Suomen Luonto 9/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Lahopuun eloa Puun kuolema on toisen elämä kasvinsyöjät kylväjinä Avokado levisi mammutin avulla arja koriseva vie reilun kaupan sanomaa 9 Irtonumero 7,50 19.11.2010 Mitä kuuluu, tupsukorva? Kuusen heikot käpytalvet verottivat oravia, mutta kevät näyttää lupaavalta.
Nuori ilari Tuupanen ikuisti kuvan ensilumituiskun viime marraskuussa Lieksassa. kUva iLari TUUpaNEN · TEkSTi jUha hONkONEN. SYYSTALVI Tulkoon nyt kerralla Luonto saa ylleen valkean peiton. Kun paljas, tumma maa imee kaiken valon, niitä alkaa odottaa. Tulkoon kerralla vaikka myräkkä, kunhan musta muuttuu valkoiseksi! Viimein se tapahtuu, huokaa suomalainen. Ensimmäisiä hiutaleita. Syksyn pimein vaihe on ohi, talvi on saapunut
SYYSTALVI Viimeisiä viedään Marjalinnut vaihtavat maisemaa. Näihin aikoihin pihlajanmarjat on syöty metsistä ja taajamista. Nyt niiden on muutettava ruuan perässä etelämmäksi. Linnun maksa hajottaa alkoholin rivakasti. kUva jOrMa LUhTa · TEkSTi aLiCE karLSSON. Jos marjoja olisi, tilhetkin voisivat talvehtia meillä. Monet luulevat, että tilhi tulee humalaan käyneistä marjoista, muttei se pidä paikkaansa
Usein unohdetaan myös se, että kehitysmaiden luonnosta ovat riippuvaisia rikkaatkin maat. biodiversiteetti- eli luonnon monimuotoisuuskokous katkaisi pahan kierteen. Jokaisen valtion on suojeltava monimuotoisuuttaan myös omalla kamarallaan. Suomen on huolehdittava etenkin uhanalaisesta metsien ja perinnemaisemien lajistosta. Tuhannet eliöt sienistä ja mikrobeista lintuihin tarvitsevat lahoa puuta. Köyhät maat ja paikallisyhteisöt eivät ole saaneet tästä korvauksia, vaan geenivaroja on ryövätty tylysti kolonialismin hengessä. Oman monimuotoisuutemme maskotti on luonnollisesti saimaannorppa, jonka pelastaminen on yksin Suomen vastuulla. jOrMa LaUriLa pääTOiMiTTaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi 28 rUOkaa ja SUOjaa. Merkittävimpiä saavutuksia on niin sanottu geenivarapöytäkirja. Suuri osa maailman monimuotoisuudesta on köyhissä maissa. Kaikkea rikkautta ei vielä edes tunneta; esimerkiksi WWF:n tuoreesta raportista Amazon Alive! ilmenee, että vuosina 19992009 Amazoniasta löytyi tieteelle yli 1200 uutta lajia. kuvassa pohjantikka. yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimituspäällikkö Juha Honkonen Toimittajat Antti Halkka, Alice Karlsson, Juha Kauppinen (virkavapaalla), Johanna Mehtola, Jouni Tikkanen Assistentti Elina Juva Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto 6 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 JAri Peltomäki / lintukuvA. pääkirjOiTUS SyySTaLvi SUOMEN LUONNOSSa V Monimuotoisuuden suojelu myötätuulessa iime vuosina kansainväliset ympäristökokoukset ovat olleet pettymyksiä. Siinä määritellään periaatteet, joilla eliöistä saatavien perintöainesten hyödyntämisestä voidaan sopia oikeudenmukaisesti niiden haltijoiden ja niitä käyttävien välillä. Sademetsillä on esimerkiksi merkittävä vaikutus maapallon ilmastoon. Tämä on erityisen tärkeää kehitysmaille, joiden sademetsistä ja muusta luonnosta haetaan jatkuvasti aineksia esimerkiksi lääke- ja kosmetiikkateollisuudelle. Usko kansainväliseen ympäristösopimusjärjestelmään saatiin palautettua. Sopimus kannustaa kehitysmaita nyt luontonsa suojeluun, koska ne saavat siitä vastaisuudessa rahallista hyötyä. Japanin Nagoyassa lokakuussa pidetty 10
Muinaisilla isoilla kasvinsyöjillä oli tärkeä rooli hedelmäpuiden levittäjinä. 12 kalasääskien talvimatkat tarkentuvat 12 kyhmyjoutsen alkuperäinen laji 12 Ekologiset verkostot turvaavat luonnon toiminnan Retkeily ja matkailu 52 karjalan salomailla. kuva Tomi Muukkonen. w w w.Suom e n Luo nTo.fI SUOMEN LUONTO 9 | 2010 7. vuosikerta. Suolla on hieno polku- ja pitkospuuverkosto. JuhA tAskinen ismo PekkArinen / kuvAliiteri kaNNESSa Missä käpyjä, siellä oravia. 20 Söpöyttä ja runollisuutta. 66 "Olen vähän kuin reilun kaupan appelsiini" Kasvokkain uunituoreen Reilun kaupan lähettilään Arja Korisevan kanssa. Vakiot 8 14 50 65 66 73 Luonto ja ympäristö nyt Maailmalta Kolumni Vahtikoira Oma reviiri Lukijoilta 73 74 76 80 82 83 Paras juttu Havaintokirja Kysy luonnosta Pähkinät ja palvelukortti Jälkikirjoitus Luontosatu 52 iTäiNEN EräMaa. Maailman arvostetuimman luontokuvakisan parhaat. Sinnikkäät jäkälät haamuja hedelmätiskillä Luonto ja ympäristö 8 Maille laajemmat oikeudet lajeihinsa 10 Natura ei suojaa vaikkojokea moottoreilta 16 Lehtialan työtä. patvinsuolla vaiverot ja muu luonto odottelevat uutta kevättä. Lumpeilla kotimaisen luontokuvakisan voittoon. Tiede ja tutkimus 42 haaMUT ESiiN. Juha Taskisen matkassa njerpojen järvellä. Ihmiset ja elämäntapa 58 Syvä ja kirkaS. tom BJörklund Suomen Luonto 9 | 2010 69. Oravien kuulumiset sivuilla 2227. 58 baikalilla hylkeet ovat turvassa. Kameran takana Antti Koli. Löytöretkellä Patvinsuolla. heikot käpysadot ovat koetelleet heiluhäntiä, mutta toivoa paremmasta on näköpiirissä. Lahopuun elämää. Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto. Eläimet ja kasvit 22 28 36 42 Siellä kiikkuu oravainen ihan laho. Maailman syvimmässä järvessä, baikalissa, elää jopa 100 000 hyljettä, njerpaa. 46 jokainen kuva on omakuva
Tuolla pilkottaa pieni aurinko. Muita väripilkkuja ovat puiden käävät ja kallioiden rupijäkälät. Ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Marina von Weissenberg pitää sopimusta kuitenkin myös Suomen etuna: "Teollisuuden kannalta tämä merkitsee selvempiä pelisääntöjä: jos noudattaa ohjeita, kukaan ei voi tulla enää jälkikäteen vaatimaan rahaa tai patenttioikeuksia. Varpuspöllö keräilee parhaillaan talveksi ruokavarastoa, jota se verottaa vain, jos tuoretta saalista ei ole saatavilla. Niiden vastapainona kohoavat lehdettömät puut kuin lyijykynällä taivaalle piirrettyinä. aLiCE karLSSON yllättävä havainto Varastointi käynnissä Varpuspöllö nappasi metsämyyrän, tömähti ikkunaan mutta selvisi. Pieni sienipensas loistaa oranssina lumisesta maasta. Vähän aikaa pöllön silmät pyörivät päässä, mutta pian se tokeni ja saaliskin säilyi kynsissä. LuonTo ja yMpäRIsTö nyT TOiMiTTaNEET aNTTi haLkka, aLiCE karLSSON ja jUha hONkONEN nAgoYAn kokouS nyt luontoon! kELTaSarvikka Maille laajemmat oikeu timo nieminen / kuvAliiteri Monimuotoisuuskokous pelasti kasvonsa hyväksymällä 18 vuotta haudotun sopimuksen. YK:n kymmenes biodiversiteettikokous Japanin Nagoyassa sai kahden viikon punnertamisen jälkeen aikaan sopimuksen, joka parantaa maiden oikeuksia luonnonvaraisiin lajeihinsa. Teollisuusmaat taas valittivat julkisten budjettiensa leikkauksia. Ylijohtaja Timo Tanninen ympäristöministeriöstä näki ABS-sopimuksen antavan kuitenkin toivoa Cancúnin ilmastoneuvotteluihin, koska se osoittaa, että YK:n kompasteleva päätösjärjestelmä voi päästä tuloksiin. jOUNi TikkaNEN helenA kAitosAlmi 50 selkärankaista vuodessa Maailman luonnonsuojeluliiton IUCN:n mukaan viidennes selkärankaisista lajeista on uhanalaisia ja 50 lajia ajautuu vuosittain lähemmäs sukupuuttoa. Wilson kommentoi. "Yksi pieni askel ylöspäin punaisella listalla on valtava loikka kohti sukupuuttoa. Rahoitus jäi selvitettäväksi, kunnes rahantarpeet tunnetaan tarkemmin. Tämä on vain pieni osa siitä kadosta, joka maailmalla nyt tapahtuu", ekologi Edward O. Se saa voimansa havupuiden lahoista kannoista ja juurista. Niin sanotun ABS-sopimuksen (Access and Benefit Sharing) puuttuminen on ollut kansainvälisen luonnonsuojelutyön esteenä vuodesta 1992. ABS koskee sitä, miten eliöiden perinnöllisestä aineksesta ja aineenvaihduntatuotteista saatavia hyötyjä jaetaan. Syötäväksi siitä ei ole, mutta jo sen näkeminen antaa energiaa. IUCN:n lajiensuojelukomission puheenjohtaja Simon Stuart myönsi, että todellinen uhanalaisten lajien määrä on suurempi, koska etenkin merten selkärankaiset ovat listalla huonosti edustettuina. Niiden kartoittaminen aloitettiin to- Kerro yllättävästä havainnosta osoitteella luontohavainto@sll.fi. 8 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. Sopimuksen onnistumisessa on kysymys myös koko kansainvälisen ympäristöpolitiikan uskottavuudesta." ABS oli kiven takana, sillä niin sanotut megabiodiversiteetin maat (etune- Marraskuun väriläiskiä Pimeänä syyspäivänä pienikin valo ilahduttaa. Suomalaiset jäänevät sopimuksessa enemmän maksajan kuin saajan asemaan. Sopimus on merkittävä, koska se lisää teollisuusmaiden teknistä ja rahallista tukea maille, joissa luonnon monimuotoisuus on suurin. Appelsiini. "Näin selkeää kuvaa en muista aiheesta nähneeni", ornitologi pertti koskimies kehaisee. aLiCE karLSSON nässä Brasilia ja Intia) kieltäytyivät aluksi neuvottelemasta kokouksen pääkohdista ilman tietoa siitä, miten paljon rahaa teollisuusmaat olivat valmiita antamaan niiden käytännön toteuttamiseen. Kahvin tai banaanin hintaan sopimus ei vaikuta, mutta lääkkeiden hintaa se voi nostaa, kun lääketeollisuus alkaa maksaa kehittyville maille niiden alueelta löydetyn perinnöllisen aineksen käytöstä. Ei vaan keltasarvikka. Väite perustuu Nagoyan biodiversiteettikokouksessa julkaistuun raporttiin, jossa tarkasteltiin 25 000 IUCN:n punaisella listalla olevan lajin kannan kehitystä 40 vuoden aikana
hyötyykö Suomi pian koivikoistaan entistä enemmän. Tutkimus antaa myös toivoa, sillä se osoittaa, että lajien kato olisi ollut viidenneksen suurempi ilman suojelutoimia. viiME vUOSiEN pahin lajikato on käynyt Kaakkois-Aasiassa, jossa sademetsiä on hakattu plantaasien tieltä. Myös ääni on hyvä tuntomerkki. kohti sukupuuttoa den teolla vasta vuonna 2004, jolloin IUCN listasi 800 merten selkärankaista. Onkin arveltu, että ne ovat tulleet itärajan takaa ehkä hömötiaisten matkassa. Marraskuun alussa havaintoja oli jo 267, mutta osa niistä on samoista linnuista. Suomenlahti on viitatiaisille ilmeisesti liian kova pala ylitettäväksi. Lokakuussa Lapin kaikkien aikojen ensimmäinen viitatiainen havaittiin Kemijärvellä ja vähän myöhemmin toinen lintu Posiolla. "Ne eivät merkitse sitä, että pitäisi perustaa välttämättä lisää suojelualueita, vaan määritelmä on väljempi. Alueella tuotetaan muun muassa palmuöljyä biodieselin raaka-aineeksi. EU sitoutui keväällä pysäyttämään sen vuoteen 2020 mennessä, joten Suomikin joutuu tekemään paljon nykyistä enemmän. 64 lajin kanta on kohentunut, ja kolme lajia on onnistuttu palauttamaan luontoon tarhatuista kannoista: kaliforniankondori, mustajalkahilleri ja przewalskinhevonen. jOUNi TikkaNEN PirkkA AAlto lähde BirdliFe TUOhESTa TUOhTa. Eniten viitatiaisia on nähty Pohjois-Karjalassa. Birdlifen Tiira-verkon havaintojen perusteella arvioin, että eri yksilöitä on ainakin reilut sata. Nagoyan biodiversiteettikokous sai aikaan sopimuksen, joka parantaa maiden oikeuksia luonnonvaraisiin lajeihinsa.. Suomen metsistä on suojeltu tällä hetkellä 18 prosenttia ja Itämerestä 10 prosenttia. Muita ongelmia ovat väestönkasvu, maanviljelysmaan leviäminen ja haitalliset vieraslajit. Paras tuntomerkki on ääni, sähäkkä pitsä. viiTaTiaiNEN. Ensimmäinen viitatiainen nähtiin 12. Ruokavieraaksi voi ilmestyä viitatiainen, joita Suomessa on tänä syksynä nähty ennätyksellisen paljon. Se voi tarkoittaa eri tavoin rajoitettua maankäyttöä, Suomessa esimerkiksi metsänhoitoa, jossa luontoarvoja on otettu huomioon." Suomi täyttää oikeastaan jo nyt kokouksen asettamat tavoitteet. Sattui vielä niin onnekkaasti, että Kemijärven historiallinen viitatiainen ilmaantui 16.10. Lintu on melko tavallinen tuttavuus jo Virossa mutta Suomessa satunnaisvieras. Siitä on näyte verkkosivuillamme. jOrMa LaUriLa "Suomi selviää tavoitteista" Ympäristöministeri paula Lehtomäen (kesk.) mukaan biodiversiteettikokouksessa sovitut suojelutavoitteet eivät tuota Suomelle ongelmia. syyskuuta Joensuussa, ja sen jälkeen havaintoja saatiin nopeasti eri puolilta Suomea. Erona hömötiaiseen viitatiaisen siivissä ei ole vaaleita juovia ja musta leukalappu on pienempi. Hömötiaisten vaellus on voimakkain vuosikausiin. Maaekosysteemien ja sisävesien suojelutavoitetta nostettiin vuosiksi 20112020 kahdella prosentilla 17 prosenttiin niiden pinta-alasta, ja merten ja rannikoiden suojelutavoite pidettiin 10 prosentissa. helsingin yliopisto on kehittänyt koivun tuohen yhdisteestä hivlääkettä. LuonTo ja yMpäRIsTö nyT VIerAITA ITärAjAn TAkAA det lajeihinsa timo nieminen / kuvAliiteri Viitatiainen voi tulla lintulaudallesi Nyt kannattaa tarkkailla ruokintapaikoilla hääriviä tiaisia. Viitatiainen muistuttaa hömötiaista, mutta sen selkä on ruskehtava (hömötiaisella yleensä harmaa mutta joukossa on myös ruskehtavaselkäisiä yksilöitä), musta leukalappu on pienempi eikä siiven päällä ole vaaleita juovia. Kokous päätti kuitenkin myös, että luonnon monimuotoisuuden hupeneminen pysäytetään. Nyt lajeja on lähes 6000. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtajan pirkka aallon pihalle, missä se sai myös renkaan jalkaansa
Suokukkoja oli 2000-luvulla jäljellä enää neljäsosa 1980-luvun määristä, töyhtöhyyppiä kolmasosa, keltavästäräkkejä 44 ja metsähanhia 20 prosenttia. Lisäksi muutto- ja talvialueiden elinolot ovat heikentyneet. pOhjOiS-karjaLaN Juuasta lähtevä ja Kaavinjärveen päättyvä noin 50 kilometrin pituinen Vaikkojoki oli 1960-luvun alkuun saakka tärkeä uittoväylä. Arvometallin, kuten kuparin, osuus jää muutamaan tonniin. Tällaisissa joissa on myös luontaista eroosiota. Tutkija Markku Mikkola-roosin mukaan poikastuotto aleni, kun emojen kunto heikkeni kylmän talven jälkeen. pErTTi kOSkiMiES natura ei suojaa Vaikko Kaavin Vaikkojoen moottoriveneturismi sapettaa kyläläisiä. Kaavilla kuohuu vesisota, jossa vastakkain ovat Vaikkojoen ranta-asukkaat ja matkailuyrittäjät. "Nyt jokea parannellaan taas. Pohjois-Karjalan puoleiset koskialueet on kunnostettu, ja työtä on tarkoitus jatkaa myös alajuoksulla, jonne yritetään saada kestäviä kalakantoja", sanoo ylitarkastaja ilpo käkelä Pohjois-Savon ELY-keskuksesta. Purueristeet voisi hyödyntää, mutta useimmiten ne sekoittuvat purkuvaiheessa muuhun jätteeseen." Salosen mukaan purkukohteissa on aika vähän sellaista materiaalia, jota ei voida mitenkään hyödyntää tai kierrättää. "Koskia lasketaan vain kevättulvan aikana ja hiukan sen jälkeen, kun vesi on vielä korkealla. "Vain eristeet ja lasit päätyvät kaatopaikalle", kertoo projektipäällikkö janne Salonen Kuusakoski-yhtiöstä. "Paikalla on tehty katselmus, mutta näyttöä siitä, että juuri moottoriveneily kuluttaisi rantoja, ei ole saatu. LuonTo ja yMpäRIsTö nyT LInnuT jokILuonTo Kylmä talvi haittasi valkoposkihanhen pesintää Valkoposkihanhien määrä on kasvanut nopeasti, mutta nyt se jäi edellisvuoden tasolle. Koko jupakassa on kysymys vain perisuomalaisesta kateurAkennukSeT Elinolojen paraneminen lisää peltopyitä Peltopyykantamme on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan kaksinkertaistunut 1990-luvun jälkeen, vaikka se ei vieläkään yllä kuin vajaaseen 10 000 pariin. Isot moottoriveneet eivät sinänsä ole sopivimpia kulkuneuvoja kapealla ja vähävetisellä joella." Kurki menestyy Lapissa, muut suolinnut taantuvat Kaikki avosoilla pesivät maalinnut ovat taantuneet Lounais-Lapissa, selviää pentti rauhalan tutkimuksista. Jos siitä viidennes menee kaatopaikalle, koko rakennuksen massoista kaatopaikalle päätyy vain noin prosentti." Tämä koskee siis isoja kohteita. "Eristeet ovat lähes aina laadultaan niin huonoja, ettei niitä voi hyödyntää samassa tarkoituksessa uudestaan. Sen sijaan kurkikanta kaksinkertaistui. Nyt yritystä pyörittävät hänen poikansa ja miniänsä. Yhdestä kerrostalosta kertyy tuhansia tonneja kiviainesta ja joitain kymmeniä tonneja puuta. "Muutama vuosi sitten anoimme ympäristökeskukselta nopeusrajoituksia, mutta niihinkään ei ole suostuttu. Pesimäalue on laajentunut Pohjanmaalla, mutta peltopyyt eivät ole palanneet Etelä-Suomen sisäosiin, mistä ne katosivat 1930-luvulla. pErTTi kOSkiMiES desta", hän pamauttaa. "Voimakkaat aallot murentavat pengertä pala palalta. häNEN MUkaaNSa veneillä ajetaan liian lujaa. Kaatopaikalle menevä osuus on 20 prosenttia työmaalta lähtevästä rakenJussi kArvonen kUrki nussekajätteestä. "Sekajätteen osuus koko massasta on noin viisi prosenttia. "Luonnon tekemät muutokset ovat paljon suurempia. Hän myöntää, että eri intressien yhteensovittaminen joella on vaikeaa. Syyskuussa summattiin 14 300 emoa ja poikasta, joista 8400 pääkaupunkiseudulla, 3000 Turussa ja 1900 Mynämäeltä Kristiinankaupunkiin ulottuvalla alueella. 1980-luvun alussa uiton ruhjomaa jokea ryhdyttiin ennallistamaan luonnontilaiseksi. Muita taantujia olivat jänkäsirriäinen, jänkäkurppa, pikkukuovi, mustaviklo, valkoviklo, liro, vesipääsky, riekko ja kiuru. Paikoin on syntynyt metrin syvyisiä onkaloita, jotka sitten romahtelevat ja aiheuttavat pohjan liettymistä ja veden samentumista. Koskien väliset suvannot ajetaan suuritehoisilla moottoreilla. Runsaassa kuukaudessa kertyy enintään 40 ajosuoritusta." Vaikon loma ja lohi -yrityksen antti Tukiainen yltää kolmine veneineen liki samaan määrään. Soutuveneistä ja kanooteista ei ole haittaa." Vaikon ohjelmapalvelujen veneitä kuljettavalla Tauno räsäsellä on täysin eri näkemys. Räsänen aloitti koskiturismin Vaikkojoella vuonna 1980. Oma- 10 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 JAri Peltomäki / lintukuvA. Vastaava taantuma on havaittu Etelä-Suomen parhaisiin lintusoihin kuuluvilla Keson- ja Patvinsoilla. pErTTi kOSkiMiES purettukin talo voi olla hyödyksi Suuret kiinteistöt päätyvät suurelta osin energiaksi tai maanparannusaineeksi. Jotkut ottaisivat mielellään joesta käyttövetensä, mutta se ei onnistu", sanoo Kortteisen osakaskunnan puheenjohtaja Olavi kainulainen. Peltopyyn elinolot alkoivat parantua, kun EU:n maataloussäännöksissä velvoitettiin vuodesta 1991 alkaen vähentämään rikkakasvimyrkkyjä ja luomaan pientareita. Kaksi yritystä järjestää matkailijaryhmille joen alajuoksulla kesäisin koskenlaskua 1012 hengen savolaisveneillä. Vetisiä soita tarvitsevien kahlaajien taantuma selittyy soiden kuivatuksella, metsähanhen väheneminen ehkä myös liiallisella metsästyksellä
Varislinnut eivät löydä maaseudulta enää riittävästi talviravintoa asutuksen harvennuttua ja jätehuollon parannuttua. pErTTi kOSkiMiES SUOMEN LUONTO 9 | 2010 11. Purkupaikalla jäte lajitellaan puhtaa- seen puuhun, kiviainekseen ja sekajätteeseen. Kyse on rajusta maaltapaosta kuten variksellakin. "Myös ikkunalasien kierrättäminen on käytännössä hankalaa. Mutta Vaikkojoella ei ole sellaista veneväylää. "Nopeusrajoituksia haetaan yleensä turvallisuussyistä virallisille, merkityille venereiteille ja -väylille. Valkoselkätikkoja pesii eniten Itä- ja KaakkoisSuomessa, mutta pesimäajan havainnot ja pesälöydöt ovat lisääntyneet myös maan länsiosissa. Kiviaines on käytännössä puhdasta betonia, joka on tienpohjissa vielä sata vuotta käypää tavaraa." Sekajäte prosessoidaan, jolloin siitä erottuvat energiakäyttöön soveltuvat ainesosat, esimerkiksi muovit ja puhdas puu, jotka voidaan polttaa. Vainon vähennyttyä harakat ovat 1970-luvun jälkeen uskaltautuneet puistoihin, pihapiireihin ja kaupunkimetsiköihin ympäri maata, kymmeniä pareja Helsingin keskustaankin. Lasit pitäisi irrottaa pokistaan, mikä ei kustannusten takia ole kannattavaa. Metsähallituksen ja Suomen WWF:n seurannoissa löytyi 90 pesintää sekä useita yksittäisiä havaintoja. Keskustan toukokuussa 2010 tarkastetuista 40 risupesästä puolet oli tänä vuonna asuttuja. Kanta on vahvistunut onnistuneiden pesintöjen, suojelun, elinympäristön hoidon sekä Venäjältä tulleiden lintujen ansiosta. jUha hONkONEN wikimediA commons JAAkko kilPiäinen kotitalon kokoisissa kohteissa kaatopaikalle päätyvän jätteen osuus on rakennustavasta riippuen viidestä kymmeneen prosenttia. Liukoisuustestillä varmistetaan materiaalin puhtaus, minkä jälkeen kiviaines soveltuu muun muassa maanteiden pohjamateriaaliksi. vaLkOSELkäTikka Valkoselkätikalla menee varsin hyvin Valkoselkätikan pesintä onnistui tänä vuonna. Nykyisillä menetelmillä 7080 prosenttia purkujätteestä saadaan energiaksi tai uudelleen kiertoon. jUSSi karvONEN Kaupungistuminen koskee harakkaakin Rovaniemen kaupunkialueella pesii harakoita ainakin kymmenkertaisesti 1980-lukuun verrattuna, selviää Arktisen keskuksen tutkijan jukka jokimäen vetämästä kartoituksesta. LuonTo ja yMpäRIsTö nyT LInnuT mikA honkAlinnA jokea moottoreilta Vaikkojoki kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan. "Liukoisuustestillä varmistetaan muun muassa se, ettei vanhoissa rakenteissa ole öljyjäämiä. Kiviaines murskataan ja siitä erotetaan teräs ja muut mahdolliset ainekset. Moottoriveneilyä ei ole naturaalueilla kielletty, mutta vesiliikennelain mukaan sitä on mahdollista rajoittaa. Nopeusrajoitusta voi sillekin hakea ELYkeskuksesta. Yhtiö purkaa vuosittain useita suuria kiinteistöjä, muun muassa kerrostaloja ja vanhoja oppilaitoksia. Sille tulee kuitenkin olla riittävät perustelut." jarMO paSaNEN MOOTTOriTTa. Tasolasilla ei muutenkaan ole oikein hyötykäyttömahdollisuuksia. Olavi Tirkkosen mielestä soutuvene on paras kulkupeli matalalla vaikkojoella. Jos ikkunat ja ovet ovat vanhoja, ne voidaan toki irrottaa ennen purkua." Salosen mukaan myös uudehkot ja hyväkuntoiset ikkunat sekä umpipuiset väliovet voidaan kierrättää, mutta esimerkiksi 1960- ja 1970-luvun lastulevykaapit menevät hakkeeksi. Havaintoja saatiin monilta alueilta, joilta niitä ei aiemmin 20 vuoden seurantajakson aikana ole havaittu
Hän havaitsi, että korkeat pitoisuudet vaikuttavat erityisesti koirasjälkeläisiin, joista tulee vilkkaita ja uteliaita, jopa uhkarohkeita. Suomesta löytöjä ei toistaiseksi ole. Kevätmatka oli seitsemäsosan pidempi kuin lyhin mahdollinen etäisyys. Ruuskanen tutki äitivaikutusta kirjosiepolla ja sepelsiepolla mittaamalla muun muassa munien testosteronitasoa. Myös Alankomaissa laji esiintyy kaikissa esihistoriallisissa ja varhaisissa historiallisissa vaiheissa. Paras tilanne on tiivis kaupunkirakenne, jonka ympärillä on luontoa ja josta on yhteydet yhä laajempiin luonnon alueisiin." Hyviä esimerkkejä luonnon huomioon ottavasta kaupunkisuunnittelus- 12 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. Paluumatka vei vain 23 vuorokautta eli taittui keskimäärin 292 kilometriä päivässä. Monien tutkimusten mukaan testosteronia on vähemmän, jos esimerkiksi ravintotilanne on hyvä." aLiCE karLSSON Italiaan ja jatkoi sieltä syksyistä reittiä Suomeen. Tutkija Suvi ruuskanen Turun yliopistosta osoitti syyskuussa tarkastetussa väitöskirjassaan, että näin on myös linnuilla. Ydinalueiden lomaan jää välitiloja kuten peltoja tai leviämisesteen muodostavia asuinalueita ja teitä. Jukka lähti vuosi sitten muutolle ja ylitti Välimeren osittain yöllä. "Mutta siihen vaikuttavat muun muassa ravinnon ja loisten määrä. Varmat suomalaiset joutsenlöydöt koskevat laulujoutsenta. "Ekologisen verkoston laatiminen ei tarkoita sitä, että olemassa olevia rakennelmia ryhdyttäisiin purkamaan", Väre sanoo. Sieltä Jukka lensi seuraavasta aamusta alkaen runsaassa viikossa 2300 kilometriä lounaaseen mutta kääntyi 90 astetta kaakkoon ja lensi 850 kilometriä tekojärvelle PohjoisKameruniin. Reittivalinta merkitsi peräti neljäsosan pidennystä autiomaan ylityksessä, mikä saattoi johtua myötätuulten hyväksikäytöstä. Väre valmistelee parhaillaan väitöskirjaa ekosysteemipalveluista, joiden keskiössä ovat ekologiset verkostot. Luonto on tärkeää myös ihmisille. "Hyvällä suunnittelulla päästään pitkälle. Hän viittaa isoihin asioihin kuten pohjaveden muodostumiseen ja yhteyttämiseen mutta myös eläinten liikkumisen ja kasvien leviämiseen. Se nousi Etelä-Italian taivaalle 13.10.2009 aamukahdelta ja lensi ainakin osan 1035 kilometrin etapistaan yli 60 kilometrin tuntinopeudella. Myös kokoeroa käytetään hyväksi lajien tunnistamisessa. kriSTiiNa MaNNErMaa Ekologiset verkostot turvaavat "Ihmisen on sovitettava toimintansa niin, etteivät luonnon prosessit häiriinny", tutkija Seija väre Sitoyhtiöstä sanoo. Niiden saaminen turvataan ekologisilla verkostoilla." Maankäyttöön liittyvä ekologinen verkosto muodostuu luonnon ydinalueista ja niiden välisistä yhteyksistä. Ne reagoivat myös pedon läsnäoloon laimeammin kuin verrokit eivätkä siksi välttämättä selviydy sukukypsiksi. Pete oli paljastanut jo lokakuussa 2007, että sääkset lentävät Välimeren yli myös öisin 20 tunnissa 770 kilometriä, josta 80 prosenttia meren yllä ja ajoittain vain muutama metri vedenpinnasta. mArkus vAresvuo / lintukuvA LuuLöYdöT Kyhmyjoutsen alkuperäinen laji Kyhmyjoutsenta sanotaan usein tulokaslajiksi, mutta se kuuluu Euroopan luontoon. Kyhmyjoutsenen ja laulujoutsenen luiden erottaminen toisistaan on mahdollista varsinkin silloin, kun kyseessä ovat kokonaiset luut. Noin 16 19 tuntia myöhemmin se laskeutui Libyan rannikolle. "Ihminen saa luonnosta hyötyjä kuten puhdasta vettä ja ilmaa, ekosysteemipalveluja. "Suoraan ei tiedetä mikä, hormonitasoa nostaa", Ruuskanen sanoo. Laulujoutsen on meillä tavallinen ja vanhimmat luulöydöt yli 10 000 vuoden ikäisiä. LuonTo ja yMpäRIsTö nyT HormonIT hAnnu eskonen / kuvAliiteri SATeLLIITTISeurAnTA sääksien talvimatkat Sääksiemme muuttomatkoja on pystytty piirtämään kartalle satelliittilähettimien avulla. Hämäläiset sääkset Pete ja Jukka ovat kerryttäneet tietoja sääksien talvimatkoista. Viime keväänä Jukka palasi Algerian ja Tunisian kautta EteläeLäImILLe kuLkuVäYLIä Millainen emo, sellaiset munat Raskaana olevan äidin stressillä tai ravinnolla on pitkäaikaisia vaikutuksia jälkeläisiin. Aiemmin yhtenäisellä elinalueella elävien eliöiden elinalueet eriytyvät ja lajeja häviää, ellei yhteyksien säilyttämisestä huolehdita. Tänä vuonna julkaistun uuden Britannian linnuston historian katsauksen mukaan lajista tunnetaan luita kaikilta arkeologisilta jaksoilta alkaen aina jääkauden loppuvaiheilta noin 11 000 10 000 vuotta sitten. Syysmuutto kesti 33 vuorokautta, joten 6770 kilometrin taival taittui keskimäärin 205 kilometrin päivävauhdilla. Rakentaminen pirstoo luontoa. Itämeren alueella kyhmyjoutsenia löytyy arkeologisesta aineistosta harvemmin, mutta laji on tunnistettu varhaisista kivikautisista ja myöhemmistä esihistoriallisista yhteyksistä ainakin Tanskassa, Ruotsissa ja Puolassa
Lähetin lakkasi toimimasta juuri ennen kuin lintu luultavasti asettui pesimään. pErTTi kOSkiMiES MUUTTOMaTka. Yhteys tien kahdella puolen olevan luonnonalueen välillä on usein kuitattu kapeilla alikulkutunneleilla, jotka toimivat huonosti. Uutta suuntausta edustavat leveät alikulkukäytävät, laaksosillat, kalliotunnelit ja leveät vihersillat. Esimerkiksi kääpiöpikkumittarilla (Gymnoscelis rufifasciata) on ollut meillä jo useana vuonna kolme sukupolvea." Toista sukupolvea on yhä useammilla lajeilla ja yhä pohjoisempana. Senegalissa Pete oleskeli viisi kuukautta ja viikon, pääosaksi vain 30:n ja kaikkiaankin 658 neliökilometrin alueella. Syksystä 2002 kevääseen 2006 seuratun linnun aluksi hapuilevat muuttoreitit vakiintuivat ja lyhenivät ja talvialue Kamerunissa supistui. "Sen jälkeen lyijylaskeumat alkoivat kasvaa vasta 1100-luvulla, ja 1700-luvulla pitoisuus oli jo noin 20 kertaa niin suuri kuin Rooman vallan aikana." Lyijyn lisääminen bensiiniin 1900-luvulla kohotti sedimentin lyijypitoisuuden noin satakertaiseksi roomalaisten aikoihin verrattuna. Muutaman vuoden aikana on tapahtunut kuitenkin paljon edistystä. kalanpyytäjien uhat muuttomatkoilla selvitetään satelliittilähettimillä. rengAstustoimisto / Pertti sAurolA SedImenTTIen kerTomAA luonnon toiminnan SEija värE ta ovat kaupunkikeskukset, jotka eivät rakenna erillisiä satelliitteja, kaupunginosia tai kauppakeskuksia, jotka lisäisivät liikkumistarvetta. Ajanlaskumme alkuun päästiin jo 160 sentin kohdalla, josta löytyi Rooman valtakunnasta levinnyttä lyijyä. Maailman ensimmäinen sääksi, jonka muuttomatkoista saatiin tarkkoja tietoja, oli Mirja. "Esimerkiksi loimuyökkösen (Dasypolia templi) runsauden painopiste on siirtynyt selkeästi pohjoisemmaksi." aLiCE karLSSON SUUri pETOLiNTU. "Perhoslajistomme muuttuu hiljalleen keskieurooppalaiseksi. Tihein kanta on hämeessä. Esteenä on raha. Lajeja on enemmän, ja ne lisääntyvät useamman kerran kesässä. Läpi talven lintu yöpyi vain 60 hehtaarin alalla mutta lensi monena päivänä yli 40 kilometriä kalastamaan Gambiajoelle. "Tutkimus perustuu 1993 alkaneeseen valorysäpyyntiin ja jopa vuoteen 1963 ulottuviin aikasarjoihin", suunnittelija reima Leinonen Kainuun ELY- keskuksesta sanoo. "Tänä vuonna Kainuussa uutena lajina ruostemittarilla (Plagodis pulveraria) oli kaksi sukupolvea ensi kertaa." Kainuuseen on tullut uusia yöperhoslajeja 1993 jälkeen yli 200 ja lajit ovat levinneet vieläkin pohjoisemmaksi. Sääksiä on maassamme 10001200. kääpiöpikkumittari ehtii tehdä meillä jo kolme sukupolvea kesässä. wikimediA yöperhoslajistomme keskieurooppalaistuu Yhä useampi yöperhonen saa kaksi tai jopa kolme sukupolvea kesässä. Lentomatka oli alle neljä prosenttia pitempi kuin teoreettisesti lyhin reitti, joten lintu suunnisti tarkasti. Sääksikoiras jukan muuttoa pesimäkunnastaan pälkäneeltä talvehtimisalueelleen kameruniin ja takaisin voitiin seurata satelliitin avulla. kOLME pOLvEa. "Mahtivalta luhistui 400-luvulla, ja saman tien loppui myös saastelyijyn tulo Puuppolaan", tutkimusprofessori jarmo Meriläinen sanoo. LuonTo ja yMpäRIsTö nyT LAjISTo muuTTuu tarkentuvat Pete lensi Hämeestä Marokkoon keskimäärin 165:n mutta Marokosta Senegaliin 357 kilometrin vuorokausivauhdilla. Vanhoilla teillä yhteyksiä parannetaan harvoin. Lyijyn käyttö loppui, ja uusimmissa kerrostumissa sitä on enää saman verran kuin sata vuotta sitten. aLiCE karLSSON mikko käkelä SUOMEN LUONTO 9 | 2010 13. "Seuraaville sukupolville luonnon huomioon otto ja ympäristön säästäminen ovat itsestään selviä." aLiCE karLSSON Lyijyä ajanlaskumme alkuajoilta Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus avasi Jyväskylän liepeillä olevan Puuppolan Korttajärven hyvin säilyneistä pohjakerrostumista huikeat näkymät 2000 vuoden taakse
Perustietoina olivat kattavat tiedot sademääristä, lämpötiloista ja haihtumisesta vuosina 19582001. kok / wwF. Etenkin keinokastelu nielee pohjavettä; sen osuus on 7080 prosenttia, kertoo Environmental News Network -verkkosivusto. Hollannin Utrechtin yliopiston tutkijat arvioivat pohjaveden vähentymistä yhdistämällä kulutustiedot mallintamalla saatuun arvioon pohjaveden syntymisestä. Pohjaveden kulutusta voidaan hillitä muun muassa kehittämällä vettä vähemmän käyttäviä kastelumenetelmiä ja jalostamalla pienemmällä vesimäärällä toimeen tulevia satokasveja. Erkki MakkONEN 14 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 José mAriA Fernández díAz-Formentí / wwF PhiliPPe J. Eniten pohjavesi on huvennut tärkeillä viljelyseuduilla Koillis-Kiinassa, Luoteis-Intiassa, Koillis-Pakistanissa sekä Yhdysvaltojen keskilännessä ja Kaliforniassa. Paikoin häviämisnopeus on yli kaksinkertaistunut 1960-luvulta. Viimeinen villi korppipari pesi Hyde Parkin puistossa 1826 olisiko seuraava pesintä kohta tulossa? jUha vaLSTE hypSibOaS LiLiaE. Kaupungissa on koko ajan ollut korppeja, sillä Lontoon Towerin linnoitusta vartioivat korpit vieläkin. kaunis sammakko elää vain Guyanassa. keInokASTeLun VArjopuoLI Agstock imAges / corBis / skoY Uusi lajilöytö joka kolmas päivä Amazonian valtaisa sademetsäalue on yhä yllätyksiä tarjoava aarrearkku. Asenteiden muuttuessa korppeja ei enää ahdisteltu yhtä ankarasti kuin ennen. Ilman keinokastelua viljely ei onnistuisi, mutta sillä on hintansa. Linnut sinnittelivät kuitenkin Walesissa, Länsi-Englannin kukkulamailla ja Skotlannissa. Pohjavesivaroja pumpataan eri puolilla maailmaa nopeammin kuin ne uusiutuvat. Korppi oli yleinen Lontoossa vielä 1500- ja 1600-luvuilla. Noin 350 vuotta kestänyt vaino hävitti korpit Englannin alavilta ja taajaan asutuilta alueilta. MaaILMaLTa TOiMiTTaNUT jOrMa LaUriLa brITAnnIA AmAzonIA Korpit palasivat kalkkikivijyrkänteille Korpit ovat tulleet takaisin Englannin etelärannikon valkoisina hohtaville kalkkikivijyrkänteille yli sadan vuoden jälkeen (BBC Wildlife 10/2010). Lintu runsastui pesimäalueillaan ja alkoi vallata takaisin entistä valtakuntaansa. r. Sieltä löytyy jatkuvasti tieteelle uusia lajeja samaan aikaan kun monet lajit uhkaavat hävitä. pohjavesivarat hupenevat Kalifornialainen puuvillapelto erottuu vehmaana karuja, auringon korventamia vuoria vasten. Pohjaveden käytön kasvu 1990-luvun alun jälkeen johtuu lähinnä Kiinan ja Intian väestönkasvusta ja elintason noususta
Joukossa on muun muassa uusi anakondalaji (Eunectes beniensis); edellisen kerEUNECTES bENiENSiS. Tansanian hallitus perustelee tietä sillä, että se yhdistäisi maan itä- ja länsiosat toisiinsa. wwF:n tuoreen raportin mukaan vuosina 19992009 sieltä löydettiin yli 1200 uutta kasvi- ja eläinlajia uusi laji joka kolmas päivä kymmenen vuoden ajan. niitä on raivattu etenkin laidunmaiksi ja soijaviljelmiksi. MaaILMaLTa TAnSAnIA MiCO aCariENSiS. pelikaaniveitsikala saalistaa öisin sähköaistinsa avulla. Serengetin kansallispuisto Forrest rowlAnd / wwF 50 kM OSTEOCEphaLUS yaSUNi. puissa elävät sammakot ovat ketteriä kiipeilijöitä. pUiSTO haLki. Amazon Alive! -raportin mukaan uusista lajeista 637 on kasveja, 257 kaloja, 216 sammakkoeläimiä, 55 matelijoita, 16 lintuja ja 39 nisäkkäitä. boliviananakondan löytyminen oli käärmemaailman sensaatio. ran uusi anakonda tavattiin 1936. Myös salametsästäjät saisivat uuden väylän käyttöönsä. Uusi marmosettilaji esittelee sademetsän hiusmuotia. georges néron / wwF serengetin halki suunnitellaan valtatietä Maailman ehkä tunnetuimmalta suojelualueelta, Tansanian Serengetiltä, kuuluu huolestuttavia uutisia. Vastustajien ehdottama vaihtoehtoinen reitti puiston eteläpuolelta säästäisi Serengetin tuhoilta. kalalöytöjen joukossa on muun muassa sokea punainen monni ja sähköaistinsa avulla saalistava pelikaaniveitsikala. Puolessa vuosisadassa metsistä on hävitetty viidennes. Siitä olisi vakavia haittoja eläimistölle ja mahdollisesti myös luontomatkailulle. Siellä sadattuhannet gnuut sekä lukemattomat muut laiduntajat voivat vapaasti vaeltaa ikiaikaisia reittejään. Amazonian metsiä nakerretaan kuitenkin koko ajan, vaikka suurin osa niistä on vielä luonnontilassa. Serengeti on myös huolestuttavasti vähentyneiden leijonien elintärkeä tukikohta. myös bioenergian voimakkaasti kasvanut kysyntä on tuonut omat paineensa. jOrMa LaUriLa williAm crAmPton / wwF Ta N kE Sa Ni a Ni a Masai Mara Tansa ni COMSaraia SaMUELi. hallituksen ehdottama tielinjaus on merkitty punaisella, vaihtoehtoinen puiston kiertävä reitti vihreällä ja nykyiset valtatiet mustalla. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 serengetin leiJoniA / corBis / skoY a 15. Tie halkaisisi Serengetin ja Kenian Masai Maran muodostaman Afrikan ainoan jäljellä olevan suuren ruohikkoekosysteemin. Serengeti ei saa kuolla, saksalaisen luonnontutkijan bernard Grzimekin 1959 julkaistu kirja, esti aikoinaan kansallispuiston supistamisaikeet. Maan hallitus suunnittelee valtatien rakentamista kansallispuiston pohjoisosan poikki. Nyt sama viesti on taas ajankohtainen. jOrMa LaUriLa Serengeti Amazonian valtaisa sademetsäalue tarjoaa jatkuvasti yllätyksiä. Liikenne raskaine ajoneuvoineen tappaisi eläimiä ja aiheuttaisi jatkuvaa häiriötä
Nyt sitä sitten tuli. Maassa kuvatessaan hän sai tutustua myös ihoa kipeästi syöviin samettipunkkeihin. kOOLLa Ei väLiä. Tällä kertaa voittajakuvan eläimet eivät varmasti ole kesyjä. juha honkonen Lintukuvistaan tunnettu Bence Máté meni nyt S uden voi opettaa hyppäämään aidan yli, mutta muurahainen pysyy villinä. Arvostetuin luontokuvakilpailu Wildlife Photographer of the Year valitsi tänä vuonna voittajan kieli keskellä suuta. Viime vuonna voittajakuva kesystä sudesta jouduttiin hylkäämään, kun Suomen Luonto oli uutisoinut epäilyistä ensimmäisenä maailmassa. "välillä pienet muurahaiset kantoivat isoja lehdenpaloja ja isot pieniä", voittajakuvan ottaja bence Máté hämmästelee. 16 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. vEOLia ENvirONNEMENT WiLdLifE phOTOGraphEr Of ThE yEar Lehtialan työtä Suomen Luonto paljasti vuosi sitten maailman arvostetuimman luontokuvakisan huijauksen. Tämänkertaisen voittajakuvan A marvel of antsin eli muurahaisten ihmeen ottaja bence Máté on lehtemme lukijoille tuttu kansijutustamme (1/08) Uusi tähti on syttynyt. Hän otti kuvansa Costa Rican sademetsässä seuratessaan lehdenleikkaajamuurahaisten koloniaa yöllä. Siinä nuorelle unkarilaiselle povattiin suurta menestystä. Mátéa kiinnosti erityisesti yksilöiden suuri kokoero. Toiseen mokaan ei brittiläisinstituutiolla olisi varaa
lähelle muurahaisia SUOMEN LUONTO 9 | 2010 17
"kuin orava odottaisi vieraiden saapuvan", kai fagerström sanoo. 18 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. Vuoden kuvajournalisti -kilpailussa erityismaininnan nappasi kai fagerström kuvasarjallaan autiotalon eläimistä. Näyttely on auki Lontoossa 11.3.2011 asti. kiiNNi. "aina kun katson kuvaa, kuulen lokin huutavan", arto juvonen kertoo. TULiSivaT jO. Juvonen teki viisi talvea töitä ennen kuin sai ikuistettua kanahaukan osuman. kilpailun satoa osoitteen www.nhm.ac.uk linkissä. Enolainen ilari Tuupanen sai kunniamaininnan 1517-vuotiaiden sarjassa otoksellaan First snow, ensilumi, joka on tämän lehden ensimmäisellä aukeamalla. vEOLia ENvirONNEMENT WiLdLifE phOTOGraphEr Of ThE yEar S uomalaisille ropisi jälleen mainetta ja kunniaa. Tuupanen on lahjakkuus, josta tulemme vielä kuulemaan. Salon seudulla otetuissa kuvissa seikkailee orava, mäyrä, varpuspöllö, supikoira ja metsähiiri. arto juvonen voitti lintusarjan kuvallaan Snatch and grab (isku ja sieppaus), jonka hän oli ottanut kaatopaikalla lähellä Porvoota
Eteläafrikkalainen adrian bailey sai ruudulle mietteliään näköisen paviaanin pitelemässä kuollutta aroturturikyyhkyä. apUa! Espanjalainen jordi Chias pujol auttoi uhanalaisen valekarettikilpikonnan pälkähästä. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 19. OLLakO vai Eikö OLLa
Tuomaristo ylisti pekka Tuurin lummekuvan runollisuutta, herkkyyttä ja hienotunteisuutta. Söpöyttä ja runollisuutta V uoden luontokuva -kilpailua ei voitettu tuurilla. Kilpailuun osallistui lähes 1100 kuvaajaa yli 9600 otoksellaan. Kohti valoa -otos tallentui muistikortille elokuisena iltapäivänä Lammin Porraskoskella. Linnut-sarjan voitti antti vuorela Helsingistä kuvallaan Riekon varjo ja maisemasarjan nummelalainen Tomi valtonen Huuhkaja-kuvallaan. pekka Tuuri on kuvannut luontoa 1970-luvun koulupoika-ajoista lähtien ja vedenalaista maailmaakin jo parisenkymmentä vuotta. vUOdEN LUONTOkUva 2010 (järjestäjänä Suomen luonnonvalokuvaajat) vOiTTaja. TääLTä TULLaaN! Nisäkkäät-sarjan voitti Esko pitkänen hailuodosta kuvallaan talvipukuisen jäniksen juoksusta. 20 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. Muut eläimet -sarjassa ykköspalkinto meni jukka-pekka Tikkaselle Espoosta ja Luonto ja ihminen -sarjan voitto vesapekka heikkiselle Hyvinkäältä. Ensimmäisen kerran kilpailun 30-vuotisessa historiassa voiton vei veden alta otettu kuva
TUULEEN & TUISKUUN JO VUODESTA 1960 Naisten Nuuk Parka ja miesten Yupik Parka ovat loistava valinta Suomen vaihteleviin sääolosuhteisiin. Lähde ulos ja nauti omaan tahtiin raikkaista pakkaspäivistä miellyttävän lämpimänä. www.fjallraven.fi ESPOO: Partioaitta Sello, Partioaitta Tapiola FORSSA: Forssan Ase- ja Retkeily HELSINKI: Partioaitta Itäkeskus, Partioaitta Yrjönkatu, Retkiaitta Outdoor Forum, Varuste.Net HÄMEENLINNA: Partioaitta IMATRA: Intersport IISALMI: Erätuli IVALO: Sportia JOENSUU: Carlson Sport, Carlson Rautatavaratalo JYVÄSKYLÄ: Intersport Tourula, Partioaitta, Pro Fish KARJAA: ELMO Sport KUOPIO: Carlson Sport KUUSAMO: Kuusamon Tärppi LAHTI: Erä Lindroos LAPPEENRANTA: Wild Sport LEMPÄÄLÄ: Partioaitta Ideapark LEPPÄJÄRVI: Tunturikeskus Galdotieva LOIMAA: SaraSport MARIEHAMN: Jakt och Fiskebutik Äventyret MIKKELI: Carlson Sport, Tukkimies MUONIO: Kolström OULU: Partioaitta, Intersport Rintamäki, City Sport PORI: Satakunnan Partiokauppa RAISIO: Partiovaruste Mylly RAUMA: Sport-Asu ROVANIEMI: City Sport, Intersport SAARISELKÄ: Partioaitta SALO: Partiovaruste SAVONLINNA: Carlson Sport TAMPERE: Partioaitta Klingendahl, Sportia-Pekka Lielahti/Kaleva TURKU: Partiovaruste TUURI: Veljekset Keskinen VAASA: WasaSport, Tarandus VANTAA: Retkiaitta Outdoor Tammisto, Partioaitta Jumbo VARKAUS: Carlson Sport YLIVIESKA: ELMO Sport. Suojaa tuulelta ja sateelta samalla, kun Supreme Micro Loft -toppaus pitää miellyttävän lämpimänä kovilla pakkasilla. Irrotettava huppu, jossa pehmeä fleecevuori ja lämmin keinoturkisreunus, joka suojaa lumimyrskyiltä
Siellä kiik heikot kuusen käpyvuodet ovat koetelleet kurreja, mutta ensi kevät näyttää niille osassa Suomea valoisalta. päivät orava ahertaa, yöt se nukkuu pesässään. antti halkka 22 SUOMEN LUONTO 9 | 2010
Paljastui, että oravat ovat aktiivisia aamusta iltaan mutta vetäytyvät usein puolen päivän maissa pesiinsä päivälevolle. Päivällä sekä ihmisellä että oravalla on omat toimensa. Ymmärtävät hyvän päälle!" (Tuula valto). Heiluhäntä varastoi käpyjä, pähkinöitä sekä sieniä ja siirtelee tarvittaessa varastojaan esimerkiksi lumentulon mukaan. rAdIoLäHeTInorAVAT LIIkkuIVAT LAAjASTI pUUSTa pUUhUN. Vastaukset kuvaavat varmasti hyvin muidenkin suomalaisten oravatuntoja: "Hauska näky, kun kiertävät ympäri puuta ajaen toisiaan takaa (anneli korteharju). Koirailla on keskimäärin pari pesää. Ei ole koskaan tarvinnut kerätä käpyjä pois ruohonleikkurin tieltä. Yöt nukutaan, orava pesässään, ihminen kodissaan. Eri koiraat saattavat käyttää samaakin pesää, mikä on Leppäsestä yllättävää. Kuinka laajalti oravat liikkuvat. Oravia on vaikea laskea, koska ne hyppelevät enimmäkseen oksistossa eivätkä jätä useinkaan jälkiään hangelle. Oravan kevään ja kesän aikaisia liikkeitä on Suomessa selvittänyt nykyinen Helsingin ylipiston jatko-opiskelija jenni Leppänen opinnäytetyössään. kuu oravainen M inkä nisäkkään tuntisimme paremmin kuin oravan. Nappisilmien katse puunrungolla, vilinä oksistossa ja taitava loikka herättävät varmasti huomion. Leppäsen tutkimilla koirasoravilla elinpiirin koko oli pari kol- JArmo mAnninen. Oravan aherrus koostuu suurimman osan vuodesta ruuan etsimisestä ja varastoinnista. Yhdeksän koirasoravaa sai Nuuksiossa radiopannan. "Oli alkukesästä hauskaa seurata oravien hakevan ja syövän vuorimännynkäpyjä parin metrin päässä keittiön ikkunasta. Tuoreet kävyt kelpaavat oraville (Meeri karstunen). "Kadun varressa ovat jättisuuret herkkutatit huvenneet oravien masuihin. Orava on tuttu ja mieluinen, koska se on päivisin aktiivinen niin kuin ihminenkin. Ihmisten läheinen suhde oravaan tuli viimeksi ilmi Riihimäen ja Hyvinkään seudun Aamupostin, paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen ja Metsästysmuseon kyselyssä, jossa ihmiset ilmoittivat oravahavainnoistaan
Orava syö meillä kuusen ja männyn käpyjen siemeniä. Sienet ovat tärkeitä, mutta havupuiden siemenet ovat oravan ykkösravintoa loppukesästä kevääseen. Tänäkin syksynä moni sieni on kyyditty yläilmoihin. EteläSuomessa myös pähkinäpensaan pähkinät ovat tärkeitä. Leppäsen tutkimusaikana keväällä koiraat myös etsivät naaraita lisääntymisaikeissa, mikä kasvatti elinpiirejä. Viime vuosina oravilla on ollut pulaa kuusen siemenistä. hätätilassa se napsii kuusen kärkisilmuja. 24 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 Sienet ovat tärkeitä, mutta kuusten ja mäntyjen siemenet ovat oravien ykkösravintoa loppukesästä kevääseen. erkki mAkkonen. Lajin koko elämä onkin paljolti kuusen- ja männynkäpyjen varassa. Tapa voi nyt tuntua yököttävältä mutta kertoo siementen arvosta ravintona. SiELLä kiikkUU OravaiNEN mekymmentä hehtaaria, jonka sisällä oli keskimäärin kaksi noin viiden hehtaarin ydinaluetta. Tatit ovat erityisessä suosiossa, mutta myös esimerkiksi kuusilahokkaat, haperot, mesisienet ja kehnäsienet päätyvät puiden oksille. Syksyllä oravan liikkumisesta osa on sienten varastointia. Sienet säilötään oksanhankoihin. Kuu- JArmo mAnninen käpyaTEria. Ennen vanhaan metsästettyjen oravien siemenistä täysiä mahoja kuivattiin uunin vierustalla ainakin Ruotsin Norrlannissa ja syötiin kokonaisina piiraina. Kaikki on hyvin, jos on syötävää ja varastoitavaa
Näin se säästää aikaa ja energiaa sekä välttelee petojakin. Tutkimuslaitoksella oli taajamissa oma laskentansa, ja siellä orava oli 2009 runsas. Se kiikuttaa oksanhankoihin sieniä ja napostelee niitä talven mittaan. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 25 tAPAni räsänen. "Lapissa ei ole kertaakaan vuoden 1989 jälkeen havaittu yhtä vähän oravanjälkiä", sanoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Rktl:n kannanarviointipäällikkö pekka helle. Hyviä käpyvuosia esiintyy keskimäärin kolme kertaa kymmenessä vuodessa, mutta siementuholaiset ja ruostesienet saattavat tuhota runsaankin sadon. Kuusenkäpyjen erityinen arvostus on varmistettu myös kokeessa, jossa orava sai valita mieluisensa kävyn. Männynkäpyjä oli melko hyvin. Siihen kuuluu erilaisia siemeniä ja silmuja mutta myös esimerkiksi hyönteisiä ja linnunpoikasia. Orava osaa varastoida pahan päivän varalle. Männynkäpy jäi koskematta, jos kuusen käpyjä oli tarjolla. "Kuusella ei ole ollut vuoden 2006 jälkeen hyvää siemensatoa, joskin 2008 Varsinais-Suomessa ja etelärannikolla oli melko hyvin käpyjä", sanoo tutkija Tatu hokkanen Metsäntutkimuslaitos Metlasta. Lumijälkilaskentojen mukaan oravakannat vähenivät jyrkästi jo vuoden 2009 talveksi. sen sato vaihtelee voimakkaasti. "Orava on tosin vaikea laskettava, koska se liikkuu vain osan ajasta maassa lumen pintaa pitkin." Orava liikkuu paljon puittamalla eli hyppää suoraan puusta toiseen. Pyyntimäärä oli enimmillään useita miljoonia, kun se nyt on kymmenentuhannen hujakoilla vuodessa. SiENENpOiMija. Kesällä ravintoa riittää, sillä orava syö silloin kaikenlaista energiapitoista ruokaa. Hätäravinnoksi oravat napsivat kevättalvella myös kuusen hedekukkasilmuja, mistä hangelle jää merkiksi havunpätkiä. Moni varmasti kiinnittikin huomiota oravan käsittelemien männynkäpyjen paljouteen. PohjoisSuomessa oravakanta meni silloin todella vähiin. Kun kuusen nollavuosi yhdistyi pakkastalveen, on ilmeistä, että oravien joukot harvenivat viime talvena, kun jo edellinen käpysato oli heikko. Oravat ilmeisesti siirtyvät kuusen katovuosina lähemmäs ihmisen tarjoamia ravinnonlähteitä. Viime keväänä kuusen siemensato oli Metlan mukaan "jokseenkin olematon" koko maassa. Männynkävyt eivät ole oravalle niin hyvää ravintoa kuin kuusenkävyt. Hangen pinta voi olla niitä ai- van kirjavanaan. Tämän vuoden laskennat eivät ole vielä valmistuneet, mutta viime talvena oravien määrä todennäköisesti putosi edelleen. Sen siemenet ovatkin jättisuuria; meikäläinenkin oravalaji syö sembramännyn siemeniä pääravintonaan Siperiassa. männYnkäVYT mAISTuIVAT Tänä VuonnA Luonnossa kuusenkäpyjä ei ollut viime talvena valittavaksi, ja oravat söivät männynkäpyjä urakalla. Orava oli erittäin tärkeä riistalaji vielä 1950-luvulla. Käpyherkun valintakokeessa vielä kuusenkin ohi oravan suosiossa meni sembramänty
Sen vaihtuminen kestää jopa pari kuukautta, ja poikaset ja myöhään pesineet naaraat saavat turkkinsa viimeisinä. Talvipesä painaa kilon, kun asukkaan paino on vain kolmanneksen tai neljänneksen siitä. Talvipesän on syytä olla hyvin vuorattu, sillä oravan turkki on talvellakin melko ohut paksuturkkisena se ei voisi taituroida oksistossa. Kiihtelys merkitsee 40 oravannahan nippua, tikkuri taas kymmentä nahkaa (siitä Vantaan Tikkurila). Uuden turkin myötä oravan perusväri vaihtuu harmaaksi. SiELLä kiikkUU OravaiNEN Oravannahat ovat olleet Suomessa niin tärkeitä, että ne ovat päätyneet esimerkiksi entisen Kiihtelysvaaran kunnan vaakunaan. Turkki ei kuitenkaan ole oravan ainoa suoja kylmää vastaan. Tätä varhaisemman ajan kannanvaihtelua on tutkittu epäsuorasti petolintujen ravinnontähteistä. Nyt ne ovat osittain elpyneet. Selviytymiskeinona talvea vastaan on ennen kaikkea talvipesä. Pekka Helteen mukaan oravakanta on yli 20 vuotta kestäneen riistakolmiolaskennan aikana mennyt "lievää alamäkeä". Orava voi tehdä pesänsä alusta loppuun itse, mutta myös kolo tai linnunpönttö kelpaa. 26 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 reiJo Juurinen / kuvAliiteri. Parasta pesänvuorausainesta olisivat naava ja luppo, mutta ne kävivät välillä maan eteläosissa kovin vähiin. Esimerkiksi Seppo Sulkava kävi läpi lähes 600 petolinnun pesänpohjat, joista oravien luut ja muut jäänteet löytyivät. TALVITurkkI on juurI VAIHTunuT Nyt marraskuussa orava on juuri vaihtanut talviturkkiinsa. Muut yhtä pienet nisäkkäät kuin orava viettävät talvea paljolti lumen alla. "Näköjään suurin osa vähenemisestä on tapahtunut ennen 1970-lukua", Helle toteaa lehteillessään vesa Selosen ja Erkki korpimäen sekä pertti, risto ja Seppo Sulkavan tutkimusta. Siellä talvi on melko lämmin, sillä lumi eristää hyvin. Pesä on niin tärkeä, että orava puolustaa talvipesää ja sen ympäristöä lajikumppaneiltaan. Ilman sitä orava ei pakkasilla pärjäisi; kesällä se voi yöpyä myös sopivassa puunkolossa. Tutkimuksesta ilmenee, että oravan määrät ovat pudonneet ravinnossa ja siis ilmeisesti luonnossakin melko selvästi 1950-luvulta. Siksi orava ottaa mieluusti eristemateriaalia saataville jätetyistä räsyistä tai rakennuseristeistä. pESä
"On kuitenkin hyvä muistaa, että hyvilläkin alueella tuholaiset kuten käpykärpäset, käpykoisat ja ruostesienet voivat vähentää paljon siemensatoa, vaikka käpyjä olisikin", Hokkanen sanoo. Ne painavat syntyessään vain seitsemän, kahdeksan grammaa. Oravan jälkitiheys 20 viime vuoden aikana 20 15 10 5 UUSIMAA KESKI-SUOMI OULU LAPPI jälkiä / 10 km / vrk 1990 2000 1990 2000 1990 2000 1990 2000 kaNNaNarviO. "Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja osassa Pirkanmaata odotetaan hyvää satoa. Lintujen käynti laudalla voi käydä hankalaksi, jos myös orava on samoilla apajilla. Maan etelärannikollakin kuusen käpyjä lienee keskinkertaisesti." Myös Lapissa sato on Hokkasen mukaan hyvä, mikä helpottaa alueen oravien tilannetta. "Sen sijaan muualla maassa kuten entisessä Oulun läänissä ja Keski-Suomen itäosassa sato on keskimääräistä heikompi. Nyt talven koittaessa oravia voi auttaa ruokkimalla. Poikasten silmät avautuvat luonnon jo vihertäessä toukokuussa tai kesäkuun alussa. Vähiten käpyjä on Itä-Suomessa." Missä kuusen käpyjä on paljon, runsas käpyvuosi merkitsee todellista ravinnon paljoutta, sillä isossa kuusessa voi olla tuhatkin käpyä. Oravalle tarkoitettu ravinto olisi hyvä asettaa sivuun lintujen ruokintapaikalta. Pesästä ne lähtevät ensi kertaa vasta puolentoista kuukauden ikäisinä. Eri naaraiden poikasilla voi olla sama oravaisä. Koiraat ovat vikkeliä myös naaraiden etsimisessä. Orava lämmittää pesänsä omalla lämmöllään eli käpyenergialla. Oravat ovat eteläistä Suomea lukuun ottamatta vähentyneet pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna. Talvipesän sisällä on isännän tai emännän kotona ollessa pakkasellakin jopa 15 plusastetta. Aluksi ne poistuvat pesästä vain varovaisille tutkimusretkille mutta vähitellen yhä pitemmälle suomalaiseen metsämaisemaan. Tällöin ensimmäiset poikaset syntyvät hyvillä alueilla jo huhtikuussa ja toiset kesäheinäkuussa. Usein ne syntyvät samaan talvipesään, jossa emo on lämmitellyt edellisen talven. Ilman talvipesäänsä orava ei pakkasilla pärjäisi; kesällä se voi yöpyä myös sopivassa puunkolossa. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 27. Pesä myös suojaa oravaa jossain määrin pedoilta. Keväällä apua tulee myös auringosta, sillä pesä on usein puun eteläpuolella. Oviaukkonsa orava sulkee eristemateriaalilla, ja pesä on puuhun mahdollisimman hyvin naamioitu. Keskimäärinkin käpyjä on kuusimetsissä niin paljon, että ravinto on saatavilla pieneltä alueelta. Maapähkinä ja muut siemenet ovat suosittuja. Näätä onkin kanahaukan ohella oravan tärkein luontainen vihollinen. Kun kuuset pursuavat käpyjä, orava yrittää pesiä aikaisin. Metsästäjät houkuttelivat joskus oravan pois pesästään rapsuttamalla puuta. Heikkona myyrävuonna näätä kulkee kuitenkin ahkerasti oravien perässä. VAIHTeLeVA VuoSI TuLoSSA Ensi keväänä kuusen siemeniä varisee Metsäntutkimuslaitoksen mukaan hyvin vaihtelevasti maan eri osissa. "Sato vaihtelee tilkkutäkkimäisesti", sanoo Tatu Hokkanen. Niinpä monille oraville koittaa ainakin osassa Suomea parempi aika usean huonon tai keskinkertaisen käpyvuoden jälkeen. Tällöin orava ilmeisesti uskoi näädän olevan asialla ja pinkaisi pakoon. Näätä ei kuitenkaan ole oraviin erikoistunut, kuten joskus sanotaan, vaan syö myyriä
Tuhannet lajit tarvitsevat elääkseen lahoa puuta. johanna mehtola 28 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. hajoaminen kestää kymmeniä vuosia, ja sinä aikana puussa käy vilske. Ihan kun puu kuolee, se alkaa lahota
laho SUOMEN LUONTO 9 | 2010 29 Pertti hArstelA / vAstAvAlo
Lahopuun tärkeyteen alettiin kiinnittää huomiota vasta 1990-luvulla, jolloin sen mittaaminen sisällytettiin Metsäntutkimuslaitoksen valtakunnan metsien inventointiin. Tätä tärkeää työtä tekevät erilaiset mikrobit ja sienet, jotka hajottavat puissa olevaa ligniiniä ja selluloosaa. Siellä kelpaa pohjantikan tai harmaapäätikan asustella. Sen määrä on metsätalouden vuoksi pienentynyt yli 90 pro- senttia", sanoo tutkija juha Siitonen Metsäntutkimuslaitokselta. ihaN LahO L ahopuuta ei tarvitse kauan metsäretkellä haeskella: tuossa rojottaa jo miltei maapuuksi ehtinyt kuusi. "Lahopuun määrä on rakennepiirre, joka vähenee metsätalouden seurauksena enemmän kuin useimmat muut metsän rakennepiirteet. Lahoaminen ei hyödytä ainoastaan eliölajeja. Samalla lahopuun määrä otettiin kattavasti monimuotoisuustunnukseksi. "Jos luku saataisiin nousemaan kymmeneen, se mahdollistaisi sen, että suurin osa lahopuusta riippuvaisista lajeista tulisi toimeen myös talousmetsissä." mIkrobIT jA SIeneT LAHoTTAVAT puuAIneSTA Lahonnutta puuainesta oli metsissä jo 300 miljoonaa vuotta sitten kivihiilikaudella, kun metsät kehittyivät. Puut tuottavatkin noin puolet metsäekosysteemin biomassasta. Hakkuuaukon reunalla jököttää haavanpökkelö, jossa ammottaa kolme reikää. puun lahoaminen voi alkaa jo, kun puu on vielä pystyssä. Rungon uumenissa voi olla jo enemmän tungosta. palokärjen tekemään koloon mahtuu helmipöllökin majoittumaan. 30 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 mArkus vAresvuo / lintukuvA 1. Työ etenee, kun kosteus- ja lämpöolot ovat Puun toinen elämä heikki kokkonen / kuvAliiteri ESivaihE. Se on suuri joukko, joka on tehokkaan metsätalouden vuoksi joutunut myös aikamoiseen ahdinkoon. vastakuolleen puun nila häviää parempiin suihin. Puut eivät lahoa itsestään, vaan ne lahotetaan. vaihE. Lahopuusta riippuvaisia eliölajeja on noin neljännes kaikista metsälajeistamme, 40005000 lajia. Silloin tikat saapuvat tekemään koloja. Lahopuu on ollut siitä asti metsien runsas resurssi, jota monien lajien on evoluution myötä kannattanut sopeutua käyttämään ravintonaan ja kasvualustanaan", Siitonen toteaa. Järeää, halkaisijaltaan yli kymmensenttistä lahopuuta on Etelä-Suomen metsissä keskimäärin reilut kolme kuutiometriä eli mottia hehtaarilla. Kuollut puuaines varastoi ravinteita sekä säätelee veden ja ravinteiden kiertoa metsäekosysteemissä. "Silloin metsät olivat saniaisten ja muiden itiökasvien muodostamia. kaarnakuoriaisiin kuuluvan koivunmantokuoriaisen tunnistaa syöntijäljestä.
Lahopuu pehmenee ja tarjoaa elinolot sadoille hyönteislajeille. 4. Nämä vetävät puoleensa lahoamisen alkuvaiheen lajeja", Siitonen valaisee. Tällöin lahopuiden jatkumo saataisiin turvattua ja niistä riippuvaisille lajeille taattaisiin elinolojen säilyminen. Puut eivät lahoa itsestään, vaan ne lahotetaan. Pertti hArstelA / vAstAvAlo JAri Peltomäki / lintukuvA 3. Tästä syystä esimerkiksi mäntykelot voivat seistä parisataakin vuotta pystyssä. Niitä ei ehdi muodostua esimerkiksi talousmetsien kierrossa normaalin kiertoajan kuluessa, ellei niitä varta vasten haluta säästää hakkuissa", Siitonen sanoo. Jos lahottajat hajottavat tehokkaammin selluloosaa, muodostuu puuaineksesta ruskolahoa. Jos taas ligniiniä, puusta syntyy valkolahoa, joka on yleisempää lehtipuilla. Siellä toimivat mikro-organismit lahottavat puuaineksen niin, että se näyttää pinnalta terveeltä mutta nostettaessa katkeaa tasaisesti. Lahottajat eivät pysty toimimaan alle viiden asteen lämpötilassa eivätkä rutikuivassa ympäristössä. Kolmas lahotyyppi on katkolaho, jota syntyy, kun puu on kosteissa oloissa, esimerkiksi veden alla. pohjantikka tarkastelee tarjontaa. Pertti hArstelA / vAstAvAlo SUOMEN LUONTO 9 | 2010 31. Eliölajisto vaihtuu lahopuun lajeista maaperän lajeihin. 2. "Tuoreet, vastakuolleet puut erittävät erilaisia yhdisteitä kuten terpenoideja ja alkoholia. vaihE. Monet lajit lentävät kuolleelle puulle satojen metrien päästä. puun terminaalivaihe kestää 1020 vuotta, jolloin puu maatuu. Rungon lahoaminen jatkuu vasta, kun puun juuret murtuvat ja runko kaatuessaan saa kosketuksen kosteaan maahan. Katkolaho vaikuttaa puun lujuuteen. HYönTeISeT LöYTäVäT LAHon puun HAjun peruSTeeLLA Lahottajasienillä on monia reittejä kulkeutua puuhun: oksan tai rungon haavasta sekä puiden juurista naapuripuiden juuriin rihmastoja kasvattamalla. Lahopuusta riippuvaisten kovakuoriaisten ja muiden hyönteisten levittäytyminen uusille apajille on hieman mutkikkaampaa. Ne suunnistavat kemiallisten ärsykkeiden mukaan, sillä hyönteiset haistavat puun eri lahoamisvaiheessa syntyviä yhdisteitä. Metsässä tuoksuu minun nenääni sammalelta, mullalta, kostealta maalta, mutta millainen tuoksujen sekamelska siellä täytyykään vallita hyönteisten tuntosarviin. jatkuu sivulla 34 uu "Järeitä ja pitkälle lahonneita puita syntyy noin sadan vuoden aikahaarukassa. Tämä kestää useita kymmeniä vuosia. vaihE. Nila on putsattu puun ja kuoren välistä, ja siellä on tilaa uusille lajeille kuten punahärölle. vaihE. sopivat
ihaN LahO vesA greis / kuvAliiteri Lahopuusta riippuvaisia lajeja eli saproksyylejä on lähes kaikissa eliöryhmissä. pystyy syömään myös melko kovaa puuainesta. pUNahärö. Sieni kasvaa lehtipuiden elävillä ja kuolleilla rungoilla, myös kannoilla. vielä 1900-luvun alussa punahäröstä oli paljon havaintoja, nyt siitä on tiedossa vain kaksi esiintymää. 32 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 Pe t ri mA r t ik A in en / k u vA liit eri Pen t t timo nieminen / kuvAliiteri Lahopuu on elinehto. Toukkavaiheessa tämä perhonen elää lehtipuissa, erityisesti haavassa. Talvijuurekas on ruokasieni. i A l A JA / k u vA liit e ri pUUNTUhOOja. Toukat elävät haavan kuoren alla. yhteensä tällaisia lajeja on 40005000. Linnut Perhoset Kovakuoriaiset Pistiäiset Kaksisiipiset Muut hyönteiset Muut niveljalkaiset Muut selkärangattomat Maksasammalet Heltta- ja kupusienet Hyytelösienet Kääväkkäät Kotelosienet Limasienet Jäkälät 24 30 800 5001000 5001000 50 300 100 20 300 65 600 600 150 50 TaLvijUUrEkaS
Töyhtötiainen taas nokkii pesäkolonsa mieluiten itse lahopökkelöön. tA Pio t uom el A / k u vA liit er i A r to J u von en / l in t u k u v A r ei J o s A l m in en / k u vA liit eri Siira. Liito-orava (ylh.) pesii tikkojen kuten palokärjen nakuttelemiin koloihin. Siirat kuuluvat maaperälajistoon, joten ne hyödyntävät lahopuuta sen ollessa jo erittäin pitkälle hajonneena maapuuna. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 33. kOLOpESijäT
Kolmosvaiheen lajeista haapasepikkä ja ukkokukkajäärä ovat myös Suomesta jo hävinneitä lajeja, joita tavataan kuitenkin vielä rajantakaisessa Karjalassa. "Osa haavan rungosta voi olla vielä kivikovaa kolmosvaiheessakin, kun osa on jo täysin pehmeää. "Yli puolet tikkojen koloista on nakutettu haapoihin, vaikka haavat muodostavat koko puustosta vain pienen osan. Tässä vaiheessa runkoa tulevat koputtelemaan myös tikat. Ne lahottavat sydänpuuta niin, että puu on lopulta ontto. Toinen vaihe päättyy lahoamisen kestettyä viidestä kymmeneen vuoteen. Muita haavalla tässä vaiheessa eläviä kuoriaisia ovat monipistehaapsanen, haapajäärä ja haapakatkiainen. "Esimerkiksi männyn sydänpuu on hyvin lahonkestävää, sillä puu varastoi sinne haitallisia aineenvaihdunnassa syntyneitä aineita. Haapa onkin näille kolopesijöille tärkein pesäpuulaji. "Hyvin pitkälle lahonneessa haapaliekopuussa elelee esimerkiksi vähämustakeiju, mutta tässä vaiheessa lahopuulajisto alkaa jo korvautua maaperälajistolla kuten tuhatjalkaisilla ja siiroilla. Alkaa kolmas ja pisin lahoamisvaihe. Haapa tarjoaa kodin ja ravinnon monelle muullekin eliölajille. Haavan rungon osat pehmenevät entisestään ja esimerkiksi kovakuoriaisista haapajumi asettuu taloksi. Monet hyönteislajit suunnistavat lahopuulle kemiallisten ärsykkeiden mukaan. 34 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 Petri mArtikAinen / kuvAliiteri. Se kestääkin seuraavat noin 50 vuotta. Haavan nilaa lennähtää syömään mäihäkaarnakuoriainen. Pohjois-Suomen karuimmilla kasvupaikoilla puiden lahoaminen kestää huomattavasti kauemmin, jopa satoja vuosia. Se on eräänlainen puun kaatopaikka", Siitonen kertoo. LAHoAmInen eTenee neLjäSSä VAIHeeSSA Lahopuusta riippuvaisten lajien kannalta lahoaminen voidaan jaotella kaikilla puulajeilla neljään vaiheeseen. Käävistä kuorikääpä ja ketunkääpä ilmaantuvat haavan rungolle. Se houkuttaa paikalle esimerkiksi kaarnakuoriaisia. Se on haavalle hyvin tyypillistä", Siitonen toteaa. Haapalahopuuta on metsissämme alle 0,1 kuutiometriä hehtaaria kohden." Tikkojen tekemät kolot kelpaavat asumukseksi myös liito-oravalle, oravalle, näädälle, varpuspöllölle sekä pienemmille kolopesijälinnuille. Kun puu on vastakuollut, paksukuorisella haavalla kuoren alla oleva nila säilyy tuoreena jopa pari kolme vuotta. Toisessa vaiheessa nila on syöty ja irtonaisen kaarnan alla on tilaa uusille lajeille, jotka syövät rungossa olevia sieniä tai nilan rippeitä. Neljäs vaihe vie puun kokonaan mennessään. ihaN LahO Havupuut lahoavat noin 70 vuodessa ja lehtipuut 50 vuodessa. Sillä on puulajeistamme eniten erikoistuneita ja uhanalaisia eliölajeja. HAAVALLA on monTA oTTAjAA syömään mäihäistä, limaista nilaa. Joukossa on myös petoja, jotka saalistavat toisten lajien toukkia. Se kestää siihen saakka, kunnes puu maatuu, noin 20 vuotta. Lisäksi on kymmeniä muita lajeja kuten perhosia, kärpäsiä ja sääskiä, jotka elävät vain lahoavalla haavalla. Esimerkiksi haavalla lahoamista tapahtuu kuitenkin jo niin sanotussa nollavaiheessa, kun puu on vielä osittain elävä. Mesipillikääpä ja poimukääpä löytävät nyt haavan rungolta sopivan pehmeää ainesta kasvulleen. "Suomenpuukärpäsen toukat ovat erikoistuneet Haavan lahoamista voi karkeasti kuvata näiden neljän vaiheen avulla, mutta tosiasiassa lahoaminen etenee haavan eri osissa eri vauhtia. Sen vuoksi lahovaiheiden erottaminen on vaikeampaa kuin muilla puulajeilla. Kun astun seuraavan kerran vanhaan metsään, jossa naavaparrat roikkuvat, haavat havisevat, pohjantikka koputtelee pehmeästi ja paksu sammal upottaa saappaan alla, osaan katsoa tarkemmin myös metsän generaattoria, lahopuuta, jota ilman yli 4000 eliölajia ei voisi elää. Haavalle erikoistuneita kovakuoriaisia on 35 lajia ja kääpiäkin kymmenen. Tähän eri lahovaiheiden yhtäaikaisuuteen perustuu myös haavan erinomainen maine monimuotoisuuden ylläpitäjänä. kovakuoriainen elää haavalla ja syö kuoren alla olevaa nilaa. Puun ensimmäinen lahovaihe kestää yhdestä kahteen vuotta. Myös puulajien sydänpuun ja pintapuun lahonkesto vaihtelee. Ne eivät ole enää erikoistuneet tiettyyn puulajiin vaan elävät kaikilla puulajeilla", Siitonen valottaa. HAAVAn HoVISSA on HYVä oLLA haapajäärä. Sen aiheuttavat haavalle erikoistuneet haavankääpä ja haavanarinakääpä. Muita kakkosvaiheen lajeja ovat punahärö, haavanlaakatylppö ja lattatylppö. Se tarjoaa elinoloja useille eri lajille samanaikaisesti. Tämä olisi myös verihärön ja ventokaarniaisen elinympäristöä, mutta ne ovat jo Suomesta hävinneitä lajeja", Siitonen sanoo
Siitä ja muista maailman ilmiöistä sinulle raportoi Vihreä Lanka joka perjantai perinteisesti paperilla ja pitkin viikkoa verkkolehdessä. Tutustu vaihtoehtoihin osoitteessa www.vihrealanka.fi/tilaa tai täytä oheinen tilauskortti. Toisin s noen.. Tutustu ja tilaa, jos et ole jo tilannut! JOULULAHJAVINKKI! Tilaa lehti lahjaksi, niin tarjoamme tilaajalahjan myös sinulle. Talous ohjaa kehitystä, mutta kenellä on valta ohjata taloutta. Do you speak money? Rahalla on taipumus sanoa viimeinen sana, mutta onneksi maailmasta löytyy myös niitä jotka väittävät vastaan
Sormipaisukarve on hyvin yleinen lähes koko maassa. kUiN kOUra. jäkälälaji kasvaa puiden rungoilla, oksilla, keloilla ja liekopuilla sekä kivillä ja kallioseinillä. Sinnikkäät riittA weiJolA / vAstAvAlo 36 SUOMEN LUONTO 9 | 2010
Hän on ollut keskeisesti mukana myös uusimmassa jäkälien uhanalaisuusarvioinnissa. Ne ovat kuitenkin herkkiä saasteille ja ilmaston lämpenemiselle. ismo tuormaa J jäkälät äkälätutkija kimmo jääskeläinen harppoo tottuneesti vantaalaisessa metsässä ja vetäisee silloin tällöin taskustaan luupin tarkastellakseen lähempää puiden rungoilta löytyviä jäkäläkasvustoja. jäkälät ovat hidaskasvuisia ja erittäin sitkeitä eliöitä. Metsien hakkuut ja liikenteen ja energiantuotannon aiheuttamat ilmansaasteet ovat harventaneet lajistoa tässäkin metsässä. Tällä kertaa etsimeen ei osu mitään erityisesti mainittavaa. "Jäkälien parissa puuhannut opiskelukaverini kertoi, että jäkälätutkijalle riittäisi töitä eräässä projektissa ja siitä se lähti." Jääskeläisen mukaan houkuttimena ei kuitenkaan ollut pelkkä raha vaan myös jäkälien kauneus, monimuotoisuus ja tärkeys ekosysteemissä. Jo ennen jäkäliä häntä olivat kiinnostaneet luonnontilaiset vanhat metsät ja suot sekä niiden eliölajit, joiden tutkimisessa oli käytetty myös jäkäliä indikaattoreina eli muutosten ilmentäjinä. Hänen innostuksensa jäkäliin kehittyi ammatiksi opiskeluaikoina osin sattuman kautta. "Metsäjäkälät reagoivat hitaasti ihmisen toiminnan aiheuttamiin muutoksiin, eivätkä kaikki lajit selviä elinympäristön muutoksista tai ilmansaasteiden vaikutuksista." Jääskeläinen on työskennellyt jo vuosikausia pätkätyöläisenä Helsingin yliopiston kasvimuseolla. Kesäisin hänet yleensä löytää eri puolilta maata etsimässä Metsähallituksen tai muiden tilaajien toimeksiannosta yhä harvinaisemmiksi käyviä jäkäliä. Jääskeläinen puhuu vuolaasti ja lämpimästi jä- SUOMEN LUONTO 9 | 2010 37. Parhaista hän nappaa yleensä kuvat
Pitää tutustua enemmän näihin tuntemattomiin ja paikoin uskomattoman kauniisiin sekovarsiin. "Jäkälät ovat yhteisnimitys sienille, jotka muodostavat yhteisen sekovarren eli pienoisekosysteemin jonkin yhteyttävän partnerin, yleensä levän kanssa", Jääskeläinen runoilee. jäkälä kasvaa lehtipuiden rungoilla avoimilla paikoilla kuten puistoissa ja teiden varsilla, pohjoisessa myös kalliosammalilla. kälistä, joiden harvoja todellisia asiantuntijoita hän on Suomessa. Hän suorastaan närkästyy, jos jäkälät sekoitetaan lajiryhmänä muihin metsän lajeihin. Suomessa jäkäliä tunnetaan noin 1700 lajia, joista 70 prosenttia on vaikeasti tunnistettavia rupijäkäliä. Hän korostaa samalla, ettei tämä kuvio ole mitenkään selvä, sillä sekovarrella voi olla useampikin partneri. Jäkälät menestyvät usein niukkaravinteisilla kasvupaikoilla kuten kuivilla kankailla, kallioilla, puiden oksilla ja jopa kivien halkeamissa, sillä ne ovat hidaskasvuisina kehnoja kilpailemaan muiden lajien kanssa. Jatkamme matkaa Helsingin metron rakennushankkeiden uhkaamassa metsässä. jäkäLäT kerToVAT meTSän TILASTA Jääskeläinen kertoo, että maailman lähes 20 000 jäkäläsienilajista vain harvat tulevat toimeen yk- kiMMO jääSkELäiNEN 38 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. SiNNikkääT jäkäLäT kimmo Jääskeläinen härMäLaakajäkäLä
Hänen mukaansa jäkälistä ja niiden merkityksestä ei vieläkään tiedetä kaikkea. Tosin näillä ei ilmeisesti ole mitään tekemistä nykyisten jäkälien kanssa. Jäkälät myös suojaavat sekovarsiaan liialta auringon ultraviolettisäteilyltä ja sisältävät antibiootteja. MONTa Tapaa kaSvaa. korpiluppo (ylh.) ja poronjäkälät kuuluvat pensasjäkäliin. "Esimerkiksi Sipoonkorvessa on Suomen ennätysmäärä kääpiä muttei juurikaan harvinaisia jäkäliä vanhojen hakkuiden ja aiempien ilmansaasteiden takia." Jääskeläinen kertoo, että jo 1870-luvulla suomalainen William Nylander kehotti pariisilaisia pienten lasten äitejä pysymään poissa kaupungin keskustasta, sillä hän huomasi jäkälien ja ilmansaasteiden välisen yhteyden. nAAVAT jA LupoT keLpAAVAT peSäTArpeIkSI Jäkälät ovat yleensä maultaan kitkeriä, joten vain harva eläin syö niitä mielellään. Jääskeläinen selostaa alun perin satojen miljoonien vuosien takaa periytyvien jäkälien olevan mahdollisesti ensimmäisiä maalle sopeutuneita elämänmuotoja. Kuitenkin kyse on hyvin vanhasta ja tärkeästä elämänmuodosta. Lisäksi jäkäläha- AnninA mäkelä Suomessa tunnetaan noin 1700 jäkälälajia. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 eero vilmi / vAstAvAlo 39 Petri volAnen / vAstAvAlo. "Ovatko levät ja sinibakteerit yhtä aikaa sienen vankeja vai hyötyvätkö nekin?" Jääskeläinen arvuuttelee. korpiluppo on Etelä-Suomessa taantunut laji. sinään, mutta niiden sekovarsien lomassa elävistä yhteyttämiskykyisistä sinibakteereista tai viherlevistä ainakin jotkut kasvavat luonnossa myös itsenäisinä. Vaikka jäkälät kestävät kuivuutta hyvin, monet harvinaisimmista lajeista eivät silti siedä äkillisiä ja pitkäaikaisia valoisuuden ja kosteuden muutoksia, vaan ne kuolevat pois paljon helpommin kuin esimerkiksi kasvualustojensa sisällä elävät käävät." Monet jäkälät ovat hyviä metsien tilan ja ilmansaasteiden ilmentäjiä. "Koska jäkälillä ei ole juuria, ne saavat vetensä suoraan ilmakehästä ja valumisvesistä
ismo.tuormaa@sci.fi Jäkälistä ja niiden merkityksestä ei vieläkään tiedetä kaikkea. 40 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 kimmo Jääskeläinen kirjava rUNkO. Linnut käyttävät naavoja ja luppoja myös pesänrakennusaineina. Sammaleet valtaavat helposti maapuut. Lajiryhmää ja sen merkitystä ekosysteemissä myös vähätellään yhä paikoin. Jäkäliä on käytetty kauan myös kaupallisiin tarkoituksiin ruuasta vaatetukseen ja koristeisiin sekä värjäykseen. Lisäksi jäkälät tarjoavat ravintoa monille eläimille selkärangattomista peuroihin. Kun rikkiä oli etenkin kaupunkien ilmassa paljon, heikosti happamuutta kestävät jäkälät kuolivat. Ne ovat erityisesti puuttoman tundran hiilinieluja, sillä ne sitovat hiiltä levän yhteyttäessä, estävät maan kuivumista, ja niistä on hyötyä puiden fosfori- ja typpitaloudelle. raidankeuhkojäkälä ja haavanläiskäjäkälä kasvavat vanhan haavan rungolla.. Niinpä vanhat, pystyssä olevat koivut, raidat ja haavat, jotka elävät riittävän suuressa yhtenäisessä ja hakkaamattomassa metsässä, ovat monen jäkälän kuten munuaisjäkälien ja raidankeuhkojäkälän taivas. Monet harvinaiset ja uhanalaiset jäkälät vaativat selvitäkseen sekä metsien peitteisyyttä että eri kasvu- ja lahoamisvaiheessa olevien lehtipuiden sarjaa. Itiöiden sijaan monet jäkälät lisääntyvät kasvullisesti sekovarren kappaleiden avulla. Niin sanotuissa jäkälämuruissa, jotka pääsevät paikasta toisen esimerkiksi lintujen jaloissa, ovat valmiina sekä levä että sieni. Kaupunkeihin ja niiden lähialueille syntyi täysin jäkälättömiä paikkoja. Jäkälille ei myöskään riitä säilymiseen vain pieni laikkusuojelu, sillä varsinkin harvinaiset metsälajit katoavat valoisuuden ja kosteuden muutosten myötä. Jos metsässä kasvaa harvinaisia ja uhanalaisia jäkäliä, metsä on mitä todennäköisimmin arvokas myös monille muille lajeille. iSMO TUOrMaa Harvinaiset ja uhanalaiset jäkälät löytyvät Suomen uhatuimmista elinympäristöistä: vanhoista metsistä, korvista, kaavoituksen uhkaamilta rannoilta ja muuten hupenevista elinympäristöistä kuten kalkkikallioilta. Jäkälien monimutkainen elinkierto ja tiukat elinvaatimukset tarkoittavat sitä, että monet jäkälät kertovat paljon olinpaikkansa metsän arvosta. Nyt monet jäkälät ovat palaamassa jopa kaupunkien keskustoihin sadeveden happamuuden vähennyttyä. Nykymetsissä suurin pula onkin juuri vielä pystyssä olevien vanhojen lehtipuiden jatkumosta. Monien metsäjäkälien lisäksi uhanalaisia ovat etenkin kalkkikallioilla kasvavat hyytelö- ja kesijäkälät. Kirjoittaja on vantaalainen ympäristötoimittaja. "Suomessa on liian vähän jäkälien osaajia. Jopa Raamatussa mainittu "manna" lienee mannajäkälä, Aspicilia esculenta, jonka tärkkelystä sisältävää sekovartta käytettiin jauhojen jatkeena. uHATuT LAjIT uHATuISSA eLInYmpärISTöISSä Jäkälä kertoo metsän arvosta Jäkälät antavat paljon tietoa sekä ilmansaasteista että metsien tilasta. Tosin ongelmana ovat edelleen liialliset, lähinnä liikenteestä tulevat typenoksidit. Niitä voidaan käyttää indikaattoreina eli ilmentäjinä tutkittaessa ilman puhtautta ja esimerkiksi luonnontilaisten metsien muutoksia. Iso mies ja pieni eliölaji kiinteässä parisuhteessa on lähes hellyttävä symbioosi. Ne vauhdittavat myös kaasujen vaihtoa. SiNNikkääT jäkäLäT pot saattavat auttaa yhdisteiden hajottamisessa ja ravinnonotossa. Jos jäkälät saataisiin Suomen luontoon takaisin runsaslukuisina, myös suuri osa muusta luonnosta voisi hyvin." Jääskeläinen ottaa taas kerran luuppinsa esiin ja tarkastelee parin millin kokoista löytöä. Jäkälien hyvien ominaisuuksien listaa voisi jatkaa loputtomiin. Uhanalaiset metsäjäkälät vaativat luonnontilaisen metsän tasaista kosteutta ja valoa yhteyttääkseen. Jäkälien erikoispiirre on pystyssä olevien puiden suosiminen. Monille rakennuksille ja patsaille jäkälät antavat arkkitehtienkin arvostaman hienostuneen pinnan. Koska jäkälät ottavat tarvitsemansa veden suoraan ilmasta, ne saavat sadevedessä itseensä myös ilmassa olevat yhdisteet kuten rikkihapon
Lataa ilmainen Ifolor Designer -kirjaohjelma. Ifolorkirja on paras joululahja! Kesäkirja Hääkirja Elämänkertakirja Lappikirja Lintukirja Matkakirja Luontokirja Harrastuskirja Näin helppoa se on! 1. 3. Vedä kuvasi valmiisiin sivupohjiin, kirjoita tekstit ja tee tilaus netin kautta. 2. Päätä aihe, valitse kirjamalli osoitteessa www.ifolor.fi ja kerää kuvat (24-700 kpl). Saat aidon painetun Ifolorkirjasi kotiin 10 päivässä. j-pa v m ! Tlost ilt l If Kokeile ja innostu! www.ifolor.fi S U O M E N S U O S I T U I M M AT K U VA K I R J AT
Sillekään ei tunnu olevan luontevaa levittäjää seudun eläimistöstä. hedelmätiskillä hedelmät on tarkoitettu alun perin aivan muuhun kuin ihmisten suuhun. Yhteistä näille on, että hedelmät ja useimmiten siemenetkin ovat suuria ja että hedelmiä valmistuu paljon. edelmätiskillä kannattaa pysähtyä avokadon eteen ja pohtia, kuinka kasvi on luonnossa pärjännyt ja miten ihmeessä se saa siemenensä kulkemaan loitommaksi, pois emo- 42 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. Meille tutuin on kurpitsa. Samoilla seuduilla kasvaa toinenkin hedelmä, papaija, jonka leviämistapa johtaa samantapaisiin pohdintoihin. Papaija on nopeakasvuinen pieni puu, jonka hedelmä on melonin kokoinen ja siemenet melko suuria. Kun tältä pohjalta alkaa etsiä muita levittäjänsä hukanneita lajeja, niitä löytää useita Väli-Amerikan ja Yhdysvaltain eteläosien lajistosta. Tai on yksi, jaguaari, mutta se on harvinainen ja kasviravinto on sillä sivuosassa, joten se tuskin riittää ratkaisemaan arvoitusta. kasvi maksaa mehevällä mallollaan siementen kuljetuksen ja kylvön. teksti seppo vuokko · kuvat tom Björklund Haamuja H puun juurelta. Avokado on kotoisin Väli-Amerikan trooppisilta alankoseuduilta, eikä siellä ole eläintä, joka vaivatta pystyisi nielemään kananmunan kokoisen siemenen
Siksi marjaja hedelmäkasvien siemenet ovat kovia, liukkaita, kitkeriä ja usein myrkyllisiäkin. Myrkyistä ei ole haittaa, jos nielee siemenet kokonaisina. Suolistossa siemenet virittyvät itämiseen, joka käynnistyy ulosteissa paljon helpommin kuin hedelmistään muutoin irrotetuilla siemenillä. Se on kasvin kannalta melkoista tuhlausta, eikä evoluutio sellaista tuota. Mehevät hedelmät ovat kasvin keino palkata eläimet siementensä kuljettajiksi. Kotoisten marjojen syöjiksi ja siementen kantajiksi riittävät linnut, mutta kaupan hedelmätiskeillä tapaamme siemeniä, jotka eivät enää kulje lintujen matkassa. Kasvin kannalta siemenet rikkova hedelmänsyöjä on tuholainen. Avokadon ja papaijan hedelmienkin kuuluisi tulla syödyiksi, jolloin niiden SUOMEN LUONTO 9 | 2010 43. Meille tuttu esimerkki kasvin ja linnun rinnakkaisesta kehityksestä ovat pihlaja ja tilhi. Jos hedelmät karisevat kypsyttyään maahan, nisäkkäät ovat siementen todennäköisimpiä levittäjiä. Mistä oikein on kysymys? LeVITTäjä eSIIn Kasvin leviämistä uusille seuduille jarruttaa liikuntakyvyn puute; kasvin on käytettävä siementensä kantajina luonnon voimia kuten tuulta, painovoimaa ja vesivirtoja tai eläimiä. Monien kasvien, kuten metsämarjojen, siementen levittäjiksi sopivat yhtä hyvin nisäkkäät kuin linnutkin: marjat ovat näkösällä ja helposti syötävissä. Lintujen ulosteissa siemenet leviävät kauas emopuusta. Melko pienet hedelmät, jotka pysyvät kypsyttyään puussa, on tarkoitettu linnuille. Luonnossa hedelmistä suurin osa jää kasvupaikalleen mätänemään. Taas esimerkki löytyy läheltä: omenapuu. Satovuosinaan pihlaja tuottaa suunnattomasti marjoja, joista riittää vaeltaville tilhille ja rastaille ruokaa pitkälle talveen. Mitä suurempi on siemen, sitä paremmat eväät se tarjoaa taimelle, mutta sitä vaikeampi sitä on saada kauas emostaan. Maahan karisseita omenoita syövät mäyrä, karhu, supikoira ja kettu, ja ulosteissaan ne levittävät siemenet lähimaastoon. Vihjeen siitä, onko levittäjä lintu vai nisäkäs, antaa kasvi itse. Samoin leviävät katajan, tuomen, kirsikan, heisipuun ja kuusaman siemenet
Parempia hedelmien levittäjiä ovatkin muut suuret kasvinsyöjät, joiden ruoansulatus toimii toisella tavalla: siat, hevoset, kamelit, sarvikuonot, 44 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. Kamelit ja hevosetkin selvisivät Euraasiassa vaikka tuhoutuivat Amerikassa. ALkuperäISeT HedeLmIen jALoSTAjAT Avokadon, kurpitsan ja papaijan kasvupaikoilla kuljeskeli vielä 12 00013 000 vuotta sitten lukuisia suuria eläimiä: maalaiskiaisia, norsuja (mastodontteja, mammutteja ja gomfoteereja), panssaroituja henkilöauton kokoisia vyötiäisiä (glyptodontteja), kameleita, biisoneita ja hevosia. Siksipä hirvi ei perusta puolukoista tai lakoista, vaikka niitä olisi paljonkin tarjolla. Monet kasvit menettivät levittäjänsä. Liian sokeripitoinen ravinto muuttaa pötsin sisällön happamaksi sekä aiheuttaa vatsavaivoja ja ruoansulatusongelmia. Tilanne onkin evoluution mittakaavassa uusi. HAAmuT näYTTämöLLe Euraasiassa ja Afrikassa tuho on ollut hitaampaa, ja norsuja ja sarvikuonoja on yhä jäljellä. Märehtijät eivät ole erityisen hyviä ihmisen suosimien hedelmien levittäjiä. Siemenet kulkeutuvat elävinä suolen läpi ja niiden itämiskyky paranee. Kenties joitakin lajeja hävisi tyystin, mutta ihmisillekin kelpaavat avokadot, papaijat ja kurpitsat säilyivät. Nyt voimme palata mielikuvissamme papaijan tai avokadon juurelle, missä kymmeniä kiloja hyvää ravintoa odottaa syöjäänsä. Näin ei ole voinut aina olla. Aluksi niitä kerättiin luonnosta eväiksi, ja siemenet heiteltiin takapihalle ja polkujen varsille. Amerikassa hedelmäkasvien levittäjien tuho näkyy selvimmin, koska sieltä kaikki suuret kasvinsyöjänisäkkäät hävisivät hyvin lyhyessä ajassa, parissa tuhannessa vuodessa. Isojen kasvinsyöjien levitettäväksi sopeutunut hedelmä on suuri, pehmeämaltoinen ja suurisiemeninen. Niiden malto on niin pehmeää, että hedelmä murskautuu helposti kielen ja kitalaen välissä ja luiskahtaa siemenineen nieluun. haaMUja hEdELMäTiSkiLLä kyLväjäT aTEriaLLa. Maalaiskiainen ja kaksi jättikilpikonnaa herkuttelevat kurpitsalla jääkauden ajan amerikassa. siemenet levittäytyisivät laajalle alueelle. Pian niitä opittiin viljelemäänkin. Väljäkurkkuisia hedelmänsyöjiä siis riitti. Sitten paikalle tuli ihminen ja pisti suuret kasvinsyöjät pataan
Paikallisesti merkittäviä mutta maailmankaupassa vähän käytettyjä ovat muun muassa amerikkalaiset guava, mammiomena ja peikonlehden hedelmä. Afrikkalaisten melonin ja vesimelonin ja niiden levittäjien tilanne on hivenen parempi. Banaanin kaupallisesti viljellyt muodot ovat siemenettömiä, mutta alkuperäisten kaakkoisaasialaisissa luonnonbanaaneissa on runsaasti siemeniä. Kärsimyskukkien hedelmiä ja niistä valmistettuja tuotteita on paljon. Omanlaisensa hedelmä on munuaispuulla, jonka kuorittuja siemeniä myydään meilläkin cashewpähkinän nimellä. Ne olivat valmiita ravintokasveja; eihän ihminen olisi niihin muutoin kiinnittänyt huomiota. Ihminen astui valmiiseen pöytään, jonka karhut, hevoset, kamelit, norsut, sarvikuonot ja muut suuret kasvinsyöjät olivat kattaneet. Myös monet petoeläimet pienistä näädän heimolaisista aina karhuihin ja suuriin kissoihin syövät ajoittain kasviravintoa. Suurten eläinten ja hedelmien yhteiskehitys jatkuu kuta kuinkin luonnonmukaisena vain osassa Afrikkaa. SuureT SIemeneT, SuureT kAnTAjAT Taatelin luontaiseksi levittäjäksi voisi kuvitella kamelia, mutta kameli on taatelin kotiseudulla uusi tulokas. Jos ananas pölyttyisi toisen, eri kantaa olevan kasvin siitepölyllä, syntyisi siemenellisiä hedelmiä. Viljelyn alkamisen jälkeen jalostus tietoinen valinta tai viljelymenetelmistä seurannut valikoituminen on kehittänyt joitakin ominaisuuksia kuten makua, kokoa ja väriä enemmän ihmisen maun ja toiveiden suuntaan. Jäljelle jääneistäkin useimmat ovat sukupuuton partaalla ja niin vähälukuisia, ettei niillä enää ole merkitystä kasvien evoluution ohjaajina. Persikan ja mangon siemenet ovat niin suuria, että sen jalostajienkin on täytynyt olla kokoluokkaa suurempia: karhut, intiannorsu, mammutti ja sarvikuono ovat hyviä ehdokkaita. Ihminen astui valmiiseen pöytään, jonka suuret kasvinsyöjät olivat kattaneet. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 45. Täysin tuntemattomia maailmankaupassa ovat esimerkiksi afrikanluumut. IHmInen HedeLmIen jALoSTAjAnA Omenan, päärynän, kirsikan ja luumun levittäjiksi riittävät melko pienetkin eläimet kuten mäyrä, karhu, villisika ja metsäkauris. Sen kärjessä on suuri pähkinäksi sanottu siemen, jonka kuori on myrkyllinen. Suurten siementen paljous tekee hedelmästä ihmiselle vähemmän kiinnostavan, mutta norsut ja laiskiaiset pystyivät nielaisemaan siemenet samalla kuin mehevän mallonkin. Hedelmän levittäjiä ovat olleet eläimet, jotka ovat nielaisseet sen kokonaisena siemenineen päivineen, jolloin siemen myrkkyineen on kulkeutunut ehjänä ulostekakkaraan asti. Viljelykasveilla oli pitkä historia takanaan jo ennen kuin viljely alkoi. Osa jalostajista on hävinnyt Amerikan mantereen suurten kasvinsyöjien tavoin. Varhemmin evoluution suunnan määrittivät kuitenkin kasveja ravintonaan käyttäneet eläimet. Hedelmän nimi vain on milloin passionfruit, milloin maracuja, milloin granadillo ja varmaan niitä liikkuu muillakin nimillä. Kanarian- ja kreetantaatelia levittävät kyyhkyset, mutta oikean taatelin siemen alkaa olla iso kyyhkysen nieltäväksi ja levittäväksi. Intiasta peräisin olevan kurkun omia levittäjiä voivat olla siat, antiloopit, naudat ja muut keskikokoiset kasvinsyöjät, jotka saivat kuivilla seuduilla osan tarvitsemastaan vedestä mehevistä hedelmistä. norsut ja laiskiaiset. Sen alkuperäisiä kylväjiä voivat hyvinkin olla vielä muutamia tuhansia vuosia sitten Saharan savanneilla vaeltaneet suuret kasvinsyöjät: siat, seeprat, norsut ja sarvikuonot; kenties leijonat ja pantteritkin herkuttelivat maahan karisseilla sokeripitoisilla hedelmillä. Hedelmäpohjus on suuri ja makea. Suurten kasvinsyöjien jalostamia ja ihmisen ravinnoksi sopivia hedelmälajeja on satoja. Myös alun perin eteläamerikkalaista ananasta viljellään vain siemenettömänä. Väen kyllästämällä Intian niemimaalla sekä kurkun alkumuodoille että sen levittäjille on nykyään perin vähän tilaa. Suurihedelmäisiä lajeja ovat levittäneet norsut, sarvikuonot, siat, tapiirit ja muut isot kasvinsyöjät, pienihedelmäisiä lajeja myös hedelmälepakot ja apinat. Norsut yltivät ottamaan kasveissa kiinni olevat tertut, mutta siat joutuivat tyytymään maahan karisseisiin hedelmiin
omakuva kuvaamisessa tärkeintä on hyvä luontosuhde, ajattelee 30 vuotta luontoa kuvannut antti koli. antti halkka jokainen kuva on 46 SUOMEN LUONTO 9 | 2010
"Moni luontokuvauksen aloittanut kertoo luontosuhteen muuttumisesta kuvaamisen myötä." Koli sanoo kuvaamisen vapauttavan sellaisesta luonnon jäsentämisestä, johon biologian opinnot hänet veivät. Luonnossa liikkujilla näkee yhä useammin melkoisia kameravarusteita. Esimerkiksi lehtemme Luomus-kuvakisaan tuli yli 3000 kuvaa. Katseesta tulee hienovaraisempi. Myös tarve olla jotain muuta kuin oma itse vähenee luonnossa ollessa." Valokuvauksen psykologian asiantuntija Lauri Mannermaa pitää Kolin ajatuksia osuvina. Luontokuvan niitä puolia on alan ammattilaisista pitänyt esillä helsinkiläinen antti koli. Kolin mielestä kuvaaminen on ennen kaikkea hyvä syy olla luonnossa. "Luonnossa olemisen terapeuttisuus tiedetään, varmasti se voi myös yhdistyä kuvausharrastukseen." "Jokainen kuva on tavallaan omakuva ja kuvaus meditaatiota oman ja miksei ihmiskunnan olemassaolon äärellä." Noin viidennes kuvaajista mainitsee Manner- SUOMEN LUONTO 9 | 2010 47 mAriAnne niemelä. M iksi kuvaamme luontoa. Luontokuvauksen suosiohan on valtaisaa. Valokuvauksen tutkijoiden mukaan kyse ei aina ole vain kuvaamisesta sinällään, vaan toiminnalla on myös muita merkityksiä. "Joskus tuntuu, että luonto tukehtuu tietämisen alle. Kameran kanssa kulkiessa luontoa katsoo keskittynein silmin
jOkaiNEN kUva ON OMakUva Antti koli 48 SUOMEN LUONTO 9 | 2010
Kauneutta kameran eteen voi etsiä kotiseudulta. "En tiedä, onko osuus luontoa kuvaavien joukossa tätä suurempi vai pienempi. Kuvaaja on paikallaan, mutta tiirat palaavat hänen luokseen joka vuosi kaukaa Afrikan takaa ja rantojen kukkamaailma uudistaa väriloistonsa niin luonnossa kuin kamerassa. Kolin mielestä kuvauksellisten muotojen näkeminen luonnossa on erittäin rentouttavaa. "Uskon, että kohde on luontovalokuvaajille usein tärkeämpi kuin muille valokuvaharrastajille." Willamo sanoo, että toisaalta kuvaajat etsivät luonnosta toiveiden maailmaa. "Vapaa, luonnonmukainen kuvaaminen myös edellyttää mielen rentoutumista." Hän iloitsee digikuvauksen yleistymisestä. Luontokuvauksen etiikalla on yksi vankka perusta, jota myös Antti Koli noudattaa: kuvauskohdetta ei häiritä. "Kuva voi muuttua tärkeämmäksi kuin luonto." Kyse on kuvaamisen etiikasta. Sitä hakiessaan kuvaaja voi hänen mielestään myös rikkoa luontosuhteensa. Valo välkkyy laineilla. "Luonnossa oleilu vähentää halua liikaan kulutukseen." Antti Kolille luonnonmukainen luonnonkuvaus merkitsee sitä, että hän kuvaa lähinnä kotiseudullaan Itä-Helsingissä. Lauri Mannermaa suosittelee valokuvauksen henkisestä puolesta englannintaitoisille esimerkiksi ralph hattersleyn kirjaa discover your Self through photography (2000) tai jan phillipsin teosta God is at Eye Level samalta vuodelta. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 49. "Luontoa on pyrittävä kunnioittamaan kuvaustilanteessa." Jo kuvauspaikan valinta on Kolin mukaan elämäntapakysymys. Jos valokuvilla on hiilijalanjälki, Kolin kuvien jäljet ovat moneen muuhun verrattuna vaatimattomat. Filmikustannuksiakaan ei tule, joten räpsiä voi lähes tauotta. koHde on LuonTokuVAAjALLe erITYISen Tärkeä Pitkän linjan luontokuvaaja heikki Willamo jakaa Kolin ajatuksen luonnon erityisestä merkityksestä kuvaajilleen. Kansainvälisessä keskustelussa esiintyy usein käsitys pyhyyden hakemisesta yksityiskohdista." Antti Kolin omissa kuvissa tiirat tanssivat ja perhosten ja kasvien maailma kukoistaa. "Digi on osaltaan tuonut luonnon myös ajattelun kohteeksi." Automatiikka on vapauttanut kuvaajaa teknisen näpertelyn kahleista. Liiallinen energian tai muun materian kulutus kuvauksessa on hänestä ristiriitaista ja vastakkaista sille, mitä luonto antaa. Antti Koli kuvasi soidintavat lapintiirat Helsingin Vuosaaressa. maan mukaan tutkimuksissa kuvauksensa tärkeäksi kannustimeksi henkisen puolen
Isäni ohje oli, että ruokapöydästä noustessa pitää olla vielä vähän nälkä, mitä hän tosin ei edellyttänyt muilta kuin itseltään. un talousmiehet näkevät unta neljän prosentin vuotuisesta talouskasvusta, se tarkoittaa, että talous kaksinkertaistuu 16 vuodessa. Taloustieteen valtavirran laidoilla harjoitetaan myös aivan toisenlaista taloustiedettä, sen tavoitteena on kestävyys tehokkuuden sijasta. Miksi haalia varallisuutta, jos sitä ei voi tai osaa käyttää eettisesti hyväksyttävällä tavalla, siis riistämättä luontoa, omia aikalaisiamme ja tulevia sukupolvia. Lukulistallani on kanadalaisen taloustieteen professorin peter victorin tutkimus, jonka mukaan Kanadan talouden kasvu pystytään jäädyttämään 25 vuodessa ilman kohtuuttomia haittavaikutuksia. Tulot putoavat, eniten niillä, jotka eivät kuulu ammattiliittoon tai työttömyyskassaan, mutta toisaalta säästökuuri mahdollistaa sellaista, mihin työssä olevan aika ja puhti eivät olisi riittäneet. Käytäntö näyttää kuitenkin toisenlaiselta ainakin oman ikäpolveni ihmisille: kymmenettuhannet ovat käyttäneet mahdollisuuttaan vuorotteluvapaaseen. Ei pidä syödä ja juoda ylenmäärin. Nykyiset markkinavoimiin perustuvat makrotalouden mallit ottavat talouskasvun annettuna siitä yksinkertaisesta syystä, että ilman kasvua nykyisenkaltaiset yhteiskunnat eivät pysy pystyssä. Omassa vanhassa talonpoikaiskulttuurissamme ja nousevassa porvaristossa kohtuuden vaatimus nousi paitsi vuodentulon epävarmuudesta myös luterilaisesta uskonnosta. Vuorotteluvapaan jälkeen moni ennen tavoiteltu asia ei näytäkään enää sen arvoiselta, ja se jos mikä tuo elämään kohtuutta. Jotkut ehkä muistavat nollakasvuajatuksen käväisseen suomalaisessakin poliittisessa keskustelussa jo 1980-luvulla, mutta nyt maailmalla mietitään sitä, miten taloutta voidaan supistaa ilman, että yhteiskunnat repeävät liitoksistaan. K Timo Helle N "Kohtuudella on pitkä ja kunniakas historia, antiikista alkaen." 50 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 kAiJA kiuru Kirjoittaja on rovaniemeläinen erikoistutkija.. Työttömyyskorvauksen peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella eläville ei kannata saarnata kohtuudesta. kOLUMNi Kohtuus kaikessa äivittäinen kymmenen minuutin keskustelutuokiomme on ohi, mutta korviini jäivät soimaan ekologiseen taloustieteeseen ja etiikkaan perehtyneen työtoverini arto Naskalin ilmaan heittämät kysymykset: Miksi rikkailla on suurempi oikeus rajallisiin luonnonvaroihin kuin köyhillä. Raja tulee vastaan viimeistään silloin, kun luonto tekee tenän. Niin on helppo vastata, sillä kohtuudella on pitkä ja kunniakas historia, antiikista alkaen. Mieleen nousee myös isovanhempieni sukupolven täti-ihminen, joka oli liimannut jääkaapin oveen lapun: "Muista, että taivaan portti on ahdas." ykyajan valistunut ihminen laittaa yhtäläisyysmerkin kohtuullisten elämäntapojen ja terveyden välille, mutta muuten rajanveto kohtuuden ja kohtuuttomuuden välillä on vaikea. Mutta meidän muiden on paljon vaikeampi P nielaista ajatusta, että kohtuullinen elämäntapa tarkoittaa samalla myös sitä, että tulomme ovat kohtuulliset. Helppo on myös olla samaa mieltä siitä, että suuryritysten johtajien palkoilla ei ole enää mitään tekemistä kohtuuden kanssa, ei moneen perijäsukupolveen. Palatessani omaan työhuoneeseeni vastasin itse mielessäni kumpaankin kysymykseen samalla tavalla: pitää pyrkiä kohtuuteen
NYT LINEN EDUL RJOUS: TA J O U LU UOSI V KO KO 4 9 VA I N A 1 8 ) (ETUS I JOP
Karjalan salomailla heikki kokkonen / kuvAliiteri patvinsuon kansallispuistossa pohjois-karjalassa voit hetkeksi unohtaa maakunnan hakkuuraiskiot ja ojikot ja aistia erämaan tunnelman. jorma laurila 52 SUOMEN LUONTO 9 | 2010
patvinsuon kansallispuistossa on vaikuttavien soiden lisäksi hienoja vanhoja metsiä kuten autiovaaran ikikuusikko. Siihen voi tutustua luontopolulta. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 53. aUTiOvaara
Istuskelemme pitkospuilla ja katselemme karttaa. Ylitsemme lentää kulorastaita päästellen rätisevää kutsuääntään. Niistä sai koko Pohjois-Karjalan vankka kanta alkunsa. Metsäsaarekkeessa on suuria petäjiä, harmaita keloja ja komeita haapoja, joiden lehdet hohtavat kirkkaankeltaisina. Paikoin on kokonaisia rykelmiä komeita tatteja, mutta monet ovat jo niin pehmeitä, että jätämme ne karhuille. Niitä ja räkättirastaita on suolla etsimässä karpaloita. Sen ylittävä silta on syyslehtien täplittämä. Karhu on puiston tunnuseläin, ja niitä elää täällä useita. Maisemassa on harmaata kelokkoa ja kauempana kuivan maan puut erottuvat ruskaväreissä. Kontiot olivat myös marjakavereita. Korpit ronkkuvat tervehdyksen, kun lähdemme Lahnalammen pysäköintipaikalta viitoitettua reittiä kohti Isoa Maksimansaarta. Kun seudulla oli vielä asutusta, karhut tappoivat metsissä laiduntavia lehmiä. Otin ämpärin reppuuni, sillä iloksemme olemme osuneet Pohjois-Karjalaan parahiksi keskelle voimallista herkkutattinousua. karjaLaN SaLOMaiLLa P Löytöretkellä Suomessa atvinsuon kansallispuisto Koitereen pohjoisrannalla on sadan neliökilometrin maistiainen siitä, millaisia PohjoisKarjalan salomaat muinoin olivat. Niitä tekivät Maksimaisten ohella muun muassa Olkkoset, Hulkkoset ja Suihkot. Harvat pääsevät kontioita kuitenkaan näkemään, mutta silloin tällöin löytyy jätös polulta merkkinä metsän valtiaasta. Puiston ympärillä levittäytyvät laajat hakkuuaukeat ja ojitetut suot. Koluamme polunvierustan mäntykangasta ja löydämme lisää herkkutatteja. Punertavia syyskorentoja lähtee lentoon pitkospuilta, joilla ne ovat olleet lepäilemässä. Osa on jo pehmeitä, mutta niistäkin saamme esteettisen nautinnon. Puolet puistosta on suota. Ne me aiomme tänä kauniina syyspäivänä unohtaa, kun astumme salomaan rauhaan. Reunoilla on kuivempia rämeitä ja korpia, mutta keskiosat ovat upottavia rimmikkoja. Maksimansaari on saanut nimensä ajalta, jolloin asukkaat valtasivat erä- ja kaskinautinta-alueita itselleen. Oiva potinkaran Suomun suurilta saloilta -julkaisussa (Metsähallitus 1996) kerrotaan, että aikoinaan naisten kanssa samoilla apajilla saattoi olla puolenkymmentäkin karhua, 54 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. Joessa asustaa kanadanmajavia, joita tänne istutettiin 1945 kaksi paria. Lähdemme kohti Nälmänpuroa. Nyt ei näy yhtään, mutta jossain ne rakentavat patojaan ja läiskivät hännällään. Pian näemmekin ruskeita kaunokaisia. Tulemme suoaavalle. Täytyyhän niidenkin saada osansa, kun Pohjois-Karjalaan sattui tälle vuodelle paha marjakato
itä-Suomen soilla yleinen varpu kukkii jo varhain toukokuussa. joita piti äänekkäästi hätistellä pois. Syysaurinko lämmittää. Kanto kertoo pienenä merkkinä seudun historiasta. Ne häviävät aavalle ja laskeutuvat siellä olevaan lampeen. mArkku tAno. Hömö- ja töyhtötiaiset sekä hippiäiset touhuavat pelottomina oksistossa. Vikkelä otus kurkistaa välillä pitkospuiden alta ja katoaa. METSähaNhi. Peukaloinen rätisee ryteikössä ja näyttäytyykin hetken pyrstö pystyssä. Polun varrella on suuri, sisältä ontto tervaskanto. patvinsuon keskiosat ovat upottavia rimpisoita, joilla viihtyvät erityisesti kahlaajat. mAtti PihlAtie SUOMEN LUONTO 9 | 2010 55 mArkku tAno JormA lAurilA vaivErO. Muuttoaikoina niitä voi nähdä myös suuria parvia. TerVASkAnnon kerTomAA Olemme Olkkosensaaren reunassa. Istuskelemme ja nautimme äänistä ja tuoksuista. komeaääninen lintu pesii puistossa. Kohta kumppanini pysähtyy ja viittilöi eteensä. Siinä kelpaisi viiru- tai lapinpöllön hautoa muniaan. Äänet lähestyvät ja ohitsemme lentää sinitaivasta vasten 34 laulujoutsenta. Se jatkaa kurkkimistaan mutta jää lopulta pitkospuiden alle. Toimeen silti tultiin. Erämaisuudestaan huolimatta Patvinsuon salomaita on aikojen kuluessa pitkään hyödynnetty. riMpiSUOTa. Etäältä kuuluu joutsenten kutsuhuutoja. Metsäpolku vaihtuu pitkospuiksi. Olemme aivan liikkumatta. Katsomme petoa silmästä silmään! Se on meistä vieläpä selvästi kiinnostunut. Lumikkohan se, vielä kauniissa kesäpuvussaan. Arvioi kai meidät vaarattomiksi. Nyt se tulee LUMikkO taas esiin
joinain vuosina suomuuraimia löytyy hyvin. Jatkosodan loppuvaiheessa 1944 rajan takaa tuli venäläisiä partisaaneja, jotka terrorisoivat seutua ja tappoivat ihmisiä. puiston Nälmänpuroon 1945 tuodusta kahdesta parista sai koko itä-Suomen kanta alkunsa. Valtion metsäomaisuutta valvomaan perustettiin 1859 Metsänhoitolaitos, josta vähän myöhemmin tuli Metsähallitus. Pääopastuskeskus valmistui 1990 Suomun metsänvartijatilan rakennuk- 56 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. Vähitellen asukkaat alkoivat yhä enemmän vallata syrjäseutujen alueita nimiinsä etenkin kaskenpolton yleistyessä. Yksi niistä oli Suomunjärven Kaunisniemessä valvomassa keskeisesti seutua, jonne tuli myöhemmin kansallispuisto. Partisaaneista muistuttivat vuosien jälkeenkin räjähdykset, kun kulkijat tekivät tulet tervaskantoihin, joihin oli kätketty ammuksia. He saivat täydennystä lentoteitse laskuvarjoilla. pikkukuovi on leimallisesti Lapin lintu, mutta se pesii myös patvinsuolla. mAtti PihlAtie mAtti PihlAtie LakkOja. Metsänhävitys alkoi kiinnostaa valtiovaltaa. ENSiaSkELEET. Viime sodatkin jättivät jälkensä Patvinsuolle. Tämä johti metsänvartijajärjestelmän perustamiseen. roteva rastas asustaa männikkökankailla. Metsänvartijatiloja oli huonojen kulkuyhteyksien takia noin kULOraSTaS. Valtionmailla kaskeaminen kiellettiin 1700-luvun lopussa, joskaan sillä ei ollut juuri tehoa. karjaLaN SaLOMaiLLa kaNadaNMajava. Takamailla metsästettiin ja kalastettiin, luvan kanssa ja ilman, soilta niitettiin heinää talveksi, karjaa laidunnettiin metsissä, marjastettiin, sienestettiin, kaskettiin, poltettiin tervaa sekä otettiin puuta ja kiskottiin tuohta tarve-esineisiin. Nautintaoikeuden sinetöi kansallispuisto, joka perustettiin 1982. Lennossa sen tuntee rätisevästä äänestä. kymmenen kilometrin välein. Menneinä aikoina niillä oli tärkeä merkitys seudun asukkaille. Parhaat maat hyvien vesikulkureittien varsilla asutettiin ensimmäisinä, ja syrjäiset saloseudut jäivät yhteisiksi nautinta-alueiksi. Seudun naiset löysivät piilotettuja laskuvarjoja olojen rauhoituttua ja tekivät oranssista silkkikankaasta itselleen hienoja alusasuja ja pitkiä housuja. Osa takamaista erotettiin talollisille isossajaossa 1700-luvulla, ja loput, suurin osa, jäi valtiolle. Patvinsuon saloilla nautiskelevat nyt lukuisat retkeilijät. Hakkuut ja uitto olivat suurimmillaan sotien jälkeen, jolloin seudulla oli kymmenen metsäkämppää. nYkYAjAn eränAuTInTAA JAri Peltomäki / lintukuvA Perinteinen erä- ja kaskinautinta on jäänyt historiaan
50 km LIEKSA Kansallispuisto Pysäköinti, opastus Polku Leiriytymispaikka Polvijärvi Tie Uimaharju Eno Kontiolahti Ilomantsi Naarva Hattuvaara JOENSUU Suomunjärvi siin. Merkittyjä reittejä on 80 kilometriä. Kesäaikaan voi kansallispuiston kahdeksan telttailualueen lisäksi yöpyä Suomun luontotuvassa, jonne mahtuu yhdeksän henkeä. Lahnasuo Patvinsuo 0 km 5 Koitere Poluilta ja pitkospuilta erämainen luonto avautuu aitiopaikalta. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 57 JormA lAurilA. Erikoinen järvi syntyi jääkauden loppuvaiheen kasaamalle hietikolle. Pitkoksilta voi havainnoida lintuja myös pesimäaikaisilta rajoitusosilta, jotka silloin ovat kulkukiellossa. Pysäköintipaikkoja on useita pyöreähkön puiston eri puolilla. Käväisemme vielä Kuikkaniemen vanhalla kala-aitalla, josta sisätilojen lisäksi jäävät mieleen oven kalanmuotoiset saranat. Syvänteet ovat syntyneet suurten jäälohkareiden sulettua. Kuikkaniemen kärjestä katselemme hiekkarantaiselle, sokkeloiselle Suomunjärvelle. Lisätietoa ja ajo-ohjeet: www.luontoon. fi->Retkikohteet->Kansallispuistot ->Patvinsuo. Keskellä on kahlattavia matalikoitakin, mutta syvimmät kohdat ovat reilussa parissakymmenessä metrissä. Lisäksi on kolme lyhyttä luontopolkua: kuusipolku (3 km), lakkapolku (3,3 km) ja mäntypolku (4,5 km). Patvinsuolle pääsee sekä Joensuun että Lieksan suunnasta. Suomun opastuskeskus on Kaunisniemessä Suomunjärven rannalla. Retkemme päätteeksi kahvittelemme Suomun leiripaikalla. Merkittyjä polku- ja pitkospuureittejä on noin 80 kilometriä. Rantasaunakin on tarjolla, mutta se on lämmitettävä itse. heikki kokkonen / kuvAliiteri Näin löydät Patvinsuolle Eteläisen Suomen toiseksi suurin kansallispuisto Patvinsuo on Lieksan ja Ilomantsin kunnissa
Siperialaiset ovat kuin eri maasta. Norppa se ei kuitenkaan viimeisten dna-tutkimusten mukaan ole, sil- baikalilla hylkeet ovat baikaL. Kaksikymmentä vuotta sitten Listvyankan limnologisella asemalla työskenteli joukko tutkijoita ja pääsin sukeltamaan heidän kanssaan maailman kaivoon. Sukkuloiden sieraimet nuuhkivat Ushkaniy-saarten lehtikuusituulta. Irkutskin ja Angarskin kaupungit ovat pesseet kasvonsa ja kaikkialla vastaan tulee hymyileviä nuoria lastenvaunuineen. Venäläiset puhuttelevat Baikaljärven maskotteja njerpa (norppa) -nimellä. hylkeet palaavat leposaarilleen kesäkuun lopussa. teksti juha taskinen kuvat juha taskinen ja mia valtonen P aljon ehtii vettä virrata Angarajoessa, kunnes saan kuitata lupaukseni palata Baikalille. Nyt aseman paikalla on avaruusaluksen muotoinen njerpinarium, jossa baikalinhylkeet eli njerpat esiintyvät yleisölle. Svyatoy-niemen poimut yltävät 1877 metrin korkeuteen ja heijastuvat maailman syvimmän järven tyyneyteen. 58 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. Alueen öljy- ja kaasuteollisuus antaa työtä ja elämänvimmaa. baikalin timantinkirkkaalle pinnalle syttyy tummia tähtiä
Njerpat pelaavat koripalloa, tanssivat musiikin tahtiin, pussailevat, antavat kukkia toisilleen, soittavat trumpettia ja vastaavat yleisön esittämiin yhteenlaskukysymyksiin. "Tutkin asemalla hylkeiden sukelluskäyttäytymistä ja huomasin niiden oppivan erilaisia asioita. "Testaamme esimerkiksi, miten nämä viisaat eläimet ymmärtävät käsitteitä ylempi, keskimmäinen ja alempi." Puolen tunnin välein toistuva show saa yleisön hurraamaan. Meillä tilanne on toisin. Neuvostoliiton hajottua tutkimusrahoitus loppui ja koulutetut tutkimushylkeet jäivät käsiin. Sitä mistä ja miten hylje on Baikaliin tullut, ei varmuudella tiedetä. "Ei varmaan, sillä tiedän norppanne uhanalaisuudesta. Hän tutkii baikalinhylkeen älykkyyttä. Piti keksiä keino niiden ruokkimiseksi. "Onko teillä Suomessa vastaavaa?" Baranov kysyy. Toimitusjohtaja Evgeni baranov ottaa vieraat innostuneesti vastaan ja kertoo, kuinka baikalinhylkeiden fysiologian tutkijasta tuli matkailuyrittäjä. lä baikalinhylje ja norppa ovat eronneet omiksi lajeiksi jo noin kaksi miljoonaa vuotta sitten. Sekavia tuntemuksia aiheuttava teatteri huipentuu taulun maalaamiseen ja korkeisiin hyppyihin. Njerpakanta on elinvoimainen, niitä on arviolta 80 000 100 000 yksilöä." Ve n ä j ä baikal turvassa SUOMEN LUONTO 9 | 2010 59. Baranov perusti njerpinariumit Listvyankaan ja Irkutskiin muttei ole unohtanut tiedettä
Prikaatin johtaja aleksander korneyjev toivoo kuitenkin met- Baikalinhylkeet esiintyvät yleisölle njerpinariumissa. 60 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 sästyslupien määrän lisäämistä, sillä kanta on niin suuri, että taudit tappavat enemmän njerpoja kuin metsästyslupia annettaan. Vain kaksikym-. Vaikka hylkeiden vaikutus kalastukseen on Baikalilla selvästi Saimaata merkittävämpää, ei miesten puheissa ole Saimaalla kuultua katkeruutta. Baikalilla saa metsästää vuosittain 1500 yksilöä. Aamun viipyillessä vuorten takana Ust-Barguzinin kalaprikaatilaiset kokevat rysää. Listvyankan hyljesirkuksen esiintyjät on napattu kuutteina jäältä. Baikal tarkoittaa burjaattien kielessä luontoa. Hän kertoo hyljesaarille tarkkaan säädellystä ja maksullisesta luontoturismista. Itä-Baikalin kansallispuiston aluejohtaja aleksander beketov kirjoittaa erikoisluvat Ushkaniylle ja järjestää venekyytiä Monakhovon kalastajakylästä. Automatka pohjoiseen kiertyy vuorien kautta alankomaille, missä hevoslaumat laiduntavat. kouluttaja artem anisimov palkitsee hylkeitä kalapalalla. Yöjuna lonksuttelee Irkutskista Burjatian tasavallan pääkaupunkiin Ulan Udeen. Keskeisin osa on 40 kilometrin pituinen Svyatoy-niemi, ja alue tunnetaan erityisesti Ushkaniy-saarille perustetusta baikalinhylkeen erityissuojelualueesta. Se sai maailmanperintöarvon 1996. Niistä valmistetaan turkkeja, lakkeja, laukkuja ja traaniöljyä. kuuden vuoden "palveluksen" jälkeen ne palautetaan baikaliin. baikaLiLLa hyLkEET OvaT TUrvaSSa pESTi. Burjaattien pyhillä taukopaikoilla monet matkaajat sitovat suojeluksekseen tuulipaikkoja samaanien puihin, supattavat rukouksen ja antavat buddhan kuvalle lahjaksi tupakkaa sekä ruplia ja pirskovat votkaa merelleen. kALAA rIITTää kALASTAjILLe jA HYLkeILLe Itä-Baikalin kansallispuisto on 269 neliökilometrin kaistale vuoristoista rantavyöhykettä. Sen läpi virtaa Selengajoki, joka on Baikaliin laskevista suurin ja jonka suisto on kuulu linnustostaan. Matalikolle viritetystä rysästä kalastusyhtymä saa tällä kertaa viitisensataa kiloa omuleja, mutta joskus saalis saattaa olla kymmenen tonnia
Ushkaniyn räpyläjoukon vilkkaat liikkeet ja ääntelyn samankaltaisuus tuovat mieleen laatokannorpat. Luvat tarkastetaan vielä rannassa, ja valvoja opastaa polkua myöten hiipien ja ryömien rantapenkalle. Ne ovat tutun näköisiä mutta silti erilaisia. VILkkAITA jA äänekkäITä Kun superjärven mahtilauman touhuja vertailee toiseen ääripäähän, maailman vähälukuisimpiin Saimaan hiljaisiin sukeltajiin, samoja piirteitä huomaa, mutta vahvempia yhtäläisyyksiä njerpoilla näyttää olevan laatokannorppien kanssa. joen ryöstöpyyntiä kaivinkoneilla on saatu kuriin, mutta kalojen keskikoko on pienentynyt. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 61. Lähellä muljaa, pärskii ja kärmättää parisataa njerpaa nujakoiden parhaista lepokivistä. Koko ajan uusia päitä kuikuilee uiden kohti saarta äärettömän ulapan takaa. mentä turistia saa vierailla saarilla päivässä. Ushkaniyn neljän saaren lähellä kurkistavat ensimmäiset njerpat. Selkeitä erojakin on: baikalinhylkeen rySäSaaLiS. jokikutuisena laji on erityisen herkkiä ihmistoiminnalle. Omul on baikalin taloudellisesti tärkein saaliskala. Kun Amur-vene leikkaa järven pintaa, sielua hytisyttää todellisuus, että allamme on viidesosa maailman makeasta vedestä. Puistoon meneviä teitä valvovat vartijat ja hiekkadyynien ja soiden läpi rantaan johtavia uria pääsee vain erikoisajoneuvoilla
pitkillä eturäpylöillä ne ylettyvät kairaamaan avantoja puolitoistametriseen jäähän. pOhjaLLa. baikaLiLLa hyLkEET OvaT TUrvaSSa SyvyyTEEN SOpEUTUNEiTa. baikalinhylkeillä on norppia suurempi verimäärä, mikä mahdollistaa syvät sukellukset. Endeemiset järvisienieläinten runkokunnat kasvavat metrin mittaisiksi ja elävät 50 metrin syvyyteen saakka. 62 SUOMEN LUONTO 9 | 2010
Baikalilaisen hopeisesta turkista kuultavat sinne tänne pensselöidyt himmeät täplät. kirkaSTa. veden läpikuultavuus on uskomaton! Näkösyvyys on 40 metriä, kun se Saimaan kirkkaimmalla puruvedellä on vain viisi metriä. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 63
Puolet njerpoista pesii pitkän järven pohjoisella kolmanneksella, missä jääaika on pisin. baikaLiLLa hyLkEET OvaT TUrvaSSa kupeita eivät korista laatokkalaisten ja saimaalaisten vaaleat kiehkuraiskuviot, vaan niiden hopeisesta turkista kuultavat sinne tänne pensselöidyt himmeät täplät. Suuret syvyydetkään eivät hylkeitä hetkauta, sillä ne pystyvät jopa tunnin pituisilla ja 300 metrin syvyyteen ulottuvilla sukelluksilla täyttämään mahansa saalisluettelossa olevilla 29 kalalajilla. Lasisen veden läpi saattaa nähdä, kuinka njerpat ottavat pinnan alla takaräpyläspurtin ja ohjaavat kulkuaan eturäpylöillään. Vanha njerpa puhaltelee perhosia viiksistään. Lähikivillä nuokkuva ruttunaamainen vanha uros tuijottaa, kun ryömin vesirajaan. Äkkiä joku läiskäyttää varoituksen ja kaikki suistuvat laumana alas. Se ei malta poistua vaikka näkee minut ja tuuli kuljettaa sieraimiin ihmisen hajuja. Täällä ne elävät jopa 56-vuotiaiksi ja naaraat saattavat synnyttää 45 vuoden ikään asti. Välillä parinkymmenen porukka tiivistyy yhden kivikon ympärille kähisemään. Lehtikuusipenkan suojasta avautuu hämmästyttävä njerpanäkymä. Suurimmat urokset ovat vallanneet parhaat aurinkokivet. Tungosta on tulossa, sillä Ushkaniyn ympärillä kesänsä viettävien hylkeiden pääjoukko on vasta paluumatkalla pohjoisesta. Baikalinhylkeet voivat olla sukelluksissa jopa tunnin. LaULUkUOrO. Baikalilaisen kuono on saimaalaista hieman pitempi, viikset muhkeammat, eturäpylät selkeästi suuremmat, silmät eteenpäin suuntautuneet ja lähempänä toisiaan. Mannerilmaston hyytävä talvi ja puolitoistametrinen jää ovat näille eväjalkaisille oiva ympäristö. Penkalla pötköttäen tiirailen jättiläisjärven hylkeiden hyvää eloa. Loppukesästä saaristossa saattaa löhötä jopa 2000 hyljettä. Supatan sille lupauksen, jonka maailman kaivo ottaa tyynenä vastaan. Vuoriston rännissä puhaltava hurja tuuli kasaa railojen paanteisiin kovat lumipenkat, joiden onkalosuojiin naaraat synnyttävät helmikuun lopun ja huhtikuun alun välillä kuuttinsa. Venäläisten hyljetutkijoiden mukaan tärkein saaliskala on noin sadan metrin syvyydessä elävä ja yöllä pintavesiin nouseva läpikuultava rasvasimppu, golomyanka. Superlatiivit loppuvat maailman vanhimman järven alkuhylkeitä katsoessa, kun ne laulavat kurkkulauluaan. 64 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. Kuutit ja nuoret joutuvat tyytymään näyttämön reunapaikkoihin. Ushkaniyn ilma alkaa sataa sakeana, kun parittelemaan yltyvät miljoonat vesiperhoset kasaantuvat kiviin ja putoavat veteen
Kollajaneuvottelut osoittavat, onko esimerkiksi kimmo Tiilikaisella, antti kaikkosella tai ehkä luomuviljelijä Timo kaunistolla mitään uutta sanottavaa puolueensa luonnonsuojelulinjaan. Itsenäisiä ympäristövirkamiehiä ja päätöksentekoa ei näet enää ole. Ismo Tuormaa Kollaja paljastaa korulauseet i vuotta ilman Kollaja-hakemusta, sanoo vanha Pohjolan voiman (PVO) sananlasku. Siitä heille hatunnosto! Nyt yhtiö työskentelee yksin, leikkien, että sen puuhastelulla olisi virallisempikin status. Silti pertti Salolainen on jäänyt puolueen sisällä luonnon puolustamisessa yhä enemmän yksin. V K iinnostavaa on katsoa, miten eduskuntapuolueet suhtautuvat tähän, kun vaalituet syynätään entistä tarkemmin. Tämä on ihmeellistä, sillä maalla asuvat keskustan kannattajat ihreissäkin on luonnosta vähät välittävä metropolisiipensä, eikä perussuomalaisten kannoista luontoasioissa ota ennalta selvää hukkakaan. Keskusta on perinteisesti kannattanut jokiluonnon tuhoamista voimatalouden eduksi. Jos nyt nähtyä linjaa vielä jatketaan seuraavassa hallituksessa, ei PVO:n tarvitse enää anella ympäristöhallintoa siunaamaan hankkeitaan. Puolueen kannattajat kun löytyvät suurelta osin koulutetuista ammattilaisista, jotka nauttivat tutkimusten mukaan eniten luonnon virkistyskäyttöpalveluista, luonnonsuojelualueista, marjastuksesta tai vaikkapa perhokalastuksesta. PVO halusi tähän "selvitystyöhön" savuverhoksi kokonaisen työryhmän, johon pyydetyt jäsenet, Metsähallitus, Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus ja ilmeisesti Pudasjärven kunta, kuitenkin kieltäytyivät alkamasta aisankannattajiksi. Yhtiö ei petä tänäkään vuonna, sillä kymmeneen kertaan kuopattu tekoallasmörkö nousee taas esiin ennen vaaleja. PVO:n tavoitteena on pestä musta taas valkoiseksi ennen eduskuntavaaleja, jotta Iijoen ainutlaatuisen keskiosan tuhoaminen 40 kilometrin matkalta saataisiin hallitusneuvotteluihin. E kärsivät siitä kaikkein eniten. kOLUMNi Vahtikoira. Kollaja-kiista on nostanut esiin myös ympäristöhallinnon romuttamisen. "Pohjolan voiman tavoitteena on pestä musta taas valkoiseksi ennen eduskuntavaaleja." Kirjoittaja on ympäristötoimittaja ismo.tuormaa@sci.fi SUOMEN LUONTO 9 | 2010 65. Äänestä siis seuraavissa vaaleissa oikein puolueesta riippumatta ja vaadi ehdokkaalta kanta suomalaisen virtavesiluonnon elvyttämiseen! Vastaus kertoo ehdokkaasta paljon. Kaikki puolueet suitsuttavat ympäristöystävällisyyttään, mutta pidän suhtautumista Kollajaan ja Vuotokseen hyvänä mittarina korulauseiden todellisuudesta. Vielä enemmän kannattaa ihmetellä kokoomuksen kantoja. Yhtiö näet "tutkii mahdollisuutta muuttaa Kollajan tekoallassuunnitelmia niin, etteivät ne vaaranna natura-arvoja". Vasemmistopuolueissa on omat änkyränsä
Reilussa kaupassa tehdään pitkäjänteistä työtä, joka on eettisesti hyvällä pohjalla. Reilu kauppa ei pyri tässä välissä rikastumaan vaan nimenomaan luomaan pohjan eettisesti kestävälle kaupankäynnille sekä parantamaan viljelijöiden ja työntekijöiden oloja ja oikeuksia. Kehitysmaa-asiat ovat kiinnostaneet minua aina. TOiMiTTaNUT jOhaNNa MEhTOLa kasvokkain ...parasta puulle "olen vähän kuin Ei tarvinnut kauan miettiä, kun minua kysyttiin Reilun kaupan lähettilääksi. Vaella silkeissä ! Silkki pysyy raikkaana ja on kylmässä lämmin - kuumassa viileä. Reilun kaupan tekevät läpinäkyväksi ulkopuoliset valvojat, jotka käyvät paikan päällä haastattelemassa työntekijöitä ja valvomassa toimintaa. Jos taas käyttää orjatyövoimaa eikä maksa palkkoja, kulutkin ovat pienet. Lapsia kuolee janoon ja nälkään, ja sitä vain ihmetellään. Reiluun kauppaan kuuluu, että lapsityövoimasta pyritään pääsemään kokonaan eroon. On kummallista, että ihminen haluaa valloittaa Marsin, mutta silti emme pysty pitämään Maan ihmisistä huolta. (019) 264 4200, s-posti: info@osmocolor.com, www.osmocolor.com Pidätkö raikkaista alusasuista . Jotkut arvostelevat reilun kaupan tuotteita siitä, että ne ovat liian kalliita. Jos en olisi aikoinani lähtenyt opiskelemaan kasvatustieteitä ja sittemmin siirtynyt viihdetaiteilijaksi, olisi kehitysyhteistyö ollut varteenotettava vaihtoehto. Tänä päivänä, tämän kaiken teknologian ja yltäkylläisyyden aikana, se on sydämettömyyttä, rakkaudettomuutta ja saamattomuutta. Lasten huono kohtelu koskettaa minua aivan erityisesti. Naisten yrittäjyys ja tasa-arvoisuus on myös iso kysymys, jota korostetaan. Jos ihmisille maksetaan palkka, niin tottakai tuotekin maksaa. Lapset pitäisi saada koulun penkille ja tekemään omia valintoja elämässään. Mutta missä on etiikka. Suostuin ilman muuta. Juuri hinta takaa sen, että työntekijät saavat työstään ansaitsemansa palkan. rEiLUSSa kaUpaSSa kiinnitetään entistä enemmän huomiota ympäristökysymyksiin muun muassa koulutuksen avulla. Kemikaalien käyttöä valvotaan ja veden käytön Kasviöljy- ja luonnonvahapohjaiset Osmo Color Puuvahat höylätylle tai hiotulle puulle sisätiloissa. Lisätietoja: Sarbon Woodwise Oy, puh. Tämä on minulle kuin uusi matka. Alusasut naisille ja miehille, pyydä esite: Linnox Silk Oy PL P 12, 00281 Helsinki puh: 09 241 0112 040 550 6243 KERRASTO + toimitusmaksu Miesten tai naisten vain 78 Tilaa netistä: www.linnox.com e-mail: linnox@linnox.fi Pehmeää luomuvillaa Hyvän olon vaatteet arja korisevalle on kunnia-asia, että häntä pyydettiin reilun kaupan lähettilääksi. johanna mehtola Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi 66 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. Nyt saan kuitenkin olla osallisena siinä reilun kaupan puitteissa
He myös ihmettelivät, miten me voimme juoda melkein järvivettä: mikä rikkaus se onkaan. Järvessäkin vesi on miltei juomakelpoista. Meillä kävi saksalaisia vieraita ja he ihmettelivät, kuinka hyvää vettä hanasta tulee. Kesäisin kierrän suomalaisia tanssilavoja se on minun omin juttuni. Taulu on se luonto, joka muuttuu koko ajan. Tietämättömyys on suuri ongelma, ja se voi olla ekologisesti hyvinkin tuhoisaa. aSUN pErhEiNENi maalla, ja luonto alkaa heti oven takaa. He saisivat arkeensa musiikin ja viihteen. Vesistöjen puhtaana pitäminen on ehdottoman tärkeää. Itse asiassa se tulee sisällekin. OMa rEviiri Oma reviiri -osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen ja kulttuuriin. Reilun kaupan appelsiini" säännöstelyä teroitetaan. Se voisi olla Suomen vientivaltti ja miksei matkailuvalttikin. Olen kuitenkin auringon ja lämmön ystävä. Vähän kuin Reilun kaupan appelsiini. Talomme on suunniteltu siten, että isot ikkunat tuovat luonnon lähelle. En kuitenkaan usko, että ympäristöasioita kehitysmaissakaan vastustetaan. levyttänyt 13 albumia, joista yhdeksän on myynyt kultaa ja neljä platinaa. esikoisalbumia Arja koriseva on myyty tuplaplatinaan oikeuttavat 100 000 kappaletta. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 67. Löydän jokaisesta vuodenajasta kauneutta ja liikunnan riemua, mutta erityisesti pidän loppukeväästä ja alkukesästä. Olen erittäin kiitollinen, että saan tehdä näin monipuolisesti töitä myös musiikin parissa. Minusta on mukavaa touhuta sielläkin, sytyttää nuotio ja syödä eväitä. Meille puhdas, hyvä vesi on arkipäivää, eikä sitä sen takia osata arvostaa. Sen vastapainoksi kierrän joulukuussa konsertoimassa kirkoissa. Ei tarvitse ripustella tauluja seinille. Vieraat kertoivat, että heidän vetensä on moneen kertaan puhdistettua. Saan samalla hyötyliikuntaa retkeilyn varjolla. Aina löytyy kuitenkin parantamisen varaa, myös täällä Suomessa. Tänä syksynä olen näytellyt Tampereella Musiikkiteatteri Palatsissa Ava ja Frank -musikaalissa, joka kertoo ava Gardnerin ja frank Sinatran myrskyisästä ja intohimoisesta avioliitosta. En koskaan kyllästy katselemaan niistä aukeavaa näkymää. Menen mielelläni metsään ja keräilen vaikka polttopuita. Musiikki- ja teatteriesityksissä toimii kysynnän ja tarjonnan laki niin kuin Reilussa kaupassa." Ari heinonen / skoY arja kOriSEva 45, viihdetaiteilija, Toivakka valittiin tangokuningattareksi 1989. En tee tätä itselleni, vaan siksi, että ihmiset viihtyisivät
Esimerkiksi alkukesästä runsaana kukkiva lapinorvokki lienee lääkintäneuvos ilmari kalvan perua, kerrottu valkovuokko taas hougbergin tuliainen Ahvenanmaalta. Tarkoituksena on kerätä museoiden kokoelmiin luonnon- ja ympäristönsuojelutoiminnasta kertovia valokuvia, esineitä, asiakirjoja, muistitietoa, banderolleja ja vastaavia aineistoja. Sormensa pelissä puiston kehittämisessä oli myös sairaalan ensimmäisellä ylilääkärilllä Emil hougbergilla, joka oli etevä botanisti. 68 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 JormA lAurilA. Jo keskiajalla luostaripuutarhat tarjosivat turvapaikan mielisairaille, joita muutoin kohdeltiin varsin julmasti. 040 722 9224. Myös Pitkäniemen sairaalassa puiston ja keittiökasvitarhan hoito kuuluivat alusta saakka potilaiden kuntoutukseen. Kun mielisairautta lakattiin 1800-luvulle tultaessa pitämästä Jumalan rangaistuksena, josta ei voi parantua, psykiatristen sairaaloiden yhteyteen alettiin perustaa puistoja terapeuttisessa tarkoituksessa. Björklund on tullut tunnetuksi erityisesti lintumaalauksistaan. Museot vetoavat nyt kaikkiin ympäristöasioiden parissa toimineisiin, jotta tällaisia muistoja saataisiin talteen. Hougberg siirrätti Pitkäniemeen esimerkiksi pirkkalankoivun, joka oli tiettävästi ensimmäisen luonnosta löydetyn pirkkalankoivun jälkeläinen. Galleria Karaija, Bollstantie 5, Inkoo. Sekä ympäristöjärjestöjen, kansanliikkeiden että niissä toimineiden yksityishenkilöiden aineistot ovat arvokkaita. Erikoisuuksiin kuuluvat muun muassa Itä-Aasian korkkipuu sekä keltahevoskastanja. Kukin kasveista kiinnostunut sairaalan ylilääkäri on jättänyt puistoon jälkensä. OMa rEviiri luonto ja terveys pitkäniemen sairaalapuistossa mieli lepää Nokian Pitkäniemessä, Pyhäjärven rannalla, sijaitsee yksi Suomen arvokkaimmista sairaalapuistoista. Luonnoksia ja maalauksia Tom björklundin luontoaiheisista luonnoksista ja maalauksista koostuva näyttely on esillä Inkoossa Galleria Karaijassa 23.12. Sata vuotta sitten perustettua puistoa kunnostetaan parhaillaan palvelemaan entistä paremmin tarkoitustaan mielisairaalan potilaiden terapeuttisena ympäristönä. Dendrologisesti arvokkaan puiston puulajivalikoima on edelleen runsas, vaikka alkuperäisistä kokeiluista moni on ehtinyt hävitä. Uusin tutkimustieto osoittaa, että aiemmat sukupolvet ymmärsivät luonnon merkityksen aivan oikein: "Mitä useammin ja mitä pidempään JuhA Ahonen Kasviharrastajien koekenttä Pitkäniemen sairaalapuiston suunnitteli 1900-luvun alussa valtion rautateiden ylipuutarhuri Willy Nykopp. mAkASIInI ympäristöliikkeen historia talteen Työväenmuseo Werstas ja Suomen metsämuseo Lusto ovat aloittaneet Suomen ympäristöliikkeen historiahankkeen. Puistoihin ja puutarhoihin on kautta historian yhdistetty mielen virkistyminen ja rauhoittuminen. Pitkäniemen suotuisasta pienilmastosta ja maaperästä kertoo, että alueella kasvaa villinä eteläisiä lajeja, jotka eivät kuulu Suomen kasvistoon. Uuden ruusutarhan mallina on puolestaan käytetty puutarha-arkkitehdin piirustuksia vuodelta 1928. Lisätiedot: projektitutkija Harri Hölttä, Työväenmuseo Werstas, harri.holtta@tyovaenmuseo.fi, puh. asti. Luonnosten kautta päästään tutustumaan töiden eri tekovaiheisiin. Keräys tehdään yhdessä Luonnonsuojeluliiton kanssa. Myös ruohovartinen lajisto on edustava. Näyttelyssä on esillä lintujen ohella myös muita eläinaiheita kuten hirvieläimiä. Valkopiippo puolestaan on harvinainen vanhojen puistojen laji, joka on aikoinaan tullut Suomeen saksalaisen heinänsiemenen mukana. Hyvä esimerkki on tähtiputki. "Olemme esimerkiksi kaivaneet esiin kokonaisen kivikkopuutarhan vanhojen valokuvien perusteella", kertoo Sakari Ermala, ennallistamisesta yhdessä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa vastaavan Verte-yhtiön toimitusjohtaja. Tavoitteena on myös, että välillä liki heitteille jätetty puisto saisi takaisin entisaikojen ilmeensä. www.karaija.com
Muistisairaille vanhuksille on Pitkäniemeen suunnitteilla aivan oma puistoalue, jonne on tarkoitus tuoda muistumia menneestä tuttujen esineiden ja kasvien välityksellä. oMA ReViiRi luontofriikin tähtihetki Palokärki on arka tikka ihmiset oleskelevat viheralueilla, sitä terveemmiksi he tuntevat itsensä", sanoo erja Rappe, viherympäristöjen elvyttäviin vaikutuksiin perehtynyt Marttaliiton projektipäällikkö. "On tärkeää, että potilailla on sairaalapuistossa mahdollisuuksia toimintaan, joka tuottaa onnistumisen kokemuksia, ja että he voivat käyttää siellä itsemääräämisoikeuttaan omien voimavarojensa mukaan", Rappe selittää. Itse hän tahtoo puhua asioista niin kuin ne ovat: Bresson on kristillinen ja luonnonsuojelu on rakenteeltaan rukousta; mikäpä uskonnotonta lukijaa enemmän ärsyttäisi. Aktiivisimmillaan lintu on maaliskuun alun soitimelta huhtikuun loppuun, jolloin haudonta alkaa. Lähetä juttuvinkki: johanna.mehtola@sll.fi. Nylén kirjoittaa nyt uskosta Joka on lukenut Antti Nylénin Vihan ja katkeruuden esseet ja tarttuu hänen toiseen teokseensa Halun ja epäluulon esseet (Savukeidas 2010), voi yllättyä. Kirjan mittaan alkaa tuntua, ettei aivan kaiken ajattelun redusointi uskoon ole mielekästä. Varsinaista keskustelufoorumia tai muuta kokoontumispaikkaa meillä ei ole, mutta vuosittaisessa rengastajakokouksessa tavataan ja keskustellaan lajista." Palokärkeä tavataan koko maassa, joten harrastuksenkin voi aloittaa missä tahansa. Koot 0,2, 0,5 ja 0,75 litraa. Palokärkeä on pidetty erämaalintuna, jota näkee vain kaukaisilla salomailla. Puistossa voi olla vaikkapa heinäseipäitä. piiA AhoNeN "Olen rengastanut 294 palokärkeä, joista poikasina 273. Käsitteellä tarkoitetaan monenlaisia vihreän hoivan muotoja kuten terapeuttista puutarhanhoitoa ja eläinavusteisia terapioita. "Kannattaa valita alue, johon keskittää retkeilyn kuunteluineen ja pesien etsintöineen. Ja jatkaa sitä vuodesta toiseen." Lisätietoja palokärjen paikallisista liikkeistä voi tiedustella myös oman paikkakunnan lintuyhdistyksestä. JohANNA MehTolA Tunnetko intohimoisen lajiharrastajan. Kaksikerroksinen terästermos ei helpolla hajoa ja pitää juoman lämpimänä vielä illallakin; 16 tunnin jälkeen juoma on vielä 60-asteista. Osastojen omilla pihoilla he pääsevät valitsemaan ja istuttamaan mieleisiään kukkia tai vaikkapa grillaamaan yhdessä. "Olen mukana seitsemänhenkisessä tutkimusryhmässä, joka tutkii palokärkiä Pohjois-Siuntiossa ja Kirkkonummella vuosina 19892001. Neonväreissä hohtavat termokset kestävät konepesun. MARkus siRkkA Nylén on ensi vuonna toinen Suomen Luonnon kolumnisteista. suoMeN luoNTo 9 | 2010 kari ahola 69. Kun ensimmäinen poikasena rengastamamme lintu havaittiin pesivänä emona, se oli hieno hetki", sanoo kirkkonummelainen Juhani Ahola, 42. Ulkotyöryhmissä potilaat voivat entisaikojen tapaan osallistua puiston hoitoon. Korkein retoriikan keinoista on kuitenkin vilpittömyys. "Kaikki tuntemani palokärkiharrastajat ovat myös rengastajia. On selvinnyt, että palokärki on alueella luultua yleisempi." Ahola on sittemmin seuraillut ja tarkkaillut muitakin lintulajeja, mutta palokärjessä on oma viehätyksensä. Pullon esilämmitys kuumalla vedellä parantaa eristävyyttä entisestään. "Onnistumisen ilo on melkoinen, kun on lähes koko päivän rengastusreissulla juossut tikan perässä ja viimein pesä löytyy." Tikkaharrastus on Aholan mukaan selvästi lisääntynyt viime vuosina. Rappe vetää Pitkäniemen sairaalassa kursseja, joilla henkilökunta voi perehtyä viherterapian mahdollisuuksiin. Kaikista tempuista huolimatta jää tunne, että Nylénillä tämä harvinainen lahja on. JouNi TikkANeN Neonvärejä retkelle Primuksen uudet termospullot lämmittävät kaamoksessa myös väreillään. Masentuneita luonto näyttää hoitavan aivan erityisesti: "Mitä heikommassa kunnossa ihminen on, sitä enemmän hän luonnossa ilahtuu ja rauhoittuu." Ulkona olemisen elvyttävä vaikutus unohdettiin hoitolaitoksissa välillä pitkäksi aikaa, kunnes 1990-luvun lopulla niin sanottu green care alkoi nostaa päätään. Nylén väittää, että aikamme häpeää uskonnollisia tunteita. Se pesii usein jopa omakotitalojen pihoilla, joissa on isoja, pesäkoloille sopivia mäntyjä ja haapoja. Keväällä soidinaikana se on erittäin äänekäs, mutta pesinnän alettua sitä harvoin edes havaitsee." Palokärki on arka, mutta kun sen käyttäytymistä oppii tulkitsemaan, pääsee lintua myös tarkkailemaan sen huomaamatta. Ääni on saman kirjoittajan, mutta ajattelun keskiö on siirtynyt ekologiasta uskoon. Ainakin etelärannikolla laji on luultua yleisempi. "Siinä kiehtoo eniten linnun käyttäytyminen. Nylén kirjoittaa Anna Abreun silmistä, luonnonsuojelusta ja Robert Bressonin elokuvista, mutta aiheesta riippumatta hän pystyy kytkemään sen Jumala-suhteeseen
Lopputulos on raikas eikä syyllistävä. testin perusteella kaasusytytin voittaa tavalliset tulitikut etenkin tuulisella säällä, mutta pakkasessa sytyttimien butaani ei kaasuunnu, vaan sytytintä on pidettävä hetki lämpimässä, esimerkiksi kämmenissä. Testasimme marketeista ja retkeilykaupoista löytyviä tulentekovälineitä. MarkUS Sirkka sytytys kiNGCaMp kaaSUSyTyTiN Pitkäpiippuisella sytyttimellä on helppo sytyttää takka tai nuotion alla olevat sytykkeet, mutta tuulessa hento liekki sammuu. lopputulos oli kaikilla sama, tulet syttyivät, mutta muista ominaisuuksista löytyi eroja. Norjalaista vesivoimaa myyvällä yrityksellä on Ruotsissa kirjakustantamo ja kolme lehteä, joiden aineistoa käytetään Huilissakin. magnesiumtulus toimii aina. mAkASIInI pohjoista elämää Porin taidemuseon Northern Imaginary 3rd Part Paikallinen tieto on toisenlaista globalisaatiota -näyttely esittelee norjalaisen patrick husen tuotantoa. Työt kuvaavat Grönlannin, Kanadan, Islannin, Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisten alueitten luontoa, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia oloja ja niiden muutosta, avoinna 16.1.2011 saakka, Eteläranta, Pori, www.poriartmuseum.fi. MarjO jääSkä Huili edes vähän Uusia hyviä lehtiä ilmestyy niin harvoin, että jokainen tapaus tuo lehdentekijälle hyvän mielen. sytyttimiin tarkoitettua kaasua saa muun muassa huoltoasemilta ja marketeista muutamalla eurolla. Täytettävä. Erähenkiseksi sytytintä ei voi kehua. Suomessa tuore energiayhtiö Kraft & Kultur on juuri lanseerannut Huili-lehden, joka keskittyy ekologiseen elämäntapaan. OMa rEviiri tavarat puntarissa onko tervaksen voittanutta? Normaalioloissa tulet syttyvät kuivista puista mainiosti ilman kaupan syttyjäkin, mutta apuvälineille on käyttöä viimeistään silloin, kun jokin menee vikaan. Maalauksista, valokuvista, videoista ja teksteistä muodostuva kokonaisuus on taiteilijan näyttelytrilogian kolmas osa. Toistaiseksi lehti lähetetään 27 000 sähköasiakkaalle, mutta jatkossa lehti tulee myös tilattavaksi ja irtonumeromyyntiin. 68-sivuinen lehti ilmestyy joka toinen kuukausi. jUha hONkONEN 70 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. Hinta: 4,95 e sisältää kaasun. tuotteita testattiin navakassa tuulessa, sateessa ja pimeässä, siis haastavissa ja aidoissa oloissa
Vaikka tikut eivät vety, aski on pakattava vesitiiviisti, muuten raapaisupinta kastuu käyttökelvottomaksi. Hinta: 16,90 e ilman kaasua. LiGhT My firE TiNdErdUST TErvaSSyTykE sytykkeet GriLLikOkki SyTyTySpaLaT hOT SyTyTySpaLaT MUSTaNG SyTyTySpaLaT Meksikolaisista istutusmäntyjen kannoista valmistettu tervaslastu syttyy kohtuullisen helposti huonossakin kelissä, siitä pitää huolen lastujen jopa 80 prosentin tervapitoisuus. Siksi siinä esitellyt kohteet ovat helppopääsyisiä linjaautollakin. Piezo-sytytykselle luvataan 30 000 sytytyskertaa, mukana kaulanauha. Hinta: 19 e ilman kaasua. Myrskytulitikku syttyy sateessa ja navakassa tuulessakin, mutta lyhyt paloaika vaatii hyvät sytykkeet ja niille tuulensuojaa. Pakkauksessa on kaksi 25 tulitikun askia. Hinta: 6,95 e. Grillikokki-palat ovat käteviä käyttää, palassa on rikkipää ja pakkauksessa raapaisupinta valmiina. Mitattu paloaika: 6 min 10 s. Kirja haluaa helpottaa arkipäiväliikuntaa ja antaa virikkeitä. Tietoruuduista selviää niin kyynelehtivän käävän arvoitus kuin se, missä sijaitsee Suomen lentopalloilun kehto. Puikko toimii märkänä ja pakkasessa, ja sillä sytyttää myös retkikeittimen tai grillin. Puikko riittää 3000 sytytyskertaan. Pisteitä kotimaisuudesta sekä turvallisuudesta ja monikäyttöisyydestä. OMa rEviiri LiGhT My firE firESTEEL COMbO TULUS ja TErvaSSyTykE Pakkauksessa on jalopuukahvainen FireSteel Scout-tulus ja TinderDusttervassytykerasia. Paloaika: 5 min 40 s. Kumitiivisteet pitävät veden poissa sisäosista. retkikeitintä sytytettäessä. Muovirasiaan pakattu eksoottinen tervas on hyvä kumppani FireSteeltuluspuikolle ja helpottaa muiden syttyjen sytytyksessä. Tiedot eivät päätyneet kirjaan helposti, se vaati Hentmanilta usean vuoden työn. Hinta: 20 kpl pakkaus 1,15 e. Puukuitulevystä ja parafiinista valmistetut sytytyspalat eivät haise, leimahda eivätkä valu ja syttyvät märkinäkin. Eri käyttötarkoituksiin ohjelmoitavan akun lataaminen onnistuu myös maastossa, esimerkiksi aurinkopaneelilla. Myös valmistajan Zipka2-malliin sopivan akun käyttöikä vastaa noin 900 AAA-alkaliparistoa. MarkUS Sirkka SUOMEN LUONTO 9 | 2010 71. Luonnontuote. Tarvittaessa akun tilalle voi vaihtaa kolme AAA-paristoa. Palat paloivat siististi, valumatta. Pisteitä toimintavarmuudesta ja perinteiden modernista kierrätyksestä. Ulkopaikkakuntalainen ei äkkiseltään arvaisikaan, miten monipuolinen ja hieno alue miljoonan asukkaan pääkaupunkiseutu luontoharrastajalle on. Kirjasta on helppo etsiä tietoja: liepeessä on ajoohjeet, vinkit julkisista kulkuneuvoista ja lisätiedoista. K-ryhmän sytytyspalat ovat sesonkituote ja saatavissa vain kesällä. Hinta: 15,95 e. priMUS pOWErLiGhTEr kaaSUSyTyTiN SavOTTa MyrSkyTULiTikUT SiLva hELiOS STOrM LiGhTEr kaaSUSyTyTiN Jopa 1300 asteen liekillä puhiseva sytytin ei sammu pienessä puhurissa. Paloaika: reilu hyppysellinen paloi 1 min 5 s. Pitkä rikkipää palaa noin 10 sekuntia. Pienellä harjoittelulla tulet syttyivät kohtuullisen helposti. Hentman on myös itse vieraillut jokaisella kirjan kohteella. MarkUS Sirkka Ladattavaa valoa pimeyteen Otsavalaisinvalmistaja Petzlin talven uutuus, Tikka2 Core, ladattava otsavalaisin, valaisee retkellä ja kotioloissa. Retkikohteita on merensaarista soille, piipahduksia pienille luontokohteille ja pitkiä vaelluksia. Hajallaan ollut tieto on koottu virastojen nettisivuilta, esitteistä ja lukuisista haastatteluista. Paloaika: 7 min 30 s. Hinta: 63 palan pakkaus noin 3 e ja 210 palaa noin 8 e. Öljypohjaiset palat paloivat pisimpään, syttyivät helposti ja sytyttivät puut varmimmin, myös märkinä. Märkänä pala mureni, joten pakkaus on suojattava sateelta. Magnesiumista valmistettu sytytyspuikko on testin erähenkisin, tuli sytytetään raapaisemalla raapaisulevyllä puikosta kuuma, lähes 3000-asteen kipinäsuihku sytykkeisiin kuten tuoheen, kuivaan heinään tai valmistajan TinderDust-tervashakkeeseen. Täytettävä. Pakattava ilmatiiviisti, mikäli huolii mukaan retkelle. Primuksessa on vastaavaa Silvan mallia pitempi liekki, joka on sivulle osoittavan "nokan" avulla helppo suunnata, esim. Pienikokoinen valaisin painaa akkuineen vain 76 grammaa. Levyistä voi kasata rautalangalla kehikon, jota voi käyttää keittämiseen. Täytettävä. Miinuspisteitä voimakkaasta pahasta hajusta, mikä tarttui myös sormiin. Riittoisa. Hinta: 32 kpl 1,20 e. Helmiä ja henkireikiä Suomen erämaat ja kaukomaiden vaellusreitit kolunnut retkeilytoimittaja raija hentman kokosi kotiseutunsa luonto- ja retkikohteet Pääkaupunkiseudun retkeilyoppaaseen (Tammi 2010). Hinta: 3,95 e. Yli 1000 asteen liekki ei sammu kovassakaan tuulessa
Hirvi ei saa niin nättiä jälkeä syntymään. Sekoituskoiras rengastettiin pesältä kesäkuussa 2010. MaTTi LUOSTariNEN ELäiNTENhOiTaja kOrkEaSaari kalunneen puun kuorta. Pari muni kolme munaa, joista kaksi hävisi variksille tai ihmispilteille. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 28.11. Kiinnitin huomiota vain syöntikorkeuteen ja jätin syöntikuvion tarkastelun liian vähälle. Lämpimät onnittelut! Lukijoiden kommentteja: Muinaislinnan vieraana oli paras, koska Rapolan harjulla ilman opastusta käyneenä oli jännittävää tutustua paikan taustoihin. SEija LaUTaNaLa, raUMa Metsämyyrän hampaanjäljet Edellisen numeron Kysy luonnosta -palstalla oli kuva järsitystä haavasta. mennessä. kääpien kukkia Vastanneiden kesken arvottiin juha Taskisen kirja Paluu Saimaalle. Suurin osa sijaitsee Jordanian ja huomattava osa myös palestiinalaishallinnon alaisella Länsirannan alueella. Kiitos muuten hyvästä ja mainioilla kuvilla varustetusta jutusta. ESa GULLSTEN hELSiNki osallistu paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Kuvan yksilö on ilmeisesti sama, joka pesi vapaana Korkeasaaren eläintarhassa kesällä 2010. Samoin jälsi on kaluttu tasaisesti runkoon asti. Kuolleestamerestä Israelille kuuluu vain pieni osa. vastanneiden kesken arvotaan huopapäällysteinen kuumavesipullo. Hanhi majaili Korkeasaaressa Suomen Luonnon edellisessä numerossa oli kuva kahden hanhilajin risteytymästä, joka oli kuvattu Helsingin Viikissä. Sain hyödyllisen opetuksen: kannattaa katsoa kuvia kahdesti ja senkin jälkeen vielä kerran ja antaa harmaiden aivosolujen askarrella ilman hoppua. iLkka kOiviSTO 1. Havaintojeni mukaan hirvi harvoin kaluaa vanhaa haapaa näin alhaalta mutta hanakasti ylempää, mihin tilaisuus tarjoutuu vain, jos haapa on kaatunut tai kaadettu. "Hirvi ei saa isoilla hampaillaan tehtyä niin jyrkkäreunaista ja kiemuraista kuviota." Närhet ja hömötiaiset liikkeellä. valitse tämän lehden paras juttu. Sen voitti kyllikki Oksanen Nastolasta. On mielenkiintoista lukea asioista, jotka tapahtuvat omalla takapihalla. Mira aLSTELa, ESpOO Kääpien kukkia -jutun kun luki, niin olisi tehnyt mieli lähteä heti paikalla metsään katselemaan kääpiä. LEENa pEhkONEN, paNkakOSki SUOMEN LUONTO 9 | 2010 73. Pari kuitenkin menetti ainokaisensa jo muutaman päivän ikäisenä, mikä oli sääli. Kuva lienee talven 2009 peruja, jolloin metsämyyrät söivät kaikkea mahdollista kiipeillen jopa 10-metristen kuusten latvasilmujen kimpussa. jUkka kEkkONEN SySMä parhaat jutut suomen Luonto 8/2010: Kiitos jukka kekkoselle oikaisusta! En ole muistaakseni koskaan nähnyt metsämyyrän syönnösjälkiä haavoissa edes parin metrin korkeudella saati kymmenessä metrissä. Viimeisestä munasta kuoriutui poikanen, joka sen nähneiden eläintenhoitajien mukaan oli keltaisempi kuin valkoposkihanhien poikaset yleensä. Muinaislinnan vieraana 2. Kyseessä on metsämyyrän syöntijälki. Lintu on koiras ja pariutunut valkoposkihanhinaaraan kanssa. Hirvi ei saa isoilla hampaillaan tehtyä niin jyrkkäreunaista ja kiemuraista kuviota. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, oliko poikanen todella sekoituksen sekoitus vai oliko naaras käynyt vieraissa. Närhet ja hömötiaiset liikkeellä 3. ilkka koivistolle taisi sattua tulkintavirhe, kun hän arveli hirven Lisäys Suomen Luonnon 7/2010 artikkelista Krunnien suojattu paratiisi puuttui tieto, että merenpohjaa tutkii Pohjanmaan luontopalveluiden Perämeren tiimi osana kansallista Velmuhanketta ja Life+-rahoitteista Finmarinet-projektia. LUkijakirjEET palaute@suomenluonto.fi TOiMiTTaNUT jOhaNNa MEhTOLa lAsse virtAnen Kuollutmeri myös jordaniassa Suomen Luonnossa 8/2010 Enemmän suolaa -artikkelissa kerrottiin Uyunin suolajärven 40-prosenttisella suolapitoisuudellaan päihittävän Israelin Kuolleenmeren vastaavan pitoisuuden
Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! TOiMiTTaNUT jOhaNNa MEhTOLa esko rAJAlA Raija ollikainen kyyditsi hämähäkinverkkoa raija Ollikainen Helsingistä sai mökkireissultaan kotiin viemisiksi lujaa seittiä: "Havaitsimme hämähäkinseitin lähdettyämme mökiltämme Somerolla, noin 90 kilometrin päässä Helsingistä. havaiNTOkirja havaintokirja@suomenluonto.fi. 74 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 rAiJA ollikAinen. Mantereen ja saarten välissä on pelkkää merta. Vanhasta metsästä kovakin tuuli napsii yleensä puita sieltä ja täältä, toisin kuin talousmetsistä, joissa puita menee lakoon usein alueina." Könkkölä kävi samassa metsässä vuotta aiemmin ja sai tallennettua kuvaparin ennen myrskyä ja myrskyn jälkeen. Oli sateinen päivä. Ne kiipeilivät kallioseinämillä ja kivilohkareilla kuin kotonaan. Saareen oli eksynyt muutamia vaellukselle lähteneitä puukiipijöitä. Esko Rajala ikuisti puukiipijän kalliokiipeilemässä Esko rajala Mäyrystä näki Merenkurkussa yli 20 kilometrin päässä mantereesta puukiipijöitä: "Retkeilin syyskuussa Mustasaaren Västra Norrskärillä. "Kesän myrskyt jättivät jälkensä suojelualueisiin kuten ympäristön talousmetsiinkin mutta hieman eri tavoin. Kiipeily aloitettiin kallion juurelta, huipulle päästyä pudottauduttiin takaisin alas hieman eri kohtaan ja taas alkoi ylösnousu." Linnut tekevät Rajalan mukaan samoin myös metsässä: tyveltä latvaan ja seuraavan puun tyvelle. Kuvaajaan linnut suhtautuivat täysin pelottomasti." Markku Könkkölä tallensi myrskyn jälkiä Markku könkkölä Jyväskylästä kävi Muuramen Tikkamäessä katsomassa kesäisen myrskyn jälkiä. Päästyämme kotipihalle verkko leijaili yhä kauniina kudoksena sivupeiliin ja auton seinämään kiinnittyneenä." Kun Ollikainen joitakin päiviä myöhemmin palasi Somerolle, hän huomasi että verkko oli edelleen tallella, mutta tällä kertaa se ehti hajota ennen Somerolle pääsyä. Kuljettajan viereisellä paikalla ihailin verkon leijumista ja sadepisaroiden kimaltelua siinä. "Jäkäläisellä tai rosoisella kalliolla ote näytti pitävän hyvin, ja muutamista kuvista saattoi nähdä, että kalliojäkälistä löytyi pinsettinokkaan samaa saalista kuin puun rungoiltakin: hämähäkkejä. Ihmettelimme verkon kestävyyttä ja joustavuutta. Mieleen juolahti vertaus langattomasta tietoliikenneverkosta
Selvästikään kyyt eivät halua purra kuin äärimmäisessä hädässä. "Mutta paikallaan tai aivan hitaasti liikkuen käärmeitä voi vaikka koskettaa; rantakäärmeet ovat tosin varovaisempia kuin kyyt. "Kehrääjät lentävät yölennoillaan kosteikoissakin, ja pitkokset tarjoavat laskeutumisalustan keskellä ruovikkoa. "Käärmeet kertyvät talvipesän lähettyville, ja lopulta ilmojen kylmetessä niitä näkee vain aurinkoisina päivinä aivan pesän yläpuolella." Koli kertoo, että käärmeet väistävät äänekästä ja nopeasti liikkuvaa ihmistä. Välillä äänetön lintu nousee ruovikon ylle, liihottaa, lekuttelee ja laskeutuu taas lankuille tai tolpan päähän." Kehrääjän tapana on levätä lentelyn lomassa kovalla, aukealla maankamaralla tai maantiellä. Punakaula pesii Siperiassa. Ennemmin ne sihisevät ja pakenevat." Parhaimmillaan Kolin kameraa pitelevät kädet ovat olleet 30 sentin päässä kyystä ja vastavalosuoja noin kymmenen sentin päässä, mutta silti yksikään käärme ei ole purrut häntä. Hyönteisiä kuhisevat ruovikot ovat syysmuuton aikaan monen hyönteissyöjälinnun ruokapaikka. Se on liikkunut pääkaupunkiseudulla ainakin parina kolmena viime vuonna valkoposkihanhiparvessa. Tommi Haapa nappasi kuvan punakaulahanhesta Tommi haapa oli ystävänsä kanssa katselemassa hanhia Helsingin Talosaaren pellolla viime kesänä, kun parvesta erottui outo lintu: "Luulin, että se on valkoposkihanhen ja kanadanhanhen risteytys." Haavan lähettämästä kuvasta kuitenkin selvisi, että kyseessä on harvinainen punakaulahanhi. tommi hAAPA antti Koli löysi käärmeiden lepopaikan SUOMEN LUONTO 9 | 2010 75. eero hAAPAnen mArkku könkkölä Antti koli Eero Haapanen näki kehrääjän yöpyynnillä Eero haapanen näki alkusyksyllä Helsingin Vanhankaupunginlahdella Pornaistenniemen pitkoksilla nuoren kehrääjän lentävän yöpyynnillä. antti koli löysi syyskuussa tutulta retkeilyalueeltaan viisi kyytä lämmittelemässä auringossa. Ei ole aivan varmaa, onko se villiintynyt tarhakarkulainen vai muuten vain lyöttäytynyt valkoposkien joukkoon
Ensin kivipinnan valtaavat levät, mutta niiden joukkoon laskeutuu jäkäläsienten itiöitä. Jonkin satunnaisesti valitun jäkälälaikun mittaamisella ei siis suoraan saa kivipinnan ikää selville, vaan ensin täytyy tutkia, kuinka nopeasti eri jäkälälajit juuri sillä paikalla kasvavat. Lauhat ja kosteat talvet, pitkät syksyt ja sateiset kesät ovat jäkälille hyväksi, kuivina ja kylmätalvisina vuosina kasvu jää vähäiseksi. ja ky a tai ko n Lu 510 @suo i, kohta utio M je e 0 a lu os n S ky Ta OS N ON U yL i aS a Tv a Tij N TU aN T va a Ta S Hidas kasvu, pitkä ikä kuinka pian jään alta paljastunut kivi saa jäkäläpeitteen. Toiset jäkälät saapuvat tuulen tai veden tuomina jäkälämuruina, joissa on jo valmiina sekä levä- että sieniosakas. Kivipinnan rupimaiset jäkälät, joita käytetään ikämäärityksiin, kasvavat vuodessa millin pari mutta arktisissa oloissa vain millin kymmenyksiä. Arktisissa oloissa puolimetrisen rupijäkälälaikun ikä on tuhansia vuosia, Etelä-Suomessa satoja vuosia. SEppO vUOkkO kasvit kELTakarTTajäkäLä. Paljain silmin näkyviksi pistemäisiksi laikuiksi rupijäkälät varttuvat muutamassa vuodessa. Kivipinnan rupijäkälien kokoa mittaamalla voidaan määrittää muurien, louhosten, kivirakenteiden, veistosten, maanvyörymien, järvenlaskujen tai jäätikön sulamisen ikä. to. il i t äh yM osoit , inki luon L S ssi o s n i fo r t t o nt h e l me . Ny t ja vo et k ir o m , 0 os s ti ä a k ä e t ä Su t u 9 o nn e tey a sek he s h ka ylu Lä gia n y ik k an y s tk ia: k ukaa opa olo e ko ost m int t, g p ita hava lmiö kö h La n i sä e än t ai l l in eh k o hd ma ma ää , i l s ös my a e in ai h t O ! Si ä kSE eseen fi ET y te . Parhaassa tapauksessa uusi jäkälä syntyy heti: sieni-itiöstä itänyt rihmasto löytää kiven pinnalta itselleen sopivan leväkumppanin. Suurikokoiset pensasmaiset lajit kuten poronja hirvenjäkälät sekä naavat ja lupot voivat kasvaa parikin senttiä vuodessa. Monien lajien parasta kasvuaikaa ovatkin syksy ja alkukevät. Eri lajien kasvunopeus on erilainen. ahvenanmaan Eckerön muinaisrannan kivillä kasvaa karttajäkäliä, joita käytetään ikämäärityksiin. 76 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 timo nieminen / kuvAliiteri. Ne kasvavat vain kosteina ollessaan mutta toisaalta voivat kasvaa hyvinkin viileässä säässä. Myös rupijäkälien kasvunopeus riippuu sekä jäkälälajista että kasvupaikan oloista. Säiden vaihtelu vaikuttaa suuresti jäkäliin. Paljastunut kivipinta asutetaan käytännössä ensimmäisenä kesänä
Vastaavan näköisiä ihottomia muikkuja, salakoita, silakoita ja muita kaloja löytää silloin tällöin saaliiksi joutuneiden petokaloja mahasta. Talvella törmäsin monesti myös erittäin pieniin jäniksen jälkiin. Kun tämä tummajainen oli selvästi metsäjänistäkin pienempi, tämä mahdollisuus tipahtaa joukosta. Harmaat joutsenenpoikaset ja nuoret linnut puolestaan välttävät sen, että tulevat sekoitetuiksi valkoisiin lajikumppaneihin, jotka voisivat herättää aggressioita. Arktisilla alueilla myös muutamat hanhilajit ovat valkoisia, oletettavasti aivan samasta syystä kuin joutsenetkin. SEppO vUOLaNTO linnut Asko hämäläinen / kuvAliiteri nyljetty muikku verkossa Saimme viime heinäkuussa saaliiksi nyljetyn muikun Savitaipaleen kuolimojärvestä. Sattuupa vielä olemaan niin, että hybridit ovat usein kantamuotojaan kookkaampia. Jäällä nukkuvat joutsenet sulautuvat maisemaan, etenkin jos jäällä on hiemankin lunta. Aikaisina muuttolintuina joutsenet hyötyvät valkeasta suojaväristä keväälläkin aivan samoin kuin talvella, ja vielä pesimäpaikoillakin saattaa olla sulamattomia lumilämpäreitä, joita hautova joutsen muistuttaa. Suuresta koostaan huolimatta joutsenillakin on saalistajansa, ainakin merikotka ja maapedot. Niinpä joutsenpariskunnasta toisen on koko ajan oltava valppaana. Kysyjän mainitsema maaston louhikkoisuus on kanin elossapysymiselle selvä etu. Onko kaneilla mahdollisuus selvitä talvesta louhikkoisessa metsäympäristössä. Mitään hampaanjälkiä tai haavaumia ei jää. Olikohan otus värimuunnos jäniksestä vai rusakon ja jäniksen jälkeläinen, hybridi. "Nyljetty" muikku on ollut petokalan mahassa, mutta petokala on esimerkiksi törmännyt verkkoon, joutunut vielä isomman pedon ahdistamaksi, tarttunut uistimeen tai syvältä SUOMEN LUONTO 9 | 2010 77 hAnnes mäntYrAntA. Laulujoutsen kuten muutkin pohjoiset joutsenet on kirkkaan valkoinen toisin kuin muut sorsalinnut ja hanhet. kySy LUONNOSTa aSiaNTUNTijaT vaSTaavaT SUOjaväri. Haukikin voi niellä usein pienet saaliskalansa kokonaisina tarttumatta niihin terävillä hampaillaan, joista jää isompaan saaliskalaan selvät pistomaiset jäljet. Valkean värin kääntöpuoli on tietenkin se, että kesällä pedot havaitsevat helposti valkeat eläimet tummasta maisemasta. Joutsenen valkoinen väri toimii suojavärinä sekä talvehtimisalueilla että muuttomatkoilla. Toisinaan saaliskalaa nostettaessa vedestä tai verkosta irrotettaessa sen suusta saattaa pullahtaa osittain sulaneita tai lähes sulamattomia vasta nieltyjä saaliskaloja. Lumien sulamisen jälkeen kesäisin pesäpaikkoja etsiskelevät nuoret joutsenparit havaitsevat jo lennosta helposti kaikki miehite- Kuvassa näkyvä ihoa vailla oleva muikku on todella outo saalis muiden verkkoon takertuneiden muikkujen joukossa. Kun kuha, taimen, järvilohi ja nieriä saalistavat, saaliskala niellään kokonaisena. pieni musta jäniseläin metsässä Näin kesällä metsässä mustan, pienen jäniksen. Eteläisellä pallonpuoliskolla elää kaksi joutsenlajia, joilla on mustaa väriä. Mustat joutsenet näkyvät vesimaisemassa huomattavasti huonommin kuin valkeat, mistä syystä mustaakin voi pitää suojavärinä saalistajia vastaan. Muut muikut olivat täysin kunnossa. Miksi joutsen on valkoinen. Kun kysyjän eteen osuneesta oudosta jäniseläimestä ei ole kuvaa, ei vastaaminen ole aivan helppoa. Talviseen aikaankin kani keksii ketterästi suuhunpantavaa. iLkka kOiviSTO nisäkkäät Antti koli / kuvAliiteri tyt paikat ja etsivät reviirinsä vapailta vesiltä. voisiko kyseessä olla kani. Kesäaikaan lämpimissä vesissä tämä vaihe käy melko nopeasti. Mitään hampaanjälkiä tai vastaavaa muikussa ei ollut, eikä nahasta näkynyt verkossa jälkeäkään. Näin hienon "nylkemisen" ovat mielestäni tehneet jonkin petokalan ruoansulatusnesteet muikun ollessa kalan mahan etuosassa. Onko aikuisen kirkkaalla ja poikasen harmaalla värillä jokin merkitys. Entä eteläisten joutsenlajien mustalla värillä. Löytyy onkaloita, joissa pakkanen ei hevin pääse turkinkestoa kokeilemaan. Kelluva tai pohjaa tonkiva joutsen muistuttaa lumista kiveä tai jääpalaa, nukkuva lintu vielä enemmän. Tummia, aivan mustiakin muunnoksia tunnetaan sekä metsäjäniksistä että rusakoista. Saman kohtelun saa toinenkin mahdollisuus, hybridi. Tunnetuin tällaisista on tiikerin ja leijonan risteyksen tulos liikeri. Eteläamerikkalaisella mustakaulajoutsenella on musta pää ja kaula, muuten se on valkea. Talvehtimisalueet ovat meiltä lounaaseen, avoimien vesien ääressä, mutta kuitenkin seuduilla, joilla säännöllisesti sataa lunta ja on jäätäkin. Siitä minulla on kokemuksia poikavuosilta. Kyllä kyseisen otuksen täytyy olla kani. kesykani Kanit ovat aika päteviä karkailijoita. keväällä ne myös palaavat vielä lumen saartamille pesimäpaikoilleen. Eikö se tarvitse suojaväritystä. joutsenet talvehtivat seuduilla, joilla saattaa sataa lunta, siksi valkoinen väri on paikallaan. Kokonaan musta, lukuun ottamatta lennossa näkyviä valkeita siipisulkia, on australialainen mustajoutsen
Tähteillä ruokailevat varmasti myös monet muut jyrsijät kuten peltomyyrä sekä varislinnuista varsinkin varis ja harakka. Jo muutamassa päivässä liman pinnalle syntyisi vihreä tai ruskehtava leväkerros. Jos se on ollut hyvin kiinni, niin silloin se lienee pullautettu ulos aivan verkon vieressä. harri dahLSTröM kalat ja äyriäiset Mitä kamalia limamöykkyjä? Syyskuussa varkaudessa Siitinselän rannassa oli ällöttäviä, kamalia, ihmisen pään kokoisia limaklimppejä. Maalla tuon näköiset rakenteettomat limaklimpit ovat usein maassa elävien bakteerien kasvustoja. Mutta jotakin voin arvella. Vedessä elää aivan yhtä monilukuinen bakteerilajisto kuin maallakin, joten ne voisivat ol- la limabakteereja. En tiedä enkä ole koskaan vastaavia tavannut. Tavallisesti limatupen muodostavat bakteerit elävät huomaamattomasti maan sisässä, mutta joskus ne saavat aikaan möykkymäisiä, läpikuultavia kasvustoja maan pinnallekin. Jopa omakotialueilla tunkiot olivat monien haaskansyöjien "jokapäiväisen leivän" lähde, jotka hyvin muistan omasta nuoruudestani. Nostelin kaikki kymmenen kuivalle maalle. Mutta tämä on vain arvelua. SEppO vUOkkO kasvit Elättävätkö ruuantähteet "haittaeläimiä"? ihmiset heittävät paljon ruokaa luontoon niin kaupungeissa kuin maallakin. Aluksi korostan, että olen kysyjän kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että maastoon heitetyillä ruoantähteillä voi olla vain kielteisiä vaikutuksia, joten tavasta tulisi pikimmiten täysin luopua. En tiedä, mikä niiden merkitys on. Hygienia on siis toisaalta parantunut, kun toisaalta huolimaton suhtautuminen ylen määrin saatavissa olevaan ruokaan on lisääntynyt. Eräs sammaleläinkin tekee tuontapaisia limamöykkyjä, ja myös eräät levät kasvavat limatuppien yhteen sitomina kolonioina, mutta ne eivät ole lasimaisen kirkkaita. jos ihmiset saataisiin luopumaan ruokajätteen viskomisesta, vähenisivätkö jotkin näistä "haittaeläimistä" merkittävästi. Tämä muikku on sitten jäänyt kiinni verkkoon. yök! painoivatkin varmaan kahdesta kolmeen kiloa kappale. Enpä kokonaan sulkisi pois mahdollisuutta, että asutuskeskuksissa puistoihin ja kaduille heitetyt täh- LiMaMöykky 78 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 tero PAJukAllio / kuvAliiteri PAulA PAlkeinen. Ehkä paikalla on hyvä ravintolähde, josta ravintoa tihkuu ulospäin, tai bakteerit lisääntyvät maan alla niin kiivaasti, että osa työntyy maan pinnalle limamöykyksi. En usko, että yläpuolisilla tehtailla tai muilla saastelähteillä on tämän asian kanssa tekemistä. Mitä tällaiset ovat. Jos tapa on elintason noustua haitallisesti yleistynyt, niin samaan aikaan on luovuttu ennen niin yleisistä tunkioista eli avokomposteista, joille talojen likasangot erilaisine tähteineen tyhjennettiin. Tunkioille ja maastoon jätettyjen ruoantähteiden hyväksikäyttäjänä erityisesti rotta on tehokas. Olisiko yläpuolen tehtailla ja jätevedenpuhdistamolla jotain tekemistä näiden kanssa. Sen, että ne ovat hyvin nopeasti syntyneitä, osoittaa niiden kirkkaus. Jos ne elävät pohjassa, niin ylenpalttisen voimakas lisääntyminen esimerkiksi lämpimän sään ja hyvän ravintotilanteen vuoksi voisi tuottaa tuollaisia möykkyjä. kySy LUONNOSTa aSiaNTUNTijaT vaSTaavaT nostettaessa uimarakon pullistuessa pullauttanut osan mahansa sisällöstä ulos. Monet eläimet, joista osa on vieroksuttuja, käyttävät jätteitä ravinnokseen. Perustamatta käsitystäni mihinkään tutkimustietoon pidän maastoon heitettyjen elintarvikejätteiden vaikutusta eläimistöön kuitenkin vähäisenä
Mahdollista vaikutusta ei kuitenkaan pidä yliarvioida, joten en pidä todennäköisenä niin sanottujen haittaeläinkantojen vähenemistä, vaikka nakkikioskien ja piknikpaikkojen ympäristöt siistiytyisivätkin. Nyt oli hyvä mahdollisuus tutustua valevahveroon ruokasienenä; lajia voi syödä mietojen ruokasienien tapaan, vaikka monet kirjat pitävät sientä sitkeänä ja käyttökelvottomana. kySy LUONNOSTa aSiaNTUNTijaT vaSTaavaT teet ovat edistäneet sekä harakan että ketun sopeutumista asutuksen läheisyyteen. Sarvikuonokkaan toukat ovat hyväntahtoisia tunkioiden ja kompostien möyrijöitä, turilaan taas pahoja mänty- ja muiden viljelmien tuholaisia. Lisäksi on kolmaskin valevahvero, valjuvalevahvero, jonka heltat ovat lähes valkoiset. Kyseessä on valevahvero. Mutta kyllä turilaan toukillakin taitaa olla vahvanpuoleinen hajunsa. Hyönteistoukkien syömisellä on pitkät perinteet, sillä sitä harrastivat jo antiikin roomalaiset. Apropos! Millä oikeudella nimitämme "haittaeläimiksi" lajeja, joita omalla toiminnallamme tahattomasti tulemme ruokkineeksi? LaSSE kOSONEN sienet MaTTi hELMiNEN nisäkkäät Mikä iso toukka? Tongin multakasaa, jossa kasvoi nokkosia päällä. Ne ovat kokoeroa lukuun ottamatta vaikeasti erotettavissa, ja jos yksilöt eivät ole täysikasvuisia, määrittämiseen tarvitaan mikroskooppia. Maineen siitä on saanut suuripuuntuhooja (Cossus cossus). Kulunut syksy oli todellinen valevahveron vuosi; yleensähän valevahveroa pidetään nimenomaan kuivan syksyn sienenä. Tieto tuntuu hiukan epäilyttävältä, kun muistaa kuinka voimakkaasti puuntuhoojan vaivaamat lehtipuut haisevat. harmaalokkeja päivystämässä vaasan Stormossenilla. vaLEvahvErO. No, roomalaiset ovat saattaneen rakastua juuri noihin voimahajuihin! kaUri MikkOLa selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet Kantarellin matkijoita Sattui eteen kovasti kantarellin näköisiä sieniä. Esiin tuli peukalon kokoinen vaalea toukka, jonka molemmilla sivuilla oli ruskeita täpliä. haju on tosin pistävämpi ja hieman väkevämpi. Ovatko ne syötäviä. valevahverot jäävät usein poimimatta, vaikka ne kelpaavat hyvin ruuaksi. SUOMEN LUONTO 9 | 2010 hAnnu PAkArinen Pentti AlAJA / kuvAliiteri Se on äskettäin todettu dna-testeillä selvästi eri lajiksi kuin valevahvero. lisen nimen Carl von Linné mainitsi 1700-luvulla toukan entiseksi suureksi herkuksi. Mikä oli kyseessä. Valevahvero kasvaa usein lahopuulla tai metsän karikkeella mutta suosii myös kultturellimpia ympäristöjä. Hajunhan saattaa oppia tuntemaan kymmenien metrien päästä. Omasta mielestäni se on kelpo ruokasieni, täysin kantarellin veroinen. Ehkäpä roomalaisten herkut olivat joitakin puuaineksessa eläviä kovakuoriaisia. Jos toukka oli miehen peukalon kokoinen, se oli luultavasti sarvikuonokkaan toukka, jos naisen, se oli ennemmin turilaan toukka. jätteenkäsittelylaitokset vetävät eläimiä puoleensa. pullero on naisen peukalon paksuinen. voiko panna pannulle tirisemään. Toisinaan tapaa myös päältä tummanruskeita valevahveroita, joille on annettukin oma nimi, ruskovalevahvero. Maanviljelijöillä ei varmaankaan olisi mitään sitä vastaan, että turilaan toukkia kokeiltaisiin pannulla, mutta mitähän eläinsuojelijat sanovat. Mikähän sieni on kyseessä. Antaessaan perhoselle tieteelTUriLaaN TOUkka. Ja vielä neljäskin, hyvin harvinainen tuoksuvalevahvero, jonka tuoksu muistuttaa mansikkaesanssia. 79. kaaTOpaikkaELäjiä
Keskimäärin 50 vuotta. Kiihtelys on 40 oravannahkaa.. 4. Kuka on tuore Reilun kaupan lähettiläs. Mikä kasvi on Vuoden luontokuvassa 2010. 5. 6. Baikal Venäjällä. Sienestä ja levästä. Vuoden aikana kerrostunutta maa-ainesta. 09-386 7856, www.birdlife.fi/lintuvaruste lintuvaruste@birdlife.fi 1. 5. Kuinka monta oravannahkaa on kiihtelys. Mikä on maailman syvin järvi. 1. 4. Pohjois-Karjalan maakunnassa. 2. 3. c) sembramännyn. pähkiNöiTä Kun haluat nauttia pienimmistäkin yksityiskohdista valikoimistamme löytyvät · kiikarit · kaukoputket · jalustat · puiset ja putkimalliset linturuokinnat · linnunpöntöt · lintuäänitteet Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B 5, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 puh. 2. Minkä eläimen syönnöksiä kuvissa on? S-posti:hunaja-aitta@virpi.net www.hunaja-aitta.fi,p.050-5411082 Iittalan Lasikeskus,ma-la 10-17, su 12-17 Jatkuvat maistiaiset a b Sitä lukee 113 000 luonnonystävää (KMT syksy 2009 / kevät 2010) WWW.SUOMENLUONTO.fi vastaukset: 10. Missä maakunnassa Patvinsuon kansallispuisto sijaitsee. 10. Arja Koriseva. Lumme. Mitä geologiassa tarkoitetaan lustolla. Kummatkin ovat oravan syönnöksiä. 80 SUOMEN LUONTO 9 | 2010 timo nieminen / kuvAliiteri iLMOiTa SUOMEN LUONNOSSa! JArkko mäkinevA / kuvAliiteri 3 purkkia kympillä Meillä näet mehiläiset lasipesässä! Talven hunajat edullisesti: Niiskuneiti tukkoiseen oloon Yrttiset saunahunajat ym. 9. Minkä tarjolla olevista kävyistä orava valitsee mieluiten: a) männyn b) kuusen c) sembramännyn. Mistä kahdesta eliöstä jäkälä muodostuu. 8. 8. 7. 3. Lehtipuun lahoaminen kestää Suomessa keskimäärin a) 50 vuotta b) 150 vuotta c) 200 vuotta 6. 7. 9
Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Suomen Luonnon painopaperilla on Joutsenmerkki. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto Vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Lahjan saaja: Nimi: ........................................................................................................................................ Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 56 euroa ja kestotilaus 49 euroa. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila, (09) 622 1440 Painopaikka Hansaprint Turku/SL10_09/2010 Suomen Luonnon LAHjATILAuS Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Sisäsivujen painopaperissa (Nova Press Silk) käytetään FSCsertifioitua puukuitua. Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... Osoite: ..................................................................................................................................... Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puhelin (09) 228 081 faksi (09) 2280 8232 sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Juha Honkonen, 2280 8214, 044 0775 117 Toimittajat Antti Halkka, 2280 8203, 050 308 2795 Alice Karlsson, 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen (virkavapaalla) Johanna Mehtola, 2280 8274, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, 2280 8234, 050 432 8421 Toimituksen assistentti Elina Juva 2280 8201 Ilmoitusmyynti BF Media Galia Suarez Katainen Myyntineuvottelija Puh. (09) 228 081, sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... SUOMEN LUONTO 9 | 2010 81. Osoite: ..................................................................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 35 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Vaatimuksia on asetettu muun muassa puun alkuperälle, kemikaalien ympäristömyönteisyydelle, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. Hansaprintillä on käytössä ISO 14001 -sertifikaatin mukainen ympäristöjohtamisjärjestelmä. Osoite: ..................................................................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... (09) 4559 0097 Fax (09) 4559 2246 Gsm 050 5707 924 galia.suarez@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki p. Kaikki tuotantokemikaalit ja -prosessit täyttävät Joutsenmerkin kriteerit. Nimi: ...................................................................................................................................... Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. TILAuSASIAT InTerneTISSä: www.SuomenLuonTo.fI Voit maksaa tilauksesi e-laskulla tee sopimus verkkopankissasi! Suomen Luonnon TILAuS/oSoITTeenmuuToS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2010. Määräaikaistilaus 12 kk (63 euroa) Määräaikaistilaus 6 kk (35 euroa) Kestotilaus 12 kk (56 euroa) Olen SLL:n jäsen (hinta 56 tai 49 , katso tarkemmin ohesta). Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Teen osoitteenmuutoksen. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ...................................................................................................................................... Lähettäjä Allekirjoitus: ............................................................................................................................. Lahjatilaus on määräaikainen. Lahjan antaja (laskutusosoite): Hansaprint oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Nimi: ........................................................................................................................................ Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto Vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2010. (09) 2280 8210, 2280 8209, tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 63 euroa, kestotilaus 56 euroa. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2010. FSC-sertifikaatti on puolueeton, Joutsenmerkkiä vahvempi takuu luonnonmukaisesta metsänhoidosta. Allekirjoitus: ............................................................................................................................. Irtonumero 7,5 euroa
Sehän nyt on kuuma juttu. Mutta niin kaventaa moni muukin asia: liikakalastus, metsien rakenteen tasapäistyminen, vieraslajit, tehomaatalouden leviäminen, ympäristömyrkyt... K un toimittajat ja järjestöt keskittävät voimansa yhteen ongelmaan, syntyy luonnonsuojelun trendejä. Ympäristöongelmista kerrotaan säästellen senkin vuoksi, että lukija pysyisi hyvällä päällä. Vaatisi liikaa vaivaa, että yleistoimittaja tarttuisi vielä muihinkin prosesseihin, jotka ovat jopa hitaampia ja monimutkaisempia eivätkä edes muodissa. Suomeksi sanoen: luonnon monimuotoisuus on ihmiskunnan kohtalonkysymys. Suurimpiin otsikoihin ne eivät kuitenkaan nouse, koska ilmastonmuutoksen brändi on nyt paljon vahvempi. Tietenkin on, koska myös ilmastonmuutos kaventaa monimuotoisuutta. Nyt YK yrittää kainosti kertoilla, että joka päivä yksi eliölaji kuolee sukupuutton, mistä aiheutuu pian yhtä ja toista ikävää meille kaikille. "Tosi kiva että nyt kuitenki hait kun me arvattiin, ettei tää biodiversiteetti kiinnosta ketään", tiedottaja vastasi. uosi 2010 on YK:n biodiversiteetin teemavuosi. Sitä vaikenemista minä vihaan. jOUNi TikkaNEN TOiMiTTaja jouni.tikkanen@suomenluonto.fi 10 / 2010 ilmestyy 17. Et, koska se ei kiinnosta lehdistöä. Oletko nähnyt aihetta reviteltävän lehtien palstoilla. joulukuuta 82 SUOMEN LUONTO 9 | 2010. On turha kuvitella, että nämä olisivat ratkenneet. Pääsihteeri ban ki-moon on myöntänyt, ettei kymmenen vuotta sitten asetettua tavoitetta biodiversiteettikadon pysäyttämisestä ole täytetty. jäLkikirjOiTUS Heikkoja brändejä SeurAAVASSA Suomen LuonnoSSA H V ain ympäristöministeriön apurahaa matkalle YK:n kymmenenteen biodiversiteettikokoukseen Japaniin ja myöhemmin kiitin ministeriön tiedottajaa saamastani tuesta. Toimittajilla on kauhea kiire Meksikoon Cancúnin ilmastoneuvotteluihin kuuntelemaan, kun suuret johtajat lätisevät joutavia maailman palaessa. 1970-luvulla puhuttiin ympäristömyrkyistä, 1980-luvulla kaatopaikoista, 1990-luvulla turkiseläinten kohtelusta
Se tuijotti Maikkia pistävästi ja vikisi tyytymättömänä. Maikki oli onnekas, sillä metsä alkoi heti hänen takapihaltaan. Ja sitten mentiin! Ensimmäiseksi Ilpo löysi tuoreet oravan hajut. Hetken tähyiltyään hän hoksasi: pellon toisella puolella oli Senjan ja Raunon talo! Senja oli Maikin serkku ja Rauno hänen puolisonsa. Hän pääsi sinne aina kun halusi. Kieltämättä yhdessä kulkeminen oli joskus hankalaa, sillä Ilpon hihna takerteli risuihin ja välillä Ilpo kiersi puun väärältä puolelta tai paineli hankalaan tiheikköön. Se olisi haukkunut vielä muutaman tunnin, ellei Maikki olisi vaatinut matkan jatkamista. Senja ja Rauno ilahtuivat saadessaan Maikin vieraakseen. Ilpo tunsi metsän ja osasi suunnistaa, joten kun sienikori oli täynnä ja Maikki halusi kotiin, hän vain seurasi Ilpoa. Hän katsoi koiraansa, joka lepäsi tyytyväisenä hellan vieressä ja rouskutti keksiä. Kauris oli kuitenkin ehtinyt pitkälle, joten vaikka koira ja mummo puuskuttivat pari kilometriä, kauriista ei näkynyt vilaustakaan. Mätä linnunraato! Ennen kuin Maikki ehti estää, Ilpo oli painautunut varvikkoon ja hieronut kaulaansa ihanaa raadon lemua. "Saattaa se niinkin olla", Maikki myönsi. Ja siellähän se turilas nökötti korkealla männyn oksalla, tuijotti alas ja säksätti. "Mutta kyllä minä silti Ilpoon luotan. Tyhmää, metsä oli täynnä jänniä haisuja, mutta emäntä vain nuhjasi sienten kimpussa! ihdoin viimein sienikori oli täynnä ja Maikki lausui taikasanat: "No Ilpo, mennään kotiin!" Ilpo heilutti iloisesti häntäänsä näyttääkseen, että se oli ymmärtänyt. Tällä kertaa he olivat ajautuneet kauas metsän länsilaidalle. "Onneksi minulla on Ilpo", Maikki huokaisi. Vaikeampaa oli päästä metsästä pois Maikki näet eksyi helposti. Ilpo haukkui raivokkaasti. Onneksi oli Ilpo, Maikin pieni sekarotuinen ja matalajalkainen koira. Ilpo nautti retkestä, mutta Maikki alkoi väsyä. Kun löytyi oikein valtaisa vahveroiden yhdyskunta, Maikki sitoi hihnan puun ympäri ja syventyi sienten keruuseen. "Ensin istut ja levähdät, minä keitän kahvit, ja sitten Rauno vie sinut autolla kotiin", Senja määräsi ja Maikki oli helpottunut. Maikki motkotti, ja taas jatkettiin. Sienikori oli painava, ja koira mennä touhotti kamalista ryteiköistä. K V un he lopulta pääsivät metsän reunaan, Maikki yritti etsiä maisemasta tuttuja merkkejä. Pian Ilpo vainusi kauriin. Kaksikko paarusti kuusikossa, Ilpo edellä ja Maikki perässä. Ilpo istui ja odotti. Ainahan me olemme lopulta kotiin päässeet!" aUra kOiviSTO ja kaTi kiNNUNEN Luontosadun kertojina vuorottelevat lastenkirjailijat Aura Koivisto ja Anne Petäinen. LUONTOSaTU Ilpo opastaa M aikki-mummo oli ahnas sienten kerääjä. "Se opastaa minut ihmisten ilmoille!" "Minä kyllä luulen, että Ilpo opastaa sinut minne sattuu", Senja sanoi. Syksyisin hän kulki uutterasti metsässä poimien tatteja, kantarelleja, rouskuja, orakkaita, suppilovahveroita... Tällä kertaa jäniksen jälkien perässä, jotka veivät yhä kauemmas kotoa. Ja sitten Ilpon sieraimiin tulvahti mahtava löyhkä. Kuvittajana on kuvataiteilija Kati Kinnunen.. Mutta mitäpä tuosta, tuumi Maikki, pikku koira on sentään minun hengenpelastajani! Marraskuussa metsässä oli vielä paljon suppilovahveroita. Missä he oikein olivat
Palautusviikko 201050 767095-1009