rul lafilmi lle, mikä myös näkyy. Kuvauskohteita piti hakea tunturista, kuruista ja joskus jopa syvästä vedestä kahlaamalla. Lopputulos on tasapainoinen. Siitä tuli kultajoki kesällä 1868, jolloin ensimmäinen kultalöytö tehtiin. Pohjoinen joki vei Luukkolan sydämen niin, että kuvista syntyi kirja ja eri puolilla Suomea kiertävä valokuvanäyttely. nen simpukan pintaa muistuttavaa kantta myöten. Filmi on kehitettävä negatiiviksi, ja negatiivista täytyy tehdä paperille vedos, joka vastaa kuvaajan toiveita. Joella ollessani kuvasin lähes kaiken aikaa koko viikon olin menossa melkein yötä päivää. Suunnittelun lisäksi ne ovat vaatineet kosolti rankkaa fyysistä työtä. Kirjan kuvat tehdään pimiössä ja kirjapainossa. "lvalojoessa on 33 koskea, ja niiden laskemisessa on oma jännityksensä. RaakkuJaHelmet -yhtyeen jäsenet pitävät itseään ensisijaisesti ympäristönsuojelijoina, muusikon toimi tulee vasta sen jälkeen. Lomaviikko lvalojoella oli niin rankkaa touhua, että paluun jälkeen etelässä palautumiseen kului toinen viikko", Luukkola nauraa. Kuvaan vaikutetaan joka vaiheessa. Kauniita ja värikkäitä luonnonvalokuvakirjoja putkahtelee markkinoille tuon tuostakin. JATTA SOINI. "Kiinnostuin kovasti Ivalojoen ainutlaatuisesta kultahistoriasta. Useimmilla orkesterin jäsenillä on takanaan pitkä musiikkitausta, ja kokemusta myös muissa bändeissä soittamisesta. \.'~ i!i eii.hio a •f~)iyviikS!_'.?,!.:~ /.~~:·~ ~ ' . Kohteiden , tekniikan ja tietoisen valinnan vuoksi kirjan yleisilme on hillityn klassinen, jonkun muun mielestä kaiketi vanhanaikainen . Kansi häviää kompostoimalla. 111 s., 265 mk. Saariston muotokuvia Altti Holmroos (teksti) ja Pentti Koivikko (kuvitus}: Meren hiomat ja hyväksymät, Paino-Raisio Oy 1999, 155 s., mustavalkopiirroskuvitus. Ki rjan kauneusvirhe on mielestäni englanninkielinen teksti: miksi ihmeessä sen lukeminen on tehty vaikeaksi painamalla teksti harmaalla. Toimittaja Altti Holmroos ja kuvataiteilija, graafikko Pentti Koivikko ovat jo vuosikymmenet kierrelleet saaristoa. LAURA SUHONEN Kulta joki Pekka Luukkola: Kultajoki The Golden River of Lapland. Näyttely Kultajoki: Saariselällä EU-kokouksessa 29.8.-6.9., Helsingissä Tennispalatsin aulassa 9.-30.9. Mietin sitäkin , olenko itse luonnon tuhoaja ajoin autolla kirjani takia kymmenessä vuodessa noin 30 000 kilometriä. Luukkola kertoo osaksi omista tunnoistaan ja kokemuksistaan , osaksi historian ja nykypäivän faabeleista ja faktoista. f \ "\,.:r\; --i JUHA VALSTE )i" ~:, . Luukkolakin palasi sen ansiosta kuvaamaan lvalojoelle: hän otti valokuvia elokuvan filmauksissa. Tarinoita on kertynyt ja sydän on jäänyt kerta kerralta lujemmin saariston tenhoon . lvalojoki ei ole juuri muuttunut niinä kymmenenä vuotena , jol loin Pekka on sitä kuvannut. Vaikutus oli niin suuri, että takaisin oli päästävä seuraavinakin kesinä, milloin melomaan, milloin vaeltamaan. Kameralla ikuistettu näkymä on vasta kuvan alku . "Kutturan kylään tosin tehtiin iso silta. Suuri negatiivi koko ja pitkät valotusajat soveltuvat erinomaisesti tällaisiin otoksiin. Kirjaan kuvat reprotaan ja painetaan paperille. Levyllä vierailee myös ammattisoittajia muista bändeistä , kuten Don Huonojen kitaristi Kie von Hertzen. Ensimmäisen matkan jälkeen Luukkola palasi lvalojoelle kuutena kesänä. Teksti kulkee luistavasti, muttei ole kuvien veroista. Hieno ja jylhä paikka on nyt rauhoittunut, siellä kun ei ole konekaivuuta juuri lainkaan", kertoo Luukkola. Ne ovat kuitenkin ihan hyviä asioita, sillä näin leiriydytään tiettyihin paikkoihin ja luonto säästyy. Rinkan painosta puolet, noin 20 kiloa, koostui kameroista. Joki on kivikkoinen ja eräät kosket todella hankalia laskea. Pidän taitosta, joka antaa kuville arvoa. Yhden ainoan kuvan vedostaminen voi kestää tuntikausia. Luukkola on itse ottanut valokuvat, kirjoittanut tekstin, taittanut teoksen , valinnut paperin ja valvonut kuvien käsittelyn . Kun katsoo Pekan lvalojokikuvia, ei välttämättä näe niitä työvaiheita, joiden kautta kuvat ovat syntyneet. Joku raja! -levyllä kuultava kokoonpano on ollut pystyssä vuoden verran. Kymmenen vuoden kuvat kertovat lvalojoesta , kullankaivuun historiasta ja nykypäivästä, ihmisistä, asumuksista, maisemista, luonnon pikku yksityiskohdista . Osa kappaleista on kypsynyt Ripa Willamon päässä jo parinkymmenen vuoden ajan. Kuvausalueelle piti matkata melkein 1 500 kilometriä, josta osa kanootilla läpi kuohuvien koskien. Otava 1998
Huoli ympäristömyrkyistä on kuitenkin yhteinen. Lämpimät onnittelut voittajille ja kiitokset kaikille vastanneille! R Vetehisen valtakunnasta Marjatta Sihvonen ja Vili Englund: Vesisatu, Lasten Keskus 1999, 48 s., 128 mk. Tarinan päähahmoja ovat pieni ahven ja munasta aikuiseksi kehittyvä rupikonna. Kirjoittajan mukaan meille alkavat savannien ja koralliriuttojen eläimet olla tutumpia kuin oman mökkirannan pikkueläimet. Nopeasti selaamalla kirjasta voi saada vähän synkän kuvan. Tummat kuvat välittävät todenmukaisen kuvan suomalaisen järven vedenalaisesta maisemasL u N A R s 1 p u H A L 1 D L 1 K A V A L A L A E N L A H 1 1 s T 1 L K A N T Ä 1 T 1 u p E A A T E L A N T 1 T A A L 1 T K A J A s T u K A L A R A T A s A 1 T 1 T A A L N L R A T R 1 T ta ja sen asukkaista. Seuraava ristikkomme ilmestyy joulukuussa. Moni on varmaan istunut laiturilla ja seurannut arvoituksellisen punaisen täplän liikkumista rantavedessa. Oikein ratkaisseiden kesken arvottiin viisi komeaa Aura Koiviston ja Risto Sauson Haapa elämänpuu -kirjaa (Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy) . "Ehkäpä saaristolaiset suhtautuisivat lomakyläajatukseen myönteisemmin, jos he itse pääsisivät siitä jotakin ansaitsemaan" pohtii taiteilija Björn Landström kirjan sivui lla. Tietopaketti antaa vastauksia lasten ja aikuisten mielessä herääviin kysymyksiin. Märketin viimeinen majakanvartija Ragnar Eriksson , posteljooni Oiva Lehti Houtskäristä tai sitkeästi saarellaan pysynyt Rimmasen mamma, Agda Selinda Rimmanen saattavat olla jo hieman vieraampia nimiä, tutustumisen arvoisia kylläkin! Meri on ollut rakas, mutta ankara. Kirjan oikea paikka on esimerkiksi kesämökin kirjahyllyssä. Kirjasta selviää , että kyse on hämähäkkieläimiin kuuluvasta vesipunkista, jota usein kutsutaan väärin vesikirpuksi. Silakan hinta on romahtanut purkkisardiinien ja pakastesein myötä, yhteisalukset ja sähkö tulivat saarille aivan liian myöhään. Töitä on tehty paljon. Satukirjan kirjoittaminen suomalaisen järven eläimistä on erinomainen ajatus. Hyvää matkaa Vetehisen valtakuntaan! ANNE PETÄINEN V N H E L M A T A A L A s u s K u K A T K u u K A T A s T A N A T E T T A K A T 1 E K K L A p 1 T K J u 1 K A 1 L u T u T R A T s A V u s 1 A s T 1 A SUOMEN LUONTO 9/99. Rakkaus luontoon on itsestäänselvyys saaristolainen on kasvanut osaksi ympäröivää luontoa. Onni suosi seuraavia: Jarmo Mäkinen, Anneli Saari, Esko Lappi, Harri Peippo ja Maarit Kiviholma. Matalat käyrät männyt kuin pienet vanhukset. Tällaisia yleiskuvia olisin mielelläni katsellut enemmänkin. Aloituskuva vie lukijan veteen ja avaa ihmiselle epätavallisen näkökulman, jossa on samanaikaisesti vedenalainen ja -päällinen maisema, oikea sammakkoperspektiivi. Aurinko nousee ja paistaa viistosti suolle, suo säteilee sen valossa omaa säteilyään mutta kuusikko kurottaa varjojaan, pitelee hämärää ku in rakastettuaan pehmeällä povellaan." '' Eeva Tikka: Jyrkänparras, Gummerus 1 981. Ne ystävystyvät erikoisella tavalla ja seikkailevat kesän yhdessä. Niiden höyhenpeite sulautuu suon syysväreihin ja niitä on paljon , poikueet ovat suuria tänä vuonna. Silti hylkeenpyytäjä Eino Eskola ei aina ymmärrä kaupunkien "kirjoituspöytäluonnonsuojelijoita". Samalla niille ja lu kijalle tulevat tutuiksi monet järven ja lammen asukit. Hämähäkin seitit täynnä pien iä pisaroita. Lappusista näki, että monet haluavat säilyttää Suomen Luonnon priimakunnossa kolmannes oli kopioinut ristikon, koska ei ollut raaskinut leikata lehteään. Elävä saaristo on kansallinen rikkaus, mutta saaristolaiskulttuuri on yhtä ahtaalla kuin hylje. Kirjan lopussa on kymmensivuinen jakso, jossa kerrotaan tosiasioita sadun eläimistä. Kirjoja KIRJAKALENTERI Syyskuu Suon varvut märkinä, kiiltävin ruosteenpunaisin lehdin. "Kyse on kalan hinnoittelusta" ju listaa puolestaan Ole Torvalds. Saariston asukkaista on kasvanut mutkattomia ja rehtejä. Entä saariston tulevaisuus. Lisäksi ne luovat sadunomaisen , salaperäisen tunnelman. Lapset ovat usein aikuisia ennakkoluulottomammin kiinnostuneita hyönteisistä, kotilaista, ravuista, sammakoista ja muista pikkumönkijöistä. Tämän ei kannata antaa pelästyttää, ei satukirjan aina tarvitse olla karamellivärejä tihkuva. Vesisatu on mielikuvitustarina todellisista eläimistä ja kertoo kevyellä tavalla oikeita asioita. Pieni rupikonna saa väärinkäsityksen vuoksi hauskan nimen Nuf. Algoth Niska, Lasse Mårtenson , JurmoPer ja Anni Blomqvist lienevät jo tuttuja nimä useimmi lle lukijoille. Ahvenenpojan pitkä nimi Varsinainen Vetehinen alkoi tarinan käänteissä tuntua kovin kankealta. Suopursun ja sammalen haju. PEKKA HÄNNINEN Heinäristikko ratkesi 50 Hehkuvat helteet eivät pehmittäneet heinäristikkomme ratkojia, sillä toimitukseen ropisi mukavat 88 vastausta. vuosikymmenten varrelta samalla vieraillaan eri laisissa paikoissa ja pohditaan saaristoon liittyviä kysymyksiä. Korkean varvikon suojassa , mättäiden kainalossa kulkea viipottavat teeren poikaset, ei ihan täysikasvuisina vielä. Nimi ja kansikuva paljastavat kirjan herkullisen näkökulman
Hanke toteutetaan yhteistyössä maanomistajien, Nokian kaupungin ja ympäristöviranomaisten kanssa. Se heikentää veden laatua ja vahingoittaa kalojen, rapujen ja vesikasvien elinympäristöä. Viime marraskuussa kalkitsimme kaksi Nokian Alisen reitin happamoituneista järvistä. Partekin satavuolispäivänä 26.11.1998 Partekja Partek Nordkalk yhdessä sitoutuivat huolehtimaan Nokialla sijaitsevan Alisenjärven järviketjun kalkitsemisesta sadan vuoden ajan. Toukokuussa kerättiin vesinäytteet tulosten seurantaa varten ja syksyllä suoritamme toisen tarkistusmittauksen. Luonnon oma lääke happamoitumiseen. Onneksi luonnolla on ongelmaan oma lääke: kalkki. Kalkitsemme siellä, missä tarvitaan. Vesistöjen happamoituminen on yksi maamme keskeisimmistä ympäristöongelmista. Puhelin 0204 55 6999 www.nordkalk.com P~ RTEK. •Nordkalk Osaavissa käsissä kalkkikivi muuttuu moneksi
050 511 7650 Turun kaupunki Itämeren ja Turun saariston suojelun puolesta TURVERUUKKI OY 52 LAPPI Pyhäluoston Matkailu Luosto Rovaniemen Keilahalli Oy puh. Tuomola Ky 27800 Säkylä Siivouspalvelu Pahikkala Oy Naantali Turun Viatek Oy Uusikaupunki SUOMEN LUONTO 9/99. (08) 666 1266 POHJOIS-SAVO Kangas-Kulma Varkaus ETELÄ-SAVO P. M. (06) 831 9905 RTH Rakennustaito Hirvonen Oy Meritullinkatu 3 1 A 00170 Helsinki Puh. (09) 7704 2472 AURA KORRO OY Autoilija Rainer Tissari Vantaa Korson Raudoiteasentajat Oy Joukontie 30 01400 Vantaa puh. (OS) 326 0308 Lapin Metsäkeskus Tornio Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskus Professori liitto Rekkalaskenta Oy Anterontie 5 67400 Kokkola Puh. TUEMME LUONNONSUOJELUA A.Ahlström Oy AEG Kodinkoneet Vääksyntie 2 E 005 10 Helsinki puh. J. (016) 344 450 Utsjoen kunta KAINUU lsännöintitoimisto Tiliristi Ky 88400 Ristijärvi Kainuun Metsäkeskus 87101 Kajaani Kuhmon Kirjanpitopalvelu Sotkamon Fysioterapia puh. (08) 542 3100 KESKI-SUOMI Finn-Savotta Oy 43501 Karstula Kirjakllmpu Ky 44100 Aänekoski Rock Ramit Oy Jyväskylä Sähköja Kodinkonehuolto K. (09) 874 2984 Kuljetusliike Veljekset Talo Kuormurit. 0400 563 536 fax. puutavarakuljetukset Vossikankuja 8 47400 Kausala puh. Kervinen Ay Savonlinna Savonlinnan Seudun Y rityspalvelukeskus S-Kojeisto Oy 57230 Savonlinna POHJOIS-KARJALA Joensuun kaupungin ympäristövirasto/ympäristönsuojelutoimisto Painotalo Puna-Musta Joensuu-Helsinki ETELÄ-KARJALA Matti Häsä Oy Saimaan Teollisuuspuhdistus Oy 55300 Rauha KYMENLAAKSO Kouvolan Lukko Oy VAASAN RANNIKKOSEUTU CNC-Tekniikka Vaasa KRS Rostman Ky 64140 Tjöck/Tiukka Puukeskus Oy 65100 Vaasa ETELÄ-POHJANMAA Aspocomp Oy Teuva Maitojaloste Osuuskunta 60101 Seinäjoki Suopohjan Akku ja Rengas 61800 Kauhajoki Tikaslinja Ky 62801 Vimpeli Unituli Oy 62100 Lapua KESKI-POHJANMAA Rokuan Kuntokeskus puh. Tiihonen Jyväskylä SATAKUNTA Automaalaamo Pekka Suomi Huittinen Karvian Sähköpalvelu puh. (02) 544 1700 Reima Tutta Oy 38701 Kankaanpää VARSINAIS-SUOMI Gistele Oy Henkieläkevakuutusyhtiö Verdandi Turku Kuljetusliike R
(08) 84913, Fax (08) 849 3996 ,,:>l, . METLA M ETSANTUTK I MU S LA I T OS 53. (019) 279 137 fax (0 19) 2 79 1 30 ...m Väestörekisterikeskus Befolkningsregistercentralen www.vaestorekisterikeskus.fi uunnittetutoimisto Ympäristötekniikan laitteet ~ 'o Myllyojantie 169 iirtola 18600 Myllyoja ~ ov Puhjafax(03) 7I88974 esoy@sci.fi eLAITEX --conveying solutions-LUMITUULI OY Vironkatu 5 00170 Helsinki (09) 41 10 0778 www.lumituuli.fi J;.ictJ Oli 111,un .. (09) 728 5569 SAKOOY PL 149 11 IOI Ri ihimäki Puh. (09) 274 7510 fax. 19-743 1 VUOSAAREN APTEEKKI NORDSJÖ APOTEK w Kauppakeskus, köpcentrum COlumbus -:?, Puh./Tel. (09) 2768016 Mertensia Oy 00880 Helsinki Maatalouden Laskentakeskus Vantaa Nord-Lock Finland Oy 00720 Helsinki Oy Polyfa Ab Espoo Rakennus Oy Hartela Helsinki Rakentajain Konevuokraamo Oyj Vantaa Suur-Helsingin Golf Espoo Tilitoimisto Yritystilit Helsinki Wami Oy Helsinki puh. 015415 510 E-mail :esmk@metsakeskus.fi u !!!!l PIRKKA-KESKUS OY Näsinlinnankatu 48 33200 Tampere Kokoustilat ja juhlajärjestelyt edullisesti Tamr ereen keskustassa puh. Björktroth 02950 Espoo Dal-Trans Oy Ab I02I0Inkoo Famon Oy Käsineasiantuntija Uusimaa Kauniaisten kaupunki puh. (017) 562 240 Plast-Service Oy Yhteystie 04220 Kerava puh. (09) 677 017 Metsästysmuseo Suomen r Tehtaankatu 23 A. (019) 536 75 1 1 -ffr' ETELÅ · SAVON METSÅKESKUS Puh. (02) 2393 2265 Oulunkylän Liikennekoulu Mäkitorpantie 37 00640 Helsinki puh. (09) 2747 5110 PORIN KAUPUNKI Rautaruukki konserni Naturally Steel Ravintola Piaf Heikkiläntie 2 00210 Helsinki puh. ll UVKIU 011101.11' Niittykatu 5, 92 I OÖ Raahe Puh. 0204 SS 1 1 PAPER MILL KAUTTUA PL SS 27501 Kauttua puh. (0 ) 2503 200 tiedonjanoon http://www.hartwall.f1 Tekoturkismateriaalit Tehtaanmyymälä puh. (09) 505 61 Kuljetusliike R. (09) 350 8740 H enkivakuutusosakeyhtiö Verdandi Eteläinen Hesperiankatu lO 00100 Helsinki Partek Oyj Abp PL 61 Helsinki puh. Koljonen 04300 Tuusula Kylmäkonehuolto Vuorijää Oy Helsinki Lever Faberge Helsinki Luonnon Keskus/Koulutuskeskus Röykkä puh. METSÄ-BOTNIA MB PAIJAT-HAMEEN JATEHUOLTO tY'f ot KEMPELEEN PUUTARHA· OPPILAITOS \\ ';r' VIERUMÄEN \V, TEOLLISUUS .._~ Jyväskylän €M€P.GIA Oy SUOMEN LUO TO 9/99 a5 PIRKANMAA Asianajotoimisto Pirkka Lappalainen Tampere Fort James Suomi Oy Nokia lnsinöörioppilastalo Oy Tampere Kangasalan Lämpö Oy Maalausliike Tapio Salminen Oy 33100 Tampere Pesulapalvelu Oy Mänttä Rengaskaksikko Oy 33700 Tampere Repe Ongelmajäteauto Terälahti Tähti-Set Oy PÄIJÄT-HÄME Lehtovuori Oy 15150 Lahti Varattu HÄME 6 Hämeen Ammattikorkea"' koulu/metsätalouden koulutusohjelma Evo Novart Oy Forssa Pesulapalvelut T:mi Heikki Taavitsainen Veistäjäntie 1 79700 Heinävesi puh. (03) 513 4194 fax (03) 514 9367 UUSIMAA Art House Oy 00120 Helsinki Autokorjaamo B. 343 4400 Pukkilassa~ ~},; Potkua www.pukkila.fi {t:) Merita Meri~a-Nordbanken Piispan katu 32 06100 Porvoo puh. Ab Fivivi Comfovt o~ ~ ~ '-HululPr ~ Puhtaan Itämeren puolesta Merita Asiakasrahoitus ~Kainuun .,,, metsäkeskus 70 vuotta pihkassa metsään. 11910 Riihimäki puh (0 19) 722 294. (09) 677 255 fax. fax (019) 719 378 Ptruldrbdjd lliistaW Gilllld1Slbikht1 38100 Karkku p
Seppo Vuokko Eksyvätkö muuttolinnut. Olen tarkkaillut muodostelmassa lentäviä muuttolintuja. Norjalaiskokeissa jopa suoraan maahan kylvetyt marjatkin itivät hyvin. Tarkoitus on , että eläi met syövät hedelmän mallon ja kuljettavat siemenen ulosteissaan pois emopuun varjosta. Amygdaliini antaa kuitenkin aromia, ja usein tuomen (tai kirsikan) kivet murskataan juomaa valmistettaessa. Taimien alkukehitys on kuitenkin hidas, ja rikkaruohot tukahduttavat taimet helposti. Amygda liinia on tuomen lähisukulaisten aprikoosin, kirsikan, kriikunan , luumun , mantelin ja persikan sekä useiden muiden ruusukasvien siemenissä. lis. Käsitellyt siemenet itänevät jo seuraavana keväänä, mutta käsittelemättömien itämiseen voi mennä kaksi tai kolmekin vuotta . Sen sijaan ne soveltuvat antamaan viineille ja likööreille punaväriä ja aromia, ja mikseivät myös maustamaan miedompia marjoja. Ulosteissa olevat siemenet itävätkin hyvin. Sitä oli Tuomen marjoja kannattaa nauttia kohtuullisesti: siemenissä on myrkyllistä sinihappoa. Seppo Vuolanto fil.tri JuhaTiainen Suolistossa siemen herää Miten hilla oikein lisääntyy. toisen maailmansodan vakoojien ja merkkihenkilöiden, ehkäpä marsalkkammekin, matkassa ampullina, jotta he mahdollisesti vangiksi joutuessaan olisivat saattaneet tehdä itsemurhan. maist. Olen yrittänyt kylvää sitä, mutta siemenet eivät ole itäneet. Eira-Maija Rantala on tutkinut hillan lisäämistä. Käsitys tuomen marjojen myrkyllisyydestä ei ole aivan perätön . tri Matti Helminen fil. Harri Dahlström fil. Mitä tapahtuu , jos muodostelmaa vetävän linnun kompassi näyttää väärin ja IinSUOMEN LUONTO 9/99. Laatikot viedään ulos, suojataan rikkaruohojen siemeniltä esimerkiksi harsolla ja odotetaan. Tietääkseni kukaan ei ole kuollut kirsikkatai tuomiliköörin nauttimiseen , mutta lieviä syaanimyrkytyksen oireita on joskus kuvattu! Syaanivety eli sinihappo on hyvin tehokas myrkky, joka tappaa puolessa minuutissa. Kun marjan maito on poistettu ja siemen kuivahtanut, sitä voi hangata santapaperilla. Hillan siemenet voivat itää perin hitaasti. Marjan mallossa on itämistä estäviä aineita ja siemenet ovat kovakuorisia , jotta ne kestäisivät matkan läpi suoliston . Syynä ovat luultavasti peltomaan mikrobit, jotka ehtivät syksyn aikana "syödä" sekä marjan mallon että pehmittää siemenen kuoren . ja metsät. Multaa ei siis kannata vielä ensimmäisenä keväänä kipata pois, vaikkei taimia olisikaan ilmaantunut. Hilla, kuten kaikki marjat, on tarkoitettu syötäväksi ja siemenet ulostettaviksi. kand. Laita mukaan yhteystietosi. Kysy luon osta Luontoillan asiantunt1j t vastaavatl Tuomen marja, tuonen marja. Erityisen paljon sitä on karvasmantelissa (karvasmanteliöljy). Siksi siemenet kannattaa kylvää syyskesällä tai syksyllä laatikkoon hiekan ja turpeen seokseen. Sen on täytynyt sopeutua myös käsittelemään sinihappoa niin, ettei siitä ole haittaa. Suolistossa maito häviää ja ruoansulatusentsyymit ohentavat kuorta ja tavallaan virittävät siemenen itämään. Seppo Vuokko fil. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei kirjeitse. Ellei halua käyttää luonnollista siementenkäsittelyä, voi kokeilla muita menetelmiä. Sellaisia tuotteita, joihin siemenetkin on murskattu, täytyy käyttää kohtuudella , jotta välttyisi myrkytykseltä. Seppo Vuokko Kysy luonnosta Luontoillan asiantuntijat vastaavat! 54 Lähetä kysymyksesi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00S 10 Helsinki. Ovatko tuomen marjat myrkyllisiä niin kuin väitetään. Voisi kokeilla myös käymismenetelmää: varovasti murskatut marjat jätetään käymään pariksi viikoksi lämpimään, kaadetaan siivilälle, kuivataan ja hierotaan puhtaiksi. tri likka Koivisto professori Kauri Mikkola fil. Suurten siemenmäärien käsittelyyn tämä on hankalaa. Hänen kokeissaan parhaiten (yli 40 prosenttia) itivät suoraan kasvupaikalle noin kahden sentin syvyyteen kylvetyt siemenet. Olen syönyt niitä lapsesta asti, enkä ole tämän hullummaksi tullut! Voimakkaan maun ja tuoksun vuoksi tuomen marjoja käytetään sellaisenaan varsin vähän. Marjan kivi , kovakuorinen pähkinämäinen siemen, sisältää sinihappoglykosidia, amygdaliinia, joka hajoaa ruoansulatuskanavassa sinihapoksi ja sokeriksi . Myrkyn tehtävä on tietenkin suojata siementä . Asiantuntijoina toimivat: maat. Epäilen epäonnistumisen syyksi hätäilyä: ei ole maltettu odottaa tarpeeksi pitkään . Jos mehun tai hillon valmistukseen on käytetty vain maito, tuote on täysin vaaraton. Silti nokkavarpunen on suorastaan erikoistunut tuomenja kirsikansiemeni in, jotka se murskaa mahtavalla nokallaan
Seuraako muu parvi perässä. Joskus pesä on vanhassa kolmiomittaustornissa seudun korkeimmal la paikalla. Kalasääsken pesä sijaitsee usein ympäröivää puustoa korkeammalla. Rengastajien tekemät pesät pyritään sijoittamaan myös paikoille, joiden lähellä kasvaa muuta samankokoista puustoa. Kuvassa hanhien syksyinen muuttoaura. Nykyisinhän nämä tornit ovat jo lahonneet. .,... tu alkaa lentää väärään suuntaan. Kyselin muutamalta kalasääsken rengastajalta salaman iskeKala~ ken poi saavat tottua maail myrskyihin pienesti ,.. Jos ravinnon hankinta ei kunnolla onnistu , ruumiinontelossa on vain vähän tai ei lainkaan rasvaa. ,r ,,._f' ~ ,,,.... Kalasääsken poikasilla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa. Jos niiden kompassi on viallinen eli neuvoo valitsemaan väärän suunnan , lintu joutuu oudolle alueelle. Pulskia ahvenia Seppo Vuo/anto Saimme alkusyksystä useita pulskia ahvenia, joiden vatsat olivat aivan täynnä valkoista massaa. Sen sijaan yöl lä yksinään muuttavat linnut suuntivat kompassinsa avulla. miä pesäpuita. Olen hoitanut aikoinaan kalasääsken poikasta, jonka myrsky oli heittänyt alas kolmiomittaustornissa sijaitsevasta pesästä. .,.. Muutoin kalat olivat aivan terveen oloisia. Kysyjän saamissa ahvenissa ei siis ollut mitään vaivaa . Valkoinen massa oli rasvaa, jota kesäisen kasvukautensa hyvissä rr oloissa viettävät ahvenet keräävät energiavarastokseen tulevaa talvea ja kevään kutujaksoa varten. Niillä on selvästikin tuntuma oikeasta yleissuunnasta. . Kalasääski joutu u väkisinkin valitsemaan kaikkein korkeimmat puut pesäpaikoikseen, kun valinnan varaa ei ole, sillä vankkaoksainen puusto on suurempaa kuin metsän muu puusto. ,. ,.,..~;t.-r-~.,.~ -laisille muillekin sääilmiöille. Yksittäisten korkeiden puiden latvoissa taikka vanhoissa kolmiomittaustorneissa sijaitsevat pesät ovat alttiita kaikenSUOMEN LUONTO 9/99 Kysy luon osta .J_ Luontoillan asiantuntij t vastaavat! , J_ 1.. Säiden armoilla Juha Tiainen Iskeekö salama kalasääsken pesään. Mikä niitä vaivasi. Ei edes liikalihavuudesta ole kysymys, sillä keväällä näistä rasvamääräistä ei ole paljoakaan , jos mitään , jäljellä! Harri Dahlström. Itse en istuisi ukkosel la kalasääsken pesässä . liman tällaista pitkäaikaista vapaaehtoista toimintaa kalasääskikantamme ei olisi niin vankka kuin se nyt on. Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistoa johtava Pertti Saurola on nähnyt salaman jälkiä joissakin pesäpuissa ja muistelee hämärästi joskus kuulleensa ta· pauksesta, jossa salama oli pesinnän peräti tuhonnut. Muodostelmissa muuttavat linnut tuntevat muuttoreittinsä. Lintu tekee pesän joko ylispuun latvaan tai sitten sille rakennetaan keinopesä, joka sekin sijoitetaan muuta puustoa korkeammal le. Joissakin oloissa ahvenet eivät saa tarpeeksi ravintoa eikä rasvan varastoiminen ja mädin ja maidin tuottaminen seuraavaa kutukautta varten onnistu. Tuulet saattavat kyllä painaa muuttavia parvia pois reiteiltään , mutteivät linnut si lti eksy. Tieto reiteistä siirtyy sukupolvelta toiselle oppimisen kautta. Kovin korkeallehan ei sitä paitsi tarvitse nousta, kun kaukaisetkin maamerkit tulevat näkyviin. Muuttoparvet eivät harhaudu päämäärästään. ,.. Rasvaa varastoituu ruumi inontelon peittäviin kaivoihin ja muuallekin kudoksiin, kuten sidekudokseen ja ihon alle. Tällaiset linnut eivät harhaudu reiteiltään johtajalinnun kompassin vioittumisen takia, varsinkaan kun muodostelman johtajalintu vaihtuu aika usein ja vetovastuu siirtyy yksilöltä toiselle
Nämä on aivan säännöllisesti todettu hyvin kylmissä vesissä, kuten luolan pohjoiseen antavalla suulla, lähdetai ulkosaaristovesissä. Ku n kiimaan tuleva hirvilehmä on tull ut son nin luo, se haistelee kiimakuoppaa ja saattaa virtsata siihen . Miksi se silloin kurnuttaa. Mutta oikea uusi kesä alkoi elo-syyskuun vaihteesta: oli ihanan au rinkoisia ja leppeitä päiviä, ja moni n paikoin tehtii n kyseisen ajan lämpöennätyksiä. Syksyllä kiima-ajan alkaessa hirvisonni ilmoittaa ol inpaikkansa Hirvisonni kuopii syksyllä etujaloillaan matalan kuopan kiima-ajan ilmoitustauluksi. Vaikuttaa il meiseltä, että tällainen epätavallinen ja nurinkurinen säätilojen käänne on sekoittanut sammakon hormonierityksen ja se on "lu ullut" uuden lisääntymiskauden koittaneen. Pielisjärvellä puolukSUOMEN LUONTO 9/99. Syyskurnutuksen täytyy olla äärimmäisen harvinaista, lienenkö edes kuullut ennen havaintoa sellaisesta. sekä hirvilehmille että mahdollisille kilpaileville sonneille äännellen ja tuoksuviestejä lähetellen. Sonni kuopii etujaloillaan maahan matalan kuopan, johon se laskee houkuttelevasti tuoksuvan virtsansa. Vaikutuksen tehostamiseksi se myös virtsaa ki ntu il leen, minkä seurauksena hajut seuraavat eläimen mukana. . Kouri Mikkola Kiimakuoppa viestittää Olen kuullut puhuttavan hirven kiimakuopista. Kurnutushavainto ei tee tyhjiksi niitä selityksiä. Mitä ne ovat ja mikä merkitys niillä on. Kurn utushavainto on tehty juuri tämän lämpökauden lopuksi. Voisikohan vielä tulla sellainen erikoinen vuosi, jolloin sammakot kutevat toiseen kertaan syksyllä. Sen sijaan melko usein on kysytty, mi ksi syksyllä 56 Kysy luon osta Luontoillan asiantunttJ t vastaavat' on sammakon nuijapäitä. Kesähän oli hyvin sateinen ja auringoton. Virtsan mukana erittyvät tuoksut paljastavat sonni lle, mi lloin naaraan tiinehtyminen on mahdollista ja mil loin se suostuu paritteluun. Syyskurnutusta Kuulin sammakon kurnutusta 26. Matti Helminen Kotelo koppia . Niitä tuli pari kolme litraa kohti. Niissä on selvästikin ollut kyse viivästyneestä kehityksestä. Eh käpä sil lä olivat jo seuraavan kevään hormonipaukut liikkeellä. Koska pilviset yöt olivat melko lämpimiä, keskilämpö ei poikennut kovin paljon normaalista. po1munssa Syksyllä 1 998 kerätessämme puolukoita ilomantsilaisessa mäntymetsässä joukkoon sattui lääkekapselin näköisiä esineitä. Ovatko ne jonkin hyönteisen toukan koteloita. Säät olivat 1998 nii n poikkeukselliset , että uskon selityksen löytyvän si itä. syyskuuta 1 998. Kuinka tavallista on sammakon syyskurnutus. Kiimakuoppa on hirvien lyhytaikaisen parisuhteen ilmoitustaulu, joka välittää suvunjatkamiselle olennaisen tärkeät viestit
Toinen mäntymetsien suurtuholainen, ruskomäntypistiäinen , talvehtii yleensä munina neulasten sisällä. Vanhemmiten lakin yläpinta tummuu eikä sieneen enää yhtä helposti kiinnitä huomiota . Mitä ovat lieot. Siitä kyllä aiemm in käytetti in nimeä hytyorakas, mutta kun se kuuluu hyytelösieniin, korjattiin nimi muotoon orahytykkä. Radio Suomi 20.10. Mitkä seuraavista ovat hyviä ruokasieniä a) voitatti, b} sappitatti , c) kehnäsieni , d) lampaankääpä. 6. Parempi siis todeta varovaisesti, että kyseessä on jompi kumpi mäntypistiäisistä. Nimeä kuvien marjat. Luontoilta YLE:ssä 22.9. Mikä se oli. Sienilaji on C/adotrichum myrmecophilum , jota ei tavata missään muualla kuin paperimuurahaisten pesässä. Rihmasto lujittaa seinämää, mutta paperimuurahaiset eivät käytä rihmastoa ravintonaan. Kuinka vanhaksi se voi elää a) sata-, b) 1 20vai c) 1 30-vuotiaaksi. Kyseessä on aivan ilmeisesti pilkkumäntypistiäinen , joka talvehtii toukkana tuon kopan sisällä ja koteloituu sinne keväällä. kapoimuriin tuli isompia ruskeita kapseleita. 8. Muurahaiset muuraavat seinää puun kuidusta ja muista kasvinosista, jotka on kostutettu kirvoista peräisin olevalla mesikasteella, siis sokeri liuoksella. TV1 26.9. 5. 2. Näitä kahta lähisukulaista ei voisi sekoittaa talvehtimisasteillaan toisiinsa, jolleivät ruskomäntypistiäisen elokuiset kotelot jäisi melko usein lepäämään talven tai parin yli. Kyseessä on näet riikinkukkokehrääjän kotelokoppa. Raakku on Suomen pitkäikäisin eläin. Toisen avasin, kun luulin, että sisällä on kiviä. Suomen kaikista tunnetuista lajeista suuri osa on hyönteisiä. Orahytykkää voi raakana silputa salaattiin tai kokeilla sienimarmeladia: pieniksi kuutioiksi leikatun orahytykän päälle puristetaan sitruunan mehua ja karistetaan runsaasti hienoa sokeria. Isompi on naaraan kotelo. TV1 Sieni ei ole kääpä, eikä orakaskaan, vaikka sillä on piikkejä itiöemän al la. Toisesta kopasta on kaivettu ulos koiraan kuivunut kotelo. Samanlaisia on lähetetty määritettäviksi 1 998 monesta paikasta. Useimpien hyytelösienten itiöemät ovat hyytelömäisen pehmeitä, läpikuultavia, usein tappimaisia, tyynymäisiä tai epämääräisen poimuisia. 3. Suomessa on neljä UNESCO:n maailmanperintökohdetta. Makea seinämä käy kasvualustaksi sienirihmastolle. Onko hyönteisiä lajeistamme a) puolet, b) neljäsosa, c) kolme neljäsosaa vai d) yli 80 prosenttia. Se on melko yleinen , joskaan ei mitenkään erityisen runsas. Kouri Mikkola Kysy luon osta Luontoillan asiantuntij t vastaavatl Muurahaisten taidonnäyte Rakennusta purettaessa seinästä löytyi sokkeloinen harmaasta paperimaisesta massasta tehty lokerikko. Minkälaisista maastoista niitä löytää parhaiten. Se on syötävä, vaikka harvoin sitä löytää niin paljon , että sitä edes ajattelisi ruoaksi. 4. Rakennuksessa on nähty pieniä ruskeita muurahaisia. Seppo Vuokko Läpikuultavasta orahytykästä voi tehdä kokeeksi marmelaadiherkkua. Mitkä ne ovat. Hytisevän joustava orahytykkäkin on ; se muistuttaa rakenteeltaan hyvin tehtyä jälki ruokahyytelöä! Nuorena orahytykkä voi olla aivan lasimaisen läpikuultava. Minkä ja mistä aineesta tekemä. Kapeammassa päässä on aivan kuin moninkertainen tupsu , itse asiassa perhosen ulosryöm imisreitti . Nämä siirtävät sen pesästä pesään. Orahytykkä kasvaa havupuiden kannoissa syksyisin. Eri rakennusvaiheet ovat eri muurahaisten tehtäviä. Se on eräs meidän pohjoisen luontomme erikoisuuksia. 57. Kuivalla säällä ne kuivuvat kokoon ja sadesäällä turpoavat entiselleen. 7. Vaikka olen metsissä paljon liikkunut, en ole ennen sellaisia nähnyt. Sen pesänrakennus on näet huomattavan monimutkainen tapahtuma. Kouri Mikkola Sienimarmeladia Löysin kuusen kannosta omituisen käävän, joka oli aivan läpinäkyvä. Pielisjärven näytteet ovat 2,5 senttiä pitkiä, vähän tummemman ruskeita ja nöyhtäisempiä, mutta päärynän muotoisia. Tuo melko harvoin nähty pesä oli juuri niiden pienten muurahaisten, paperimuurahaisten , tekemä. Ilomantsin näytteessä on neljä 9 ,541 millin mittaista, pitkänomaista, tasasivuista, pyöreäpäistä kotelokoppaa, joiden pinta on vaalean ruskea, heikosti verkkomainen. Vastaukset sivulla 66. Miksi Itämeren rakkolevät eivät enää kasva niin syvällä kuin ennen. Mitkä seuraavista perhosista talvehtivat aiku isena a) nokkosperhonen, b) liuskayökkönen, c) mäntykiitäjä, d) kiiltom ittari, e) neitoperhonen, n isohangokas. 1. Orahytykän itiöemä on kiinteämpi kuin useimpien sukulaistensa, eivätkä kosteuden vaihteluista seuraavat muodonmuutokset ole yhtä suuria
Tämä prosessi, jossa hienojakoinen malmirikasce muunnetaan huokoiseksi, kiinteäksi murskeeksi jatkokäsittelyä varten, vähentää energiankulutusta jopa 40% perinteisiin sintrausmenecelmiin verractuna. Voiko taloudellinen etu olla myös ympäristön etu. lyssä Outokummun sintrausprosessiin. Oleellista on muokata tavoitteet käytännön teoiksi . Erityisen tärkeä tavoite se on juuri metallien tuotannossa, missä toiminnan luonne lähes vääjäämättä vaikuttaa ympäristöön. Uskomme, että samaa mieltä ovat myös asiakkaamme, kuten CBMM, joka valmistaa Outokummun teknologiaa hyödyntäen 70% kaikesta maailman ferroniobisca. OUTOKUMPU ALA NSA ETURIVI N TAITAJA MYÖS ENSI VUOSITUHANNELLA. Kuscannuscehokkaasci ja vastuullisesti. Näin ajatteli myös maailman johtava teräksen seosaineen niobin valmistaja, brasilialainen CBMM valitessaan teknologiayhceiscyökumppanikseen Outokummun. Vähe mmän kustannuksia Ympäristösyyt yksistään eivät kuitenkaan saaneet CBMM-yhciöcä siirtymään Outokummun teknologiaan. Myös pölyäminen ja ympäristölle haitalliseen kaasujen muodostus on mahdollisimman vähäistä. Sintrausprosessi parantaa myös yrityksen kilpailukykyä alentamalla käyttöja huoltoOutokummun teknologisille innovaatioille onkin yhteistä sekä liiketaloudelliseen että ympäristönäkökohtien yhceensulauccaminen. com PL 140, 02201 Espoo D BASE METALS T CH y. Merkittäviä ympäristöetuj a CBMM siirtyi malmirikasceen käsitteT UKAAN IT JA UHANA LAISET HARJASUDET OVAT OSA CBMM:N YMPÄRISTÖNSU0JELU0HJELMAA. YHTIÖLLE ON MYÖS MYÖNNETTY ISO 1400 1 YMPÄRISTÖSERTIFIKAATT I. 011tok11111p11. Ooutokumpu www. oki voi. Vahva näkemyksemme on, että lopulta vain ne, jotka tuottavat metalleja vastuullisesti, tuocravac niitä menestyksellisesti
Ensi alkuun homma hoidettiin sijoittamalla saarille tynnyreitä veneilijöiden jätteiden keräämistä varten. Yhdistys on myös mukana koko Itämeren alueen kattavassa valistustyössä. Yritysten osuus on jo suurempi kuin ympäristöministeriön. Pidä Saaristo Siistinä on WWF:n ohella ainoita ympäristöjärjestöjä, jonka toiminta perustuu merkittävässä määrin sponsorointiin. Pidä Saaristo Siistinä on toiminut kätilönä ja kummina Viron saariston veneilijöiden jätehuollon järjestämisessä. "Olemme toivoneet esimerkiksi ympäristöministeriöltä pysyvää vuosittaista perusrahoitusta toiminnallemme, rahoitus on vuosittain vaihteleva, suhdanteista kiinni , kuten elinkeinoelämänkin rahoitus. Pidä Saaristo Siistinä on paininut rahoitusongelmien parissa koko toimintansa ajan. Nyt väkeä on 1 20 ja Roska-Roopen tunnuksien alla purjehtivassa "laivastossa" yhdeksän alusta. "Uskomme, että veneilijät tuntevat yleisen jätehuoltovastuunsa paremmin , kun siihen liittyy omatoimisuutta. Syntyi Pidä Saaristo Siistinä r.y. Nykyään ympäristöministeriön osuus on noin kolmannes vuotuisesta budjetista. Työ tehtiin vapaaehtoisesti, ilman varsinaista rahoitusta. Elinkeinoelämän tuki on niin ikään kasvanut vaatimattomasta alusta keskeiseksi. Yhdistys on ollut kehittämässä kuntien kanssa yli sataa imutyhjennyslaitetta, joihin veneiden jätetankit voidaan tyhjentää. Usko toiminnan hyödyllisyyteen on kuitenkin auttanut voittamaan vaikeuksia. Luonto muokkaa maaperää Roska-Roopelle joskus ilkein 59. Mutta käytännössä näin ei aina tapahdu." Juhlavuonna Pidä Saaristo Siistinä kiinnittää erityistä huomiota veneilijöiden käymäläjätteisiin. Se tosin on vain noin neljännes matkaveneilyä harrastavien kokonaismäärästä. Ajan tavan mukaan roskat myös poltettiin paikan päällä. kaikessa yhä edelleen . Saaristomereltä lähtenyt toiminta on laajentunut kaikkialle merenrannikoille ja Järvi-Suomeen. Edelleen löytyy liian monta venekuntaa , jotka päästävät jätöksensä mereen. Sinilevien massaesiintymiset ja muut meriympäristön antamat hälytykset rehevöitymisen etenemisestä koskettavat veneilijöitä yhä konkreettisemmin. Veronalaisuus voi syödä perustaa tältä vastuuntunnolta." Roska-Roope-merkin lunastaneiden määrä ei lisäänny samassa suhteessa kuin roskien määrä veneilijöiden jätepisteissä. TEKSTI JA KUVAT: MARKKU LAPPALAINEN ka-Roope-merkin lunastaneita on tätä nykyä 1 2 800. "Tämä vuosi on vakaampi kuin moni aiempi , mutta rahoitukseen liittyy epävarmuuksia", Karrento sanoo. Haasteita riittää. " "Epävarmuustekijät haittaavat pitkäjännitteistä suunnittelua ja turvattomuus on henkilökunnalle raskasta." Vero, kiitos ei Vaikka raha-asiat välillä viiltävät vatsaa , Pidä Saaristo Siistinä ei ole lämmennyt ajatukselle veneilijöiden lakisääteisestä, veroluonteisestä jätemaksusta. Kunnatkin ovat kiristäneet rahahanojaan. Yhdistyksen toiminta on vakiintunut, mutta kuluttajien toiveet yhä laajemmasta lajittelusta ja entistä paremmasta palvelusta lisäävät kustannuspaineita. Pidä Saaristo Siistinä elää suhdanteiden armoilla. Ei myöskään sovi vähätellä jäsenten osuutta. Se on Karrennollekin kummajainen. Saaristoalueen kunnat ovat myös omalla panoksellaan tukeneet yhdistystä. "Vapaamatkustajia" on paljon. Ek elä aa Roska-Roope siistii saaristoa R antaan ajautuneiden roskapussien nostattama kiukku on keskeinen syy sille, että turkulainen Rabbe Lauren ystävineen ryhtyi 30 vuotta sitten kehittämään saaristossa liikkuvien veneilijöiden jätehuoltoa. "Aina kun selostamme veneilijöille, mitä teemme ja mitä se maksaa, jokainen sanoo että totta kai me haluamme liittyä jäseneksi. Järjestö juhlii pyöreitä vuosiaan työn merkeissä. Rahoitushuolia Veneilijöiden jätehuoltomaksun tunnuksena toimivan RosHylkeenkasvoisesta Roska-Roope-tunnuksesta tuttu Pidä Saaristo Siistinä hoitaa veneiljöiden jätteet kolmen vuosikymmenen kokemuksella. Kymmenen ensimmäisen hitaan kasvun vuoden jälkeen yhdistys harppasi aimo askelen eteenpäin 1979, jolloin ympäristöministeriö ryhtyi rahoittamaan toimintaa. Mereltä järville Nyt järjestö kuuden ja puolen miljoonan markan budjetteineen on kuin toisesta maailmasta: monipuolinen ympäristönsuojelun vaikuttaja, joka kerää lajiteltua jätettä toiminta-alueiltaan , valistaa ja kasvattaa. Hänen kaudellaan yhdistyksen budjetti on kaksikymmenkertaistunut, henkilökunnan määrä nelinkertaistunut. Vuonna 1982 toiminnanjohtajana aloitti Rolf Karrento, yhdistyksen henkilöitymä ja kaikki Jätepiste Aspön saaren paraatipaikalla, kirkon vieressä. Mukana oli myös saaristolaisia, joille oman arkiympäristön siistinä säilyttäminen oli tärkeä asia
Nitriittipitoinen makkara ei sovi lasten jokapäiväiseksi ruoaksi. ja elävistä eläimistä. Myös vaimo Tea ja tytär Satu hyörivät kaupassa. Kääriäisen kaltaiset kodikkaat pikkukaupat alkavat olla harvinaisia tyytyväisten asiakkaiden keitaita kuusikymmentäluvulla meni nurin kolme lähikauppaa vuorokaudessa sunnuntait mukaan lukien. Nitriittiä makkarasta Nitriittiä käytetään lihajalosteissa säilöntäaineena. Lapsilla turvallisena pidetty päivittäinen määrä ylittyy helposti. Nitriitti on asiantuntijoiden mukaan välttämätön lisäaine joissakin lihatuotteissa, sillä se estää ruokamyrkytyksiä aiheuttavan, hengenvaarallisen C/ostridium botulinum -bakteerin toimintaa. Tulosten perusteella näyttää siltä , että kotimaisista eläimistä saatavat elintarvikkeet ovat puhtaita. Eläimien ylenpalttinen lääkitseminen on arveluttavaa, sillä etenkin runsas antibioottien käyttö saattaa johtaa lääkkeille vastustuskykyisten bakteerien syntyyn . Suomessa etsittiin viime vuonna 60 erilaista kasvua edistävää ainetta lihasta, maidosta, kananmunista , kalasta , hunajasta . Kalassa, kananmunissa ja hunajassa ei ylimääräisiä lääkejäämiä ollut. Nitriitti voi muuttua elimistössä nitrosoamiineiksi ja synnyttää syöpää. Pöperöt voi pakata myös omaan rasiaan . Erikoistuminen ja laadulla kilpailu on ollut lähikauppojen pelastus. "Hinnoi lla en lähde ki lpailemaan", toteaa kauppias ja huokaa samaan hengenvetoon työpäivän olevan keskimäärin kaksitoistatuntinen . Nitriitin toinen merkitys on kosmeettinen . Kääriäisellä laitetaan omassa keittiössä valmiita kotiruokia lähitienoon vanhuksille maittaa paremmin kuin itsepalvelumyymälän folioeines. 60 Yli lain salliman määrä lääkettä löytyi muutamista sioista , seitsemästä maitonäytteestä ja 4 1 lihanäytteestä. Ja kaikki tuntevat toisensa. Esimerkiksi tyreostaattiset aineet voivat häiritä ihmisen kilpirauhasen toimintaa jo pieninä pitoisuuksina. Kotimaassa sonnit saavat lihoa luonnollisesti. Tutkimuksia tehtiin lähes 1 6 000 ja lihantarkastuksen yhteydessä vielä reilu 1 2 000 lisää. Suomalaista lihaa ei kasvateta hormoneilla Tuotantoeläimen lihasmassaa ei saa keinotekoisesti kasvattaa Euroopan unionin jäsenmaissa eikä siten Suomessakaan. Suomessa syödään paljon makkaraa ja siten myös nitriitin saanti on runsasta. Ja tietenkin tunnelma. Lähikauppa työllistää keskimäärin kaksi kertaa enemmän väkeä suhteessa liikevaihtoon kuin automarket. Sillä saadaan aikaan lihajalosteen tuoreuden tuntua lisäävä punainen väri. Järvivesi sopii hyvin tai<. Kasvua edistävien aineiden käytöllä voi olla ihmiselle epäedullisia vaikutuksia. Yhdysvalloissa kasvuhormonien käyttö lihantuotannossa on sallittu. Kierrätys sitävastoin on helpompi järjestää suuren marketin pihalle, ja kunnat sijoittavat usein jätepisteet juuri kauppakeskusten yhteyteen. Lähikauppa on kulmakunnalle tärkeä koh tauspaikka sen varsinaisen kaupanteon ohessa. Kaupassa on lievästi tiivis tunnelma. Nyttemmin tahti on hidastunut. Vain siskonmakkara, bratwurst ja harmaasuolattu joulukinkku ovat nitriitittömiä. Nitriittiä on lähes kaikissa teollisissa lihavalmisteissa. Ekologisessa vertai lussa on päivänselvää, että suuret marketit haittaavat ympäristöä enemmän kuin lähellä asiakkaita sijaitseva kauppa. Lisäksi sadan neliön myymälätiloissa ahertaa kolme perheen ulkopuolista. "Menetkö viikonlopuksi sinne mökille" huikkaa kauppias Kosti Kääriäinen lihaja leipätiskiä lähestyvälle sinipusakkaiselle herralle. Herralle saisi olla pullaa. Nitriittipitoisella ruoalla saattaa olla yhteys myös lasten diabeteksen puhkeamiseen. Kieltämättä asiakaskunta on jo hieman harmaantunutta. Kauppias tietää mitä laitetaan tuttu mies 20 vuoden ajalta . Asiaa kuitenkin seurataan, sillä vastuuttomia lihantuottajia löytyy aina si lloin tällöin. Merkkejä kasvua edistävistä aineista ei löytynyt, ja torjunta-ainejäämien, raskasmetallien ja muiden tutkittujen ympäristömyrkkyjen pitoisuudet olivat alhaiset eikä sallittuja enimmäispitoisuuksia ylitetty. "Haluat kantin?". aa Mitäs herralle sai~ Lähikauppa Kääriäisessä vallitsee leppoisa markkinahumu. Hyllyt ovat lattiasta kattoon täynnä jos jonkinlaista einestä ja tavaraa ja hyllyjen seassa hyörivät iloisessa sekamelskassa niin asiakkaat kuin kaupanväkikin
Se on melko vaivatta rakennettavissa niin omakotitaloon kuin pienen kylän mittoihin. JARI SALONEN aa Haarukan teräksestä puolet on kierrätettyä =~ .. Käyttäjiltä saatiin vain positiivista palautetta ja laitteissakaan ei havaittu mitään vikoja", sanoo Työtehoseuran johtava tutkija Anneli Reisbacka. ,.-, 111111111 Teollisuusmaan asukas on kaikin puolin rikas. "Järvivesi yllätti ongelmattomuudellaan. Hyötykäyttöä tehostaa kotitalouksien pienempien metalliroskien keruu. )lla. Ja usko tulevaisuuteen on vankka . SUOMEN LUONTO 9/99 Ek elä Palveluammatissa tulee huomioida myös tulevat asiakkaat! Vaikka pikkukaupan ongelma onkin, ettei kaikkea mahdollista voida hyllyille ottaa , niin luomuakin löytyy. PEKKA HÄNNINEN Nyt kolme vuotta myöhemmin käyttäjien kokemukset on ynnätty ja hyviksi havaittu. Niistä voi rikastaa metalleja periaatteessa samalla tavalla kuin tavallisestakin kaivoksesta: jäte murskataan ja eri metallit erotellaan", naurahtaa yrityssuunnittelujohtaja Esko Mustonen Kuusakoski Oy:stä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla niitä voi viedä Kivikon , Ämmässuon tai Seutulan jäteasemalle taikka kahdesti vuodessa kiertävään keräilyautoon. Käyttäjät kirjasivat pesukoneen käytössä kommentteina muun muassa "pyykki tuntuu ja tuoksuu puhtaalta", "kone pesee hyvin" sekä "vaikka huuhteluainetta ei käytetty, pyykki tuntui kuivana pehmeältä ja mukavalta". Alumiinivuoat ja -foliot voivat päätyä esimerkiksi kännykkämaston juurella olevaan alumiinivaluun, jonka suojissa on kaikki maston tarvitsema elektroniikka", Mustonen kertoo. Luulisi ihmisten hiljalleen kyllästyvän automaattien ja itsepalveluhallien maailmaan ihminen on kuitenkin sosiaalinen ötökkä. Anneli Reisbacka (vas.) ja Tiina Tuohimaa tutkivat puhdasta pyykkiä. 11edeksi Yläjärven asuntomessuilla 1996 esiteltiin Suomen ensimmäinen ja yhä ainoa kunnallinen kaksivesijärjestelmä. Kuusakoski tytäryhtiöineen on metallien kierrossa se lenkki, joka erittelee talteen kerätyt romumetallit metalliteollisuuden raaka-aineiksi . HELENA TENGVALL. Talteen saadusta metallista osa päätyy vientiin , osa aloittaa uuden elämän kotimaan metalliteollisuudessa. Pahvit ovat pinossa pihan perällä. Meillä ja teillä on kotona muun muassa rautakaivos keittiön roskiskaapissa. Kääriäisen perheelle kaupan pito on jo elämäntapa ei elämää tiskin ja lihamyllyn välillä muuten jaksaisikaan. Ovat lentäneet aika matkan lentokoneella ... "Kyllä meilläkin lajitellaan", naurahtaa Kääriäinen ja esittelee ylpeänä takahuoneen lajitteluastioiden riviä. Silloin tulee ikävä lähikauppaa. Monien paikkakuntien laatikoihin otetaan vastaan muutakin kuin säilykepurkkeja: muun muassa kruunuja kierrekorkkeja, alumiinivuokia ja -folioita sekä ja vanhoja kattilanrämiä. Kauppias Kosti Kääriäinen uskoo pikkukauppojen tulevaisuuteen. Järvivedellä on pesty jo yli 800 kopallista pyykkiä, mutta kone on yhä uuden veroisessa kunnossa. Pienilläkin paikkakunnilla saattaa nykyään nähdä metallinkeräyslaatikon komeilemassa paperin-, lasinja paristojenkeräysastioiden rivin jatkona. Pieni pesaisu on hyväksi, etteivät purkit ala haista sen enempää kotona kaapissa kuin keräyslaatikossakaan", Uuksulainen neuvoo. Kauppias ihmettelee tukussa näkemiensä luomubanaanien luomuutta, yhdyn ihmettelyyn. Entä kuinkas käy sitten , kun vanhuudenpeikko iskee suuriin ikäluokkiin eikä autolla voidakaan enää hurauttaa markettiin. Keräyslaatikon kyljestä tai vierestä löytyy ohjeet, mitä kyseiselle laatikolle saa syöttää. "Esimerkiksi vanhan kattilan sisältämä teräs voi jatkaa kiertoaan vaikka haarukassa teräksisten ruokailuvälineiden raaka-aineesta noin 50 prosenttia on kierrätettyä. Raaka-aineeksi palaavasta metallista valtaosa on kookkaita romuja, kuten autoja ja kodinkoneita . Parhaillaan pääkaupunkiseudulla on meneillään myös metallisten säilykepurkkien keräyskokeilu, jota varten on pystytetty parikymmentä keräyslaatikkoa. Niiden kierto sujuu varsin tehokkaasti romuliikkeiden, autohajottamoiden ja kodinkoneliikkeiden ansiosta. Lisäksi energiankulutus ja muu ympäristökuormitus jäävät huomattavasti pienemmiksi , kun raaka-aineena käytetään uusiometallia eikä kaivoksesta louhittua metallimalmia", kertoo kierrätysneuvoja Juha Uuksulainen Pääkaupunkiseudun Yhteistyövaltuuskunnasta, YTV:stä. "Kaikki raaka-aineeksi päätynyt jätemetalli vähentää tarvetta louhia malmeja maan uumenista. Kokeiluun oli kosolti ennakkoluuloja: tuleeko hanasta piisameita, värjäytyykö pyykki tai tukkiutuvatko pesukoneet. Metallinkeräyslaatikoita on ilmaantunut muuallekin maahan. "Keräyksiin tuotavista säilykepurkeista ei tarvitse poistaa etikettejä. "Palvelu tulevaisuudelle", kauppias tuumaa. Kaksivesijärjestelmä on toimiva ratkaisu , jos puhtaasta vedestä on aidosti pulaa. Messualueen taloihin tulee kunnan hanasta taattua pohjavettä mutta pesukoneeseen , vessanpönttöön sekä pihankasteluun vesi virtaa läheisestä Veittijärvestä. Lisäksi kauppias toimittaa asiakkaalleen mitä hyvänsä erikoisuuksia vuorokauden varoitusajalla. "Tyhjät säilykepurkit ja muu metallijäte ovat itse asiassa sekundaarikaivos. Eikä ole tarvinnut kertaakaan heittää pois
Nyt voit jatkaa kuivattamista kunnes kukat ovat rutikuivia. Roikuta varsia ylösalai sin kolme, neljä päivää ja poimi sitten kukat, nuput ja siemenkodat ("kukat") varresta. Osa ihmisistä tuntee kutinaa kurkussaan nauttiessaan tulikukkateetä. Pekka Heikuralle voi lähettää postia joko faxilla (03) 335 4212 tai sähköpostilla pekka.heikura@sci.fi. 2. Niissä käytetään muun muassa säilyvyyttä parantavia lisäaineita, joita ei nykyisten säännösten mukaan tarvitse ilmoittaa. Yliherkkyyttä voi esiintyä hengitysteissä ja iholla, ja "muutamia tällaisia tapauksia on tullut vastaan". HENRIETTE KRESS 2 :::, ..... Säryn lisäksi yrtti poistaa tulehdusta, ja öljyä voi hieroa kipeisiin kohtiin , esimerkiksi jos kärsit reumasta. Kuivata lehtiä varjossa joko roikkuvissa nipuissa tai paperille levitettyinä. Öljy rauhoittaa korvatulehduksia Jos tuttavapiirissä on korvasärkyjä kannattaa tehdä tulikukkasta yrttiöljyä. Suomessa työterveyslaitos on lähdössä tutkimaan asiaa. Me muut käytämme tavallista teesiivilää. Jos huomaat olevasi tulikukan kutiaville karvoille herkkä voit suodattaa teesi kahvisuodattimen läpi. Tee on tehokkaimmillaan jos sitä juo heti, kun huomaa käheyttä kurkussa tai tuntuu siltä, että yskä on iskemässä. Kerää joka aamu juuri puhjenneita tulikukkien kukkia ja laita niitä lasipurkkiin. Atsopigmenteille on kuitenkin myönnetty YK:n ympäristömerkki koska ne eivät sisällä raskasmetalleja. Anna hautua 1 O minuuttia, siivilöi (tai suodata] ja juo yhdestä viiteen kuppia päivässä. Apteekista saat pipettejä, jotka parantavat osumatarkkuutta, mutta voit myös hieroa öljyä suoraan korvan taakse. Kerää lehtiä vain kukkivista tulikukista, varsinkin jos lähistöllä kasvaa myrkyllistä sormustinkukkaa. Esimerkiksi atsopigmenttien valmistus tuottaa erilaisine välivaiheineen erittäin vaarallisia myrkkyjä. Kerää tulikukan kukkia leikkaamalla kukkavartta hieman alimpien kukkien yläpuolelta, tai napsi vain ylimpiä kukkavarsia talteen. Tulikukka vahvistaa keuhkoja, ja sitä onkin käytetty teenä kaikenlaisissa keuhkoja kurkkuongelmissa. Jättämällä osan kukista kasviin , varmistat suvun jatkuvuuden. Heidän mukaansa näin ei voida yksiselitteisesti väittää. Punnitse sata grammaa kuivattuja yrttejä, laita ne lasipurkkiin , lisää joukkoon viidestä kymmeneen desiä hyvää ruokaöljyä ja sulje purkki tiiviisti. Tulikukkaa yskään ja korvasärkyyn Suomessa kasvaa pari tulikukkalajia luonnonvaraisena, ja tulokkaina löytyy kolme lisää. Voit käyttää myös tuoreita yrttejä , mutta silloin öljysi saattaa mädäntyä. Liuottimia sisältävien maalien käyttö vaatii aina erittäin hyvän ilmastoinnin. Teehen käytetään yhdestä kahteen teelusikallista kuivattua tulikukkaa kahteen desiin kiehuvaa vettä. ' Vesiohenteisten maalien käyttö ei ole aivan haitatonta terveydellekään. Tikkurila Oy:n ympäristöpäällikkö Pekka Kotilainen myöntää, että vesiohenteisista maaleista voi aiheutua terveyshaittoja. Nyrkkisääntönä on, että mitä pidempään ma.ali kestää sitä "ekompaa" se on. Aiemmin alle prosentin pitoisuuksina käytettyjä aineita ei ole tarvinnut merkitä mihinkään. 62 Ekoneuvo perustuu lukijoiden kysymyksiin. Lehdet ovat teenä yhtä tehokkaita kuin kukat. Pikkuhiljaa kukat sulavat öljyksi. Tutkimuksessa selvisi myös, että nuoret ammattimaalarit, jotka ovat olleet tekemisissä miltei pelkästään vesiohenteisten maalien kanssa, saavat usein yliherkkyysoireita. Tulevaisuudessa ainakin ammatti maalarit saavat tietoa terveydelle haitallisista lisäaineista. Kaikkia tulikukkalajia voidaan käyttää. Tämä toimii parhaiten jos löydät (tai kasvatat] isokukkaisia lajeja. Seisota purkkia aurinkoisella ikkunalla kahdesta neljään viikkoa, siivilöi (tai suodata) ja pullota . Tulikukkaöljyä tehdään kahdella tavalla: 1. Uppsalan yliopistosairaalassa tehdyn tutkimuksen mukaan astmaoireita ja yliherkkyyttä esiintyy paitsi maalareilla myös asukkailla jopa vuoden ajan vesiohenteisilla maaleilla maalauksen jälkeen. Kotilaisen mukaan Väriteollisuusyhdistys on antanut nyt suosituksen kaikkien herkistävien lisäaineiden merkitsemisestä käyttöturvallisuustiedotteisiin. Maalin käyttöikä on kuitenkin ratkaiseva. Ekoneuvo PEKKA HEIKURA Mitkään maalit eivät ole haitattomia Ovatko vesiohenteiset maalit ja erityisesti lateksit ympäristön ja terveyden kannalta riskittömiä. Yhden atsopigmenttiä sisältävän maalitonnin valmistus tuottaa sivutuotteenaan seitsemän tonnia myrkyllistä ongelmajätettä. Pari kolme taskulämmintä tippaa kipeään korvaan poistavat säryn melkein heti. Vesiohenteisia maaleja pidetään yleisesti haitattomampina kuin liuotinohenteisia maaleja. Muuten saaliisi joukkoon saattaa eksyä Digitalis-lehtiä vakavin seurauksin. Luonnonmaalit eivät niin ikään ole aivan haitattomia terveydelle. Esimerkiksi sitrusohenne käsitetään turhan usein terveydelle haitattomaksi. Voit myös peittää tulikukan kuivattuja kukkavarsia öljyllä, tervalla tai vahalla ja käyttää niitä kauniina soihtuina. · Vesiohenteisten maalien valmistus ja käyttö eivät muutenkaan ole niin haitattomia kuin yleensä ymmärretään. Kuivattu "' tulikukka karkottaa kuulemma i sekä hiiriä että rottia. Liuotinmaalien valmistus ja käyttö aiheuttavat selvästi enemmän valokemiallisten hapettimien päästöjä [VOC] , mutta toisaal· ta lateksimaalien energiasisältö ja kasvihuonekaasupäästöt ovat suuremmat. Pidä purkkia aurinkoisella ikkunalla. Käytä kukkia teessä tai tee niistä yrttiöljyä. Häkkisen mukaan maaliteollisuuden yksi merkittävimmistä ympäristöhaitoista syntyy nimenomaan VOC-päästöistä, joten liuotinmaalien käytön vähentäminen näyttäisi vähentävän myös ympäristöhaittoja. VTT:n tutkija Tarja Häkkinen on kollegojensa kanssa selvittänyt maalien elinkaarta. Edelleenkään lisäaineita ei merkitä maalipurkin kylkeen
Kiulukat poimitaan kiinteän punaisina. Oksien keskelle voi pyrähtää pakoon varpushaukkaa. Tutkimuksessa myös arvioidaan ajankohtaisen ympanstofilosofisen ja -sosiologisen keskustelun oikeudellista merkitystä. Marjaomenapuun [Malus baccata) hedelmät ovat sopivan pieniä linnun nokkaan, alle sentin mittaisia. Tilattaessa viite SU99. Pensaita varten on hyvä perustaa kunnollinen istutusalue, jonka maata parannetaan mullalla ainakin puolen metrin syvyyteen asti. Pensaista voi istuttaa kokonaisia aidanteita tai ryhmiä, joissa linnut voivat viettää talvipäivää tuulensuojassa. Koristearonian [Aronia prunifolia) ja sitä isomarjaisemman marja-aronian [Aronia mitschurinii 'Viking1 marjat riippuvat pensaissa suurina terttuina. Ihmistenkin syötäväksi sopivat paremmin hieman suuremmat siperianomenapuun [Malus prunifolia) ja koristeomenapuiden hedelmät. Erikoistarjous Suomen Luonto -lehden lukijoille 31. Taimet istutetaan lähekkäin, noin metrin tai puolentoista etäisyydelle toisistaan. (019) 279111 Fax (019) 279 130 63. Työn lähtökohtana ovat tunnetut ristiriidat ympäristöarvojen ja omistajien itsekkäiden, lyhytnäköisten etujen välillä. 10. Ihmisen suussa aronianmarjat maistuvat raakoina karvailta. Multasormet REA PELTOLA Marjoja linnuille ja ihmisille Puutarhasta on iloa sekä ihmisille että linnuille, kun sinne istutetaan marjoja ja hedelmiä tuottavia pensaita ja pikku puita. 1999 saakka 320 markkaa+ lähetyskulut (ovh 460 mk). Tilaukset Suomalainen Lakimiesyhdistys, Kasarminkatu 23 A 17, 00130 Helsinki, puhelin (09) 603 567, fax (09) 604 668. Tapio Määttä MAANOMISTUSOIKEUS Tutkimus omistusoikeusparadigmoista maaomaisuuden käytön ympäristöoikeudellisen sääntelyn näkökulmasta (A-sarja 220) Ajankohtainen puheenvuoro jokaiselle yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen harrastajalle ja ympäris~~n_suojelun _yh~ei_skunnallisista reunaehdoista kiinnostuneelle. Muidenkin pensasruusujen kiulukat kelpaavat syötäväksi, mutta marjat ovat pienempiä ja maito ohuempaa. linnP-.ile Kevyet, helppohoitoiset, kotimaiset TEKSTIILITURKIKSET Muotipukeutumiseen Työvaatetukseen Vapaa-ajan vaatetukseen Makuualustaksi retkeilijälle ja veneilijälle F1NNP1LEOY PL 20010301 KARJAA Puh. tään ainakin viiden sentin paksuinen kerros haketta tai muuta eloperäistä katetta, sillä heinikkoon taimet eivät pysty helposti juurtumaan. Kurtturuusun [Rosa rugosa) isoista ja mehukkaista kiulukoista saa hyvää ruusunmarjakiisseliä. Keitettäessä karvaus häviää, ja aroniamehu ja -hillo maistuvat suorastaan äitelälle. Linnut syövät myös ruusujen siemeniä. Makeutta voi tasoittaa lisäämällä aroniahilloon omenaa. Riippuvaoksaisen rautatienomenapuun (Malus 'Hyvingiensis1 pienet hedelmät ovat makeankarvaita ja niitä voi käyttää hillojen ja mehujen raaka-aineena. Maatan ympanstoo1keudellisessa väitöskirjassa kehitetään uudenlaista omistusoikeusajattelua ympäristönäkökulmasta. Istutuksen jälkeen versoja typistetään sen verran , että taimet alkavat haarautua. Pensaiden latvusten alle leviteViherpeippo ruusunkiulukoiden kimpussa. Esimerkiksi matalakasvuisen ja tiheän nukkeruusun (Rosa nitida) pienet pyöreät kiulukat ovat lintujen mieleen. Omenia linnut syövät mieluiten myöhään syksyllä , kun hedelmäliha on kypsynyt pehmeäksi. Ruusunkiulukat kelpaavat ihmisille yhtä hyvin kuin linnuillekin. Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää toimitukseen tai suoraan Rea Peltolalle, Pälsiläntie 63 , 17800 Kuhmoinen tai sähköpostitse rea.peltola@metsanreunassa.fi. Sen jälkeen pensaat eivät juuri kaipaa leikkaamista; vain ränsistyviä oksia poistetaan silloin tällöin maata myöten. Lintuja marjojen karvaus ei häiritse; kun kirkkaanpunaiset lehdet varisevat, mustat marjat tulevat näkyviin ja pikkulinnut alkavat keikkua oksankärjissä marjoja nokkimassa. Ne ovat hyviä tuoreenakin , jos vain ennättää poimia oman osansa ennen kuin linnut ehtivät selvittää pensaan kokonaan. Kookkaiden tuomipihlajien marjojen maku vaihtelee, mutta esimerkiksi isotuomipihlajan [Amelanchier spicata) loppukesällä kypsyvät pienet siniset marjat maistuvat melkein mustikalta. Rastaat nokkivat maahan pudonneita omenoita innokkaasti. Ruokiin käytetään punainen hedelmämalto, karvaiset siemenet poistetaan kiulukan sisältä. Ekologisen tietoisuuden syveneminen ja ympäristöfilosofian ehdotukset luontoa kunnioittavasta etiikasta edellyttävät myös oikeudellisen omistusoikeuskäsitteistön ke~ittämistä
(09) 228 08206, hentula-nieminen@sll.fi Pohjanmaa, Jan Gäddnäs, Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa, p. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa!: Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka:. (09) 228 08 210, 228 08 224, te lafax (09) 228 08 200. (09) 4137 7200, www.lka.fi SLL:n nuorisojärjestö: Luonto-Liitto ry Annankatu 26, 00100 Helsinki puh. O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. (03) 6336 499 ehisp@surffi.net Et.-Savo, Eeva Taimisto, Olavinkatu 56, 57100 Savonlinna, p. (09) 228 081 , telefax (09) 228 08200 sähköposti: toimisto@sll.fi ma-pe klo 8.30--16.15 Ulla Ahonen, toimittaja Mirja Breider, puhelinvaihteen hoitaja Erja Heino, jätteen synnyn ehkäisy Esko Joutsamo, pääsihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tarja Ketola, järjestöpäällikkö Eija Koski, jätteiden synnyn ehkäisy Ilpo Kuronen, luonnonsuojelupäällikkö Hanna Matinpuro, kans.välisten as. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 00003 HELSINKI Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki www.sll.fi puh. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_. (08) 378 443 ylonen@sll.fi Pohjois-Savo, Eelis Rissanen, Haapaniemenkatu 23, 70110 Kuopio, puh (017) 262 3811 erissane@muikku.jmp.fi Saimaan alue, Pertti Siilahti, vs., Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta, p. pääll.vs. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 00003 HELSINKI SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. (09) 228 08221 Kotkankatu 9, 00510 Helsinki Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. (05) 411 7358, siilahti@sll.fi Satakunta, Jukka Murro, Otavankatu 11, 28100 Pori, p. Johanna Mehtola, toimistosihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotuspääll., päätoim. Keijo Savola, Etelä-Suomen metsät Mervi Taskinen, laskuttaja Sirkka Tepponen, ekoenergia Tapani Veistola, Naturavastaava Liittohallitus Timo Helle, pj, (01613364302, Janne lampo/ahti, Seija Nerg, Juho Pennanen, likka Sten, Heikki Susi/uoma, Jorma Viljanen, Tiina Raivikko, Kaisa Raitio, Seppo Häkkilä Alueja piirisihteerit Et.-Häme, Erja Hakkarainen, Tervaniementie 20, 13500 Hml, p. Silja Sarkkinen, koulutussihteeri, vs. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __J_ 19_ . (02) 632 6163, satakunta@sll.fi Uusimaa, Satu Hentula-Nieminen Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon ku luttua ilmoituspäivästä. (03) 2131 317 helin@sll.fi Pohjois-Karjala, Ilari Uotila, Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu, p. Osoite: Suomen Luonto/Tilaaja palvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. 4, Pohjolantori M 9, 45100 Kouvola, p. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahja kortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_. (016) 311 550, leskela@sll.fi Pirkanmaa, Harri Helin, Laukontori 4, 33200 Tampere, p. (09) 228 08333, www.sll.fVtuki/ Luonnonkuva-ar1<isto4.uontokuvat Nervanderinkatu 11. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRU. Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. 00100 Helsinki puh. majander@sll.fi lappi, Tuula l eskelä, Korkalonkatu 12, 96100 Rovaniemi, p. (014) 61 1 223, ilarik@cc.jyu.fi Kymenlaakso, Hanna Majander Kauppamiehenk. (05) 371 0301. (013) 138 281 Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu, Merja Ylänen, Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu p. 64 z LU 6 :) V) Tilaushinnat: Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilau s 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. (02) 2355 255, klemola@sll.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Asiamies Ritva Pietiläinen, p. 0500 320844 Keski-Suomi, Ilari Kotimäki, Kilpisenkatu 8 A 24, 40100 Jyväskylä, p. Puhelin (myös suuntanumero): . (09) 684 4420, fax (09) 6844 4222 SUOMEN LUONTO 9/99. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. (06) 312 7577, gaddnas@sll.fi Varsinais-Suomi, Hannu Klemola Martinkatu 5, 20810 Turku, p. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä
( 1999) 88 sivua. .. i ..:r: ..:r: E E "'"' ::, .... Red Data Book of East Fennoskandia • Venäläis-suomalainen luonnonsuojelun yhteishanke ltä-fennoskandian uhanalaisista kasveista ja eläimistä, joista uhanalaisiksi on arvioitu 1714 lajia. >..... ::, E ·c E-;o C: CO OM "'"' C:' ..... ::,M e .. ..:r: ..:r: ..:r: E .... HINTA 35 MK. ( 1998) 193 sivua. Suomen ympäristökeskus Johanna Rissanen (toim.). "'::, z .... ..:r: z "" _. Suomen luonnon monimuotoisuus Aihealueet • Luonnon monimuotoisuus • Eliöhistoriaa jääkaudesta nykypäivään • Suomen luonnon kirjo • Ihmisen vaikutus luontoon • Miten monimuotoisuus turvataan • Monimuotoisuus nyt ja tulevaisuudessa Suomen ympäristökeskus. HINTA 1 12 MK. "' .... ·c. HINTA 185 MK. Molemmille oille on myönnetty luliicon ekoenergia dystä KotiVihreä-kilowatti. v, .5 .,.., C. (09) 566 0266 • faksi (09) 566 0380 • • www.edita.fi/netmarket • tai oheisella tilauskortilla. C. C:' ,0 ,.-M •o o..!. :::,.5 .!!?..C .... .... w ::c M 65. C: E! ::, ::, .,, .... ( 1998) 304 sivua. ~Koti 100 kysymystä levistä • 100 frågor om alger Ympäristöopas 63 • Oppaassa vastataan usein esitettyihin leviin, levähaittoihin ja levien myrkyllisyyteen liittyviin kysymyksiin. . Heikki Kotiranta, Pertti Uotila, Seppo Sulkava ja Sirkka-Liisa Peltonen (toim.).(1998) 351 sivua. TILAUKSET Editalle: puh. HINTA 245 MK. 1 Iiris Lappalainen (toim.). a. c.. Outi Airaksinen ja Krister Karttunen. ..:r: Sähkön taasti vesivoimal a, purolla. Kustantaja Oy Edita Ab. g.... Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Suomen ympäristökeskus. 0.. Natura 2000 -luontotyyppiopas Ympäristöopas 46 • Natura 2000 on koko Euroopan yhteisön kattava ekologinen alueverkosto. ::, .... SUOMEN LUONTO 9/99 a. f "'C: .... Runsaasti värivalokuvia.
Käy Kuvissa! Maan parhaita luontoja ympäristökuvia heti! Kurkista myös verkkosivuillemme www.lka.fi Joka kuukausi vaihtuva valokuvanäyttely, syyskuussa Aarni N ummila. SUOMEN LUONTO 9/99. Kuivina kesinä marjoja saattaa tosin löytyä vain kosteammista metsistä ja soiden laitamilta. 5. Raakku eli jokihelmisimpukka voi saavuttaa ainakin sadan vuoden iän (a) . Liekoja elää Suomessa kuusi lajia: ketun-, konnan-, katin-, tunturi-, keltaja riidenlieko. 7. 4. Aikuisena talvehtivat nokkosperhonen (a). Sappitattia (b) lukuunottamatta kaikki muut ovat hyviä ruokasieniä. 8. Miten käy jokamiehenoikeuden. Dick Forsman: ornithologist, bird of prey expert, bird artist, nature travel organiser, wildlife photographer Roska-Roope ("Rubbish Rupert") has kept the archipelago clean for 30 years Streams of the Helsinki area, tiny oases of life Vastaukset sivun 57 pähkinöihin 1 . Lieot ovat itiökasveja. Kulttuurimaisema ei säily ilman hoitoa. 3. Petäjäveden puukirkko, Vanha Rauma, Verlan teollisuusmiljöö ja Suomenlinna. Puolukka (a) viihtyy parhaiten suuripuisissa, valoisissa mäntymetsissä. LUOMUNETTI LUOMUTUOTTEIDEN INTERNETKAUPPA www.samsara.fi YLI S00TUOTETTA KAIKEN AIKAA SAATAVILLA For our English-speaking readers The summaries of articles appearing in Suomen Luonto can be found at www-page http://forest.sll.fi/sl/index This issue's summaries include: Research stations are studying how the Baltic functions and its problems There are two beaver species in Finland should the commoner one be destroyed. Juolukan marja on aivan kelvollinen mutta vähän hyödynnetty luonnontuote. lokakuuta Pääsymaksu kansallispuistoihin. Hiekkaisilla ja karuilla kangasmailla kasvavan sianpuolukan (c) marjat ovat jauhomaisia ja mauttomia. Luontokuvat/Luonnonkuva-arkisto Nervanderinkatu 1 1 Helsinki. Rakkolevän on entistä vaikeampi saada valoa, koska Itämeren näkösyvyys on vähentynyt lähes kolme metriä 1900-luvun alusta. Rannan kivipatsaat yllättivät geologin: raukkeja on Suomessakin. Veden samentuminen johtuu rehevöitymisestä. 6. Juolukka (b) on suokasvi, mutta Pohjois-Suomessa se kasvaa myös kangasmetsissä. kiiltomittari (dl ja neitoperhonen (e). 66 SUOMEN LUONTO 10/99 ilmestyy 7. 4137 7200, avoinna arkisin 8.30-17.00. 2. liuskayökkönen (b). Puh. Suomen kaikista tunnetuista eliölajeista hyönteisiä on puolet (a)
Kemialliset reaktiothan yleensä nopeutuvat lämpötilan kohotessa mutta sirkadiaanirytmit säilyvät jokseenkin muuttumattomina esimerkiksi kuumeessa. Pitkistä rytmeistä tunnetuimpia ovat vuosirytmit, esimerkkinä kärpän tai naalin turkin värimuutokset, siilin talvihorroksen ajoittuminen sekä perhosten, ankeriaiden ja lintujen vaellukset. On kuitenkin edelleen arvoitus, miten valo lopulta vaikuttaa kryptokromeihin esimerkiksi silmien valoherkkiä soluja tähän ei tarvita ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Noin 24 tunnin rytmi näkyy kaikkialla luonnossa: yksisoluisten eliöiden fotosynteesissä, mehiläisten hapenkulutuksessa, monien eliöiden liikkumisaktiviteetissa, aineenvaihdunnan nopeudessa, hormonien erityksessä. Alakuloiset bluesit symbolisoivat elämän rytmejä' Vuorokausieli sirkadiaanirytmi on vanha eliöiden ominaisuus, jota todetaan jo syanobakteereilla. SUOMEN LUONTO 9/99 Biologinen kello kertoo karhulle milloin on aika käydä talviunille Vuorokausirytmin lisäksi eläimissä ja kasveissa näkyy muitakin sisäisiä rytmejä, jotka siis säilyvät vaikka ulkoiset olot pysyisivät muuttumattomina. Vuorovesieliöiden elintoimintoihin vaikuttaa kuu sekä valon että vuoroveden välityksellä. Sirkadiaanirytmit tekee erikoiseksi se, että ne ovat sisäsyntyisiä eli säilyvät kauan aikaa, vaikka eliö vietäisiin suljettuun tilaan. Monet niistä ovat lyhyempiä kuin 24 tuntia (ns. 67. 1990-luvulla on lisäksi selvinnyt, että rytmillisyyden säätelyyn osallistuu sekä kasveissa että eläimissä varsin samantyyppisiä aineita, proteiineja, jotka reagoivat herkästi siniseen, lyhytaaltoiseen valoon. Näitä biologisia kelloja on muuallakin elimistössä; elintoimintojen ajastaminen ei liene keskittynyt mihinkään tiettyyn kohtaan, vaan voi olla jopa yksittäisten solujen ominaisuus. Alussa mainitsin, että näitä rytmejä ajastavat eli mukauttavat vallitsevaan yöpäivärytmiin siniselle valolle herkät proteiinit, niin sanotut kryptokromit. Tämä voi tuntua aika merkityksettömältä havainnolta mutta kertoo jotain rytmien alkuperästä. Tiedämme nykyisin, että kaikkien eliöiden elintoiminnat yksisoluisista ihmiseen ovat rytmillisiä. Sirkadiaanirytmeille on tyypillistä myös riippumattomuus eläimen omasta lämpötilasta. Nykyisin tunnetaan useita satoja erilaisia rytmillisiä solutason ilmiöitä. Esimerkiksi lisääntymisrytmi on monilla lajeilla noin kuukauden (29.5 vrk) pituinen ja sama rytmillisyys näkyy lisääntymistä säätelevien hormonien erityksessä naisella. Myös erittäin pitkiä rytmejä (niin sanottuja ultradiaanirytmejä) esiintyy. Sellaisia näkyy solutason toiminnoissa, kuten solujakautumisessa. jostain syystä tämänkaltaiset proteiinit ovat ihanteellisia valon vastaanottamiseen. Jos ihminen eläisi tasalämpöisessä, pimeässä luolassa viikkokausia, sirkadiaanirytmit jatkuvat: ruumiinlämpö alenee "yöllä" ja kohoaa "päivällä", uni maistuu tasaisin välein, hormonieritys noudattaa vuorokausirytmiä. Elimistössä itsessään viesti valon ja pimeän vaihtelusta tarvitsee muutakin kuin kryptokromit: esimerkiksi nisäkkäissä viestiä välittää eteenpäin jo kauan tunnettu hormoni nimeltä melatoniini. On päätelty, että kryptokromeja on ilmaantunut evoluution kuluessa toisistaan riippumatta ainakin kahdesti, kasveihin ja eläimiin. Melatoniinia on käytetty myös lääkkeen tavoin jouduttamaan sopeutumista lentokonematkan jälkeiseen uuteen valopimeärytmiin ja aikaistamaan turkiseläinten talviturkin kehittymistä. Rytmien toinen ominaisuus on, että niitä voidaan ajoittaa uudelleen ulkoisia olosuhteita muuttamalla. Eräillä eläimillä rytmi jopa hidastuu ruumiinlämmön kohotessa. Kryptokromeja todetaan nisäkkäissä muun muassa aivojen niin sanotussa suprakiasmaattisessa tumakkeessa, jota on jo kauan pidetty yhtenä biologisen kellon paikkana. Siirtymä uuteen ei tapahdu hetkessä, sillä sisäinen kello kykenee muuttumaan vain tietyin hyppäyksin kunkin vuorokauden aikana. ELÄMÄ ON IHMEELLINEN Kaikessa soi blues SEPPO TURUNEN V anhan laulun sanoihin näyttäisi kätkeytyvän yllättävä biologinen lainalaisuus. Matkustaminen lentokoneella aikavyöhykkeiden yli johtaa aluksi siihen, että ihmisen elintoiminnat noudattavat lähtömaahan sopeutunutta rytmiikkaa, mutta muutaman päivän kuluttua elintoimintojen rytmi on mukautunut uuden ympäristön päiväyörytmiin. infradiaanirytmit). Tunnetuin on noin 24 tunnin vuorokausirytmi, joka ilmenee esimerkiksi unen ja valveillaolon vuorotteluna ja ruumiinlämmön vuorokausimuutoksina. Tätä hormonia syntyy eniten yöllä ja pimeänä vuodenaikana