lintujen värivirheet. is ja sä s l hi ä s m si et VUODEN YLEISÖLEHTI! suomen kyyhkyt tutuiksi Näin suojeltiin viimeiset Vapaat kosket IIN KRUNNIEN vedenalainen maailma 9 14.11.2014 Irtonumero 8,50 € Kuukkelikin viihtyy suomenselällä Retkellä soita ja metsiä pitkin Porista Kuhmoon.. kyyhkyt. koskiensuojelu. luontokirjaklassikot. krunnit veden alta. 3 ta ut 58 – 6 u . suomenselkä. luontotieto kouluissa. hiljaiset kansallispuistot. SUOMEN LUONTO 9 | 2014 saukko
Luontokuvaaja Jorma Luhta löysi sellaisen Pudasjärveltä. Kuvassa vasemmalla erottuu suurena kirkkaana ovaalina Andromedan galaksi, ja 400-vuotiaan kelon ympärillä hehkuu Joutsenen tähdistön sumuja.. Tähtitaivas säihkyy uskomattoman hienona, kun vain löytää kolkan, missä valosaaste ei häiritse. syystalvi Tähtihetki erämaassa kuva jorma Luhta / Leuku / Teksti jorma laurila Pilvettöminä, pimeinä syysöinä voi nauttia valosta
Tuulivoima ja muu oma energia ovat osa rakentamisen uusia virtauksia. Lämpeneminen näkyy myös vuodesta 1880 jatkuneissa mittauksissa. Jotta peruuttamattomilta ja vakavilta vaikutuksilta ekosysteemeille ja ihmiskunnalle vältyttäisiin, IPCC:n mukaan fossiilisista polttoaineista on luovuttava kokonaan vuosisadan loppuun mennessä. Jokainen niistä haluaisi päästä pikaisesti poraamaan öljyä lämpenemisen jäästä vapauttamilla alueilla. Mitä kuuluu Suomen kolmelle tutulle ja kahdelle harvinaiselle kyyhkylle? Saukko ilahduttaa talvimaisemassa. ”Ilmastonmuutos etenee kiihtyvästi seuraavat 50 vuotta ja päästörajoituksilla voidaan vaikuttaa 2060-luvun ilmastoon. Valoisassa päässä pieni Tanska on puolittamassa hiilen käyttönsä 2020 mennessä, ja uusiutuva energia kattaa siellä yhä suuremman osan kulutuksesta. Muutos on valloilleen päästyään uhka ihmiskunnalle satojen vuosien ajan”, varoittaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtaja Petteri Taalas. 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 34 Nylen 43 Nikkanen. Jorma Tenovuo otti selvää punaisen peipon ja kalpean punarinnan mysteeristä. Suomessa on jo yli 3000 saukkoa. Haasteet ovat valtavat. Silloin voi nähdä virtavesien mestari eläjän tai sen jäljet. markus sirkka Pääkirjoitus IPCC:ltä madonluvut ilmastotilanteesta 9/2014 Sisällys Synkkiä ennusteita ilmaston lämpenemisen etenemisestä saatiin jälleen marraskuun alussa. 26 Värivirheellisiä 14 Saukonjälkiä vieraita odotettavissa Talvi on parasta aikaa saukon havaitsemiseen. Pulu on jo taajamissa ja sepelkyyhky tulee perässä. Pimeässä päässä suuret Yhdysvallat, Kanada ja Venäjä riitelevät Jäämeren mannerjalustan rajoista. 28 Kyyhkyt 16 Mereltä rajalle keskellämme 4 Suomen luonto 19/2014 Jorma Laurila päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi lassi kujala marika eerola 14 vakiot Matkasimme metsien ja soiden Suomenselkää Porista Kuhmoon. Yhdysvaltalaisen NOAA-tutkimuslaitoksen raportin mukaan mennyt syyskuu oli mittaushistorian lämpimin ja samoin saattaa käydä koko vuodelle 2014. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti toteaa, että ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen on nyt selvä. Kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä on korkeampi kuin koskaan 800?000:n viime vuoden aikana. Aloittamalla fossiilienergian vähentäminen nopeasti lämpeneminen voitaisiin pitää alle kriittisen kahden asteen tavoitteessa
64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Länsirannikolla 19/2014 Suomen luonto 5. 58 Hiljaiset puistot Retki vähän käytyihin kansallispuistoihin. Kuvataulut johdattivat entisajan oppilaat luonnon saloihin. suojelulain synnystä melomalla Iijoella ja haastattelemalla Suomen ensimmäistä ympäristöministeriä Matti Ahdetta. 44 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi 58 Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Taulujen taito pelkistää olennainen hakee yhä vertaistaan. CC-000026/FI 52 Vesitähdet ovat osa Krunnien vedenalaista kauneutta. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. kansikuva Kuukkelikin viihtyy Suomenselällä. Reportaasi luonnoltaan upealta vedenjakajaseudulta sivuilla 16–25. no. Se asettaa ympäristöv aatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Kuva: Markus Sirkka. www.climatecalc.eu Cert. Painopaikka Hansaprint Turku/ SL14_09/2014 Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 44 Niittyjä veden alla Sukeltajat kartoittivat Perämeren Krunnien pohjakasvillisuuden. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, 044?333?5036 Johanna Mehtola, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 044?278?8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Suojeltu Isosuo Lounais-Suomessa kutsuu erämaan rauhaan. Suomen Suomen Luonto 9/2014 73. Otava 36 Iijoen kuohuissa Kerromme koskien- 48 Luontokirjojen klassikot Tunturien yöpuolta, Unelmat paremmasta maailmasta ja muut aikaa kestäneet kirjat. 52 Koulutaulut herättävät muistoja essi keskinen Luonnonystävän ykköslehti Peruna esittelee kaikki osansa Ebba Masalinin taulussa. Menovinkkejä hiljaisiin kansallispuistoihin
Lounaissaaristossa on jo havaittu paikallisia tuhoja. ”Jotkut hehkuttavat, että ilmastonmuutos olisi pysähtynyt jo 15 vuotta sitten, mutta yöperhosseuranta todistaa aivan toista”, Pöyry sanoo. ”Lajit ovat lyhytikäisiä, niillä on vähintään yksi sukupolvi vuodessa, ja koska ne ovat vaihtolämpöisiä, ne reagoivat herkästi muutoksiin. Mitä tahansa tapahtuu, vaikutukset näkyvät perhosissa nopeasti.” Muutoksilla voi olla olla myös dramaattisia seurauksia. Alun perin pyydyksiä oli 150, nyt enää 45. ”Ely-keskus ilmoittaa hoitavansa jatkossa vain lakisääteiset tehtävät, joihin yöperhosseuranta ei kuulu.” Seuranta on Pöyryn mukaan erittäin halpaa. Etelässä skaala on toinen: joidenkin perhosten kanta on jo sata kertaa suurempi kuin 20 vuotta sitten. ”Esimerkiksi havununnia on meillä nyt 80 kertaa enemmän kuin 1993.” Laji tunnetaan Keski-Euroopassa ja Ruotsissa havumetsien tuholaisena. Seurannasta on tullut selkeä ilmastonmuutok- 6 Suomen luonto 19/2014 sen vaikutusten ilmentäjä. Seuraukset ovat olleet hyvin selviä ja eliöryhmä on mitä sopivin. n. ”Se on ehdoton alaraja. Uusia yöperhoslajeja on 20 viime vuoden aikana tullut Lounais-Suomeen jo 40. Usean pohjoisen lajin määrä on romahtanut 1990-luvulta jopa kymmenesosaan. Pöyryn mukaan on vain ajan kysymys, milloin se alkaa syödä EteläSuomen havumetsiä. Lajit ehtivät lisääntyä meillä normaalisti kerran vuodessa, mutta nykyisin kaksi sukupolvea on jo tavallista. Lajisto myös muuttuu. Rahoitus on vähentynyt ja perhosten kannanmuutoksia voidaan tutkia nyt vain metsäympäristössä. Verkosto on silloin liian harva”, sanoo erikoistutkija Juha Pöyry Suomen ympäristökeskuksesta (Syke). Samalla monisukupolvisuus on yleistynyt. V teksti alice karlsson pasi kannisto / vastavalo uonna 1993 aloitettu yöperhosseuranta voi tulla tiensä päähän. Pyydykset koetaan viikon välein ja esimerkiksi määrittäjät tekevät työn nimelliskorvausta vastaan. seurannassa on myös saatu selville, että pohjoiset yöperhoset vähenevät ja eteläiset runsastuvat. Jos mennään sen alle, aineisto ei ole enää laadukasta. Aikasarja kertoo ilmastonmuutoksen vaikutuksista hyönteisiin. 20-vuotinen työ on tuottanut silti merkittäviä tuloksia. Rahapula iskee perhosseurantaan Yöperhosia on seurattu Suomessa jo 20 vuotta. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt TIESITKÖ. Lähtöpassin voivat saada juuri ne työntekijät, jotka ovat pitäneet valopyydyksiä yllä ja käyneet kokemassa niitä. Yöperhosseurantaa tehdään Suomen lisäksi vain Britanniassa, Unkarissa ja Virossa. Viimeisimpänä iskuna tulivat E ly-keskusten pian alkavat henkilöstöleikkaukset
Korpit kaarsivat suon yllä ja huutelivat mennessään. Kiipesimme pitkosreitin varrella olevaan luontotorniin katselemaan suota korppien näkökulmasta. Vielä 1900-luvun alussa maamme p inta-alasta 10 miljoonaa hehtaaria, noin kolmannes, oli suota. Ja komealtahan se näytti. Syksyinen päivä yllätti meidät retkeilijät viistolla auringonvalolla, ja tietysti suo syttyi siitä upeisiin, jo vähän ruskeaan taittaviin ruskan sävyihin. Lapsille suokäynti oli vasta toinen. Nykyisin ojittamatonta suoalaa on neljä m iljoonaa hehtaaria. Kun kerroin heille suonsilmäkkeistä ja suolla elävistä harvinaisista lajeista, kuului tasaista ihmettelyä. Poikaa lainatakseni: wautsi. Se selittää, miksi hekin olivat niin vaikuttuneita tästä harvinaisesta retkestä. Kiikarissa väinö mehtola johanna mehtola Wautsi, mikä suo! Voi vitsi, mitkä värit! Poika huokaisi ja nappasi kuvia, kun saavuimme pitkospuita pitkin Haapasuolle Leivonmäen kansallispuistoon. Se on tärkeä linnuston ja suokasvillisuuden suojelualue. Kun saa ihailla suon tasaista maisemaa, pehmeää hiljaisuutta, ymmärtää, että ihminen ei pystyisi tekemään mitään tällaista. n ”Ihminen ei pystyisi tekemään mitään tällaista.” väinö mehtola Haapasuo on Leivonmäellä Keski-Suomessa. 19/2014 Suomen luonto 7. Oikein tunsin, kuinka maisema siemaisi huolet ja murheet jonnekin syvälle suonsilmään. Haapasuo on suojeltu, kuten noin miljoona hehtaaria muutakin alkuperäistä suoluontoamme. Haapasuo ei olekaan mikä tahansa suo vaan eteläisen Keski-Suomen merkittävin keidassuo. Sen jälkeen soilla on muutakin kuin retkeilty. Männiköissä tuhoa aiheuttava havununna on yleistynyt seurannan mukaan nopeasti. Soita alkoi muodostua korkokuvaltaan tasaiseen maastoomme kostean ja viileän ilmaston myötävaikutuksella, kun mannerjää vetäytyi noin 11?000 vuotta sitten eteläisen Suomen yltä
Sarjavoittajien joukossa oli muita Suomen Luonnostakin tuttuja nimiä. Pekka Tuurin kahden sarjavoiton lisäksi Seppo Keränen voitti lintukuvien ja Antti Leinonen nisäkäskuvien sarjan. Petolintujen pesäpaikkojen säästäminen voikin olla halpa tapa suojella metsälajien monimuotoisuutta. Myyriin erikoistuneet ja myyrähuippuja aiheuttavat pedot kuten kärppä ja lumikko taas kärsivät. Ims käsitteli ilmiön haitallista vaikutusta ravintoverkkoihin. antti leinonen Nisäkkäätsarjan voittaja. jorma luhta / leuku Luonto ja ympäristö nyt. Loppusyksyllä puunrunkoa kipuavat, terhakkaat talvivieraat hakeutuvat ruokintapaikoille. tamille linnuillekin kuten riekolle. Katri Korpelan mukaan myyrähuippujen loppuminen vaikuttaa suoraan ihmisten elämään. Ennuste: Myyrähuiput häviävät Biologi Katri Korpelan väitöskirja Jyväskylän yliopistosta päätyy siihen, että ilmastonmuutos hävittää myyräkantojen säännöllisen vaihtelun vuoteen 2040 mennessä. ”Nykyistä alemmat myyrätiheydet ja myyrähuippujen häviäminen heikentävät huomattavasti nisäkäs- ja lintupetojen lisääntymiskykyä etenkin Pohjois-Suomessa”, hän sanoo. Eniten kuvia lähetettiin linnuista ja maisemista. Lintuharrastajien keskustelupalstalla Lintuverkossa on sittemmin mietitty samaa asiaa, ja lista sen kun pitenee. Ennusteen pohjana ovat pitkäaikaiset seurannat. poimintoja Pihlajanmarjoja syövien lintujen lista on pitkä Viime lehdessä listasimme lintuja, jotka syövät pihlajanmarjoja. Kaikkien rastaiden suvun lintujen lisäksi pihlajanmarjoja syövät ainakin tilhi, punarinta, taviokuurna, järripeippo, viherpeippo, talitiainen, sinitiainen, pikkuvarpunen, punatulkku, käpylinnut, mustapääkerttu, pähkinähakki, käpytikka, palokärki, korppi, harakka, naakka, närhi, kuukkeli, fasaani ja pyy. Myyräkantojen ailahtelu tekee petojen ravinnonsaannista epävarmaa ja aiheuttaa valtavia muutoksia samojen petojen saalis- 1032 Birdlifen Tiira-palveluun tilastoitiin syys–lokakuussa 1032 pähkinänakkelia. nakkelit vaelsivat uralin takaa suomeen suurimmin joukoin sitten syksyn 1995. Lintulajien lisäksi pesien ympärillä on paljon kääpiä. Myyrät ja riekot ovat pohjoisten alueiden avainlajeja, ja niiden tulevaisuudesta riippuu myös kasvien, kasvinsyöjien ja koko eliöyhteisön kohtalo. Tässä tuskin ovat vielä kaikki. Ilmaston lämmetessä yleispedot hyötyvät. Imsin tutkimusryhmä julkaisi laajan yhteenvedon myyrähuippujen loppumisesta arktisella vyöhykkeellä. Korpela arvioi seurauksia myös myyristä riippuvaisille pedoille. Vuoden luontokuva -kisassa ennätysmäärä kuvia Petolinnut kertovat monimuotoisuudesta daniel burgas huomasi väitöskirjassaan, että kanahaukan ja viirupöllön pesien ympärillä luonto on tavallista monimuotoisempaa. ”Kun huiput eivät enää toistu säännöllisin välein eikä myyrien tiheyksiä pystytä ennustamaan, eivät maanomistajat tai puutarhurit pysty varautumaan taimikkoja muihin tuhoihin.” Pertti Koskimies markus varesvuo / lintukuva vuodesta 1981 järjestetty Vuoden luontokuva -kilpailu keräsi jälleen ennätysmäärän kuvia, kaikkiaan 12 857 otosta kahdeksassa sarjassa. 8 Suomen luonto 19/2014 Myyrien määrä heijastuu hiiripöllöjen runsauteen. Väitöskirja tarkastettiin Helsingin ylipistossa 24.10. Jo viime vuonna Tromssan yliopiston professori Rolf A. Kilpailun pääpalkinnon voitti kotkalaisen Matti Pukin taiteellinen otos liike-epäterävistä lokeista
”Me ollaan tällä hetkellä siinä vaiheessa, että kootaan sitä sellaiseen muotoon, että voidaan alkaa analysoimaankin, mitä se sisältää.” Jo valmistuneista dna-sekvensseistä on jätetty pois geenien väliset toistojaksot. Saimaannorppia oli 1980-luvulla vähimmillään 140 yksilöä, mikä on köyhdyttänyt niiden perimää. ”Me on sekvensoitu saimaannorpan genomi jo pariin, kolmeensataan kertaan”, Auvinen tarkentaa. Kun eri puolilta Saimaata tulleita dna-näytteitä päästään tutkimaan, pitäisi selvitä, miten paljon Saimaan eri osien norpat pariutuvat keskenään. ”Jos se on oma lajinsa, ei voida edes teoriassa siirtää mitään muuta norppaa tänne saimaannorpan populaation geenipoolin laajentamiseksi”, Auvinen selittää. Norpan genomi on tosin vielä pätkinä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomessa selvitetään nisäkkään perimä, ja koko maailmassakin laji on vasta 40:s. Kaiken lisäksi saimaannorpan genomi on arvokas malli siitä, mitä nisäkkään perimässä tapahtuu, kun eliöryhmä kulkee niin sanotun pullonkaulan läpi. Genomi on vielä pätkinä. Siksi Auvinen kollegoineen tekee vielä yhden saimaannorppayksilön perimästä hyvin tarkkaa luentaa, johon tulee mukaan suuri osa niistäkin. Kun vertailukohdaksi otetaan itämerennorpan tai laatokannorpan perimä, pitäisi käydä ilmi, onko saimaannorppa loppujen lopuksi oma lajinsa vai alalaji. Nyt Auvisen laboratorio on saanut selvitettyä myös saimaannorpan perimän, tai oikeastaan yli viidenkymmenen saimaannorpan, 10 itämerennorpan ja 10 laatokannorpan. 19/2014 11/2014 Suomen luonto 9. jouni tikkanen Kellivä Kimmo-kuutti syntyi vuonna 2013. Nyt kasataan palapeliä. Tutkimuksissa pitäisi käydä myös ilmi, miltä suunnalta tulivat ne norpat, jotka jäivät Saimaalle loukkuun, kun yhteys mereen jääkauden jälkeen katkesi. ilmiömäistä juha taskinen Saimaannorpan perimä on luettu kolmisen kuukautta sitten geneetikko Petri Auvinen kollegoineen julkaisi tutkimuksen täpläverkkoperhosen perimästä. Tätä yhden norpan perimää käytetään sitten vertailukohtana kaikille muille. Hallin eli harmaahylkeen perimä on myös luettu. Itä-Suomen yliopisto sai vastikään selville mitokondrio-dna:sta, että köyhtyminen jatkuu edelleen. Nyt kasataan palapeliä
Talvivaara lainehtii Tarkkailemme ympäristöä. Ympäristövaikutusten arviointi on kuitenkin jo päättynyt ja nyt tehdään osayleiskaavaa. ”Yva:n jälkeen suunnitelmaa on muutettu paljon, ja metsäpeura oli siinä yhtenä syynä, koska kävi ilmi, että keskiosilla on niiden lisääntymisen ja vaelluksen kannalta olennaisia alueita.” Nyt tuulipuisto on jaettu kahteen osaan ja myllyjä on tulossa 81. Suomen Luonto kuvautti Talvivaaran kaivoksen ilmasta lokakuun puolivälissä. lokakuu 2014 ou ol av ”ik ävää , et tä me idän byr okr at ia mme sa no o kaikkeen ei. Vesi on saastunutta, ja sitä voidaan pumpata järviin vain kalliin puhdistuksen kautta. Luonto ja ympäristö nyt suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri on huolestunut tuulivoimasta. Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen keskeytti soidensuojeluohjelman etenemisen, mikä miellyttää Maataloustuottajien keskusjärjestöä MTK:ta. Vihreiden lähdettyä oppositioon hallituksen ympäristölinja muuttui turvetta suosivaksi. sakke yrjölä Tuulta peuroille Muokatussa kuvassa pato on jo poistettu. ilmakuva Hallitus suosii turvetta. Syrjäisellä seudulla on kaksi susireviiriä ja itsekseen syntynyt 50 metsäpeuran lauma, kumpikin EU:n luontodirektiivin suojelemia uhanalaisia lajeja. Järjestö on mielissään myös siitä, että vain päiviä aiemmin hallitus höllensi turpeen verotusta. M yllyt levittäytyisivät Siikalatvan, Pyhännän, Vieremän ja Kajaanin kuntien alueille, ja niitä on merkitty netistä löytyvään suunnitelmaan peräti 127. Kosken itähaarassa on jo kalaporras, mutta toutaimelle, siialle, ankeriaalle, särjelle ja nahkiaiselle se on liian jyrkkä. Näin turpeenkaivuu soilla näyttäisi etenevän. Kuvissa näkyy hätkähdyttävä muutos: Talvivaaran avolouhos on nyt koko pohjaltaan liuosvarastona. ol en si tä mieltä , et tä kuka taha nsa sa isi ra kentaa Id ea pa rkin tai ru ok ak aupa n minne ha luaa .” LOUHOS TÄYTETTIIN VEDELLÄ. Miksi myllyjä rakennettaisiin niiden päälle. kesäkuu 2013 Kuusilampi jouni tikkanen s ho ou ol v a Oho! 11/2014 10 Suomen luonto 19/2014 Nasa Kuusilampi s ho Liikemies Toivo Sukari kommentoi kaav oitusta Ylen verkkouutisissa 31. Sekin on paljon. Helsingissä vihreiden kaupunginvaltuutettu Jukka Relander teki aloitteen Vantaanjoen Vanhankaupunginkosken vesivoimapadon purkamisesta. Peurojen laidunsuon kohdalle jätetään kuitenkin 10 kilometrin levyinen suojakaista. lokakuuta. Omituista on, että Suomen suurin puisto tulisi erämaahan. ”Paikka on alun perin määrittynyt niistä tietämättä”, kertoo ympäristöasiantuntija Olli-Matti Tervaniemi Metsähallitukselta. Liuosta on säilötty 3,5 miljoonaa kuutiota, ja yhtiö haluaa lisätä vielä pari miljoonaa kuutiota. Metsähallitus suunnittelee näet Suomen suurinta tuulipuistoa Oulujärven lounaiskulmalle. Relander arvioi, että joen länsihaaran padolla on museoarvoja mutta saavutettavat virkistysarvot olisivat suuremmat. 1 2 Vanhankaupunginkoski vapaaksi. mikko maliniemi / aviation studio / suomen luonto Robert Churchill / istockphoto isoveli valvoo pinnalla
seppo ronkainen Susia tapetaan luvatta. koirien ja susien erottamisesta dnamenetelmin tehtiin jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten. suora linja Onko Suomessa vain koirasusia. 19/2014 Suomen luonto 11. Tämä Vieremän pannoitettu alfapari katosi 2013, samoin koko lauma. Onko dna-määrittämisestä kiistelty koko menetelmän käytön ajan vai onko tämä myöhempien aikojen ilmiö. Ne on tosin tehty kalloista, ja tapetut ovat testien perusteella susia. Jouni Aspi Oulun yliopisto Pystytäänkö nisäkkään laji ja alalaji määrittämään dna:sta. Perhon salakaadoista käytävässä oikeudenkäynnissä kiistellään suden ja koirasuden erottamisesta dna-menetelmällä. Susi ja koira erosivat toisistaan ainakin 10?000 vuotta, ehkä jo 30?000 vuotta sitten. Oulun yliopiston biologian laitoksen professori Jouni Aspi vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin. Tästä on paljon tutkimuksia eri Euroopan maista ja Yhdysvalloista. Olemme verranneet nykyistä susipopulaatiota näytteisiin 1800-luvun lopulta lähtien. Suomessa levitetään väitettä, ettei meillä ole lainkaan susia, vaan pelkkiä koirasusia. Euroopan laajuisissa tutkimuksissa on ollut myös Suomen susinäytteitä, eivätkä suomalaiset sudet poikkea itäeurooppalaisista susista. Puolustuksen mukaan koiria ja susia ei voi erottaa dna:sta vaan olisi pitänyt tehdä morfologisia tutkimuksia. Ensimmäiset tutkimukset Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Dna:n perusteella pystytään erottamaan toisistaan koirien rodut, siis hyvin pienet erot, joten olisihan se perin merkillistä, ettei pystyttäisi erottamaan koiraa ja sutta. Jasmin Awad / istockphoto Perhossa talvella 2013 tapahtuneista sudentapoista syytetyt väittävät oikeudessa metsästäneensä koirasusia. Se on riittävä aika, jotta eroja kehittyy, ja erot näkyvät dna:ssa. Päteekö edelleen käsitys, että koira ja susi ovat samaa lajia, professori Jouni Aspi. Millaiseen aineistoon Oulun yliopisto susimäärityksissään nojaa. Miltä se kuulostaa. Ei näy äkillisiä muutoksia eikä risteytymiä koiran kanssa. Pätee. Sama laji, eri alalaji. Koira ja susi ovat erkaantuneet toisistaan paljon aikaisemmin kuin koirarodut jalostettiin. mikko niskasaari Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Eiköhän se ole myöhempien aikojen tuote. Meillä on [näytteinä] 400 sutta ja lisäksi historiallista aineistoa 1800-luvulta lähtien
Tyynellämerellä kelluu valtaisia muovijätelauttoja, joilla on vaikutuksia merten eliöstöön ja ravintoketjuihin ja siten lopulta meihin ihmisiin. Muovia poltetaan myös yleisesti nuotioissa, mikä sekin on huono vaihtoehto. Kaakkois-Aasiassa luonto on jäteastia Muovijäte TIMUR MATAHARI / AFP / lehtikuva Toimittanut jorma laurila maailmalta Teksti Mikko Piispa Kaakkois-Aasiassa muoviroskat ja muut jätteet heitetään estoitta luontoon. Jätteiden kierrättäjillä ovat ehtymättömät apajat Citarumjoella Länsi-Jaavalla Indonesiassa. Se näkyy räikeästi alueen suurissa joissa ja niiden varsilla: Bangkokin läpi virtaavalla Chao Phrayanilla, Hanoin läpi Halonginlahteen laskevalla Red Riverillä, Hongkongin 12 Suomen luonto 19/2014 tuntumassa mereen päätyvällä Pearl Riverillä ja Kaakkois-Aasian tärkeimmällä joella Mekongilla. Kaamea esimerkki vesistöjen tuhoamisesta on Halonginlahti Vietnamissa. K aakkois-Aasiassa ja Kiinassa matkustava näkee lähes väistämättä luontoa, joka täyttyy jätteistä. Merestä pyydettyjen kalojen mukana syömme väistämättä myös muovista peräisin olevia kemikaaleja. Se on 15 miljoonalle ihmiselle ainut vesilähde. Lahden suurimmassa saaressa on kansallispuisto, joka komei- Jätteiden heittäminen jokiin on normaali käytäntö. Useimmat jätteensä jokiin heittävistä ovat tietämättömiä siitä, millaisia ongelmia muovi maailman valtamerillä aiheuttaa. Ongelmat ovat valtavia. Jokea on sanottu jopa maailman saastuneimmaksi. Ympäristöaktivistit keräsivät muoviroskia Manilanlahdella Filippiineillä viime heinäkuussa. Kehittymättömässä matalan koulutustason maassa vaikuttaa siltä, että paikalliset eivät yksinkertaisesti tiedä, että muovi on maatumatonta. He vaativat muovikasseja kieltävää lakia.. Jokeen heitetyt roskat katoavat näkyvistä ja ajelehtivat loputtoman tuntuiselle merelle, jonka oletetaan niistä huolehtivan. Esimerkiksi luonnonkauniissa Laosissa muoviroskia ja muuta jätettä on lähes joka paikassa. Muoviroskien ja muiden jätteiden heittäminen jokiin on Kaakkois-Aasian maissa normaali käytäntö
Indonesian saaristossa katselin laivan kannelta, kuinka vastaan kellui muovipulloja ja muuta roskaa, vaikka missään ilmansuunnassa ei ollut maata näkyvissä. WWF vetoaa Euroopan maiden hallituksiin, että jokainen maa valmistelisi ohjelman jokiensa entisöimiseksi ja suojelemiseksi. Hongkongissa pienimmänkin roskan kadulle heittämisestä voi seurata 150 euron sakkorangaistus. Ilmastonmuutos mikko piispa Jay DIRECTO / AFP / lehtikuva Tällaisia rantojen pitäisi olla. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että teollisuus, satamat ja kauppalaivasto sotkevat meriä edelleen. Alue vetää päivittäin tuhansia turisteja, joista monet yöpyvät lahdella laivoissa. Jos trendi jatkuu vuoden loppuun, koko vuodesta 2014 tulee mittaushistorian lämpimin. Lisäksi luonnonmukaiset joet ovat vakuutus ilmaston lämpenemisen aiheuttamille muutoksille”, sanoo Christoph Litschauer, WWF:n alppijokiohjelman johtaja. Roskaaminen näkyy myös kauempana Manner-Aasiasta. Suomessa on helpompi pitää huolta veden, ilman ja metsien puhtaudesta. Esimerkiksi 14 miljoonaa ihmistä saa talousvetensä alppijokien tuomana. Voimme ottaa vertailuun pintaalaltaan suunnilleen samankokoisen Vietnamin, jossa asuu lähes 100 miljoonaa ihmistä. Hän totesi, että te suomalaiset olette onnekkaita: pinta-alaltaan suuressa maassa elää vain viisi miljoonaa asukasta. Kuva Molukkien saaristosta Indonesiasta. Tämä käy ilmi WWF:n ja Wienin yliopiston yhteisestä selvityksestä Save the Alpine Rivers. Tiedot ovat Yhdysvaltain ilmakehä- ja merentutkimuslaitoksen NOAA:n ilmastotietopankin raportista. Ekosysteemit Alppijoet huonossa kunnossa ekosysteemit Vain 11 prosenttia Euroopan Alppien joista on hyvässä tilassa. Lisäksi vedessä kelluu paksuja öljylauttoja. Jopa kaukaisimmilla saarilla, tuulten puhaltaessa sopivasta suunnasta, rannat täyttyvät muoviroskasta kerran pari vuodessa. Alppien ylängöiltä alkavat joet tarjoavat yhteiskunnille monia ilmaisia palveluita. Mitä punaisempaa, sitä isompi ero lämpimään suuntaan. Laivat ovat kuitenkin alueen näkyvin roskaaja ja saastuttaja. ne karstivuorineen on maan suurimpia matkailun vetonauloja. Osa saasteista ja roskista tulee Red Riverin mukana sisämaasta ja suistolta, mutta Halonginlahdella matkaaminen on kaukana ekologisesta. Jorma Laurila Jorma Laurila nasa / noaa Syyskuun 2014 keskilämpötilan ero verrattuna 1981–2010 jaksoon. Hän on oikeassa. Niin Hongkongissa kuin Kiinassakin teollisuus kuitenkin saastuttaa surutta vesistöjä ja ilmakehää ja selviää siitä useimmiten sakoilla. Halonginlahden läpi matkatessa etoo, että on maksanut matkasta: laivat tyhjentävät veteen kaikki jätteensä, usein myös käymälänsä. Helmikuuta lukuun ottamatta jokainen kuluvan vuoden kuukausi on ollut neljän lämpimimmän joukossa, touko-, kesä-, -heinä- ja syyskuu peräti ennätyslämpimiä. uutisia jorma laurila Patoallas Saaser Vispa -joessa Sveitsissä. Myös Manner-Kiinan puolella on tapahtumassa pientä edistystä: roska-astioita näkyy vuosi vuodelta enemmän. Samalla se oli 15,72 asteellaan 38:s perättäinen syyskuu, joka ylitti 1900-luvun keskiarvon (15,0 astetta). Paikalliset sanovat: Voin siivota tämän rannan, mutta sitten minun täytyy lähteä siivoamaan myös Jaavan rannat, ja kun olen siivonnut ne, minun täytyy mennä siivoamaan Thaimaan rannat, Vietnamin rannat, Kiinan rannat… Joissain paikoissa luonnon roskaaminen on alettu ottaa vakavammin. Se saattaa hyvinkin olla lähitulevaisuudessa se tärkein syy sille, että Suomeen syntyminen tuntuu edelleen lottovoitolta. Siinä käytiin läpi 57?000 jokikilometriä. ”Hyväkuntoiset joet ja kosteikot tuottavat vettä ja suojelevat tulvilta. Loput ovat kärsineet valuma-alueisiin, uomiin ja rantoihin kohdistuneista muutoksista ja rakentamisesta, osa hyvinkin rankasti. Harmailta alueilta ei ole tietoja. junamatkalla Kiinassa paikallinen mies arvosteli kuiskaten Kiinan saasteongelmia ja niiden aiheuttajia. n Syyskuu ennätyslämmin Kuluvan vuoden syyskuu oli maapallon meri- ja maa-alueilla kaikkein lämpimin vuodesta 1880 jatkuneen mittaushistorian aikana. 19/2014 Suomen luonto 13
”Saukko ei ole kovin reviiritietoinen. Kuukauden laji: saukko Saukonjälkiä odotettavissa Saukko on palannut! Isoja näätäeläimiä näkee nykyisin jopa kaupunkijokien sulapaikoissa. Vieressä vanhempi parihyppyjälkijono. Sitä mukaa kuin kanta kasvaa, reviirien koko pienenee. 14 Suomen luonto 19/2014 Saukkoja elää koko Suomessa Tenojokea myöten. Se synnyttää saukoille tilapäisiä saalistuspaikkoja levävallien ja kivien koloihin, minne pikkukalat jäävät satimeen. Pimeässä eläimet tunnustelevat käpälillään ja viiksillään pohjan muotoja. Tämä on lumen ja jään mukanaan tuomia riemuja. K teksti Alice Karlsson uuluu vain blub, jos sitäkään, kun sulavalinjainen saukko katoaa jäältä veteen. Sulan maan aikana saukkoja ei tiedä olevan olemassakaan. Hyvällä onnella eläimen ehtii nähdä. Poikasia saukko synnyttää yhdestä kolmeen. Sulkavan mukaan syksyisin yhden yön jääriitteessä voi nähdä kuplavanoja, jotka paljastavat saukon saalistustavan: eläin sukkuloi edestakaisin matalassa rannassa kasvillisuuden seassa. Keväällä pennut saavat juosta omille teilleen. Sukupuolet hakeutuvat toistensa seuraan vain lisääntyäkseen. Saukot tarvitsevat talvella sulia vesiä pystyäkseen hankkimaan ravintoa. Sulkavan tutkimusten mukaan heikon kannan aikoihin 1980-luvulla naaras sai keskimäärin isompia poikueita kuin nykyisin. ”Tilanne on meillä esimerkiksi Ruotsiin verrattuna hyvä”, Sulkava sanoo. Kun käpälän alle sattuu rapu, sammakko tai vaikkapa kivisimppu, saukko tuo sen ylös ja syö. Meillä saukot saalistavat ruskeissa vesissä ja osan vuodesta jään alla. Poikaset syntyvät kesällä, ja emo opettaa ne vajaan vuoden aikana saalistamaan. Tyhjänä paistaa vain Savukosken–Sallan tienoo. Saukko osaa leikkiä. ”Kanta on kasvanut viimeisten 14 vuoden aikana, ja nyt saukkoja on 3000– 3500”, tutkija ja Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo. Siellä saukkoja on pitkin rannikkoa runsaasti, koska ravintoa riittää.” Ratkaiseva tekijä on vuorovesi. risto sulkava Saukko voi luistella mahallaan myös tasaisella jäällä. Turvallisissa oloissa eläin käy välillä kuivalla maalla tai jäällä, mutta usein se työntää veden pinnan yläpuolelle vain sieraimensa. Saukko jahtaa myös kaloja, mutta se ei pärjää avovedessä isoille vonkaleille. Kanta on kasvanut etenkin läntisellä ja eteläisellä rannikollamme, ja saaristossa saukkoja on nyt enemmän kuin puoleen vuosisataan. Saukko pystyy pakkotilanteessa olemaan veden alla jopa 15 minuuttia, mutta tavallisimmin se viipyy upoksissa alle minuutin. Koiras ei tiettävästi osallistu poikasten hoitoon, mutta ikään kuin korvauksena se luovuttaa parhaan mahdollisen elinpaikan naaraalle ja pennuilleen. ”Norjalle sen sijan häviämme. ”Se laskee mäkeä ja toistaa sen useita kertoja, ajaa omaa häntäänsä vedessä pyörimällä pystyasennossa ja nostaa pohjasta maalle tai jäälle kiviä ja oksanpätkiä ilman pesänrakennusaikeita.” sukukypsäksi saukkonaaraat tulevat tavallisimmin kaksivuotiaina, koiraat vuotta myöhemmin. Tämän voi selittää ilmaston mantereisuus. Saukot myös sietävät
Noin viisi senttiä leveissä käpälänpainalluksissa on näkyvissä viisi varpaanjälkeä. toisiaan samoillakin vesistöillä”, Sulkava sanoo. Saukkoja elää koko maassa. koko: Pituus 50–100 senttiä, josta hännän osuus täysikasvuisella uroksella noin 50 senttiä. Kantoaika on noin kaksi kuukautta. Uivaa saukkoa voi sen sijaan erehtyä luulemaan minkiksi tai piisamiksi. ”Kotkien pesästä ei kuitenkaan ole toistaiseksi löytynyt saukon luita”, Sulkava sanoo. levinneisyys: Koko Suomi lukuun ottamatta mantereisimman ilmaston Itä-Lapin tienoita. ravinto: Monipuolinen ravinnonkäyttäjä: kalat, sammakkoeläimet, ravut, vesien pikkueläimet ja toisinaan jopa vedessä elävät pikkunisäkkäät ja linnut. Poikasia syntyy yhdestä kolmeen. Laji rauhoitettiin 1974, minkä jälkeen kanta alkoi elpyä. jäljet: Parijäljet. saukko Lutra lutra luokittelu: Näätäeläin (Mustelidae). n 19/2014 Suomen luonto 15 ari kaarakainen Saukko on sulavalinjainen ja vahvahäntäinen näätäeläin.. Nyt saukon pahimmat uhkat ovat liikenne ja rysään tai ilman nielurajoitinta olevaan katiskaan hukkuminen. Saukkoretkelle kannattaa suunnata sulana pysyville virtapaikoille, niille samoille missä koskikarat viihtyvät. Metsästyksen ohella saukon ahdinkoon vaikuttivat ympäristömyrkyt, sa- mat jotka syöksivät hylkeet ja merikotkan sukupuuton partaalle. Paras aika nähdä saukko on talvi, jolloin jätöksiä ja melko isoja käpälänjälkiä alkaa ilmestyä hangelle. Kuivalla maalla tai jäällä olevaa saukkoa ei hevin sekoita muihin eläimiin. Hangessa liikkuvalta saukolta jää toisinaan myös mahan laahausjälki. ”Reviiritappeluista ei ole raportoitu.” saukko metsästettiin 1950-luvulla lähes sukupuuttoon. Ilves ja susi ovat mahdollisia luontaisia saalistajia – luultavasti myös merikotka. tiesitkö tämän: Suomen saukkotietämys on maailman huippuluokkaa. lisääntyminen: Saukkojen kiima osuu useimmiten kevättalveen
16 Suomen luonto 19/2014. Se on vetänyt puoleensa luontokuvaajia. Mereltä rajalle Soinen ja metsäinen Suomenselän vedenjakajaseutu kulkee vihreänä vyönä Porista Kuhmoon
17. 19/2014 Suomen luonto katja moisio Talassuo Talaskankaan suojelualueella osuu Suomenselälle
Keränen viittoo sinne päin, missä Suomenselkä kastaa varpaansa veteen. Ylös päästään kuitenkin. Onko Keränen ajatellut, että tuolta suiston pohjoisrannalta alkaa Suomenselän vedenjakaja. 18 Suomen luonto 19/2014 pisteessä, muistikortille ovat tallentuneet syysmyrskyt, ruovikoiden viiksitimalit ja lunta vasten hohtavat tyrnimarjapensaat. Se on jotenkin sopivaa: Keränen on koko ikänsä kulkenut vesillä, varsinkin kotikaupunkinsa Porin edustalla Kokemäenjoen suistossa. ”Nuo tuulivoimalat tuolla on rakennettu viime vuoden aikana.” Metsän keskellä pyörii 12 valkolapaista myllyä.. uontokuvaaja Seppo Keränen on loukannut jalkansa veneremontissa. Tutkijoilla ei ole tähän kunnon selitystä. Merikotkia on nyt paljon, ja talviruokinta on kauan sitten voitu lopettaa. Sen hän kuitenkin tietää, että Tampereen seudun Näsijärvi laskee Kokemäenjokeen, mikä johtuu Suomenselän vedenjakajasta. ”Ei sillä lailla ole tullut mieleen”, Keränen sanoo. Saukko on vastikään tullut takaisin Keräsen kuviin, ja merikotkan paluussa hänellä on itselläänkin ollut näppinsä pelissä vuodesta 1972 lähtien. Keränen on katsonut aina merelle. Kun hän on asiaa ajattelematta seisonut kameran kanssa Suomenselän alku- Suomenselän alku näkyy Porin Teemuluodon lintutornilta. Piisamit, joita 1970-luvulla oli runsaasti, ovat sen sijaan hävinneet, mikä on vähän mystistä. Suiston näkee hyvin Teemuluodon lintutornista, jonne joudutaan nyt köpöttelemään lyhyin askelin
Lappajärvi jää vedenjakajan luoteispuolelle ja laskee Ähtävänjokea pitkin Merenkurkkuun. Benjam Pöntinen Benjam Pöntinen jouni tikkanen Benjam Pöntinen Suomenselkä on elämänlanka, jota pitkin kuljetaan idän ja lännen välillä. Kauhalampi kimaltaa syksyn matalassa valossa. Nevan puolella välkkyvät turvejänteiden erottamat rimmet niin, että voi kuvitella, miten suo raikaa keväällä elämää. Lavia 5,89 asukasta neliökilometrillä Karvia 5,01 Perho 3,92 Pyhäntä 1,97 Vieremä 4,16 Kuhmo 1,89 Koko Suomen väestöntiheys on 18 asukasta neliökilometrillä, joten kovin moni meistä ei asu Suomenselällä. Siellä saa tuntuman Suomenselälle tyypilliseen suo- ja kangasmaisemaan. Näin siksi, että vedenjakajalla ei virtaa suuria jokia, joita pitkin kaskeajat, tervakauppiaat ja tukinuittajat olisivat päässeet liikkumaan. Nettiotannan perusteella Suomenselän kunnat ovat yhä harvaan asuttuja. Virrat alkavat vedenjakajalta, ja aluksi ne ovat aivan pieniä liruja. Jo sata vuotta sitten Suomenselkä oli poikkeuksellisen metsäistä ja harvaan asuttua seutua: Suomen Kartaston 1910 metsävarakartasta näkee, miten valtion ja yksityisten säästyneet metsät kulkivat sitä pitkin rannikolta itärajalle. Benjam Pöntinen Haavat helottavat. Liro, mustaviklo ja sinisuohaukka pesivät täällä.. Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistot jäävät etelään, mutta nekin kuuluvat Suomenselän vedenjakajaseutuun. 20 Suomen luonto 19/2014 Kuovi, soiden ja peltojen lintu. Benjam Pöntinen tä. Jäkälä on koskematonta, mistä tietää, että näin kauas länteen metsäpeurat eivät ole levinneet. Viherkäytävän kohdalla on paljon suojeltua luontoa. ”Ja siellä on lintutorni, kiipeä sinne.” Aivan Kauhanevan vieressä olisi myös Lauhavuoren kansallispuisto ja Häädetkeitaan luonnonpuisto, mutta Häädetkeidas on pois laskuista, koska sinne tarvitsee kulkuluvan. Tällä on varmasti yhteys siihen, että se on suo- ja metsäeliöille tärkeä suojavyöhyke, tai kuten hienosti sanotaan, viherkäytävä. Pöntinen on vinkannut hyvin: Kauhanevalla kiireinenkin näkee karut kankaat, jotka ovat vielä hetki sitten puskeneet valtavasti männynherkkutattia. Pellot eivät enää pelkää metsiä aivan yhtä paljon kuin äsken, mutta oikein aakeeta Pohjanmaata tämä ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Luontokuvaaja Benjam Pöntinen on sanonut, että jos yhdessä paikassa ehtii pistäytyä matkalla hänen luoksensa, se olkoon Kauhanevan kansallispuisto Kauhajoella
Uudet laskujoet ovat murtuneet Kokemäenjoelle 7500 vuotta, Kymijoelle 6800 vuotta ja Vuokselle 5900 vuotta sitten. Suomenselkäkin on ympäristön vesiä korkeammalla, mutta se on lopulta hyvin matala ja tasainen seutu, jolla vedenjakajan tarkkaa kohtaa on joskus vaikea sanoa. Metsäpeura on kotiutunut Salamajärvelle. 10?000 vuotta”, Pöntinen muistelee. Siitä on, mitä... Vielä 1500 vuotta sitten Ähtärinjärven vedet kuohuivat tämän laskujoen kautta päinvastaiseen suuntaan, Perämerelle. Veden virtaussuunta on vaihtunut, kun vedenjakaja on ryöminyt pohjoista kohti; maankuori kohoaa jääkauden jäljiltä eri paikoissa eri vauhtia. markus sirkka Perhon kohdalla Suomen-selkää asuttavat jo kaikki Suomen suurpedot. 19/2014 Suomen luonto 21. Professorit Heikki Seppä ja Matti Tikkanen Helsingin yliopistosta ovat selvittäneet, että puro virtaa laidoiltaan soistuneessa jokilaaksossa, ja kun kävelee hetken puron vartta ylöspäin ja katsoo maisemaa, on valmis myöntämään, että näin taitaa olla. ”Lauhavuorihan on ensimmäinen saari, joka näillä main nousi merestä. Suomenselkä on lopulta hyvin matala ja tasainen seutu. Suomenselkä koukkaa Karvianjärven itäpuolelle: Tyhjenneitä taloja, rämeitä, nevoja ja mustanpuhuvia turvesoita, joilta loistavat muutolle kerääntyvät joutsenet. Samalla kun tien numero 7069 pikipinnoite loppuu, sen ali markus sirkka Benjam Pöntinen Kauhaneva on 8000 vuotta vanha. Suolla on ikää 8000 vuotta, mutta Lauhavuoreen verrattuna se on nuori. Täältä löytyy luonnonhistoriallinen nähtävyys. Samasta syystä myös Saimaa, Puula, Päijänne ja Näsijärvi ovat lakanneet laskemasta luoteeseen. lipuu mitätön puro, jonka vesi virtaa hyvin laiskasti etelään, Ähtärinjärveä kohti. Jääkausi on jättänyt Suomenselälle entisiä Itämeren rantoja, jotka näkyvät nyt hietikoina alavien kangasmaiden pohjalla. Vedenjakajalle osuu myös harjuja, mutta ne eivät kulje Suomenselän linjaa pitkin vaan tulevat sen reitille poikittain. Nevan pinta on saanut syksyn värit. Sadan kilometrin päässä Kauhanevalta vedenjakaja kääntyy Ähtärinjärven pohjoispuolelta koilliseen
Hän ei ole tänään kotona mutta vastaa puhelimeen. Taloja näkee harvassa, mutta puhelinpylvääseen liimattu juliste kysyy: Jeesus tulee, oletko valmis. Kun tämä on se eteläisen Suomen erämaa, täällä on ka laskevat Kymijoen kautta etelään Suomenlahteen. Pyydyskoskelle. Sitä pitkin kulkee avointen aapasoiden ketju, mikä tarkoittaa pesäpaikkoja sellaisille pohjoisen lajeille kuin kapustarinta ja riekko. Suomenselkä ohittaa Hankajärven, Vahangan ja ”Niitä on montakin, mutta tietysti ensimmäisenä tulee metKyyjärven, kaikki Karstulan Pääjärveen yhdistyviä vesiä, jot- säpeura. Juu- ahma ja maakotka ja karhu ja susikin, mitä niitä nyt mahtaa jäljellä olla.” Sirkka viittaa oikeudenkäyntiin, jossa luetaan juuri lakia Perhon salakaatajille. 22 Suomen luonto 19/2014 jouni tikkanen markus sirkka ri vedenjakajan pohjoispuolelle jäävät pienet Kaitajärvi ja Hoikkajärvi. Ne juoksevat lopulta Perhonjokena Perämerelle. Maakotkakin kaipaa isojen siipiensä takia avointa pyyntimaastoa ja tekee paluuta etelään Suomenselän kautta.. Seutu on kuivaa kangasta ja tiheää rämettä. Perhon Möttösen kylällä suuri Jetta-omakotitaloja valmistava tehdas pihisee höyryjään. katja moisio markus sirkka Salamajärven Heikinjärvenneva on jäätynyt. Tämä selittää myös, miksi sen kohdalla on monta tunnettua soidensuojelualuetta. Lopulta Suomenselkä yltää Salamajärven kansallispuistoon, joka on retkitoimittaja Markus Sirkan kotikulmilla. Katja Moisio voi katsella Linnunrataa kotipihaltaan. Mikä mahtaa olla seudun merkittävin eläin. Sen takia se on altis soistumaan.” Tämä selittää, että Suomenselällä harrastetaan niin paljon turpeenkaivuuta. Miksei peuroja sitten näkynyt matkalla Markus Sirkka Katja Moisio Kuukkeli on havumetsän lintu. Metsäpeurojen istutuspaikan Salamajärven kansallispuistossa Sirkka tietää tarkkaan: Kuhmossa säästyneitä metsäpeuroja siirrettiin vuonna 1979 Koirasalmen luontotuvan viereen, ja uusimman arvion mukaan niitä on nyt yli tuhat, pari sataa enemmän kuin lähtöalueella. Polku kulki tuoreiden kanlaura tiiro ”Vanhoissa kartoissa sitä kuvattiin vuoren harjanteeksi, mutta sellaista ei tosiasiassa ole”, Tikkanen kertoo. Kun kirjailija Samuli Paulaharju kävi täällä 1920-luvulla, hän valokuvasi ukkojen harrastuksia: niskanuoran vetoa, tukkanuottasilla oloa ja kärryn heittoa. ”Suomenselällä vesi joutuu vähän empimään, että lähdenkö tuohon suuntaan järviseudulle vai tuonne Pohjanlahden suuntaan
lajien liikkumista metsätalous voi hankaloittaa tekemällä isoja aukkoja. Suomenselän itälaidalla on myös kaivoshankkeita”, Sulkava luettelee. ”Salamajärvestä pohjoiseen on vielä suojelualueita aika hyvä ketju, mutta se katkeaa, niin että Pyhännän kunnan eteläosista Vieremän Talaskankaalle on suojeltu liian vähän.” Toinen katkos on Sulkavan mukaan ollut jo aiemmin, Kauhanevan ja Ähtärinjärven välillä. Kesällä kohtaamisen mahdollisuudet ovat kuulemma 50–50. Mikä Suomenselän käytävää sitten katkoo. Luontokuvausta harrastava Katja Moisio asuu linnuntietä kymmenen kilometrin päässä Talaskankaasta ja on kuvannut sen jykeviä männiköitä ja korpilaiteisia soita. Se ohittaa läheltä Iso-Lamujärven, johon kirjailija Pentti Haanpää hukkui 1955, joko humalaan tai veneen pohjatapin irtoamiseen tai kumpaankin. Ronkainen on sopiva ihminen sanomaan, ovatko sudet levittäytyneet nimenomaan Suomenselkää pitkin Pohjanmaalle. Iso-Lamussa on matalat hiekkarannat, joilta nuotataan kesäiltoina muikkua. Tässä nimessä on iso klangi. Talaskangas on se paikka Vieremän pohjoislaidalla, jossa metsätyökoneisiin kahliutuneet luontoaktivistit pysäyttivät hakkuut talvella 1988–1989. Näihin aukkoihin Luonnonsuojeluliitto ja muut suojelujärjestöt haalivat täytettä soidensuojelun täydennysohjelmassa, joka oli kuuden vuoden valmistelun jälkeen enää vailla hallituksen siunausta. ”Uusia turvesoita syntyy, ja ne katkaisevat yhteyksiä. Suuri vesi, Oulujärvi, jää Suomenselän pohjoispuolelle, ja samalla vedenjakaja osuu melkein suoraan Talaskankaalle. Vedenjakaja toimii Sulkavan mukaan nytkin kohtuullisen hyvin viherkäytävänä ahman ja metsäpeuran kaltaisille jalkaville maaeläimille, mutta pienille suoperhosille tai vaikka kääville huonosti. Täällä elävät ilves, karhu, ahma ja susi.” Moision koti on susireviirillä. Metsä- Suuri vedenjakaja kääntyy Pyhäsalmen Pyhäjärven takaa pohjoiseen. Liitto on ajanut Suomenselän suojelua kokonaisessa SuoMaa-hankkeessa. ”Tämä on erämainen alue, jossa kaikki Suomen suurpedot saavat olla rauhassa. Luonnonsuojeluliitolle se oli tyrmäys. Metsähanhikin pesii suojelualueen sisällä. Myös suurten maaeläinten takia pitäisi saada uusia suojelualueita pariin strategiseen kohtaan. gasmaiden, karujen louhikoiden ja tiheäpuisen rämeen kautta. ”Ne talvilaitumet ovat puiston ulkopuolella, mutta on minulla syysaikaankin siinä muutama kotipeura ollut”, Sirkka sanoo. Turpeenkaivuuta hallitus alkoi edistää heti vihreiden lähdettyä oppositioon. 19/2014 Suomen luonto 23 katja moisio Talaskankaan jykevien männiköiden väliin jää kosteita painanteita.. Ei siis ole sattumaa, että hänen miehensä Seppo Ronkainen, joka on näiltä nurkilta kotoisin, on päätynyt Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle suurpetotöihin. Tässä suunnilleen Suomen keskivaiheilla Suomenselän viherkäytävässä on Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Risto Sulkavan mukaan katkos. Sitten ympäristöministeri vaihtui ja kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen pani homman jäihin
Havaintohetkellä on aurinkoinen syysilma. Se lähtee rajaa pitkin pohjoiseen, kohti Kostamuksen puistoa. Talvivaaran kaivos on perustettu tähän, täsmälleen Suomenselän päälle, niin että likavedet ovat koko ajan valumassa sekä etelään kohti Laakajärveä että pohjoiseen kohti Jormasjärveä. Varsinainen turvasatama on vasta Venäjän puolella, PohjoisKuhmon kohdalta ylöspäin. Vedenjakaja tekee pikku keikauksen Kajaanin suuntaan mutta pujottelee sitten kaakkoon Jormasjärven ja Laakajärven välistä. Täällä Suomenselkä päättyy ja Maanselkä alkaa. Niistä ne jatkavat sitten edelleen Kallavedelle tai Oulujärvelle päin. ”Lumet tulee sinne ennemmin syksyllä ja lähtee myöhemmin keväällä pois.” Vedenjakajalla asutus on myös vielä harvempaa kuin Kainuussa yleensä: ”Näkee, ettei sinne ole kannattanut elämistä perustaa niin kuin tänne alemmas vesistöjen varsiin.” Itärajan lähetessä Suomenselän eteläpuolelle jää Jonkerinsalon suojelualue, mutta muuten vedenjakajan seutu on aika tarkkaan talouskäytössä, Leinonen kertoo. Tie kulkee länsi–itäsuuntaista hiekkaharjua pitkin ja laskee Möntönlammen kohdalla melkein veden pinnan tasalle. Tie kiipeää jyrkästi ylöspäin ja päättyy toisen harjun päällä metsätyökoneiden kääntöpaikalle. §:n 2. antti leinonen ”Kyllä se ehken pittää paikkaansa. Koivuissa sähisevät tiaiset. Lammen rannassa on kalamiesten kota ja kohtuullisen ruma tulipaikka. Päivystävä majuri soittaa pian takaisin ja kakistelee vähän mutta myöntää kuitenkin rajavartiolain 52. Tiilikkajärvi jää vähän etelään. Kuivuneet heinät kutittavat auton mahaa ärsyttävästi. Varmistuu, että Suomenselkä toimii ekologisena käytävänä ainakin nuorille susille, jotka etsivät omaa reviiriään. ”Kostamuksen luonnonpuistohan on Suomen mittakaavassa hiton iso.”. Mitä meillä on nuoria pannotettuja susia Kuhmosta, jotka on lähteneet vaeltammaan, niin ne on menneet tästä Oulujärven eteläpuolelta länteen”, Ronkainen sanoo. Huomaako Suomenselkää täällä mitenkään. Sitten tulevat yhdessä ryppäässä Hiidenportin kansallispuisto ja Teerisuon–Losonsuon suojelualue, joilla kuhmolainen luontokuvaaja Antti Leinonen on liikkunut. ”Kyllä sen talvella huomaa siitä, että se on jonkun verran ympäristöään korkeammalla”, Leinonen sanoo. Näissäkin nimissä on klangi. Korpit ovat Antti Leinoselle rakas kuvauskohde: ”Vielä kun saisi kuvan siitä, kun ne huvittelevat lentämällä selällään.” VIDEO Katso video osoitteessa www.suomenluonto.fi/videot 24 Suomen luonto 19/2014 Täällä metsokin soi. n katja moisio Laakea selänne jatkuu Kainuun halki itään talousmetsiä pitkin. antti leinonen Jos tahtoo nähdä, missä kohtaa Suomenselkä puhkaisee itärajan, on lähetettävä lomake Rajavartiostoon. Talvivaaran kaivokselle ei noin vain pääse, mutta levittäytyvien eläinten kannalta asiat ovat tällä välillä kohtuullisen hyvin. Rajavyöhykkeellä on hakattu paljon. momentin nojalla rajavyöhykeluvan maiseman havainnointiin Kuhmon Jonkerinjärven takana. Nuori sekametsä pakenee kaikkia määritelmiä hyvällä menestyksellä, ja tien saveen ovat painuneet idän suunnasta tulleen hirven jäljet. Hän vihjaa, että asian voisi tarkistaa gps-pantojen tiedoista, mikä tehdäänkin. Pitkän viherkäytävän rauha voi kuitenkin katketa juuri Talaskankaan kohdalta, kun Metsähallitus suunnittelee sen länsipuolelle valtavaa, yli 80 voimalan tuulipuistoa
antti leinonen Suon satoa. jouni tikkanen Antti Leinonen tuntee ahmat. Hiidenportin rotkolaaksoa. antti leinonen Täällä Suomenselkä päättyy ja Maanselkä alkaa. Antti Leinonen 19/2014 Suomen luonto 25
K Teksti ja kuvat jorma tenovuo otisaarellani Utössä lin- – ensin leukistinen punarinta ja myöhemtujen kohtaaminen tun- min melanistinen peippo. nan suola. Isoon muut- pumisen merkkejä, kun tämä punarintaitovirtaan ripoteltuina nämä yllätykset nen blondi ilmestyi lepäilemään ja ruoovat eräs lintujen säännöllisen seuran- kailemaan sateisen muuttoyön jälkeen. keilyalueelleni keväin ja syksyin lähes päivän tarkkuudella. Ne aiheuttituu melkeinpä järjeste- vat minussa samanlaista hämmennystä tyltä, sillä monet lajit ja pulssin nousua kuin jokin kaukainen pysähtyvät omalle ret- harvinaisuuskin. ”Eteeni osui ensin leukistinen punarinta ja myöhemmin melanistinen peippo.”. Kohtaaminen värivirheellisiä vieraita Lintuharrastajan sydän sykähtää, kun kiikariin osuu oudon värinen tuttu lintu. vinaisuuksia, epätavallisia ajankohtia Punarintojen syysmuutto osoitti jo hiija hämmästyttäviä määriä. Leukis- 26 Suomen luonto 19/2014 Punainen (feomelanistinen) peippo viihtyi ruokinnallamme vain pari minuuttia – kohtaaminen oli turhankin pikainen. punarinta löytyi keskeltä hiekkaYllättäviäkin kohtaamisia sattuu: har- tietä lokakuussa. Tiilenpunainen leukalappu ja linnun oleViime vuodenvaihteen molemmin puo- mus paljastivat heti omituisuuden punalin eteeni osui kaksi lintumaailmassa mel- rinnaksi, vaikka lintu oli rintaa lukuun ko harvoin nähtyä värivirheellistä lintua ottamatta kermamaisen valkea
Olin tyytyväinen, että olin saanut molemmista epätavallisen värisistä saarivieraista kelvolliset kuvat. Tummaa pigmenttiä melaniinia muodostuu, mutta ei kaikkiin niihin höyhenalueisiin, joihin sitä normaalisti kehittyy. Kermanvalkea leukistinen punarinta sävähdytti lokakuisen harmaata aamua, myös monien Utön asukkaiden iloksi. tiset linnut eivät ole aivan poikkeuksellisia, mutta niiden elämänkaari jää usein lyhyeksi. Ne ovat otollisia saaliita petolinnuille. Leukismissa, jota joskus virheellisesti kutsutaan osittaisalbinismiksi, jokin tai jotkin höyhenpuvun väripigmentit jäävät kehittymättä ja ne alueet jäävät valkeiksi. Oikea laji selvisi jälleen nopeasti, mutta mikä ihme tekee peiposta kokopunaisen. Hain apua ammattibiologeilta Englantia myöten ja sain selville, että kyse on hyvin harvinaisesta punaisen värin kertymästä linnun höyheniin, feomelanismista (erytromelanismista). keväthangilta löysin sitten toisen vielä oudomman väripoikkeaman: melanistisen ja tässä tapauksessa kokonaan punaisen peipon! Lintu ruokaili hetken aikaa tavallisten peippojen seurassa ruokinnallamme ja aiheutti paljon enemmän päänvaivaa kuin leukistinen punarinta. Leukistiset yksilöt ovat usein laikukkaita tai hienon kaksi- tai monivärisiä kuten tämä punarinta. Samalla tuli taas hyvä muistutus siitä, että kaikki linnut eivät ole samannäköisiä kuin lintukirjojen kuvissa. n 19/2014 Suomen luonto 27. Olin tietoinen albinismin ja leukismin eräänlaisesta vastaparista, melanismista, jossa linnun höyhenpukuun kertyy ylimäärin tummaa pigmenttiä – mutta miksi nyt punaista. Näin kohtaamiset olivat piirtyneet muuallekin kuin havaintokirjaani ja muistiini
Sepelkyyhkyparvi lennossa Hankoniemen kärjessä. Kyyhkyt teksti Eero haapanen keskellämme Markus Varesvuo Kyyhkyt tuovat eloa myös hiljaisiin vuodenaikoihimme. 28 Suomen luonto 19/2014
Se muistuttaa sekä pulua että sepelkyyhkyä, mutta on niiden vä- 19/2014 Suomen luonto 29. M eillä on kaksi peruskyyhkyä: useamman sadantuhannen parin voimin pesivä sepelkyyhky ja arkisempi kesykyyhky eli pulu, joita on kymmeniätuhansia pareja. Tämän aran linnun tunnistaa helposti kiikarilla. Näistä hienostunut turkinkyyhky elää muutaman sadan parin voimin harvoissa valituissa pikkukaupunkipaikoissa, ja Afrikkaan talveksi muuttavaa turturikyyhkyä pesii maaseudulla vain jokunen pari. Lajin kanta hupeni roimasti 50 vuotta sitten, mutta on sittemmin elpynyt. Lisäksi on vielä enimmäkseen rannikkoseuduilla elävä uuttukyyhky, joita on vain joitakin tuhansia pareja. Elegantti uuttukyyhky Kun linturetkellä avarilla vainioilla ja kolopuumetsissä näkee uuttukyyhkyn, sydän sykähtää. Näiden Columba-suvun jäsenten lisäksi on kaksi pientä ja sievää Streptopelia-suvun edustajaa, jotka ovat harvinaisia uudistulokkaitamme
Sen silmät ovat kokonaan tummat, kaulassa on sinivihreä kuvio, siivet ovat hohtavan siniharmaat ja lento on perhosmaisen kevyttä. Se kujertaa maaliskuulta elokuulle, tekee kaksi tai kolme, toisinaan jopa neljä pesyettä ja aloittaa muninnan maaliskuun lopussa. Kolopesijät kärsivät monesti kolopulasta ja kolokilpailusta. Uuttukyyhky voi menettää jopa poikaspesänsä telkälle tai toiselle uuttukyyhkylle, joka valloittaa pöntön. Lintu viihtyy siellä missä on lehtoja, kolopuita, tikkoja, valkovuokkoja, yli- 30 Suomen luonto 19/2014 päänsä luontoretken arvoista kauneutta. Muuten uuttukyyhky on kuin muutkin kyyhkyt. Eero Haapanen Siron uuttukyyhkyn tunnistaa helposti kaulan sinivihreästä kuviosta. Turkinkyyhky saapui Suomeen 1960-luvulla.. Kyyhkyt menettävät paljon muna- ja poikaspesiä, ikään kuin ne tuottaisivat vain syötävää pedoille. Omissa pöntöissäni Helsingin Viikissä pesii ”uuttareita” enimmillään kolme- Markus Varesvuo Uuttukyyhky munii uuden pesyeen munat, kun poikaset ovat vielä pesässä. Lintu ruokkii viimeiset poikasensa lentoon joskus vasta lokakuun alussa. Joskus vain toinen poikanen selviää siivilleen. Munia on kaksi, se on kyyhkyjen vakiomunaluku. Uuttukyyhkyn munat ovat pöntössä paremmassa suojassa kuin sepelkyyhkyn, joka tekee risupesänsä puuhun. Kummatkin emot hoitavat poikasia, jotka ovat pesässä melkein kuukauden ja lähtevät sieltä suoraan itsenäiseen elämään. Se hakeutuu usein pesimään nuolihaukan tai tuulihaukan läheisyyteen, koska haukka hoitaa varistorjunnan. liltä. Uuttukyyhky on kevään ensimmäisiä muuttajia; yksittäisiä saapuu jo helmikuussa keväthankien keskelle. Mutta se- pelkyyhkylläkin on konstinsa. Lintu on harvinaisenpuoleinen, mutta se pesii uutuissa, joten sitä voi helposti suojella ja seurata. Sisulla ne yrittävät aina uudestaan
Viiva merkitsee, ettei kantaa ole vielä muodostunut. Sepelkyyhky on myös alkanut pesiä pulumaisesti rakennuksissa ja parvekkeilla. Turkinkyyhky ei ole muuttolintu, mutta se levisi toisen maailmansodan jälkeen sensaatiomaisen nopeasti koko Länsi-Eurooppaan ja Pohjoismaihin. Hyvinkää markus Varesvuo Helsinki 1995 – Hämeenlinna 2010 Joensuu – Jyväskylä – Kotka 2007 Kouvola 2007 Kuopio 2011 Lahti 2005 Lappeenranta 2006 Mikkeli – Sepelkyyhky on kaupungistunut nopeasti. Kun Turkin valta Balkanilla kukistui 1870-luvulla, turkinkyyhkyt- Markus Varesvuo Sepelkyyhkystä tuli puistoseplu Sepelkyyhky on peltolintu, joka on vuosikymmeniä runsastunut ja levinnyt maahamme Lappia myöten. Sepelkyyhkyjen kaupunkikannan alku Tilasto on vuoteen 2012. Se kujertaa talvisinkin ja koettaa joskus pesiä lokakuussakin. Se ei runsastunut missään ja on juurtunut olopaikoilleen, vaikka väliin koettaa uudisasukkaaksi Lappia myöten. Turkissa sitä suosittiin 1800-luvulla, missä se pesi rakennuksissa ja pesäkoreissa. Nyt ei tarvitse matkailla sen takia; kesyt kaupunkikyyhkyt, ”seplut”, ovat parveilleet viime vuosina Helsinkiin, tulleet vihreistä esikaupungeista pääkaupungin ytimeen. tennilla kujertaa Karhupuiston lehmuksessa pesivä sepelkyyhky. Sepelkyyhky on arka ja hylkää helposti munapesänsä. kin saivat osansa turkkilaisvihasta. Vaino kuitenkin helpottui. Viime vuosina näätä on alkanut tyhjentää uuttuja, ja pesivien määrä ja pesintätulos ovat heikentyneet kolmanneksella. Torilla ja kadulla se ei tepastele. Turkkilainen jäi harvinaiseksi Turkinkyyhkystä tuli uusi pesimälaji Suomeen 1960-luvulla, mutta se jäi Lounais-Suomen pikkupaikkojen ja puutarhakaupunkien koristeeksi. Siitä nimi. Hyväksytty julkaistavaksi sarjassa Landscape and Urban Planning. Esimerkiksi Kallion kirjaston an- Kyyhkyt ovat ahkeria pesijöitä. Maalaisserkustaan jyrkästi eroava peloton puistosepelkyyhky oli outo ilmestys, kun nuorena reilasin Euroopassa. Se tarvitsee kuitenkin puita ja nurmikoita toisin kuin pulu. Etelässä se on maaseudun runsain iso lintu ja tärkein riistalaji sinisorsan jälkeen. Turkinkyyhky on sievä antennien koristus, jolla on trooppisen linnun tapoja. kymmentä paria. Alkujaan laji on Intiasta, ja Aasiassa sitä on siirretty häkkilintuna uusille alueille jo vuosisatoja, samoin kuin kesykyyhkyä Euroopassa. 19/2014 Suomen luonto 31. Niillä voi olla jopa neljä pesyettä vuodessa. Oulu 2005 Pori 2006 Porvoo 2011 Rauma 2008 Rovaniemi – Seinäjoki 2006 Tampere 2003 Turku 1991 Markus Varesvuo Vaasa 2006 Lähde: Karen Fey, Timo Vuorisalo, Aleksi Lehikoinen and Vesa Selonen, Urbanisation of the wood pigeon (Columba palumbus) in Finland. Turturikyyhkyjä pesii meillä vain muutamia pareja. Sepelkyyhkyt muuttavat syksyisin satapäisissä parvissa, ja hyvillä havaintopaikoilla voi yhden päivän aikana nähdä 10?000 muuttavaa lintua
Kyyhkyt lensivät itse syömään kilometrien päähän, eikä niitä tarvinnut juurikaan ruokkia. Puluista tulikin kunnallinen hygieniaongelma. Kalliokyyhkystä puluksi Kesykyyhky on urbaanein lintumme. Torjuntaa hoitavat yksityiset yritykset. Satakin pulua saatiin kerralla loukkuun ja pakokaasutettavaksi, kertoo entinen desinfioimislaitoksen työntekijä Kari Laine. Ensimmäinen kaupunkilintu Sata vuotta sitten pulut pesivät yhdyskuntana Suomenlahden Lavansaaressa vanhassa tornimaisessa merimerkissä ja Helsingin Vanhankaupunginkosken sillan palkeilla. Oudoissa paikoissa kuten ulkomerellä ja eräkämpillä nähdyt kyyhkyt ovat usein eksyneitä kirjekyyhkyjä. Pyrstötön oli Tanskassa kilpailussa kadonnut lintu, joka oli ehkä selvinnyt täpärästi haukan kynsistä merellä. Charles Darwin inspiroitui katselemalla omia kyyhkysiään. Magnus von Wrightillä oli Kuopiossa kyyhkyjä ja Espoon Albergan kartanonherra sai 1792 sakot, kun hänen 30 kyyhkyään kävivät syömässä naapurin pellossa. Se tarvitsee torin ja suuria rakennuksia, joiden katolla istua parvittain sekä asemalaiturikatoksia, tehtaita, sillanalusia ja teräspalkkeja, joissa on luolamaista tilaa pesimiseen. Iso lakka tuotti ravintoa sekä lantaa karuihin oloihin. Kanahaukka – duvhök – on nyt pääkaupungin näkyvin pesivä petolintu. Vesi miellyttää sitä, eikä se kaipaa puita, mutta ilman talviruokintaa ei pulukaan tule toimeen lumen keskellä. Kyyhkyt elivät isoissa linnamaisissa lakoissaan, joissa pesi satoja lintuja. Vapautetut kyyhkyt jäävät helposti paikoilleen ja alkavat pesiä. Niinpä lintujen leviäminen Lappia myöten on tapahtunut lähinnä tarkoituksellisesti siirtämällä. Kyyhkyslakat tulivat Suomeenkin, mutta jäivät harvinaisiksi. Se on komea arkinen näky. Rolf Palmgren, 1900-luvun alun luonnonsuojelumies, ihaili veden pauhussa kalliokyyhkyn tapaan pesiviä kyyhkyjä. Hän äimisteli kuinka yksi ainoa jalostettu laji voi näyttää kymmeniltä eri lajeilta. Palkka oli tuloksen mukaan. Luonnontilassa pulu on kalliokyyhky, joka pesii luolissa vuoristossa ja meren äärellä. Pulu on paikkauskollinen ja sillä on kova halu palata aina kotiin. Se oli ensimmäinen kaupunkilintu. Toripulu oli sen sijaan ”loisiva ja tunkeileva kerjuri, joka viihtyy loassa ja saa siitä ravintonsa”. Kari Jussila / Vastavalo Pariutuneet pulut nokkivat toisiaan hellästi. Helsingin Hämeentiellä käveli kerran pyrstönsä menettänyt pulu, jonka jalan muovirenkaassa oli tunnus DAN ja numeroita. Pulut ovat houkuttaneet kaupunkiin talvehtivia varpus- ja kanahaukkoja. Darwin kirjoitti kyyhkysistä niin paljon, että erään arvioijan mukaan Lajien synnyn pitäisi käsitellä kyyhkyjen kasvatusta, koska se kiinnostaa kaikkia. 32 Suomen luonto 19/2014 Kyyhkynjalostus oli Euroopassa koiranjalostukseen verrattava muotivimma juuri 1800-luvulla. Villikanta pesii edelleen Välimerellä, Skotlannissa ja Färsaarilla. Siksi siitä jalostettiin aikoinaan auton nopeudella kiitävä kirjekyyhky. Puluparka. n Kirjoittaja on helsinkiläinen luontoharrastaja, joka on rengastanut 1191 uuttukyyhkyä.. Se avasi kaupunkilaisen lintuja ruokkivan kouran, teki tilaa pullasorsille, mustarastaille ja muille kaupungin talvilinnuille. Magnus von Wright kirjoitti vuonna 1848 kanahaukan syövän talvisin Helsingin kyyhkysiä Mäntymäellä. Esimerkiksi Turussa niitä hävitettiin jo vähän yli sata vuotta sitten, ja Helsingissä aamunkoissa toripuluja eliminoivia kaupungin miehiä oli toimessaan vielä 1980-luvulla. Nyt pulu on rauhoitettu pesintäaikana maaliskuulta syyskuulle. Kalliokyyhky on ollut kesylintu Välimeren seudulla ainakin 5000 vuotta. Haukka liihottaa talojen välissä ja puluparvi sukeltaa ilmaan, nousee kevyesti ylöspäin taivaan korkeuteen Arabian tehtaan katoilta, kunnes hetken kaarreltuaan palaa alas
19/2014 Suomen luonto 33
Sika – ei enää nainen – on ”maailman neekeri”, voisi sanoa Yoko Onon ja John Lennonin kuuluisan iskulauseen päälle. Se tehtävä on Estherilläkin, ei sitäkään voi kiistää. Tapahtumalle on keksitty termikin: The Esther Effect. Kana on tosin vielä kyynisemmän riiston kohde. Ja kasvoi, kunnes omistajat joutuivat toteamaan, että hän olikin tapettavaksi syntynyt, ensin mielisairauteen, sitten makkarankuoreen destinoitu olento, yksi miljardeista. Sika on erityisellä tavalla alistettu olento kaikkialla maailmassa. ville juurikkala, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo Eläinrakas kanadalainen pariskunta oli kartuttanut lemmikkikatrastaan taustoiltaan epämääräisellä Estherillä, jonka piti olla ”minisika”. Silti ihmisten suhde kanaan tai mihinkään muuhunkaan eläimeen ei ole niin mutkikas kuin sikaan. Siinä on kysymys totuuden paljastumisesta, apokalypsista, itsep etoksen ja sovinnaisajattelun otteen irtoamisesta – 200 000 ihmisen mielessä. Broileri- ja munateollisuudessa kanat ovat pelkkää biomassaa. Vain mieletön kiistäisi sen. (Harro Koskisen Sikamessias ei ole sika sattumalta.) Väkevä kokemus ihmisen ja sian samanlaisuudesta on pidettävä kurissa. Helpolta torjunta tosin näyttää. Vaikka toista ihmistä voi haukkua melkein minkä tahansa eläimen nimellä, ei mikään ole niin tehokas ja loukkaava kuin sika: Senkin sika! Sikamainen tyyppi! Natsisika! Toisaalta hoetaan, että ”sika on siisti eläin”, ja varmaan monistakin tuntuu siltä, että joulupöydässä on läsnä joku – kun katseet kiinnittyvät pöydällä möllöttävään pakaranpalaan. Onnekkaalta Estheriltä lihateollisuus on vienyt vain saparon. Facebookissa hänellä on lähes 200 000 fania, ja Estherin kuvat kerääv ät aina paljon tykkäyksiä ja ihastuneita huudahduksia. Sika on suljettu hokemien ja luutuneiden asenteiden taakse, kiedottu valheen seitteihin, jotta se ei kertoisi meille totuutta meistä itsestämme ja aiheuttaisi Esther-efektiä, joka mullistaisi ajattelumme ja toisi eräälle teollisuudenalalle Nürnbergin oikeudenkäyntejä muistuttavat yt-neuvottelut. n 11/2014 34 Suomen luonto 19/2014 Nylén sika on ”maailman neekeri” Antti Nylén on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja.. Estherin internettähteyden vakavampi puoli on todella vakava. Muuten alistamisesta tulisi loppu. Nyt he ovat vegaaniaktivisteja ja ”tuotantoeläinten” turvakodin perustajia. Sika on liian touhukas ja älykäs, karvattomana ja tarkkakatseisena liian ihmismäinen eläin. E sther on kanadalainen internetjulkkis. Esther on nimittäin 300-kiloinen, nyt parivuotias emakko, jonka lajitoverit yleensä tapetaan puolivuotiaina poikasina. Esther on valloittava persoona. Toisin kuin lehmä tai kana, se ei tuota mitään, paitsi oman ruumiinsa. Sen se ”antaa” meille kuin mikäkin Kristus. Internet on täynnä mitätöntä hupia, joka auttaa ikävystynyttä kulutuskulttuurin asukasta kestämään itseään vielä seuraavat viisi minuuttia vaatimatta tältä muuta kuin yhden sormen ja kahden silmämunan minimaalista liikuttelua. Hän kuitenkin kasvoi. Kuitenkin hän on myös poikkeus – varsinkin netin eläinjulkkisten joukossa. Sillä hetkellä pariskunta lakkasi syömästä lihaa. Jopa minä – hapan, totinen luonne! – olen tykännyt parista hänen kuvastaan
Nettisivuiltamme voit tulostaa lahjakortin lahjan saajalle!. Kuvat: Orava Tomi Muukkonen, Mänty Mauri Mahlamäki / Vastavalo ko ko i n va i s o vu 50 51, € ,50 €) 6 7 . palkittu laatulehti Luonnon silmänä ja korvana jo vuodesta 1941. 10 monipuolista numeroa vuodessa! Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus (09) 2280 8210, (09) 2280 8224 (arkisin 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi, tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Tarjous on voimassa uusille tilauksille Suomessa. m (Nor Hyvän mielen joululahja! Tilaamalla luonnonystävän ykköslehden tuet luonnonsuojelua
Jussi Kirjasniemi / Lentokuva Vallas Vapaa Iijoki ja Vuormankoski Kipinän kylän kohdalla. teksti juha kauppinen Matti Ahde ihmettelee puhetta koskiensuojelulain avaamisesta Iijoella. Iijoen kuohuja 36 Suomen luonto 19/2014
V esi kaatuu könkään yli pitemmälle koskeen ja nykäisee kanoottimme vauhtiin. Siksi Iijoki on yhä Suomen suosituimpia virkistyskalastusjokia, jonka partailla kalastetaan taimenta ja harjusta. Kipinän Vuormankosken jälkeen Iijoki rauhoittuu. Se on menoa nyt. Miksi häntä arvostetaan Iijoella. Sitä ennen merestä nousevia lohia saatiin Iijoesta jopa enemmän kuin Oulujoesta, kertovat aikakirjat. Pinnan tyynistä paikoista heijastuva sinivalkoinen taivas lumoaa. Iijoki on kuin 370 kilometrin pituinen vyö Suomi-neidon kapeimman kohdan halki. Tämä loppui talvella 1961–1962, kun alajuoksun Pahkakosken voimalaitoksen kynnys valettiin. Taivas on sininen, ja sitä koristavat kumpupilvet. Kajakkikaksikko liukuu kovimpiin kuohuihin, keskikaistalle, missä kiviä ei varmasti ole. 1950-luvulla Iijoesta vedettiin saavitolkulla lohta ja vaellussiikaa. Tarinoissa vilahtelevat suojeluveteraanien nimet. On kesä. anna hämäläinen Matti Ahde oli ympäristöministerinä 1983–1987. 19/2014 Suomen luonto 37. Joen lähteet ovat Kuusamossa, Iijärven seutuvilla, mistä vesi mataa länteen Koillismaan halki laskien lopulta Pohjanlahteen. Samalla adrenaliini syöksyy suoniin. Usein mainitaan Matti Ahde. Alajuoksulle rakennettiin vielä neljä voimalaa: Haapakoski 1963, Kierikki 1965, Maalismaa 1967 ja Raasakka 1971. Mutta Iijoen keskiosalla on peräti parisataa kilometriä rakentamatonta, vapaana virtaavaa jokea, joka suojeltiin viime hetkellä 1980-luvun koskisotien päätteeksi. Iijoen varressa kulkeva huomaa nopeasti, miten hyvin väki muistaa taistelut
Laki säästi viimeiset kosket Raitiovaunun kolina kuuluu kadulta kerrostalon kattohuoneistoon. Oli syntynyt kansanliikkeitä.. Iijoki hyötyi siitä. Maaliskuussa 1987 koittivat eduskuntavaalit. Ehkä heitä vaivasivat nousukausi ja jupit. Molemmissa taisteluissa tuli kuonoon. Kauan ennen kohua vuonna 1983 Ahde oli Suomen ensimmäinen ympäristöministeri. ”Mielipiteet ovat tärkeitä, mutta niillä ei tee mitään ilman vaikutusvaltaa”, Ahde tuumaa. Väyrynen sai aikaan kassakaappisopimuksen kokoomuksen kanssa, mutta suututti demaripääministeri Kalevi Sorsan, mikä oli paha virhe. Teatterikorkeakoulun opiskelijat heittivät paskaa oululaisten päälle. helmikuuta 1987 siunaama koskiensuojelulaki oli iso voitto luonnonsuojelulle. Niissä taisteltiin vallasta kiihkeämmin kuin koskaan: Keskustapuolueen puheenjohtaja, ulkoministeri Paavo Väyrynen tähtäsi pääministeriksi ja seuraavana vuonna presidentiksi. Demareiden valta oli suunnatonta. väinö halttu Lohien punnitusta Iin Wanhassa Haminassa 1950-luvulla ennen Iijoen alajuoksun patoamista. Suomeen synnytettiin suuri osa yhä voimassa olevista suojeluohjelmista. Kepu ja Väyrynen ajettiin oppositioon – ja vuotta myöhemmin presidentinvaaleissa hänet tyrmäsi istuva presidentti Mauno Koivisto (sd). Vuonna 2001 Ahdetta syytettiin ahdistelusta ja hänet erotettiin Veikkauksesta luottamuspulan takia. Matti Ahde istuu harmaassa, pyöreässä nojatuolissa kotinsa olohuoneessa. Joku koulun johtajista erosi ja työryhmät pohtivat, mikä nuoria taiteilijoita oikeastaan 38 Suomen luonto 19/2014 vaivaa. Aika oli otollinen ja Ahde pani tuulemaan. Hän on poliittiset paininsa jo käynyt: entinen kansanedustaja, ministeri, eduskunnan puhemies, Veikkauksen toimitusjohtaja. Hän hyppäsi tehtävään sisäministerin paikalta, kun ympäristöministeriö perustettiin. Koskiensuojelulaki oli vuorossa vuonna 1987, joka oli Jumalan teatterin vuosi. Eduskunnan 1. Suomi oli herännyt huomaamaan, että koskien rakentaminen on hävittämässä loputkin vapaana virtaavat vedet. Se, kuinka kovaa kaikilla meni
Tavalliset ihmiset ympäri Suomea olivat tympääntyneitä luonnon tuhoamiseen, joka oli jat- Huomattiin, että rakentaminen on hävittämässä loputkin kosket. Kaikista muista puolueista löytyi vähintään yksittäisiä edustajia, jotka kannattivat lakia. Luonnon suojeleminen oli uhka. ”Tiesin ympäristöministeriksi ryhtyessäni, että edessä olisi raskas taival ja ettei ympäristönsuojelulla Suomessa poliittisia irtopisteitä juuri kerätä... ”Vesivoimateollisuus oli aina saanut tahtonsa läpi. Se oli saanut valjastaa kaikki joet ja kosket, jotka se oli halunnut”, Ahde sanoo. Helsingin Voimatalo loistaa rakentajien mahtia vuonna 1957. Ympäristönsuojelu oli häiriötekijä ja turha kustannus. Keskustapuolueen ryhmä äänesti yksimielisesti lakia vastaan. Tässä näkyy ehkä ajan henki. ”Käytännössä kaikki suuret, vielä tuolloin vapaaksi jääneet virtavedet”, Ahde sanoo aavistus ylpeyttä äänessään. Niin, todellakin: aika oli sellainen, että voimayhtiöt vielä aivan vakavissaan suunnittelivat Jyrävän ja Kiutakönkään kaltaisten luonnonmonumenttien valjastamista. Nyt, historiallisessa katsannossa, on yhdentekevää, että tuo oli vain lyhyt vaihe Suomen menneisyydessä. Ahde kertoo niistä muistelmissaan, jotka julkaistiin viime vuonna. Jos suojelupäätökset olisivat silloin jääneet tekemättä, nyt ei enää olisi mitä suojella. Kemijoen Isohaara valmistui vuonna 1946, Oulujoen Merikoski 1948. Kovin kamppailu käytiin Iijoesta. Kuusamossa Reino Rinne runoili ja puhui Kitkajoen ja Oulangan koskien puolesta 1960-luvulta alkaen, Pohjanmaalla toimittaja Jaakko Luoma villitsi ihmisiä jokia suojelemaan, ja Lapin Ounasjokea puolustava soutu järjestettiin ensi kerran 1981. Mitta oli tulossa täyteen. Koskia olisi rakennettu, soita ojitettu ja harjuja revitty.” Kun hallitus esitti koskiensuojelulakia eduskunnalle maaliskuussa 1986, seurasi liitoksia natisuttanut keskustelu perusarvoista. Oli tehtävä ratkaisuja. Lakia muutettiin asteittain – ja 1939 siitä poistettiin viimeinenkin arvokalojen säilyttämistä edellyttävä pykälä. Siis se, että piippuihin laitettaisiin puhdistimia ja vesiä pitäisi puhdistaa.” ”Mutta sellaista kuitenkin alettiin vaatia.” Keskusta vastusti ympäristönsuojelua niin ikään poliittisista syistä, sanoo Ahde. 19/2014 Suomen luonto 39. Siksi Iijoen asukkaatkin antoivat noin vain lohensa pois. Iijoesta tuli symboli koskiensuojelulle, joidenkin mielestä koko luonnonsuojelulle. Suojeltavaksi esitettiin 53 kohdetta. Oli muitakin, joille koskiensuojelusta oli tullut elämää suurempi asia. Oulujoki ja Kemijoki rakennettiin heti tämän jälkeen. Vesivoimaloita rakennettiin liki uskonnollisella hartaudella. kauko kivi / lehtikuva kunut ennennäkemättömällä vimmalla sotien jälkeiset vuosikymmenet. Vielä 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä vesioikeuslaki oli ollut vahva ja estänyt sellaisten jokien rakentamisen, joihin lohi ja siika nousivat. Nyt Suomen 159?000 jokikilometristä 90 prosenttia on rakennettu. Se oli välttämättömyys, eikä sitä vastaan noustu. Kokoomuksen konservatiiveille ja varsinkin keskustan poliitikoille oli yksinkertaisesti liian paksua, että iso joki säästettäisiin luonnonsuojelun nimissä lisärakentamiselta. ”Kokoomuksen sisällä käytiin valtataistelua”, Ahde kertoo olohuoneen tuolissaan. ”Eihän ympäristönsuojelu kuulu millään lailla konservatiivisten kokoomuslaisten aatemaailmaan. Sen takia olisi pitänyt muuttaa viljelyn ja metsänhoidon menetelmiä. Keskusta yksimielisesti suojelua vastaan Eduskunnassa ympäristönsuojelupyrkimykset aiheuttivat raivoisia taistoja. Vastakkain olivat edistyksellinen, ympäristönsuojelulle myönteinen siipi ja konservatiivit, jotka pääsivät voitolle. Jos maailmassa on syklejä, joiden mukaan asiat kulkevat, yksi sellainen oli täyttymässä 1986, kun eduskunta keskusteli koskiensuojelulaista: suuri osa suomalaisista ja heidän kansanedustajistaan ei enää halunnut jatkaa luonnon siekailematonta hyväksikäyttöä ja tuhoamista. Kuohuva 1980-luku ja ympäristöajattelun nousu Luonnonsuojelun ja ympäristönsuojelun ympärillä kuohui 1980-luvulla
He puolustivat koskiensuojelulakia ja nostivat ympäristöasioiden merkitystä päätöksenteossa. Tämä on ollut minulle keskeistä”, Ahde sanoo. ”Luonto on monella tavalla kaikille kansalaisille halvin viihtymisen paikka, halvin liikuntasali. Se oli keskeinen ajatus nuorelle Ahteelle, jonka mielestä ympäristönsuojelu sopii hyvin sosiaalidemokratiaan. Ohjelma alkaa modernilla oivalluksella siitä, että luonnon riistäminen on samalla yhteisen edun riistämistä. ”Mutta koskiensuojelulaki oli ehdottomasti vaikein. Allasta puuhattiin Iijoelle 1970- ja 1980-luvuilla. Taskinen tuntuu onnistuneen. Sitä ei olisi ilman ympäristöministeriötä koskaan syntynyt.” ”Ja Kollajan allas oli sen lain kiperin kysymys, elämää suurempi. Vanhoja äänestäjiä meni, uusia tuli. Ettei ole vain ministeriö, jolla ei ole merkitystä.” Vapaa Iijoki on taas uhattuna. Hän kerää ihailevia katseita. Sorsa oli puolueen puheenjohtaja. Lähes 200 puuvenettä ja kanoottia rantautuu samoille penkoille, joille ne ovat saapuneet jo vuodesta 1983. Sanaa ympäristöministeriö ei sentään vielä mainittu – sen nosti ensi kerran esille Suomen luonnonsuojeluliitto 1970. Uintitempauksen tarkoitus on kerätä huomiota Iijoen suojelulle, kuten Iijoki-soudunkin. Meillä oli yhdessä aika paljon pelimerkkejä. Meillä oli henki, että jos ympäristöministeriö ei toteudu, emme lähde mihinkään hallitukseen.” Sdp oli ensimmäinen suuri puolue, joka teki oman ympäristöohjelman (1969). Siihen istuu hyvin ympäristönsuojelun näkeminen tärkeänä.” ”Olin eduskuntaryhmän puheenjohtaja 1980-luvun alussa. ”Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Kalevi Sorsa edusti myös tätä ajattelua. Kilometrejä on kertynyt noin sata. Demarien ohjelmassa vaadittiin erityistä luonnonhoidon ja -suojelun virastoa. 40 Suomen luonto 19/2014 Koskiensuojelulaki oli Ahteen vaikein paikka Ympäristönsuojelun peruslainsäädäntö käytiin Ahteen aikana läpi lähes kokonaan. Kun laitoin Iijoen mukaan koskiensuojelulakiin, ja laki hyväksyttiin, silloin Pohjolan Voiman johdosta ilmoitettiin minulle, että en tule enää seuraavaan eduskuntaan 1987 vaaleissa valituksi, että he huolehtivat siitä.” Ahde sai myös tappouhkauksia, ja suojelupoliisi oli hänen turvanaan. ”Mutta olin silti Oulun piirin äänikuningas ja pääsin eduskuntaan.” Norppauimari Taskisen mukana Iijoella Kajakin kokka töpsähtää Iijoen Kipinän kylän rantahiekkaan. ”Heidän [keskustan] mukaansa Suomessa syödään maailman puhtainta ruokaa, ja he ovat siinä osin oikeassa.” ”He jättävät näkemättä, että maa- ja metsätalous myös vahingoittavat luontoa: metsänhoito, auraukset, ojitukset, kuivaukset.” kuvat juha kauppinen Demarit ratkaisivat koskien suojelun Eivät sosiaalidemokraatit toki keksineet ympäristöaatetta, mutta kolmesta suuresta puolueesta demarit tarttuivat ympäristökorttiin. Ahde menetti joitain tuhansia ääniä. Unescolainen, kansainvälinen kulttuuripoliittinen ajattelumalli. Virikkeitä kaikille ihmisille. Paikallislehden toimittaja ottaa kuvia Juha ”Norppa” Taskisesta, jonka turvasaattueena olen Eero Jurvelinin kanssa melonut päivän Iijoella. Viimeinen koski on laskettu ja Iijoki-soutu on takana. Toiminta alkoi ensimmäisenä lokakuuta 1983. Sorsan kolmas hallitus perustikin ympäristöministeriön. Se syntyi äänin 124–51. Väki, jota on ollut satapäin sillalla ja rannoilla seuraamassa veneiden saapumista, valuu verkkaisesti Kipinän rantanurmille. Luonnonsuojeluliitossa työskennellyt Ismo Tuormaa kertoo, että Ahteelta vaadittiin Kipinän koululla 1980-luvun puolivälissä pidetyssä kokouk-. ”Ilmansuojelu, kaukokulkeutumissopimus, soidensuojelua edistettiin, harjujensuojeluohjelma, meluntorjuntalaki, kaksi ohjelmaa uhanalaisten lajien suojelemiseksi, laajennettiin kansallispuistoverkkoa”, Ahde luettelee. Jokamiehenoikeudet. Sitä vastusti voimakas kansanliike. Taskinen on ottanut osaa Iijoki-soutuun – uimalla. ”Kun olin ympäristöministerinä, oli tietysti hirveä tarve näyttää, että saadaan asioita aikaiseksi
sessa lupaus lisätä Iijoen keskiosa koskiensuojelulakiin, johon Ahde suostui. ”Mutta hyvän asian puolesta soutavat. Tummassa pinnassa tuikkivat tuhannet pikkukalat. Mitä Ahde tästä ajattelee. Mies kertoi, ettei ole halunnut osoittaa mielipidettään julkisesti. Kipinän kylän rannassa on alkamassa soudun loppukaronkka, suuri tai vähintään keskikokoinen kansanjuhla. ”Koska Pudasjärven kunnan keskustalaiset päätöksentekijät ovat sitä mieltä. Ahde sanoo, ettei muista tätä, mutta toteaa, että kansanliikkeellä oli iso vaikutus Iijoen suojeluun. ”No, en kertaakaan”, hän vastasi vähän vaivautuneena. ”No, en halua Sipilää arvioida. Mitään vihamielistä tai edes kriittistä ei kuulunut. Tähän kysymykseen Ahde ei osaa vastata. ”Ihan höpöjuttuja koko allas”, perheen isä vastasi. Luonnolle tärkeät kevättulvat häviäisivät. Ja kai [keskustan päättäjillä] on vielä paremmat yhteydet voimayhtiöihin kuin meillä”, Ahde sanoo. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sanoi tämän vuoden tammikuussa, että keskusta kannattaa koskiensuojelulain avaamista ja Kollajan rakentamista. Ervastin sillalta näkyy klassinen suomalaismaisema heinälatoineen, joenmutkineen. Allas haukkaisi joen virtaaman murto-osaan nykyisestä. Ovatko he saaneet rahallista tukea voimayhtiöiltä. Toinen jokivarren asukki kellui vastaan veneellään. Iijokisoudun väkeä kesällä 2014. Voimayhtiön miehet ovat taustalla Jossakin he ovat kuitenkin vaikuttaneet. ”Eihän tämä joki ole enää sama, jos se tänne rakennetaan”, hän tiivisti monen muunkin näkemykset. Kaikille koskien suojelua kannattaneille oli suuri järkytys, kun Pohjolan Voima 2008 kaivoi allassuunnitelmat naftaliinista: se on ilmoittanut haluavansa rakentaa altaan, johon kerättäisiin vesiä Iijoesta ja sen sivujoesta, jokihelmisimpukoiden Livojoesta. Tarjolla on kenttäruokaa, lettuja, kahvia, musiikkia. Kysyin, mitä mieltä isäntä ja vanhimmat pojat ovat Kollajan altaasta. Aurinko on laskemassa. Yhtiö valuttaisi vesiä haluamaansa tahtiin Iijoen alaosan voimaloiden läpi. Mielessä viipyvät jokivarren ihmiset. Hän on naapurikylän poika, ja tunnen hänet liian hyvin.” ”Mutta keskusta on ajanut sitä [allasta] koko ajan.” Miksi. Juha Taskinen ui Iijoen puolesta. Iijoen pinta välkehtii kauniina. 19/2014 Suomen luonto 41. Erään talon rannassa vastassa oli suurperhe. Taskisen uintitempauksen takia meidän piti pysähtyä joella useammin kuin soutajien. Paatin kyljessä oli Iijoki-soudun tarra, joten kysäisin, montako kertaa mies on soutuun osallistunut. Joki on kymmeniä metrejä leveä. Altaan kannattajat loistivat poissaolollaan. Allasta ei tänne haluta.” Matkan varrella ihmiset tulivat rantaan heiluttamaan Iijoki-soutajille
Hinta 32 € Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai puh. Tämä on laskelmilla moneen kertaan todistettu”, Ahde sanoo. Ne ovat paljon suuremmat taloudellisestikin kuin vesivoiman rakentaminen. Millaista jälkeä keskusta, kokoomus ja ehkä perussuomalaiset saisivat yhdessä aikaiseksi hallituksessa. Ollaanko kelloja nyt kääntämässä taaksepäin. Kysymys on harmiton, mutta siihen vastaaminen tuo mieleen pahaenteisiä ajatuksia. ”Siis suojelun kannalta keskeiset arvot. Jos maailma menee sykleissä, mikä syklin vaihe nyt on menossa. Nyt halutaan revanssia. Suomen tilannetta ei millään voi verrata 60–80 vuoden takaiseen, jolloin vesistöjä rakennettiin sähköntarpeen saattelemana.” Muut arvot ovat Ahteen mukaan tärkeämpiä kuin virtaavan veden arvo sähkönlähteenä. Siis kalataloudelliset arvot, matkailu, virkistys.” Ahteen mukaan Kollajan altaasta puhuminen on silkkaa politiikkaa. ”Pohjolan Voimahan on saanut valtiolta kymmenien miljoonien korvauksen siitä hyvästä, ettei allasta rakennettu. Luonnossa oleilu rauhoittaa, virkistää ja lisää positiivisia tunteita. ”Suomi ei tarvitse lisää vesivoimaa. anna hämäläinen ”Kollajan altaan tarina on loppuun käsitelty”, Matti Ahde sanoo. Ahteen mielestä keskustelun Kollajan altaasta pitäisi olla jo taakse jäänyttä. Korkein oikeus kumosi kanteen.” ”Kollajan altaan tarina on loppuun käsitelty.” n www.metsakustannus.fi Metsämieli Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin Sirpa Arvonen Kun kiireet ja huolet vaivaavat, moni meistä hakeutuu kesämökille, lenkkipolulle tai muuhun metsäiseen ympäristöön. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Muitakin tässä rintamassa oli, esimerkiksi Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi, jonka Ahde moneen kertaan mainitsee tärkeänä henkilönä. ”Lakejahan ne vain ovat, ihmisten tahdosta kiinni”, Ahdekin sanoo. He tekivät vahingonkorvauskanteen korkeimpaan oikeuteen sopimusrikkomuksesta ja [koskiensuojelu]lain huonosta valmistelusta. Matti Ahde oli kiistatta tuomassa ympäristönsuojelua kabinetteihin. ”Se vaihe on ohitettu. Koskiensuojelulaki ja etenkin Iijoen suojelu olivat kova isku keskustalle ja muille allasta kannattaneille tahoille. 42 Suomen luonto 19/2014. Se ei toki ole helppo temppu, mutta ei mahdotonkaan. Koskiensuojelulaki voidaan avata, kuten Sipilä, maan ehkä seuraava pääministeri, on sanonut tekevänsä. Näin saadaan käyttöön sekä metsän luonnolliset että harjoituksilla saavutettavat hyvinvointivaikutukset. Metsämieli-menetelmä on uudenlainen, innovatiivinen tapa yhdistää metsäympäristö ja mielentaitojen harjoittaminen
Pari viikkoa aiemmin hallitus oli antanut tukensa Fennovoiman ydinvoimalalle, joka voidaan rakentaa Venäjän valtionkorporaatio Rosatomin kanssa. Turvehirviöjuttu saa lähivuosina seuraajia. Jutun sävy ei imarrellut maatamme. Sitten hyvin edennyt soidensuojeluohjelma asetettiin tauolle ja kehitysministeri Sirpa Paatero ehdotti, että suomalaiset jäänmurtajat lähtisivät tukemaan arktista öljynporausta. Se käsitteli suomalaisen turveteollisuuden ympäristövaikutuksia, hiilidioksidipäästöjä, tuhoutuneita vesistöjä. Kuva Tiilikkajärveltä.. Maabrändimme on toistaiseksi kiteytynyt yhteen sanaan: harmiton. Jäämme muista jälkeen, Euroopan taantumuksellisten leiriin. Suomi ei ole kritiikin yläpuolella. Kymmenet poliittiset päätökset ovat kuitenkin vieneet pohjaa tältä brändi-Suomelta. Lokakuussa arvostettu yhdysvaltalainen Foreign Policy -lehti julkaisi erilaisen suojutun. ”The Peat Monster”, kuului reportaasin otsikko: turvehirviö. Hän vuorottelee tällä palstalla Juha Kauppisen kanssa; molemmat saivat viime vuonna Bonnierin suuren journalistipalkinnon. Vanhatkin pulmat säilyivät riesanamme: Talvivaarassa häämötti taas vesitasekriisi ja Olkiluodossa Areva ja TVO riitelivät miljardeista. Foreign Policyn juttu turvehirviöstä muistuttaa, että näin ei välttämättä aina ole. Jopa Saudi-Arabia ja Kenia pärjäsivät paremmin. Uusiutuvien energialähteiden kehitys jumittaa, kun rahaa upotetaan turpeeseen sekä poliittisesti ja taloudellisesti arveluttaviin ydinvoimaprojekteihin. Osoite ei enää toimi. Emme tule ikuisesti pysymään kansainvälisen lehdistön lellipentuina. Kun konsulttiyhtiö Ernst & Young vertaili syyskuussa eri maiden houkuttelevuutta uusiutuviin energialähteisiin liittyville investoinneille, Suomi tipahti sijalle 37. Näillä Suomen piti auttaa muuta maailmaa ja hyötyä samalla itse. Milloin tuo sivistyneeksi ja luonnonläheiseksi luultu pohjoinen kansa vajosi näin syvälle. Cleantech-firmat kärsivät, kun hallitus yrittää tinkiä EU:n yhteisistä ilmastotavoitteista. ”Suomalaiset ovat aina välittäneet ympäristöstä vähemmän kuin eurooppalaiset naapurinsa”, Britt Peterson kirjoitti, ja esitti todisteeksi numeroita. Näistä palasista rakentuu kuva, joka ravisuttaa Suomibrändiä, kunhan joku näppärä toimittaja ulkomailla sen huomaa. Silloin suopotkupallon MM-kisat esiintyvät ulkomaisten medioiden Suomi-eksotiikkaa tarjoilevissa kevyissä jutuissa. YMPÄRISTÖPOLITIIKAN SYKSY on ollut synkkä. n 19/2014 Suomen luonto 43 mikko maliniemi / aviation studio / suomen luonto Hanna Nikkanen on helsinkiläinen tutkiva toimittaja. Suomalainen luonto huomioidaan ihailevissa matkailujutussa, jos lainkaan. Soiden säilyttäminen soina sopii maabrändiin. Silloin Suomen maine kasvaa, mutta eri suuntaan kuin oli tarkoitus. VUONNA 2010 maabrändivaltuuskunta nosti Suomi-kuvan tärkeimmiksi rakennusaineiksi muun muassa puhtaan luonnon, korkean teknologian edistyksellisen käytön ja vesien puhdistamisen. Mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu, hän kysyy. Listalla oli 40 maata. Suomen maakuvan kehitystä luvattiin aikanaan seurata sivustolla maabrandi.fi. Suomi on niin pieni ja kielemme niin vaikea, että harva ulkomainen toimittaja tutustuu meihin muutamaa hyväntahtoista kliseetä ja tilastoa syvemmin. suomalaiset suot ovat nauttineet kansainvälisestä huomiosta lähinnä loppukesäisin. Foreign Policyn juttuun ei ehtinyt tieto siitä, että muutamaa päivää aikaisemmin Suomen hallitus oli esittänyt turpeen verotuksen alentamista. Nikkane anna hämäläinen Mihin unohtui Suomi-kuva. Kun pääministeri Alexander Stubb nykyisin liputtaa puheissaan suomalaisen cleantechin ja biotalouden puolesta, hän jatkaa tuolloin sovitulla brändilinjalla. Maatamme käsitellään ulkomaisessa tiedotusvälineessä harvoin näin kriittisesti
Essi keskinen Suvi sAarnio Krunnit nousevat merestä lähes sentin vuodessa. Rehevällä liejupohjalla on paljon hajoavaa eloperäistä ainesta ja kaasut muodostavat Vaucheria-letkulevien väliin kauniita kuplia. Matalilla rannoilla se tarkoittaa suurta maapinta-alaa. Uposvesitähti on yleinen vedenalaisten niittyjen kasvi. Niittyjä 44 Suomen luonto 19/2014 veden alla
Piilevät saavat siis edelleen piileskellä rauhassa kartoitusten ulkopuolella. Maakrunnin itäpuolelta pistää ulos reilun puolen kilometrin mittainen ja metrin levyinen hiekkasärkkä, Leikkihieta eli Jänishieta. Särkän huippu on keskivedenkorkeudella juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella. Suurin osa Krunnien vesikasveista on sopeutunut elämään joko murtovedessä tai makeassa vedessä – varsinaiset mereiset lajit puuttuvat. Alueellisesti uhanalaisia putkilokasveja ja vesisammalia on lukuisia. Uskomatonta monimuotoisuutta Maakrunni on hyvä esimerkki pienehköstä saaresta, jonka eri rannat edustavat täysin erilaisia vedenalaisia luontotyyppejä. Kasvillisuuslinjan varrelle on osunut puhdas hiekkapohja. Koko komeutta peittää reilu kerros piilevää. Essi keskinen Manuel Deinhart Kalvasärviä ja muut ärviät viihtyvät Krunnien rehevissä sisälahdissa.. Vedenalaisia kiviä peittää epämääräinen kaksisenttinen ruskea parta, joka mikroskoopilla katsottuna osoittautuu kolmen levälajin – ahdinparran, palleroahdinparran ja Batrachospermum-punalevän – sekoitukseksi. Rantaniitty jatkuu saumattomasti vesikasvillisuudeksi. 46 Suomen luonto 19/2014 Essi Keskinen Linda Jokinen Joitakin vuosia sitten uhanalaisten lajien Suomen Punaiseen kirjaan lisätty pieni ja vaatimaton paunikko kasvaa Krunneilla. Vesi sen ympärillä on laajalla Kilkit syövät kaikkea pohjaan vajoavaa eloperäistä ainesta. Jos Maakrunnin ympärille piirrettäisiin ympyrä, jonka säde on kilometri, koko maa-ala mahtuisi ympyrän sisään. Veden alla eri puolilla saarta ollaan kuitenkin kuin eri maailmoissa. Piilevän biomassa Perämeressä on hyvin merkittävä verrattuna mihinkään muihin vesikasveihin, mutta piilevien tunnistukseen tarvitaan jo huomattavaa asiantuntemusta ja aikaa
… Ne ovat toistaiseksi ainoa saariryhmä Perämeren alueella, jonka luonto jo on ollut pitemmän aikaa rauhoitettuna. Jos katsoo Maakrunnin natura-alueen pohjoispäätyä merikortilla, saattaa hämmentyä siitä, että laajoilta alueilta puuttuvat kokonaan syvyysmerkinnät. Saaristo suojeltiin 1937 muun muassa merihanhen ja haahkan pesimäpaikaksi. Uhanalaiset lajit kuten upossarpio kukoistavat. Myöhemmin valtio lahjoitti heille myös alueeseen kuuluvat luodot ja vedet. Metsähallitus hoitaa Suomen yleisiä vesialueita ja monia mereisiä suojelualueita. Maakrunnin länsipuolen laguuneista ja sisälahdista löytyy viidakko. Tietoa vedenalaisesta luonnosta tarvitaan kaikkeen merialuesuunnitteluun – niin uusien suojelualueiden, tuulivoimaloiden, ydinvoimaloiden, kaasuputkien, ammattikalastuksen kuin virkistyksenkin tarpeisiin. Krunnien saaristo Perämeren saarten natura-a lueella oli yksi kartoitusalueista. Rannikkomme vedenalaisesta luonnosta on kartoitettu tarkasti vasta muutama prosentti, mutta lisää tietoa kertyy joka kesä. Maakrunnin säätiö perustettiin 1936, jolloin luonnonsuojeluhenkiset yksityiset ostivat omilla ja yhtiöiltä saamillaan tukirahoilla Maakrunnin ja Ulkokrunnin maa- ja vesialueet. Satojen metrien matkalla Maakrunnin pohjoispuolella hiekka- ja kivikkopohjainen meri on vain vajaan metrin syvyinen. Samana vuonna Krunnien vartijana vuosikausia toiminut Erkki Reinilä kirjoitti raportin Krunnien luonnonsuojelualue ja sen linnusto, jossa Helsingin yliopiston eläintieteen professori Paavo Suomalainen kommentoi näin: ”Maa- ja Ulkokrunnit ja niitä ympäröivä saaristo muodostavat maassamme ainutlaatuisen luonnonsuojelun kohteen. Alue on äärimmäisen karu. Hiekka myös liikkuu koko ajan niin, että tarkkoja syvyyksiä on mahdotonta ilmoittaa merikortilla. Metsähallitus tekee vedenalaisen meriluonnon kartoituksia koko rannikolla. Maakrunnin säätiö lahjoitti luotsiaseman rakennuksineen ja neljä hehtaaria maata Oulun yliopistolle 1959. Siellä on niin runsaasti putkilokasveja, näkinpartaisia ja leviä, ettei pohjaa näy lainkaan. Kaiken lisäksi ne sijaitsevat alueella, jossa maankohoaminen on hyvin huomattava. Maakrunnin eteläpuolisen Saunalahden rannat ovat rehevää ruovikkoa ja kaislikkoa, lahden pohjoisosa on pehmeää pohjaa tai silttiä, mutta lahden suuaukko komeaa kivikkoa ja mitä monimuotoisinta putkilokasviniittyä. 19/2014 Suomen luonto 47. Täten myös niiden kasvillisuus ja kasvisto ovat tärkeä tutkimuksen kohde. Lisäksi meristrategiapuitedirektiivin mukaan Itämeren tila pitäisi tuntea tällä hetkellä niin hyvin, että se voidaan tarkoilla toimilla saada hyvään ekologiseen tilaan vuoteen 2020 mennessä. Essi Keskinen Vanhaa perua Krunnien saaristo alkoi nousta merestä noin 600 vuotta sitten, ja maapinta-ala kasvaa edelleen. Kirjoittaja toimii meribiologina Metsähallituksessa. Ohjelmaan on kuulunut suuri joukko ulkopuolisella rahoituksella tehtyjä projekteja kuten Life+-rahoitteinen FINMARINET (2009–2012). Tällaistenkin suorittamiseen Maa- ja Ulkokrunnin saaristo tarjoaisi erinomaisen ja ainutlaatuisen tilaisuuden.” n Vedenalainen luontokartoitus Näkinpartaiset muodostavat upeita tiheitä niittyjä pitkin Krunnien saariston matalia vesialueita. Syvällä hiekan ja kivien muodostamalla sekapohjalla kasvavat sulassa sovussa vidat, ärviät, näkinpartaiset, levät ja vesisammalet. VELMUssa eli Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa on kartoitettu Suomen rannikon vedenalaisia luontotyyppejä ja lajistoa vuosina 2004–2014. Iiläiset ja muut rannikon asukkaat kävivät ahkerasti keräämässä saarilla hanhien ja muiden lintujen munia, ja jo 1900-luvun alussa paikalliset luonnonsuojelijat huomasivat, että lintujen määrät ovat vähenemässä. Siinä ei kasva mitään tai vain muutama yksittäinen näkinpartainen tai vita, ja pohja on muotoutunut kauniiksi pieniksi hiekka-aalloiksi. Siinä kartoitettiin vedenalaisia luontotyyppejä seitsemällä Suomen rannikon naturaalueella. alueella vain noin puolen metrin syvyistä. … Kun Oulun yliopisto lähivuosina aloittaa toimintansa, olisi hyvin tärkeätä, että sen biologiset laitokset ryhtyisivät suorittamaan Perämeren alueella murtovesibiologisia vertailututkimuksia. Virallisesti Oulun lääninhallituksen suojelupäätös astui voimaan 1956. Metsähallituksen meriluonnonsuojelutiimi on osallistunut VELMUUN alusta lähtien
Aika näyttää, mitkä nykykirjoista kohoavat klassikoiksi. 48 Suomen luonto 19/2014. Luontokirjojen klassikot marika eerola teksti johanna mehtola Luontotietoa on tarjolla niin tietokirjoissa kuin kaunokirjallisissa teoksissakin
Jos Kivirikon teoksen tarkoitus oli tutustuttaa lukijat eri lintulajeihin, oli esimerkiksi Olavi Hildénin vuonna 1960 julkaistussa Retkeilijän lintuoppaassa (Otava) paljon muutakin tie- toa, esimerkiksi lintujen rauhoitusmääräyksistä sekä muuttolintujen saapumisajoista ja talvehtimisalueista. Ja olihan Lönnrotin kokoamassa Suomen kansalliseepoksessa Kalevalassakin (1849) luonto jo tärkeässä osassa. Kauhukirjallisuudenkin aineksia sisältävää Tunturien yöpuolta (WSOY 1934) taas on kutsuttu jopa kulttiteokseksi. K lassikkoteoksen tunnistaa siitä, että se tiivistää oman aikansa kulttuuria, asenteita ja periaatteita. Sitä siteerataan ja siihen palataan uudestaan ja uudestaan. Järvinen kuvasi pohjoisen erämaita usein metsästäjän silmin kuten teoksessaan Salojen valtias. Lönnrotin kasvion rinnalle klassikoiksi ovat nousseet Leena Hämet-Ahdin, Juha Suomisen, Tauno Ulvisen, Pertti Uotilan ja Seppo Vuokon toimittama Retkeilykasvio (Suomen Luonnonsuojelun Tuki 1984) sekä Seppo Vuokon ja Henry Väreen suomentama ja Suomen oloihin soveltama Bo Mossbergin ja Lennart Stenbergin Suuri Pohjolan kasvio (Tammi 2005). Osittain samoja piirroksia on käytetty myös Lars von Haartmanin, Olavi Hildénin, Pentti Linkolan, Paavo Suomalaisen ja Rauno Tenovuon toimittamassa Pohjolan linnut värikuvin -teoksessa, joka ilmestyi aluksi 12-osaisena vihkosarjana (Otava 1963–1972) ja myöhemmin kaksiosaisena kirjana (Otava 1972). Sellainen on esimerkiksi Elias Lönnrotin Flora Fennica: Suomen kasvisto (1860). Tuoreemmista kotimaisista lintuoppaista klassikoiksi voisi jo nostaa Pertti Koskimiehen Suomen lintuoppaan (WSOY 2005) ja Lasse J. Kasvitiede on Lönnrotin ajoista kehittynyt huiman harppauksen, mutta Flora Fennicaan voi edelleen turvautua, kun etsii tietoa kasvien käytön historiasta. Se on merkittävä teos myös siksi, että kasvio oli ensimmäinen suomenkielinen luonnontieteellinen teos. Lintuoppaiden alkutaival Lintuoppaiden pohjoismainen uranuurtaja oli Magnus ja William von Wrightin kuvittama Svenska Fåglar, joka alkoi ilmestyä vihkoina jo 1828. Kirjailija ja eläinlääkäri Yrjö Kokko muistetaan etenkin toimistaan laulujoutsenen hyväksi. Tarinakirjallisuutta luonnosta Ensimmäisiä suomalaisia kaunokirjallisia luontokirjallisuuden klassikoita ovat A. Käännöskirjoista varhaisin klassikon arvoon noussut teos on Jukka Koskimiehen suomentama Euroopan linnut (Tammi 1962). Sarja sisältää 182 väritettyä kivipiirrosta, joissa linnut on kuvattu tieteellisen tarkasti. Sitä edeltävä, ensimmäinen laaja suomenkielinen määritysopas oli Kaarlo Emil Kivi rikon kaksiosainen teos Suomen linnut (WSOY 1926–1927). Tiedonhakua helpottaa se, että kirjasarjasta on julkaistu kolmiosainen näköispainos (Tammi 2002). Käännöskirjallisuus aina Daniel Defoen jo 1719 alkukielellään ilmestyneestä Robinson C rusoesta lähtien on varmasti antanut myös 19/2014 Suomen luonto 49. Ultima Thulen lintu ilmestyi 1950 (WSOY). Lintu oli uhanalainen, kun Kokon Laulujoutsen. Monet alansa ensimmäiset teokset ovat myös nousseet klassikoiksi. Useimmista lajioppaista on sittemmin ilmestynyt uudistettuja painoksia. Hänen tuotannostaan klassikoiksi voisi nostaa useitakin teoksia, esimerkiksi Sompio: Luiron korpien vanhaa elämää (WSOY 1939), joka kuvaa nyt kadonnutta, Lokan tekoaltaan alle jäänyttä Sompion kylää. Järvisen ja Samuli Paulaharjun teokset. Laineen Suomalaisen Lintuoppaan (WSOY 2009). E. Kertomus karhusta ja ihmisistä (WSOY 1934). Paulaharju puolestaan kirjasi luontokuvausten lisäksi katoavaa kansanperinnettä
Ahmin kaikki historiaa ja luonnontieteitä käsittelevät tietokirjat, joita pienessä maaseutukirjastossa oli. Asiantuntijat paljastavat suosikkinsa Kysy luonnosta -palstalta ja artikkeleistamme tutut asiantuntijamme suosittelevat omaan uraansa vaikuttaneita klassikoita. E. Metsänhoitaja Järvinen osasi ennustaa myös metsien häviämisen ja loppumisen. Kirjassa oli jo vahva ekologinen näkemys. Järvisen teoksissa kuvataan pohjoisen erämaita; kalastusta, metsästystä ja muuta eränkäyntiä koiran ja suurten selkosten ihmisten kanssa. Vaikuttavin kirja oli Pekka Nuortevan Eläinkuvasto I–II (WSOY 1956). Kirjoissa pohditaan elämän peruskysymyksiä ja toimeentuloa rikkumattoman luonnon keskellä. A. Se oli myös ensimmäisiä kirjoja, joita hankittiin kotiimme. Siinä yhdistyvät hienosti kulttuuri ja luonto. Seurauksena oli ensin nuhtelu nenäkkyydestä ja seuraavana päivänä anteeksipyyntö ja tunnustus, että olin ollut oikeassa. Pari päivää myöhemmin opettaja tuli kotiimme ja vaati, että Seppo pitäisi panna oppikouluun! Seppo Vuokko, marika eerola kasviasiantuntija 50 Suomen luonto 19/2014. Seppo Vuolanto, lintuasiantuntija Heti, kun opin lukemaan, minulla oli pohjaton tiedonnälkä. Poikavuosilta muistuvat mieleen James Cooperin intiaanikirjat, muun muassa Viimeinen mohikaani sekä tietenkin Daniel Defoen Robinson Crusoe. Nuortevan kirjan syytä oli sekin, että päädyin akateemiselle uralle. Myös Samuli Paulaharjun koko tuotanto on tullut luettua. Kansakoulun viidennellä luokalla oikaisin opettajaa sanomalla, ettei tervapääsky ole sukua muille pääskysille vaan kuuluu kirskulintuihin
Myös oppaat esimerkiksi käävistä, sienistä, sudenkorennoista, jäkälistä sekä sammalista kuluvat harrastajien käsissä. Huhtasen kirjassa herää henkiin mennyt, parempi maailma, ihmistä ylempi luonto ja sitä rikastaneet Tirron, Heikkilän, Yrjänvanhatalon kentät. Esimerkiksi kustannusyhtiö Tibiale on julkaissut viime vuosina uraa uurtavia tunnistusoppaita muun muassa Suomen luteista, päivä- ja yöperhosista, verkkosiipisistä, hämähäkeistä sekä etanoista ja kotiloista. Myöhemmin sama kirja julkaistiin myös englanniksi nimellä Beetles. ”Täällä kokee olevansa maapallon etäispisteessä, yhdessä harvoista, jotka eivät ole homeessa. Olin hieman pettynyt ulkoasuun, koska The Beetles olisi mielestäni rokannut paremmin. Olihan kyseessä ensimmäinen väitöskirja helttasienitieteen alueelta ja sienten käyttöä kuvaavalta alalta. Teoksen nimi viittaa lintujen laulun vähenemiseen. Kirjan saama huomio ja siitä syntynyt keskustelu johtivat hyönteismyrkkynä käytetyn ddt:n kieltoon Yhdysvalloissa 1970-luvun alussa. Tunnistusoppaat ovat merkittäviä tutkijoiden ja kustantamoiden ponnistuksia, ja moniin niistäkin palataan – uudestaan ja uudestaan. Nykypäivän eräkirjailijoitamme ovat muun muassa Seppo Saraspää laajalla tuotannollaan sekä Kari Kovalainen, joka esikoisteoksessaan Sudenveri (Karisto 2007) alkoi uudistaa eräkirjallisuutta. Ne helpottavat myös luontoharrastuksen aloittamista. Omia kokemuksiaan ja näkökantojaan esittelee suomalaisittain Pentti Linkola kirjoissaan Unelmat paremmasta maailmasta (WSOY 1971) sekä Toisinajattelijan päiväkirjasta (WSOY 1979). Tuo retki vaikutti elämääni enemmän kuin mikään muu tapahtuma sitten Siikalahdelle tuloni toukokuussa 1969. Oli siis ylen miellyttävää saada isäpapalta lahjaksi erinomainen germaaninen yli 1000 lajin värikuvin voimin ryyditetty yleise sitys maanosamme kovakuoriaislajistosta – nimikin oli perisaksalaisella iskevyydellä Der Kosmos Käferführer (Stuttgart: Kosmos, 1984), joka jo nimellään sai nuoren harrastajan kannat suorastaan kapsahtamaan yhteen ja siinä sivussa pölyttyneet saksankielen sanakirjat kulumaan. Mainiossa yleisteoksessa on esitetty värikuvin vähintään yksi jokaisen keskieurooppalaisen kuoriaissuvun edustaja, mutta monista jopa useampia yleisiä tai ainakin näyttäviä lajeja. Jaakko Kullberg, hyönteisasiantuntija Minulle tärkeä kirja on ollut Toivo Rautavaaran väitöskirja Suomen sienisato vuodelta 1947 (WSOY). Avaruus on lähellä.” Pertti Koskimies, lintututkija 19/2014 Suomen luonto 51. Mieleeni siiitä on jäänyt Rautavaaran luonnehdinta sienestäjistä: ”Sienten kerääjinä tulevat kysymykseen etupäässä lapset ja vanhukset ja yleensä yksinkertaiset ihmiset, joiden oppimisedellytykset eivät ole erityisen suuret.” Lasse Kosonen, sieniasiantuntija Iiskonkatoamavaara, Arkkulautavaara, Viinanlisäämäjärvi, Kellonkadottamaäytsi, Ahkiontekemäpalot, Huuhkajanpäänpaistama, Morottijjee… Henkiystäväni Raimo Latja vei minut Muotkatunturien kotkanpesille kesällä 1986. Tähän epäkohtaan on onneksi saatu monella lajiryhmällä parannus. Monet luontoharrastajat ovat joutuneet etsimään harvinaisemmista lajeista tietoa ulkomaisista tunnistusoppaista, koska suomenkielistä kirjallisuutta ei ole ollut. Tulevia klassikoita. suomenkieliseen luontokirjallisuuteen vaikutteita. Kun ympäristötietoisuus ja samalla ongelmat alkoivat teollistumisen myötä saada uudet mitat, muutos näkyi myös kirjallisuudessa. Urpo Huhtasen huimanherkät sanat ja kuvat teoksessa Tuuli kääntyy pohjoiseen (WSOY 1988) lennättävät henkeni kesä- ja talvivaellusteni välilläkin sinisenä aaltoilevalle tunturimerelle, jossa kohtasin myös ensimmäisen tunturihaukkani ja jonka tuuleen lopulta tuhkana päädyn. n Lisää klassikkovinkkejä sekä tietoa tunnistusoppaista www.suomenluonto.fi Lähetä oma klassikkovinkkisi! johanna.mehtola@sll.fi Aloin nuorena harrastaa kovakuoriaisia, mutta monimuotoiseen ja vaikeaan ryhmään uppoutuminen oli hankalaa ilman vanhempien ja osaavampien herrojen apua, vaikka intoa ja tahtoa tutkia oli. Kirja kuvaa kemiallisten hyönteismyrkkyjen vaikutuksia ravintoketjuun ja tuhoja etenkin linnustolle. Rachel Carsonin Äänetön kevät (Tammi 1963) onkin ympäristöongelmista kertovan kirjallisuuden merkkiteos. Varhainen elämänkatsomuksellinen teos on 1854 ilmestynyt Henry Thoreaun Elämää metsässä (ensipainos WSOY 1954), jossa kirjailija kuvaa kokeiluaan elää yksinkertaista elämää pienessä mökissä keskellä metsää. Kirjat olivat vanhoja ja kuvitettuina harvinaisia ja kalliita. Raitis tuuli on hyvä hengittää
Taiteilija maalasi kuvat luonnontieteilijä John Lindénin opastuksella. Otava Ebba Masalinin Potaatti (1903). 52 Suomen luonto 19/2014
Näin tähdättiin korkeaan laatuun. Kansakoulujen asema alkoi vahvistua kansakouluasetuksen voimaan tulon jälkeen 1866. Se kehitti vuorovaikutusta, kerrontataitoja ja kykyä etsiä kuvasta yksityiskoh- Jyväskylän seminaarin tyttömallikoulun oppitunti opettaja Armida Enckellin johdolla 1910-luvulla. Oppikirjoja oli 1800-luvulla jo jonkin verran, mutta niiden kuvitus oli niukkaa ja mustavalkoista. Jyväskylän yliopiston tiedemuseo K teksti Alice Karlsson Cygnaeuksen havainto-oppi Opetustaulujen historia alkaa Suomessa 1800-luvun loppupuolelta. Koulutaulut herättävät muistoja Jyväskylän yliopiston tiedemuseon kokoelmissa komeilee yli tuhat koulutaulua. Koulutaulujen kuvat olivat selkeitä. Esimerkiksi Potaatissa on kukkiva kasvi maanalaisine varsineen ja mukuloineen. Kuvat tukivat eri oppiaineita. ”Cygnaeuksen metodissa lapset opetettiin kuvaa katsellessa kertomaan opettajalle, mitä he näkevät. Kasvitieteessä vastaavia selkokuvia olivat luonnontieteilijä John Lindénin suunnittelemat ja kuvataiteilija Ebba Masalinin piirtämät mustapohjaiset kasvitaulut. Yksityiskohtaisesti kuvaan on maalattu lisäksi muun muassa kukka ja marja sekä niiden poikkileikkaukset. kuvat Jyväskylän yliopiston tiedemuseo Matti Karppanen: Kuovi, kurki (1910). Tältä ajalta on säilynyt muun muassa norjalaisen Peter Dybdahlin anatomisia ja eläintieteellisiä seinätauluja, jotka ovat edelleen vertaansa vailla. Peter Dybdahlin Anatomisia seinätauluja nro 46. 19/2014 Suomen luonto 53. Opettajilta alettiin vaatia aivan uusia taitoja. Niissä saattoi olla esimerkiksi vain yksi tai kaksi eläinlajia kuten Hugo Ungewitterin Susi-kuvassa ja Matti Karppasen Kuovi, kurki -taulussa. Silloin lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan oppiminen ei enää riittänyt vaan piti omaksua muun muassa maantietoa, luonnontietoa, historiaa, piirustusta, käsitöitä ja uskontoa. Avuksi tulivat koulutaulut ja Uno Cygnaeus, Suomen kansakoulun isä. Tietosisältö tuli tutkijalta ja visuaalinen puoli taiteilijalta. Hugo Ungewitter: Susi. Hän perusti 1863 Jyväskylään ensimmäisen opettajaseminaarin ja alkoi hankkia oppilaitokseen kuvatauluja lähinnä Saksasta ja Venäjältä, mutta jonkin verran muualtakin. Kuvataulujen aihepiirit ulottuivat varsinaisista oppiaineista arkisiin askareihin, satuihin, Kalevalaan, alkoholivalistukseen ja käytöstapoihin. Lindén ja Masalin sopivat esimerkiksi työparista kuvataulujen takana. Suomessa ei vielä tuolloin ollut omaa tuotantoa. oulutaulut olivat kansakoulun alkutaipaleen tienoilta 1970-luvulle asti opettajien käyttämiä tärkeitä havaintovälineitä, isoja kuvatauluja, joita tuotiin luokkaan usein yksi kerrallaan. Käytiin keskustelua opettajan ja oppilaan välillä
Myöhemmin kustantajiin liittyi vielä Kouluaitta. Tauluja tuotti ensimmäiseksi WSOY, mutta pian myös Otava, Akateeminen kirjakauppa ja ennen kaikkea Valistus, Kansanopettajien osakeyhtiö. Museo teki löydön Jyväskylän yliopiston tiedemuseo kiinnostui koulutauluista näyttelykeskusta suunnitellessaan. 1852). hanna-kaisa hämäläinen Jyväskylän yliopiston tiedemuseo Jyväskylän yliopiston tiedemuseon kokoelmia. Jyväskylän yliopiston tiedemuseo Matti Karppanen: Tiainen, varpunen, keltasirkku, taviokuurna, pulmunen, punatulkku, tilhi. Maalaiskansakouluissa kuvia säilytettiinkin kuin aarteita, sillä ne olivat kalliita. Kirjanen oli innoittava opas ensimmäisiin kuvatauluihin. Kun kokoelmia alettiin tutkia, kuvatauluja löytyi toista tuhatta. ”Kuvat esittivät hyvin tavanomaisia asioita kuten puutarhanhoitoa ja maisemia, mutta niissä oli paljon yksityiskohtia”, Vuorinen kertoo. G. Luku- ja apu-kirja käsitystajun harjoittamiseen. F. Oleellista oli havainnointi, missä visuaalisuus oli tärkeässä asemassa. 1827) ja Friedrich Fröbeliltä (k. ”Tajusimme yhtäkkiä, että meillä on todennäköisesti Suomen laajin ja ainakin monipuolisin kokoelma kouluissa käytetyistä kuvatauluista, koska ensimmäinen opettajaseminaari oli täällä”, Vuorinen kertoo. Tarjonta oli erittäin runsasta, mutta opettajien mahdollisuudet taulujen hankkimiseen olivat rajalliset. Ålander: Pirtti, käsityötoimet, runonlaulanta y.m. ”Löysimme uutta perusnäyttelyä rakentaessamme Uno Cygnaeuksen 1856 kustantaman ja suomeksi käännättämän kirjasen Elämää kaupungissa, maalla, kedolla ja metsässä. ”Näitä kuvia ei ilmeisesti ole säilynyt Suomessa missään.” Kirjanen herätti kuitenkin kiinnostuksen muihin kuvatauluihin. ”Valokuvasta ei näe koskaan yksityiskohtia niin hyvin kuin piirretystä kuvasta, missä asiat on pelkistetty ja keskeiset piirteet nostettu esille.” Cygnaeus ammensi oppinsa keskieurooppalaisilta pedagogeilta Johann Pestalozzilta (k. 54 Suomen luonto 19/2014 tia, siis havaintokykyä. Tauluja oli seminaarissa käytössä kolmessa kohteessa: poikaharjoituskoulussa, tyttöharjoituskoulussa ja opettajaseminaarissa, jossa olivat kaikkein vaativimmat kuvataulut. Aiheet liittyivät oppilaan lähipiiriin.” Näin kertoo Jyväskylän yliopiston tiedemuseon intendentti Pirjo Vuorinen. (1910). Vilkas tuotanto Kotimaisten kuvataulujen kulta-aika alkoi 1900-luvulle siirryttäessä. Vuorisen mukaan opettajat olisivat halunneet ostaa yksittäisiä tauluja, mutta yleensä ne piti hankkia sarjoina.. Taulut on nostettu esille kuvausta varten
Esillä oli kansatieteellisiä esineitä, suomalaista käden taitoa, jota käytettiin malleina piirustuksen ja käsityön opettamisessa. Alun perin se oli osa Jyväskylän seminaaria. Tallessa museossa Jyväskylän yliopiston tiedemuseo perustettiin 1900. Sen säilyttäminen jäi museon pääasialliseksi tehtäväksi sen jälkeen, kun kansatieteellinen aineisto siirtyi maakuntamuseolle. Aineiston keruusta vastasivat aluksi opiskelijat Blomstedtin opastuksella. Avoinna ke–pe 12–17, la 12–16. Museo sijoitettiin arkkitehti ja seminaarin lehtori Yrjö Blomstedtin suunnittelemaan piirustus- ja veistosalirakennukseen omaksi oppimisympäristökseen. hanna-kaisa hämäläinen Intendentti Pirjo Vuorinen esittelee Jyväskylän yliopiston tiedemuseon kokoelmaa Kanavuoressa. Jyväskylän yliopiston tiedemuseon näyttelykeskus Soihtu, Seminaarinmäki, S-rakennus. Vähitellen museoon alettiin kerätä oman oppilaitoksen historiaa. Vapaa pääsy. 19/2014 Suomen luonto 55. Koulutaulut ovat kokoelmissa, mutta tiedemuseon Soihtu-näyttelykeskuksessa niihin pääsee tutustumaan kosketusnäytöltä
Lehmiä, hevosia, lampaita ja kanoja hoidetaan. Suurimmalla osalla tauluista on ollut surullinen kohtalo niin Ruokolahdella kuin muuallakin Suomessa. Useat kuvatauluista olivat arvostettujen taiteilijoiden piirtämiä tai maalaamia, joten kuvista välittyi monenlaisia esteettisiä asioita. Ne eivät liioin olleet kaikkein välttämättömimpiä hankintoja. Harri Tonderin keräämä kuvataulukokoelma on kunnianosoitus Suomen koululaitokselle ja koulujen taidekasvatukselle. ”Kuvat olivat aika ihanteellisia. Ensimmäisiä taidekokemuksia Ruokolahtelainen opettaja Harri Tonder työskenteli Kemppilän kaksiopettajaisella kyläkoululla 1960–1968. Niitä on kuskattu kaatopaikoille, käytetty saunan lämmitykseen tai muuten vain poltettu. Kuvataulujen asiasisällöt ja yksinkertainen esittämistapa olivat sellaisia, että oppilaiden oli helppoa samastua niiden viestiin. 56 Suomen luonto 19/2014. Lisäksi monet tauluista olivat kauniita ja taiteellisia. Opettaja saattoi rakentaa oppitunnin jopa yksittäisen kuvataulun varaan siten, että oppilaiden mielenkiinto asiaan heräsi. Sieltä nousevat koti, uskonto ja isänmaa -ihanteet suoraan. Taulut ovat olleet näytteillä kaksi kertaa. Ålanderin Pirtti, käsityötoimet ja runonlaulanta sekä Matti Karppasen maalaukset vaikkapa kotipihan linnuista ovat syöpyneet syvälle mieleen. Kun jotakin aihetta käsiteltiin oppitunnilla ja aiheeseen liittyvä kaunis ja monipuolinen kuvataulu otettiin esille luokan eteen, lasten mieleen syöpyi asiasisällön lisäksi myös kauneusarvoja. Rudolf Koivun satukuvat ja esimerkiksi ympäristöopissa käytetyt F. Hänen mukaansa esimerkiksi syrjäseutujen kouluilla opetustaulut olivat monelle lapselle ensimmäinen taidekokemus. Edelle menivät muun muassa harmooni, Suomen kartta ja karttapallo. Muu oppimateriaali oli hyvin vaatimatonta tai sitä ei ollut ollenkaan. Tonder aloitti opetustaulujen keruun jo 1968, mutta aktivoitui 2004, kun Ruokolahden 24 kyläkoulusta oli jo lakkautettu 21. G. Perhekuvissa on äiti, isä ja liuta lapsia pihatöissä tai kodin askareissa. Taulu jätettiin usein vielä hannu Aarnio Otava Harri Tonder on kerännyt Ruokolahdella toimivaan Taitotaloon yli 400 opetustaulun kokoelman. Hän ryhtyi haalimaan tauluja vanhojen koulurakennusten varastoista ja sai niitä pelastettua yli 400. Kuvataulujen käyttö opetuksen tukena oli ennen peruskoulun tuloa tärkeä osa oppituntia. ”Varmasti tauluista on peräisin ainakin osa siitä käsityksestä, mikä on suomalaista ja mikä on tavoiteltavaa”, Vuorinen sanoo. Mielen muokkaajia Koulutaulut herättävät nostalgisia muistoja ainakin tietyissä ikäpolvissa. Varsinkin pienillä kyläkouluilla kuvatauluvarasto oli ainoa tuki opettajan opetustyössä. Koulun lakkautuksen jälkeen hän siirtyi Ruokolahden keskustan koululle erityisopettajaksi. Eläkkeelle Tonder jäi 1991. Kasvimaa kukoistaa. Ne vastasivat kysymyksiin mitä toivomme elämältä ja minkälaista arki on.” n Ebba Masalinin Mustikka ja puolukka (1914). Äidillä on puhdas esiliina ja huivi, pullaa leivotaan ja savu nousee pirtin piipusta
Diasarjat ja kalvot syrjäyttivät seinätaulut. pariksi viikoksi näkyviin luokan seinälle, mikä tehosti vaikutusta. Käyttöön otettiin uudet oppikirjat ja opetusmenetelmät. Opetustauluista tärkeimpiä olivat kasviopin, eläinopin ja historian taulut, mutta myös maantiedossa ja uskonnossa oli paljon opetustauluja. Taulujen ohjaamina opettaja saattoi jakaa aivan uutta tietoa kasvien istutuksesta, hoidosta ja jalostustyöstä. Ebba Masalinin kasvitaulusarja oli kokonaisuudessaan esillä Ruokolahden Taitotalon opetustaulunäyttelyssä kesällä 2012. Niitä ennen oli julkaistu vain yksi historian opetukseen liittyvä sarja vuonna 1900 (Nils Wiwel). Opettajan persoona ratkaisi, kuinka paljon ja miten tauluja käytettiin. Yksi toistuu myös isossa kuvassa. Jyväskylän yliopiston tiedemuseo Hannu Aarnio Tauluja oli myös laskennossa. Maaseudun kouluilla olivat erityisen tärkeitä kasviopin maataloutta ja puutarhanhoitoa käsittelevät aihepiirit. Kauniin ulkoasunsa takia niitä pidettiin usein esillä myös muissa koulun tiloissa. John Lindénin suunnittelemat opetustaulut tulivat käyttöön ensimmäisten joukossa vuonna 1903. Ebba Masalinin maalaamat 20 mustapohjaista kasvitaulua muodostivat vuosikymmenien ajan yhden suosituimmista SLL_Joulukampanja2014_ilmoitus_SUOMENLUONTO_195x132mm_K.indd 1 opetussarjoista. Peruskoulun tulo 1970-luvulla mullisti koulujen opetustyön. Taiteilija Akseli Einolan Luku 1 (1930). Hannu aarnio 57 28.10.2014 11.06 19/2014 Suomen luonto. Niiden kohtaloksi tuli pölyttyä koulujen varastoissa, joista ne eri tavoin hävisivät vähin äänin kenenkään perään kyselemättä
58 Suomen luonto 19/2014. Ne tarjoavat rauhaa ja hiljaisuutta. rauhan tyyssijat teksti ja kuvat Markus sirkka Suomen 38 kansallispuistosta kuudessa vierailee vuosittain alle 10?000 kävijää, talvella ei juuri ketään
Talvella on kesääkin hiljaisempaa; silloin tapaa harvoin ketään. Ero hiljaisimman ja suosituimman kansallispuiston käyntimäärissä on huikea: Pallas–Yllästunturilla vierailee vuosittain liki puoli miljoonaa kävijää, kun hiljaisimmassa Kauhanevan–Pohjankankaan puistossa kertyi vuonna 2013 vain 6200 käyntikertaa. 19/2014 Suomen luonto 59. 2. 5. Käyntimääriltään pienimmissä puistoissa toive toteutuu varmimmin. Niissä polkua ja pitkosta saa astella rauhassa, eikä tulentekopaikalla ole ruuhkaa. 6. 3. 4. 1. Valkmusan talvista suota saa ihailla rauhassa. löytöretkellä suomessa K ävijätutkimuksien mukaan kansallispuistoista etsitään ennen kaikkea luonnonrauhaa, hiljaisuutta ja virkistystä. Se ei välttämättä ole huono asia
Kun suuntaa sukset alkutalven auringossa kylpevälle Kauhanevalle, ei tarvitse pelätä mäkiä eikä vastaantulijoita. Kansallispuiston muilla soilla ja Pohjankankaan karuilla mäntykankailla saa liikkua vapaasti ympäri vuoden. Etelä-Pohjanmaan laajimmalla kermikeidassuolla ei näy ketään. Kansallispuistot ovat suuria, yli tuhannen hehtaarin laajuisia luonnonsuojelualueita, joiden päätehtävä on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Silloin Kauhanevalla täytyy pysytellä ainoalla merkityllä reitillä, kahden kilometrin pitkospuulenkillä. Vasemmalla Kärjenkallion lintutorni. Puurijärvi hiljenee talveksi. Puurijärven–Isosuon kansallispuisto • 8000 käyntiä • 27 km², Kokemäki, Huittinen, Sastamala, Satakunta, Pirkanmaa Rikkaasta linnustostaan tunnettu Puurijärven– Isosuon kansallispuisto hiljenee, kun maa peittyy lumeen ja jäähän. 1. 2. Kauhanevan– Pohjankankaan kansallispuistossa käy vuosittain noin 6000 retkeilijää. Mikä kansallispuisto. Kyrönkankaan museotien varrella oleva Salomaan parkkipaikka aurataan vain hiihtolomien aikaan, muutoin tie on ummessa. www.luontoon.fi www.metsa.fi Isosuo avautuu lintutornista. Pieniin käyntimääriin on monta syytä, mutta usein merkittävin on sijainti kaukana kasvuja matkailukeskuksista sekä hankalat kulkuyhteydet. Virkistyskäyttö ja kansanterveyden edistäminen ovat kuitenkin yhä tärkeämpiä tavoitteita. Kansallispuiston tunnuslintu lirokin on jo Afrikassa. Reitin varrella on telttailupaikka ja Nummikankaan luontotorni sekä tulentekopaikka. Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto • 6200 käyntiä • 62 km², Kauhajoki, Karvia, Etelä-Pohjanmaa, Satakunta Kosevan autiotupa odottaa Tiilikkajärvellä. Kaikki 38 kansallispuistoamme ovat Metsähallituksen hallinnassa. Hiljaisuus ja erämaisuus ovat kansallispuistojen tunnusomaisia piirteitä, joita myös kävijät arvostavat. 60 Suomen luonto 19/2014 Kansallispuiston rauhaa lisää huhtikuun alusta syyskuun puoliväliin kestävä liikkumisrajoitus linnuston pesimärauhan turvaamiseksi. Rauhallista retkikohdetta etsivälle ne ovat siis oivallisia vaihtoehtoja. Puiston talviuni päättyy huhtikuussa, kun muuttavat laulujoutsenet ja metsähanhet levähtävät alueella jopa satapäisinä parvina.. Kesällä on toista, mutta silloinkin äänessä ovat suolla viihtyvät linnut. Tässä vinkit luonnonrauhaan. Vaikka kansallispuisto on jo itsessään nähtävyys, hiljaisista puistoista puuttuu tunnettu nähtävyys kuten Kolin näkymät tai Hiidenportin rotko, joka houkuttelisi enemmän kävijöitä
Isosuon laidassa on teyksessä on tilaa muutamalle autolle. Helmi- rin Nahkiaissalon luontopolku, joka poik kuulta pääsiäiseen auki pidettävällä latupoh- keaa myös rantamaisemiin. 19/2014 Suomen luonto 61. Maaliskuun alussa Tiilikkajärven kansallisKolovesi on parhaimmillaan kesällä, mutpuisto täyttyy suksien suihkeesta ja iloisesta ta mikäli talviseen Koloveteen haluaa tutuspuheensorinasta, kun kansallispuistossa jär- tua, paras tapa on kiertää kolmen kilometjestetään Tiilikan hiihto -tapahtuma. Pohjoisniemeen turpeen kuivatukseen ja varastointiin käy- vievää tietä ei pidetä auki talvisin, mutta ristetty varastorakennus. Puurijärvi–Isosuolla linnut saavat olla rauMetsähallituksen tekemä latupohja lähtee hassa, sillä niiden turvaksi säädetyillä rajoi- Sammakkotammen opastuspaikalta, jolla on tusosilla liikkuminen on kiellettyä helmi- myös kansallispuiston ainoa aurattu parkkikuun alusta marraskuun loppuun. kansallispuistossa retkeilyä on rajoitettu. Erityisesti rannoilla ja rantakinoksien läheisyydessä liikkumista on vältettävä. Ala-Kauvatsanjoen rantamaisemissa voi 4. Äkämäsääsken aikaansaama ”ruusu” pajussa Kolovedellä. hiihdetään sitä pitkin. 3. Koloveden kansallispuisto liikkua vapaasti ja keitellä kahvit tulente• 8700 käyntiä kopaikalla. Talvila on lyhyt luontopolku, jonka voi kiertää aikaan norppa tarvitsee pesimärauhan, siksi talvellakin. Harvat hiihtovaeltajat yöpyvät teltas- metriä suuntaansa, kun polun päähän lumisa tai Kosevan autiotuvassa Tiilikkajärven kenkäilee tai hiihtää Enonkoskelta tulevalpohjoisrannalla. Tietä parkkipaikalle ei aurata, joten luonMuuten puistossa on talvisaikaan rauhal- toretkelle tulee lisää pituutta kolme kilolista. Kauhanevan– Pohjankankaan maisemat ovat tasaisia. Puurijärven maisema on vaikut• 23 km², Enonkoski, Heinävesi, Savonlinna, tava talvellakin, etenkin jos kipuaa yhteen Etelä-Savo Pohjoismaiden suurimmista lintutorneista Kärjenkalliolla. luontotorni. paikka. ta tieltä. Täyssinän rauhan rajakivi Tiilikkajärvellä. Aurinko nousee Lohilahden takaa Kolovedellä. Talvella Koloveden saaret on rauhoitettu saimaannorpan pesinnälle. Merkityn polun jalla sivakointi on muutenkin suosittua; kan- varrelta on lyhyt pisto Lohilahden telttailusallispuiston 2000 talvikäyntikerrasta 1800 ja tulentekopaikalle. Koloveden kansallispuisto Etelä-Savon sydänIsosuolla voi hiihtoreitin valita vapaasti mailla on saimaannorpan kotiseutua ja sokhuhtikuun alkuun asti. Tiilikkajärven kansallispuisto Kansallispuiston saariin ei talvella saa • 8500 käyntiä nousta lainkaan, joten Koloveden tunnetuin • 34 km², Rautavaara, Sotkamo, Pohjois-Savo, nähtävyys, Ukonvuoren kalliomaalaukset, on Kainuu talviretkeilijän ulottumattomissa. Myös Ronkansuol- keloisine saarineen melojan paratiisi. Kiireisimmät pääsevät tulistelemaan Ympäri vuoden voi kiertää luontopolun, heti, sillä ensimmäinen nuotiopaikka on aijonka varrella on muun muassa turvesuuli: van parkkipaikan vieressä
Jäälakeuden kutsu kuullaan vuosittain pari tuhatta kertaa kansallispuiston 9000 käyntikerrasta. Puistossa lisätään reittien viitoitusta ja maantienvarsien opasteita, lisäksi Moronvuorella on grillikatos. Ketään ei tule vastaan, mutta Moronvuoren päivätuvan hellassa hehkuu hiillos, joten en ole ainoa puistossa. Puistoon mennään pilkille, moottorikelkkailemaan ja retkeilemään. 5. Valkmusa • 9600 käyntiä • 17 km² Pyhtää, Kotka, Kymenlaakso Moronvuoren päivätupa tulipaikkoineen sekä lintutorni palvelevat Valkmusan kävijöitä. Kansallispuiston pääopastuspiste ja vilkkain käyntikohde on parin kilometrin mittainen luontopolku Valkmusan suon laidalla. Etelä-Suomen merkittävimpiin kuuluvalla suoalueella myös umpihankihiihto on suosittua. Hyvänä lumitalvena Moronvuorelle sivakoidaan Kotkan Karhuvuoresta kymmenen kilometrin latua pitkin. Päivätuvalla on hyvä huokaista. Lähin parkkipaikka on parin kilometrin etäisyydellä Suolinnantien päässä, Valkmusan kaakkoisnurkalla. Polun varrella on lintutorni. sallispuiston kahtia: itäosien saariin suunnataan Kemistä ja läntisiin Torniosta. Talviretkeilijän pitää huomioida Kemin–Tornion laivaväylä, joka jakaa kan- 62 Suomen luonto 19/2014 Talviaamun hiljainen maisema huokaa Valkmusan suolla retkeilijän suunnatessa kohti Moronvuoren päivätupaa. n. Se selittyy muun muassa kohentuvalla palveluvarustuksella. Talvella menoa ei rajoita jäässä oleva suo eivätkä liikkumisrajoitukset, sillä kansallispuistossa voi kulkea vapaasti. Jäällä ei tule tungosta, vaikka siellä voi harrastaa monenlaista, ja talvella kansallispuistoon pääsee veneetön maakrapukin. Perämeren kansallispuistossa käy noin 9000 retkeilijää vuosittain. Vanhan niittypirtin pihapiirissä on puiston ainoa telttailu- ja tulentekopaikka. Kymenlaaksossa Pyhtään ja Kotkan kunnissa sijaitsevan kansallispuiston suosio onkin vahvassa kasvussa: vuonna 2013 käyntimäärä kasvoi lähes 30 prosenttia 7400:sta reiluun 9600 käyntikertaan. 6. Jäätä riittää pitkälle kevääseen; hyvänä jäätalvena hiihtäjä voi nauttia vappusimat Perämeren jäällä. Palveluista Selkä-Sarven autiotupa tarjoaa suojaa ympäri vuoden, muuten täytyy tyytyä telttailemaan. Perämeren kansallispuisto • 8800 käyntiä • 157 km², josta maata 2,5 km², Kemi, Tornio, Etelä-Lappi Perämeren kansallispuisto viehättää tuntureitakin suuremmalla avaruudellaan
Esimerkiksi sateinen kesä tekee käyntitilastoon kuopan, toisaalta kehittämishankkeet ja myönteinen julkisuus tuovat piikin. Tutkimuksissa on todettu, että kansallispuistoihin kannattaa satsata: jokainen kansallispuistoon sijoitettu euro hyödyttää paikallistaloutta kymmenen euron verran, suosituimmissa kansallispuistoissa enemmänkin. Keskimäärin viiden vuoden välein toistettavilla tutkimuksilla selvitetään retkeilijöiden odotuksia, harrastuksia sekä palveluiden ja rahan käyttöä. ”Laskureita ei ole aivan joka polun päässä, mutta erilaisilla kalibrointimenetelmillä saadaan arvio kansallispuiston koko käyntimäärästä”, kertoo erikoissuunnittelija Liisa Kajala Metsähallituksesta. ”Vesistökohteissa palattiin edelliskesän notkahduksen jälkeen normaaliin”, Kajala toteaa. Luontokeskus Haltian avaaminen siivitti Nuuksion kansallispuiston 43 prosentin kasvuun. 19/2014 Suomen luonto 63. Käyntimääriä arvioidaan myös polkujen kuluneisuuden, polttopuun kulutuksen, vieraskirjojen ja manuaalisen laskemisen perusteella. ”Esimerkiksi Perämeren kansallispuiston käyntimääräarvio on yli kolminkertaistunut 2500:sta 8700:aan reilun kymmenen vuoden aikana, kun kävijät saadaan laskureilla paremmin kiinni”, Kajala jatkaa. Myös hiljaisimmat kansallispuistot kasvattivat kävijämääriään, osa jopa 30 prosenttia edellisestä vuodesta. Kansallispuistojen käyntimäärät ovat kasvaneet tasaisesti jo pitkään: viime vuonna keskimäärin kahdeksan prosenttia. Erityisesti käyntimääriltään pienissä kansallispuistoissa vuosittaiset heilahdukset näkyvät selvästi. Kävijälaskuri pyörähtää, kun retkeilijä astuu pitkokselle, kiipeää luontotorniin, vierailee luontotuvassa tai retkeilijän auto hurauttaa anturin ylitse sisääntulotiellä. Metsähallituksen puistomestari lataa kävijälaskurin tietoja Sipoonkorvessa. Paikallistunteelle ja kunnan imagolle merkitys on sitäkin suurempi. Laskuri rekisteröi käynnit Metsähallituksella on tarkka rätinki kansallispuistojen ja retkeilyalueiden kävijöistä. Vuosissa on eroja. Lepohetki Salomaan telttapaikalla. n Taustatietoja juttua varten on saatu puistonjohtajilta, puistomestareilta, suunnittelijoilta sekä muilta vastuuhenkilöiltä, joille kiitos kommenteista. Retki jatkuu aamulla Kauhanevan– Pohjankankaan maisemissa. Myös matkailuyrittäjät pystyvät paremmin vastaamaan kysyntään, kun matkailijoiden tarpeista on tutkittua tietoa. ”Pitkän ajan trendien tarkastelu onkin yksittäistä vuotta mielenkiintoisempaa”, Kajala valaisee. Kun käyntimäärä yhdistetään kävijätutkimukseen, saadaan tarpeellista tietoa rakenteiden ja riittävän rahoituksen määrän arvioimiseksi. Nykyisin uusi kansallispuisto toivotetaankin useimmiten ilomielin tervetulleeksi. Vuonna 2013 koko maan kansallispuistojen kävijöiden yhteenlaskettu rahankäytön kokonaisvaikutus oli 115,5 miljoonaa euroa ja työllisyysvaikutus 1484 henkilötyövuotta. ”Kävijälaskennat ovat tarkentuneet merkittävästi laskentamenetelmien käytön kehittyessä, mutta tulos on edelleen arvio”, Kajala sanoo. Tieto kerätään analysoitavaksi muun kävijätiedon kanssa Metsähallituksen ASTA-asiakastietojärjestelmään. Yhteensä kaikissa kansallispuistossa vierailtiin liki 2?260?000 kertaa
Se oli minulle paremminkin vuoropuhelua luonnon kanssa ja sivutuotteena siitä syntyi kirja. Nyt siihen mahtuu mukaan enemmän erilaisia sävyjä ja näkökulmia. Lauman yhteisöllisyys on tainnut meiltä ihmisiltä unohtua, mutta susi pitää sudesta huolta. Metsästys, salakaadot ja susien siirtyminen rajan yli ovat verottaneet määrää. Jo muinaiset ihmiset ovat luoneet suteen suhteen. En ole nähnyt sutta luonnossa, enkä ole kuullut ulvontaakaan pitkään aikaan. voisimme ottaa oppia susista. Susi alkoi kiinnostaa minua entistä enemmän. Siellä on vajaan 400 suden kanta. Suomessa on noin 150 sutta, jotka muodostavat 16 laumaa. Me molemmat olemme sosiaalisia opportunisteja. Kymmenkunta vuotta sitten Suomessa oli enemmän susia kuin länsinaapurissa. Susi herättää tunteita. Suden jälkiä olen sen sijaan nähnyt useastikin. Susi ei nauti tällä hetkellä maassamme suotuisasta suojelun tasosta vaan on pikemminkin lainsuojaton. Myös suden levittäytyminen etelämmäksi on laajentanut keskustelua valtakunnallisemmaksi ja samalla moniarvoisemmaksi. Perehdyin susien maailmaan silkasta uteliaisuudesta. Me molemmat olemme sosiaalisia opportunisteja.” mys mennä metsään tulipa siellä vastaan mitä tahansa. Myös mielikuvat sudesta ovat muuttuneet. Lähialueelle ilmestyessään se vaikuttaa aina jollakin tavalla ihmisten elämään. ”Yllätyin, kun Susi-kirjani palkittiin valtion tiedonjulkistamispalkinnolla. Susikeskustelu on kymmenessä vuodessa muuttunut. Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Susien tuntija Mervi Laaksonen, 39, suojelubiologi, Kuhmo ”Voisimme ottaa oppia susista” teksti johanna mehtola kuva samu puuronen 19/2013 64 Suomen luonto 19/2014 Kun biologi Mervi Laaksonen kiinnostui sudesta, sivutuotteena syntyi valtion tiedonjulkistamispalkinnon saanut teos Susi. Näiden 32 suden harteilla on koko kannan kehitys. Susi muistuttaa aika paljon ihmistä. Uudessa tilanteessa ja paikassa me löydämme tavan pärjätä ja sopeudumme. Biologina perustiedot lajista olivat hallussa, mutta halusin etsiä käsiini uutta tietoa. Ruotsissa on parempi tilanne. Se on siis varsin heikoissa kantimissa. Siitä osoi- tuksena on esimerkiksi koripallossa hyvää tiimihenkeä huokuva Susijengi. Sitten ajattelin, että kirjalla täytyy olla laajempaakin, yhteiskunnallista merkitystä, koska se huomioidaan tällaisella tunnustuksella. Muutin Kainuuseen 2000-luvun alussa, jolloin susikeskustelu kävi kuumana esimerkiksi paikallislehden sivuilla. Tehokas ja suurikokoinen huippupeto ei jää huomaamatta. Jokaisessa laumassa on kaksi lisääntyvää sutta. Sanoisin, että suhtautuminen on nykyisin pikemminkin positiivista kuin negatiivista. Ihmettelin, miten voimakkaita, negatiivisia tunteita yksi eläin ihmisessä voi herättää. En odota suden kohtaamista metsäretkilläni, sillä minulle on aina elä- Susi muistuttaa aika paljon ihmistä. Sudenpentuja otettiin elätiksi niiden sosiaalisuuden ja muokattavuuden vuoksi. Vanhaa sutta ei anneta ”kolmannen sektorin” hoitoon, vaan se saa olla laumassa niin pitkään kuin vain pärjää ja pysyy mukana.” n. Tästä elävänä todisteena on sudesta polveutuva koira. Lisäksi molemmilla on reviirit, joita puolustamme tarvittaessa voimakkaastikin
Kuntien jätelaitosten vastuulla olevan biojätteen kierrätys on kuitenkin kasvanut roimasti: se on kaksinkertaistunut 10 vuoden aikana. Perinteisten kauppojen rinnalla on paljon myös luomuja lähiruokaan keskittyneitä nettipuoteja. Nyt testausvaiheessa oleva pakkaus voidaan sulkea suojakaasutiiviiksi, joten sitä voidaan käyttää helposti pilaantuvien ruokien pakkaamiseen. Ekologisten tuotteiden nettikauppoja ovat esimerkiksi tuoretori.fi sekä luomukauppa.fi. Esimerkiksi keltasirkku ruokailee mieluiten maassa olevilla siemenillä tai napsii. Luvun pitäisi kasvaa 2016 mennessä, kun jätelain asetusten sekä uuden kaatopaikka-asetuksen rajoitukset astuvat voimaan. teksti johanna mehtola Talviruokinnan ABC Kartonki korvaa muovin ville jahn Ympäristölle haitattomampi kartonkipakkaus voi tulevaisuudessa korvata muoviset elintarvikepakkaukset. ”Ratkaiseväksi osoittautui se, miten pakkauksen pinnan laatu mahdollistaa suojakaasutiiviin suljennan”, sanoo projektipäällikkö Mika Kainusalmi yliopiston konetekniikan laitokselta. Netistä löydät lisää tietoa oman asuinalueesi tarjonnasta. Joidenkin valikoimiin kuuluvat myös luonnonkosmetiikkatuotteet sekä käsityöt kuten EteläSuomeen tuotteita toimittavan raakatori.fi-sivuston. Kierrätyksen tulevaisuuden haasteita ovat esimerkiksi pakkausjätteet, joiden kierrätysvelvollisuus siirtyy uuden asetuksen myötä kunnilta tuottajien vastuulle. 66 Suomen luonto 19/2014 Kartonkipakkaus on hyvä vaihtoehto muoville. Pihassa vieraileva sinitiainen viihtyy paremmin, jos talviruokailu on järjestetty asiallisesti. Kartonki on päällystetty yliopistossa kehitetyillä biopohjaisilla päällystemateriaaleilla. Uusi kartonkipohjainen pakkaus on kehitetty Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja protopakkaukset on valmistettu koulun omalla pakkauslinjalla. Suurimmat automaatit vetävät lähes kymmenen kiloa siemeniä. Jätelaitosyhdistyksen tekemistä laskelmista käy myös ilmi, että kierrätys on ollut niukassa kasvussa. Ruokintaa ei saa aloittaa liian aikaisin, sillä normaalisti etelään suuntaavat linnut saattavat jäädä leveiden eväiden äärelle tarpeettoman pitkäksi aikaa ja muutto- matka voi koitua niiden kohtaloksi. Kaikki linnut eivät tosin perusta automaateista. Energiapitoiset siemenseokset ovat varsinkin pikkulintujen mieleen. Etenkin tiaiset toimivat tiedustelijoina, kun linnut aloittavat pihojen ruokakartoitukset loppusyksyllä. Katso alueelliset kierrätyspisteet www.kierratys.info. Jätteet hyötykäyttöön Yhdyskuntajätteistä hyödynnetään Suomessa jo noin 70–80 prosenttia. Ne kannattaa tarjoilla ruokinta-automaatista, jossa ei ole vaaraa, että lintujen ulosteet pääsisivät ruuan joukkoon ja aiheuttaisivat salmonellaa. kotona Lintujen talviset eväät pienet palat Kauppa auki kellon ympäri nettiruokakaupat kasvattavat suosiotaan. Jos ruokinnan aloittaa vasta kovilla pakkasilla, antimet voivat jäädä syömättä, sillä kylmällä säällä linnut pysyttelevät jo löytämiensä ruokintojen äärellä eivätkä lähde etsimään uusia apajia. Kun maa jäätyy tai ensilumi peittää maan, on aika käynnistää lintujen talviruokinta. Tilavaan automaattiin mahtuu paljon nokittavaa, ja se tarvitsee täyttää vain harvakseltaan. Myös mustarastaan ilmestyminen pihapiiriin kertoo siitä, että ruoka-apua jo kaivataan
Talviruokinnan perusohjeet kari niemeläinen / kuvaliiteri Sinitiaiset ovat talviruokinnan vakioasiakkaita. Siemenien lisäksi linnuille voi tarjota rasvapötköjä ja -palloja. Tiedot perustuvat kosmetiikan kansainväliseen INCI-nimistöön, EU:n Cosing-tietokantaan, tutkimusjulkaisuihin sekä Wikipediaan. Niistä parikymmentä lajia käy aktiivisesti talviruokinnoilla. Kerran aloitettua ruokintaa pitää jatkaa keskeytyksettä siihen asti, kunnes kevät koittaa ja maa on paljas ja sula. Lintujen talviherkun teko-ohjeet www.suomenluonto.fi. kännykkä avuksi kosmetiikkakaupoille istockphoto 1) Jatka ruokintaa koko talven 2) Pidä ruokintapaikka siistinä 3) Tarjoa linnuille vähäsuolaista ruokaa 4) Sijoita ruokinta suojaisaan paikkaan kauas ikkunasta 5) Poista ruuista muovinen suojaverkko 6) Nauti lintujen tarkkailusta Kylpyhuone 19/2014 Suomen luonto 67. Näyttöön ilmestyy lista ainesosista, joista jokaisesta voi klikata lisätietoja. Tämä onnistuu helposti omalla pihalla, mutta esimerkiksi kerrostalon pihan ruokintapaikalle pitää kysyä lupa isännöitsijältä tai taloyhtiön hallitukselta. Pallot ja tangot tarjoillaan muovitetuista metalliverkkohäkeistä. cosmethics Lisätietoja ja ruokinta-automaatin teko-ohje www.birdlife.fi. Ainakin allergeeneja sekä naishormonien tavoin käyttäytyviä parabeeneja, vanhasta kuorintavoiteesta myös mikromuoveja, jotka päätyvät vesissä kalojen ravinnoksi ja ravintoketjusta takaisin ihmisten ruoaksi. Käyttäjä pystyy muokkaamaan itselleen oman profiilin, joka varoittaa vaikkapa palmuöljystä, mikromuovista, eläinperäisestä aineesta tai tietystä allergeenista. Tuotteen viivakoodin voi skannata kännykällä vaikka kaupassa tai etsiä tuote nimen perusteella tietokannasta. Varpunen ja pikkuvarpunen: auringonkukansiemen, maapähkinä murskattuna, kaura, hirssi, rasvasiemenseospallot ja -pötköt. auli kilpeläinen www.cosmethics.com Suomalaisyhtiö on julkistanut englanninkielisen sovelluksen kemikaalien tunnistamiseksi. Maassamme pesii noin 240 lintulajia, joista noin 70 jää kokonaan tai osittain talvehtimaan. Saippuan, shampoon ja hammastahnan ainesosaluettelosta löytyi kymmeniä vieraita sanoja. Pihalla käyvien ruokailijoiden lajikirjoon voi vaikuttaa tarjoamalla mahdollisimman monipuolista ruokaa ja asettamalla ruokintapisteitä eri puolille pihaa etäälle ikkunoista. Kuukkeli, närhi, varis ja harakka: auringonkukansiemen, maapähkinä, rasva ja tali. Mitä löytyy omista hygieniatuotteistani. Myös yhä useampi mustarastas talvehtii ruokinnan turvin. jyviä kauralyhteestä. n Lintujen lempiruokia Tiaiset: auringonkukansiemen, maapähkinä kokonaisena tai murskattuna, rasva ja tali sekä rasvasiemenseospallot ja -pötköt. Lisäksi sovellus ehdottaa turvallisia vaihtoehtoja ja tarjoaa pian myös pääsyn ostamaan niitä nettikaupoista. Keltasirkku: kaura, auringonkukansiemen kuorettomana, hirssi. (Lähde: www.birdlife.fi.) luulin olevani hygienia- ja kosmetiikkakemikaalien minimikuluttaja, kunnes käytin suurennuslasia. ”Ihon kautta meihin imeytyy meikeistä, ihonhoito- ja pesuaineista helposti satojakin erilaisia kemikaaleja, joiden terveys- ja ympäristövaikutuksia on hyvin vaikea tietää”, sanoo CosmEthics-yhtiön toimitusjohtaja Katariina Rantanen. Punatulkku, viherpeippo, peippo, järripeippo, nokkavarpunen, tikli ja urpiainen: auringonkukansiemen, maapähkinä kokonaisena tai murskattuna. Tuoreimpia kasvoja tässä joukossa ovat esimerkiksi puukiipijä, pikkukäpylintu, pyrstötiainen ja tikli. merkiksi Samsung, Sony). Se on nyt saatavilla iOSVIIVAKOODIN älypuhelimiin (iPhone) sekä testiVOI SKANNATA versiona Android-puhelimiin (esiKÄNNYKÄLLÄ. Lintujen puuhia onkin mukava seurata, mutta ruokinnasta on myös hyötyä monille lajeille: esimerkiksi talitiainen, sinitiainen ja viherpeippo ovat runsastuneet moninkertaisesti viime vuosikymmeninä. Myös harmaapäätikka ja käpytikka saattavat tulla ilahduttamaan talviruokkijaa. Suomessa talviruokintaa harrastaa noin 500?000 kotitaloutta. Sovellus varoittaa yksinkertaisilla merkeillä tuotteen sisältämistä myrkyllisistä, allergisoivista tai muutoin huolestuttavista ja vaarallisista ainesosista. Markkinoilla on myös talipalloja ilman muoviverkkoa. Nuori suomalaisyhtiö on juuri julkistanut EU:n alueelle suunnatun englanninkielisen sovelluksen, joka helpottaa kuluttajaa näiden tuotteiden valinTUOTTEEN nassa. Ruokaa suojaava muoviverkko pitää poistaa ennen tarjoilua, sillä verkko voi tarttua esimerkiksi linnun jalkaan. Pitäisiköhän katsella vaihtoehtoja. Mustarastas: auringonkukansiemen, maapähkinä murskattuna, rasva ja tali, hedelmät ja marjat
Kun puut karistavat lehdet harteiltaan ja kasvien varret käpertyvät hiljalleen alaspäin valmistautuen talvilepoon, luontokuvaajan väripaletin sävyt rauhoittuvat, mutta eivät suinkaan vähene. Kuuraisten koivujen heijastus vedestä, aika 1/160 s, aukko 13, 26 mm, ISO 1250. Mobiililaitteen lisäksi retkelle kannattaa ottaa mukaan paperikartta, josta akku ei lopu. Vuodessa puistoissa kävellään 34 miljoonaa kilometriä. Heinät tuulessa, aika 1/30 s, aukko 11, 200 mm, ISO 100. Inhan teoksia. lue lisää http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/1746 19/2014 Suomen luonto 69. Innokas luontokuvaaja kuljettaa mukanaan kameran ja jalustan lisäksi kurahousuja ja kameraa kosteudelta suojaavaa muovipussia. Muutoksesta huomaat, miten valon ja varjon oivaltava hahmottaminen sekä vähäeleinen ja karsiva kuvausote palkitsevat. kansallispuistoretkellä tulee patikoitua keskimäärin 15 kilometriä. Valon vähentyessä jalustan käytön merkitys lisääntyy. Kuvaa rohkeasti ensilumen laskeutuessa luonnon harmauden valovaipaksi tai rajuissa Kartta kännykkään Metsähallituksen karttapalvelua Retkikartta.fi voi nyt käyttää tavallisimmilla älypuhelimilla sekä tableteilla. Palvelun mobiiliversion kielinä ovat suomi, ruotsi ja englanti. m.retkikartta.fi räntäsateissa ja myrskyn viimassa. Marrasajan maisemakuvauksen voi aloittaa katselemalla vanhojen mestarien kuten Ansel Adamsin ja I. Luontokuvaaja Paavo Hamusen Lumpeet jään sisällä, aika 1/2 s, aukko 22, 105 mm, ISO 100. Ei kannata siis luopua yksityiskohta- ja makrokuvauksesta, vaikka värikkäät kukat ja hyönteiset puuttuvat kotimetsästä. Kannattaa kokeilla kuvankäsittelyohjelmalla miltä maisemakuva näyttää mustavalkoisena. Marraskuun luonto on täynnä ruskean ja harmaan pehmeitä sävyjä, jotka korostavat luonnon muotomaailmaa. Kokeile jokaisen kuvausaiheen kohdalla eri polttovälejä ja aina useampia aukkoarvoja. Tähän tarkoitukseen sopivat yksi- ja kolmijalkajalusta sekä ”hernepussi”, joka on erityisesti makrokuvaajien suosiossa. On aika siirtyä pelkistämään, karsimaan ja keskittymään luonnon graafisuuden tutkimiseen kameran avulla. n kuvat paavo hamunen Muuttoa suunnittelevat laulujoutsenet, 1/1000 s, aukko 7.1, 850 mm, ISO 320. Mustavalkoiset kuvat kertovat maisemakuvauksesta kaiken olennaisen: valokuvauksen perusta on valon ja varjon leikissä. luontokuvauskoulu marika eerola Osa 9: Marrasajan dramatiikkaa Katso kuvausvinkkejä: www.suomenluonto.fi VINKIT susanna aarnio Marrasajan harmaata ja ruskeaa ruska-ajan värikylläisyyden jälkeen moni luontokuvaaja odottaa innolla marrasajan tunnelmaa. K. Hämärässä suljinajat pitenevät, ja haluttaessa tarkkoja kuvia on käytettävä vakaata tukea
www.craftmuseum.fi. Kalenteri opastaa löytämään joka kuukausi maukkaimmat, ravinteikkaammat ja ekologisimmat vaihtoehdot kotimaisista ja ulkomaisista kasviksista sekä hyvin varastointia kestävistä kasviksista. Pääosassa ovat kuitenkin kotimaiset herkut. Jos oikein hulluttelen, ostan lehti- ja ruusukaalia. Yli 90 prosenttia käyttäytyy kaupassa samoin kuin minä: kulkee tuttua polkuaan ja ostaa aina vain tiettyjä, suosituimpia kasviksia kuten tomaattia, kurkkua, porkkanaa, sipulia, valkokaalia, salaattia ja paprikaa. Sitä puhkomaan tekee mieli sytyttää lämpimiä valoja. Niin uskollisesti ostoskoriini kertyy kyseisiä vihanneksia ja juureksia. Kasviksia pitäisi syödä noin puoli kiloa päivittäin, mutta me suomalaiset syömme niitä keskimäärin 300 grammaa. Kaalit ovat erinomaista kausiruokaa. Johanna mehtola 70 Suomen luonto 29/2014 Minea Koskinen ja Meeri Koutaniemi Kurpitsa, karpalo, kaali ja moni muu istockphoto Nettivinkki Virikkeitä teppo Johansson / kotimaiset kasvikset Vinkkejä moneen menoon! Leena Pukin Korppiasu. 71). saakka. eu-sivustolta. Voit tilata Satokausikalenterin seinällesi tai ladata mobiilisovelluksen (lue arvio s. Porkkanan sijaan voisi kokeilla mustajuurta ja paprikan tilalle salaattiin sopii ropsauttaa karpaloita. Route Couture -näyttelyyn voi tutustua 7.12. Energiansäästöja ledlamppujen kirjo on melkoinen. Kalenteri tarjoaa ilahduttavia vaihtoehtoja tälle tutulle kaartille. sydäntalven pimeys hulmahtaa päälle kuin säkki. Kuluttaja voi hakea neuvoja lampun valintaansa premiumlight. Kalenterissa on yli 120 kasviksen sesonkitiedot tuottajamaittain. Siksi Samuli Karjulan kumppaneineen suunnittelema ja toteuttama Satokausikalenteri tulee enemmän kuin tarpeeseen. Ostostavat pinttyvät helposti tuttuihin ja turvallisiin valintoihin. Lähikauppani hedelmä- ja vihannesosastolla on miltei kulunut ura salaatti- ja tomaattihyllyn, kurkkuhyllyn sekä porkkana-, peruna- ja sipulilaarin välille. Paljon lisätietoa kausiruuasta on myös osoitteessa www.satokausikalenteri.fi sekä www.facbook.com/satokausikalenteri. Muotia raadoista Auton alle jääneiden eläinten turkiksista ja nahoista valmistettuja veistoksellisia asuja ja asusteita on esillä Suomen käsityön museon aulagalleriassa Jyväskylässä
Alkujaan erämaa on tarkoittanut kaukaista seutua. Alice Karlsson Raija Immonen & Marja-Leena Varila: Silmäpaosta sisustukseen – Uutta vanhoista sukkahousuista (Moreeni 2014) Siskokset ovat yhdistäneet voimansa ja lopputuloksena on kekseliäs ja tyylikäs opas sukkahousujen uudelleen käyttöön. Kirjaa voi tilata (40 € + postikulut) heikki.willamo@kolumbus.fi. vietetään älä osta mitään -päivää Teemana on krääsätön joulu www.alaosta.fi Miten mantereet syntyivät. www.yle.fi Katseen voima Samanhenkiset kuvaajat ruotsalainen Mats Andersson ja suomalainen Heikki Willamo kohtasivat 2011 luontokuvatapaamisessa Vårgårdassa. Erämaa on erillään oleva paikka. Hyllyn perälle unohtuneet stay up -sukat hienoine reunapitseineen saavat uuden elämän kukkaruukun suojuksena. Johannes Karjula: Satokausikalenteri-sovellus Satokausikalenteri-sovelluksesta voit helposti tarkistaa, mitkä kasvikset ovat juuri nyt parhaimmillaan. Yhteys on selvä vaikkapa pohjoissaamen sanaan earri. Tekstien kirjoittaja Willamo samastuu kuvauskohteeseensa ja luotaa tuntojaan syvältä, ajalta jolloin tiesimme eläinten olevan vähintään yhtä arvokkaita kuin me. Kerran hirviä tarkkaillessaan Willamo nukahti ja havahtui siihen, että emä katseli häntä kymmenen metrin päästä. Kirjailija A. (AV) ????. Silmäpaosta sisustukseen -kirjassa on puolestaan selkeät ohjeet järkeville ja käyttökelpoisille tavaroille kuten matoille, lampunvarjostimille ja tyynyille. Espoon Nuuksiota on mainostettu erämaana, joka sijaitsee kaupungissa. Mitä ne kertovat. Jään miettimään eläinten katsetta ja eläimiä ympäröivää pimeyttä. Se viittaa maitomäärään, jonka lehmä kerralla lypsää. Pieni miinus on, että kirjasta ei löydy henkilöhakemistoa – sienihakemisto kuitenkin. Kirja on varsinainen runsaudensarvi sienitietoa mukavassa muodossa. Mukana on väkeä sienten kasvattajasta tutkijaan saakka. Konserttia voi seurata myös Suomen luontokeskus Haltiassa. ”Olin varma, että se oli tullut herättämään minut”, hän kirjoittaa. Teoksessa esitellään noin 80 sienilajia, tarjotaan maukkaita reseptejä sekä kiintoisaa sienitietoa elävästi ja jäsennellysti kirjoitettuna. Siitä syntyi kirja. Yle TV1:n Prisman dokumenttisarjassa kerrotaan, mitä sitten tapahtui. Aito erämaa on tyhjä ihmisistä ja täynnä tenhoa. Sukkahousuja voi työstää niin virkkaamalla, ompelemalla kuin askartelemallakin. Kaukana Pohjoisessa -konsertissa nähdään luontokuvaaja Martti Rikkosen kuvia taiteilija Niillas Holmberg Kvarteahttan elävän musiikin säestyksellä. 19/2014 Suomen luonto 71. He rupesivat pitämään yhteyttä, ja pian oli selvää, että he myös kohtasivat luonnon samalla tavalla. ”Oli aika jatkaa matkaa.” Suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi julkaistu Kohtaamisia (Maahenki 2014) on mielikuvitusta ruokkiva katseluteos, jota tekstiosuudet eivät selitä tyhjiin. Mainos sisältää ristiriidan: perinteisesti on ajateltu, että erämaa on juuri kaupungeista kaukana oleva alue. Valokeilassa taru rantala / vastavalo Luonnollisesti Sarjassa tutustutaan luontoon liittyvien sanojen syntyperään. klo 19. Se kertoo myös kasvisten ja hedelmien oikeat säilytyslämpötilat. Saimi Hoyer & Petri Salmela: Sieniä & ihmisiä (Tammi 2014) Maapallon suurin suolatasanko Salar de Uyuni on Boliviassa. Kaupunki taas on – kivierämaata. Arat eläimet välttelevät ihmisiä, aktivoituvat pimeän tullen ja suunnistavat hajuaistinsa avulla toistensa ja ravintokohteiden luo. Hinta on noin viisi euroa riippuen sovelluskaupasta. Vesa Heikkinen Suomen kielen dosentti ja tietokirjailija 28.11. E. Sovelluksesta saisi vieläkin enemmän irti, jos kustakin kasviksesta ja niiden ominaisuuksista olisi enemmän tietoa. Hämärää, pimeää, mustaa. www.siida.fi, www.haltia.fi. Uusinnat tiistaina klo 23.30 ja lauantaina klo 15.45. Niksipirkan legendaarisissa nikseissä sukkiksista sai vaikka suodatinpusseja. (JM) ????. Sellaiset ovat olot ainakin nisäkkäitten ja pöllöjen kohtaamisessa. Hän liikkuu luonnossa hiljaa, istuu tuntikausia paikallaan ja nukkuu taivasalla. Erillisyydestä on kyse myös sellaisissa ilmauksissa kuin ”maksuerä” tai ”ottelun toinen erä”. Luontokuvia jazzin tahtiin Inarin perinteikkäät Camera Borealis ja Kaamosjazz järjestävät kuvakonsertin Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa 22.11. Neliosainen Mannerten synty vie katsojat aluksi Afrikkaan, sitten Australiaan, Amerikkaan ja Euraasiaan. Järvinen antoikin ensimmäiselle teokselleen nimeksi Erämaan valo. Ensimmäinen osa nähdään maanantaina 1.12. Sovellus listaa sekä ulkomaiset että kotimaiset kasvikset. Eri sieniryhmien maailma avautuu 13 intohimoisen sieni-ihmisen johdatuksella, joiden kanssa tekijät ovat käyneet retkillä. ????. Helen quinn / Yle kuvapalvelu Maapallolla oli noin 250 miljoonaa vuotta sitten vain yksi jättiläismanner, Pangaea. (JM) ????
Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Laulujoutsenten lokakuu Muurahaispesän viherkaulus ”Laulujoutsenet nauttivat tuulisesta säästä lokakuun viimeisenä viikonloppuna Hyvinkään Ridasjärvellä,” kertoo kuvan ottanut Markus Mikael Malmberg. ”Osa parvesta lähti ajoittain lentoon, mutta palasi lopulta muiden pariin veteen.” ”Laitilassa muurahaispesä saa viherkauluksen vuodesta toiseen. Mistä johtunee, mutta näin se menee vuodesta toiseen”, kummastelee kuvan ottanut Harry Yli-Uotila. Tämä söpöläinen mutusteli puolukkaa melkein jalkojeni juuressa Ounasvaaralla. Kaulus pysyy vihreänä pitkälle syksyyn ja jopa talveen, jos on samanlainen talvi kuin oli viimeksi. Toivottavasti alkaa pöllöjäkin taas näkyä, kun myyriä riittää”, kertoo kuvan lokakuussa ottanut Kirsi Nikkola. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Metsämyyrä puolukassa ”Myyrät ovat tänä vuonna lisääntyneet Rovaniemellä runsaasti. havaintokirja Toimittanut annakaisa vänttinen lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Hän näki 43 laulujoutsenta yhtä aikaa uimassa, ripeästi jäätyvässä vedessä. 72 Suomen luonto 19/2014
Kuurankukkaset jäällä ”Kävimme vihdoinkin laittamassa mökin talvikuntoon. 19/2014 Suomen luonto 73. Olipa mukava yhteensattuma. ”Oli iloinen yllätys, kun pähkinänakkeli ilmestyi talviruokinnalle”, riemuitsee Porissa linnun kuvannut Maarit Laakkonen. Sain vielä ihan kelpo kuvankin”, Reijo Lehtonen tiivistää tapahtuman kulun. Kun jää kesti, kävelin ja ihailin, kuvasin, kyykistyin ja kuvasin... Jäinen kuolema ”Löysin isorantahämähäkin kuoliaaksi jäätyneenä jään pinnalta. Rantamatalikko oli jäätynyt ja täplittynyt mitä kauneimmilla kuurankukkasilla. Outo fasaani Pähkinänakkeli vierailulla ”Lohjan Mettulassa on liikkunut koko syksyn erikoisen värinen fasaani. Se oli ilmeisesti jäätikköä ylittäessään ensin jähmettynyt paikalleen kylmän kangistamana ja sitten pakkanen oli hoitanut loput”, kertoo heinäveteläinen kuvaaja Rauno Pelkonen. Kohtaaminen villiminkin kanssa ”Olin aamulla Vilppulankoskella jo saanut minkistä joitain näköhavaintoja sekä muutaman kohtuullisen hyvän kuvankin. Koko, muoto ja käyttäytyminen ovat fasaanimaisia, mutta värimuoto on Suomessa yleensä tavattavista poikkeava”, kertoo Joni Sundström Saukkolasta. Että osaakin olla kaunista!” Näin tunnelmoi kuvan Honkajärvellä Sotkamossa ottanut Kaarina Heiskanen. Vanhempi mies sekä nuorempi pariskunta tulivat juttelemaan ja kerroin heille havainnoistani. Samaan aikaan vanhempi mies huudahtaa, että tuossahan se minkki nyt on! Meistä noin kahden metrin päässä pällisteli minkki kivellä. Pumpulihalava ”Iltapäivän aurinko loihti halavan oksista ja lenninhaivenillisista siemenrykelmistä pehmoisia pumpulipallopuita.” Näkymän kuvasi Katri Mäkinen lokakuun lopulla
Mielestäni kyseessä oli tavallinen puuntuhoojan toukka. Saamieni tietojen mukaan haavantuhoojan toukka elää haavassa eikä poistu sieltä vaan koteloituu puuhun, jossa on elämänsä siihenkin asti v iettänyt. Suomen Luonto 8/2014 1. Hinta 15 euroa. Seuraavana päivänä otin sen kasvatukseen ja totesin tuolloin toukan tuoksuvan puuntuhoojalta. Haavantuhoojasta ei minulla ole omakohtaista kokemusta, mutta puuntuhoojasta on. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Historia kiinnostaa aina. Maaliskuun alussa löytämäni toukka vietti pakkasyön paljaan taivaan alla. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Toukassa pitäisi erottua selvemmin pieniä tummia pisteitä – karvantyviä! Tällaista tämä kuvista katsominen välillä on, kun tuntomerkit eivät välttämättä näy, e ikä koostakaan saa selvää. Se kannattaa kokea. Vaikeaa on, sillä vääriä määrityksiä on kosolti. vesa salonen sastamala Tarkka huomio Olen kaivanut monta tuntia kuvia molempien lajien toukista netistä. Väri voi sekä puuntuhoojan toukalla että haavantuhoojan toukalla olla hailakan punainen, mutta Kysy luonnosta -palstalla olleen kuvan toukalla ei sitten loppujen lopuksi ole tarpeeksi voimakasta punktuuria selässä ja sivuilla, kuten haavantuhoojalla tulisi olla. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi Äänestä . Pihlajien herkkusuut 2. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 28.11.2014. Puuntuhoojan toukat ovat minulle tuttuja, ja viime vuosinakin olen löytänyt niitä muutaman kerran kesässä. Suomen Luonnossa (8/2014) asiantuntija Jaakko Kullberg epäilee Kysy luonnosta -palstalla paksua matkamiestä haavantuhoojaksi. Osallistujien kesken arvotaan Luonnnonkalenteri 2015 ja 21-osainen joulukorttipaketti. Matka menneisiin maisemiin 3. Puuntuhoojan toukkakin voi olla hailakanpunainen. Toukat olivat paitsi kylmänkankeita myös hyvin vaaleita kesäa suun verrattuna. Kuusipeurasta tuli tuttava Luontokaupan Norppamukit (Arabia) voitti Anja Kankainen Kokkolasta. Syvältä muistoista nousi säe: ”Pyhät on pihlajat pihoilla.” Tuula lepistö kuopio Matka menneisiin maisemiin Erittäin mielenkiintoinen juttu aiheesta, jota en ole aikaisemmin nähnyt missään. Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Lukijoilta: Pihlajien herkkusuut Ajankohtainen aihe. Ne olivat eri paikoissa pihallani Sastamalassa ja löytyivät, kun vahingossa tulin paljastaneeksi lapiolla niiden talvehtimispaikan. Tutkimusteni jälkeen olen nyt sitä mieltä, että Vesa Salonen on oikeassa. Vesa Salonen Toimittanut alice karlsson Lukijoilta @ Mitä mieltä lehdestä. Vähälumisena viime talvena satuin löytämään kolme talvehtivaa puuntuhoojan toukkaa. Kiitos Vesa Saloselle tarkasta huomiosta! 100% MERINOVILLA Jokainen rakastaa lämpöä Hyvä olo näkyy. Tutustu valikoimaan ja osta: ruskovilla.fi 74 Suomen luonto 19/2014 Suomen Luonnonsuojelun Säätiön suruadressien kannet on kuvittanut graafikko Erik Bruun, muistorunot ovat Eeva Kilven ja Aaro Hellaakosken käsialaa. Leena alanen tampere Kuusipeurasta tuli tuttava Hienot kuvat, pääsi lähelle tätä arkaa eläintä Tiina järvelä espoo Haavantuhooja vai puuntuhooja. www.sll.fi/luontokauppa Adressien tuotto ohjautuu Suomen Luonnonsuojelun Säätiölle.
Tulkintani tueksi olen tutkinut tarkkaan John Lindénin päiväkirjamerkintöjä. 0207 809 880 19/2014 Suomen luonto Termex_Luontolehti_ilmo_90x133mm.indd 1 75 13.3.2014 12.32. Puuntuhoojat itse asiassa imevät puun vioittumista pursuavaa hikevää nestettä, eivät varsinaisesti juurikaan puuta itse. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole lumesta vaan Luonnonystävän lukuelämys kaarina davis Toisinnäkijän päiväkirja Tilaukset: www. kaarinadavis.com Lisätietoa: www.termex.fi Hengittävässä kodissa on miellyttävä asua.Vedoton, tasainen huonelämpö sekä erinomainen sisäilma takaavat ainutlaatuisen asumismukavuuden. Jos ei ole nähnyt poronhoitoa lueiden ulkopuolisia, nykyään rajantakaisia poronjäkäläkankaita, Lindénin yli sata vuotta sitten ottama kuva voi tuntua uskomattomalta. Haavantuhoojan vioittumaa ei varmuudella pysty ulospäin etäältä tunnistamaan; se voi olla aluksi pelkkä reikä. Normaalisti haavantuhooja ei poistu puusta, mutta niinkin on käynyt. Termex-Selluvillalla eristetty talo on lämmin talvella ja viileä kesällä. LisätietoaOy Termex-Selluvillasta: www.termex.fi Termex-Eriste PL 34, 43101 Saarijärvi Puh. Yhtenäinen jäkälämatto loistaa kuin vastasatanut lumi. Suomen Luonnossa 8/2014 olleessa valasuutisessa sivulla 13 oli numerovirhe. Puuntuhoojan toukat ovat pienenäkin punaisia ja niitä esiintyy esimerkiksi perhossyöteillä, joihin naaraat mieluusti munivat. Biologi Lindén piti tutkimusmatkallaan päiväkirjaa, johon hän kirjasi kasvillisuus- ja muita luontohavaintoja sekä tietoja vallitsevasta säästä (lämpötila, sade). ruokintalaudat http://nettikauppa.forestum.fi/ ja https://www.facebook.com/ PieniTaimipuoti - joululahjaksi! p. Tämän jääkentän päällä ilma on juhannuksen aikaan paksulti riittävän kylmää pyryjen synnyttämiseen. Suomen Luonnossa (8/2014) oli Hannu Aarnion artikkeli vaarinsa John Lindénin Lapinmatkasta kesällä 1914. Jaakko kullberg Jäkälää vai lunta. Sivulla 47 oli kuva veneenvedosta Sotajoen vetotaipaleella 27. Itse luotan kuvatulkintaani ja isoisäni päiväkirjamerkintöihin. kesäkuuta 1891 ja kuvan alla teksti: ”Huomiota herättää paksu ja rehevä poronjäkälämatto, jollaista ei nyky-Lapista löydy.” Kuvassahan ei ole poronjäkälämatto, vaan noin viiden sentin vahvuinen uuden lumen peite. Mikään muistiinpanoissa ei viittaa siihen, että Sotataipaleella olisi tuona matkapäivänä ollut lunta. Valaskokouksessa valaidensuojelualueen perustamisesta äänestettiin ja tulos oli 40 puolesta ja 18 vastaan (ei 46–11). 010 439 4770 Hannu aarnio biologi, tietokirjailija Luonnollisesti lämmin koti... toimitus Reijo Solantielle Artikkeliini liittyvä kuva mäntykankaalla venettä vetävästä miesjoukosta on kieltämättä hämmentävä. Suomi on laaja maa, ja ilmaston alueelliset erot ovat suuria! Reijo Solantie ylimeteorologi eläkkeellä Puulinnut ja poikkeuksellisen hienosta poronjäkäliköstä. Imatra Oikaisu …kuluttaa vähemmän energiaa ja ympäristöä. Lumipyryt eivät todella ole kesäkuussa ainutlaatuisia noilla leveyksillä. Jos olisi ollut, luulisi biologin kirjanneen niin merkittävän asian muistikirjaansa. Näillä Savukosken perukoilla lumipeitteitä voi tulla aina kesä–heinäkuun vaihteeseen asti silloin, kun seudun eteläpuolella oleva vahva matalapaine vetää kylmää ilmaa Karanmereltä, joka tähän vuodenaikaan on monina vuosina vielä vahvalti jäässä kuuluen osana Pohjoisen jäämeren jääkenttään. Sen sijaan Sotataipaleen kohdalla on vain lyhyt kuvaus: ”Koko päivä käytettiin veneen ja varusteiden kuljettamiseen yli Sotataipaleen, joka muodostuu kahdesta kauniista mäntymetsää kasvavasta jäkäläkankaasta.” Edellisen päivän muistiinpanoissa on kuvaus saapumisesta alueelle: ”Tulimme lopulta vielä samana iltana Sotataipaleeseen noin 2 km pohjoiseen Sotatunturista, jonka harmaa laki vähän nousee puurajan yläpuolelle.” Jos Lindén ei nähnyt läheisen rakkal akisen tunturin päällä lunta, ei sitä varmaankaan ollut paljon alempana Sotataipaleellakaan. Toukkien etikkamainen haju muistuttaa vioittuneesta puusta lähtevää hajua
Keltavinokas on kannoilla ja kaatuneilla puilla kasvava vinokasmainen sieni, joka väreiltään muistuttaa hyvin paljon kan- Liisa tolppanen Heikki nevanlinna johtunee siitä, että kaapelikaivannon teon yhteydessä kasvi hautautui syvälle maahan. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. Erikoiset olot tai tapahtumaketjut saavat usein kasvit kukkimaan poikkeukselliseen aikaan. Sieltä salaman sähkövirta hakeutuu helposti veteen. Hyvin yleistä on ennen kukintaansa niitettyjen tai eläinten syömien kasvien jälkikukinta loppukesällä. . Näin lokin pitää olla kohtalaisen lähellä salamaa, jotta iskulla olisi linnulle ikävät seuraukset. Poikkeuksellinen kukinta 76 Suomen luonto 19/2014 Metsäkurjenpolvi ryhtyi kukkimaan syksyllä. Kasvi on metsäkurjenpolvi, seudulla tavallinen laji, joka kukkii normaalisti juhannuksen tienoilla. kysy luonnosta Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Vastaajina tässä numerossa: – asiantuntijat vastaavat LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta www.suomenluonto.fi/kysyluonnosta/, sähköpostilla kysyluonnosta@suomenluonto.fi, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. . Salamanisku veteen voi olla kohtalokas Syyskukintaa Syyskuun puolessa välissä sattui Kolarissa silmiini kauniisti kukkiva kasvi kesällä kaivetun kaapelikaivannon päällä. Salamanisku veteen Kuoleeko lokki vedessä ukkosella, jos salama iskee veteen. . Myös erikoiset sääolot voivat harhaut- juha pieskä kaikille eläville, myös ihmisille. Jos vesirajassa oleilee lokkeja, niille voi sähköiskun takia käydä huonosti. Salaman iskiessä veteen sen aiheuttama sähkövirta hajautuu laajalle alueelle ja heikkenee nopeasti iskupaikasta poispäin mentäessä. Keltavinokkaita voi löytää lumen tuloon asti.. Toinen mahdollisuus on, että maahan hautautunut kurjenpolven siemen iti. taa kasvit kukkimaan ”väärään” aikaan – esimerkiksi ankaran kuivuuden tai kylmyyden vuorottelu hyvien kasvuolojen kanssa tai pitkään jatkuva lämmin syyssää. seppo vuokko Ihan kuin kantarelli Mikä sieni kasvoi kaatuneen raidan rungolla kosteahkossa ja rehevässä puronuomassa Keuruulla. Pintaan se ehti vasta syksyksi. Salamat hakeutuvat mielellään vedestä kohoaviin kohteisiin ja lokki käy sellaisesta, vaikka se onkin aika pieni. Onko kasvi seudulla alkuperäinen vai onko se itänyt lämpökaudella maahan hautautuneista siemenistä. Salama voi iskeä myös rannalla oleviin korkeisiin paikkoihin kuten esimerkiksi puihin. Normaalisti siementaimi kukkii vasta useamman vuoden iässä, mutta hyvissä, kilpailuvapaissa oloissa siementaimi saattaisi vahvistua niin nopeasti, että se ehtisi kukkimaan ensimmäisen kesänsä lopulla. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta
Mahansisällöissä ei ole merkkejä vesimittareista. Vesihämähäkkeihin ne eivät koskeneet. Kyseessä on mustarastasuros; nokka on Eivätkö kalat syö vesihämähäkkejä. Kaloille tuottaa varmasti myös vaikeuk sia vesimittareiden liikkuvuus. Vesimittari on kuitenkin hyönteinen, mistä osoituksena sillä on kolme jalkaparia hämähäkkien neljän asemasta. . Valkoiset läikät ja täplät ovat mustarastailla yleistyneet sitä mukaa kuin rastaat ovat runsastuneet ja oppineet elämään kaupungeissa ja niiden liepeillä. Myrkyllinen se ei tiettävästi ole, mutta rakenne on sitkeä ja malto pahanmakuista. Laji on melko yleinen koko maassa. Sienen haju on voimakkaan epämiellyttävä, jossa on jotain hedelmäistä sivuvivahdetta. Kysyjä Erkki Makkonen / Kuvaliiteri tarellia eli keltavahveroa, ja onpa sitä sellaiseksi erehdytty luulemaankin. Sen koppaansa keränneet ja maistaneet ovat saaneet kylläkin pettyä. Naaraan nokka ja höyhenpuku ovat tummanruskeat. Sen löytää useimmiten lehtipuuvaltaisista metsistä, lehdoista ja puistoista, mutta myös Seppo Vuokko Kasvit Poikkeavan värinen mustarastas. 19/2014 Suomen luonto 77. pihapiiristä ja vaikkapa mökin pihaan unohtuneelta puupinolta. Keltavinokas kasvaa usein myöhään syksyllä talven tuloon asti, useimmiten kuusella tai koivulla ja monesti isoina ryhminä. On mahdollista, etteivät kalat yksinkertaisesti havaitse vesimittareita, koska niiden keho sijaitsee selvästi vedenpinnan yläpuolella. Kalojen ravintotutkimukset vahvistavat kysyjän havainnon. Järven rantavesissä oli paljon vesihämähäkkejä ja pikkukaloja, jotka näyttivät syövän veden pinnasta muita pikkuötököitä. Kalojen suuhun päätyvät hyönteiset oleskelevatkin yleensä enemmän tai vähemmän liikkumattomina veden pinnalla. Itiöemät ovat varsin kestäviä ja pitkäikäisiä. Lisäksi valo taittuu veden ja ilman rajakohdassa ja hyönteinen näyttäisi olevan hieman eri paikassa kuin todellisuudessa on. Seppo Vuolanto Linnut . Kun olisi aika hotkaista saalis, se onkin jo aivan toisessa paikassa. keltainen ja höyhenpuvun perusväri musta. hannu lehtonen Maastopukuinen rastas Eräänä päivänä pihaan ilmestyi tuttujen talitinttien, keltasirkkujen, sinitiaisten ja mustarastaiden vanavedessä ”maastopukuinen” mustarastas. Lasse kosonen Liukasliikkeiset vesimittarit tarkoittanee vesimittaria, jota kutsutaan yleisesti myös vesihämähäkiksi sen hämähäkkimäisen olemuksen vuoksi. Lasse Kosonen Sienet Jaakko kullberg Hyönteiset hannu lehtonen Kalat Kauri Mikkola Selkärangattomat heikki nevanlinna Ilmakehän ilmiöt juha valste Nisäkkäät, evoluutio Salamat hakeutuvat kaikenlaisiin vedestä kohoaviin kohteisiin. Sieni on tyypillinen vinokas; siltä puuttuu jalka, heltat ovat hyvin tiheässä ja lakin reuna on hienokarvainen. Mistä outo väritys johtuu. antti hongisto Benjam Pöntinen / Kuvaliiteri Vikkelä vesimittari ei kuulu kalojen ravintoeläimiin
Jo muna tai nuori toukka aiheuttaa erittämillään hormonin tapaan toimivilla aineilla sen, että silmu alkaa kasvaa käpymäiseksi. Tammen kannalta äkämäpistiäiset ovat harmittomia vieraita eivätkä aiheuta kasvutappioita. seppo vuolanto Pihakuusi ruskettuu Mikä vaivaa pihtakuustamme. Pihdoissa ja muissakin havupuissa näkyi viime talven jäljiltä poikkeuksellisen paljon kuolleita oksia muuallakin. . Parittelun jälkeen naaraat munivat lehtihankojen silmuihin, joista taas alkaa kehittyä uusi sukupolvi. Luonnonvalinta tai sen puuttuminen – miten vain haluaa ajatella – on tuottanut kaikenvärisiä lintuja, myös samalla tavalla valkeankirjavia kuin kuvan mustarastas. Alkuperäisen kalliokyyhkyn värisiä puluja on jo vähemmistö. Kaupungeissa ja kylissä petoja on vähemmän, mistä syystä myös poikkeavan värisiä lintuja jää henkiin enemmän kuin muualla. . Tammella elää lukuisia äkämäpistiäisiä, jotka aiheuttavat kukin omanlaisensa äkämän. Onko kotoinen sisiliskomme sukua muinaisille lihaa syöneille hirmuliskoille. Ne eivät ole läheistä sukua millekään nykyiselle liskoryhmälle. Nyt toukkien kehitys on nopea: jo kesäkuussa äkämistä kuoriutuu aikuisia pistiäisiä, sekä koiraita että naaraita. Tällä lajilla vuorottelee siis kaksi erilaista sukupolvea: silmuäkämissä kehittyvä neitseellisesti lisääntyvä sukupolvi, ja hedekukinnoista ravintonsa ottava suvullisesti lisääntyvä sukupolvi. Vaikka puu näyttää aika hurjalta, kuvan ja siihen liitettyjen tietojen perusteella en näe suurta syytä huoleen. Kuinka isoksi sisiliskomme voi kasvaa. Äkämäpistiäinen munii tammen silmuihin kesäkuussa. Mikä neuvoksi – voidaanko kuusi pelastaa. Omituinen muodostuma on Andricus fe- tuula ritola cundator -äkämäpistiäisen toukan synnyttämä äkämä. Pistiäiskotelo voi odottaa kovan äkämäkuoren sisällä jopa kolmen talven yli ennen kuin siitä kuoriutuu aikuinen. Kaikki nämä pistiäiset ovat naaraita. Ne rientävät munimaan tammen hedekukintoihin. Karvaisten, tur- Lauha talvi voi aiheuttaa pihdan ruskettumisen. Luonnossa valkeat tai osaksi valkeat linnut näkyvät paremmin kuin muut, ja petojen saalistus karsii helposti tällaiset yksilöt. Lauhat säät purkivat puiden talvitilaa, mikä lisäsi energian kulutusta, ja kun sitten taas oli pakkasia, saattoi tulla soluvaurioita. Hirmuliskoja oli kaksi pääryhmää: liskonlantioiset (osa lihansyöjiä, osa kasvinsyöjiä) ja linnunlantioiset (kaikki kasvinsyöjiä). seppo vuokko Pistiäisen koti Kotipihani pienessä tammessa oli outo terho. Molemmat hirmuliskoryhmät kehittyivät valtiasliskoista (Archosauria). seppo vuokko Ovatko sisilisko ja hirmulisko sukulaisia. Kun ne vuorostaan lisääntyvät, värimuunnos voi periytyä. Sisilisko syö monenlaisia pikkueläimiä,. vonneiden silmusuomujen keskelle syntyy pähkinämäinen kovapintainen sisä-äkämä, jossa toukka on turvassa ulkomaailman pedoilta ja syö kotinsa sisäseinää! Syksyllä äkämä avautuu ja sisä-äkämä toukkineen putoaa maahan. Viime talvi oli monille kasveille (ja eläimillekin) ongelmallinen. Näin perusväri jää syntymättä ja tuloksena on valkea sulka, höyhen tai kokonainen puvun osa. Neulaset ovat alkaneet voimakkaasti ruskistua. Sulan värinmuodostus voi yksilönkehityksen aikana estyä monella eri tavalla, esimerkiksi perimässä tapahtuvan mutaation johdosta. Silmusuomuista syntynyt äkämän ulko-osa voi säilyä puussa useita vuosia. Mikä se oli. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Hyvin harvalla mustarastaalla on näin paljon valkoista, mutta vähemmän valkolaikkuisia mustarastaita tavataan melko usein. Hyvä esimerkki tällaisesta kehityksestä on pulu eli kesykyyhky, joka on jo vuosisatoja elänyt asutuskeskuksissa. . 78 Suomen luonto 19/2014 Tammen äkämää voi luulla terhoksi. Tehokkaan tuntuisesta lisääntymisestään huolimatta pistiäinen ei ole kovin yleinen. Loisitut kukat turpoavat parimillisiksi munamaisiksi äkämiksi. Itse pistiäiset ovat pieniä ja keskenään hyvin samannäköisiä, mutta äkämät ovat erilaisia ja usein hyvin näyttäviä ja suuria aiheuttajaansa verrattuna. Hirmuliskojen lähimmät elävät sukulaiset ovat linnut ja krokotiilit. Lähes kaikilla lintulajeilla tunnetaan väripoikkeamia. Sisilisko kuuluu matelijoiden luokassa muiden liskojen ja käärmeiden kanssa ryhmään suomumatelijat (Squamata). Myös täysin valkoisia rastaita on nähty. Aluksi se on vihreä, mutta muuttuu syksyn lähetessä ruskeaksi. Kun vuosikasvaimet ovat terveitä ja ruskettuneet neulaset ja pikkuoksat rajoittuvat latvuksen sisäosiin, luulisin puun olevan terveen ja hyvässä kasvukunnossa. Suuret silmuäkämät on helppo huomata, mutta pieniä kukintoäkämiä täytyy etsiä varta vasten
Muun muassa yleiselle känsätuhkelolle itiöemän päähän muodostuu pieni lakiaukko, josta itiöt pöllähtävät ilmoille. Lehtipuunkantojäärä on monille tuttu . otus toukkana. Aikuinen jäärä on jopa yli kaksisenttinen jäyhä jököttäjä, joka pitää yleensä aina tuntosarviaan tiivisti yhdessä ja eteen- 19/2014 Suomen luonto 79. Nuijakuukunen on täysikasvuisena 10–25 senttiä korkea nuijamainen kupusieni, jonka itiöemän sisältö on aluksi valkoinen, mutta muuttuu itiöiden kypsyessä kellertäväksi ja lopulta mustanharmaaksi. Nuijakuukusen itiöpöly sen sijaan vapautuu nuijan pään lahotessa. anne petäinen Sisilisko ja hirmulisko eivät ole sukua samankaltaisesta rakenteesta huolimatta. Löysinkö maahisten korsteeneita. Niitä siirrellessä löytyi sarvekas hyönteinen. Keski- ja eteläeurooppalainen vihersisilisko voi venyä yli 40 sentin pituiseksi ja eteläeurooppalainen helmisisilisko lähes metrin mittaiseksi. Kupusienten itiöiden leviämismekanismi poikkeaa eri lajeilla. Tšekissä elävä idänvihersisilisko on kotoista sisiliskoamme kaksi kertaa isompi. Viimein sekin irtoaa alustastaan ja häviää tuulten mukana. Ne ovat haperoisia, ilmavan kevyitä kuin styroksi, pohjassaan juuret kuin puulla. Hilkka Lindgren Mitä korsteeneita. Nuijakuukunen on muiden kupusienten tapaan syötävä nuorena, mutta itiöiden kypsyessä se muuttuu käyttökelvottomaksi. Niitä löytää helposti heinikoista, puistoista, tienvarsilta ja muilta kulttuurivaikutteisilta paikoilta. Toukkien tekemät tikkuiset kotelokehdot jäävät vuosiksi koristamaan näkymiä sen jälkeen, kun joku irrottaa kuoren kannosta. pääasiassa hyönteisiä ja kasvaa korkeintaan noin 20-senttiseksi. Mikä tämä on. marja aho Nuijakuukusen itiöemä muuttuu vanhetessaan torvimaiseksi. Pihalle oli jäänyt puupöllejä, jotka olivat jo lahoamispisteessä. Nuijakuukunen on melko yleinen, mutta aika yksittäinen. Lopulta nuijan mukulamainen pää hajoaa kokonaan ja jäljelle jää vain paperinohut ja hyvin kevyt jalkaosuus, joka säilyy seuraavaan vuoteen asti. Lehtipuunkantojäärällä on hyvä suojaväri. lasse kosonen . lea kukkonen Korsteenit ovat nuijakuukusen edellisvuotisia itiöemiä. Mikä sarvekas. juha valste Lahden Joutjärven rantamaisemissa, kuusten havuhelmojen alla, kurkottelee taivaita joukko omituisen näköisiä tötteröitä. Sen litteänpunkeat toukat elävät kuolleen lehtipuun puun ja kuoren välissä ja todella usein nimensä mukaisesti kannoissa
040 700 6485 Inarin Matkailuinfo puh. ostamalla Lintuvarusteesta tuet luonnonsuojelua Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B 3, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 puh. Ravintola Sarrit puh. Sinällään lintu on tietysti hyvää kevätruokaa. Olen kyllä kuullut, että lintujen poikaset ja munat kelpaavat, mutta koskaan aiemmin en ole nähnyt oravan popsivan itse lintua. kauri mikkola. 0400 898 212 99870 Inari Orava pisteli linnun poskeensa kannon nokassa. Oravien nälkä on usein ankarin keväällä, kun pitäisi lisääntyä, mutta uutta ruokaa on vielä niukasti tarjolla. jaakko kullberg e-mail: linnox@linnox.fi Harrastatko lintuja valikoimistamme löytyvät • lintukirjat • kiikarit ja kaukoputket • jalustat • linturuokinnat • linnunpöntöt • lintuäänitteet • lintukorut ym. Jos tilanne alkaa näyttää epäilyttävältä, se kapsahtaa nopeasti lentoon. . Aikuisten lintujen syöminen on kuitenkin harvinaista – 1600 tutkitusta oravan mahalaukusta vain neljässä oli jäännöksiä linnuista. Nyt samanlainen mutta pienempi asuu ikkunanpuitteessa. 09-386 7856, www.birdlife.fi/lintuvaruste lintuvaruste@birdlife.fi Orava söi linnun Kuinka tavallista on, että orava syö pikkulinnun. Tavallisesti kyse on ollut linnunraadosta. Pienen mutta soman hämähäkin määritti Timo Pajunen: se Ikkuna saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon 80 Suomen luonto 19/2014 on Theridion mystaceum -pallohämähäkki. juha valste Pia Kuismanen Saamelaismuseo & Luontokeskus puh. Molemmat ovat jo alkukesällä yleinen näky kannoilla ja tukkipinoilla. Jos ruuasta on ankara pula, orava syö melkein mitä tahansa. Siinä on runsaasti rasvaa ja valkuaista. . Kuoriainen on varsin yleinen suurimmassa osassa Suomea. Sen erottaa pienemmästä sukulaisestaan, ruskeammasta ja peitinsiiviltään röpelöisemmästä havupuunkantojäärästä harmaamman värin, peitinsiipien punamustan kuvion ja suuremman koon perusteella. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Vaella silkeissä ! Silkki pysyy raikkaana ja on miellyttävä iholla sekä kylmässä lämmin - kuumassa viileä. Pallohämähäkkien heimossa takaruumis on hernemäisen pyöreä. Alusasut naisille ja miehille, pyydä esite : Linnox Silk Oy Lehdesniityntie 3 i 141 00281 Helsinki puh: 040 550 6243 Miesten tai naisten KERRASTO vain 118€ + toimitusmaksu Tilaa netistä: www.linnox.com päin työnnettynä luottaen erikoiseen suojaväriinsä. 040 168 9668 www.siida.fi Meritähden asukas Seinälle ripustamassani meritähdessä asusteli hämähäkki ja teki siihen seitin. Samanlainen mutta isompi, kaiketi naaras, kutoi pyyntiverkon koristemeritähteen
Osoite: ................................................................................................................................ Anna hyvän kiertää ajoissa ja jätä ajokelvottomat renkaat meidän hoitoomme. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Palvelu on sinulle ILMAISTA ja yhteystiedot saat osoitteesta: www.rengaskierratys.com/vastaanottopisteet www.rengaskierratys.com Pähkinöitä 1) Mikä on kesykyyhkyn tutumpi nimi. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Kristina Al-Zalimi / cartina SRK_SUOMENLUONTO_195x133_3_2014.indd 1 Allekirjoitus: ....................................................................................................................... 4) Minkä kunnan ja minkä kaupungin alueille Evon retkeilyalue jakaantuu. 4) Hämeenlinnan kaupungin ja Padasjoen kunnan. 7) Noin 500?000 kotitaloutta. Osoite: ................................................................................................................................ . Nimi: ..................................................................................................................................... Olen määräaikainen 64,50 €). Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2014. Huh huu! Ei näytä järkevältä. Tilaajatunnus (jäljennä 7) Kuinka moni suomalainen kotitalous harrastaa lintujen talviruokintaa. Määräaikaistilaus 6 kk (40 €) . Suomen luonnonsuojeluliitto Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: vastauslähetys Nimi: ..................................................................................................................................... Tilaajapalvelu SLL jäsennumero / YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ....................................... Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. 19/2014 Suomen luonto 81. Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... 3) Montako varvasta saukolla on käpälässään. 10) Kilkki on äyriäinen, joka elää myös Itämeressä. 6) Mistä vainotusta eläimestä kertoo tänä vuonna valtion tiedonjulkistamispalkinnon saanut teos. 5) Milloin suden ja koiran kehityslinjat erosivat toisistaan. 9) Matti Ahde. 6) Palkinnon sai kuhmolainen Mervi Laaksonen. suomenluonto.fi Tilaushinnat Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. 3) Viisi. osoitteenmuutoksen. 10) Mikä on kilkki. 8) Vuonna 2014. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... 9) Kuka oli Suomen ensimmäinen ympäristöministeri. 2) Mistä sepelkyyhky parhaiten tunnetaan. Kestotilaus 12 kk (64,50 €) SLL:n jäsen (kestotilaus 57 €, . SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2014. vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): 8) Milloin maapallolla oli 1880 alkaneen mittaushistorian kaikkien aikojen lämpimin syyskuu. Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... Tila a leh ti help www osti: .suo m enluont o.fi/ leht itila us Irtonumero 8,5 euroa. Määräaikaistilaus 12 kk (73 €) . 2) Kaulan valkeasta laikusta. Pitonsa menettäneet renkaat kuuluvat kierrätykseen, missä kuluneimpiakin odottavat uudet, hyödylliset tehtävät. 7.3.2014 18.46 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. Suomen Luonto maksaa postimaksun. Ole tarkkana ajoturvallisuutesi kanssa. Lähettäkää Suomen Luonto alla . 1) Pulu. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Myynti Lehtipisteissä. 5) 10?000–30?000 vuotta sitten
Ja koko ajan vallitsi epätavallinen kuivuus. kanta-asukkaat valittivat, että tyrnimarjoja oli niukasti ja että ne olivat pieniä, mutta minä en moista huomannut. Pohjolan eliöt näyttävät kuitenkin sopeutuneen monenlaisiin koettelemuksiin. Kotipuutarhurille kateviljely onkin loistomenetelmä. Mustikat tosin kärsivät kuivuudesta eikä kerättävää juuri ollut, mutta puolukoita kypsyi kohtalaisesti. Länsirannikolla teksti aura koivisto / kuvat risto sauso Tyrnimarjat ovat kauniita ja huipputerveellisiä, mutta työläitä kerättäviä. Yleisimmin tyrniä kerätäänkin puristimen kanssa suoraan mehuksi. Merenrantojen pöheiköt hehkuivat oranssinkeltaisina, ja marjoja oli niin paljon kuin viitsi poimia. Marjat ovat sopivan kokoisia nokkaistavia, eikä pensaiden piikkisyyskään haittaa; päinvastoin se suojaa mahdollisten saalistajien hyökkäyksiltä. Värikästä satoa Naapurin omenapuu notkuu hedelmien painosta. Vastapalvelukseksi linnut kuljettavat siemeniä suolistossaan ja putkauttavat ne kosteassa lantapaketissa uusille kasvupaikoille. Värikirjokin on hieno. Mutta niin vain jotkut karaistuneet pölyt- 82 Suomen luonto 19/2014 täjät toimittivat järkkymättä askareensa. Työ on säälittävän hidasta nyppimistä ja pensaiden piikit tökkivät. n. Mutta tyrnihän ei ole tarkoittanut antejaan ihmisille eikä muille köntysnisäkkäille, vaan linnuille. Aura Koivisto ja Risto Sauso muuttivat syksyllä 2013 Merenkurkkuun Bergön saarelle. Osa 9/10 ensin oli epätavallisen koleaa, sitten epätavallinen helle. Omenasato oli suorastaan ruhtinaallinen. Kurpitsat ovat hyvin monen muotoisia ja kokoisia. Puiden kukkiessa tuntui varmalta, ettei mitään tule: kangistavan kylmät säät eivät totisesti hyönteisiä hemmotelleet. Oman tonttimme puut ovat vasta taimivaiheessa, mutta ystävien ja naapurien sadosta riitti meillekin. Mahtavaa! Kesän oikukkaista säistä huolimatta kasvimaa ryöppysi trooppisella otteella. Kieltämättä niitä ei jaksa poimia kovin paljon. Sienirihmastotkin jaksoivat lähettää itiöemiään maan päälle, ja pihlajat ovat olleet punaisia terttuja pullollaan. Kurpitsa on ihmisystävällinen kasvi. Pääsimme herkuttelemaan Valkea Kuulas -omenoilla ja keittelemään vihreitä soseomppuja. Pihlajassa on marjoja rastaille ja tilhille pitkäksi aikaa. Lampaanlannalla muhevoitettu, hivenen savinen maa sekä heinäkatteet säilyttivät kosteuden hämmästyttävän hyvin. Voisi ajatella, että tässä epätavallisuuden kurimuksessa kasvillisuus ja sieniväki tyystin nyykähtäisivät. Siinä ajassa, mikä tuhrautuu puolen kilon tyrnipurkin täyttämiseen, kannan sisään kymmeniä kiloja kurpitsoita
Käy kuuntelemassa lintujen ääniä nettisivuillamme. kurkistus linkolan lintujärville Pentti Linkola jatkaa yhä vuonna 1949 aloittamiaan lintulaskentoja. www.suomenluonto.fi/tag/ linnun-aani/ Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Kesto t il a a ji ll e il m a in e n. rainer rajakallio suomenluonto.fi Rainer Rajakallion mökki. Poro tyy rhake esittäy u t n e d o u V . jou m il 14 0 2 / 10 Aiheina ä o talvimetsäss m la il W i k ik . Hangon Tu peuran eloa ä s t e m ja n . konsta leppänen lukuuta estyy 12. www.suomenluonto.fi/sisalto/ videot/meritaimenen-kutuvantaanjoella/ Linnun ääniä netissä Ikävöitkö jo kesää ja lintujen laulua. www.facebook.com/suomenluonto Säästöliekillä sään armoilla Rainer Rajakallion blogi kertoo, miten mies ja koira selviytyvät talven pikku mökissä vähällä rahalla maaseutuympäristössä, jota hallitsee kylmyys ja pimeys. He lliniemi . www.suomenluonto.fi/category/ saastoliekilla/ www.twitter.com/suomenluonto Video: Meritaimenen kutu Meritaimenen kutu kävi vilkkaana Vantaanjoella. Katso video nettisivuiltamme
Hinnat voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. kotilot ja etanat Näyttävästi kuvitettu uutuuskirja kertoo kotiloiden ja etanoiden eli maanilviäisten elämästä, elintavoista ja -ympäristöistä, leviämiskeinoista ja uhanalaisuudesta. T E E M U R I N TA L A , TOMI KUMPUL AINEN & PETRI AHLRO TH SUOMEN JA EUROOPAN ENSIMMÄIN KUVITETTU EN MÄÄRITYSO PAS VERKKO SIIPISISTÄ 49,– Nordens dyngbaggar Pohjolan lantakuoriaiset 48,– TOMAS ROSLIN, MATTIAS FORSHAGE, FRODE ØDEGAARD, CAMILLA EKBLAD NORDENS DYNGBAGGAR & GÖRAN LILJEBERG Det är lika lätt att studera dyngbaggar som att skåda fåglar, och minst lika roligt. VisuSUOMEN VER KKOSIIPISE T aalisesti näyttävä ja toimiva opas sisältää lähes 90 lajia – satoja kuvia, karttoja ja piir184 sivua, roksia määrityksen kovakantinen, tueksi sekä elintapojen 170×242 mm oppimiseksi. R I N TA L A Upea ja runsas kuvitus rakentaa säväyttävän kokonaiskuvan maailman päiväperhosista ja sen eri ryhmien ainutkertaisista piirteistä. Suomen päivä- ja yöperhoset Katso myös: www.tibiale.fi > kirjallisuus E & VEIKKO RINN T E E M U R I N TA L A IN EN LUDELAJ SUOMALAIS PAS YLI 500 MÄÄN K I E H T O VA O TÄVÄÄN ELÄ HÄMMÄSTYT 30,– Hämikki ja seitsemän seittiä – suomalaisia hämähäkkejä, kuvina ja asioina Tutustu pienten hämähäkkiemme moniuloitteeseen elämään niin huomaat, että niissä ei ole mitään pelättävää. 34,– Monipuolinen, uuden sukupolven hyönteisopas on perusteellinen käsikirja kaikista Suomesta tavatuista yli 500 ludelaSUOMEN LUTEET jista. Kaikista lajeista on tarkat kuvaukset. 820 sivua, • Jokaisesta lajista luontopehmeäkantinen, kuva, yhteensä kuvia lähes 130×215 mm 2700 • Levinneisyyskartat Kirjassa on Suomen Perhostutkijain Seuran harrastajien ja ammattitutkijoiden tuottama uusin tieto perhosista ja niiden sukulaisuussuhteista. Luteiden valtaisaan joukkoon mahtuu korunkauniita luonnon taideteoksia, arvoituksellisia harvinaisuuksia 352 sivua, kovakantinen, ja häikäilemättömiä 170×242 mm petoja. Ainutlaatuinen teos esittelee yhteensä 94 Suomesta tavattua maakotilo- ja etanalajia sekä joukon lähialuelajeja. 657 esitellyn 320 sivua, lajin avulla pystyt tunniskovakantinen, tamaan suvulleen/alahei210×257 mm molleen useimmat näkemäsi päiväperhoslajit. Millä lajeilla menee hyvin, millä huonosti, ja ennen kaikkea miksi. T E E M U Kari Nissinen Maailman päiväperho slajien suomenkiel inen nimistö Suomen Opas maanilviäisten maailmaan -maastokäsikirja Suomen verkkosiipiset kotilot ja etanat LUT EET Lennä, sa?irisoturi QG UÀLHV DQG 0RWKV RI )LQOD $ )LHOG *XLGH WR WKH %XWWH R I N TA L A T. Näe ja koe kappale kotimaista luontoa. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi . Monet tuntevat kotilot ja etanat vain ikävinä tuholaisina, mutta kirja auttaa 376 sivua, kovakantinen, jopa puutarhuria tunnista170×242 mm maan tihulaiset vaarattomista mönkiäisistä ja paljastaa nilviäismaailman todellisen monipuolisuuden ja kauneuden. KUMPULAINE – maailman päiväperhoslajien suomenkielinen nimistö - maastokäsikirja VERKKOSIIPISET Lennä, safiirisoturi Suomen t päivä- ja yöperhose UUTUUS SUOM EN Kirja esittelee 113 päiväperhoslajin levinneisyyden ja runsauden muutoksia vuodesta 1991 sekä valottaa päiväperhosten tulevaisuutta tällä vuosisadalla. myynnissä myös kirjakaupoissa 104,– Suomen luteet Suomen ja Euroopan ensimmäinen kuvitettu opaskirja verkkosiipisistä. Många av våra dyngbaggearter är i dag rariteter som behöver vår hjälp. Men hur kan dessa insekter trivas i andra djurs avföring. . Kirjasta löytyvät 248 sivua, myös perustiedot lajien kovakantinen, 170×242 mm tunnistamiseksi, Suomen lähialueiden lajistoa unohtamatta. Vilken betydelse har de i naturens kretslopp. Hur skiljer man Nordens dyngbaggearter • ruotsinkielinen från varandra. Tämä ensimmäinen osa käsittää ritariperhosten, kaaliperhosten ja täpläperhosten heimot – yhteensä noin puolet nykyisin tunnetuista päiväperhoslajeista. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimus- ja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. R I N N E Papilionidae KAALIPERHOSET Morten Top-Jensen Michael Fibiger Anne Koivunen Pekka Malinen Hannu Ormio Juhani Terhivuo Ilmari Valovirta V E I K K O RITARIPERHOSET Kimmo Silvonen & OSA 1 Kirja esittelee 820 sivulla ja 83 värikuvataulussa yleistajuisesti kaikki 1074 Suomesta tavattua ”suurperhoslajia” ja ison joukon lähialueiden faunaa. Svar på Sidantal: 360, de frågorna – och många 172×245 mm fler – finner du i denna bok. Mitä uusia lajeja odotamme Suomeen PÄIVÄPERHOSET MATKALLA ja mitkä lajit katoavat POHJOISEEN ensimmäisenä, kun ilmastonmuutos vie niille sopivat olot. TARJOUSKirjassa yli (59,-) HINTAAN: 3500 kuvaa, karttaa tai graafista esitystä. EsimerkinomaiReino Pajarre 336 sivua, nen kuvitettu luetkovakantinen, telo esittelee yli 200 250×190 mm Suomesta tavattua hämähäkkilajia. Nimistä noin 6 800 on kokonaan uusia. Boken berättar hur vi kan följa deras tillstånd. alv 10 %.. Runsaasti kuvitettu kirja esitJ A S E I TS E M Ä N S E I T telee monipuolisesti TIÄ Suomalaisia hämähäkkien rakenhämähäkkejä, kuvina ja asioina netta, elintapoja ja elinympäristöjä. Kirja kattaa 7 080 päiväperhosen nimistön latinaksi, suomeksi ja osin myös englanniksi. Kirjalle on myönnetty 'Vuoden tiedekirja 2010' -kunniamaininta. Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintamme. Palautusviikko 2014–50 767095-1409 Luontotietoa ihanista ötököistä – omaksi tai lahjaksi Suomen Päiväperhoset matkalla pohjoiseen SAARINEN JANTUNEN PÄIVÄPERHOSET MATK ALLA POHJOISEEN ILMASTO LÄMPE NEE — LAJISTO MUUTT UU TUNEN EN & JUHA JAN KIMMO SAARIN 35,– Pieridae TÄPLÄPERHOSET Nymphalidae s.l. H Ä M IK K I 39,– HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY: Palvelemme luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Verket lämpar sig både för nybörjaren och för den inbitna skalbaggsentusiasten. 54,– WWW.TIBIALE.FI