Suomen Luonto 9/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

kiehtovat jääkuvat. näin syntyy kaski. uudet kansallispuistoehdotukset. löytöretki kurkisuolle. tiaiset. SUOMEN LUONTO 9 | 2012 pakurikääpä. metsien terveyshyödyt. 7. on 66 . 6 n ne s. ai mo? l l mi pa a m a ok ek palkittu laatulehti tiesitkö tämän tiaisista? porkkala ja muut kansallispuistoehdokkaat Parantaako pakurikääpä? 9 Irtonumero 8,50 ? 16.11.2012 jääkukat kukittivat suojellun kurkisuon Luonnonsuojelijat pelastivat uhatun keitaan.. etelänlepakko
Puijon keidas Kuopiossa on oiva esimerkki tärkeästä kaupunkimetsästä, joka tarjoaa asukkaille arjen keskelläkin paikan ladata henkisiä akkujaan.. Muurahaispesän yllekin on laskeutunut ohut lumihuntu. Metsässä on rauhoittavaa kävellä ja kerätä voimia. syystalvi Metsän voimaa Kuva Jorma ikonen / vastavalo Teksti johanna mehtola Kuusimetsän pehmeässä ja hiljaisessa sylissä on jo aavistus talvea
Varpuspöllöt lähtevät syksyn tullen liikkeelle, ja niitä voi nähdä läpi talven myös asutuilla seuduilla. Sen tavassa varastoida pikkulintuja ja pikkujyrsijöitä linnunpönttöihin on jotain hyvin inhimillistä. Pönttö toimii sen pakastimena.. syystalvi Pikkupöllö tuli kylään Kuva Jari peltomäki / leuku Teksti jorma laurila Palava katse tarkkailee puusta pihan tapahtumia. Kun tiaiset äkkäävät varpuspöllön, ne kerääntyvät vihaisina säksättämään sen ympärille. Lintulaudan ruokavieraat ovat vaarassa, mutta täytyyhän pöllönkin syödä
Tämän tulee olla kansalaisoikeus! Töyhtötiainen tuntee oman metsänsä. Se varastoi ravintoa puiden kätköihin. 9/2012 jorma.laurila@ suomenluonto.fi Sisällys Jorma Laurila päätoimittaja 16 Potkua pakurista Onko koivun käävän tuotteista lääkkeeksi? 18 Viroon kurkottava niemi Retkeilimme marika eerola P.S. Siitä olisi niille huomattavaa imagon kohotusta ja vetoapua matkailulle. Nyt kunnat jo kilpailevat saadakseen oman kansallispuistonsa. 32 Pääkirjoitus Nyt kansallispuistoista jo kilpaillaan ?perustakaa puistot, muuten jää vain muistot.? Muun muassa tällainen huuto kaikui pakkashuuruiseen ilmaan mielenosoituksessa uusien kansallispuistojen puolesta helmikuussa 1978 Helsingissä. Vähän aikaisemmin oli julkistettu kansallispuistokomitean mietintö, jossa ehdotettiin kansallispuistoverkkomme huomattavaa laajentamista. Kunnat ja elinkeinoelämä pelottelivat uusien puistojen turmiollisuudella maamme hyvinvoinnille. Hienoa, että tämä on oivallettu. Nykyisten 37 kansallispuistomme lisäksi ympäristöministeriölle on ehdotettu 17 kohdetta uusiksi puistoiksi. Metsänomistajat tekivät aavistushakkuiksi kutsuttuja salakähmäisiä toimia maillaan, joita oli ehdotetuissa puistorajauksissa. Asenteet kansallispuistoja kohtaan ovat kolmessa vuosikymmenessä pyörähtäneet ympäri. Kaikki ehdokkaat eivät todennäköisesti täytä kansallispuiston kriteereitä, mutta ympäristöministeri Ville Niinistö on luvannut, että jokainen arvokas kohde pyritään suojelemaan jollakin tavalla. Kansallispuistoilla ja muilla suojelualueilla voidaan parhaiten turvata kansalaisille mahdollisuudet terveelliseen ja rentouttavaan liikkumiseen luonnossa niin asuinpaikkakuntansa lähellä kuin kauempanakin. Suomen Luonnon Facebookissa on jo 15?000 tykkääjää! 11/2012 6 6Suomen Suomenluonto luonto 19/2012 susanna kekkonen Porkkalassa, jonne ehdotetaan kansallispuistoa. 18 25 Kansallispuisto verkko täydentyy Esittelyssä ehdokkaat uusiksi kansallispuistoiksi. 30 Etelänlepakko yllätti Jyrki Normajan lepakkokuvasta paljastui harvinaisuus. Porkkala Suomenlahden äärellä on ehdotetuista kansallispuistoista eteläisin. vakiot 8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 37 Kolumni 55 Vahtikoira
Suomen hannu hautala / leuku Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 9/2012 71. Painolla on käytössään myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. kannessa Harri Nurminen kuvasi Hyvinkään Kurkisuon jääkukat lokakuun lopulla. Suo ei päätynyt poltettavaksi vaan säilyy suojeltuna. 62 Oma reviiri 70 Havaintokirja 74 Paras juttu, Lukijakirjeet 76 Kysy luonnosta 81 Pähkinät, Palvelukortti 82 Pienestä kiinni 19/2012 Suomen luonto 7. Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Etelänlepakko yllätti Paraisilla. 56 Oodi Kurkisuolle Kävimme paikalla, missä suru suon menetyksestä muuttui suojelun oodiksi. Kampaamon yrtit. Vadelma ja mesiangervo hoitavat hiuksia ekokampaamossa. Painopaikka Hansaprint Turku/SL12_09/2012 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08 210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen, 050 452 2996 (hoitovapaalla) Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Ismo Rautiainen, 046 600 6317 (harjoittelija) Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi 52 Epäilyn kauppiaaat Tupakan Pertti Koskimies esittelee Suomen talven piristäjät. 38 Lähellä jäätä Keijo Penttinen löysi syysjään värit ja muodot. Kaskenpolton päätuote on rukiin ja nauriin sijaan nykyisin luonnon monimuotoisuus. eemeli kiviniemi 44 Kaskisauhun verhossa 66 30 terveellisyyttä vakuuttaneiden tahojen keinot on otettu ilmastotieteen vastustajien käyttöön. MIksi epäily käy kaupaksi? Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 jyrki normaja 32 Parvi on tiaisten turva Tunnetko tiaiset. Se kattaa kaikki tuotannon vaiheet. Vaatimuksia on asetettu muun muassa. painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille
Valkoposkihanhia saa metsästää vain Venäjällä. Kaakkois-Suomen peltoaukeilla levähti myös tuhansia tundrahanhia, joita valkoposkien lailla muuttaa nykyisin aiempaa enemmän Suomen kautta. Lisäksi valkoposkihanhia pesii Huippuvuorilla ja Grönlannissa yhteensä noin 100?000. Nyt nähdyt valkoposkihanhet lähtivät pesimäseuduiltaan Pohjois-Venäjän tundralta syys?lokakuun vaihteessa. Rääkkylän, Tohmajärven, Parikkalan ja Elimäen seuduilla oli kymmenien tuhansien lintujen parvia. Näin paljon valkoposkihanhia ei ole Suomessa aiemmin yhtaikaa nähty. Arktiset valkoposkihanhet lensivät pysähtymättä Suomenlahtea pitkin ja Kaakkois-Suomen yli 1990-luvun loppupuolelle saakka. Ne pysähtyivät lepäilemään ja ruokailemaan pääosin Saimaan Pyhäselän sekä Iitin ja Elimäen seutujen välille. Energiaa säästääkseen hanhet odottavat myötätuulia, mutta niitä ei kuulunut. Myös Jäämeren tundralla pesiviä pikkujoutsenia pysähtyi lokakuun alkupuolella suurempina joukkoina kuin moneen syksyyn. 8 Suomen luonto 19/2012 Pertti koskimies, Antti Halkka. Esimerkiksi Iitin seudulle jämähti jopa 250?000 valkoposkihanhea, Joutsenon Konnunsuolle noin 100?000. Sen jälkeen lintuja on nähty isoina parvina enimmäkseen Pohjois- ja Etelä-Karjalan peltoaukeilla. Hanhien kasvava määrä Suomen syksyssä voi johtua osin Venäjän metsästyksestä, joka ajaa ne turvalliseen Suomeen. Tuore tanskalainen tutkimus osoittaa, että 13 prosenttia elävistä hanhista kantaa hauleja ruumiissaan. Toimittanut antti halkka Luonto ja ympäristö nyt Iitissä oli lokakuussa yhtä aikaa jopa 250 000 valkoposkihanhea. Hanhet säväyttivät Jopa puolet maailman valkoposkihanhista oli lokakuussa Suomessa. P mika honkalinna ohjois- ja Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Päijät-Hämeessä pysähtyi lokakuun alkupuolella lähes puoli miljoonaa arktista valkoposkihanhea. Se on jopa puolet maailmankannasta, jonka Hollannin laskentoja tekevä Kees Koffijberg arvioi Suomen Luonnolle noin miljoonaksi linnuksi. Venäjän ja Itämeren alueen valkoposkihanhet talvehtivat pääosin Hollannissa. ?Pohjois-Venäjän valkoposkihanhikannan viimeisin virallinen arvio on 770?000, mutta määrä on sen jälkeen kasvanut?, Koffijberg toteaa. Lukuun sisältyy myös pieni Itämeren kanta
Professori Ilkka Hanskin tutkimusryhmä osoitti äskettäin mikrobilajiston monimuotoisuuden vähentävän ihmisten allergiataipumusta. Luonnontilaisen suon kauneus yhdistyy turvesuoraiskion täydelliseen hävitykseen. Kahvion seinillä tepastelevat pingviinit, kokoushuonetta kiertävät nelisormimangustit, myskihärkä ja jääkarhut. Esimerkiksi muistisairaan potilaan ja omaisen väliseen kanssakäymiseen luontokuvista saisi mukavaa sisältöä. Tätä ideaa toteutetaan luontokuvan avulla Selkämeren sairaalassa Kristiinankaupungissa. Bo-Göran Lillandtin ideoima Sairaalagalleria on Pohjoismaiden suurin luontokuvagalleria. Galleria on auki joka päivä aamuvarhaisesta iltaan päivystyksen ollessa auki. Pisin näyttelykäytävä on 95 metriä. Malli löytyy Kristiinankaupungista. Kuva tuo luonnon ihmisen luokse. Kuvien ohella esillä on myös Lars-Göran Söderholmin merikotkaveistos Totti. Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja. 19/2012 Suomen luonto kuvat bo-göran lillandt Sairaalan käytävä voi näyttää myös tältä. 9. Seinillä avautuu luonnon monimuotoisuus Galápagossaarten merileguaaneista Suomen järvien auringonlaskuihin. Kiikarissa antti halkka Iitin hanhipaljoutta. Paikalla oli viidennes maailman valkoposkista. risto sulkava Luontokuva voi parantaa luonnon merkitys ihmisen terveydelle alkaa hahmottua. Sen laajuus mahdollistaa kuuluisien kuvaajien ja uraansa aloittelevien tekijöiden töiden yhdistelyn. tai aloittaa Suomessa luontokuvien lainaustoiminta, kuten Lillandt on ehdottanut. Tarjolla on elämysten lisäksi luontotietoa. Pieni pala luontoa voisi yleisemminkin pilkauttaa hivenen onnea sairaalaympäristöön. Palvelun järjestäminen maksaisi kuvaa kohti vähemmän kuin hoitopäivä sairaalassa. Luonnon ja erityisesti luonnontilaisten metsien on havaittu vaikuttavan terveyttä edistävästi. On myös näyttöä siitä, että sairaalapotilas, jonka huoneen ikkunasta avautuu luonnonmaisema, paranee nopeammin kuin samasta syystä sairaalassa oleva kohtalotoveri, joka ei maisemaa näe. Sairaalassa luonto tulee sellaisten ihmisten luo, jotka eivät itse sinne pääse. Voisiko ideaa laajentaa muualle
Tästä on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijan Lauri Urhon mukaan vaelluskaloille kahdenlaista hyötyä. ?Kalat löytävät joen helpommin, koska houkutteleva virtaus ja ehkä joen hajukin leviävät suualueella kauemmas merelle?, hän sanoo. ?Se on kuiten- Sieni pusertaa puusta lumihiuksia. Ilmiötä sopii nyt tarkkailla luonnossa lahopuilla. Lumihiuksia voi nähdä, kun lämpötila on vain hieman alle nollan ja ilman kosteus on melko korkea. Teorian mukaan lahoavassa lehtipuussa olevat sienet ja niiden hengitys mahdollistavat sopivissa oloisissa lumihiusten synnyn. 40 Luultavasti lumihiusten tuottamiseen soveltuvat monet lehtipuuhun erikoistuneet kotelo- ja kantasienilajit. sentin lumikerroKseen tarvitaan siis neliömetrille noin 200?000 hiutaletta. pentti sormunen / vastavalo ( Laskelma ESko kuusisto) JOS KUULET pohjantikan nakutusta, varpuspöllön vihellystä tai metson rymistelyä, olet hyvässä metsässä. Lumi sataa yleensä hiutaleina, joissa on pari sataa kidettä. Sveitsiläiset Gerhart Wagner ja Christian Mätzler ovat todenneet, että puu, jossa sienikasvusto on hävitetty, ei enää tuota lumihiuksia. Ensimmäiset tieteelliset havainnot lumihiuksista tehtiin Yhdysvalloissa 1833. Ilmiö kuvattiin tarkemmin vasta 1917. Asialla oli saksalainen Alfred Wegener, kuuluisa tutkija joka esitti myös teorian mannerlaattojen liikkeistä. Ilmiön luonne ja taustat eivät vieläkään ole täysin selvillä. Jotain sientä. Tämä selviää Itä-Suomen yliopistossa lokakuussa tarkastetusta Timo Pakkalan väitöskirjasta. ?Joessa kalat taas nousevat helpommin erilaisten vaellusesteiden yli.? Hyötyjiä ovat Urhon mukaan lohi, taimen, siika ja nahkiainen. Ei, kun sitä koskettaa, se hajoaa ja sulaa sormiin. Saman päivän retkellä hiuksia voi huomata monissa paikoissa. Ilmiö on melko yleinen, mutta sitä näkee harvoin. Kyse on jäämuodostumista, joiden synty vaatii tietyt olot. Sienikausi on lähes ohi, puiden lehdet ovat pudonneet ja makaavat alastomassa maisemassa maankamaraa kattaen. Lumihiukset ovat syystalvella tavallisia. Sade hyödytti kalojen nousua kudulle Syksyn sateet saivat joet virtaamaan vuolaina. Sateinen syksy näytti siis monien kalojen vetisestä näkövinkkelistä katsoen perin mukavalta. jorma jämsen / vastavalo antti halkka Taimenen nousua Gotlannissa lokakuussa 2012. Metso ja pohjantikka kertovat metsän laadusta kin muita lajeja harvalukuisempi.? antti halkka 10 Suomen luonto 19/2012 loppusyksyn koleudessa on jotain hyytävää. Laatukriteerinä oli koko metsälinnuston monimuotoisuus, joka kertoo myös ekosysteemin tilasta. Mikä lintu on tutkijan mukaan kaikkein paras metsän laadun tae? ?Metson soidinpaikat ja pohjantikan reviiripaikat ovat mielestäni aika samalla tasolla?, sanoo Pakkala. ?Toimiva metson soidinverkosto kertoo parhaiten laajemman metsäalueen laadusta.? Myös pikkusieppo on todella hyvä metsän laadun mittaaja. Jotakin valkoista pilkottaa pienellä kaatuneella ja osaksi laholla lehtipuulla. Kuin valkoisia höyheniä, puuvillakuituja tai hiuksia tunkeutuu puun kuoren välistä. Kannattaa olla liikkeellä aamulla, sillä iltapäiväksi ne ovat luultavasti sulaneet. lasse kosonen, dmitri schigel, risto setÄlä, ivan smirnoff MILJOONAA Lumikidettä tarvitaan, jotta neliömetrille kertyy sentti lunta. poimintoja risto setälä Luonto ja ympäristö nyt Tämän jääkoristeen teki sieni. Mutta mitä nyt. Luonto on hiljaa ja odottaa lähestyvää talvea. Sienilajeja ei tarkemmin tunneta. Havaintoja valkoisista kasvustoista on tehty lähes kaikilta mantereilta
Ilmaston lämmetessä näiden kiehtovien eliöiden odotetaan runsastuvan. Meressä loppukesällä ja syksyllä nähtävät aikuiset meduusat ovat vain yksi osa otuksen elämänkaarta. Yhdestä kiinnittyneestä toukasta eli polyypista kuroutuu irti useita vapaasti uivia yksilöitä, jotka vähitellen kasvavat aikuisen mittoihin ja ovat näkyvissä merellä ja rannikolla. Syitä meduusojen huomattavaan maailmanlaajuiseen runsastumiseen tutkitaan ahkerasti. Koiraan ja naaraan pariutumisesta syntyy toukkia, jotka kiinnittyvät sopivaan alustaan. Japanilaistutkijoiden mukaan kyseiset alle millin pituiset kitiinikapselit vastaavat karkeasti maakasvien siemenpankkia. Paikallinen meduusakanta voi säilyä kapseleina huonojenkin aikojen yli ja vallata alueita, joilla muut elämänvaiheet eivät sillä hetkellä menesty. Näiden Hydrobiologia-tiedesarjassa julkaistujen tutkimusten mukaan vaaraton korvameduusa hyötynee lämpenevistä talvista. Sen sijaan polttava ja Itämeressä satunnainen hiusmeduusa (Cyanea capillata) tuskin runsastuu lähialueillakaan. Yhä useammin jäljet johtavat nuoruusvaiheisiin. ilmiömäistä tuomas heinonen Muuttuva meri suosii meduusoja korvameduusoja (Aurelia aurita) nähtiin rannikolla paljon tänäkin vuonna. Suomen ympäristökeskus kerää vuosittain yleisöltä havaintoja lajista. Lajista ei ole ainoatakaan havaintoa kolmen viime vuoden ajalta, jolloin Syke on meduusahavaintoja kerännyt. ismo rautiainen Korvameduusoja Saaristomeren Jurmon vesillä. 19/2012 Suomen luonto 11. Tuoreiden kanadalaisten tutkimusten mukaan lämpenevät talvet tehostavat polyyppien kuroutumista, mikä näkyy seuraavana kesänä aikuisten massaesiintymänä. Korvameduusan polyypit osaavat muodostaa erityisiä lepomuotoja
Lapissa kiristämistä halusi 60, Pohjois-Karjalassa 69 ja Uudellamaalla 59 prosenttia vastaajista. Kainuussa oli mennyt muita enemmän usko ympäristölainsäädäntöön. Vain neljännes maakunnan vastaajista katsoi lakien takaavan, ettei kaivoksista aiheudu merkittäviä ympäristö- ja terveyshaittoja. Kun Kainuussa myös ympäristöviranomaisiin luotti vähiten tutkituista (kolmannes), tutkijat arvioivat Talvivaaran nikkelikaivoksen ongelmien näkyvän kainuulaisten mielipiteissä. Näin oli, vaikka kysely tehtiin ennen marraskuussa tapahtunutta kaivoksen jätealtaan pettämistä. Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston tutkimus julkaistiin Maaseudun uusi aika -lehdessä. Taviokuurna on tämän syksyn tosivaeltaja Kymmeniä tuhansia taviokuurnia on vaeltanut lokakuussa ja marraskuun alkupuolella Keski- ja Etelä-Suomeen. Edelliset huomattavat vaellukset ovat yltäneet etelärannikolle syksyllä 2000, 1996, 1981 ja 1976. Lapin ja Peräpohjolan havu- ja sekametsissä pesivät taviokuurnat pysyttelevät yleensä lähellä pesimäseutujaan, mutta muiden vaelluslintujen tavoin ravintotilan- teen ja yksilömäärien ailahtelut laukaisevat vaelluksia epämääräisin välein. Laji syö pihlajan ja muiden marjojen siemeniä purskutellen marjamallon nokkansa välistä. Suomi saavutti Ruotsin tason reilut viisi vuotta sitten. Siihen kasvu pysähtyi eikä ehkä jatku enää. Ruotsin esimerkki osoittaa myös, ettei talouskasvu ole kiinni sähkön käytön kasvusta.. Luonto ja ympäristö nyt antti koli isoveli valvoo Rastaan kokoisen taviokuurnan koiras on punertava, naaras ja nuori vihertäviä. Kaivosteollisuus kasvaa nopeasti. Otimme alan erityistarkkailuun. Talvivaara vei kainuulaisilta uskon ympäristölakeihin Suurin osa kyselytutkimukseen osallistuneista haluaa tiukentaa kaivosten lupakäytäntöjä. Näin suuria joukkoja muuttaa rannikkoseuduille saakka vain vuosikymmenten välein. Suurimmat päiväsummat muutontarkkailupaikoilla lähentelevät tuhatta lintua, ja etelärannikonkin suurimmissa parvissa on ollut satakin kuurnaa. Kainuussa 70 prosenttia kannatti ja kuusi prosenttia vastusti väittämää ?kaivostoiminnan lupaehtoja tulisi kiristää?. Pelottomat taviokuurnat poimivat verkkaisesti marjoja pihapiirien sekä tienja kadunvarsien pihlajissa, mutta pääjoukot pysyttelevät etelässäkin kuusimetsissä syöden kuusensilmuja. Viimeistään lopputalvella linnut palaavat takaisin pohjoiseen. Maassamme pesii noin 20?000 taviokuurnaa, ja kanta on pysynyt viime vuosikymmenet samalla tasolla. pertti koskimies IlmAkuva Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. antti halkka Sähkön käytön kasvu pysähtyi Suomessa Oho! ?s uom en kaun ein rinn akk ais väyl ä? Itä-Savo -lehden esittelyvideon ot sikko Savonlinnan kiiste llystä ohitustiestä. 30.10.2012. 12 Suomen luonto 19/2012 lähde tilastokeskus, scb, energiateollisuus, bls.gov Grafiikka: Vesa pynnöniemi BKT ja sähkön käyttö Ruotsissa ja Suomessa 40 35 BKT/as.* 1 000 USD Ruotsi 30 Sähkön käyttö Suomi 25 20 MWh/as. 20 Ruotsi 15 Suomi 10 5 0 1980 1985 *ostovoimakorjattuna 1990 1995 2000 2005 2010 Ruotsin sähkön käyttö henkeä kohden on pysynyt samana jo 20 vuotta. Kysely tehtiin Suomen kaivosmaakunnissa ja Uudellamaalla
Luonnontieteellinen tieto tai mahdollisuus kääntää se talousarvoksi puuttui. Lähes sata tahoa hakee parhaillaan miljoonien eurojen Teillä on positiivisissa talousvaikutuksissa mukana kerrannaisvaikutukset, mutta ympäristövaikutuksissa ei ole mukana toiminnassa tarvittavien kemikaalien ja sähkön tuotannon vaikutuksia. Esimerkiksi Talvivaara käyttää hyvin paljon kemikaaleja ja sähköä, joiden tuotannosta tulee päästöjä. Eikös yhtiöt maksa sähkön hinnassa tuotannon päästöistä. Monet luontovaikutukset ja merkittävät sulfaatti- ja raskasmetallipäästöt vesistöihin oli jätetty pois. Ajattelimme siis, Emmi Haltia että haitan kustannus tulisi sähkön hinnassa. Laskelmissanne sähkön käytön ympäristövaikutuksille ei silti ole mukana hintaa? Ei ole, tämä on vasta työraportti. Mitä muuta haluaisit sanoa? Kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että monet kaivokset perustetaan aika lyhyeksi aikaa. suora linja jaakko alatalo / leuku Kittilän Suurikuusikon kaivos. PTT ei ottanut mukaan kaivosten todellisia päästöjä vaan ennen toimintaa arvioituja haittoja. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Monet olennaiset haitat jäivät pois PTT:n tekemästä kaivosten hyötyjen ja haittojen esiselvityksestä, koska oli kiire ja tietoa puuttui, sanoo metsäekonomisti Emmi Haltia. PTT ?Haittoja ei voitu arvottaa? Pellervon taloustutkimus PTT julkaisi selvityksen kaivosten taloushyödyistä ja ympäristöhaitoista. Jo näillä haitoilla, joita on tähän saatu mukaan, ne ovat näinkin suuria. Silloin haittojen suhde hyötyihin voi olla melko iso. Esimerkiksi Raahen Laivakankaalla kaivos toimii alkuperäisen suunnitelman mukaan kuusi vuotta. Se on tehty avolouhoksena, joka vie ison pinta-alan. Tällaisissa tapauksissa pitäisi tarkkaan harkita, tulevatko hyödyt sellaisiksi, että haitat kannattaa hyväksyä. Jasmin Awad / istockphoto Miksi esimerkiksi happamoittavia vesistöpäästöjä ei arvioitu, vaikka ne ovat Talvivaarassa ongelma? Vain rehevöittävistä päästöistä oli arvottamiseen sopivaa tietoa. korvauksia Talvivaaran kaivoksen sellaisten päästöjen aiheuttamista haitoista, jotka tutkimuksenne jätti arvioimatta. Eikö tässä ole ristiriitaa? Haluttiin, että selvitystä ei tehdä vain Talvivaarasta, eikä pystytty pureutumaan yksittäisiin kaivoksiin niin kuin olisi ollut tarpeen. Vaikka tiedettäisiin, kuinka monta kiloa metallia pääsee vesistöön, on mahdotonta sanoa, mitä tämä vaikuttaa pitkänä aikana. Miksi, Emmi Haltia PTT:stä? Tämä oli vain nelisen kuukautta kestänyt selvitys ja olimme riippuvaisia siitä, mistä saadaan tietoa. Jos tapahtuu muita päästöjä tai haittoja, haitat voivat nousta suuremmiksikin. antti halkka Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 19/2012 Suomen luonto 13
Se hakkauttaa raaka-aineekseen jopa satoja vuosia vanhoja puita. V enäjän Karjalassa on kirveenkoskemattomia metsäerämaita edelleen enemmän kuin Suomessa ja Ruotsissa. Toimittanut jorma laurila maailmalta Kaadettuja keloja ja haapoja Maksimjärvensalolla. venäjä kuvat olli manninen kova kiista Karjalan ikimetsistä Kodinsisustusjätti Ikeaa syytetään omien periaatteidensa rikkomisesta Venäjän Karjalassa. Se tekee hakkuita 300?000 hehtaarin alueella, jonka se on vuokrannut Karjalan hallitukselta. Yhtiöllä on laajat markkinat muun muassa Moskovassa. Swedwoodilla on toiminta-alueellaan Venäjän standardien mukainen FSC-sertifikaatti. Puut päätyvät Kostamuksessa sijaitsevalle sahalle, jossa ne työstetään Ikean tarpeisiin. Ikea julistaa verkkosivuillaan rakastavansa puita ja metsiä, joista sen tuotteet ovat peräisin. Se kuitenkin sallii myös koskemattomien metsien hakkaamisen, jos ne ovat talousmetsien keskellä. Tosin Karjalassakin suurin osa metsistä on käsiteltyjä ja vanhat metsät ovat huvenneet hälyttävästi. Luonnonsuojelijat pelkäävät nyt, että myös kaikkein luonnontilaisimpia metsiä aletaan hakata. Venäläisten metsäyhtiöiden lisäksi Karjalan metsissä operoi Swedwood Karelia, joka on ruotsalaisen huonekalujätti Ikean omistama tytäryhtiö. Kun katsoo kuvia laajoista aukkohakkuista ja puupinois- 14 Suomen luonto 19/2012 ta vanhoine puineen, rakkaudentunnustus ei vakuuta. Ikeaa ja Swedwoodia on syytetty siitä, että ne toimivat Venäjän Karjalassa omien periaatteidensa vastaisesti. Ruotsalaiset ympäristöjärjestöt Protect the Forest ja Friends of the Earth Sweden ovat verranneet Swedwoodin toimintaa kolonialismiin ja väittävät sen hakkaavan ikivanhoja metsiä. Venäjällä Ikealla on suurimmat mahdollisuudet lisätä raaka-ainehankintaansa ja saada korkealaatuista puuta halvalla. Hakkuiden ulkopuolelle on jätetty kaikkein arvokkaimpia vanhoja metsiä, joita on 27,5 prosenttia yhtiön vuokraamista maista. Ympäristöjärjestöt ovat vaatineet tarkkoja karttoja, joista selviävät hakattavat ja hakkuiden ulkopuolelle jäävät metsät. Vuosi sitten kyseiset ympäristöjärjestöt kampanjoivat Swedwood Kareliaa vastaan ja esittivät syytöksiä useiden FSC-sertifikaatin kohtien rikkomisesta. Ikea julistaa verkkosivuillaan rakastavansa puita ja metsiä. Puolueeton verifiointeja tekevä järjestö Nepcon kävi läpi Swedwoodin toiminnan eikä löytänyt siitä kovin paljon huomautettavaa. Ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet myös FSC-järjestelmää siitä, että siinä on porsaanreikiä, vaikka järjestöt sinän-
Kesyttäminen on tapahtunut ilmeisesti laajalla alueella ja pitkän ajan kuluessa. Aasialaisten koirien immuunipuolustukseen osallistuvia geenejä verrattiin muiden mantereiden koirien immuunigeeneihin. Sitä on esitetty suojeltavaksi Luoteis-Venäjän suojelualueverkon kehittämishankkeessa. Swedwoodin vuokra-alue ei ulotu Maksimjärvensalolle, mutta yhtiö ostaa sieltä osan puustaan. Suomen ympäristökeskuksen mukaan suuri osa alueesta on ollut venäläisten luontojärjestöjen ja metsäyhtiöiden sopimuksella hakkuutoiminnan ulkopuolella. Aasiassa koirien immuunigeenit olivat selvästi monimuotoisempia kuin muualla. Rikollisia vastaan tarvitaan uusia keinoja. Yksi näistä on poistaa takavarikoitu norsunluu markkinoilta. Susien sukua minäkin. Koiran alkukoti on Aasiassa Immuunigeenitutkimus Solujen immuunipuolustukseen osallistuvat geenit todistavat, että koira kesytettiin sudesta Aasiassa. Vastaava ilmiö on havaittu myös ihmisellä: immuunigeenit ovat monimuotoisimpia ihmisen alkukodissa Afrikassa. Tutkimuksen teki pohjoismainen työryhmä, johon kuuluu jäseniä Oulun ja Helsingin yliopistoista sekä Tukholman KTH-teknologiainstituutista ja Karoliinisesta instituutista. Jorma Laurila 19/2012 Suomen luonto 15. Sopimus on kuitenkin purkautunut, ja alueelle on tehty metsäteitä ja käynnistetty laajoja hakkuita. Suomen ympäristökeskus koordinoi Maksimjärvensalolla suomalais-venäläistä tutkimushanketta, jossa kartoitetaan lajistoa ja luonnon monimuotoisuutta. uutisia Norsunluuroviot syttyvät Maksimjärvensalolla on useita satoja vuosia vanhoja mäntyjä ja keloja. Maksimjärvensalo Kostamuksen eteläpuolella on viimeisiä rauhoittamattomia, täysin koskemattomia tai kaskitalouden vaikutuspiirissä olleita metsiä. Laiton eläinkauppa on viidenneksi tuottavin kansainvälisen rikollisuuden ala. Salametsästäjillä on miltei poikkeuksetta paljon tehokkaampi aseistus ja muu välineistö kuin viranomaisilla. WWF ja muut luontojärjestöt pitävät sitä lupaavana merkkinä siitä, että myös Keski-Afrikassa pyritään toden teolla saamaan norsujen salametsästys loppumaan. Olen Keiju, suomenlapinkoira. Tällöin norsunluu auditoidaan eli tarkastetaan ja luetteloidaan, minkä jälkeen se suljetaan sinetöitynä vartioituihin varastoihin. Norsunluuvarastojen hävittämistä polttamalla pidetään parhaana keinona, koska norsunluuta on varastettu säilytyspaikoista ja myyty pimeille markkinoille. Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan ehkä jopa kymmeniä tuhansia eläimiä tapettiin eri puolilla maanosaa. Gabonissa poltettiin kesäkuussa lähes viisi tonnia tällaista norsunluuta, joka oli peräisin noin 850 norsusta. Keski-Afrikan tasavallassa päätettiin marraskuussa aloittaa vastaava auditointi. Tuoreessa tutkimuksessa susien määräksi arvioidaan ainakin viisi sataa. Tietyillä soilla on erittäin iäkkäitä keloja, todennäköisesti pitkälti yli 500 vuotta kuolleina olleita.? Hakkuiden lisäksi Manninen on huolestunut siitä, että hakkuiden edetessä aiemmin vaikeasti saavutettaville alueille päästään entistä helpommin. ?Tietyissä osissa aluetta keloja on käyty hakemassa moottorikelkoin. Jos tätä tehdään järjestäytyneemmin, se vaikuttaa luonnontilaan radikaalisti, koska kelojen poiminta kohdistuu kaikkein arvokkaimpiin jatkumomänniköihin.? Jorma Laurila Jorma Laurila jorma laurila sä pitävät FSC:tä parhaana sertifiointimenetelmänä. Tosiasia on, että Swedwood tekee myös laajoja aukkohakkuita, ja pinoista on löydetty puita, jotka ovat reilusti yli 300 vuotta vanhoja. Ikea ja metsäyhtiö ovat puolustautuneet toteamalla, että Venäjällä metsien keski-ikä on korkeampi kuin Länsi-Euroopassa ja että kyse on myös siitä, miten vanha metsä määritellään. salametsästys Viime vuosi oli Afrikan norsuille pahin pitkään aikaan. Maanosaa on aiemmissakin geneettisissä tutkimuksissa esitetty koiran alkukodiksi, mutta kesytettyjen susien määrästä on ollut vaihtelevia arvioita. Myös se on merkittävää, ettei siellä ole kaskikauden jälkeen juurikaan ollut ihmistoimintaa.? Vanhoja puita ja iäkkäitä keloja on paljon. ?Kelot ovat tärkeitä monille hyönteisille ja jäkälille. Tutkimuksia jatketaan taas ensi kesänä. Tutkimuksissa on ollut mukana myös luontokartoittaja Olli Manninen, joka vastikään palkittiin pitkäjänteisestä metsiensuojelutyöstään Pohjoismaiden neuvoston ympäristöpalkinnolla. ?Mielestäni Maksimjärvensalon suurin arvo on sen laajuus ja yhtenäisyys. Mukana on Karjalan tasavallan edustajia ja tutkijoita sekä luontokartoittajia ja tutkijoita Suomesta ja Ruotsista
rungon vioittumiin, esimerkiksi oksan katkokohtiin tai pakkashalkeamiin. Kääpä iskee koivun . Hän itse ei olisi osannut kuvitella suurempaa riemua: kuin lähteä kuukausiksi metsiin, murtaa pahkaa puiden kyljistä, murentaa sitä, keittää nuotiolla, juoda ja eläimen tavoin parantaa vaivaansa?? Venäjällä pakuria on käytettykin satojen vuosien ajan. n. Sitten se alkaa kasvattaa rihmastoa tuohen ja puun väliin. harvoin lepän tai muun lehtipuun . Esa Adrian): ?Oikeastaan se ei ole edes koivun sieni vaan koivun syöpä. Kuukauden laji: pakurikääpä Potkua pakurista Pakurikäävän kasvannaista pakuria on käytetty myös syövän torjunnassa. V lasse kosonen eemeli peltonen / vastavalo enäläinen Nobel-kirjailija Aleksander Sol?enitsyn kuvaa pakuria ja sen käyttöä kirjassaan Syöpäosasto (Tammi 1968, suom. Silti olen useasti muutaman vuoden aikana nähnyt sahalla tai kirveellä irrotettuja pakureita . Pakurin on todettu sisältävän runsaasti terveyttä edistäviä antioksidantteja. Toki pieniä palasiakin voi keittää vedessä, ja niin kauan kuin tummaa väriä irtoaa, pakuri on käyttökelpoinen. Pakuria keitetään kymmenestä minuutista useisiin tunteihin. Ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan mukaan pakuri on hyvä pilkkoa pieniksi palasiksi, jolloin se kuivuu helpoimmin. Kannattaa varmistaa, että pakurikasvannainen on täysin kuiva. Koivu kuolee yleensä alle kymmenessä vuodessa. Pakurin terveysvaikutuksia on tutkittu jo pitkään. Suomessakin on tehty väitöskirja, jossa osoitettiin pakurin syöpäsoluja tappavat ominaisuudet. Sen jälkeen se jauhetaan hienoksi jauheeksi. Maku ei ole häävi, mutta sitä voi makeuttaa hunajalla. Pakuria on käytetty myös alkoholiuutteiden valmistamiseen. Edelleen se vahvistaa sydämen toimintaa, stimuloi immuunijärjestelmää ja nopeuttaa toipumista vatsahaavasta. Yrttien parantavista vaikutuksista paljon kirjoittanut amerikkalainen David Winston kertoo, että pakuri on kaikkein voimakkain syöpää vastustava sienituote. Jos ei omista maata, jolla kasvaisi pakurikoivuja, pakurijauhetta voi ostaa esimerkiksi ekokaupoista. Kääpä tai oikeastaan käävän aiheuttama kasvannainen, ei kuitenkaan pahka, niin kuin Syöpäosaston teksti on suomennettu. Itse kääpä kasvaa tuohen ja puuaineksen välissä ja tuottaa lähes alustanmyötäisiä, nykerömäisiä itiöemiä. Mikä pakuri sitten on. Pahkoiksi niitä sanotaan, sellaisia rujonnäköisiä kasvannaisia, pahkuroita, päältä mustia ja sisältä tummanruskeita... Ne halkaisevat lopulta tuohen, jolloin itiöt vapautuvat. Niitä on vanhoissa koivuissa, mikäli satut muistamaan. Sota-aikana oli kaupan niin sanottua tik- 11/2011 16 Suomen luonto 19/2012 ka-teetä, joka oli tehty pakuriaineksista. Sieniä saa kerätä jokamiehen oikeuksien periaatteella, mutta pakuria ei. Se ei ole varsinainen sieni vaan pakurikäävän aiheuttama kasvannainen, eikä sen irrottaminen puuta vahingoittamatta onnistu. On siis kysyttävä maanomistajan lupa pakurin irrottamiseen. eikä takuulla omalta maalta. Pakuri irrotetaan kirveellä, vesurilla tai muulla teräaseella. Jossakin vaiheessa pakurikasvannainen halkaisee tuohen ja runkoon kasvaa hiilimäinen kasvannainen. Usein se kuivataan säilömistä varten. Itse koivu on jo silloin tiensä päässä. Pakuria kasvaa yleisenä koko maassa. Pakurijauhetta käytetään kaksi teelusikallista puoleen litraan tai litraan vettä riippuen siitä, kuinka voimakasta juomaa haluaa
Ne eivät ole pinnaltaan hiiltyneitä eivätkä niin rosopintaisia. Tiesitkö. Se sisältää runsaasti antioksidantteja ja sitä on käytetty muun muassa syövän torjunnassa. Pakurin kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Pakurikääpä on yleinen koko maassa. 19/2012 11/2011 Suomen luonto 17. Pakuri on todellinen terveyspommi, jonka voi nauttia juomana. Pakurikääpä Inonotus obliquus koko: Vaihtelee lapsen nyrkin kokoisesta jalkapallon kokoiseen. tuntomerkit: Pakurikasvannainen on musta, pallomainen tai lähes pallomainen, rosopintainen, halkeileva, pinnalta hiiltyneen musta, sisältä ruskea. Itse kääpä sijaitsee tuohen ja puun välissä ja koostuu harmaanruskeista, lähes alustanmyötäisistä itiöemistä. elinympäristö: Koivuvaltaiset metsät, puistot ja pihat, kasvaa useimmiten koivulla, harvoin muilla lehtipuilla. levinneisyys: Hyvin yleinen koko maassa. älä sekoita: Koivulla tai muilla lehtipuilla kasvaa pahkoja, jotka ovat puun omaa ?syöpämäistä? liikakasvua
Viroon kurkottava niemi teksti Marko Leppänen / kuvat susanna kekkonen Porkkala on legendaarinen lintu- ja retkipaikka, johon ehdotetaan kansallispuistoa. Kävimme tutustumassa paljon kokeneeseen luontokohteeseen. Porkkalanniemen eteläkärjessä Pampskatanilla meri tulee likelle. 18 Suomen luonto 19/2012
Liekö niitä vielä paikalla, vesi on ainakin kirkasta. 19/2012 Suomen luonto 19. Oli tapittanut kallioilla maaten ja snorkkeli päässä vedenalaista elämää. Etelärannikolla ei ole kovin montaa paikkaa, jossa veneetön ja mökitön retkeilijä pääsee ulkomerellisiin luonnonmaisemiin. Porkkalanniemi on tällainen. Laakeiden silokallioiden muodot ja kuviot ovat täyttä taidetta. Tänne kannatti tulla. . lähes ?pläkä. Mutu on puhtaan veden laji, joka ei kelpuuta rehevyyttä eikä happamuutta. Ihminen kaipaa tilaa, taivasta ja näköaloja, taustakangasta olemiselle. Veikeinä mieleen jäivät mudut, pikkiriikkiset vilkkaan sosiaaliset särkikalat. ja syvän hiljaista. Toisaalla voi kävellä kapoista kannasta, joka erottaa meren pienestä tyrskyjen täyttämästä kluuvista. Ystävä kertoi 1960-luvun lapsuuspäivistään näillä rannoilla. Kalliometsän harvettua edessä aukeaa laajana, illan sävyissä kuin hopeamaitoa välkkyvä myöhäissyksyn Suomenlahti. On harvinaisen tyyntä . Siltä on juuri ponnistanut suuri petolintu, nähtävästi hiirihaukka, jonka tumma hahmo vilahtaa nopeasti latvustojen taa. kansallispuistot R äts ja tumps. Männystä putoaa pätkä kuivaa oksaa. Meren raikkaus tuntuu puhdistavalta ja maiseman avaruus vapauttavalta. Yhdessä kohtaa kivi on rautapitoisuudesta ruosteista ja lätäköt verenpunaisia
Paksun sammalmaton verhoamat hippiäisten suosimat rinteet ovat satumaista, naavaista pökkelömetsää. Aarniosirpaleen haapavanhuksia asuttaa manner-Suomen eteläisin liito-oravapopulaatio. Laajat osat keidassuosta ovat avointa nevaa.. Villin märkänä kiiltelevää ja imelähkön kirpeätuoksuista hetteikköä on syytä lähestyä varoen, mättäisiin tukeutuen. Näiltä vesiltä saksalaiset laskivat jatkosodassa Suomenlahden poikki maailman suurimman sukellusveneverkon. Se koostuisi alkuun 24 erillisestä alueesta, mutta voisi laajeta jopa 13?000 hehtaarin kokonaisuudeksi erilaisia saariston ja mantereen luontotyyppejä. Karujen kalliometsien ja -rantojen ohella Porkkalassa on tammivyöhykkeen jalosukuista rehevyyttä. Mäen 20 Suomen luonto 19/2012 Karpalojahdissa Stormossenilla. harjalla on esi-isien röykkiöhauta, jonka muhkeus tuo mieleen Satakunnan Sammallahdenmäen Unesco-kohteen kiukaat. Ehdotettuun kansallispuistoon kuuluisi suotakin. Tammen ohella siellä kasvaa muun muassa pähkinäpensaita. Luonnontilainen ja etelän asteikolla mittava Stormossen sijaitsee niemen itätyvessä. Sukeltajia puolestaan kiehtovat alueen hylyt kuten tsaarinaikainen viljalaiva. Tammivyöhykkeen rehevyyttä Porkkalan tunnustettujen luonto- ja virkistysarvojen vuoksi alueelle ehdotetaan kansallispuistoa. Monet muinaishaudat kertovat Porkkalan olleen pitkään ihmiselle tärkeä. Ollaan niin ulkona, että niemen pienin etäisyys Viroon on noin 40 kilometriä. Sen kohoja voi yhä löytää Porkkalan rannoilta. Närhet ja pähkinähakit ovat keränneet sadon tehokkaasti, mutta pensaiden alta löytyy yksittäisiä hasseleita taskunpohjalle. Kulkumme vie 1800-luvun optisesta lennättimestä nimensä saaneelle Telegrafbergetille ja edelleen mäelle sen itäpuolella. Eräs tervaleppä on niin suuri, että sen runko on kuin jykevällä kuusivanhuksella
Hän laati siitä parikymmentä vuotta sitten ensimmäisen löytöretki- ja poikakirjaromantiikkaa henkivän karttateoksensa. Suon laidalla hohtaa syysmetsän kultaa ja pronssia, kanta- 5 km 21. Niitä on kivuliaan paljon: mukana ei ole koria ja lakinkin tarvitsee hirvikärpäsiltä suojautumiseen. Neuvostoaika jyräsi vanhan kansallispuiston Traktoritiellä on lätäköitä. Kaura on korjattu, sänki törröttää. Friggesbyn pellot näyttävät tuiki tavallisilta, mutta ovat osa erästä Suomen historian painostavinta lukua. 19/2012 Suomen luonto Maanmittauslaitos, Maastotietokanta-aineisto Rahkasammalilla hehkuu karpaloita ja keväällä niillä voi todistaa teerisoitimen turnajaisia. Samainen suo lumosi retkeilytaiteestaan tunnetun ja palkitun Jussi Kiven. Tärkeimmille ulkoilualueille päätepysäkiltä on kävelyä yhdestä neljään kilometriä. Saltfjärden Stormossen Kopparnäs Friggesby Lintutorni Porkkalanniemi 0 Träskön relleja ja suppilovahveroita. kansallispuistot Suolaista vettä merestä saanut lammikko Porkkalan kärjessä. Porkkala suosii autollista Rautayhdiste on kuin kallion verta. Porkkalantie kääntyy Helsinki? Hanko-maantieltä (51), niemen kärkeen on noin 20 kilometrin matka. Pientareita ei ole, joten tie on ikävä pyöräillä. Kirkkonummelta Porkkalaan kulkevat koulupäivinä bussi 27X ja 27LA, yhteensä kolme vuoroa
Metsän kultaa. Suihkuhävittäjän sirpalesuoja Friggesbyssä. Paikalla sijaitsi lentokenttä, kun Neuvostoliitto pakkovuokrasi Porkkalaa 1944?1956 sotilastukikohdakseen. Kiitoradan alusena oli teräslevyjä. Ne venäläiset keräsivät matkaansa, mutta pellonlaidan metsikkö kätkee outoja sammaloituneita muureja. Metsissä tapaa kivijalkoja ja reheviä vanhoja pihapiirejä. Keskusteluun Porkkalan kansallispuistosta tuo erikoisen lisänsä se, että alueella on jo ehtinyt toimia sellainen. Osa ei enää palannut kotiin- Suuri osa Stormossenia on avointa nevaa. 22 Suomen luonto 19/2012 sa. Hevosenkengän muotoiset betonirakenteet olivat Mig-suihkuhävittäjien sirpalesuojia. Pieni kansallispuisto perustettiin 1938 Träskön saarelle. Vuokra-ajan jälkeen puisto eli vain vuoden; puna-armeijan räjäytettyä alueella bunkkereita maisemia pidettiin epäkelpoina. Träskön lailla iso osa Porkkalaa on saaristoa, jonka kokemiseen tarvitaan vene. Paatiton saa hieman lohtua soutuveneistä, joita Helsingin kaupunki vuokraa kesäkaudella Läh-. Nyt ne tuntuvat muinaisilta ja absurdeilta. Kymmenen päivän varoituksella koittanut neuvostoaika ajoi evakkoon 7252 asukasta
Jakaessaan rooleja luonto antoi eräille ihmeellisen itsevarmuuden, toisille alamaisuuden. ?Porkkalassa näkee aina petolintuja?, Putkonen mainitsee. Erityisesti hän pitää silti peippolintujen syksyisistä massamuutoista. ?Parhaimmillaan ne ovat, kun sisämaassa ovat puraisseet ensimmäiset yöpakkaset ja toisaalta muuttosuunnan vastainen lounaistuuli saa linnut alemmas.? Kesän jälkeen peippoja painaa etelään tuplamäärä verrattuna kevään tulijoihin. kansallispuistot Sarvipäinen hirvi tarkkailee entisen lentokentän laidalla. Mikko Putkonen Sundsin lintutornissa. Iso osa Porkkalaa on saaristoa, jonka kokemiseen tarvitaan vene. teelän ulkoilualueen satamassa. Sotilasmainen systeemi mahdollistaa nopeat ja selvät havaintoilmoitukset retkitovereille. Helsinkiläinen lintumies Mikko Putkonen on passissa Storkanskogin peltoaukealla ja osoittaa sen takakuusikkoa. Kurkistus hänen kaukoputkeensa kertoo, että kuuset ovat täynnä harmaita täpliä. Linnuille voi olla myös mieluisaa nähdä omin silmin seuraava etappi, Viron rannikko. Osa silti kääntyy vielä kerran pohjoiseen; suuri harppaus vaatii rohkeutta. Muuttolinnut pakkautuvat Porkkalan ylle, koska ne haluavat välttää merta niin pitkään kuin mahdollista. Soutaa voi vaikka komeista metsistä kuululle Stora Svartölle. Ojanpientareelle on vaivihkaa hiippaillut tumma iso hahmo. ovat jopa nuotittaneet eteläkärki Pampskatanin lähiluodot kirjaintunnuksin. Niemi on niille johtolinja tai suppilo, kuten Putkonen luonnehtii. Siellä kyyhöttää arviolta tuhat sepel- kyyhkyä. Tällä kertaa näky on tragikoominen, sillä sarvipää seisoo sen ampumiseen tarkoitetun lautatornin vieressä. Alueella vuosikymmeniä päivystäneet ?staijaajat. Se on hirvi, jollaisen näkeminen on Porkkalassa tyypillistä. Ei liene temppu eikä mikään ainakaan korkealla liitelevälle petolinnulle. Viitisentoista vuotta Porkkalassa käynyt lintuharrastaja ja19/2012 Suomen luonto 23. Savessa on myös pienempien sorkkien jälkiä, valkohäntäkauriit ja metsäkauriit kansoittavat nekin seutua. Petolintujen paikka Mutta missä ovat Porkkalan lintuharrastajat. Ne ajoi sinne yksi ainoa tuulihaukka
Laajalle siintävät maisemat kiteyttävät Porkkalan: merta, saaristoa, metsää ja kulttuurimaisemia. Se kohoaa ylitse metsänrajan kallioisella mäellä. Koiras viipyi kuitenkin sen kanssa pitkään. Näihin lukeutuvat muun muassa Helsingin, Vantaan, Kirkkonummen ja Nurmijärven kuntien sekä Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ulkoilualueet. 24 Suomen luonto 19/2012 Mieli lepää Porkkalan poluilla.. Niin voittoisa on sen monipuolisuuden ja sijainnin yhtälö. Eikö se tajunnut kumppaninsa tilaa . Kaiken yllä jäyhä merikotka ja kälisevät hanhivanat. Pokerissa Porkkala olisi täyskäsi ellei suorastaan kuningasvärisuora. vai täytyikö sen surra aikansa? Paljon yksityisalueita Porkkalan pitkän ja mutkaisen päätien varressa on tavan takaa sivuteille ajamisen kieltäviä liikennemerkkejä ja maastossakin muistutetaan hanakasti yksityisalueista. Tällaiseen protektionismiin törmää muualla harvoin, mutta ehkä se täytyy ymmärtää niemen monien ulkoilualueiden ja pääkaupungin läheisyyden vuoksi. Privaatista tarkkana, vaikka pihapiiri olisi kaukana. Riittäisikö kauniin umpiperän asukkailla pinnaa kansallispuistolle, joka lisäisi käyntejä entisestään. uusia työpaikkamahdollisuuksia, aluebrändin terävöittämistä. Lähtönäkymän haemme Sundsin lintutornista. Valkoposki- ja merihanhia Saltfjärdenin kosteikolla. kaa tunteisiin vetoavan muiston: kevätvesissä kiikariin osui haahkapari, jonka naaras kellui elottomana vedessä. Ehkä innostukseen tarvitaan jälleen talouden kieltä . n Kansallispuisto Porkkalaan? Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Porkkalan nykyinen valtakunnallisestikin mittava virkistyskäyttö hyötyisi suunnitelmallisuudesta, jota kansallispuiston asema sille toisi. Ehdotuksen mukaan puiston pesämunana toimisivat valtion suojelualueet ja suojelualuevaraukset, 1300 hehtaaria maa- ja 7900 hehtaaria vesialaa. Seuraavassa vaiheessa voitaisiin neuvotella mahdollisuudesta liittää puistoon julkisyhteisöjen suojelu- ja virkistysalueita
Siksi ministeriö järjesti lokakuun lopussa seminaarin, jonka jälkeen ehdotukset arvioidaan vielä kerran ja tehdään päätös siitä, mitä niistä viedään milläkin tavalla eteenpäin. ?Pyrimme antamaan kaikille ehdotuksille joitakin suuntaviivoja siitä, miten aluetta voitaisiin kehittää siinäkin tapauksessa, ettei se sovellu kansallispuistoksi?, Niinistö sanoo. ?Kaikissa kohteissa on mahdollisuuksia vaikkapa retkeilyyn ja matkailuun.? Niinistön mukaan kansallispuistoehdotusten käsittely on ollut erittäin hieno prosessi. ?Olen ollut yhteydessä monenlaisiin ihmisiin ja on ollut ilo huomata, että vanha vastakkainasettelu on mennyttä?, hän kertoo. ?Kansallispuistoihin suhtauduttiin 30?40 vuotta sitten epäillen, mutta nyt nähdään toisin.? Kansallispuistoilla tiedetään olevan muun muassa taloudellista merkitystä, koska ne lisäävät luontomatkailua ja luontopalvelujen tarjontaa. 19/2012 Suomen luonto 25. kansallispuistot jorma luhta / leuku Metsähanhia Olvassuolla. Kansallispuistoverkkomme täydentyy Uusia kansallispuistoehdotuksia arvioidaan parhaillaan. Y alice karlsson mpäristöministeriö pyysi viime keväänä esityksiä uusiksi kansallispuistoiksi. Ministeri Ville Niinistön mukaan ehdotuksia tarvittiin muun muassa siksi, että edelliset suuret hankkeet oli saatu päätökseen. ?Minulla oli heti ensimmäisenä virkatehtävänäni ilo päästä avaamaan sekä Selkämeren kansallispuisto että Sipoonkorven kansallispuisto?, hän sanoo. ?Nyt oli hyvä tilaisuus tehdä laajempi kartoitus, joka suunnattiin kaikelle kansalle.? Hakemuksia tuli määräaikaan mennessä 19. Lukuun sisältyy yksi aikaisemmin tullut ehdotus ja kaksi aloitetta nykyisten kansallispuistojen laajentamisesta. Ehdotuksia täydennettiin ministeriössä ja ehdokkaat sijoitettiin Suomen kartalle olemassa olevien 37 kansallispuiston rinnalle. ?Halusimme nähdä, miten kansallispuistoverkkoa kannattaisi kehittää sekä minkä tyyppisissä kasvillisuusvyöhykkeissä ja eliömaantieteellisissä kokonaisuuksissa meillä on puutteita.? Pohjatyön jälkeen vuorossa oli uusia puistoja ehdottaneiden kuuleminen
Kuinka hyvin pystytään sopeutumaan siihen, että se kielletään tai rajataan vain kuntalaisten oikeudeksi?. n Jouni laaksonen ?Myös luonnon vaalimista ja palvelureitistön rakentamista arvostetaan. Ne koskevat Saaristomeren, Selkämeren, Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistoja. Viitosryhmään jää vielä aiemmin tullut ehdotus Läntisen Salpausselän?Tiirismaan virkistysalueen suojelemiseksi kansallispuiston veroisena kohteena. ?Ehdotukset suhteutetaan jo olemassa oleviin 37 kansallispuistoon?, ylitarkastaja Jukka-Pekka Flander ympäristöministeriöstä sanoo. ?Lähtökohta on eliömaantieteellisen luokittelun ohella eliöiden uhanalaisuus ja luonnonsuojelulaki, jonka mukaan kansallispuiston pitää olla yleinen nähtävyys ja sen minimipinta-alan on oltava tuhat hehtaaria. Ne ovat Ruokolahden Eräjärven ja Kemppilän suo ja metsäkokonaisuus, Pohjois-Päijänteen Muuratsalon saari sekä Vanajaveden vesistöalue. Kolmanteen ryhmään ovat valikoituneet pääosin kuntien omistamille alueille sijoittuvat ehdotukset: Oulun Sanginjoki ja Tampereen Teisko. Lisäksi on vielä kaksi ehdotusta olemassa olevien kansallispuistojen kehittämiseksi. seppo keränen / prolk Kansallispuiston pitää olla yleinen nähtävyys. 26 Suomen luonto 19/2012 Huosilanharjulla Hossassa. Jouni laaksonen Pudotuspeli käynnissä Ympäristöministeriö on ryhmitellyt uudet kansallispuistoehdotukset viiteen osaan. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat pääosin valtion omistamilla mailla olevat kohteet: Hossa, Etelä-Konnevesi, Evo, Teijo, Vaara-Kainuu, Olvassuo, Käsivarren suurtunturit, Porkkala, Kuhmo, Etelä-Pohjanmaa ja Ylä-Karjala. Toisessa ryhmässä ovat ehdotukset, joihin kuuluu sekä valtion että yksityisten maita. Yksi kriteerimme onkin ollut se, kuinka laaja alueellinen tuki hankkeiden takana on, koska se auttaa niiden toteuttamista.? Vaara-Kainuun Kokkoharjulla.. hän kysyy. Tärkeä kriteeri on myös se, miten alue sitoutuu paikallisyhteisöihin. ?Joidenkin kansallispuistoehdotusten takana saattaa olla laaja työryhmä ja asia on käsitelty jopa kunnanhallituksessa?, Flander iloitsee. Parhaillaan on käynnissä pudotuspeli, jossa kuullaan muun muassa Metsähallitusta. Kansallispuiston voi lisäksi perustaa vain valtion maille.? Ehdotuksissa on mukana sellaisia, joissa on vain yksityisiä maita tai osittain yksityisten tai yhteisöjen maita. ?Siksi jyvät ovatkin erottumassa akanoista jo nyt?, Flander toteaa. Yksi kompastuskivi on ollut metsästys, joka on kansallispuistossa pääsääntöisesti kielletty. ?Jatkovalmisteluissa metsästyskysymys on oleellinen. Lisäksi ministeriö hankkii tietoa perustamiskustannuksista ja aluetaloudellisista hyödyistä
Ehdotetut kansallispuistot 2012 Käsivarren tunturit Olvassuo Sanginjoki Hossa Vaara-Kainuu Kuhmo Ylä-Karjala Etelä-Pohjanmaa Konnevesi Muuratsalo Teisko Evo Tiirismaa Vanajavesi Keskipäivän kaamosta suurtuntureilla Enontekiöllä. Ruokolahti Teijo Porkkalanniemi Käsivarren suurtunturit Yliperällä, Käsivarren perukassa, kohoavat maamme ainoat yli kilometrin korkuiset tunturit. Alueen poikkeuksellisen lajiston selittävät geologia ja Jäämeren läheisyys. Hossan Värikallio on yksi Suomen merkittävimmistä kalliomaalauskentistä. Vorlokki on näyttävä kalliohalkeama, Komulanköngäs puromyllyineen yksi Suomen komeimmista vesiputouksista, ja Kokkoharju mahtavaa vanhaa männikköä. Kainuun luonnonsuojelupiiri (SLL) Karttakeskus, Lupa L8530, lähde ympäristöministeriö Pääosin Valtion mailla sijaitsevat kansallispuistoehdotukset: Kuhmo Kuhmossa Ystävyyden puisto voitaisiin muuntaa statukseltaan kansallispuistoksi. Ystävyyden puisto on viidestä erillisestä osaalueesta koostuva luonnonsuojelualue, joka yhdessä venäläisen vastinparinsa Kostamuksen luonnonpuiston kanssa muodostaa Ystävyyden luonnonsuojelualueen. 19/2012 Suomen luonto 27. Julma-Ölkky on jylhä rotkojärvi. Hossa valittiin vuoden retkikohteeksi vuonna 2011. Hossaa leimaavat upeat helppokulkuiset mäntykankaat, terävät harjut sekä kirkkaat järvet ja purot. Puiston on ehdotettu sisältävän ainakin Saanatunturin ja sen rinteen lehtojensuojelualueet, Jehkatstunturit sekä Käsivarren erämaa-alueen suurtunturit. Saanan luonnon ystävät Hossa Suomussalmen pohjoisreunalla sijaitseva Hossa yhdessä Kuusamon eteläreunan Julma-Ölkyn kanssa on retkeilijän näkökulmasta Kainuun laajin yhtenäinen kohde. Harjujakson ansiosta on runsaasti lähteitä ja pieniä puroja. Alueen kulttuuriperintö on rikas ulottuen kivikautisista asuinpaikoista ja peurakuopista poronhoitoon sekä suoniittytalouden ja tervanpolton jäänteisiin. Kalkkipitoiset kivilajit mahdollistavat rehevän kasvillisuuden ja vaativien lajien esiintymisen. Kansallispuisto auttaisi ohjaamaan kasvavaa matkailua ympäristön kannalta kestävään suuntaan ja suojaamaan haavoittuvaa arktista luontoamme hallitsemattomalta moottorikelkkailulta ja rakentamiselta. Etäällä pääteistä ja asutuksesta sijaitseva Olvassuo tarjoaa luonnonrauhaa, mutta osat alueesta ovat helposti saavutettavissa, ja virkistyskäytön palveluvarustus on laadukasta. Pohjois-Pohjanmaan Liitto (SLL) Vaara-Kainuu Puolangan ja Hyrynsalmen rajoilla sijaitsevat matkailukeskukset Paljakka ja Ukkohalla. Kansallispuistoehdotuksen muodostavat Puolangan ja Hyrynsalmen rajoilla sijaitsevan Paljakan luonnonpuiston eteläpuolella olevat Mustakummun aarnikuusikot, muut luonnonpuistoon rajautuvat suojelemattomat vanhat metsät ja Peuravaaran natura-alue sekä Ukkohallan ympäristössä Vorlokin natura-alue, Kokkoharju ja Komulanköngäs. Kansallispuiston laajuudeksi tulisi noin 44 neliökilometriä ja Paljakan luonnonpuiston kera kokonaisuus olisi 72 neliökilometriä. Vaaroja peittää ikikuusikko. Järviä on noin 130 ja joet ja purot yhdistävät vesistöt kiinnostaviksi ketjuiksi. Eläimistön arvokkainta osaa on kalasto. Osa Hossan vesistä on istutusvesiä, mutta järvissä ja joissa on myös luonnontilainen taimen-, tammukka- ja harjuskanta. Kainuun luonnonsuojelupiiri (SLL) Olvassuo Aapasuoluontomme on upeimmillaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun rajalle sijoittuvalla Olvassuon erämaa-alueella. Olvassuon näyttävintä antia ovat horisonttia tavoittelevat suursuot hanhi- ja kurkiparvineen sekä suoalueen keskelle sijoittuva pitkä harjujakso. Yli 110 neliökilometrin laajuisella alueella on valmiita patikka-, melonta- ja hiihtoreittejä
Hollola. Eräjärven ja Kemppilän 1200 hehtaarin suo- ja metsäalue. Pohjois-Päijänteen Muuratsalon saari. Seudun yksityiset luonnonsuojelualueet (1141 hehtaaria) tukevat mahdollista puistoa luonnon- ja maisemansuojelullisesti. Kohde si- jaitsee kansallispuistotyhjiössä Jyväskylän ja Kuopion tuntumassa. Sisä-Savon luonnonystävät (SLL) Evo Evolla on Etelä-Suomen suurimmat luonnonmetsäalueet, Kotinen ja Sudenpesänkangas, joiden ympärille Metsähallitus on perustanut niin sanottuja suojelumetsiä. Alueella on myös arvokkaita har- Myös näitä ehdotetaan kansallispuistoksi Ruokolahti. Nisäkkäistä esimerkiksi karhun, ilveksen, suden, ahman, näädän, majavan ja saukon tiedetään liikkuvat soiden ja vesistöjen mosaiikissa. Pohjanmaan piiri (SLL) Etelä-Konnevesi Kirkasvetisellä ja kalastollisesti arvokkaalla Etelä-Konnevedellä on jylhänkaruja kallioja metsärantoja, suo- ja hiekkarantoja sekä lehtoja upeine lehmusmetsiköineen. Pinta-alasta huomattava osa on kansallisesti ainutlaatuisia kalliomäkiä ja lakikallioita. Muuratsalo. Vanajavesi. Vesistöalue rantoineen painottuen Vanajaveden selälle sekä Valkeakosken Mallasvedelle. Neljän viimeksi mainitun yhteispinta-ala on reilut 240 neliökilometriä. UKK-patikkareitti sekä melontaan soveltuva Tervareitti yhdistävät osa-alueet toisiinsa. Kainuun luonnonsuojelupiiri (SLL) Ylä-Karjala Pohjois-Nurmeksen Talasjärvi ja Mujejärvi, noin 4000 hehtaaria valtion maita, joista Mujejärven natura-alueen osuus on runsas puolet. jorma knuutinen jouni laaksonen Melomassa Kuhmon Lentualla. Lähes joka retkellä Lentualla näkee metsäpeuroja tai niiden jälkiä hiekkarannoilla. Kaunis ja kirkasvetinen Etelä-Konnevesi on myös kalastollisesti arvokas. kuhmo kuvateksti Yksi Ystävyyden puiston osanen on Ulvinsalon luonnonpuisto. Sanginjoki. Komeat jyrkkärinteiset mäet ja rakentamattomat rannat luovat erämaisen ilmeen. Näiden pinta-ala on yli 3000 hehtaaria, ja ne ovat kokonaisuudessaan valtion omistuksessa. Teijo olisi ensimmäinen kansallispuisto, jota voitaisiin kutsua kalliomäkien suojelupuistoksi. Pääosin Oulun kaupungin omistama Sanginjoen ulkoilumetsä. Muut alueet sisältyvät kansallisiin suojeluohjelmiin tai muihin suojeluvarauksiin. Alueella on huomattavaa merkitystä etenkin boreaalisten luonnonmetsien, pienvesien ja karujen erämaajärvien, soiden sekä harju- ja kalliomuodostumien suojelulle. Luonnonsuojelupiirin tiedossa on luotettavia, vuoden 1994 jälkeen tehtyjä havaintoja lähes 40 valtakunnallisesti uhanalaisesta tai silmälläpidettävästä lajista, mikä kertoo alueen lajistonsuojelullisesta arvosta. Noin 20 järven ja lammen sekä näiden lähimetsien ja -soiden muodostama aluekokonaisuus on todettu hyvin arvokkaaksi myös Pohjois-Karjalan pienvesikartoituksessa. Pohjois-Karjalan piiri (SLL) Etelä-Pohjanmaa Ehdotettu kansallispuisto sijoittuu Pohjanlahden rannikon kansallispuistotyhjiölle Alavuden, Kuortaneen, Lapuan ja Seinäjoen seudulle, missä on valmiita suojelualueita yli 2500 hehtaaria. Valmiiden suojelualueiden täydentäminen on mahdollista luonnontilaisilla suokokonaisuuksilla. Alueella on tavattu 227 lintulajia, joista pesiviä on 140. Muut osat ovat erämainen Lentuajärvi, taigametsän mosaiikki Elimyssalo, mäntykankaiden ja järvien vuorottelusta koostuva Iso-Palonen?Maariansärkät sekä luonnontilaista suota ja naavaisia kuusikoita sisältävä Juortanansalo?Lapinsuo. Niiden joukossa ovat muun muassa suurimmat petolintumme. Suojelualueen ytimenä Tampereen omistamat 1500 hehtaaria Pohjois-Tampereen metsiä. Kansallispuisto kasvattaisi suojeltua aluetta ja turvaisi luonnonarvoja sekä parantaisi virkistyskäytön edellytyksiä. Evon retkeilyalueella kulkijan käytössä on yhteensä noin 8500 hehtaaria. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri (SLL) Teijo Kansallispuisto voidaan perustaa Teijon retkeilyalueista ja siihen liittyvistä erillisistä suojelualueista. Jo aiemmin on tullut aloite Läntinen Salpausselkä Tiirismaa -virkistysalueen suojelemiseksi kansallispuiston veroisena kohteena. 28 Suomen luonto 19/2012. Konneveden luonnossa kohtaavat eteläiset ja pohjoiset piirteet. Linnusto on monipuolista ja alueella on lukuisia uhanalaisia ja harvinaisia kasveja, sieniä ja eläimiä. Teisko. Valmiiksi suojeltua aluetta Evolla on noin 2000 hehtaaria, pääasiassa metsiä mutta myös korpia ja rämeitä. Pienet järvet ja purot ja niiden rannat ovat myös suojeltuja ja koko alue kuuluu naturaverkostoon. Noin puolet alueesta on kuitenkin metsätalouden käytössä. Valtion suojelutarkoituksiin varattua maata on 1527 hehtaaria
Porkkala olisi Pääkaupunkiseudun Viherkehän läntinen alku. Se yhdistäisi 23 valtion luonnonsuojelualuetta, viisi natura-aluetta ja kaksi hylkeidensuojelualuetta. Juhlarahan voit ostaa osoitteesta www.suomenrahapaja.fi. Liikuntaan ja hyvinvointiin keskittynyt tv-ohjelma Elixir yhteistyössä Suomen Rahapajan kanssa on käynnistänyt Elixir kätkee aarteen -luontoseikkailun, joka innostaa perheitä liikkumaan. Ohjelmassa urheilutähdet kätkevät aarteen luonnon helmaan kaikkien lasten ja lapsenmielisten löydettäväksi. Porkkala on kansainvälisesti arvokas lintualue. heikki willamo Teijossa on viehättäviä lähteikköjä ja lähdepuroja. jukka ruuhijärvi kansallispuistot juluonnon kohteita ja niihin liittyviä valtakunnallisesti merkittäviä lähteikköjä ja lähdepuroja. Sotien jälkeen Neuvostoliitto Evo on Etelä-Suomen hienoimpia metsäalueita. vuokrasi Porkkalan ja puisto lakkautettiin 1957. Uusi Porkkala olisi sata kertaa vanhaa suurempi. Alueen läpi kulkee kolmas Salpausselkä. Salon kaupunki, ympäristötoimi Porkkala Porkkala kuului ensimmäisiin kansallispuistoihimme 1938. Suomen Rahapaja lahjoittaa jokaisen aarteen ensimmäiselle lapsilöytäjälle uuden Pohjolan luonto -kolikkosarjan heti sen ilmestymisestä alkaen. suomenrahapaja.fi. Niistä kiinnostavin on Inkoon Kopparnäs. Uudenmaan luonnonsuojelupiiri (SLL) n (SLL . Suomen luonnonsuojeluliitto) Kolikko kutsuu luonnon helmaan Vaikka Pohjolan ihmiset asuisivat keskellä kaupunkia ja viettäisivät päivänsä sisätiloissa, on luonto täällä aina lähellä. Uusi Pohjolan luonto -kolikkosarja ikuistaa monimuotoisen ympäristömme upeimmat piirteet ja juhlistaa pohjolan luonnon ja ihmisen yhteenkuuluvuutta. Siellä on Rönnskärin lintuasema ja kaikkien lintumiesten tuntema Porkkalan kärki. Porkkalan tarvetta lisää pääkaupunkiseu- dun kasvu. Pohjoisessa on jo Nuuksio ja idässä Sipoonkorpi. Porkkalaan voi liittää myöhemmin halukkaiden julkisyhteisöjen maita
Totesimme kuitenkin, että koko ei ole mittakaavattomassa valokuvassa riittävä peruste lajinmääritykselle. Lepakot määritetään yleensä joko äänen perusteella detektorin avulla tai kädessä rengastuksen yhteydessä. Hän konsultoi vielä tohtori Robert E. Lepakko löytyi saalistelemasta täsmälleen samalta paikalta. Normaja soitti minulle ja kertoi parhaillaan katselevansa suurta, kutakuinkin räkättirastaan kokoista lepakkoa, joka ruokailee kirkkaassa auringonpaisteessa. En harmikseni päässyt paikalle, mutta kuvaajan tapaan veikkasin eläimen olevan isolepakko (Nyctalus noctula), harvinaisuus, jota kuitenkin tavataan Suomessa useita kertoja vuosittain. Hämmästys olikin suuri, kun sain kuvat sähköpostiini; otus ei näyttänytkään isolepakolta. Kohtaamisia Etelänlepakko yllätti Turkulainen luontoharrastaja kuvasi viime heinäkuussa Paraisilla etelänlepakon. Havainto on tiettävästi vasta toinen maassamme. T Teksti Emma Kosonen / Kuvat Jyrki normaja urkulainen luontoharrastaja Jyrki Normaja oli 3.7.2012 Paraisten Lemlaxissa valokuvaamassa perhosia ja sudenkorentoja, kun hän keskellä aurinkoisinta iltapäivää havaitsi pienellä lätäköllä saalistelevan lepakon. Otus lenteli niin lähellä, että Normaja sai siitä jonkinlaisia dokumenttikuvia 150 millin makro-objektiivillakin. Hän käväisi välillä toisaalla ja palasi parin tunnin kuluttua varustautuneena 400 millin objektiivilla. Stebbingsiä, yhtä brittien johtavista lepakkotutkijoista. Ehkä Paraisten etelänlepakko oli nälissään pitkän lentomatkan jälkeen. Lähimpänä Suomea lajia tavataan eteläisimmässä Ruotsissa ja Latviassa. Eptesicus serotinus). Kädessä määritys olisikin ollut helppoa, sillä etelänlepakko on pohjanlepakkoa niin paljon suurempi, etteivät mitkään oleelliset mitat mene lajeilla päällekkäin. Värituntomerkkeihin emme uskaltaneet luottaa, sillä kirkas valo vaikuttaa suuresti siihen, minkä väriseltä eläin kuvissa näyttää. Koska meillä ei ollut lajista kokemusta, haimme määritysapua ulkomailta. Etelänlepakko on yleinen laji suuressa osassa Eurooppaa. Normaja lähetti kuvia Englannissa lintumessuilla tapaamalleen tohtori Sheila Wrightille Nottinghamin luonnonhistorialliseen museoon. Molempien vastaus oli selvä: kyseessä on etelänlepakko.. Normaja oli vankkumaton eläimen koosta, ja sillä perusteella muun muassa pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) oli suljettava pois liian pienikokoisena. Vaihtoehdot alkoivat olla vähissä. Lajista ( on Suomesta vain yksi aiempi julkaistu havainto (Suomen Luonto 8/2008). LÄHETIN KUVAT muutamalle lepakoita harrastavalle ystävälleni ja kaikkien mielipiteet olivat samansuuntaisia. Voisikohan tämä olla isolepakkoakin suurempi harvinaisuus, etelänlepakko 30 Suomen luonto 19/2012 Lepakot saattavat lennellä päivisin, jos ne eivät ole onnistuneet yöllä saamaan tarpeeksi ravintoa
Sen pituus on yksi pohjan- ja etelänlepakon erottavista tuntomerkeistä: pohjanlepakolla vapaa häntä on vain 2?3 milliä, kun etelänlepakolla se on 5?7, jopa 8 milliä. Kyseessä on häntäräpylän ulkopuolelle jäävä hännän osa, niin sanottu vapaa häntä. Ero ei ehkä tunnu suurelta, mutta lepakoiden tuntomerkit ovat usein varsin vähäisiä. Havainto on uusi todiste siitä, että etelänlepakko on levittäytymässä kohti pohjoista. Tämä kuvissa selvästi näkyvä piirre yhdessä eläimen yleisen ulkonäön, turkin värin sekä kuvaajan kokoarvion myötä vahvistavat, että Paraisilla lenteli kesällä harvinainen vieras etelästä. Jo ensisilmäyksellä huomio kuvissa kiinnittyi lepakon häntäräpylän päässä sojottavaan suhteellisen pitkään piikkiin. Etelänlepakko on inen räkättirastaan koko i. iip nahkas MISTÄ LAJIN tuntee ja miten se erotetaan pohjanlepakosta, jos mittaaminen ei ole mahdollista. n Kirjoittaja on turkulainen lepakkoharrastaja. 19/2012 Suomen luonto 31. Havainto on uusi todiste siitä, että etelänlepakko on levittäytymässä kohti pohjoista. Tapaus osoittaa, miten hyvin dokumentoitu yksittäinenkin havainto voi tuoda arvokasta tietoa maamme edelleen heikohkosti tunnetusta lepakkofaunasta ja siinä tapahtuvista muutoksista
Kuinka hiljainen olisikaan metsä ilman tiaisia, talvi vailla tiuskutusta! Pirteä joukko tupsahtaa taas pihoille ruokaa etsimään. Parvi on tiaisten turva dick forsman Pertti Koskimies Hömötiaisten joukko väheni Suomessa alle puoleen voimaperäisimmän tehometsätalouden aikaan 1940?1980-luvuilla. Laho- ja kolopuiden korjuu vei pesäpaikat, eikä nuorista metsistä löydy yhtä paljon selkärangattomia talvivarastoiksi kuin luonnonmetsien lavealatvaisista puista. 19/2012 32 Suomen luonto 19/2012
Koukkunokan huomannut lintu viheltää ilmoille korkean tiitityksen, jonka toisetkin tajuavat oitis hengenvaaran merkkiääneksi. Pedon on vaikea paikallistaa korkean äänen tarkkaa tulosuuntaa, mutta parvikumppanit kuulevat heti, onko sännättävä jo syöksyvää petoa pakoon vai jähmetyttävä niille sijoilleen, kunnes joku huikkaa vaara ohi -viestin. Tiaisparvi ei säily päivästä päivään aivan samanlaisena, ei kokoonpanoltaan eikä väkimäärältään. ossi ilvonen / vastavalo Kaikilla tiaisilla kuten töyhtötiaisella on valkoiset posket. Tehokkuus ja taloudellisuus ovat valttia, kun metsää peittää jo puolimetrinen nietos ja päivännäköä piisaa vain juuri ja juuri sen verran, että ehtii syödä yöpimeänkin edestä. Mutta kun toden teolla keskittyy syömiseen, ei ehdi vilkuilla ympärilleen vaarojen varalta. Ristiriita ruokailun ja valppauden välillä ratkeaa etsimällä turvaa toisista, lyöttäytymällä muiden matkaan. Niillekin on etua tiaisten tarkoista silmistä ja uusista oivalluksista sekä syömäpaikkojen haussa että petojen vahdissa. Kiire on tiaisillakin, vaikka ne eivät kotimetsästään karkaa. Töyhtö-, hömö-, kuusi- ja lapintiaisten on turvattava selviyty19/2012 Suomen luonto 33. Kilpailua ravinnosta vähentää se, et- tä hömö- ja töyhtötiaiset etsivät ruokaansa puiden alaoksilta, kuusitiainen ja hippiäinen lähempänä oksien kärkeä, puukiipijä pitkin runkoa. Periviholliset varpuspöllö ja varpushaukka huomataan yleensä ajoissa, kun jokainen tiainen vilkuilee ympärilleen silloin tällöin. Syksyn kuluessa niitä alkaa seurailla jokunen töyhtöja kuusitiainenkin, muutama hippiäinen, yksi tai kaksi puukiipijää, epälukuinen joukko talitiaisia ja joskus etelässä sinitiainen ja pohjoisessa lapintiainen. Turvallisessa parvessa ruokapaikat tulevat järjestelmällisemmin tutkituiksi kuin yksin, ja joku hoksaa aina uusia antimia toistenkin iloksi. Ne heijastavat valoa, jolloin lintu näkee paremmin eteensä ruokkiessaan poikasia pesäkolossa tai mennessään talvi-iltana yöpymään. T iaisten omin olemus paljastuu pian, kun lintuja pysähtyy katselemaan: uteliaisuus ja ahkeruus, ennakkoluulottomuus ja kekseliäisyys. Eloisat tintit etsivät herkeämättä ruokaa puiden ja pensaiden rungoilta ja oksilta sekä joka kolosta kannoilta, maapuilta ja mättäiltä. Tiaisten on pelattava varman päälle. Hömötiaiset pysyvät yhdessä uskollisimmin, mutta hippiäiset, puukiipijät ja kuusitiaiset poikkeavat toviksi omille reiteilleen. Töyhtötiaiset seurailevat sukulaistensa kuljeskelua vain siihen saakka, kun parvi pyrähtää hakkuuaukon, metsäpellon tai pikkujärven toiselle puolelle, sillä ne karttavat avomaita. Varastoilla talven yli Loppukesällä tiaisten matkassa hääräilee joltinenkin joukko pajulintuja, kerttuja ja sieppoja, jotka elo?syyskuun sysipimeinä öinä katoavat kohti Afrikan lämpöä. Tiaiset elävätkin talven yli parvissa, joilla on ikioma reviiri ja kerrasta toiseen toistuvat kulkureitit. Talviparven sydän syntyy jo elokuulla, kun vuodesta toiseen samassa metsikössä yhtä pitävän hömötiaisparin seuraan liittyy muutama saman kesän poikaslintu jonkin peninkulman päästä
Kun pakkanen kiristyy kolmenkympin kamalammalle puolelle, lintu vaipuu hypotermiaan. Laajuudeltaan ja lintumääriltään vaihtelevat vaellukset toistuvat epämääräisin välein. Kerran tai pari vuosikymmenessä varsinkin kuusija hömötiaisia liikehtii levottomasti eri ilmansuuntiin 34 Suomen luonto 19/2012 ville suorsa matti pihlatie Tiaisten luonteissa on eroja. Nokkelat ja uteliaat yksilöt tutkivat kaikkea uutta ja säntäävät ruokintapaikallekin ensimmäisinä.. Tiainen on pikkiriikkisine aivoineen todellinen muistihirmu. Varastojen kartuttaminen ei ole ainoa ase, jolla tiaiset taistelevat kylmyyttä vastaan. Syömisen lomassa linnut nostelevat jalkojaan mahahöyhenten suojiin, sillä paljaista koivista karkaa rutkasti lämpöä. Liikakansoitus pakottaa nuoret linnut liikkeelle. Varjopuolena on, että tiainen ei huomaa ajoissa koloonsa kurkistavaa kärppää, näätää, lumikkoa tai varpuspöllöä ja voi joutua saaliiksi. Lämmön haihtumista ruumiistaan tiaiset hidastavat kylmimpinä päivinä pörhistelemällä höyheniään, joita on syksyn sulkasadon jäljiltä enemmän kuin kesällä. antti koli misensä talven yli hamstraamalla ruokaa varastoihin. Ne kätkevät elokuulta loka?marraskuulle jopa kymmeniätuhansia hyönteisiä, hämähäkkejä, toukkia ja siemeniä kaarnanrakosiin, tuohenkolosiin, neulasten väleihin ja jäkäläpehkuihin. Keskitalven kuukaudet joka iikka kiertelee piilojaan. Kullanarvoista aikaa ei ole hukattavaksi ruoan etsimiseen, kun syötävää on saatava hämärästä hämärään joka hetki. Jopa kymmenientuhansien kätköjen muistamista helpottaa se, että aikuiset tiaiset elävät kesät talvet samassa metsässä, jonka ne tuntevat puu puulta läpikotaisin . Kovimmilla pakkasilla metsätiaiset kaivautuvat lumikieppiin kuin metsot ikään. Liikakansoituksesta liikekannalle Kun leutoja talvia ja lämpimiä poutakesiä on toistunut useamman kerran, jälkikasvua piisaa, eikä kaikille riitä talveksi kunnon reviirejä. Nuoret taas ottavat mallia vanhemmista ja kokeneemmista tovereistaan. Ruumiinlämpö laskee normaalista noin 42 asteesta lähes kymmenen astetta, jolloin tiainen voi pysytellä päivälläkin paikoillaan puunkolossa, pöntössä tai seinän rakosessa. Energiaa ei kulu edestakaiseen lentelyyn, ja linnusta huokuva lämpö kohottaa suojapaikan lämpötilaa usealla asteella ulkoilmaa ylemmäksi. onnekkaimmat linnuthan elävät jopa kymmenvuotiaiksi
Vähin äänin ne palasivat kevättalven kuluessa kohti kotiseutujaan, mikä on ominaista muillekin vaelluslinnuille. Talitintit ihmisen varassa Pihapiireistä tuttuja talitiaisiakin tempautuu tavallista kiihkeämmille vaelluksille usein samoina syksyinä kuin hömö- ja kuusitiaisia. Ärhäkkä sinitiainen karkottaa monesti sekä kuusitiaisen että talitiaisen. kuin sopuleja tuntureilla. Silloin joukko tempautuu epävakaisen hyppivään lentoon ja katoaa meren ylle. Vieläkin ainutlaatuisempaa on niin Suomen- kuin Pohjanlahden tuolla puolen pesivien, hömötiaista erehdyttävästi muistuttavien viitatiaisten liikkeellelähtö. Tätä lehtimetsissä asustavaa ulkomaanelävää oli tavattu maassamme varmuudella vain parisataa kertaa, kunnes syksyllä 2010 Laatokan kahta puolta tänne tupsahti kiikariväen valtavaksi kummastukseksi luultavasti tuhansia viitatiaisia. Lintuhistorian suurin vaellus alkoi syksyllä 2010 ja jatkui seuraavaan talveen. Silloin viitatiaisia nähtiin maassamme toistasataa. 19/2012 Suomen luonto 35. Kyläniemi keskellä Saimaata, Pulkkilanharju Päijänteen poikki, Porkkalanniemi ja Hankoniemi Suomenlahden partailla kokoavat kuin suppiloon suurten vesien ylittämistä viimeiseen asti välttävät metsälinnut. Kun kiihko kulkemiseen käy ylivoimaiseksi, piintyneitä maakrapuja ei pidättele enää mikään. Kuitenkin talitiainen on etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen metsäseuduilla pikemminkin säännöllinen muuttolintu kuin epävakainen vaelluslintu. Onnekkaimmat saavuttavat Viron rannikon, jaksavat Ahvenanmaan saariketjua Sveanmaalle tai tavoittavat Ruotsin Merenkurkun kapeikon kautta. Maamme pohjoispuoliskossa asuvat lapintiaiset ilahduttavat etelän asukkaita isommin joukoin kerran tai pari ihmisiässä. Tiaisparvissa vallitsee arvojärjestys, jossa koiraat ovat ennen naaraita ja aikuiset ennen nuoria. Ruokintapaikoilla näkyy nokkimisjärjestyksiä myös lajien välillä. Talitiaiset lentävät loppusyksyllä satojenkin kilometrien matkoja etelänpuoleisiin ilmansuuntiin ja palaavat kesäsijoilleen maalis?huhtikuussa. Ruokaisammilla rintamaillakin talitiaiset siirtyvät talveksi ihmisten ilmoille. Se kerää talvivarastoihinsa hyönteisten ja hämähäkkien lisäksi puiden ja pillikkeiden siemeniä. Viitatiaiset ovat Suomessa harvinaisia vaeltajia. Ne pesivät lähinnä meitä Venäjän Karjalassa, Virossa ja Etelä-Ruotsissa. Koivikoissa, rantalepikoissa ja järviruovikoissa särisee pirteitä sinitiaisiakin, mutta eivät nekään pahimpina pakkasviikkoina pärjää luonnonantimilla yhtä hyvin kuin pihapiireissä talitiaisten kaverina. Tali- ja sinitiaiset ovat eteläistä alkuperää, eikä niil- seppo alatalo / vastavalo Kuusitiainen on vikkelin ja pienin tiaisemme, joka painaa vain 8?11 grammaa. Vielä loka?marraskuussa talitintit tiuskuttavat tuttua säksätystään metsätiaisten matkassa, kunnes lumipeitto ja pakkaset pakottavat ne kyliin ja kaupunkeihin
Ihminen on tehnyt tiaisille paljon vahinkoa kaatamalla parhaat metsät, hävittämällä pesäkolot ja ruokapuut. Onneksi voimme vähän hyvittää pahoja tekojamme ruokkimalla talvisin ja rakentamalla pönttöjä, säästämällä isoja puita, kelonrasseja, kolohaapoja, lahopökkelöitä ja liekopuita. Mikäpä piristäisi talven hämyssä enemmän kuin puussa tirskuttava tiainen, joka pyrähtää pelotta lintulaudalle. tomi muukkonen / lintukuva Sini- ja talitiainen tarvitsevat ihmisen apua, sillä ne eivät osaa varastoida ruokaa. Sinitiainen tuli pesimälajistoomme 1800-luvulla. Kuusitiaisia kuolee tali- ja sinitiaismaisen veroisesta poikaslykystä päätellen enemmän kuin hömö- ja töyhtötiaisia, mutta niinpä myös kuusitiaiset ovat eteläisempää alkuperää ja pienempinä pahemmin pakkasen armoilla. Metsää on mahdoton kuvitella ilman tiaisia, eikä talvinen pihapiirikään olisi elossa ilman eläväisiä ja veikeitä valkoposkia. Talven tappavuudesta kertoo sekin, että osa tali- ja sinitiaispareista pesii kuin varmuustoimena kahdesti kesässä ja kasvattaa jopa parikymmentä poikasta. Reilusti yli puolet kesän poikasista kuolee talven kuluessa, suurin joukko vasta lopputalvella, jolloin pienet siivekkäät riutuvat kuukausien sinnittelyn jälkeen. Vaikka valoa riittää silloin jo tuplasti synkimpään kaamoskauteen verrattuna, energiaakin kuluu vastaavasti paljon enemmän. Lintujen on nimittäin nälkiintymisen ja väsymisen uhallakin etsittävä vapaata reviiriä, tapeltava turvallisista pesäkoloista ja hur- mattava paras puoliso laulamalla ja liehittelemällä. Hömötiaisilla poikasia varttuu tuskin puolet tali- ja sinitiaisten määrästä, töyhtötiaisilla kolmasosan verran. Olkaamme luottamuksen arvoisia! n. Ilman lintulautojen antimia ja muuta ihmiseltä liikenevää ruokaa tali- ja sinitiaisia eläisi näin pohjoisessa vain mitätön määrä nykyiseen verrattuna. Sinitiaisen Suomen-kanta on nykyään yli 30-kertainen 1950-lukuun verrattuna. Talitiaistenkin talvijoukko on kolmisen kertaa suurempi kuin 60 vuotta sitten. Lapintiainen on todellinen selviytyjä, pohjoisimman taigan harvoja talvilintuja. Vanhojen luonnonmetsien hakkuut harvensivat sen kantaa 1900-luvulla. 36 Suomen luonto 19/2012 Tiaiset tarvitsevat apuamme Ylenpalttinen ruokatarjoilukaan ei takaa koko syksyisen tiaisjoukon selviytymistä kevääseen asti. Se luottaa ihmiseen. Pienempi poikaskatras paljastaa, että metsän alkuasukkaat selviävät hengissä talven yli paljon varmemmin kuin maahanmuuttajat lauhkeammilta leveyksiltä. Tämä johtuu talviruokinnasta, rantaruovikoiden levenemisestä ja talvien lauhtumisesta. Nyt sen kirkas helisevä laulu kaikuu koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. markus varesvuo le ole kehittynyt kykyä varastoida ruokaa talven varalle
Aito kauneus on aina täydellisyyden ilmaus, eikä täydellisyys tule toimeen maailmassa, joka on tunnetusti hyvin epätäydellinen. Muuten loppuu bisnes. Periaatteessa sama koskee kansallispuistoja, joita suojellaan samalla, kun niitä käytetään. Ketulta riistetään sen kauneus kauhistuttavan kirjaimellisesti. Eikä se tietenkään edes onnistu. takuulla toisenlaista kuin se, joka johtuu kauneudesta. Jossakin siis on ihmisiä, jotka haluavat ostaa nahat ja karvat verkkokopissa koko elämänsä viettäneiltä eläimiltä. He haluavat karvat niiden kauneuden takia: taas esimerkki kauneuden kirouksesta. Siksi tuho on sen alituinen seuralainen. Näen sen, enkä tarvitse siihen pessimististä vakaumusta tai mystistä mielenlaatua. Kauneus tulee toisesta maailmasta. Kun jokin maailmassa on kaunista, se näyttää heti uhatulta. Rumat asiat, kuten jätevuoret ja köyhät paikalliset, on pantava vähintään piiloon. Niissä kuitenkin liikkuu lähinnä luonnonystäviä, jotka ymmärtävät vastuunsa, ei asiakkaita, jotka ostavat itselleen oikeuden käyttäytyä samanaikaisesti kuin moukat ja kuninkaat. Luonnonkauneuden reservaateissa kauneuden säilyttämiseen ei tarvita suuria rahoja, kun ei niitä sen riistämisestäkään saada, toisin kuin aurinkorannoilla. T M inulla on työhuoneeni seinällä kuva, jossa ryppyinen Brigitte Bardot rukoilee, että ehtisi nähdä sen, kun hylkeenmetsästys kielletään Kanadassa. Minä teen samoin ajatellen turkistarhausta Suomessa. Tähdet ja mallit ovat toisinaan, elleivät usein, onnettomia kauneutensa takia. On kauheaa olla haluttu. Sama pätee paikkojenkin kauneuteen. Riittää, kun on vähän yleistietoa sekä järki ja silmät päässä. Selvästi kauneusihanteista poikkeavia ihmisiä pidetään epäonnisina. Tuloksena on tuhlattua, maahan poljettua elämää ja ihminen, joka on turkki päällään entistäkin rumempi. Nylén Kauneuden kirous 19/2012 19/2012 Suomen Suomenluonto luonto 37. He houkuttelevat ihmisiä kuin haaskat petoja. Kaikki haluavat heistä palan. Kauniit luonnonmaisemat ja maan kolkat vetävät väkeä puoleensa. K auneus on surullista. Kauniit joutuvat riiston kohteiksi. Koska turismi elinkeinona perustuu kauneuden hyväksikäyttöön, on erityistä huomiota syytä kiinnittää siihen, että paikat pysyvät jotakuinkin siisteinä, vaikka niillä vuodesta toiseen tyydytetään ihmismassojen kauneudennälkää. Epäilemättä rumuudesta koituukin kaikenlaista tuskaa . n Antti Nylén on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja. anna hämäläinen, kuvauspaikka suomen kansallisooppera ätä kirjoittaessani, lokakuun alussa, Suomessa vielä kerätään allekirjoituksia, jotta kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi saataisiin käsiteltäväksi eduskunnassa. Vaadittavat 50 000 nimeä on jo melkein koottu, vaikka aikaa on jäljellä vielä monta viikkoa. Kampanjan ensimmäiseen tavoitteeseen siis päästään: kansanedustajat joutuvat pian äänestämään siitä, onko edelleen pidettävä mainiona toimintaa, jota kymmenien tuhansien suomalaisten mielestä pitäisi pitää rikollisena. Tiedossa on irvokas poliittinen keskustelu, jossa turkistarhauksen puolustajilla ei ole muuta tehtävää kuin selittää, että tarhaukselle on olemassa kolme hyvää syytä: raha, raha ja raha
Oksa syysjäässä. Renkaat syntyivät vedenpinnan vaihdellessa. 38 Suomen luonto 19/2012
teksti antti halkka / kuvat keijo penttinen Lähellä Valokuvaaja Keijo Penttinen kumartui syysjään äärelle. JÄÄTÄ 19/2012 Suomen luonto 39
Liikkeellä ovat myös luontokuvaajat. Tämän jutun viimeisen aukeaman kuva huurrejäästä palkittiin muutama vuosi sitten Vuoden luontokuva -kisassa. Heistä jyväskyläläinen Keijo Penttinen on jopa erikoistunut jääkuviin ja alkaa syksyllä kaipailla pakkasilmoja. ?Luonnon suurista ihmeistä yksi vähiten huomatuista on jää.? Jäähän pureutuminen on tuonut Penttiselle tunnustusta. Pari vuotta sitten ystävä hälytti Penttisen Jyväsjärvelle, jonka tuoreessa kannessa näkyi hätkähdyttäviä kuplamuotoja. ?Ne ovat kuin galakseja.? Puhtaiden muotojen haku edellytti lumetonta jäänpintaa. Kuplien galaksi Jyväsjärvellä. Korpipuron värit. Jyväsjärvi oli saanut uuden jään. Sieltä kuvaaja löysi muodoista kummallisimmat. 40 Suomen luonto 19/2012 S uomi on puolet vuodesta lumen ja jään maa. Tämän lehden ilmestyessä pohjoisessa lammet ja pienet järvet ovat saaneet jääkannen, ja vähitellen myös keskinen ja eteläinen Suomi taipuu talven valtaan. Ennen vain veneellä kuljettavat vedet tulevat talven edetessä varovaisten kulkumiesten ulottuville. Kirkas jää on kuitenkin kuvaajasta vähintään yhtä kiinnostavaa kuin huurteinen. Joka syksy hän lähteekin kuvaamaan sileitä ensijäitä. Penttinen kiillotti pintaa vedellä, ja niin kuplien galaksien muodot pääsivät oikeuksiinsa. Varmaa selitystä kuplarakenteille ei löydy heti. ?Veden alenemisella on varmaan tässä ollut vaikutusta?, Esko Kuusisto Suomen ympäristökeskuksesta arvelee. Tällöin ilmaa jää taskuihin. Fysiikan lait hallitsevat näiden taskujen kokoa niin kuin ne määräävät galaksejakin.
Polarisaatiosuodin tuo esiin ohuen jään kiteiden heijastamat värit. 19/2012 Suomen luonto 41
Punaisia, sinisiä, vihreitä... ?Värit tulivat esiin vain tietyssä katselukulmassa. Ja se löytää paikkansa jälleen fysiikan lakien mukaan; kide ei suinkaan kasva sattumanvaraisesti. 42 Suomen luonto 19/2012. Kuva sai kunniamaininnan Vuoden Luontokuvat -kisassa 2009. ?Täysin kehittyneenä tasku voi olla korkeintaan 5,6 millin korkuinen, mikä on samalla nolla-asteisen vesipisaran enimmäiskorkeus.? Siinäpä yksi suomalaisen syys- ja talviluonnon tärkeä mitta. Olemme siellä missä asiakkaatkin. Keijo Penttinen käyttää kuvatessaan usein polarisaatiosuodinta. Kuurajäätä. Molekyyli asettuu kiteen jatkoksi. Sitä kääntelemällä hän löysi erään marraskuun ensipakkasilla jään värit korpipuron reunajäistä. Polarisaatiosuodatinta piti pyörittää, jotta ne näkyisivät. Kun ohuesta ensijäästä piti saada kuvia, Penttinen otti käyttöön kahluusaappaat. Äkkiä alkoi näkyä erivärisiä pintoja ja muotoja. Toisessa asennossa kuva oli mustavalkoinen, sitten värit taas tulivat esiin.? Esko Kuusisto innostuu kuvista. ?Opiskeluaikana tein professori Erkki Palosuolle satamäärin millin paksuisia lasille jäädytettyjä jäänäytteitä VTT:n kylmälaboratoriossa?, hän sanoo. ?Polarisaatiosuotimia käytetään jääkiteiden tutkimuksessa, koska niiden avulla saadaan näistä ohuista jäänäytteistä kiderajat esiin ja siten myös jääkiteiden koot.? TUTKIJA selittää, että kiteet ovat pikku prismoja, jotka kasvavat vesimolekyylien liittyessä joukkoon
OSMOTTU . (019) 264 4200, www.osmocolor.com Lumi ja jää syntyvät veden kiteytyessä. Talvella koko Suomen päällä välkkyy kidepeitto. ?Kide kasvaa eniten pääakselillaan. Ehkä koulussa voisi kertoa vielä enemmän kiteistä, joista jään lisäksi lumikin muodostuu? Fyysikon silmin Suomella on talvella päällään kiteistä tehty täkki. Värit olivat kadoksissa. Siinä kiteet ovat melko lailla samassa suunnassa ja järjestyksessä. Joinain päivinä Penttinen sai pyöritellä turhaan suodintaan. n Tilaa UUdenmaan linnUsTo! ? Yli 500 sivun verraton tietolähde, joka esittelee 400 Uudellamaalla tavattua lintulajia ? Sisältää valtavan määrän aiemmin julkaisematonta tietoa eteläisimmän Suomen linnustosta ? Antaa kattavan kuvan lintujen esiintymisestä saaristosta kaupunkeihin ja metsistä maatalousympäristöihin, 1800-luvulta tähän päivään Tarjous! 25? ? Käsittelee myös lintujen muuttoa, talvehtimista ja uhanalaisuutta ? Toim. Tapio Solonen, Aleksi Lehikoinen ja Esa Lammi ? Kustantaja Tringa ry (ovh 45?) + postikulut Tilausohjeet: tringa.fi 19/2012 Suomen luonto 43. LUONNOLLISESTI Lisätietoja: SARBON WOODWISE OY puh. Värit paljastavat tuon akselin suunnan?, Kuusisto valaisee. Hänen mielestään on luontevaa, että Keijo Penttinen löysi värit juuri uuden kasvavan jään ääreltä. Kuvaaja kuitenkin palasi paikalle yhä uudestaan. ?Ilmiö toistui syksyn aikana kahdeksan kertaa. Tuon kimaltavan kristallipeitteen alla ja päällä luonto elää omaa elämäänsä. Se kannatti, jää tarjosi ikimuistoisen syksyn.? Meille muille kuvat kertovat, että elämme talvella kiteiden parissa. Makasin hankalissa asennoissa joen varrella
Kaskisauhun Reino Juutinen on kaskiperinteen taitaja. 44 Suomen luonto 19/2012
Pellavaiset vaatteet eivät säikähdä kuumuutta eivätkä kipinöitä. Metsähallitus on kaskennut Telkkämäessä ja Kolilla vuodesta 1993. Kolilla on kaskettu 1990-lu- Telkkämäen kaskiperinnetilalla on suomenhevosia. 19/2012 Suomen luonto 45. verhossa Kaskeaminen ja metsien ennallistamispoltot lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Vuonna 1993 poltetulle kaskelle on kasvanut hieno koivikko. T teksti topi linjama / kuvat kirsti hassinen uli nuolee kaadettuja puunrunkoja Kaavin Telkkämäessä. Välillä alkukesän tuuli pyöräyttää savua päin luontovalvoja Reino Juutisen ja muiden kaskenviertäjien kasvoja. Kaskeajilla on jalassaan tuohijalkineet, lötöt, joita he käyvät kastelemassa vesisaavissa. Liekit ovat matalia, mutta hiillos polttavan kuuma. Tavoitteena on ylläpitää kaskeamiseen liittyvää kulttuuria ja tietotaitoa. Metsähallituksen kasket ovat pieniä, alle puoli hehtaaria. Vain parina märkänä alkukesänä kaski on jäänyt polttamatta
Kesällä kaadettua kaskea. Kaskitulet ovat loimunneet neljällä miljoonalla hehtaarilla. Kaskisanastoa aatra: yksipiikkinen aura. aho: entinen kaskimaa, joka on niittynä tai laitumena. huhtakaski tai huuhtakaski: havumetsään tehty kaski. kunttakerros: maan humuskerros. löttö: matalareunainen tuohijalkine. pykälikkö: metsä, jonka puut on pyälletty pystyyn kuivumista varten. pyältää: kolota puu tyvestä niin, että se vähitellen kuivuu pystyyn. rasi: kaadettu, mutta polttamatta jäänyt ylivuotinen kaski. rieskakaski: lehtipuukaski, joka hakataan, poltetaan ja kylvetään samana kesänä. risukarhi: lyhytoksaisista halkaistuista kuusipölleistä valmistettu karhi, jolla kaskimaa möyhennettiin. sienapuu: kaskeen ulkopuolelta tuotu puu. töpeksiä: syljeskellä nauriin siemeniä kaskeen. viertää: pyörittää palavia runkoja kaskessa puuseipäällä, viertokangella. Nuotiolla porisee nokipannukahvi ja hautuu kaskiruispuuro. 46 Suomen luonto 19/2012
Pellava suojaa ja pukee Matti Juutista. Kaski sytytetään tuohuskepillä. vulta alkaen parikymmentä hehtaaria, Telkkämäessä kaksi ja puoli. Suuria metsäkuvioita ei juuri ole?, sanoo suunnittelija Tuuli Jansson. Jansson on edistänyt kaskeamista Kolilla vuodesta 2008. Metsähallituksen yhtenä tavoitteena on avata maisemaa. ?Mutta sellaisille alueille ei mennä, joilla ei ole aikaisemmin kaskettu?, Jansson sanoo. Merkit maastossa Vanhat kaskimaat tunnistaa metsään kootuista kivikasoista, kaskiraunioista. Entisaikojen koskemattomiin havumetsiin raivatut huhtakasket saattoivat olla hehtaarien kokoisia. Uudelleenkaskeamisten myötä kesämaitiainen on selvästi runsastunut. Metsähallituksen suojelubiologi Anna-Riikka Ihantola on tehnyt kasvillisuusseurantaa Telkkämäessä alueella, joka on kaskettu kaksi kertaa aiemmin, vuosina 1996 ja 2010. ?Tämän kesän tuloksissa on kiinnostavaa se, että maitohorsma ja vadelma ovat lähes hävinneet ja koiranputki ja metsäkurjenpolvi ovat vähentyneet. On arvioitu, että kaskitulet ovat maassamme loimunneet aikojen kuluessa kaikkiaan neljän miljoonan hehtaarin alalla. ?Kasketulla alueella metsikkörakenne on pienipiirteistä. Orvontädyke ja ahojäkkärä ovat lisääntyneet.? 19/2012 Suomen luonto 47. Itä-Suomen kaskialueilta niitä löytyy lukemattomia. Myös nauriskuopat muistuttavat kaskista. Jotta kaskikoivikot säilyttäisivät ominaispiirteensä, niitä pitää hoitaa erityisesti alikasvoskuusia poistamalla?, Metsähallituksen vastaava suojelubiologi Kaija Eisto selvittää. Toiseksi kaskikauden jäänteeksi Eisto tulkitsee harmaaleppävaltaiset metsät, jotka kasvavat kaskeamiseen sopivilla rinteillä. Liito-orava ja monet lintulajit kuten valkoselkätikka ovat hyötyneet kaskeamisen aikaansaamista lehtimetsistä. Ruohot runsastuvat Tuli vaikuttaa kasvistoon ja eläimistöön. Nyt puusto peittää näkyvyyden. Hän kertoo, että vielä 1930-luvulla Kolin huipulta näkyi kylälle. Ruoholajisto on runsastunut. Esimerkiksi kesämaitiainen oli ennen tavallinen kukka Itä-Suomessa, mutta kaskeamisen loputtua laji alkoi harvinaistua. Kaski saatettiin tehdä kauas takametsiin. Nauriit säilöttiin kuoppiin, joista niitä talven mittaan haettiin. Yleisemmin tunnettuja muistoja entisaikojen maanviljelyksestä ovat kaskikoivikot. ?Ne ovat valoisia ruoho- tai heinävaltaisia koivikoita, joiden viimeisimmästä kaskeamisesta on kulunut todennäköisesti yli sata vuotta
joita Metsähallitus myös tekee . rikastuttavat hyönteislajistoammekin. Kuplamörsky vaivaa kulotetuille alueille istutettuja männyntaimia lahottamalla niiden juuria. Kuoriaiset hyötyvät Kaskeaminen ja metsien ennallistamispoltot . Suojelubiologi Maarit Similä viertää kaskea, jotta palo etenisi tasaisesti. Matti ja Reino Juutinen leikkaavat ruista sirpillä. Huhtakurjenpolvea pidetään tavallisena poltettujen alojen lajina. ? 48 Suomen luonto 19/2012. Telkkämäestä tai Kolilta siitä ei kuitenkaan ole havaintoja. Huhtakurjenpolven siemenet, kuten myös paloalueille nousevan kuplamörskyn itiöt, vaativat lämpökäsittelyn ennen kuin ne alkavat itää
Entisen Kuopion läänin itäosissa neljännes viljasta saatiin kaskista vielä 1880-luvulla. Usein kaski tehtiin lehtimetsään, joka kaadettiin polttamista edeltävänä kesänä rasiin kuivumaan. Myös Rasinkankaan, Huhtamäen, Latokasken ja Pykälikön tapaiset nimet muistuttavat kaskeamisen tärkeästä roolista. Sanonta ?Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Huhtakaskien savuissa asutus levisi Savoon 1400-luvulta alkaen. Maakunnan arvellaan jopa saaneen nimensä sanasta savu. Seuraavalla vuosisadalla havumetsät paloivat Pohjois-Amerikassa Delawarejoen laaksossa. Kruunu piti kaskeamista metsän haaskuuna ja yritti saada sitä aisoihin. Kielloista ja metsien hupenemisesta huolimatta kaskeaminen jatkui paikoin viime vuosisadalle. Kaskeamisen merkityksestä kertoo kuukauden nimi huhtikuu: tuolloin oli sopiva aika kaataa huhtakaski. Kaskeaminen lounaista alkuperää Metsien hallittu polttaminen viljelymaaksi alkoi meillä 4000? 5000 vuotta sitten, kun etelästä tullut vasarakirveskulttuuri saavutti Suomen. Kaskeamalla saatiin käyttöön puiden ravinteet ja päästiin eroon rikkakasveista. Kaskeamisen lounaisesta taustasta kertoo se, että lähes kaikki kaskeamiseen liittyvät sanat ovat lounaista alkuperää. Kaskipelto oli esi-isillemme ensimmäinen ja ainoa pelto. Kun mustikka oli vallannut ahon, valtaus raukesi ja alue palautui yhteiseen kaskivarantoon. Kaskeen töpeksittiin eli syljettiin nauriin siemeniä. Eteläisessä ja läntisessä Suomessa pieniä rieskakaskia poltettiin yleisesti 1700-luvulla. Emäksiseen maahan saatettiin lisäksi kylvää ohraa, tattaria ja pellavaa. liittyy kaskeamisen tapaoikeuteen. Ahomansikka viihtyi kasketuilla ahoilla, ja niin kauan kun sitä kasvoi, alue säilyi kaskeajan hallinnassa. Parhaat paikat pysyivät peltoina. Laiduntamattomat kaskimaat pusikoituivat ja niistä muodostui riistapeltoja, jotka vetivät puoleensa hirviä, jäniksiä, teeriä, pienjyrsijöitä ja pieniä turkiseläimiä. Sanonta ?Oma maa mansikka, muu maa mustikka? liittyy kaskeamisen tapaoikeuteen. Kaskirauniot ovat vanhojen kaskimaiden merkkejä. Mauri Kärkkäinen kylvää rukiin ravinteikkaaseen kaskimaahan. 19/2012 Suomen luonto 49. Pystyyn pyälletyt puut imivät muutamassa vuodessa humuskerroksen niin kuivaksi, että se saatettiin polttaa. Maa muokattiin aatralla ja siemen peitettiin risukarhilla. Kaskesta saatiin yhdestä kolmeen satoa, minkä jälkeen ne jäivät usein laitumiksi. 1500-luvulla rautavaaralaiset veivät tekniikan Ruotsiin. Kaskiruista kylvettiin harvaan, sillä yhdestä siemenestä versoi jopa kymmeniä korsia. Kaskiruis oli Suomen tärkeimpiä vientituotteita 1600-luvulla. Kaskiviljelyn suuriin innovaatioihin kuuluu havumetsään tehty kaski, huhtakaski
Metsäpaloalueilla hyönteisille on syötävää enemmän kuin kaskessa, jossa puut poltetaan mahdollisimman tarkkaan. Suomessa tavataan noin 30 metsäpaloista riippuvaista hyönteislajia, joista suurin osa on kovakuoriaisia. ?Kulokauniainen on näistä kuuluisin. Syväaromisessa puurossa maistuu Telkkämäen riihen savu. Vain tuuli saisi Juutisen mielestä olla kovempi. ?Jos se ahjona puhaltaisi, niin menisi nopeasti?, sanoo kymmeniä kaskia polttanut konkari. Tuli etenee kaskessa parisen metriä tunnissa. Tuhkalatikan arveltiin hävinneen Suomesta, mutta 1990-luvun lopulta lähtien lajia on taas tavattu paloalueilta. Puuron päälle siemaillaan nokipannukahvit. Tämänkertainen kaski palaa Juutisen mielestä hyvin. Puuta on riittävästi. Kolilla ensimmäiset kulokauniaiset tulivat kaskeamispaikalle puolitoista tuntia sytyttämisen jälkeen?, tutkija Petri Martikainen Itä-Suomen yliopistosta kertoo. Hiilenmusta kulokauniainen voi suunnistaa infrapunaja savu-aistimiensa avulla paloalueelle hyvinkin kaukaa. Niiden on nähty pörräävän palopaikoilla yli sadan kilometrin päässä lähimmästä metsästä. Kuoriaiset tulevat palopaikalle lisääntymään. Suurimmat on viety polttopuiksi ja tilalle on tuotu kuivaa leppäpölliä sienapuuksi. Ei tiedetä tarkalleen, missä kuoriaiset ovat palojen välisen ajan, jos paloja on harvoin. Palopaikoilta on löydetty monia harvinaisia kuoriaisja ludelajeja. Vuoden parin kuluttua uuden sukupolven yksilöt lähtevät etsimään uutta lisääntymispaikkaa. Iltaan mennessä kunttakerros koko alalta on palanut poroksi. Loppukesästä ravinteikas kaskimaa pullisteli nauriista ja ruis oli oraalla. Viime vuosien löydöksi Martikainen nimeää Ilomantsista löytyneen balkaninlatikan (Aradus montandoni), jota ei tiedetä aiemmin Suomesta tavatun. Kaski palaa poroksi Kun Telkkämäen kaski on alkanut kunnolla palaa, kaskeajilla on aikaa laskea viertokanki hetkeksi käsistään. n Kaskinauriit kasvoivat komeiksi. 50 Suomen luonto 19/2012. Reino Juutinen on keittänyt nuotiolla puuron kaskirukiista, joka on viljelty läheisellä pellolla
Tilaa m alla H y v ko ko vuo parh än aan m luon i e l e s i va i n toleh 49 ? n jo den itsel ! u lu lesi t ai la lah hjak si j auta Kuvat: Lapintiainen Anja Vest / Vastavalo, Kettu Jorma Luhta / Leuku t sam alla a luon toa. lahjaksi kymmenen vuodenaikaa suomen luonnossa! palkittu laatulehti 10 monipuolista numeroa vuodessa! Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus (09) 2280 8210 (arkisin 9?15) tilaajapalvelu@sll.fi, tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Nettisivuiltamme voit myös tulostaa lahjakortin lahjan saajalle!
Terveydelle vahingollisia tuotteitaan kauppaava teollisuus kiisti selvät tutkimustulokset tupakoinnin vaarallisuudesta. Samanlaisia epäilyn kauppiaita häärii nyt suurten ympäristökysymysten parissa. alifornian yliopiston tieteenhistorian professori Naomi Oreskes ja Kalifornian teknologian instituutin historian tutkija Erik M. Conway kuvaavat 2010 ilmestyneessä kirjassaan erinomaisesti, mistä ympäristösuojelun vastustamisessa on yli 40 viime vuoden aikana ollut kysymys. Kirja Merchants of Doubt . Monien kansalaisten ja jopa päättäjienkin mielestä tutkijat ovat liioitelleet esimerkiksi ilmastonmuutosta. Erityisen selvästi tämä epätietoisuus tosiasioista näkyy lehtien ja internetin keskustelupalstoilla. How a Handful of Scientist Obscured the Truth on Issues from Tobacco Smoke to Global Warming kertoo, kuinka tupakkateollisuus aloitti jo 1950-luvulla hyökkäyksen tupakoinnin vaarallisuuden osoittaneita tutkijoita vastaan. Strategiana oli luoda epäilyä näiden tutkijoiden tutkimusten laadusta ja tuoda esiin tupakkateollisuudelle myötämielisten tutkijoiden ja lääkäreiden mielipiteitä. Kyyninen tavoite oli saada lisää aikaa, jotta voittojen haalimista voitaisiin jatkaa mahdollisimman pitkään. Tupakkateollisuuden edustajan muistion teksti vuodelta 1969 ilmaisi asian ytimen: ?Epäily on tuotteemme, sillä se on paras keino kilpailla tosiasioiden kanssa.? Markkinatalouden tosiuskovaiset Tupakkateollisuudessa kehitettyä strategiaa sovellettiin menestyksellisesti 1960-luvulla ympäristömyrkky DDT:n aiheuttamien vaarojen sivuuttamiseen. muutamaa tapausta lukuun ottamatta. Niillä on kuitenkin ollut vaikutusta ympäristöuhista käytyyn keskusteluun. Teollisuuden ja hallinnon apuna toimi Oreskesin ja Conwayn mukaan myös joukko eläkkeellä olevia tutkijoita, jotka antoivat kasvonsa ja arvovaltansa ympäristönsuojelun vastaiseen toimintaan. Suurin osa heistä oli fyysikoita, jotka olivat ansainneet kannuksensa kylmän sodan aikaisessa taistelussa kommunismia vastaan. 52 Suomen luonto 19/2012 Neuvostoliiton romahdettua he löysivät ympäristönsuojelusta uuden, kommunismia muistuttavan vihollisen. Sitä pystyvät arvioimaan kunnolla vain juuri sen alan asiantuntijat. Ilmastonmuutosta epäilevät eivät ole ilmastotutkijoita edes Yhdysvalloissa . Tämä. He sanoivat, että ympäristönsuojelu on vihreä puu, jolla on punaiset juuret. Oreskes ja Conway kirjoittavat, että näille kylmän sodan sotaratsuille kaikkinainen puuttuminen vapaaseen markkinatalouteen oli uhka yksilönvapaudelle. Eräs heistä kuvasi ajatuksenjuoksuaan niin, että otsonikadolla varoittelevilla oli todennäköisesti omia piilotavoitteitaan, jotka eivät pelkästään liity ympäristönsuojeluun, vaan siihen, että he haluavat muuttaa talousjärjestelmäämme. Toisin kuin Yhdysvalloissa Suomessa kyse on ollut lähinnä yksittäisistä hyökkäyksistä. NÄKÖKULMA teksti Petteri Karvinen / kuvitus hans eiskonen Epäilyn kauppiaat valheen asialla Kaikki alkoi tupakasta. 1970- ja 1980-luvuilla uusiksi kohteiksi tulivat happosateet ja otsonikato sekä 1990-luvulta lähtien ilmaston lämpeneminen. Kyse ei ole ollut pelkästään teollisuuden ja poliittisten tahojen masinoimasta ympäristötutkimuksen mitätöimisestä. Amerikkalainen sanonta kuuluu, että jos idea on tarpeeksi huono, se elää ikuisesti. Tutkimus, varsinkin luonnontieteellinen tutkimus, on nykyisin hyvin kapea-alaista. Niissä kierrätetään uudestaan ja uudestaan amerikkalaisten epäilyn kauppiaiden jo- Epäilyn kauppiaita eivät kiinnosta tieteelliset tosiasiat. pa vuosikymmeniä sitten käyttöön ottamia väittämiä
19/2012 Suomen luonto 53
ei silti estä heitä näennäisen tieteellisesti kritisoimasta ilmastotutkimuksen tuloksia. Oreskes ja Conway katsovat, että ilmastonmuutoksen kaltaisen monimutkaisen vyyhdin ymmärtämisessä tarvitaan havaintojen ja teorioiden yhteisöllistä testaamista ja arvioimista. Juuri sitä tiedeyhteisö tekee, ja osittain sitä varten on perustettu kansainvälinen hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change). Vertaisarviointi on luotettava perusta Keneen tai mihin meidän tavallisten kansalaisten sitten kannattaa luottaa. Heitä voi olla vaikea epäillä, varsinkin kun he käyttävät sujuvasti tieteellisiä käsitteitä kantansa esittämisessä. Epäilyn kauppiaita on myös huokuttelevaa uskoa. Istu Kaikki maailman merkittävimmät tieteelliset järjestöt ovat alas, aseta dvd laitteeseen ja rentoudu vakuuttuneet, että suurin osa nykyisestä ilmaston lämpevillin suomalaisen luonnon parissa. Mikä olisikaan lohduttavampaa nykymaailmassa kuin se, että suuret ympäristöhuolet olisivatkin vain erehdystä? Oreskes ja Conway kuvaavat nykytilannetta eräänlaisina pitoina, joissa pöytään päässeet saavat ahmia herkkuja kuvitellen, että kaikki on ilmaista. Ammutaan siis viestintuoja ja tarvittaessa koko tiedeyhteisö. Ilmastokonsisältää erilaisia luonto-osioita kuten Kevät sensuksen allekirjoittaneita tiedejärjestöjä oli vuonna 2010 lintujärvellä, Lapin vuodenajat, Meren jo yli 50. luodolla, Rakovalkea jne. Sitten tarjoilija tuleekin ja kertoo, että on maksun aika. Ilonpilaajaa ei haluta uskoa. Loistava myös lahjaksi! jossa tutkijat antavat tuloksensa muiden alan tutkijoiden arKesto n. www.ruskovilla.fi 54 Suomen luonto 19/2012 Päättymättömät pidot Epäilyn kauppiaat ovat usein korkeasti koulutettuja, jopa väitelleitä tohtoreita, jotka ovat omalla alallaan ainakin jossain vaiheessa olleet arvostettuja tutkijoita. Näin ne voivat saada Lisätietoja sivuilla www.videosara.fi tekeleensä julkaistuksi ja näyttämään siltä, että tiedeyhteisö olisi erimielinen käsiteltävässä asiassa. Ironista näissä kiistoissa on ollut se, että perättömiä väitteitä IPCC:n korruptiosta esittäneet tahot ovat itse tiiviissä yhteistyössä öljyteollisuuden kanssa. 040 586 3950, 044 302 5773 penemisestä ja sen vaikutuksista. info@luonnonperintosaatio.fi Koska epäilyn kauppiaat ovat hävinneet taistelun tieteen www.luonnonperintosaatio.fi kentällä, he yrittävät nyt saada aikaan hämminkiä tieteen ulLUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ kopuolisessa julkisessa keskustelussa. Lahjaksi Poliisihallituksen keräyslupa 2020/2011/2903, 30.8.2011. pala ikimetsää Lahjoitustili: IBAN FI78 5494 0950 0224 93 Peitteet tyynyt ja Peitteet, petauspatjat aidoista luonnonmateriaaleista Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 . 0400-229739 Oreskes ja Conway paljastavat, kuinka epäilyn kauppiaat tai e-mail arttu@videosara.fi ovat tupakkasodista alkaen perustaneet omia näennäisesti Runsaasti myös muita erä- ja luontoelokuvia! tieteellisiä julkaisujaan ja järjestöjään. n Kirjoittaja on filosofian maisteri (ekologia) ja opettaja.. Tee lahjoitus Samalla kun epäilyn kauppiaat syyttävät IPCC:tä ja koko Tule kummiksi . Dvd nemisestä on aiheutunut ihmisen toiminnasta. 2 tuntia, h. Esimerkiksi Exxon Mobil on rahoittanut ilmastonsuojelun vastaista toimintaa miljoonilla dollareilla. Anna lahjaksi . Tee testamentti alan tiedeyhteisöä huonosta tieteenteosta tai peräti maailLuonnonperintösäätiö ostaa manlaajuisesta salaliitosta, he itse ovat luoneet organisaatioiluonnonalueita pysyvään suojeluun. ta synnyttämään ja kierrättämään väärää tietoa ilmaston lämPuh. Asia on hyvin yksinkertainen: alan tiedeyhteisöön, ei yksittäisiin tutkijoihin, olipa heidän viestinsä miRentoudu luonnossa -dvd ten vakuuttava tahansa. Vaivaako kiire, kalvaako stressi. Jos tutkimus läpäisee tiukan seulan, se voidaan julkaista alan tiedejulkaisuissa. Tilaa tekstittämällä/soittamalla puh. 23,90 ?. vioitaviksi. Voit käyttää dvd:tä myös elävänä tauluna. Osiot eivät Tiedeyhteisön toiminnan perusteena on vertaisarviointi, sisällä kerrontaa
Vahtikoir Luomu on riskibisnes Luomuviljely ja lähiruoka ovat viime vuosina olleet todellisessa nosteessa myös näillä Suomen raukoilla rajoilla. Kuluttajista ainakin osa on kyllästynyt vetämään sisuksiinsa epämääräistä ja maailman toiselta laidalta tuotavaa ruoan korviketta kaikkine sallittuine ja sallimattomine lisukkeineen ja öljyriippuvuuksineen. Sinänsä tällä ei ole merkitystäkään, sillä nyt on aika ratkaista viimeinkin luomun lisäämisen kynnyskysymykset. Soitin professorille ja kysyin, mihin tutkimukseen väite perustuu. Tuottaja nimenomaan kielsi kertomasta, mistä tuotteesta oli kyse ja missä päin Suomea tämä tapahtui. Lyhyesti ne olivat: ?Luomu1. Arvostelijana toimi eräs kuopiolainen professori. Nytkään viljelijät eivät tiedä, onko edes ensi keväänä mahdollisuus solmia uusia luomusopimuksia. Ei liene liikaa vaadittu? lauri salminen Tätä kirjoitettaessa silmiini osui Yleisradion ohjelma, jota mainostettiin sillä, että luomua uskalletaan vihdoin myös arvostella. Tuot- taja teki töitä käskettyä, mutta kun sato oli korjuukunnossa, kaupasta tuli viesti, että saimme samaa tuotetta luomuna Tanskasta halvemmalla. Tämä paljastui tehdessäni pientä soittokierrosta luomutuottajille ja -tutkijoille. Osaamista, verkostoitumista ja yhteistyötä on kehitettävä. Nämä kolme kohtaa voisi tiivistää niin, että luomutuottajien, kaupan ostajien ja Suomen hallituksen välille on luotava luottamus, jota ei saa rikkoa lyhytnäköisesti. Suomen hallituksella on merkittävä tehtävä, jos ja kun se ensi keväänä julkaisee lupaamansa periaatepäätöksen luomutuotannon lisäämisestä Suomessa. Soitin luomutuotannon pitkäaikaiselle asiantuntijalle, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin erikoissuunnittelija Jukka Rajalalle ja pyysin häneltä kolmea keskeistä vinkkiä ensi kevään periaatepäätöksen pohjaksi. n Ismo Tuormaa Kirjoittaja on ympäristötoimittaja akselilla Vantaa?Nurmes. Hän vastasi, ettei mihinkään. Niinpä suuri osa luomuna kasvatetusta tuotteesta jouduttiin myymään tavanomaisesti viljellyn joukossa halvemmalla hinnalla ja hieman paniikissakin. Kasvata tällaisessa tilanteessa sitten iloisia lehmiä ja onnellisia vihanneksia edulliseen hintaan ja ympäristöä kunnioittaen niin kuin kauppa ja kuluttajat vaativat. Tapaus ei ole ainutlaatuinen. Kun hämmästelin tätä, professori lisäsi, että luomu on sellaista maaperän riistoa. Hallituksen luomupolitiikka uusiksi ja pitkäjänteiseksi. Varsinkin tuottajien vastauksista paistoi jopa suoranainen pelko kaupan keskusliikkeitä ja tukkuostajia kohtaan. Tuottajilla pitää taivas on olla luottamusta tuotteiden menekkiin pidemmällä tähtäimellä, kuten myös kaupalla tuotteiden saata vielä kaukana vuudesta. Suomesta.? 2. Ihmiset haluavat yhä useammin olla varmoja, ettei heidän ruokaansa ole tuotettu luonnon ja kotieläinten suhteettomilla kärsimyksillä tai lähivesiä pilaten. Luomutuotannon taivas on kuitenkin vielä kaukana Suomesta. Säästin haastattelunauhan. On hienoa, että myös luomua arvostellaan, sillä kaikki kehittyy vain kritiikin kautta. Markkinat kestävästi kuntoon, sillä kvartaalita tuotannon lous ei sovi luomun kehittämiseen. Epävarmuus aiheuttaa kroonista stressiä. 3. Muistan takavuosilta, miten samainen professori oli esiintynyt sekä Ylen televisiouutisissa että eräässä iltapäivälehdessä väittäen, että luomu on terveysriski. Alkutuotanto ja jalostus vahvemmiksi. Vastasin, ettei professori taida tietää luomusta mitään. Uskallankin nyt esittää, että Yleisradiosta lopetetaan ainakin yksi kanava tarpeettomana ja siirretään säästyneet varat vaikka luomun kehittämiseen. ismo.tuormaa@sci.fi 19/2012 Suomen luonto 55. Olisi kuitenkin kiva, jos kritiikki perustuisi johonkin tutkimukseen tai tietoon, eikä vain ?uskallukseen?. Asiallisenkin kritiikin tai kehittämisehdotusten pelätään loukkaavan keskittynyttä kauppaa ja estävän näin lopunkin elinkeinon kehittämisen mahdollisuuden. Erään esimerkin mukaan tuottaja oli sopinut useamman tonnin luomuerän viljelystä ja toimittamisesta kaupalle
Paksusta sammalikosta pilkistää suppilovahveron lakki. Kuusikon ja suon laidan rämeen väliin on kaivettu leveä oja, jonka yli vie silta. ?Normaalisti tässä olisi suon nevalaide?, biologi Leila Järvinen valottaa. Kurkisuo ei siis ole täysin luonnontilainen, mutta kolmasosa siitä on säilynyt koskemattomana. Suota on ojitettu sekä pelloksi että metsän kasvun jouduttamiseksi. 56 Suomen luonto 19/2012. Muita tämän metsän asukkeja ovat muun muassa puukiipijä ja punarinta. Alempana kuusikko muuttuu rääseikköiseksi korveksi; olemme saapumassa Kurkisuolle. 1940-luvun ilmakuvissa näkyvät vielä hyvin suon laidoille tehdyt laajatkin ojitukset, jotka eivät kuitenkaan ole juuri vaikuttaneet suon luonnontilaisiin osiin. Oodi Kurkisuol Tänä syksynä suojellun Hyvinkään Kurkisuon paikoin jopa viisi metriä paksu turvekerros saa muhia rauhassa. K teksti johanna mehtola / kuvat harri nurminen omea tumma kuusikko huojuu syystuulessa
löytöretkellä suomessa le Biologi Leila Järvinen on yksi Kurkisuon puolesta taistelleista. 19/2012 Suomen luonto 57
Korvissa kasvaa sekä suo- että metsälajeja. Suoluontotyypit Suot ryhmitellään kasvillisuuden mukaan eri tyyppeihin. Hyvinkään Kurkisuo on Etelä-Suomessa uhanalaiseksi luokiteltu keidassuo. Siellä on niin korpea, rämettä, neva, lettoa kuin luhtaakin. Kurkisuolla tapaamamme rämekarvajalka on villakkaisiin kuuluva vaarantunut perhonen, jonka toukan ravintokasveja ovat muun muassa suokukka ja juolukka. 58 Suomen luonto 19/2012. Kenttäkerroksessa valtalajina ovat varvut kuten suokukka, juolukka ja suopursu sekä vaivaiskoivu. Neva Puuttomia, toisinaan hyvin märkiä avosoita, joilla kasvaa tupasvillaa, karpaloita ja saroja. Letto Suoveden kalkkipitoisuus ja pH ovat korkeita. Letoissa kasvaa vaateliaita suokasveja kuten kämmeköitä ja vilukkoja. Luhta Virtaavan pintaveden aiheuttama soistuma, jossa kasvaa muun muassa kurjenmiekkoja ja keltaängelmiä. Usein yhdellä suolla on monia kasvupaikkatyyppejä, jolloin suo on yhdistymätyypiltään joko keidassuo, aapasuo tai palsasuo. Kasvupaikkatyyppien yhdistelmiä on yli sata. Korpi Puustoisia soita, joissa yleisimpiä puulajeja ovat kuusi ja koivu. Turvekerros on ohut. Räme Puustoisia soita, joiden yleisin puulaji on mänty
Siellä täällä kasvaa pieniä männyn känkkäröitä, joilla voi olla ikää satoja vuosia. Veden alla allikossa kasvaa vihreää varjorahkasammalta. Taivas peilautuu allikkoon. Sillä oli varmasti suuri merkitys myös Vapon päätökseen, sillä Vapo ei olisi enää saanut ympäristölupaa turpeenotolleen?, Järvinen sanoo. Altia pumppaa suohon rajautuvan Salpausselän reunalta Rajamäen tehtailleen pohjavettä 400 miljoonaa litraa vuosit- tain. Valkoposkihanhiporukka suuntaa kohti etelää, me sen sijaan jatkamme kohti pohjoista. Suolla on niukasti ravinteita Jos Kurkisuon suojeluhistoria onkin nuori, sen syntyhistoria on hyvin vanha. Jääkauden jälkeen jäätikön ja Yoldiameren rannan vetäydyttyä alta paljastui alanne, joka alkoi soistua lyhyen järvivaiheen jälkeen. ?Paikoin suon alla on paksut, vettä lä- Suopursu antaa suolle ominaisen tuoksun. 19/2012 Suomen luonto 59. Se on keidassoille ominainen avovetinen lampare. Viime vuosisadan alun toimet kuitenkin kalpenevat sen rinnalla, mitä Kurkisuolle alettiin kaavailla 1980-luvulla. Osa suosta siirtyi tuolloin turveyhtiö Vapon omistukseen. Kun hankkeen ympäristövaikutusten arviointi valmistui 2006 ja se lähti lausuntokierrokselle, se oli lähtölaukaus Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistykselle. Viimeisiä, kauniissa ruskan sävyissä kylpeviä lehtiään ojentelee myös vaivaiskoivu. Hiljaisuuden leikkaa taivaalta kantautuva kalkatus. Tai jos ei uppoa, niin ainakin eksyy. Kompassi on hyvä ollakin suoretkellä mukana, sillä tasaisessa, paikoin yk- sitoikkoisessa maisemassa ei juuri maamerkkejä näy. ?Olen huomannut, että ilman kompassia alkaa helposti kulkea aina oikealle?, Järvinen sanoo ja ottaa suuntaa kohti suon arvokkaimpia osia, lettolaikkuja. Ympärillä avautuu vielä kuitenkin rämettä. Sen keskiosa, keidas, kohoaa ympäristöään korkeammalle. on tyypillinen tokaisu. Kermit ovat vaihtelevan kokoisia ja muotoisia mättäitä. Rämeeltä kohti lettoja Saapastelemme mättäältä mättäälle ruskea- ja punasävyisten ruso- ja ruskorahkan täplittämällä rämeellä. ?Tupasvillamättäät kantavat hyvin, jos paikka näyttää muuten vetiseltä?, Järvinen ohjeistaa ja minä tottelen. Järvinen kertoo törmäävänsä tuon tuosta ihmisiin, jotka eivät suin surminkaan lähtisi suolle retkelle. Syyskuussa Vapo myi Kurkisuolta 205 hehtaaria valtiolle suojelutarkoituksiin. ?Naapuripalasen, noin 140 hehtaaria, omistaa Altia, joka suojeli alueensa vuoden 2011 lopulla. Laaja turpeenotto oli tarkoitus aloittaa parikymmentä vuotta myöhemmin. Muun muassa Koskenkorvan ja Finlandia Vodkan valmistuksessa käytettävä vesi on niin puhdasta, että sitä ei tarvitse käsitellä lainkaan kemikaaleilla. Kurkisuolla on muitakin ansioita listallaan. Sen hallituksessa Järvinenkin istui tuolloin, ja yhdistys pisti kaikki voimansa peliin pelastaakseen suon. Vääntöä kesti tämän vuoden syksyyn saakka. Varvuista suokukka, juolukka ja suopursu kasvavat runsaina. ?Sinnehän uppoaa!. Suo on Etelä-Suomen oloissa suuri ja vielä lähes luonnontilainen kermikeidassuo
leila järvinen Marraskuun alussa Kurkisuo sai kauniin huurrepeiton. Pyöreälehtikihokki on lihansyöjäkasvi, joka kuolee heti öiden kylmettyä. Runsain karpalosato kypsyy märillä nevoilla. 60 Suomen luonto 19/2012 Syksyinen suo huokailee kauniina. Sieltä ei tohtisi millään lähteä pois. päisemättömät savipatjat sekä paineisia pohjavesivarastoja. Ojan läheisyydessä olevilla lettolaikuilla kasvaakin monia kalkinvaatijalajeja kuten lettovillaa ja punakämmekkää. ?Kurkioja on osa jokiverkostoa, joka laskee Vantaanjokeen. Pian Järvinen tähyilee, joko vaaleana erottuva lettolaikku näkyisi mäntyjen välistä. Kurkisuon kahta vielä luonnontilaista keidasta halkoo Kurkioja, joka on luontainen vesiuoma. saati sitä, miksi toiset rahkat elävät kuljuissa ja toiset mättäillä. Se tiedetään, että kuljut asettuvat suolle aina kohtisuoraan suon korkeusakseliin nähden. Salpausselkä synnyttää soisuutta Hyvinkään seudulla on monia soita; Kurkisuon naapurissa ovat esimerkiksi Mat- kunsuo ja Petkelsuo. Soiden paljous selittyy Salpausselän harjulla, joka varastoi pohjavettä. ?Pohjaveden on jostakin pullahdettava ulos ja se aiheuttaa täällä soistumista.? Korppi raakkuu suon laidalla, kun saavumme korkeimmalle kohdalle, keitaan sydämeen, ja suuntaamme edelleen kohti pohjoista. Kurkiojan ansiosta suolle tulee kalkkipitoista vettä, joka neutraloi hapanta suovettä. Noin 3000 vuotta sitten ilmasto viileni ja rahkasammalet pääsivät vauhtiin. Rahkamättäät ovat kosteita ja tuon tuosta edessä aukeaa lätäkkö, suotermein kulju. Jos kuljun pinnalle nousee metaanin ansiosta mutaa, sitä kutsutaan ruoppakuljuksi. ?Kuljut ovat vetisiä kasvupaikkoja, joilla kasvaa eri rahkasammallajeja kuin mättäillä tai niiden ja kuljuun väliin jäävillä välikköpinnoilla. Sitäkin on ajan saatossa oikaistu ja ruopattu. Siksi suolla on myös vesitaloudellisesti tärkeä merkitys tulvien ehkäisijänä?, Järvinen selventää. Lettolaikkuja ja luhtakoivikko Lettolaikku alkaa vihdoin näkyä matalan männikön takana. Perillä selviää, että valtalajeina ovat sarat; mutasara, pullosara sekä harvi-. Rahkat varastoivat suolle vettä, jonka varassa muut kasvit elävät. Kellertävä kuljurahka ja vihreä varjorahka kasvavat vedessä kelluen?, Järvinen näyttää. Sitä ei ole pystytty selvittämään, miksi suonsilmäkkeiksikin kutsuttuja kuljuja suolle syntyy . Suo itsessään on hyvin karu kasvupaikka?, Järvinen kertoo. Vettä, tosin pH-arvoltaan hapanta, suolla kyllä riittää
Reaktiossa on mukana myös rautabakteereja, jotka aiheuttavat veden öljymäisen kalvon. Muutaman sadan metrin päässä on toinen lettolaikku, jossa kasvaa yli metrin korkuista järviruokoa. ?Kun kävin täällä ensi kerran, luulin eksyneeni pois suolta jonnekin rantaan ja olin jo vähällä kääntyä takaisin.? Ruovikko suolla onkin tosiaan oudon näköinen yhdistelmä. Lettolaikkujen lisäksi Kurkisuolla on upea luhtakoivikko, joka on syntynyt Keihäsjokeen laskevan Kurkiojan ja eritoten idempänä suota halkovan Lepänojan suistoon. Jo siitä huomaa, että tässä osassa suota on runsaammin ravinteita. ?Täällä on pieni lähteikkö, jossa on ruosteista vettä?, Järvinen sanoo. Veden pinnassa väreilevät sateenkaaren värit. Valo. Villanharmaa tai toisinaan kristallin hehkuna kimaltava merenselkä. Kivet, jotka ovat olleet ennen meitä ja tulevat olemaan vielä kauan sen jälkeen, kun meitä ei enää ole. Tuuli. Suo hoitaa kyllä itse itsensä.? Vanhat, syvät ja kapeat ojat olisi myös käsiteltävä, sillä ne voivat salakavalina koitua linnunpoikasten ja hirvieläinten vasojen kohtaloksi. Syksyinen suo huokailee ruskan väreissä, eikä sieltä tohtisi millään lähteä, vaikka soista taivalta on taitettu jo useita kilometrejä. ?Kun Vapon YVA-suunnitelma valmistui 2006, ajattelin jo, että nyt se on Kurkisuon menoa. Keihäsjoen uomaa on oikaistu, joka sekin on osaltaan vaikuttanut koivikon syntyyn. ?Koivikossa on hyvin monimuotoinen lajisto, muun muassa upeat keltaängelmäkasvustot?, Järvinen kertoo. Kurjet tervehtivät nimikkosuotaan On aika kääntyä takaisin etelään ja paluumatkalle. Toive olisikin, että se saisi jatkossakin olla rauhassa. Nyt voin onneksi muuttaa sen oodiksi?, Järvinen iloitsee. Hapettomissa oloissa rauta pysyy vedessä vesiliukoisena. naisempi, lettosoille tyypillinen keltasara. Seisomme hiljaa ja kuuntelemme: kurkia! Yläilmoissa kaartelee kymmeniä kurkia, jotka kokoonnuttuaan ottavat myös suunnan etelään. ?Pitihän meidän Kurkisuon nimikkolinnut nähdä?, Järvinen sanoo taivaalle tähyillen. Samassa taivaalta alkaa kuulua lintujen ääniä. Alueellisesti uhanalaiset putkilokasvit hoikkavilla ja lettovilla kasvavat myös täällä, mutta näin syksyllä näkyvissä on vain kasvien alalehdet. Rahkasammalalustalla lepää peukalonpään kokoisia karpaloita. Joitakin ennallistamistoimia olisi kuitenkin hyvä tehdä. ?Jos Kurkiojan varrella olevat isot ojat tukittaisiin ja metsää hieman harvennettaisiin, suo saisi sen jälkeen jäädä omilleen. n Katso video www.youtube.com/ suomen0luonto Miten Kurkisuo suojeltiin? Mitä suojeltavia luontoarvoja Kurkisuolla on? Merenkurkun saaristo - Suomen ainoa luontokohde UNESCO:n maailmanperintöluettelossa. Hiljaisuus. Ympäri vuoden. www.merenkurkku.fi 19/2012 Suomen luonto 61. Kun rautapitoista pohjavettä nousee pintaan hapekkaisiin oloihin, rauta hapettuu. Purin tuntojani kirjoittamalla Elegian Kurkisuolle. Linnut. Valoisilla, karun kauniilla karikoillamme on tilaa hengittää. Anna merituulten kuljettaa arjen kiireet ja murheet kauas silmänkantamattomiin. Nauti, tässä ja nyt. Hän on monen muun paikallisen tavoin panostanut suon suojeluun niin paljon kuin on pystynyt. Kurkisuo on paljolti heidän ansiostaan nyt turvassa
Parempi ilman laatu ja meluttomuus edistävät myös hyvinvointia. On tutkittu, että luonnossa ihmisen hermoston toiminta muuttuu. Kasvokkain toimittanut johanna mehtola oma Reviiri teksti JOHANNA MEHTOLA kuva ANNA HÄMÄLÄINEN Osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin. Professori Liisa Tyrväinen tutkii, millaisesta luonnonympäristöstä saamme elinvoimaa ja hyvää oloa. ?Voisimme olla reilummin metsäläisiä? ?Luonto elvyttää ja auttaa ihmistä palautumaan arjen stressistä. Metsässä voi olla rauhassa, jos siellä kokee olonsa turvalliseksi. Palautumisen myötä voi tuntea itsensä energisemmäksi 18/2012 62 Suomen luonto 19/2012. Metsälenkillä huomio kohdistuu työstä ja arjesta muualle ja mieli saa hetken levätä. Luonto tarjoaa lisäksi paljon nähtävää; kasvit, eläimet, tuoksut ja äänet sekä vihreän eri sävyt tutkitusti rentouttavat. Lihasjännitys vähenee, sydämen syke alenee, verenpaine laskee, hormonituotanto muuttuu ja myönteiset tuntemukset lisääntyvät. Kun kaupungissa ollaan valmiina reagoimaan, voidaan luonnossa ja erityisesti metsässä olla rentoutuneessa tilassa
n Liisa Tyrväinen 49, professori, Helsinki ? Metsäntutkimuslaitoksen luontomatkailun professori vuodesta 2005. . Suomessa koehenkilöt on viety kaupungin keskustaan, rakennettuun puistoon ja luonnontilaiseen metsään. Terveystieteen ja metsätieteiden tutkimusyhteistyö on viimein saatu käyntiin. Tämä yhtälö ei toimi, siksi ratkaisuja on etsittävä muualta. Metsästä hyvinvointia 2008?2013 -tutkimus ohjelman koordinoija. ? Opettaa Lapin yliopistossa luontomatkailua Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. 18/2012 19/2012 Suomen luonto 63. Kun ympäristö on mieluisa, sinne on mukava palata uudelleen. Olemme saaneet hyvän tutkimusaineiston ja tuloksia lasketaan parhaillaan. Me suomalaiset voisimme olla reilummin metsäläisiä; onhan meillä edelleen pohjoiseurooppalaiseen kulttuuriin liittyvä selkeä oman tilan, hiljaisuuden, rauhan ja yksityisyyden tarve. Hyvinvoiva kesämökkikulttuurimme kertoo myös voimakkaasta metsäsuhteestamme, joka kaupungistumisen myötä on toki pikku hiljaa muuttunut. Vahva suhde luontoon on meille valtava ja luontainen voimavara, jota voisi hyvin hyödyntää enemmän esimerkiksi luontomatkailun kehittämisessä. Metsät ovat aina olleet meille tärkeitä, mutta arvostuksen painotus on siirtynyt sitten 1950?1970-lukujen hyötyajattelusta ja aineellisen hyvinvoinnin tavoittelusta enemmän kohti henkistä hyvinvointia. Osalle luonnossa liikkuminen on arkipäiväistä ja helppoa, mutta jos kokee, että on korkea kynnys lähteä yksin ulos, kannattaa pyytää kaveri mukaan. Puhutaankin niin sanotuista mielipaikoista. Tutkimustemme mukaan viisi tuntia kuukaudessa on minimi, jolla jo saa luonnosta hyvinvointia. Jos löytää itselleen mielipaikan ja käy siellä vaikka pari kertaa viikossa, näillä käynneillä saa jo itselleen havaittavia terveydellisiä hyötyjä.. Tärkeää kaikille on, että paikassa voi kokea oikeaa metsän tuntua, se on kulkukelpoinen, eivätkä metsänhakkuun jäljet ole suoraan näkyvissä. Luonnon terveysvaikutukset ulottuvat moneen tekijään. Osin jäykkienkin tieteenalojen lähentyminen on ollut hidasta. Uskonkin, että mikäli ennalta ehkäisevä terveydenhoito vahvistuu, emme ole kaukana siitä, että lääkäri määrää ulkoilureseptin potilaalle lääkkeeksi. Koululääketiede ei ole pystynyt ratkaisemaan terveysongelmia, joista monet liittyvät elintapoihimme ja kaupungistumiseen. eivät toki niin vahvasti kuin varsinainen maastokäynti, mutta nekin vaikuttavat hyvinvointiimme. Tarkkaan ei vielä tiedetä, millainen metsä elvyttää parhaiten. 1980-luvulla tehdyissä tutkimuksissa miehiä miellytti enemmän männiköt, naisia koivikot ja sekametsät. Siellä on muun muassa sertifioituja terveysmetsiä, joihin voi mennä ohjatuille kävelyille ja joissa voi saada terveysneuvontaa. ja keskittymiskyky paranee. Silloin tulee varmemmin lähdettyä ja samalla voi vaihtaa kuulumisia. Käyntien yhteydessä mitattiin verenpaineen ja sykkeen muutoksia sekä stressihormonien eritystä ja mielialan muutoksia. Maisema-arvotutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että varttunut ja täysikasvuinen metsä koetaan ulkoiluun sopivimmaksi. Ne taas auttavat ylläpitämään yleistä toimintakykyä. Myös maiseman näkeminen ikkunasta sekä luontoelokuvan tai luontokuvan katsominen laskevat stressitasoa . Viime vuosien aikana asenne on selvästi muuttunut. Esimerkiksi Japanissa nämä tieteenalat ovat tehneet jo kymmenen vuotta yhteistyötä. Meilläkin tutkimustietoa alkaa nyt kasautua ja tutkimus on laajenemassa. Tärkeää olisi saada sitä vakiinnutettua. Tutkimme parhaillaan Japanin Tiedeakatemian ja Suomen Akatemian kanssa yhteisrahoituksella erilaisten ympäristöjen elvyttävää vaikutusta. Lenkki tulee tehtyä ihan huomaamatta. Ulkoiluympäristön valintaan on syytä myös nähdä hieman vaivaa. Osa väestöstä sairastaa enemmän ja voi huonommin, vaikka aineellinen hyvinvointi kasvaa
70?80 prosenttia latauksesta tehdään kotona, jolloin energia- kustannus on noin kaksi euroa sataa kilometriä kohti. Kulutuskestävyyden on oltava samaa CE-luokkaa kuin uudenkin renkaan. ?Voimme antaa uusiorenkaalle kolmen vuoden takuun, mitä eivät edes kaikki uusien renkaiden valmistajat anna.? istockphoto Jussi Karvonen Uusiorengas vastaa ominaisuuksiltaan uutta rengasta. Ympäristöystävällinen auto, kiitos! Hinta on tärkein auton valintaan vaikuttava tekijä. n 64 Suomen luonto 19/2012 mikko stig / lehtikuva Uusiorenkaat alle Espoon Nihtisillan ABC-asema sai latauspisteen. Sähköautojen yleistyminen edellyttää pikalatauspisteitä, joissa akun voi ladata. Kelpuutamme vain ehjät rungot. Vuoden loppuun mennessä siellä on jo 12?000 sähköautoa?, Matikainen sanoo. Norjassa sähköautojen hankintaa rahoitetaan bensa- ja dieselautojen myynnillä. ?Meillä Nissanin sähköauto maksaa noin 41?000 euroa ja Norjassa 32?000 euroa. Norjassa sähköautoilija ei liioin maksa kaupunkitulleja, pysäköi ja ylittää vuonot ilmaiseksi sekä käyttää julkisen liikenteen kaistoja.? Myös Virossa ollaan askelen edel-. Ruotsissa niitä on jo noin 1500 ja Norjassa yli 8000. ?Norjan vauhti on kova. Tiedot selviävät Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin tekemästä kyselystä Tutkimus ympäristöystävällisestä autoilusta 2012. Periaatteessa ympäristöystävällisempi autoilu kiinnostaa, mutta käytännön kaupoissa hinta nousee etusijalle. LIIKENNE oma Reviiri Sähköä tankkiin! ?osa asiakkaista valitsee uusiorenkaan nimenomaan ympäristösyistä?, sanoo toimitusjohtaja Petri Honkala Ässä Renkaasta. Uusiorenkaan valmistuksen käytetään 70 prosenttia vähemmän öljyä kuin uuden valmistukseen, koska rengasrunko on siinä jo valmiina. Hämeenlinnassa toimiva yritys on maan vanhin ja suurin uusiorenkaiden valmistaja. Uutta kumimassaa lisätään 2,5-5 kiloa.? Uusiorengas käy lävitse samat testit kuin uusi rengaskin. Vain noin neljännes vastaajista nosti ympäristöystävällisyyden kolmen tärkeimmän tekijän joukkoon. Sähköautoilu säästää myös ympäristöä, mikäli akut ladataan uusiutuvalla energialla. Kotona lataava tietää, mitä sähköä saa, ja myös pikalatauspisteisiin voidaan toimittaa sertifioitua sähköä. Sähköautoja on Suomessa vasta alle 200. Auton ostoa suunnittelevalle on tarjolla apua Trafin EkoTrafi-pavelusta www.trafi.fi/ ekotrafi, jossa on kaikkien uusien autojen polttoaineen kulutustiedot sekä verotus- ja päästötiedot, . Jokainen runko tarkastetaan käsityönä, minkä jälkeen renkaasta poistetaan kumi runkoon saakka. myös sähköautojen. Vuosittain syntyy noin 40 000 henkilö- ja pakettiautojen rengasta. Se on 33 vuoden aikana tehnyt noin miljoona rengasta. ?Pikalataukset tukevat sähköauton käyttöä muuallakin kuin kaupungeissa. Ympäristöystävällisyys ja turvallisuuskin jäävät sen taakse. Pisteistä saadaan 20 minuutissa taas toistasataa kilometriä lisää ajoaikaa.? bensiiniin verrattuna sähkö on halpaa. Toistaiseksi maassamme on niitä vain kaksi. Uusiorengas vastaa ominaisuuksiltaan uutta rengasta. ?Hyödynnämme käytetyn rengasrungon, mutta siitä lähtien rengas on täysin uusi. Ensimmäisen avasivat Fortum, Nissan ja ABC-huoltoasemaketju Espoon Nihtisiltaan viime syyskuussa ja toisen Helsingin Energia toimitaloonsa Kamppiin lokakuussa. Fortum, ABC ja Nissan ovat yhteistyössä avaamassa vielä 20 latausasemaa ensi vuoden loppuun mennessä. ?Ensisijaisena tavoitteena Suomessa on sähköistää E18-tie ja sen jälkeen Lahden ja Tampereen suunnat?, tutkimus- ja kehityspäällikkö Juha Matikainen Fortumista sanoo
?Viron valtio palauttaa tuhannelle ensimmäiselle sähköauton ostajalle auton hinnasta puolet tai maksimissaan 18 000 euroa.? Matikaisen mukaan toiveita on, että Suomessakin päästään vastaaviin kannustimiin kuin Norjassa ja Virossa . Niiden väli on 40?60 kilometriä. Autotkin ovat edullisia. Niemelä on nähnyt paljon vaivaa laatiessaan karttoja ja graafeja, jotka selkeyttävät usein vaikeasti hahmotettavia ilmiöitä. Vihreä Afrikka KASVEJA JA KASVILLISUUTTA Tuomo Niemelä 27.5.2011 9.20 Mauri Leivo lä. Ekotehokkuuskaan, energiapihit autot ja ledlamput, ei pelasta. n Jo kirjan nimi Valomerkki . usein moninkertaisena. onhan sähköauto tulevaisuuden auto. Matikainen uumoilee, että pitkien etäisyyksien Suomessa yleistyvät ensisijaisesti ladattavat hybridit. ?Akut ladataan verkosta ja sähköllä ajellaan 20?80 kilometriä. Sen jälkeen polttomoottori käynnistyy.? autoilun historia alkoi sähköautoista. Ratkaisu on hyvä, sillä se täydentää loistavasti muuta Afrikkakirjallisuutta. Kun akku tyhjeni, se vaihdettiin akunvaihtoasemilla täysinäiseen. Samaan aikaan kehitettiin polttomoottoria, jonka läpimurto oli starttimoottorin keksiminen. ?Naiset ajoivat vielä pitkään sähköautoilla, sillä ajopelit olivat mukavia ja siistejä.? Miehet saivat naiset 1920-luvulla vakuuttuneiksi polttomoottorin helppoudesta ja samaan aikaan Ford rupesi syytämään markkinoille T-malliansa sarjatuotantona. ?Nyt ollaan tultu takaisin lähtöpisteeseen?, Matikainen tuumii. ?Tekniikka on tosin nyt huomattavasti parempaa.. Hitaita latauspisteitä on etelänaapurissamme jo 600 ja pikalatausasemia tämän vuoden loppuun mennessä 200. Tuloksena on kimpoamisilmiö: kun kulutus ja tuotanto vähenevät yhdessä asiassa, ne kohta kasvavat jossain toisessa . lukunurkka Sähköautot tulevat Afrikan kasvit tutuiksi K A S V E J A J A K A S V I L L I S U U T T A Alice karlsson sistä ja kosteikoista, mutta myös kylmien vuoristojen metsistä ja viimeisistä kasveista jäätikön reunalla. Esimerkkialueena on itäinen Afrikka Etiopian ylängöltä Kasvimuseo Luonnontieteellinen keskusmuseo Helsingin yliopisto alas rannikolle ja länteen Sambian miombolle. Ilmaston äärimmäiset erot ovat tehneet Afrikan kasviluonnosta runsaudensarven, mutta paratiisia varjostaa huoli: kasvavan väestön paine uhkaa nyt tätä eläinlaumojen ja ihmisenkin kotiseutua. Vielä ei ole liian myöhäistä pelastaa vihreää Afrikkaa. ISSN 0780-3214 ISBN 978-952-10-6959-8 VihreäAfrikka_kansi.indd 1 Suomen Biologian Seura Vanamo Tuomo Niemelä Tämä on kirja trooppisen Afrikan savanneista, sademet- VIHREÄ AFRIKKA Suomen teillä huristelee vasta alle 200 sähköautoa. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella Yh- sami ru otsal ain en Valomerkin jälkeen Juha Matikainen sähköauton ratissa. dysvaltojen isoissa kaupungeissa esimerkiksi kaikki taksit olivat sähköautoja. Näin kiteytti Helsingin yliopiston kasvimuseon tutkija Tuomo Niemelä työtään Vihreä Afrikka -kirjan ( Norrlinia 2011) parissa. Lähestymistapa on yksityiskohtaisempi ja tieteellisempi kuin useimmissa suuren yleisön Afrikka-kirjoissa. Moni onkin alkanut arvostaa joutoaikaa, mietiskelyä ja hiljaisuutta. Pekka Wahstedt Vieläkö nenetsit jutaavat? Vierailut poropaimentolaisten luokse Hanti-Mansiaan ja Jamalin niemimaalle ovat päätyneet Marianna Flinckenber-Gluschkoffin kirjaan Siperian sylissä (Maahenki 2011). Lukija pääsee vieraaksi kotaan höyryävän teekupin äärelle ja jutaamaan keikkuvassa reessä, kun kotakylä vaihtaa paikkaa. Ekotehokkuudella usein pyritäänkin lepyttämään huonoa omatuntoa. Valomerkki tarkoittaa kulutusjuhlien päättymistä: irrottautumista materialistisesta maailmankuvasta, turhauttavasta kuluttamisesta ja työelämän alituisesta kiireestä. energiapula ja makean elämän loppu (Atena 2012) kertoo olennaisen Jussi Laitisen teoksesta. Energiankulutuksen lisääntyminen loppuu ja sen myötä talouskasvu. Tekijä jakaa kansatieteilijän ottein tietämystään kielisukulaistemme uskomusmaailmasta ja tapakulttuurista niin kirjoittamalla kuin valokuvinkin. Hantien pyhä järvi on öljyn pilaama ja Itämeren kaasuputki täyttyy nenetsien elämäntavan kustannuksella. ?Kun viimeisen pororaidan jälki tundralla häviää ja taigan viimeisen pyyntimiehen polku kasvaa umpeen, maailmamme menettää jotain mittaamattoman arvokasta?, tekijä kirjoittaa kipeän osuvasti. Ritva Kupari 19/2012 Suomen luonto 65. Niitä halutaan liikenteeseen lisää. ?Yritin tasapainoilla tieteellisen tarkkuuden ja käytännönläheisyyden rajapinnalla.. Nimelleen uskollisesti se keskittyy Afrikan kasvillisuuteen. Vihreä Afrikka antaa uutta ja luotettavaa tietoa paitsi kasvillisuudesta myös maanosan luonnonhistoriasta. Kirjan kuvitus on kohdallaan
oma Reviiri Kauneutta luonnosta Opri Karttunen kouluttautui ekokampaajaksi kolmisen vuotta sitten. HYVINVOINTI Ekokampaamo Helsingin Oulunkyläntiellä. ekokampaaja . Rupeama alkaa hieronnalla, josta siirrytään hoitoihin ja lopulta värjäykseen. ?Esimerkiksi rasvoittuvalle tukalle se sopii erinomaisesti.? Ekokampaajalla voikin vierähtää aikaa. Myös kemikaalien vaikutukset tulevat tutuiksi. Hoidoissa Karttunen käyttää muun muassa savea, merilevää ja monenlaisia yrttejä. ?Vihreä savi syväpuhdistaa päänahan ja hiukset imemällä epäpuhtauksia sekä kemikaali- ja metallijäämiä?, hän kertoo. Se osoitti hänelle suunnan muutoksen. ?Synteettisten värien, lakkojen ja muotoilutuotteitten huurujen jälkeen tunsin itseni usein huonovointiseksi, mutta en osannut yhdistää asioita.? Opetukseen kuuluu intialainen päänhieronta, hiusten ja päänahan hoito sekä värien valmistus ja käyttö. Kasvivärien vaikutusaika voi kestää tunnista puoleentoista. Yrtit kiehautetaan ennen käsittelyä.. EU:n kosmetiikkalainsäädännössä on tosin suositus, jonka mukaan alle 16-vuotiaitten hiuksia ei värjättäisi kestoväreillä.? Allerginen reaktio alkaa usein vasta seuraavana päivän kovalla kutinalla, sitten nousee näppyjä ja lopulta iho voi olla aivan ruvella. Yrttejä hiusväreihin ja hoitoaineisiin. 66 Suomen luonto 19/2012 Karttunen jatkokouluttautui ekokampaajaksi ammattioppilaitos Prakticumissa Helsingissä runsas kaksi vuotta sitten. Hän kiittelee intuitiotaan. lempeä yrtinkeittäjä Ekokampaajan työvälineitä ovat savi, merilevä ja yrtit. Kemikaaleja on käytössä mahdollisimman vähän. teksti alice karlsson / kuvat eemeli kiviniemi Oulunkyläntiellä Helsingissä toimiva ekokampaamo Peppecon omistaja Opri Karttunen on juuri saanut tietää, että hän on allerginen erityisesti hiusväreissä yleisesti käytettävälle parafenyleenidiamiinille ja sen johdannaisille. ?Euroopan unionissa parafenyleenidiamiinin käyttäminen iholle on kielletty, mutta jostakin syystä hiusväreissä sitä saa olla
Toisaalta hänestä on ekokampaamon myötä sukeutunut rauhan ja hiljaisuuden ystävä. Viherkasvit pehmentävät kampaamon ilmettä. Vapaa-aikanaan Opri Karttunen menee metsään vasu käsivarrellaan. Se riippuu muun muassa hiusten kunnosta ja pohjaväristä.? Asiakkaat valitsevat ekokampaajalle tullessaan hoitomuodon ja nyt kun Karttusen allergia on varmistettu, ei hän haluaisi enää työskennelläkään synteettisillä aineilla. ?Olen jättänyt keinotekoiset värit lähes kokonaan pois. Värejä ja hoitoaineita kerätään luonnosta. TTI LUOMUMAA luomusta Kaikkea hyvää AATTI REILUM vää Reilusti Kaikkea hy Luontaistuotteilla ei kuitenkaan pysty tekemään vaalennusta tai permanenttia.. Kampaamossa soi rentouttava musiikki ja tuoksuu hyvälle. ?Tässä saa itsekin hoitoa?, hän sanoo. Karttunen sanoo. n Lisää ekokampaamoja: www. Hän kerää väri- ja hoitoaineiden raaka-aineita. ?Värien tarttuminen on yksilöllistä. Karttusenkin seuraavat vapaat ajat ovat kuukauden päässä. Luomulinjaan siirtyneelle pakkokihartamista ei toisaalta välttämättä tarvitakaan. ?Jotkut sanovat, että shampoitten ja väriaineitten vaihtuminen luomuun tuo esille hiuksen kadonneen taipuisuuden.? Kasvivärit tuovat hiuksiin myös tuuheutta. Niitä ovat lepänkävyt, juuret sekä kasvien kuten vadelman ja nokkosen lehdet, jotka hän kuivaa myöhempää käyttöä varten. ?Kasvinosista ei saa yksinään väriä, vaan ne sekoitetaan punaisen hennan (Lawsonia inermis), mustan indigon (Indigofera tinctoria) ja vaalean Cassian jauhettuihin lehtiin. ?Löydän sopivat sekoitukset esimerkiksi ruskean eri sävyihin kokeilemalla,. ekoyrittajat.fi/ekokampaajat 19/2012 Suomen luonto 67. ?Luomuvärjäyksen jälkeen päässä tuntuu olevan puolet enemmän hiuksia.? Peppecoon ja muihinkin ekokampaamoihin pyrkivä saa varautua odottamaan. ?Lisäksi saan päättää työaikani ja voin pitää halutessa vapaapäiviä.
Tasainen suomaasto kun ei juuri tarjoile maamerkkejä. siellä olisi helposti eksynyt. Se kulkee mukavasti mukana retkellä ? kompassin tai gps:n kaverina. retkivinkki Ei eksyvä reitillä pysy Retkeilijällä on valinnanvaraa. Terranova Luontokeskus, Museonkatu 3, Vaasa, wildlife.vaasa.fi. Perustiedot suunnistuksen saloihin antaa Karttakeskuksen uusi Kompassi ja GPS . Jotta seuraavan kerran osaisin suolta poiskin omin neuvoin, on syytä opetella kartan ja kompassin yhteispeli. Karttaan on merkitty pohjoinen koordinaattiviivoilla, myös kompassineula osoittaa aina pohjoiseen. Pieni suunnistusopas. Sitten kompassin neularasiaa käännetään siten, että sen suuntaviivat ovat samansuuntaiset kartan koordinaattiviivojen kanssa. Hän voi poiketa lähimetsään ja liikkua tutuilla seuduilla tai valita haasteellisemman kohteen, jolloin kartasta ja kompassista on hyötyä. Marraskuun yhä lyhenevät päivät tarjoavat mukavan hämyisät puitteet tarkastella iltaisin karttoja ja niiden symboleja, mittasuhteita ja suuntia. kuudetta kertaa järjestettävän festivaalin teemana on lasten ja nuorten elokuvien lisäksi Unescon maailmanperintö, kulttuurimatkailu sekä luontoelokuvien kehityskaari kymmenen viime vuoden aikana. ja opasta . Vinkkejä moneen menoon! Kompassi on vanha, mutta edelleen hyvin toimiva keksintö. Luontoelokuvan juhlaa Perinteikäs kansainvälinen luontoelokuvafestivaali Wildlife Vaasa täyttää kymmenen vuotta. Se on siis yhä erinomainen apuväline retkeilijälle. 30.11. älä osta mitään! www.alaosta.fi Tiedettä vai taidetta? taiteilija ja tutkija Laura Beloff kuroo umpeen kuilua tieteen ja taiteen välillä. Nyt kompassin pohjalevyn nuoli osoittaa kulkusuunnan. Kompassin voi toki korvata paikantimella, mutta tietty vaikeusaste ja itsensä haastaminen sen käytöstä kyllä puuttuu. Ja jo 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua keksitty magneettisuuden käyttökelpoisuus suunnistuksessa ei edelleenkään tarvitse akkua tai patteria toimiakseen. Hän on kiinnostunut teknologiasta, joka tuottaa jatkuvasti mitattua tietoa.?Minua kiinnostaa, miten luonto voisi teknologiavälitteisesti tuottaa ihmiselle hyvinvointia." Hänen viimeisin työnsä Sumu tarkastelee ihmisen ja luonnonilmiön suhdetta kommunikaatioteknologian yhdistämässä maailmassa. Kompassin käyttöäkin voi kuivaharjoitella ennen metsään menoa. Olin äskettäin minulle aiemmin tuntemattomalla suolla retkellä ja ilman kompassia . Viivojen ja neulan avulla kartta suunnataan menosuuntaan. Kompassin reuna asetetaan lähtöpisteestä seuraavaan kohteeseen. Tämän jälkeen käännytään itse, kunnes kompassin pohjoisneula osuu neularasiassa olevaan haarukkaan. Sumu-takki sijaitsee Suomessa, mutta reagoi Lontoon säätilaan tuottamalla sumua tai sadetta metropolin säätilan mukaisesti. Mia Hemming Laura Beloffin töitä on esillä Bioart-yhteisnäyttelyssä Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 22.11.?13.12., Aleksanterinkatu 7, Helsinki. laura Beloff Ota oikea suunta! tiina kilpeläinen / vastavalo Virikkeitä oma Reviiri Johanna Mehtola Lisää suunnistuksesta: www.suunnistusliitto.fi. 68 Suomen luonto 19/2012 Sumu-takki sijaitsee Suomessa, mutta reagoi Lontoon säätilaan.. Marraskuun 21.?25
Tuomaristo viehättyi kangasalalaisen kuvausharrastajan pelkistettyyn tyylipuhtaaseen kuvaan, jossa näkyy luonnon muovaamia täydellisiä muotoja. Luonnontieteellisen keskusmuseon näyttely Vampyyrin varjostamat kertoo silkkaa faktaa lepakoiden maailmasta. BBC Norjan Huippuvuorilla asustavien jääkarhujen touhuja on päästy seuramaan tarkemmin kuin koskaan aiemmin kaksiosaisessa ohjelmassa Jääkarhujen salattu elämä. Metsä on myös materiaalivarasto monelle taiteilijalle. Miten pienet pennut ilmaantuvat pesästään tutkimaan uutta maailmaa? Osat nähdään Avarassa luonnossa TV1:ssä klo 18.45 24.11. Kilpailun kaikkia sarjavoittajia voi käydä ihastelemassa osoitteessa www.vuodenluontokuva.fi. 19/2012 Suomen luonto 69. Harkko otti voittajakuvan kotinsa keittiön ikkunalasissa olleista jääkiteistä. Näyttely on avoinna 2013 loppuun saakka, Pohjoinen Rautatiekatu 13, Helsinki, www.luomus.fi. Makua elämään Meksikosta peräisin oleva kanelibasilika sopii hyvin näin glögikauden alkaessa maustamaan vaaleaa glögiä. Yrtti sopii erinomaisesti myös omenapiirakan tai uuniomenoiden kaveriksi. Kanelibasilika on lehdiltään tavallista basilikaa hennompi. antti harkko Vuoden Luontokuva 2012 on Antti Harkon Luonnon kristallia. Mennään metsään pöllöt ja metsäläiset nousevat pääosaan Salon taidemuseon Metsien miehet -näyttelyn satumaailmassa. ja 1.12., www.yle.fi/ avaraluonto. Vesisiippa on yleisimpiä lepakoitamme. Lentävät nisäkkäät Lepakot tuovat Kiinassa onnea, Japanissa kaaosta ja Suomessakin niistä on monenlaisia uskomuksia. Näyttely on avoinna 6.1.2013 saakka, Mariankatu 14, Salo, www.salontaidemuseo.fi. sassa stenroos / vastavalo marko schrader Salatut elämät Paavo Halosen työ Laokoon. Luonnon kristallia Vuoden luontokuvaksi 2012 valittiin Antti Harkon jääkidekuva Luonnon kristallia. Mukana ovat ITE-taide ja nykytaiteen kärkinimiä, yhteensä 20 taiteilijaa
Aino Ahokas löysi lokakuun alussa Kemiönsaaren Taalintehtaalta oikean kuningaskantarellin. Se sai nimen Elvis. Aino ahokas SATEInEN SYKSY Ruskoukonkorento helena sytelä osallistui viime He len a sy tel ä syyskuussa Etelä-Pohjanmaan kesäyliopiston luontokuvauskurssille. Kurssin innostamana hän suunnisti metsäjärven rantaan Alavuden Sapsalammille, missä lenteli muutamia korentoja. ?Yritin saada nopeista lentokoneista kuvaa, mutta eihän se onnistunut. Muita sieniä ei ollut niin paljon kuin olisi odottanut. ain v a h ut tan imit To a j r i k to rinoitasi! iasi ja ta v u k tä e nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto lsson ar ek c ali Havaintokirja on lukijoiden oma luontopalsta. kuva ja tarina voidaan julkaista myös nettisivuillamme. Muhkea herkku putkautteli ainakin mojovia kantarelleja ja suppilovahveroita. Sanoin ääneen, että tule nyt korento lähemmäs ja yhtäkkiä yksi niistä, ruskoukonkorento, lennähti aivan jalkojeni juureen?, hän kirjoittaa. ?Siinä sitten tillittelimme toisiamme silmiin ja minä annoin kameran laulaa.? vantaalaisella pihalla pistäytyi orava, jolla on hännässään erikoinen, nuolen- tai sydämenmuotoinen kuvio. ?Tämä orava erottui selkeästi muista vipeltäjistä, häntä oli kuin huutomerkki?, Tuula Vilva kertoo. ?Se mennä touhusi pihassamme muutamana heinäkuisena päivänä, minkä jälkeen siitä ei ole näkynyt näillä nurkilla hännänhuiskahdustakaan.? 70 Suomen luonto 19/2012 Tuu la Vilva Häntähymiö
syyskuuta Helsingin Vanhankaupunginlahdella. ?Olin monena päivänä sitä ennen tarkastanut tilanteen keksimälläni helpolla tavalla?, Eero Haapanen kertoo. Asumus ei ole kuitenkaan sen jälkeen kiinnostanut ketään.? Lempeä yli rajojen toissakeväänä karstulalainen Juhani Kolari huomasi perhosniittyjään mittaillessaan kisailevan perhosparin. ?Perhoset olivat ilmiselvästi kiinnostuneita toisistaan, menossa oli siis kosintamenot?, hän sanoo. ?Erikoista oli vain se, että kyseessä olivat nokkosperhonen ja liuskaperhonen.? Viimeinen poikanen pöntöstä ulos uuttukyyhkyn viimeinen poikanen lähti pesästään 25. ?Matkin puun alla emon kujerrusta, johon poikaset vastasivat pihisevällä kerjäysäänellä.? Lähdön koittaessa mattimyöhäinen katsoi maisemaa pöntön aukolta, mutta peräytyi vielä pesään. Seuraavana päivänä se oli lähtenyt. Tässä pöntössä kyyhkypari pesi onnistuneesti tänä vuonna neljästi. 19/2012 Suomen luonto 71. Tap io Ahon en Turvajoukkojen ympäröimänä Ju h a n i kol a ri Kari joki yksinäinen punakuiri koikkelehti valkoposkihanhien joukossa puolentoista viikon ajan Espoon Otsonlahden nurmikoilla. ?Lintu lienee eksynyt omasta muuttoparvestaan ja haki turvaa hanhien seurasta?, havainnon tehnyt Tapio Ahonen tuumii. ?Se ruokaili hanhien keskellä kaikessa rauhassa ja uskalsi jopa ottaa pienet nokoset. Aivan kuin kuiri tietäisi, että hanhilla on aina tarkkailijoita, jotka varoittavat vaarasta.? Pönttökyy kirjosieppojen perhe-elämän kuvaaminen muuttui eero haapanen Pieksämäen seudulla jännittäväksi, kun Kari Joki huomasi, että jotakin outoa oli tekeillä. ?Emolinnut metelöivät mahdottomasti ja pyrähtelivät pöntön ympärillä hermostuneesti.? Syy selvisi, kun kyy pisti päänsä pöntön lentoaukosta ulos. Se oli kiivennyt ohutta männynkylkeä ylös noin 2,5 metriä ja tuhonnut kirjosieppopesueen. Kyyn poistuttua Joki kurkisti pönttöön: pohjalla makasi kaksi poikasta kuolleena. ?Puhdistin pöntön; kirjosiepothan ennättäisivät perustaa vielä uuden pesueen
Myöhemmin ne söivät iltapalaa äitikarhun valvovan silmän alla.? Suppiskukka vuokko virtanen löysi Tuusulasta erikoisen suppilovahveron. ?En ole ennen nähnyt suppilovahverokukkaa, mutta nyt löysin sellaisen. Toinen oli liikkumattomana kiven juurella ja toinen istui kaatuneen puun oksalla paistattelemassa päivää. Pöydän kattoi Joni Sundström. 72 Suomen luonto 19/2012 Joni sund strö m leeni relander oli viime. Puussa istuva emo piti kovaa ääntä, joka kuulosti koiran haukkumiselta.? Mässäilyä vihdissä alkoivat ampiaisten juhlat, kun viinimarjamehu oli saatu tehtyä. Marjamäski houkutteli paikalle hetkessä useita kymmeniä ampiaisia. Ilta kului leikkien. Metsän äänet saivat pikkupennut kuitenkin valppaiksi ja puu tuntui sopivalle turvapaikalle. Jyrki Lähd e ain v a h a j r i k to Karhuperhe vuokko virtane n Leeni relan der Jyrki Lähde pääsi näkemään Martinselkosen Eräkeskuksen karhukojulla emon ja pentujen elämää. ?Pennut saapuivat emonsa suojassa lammen rannalle. Sienisaalista ei tullut, mutta hän äkkäsi jotain muuta. Iso viirupöllöemo päivysti korkealla männyssä hakkuuaukean kupeessa. ?Pian havaitsin kaksi pientä pöllövauvaa maassa, jotka eivät ilmeisesti osanneet vielä lentää. Kyllä se ilahdutti.? Pöllövauva keväänä etsimässä korvasieniä hakkuualueelta Jaalassa
Ja siellä ne olivat.? milla valen to nerkoolaisella Heli Korhosella oli viime kesänä Orava vei tintinpoikaset Espoossa Milla Valento huomasi talitiaisten lentävän suuren rauduskoivun koloon. Se oli imenyt itsensä niin täyteen verta, ettei pystynyt liikahtamaankaan. ?Punkit viihtyvät selvästi koiran silmäkulmissa, joista niitä on nypitty aikaisemminkin?, kuvan napannut Heikki Mahlamäki kertoo. Kuvassa valokuvamalli makaa selällään keittiön pöydällä ja on menettänyt jo pari raajaansakin. Sisiliskot hanskassa ilo seurata sisiliskoperheen kasvua.Hän oli unohtanut lämminvuoriset puutarhasormikkaansa ulos ja huomasi, että niiden sisään luikahti sisilisko. ?Annoin ukaasin lastenlapsille, että hanskoihin ei saa koskea. ?Ahaa, siellä on tintin pesä?, hän tuumi. Ja kuinka ollakaan yhtenä päivänä sieltä kömpi ihan pikkiriikkinen lisko. Oli käytävä aina silloin tällöin kurkkaamassa, oliko liskoperhe vielä siellä. Pian molemmat emot lensivät pois eivätkä palanneet.? 19/2012 Suomen luonto 73. Orava pääsi kuitenkin pesään, viipyi tovin ja vilahti sitten ulos suu veressä. ?Kun linnut viimein pääsivät poikastensa luo, ei mitään ollut enää tehtävissä. Tiaiset yrittivät puolustaa pesäänsä viuhtomalla siivillään ja päästäen kurkustaan voimakkaita käheänsäriseviä ääniä. ?Molemmat emot lennähtelevät ahkerasti koloon ja takaisin ruuanhaussa.? Samassa orava lähestyi uteliaana pesäkoloa. harr i nurm inen Luteitten kokoontumisajot Hauholla oli syys- Heli Korhon en heikk i mahl amäk i kuussa valokuvaaja Harri Nurmisen mukaan parhaillaan oikein luteiden kokoontumisajot. Nurmisen mukaan pihan auringonkukista vain yksi kiinnosti niitä, muissa kukissa ei luteita luurannut. Ylensyönyt pullero Teuvalaiselta Koiralta tipahti syyskuussa lattialle pullea punkki
Kun liikahdin, vilahti eläin sananajalkojen sekaan ilman risunkaan katkeamista. Kun lopetin useita vuosia kestäneen ruokinnan, en kuullut siitä myöhemmin. Lisäksi ihmettelen kovasti Iisalmen luontoihmisten vähäistä kiinnostusta lintua kohtaan. Huomasin pimeällä ajaessani tiellä kummajaisen, joka ei väistynyt. Tunnistin otuksen huuhkajaksi, otin siitä muutaman kuvan, eikä se lähtenyt mihinkään. ?Anna linnulle raakaa jauhelihaa ja juota cocacolaa?, hän neuvoi. Vain kerran naapuri kertoi nähneensä karhun pellollamme. Toivoisin ihmisten ja luonnoneläinten välistä rauhanomaista rinnakkaiseloa, kun ruuantähteitäkin poltetaan kymmeniä miljoonia kiloja vuosittain. Hajasijoitetuilla 20 kilon ruokapaloilla voitaisiin kenties nälkäaikoina kokeilla apuruokintaa siellä, missä se on mahdollista. Kun hoidin ja valvoin 37 vuotta karjoja, ilmestyi pitäjän metsiin myös hirviä, mäyriä ja kotkia . Se kauhoi käpälällään suuhunsa muurahaisia, jotka kantoivat jonossa valkoisia munia takaisin kontion rikki kaapaisemaan pesäänsä. Sydäntä särkevää oli nähdä löytämäni komean huuhkajan viimeinen taistelu. Luolien hämärä lumo 3. Keväiset jälleennäkemiset tuntuvat artikkelin lukemisen jälkeen entistäkin ilahduttavammilta. Turpeennostoyhtiöt ja näille lupahakemuksia laativat konsulttifirmat ovat luoneet hakemuksiin aivan oman terminologian, jonka tarkoituksena on lähinnä hämätä ja johtaa harhaan ympäristölupia myöntäviä viranomaisia ja alueen asukkaita. Turvetuotanto = Turpeen kuluttamista. Matkoja maailman ääriin Luonnonkalenterin 2013 voitti Juhani Nurmi Jyväskylästä. Lukijoilta: Etsin koskematonta maata ja korven kansaa Valaiseva ja kiehtovakin kertomus maamme merkittävästä taidepersoonasta ja hänen luontosuhteestaan. Jos eläimillä ei ollut tarttuvia tauteja eikä infektioita, tuli mieleen tarjota ruho nälkiintyville luonnoneläimille. Ihminen käyttää sitä. Turvetuotantoalueen kunnostaminen = Suon tuhoaminen ojittamalla se ja rakentamalla turpeennostorakennelmat. Paras käyttökelpoinen tek-. eläimistö vilkastui selvästi. Seppo Haaranen siilinjärvi Huuhkajan kuolema . Niinpä aloitin koemielessä ravintopalojen annon Pohjois-Karjalan vaaralla olevan kotini saunan takana ja jo viikossa ruhonosat olivat kadonneet. Seuraavina vuosina vein lehmänruhonosia ja jopa 500-kiloisen kokonaisen ruhon ruokintapaikalle. ANNA PALAUTETTA! lukijakirjeet Ruokinta ei tuota häirikköjä . nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Mutta se oli jo myöhäistä. Iisalmi ei ottanut mitään yhteyttä, joten mummo kääri linnun pyyhkeeseen ja lahjoitti sen ystävälleen täytettäväksi. Heli Korhonen Nerkoo heli korhonen Luolien hämärä lumo Avasi uuden maailman, yllättävän runsaan. Etsin koskematonta maata ja korven kansaa 2. Siellä se istui naapurin mummon aitan rappusilla. Soitin paikalliselle luontoihmiselle ja hän kertoi, että Iisalmesta tullaan hakemaan lintua. Luontohan tuottaa turpeen tuhansien vuosien kuluessa. Joku musta vilahti ja näreen takaa ilmestyi suuri kiiltäväturkkinen karhu. Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu? Äänestä . Hän poistui arvokkaasti kävellen. Kävely jäi painamaan mieltäni, ja niinpä töistä tullessani tutkiskelin, näkyykö kaveria vielä. Noin kahden kuukauden kuluttua niistä oli jäljellä vain luita. Kerran menin taas katsomaan kuusikkoon jättämääni ruhoa. Oho. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 27.11.2012 mennessä. Osallistujien kesken arvotaan Mäntyrunoja, Hidas tanssi (Maahenki). Parhaat jutut Suomen Luonto 9/2012 1. Se vilkaisi minua ja läksi loikkimaan vaaran jyrkkää rinnettä ylös. Luulen, että karhuja on voinut olla useampikin, kun ruhot häipyvät niin nopeasti. Ensi tuttavuutemme sattui hieman aikaisemmin. Piti hätistellä lintu pois tieltä, ettei se jäisi auton alle. Uusi mielenkiintoinen näkökulma. Pakko päästä Paanajärvelle! Jari Rekola kangasala Kirsti Suvenvuo jokela Matkoja maailman ääriin Hieno kuvaus siivekkäiden ystäviemme valtavasta vuosittaisesta muuttourakasta. Laadukkaat kuvat täydentävät tekstiä monipuolisesti. Maija-liisa lehikoinen kontiolahti Kestävä luontomatkailu Luonto- ja hyvinvointipalvelut Luonto- ja hyvinvointilomat Italiassa, ekologinen majoitus pienluomutilalla Vaellusmatkat Italiassa Saaristopyöräilylomat Luontoretket Varsinais-Suomessa Luontoyhteyskurssit Ekologiset saunahoidot Mitä mieltä lehdestä. innoittamana kerron omista kokemuksistani. Noin 35 toimivuoteni aikana jouduin elinlääkärinä tekemään vuosittain ruumiinavauksen muun muassa kymmenille aikuisille lehmille. Suomen Luonnossa 8/2012 julkaistun artikkelin Valokuvamallista häiriköksi. Olen itse käynyt muutamassa luolassa koti- ja ulkomailla. Luolamiestä tarvitaan. Toimittanut Alice Karlsson @ Apu tuli nerkoolaiselle huuhkajalle liian myöhään. Turpeennoston sanastoa . sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . Istuin saunan portailla ja yht?äkkiä huomasin noin 40 metrin päässä kaivon vieressä istuvan nuoren valkolapaisen karhun
Jättiläistuijan englannin kielinen nimi on western red cedar, mutta sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisten seetrien kanssa. Koko: 43 x 50 mm jukka leskinen metsähallitus Samsara Oy Runebergink. Siihen kohdistuvia riskejä ei voi vähätellä. On harkittava tarkkaan mitä kaivosten lähes ikuinen haitta merkitsee Kuusamon tärkeälle ja yhä kasvavalle matkailuelinkeinolle. Kuusamossa on jo tehty monia valintoja, joille alueen nykyinen imago ja kehitys rakentuvat. Kultalouhokset tunnetaan vaikeista jätevesiongelmista. Puhdas ja kirkas Kitkajoki on poikkeus Pohjois-Suomen jokien joukossa. ANNA PALAUTETTA! www.suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi niikka (BAT) = Ei ole olemassakaan kunnon menetelmiä turvevesien puhdistamiseksi. Suoalueen kaikki reunaosat on ojitettu = Ojittamaton, luonnontilainen suo. Pohjois-Kuusamon viisi kultalöytöä Kitkajoen äärellä eivät ole ainoat kaivoshankkeet, joihin vanha sananparsi ahneen lopusta sopii hyvin. Täällä on vielä ikimetsiä kilpikaarnaisine aihkimäntyineen, mahtavine keloineen ja upeine kynttiläkuusineen. Uskomme, että voimakas kansalaismielipide voi torjua kaivoshankkeet. Rauno ruuhijärvi professori emeritus Pekka salminen luonnonsuojeluvalvoja emeritus Tuntsan ikimetsät on pelastettava . Kokemuksen mukaan esimerkisi Kurikan Takanevalta Jurvan kirkolle. Arvion mukaan suojavyöhyke, etäisyys ja puusto estävät meluhaitat lähiasutukselle = Konsultin hihasta tempaama perätön väite. Turpeen kuljetukset tapahtuvat pääosin talvisaikaan, jolloin liikenne tiellä on vähäisempää = Kylän asukkaat pysyvät talvella mökeissään häiritsemättä turverekkarallia. Vallitsevan käsityksen mukaan = Hakijan oma väärä väite, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Alapuolisten jokien kalataloudellinen merkitys lienee vähäinen = Ylimalkainen väite, kun jokien kalastoa ei ole viitsitty selvittää ollenkaan. Turvetuotanto ei muuta alapuolisen vesistön laatua = Alapuoliset vesistöt pilataan peruuttamattomasti. Linnusto ei ole monipuolinen = Muutaman tunnin pikakäynnillä suolla todettu, ettei täällä mitään harvinaisia tai suojeltavia lintuja näy. Turvetuotannosta ei aiheudu korvattavaa haittaa kalastolle, vesistön virkistyskäytölle eikä tonttien arvolle = Kalasto tuhoutuu, virkistyskäyttö loppuu ja tonttien arvot laskevat. Itseänsä kunnioittava ja sivistynyt kansakunta ei tuhoa hienoimpia luontoarvojaan. Tuntsan ikimetsien säilyttäminen olisi yksinkertaista, koska alue on käytännössä kokonaan valtion omistuksessa. Nyt on viimeinen hetki pelastaa vielä jäljellä olevat Tuntsan ikimetsät. tuskastuttavan hitaasti . Ympäristön metsänreunoissa on ojia. Päästöt pintavesiin = Turvemönjä lasketaan suoraan alapuolisiin jokiin ja järviin. Pintavalutuskenttä = Turvelietteet lasketaan johonkin paikkaan metsässä ja kuvitellaan, että ne katoaisivat sinne. Pölyhaitat rajoittuvat tuotantoalueen välittömään läheisyyteen ja Pölyhaittaa ei esiinny tuulen yläpuolella = Sopivassa myötätuulessa turvepöly leviää 5 kilometrin päähän turvesuolta. Vesistössä elää kotoperäisiä, perimältään puhtaita taimen-, harjus- ja siikakantoja, joiden elämän kaivosten jätevesi vaarantaa. monotonisiksi mäntytaimikoiksi. Tähän tarvitaan Tuntsan poromiehet, Itä-Lapin matkailuyrittäjät, Tuntsan retkeilijät, erämiehet ja -naiset, luonnonsuojeluväki ja kaikki ne kansalaiset, joille luontoarvoilla on merkitystä. Nyt myös kansalaisjärjestöjen kuten Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen metsästäjäliiton on pantava koko arvovaltansa peliin. Pentti virkkunen Tuntsan linnustaja Samsara Oy:n SLL . On kivirakkalakisia pientuntureita, hienoja kuruja ja viehättäviä puroja. Nämä ikimetsät tuhoutuvat nyt pala palalta Metsähallituksen hakkuiden vuoksi. Siihen ei pidä ryhtyä lyhytaikaisten työllisyysvaikutusten takia. Sama koskee Oulankajoen alajuoksua ja Paanajärveä. Sama terminologia sisältyy Vapon ja muidenkin turvefirmojen lupahakemuksiin. Nopeat voitot, pitkät varjot . Taimikoiden varttuminen nykyisenkaltaisiksi metsiksi kestää satoja vuosia. Mitä mieltä lehdestä. Nykyisin Oulangan kansallispuistossa on noin 200 000 vuotuista kävijää, jotka jättävät myös paljon rahaa alueelle. Hyvien päätösten sarjaan kuuluu kolmantena Oulankaa kolme kertaa laajemman Paanajärven kansallispuiston perustaminen Venäjälle aivan Oulangan viereen 1993. Oulangan kansallispuisto perustettiin 1956 ja 1960-luvulla luovuttiin Kitkajoen koskien valjastamisesta ja Kitkajärvien säännöstelystä. ilmoitus Oli kiinnostavaa (ja samalla Haidaintiaanien puu on tuija masentavaa) lukea viime Suomen Luonnosta (8/2012) Haida Gwaiin saariryhmän rannoille kulkeutuneista tsunamijätteistä. Marjut Helmisen kirjoittamassa artikkelissa mainitaan, että haidaintiaanien perinteiset punaseetristä veistämät vahdit seuraavat voimattomina, kun ... Brittiläisessä Kolumbiassa intiaaneille tärkeä puu on ollut jättiläistuija, Thuja plicata, josta intiaanit valmistivat toteemeja, kanootteja ja huopia. Avolouhosten sivukivikummut, hiekka-altaat ja maan pintaan nostettu uraanimalmi ovat nekin sopimattomia Oulangan ja Rukan korvaamattomassa luonnon- ja matkailumaisemassa. 17 00100 Helsinki Ekologisesti ja eettisesti kestäviä tuotteita Pentti Kananoja www.ekotin.? Leipomo ja Luomunettikauppa Yli 600 luomutuotetta! www.samsara.fi www.luomukauppa.fi. Perimmältään kysymys onkin kansakunnan perusarvoista. Meidän aikaperspektiivillämme ikimetsät menetetään siis lopullisesti. Hakkuissa ei ole mitään ta- loudellista järkeä, koska niiden tuotto on absoluuttisestikin pieni ja täysin mitätön menetettyjen luontoarvojen rinnalla. Rauhoitettu kansallispuisto tapaa olla siellä merkittävä este. Kuusamossa tarvitaan nyt neljäs tärkeä päätös: kaivosten perustaminen näin lähelle suojeltuja luonto-, matkailu- ja kalastuskohteita on liian suuri riski. Paanajärvi ja sen puhtaat vedet merkitsevät sitä, että lupa jäteveden laskuun Kitkajokeen on saatava myös Venäjän viranomaisilta rajavesi- sopimuksen mukaisesti. Mutta mitään turpeennoston aiheuttamia vahinkoja ei korvata. Kaikki termit on poimittu EPV Bioturve Oy:n turpeennostolupahakemuksesta Laihian Kotanevalle. Metsäautoteitä rakennetaan ja metsiä hakataan muun muassa PaloVuonneloselällä, Tuore?Vuonneloselällä ja Keskimmäisellä Aitatsivaaralla. Hakkuiden seurauksena ikimetsät muuttuvat hakkuuaukoiksi, ja sen jälkeen . Metsä-Lapin vuosisataisista ikimetsistä on jäljellä enää rippeet, joista Sallan Tuntsa Naruskajärven, Taresvaaran ja Siuloivatunturin pohjoispuolella on yksi hienoimmista
Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. Markus Varesvuo / Kuvaliiteri Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT . Yhteen pihlajaan ei kuitenkaan ole tullut yhtään marjaa. Vaihtelua on ulkonäössä, lehtien muodossa, kukinnan aloittamisiässä, kukinnan runsaudessa marjojen muodossa, värissä ja maussa. Syksyisin rastaat tyhjentävät ensin ne puut, joissa niiden mielestä on maukkaimmat marjat. Siemenessä on siis kahden eri yksilön perinnöllistä ainesta ja siksi yksilöiden välinen vaihtelu on suurta. Sen vieressä on toinen puu, jonka marjoihin rastaat eivät suin surminkaan koske. Kyse on pihlajapopulaation sisäisestä 76 Suomen luonto 19/2012 Rastaat syövät pihlajanmarjoja valikoiden. Suuri vaihtelu on terveen populaation keskeinen ominaisuus: mitä enemmän vaihtelua populaatiossa on, sitä paremmin populaation (ja lajin) säilyminen on turvattu muuttuvissa oloissa. juha valste vaihtelusta: kaikki pihlajat ovat yksilöitä, jotka poikkeavat toisistaan monin eri tavoin. toisin kuin useat muut suvun lajit, jotka lisääntyvät hedelmöityksettä. Useimmiten toisena kantalajina on ollut kotipihlaja. Kotipihlajan siemenaihe hedelmöityy, kun hyönteiset tuovat kukkaan siitepölyä toisesta pihlajasta. kysy luonnosta LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Mistä tämä mahtaa johtua? . Osaksi ero voi olla myös marjojen kypsymisajassa: toisissa puissa marjat makeutuvat vasta pakkasten tultua, kun raakileitten kitkerät aineet hajoavat. seppo vuokko Kummallinen mäyrä Pari kesää sitten näin mäyrän, jolla ei ollut lainkaan mustia raitoja! Niiden kohdat erottuivat puhtaan valkoisina muusta suttuisen valkoisesta turkista. Mäyrä saattoi olla keskenkasvuinen. Saako se mustat raitansa vasta aikuisena? Normaaliasuinen mäyrä.. Niillä siementaimi on emonsa kopio, klooni, eikä yksilöiden välillä siis ole vaihtelua. Hedelmöityksettä lisääntyvät eli apomiktiset lajit kuten suomenpihlaja ja ruotsinpihlaja ovat syntyneet kahden normaalin pihlajalajin risteytymistä. Kotipihlaja lisääntyy normaaliin tapaan suvullisesti . asiantuntijat vastaavat Tervettä vaihtelua Pihassani kasvaa useita pihlajia, joiden marjoja rastaat syövät. Viimeksi jäävät puut, joiden marjat ovat kovin kitkeriä tai pieniä ja kuivia
Toinen Suomessa tavattava saman suvun edustaja harmaapesäsieni (Cyathus olla) on selvästi harvinaisempi. Komea jäärä on suutari, koirasyksilö, jon. Ne ovat kuitenkin mäyrällä melko tavallisia. Mikähän laji on kyseessä? Seppo Vuolanto Linnut Julkaisemme myös kesäkuussa kuolleen Ilkka Koiviston jäljelle jääneitä vastauksia. Uurrepesäsieni on melko yleinen. Onneksi olkoon . Naamajuovat erottuvat selkeinä eläimen nuoruudesta huolimatta. juha valste Sienikoreja Kirsikkapuuni alta löytyi hakkeen seasta erikoinen sieni; kuin kori, jossa on teeleipiä. Kuvan hauskannäköiset data lähes täysin albiino mäyrä! Tämän osoittaa mustan värin täydellinen puuttuminen. Linnunpesäsienet luetaan kupusieniin, siis tuhkeloiden ja maamunien lahkoon. lasse kosonen Hannu kauppi Mikä jäärä? Viime elokuussa Kerimäellä jalalleni istahti jäärä, joka antoi nostaa itseään ja kävi välillä päivänliljan varressa syömässä. Viime vuosina turskia on jälleen ollut, mutta yksilöt ovat olleet pieniä. Koska mustien raitojen paikat erottuivat puhtaan valkoisina muusta turkista, mäyrä ei ilmeisesti ollut täysalbiino. Mäyrän poikkeavien värimuotojen runsaudesta ei ole tarkkaa tietoa. Sitä on koko maassa, mutta se on tavallisesti vähälukuinen. on valkoinen, kalvomainen kansi. Itämeressä erotetaan kaksi turskakantaa: itäinen ja läntinen. Siltä puuttuu ulkopinnan pörrökarvoitus ja sisäpinnan uurteisuus. Yleisin linnunpesäsieni on kuitenkin leipäkorisieni (Crucibulum laeve), joka kasvaa usein joukoittain lahoavalla puuaineksella ja muulla kasvijätteellä esimerkiksi hoitamattomissa puutarhoissa. Tällaisiksi mainitaan karvapeitteen albiinot, puolialbiinot, melanistiset (tummat) ja punertavat väritykset. Normaalivärisellä mäyrällä erottuvat mustat naamaraidat jo aivan poikasena, joten mistään nuoren mäyrän värityksestä ei ollut kyse. Oheisessa kuvassa on omien koirieni Sirpa Kananen . teillä on ollut onni koh- sienet ovat linnunpesäsieniin kuuluvia uurrepesäsieniä (Cyathus striatus). Suomen rannikoilla Suutarilla on pitkät tuntosarvet. 19/2012 Suomen luonto 77. Lentoon lähtiessään sen siivet pörisivät. WWF:n mukaan turskakannat alkavat taas olla kestävällä tasolla. Suutari lisääntyy äskettäin kuolleissa kuusissa ja männyissä, ja aikuiset voivat järsiä ohutkaarnaisista kohdista jälttä. Kauri mikkola Mikä on turskan todellinen tilanne? Turska oli 1980-luvulla yleinen kala Suomen vesillä, mutta katosi sitten lähes kokonaan. Siellä peridioli hajoaa ja itiöt vapautuvat. ka tuntosarvet ovat hyvin pitkät. Ne ovat pieniä kuppimaisia tai maljamaisia sieniä, jotka kasvavat risuilla, oksilla ynnä muulla lahoavalla kasvijätteellä, useimmiten kulttuuripaikoilla. Nuorena niillä on pörrökarvainen ulkopinta ja niiden ?kattona. Minkä jäärän sain kuvattua? . Vastaajina tässä numerossa: Lasse Kosonen Sienet hannu lehtonen Kalat Kauri Mikkola Selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet juha valste Evoluutio ja fossiilit Seppo Vuokko Kasvit Nummella joitakin vuosia sitten kallionkoloon ahdistama nuori mäyrä. Mikä on totuus? . Kansi repeytyy ja paljastaa kupin pohjalla olevat pastillimaiset niin sanotut peridiolit, joiden sisällä sieni-itiöt ovat. Leviämismekanismi on mielenkiintoinen: osuessaan maljaan sadepisara irrottaa peridiolin kupistaan ja hyppäyttää sen lähimaastoon
Jos ne kutevat meidän vesissämme, mäti vajoaa pohjalle liian pienestä suolapitoisuudesta johtuen ja tuhoutuu. Turskan runsaan esiintymisen kestoajat ovat aina olleet lyhyitä. Näistä merkittävin on Bornholmin syvänne. Kuoriuduttuaan turskanpoikaset ajelehtivat passiivisesti virtausten mukana. Nopeimmat niistä saavuttavat Suomen rannikon kuukaudessa tai parissa. Tuolloin alkanut saaliiden kasvu aiheutui vuosina 1972, 1976?1978 ja 1980 syntyneistä voimakkaista vuosiluokista. Ympäristöolot olivat tuolloin lisääntymiselle erittäin edulliset. Ne syntyvät, kun aallokko pyörittelee neulasia laakealla rannalla. Sideaineena ovat neulasten pinnalla elävät Anja Vest / Vastavalo Turskia on taas alkanut jäädä Itämerellä pyydyksiin. 78 Suomen luonto 19/2012. Vuosina, jolloin lisääntyminen onnistuu hyvin, sen vaikutukset tuntuvat suhteellisesti voimakkaimpina reuna-alueilla kuten meidän rannikoillamme. Tärkeimmät Itämeren turskan kutualueet sijaitsevat Kielinlahdella, Arkonan syvänteessä, Bornholmin syvänteessä, Gdanskin syvänteessä ja Gotlannin syvänteen eteläosissa. Poikkeuksena on toistaiseksi viimeinen hyvä turska- . Pieniä merkkejä tilanteen paranemisesta on kuitenkin havaittavissa. hannu lehtonen Neulaspallo Löysimme pienen järven vesirajasta halkaisijaltaan kymmensenttisen pallon, joka koostui miltei pelkästään kuivista männyn neulasista. Mitään liima-ainetta ei näkynyt. Voisiko joku eläin saada aikaan tällaisen pallon? Risto Perkkala esiintyvät turskat kuuluvat itäiseen kantaan. Kyseisestä vuodesta alkaen saaliskiintiöt ovat noudattaneet tutkijoiden suosituksia, minkä seurauksena kuteva kanta on kääntynyt nousuun. asiantuntijat vastaavat jakso 1970- ja 1980-luvuilla. Tosin vielä ollaan kaukana 1970?1980-lukujen turskavuosista, mutta suunta on oikea. Läntisen kannan kehitys ei ole ollut yhtä hyvä, sillä saaliit ylittävät edelleen kestävän tason. Neulaspalloja on tavattu siellä täällä eri puolilla Suomea, useimmiten suorantaisista erämaajärvistä. Tanskan salmista virrannut vesi puhdisti ja raikasti Itämeren hapettomat syvännealueet ja mahdollisti mädin ja poikasten poikkeuksellisen suotuisan kehittymisen. Veden suola- ja happipitoisuuden ohella turskan lisääntymistulokseen vaikuttaa myös kalastus. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT . Ne jäävät vesillemme kerran tultuaan ja palaavat etelään vasta kutuvietin pakottamina sukukypsyyden saavutettuaan. Kutuvalmiita turskia on löydetty myös Suomen rannikolta. Vuoteen 2008 asti kalastuskuolevuus oli yleensä yli kaksinkertainen kestävään tasoon verrattuna
Laji kasvaa harvinaisena suuressa osassa etelä- ja Keski-Suomea Kemin seudulle asti. Joillakin järvillä olot neulaspallojen syntyyn ovat niin otolliset, että niitä löytyy lähes joka kesä. Neulaspallon kasvun ymmärrän hyvin: rantaliejussa pyörähtelevän pallon pintaan tarttuu aina vain uusia neulasia. Ne ovat niin pieniä, ettei niitä paljain silmin erota. Sopivissa oloissa neulaspallot voivat kasvaa parikymmensenttisiksi. Kuvat ovat vuodelta 2007, mutta jokunen vuosi myöhemmin niitä oli taas samassa paikassa. . Toinen on, että tuossa asennossa lentolihakset olisivat enemmän tai vähemmän jännittyneitä, mutta kun takajalat huolehtivat kiinni pitämisestä, lentolihakset voivat olla täysin levossa. Syitä lepakoille ominaiseen asentoon lienee monta muutakin. Jättikuukunen (Langermannia gigantea) on Suomen suurimpia itiöemiä tuottavia sieniä. Nuorena se on valkoinen ja voi kasvaa reippaasti yli jalkapallon kokoiseksi. Kun itiöt kypsyvät, ulkokuori tummenee ja käy lopulta paperinohueksi ja ruskeanmustaksi. Useimmat pallot ovatkin halkaisijaltaan 5?10 senttiä. Täällä ollaan pinnanmyötäisesti ja usein niin, että pääpuoli onkin viistosti ylöspäin. Mietin, mikseivät lepakot voisi kaikkialla levätä pää ylöspäin ja pitää kiinni seinämästä eturaajojen peukalon kynnellä. Lepakoiden Löysin parvekkeeltani kaksi kuollutta tilheä. Rantavedessä kelluvia neulasiahan olisi lähes joka järvessä. Lepakko kuten korvayökkö pystyy nopeaan lähtöön, kun sillä on pää valmiiksi alaspäin. Jättikuukuset Kuinka yleisiä ovat melkein jalkapallon kokoiset kuukuset. Yksi syy on, ettei lentoon lähtö tästä asennosta suju yhtä hyvin kuin silloin, kun pito-ote on takajaloilla. Lopulta kuori repeää ja hajoaa päästäen mustan itiöpölyn savuna ilmoille. Porista on punnittu yli yhdeksän kilon itiöemä ja Pohjois-Karjalasta peräti 11 kilon sieni. Useimmiten sen löytää nurmikoilta, niityiltä tai laitumilta. Nuorena, sisältä puhtaan valkoisena, se on syötävä, jopa hyvä ruokasieni. Jos liimaa muutaman neulasen ristikkäin, syntyy siilimäinen piikkikasa, joka takertuu pohjaliejuun! Todennäköisesti palloalkion synty vaatii niin poikkeukselliset olot, että se tekee neulaspalloista harvinaisia. Ne olivat Eurajoella pienessä peltosaarekkeessa. Itsekin vat syödä niin paljon, etteivät suoriudu lentämisestä yhtä hyvin kuin tyhjällä vatsalla. Linnuille ei pitäisi tarjota ruokaa liian lähellä ikkunoita. Tilhet eivät juovu marjoista vaan saatta. Olisivatko ne syöneet käyneitä marjoja ja lentäneet humalassa päin ikkunaa? . Poikkeuksia kyllä on, esimerkiksi välikattojen viistot pinnat, joissa tapaa nimenomaan synnyttäviä tai synnyttäneitä naaraita. Se kuuluu kupusieniin ja samaan ryhmään muun muassa tuhkeloiden ja maamunien kanssa. Mutta miten ihmeessä jäykistä neulasista syntyy pallon alkio. Marjat voi sitten tarjota linnuille turvallisissa paikoissa. Seppo Vuolanto V-P Wiklund / Kuvaliiteri ilkka koivisto lasse kosonen Estä turhat lintukuolemat Elviira Kiikola evoluutio on kulkenut samanlaiseen ratkaisuun kuin lintujen; eturaajoista on tullut lentimet, takaraajoilla on muita käyttötarpeita. Lepakoille kelvollisissa lepopaikoissa on useimmiten pystysuoria tai lähes pystysuoria pintoja. Neulaspallon liima-aines on kuitenkin heikkoa, ja suuret pallot hajoavat helposti. Mutta takajalkojen varpaiden rinnakkaisuus ja terävät kynnet ovat kuitenkin ymmärrettävä seuraukseksi eikä syyksi. olen sitä paistanut ohuina lättyinä paistinpannulla ja rakenne oli lähes kuin munakkaassa. On kuitenkin muistettava sen harvinaisuus ja kerättävä sitä syötäväksi vain maltillisesti. Osa itiöemistä kannattaa jättää paikalleen tuottamaan itiöitä. Törmäykseen kuollut tilhi. 19/2012 Suomen luonto 79. Suosittelen jopa ikkunoiden vieressä olevien pihlajien tyhjentämistä marjoista ennen talvea. seppo vuokko Miksi lepakko roikkuu pää alaspäin? Lauri Aarnio / Kuvaliiteri sienet ja bakteerit sekä rantaliejussa elävät levät
Mittausalue 4 W ... Infrapunamittarilla voit nopeasti mitata pintalämpötiloja ja havaita kylmät paikat. Mittausalue: -32 ... Yhteys tietokoneeseen USB-tikulla. Katso myös muut sääasemamallit ja käsimittarit nettisivuiltamme. Cost Control, kulutusmittari pistorasiaan. Testimenestyjä, ?Best value for money? Haluatko löytää kodin virtasyöpöt. Luonnon silkkiä luonnollisesti ! ~silkkineule pysyy raikkaana pitkilläkin vaelluksilla ~100% toimivuutta niin kylmässä kuin kuumassa Alusasut naisille ja miehille. Pyydä esite: Linnox Silk Oy Koroistentie 4A, 00280 Helsinki puh. +330 ° C, vasteaika 0.5 sekuntia, mittauskeila 1:12, kiinteä emissiokerroin 0.95, näytön taustavalo. Kanta E27. Katselukeila 90° , -etäisyys 8 m, ajastin 10 sek . Katso nettisivuiltamme yhteensopivat patteriventtiilit ja tarkemmat tiedot. 15,90 ? IR330 infrapunalämpömittari laserosoittimella Mihin lämpö karkaa. 44,90 ? ? Mikä on Vuoden 2012 turhake? Ohjelmoitavat, energiaa säästävät patteritermostaatit Vesikiertoisen keskuslämmitysjärjestelmän seinäpattereihin. Cost Control kertoo laitteen toteutuneen kulutuksen kilowattitunteina tai suoraan rahana ja laskee ennusteen sähkölaitteesi sähkölaskusta päivässä, kuukaudessa tai vuodessa. Teho 20W. Alkaen 34,90 ? www.paratronic.fi Paratronic Oy, 0400-297526, paratronic@paratronic.fi 80 Suomen luonto 19/2012 ? Metsänhoidon uudet tuulet ismo pekkarinen ESCO SmartLight Automaattisesti syttyvä energiansäästölamppu liiketunnistimella, ilman sähköasentajaa. Ruuvaa vain vanha hehkulamppusi pois ja tilalle ESCO SmartLight, siinä se. 5min. joulukuuta revontulet leiskuvat nyt voimalla. Kerromme miksi. vain 118 ? + toimitusmaksu Harrastatko lintuja valikoimistamme löytyvät ? lintukirjat ? kiikarit ja kaukoputket ? jalustat ? linturuokinnat ? linnunpöntöt ? lintuäänitteet ? lintukorut ym. . ostamalla Lintuvarusteesta tuet luonnonsuojelua Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B 3, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 puh. Voit ohjelmoida termostaattiin vaikka työajalle omat lämpötilansa ja vapaille omansa. 09-386 7856, www.birdlife.fi/lintuvaruste lintuvaruste@birdlife.fi WS2801, täysin langaton sääasema, 299 . 29,00 ? ? Taviokuurna tutuksi. 040-550 6243 10/2012 ilmestyy 14. Tuulen nopeus ja suunta, sade, kosteus, lämpötila, ilmanpaine yms. 3600 W, kuivaan sisätilaan. Etsi vuodot lämpötilaerojen perusteella
Mikä on Hyvinkään Kurkisuon suoyhdistymätyyppi? a) aapasuo b) keidassuo c) palsasuo Postinumero ja paikkakunta: . .......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): . d) Pyrstötiainen. Älä osta mitään -päivää. 8. Pakurikäävän aiheuttama kasvannainen. 1. Meduusat talvehtivat a) kaivautumalla pohjaan b) polyyppeinä ja lepomuotoina pohjalla c) vedessä uivina toukkina SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS 2. Mikä ei kuulu joukkoon? a) talitiainen b) hömötiainen c) lapintiainen d) pyrstötiainen Teen osoitteenmuutoksen. Lähettäkää Suomen Luonto alla ? olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2012. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): 5. Mitä lintuja on kuvissa? ? Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___?2012. Lahjatilaus on määräaikainen. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Lahjan antaja (laskutusosoite): A Allekirjoitus: . b) Keidassuo 6. tee sopimus verkkopankissasi! 1. ...................................................................................................................... Nimi: .................................................................................................................................... 6. Tiaiset kuuluvat 3. ......................................................................................... 2. Mikä on pakuri? Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2012. 3. ................................................................................................................................... markus varesvuo, Jorma Tenovuo 10. c) 200 000 pyrstötiaisten (Aegithalidae) heimoon. tiaisten (Paridae) heimoon ja pyrstötiainen 4. ......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): . Sentin kerrokseen uutta lunta tarvitaan hiutaleita yleensä a) 1000 b) 10 000 c) 200 000 . Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. ................................................................................................................................... Osoite: ................................................................................................................................ Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja paikkakunta: . .................................................................................................................................. Lähettäjä Allekirjoitus: . Kuinka monta kansallispuistoa Suomessa on? ? Määräaikaistilaus 12 kk (73 ?) ? Määräaikaistilaus 6 kk (40 ?) ? Kestotilaus 12 kk (64,50 ?) Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 57 ?, ? määräaikainen 64,50 ?). Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. 4. a) Pikkukäpylintu b) Taviokuurna 9. (09) 2280 8210 (kello 9?15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Irtonumero 8,5 euroa. Mitä päivää vietetään 30.11.? SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS 10. Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. TILAUSASIAT INTERNETISSÄ: WWW.SUOMENLUONTO.FI Voit maksaa tilauksesi e-laskulla . ..................................................................................................................... B Nimi: . Kaksi. 7. Löttö on matalareunainen tuohijalkine. 5. ..................................................................................... YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ......................................................................... Lahjan saaja: Nimi: . b) Polyyppeina ja lepomuotoina pohjalla. Kristina Al-Zalimi / cartina Pähkinöitä 19/2012 Suomen luonto 81. 37. Osoite: ................................................................................................................................ Postinumero ja paikkakunta: . Montako sähköauton julkista pikalatausasemaa Suomessa on? 9. Mikä on löttö? Osoite: ................................................................................................................................. 7. ...................................................................................... Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .......................................................................... 8
Näin koko rihmasto etenee maassa uteliaana tietään tunnustellen kuin ameba. Parasta, mitä sienisolut tietävät, on jonottaa ahtaassa tunnelissa. Ne muodostavat maahan loputtoman verkoston, sienirihmaston. Rihmasto sulattaa ja imee ympäristöstään ruokaa, kuten maahan pudonnutta puuta. Sienisolut eivät koskaan poistu ohuesta käytävästään. Sen sisällä ne elävät ja viestivät toisilleen. Rihmankärki, joka löytää ravintoa, kuljettaa sitä jonossa taaksepäin muille. Osa 9/10 Utelias verkko P ensaan alle on pudonnut laudankappale. Jouni Issakainen Pienestä kiinni Sarjassa tarkastellaan luonnon ilmiöitä mikrotasolla. Seinä pitää jonon ryhdissä ja suojaa sitä. Tunnelit kasvavat kärjistään, haaroittuvat, katkeilevat osiin ja liittyvät taas yhteen. Alla ei näykään ketään . Koko eliö on juuri tuo verkko! S ienet ovat eläinten sukulaisia, mutta niillä on toisenlainen tapa järjestää solujaan: ne asettuvat jonoon. Se näyttää hylätyltä, kunnes eräänä päivänä sen reunan takaa kurottuu hentoja, vaaleita lonkeroita. Toinen, joka törmää kuivaan paikkaan, hälyttää, että tänne ei kannata kasvaa. Jokainen puulla näkyvä rihma on millin sadasosan paksuinen solujono, jonka ulkopintana on sienen itsensä rakentama tunneli, soluseinä. Aivan kuin kalikan alla asuisi pikkuruinen otus, joka näpelöi puuta pitkillä, laihoilla sormillaan. Viikon jälkeen sormia on sata, sitten tuhat ja lopulta niitä vyöryy reunan yli kokonainen rintama, kuin laajeneva pumpuliverkko. Jos laudan kääntää ympäri, siellä jatkuu samanlaista hentoa seittiä. Niitä sienet oikeastaan ovatkin: tunneliinsa suojautuneita amebalaumoja. yrjö huusko / Vastavalo K un mikroskooppia ei tunnettu, ihmiset eivät ymmärtäneet sienten olemusta. Vain niiden syömäjäljet voitiin nimetä. Puuta, jolla jokin sieni aterioi, alettiin kutsua lahoavaksi, leipää homeiseksi, taikinaa kohoavaksi ja mehua käyväksi. Tuhansia sienilajeja on aina lähellämme, mutta näemme niitä vasta, kun ne alkavat lisääntyä. tai oikeastaan näkyy, mutta moni ei sitä huomaa. Sanomme, että on sieniaika. n 12/2012 82 Suomen luonto 19/2012 Sienen keho koostuu seitinohuesta langasta.. Silloin hento rihmasto punoutuu yhteen ja alkaa erottua jo heikoilla silmillämme vahveroina, tatteina ja monina muina
Lahjoitusvaroilla tuetaan työtä arvokkaiden metsäalueiden kartoittamiseksi, tietojen koostamiseksi ja suojeluesityksien laatimiseksi. Ensimmäinen sopiva kohde on meillä jo tiedossa ja saamme sen hankittua 3 500 eurolla.. 5? NIELURAJOITIN SAIMAANNORPAN TURVAKSI KATISKAAN 20 ? TAIMENELLE OMA KUTUPAIKKA PUROUOMAAN 10 ? JOKIRAVUILLE RAPURUTOSTA VAPAA KOTI 50 ? VIIDEN HEHTAARIN METSÄALUEEN KARTOITUS Saimaan alueen harrastajakalastajille on jaettu ilmaiseksi tuhansia katiskan nielun laajenemisen estäviä nielurajoittimia. Jokainen kunnostettu metri auttaa uhanalaisten lajien selviytymistä. Laittomien norpalle vaarallisten katiskojen määrä on näin saatu laskemaan 50 prosentista 30 prosenttiin! Jaamme nielurajoittimia myös ensi keväänä ja kesänä. Olemme aloittaneet viime kesänä rapuruttovapaan jokirapukannan koeistutukset Pohjanmaalla tarkkaan valittujen pienvesistöjen latvapuroihin. 10 euron lahjoituksella pystymme hankkimaan ja istuttamaan viisi taudeilta testattua jokirapua uuteen puhtaaseen elinympäristöön. Olemme viime vuosina ennallistaneet pienvesiuomia. Uusien kutupaikkojen luominen on erityisen tärkeää uhanalaiselle taimenelle. 20 euron lahjoituksella pystymme kunnostamaan metrin verran purouomaa. Auta meitä löytämään suojelunarvoiset metsät. Yhden metsähehtaarin ostamiseen vaadittavalla summalla saadaan paikannettua useita kymmeniä suojelunarvoisia metsäalueita. 100 ? SAIMAANNORPALLE HEHTAARI VERKOISTA VAPAATA UIMAVETTÄ Saimaalla vesialueilla tapahtuva toiminta ja siihen vaikuttaminen on tärkeää saimaannorpan suojelun kannalta. Siksi olemme päättäneet hankkia vesialueita ja/tai osuuksia Saimaan kalastusosakaskunnista
Pitkäikäisyys ja hirren terveelliset ominaisuudet, kuten hengittävyys ja erinomainen kosteus- ja lämmöntasaus, tekevät hirsikodista täydellisen vaihtoehdon Sinulle, joka arvostat ekologisuutta valinnoissasi. Valitse Mammuttikoti. Palautusviikko 2012?50 767095-1209 illa ar itt om Ek .fi i lk rsi öjä tihi t s ri ut pä mm ym a isi a M t o ss a k ttee a t i it M oso Kestää elämän Mammuttikoti rakennetaan vahvasta kotimaisesta hirrestä. Hirrestä, joka on saanut kasvaa rauhassa aikuiseksi keskellä kauneinta luontoa, hengittäen runkoonsa maailman puhtainta ilmaa. Se kestää elämän. Mammuttihirsi.fi. Se on tottunut Pohjolan navakoihin tuuliin ja piiskaaviin tuiskuihin. Se on sitkeä, kuten me suomalaisetkin. Ekologinen Mammuttikoti Mammuttikodin suojissa asuu sukupolvi toisensa jälkeen, sillä hirsi on pitkäikäisyydessään materiaali vailla vertaa