laine. siikaneva. valkohäntäkauris. n i l aa er i v teemana luontotieto eläinmuseon kätketty arki sammalET vihertävät marraskuussakin näin suomen ilmasto voi lämmetä 9 15.11.2013 Irtonumero 8,50 € nokkela kaupunkilainen Varis, naakka ja harakka pärjäävät myös asutuksen keskellä.. SUOMEN LUONTO 9 | 2013 varislinnut. lasse j. an 7 ud 6 – 6 a 6 l tu t s. näin ilmasto muuttuu. sammalet. luonnontieteelLinen museo. ritariperhonen. Itäkairan prinsessa. hiiripöllö
Toisin kuin useimmat muut pöllömme, haukkaa muistuttava hiiripöllö on liikkeellä päivisin ja istuu usein tähystämässä saalista esimerkiksi puun latvassa tai sähkölinjalla. Hiiripöllö on nähty jopa Helsingin Sibeliuspuistossa. Lue lisää vaeltajasta sivuilta 48–50.. Liikkeellä on tuhansia pöllöjä, jotka ovat tulleet meille nälkäpakolaisina Luoteis-Venäjältä. Eteläisessä Suomessa on nyt runsaasti myyriä ja pöllöille riittää syötävää. syystalvi Hiiripöllöt liikkeellä kuva Lassi kujala Teksti Jorma laurila Nyt on Meneillään voimakas hiiripöllöjen vaellus
Siihen liittyy myös uusien lajien etsintä ja määritys. Yliopistojen merkitys on paljossa muussakin kuin nopeiden tulosten tuottamisessa. Hallituksen säästökehyksen toteuttamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö leikkasi 16 prosentilla Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon rahoitusta vuosille 2013–2016. Näin on jo osin tapahtunutkin. 28 Museon hiljainen lajikirjo Kävimme katsomassa Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseon tiedonjanoista ja löyhkäävääkin arkea. Nykyisessä yliopistojen toiminnan tehostamisessa on vaara, ettei museoiden samoin kuin kenttäasemilla tehtävän perustutkimuksen merkitystä ymmärretä riittävän hyvin. Perhonen talvehti purkissa ja nousi keväällä siivilleen. 16 Vuoroaskelin kaupunkiin Naakka on jo vanha kaupunkilainen. 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 51 Kolumni 57 Vahtikoira. Perustutkimus on ehdottoman välttämätöntä, ja sen tuomat hyödyt tulevat usein viiveellä ja joskus yllättäenkin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon uumenissa on käsittämättömän laaja kokoelma kasvi- ja eläinnäytteitä, joista tutkijat selvittävät luontomme rikkautta. jorma.laurila@suomenluonto.fi Sisällys Jorma Laurila päätoimittaja 9/2013 14 Lahjakauris Valkohäntäkauris tuli Suomeen 75 vuotta sitten. On erittäin lyhytnäköistä, jos niiden resursseja leikataan siten, että toiminta vaikeutuu. Työ ei onnistu ilman spesialisteja, joita täytyy myös kouluttaa ja joille on voitava tarjota työpaikka. Alkuperäisen luonnon suojelun keskeinen osa on lajintuntemus. Pääkirjoitus Eläin- ja kasvimuseoiden rahoitus on turvattava Luonnontieteellisten museoiden vitriinit näyttävät vain hippusen siitä, mitä museot kätkevät sisäänsä ja mikä on niissä tehtävän työn merkitys. marika eerola suvi elo 36 26 Ritariperhonen parvekkeella 11/2012 44Suomen Suomenluonto luonto 9/2013 vakiot Sammalet peittävät ja pehmentävät maata. Useimmat luonnontieteelliset museot ovat osa yliopistoja. Syksy on hyvää aikaa tutustua niihin. Pelkkä intohimoinen harrastus ei riitä, vaikka sekin on erittäin arvokasta toimintaa. Sitä seurasivat taajamiin varis, harakka ja nyt jo korppikin
aapo huhta Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 9/2013 72. 28 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. no. Itäkairan prinsessa pitkospuilla, joilla ”ajatus kulkee vapaasti”. Uteliaan variksen kuvasi Juha Blomberg. 48 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Saaristolaiselämää 19/2013 Suomen luonto 5. Painopaikka Hansaprint Turku/ SL13_09/2013 kävijät tietävät Sirkka Ikosen, vieraskirjojen Itäkairan prinsessan. Varislintujen kaupungistumisen keinot tarkkailussa sivuilla 16–25. CC-000026/FI kannessa Siikanevan retkeilyreitti tarjoaa erämaisia elämyksiä ja syksyn hiljaisuutta. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. 58 Korpin laulu soi syyssuolla Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Hiiripöllö on liikkeellä päivälläkin. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280?8217, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280?8214, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280?8205, 044?333?5036 Johanna Mehtola, (09) 2280?8274, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 050?523?9631 Mirva Uotila (harjoittelija), 046?600?6317 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280?8201, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Pääsimme kurkistamaan, mitä Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen museon kulisseissa tapahtuu. Lähdimme hänen kanssaan erämaahan. lassi kujala 42 Itäkairan prinsessa Saariselän tea karvinen 48 Nälkää paossa Ennätysmäärä 42 hiiripöllöjä saapui Luoteis-Venäjältä Suomen hyville myyrämaille. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 36 Sammalten maa Perehdymme sammalien maan läheiseen elämään. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. www.climatecalc.eu Cert. 52 Kuuden lisäasteen tiellä Näin Suomi voi lämmetä tällä vuosisadalla
A kari pietilä / leuku hma hakeutuu mielellään suden naapuriksi. Koskela vertaili ahman ravintokäyttäytymistä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Ahmaa on tutkittu Suomessa aiemmin hyvin vähän, ja tutkimus on keskittynyt vain poronhoitoalueelle. Urokset ja muut kuin lisäänty- 6 Suomen luonto 19/2013 vät naaraat taas saalistavat erityisesti pienriistaa. ”Itä-Suomessa ahmat näyttävät hakeutuvan satunnaista useammin susien läheisyyteen ja hyödyntävät niiden jälkeensä jättämiä hirvenhaaskoja”, Koskela kertoo. ”Todennäköisesti ahma ei uskalla suoraan lähteä seuraamaan suden jälkiä, mutta liikkuvaisena eläimenä ja hajuaistinsa avulla se päätyy haaskoille.” Koskelan väitöskirja Ahman habitaa tinvalinta, ravinto ja populaatiogenetiik ka tarkastettiin Oulun yliopistossa lokakuussa. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt Ahman oma saalis on usein jänis. Noin puolet Suomen 180–220 ahmasta elää pohjoisen poronhoitoalueella, puolet Itä- ja Keski-Suomessa. Laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, mikä saa tukea myös Koskelan tuloksista: ”Populaatiogeneettisen tutkimukseni mukaan Suomen ahmakannan tila on huolestuttava. Petojen välinen suhde nousi yhdeksi päätulokseksi, kun filosofian maisteri Anni Koskela selvitti väitöstutkimuksessaan ahman ekologiaa. Tilanteen korjaamiseksi kantaa tu- Metsissä elävä ahma on suomalainen erikoisuus.. ”Nyt tärkeään osaan pääsivät myös niin sanotut metsäahmat eli ahmat, jotka elävät poronhoitoalueen ulkopuolella seuduilla, joilla keskikokoisten hirvieläinten tiheydet ovat alhaisia. Idässä puolestaan hirvenhaaskat ovat tärkeää ravintoa etenkin lisääntyville naaraille. Itä-Suomen ja Suomenselän metsäahmat ovat aika ainutlaatuisia maailmassa, koska yleensä ahmat elävät pohjoisempana poro- tai karibualueilla”, Koskela sanoo. Tulosten mukaan ahma saalistaa pohjoisessa itse poroa ja metsäjänistä, vaikka haaskatkin toki kelpaavat. Ahma käy suden antimilla Tuoreen tutkimuksen mukaan huonompi saalistaja lyöttäytyy suden seuraan, koska se kaipaa suden jättämiä haaskoja
Tai sulattelen kohmeisia näppejä toimistolla läppärin lämmössä. Katso vinkit osoitteesta www.suomenluonto.fi. Toisaalta talvipyöräilyä puoltavia seikkoja on paljon: ei tarvitse hytistä ratikkapysäkillä, aamulla herää varmasti, säästää rahaa bussilipun verran. Lumen vallattua tiet vaihdan renkaat nastallisiin. Säänkestävät housut jalkaan, pipo päähän, kunnon takki ja kaula vilulta suojaan. Lapaset vaihtuvat kunnollisiin tuulta pitäviin hanskoihin. piia ahonen 19/2013 Suomen luonto 7. Lopulta vien pyörän varastoon haikein mielin. Mistä sitten lähtisin liikkeelle. Pyöräily alkaa maistua puulta, kun saavun töihin neljättä aamua peräkkäin märissä vaatteissa. Seuraavat viikot liikkuminen kävellen ja julkisilla liikennevälineillä tuntuu uskomattoman vaivalloiselta ja hitaalta – pyöräilyn tuoma vapauden tunne pannaan naftaliiniin odottamaan kevättä. Suunnitteilla onkin hanke, jossa mahdollisesti siirrettäisiin eläimiä pohjoisesta poronhoitoalueen ulkopuolelle. Polkuvauhti alkaa olla kävelijän tasolla, kun tiet ovat jo huurussa ja lammikot jäässä. Kokosin vinkkejä aloitteleville talvipyöräilijöille. Jos pyöräilen läpi vuoden, tuleeko keväällä enää sitä vapauden ja hurmion tunnetta, jonka koen joka kerta, kun saan pyörän alleni ensimmäistä kertaa. Tekosyitä on aiemmin löytynyt helposti. Mutta mitä jos tänä vuonna pyöräilisinkin läpi talven. ”Talvipyöräilyä puoltavia seikkoja on paljon.” Kevyttä pakkasella, urheilua lumipyryllä. Kiikarissa elli toivoniemi kirjoittaja kirjoittaja annakaisa vänttinen Talvi on tekosyy näihin aikoihin joka vuosi se tapahtuu. Ennen lumen ja jään tuloa oikeat vaatteet ovat ratkaisevia pyöräilymotivaation kannalta. Lisäksi varsinkin pääkaupunkiseudulla pyöräteitä aurataan ahkerasti, ja tujut lumipyrytkin ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Valaistuksenhan pitäisi olla kunnossa jo pimeän syksyn jäljiltä. Talvipyöräilyssä huolettaa enää yksi asia. Aikeena on myös etsiä entistä parempaa porovahinkojen korvauskäytäntöä. Eikä viikoittainen noin viiden tunnin hyötyliikunta tipu pois, kuten julkisilla kulkiessa käy. torsten silz / AFP / Lehtikuva lisi joko kasvattaa tai geenivirtaa pitäisi olla enemmän sekä Suomen omien populaatioiden välillä että Suomen ja naapurimaiden kesken.” Koskelan mukaan ahma voisi hyötyä siirtoistutuksista. Mummon vinkkaama villapipo satulassa suojaa takapuolta jäätymiseltä. Ei ole sopivia vaatteita, mummopyörä ei sovi talvikruisailuun, nastarenkaiden vaihto on hankalaa, tulee kylmä ja hiuksetkin menevät lyttyyn
Pertti Koskimies 8 Suomen luonto 19/2013 Jotta lohenpoikasesta kehittyy selviytyjä, ei ole yhdentekevää, millaisessa ympäristössä se ensimmäiset elinvuotensa viettää, ilmenee Helsingin yliopistossa tarkastetusta Petra Rodewaldin väitöskirjasta. Tällä on suuri merkitys ravinnon hankkimisessa ja petojen välttelyssä. poimintoja Ilmastonmuutos saa suojelualueet menemään ohi nykyiset suojelualueet eivät turvaa metsälinnuston monimuotoisuutta tämän vuosisadan jälkipuolella, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Raimo Virkkalan selvitys. Sen sijaan suo- ja kosteikko- sekä tunturilintujen kaipaamia elinympäristöjä on suojelualueilla tulevaisuudessakin. ”Virikkeitä tarjoavassa ympäristössä kasvaneet kalat ovat joustavia ja pystyvät so- peuttamaan käyttäytymisensä vaihteleviin tilanteisiin”, Rodewald selittää. Pertti Koskimies Uumajajoessa ennätysmäärä lohia uumajajoen Stornorrforsin kalaportaasta nousi tänä vuonna kudulle ennätykselliset 17?220 kalaa, noin 16?000 lohta ja tuhat taimenta. Virikekasvatukseen käytetyt altaat poikkesivat tavallisista kasvatusaltaista siten, että niiden veden korkeutta sekä virtauksen nopeutta ja suuntaa vaihdeltiin satunnaisesti kasvatuksen aikana. Tulokset olivat selvät: niin sanotuissa virikealtaissa treenattuja kaloja selviytyi 290 kilometrin vaelluksesta Tornionjoessa kaksi kertaa niin paljon kuin perinteisin menetelmin kasvatettuja. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ympäristöstä saadut kokemukset muovaavat kalan aivoja. Jos ärsykkeitä on vähän, kalan kognitiiviset kyvyt, kuten oppiminen ja muisti, voivat heikentyä. piia ahonen 11?550 vuoden luontokuva -kilpailuun lähetettiin ennätysmäärä kuvia, 11?550 kappaletta. Rodewald tutki uuden luonnonoloja jäljittelevän kasvatusmenetelmän vaikutusta lohi-istukkaiden eloonjäämiseen. Ilves tappaa reviiriltään tehokkaasti ketun tapaisia pienempiä petoja, todistaa Marianne PasanenMortensenin 1 1 1 a lueen vertailu Iberiasta Norjaan ja Irlannista Kamtsatkalle. Myös Ruotsin oma kalastuspolitiikka vaikuttanee asiaan. juan carlos claros cruz Jane Koskimäen Jyväskylän yliopistoon tekemän 15-vuotisen tutkimuksen mukaan syynä liito-oravan hupenemiseen on vanhojen kuusimetsien väheneminen. Liito-orava kaipaa vanhoja metsiä markku könkkölä / prolk Ilves rajoittaa kettujen määrää Kettujen tiheys on Euraasiassa kymmenkertainen n iillä alueilla, joilla ei ole ilveksiä verrattuna alueisiin, joilla ilvestä esiintyy. Taustalla lienevät EU:n kiristyneet merikalastuskiintiöt, sillä samanlaista kehitystä on ollut Simoja Tornionjoella. Koskimäki kollegoineen arvioi, että jollei niiden hakkuita lopeteta, paikallinen tutkimuskanta Länsi-Suomessa häviää vuoteen 2020 mennessä. Kalan äly vaatii virikkeitä. Altaisiin oli myös lisätty kaloille piilopaikkoja. voittajakuvassa rantakäärme nieli vaskitsaa, mutta yleisön suosikki oli juan carlos claros cruzin otos ryhmätuhkelosta. Luonto ja ympäristö nyt fortum Istutuskaloja on kasvatettu virikkeettömissä altaissa säästösyistä. Ilmaston lämmetessä uhanalaisimpien lintul ajien tarvitsemat metsätyypit eivät enää sijoitu suojelluille paikoille
48–50. Parhaina huhtikuun päivinä sinitaivaita purjehti neljäsataa piekanaa ja hiirihaukkaa, ennenkuulumattoman paljon koko Suomessa. Myyrähuippujen hiipumisesta 1980–2000-luvuilla syytettiin talvien lämpenemistä. Hän todisteli, että eivät kannanvaihtelut mihinkään hävinneet, muuttivat vain muotoaan. Pertti Koskimies Venäjällä sattui myyräkato, hiiripöllöt vaelsivat Suomeen. Amerikkalaiset järjestivät aiheesta kongressinkin, jonka ilonpilaajaksi matkusti myyrätietäjä Heikki Henttonen. Toistakymmentä suopöllöä leijui kuin aaveet iltausvassa. Hiljaiselon jälkeen koukkunokkien joukkonäytelmä toistui keväällä 1978, muttei entisissä mitoissa. 19/2013 Suomen luonto 9. ilmiömäistä Pentti Sormunen / vastavalo Myyräjuhlat jatkuvat Kotiseutuni erikoisin maisema oli Konnunsuo, luonto-oppini ala-aste. Ylioppilaskevääni 1975 osui ikimuistoiseen myyrähuippuun. Lue juttu s. Se tietää petojen ja petomiesten juhlaa, herkistää nuoruuden muistoille Konnunsuon onnelassa. Metsämyyrien määrät ovat maan eteläpuoliskolla juuri nyt kovassa nousussa, idässä enemmän kuin lännessä. Viritin loukkuja, joihin jäi etenkin kenttämyyriä mutta myös kaakonkulman kummajaisia, peltohiiriä. Nyt tilanne on se, että etelässä kannat huipentunevat ensi syksynä, Lapissa 2015. Pohjois-Suomessa on pientä nousun alkua. vat, ja pöllönpöntöissä riitti rengastettavaa yhä vähemmän. Sen jälkeen myyrähuiput laimeni- Etelä-Suomen myyrähuippujen odotetaan voimistuvan. Laveine ojanvarsineen, rikkaruohokenttineen ja jättilatojen kupeineen tuo peninkulmainen peltolakeus elätti armeijakunnittain myyriä petolinnuille. Niiden lisääntymisen myötä Etelä-Suomen myyrähuippujen odotetaan voimistuvan. Vankilan vierestä näin samaan aikaan 21 tuulihaukan pesämetsikköä ja kuulin yli 20 sarvipöllöpoikuetta. Biologinalkuna tilastoin myyrälukujakin. Tutkimus 33 alueelta 1970–2011 osoittaa, että hupenevia hankia voimakkaammin myyräkantoihin vaikuttavat kasvukauden pituus ja lämpö
Tämän on ajateltu riittävän, ja kaivoksen ympäristöluvissa s yanaattia ei huomioida. Se tappaisi ensimmäisenä eläinplanktonin, ja Seurujoki laskee Loukiseen, joka laskee naturalla suojeltuun Ounasjokeen. Nämä aineet ovat liuenneet sadeveden mukana jätekivikasasta. Turvemaiden raivaus pelloiksi on lisännyt 2000-luvulla Suomen kasvihuonekaasupäästöjä. Peltojen raivaus ei pysähdy Turvepeltojen raivausta rajoitettaneen seuraavat seitsemän vuotta entiseen tapaan. ”Uusien turvepeltojen pinta-alasta ei ole kunnon tilastoa, mutta valtakunnan metsien inventoinnista tiedetään, että turvepeltoja on tullut 2000-luvulla noin 30?000 hehtaaria lisää”, kertoo professori Kristiina Regina Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta (MTT). Syynä turvemaiden ojittamiseen on etenkin karjatilojen laajeneminen Pohjanmaalla, jossa turvemaita on paljon. IlmAkuva Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. Sitä on voinut päätyä pinta- ja pohjavesiin. Isoveli on aiemmin pannut merkille, että kaivokselta on päässyt luontoon nikkeliä, merkittäviä määriä sulfaatteja sekä räjähdysainetyppeä, mikä on rehevöittänyt läheistä Seurujokea ja mahdollisesti muuttanut sen kalastoa. Maa- ja metsätalousministeriö on linjannut, että ympäristötukea, luonnonhaittakorvausta ja luomutukea ei edelleenkään myönnetä vuoden 2004 jälkeen raivatuille pelloille. Harmi kyllä myös syanaatin on todettu olevan myrk yllistä vesiluonnolle, muun muassa vesikirpuille ja kirjolohille, etenkin happamassa ja pehmeässä vedessä. Reginan laskujen mukaan hehtaari ojitettua turvemaata tuottaa vuodessa noin 20?000 tonnin hiilidioksidipäästöjä vastaavat päästöt, mikä vertautuu seitsemään liikenteessä olevaan henkilöautoon. Nyt pohditaankin, pitäisikö lannan levityksen annettuihin ympäristölupiin puuttua. Rajoittaakseen ongelmaa Agnico-Eagle on tuhonnut syanidia toisella myrkyllä, rikkidioksidilla, sekä hapella, jolloin enin osa ain eesta on muuttunut tiosyanaatiksi. lok akuuta. jouni tikkanen Jussi Kirjasniemi / Lentokuva Vallas Oy Luonto ja ympäristö nyt Lisäpeltoja on usein tarvittu vain lantaa varten. jouni tikkanen Maa kuin pilvinen päivä Keskipilvisyys vuosina 1982–2009 Sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla kertoi aikeis taan Twitterissä 31. Syanidi on kaasukammioissakin käytetty solumyrkky, jonka joutuminen vesistöihin olisi vähän hemmetin huono homma. Edellä mainitut keinot ovat kuitenkin osoittautuneet tehottomiksi sen suitsimisessa. Syan idia löytyy sen sijaan rikastush iekka-altaasta, jonka pohjan pitävyyttä sopii epäillä (ks. Suomi on vieläkin harmaampi maa kuin Ruotsi!. Turvepeltojen raivaus on siis tavallaan lisännyt Suomen liikenteeseen 210?000 henkilöautoa 2000-luvulla. Kanadan Ontariossa sen määrää jätevesissä alettiin rajoittaa vuonna 1985. Suomen Luonto 8/2012). 10 Suomen luonto 19/2013 Taivaasta keskimäärin pilvessä, 1=100 % ”ehd otan hu olto yh tiö ll e, et tä tä nä ta lv en a ka ikk i pih al le ke rt yvä lu mi po ist et ta isi in leht ipuha lt im ill a.” smhi / NOAA / EUMETSAT Oho! Ruotsin ilmatieteen laitoksen SMHI:n kartta maailman keskipilvisyydestä osoittaa, että pohjoismaissa eletään paljolti pilven alla. Myös lannan hyötykäytön tukeminen, kuten takuuhinnan tarjoaminen pienelle biokaasutuotannolle voisi auttaa asiaa. Kasvaessaan tilat ovat ottaneet lisää pinta-alaa lannan levitykseen. isoveli valvoo Myrkystä myrkkyä Suurikuusikossa kanadalaisen Agnico-Eaglen omistama Kittilän Suurikuusikon kaivos tuottaa kultaa liuottamalla sitä louhimastaan kivestä syanidilla
Esimerkiksi Hankoniemellä jätettiin pientareet hiekalle, eikä sinne tuotu ulkopuolista maa-ainesta. Maisemanurmi 1:een kylvetään siementä, mutta eiköhän ulkopuolinen lajisto valtaa senkin ennen pitkää. Lukemattomien kivien poisto ja murskaus ovat pilanneet pientareita ja samalla pintamaata on kulkeutunut pois. Uutta moottoritietä on nyt valmiina hieman alle puolet, 25 kilometriä, ja olemme laittaneet pientareille kuuden metrin leveydeltä maisemanurmi 1:stä, missä on viisi senttiä kasvualustaa. Tilanne on tiedossa ja ainakin paahdelajeja suosivia rinteitä tulee sinne, missä se on mahdollista, yleensä liittymien etelärinteille. Jukka Hietaniemi Voisitteko harkita, että pientareiden käsittelyä muutettaisiin. Miksi nyt toimitaan toisin, projektinjohtaja Jukka Hietaniemi Liikennevirastosta. Jasmin Awad / istockphoto Miten pientareet käsitellään. Pitää myös muistaa, että luiskissa menee erilaisia putkia, kaapeleita ja sinne tulee kaiteita, riista-aitaa ja liikennemerkkejä, kaikennäköistä. Käytämme kuitenkin turvetta ja olemassa olevaa metsänpohjaa. Vihreän moottoritien pientareet nurmetetaan Miksi pientareet päätettiin nurmettaa. Pientareet on sitten pyritty siistimään maisemanurmella. Lisäksi luonnonmukaiset pientareet monipuolistavat hyönteis- ja perhoslajistoa. Totta kai kannattaa käyttää entistä pintamaata. Se on vaikeuttanut alkuperäisen materiaalin käyttöä pientareilla. Siitä eteenpäin luiskat tasoitetaan ilman kasvualustaa olevalla maisemanurmi 2:lla. 19/2013 Suomen luonto 11. Valtatie 7:n ja Lapinjärventien liittymään on tuotu ravinteikasta multaa. Eikö kannattaisi säästää sekä rahaa että luontoa poistamalla vain puut ja tasoittamalla maa. Sehän vähentäisi myös niittotarvetta ja estäisi muun muassa lupiinin leviämistä. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Meillä on isot louhinta- ja maatyöt ja työmailla liikutellaan valtavia massoja. Projektinjohtaja Jukka Hietaniemi vetoaa kiviseen maastoon. Niitty- ja ketokasvillisuuden suosiminen pientareilla on ihan järkevä ajatus. suora linja jarmo nieminen Loviisa 2.11.2013. Siihen ympäröivä kasvilajisto muokkautuu mielestäni aika hyvin. Tästä on tullut palautetta ja sitä on annettu eteenpäin sekä Liikenneviraston asiantuntijoille että tiehankkeesta vastaaville. liikennevirasto Liikennevirasto on sitoutunut turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja linjannut muun muassa, että pientareiden viimeistelyssä vältetään ravinteisen mullan levittämistä ja annetaan kasvillisuuden levitä luontaisesti. alice karlsson Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Koskenkylästä Kotkaan kulkevan Vihreän moottoritien pientareille kylvetään nurmea, jolloin niittyjen ja ketojen kehittyminen estyy. Siellä se oli mahdollista, mutta Koskenkylä–Kotka-tieosuudella pientareita on ollut vaikeampi säilyttää isojen louhintojen ja massanvaihtojen takia. Ongelma on ollut se, että maa on täynnä pultereita, irtokiviä
Yksi näistä on ihmisessä loisiva guineamato. Jos poistamisessa kiirehtii, mato katkeaa ja jää mädäntymään uhriinsa. Sukkulamatoihin kuuluvan guineamadon elämäntapa tekee loisesta kuitenkin haavoittuvaisen. G uineamato (Dracunculus medinensis) on ällöttävä loinen: metrin pituinen mato elää ihmisen jalan sisällä, eikä sitä vastaan ole lääkkeitä. Toukka elää vedessä uiskentelevissa hankajalkaisäyriäisissä. Parittelun jälkeen koiraat kuolevat, mutta naaras jatkaa kasvuaan. Naaras ryömii uhrinsa jalkaan ja tekee täysikasvuisena ihoon reiän. Madosta on paljon haittaa: keriminen on kuukausien kivulias projekti, jonka aikana potilas ei voi työskennellä. 12 Suomen luonto 19/2013 Tauti on ollut myös yleinen: vuonna 1986, kun guineamadon vastainen taistelu toden teolla alkoi, sairastuneita oli arviolta 3,5 miljoonaa 20 maassa. Sillä on kaksivaiheinen elämänkierto. Etelä-Sudanissa ja Malissa epävakaat olot estävät loisen torjuntaa. Kuva Etiopiasta, josta mato on jo lähes hävitetty. Kukapa guineamatoa kaipaisi. Toimittanut jorma laurila maailmalta Guineamadon toukat kulkeutuvat ihmisiin huonolaatuisessa juomavedessä. Guineamadolla on pitkä historia. Kun ihmiset yrittävät helpottaa polttavaa kipua roiskimalla haavaan vettä, naaras purskauttaa muniansa vähän kerrallaan, useiden kuukausien ajan, toivoen että munat päätyvät veteen ja hankajalkaisten suuhun.. Veden suodattaminen estää tartunnan. Kun ihminen juo vettä ja nielaisee samalla hankajalkaisia, toukka kuoriutuu ja päätyy suoliston kautta vatsalihaksiin. Sen jäänteitä on löydetty egyptiläisistä muumioista. taudit jorma laurila Sukupuutot eivät aina ole ei-toivottuja. Jo antiikin kreikkalaiset tunsivat menetelmän, jolla madon saa kerittyä ulos. Monia lajeja hävitetään suunnitelmallisesti. On epäilty, että lääkäreiden tunnus, sauvan ympärille kiertyvä käärme, on hoitotavan peruja. Ainoa tapa, jolla madon voi poistaa, on keriä sitä muutama millimetri päivässä ulos tikun ympärille
hannu niklander Viime vuonna tautitapauksia oli enää 542 neljässä maassa: Malissa, Tšadissa, Etiopiassa (enää yhdellä alueeella) ja Etelä-Sudanissa. Vuosien tyhjyyden jälkeen Piramidassa asuu kesäisin parikymmentä ja talvisin viisi ihmistä. Pikkukajavat valtasivat kaivoskaupungin Tuomas Aivelo Katso englanninkielinen video: www.youtube.com/watch?v=8FYgQFSrZDE Guineamadon aiheuttamat tautitapaukset Tartunnat voidaan ehkäistä suodattamalla loisen toukkien saastuttama juomavesi. Arktikugol-yhtiöllä on yhä toimiva hollantilaisten perustama Barentsburg sekä hiilen huvettua 1998 hyljätty Piramidan kaivoskaupunki. Alueilla on maailman laajin viileän veden koralliriutta, maailman suurin turskakanta ja Manner-Euroopan suurin merilintukolonia. Jorma laurila 19/2013 Suomen luonto 13. Juomaveden suodattaminen ja sairastuneiden pitäminen poissa vedestä estävät tartunnan jatkumisen. Etelä-Sudanissa, jossa kanta on vahvin, sisällissota häiritsee terveydenhuoltoa. Mato ei myöskään muodosta ympäristössä säilyviä lepomuotoja, eikä se pysty tarttumaan muihin lajeihin. Lisää on luvassa, kun Jäämeri sulaa. Suosikkihuoneistonsa niilläkin on: mieluummin ikkuna, jonka takana on hämärä huone. Tutkijoiden lohduksi guineamadon sukuun kuuluu seitsemän samankaltaista nisäkkäiden loislajia, jotka eivät tartu ihmiseen. Mato on tuskallinen vieras, ja ainut hoitokeino on kietoa se hitaasti tikun ympärille. WWF antaa kiitosta myös radikaalista ratkaisusta, että Norja aikoo jättää osan öljyvaroistaan koskematta. 3 2,5 2 Lähde: WHO Science Sourc / SKOY Uusi hallitus suojelee luontoa öljynporaukselta Tapausten määrä 542 1797 10 674 70 165 109 317 0,5 892 000 1 Guineamato työntyy munimaan useimmin jalan alaosasta. miljoonaa 3,5 Norja Vuoden 1986 luku on arvio, muut ovat ilmoitettuja tautitapauksia. Lofoottien rannikko on vuodesta 2001 ollut tilapäisesti suojeltu öljyn ja kaasun poraukselta. Se tuntuu turvallisemmalta kuin läpi talon oleva huoneisto, jonka toisesta päästä hohtaa keskiyön aurinko. Kivihiili teki saaristosta pohjoismaiden kansainvälisimmän seudun. norja Huippuvuorilla kaikki ihmislähtöinen on maailman pohjoisinta. Viherkasvit paleltuivat, viemärit jäätyivät ja flyygeleistä meni vire. Neuvostoliittolaisessa malliyhdyskunnassa oli kasvihuone, sikala, kanala, navetta, koulu, sairaala, kulttuuritalo ja ravintola – se oli omavaraisempi ja kunnianhimoisempi hanke kuin norjalaiset vastineet. Tartunnan estäminen ja ihmisten parantaminen riittävät madon ajamiseen sukupuuttoon. Yhdyskunta museoitui kaukana varkaista ja vandaaleista. Monista loisista ei pääse eroon ilman rokotteita tai lääkkeitä. Toimenpide voi kestää jopa viikkoja. Kummallakin on ongelmansa: harvoille loisille on rokotteita, rokotevastaisuus on suurta ja lääkkeitä vastaan voi kehittyä sietokyky. Suurin este loisen lopulliselle tuhoamiselle ovat yhteiskunnalliset epävakaudet. Kaikki loppui hetkessä. Monien muiden trooppisten loisten määrät ovat myös laskussa, mutta niitä on vaikeampi hillitä ihmisten toimintaa muuttamalla. Suojelun puolesta sitkeästi kampanjoineen Norjan WWF:n mukaan päätös on suuri voitto. 3,5 miljoonaa 1,5 0 vuosi -86 -89 -95 -00 -05 -10 -12 Lokakuussa aloittanut Norjan uusi oikeistohallitus ilmoitti sitoutuvansa suojelemaan Lofoottien, Vesterå lenin ja Senjan rannikkoalueet öljyn ja kaasun poraukselta. Aktiivisimmin Huippuvuorilla toimii venäläisiä kaivosyhtiöitä. Ainoa jännittävä löydös on ollut, että guineamato tuottaa morfiinia voidakseen huomaamattomasti kasvaa ihmisen sisällä. Piramidassa on kerrostaloja, jotka ikkunalautoineen ja parvekkeineen ovat muuttuneet lintuvuoriksi. Malin tilanteen on epäilty pahenevan sisällissodan takia. uutisia Tartunnan estäminen on helppoa, koska guineamato ei elä pitkään isäntälajinsa ulkopuolella. Tutkijat eivät ole olleet siitä kiinnostuneita: loisen perimää ei ole selvitetty, ja muutenkin madosta tiedetään vähän. Hannu Niklander Pikkukajavien moderni lintuvuori Piramidin hylätyssä kaupungissa. Pikkukajavia ei häiritse, että kallioseinän asemasta pesän takana on lasiruutu. Eikö kukaan jää kaipaamaan guineamatoa
Myös etusorkan maahan iskeminen on merkki vaarasta. Istutuksen onnistumista auttoi valkohännän nopea lisääntymiskyky sekä se, että muita ravinnosta kilpailevia hirvieläimiä oli vähän. Jos jotakin epäilyttävää on tekeillä, häntä alkaa viuhtoa hermostuneesti. Kun yksi eläin nostaa häntänsä pystyyn paljastaen valkean peräpeilinsä, koko lauma katoaa salamana metsän suojaan. teksti piia ahonen / kuva ari ahlfors V alkohäntäkauriin lisääntymiskausi on nyt loppusyksyllä kiihkeimmillään. Menestyksekäs siirto Pohjois-A merikasta on osoitus lajin hyvästä sopeutumiskyvystä. Kesällä pukit liikkuvat omissa porukoissaan, jotka hajoavat viimeistään syyskuussa kiima-ajan lähestyessä. Parittelun jälkeen naaras kantaa seitsemän kuukautta ja synnyttää kesän kynnyksellä yhdestä kolmeen vasaa. Talvisin eläimet voivat muodostaa pieniä ryhmiä, joissa on mukana sekä eri-ikäisiä naaraita että uroksia. Kuukauden laji: valkohäntäkauris Lahjakauris Pirkanmaalla vapautettiin 75 vuotta sitten luontoon neljä Yhdysvalloista tuotua valkohäntäkaurista Suomessa syntyneine vasoineen. Pukit levittävät hajusignaalejaan ja kalistelevat sarvia kiimatappeluissa. Oli onni, ettei tulokas tuonut tauteja tullessaan tai vallannut minkään kotoisen lajin ekolokeroa. Laji on levittäytynyt lähes koko Eteläja Keski-Suomeen. VALKOHÄNTÄKAURIita on maassamme nykyään 40?000–50?000 yksilöä. Ryhmän jäsenet viestivät toisilleen liikkeillä ja asennoilla. Suomalaiset ovat ottaneet valkohännät omakseen. Ryhmät eivät kuitenkaan ole kovin tiiviitä. Kun uusi elinpiiri on löytynyt, se jää sinne oleskelemaan pysyvästi, sillä valkohäntäkauris on hyvin paikkauskollinen. Valkohäntäkauriit liikkuvat suurimman osan vuodesta itsekseen, naaraat vasoineen. Yksi osoitus tästä on väittely, jota lajin nimestä on käyty nisäkäs- 11/2011 14 Suomen luonto 19/2013. Lisäksi petojen määrä oli 1930-luvulla nykyistä pienempi. Vieraan lajin päästäminen suomalaiseen luontoon ei ollut riskitöntä, mutta sitä ei juuri mietitty. Eläimet olivat Minnesotan amerikansiirtolaisten lahja vanhalle isänmaalleen ja sen erämiehille. Vasa erkanee emästään noin vuoden vanhana ja lähtee synnyinalueeltaan. Vain samanarvoiset ottelevat keskenään; vähäarvoisemmat pannaan kuriin pelkällä katseella
valkohäntäkauris (valkohäntäpeura) Odocoileus virginianus Koko: Ruumiin pituus 150–180 senttiä, häntä 15–35 senttiä, säkäkorkeus 90–110 senttiä, paino 40–130 kiloa (urokset ovat kookkaampia kuin naaraat). Se on Pirkanmaan maakuntaeläin. Kieli muuttuu hiljakseen.” niiden geneettinen monimuotoisuus on laskenut hyvin vähän”, kertoo tutkijatohtori Jaana Kekkonen Helsingin yliopistosta. Valkohäntäkauris asustaa Etelä- ja Keski-Suomessa. Naaras kantaa seitsemän kuukautta ja synnyttää toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa yhdestä kolmeen vasaa. ”Halusimme säästää peura-nimen suomen kieltä ja eläimistöämme kunnioittaen alkuperäiseen faunaamme kuuluvalle metsäpeuralle. Esimerkiksi sata vuotta sitten käytössä olleista nisäkkäiden nimistä puolet on muuttunut omia aikojaan 2000-luvulle tultaessa. Esityksessä valkohäntäpeura on muutettu valkohäntäkauriiksi. Lisääntyminen: Kiimakausi loka–marraskuussa. ”Monimuotoisuus oli säilynyt todennäköisesti kannan todella nopean kasvun ja lajin pitkän eliniän vuoksi”, Kekkonen sanoo. tiesitkö. ”Kaurista käytetään yhä enemmän tietokirjallisuudessa ja oppikirjoissa. Ulkomuoto: Pukeilla on sarvet, jotka putoavat vuosittain. Talvella ravintona ovat varvut, katajan ja männyn neulaset, puissa kasvavat jäkälät sekä lehtipuiden varvut ja silmut. Tutkimustulokset osoittavat, että myös pieni määrä emoeläimiä voi saada aikaan terveen kannan. Elinympäristö: Viihtyy metsien ja peltomaiden vaihettumisvyöhykkeessä. Häntää ympäröi valkea peräpeili. Kurkku ja vatsa vaaleat, korvien sisäpuolella ja silmien ympärillä sekä kuonossa valkea rengas. ”Kun vertasimme suomalaisten valkohäntäkauriiden dna:ta yhdysvaltalaisten eläinten perimään, selvisi, että Elinikä: 12–13 vuotta. Riistaruokintapaikoilla syö heinää, kauraa, omenia ja juureksia. Kesällä lepäilee keskipäivän tienoon, mutta talvella pysyy liikkeellä valoisan ajan. Vuosi sitten julkaistu tutkimus osoittaa kuitenkin muuta. Tällä voi olla merkitystä luonnonsuojelulle esimerkiksi, kun jollekin alueelle halutaan palauttaa sieltä kadonneita eläimiä. Tutkimusryhmään kuuluvat myös Turun yliopiston apulaisprofessori, dosentti Jon Brommer sekä Suomen riistakeskuksen hirvieläinten hoidon asiantuntija Mikael Wikström. kartta: Suomen riistakeskus nimistötoimikunnan julkistettua 2008 ehdotuksensa maailman nisäkkäiden uusiksi suomenkielisiksi nimiksi. Kukapa muistaa enää laukonpeuraa, joksi valkohäntää aikoinaan kutsuttiin.” Metsästyslaki tuntee valkohäntäkauriin yhä valkohäntäpeurana. ”Siinä mielessä peura on ehkä virallinen nimi”, Henttonen miettii. Henttosella on napakka vastaus: ”Nimet ovat muuttuneet aina. Koska kaikki Suomen valkohäntäkauriit ovat peräisin vain neljästä yksilöstä, voisi olettaa, että niiden perinnöllinen muuntelu on vähäistä. Pyyntiaika syyskuun lopulta tammikuun loppuun. Syksyllä syö pelloilta orasta ja puimattoman viljan jyviä. Nimen muuttamiseen vaikuttivat myös hirvieläinten sukulaisuussuhteet”, sanoo professori Heikki Henttonen, nimistötoimikunnan koollekutsuja. Elinpiiri 500–5000 hehtaaria. n 19/2013 11/2011 Suomen luonto 15. Ravinto: Kesällä ruohovartiset kasvit. Kesäkarva on punaruskea, talvikarva harmaa. Metsästys: Suomen toiseksi tärkein riistaeläin hirven jälkeen. Paetessaan eläin nostaa häntänsä pystyyn, jolloin valkea peräpeili näkyy ja toimii hätämerkkinä lajitovereille. Toimikunta on saanut kritiikkiä etenkin vakiintuneisiin nimiin kajoamisesta
Myöhemmin kivikyliin muuttivat varis ja harakka. Nyt kerrostalojen yllä liihottelevat korpitkin. vuoroaskelin 16 Suomen luonto 19/2013. vesa huttunen teksti Alice Karlsson Naakka asui kaupungeissa jo satoja vuosia sitten
urun tuomiokirkon kellot ovat pysähtyneet. Se meluaa ja velloo ympärilläni niin, että on pinnisteltävä kuullakseen naakkojen kajatuksen: kja, kja, kja. ”Se on sikäli outoa, että naakka on pariuskollisin linnuistamme. ”Keskiaikaisten kivikirkkojen lintu.” Naakka on kolopesijä, ja kirkontornit tarjoavat sille hyviä pesä- ja lepäilypaikkoja sekä mahdollisuuden tarkkailla ympäristöään rauhassa. Naakat ja kirkot kuuluvat yhteen, mutta viime aikoina Turun seurakuntayhtymä on alkanut vieroksua niitä. Korkealta näkee kauas. Mustat linnut eivät hellitä, vaikka tornista on tukittu melkein kaikki luukut, joiden reunoilla linnut ovat tottuneet oleskelemaan. kaupunkiin 19/2013 Suomen luonto 17. Se ei ole jäänyt kiinni edes dna-tutkimuksissa, kun taas melkein kaikki pikkulinnut lentävät vieraissa minkä ehtivät. Korpin pesäkin löydettiin Turun hautausmaalta 2009. Tavoitteenamme on nähdä naakkojen lisäksi muitakin kaupungistuneita varislintuja: variksia, harakoita ja korppeja. Kaupunki ei. Naakka sopisi hyvin aviouskollisuuden symboliksi.” Lähdemme kaupunkikierrokselle. Niin yleisiä ne eivät ole, vaikka lähiöiden yllä ronkuntaa kuulee harva se päivä. Oppaani voi antaa helposti takeet variksen ja harakan näkemisestä, mutta korppia hän ei lupaa. ”Kirkhakkinen, Varsinais-Suomen maakuntalintu”, kaupunkiekologi Timo Vuorisalo Turun yliopistosta esittelee
Mies saapui tuliluikkunsa kanssa, tipautti kipinän ja kirkko paloi.” 18 Suomen luonto 19/2013 Seuraavaksi kaupunkiin asteli varis, mutta kovin verkkaisesti. Harakat voivat esimerkiksi tappaa siilin siten, että yksi härnää ja toinen vahtii. ”Naantalin seurakunta halusi päästä eroon kirkontornin naakoista ja palkkasi miehen ampumaan niitä. Odottaakohan se sulkemisaikaa. Naakka päivystää Turun torilla. Sen jälkeen tahti kiihtyi. Harakan risulinnoja oli samaan aikaan 13. Kun piikkipallo avautuu kerältä, harakat hyökkäävät yhdessä nokkimaan sen vatsaa. ”Vanhin kirjallinen tieto kaupunkilinnuista Suomesta koskee naakkaa, ja se on vuodelta 1628”, Vuorisalo kertoo. Erikoinen valinta, meluisa.” Mutta 1960-luvulle asti pesiviä pareja oli Aurajoen kummankin puolen vain viitisen vuosittain. Se syö myös omia poikasiaan.” Olisiko eräs syy harakoiden kyvyssä toimia yhdessä. ”Tuolla se pesi Samppalinnan ravintolan soittolavan takana. Yksinäinen varis painelee vuoroaskelin sinne tänne. Syytä tähän ei tiedetä. Vakioselitys olisi lajien välinen kilpailu, mutta Vuorisalo ei usko siihen. Vuonna 1993 Turun ruutukaava-alueella oli jo 47 asuttua variksen pesää. Turun Samppalinnan mäellä, orkesterin soittolavan takana, varis pesi jo 1912. Vanhin varik sen kaupunkipesä tunnetaan Lappeenrannasta vuodelta 1908, Turusta 1912. Kaupungeissa variksia ja harakoita pääsee lähelle, maalla ne ovat arempia. Mutta myös varikset osaavat yhteistyön. ”Kumpikin ryöstelee toistensa pesiä minkä kerkiävät ja varis on lisäksi kannibaali. ”Vaimoni kertoi nähneensä pikkutyttönä, kuinka varis houkutteli koiran ruokakupilta ja sillä aikaa toinen tyhjensi sen.” Kiertelemme Turun torilla pulujen, varpusten ja muutamien naakkojen tavoin. Tällä hetkellä varisten pesämäärä on tippunut pariinkymmeneen, kun taas harakanpesät ovat lisääntyneet. ”Harakoita ei jostakin syystä torilla juuri näe”, Vuorisalo sanoo. ”Valopylväis-. aukeaman kuvat suvi elo Kaupunkiekologi Timo Vuorisalo tunnistaa linnut myös äänistä
Turun tuomiokirkon ympärillä pyörii aina naakkoja. 19/2013 Suomen luonto 19. Kolopesijät viihtyvät ikkuna-aukoilla tarkkailemassa ympäristöään
sä ja katoilla kyllä, mutta mukulakiveykselle ne laskeutuvat harvemmin.” Myös Turun Vartiovuorenmäki vaikuttaa hiljaiselta. Turun lähiöissä korpin ylilennon voi kuulla päivittäin.” Helppoa roskaruokaa Euroopassa yli puolet harakoista ja suuri osa variksista on jo kaupunkilaisia. Samassa mustavalkoinen pitkäpyrstö lehahtaa ohi ja parkkeeraa ruskaiseen vaahteraan. Toinen syy löytyy maisemasta. Nyt kaupunkien ympärillä on muun muassa pesintään sopivia metsäsaarekkeita”, Vuorisalo sanoo. Jääkö harakka kohtaamatta. Kaikki asumusten lähelle yrittäneiden risulinnat tuhottiin ja munia kerättiin yleisesti. Nykyisin variksen voi ohittaa etenkin kaupungeissa lähes siipisulkia hipaisten. ”1940-luvulla meillä ei vielä ollut lähiövyöhykettä, vaan maaseutu alkoi välittömästi kaupungin ulkopuolella. ”Sekin on kaupungistumassa. ”Edesmennyt Turun yliopiston eläintieteen professori Rauno Tenovuo osoitti väitöskirjassaan 1960-luvulla, että saaristolaisvarikset lehahtivat lentoon, kun lähestyvä ihminen oli 200–300 metrin päässä. Vaino hidasti maaltamuuttoa Varislintujen ampuminen oli 1960-luvulle asti valtakunnallinen kansanhuvi. Ruokaa onkin riittävästi, mutta se on huonolaatuista. Vuorisalon mukaan Turun Martinmäessä nakkikioskilla eleli aikoinaan niin sanottu nakkarivaris, joka oli poikkeavan värinen ja lentokyvytön. ”Se söi makkarankuoria sekä ranskanperunoita ja lämmitteli asiakkaiden autojen alla.” Nakkarivariksen innoittamana Vuori-. Entäpä korppi, jonka sanottiin vielä Varislintujen kaupungistumista on vauhdittanut vainon loppuminen. Vainon laannuttua varikset ja harakat sekä myöhemmin korppi saivat tilaisuutensa ja kaupungistuminen vauhdittui. 20 Suomen luonto 19/2013 1967 ilmestyneessä Pohjolan linnut vä rikuvin -teoksessa olevan ”ihmisasutusta karttava erämaalintu”. Ne hyörivät talvisin jätepönttöjen ja ruokintojen ympärillä. ”Onpa outoa”, Vuorisalo tuskailee. Retki on pelastettu. ”Lisäksi talojen pihoissa on yhä enemmän ruokintoja.” Samaan aikaan kun linnut ovat kaupungistuneet, niiden pakoetäisyys on huomattavasti pienentynyt. Sitten tuli televisio ja muun muassa pikkupoikien mielenkiinto linnunpesiin herpaantui
Todennäköisesti kyse on karotenoideista, joiden puute esimerkiksi häkkilinnuilla saa aikaan höyhenten valkoisuutta. Sieltä se lehahtaa alas jotakin kiinnostavaa havaittuaan. 19/2013 Suomen luonto suvi elo Tuttu näky kaupungissa: varis katon reunalla. Arto Juvonen / lintukuva salo kollegoineen teki 1994 kyselyn lentokyvyttömistä ja niin sanotuista värivammaisista urbaanivariksista. 21. Osittain valkosiipisiä sekä huonosti lentäviä tai lentokyvyttömiä variksia ilmoitettiinkin monesta Etelä- ja Keski-Suomen kaupungista Oulua myöten. Sekä poikkeavat värimuodot että lentämisvaikeudet näyttävät yleistyneen kaupungeissa 1970- ja 1980-lukujen jälkeen. Nokkelia otuksia Lintumaailmassa naaras valitsee koiraan, joka yrittää koreilla jos jollakin Kaupungeissa lintuja houkuttaa helppo ravinto ja saalistajien vähyys. Syynä väripuutoksiin ja katkeileviin siipisulkiin on yksipuolinen ja köyhä ravinto. Varis on ensimmäisenä apajalla; harakat ja naakat seuraavat silmä tarkkana
Sillanpää on tutkimusavustajana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Naakan aiheuttamien haittojen hallinta -hankkeessa. Varislinnuilla sukupuolet ovat samannäköisiä, joten takilla keikarointi ei riitä. Varis ja naakka ovat osittaismuuttajia.. Etologi Kondrad Lorenz on kertonut, kuinka eräs naakka alkoi kosiopuuhissaan työntää matoja hänen korvaansa. Kaupungin yllä naakat hajaantuvat erillisiin parviin ja yleensä tunnin pari kierreltyään ne laskeutuvat puihin yöpymään. Arto Juvonen / lintukuva Naakkoja lasketaan kirkontorneista Lintuharrastaja Hannu Sillanpää tähyilee Lahden Ristinkirkon tornissa kaakkoon. ”Muuan intianvaris oli esimerkiksi rakentanut pesänsä silmälasien sangoista”, Vuorisalo kertoo. ”Harakoilla on tapana kokoontua johonkin pusikkoon räkättämään yhdessä.” Siihen ei ole keksitty mitään selitystä. Vastoin tarinoita harakankin lahja on pikkueläin, yleensä hyönteinen, eikä suinkaan hopealusikka. tavalla. Nokkeluudellakin voi valloittaa. Kaikkien varislintujen koiras antaa naaraalle lahjoja. ”Se oli kaivanut sangat viereisen optikkoliikkeen roskiksesta.” Japanilaisten paksunokkavaristen tiedetään puolestaan murskauttavan pähkinöitä liikennevalojen avulla. Kun korppi lentää kaupungin yllä, sen paljastaa ronkunta. Sillanpää on laskenut, että lintuja on noin 3500. Siinä pyritään muun muassa selvittämään naakkojen talviaikaiset määrät ja yöpymispaikat Lahden ja Seinäjoen kaupunkialueilla sekä etsimään keinoja haittojen vähentämiseksi. Jos yöllä tulee jokin häiriö kuten peto tai liian lähelle tunkeutuva ihminen, parvi saattaa lehahtaa ilmaan hirmuisen metelin saattelemana. Lahdessa ja Seinäjoella osa asukkaista on ilmaissut närkästyksensä naakkapaljoudesta. ”Kun punainen valo palaa ja autot seisovat, varikset pistävät pähkinät tielle riviin. Ehkä naaras panee kekseliäisyyden merkille. Korva ilmeisesti muistutti naaraan nokkaa. Kosmopoliittisten varislintujen älykkyydestä onkin esimerkkejä ympäri maailman. Autojen lähtiessä liikkeelle pähkinät särkyvät riks, raks. Sen jälkeen ne ovat puolisen tuntia äänessä, mutta hiljenevät vähitellen. ”Se saattaa olla harakoista vain kivaa.” n 22 Suomen luonto 19/2013 harri nurminen Markus varesvuo / lintukuva Harakka tepastelee keskuudessamme koko talven. Sillä suunnalla alle 10 kilometrin päässä on Kujalan kaatopaikka, josta joka ilta 18–19 välillä alkaa vyöryä naakkoja kohti kaupunkia. Lisäksi se osaa pitää hauskaa. Kun punainen valo taas palaa, varikset käyvät napsimassa herkut kupuunsa.” Harakan on nähty uimarannalla pesevän perunalastuista liiat mausteet pois ennen nokkaan pistelemistä
Uusien pelottimien keksiminen onkin Sillanpään mukaan hyvin vaikeaa. Ero selittyy sillä, että Seinäjoen ympäristössä Etelä-Pohjanmaalla on paljon maatiloja, jolloin yhteentörmäyksiäkin on enemmän. ”Kadun varrella on kymmenen metrin välein puistolehmuksia, jotka ovat tietenkin talvella lehdettömiä. Tutkimusavustajan mukaan Lahdessa valitusten määrä on tosin ollut melko vähäinen, Seinäjoella yleisempää. Lahdesta tuttu käyttäytyminen toistuu täälläkin: illalla parvet palaavat kaupunkiin yöpymään. Haittojen torjuntaa Seinäjoellakin Sillanpää kiipeää kirkon torniin. Nyt tähystyspaikka on Lakeuden Risti, josta hän on laskenut enimmillään huikeat 6000–7000 naakkaa. Tutkimusryhmä on kokeillut maatiloilla paria karkotuskeinoa: haukkasiluettia ja tuulessa heiluvia alumiininauhoja. ”Joukossa on viisimetristä tiheää pajukkoa, 30-metristä vanhaa kuusikkoa ja kaupunkipuistoja. alice karlsson Pertti Koskimies harri nurminen Hannu Sillanpää asemapaikassaan Lahden Ristinkirkon tornissa. Ristinkirkon tornista Hannu Sillanpäällä on hyvä näköyhteys naakkojen valtatielle kaatopaikalta kaupunkiin. Mutta niissä naakat yöpyvät keskitalvellakin. Seinäjoella naakat eivät kuitenkaan ole viettäneet päiväänsä yksinomaan kaatopaikalla vaan myös ympäröivillä peltolakeuksilla, missä ne uteliaisuuttaan ja ruokaa etsiessään saattavat puhkoa säilörehupaalien muoveja, sotkea ulosteillaan karjan rehua, ruokintapöytiä ja juoma-astioita. ”Kierrän vielä illalla paikat varmistaakseni, että linnut todella ovat siellä, mihin olen nähnyt niiden laskeutuvan.” Yöpymispaikan valinta on yhä arvoitus. Variaatioita on hyvin paljon.” Yksi muita varmempi naakkapaikka Lahdessa on: keskustassa kulkeva Vesijärvenkatu. Naakkojen määrä lisääntyy Sillanpään tehtävä on laskea naakat ja hahmottaa täältä korkeuksista, mihin ne asettuvat yöpuulle. Sillanpään mukaan ne ovat esimerkiksi löytäneet uusia pesäpaikkoja kerrostaloista ja sähkötolpista, missä ne pesivät ontoissa vaakaputkissa. ”Eräs kokeilemisen arvoinen karkotuskeino voisi olla naakan oma varoitusääni kräär.” n Tietoja naakkojen yöpymispaikkojen sijainnista Lahdessa ja Seinäjoella voi ilmoittaa lomakkeella, joka löytyy verkkoosoitteesta: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/40130/ lomake.html. ”Haukka toimi hetken, mutta nauhat eivät lainkaan.” Maanviljelijät ovat vuosien varrella testanneet itsekin jos jotakin. Lahden naakat yöpuuta etsimässä. ”Yöllinen metelöinti voi olla häiritsevää ja joitakin ihmisiä myös naakan iso koko, suuret taivaalla pyörivät parvet ja musta olemus pelottavat”, Sillanpää sanoo. Ilmiö on mielenkiintoinen. 19/2013 Suomen luonto 23. Naakat viihtyvät toistensa seurassa. Selitys on ehkä siinä, että paikka on lämmin ja turvallinen, koska se on hyvin valaistu.” Naakat ovat älykkäitä lintuja, jotka ovat oppineet hyödyntämään uusia mahdollisuuksia
24 Suomen luonto 19/2013 jari peltomäki / lintukuva pertti koskimies antti leinonen / prolk Suomessa elää kahdeksan varislintua: harakka, korppi, kuukkeli, mustavaris, naakka, närhi, pähkinähakki ja varis. Pähkinähakki tulee toimeen Lounais-Suomessa niillä lehtoseuduilla, joilla pähkinäpensas on yleinen. Honteloissa talouspuissa on liian vähän selkärangattomia talvivaraston tarpeisiin. Luonto-Suomen alkuperäiset varislinnut ovat hyötyneet ihmisestä. Harvennetuissa ja nuorehkoissa talousmetsissä kuukkelit joutuvat useammin kanahaukan ja viirupöllön saaliiksi kuin luonnonmetsissä. Linnut kätkevät ruokaa maahan, puunrungoille, oksille ja onkaloihin ja löytävät kätkönsä vielä kuukausien päästä ja jopa 40-senttisen lumen alta. Niistä korppi, kuukkeli, närhi, pähkinähakki ja varis selviävät luonnossa mainiosti ominkin avuin. Hakit keräävät suuret määrät pähkinöitä talvivarastoksi, jonka turvin ne ruokkivat myös poikasensa seuraavana keväänä. Kuukkelit eivät liioin uskalla ylittää suuria hakkuuaukioita vaan jäävät pirstoutuvien kotimetsiensä vangeiksi. Metsätalous on suosinut närheä laajentamalla rikkonaisten, nuorten kuusivaltaisten metsien alaa. Korppi ja varis syövät kaikenlaisia pieniä eläimiä ja niiden raatoja, lintujen munia sekä poikasia, siemeniä, versoja ja muuta kasviravintoa. Monet varislinnut ovat oppineet myös hyödyntämään talviruokintapaikkojen antimia. Varislinnut pärjäävät ilman ihmistä Pertti Koskimies Närhiäkin voi nähdä kaupungeissa etenkin syksyisin. Kuukkeli ja närhi varastoivat talveksi siemeniä, sieniä, tammenterhoja ja pikkueläimiä. Varislinnuistamme harakka, naakka ja mustavaris ovat ihmisen seuralaisia. Harakka on ihmisen perässä vallannut koko Suomen, naakka maan eteläpuoliskon mutta mustavaris vain muutamia kymmeniä paikkakuntia länsirannikolla. Mustavaris elää Suomessa länsirannikolla ihmisen seuralaisena. Se on naakan tavoin yhdyskuntalintu.. Yhtenäisiä ja tiheitä metsäalueita tarvitseva kuukkeli on poikkeus varislintujen voittokulussa. Korpit pysyvät yli talven noin sadan neliökilometrin elinpiireillään enimmäkseen eläinraatojen turvin, mutta varikset muuttavat lähimpiin asutuskeskuksiin tai pisimmillään Itämeren eteläpuolelle. Löydettyään ylenpalttisesti ruokaa ne panevat ylimäärän piiloon, mutta suuria talvivarastoja ne eivät kerää. Korpille ja varikselle ihminen on luonut monia uusia elinkeinoja ja -ympäristöjä
Hinta 48 € Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. Riistaorganisaatiot ovat muuttaneet muotoaan, ja riistakantoja on alettu hoitaa entistä suunnitelmallisemmin. Kirjan ohjeilla valmistuu aidoista aineksista ruokaa arkeen ja juhlaan. Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.fi 19/2013 Suomen luonto 25. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Hinta 29 € Uutuus Suomalainen riistanhoito Petri Nummi ja Veli-Matti Väänänen Kuukkeli on yhä pelkästään metsien lintu. tomi muukkonen / lintukuva Sembramännyn siemeniä popsivan pähkinähakin voi saada lintulaudallekin tarjoamalla pähkinöitä. Kirjaan on valittu Suomen noin 900 sammallajista 100 lehtisammalta, jotka peittävät suomalaista maisemaa metsissä ja soilla. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Resepteissä maistuu metsä ja tuulen puhuri järvellä. www.metsakustannus.fi Laajasti luonnosta Eräkokki – makuja kairasta kaupunkiin Uutuus Marketta Kotilainen (toim.) Kiehtova kattaus syntyy kaloista, villivihanneksista, riistasta, sienistä ja marjoista. Riistanhoito on viimeisen kymmenen vuoden aikana mullistunut. Hinta 39 € Uutuus Sata sammalta Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander Kirja vie lukijan löytöretkelle metsäja turvemaiden värikylläiseen maailmaan. Suomalainen riistanhoito kuvaa, miten riistanhoitoa harjoitetaan tämän päivän Suomessa
Toukat ovat komeita otuksia, värikkäitä ja myös hajuaistein havaittavia. Ritariperhonen parvekkeella 26 Suomen luonto 19/2013. Kohtaamisia K arkkilalainen lampi on aikoinaan kaivettu ja on nyt rantoineen monimuotoisen eliölajiston kotipaikka. Elokuun puolivälissä karhunputkien kukinnoilla vilisee kukkakärpäsiä ja kimalaisia. Myös karhunputki ja muutkin sarjakukkaiset tilliä ja porkkanaa myöten kelpaavat. Se oli selvästi munintalennollaan. teksti ja kuvat Seppo Parkkinen Seppo Parkkinen nappasi ritariperhosen toukan tölkkiin, jossa se muuttui talven ja kevään aikana aikuiseksi. Suorantaisilla metsälammilla ritariperhosen toukkia löytää etenkin suoputkelta, joka on lajin pääravintokasvi. Yhden karhunputken lehdet ja kukinnotkin on osittain syöty, ja kaksi pulleaa ritariperhostoukkaa viettää siinä ruokalepoa. Ritariperhostoukkien puolustuskeinona nimittäin on työntää niskastaan esiin punainen sarvimainen uloke, joka erittää voimakasta imelää hajua. Jo kaukaa huomaan toukat, ja samassa muistan kuinka näin ritariperhosnaaraan kesän alussa lentelevän matalalla lammen rantoja myötäillen
Annan sen kiivetä sormelleni. Juuri kuoriutunut ritariperhonen on vielä kasvatustölkissään, mutta kohta se lentää puiden latvojen tasalla. Luonnossa koteloa täytyy todella osata etsiä. Seuraavana aamuna se on muuttunut koteloksi. Luonnossa olot vaihtelevat talven aikana paljon; tulee lunta, lumi sulaa ja kotelo voi jäädä lumikerroksen alle. Jos hyvin käy, tölkistä vapautettu perhonen löytää kumppanin ja pian naaras lähtee munintalennolleen ja poikkeaa pikaisesti jossakin sarjakukkaisessa, ehkä karhunputkessa. En kuitenkaan onnistu näkemään perhosen kuoriutumista, mutta olen paikalla, kun juuri aikuistunut ritari oikoo siipiään pumppaamalla siipisuonistoonsa tarvittavat nesteet. Tuuli ei sentään pääse tuivertamaan tölkkiin. Toukkana ritari on huomiota herättävän värikäs. Kotelo jää odottamaan talvea. Toukka lakkaa vajaan viikon kuluttua syömästä. Otan toisen toukista kasvatettavaksi. Pakkanen käy talven aikana välillä kahdessakymmenessä asteessa. Olen tarkkaillut koteloa loppukeväällä melko säännöllisesti. Lumi on hyvä lämpöeriste, joka suojaa kovimmilta pakkasilta. Se viipyy siinä minuutin ja ampaisee sitten korkeuksiin, kohoaa pihapuiden latvojen tasalle ja katoaa näkyvistä. Mut- Ritariperhosen toukat lepäilevät karhunputken kukinnossa. Kuinkahan kotelo pärjää. Kasvattini saa nyt olla näennäisesti muuttumattomassa tilassaan parvekkeella lähes yhdeksän kuukautta. Laitan sen isoon lasipurkkiin, jossa on eväänä karhunputkea. Kahden tunnin kuluttua ritariperhonen matkustaa lasitölkissään parin korttelin päähän komeasti kukkivien syreenipensaiden äärelle. Kotelo on puolestaan vaaleanvihreä tai kellahtava – sillä on erinomainen suojaväritys. Kun työ on valmis, toukka pysyy aloillaan ja ikään kuin hiljalleen kutistuu. Se asettuu karhunputken varteen ja alkaa valmistaa ympärilleen ohutta siimaa, jolla se kiinnittää itsensä varteen. Ritariperhonen on vahva lentäjä, eikä muutaman tai ehkä muutaman kymmenen kilometrin lentomatka tunnu missään. Parvekkeella se on yhtä paljon pakkasten armoilla kuin luonnossa; lumipeitekään ei ole suojaamassa. On kesäkuun toinen päivä. Ympyrä sulkeutuu. n 19/2013 Suomen luonto 27. Maistuu heti. Parvekkeen kevätsiivous on osunut oikeaan aikaan. Kesä ei ole pitkä, mutta sen aikana kasviin kiinnitetystä munasta kuoriutuu toukka, joka syö, kasvaa, luo muutaman kerran nahkansa ja koteloituu. Vaaleanvihreä kotelo on kiinnittyneenä kasvin varteen pääpuoli ylöspäin. ta jos kotelo kastuu ja jäätyy sitten äkisti, seuraukset voivat olla kohtalokkaat
teksti mirva uotila / kuvat aapo huhta Helsingin Luonnontieteellisen museon näyttelyt ovat vain osa rakennuksen toimintaa. Lintukokoelman nisareita eli varpushaukkoja (Accipiter nisus). Kävimme tutustumassa museon arkeen. Museon hilja 28 Suomen luonto 19/2013. Talossa tehdään myös biologista tutkimusta ja ylläpidetään lajinäytteiden kansalliskokoelmaa
Netta Lempiäinen lakkaa kalasääsken varpaankynsiä luunäyttelyä varten. ”Ei me voida päättää, että tehdäänkin tästä hirvestä nyt vähän rotevampi.” Eläinten täyttö ei ole aina ollut yhtä täsmällistä touhua. Museovierailun aikana kävijän on tarkoitus saada parempi käsitys siitä, miten eläimet todella eläisivät luonnossa. ”Meidän pitää saada se nahka just tarkalleen sen eläinvaloksen päälle, vähän kuin vaatturi tekisi mittatilaustyötä”, Puolakoski sanoo. Juttelemme ylikonservaattori Ari Puolakosken kanssa eläinten täyttämisestä. Nyt Eläinmuseon konservoijat kikkailevat ties kuinka monella materiaalilla ja työmenetelmällä, jotta näyttelyeläimet saataisiin mahdollisimman elävän näköisiksi. Silminä voitiin käyttää vaikka lasipullon pohjia. Hän on konservoinut eläimiä jo vuosikymmeniä ja kertoo ammatin olevan kuin taiteilijan työtä ilman taiteilijan vapauksia. inen lajikirjo 19/2013 Suomen luonto 29. Vielä pari sataa vuotta sitten eläimen konservointi tarkoitti, että nahkaan sullottiin olkia tai muuta täyttömateriaalia niin paljon kuin se antoi periksi. L uonnontieteellisen museon konservointitilassa soi poppi ja uusimmat klubihitit
30 Suomen luonto 19/2013 ”Isommat eläimet muovaillaan periaatteessa samalla tavalla kuin pronssipatsaat”, Puolakoski sanoo. Tämä särki on matkalla luunäyttelyyn kalasääsken lakattuihin kynsiin.. Ari Puolakoski ja tiikeridioraama. Tämän jälkeen eläimen muodot luodaan uudelleen täyttämällä muotit uretaanilla. Savi otetaan talteen uutta muovailua varten, luusto viedään tieteellisiin kokoelmiin. ”Nylkyvaiheessa eläimestä otetaan kymmeniä mittoja ja naamaosasta eräänlainen kuolinnaamio.” Sitten konservaattori putsaa koko eläimen luuston ja kokoaa sen haluttuun asentoon kuvien perusteella. Kellarikerroksen kauhukabinetissa säilytetään vanhoja, näyttelyihin kelpaamattomia täytettyjä eläimiä. Eläin muovaillaan luuston päälle savesta nylkyvaiheen mittojen mukaan, minkä jälkeen savesta otetaan useampiosainen muotti
Haluatko haistaa?” Tähän työvaiheeseen jäänyt aavikkoilves katselee keskusteluamme viereiseltä hyllyltä. Legendan mukaan muutama vuosikymmen sitten talossa työskennellyt konservoija söi puolukat täytettäväksi tuodun riekon kuvusta. Kokoelmanäytteiden käsittely ei ole konservaattorin lempipuuhaa. ”Huh, kyllä siellä jotain on. Yllättynyt aavikkoilves odottaa vielä nahkaansa. Aavikkoilves on Puolakosken keskeneräinen työ, jolta puuttuu vielä nahka ja luonnollinen maalimeikki. Suurin osa Eläinmuseoon toimitettavista eläimistä ei koskaan päädy näyttelyyn, vaan ne viedään kellarin tieteellisiin kansalliskokoelmiin. Mädättämällä eläimen luusto saadaan helpoiten lihasta irti. ”Se taisi olla vähän omalaatuinen persoona”, Puolakoski epäilee. Konservaattori Erik Weckman nylkee mädätysaltaan vieressä 1992 kuollutta sudenpoikasta, jonka Joensuun yliopisto on aikanaan pakastanut. Eläinmuseolle voi lähettää minkä tahansa kuolleena löytyneen eläimen – se käsitellään säilöttäväksi ja lisätään kokoelmiin. Nahka kiinnitetään paikalleen liimalla. Lisäksi toimitettavat näytteet ovat toisinaan kuolleet jo jonkin aikaa sitten ja löyhkäävät pilaantuneelle lihalle. Lihanpala säilötään, sillä suurin osa lajinäytteistä käsitellään tuhohyönteisten välttämiseksi eulaanilla ennen varastointia. Kuten suurin osa lajinäytteistä, myös Weckmanin nylkemä sudennahka päätyy lopulta kellarin kansalliskokoelmiin. Rajun kemikaalikäytön lisäksi kokoelmatilojen lämpötilasta ja kosteudesta on pidettävä tarkasti huolta, etteivät kokoelmat muutu tuholaisten karnevaaleiksi. Lisäksi eläimestä pakastetaan pieni pala lihaa, jotta dna pysyy tallessa. ”Huh, kyllä siellä jotain on. Käytävillä tulee vastaan ou19/2013 Suomen luonto 31. Teurastushuoneessa tehdään museon likaisimmat työt. Hän nostaa kantta ja nuuhkaisee läpinäkyvää lientä. Kuljemme sokkeloisia käytäviä kohti kokoelmatiloja. Konservoijat ottavat eläimistä talteen nahat ja luut ja täyttävät linnut mahdollisimman kompaktiin asentoon. Kokeneen konservaattorin nenä menee rullalle. ”Ne voivat haista tosi pahal- le”, Puolakoski myöntää. Weckmanin ja Puolakosken mielestä kahvin juominen teurastushuoneessa ei ole kovin kummoinen juttu, oudompaakin on nähty. Täällä nyljetään isoimmat eläimet ja asetetaan ruhot suureen kannelliseen metallialtaaseen mätänemään. Näin tarkkaa työtä tehdään vain näyttelyyn asetettaville eläimille. ”Ei se niin hirvitä, mutta silloin pitää asennoitua, että nyt pitää vähän haistella tätä pahaa hajua.” Vuosienkaan työkokemus ei totuta hajuun, mutta museon remontissa uusittu ilmastointi ja erillinen teurastushuone paransivat työoloja paljon. Puolakoski epäilee mädätysaltaan olevan tällä kertaa tyhjä. Teurastushuone on humiseva, koristeeton ja melko pieni tila. Haluatko haistaa?” Eipä nyt huvita. Välillä laskeudumme hissillä. Huoneessa soi sama pirtsakka radiokanava kuin konservointitilassa, mikä luo raadollisiin näkymiin outoa keveyttä. Näytteet on eulanisoitava, vaikka se tuhoaa niistä perimäaineksen. Pöydällä on kahvikuppi. Se näyttää yllättyneeltä. Työpisteet näyttävät ergonomisilta. Siinä ei juuri käytetä luovuutta tai panna itseä likoon. Meikkiin kuuluu suupielien ja sierainten paklaus sekä maalikajalit kuvista tarkistettujen värien ja muotojen mukaan. Janne Granroth ja Tatiana Mattila konservointihommissa
Suomen luonto -näyttelyssä on talvitunnelmaa. ”Tämä on yksi maailman. Valtaosa lintu-, nisäkäs- ja hyönteisnäytteistä on kertynyt museolle 1830-luvun jälkeen. Kaikkiaan talossa on 140?000 selkärankaisnäytettä. Keräilyssä jouduttiin palaamaan lähes lähtöruutuun. ”Nisari” tarkoittaa varpushaukkaa, Accipiter nisusta. Tämäkin siili saa vielä piikkinsä. miaan. ”Joo, täällä on meidän nisareita”, hän esittelee. Kukaan ei tiedä hyönteisten tarkkaa määrää, mutta niitä arvioidaan olevan yli yhdeksän miljoonaa. linnut on säilötty kellarissa kolmeen suureen huoneeseen. Jos selkärankaisten määrä tuntuu huimalta, museon hyönteiskokoelma voi ylittää ymmärryksen. Keräily oli 1700-luvulla varsin systemaattista, ja kokoelmat karttuivat lupaavasti. Keräilyllä on Suomessa toki pitempikin historia. Menetän suuntavaistoni kauan ennen kuin pääsemme nahkakokoelmien luokse. Tämäkään ei riitä, vaan kokoelmaan lisätään vuosittain yli 15?000 uutta yksilöä. Lintujen siivet on irrotettu, jotta ne veisivät vähemmän tilaa. Joutsen- ja kurkivarastoon mahtuu enää muutama lintu, eikä se ole mikään poikkeus. ”Kokoelmat karttuu, mutta tiloista pitäisi säästää. Koko museo kärsii kroonisesti tilanpuutteesta. Tämä on vähän hankala yhtälö”, Puolakoski sanoo. Puolakoski kertoo, että museolla on todennäköisesti maailman laajin huuhkajakokoelma, noin 600–700 yksilöä. Sittemmin kokoelma on jälleen kasvanut kansainvälisestikin uskottaviin mittoihin. Puolakoski availee laatikoita tottuneesti. Joutsenten siipirivi näyttää aivan enkelinsiipikokoelmalta, ja tällä nimellä se museossa tunnetaankin. Kellarikerroksessa on omistettu kokonainen halli hyönteisnäytteille. Osassa laatikoista on pikkulintuja, joista on käsittelyn helpottamiseksi tökätty läpi puutikku. Onko tässä mitään järkeä. Kokoelmien keskellä liikkuessa tulee väkisin mieleen, pitääkö niitä tosiaan vielä kartuttaa. Joutsenet ja kurjet eivät mahdu vetolaatikkoihin, vaan niille on varattu oma huone. toa roinaa, kuten näyttävä kuusipeuran päävalos. Maan luonnontieteellinen tutkimus joutui kuitenkin kokemaan kovan iskun, kun Turun palo vuonna 1827 tuhosi suurimman osan Akatemian kokoelmista. On. Pienemmät linnut makaavat harmaiden metallikaappien vetolaatikoissa. Laatikos- 32 Suomen luonto 19/2013 sa makaa ainakin kaksikymmentä hiljaista varpushaukkaa. Vaan mitä vielä! Kokoelmaan arkistoidaan vuosittain noin 500 uutta selkärankaista. Ennen Helsingin yliopiston Luonnontieteellistä keskusmuseota lajinäytteitä kerättiin Turun AkateErik Weckman ja sudenpoikanen teurastushuoneessa. Tätä mieltä ovat ainakin museon tiloissa väitöskirjaansa viimeistelevä Mari Kekkonen ja hänen ohjaajansa, museon yli-intendentti Lauri Kaila. Se saa ne muistuttamaan hurjia tikkareita. Eikö näillä jo pärjäisi
Noin puolet hyönteisistä on suomalaisia ja toinen puo- Annikki Kestilä merkittävimmistä hyönteiskokoelmista”, Kaila sanoo. Pysyvinä näyttelyinä ovat Lapin maakuntamuseon Pohjoiset keinot ja Arktisen keskuksen Muuttuva Arktis -tiedekeskusnäyttely. Kaitoväylä 5, Oulu Lusto – metsämuseo ja tiedekeskus Punkaharjulla voi tutustua Suomen metsäkulttuuriin, metsien käyttöön ja näiden historiaan. ”Nykyisten kokoelmien keräily lähti sellaisesta Topeliuksen ja kumppaneiden isänmaallisesta tavoitteesta kartoittaa maan eliöstöä ja luontoa”, Kaila kertoo. Sittemmin kokoelma on karttunut pitkälti tutkijoiden kiinnostuksen kohteiden ja lahjoitusten mukaan. ”Siinä tulee sellainen hinku. Siihen kuuluu kaksi pyramidin muotoista kasvihuonetta ja näyttävä ulkopuutarha. Helsingin Luonnontieteellisellä keskusmuseolla niitä on tuhansia, monissa maailman museoissa ei yhtään. Kasvihuoneissa voi ihailla tropiikin ja subtropiikin kasveja kuten banaania ja Oulun yliopiston kaakaota sekä kasvitieteellinen puutarha Välimeren ja lauhkean vyöhykkeen kasveja kuten sitruspuita ja kaktuksia. Tässä muutama menovinkki: Yli-intendentti Lauri Kaila esittelee pohjoisamerikkalaisia kovakuoriaisia. Lustontie 1, Punkaharju Lisää museoita osoitteesta museot.fi/museohaku Suomalaisten metsät -näyttely. timo kilpeläinen Myös keräilyvietillä on osuutensa lajinäytekokoelmien haalimisessa, myöntävät Kekkonen ja Kaila. Pohjoisranta 4, Rovaniemi Kaikkiaan talossa on 140?000 selkärankaisnäytettä. 19/2013 Suomen luonto 33. pekka koski Arktikum – museo ja tiedekeskus Rovaniemen Arktikumissa voi maata revontuliteatterissa, Arktikum tutustua arktisten alueiden tutkimukseen ja pohjoiseen luontoon sekä elämään pohjolan äärioloissa. ”Siis tietysti yritetään välttää sellaista turhaa, täysin turhaa tappamista”, hän korjaa nopeasti. Muista myös nämä! Suomessa on paljon kiinnostavia luontoaiheisia museoita. Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Puutarha on yksi maailman pohjoisimmista kasvitieteellisistä puutarhoista. Eikö näillä jo pärjäisi. Keräilyvietti on täällä valjastettu tutkimuksen käyttöön. Ulkopuutarhan kasvit on jaettu yhdeksään sektioon niiden alkuperän ja käyttötarkoituksen mukaan. ”Sen huomaa etenkin, kun tekee lakanapyyntiä”, Kekkonen sanoo. Lustossa esitellään esimerkiksi metsäkonekokoelmaa, savotta- ja tukkimiesaikaa sekä metsänkasvatusta. Nyt esillä ovat myös revontulinäyttely Aurora Borealis 5.4.2014 saakka sekä pohjoista luontoa ja sen lintuja esittelevä Aves Ouluensis 29.1.2014 saakka. Lisäksi pysyvässä Suomalaisten metsät -näyttelyssä käsitellään suomalaisen kansanperinteen metsäsuhdetta, metsänsuojelua ja metsän myyttistä ulottuvuutta. ”Esimerkiksi pohjoisamerikkalaisten kovakuoriaisten kokoelma on niin harvinaisen laaja, ettei niitä käytännössä voi tutkia käymättä täällä.” Eläinmuseossa säilytetään myös harvinaisen suurta määrää hyönteisten tyyppiyksilöitä eli lajin määrittäviä yksilöitä. Varsinkin jos on paljon tuntemattomia lajeja, niin niistä haluaa kerätä ihan kaikki”, Kekkonen tunnustaa. Lakanapyynnissä yöperhosia houkutellaan kirkkaalla valolla lakanaan, josta kiinnostavat yksilöt kerätään talteen
li on kerätty ympäri maailmaa. Kirjat myynnissä myös kirjakaupoissa JANTU NEN Hinnat voimassa toistaiseksi. alv 10 %. Konkreettiset lajinäytekokoelmat tuntuvat nykyajan digitalisoituneessa nettimaailmassa silti hieman vanhanaikaisilta. Vaikka määrä on suuri, se on vasta vähän yli prosentti koko hyönteismäärästä. Runsas kuvitus esittelee 657 lajia, joista rakentuu säväyttävä kokonaiskuva maailman perhoslajistosta ja sen eri ryhmien ainutkertaisista piirteistä. Kekkosen väitöskirja nojaa pitkälti lajinäytekokoelmiin. Myös Eläinmuseolla on paljon tutkimattomia hyönteislajeja, ja museo lainaa tarvittaessa omia näytteitään tutkimuskäyttöön. Tohtorikoulutettava Mari Kekkonen tutkii jäytäjäkoimaisten perhosten alaheimoa. Alaheimo on vielä tieteelle hyvin tuntematon. Hyönteiskokoelmien ohella nisäkäs- ja lintu- ja linnunmunakokoelmat ovat arvokasta tutkimusmateriaalia. Vaikka moni asia museon ympärillä on muuttunut, kokoelman tarkoitus on pysynyt samana: sen tärkein tehtävä on toimia tutkimusaineistona. POHJOIS 248 sivua, Kirjasta löytyvät myös tiedot kovakantin nen n een, en, 170×242 mm m päiväperhostemme tunnistamiseksi, lähialuelajeja unohtamatta. ”Kaikki uudet näytteet digitoidaan”, Kaila sanoo. Lajikehityksen lisäksi näytteistä on tutkittu esimerkiksi ympäristömyrkkyjen, kuten ddt:n ja pcb:n, kertymistä petolintuihin. Hän tutkii talossa australialaista jäytäjäkoimaisiin perhosiin kuuluvaa alaheimoa nimeltä Hypertrophinae. Näytteissä tieto pysyy tallessa. Lennä, safiirisoturii Maailman päiväperhoslajien suomenkielinen nimistö (osa 1)) Upeasti kuvitettu teos, joka kattaa 7 080 päiväperhosen nimistön latinaksi, suomeksi ja osin myös englanniksi. Helsingin keskustaan on arkistoitu valtava määrä luonnontietoa, ja hyvä niin. Toistaiseksi museon hyönteiskokoelmasta on digitoitu 140?000 hyönteistä. 35 5,– LISÄÄ TIETOA KIRJOISTAMME NETISSÄ: WWW.TIBIALE.FI 34 Suomen luonto 19/2013 Luonnontieteelliset museot toimivat eräänlaisina kansainvälisinä luonnontietopankkeina. – Hyönteistarvike Tibiale Oy. Päiväperhoset matkalla pohjoiseen EN 1-3 . ”Minä olen itse asiassa ainoa ihminen maailmassa, joka tätä nyt tutkii”, Kekkonen sanoo. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi . Luonnonmukaista suojaa puupinnoille Osmo Color -tuotteilla. SE POHJOIISE Millä lajeilla menee hyvin, millä huonosti, ja miksi. Suuri osa tutkimuksessa käytettävistä perhosista on lainattu Australiasta, mutta osan on voinut hakea suoraan Eläinmuseon kellarista. n Tuntematon perhoslaji PohjoisAustraliasta.. 54, 5 4– . Lisätietoja: osmocolor.com UUTUUSKIRJOISSA TUHDISTI TIETOA – AIKA MATKUSTAA SAARI NEN JANTUNEN Päiväperhosten maailmaan PÄIVÄPER TK ALLA HOSET MA . Eläinmuseon lajinäytteitä onkin alettu tallettaa myös digitaaliseen muotoon. Nimistä noin 6 800 on kokonaan uusia. Sis. Mitä uusia lajeja UT TU U JIS TO MU EE — LA LÄMPEN odotamme Suomeen ja mitkä lajit ILMASTO H OS E T R E P Ä IV PÄ LA katoavat ensimmäisenä, kun ilmastonMATK ALEEN muutos vie niille sopivat olot. ”Mutta tasaisen vauhdin taulukolla nykyisten kokoelmien digitointiin menisi varmaan satoja vuosia.” Satojen vuosien aikana digitiedostot vanhentuvat, mutta oikein säilötyt lajinäytteet eivät mene juuri miksikään. KIMMO SAARI JUHA NEN & Lennä, sa?ir isotur i Kari Nissinen Ma ailm an päiv äpe rhos laji suom enk ielin en en nim istö OSA 1 3220 sivua, ko ovakantineen 21100×257 mm m RITARIPERH OSET KAALIPERH OSET TÄPLÄPERH OSET Papilionidae Pieridae Nymphalidae s.l. Prosessi on työläs
Siksi pöllöjä jää myös talvehtimaan ja keväällä on odotettavissa paljon pesintöjä. lahjaksi kymmenen vuodenaikaa suomen luonnossa! palkittu laatulehti Luonnon silmänä ja korvana jo vuodesta 1941. 10 monipuolista numeroa vuodessa! Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus (09) 2280 8210, (09) 2280 8224 (arkisin 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi, tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Nettisivuiltamme voit myös tulostaa lahjakortin lahjan saajalle! 19/2013 Suomen luonto 35. en l e i m n ä Hyv j oulul Tilaa uo n n o n malla l eh ykkösl ystävän ! a j h a t luon den tue jelua. nonsuo ko ko vuosi €! va i n 4 9 Kuvat: Sarvipöllö Tomi Muukkonen / Lintukuva, Männynoksa Maria Manelius / Cartina SarvipöllöÄ kiinnostaa myyrätilanne, joka on nyt maan eteläosissa hyvä
aukeaman kuvat suvi elo maa teksti johanna mehtola Sammalten Metsiemme yleisimpiä sammalia tutkimalla näkee hienoja yksityiskohtia: palmuja, palmikoita ja unduloivia lehtiä. 36 Suomen luonto 19/2013. Uhanalainen katkokynsisammal kasvaa vanhojen tammien rungoilla
Metsäpykäsammal kuuluu maksasammaliin. Harmosammalella on kolmiomaiset lehdet. ”Ruissalon harvinaisuus on vanhoilla tammilla viihtyvä katkokynsisammal. Sarvisammalet ovat paljaan maan lajeja, ja ne viihtyvät lämpimämmillä seuduilla. Juurettomat sammalet Maksasammalet ovat ryhmistä vanhin ja ilmeisesti myös yksi vanhimmista yhä elossa olevista kasviryhmistä. Lehtisammalia on 670, maksasammalia 240 ja sarvisammalia vain kaksi lajia. Vuoden 2010 Punaisessa kirjassa 20 prosenttia Suomen sammalista on arvioitu uhanalaisiksi. M aata peittävät syksyn keltaiset lehdet, mutta niiden alta paljastuu toinen matto – sammalista. Metsälehväsammal on lehtomaisten metsien ja puistojen laji. Suomen ympäristökeskuksen projektipäällikkö Syrjäsellä on monen vuoden kokemus sammalten uhanalaisuuden arvioinnista. ”Tässä on metsälehväsammal”, sanoo Kimmo Syrjänen ennen kuin olen ehtinyt edes astua polulta metsään. 19/2013 Suomen luonto 37. Niiden itiöpesäke on sarven näköinen, siitä nimitys”, Syrjänen valottaa. ”Toinen niistäkin on luokiteltu hävinneeksi ja toinen on harvinainen. Katsotaan, löydetäänkö sitä tällä retkellä.” Nyt emme kuitenkaan etsi vain uhanalaisia lajeja vaan tutustumme metsiemme yleisimpiin lehtisammaliin ja sellainen metsälehväsammalkin on. Vanhimmat tunnetut sammalet ovat juuri sekovarrellisia maksasammalia, jotka valtasivat maakasvupaikat jo lähes 500 miljoonaa vuotta sitten. Suomessa kasvaa yli 900 sammallajia, jotka jaetaan kolmeen suurryhmään: maksasammaliin, sarvisammaliin ja lehtisammaliin. Kuljemme Turun Ruissalon metsissä, joiden sammalet ovat hänelle myös tuttuja. Syrjänen on yksi syksyllä ilmestyneen, ensimmäisen suomenkielisen lehtisammaloppaan Sata sammalta tekijöistä (lue arvio sivulta 41)
kimmo syrjänen Unduloivia lehtiä ja pullapitkoja Emme ehdi ottaa kuin yhden askeleen, kun Syrjänen esittelee jo seuraavan sammalen: ”Isomyyränsammal on helppo tunnistaa. Sammallajit voivat olla yksi- tai kaksikotisia. Se kuuluu karhunsammalten luokkaan ja on yleinen laji lehdoissa, nurmikoilla ja puistoissa. Metsiemme tavallisia sammalia aukeaman kuvat suvi elo Kalliopalmikkosammal Kangasrahkasammal Karvakarhunsammal Kivikynsisammal Kulosammal Metsäkerrossammal Metsälehväsammal Palmusammal Ruusukesammal Seinäsammal 38 Suomen luonto 19/2013. Lehtisammalista poiketen niiden lehdissä ei ole keskisuonta”, Syrjänen luettelee tuntomerkkejä. Ne kattavat yli 90 prosenttia Suomen soiden ja metsien maapohjan sammalpeitos- Metsäkerrossammal kasvattaa uuden kerroksen joka vuosi. Sukusolut syntyvät sukusolupesäkkeissä, esimerkiksi siittiöpesäkkeet ovat lehtisammalilla usein verson latvassa ja voivat toisinaan muistuttaa kukkaa. Suomen ympäristökeskuksen projektipäällikkö Kimmo Syrjäsellä on monen vuoden kokemus sammalten uhanalaisuuden arvioinnista. Sukusolujen yhdyttyä versoon kasvaa itiöpesäke, johon muodostuvat itiöt ovat yleensä pieniä ja leviävät hyvin tuulen mukana. itiöpesäkkeitä lähes aina. ”Maksasammalet ovat joko sekovartisia tai lehdellisiä kasveja. ”Lehtisammalilla on varsi ja lehdet. Sammalet ovatkin mestarisopeutujia yksinkertaisen rakenteensa, pelkistyneen aineenvaihduntansa ja pienen kokonsa ansiosta. Maksasammalia hieman nuorempia ovat lehtisammalet, sammalten yleisin ja suurin ryhmä. Niillä on kuitenkin juurtumahapsia, joilla ne tarttuvat kiinni kasvualustaansa. Siksi metsäsammalten kasvustojen ikää on hyvin vaikea arvioida.” Rakenteen yksinkertaisuudesta kertoo sekin, ettei sammalilla ole ravinnonottoon tarkoitettuja juuria. Niihin kuuluu neljä isompaa luokkaa: rahkasammalet, karstasammalet, karhunsammalet ja aitosammalet”, SyrIsomyyränsammalella on jänen kertoo. ”Sadepisaroiden rummuttaessa pesäkettä sukusolut roiskuvat pitkälle ja metsänpohja on täynnä munapesäkkeitä kohti uivia sammalsiittiöitä”, Syrjänen paljastaa. Mattomaisesti kasvavat ja haaraiset sammalet ovat säännön mukaan kylkipesäkkeisiä, pystyversoiset lajit taas kärkipesäkkeisiä. Sammalen lehti on poikittaisryppyinen eli unduloiva. Lisäksi sillä on kapeita ja hieman käyriä itiöpesäkkeitä.” Sammalet lisääntyvät sekä suvullisesti itiöistä että suvuttomasti verson osista, itujyväsistä tai itusilmuista – lajista ja kasvuoloista riippuen. ”Sammal kasvaa sekovarren tai verson yläpäästä ja tavallisesti lahoaa toisesta päästä. Talven ne ovat lepotilassa, mutta yhteyttäminen voi alkaa jo lumen alla heti, kun valon määrä lisääntyy. Sekovarsi on taval- ta. Kulosammal on maapallon yleisin sammallaji. Sammal voi siis tuottaa joko muna- tai siittiöpesäkkeitä tai molempia. lisesti litteä nauhamainen rakenne, josta ei voi erottaa vartta ja lehtiä. Nekin ilmaantuivat maapallolle jo kivihiilikaudella noin 350 miljoonaa vuotta sitten. Yksi tärkeä tuntomerkki lehtisammalten luokittelussa ovat itiöpesäkkeet, jotka voivat olla kärki- tai sivupesäkkeitä
Samaan tarkoitukseen on kelvannut myös hyvin yleinen metsäkerrossammal. Se on yksi maamme yleisimmistä lajeista ja helppo tuntea”, Syrjänen sanoo. Tihrustan pientä näytettä luupillani ja totta tosiaan, sammalesta erottuu selvä palmikko. ”Luupilla näkee, että sen pitkien ja suippojen lehtien päässä on pitkä väritön ja reunoilta hampainen karvakärki.” Paljaalla silmälläkin erottaa seuraavan sammalen juuri karhunsammaleksi. ”Kivikutrisammal on ravinteisten kallioiden sammal, joka on helppo tunnistaa kuivina käyristyvistä säännöllisen haarovista silkinhohtoisista versoistaan. Kiipeämme ylemmäs kallion laelle, missä on kuivalle kasvuympäristölle tyypillisiä sammallajeja kuten kalliotierasammalta. ”Se on karvakarhunsammalta, joka on helppo tunnistaa lehtien pitkästä vaaleasta karvakärjestä.” Koko maapallolla sammallajeja on noin 20?000, joista yhtä laajimmalle levinnyttä, kulosammalta kasvaa täällä Ruissalon Marjaniemessäkin. 19/2013 Suomen luonto 39. ”Kalliopalmikkosammal kasvaa niin kivialustalla, puitten rungoilla kuin lahopuullakin.” Pystysuoralla, paljaalla kalliolla kasvustojaan ojentelee taas uusi tuttavuus. Kulosammal on maapallon yleisin sammal Yleisin metsänpohjan sammalemme on seinäsammal, jota on nimensä mukaisesti käytetty eristeenä hirsien välissä. Se on samannäköinen kaikilla kasvupaikoilla kosteana ja kuivana vuoden ympäri.” Sen sijaan rahkasammal voi vaihtaa väriä, kuten punarahkasammal, joka tuottaa väriaineita, esimerkiksi punaisia antosyaaneja valoisilla kasvupaikoilla. Väriaineet suojaavat sammalta muun muassa liialliselta uv-säteilyltä ja ne korostuvat loppukesällä. ”Seinäsammal on yhteen kertaan haarova pystykasvuinen sammal, jolla on punaruskea varsi. Ei tarvitse taas ottaa kuin muutama askel, kun kiven päältä löytyy uutta katsottavaa: ”Kalliopalmikkosammalen verso on pullapitkomainen ja sen lehdet ovat sirppimäiset. Se tarrautuu juurtumahapsillaan tiukasti kallion pintaan.” Kimmo Syrjänen sai luuppiinsa kalliopalmikkosammalen ja kantohohtosammalen. Kivikutrisammal on ravinteisten kallioiden laji
Siellä on ihan oma maailmansa. Tiiviitä, matalia tuppaita, lehdet kapean kolmiomaiset ja terävät”, Syrjänen sanoo, ja katselemme pienen pientä näytettä luupeillamme. ”Kulosammal ilmaantuu häirityille alueille kuten palopaikoille ja teiden varsille, mutta se kasvaa myös luonnon ympäristöissä.” Syrjänen ei pysty kuvittelemaan metsää ilman sammalia. Lisäksi sammalten pinnalla on huikea mikrokosmos leviä ja muita pieneliöitä. Sammalet ovat parasta mahdollista vihreää infraa, perusrakennetta.” Hiirensammal voi lisääntyä mukuloista Jos kulosammal on pientäkin pienempi, on seuraavaksi eteemme osuva sormenpituinen palmusammal isokokoinen, puuta muistuttava sammal. ”Sillä on vähän poimuiset, leveän kolmiomaiset, keskisuonelliset ja tylpähköt lehdet, joiden reunan terävähampaisuus näkyy luupilla katsottaessa.” 19/2013 40 Suomen Suomenluonto luonto19/2013 Karhunsammalten itiöpesäkkeitä peittää karvainen huntu.. ”Sammalia kasvaa kaikkialla. su vi elo ammal Karvakarhuns tero makkonen / kuvaliiteri ”Ei mikään ihmeellisen näköinen. Ne vaikuttavat ainakin metsän pieneliöstöön, maaperän sienten kosteusoloihin, veden kulkuun ja karikkeen jalostumiseen
Vai mukuloita! Onko jotakin vielä erikoisempaa. Jäkälät & sammalet Suomen luonnossa esittelee 140 eri elinympäristöjen maksaja lehtisammallajia lähilajeineen. Kalliopalmikkosammal voi kasvaa kivialustalla, puitten rungoilla tai lahopuulla. Aivan viime vuosien aikana on kuitenkin julkaistu peräti kaksi aloittelijoille soveltuvaa valokuvin kuvitettua sammalopasta: Jouko Rikkisen Jäkälät & sammalet Suomen luonnossa (Otava 2008) ja syksyllä ilmestynyt Jukka Laineen, Tapani Sallantauksen, Kimmo Syrjäsen ja Harri Vasanderin Sata sammalta (Metsäkustannus 2013). Se näkyy vanhoissa metsissä tuulenkaatokuusten kantojen ja kalliojyrkänteiden alla neonvihreänä loisteena.” n Lisätietoa sammalista: www.suomensammalseura.fi www.ymparisto.fi . kuvat suvi elo kuvis Palmusammal on isokokoinen, puuta muistuttava sammal. Retken lopuksi käymme Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan pihalla katsomassa paljaan maan sammallajeja. Kun maata käännetään, sammal alkaa kasvaa mukuloista aina uudestaan.” Tuijotan pientä maakokkaretta, jossa kasvaa millin korkuisia sammalversoja, enkä ole uskoa korviani. Näemme vielä useita kymmeniä yleisiä sammallajeja, ja kolme uhanalaista: valtakunnallisesti uhanalaisen katkokynsisammalen ja paasihiippasammalen sekä alueellisesti uhanalaisen kalliokärpänsammalen. Kirjan ehkä parasta antia ovatkin isokokoiset ja laadukkaat valokuvat. ”No sitten on piilosammal, joka on lehtivihreätön, maan alla piilossa kasvava sekovarrellinen maksasammal. 19/2013 Suomen luonto 41. Ne ovat kuin perunat. Sammalia tunnistettaessa Syrjänen neuvoo aina kaivamaan luupin esiin ja katsomaan pienestä näytteestä aluksi kasvutapaa, sitten luupilla lehteä, juurtumahapsistoa ja itiöpesäkkeen rakennetta. ”Ja aarnisammal, jolla on valoa heijastava alkeisvarsikko. suvi elo Peltonukkasammal lisääntyy pienistä mukuloista. Sata sammalta soveltuu hyvin aloittelevan sammalharrastajan ensimmäiseksi sammaloppaaksi. Siitä tulevat vain lyhytikäiset itiöpesäkkeet silloin tällöin näkyville”, Syrjänen kertoo. Riikka Juutinen Kirjoittaja on Metsähallituksen sammalasiantuntija. Kullakin sivulla kerrotaan neljästä, viidestä sammalesta, joiden kuvat ovat aukeaman toisella sivulla. ”Sateen jälkeen kosteasta versosta on helpompi katsoa tuntomerkkejä. Sammalammattilainen huomaa kyllä jonkin verran pikkuvirheitä, yleistyksiä ja epätarkkuuksia, mutta on mielissään muun muassa tieteellisen nimistön ajanmukaisuudesta. Sata sammalta esittelee nimensä mukaisesti sata Suomen yleisintä metsien ja soiden lehtisammalta. Lajijoukko on Rikkisen opasta rajatumpi, joten samankokoisessa, lähes taskuun mahtuvassa oppaassa on ollut mahdollista varata joka lajille oma sivu. Sammalet ovat silloin pörhöllään.” Uhanalaisten lajien tiedossa olevista esiintymistä ei näytettä saa ottaa, vaan niitä pitää ihailla kasvupaikallaan. ”Tässä on muun muassa peltonukkasammalta ja sinipunahiirensammalta, joiden maanalaisissa juurtumahapsissa on pieniä mukuloita. sammaltyoryhma Sata sammalta opastaa alkuun Kattavan suomenkielisen kasvion ja määrityskirjallisuuden puute on rajoittanut sammalharrastajien määrää. Se sopii myös luontotyyppejä kartoittavien asiantuntijoiden käyttöön
Urho Kekkosen kansallispuistossa kulkee Sirkka Ikonen, salaperäinen salojen vaeltaja. Teksti ja kuvat Tea Karvinen Itäkairan prinsessa 42 Suomen luonto 19/2013. Sirkka Ikonen löytää tarvitsemansa yksinäisyyden ja onnellisuuden Urho Kekkosen kansallispuiston hiljaisimmista erämaista, Itäkairasta
Moni Urho Kekkosen kansallispuistossa vaeltanut on saanut lukea autio- ja varauskämppien vieraskirjoista Ikosen luontoa ylistäviä runoja ja ajatuksia. Jokainen reissu kestää pari viikkoa, tämänkertainen kolmisen viikkoa. Nyt takana on jo rupeama Uittipiekassa ja Peskihaarassa. ”On tämä yksinäisyys ylellistä! Olen pian viikon kulkenut näkemättä yhtään ihmistä”, Ikonen sanoo. ”Minä pehmustettuja polkuja vaeltelen luonnon suurissa saleissa. Kuka on tämä 73-vuotias teräsnainen. Kolmena syyskuisena vaelluspäivänä tutustun tähän salaperäiseen naiseen ja hänen rakastamaansa Metsä-Lappiin. Rajavartijat näkevät jo kaukaa, että nyt prinsessa on lähtenyt kämpästä. Aurinko loistaa kilpaa hänen silmiensä kanssa. Hopeahiuksinen Sirkka Ikonen ottaa minut vastaan Kemihaarassa. Rastaat, lapintiaiset ja tikat odottavat meitä. Matkalla Savukosken perukoille mietin, mikä saa hänet palaamaan kerta toisensa jälkeen yksin erämaahan. Alueella tiedetään liikkuvan yksin vaeltava nainen, mutta harva hänet on nähnyt. Pihamaakin on haravoitu. O len sopinut tapaamisen Itäkairan prinsessan kanssa Urho Kekkosen kansallispuiston hiljaisiin osiin, Kemin–Sompion erämaihin. Ruska on parhaimmillaan. Sirkka Ikonen, Oulun lähellä Kiimingissä asuva sairaanhoi- taja, on vuoden kolmannella vaelluksellaan. Merkit tunnetaan; kämpät ovat hänen jäljiltään aina siistit, kiehiset vuoltu ja polttopuut hakattu. Kasvoilla on monta iän tuomaa juovaa. Ja minä nautin, minä, Itäkairan prinsessa.” 19/2013 Suomen luonto 43. Kuinka kauniisti kukat kukkivatkaan kulkureiteilläni, pitsiliinat kivillä. Ja mikä musiikki! Ei somemmin soi Madet ojan salissakaan
”Ei edes prinsessa Dianalla ollut näin paljon punaisia mattoja.” Vanhan eräkulttuurin puolestapuhuja Ensimmäisen päivän päämäärämme on Manto-ojan autiotupa ja sen läheisyydessä oleva Mantoselän varaustupa. Toisena päivänä käymme muun muassa lounaalla Vieriharjun autiotuvalla. Huopaohdake ja vilukko kukkivat. ”Voi hyvänen aika, tupakantumppeja. Sirkka Ikonen keksi nimen Itäkairan prinsessa kulkiessaan ruskanpunaisten mustikka- ja ruohokanukkamattojen päällä. Nelisen kilometriä pitkä Vieriharju aapoineen ja jokineen on Ikoselle erityisen rakas. Kuksa sopii ruoka-astiaksi sekä teekipoksi. Minä sitten siivoan heidän jälkiään. ”Rinkan kanssa en viitsi hiipiä vaan menen reippaasti. Väännän rautalangasta mallia. Matkaa on noin 12 kilometriä. ”Poluilla ajatukset kulkevat vapaasti. Vauhdista huolimatta aina on aikaa pysähtyä. Teeainekset löytyvät luonnosta. Kuka roskaa. Ilman merkittyjä reittejä pitää sen sijaan keskittyä kompassiin ja karttaan.” Prinsessa on vanhan eräkulttuurin vaalija. Syksyllä tateista syntyy hetkessä herkkuruokaa. Kasvien lisäksi havainnoimme lintuja ja hieman tähtitaivastakin. Päivämatkaksi tulee 17 kilometriä pitkoksia ja tasaista kuivaa kangasmetsää pitkin. Se on selkeää ja kaunista maastoa, jota valoisa männikkö hallitsee. Kiehiset hän on vuollut seuraavalle vaeltajalle.. Ikonen liikkuu yleensä poluilla ja suunnistettavassa maastossa. Palokärjet ja muut tikat rummuttelevat. ”Joillakin ihmisillä ei ole mitään tapoja. Hän ei tarvitse goretexia, vaelluskenkiä tai merkkivaatteita vaan vaeltaa paikatuissa housuissa, 40 vuotta vanhassa anorakissa ja lenkkareissa tai kumisaappaissa. Sirkka Ikosen mukaan poluilla ja pitkoksilla ajatukset ovat vapaat. Kesä on tullut syksyiseen Itäkairaan. Kun kävelen nopeasti, pääsen taakasta pian eroon”, Ikonen sanoo ja esittelee milloin torvisammaleen, milloin karttajäkälän. Joskus kämppään tullessa siellä voi olla niin paljon roskia, että niillä voi lämmittää kamiinan.” Itäkaira on ollut tietöntä kirveen koskematonta erämaata. Aluskasvillisuus on kuin persialainen matto. Painava rinkka ei hidasta vauhtia. Ruoka valmistuu tulilla ja tuuli tiputtaa polttopuut. Juolukoita on valtavasti. Aurinko tuo valon lisäksi lämpöä ja lyhythihaisessa paidassa tarkenee vaeltaa. Poluttomassa maastossa huomio kiinnittyy karttaan ja kompassiin. Rinkassa kulkee hirssiä, riisiä, tattaria, soijarouhetta, makaronia, kuivattua poroa ja turskaa sekä juustoa ja talkkunajauhoa. Rastaat, sinirinnat 44 Suomen luonto 19/2013 ja leppälinnut suunnittelevat muuttoa. Onko ne pitänyt tähän pudottaa?” Ikonen on nähnyt paljon roskaamista vuosien varrella. Tänne kuljettiin 40 vuotta sitten veneellä Kemijokea pit- Sirkka Ikonen kirjoittaa Mantoselän varaustuvalla terveisensä vieraskirjaan
Kenen valitus kaukaa soi. Hyvien karttojen ansiosta eräretkeily ja muu luonnon käyttö lisääntyivät. Suden, ahman ja hirviä hän on kohdannut. Kymmenkunta kirjailijaa on siteerannut hänen runojaan ja saanut ajatuksia teok- Ruohokanukka alkusyksyn auringonpaahteessa. Sirkka Ikonen haluaa ihmisten ymmärtävän, että maa on äiti, joka ruokkii ja vaatettaa meidät. Naltiolta alas patikoidessa Sirkka lausuu Risto Rasaa: Mitä minä kaipaan. Ikosen luontoyhteys alkoi lapsena Sortavalan maalaiskunnassa, missä kasvoi valtavia kuusia. Jos Ikonen lainaa kirjailijoiden tekstejä, käy se toisinkin päin. Liikkeellä olivat poromiehet, metsämiehet ja rajamiehet, eikä turisteja näkynyt. Haluan maata tässä koko loppuelämäni”, Ikonen huokaa ja sulautuu sielunmaisemaansa. Eläimiä hän ei pelkää lainkaan. Luontoyhteydessä elävä ei pääse vieraantumaan tai tuntemaan elämäänsä tarpeettomaksi. kin. Suuri osa Urho Kekkosen kansallispuiston naapurimetsästäkin on hakattu puiston rajaan asti. ”Luontoa tuhoamalla tuhoamme itsemme.” Prinsessan mielestä ihminen on pieni mutta merkittävä osa suurta kokonaisuutta. Keskellä mustikan- ja juolukanvarvuista punaisenaan olevaa mattoa. Eksymiset, hirmumyrskyt, kovat pakkaset ja parin viikon sadejakso muistuvat mieleen. Karhun näkeminen olisi Ikosesta hieno kokemus, mutta toistaiseksi siitä on näkynyt vain jälkiä. Syliini sinut ja koivun nöyhtää. Ylös ei ole polkua, mutta poroaidat ja kartta auttavat perille. Verenpaine laskee, eikä masennuslääkkeitä tarvita.” Ikonen ei tunne luonnossa itseään koskaan yksinäiseksi, vaikkei vaeltaminen aina ole ruusuilla tanssimista. Hänen mielestään lapsuuden Karjala ja Metsä-Lappi muistuttavatkin toisiaan. Luonto suojelee ihmisiä, eikä sitä saa kohdella miten vain”, Ikonen sanoo. Oikealla lämmityspuuhia Tikkasen Vieriharjun autiotuvalla. ”On hirveää, kun metsä häviää. Kuka siellä vaikeroi. Sielikkö ja lapalumijäkälä koristavat rinnettä. Metsä-Lappi kuin kadotettu Karjala Viimeisen yhteisen vaelluspäivämme tavoite on 430 metrin korkeuteen kohoava Naltiotunturi. ”Täällä kulkemalla saa voimaa. Kun palokärki huutaa metsässä, tulee mieleen Lauri Pohjanpään runo: Kuka metsissä illoin huutaa. ”Taivaallinen olo. 19/2013 Suomen luonto 45. Huipulla prinsessa lepää tunturikoivun juurella taustanaan Itäkairan hulppeat maisemat. Se soi kuin naisen itku
Hiihdimme siellä toukokuussa useampana keväänä. Koulumatkaa oli yli kolme kilometriä. Nyt kun olemme mieheni kanssa kahdestaan, voisimme kulkea yhdessä, mutta hän pelaa mieluummin pallopelejä. Mutta kun murku peitti tunturit, eikä Pirunporttia näkynyt, en yksin uskaltanut lähteä tunturiin. Erävaellukset aloitin 1970-luvulla. Sirkka ikonen Haluaa vaellella ilman rajoja ”Olen Karjalan evakko ja pääsin vasta 50-vuotiaana esi-isieni maille. Kuljin isompien lasten kanssa Karhunkierrosta, Pallas–Hettaa, Hossaa ja muitakin merkattuja reittejä. Sitten hankimme lapsille hoitajan ja läksin mieheni kanssa Haltille. Vaikka on kuinka tasaisia kuolpunoita ja korkeita tuntureita, Itäkaira-ikävä saattaa yllättää!” 46 Suomen luonto 19/2013 Itäkairan prinsessa lepää mielellään taivasalla.. Käyn edelleen muuallakin Lapissa sekä Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä, mutta Itäkaira on ominta aluettani. Yksinäinen en ole. Puhuin eri murretta, olin eri tavalla puettu, olin erilainen kuin muut. Syyskuussa 1975 oli tarkoitukseni tehdä lenkki Kiilopäältä Luirojärvelle, Muorravaarakkaan ja Sudenpesän kautta Suomujokivartta pois. Se suojeli minua. Muorravaarakalla ollut poika sanoi, että lähde Itäkairaan ja minä läksin. Perheeni sijoitettiin 1944 Keski-Suomeen korpeen. Tunsin siihen saakka, etten ole mistään kotoisin. Tänään tajuan, että olin koulukiusattu. Usein piilouduin pimeään kuusikkoon. Viihdyn yksin. Minä taas haluan vaellella ilman rajoja ja sääntöjä! Eräretkeily on minun harrastukseni. Pelkäsin yläkoulun poikia, hevosilla ajelevia humalaisia ja mustalaisia
www.ekoteko.fi isto ckph oto 14.9.2005 Na ltio Täällä heräsin ensi lumen peittämän louteen alta. Hän on valmis jättämään tämän elämän. Joka ilta hän lähettää sillä viestin miehensä kännykkään ja kolmen lapsensa sähköpostiin. Jos viestien tulo lakkaa, omaiset tietävät missä hän on viimeksi ollut. Tutustu tarkemmin, miten helposti ja edullisesti voit tehdä Ekotekoja. n Päiväkirjamerkintöjä www.siida.fi Ikkuna saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon! SAAMELAISMUSEO & LUONTOKESKUS SáMI MUSEA & LUONddUgUOvddáš puh. Ku n kat soin poi stumisjälkiän i, minusta tuntui kuin olis in jostakin pudonnut siihen. Ja nautin. Sirkka, Itäkairan pr insessa 19/2013 Suomen luonto 47. ”Mieheni sanoo, että jos en joku kerta palaa kotiin, hän luovuttaa minut Itäkairalle, sinne minne olen aina halunnut jäädä.” ”Seuraavassa elämässä kukin sitten uuvanana, sielikkönä tai kurjenkanervana.” Itäkairan valoisiin männiköihin, suojelevien kuusten oksien alle, oranssinkeltaisten laajojen jänkien päälle, Jaurun, Vierihaaran ja Peskihaaran jokien hiljaisiin syvänteisiin – sinne sirotellaan prinsessan tuhka. Mies on kerännyt puolukoita tyttärelleen, joka asuu Lapissa. Pariskunnalla on kuusi lasta ja 32 lastenlasta. Hy viä ma tkoja, mene ter veenä per ille . Kaikki hyvin. Jotta perhe ei olisi huolissaan Ikosen seikkailuista erämaassa, hänen on kannettava mukanaan pientä Spot-hätälähetintä. Keväällä ilmestyi esimerkiksi Yrjö Teeriahon kirja Itäkairan prinsessa (Teerikirjat ja kartat), jossa on kooste Ikosen päiväkirjamerkinnöistä monelta vuosikymmeneltä. 040 700 6485 MATKAILUNEUvONTA puh. Var maan ker ran samoin katoan. Itäkairan prinsessan elämä on ollut niin rikasta ja onnellista, ettei hänellä ole kaipuuta mihinkään. Na utin keltai sista koivui sta , pur ppuranpunaisista juo lukanlehdistä, punaisista mu stikka- ja riekonmarjam atoista, vaivai skoivikon ruskea sta, vesihelmi stä kuu senneulasissa, sarojen korsilla, juolukanlehdillä , omalla poskellani. Nauti sinäkin. 040 168 9668 : 15.6.1996 Uit tipiek ka Maaäidin pintaan on teh ty haavoja, pys yviä arpia: tiet Taltukka- ja Sor vortan selk ään. Vanhimmat jopa 300 –400 vuotta vanhat aihkit on kaadettu. Aivan kuin käteni ja jalkani olis i katkai stu ja monitoimiko ne on runnellut pystyy n jääneitä puita. Sirkka, Itäkairan pr insessa Ekoenergia merkittyä puusähköä jo vuodesta 1998 Suomalaista sähköä huomisen parhaaksi. Sirkka, Itäkairan pr insessa 31.8.2013 Na ltio Sanattomana tästä kaikes ta kauneudesta. Alkoi huolestuttaa. Seuraava elämä uuvanana ”No, nyt se tekstiviesti tuli, toinen, kolmas.” Ikonen on odottanut pari päivää tekstiviestiä mieheltään Ollilta. Mukana menevät myös koordinaatit. – Minunk o mukavuuteni, ahneuteni tähden. Sillä minäkin aja ttelen: kohta retket päätty vät – tiedän sen. 0400 898 212, 99870 INARI RAvINTOLA SARRIT puh. Askel hidast uu, mutta tuntuu, että mitä vähemmän liik un, sitä enemmän näen, kuulen , tunnen, hai stan, maista n, elän. Tunnen kivun omalla ihollani. siinsa
Solakka hiiripöllö muistuttaa haukkaa, mistä tulee sen lappalainen liikanimi pissihaukka. Nälkää pa Hiiripöllö vahdissa. Vaellus on voimakkain vuosikymmeniin. 48 Suomen luonto 19/2013 iukkailmeinen hiiripöllö on tämän syksyn lintu. Elokuulta alkaen tuhansia pöllöjä on tupsahtanut Eteläja Keski-Suomen peltoaukeille, kylänlaiteille, hakkuuaukioille, soille, kaikenlaisille avoimille maille, joilla oli tähystyspaikaksi sopiva puu, sähköpylväs, lato, mikä tahansa korkea paikka. Sieltä pöllön sopii tiirailla myyriä ja hiiriä.. Pissi tarkoittaa pöllöä. Moni suomalainen on tutustunut siksi ensi kertaa hiiripöllöön, pohjoisten metsien pelottomaan viirurintaan
ossa Luultavasti lintujen määrä nousee suurimmaksi sitten 1900-luvun alun. Luultavasti lintujen lukumäärä nousee vaelluksen yhä jatkuessa suurimmaksi sitten 1900-luvun alkupuolen. Hiiripöllöt vaelsivat Itämeren partaalle runsaimmin joukoin vuosikymmeniin, ainakin syksyn 1976 jälkeen. Koska ravinnosta yli 90 prosenttia on sopuleita ja muita myyriä, pesimäseudut vaihtelevat vuodesta toiseen sen mukaan, missä pikkujyrsijöitä on riittävästi niin emoille kuin poikasillekin. 19/2013 Suomen luonto 49. Tuolloin pissihaukkoja pesi Pohjois-Euroopassa nykyistä enemmän. Tänä vuonna syyskuun alussa nähtiinkin satoja pöllöjä joka puolella Etelä- ja Keski-Suomea. Tämänvuotista suurvaellusta ennakoi ensimmäisten hiiripöllöjen ilmaantuminen jo elokuun lopulla etelä- ja länsirannikolle ja jopa Ahvenanmaalle. Pikkulinnut, kahlaajien ja kanalintujen untuvikot ja muut hätäruoat eivät elätä pöllöjä syksyn koittaessa. Myyräkannat romahtavat noin neljän vuoden välein niin vähiin, että pöllöjen on paettava nälkää muualle, sitä kauemmas mitä laajemmalle alueelle myyräkato osuu samanaikaisesti. Sadan vuoden takaisiin joukkoihin ei kuitenkaan ylletä. Nälkä ajaa liikkeelle Hiiripöllöt pesivät pohjoisella havumetsävyöhykkeellä sekä Euraasiassa että Amerikassa. teksti pertti koskimies / kuvat lassi kujala Tuhansia hiiripöllöjä vaelsi Etelä-Suomeen, kun myyräkannat romahtivat Luoteis-Venäjällä. Lokakuun loppuun mennessä maan eteläpuoliskolla oli tilastoitu kolmatta tuhatta pöllöä. Todellinen määrä on moninkertainen, sillä suuri osa pöllöistä kyttäsi myyriä kelonnokissa ja pökkelönpäissä syrjäseutujen hakkuuaukoilla, rämeenlaiteilla, pakettipelloilla ja metsätienvarsilla, missä lintuharrastajia ei käy. Joitakin hiiripöllöjä kiertelee joka syksy rannikoita myöten, lähinnä loka–marraskuussa, mutta merelle ne lähtevät vain poikkeuksellisesti. Toisaalta suurena sopulikesänä 2011 tuhannet Pohjois-Suomessa pesineet pöllöparit sekä niiden monilukuinen poikasjoukko pysyttelivät pesimäseudullaan pitkälle syksyyn, kunnes sopulien loppuminen karkotti Pohjois-Suomessa hiiripöllöjä pesii myyrien katovuosina tuskin satakunta paria, sopulivuosina vähintään viisituhatta. Lähtöalueet itärajan takana Hiiripöllöt eivät tulleet Etelä-Suomeen Lapista, sillä siellä pesi viime kesänä vain hajapareja kuten myös 2012. Lisää pöllöjä saapunee Etelä-Suomeen loppuvuoden aikana
Keittiössä ja kylpyhuoneessa on kummassakin vartiossa oma huonehämähäkki. Kasveihin, miten ne liikkuvat ja muuttuvat, olen kiinnittänyt huomiota oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Päästäiset eivät työtä tee eivätkä kehrää. Nylén Pari ajatusta vapaudesta L konsta leppänen, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo uonnossa aistii eksoottisen, hurjan vapauden läsnäolon. Kannattaa ajatella heitä. Turvallisuudella ja mukavuudella ei ole mitään tekemistä vapauden kanssa. Vanhan ajan kolonialisteilla oli menetelmä vastahankaisten alkuasukkaiden varalta: kidnapataan pari yksilöä, hemmotellaan heitä ja päästetään takaisin, 51 51 19/2013 19/2013Suomen Suomen luonto luonto. viemään heimonsa keskuuteen viestiä valloittajien ystävällisyydestä ja ihanista lahjoista. Rohkenen käyttää me-pronominia. Kun lähti ”ulos”, oli yhä sisällä, eikä paljasta maata aina tullut koskettaneeksi koko päivänä. Eivät ne laske päiviä, vastaanota postia, käy oikeutta, täytä lomakkeita. Oudointa oli se, että luonto tuli lähemmäs, paljon lähemmäs. Juuri sitä me pakenemme luonnon helmaan, mutta palaamme joka kerta. Ja kun ne sitten kuolevat kurjasti kesken kaiken – jo parikin kertaa on joku entisistä kerrostalokissoistamme sännännyt sisään saalis suussaan! – ei se niin kamalaa ole; lomakkeet olisivat paljon pahempi kohtalo. Vallilassa äärimmäisin luontokokemus oli poppelinvillan tupruaminen tuuletusaukoista sisään. Hämmentävää! Olen aina rakastanut kaupunkia, katuja, joita ei kukaan voi väittää omikseen, tilaa, joka on täynnä merkityksiä ja henkii jo pelkän runsautensa ja monimuotoisuutensa ansiosta avoimuutta ja suvaitsevaisuutta. Ja meillä ihmisillä on voimakas taipumus hylätä vapaus, jos se on turvallisuuden ja mukavuuden vaihtoehto. Pelkkä tieto, että aito vapaus on mahdollista myös ihmisille, auttanee meitä kolonialismin uhreja sietämään tragediaamme. M uutimme kesällä esikaupunkiin. Modernin kulutusyhteiskunnan seireenilaulua ei voi vastustaa. Niin mekin olemme myyneet vapautemme keskuslämmityksestä ja taulutietokoneesta. Kesän rapistuminen syksyksi on viimeksi lapsena ollut yhtä kouraantuntuva. Nyt säätilat tuntuvat kasvoilla heti eteisen kynnyksen jälkeen. En tiennyt, että osaisin nauttia myös luonnonläheisyydestä. Vae victis! T osin Bengalinlahdella on pieni Pohjois-Sentinelin saari. Takapihalla, omalla pikku maakaistaleellamme, kuljeskelee siilejä, sammakoita, oravia, hiiriä ja päästäisiä ja lintuja, joiden nimiä en tiedä. Sen asukkaat ovat viimeiset 60 000 vuotta puolustautuneet maailman turmelevilta huuruilta ja elävät yhä ilman laitteita ja lomakkeita, vapaina kuin sammakot Helsingin Keskuspuistossa. Valitsimme vihreän ja läpeensä keskiluokkaisen rivitaloalueen, koska olemme vihreä ja jos emme pohjia myöten, niin ainakin syvälle keskiluokkainen perhe. Uskon, että koko lajimme on kolonialisoitu. Hyppy 1950-luvun lähiöön entisestä työläiskaupunginosasta, joka nykyään on liian keskiluokkainen jopa meille, oli kuitenkin suurempi kuin olisi arvannutkaan. Tuolla pikku saarella asuvat maailman sankarillisimmat ihmiset. n Antti Nylén on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja. Me kaikki. Kesäiltoina ikkunoista sujahteli sisään monenkokoista siivekästä
Siitä nimi. Hiilidioksidipitoisuus tasaantuu vuoden 2100 tienoilla. Nature climate change, 2013 8 6 4 RCP 6 RCP 4.5 RCP 3-PD 2 Päästöt lähtevät kasvuun melko hitaasti ja sitten yhä jyrkemmin mutta alkavat laskea vuosisadan loppua kohden. Toisaalta sataa yhä enemmän. 0 VUOSI 1980 52 Suomen luonto 19/2013 1990 2000 2010 2020 2. Niitä ruokkii laskentojen pohjaksi muutama vuosi sitten otettu maailman neljän tulevaisuuskuvan perhe. Juuri se tuo Suomeen kuusi lisäastetta. Elän tulevaisuuden päivää, sillä sellaiseksi Suomen talvi on kehittymässä. Ilmatieteen laitos tarkastelee siinä Suomen tulevaisuutta 28 ilmastomallin perusteella. Ennen kaikkea kuitenkin lämpenee. Tällä hetkellä olemme parin watin tasolla. Se toisi Suomeen kuusi lisäastetta ja maailmalle neljä, kun jo kahden asteen ylitys voisi johtaa hallitsemattomiin muutoksiin. Jos ilmastonmuutosta ei selkeästi hillitä, talvella on tulevaisuudessa selvästi vähemmän auringonpaistetta kuin nyt. TEKSTI antti halkka Nyt on lämmintä ja hämärää. Käytössä ovat maailmanlaajuisten mallien uudet versiot. 16 14 Toteutunut 12 RCP 8.5 Päästöt kaksinkertaistuvat muutamassa vuosikymmenessä, kun ilmastopolitiikka epäonnistuu. Sataa. Ilmastopolitiikka alkaa vaikuttaa niin, että päästöt kääntyvät vuosisadan puolivälissä nopeaan laskuun. Päästöt pahimmalla käyrällä Tulevaisuuskuvien perheen pahin ja kiinnostavin jäsen on nimeltään RCP 8.5. Ne kohoavat ennen kaikkea lisääntyvän hiilen käytön takia. Se oli kotimainen pääviesti, kun hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n uusi raportti julkaistiin syyskuun lopulla: Suomi voi lämmetä jopa kuusi astetta vuoteen 2100 mennessä. Se on maailma, jossa päästöjä syydetään ilmakehään niin paljon, että lämmittävä lisävaikutus on vuonna 2100 noin 8,5 wattia neliömetriä kohden. 10 lähde: peters ym. IPCC:n uudessa raportissa työ tuotiin laajasti tunnetuksi. Maailman hiilidioksidipäästöt (miljardia hiilitonnia) Ilmakehää lämmittävien päästöjen kehitys on nyt kaikkein nopeimman päästökehityksen punaisella uralla. Vähiten uskottavana pidettu kehityskulku. Tutkijoille tämä ei ollut uutinen, sillä laskelmat maailman ja Suomenkin ilmaston lämpenemisestä oli tehty paljon raporttia aikaisemmin — niihinhän raportti pohjautui. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kolminkertaistuu vuosisadan lopulla ja jatkaa kasvuaan. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kääntyy loivaan laskuun noin 2050. Tieto on julkista ja uusin arvio Suomen ilmaston mahdollisesta kehityksestä oli valmistunut jo viime talvena. Kuuden lisäasteen Uudet ilmastomallit näyttävät, miten Suomen käy, jos ilmastopäästöt jatkavat nykymenolla. Ilmastopolitiikka onnistuu ja päästöt kääntyvät laskuun 2020 vaiheilla
mari hirsikallio / vastavalo tiellä vuosikeskiarvo ilmatieteen laitos 20302030 Kuusi astetta on keskiarvo, talvi lämpenisi selvästi kesää enemmän. Itämeren suolapitoisuus voisi myös laskea melko jyrkästikin, kun sateisuus kasvaa. Kesällä lämpeneminen on meillä viitisen astetta ja tätä jyrkempää eteläisessä Euroopassa. Talvella lämpöä tulisi li- talvi kesä Ilmatieteen laitoksen karttakuvat Suomen ja lähialueen lämpenemisestä suurten päästöjen vaihtoehdossa vuosina 2070–2099. Suurimmillaan muutokset ovat maan pohjoisessa ja itäisessä osassa. Suomelle kuusi lisäastetta merkitsisi tällaista näkymää: entistä hämärämpää talvea ja avoimena pysyvää Itämerta. Suunta on kuitenkin juuri sellainen, että ilman uusia ilmastosopimuksia ja esimerkiksi Kiinan mukaantuloa niihin olemme matkalla kohti kaikkein suurimpia päästöjä ja samalla vaikutuksia. ”Näin käy jos kaikki menee pieleen ja eletään niin kuin pellossa”, sanoo ilmastotutkija Kimmo Ruosteenoja. RCP 8.5 -vaihtoehdon lämpötila olisi Suomessa vuosisatamme lopulla noin kuusi astetta korkeampi kuin keskimäärin vuosina 1971–2000. Pohjoisessa Lapissa talvilämpö voisi kohota kymmenenkin astetta. 19/2013 Suomen luonto 53. Ilmatieteen laitoksella halutaan korostaa, että kyseessä on ikävin kasvihuonekaasujen pitoisuuden vaihtoehto. Lapin talveen jopa kymmenen lisäastetta Suomen Luonto haluaa nyt näyttää tarkemmin, mitä muutoksia isot päästöt toisivat Suomeen. Kuvassa on käytetty 28:aa ilmastomallia. Talven keskilämpö kasvaisi Suomessa 6–8 astetta vuosien 1971–2000 vertailutasosta. 20402040 20502050 sää seitsemän–kahdeksan astetta, kesällä noin viisi astetta. Pyysimme sekä Suomen että Ruotsin Ilmatieteen laitoksilta uusimpien mallien mukaan tehdyt karttakuvat pohjolan näkymistä
Lisääntyvän ja vähenevän sateen raja on kesällä eteläisessä Ruotsissa ja talvella Keski-Euroopassa.”. ”Suomen kannalta suurin ero aikaisempiin verrattuna on, että kesät lämpenevät enemmän”, sanoo Ruosteenoja. kesä–elokuu Ruotsin Ilmatieteen laitoksen suuren päästöjen (RCP 8.5) mukaiset kartat eri vuodenaikojen keskilämmön noususta. Ilmastomallien tuoreet versiot ovat tuoneet meidänkin alueellemme muutoksia aikaisempiin malleihin verrattuna. Tätä huomattavasti parempana Ruosteenoja pitää RCP 4.5 -maailmaa, jossa hänen mukaansa tapahtuu ”paljon ikävää mutta ei niin ikävää”. talvi kesä ilmatieteen laitos maalis–toukokuu Kesän ja talven sadannan muutos prosentteina vuosista 1971–2000 vuosiin 2070–2099 suurten päästöjen vallitessa. Talvet muuttuisivat sateisemmiksi Näiden sivujen kuvat ovat oikeastaan vanhan kertausta. Uudet kartat näyttävät kuitenkin uusilta. Itsekin askartelin yliopistolla jokunen vuosi sitten tuolloisen A2-päästökehityksen kanssa. RCP 8.5 tuottaisi marraskuusta helmikuuhun noin 30 prosenttia lisää sadetta, RCP 4.5 kymmenisen prosenttia. Kahta astetta on pidetty hälytysrajana, jonka tuolla puolen itseään ruokkivan ilmastonmuutoksen riski lisääntyy. Se on perusta uudelle suurpäästökehityksen versiolle ja siis lähellä RCP 8.5 -maailmaa. Pohjolan lämpeneminen on dramaattista. Kartat perustuvat yhdeksän valikoidun mallin tulkintaan. Tulosta voi pitää varmana. Suomessa ilmasto lämpenisi silloin keskimäärin kolme–neljä astetta, mutta Lapin pohjoisosissa talvella seitsemänkin astetta. Esimerkiksi sadanta lisääntyy Suomessa ja muualla pohjoisessa Euroopassa ja vähenee etelässä. Saman sanovat jo fysiikan perusteet. Edellisillä kerroilla suurten päästöjen maailmaa vain kutsuttiin eri nimellä. Siihen vie RCP 3-PD, jonka mahdollisuus etääntyy vuosi vuodelta yhä kauemmas. ”Se on mahdollinen, jos teollisuusmaat sitoutuvat päästöjen vähentämiseen ja kehitysmaat seuraavat perässä.” Näin sateet muuttuisivat suurten päästöjen maailmassa. ”Kahdeksan–yhdeksän mallia yhdeksästä lisää sateita PohjoisEuroopassa niin kesällä kuin talvella. Enimmäkseen uusi tieto vahvistaa edellisten mallien työn. 54 Suomen luonto 19/2013 Siinä päästörajoitukset alkaisivat vähitellen purra. ”Lämpimään ilmaan mahtuu enemmän vesihöyryä.” Myös Ruotsin Ilmatieteen ja hydrologian laitoksen tutkija Gustav Strandberg pitää mallien sanomaa sadannan lisääntymisestä selvänä. Alle kahden asteen lämpenemiseen siinä ei kuitenkaan todennäköisesti maailmanlaajuisesti päästä. Ero on suurimmillaan heinä–elokuussa noin yhden asteen luokkaa (RCP 8.5). SMHI Pohjola lämpenisi eniten talvella, keväällä ja syksyllä, Etelä-Eurooppa kesällä. joulu–helmikuu Lämpeneminen astetta vuosista 1971–2000 vuosiin 2071–2100. ”Talvisateiden lisääntymistä voi pitää selvänä”, sanoo Ruosteenoja. Mallit ovat asiasta aika yksimielisiä
Osta yksittäinen numero tai tilaa vuosikerta! Digilehteä voit lukea tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimellasi. YK:n ennusteessa maailman väestö on 2050 peräti 400 miljoonaa ihmistä eli yhden Euroopan Suomen Luonto -lehden digitaalinen versio löytyy Lehtiluukku.fi:stä. Juuri nyt näin on. Sateiden väheneminen kesällä eteläisessä Euroopassa on samaa luokkaa kuin niiden lisääntyminen talvella pohjoisessa. Tuulien muutoksista Itämerellä tulokset eivät kerro mitään selvää. Näin maailman väkiluku olisi jo vuosisadan puolivälissä korkeampi kuin vähäpäästöisten maailmankuvien vuoden 2100 laskelmissa. RCP-maailmojen seurauksista on tehty vasta vähän tutkimuksia. Myös väestönkehitys etenee pelättyä latua. Päästökehitys ratkaisee Onko maailma suurimman päästökehityksen tiellä. Kun etelässä lumipeite lisäksi vähenee parillakin kuukaudella, ilmastonmuutos lisää näin talven ankeutta. Samalla on selvää, että saamme lisää myös tukalia hellepäiviä ja lumipeite jää etelässä lyhyeksi. Soili Jussila / vastavalo syys–marraskuu Suomen Luonto myös digitaalisena näköisversiona ”En olisi laajemman mallijoukon perusteella niin varma kesäsateiden lisääntymisestä”, sanoo tähän puolestaan Ruosteenoja. Toisissa versioissa ne lisääntyvät, toisissa vähenevät. YK julkisti kesällä 2013 uuden ennusteen, jossa maailman väestö kasvaa 2050 mennessä nykyisestä 7,2 miljardista 9,6 miljardiin. Auringonpaiste näyttää vähenevän marras–maaliskuussa, mikä ei ehkä ilahduta kaamoksen kansaa, vaikka kesällä voi käydä päinvastoinkin. Se on paha asia esimerkiksi norpalle, joka pesii jäällä. Kestotilaajalle digilehti on ilmainen. Arkistossa Suomen Luonnon digiversioita on luettavissa numerosta 10/2008 lähtien. Valitse sähköksesi ympäristöystävällinen metsävoima. Simolantie 18, 53600 Lappeenranta • puh 020 690 505 asiakaspalvelu@lappeenrannanenergia.fi lappeenrannanenergia.fi 55 19/2013 Suomen luonto 1303 LprEnergia 90x133 SuomenLuonto Metsavoima v9.indd 1 13.3.2013 15.48. Monet asiat ovat malleissa edellisiä epävarmempia. Aiempien mallien suuripäästöisessä A2-maailmassa esimerkiksi Itämerellä jää suurten päästöjen vallitessa jääpeitettä lähinnä Perämerelle. Esimerkiksi Pohjoisella Jäämerellä on entistä tuulisempaa. Päästöt ovat olleet muutaman vuoden jopa suurempia kuin RCP 8.5 -käyrän alkupää. Kuivuuden tulo puhuttaakin Välimeren maita. www.suomenluonto.fi/lehtitilaus/ Ajattele ympäristöä Vaihda metsäVoimaaN tee arkipäivän ympäristöteko. Laskelmissa tunturit metsittyisivät, palsasuot häviäisivät, Suomen luonto menettäisi lajeja ja pohjoista ilmettään. Tuulista ei tiedä Lämmön lisääntyminen on siis malleissa varmaa, sadekin aika varmaa. Seuraavan sivun kartoilta näkyy, miten pohjoisuuteen kuuluva talven hämäryys voimistuisi suurten päästöjen vallitessa
Loppusyksystä ja talvella hämäryys lisääntyisi melkoisesti, kesällä paiste voisi lisääntyäkin. Silloin nähdään, laajeneeko päästöjen hillitsemiseen sitoutuneiden valtioiden joukko. Ilmaston kannalta ratkaisevat neuvottelut käydään Pariisissa vuonna 2015. 1 4.10.2013 10.45. Silloin on vielä olemassa noin 50 prosentin mahdollisuus sille, että lämpeneminen jää alle kahden asteen. Rajoituksista sopineilla valtioilla on nyt vastuullaan alle 15 prosenttia päästöistä. talvi kesä Katso lisää karttoja www.suomenluonto.fi ilmatieteen l Laitos 56SRK_SUOMENLUONTO_195x133_10_2013.indd Suomen luonto 19/2013 verran isompi kuin YK:n aiemmassa vuoden 2008 ennusteessa. Ennen kaikkea Afrikan väestönkasvu on yllättänyt tutkijat. Näin talvinen hämärä lisääntyisi. Vuodelle 2100 YK ennakoi vajaata yhtätoista miljardia ihmistä – ei sentään aivan niin paljoa kuin RCP 8.5 -mallissa, mutta silti 1,8 miljardia enemmän kuin YK arvioi vuonna 2008. Katseet kiinnittyvät esimerkiksi Kiinaan, jossa elintaso on nyt keskimäärin samalla tasolla kuin Suomessa 1980-luvulla. Tämän jälkeen kehitys alkaa lukkiutua yhä selvemmin ison päästökehityksen tielle ja maailman tulevaisuus on hämärän peitossa kuin lumettoman Suomen talvi. n Suomen kesän ja talven auringonpaisteen muutos vuosista 1971–2000 vuosiin 2071–2099 suurten päästöjen vallitessa (prosenttia). Kiinan päästöt henkeä kohden ovat samalla tasolla kuin EU:ssa. Tutkijoiden mukaan on olennaista, että päästöjä aletaan vähentää viimeistään vuonna 2020
Nykyinen hallitus ei verosta pidä mutta huutavassa rahapulassa varmaankin ottaa sen käyttöön. jouni tikkanen Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimittaja voimayhtiöt ovat tehneet pelkästään lohen istutuksista säästämällä 337–898 miljoonan euron voitot. Hän on kollegoineen selvittänyt 1990-luvulta lähtien lohen vaelluspoikasten määrää Suomen kahdella vapaalla lohijoella, Tornion- ja Simojoella. Suomen eduskunnassa väiteltiin vastikään siitä, pitäisikö valtion verottaa pois niitä tuulenkaatoja, joita ennen vuotta 2004 perustetuilla ydin-, vesi- ja tuulivoimaloilla korjattiin talteen päästökaupan alkaessa. Energiateollisuus ry:n johtajalta Jukka Leskelältä kysyttiin samalla, mitä hän kalatalousvelvoitteiden muuttamisesta ajattelee. 1970-luvulla voimayhtiöille saatiin määrättyä sekä joki- että merialuetta varten kalatalousvelvoitteet, joilla haittoja piti korvata. Näiden voittojen eteen ei tehty uusia investointeja, joten kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen alkoi ajaa edellisellä hallituskaudella windfall-veroa. Kävin lokakuun alussa Rovaniemellä kalatiesymposiossa, jossa haaveiltiin kalateistä Kemija Iijoelle. Voimayhtiöt tekivät tuolloin isoja voittoja, kun likaisen sähkön tuottajat joutuivat ostamaan päästöoikeuksia ja sähkön hinta nousi. Lisäksi kalatalousvelvoitteet pitää nostaa kiireesti oikealle tasolle, jotta ansioton tulonhankinta ei jatku. Ne olivat lähinnä istutusvel- voitteita, jotka perustuivat tuon aikaiseen arv ioon jokien potent iaalisesta poikastuotosta. n 19/2013 Suomen luonto 57. Ne saivat sodan jälkeen padota kutakuinkin kaikki Suomen rakentamisen arvoiset kosket ja alkaa tuottaa niissä sähköä. Merikalastajat kärsivät lähes samalla tavalla. Näyttö tulee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijan Atso Romakkaniemen tutkimuksista. Vuodesta 1960 lähtien sähköä on jauhettu kymmenillä miljardeilla euroilla. Olisi voimayhtiöillä ansiottomampiakin w indfall-voittoja ollut. Nyt, ikävä kyllä, on käynyt selväksi, että arviot olivat aivan liian pieniä. Talouden näkökulmasta tässä ei varmaankaan olisi mitään moitittavaa, ellei sähkön tuotanto olisi tapahtunut ansiottoman edullisissa olosuhteissa. Valtion täytyy panna nämä windfall-voitot verolle. Sanan tausta lienee Britanniassa, jossa kruunu omisti ennen metsät ja kielsi kaatamasta niitä. Suomen kieleen on pesiytynyt käsite windfall eli tuulenkaato, joka tarkoittaa ilman omaa ansiota saatua voittoa. Voimayht iöiden olisi siis pitänyt tehdä neljä–yhdeksän kertaa nykyisen suuruisia istutuksia tai maksaa ylijäävä osuus rahana. Mutta voimayhtiöt ovat oikeudessa heikoilla. Tornionjoella poikastuotto on kaksi–kolme kertaa Kemijoen kalatal ousvelvoitteiden tasoa suurempi. Jos puu kaatui tuulen takia, sai sen kuitenkin korjata talteen. Padot näet pysäyttivät vaellussiian, nahk iaisen, lohen ja taimenen nousun kudulle ja tuhosivat jokivarsien eloisan kalastuskulttuurin. Varmaankin näin on. Niistä se saa rahat kalateiden rakentamiseen kaikkialla Suomessa. ”Se on varma keino lykätä näitä projekteja monella vuodella! Ne on kaikki oikeusprosesseja”, Leskelä älähti. antti saraja / leuku Tuulenkaadot verolle marika eerola Vahtikoir Tornionjoen Kukkolankoski kuohuu vapaana. Lisäksi luonnonpoikasten eloonjäänti on ollut niin paljon parempaa, että istukkaita olisi pitänyt jo sen takia vapauttaa kaksi tai kolme kertaa enemmän. Kun näin ei ole tehty, voimayhtiöt ovat tehneet pelkästään lohen istutuksista säästämällä 337–898 miljoonan euron voitot
58 Suomen luonto 19/2013. Hyvin hoidettu pitkospuureitti vie kulkijan Siikanevan suolakeuksille ja metsäsaarekkeisiin
Kurjet ovat jo lähteneet. Yksittäinen niittykirvinen lentää yli, kauempaa kuuluu punatulkun vieno vihellys. Ne etsivät karpaloita, samoin kuin pari marjastajaa sankoineen. Kulorastaiden ja räkättirastaiden sekaparvi lentää matalalla. Suolla on hiljaista. Hienoimpien alueiden halki kulkee kymmenen kilometrin pitkospuu- ja polkureitti. Täälläkin metsäsaarekkeiden koivut ja haavat leiskuvat upeasti harmaiden kelojen sekä suurten kuusien ja mäntyjen lomasta. Metsäsaarekkeissa ahertavat tiaiset pirteinä ruuanhaussa. 19/2013 Suomen luonto 59. Metsäsaarekkeet puujättiläisineen ovat kuin katedraaleja. Muutoin suomaisemaa hallitsevat nyt ruskean ja keltaisen sävyt, joita pitkospuureitti leikkaa harmaana viivana. Eteläisessä Suomessa ruska on värikkäin moniin vuosiin. löytöretkellä suomessa Korpin laulu soi syyssuolla Siikaneva on Pirkanmaan erämaisin suo. L teksti ja kuvat Jorma Laurila okakuun aurinkoinen retkipäivämme Ruoveden Siikanevalla osuu sopivasti sadepäivien väliin
Välillä on laajoja suoaukeita, metsäsaaria, kallioluotoja sekä niiden välissä kapeita suojuotteja ja lahdelmia. Laajoja avosuonäkymiä on Ison Heinäsaaren ja Isosaaren sekä Jaarikanmaan ja Saarihuhdanmaan välisellä osuudella. Rakennelmista on vielä lahonneita jäänteitä. Ensimmäisen kerran kävin Siikanevalla 1966, ja nyt tuntuu, ettei juuri mikään ole muuttunut. Rakenteet on muutoin pidetty vähäisinä: muutamia opastauluja, nuotiopaikka ja reitin puolivälissä Jaarikanmaalla laavu. Kuljemme ensin Pikkulatosaaren halki, ja puolen tunnin päästä olemme suon suurimmassa metsäsaarekkeessa, Isossa Heinäsaaressa. Erämainen tunnelma on säilynyt pelkistetyn vaikuttavana. Houkutteleva reitti kanavoi kulkijoita sopivasti, ettei luonto häiriinny. Saarekkeiden vanhimmat petäjät ovat 300-vuotiaita aihkeja, ja harmaita keloja on pystyssä ja maassa pit- 60 Suomen luonto 19/2013 källään. Korkean kuusen latvassa korppi päästelee puhtaita, kuulaita kurkkuääniään. Se rauhoittaa, kun niin moni maisema on pilattu ja kaikki on jatkuvassa myllerryksessä.. Vanhoissa männyissä on palokoroja muistoina muinaisista metsäpaloista. Korpin laulu sopii hienosti raikkaaseen syyspäivään. Retkeilijän kelpaa. Nimi tulee siitä, että aikoinaan siellä ja myös joissain muissa saarissa oleviin latoihin niitettiin pitkäkasvuista suoheinää, jota haettiin talven mittaan karjalle rehuksi. Metsähallitus on pitänyt pitkospuureitin hyvässä kunnossa; tuoreimmat korjaukset ovat viime ja tältä vuodelta. Soiden kirjo ulottuu laajoista avosoista hämyisiin korpijuotteihin. Sillä on syyssoidin meneillään, ja kauempaa kuuluu lajitoverin kronkutusta. Siikaneva tuo mieleen meren tai suuren järven saariston. Vanhojen petäjien palokorot kertovat muinaisista metsäpaloista
Olli ilmeisesti yhtenä hommanaan katsoi kaivonpaikkoja”, Antti Uotila kertoo. vat kauan sitten yrittäneet kan- 62 Suomen luonto 19/2013 Metsäsaarekkeissa on paljon myös lahopuuta. Jos joku onnistuisi vierittämään kiven alas, hän syyllistyisi luonnonsuojelurikokseen. Samalla olisi vihdoinkin paljastunut maanpetturi. geta kiven alas. Helsinki–Kokkola-reitti kulki Ollinkiven ohi 1800-luvulta vuoteen 1934, jolloin tietä oikaistiin ja kivi jäi muutaman kilometrin päähän nykyisestä kantatie 66:sta. Ollinkiveä on kyllä yritetty kammeta alas useammankin kerran, mutta lohkare on pysynyt vartiopaikallaan siinä, mihin viimeisin jääkausi sen asemoi. Siikaneva sopii erinomaisesti päiväretkikohteeksi. Mistä sitten nimi Ollinkivi. Ainakaan aseman nykyinen johtaja Antti Uotila ei pidä sitä huhua kummempana. Silloinen Hyytiälän tutkimusaseman johtaja olisi uhkaillut, että jos näin käy, yksikään ei valmistu sen vuoden kurssilta. ”Ollinkivi on saanut nimensä Kaivokuningas Ollista, jolla oli pieni mökki Ollinkiven pohjoispuolen mäntykankaalla. Saarihuhdanmaan jälkeen suo jää kauemmaksi ja polku kul-. Ollinkiveen liittyy kiinnostavia tarinoita. Karttasana Kaivokuninkaan maa juontaa juurensa myös hänestä. siirtolohkare rauhoitettiin 1924 maamme ensimmäisenä luonnonmuistomerkkinä. Hän elätti itsensä polttamalla hiilimiilua valtion mailla. Uotila sanoo saaneensa tiedon lukiessaan yliopiston metsänhoitajana 1930-luvulla olleen Martti Tertin muistiinpanoja, jotka ovat Metsämuseo Luston arkistossa. Tarina on hyvä, mutta ilmeisesti perätön. Silloin vuori on vapiseva, silloin harmaakivimöhkäle on irtautuva ja raskaana kuin omatunto syöksyvä musertamaan kavaltajan.” Paha Virsta on saanut Topeliuksen mukaan nimensä siitä, että ”kolmen venäjänvirstan matkalla on neljäkymmentä ylämäkeä ja yhtä monta alamäkeä, joista kaksi on niin jyrkkää S:n muotoista, että luonto olisi tuskin voinut keksiä houkuttelevampia vaunujen kaatumapaikkoja.” Erään tarinan mukaan HyyPitkospuita on parina tiälän metsäylioppilaat olisiviime vuonna kunnostettu. Tarinan mukaan Ollinkivi odottaa ohikulkevaa maansakavaltajaa vierähtääkseen sitten hänen päälleen. Kulkureitti on helppo, eikä kovin suuria korkeusvaihteluita ole. Tunnetuin niistä on Zachris Topeliuksen kertomus Sumutarinoissa (1896) Ollinkiven putoamisesta Pahalle Virstalle: ”Kerran – suokoon Jumala sen päivän viipyvän tuhansia vuosia – on maansakavaltaja matkustava ylpeästi siitä ohitse. Luultavasti luvatta koska sai häädön
Suolla kokee voimakkaasti eri vuodenajat värien, äänien ja tuoksujen vaihteluna. n tely on t y ä n ! it d h e Vielä .2013 asti. Jos haluaa maksimoida juuri suokokemuksen, voi kääntyä vaikkapa laavulta tai Saarihuhdanmaalta takaisin. Reitin alussa on myös pienempi vajaan kolmen kilometrin rengasreitti. Loppusyksyllä Siikanevan reitti on mainio kohde pieneen retriittiin – rauhoittumiseen, mietiskelyyn ja hiljaisuuden kuunteluun. 2 .1 9 2 a n in o v a LuonnontieteeLLinen museo POHJOINEN RAUTATIEKATU 13, HELSINKI TI, KE JA PE 9–16, TO 9–18, LA–SU 10–16 LIPUT 10 / 5 € 19/2013 Suomen luonto 63. LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO www.LUOMUS.fI VAMPYYRIN VARJOSTAMAT KUVA: Joxerra Aihartza lepakoiden salainen maailma Syksyllä Siikaneva on mainio kohde pieneen retriittiin ja hiljaisuuden kuunteluun. Saa siitäkin suolta maistiaisen, ja se sopii jos mukana on huonokuntoisempia retkikavereita tai pieniä lapsia. kee metsässä
Kirja oli majaillut päässäni kymmenisen vuotta, ja hain oikeaa hetkeä, jolloin voisin sen tehdä. eräs esikuvani on ollut Roger Tory Peterson, amerikkalainen ornitologi ja lintutaiteilija. Siitä se tietokirjailijan ura varsinaisesti lähti. 1960-luvun alussa ei meillä Suomessa kummoisia lintuoppaita vielä ollut, ei ennen kuin Petersonin opas Euroopan linnut käännettiin vuonna 1962. Ollessani toimittajana Eläinmaailma-lehdessä Helsinki Mediassa sain kirjaideani läpi. Jonkinlainen enne taisi olla kirjakaupan ikkunassa näkemäni Pikku Jät tiläinen, paksu tietokirja, jonka sain kinuttua vanhemmiltani 9-vuotiaana. Nyt Suomessa tehdään tosi hyviä luonto-oppaita, on tullut muun muassa mainio ludekirja ja jäkäläopas. Muukin luontoharrastus kuin lintuharras- tus on päässyt jalkeille, ja hyvillä oppailla on ollut siinä suuri merkitys. Silti, nyt olen taas tekemässä kirjaa, oikeastaan kahtakin. Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Luonto-oppaiden konkari ”Nyt Suomessa tehdään tosi hyviä luonto-oppaita” teksti jouni tikkanen kuva tomi setälä 64 Suomen luonto 19/2013 Luontokirjailija Lasse J. Niistä opettelin lintujen nimet englanniksi jo hyvin varhain. Seurauksena oli silmien tulehtuminen ja pieni burn out. Uusimpaan kirjaani, joka oli Otavan julkaisema Suomen luonto – tunnistusopas, minun piti ottaa kuvat itse, ja se oli iso prosessi. Sitä on myyty yli 200?000 ja painoksia on kertynyt 15. Aiemmin olin kääntänyt englannista ja ruot sista lintukirjoja ja ollut mukana monissa suurteoksissa. Kahtena vuonna kiertelin etsimässä tiettyjä lajeja eri puolilla maata, Lappia myöten. Olin myös kirjoittanut artikkeleita linnuista lehtiin, Helsingin Sanomiin vuodesta 1977 lähtien. Haluan ihmisten oppivan tuntemaan, kunnioittamaan ja suojelemaan luontoa. ”Ensimmäinen kokonaan itse kirjoittamani tietokirja oli Suomalainen lintuopas, joka ilmestyi 1996. Miksikö teen luontokirjoja. Silloin kävin ostamassa hänen tekemiään oppaita kuten How to Know the Birds. Luonto-oppaiden avulla he solmivat henkilökohtaisen suhteen luontomme isoihin ja pieniin. Olin varmaankin 15-vuotias, kun aloin harrastaa lintuja toden teolla. Laine tahtoo saada ihmiset innostumaan luonnosta, jotta he alkaisivat suojella sitä. Tekstin kanssa alkoikin sitten tulla aikamoinen kiire, ja jouduin kirjoittamaan viikkokaupalla aamuseitsemästä iltakymmeneen. Oli pakko ottaa tauko. Hän keksi nykyaikaisen luonto- ja lintuoppaan 1950-luvulla
Olen tehnyt kirjoja kaiken ikäisille, lapsille ja nuorille ne ovat erityisen tärkeitä. Laineen vinkit pääkaupunkiseudun linturetkipaikoille www.suomenluonto.fi Eräs esikuvani on ollut Roger Tory Peterson.” Lasse J. Minulle kirjoitti 74-vuotias mies, joka huomasi löytäneensä elämäänsä aivan uuden vaihteen, kun hän alkoi harrastaa lintuja. Ne, jotka harrastavat luontoa, pääsevät, koska ovat aina miettineet, milloin saavat retkeillä niin, etteivät työt häiritse.” n VIDEO Katso Lasse J. eläviin, niiden avulla heidät saa innostumaan luonnosta. Laine, Inkoo tietokirjailija ? Julkaissut yhdeksän luontokirjaa, uusin Suomen luonto – tunnistusopas (Otava 2013). ? Palkittu Vuoden kaunein kirja -palkinnolla (1996), Tietokirjapalkinnolla (2008), Vuoden luontokirja -palkinnolla (2010) ja Otavan kirjasäätiön palkinnolla (2013). Minulla on jäänyt mieleen mieluisa palaute, jonka sain aikanaan ensimmäisestä lintuoppaastani. Yleensäkin tuntuu, että toiset putoavat eläkkeelle, toiset pääsevät. 19/2013 Suomen luonto 65
Verkon voi korvata harvalla metallikehikolla kuten tämän sivun pyrstötiaiskuvassa. Bakteeri aiheuttaa keuhkokuumetta, poskiontelontulehdusta ja korvatulehdusta. Pyrstötiainen tuli ruokinnoille, keltasirkku väheni Lintuja ruokitaan talvisin kymmenillätuhansilla pihoilla ympäri maatamme. Tutkimus oli ensimmäinen, jossa kohteena olivat suomalaiset hunajat ja jossa tutkittiin niiden vaikutusta pneumokokkibakteeriin. ”Viherpeipon taantumisen takana on loistauti trikomonoosi, mutta keltasirkun ja varpusen kato johtunee lähinnä maatalouden muutoksista.” Talviruokinta monipuolistaa talvilajistomme ja tuo myös yllätyksiä, joista isoimpia on pyrstötiainen. Talipallon muoviverkko on syytä poistaa, ettei lintu jää siihen jalastaan kiinni. ”En olisi uskonut, että pyrstötiaiset tulevat ruokinnoille”, Lehikoinen sanoo. Lisääntynyt talviruokinta ja runsastuneet pesäpöntöt selittävät sinitiaisen yleistymisen ja leviämisen Etelä-Suomesta Lappiin puolessa vuosisadassa. Pyrstötiainen on viime vuosien tulokas ruokinnoilla. Niistä 200 kuuluu aktiiviseen seurantaan. Oliver Hoffmann / istockphoto kotona Lintujen ruokinta pienet palat Hunaja kukistaa bakteerit Kotimaisen hunajan terveysvaikutuksista on nyt tieteellistäkin näyttöä. Etenkin horsma-, tattari- ja kanervahunajan käyttö hengitystieinfektioiden yhteydessä saattaa ehkäistä näitä tauteja. Sitä ei saa antaa alle 1-vuotiaille. ”Ne kun ovat sellaisia metsissä luuhaajia.” Suomen talvilinnuston yksilömäärä olisi ilman ruokintoja niukempi. Sellaisen voi ostaa kau-. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa tutkittiin kotimaisten hunajien merkitystä bakteerien aiheuttamien hengitysinfektioiden ehkäisyssä. Pikkulapsille hunaja ei kuitenkaan sovi. Ne hakeutuvat lintulaudoille, mutta eivät ne ruokintojen takia tänne jää.” eino hämäläinen / cartina Alice Karlsson Lisätietoja Helsingin yliopiston ruokintapaikkatutkimuksesta: www.luomus.fi/ seurannat/ ruokintapaikkaseuranta Lintujen aarreaitta teksti ja kuvat Juha valste Lintujen talviruokinnasta on hyötyä linnuille ja iloa ihmisille. 66 Suomen luonto 19/2013 Lintulaudalla käy sutina. kylmänä talviyönä sinitiainen kuluttaa energiaa enemmän kuin se saa sitä syömästään ravinnosta ja kehonsa rasvavarastosta. Väisänen käynnistivät ruokintapaikkojen tutkimuksen”, Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen kertoo. Lintulautoja on lukemattomia erilaisia. Muuttajia ruokinnat eivät Lehikoisen mukaan sen sijaan pidättele. Sen sijaan keltasirkku, varpunen ja viherpeippo ovat vähentyneet. Runsastuneisiin lajeihin kuuluvat muun muassa harmaapäätikka, mustarastas, sinitiainen ja pikkuvarpunen. ”Esimerkiksi peipoista ja punarinnoista jää meille aina pieni osa yrittämään talvehtimista. ”Lajisto on nyt monipuolisempi kuin 25 vuotta sitten, jolloin Helsingin yliopiston ornitologit Olavi Hildén ja Risto A
Lisäohjeita löytyy verkosta: www.birdlife.fi/lintuhar rastus/talviruokinta tai googlettamalla sanalla lintulauta tai talviruokinta. Lauta pitää pestä ja desinfioida ainakin ruokinnan päätyttyä. Monissa kaupungeissa tai taloyhtiöissä lintujen ruokinta parvekkeella tai ikkunalaudalla on kiellettyä. Johanna Mehtola Lisätietoja: www.puhtaatvaatteet.fi allison joyce Tärkeintä on tarjottu ruoka. n istockphoto Vaatekaappi Bangladeshilaisen hiekkapuhaltajan hengityssuojana toimii huivi. Varikset, harakat, närhet ja tikat eivät mahdu istumaan melkein kourussa kiinni olevalla orrella, eivätkä ne näin pysty tyhjentämään lintulautaa siemenistä. Tavallisia lintulautojen antimia ovat auringonkukan ja hampun siemenet, kaura, hirssi ja murskatut maapähkinät. Meidän olisi kuitenkin syytä miettiä valintaamme hieman tarkemmin. Tolpan yläosa kannattaa verhota ohuella alumiini- tai muovikauluksella, joka estää oravia, hiiriä tai rottia kiipeämästä siementen kimppuun. Lautaa, vaneria, nauloja ja ruuveja sekä vasara, saha, pora, piikki ja ruuvimeisseli riittävät. Parvekkeella tai pihalla lintulaudan voi usein ripustaa katosta tai puun oksasta. Maahan voi levittää myös karkeaa hiekkaa, josta linnut saavat jauhinkiviä ruuansulatuksensa avuksi. Kuorelliset siemenet ovat usein melkein vain kuorta. Kourun puolestaan tulee olla niin kapea, etteivät linnut edes yritä mennä sinne istumaan. Farkkuja tehdään Intian, Kiinan ja Bangladeshin lisäksi myös Suomessa Keiteleellä. Lintulaudan olisi hyvä olla ruokinta-automaatti. EU:ssa hiekkapuhallus on kielletty. käiden valmiiksi kulutettujen farkkujen tekotapaan, hiekkapuhallukseen, jossa muokattavaa kangasta tykitetään hiekalla paineilman avulla. Rakennepiirustuksia ja ohjeita löytyy helposti verkosta tai opaskirjoista. Esimerkiksi keltasirkut noukkivat kauranjyviä maasta. Sen voi myös kiinnittää puolentoista metrin mittaisen tolpan nenään. 19/2013 Suomen luonto 67. Outi Moilalan syksyllä julkaistusta kirjasta Tappajafarkut (Intokustannus 2013) saa tarkkaa ja pöyristyttävääkin tietoa vaateteollisuuden nykytilasta. Linnuille pitää olla istumapaikka aivan kourun edessä. Riistopalkkojen lisäksi työntekijät altistuvat huonoissa Ompelija työoloissa sairauksille ja tapasaa t-paidan turmille. Kuoritut auringonkukan. Se täytetään ylhäältä siemenillä, jotka valuvat ruokakouruun sitä mukaa kuin niitä sieltä nokitaan. Kauppa saa T-paidan jälleenmyyntihinnasta 50 prosenttia, brändiyritys 33 prosenttia, ompelija 0,4 prosenttia ja puuvillanpoimija 0,04 prosenttia. siemenet ovat täyttä ravintoa. Jos kaupungin säännöt sallivat, taloyhtiölle tai vuokranantajalle voi ehdottaa ruokintapaikan perustamista pihalle – mutta silloin ehdottajan täytyy olla myös valmis huolehtimaan siitä. Laudan alle kertyy lintujen kakkaa, siementen kuoria ja muuta roskaa, jotka täytyy siivota pois. Asioita on helppoa vain kauhistella – kaukana Intian slummeista ja Bangladeshin huterista ”tehtaista”. Paikallinen työlainsäädäntökään ei työntekijöitä auta: kirjan mukaan esimerkiksi Kiinassa on ehkä maailman kehittynein työlainsäädäntö. Täydelliset farkut Kauppojen hyllyt ja rekit notkuvat erivärisiä ja monenmallisia farkkuja. Vaikuttamisen kanava on antaa palautetta kaupoille ja kysyä vaatteiden eettisyydestä. Vaateketjut teettävät halpisvaatteita pilkkahinnalla muun muassa Kiinassa, Intiassa ja yhä enemmän Bangladeshissä, missä tuotantokustannukset ovat kaikkein halvimmat. Kieltoa on syytä noudattaa naapurisovun säilyttämiseksi. Tällainen rakenne estää lintuja kakkimasta ruokaansa, mikä vähentää tartuntatautien riskiä. Kannattaa myös selvittää, valmistetaanko kyseistä vaatetta kotimaassa. Lintulaudan alle voi ripustaa rasvapalloja tai rasvapötköjä. Myös mustarastaat hakevat sieltä maapähkinämuruja tai pieniksi pilkottuja kuivahedelmiä. Hienoa hiekkapölyä pääsee myös hengitysilmaan ja ilman suojaimia työskentelevät työläiset altistuvat kivipölykeuhkosairauteen eli silikoosiin, joka johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Moilalan kirjan nimi myyntihinnasta Tappajafarkut viittaa trendik0,4 prosenttia. Katto irti ja tupa Laudalla saattaa vierailla täyteen herkkuja! 5–15 lintulajia, vaikka eräät lajit eivät siellä viihdykään. pasta valmiina tai tehdä itse. Kuluttajalle saattaa riittää, että löytää vihdoin ne pepusta hyvin istuvat lempifarkut. Kuoritut auringonkukansiemenet ovat kalliita, mutta ne ovat täyttä ravintoa eikä niistä synny roskaa. Sitä ei vain noudateta. Kirja ei kehota kuluttajia ostoboikottiin
”Ne viestivät turvallisista oloista ja ruuasta.” Auttikönkäällä on korvattu vanhat puuportaat (oik.) teräksellä. ”Paikalliset joutsenet toimivat kuin houkutuslinnut. teksti Alice Karlsson / kuva mika honkalinna Joutsenia näkee juuri nyt joukoittain esimerkiksi Siikajoella. Yli lentävät lajitoverit huomaavat ne ja syöksyvät sekaan”, lintuharrastaja Hannu Tammelin Keski-Suomen lintutieteellisestä yhdistyksestä sanoo. Metsähallitus kokeilee retkeilykohteissa puisten rappusten ja pitkosten tilalla kierrätysteräksestä valmistettuja rakennelmia. Ensimmäisinä muuttovireeseen tulevat Lapin linnut. 68 Suomen luonto 19/2013 olli vainio ja kysymyksiä. Rovaniemen Auttikönkäällä, Espoon Nuuksiossa ja Sallan Kalliojärvellä tepastellaan jo teräsportailla. Kokeilu on herättänyt retkeiljöissä ihmettelyä. Pitkokset teräksestä Jos olot muuttuvat kesken kaiken, esimerkiksi vastatuuli alkaa puhaltaa, linnut jäävät odottelemaan. Lokakuun loppupuolen pohjoiset kylmät ilmavirtaukset ja lumentulo tuuppaavat ne Pohjanlahden rannikon suuntaiselle valtatielle. Pallas–Ylläksellä on puolestaan teräspitkokset ja Lemmenjoen kansallispuistossa ”Meidän pitää etsiä kestävämpiä ja huoltovapaita vaihtoehtoja puulle”, vastaa suunnittelija Olli Vainio Metsähallituksen Luontopalveluista. Joukoittain joutsenia voi nähdä suojaisissa lahdissa, soilla ja pelloilla. sulo norberg terässilta. RETKELLÄ Joutsenia katsomaan! Isot linnut koolla Siikajoella nähtiin viime vuoden bongauksessa yli 2600 laulujoutsenta, tänä vuonna noin 300. laulujoutsenten perhekunnat pysyvät pitkään omissa oloissaan, mutta syksyisin ne kerääntyvät yhteen. Päämääränä ovat Itämeren sulapaikat
Teemana on Luontoa diasta digiin. Ronkainen tunnetaan erityisesti susien pannoitustyöstään. Pannoitetut eläimet tuntuvat kuitenkin erityisesti olevan metsästäjien tähtäimessä. Niitä oli jahtaamasssa 130 miestä. klo 14.30–17. klo 21.30. Hän onkin pannoittanut yli eri 150 sutta ja kuvannut videokameralla susien elämää jo 14 vuoden ajan. Matelijailtaa! Haluaisitko tietää enemmän maamme matelijoiden elintavoista. Silloin pääsee tutustumaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari Seppo Ronkaisen arkeen elokuvassa Hukkamies. Matelijailtaa vietetään Turun pääkirjastossa maanantaina 25.11. hukkamies / oktober Camera Borealis hukkamies / oktober Virikkeitä Vinkkejä moneen menoon! Veden saartamat -sarjassa käydään myös Utössä. Ronkaisen mukana seurataan myös poronhoitoalueelle eksyneen susiparin viimeisille jäljille. www.madella.fi. petteri saario / yle kuvapalvelu Kotimaisia luontodokumentteja näkee televisiossa harmittavan vähän. Liikkuu susien kanssa 70 Suomen luonto 29/2013 Johanna Mehtola Seppo Ronkainen on kulkenut susien kintereillä monia vuosia. Suden hän nappaa kiinni itse kehittelemällään lassolla. lisse tarnanen Luontokuvat ovat pääroolissa Ylä-Lapin Luontokeskus Siidassa 16.–17.11., kun Camera Borealis pyörähtää käyntiin jo 17. Elokuvassa on paljon aitoja kiinniotto- ja pannoitustilanteita, metsästystäkin: 22 koiraa tappanut Jonna-susi ammutaan. Silloin pääsee nojatuolimatkalle Itäisen Suomenlahden Pellinkiin ja Haapasaareen. Elokuvan on ohjannut Juha Suonpää. Kuvin ja kertomuksin aiheeseen johdattavat Lisse Tarnanen ja Jarmo Latva. Lisätiedot ja muiden jaksojen aiheet www.vedensaartamat.net. Ronkainen tekee arvokasta työtä ja hän on päässyt susien ja muidenkin petojen lähituntumaan, tutkimusmielessä. Kuusiosaisen sarjan ensimmäinen osa nähdään sunnuntaina 17.11. kerran. Katso traileri: www.suomenluonto.fi, www.oktober.fi. Kyyn katse. Yle TV1:n Dokumenttiprojekti-sarjassa nähdään iloinen poikkeus maanantaina 25.11. Monipuolinen saaristo on tarjonnut oivan aiheen Petteri Saarion saaristosarjalle Veden saartamat. Saariston taikaa Suomessa on 180?000 yli aarin kokoista saarta ja niissä kuhisee aivan oma elämänsä. klo 17–20 ja Suomen luontokeskus Haltiassa sunnuntaina 1.12. Yle TV1:ssä klo 18.15. www.siida.fi Suomen susikanta on noin 135 yksilöä. Hukkamies Yle TV1:ssä 25.11. Nähtävillä on muun muassa Hannu Hautalan tuotantoa sekä Tytti Bräysyn kuvia Lemmenjoelta
Markku Saiha saikin syyskuussa opetusministeriön myöntämän tiedonjulkistamisen valtion palkinnon tästä kirjasta – ja aivan syystä. Pitkän elämänsä aikana se tarjoaa ravintoa ja suojaa monille eläimille, sienille ja kasveille, myös lahottuaan. Ateneumin näyttelyssä Järven lumo on koottu Tuusulanjärven rannalle 1800–1900-luvun taitteessa kokoontuneen taiteilijayhteisön töitä. (ME) ????. Ja vaikka kaikki eivät ole syntyneet suoraan sivistyneistöön, he ja heidän vanhempansa ovat arvostaneet monipuolista sivistystä. Männyn asukit Pekka Halosen työ Jään ja lumen peittämä kallio (1911). jukka tuononen Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Hannu Aaltonen Järven lumoa Kun olin lapsi, kuuntelin radiosta kahta pönäkkää ohjelmaa, joissa viisaat sedät kertoivat, miten asiat ovat. 19/2013 Suomen luonto 71. Kirja kertoo kattavasti joen ja jokivarsien luonnosta mutta ennen kaikkea historiasta ja ihmisestä joella: eränkävijänä, kalastajana, kauppiaana, rakentajana, luontoharrastajana ja sotilaanakin. Kuuma juoma on perinteinen pika-apu, mutta kun sen terästää inkiväärillä, pääsee oireista eroon varmemmin. www.ateneum.fi ????. sanna peurakoski / kotimaiset kasvikset Inkivääri auttaa flunssan oireisiin 29.11. Näyttely on avoinna 9.2.2014 saakka. älä osta mitään -päivä! www.alaosta.fi Syksyn pimetessä voi tehdä retken vaikkapa museoon. Aiheet vaihtelevat eläinten, kasvien ja maisemien kuvaamisesta aina vedenalaiskuvaukseen, luontokuvaajan etiikkaan ja luontokuvakirjan tekemiseen saakka. Kaikki ovat osallistuneet koulun luontokerhoon. Luontosetien elämäntyölle voi vain nostaa hattua. Kaikki ovat päätyneet opiskelemaan biologiaa. Sitkeä työ Hiitolanjoen puolesta palkitaan toivottavasti elpyvinä jalokalojen ja muiden vesieläinten kantoina. Toinen oli Viisasten kerho, toinen Luontoil ta, joka elää vieläkin, tosin uusin voimin. Vanhemmista Luontoillan asiantuntijoista, jotka ovat myös Suomen Luonnon pitkäaikaisia avustajia, tietokirjailija Iiris Kalliola on tehnyt kirjan Luontoillan seit semän veljestä (Tammi 2013). Latvavesiltä Laatokalle (Etelä-Karjala-instituutti 2012) Hiitolan- eli Kokkolanjoki laskee kaakkoisrajan yli Simpelejärvestä Laatokkaan. Laita litraan vettä pieni, parin sentin kuorittu pala inkiväärin maavartta; itse kasvi on noin metrin korkuinen ja ruohovartinen. Keitä juomaa hiljalleen noin vartti. Kaikki luontosedät ovat olleet uteliaita. Näyttely on avoinna 5.4.2014 saakka. Lähes kaikilla on ollut innostava biologianopettaja. ????. Jonoon kirjoitettuna kirjan seitsemän elämäntarinaa ovat vähän yksitoikkoisia, mutta kiinnostavaksi muodostuu juuri se, mikä niissä on yhteistä: Miten pikku pojista on kasvanut luonnontuntijoita, joilta voi kysyä ihan mitä vaan. www.kuopionmuseo.fi Mikko Europaeus: Hiitolanjoki. Pertti Koskimies Markku Saiha (toim.): Luontokuvauksen käsikirja (Docendo 2012) 304 sivua täyttä asiaa! Jokaisen luontokuvaajan toivekirjassa käydään laaja-alaisesti läpi tekniikkaa, varustusta ja käytännön ohjeita eri kuvaustilanteita varten. istockphoto Mänty voi parhaimmillaan elää yli 800-vuotiaaksi. Valokeilassa Luontoillan veljekset Flunssakausi on käsillä ja tukkoiseen oloon kaipaa helpotusta. Jouni Tikkanen Varttunutta männikköä. Upeita esimerkkikuvia on runsaasti. Se on noin 50 kilometriä pitkä ja sitä myöten laatokanlohi nousee Suomenkin puoleisille kutualueilleen. Kuopion museon koko perheelle suunnatussa näyttelyssä Honka, mänty, petäjä tullaan tutuiksi männyn monien asukkaiden kanssa. Kaikki ovat asuneet paikassa, jossa luonto on ollut leikkiympäristönä lähellä. Piparkakku eli gingerbread on saanut nimensä taikinaa maustavasta inkivääristä
72 Suomen luonto 19/2013 Uhkarohkea orava ”Näin kekseliäs kotipihamme orava on! Täytyi oikein hieraista silmiäni, että mitä ihmettä orava aikoo, kun se sukelsi talipallotelineeseen. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Siinä kasvoi punaisia lahottajasieniä, ja nämä olivat juuri kasvojen korkeudella. Menninkäisen suukot ”Kuljin metsässä sienestämässä ja törmäsin polun poikki kaatuneeseen tervalepän runkoon. Kuvista päättelin, että kotelokehdon siivetön naaras on saanut houkuteltua luokseen koiraan.” Juhani Kolari kuvasi täplätupsukkaat elokuussa 2008 Karstulassa. Kävin mökiltä hakemassa kameran ja nappasin kuvan”, kertoo Menninkäisen suudelmat syksyllä 2012 ikuistanut Liisa Vapaavuori. Ikkunasta ehdin nähdä, kun pihallamme kulki talipallomöhkäle kuin itsestään. Fiksuja ampiaisia Ikaalisissa ampiaiset rakensivat kekseliään pesän. Täplätupsukkaiden lempeä ”Palotikkailta kurkottaen sain kuvattua seinän täplää. Ehdin napsaista kuvan, jossa orava nakertaa talipalloa pienemmäksi, ennen kuin se kiemurteli talipallo mukanaan puun oksalle herkuttelemaan”, kertoo tapausta lokakuussa todistanut tamperelainen Tarja Porkkala. Hiiri oli löytänyt oravalta pudonneen herkun ja raahasi lähes itseään suurempaa talipallon palasta kukkamaahan suojaan!” ”Nyt tuo talipalloteline on jo historiaa ja paikalla on parempi versio, mihin orava ei enää pääse, ja nyt se ruokailee toivottavasti sille osoitetulla paikalla.”. Aika rauhallisia olivat, vaikka kuljettiin ohi läheltä. Korkealla oli turvallista.” Kuvan otti Juha Wahlman. ain v a h ut an imitt a irj k o t inen äntt av ais k a si! tarinoita uviasi ja intokirja a v a Lähetä k /h .fi to menluon w w w.suo ann To lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. ”Tarinalla on oravan kannalta ikävä loppu, sillä kävin ajamassa pörröhännän pois, jolloin se pudotti talipallon kätösistään. Anne Pekkala kertoo kuvasta: ”Ampiaiset löysivät oivan pesäpaikan mökillä olevasta lampusta
Ne olivat saksanampiaisia (Vespula germanica), jotka olivat jättipalsamin valkoisen siitepölyn peitossa, kuin jauhopurkissa pyörineet. Supikoiralle tuli kiire ”Kerrankin kävi hyvä tuuri ja satuin olemaan kamerani kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Supikoirat jakavat mielipiteitä, mutta itse olen ainakin tyytyväinen kohtaamiseen sekä siihen, että sain otettua muutamia kuvia.” Kiireisen supikoiran ikuisti Merikarvialla Sakari Sipilä. Sain kuvasarjat, joissa nuori sepelkyyhky kurkottelee ja nielee terhoja Helsingin Viikissä”, kertoo kuvan napannut Tomi Muukkonen. Palsamin siitepöly näyttää takertuvan hyönteisiin lujasti”, kertoo Seppo Parkkinen. Huomio kiintyi hätkähdyttävään näkyyn: ojanreunan jättipalsameilla lenteli vitivalkoisia ampiaisia! Valkeat hyönteiset erottuivat selvästi monen metrin etäisyydeltä. Lokakuun tyyneys Peilityynen lokakuisen maiseman kuvasi Marie-Kristine Kuivala: ”Olin lomailemassa Rovaniemellä. Mistä oikein oli kyse. Hieno päivä kuvaamiseen!” Saksanampiaisia palsameilla ”Kävelin syyskirpeässä säässä Viikin pelloilla Helsingissä, lähinnä lintuja katselemassa. 19/2013 Suomen luonto 73. 17.10 oli todella kaunis päivä, aurinko paistoi, puissa oli kuuraa ja joki oli aivan tyyni. Sepelkyyhkyn tammenterholounas ”En ole koskaan aiemmin onnistunut näkemään sepelkyyhkyjä syömässä tammenterhoja. Tutkin ampiaisia tarkemmin. Supikoira ei aivan heti havainnut minua, mutta havaittuaan se otti jalat alleen ja pisti oikein juoksuksi
Hyvin puhuttelevaa. Stuorrahanoaivi, helmi Struven ketjussa Joulukorttipaketin voitti Keijo Rinta-Suksi Harjavallasta. Voisiko virkistysmetsistä kasvattaa monimuotoisempia metsiä. Toimittanut mirva uotila @ Mitä mieltä lehdestä. Struven ketju on uskomaton suoritus. Kaupunki on siis tärkeä ihmisen ja muun luonnon kohtaamispaikka. Äänestä . Voisivatko nurmikot olla niittyjä ja kaupunkien viheristutukset pölyttäjäystävällisempiä. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . 040-550 6243 vain 118 € + toimitusmaksu. Luonnonsuojelussa ei ole perinteisesti arvostettu ihmisen muokkaamassa elinympäristössä kehittyvää elämää. ANNA PALAUTETTA! Lukijoilta Luonto on kaikkialla. Maapallolla ei myöskään ole ihmisen koskematonta paikkaa, päinvastoin ilmastonmuutos uhkaa tehdä tyhjäksi kaikki suojeluhankkeet, jotka perustuvat entisellään säilyttämiseen. Luontoon, mars! 2. Luonnonsuojelu voisi olla vähemmän konservatiivista. Ja miten automarkettien kattohehtaareja voisi hyödyntää. Harri Haapasalo, Raisio 74 Suomen luonto 19/2013 Alusasut naisille ja miehille. Asko Muli, Järvenpää Stuorrahanoaivi, helmi Struven ketjussa Erittäin mielenkiintoinen juttu. Arvostamme kaskiviljelykauden kasvilajeja, vaikka nekin ovat ihmisen seuralaisia. Osallistujien kesken arvotaan Erik Bruunin rakastettu Saimaannorppa-juliste! Tästä julisteesta on tullut suomalaisen luonnonsuojelun symboli, ja sitä on myyty 1970-luvulta lähtien kymmeniätuhansia kappaleita. Katsetta voitaisiin kaupungeissa laajentaa kohti niitä mahdollisuuksia, joita luonnon jatkuva kasvu ja kehitys joka tapauksessa tuottavat. Tutkimusten mukaan voimme sitä paremmin, mitä enemmän ympärillämme on vihreää ja mitä luonnonmukaisempaa tuo vihreä on. Eikä luonnossa liikkumiseen tarvita mitään ihme vempeleitä, siis halpaakin. Liisa Strandén Rääkkylä Erittäin hyviä vinkkejä elämänolon parantamiseksi. Jos eläin valitsee asuinpaikakseen pesäpöntön tai muun ihmisen rakennelman, luonnonsuojeluideologia sakkaa. ”Alkuperäisyyden” ja ”koskemattomuuden” tavoittelu luo kummallisia tilanteita. Kaupunkiluonto on kuitenkin monestakin näkökulmasta tärkeä ja kiinnostava osa luontoa. Suomen Luonto 8/2013 1. Luonnon silkkiä luonnollisesti ! ~silkkineule pysyy raikkaana pitkilläkin vaelluksilla ~100% toimivuutta niin kylmässä kuin kuumassa Marja Leena Tommikoski, Juva Hyvä kuvaus kolmiomittausverkosta, toteaa vuosien 1968–1970 kolmiomittaaja. Keskittymällä kaupunkien mahdollisuuksiin pystyisimme valmistautumaan ilmastonmuutoksen tuomiin luonnon muutoksiin paremmin kuin pyrkimällä säilyttämään ”koskemattomuutta”. nature conservation) on konservatiivista, kun se pyrkii säilyttämään olemassa olevaa ja arvostaa koskematonta luontoa. Toisin kuin Antti Nylén kirjoittaa (SL 7/2013), väitän että perinteinen luonnonsuojelu on konservatiivista, mutta eri tavalla kuin poliittinen konservatismi. Vaikka suojelualueiden perustaminen on perinteinen keino säilyttää luontoarvoja, alueita ei voida perustaa niin paljon, että ne riittäisivät turvaamaan suojelutavoitteet. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 0510 Helsinki. Myös monet muut eläinlajit, kuten kettu, huuhkaja, sepelkyyhky ja liito-orava, ovat asettumassa kaupunkeihin tai niiden liepeille. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 26.11.2013 mennessä. Pyydä esite: Linnox Silk Oy Koroistentie 4A, 00280 Helsinki puh. Taivaan vahdit 3. Luontokartoituksessa vanhaksi metsäksi luokiteltu, täysin metsittynyt entinen pelto kelpaa suojeltavaksi, mutta 60 vuoden tähtäimellä kasvatettavia uusia monimuotoisia metsiä ei harkita. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Tämä on luonnonsuojelun konservatismia. Lukijoilta: Luontoon, mars! Avoimin silmin ja mielin luontoon, luonto on mitä parhain terapeutti. Yhä suurempi osa ihmiskunnasta asuu kaupungeissa. Luonnonsuojelu (engl. Lisäksi marjastus ja sienestys ravitsee fyysisesti. Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Nylén kategorisoi ostoskeskuksen, kävelykadun, Tampereen sekä ympäristön ja kulttuurin ei-luonnoksi. Onni Voutilainen Joensuu Taivaan vahdit Mukava näkökulma asiaan. Nina Nygren Hallintotieteen maisteri Ympäristöpolitiikan tutkija Tampereen yliopisto Tarja Virtanen Riihimäki Tähtitaivaalla tapahtuu koko ajan
Aallot olivat pyyhkineet rantakivikon näkyviin, mutta teloille vedetyn veneen pohjalla oli paksulti lunta. Kävelin hiljakseen Viime lehden aloitusaukeamalla kerroimme Kätkäjärven sijaitsevan Tornionjokivarressa. 23,90 €. lokakuuta. 2300 Koskettava hetki Oikaisu 2000 Turku Majoitus Poliisihallitus Arpajaishallinto, päätös 28.6.2013, lupanro 2020/2013/1186 Närhen nimityksistä rantalepikon reunaa pitkin apilapellolla, jota rusakot olivat käyneet yön aikana kaivelemassa. Pohjoinen tuuli aallotti järvenselkää sekä heilutti kolmea osmankäämin kukintoa edessäni olevalla rannalla. Kun väki lopetti työn ja poistui pellolta, närhet mellastivat siellä vielä lukuisana laumana keräten pienet hukkapotut ja vieden ne läheisen laitumen maastoon, ilmeisesti haudaten talvea varten. Tilaa nyt joululahjaksi tai omaksi iloksi koskettava ja ajatuksia herättävä juonellinen luontoelokuva! Ohjaus ja käsikirjoitus: Arttu Kotisara, kesto 1 h 38 min. 09-386 7856, www.birdlife.fi/lintuvaruste lintuvaruste@birdlife.fi 19/2013 Suomen luonto 75. Kun kaikki kaivajat olivat kuokkineen kumarassa rivissä menossa samaan suuntaan, lensivät närhet melko lähelle selkien taakse kaivetuille vaoille ja sieppasivat pieniä perunoita mukaansa vieden ne metsään. ovh. Näky oli kuin elävä maalaus. Seisoin pitkään paikallani ja tunsin kuinka sisimpääni laskeutui lämmin ja pehmeä, runollisen herkkä – suorastaan pyhä rauha. Ei – se oli paljon enemmän. Olisi ollut täsmällisempää sanoa sen kuuluvan Tornionjoen vesistöa lueeseen. Lisätietoja: www.videosara.fi Soita tai viestitä tilauksesi puh. Asuessani noin 10-vuotiaana Savossa Hirvensalmella tein havainnon, että närhet keräsivät pieniä sormen nivelen mittaisia hukkaperunoita pellosta, josta talonväki parhaillaan kaivoi perunaa ylös. palaute@suomenluonto.fi Lisää luonnosta: www.suomenluonto.fi Edellisessä lehdessä oli juttu närhestä. Kahtena edellisenä päivänä oli satanut vajaat kaksikymmentä senttiä lunta. Puh. 0400-229739 tai e-mail arttu@videosara.fi Lahjaksi pala ikimetsää Anna lahjaksi • Tee lahjoitus Tule kummiksi • Tee testamentti Luonnonperintösäätiö ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. Ihmeellinen, luonnon näkyvien ja näkymättömien siveltimien aikaansaannos, joka kosketti ja upposi jonnekin oikein syvälle. Jätin sen kuitenkin puhdistamatta, koska arvelin lumen vielä sulavan ennen jäiden tuloa ja kuhaverkkojen käyttämistä läheisen luodon kupeessa. Käännyin, ja kun nostin katseeni järvelle, niin ymmärsin, että miksi. Jokin pysäytti minut. 040 586 3950, 044 302 5773 info@luonnonperintosaatio.fi www.luonnonperintosaatio.fi LUONNONPER Lahjoitustili: IBAN FI78 5494 0950 0224 93 Harrastatko lintuja Telkkä 25 Kerrosala: 25,0 m2 Kuisti: 12 m2 Kokonaisala: 37 m2 Parvi: 25 m2 5600 2800 2800 9x12 6x6 i Auki 9x12 Ylös 9x12 tupa 9x19 1300 4800 Parv sauna valikoimistamme löytyvät • lintukirjat • kiikarit ja kaukoputket • jalustat • linturuokinnat • linnunpöntöt • lintuäänitteet • lintukorut ym. Äkkiä tunsin, että minun oli pakko pysähtyä. SEPPO KOTILAINEN Iisalmi Arno Kasvi Toimitus Alueopastus Löydät meidät myös Twitteristä! Luontoretket www.koulutintti.com twitter.com/ SuomenLuonto Luontoelokuva Inarin erämaista Pako elämään on elokuva miehestä, joka kyllästyy suurkaupungin melskeeseen ja muuttaa Inarin erämaihin opettelemaan elämää luonnon ehdoilla. Oma kokemukseni selittää ehkä nimen alkuperää hieman. Täysin pyöreä kuunkiekko paistoi läntiseltä taivaalta, ja takaani nousevan auringon säteet kultasivat järventakaisten puiden latvoja. 9x12 4300 kuisti 2000 9x6 6x6 2500 Sunnuntaiaamu, 20. Toiset linnut passasivat lähipuissa uskalikkoja ja rääkäisivät varoittaen, jos joku kaivajista sattui kääntymään taaksepäin työn lomassa. Kelpasi niille isommatkin perunat, jos sellaisia löysivät. Tekstin lopussa mainitaan närhen lukuisia nimiä kuten pottuharakka. ostamalla Lintuvarusteesta tuet luonnonsuojelua Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B 3, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 puh
Kyseessä voi olla kanervan yksilöllinen vaihtelu, siis monimuotoisuus, tai tauti. Suuri ilmanvastus hidastaa putoamista huomattavasti. Tuuhettunut kanerva on todennäköisesti sairas.. Kissathan tippuvat jaloilleen eivätkä helposti loukkaannu. Tavallisten kanervien keskellä kasvaa omituinen, tuuhea ja kukaton varpu. Olin lenkillä, kun yhtäkkiä kaksi oravaa tupsahti maahan. Hormonit voivat kyllä olla poikkeavan kasvun aiheuttajia, mutta eivät ihmisen levittämät. della kääntyvät ilmassa ja putoavat yleensä jaloilleen. Jos 250-kiloinen karhu ja 250-grammainen orava putoavat puusta kymmenen metrin korkeudelta, karhu luultavasti loukkaa itsensä mutta orava ei. Eläimen pudotessa korkealta tärkeä tekijä on ruumiinpainon ja pinnan välinen suhde. Vetovoiman aiheuttama kiihtyvyys on tietysti sama kaiken painoisille esineille, mutta ilmanvastus muuttaa tilanteen: 50 grammaa lyijyä putoaa nopeammin kuin 500 grammaa säkkiin pakattuja untuvia. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. Onko tämä kanerva. Jos untuvat puserretaan paineessa samaan kokoon kuin lyijy, molemmat putoaisivat yhtä nopeasti. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Toinen kiipesi saman tien takaisin, mutta toinen jäi hetkeksi maahan istuskelemaan. Tällaisia tuuheita kanervatupsuja näkee silloin tällöin tavallisten kaner vien joukossa aivan luonnonoloissa. Vastaavaa tutkimusta oravalla en tunne, mutta lajin elintavat huomioon ottaen pidän todennäköisenä, että myös oravat putoavat yleensä jaloilleen. Juha valste 76 Suomen luonto 19/2013 Orava levittää hypätessään raajansa ja ohjaa lentoa hännällään. Mitä pienempi eläin on, sitä suurempi on sen pinta-ala suhteessa painoon – ja sitä hitaammin se putoaa. Orava pystyy ohjaamaan ilmalentoaan hännällä ja levittämällä raajansa, jolloin eläimestä tulee levymäinen. Hannu huovila / vastavalo Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT – asiantuntijat vastaavat Miten orava putoaa. Onko se hormoneja saanut kanerva vai kanerva lainkaan. Miten on oravien laita. Brittein saarilla, missä kanerva on suosittu puutarhakasvi, taimitarhoissa on tarjolla lukuisia tuuheita kanervan kääpiö- Hilkka Laajala . Kissojen putoamista on tutkittu, ja ne to- . kysy luonnosta LÄHETÄ KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta www.suomenluonto.fi/kysyluonnosta/, sähköpostilla kysyluonnosta@suomenluonto.fi, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki
. Niistä useimmat on löydetty luonnosta ja otettu sitten taimitarhalisäykseen. Haavalla poikkeavia kasvumuotoja tunnetaan paljon vähemmän. Koplaussysteemi muuntaa perhosen etu- ja takasiivet tehokkaammaksi yhdeksi funktionaaliseksi lenninsiiveksi. Kanervalla elää äkämäpunkki Aceria exigua, jonka professori Johan Liro kuvasi Suomesta 1940. Punkki saa aikaan tuuheita haarakimppuja, mutta tavallisesti se elää vain yksittäisissä haaroissa ja lisäksi punkin kotioksat saavat voimakkaan punavärin. Siksi minulla ei ole oikein käsitystä, minkä näköinen hyvässä maassa avoimella paikalla kasvanut kookas riippahaapa olisi. Tämän vahingon estämiseksi perhosella on takasiiven etureunan tyvellä kitiinipiikki tai -piikkejä eli frenulum, jonka tehtävä on kiinnittää takasiipi etusiiven alla olevien lyhyempien kitiinipiikkien muodostamaan retinaculumiin. Se, että koko kasvi on tuulenpesämäisen tuuhea, viittaa kanervan solukoissa elävään bakteeriin, mykoplasmaan tai virukseen. Kun haavan nuorimmatkin oksat ovat Mikä perhosta vaivaa. ohessa oleva kuva esittää tapahtumaa kokonaisuudessaan, niin siinä on vain yksi perhonen, jonka etusiipi on joutunut takasiiven alle. Vastaajina tässä numerossa: Lasse Kosonen Sienet Jaakko kullberg Hyönteiset hannu lehtonen Kalat Kauri Mikkola Selkärangattomat juha valste Nisäkkäät, evoluutio Seppo Vuokko Kasvit Seppo Vuolanto Linnut paksuja, ei riippahaavassa ole samaa si routta kuin vaikkapa riippakoivussa ja riippaoksaisissa pajuissa. Ehkä se on kaakossa hiukan yleisempi kuin muualla, koska olen itsekin nähnyt riippaoksaisia haapoja melko usein, muun muassa Luumäen Kivijärven saarissa. Anne kallila puu on riippahaapa, joita on löydetty sieltä täältä. Tunnetuin on pystyoksainen ja kapea muoto, pylväshaapa, jota käytetään yleisesti pihaja puistopuuna. Puilla on vaihtelua myös oksiston muodossa, erityisen runsasta ja silmiinpistävää se on kuusella. Mitähän on mahtanut tapahtua. Jos seppo vuokko Laitilasta löytyi riippahaapa. Ehkä siitä ei enää syntyisi säälittävää resupekan vaikutelmaa kuten näistä kituliaista puista. Kukattomuus viittaa siihen, että kyseessä olisi tauti. Kaikki ovat olleet muun puuston seassa ja usein karuilla kasvupaikoilla kuten tämä Laitilan puukin. Onko kasvi riippahaapa. Tämä toinen otus oli tiukasti selässä kiinni, eikä harmaa perhonen päässyt lentämään vaan kulki maassa. Riippahaapa on tavallaan sen vastakohta: latvus on leveä ja oksat riippuvat rentoina. Ne ovat kuitenkin normaaliin tapaan kukkivia. seppo vuokko Laitilassa kasvaa hiekkaisella kankaalla muutama kitukasvuinen haapa, joiden oksat roikkuvat alaspäin. Tummakangasyökkösen etusiipi on lukkiutunut takasiiven alle. Siksi perhonen ei pääse lentoon. Löysinkö riippahaavan. Koirailla frenulumin muodostaa yksi kitiinipiikki, kun naarailla se on useampien piikkien muodostelma. Monissa perhosryhmissä koiras- ja naarasperhoset voidaan erottaa toisistaan takasiiven perusteella. Laitilan Eräällä nuotiopaikalla Muotkatunturilla näimme tuntemattoman perhosen, jonka selkään oli kiinnittynyt toinen perhonen (tai niin oletimme). 19/2013 Suomen luonto 77. kuvis . Henrik Selenius muotoja
kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Jaakko kullberg Pilasiko metsälannoitus Juojärven. Mitä verkkoihin tarttuva vihreä lima on. Pesäpaikka runkojen välissä sopii varpushaukalle, joskin muutkin petolinnut saattavat tulla kysymykseen. Kasoista alin oli noin 1,5 metrin korkeudella maasta, ylimmät puun latvassa. Liki parikymmentä vuotta sitten Juojärven rannalla ojitettiin soita ja metsiin kylvettiin lentokoneesta apulantaa. bohemani), jonka tuntee normaalisti takasiipien keltaisesta väristä ja niiden tummasta reunuksesta. Verkoissa erityisesti keväällä ja syksyllä ja joskus myös talvella havaittava vihreänruskehtava limamainen mönjä koostuu sen sijaan yleensä piilevistä tai joskus myös sinilevistä, jotka takertuvat helposti havaspyydyksiin. Siitä päätellen poikaset ovat tarranneet jaloillaan pesäainekseen, mutta näätä (tai muu peto) on kuitenkin onnistunut kynimään ne. Paikallinen lannoitus ei ole onneksi pys- Timo melantie / Vastavalo tynyt pilaamaan tätä melko isokokoista Pohjois-Savon maakuntajärveä. Hannu lehtonen Mikä karvakasa on kuusessa. Näätä on käynyt paikalla ehkä useamman kerran ja vienyt saaliinsa pesyeelleen ravinnoksi. Mikä se mahtoi olla. Aikuiset perhoset lentävät myöhään illalla ja yöllä ja koiraat aurinkoisella säällä myös aamupäivisin, kesäkuun lopulta heinäkuun lopulle. Veikkaan että kyseessä on näädän hävittämä varpushaukan pesä. . Ympäristökeskuksen seuranta-aineiston perusteella veden laatu on edelleen erinomainen. Kysyjän havainto verkkojen limoittumisesta pitää silti varmasti paikkansa. Tummakangasyökkönen elää harvalukuisena erilaisilla kangasmailla ja soilla lähinnä pohjoisimmassa Lapissa ja idässä Kuusamossa. Juojärvi kuuluu myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen pysyviin muikkukannan tilan seurantavesiin. Niina alanko Metsien lannoitus voi rehevöittää vesistöjä. 78 Suomen luonto 19/2013 Petolinnun pesän jäänteet kuusen oksalla. Tällä naaraalla takasiivet ovat kuitenkin voimakkaasti kuluneet ja värit haalistuneet. Kannonjärvellä mökkitiemme varrella oli kuusessa kummallinen nöyhtäkasa. . Laji on holarktinen ja sen esiintymisalue ulottuu Pohjois-Amerikkaan. Pilasiko lannoitus muikkujärven. Sekä kutukanta että vuosiluokka 2010 olivat vahvoja ja muikkukanta on hyvinvoipa. Kuvassa on tummakangasyökkönen (Lasionycta secedens ssp. seppo vuolanto. Verkkojen limoittumisen aiheuttaa rihmamainen Hyalotheca dissiliens -viherlevä, joka tarttuu pyydyksiin muita planktonleviä herkemmin. Toukat elävät ainakin aluksi puolukalla, ja niiden kehitys on kaksivuotinen kuten monilla muillakin pohjoisilla yökkösillämme. Sitä on todettu erityisesti loppukesällä ja alkusyksyllä myös vähäravinteisista ja kirkasvetisistä järvistä. Metsien ojittamisen ja lannoittamisen on havaittu aiheuttavan miltei aina paikallista ja ajallista rehevöitymistä, mistä lienee tässäkin tapauksessa ollut kysymys. Sen jälkeen verkot alkoivat limottua ja muikut hävisivät lähes kokonaan. Toisaalta pesän hävittäjä on voinut olla myös esimerkiksi kanahaukka tai iso pöllö, jonka kynsissä pesäainekset ovat päätyneet kuusen latvaan. Kasassa näkyy runsaasti petolinnun poikasten valkeaa untuvaa
Albiinohirvi on kokovalkoinen ja sen silmät ovat punaiset. Mitä ne ovat. Mitä ne ovat ja ovatko ne vahingollisia kasveille. Leukistisen hirven silmät ovat ruskeat ja sen turkissa on usein pieniä ruskeita laikkuja. Leukismin aiheuttava geenimuoto on vallitseva, joten toinen valkoisen hirven vanhemmista on ollut valkoinen. Sieni on haperonvieras (Asterophora lycoperdoides). Sen näkee yleensä luokkimaisessa Valkoinen hirvi Pöytyällä jolkotteli viime elokuussa valkoinen hirvi. Isohaperolla se ei tiettävästi kasva. asennossa. Linnut eivät niistä välittäneet. Kuvan hirvi on leukistinen. Pienempi metsäsittiäinen on hyvin tavallinen, koska sen toukat elävät myös lahoavissa sienissä. Antti Terävä Isohaperon kumppani Huomasin metsässä isohaperon jäännökset, joiden päällä kasvoi vaaleanruskeita rypyläisiä kasvannaisia. Jouni Ajanki Tämän näköisiä toukkia on lehtisarvisilla kuoriaisilla, joista kesäturilas sopii kooltaan ja ravinnoltaan tähän tapaukseen. Otuksia kukkapurkissa Syksyllä huomasimme, että kukkaastioihimme oli ilmestynyt noin kolmesenttisiä kuvan mukaisia toukkia. Yrjö Lukkari Lasse kosonen Isohaperon lakilla kasvaa haperonvieras. Kanadassa valkoisia hirviä ei saa metsästää ja Suomessakin usea metsästysyhdistys on rauhoittanut aluellaan liikkuvat valkoiset hirvet. Laji on hyvin harvinainen ja kasvaa suppilohaperoissa ja savuhaperoryhmän sienissä. Suomessa on myös toinen saman ryhmän laji, hoikkajalkainen silohaperonvieras, jonka heltat ovat hyvin kehittyneet, eikä se tuotakaan kätköitiöitä. Sillä on pigmenttiä, mutta hyvin vähän. Useimmat Suomen valkoisista hirvistä ovat leukistisia. Saman vuoden kesällä valkoisia hirviä nähtiin Etelä-Hämeessä ja syksyllä muun muassa Sastamalan ja Vesilahden rajaseudulla. Sarvikuonokkaan toukka on hyvin samannäköinen, mutta isompi. . Kauri mikkola Turilaan toukka asettui kukkapurkkiin. Sen itiöt kehittyvät heltoissa. Suora asento kuvastaa avutonta tilaa. . Pöytyällä liikkui viime kesänä leukistinen hirvi. Muita isoja lehtisarvisia ovat kultakuoriaisen toukat lahossa lehtipuussa, kuparikuoriaisen toukat muurahaispesissä ja isosittiäisen toukat hevosen tai nautojen lannassa. Pigmentin puuttumisen aiheuttava geenimuoto on peittyvä, joten yksilö on perinyt ominaisuuden kummaltakin vanhemmalta (joista kumpikaan ei luultavasti ole ollut valkoinen). . Mielikuvani on, että turilaan toukat haisevat voimakkaasti ja ilmeisesti ne ovat myös pahan makuisia. Haperonvieras on melko yleinen ja kasvaa savuhaperoryhmän sienten lakin päällä aluksi valkoisina, pieninä pallosina, jotka kasvavat nopeasti ja niihin kehittyy lyhyt jalka ja pyöreähkö lakkiosuus. Se elää komposteissa, sahanpurukasoissa ja muissa lahoavissa ympäristöissä. Valkoinen väritys voi johtua myös albinismigeenistä. Se on helttasieni, vaikka heltat ovatkin surkastuneet. Lakin pinta muuttuu vanhemmiten pölymäiseksi, koska se tuottaa niin sanottuja klamydosporeja, kätköitiöitä, joiden avulla sieni lisääntyy. Parveilua on alkuillasta. Turilaan toukat tosiaan voivat tehdä tuhoa kukkien ja viljelykasvien juuristoissa. Metsänviljelyaloilla tuokat voivat tehdä huomattavaa taloudellista vahinkoa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Tuire Nygrén arvioi 2012, että Suomessa elää ainakin 20–30 ja ehkä jopa 50 valkoista hirveä. On kiintoisaa, että kysyjä tietää, etteivät linnut välitä turilaan toukista. juha valste 19/2013 Suomen luonto 79. Turilaat parveilevat alkukesäisin lähinnä koivujen ympärillä, eivät kuitenkaan joka vuosi, sillä niiden kehitys kestää nelisen vuotta. Tällaisia hirviä on tavattu ainakin Yhdysvalloissa. Onko tämä sensaatio
Puulinnut ja ruokintalaudat 10/2013 ilmestyy 13. Pihka parantaa Skywatch käsituulimittarit . Tallentaa omaan muistiinsa 1797 sarjaa säätietoja, esim 1 tunnin tallennusvälillä 10 viikon tiedot, tietokoneellesi rajattomasti, langaton USB-yhteys (XP, Vista 32bit, W7 32bit). Vesitesterit, ominaisuuksien mittaukseen Mukana kuljetettavat korkealaatuiset vesimittarit, pienikokoisina kulkevat helposti mukana, edullisina sopivat hyvin budjettiin. Tarkemmat tiedot nettisivuiltamme. 010 439 4770 Koko perheelle ulkoiluun lämpimät asut Valokuvaaja tea karvisen upeat kuvat ja retkivinkit pehmeää luomuvillaa . Koodi Suure, mittausalue Hinta G7200 Yhdistelmämittari, pH/EC/TDS/ORP 181 € G7031 DO 0-20.00 ppm, O2 0-200% 219 € G6011A pH 0 – 14.00 59 € G6021 EC 0-19990 µS/cm 49 € G6022 EC 0-1999 µS/cm 49 € G6031 TDS 0-19990 ppm 49 € G6041 ORP ±1999 mV 79 € G6061 EC 0-19.99 mS/cm 49 € Katso muut mallit ja lisätiedot nettisivuiltamme 80 Suomen luonto 19/2013 tea karvinen www.paratronic.fi Paratronic Oy, 0400-297526, paratronic@paratronic.fi. Eläinten talvipesät Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 • www.ruskovilla.fi . EOLE, tuulennopeus, keskinopeus, maksimi 69 € METEOS, tuuli + lämpötila, keskilämpö, min/max, hyytävyys 79 € ATMOS, tuuli ja lämpö + ilmankosteus, keskikosteus, min/max, kastepiste 129 € WS2801 Sääasema, täysin langaton 299 € Tuulen nopeus, suunta, ilmanpaine, lämpötila, kosteus, sade, kaikki langattomilla antureilla. joulukuuta talviretkIÄ kansallispuistoihin http://nettikauppa.forestum.fi/ p. Mikä on vuoden 2013 turhake
Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. WWF:n ruokaopas antaa vinkkejä vastuulliseen ruuankulutukseen. www.suomenluonto.fi/blogit/ Ensimmäiset kanadanmajavat tuotiin Atlantin yli Suomeen 1933. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... Irtonumero 8,5 euroa. 7) Suomessa kasvaa yli 900 sammallajia. 2)Täydelliseen muodonvaihdokseen kuuluu muna, toukka, kotelo ja aikuinen. 8) Mitä kulutusta arvostelevaa päivää vietetään 29. 8) Älä osta mitään -päivää. Osoite: ................................................................................................................................ Myynti Lehtipisteissä. marraskuuta. 5) Mitkä ovat hiiripöllön pääravintokohteita. vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ....................................................................................................................... SLL jäsennumero / YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ....................................... Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___. www.suomenluonto.fi/tag/maahanmuuttaja/ Eräpyhän taikaa ilmasta Virittäydy hetkeksi taianomaiseen tunnelmaan ja katso Pekka Helenin upeaa ilmakuvaa Eräpyhän luonnonsuojelualueelta. 2013. www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/ Vastuu lautasella Mitä kaloja kannattaa suosia, mitä välttää. 9) Siirtolohkare. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: ..................................................................................................................................... Määräaikaistilaus 12 kk (73 €) ? Kestotilaus 12 kk (64,50 €) SLL:n jäsen (kestotilaus 57 €, . Reijo Wallin / kuvaliiteri Toimittanut annakaisa vänttinen Poimintoja muualta Verkossa wikimedia commons nyt suomenluonto.fi:ssä! Toimituksen blogi Suomen Luonnon blogissa ruoditaan ympäristöongelmia ja kerrotaan toimittajien luontohavainnoista ja kokemuksista. 1) Naakka. 10) a) talvella. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Mitä se tarkoittaa. Suomen luonnon maahanmuuttajat esittäytyvät Juttusarjassa esitellään Suomeen hiljattain kotiutuneita vieras- ja tulokaslajeja, kuten piikkimonni, kanadanmajava ja kanadanhanhi. Lähettäkää Suomen Luonto alla . . Määräaikaistilaus 6 kk (40 €) ? Olen määräaikainen 64,50 €). Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Pähkinöitä Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Kristina Al-Zalimi / cartina Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. 6) Naaras on sarveton. Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2013. 6) Mikä erottaa valkohäntäkauriin pukin naaraasta. Tilaajatunnus (jäljennä Suomen Luonto maksaa postimaksun. Euroopan- ja kanadanmajavan ei vielä tällöin tiedetty olevan eri lajeja. TILAUSASIAT INTERNETISSÄ: WWW.SUOMENLUONTO.FI Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS 4) Mitä tarkoittaa käsite windfall. 1) Mikä seuraavista on kolopesijä: harakka, varis, naakka, korppi. 9) Mikä on Ruovedellä 1924 rauhoitettu Ollinkivi. 3) Laulujoutsen metsästettiin Suomessa lähes sukupuuttoon. osoitteenmuutoksen. 7) Kuinka monta sammallajia Suomessa kasvaa. Nimi: ..................................................................................................................................... Miten ruokavalinnat liittyvät ihmisoikeuksiin. Montako paria joutsenia meillä oli alimmillaan 1940-luvulla. 3) Arviolta 15–20 paria. Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Osoite: ................................................................................................................................ 19/2013 Suomen luonto 81. www.sll.fi/luontokauppa Susipaita lämmittää luonnonystävää. 4) a) ilman omaa ansiota saatu voitto 5) Metsämyyrä ja peltomyyrä. wwf.fi/ruokaopas Eläintarhan elämää livenä! Seuraa veikeitä mangusteja ja berberiapinoita livekamerassa Korkeasaaren nettisivuilla! www.korkeasaari.fi Luonnonystävän joululahjat Suomen luonnonsuojeluliiton verkkokaupasta pukinkonttiin hauskat t-paidat ja tuotteet kotiin ja keittiöön. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. 2) Ritariperhosella on täydellinen muodonvaihdos. 10) Lämpeneekö Suomen ilmasto eniten a) talvella b) kesällä c) syksyllä
Idänpuoleiset tuulet voivat tuoda tullessaan monia muitakin siperialaisia harvinaisuuksia. Täällä Utössä taiga- ja hippiäisuunilinnut ovat lintuharrastajien jokasyksyisiä tunnelmankohottajia ja kashmirinuunilintu satunnainen kävijä. havaittu lintulaji. Inornatus tarkoittaa puolestaan koristelematonta ja viitannee osin lajin huomaamattomuuteen. Hippiäisuunilintuja on nähty Suomessa tänä syksynä ainakin 30, joista Utössä kaksi. taigauunilintua kutsutaan lintuharrastajaslangissa inoksi (Phylloscopus inornatus) ja hippiäisuunilintua proksi (Phylloscopus proregulus). n Vasemmalla hippiäisuunilintu, keskellä ja oikealla taigauunilintu.. Pienten vihreiden löytäminen syksyisistä lehvästöis- kuvat jorma tenovuo Saaristolaiselämää Pieniä vihreitä idästä 82 Suomen luonto 19/2013 tä vaatiikin kärsivällisyyttä sekä tarkkaa huomiokykyä ja kuuloa. Jorma Tenovuo Sarjassa tarkastellaan elämänmenoa saaristossa. Hippiäisuunilinnulla on tunnusomainen päälaen juova. Kulunut syksy on ollut aivan poikkeuksellinen – Suomessa on nähty yli 400 taigauunilintua, pääosin Porin ja Kalajoen välillä, mutta Utössäkin on havaittu jo yhdeksän. Osa 9/10 lintuharrastajia ovat jo kauan kiehtoneet pienikokoiset vihreät uunilinnut, pienet vihreät, jotka voivat harhautua syksyisin Aasiasta Eurooppaan. syksyisin pienet vihreät ovat suurimpana syynä siihen, miksi Suomen lintuharrastajat toivovat itä- ja kaakkoistuulia. suomen havainnot pienistä vihreistä uunilinnuista keskittyvät länsi- ja lounaisrannikon ulkosaarille ja niemenkärkiin. Tällainen oli tänä syksynä Siikajoella rengastettu sarasirkkalintu:– lajin ensimmäinen havainto Suomessa ja samalla maamme 472. Huima ponnistus linnuilta, joiden keskimääräinen paino on vain noin kuusi grammaa! Tällä matkallaan ne voivat ilmaantua Suomeenkin. Tunnetuimmat näistä Uralin takaisista taigametsän vieraista ovat taigauunilintu, hippiäisuunilintu ja kashmirinuunilintu. Hippiäisuunilinnun tieteellinen nimi viittaa hippiäiseen (Regulus regulus), jota pro paljon muistuttaa. Linnut muuttavat talveksi Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan, mutta pieni osa pesimäalueiden läntisimmistä populaatioista tekee yli 5000 kilometrin matkan Pohjois-Eurooppaan ja talvehtii lähinnä Britanniassa
Metsän kuningas voi hyvin Suurpedot kuuluvat luontoomme. Liitto on poliittisesti sitoutumaton ja toimintaan ovat tervetulleita mukaan kaikki kiinnostuneet. Susia ja ahmoja on Suomessa vähemmän kuin saimaannorppia! Petojen säilyminen luonnossamme vaatii asennemuutosta, salametsästykseen puuttumista ja pyyntikiintiöiden kohdentamista ongelmayksilöihin. Toivomme tähän tukea kansalaisilta. Rakkaudesta luontoon jo 75 vuotta! Tule mukaan toimintaan tai tue! www.sll.fi/lahjoita Jari Peltomäki Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme suurin vapaaehtoisen luonnon- ja ympäristönsuojelutyön kansalaisjärjestö. Karhulla ja ilveksellä menee hyvin, mutta susi ja ahma ovat pahassa ahdingossa. 18/2013 Suomen luonto 83. Suomen luonnonsuojeluliitto on pitkään rakentanut sopusointua petojen ja ihmisten välille
Ajaton malli, jossa on kiinteä huppu ja paljon taskuja.. Yhä vieläkin tämän Fjällrävenin oman, mukautuvan ja toimivan kankaan katsotaan olevan maailman parhaita ulkoilumateriaaleja. Takkiin lisättiin etutaskut, mikä paransi sen yleistä soveltuvuutta muuhunkin ulkoiluun. Yhden konseptin olemme säilyttäneet kaikki nämä vuodet, nimittäin alkuperäisen g-1000-kankaan. Mallistoon on lisätty myös pitempi parka-malli ja talvikäyttöön soveltuva lämminvuorinen versio. Palautusviikko 2013–50 767095-1309 Greenland Down Jacket Klassinen untuvatakki kestävää G-1000 Original-materiaalia, kiinteä, hyvin istuva huppu. Takki on nyt saatavilla useina eri versioina vuorattuna tai ilman, sekä myös parka-mallina. Lämmin vuori. Kotiin palattuaan Hasse Hellström ja Per-Åke Sjöman kävivät pitkiä keskusteluja ulkoiluvaatteista Fjällrävenin perustajan, Åke Nordinin kanssa. Kangas osoittautui erinomaiseksi ulkoiluvaatteiden materiaaliksi, etenkin sitten, kun se vahattiin mehiläisvahan ja parafiinin seoksella. Se on edelleenkin rakastettu ulkoiluklassikko. Vuorikiipeilijöiden takki Fjällräven tarjosi tutkimusmatkan osanottajille teltat ja rinkat. Alkuperäinen konsepti 1970-luvun alussa Greenland Jacket-takista tuli suosittu laajemmankin ulkoilijajoukon piirissä. Se oli tuulenpitävä ja vettä hylkivä, ja siinä oli pään liikkeitä mukaileva huppu ja kätevät rintataskut, joita pystyi käyttämään myös kiipeilyvaljaiden kanssa. Heidän ideoidensa pohjalta Åke teki kiipeilytakin alun perin telttaan tarkoitetusta kankaasta. Kuusi taskua ja kiinteä, hyvin istuva huppu. Greenland Jackettakissa oli helppo liikkua, se oli kestävä ja vettä hylkivä ja se kuivui nopeasti – toisin kuin aiemmat puuvillaiset vaatteet. G-1000 Original-materiaalia. Toimimattomuus kävi erityisen selväksi pohjoismaisen Grönlannin tutkimusmatkan aikana vuonna 1966. Greenland Winter Parka Pitkä parka kestävää G-1000 Original-materiaalia, lämmin teddyvuori. Niinpä takista tulikin pian vuorikiipeilijöiden suosikki. Lantiopituinen malli, jossa on paljon käteviä taskuja. GREENLAND?–?TAKKI Greenland Winter Jacket Klassinen takki, joka pitää tuulta ja kestää käytössä vuosia. Kun Fjällrävenin ensimmäinen takki tuotiin myyntiin vuonna 1968, se nimettiin Grönlannin tutkimusretken mukaan. Rakastettu suosikki jo vuodesta 1968 Ulkoiluvaatteet eivät olleet 1960-luvulla yhtä toimivia kuin ne ovat nykyisin. Greenland Jacket-takki tuli myyntiin vuonna 1968, ja siitä tuli nopeasti tuon ajan vuorikiipeilijöiden suosikkitakki. Nyt saatavilla on useita malleja. Uusimpana Greenland Down Jacket, jossa on lämmin untuvatäyte. Tuo kangas oli tiiviiksi kudottua puuvillan ja polyesterin sekoitetta