Suomen Luonto 9/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

C H IL E N L E P A K O T . 9 15.11.2018 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 9 | 2 18 K U U JA L U O N T O . V A S T U U L A JI T . Ä Ä N IA R K E O L O G I. M A R R A S K U U N S Ä V Y T . Maan kiertolainen antaa myös luonnolle rytmiä. L A H O K A V IO S A M M A L . L U O N T O K IR JA T . L A JI E N L U O K IT T E L U . Maan kiertolainen antaa KUUN VOIMA TULIMAAN LEPAKOITA etsimässä MARRASKUUN murretut sävyt Vaikuttavat LUONTOKIRJAT Miksi ja minne LINNUT VAELTAVAT?. S P IR A A L IM U O T O . V A E LT A JA L IN N U T
JOS MAA ON LUMETON, supikoira ei vielä asetu talviunille, vaan lähtee hämärissä pesäkololtaan ruuanhakuun. Lainsuojaton JOS MAA ON LUMETON, supikoira ei vielä Lainsuojaton KUVA ARI KUUSELA / TEKSTI HEIKKI VASAMIES LO P P U S Y K S Y. Lainsuojattoman elämä ei ole helppoa: tusinasta pentuja vain yksi selviää seuraavaan kevääseen
28 Unohtuiko vastuu. 54 Syksyn vaeltajat Tiaiset ovat tänä syksynä liikkeellä. 24 Kokoaan suurempi Lahokaviosammal on siirtänyt hakkuita ja rakennushankkeita. Mikä ajaa linnut ilmatien päälle. 60 Tulimaan kevätyössä Chilen Tulimaassa elävät maailman eteläisimmät lepakot. 36 Marraskuun ylistys Harmaassa vuodenajassa on herkkää kauneutta. = kannessa mainittu 14 Kuun kausi Maan uskollinen seuralainen vaikuttaa myös luontoon. Evoluutio on koko ajan käynnissä ja lajit alati muutoksessa. Vaelluslinnut pitävät lintuaseman rengastajat kiireisinä. 44 Loppu laatikkoleikeille. 4 SUOMEN LUONTO 9/2018 Sisällys 9/2018 9/2018 54 50 44 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta: Bulgaria 49 Kolumni: Pirkka-Pekka Petelius 65 Vahtikoira 66 Homo sapiens: Riitta Rainio 68 Kotona 70 Retkellä 72 Virikkeitä 73 Lukijoilta 74 Havaintokirja 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Logaritminen spiraali Luonnossa harvinainen muoto on säilynyt eliökunnan aamun koitosta asti. JU H O RA H KO N EN 36 36 Hurraa! Marraskuu on täällä tummine sävyineen. Lajit muuttuvat Yliopistonlehtori Johannes Enroth pohtii esseessään lajikäsitystä. Miten menee suomalaisilla vastuulajeilla. 50 Muoto, jonka evoluutio löysi ja hylkäsi Ikivanha spiraalimuoto on säilynyt nykypäiviin. 40 Kirja joka sytytti Suomen Luonnon vinkit klassikkokirjoista. SA N N A PE LL IC CI O N I JO N N E VO N H ER TZ EN TO M I SE TÄ LÄ Rengastaja Tatu Hokkanen Hangon lintuasemalla.
LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI. vuosikerta Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Johanna Mehtola (vs.) 050 308 2186 Antti Halkka (opintovapaalla) AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Taittoapuna Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Anne Stolt Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Mari Pihlajaniemi 050 372 8730 Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. CC-000026/FI 77. www.climatecalc.eu Cert. Kannen naakat kuutamossa kuvasi Mauri Leivo. Lue lisää Kuusta ja luonnosta sivuilta 14–23. no. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 9/2018 SUOMEN LUONTO 5 www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi SU SA N N A KE KK O N EN 24 24 Lahokaviosammal on Etelä-Suomen vanhojen metsien erikoisuus. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla
IS TO CK PH TO Antikvariaateista ja kirjastoista voi tehdä hienoja luonto kirja löytöjä. Lahjan ajankohta ei osu koulujen päättymiseen, joka Britanniassa on vasta heinäkuun puolella. Nyt Lippie-tädin lahja on minun kirjahyllyssäni ja herättää yli puolen vuosisadan jälkeenkin yhä mietteitä ja hyvää mieltä. PÄÄKIRJOITUS Lahja vuosien takaa KIRJAHYLLYSSÄNI on pieni punainen kirja. Monelle hyvä kirja on ollut lähtölaukaus luontoharrastukseen. Lisää antikva riaat tien ja kirjastojen aarteita löytyy sivulta 40. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi 6 SUOMEN LUONTO 9/2018 A N N A RI IK ON EN. Antohetkellä Donald ei liene kovin iäkäs mies, koska saa lahjan tädiltään. Kirjan viehättävin yksityiskohta on sen ensimmäisellä sivulla. Kenties kirja hautautui ylähyllyn viimeiseen nurkkaan, tai voi myös olla, että se sysäsi liikkeelle läpi elämän kestäneen harrastuksen ja luontosuhteen. B. Kyseessä lienee siis henkilökohtaisempi muistaminen, syntymäpäivälahja kenties. Maailmansodan päättymisestä oli vain muutama vuosi. Kirjoista parhaat kestävät yllättävän hyvin aikaa ja välittävät luonnontuntemusta ja harrastamisen iloa seuraavillekin sukupolville. Onko lintukirjan antaminen keino auttaa saajaa pääsemään irti sotavuosien karuista kokemuksista, suuntaamaan ajatuksia tulevaisuuteen. Tuo teos, F. Emme voi tietää millaisin mielin saaja otti lahjan vastaan. Kirkman: British Birds (Thomas Nelson & Sons 1929) löytyi aikoinaan porvoolaisesta antikva riaa tista. Päivämäärä herättää enemmänkin ajatuksia. Olipa Donald sitten sota-ajan läpikäynyt lapsi tai rintamalta palannut nuorukainen, mikäpä eheyttäisi ihmistä paremmin kuin luontoharrastukseen syventyminen. Sivun yläosaan on kauniilla käsialalla kirjoitettu: ”(To) Donald with Love June 20 th , 1949 Auntie Lippie” Olen monesti miettinyt kirjan edellistä omistajaa ja lahjan antamisen taustoja
MARRAS–JOULUKUUSSA LEPAKOT OVAT VAIPUNEET TALVIHORROKSEEN. marraskuutakin. 15.–16.11. Löydä leudon talven kukkijat 9/2018 SUOMEN LUONTO 7. T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Jatka sieniretkiä talveen TÄHÄN AIKAAN VUODESTA kaamos alkaa Nuorgamissa ja Suomenlahden matalikoilla laulavat allit. Kummankin lajin löydät lahopuulta. KÄY TERVEHTIMÄSSÄ TUTTAVAA ULLAKOLLA! SAMA YKSILÖ KÄYTTÄÄ KERRAN HYVÄKSI HAVAITSEMAANSA PAIKKAA USEIN VUODESTA TOISEEN. Näitä lahoavalla lehtipuulla viihtyviä herkkuja löytää usein sekametsistä, puistoista ja pihoilta. ”Lehtipuiden kirjo on hyvin laaja.” Talvijuurekas ei ole laji vaan ilmeisesti lajiryhmä, joka on heikosti tunnettu. Ne ovat punakeltaisia, limalakkisia, koivunkantosienen kokoisia sieniä, jotka tunnistaa ruskean samettinukkaisesta jalasta. ”Kasvaa niitä kuitenkin Turun seudulla myös jalavalla ja seljalla”, Issakainen kertoo. VINKKI Planeetat havaitsee parhaiten, kun tuntee tähtitaivaan ja tietää, mikä ei kuulu joukkoon. Löydä leudon talven kukkijat VIIME KESÄ lämmitti meren ja järvet, ja olosuhteet voivat nyt olla otolliset toiseen kertaan kukkiville kasveille. Planisfääri on hyvä apuväline. Planisfääri on hyvä apuväline. VINKKI Kiinnostavatko muutkin kuin ruokasienet. Sen voi huomata vielä 17. Japanilaiset ovat tunteneet sen jo yli tuhat vuotta enokitake-nimisenä viljeltynä sienenä, jota nykyisin voi ostaa säilykkeenä. Luonnonkalenteri M arraskuussa alkaa kauan odotettu sienikausi. Kaikki siihen kuuluvat lajit ovat joka tapauksessa käyttökelpoisia. Samoina päivinä Venus näkyy aamulla seitsemän aikaan kaakon taivaalla, lähellä kirkasta Spica-tähteä. Samoina päivinä Venus näkyy aamulla seitsemän aikaan kaakon taivaalla, lähellä kirkasta Spica-tähteä. Sen voi huomata vielä 17. Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre kertoo, että tavallisia myöhäiskukkijoita ovat yksivuotiset rikkakasvit, joiden elinkierto on nopea ja joiden kannattaa kukkia aina kun mahdollista. VINKKI kun tuntee tähtitaivaan ja tietää, mikä ei kuulu joukkoon. Käy katsomassa, mitä niille kuuluu nyt. VINKKI Muistatko, missä kesällä kukkivat peltosaunio, kylänurmikka, peltovillakko, pihatähtimö tai pillikkeet. Nyt on hyvä aika tutustua myös talvivinokkaaseen tai heleän keltaiseen keltavinokkaaseen. Sieniasiantuntija Jouni Issakainen neuvoo etsimään etenkin puuvartisten pajujen kuten raidan rungoilta. marraskuutakin. Mars-planeetta on illalla etelässä, lähellä kuperaa Kuuta, ja sen voi havaita paljaalla silmälläkin, kertoo Jaakko Visuri Tähtitieteellisestä yhdistyksestä Ursasta. lähellä kuperaa Kuuta, ja sen voi havaita paljaalla silmälläkin, kertoo Visuri Ursasta. Nyrkkisääntönä voi pitää, että ilmakehän väreily saa pistemäiset tähdet tuikkimaan mutta planeetat eivät pintakohteina yleensä tuiki. Nyrkkisääntönä voi pitää, että ilmakehän väreily saa pistemäiset tähdet tuikkimaan mutta planeetat eivät pintakohteina yleensä tuiki. On näet sellaisiakin sieniä, joiden itiöemiä alkaa ilmestyä vasta talven tullen, kun monen tutun ruokasienen kausi on jo kauan sitten päättynyt. 15.–16.11. Talvijuurekas on Suomessa hyvin vähän kerätty, myöhäinen ruokasieni, jota kasvaa koko maassa Lapin tunturikoivikoita myöten
Sen jälkeen tropiikin soista vapautuu niin valtavat määrät hiiltä, että pohjoisten soiden kasvavat hiilinielut jäävät merkitykseltään vähäisiksi. Nyt luonnontilaisia soita on jäljellä pääosin enää Pohjois-Suomessa. Suot ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä hiilinieluja. Ne sitovat hiiltä turpeeseen sen sijaan, että palauttaisivat ilmastoa lämmittävän hiilidioksidin takaisin ilmakehään. Kun kasvukausi pitenee ja lämpenee, suokasveilla on enemmän aikaa sitoa hiilidioksidia ilmasta ja varastoida se turpeeseen. TEKSTI EMILIA PIPPOLA / KUVA JORMA LUHTA / LEUKU 8 SUOMEN LUONTO 9/2018. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT ILMASTON LÄMMETESSÄ pohjoisen suot varastoivat hiiltä entistä tehokkaammin, kertoo Nature Climate Change -lehdessä julkaistu tuore kansainvälinen tutkimus. TIESITKÖ. Tutkimuksen mukaan kylmien alueiden suot hidastavat ilmaston lämpenemistä merkittävästi vuoteen 2100 asti. Maamme pinta-alasta kolmannes on alun perin ollut suota. Suot viilentävät ilmastoa T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Lämpenevä ilmasto saa pohjoisen pallonpuoliskon suot sitomaan hiiltä aiempaa tehokkaammin, mutta ilmastoa viilentävä vaikutus kestää vain noin sata vuotta
JU H A TA SK IN EN Viime vuosina kuutteja on syntynyt joka kevät yli 80. RIIKKA KAARTINEN Pihlajavedellä elää Saimaan suurin norppakanta.. Yli puolet kuuteista syntyi ihmisten kolaamiin apukinoksiin. Norppien suojelun kannalta tärkeitä ovat olleet verkkokalastuksen laajentuneet rajoitusalueet sekä apukinosten kolaaminen pesimäpaikoiksi viime vuosien vähälumisina talvina. Suurimmalla saimaannorppien lisääntymisalueella Pihlajavedellä elää yli sata norppaa. Saimaalle arvioidaan nykyään mahtuvan 4000 norppaa. Se on positiivinen merkki, jonka perusteella norppakannan odotetaan olevan kasvussa myös tulevaisuudessa. 124 PIHLAJAVEDELLÄ. Tämä vuosi oli kolmas perättäinen, kun norppia syntyi yli 80. 9/2018 SUOMEN LUONTO 9 EE R O J. 390 NORPPAA. n NORPPAKANTA KASVUSSA METSÄHALLITUKSEN ARVION mukaan saimaannorppien määrä on ollut tasaisessa kasvussa vuodesta 2014 alkaen. LA A M A N EN / VA ST AV A LO Suomessa suurin uhka soiden hiilivarastoille on turpeen nosto polttotarkoituksiin. ”Tutkimuksessa tuli selkeästi näkyviin se, miten tehokkaasti suot varastoivat hiiltä”, kommentoi tutkimukseen osallistunut yliopistotutkija Minna Väliranta Helsingin yliopistosta. Norppien määrä arvioidaan lentolaskennoissa, joissa lasketaan vain aikuiset norpat, ei kuutteja. ”Suomessa suurin uhka soiden hiilivarastoille on turpeen nosto polttotarkoituksiin. Tutkimuksessa ei esimerkiksi otettu huomioon, mitä hiilen sidonnalle tapahtuu, jos soiden kasvillisuus tai kosteusolosuhteet muuttuvat”, Väliranta sanoo. 86 KUUTTIA. Silloin suosta palautuu nopeasti vanhaa hiiltä takaisin ilmakehään, samoin kuin kivihiilen poltossa”, Väliranta toteaa. Jotta norpat olisivat turvassa pidemmällä tähtäimellä, niiden määrä tulisi saada kasvamaan vähintään 1000–2000 yksilöön. "Tulevaisuuteen liittyviä epävarmuustekijöitä jäi kuitenkin paljon. Suojelusuunnitelmassa välitavoitteeksi on asetettu norppakannan nostaminen 400 yksilöön vuoteen 2025 mennessä. Silloin norppia arveltiin olevan 300. Molemmat vesistöalueet ovat suuria, ja niillä elävät norpat ovat välttyneet metsästykseltä sodan jälkeen. Se, missä määrin suot voivat hillitä ilmastonmuutosta, riippuu ennen kaikkea ihmisen toiminnasta. Toiseksi eniten norppia löytyy Haukivedeltä, arvion mukaan 92. Tällä hetkellä tuhotaan etenkin trooppisia soita
”Viimeisin MMM:n seurantaverkon arvio metsätalouden typpipäästöistä on jopa 25 000 tonnia typpeä vuodessa, jolloin lukema lähentelisi jo maatalouden lukuja, 30 200 tonnia vuodessa.” Fosforipäästöarvio on Niemisen tutkimuksen perusteella noussut entisestä 130 tonnista noin 630 tonniin ja MMM:n seurantaverkon arvio peräti 1100 tonniin vuodessa. ”Ojitetuilta soilta vesistöihin joutuvat typpipäästöt voivat lisäksi kasvaa sitä enemmän, mitä kauemmin ojituksista on aikaa. Aine on myös erittäin myrkyllistä vesieliöille, ja se voi vesistöön joutuessaan aiheuttaa pitkäaikaisia haittoja. Vuonna 2014 perustettua seurantaverkkoa rahoittaa maaja metsätalousministeriö (MMM), koordinoi Luonnonvarakeskus (Luke), ja mukana ovat Suomen ympäristökeskus (Syke), Metsähallitus, Suomen Metsäkeskus, ELY-keskuksia ja Tapio Oy. Luonnonvarakeskuksen johtavan tutkijan Mika Niemisen mukaan aiempia arvioita on pitänyt muuttaa täysin seurannasta saatujen tutkimustulosten myötä. Luken, Syken, Tapio Oy:n ja Suomen Metsäkeskuksen vesistöasiantuntijoista koostuva SuoVesi-työryhmä päivittää parhaillaan uusia ojitusten kuormituslukuja. Aikuiset yli yksivuotiaat pöllöt varastoivat ruokaa laajemmalle alueelle kuin nuoret yksilöt. Lisäksi Kestävän metsätalouden (Kemera) tukieurot yllyttävät turhiin ojituksiin. Esimerkiksi Oulujoen vesistöalueella uudet arviot tarkoittaisivat metsätalouden olevan suurin fosforin päästölähde ja vastaavan liki puolesta kaikesta Oulujoen vesistöön päätyvästä fosforista. Entiset arviot ravinnevalumista on pitänyt jopa 10-kertaistaa. Arviot soiden ojituksen aiheuttamista ravinne-, kiintoaineja humuskuormituksesta ovat muuttuneet sitä huolestuttavammiksi, mitä enemmän tietoa on kerätty. Naaraat tarvitsevat enemmän ravintoa kuin koiraat suuremman kokonsa ja munintaan valmistautumisen vuoksi. Maatalouden fosforipäästöt ovat 1800 tonnia vuodessa. PERTTI KOSKIMIES JU H A PE SO N EN / VA ST AV A LO SOIDEN OJITUKSISTA voi monilla alueilla aiheutua lähes yhtä suuret ravinnepäästöt kuin maataloudesta. Etenkin huonoina myyräsyksyinä naaraat ja nuoret keräsivät enemmän ruokaa varastoon kuin koiraat ja aikuiset, mikä paljastui myös seuraamalla saman yksilön varastointia nuorena ja aikuisena. Tehoainetta on käytetty vuodesta 2004 alkaen. Tietoa on saatu muun muassa Metsätalouden vesistökuormituksen seurantaverkosta, johon kuuluu 20 talouskäytössä olevaa ja 11 luonnontilaista latvavaluma-aluetta eri puolilta Suomea. JU SS I M U RT O SA A RI Varpuspöllö varastoi ruokaa pönttöihin.. Kaikkiaan Suomen soista on ojitettu metsätaloutta varten yli viisi miljoonaa hehtaaria, eli joka neljäs talouskäytössä oleva metsähehtaari oli alun perin suota. Koskimies on kirjoittanut ja ollut mukana kirjoittamassa yli kahtakymmentä tietokirjaa, pääasiassa linnuista. Tämä johtuu turpeen hajoamisesta ja ravinteiden vapautumisesta.” Tulevaisuudessa päästöt voivat kasvaa entisestään hakkuiden lisääntymisen, liian syvien kunnostusojien ja Kemera-tukien avulla kaivettujen turhien ojien takia. Arvio fosforipäästöistäkin on viisinkertaistunut”, Nieminen sanoo. Suomessa myytävistä valmisteista 13 sisältää propikonatsolia. Varpuspöllö turvautuu varastoihinsa, jos se ei onnistu saalistamisessa, ja kokemattomammille nuorille ne lienevät keskitalvella tärkeämpi hätävara kuin aikuisille. ”Aiempi arvio metsätalouden typpikuormituksesta oli valtakunnallisesti noin 1600 tonnia, ja nyt tekemäni arvio on 15 000 tonnia. Päästöjen pelätään yhä kasvavan lisääntyvän puuntarpeen myötä. Aiemmin uskottiin, että soiden ojitusten vesistövaikutukset olisivat vain lyhytaikaisia ja suhteellisen pieniä. Suomen Luonto onnittelee! (RK) Varpuspöllö varastoi talviruokaa VARPUSPÖLLÖN loka–joulukuussa kokoamissa talvivarastoissa saaliseläimistä 94 prosenttia on pikkunisäkkäitä ja kuusi prosenttia pikkulintuja, selviää Kauhavalla 2003–2016 tarkastetuista 1056 varastosta. 10 SUOMEN LUONTO 9/2018 10 SUOMEN LUONTO 9/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Pertti Koskimies palkittiin LINTUJEN RENGASTAJA, tietokirjailija, toimittaja ja Suomen Luonnon vakituinen avustaja Pertti Koskimies sai Suomen tietokirjailijoiden tunnustuksen laajasta ja ansiokkaasta tietokirjallisuustuotannostaan. ISMO TUORMAA Suometsien päästöt lähestyvät maatalouden tasoa EU kielsi propikonatsolin käytön torjunta-aineena VILJOJEN SIENITAUTIEN torjunnassa käytetyn propikonatsolin käyttö on yksimielisesti päätetty lopettaa EU:ssa. (RK) Turvemaiden vesistöpäästöt kasvavat, kun turve alkaa hajota. Tuoreimmassa arviossa propikonatsoli todettiin ihmisen lisääntymiselle vaaralliseksi, minkä takia sen käyttö kiellettiin
Useimmat lajit talvehtivat toukkana, lumivaipan suojaamana. Silloin ne voivat parhaimmassa tapauksessa välttää pakkaset kokonaan, tai ainakin ne säästyvät kylmimmiltä keleiltä ja edestakaisin sahaavilta lämpimiltä ja kylmiltä jaksoilta. Toinen talvehtimisen pulma on energian riittävyys levon aikana. Pakkasella se ei ole ongelma, sillä silloin vaihtolämpöisen eläimen energiankulutuskin on minimissä. Oli hyönteisen kehitysvaihe mikä tahansa, se joutuu huolehtimaan siitä, että lämpötilan pudotessa nollan alapuolelle jäätyminen ei pääse rikkomaan solurakenteita. Jos jääkiteitä muodostuu, ne syntyvät soluväleihin rikkomatta itse soluja. Kosteus tiivistyy luolassa talvehtivan liuskayökkösen siipiin. RIIKKA KAARTINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Horros suojaa 9/2018 SUOMEN LUONTO 11. Siinä auttavat soluihin kertyvät pakkasnesteet eli sokerialkoholit, kuten glyseroli. ES A ER VA ST I MAAKELLAREIHIN, kallionkoloihin, halkeamiin ja luoliin hakeutuu ennen pakkasia kirjava joukko hyönteisiä: liuskayökkösiä, sääskiä ja kiiltomittareita. Rasva varastoja tarvitaan syksyllä, kun hyönteinen valmistautuu horrokseen ja keväällä lämpötilojen taas noustessa
Lahopuun määrällä on suuri merkitys kääville ja monimuotoisuudelle. Onni potkaisee heti alkuun, kun rungosta löytyy arvokas vanhan metsän laji, aarnikääpä. Tavoitteena on selvittää, onko metsistä luonnon monimuotoisuuden turvaajiksi. Ympärysmitaltaan yli 15-senttiset rungot mitataan, jotta metsästä saadaan laskettua lahopuun tilavuus. Eniten uhanalaisia lajeja elää Eteläja Kaakkois-Aasiassa. Näin mitataan lahoaste. 12 SUOMEN LUONTO 9/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT A LI CE K A RL SS O N N IK O PE KO N EN / VA ST AV A LO Susiseuranta alkaa Länsi-Suomessa SUURIN OSA Suomen susista elää nykyään maamme länsi osissa. Länsimäen metsä osoittautuu hyväksi, sillä aarnikäävän ja ruostekäävän lisäksi tutkija löytää nopeasti riukukäävän, levykäävän, silokäävän ja lehtoludekäävän. Metsissä elävät petolinnut ovat uhatumpia ja hupenevat nopeammin kuin muiden elinympäristöjen lajit. ”Neuvo voi olla myös, että älkää tehkö mitään.” ALICE KARLSSON Hyvässä metsässä on paljon eri lahoasteessa olevia maapuita. (RK) Puolet maailman petolintulajeista taantuu MAAILMASSA elää 557 petolintuja pöllölajia, joista 18 prosenttia luokitellaan maailmanlaajuisesti uhanalaisiksi, 13 prosenttia silmälläpidettäviksi ja 52 prosenttia taantuviksi. Monet hyönteislajit ovat taantuneet siitä huolimatta, että metsä alue pysyi vuosikymmenet koskemattomana ja hyönteisiä saalistavat pedot vähenivät. Hyönteisten romahdusmainen nopea väheneminen on vähentänyt myös niitä syöviä selkärankaisia, kuten lintuja, sammakko eläimiä ja liskoja. Tutkijat epäilevät, että hyönteis kato johtuu ilmaston muutoksesta, sillä tutkitun metsäalueen keski lämpötila on noussut kaksi astetta tutkimus jakson aikana. Seurannan tavoitteena on koti eläinja koira vahinkojen välttäminen. Kohde osoittaa, että kaupunkimetsä voi turvata luonnon monimuotoisuutta, jos eliöillä on lahopuuta jatkuvasti saatavilla. Pahimpia uhkia ovat metsien hakkuut, maatalouden tehostuminen ja tuotantoeläinten lääkintään käytetyt, mutta haaskansyöjille, kuten korppi kotkille, myrkylliset lääkeaineet. Sen lahottamaan puuhun saavat jalansijansa seuraajalajit, kuten vanhojen metsien lumokääpä ja pitsikääpä. Kun kääpiä on paljon, on metsässä todennäköisesti myös muita lahopuusta riippuvaisia eliöitä. Puukon lisäksi Korhosella on mukanaan työntömittari. Petolintukantojen suojelulle kymmenestä globaalisti arvokkaimmasta lintualueesta peräti kuusi sijaitsee Nepalissa. ”Nyt löytyi myös ruostekääpä”, Korhonen sanoo. Rungon alapinnalta paljastuu useampikin kääpä, joiden laji varmistuu haistamalla, maistamalla ja lopulta laboratoriossa mikroskopoimalla. Jos terä uppoaa puuhun helposti, se lupaa hyvää. (RK) Käävät ja laho ovat monimuotoisuuden mittareita LUONNONVARAKESKUKSEN tutkija Aku Korhonen kartoittaa Uudenmaan taajamametsiä. Korhonen hiippailee kääpäjahdissa vielä ainakin pari vuotta, jonka jälkeen ovat vuorossa suositukset kaupunkimetsien hoitoon. Tutkimus jukaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -sarjassa. Alueen susikanta tunnetaan kuitenkin huonosti. Jos luvat maan omistajilta järjestyvät, Luonnon varakeskus aloittaa läntisten susien seurannan pantojen avulla alkuvuodesta 2019. 12 SUOMEN LUONTO 9/2018. PERTTI KOSKIMIES Sademetsien hyönteismäärä romahti PUERTO RICOSSA tehty tuore tutkimus paljasti, että hyönteisten biomassa oli vuonna 1976 jopa 60-kertainen vuoteen 2012 verrattuna. Ruostekääpä on oiva esimerkki lajista, jonka elämänkaari on merkityksellinen. Korhonen pyöräyttää järeän maapuun ympäri Vantaan Länsimäen taajamametsässä. Varusteina tutkijalla on puukko, jonka hän ensitöikseen tökkää lahon maapuun kylkeen
9/2018 SUOMEN LUONTO 13 Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Pirinvuoriston kansallispuisto on rakentamisen kourissa. Kun seurueemme ihmettelee kansallispuistoon rakentamista, professori Tashev levittelee käsiään ja toteaa, että valtion omaisuudella keinotellaan ja korruptio kukoistaa. Bulgariassa on kuudenlaisia suojelualueita. Maan kolme kansallispuistoa on suojeltu melko löyhästi. Pirinissä rakentaminen alkoi kiihtyä heti 1990-luvun alussa, ja kansallispuistosta on tullut suosittu talviurheilukeskus. Hämmästyttävä näky kansallispuiston sydämessä. TEKSTI RIITTA VAURAS / KUVAT JUHA FAGERHOLM Maailmalta ETELÄISEN EUROOPAN mahtavimmat havumetsät varttuvat Bulgariassa. SUOMEN LUONTO 13 Tashev. n Professori Aleksander Tashev. Näin vakuutti Sofian metsäyliopiston professori Aleksander Tashev, jonka johdolla suomalaiset dendrologit retkeilivät heinäkuussa Bulgariassa. Laskettelu rinteitä on jo lähemmäs sata kilometriä, ja hotellirakentaminenkin tunkeutuu puiston rajojen sisälle. Puiston pyhiinvaelluskohde on 1300-vuotias bosnianmänty. Pian rysähtää ja suuret kivet vyöryvät tien laitaan: mahtimetsään räjäytetään laskettelurinnettä. SUOMEN LUONTO Alppiniity llä kukoistav at tulikelluk at.. Vieraita on varsinkin Britanniasta ja Israelista. Euroopan Unionin köyhimmän maan talous tuskin kohenee Natura-suojelualueita nakertamalla. Puistossa on paljon kotoperäisiä eliölajeja, ja esimerkiksi kasvilajeja yhtä paljon kuin koko Suomessa yhteensä. Puilla on korkeutta ja jykevyyttä tuplasti enemmän kuin Suomessa. Uutta ovat myös ankarat tulvat. Kun lähden yksin alas vuoristotielle, säikähtänyt työmies pysäyttää minut kaarteessa. Kylien liepeillä näkyy pieniä sahoja. Pirinin kansallispuiston metsä on suurelta osin yli 150-vuotiasta. Sen oksa on yhtä jykevä kuin täkäläisen vanhan tammen runko. Puuteollisuutta ei ole. Niihin on ollut sallittua rakentaa tarpeen mukaan. Talviurheilu polkee luontoa Bulgariassa Kansallispuistojen suojelu on heikolla tasolla Bulgariassa. Rikotut rinteet eivät enää pidättele vettä vuorilla. Metsäkuusen ja männyn lisäksi vuorilla kasvaa muun muassa bulgariankuusta, makedonianja bosnianmäntyä. Jopa suojelulainsäädäntöä yritetään höllentää. Metsä kiipeää Kreikan ja Pohjois-Makedonian vastaisilla vuorilla tiheänä turkkina yli kahteen kilometriin. Ylväät tulikukat hallitsevat alppiniittyjä
14 SUOMEN LUONTO 9/2018 14 SUOMEN LUONTO 9/2018 M A RK U S SI RK K A 14 SUOMEN LUONTO 9/2018
9/2018 SUOMEN LUONTO 15 9/2018 SUOMEN LUONTO 15 Kuu on Maan uskollinen seuralainen, jonka vaikutuksia eliöihin tutkitaan kiivaasti, kuten Kuun syntyäkin. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT MARKUS SIRKKA, MAURI LEIVO, ARTO JUVONEN / LINTUKUVA, JARI HAKALA / VASTAVALO, HEIKKI KETOLA / VASTAVALO, PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO, IRINA FILATOVA / SHUTTERSTOCK, NASA, MARY EVANS PICTURE LIBRARY / LEHTIKUVA TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT MARKUS SIRKKA, MAURI LEIVO, ARTO JUVONEN / LINTUKUVA, JARI HAKALA / VASTAVALO, HEIKKI KETOLA / 9/2018 SUOMEN LUONTO 15
Erään mallin mukaan kiertoradallemme kasautui silloin muitakin kuita, jotka ajautuivat pois”, Liljeström kertoo. Kuun tummemmat kohdat eli meret ovat basalttialankoja ja vaaleammat kohdat eli mantereet taas alumiinipitoista anortosiittiä. ”Voisiko meillä olla useampi kuu. Kuu kuitenkin etääntyy meistä hieman koko ajan. Täysikuuhun on aikaa kaksi viikkoa. Törmäyksen johdosta kappaleet sulautuivat osittain yhteen, mutta samalla avaruuteen ja Maan kiertoradalle sinkoutui sulaa kiveä, josta kasautui Kuu. 4,51 miljardia vuotta sitten, vain 60 miljoonaa vuotta aurinkokunnan synnyn jälkeen Maahan törmäsi Marsin kokoinen kappale. Vuorovesissä syntyvä kitka kuluttaa Maan pyörimisenergiaa. Maata kohti ei ole näkyvissä Auringon valaisemaa Kuun pintaa. UUSIKUU: Kuu on päivätaivaalla lähellä Aurinkoa ja siksi näkymättömissä. PUOLIKUU: Puolet Maahan näkyvästä Kuun pinnasta on Auringon valaisemana. Koska Maa pyörii nopeammin kuin Kuu kiertää Maata, nousuvesiaalto on aina hieman Kuun edellä. Paras ajankohta Kuun tarkempaan tutkiskeluun onkin puolikuun aikaan, jolloin valon ja varjon raja on selkeä ja Kuun kraatterit erottuvat rajalla hyvin. Ihmiselämän mittakaavassa se on ihan mitätöntä, mutta hiljalleen se hiippailee tästä kauemmas. Kuu etääntyy Maasta noin neljän sentin vuosivauhtia. 16 SUOMEN LUONTO 9/2018. Aurinko valaisee tuolloin Kuun vastakkaista puolta. Se on huikea ajatus.” Nyt on kuitenkin tyytyminen tähän yhteen, noin 380 000 kilometrin etäisyydellä maapallosta vaeltavaan kuluneen asfaltin väriseen seuralaiseemme. ”Suurimmat niistä näkyvät selvästi kiikareillakin. Kasvavasta ja vähenevästä puolikuusta käytetään myös termejä ensimmäinen neljännes ja viimeinen neljännes. 16 SUOMEN LUONTO 9/2018 J uuri nyt, marraskuun puolessa välissä kirkkaalla iltataivaalla näkyy puolikas Kuu. ”Maa ja Kuu ovat koostumukseltaan tosi samanlaiset. ”On eri vaihtoehtoja, joista paras selvittää suurimman osan avoinna olevista kysymyksistä. Kuussa ja Maassa onkin samoja kivilajeja. Samankaltaisuus ja erilaisuus pitäisi pystyä jotenkin selittämään.” Vielä ei kuitenkaan tarkkaan tiedetä, miten Kuu on syntynyt, mutta sitä tutkitaan aktiivisesti. Ja sitten ne ovat ihan snadisti erilaiset. Etääntyessään se kuitenkin vie maapallolta pyörimisenergiaa, jolloin meidän vuorokausi hidastuu millisekunnin vuosisadassa. Tästä johtuen maapallon pyörimisliikkeen pyörimismäärä pienenee ja vastaavasti Kuun ratapyörimismäärä kasvaa. ”Mekaanisesti laskettuna lopulta miljardien vuosien päästä käy niin, että Kuu KUUN VAIHEET KUUSTA ON AINA SAMA PUOLI MAATA KOHTI, sillä Kuu pyörähtää akselinsa ympäri samassa ajassa kuin se kiertää maapallon. On yllättävää, kuinka kolmiulotteinen Kuun maisema on”, sanoo tiedottaja Anne Liljeström Tähtitieteellisestä yhdistyksestä Ursasta. Samalla Kuu loittonee. Ja tottahan Kuu on joskus ollut todella paljon lähempänä Maata.” Etääntyminen johtuu vuorovesi-ilmiöstä. Aikaa kutsutaan synodiseksi kuukaudeksi, joka kestää 29 vuorokautta, 12 tuntia ja 44 minuuttia. ”Vajaat neljä senttiä vuodessa, mikä on lopulta tosi vähän
Tällöin Kuun ja Auringon vetoIR IN A FIL AT O VA / SH U TT ER ST O CK JA RI H A K A LA / VA ST AV A LO Kuu vaikuttaa yhdessä Auringon kanssa vuorovesi-ilmiöön. Pimeä puoli ei näy Maahan. Kuu vaikuttaa yhdessä Auringon kanssa painovoimallaan maapallon vuorovesiin ja siten moniin merieliöihin kuten planktoneihin, koralleihin ja kaloihin. Tuolloin maapallon Kuun puoleiselle osalle syntyy vuorovesipullistuma, kun vesi liikkuu Kuun vetovoimasta. Laita mielessäsi sirpin vasemmalle puolelle viiva. 9/2018 SUOMEN LUONTO 17 ONKO KUU KASVAVA VAI VÄHENEVÄ. 9/2018 SUOMEN LUONTO 17 pysyttelee aina samalla kohdalla taivasta ja Maa on vuorovesilukossa Kuuhun nähden eli Kuu näkyy vain toisella puolella maapalloa”, Liljeström selventää. ”Kuun aiheuttamat vuorovesivoimat ovat kaksi kolmasosaa Auringon aiheuttamasta voimasta.” Täydenkuun ja uudenkuun aikana Aurinko, Maa ja Kuu ovat linjassa toisiinsa nähden. Vuorovedet ovat seurausta siitä, että Kuun vetovoima on erilainen eri puolilla maapalloa vaihtelevan etäisyyden takia. ”Silloin punaiseksi jättiläiseksi kehittyvä Aurinko on tosin jo nielaissut Maan ja Kuun.” Tällä hetkellä Kuu on vuorovesilukossa Maahan nähden ja kääntää aina saman puolen meitä kohti. Siitä muodostuu kirjain: P = pullistuu eli kasvaa K = kutistuu eli vähenee. Näin syntyvät noin puolen vuorokauden jaksoissa vaihtelevat luode eli laskuvesi sekä vuoksi eli nousuvesi. Täysikuu näkyy aina yöllä. TÄYSIKUU: Kuu on taivaalla vastakkaisella puolella kuin Aurinko ja sen meille näkyvä puoli on siksi kokonaan valaistu
Se ei ole mikään yksittäinen silmin nähtävä kupru vaan iso efekti, jossa koko maapallo ikään kuin soi tai sykkii. Hän on tutkinut, onko kalastajien uskomuksissa täydenkuun ja uudenkuun ajan paremmista kalansaaliista tieteellistä perää. 18 SUOMEN LUONTO 9/2018 Tämä Kuusta peräisin oleva kivi on 3,7 miljardia vuotta vanha.. Näin syntyy tulvavuoksi, jolloin vedet ovat korkeimmillaan. · Noin 50 kilometriä paksu kuori. · Noin 1000 kilometriä paksu vaippa. 18 SUOMEN LUONTO 9/2018 voimat vahvistavat toisiaan. · Noin 380 000 kilometrin päässä Maasta. · Lämpötila vaihtelee +130:n ja –200 asteen välillä. Pimeässä hauen on puolestaan vaikea saada kaloja kiinni. ”Kuun sekundääriset eli toissijaiset vaikutukset Maahan tunnetaan ja ne ovat vuorovesi sekä valo”, sanoo apulaisprofessori Anna Kuparinen Jyväskylän yliopistosta. ”Päiväntasaajan seutuvilla maanpinta pullistuu noin 30 senttiä ja Helsingin korkeudella noin 20 senttiä. · Halkaisija 3474 kilometriä, joka on noin neljännes Maan halkaisijasta. Kiertoaika on yksi sideerinen kuukausi, joka on 27 vuorokautta, 7 tuntia ja 43 minuuttia. Jos kalastajat uskovat, että kalaa tulee paremmin tiettynä Kuun aikana, he myös saattavat kalastaa niinä aikoina enemmän. · Kiertää Maata. · Täysikuun heijastama auringonvalo on noin 1/400 Auringon kirkkaudesta. ”Isojen merialueiden kapeissa salmikohdissa vesi voi nousta jopa 15 metriä”, Liljeström paljastaa. ”Tutkin haukien pyyntitilastoa eräältä saksalaiselta järveltä, jossa kalastettiin joka päivä. ”Iso-Britanniassa on tutkittu yksin erakkoina elelevien mäyrien lisääntyKUU · Pääosin kiinteä, rautaydin osin sula. ”Minua kiehtoo myös, miten Kuu vaikuttaa primääristi eli ensisijaisesti eläimiin silloin, jos valo tai vuorovesi ei selitä käyttäytymistä”, Kuparinen sanoo ja antaa esimerkin. Vuorovesi-ilmiö vaikuttaa myös ilmakehään sekä maapallon pintaan. Vähän niin kuin puristaisi ilmapalloa kevyesti.” Vuorovesi ja sisäinen sykli Kuun vetovoima siis rutistelee maapalloa säännöllisesti. M A RY EV A N S PI CT U RE LI BR A RY / LE H TI KU VA N A SA / GS FC / A RI ZO N A ST AT E U N IV ER SI TY Kuun pimeällä puolella on paljon kraattereita muistona erilaisten kappaleiden törmäyksistä. · Ei kaasukehää, tuulta eikä eroosiota. Tämä sekä muut ympäristötekijät piti siis ottaa huomioon tutkimuksessa. Lopputulos kuitenkin on, että haukisaaliit ovat paremmat täydenkuun valossa ja uudenkuun pimeydessä.” Täysikuulla saaliskalat tietävät haukien olevan liikkeellä ja pysyttelevät piilossa. Helsingin korkeudella vuorovesi-ilmiö pullistaa maanpintaa 20 senttiä. Näistä syistä hauki on noina öinä tavallista nälkäisempi ja tarttuu hanakasti syötteihin. Vaikka me ihmiset emme sitä huomaa, on sillä oletettavasti vaikutusta luontoon ja eliöihin. Suomessa ilmiö näkyy vain Strömman kanavassa Kemiönsaaressa, mutta sielläkin vuorovesivaihtelu näkyy selkeämmin virtauksen suunnassa kuin korkeudessa, joka on parin sentin luokkaa
Lähde: Ursa. Vuosittain näkyy 0–3 kuunpimennystä. 9/2018 SUOMEN LUONTO 19 9/2018 SUOMEN LUONTO 19 M AU RI LE IV O Yöaktiiviset lajit kuten humalaperhonen saa kuusta yövaloa. Pimennys on osittainen, kun vain osa Kuusta on täysvarjossa. Kuu ei tällöin koskaan kokonaan katoa näkyvistä, vaan näkyy punertavana Maan ilmakehästä taittuneen valon ansiosta. Useimmat niistä ovat syntyneet samaan aikaan kuin planeetta. Täysvarjon ulkopuolella olevassa puolivarjossa näkyy ainakin hieman Auringon kiekkoa. KUUNPIMENNYS: Kuu joutuu Aurinkoon nähden Maan varjoon. Tätä on vaikea havaita. Aurinkokunnan suurimmat kuut ovat pienimpiä planeettoja suurempia. Tällöin Kuu tummenee vain hieman. Kun Kuu on vain Maan puolivarjossa, kyseessä on puolivarjopimennys. Kun Kuu joutuu Maan täysvarjoon, tapahtuu täydellinen kuunpimennys. Sisinnä on täysvarjo, jonka mistään kohdasta Aurinko ei näy. MAATAMO: Muutamia päiviä uudenkuun jälkeen tai ennen uuttakuuta Kuun kiekon pimeä osa näkyy himmeästi valaistuna, koska se saa Maasta heijastunutta Auringon valoa. Isolla alkukirjaimella kirjoitettuna Kuu tarkoittaa maapallon luonnollista kiertolaista. 9/2018 SUOMEN LUONTO 19 PIENI KUUSANASTO KUU: Planeettoja kiertävät vähintään kilometrien läpimittaiset kappaleet ovat kuita
20 SUOMEN LUONTO 9/2018. 20 SUOMEN LUONTO 9/2018 A RT O JU VO N EN / LI N TU KU VA Huuhkajan huhuiluintoa kuutamolla on tutkittu Espanjassa
Kuun eri vaiheet vaikuttavat myös Maan magneettiseen kenttään, joka on kasvavan puolenkuun aikaan heikoimmillaan ja alkaa sitten vahvistua. Kuinka kauan se huhuilee. 9/2018 SUOMEN LUONTO 21 miskäyttäytymistä. Tukholman yliopiston tekemässä tutkimuksessa paljastui, että gameetit vapautuvat täydenkuun ja uudenkuun aikaan. Miten se liikkuu. Se on järkevää, sillä muun ajan kuukaudesta ne käyttävät syömiseen ja itsestä huolehtimiseen. ”Iso-Britanniassa Cardiffin yliopistossa on tutkittu sammakoiden vaelluskäyttäytymistä. Kuun ollessa pimeänä tai pilvisinä öinä ankeriaat vaeltavat lähempänä pintaa kuin Kuun valaistessa. ”Kutuvaelluksella olevat ankeriaat ovat vilkkaimmillaan pimeän Kuun aikana ja passiivisia täydenkuun valaistessa. Muuttolinnut mitä ilmeisimmin hyödyntävät sitä pitkillä muuttomatkoilla suunnistaessaan. Huuhkaja on yökyöpeli mutta myös Kuun vaikutusta lintumaailman päivävirkkuihin on tutkittu. Huuhkajat olivat selvästi aktiivisempia täydenkuun aikaan ja niillä kesti silloin myös kauemmin löytää saalista, sillä myyrät ja muut saaliseläimet pysyttelevät tuolloin piilossa”, kertoo apulaisprofessori Kuparinen. Huhuu kuutamoon Kun liikkuu täydenkuun aikaan luonnossa, voi kuulla pöllöjen huhuilevan, hyvässä lykyssä huuhkajankin. Huuhkajan huhuiluintoa kuutamolla on myös tutkittu. Kuinka kauan sillä kestää saaliin saaminen. Pohjoisella Itämerellä on puolestaan tutkittu rakkohaurun, entiseltä nimeltään rakkolevän gameettien eli sukusolujen vapautumista. Sama ilmiö esiintyy myös monilla planktonia syövillä pikkukaloilla kuten muikulla ja kuoreella järvissä”, sanoo professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopistosta. Mätimunat huuhtoutuvat aaltojen mukana rannalle ja hautautuvat hiekkaan. Kuunpimennyksen aikaan huuhkajat hiljenivät. Tutkimus osoitti, että mäyrät ajoittavat lisääntymisaktiivisuutensa Kuun mukaan. Kuun valo tekee siitäkin tietysti vaikuttavamman näköistä”, Kuparinen naurahtaa. Valtamerissä kalojen elämää rytmittää vuorovesi. Selvisi, että ne lähtivät liikkeelle Maan sähkömagneettiHuuhkaja huhuilee lajitovereilleen etenkin täydenkuun aikaan. Kun täysikuu oli aamulla horisontin yläpuolella, koiraat aloittivat laulunsa keskimäärin kymmenen minuuttia aikaisemmin kuin uudenkuun aikaan. ”Espanjalainen tutkimusryhmä selvitti laajan satelliittiseuranta-aineiston avulla huuhkajan käyttäytymistä eri Kuun vaiheiden aikaan. 9/2018 SUOMEN LUONTO 21. Iso-Britanniassa Cornwallin ja Bristolin yliopistoissa on selvitetty afrikkalaisen valkokulmakutojan (Plocepasser mahali) laulua ja sen vaihtelua Kuun eri vaiheiden ja niiden luoman valon määrän mukaan. Oletetaan, että Kuu ohjaa naarasja uroslevien samanaikaisuutta sukusolujen vapauttamisessa ja hedelmöittymisen mahdollistamisessa. Silloin muutkin mäyrät ovat liikkeellä samalla idealla. ”Huuhkajat kommunikoivat huhuilemalla, mutta myös väläyttelemällä toisilleen valkoista kurkkuaan. Mäyrillä Kuu toimii sisäisen syklin järjestäjänä.” Kuun kiertoa seuraileva sisäinen kello vaikuttaa myös kalojen vaelluksiin. ”Eräät lajit kutevat aina tulvavuoksen aikaan aivan rannan tuntumassa. Kuoriutuminen ajoittuu seuraavaan nousuveteen, jolloin poikaset ajautuvat mereen takaisin virtaavan veden mukana”, Lehtonen kertoo. Kuu antaa niille kuitenkin signaalin, että nyt lähdetään kylille etsiskelemään partneria. Mutta niin tekevät myös muun muassa sammakot
22 SUOMEN LUONTO 9/2018 H EI KK I KE TO LA / VA ST AV A LO N A SA IM AG E LI BR A RY LISÄ Ä KUU STA JA KAN SAN PER INTE EST Ä www .suo men luon to.fi. Kuivumista vaativat työt taas vähenevälle Kuulle eli alakuulle. Yläkuu kasvattaa Monet kasvit reagoivat yön ja päivän vaihteluun, mutta niillä saattaa olla samankaltaisia syklejä myös silloin, kun ne ovat kasvaneet vailla luonnon valoa keinotekoisissa oloissa. ”Juurikasvit kuten peruna istutettiin kuitenkin alakuulla ja lehteä tekevät kasvit yläkuulla”, sanoo Kuuta kansanperinteessä tutkinut Anne Pöyhönen. Vanhan kansanperinnetiedon mukaan joulukuusi kannattaisi kaataa kasvavan Kuun aikana, tänä vuonna 8.–18. Palataanpa vielä lopuksi 4,51 miljardin vuoden päähän. Jopa hiustenleikkuu saatettiin määrittää katsomalla öiselle taivaalle. Ihminenkin on valjastanut Kuun osoittamaan, milloin kannattaa istuttaa ja kylvää, milloin leikata ja korjata. ”Perunan alkulähteillä Andeilla noudatettiin tätä samaa istutusajankohtaa.” Myös puun kaatoon löytyi vanhalta kansalta ohjeita. 22 SUOMEN LUONTO 9/2018 sen kentän ollessa voimakkaimmillaan, jolloin suunnistaminen on helpompaa”, Kuparinen kertoo. Entä jos Marsin kokoisen kappaleen ja maapallon törmäys ei olisikaan synnyttänyt Maalle uskollista seuralaista. joulukuuta, silloin kuusi pysyy tuoreena eikä varista neulasiaan”, Pöyhönen neuvoo. Kuu kiertää Maata ellipsin muotoisella radallaan noin 384 000 kilometrin etäisyydellä maasta, eli väliin mahtuisi noin 30 maapalloa. MAAPALLO JA KUU OVAT KAUKANA TOISISTAAN: Maapallon halkaisija on 12 742 ja Kuun 3474 kilometriä. Kasvua vaativat työt ajoitettiin kasvavan Kuun aikaan eli yläkuulle. Etenkin entisajan maataloudessa Kuun vaiheita seurattiin tarkasti. Lehtien liike näyttää tämän tutkimuksen perusteella seurailevan ajallisesti vuorovesirytmiä. Iso-Britanniassa on tutkittu kasvien lehtien liikkeistä kerättyä tietoa, joka yhdistettiin tietoihin vuorovesivaihtelusta. Tämä voi johtua kasvin sisäisestä kellosta, johon vaikuttavat muutkin tekijät kuin valo. ”Pian on joulukuusen hankinnan aika
Maan kiehtova seuralainen, Tammi 2009. · Tommi Laurinsalo & Markus Hotakainen: Kuu taivaalta, Docendo 2012. Montgomery: Kuu. Vaikuttava kuva tehoaa yhä ja antaa perspektiiviä: meillä ei ole muuta kuin tämä yksi maapallo. Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä, Yläkuu kustannus 2005. ”Jos Kuuta ei olisi, vuorokauden pituus olisi 6–8 tuntia, vuorovedet olisivat voimaltaan vain kolmasosan nykyisestä ja yöt olisivat lähes täysin pimeät”, sanoo tiedottaja Anne Liljeström Tähtitieteellisestä yhdistyksestä Ursasta. · Anne Pöyhönen: Yläkuu ja alakuu. 9/2018 SUOMEN LUONTO 23 MAAPALLO JA KUU OVAT KAUKANA TOISISTAAN: Maapallon halkaisija on 12 742 ja Kuun 3474 kilometriä. Silloin ihminenkään ei olisi päässyt tepastelemaan Kuun pinnalle. Kuu kiertää Maata ellipsin muotoisella radallaan noin 384 000 kilometrin etäisyydellä maasta, eli väliin mahtuisi noin 30 maapalloa. Kuun meret kraatterit ja vuoristot, Karttakeskus 2014. · David Whitehouse: Kuun elämäkerta, WSOY 2004. 9/2018 SUOMEN LUONTO 23 PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV A LO Kuu on aurinkokuntamme viidenneksi suurin kuu.. n LUE LISÄÄ KUUSTA · Hannu Karttunen & co: Tähtiteteen perusteet, Ursa 2016. · Lambert Spix: Kuuopas. ”Ensimmäinen Kuusta käsin otettu valokuva Maasta nostatti ympäristötietoisuuden aallon etenkin Yhdysvalloissa. Minusta sekin on yksi tärkeä vaikutus, joka Kuulla on ollut Maahan”, Liljeström sanoo. · Scott L
Lahokaviosammalen voi löytää vain Etelä-Suomen vanhoista metsistä, joissa se kasvaa pitkälle lahonneilla maapuilla ja kannoilla. 24 SUOMEN LUONTO 19/2018 P erjantaina 5. TälKOKOAAN suurempi suurempi Lahokaviosammal on vanhojen metsien erikoinen, lähes lehdetön lehtisammal, jonka itiöpesäkkeet nousevat esiin syksyllä. -tietokannasta, vaikka epäilin mahtaako noin harvinaisesta sammalesta löytyä tietoja. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO. Parin tunnin jälkeen toivoni sammuu. Asun alle kilometrin päässä lähimmistä lahokavio sammalista. Ne takaavat tasaisen kosteuden. Muutamaa tuntia aikaisemmin olin istunut koneeni ääressä miettimässä, mistä löytäisin lahokaviosammalen. Luonto-Liiton metsienkartoituskurssilla toukokuussa olin oppinut, mistä lajia kannattaisi etsiä, sillä se on tarkka kasvupaikastaan. Tutkin tarkasti lahopuun toisensa perään. Tyypillisin kasvualusta on yli kymmenen vuotta lahonnut kuusi. Tarkistin aluksi löytyisikö sammalesta havaintoja Suomen Lajitietokeskuksen laji.. Hämärän hiipiessä metsään palaan polvet märkinä kotiin. Tutkin karttaa, nappasin samalta istumalta kameran ja vedin saappaat jalkaan. Paljon niitä ei ollut, mutta havainnoista paljastui mukava yllätys. Se on äärimmäisen uhan alainen vanhojen metsien laji. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT SUSANNA KEKKONEN Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. lokakuuta kyyristelen lahojen kantojen ja maapuiden ääressä. Etsin lahokaviosammalta, mutta mitään ei löydy. Mielellään puu saisi lahota pohjoisrinteen viileydessä, tai lähellä virtaavaa puroa
Lajin voikin löytää ainoastaan sen itiöpesäkkeidensä avulla. Suurin osa on kerätty kymmenen viime vuoden aikana, sen jälkeen kun suurempi joukko luontokartoittajia on oppinut tuntemaan harvinaisuuden. Vanhojen metsien erikoisuus Maanantaina menen Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseolle. Ovatko ne kadonneet. Tuolloin 23-vuotias ylioppilas oli aloittanut opintonsa Helsingin yliopistossa. Maamme ensimmäisen näytteen lajista keräsi myöhemmin uraauurtavana sienitieteilijänä tunnetuksi tullut Petter Adolf Karsten vuonna 1857. Nyt mieltäni kalvaa lähimetsäni lahokaviosammalten kohtalo. Sen lisäksi, että lahokaviosammalta osataan etsiä paremmin, sen kasvustoista löytyy nykyään enemmän itiöpesäkkeitä. Rauhoitettua lajia saa kerätä vain tutkimustarkoituksiin viranomaisen erikoisluvalla. Nyt suurimmista ryhmistä löytyy jopa parikymmentä pesäkettä. ”Ehkä olot ovat muuttuneet”, hän arLuontokartoittaja Olli Manninen tietää, että pienen lajin löytäminen vaatii sinnikkyyttä. 19/2018 SUOMEN LUONTO 25 laisia runsaslahopuisia metsiä on tietenkin harvassa Etelä-Suomessa, missä vanhojen metsien suojelutilanne on erityisen heikko. Lahokaviosammal on erikoisuus, sillä se on lähes lehdetön lehtisammal. Lahokaviosammalen hän löysi retkeillessään kotiseudullaan Merimaskussa. Muita vanhoja näytteitä lajista on vähän. Vai enkö vain löydä niitä. Sammalen vihreät osat ovat niin pieniä, että ne erottuvat lahopuulla vain vihreänä härmänä, ikään kuin leväkasvustona. ”Suuri osa kaikista Suomesta kerätyistä lahokaviosammalnäytteistä on täällä meidän kokoelmissamme”, Laaka-Lindberg kertoo. Ne aloittavat kasvun myöhäissyksyllä, ja ilmeisesti yöpakkaset jouduttavat pesäkkeiden ilmaantumista. Siksi laji onkin niin harvinainen. Hän perehtyi sammaliin jo opiskelijana ja oli 1980–1990-lukujen taitteessa mukana kartoittamassa Suomen vanhoja metsiä. Niiden synty on oikukasta, ja kasvu voi jäädä väliin monena vuonna. Vuosien saatossa pehmeäksi lahonnut puu on lahokaviosammalelle mieluisin kasvualusta.. Kokoelmakoordinaattori Sanna LaakaLind berg opastaa minut kokoelmasaliin. Sopivia kasvupaikkoja on vähän. ”Niitä oli 1990-luvulla yksi tai kaksi, korkeintaan kymmenen”, Laaka-Lindberg sanoo
Metsäalue on myös kuuluisa liito-oravistaan, joiden elämää on seurattu myös radiolähettimien avulla. 26 SUOMEN LUONTO 9/2018. Vaikka lahokaviosammalen löytyminen saattaakin olla nyt helpompaa kuin aikaisemmin, en löytänyt itiöpesäkkeitä lähimetsästäni. Hiipuvia enttejä, katoavia kalmoja Melkein kolme viikkoa myöhemmin, 26. ”Tämä metsä on vähän kuin unohtunut. 26 SUOMEN LUONTO 19/2018 velee. Länsiväylä humisee taustalla. Leudot talvet ovat ilmeisesti olleet lajille eduksi. Sääennuste lupaili lunta tai räntää, mutta onneksemme ennusteet muuttuivat. ”En ole itsekään vielä tänä syksynä nähnyt uusia itiöpesäkkeitä”, hän lohduttaa. Hän on itseoppinut metsien kartoittaja, joka löysi kutsumuksensa maailman tuskan ja metsiensuojelun kautta. Manninen lupaa lähteä oppaakseni loppukuusta. Ylivuotiset itiöpesäkkeet ovat kavionmallisia. Lahokaviosammalen jalka on tukeva ja punaruskea. Syksyllä kasvavat nuoret pesäkkeet talvehtivat ja jatkavat kasvuaan keväällä. Myöhäissyksyn aamuaurinko kipuaa varovasti taivaalle jossain pilviverhon takana. Hakkuita tai harvennuksia ei ole tehty pitkään aikaan lukuun ottamatta polkujen pitämistä auki.” Manninen opastaa lahoille kuusirungoille, joilta lahokaviosammalta on löyManninen kirjaa havainnot uhanalaisista metsälajeista. Nyt alueelta tunnetaan useita lahopuurunkoja, joilla lahokaviosammal kasvaa. Olin siis liian aikaisin liikkeellä. Manninen tuntee alueen hyvin, ja on jo pari vuotta sitten löytänyt sieltä ensimmäiset lahokaviosammalet, sekä niiden lisäksi muuta uhanalaista vanhan metsän lajistoa. Soitan lajin hyvin tuntevalle luontokartoittajalle Olli Manniselle. Sukellamme polkua pitkin runsaslahopuiseen kuusimetsään. Aluksi Manninen esittelee kartalta kohdettamme: Iivisniemen talojen ja Länsiväylän väliin jäävää Hannusmetsää. Kostea kylmyys nipistelee sormenpäitä. lokakuuta odottelen Mannista Espoon Iivisniemen K-Marketin kupeessa
Manninen osoittaa muutaman sentin päästä tuoreet, tämänsyksyiset itiöpesäkkeet. Täytyy vain tuijottaa runkoa.” Ensin tutkin puun toisen puolen, sitten toisen. Seuraavaksi Manninen vie katsomaan hieman tuoreempia tuulenkaatoja. Sammaloituneita maapuita, jotka rusahtaen antavat periksi askeleen alla. ”Sehän ei varsinaisesti kävele vastaan ja sano moikka. Parhaiten koossa pysyneet osat ovat sammalen peittämät, osin mustikan varpujen katveessa. Se on paikoin niin laho, että puuaines on levinnyt sammalikkoon kuin levähtänyt kauraryynipussi. ”Lahokaviosammal on voinut kasvaa tällä rungolla jo kymmeniä vuosia.” Sammalelle kelpaa laho, joka on hajonnut hyönteisten ja lahottaja sienten esikäsittelyssä ainakin kymmenisen vuotta. Lahokaviosammal viihtyy usein liito-oravan kanssa samoissa, luonnonsuojelullisesti arvokkaissa metsissä. Ne ovat vielä pieniä ja solakoita. Tutkin reidenpaksuista runkoa, joka on kuutisen metriä pitkä. EU:n luontodirektiivin nojalla suojeltu. Jotta sopivia runkoja olisi tarjolla jatkossakin, puita pitäisi kaatua hyvissä ajoin ja miltei joka vuosi. Ilmiöstä käytetään termiä lahopuujatkumo. Luuppi helpottaa pienen sammalen tarkastelua.. Ne ovat jo ehtineet kavionmallisiksi, mutta ovat täysin ehjiä, eli itiöt ovat vielä niiden sisällä. ”Jaa-a.” Manninen mittailee runkoa silmillään. Metsästä, joka ei ole ollut talouskäytössä, löytyy runsaasti eri ikäistä lahopuuta: Hitaasti pystyyn hiipuvia, ikivanhoja enttejä. Vankkaoksaisia kuusia riittää pesäpuiksi. Metsän säilyminen turvaa tulevaisuuden myös niille lukuisille muille Mannisen löytämille uhanalaisille lajeille. TIESITKÖ. Paluumatkalla isokokoinen kanahaukkanaaras lentää ylitsemme. tynyt. Kaarna on irronnut, mutta puu on pinnasta kovaa. Itiöpesäkkeitä on vaikea huomata, vaikka tietää mitä on etsimässä ja senkin, mistä sammalen pitäisi löytyä. Itiöpesäke on nuorella kasvavalla sammalella puikea ja heleänvihreä. n LAHOKAVIOSAMMAL Buxbaumia viridis Buxbaumia viridis TUNTOMERKIT: Varsi tukeva, punaruskea ja 1–2 senttiä pitkä. Lähivuosien myrskynkaatoja. Pienen sammalen voima on paljon kokoaan suurempi. ”Pienen sammalen huomaaminen vaatii sinnikkyyttä”, Manninen tietää. Sammalta ei kuitenkaan suojella kuplassa. Tällä maapuulla lahokaviosammalia on suuri joukko, yhteensä 21 itiöpesäkettä. Kasvaa pitkälle lahonneella kannolla tai maapuulla, yleensä kuusella. Tässä täytyy olla sen reviiri. 19/2018 SUOMEN LUONTO 27 Lahokaviosammal on voinut kasvaa tällä rungolla jo kymmeniä vuosia. Vähän kuin syksyn kukkia. Kanahaukka huudahtaa vaisusti jossain lähellä. Ja jo katoavia kalmoja, jotka näkyvät kuntassa enää sammalten verhoamana kohoumana. Liekö pohjoistuuli kaatanut ne samassa rytäkässä. Keväällä talvehtimisen jälkeen pesäkkeet ovat kavionmallisia ja hailakan keltaisia. Samalta rungolta löytyy kaksi viimevuotista pesäkettä lisää. Kanahaukka huutaa taas. LEVINNEISYYS: Ahvenanmaalta ja saaristosta Pirkanmaalle ja Uudellemaalle. Pitää tietää mistä etsii. Ja yleisillekin lajeille, kuten meille ihmisille. UHANALAISUUS: Äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu, erityisesti suojeltu. ”Lahon pitäisi pehmittää puu niin, että se joustaa kuin makuualusta.” Retken lopuksi suuntaamme parhaalle paikalle. Vanhat kuuset makaavat rinnatusten kellistyneinä. Kuinkahan kauan sitten runko on mahtanut kaatua. Pesäkkeen kärki on läpikuultava ja tyvi vaalea. Syksyn kukkia Lahokaviosammalelle otollinen lahopuu on vihertävänmustaa, jonka ruskolaho on osin hajottanut muhjuksi. ELINYMPÄRISTÖ: Runsaslahopuiset vanhat metsät. Tutkimme runkoja, mutta vaikuttaa siltä, etteivät ne vielä ole tarpeeksi lahoja. Sen avulla voidaan arvioida metsän historiaa ja suojeluarvoa. Runkoja, joilta kaarna on kuoriutunut irti. Yllättävää, että sammal kasvattaa itiöpesäkkeensä aivan kasvukauden loppuvaiheessa. Sitten tärppää! Silmiini osuu tummanpunainen tukeva varsi, jonka päässä on hajonnut itiöpesäke, kuin pikari. Itiöt ovat lentäneet pois pesästä. Lahokaviosammalen takia on jouduttu muuttamaan niin rakennussuunnitelmia kuin metsähakkuitakin. Sellaisia kohtia on tässä maapuussa useita. ”Haluatko itse löytää sammalet?” Tietysti sitä pitää ainakin yrittää. Pesäke on viimevuotinen, kesän aikana hajonnut. ”Vaikea sanoa, mutta arviolta ehkä 40 vuotta sitten”, hän sanoo
28 SUOMEN LUONTO 9/2018 Suomella on vastuunsa tiettyjen pohjoisten alkuperäislajien suojelusta. TEKSTI MAURI LEIVO / KUVAT MAURI LEIVO, TAPIO KUJALA, JUHA TASKINEN, SEPPO KEMPPAINEN / VASTAVALO JA HÅKAN SÖDERHOLM / VASTAVALO UNOHTUIKO VASTUU. Miten vastuulajit on huomioitu maassamme. M AU RI LE IV O 28 SUOMEN LUONTO 9/2018
Satoja laulujoutsenia sukeltelee lähellä rantaa. Ulompaa lahdelta kuuluu korahtelevaa ääntä. Koskeloista pienimpiä, uiveloita, uiskentelee niitäkin jokunen ruovikon reunassa. Kaikkien niiden levinneisyyden painopiste osuu näille kulmille, koilliseen Eurooppaan, Suomeen ja sen lähialueille. Sama pätee moniin muihinkin vesilintuihin, suolintuihin ja metsälintuihin. Ympäristöhallinnon sanavalikoimaan vastuulajit nousivat vuonna 2001 valmistuneessa Suomen lajien uhanalaisuustarkastelussa, jossa olivat mukana kaikki eliöryhmät. Näin kävi esimerkiksi sienille. Useimmista ryhmistä ei kuitenkaan lopulta nimetty vastuulajeja tai nimettiin vain jokunen laji, koska tietoa niiden levinneisyydestä ja lukumääristä Euroopassa ja maailmassa oli liian vähän. Eniten vastuulajeja nimettiin samRISKILÄ Cepphus grylle SUOMEN PESIMÄKANTA 36 000 EUROOPAN PESIMÄKANTA 304 000–742 000 UHANALAISUUS erittäin uhanalainen LIN TU LA JIE N K A N TO JE N LÄ H D E: BIR D LIF E IN TE RN AT IO N A L 9/2018 SUOMEN LUONTO 29. Vesi pärskyy, kun liki tuhannen isokoskelon parvi käy kalaparven kimppuun. Näitä pohjoisia vesilintuja ei heidän kotinurkillaan juuri tavata. Suomalainen lintuharrastaja toteaa kaukoputkensa takaa, että eipä taaskaan mitään kummempaa. Monia eteläeurooppalaisia moinen pohjoisten lajien kavalkadi kuitenkin sykähdyttäisi. Tuolloin tarkastelussa olivat vain linnut ja puhuttiin erityisvastuulajeista. Niiden vanavedessä pyörii haapanoita, jotka noukkivat joutsenten aiheuttamien vesipyörteiden pintaan nostamia kasvinosia. Vastuulajin käsite esiteltiin ensimmäisen kerran BirdLife Suomen IBA-työryhmän (tärkeät lintualueet) toimesta 1990-luvun puolivälissä. Joutsenet, haapanat ja koskelot kuuluvat Suomen viralliselle vastuulajilistalle juuri siksi, että ne ovat tyypillistä lajistoamme. Merenlahdella käy kuhina, kun pitkälti toistatuhatta vesilintua ruokailee hyisessä vedessä. 9/2018 SUOMEN LUONTO 29 O n myöhäinen syksy
Suomessa elää muutama kotoperäinen laji: pohjantalviharmo kääriäinen, hämehitukoi, kolme pistiäis lajia sekä vasta 2000-luvulla löydetty halavasepikkä, mutta silti yhtäkään niistä ei löydy vastuulajilistalta. Useimpien lajien poissaoloon on hyvä selitys: pistiäisille ei määritelty vastuulajeja lainkaan, kun taas sepikkä ja koi löydettiin Suomesta vasta vastuulajilistan teon jälkeen. ”Perhosia ei käyty systemaattisesti läpi, vaan nostettiin asiantuntijoiden esiin tuomia selviä tapauksia. Eri eliöryhmien vastuulajeille yhteistä on se, että niiden Euroopan populaatiosta merkittävä osa, yleensä vähintään 15–20 prosenttia, esiintyy Suomessa. Vastuu niiden suojelusta lankeaa yksinomaan valtioille, joiden alueella lajeja esiintyy. Siksi kansainvälinen vastuu niiden seurannasta, tutkimuksesta ja suojelusta lankeaa meille. Nykyisen perhosten lajiluettelon mukaan se on synonymisoitu yleisen talviharmokääriäisen kanssa.” Yleisperiaate endeemisten lajien osalta on kuitenkin hyvin selvä, kuten ympäristöministeriössä vastuulajiasioita hoitava ympäristöneuvos Esko Hyvärinen vahvistaa. Entäpä kääriäinen, joka kuvattiin tieteelle jo vuonna 1996. Itsestäänselviä vastuulajeja ovat kotoperäiset lajit. Harvoista kotoperäisistä alalajeistamme ja roduistamme tunnetuin on saimaannorppa. 30 SUOMEN LUONTO 9/2018 30 SUOMEN LUONTO 9/2018 malista (76 lajia) ja putkilokasveista (65), eläinosastolla perhosista (42). Se alkaa olla niin eriytynyt muista norpista, että lajistatuksen saaminen lienee vain ajan kysymys. ”Endeemisten lajien ja alalajien kuuluu olla listalla.” Vastuulajilistalla on sentään joitakin hyvin suppean alueen endeemejä kuten joukko Itämeren ja Pohjanlahden rantojen sekä tunturiylänköjen kasveja. Hän oli aikoinaan laatimassa vastuulajilistaa. Ne ovat siis jollakin tapaa tyypillisiä nimenomaan suomalaiselle luonnolle koko maapallon tai vähintään Euroopan mittakaavassa. Kotoperäiset ykkösenä Itsestäänselviä vastuulajeja ovat endeemiset eli kotoperäiset lajit. Miksi se ei päätynyt listalle. SAIMAANNORPPA Pusa hispida saimensis SUOMESSA 390 KOKO MAAPALLON KANTA 390 UHANALAISUUS erittäin uhanalainen JU H A TA SK IN EN 30 SUOMEN LUONTO 9/2018. Tässä saattoi olla kyse siitä, että pohjantalviharmokääriäinen oli äskettäin kuvattu ja siitä tiedettiin vähän. Kysymykseen vastaa Suomen ympäristökeskuksessa pitkään työskennellyt tutkija Ilpo Mannerkoski. Kaikkiaan vastuulajeja kertyi 274. Niitä ei tavata missään muualla maapallolla
Meikäläiset metsäpeuraja susikannat olivat pitkään Venäjältä rajan yli tulleen täydennyksen varassa. KARIKUKKO Arenaria interpres SUOMEN PESIMÄKANTA 6000 EUROOPAN PESIMÄKANTA 35 900–77 100 UHANALAISUUS vaarantunut M AU RI LE IV O 9/2018 SUOMEN LUONTO 31 LÄ H D E: YM PA RIS TO .F I, TIL A N N E 20 00 -L U V U N A LU SS A . Venäjä ei ole enää loputon taigareservaatti. Dmitri Aksenovin johtama venäläistutkijaryhmä on arvioinut, että Venäjän Euroopan puoleisista metsistä yli 90 prosenttia on talouskäytössä. Hyvä esimerkki rajat ylittävästä yhteistyöstä on suomalais-venäläinen Ystävyyden luonnonsuojelualue Kuhmon korkeudella. Missään muualla kuin Suomessa ei ole näille kahlaajille otollisia rimpisiä aapasoita, mikä asettaa meille poikkeuk sellisen suuren vastuun suolajien suojelusta. Tämä johtaa helposti oman merkityksemme vähättelyyn boreaalisten lajien suojelussa. Koska pohjoisen havumetsävyöhykkeen lajien ydin populaatiot ovat yleensä levittäytyneet useamman valtion alueelle, parhaiten vastuulajien suojelu luonnistuisi yhteistyössä Venäjän, Ruotsin ja Norjan kanssa. Yhdessä ne muodostavat laajan yhtenäisen suojelukokonaisuuden, joka on boreaalisen luonnon ja siellä elävien lajien kannalta enemmän kuin osiensa summa. Useimpien boreaalisten lajien levinneisyys Euroopassa kattaa Suomen lisäksi Ruotsin, Norjan ja Venäjän, joista viimeksi mainittu aiheuttaa vastuulaji kysymyksen kannalta pientä päänvaivaa. Lisäksi maan epävakaat poliittiset olot, paikoin sumeilematon luonnonvarojen hyödyntäminen, lainsäädännön ongelmat sekä biologisen tiedon puute tekevät Venäjästä hyvin haastavan yhteistyökumppanin. Monen suolajin kuten jänkäsirriäisen, liron ja mustaviklon osalta Suomi on yllättäen Venäjääkin suurempi mahtitekijä. Jos ydinpopulaatio heikentyy, lanka reunapopulaatioihin katkeaa helposti. Naapurit yhteistyöhön Vastuulajiemme joukossa on erityisen paljon metsäja suoluontoon kuuluvia lajeja. Suojelu kantaa kauas Vastuulajiajattelussa huomio kohdistuu lajin tärkeimpien populaatioiden, ydinpopulaatioiden, suojeluun. Ydinpopulaatio toimii siis kuin pääoma, josta syntyy osinkoa levinneisyysalueen reunoille, yleensä nuorten yksilöiden levittäytyessä uusille alueille. Siihen kuuluu useita suojelualueita rajan molemmin puolin. Naapuriyhteistyön avulla kunkin kasvillisuusvyöhykkeen tyyppilajisto tulisi otettua huomioon laajemmalla tasolla kuin vain kansallisessa lainsäädännössä. Muutokset ydinpopulaatiossa heijastuvat miltei aina reunapopulaatioihin, ja reunapopulaatioiden säilyminen on muutenkin usein sattuman kauppaa. Ural-vuoristo puolestaan eristää tehokkaasti monet eurooppalaiset metsälajikannat siperialaisista. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat isot maanisäkkäät. 10 20 30 40 50 60 70 80 Nisäkkäät Linnut Perhoset Kovakuoriaiset Putkilokasvit Sammalet Jäkälät Sienet VASTUULAJIEN LUKUMÄÄRÄ ELIÖRYHMITTÄIN. Monen lajin kannasta pääosa asustaa näet suurella todennäköisyydellä itänaapurissamme. 9/2018 SUOMEN LUONTO 31 Silloin meillä on aito kotoperäinen vastuulaji. Samoin valkoselkätikkamme kannan upea nousu tällä vuosituhannella sukupuuton partaalta on pitkälti seurausta vaellukselle lähteneestä Venäjän emäkannan ylijäämästä
Vastuulaji, mutta ei uhanalainen Vastuulajit eivät ole välttämättä uhanalaisia. Kun tarVastuulajit eivät aina ole uhanalaisia. Vastuulajien suojelu yhtäällä saattaa siis koskettaa monia muita maita toisaalla, jopa tuhansien kilometrien päässä. Siitä herää helposti ajatus, että niillä menee hyvin. Erilaiset ihmisen ja luonnon itsensä taholta tulevat tekijät uhkaavat helpommin pientä populaatiota kuin isoa. Mutta samalla siinä piilee uhanalaisuuskriteeristön heikkous. Valtion rajat saattavat siis hämärtää lajin todellisen globaalin suojeluntarpeen. Esimerkiksi jyrkkään alamäkeen suistuneen ja 2010-luvulla meiltä kokonaan hävinneen kultasirkun suojelutoimet Suomessa valuivat hukkaan, koska lajin ydintalvehtimisalueilla Kaukoidässä kanta on romahtanut ankaran pyynnin seurauksena. Uhanalaisuuden näkökulma on kansallinen, vastuulajien kansainvälinen. Siinä missä uhanalaisuus tarkoittaa jonkin tekijän uhkaavan lajin suomalaista populaatiota, vastuulajistatus kertoo Suomen olevan yksi niistä harvoista maista, jolle lankeaa vastuu lajin säilyttämisestä. Esimerkiksi etelän suunnilta meille ilmaantuneet lajit päätyvät pienen populaationsa vuoksi miltei automaattisesti punaiselle listalle. Meidän tulisi olla enemmän huolissamme jänkäsirriäisistä, rimpirahkasammalista ja muurainhopeatäplistä. Kuulostaa järkevältä. Voidaan oikeutetusti kysyä, onko siinä mieltä. Kun kultasirkun ydinpopulaatio ajautui ahdinkoon, ensimmäisenä hävisivät lajin reunaesiintymät. 32 SUOMEN LUONTO 9/2018 32 SUOMEN LUONTO 9/2018 Reunapopulaation suojelu on luonteeltaan toisenlaista. Ja yleensäkin kaikista sellaisista vastuulajeista, jotka eivät kuulu punaiselle listalle. Kaikki kunnia ruokosirkkalinnuille, pikkusinisiiville, baltiantoukokämmeköille ja muille etelän tuulahduksille, mutta ne ovat sittenkin luonnossamme vain kuriositeetteja. Laajemmin tarkasteltuna usein on kuitenkin kyse ekspansiivisista, uusille alueille levittäytyvistä lajeista, ei taantuneista. Vastuulajilistan perustamishetkellä vuonna 2001 vastuulajeiksi nimetyistä putkilokasveista ja sammalista punaisella listalla oli alle puolet, linnuista vain joka kolmas. Jo Suomenlahden toisella puolella ne ovat tavallisia lajeja. Uhanalaisten lajien joukossa on paljon lukumääräisesti harvinaisia lajeja. METSO Tetrao urogallus SUOMEN PESIMÄKANTA 600 000 EUROOPAN PESIMÄKANTA 1,3–2,1 miljoonaa UHANALAISUUS elinvoimainen M AU RI LE IV O KATSO LISTA SUOMEN VASTUUL AJEISTA www.suom enluonto.fi 32 SUOMEN LUONTO 9/2018. Lainsuojattomat vastuulajit Monet vastuulajeistamme ovat yhä varsin runsaslukuisia
Lehtiniemi valottaa lintujärjestön linjaa: ”Olemme vastuulajikysymystä enemmän korostaneet jokaisen valtion PUNAISEN KIRJAN VASTUULAJIT HYTYMALJAKAS Sarcosoma globosum UHANALAISUUS silmälläpidettävä ELINYMPÄRISTÖ Luonnontilaiset kuusivaltaiset metsät LAPINLINNUNSILMÄ Chrysosplenium tetrandrum UHANALAISUUS elinvoimainen ELINYMPÄRISTÖ Lapin puronvarret ja lähteikköjen sammalikot TA PIO KU JA LA SE PP O KE M PP A IN EN / VA ST AV A LO H Å K A N SÖ D ER H O LM / VA ST AV A LO Piurukuoriainen (Donacia fennica) on elinvoimainen laji. Ministeriön suunnalta ei siis ole odotettavissa paljon lisähuomiota. 9/2018 SUOMEN LUONTO 33. Hanke ei ole voimavarojen puuttuessa toteutunut, ja vastuulajien asema ei ole lainsäädännönkään kautta vahvistunut. Esimerkiksi vastuulajilistan linnuista punaisella listalla oli vuonna 2001 kymmenen lajia (joista kaksi uhanalaista), mutta kymmenen vuotta myöhemmin jo 15 (3) ja viisitoista vuotta myöhemmin peräti 19 (12). TA PIO KU JA LA Piurukuoriainen Donacia fennica) on elinvoimainen laji. ”Lajeihin ei liity lainsäädännöllisiä velvoitteita eikä varsinaisia viranomaistoimia.” Vastuulajistatuksen painoarvo on sangen köykäinen, sillä se ei velvoita ketään yhtään mihinkään. Uhanalaisuuden seurantatyöryhmän raportti vuodelta 2010 kertoo sekin karua kieltä vastuulajien asemasta ympäristöhallinnon resurssienjaossa. LÄ H D E: YM PA RIS TO .F I, TIL A N N E 20 00 -L U V U N A LU SS A . Kun rahaa ja muita resursseja ei riitä edes lakisääteisten suojeluohjelmien ja -tavoitteiden toteuttamiseen, sitä on vaikea löytää vastuulajeillekaan nykytilanteessa, jossa ympäristöhallintoamme ajetaan yhä ahtaammalle. Vastuulajeista ei kirjoitettu mitään muuta tuossa 700-sivuisessa tiiliskivessä. 9/2018 SUOMEN LUONTO 33 9/2018 SUOMEN LUONTO 33 kastellaan vuoden 2001 jälkeen tehtyjä uhanalaisuusarviointeja huomataan kuitenkin, että lajeista on tullut entistä uhanalaisempia. Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola ja BirdLife Suomen suojeluja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi myöntävät asian. Vuonna 2015 lintujen punaisella listalla keikkui siis jo joka toinen vastuulintulajimme. Elinympäristöt suojeluun Jos vastuulajit ovat jääneet unholaan ympäristöhallinnossa, niin on käynyt luonnonsuojelujärjestöissäkin. Elinvoimaisten lajien suojelutason säilyttämisen tulisi sisältyä yleiseen luonnon monimuotoisuudesta huolehtimiseen”, ympäristöneuvos Hyvärinen sanoo. Sama ongelma koskee myös uhanalaisia lajeja. ”Luonnonsuojeluliitto on pyrkinyt ottamaan vastuulajiasian esille viranomaistapaamisissa sekä muistuttanut siitä erilaisissa lausunnoissa. Uhanalaisuusstatus itsessään ei vielä takaa lainsuojaa. ”Uhanalaisten ja varsinkin luonnonsuojelulain 47 §:n tarkoittamien erityisesti suojeltavien lajien sekä luontotai lintudirektiivin lajien erityiseen huomioi miseen ja suojeluun voidaan käyttää lainsäädännön mukaisia keinoja. Viisi vuotta myöhemmin julkistetussa lintujen uhanalaisuusraportissa sanaa vastuulaji ei mainittu kertaakaan. Vasta kun kyseessä on erityisesti suojeltava laji tai EU:n luontodirektiivien tiettyjen liitteiden laji, laki velvoittaa lajin suojeluun. Tätä korostaa myös ympäristöneuvos Esko Hyvärinen. Jotain on pielessä, kun boreaaliselle luonnolle kaikkein tyypillisimmät lajit alkavat tipahdella punaiselle listalle yksi toisensa perään ja omaleimaisimmat lajimme käyvät yhä uhanalaisemmiksi. 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 % Nisäkkäät Linnut Perhoset Kovakuoriaiset Putkilokasvit Sammalet Jäkälät Sienet Ei uhanalainen Silmälläpidettävä Uhanalainen LÄ H D E: YM PA RIS TO .F I, TIL A N N E 20 00 -L U V U N A LU SS A . Yksi syy tähän ongelmaan löytyy aivan toisesta kirjasta: vastuulajeilla ei nimittäin ole mitään juridista asemaa Suomen lainsäädännössä. Lajien juridinen asema lainsäädännössä pitäisi ottaa esille ensi vuonna luonnonsuojelulain uudistuksen yhteydessä”, Veistola toteaa. Raportissa todetaan: Ympäristöministeriön tuli vahvistaa Suomen velvoitteet kansainvälisten vastuulajien säilyttämisessä ja käynnistää kansainvälistä yhteistyötä vastuulajien säilyttämiseksi
Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet 10 € engl. Vastuulajien suojelutilanne tulisi selvittää. Trichoptera of Finland is an extensive book about the caddis y fauna of northeastern Europe. Suomen päiväja yöperhoset 95 € Kirja esittelee Suomen ja lähialueiden 253 lajia Yli 1500 kuvaa johdattavat lukijan paitsi vesiperhosten myös suomalaisen vesiluonnon äärelle. Suomen ja lähialueiden 253 lajia esitellään elävien ja preparoitujen yksilöiden valokuvien sekä piirrosten avulla. Suomen päätehtävä kansainvälisessä luonnonja lajiensuojelussa on pitää huolta ennen kaikkea pohjoisen luontomme alkuperäislajistosta, jolla ani harva kansakunta voi ylpeillä. Vastuulajeja ei kuitenkaan pitäisi väheksyä. KAURI MIKKOLA & SIIVEKKÄÄT IHMEET KAURI MIKKOLA & SIIVEKKÄÄT IHMEET LUONNONTUTK T K IJA N PERHOSJA LI N T T U R ET K I Ä SIPERIASSA JA POHJOIIS-AMERIKASSA K AURI MIKKOLA ISBN 978-952-67544-9-9 K AURI MIKKOLA . Niiden kannoistahan suuri osa pesii meillä.” BirdLifessa on huomattu, että kansainvälinen näkökulma suojeluasioissa ei välttämättä ole eduksi. Takakannessa on riitesirvikäs (Chaetopteryx sahlbergi) -pariskunta, kultaharjakas (Philopotamus montanus) sekä suoluputkisirvikkään (Limnephilus pantodapus) koiraan genitaalit. Kirjasta löydät vastauksen siihen, miksi kansikuvan lukin jalkaan on tarrautunut valeskorpioni ja miksi loppukesästä lukeilta niin usein puuttuu jalkoja. ISBN 978-952-68504-1-2 Hyönteistarvike TIBIALE Oy, Helsinki 2018 S u o m e n v e s i p e r h o s e t T r i c h o p t e r a o f F i n l a n d S a l o k a n n e l • M a t t i l a Kirjan etukannessa on järviriuku sirvikäs (Anabolia laevis) ilta-auringon valossa. Kirjan yli 1500 kuvaa johdattavat lukijan paitsi vesiperhosten myös suomalaisen vesiluonnon äärelle. n Kirjoittaja on biologi ja vapaa toimittaja. Suomen vesiperhoset Trichoptera of Finland Juha Salokannel Keijo Mattila Suomen vesiperhoset -kirja on laaja tietopaketti perhosten lähimpään sukulaisryhmään, joka on jäänyt näyttävyydestään ja runsaudestaan huolimatta useimmille varsin tuntemattomaksi. Suomen ja lähialueiden 253 lajia esitellään elävien ja preparoitujen yksilöiden valokuvien sekä piirrosten avulla. ISBN 978-952-68504-1-2 Hyönteistarvike TIBIALE Oy, Helsinki 2018 Su om en ve sip erh os et Tri ch op te ra of Fin lan d Sa lo ka nn el• M att ila Kirjan etukannessa on järviriuku sirvikäs (Anabolia laevis) ilta-auringon valossa. Suomen vesiperhoset 63 € . The Winged Wonders 10 € . Huikean yksityiskohtaiset lähikuvat tärkeistä tuntomerkeistä helpottavat määrittämistä. Kaavoitus ja luonnonhoito ovat nekin tärkeitä lajien auttamisessa. 9 789526 850412 Suomen vesiperhoset Trichoptera of Finland Juha Salokannel Keijo Mattila Suomen vesiperhoset -kirja on laaja tietopaketti perhosten lähimpään sukulaisryhmään, joka on jäänyt näyttävyydestään ja runsaudestaan huolimatta useimmille varsin tuntemattomaksi. Suomen kukkakärpäset 15 € . Suomen kotilot ja etanat 20 € Annika Uddström & Veikko Rinne Opas esittelee lukkien ja valeskorpionien mielenkiintoista maailmaa. Vuoden 2018 uutuus Matkakokemuksia taigalta Ideoita myös joulun paketteihin 10,– . Vaikka luonnonsuojelua pidetäänkin arvossa, saatetaan kokea, että suojeluvaatimuksia tulee liikaa Suomen ulkopuolelta”, Lehtiniemi sanoo. ”Resurssit lajien arviointityöhön ovat rajalliset, eivätkä vastuulajit yllä priorisoinnissa kärkeen”, Hyvärinen toteaa. Even though this book is written mainly in Finnish, the non-Finnish readers are guided through by English summaries and gure texts. Runsaasti kuvitettu teos paljastaa saloja vuoristojen ja boreaalisten alueiden perhosista, linnuista sekä kasveista – kuvailee selviytymistarinoita kaukaisilla mailla, erilaisissa kulttuureissa, ja esittelee hyönteistutkijoiden huippuja. ”On pieni pelko, että vastuulajiajattelu korostaa liiaksi kansainvälisyyttä ja EU:ta. Even though this book is written mainly in Finnish, the non-Finnish readers are guided through by English summaries and gure texts. Päiväperhoset matkalla pohjoiseen Tarkkaa tietoa kaikista päiväperhosistamme ja ilmaston vaikutuksesta niiden elinoloihin. Valeskorpioni taas on pieni, mutta omassa kokoluokassaan mahtava peto, jonka saalis on täysin vastustajansa armoilla. Kauri Mikkolan värikkäät kirjoitukset vievät lukijan upeiden maisemien äärelle, yhdessä monien luontoasiantuntijoiden kanssa. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. Suomen verkkosiipiset 30 € . Veistola luettelee esimerkkejä, miten vastuulajien suojelutilannetta voitaisiin parantaa: ”Avainasemassa on Suomen ekologisen verkoston selvittäminen ja turvaaminen. Kannen kuvat Kari Kaunisto ja Veikko Rinne, ulkoasu Vappu Ormio Täsmätietoa perhosista ja muista ryhmistä . Olemme painottaneet erityisesti vesija kosteikkolintujen suojelua. K A U R I M IK K O L A & S IIV E K K Ä Ä T IH M E E T Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet -kirja täyttyy radion ja television Luontoilloistakin tutun, edesmenneen professori Kauri Mikkolan tutkimusmatkoista stepeille, taigalle ja vuoristoihin – Altain aroilta Baikalin kuusikoihin – Ottawan soilta Coloradon vuorille ja Yukonin erämaahan. Kirjan pääpaino on lajiesittelyissä, joissa on tarkat määritystuntomerkit ja korkealaatuiset kuvat Suomessa tavatuista 16 lukkija 18 valeskorpionilajista. Trichoptera of Finland is an extensive book about the caddis y fauna of northeastern Europe. Ensiksi olisi tehtävä perusteellinen selvitys lajien nykyisestä suojelutilanteesta sekä suojelualueverkon riittävyydestä populaatioiden ylläpitämiseksi. Takakannessa kurkistelevat pikkuvaleskorpioni (Cheiridium museorum) ja piikkilukki (Lophopilio palpinalis). Perhoskompassi 20 € . 9 789526850412 Hinnat voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. 34 SUOMEN LUONTO 9/2018 HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Määrityskaavassa on mukana myös sellaisia lähialueiden lajeja, joita voisi esiintyä Suomessakin. Lukit ovat suurikokoisina ja rauhallisina otuksina mukavia valokuvattavia ja usein tarvittavat tuntomerkit on mahdollista nähdä kuvista. Kirja vie matkalle syvälle luonnon yksityiskohtiin – alueille, minne vain harva on päässyt vierailemaan. Seinällä köllöttävä lukki saattaa näyttää pallolta, josta sojottaa jalkoja joka suuntaa, mutta lähempää tarkasteltuna se on täynnä kiehtovia yksityiskohtia. Suomessa tämä tarkoittaa ennen muuta boreaalisia metsiä ja soita sekä Itämeren, järvien ja jokien rantoja. alv 10 %. – Hyönteistarvike Tibiale Oy. Myöhemmin kiinnostuksen syventyessä kirja toki tarjoaa yksityiskohtaiset tuntomerkit tarkkaa lajinmääritystä varten. Kirjan runsas kuvitus mahdollistaa lajeihin tutustumisen ilman, että yksityiskohtiin paneutuminen on heti välttämätöntä. With over 1500 photos and drawings this book not only brings forth 253 caddis y species, but o ers an introduction to the Finnish aquatic environments. With over 1500 photos and drawings this book not only brings forth 253 caddis y species, but o ers an introduction to the Finnish aquatic environments. Riistalintujen metsästyspainetta on tarvittaessa lievennettävä kiintiöillä ja rauhoituksilla.” Parasta olisi, jos riittävä määrä vastuulajien elinalueita sisältyisi suojelualueverkkoon. Suomen lukit ja vesiskorpionit 30 € . Lisäksi olisi tärkeää päivittää vastuulajilista uusinta tietoa vastaavaksi. Lajiesittelyihin kootut studioja luontokuvat muodostavat määrityksen tueksi monipuolisen ja runsaan kokonaisuuden, joka sisältää kuvia niin lajien yleisolemuksesta kuin pienistä yksityiskohdistakin. Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € Tutustu myös netissä: www.tibiale.fi . Luontevinta olisi tarkistaa se uhanalaisuuspäivityksen yhteydessä. Takakannessa on riitesirvikäs (Chaetopteryx sahlbergi) -pariskunta, kultaharjakas (Philopotamus montanus) sekä suoluputkisirvikkään (Limnephilus pantodapus) koiraan genitaalit. Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet on lukukokemus kaikille luonnon kirjosta kiinnostuneille, ja antaa vastauksia monenlaisiin kysymyksiin. Teoksessa lukija perehdytetään aikuisten vesiperhosten elintapoihin, harrastusmenetelmiin ja määrittämiseen sekä tutkimuksen historiaan. Lajinmääritykseen tarvittavien tuntomerkkien ja kuvien lisäksi kirjassa esitellään myös lukkien ja valeskorpionien elintapoja sekä elinympäristöjä ja neuvotaan harrastuksen aloittamisessa. Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. Suomen lukit ja valeskorpionit lukit ja valeskorpionit Suomen ISBN 978-952-68504-0-5 Su om en lu kit ja va le sk o rp io n it A n n ik a U d d st rö m & V eik ko R in n e Kirjan etukannessa hiippailee rauniolukki (Leiobunum tisciae) ja sen jalassa roikkuu puistovaleskorpioni (Pselaphochernes scorpioides). Ajankohtainen teos ilmastonmuutoksen näkökulmasta Koko perhoslajistomme yhdessä paketissa velvollisuutta suojella monimuotoisuutta. Sisältää kuvat, kartat, lajiesittelyt, aikasarjamuutokset ym. Viranomaisilla ei kuitenkaan tunnu riittävän tähän paukkuja. Kaikkien näiden elinympäristöjen suojelussa on kuitenkin merkittäviä puutteita. Kirjallisuutta luonnon ystäville ?Tilaukset: tilaus@tibiale.fi Su om en ko til o t ja et an at Opas maanilviäisten maailmaan kotilot ja etanat Suomen Anne Koivunen Pekka Malinen Hannu Ormio Juhani Terhivuo Ilmari Valovirta HELSINKI OTTAWA COLORADO YUKON MIAMI NOVOSIBIRSK BAIKAL ALTAI ANADYR PRIMORJE TIENŠAN TŠUKTŠI 9 7 8 9 5 2 6 7 5 4 4 9 9 Hyönteistarvike TIBIALE Oy. Helsinki 2015. Kirjan yli 1500 kuvaa johdattavat lukijan paitsi vesiperhosten myös suomalaisen vesiluonnon äärelle. Pääset katsomaan lukkia silmästä silmään ja näet valeskorpionin mahtavat sakset lähikuvassa. M AU RI LE IV O HAAPA RIIPPU SAMMAL Neckera pennata UHANALAISUUS vaarantunut ELINYMPÄRISTÖ Vanhat kuusivaltaiset metsät ja lehdot. Teoksessa lukija perehdytetään aikuisten vesiperhosten elintapoihin, harrastusmenetelmiin ja määrittämiseen sekä tutkimuksen historiaan
Vuosikerran kymmenessä numerossa on yli 800 sivua luontoasiaa. 19/2018 SUOMEN LUONTO 35 19/2018 SUOMEN LUONTO 35 HYVÄN MIELEN JOULULAHJA! Tilaamalla luonnonystävän ykköslehden tuet luonnonsuojelua. Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto. ANN A LAHJ AKSI 10 VUO DENA IKAA SUOM EN LUON NOSS A!. Tarjoustunnus: SL Suomen Luonto Tarjous on voimassa 6.1.2019 asti uusille tilauksille kotimaassa. 79,50 €) Tilaa kätevästi netistä: www.suomen luonto.fi/joulu H A N N U R Ä M Ä / VA ST AV A LO WWW.SUOMENLUONTO.FI WWW.SUOMENLUONTO.FI PIENI SUURI METSÄHIIRI on taitava kiipeilijä, jolta onnistuvat myös pitkät hypyt ja loikat. 9–15), tilaajapalvelu@suomenluonto.. Otuksen tunnistaa lämpimän ruskeasta selästä ja valkeasta vatsa puolesta. Sillä on mittaa reilu 20 senttiä – pitkä häntä mukaan lukien. /joulu, (09) 228 08210 (ark. Tilaukset: www.suomenluonto.. Metsähiiri on suurin hiiremme. KOKO VUOSI VAIN 53,50 € (norm
36 SUOMEN LUONTO 9/2018 Marraskuinen versio Claude Monet’n lumpeista. 36 SUOMEN LUONTO 9/2018
Luontokuvaajina huomaamme kuitenkin odottavamme marraskuuta, ja mietimme jo etukäteen sen tuomia hienouksia. ”Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun”, alkaa kertosäe Miljoonasade-yhtyeen ikimuistoisessa kappaleessa Marraskuu , ja jatkuu: ”Yli taivaan, päivät niin kuin varisparvi raahautuu”. Kuvaajaystäväni totesi kerran viikkokausia jatkuneesta harmaasta säästä, että ”onpa oikein suomalainen perusdepressiokeli”. Marraskuuta pidetään yleisesti vuoden ankeimpana aikana, jolloin luonnossa kaikki on väritöntä ja kuollutta. Myös esimerkiksi englannissa on sana mortal, joka tarkoittaa kuolevaista. 9/2018 SUOMEN LUONTO 37 Marraskuu on parasta aikaa filosofoivalle luonnossa liikkumiselle. Luontokuvaajalle marraskuu on kaksijakoista aikaa. Se on samaa perua kuin latinan kuolemaa tarkoittava mori. Hennon ensilumen reunustamalla, kengän alla rapisevalla neulaspolulla tuntuu, että luonnon herkkä kauneus valuu suoraan sielun syövereihin. Tarkemmin katsottuna totuus ei ole näin synkkä, vaan parhaimmillaan tuo aika voi tarjota vuoden kauneimmat sävyt ja herkkyyttä, jollaista ei muulloin voi kokea. TEKSTI JA KUVAT JUHO RAHKONEN S uomen kielessä sana marras viittaa kuolemaan tai sen ennusmerkkeihin. Luonnossa marraskuu onkin kuoleman kuukausi, sillä maa routaantuu, ja useimpien kasvien varret kuolevat ja jäävät törröttämään ruskeina, elottomina runkoina. MARRASKUUN YLISTYS 9/2018 SUOMEN LUONTO 37. Laulu tavoittaa jotain siitä karheasta kauneudesta, joka marraskuuhun liittyy
Yön aikana kuura kuorruttaa puut ja vesistöjen rannoille kerääntyy hienoa, pitsimäistä jääreunusta. Se paistoi tasan yhtenä päivänä, kokonaiset kaksi tuntia. Marraskuussa värit ovat kuin impressionistin paletista. Keväällä, kesällä ja alkusyksyllä ihastellaan lyhyitä sadekuuroja ja niiden jälkeen taivaalla loistavia sateenkaaria, mutta marraskuussa sade tulee usein yhtenäisenä loputtomana tihkuna. Taivaan tulet leiskuvat marraskuun pimeinä öinä. Etenkin ruskean ja violetin eri sävyt hehkuvat marrasmaisemassa upeasti. Jo Jyväskylästä pohjoiseen ollaan yleensä pakkasella, ja pohjoisimmassa Lapissa marraskuun keskilämpötila on tukevasti kahdeksan pakkasastetta. Taivaan tulet Ei pidä myöskään unohtaa taivasta: marraskuu on pimeytensä vuoksi erinomaista aikaa revontulien tarkkailuun. Marraskuussa värit ovat kuin impressionistisen taidemaalarin paletista, murtuneita ja vivahteikkaita – sellaisia, joita ei kesäaikaan näe. 38 SUOMEN LUONTO 9/2018. Marraskuun keskilämpötila on Etelä-Suomessa nollan tuntumassa – lumentuloa ajatellen usein ikävästi hiukan plussan puolella. 38 SUOMEN LUONTO 9/2018 Aurinko piilossa Marraskuulla on vuodenkierrossa eräänlainen antisankarin rooli, ja siitä onkin tullut synonyymi kaikelle ankeudelle. Kun Atlantilta tulevat matalapaineet tihkusateineen hellittävät ja tekevät tilaa pohjoisille, kylmille ilmavirtauksille, maisema voi muuttua suorastaan taianomaiseksi. Keskusteltaessa hallituksen kaavailemista kulttuurimäärärahojen leikkauksista eräs professori älähti: ”Ilman taidetta ja kulttuuria koko vuosi olisi yhtä pitkää marraskuuta.” Muistan kerran pitäneeni päiväkirjaa siitä, kuinka monta kertaa aurinko paistoi marraskuun aikana. Tällainen äärimmäinen harmaus ei Suomessa ole tavatonta, sillä marraskuussa taivas on useimmiten paksussa pilvessä. Kaamoksen räntäsateella on paikkansa suomalaisessa sielunmaisemassa
n Kirjoittaja on luontokuvaaja ja Talous tutkimuksen tutkimuspäällikkö Nurmijärveltä. Joskus koko revontuli on voimakkaan punainen. Lähes kaikki muuttolinnut ovat silloin jo jättäneet Suomen, ja kukat sekä hyönteiset vetäytyneet talvehtimaan tai kuolleet. Ohilentävän tiaisparven sirinää tai närhen rääkäisyä lukuun ottamatta luonto on vetäytynyt uneliaaseen lepotilaan. Vain pari prosenttia maapallon ihmisistä asuu alueilla, joilla revontulia näkyy. Näky on varmasti aiheuttanut pelkoa entisaikojen ihmisissä. Herkkä valo Marraskuussa valo tulee matalalta ja on kuvaajan näkökulmasta laadukasta, kohteita hienovaraisesti muotoilevaa. Maisema voi marraskuussa olla jopa parhaimmillaan; myöhemmin talvella kun lumi peittää maan, järvet ja metsänpohja muuttuvat pelkiksi valkoisiksi laatoiksi, mikä ei ole kovin kuvauksellista. 9/2018 SUOMEN LUONTO 39 Revontulien värit ja muodot ovat moninaisia. Suomen Lappi ja Pohjois-Norja lienevät maailman parhaita alueita revontulien havainnointiin, koska ne sijaitsevat juuri sillä noin 2000 kilometrin päässä pohjoisnavasta sijaitsevalla ovaalinmuotoisella alueella, joilla revontulia eniten esiintyy. Marraskuussa maiseman hienot muodot ovat yleensä vielä hyvin näkyvillä. Kuvausaiheista ei kuitenkaan ole pulaa. Ehkäpä parasta marraskuussa on kuitenkin sen tiheä tunnelma, luonnon pysähtyneisyys. Värit riippuvat myös siitä, miten Auringosta singahtelevat happija typpiatomit ovat virittyneet. Ensilumi tuo mukanaan kauniin valon. Yleisin väri on vihreä, jonka yläpuolella saattaa näkyä punaista. Matalalla taivaanrannassa leiskuessaan revontulet näyttävät usein keltaisilta, kun ilmakehä sirottaa sinisen ja violetin värin pois ja jättää jäljelle vain kellertävät sävyt. Revontulten ollessa voimakkaimmillaan nähdään myös violetteja värejä. Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tarjous Ajattelevien maailmankansalaisten lehti Tilaa lehti!. Närhi kerää varastoja lumen tuloon asti
40 SUOMEN LUONTO 9/2018 40 SUOMEN LUONTO 9/2018
Ohut kirja osoittautui aarreaitaksi, ja jäin vesi kielellä odottamaan sarjan seuraavaksi julkaistavia osia. Linnut sellaisina kuin ne ovat JOULUNA 1977 PUKINKONTISTA löytyi aloittelevalle lintuharrastajalle mieluinen paketti. Metsän ystävälle. Kirja on kookas taideteos. Ostimme siis ristiin toisillemme Jorma Luhdan tuoreen teoksen Metsola. Aloittelevalle hyönteisharrastajalle. Kirjassa on paljon kauniita kuvia metsästä, ja yksi ruma. Olin löytänyt nuoruuden poikaporukkani metsästyksen parista, ja kanalintujen elinympäristö oli minulle tuttu. Uuteen vuoteen mennessä olin silti ahminut kirjan kannesta kanteen jo lukuisia kertoja. Teekupin äärellä tutkimusretkiä suunnitellessa. | HEIKKI VASAMIES JORMA LUHTA: METSOLA Maahenki, 2001 215 sivua UUNIO SAALAS: NUOREN HYÖNTEIS TIETEILIJÄN OPAS WSOY, 1914 (1. Lintujen mittasuhteet, muodot ja asennot olivat ensi kerran täydellisesti kohdallaan. Hämmästyttävää on, että yli sata vuotta vanhat neuvot ovat edelleen päteviä! Kirja vakuutti minut siitä, että hyönteisten parissa on vielä Suomessakin paljon opittavaa. painos) 163 sivua LARS JONSSON: LINNUT LUONNOSSA SARJA (TAMMI): Metsä, puisto ja puutarha (1977) Meri ja rannikko (1977) Järvet, joet, suot ja peltoaukeat (1978) Tunturit ja havumetsä (1979) Välimeri ja Alpit (1980) KENELLE. Luhdan kirjan sivuja käännellessä tuntui kuin olisin itse kävellyt Pohjois-Pohjanmaan männiköissä, kuusikoissa ja soilla. Uraauurtava hyönteistutkija Uunio Saalas kannustaa Nuoren hyönteistieteilijän oppaassa hyönteisten pariin käytännön vinkeillä: mitä keräilyvälineitä kannattaa käyttää tai mistä hyönteisiä löytää. 9/2018 SUOMEN LUONTO 41 Suomen Luonnon toimitus kertoo, mikä luontotai ympäristökirja on tehnyt suurimman vaikutuksen. Sisältö, Linnut luonnossa: Meri ja rannikko, oli kirjaksi ohut ja käsitteli vain muutamaa elin ympäristöä. Saalas muistaa myös hehkuttaa hyönteisten ominaisuuksia: ”korkealle kehittyneet aistimet, vaistot ja sielunkyvyt antavat näet monta erinomaista opetusta kaikille, jotka syvemmälti tahtovat päästä käsittämään luontoa, sen elämää ja lukemattomia ihmeitä.” | RIIKKA KAARTINEN KENELLE. Kaikille linnuista ja eläinten piirtämisestä kiinnostuneille. Linnut esiteltiin vaihtelevissa asennoissa, keskellä arkisia askareitaan. Niin tarkkoja ja sävykkäitä olivat Luhdan kuvat ja niin sävykästä hänen tekstinsä. Lars Jonsson mullisti lintukirjan kuvittamisen tekemällä irtioton suoraan sivulta piirretyistä passikuvista. MISSÄ. | JOUNI TIKKANEN KENELLE. Kotisohvalla lintujen muotoja, asentoja ja yksityiskohtia ihmetellessä.. MISSÄ. MISSÄ. TOIMITTANUT JOUNI TIKKANEN / KUVAT ANNA RIIKONEN Kirja joka sytytti Syvemmälti luontoa käsittämään HYÖNTEISET OVAT karisman puolesta altavastaajia, mutta jopa 5,5 miljoonalla lajilla ne ovat maapallon valtiaita. Sohvalla, pöydän ääressä. Yksi ruma kuva, monta kaunista KUN PÄÄSIN ylioppilaaksi, halusin aivan tietyn lahjan, ja kaverini Mikko halusi saman. Tunsin itse käveleväni tuossa kuvassa, ja sen katseleminen teki minusta ensi kertaa jonkinlaisen luontoihmisen. Mestarillisiin kuviin oli sisällytetty kaikki Euroopassa siihen asti koottu määritystietous, ja lajeista esiteltiin eri pukuja, asentoja ja kuvakulmia. Siinä kaksi metsästäjää kävelee haulikko käsivarrella tylyä hakkuuaukkoa pitkin
MISSÄ. Luomuruokaa ja luonnonkosmetiikkaa MARJOJA JA MASKARAA herätti kiinnostukseni siihen, kuinka ruoka ja kosmetiikka vaikuttavat ympäristöön ja hyvinvointiimme. Maallikolle kirja tuntui hankalalta ja vaikeaselkoiselta. Kotona ja retkellä. Opeteltavaa riittää, sillä kasviossa esitellään yli 3000 kasvilajia. Sellainen oli mielikuvieni metsä silloin lapsena, kun vanhemmat lukivat ääneen Tonttulan lapsia ja Auringonmunaa. Kasvion sivuilla mäntykasvien neulaset miltei pistävät, ja ruusukasvien kukista puuttuu vain tuoksu. Lapsille ja lapsenmielisille. Ja samalla se on tuttu ja turvallinen, paras leikkipaikka. Vähäisimpiäkään eläjiä ei katsella ylhäältä päin, vaan lukija seikkailee mukana yhtenä pienistä, kavereinaan sammakot, linnut ja muut metsäläiset. MISSÄ. NOORA SHINGLER: MARJOJA & MASKARAA Atena, 2011 313 sivua ALAN WEISMAN: MAAILMA ILMAN MEITÄ Atena, 2009 400 sivua BO MOSSBERG & LENNART STENBERG: SUURI POHJOLAN KASVIO Tammi, 2005 928 sivua ELSA BESKOW: AURINGON MUNA JA TONTTULAN LAPSET Gummerus, 1974 30 sivua. | LAURA SALONEN KENELLE. Tämän yksinkertaisen mutta kiehtovan ajatusleikin kautta Alan Weisman kuvaa monipuolisesti ja vetävästi sitä, millä kaikin tavoin ihminen on vaikuttanut maapalloon ja mitä jätämme jälkeemme. Ihmisten hallitsemassa maailmassa. Toinen toistaan hurjempia esimerkkejä on ympäri maailmaa. Piirrokset ovat niin aidon tuntuisia. MISSÄ. Mielikuvien metsän alkujuuri ELSA BESKOWIN saduissa metsässä kuljetaan nenä ketunleipien tasolla. Vaikka kirjan aihe on äärimmäisen masentava, minulle päällimmäiseksi jää lohtu. Ja sellainen on minulle oikeanlainen metsä edelleenkin, vaikka se nykymaailmassa käy koko ajan harvinaisemmaksi. | NANNA SÄRKKÄ KENELLE. Sille, joka haluaa pienentää kemikaalikuormaansa. Luonto on lopulta suurempi kuin ihminen; luonnolla on aikaa sopeutua ja toipua, toisin kuin ihmisellä. Missä vain, silloin kun iskee akuutti kaipuu metsään. Nykyisin aiheeseen perehtyneitä teoksia on jo paljon. Kun Suuri Pohjolan kasvio Bo Mossbergin huikeine väripiirroksineen ilmestyi suomeksi 2005, tuntui kuin olisi saanut väritelkkarin mustavalkoisen Retkeilyoppaan rinnalle. Kotona tai kahvilassa kauralatten äärellä. MISSÄ. | JOHANNA MEHTOLA KENELLE. Aloittelijalle kasvikiinnostuksen sytykkeeksi ja konkarille käsikirjaksi. Suosittua Kemikaalicocktail-blogia kirjoittava Noora Shingler avaa kirjassaan kasvispohjaisen luomuruuan etuja, ja teoksen loppupuoliskolla perehdytään luonnonkosmetiikkaan. Tästä kirjasta luin ensimmäisen kerran esimerkiksi valtamerten jätelautoista ja mik ro muovin kierrosta kosmetiikasta meriin ja eliöi hin. Shinglerin kirjoitustyyli on kärkästä ja puhekielistä, mutta asiat tulevat esitetyiksi hänen omien kokemustensa, konkreettisten esimerkkien ja reseptien kautta hyvin selkeästi. Weismanin kerronta on kiihkotonta, faktapohjaista ja tehokasta: vellovat roskat ja muovihippuset iskostuivat mieleeni lähtemättömästi. Naavaiset kuuset humisevat, kostean sammalen voi melkein haistaa. Kasviharrastajan väritelevisio KUN AIEMMIN KIRJOITIN kasviaiheisia juttuja, piti tietoa tuon tuosta haeskella Retkeilyoppaasta (Kasvimuseo 1998). Kirjaa voi katsella huvikseen tai opetella uusia lajeja vaikka tulevaa kesää ajatellen pakkasten paukkuessakin. 42 SUOMEN LUONTO 9/2018 Luonto saa viimeisen sanan JOS IHMINEN KATOAISI maapallolta, mitä kävisi luonnolle, kaupungeille, kaikelle. Metsä on vanha, jännittävä ja monimuotoinen. Marjoja ja maskaraa oli ilmestyessään uranuurtaja. Kirja toimii silti hyvänä ensiteoksena, jos on vasta kiinnostunut luonnon kannalta paremmista kulutusvalinnoista. Tiedonjanoiselle ympäristöahdistuneelle. | MARI PIHLAJANIEMI KENELLE
Kerro osoitteessa www.suom enluonto.fi. 9/2018 SUOMEN LUONTO 43 Mistä kirjat löytää. · Kurkkaa lintuharrastajien kirpputoria Facebookissa: facebook.com/groups/lintuharrastajienkirppis · Kysy lähimmältä kirjakauppiaaltasi. 9/2018 SUOMEN LUONTO 43 MIKÄ LUONTOK IRJA ON TEHNYT SINUUN VAIKUTU KSEN. · Tarkista kirjan saatavuus Suomen kirjastoista osoitteesta finna.fi · Tutkaile antikvariaattien nettikauppoja, esimerkiksi osoitteissa antikvaari.fi, antikvariaatti.net ja antikka.net. Vanhojakin kirjoja voi olla vielä varastossa, ja kauppias tietää keneltä kysyä
44 SUOMEN LUONTO 9/2018
Uuden taksonin kuvaaminen perinteisellä tavalla ja tarkasti määriteltyjen sääntöjen mukaan on oikeastaan hypoteesi, jota voidaan testata nykyaikaisen systematiikan menetelmin. Se sisältää lajien ja muiden taksonien (sukujen, heimojen jne.) kuvaamisen, nimeämisen ja alustavan luokittelun eli sijoittamisen korkeampaan taksoniin. Nimet kansiin, pienet laatikot isojen sisään ja kaikki sopivaksi katsottuihin ja mielellään lopullisiin paikkoihin. M uuttohommissa on järkevää ja toimivaa pakata astiat yksiin laatikoihin, jotka viedään keittiöön, ja lakanat toisiin, jotka viedään makuuhuoneeseen. LÄ H D E: W IK IP ED IA. Ilmassa on muutoksen tuulia. 9/2018 SUOMEN LUONTO 45 Luonnon luokittelu jäykästi eritasoisiin ryhmiin ja siihen liittyvät nimistösäännöt ovat kaikuja esitieteelliseltä ajalta. Selkeä hierarkia ja selkeät säännöt. Taksonien sukulaisuussuhteita ja polveutumista eli fylogeniaa Taksonomia on tieteen ala, joka tutkii eliöiden luokittelua ja luokittelee niitä taksoneihin. Taksonomia on biologian ala, jota on tehty periaatteessa samalla tavalla jo satoja vuosia. Taksoni on eliöiden luokittelussa käytetty termi, jolla tarkoitetaan mitä tahansa sukulaisuussuhteiden mukaan nimettyä eliöryhmää, joka on virallisesti kuvattu tieteelle taksonomisia tasoja käyttäen. Laatikointi kertoo enemmän ihmisestä kuin luonnosta. Näyttää hyvältä paperilla ja tuntuu hyvältä tutkijan päässä, kun eliöyksilöt kuuluvat lajiin, lajit sukuun, suvut heimoihin, heimot lahkoihin, lahkot luokkiin ja luokat lopulta kaariin tai pääjaksoihin riippuen siitä, puhutaanko kasveista vai eläimistä. Olen ammatiltani kasvitieteilijä – taksonomi, systemaatikko, biodiversiteettija evoluutiotutkija. TEKSTI JOHANNES ENROTH / KUVAT SANNA PELLICCIONI Loppu laatikkoleikeille. Samalla periaatteella – järkevää ja toimivaa – ovat tutkijat vuosisatojen ajan pakanneet luonnon loputonta ja rajatonta monimuotoisuutta erikokoisiin laatikoihin
Ruotsalainen Carl von Linné (1707– 1778) oli ennen kaikkea järjestyksen mies. Linné oli toista maata. Nimestä voi siis heti nähdä, minkä tason taksonista on kyse. Kasvien nimistön lähtökohta on Species Plantarumin ensimmäinen painos vuodelta 1753 ja eläinten nimistön Systema naturaen kymmenes painos vuodelta 1758. Jos lajista A on löydetty lupaava lääke vaikkapa syövän hoitoon, sen lähilajeista B tai C saattaa löytyä vielä enemmän tai vielä tepsivämpää lääkettä. Tosin hän ei ollut ainoa eikä edes ensimmäinen. Onko mikä tahansa eläinheimo varmasti tai edes oletettavasti samantasoinen yksikkö kuin mikä tahansa kasvitai sieniheimo. Vielä 1700-luvun alkupuolella yhden lajin nimi oli ”Arbutus caule erecto, foliis glabris serratis, baccis polyspermis”, suomeksi jotakuinkin ”pystyrunkoinen mansikkapuu, lehdet karvattomat, sahalaitaiset, marjat monisiemeniset”. Jo 1620-luvun alussa sveitsiläinen Gaspard Bauhin (1560–1624) julkaisi teoksen Pinax Theatri botanici, jossa hän pyrki lyhentämään rönsyileviä kasvien nimiä ytimekkäämmiksi. Ei mikään, mutta tällainen oli aikoinaan käytäntö: ”nimet” olivat suppeita latinankielisiä kuvauksia. Lyhyt vastaus: ei ole. Monet lajit on kuvattu useaan kertaan eri nimillä, ja säännön mukaan lajin vanhin, tarkkojen kriteerien mukaan hyväksyttävästi julkaistu nimi on lajin oikea nimi, muut ovat vain synonyymejä. Mutta miten hyvin hierarkkinen luokittelu kuvaa luontoa, sen rakennetta. Ennustavuudella on käytännön merkitystä. Bauhin kuitenkin käytti kaksitai neliosaisia nimiä epäjohdonmukaisesti, minkä vuoksi hänen teostaan ei voi pitää nykyaikaisen nimistön lähtökohtana. Kaiken kukkuraksi eri tutkijat saattoivat käyttää samasta lajista eri nimiä. Linné ei ollut erityisen kiinnostunut sammalista, levistä ja sienistä, minkä vuoksi niillä on omat nimistölliset perusteoksensa. Mikä ihmeen nimi tämä on olevinaan. Eläinten ja kasvien tieteellisen nimistön perusta ja lähtökohta löytyy kahdesta hänen teoksestaan, koska niissä lueteltiin kaikkien silloin tunnettujen lajien kaksiosaiset eli binomiaaliset nimet. Hän nukkui yönsä rauhassa, kun kaikilla lajeilla oli jämpti kaksiosainen nimi, joka osoitti lajin ainutlaatuisuuden ja toisaalta paikan jossakin suvussa. Ensin on tiedettävä, mitkä ovat A:n lähilajit. Eräänlaista mielivaltaa ja anarkiaa siis. Tähän liittyy niin sanottu prioriteettisääntö. Fylogenetiikka on lajien polveutumishistoriaa eli fylo geniaa selvittävä evoluutiobiologian tutkimushaara. Hierarkkinen luokittelu on pakkopaita, johon tunkemalla luonto pakotetaan noudattamaan ennalta päätettyä kaavaa. Onko luonnolla ylipäänsä mitään rakennetta. M ansikkapuut (Arbutus) ovat lauhkeilla ja trooppisilla alueilla tavattava suku, jossa on kymmenkunta lajia. Tieteen näkökulmasta asian voi sanoa näin: hierarkkinen luokittelu on vain reliikki, ikivanha hypoteesi, jota viime vuosikymmeninä on testattu modernein menetelmin – ja hypoteesi pitää hylätä. Hän ei pitänyt edellä kuvatusta nimistöanarkiasta yhtään. LÄ H D E: W IK IP ED IA. Menetelmät ovat monimutkaisia ja moderneja, mutta hierarkkisen luokittelun periaatteet ja säännöt juontuvat yli 250 vuoden päähän ja perustuvat raamatulliseen maailmankäsitykseen: lajit ja luonnon ”järjestys” on aikojen alussa luotu. L innén vakiinnuttamat nimistösäännöt liittyvät erottamattomasti luonnon hierarkkiseen luokitteluun. Fylogeneettisen systematiikan päämääränä on löytää eliöiden ”oikea”, niiden evoluutiohistoriaan pohjautuva luokittelu. Evoluutiosta ei 1700-luvulla tiedetty vielä mitään, eikä edes Charles Darwinin 1859 ilmestynyt mullistava Lajien synty kumma kyllä mullistanut luonnon luokittelua juuri lainkaan. 1700-luvulla luonnon luokittelun periaatteet ja menetelmät vakiintuivat, käytännössä paradigmatisoituivat vuosisadoiksi. Fylogeneettinen systematiikka eli kladis tiikka puolestaan tarkoittaa eliöi den luokittelua niiden polveutumishistorian perusteella. Kasviheimojen nimet päättyvät -aceae, lahkojen -ales, luokkien -opsida ja kaarien -phyta. Siinä on järkeä, koska yksi luonnon luokittelun tärkeimmistä päämääristä on luokittelun ennustavuus. Niistä löytyvät vanhimmat hyväksyttävät nimet; vielä vanhemmat kelpaavat vain, jos Linné käytti niitä luetteloissaan. 46 SUOMEN LUONTO 9/2018 selvitellään yleisimmin DNA:n emäsjärjestyksen perusteella, koska sitä pidetään luotettavampana tietolähteenä kuin anatomisia tai rakenteellisia eroja tai yhtäläisyyksiä. Lajien polveutumista eli fylo geniaa kuvaavia sukupuita laaditaan sekä fossiilien että nykyisin elävien eliöiden rakennetta vertailemalla ja geenien sisältämää informaatiota tutkimalla (DNA-sekvensointi). Jos kaksi lajia on sijoitettu samaan sukuun, niillä on tunnettujen ominaisuuksen lisäksi todennäköisesti enemmänkin yhteisiä, toistaiseksi tuntemattomia ominaisuuksia kuin kahteen eri sukuun sijoitetulla lajilla
9/2018 SUOMEN LUONTO 47 Hierarkkinen luokittelu on pakkopaita, johon luonto tungetaan noudattamaan ennalta päätettyä kaavaa.
Edellä mainittu prioriteettisääntökin joutaisi monen muun säännön ohella romukoppaan. Kun perinteiset ryhmien nimet perustuvat eritasoisiin, tutkijoiden keksimiin taksoneihin, fylogeneettiset nimet perustuvat ryhmän lajien yhteiseen evoluutiohistoriaan ja ovat joustavampia muuttumaan uusien tutkimustulosten myötä. PhyloCode ei ole vielä laajalti käytössä, vaikka se voisi hyvin olla. Käytännössä tällä hetkellä systematiikassa eletään jonkinlaista ylimenokautta. n Kirjoittaja on Helsingin yliopistossa työskentelevä yliopistonlehtori ja kasvitieteen dosentti. Juuri niin kuin joku 1700-luvun tutkija olisi tehnyt. Olen parhaillaan kirjoittamassa artikkelia, jossa kollegoiden kanssa kuvaan uuden sammalheimon, jonka nimi päättyy -aceae. Luonto on aina ei-kenenkään maalla, joka mielessä. Olennainen ero on siinä, että analyysien perusteella minä ja kollegani tiedämme ja osoitamme, että uusi heimo on oikeasti evoluution tulosta eikä hatusta vetäisty mikälie. Systemaatikot ovat 1990-luvun alkupuolelta lähtien kehittäneet vaihtoehtoista fylogeneettistä luokitteluja nimistöjärjestelmää, jolle on annettu nimeksi PhyloCode. Siksi luonto on aina muuttohommissa, mutta ilman päämäärää ja ilman laatikoita; se on aivan liian dynaaminen laatikoihin kahlittavaksi. Sen mukaan mille tahansa samasta kantamuodosta syntyneelle eli monofyleettiselle lajiryhmälle voidaan antaa nimi, mutta ryhmän ei tarvitse olla suku, heimo eikä mikään muukaan taksoni: se on vain ryhmä lähisukuisia lajeja, piste. Niin teen itsekin. Hän tutkii erityisesti trooppisten lehtisammalten lajistoa, systematiikkaa ja evoluutiota. Ryhmien moukaroiminen suvuiksi, heimoiksi ja niin edelleen antaa vääristyneen kuvan luonnosta – evoluution tuloksena syntyneistä, toisiinsa sisältyvistä ryhmistä ja niiden välisistä suhteista. Evoluutio on koko ajan käynnissä, ja siksi luonto on aina muuttohommissa. Fylogeneettisiä analyysejä tehdään lähes liukuhihnalta, mutta niiden paljastamat lajiryhmät nimetään useimmiten perinteisten sääntöjen mukaan. 48 SUOMEN LUONTO 9/2018 L inneläinen nimistöja luokitteluhierarkia on osoittautunut ongelmaksi: kun tarkastellaan fylogeneettisten analyysien tuloksena syntyviä sukupuita, niissä on lähes poikkeuksetta useita erikokoisia ja eritasoisia lajiryhmiä. Asioille voi antaa nimiä, mutta luonto ei kuulu kenellekään, sitä ei voi ostaa, omistaa eikä edes luokitella. Monofyleettinen on eliöiden luokittelussa käytetty termi, jolla tarkoitetaan mitä tahansa lajiryhmää, joka sisältää vain ja kaikki samasta kantamuodosta kehittyneet lajit.. Tämä on syytä ymmärtää: elollinen luonto hetkellä nyt tarkoittaa mennyttä ja koko ajan käynnissä olevaa evoluutioprosessia
Tuo olemattoman pieni hiukkanen oli kuitenkin meidän kaikkien koti karussa äärettömyydessä. Sitä ei ollut kukaan koskaan nähnyt näin kaukaa, joten heillä ei ollut mitään käsitystä, miltä se näyttäisi. 49 SUOMEN LUONTO 9/2018 P e te liu s PirkkaPekka Petelius on taiteilija ja luonto harrastaja Helsingistä. Yhteinen vaikuttaminen olisi helpompaa kuin koskaan, mutta kansain välinen nuorison solidaarisuus on kadonnut, vaikka tarvetta sille olisi. Vastikään valmistuneessa dokumenttielokuvassa Earthrise lennon kolme astronauttia muistelevat kokemuksiaan viisikymmentä vuotta sitten tekemältään historialliselta matkalta. Tämän astronautit olisivat halunneet kaikkien ihmisten kokevan. Siellä ei näkynyt ihmisiä eikä kaupunkeja. Miten ainutlaatuinen pallomme voi ylimalkaan olla olemassa. Myös astronautit Frank Borman ja James Lowell olivat vaikuttuneita maapallon henkeäsalpaavasta kauneudesta. Valtioiden rajat vaikuttivat keinotekoisilta, eivätkä astronautit kokeneet olevansa erityisesti amerikkalaisia vaan edustavansa koko ihmiskuntaa. NYT VIIDENKYMMENEN VUODEN kuluttuakaan astronauttien ajatus siitä, että me kaikki kuulumme tälle planeetalle ja se meille kaikille, ei ole mennyt yhteiseen ymmärrykseemme. Siitä ei erottanut pohjoista eikä etelää. Ja me kaikki matkaamme tällä yksinäisellä hiekanjyväsellä, joka ei todellakaan ole suuri. Onko ihmiskunta. Maapallon ainutlaatuisuuden pystyi näkemään vasta, kun sen oli jättänyt taakseen. Lowellin mielestä meidän kannattaisi Marsin matkan sijaan miettiä, miten saamme maapallomme kuntoon. Asiat saivat uuden mittakaavan: oli vain ahdas moduuli ja ympärillä avautuva loputon avaruus, joka oli pelkkää samettista mustaa. Teknologiat kaikilla aloilla ovat viidessäkymmenessä vuodessa kehittyneet valtavasti. n. Se vaikutti täysin asumattomalta. Yhdyn Apollo-miehistön näkemyksiin. Se oli kuin upea, sininen marmorikuula. AVARUUTTA AJATTELUUN 9/2018 SUOMEN LUONTO 49 A N N A RI IK O N EN ” O nko tuo maailmankaikkeuden keskus?” ihmetteli amerikkalainen Apollo 8:n astronautti William Anders nähtyään maapallon pienuuden etäämmältä, maan vetovoiman ulkopuolelta ensimmäisenä ihmisenä kuuhun suuntautuneella avaruuslennolla kesällä 1968. Nyt sosiaalisen median aikana ongelmana ei ole tiedonsaanti vaan sen valikoiminen. Minusta on nurinkurista, että viisikymmentä vuotta sitten, jolloin tietoa oli niukemmin tarjolla, otettiin rohkeasti kantaa maailmanlaajuisiin, yhteisiin epäkohtiin; nuoriso vaati rauhaa, rotusorron lopettamista, siirtomaavallan lakkauttamista, diktatuurien kumoamista, ihmisten välistä taloudellista ja sukupuolista tasa-arvoa, kehitysapua hädänalaisille, suurpääoman ja korporaatioiden kuriin laittamista ja luonnon saastuttamisen lopettamista
50 SUOMEN LUONTO 9/2018 Muinaisten ammoniittien (kuvassa) kuoren kaltainen spiraalirakenne on fossiilien lisäksi nähtävissä vielä nykyäänkin elävien helmiveneiden muodossa. 50 SUOMEN LUONTO 9/2018
Nautilus-helmiveneet edustavat ammoniiteille rinnakkaista kehityshistoriallista linjaa, ja ovat pääjalkaisten luokassa sukua lähinnä oikosarvisille. Tosielämän Nautilus Tunnetuin logaritmisen spiraalin muotoinen kuori lienee Nautilus-helmiveneellä. Nautilus-lajit ovat trooppisten merien eläjiä, jotka viihtyvät tyypillisesti 200–500 metrin syvyydessä. Todennäköisesti tämäntapainen ruumiinrakenne on ollut myös ammoin sukupuuttoon kuolleilla ammoniiteilla, joita eleli maapallon merissä devonikaudelta aina liitukaudelle asti. Puhtaana muotona se on elävässä luonnossa harvinainen. 9/2018 SUOMEN LUONTO 51 Carl von Linné nimesi Spirula spirula-muste kalan merten rannoilta löytyvien kuorten perusteella tietämättä minkälainen eliö oli kyseessä. Toisenlainen puhdas logaritminen spiraali muodostuu Argonauta-paperiveneiden ohueeseen kalkkikuoreen. Niillä on tarttumaja liikuntaeliminä kymmeniä yksinkertaisia ja lyhyehköjä lonkeroita, joiden keskellä on nokkamainen suu. Ensi katsomalta eliön kaunis muoto saattaa näyttää yksin kertaiselta, mutta syy on syvemmällä: kyse on harmoniasta, jota kyetään kuvaamaan matematiikan avulla. Erityinen kauneuden luokka on matemaattisten muotojen kauneus. Argonauta-lajit kuuluvat kahdeksanlonkeroisiin mustekaloihin ja elävät Muoto, jonka evoluutio löysi ja hylkäsi 9/2018 SUOMEN LUONTO 51. Logaritminen spiraali kuuluu kiistatta kauniiden matemaattisten muotojen joukkoon. TEKSTI HEIKKI SIMOLA JA RASMUS OJALA / KUVAT TOMI SETÄLÄ M onet elämänmuodot ovat kauniita. Ne ovat rakenteeltaan melko alkukantaisia muihin nykyisiin mustekalojen ryhmän lajeihin verrattuna. Nykyään elävistä lajeista vain muutamien nilviäisten, ja nimenomaan pääjalkaisten eli mustekalojen luokkaan kuuluvien lajien kuoret kasvavat puhtaan logaritmispiraalin mukaisesti. Nautilidae-heimo tunnetaan fossiileina triaskauden lopulta, eli runsaan 200 miljoonan vuoden takaa
Logaritmisen spiraalin yhtälö voidaan niin kutsutussa napakoordinaatistossa esittää muodossa r = e c jossa r on etäisyys keskipisteestä eli säde, e on luonnollisen logaritmijärjestelmän kantaluku, (theta) on kiertokulma ja c on avautumiskulman määrittävä vakio. Logaritminen spiraali kasvaa ulospäin yhä laajenevina kehinä äärettömiin, mutta käyrä on päättymätön myös sisäänpäin kiertyessään. Kultaista leikkausta kuvataan yhtälöllä a:b = b:(a+b); sen likiarvo on 1,618, ja sitä merkitään usein symbolilla . Ainoastaan naarasyksilöille kehittyvä hento kuori kasvaa kahden erikoistuneen lonkeron erittämänä ikään kuin ulkopuolisena rakenteena. Kierteinen kuori on sisäinen tukiranka ja toimii myös kelluntaelimenä. Varsin tyydyttävä kultaisen spiraalin muotoa lähenevä käyrä voidaan piirtää tavalliselle ruutupaperille Fibonaccin lukusarjaa käyttäen. (fii). 52 SUOMEN LUONTO 9/2018 KULTAINEN SPIRAALI – ERIKOISTAPAUS LOGARITMINEN SPIRAALI on päättymätön, tietyn pisteen ympäri kiertyvä viiva, jonka avautumiskulma on vakio. Toisin sanoen spiraalin tangentti eli sivuaja on joka kohdassa samassa kulmassa keskipisteestä piirrettyyn säteeseen nähden. Spirula-kuori kuitenkin kiertyy toiseen suuntaan: kierre aukeaa alaspäin, kun ammoniittien ja Nautilus-lajien kierre avautuu alhaalta ylöspäin. Tässä kuvatut kuoret ovat yhdessä tasossa kiertyviä spiraaleja. Tätä havainnollistaa oheinen kuva. Yhtälö siis toteutuu, kun a = 0,618, b = 1 ja (a+b) on 1,618. Kyseessä on pieni mustekala, joka elää jopa satojen metrien syvyydessä. Tämä arvoituksellinen laji – lahkonsa ainoa – on suuren Carl von Linnén nimeämä, vaikka tuohon aikaan ei vielä tiedetty, minkälainen otus näitä rannoilta löytyviä hentoja kuoria kasvattaa. Kasvutapa on siis erilainen kuin muilla kuorellisilla nilviäisillä, joilla kuoren reuna kasvaa eläimen vartalon tai sitä ympäröivän vaipan pinnasta, ja eläin elää pysyvästi kuorensa sisällä. Argonauta argo -paperiveneen kuoren muoto noudattaa lähes täydellisesti tätä spiraalia. Fibonacci-sarjassa, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13 ja niin edelleen, seuraava luku on aina kahden edellisen summa, joten peräkkäisten lukujen suhde lähenee kultaista suhdetta. Kun piirretään neliöitä sarjaksi, jossa sivun pituus kasvaa Fibonacci-lukujen mukaan, ja harpilla piirretään kunkin uuden neliön sisään sen sivun säteinen ympyränkaaren neljännes, saadaan kultaista spiraalia lähenevä käyrä. A R G O N AU TA A R G O : TO M I SE TÄ LÄ , SP IR A A LI : W IK IM ED IA CO M M O N S. Tekijän c arvolla 0,0053468 spiraaliyhtälö toteutuu siten, että jokaisella neljänneskierroksella (90 astetta) säde kasvaa kultaisen suhteen . verran. Logaritmisena spiraalina kasvavia kuoria on myös muilla nilviäisillä, mutta niissä muotoon vaikuttaa lisäksi kiraliteetti eli kätisyys, toisin sanoen kuori kiertyy kartiomaiNautilus-helmiveneen kuori kiertyy logaritmisesti keskipisteensä ympäri. Keskipistettään eli origoa matemaattinen kuvaaja ei koskaan saavuta (vaikka piirroskuvassa viivan paksuus tuleekin vastaan ja viiva näyttää päättyvän pisteeseen). Nimitystä kultainen spiraali voidaan käyttää logaritmisesta spiraalista, jonka mittasuhteista löytyy jatkuva suhde eli niin kutsuttu kultainen leikkaus. Argonauta-naaras pysyttelee kuorensa suojassa, mutta pystyy myös halutessaan pujottautumaan siitä ulos. Suurin laji, Argonauta argo (kuva alla), voi kasvattaa jopa yli 20 senttimetrin läpimittaisia ’paperiveneitä’, joita onnekas etsijä saattaa löytää lämpimien merien rannoille ajautuneena. Väliseinineen ja niitä lävistävine huokosineen se muistuttaa rakenteeltaan Nautilus-kuoria, samoin fossiilisten ammoniittien ja oikosarvisten rakennetta. Kuoren sisällä on yleensä ilmakupla, jonka avulla eläin pystyy säätelemään keijumistaan sopivalle syvyydelle. Spirula-ranka kasvaa avoimena kierteenä, eli kierteet eivät kosketa toisiaan. Kuori toimii suojana naaraan hautomille munille ja kehittyville poikasille. lämpimien merien pintakerroksissa, siis planktisesti, toisin kuin useimmat mustekalat, jotka elävät pohjan läheisyydessä. Syvän meren arvoitus Vielä kolmaskin logaritminen spiraali löytyy pääjalkaisten ryhmästä: niin ikään trooppisten merien planktoniin kuuluva Spirula spirula
Spiraalikierteen logaritminen kasvu merkitsee ruumiinkoossa kuutiollista lisäystä. 9/2018 SUOMEN LUONTO 53 sesti, ruuvikierteen tapaan vasemmalle tai oikealle. Eräillä kotiloilla on kuoressaan erillinen luukku, operculum, jonka kotilo voi vetää kiinni kuin oven vetäytyessään kuoreensa. Spiraalin haasteet On kiinnostava pohtia, miksi nimenomaan perusmuotoinen tasospiraali on suorastaan äärimmäisen harvinainen nykyään elävien eläinten rakenteena. Tällaisia ovat useimmat kotiloiden kuoret. Operculum kasvaa samaa tahtia kuin kuori, ja sen kierteinen kasvu näkyy logaritmisen spiraalin muotoisena saumana luukun pinnassa.. Kauniiden fossiilien ohella voimme kuitenkin iloita siitä, että sentään muutama puhtaan logaritmispiraalin kantaja on edelleen jäljellä planeettamme ihmeellisten elämänmuotojen joukossa. Seurauksena on nääntyminen nälkään. Se ei siis kierrä keskipisteensä vaan pituusakselinsa ympäri. Monilla kotiloilla kasvu myös hidastuu, kun tietty koko on saavutettu. Aikaa myöten evoluutio tuotti uusia parempia malleja, ja logaritmispiraalit syrjäytyivät lähes täydellisesti. Kotilon kuorelle riittää avautuminen paljon pienemmässä kulmassa kuin tyypilliselle ammoniitin tasokierteelle, jolloin kuoren muoto säilyy suppeana ja eläin on toiminnallisesti suotuisassa koossa suhteellisesti suuremman osan elämästään. Puhtaassa logaritmisessa kasvussa mitään tällaista säätelyä ei ilmene. Ammoniittien kukoistuskausi voidaan nähdä kauniina jaksona elämän kehityksen historiaa: kalkkikuoren spiraalimainen kasvutapa uutena innovaationa johti ammoniittien kukoistukseen lähes 200 miljoonaksi vuodeksi. Tällainen kasvukäyrä on ongelmallinen, koska mikä tahansa evoluution synnyttämä toiminnallisen anatomian kokonaisuus on yleensä optimaalinen vain tietyissä kokorajoissa. Spiraalimainen kasvutapa johtaa yksilön tasaisesti kiihtyvään kasvuun. Selitys lienee siinä, että sinänsä kaunis kasvutapa on myös ehdottoman kaavamainen ja pakottaa yksilön tasaisesti kiihtyvään kasvuun. Logaritmisessa kasvumallissa optimaalinen koko ohitetaan nopeasti, minkä jälkeen yksilön käy yhä vaikeammaksi hankkia riittävästi ravintoa kiihtyvän kasvunsa ylläpitoon. n Kirjoittajista Heikki Simola on biologi, joka keräilee fossiileja. Rasmus Ojala on matematiikasta ja fysiikasta kiinnostunut opiskelija. Kotiloiden parempaa menestystä selittänee se, että kartiomainen kasvutapa lieventää logaritmisen kasvun ongelmaa
Sosiaalista sakkia Sirisevät vaaleat nappisilmät ovat pyrstötiaisia, ja niitä on Haliaksella tänä aamuna riittänyt. Kuluva pyrstö tiaissyksy on Hokkasen uran toiseksi runsain. Syksyn AU KE A M A N KU VA T JO N N E VO N H ER TZ EN 54 SUOMEN LUONTO 9/2018 Lapintiais et vaeltavat entistä harvemm in. VAELTAJAT 54 SUOMEN LUONTO 9/2018 Lapintiais et vaeltavat entistä harvemm in. Hangon Tulliniemessä sijaitseva lintuasema Halias on kuuluisa siitä, että sen kautta kulkee syksyisin valtavasti vaelluslintuja. ”Silloin lintuja oli niin valtavasti, että se tuli uniin asti. Pyrstötiaiset etenevät usein matalalla pusikon suojissa.. Tänä vuonna vaellus alkoi lokakuun alkupuolella. Koleasta kelistä huolimatta Tatu Hokkanen näpertää kädet paljaana lintuja irti rengastusverkosta. ”Ne tulevat tuolta kuin joku laivue, joka lentää suoraan verkkoon”, näyttää asemalla miehittäjänä oleva Jonne von Hert zen. Hokkanen sai rengastusluvan lähes kolmekymmentä vuotta sitten ja on rengastanut enemmän lintuja kuin kukaan muu Suomessa. Kun pyrstötiaisparvet lähtevät vaellukselle, massat kertyvät lopulta tänne Hankoniemen kärkeen. Kun illalla meni nukkumaan, soi korvissa pyrstötiaisten sirinä”, Hokkanen ja von Hertzen nauravat. ”Joskus 1990-luvulla näpit jäätyivät, mutta sen jälkeen ei koskaan. Pystyn talvellakin olemaan ilman hanskoja, mikä on kätevä ominaisuus rengastajalle. Sille ei tule mieleenkään jatkaa matkaa yksin, kun kaverit kerran killuvat tässä. Sesonki on nyt parhaimmillaan, ja asemaa miehittää joukko vapaaehtoisia lintuharrastajia. Seuralliset pyrstötiaiset liikkuvat tiiviissä porukassa. Vilkkain vaellus oli vuonna 2000. Haliaksen syysvaellukset ovat tulleet tutuiksi. Viime päivät ovat olleet aurinkoisia, mutta tänä aamuna merellä leijuu maidonvalkoinen sumu. ”Nämä ovat siitä hauskoja, että kun yksi menee verkkoon, kaikki muut seuraavat perässä”, Hokkanen sanoo. Kalliolla kohoavan vanhan bunkkerin katolla sojottaa kaukoputkia, kiikarit seulovat taivaanrantaa. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI / KUVAT JONNE VON HERTZEN, AKI AINTILA JA MARKUS VARESVUO V alkoisia pörröisiä palloja tupsahtelee verkkoon. Ilmassa kaikuu iloinen sirinä. Bunkkerilta lasketaan ohilentävät linnut. Mikä ajaa ne matkaan, ja minne ne ovat menossa. Kalliolla verkon alapuolella yksi joukon jäsen katselee pää kallellaan laskoksissa pötkötteleviä tovereitaan. 54 SUOMEN LUONTO 9/2018 Tiaiset ovat tänä syksynä olleet liikkeellä. Mutta muuten pitää kyllä pukeutua lämpimästi”, Hokkanen selittää. Alhaalla rengastajat Hokkanen ja Tomas Swahn kiertävät verkolta toiselle ja rengastavat laskoksiin pudonneet siivekkäät asiakkaat. Pyrstötiaiset lähtevät syksyllä matkaan usein hieman myöhemmin kuin monet muut vaeltajat
9/2018 SUOMEN LUONTO 55 VAELTAJAT 9/2018 SUOMEN LUONTO 55 Tatu Hokkanen on rengastanut tänä syksynä yli 6500 lintua.
Valonsäteet siilautuvat sumun läpi. Silloin linnut painavat voimalla vastatuuleen ja lentävät matalalla”, Hokkanen kertoo. Harmaus väistyy, ja lintuja alkaa taas valua niemeen. Pyrstötiainen on sen sijaan monen suosikki. Närhet hakkaavat kainostelematta rengastajan rystysiä vahvoilla nokillaan. Tällaisina massapäivinä niemenkärjessä on kiire. Töitä tehdään kirjaimellisesti sormet verillä. Pikkuruinen sinitiainenkin saa aikaan yllättävän pahaa jälkeä kynsinauhoille. Verkot täyttyvät uusista rengastettavista heti kun edelliset on saateltu matkaan. Odotettu vieras Sää alkaa puolen päivän jälkeen hiljalleen selkeytyä. Kuusitiaiset olivat liikkeellä syyskuun lopulla ja lokakuun alussa, ja suuret talija sinitiaisjoukot tavoittivat niemenkärjen lokakuussa. ”Tänä aamuna oli vielä ihan pimeää kun menin pihalle, ja heti kuului pyrstötintin ääni. Muiden lintujen liike hiljenee, mutta valkeita matkalaisia napsahtelee vielä verkkoon. Massat liikkeellä Sumu ryömii mereltä rantakallioille. ”Esimerkiksi Asikkalan Pulkkilanharjun kautta vaelsi lokakuussa liki paTöitä tehdään kirjaimellisesti sormet verillä. Lisäksi niistä voi saada kiinnostavia rengaslöytöjä”, Hokkanen sanoo. A KI A IN TI LA. Paitsi että ne ovat söpöjä eivätkä noki, niitä voi tulla kerralla isompia määriä. Von Hertzen kiirehtii kaukoputkelle, mutta lintu ehtii lennähtää viereiseen koivuun ja siitä männyn kautta kosteikolla olevaan verkkoon. Talija sinitiaiset rynnistivät niemelle ennätystahtia. Pyrstötiainen ei ole tämän syksyn ainoa vaeltaja. Ne olivat sieltä jo tulossa”, Hokkanen kertoo. Nämä ovat suurimmat yhdeltä paikalta havaitut talija sinitinttien päiväsummat kautta aikain. Linnun tiedot päätyvät ensin lomakkeelle ja sieltä Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan. Verkosta poimitaan lapintiainen. Ja niiden aamu koittaa jo varhain. Haliaksen kautta maailmalle on syys– lokakuun aikana matkannut yli 40 000 sinitiaista, 30 000 talitiaista, 11 000 kuusitiaista, 5000 pyrstötiaista ja noin 8000 närheä. Harvinaisen suuri joukko lapintiaisia on tänä vuonna lähtenyt kohti etelää. Kun pirteät pyrstötiaiset vaeltavat, niitä riittää lintuasemalla aamusta iltaan. Kiireisimpinä päivinä talitiaisia muutti yli 7000 ja sinitiaisia yli 8000. 56 SUOMEN LUONTO 9/2018 Tiais parvet liikkuvat usein matalalla pusikoissa, mutta toisinaan niitä viuhtoo myös bunkkerin päällä seisovien havainnoijien päiden yli korkealla taivaalla. Pian taivaalle ilmestyy jo sinistä. 56 SUOMEN LUONTO 9/2018 Sinitiainen siiven mittauksessa. ”Hangossa lounaan ja luoteen välinen, 8–9 metriä sekunnissa puhaltava tuuli on rengastuksen kannalta paras keli. Tiaisten lisäksi närhi on ollut syksyn tunnuslaji. Yhtäkkiä latvustossa näkyy tiainen, jonka ääni saa kiinnostuksen heräämään. ”Pyrstötintti on rengastajan kannalta kiva laji
”Tämä on kenties tullut jostain Siperian tundralta”, Hokkanen sanoo. Hankoniemi toimii kuin suppilo, joka kerää Suomen halki matkaavia lintuja. Lapintiainen on harvinaistuva laji, ja moni lintuharrastaja on jo ehtinyt murehtia, ettei niitä enää tulevaisuudessa pääse näkemään etelässä lainkaan. ”Pyrstötiaisten ollessa vaelluksella niistä kertyy paljon havaintoja, ja niitä onkin viime aikoina ilmoitettu joka puolelta”, kertoo Södersved. VAELLUSLINNUILLA tarkoitetaan sekä lajeja, joilla on vaellus taipumusta että osittaismuuttajia, joiden muutto määrät vaihtelevat rajusti. Kosteikon keskellä olevassa verkossa köllöttää yksinäinen pieni punapää. Edellisen kerran lapintiaiset liikkuivat näin sankoin joukoin vuonna 2001, ja sitä edellinen vaellus oli vuonna 1994. Rengastustietojen mukaan syksyiselle Haliakselle saapuu tinttejä monesta ilmansuunnasta. Tiaiset niin Kotkasta, Rautalammilta, Porista kuin Simostakin ovat vuosien saatossa päätyneet syysreissuillaan tänne. Monella lajilla vaellus etenee ensin Suomen poikki ja sitten vilkkaasti länsirannikolta etelään”, selittää Södersved. ”Suuret tiaismassat keskittyvät muutamiin pullonkaulapaikkoihin, kuten juuri Hankoniemelle ja Pulkkilanharjulle”, kertoo Södersved. Mikä saa linnut liikkeelle. Suurten vaellusten aikaan lintuja saapuu hyvin kaukaa. Ajoittain vaeltavia lajeja: · hiiripöllö · varpuspöllö · viirupöllö · lapinpöllö · tunturipöllö · harmaapäätikka · palokärki · käpytikka · pikkutikka · valkoselkätikka · pohjantikka · tilhi · pyrstötiainen · hömötiainen · viitatiainen · lapintiainen · töyhtötiainen · kuusitiainen · sinitiainen · talitiainen · puukiipijä · pähkinänakkeli · närhi · pähkinähakki · urpiainen · vihervarpunen · kirjosiipi käpylintu · pikkukäpylintu · isokäpylintu · taviokuurna · punatulkku rikymmentä lapintiaista”, kertoo Jan Söder sved BirdLife Suomesta. ”Usein ensimmäiset vaeltavat massat havaitaan itärajalla, selvästi ennen kuin rannikolla aletaan nähdä liikennettä. Äänekkäitä ja vikkeliä pyrstötiaisparvia ei sen sijaan voi olla havaitsematta. Rauhallisena katseleva urpiainen saa renkaan jalkaansa. Pikkulinnut punnitaan turvallisessa suppilossa. Hankoniemi kerää Tiaiset ovat liikekannalla kautta maan. Mutta miksi ne päätyvät juuri tänne Hankoniemelle. Tarkkaan ei tiedetä mistä ne lähtevät, mutta oletettavasti valtaosa monen lajin vaeltajista tulee idästä. ”Selkeimpiä vaelluslintuja ovat sellaiset, joilla voi useiden hiljaisten vuosien jälkeen esiintyä hyvin vilkkaita liikehdintöjä”, kertoo Jan Södersved. ”Lisäksi pienempiä määriä näkyy vesistöjen muodostamissa pienemmissä pullonkauloissa.” Talija sinitiaiset levittäytyvät niin tasaisesti maastoon, että massojen vaellusta ei helposti huomaa pullonkaulapaikkojen ulkopuolella. 9/2018 SUOMEN LUONTO 57 Närhet suuntasivat syys– lokakuussa suurin joukoin Tulliniemen kärjestä merelle. KU VA T: JO N N E VO N H ER TZ EN JO N N E VO N H ER TZ EN. MIKÄ ON VAELLUSLINTU. 9/2018 SUOMEN LUONTO 57 Urpiainen on vaeltanut pitkän matkan ja ottaa rengastajan käsittelyn lepotauon kannalta
Marjalinnut, urpiaiset, käpytikat ja pöllöt saa puolestaan liikkeelle nälkä. Huonoina vuosina vähät töyhtöpäät lähtevät kohti etelää varhain ja vaivihkaa. Jotkut ovat uskaltautuneet meren yli Ahvenanmaalle, Ruotsiin tai Baltiaan. Sen ansiosta niiden poikastuotto saattaa hyvänä vuonna kasvaa varsin suureksi. 58 SUOMEN LUONTO 9/2018 Valko-Venäjä Ruotsi Viro Suomi Venäjä Latvia Liettua 300 km HALIAKSELLA SYKSYISIN RENGASTETTUJEN PYRSTÖTIAISTEN LÖYTÖPAIKAT Lintuja ajaa vaellukselle ravinnon tai tilan puute. Viime vuonna ei liikkeellä ollut juuri muita kuin hiiripöllö. Kaukaisin yksittäinen löytö on ValkoVenäjältä.. K A RT TA : AT TE K A RT TU N EN , PY RS TÖ TI A IN EN : M A RK U S VA RE SV U O / LI N TU KU VA KU VA T: JO N N E VO N H ER TZ EN Vuodet eivät ole veljeksiä. Talija sinitiaisilla nuoret ja naaraat ovat hanakimpia vaeltajia. Lintuja vaellukselle ajava voima on yleensä joko ravinnon tai tilan puute. Varpushaukkoja voi parhaimpina muuttopäivinä tulla verkoista kymmeniä. Bunkkerilla lasketaan muuttavat linnut. Mennyt kesä oli lämmin ja vähäsateinen ja siksi monien tiaisten kannalta suotuisa. Hyvinä pihlajanmarjavuosina tilhet valuvat talven mittaan suurina joukkoina Suomen läpi tyhjentäen puita marjoista. Poikasten vartuttua tunnelma tiaisyhteisössä voi muodostua liian tiiviiksi. Joidenkin on lähdettävä. Tänä vuonna on tiaisia, joinakin muina vuosina tikkoja tai pöllöjä. Syksyllä Haliaksella rengastetuista talija sinitiaisista valtaosa on nuoria lintuja ja talitiaisilla lisäksi naaraita. Tänä vuonna marjoja on ollut niukasti, Osa Haliaksella rengastetuista pyrstötiaisista on jatkanut matkaansa kotimaan rannikkoja pitkin. Tali-, sinija kuusitiainen pystyvät otollisissa oloissa kasvattamaan kaksi poikuetta kesässä. Tilda Hänninen auttaa rengastajaa huolehtimalla vuoroaan odottavasta laulurastaasta
Nuoria pöllöjä ilmestyy Haliakselle etenkin sellaisina vuosina kun keväällä on ollut paljon myyriä, mutta syksyllä myyräkanta romahtaa. Pöllöjä tutkittaessa on havaittu, että vaeltaneita lintuja pesii menestyksekkäästi kotikonnuillaan jälleen seuraavina vuosina. Urpiaiset puolestaan reagoivat koivun siemensatoon. Jotkut jatkavat kauemmaksikin. Osa matkalaisista palaa kotiin raskaalta reissultaan. Syksyisellä Haliaksella rengastettuja tinttejä on vaelluksensa jälkeen ilmestynyt sisämaahan ja pohjoiseen. Silloin niitä yleensä myös talvehtii täällä paljon. Keli ei ole suotuisa, joten ne eivät uskaltaudu merelle vaan jäävät pyörimään niemeen tai palaavat takaisin. Käpytikoilla ei heikkoina käpyvuosina ole muuta vaihtoehtoa kun etsiä parempia ruokamaita. Jos koivu kukkii keväällä runsaana, ja syksyllä on paljon siemeniä, urpiaiset vaeltavat myöhään. ”Pyrstötiaiset liikkuvat uskollisesti ryhmässä, joten niistä voi tulla samalla kertaa havaintoja monesta peräkkäisestä rengasnumerosta, kun koko tuttu porukka menee toisella lintuasemalla joukolla verkkoon”, Hokkanen kertoo. Minne ne ovat menossa, ja tulevatko ne koskaan takaisin. ”Olin syyskuussa viikon Signilskärin lintuasemasaarella Ahvenanmaalla, ja silloin siellä ei havaittu kuin yksittäisiä talija sinitiaisia päivässä”, Södersved kertoo. n KATSO VIDEO PYRSTÖT IAISTEN RENGAST UKSESTA www.suom enluonto.fi KATSO VIDEO PYRSTÖT IAISTEN RENGAST UKSESTA www.suom enluonto.fi 9/2018 SUOMEN LUONTO 59 JO N N E VO N H ER TZ EN. Minne vie tiaisten tie. Jos myyrät ovat olleet jo pitempään kateissa, vanhemmatkin pöllöt joutuvat lähtemään liikekannalle. Tänä vuonna vaeltavat tikat ovat Hangossa ja muuallakin Suomessa loistaneet poissaolollaan, joten ilmeisesti käpyjä on ollut riittävästi. Hangossa rengastetuista pyrstötiaisista on havaintoja esimerkiksi Ruotsista ja Virosta, ja onpa joku päätynyt Valko-Venäjällekin. Esimerkiksi eräs ahne talitiainen löytyi kahden vuoden päästä polvijärveläiseltä ruokintapaikalta läskin suojana olleen katiskaverkon sisään tunkeutuneena, ja sinitiainen lensi kolmen vuoden päästä sisään anjalankoskelaisen urheiluliikkeen ovesta. Myös moni talija sinitiainen ja osa kuusitiaisistakin suuntaa Ruotsiin ja Baltiaan. Hokkanen irrottaa jälleen yhtä pumpulipalloa verkosta. Laihoina vuosina ne joutuvat marjalintujen tapaan tien päälle jo aikaisin. Pyrstötiaisparvet etenevät niemessä vilkkaasti siristen, mutta päästyään aivan uloimpaan kärkeen niihin näyttää iskevän epäusko. Syksyn tullen hupenevista myyristä ei riitäkään ruokaa keväällä syntyneelle pöllönuorisolle. Hänellä on niiden vapauttamiseksi ihan oma taktiikkansa. ”Kun pyrstötintille antaa vapaata tilaa, se irrottaa oikeastaan itse itsensä”, Hokkanen näyttää. Talitiaisia on ennättänyt Puolaan ja Moskovaan ja sinitiaisia Norjan Kristiansandiin ja Venäjälle Pietarin lähistölle asti. Lintu lennähtää pusikkoon omiensa joukkoon. Mantereen vaeltajat olivat ehtineet saareen. Ruuan puute ja tilanahtaus ovat pahimmillaan talvella, mutta linnut aavistavat asian jo etukäteen ja lähtevät liikkeelle syksyllä. Myös tiaisia tulee takaisin. Rengastusten perusteella tiedetään, että osa vaeltavista tiaisista päätyy lopulta ylittämään meren osan jatkaessa matkaansa rannikkoa pitkin. 9/2018 SUOMEN LUONTO 59 ja tilhet ovat jättäneet pohjoisen tyhjät pihlajat taakseen jo kauan sitten. Tänä syksynä pöllöjä on Haliaksen yöllisillä verkkokierroksilla rengastettu vain muutamia, kun voimakkaiden vaellusten aikaan määrät saattavat hurjimmillaan olla jopa parikymmentä yksilöä yössä. Lokakuun alussa nähtiinkin sitten parhaina päivinä jo tuhansia
Beaglella. Saaristo on saanut nimensä sen alkuperäisväestön ylläpitämien, merelle näkyvien kokkojen mukaan. Jos hän olisi iltasella katsonut puiden latvustoihin, hän olisi todennäköisesti nähnyt maailman eteläisimmät lepakot. Chile ja Argentiina jakoivat Tulimaan vuonna 1881, vaikka joistain saarista on maiden välillä yhä eripuraa. Asukkaat tekivät Darwiniin suuren vaikutuksen, kenties niin suuren, että hän jätti paikallisen eliöstön vähemmälle huomiolle. 60 SUOMEN LUONTO 9/2018 Kansainvälinen tutkimusryhmä lähti marraskuussa Tulimaan kevääseen selvittämään, esiintyykö siellä lepakoille kohtalokasta valkokuonosyndroomaa. joulukuuta 1832 tutkimusmatkallaan maailman ympäri H.M.S. Suomesta lähtikin vuonna 1928 suotutkija Väinö Auerin johtama retkikunta tutkimaan Tulimaan maaperää ja soita. Monet ympäristön piirteet, kuten laajat rahkasammalsuot, tuovat mieleen Suomen Lapin. Tulimaan Etelä-Amerikan mantereesta erottavaa myrskyisää Magalhãesinsalmea pidettiin ennen Panaman kanavan rakentamista (1914) turvallisimpana reittinä Tyynenmeren maustesaarille. Me olimme tulleet tutkimaan lepakoita, ja monikansalliseen ryhmäämme TULIMAAN KEVÄTYÖSSÄ. Päiväkirjassaan Darwin kuvailee tätä Etelä-Amerikan eteläkärjen saaristoa synkäksi ja asuinkelvottomaksi. Matkasta on julkaistu kirja Tulimaata tutkimassa (Otava 1929). TEKSTI THOMAS LILLEY / KUVAT THOMAS LILLEY, JOSEPH JOHNSON, GONZALO OSSA JA JESS KROPCZYNSKI L uonnontieteilijä Charles Darwin saapui Tulimaahan 17. Tulimaa kuuluu subantarktiseen kasvimaantieteelliseen alueeseen. Tutkimusalueellamme, Karukinkan kansallispuistossa on viimeinen jäljellä oleva yhtenäinen metsä leimuetelänpyökkiä (Nothofagus pumilio)
Infektio aiheuttaa ärsytystä, joka johtaa lepakon virkoamiseen horrostilasta. Karukinkan tutkimusasema toimii vuoden ympäri biologien tukikohtana. Talvehtimispaikkojen lämpöja koskä niillä ole mahdollisuutta torjua tarRahkasammaleet värjäävät Karukinkan maiseman ruosteen väriseksi. Kiinnittämällä lepakoihin radiolähettimiä saattaisimme myös löytää niiden käyttämiä talvehtimispaikkoja ja kevätpiiloja. Tiesimme, että meillä olisi parhaat mahdollisuudet havaita merkkejä sairastuneista lepakoista pyydystämällä niitä aikaisin keväällä, joka Tulimaassa alkaisi juuri marraskuun korvilla. Horroksessa lepakoiden immuunipuolustus on heikentynyt eikä niillä ole mahdollisuutta torjua tartuntaa. Sieni infektoi lepakoita niiden horrostaessa talvisin. Valkokuonosyndrooman aiheuttamat ylimääräiset virkoamiset talven aikana näännyttävät lepakot kuoliaiksi ennen kevättä. Ennen retkeä olikin tärkeätä varmistaa, että vaatteet ja varusteet oli desin. 9/2018 SUOMEN LUONTO 61 kuuluivat lisäkseni yhdysvaltalainen lepakkotutkija Joseph Johnson Ohion yliopistosta sekä Chilessä pitkään toiminut lepakkoasiantuntija Gonzalo Ossa. Karunkaunis kevät Matkasimme Karukinkan kansallispuistoon marraskuussa 2016. Taudin aiheuttava sieni Pseudogymnoacus destructans on lähtöisin Euroopasta, jossa lepakot ovat kuitenkin kehittäneet vastustuskyvyn sen aiheuttamaa tautia vastaan. Lepakot käyttävät metsäteitä siirtyessään ruokailualueil le, joten verkot on hyvä virittää sinne. TH O M A S LIL LE Y TH O M A S LIL LE Y G O N ZA LO O SS A. Horros ajan loppupuolella lepakoilla saattaisi olla nähtävissä vaaleata sienikasvustoa kuonolla, korvissa ja lentopoimuilla. Jokainen virkoaminen kuluttaa rasvavarastoja, joita lepakot ovat kerryttäneet syksyn aikana ahmimalla hyönteisiä. Mitä ilmeisimmin sieni päätyi Pohjois-Amerikkaan lepakoiden horrostamisluolissa vierailleiden ihmisten mukana. Oli myös arvioitava, kuinka ennaltaehkäisevät toimenpiteet voitaisiin käynnistää kohdepaikoissa. Ryhmän oli tarkoitus selvittää, esiintyykö Etelä-Amerikassa lepakoiden valkokuonosyndroomaa aiheuttavaa sientä ja aiheuttaako se lepakoissa kuolleisuutta. Valkokuonosyndrooma on johtanut Pohjois-Amerikassa arviolta yli kuuden miljoonan lepakon kuolemaan. oitu, jotta emme vahingossa veisi taudinaiheuttajaa uuteen ympäristöön
Urokset saattavat hyvin pysytellä horrospaikoissa kesän korville saakka, kunnes ravintoa on lennossa riittävästi kummallekin sukupuolelle. Emme olleet ainoita, jotka odottivat saalista; tornipöllökin tuntui ymmärtävän, mitä on tapahtumassa, ja jäi pitämään seuraa verkkokepin nokkaan. Tietämys lepakoiden horrosajan jälkeen käyttämistä ruokailu alueista on niukkaa. Lisäksi lepakoita on vähän liikkeellä. Kaikuluotausta ne käyttävät säästeliäästi, sillä monilla yöperhosilla on jaloissaan korvan kaltaiset elimet, joilla ne voivat havaita saalistavan lepakon lähestyvän. Maasto on kumpuilevaa ja liikkuminen raskasta. Guanakojen (Lama guanicoe) parittelukausi on juuri alkamaisillaan, ja koiraat tiedottavat reviireistään kovaäänisesti. Juuri muutoltaan Tulimaahan saapuneet tulimaankurpat (Gallinago stricklandii) pitävät etenkin öisin aavemaista, jatkuvasti aaltoilevaa ääntelyä. Kaakattavia valkopäähansuja (Chloephaga picta) saapuu punaisille rahkasammalsoille tuhansittain. Kaksi näistä talvehtii Tulimaassa ja kolmas, etelänpunalepakko (Lasirius varius) muuttaa talvehtimaan pohjoisemmaksi. Maailman vastakkaiselta puolelta loskan seasta saapuneen lepakkotutkijan on vaikea ymmärtää, että täällä kasvuja kenttäkausi on vasta aluillaan. Vaimea piippaus ohjasi meitä keskelle etelänpyökkimetsää. 62 SUOMEN LUONTO 9/2018 teusolot määrittelevät miten tehokkaasti sieni tartuttaa lepakoita. Näistä lajeista saimme ensimmäiseksi verkkoihimme magalhãesinkorvalepakon (Histiotus magellanicus). Siksi pystytimme eri kohteisiin metsään monta sataa metriä verkkoja. Kaarna oli osittain irti rungosta metrien matkalta, ja kiikareilla katsottuna sen alta pilkotti korkeuksissa radiolähettimen antenni. JE SS KR O PC ZY N SK I. Isoilla korvilla ne kuuntelevat yöperhosten siipien havinaa. Lepakon löytäminen metsästä on hankalaa, vaikka sillä olisikin radiolähetin. Tuntien kiertelemisen jälkeen löysimme puun, jossa lepakko vietti päiväänsä. Arvelimme, että alueella talvehtivien kahden lepakkolajin riski sairastua valkokuonosyndroomaan olisi suurempi. Hyviä uutisia siis! Lepakko sai selkäänsä radiorepun, jonka avulla löytäisimme seuraavana aamuna päiväpiilon ja ehkä enemmänkin sen lajitovereita. Päiväpiilon lähelle asentamamme tallennin rekisteröi lepakon ruumiin lämmön joka kymmenes minuutti. Emme tienneet, missä lepakot horrostavat tai mistä niitä voisi pyydystää keväisin. Verkkoon jäänyt magalhãesinkorvalepakko oli naaras. Marraskuinen Karukinka on äänten kakofoniaa. Lämpöä seuraamalla saisimme tietoa siitä, horrostaako lepakko puussa, millaisella säällä se lähtee saalistamaan ja miten tämä raskaana oleva naaras tasapainottaa sikiön kehitykseen vaadittavan lämmöntuotannon ja potentiaalisesti heikon ravintotilanteen aiheuttaman energianpuutteen. Pyökin kunto muistutti paljon Suomessakin lepakoiden suosimien puiden lahoastetta. Lepakoita verkolla Lepakoiden pyydystäminen keväisin on haastavaa niin Suomessa kuin samankaltaisen ilmaston omaavassa Tulimaassa. Magalhãesinkorvalepakon kantama radiolähetin toimii myös lämpömittarina. Tulimaassa tavataan säännöllisesti kolmea lepakkolajia. Etsintää ja tiedon keruuta Aamulla kiipesimme tutkimusalueemme korkeimmalle kukkulalle, jotta voisimme vastaanottaa radiosignaalia mahdollisimman laajalta alalta. Kuonossa ei ollut sienikasvustoa ja siivetkin olivat puhtaat. Korvalepakot muistuttavat erehdyttävän paljon Suomessakin tavattavia korvayökköjä. Naaraiden on lopetettava horros aikaisin varmistaakseen sikiönkehityksen käynnistyminen. Liian kylmissä oloissa, alle kahdessa plusasteessa, sieni ei kasva kunnolla eikä voi infektoida isäntäänsä tehokkaasti. Tällä tiedolla on suuri merkitys sekä valkokuonosyndrooman että näiden aikaisemmin tutkimattomien lepakoiden ekologian kannalta. Vain naaraat saalistavat viileinä kevätöinä harvoja talven yli selvinneitä hyönteisiä. Marraskuinen Karukinka on äänten kakofoniaa. Tiheä metsä ja märät lehdet heijastavat signaalia ja ohjaavat etsijää väärään suuntaan
Thomas Lilley (oik.), Joseph Johnson ja Gonzalo Ossa (vas.) paikantavat lepakoita, joilla on lähettimet. 9/2018 SUOMEN LUONTO 63 Lahoamaisillaan olevat etelänpyökit (Nothofagus betuloides) ovat lepakoiden suosimia päiväpiiloja. 9/2018 SUOMEN LUONTO 63 G O N ZA LO O SS A JO SE PH JO H N SO N. Lähes koko Chilessä tavattava chilensiippa painaa vain viisi grammaa
Maailman eteläisin lepakkolaji. Hän on käynyt Tulimaassa toistamiseenkin, jolloin ensireissusta viisastuneet tutkijat saivat kiinni jo kymmeniä lepakoita. Ilmeisesti sekä magalhãesinkorvalepakko että chilensiippa viihtyvät kuitenkin paremmin luonnonpiiloissa. Lepakot olisivat hyvin voineet olla myös rakennuksemme välikatossa. Emme ehtisi pyyntipaikoille, joten ainoa vaihtoehto olisi pystyttää verkot tutkimusaseman pihalle. Onneksi emme löytäneet merkkiäkään valkokuonosyndroomasta. Se olisi ollut ironista lukuisten metsässä vietettyjen nollaöiden jälkeen. Etelän risti ja muut eteläisen taivaan tähdet tulivat tutuiksi lepakoita odotellessa. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana olimme saaneet kiinni suurimman osan pihalla lentäneistä lepakoista. Monen peräkkäisen pyyntiyön kokemuksella saimme ennätysajassa vedettyä reilu sata metriä verkkoja pihalle rakennusten väliin. Syötyämme illallisen totesimme yllätykseksemme, että ilta vaikutti tyyneltä ja lämpimältä. Joko satoi, tuuli tai oli liian kylmä. Valkokuonosyndroomasta tai sitä aiheuttavasta sienestä emme Tulimaassa löytäneet merkkiäkään. Aikaisemmin pyytämämme korvalepakkokin oli vaipunut horrokseen ja poistunut piilostaan vain yhtenä yönä, mutta palannut pikaisesti takaisin. Seuraava askel on huolehtia siitä, ettei taudinaiheuttaja pääse tähän herkkään ekosysteemiin. Ne olivat valinneet piilopaikaksi myrskyn kahdeksan metrin korkeudelta katkaiseman pyökin. Lepakot eivät olleet vielä lopettaneet horrostaan. Valmista tuli juuri ennen lepakoiden saapumista. Lepakoista ei kuulunut hiiskaustakaan, sen sijaan saimme ahkerasti irrotella verkoista puista irronneita risuja. Patagoniassa on lukuisia turistiluolia, joihin sieni saattaa levitä ihmisten mukana, aivan kuten Pohjois-Amerikassa. Tulimaan lepakot voidaan vielä yrittää pitää taudin ulottumattomissa. Laji muistuttaa ulkonäöltään eurooppalaista isoviiksisiippaa (Myotis brandtii). Laji oli chilensiippa (Myotis chiloensis), toinen lajeista, joita olimme odottaneet näkevämme täällä. Lepakot, tähdet ja kuu Seuraavat yöt olivat keväiselle Tulimaalle tyypillisiä. 64 SUOMEN LUONTO 9/2018 Tallennin jäi rekisteröimään tätä arvokasta tietoa meidän puolestamme. Useimmiten kaikkia näitä yhtä aikaa. Alusasut naisille ja miehille, pyydä esite : Linnox Silk Oy Lehdesniityntie 3 i 141 Lehdesniityntie 3 i 141 00281 Helsinki puh: 040 550 6243 vain 118€ + toimitusmaksu Miesten tai naisten KERRASTO Hyvä olo ja ihana uni ruskovilla.fi VUODEVAATTEET Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Radiolähettimen avulla saadaan selville magalhãesin korva lepakon suosimat päiväpiilot. n Kirjoittaja on ekofysiologian dosentti, joka työskentelee Luonnontieteellisessä keskusmuseossa intendenttinä. Viidennen nollayön jälkeen päätimme, että viimeinen iltamme Karukinkassa olisi vapaailta. Tilaa netistä: www.linnox.com e-mail: linnox@linnox.fi Vaella silkeissä ! Silkki pysyy raikkaana ja on miellyttävä iholla sekä kylmässä lämmin kuumassa viileä. Seuraavana päivänä pyydystämämme lepakot löytyivät metsästä tutkimusaseman takaa. Chilensiippa onkin Beringinsalmen yli levinneelle isoviiksisiipalle läheisempää sukua kuin muut eurooppalaiset siipat. Oli täysikuu. Olimme tulleet liian aikaisin. Minulle, siippatutkijalle, tämä oli juuri se laji, jota olin tullut tänne katsomaan. Pitäisikö silti yrittää pyytää. JO SE PH JO H N SO N. Viisi tai kuusi grammaa painava nisäkäs maailman pohjalta, Antarktiksen tuulien pieksemästä maisemasta
Kolmasosa Kainuun peuroista vaeltaa kesäksi Venäjälle ja palaa talveksi Suomeen. Jokainen poro Suomessa kuuluu poronomistajalle yhdessä 54 paliskunnasta. Kun suuri määrä poroja ei vaihda kesäja talvilaitumiaan, jäkälä kuluu sekä syödessä että talloutuessa. Pitkäjalkainen metsäpeura pärjää syvässäkin lumessa. Ne eivät pääse vaeltamaan laidunalueidensa välillä, ja niistä on jalostettu pois luontainen kyky tulla toimeen suurpetojen kanssa. Sanotaan, että poronhoitoaluetta ylilaidunnetaan. Laji kuitenkin palasi Kuhmoon 1940-luvulla Neuvostoliitosta. Noin 25 000 tunturipeuraa elää edelleen Etelä-Norjassa poronhoitoalueen eteläpuolella. Susia poron hoitoalueella ei ole lainkaan, viime vuosilta sieltä ei tunneta yhtään ilvespentuetta, ja karhuja ahmakannat ovat runsaimmat poronhoitoalueen eteläpuolella. Ravintoketjun tärkeä tuottaja jäkälä ja muut villit eläinlajit kuten suurpedot joutuvat väistämään poron tieltä. Poronhoitoalue kattaa 36 prosenttia Suomen pinta-alasta. Kainuun metsäpeura katoaa tutkijoiden ennusteen mukaan 2040-luvulla metsäteollisuuden tuhottua Kainuun vanhat metsät. Seuraa jäkälien, poron talvisen pääravinnon katoaminen. Sen erottaa muusta Suomesta aita, joka kulkee idästä länteen Kuhmon ja Suomussalmen rajalla. Vaeltaminen toteuttaa laidunkiertoa, jossa peurojen kesäja talviravinnonsaanti on riippuvaista eri alueista. 19/2018 SUOMEN LUONTO 65 V a h tik o ira Kuka minut omistaa. Lopulta ainoa merkittävä ero poron ja metsäpeuran välillä on, kuka sen omistaa. A N TT I H A AT A JA. POROJA ON SUOMESSA LIIKAA. n ANTTI HAATAJA Kirjoittaja on kirjailija ja valokuvaaja Sipoosta. Se pärjää paremmin taigametsän puiden lomassa ja syvässä lumessa kuin tundralle sopeutunut tunturipeura. Suurpetojen myötä katoavat myös sellaiset lajit, jotka hyötyvät niiden olemassaolosta, poronhoitoalueella esimerkiksi naali. Metsäpeura on aikoinaan asuttanut koko Suomea, Ruotsin Norrbottenia sekä Norjan Finnmarkia. Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin. Tunturipeurasta kesytetystä porosta nämä ominaisuudet on jalostettu pois, koska ne hankaloittaisivat porojen hallintaa. Metsäpeurat vaeltavat Kainuussa 50–200 kilometriä talvija kesälaiduntensa välillä. Mutta niitä erottaa yksi keskeinen ominaisuus: poro on jonkun omaisuutta, metsäja tunturipeura eivät kenenkään. TUNTURIPEURA, METSÄPEURA JA PORO ovat kaikki saman Rangifer-suvun peuroja. Suurpetoja tapetaan paljon laillisesti ja laittomasti poronhoidon etujen vuoksi. Lyhytjalkaisempi ja leveäsarvisempi tunturipeura on asuttanut tunturialueita Etelä-Norjasta pitkin Kölivuoristoa Kuolan niemimaalle. Vähitellen metsäpeurakanta kuihtuu peura-aitaa vasten. Poroja on poronhoitoalueella 14 kertaa enemmän pinta-alayksikköä kohden kuin metsäpeuroja niiden elinpiirillä. Ne ovat hyvin talveen ja pakkaseen sopeutuneita hirvieläimiä, jotka elävät laumoissa ja joiden elämässä vuodenkierto ja vaeltaminen ovat keskeisessä roolissa. Villit peurat ovat arkoja ja valppaita. METSÄPEURA ON pidempijalkainen ja kapeasarvisempi kuin tunturipeura. Paliskunnat on rajattu aidoilla toisistaan ja porot kulkevat vain oman paliskuntansa alueella. Poro palkii taigametsissä, jossa se ei selviä kuten metsäpeura. Pitkäjalkainen metsäpeura pärjää syvässäkin lumessa. Poroja on noin 200 000 ja metsäpeuroja noin 2200. Viimeiset yksilöt tapettiin Finnmarkin Kautokeinossa ja Suomen Enontekiöllä sekä Itäkairassa 1920-luvulla
66 SUOMEN LUONTO 9/2018. Joskus kaiku saa hänet varuilleen. 66 SUOMEN LUONTO 9/2018 Muinaisten äänten kertomaa Akatemiatutkija Riitta Rainio tutkii kalliomaalauspaikkojen äänimaisemia. H o m o sa p ie n s TEKSTI JENNA PARMALA / KUVAT ANNA RIIKONEN Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
”Hirvellä on kahdeksan etuhammasta, joten saalista on tullut melkoisesti.” Turun keskiaikaiseen musiikinhistoriaan hän kirjoittaisi arkeologisten löytöjen perusteella kokonaan uusia lukuja. Veden äärellä on tyyntä ja hiljaista. Rainio on tutkijakollegoineen etsinyt ratkaisua Venäjän Karjalan muinaishaudoista löydettyjen tuhansien hirvenhampaiden arvoitukseen. Akatemiatutkija ja ääniarkeologi Riitta Rainio tutkii muinaisten paikkojen äänimaisemaa. ”Pyrin aina menemään kalliomaalauspaikoille auringon noustessa tai laskiessa, jotta tuuli olisi tyyntynyt äänitystä varten”, Rainio sanoo. Kallioseinämistä takaisin supisevat kaiut voivat aiheuttaa kuulijalleen säikähtäneen ja varuillaan olemisen tunteen. ”Kaiku synnyttää sellaisen ajatuksen, että et ole paikalla yksin. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty muun muassa kymmenkunta pientä lampaanluista huilua. Kaikkia nuoren naisen muinaishaudasta löytyneitä huiluja Rainio ei saanut toimimaan. ”Ne ovat samankaltaista tekoa kuin samaan aikaan Keski-Euroopassa valmistetut huilut, joskin liikuttavalla tavalla kömpelömpiä. Kutsusoitin eläimen luusta Vuosia sitten Rainio rakensi nykyversion gotlantilaisesta muinaishaudasta löytyneestä joutsenluisesta puhallinsoittimesta. Rainio virittelee äänityslaitteet ja mikrofonin, katselee hetken maisemaa ja paukaut taa sitten voimalla kaulassaan roikkuvaa puista lautaa. Rainio on ryhmänsä kanssa tehnyt tutkimuksia Suomussalmen lisäksi esimerkiksi Kuusamossa, Kouvolassa, Luumäellä, Mikkelissä ja Mäntyharjulla. Kivikautinen ihminen asui samanlaisessa maisemassa, jolla suomalainen kesämökkikansa nykyään viettää aikaansa: piti olla makeaa vettä, hiekkaranta ja avara mäntykangas. ”Kutsusoitin on usein rakennettu sen eläimen luusta, johon halutaan luoda keskusteluyhteys”, Rainio paljastaa. Tutkimuskohteina ovat kalliomaalauspaikat, joissa vedenpinta ja siten myös äänimaailma ovat säilyneet esihistoriallisella tasolla. Jonkinlainen ääni niistä kuitenkin lähtee.” Ääni muinaishaudan takaa Rainio rekonstruoi huiluja, pillejä ja helistimiä valmistamalla ne alkuperäistä vastaavasta luumateriaalista. Tärkeä hetki olikin silloin, kun hän hiipi aamuyöstä mökin pihalle kokeilemaan joutsenluupilliä, ja joutsen töräytti vastauksen lähilammelta. Joutsenpilli kuului Gotlantiin haudatulle nuorelle naiselle, jonka haudasta löydettiin yli 40 erilaista puhallinsoittimen näköistä luuesinettä. Kun hän soitti pilliä hämäläisessä metsässä, alkoi kuulua siipien kahinaa. Myös hampaista löytyneet kulumat osoittavat niiden käyttöä helisevinä koristevöinä. Äänimaisemat tutkituilla kalliomaalauspaikoilla ovat hätkähdyttäviä. Useita reikiä sisältävien luuesineiden soittaminen oli täysin mahdotonta. Jos kallion muotoihin olisivat piirtyneenä kasvot, tuntuisi Rainion mukaan siltä kuin kallio puhkeaisi yllättäen puhumaan. Kaksi luuta sahataan suunnilleen samanmittaisiksi, hiotaan päistä ja kiinnitetään sisäkkäin esimerkiksi pihkalla”, Rainio kuvailee. 9/2018 SUOMEN LUONTO 67 J uuri kun laskeva aurinko värjää muinaiset kalliomaalaukset verenpunaisiksi, Riitta Rainio saapuu Suomussalmen Värikalliolle. Poikkeuksellisen kova kaiku heijastuu maalatusta kalliosta vastarannalle ja takaisin. Tärkeintä oli kuitenkin yrittäminen, jotta tutkija pääsisi taas hieman lähemmäs muinaista äänimaailmaa. Kun hampaat sitoo niihin sahatuista pienistä urista yhteen, syntyy kauniisti kaliseva vyö. Varikset ja tiaiset lennähtivät paikalle. ”Musiikinhistoria alkaa aina katolisesta kirkkomusiikista, vaikka esimerkiksi Turun Tuomiokirkon vierestä on löydetty poronsarvesta leikattu saamelaisen noitarummun kapula.” Todennäköisesti keskiaikainen äänimaisema on ollut huomattavasti monipuolisempi: vakavaa kirkkomusiikkia kiihkeämpi ja hilpeämpi. Olen useamman kerran itsekin hätkähtänyt, että kuka tuolla vastarannalla oikein puhuu.” Rainion mukaan tutkitut paikat ovat lähes poikkeuksetta eristäytyneitä ja synkkiä, eikä niiden lähistöltä löydy jälkiä esihistoriallisesta asutuksesta. LEPENELAUTA on muinainen soitin, jota paukauttamalla Rainio rikkoo kalliomaalauspaikan hiljaisuuden.. Hetken kuulostaa aivan siltä kuin vastarannalla joku toinenkin paukauttaisi lautaa. n H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A Joutsenluinen puhallin sai varikset ja tiaiset liikkeelle. MIKROFONILLA tallennetut ikiaikaiset äänet kuten meren kohina tai ruokkien tuhansia vuosia jatkunut örinä Gotlannin saarilla sekoittuvat nykyajan ääniin. ”Valmistusprosessi on lopulta helppo, kun sen oppii. Kiehtovaa on se, että juuri joutsenen luusta valmistetulla pillillä voidaan tuottaa joutsenen kutsuääntä muistuttava ääni
Toinen puoli vajoaa, kun toinen puoli pullahtaa pinkeäksi. ”On tärkeää, että olemme aktiivisesti yhteydessä päättäjiin. Toinen puoli vajoaa, kun toi. Saksa ajoi alas ydinvoimaloitaan ja joutuu nyt päätöksen seurauksena kaatamaan maansa harvoja ikimetsiä ruskohiiltä tavoitellessaan”, Korhola sanoo. Kun Suomen EU-puheenjohtajuuskausi pyörähtää käyntiin 2019, vaikutusmahdollisuutemme EU:n sisällä ja globaalisti päästövähennysratkaisut muistuttavat Korholan mielestä vesisängyn päälle istumista. Kun Suomen EU-puheenjohtajuuskausi pyörähtää käyntiin 2019, vaikutusmahdollisuutemme EU:n sisällä ja globaalisti päästövähennysratkaisut muistuttavat Korholan mielestä vesisängyn päälle istumista. ”On tärkeää, että olemme aktiivisesti yhteydessä päättäjiin. Erityisesti Suomella on mahdollisuus viedä päästövähennyskehitys uudelle tasolle”, toteaa professori Atte Korhola Helsingin yliopistosta. KäyVaikka yksittäisen kansalaisen ratkaisut ovat yksinkertaisia, Korhola kehottaa jokaista sivistämään itseään ja tutustumaan globaaleiden päästövähennysten vaikutuksiin. Toinen puoli vajoaa, kun toinen puoli pullahtaa pinkeäksi. Kivihiili ja öljy tulevat loppumaan maailmasta. ”Me länsimaissa olemme aiheuttaneet ongelman, joten meidän tehtävämme on näyttää esimerkkiä elämästä ilman fossiilisia polttoaineita. ”On tärkeää, että olemme aktiivisesti yhteydessä päättäjiin. Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä hiilijalanjäljen pienentämiseen. ”Kulutuksen osalta suomalainen voi olla edelläkävijä ja vähentää tuottamiaan päästöjä. Kierrättäminen, tuotteiden huoltaminen ja merkkitietoisuus ovat avaimia kulutuksen vähentämiseen.” NOIN VIIDESOSA ILMASTOPÄÄSTÖISTÄ tulee ruokatuotannosta. ”Olemme ongelmatilanteessa aurinkopaneelien kanssa. Käytetyt paneelit tuottavat miljoonia tonneja ongelmajätettä, jossa on valtavasti ympäristömyrkkyjä ja kierrätyskelvotonta lasia. Vähennyspäätöksiä tehdään kiireellä. Vähennyspäätöksiä tehdään kiireellä. Emme voi vaatia samaa kehittyviltä mailta, mutta voimme etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja ja auttaa kehitysmaita harppaamaan saastuttavan vaiheen yli. Tällaisia asioita olisi pitänyt miettiä etukäteen.” Korhola korostaa, että mustavalkoisia ratkaisuja harvoin on olemassa. ”Esimerkiksi puupohjaisten biopolttoaineiden on tutkimuksissa todettu tuottavan päästöjä moninkertaisesti verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin.” Toinen esimerkki on aurinkovoima. ”Esimerkiksi puupohjaisten biopolttoaineiden on tutkimuksissa topäästöillään pikku tekijä, on länsimainen hiilijalanjälki kehitysmaihin nähden monikymmenkerPÄÄSTÄMÄTTÄ Professorin mukaan päästötön elämä on valtiolle monimutkaista, mutta yksilölle yksinkertaista. Kun Suomen EU-puheenjohtajuuskausi pyörähtää käyntiin 2019, vaikutusmahdollisuutemme EU:n sisällä ja globaalisti kasvavat.” MONET päästövähennysratkaisut muistuttavat Korholan mielestä vesisängyn päälle istumista. ”Olemme ongelmatilanteessa aurinkopaneelien kanssa. Päästövähennykset eivät todennäköisesti tule kurjistamaan suomalaisten elämää. Tärkeämpää on suosia kasviksia ja vähentää erityisesti naudanlihan syöntiä”, Korhola sanoo. ”Maapallo ei kuitenkaan kestäisi sitä, että ryhtyisimme kaikki saman tien vegaaneiksi. Viisas toimii jo nyt ja varmistaa, että oma talous ei riipu luontoa merkittävästi kuormittavista ja hyvin rajallisista resursseista. TEKSTI JENNA PARMALA / KUVITUS ANNE STOLT IS TO CK PH O TO Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa hiilijalanjäljen pienentämiseen. ” Maapallo ei kestäisi sitä, että ryhtyisimme kaikki vegaaneiksi.” Vaikka yksittäisen kansalaisen ratkaisut ovat yksinkertaisia, Korhola kehottaa jokaista sivistämään itseään ja tutustumaan globaaleiden päästövähennysten vaikutuksiin. ”Tarvitsemme kaikki päästöjä vähentävät keinot käyttöön, emme enää tule toimeen ilman ydinvoimaa. ”Mutta jos kieltäisimme kerralla kivihiilen käytön maailmassa, se merkitsisi varmaankin muutaman miljardin ihmisen nopeaa kuolemaa.” Hyvä idea olisi mitata päästöjen lisäksi maiden kulutusta, joka paljastaa paljon aiheuttamastamme hiilijalanjäljestä. 68 SUOMEN LUONTO 9/2018 K O T O N A Vaikka yksittäisen kansalaisen ratkaisut ovat yksinkertaisia, Korhola kehottaa jokaista sivistämään itseään ja tutustumaan globaaleiden päästövähennysten vaikutuksiin. n VAIKKA SUOMI ON päästöillään pikku tekijä, on länsimainen hiilijalanjälki kehitysmaihin nähden monikymmenkertainen. Hän on ilmastokriisin myötä kallistunut kannattamaan ydinvoimaa. ”Monen elämänlaatu saattaa henkilökohtaisten päästövähennyksien, kuten ravinnon keventämisen, yhteisöllisen liikkumisen ja tarkempien kulutusvalintojen myötä jopa parantua.” K O T O N A PÄÄSTÄMÄTTÄ PAREMPI Professorin mukaan päästötön elämä on valtiolle monimutkaista, mutta yksilölle yksinkertaista
Vähähiilisemmässä tulevaisuudessa ajatus normaalista muuttuu, polttomoottorilla kulkevista omista henkilöautoista siirrytään muihin kulkumuotoihin kuten biokaasulla ja sähköllä kulkeviin ajoneuvoihin. Energiapaletti monipuolistuu. Aseta puolikkaat vuokaan leikkuupinta alaspäin ja paahda niitä uunissa 175–200 asteessa noin 40 minuuttia. (MP) Selvää säästöä YHDYSVALLOISTA Suomeenkin rantautunut marraskuun lopulla vietettävä Black Friday avaa kauppojen joulusesongin. Valitse kimppakyyti yksityis autoilun sijaan. Kurpitsan malto muuttuu kypsyessään spagettimaiseksi. 3. Silti arjessa ei tarvitse jäädä odottelemaan tulevaisuuden muutoksia.” Voimme siis ryhtyä toimeen heti. Ruokamme on nykyistä kasvispainotteisempaa. Tarjoa esimerkiksi tomaattikastikkeen kanssa. suolalla. Näin ollen rahapussikin saa huilitauon. Niiden avulla ilmastoystävällisestä arjesta tulee uusi normaali, eikä enää valinta joka täytyy aktiivisesti tehdä.” n JENNA PARMALA 1. 2. PAAHDETTU KURPITSASPAGETTI spagettikurpitsa oliiviöljyä suolaa Halkaise kurpitsa ja poista siemenet. Kurpitsa on kypsä, kun haarukka uppoaa siihen helposti. Säädä lämpötila korkein taan 21 asteeseen ja käytä lämmintä vettä säästeliäästi. 9/2018 SUOMEN LUONTO 69 IS TO CK PH O TO IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ Pienikin päätös auttaa Kurpitsa kuin spagetti MUHKEAT kurpitsat ovat syksyn sesonkiherkku. ”Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja päätöksentekijöiden toimet luovat puitteet ilmastoystävälliselle elämälle. Voit myös asetella spagetin ja kastikkeen kerroksittain takaisin kurpitsan kuoreen, ripotella päälle juustoraastetta ja paahtaa koko komeutta uunissa vielä hetken. IS TO CK PH O TO yhdistyy spagetin kaltainen rakenne ja PAAHDETTU KURPITSASPAGETTI alkaise kurpitsa ja poista siemenet. marraskuuta. (JM) alaosta.fi IS TO CK PH O TO VINKIT ARJEN PÄÄSTÖJEN PIKADIEETTIIN IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ IS TO CK PH O TO MONI SUOMALAINEN voisi helposti vähentää kaksi tonnia vuotuisista ilmastopäästöistään, arvio tutkija Marja Salo Suomen ympäristökeskuksesta. Kypsymisaika riippuu kurpitsan koosta. Jos matkustat lomamatkalle lentäen, matkusta mieluummin harvemmin mutta pidemmäksi aikaa kuin usein lyhyille matkoille. Kuluttajia houkutellaan ostoksille erilaisilla tarjouksilla jo hyvissä ajoin ennen joulua. Panosta tavaroissa laatuun, huoltoon ja uudelleenkäyttöön. Asumisen suurimmat vaikutukset syntyvät energian käytöstä. Päivää vietetään 23. Se arvioi käyttäjän päästöt ja suosittelee vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja muun muassa asumiseen, liikkumiseen sekä ravintoon. Sivele puolikkaat öljyllä ja mausta suolalla. Kyse on energia-, liikenneja ruokajärjestelmien muutoksesta. Kotimainen kestävästi pyydetty kala on erinomainen vaihto ehto eläin kunnan proteiini lähteeksi. Irrota varovasti spagettirihmat hieman jäähtyneestä kurpitsasta haarukkaa apuna käyttäen. Suosi autoilun sijaan kävelyä ja pyöräilyä. KU V IT U K SE T: A N N E ST O LT. Vastaisku sille on Älä osta mitään -päivä, jonka ideana on viettää vuorokausi rahaa käyttämättä ja ostoksia tekemättä. 4. ”Yhä useampi meistä on silloin paitsi energian kuluttaja, myös -tuottaja. 5. Salo suosittelee tarkastelemaan omia ilmastopäästöjään netin Ilmastodieetti-laskurilla. Aseta puolikkaat vuokaan leikkuupinta alaspäin ja paahda niitä uunissa 175–200 asteessa noin 40 minuuttia. Vaaleankeltaisessa, ulkonäöltään hieman hunajamelonia muistuttavassa spagettikurpitsassa yhdistyy spagetin kaltainen rakenne ja kurpitsan mehevä maku. Ympäristömerkit auttavat valitse maan ympäristö ystävällisiä tuotteita. Suosi kasvis painotteista ruokaa ja minimoi hävikki
Monet suuret muurahaispesät ovat palokärjen mylläämiä. Vuodesta 1930 koskemattomana seissyt puusto on suojeltu, sen läpi saa kulkea vain jalkaisin ja merkittyjä pitkospolkuja pitkin. TEKSTI JENNA PARMALA / KUVAT VELI-MATTI PARMALA IS TO CK PH O TO RETKELLÄ! Tällä palstalla Suomen Luonnon avustajat jakavat omia retkivinkkejään. Keväisin tämä paikka on lintujen suosiossa, pesimäreviirejä on arvioitu olevan yli 80 kappaletta tällä 22 hehtaarin alueella. Lahoava puu tuoksuu, kuusten latvoissa rääkyy närhi kilpaa korppien kanssa. 70 SUOMEN LUONTO 9/2018 R E T K E L L Ä Pääkaupungin aarnimetsässä MILTÄ METSÄ Helsingissä näyttäisi, jos se olisi saanut olla koskemattomana. Reitti nimeltä Aarnipolku kulkee tiheän kuusimetsän läpi. Nyt vierailemme vapaan toimittajan Jenna Parmalan mukana Haltialassa.. Metsänpohjaan ei juurikaan yllä auringonvaloa, ja siirtolohkareet synkistelevät havupuiden katveessa. Helsingin keskuspuiston pohjoisosassa sijaitseva Haltialan aarnimetsä antaa tästä hyvän vihjeen. Aurinkoisenakin päivänä metsä on syvän tummanvihreä. Paksu sammalmätäs sekä pökkelökääpien ja muiden lahottajasienten peittämät puunrungot Haltialan aarnimetsä rauhoitettiin 1930-luvulla. Aivan alueen reunoille levittäytyneet pellot, pörisevät traktorit ja yli jylistelevät lentokoneet takaavat, että metsään astuva ei heti osaa odottaa ympärille aukeavaa satumaista maisemaa
Helsingin keskustasta bussit 614, 615, 67 ja 67X liikennöivät lähimmäksi aarnimetsää. Pidempää lenkkiä kaipaavan kannattaa vielä ottaa suunnaksi Pitkäkosken silta. 3) Pyörälenkki | Haltialan metsät muodostavat yhteensä yli 300 hehtaarin ulkoilualueen. n Kantokäävät ovat vallanneet lahopuun. Aloita polkeminen Paloheinän täyttömäeltä ja suuntaa aluksi etelään kohti ensimmäisen maailmansodan aikana linnoitettua Kasemattikalliota. Silloin pääsee kulkemaan harvennetun metsän läpi ja Vantaanjoen vartta kohisevalle koskelle. Lyhyt kävelyreitti kierrättää vierailijan Suomen, Euroopan, ItäAasian, Lähija Kaukoidän sekä Pohjois-Amerikan istutusalueiden läpi. Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksessa puhdistetaan yli puolet Helsingin juomavedestä. Sadan hehtaarin kokoinen vanha metsä antaa hyvän mielikuvan siitä, mikä on vanhan korven ja vanhan metsän ero. Keskellä metsää valo alkaa lisääntyä. hallitsevat maisemaa. METSÄN LUOTEISKULMASSA Aarnipolku yhtyy kahden kilometrin Korpipolkuun. 9/2018 SUOMEN LUONTO 71 RETKIVINKKEJÄ HALTIALAN YMPÄRISTÖÖN 1) Ruutinkosken luonnonsuojelualue | Vuonna 1990 rauhoitettu Ruutinkosken luonnon suojelu alue sijaitsee aivan Haltialan kotieläin tilan vieressä. Lenkki esittelee kulkijalle ennallistettavan osan aluetta. Kallioisen kumpareen päällä lehtipuut kurkottelevat kohti valoa. JENNA PARMALA on vapaa toimittaja ja Suomen Luonnon avustaja. Korpipolun opasteet esittelevät ennallistamishankkeita, pääasiassa vanhan ojitusverkoston purkamista. Kun katselee koskea, saattaa olan takaa samoja kuohuja tarkata paksun otsa tukkansa alta myös ylämaansonni. Sen varrella luonto on ilahduttavan vaihtelevaa. 2) Niskalan arboretum | Jakob Kavaleffin Niskalaan perustaman puulajipuiston puut on istutettu 1905. Vaikka pyöräily on aarnimetsän alueella ehdottomasti kielletty, metsän ympärillä kulkee 20 kilometrin pyörälenkki. Lähimmät autopaikat ovat noin kahden kilometrin päässä Haltialan kotieläintilalla. Maaston korkeimman kohdan huipulla on pieni valokeidas. Kostea metsänpohja ei juurikaan tarjoa kuivia paikkoja evästauolle, joten istuinalusta kannattaa varata retkelle mukaan. Alueella saa kulkea vain merkittyjä reittejä pitkin. Läpi mitaltaan yli 100-senttinen rauduskoivu on Suomi-osion nähtävyys. Talvijuurekkaat kasvavat sammalpedillä.. Polun varteen jäänyt vanha myllynkivi muistuttaa menneestä ajasta, jolloin koski antoi voimaa Ruutinkosken myllylle ja sahalle
NANNA SÄRKKÄ Qing Li (suom. Revontulien syntymekanismeista kertovilta sivuilta saa jo rautaisannoksen fysiikan oppeja. Ideana oli saada ihmiset suojelemaan metsiä kannustamalla heitä käymään niissä kuin terveyslähteessä. Kissan kallo on peräisin keskiajalta. IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Luutarhan asukkaat TURUSSA Aboa Vetus & Ars Novan museoalueella on tehty arkeologisia kaivauksia, joissa on vuosien varrella löydetty peräti tuhat kiloa eläinten luita ja kokonaisia luurankojakin. Niitä on hyvä päntätä pilvisinä öinä, kun pohjantulia ei ole näkyvissä. Kun ennuste on luvannut taivaantulia aina eteläistä Suomea myöten, siirtyy nukkumaanmeno helposti ainakin tunnilla. Metsä lääketieteeseen erikoistunut tohtori Qing Li on tutkinut paljon luonnon hyvin vointi vaikutuksia. JOHANNA MEHTOLA SE LI N A KI IS KI N EN / A BO A V ET U S & A RS N O VA SE LI N A KI IS KI N EN / A BO A V ET U S & A RS N O VA JA RI N IE M IN EN / A BO A V ET U S & A RS N O VA VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Sekin selviää, että revontulien valo syntyy samalla periaatteella kuin valo neonputkessa. 72 SUOMEN LUONTO 9/2018 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Joel Ahola ja Jouni Laaksonen: Suomen autiotuvat – kämpät ja kammit saaristosta tunturiin (Karttakeskus 2018) TUPAKONKARIT Joel Ahola ja Jouni Laaksonen ovat koonneet yksiin kansiin entistä kattavammat tiedot Suomen autiotupaverkostosta. Luettelomaisuudestaan huolimatta teos on antoisa retkeilytiedon ja kulttuurihistorian lukupaketti muun muassa elävästi kerrottujen retkikokemusten, kämppien vieras kirjamerkintöjen sekä perusteellisten tupahistorioiden ansiosta. Kun Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmroth sai Facebookissa kokoontuvalta Revontulikyttääjät-ryhmältä pyynnön vastata ryhmäläisiä askarruttaviin kysymyksiin, syntyi idea koota varmasti muitakin bongareita kutkuttavat asiat kirjan sivuille. Omissa luvuissaan annetaan käytännön vinkkejä taivaan tulien kuvaamiseen sekä bongarin varusteisiin. (JM) www.aboavetusarsnova.fi SE LI N A KI IS KI N EN / A BO A V ET U S & A RS N O VA 72 SUOMEN LUONTO 9/2018 JA RI N IE M IN EN / A BO A V ET U S & A RS N O VA Hevosen leukaluu löytyi museon tontin kaivauksilta näyttelyn teon aikaan. Japanin kielen sana yugen tarkoittaa sanoinkuvaamattoman syvää tunnetta. Jade Haapasalo): Shinrin-Yoku – Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet (Readme.. (JM) Taivaalliset neonlamput REVONTULET KIEHTOVAT, siitä ei pääse mihinkään. Luut johdattavat vaikkapa hauen vanhaan perinnekäyttöön: hauen nikamista on valmistettu leluja, ja Varsinais-Suomessa on joskus ollut tapana laittaa kaivoon hauki, joka on popsinut siirat ja muut hyönteiset pitäen veden puhtaana. ”Siltä minusta tuntuu luonnon keskellä”, kirjoittaa Li. Joutsenen siiven sormiluu.. Kirja esittelee yli 520 asumiskelpoista tupaa, mukaan lukien yli 100 tupaa aiemmin heikosti kartoitetusta eteläisestä Suomesta. Luutarhassa voi myös istahtaa luututkijan työpöydän ääreen ja tarkastella luita lähemmin. Näyttely Luutarha – luinen eläintarha esittelee yli 30 eläinlajia luulöytöjen avulla. 2018) JAPANISTA PERÄISIN oleva, metsässä vietettyä tuokiota tarkoittava termi metsä kylpy syntyi osaksi metsän suojelu kampanjaa. Minna Palmrothin, Jouni Jussilan ja Markus Hotakaisen mainio Revontulibongarin opas (Into 2018) on saanut alkusysäyksen juuri revontuliharrastajista. Opas paljastaa, miten revontulet syntyvät ja mistä niiden upeat värit ja muodot johtuvat. Öistä taivasta pitää tähyillä, vaikka ulkorappusilla seisten
Yksi asia, missä kunnat voisivat lisätä hiilinieluja nykyisestään, on antaa erilaisten joutomaiden pensaikoiden kasvaa silloin, kun ei ole tarvetta metsänhoidollisiin toimiin. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. 19/2018 SUOMEN LUONTO 73 T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N Avohakkuut eivät ole pahasta, jälkihoito on Avohakkuista on puhuttu puolesta ja vastaan. Taannoin seurailin, kuinka raivaussaha tuprutti kaksi päivää pakokaasuja ilmoille ja muutti parin aarin alalta 3–4 metrin korkuisen pajukon eli entisen kauniin viherseinän tilkkutäkin irvikuvaksi, joka nopeasti ruskettui entistä rumemmaksi. Vastine on mielipidekirjoituksen erikoistapaus. Mahtaako äestetty tai mätästetty raiskio palata metsäksi sadassakaan vuodessa. TunturikasvitR A IM O PE LT O N EN Kirjoita napakasti! Suomen Luonnon Lukijoilta-palstalla julkaistaan lukijoiden mielipidekirjoituksia. @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Nyt maassa makaavat keskimäärin sormen paksuiset pajut palauttavat imemänsä hiilidioksidin muutamassa vuodessa takaisin ilmaan. Monet kasvit ja eläimet tarvitsevat avoimia alueita. Aina ei ole tarjolla salamaa sytyttämään metsäpaloa. Katie Scottin Eläinkunta-postikortit voitti Kaisa Sillanpää Sauvosta. Toisten lukijoiden kirjeisiin voi myös kernaasti vastata. Suomen Luonto noudattaa Journalistin ohjeita, joiden mukaan vastineoikeus syntyy, jos jollakin lehden jutussa henkilönä esiintyvällä on perusteltu syy katsoa tulleensa loukatuksi. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Toivoa sukupuuton partaalle. Siksi tarvitaan toisinaan moottorisahaakin. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Vaikka asun PohjoisSavossa alueella, jolla ilvekset ovat usein vieraana pihapiirissä ja voin havaita niiden jälkiä ja kuulla keväällä suolla ääntelyä, se on minulle suuri kiehtova tuntematon. Tärkeää ja ajankohtaista aihetta käsitelty hyvin laajasti ja mielenkiintoa herättävästi! Jutun avulla saa hyvän ymmärryksen joki helmisimpukan nykytilasta Suomessa sekä siitä, miksi kyseisen lajin suojelu on niin tärkeää. Verkkojuttuja koskeva palaute julkaistaan verkossa. Sain jutusta paljon tärkeää tietoa sen salaperäisestä, viehättävän kissamaisesta elämästä. JONI TORKKILA, TURKU Suuri tuntematon Tämä juttu ilveksestä oli sykähdyttävä. Toimitus voi muokata, stilisoida ja tiivistää tekstejä, kuitenkin niin, että lukijan mielipide ei häviä. Ovatko nykyisin käytetyt menetelmät edes kannattavia. Äänestä . JUHA MIKKOLA, ENO postikortilla: Suomen Luonto / tälahdenkatu 22 b, Vastaukset viimeistään 30.11.2017. SABRINA NYKÄNEN, TAMPERE Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Aurinkosähköä mökkiin Näin kestotilaajana olen todella tyytyväinen lehteen, mutta jos pitää yksi juttu nostaa esille, niin olemme suunnitelleet aurinkosähköä mökillemme, joten tämä juttu antoi lisää informaatiota aiheesta. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Lukuisat kadun varren talot menettivät näköja melusuojan, joka oli kätkenyt taakseen rau tatien ja läpiajokadun. Palautteet, vastaväitteet ja kommentit lehden juttuihin ovat tervetulleita. Linnutkin olisivat kiittäneet. Tällöin Suomen Luonto julkaisee vastineen viipymättä. Ja ihmetellyt ruskettuneita taimia, jotka ovat heinikon tukah duttamia tai veden puutteessa kuivuneita, kun juuret eivät mättään päältä ole ulottuneet kos teaan kivennäismaahan. Eivät ne ole pelkästään pahasta. Mutta hakkuiden jälkihoito tuottaa liian usein täystuhon eläinten, kasvien, marjastajien ja sienestäjienkin kannalta. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 30.11.2017. JUHA NIKULAINEN MÄNTTÄ Oikaisu Suomen Luonnon numerossa 7/18 sivulla 9 pikkusorjoampiainen oli saanut erehdyksessä kirjopikkuampiaisen tieteellisen nimen Stenodynerus dentisqua ma. Mielipiteen on hyvä näkyä jo otsikossa. Sinä aikana vesat olisivat kasvaneet sen verran, että ne olisi kannattanut sopivalla menetelmällä korjata ja käyttää energiantuotantoon korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Hyvä lukijakirje esittää väitteensä selkeästi ja perustelee sen napakasti. Osallistujien kesken arvotaan Metsäkustannuksen Tunturikasvitpelikortit. TOIMITUS Pikkusorjoampiainen. Olen lukuisia kertoja joutunut rämpimään ”uudistetulla” aukolla. Lyhyet, korkeintaan 1000–1500 merkin mittaiset tekstit löytävät sijansa lehdestä nopeimmin. Muussa tapauksessa kyseessä voi olla vastaus, jonka julkaisussa lehti käyttää omaa harkintaansa. Oikea lajinimi on Symmorphus bifas ciatus. Antamalla pusikon kasvaa vielä kymmenkunta vuotta se olisi toiminut erinomaisena hiilinieluna
Antti Peltomaa kuvasi aamunkoiton tunnelmaa 21. Aamunkoiton usvaa USVAINEN AAMU avautui upeana auringon noustessa. lokakuuta Äkäslompolossa. Naaras saapuu yleensä ensin, ja se on nytkin pyörinyt nurkissa viikon verran itsekseen. Lumi on puhdistanut maiseman, myös Saana lompolo on saanut jääpeitteensä enteillen lähestyvää talvea.” Katri Niskanen ihasteli lumipeitteistä tunturia 7. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. 74 SUOMEN LUONTO 9/2018. Eloisa pullero ”MUSTAPÄÄKERTTUPARI on jo kolmena syksynä tullut pihaamme. /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN Saana lumiverhossa ”KÄYN SEURAAMASSA vuodenaikojen etenemistä Saanan juurella, Saana lompololla. lokakuuta Heinolassa. Lintu on vilkas ja eloisa, ja oksalla istuskellessaan näyttää aikamoiselta pullerolta.” Pirkko Hietaniemi kohtasi tutun syysvieraan 23. 74 SUOMEN LUONTO 9/2018 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. lokakuuta Kilpisjärvellä. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.
Yvonne Okkola ikuisti kauriit 8. Lady Aurora ”REVONTULIKYTTÄÄJÄNÄ osasin odottaa todella kovaa näytöstä illalle. 9/2018 SUOMEN LUONTO 75 Kuurapellon kipittäjät METSÄKAURIIT ETSIVÄT syötävää kuuraisella härkäpapupellolla syksyn ensimmäisinä pakkasaamuina. Sävy sävyyn ”ILTA-AURINGON VALOSSA tali tiainen etsiskeli ravintoa keltaisten haavanlehtien seassa. Syksyn sarvipää HIRVIEN KIIMA-AIKA sai sarvipäät liikkeelle lokakuun alussa. Näytös oli uskomaton, ja hienoimmalla hetkellä todella kirkas korona räjähti yläpuolella.” Lassi Matero ihasteli taivaantulia 7. Ajelin Jyväskylästä Kuusamoon tutun mökille ja koska noilla korkeuksilla tulet näkyvät muuallakin kuin pohjoistaivaalla, paikaksi valikoitui Riisitunturin huippu. Jenni Merilä kohtasi komean hirvisonnin kotinsa lähellä Perniössä. lokakuuta.. Sävymaailma sointui täydellisesti yhteen.” Jukka Risikko kuvasi linnun syyssävyissä 16. lokakuuta Lapualla. lokakuuta Luumäellä
Lapin tuntureilla elävät metsäjänikset ovat perinnöllisesti sopeutuneet pitempään lumiseen kauteen kuin Etelä-Suomen metsäjänikset, joten ne vaihtavat valkoiseen aikaisemmin ja takaisin harmaanruskeaan myöhemmin kuin eteläiset lajitoverinsa. 76 SUOMEN LUONTO 19/2018 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. ES KO PI TK Ä N EN / VA ST AV A LO. HuuhkaIlmaston lämpeneminen on jänikselle todellinen ongelma. Elävätkö ne allakan, eli päivänvalon mu kaan, vai miten ne vaihtavat pukuaan. Etelässä elävät metsäjänikset luultavasti sopeutuvat ja kehittyvät sellaisiksi, että niiden karvanvaihtoajat muuttuvat: valkoturkkinen kausi lyhenee. Saarten korkeimmalta kohdalta pystyi käytännössä laskemaan melkein kaikki saaressa olevat, valkoisina hohtavat metsäjänikset. Lumettomassa maastossa valkoiset jänikset erottuvat kuin saalistajille tarkoitetut liikennemerkit: tulkaa, täällä on ruokaa! Olen itse nähnyt Hangon Tvärminnen ulkosaaristossa sekä Ahvenanmaan Signilskärin lähes paljailla kallioilla maalis–huhtikuussa, miten jäniksille käy. Kysyjän arvelun mukaisesti jänisten karvanvaihto tapahtuu allakan mukaan: päivän valoisan ajan lyheneminen syksyllä laukaisee karvapeitteen muuttumisen valkoiseksi, valoisan ajan piteneminen keväällä taas aiheuttaa muutoksen ruskeanharmaaksi. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Ilmaston lämpeneminen on jänikselle todellinen ongelma varsinkin saaristossa. Valkoinen jänis lumettomassa luonnossa Miten nämä jänöset täällä Vaasan saaristossa ja muualla nykyisin pärjää vät, kun lumet sulavat ennen aikojaan. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. n Saariston jänikset ovat metsäjäniksiä – niiden turkki vaihtuu syksyllä valkoiseksi ja keväällä taas ruskehtavan harmaaksi
Lumikko puolestaan on maailman pienin petoeläin. Niitä pääsee näkemään, jos liikuskelee aamutai iltahämärissä alueen pelloilla ja niityillä. Se ei kuitenkaan ole kovin vahingollinen, koska lajin puuhastelut eivät heikennä ydinpuuta. Yli jääneet linnut se varastoi pahan päivän varalle tavallisesti kiven koloon. Seisoskellessamme pikimusta, kiiltävä, notkea ja sukkela minkki tulikin esiin ja juoksenteli hurjaa vauhtia sinne tänne. Se on kuitenkin vasta niin alkuvaiheessa, ettei edes limasienien erikoistuntija Marja Härkönen voinut antaa varmaa nimeä. Sen ravintona ovat pääasiassa myyrät ja hiiret, joiden koloihin ja käytäviin se mahtuu kulkemaan. Nykykäsityksen mukaan ne eivät ole sen paremmin eläimiä kuin kasvejakaan, vaikka sienitutkijat ovat niitä perinteisesti harrastaneet, vaan amebojen kehityslinjaan kuuluvia aitotumallisia, alkeellisia eliöitä. Tarhakarkulaiset eivät vaikuta minkkien väriin ainakaan Uudenmaan rannikolla. Tästä syystä minkkejä ja supikoiria pyritään poistamaan loukuttamalla etenkin sellaisilta suojelualueilta, joilla on runsas rantaja vesilinnusto. n Kauniissa kuvassa on kyse jostakin limasienestä. Valitettavasti keväällä ja alkukesällä tämä tarkoittaa usein lintujen munia, poikasia ja emolintuja. n Kyseessä on koko maassa ja ajoittain sisätiloissakin pikku tuholaisena esiintyvä jäärälaji eli papintappaja. JUHA VALSTE Kaunis ötökkä pihamaalla Elokuun alussa pihasta löytyi kaunis sininen, metallinhohtoinen ötökkä. Tilaisuuden tarjoutuessa minkki tappaa enemmän lintuja kuin pystyy syömään. Limasieniä on tavattu Suomessa yli kaksisataa lajia, ja Marja Härkönen ja Elina Sivonen ovat tehneet niistä myös kirjan Suomen limasienet (Luomus 2011). 19/2018 SUOMEN LUONTO 77 jat, kotkat, kanahaukat, ketut ja minkit harvensivat jäniksiä tehokkaasti. Toki lumikko ottaa löytämästään pikkulinnun maapesästä munat tai poikaset, mutta käytännön merkitystä lintukantoihin sillä ei ole. Nehän rosvoavat ainakin maassa pesivien lintujen munat ja poikaset. Puolukat ovat kuin vaniljakastikkeessa ja männynneulanen on lusikkana. Taipumus nousta varvuille viittaa sammalparanvoihin, mutta kuvan limasienen suuri koko ei oikein istu siihen. Sorsia ei ole tallustellut tuossa pihapiirissä moneen vuoteen, vaikka siellä ei enää ole koiriaan irti pitäviä mökki läisiä. Laji on joskus ollut melkoisen yleinen kattojen tukirakenteissa, joissa on käytetty kuorellista puutavaraa. Villiminkkien väri vaihtelee tummanruskeasta mustaan. Aiemmin oli kuusi pikkuräk syttäjää hyörimässä jaloissa. Minkin karvapeitteen kiiltävyys johtuu pitkistä, kiiltävistä peitinkarvoista. LASSE KOSONEN Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset SARI HARTONEN Sää TERHI RYTTÄRI Kasvit H EI D I RI K A LA Puolukat olivat kuin kastikkeessa. Limasieniä ei ole enää sataan vuoteen pidetty sieninä vaan pikemminkin eläinkuntaan kuuluvana omana ryhmänään. Hänen mukaansa limakko on juuri kohonnut ylös lahopuun onkaloista ja on aloittanut kehityksensä itiöpesäkkeiksi. Saaliiksi jäävät usein sorsaja lokkilinnut. JAAKKO KULLBERG Kaupungissa runsastuvat pienpedot Kävin Helsingissä Kulosaaren Kivi nokassa 24. Olen luullut minkkien olevan ruskeita, mutta tämä oli niin musta kuin olla voi. Lämpeneminen on vaikeuttanut metsäjänisten elämää myös rannikolla, joka on monina talvina lähes lumeton. Onko hyvä, että nämä pienpedot lisääntyvät Kivinokassa. Paikallinen mökkiläinen kertoi, että Kivinokassa on kauriita, aika paljonkin siinä Vanhankau pungin lahden ympäristössä. Minkit ovat opportunisteja: ne syövät sitä, mitä on tarjolla. Väriin vaikuttaa valon osuminen eläimeen, mutta yleensä ne näyttävät lähes tai täysin mustilta. Mahtoiko olla villi, vai oliko jostain tarhoilta kotoisin oleva jalostettu malli. Tällöin puun kuori alkaa irrota. Naapuri sanoi heidän mökkinsä ympärillä hääräävän myös lumikon ja minkin. n Helsingin Vanhankaupunginlahden–Kulosaaren–Viikin alueella on vankat kannat sekä metsäkauriita että valkohäntäkauriita. Tämä vaikuttavan näköinen kovakuoriainen elää kuolleen tai viimeisiään vetelevän kuusen tai männyn kaarnan alla tehden siihen ja osin myös puuhun litteän leveitä käytäviä. SEPPO VUOLANTO Puolukoita vaniljakastikkeessa Mikä sienimuodostelma on kyseessä. syyskuuta. Jalostetut värimuodot häviävät nopeasti, vain muutamassa sukupolvessa. Mikähän se on. PIR KK O SIU KO N EN LASSE KOSONEN Sienet JUHA VALSTE Nisäkkäät
Oliko kyseessä valkolehdokin variantti vai jokin muu laji. Kello oli 19.35–19.40. 78 SUOMEN LUONTO 19/2018 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Mikä on sininen hetki. Painoin tabletin ikkunaa vasten ja otin viisi peräkkäistä kuvaa. Sininen hetki voi vallita nimenomaan talviaikaan. Muistaakseni näitä oli edellisenäkin kesänä. Sinisen hetken ilmiö kiinnostanee muitakin luonnosta kiin nostuneita. Viime keväänä 13.4. Seuraavana iltana otin kuvia kalliosta ulkona samaan aikaan illalla eli 19.40. istuimme Kustavin Kivimaan Salmeeninniemessä katso massa dekkaria televisiosta, kun mieheni huomasi pihalla kaksi valkohäntäkauris ta. SARI HARTONEN Hämmentävä valkolehdokki Valkolehdokkien kasvupaikalla Rai siossa oli kolme vartta, joissa kaikissa oli kuvassa olevan kaltaiset kukat. Ne kas voivat vieri vieressä. Toinen kauris tuli viiden metrin päähän tuvan ikunasta. Mistä siinä on kyse. Tuona päivänä Aurinko laski vasta 20.35 eli tuntia myöhemmin kuin kuvat on otettu. Valo näyttää sinertävältä, koska lyhyet (sinertävät) aallonpituudet siroavat enemmän kuin muut aallon pituudet. Hän pyysi minua ottamaan niistä ku van tabletillani. LE A LO M PE RI Kukista puuttui kannus.. Sininen hetki koittaa juuri Auringon laskettua. Auringon laskun jälkeen sen valoa siroaa ilmakehän kautta edelleen. Liekö silloin ollut se ”sininen hetki”. Olivatko ne samaa yksilöä. Taas kalliot olivat väriltään sinisiä. n Kyseessä ei ole sininen hetki. Otin kolme kuvaa, joista viimeinen on muita sinisempi
Kasvissa on jotakin hyvin tuttua ja jotakin ihan outoa. Se on Suomen tavallisin lepakko, jonka voi tavata Etelä-Suomesta pohjoisimpaan Lappiin – itse asiassa se on myös maailman pohjoisimpana elävä lepakkolaji. En tiedä mitä bambulajeja Suomessa viljellään ja miten ne käyttäytyisivät luontoon päästessään. Alkuperäalueellaan Kiinassa se on lauhkean vyöhykkeen kasvi, jota pidetään kuitenkin pakkasenkestävänä (sietää jopa 20 asteen pakkasta). Suomen muut yleiset lepakkolajit ovat pienempiä (siipat), tai niillä on valtavan suuret korvat (korvayökkö). Bambukasvustojen karkaaminen viljelystä ei siten tapahdu helposti ainakaan siementen välityksellä. Sitä ei omin keinoin saatu tuhottua, ja oli kutsuttava paikalle erityinen bambujen hävittämiseen eri koistunut firma. syyskuuta. Se leviää koristekasvi-istutuksista kasvullisesti tai puutar hajätteiden dumppaamisen mukana luontoon. Mutta kukasta puuttuu kokonaan lehdokeille tyypillinen pitkä, kapea kannus, jonka öisin tuoksuva mesi houkuttelee yöperhosia kukan pölyttäjiksi. Australia laisten sukulaisteni naapurit istuttivat bambua pihaansa, ja pian se levisi muidenkin pihoille. Tulimme siihen tulokseen, että kysymyksessä on todennäköisesti kasviyksilössä tapahtunut mutaatio, eli muutos perimässä, joka on aiheuttanut epätyypillisen näköisen kukan. Yleisilme valkoisine kukkineen on kovin valkolehdokkimainen. TERHI RYTTÄRI Lepakko seinällä Saakohan tämän kuvan perusteel la määritettyä lepakon lajin. n Heinäkasveihin kuuluvia bambuja tunnetaan maailmasta yli tuhat lajia. Siitä huolimatta muun muassa Australiassa ja Yhdysvalloissa on jättiläisbambuihin kuuluva Phyllostachys aurea -laji nimetty haital liseksi vieraslajiksi. Bambut eivät leviä kovin tehokkaasti siemenistä vaan siemenet putoavat emokasvin juureen. Myös kaksi siitepölymyhkyä – nuo hampaiden näköiset ponnen puolikkaat – ovat jotenkin surkastuneen näköisiä. Syksyinen ilmekin kiinnostaisi: mahtoiko kasvi lisääntyä, kehittyikö sille lehdokeille tyypillisiä pystyjä siemenkotia. Eläimen tunnistaa helposti pohjanlepakoksi sekavärisen selkäpuolen kullankeltaisista karvoista. A IL A PIR KO LA. Voiko bambusta tulla meidän ilmastos samme haitallinen vieraslaji. V U O KK O KIH LA N KIH IR VO N SA LO / VA ST AV A LO Lepakko roikkui seinällä pää alaspäin. Se oli päiväunilla rakennuksen seinustalla, kaarnalevyjen takana, ja paljastui sieltä raivatessamme puukasaa. n Kuvassa seinällä roikkuva nahkasiipi on pohjanlepakko. Niiden kasvutapa vaihtelee suuresti: osa lajeista leviää tehokkaasti vaakajuurakkonsa avulla, toiset kasvavat pienialaisina tuppaina. Paikka on metsäaukion reu nassa. Yritin mittailla kokoa ja päädyin siihen, että mitta olisi noin kuusi senttiä. Muiden lajien selkäpuolen karva on tasaväristä, tummantai punertavanruskeaa. Myös kauniisti kierteinen sikiäin (se kukan osa, josta syntyisi siemenkota) sopii valkolehdokille, samoin sopivat varren kapeat ylälehdet. JUHA VALSTE Tuleeko Ähtärin bambusta ongelma. 19/2018 SUOMEN LUONTO 79 n Nyt tulikin vaikea pähkinä purtavaksi. Myös mitattu pituus sopii pohjanlepakkoon, jonka ruumiilla on tavallisesti mittaa 5,5–7 senttiä. Pähkäilimme tätä yhdessä parin kasvitutkijaystävän kanssa. Olen kuullut, että Ähtärin pandoille aletaan kasvattaa bambua Suomessa. Jotkut vuoristojen bambut pärjäävät meilläkin Oulun korkeudelle asti. Kasvikirjojen ja määrityskaavojen kiihkeä tutkiminenkaan ei tuonut selkeää vastausta. Täällä on le pakoita lennellyt iltaisin, joskus kaksikin peräkkäin. TERHI RYTTÄRI Sininen hetki koittaa juuri Auringon laskettua. Valkolehdokiksi kasvin voisi varmistaa, jos kuvassa näkyisi vielä lehdokille tyypillinen, maan pinnalla oleva, vastakkainen lehtipari. Yhteistä bambuille on harvakseltaan tapahtuva kukinta, jonka väli voi olla jopa kymmeniä vuosia. Havaintopaikka ja ajankohta: Hollolan Kalliola 6. Toistaiseksi bambuista ei ole meillä ollut ongelmaa, mutta uusien lajien kanssa on aina oltava tarkkana, etenkin ilmaston muuttuessa lauhkeammaksi
Tuskin. Lokki lensi ohitseni suussaan tumma möykky. Luontevampi selitys havainnolle on, että lokki ja varis ovat kiistelleet samasta ruokapalasta. Anna lahjaksi • Tule kummiksi Po lii si h al lit u s 23 .7 .2 01 5, lu p an ro PO L20 15 -4 51 6 Norppa ja kaverit -kortit ja muut luonnon ystävän lahjat! Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Kesäaikaulu: avoinna Ma-Pe 11.00-17.00 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Varis joutuu luovuttamaan, ellei sen onnistu lokilta salaa kuljettaa aarrettaan piiloon. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike -erilaiset linturuokinnat -linnunpöntöt -kiikarit -kaukoputket lintukirjat ym. Lokit ovat taitavampia lentäjiä kuin varikset, joten esimerkiksi ruokapalasta kiistellessä lokit vievät ne useimmiten varisten edestä. tule tutustumaan!. Mutta tässäkään tapauksessa varis ei päästäisi lokkia edes lähelle pesäänsä. Sekä lokit että varikset odottavat ihmisten jättävän ruuantähteitä tai peräti ruokkivan lintuja. Samanlaisia näytelmiä näkyy tavan takaa esimerkiksi rannoilla ja kaupunkien toreilla. Juuri varis on myös tavallisin lokkien pesien tuhoaja. Näin kuinka kuusikosta tuli lokki huutaen, ja perässä huutava varis. 040 586 3950, 044 302 5773 info@luonnonperintosaatio.fi www.luonnonperintosaatio.fi LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ – ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. SEPPO VUOLANTO LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ Auta luomaan turvapaikkoja elämälle FI78 5494 0950 0224 93 Puh. Lokin ja variksen kinastelu Käykö lokki variksen pesällä varkaissa. Varis luopuu pian turhasta takaa-ajosta. 80 SUOMEN LUONTO 19/2018 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT TU U LA R O O S / VA ST AV A LO Varis on tavallisesti lokkien pesärosvo, ei toisinpäin. Olisiko tässä tapauksessa asetelma päinvastainen. Lokki ehkä pyrkisi variksen pesälle, jos siellä olisi jotakin kiinnostavaa. Lokit pyrkivät karkottamaan säännöllisesti varikset pois pesiltään. n Varikset vahtivat pesäpaikkaansa tarkasti ja häätävät kaikki häiriötä aiheuttavat lentävät linnut pois pesänsä lähettyviltä, aina merikotkaa myöten. Ne tekivät ilmassa kierroksen, minkä jälkeen varis palasi kuusikkoon
SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2018. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... . 19/2018 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. Nimi: .................................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Teen osoitteenmuutoksen. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Majoitu mukavasti, syö hyvin, rentoudu luonnossa ja rantasaunan löylyissä! Puh. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Myynti Lehtipisteissä. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Irtonumero 9,50 euroa. 0500 209 630 myynti@tunturikeimio.fi www.tunturikeimio.fi Jerisjärvi, Muonio Olemme myös Facebookissa! Tervetuloa! Ilmoita Suomen Luonnossa! Meillä on 141 000 lukijaa.. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Osoite: ............................................................................................................................... Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. Puhelin: .............................................................................................................................. Osoite: ............................................................................................................................... Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. . Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa/vuosi. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2018
Kun kuulin Lahden lähellä Orimattilassa lähes päivittäin sänkipellolla ruokailevista ukkometsoista, halusin käydä katsomassa niitä. Tarjolla oli mahdollisuus päästä ensi kerran luonnostelemaan metsoa maastossa. Vaikka Suomen metsokannan sanotaan yhä olevan noin 750 000 lintua, kanta on Etelä-Suomessa romahtanut niin vähiin, ettei sitä kohtaa metsässä sattumalta. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E METSO on kanalinnuistamme selkeimmin erämaiden asukki. Ukkometso ei piitannut minusta, koska istuin autossa. Se suosii laajoja yhtenäisiä luonnonmukaisia metsiä, joita on pää kaupunkiseudun ympäristössä hyvin vähän. Etäisyyttä niihin oli noin 800 metriä. Jonkin ajan kuluttua toinen linnuista lensi lähelleni mäntyyn syömään neulasia. n. Sain kaikessa rauhassa seurata ja luonnostella lintua auton ikkunaan kiinnitetyn kaukoputken avulla. 82 SUOMEN LUONTO 19/2018 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Löysinkin pian sänkipellolta pari kukkoa
10/2018 ilmestyy 13. Millainen on kalastuksen nykytila. Vikkelä näätä näyttäytyy yhä useammin. Pohjantähti tuikkii pihapuun yllä, entä ne muut. www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi ILMAINEN http://instagram.com/suomenluonto TUNNETKO TÄHTITAIVAAN. joulukuuta. . . K A J SK Ö N / VA ST AV A LO. Miten lumeton talvi koettelee eläimiä. . Miten oppia tunnistamaan miljoonista edes muutama. Paljastamme Vuoden turhakkeen.
Mirja Nylander METSÄKELLINTÄ terveyttä luonnosta Metsäkellintä on suomalaisista metsäisistä juurista, kansanperinteestä ja nykytiedosta kehitetty hyvänolonhurvittelu! 24 95 Sami Tallberg VILLISIENIKEITTOKIRJA Kirja esittelee 50 yleisintä ruokasientä, joita voit kerätä Suomen luonnosta. Mukana tunnistustiedot ja maistuvat reseptit! 27 95 Reima Flyktman LINTUMAAILMA Elämää Suomen luonnossa Kirjassa esitellään 180 Suomessa kuvattua lintulajia. 24 95 Viljami Ovaskainen SUOMEN LUONTO Lasten pikkujättiläinen Näyttävästi kuvitettu koko perheen luontokirja esittelee Suomen luonnon eliölajit leppäkertusta karhuun ja sinivuokosta herkkutattiin. 24 95. 29 95 Heikki Viitanen ERÄNKÄVIJÄN KIRJA Niksejä luonnossa liikkujalle Eränkävijän kirjan nikseillä teet reissuistasi helpompia ja turvallisempia! 24 95 Reima Flyktman VALOKUVAUS HARRASTUKSENA Luontokuvaajan opas Tämä kirja opastaa monipuoliseen luontokuvaukseen ytimekkäin ja helpoin ohjein. Palautusviikko 2018–50 767095-1809 Petteri Saario LUONNON LUMO Kirja luonnon hyvää tekevästä vaikutuksesta ja parantavasta voimasta. 20 18 as ti. 21 95 M aailman ikuinen mysteeri on sen ymmärrettävyys. Albert Einstein 19 95 Ta rjo us vo im as sa 31 .1 2. Petteri Saario LUONNON LUMO Kirja luonnon hyvää tekevästä vaikutuk Kirja luonnon hyvää tekevästä vaikutuk Kirja luonnon hyvää sesta ja parantavas ta voimasta