9 10.11.2016 Irtonumero 9 € S U O M E N L U O N T O 9 | 2 16 M E T S ä S O p U L i. E L ä iN h O iT O L a N a S U k iT . E L ä iN iS ä T . v U O T O S T a a S E S iL L ä . 30 –33 lahon puun seppä Taitava ja tavoiltaan hillitty valkoselkätikka sai vahvistuksia idästä. S iE N ia T L a S . L ä ä k k E iT ä k a S v E iS T a . 75 vUOTTa LUON N O N ÄÄ N E N Ä Sie nt en pa ika t ka rt al le , S. p O h jO iS iN ä ä r ip iS T E . eläinhoitolan monenlaiset asukit VUotos jälleen uhattuna Suomen pohjoisin ääripiste TieToa luonnosTa. T a Lv E h T iM iS E N M O N E T T a v a T . v a L k O S E L k ä T ik k a
LO P P U s y K s y syksyn sinnittelijätt kuva jari kOSTET / TekSTi hEikki vaSaMiES. Punasyyskorennot ja kukkakärpäsiin kuuluva keltasäärihelosurri lepäilevät matalalta paistavan auringon lämmittämällä kivellä. MONET hyönteiset jatkavat lentoaan niin kauan kun lämpötila vielä nousee päivisin plussan puolelle
TaaS sukelletaan kaamokseen. On käyty kalassa ja metsällä, ja vetäydytty talveksi etelämmäs tai meren äärelle. On talviturkkia, suojavärin vaihtoa, lumijalkaa, ravinnon varastointia, talvipesien ja kieppien tekoa, horrosta ja talviunta. Miksi meillä ihmisillä ei ole mitään sopeutumia kaamoksen ja talven varalle. Sekään ei enää onnistu ihmisiltä, vaikka niin Pohjolaa lienee alun perin asutettu. Useimmilla nisäkkäillä on erilainen strategia – ne ovat liikkeellä etenkin iltaja aamuhämärissä. no. sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 Apuna taittotyössä Nanna Särkkä Toimittajat Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen 044 278 8656 Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 (Annakaisa Vänttinen) Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja blom.arja@gmail.com Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Sopeutumattoman ei auta kuin turvautua kirkasvalolamppuun ja D-vitamiinikuuriin. Se tulee joka vuosi, mutta siihen ei millään sopeudu. Liian pohjoiseen. Ka N SI KU Va pääkirjoitus Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. kovilla pakkasilla tämä sopeutuja kaivautuu lumikieppiin. Lyhyen päivän se käyttää tarkkaan hyväksi ruoanhaussa. Ihmisapinoista menestyksekkäin, ihminen, on älyään käyttäen (ja kroppansa unohtaen?) kyennyt levittäytymään koko pohjoiselle pallonpuoliskolle. Kärsin kaamosunettomuudesta: herään keskellä yötä ja valvon pari tuntia ennen kuin uni taas tulee. 4 Suomen luonto 19/2016 pe n tt i so rm u n en / va st av a lo riekko saa talveksi suojavärin ja hangella kantavat lumijalat. Lisää tikka-asiaa sivuilla 16–25. Esimerkiksi näätä samoilee talviyönä 4–5 kilometriä etsien lähinnä myyriä ravinnokseen. Talviuniloma ei kyllä olisi pahitteeksi... www.climatecalc.eu Cert. Useimmat linnut nukkuvat koko pimeän ajan. hEikki vaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 9/2016, 75. valkoselkätikka sai vahvistusta venäjältä ja voi nyt hyvin, sen todistavat tämänvuotiset 140 pesimäreviiriä. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Vaivaa helpottaisi puoli tuntia kirkasvaloa heräämisen jälkeen. kannen kuvasi vesa huttunen. Eläimillä on talvisia sopeutumia riittämiin. Ne eläimet, jotka eivät siedä talvea, vaeltavat tai muuttavat leudommille alueille. vuosikerta m a rik a ee r o la www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi sopeutumattomat Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki sähköposti: etunimi. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Toiseksi pohjoisin apinalaji japaninmakaki tulee toimeen vielä Honshun saaren pohjoiskärjessä, karkeasti Espanjan Barcelonan korkeudella. Käpytikka tulee yöpymiskololleen joka ilta noin vartti auringonlaskun jälkeen, ja herää aamulla pirteänä vähän ennen auringon nousua. Sen toivesaalis orava lepäilee hyvin vuoratussa pesässään, jossa pakkasillakin on leppeät +10–20 astetta lämmintä. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL16_09/2016 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Olemmeko Pohjolassa lajimme luontaisen esiintymisalueen ulkopuolella
52 Jälleen kerran Vuotos vuotoksen allashanke nousi haudastaan. 58 26 36 75 vUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ sopeutumattomat m a rk u s si rk k a Tenojoki erottaa Suomen Norjasta ja maamme pohjoisin piste sijoittuu sen keskelle. 40 Uuteen alkuun loukkaantuneet ja sairaat eläimet saavat eläinhoitoloissa toisen mahdollisuuden. 46 Lääkkeitä luonnosta kasveista löytyy jatkuvasti uusien lääkkeiden raaka-aineita. monille eläimille se on ainoa mahdollisuus selvitä ankeiden aikojen yli. 26 Eläinmaailman erilaiset isät kahden vanhemman malli ei ole aina normi eläimilläkään. Isä hoitaa eläimilläkin on yksinhuoltajaisiä ja kahden koiraan pesueita. 19/2016 Suomen luonto 5 Sisällys 9/2016 Suomen pohjoisinta pistettä etsittiin Suomineidon päälaelta. 58 Suomen katolla suomen pohjoisin piste on vapaana virtaavalla tenolla. tiukan paikan tullen koiras jopa ”synnyttää”. hEikki vaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi jo rm a lu h ta / le u ku a n tt i ko li rantakää rmeet ovat näihin aikoihin koloissaa n horrostam assa. 30 Sieniä Suomen kartalle suomen sieniä on alettu pistää kartalle. 36 Hyvää horrosta! nyt on aika painua horrokseen. h a rr i n u rm in en 14 Aarniometsän ruohonleikkuri metsäsopuli kerää kiireesti talvivarastoja. sieniatlas rakentuu harrastajien avulla. Vakiot 6 luonto ja ympäristö nyt 12 maailmalta 35 petelius 57 vahtikoira 64 homo sapiens 66 kotona, retkellä, virikkeitä 72 havaintokirja 74 lukijoilta 76 kysy luonnosta 82 vähäisiä tutkimuksia 52 Vuotos halutaan taas hukuttaa vuotoksen suot turvaavat lukemattomien lintujen pesinnän. 16 Tikkametsän herrasväkeä valkoselkätikka, valkkari, oli kadota luonnostamme, mutta toisin kävi. 40 Orvon oravanpoikase n ruokahetki pyhtään lintuhoitolass a. Horroksen aika sammakot, käärmeet, lepakot, siilit ja monet muut ovat nyt kirjaimellisesti kohmeessa.
päinvastoin. a ri k a a r a k a in en / pr o lu o n to ku va näätä on telkälle näätä TekSTi piia ahONEN hyvä myyrävuosikaan ei saa näätää luopumaan pesäkolojen putsauksesta. Luonto, ympäristö ja tiede nyT T o im iT Ta n u T jO U N i T ik k a N E N 6 Suomen luonto 19/2016 Näätä viihtyy vanhoissa mäntymetsissä.. näädillä on viivästynyt sikiönkehitys. ne parittelevat kesällä, mutta sikiö alkaa kehittyä vasta kuuden kuukauden kuluttua. TIESITKÖ
2 pyrSTöTiaiSET / Jos metsä onkin hiljainen, voi verkkaisesti kävelevän retkeilijän yllättää varsin sirkeä sakki. Kuten esimerkiksi upeat lahopuut, jotka ovat kuin metsän taajamia – täynnä elämän jälkiä. Vaihtoehtosaalishypoteesi olettaa, että pedot keskittyvät myyrien pyyntiin, kun niiden kannat ovat tiheät. Jos myyräkannat ovat syksyllä huipussaan ja pysyvät kohtalaisina talven yli, näätiä on keväällä paljon pesiä verottamassa.” n KIIKArISSA Toimittaja vinkkaa kauden kuumimmat luontoasiat. jOhaNNa MEhTOLa jo h a n n a m eh to la kaarnakuoriaisten käytävistä syntyy upeaa ornamenttia. a rt o ju vo n en / lin tu ku va pyrstötiaisen tunnistaa pitkästä pyrstöstä. ”Näätä on tehokas ja oppivainen kolopesien ryöstäjä. Mukavampihan se onkin viettää yhdessä! 3 rUSkaN rippEET / Tänä syksynä olemme saaneet nauttia värikkäästä ruskasta.Myös maaruskassa on ollut upeita sävyjä aina metsäkurjenpolven punaisesta hehkusta lähtien. ”Myyrien runsaus todennäköisesti pitää yllä runsasta näätäkantaa ja auttaa erityisesti nuoria näätiä selviytymään talvesta. Kysyimme viime numerossamme, mikä on kaunein ruskakasvi. ”Tuloksia selittänee toisaalta näädän erikoistuminen kolopesiin ja toisaalta myyräkantojen vaikutus erityisesti nuorten näätien selviytymiseen”, sanoo tutkimusprofessori Hannu pöysä Luonnonvarakeskuksesta. Myyräkantojen romahtaessa pedot siirtyvät vaihtoehtosaaliiseen, kuten lintujen muniin ja poikasiin. Yhdessä parvessa voi olla tusina tiitittävää pitkäpyrstöä, jotka ovat lyöttäytyneet porukkaan talven ajaksi. Pitkäikäisenä ja paikkauskollisena lajina se ryöstää telkänpesiä, olipa myyriä paljon tai vähän”, Pöysä selittää. Telkkätutkimuksessa kävikin toisin: telkän vuotuiset pesätappiot olivat sitä suuremmat, mitä tiheämmät olivat kevään myyräkannat. Myyräkannan romahduksen pitäisi siis heijastua lintujen pesätappioiden kasvuna ja vastaavasti myyrien runsastumisen näkyä parempana perheonnena. H yvinä myyrävuosina pedot jättävät usein linnunpesien verottamisen vähemmälle, mutta päinvastoinkin voi käydä. Saimme yli 500 vastausta. Linnut näyttävät ihan tikkareilta pitkine pyrstöineen ja pyöreine olemuksineen. v el la m eh to la. ” Myyrien runsaus todennäköisesti pitää yllä runsasta näätäkantaa.” 19/2016 Suomen luonto 7 1 ihaNa LahO / Kun luonto näin syksyn tullen riisuu vihreää palttootaan, sen alta paljastuu paljon sellaista, mitä ei kaiken kesäisen yltäkylläisyyden keskellä meinaa huomata. Polun varren puihin pelmahtava pyrstötiaisparvi saa taatusti hymyn huulille. Kaarnakuoriaisten taidokkaita ornamentteja ja tikkojen täsmällisiä iskun jälkiä voi ihailla hiljaisessa metsässä kaikessa rauhassa. Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat testasivat niin kutsuttua vaihtoehtosaalishypoteesia telkällä, joka on kolopesijä ja jonka pahin pesärosvo on näätä
Ympäristövaikutusten arviointiin otettu tutkimusalue on kooltaan noin 13 neliökilometriä. liity vilkkaaseen keskusteluun osoitteessa www.facebook.com/ suomenluonto. iso nokka haihduttaa lämpöä tehokkaammin kuin pieni. Luonnontilaisia ovat myös alueen lampien eli Umpilammen ja Kauhajärven rantavyöhykkeet. pErTTi kOSkiMiES Suomen Luonto kasvaa Facebookissa SUOMEN LUONNON seuraajien määrä suurimmassa sosiaalisen median kanavassa Facebookissa ylitti lokakuun lopussa jo 80 000 rajan. Vaihtoehtona on edelleen myös Satakunnan Eurajoki, jonne muut Suomen ydinjätteet on tarkoitus sijoittaa. riiTTa aNgErvUO ilmastonmuutos suurentaa linnun nokkaa LiNNUT SääTELEväT ruumiinlämpöään ja nestetasapainoaan nokan kautta. Pohjaan vajoava uusi levämassa puolestaan aiheuttaa hapettomuutta ja sisältää ravinteita. aNTTi haLkka Fennovoima haluaa haudata ydinjätteet suon alle Meribiologi Heidi Arponen kuvaili 7.10. Siellä Fennovoima haluaa etsiä sopivia kohteita koko kunnan alueelta. ilmaston lämmetessä monen lintulajin ravinto muuttuu, joten ilmasto vaikuttaa nokan kokoon ja muotoon myös tätä kautta. Suomen Luonnon #muutos-verkkolehdessä, miten Itämeren pääaltaan pohjasta vapautuvat ravinteet hidastavat rakkolevän toipumista ulkosaaristossa. varsinais-suomessa saariston luonnonarvoja vaaliva arkipelagia-seura on käynnistänyt kolmivuotisen hankkeen, jonka tarkoitus on selvittää isoapollon esiintyminen ja suojeluun vaadittavat toimet. (jt) FENNOvOiMaN ydinvoimala alkaa monien yllätykseksi tutkia ydinjätteensä loppusijoituspaikaksi Pyhäjoen Sydännevan alla olevaa kalliota. Minimiravinne fosfori liukenee veteen hapettomissa oloissa. Sydänneva on keskiosistaan ojittamaton 100–200 hehtaarin alalta. Pyhäjoen, alavieskan ja Kalajoen taajamat sijaitsevat reilun kymmenen kilometrin päässä, ja Merijärvi vain kuuden kilometrin etäisyydellä. m a rk o sa u kk o h eid i a rp o n en isoapollo ri it ta a n ge rv u o. Sydänneva sijaitsee alle 20 kilometrin päässä ydinvoimalan esirakennustyömaasta. Luonto, ympäristö ja tiede nyT 8 Suomen luonto 19/2016 ” Itämeren pääaltaan laajat hapettomat pohjat ylläpitävät rehevöitymisen kierrettä.” isoapolloa vaalitaan varsinais-Suomessa iSOapOLLOja on ollut suomessa parhaimmillaan tuhansittain, nyt niitä lentää enää muutama sata lähinnä lounais-suomessa. kulunut kesä ei ollut isoapollolle edellistä parempi. luontoharrastajilta toivotaan havaintoja lajista, ja mukaan odotetaan myös maanomistajia, sähköyhtiöitä ja viranomaisia. nokka on sopeutunut vuosituhansien kuluessa linnun käyttämään ravintoon. (JT) Näkymä Sydännevalle. Sydänneva on osaksi luonnontilainen suo Pyhäjoen ja Kalajoen kuntien rajalla. tuore Biological Reviews -tiedelehdessä julkaistu katsaus osoittaa, että ilmaston lämmetessä myös nokan koko voi muuttua, kun lintu sopeutuu uusiin lämpöja kosteusoloihin. Tännekö sijoitetaan ydinjätteet. Suomen Luonto on Facebookissa toiseksi seuratuin suomenkielinen aikakauslehti ja jättää jälkeensä Seiskan, Urheilulehden ja Me Naiset. euroopassa nokan muutoksia on seurattu esimerkiksi varpusella, sinija talitiaisella, kesykyyhkyllä ja viherpeipolla. ”On erittäin valitettavaa, että juuri alueemme arvokkain ja koskemattomin seutu päätyy mahdolliseksi ydinjätteiden loppusijoituspaikaksi”, sanoo merijärvinen Marko Saukko
Monet kaukaisimmista havainnoista ovat tulleet juuri Brittein saarten itärannalta, jolla Isle of Maykin sijaitsee. Onnittelemme! Ilman atlasta emme osaisi asettaa tätäkään havaintoa oikeaan yhteyteen. v es a h u tt u n en hippiäiSET ovat Suomen ja koko Euroopan pienimpiä lintuja. Kaksiosainen tietokirja on Suomen Luonnon toimituksessa jatkuvassa käytössä. (JT) Hippiäisten syysmuutto suuntautuu lounaaseen. Ne painavat vain 4,5–7 grammaa eli jotain kymmenen sentin kolikon ja euron kolikon väliltä. Rengastusatlas paljastaa, että suomalaisten hippiäisten syysmuutto suuntautuu lounaaseen joko Baltian tai Etelä-Ruotsin kautta. Lintu oli tänä vuonna syntynyt koiras. Osa hippiäisistä talvehtii Suomessa, usein henkensä uhalla. suomalainen skotlannissa IL M Iö M ÄI ST Ä 19/2016 Suomen luonto 9. lokakuuta Isle of Mayn majakkasaarella linturysästä hippiäisen, jonka oli rengastanut Jari niemi Säpissä, Porin edustalla. Hieno sattuma on, että samana päivänä kun Steel teki havaintonsa, Suomen Rengastusatlaksen tekijät saivat tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Se on saanut räpyttää siipiään raivokkaasti, että on ehtinyt vähän yli kolmessa viikossa 1487 kilometrin päähän. Koostaan huolimatta linnut tekevät pitkiä vaelluksia: Skotlantilainen David Steel löysi 10. Muuttosuunta ei ole mitenkään epätavallinen, päinvastoin
Suomenja Pohjanlahti estävät viitatiaisia levittäytymästä Suomeen, vaikka laji pesii Virossa ja Etelä-Ruotsissa. Se ulottuu Satakuntaan. Syksyllä 2010 lintuharrastajat havaitsivat yli 300 viitatiaista eri puolilla Etelä-Suomea, joten ällistyttävä suurvaellus oli tuolloin lennättänyt niitä metsiimme tuhansittain. tätä kautta laji voi muuttaa vielä paljonkin saaristomeren rantoja. Ne paljastuivat tiaisparvista, hätäisistä ”pitsä, pittshä” -äänistä. Viitatiainen elää yleisenä paikkalintuna lehtimetsissä pääosassa Eurooppaa. 10 Suomen luonto 19/2016 75 vuotta aSian viereSSä Luonto, ympäristö ja tiede nyT ”Ympäristöministeriön aloitteesta syntyneen maastoliikennelain mukaan moottorikelkoilla saa jatkossa pöristellä vain merkittyjä reittejä pitkin. Tänä syksynä viitatiaisia vaelsi taas kaakosta, joskin pienempi joukko. pErTTi kOSkiMiES viitatiainen muistuttaa erehdyttävästi hömötiaista ja on helpointa tunnistaa äänestä. Liejutaskurapu on peukunpään kokoinen.. Viitatiaisia nähtiin Suomessa vuoden 1950 ja 2009 välillä varmuudella vain 38 yksilöä. alueen harvan lintuharrastajaverkon huomioiden PohjoisKarjalaan päätyy viitatiaisista vielä suurempi osa. Rengastiedon perusteella nuoret linnut asettuvat loppuiäkseen korkeintaan muutaman kilometrin päähän synnyinpaikaltaan. Kaakossa se elää harvalukuisena Pietarin seudulla. Valtaosa Suomen havainnoista on Pohjois-Karjalasta, missä nähtiin peräti puolet ennätyssyksyn 2010 yksilöistä. Fi ta pi o ku ja la Liejutaskuravun levinneisyys käy ilmi kansalaishavainnoista. Kuusi vuotta sitten kymmenet viitatiaiset hakeutuivat talveksi pihapiirien ruokinnoille, ja ensi talvena voi käydä samoin. Villi meno maastossa loppuu.” Ulla Kokko oli Suomen Luonnon 9/1991 uutisessa toiveikas. (jt) to m i m u u kk o n en / lin tu ku va k a rt ta w w w .v ie r a sl a ji t. ”se on hyvin vahva kilpailija ja syö etenkin rantavyöhykkeen suurkasveilla eläviä kotiloita ja siiroja, jotka ovat kasvinsyöjiä”, kertoo professori Veijo Jormalainen turun yliopistosta. maamme ensimmäinen havainto tehtiin naantalissa vuonna 2009. lajista on tullut saaristomerellä nopeasti tavallinen. viitatiaisilla uusi vaellus SyyS–LOkakUUSSa Suomeen saapui tuiki harvinaisia vieraita. nyt vieraslajiportaali paljastaa, että pohjoisin havainto on jo rauman eteläpuolelta, 50 kilometriä kauempaa, ja eteläisin dragsfjärdistä, 30 kilometrin päästä. Nämä sukkelat säksättäjät ovat viitatiaisia, hömötiaisten lähisukulaisia. Tämä viittaa lintujen kulkeutuvan Suomeen etenkin Laatokan itäpuolta. Liejutaskurapu on jo tavallinen laji Saaristomerellä LaivOjEN painolastivesien mukana suomeen päätynyt vieraslaji liejutaskurapu on yleistynyt hämmästyttävän nopeasti
Tai pitääkö siellä ainakin rakentamistavoitetta laskea. Helsingin vihreät ovat näkyvästi liputtaneet yleiskaavaesityksen puolesta. Valmiina olevissa asemakaavoissa ja Östersundomiin tekeillä olevassa yleiskaavassa on kuitenkin jo varattuna uutta asuinalaa kahdeksan miljoonaa neliötä. 19/2016 Suomen luonto 11 ja sm in aw a d / is to ck ph o to m a rk ku u la n d er / le h tik u va Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Yleiskaavan tavoite on yli 40 neliötä asukasta kohden, mikä lisää rakentamistarvetta seitsemällä miljoonalla neliöllä. Sitä paitsi, halutaanko Östersundom toteuttaa. Otso kivekäs o ll i m a n n in en helsingin yleiskaavassa tämäkin metsä haagassa muuttuu mahdolliseksi rakennuskohteeksi. Yksin asuvia on entistä enemmän, ja se lisää keskimääräistä asumisalaa. Mihin perustuu Helsingin viheralueiden rakentaminen. Suuri osa yleiskaavaan merkitystä ei toteudu koskaan. asumisväljyyden lisääminen ei ole tavoite, mutta siihen on varauduttava. Kerrostalotonteille osoitetusta uudesta rakentamisesta toteutuu vuodessa kaksi prosenttia eli toteutus kestää 50 vuotta. Yleiskaavaan varatusta asuinalasta pääosa johtuu kuitenkin tavoitteesta kasvattaa helsinkiläisten asumisväljyyttä, joka jo nyt on suurempi kuin esimerkiksi tukholmassa. Siihen tarvitaan uutta asuinalaa noin yhdeksän miljoonaa kerrosneliötä, mutta yleiskaavassa siihen otetaan 18 miljoonaa. En näkisi näin. Viheralueille rakentamista on perusteltu muuttoliikkeen aiheuttamalla uusien asuntojen tarpeella. Nykyisestä kaavavarannosta suuri osa on täydennysrakentamista, joka toteutuu hyvin hitaasti. Omakotitonteille varattu täydennysrakentaminen etenee yhden prosentin vuositahtia, se kestää siis sata vuotta. MikkO NiSkaSaari Pääkaupungin uusi yleiskaava valtaa rakentamiselle runsaasti arvokkaita viheralueita, mikä on nostattanut vastarintaa. SU O rA LI N JA Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Suomen Luonnon kysymyksiin vastaa Helsingin vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Otso kivekäs.. asumisväljyys saattaa kasvaa monesta syystä, esimerkiksi kun lapset muuttavat omilleen mutta vanhemmat jäävät asumaan entiseen kotiin. Helsingissä on asukasta kohden 34 neliötä, tukholmassa 33. Yleiskaava tavoittelee Helsingin väkimäärän nostamista 260 000 hengellä vuoteen 2050 mennessä. Miksi vihreät kannattavat tällaista tuhlausta. eikö tämä melkein riittäisi uusien asukkaiden asuttamiseen, ellei asuinalaa kasvatettaisi
Se on aiemmin nähty koko mantereella vain 28 kertaa, ja edellisestä havainnosta oli ehtinyt vierähtää yhdeksän vuotta. alkaen jo 66 yksilöä. Odotukset ovat käyneet toteen – harvinaisia idän ihmeitä on nähty koko Luoteis-Euroopassa. v es a h u tt u n en ea rt h n u ll sc h o o l / n o a a Syyskuun 23. vesa huttunen kuvasi helsingin viikissä viihtyneen taigarautiaisen. 12 Suomen luonto 19/2016 s ä ä ja m U U t t o maaiLmaLta L ämpimän alkusyksyn jälkeen syyskuun lopulla syntyi säätilanne, jossa ilma virtasi kaukaa Keski-Siperiasta asti pohjoisen kautta koukaten Fennoskandiaan. Ruotsissa on havaittu 6.10. Esimerkiksi Tanskasta talvehtimisalueille Koreaan on 7700 kilometriä. T o im iT Ta n u T a N T T i h a L k k a yLLäTySviEraS SipEriaSTa. Harhautumisen taustalla on ilmeisesti muuttolinnuille tyypillinen 180 asteen suunnistautumisvirhe: linnut ovat lähteTekSTi hEikki vaSaMiES suomeen lennähtäneet taigarautiaiset eivät nimestään huolimatta ole metsän lintuja. Ilmiö tuntuu vain kiihtyvän: tätä kirjoitettaessa havaintoja on kertynyt Euroopasta jo noin 190 yksilöstä. yhytetystä linnusta, sen jälkeen Suomessa on tähän mennessä nähty 57 yksilöä lisää. ne viihtyvät matalissa lehtikuusipusikoissa. Meteorologi Jarmo koistisen mukaan vaihteleva idän puoleinen virtaus on pysynyt yllä koko loppusyksyn, mikä on suosinut itäharhailijoiden saapumista Eurooppaan. TaigaraUTiaiSET TaLvEhTivaT normaalisti Kiinassa ja Korean niemimaalla, joten ilmavirtaukset ovat johdattaneet ne todella kauas tavalliselta muuttoreitiltään. Iso-Britannia sai rautiaisesta uuden lintulajin, samoin Saksa, Hollanti, Viro ja Latvia. Ruotsalaiset lintuharrastajat ennakoivat jo sääkarttojen perusteella poikkeuksellista lintuharvinaisuussyksyä. Nyt taigarautiaiset ovat liikkeellä joukolla: ilmiö alkoi Suomesta Savitaipaleella 4.10. Suurin yllättäjä on ollut taigarautiainen, laji, joka on Euroopassa ollut todella harvoin nähty vieras. päivänä ilmavirta koukkasi keski-Siperiasta pohjoiseen ja syöksyi koillistuulena Fennoskandiaan. Puolassa, Tanskassa, Liettuassa ja Norjassa tehtiin maiden kautta aikain toiset havainnot ja lisää tuli pian
varsinaisella itämerellä on vain noin viidensadan yksilön kanta, jonka pyöriäisiä näyttäytyy silloin tällöin meidänkin vesillämme. ne ovat jopa tuhansia kertoja hiilidioksidia tehokkaampia kasvihuonekaasuja. Taigarautiainen, latinaksi Prunella montanella, oli vanhalta nimeltään vuorirautiainen. Voi myös ennustaa, että talviruokintapaikoille ilmestyy talven kynnyksellä hyvin erikoisia siivekkäitä. "Rogacheván mukaan se on tyypillinen laji tiheissä ja kosteissa pensaikkometsissä lähellä vesiuomaa tai vesistöä paikoilla, missä kasvaa ainakin hiukan puita.” Taigarautiaisia löytynee Suomestakin vielä lisää ainakin niin kauan kuin maa pysyy sulana ja hyönteisiä on lennossa. ankerias uutiSia. g o o gl e ea rt h ilmaSto Nuori pyöriäiskoiras päätyi tutkimuksiin. Erikoista on, että kaikki lajille kirjallisuudessa annetut nimet ovat harhaanjohtavia. lähes kaikki niistä ovat kuitenkin tanskan salmissa ja muualla lähellä pohjan merta. myytti nopeasta vaelluksesta murtui Science Advances -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa. itämerestä ruotsin länsirannikolta lähteneiden ankeriaiden reitiksi vahvistui tutkimuksessa kierto kaukaa shetlannin pohjoispuolelta, minkä jälkeen reitti vasta kääntyi lounaaseen kohti lämpimiä meriä. kutuaika lienee joulu–toukokuussa. kanta on äärimmäisen uhanalainen. ”ratkaisimme tänään jopa puoli astetta ilmaston lämpenemisestä”, iloitsi tuoreeltaan suomen valtuuskuntaan kuulunut Tapio Reinikainen pitkään jatkuneiden neuvottelujen onnistumista. itse todistin lokakuussa puolassa, kun rannikolta tuotiin mahdollisesti sivusaaliiksi joutunut pyöriäinen. todennäköisesti se kuului itämeren kantaan, joten yksi viidestäsadasta on poissa. Tämä varmistuu Helena rogacheván kirjasta The Birds of Central Siberia. aikuisia ankeriaita ei kuitenkaan ole löydetty alueelta. 19/2016 Suomen luonto 13 neet muuttamaan täsmälleen vastakkaiseen suuntaan kuin niiden pitäisi. vain sen tuntumasta löytyi pieniä ankeriaantoukkia. niillä voitiin seurata ankeriaiden matkaa noin puoliväliin eli azoreille asti. n muutto itämeri ”alue vastaa koivuvyöhykettä Lapissa.” ankeriaan saloja selville tanskalainen biologi Johannes Schmidt selvitti lähes sata vuotta sitten, että ankeriaat kutevat sargassomerellä. aNTTi haLkka B. WWF:N kiLjUhaNhiTyöryhMääN kuuluva Juha Markkola tietää kokemuksesta missä taigarautiainen asustaa: ”Keski-Siperiassa Taimyrin niemimaan eteläosissa kesinä 1997–98 laji tuli erittäin tutuksi... Taigametsä ja vuoristo – johon myös latinan montanella viittaa – eivät ole lajin ominta pesimäympäristöä. uutta tietoa vaelluksesta saatiin, kun kansainvälinen tutkimusryhmä laittoi ankeriaiden mukaan pieniä pintaan ponnahtavia satelliittilähettimiä. aNTTi haLkka ilmasto sai puoli astetta pelastavan sopimuksen ruandan kigalissa päästiin lokakuun puolivälissä sopuun vähittäisestä luopumisesta kylmäja ilmastointilaitteiden hFc-yhdisteistä. pääsyy pyöriäisten ahdinkoon on jääminen verkkoihin niin sanotuksi sivusaaliiksi. suurin osa ankeriaista vaelsi niin hitaasti, että ne olivat ehtimässä vasta vuoden päästä alkavaan kutukauteen. alueelta löytyi pesiviä kiljuhanhia, ja ryteikköisen maaston runsaimmat pesimälinnut olivat suunnilleen tasavahvasti lapinuunilintu, pikkusirkku ja taigarautiainen.” Markkolan mukaan taigarautiainen on nimenomaan metsätundran laji. Tunturikoivun tilalla kasvaa muutaman metrin korkuisia lehtikuusia, ja seassa jotain pensasmaista leppälajia... alue on kasvimaantieteellisesti metsätundraa ja vastaa meidän koivuvyöhykettä Lapissa. aNTTi haLkka yksi viidestäsadasta poissa itämeressä on kymmeniätuhansia pyöriäisiä. vastahankaan oli muun muassa intia, joka muutenkin on ollut haluton kantamaan vastuuta ilmastonmuutostyössä. d u po n t / cc BY -s a 2.0 a n tt i h a lk k a Taigarautiaisen viimeaikaisten havaintojen, läntisimpien pesimäalueiden ja talvehtimisalueiden välinen suora linja viittaa 180 asteen suuntavirheeseen. Suotuisa ilmavirtaus on vain saatellut muuttopäätöksen tehneet linnut Länsi-Eurooppaan
syksyllä sopuli varastoi sammalia talven varalle. asiaan vihkiytyneelle harrastajalle lajin läsnäolon paljas14 Suomen luonto 19/2016 K u u K a u d e n la ji : m e t S ä S o p u li AArniOmetsän rUOhOnLeiKKUri Metsäsopuli on aniharvoin näin avoimesti näytillä. 14 Suomen luonto 19/2016 T ähän aikaan vuodesta metsäsopulilla on pientä kiirettä. Talvi on edessä, ja se vaatii erityisvalmisteluja. Laji on harvinainen, ja se välttää helposti marjastajien ja sienestäjien katseet paksusammaleisessa ikikuusikossaan. Sopuli rouhii kynsi-, seinäja kerrossammalkasvustoja ja kätkee sammalsilppua pieniin koloihin sekä runkojen ja kivien alle jääviin onkaloihin. Sopulit piilottelevat kaatuneiden puunrunkojen alla ja vilistävät sammalmättäiden sisällä. TekSTi hEikki vaSaMiES / kuva raiMO hOLappa. Metsäsopuli on jäänyt monelle sukulaistaan tunturisopulia vieraammaksi. metsäsopuli parturoi sammalkasvustot tasapitkiksi puutarhurin tarkkuudella
Metsäsopulien huippuvuodet osuvat yksiin myyrähuippujen kanssa, mutta sopulit eivät kuitenkaan runsastu kaikkien myyrähuippujen aikana. LEviNNEiSyyS Metsäsopuli esiintyy lähes koko maassa. Osa emoista synnyttää vain naaraspoikasia sillä seurauksella että naaraita on jopa kolme kertaa niin paljon kuin koiraita. Ensimmäisen pesueen naaraspoikaset ehtivät lisääntyä vielä saman kesän aikana. Sopulin strategiassa ”puuttuvat” koiraat tekevät tilaa paremmalle poikastuotolle. Tämän seurauksena osa yksilöistä on perimältään koiraita mutta luonteeltaan ja elintoiminnoiltaan lisääntyviä naaraita. Sopulit saavat talven jälkeen ensimmäiset poikaset touko-kesäkuussa, ja sen jälkeen pesueita syntyy vielä 2–4. Nousuvaiheessa ne voivat lisääntyä talvellakin, jos lumiolosuhteet ovat suotuisat. Yksi koiras voi paritella usean naaraan kanssa, ja kun naaraita on paljon, jälkeläistuottokin on hyvä. TiESiTkö. Mutaatio peittää Y-kromosomissa olevan koirastekijän toiminnan. Metsäsopulin erikoisuus on voimakkaasti vinoutunut sukupuolijakauma. Vinoutuneen sukupuolijakauman aiheuttaa mutaatio X-kromosomissa. metsäsopuli. Poikasia syntyy kerralla vain 2–6. Se syö sammalia ja suosii metsiä, joissa on piilopaikkoja tarjoavia kaatuneita puita tai oksaryteikköjä sekä kosteampia painanteita kesäravinnon tarjoajiksi. Viimeisin vaellus koettiin vuosina 2014–2015 Itä-Suomessa ja Suomenselällä. LiSääNTyMiNEN Metsäsopulikannat vaihtelevat paljon vuodesta toiseen. ELiNyMpäriSTö Metsäsopuli on paksusammalisten vanhojen kuusimetsien spesialisti. Tänä vuonna metsäsopuleita on professori Heikki Henttosen mukaan nähty paikoin Metsä-Lapissa. n 19/2016 Suomen luonto 15 Myopus schisticolor TUNTOMErkiT Sopulit kuuluvat myyriin. Vaellukset ovat kuitenkin melko pienialaisia, ja ne huomataan yleensä vasta kun kuolleita eläimiä alkaa löytyä metsäteiden varsilta tai pihoilta. Lajin esiintyminen on kuitenkin laikuttaista ja sitä rajoittavat sopulin tarkat elinympäristövaatimukset. Metsäsopulikannan yläja alamäet ovat yltiörajuja: huippuvuotta seuraa yleensä täydellinen romahdus. 19/2016 Suomen luonto 15 tavat parhaiten juuri parturoidut sammalmättäät ja mättäitä kirjovat pienet tasapaksut papanat. Kun kannat ovat tiheimmillään, sopulit saattavat lähteä liikekannalle. Metsäsopuli on metsämyyrän kokoinen, mutta hyvin lyhythäntäinen. Sen turkki on sinertävän harmaa, ja selän takaosassa on punaruskea laikku, joka joskus ulottuu kapeana niskaan saakka. Metsäsopuli esiintyy miltei koko maassa rannikkoalueita ja Tunturi-Lappia lukuunottamatta. Nämä XxY-naaraat synnyttävät vain naaraita
16 Suomen luonto 19/2016 v es sa h u tt u n en 75 vUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ 16 Suomen luonto 19/2016
19/2016 Suomen luonto 17 L uhangan Onkisalo tuo varmasti aika monelle mieleen valkoselkätikan. Saareen saatiin silta sinne mihin se olisi alun perinkin pitänyt suunnitella, ja valkoselkätikan reviiri säilyi”, sanoo Metsähallituksen suunnittelija timo laine nyt, yli 20 vuotta tapauksen jälkeen. Kerrataanpa hieman: Saaren asukkaat halusivat Onkisaloon sillan ja autotien, ja samalla saarella sattui asumaan myös valkoselkätikka. Laine on jo unohtanut painostukset, huutelut ja herjaukset ja työ valkoselkätikan hyväksi on jatkunut keskeytyksettä näihin päiviin asti. 19/2016 Suomen luonto 17 v es a h u tt u n en. asiasta syntyi melkoinen paikallinen ja lopulta valtakunnallinen kähinä, joka vieläkin saattaa tuoda ikäviä muistoja mieleen asiaa lähellä olleille. Laine jos kuka on selvillä valkoselkätikan Tikkametsän valkoselkä nousi luonnonsuojelun kiistatikaksi vuosikymmeniä sitten. Nyt tikalla on meneillään paras pesintävuosi pitkään aikaan. Silta ja uusi tielinja piirrettiin keskelle valkoselkätikan parhainta reviiriä. Laskennoissa löytyi peräti 140 pesintää. ”Onkisalossahan kävi loppujen lopuksi hyvin. TekSTi jOhaNNa MEhTOLa herrAsVäKeä vuosi sitten idästä meille vaeltaneet valkoselkätikat piristivät maamme pesimäkantaa. Elettiin vuotta 1990
”Joitakin metsiä hakattiin ihan varmuuden vuoksi, ettei tikka vaan asettuisi sinne asumaan.” 1990-luvun alussa valkoselkätikkakanta oli aivan pohjalukemissa ja pesintöjä löytyi alle 20. Entinen ennätys oli 125 pesintää vuodelta 2014. Siinä välissä hän on luvannut viedä minut valkoselkätikan kotimetsään. Tikkajoukkiossa kun oli muitakin tikkoja kuin lintuharrastajaslangilla valkkariksi kutsuttuja valkoselkätikkoja. Siksi linnut saattavat lentää varsin kauaskin. Tänä vuonna pesintä varmistui 140 reviirillä. kiistan välikappale Kävin aikanaan Onkisalossa, kun tietä linjattiin ja rakennettiin. Lahopuu ei ollut varsinainen hitti 1970-luvun tehokkuuteen perustuvassa metsänhoidollisessa ajattelussa. Sehän on täällä meillä levinneisyysalueensa länsilaidalla. Kun tapaan hänet Päijät-Hämeessä Hartolassa, hän on tulossa maastokäynniltä ja menossa illansuussa vapaaehtoisista harrastajista koostuvan tikkaryhmän tapaamiseen. Onneksi ajat ovat muuttuneet ja asenne valkoselkätikkaa kohtaan lientynyt. Sillä välin tikat sinnittelivät ja etsivät lahopuuvaltaista lehtimetsää, joka hupeni niiden alta kovaa kyytiä. Laskin, että siinä saattoi tulla pisimmillään tuhat kilometriä lentomatkaa yhdelle linnulle.” Olisihan sopivia elinympäristöjä löytynyt lähempääkin, mutta vaellusvietti vaatii tietyn ajan purkautuakseen. a n tt i ko li jo h a n n a m eh to la Metsähallituksen suunnittelija Timo Laine tutkii tikkojen syöntijälkiä.. Kyllä niitä tikkoja Venäjällä riittää. 18 Suomen luonto 19/2016 reviireistä ja nykytilasta. Porukasta muutamat lensivät aina Keski-Lappiin ja ulkosaaristoon saakka. Näillä alueilla olisi estettävä havupuiden liiallinen lisääntyminen, mutta kaikki lehtipuut pitäisi jättää rauhassa lahoamaan. aiemmat vaellukset olivat vuosina 1993 ja 2008, mutta vuoden 2015 vaellus on ollut niistä ylivoimaisesti massiivisin. risto alatalon artikkelissa Valkoselkätikka vähenee kiteytyi suojelun tarve: Säilyttääksemme valkoselkätikkakantamme elinkykyisenä olisi pikaisesti järjestettävä lajin elinvaatimuksia vastaavia suojelualueita. Sitkeä, kiistojen väSuomen Luonnossa on seurattu ja kirjoitettu valkoselkätikan kuulumisista 1970-luvulta lähtien. Maaperä suojelijoiden sekä metsänomistajien ja metsäyhtiöiden yhteenotoille oli valmis. Tikkojen vaellus johtuu ilmeisesti kannankasvusta ja ravinnon puutteesta, mutta Laine pitää mahdollisena myös laajoja metsäpaloja tai hakkuita kaukana itärajan takana. Kanta romahti kuitenkin aika nopeasti, kun ennen 1950-lukua valkoselkätikkoja saattoi olla maassamme jopa tuhat paria”, Laine toteaa. Se on yksi yli 250 mahdollisesta parireviiristä, jotka löytyivät Metsähallituksen, WWF Suomen ja Birdlife Suomen tämän vuoden kartoituksissa. ”Valkoselkätikan huonoon tilanteeseen havahduttiin viime hetkillä.” vaeltava valkoselkätikka voi lentää jopa tuhat kilometriä etsiessään sopivaa reviiriä. Lehtipuita suosivia tikkametsiä tulisi perustaa Etelä-Suomeen, jotta ne olisivat valkoselkätikan lisäksi myös harmaapäätikan käytettävissä. Vihamielisyys on osa pitkää historiaa. Suomen Luontokin kertoi asiasta ensi kerran Hannu Hautalan kuvaama valkoselkätikka kannessaan numerossa 5/1972. ”Tikan huonoon tilanteeseen havahduttiin ihan viime hetkillä. Muistan puheita, joissa ihmeteltiin, miksi valkoselkätikkaa pitäisi suojella. 1970-luvulle tultaessa talvilintulaskennat osoittivat valkoselkätikkakannan olevan laskusuunnassa. ”On vielä arvoitus, onko tämä vaelluksesta johtuva kannan nousu nyt pysyvää vai vain hetkellinen piristysruiske”, Laine pohtii. ”Vuosi sitten valkoselkätikalla oli massavaellus, ja useita tuhansia nuoria lintuja pyrähti meille itärajan takaa. Reviirejä löytyi noin 70 enemmän kuin vuosina 2014–2015
Koiraalla kirkkaanpunainen päälaki, naaraalla musta, muuten sukupuolet ovat samannäköisiä. Vaarantunut. 19/2016 Suomen luonto 19 VaLkoSeLkäTIkka Dendrocopos leucotos Koko: 25–28 senttiä. Siipisulat mustavalkoiset. la ss i ku ja la. Paino: 100–120 grammaa. Selän yläosa musta, alaosa ja yläperä ovat valkoiset. Ruokailee lehtipuissa. 19/2016 Suomen luonto 19 valkoselkätikka pesii yleisimmin koivuun tai haapaan kovertamassaan kolossa. Alaperässä, vatsassa ja kupeissa punertavaa, kupeissa myös mustia viiruja
Tehometsätalous ehti hävittää valkoselkätikan metsät ja kannan elvytys on tuskallisen hidasta. norja tosin vetää Suomeakin pitemmän korren; siellä pesii peräti noin 1700 paria. ruotsissa onkin turvauduttu myös tikkojen tarhakasvatukseen. 19/2016 Suomen luonto 21 SuoMI–ruoTSI 140–3 kErraNkiN ovat lukemat kohdillaan Suomi– ruotsi-mittelössä. ruotsissa varmoja pesintöjä löytyi vain kolme, mutta siitäkin pitää iloita. kyseessä ovat maiden tämän vuoden valkoselkätikkapesinnät. Fennoskandian vuoristo ohjaa norjan mahdolliset tikkavaellukset etelään ja kaakkoon, joten sieltä ei valitettavasti ole luvassa elvyttäviä pyrähdyksiä ruotsin saati Suomen tikkakantaan. edellisvuosina pesintöjä on ollut nollasta kahteen. 19/2016 Suomen luonto 21 valkoselkätikka rummuttaa reviirinsä merkiksi ja pitää yhteyttä puolisoonsa. ja ri pe lt o m ä ki / lin tu ku va
v es a h u tt u n en. 22 Suomen luonto 19/2016 22 Suomen luonto 19/2016 valkoselkätikka on käytökseltään hillitty ja alkaa harvoin melskata naapureidensa, kuten esimerkiksi varpuspöllön kanssa
”Siellä on raikas tuoksu, joka johtuu varmasti osaltaan hyönteispitoisesta ruuasta.” Poikasten ravinnoksi kelpaavat erilaiset toukat sekä aikuiset hyönteiset, usein isot sudenkorennotkin, ja onpa Laine kerran nähnyt, kun emo kiikutti pesään pientä sisiliskoa. Tikat olivat huomanneet, että nyt pesintä ei onnistu ja siirtyneet lähistöllä olleeseen vanhaan pesäkoloonsa ja pistäneet töpinäksi. Laine oli ällikällä lyöty, kun hänen 15 kilometrin päässä asuva tuttunsa soitti, että nyt se tikka on täällä. olen siis voittajan metsässä. Se ei tuhlaa aikaansa tappeluun. Lintu oli lentänyt varman ruokapaikan äärestä 15 kilometrin päähän syömään samaa rasvaruokaa ja lentänyt sitten taas takaisin, yhteensä siis 30 kilometriä ja vielä kipakassa pakkasessa. Linnun iän pystyy määrittämään sen käsisulkien peitinhöyhenistä aina neljään ikävuoteen saakka. Pian kuulin kuitenkin lähipuusta poikasääniä. kaarnakuoriaiset ovat luoneet koivun pintaan upean ornamentin ja monet kääpälajit ahkeroivat samassa lahorungossa. istahdan kivelle ja tavoitan sahan pärinästä huolimatta metsän rauhan. onkisalossa on pesinyt tikka keskeytyksettä koko tiekiistankin ajan. ruska on maalannut rantametsät suurella pensselillä hohtavan keltaisiksi. tuntuu, kuin olisin tyhjällä näyttämöllä, jossa pääosan esittäjä on läsnä, vaikka sitä ei näykään. Harmittelin, että siinä meni se poikue. lehtipuuvaltaista sekametsääkin näkyy tien varresta, ja poikkean sinne pienelle lenkille. puhelen tikalle, että täällä sinun on nyt hyvä elellä. ”Sen kun saisi selville, miksi se lähtee tuollaisille taipaleille.” hemmetin kaunis lintu Tikkametsän isäntää ei näy eikä kuulu, mutta Laine osaa hienosti kuvailla usein näkemäänsä lintua. ”Kerran kiipesin pesälle rengastamaan poikasia, mutta munat kelluivatkin kolon täyttäneessä mahlassa. Omalle talviruokinnalle ilmestyneellä valkoselkätikalla oli myös renkaat kintuissaan, joten se oli helppo tunnistaa. kuulostelen, mutta äänimaiseman täyttää vain vastarannalta kuuluva moottorisahojen kilpalaulanta. Sen jälkeen määrittäminen on hankalaa, ja varmat määritykset voidaankin tehdä vain rengastetuista tikoista. Silloin naaraita on oletettavasti paikallisesti vähemmän. Sydäntalven pariskunta viettää yleensä erillään. Sillä on myös strategia hädän tullen käyttää vanhoja pesäkolojaan. Molemmat myös ruokkivat hyönteisravinnolla pesässä noin kolme viikkoa viipyviä poikasia. Siellä on tavattu myös harvinaiset valkoselkätikkaviitoset, kun tavallisimmin munia on kolme.” Linnun herrasmiesmäiseen kuvaan sopii hyvin myös se, että valkoselkätikkakoiras on aktiivinen pesijä. Yksi päijänteen suurimmista saarista lepää keskellä täysin tyyntä järveä. ”Vanhin tähän mennessä tavattu valkoselkätikka asui tässä aika lähellä ja sillä oli ikää peräti 18 vuotta. Valkoselkätikka kovertaa joka kevät uuden pesäkolon, joten samalla se urakoi kolopesijöille asuntoparatiiseja. sain timo laineelta vinkin, mistä päin saarta valkoselkätikan isännöimää metsää kannattaa etsiä. Pesässä oli kolme tervettä poikasta.” Laine on käynyt monien lintulajien pesillä. Valkkari on käytökseltään hillitty ja harvoin alkaa melskata esimerkiksi muiden, sen naapurissa usein asuvien käpytikan, palokärjen, harmaapäätikan tai varpuspöllön kanssa. Soidinmenot linnut aloittavat helmi–maaliskuussa, jolloin tikkapari kutsuu toisiaan pitkäsäkeisellä rummuttelulla ja ilmoittaa, että tässä on pariskunta. kivet ovat paksun sammalen peitossa ja komeita lahopökkelöitä on siellä täällä. pysähdyn tarkistamaan, löytyisikö niistä valkoselkätikan syöntijälkiä. Onkisalossa on tällä hetkellä kaksi valkoselkätikan reviiriä.. Siinä ei tunnu olevan mitään järkeä. Esimerkiksi yhden naaraan ja kahden koiraan perheessä koiras jäi hautomaan munia, kun naaras riensi toisen koiraan luokse. ”Se on tikkaperheen gentlemanni, oikea herrasmies. Lisäksi se on esteettisesti hieno, hemmetin kaunis lintu.” Valkoselkätikka on pääsääntöisesti yksiavioinen, mutta naaraalla saattaa olla myös kaksi koirasta, joille se tekee poikaset. Valkoselkätikka poikkeaa siinäkin valtavirrasta, että sen usein koivuun tai haapaan kovertama pesä tuoksuu hyvälle. onkISaLon rauhaSSa ku va t jo h a n n a m eh to la Onkisalon silta ja tie eivät häiritse valkoselkätikan eloa. Pitkäikäisellä naaraalla oli ehtinyt olla jo neljä eri puolisoa.” Laine on selvästi tyytyväinen, kun hän saa kertoa nyt etupäässä valkoselajELEN onkisaloon katsomaan, miten tikkametsä ja tie sointuvat ympäristöönsä nyt, kun tie on ollut paikallaan jo liki kymmenen vuotta. Spesialistin reviirillä Valkoselkätikka on tavallisimmin sukukypsä vasta kolmantena vuotenaan. ”Eihän siinä olekaan!” huudahtaa Lainekin. ”Tällainen usean puolison polyandriatapaus on ollut esimerkiksi Luhangan Onkisalossa. Siinä on luontaista hienostuneisuutta ja aristokraattisuutta. 19/2016 Suomen luonto 23 hänelle varsin tutuksi satojen rengastustenkin myötä. tie kiemurtelee sankan metsän välissä ja tuntuu kuin metsä kahmaisisi kulkijan rouheaan syleilyynsä. rantametsissä on ainakin palokärjen jälkiä
24 Suomen luonto 19/2016 24 Suomen luonto 19/2016 valkoselkätikka on kuin hienopiirteinen puuseppä, joka nakuttaa tarkkaa jälkeä nokallaan. v es a h u tt u n en
Muuten monta asiaa tikan elämästä olisi voinut jäädä hukatuiksi rasteiksi. Sitä Laine linnussa myös ihailee, spesialismin astetta. 19/2016 Suomen luonto 25 kätikkojen onnistumisista. Vielä lähtiessä hän soittaa kännykästään valkoselkätikan houkutteluääntä, mutta paikalle tupsahtaa jälleen käpytikka tarkastamaan tilanteen. On arvoitus, miksi valkoselkätikka on valinnut juuri tämän metsän kodikseen. Onko se lahopuun määrä vai laatu, puuston tiheys, lämpösumma vai mikä?” Laine aprikoi ja kertoo valkoselkätikan selkään asennettavasta gps-paikkatallentimesta, josta on jo vähän käyttökokemuksiakin. valkoselkätikka ja metsänkäsittely – ohjeita metsäammattilaisille ja metsänomistajille -opas on ladattavissa osoitteessa wwf.fi/mediabank/7373.pdf. aihetta huoleen kuitenkin on edelleen. Tikka tarvitsee edelleen laajoja lahopuumetsiä isännöitäväkseen. ”Se elää ekologisessa lokerossa, jossa se on erikoistunut käyttämään aika tarkkaa ruokavaliota.” Kierros valkoselkätikan metsässä on päättynyt ja Laineen on aika lähteä tikkaryhmän tapaamiseen. ”Sillä saisi selville myös sen, missä yksi yksilö käy talven aikana ja onko sillä yksi vai kaksi reviiriä?” Onneksi valkoselkätikka lennähti Laineen eteen vuosikymmeniä sitten suunnistustunnilla. video. ”Kannan kehittymistä pitää seurata tarkalla silmällä, sillä tämä viimeisin vaelluslinnuista saatu elvyttävä pulssi ei välttämättä vie pitkälle.” Valkoselkätikka tarvitsee edelleen laajoja lahopuisia lehtimetsiä isännöitäväkseen. Olemme tosin iloisia senkin näkemisestä. n Kuuntele valkoselkätikan ääntä ja katso video www.suomenluonto.fi. ”Mikä on se lopullinen tekijä, jonka mukaan tikka valitsee reviirin ja pesäpaikan
Zo o n a r gm Bh / a la m Y. 26 Suomen luonto 19/2016 26 Suomen luonto 19/2016 kääpiösimpansseilla eli bonoboilla on 98-prosenttisesti samat geenit kuin ihmisillä. Bonoboisät osallistuvat jälkeläistensä hoitoon
Eläinmaailman erilaiset ISäT elämän evoluutiopelissä on palkintona mahdollisimman suuri määrä omia geenejä tuleville sukupolville. 19/2016 Suomen luonto 27 TekSTi TOpi LiNjaMa 19/2016 Suomen luonto 27 N isäkkäitä lukuun ottamatta lähes kaikki eläimet lisääntyvät naaraan ruumiin ulkopuolelle munituista munista. Kymmenpiikkikoiraan rakentamassa pesässä voi olla useamman naaraan munia, joista kuoriutuneiden poikasten perään koiras jonkin aikaa katsoo. Monilla kaloilla koiras, joka pääsee kudussa vähemmällä, jää vartioimaan mätimunia ja naaras lähtee etsimään ravintoa. ”Tämä asettaa koiraan ja naaraan pitkälti samalle viivalle siinä, kuinka paljon ne pystyvät osallistumaan jälkeläisten hoitoon”, sanoo eläinten käyttäytymistä tutkinut biologi Helena telkänranta. Munien tai sikiön kasvattaminen on naaraalta iso investointi, mutta koiras voi tuhlata halpoja sukusoluja mielin määrin. Näin tekee esimerkiksi kuhakoiras, joka saattaa käydä kutua häiriköivän kalan – tai vieheen – kimppuun. Kullekin lajille on kehittynyt erilaisia vanhemmuusjärjestelmiä sen mukaan, mikä toimii parhaiten.. Samaan heimoon kuuluvilla merihevosilla koiraat kantavat mätimunia vatsapussissa poikasten kuoriutumiseen asti. Useilla merineuloilla, kuten kotoisella särmäneulalla, koiraat hoitavat jälkeläisiä
Yleensä naaras satsaa jälkeläisiin koirasta enemmän. Särmäneulakoiras huolehtii jälkeläisten hoidosta. Eläintieteen professori arja kaitala Oulun yliopistosta mainitsee näistä esimerkkeinä kaarnakuoriaiset. ee m el i pe lt o n en / va st av a lo pikkuapollokoiras muuraa parittelun yhteydessä naaraan sukuaukon umpeen, jottei naaras voi paritella muiden koiraiden kanssa.. Lintumaailmassa kahden vanhemman malli on yleisin, mutta myös monia muita työnjakoja tunnetaan. to m i m u u kk o n en / li n tu ku va pe kk a tu u ri Luonnossa merkittävää on, kuka lisääntyy tehokkaammin. Myös joillakin muilla kahlaajilla, kuten kuoveilla, punakuireilla ja liroilla, koiraalla on merkittävä rooli poikasten hoidossa. 28 Suomen luonto 19/2016 perusperheitä ja kahden isän malli Hyönteismaailmastakin tunnetaan lajeja, joissa koiras osallistuu naaraan ohella jälkikasvun hoitamiseen. Rautiaisnaaraalla voi olla kaksi koirasta, jotka molemmat osallistuvat poikasten hoitamiseen. Valinta kohdistuu hyviin geeneihin, hyviin resursseihin tai suureen panostukseen poikasten hoidossa. Isoissa vesiluteissa on peräti yli sata lajia, joissa pelkästään koiraat huolehtivat poikasista. Sorsayksinhuoltajia on turha säälitellä, sillä todennäköisesti luonnonvalinta on suosinut emoja, joille jälkeläisten hoivaaminen ja ruokkiminen tuottavat mielihyvää. Monilla puolisukeltajasorsilla vastuu jälkikasvusta jää puolestaan naaraalle. ilman isääkin pärjätään Nisäkkäillä hoivavastuu on yleensä ainakin aluksi naaraalla, koska tämä imettää poikasia. Kahden isän ruokkimat poikaset menestyvät yhden ruokkimia paremmin. ”Jos eläin löytää helposti ravintoa ja sen pedonvälttämiskeinoina ovat piiloutuminen ja pakeneminen, koirasta ei tarkahlaajista esimerkiksi liron poikanen saa hoivaa myös koiraalta. Näiden pohjalta ovat syntyneet erilaiset pariutumisjärjestelmät, yksiavioisuus, moniavioisuus sekä vapaat sukupuolisuhteet. Tästä syystä se on puolison suhteen valikoivampi. Niillä lajeilla, joilla koiras panostaa naarasta enemmän jälkeläisten hoitoon, nirsompi osapuoli voi olla koiras. ”Puolisonvalinnan perusteet ovat hyvin yksinkertaiset”, sanoo eläintieteilijä Jussi Viitala. Vesipääskynaaras pyöräyttää munat ja jättää perheen sen jälkeen koiraan hoidettavaksi
Tiedetään myös tapauksia, joissa simpanssiuros on adoptoinut orvon poikasen”, Telkänranta kertoo. Usein myös poikasten vanhemmat sisarukset osallistuvat hoitoon. Orankien keskuudessa urokset osallistuvat poikasten hoitoon vähemmän kuin muut ihmisapinat. Koirasta saatetaan tarvita, jos ravinnon hankkiminen on työläämpää. ”Bonobojen ja simpanssien ryhmissä on useita uroksia ja naaraita, mutta lauman poikasten isyys ei keskity yhtä voimakkaasti yhdelle urokselle. Lähisukuisillakin lajeilla voi olla erilaisia vanhemmuusjärjestelmiä, mistä Telkänranta nostaa esimerkiksi ihmisapinat. Tällainen tilanne on esimerkiksi petoeläimillä. Gibboneilla koiras ja naaras muodostavat parisuhteen ja hoitavat poikasia. ”Eläimillä ei ole mitään velvollisuutta noudattaa sitä lisääntymisjärjestelmää, jota ihmiset pitävät tavoiteltavana. Koiras vahingoittaa parittelun yhteydessä naaraan henkihieveriin, jotta tämä ei pysty parittelemaan uudelleen ja joutuu munimaan munat nopeasti ennen kuolemaa.” Pikkuapollokoiras puolestaan muuraa parittelun yhteydessä naaraan sukuaukon umpeen niin, ettei naaras voi paritella muiden koiraiden kanssa. Näin on laita esimerkiksi jäniksillä ja myyrillä. ”On tärkeää ymmärtää, että luonnossa kärsimyksellä ei oikeastaan ole merkitystä, vaan sillä, kuka lisääntyy tehokkaammin”, Mutanen toteaa. Hieman etäisemmillä sukulaisillamme paviaaneilla lisääntymismenestykseltään parhaat koiraat leikkivät poikasten kanssa ja auttavat naaraita poikasten kantamisessa, kertoo Jussi Viitala kirjassaan Vapaasta tahdosta. Luonto ei tietenkään arvota asioita moraalin tai ideologian kautta. Emoilla on suurin vastuu poikasten hoidosta. Gorillalaumassa vanhin, hallitseva uros on useimpien poikasten isä. Ihmisten vanhemmuuteen liittyvät ratkaisut on tehtävä sen pohjalta, millä tavalla ihmislapsista saadaan mahdollisimman onnellisia ja tasapainoisia riippumatta siitä, millä tavalla simpanssin, vesipääskyn tai kymmenpiikin poikasista saadaan mahdollisimman onnellisia ja tasapainoisia”, Telkänranta sanoo. Kukin emo hoitaa synnyttämiään poikasia, mutta myös lauman urokset puolustavat niitä vaaroilta ja leikkivät niiden kanssa. Myös Telkänranta varoittaa tekemästä eläinten käyttäytymisestä moraalisia johtopäätöksiä tai jakamasta eläimiä hyviksiin ja pahiksiin. Naaras joutuu kantamaan varsin suurta parittelutulppaa lopun elämänsä. Lisääntyminen tärkeintä Jos paviaanien työnjako kuulostaa erityisen hienolta, se ei johdu paviaaneista vaan meidän arvoistamme. n Kirjoittaja on joensuulainen vapaa toimittaja.. ”Susilla pentujen hoitoon osallistuvat emon ja isän lisäksi usein myös vanhemmat sisarukset”, Telkänranta sanoo. (atena 2004). 19/2016 Suomen luonto 29 vita välttämättä myöhemminkään”, sanoo Helena Telkänranta. Hyönteistutkija Marko Mutanen antaa tästä esimerkin: ”Joillakin hyönteisillä, kuten lutikoilla ja banaanikärpäsillä, tunnetaan niin sanottu traumaattinen inseminaatio
teKSti jOUNi TikkaNEN / Kuvat aapO hUhTa. 30 Suomen luonto 19/2016 30 Suomen luonto 19/2016 antti aaltosen tärkeimmät keruuvälineet ovat kaksi sisäkkäistä pärekoria. Suomen kartalle Sieniä suomen sieniatlas rakentuu antti aaltosen ja muiden tavallisten luontoharrastajien tekemistä havainnoista
Hänen mielessään on aivan tietty laji, tupsunaava. Tupsunaava paljastuikin hankakarpeeksi.. Tarkemmin ottaen naava on jäkälä, jossa on nykytiedon mukaan sekä leväosakas että kaksi sieniosakasta, mutta yhtä kaikki – aaltonen on joskus huomannut, että alhaalla Ruostejärven rannassa kasvaa männyn rungolla tupsunaavaa, jota hän ei ole huomannut ottaa talteen. 19/2016 Suomen luonto 31 K un antti aaltonen lähtee Hämeen luontokeskuksen pihasta järven rantaan, hän tahtoo panna yhden sienen Suomen kartalle. Suomen sienten levinneisyyskartastoa on odotettu pitkään, ja nyt se on toteutumassa, mutta ei ilman aaltosen ja muiden kansalaisten apua. Nyt hän tahtoo tallentaa siitä näytteen ja katsella loppusyksyn sieniä, jos niitä vielä on. ”Jäkälät ovat siitä kivoja, että niitä löytyy talvellakin”, aaltonen kertoo, ”Ja lintubongaukseen verrattuna tämä on mukava harrastus, kun ne pysyvät paikoillaan.” Suomen kartalle Naavat kuuluvat karpeiden heimoon. ”Naavakin on sieni”, hän sanoo. aaltonen kerää yhtä lailla sienikuin kasvihavaintoja. Tänä syksynä hän on paneutunut kuitenkin sieninäytteiden tallentamiseen, koska Lajitietokeskus on alkanut koota Sieniatlasta. Kuten Lintuja Kasviatlaksenkin, Sieniatlaksen on tarkoitus rakentua paljolti tavallisten luontoharrastajien tekemistä havainnoista. aaltonen talsii kohti rantaa mukanaan reppu sekä näytteenottovälineet: kamera, gps-paikannin, puukko ja kaksi sisäkkäistä pärekoria, joissa on kameranjalustan virkaa toimittava kenkärenki sekä rulla pakastepusseja
Lähes kaikki Varsinais-Suomen Somerolta tallennetut sienija kasvihavainnot ovat hänen nimissään, ja niitä on paljon. Kahden ensimmäisen kartoituksen tiedot on julkaistu kirjana, ja vuodesta 2011 karttoja on voinut selata verkossa ilmaiseksi. ”Jo kännykällä otettu valokuva voi auttaa.” Digikamera oli käänne Lahjaksi saatu digikamera oli käänne antti aaltosen luontoharrastuksessa. Vuonna 2011 hän tunsi sata Suomen yleisintä kasvia. Kameralahja osui sopivasti tähän vaiheeseen. Nyt tuota puutetta on alettu korjata Koneen Säätiön rahoituksella. Jos kirjoittaa Hatikkaan hakusanan ”Somero”, huomaa, miten paljon aaltonen liikkuu nykyisin luonnossa. Ja laajakaistaliittymän hankinta, se avasi väylän verkon lajitiedon äärelle sekä Luonnontieteellisen museon ylläpitämään Hatikka-palveluun, jossa voi pitää havaintopäiväkirjaa. Tarkka paikka talteen gps:llä.. Myös Sieniatlaksen verkkosivut ovat avautumassa pian. Se onnistuu tietysti jo nytkin, mutta tekniikka ei ole vielä aivan hiottua. Luonnontieteellisen keskusmuseon vanha Hatikka-havaintopalvelu on yhdistetty Laji.fi-sivuihin, ja sienihavaintoja voi pian lähettää aivan erityisesti tätä tarkoitusta varten kehitetyllä lomakkeella. Tutkijaluonne aaltonen oli jo ennestään. Tarvitaan paljon väkeä, joka tuntee sieniä, että havaintoja alkaa kertyä.” Sienten taipumus pysyä paikoillaan on Toivosenkin mukaan etu: niistä ehtii helposti ottaa kuvia ja näytteitä asiantuntijoiden määritettäväksi. Hyvin paljon. Sieniatlas-hankkeen asiantuntija Mika toivonen Turun kasvimuseosta kertoo, että tänä vuonna on järjestetty kaksi sieniatlaskurssia: yksi vasta-alkajille ja toinen edistyneille. ”Tarvitaan paljon väkeä, joka tuntee sieniä, että havaintoja alkaa kertyä.” ”Sappijuurekas, pthyi!” aaltonen sylkäisee. Myös kasveja on kerätty maailman sivu, mutta sienistä havaintotieto on hatarampaa. Museonäytteet aaltonen valmistaa talonsa ullakolla pienellä kuivurilla. 32 Suomen luonto 19/2016 Sienikursseja kaiken tasoisille Lintuatlaksen suomalaiset luontoharrastajat tuntevat jo hyvin. Hän on hammaslääkäri, joka väitteli karieksen immunologiasta 1989. Seuraavat sieniatlaskurssit järjestetään vuonna 2017. Lisätietoa hankkeesta saa Facebookin kautta osoitteesta www.facebook. Tämä seitikki on liian vanha näytteenä tallennettavaksi. jos sieniä maistaa, ne on tunnettava tarkkaan. ”Kaikki kansalaiset voivat lähettää havaintoja”, Toivonen sanoo, ”Tarkoitus on myös innostaa ihmisiä vakavampaan sieniharrastukseen. Ensimmäinen atlaskartoitus tehtiin vuosina 1974–1979 Turun yliopiston eläintieteen apulaisprofessorin, Martti Soikkelin aloitteesta, ja hanke uusittiin vuosina 1986–1989 ja 2006–2010. omia havaintojaan voi ilmoittaa jo osoitteessa Laji.fi. Vuonna 2004 hän jäi eläkkeelle terveyskeskustyöstään ja muutti kesäpaikalleen Somerolle, lähemmäs luontoa. com/sieniatlas. Vuonna 2013 tallennettuja havaintoja oli jo 1500 kasvija sienilajista, ja nyt niitä on yhteenkoko kanSan karTaSTo SiENiaTLakSEN taustalla ovat Luonnontieteellinen keskusmuseo, Lajitietokeskus, Suomen Sieniseura sekä oulun, Turun ja Jyväskylän yliopistot
Kerääminen ei jäänytkään vuoden 1952 koulukasvioon vaan virisi uudestaan. ”Tuo kuulostaa work flowna ihan loistavalta. Nyt on aika aloittaa kartuttaminen. aaltonen on havaintojen tallentamisessa myös hyvin säntillinen. n ”ryytiorakas minulla jo on”, aaltonen sanoo ja kävelee sienen ohi. Näytteitä hän siirtelee pinseteillä. Onko Toivosella arviota siitä, milloin Sieniatlas lopulta julkaistaan. ”Tämä museonäytteiden keräys on tosin vasta metodin hiomista”, aaltonen huomauttaa. Elinympäristöstä löytyy arvokasta lisätietoa. Nettiin kaikkien nähtäväksi Toivonen antaa puhelimessa jo ennakkoarvion. Näin hän on saanut tallennettua sekä diginäytteen että fyysisen museonäytteen Luonnontieteellisen keskusmuseon asiantuntijoiden käytettäväksi. Valkoiselle tarrapohjalle hän kirjoittaa ”016. Viimeiseksi aaltonen lisää kuvan ja koordinaatit havainnostaan Hatikan tietokantaan. Projektin päämääränä ei ole mikään printti tai julkaisu”, hän kertoo. Ruostejärven rannassa hän pysähtyy tutkimaan männyn runkoa. Jäkälä” ja liimaa sen pussin kylkeen. valmiissa museonäytepusseissa on tarkat tiedot.. ”Ei. ”Onko tuossa tupsunaava… Ei… se taitaakin olla joku muu karve.” Hän merkitsee paikan joka tapauksessa gps:ään järjestysnumerolla 016, kuvaa jäkälän digikameralla ja pudottaa siitä pienen nykäreen pakastuspussiin. Jos sieni kuvataan, jos siitä on tarkka paikkatieto olemassa ja siitä kuivataan vielä näytekin, tuossa on jo oleellisin osa havaintoa.” Toivosen mukaan Sieniatlaksen havaintolomakkeessa on tarkoitus kerätä tietoa myös sienten ekologiasta. Mika Toivosen on pian tarkoitus käydä tarkistamassa, onko aaltosen menetelmä pätevä. 19/2016 Suomen luonto 33 sä yli 5000. Kotonaan hän sitten tarkistaa lajinmäärityksen, kuivattaa näytettä 12 tunnin ajan 40 asteessa portaattomasti säädettävällä ruokakuivurilla, kirjoittaa lajitiedot koneelle ja printtaa tulostimella toisen tarran, joka liimataan lopulliseen säilöntäpussukkaan. Kasvoiko sieni maassa vai esimerkiksi lahopuulla. Havainnot tulevat verkkoon kaikkien nähtäväksi, ja levinneisyyskartat päivittyvät sitä mukaa kuin tieto karttuu
Matkan hintaan (2995 €/hlö) sisältyvät lennot, kuljetukset, opastus, majoitus, aamiaiset ja illalliset. reykjavikissa on mahdollisuus lähteä valas safarille, ratsastamaan islannin hevosella tai rentoutua maa uimalan lämpimässä vedessä. Koemme tarunhohtoisen Snaefells nesin ja teemme mannertenvälisen loikan thingvellisissä. tutustumme pienen kansan värikkääseen nykyelämään sekä viikinkiajan historiaan ja kulttuuriin. Seinäkalenterin koko avattuna 30 × 50 cm, jokaiselle kuukaudelle oma aukeama sekä sarjavoittaja-aukeama. Vuoden Luontokuva 2017 -kilpailun Sininen ja valkoinen -kilpailusarja on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden erikoissarja, jonka voittajatyöstä esitetään valtiovarainministeriölle lyötäväksi juhlaraha. Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry OSTA ITSELLESI TAI LAHJAKSI Vuoden Luontokuvat 2016 -kirja ja 2017 Luontokuvat -kalenteri Juhlaraha suomalaiselle luonnolle Kirjan koko 30 × 25 cm, 160 sivua. Sallittuja ovat myös useamman kuvan yhdistäminen, sekä HDRja panoraamatekniikat. Kierrämme saaren 10 päivän aikana. Tutustu moni puoliseen ohjelmaan ja katso tarkemmat tiedot matkasta osoitteessa www.sagamatkat.fi/lukijamatkat. SININEN JA VALKOINEN Muista sarjoista poiketen kuvalla ei ole muuta aikarajaa kuin että kuvan pitää olla kilpailuun osallistujan itsensä Suomessa ottama Suomen itsenäisyyden aikana. Tärkeintä on sinivalkoinen tunnelma, mikä voi olla paljon muutakin kuin vain värit! kauppa/luontokuva.org Pakettihintaan 45 € 34 Suomen luonto 19/2016 Moni puolisesti luontoa ja kulttuuria! katso koko ohjelma: www.sagamatk at.fi puh. vastuullisena matkanjärjestäjänä toimii travel Specialist Group oy / Saga matkat. ihailemme mývatnilla lintuja, joita Suomessa ei tapaa. 020 155 6650 Hinta lankapuhelimes ta 8,21 snt/puhelu+6,9 snt/min., matkapuhelime sta 8,21 snt/ puhelu +14,9 snt/min. UNELMaMaTkaLLE iSLaNTiiN 21.5.–1.6.2017 Lähde Suomen Luonnon mukana ainutkertaiselle matkalle islantiin kokemaan alkuvoimaista luontoa! iSLaNTi TarjOaa uskomattoman kirjon vastakohtia: kuumia lähteitä, tulivuoria ja jäätiköitä, karuja laavaja hiekkakenttiä ja jyrkkiä lintukallioita, tarumaista viikinki perintöä. asiantuntijaoppaana toimii geologi ja tiedetoimittaja jouko parviainen. ku va t jo uk o pa rv ia in en 34 Suomen luonto 19/2016
n to m i se tä lä Pirkka-Pekka Petelius on taiteilija ja luontoharrastaja Helsingistä. Tunsin kiehtovalla tavalla olevani yhtä puun kanssa. kirjoitan tätä mökilläni viisikymmentäkolme vuotta myöhemmin ja minulla on samanlainen sembramäntyjen taimirivi pihallani. Lisäksi arboretumissani kasvavat lukuisat tammet, siperianlehtikuusi, koreanpihta, mongolianvaahtera, terijoensalavat, vaahterat, kultasade, kuriilienkirsikka, omenat sekä erilaiset marjovat pensaat, syreenit ja köynnökset. Tällaiset tutkimukset ovat hyvin tervetulleita varsinkin, jos ne johtavat parempaan ymmärrykseen metsiemme hoidosta ja tilasta. Maaperä haukkasuon laidalla oli hienoa hiekkakangasta. 11/2014 Suomen luonto 35 k ylvin kymmenkesäisenä sembramännyn siemeniä siistiin riviin mummoni mökin takapihalle Valkealan utissa. uskon, että puut voivat paremmin kun niille juttelee ja niitä silittelee. en kuitenkaan ollut aivan niin puun ytimessä kuin konsta Pylkkänen Veikko huovisen romaanissa havukka-ahon ajattelija, jossa konsta koloaa leimakirveellä itsensä valtaisan kelopuun uumeniin tutkailemaan, millaista on olla huolainniekan sisällä. Metsät ovat maapallomme keuhkot, joita ilman elämän lajikirjo ei ole mahdollista. kiipeilypuina olivat kuuset, ja näkymät ylhäältä henkeäsalpaavat. Vaikka en varsinaisesti puunhalaaja olekaan, niin kuiskaaja ja juttelija kumminkin. Metsiemme kerroksellisuuden ja monimuotoisuuden parantamiseksi on paljon tehtävää. Viimeisimpien tutkimusten mukaan puut jopa kuulevat ja lähettävät äänellisiä signaaleja. Idätin ja istutin sen lokakuussa 2010 ja taimet voivat hyvin. Siemenet olin poiminut Mustilan arboretumista maahan pudonneista sembramännynkävyistä. Puut ovat olleet minulle aina erityisen rakkaita. kuusessa oli hauskaa olla myös piilossa ja tarkkailla alhaalla kulkevia ihmisiä. olin muutama vuosi sitten mukana kohentamassa erästä helsingin kaupungin omistamaa lehtojensuojelualetta. Tarvittaisiin niin sanottuja superhabitaatteja, valtavan laajoja yhtenäisiä metsäalueita, jotta suojelutavoitteet voitaisiin turvata. ”Täällä he sitten pitävät kortteeria, palokärjet, tikat, tiaiset ja pöllöt ja näätäeläimet ja vaikka mitkä. yhteydenottoni perusteella kartoitimme lehdon kasviston ja seuraavana talvena suuri kuusikko kaulattiin ja talvimyrsky täydensi teon kaatamalla lehdosta nelisenkymmentä runkoa. kansallispuistojemme kunnioitettavat suojelumetsät eivät valitettavasti ole luonnon monimuotoisuuden ja lajirikkauden kannalta juurikaan merkittäviä, sillä ne ovat pinta-alaltaan pieniä, toisistaan kaukana ja pirstaleisia. huolestuttavinta on koskemattomien metsiemme nopea häviäminen, jos sellaisia sanan varsinaisessa mielessä enää onkaan. Maassamme on kolme biljoonaa puuta. kun taimet kasvoivat, harventelin riviä. Metsärakkauteni siemen itää edelleen ja voi oikein hyvin. Lapsena puissa kiipeily oli ihan huippua, varsinkin jos uskalsi kiivetä huipulle asti. OLEN iLahTUNUT siitä, että puita on alettu tutkia enemmän tuntevina ja aistivina yksilöinä. Istutusinnostukseni siemen oli kylvetty. SiEMEN on kaiken alku P e te liu s 19/2016 Suomen luonto 35. Vuosittain hakataan 15 miljardia puuta ja istutetaan 5 miljardia tilalle. aitasin ne kepeillä ja langoilla. Jos minulle sanotaan ”Suksi kuuseen metsäläinen!”, en suinkaan pahastu. Ja voi sitä unohtumatonta hämmennyksen sekaista riemua, minkä pienenpienten taimien alut tuottivat. Voi hyvänen aika, onpa tässä tornia,” tuumaili konsta nuuhkien tervan tuoksua. olen iloinen. Valoa tulvii nyt lämmittäen maata sekä mieltä. onneksi itse kullakin on mahdollisuus toimia erilaisten suojelujärjestöjen kuten WWF:n, Ikimetsän ystävät ry:n, Luonnonperintösäätiön, Suomen luonnonsuojeluliiton sekä valtion Metso-ohjelman avulla metsien suojelemiseksi ja rauhoittamiseksi
Se on pitkä ja komea. ta rm o la m pi n en TekSTi jOhaNNa MEhTOLa. Pikkupakkanen on puraissut luontoa. Seuraan sen verkkaista kulkua antaumuksella, sillä yleensä nämä kaverit ovat kohdattaessa varsin piilottelevia. Monet eläimet vaipuvat horrokseen. horrosta! Sisilisko voi miltei jäätyä horrostaessaan. jotkut niistä saattavat miltei jäätyäkin. hyVää kun vuorokauden keskilämpötila laskee syksyllä alle kymmenen asteen, talvehtivat eläimet alkavat valmistautua lepotilaan. 36 Suomen luonto 19/2016 K ohmeiset lehdet rapisevat kengän alla ja hengitys höyryää. Tämä lisko löytyi laudan alta helmikuussa. Siksi hämmästynkin, kun vastaani luikertelee, tosin aika kankeasti, vaskitsa
Sisilisko tuottaa solujensa tumien ympärille glukoosia, joka pitää solunsisäisen nesteen sulana ja solun tilavuuden vakaana. No, tämähän on varsinainen liskojen päivä! Sisilisko vaikuttaa olevan kuin syväjäädytetty, ja sen liikkeet ovat varsin hitaita. Jäätyminen tarjoaa sisiliskolle täydellisen suojan, eikä se kaipaakaan talvenviettopaikakseen kuin vaikkapa laudan alusen, kivenkolon tai kannon. Jos kyyt löytävät oikein hyvän talvehtimispaikan, ne yleensä palaavat sinne vuosi vuoden jälkeen, ja samassa sykkyrässä saattaa olla satoja käärmeitä.. Kyyt painuvat horroskoloihinsa säistä riippuen jopa jo syyskuussa. Vaskitsa katoaa hiljalleen risujen ja lehtien alle ja kumarrun vielä katsomaan sen hännänpään katoamista maan rajaan. Silloin sen vieruskaverina voi horrostaa myös kyitä, sammakoita ja vaskitsoja. Ne joko koettavat välttää kehonsa jäätymisen tai sitten ne suosiolla antavat itsensä jäätyä. ”Horrostavilla eläimillä on pääsääntöisesti kaksi tapaa selviytyä kylmästä kaudesta. Kun horrostajia on paljon yhdessä kasassa, ne ovat myös paremmin turvassa pedoilta. Joskus sisilisko saattaa köpötellä yhteismajoitukseen viettämään talvea. Samassa huomaan jalkojeni juuressa vähän kärsineen näköisen sisiliskon. ”Jäätymistä kestävällä viitasammakolla on vedensitojaproteiineja, jotka sitovat jäätyvää vettä eli jääkiteitä. 19/2016 Suomen luonto 37 horrosta! 19/2016 Suomen luonto 37 lis se ta rn a n en Sammakot voivat herätä horroksesta ja aloittaa kutukarkelonsa, vaikka maassa olisi vielä lunta. Talvehtimiskolon pitää olla tilava ja routarajan alapuolella. Kyse on myös siitä, että sopivista talvehtimispaikoista on pulaa.” Biokemiaa ja tuhoutuvia synapseja Sisilisko voi siis jopa jäätyä ja selvitä siitä kuitenkin ehjin liskon nahoin seuraavaan kevääseen. Proteiinit sijaitsevat solun sisällä kaukana solun elintärkeistä osista kuten tumasta ja ohjaavat näin jään muualle tekemästä vahinkoa”, Pihlström paljastaa. Sisilisko voi käyttää kumpaakin strategiaa”, sanoo tutkija Henry pihlström Helsingin yliopiston Biotieteiden laitokselta. Lisäksi niillä on käytössä biokemiallisia menetelmiä kuten sisiliskollakin. Ohutnahkaiset sammakot hakeutuvat talven viettoon syvälle maan koloihin tai vesistöjen pohjamutiin varjellakseen ihonsa kuivumista sekä kehonsa jäätymistä. ”Saaliin ja saalistajien välillä vallitsee tuolloin aselepo
Muita jäätymispistettä alentavia aineita ovat erilaiset sokerit. Liikkuminen on vähän kuin pitäisi kovalla pakkasella vesihanasta veden hiljalleen valumassa. Kun lämpötila keväällä nousee, siili virkoaa ja sen ruumiinlämpö nousee, myös aivot alkavat uudistua. karikkeessa elävä mikroskooppisen pieni karhukainen kestää jopa yli 200 asteen pakkasta. Se osaa ylläpitää alijäähtymistä, jossa ruumiin nesteet jäähtyvät jäätymispistettään kylmemmiksi.” Nisäkkäistä syvään horrokseen vaipuvat muun muassa lepakot ja siili. Ranskassa on tutkittu sisiliskojen talvehtimisstrategioita. Esimerkiksi siili hengittää kaksi kertaa tunnissa. Niidenkin lämpötila laskee jopa lähelle nollan rajaa ja elintoiminnot laskevat ja hidastuvat. ”Sen lepotila on siinä rajoilla, voiko sitä kutsua horrostamiseksi. Yleisimmistä päiväperhosistamme aikuisina talvehtivat vain nokkosperhonen, isonokkosperhonen, herukkaperhonen, sitruunaperhonen, neitoperhonen ja suruvaippa. Kun hyönteinen jäätyy, sen solujen sisäosat säilyvät sulina juuri jäänestoaineiden ansiosta, mutta solujen ulkopuolinen neste voi jäätyä. ruutana kestää umpijään Myös vedenalaisessa maailmassa uiskentelee – tai olla möllöttää – tarvittaessa lepotilaan vaipuva kala, ruutana. Kärppä, minkki, näätä, ahma ja metsäkauris kuuluvat tähän joukkoon ja niiden alkionkehitys voi keskeytyä ulkoisten olojen kuten ravinnon niukkuuden tai lämpötilan vuoksi.” Monet hyönteiset sekä osa kotiloista ja etanoista kestävät myös osittaista jäätymistä. ”Ne kohottavat hieman lämpötilaansa, ja esimerkiksi siili ja lepakko saattavat liikkuakin. ”Se näyttää ihan nallekarkilta töppöjalkoineen ja se rikkoo kaikkia sääntöjä”, Pihlström kuvailee. Se voi nimittäin vetäytyä pallomaiseksi lepomuodoksi ja olla jopa yli 200 asteen pakkasessa. Sellaisia pakkasia ei toivottavasti ole näköpiirissä, mutta sen sijaan talvien lauhtuminen on todennäköisesti edessä. Suojapaikoissaan horrostavat eläimet heräilevät talven aikana useamman kerran. ”Siksi ruutanoita tavataan matalissa pikkulampareissakin.” Myös joillakin linnuilla on kyky vajota horroksen kaltaiseen lepotilaan. Ruutana tuottaa soluihinsa jäänestoaineeksi alkoholia, joka hidastaa kudosten jäätymistä. Sen turvin kala selviää, vaikka vesi jäätyisi pohjaan asti. ”Tosin on tutkittu, että siilin aivojen hermoratojen yhtymäkohtia eli synapseja tuhoutuu valtavasti talvihorroksen aikana. ”Se ei ole tällä hetkellä kuitenkaan kärkitutkimusta. 38 Suomen luonto 19/2016 ”Kyy pystyy matelijana helpommin välttämään jäätymistä, koska sillä on paksu iho. Vielä ei kuitenkaan olla siinä vaiheessa”, Pihlström naurahtaa. ”Diapaussi liittyy ankariin oloihin kuten kylmän talven yli selviämiseen, mutta yhtä hyvin hyönteinen voi vajota lepotilaan kuivuuden, liiallisen kosteuden tai ravinnon vähyyden vuoksi. Diapaussin alkua ja loppua säätelevät hormonit. On aika uskomatonta, että eläin voi jäätyä lähes kokonaan ja selvitä siitä hengissä.” Siitä herää tietenkin ajatus ihmisen syväjäädyttämisestä ja palauttamisesta eloon. Monet hyönteiset talvehtivatkin paremmin olojen vaihteluita kestävinä munina, toukkina tai koteloina”, Pihlström valaisee. n Horrostajat heräävät useasti talven aikana. Se suojaa tehokkaasti jäätymistä.” Nyt on diapaussin aika Horrosta astetta syvempi lepotila on etenkin hyönteisja nilviäismaailmasta tuttu perinnöllisesti määräytyvä diapaussi, jolloin eläimen monet elintoiminnot keskeytyvät. ”Diapaussia tavataan nisäkkäilläkin, mutta kyseessä on alkion diapaussi. Ei tiedetä, vaikuttaako aivojen tuhoutuminen siilien muistiin vai alkavatko ne elää ikään kuin uutta elämää joka vuosi.” Horrostaminen verottaa eläinten voimia, ja siihen valmistautuminen alkaakin heti, kun lämpötila laskee ja päivä alkaa lyhentyä. Tietyt tärkeät kehon osat kuten aivot pysyvät kuitenkin lämpimämpinä. Hyönteisillä yleinen jäänestoaine on glyseroli. eY e o F sc ie n ce / sc ie n ce ph o to li Br a rY jY rk i sa h in o ja / va st av a lo Sitruunaperhonen talvehtii aikuisena oksien ja muun kasvillisuuden seassa.. Eläimet kuluttavat energiaa horroksessakin, sillä tiettyjen elintoimintojen kuten lämmönsäätelymekanismien pitää toimia, jotta eläin ei kuole. ”Se olisi avaruusretkeilijöiden kannalta ihan näppärää joskus tulevaisuudessa. Karikkeesta puolestaan löytyy mikroskooppisen pieni sammaleläin karhukainen, joka on puolestaan diapaussin mestari. Se kun vaipuu tiloihinsa tilanteesta riippuen spontaanisti”, Pihlström pohtii. Täällä pohjoisessa hyönteisten diapaussi päättyy, kun päivä alkaa pidentyä tai eläin on ollut tarpeeksi kauan viileässä. Esimerkiksi tervapääsky saattaa vaipua horrokseen, mikäli ravinto on vähissä ja sääolot ankarat. ”Esimerkiksi rantakäärme saattaa lauhtumisen myötä levittäytyä pohjoisemmaksi ja karhu taas saattaa pärjätä koko talven hereillä.” Suomessa on kunniakkaat perinteet eläinten talvifysiologian tutkimuksessa aina maailman johtavasta nisäkkäiden horrostamisen tutkijasta paavo Suomalaisesta (1907–1976) lähtien
Talviuni = eläin nukkuu tavallista syvemmässä unessa kylmän talvikauden yli. Hibernaatio = talvihorros, joka on melko pienten tasalämpöisten eläinten kuten siilin ja lepakoiden tapa talvehtia. diapaussin syvyys ja pituus vaihtelee huomattavasti eri lajeilla. pe kk a tu u ri rantakäärme horrostaa kivikoissa rannan tuntumassa. 19/2016 Suomen luonto 39 ruutana tuottaa solujensa jäänestoksi alkoholia, jonka turvin kala selviää, vaikka vesi jäätyisi pohjaan saakka. vaihtolämpöisiin kuuluu suurin osa lajeista, vain nisäkkäät ja linnut ovat tasalämpöisiä. kevätaurinko houkuttelee sen lämmittelemään. eläin menettää aktiivisuuttaan ja sen fysiologiset reaktiot hidastuvat. karhu, mäyrä ja supikoira nukkuvat talviunta. diapaussia esiintyy yleisesti hyönteisillä. vaihtolämpöisten eläinten aineenvaihdunta on lepoaikana hyvin hidas. Homeotermia = tasalämpöisyys, eläimen ruumiin lämpötila pysyy tasaisena ulkoisista tekijöistä riippumatta. Kylmänhorros = vaihtolömpöisten eläinten horrostila, joka alkaa lämpötilan laskiessa nollan alle. sen kudosten aineenvaihdunta laskee 30–50 prosenttia, ruumiinlämpö laskee vain noin viisi astetta. eläin pystyy liikkumaan aktiivisesti heti herättyään. 19/2016 Suomen luonto 39 PIenI horroSSanaSTo Diapaussi = tulee kreikan sanasta diapauein – pitää tauko. Poikilotermia = vaihtolämpöisyys, eläimen ruumiin lämpötila vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Estivaatio = kesälepovaihe, kuumilla ja kuivilla seuduilla kesähorros tai kesädiapaussi. sen avulla eläin selviytyy epäedullisista ulkoisista oloista kuten kylmyydestä, kuumuudesta tai kuivuudesta. Siksi ruutana pärjää hyvinkin matalissa lammikoissa. eläimen ruumiinlämpö laskee lähelle nollaa ja aineenvaihdunta hidastuu. li ss e ta rn a n en. diapaussi on horrosta syvempi, geneettisesti määräytyvä lepovaihe
Samaan aikaan Pyhtään lintuhoitolassa kesyä kurkea ohjataan: Piippa, älä heitä käsinettä veteen, Piippa, jätä valokuvaajan kamera rauhaan. Samassa kaksi pikkusaukkoa kipittää kynnyksen yli kylki kyljessä. uuteen miten loukkaantuneita ja sairaita villieläimiä autetaan. Sari valtanen hoitaa emon hylkääm iä saukonp oikasia. Niiden kirsut ovat vain noin kymmenen sentin päässä ”emon” kantapäistä. kesyyntynyttä ja pedoille helppoa saalista ei voi enää päästää luontoon. Valtanen ei anna eläimille nimiä, etteivät ne personoituisi ja kesyyntyisi, ja jotta niistä olisi helppo päästää irti. TekSTi aLicE karLSSON / kuvaT harri NUrMiNEN alkuun. 40 Suomen luonto 19/2016 albiino-orava toimitettiin pyhtään lintuhoitolaan Turusta. Lintu on saanut nimen, sillä se elää tarhassa lopun ikäänsä. Ja lintu harppoo ohuilla kuikelojaloillansa hoitolan perustajan arto Hokkasen ja eläintenhoitaja kristiina rintamäen perässä, varpaat vain räppäävät ruops, ruops, ruops. Kävimme tutustumassa eläinhoitolaan orimattilassa ja pyhtäällä. 40 Suomen luonto 19/2016 P oikanen, poikanen, poikanen, eläinhoitolaa pitävä orimattilalainen Sari Valtanen kutsuu
19/2016 Suomen luonto 41 uuteen 19/2016 Suomen luonto 41 kokenutkin hoitaja lähestyy viirupöllöjä varoen, sillä ne puolustautuvat hyökkäävästi. Nämä linnut toi pyhtään lintuhoitolaan nälkä. TekSTi aLicE karLSSON / kuvaT harri NUrMiNEN
ihminen on syypää Valtasen mukaan lähes kaikki potilaat tulevat hoitoon ihmisen toiminnan seurauksena, joko suoraan tai välillisesti. 42 Suomen luonto 19/2016 pyhtään lintuhoitolan vesilintutarhassa on myös kaksi kurkea, joista kesyyntynyt piippa tutkii arto hokkasen puseroa. Korpista saamme sentään kuulohavainnon, kun se vasaroi metsässä. Seisomme sen keskipisteessä. Valtanen on tarkoituksella tavallaan kätkenyt eläimet. Koirat haukkuvat tarhassaan, mutta muita eläimiä ei näy. Osaa eläimistä emme pääse katsomaan, sillä monia niistä ollaan pian palauttamassa, eikä niitä voi mennä häiritsemään. Esimerkiksi syksyllä vapautettavalle siilille on oltava aidat. koti hoitolana ajamme valokuvaaja Harri nurmisen kanssa Orimattilan Virenojalla Sari Valtasen kotipihaan. aikuinen terveeksi hoidettu eläin voidaan ehkä viedä löytöpaikkaansa ja sanoa hyvästi, mutta poikasena huostaan otettujen kanssa on toimittava toisin. Saukonpoikaset ovat eläinhuoneessa ja mikä missäkin; esimerkiksi kuusipeura, oravat ja siilit ovat pihaan rajoittuvassa kuusikossa, missä niillä on ympäristöön sulautuvat häkit. ”Niihin aikoihin Korkeasaari ei ottanut hoidettavia vastaan, nythän tilanne on muuttunut.” asialle oli tehtävä jotakin. ”Pulut ja lokit ovat ihan yhtä tärkeitä lajeja kuin haukat ja kotkat”, Valtanen sanoo. kristiina rintamäki tarjoilee lihanpalaa. Hoitoon kelpuutetaan kaikki, sillä jokainen eläin on arvokas. Vuonna 1999 Valtanen ryhtyi itsenäiseksi hoitajaksi ja alkoi ottaa eläimiä vastaan kotonaan. Sari Valtasen tie luonnonvaraisten eläinten hoitolanpitäjäksi alkoi pikkutyttönä kissanpennuista navetan ylisillä. ”Työn hienoimpia hetkiä on eläimen vapauttaminen luontoon”, Valtanen sanoo. varpushaukan ruoka-aika. ”Kun tutustuin eläinsuojelutyöhön tarkemmin, huomasin että apua tarvitseville villieläimille ei ollut mitään paikkaa”, hän sanoo. Kotona hoidettiin myös ikkunaan törmänneet linnut. Toivon, että kaikki menisi sillä toisella yrittämällä nappiin.” vapauteen varovasti Eläintä ei palauteta luontoon takapuolesta tuuppaisemalla. Haastatteluhetkellä Valtasella oli hoidossa korpin, saukkojen, siilien, oravien ja kuusipeuran lisäksi kaksi lokkia, puluja, sorsapoikue, mehiläishaukka, rusakonpoikanen, lepakoita, supikoira, kettu ja näätiä. Hoitola onkin ehkä etäämmällä, ajattelemme, mutta olemme väärässä. ”Se rakentaa”, Valtanen sanoo. Oppaina arto hokkanen ja kristiina rintamäki. Pyrkimyksenä on mahdollisimman lyhyt hoitojakso. Lintuhoitolassa voi opetella tuntemaan lajeja. ”Liikenne, sähkölangat, aseet, siimaleikkuri, siimat, marjaverkot, sadeveden keräysastiat, roskat, katiskat, tahallinen vahingoittaminen ja väkivalta, koirat, kissat, lapset...”, hän luettelee. ”Kaikilla on paikkansa luonnossa.” Hoidon onnistuminen edellyttää eläimen tarpeiden tunnistamista: Miten sitä hoidetaan, minkälaiset olot se tarvitsee, mitä ravintoa se käyttää ja kuinka paljon. ”Välillä olen tosin huolestuneen iloinen. Ensimmäinen kokemus luonnonvaraisesta eläimestä oli harakka, jota hän hoiti isänsä kanssa. Pian potilaita alkoi tulla yhä enemmän – nykyinen määrä on 350–500 eläintä vuodessa
”Hyvin usein se jää sille varattuun pesälaatikkoon”, Valtanen sanoo. Ne käyvät pitkään tarhassa syömässä ja nukkumassa, mutta vähitellen ne alkavat rakentaa omia pesiään metsään.” Jos eläintä ei voida palauttaa luontoon, sille etsitään jatkosijoituspaikka. Valtanen vie meidät katsomaan metsään rakennettua oravien palautustarhaa. auton töytäisemä siili kuntoutuu Sari valtasen hoivissa. ”Luonnonvaraisesta potilaasta on vaikea kieltäytyä – etenkin jos on varma, ettei muuta paikkaa ole.” Joskus eläin on myös otettu kiinni turhaan. Onneksi suurin osa ihmisistä tuntee toimintatavat.”. ”Esimerkiksi ihan äskettäin täältä lähti Ranualle kolme hirveä, kaksi kaurista ja peura.” Yksityisen eläinhoitolan talous on tiukassa. Samoin toimitaan esimerkiksi oravien kanssa. ”Hoidon tarpeen arvioiminen voi olla vaikeaa”, Valtanen myöntää. ”Kannattaakin olla aina ensin yhteydessä ammattilaiseen, jonka kanssa tilanne arvioidaan. ”Kun oravat on vierotettu maidosta, ne pääsevät ulkotarhaan”, Valtanen selittää. Kuluja on paljon. Sari valtanen esittelee oravien ulkotarhaa, jonka avulla pörröhännät opettelevat takaisin metsän eläimiksi. ”Toimin eräässä järjestössä, joka tukee työtäni jonkin verran, mutta osan menoista maksan omasta pussistani”, Valtanen sanoo. ”Tarhan ovi on aina auki ja oravat saavat mennä ja tulla vapaasti. Motivaatio tulee auttamisen halusta ja onnistumisen ilosta, vaikka työhön sisältyy myös pikkupakko. tu tarha, missä on suojaa, ruokaa ja talvipesä. Siili vahvistuu siellä viikon verran, jonka jälkeen aitaus avataan ja siili voi vapaasti etsiä horrostamispaikkansa. 19/2016 Suomen luonto 43 Hoitoon kelpuutetaan kaikki, sillä jokainen eläin on arvokas
Esimerkiksi viime kesänä vapautettiin iso joukko petolintuja, lokkeja, pikkulintuja, kyyhkyjä, merihanhia, valkoposkihanhia, joutsenia ja muita vesilintuja sekä koko joukko oravia ja siilejä. ”Esimerkiksi petolinnut paastoavat kaksi päivää viikossa ja vesilinnut yhden”, Hokkanen kertoo. Myös Pyhtään lintuhoitola – tunnin matkan päässä Orimattilasta – hiljenee näinä aikoina. Takaisin luontoon Talveen valmistautuva luonto on hiljainen, ja seesteiseen kauteen laskeudutaan myös eläinhoitoloissa. ”Ruokaa on säännösteltävä, sillä tarhoissa liikunta jää kovin vähäiseksi.” Hoitojaksot vaihtelevat suuresti. Valtasella on silti läpi talven huollettavana noin 70 eläintä, jotka odottavat kevään lämpöä. ”Muuttoaikana tulee kuitenkin vielä hanhia ja talvella joutsenia, ikkunaan törmänneitä pikkulintuja ja muun muassa nälkiintyneitä petolintuja.” Pyhtään lintuhoitolassa hoidetaan vuosittain noin 200 eläintä, joista 160–170 on lintuja ja loput ovat oravia ja siilejä. ari hokkasen työpäivä alkaa ruokaannosten kokoamisella. ”Kevättä täälläkin odotetaan”, lintuhoitolan perustaja arto Hokkanen kertoo. Lintuhoitolan päivä alkaa tarhojen siivouksella ja ruokinnalla. Jokaisella linnulla on oma ruokavalionsa ja ruokarytminsä. Luontoon saadaan palautettua 50–60 prosenttia kaikista eläimistä. 44 Suomen luonto 19/2016 kuusipeuran vasa ei pärjännyt emonsa kanssa, joten Sari valtasesta tuli joksikin aikaa sen sijaisemo. ”Poikasilla se on keväästä syksyyn, mutta jos lintu on esimer. pyhtään lintuhoitolan vakituisiin asukkaisiin kuuluva korppi on napannut nokkaansa kääpiökanan munan. Kattaus on melkoinen: Salaattia, kuivarehua, märkäpellettiä, viljaa, siemeniä, marjoja, lihaa, hiiriä, pähkinöitä, kalaa, leipää, koiranmakkaraa, muurahaisenmunia, porsaansydämiä, hunajaa ja banaania
Hoitolalla on myös opetuksellinen puoli, sillä ulkotarhoissa voi nähdä lintuja läheltä ja oppia tuntemaan ne. Olen autonkuljettaja, talonmies, tiedottaja, tilaan muurahaisenmunia... Lintu löytyi edellissyksynä Haminan saaristosta. ”Mie ajattelin että hoidan eläimiä, mutta sitten tuli 600 neliötä tilaa ja lisäksi ulkotarhat. ”Nuori lintu, joka löydettiin pomppimasta pellolla. ”Perhe on ollut apuna. ”Siipi sojottaa tönkkönä, eikä lintu voi lentää.” Hokkasen mukaan lintu on ehkä saanut joskus liian valkuaispitoista ravintoa, jolloin sen siipisulat ovat kasvaneet luuston kehitykseen nähden liian nopeasti. Kun lähden tarhakierrokselle tallaantunutta polkua pitkin, Piippa seuraa minua arvokkaasti astellen niin pitkään kun kykenee. Hannu Hautala, Seppo Parkkinen Kotka – 50 vuotta unelmista kuviksi Suomen tunnetuimman luontokuvaajan Hannu Hautalan elämäntyö upeiden kotkakuvien parissa viideltä vuosikymmeneltä. ”Piiri maksaa palkat ja laskut ja minä vastaan toiminnasta”, Hokkanen kertoo. ”On ollut meillä jo 10 vuotta, ei pärjää enää vapaudessa.” Kaksi kyhmyjoutsenta, joilla on niin sanottu enkelinsiipi. 19/2016 Suomen luonto 45 kiksi törmännyt ikkunaan, se voi lähteä seuraavana päivänä. n Video Pyhtään lintuhoitolasta: suomenluonto.fi video LUONNONYSTÄVÄN LAHJAKIRJAT Lauri Lajunen, Jouni Pursiainen, Esa Hohtola, Jari Peltomäki Kiehtovat linnut – faktaa ja visailua koko perheelle “Kirja päivittää lukijan perustietämystä ja pursuaa kiehtovaa knoppitietoa.” – Tiede-lehti, Jukka Ruukki Tomi Muukkonen, Markus Varesvuo, Arto Juvonen, Jari Peltomäki Lintukuvaajien matkassa vol. aluksi hän oli puolipäiväinen, mutta pesti kokopäiväistettiin Lintuhoitolan hallinnoinnin siirryttyä Kymenlaakson luonnonsuojelupiirille 2013. ”Toinen oli mennyt poikasena talon pihaan ja jahdannut koiraa. 2 Maailman parhaimpia lintukuvia kansainvälisesti palkituilta kuvaajilta. Toinen on tullut Oulusta, jossa sitä oli pidetty kerrostaloasunnossa.” Pikkukiljukotka. Tekstit suomeksi ja englanniksi. Nyt se odottaa siirtoa toiseen tarhaan.” Maalaisjärki apuna Pyhtään lintuhoitola perustettiin 1998, ja arto Hokkanen oli alkuun sen ainoa työntekijä. Suomen Ammattiluontokuvaajat ry Suomalainen maisema Upea kirjasarja suomalaisesta luonnosta: Järvien Suomi, Saaristo sekä Lappi ja Koillismaa. Sen punainen päälaki keikkuu silmieni tasalla. ”aika pitkälle pystymme hoitamaan eläimet omin voimin – kokemuksen opettamana ja maalaisjärjellä”, Hokkanen sanoo. ”Lintu syö meillä porsaansydäntä, sillä hiiret ovat paljon kalliimpia.” Merikotka. Joillakin kuntoutus voi puolestaan kestää vuosia.” kroonikotkin hoidetaan Joskus linnun vamma on niin vakava, ettei siitä ole enää luonnossa eläjäksi vaan se jää tarhan vakituiseksi asukkaaksi. Sen toinen silmä on viallinen, joten koordinaatio ei ole paras mahdollinen”, Hokkanen kertoo. Tekstit suomeksi ja englanniksi. Kurki hoidettiin ja se sai nimen Piippa. Se saatiin kiinni ja huomattiin, ettei se ollut terve. KAUPOISTA JA NETISTÄ!. ”Hoitolan rahoittaja on ympäristöministeriö.” Hoitolan vuosibudjetti on 160 000 euroa, johon sisältyvät kaikki kulut: sähkö, vuokra, palkat, puhelin, eläinten ruoka, eläinlääkärikulut... ”24-vuotias ja kesy. Tyttäret ovat esimerkiksi mahdollistaneet vapaapäivän silloin tällöin”, Hokkanen sanoo. ”Sen siipi on jäykistynyt. Työtaakka helpottui, kun lintuhoitolaan palkattiin eläintenhoitaja Kristiina Rintamäki vuonna 2009. Pyhtäällä näitä konkareita ovat muun muassa: Huuhkaja, jonka siipi on pysyvästi vaurioitunut. Hiirihaukka, joka on niin ikään siipivammainen. Ei voi päästää vapaaksi”, Hokkanen sanoo. Kaksi kurkea
kasveista löytyy jatkuvasti yhdisteitä, jotka johtavat uusien lääkkeiden kehittämiseen. 46 Suomen luonto 19/2016 Lääkkeitä luon nosta keuhkoklamydiaan apu puna-apilasta ja syöpälääke marjakuusesta. 46 Suomen luonto 19/2016 ki m m o r a m pa n en / va st av a lo helsingin yliopistossa kehitetään lääkkeitä koivun kuoren sisältämästä betuliinista.
Betuliinia on myös pakurikäävässä. 19/2016 Suomen luonto 47 H opeapajun eli valkosalavan kuorta on käytetty tuhannet vuodet lievittämään erilaisia särkyjä. Monissa tavallisissa puissa ja luonnonkasveissa on molekyylejä, joista on saatu tai on kehitteillä lääkkeitä ja muita tehoaineita. Puun kuoressa ja tuohessa on ainetta jopa 30 prosenttia kuivapainosta. Nyt on todettu, että koivun betuliini alentaa veren kolesteritasoja yhtä hyvin kuin nykylääkkeet. m a ri k a ee r o la. Erityistä voimaa on Pohjolan puissa. Saman puulajin pohjoisemmissa yksilöissä on enemmän erilaisia tehomolekyylejä – puun puolustusaineita – kuin etelässä kasvavissa. Kaupallinen menestys – aspiriini – syntyi, kun luonnon lähtöaineesta ymmärrettiin valmistaa synteettistä johdannaista, asetyylisalisyylihappoa. Kuoressa on runsaasti salisylaattien johdoksia, jotka elimistössä muuttuvat salisyylihapoksi, tulehduskipulääkkeeksi. Näin sivuvaikutuksia kuten vatsavaivoja, saatiin vähennettyä. Kemianteollisuus ry:n johtava asiantuntija, tekniikan tohtori Maija pohjakallio hämmästelee, ettei Suomen biotaloushankkeissa ole riittävästi huomioitu korkean jalostusarvon teknologian ja kemian mahdollisuuksia. Tästä esimerkki on paljon resursseja ja pitkää työrupeamaa edellyttävä lääkeainetutkimus. Lääkkeitä luon nosta TEkSTi riiTTa vauraS 19/2016 Suomen luonto 47 pakurikäävän betuliini voi edistää terveyttä. koivu voittaa virukset Ksylitoli eli koivun sokerialkoholi mullisti aikanaan hampaidenhoidon
Betuliinia voidaan käyttää sellaisenaan, mutta se on myös oiva lähtöaine kehitettäessä erikoiskemikaaleja ja lääkkeitä. 48 Suomen luonto 19/2016 puna-apilasta lääkettä keuhkoklamydiaan. tanniinien sitoutumista suojattavan puun pintaan vahvistetaan nanoselluloosan avulla. Tämä on lääkekehitystyön kannalta oleellinen kysymys. tanniineja on helppo uuttaa havupuun kuorisilpusta. ”laboratorioja multalaatikkokokeet antavat viitteitä aineen tehosta jo talven aikana”, lupaa venäläinen. HI-virusta vastaan on lisäksi jo olemassa lupaavia betuliinipohjaisia yhdisteitä. Ongelma oli siinä, että yhden ihmisen hoitoa varten tarvittiin kahden puun kaarna. Katajan omatoiminen käyttö on vaarallista: siinä on voimakkaasti ihmisen fysiologiaan vaikuttavia aineita, myrkkyjä. puita taudeilta ja tuholaisilta suojaavia aineita ovat muun muassa tanniinit, lignaanit, flavonoidit ja stilbeenit. Meillä vain ahvenanmaalla luonnonvaraisena kasvavan euroopanmarjakuusen neulasista löydettiin tämän tehoaineen – paklitakselin – esiastetta. tutkijoita kiinnostavat kasvien puolustusaineet. toinen puunsuojaukseen sopiva aine saattaa löytyä puun hitaan pyrolyysin sivutuotteena syntyvistä nesteistä. lukessa kehitetään myös menetelmää, jonka avulla mäntytukeista voidaan erottaa luontaisesti lahonkestävät yksilöt. Saksassa valmistetaan betuliinipitoisia emulsiovoiteita, mutta kehitteillä on sekä syöpäettä tulehduslääkkeitä. se antaa sysäyksiä myös nykytutkimukselle. Keuhkoklamydia on hengitystieinfektioita aiheuttava yleinen bakteeri, joka lisääntyy viruksen tavoin isäntäsolujen sisässä ja on siten vaikeasti hävitettävä. hankkeessa on mukana tutkijoita oulun ja itä-suomen yliopistoista sekä viisi kemian ja metsäalan yritystä. Sen avulla puu puolustautuu kasvitauteja vastaan. Pihojen yleinen koristepensas – marjakuusi – on jo aivan pienenä annoksena tappavan myrkyllinen. tuloksia saadaan odottaa 5–10 vuotta. Parhaillaan tutkitaan, mihin tämä vaikutus perustuu molekyylitasolla. uuden puunsuoja-aineen tehoa testataan ulkotiloissa luken punkaharjun asemalla. useimmiten lääkekehittelijöiden tavoitteena on luoda synteettinen lääke: kiinnostavia aineita sisältävät kasvit voivat olla harvinaisia tai vaikeasti viljeltäviä. ”tavoitteena on kyllästetty puu, jota voi polttaa vaikka leivinuunissa”, hehkuttaa vanhempi tutkija Martti Venäläinen luonnonvarakeskuksesta (luke). 48 Suomen luonto 19/2016 LuonnonMukaISTa PuunSuoJauSTa TäNä vUONNa käynnistyi tanniinipohjaisen puunsuoja-aineen kehitystyö. Koivusta lääkeraaka-ainetta saa helposti suuria määriä, mutta muitakin vaihtoehtoja on löytynyt. Tällaisista havainnoista on kuitenkin pitkä tie siihen, että markkinoilla on kliinisin kokein varmistettu turvallinen lääke. Näin lääketuotanto pääsi vauhtiin, mutta vasta solukkoviljelmän käyttöönotto ratkaisi arvoaineen saatavuusongelman. näiden sydänpuu sisältää runsaasti puun omia puolustusaineita, stilbeenejä. Kuitenkin juuri tämä kasvi on ihmiselle suureksi avuksi. m a ri k a ee r o la. ”Myös puna-apilan flavonoidit tehoavat keuhkoklamydiaan”, yliopistolehtori leena Hanski tutkimusryhmästä kertoo. luonnon molekyylien kirjo on monin verroin laveampi kuin ihmisen luomien synteettisten molekyylien. osa kasvien puolustusaineista on tappavan myrkyllisiä, mutta oikein annosteltuna myrkkykin voi olla tehokas lääke. Helsingin yliopiston farmaseuttisen biologian professori pia Vuorelan tutkimusryhmässä tehty löytö on koivun betuliinin teho keuhkoklamydiaan. tällainen puuaines korvaa kestopuun. aine on nimetty koivun tieteellisen sukunimen, Betulan mukaan. PuoLuSTuSaIneIDen kIrJo MODErNiN lääkeainekemian perusta on pitkälti kansanlääkinnässä. Monien, pääasiassa hormonaalisten syöpien, kuten rintasyövän hoitoon käytetään alkaloidia, joka alkujaan eristettiin amerikanmarjakuusesta. ”Samoin rantamintusta eristetyt rosmariinihappo ja linarii ni ovat hiirikokeissa osoittaneet tehonsa keuhkoklamydiaa vastaan.” parantava marjakuusi Tuberkuloosia aiheuttavia mykobakteereita on soluviljelmissä tuhottu katajan aromaattisilla yhdisteillä. toisaalta usein vasta aineen synteettinen johdannainen toimii ihmisessä parhaalla mahdollisella tavalla
Professori Pia Vuorela löysi lupaavan malliaineen väinönputkesta, mutta uuden verenohennuslääkkeen tuotekehistystyö kliinisine kokeineen vie vuosia. Erityisen paljon lignaaneja on kuusen sisäoksissa, jopa 10 prosenttia. Helsingin yliopiston orgaanisen kemian professori kristiina Wähälän työryhmä tutkii, voisivatko stilbeenijohdannaiset nujertaa esimerkiksi paksusuolensyöpää. Näitä muokkaamalla kehitetään lääkkeitä, jotka nitistävät antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita. Raaka-ainelähde on männyn ja kuusen kuorijäte. 19/2016 Suomen luonto 49 kumariinien voima Myrkyllisiä ovat usein myös huumaavan makeatuoksuiset kumariinit. Lääkekehitystyö käynnistyi Yhdysvalloissa. kuusen pihkan diterpeenit suojaavat paitsi puun myös ihmisen haavoja. Verenohennuslääke Marevan jäljittelee erään luonnonkumariinin molekyylimallia. Näitä kitkeränmakuisia aromaattisia yhdisteitä esiintyy monissa luonnonkasveissa. Näiden on todettu muun muassa hidastavan hormoniperäisten syöpien kasvua. Kuusipuuta prosessoitaessa voidaan ottaa talteen myös lignaaneja. ju ss i m u rt o sa a ri ee m el i pe lt o n en / va st av a lo. Mäntyöljystä on jo vuosia eristetty muun muassa kasvisteroleja ja -stanoleja, joita lisätään erikoiselintarvikkeisiin alentamaan sydänja verisuonitautien riskiä. Suomesta ei liioin ole löytynyt rahoitusta hankkeelle. 19/2016 Suomen luonto 49 vaarallisen myrkyllisestä marjakuusesta saadaan syöpään tehoavaa paklitakselia. Tämä huomio tehtiin Åbo akademissa. Männyn stilbeenit Sellun valmistuksen yhteydessä voidaan ottaa talteen monia lääkekehitystyössä hyviksi havaittuja aineita. Männystä saadaan myös stilbeenejä. Selluntuotannon tähde mustalipeä sisältää suopaa, josta saadaan mäntyöljyä. Siksi lääkeaineelle etsitään korvaavia yhdisteitä. Malli varfariiniin löydettiin aikanaan härmäsienen turmelemasta rohtomesikästä, ja vuonna 1948 se ilmestyi kauppoihin tehokkaana rotanmyrkkynä! Liian pieni tai liian suuri Marevan-annos aiheuttaa käyttäjälleen ongelmia. Marevan on varfariinia
h a n n u h au ta la / le u ku www.rengaskierratys.com Toisen romusta toiselle raaka-ainetta! Luonto kiittää Käsiemme kautta kulkee vuosittain kierrätykseen ja uusiokäyttöön yli 50 000 tonnia ajokelvottomia renkaita. Tanniinit tehoavat myös märehtijöiden loisvaivoihin. Yhteistyö Luonnonvarakeskuksen nautakarjatutkijoiden kanssa on jo käynnistynyt. Tammessa ja myös hieskoivussa on paljon ellagitanniineja. Uusiokäytön kehittäminen on jatkuvaa ja innovointi puhtaamman luonnon puolesta yksi Suomen Rengaskierrätyksen keskeisimmistä tehtävistä.. Suomessa kehitetty erikoisrehu hyödyntää sekin pihkan tehoaineita, resiinihappoja. Sukkulamatoja häädetään haitallisin kemikaalein. Kansanlääkinnästä tuttu tieto todettiin tieteellisesti päteväksi: pihka edistää ihon kasvua, torjuu bakteereita, sieniä ja hiivoja ja heikentää tulehdusreaktioita. Yksi lehmä tuottaa metaania yli 140 kiloa vuodessa. Pihka nujertaa joissain tapauksissa jopa hankalia, antibiooteille ylivoimaisia sairaalabakteereita. 50 Suomen luonto 19/2016 pihkan monta käyttöä Pihka on eteeristen öljyjen ja hartsiaineiden seos. Maitohorsma on nimensä mukaan kasvi, jonka kansa huomasi takaavan hyvän maidontuoton. Tätä nautakarjan aiheuttamaa ilmastohaittaa voitaneen hillitä tanniineilla. Turun yliopiston luonnonyhdistekemian professori Juha-pekka Salmisen työryhmä havaitsi, että maitohorsman ellagitanniinit hillitsevät tehokkaasti metaanin muodostumista pötsissä. Muille romua meille raaka-ainetta! Kahdenkymmenenyhden vuoden vihertyörupeama on tuottanut yhteensä reilusti yli seitsemänsataatuhatta tonnia arvokasta, uusiutumattomia luonnonvaroja korvaavaa materiaalia. Sen tahmeus ja diterpeenit torjuvat tuhohyönteisiä, bakteereja ja sieniä. Resiinihapot suojaavat puuta bakteerien ja sienten hyökkäyksiltä ja vähentävät myös siivekkäiden tulehdusalttiutta. Tammen kuoresta voi jopa 20 prosenttia olla tanniineja. Niiden käyttöä voidaan vähentää, kun rehuun lisätään riittävä määrä sopivia tanniineja. n Maitohorsman tanniinit vähentävät märehtijöiden loisia. Nämä näännyttävät muun muassa toukat, jotka aika ajoin ilmestyvät massoittain kaluamaan tammenlehvästöjä. Pihkatuotteet valmistetaan pihkasta, joka kerätään elävistä kuusista niitä vahingoittamatta. Niitä on myös esimerkiksi mansikassa, vadelmassa, lakassa ja maitohorsmassa. Suomessa on kehitetty ja myös tuotetaan ihonhoitoja sienilääkkeitä kuusen pihkasta. Siipikarjan terveyttä edistävän rehun lisäaine uutetaan mäntyöljystä. Erikoisrehun ansiosta broilerit ja kalkkunat kasvavat paremmin, kun bakteerien aiheuttamat suolisto-ongelmat vähenevät. Tanniineja on horsmassakin Tanniinien eli kansanomaisemmin parkkiaineiden vahvaa makua on esimerkiksi tammitynnyrissä kypsytetyssä punaviinissä
Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto.
jo rm a lu h ta / le u ku VUOTOS VUOTOS. alue on erittäin tärkeä monille linnuille, esimerkiksi harvinaisia pikkusirkkuja on arviolta 600 paria. luonnon turvana on kuitenkin monta lukkoa. 52 Suomen luonto 19/2016 52 Suomen luonto 19/2016 vuotoksen allasta yritetään ajaa nyt käyttäen verukkeena tulvasuojelua. Jälleen kerran TekSTi iSMO TUOrMaa Lapintiirat vuotoksen soiden yllä
Sitten mukaan kytkettiin vielä Vesihallitus valtiollisena suunnittelijana, toimijana ja veronmaksajien rahan käyttäjänä. Annikki hokee liikutus äänessään vain yhtä lausetta: ”Voitko sinä uskoa, että me voitimme. Vuotosta on kutsuttu muun muassa voimatalousaltaaksi, säännöstelyaltaaksi, monikäyttöaltaaksi, tekojärveksi, ilmastonsuojelualtaaksi ja tulvasuojelualtaaksi. Voitko?” Tuon ”lopullisen päätöksen” jälkeen altaan ruumis on nostettu arkustaan ainakin kolmesti. Kauppaja teollisuusministeri kauko Juhantalo esitteli uuden Vuotos-hankkeen hallituksen iltakoulussa keväällä 1992. Jos se jollain tavalla pääsisikin tämän vaiheen ohi, hanke arvioitaisiin vielä EU:n komissiossa sekä Suomessa kaikissa oikeusasteissa. aluksi Vuotos (tai Kemihaaran allas) oli annettu vain Kemijoki osakeyhtiön ajettavaksi lähinnä teknisenä hankkeena. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on jo kertaalleen tyrmännyt hankkeen useammankin lakipykälän perusteella. Myös perustelut siitä, kenen asia on ratkaista altaan kohtalo, ovat muuttuneet aina kulloisenkin kielteisen päätöksen jälkeen. 19/2016 Suomen luonto 53 VUOTOS. alue on tärkeä sellaisillekin lajeille kuin uivelolle ja maailmalaajuisesti uhanalaiselle allille. Nyt perusteena on tulvasuojelu, ja liitto on lähtenyt ajamaan allasvarausta maakuntakaavaan. alue liitettiin 2000-luvulla lisäksi osaksi suojelualueiden Natura-verkkoa. On äärettömän epätodennäköistä, että se nyt muuttaisikin kantaansa täysin toiseksi, kun Vuotoksen alue on Naturassa ja näin tunnustettu virallisestikin arvokkaaksi luontokokonaisuudeksi. Sillä kerralla Vuotoksen altaan tyrmäsi lopulta korkein hallinto-oikeus luontoa uhkaavien haittojen takia. Näin on, vaikka Vuotos-hanke haudattiin jo neljännesvuosisata sitten. 19/2016 Suomen luonto 53 L apin liitto havittelee jälleen Vuotoksen altaan rakentamista. Takauma 15.9.1982: Yleisradion televisiouutiset rummuttavat ykkösuutisena, että Suomen hallituksen iltakoulu on päättänyt haudata Vuotoksen allashankkeen ikuisiksi ajoiksi. Perustelut ovat vaihtuneet aina kulloisenkin sanaston ja muodin mukaan. Samaan aikaan, kun ministeri Esko Ollila (kesk.) kertoo päätöksen sitovan myös tulevia hallituksia, soitan Vapaa Vuotos –liikkeen johtohahmo Annikki Tolppaselle Pelkosenniemelle ja onnittelen häntä sydämellisesti. Sen luonnontilaisten ja runsasravinteisten soiden arvo ja monipuolinen pesimälinnusto oli näin tunnustettu Euroopan tasolla. Tulvasuojelu keinoksi Vuotoksen rakentamishanke tyssää hyvin todennäköisesti jo Natura-arviointiin
Toiseksi EU:n Natura-päätöksestä lipeäminen vaatisi sitä, ettei tulvasuojelulle ole mitään muita, teknisiä vaihtoehtoja ja niitähän on”, Suomen luonnonsuojeluliiton uusi toiminnanjohtaja ja entinen Lapin ELY-keskuksen virkamies päivi lundvall toteaa. Lundvallin mukaan myös ELY-keskuksen asiantuntijat ovat todenneet, että riittävään tulvantorjuntavalmiuteen päästään pelkästään varautumalla hätätilanteissa nykyistä suurempaan Kemijärven säännöstelyyn ja rakentamalla penkereitä etenkin Rovaniemen alueella. ”Ensinnäkin suurtulvan riskirajan venyttäminen tulvariskistä kerran sadasta vuodesta 250 vuoteen on vailla perusteita. Tulvasuojelun nimissä yritetään nyt allasta samalle paikalle kuin korkeimman hallinto-oikeuden kumoamassa hankkeessa. a n n a ri ik o n en päivi Lundvall kuin se saattaa asian valtioneuvoston käsiteltäväksi. Vuotoksen allas vaikuttaa kuitenkin mahdottomalta, Suomen Luonnon haastattelemat asiantuntijat sanovat. Tulvatorjuntatyöryhmän puheenjohtaja oli Vuotosta vuosikymmenet ajanut Keskustan Hannes Manninen. Lapin liitto on ilmoittanut haluavansa kokeilla, voiko Naturaa murtaa, ja tekoaltaan ymppääminen maakuntakaavaan Natura-alueelle sopii tähän mainiosti”, sanoo Lundvall. Naturaa koetellaan Tilanne on se, että nykyisten säännösten mukaan maakuntakaavan hyväksyy maakuntaliitto. Kemihaaran alueella on ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä, joten valtioneuvoston tulee ratkaista onko hanke toteutettava siksi, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin ”erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy” vaatii lu. Vuotoksen alueella on koko Euroopalle tärkeää suojeltua luontoa. ”Tässä on kyse lähinnä Naturan testaamisesta. 54 Suomen luonto 19/2016 Hankkeen puuhaajat ovat ottaneet nyt keinona käyttöön EU:n tulvadirektiivin, joka muka velvoittaa rakentamiseen. Koska suunnitelma heikentäisi merkittävästi Natura 2000-alueen luonnonarvoja, maakuntaliitto ei voi tehdä hyväksymispäätöstä ennen h a n n u va ll a s / le h ti ku va w ik im ed ia co m m o n s Vuotos suomi venäjä norja ru o ts i vuotoksen alueen suot ovat niin laajoja, erityisiä, ja niin monen linnun pesimäympäristö, ettei niitä voi korvata
lapin elY-keskus teki päätöksen luonnonsuojelualueen perustamisesta kemijoki oy:n omistamille alueille kemihaaran soilla 2013. kun ympäristöministeri Matti Ahteen (sd) ajamaan koskiensuojelulakiin (1987) vielä liitettiin Ylä-kemijoki tenniöjoen ja kemijoen yhtymäkohdan yläpuolella, ehdittiin alueella jo hetken huokaista helpotuksesta. neuvottelut kemijoki oy:n maiden suojelusta luonnonsuojelualueena aloitettiin lapin ympäristökeskuksen ja kemijoki oy:n välillä vuonna 2007. rovaniemen ja itä-lapin maakuntakaavaluonnosta koskeva esitys naturasta poikkeamiseksi mennee ympäristöministeriön käsiteltäväksi vielä kuluvan vuoden aikana. rakentaminen tehtiin paikallisten ja luonnon oikeuksia pahasti loukaten. päivä 1982, kun suomen hallitus päätti iltakoulussaan luopua vuotoksen altaan rakentamisesta. nouseva ympäristöja virtavesiliike ja paikalliset ihmiset lähtivät allashankkeita vastaan 1970ja 80-luvuilla. ounasjoki suojeltiin pian tämän jälkeen omana erillislakinaan. kemijoki oY jätti lupahakemuksen vesioikeudelle 1992. hakemuksella oli yhtiön kannalta kiire, sillä se halusi väistää tulevaa Yva-lainsäädäntöä. vesihallituksen ja vesivoimahankkeiden vastainen mielipide muutti kuitenkin hiljalleen voimasuhteita. Hallituksen päätöksestä voi lisäksi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), joka palauttaisi mahdolliset muilkEMijOEN voimalaitosrakentaminen alkoi, kun eduskunta antoi lain toimenpiteistä vesivoiman käyttöönottamisen helpottamiseksi vuonna 1941. Ministeri kauko juhantalo (kesk.) oli oikeuteen kaatuneen rakennusha nkkeen taustahahm o. vuotoksen tekoaltaan yleissuunnitelma valmistui vuonna 1974. 19/2016 Suomen luonto 55 ja a kk o a li ta lo / le u ku ju h a k ä rk k ä in en / le h ti ku va helena Tiihonen vuonna 2000. vuonna 1960 säädettiin laki oikeudesta säännöstellä kemijoen vesistön vedenjuoksua. Päivi Lundvallin, pitkän linjan Vuotos-aktiivin Helena tiihosen ja muiden asiantuntijoiden mukaan mitkään näistä ehdoista eivät nyt täyty. silti vuotoksen allas näytti menevän lopulliseen poliittiseen päätöksentekoon jo 1980-luvun alussa. euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi tuomiossaan vuonna 2003 suomen rikkoneen lintudirektiiviä, koska sen natura 2000 ehdotus oli puutteellinen lintudirektiivin edellyttämien erityissuojelualueiden osalta. pohjois-suomen vesioikeus myönsi luvan vuonna 2000. ”Suunnitelmaa ei vaadi merkittävä, yleinen etu siinä sanamuodossa kuin laki edellyttää (voimayhtiön voitot eivät ole sellaisia), pakottavaa syytä ei ole ja suunnitelmalle on vaihtoehtoja”, Helena Tiihonen sanoo. vaLTiONEUvOSTO pääTTi vuonna 2004 ehdottaa kemihaaran suot natura 2000 verkostoon luontodirektiivin mukaisena yhteisön kannalta tärkeänä alueena (sci) ja lintudirektiivin erityissuojelualueena (spa). 19/2016 Suomen luonto 55 van myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Jos muuta vaihtoehtoa ei ole, voidaan edetä, mutta asiasta on hankittava komission lausunto. tekoaltaiden rakentamisesta syntyi kiivasta keskustelua, joka johti vuonna 1970 valtioneuvoston kanslian kannanottoon, jonka mukaan ”valtion tulisi tukea uusien allashankkeiden toteuttamista vain sillä edellytyksellä, että ympäristönäkökohdat ja altaan moninaiskäyttöä koskevat asiat sekä aikaisempien säännöstelyaltaiden kokemukset on yhteistoimin ympäristönsuojelusta vastaavien viranomaisten kanssa otettu huomioon jo suunnitteluvaiheessa”. Yhtiön lupahakemus kaatui myöhemmin kahdessa ylemmässä oikeusasteessa vesilain vastaisena ”ehdottomien rakennusesteiden” takia: vaasan hallinto-oikeus kumosi päätöksen 2001 ja korkein hallinto-oikeus (kho) pysytti vaasan hallinto-oikeuden päätöksen 2002. Jos vaihtoehtoinen ratkaisu on olemassa, asian käsittely päättyy tähän. kuvassa toimittajia vuotos-tila isuudessa kesäkuussa 1992. kemijoki oy:lle on maksettu yli kolmen miljoonan euron korvaukset sen vuotos-alueella omistamien alueiden siirtämiseksi luonnonsuojelutarkoituksiin. lokan altaan käyttö alkoi vuonna 1967 ja porttipahdan allas valmistui vuonna 1970. jOkiLiikkEET NäyTTiväT saavuttaneen lopullisen voittonsa syyskuun 15. liki saman tien näiden päätösten jälkeen lapin liitto ja kemijoki oy aloittivat vyörytyksen kemihaaran ”tulvasuojelualtaan” rakentamiseksi. vuotoksen alueen elinkeinoja elvytettiin valtioneuvoston erityisrahoilla. ”Suojeltuja luontotyyppejä ja eliölajeja ei vain voi vaihtaa kymmeniin, jostain haalittuihin, erillisiin suoja metsälämpäreisiin. Mikään ei korvaa luontoarvoja Jos suunnitelma pääsisi läpi kahdesta edellä mainitusta neulansilmästä, valtioneuvoston olisi päätettävä Natura 2000-verkoston yhtenäisyydelle tai luonnonarvoille aiheutuvien heikennysten korvaamiseksi tarvittavista toimista. valtioneuvosto teki 1992 periaatepäätöksen toimiohjeeksi kemijoki oy:lle. Purkutapauksessa korvaavien alueiden tulisi olla suuria, mahdollisimman yhtenäisiä ja kooltaan ehkä 2–3 kertaa nyt Naturassa olevien alueiden suuruisia (koska ne olisivat joka tapauksessa hajallaan ja pienempiä)”, Lundvall korostaa. vesihallitus perustettiin vuonna 1970. ministeri Esko Ollila (kesk.) sanoi tämän päätöksen ”sitovan myös tulevia hallituksia”. se sai tehtäväkseen kemihaaran alueelle suunnitellun altaan selvittämisen. kemihaaran suot mainittiin tuomiossa nimeltä. Valtioneuvoston on myös ratkaistava, onko hankkeelle vaihtoehtoista ratkaisua. lailla tavoiteltiin joen voimalaitosrakentamisen lisäksi sen vedenjuoksun säännöstelyä kemijärven säännöstelyllä ja lokan, porttipahdan ja vuotoksen tekoaltailla. koskiensuojelijoiden ilo jäikin lyhytaikaiseksi, sillä valtaan tullut keskustalais–kokoomuslainen hallitus päätti 1991 heti ensi töikseen antaa Kauko Juhantalon (kesk.) johtamalle kauppaja teollisuusministeriölle luvan valmistella vuotoksen altaan periaatepäätöstä. iSMO TUOrMaa VuoTokSen VaIheITa. valtioneuvoston päätöksestä valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valitukset vuonna 2005. Päivi Lundvall toteaa, ettei Vuotoksen soille ole olemassa tarpeeksi hyviä korvaavia, yhtenäisiä kohteita, vaikka kohteiden vertailuun asti tuskin koskaan joudutaan
Tähän astihan me olemme luulleet, että sitä kannatetaan Lapissa yksimielisesti.” Olen ymmärtänyt hetkessä päättäjien suppean viiteryhmän todellisuuden. Yleensä ne päättyivät aina Vuotoksen altaan vastustajien voittoon, joka taas johti sen ajajien keskuudessa koko vaalituloksen unohtamiseen. ”Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteiden saavuttaminen ei kestä uutta, suurta päästölähdettä. Mitä tekee maan hallitus. ”Jotenkin olen jaksanut, mutta kyllä se on kuluttanut etenkin perhe-elämääni. Muistelemme, miten monet niin sanotut Vuotos-vaalit alueella onkaan pidetty. asiantuntijoiden mukaan ilman lakien ja pykälien rikkomista sillä ei ole tähän juurikaan eväitä. Suomen Luonnon saamien tietojen mukaan maakuntaliitto on silti koonnut listan sen mielestä Vuotos-alueen luontoarvoja korvaavista kohteista. artiklan suojaa, jolloin rima purkuun on hyvin korkealla”, Lundvall sanoo. Silti, kun näkee tuon likakasan vääryydet, ei voi antaa periksi tuolle porukalle.” Tiihonen ei tee itsestään mitenkään marttyyriä, mutta silti kertomukset jatkuvista, joskus henkilökohtaisistakin ”hyeenalauman hyökkäyksistä” koskettavat. Hänen mielestään tarkoitushakuisuus on ohittanut tässä tapauksessa hyvät hallintotavat ja voimassa olevan lainsäädännön. Päivi Lundvall sanoo, että allasta vastaan sotivat myös tutkimustulokset, joiden mukaan tekoaltaat ovat pahoja maapallon lämpenemisen kiihdyttäjiä suurilla hiilidioksidija metaanipäästöillään. Myös altaan humusja raskasmetallipäästöt olisivat valtavat.” Lundvall on pettynyt ja vihainen jälleen kerran uusiutuvaan Vuotos-prosessiin. ”Vuotos-alueen priorisoidut luontotyypit nauttivat varsin suurta luontodirektiivin 6. ”Vaikka Vuotoksen toteutuminen näyttää nyt aiempaakin epätodennäköisemmältä, on turhauttavaa katsella loputtomiin alueen asukkaiden kiusaamista ja yhteisten varojen haaskaamista. Eräs nyt jo edesmennyt Vuotoksen vastustaja sanoikin taannoin osuvasti, että ”Vuotos on kuin Dracula, joka ryömii aina arkustaan kiusaamaan lähistön ihmisiä niin kauan, kuin joku lyö sen rintaan sen viimeisen puisen tapin ja panee arkun kannen lopullisesti kiinni”. Vanhanaikainen poliittinen suhmurointi on siis tässä Vuotos-tapauksessa mahdotonta, asiantuntijat korostavat. Silloin eräs paikalla olleista kolmesta kansanedustajasta sanoo tarkalleen näin: ”Kuulkaapa veljet, pitäisikö meidän muuttaa käsitystämme tuosta Vuotoksesta. altaan ajajien toistama ”Lapin mielipide” onkin ollut lähinnä vain hankkeen ajajien mielipide. Ne totesivat, että tulvasuojeluhankkeelle on vaihtoehto jopa tarkoitushakuisesti valitun kerran 250 vuodessa tapahtuvan suurtulvan tapauksessa. Soitan vielä Vapaa Vuotos-liikkeen nykyiselle johtohahmolle, lääkäri Helena Tiihoselle ja kysyn, miten hän oikein jaksaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen taistella samaa, jo moneen kertaan haudattua ja eri oikeusasteiden tyrmäämää hanketta vastaan. ”Kemijoki Oy:llä on täällä niin suuri valta, että se pystyy manipuloimaan Lapin liiton kautta. Listalla ei kuitenkaan katsota olevan läpimenon mahdollisuuksia. Tänään olen saanut jo kaksi soittoa, että sitä vastustetaan. Kenttäväen mielipide on usein toinen, mutta sitä ei kuulla.” Tiihonen sanoo, että niin ELY-keskuksen asiantuntijat kuin Metsähallituskin olivat alueen niin sanotun tulvatyöryhmän allasesitystä vastaan. n jo rm a lu h ta / le u ku vuotoksen allas hukuttaisi kymmenientuhansien lintujen pesimäpaikat. Nytkin Lapin maakunnan kehittämisvaroista suuri osa on pantu erilaisiin Vuotos-selvityksiin, vaikka niille olisi ollut muutakin käyttöä kuin tuhoon tuomitun hankkeen tekohengittäminen.” vapaa vuotos-liike on hereillä Silti asiaa ajetaan. 56 Suomen luonto 19/2016 la kuin juridisin perusteilla tehdyt päätökset takaisin lähtökuoppiinsa. Takauma: Juttelen Eduskunnan luontoja ympäristöryhmän sihteerinä eräiden Lapin kansanedustajien kanssa eduskunnan käytävällä vuonna 1982. Mahdollisen esityksen EU-komissiolle Natura-alueiden purusta ja korvaamisesta tekisi Suomen hallitus ympäristöministeriön esittelystä. ”On turhauttavaa katsella alueen asukkaiden kiusaamista.”
Jos siis bulevardeja ei lähdetä toteuttamaan hyvän kaupunkisuunnittelun vaan pikemminkin rahan vallan ehdoilla, on hyvä muistaa idean muuttuneen toiseksi matkan varrella. Carlos Lamuela kertoi pari viikkoa sitten Facebookin yleiskaavakeskustelussa kysyneensä ollessaan viime vuonna kaupunkisuunnitteluvirastossa töissä eikö ”Keskuspuiston bulevardi voisi olla taloudellisesti epäkannattava luonnon säilyttämisen takia”. kr is ti in a m a n n er m a a V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. aNTTi haLkka Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö. Helsingin sisäänajoväylät muutettaisiin moottoriliikenneväylistä leveiksi kaduiksi, jolloin tienvierille voidaan rakentaa asuntoja. Bulevardien tulo osaksi Helsingin kaupunkisuunnittelua perustui paljon nuoren espanjalaisarkkitehdin Carlos lamuelan diplomityöhön, jossa yhdestä sisäänajoreitistä, Länsiväylästä, tehtiin Lauttasaaressa katu. Lamuelan suunnitelmassa metsät saivat jäädä eikä merta täytetty. Mutta Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston bulevardit eivät näytä Lamuelan bulevardeilta. Ja vielä todenneensa, että kannattavuuden hakeminen on ”ideologinen valinta”. SyyNä TähäN on viraston periaate, jonka mukaan bulevardihankkeen ja vielä raideliikenteenkin investoinnit pitäisi maksaa rakennusliikkeiltä saatavilla tonttimaksuilla. Jos yleiskaava saa lainvoiman, se on monien Helsingin suurten metsäalueiden, kuten Vartiosaaren, Melkin, Keskuspuiston sekä kovin monen kaupunkilaisen lähimetsien uhka. Kaikissa muissa bulevardeissa on samaa vikaa: rakentaminen kurottaa viheralueille laajasti ja kattavasti. Esimerkiksi Viikin-Vanhankaupunginlahden Pornaistenniemen luonnonsuojelualueen pilaaminen rakentamalla massiivisesti aivan sen viereen on ”bulevardisointia”. Vartiosaaren rakentaminen on sitä paitsi Museoviraston mukaan ”olennaisessa ristiriidassa saaren kulttuurihistoriallisten, maisemallisten ja luontoarvojen kanssa”, ja virasto suhtautuu karsaasti myös Malmin lentokentän rakentamissuunnitelmiin. Into ideaan hiipuu, jos tulee tutustuneeksi bulevardien tarkempiin suunnitelmiin. hELSiNgiN METSäT tuntuivat vavahtavan yöllä 27. luontoko maksaa bulevardit?. Nyt luonto maksaisi bulevardit. lokakuuta, kun kaupunginvaltuusto hyväksyi suunnittelua linjaavan yleiskaavan. 19/2016 Suomen luonto 57 Turve on suomen ilmastokonna se pp o le in o n en Luonnon todellinen arvo ja hyöty unohtuu usein kehittäjiltä. Niissä asutus ei rajoitukaan bulevardin viereen, vaan täyttää metsiä kaukanakin tielinjalta. Lauttasaaressakin yleiskaavan ajatuksena on hävittää pääkaupungissa harvinaista luonnonrantaa täyttömaaksi ja ulottaa rakentaminen metsiin. Kulttuuri ja luontoarvot jäivät kuitenkin vähälle huomiolle, sillä suuret puolueet Kokoomus, Vihreät ja SDP olivat etukäteen sopineet, että yleiskaava hyväksytään. Eikö kuitenkin olisi parempi, että bulevardeja lähdettäisiin tavoittelemaan tavalla, josta kaikki voisivat olla ylpeitä. Seppo Leinosen piirros vuodelta 1996. Jopa viidennestä kaava-alueen viheralueista katsotaan nyt rakentajien silmin – eivät ne kaikki mene, mutta suoja meni todella monilta arvoalueilta. Seurauksena oli postauksen mukaan myöhemmin esimiehen puhuttelu ja toivomus, ettei omia ajatuksia esitetä viraston sisäisissäkään palavereissa, jos ne eivät ole ”viraston linjan” mukaisia. ON yLEiSkaavaSSa lähtökohdiltaan hyviäkin ideoita, kuten kaupunkibulevardit
kuvassa Tenojokea Boratbocán perhokalastusalueelta alakönkäälle. Rajapyykiltä raja jatkaa pari sataa metriä joen keskelle, missä se tekee jyrkän mutkan ja jatkaa Tenon syväväylää kohti Utsjokea. Nelostietä noustaan ensin Suomen katolle Utsjoelle, missä käännytään koilliseen ja jatketaan Tenoa seurailevaa tietä 970 loppumatka Nuorgamiin, ja edelleen kylän läpi Norjan rajalle. Rajapyykin lisäksi Nuorgamissa kaikki muukin on Suomen pohjoisinta, onhan napapiirille liki 500 kilometriä ja Helsinkiin yli 1000 kilometriä. Rajalla kulkupelin voi parkkeerata Suomen ja EU:n pohjoisimman paikan muistomerkin viereen ja jatkaa jalkapatikassa loput pari sataa metriä Tenon rantaan. Se on Suomen ja koko EU:n pohjoisin rajapyykki. Nuorgamin ensimmäinen tie se ei kuitenkaan ole, sillä vajaa peninkulma Nuorgamista Utsjoelle päin sijaitsevan alakönkään, Tenon kuuluisimman lohikosken, ohittava vetotaival liitettiin valtakunnan tieverkkoon vuonna 1928, vaikka yhteyttä muuhun tieverkkoon viisikilometrisellä tienpätkällä ei ollutkaan. Pohjoisin kohta on tarkalleen ottaen osa syväväylää noin sata metriä Utsjoelle päin. Ensimmäiset maininnat nykyisin muMahtava Teno on saamelaisittain Deatnu, norjaksi Tana. Hento polku seuraa rajalinjaa, ja reittimerkkeinä toimivat valtakunnan rajaa osoittavat keltaiseksi maalatut rajapyykit 343a sekä lähimpänä rantaa sijaitseva 343. 58 Suomen luonto 19/2016 S uomen pohjoisin paikka on helppo löytää, sillä se sijaitsee aivan Nuorgamin kylän tuntumassa Norjan rajalla. vasen ranta on Suomea, vastaranta Norjaa.. Nuorgamiin on päässyt Suomen puolelta maantietä pitkin vasta vuodesta 1967, kun tie Utsjoelta valmistui
Korkealla jokitörmällä kulkevalta tieltä avautuu mainioita maisemia alas Tenolle ja kuusi kilometriä pitkälle koskijaksolle, etenkin jos poikkeaa sakean koivikon sekaan etsimään avarampia näköaloja. aiemmin joki oli myös alueen lapinkylien raja. TekSTi ja kuvaT MarkUS Sirkka ääRIPISTEET Vierailemme vuoden aikana kymmenessä Suomen ääripisteessä. Siinä samalla rannalla kävellessäni huomaan nopeasti punaviolettisena kukkivan tenonajuruohon, aromaattisen tuoksunsa vuoksi Tenon timjamiksikin kutsutun ja Suomen eurooppalaisen vastuulajin. Ympärillä levittäytyy laaja, kahteen valtakuntaan ulottuva tunturimaa. 19/2016 Suomen luonto 59 seotienä toimivasta veneenvetotiestä ovat jo vuodelta 1598. Kangasajuruohon alalajin Euroopan kannasta yli 45 prosenttia koristaa Tenon ja sen sivujokien ja muun muassa Teno virtaa tunturien väliin uurtunutta uomaansa Suomen pohjoisimmassa paikassa Utsjoen Nuorgamissa. Hirvasporo vartioi Suomen pohjoisinta kolkkaa, eläin kulkee kapeaa rantakaistaletta edestakaisin. pohjoisin piste Tenon pohjoissaamenkielinen nimi Deatnu tarkoittaa isoa jokea. Suomen kaTolla Suomella ja Norjalla on jokirajaa 294 kilometriä.. Suomen pohjoisimmassa kohdassa joki on reilut 300 metriä leveä, vastarannalla on matalia tuntureita, muutama talo sekä rajan kääntymisen merkkinä Tenoon laskeva Skoarojohka, mikä tarkoittanee Pilkkasiipijokea
päivä. 60 Suomen luonto 19/2016 äärIMMäISIä ILMIöITä yöTöN yö ja kaamos kestävät nuorgamissa pidempään kuin missään muualla suomessa. Uusilla säännöillä Tenon latvavesien heikkojen lohikantojen elpymiseen arvioidaan kuluvan runsas kymmenen vuotta. Sopimus vähentää esimerkiksi kalastusvuorokausilupien määrän 22 000:een lupaan, jotka jaetaan tasan Suomen ja Norjan kesken. Kuluneen kesän kokonaissaalis oli 80– 90 tonnia, kun pitkän ajan keskisaalis on 125 tonnia. ”Samasta syystä kylästä löytyy myös Suomen pohjoisin alko.” Ensimmäiset asukkaat saapuivat Nuorgamin seudulle kalan perässä heti jääkauden jälkeen – alakönkään alta on löydetty merkkejä kivikautisesta asutuksesta. Jäämeri ei ole kaukana, Teno laskee Tenovuonoon noin 50-kilometrisen taipaleen jälkeen. Suomella ja Norjalla on yhteistä rajaa 736 kilometriä, mistä 200 kilometriä kulkee pitkin Tenon syväväylää. Tenoon ja sen sivujokiin nouseva lohi houkutteli tänäkin vuonna apajille 7000 suomalaista, jotka rokottivat lohikantoja 31 300 kalastuslupavuorokauden verran Norjan puolen kalastuksen sekä vapa-, verkkoja patopyynnin lisäksi. ”Utsjoen kaupan arvosta yli 90 prosenttia on rajakauppaa”, kertoo elinkeinosihteeri raimo länsman. Tilannetta korjataan ensi kalastuskaudella, mikäli uusi Norjan ja Suomen välinen Tenon kalastussopimus tulee voimaan. Kasviin voi törmätä myös Kuusamossa. Vuosiluku 1766 on kaiverrettu myös rantatöyräällä sijaitsevan rajapyykin sydänkiveen yhdessä kruunun ja silloisen Ruotsin kuninkaan, aadolf Fredrikin nimikirjaimien kanssa. Nuorgamissa lähes kaikki on Suomen pohjoisinta.. Kalotin katolla mutkittelevalla rajalinjalla sijaitsevat Suomen korkein kohta Haltitunturi, Nuorgamin pohjoisin piste ja kaksi kolmen valtion rajapyykkiä rajalinjan molemmissa päissä: lännessä Käsivarren Koltajärvellä raja yhtyy Ruotsin rajaan ja idässä Inarin Muotkavaarassa Venäjään. Vesi virtaa vääjäämättä kohti merta. maaliskuussa lunta on keskimäärin 60–80 senttiä. Suomen puolelta siitä pyydetään noin neljännes. 60 Suomen luonto 19/2016 porohirvas marssii Suomen pohjoisinta rantaviivaa. pysyvä lumipeite valkaisee tunturiylängön ja jokilaaksot lokakuun puolivälin tienoilta kesäkuun vaihteeseen, joten lumipeitteisiä vuorokausia on vuodessa yli 200. Rajakauppa selvästikin kukoistaa, valtaosa asiakkaista on Norjasta. kaamos päättyy Suomen katolla tammikuun 17. Toisella puolella ovat vastaavasti Tanskan kuninkaan, kristian Vii:n, merkinnät. Elokuun puolivälissä parin sadan asukkaan Nuorgamissa kylänraitin hyörinä on jo hiljenemässä, kalaturisteja näkyy enää muutamia. revontulia voi nuorgamissa ihailla useammin kuin kolmena yönä viidestä – vain käsivarren lapissa revontulet leimuavat useammin. Strömstadin sopimuksesta ehti kulua 15 vuotta ennen kuin Lapissa vuosina 1764–1766 suoritettu rajankäynti ehti Nuorgamiin. Pulmankijärven rantoja. Etenkin suurlohta tavoittelevien kalastajien keskuudessa Tenolla on tarunhohtoinen maine. Kylän kahden ruokakaupan pihassa sitä vastoin on vilskettä. välimaan tilalla voi tutustua Tenon jokisaamelaiseen elämäntapaan ja rakennusperinteeseen. Joki on alueen valtasuoni, entisaikojen tärkeä kulkuväylä ja elannon tuoja. rajapyykki 343 on Suomen ja EU:n pohjoisin. Tenon rannalla sijaitsevalla Välimaan kentällä voi tutustua 1860-luvun jokisaamelaiseen elämänmuotoon ja tilan rakennuksiin turvekattoisesta parituvasta turvekammiin. Silloin Ruotsin ja Tanska-Norjan valtakunnan raja merkittiin ensi kertaa maastoon. Eikä suotta, sillä joesta saadaan yli 20 kiloa painavia lohia. Toinen vastuulaji, vaarantunut pohjannoidanlukko, kurkistelee matalan varvikon ja heinien joukosta hiekkaisen rantatörmän alta. Lisäksi rantahietikolla konttaavalle iskee silmää vilukko ja vanha ravintokasvi hapro. Kalastuspaine on vaikuttanut Tenon ja sen sivujokien lukuisiin lohikantoihin, joista osa voi huonosti. Virta kuljettaa hiekkaa ja muuttaa syväväylän paikkaa. Lohen voimalla Tenosta tai Nuorgamista ei voi puhua ilman lohta, kuningaskalaa. Viime kesän ennätyskala painoi 21,6 kiloa. Raja on kulkenut jokea pitkin vuodesta 1751 lähtien. vajaan 30 kilometrin päässä ympäri vuoden lainehtiva jäämeri tasaa lämpötiloja, pakkasen paukkuessa purevasti sisämaassa tenon rannalla on leudompaa
Asukkaita: 200. Suurin sallittu eloporomäärä Kaldoaivin paliskunnan alueella: 5300. Vuoden keskilämpötila: -0,5°C. Nuorgam elää matkailusta, porotaloudesta ja rajakaupasta.. 19/2016 Suomen luonto 61 nuorgaM Suomen pohjoisin kohta on keskellä Tenon syväväylää. Suomen ja EU:n pohjoisin kylä: napapiirille 500 km, Hankoon tietä pitkin 1420 km. Suomen pohjoisimmat: koulu, matkailuyritys, rukoushuone ja Alko. Yötön yö: 16.5.–29.7. 19/2016 Suomen luonto 61 Kaamos: 25.11.–17.1. Utsjoki on Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta
suomen puolella sijaitsevien seuranta-alojen tuhokoivikoista alle neljä prosenttia on hengissä, norjan puolella liki puolet. 62 Suomen luonto 19/2016 ylös ylängölle Nuorgamin kylää ympäröivät 200–300 metriä matalat tunturit, joiden välissä Teno virtaa vain 15 metriä Jäämeren pintaa ylempänä. tuhovuoden kylmän kesän lisäksi selitys on poroissa: suomen puolella porot syövät hengissä säilyneiden koivujen versot ja lehdet, kun taas norjan koealat ovat talvilaidunta, jolloin koivut ehtivät toipua ja säästyvät porojen hampailta. Kun kylältä nousee jyrkän nousun pikitietä Isonkivenvaaraan, on hetkessä eri maisemassa, melkein eri maailmassa; ympärillä avautuu matala, loivasti kumpuileva pienten lampien ja järvien kirjoma tunturiylänkö. pulmankijärvi on jäämeren entinen vuono. Talven tulosta ei ole kyse, vaan koivikot ovat joutuneet tunturija hallamittarien massaesiintymien armoille. hallamittarien kaluamia tunturikoivuja Utsjoella. Ylängön poikki Pulmankijärvelle kulkeva tie on helpoin tapa tutustua tunturipaljakkaan ja se on myös Suomen kauneimpia teitä. Syksy näyttää saapuneen ylängölle ennen aikojaan, tien varren tunturikoivikot ovat laajalta alueelta lehdettömiä ja rungot elottomia tuohitötteröitä. hallamittarit muuttavat laajoja alueita utsjoen tunturikoivikoista puuttomaksi tunturikankaaksi, varvikot heinittyvät ja koivuista riippuvaiset suursienet kuten poroille tärkeät tatit, rouskut ja haperot katoavat. Tien varrelta voi tähytä kesäaikaan muun muassa kaakkureita, punakuireja ja saalistavia suopöllöjä. Maisemat järvelle tuovalta tieltä ovat upeita. pensaskanerva kasvaa Suomessa ainoastaan pulmankijärvellä.. edellinen hallamittarien massaesiintymä oli utsjoella kymmenisen vuotta sitten, ja jäljet näkyvät edelleen muun muassa pulmankijärven ympäristössä, missä on runsaasti kuolleita koivikoita. toisaalta heinät ovat porojen kesäaikaista ravintoa ja varvikot tuottavat marjaa taas joidenkin vuosien kuluttua. Viidenkymmenen vuoden takaisesta tunturimittarin massaesiintymästä on jäljellä enää maatuvia kantoja, kun taas kymmenisen vuotta sitten puut vallanneiden hallamittareiden jäljiltä maastossa törröttää vielä laajoja luurankokoivikoIVunPurIJaT haLLaMiTTariLLa oli kesällä massaesiintymä tenovuonolla ja varanginvuonolla, mikä pulmangissa ylsi myös suomen puolelle. nähtäväksi jää, hyytyykö huippu siihen vai leviääkö tuho ensi kesänä, aprikoi dosentti Otso Suominen lapin tutkimuslaitokselta kevolta
Tunturin alla hiiripöllön varjo lentää päätä viistäen ylitse ja laskeutuu tunturikoivuun. Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € (30€) . P h k i 27 € Muita hyönteisaiheisia teoksia: . Pinta-alaa tiettömällä ja asumattomalla tunturiylängöllä on liki 3000 neliökilometriä. Nordens dyngbaggar 10 € (34€) . pohjoisin erämaa alue Nuorgamin eteläpuolelta aina Sevettijärven tuntumaan Näätämöjoelle, on Kaldoaivin erämaata, Suomen suurinta lajissaan. Paikoin järven ja siihen laskevien jokien rannoilta voi löytää harvinaisen pensaskanervan kasvustoja, ainoita Suomessa. Merellinen menneisyys on yhä aistittavissa; se näkyy niin maastonmuodoissa kuin lajistossa, sillä järveen nousee Norjan puolen Pulmankijokea pitkin Jäämerestä lohen lisäksi kampela. 19/2016 Suomen luonto 63 koita. Päi ä h t Upeita matkakertomuksia Siperian ja PohjoisAmerikan luonnosta. Tunturin kupeessa kasvaa muun muassa valkokämmekkä ja verkkolehtipaju. ”Se oli hallamittarin ensimmäinen tunnettu Suomen puolelle levinnyt massaesiintymä.” pohjoisin suurjärvi Kymmenisen kilometriä Nuorgamista etelään syvän laakson pohjalla välkehtii vesi. tibiale.fi Hinnat voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. Koko maan mittakaavassa järvi ei hätyyttele kärkisijoja muulla kuin 19 metrin keskisyvyydellään, mutta ympäristön lukemattomien pienvesien joukossa se vaikuttaa valtavalta. Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € (35€) . alv 10 %. Suomen lukit ja valeskorpionit 36 € . < Koko Suomen suurperhoslajisto • kuvat, tunnistus & elintavat. ”Hallamittarit kalusivat koivut lehdettömiksi Suomessa 400 neliökilometrin ja Norjan puolella vielä huomattavasti suuremmalta alueelta”, kertoo dosentti Otso Suominen Turun yliopiston Kevon tutkimusasemalta. ks. Se on Pulmankijärvi, Suomen pohjoisin suuri järvi. Opas maanilviäisten maailmaan kotilot ja etanat Suomen Anne Koivunen Pekka Malinen Hannu Ormio Juhani Terhivuo Ilmari Valovirta LISÄTIETOA TUOTTEISTA: WWW.TIBIALE.FI . – Hyönteistarvike Tibiale Oy. Suomen päiväja yöperhoset 95 € (104€) Tibialen toimisto/myymälä Herttoniemessä (Lämmittäjänkatu 2 a, Helsinki) on avoinna tiistaina 6.12.2016 klo 12–16. Poikkeuksen tekee muutaman Nuorgamin lähireitin lisäksi Pulmankijärven eteläpäästä Sevettijärvelle kulkeva retkeilyreitti, jonka varustelu on suorastaan ylellinen: autiotupia on noin kymmenen kilometrin välein. SUOMEN VERKKOSIIPISET T E E M U R I N T A L A , T O M I K U M P U L A I N E N & P E T R I A H L R O T H S U O M E N J A E U R O O P A N E N S I M M Ä I N E N K U V I T E T T U M Ä Ä R I T Y S O P A S V E R K K O S I I P I S I S T Ä . Jossakin yksittäisissä koivuissa näkyy vielä muutamia vihreitä lehtiä. Kauas erottuvan tunturin kohdalla kannattaa hidastaa ja kavuta laelle ihailemaan kaikkiin ilmansuuntiin avautuvia maisemia. Reitin varrella, 13 kilometriä Pulmankijärveltä, kohoaa 435-metrinen Tšuomasvarri, yksi varsin matalana kumpuilevan erämaan korkeimmista tuntureista. Jääkauden jälkeen Pulmankijärvi olikin Jäämeren vuonon perukka, missä lainehti valtameren suolainen vesi. Kutemaan lituska merikala ei järven makeassa vedessä kuitenkaan pysty. Suomen kotilot ja etanat 20 € (48€) . alueella retkeily vaatii puhtia ja osaamista, sillä siellä ei juurikaan ole merkittyjä reittejä tai palvelurakenteita. Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet 15 € (37€ Myös englanninkielinen painos; Kauri Mikkola, The Winged Wonders 15 € (37€) . Pissihaukka on myyräjahdissa. Suomen verkkosiipiset 30 € (49€) . Paikanpäällä muitakin erikoistarjouksia ja edullisia poistomyyntituotteita. Perhoskompassi 27 € . Osta 2 kirjaa tästä mainoksesta ja saat toimituksen kotiisi ilmaiseksi! Samaan tilaukseen voit yhdistää myös muita tuotteitamme. n Nyt ötökkätietoutta joulupaketteihin . Kesällä poikkeuksellisen rehevä tunturi kukkii monissa väreissä ja emäksinen kallioperä mahdollistaa myös monen harvinaisen kasvilajin elinmahdollisuudet. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Suomen kukkakärpäset 15 € (35€) . Suomen luteet, määritysja elintapaopas 30 € . Hänen mukaansa tunturimittaria mereisempää ja lauhempaa ilmastoa suosiva laji näyttää levinneen Norjan rannikkoa pitkin pohjoiseen ilmaston lämpenemisen myötä. Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. GLÖGITARJOILU – TERVETULOA! Alensimme Tibialen monipuolisen kirjavalikoiman hintoja joulupaketteja ajatellen – Tilaa itsellesi tai ystävällesi! Toimitusaika noin 1 viikko. Lennä, safi irisoturi 10 € (35€) . Pulmankijärvi on pitkä ja kapea: pituutta sillä on kymmenen kilometriä, mutta leveyttä leveimmilläänkin vain puolitoista kilometriä. N d d
64 Suomen luonto 19/2016 TekSTi jOUNi TikkaNEN / kuvaT haNNa-kaiSa häMäLäiNEN Janne Kotiaho on professori ja luonnonsuojelija, jonka sana painaa sekä Suomessa että ulkomailla.. 64 Suomen luonto 19/2016 ääni joka kuuluu H o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
Silti hänen suhteensa perinneympäristöjen hoitoon on ristiriitainen. sitä käytetään hirren sivujen oikaisemiseen. Sytyke luontoasioihin tuli paremminkin keravalaisesta kaveripiiristä, jossa keräiltiin perhosia. pELkkakirvES on väitöskirjaopiskelijan antama lahja. ”Viimeisellä kerralla olin kyllä jo opiskelemassa biologiaa ja se meni ihan läskiksi”, Kotiaho kertoo. Kotiahon tie biologiksi kulki silti mutkan kautta: Lapsena hän innostui James Herriotin kirjoista ja alkoi määrätietoisesti pyrkiä eläinlääkäriksi. Peruskoulun ensimmäiselle luokalle Kotiaho asteli yhtä jalkaa Suomen ympäristökeskuksen johtaviin virkamiehiin kuuluvan petri ahlrothin kanssa. Pihamaalle hän on tuonut kanoja, kalkkunoita, sekä lampaita, jotka pitävät ympäröiviä metsälaitumia avoimina. h o m o S a p ie n S , K o t o n a , r e t K e ll ä ja v ir iK K e it ä t o im it ta n u t jO h a N N a M E h T O L a ”Perinnemaisemien hoito on hirveä riskisijoitus.” 19/2016 Suomen luonto 65. Kotiahon tilan hakamaat on suojeltu vapaaehtoisesti METSO-ohjelmassa. Häneltä jäi pari graduntekijää, jotka minä lupasin ohjata maistereiksi asti”, Kotiaho kertoo. ”Kun palasin kolmen vuoden post-doc -kaudelta australian Perthistä Jyväskylään, Pete sai pestin maaja metsätalousministeriöstä. Se vaatii joka vuosi lisää työtä ja on järkyttävän kallista.” Kotiaho tietää, että luonnonsuojeluun saatavilla oleva rahamäärä on aina rajallinen. Petri ahlrothilla oli siinä näppinsä pelissä. ”Perinnemaisemien hoito on hirveä riskisijoitus, koska heti kun yhteiskunnalta loppuvat rahat, sijoitettu pääoma menetetään. Tällä tavalla hän päätyi itse tutkimaan, mihin luonnonsuojelun vähät määrärahat kannattaa sijoittaa. ne eivät kelpaa lampaille. Olisiko Janne Kotiaho se, joka perii ilkka Hanskin manttelin luontoa puolustavana tutkijana. ”Kyllä minä näen Ilkan jonkinlaisena esikuvana, nimenomaan yhteiskunnallisena vaikuttajana”, Kotiaho vastaa. Jotain hänen työtarmostaan biologina kertoo se, että vaikka hän oli ainejärjestön puheenjohtaja ja suoritti säntillisesti ”Kauppakadun approt ja cumut”, hän väitteli jo kuusi ja puoli vuotta opintojen alkamisen jälkeen. Eläinlääketieteellisen ovet eivät vain auenneet neljästä yrityksestä huolimatta. Ja aivan kuin tämä ei riittäisi, Kotiaho hoitaa myös muiden maanomistajien maita itse perustamansa yhdistyksen kautta. NE jOTka TUNTEvaT Janne Kotiahon, kertovat, että hän ei pelkää puhua ääneen isossakaan joukossa eikä sanoa eriävää mielipidettään, jos kokee olevansa oikeassa. Hän arvostaa perinteistä elämäntapaa niin paljon, että on siirtänyt vanhan hirsitalon Pohjanmaalta pienelle mäelle Korpilahdella, Jyväskylän eteläpuolella. P rofessori Janne kotiaholla on dilemma. Isä oli hiilen, koksin ja öljyn maahantuoja ja äiti pankinjohtaja. Siitä kai se on jotenkin lähtenyt”, hän sanoo. kolmilapsinen perhe on kananmunissa omavarainen. Hän on myös kunnostanut vaimonsa kanssa talon ikkunat, rakentanut maitolaiturin, luhtiaitan, riihen, hirsisen leikkimökin, savusaunan, suurehkoa datšaa muistuttavan ateljeen, halkovajan ja vieläpä hirsisen huussinkin. ”Olen lukenut kaikki Ilkan kotimaiset kirjoitukset parin viime kuukauden aikana, ja onhan siellä hirveästi sitä samaa, mitä itse ajattelen.” n yhDEN käDEN viikatteella kotiaho huitoo laitumella kävellessään nokkosia. Siksi voi olla järkevämpää valita ennallistettavaksi vaikkapa korpi, jossa riittää, että aikoinaan kaivetut ojat tukitaan ja luonnon annetaan jatkaa työtä. Väitöskirja koski rummuttavien hämähäkkien seksuaalivalintaa ja perustui nuoruuden hyönteisharrastuksessa tulleeseen havaintoon. ”Minun mielestäni tehokas luonnonsuojelu on sellaista, joka toimii yhdessä luonnon luontaisen kehityksen kanssa”, Kotiaho selittää. ”Perinnemaisemissa luonnollinen sukkessio yritetään pysäyttää tiettyyn vaiheeseen. ”Muistan vieläkin, kun naapurin paria vuotta vanhempi poika oli saanut ritariperhosen ja näytti sitä minulle. Hän onkin aktivoitunut yhteiskunnallisena vaikuttajana. kUkOT ja kaNaT kävelevät kotiahon pihassa vapaina. Metsähallituksen luontopalveluiden kehitysjohtaja Jussi päivinen oli paria vuotta nuorempi ja asui myös aivan lähellä. Hiljattain hänet valittiin YK:n biodiversiteettipaneelin valmisteleman raportin yhdeksi pääkirjoittajaksi. Se on suomalaiselle tutkijalle harvinaisen iso posti. Nyt hän on Kotiahon naapuri ja yhdistyskaveri Korpilahdella. Kotiaho johti elinympäristöjen tilan edistämistä selvittänyttä ELITE-ryhmää Suomessa, ja on alkanut istua kansainvälisissäkin kokouspöydissä. Kaikki kasvaa umpeen joka tapauksessa.” vaNhEMMiLLa ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että Kotiaho päätyi pohtimaan näitä kysymyksiä. Hyppäys luonnonsuojelubiologiksi tuli sattuman kautta. Ristiriita on älyllinen ja ammatillinen, ja se johtuu hänen työstään luonnonsuojelubiologiaan perehtyneenä professorina Jyväskylän yliopistossa
Nastarenkaita ei käytetäkään muualla kuin Pohjoismaissa”, sanoo teollisen muotoilun professori eero Miettinen aalto-yliopistosta. sen on kuitenkin todettu olevan terveydelle ja ympäristölle vaarallista, ja nyt turvallisuusja kemikaalivirasto (tukes) onkin peruuttanut 13 glyfosaattivalmisteen luvat. Maamme sisävesistöjen mikromuovikuormitusta ja sen vaikutuksia ympäristöön ja terveyteen ei vielä tunneta, mutta Itä-Suomen yliopisto tutkii asiaa Kuopion Kallavedellä sekä Varkauden Haukivedellä, jossa selvitetään teollisuuslaitoksien sekä niiden jätevedenpuhdistamoiden osuutta mikromuovien lähteinä. se pistää silmään vihanneshyllyssä upean symmetrisen ja kartiomaisen rakenteensa vuoksi eikä makukaan ole hassumpi: taattua kaalia. kukkivat kaalit ovat maukkaita ja kauniita.. euroopan kemikaalivirasto käsittelee parhaillaan luokitusehdotusta glyfosaatin karsinogeenisuudesta. markkinoille jää vielä nelisenkymmentä glyfosaattia sisältävää torjunta-ainetta. perinteisen valkoisen kukkakaalin lisäksi markkinoilla on myös vihreää, lilaa ja oranssia kukkakaalia sekä lilaa parsakaalia. Määrä lisääntyy koko ajan, sillä meriin kipavärin ja muodon juhlaa vUODEN vihaNNEkSEN titteliä kantaa vielä pari kuukautta kukkivat kaalit. katso lista kielletyistä glyfosaattivalmisteista www.tukes.fi. ” Michelin kehitteli joskus verkkomaista metallipyörää, mutta se ei ole ominaisuuksiltaan lähelläkään kumirengasta. Merieliöt ovat hätää kärsimässä – ja ihminenkin, kun mikromuovit uivat jo järviin ja juomaveteenkin. TekSTi jOhaNNa MEhTOLa 25.11. päätöstä odotellessa aineen käytöllä on väliaikainen lupa vuoden 2017 loppuun saakka. Pitäisikö autonpyörä siis keksiä uudelleen. Jokainen autoilija huomaa jo ihan silmämääräisesti, että rengaskumia kuluu paljon ja katoaa jonnekin. Karkean arvion mukaan merivesissä on noin 150 miljoonaa tonnia roskaa. vuoden kasviksen valitsee puutarhaliitto ja kotimaiset kasvikset ry. K o t o n a pienet palat mikromuovit MikrOMUOviN vaLLaSSa glyfosaattituotteille kielto gLyFOSaaTTi on suosituin rikkakasvimyrkkyjen tehoaine maapallolla. (jm) ko ti m a is et k a sv ik se t rY . ” Liikenne on norjalaisten ja ruotsalaisten tutkimusten mukaan merkittävin mikromuovin ja mikrokumin päästölähde. niihin kuuluvat vanhat tutut perinteinen kukkakaali sekä parsakaali mutta myös esimerkiksi kauniin limen vihreä parsakukkakaaleihin kuuluva romanesco. Nastarenkaiden kielto vähentäisi olennaisesti kaikkien pienhiukkasten syntymistä. Liikenteen tuottaman mikroroskan merkitys meillä tuhansien järvien maassa selvitetään osaltaan Kallavedellä”, sanoo tutkija Samuel Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta. is to ck ph o to k a a ri n a h u tt u n en / va st av a lo 66 Suomen luonto 19/2016 suuri osa vesistöihin päätyvästä mikromuovista on peräisin liikenteestä. valmisteet sisältävät poea-apuainetta (polyetoksyloitu talialkyyliamiini), joka on huomattavasti myrkyllisempää kuin glyfosaatti. sillä torjutaan rikkakasveja niin puutarhoissa kuin pelloillakin. (jm) MikrOMUOvihiUkkaSia ui valtamerissä enemmän kuin kaloja, ja muovilautat muodostavat maapallolle uusia mantereita. LiikENTEEN lisäksi mikromuovia päätyy vesistöihin muun muassa maaleista, muovijätteestä, merenkulusta, tekstiileistä sekä kosmetiikasta. Kumi on edelleen aika ylivoimainen materiaali. oN KUKKARoN VAPAAPäiVä! alaoStamitaan.fi is to ck ph o to glyfosaatilla on torjuttu muun muassa jättiputkea
vaateKaappi is to ck ph o to. kaikki globe hopen vaatteet valmistetaan kierrätysmateriaaleista, joiden alkuperä voi olla varsin erikoinen. Tuotetun muovin sekä meriin päätyvän roskan määrä kulkevat käsi kädessä, joten meriemme tulevaisuus näyttää perin muoviselta. Ne vaikuttaisivat myös autoilun tuottamaan suurimpaan ongelmaan, niiden viemään tilaan pallollamme”, sanoo teollisen muotoilun professori Eero Miettinen. LaUra SaLONEN Mikromuovia on löytynyt myös järvivesistä. ” autojen pienentäminen ja keventäminen sekä nopeuksien ja tehon alentaminen ovat tehokkaimpia keinoja. globe hopen toimitusjohtaja Seija Lukkala innostui ideasta, jonka pohjalta syntyikin kokonainen mallisto. n 19/2016 Suomen luonto 67 Eikö olisi ihanaa, jos voisi pukeutua itselle tärkeän maiseman mukaan nimettyyn vaatteeseen. www.globehope.com. Muovituotanto on lyhyen historiansa aikana kasvanut räjähdysmäisesti. osa tuotoista menee suomen luonnonsuojeluliiton työhön. mallisto sai alkunsa reilu vuosi sitten, kun sodankyläläinen luontoaktivisti Riikka Karppinen sai ajatuksen globe hopen ja luonnonsuojeluliiton yhteistyöstä. luonnonsuojeluliitto on ensi vuonna vietettävän suomen satavuotisjuhlan kunniaksi nostanut esiin 100 helmeä maamme kauneimmista luontokohteista, joiden mukaan vaatteet on nimetty. tästä ajatuksesta sai alkunsa globe hopen syksyn ja talven mallisto. EU:ssa on luotu rajoituksia muovipussien käytölle. MikrOMUOviN vaLLaSSa taan jätettä 6–8 miljoonaa tonnia vuosittain. siitä on valmistettu esimerkiksi malliston Untamala-laukku, Kouta-reppu, Sipoonlahtija Hyyppärä-kassit”, asikainen kertoo. luonto on vaate malliSton innoittaja. isot muovinkappaleet hajoavat vedessä alle viiden millin mikromuoviksi. VAAteKAAPin LUOntOheLmet pe kk a ke r ä n en viiankiaapa-villatakissa on tyyliä. kierrätysja ylijäämämateriaalien hyödyntämisen lisäksi Finnish Nature Mystic -mallisto ajaa luonnon etua. Näkyvät muovijätelautat ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä peräti 70 prosenttia muovijätteestä päätyy vesistöjen pohjalle. OMaN pienen ympäristötekonsa puhtaampien vesien puolesta voi tehdä valitsemalla vaikkapa kestokassin tai shampoon, jossa on EU:n ympäristömerkki, pohjoismainen Joutsenmerkki tai luonnonkosmetiikkasertifikaatti. ”luontokohteet on otettu huomioon malliston väri skaalassa, joka on melko neutraali ja luonnonläheinen”, kertoo Miisa Asikainen, globe hopen markkinointija viestintävastaava ja yksi malliston suunnittelijoista. karppinen oli jo pitkään ollut huolestunut kotinsa lähellä olevasta viiankiaavan suoalueesta, jonka alla olevat malmija kupariesiintymät kiinnostavat kaivosyhtiötä. Auton renkaita ei kannata lähteä korvaamaan omilla virityksillä, mutta autoilu on syytä rajoittaa vain tarpeellisiin ajoihin. Finnish Nature Mystic -malliston inspiraationa ovat suomen hienoimmat luontokohteet, ja se on toteutettu yhdessä suomen luonnonsuojeluliiton kanssa. Kun vuonna 1950 muovia tuotettiin koko maapallolla puolitoista miljoonaa tonnia, on arvio vuodelle 2050 jo 735 miljonaa tonnia. Muovin käyttöä on koetettu myös suitsia ja esimerkiksi mikromuoville on asetettu kansallisia kieltoja, kuten Yhdysvalloissa koskien kosmetiikkaa, ja viimeksi asia on ollut esillä IsossaBritanniassa. Niissä mikromuovit ovat kiellettyjä. ”tässä mallistossa uutuusmateriaali on messumatto, joka on messuilta ylijäänyttä mattoa
n Lue lisää: www.luontoon.fi/sevettijarvipulmanki Karun kaunis Kaldoaivi erämaan helmassa TekSTi ja kuvaT LaUra SaLONEN Tunturin rinteiltä aukeaa kaunis näkymä ruskan värittämään Lappiin ja pulmankijoelle. Kaldoaivin kuusi autiotupaa on rakennettu reitille keveiden päivämatkojen päähän toisistaan. Ruska-aikaankin voi kulkea päiviä törmäämättä muihin retkeilijöihin, ja autiotuvassa saa yöpyä monena yönä vain omalla porukalla. Siitä matka jatkuu syvemmälle puuttomaan tunturiin, jossa maisemaa värittävät lukuisten järvien ja jokien lisäksi tupasvillojen koristamat paljakkasuot. suomen suurin erämaa-alue Kaldoaivi tarjoaa rauhaa ja hiljaisuutta. Puuton, paljas tunturimaasto lukuisine pienine vesistöineen ja soineen vaatii kokeneemmaltakin suunnistajalta keskittymistä. rEiTiN ensimmäisenä päivänä Pulmangista tunturin laelle noustessa avautuu upea näkymä kirkkaalle Pulmankijärvelle. Erityisesti Sevettijärven päässä polku on suhteellisen helppokulkuista, ja hyvällä säällä voi vaeltaja taittaa helposti kahdenkin autiotuvan välin päivässä. EräMaaN laajuuden vuoksi Kaldoaivia ei suositella aloittelevalle retkeilijälle. Kunnon valmistautumisella Kaldoaiviin kannattaa kuitenkin ehdottomasti lähteä. Merkatusta polusta huolimatta reitiltä voi eksyä helposti. Porotokkiin, riekkoihin ja muihin tunturin vakioasukkaisiin sen sijaan törmää useita kertoja päivässä. 68 Suomen luonto 19/2016 r e t K e l l ä jO pariNkyMMENEN kilometrin ajomatka Nuorgamista Pulmankijärvelle vakuuttaa, että pitkä ajo on vaivan väärti. Kaldoaivin erämaahan matkaava huokaisee ihastuksesta viimeistään siinä vaiheessa, kun tie kaartaa Tenojoen rannasta tunturiin. Suomen päälaen tuntumassa sijaitseva Kaldoaivi on maamme laajin erämaaalue. Pohjoisessa kosteat suot, vesistöjen ylitykset ja korkeuserot voivat ajoittain hidastaa kulkua. Myös Jäämereltä puhaltava tuuli ja arvaamattomat sääolot voivat yllättää vaeltajan. Monet autiotuvat tosin sijaitsevat upeiden vesistöjen rannalla, eikä niissä yöpymistä tohtisi jättää väliin. Päivämatkat ovat kevyitä ja maastokin on pohjoispään soita ja ylityksiä lukuun ottamatta suhteellisen helppokulkuista. hUikEiDEN maisemien lisäksi Kaldoaivissa hurmaa sen erämaisuus. Kaldoaivin pohjoispuolelta, Norjan rajalla sijaitsevasta Pulmangista lähtevä reitti kulkee pohjois–eteläsuunnassa noin 60–70 kilometriä erämaan halki päättyen Sevettijärvelle. Näätämöjoki ylitetään komeaa riippusiltaa pitkin.. Merkittyä reittiä ja autiotupia lukuun ottamatta ihmisjälkiä näkee vain harvoin. Kaldoaivin eteläosassa Sevettijärveä lähestyttäessä reitti kohtaa mäntymetsän rajan ja vie retkeilijän muutaman isomman joen ja kosken yli siltaa pitkin, kahlaten tai venelossilla. Erämaa-alue tarjoaa unohtumattoman elämyksen, joka on pitkän matkan arvoinen. Siellä kulkee muutama vaellusreitti, joista Pulmangista Sevettijärvelle vievä soveltuu parhaiten viikon vaellukselle
joutsenet nousevat siivilleen viimeistään tosipakkasten tullessa ja auraavat tiensä talvehtimisseuduilleen tanskan, saksan ja hollannin rannikoille. sitä syntyy, kun ohuet sienirihmat työntävät vettä lahon lehtipuun sisältä sen pintaan, ja pakkasilmassa vesi jäätyy ketjureaktiona pitkiksi jäähiuksiksi, jotka voivat muodostaa tiheän turkin. meille ihmisille taitaa kuitenkin käydä juuri päinvastoin. sen paino putoaa vielä lisää sydäntalven kovilla pakkasilla. Yli kilometrin mittaisen pitkäkosken pohjoisrantaa seurailee kävelypolku, ja tuon polun ja kosken välisellä kapealla metsäkaistaleella olen muutaman kerran osunut näkemään hyvin erikoisen, suorastaan satumaisen näyn: vähän kuin linnanmäeltä palaavalta lapselta olisi tuuli tempaissut hattaran lahopuun kylkeen. hEippa jOUTSENET! m a rik a ee r o la. vai mitäs sanotte päästäisen kyvystä pienentää luitaan ja sisäelimiään. laulujoutsenia on jo enemmän kuin kyhmyjoutsenia – Birdlifen arvion mukaan kanta on 10 000 paria. 19/2016 Suomen luonto 69 Kauneinta ruska-kasvia ehdotti yli 500 vastaajaa. ku va t se pp o pa rk kin en hiusjäätä syntyy sienten ja veden yhteispelillä. lauluja kyhmyjoutsenten muutto on myöhentynyt leutojen syksyjen vuoksi aina näin marraskuulle, jolloin linnut kokoontuvat parviksi ja etsivät hyviä ruokailupaikkoja esimerkiksi peltoaukeilta. Metsäpäästäinen kutistuu talvella. ehkä me muistutammekin enemmän talviunia veteleviä karhuja: on mukava köllähtää täydellä vatsalla levolle. suomeen talvehtimaan jääviä joutsenia pääsee näkemään sulana pysyvien vesistöjen läheisyydessä. puut miehittivät palkintosijat, sillä toiseksi ylsi haapa ja kolmanneksi pihlaja. mutta virtaavan veden äärellä tuo syksyn ankeus voikin muuttua seesteiseksi rauhan tunteeksi. vantaanjoen pitkäkoskelle kannattaa suunnata vuoden hiljaisimpina viikkoina. SEppO parkkiNEN Vapaa toimittaja, Suomen Luonnon avustaja. hienoja joutsenten bongauspaikkoja on esimerkiksi pohjois-pohjanmaalla, eteläja keski-suomen suurilla järvillä sekä etelärannikon merenlahdilla. Yksi upea paikka on esimerkiksi vuolaana virtaava tyyrinvirta rautalammella. aina kannattaa tähyillä myös taivaalle. siellä täällä, silloin tällöin hiusjäästä tehdään havaintoja, mutta minä olen nähnyt hiusjäähattaroita vain pitkäkoskella marrasja joulukuussa. tai metsämyyrästä, joka pudottaa painoaan, kun pakkaskelit alkavat. hurraa laulujoutsen! jOhaNNa MEhTOLa vOiTOkaS vaahTEra kaUNEiN ruskakasvi -kyselyymme tuli upeasti yli 500 vastausta. koski ei silloinkaan ole eloton; hetken aikaa kiikaroituaan saattaa hyvinkin nähdä pirteän koskikaran sukeltelemassa kylmään veteen ja kohta istuvan vesikivellä vesiperhosen toukka nokassaan. voittajakin oli ylivoimainen yli 350 äänellä ja se oli vaahtera.”suuret lehdet loistavat eri väreissä ja jo yhdessäkin lehdessä voi olla monta väriä”, perusteli Hanna Lötjönen Ylämyllyltä valintaansa. tuota harvinaista ilmiötä kutsutaan hiusjääksi. (jm) paiNONvarTijaT TaLvi on monelle eläimelle kova koettelemus, ja siksi niillä onkin tukullinen nerokkaita selviytymiskonsteja. Ja voittaja on.... pitkäkosken hattarat YStävän vinKKi! ja ri pe lt o m ä ki / le u ku pe n tt i so rm u n en / va st av a lo Laulujoutsenet lentävät talvehtimaan muun muassa Tanskan rannikolle. olosuhteiden pitää kuitenkin olla juuri oikeat, lahopuu sienirihmoineen vielä sula mutta ilma pakkasen puolella. (jm) MarraSkUU on kuukausista se, jonka yli monet tuntuisivat olevan halukkaita hyppäämään: pimeä, harmaa, märkä kuu. kaikkien vastaajien kesken arvottiin Värikäs vuosi -kalenteri (kirjapaja) ja sen saa Essi Salminen jyväskylästä. luonto KutSuu! LiNTUjEN syysmuutto alkaa olla lopuillaan ja viimeinen valojen sammuttaja taitaa olla laulujoutsen
esillä on Hannu Hautalan, Petri Koiviston, Antti Leinosen, Benjam Pöntisen, Martti Rikkosen, Antti Sarajan ja Markus Varesvuon kuvia. 2. vinkkejä moneen menoon! w w w .s u o m e n lu o n to .fi NETTiSivUN video-osioon on kertynyt jo kymmeniä mielenkiintoisia videoita esimerkiksi veden alaisesta luonnosta, liitooravan arkipäivästä sekä koski melonnasta. Maamme 240 pesimälajista peräti 70 jää talvehtimaan ja monet niistä tulevat ruokinnoille. 4. Kevätseurannan tapaan voi harrastaa ruokintapaikkaseurantaa ja merkitä kävijät vieraskirjaan. Sillä taitaa olla sama viesti: aloita nyt jo se ruokinta! Tiaiset ovat ruokintojen vakioasiakkaita, mutta mahdollisimman monipuolisella tarjonnalla pihaan voi saada myös vähän erikoisempia vieraita kuten käpytikan, puukiipijän tai tilhen. www. jo h a n n a m eh to la m a rk u s va re sv u o. Ruokinta-automaatit ja lintulaudat on siis syytä kaivella kesäteloiltaan, puhdistaa ja täyttää – ja sitten vain odottelemaan ensimmäisiä ruokailijoita. vuoraa kakkuvuoka tai piparimuotit kelmulla ja täytä ne rasva-siemenseoksella. Ja mitä pitäisi ajatella rappuselle pyrähtäneestä töyhtötiaisesta. Samassa puskassa on pyrähdellyt myös sinitiaisia ja sama juttu: säkätystä senkin nokasta on päässyt. Kaupoissa on runsaat linnunruokavalikoimat, mutta monet linnut arvostavat myös ”kotiruokaa”, kuten talteen kerättyjä pihlajanmarjoja. Talviruokinnan aloittamista voi juhlistaa pyöräyttämällä ensimmäisille nokkijoille vaikkapa siemen kakun tai -pipareita: 1. laita vuoka tai muotit tasaiselle alustalle vaikkapa tarjottimelle ja pidä niitä yön yli kylmässä. lisää rasvaan noin litra lintujen siemensekoitusta ja sekoita. www.taidekeskustaarasti.fi (jm) vaikka syksy on ollut ihanan lämmin ja aurinkoinen, yhä kylmenevien öiden myötä olen alkanut kuulla ympärilläni soraääniä. sulata 500 grammaa kookostai kasviöljypohjaista munkkirasvaa kattilassa. pikku joulukautta ajatellen sieltä löytyvät myös mainiot lintukaraokekappaleet. jOhaNNa MEhTOLa aloita nyt jo se talviruokinta! 70 Suomen luonto 29/2016 Talviruokinnan kunniaksi linnuille voi leipoa kakun. suomenluonto.fi/ videot. 3. 5. näyttely on esillä 29.12. irrota kakku tai piparit muoteista, pujota niihin kivat narut ja ripusta herkut pihapuuhun. Esimerkiksi talitiainen on säksättänyt syreenissä pihan poikki kulkiessani. saakka. Hävikkiruuasta ei lintujen osalta tarvitse kantaa huoltaa. laita piparimuotteihin pätkä pilliä, jotta saat pipareihin ripustusreiän. V ir ik ke it ä Luontokuvan taitajat LEhTEMMEkiN sivuilta tuttujen huippuluontokuvaajien otoksia voi ihailla nastolassa taidekeskus taarastin Ensilumi 2016 -näyttelyssä
MUSTa aukko on aineen tihein olomuoto, niin tiukka, ettei sen painovoimaa pääse valokaan karkuun, siitä mustuus. ”asteroideja tunnetaan jo satojatuhansia, ja yhtä kilometriä suurempia arvioidaan olevan noin 750 000. ”asteroidin löysi entinen työtoverini Edward Bowell lowellobservatoriossa arizonan Flagstaffissa 1983. tieteen nimeSSä avarUUDESSa kiitää satojatuhansia asteroideja, joista parikymmentätuhat ta on nimetty. Erilaisilla laitteilla voi myös kuulla törmäyksen gravitaatioaallot. sen osoittaa maamme tunnetuin tutkimusmatkailija nordenskiöld, joka keksi myös porakaivot. Se ei kumminkaan ole yhtä kiinnostavaa kuin pohdinta aineen ääriolemuksesta ja mustien aukkojen ominaisuuksista, joista olisi kernaasti lukenut lisää. Helena telkänranta: Millaista on olla eläin. tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. aihe on mielenkiintoinen, perustavanlaatuinen luonnon ymmärtämiseksi. Sitä ei satu usein, mutta maailmankaikkeus on laaja, mahdollisuuksia riittää. (jm) ????. tuohen käytön monipuolisuus paljastuu tässä tuohen kulttuurihistoriaa luotaavassa perusteellisessa kirjassa. (SkS 2016) helena telkänranta sai eläinten älykkyyttä ja tunteita kuvaavasta kirjastaan Millaista on olla eläin. nykyään tuohta käytetään esimerkiksi eristeenä perinnekorjauksissa sekä nykytaiteen materiaalina. (jm) ?????. tuohisormus, tuohivirsu ja tuohikontti ovat kaikille tuttuja, mutta tuohi on taipunut myös vaikkapa veneeksi, matkalaukuksi tai rakkauskirjeen paperiksi. Jälkimmäinen ilmenee, kun kaksi aukkoa törmää yhteen. ”nimitys asteroidi, ’tähden kaltainen’, on sikäli huono, että niillä ei ole mitään tekemistä tähtien kanssa. aukkoja voidaan havainnoida epäsuorasti tutkimalla painovoimanieluun suistuvan aineen viimeistä hohdetta tai aukon itsensä painovoimaa. 19/2016 Suomen luonto 71 valoKeilaSSa jatkuvan kasvun idea haMMaSLääkETiETEEN TOhTOri Antti Aaltosella (katso myös s. jOhaNNa MEhTOLa k at rii n a k a it il a h a n n u k a rt tu n en kehät ovat Maan, Marsin ja jupiterin radat. ????. pikkuplaneetta olisi parempi nimitys, mutta sen käyttö ei ole vakiintunutta.” mitäpä, jos taivaankappale karttusella voisi mennä pyörähtämään. w . historialliset kuvat aikansa tuohitaitajista sykähdyttävät. kirjaa kiitetään sen tuomasta lisästä eläinten hyvinvoinnista käytävään keskusteluun sekä tutkimus tiedon kiinnostavasta ja innostavasta esilletuonnista. historiankirjoihin voi päästä henkilö, joka on jäänyt lukiossa luokalleen absoluuttisen laiskuuden vuoksi. (jt) Lisätietoja: PlantWalker@hotmail.fi sfäärien harmonia j. pienen kappaleen painovoima on niin heikko, että meikäläinen sohvaperunakin pääsisi helposti ponkaisemaan sieltä avaruuteen niin lujaa, ettei palaisi koskaan takaisin.” avaruuden tutkijat tuntuvat pohjimmiltaan olevan samojen kysymysten äärellä kuin maallikotkin: miten kaikki sai alkunsa. Yksi niistä on nimeltään karttunen, tähtitieteen dosentin ja tähtitieteellisen yhdistyksen ursan puheenjohtajan Hannu Karttusen mukaan. hän haluaa, että ihmiset innostuvat keräämään kasvihavaintoja digitaaliseen kasvipäivä kirjaan ja edistävät kuin huomaamatta kansanterveyttä. suurimman tunnetun asteroidin läpimitta on 600 kilometrin luokkaa.” asteroidit ovat karttusen mukaan aurinkokunnan rakennusjätettä, joka ei koskaan kerääntynyt isommiksi planeetoiksi. lisäksi se on hyvä eriste. asteroidi karttunen on merkitty punaisella. Martti Blåfield: Nordenskiöld (Into 2016) mitä ihmettä nils adolf erik nordenskiöld on tehnyt tammelan torronsuolla. artikkeli on luettavissa nettisivuillamme www.suomenluonto.fi. Ehkä sitä esiintyy muuallakin kuin avaruusfyysikkojen piirissä. ”ihastuttavan Pikku prinssi -kirjan asteroideilla puuhaillaan kaikenlaista, mutta kyllä ne oikeasti ovat tosi ankeita paikkoja keskellä ei mitään. (jm) ????. Toki maallikon voi olla hyvä tietää, minkälainen kilpa ja ka teus johtavat huippututkijoiden huippujuonitteluun. Janna levinin Mustan aukon blues ja muita ääniä ulkoavaruudesta (suomentanut Markus Hotakainen, Ursa 2016) on laadittu hauskasti ja sujuvasti, mutta siltä toivoisi selkeämmin tieteellistä asiaa, vähemmän tutkijayhteisön sattumusten kuvausta. helena telkänrannan haastattelu kirjan aihepiiristä ilmestyi suomen luonnossa 7/2015. löytäjä saa esittää uudelle asteroidille nimeä, jonka kansainvälinen tähtitieteen unioni iau hyväksyy”, karttunen kertoo. se kiertää auringon vähän yli neljässä vuodessa ja on halkaisijaltaan noin neljä kilometriä. ”aurinkokunnan synty ja kehitys ovat edelleenkin aktiivisen tutkimuksen kohde, ja siihen liittyy myös asteroidien kehitystarina. Yhdistyksen toiminta on ajateltu alusta lähtien kansainväliseksi tai vähintään kansalliseksi. tuohi onkin osoittautunut verrattomaksi raaka-aineeksi entisajan ihmisten elämässä. 30) on unelma. tätä varten hän on perustanut somerolla kansalaisen kasvilenkkiyhdistyksen ja rekisteröinyt tavaramerkin Kansalaisen kasvilenkki. olisi kiinnostavaa tietää tarkemmin, miten ne ovat syntyneet ja kulkeutuneet nykyisille radoilleen”, karttunen sanoo. tutkimusmatkailijana hänet kyllä tunnetaan, mutta torronsuolla hän kävi tiedemiehen ominaisuudessa tekemässä minerologisia tutkimuksia. martti Blåfield on tutkinut nordenskiöldin vaiheita 30 vuotta, ja se näkyy kirjan monipuolisuudessa ja tarkkuudessa. palkinnon myöntää opetusja kulttuuriministeriö. asteroidi karttusen etäisyys auringosta on keskimäärin 2,6 kertaa maan ja auringon välimatka. pa lm st u ch käenkaali TIeDonJuLkISTaM ISen VaLTIonPaLkInTo Sarjassa tutustutaan suomalaisten tieteilijöiden nimikkolajeihin. haNNU NikLaNDEr Sirkka-liisa ranta: Ylimuistoinen tuohi (Maahenki 2016) tuohi on sitkeää, vesitiivistä ja taipuisaa
lehdessä jUlKaistUista KUVista maKsamme palKKion. Pihlajanmarjat tekivät kauppansa, kun Berndt Hannelius ikuisti punarintaisen linnun 13. Pirkko Siukonen onnistui vangitsemaan upean taivaan kamerallaan Torniossa 6. lokakuuta Vantaalla.. punatulkku pihlajalla pihaN pUNaTULkUT tankkaavat ravintoa talven varalle. 72 Suomen luonto 19/2016 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja havaintokirja ToimiTTanuT LaUra SaLONEN lUKijoiden oma lUontopalsta toimii seKä lehdessä että netissä. auringonlasku Tornionjoella iLTa-aUriNkO maalasi jokirannan punaisen ja oranssin eri sävyihin. Onni on tässä hetkessä Orava on onnessaan syötyään mahansa täyteen talven varalle. lokakuuta. Tuula Pirnes ikuisti pörröhännän nokosilla Joensuun Tuupovaarassa 25. syyskuuta. Tuulinen päivä ”LOkakUUN NELjäS oli tuulinen, kolea ja aurinkoinen päivä.” Reijo Lehtonen kuvasi huojuvia ruskan lehtiä Vilppulassa
herra hirvi hirvi ilmoitti Seppo Rintelälle, että hänen ruokapellolleen ei ole tulemista. Katri niskanen ihasteli linnun suojaväriä kilpisjärven Saanatunturilla. syyskuuta Virolahdella. apua, merikotka lähestyy! ”kOUvOLaN kELTiSSä valkoposkihanhet kerääntyivät pienelle lammikolle sankoin määrin. kohtaaminen sarvipään kanssa tapahtui 20. On kohta kai aika lähteä ”TaiTaa kohta olla laulujoutsentenkin aika lähteä, kun ympäristö muuttaa värejään syksyiseen.” Sirpa Jyske kuvasi lintuparin lokakuun alussa Virroilla. päivä kiirunalla oli vielä kesäasu. upeaa katseltavaa!” Merja Ollikainen kuvasi taivaan täynnä hanhia syyskuun lopussa kouvolassa. kesäkiiruna SyySkUUN 19. kun taivaalle ilmestyi merikotkan siluetti, linnut lehahtivat kaikki lentoon. 19/2016 Suomen luonto 73
osallistujien kesken arvotaan Järven tarina dvd. tämä kasvun lisäys näkyy vielä ainakin yli 20 vuotta avotai siemenpuuhakkuun ja maanmuokkauksen jälkeen. Ehdottomasti parasta tässä lehdessä. 79) Kysy luonnosta -palstalla kerrottiin siiassa loisivasta lokkilapamadosta (Diphyllobothrium dendriticum). pirjO kOrTELaiNEN, harTOLa Hyvin kirjoitettu juttu, joka sai välillä hymyn huulille. TUOMaS TaaviTSaiNEN, ESpOO Luonto ja kulttuuri yhdistyvät jutussa nautittavasti. laitathan mukaan perustelut! vastaukset viimeistään 20.11.2016. ditremum -vaihtoehtoa. mielestäni sinne pääsee heti seuraavana vuonna – lehden vastaus ei ollut näin toiveikas. huomattakoon, että lokkilapamatoja esiintyy muun muassa lapissa alueilla, missä ei ole lokkeja. Kivat yksityiskohdat ja aiheen monialainen käsittely antoivat hienon lukunautinnon. lisäselvennöksenä vielä mainitsen, että nämä havaintoni koskevat oulun ympäristön lisäksi yli 60 vuoden ajalta rovaniemen, kemijärven, pelkosenniemen ja savukosken seutuja. hELENa hEiNONEN, raiSiO. kokemuksemme mustikasta on sama kuin puolukasta: 1–2 vuotta avohakkuun ja maanmuokkauksen jälkeen mustikka innostuu marjomaan mahtavasti, ja poimintaa helpottaa vielä se, että varvusto jää nyt aiempaa matalammaksi. hän suutahti, ja sanoi minun olevankin täynnä raskasmetalleja eikä vastannut aiheeseen. postikortilla: suomen luonto / paras juttu, itälahdenkatu 22 b, 00210 helsinki. pETri LaUkkaNEN, LahTi Kuvaajat ovat nähneet valtavasti vaivaa saadakseen näin hienoja otoksia Suomen luonnosta. SUOMEn LUOnTO 8/2016 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Luonnossa on aina juhla. uutisessa kirjoitettiin, että kulorastas kuljettaa mistelin siemeniä höyhenpukuunsa tai jalkoihin74 Suomen luonto 19/2016 @ Mitä mieltä lehdestä. vajaa vuosi sitten olin uteliaana kuuntelemassa tunnetun eläkkeellä olevan metsäprofessorin esitystä, jossa hän sanoi avohakkuun kaiken muun pahan lisäksi tuhoavan marjasadon. Luonnossa on aina juhla Upeita kuvia. tervemenoa ensi syksynä avohakkuille! saaliina ilmaista hyvää ruokaa, raitista ilmaa ja luontoelämyksiä sekä lisäystä luonnontuntemukseen. luonnonkalenterin 2017 voitti Katja niemi koskenkorvalta. Kekseliäät kuvat. 1950-luvun lopulla kotikyläni taakse ilmestyi ensimmäinen avohakkuu, jota silloin sanottiin lentokentäksi. kysymys kuului: pääseekö tällaiselle raiskiolle enää koskaan puolukkaan. Nämä houkuttelevat menemään luontoon ja saamaan omakohtaisia huikeita elämyksiä. jUhaNi hONkaNEN, vaNTaa näMäKIn SAIVAT PALJOn äänIä: Meren ääreen Artikkelissa oli paljon uutta ja mielenkiintoista, josta en ollut koskaan kuullut. viime vuoden keväällä ilmestyi itä-suomen yliopistossa väitöskirja, joka lehdistössä otsikoitiin: avohakkuu romahduttaa mustikkasadon. riSTO jUvaSTE Di, FL avohakkuut ja marjasato kommentoin Suomen Luonnossa 7/2016 julkaistua kysymystä ja vastausta avohakkuun vaikutuksesta marjasatoihin (s.78). tuskin olen kuitenkaan metsäpropagandan uhri, sillä näköjään myös thaimaalaiset ovat nopeasti oppineet, mistä marjoja kannattaa poimia. jos luonto eteläisessä suomessa toimii toisin, niin se on sitten taas eri juttu. sen jälkeen ei muualta enää kannattanut yrittääkään puolukkaa, niin valtava sadon lisäys oli tuolla hakatulla vaaranrinteellä. esitin edellä olevat havaintoni ja sanoin ettemme ole 25 vuoteen muualla marjastaneetkaan. tekstistä saattaa saada käsityksen, että lapamatoa levittävät vain lokit vaikka levittäjiä voivat olla muutkin kalaa syövät linnut kuten esimerkiksi koskelot, kuikat, tiirat ja kalasääsket. onnistuu seitsemänkymppisilläkin! SaMULi TOiviaiNEN BiOLOgiaN OpETTaja (EMEriTUS) Mistelistä ja kulorastaasta Suomen Luonnossa 6/2016 ajankohtaispalstalla kerrottiin mistelin löytymisestä turusta. sen isänniksi mainitaan yleisesti uikut, koskelot ja kuikat, joten kaikki lokkilapamadot eivät ole lokkilapamatoja, vaan vesilintulapamatoja. kuvan perusteella ei voi myöskään poistaa D. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi LUkijOiLTa T o im iT Ta n u T a L ic E k a r L S S O N Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. lapamatoja eivät levitä vain lokit Suomen Luonnon viime numeron (sl 8/2016, s. (klikkaa lehden kansikuvaa.) . maininnan arvoista on myös, etteivät nämä lapamadot tartu ihmiseen, joten niiden vaivaamat kalat ovat täysin syömäkelpoisia. äänestä . verkkosivuilla www.suomenluonto.fi. SirkkU raUTakiLpi, TUrkU Kevyempi ruokakassi Tärkeää asiaa, jota pitäisi olla joka lehdessä – ei koska se on trendikästä vaan koska se on tärkeää. hakkuutähteet tosin hieman haittaavat, mutta niitä on helppo nostella pois tai potkia sivuun
TOiMiTUS ja ri pe lt o m ä ki kulorastas syö hanakasti mistelin siemeniä. 09-386 7856 • Linnunpöntöt • Lentoaukon pellit • Kiikarit • Kaukoputket • Jalustat • Lintukirjat • Törmäyksen estävät haukkasilhuetit ym. Kivirikko esitti (Suomen Linnut 1926) kulorastaan oksentavan siemenet limaisina palloina oksistoon. pahoittelut. Miljoona linnunpönttöä kamppanja! Lintuvarusteesta Miljoona linnunpönttöä kamppanja! Lintuvarusteesta Miljoona linnunpönttöä kamppanja! Lintuvarusteesta Miljoona linnunpönttöä kamppanja!. 69), joiden määrään oli lipsahtanut virhe. John Ray kirjoittikin 1678, että Turdus malum sibi ipse cacat eli ”rastas itse ulostaa vaaraa itselleen”. mielenkiintoista on, että mistelin marjojen sisältämää liimamaista ainesta on muinoin hyödynnetty lintujen pyytämisessä. rastaat ja muutkin voivat oksentaa ravintoaan, jos se on liian suurta sulatettavaksi. lintutieteessä sanaa käytti ensimmäisenä Ulisse Aldrovandi (1599). karNO MikkOLa Hävikkiruokaa saa ympäri Suomea Suomen Luonnossa 7/2016 artikkelissa Lautanen tyhjäksi kerrottiin myös resQ-palvelusta, jonka kautta ravintolat voivat lounasajan jälkeen myydä ylijääneitä annoksia mobiilisovelluksen avulla. E. haNNa LaULajaiNEN ei ruoka kahdessa päivässä pahene toimittaja Johanna Mehtola kirjoittaa suomen luonnossa 7/201 sivulla 66, että jos ei perunasosejauhelihalaatikko ”kelpaa enää kenellekään viimeistään seuraavana päivänä, olen tuottanut hävikkiruokaa, joka päätyy hukkaan”. sitä paitsi ruokia voi myös pakastaa. Tilaa netistä: www.linnox.com e-mail: linnox@linnox.fi Vaella silkeissä ! Silkki pysyy raikkaana ja on miellyttävä iholla sekä kylmässä lämmin kuumassa viileä. misteli on kulorastaan mieliruokaa. sivulla kolme kirjoitimme liesjärvestä liesjokena. 19/2016 Suomen luonto 75 sa takertuneena ja että kulorastaan tieteellinen nimi tarkoittaa mistelinkylväjää. palvelua tarjoavat esimerkiksi seuraavien kaupunkien ravintolat: jyväskylä, tampere, turku, kotka, hamina, mikkeli, savonlinna, kuopio, lahti, seinäjoki, vaasa ja oulu. toki maailman monien mistelija lintulajien yhteiselossa on kyse monenlaisista tapahtumista. OLLi väiSäLä ESpOO Oikaisuja viime numerossamme kehotimme ihailemaan nahkajäkäliä (s. , p. no ei kai nyt sentään! ei jääkaappiin pantu laatikko parissa päivässä pahene. nykyisessä nimistössä lajin kuvaaja on Linnè (1758). Viscivorus tarkoittaa siis mistelinsyöjää. nykylähteet kuitenkin puhuvat kulorastaan kohdalla siementen leviämisestä ulosteissa. K. Alusasut naisille ja miehille, pyydä esite : Linnox Silk Oy Lehdesniityntie 3 i 141 Lehdesniityntie 3 i 141 00281 Helsinki puh: 040 550 6243 vain 118€ + toimitusmaksu Miesten tai naisten KERRASTO Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife. resQ-ravintoloita on kuitenkin jo runsaasti ympäri suomea. oman kokemukseni mukaan lähes kaikki ruoat säilyvät jääkaapissa ainakin nelisen päivää syömäkelpoisina, monet paljon pitempäänkin. jutun mukaan ”palvelu kattaa joitakin pääkaupunkiseudun ravintoloita”. suomessa on nahkajäkäliä 12 lajin sijasta 28. sanalla on esikuva jo muinaiskreikassa muodossa ixoboros, joka tarkoittaa samaa. kulorastaan lajinimessä (Turdus viscivorus) jälkimmäinen osa tulee latinan sanasta vorare, nielaista. sen tahmaiset siemenet poistuvat linnusta ulosteen mukana, ja sillä tavalla puoliloisiva, ikivihreä pensas leviää lehtipuiden, muun muassa poppeleiden, oksistoihin
isosiilikkään takasiivissä on varoistuvärit. sirokatkaravun erottaa leväkatkaravusta voimakkaasta sinisestä raidasta saksien tyvellä. kuvassa on päivälevolta herätetty isosiilikäskoiras, jonka tunnistaa paksuista tuntosarvista. suomesta sirokatkarapu tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 2003. . nykyään se elää paikoin runsaanakin saaristomereltä loviisaan ulottuvalla rannikkoalueella. siilikkäät voivat tuottaa joistakin ravintokasveistaan hermomyrkkyinä toimivia koliiniestereitä, joten kyseessä on varoitusväri. toisille perhosille juttelu on niin korkealla aaltopituudella, että edes lepakot eivät sitä kuule keski-ikäisistä perhostutkijoista nyt puhumattakaan. vaaran uhatessa laji tyypillisesti levittää siipensä paljastaen metallinkiiltävän sinertävillä täplillä varustetut punaiset takasiivet ja käyristää takaruumistaan leikkien kuollutta tai sairasta. monet perhoslajit ääntelevät myös parittelun aikana. isosiilikkäästä tiedetään, että se reagoi lepakoiden ultraääniin varoittamalla niitä myrkyllisyydestään ääntelemällä tietyllä tavalla ja aaltopituudella, jonka lepakot kuulevat. se on suurimpia siilikkäitämme – sen siipien kärkiväli on 45–78 milliä. sirokatkarapu on levinnyt itämereen todennäköisesti laivojen mukana välimereltä tai mustaltamereltä. haNNU LEhTONEN kaunis siivekäs Minkä komean perhosen onnistuin kuvaamaan kesällä Varkaudessa. se muistuttaa suuresti leväkatkarapua (Palaemon adspersus), joka on hietakatkaravun (Crangon crangon) ohella alkuperäinen katkarapulajimme. 76 Suomen luonto 19/2016 LäHETä OMA KySyMyKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Pituutta sillä oli noin 4–6 senttiä. hämäräaktiivisena sitä ei juuri pääse näkemään kuin sattuT o im iT Ta n u T a L ic E k a r L S S O N kysy LUOnnOSTA su v i kr ä ki n Sirokatkarapu on tullut meille Välimereltä tai Mustaltamereltä. sekä sirokatkarapu että leväkatkarapu ovat läpikuultavia, vihertäviä tai kellertäviä. myös lajin mustaja punakarvaiset toukat ovat myrkyllisiä. muita lajituntomerkkejä ovat 7–9 otsapiikkiä (leväkatkaravulla 5–7) sekä saksijalkojen kokosuhteet ja suuosien rakenne. vastaajina tässä numerossa: aSiantuntijat vaStaavat. laji runsastui kuitenkin nopeasti. sirokatkaravun luontainen levinneisyysalue ulottuu mustanmeren ja välimeren rannikoilta atlanttiin afrikan ja euroopan rannikoille. niitä ei kuitenkaan näy kuvassa. laji on sirokatkarapu (Palaemon elegans). itämeren eteläosassa se oli satunnaislaji 2000-luvun alkuun asti. isosiilikäs esiintyy suomessa yleisenä eteläistä lappia myöten. tähän käyttäytymiseen on syynä, että suurena yöperhosena se ei pysty lähtemään lentoon ilman muutaman minuutin lämmittelyä siipiä värisyttäen. laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. kaikilla niihin kuuluvilla lajeilla on kuuloelimet takaruumiin etuosassa. siilikkäät kuuluvat yökkösmäisiin perhosiin, ja niissä hämykköjen heimoon yhdessä ritarija kärsäyökkösten sekä villakkaiden ohella. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. pe kk a tu u ri Siro vieraslaji Minkä lajin kahmaisin ämpäriin Kustavista noin 15 sentin syvyydestä vedestä.
sisältämiensä saponiinien vuoksi marjat ovat lievästi myrkyllisiä tai vatsaa ärsyttäviä. lajia myös viljellään yleisesti koristepensaana, jolloin linnut levittävät sen siemeniä myös lähimetsiin. luontaisia esiintymiä tunnetaan muutamia kymmeniä, niistä suurin osa kuusamossa, läntisin kemijärvellä. tärkeimpiä ovat tehokas lisääntyminen kuten sammakolla ja erilaiset puolustautumismekanismit, joita ovat muun muassa pakoloikka sammakoilla ja hännän irrotus sisiliskolla ja vaskitsalla, jonka keinoihin kuuluu vielä viemärisuolen tyhjennys. es a h u lk ko JUHA VALSTE nisäkkäät LASSE KOSOnEn sienet SARI HARTOnEn sää. 19/2016 Suomen luonto 77 malta tai toukkina. . SEPPO VUOKKO kasvit SEPPO VUOLAnTO linnut JAAKKO KULLBERg hyönteiset TAPAnI TERVO geologia HAnnU LEHTOnEn kalat m a r ja tt a Fl a n d er -a ir o la Lahden metsissä kasvava sinikuusama on päätynyt sinne puutarhoista. marjasinikuusamasta on jalostettu lukuisia lajikkeita, joista osa menestyy meilläkin. Kasvupaikan alustana oli vanhaa kompostia. maatähtien löytäminen on aina hauskaa, sen verran harvinaisia kaikki lajit ovat. SEppO vUOkkO Miljoonia vuosiako selvinneet. Ilmeisesti ne ovat ikivanhoja lajeja ja kuitenkin niin avuttomia. kysyjän löytämä ripsimaatähti on toki paikoin – erityisesti eteläisillä kalkkialueilla – yleisenpuoleinen. jUha vaLSTE Tähtiä pihalla Mikä tähdenmuotoinen sieni kasvoi pihallani viime syyskuussa. etelä-suomessa sinikuusamaa on pelkästään tulokkaana. avuttomien tai puolustuskyvyttömien eläinten selviytyminen jopa satoja miljoonia vuosia perustuu yleensä aina useampiin eri seikkoihin. hyvin tärkeä puolustuskeino on huomaamattomuus: kaikki mainitut lajit turvautuvat paikoilleen jähmettymiseen, jolloin niitä voi olla hyvin vaikea erottaa ympäristöstä, jossa valot ja varjot vaihtelevat. itä-aasiassa sikäläistä isomarjaista alalajia viljellään ja marjoista tehdään muun muassa hilloa. Kaiken kaikkiaan kasvi muistuttaa suurikokoista juolukkaa! . kasvi on sinikuusama, itäinen kuusamalaji, jonka levinneisyysalue yltää hiukan suomen puolelle. kasvi on yhtä aikaa sekä uhanalaisten lajien että tulokkaiden listoilla! pensas on saanut nimensä marjojen väristä. marjasinikuusamasta saattaa tulla seuraava kotipuutarhojen muotikasvi. . Nehän eivät osaa edes lähteä karkuun. se on holarktinen laji eli sitä tavataan euroopasta aasiaan ja pohjois-amerikkaan saakka. jaakkO kULLBErg Melkein kuin juolukka Lahden lähimetsissä kasvaa matalia pensaita, joita en ole onnistunut tunnistamaan. Miten selitetään sellaisten melko onnettomien eläinten kuten sammakon, vaskitsan ja sisiliskon selviäminen luonnossa. taimia on jo saatavilla kauppapuutarhoista. Lehdet ovat pitkänomaiset ja harmaanvihreät, kukat vaaleankellertävät, ja syksyllä siihen tulee siniharmaita pitkänomaisia marjoja, jotka ovat kuin juolukoita, mutta mauttomia
rapakivigraniittisulat muodostuivat syvällä peruskalliokuoren alaosassa ja tunkeutuivat 1670–1540 miljoonaa vuotta sitten monessa eri vaiheessa syvämurroksia pitkin vetojännityksen kohteena olleen maankuoren läpi sen yläosaan. TapaNi TErvO Mikä muni meriharakan pesään. Niistä kaksi oli hieman suurempaa ja eriväristäkin kuin muut. pe tt er i sa m m a lj ä rv i. meriharakan poikaset lähtevät pesästä heti kuivuttuaan, kun taas kalalokit syöttävät aluksi poikasiaan pesässä, kunnes nämä kasvaessaan siirtyvät esimerkiksi rannalle. . . rapakivet ovat yleensä karkearakeisia graniitteja, joissa kalimaasälpä muodostaa usein suuria pyöreähköjä hajarakeita eli ovoideja. Yleisin rapakivimuunnos on viborgiitti. Yleisin maatähdistä on usein muurahaispesissä kasvava uurremaatähti, mutta ripsimaatähti onkin jo toiseksi useimmin tavattava laji. keskelle jää itiöitä vapauttava itiöpallo. aSiantuntijat vaStaavat kysy LUOnnOSTA 78 Suomen luonto 19/2016 maatähdet kuuluvat kupusieniin, ne ovat siis sukua tuhkeloille ja maamunille. vaikka oletettaisiin, että kaikki munat kuoriutuisivat samanaikaisesti, on lokinpoikien kohtalo karu. kuovin munat ovat kahlaajien munien tapaan suipompia. siinä kalimaasälpäovoideja ympäröi vaalea plagioklaasikehä. maatähdet eivät ole ruokasieniä. moroutuminen on hidas tapahtuma, eikä se estä rapakiven käyttöä rakennuskivenä. herkimmin moroutuu viborgiitti. rapakivi on yhä suomen kiviteollisuuden tärkein vientituote. maatähtien ulkokerros kuoriutuu auki, kääntyy alaspäin ja jakaantuu sakaroiksi. rapakivestä on myös muita variaatioita. meriharakka hautoo noin neljä viikkoa, kalalokki keskimäärin joitakin päiviä vähemmän. Mitä rapakivi on. ylämaan viborgiittia. etelä-suomessa on neljä suurta rapakivialuetta (viipurin, laitilan, vehmaan ja ahvenanmaan) ja kymmenkunta pientä esiintymää. suomesta on tavattu kymmenkunta maatähtilajia. pyterliitisessä rapakivessä alle puolessa kalimaasälpäovoideista on plagioklaasikehä. käyttökohteiden skaala ulottuu maailman metropolien arvorakennusten julkisivuista kotoisiin keittiötasoihin. viborgiitissä ja pyterliitissä rapautuminen alkaa kalimaasälpärakeiden plagioklaasikuoresta, jonka jälkeen kalimaasälpäkiteiden sisusta alkaa muuttua ja koko kiven rakenne löyhtyy. rapakivi on graniittimuunnos, joka on saanut nimensä muutamien rapakivityyppien taipumuksesta moroutua eli rapautua soramaiseksi massaksi. sen löytää lehdoista ja pensaikoista, mutta myös pihoilta ja puutarhoista. tässä lokki on muninut meriharakan pesään rakentamatta omaa pesäänsä. kiderakenteeltaan erilaisten mineraalien sidospinnat irtoavat lämpötilanvaihteluiden seurauksena vähitellen toisistaan. meriharakka voi myös aluksi ruokkia ku va t: ja ri vä ät ä in en / ge o lo gi n en tu tk im u sk es ku s rapautumaluola viborgiittikalliossa. tunnetuin historiallinen referenssi on maailman suurin monoliitti, yhdestä kivestä veistetty 640 tonnia painava voitonpylväs, jonka Aleksanteri I pystytti pietariin vuonna 1832 napoleonin kukistumisen muistoksi. siitä lähtien etelä-suomea on pidetty kivilajin tyyppialueena, ja rapakivi on vakiintunut sellaisenaan kivilajin nimeksi kaikissa sivistyskielissä. kahlaajilla on yleensä hyvin vähän tai ei lainkaan pesänrakennusaineksia, kun taas lokeilla on rakennettu kuppimainen pesä. rapakiviä tavataan kaikilla mantereilla. sakaroiden määrä voi olla tärkeä lajintunnistuksen kannalta. moroa on käytetty paikallisesti soran korvikkeena. turhia epäilyjä herättävä rapakivi-termi on korvattu kaupallisilla nimillä. J. Meriharakka teki pellollemme Ulvilassa pesän, jossa oli viisi munaa. LaSSE kOSONEN Moroutuvaa kiveä Virolahdella kerrottiin ylpeänä rapakivestä, joka on seudulle tyypillistä. maailman geologiseen kirjallisuuteen rapakiven vei suomalainen geologi J. rapakivien moroutuminen johtuu kiven rakenteesta. Olisivatko isommat kuovin munia. Sederholm 1891. virolahdella rapakiven tuotanto alkoi jo 1700-luvulla. pesässä on kolme meriharakan suippoa munaa ja kaksi kalalokin pyöreämpää munaa
Normaalisti lepakot ovat olleet liikkeellä lämpiminä kesäöinä. tumppi voi olla varsin vanha, sillä saniaisten tukisolukot lahoavat hyvin hitaasti. Aurinko paistoi ja lämpötila oli 8–9 astetta. Miksi lepakko lentää näin myöhään syksyllä ja vielä päiväsaikaan. lepakko voi myös herätä kesken horroksen ja lähteä lentämään, jos ympäristön lämpötila kohoaa liiaksi. jUha vaLSTE puusaniaisen kanto Mikä on tämä kasvi, joka löytyi pellosta Rautjärvellä. vaikka meikäläisten saniaisten lehdet ovatkin yksivuotisia, lehtiruotien tyviosat pysyvät elossa useita vuosia. nuoria poikasiaan, mutta nämä kykenevät etsimään ravintonsa myös yksin. tämä voisi selittää lentämisen päivänvalossa, jolloin on lämpimämpää ja myös ruokaa tarjolla. SEppO vUOLaNTO Myöhäinen lepakko Havaitsin lepakon lentelevän Heinävedellä pihassa 3.11.2015 noin klo 13 ilmeisesti hyönteisiä tavoittelemassa. ne toiminevat kasvin ravintovarastoina ja samalla tukevat vartta ja suurta lehtiruusuketta. . minulle tulee kuvasta ensimmäiseksi mieleen kookkaan saniaisen, kotkansiiven, hiirenportaan tai alvejuuren kuollut tyviosa. jos lepakon energiavarastot eivät ole täynnä, se ei selviä hengissä pitkästä talvihorroksesta. 19/2016 Suomen luonto 79 a n tt i le in o n en / pr o lk Lepakot saalistelevat yleensä vasta hämärän laskeuduttua. rikkaruohona saniainen ei pellossa ole kasvanut, mutta se on voinut hyvinkin kasvaa paikalla jo ennen kuin pelto raivattiin. useimmat eteläisen suomen lepakot joko muuttavat loppukesällä ja syksyllä etelämmäksi tai etsiytyvät asuinalueellaan sopivaan talvehtimispaikkaan kuten luoliin, louhikkoihin, kivisiltoihin, maakellareihin, kaivoihin ja kylmiin vintteihin. siellä ne vajoavat talvihorrokseen tavallisesti lokakuun puolimaissa tai lopulla. . tällainen lepakko voi jatkaa saalistusta yli normaalin horrostamisajan, jos lämpötila sen sallii. ajankohta riippuu kuitenkin ilman lämpötilasta ja lepakon vararavintorasvan määrästä. kalalokin poikaset jäisivät ennen pitkää ilman ravintoa, kun meriharakat huolehtisivat omista poikasistaan. näistä vaihtoehdoista sopivin taitaa olla hiirenporras, jonka lehtiruotien tyviosa on selvästi litteä. varikset tai harakat, ehkä kissatkin löytäisivät kerjäävät poikaset pikimmiten ja käyttäisivät ne hyväkseen. se on voinut joutua peltoon myös silloin, kun peltoon on ajettu ”mutaa” maanparannusaineeksi – tai karjanlannan mukana. lepakot lentävät normaalisti vasta hämärässä tai pimeässä. tällaiset yrittäjät menehtyvät usein, sillä ne kuluttavat lyhyelläkin lennolla valtavan määrän energiaa horrostamiseen verrattuna. o ss i va ris. marraskuussa illat ja yöt ovat jo niin viileitä, etteivät lepakot silloin juuri lentele – eivätkä useimmat niiden ruoaksi kelpaavat hyönteisetkään
pelkkä haaskan raatelu ei tätä kerro, sillä ketut ja joskus ilveskin ruokailevat kuolleiden eläinten haaskoilla. pakkanen ei ole ongelma, jos vasa saa riittävästi ruokaa. Miten vasa selviää pakkasessa. siis puusaniaisia pienoiskoossa. lisäjäykkyyttä runko saa lehtiruotien väliin kasvavista lisäjuurista. valkohäntäpeuran tai uudelta nimeltään valkohäntäkauriin vasa painaa marraskuussa noin 40–50 kiloa, ja se voi hyvin tulla toimeen ilman emoa. ne hioutuvat virrassa pyöreiksi ja ajautuvat lopulta yhtenäiseksi lautaksi. . Loppusyksystä uros hävisi, ja naaras vasansa kanssa jäi kulkemaan lähistölle. viime marraskuussa eivät olot kuitenkaan olleet erityisen ankarat, joten kuolinsyynä voi hyvinkin olla ilveksen hyökkäys. 010 439 4770 pertti.rajala@forestum.fi. hiirenportaan, kotkansiiven ja alvejuurien varsi on samanlainen, vaikka jääkin tavallisesti vain 10–15 sentin mittaiseksi. naaraan menehtymisen syytä on vaikea tietää ilman tutkimusta. Miten ilmiö syntyy. Näin viime maaliskuussa Seitsemisen kansallispuistossa vedessä pyöriviä lettusia. jääpannukakkujen reunoilla näkyy virtaavaa vettä, joka on varmaankin lähellä jäätymispistettä. . vesi liikkuu paikoitellen sen verran hitaasti, että se pääsee jäätymään lautoiksi. 80 Suomen luonto 19/2016 kysy LUOnnOSTA aSiantuntijat vaStaavat lehtiruotien jäykät tyviosat muodostavat suuren osan lämpimien seutujen puusaniaisten rungosta, ja oikea varsi, jossa on latvukseen vettä kuljettava solukko, on vain sormen paksuinen. jUha vaLSTE Miten jääpannukakut syntyvät. Olisiko emon tappaja ollut ilves. SEppO vUOkkO peuranvasan selviytyminen Seurasin valkohäntäpeuraperheen elämää pihapiirissäni. aikuisen naaraan seurasta olisi sille kuitenkin monenlaista hyötyä, ja emon kuolema alentaa siksi myös vasan eloonjäämismahdollisuuksia. LUOMU MERINOVILLA ruskovilla.fi ruskovilla fi Hyvä olo näkyy Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Puulinnut ja ruokintalaudat www.taimipuoti.fi PieniTaimipuoti joululahjaksi! p. Sari harTONEN tim o v ie n o la Arkeologinen näyttely esittelee yli 30 eläinlajia ja kertoo eläinten kiinnostavasta historiasta. Löysin surukseni emopeuran kuoliaaksi raadeltuna, joten vasa jäi ilman emoa marraskuussa
7. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 42 euroa. 6. Mikä seuraavista nukkuu talviunta: a) kyy b) siili c) mäyrä. 6) Sill oin vie tet ään Älä ost a mitä än -pä ivä ä. Teen osoitteenmuutoksen. 2. pähkinöitä 1. Milloin tehtiin Suomen ensimmäinen havainto liejutaskuravusta. Mistä puusta saadaan syöpähoidoissa käytettävää paklitakselia. 5. Miksi lompakolla on vapaapäivä 25.11.. kumpia on selvästi enemmän: uroksia vai naaraita. 4. 19/2016 Suomen luonto 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. 3) Naa rai ta. TiLaa LEhTi hELpOST i: www.Suo menluonTo.f i/ leHTiTila uS ilmoita Suomen luonnossa , LUE LiSää ja LaTaa MEDiakOrTTi TääLTä: www.suomenluonto.fi/ mediatiedot iLMOiTUSMyyNTi ja varaUkSET: Arja Blom, puh. irtonumero 9 euroa. lukijamme ovat erityisen kiinnostuneita luonnosta, luonnossa liikkumisesta ja ympäristöstä sekä myös valokuvauksesta, kirjoista ja kulttuurista. SLL jäsennumero .............................................................................................................. 8) Asp iri ini n. 10. 9. Määräaikaistilaus 12 kk (76,50 €) . (KMT Syksy 2015/ Kevät 2016, Lukijatutkimus 2015) lisää samanhenkistä yleisöä tavoitat verkkosivuillamme www.suomenluonto.fi, joilla on käyntejä keskimäärin reilu 100 000/kuukausi. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: nimi: .................................................................................................................................... Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 76,50 euroa, kestotilaus 67,50 euroa. He haluavat kuluttaa vastuullisesti ja valitsevat ympäristöystävällisiä, laadukkaita ja terveyttä edistäviä tuotteita. 3. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 67,50 euroa ja kestotilaus 59,50 euroa. Mitä tanniinit ovat tutummalta nimeltään. . kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. nimi: .................................................................................................................................... Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2016. Vuosikerrat säästetään ja juttuihin palataan uudelleen. 4) 250 . olen SLL:n jäsen (kestotilaus 59,50 €, määräaikainen 67,50 €). Sen pää asi alli nen teh oai ne sal isi ini on keh ite tty paj unk uor est a. suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VaSTauSLäheTyS Suomen Luonto maksaa postimaksun. 2) Lou naa see n. kestotilaus 12 kk (67,50 €) . Mikä on Suomen pohjoisin kylä. . 10 ) Mar jak uus est a. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. osoite: ............................................................................................................................... SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2016. Metsäsopulilla on vinoutunut sukupuolijakauma. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... osoite: ............................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 7) c) mäy rä, muu t hor ros tav at. Minkä yleisen lääkkeen historia liittyy pajunkuoreen. 9) Par kki hap poj a. kr is ti n a al -Z al im i / ca rt in a Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! 1) 20 09, Naa nta lis sa. Määräaikaistilaus 6 kk (42 €) . 8. kuinka monta valkoselkätikan mahdollista parireviiriä löytyi tänä vuonna Suomesta a) 2 b) 25 c) 250. 5) Nuo rga m. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): allekirjoitus: ...................................................................................................................... Mihin ilmansuuntaan hippiäisten syysmuutto suuntautuu. 045 646 6611, arja.blom@sll.fi to m i m u u kk o n en tavoitat 151 000 luonnonys tävää!. lehden parissa vietetään pitkä aika, puolestatoista kahteen tuntiin ja se luetaan läpi tarkasti. myynti lehtipisteissä
VäHäISIä tutkiMukSia. T o im iT T a n u T jO U N i T ik k a N E N m a r ik a ee r o la 82 Suomen luonto 19/2016 kerran talvella työhuoneeni ikkunasta näkyvässä kelomännyssä istui haukka. kun siihen tuli haukka toisen kerran, aloin piirtää tätä kuvaa. myrsky pani puun nurin jo jonkin aikaa sitten, mutta haukat käyvät talviaikaan vieläkin samalla mäellä. jUha iLkka Graafikko Juha Ilkka perehtyy lähes huomaamattomiin luonnonilmiöihin. elävistä männyistä niitä on vain vaikea huomata neulasten takia
10/2016 ilmestyy 9. www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto keSToTILaaJILLe ILMaInen Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi la ss i ku ja la http://instagram.com/suomenluonto Viiksiniekan talvielämä on vilkasta. joulukuuta Saukon SalaT . Vuoden turhake esittelyssä . Kaamosaikakin sopii retkeilyyn . koralliriuttojen kuulumiset. osa saukoista viihtyy taajamien virtapaikoissa