Suomen Luonto 9/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

9 14.11.2019 Irtonumero 9,50 € Ratkaisuja ilmaston kannalta kestävämpään liikkumiseen kaupungissa LEPAKOIDEN MUUTTOA seuraamassa VILJELYN UUDISTAJAT huolehtivat maasta Tutustumme MAAPERÄN SANKAREIHIN Souturetki JÄÄTYVÄLLÄ KIVIJÄRVELLÄ 14.11.2019 Ratkaisuja ilmaston kannalta kestävämpään MILLÄ KULJET. L E P A K O ID E N M U U T T O . M A A P E R Ä N E L Ä M Ä Ä . kaupungissa REPOPERHE LÖYSI KODIN AUTOKAUPASTA kaupungissa Kettu S U O M E N L U O N T O 9 | 2 19 K A U P U N K IK E T U T . M A A N V IL JE LY N U U D E T T U U L E T . Š IE S IN K A A T O P A IK K A V E N Ä JÄ L L Ä . E P IG E N E T IIK K A . E K O L O G IN E N L IIK E N N E .. K IV IJ Ä R V I
LO P P U S Y K S Y. Pelkosenniemi 21.10.2019. Ensitykky KUVA REIJO NENONEN / VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES TALVI tuli tänä vuonna aikaisin. Pyhä-Luoston kansallispuistossa lumi valtasi ensimmäiseksi tunturien huiput ja puki lakien puut tykkyvaippaan
PA U LII NA HO LM A. 30 Muutakin kuin geenejä Yksilön kokemukset voivat vaikuttaa geenien toimintaan. TO U KO H U JA N EN 14 Autokaupan ketunpennut Vilkkaat pikkuketut opettelevat kaupunkielämää. 36 Maan perällä Maaperän muokkauksesta vastaavat monenlaiset kulkijat. Se johtaa parempaan tulevaisuuteen. 56 Kestävämpää liikkumista Joukkoliikenne ja vähäpäästöiset autot vievät kohti kestävää liikennettä. Maaperä elää Panssarivaunua muistuttava tarhasiira on yksi alamaailman sankareista. 26 Minne lepakot muuttavat. 50 Hetki ennen jäätä Riitteisellä Kivijärvellä ei ole ruuhkaa. TU O M A S H EI N O N EN 14 36 Rasavillit repolaiset Kaupungissa vaaditaan hieman eri taitoja kuin metsässä, mutta ketut ovat oppivaisia. 16 Maanviljelyksen supertähdet Edelläkävijät etsivät käytäntöjä ilmastoystävälliseen viljelyyn. Papen lintuasemalla Latviassa tutkitaan, mihin pohjoisen lepakot lentävät talven tullen. 42 Liput liehuvat taigalla Šiesin kaatopaikkahanke on saanut monet venäläiset liikkeelle. 4 SUOMEN LUONTO 9/2019 4 SUOMEN LUONTO 9/2019 Sisällys 9/2019 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 49 Kolumni: Joel Haahtela 58 Homo sapiens: Heli Vainio 60 Kotona 62 Virikkeitä 64 Havaintokirja 66 Kysy luonnosta 72 Lukijoilta 74 Luonnoskirja 16 Tie kestävään maanviljelyyn on löytymässä. TU O M A S H EI N O N EN Harjoitus tekee ketustakin kiipeilymestarin. Soutaminen on hivenen raskaampaa, mutta mieli lepää
Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Hanna Kahranaho Taittoapuna Tero Jämsä Kuvankäsittely Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti: Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. 9/2019 SUOMEN LUONTO 5 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi M A RK U S SIR KK A 50 50 Markus Sirkka soutaa jäätyvällä Kivijärvellä airot säleille. vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto. Kuvaaja Tuomas Heinonen ikuisti autokaupan alla asustavan kettuperheen elämää, s. 14–15. 78. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI Kettu on löytänyt paikkansa myös kaupungista. no. www.climatecalc.eu Cert
Vyöhykkeet siirtyvät ilmaston muuttuessa jatku vasti pohjoisemmaksi. Ennustettu li sääntyvä sadantakaan ei täysmääräisesti kartuta pohjavet tä, sillä rankkasateessa vettä valuu paljon pintavaluntana suoraan ojiin, viemäreihin ja vesistöihin. Syyssateet ovat onneksi täydentäneet pohjavesivarantoja. Suomi on pohjavesiseurannan tulosten perusteella jaet tu neljään pohjaveden käyttäytymistä kuvaavaan vyöhyk keeseen. Suunnitelmissa on pullottaa mil joona litraa vettä päivässä. PÄÄKIRJOITUS TU IJ A K A R H IN EN / VA ST AV A LO TU IJ A K A R H IN EN / VA ST AV A LO Syysja talvisateet kerryttävät pohjavettä, jos maa ei ole roudassa. Onko noin, kun katsellaan kauemmas tulevaisuuteen. 6 SUOMEN LUONTO 9/2019 AN NA RII KON EN Vesitaloudesta satavuotisstrategia. Kohoavat lämpötilat lisäävät haihduntaa, runsastuva kasvillisuus kuluttaa enemmän pintavettä, lumipeitettä muodostuu yhä vähemmän tai ei lainkaan. Perinteisten lumisten talvien aikaan keväällä si joilleen sulava lumi kyllästi maan vedellä, jota suodattui maakerrosten läpi myös pohjavedeksi. Kuten säät, myös pohjaveden korkeus vaihtelee yhä ra jummin. Puhdas pohjavesi on suomalainen kan sallisaarre. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Uuden vesistrategian teko lienee pian alkamassa. Maa ja metsätalousministeriö oli kiitettävän varovainen Vesitaloustrategian 2011–2020 saatesanoissa: ”Etenkin il mastonmuutokseen varautuminen vaatii huolellista tarkas telua, sillä veden kierto välittää suurelta osin ilmastonmuu toksen vaikutukset luontoon ja yhteiskuntaan.” Kymmenvuotisstrategia on hyvä työkalu, mutta pohja veden kuten kaivannaisten kin käyttöä ja riittävyyttä oli si syytä tarkastella viidenkym menen, jopa sadan vuoden ai kajänteellä. EteläSuomen tal vet ovat viime vuosina kuitenkin olleet vähälumisia, ja tal via ovat seuranneet kuivat keväät. Suomalaisen pohjaveden vienti hanke ei ole ensimmäinen laatuaan, eikä taatusti viimeinen. Geologian tutkimuskeskus julistaa verkkosivuillaan että ”Suomi on täysin omavarainen pohjaveden osalta ja vienti kapasiteettia olisi runsaasti”. Sen hoidon ja hal linnoinnin soisi olevan vastuul lisissa ja viisaissa käsissä. Haihtuminen on ollut voimakasta, ja pohjavedet alhaalla jo ennen helteisiä kesiä. LOKAKUUN alussa uutisoitiin, että singaporelaisyhtiö ra kennuttaa Lahteen vedenpullottamoa myydäkseen Salpaus selän pohjavettä Kiinaan. Vyöhykkeelle IV, johon kuuluu ny kyään koko EteläSuomi Lahti mukaan lukien, on tyypil listä pohjavesivarantojen keväinen notkahdus ja hyvin al hainen taso touko–kesäkuusta lokakuulle
Suomen pohjoisimmassa kolkassa kaamos eli polaariyö kestää siis peräti 54 vuorokautta, kun jo Sodankylän korkeudelle tultaessa sillä on mittaa enää neljä vuorokautta. Eläimille karpalot ovat hyvin tärkeä ravinnonlähde. Jo loka–marraskuisen suon rauhalli suus on hyvä syy lähteä karpaloretkel le. Karhujen, kanalintujen ja myyrien tiedetään noukkivan niis tä hiilihydraatteja, ja vähän yllättäen myös kettujen. Syksyllä karpaloiden pektiinipitoisuus on suurempi kuin keväällä, joten juuri nyt ne sopivat säilöntään. Vuorokauden pimeä aika on toki etelämpänäkin pitkä. Marjastajan kannalta niillä ei ole muuta eroa kuin kasvupaik ka ja koko: isokarpalo on eteläisempi ja suurempimarjainen laji, mutta kas vaa usein vetisemmillä paikoilla. Laulujoutsenet, lapasotkat, isokoskelot ja allit lähtevät muutolle usein vasta vesien jäätyessä, ja voivat talvehtiakin etelärannikolla. MARRAS–JOULUKUUSSA ALKAA KAHDEN KALALAJIN KUTU: TEISTIN JA PELEDSIIAN. T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Poimi talteen karpalot TÄHÄN AIKAAN VUODESTA järvet jäätyvät ja neliasteinen vesi painuu pohjaan, kun tuuli ei sekoita kerroksia. Varaa mukaan jalusta, täysi akku ja vara-akku. joulukuuta alle kuusi tuntia valoa. PELEDSIIKA SEN SIJAAN TUOTIIN VUONNA 1965 VENÄJÄLTÄ, JA SE LISÄÄNTYY VAIN SATUNNAISESTI LAPIN SUURILLA TEKOJÄRVILLÄ. TEISTI ON SUOMEN ALKUPERÄISLAJISTOON KUULUVA, LOUNAISSAARISTOSSA ELÄVÄ POHJAKALA. 25.11. Niitä voi kerätä jopa pari sataa ki loa hehtaarilta. Ensi pakkaset vä hentävät marjojen hap pamuutta ja lisäävät sokeripitoisuutta. Valotusaika voi olla muutamista sekunneista jopa 30 sekuntiin. Marjat käyvät jo syksyl lä kaupaksi, mutta erityisen tärkeitä ne ovat keväällä lumen alta paljastuttuaan, kun muuta ravintoa on saatavilla vähän. VINKKI Karpaloissa on paljon pektiinejä, eli niitä pitkäketjuisia hiilihydraatteja, jotka tekevät hillosta hillon. Ennakoi joutsenten lähtö ALKUTALVESTA vesilintuja kerääntyy suojaisille järville, merenlahdille ja saaristoon. Nyt on hyvä hetki tarkkailla vuoden viimeisiä muuttoparvia. Järvien jäätymistä tänä vuonna voi ennakoida Suomen ympäristökeskuksen ennusteista, katso wwwi2.ymparisto.fi/i2/kooste/ jarvilampo.html.. VINKKI Loput laulujoutsenet lähtevät muutolle, kun Keski-Suomen järvet jäätyvät ja maahan sataa lumi. Helsingissä Auringon nousun ja laskun väliin jää 22. Karpalot ovat kuitenkin myös satoi sia. VINKKI Nyt on hyvä hetki valokuvata tähtiöitä. Karpalolajeja on kaksi, isokarpalo ja pikkukarpalo. 9/2019 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri K arpalot kypsyvät jo syys kuussa, mutta talven lä hetessä niiden maku ke hittyy. Samalla soiden routiminen helpottaa varsinkin isokarpalon keräämistä, kun kovalla pohjalla on helpompi kulkea. Pikku karpalo on pohjoisempi, karunpuoleis ten nevojen, rämeiden ja korpien kasvi. Säädä kennon herkkyys ISO 400:aan tai 800:aan. Aurinko laskee Nuorgamissa ja nousee seuraavan kerran vasta tammikuun 18. päivänä
LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT PITKÄJÄNTEISESTÄ tutkimuksesta huolimatta valtaosa maailman lajeista on edelleen tieteelle tuntemattomia, ja monet lajit ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon ennen kuin niitä ehditään edes löytää. Uusien lajien löytäminen luonnosta etsimällä ja sitten tie teellisesti kuvaamalla on liian hidasta. ”Näiden mekanismien mallintamiseen tähtäävien uusien tilastomenetelmien kehittäminen on hankkeessamme vah vasti mukana”, hän sanoo. TUTKIMUSTA vetävät professorit Otso Ovaskainen Helsingin yliopistosta, Tomas Roslin Ruotsin maatalous yliopistosta ja David Dunson Duken yliopistosta Yhdys valloista. ”Siihen vaikuttavat erityisesti ilmastoolot ja maankäyt tö, mutta myös vuorovaikutukset muiden lajien kanssa, se kä lajien kyky levitä paikasta toiseen”, Ovaskainen kertoo. Siksi Euroopan tutki musneuvosto ERC myönsi 12,6 miljoonan euron rahoituksen automatisoituun maailmanlaajuiseen lajistokartoitukseen. ”Vain noin 15 prosenttia kaikista sieni ja hyönteislajeista tunnetaan”, Ovaskainen kertoo. ”Eri lajiryhmistä etenkin sienet ja hyönteiset tunnetaan huonosti”, Ovaskainen kertoo. Perinteisesti ajatellaan, että suurin osa tuntemattomasta monimuotoisuudesta on tropiikissa, mutta huonosti tunnet tujen lajiryhmien kohdalla odotetaan, että valtavasti uusia lajeja löytyy kaikkialta maailmasta. Heillä on kokemusta sekä maailmanlaajuisista la jistokartoituksista että isojen aineistojen analysoinnista ja tulkinnasta. Tutkimuskohteina ovat erityisesti sienet, hyönteiset, linnut ja nisäkkäät, mutta mahdollisesti myös sammakot, lepakot, kasvit ja bakteerit. n Jättirahoitus tuntemattoman kartoitukseen T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Tutkijat yrittävät löytää maailmasta mahdollisimman monta lajia ja selvittää mitkä tekijät määräävät luonnon monimuotoisuuden. Sekä jo tunnettujen että vielä tun temattomien lajien levinneisyys kartoitetaan dna:n, äänital lenteiden ja riistakamerakuvien avulla. ”Kun Suomesta kerätään sienten itiöitä ilmasta, on niistä kin valtaosa lajeja, jotka ovat joko tieteelle tuntemattomia, tai sitten sellaisia, että niistä ei ole dnatietoja olemassa.” LAJISTON kartoituksen lisäksi yhtä tärkeä osa hanketta on selvittää mekanismeja, jotka määräävät lajien esiinty mistä tiettynä aikana tietyssä paikassa. Kartoituksia tehdään 450 paikassa maailmalla seuraavan kuuden vuoden aikana. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN JA KUVA EEMELI PELTONEN / VASTAVALO 8 SUOMEN LUONTO 9/2019
PIIA AHONEN. Suvi Hämäläinen Turun yliopis tosta perehtyi lokakuussa tarkastetussa väitöskirjassaan siihen, miten nuoret oravat liikkuvat etsiessään itselleen sopivaa elinaluetta. Vain jäniksen ja ketun jälkiä on enem män. Hämäläisen tutkimus osoittaa, että oravat ovat tehokkaita siirtymään synnyinpaikoiltaan uusille alueille ja ovat myös sopeutuneet hyvin ihmisen muuttamaan maisemaan sekä maalla että kaupungissa. Tämän Hämäläinen havaitsi seuratessaan eläi miä radiolähetinten avulla. Suojattomassa ympäristössä ne liikkuvat kuiten kin nopeammin kuin metsän katveessa. Kaupunkilaisoravat sen sijaan tyytyvät useimmiten vajaan puolen kilometrin siirtymiin. RUNSAIN lumijälki metsissämme kuuluu ora valle. Oravan takajalan painallus on noin kuu si senttiä pitkä, etujalan alle neljä senttiä. Se on kova suoritus hentoiselta nisäkkäältä, joka aikuisenakin painaa vain 200–400 grammaa. 3. 9 VIIKKOA on oravanpoikasilla ikää, kun emo lä hettää ne pesästä maailmalle. Muuttomatkoillaan nuoret heiluhännät eivät välttele autoteiden tai peltoaukeiden ylittämistä, Hämäläisen tutkimuksesta il menee. Takajalan jät tämässä jäljessä erottuu viisi varvasta, etujalan painal luksessa vain neljä. Keskimäärin maaseudun oravat siirtyvät 3,6 kilometrin päähän synnyin paikaltaan. Jälkijonossa etukäpälien jäljet ovat takakäpälien jäl kien sisäpuolella. 16 KILOMETRIÄ saattaa emostaan irtaantuval le maalaisoravalle kertyä muuttomatkaa. 9/2019 SUOMEN LUONTO 9 PE KK A KO TK AT N IE M I / VA ST AV A LO ORAVA ETSII PAIKKAANSA ÄIDIN HELMOISTA lähteminen on merkittävä hetki eläinmaailmassakin
Syynä on todennäköisesti ilmastonmuutos. Tämän vuoden petolintujen pesimäkaudeksi myyrät eivät vielä olleet ehtineet runsastua, joten pesimävuosi oli tavanomainen. Jos puroa reu nustava metsä on alle 20–25 metriä leveä, useissa tapauksissa koko puronvarsimet sä jää vaille lain suojaa. Tyypillises ti puusto on noin 20–25 metriä korkeaa. RIIKKA KAARTINEN Puronvarsimetsät uhattuina. Näin ollen lain tulkinnan päivitys jät tää suojelun ulkopuolelle miltei 700 heh taaria suuremman alan kuin mitä viime vuonna suojeltiin Suomi 100 luontolahja kampanjan nojalla. 4400 hehtaaria ennen suojeltuja puro ja ja noroja luokiteltiin muiksi arvokkaik si elinympäristöiksi, joille Metsäkeskus ei suosittele hakkuita, mutta jotka eivät ole lain nojalla suojeltuja. Aikaisempi tulkinta vaihteli pai kallisesti paljon, ja metsänomistajat ei vät siten olleet tasavertaisessa asemas sa eri puolilla maata. Jos maaperä säilyy koskemattomana, haitalliset aineet eivät uhkaa ympäristöä tai ihmisen terveyttä. Uusi tulkinta metsälain kymmenen nestä pykälästä jättää tuhansia kohteita suojelun ulkopuolelle. Pesimäkanta on pienentynyt 40 prosentilla vain 12 vuoden aikana. Näin purojen suojelussa päästään lähem mäs 30 metrin levyistä suojakaistaa, jo ka tutkimusten mukaan turvaa paremmin monimuotoisuuden. Luonnonvarakeskuksen seurantojen perusteella tiedetään, että Itä-Suomessa, Ylä-Lapissa ja miltei koko Etelä-Suomessa myyräkannat ovat huipussa, kun taas Keski-Suomessa ja Metsä-Lapissa myyrähuippua odotetaan ensi kesälle. Suomessa lapinsirkku pesii Utsjoen ja Käsivarren soilla ja tunturipaljakoilla. Pesiviä pareja arvioidaan olevan noin 40 000, mutta kanta vaihtelee voimakkaasti. Vanhan tulkinnan mukaan puroa reu nustavaa metsää säästettiin hakkuiden yh teydessä vaihtelevasti, yleensä noin 10–20 metrin leveydeltä molemmin puolin pu roa. Kaivostoiminnan alkaessa haitalliset aineet voivat levitä pölyn ja pintasekä pohjavesien mukana ympäristöön. Syytä sirkkujen vähenemiseen ei tiedetä. Lajin levinneisyysalue on kutistunut sen etelärajalla. (RK) PE N TT I K AT A JIS TO / VA ST AV A LO SUOMEN METSÄKESKUS on viime vuonna päivittänyt ehtoja, jotka suojelu kohteen, esimerkiksi puroa ympäröivän metsän, tulee täyttää saadakseen lain suo jan. Uuden tulkinnan mukaan purojen reu nusmetsää tulisi säästää valtapuuston pituutta vastaava leveys. Metsälain tulkinnan päivitys paljastui, kun Jyväskylän yliopiston tutkijat Anna Oldén ja Panu Halme tarkastelivat pu ronvarsimetsien suojelutilannetta. (RK) Myyrät huipussa suuressa osassa maata MYYRIÄ tavataan nyt runsaasti suuressa osassa maata. ”Ensi vuoden tilanne näyttää myyränsyöjien kannalta hyvältä”, kertoo museomestari Heidi Björklund Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Nyt koko Skandinavian vuoriston ja tunturialueiden pesimäkanta käsittää noin 250 000 paria. Kun Metsäkeskus päivitti metsälain tul kintaa, se katsoi, että moni aiemmin ka peampana rajattu kohde ei enää täyttänyt lain vaatimuksia ja poisti niiltä metsäla kikohteen suojan. Siksi Metsäkeskus halusi päivittää ja yhtenäistää lain tulkintaa. Lounais-Suomessa myyrien määrässä on suurta paikallista vaihtelua. Alustava vertailu pal jasti, että metsälain nojalla ennen suojel tuja alueita jäi uuden tulkinnan mukaan suojelun ulkopuolelle jopa 8700 hehtaaria. (RK) Malmialueilla arseenia SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN ja Geologian tutkimuskeskuksen tuoreen selvityksen mukaan Lapin laajoilla potentiaalisilla malmialueilla esiintyy myös haitallisia aineita, kuten eräitä metalleja ja arseenia. Pohjanmaalla myyriä on hyvin vähän. 10 SUOMEN LUONTO 9/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Skandien lapinsirkut vähenivät NORJAN ja Ruotsin tunturialueilla pesivän lapinsirkun on arvioitu vähentyneen noin viiden prosentin vuosivauhtia vuodesta 2006 alkaen. Esimerkiksi Kittilän Kuotkoon suunniteltu kultakaivos sijaitsee alueella, missä maaperän arseenipitoisuus on korkeampi kuin ohjearvo, jota käytetään maaperän pilaantumisen ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Paikoittain myyriä esiintyy kuitenkin runsaasti. Puroa ympäröivä var jostava metsä säilyttää kostean pienilmas ton ja on monille lajeille tärkeä. Näin moni lain nojal la aiemmin suojeltu puronvarsimetsä pu tosi suojelun ulkopuolelle. Suomen Luonto pyysi Metsäkeskusta vertailemaan metsälain nojalla suojeltu ja hehtaareja ennen lain tulkinnan päivi tystä ja sen jälkeen
Niiltä jalan ty veä verhoava tuppi ja jalan yläosan rengas puuttuvat. Se kasvaa sekä Euroopassa että Aasias sa, mutta myös Amerikassa, jonne se lienee saapunut koristepuuistutusten myötä. Kavalakärpässienen myrkyt ovat solumyrkkyjä, ama ja fallotoksiineja, jotka vaikuttavat maksan ja munuaisten soluihin tuhoamalla ne. Löydöt olivat yllätys, mutta toisaal ta lajista on tehty viime aikoina uusia havaintoja muun muassa Lohjalta ja Raaseporista. Suomessa kavalakärpässie ni suosii tammea ja pähkinää kasvavia lehtoja. LASSE KOSONEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Kavalakärpässieni leviää pohjoiseen 9/2019 SUOMEN LUONTO 11 JAR K K O KO RH O N EN Jalan tuppi ja rengas ovat kavalakärpässienen tärkeitä tuntomerkkejä.. Laitilasta löytyneiden kavalakärpässienien myötä le vinneisyyden raja siirtyi kertaheitolla 60 kilometriä poh joiseen. Aikaisempia löytöjä oli tiedossa Turun seudulta, erityisesti Ruissalosta, lou naissaaristosta ja Ahvenanmaalta. Suomes ta myrkytyksiä ei tunneta, kiitos lajin harvinaisuuden. Arviolta 50 gramman annos johtaa hoitamattomana kuolemaan. Erityisesti vihreät haperot ovat ai heuttaneet väärinmäärityksiä. Kavalakärpässieni tunnetaan tappavan myrkyllisenä sienenä, jonka tilillä on arviolta 90 prosenttia maailmal la kuolemaan johtaneista sienimyrkytyksistä. Lienee mahdollista, että ilmaston lämpenemi nen auttaa useiden sienilajien leviämistä kohti pohjoista. Ruutu ha peron ja koivu haperon lakit ovat hyvin samanvärisiä. Muualla maailmassa kavalakärpässienellä on laaja levinneisyys. IS TO CK PH O TO KAVALAKÄRPÄSSIENI (Amanita phalloides) löy dettiin äskettäin Laitilasta, VarsinaisSuomesta ja Es poon Haukilahdesta. Kavalakärpässientä on kerätty useimmiten herkkusie nenä tai haperona
Näytealoista puolet oli rehevissä ja puo let karuissa metsissä. Moni laji taantuu Euroopassa juuri muuttoja talviaikaisen pyynnin vuoksi. Näytealoilta löytyi yhteensä 151 jäkälä lajia, joista 12 on Ruotsissa uhanalaisia. Kannat ovat romahtaneet yleisimmillä ja runsaimmillakin lajeilla kiihtyvää vauhtia koko mantereella ja liki kaikissa elinympäristöissä. Lintujen väheneminen käy ilmi sekä pesivien parien laskennoista että säätutkissa näkyvistä muuttoparvien kaiuista. Tuore kansainvälinen tutkimus osoittaa kuitenkin, että maanosamme suot ovat viimeisen kolmensadan vuoden aikana käyneet selvästi kuivemmiksi. Tutkimus koski 529 lajia, yli kolmea neljäsosaa Pohjois-Amerikan lajistosta. Toki niillä elää niukemmin eliölajeja kuin lehdoissa tai lintuvesillä, mutta esimerkik si jäkälille karut metsät ovat arvokkaita. LA A M A N EN / VA ST AV A LO BIR D LIF E Lähi-itä on muuttolintujen surmanloukku L ÄHI-IDÄN 17 maassa tapetaan joka vuosi laittomasti keskimäärin 17,5 ja enimmillään 27 miljoonaa lintua, eniten Egyptissä, Syyriassa, Libanonissa, Saudi-Arabiassa ja Iranissa. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi onkin tärkeää, että hiili pysyy turvekerrostumissa eikä vapaudu ilmaan. Tutkimus, johon osallistui tutkijoita myös Helsingin yliopistosta, julkaistiin Nature Geoscience -tiedelehdessä lokakuussa. Sen sijaan putkilokasvi, lintu ja ko vakuoriaislajisto on monimuotoisempaa rehevämmissä metsissä, joita on kuiten kin suojeltu suhteessa huomattavasti vä hemmän kuin niiden osuus metsäalasta edellyttäisi. Lintuja ammutaan näiden valtioiden lakien ja sopimussitoumusten vastaisesti huvitteluna, harvemmin ruoaksi. PERTTI KOSKIMIES Euroopan suot entistä kuivempia EUROOPAN soissa on viisinkertaisesti hiiltä verrattuna Euroopan metsiin. Karujen metsien suojeluarvo on sitä korkeampi, mitä täydellisemmin met sätalous on rehevämpiä metsiä köyhdyttä nyt. Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin puissa kasvavaa jäkälälajistoa 84 män tymetsävaltaisella näytealalla Ruotsissa. Niukimmin lajeja oli turvemaiden metsissä, joissa puuta oli kasvualustaksikin vähiten. PIIA AHONEN Lintukannat romahtaneet Pohjois-Amerikassa LINTUJA elää Pohjois-Amerikassa nykyisin lähes kolme miljardia yksilöä vähemmän kuin 50 vuotta sitten, mikä vastaa peräti 29 prosentin katoa. 12 SUOMEN LUONTO 9/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT EE R O J. PERTTI KOSKIMIES. Lajeista 148 kasvaa kuolleella, 84 eläväl lä puulla. Lajimäärä oli karuissa mineraalimai den metsissä Etelä ja KeskiRuotsissa kor keampi kuin rehevämmillä metsämailla, PohjoisRuotsissa yhtä suuri kuin rehe vissä luonnonmetsissä. Suuri osa Ruotsin ja Suomen suojelu alueista on karuja metsiä, joista jäkälille arvokkaita ovat varsinkin kallioiset, va loisat metsät hitaasti lahoavine kuolleine puineen. Vaarana on, että suot muuttuvat kuivumisen myötä hiilinieluista hiilen lähteiksi. Soiden kosteusvaihteluja selvitettiin turvekerroksissa säilyvien yksisoluisten eliöiden, kuoriameebojen, avulla. PERTTI KOSKIMIES Karut metsät ovat jäkälille tärkeitä KASVIMAANTIETEEN opettajani, pro fessori Leena Hämet-Ahti kehotti mei tä 1970luvun biologian opiskelijoita vie mään ulkomaiset vieraamme karuihin metsiin, Suomelle ominaiseen mutta Eu roopan mittakaavassa erikoiseen luontoon. Kuoriameebat reagoivat herkästi kosteuden muutoksiin ympäristössään. Lajiston run saussuhteet vaihtelivat metsätyypiltä toi selle, mutta mikään lajeista ei kasvanut vain yhdellä niistä. Linnut ilmentävät luotettavasti luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemien toimintaa, joten lintukato kielii eliökunnan köyhtymisestä laajemminkin. Joukkopyynti verkoin, liimoin ja muin satimin sekä ampuminen kohdistuu yli 400 lajiin, myös punasotkan ja turturikyyhkyn tapaisiin globaalisti uhanalaisiin lajeihin
Uumajan yliopiston Norrbyn asemalla seu rataan rannikkovesien tilaa ja ennakoidaan tulevaa kokeellisten tutkimusten avulla. Maailmalta K AT RI IN A KÖ N Ö N EN M A RK U S N O RD IN. TEKSTI RIITTA VAURAS KUVA JAAKKO VÄHÄMÄKI / VASTAVALO POHJANLAHDEN ainoa merentutkimus asema on Ruotsin rannikolla Merenkurkussa. Uumajan yliopiston merentutkimusase malla seurataan myös kalakantojen tilaa. Vieraslaji liejuputkimato on levittäytynyt vapautuneille pohjille. Myös itämerensimpukka on runsastunut, koska katkat eivät enää häiritse pikkusimpukoita muljaamalla pohjasedimenttejä.” Mutta voimistuvatko nyt havaitut muu tokset meriekosysteemissä. Sen sijaan kelluvaa kasviplank tonia, varsinkin suurikokoisia piileviä on vähemmän,” Wikner summaa. Meriharjusta tavataan koko Pohjanlahden rannikolla Ruotsin puolella, mutta meiltä se on lähes kadonnut. Suuria piileviä ei ole enää riittävästi ruokkimaan pohjan pikkuäyriäisiä. Merenkurkussa tutkitaan tulevaa Pohjanlahden rannikkoa Suomen puolella Närpiössä. Aseman johtaja Johan Wikner kertoo, että Pohjanlahden ja varsinkin Perämeren ulappaalueiden rehevöityminen on vähäistä. Tätä tutkitaan merentutkimusaseman isoissa koealtaissa. Niissä voidaan seurata miten ravintoverkot reagoivat muutoksiin esimerkiksi veden läm pötilassa tai suolaisuudessa. ”Syynä saattaa olla nälkä. ”Syitä kalakatoon pitäisi tut kia yhdessä suomalaisten kanssa”, ehdottaa Johan Wikner. Sadannan lisääntymisen myötä rannikko vedet ovat kuitenkin samenneet, ja jokien tuoma lisääntynyt orgaaninen aines on mut kistanut ravintoverkkoa. Pohjanlahden rannikkovedet ovat muuttumassa. Myös tutkimus alus Arandan Selkämeren näytteissä katkat ovat huvenneet. 9/2019 SUOMEN LUONTO 13 9/2019 SUOMEN LUONTO 13 Valkokatk a elää Itämeren liejupohjil la. Dramaattisin muutos tapahtui vuositu hannen vaihteessa, kun valkokatkat lähes katosivat rannikkovesistä. Tästä on kiittäminen metsiä, väen ja maata louden vähyyttä sekä maaperän luontaises ti alhaista fosforipitoisuutta. Ruotsissakin saaliit ovat huvenneet. ”Eliöyhteisöstä voidaan haluttaessa suo dattaa pois tietynkokoiset eliöt – esimerkik si suuret piilevät – ja seurata tämän poiston vaikutusta muuhun ravintoverkkoon”, Wik ner selittää. ”Bakteerit ovat runsastuneet, samoin sii malliset levät. n Pohjaeläinten tutkimusta
14 SUOMEN LUONTO 9/2019 Autokaupan ketunpennut Cityketut omaksuvat asuinpaikastaan kaiken oppimisen arvoisen. TEKSTI JA KUVAT TUOMAS HEINONEN KOHTAAMISIA
Ison rakennuksen alle oli usei ta kulkureittejä, ja siellä oli todennäköisesti satoja neliöitä tyhjää tilaa. Välillä ne puikah tivat näkyville eristeiden styroxpallerot turkissaan. VANHEMPIEN VALITSEMA asuinpaikka ohjaa lap sia eri harrastusten ja kiinnostusten pariin – niin myös ketuilla. Ympäristössä oli pal jon uusia hajuja, ääniä, hahmoja, makuja – pelot tavimpina linja ja kuormaautot, joita alkuun piti paeta talon alle. Tasapainoilu vaatii pieneltä ketul ta koordinointikykyä, kun kaikki neljä tassua pitää asettaa oikein ja samalla tarkkailla mitä ympärillä tapahtuu. Nuori kettu tunkee kuononsa joka paikkaan. (Kuvauksissa ei ole käy tetty mitään houkuttimia, jotta kettu esimerkiksi työntäisi kuononsa pakoputkeen.) n 1. Parasta autoissa ehkä kuitenkin oli se, että niitä pystyi myös puremaan. Taitojen ja rohkeuden kehityttyä alkoi kiipeily ren gaskasan päällä. Citykettujen asuinpaikat voivat olla kolkon tuntuisia, mutta ruoka on lähellä: kaupungissa on tarjolla rottia, kaneja, raatoja ja ruuantähteitä. 1. KIERRÄTYSRENKAAT olivat leikkipaikkana ehdo ton hitti. PARKISSA OLEVAT AUTOT olivat renkaiden jäl keen seuraava kiinnostuksen kohde, niissä oli pal jon uusia hajuja ja makuja – niitä pystyi nuolemaan. 2. Renkaiden keskeltä on hyvä tarkkailla maailmaa. 3. Ulkopuolelta oli kuultavissa, kun pennut leikkivät talon alla. 2. Viereisellä tontilla sijaitsee huolto asema, ja pennut tottuivat nopeasti ihmisiin ja kau punkielämään. PENTUJEN KASVAESSA ne alkoivat tutkia niille täysin uutta ulkomaailmaa. 9/2019 SUOMEN LUONTO 15. Päästömittaus käynnissä. Paljon tunneleita ja useita reittejä, joissa leikkiä hippaa sisarusten kanssa. Renkaiden suo jasta oli myös hyvä kurkkia ohikulkevia ihmisiä. Nämä kettuvanhemmat olivat valin neet kodikseen automyymälän, jonka alla ne kas vattivat pentujaan. Hyvinhän se pienokaisilta sujui. 3
16 SUOMEN LUONTO 9/2019 Vierailimme kolmella maatilalla, jotka etsivät ratkaisuja ruuan tuotantoon ja ilmastonmuutoksen torjuntaan vallankumouksellisesti pieniltä peltolohkoilta. TEKSTI JOHANNES ROVIOMAA KUVAT TOUKO HUJANEN MAANVILJELYKSEN SUPERTÄHDET
9/2019 SUOMEN LUONTO 17 Uudistavassa maanviljelyssä keskitytään maaperän kuntoon, vesitalouden parantamiseen ja monimuotoisuuden turvaamiseen.
Repalaisimmat alushousut voitta vat. Api lanjuuret ovat kasvaneet näistä läpi! Tä tä minä en ole tehnyt.” Malinit ovat osallistuneet toukokuus ta lähtien Soilfoodviljelijöiden kalsari haasteeseen, jossa maanviljelijöiden teh tävänä oli haudata puuvillaalushousut maahan kolmeksi kuukaudeksi. Samalla peltolohkolla, josta apilan juurten rikkomat kalsarit nousivat esiin, on käynnissä hiiliviljely. ”Kaivatko ne kalsarit esiin!” Eliisa Malin huutaa aviomiehelleen. Maanvilje ly on jatkuvaa taistelua muuttuvien olo suhteiden keskellä. Elokuu on puolessavälissä. ”Kato! Onhan nämä hajonneet. Tuloksia jaetaan maanviljelijöiden Whats Appryhmissä. Mika Malin upottaa kätensä kop puraiseen peltoon, joka on ollut hevos ten laidunmaana tänä kesänä, ja nostaa puuvillaiset alushousut ilmaan. Seisomme maatilan eteläisellä rinteellä, jossa syysvilja tu lee kasvamaan. Ennen kuin lapset hae taan koulusta, on etsittävä maan sisään kätketty aarre. 18 SUOMEN LUONTO 9/2019 Sadepilvet ovat pesineet Vihtiin, Vie relän luomutilan ylle uhkaavasti. Malinit ovat mukana maanviljelijöis tä ja tutkijoista koostuvassa Carbon Eliisa Malin ja Veikkokoira vihtiläisen Vierelän tilan etelärinteessä, jossa pian kasvaa syysvilja.. Ne olisivat hajonneet parem min, jos kasvukausi olisi parempi”, sa noo Mika, joka on yksi Soilfoodin asian tuntijamyyjistä. Kalsarihaasteen tarkoitus on tutkia leikkimielisesti vakavaa aihetta, jonka varassa maanviljelijöiden elinkeino – ja kokonainen ekosysteemi ovat: maan ra kennetta, mikrobistoa ja ravinnekiertoa. Puhelin pirisee taukoamatta päivit täin, sillä maanviljelijät tarvitsevat jat kuvasti apua ja ohjeistusta. ”Toivoin, että ne olisivat kuluneet enemmän. Yritys tuottaa teollisuuden sivuvir roista lannoitteita ja maanparannus aineita, auttaa maanviljelijöitä paran tamaan satoja ja maan kasvukuntoa
Eliisa on kas vipatologi ja Mika kasvinviljelytieteilijä. Se soveltuu muokkauksen lisäksi nurmen loppukäsittelyyn. ”Tehdään me täällä muutakin kuin hautaamme kalsareita”, Mika sanoo. Eliisa Malin toteaa tyttärensä kanssa, että Vierelän tilalla koittaa pian härkäpavun sadonkorjuuaika.. He kasvattavat myös kauraa, härkäpa pua ja tänä vuonna kokeilumielessä tat taria. Traktori ja kultivaat Haluamme lisätä multavuutta, minimoimme muokkauksen ja huolehdimme maan vihreydestä. Isäni on sanonut, et tä maahan ei saa rakastua”, Eliisa sanoo. Yhteensä heillä on 140 hehtaaria maa ta, jota rakastaa. Malinit ovat opiskelleet agronomeik si Helsingin yliopistossa. 9/2019 SUOMEN LUONTO 19 Action ryhmässä. ”Synnyin tälle tilalle. Suomessa on tällä hetkellä yli sata hiiliviljelijää. Hiili jää humukseen tai kuolleeseen mi krobimassaan”, Eliisa sanoo. Kaura on onneksi kas vanut erinomaisesti”, Mika kertoo. ”Siten mak simoimme hiilen sitoutumisen maahan. Rakastuin teini nä mieheeni, joka on yhtä hulluna maa perään kuin minä. Se kehittää menetel miä, joilla hiiltä saadaan sidottua pysy västi maaperään. Sen jäl keen haluamme lisätä multavuutta, or gaanista ainetta, minimoimme muok kauksen ja huolehdimme maan vihrey destä”, Eliisa selostaa. Hiiliviljelyssä maata muokataan mah dollisimman vähän, ja kasvipeite säilyte tään vuodenkierrossa mahdollisimman pitkään. Ei vain omantunnon vuoksi ”Yritämme aktiivisesti kehittää itseäm me ja tilaamme. Malinien mailla viljojen alta pilkottaa aluskasvillisuutta ja kerääjäkasveja, ku ten valkoapilaa ja italianraiheinää, jot ka jatkavat syksyllä puinnin jälkeen yh teyttämistä pakkaseen asti. Eliisa kiipeää traktoriin, jonka peräs sä on jäykkäpiikkinen kultivaattori. ”Pellon perusasioiden on oltava kun nossa, ojituksen täytyy toimia. ”Vuoden pahin floppi on kuivuuden takia härkäpapu. Haluamme oppia ja omaksua uusia tapoja viljellä ja samal la parantaa maatilan kannattavuutta”, Eliisa sanoo. Carbon Actionissa tutkijat, viljelijät ja yritykset toimivat yhteistyössä hiiltä si tovan viljelyn edistämiseksi. Joka vuosi tilalla kokeillaan uusia kasvilajikkeita ja viljelytapoja. Ma linit viljelevät nurmea, jonka osuus on 30–40 prosenttia kaikesta pintaalasta
On aika hakea lapset koulusta. Eliisa hyppää traktorin hytistä pel lolle. ”Kaksi tai kolme viikkoa sadonkorjuu seen”, sanoo Ville, 11, joka auttaa van hempiaan myös peltotöissä. Traktorilla ajaminen käy kuin ammattilaiselta. Härkapavun kanssa pellolla kasvaa val koapilaa. Mat kalla pysähdymme katsomaan härkäpa pulohkoa. Tämä kyseinen hiiliviljelylohko on ole massa pelkästään rakkaudesta vaimoa ni kohtaan”, Mika sanoo. ”Toisaalta se on hienoa orgaanista ai netta...”, Eliisa sanoo. ”Se ei ole enää niin mukavaa, kun kyl vän tähän muutaman viikon päästä. Maanviljelijä Pertti Piutula ja agronomi Jukka Rajala ovat tulleet joutsenolaisen Tyynelän tilan Pellonpiennarpäiville.. Suomenlapin koira Veikko seuraa uskollisesti vieressä. Maanviljelijöiden tulevaisuuden teh tävä ei ole ainoastaan ruokkia maapal lon väestöä, vaan olla mukana pelasta massa ekosysteemi välittömältä katast rofilta. Ne molemmat sitovat typpeä, joka näkyy pieninä pallomaisina muo dostelmina juurissa. ”Yksi kokeilumme tänä vuonna on se, että rikomme nurmea ilman kyntämistä. ”Niin on”, huokai see Mika. ”Voi olla aika lähellä totuutta”, sanoo Eliisa, joka nostaa juurinystyrät ilmaan. Tykkään kaikista töistä, mutta sadon korjuusta eniten. Lapset saavat jatkaa, jos heillä on kiinnostusta”, Eliisa kertoo. ”...joka vähitellen hajoaa peltoon ja tuottaa katetta, lisää multavuutta ja suojelee haarniskan tavoin kaikelta epäedulliselta”, Eliisa jatkaa. On gelma on se, että nurmesta tulee turpei nen, kun se kasvaa pitkään”, Mika ker too. Se on kunnianhimoinen ta voite, johon myös Suomi on sitoutunut. 20 SUOMEN LUONTO 9/2019 tori pitävät niin kovaa meteliä, että puhe on keskeytettävä hetkeksi. Sade ropisee auton tuulilasiin. ”Ainakin haluaisin maanviljelijäksi. Meillä on nyt valitet tavasti puimurissa hihnaongelma”, Vil le kertoo. EU:n maataloustuissa on valtava vipu Tuet voisi kohdistaa menetelmiin, joilla ruoka tuotettaisiin luonnonmukaisemmin. ”Olemme ajatelleet, että sijoitamme tulevaisuuteen. Eliisa ja Mika Malin haluaisivat ostaa tilan läheltä lisää maata, vaikka se on taloudellisesti haastavaa. Euroopan unioni on asettanut tavoit teekseen vähentää kasvihuonekaasu jen nettopäästöjä peräti 80–95 prosent tia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä
Tuoreen Ilmas topaneeli IPCC:n raportin mukaan maa taloudella on suuri rooli ilmastonmuu toksen torjunnassa. 9/2019 SUOMEN LUONTO 21 voima. Juuso kasvattaa 120 hehtaarin tilal laan viljoja sekä öljy ja palkokasveja elintarviketeollisuudelle ja siementuo tantoon. Hän kouluttaa, tutkii, luennoi ja ihmettelee yhdessä viljelijöiden ja tutkijoiden kans sa, miten maasta saataisiin irti maksi maalinen hyöty minimoimalla saman aikaisesti ympäristökuorma. Pellonpiennarpäivän osallistujat kier tävät erilaisia lohkoja penetrometrit, la piot ja sondit käsissään. Juuso Joona tutkii, miten suorakylvetty syysrypsi lähtee nousemaan. Maanviljelyn on oltava jatkossakin varteenotettava ammatinvalinnan mah dollisuus seuraaville sukupolville. Tyynelän tila sijaitsee lähellä Venä jän rajaa. Maaperä, vesitalous ja monimuotoisuus Aurinko paistaa armottomasti pilvettö mältä taivaalta. Ne voisi suunnata menetelmiin, joilla hiiltä sitoutuisi enemmän maa han ja ruoka tuotettaisiin luonnonmu kaisemmin. Viljely on Juusolle elämäntapa. Yhtenä kesänä venäläi set liikemiehet kaarsivat panssaroiduilla mersuilla maatilan pihaan. Tyynelän tilalle Joutse noon, Imatralle on kokoontunut noin 70 viljelijän ja tutkijan ryhmä ympäri Suo mea. Viljelyaluerajat siirtyvät koko ajan pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen edetessä, kasvukaudet pitenevät, syys kylvöt yleistyvät ja uusia viljelykasveja otetaan käyttöön. Regeneratiivisella maanviljelyllä tar koitetaan uudistavaa maanviljelyä, jos sa keskitytään muun muassa maaperän kuntoon, vesitalouden parantamiseen ja monimuotoisuuden turvaamiseen. Kun he kuu livat että Juuso on agronomi, he halusi vat välittömästi palkata hänet töihin hei dän maatilalleen. Samalla kun ilmas to ja maa paranevat, maanviljelijät saa vat parempia satoja. Juuso Joona on auttanut ve näläisiä maanviljelijöitä muun muassa Svetogorskissa. Perinteinen teollinen maanviljely on yksi ilmastonmuutoksen ja lajikadon suurimpia aiheuttajia, joten se ei voi ol la ratkaisu, jonka varaan ihmiskunta ra kentaa tulevaisuuttaan. Kuvatekstiä tähän… Bus dolupit oditati umenit is etur aut es re dit qui re doloribus illessi Maan rakenne ja eliöstö ovat keskiössä. Supatus, joka keskittyy maarakenteen parantamiseen, uusiin viljelymenetel miin ja kasvivalintoihin, käy vilkkaana. Ilmastonmuutos myös lisää sään ääriilmiöitä; kuivuutta, pitkä Pellonpiennarpäivä jatkuu illanvietolla, jossa saunotaan, uidaan Saimaassa ja vaihdetaan kokemuksia maanviljelystä. Myös hiiltä olisi saatava sitoutumaan maaperään.. Tilan isäntä agronomi Juuso Joona, jolle paikallinen maanviljelijäyhteisö on antanut lempinimen ”Joutsenon Zlatan”, on regeneratiivisen maanviljelyn pionee ri Suomessa. Tavoitteena on oppia monipuolisem man kasvuston viljelymenetelmiä, miten maarakennetta parannetaan ja hiiltä si dotaan maaperään. Toi sin sanoen kaikkeen siihen, jossa teho viljely on epäonnistunut
”Aina pitäisi saada kasvipeite aikai seksi. Juuso kyselee aktiivisesti muilta viljelijöiltä havaintoja, komment teja ja parannusehdotuksia. Paikoin lapio uppoaa peltoon kivuttomasti, ja paikoin taas maa on kuivaa ja kovaa. Pelloista voi silti muodostaa ekosysteemin, jonka monimuotoisuus voi olla jopa suurempi kuin alkuperäisessä luonnontilassa eli metsässä. Seisomme peltolohkolla, jolla kas vaa papua, tattaria, öljyhamppua, kui tuhamppua, pellavaa, hunajakukkaa ja auringonkukkaa. 22 SUOMEN LUONTO 9/2019 kestoisia hellejaksoja, sade ja raekuu roja, tulvia. Hänen röyhkeä tavoit teensa on saada vielä jonain vuonna luo muna kymmenen tuhannen kilon heh taarisato. Maa tarvitsee happea, vettä, ravin teita ja valoa. ”Tämä on paradigman muutos. ”Jo ääriolosuhteiden takiakin maata pitää parantaa”, Juuso sanoo. Pelloiksi muutettuja metsiä ei voi enää palauttaa luonnontilaan. Normaalisti Juuson sadot ovat parhaimmillaankin puolet pienempiä. Maanviljely on jatkuvaa suunnittelua ja kompromisseja. Lohkoissa on muutaman met rin matkalla suuria eroja. Lapio ja penetrometri iskeytyvät maa han. ”Tämä on meidän mielenkiintoisin lohko, koska siinä on tehty eniten vir heitä tänä kesänä”, sanoo Juuso herne lohkollaan ja painaa penetrometrin mul taan, vaikka ”hartiat ovat paras mittari”. Juuso on onnistunut saamaan erin omaisia satoja. Maankäytön ja satojen parantamiseen haetaan konkreettisia ratkaisuja yhdes sä viljelijöiden kanssa. Dialogi maanviljelijöiden kesken on välttämätöntä. Silloin elämämme on helpompaa koko kierron ajan”, Juu so sanoo. Silloin tällöin maasta löytyy kas tematoja, jotka ovat aina hyvän maan merkki. Yhteensä rypsiä kasvaa 15 hehtaarin alueella. Herne on hyvin arka ja pienijuurinen kasvi, joka tarvitsee kuohkean maan kasvaakseen. Penetrometrillä mitataan maan tii viyttä. Viljelijät ja tutkijat ottavat puhe limella kuvia kasveista, ja Canopeo sovelluksella tutkitaan kasvipeitteisyys prosenttia. Epäonnistumiset jae taan rohkeasti yhdessä, koska niistä op pivat kaikki. Juuso on suorakylvänyt syysryp siä kolmen hehtaarin ”koelohkolleen”. Mielellään sellainen, joka säilyy keväällä yhteyttämään, ruokkii maata ja parantaa mikrobeja. Täl laista ei ole Suomessa ennen kokeiltu. Tätä yhdistelmää hiotaan huippuunsa. Iiris Mattila Kilpiän tilan kasvitarhalla, jossa muun muassa porkkanat ja kehäkukat kasvavat sulassa sovussa.. Viljelijät ovat ylpeitä mul lan mururakenteesta, kasvien juuristois ta ja aluskasvillisuudesta. ”Tutkimusten mukaan tarvitaan vä hintään seitsemän eri kasvilajia, jot ta monimuotoisuuden hyödyt saadaan maksimoitua”, Juuso sanoo
Mattilan suku on omistanut Kilpiän tilan 200 vuotta. Peltoa on 75 ja metsää 180 hehtaaria. Punkin kolmas aalto.” Tullessaan Kilpiän tilalle Pyry Saarinen toi mukanaan lauman lampaita.. Kilpiän tilalla, Lohjalla peltoaukea levittäytyy pitkälle jääkauden muovaa maan maastoon, jonka maalajit vaihtele vat moreenista saveen ja mutaan. ”Hiiliviljelyssä viljellään sitä, mitä ei nähdä. Pellonpiennarpäivien viimeinen etap pi löytyy Saimaan rannan saunalta, jos sa maanviljelijät ja tutkijat jatkavat kes kustelua. ”Mehän ollaan Juuso Joonan kans sa kehitelty vuosikausia luomuviljelyä, suorakylvöä ja minimimuokkausta. 9/2019 SUOMEN LUONTO 23 Se on vastoin kaikkea, mitä normaalisti tehdään. ”Twitterin kautta jaoin kuvia, ja Rans kassa asti ihmiset ihmettelivät”, Juuso sanoo. Käyntikortteja vaihdellaan. Hiekkaisen ylängön läpi kulkee tuulta hidastava puukujanne ja tyrnikuja, jos sa pörisee kirjokimalaisia – ne ovat har vinainen näky. Olemme kiinnostuneita juuris tojen laajuudesta, rakenteesta, kasvi ”Tämä on paradigman muutos. Pe rinteisesti sitä kaikkea on pidetty hyvin hankalana.” Kaksikko on tehnyt Ylelle Maanviljelijän tietobaari podcastia, jossa käsitel lään maanviljelyä laajaalaisesti. Tuomas on yhdessä vaimonsa, mikrobiologi Iiris Mattilan kanssa laatinut tilalle satavuotis suunnitelman. Punkin kolmas aalto.” Hän jyräsi litistinjyrällä yksivuotisen välikasvuston ja kylvi suorakylvökoneel la rypsin peltoon. Alhaalla on alanko, jossa kasvaa ruista. Kimalaisen elintila ja ra vinnonsaanti ovat uhattuna. Vastoin sitä, mitä normaalisti tehdään. ”Jos ei olisi ekokatastrofi a, tutkisin ötököitä ja jalostaisin päärynälajikkei ta”, Tuomas sanoo. Ratkaisuja etsitään Pellonpiennarpäi villä, konferensseissa, tutkimuksia jaka malla ja toteuttamalla, WhatsAppryh missä, ja Jaakon Hallissa – paikallisten maanviljelijöiden yhteisessä kohtaamis paikassa Imatralla. Maaperän kuntoa, vesitaloutta ja di versiteettiä voi parantaa”, sanoo Tuomas Mattila, tekniikan tohtori ja tie demiesmaanviljelijä. Tieto nopeasti viljelijöille ”Otamme ilmaa, vettä ja auringonvaloa, ja muutamme sen joksikin, jota voi syö dä
Minun piti mah dollisimman nopeasti arvioida, mikä oli maan rakenne”, Tuomas naurahtaa. Ympäristö kuorma on aiheuttanut Itämeren ja mui den vesistöjen saastumisen, lajikatoa ja monimuotoisuuden heikentymistä. Tuomas Mattila on tehnyt maatilasta itsenäisen tutkimus ja opetustilan, jol la työt eivät lopu kesken. Päivät venyvät usein pitkiksi. Tuomas nukkuu kahdeksan tuntia”, Pyry sanoo. ”Minä teen virheitä, jotta kenenkään muun ei tarvitse tehdä niitä”, Tuomas sanoo. Neonikotinoidit ovat kemiallisia yhdisteitä, joita käyte tään kasvinsuojeluaineissa tuholais hyönteisten torjuntaan. Maanvil jelyn suurimpia päästöjä ovat typpi, fos fori, hiilidioksidi ja metaani. Elämämme on riippuvainen maape rästä, jonka salattua alitajuntaa viljeli jöiden on ymmärrettävä yhä paremmin. Näin viime yö nä unta, että olin poliisin tunnistusri vin edessä, mutta ihmisten sijaan rivis sä oli lapiollinen maata. Moni valmistaja on tiennyt niiden vai kutuksista mehiläisiin. Tuomas Mattila sanoo, että peruspalikat tunnetaan. Tieto pitäisi nyt saada nopeasti jalkautettua viljelijöille.. ”Unesta puheen ollen. Saa rinen on työharjoittelussa Kilpiän tilalla, jonne hän on tuonut mukanaan tusinan lampaita veljensä maatilalta. Tauon jälkeen Tuomas ja Pyry lähte vät siirtämään lampaita ja sähköaitaa uuteen paikkaan. 24 SUOMEN LUONTO 9/2019 mik robeista ja maanparannusaineiden vaikutuksista”, Iiris sanoo. Matkalla puhe siirtyy ekokatastrofi in ja kuudenteen sukupuuttoon. ”En tiedä, mitkä ovat maailman pa himpia yrityksiä, mutta Monsanto ja Tuomas ja Iiris Mattila ovat laatineet Kilpiän tilalle satavuotissuunnitelman. ”Nyt pidetään pieni breikki. Edeltä vänä päivänä Pyry ja Tuomas ovat käy neet ottamassa maanäytteitä eri maati loilta. Torjuntaaineet ovat yksi syy lajien nopeaan joukkokatoon. Maa talouden muut kuin maankäyttösektorin päästöt ovat noin 12 prosenttia Suomen kasvihuonepäästöistä. Viime vuonna WWF Suomi palkitsi Kilpiän tilan Vuoden ympäristöystävällisin maatila palkinnolla. Tänä kesänä Mattiloilla on apunaan agrologiopiskelija Pyry Saarinen
New York Timesille ja Helsingin Sanomille.. ”Yksi keino on se, että hiiltä mitataan hehkutuskevennyksellä. n Tuloksekas viljely vaatii osaamista ja teknisiä apuvälineitä. Jokaisel la isolla yliopistolla on velvollisuus jal kauttaa tutkimustietoa viljelijöiden hyö dyksi. Koepala kuu mennetaan noin 600 asteeseen, jolloin hiiliyhdisteet palavat pois hiilidioksidi na, ja sitten kaasuanalysaattorilla mita taan paljonko sieltä tulee hiiltä.” Yksittäiselle viljelijälle tämä tarkoit taa maanäytekairaa ja maanäytettä, joka lähetetään postipaketissa laboratorioon. Touko Hujanen on reportaasiin erikoistunut kuvajournalisti, joka on työskennellyt mm. Ilmatieteen laitos käyttää Eddy Covariance tornia. Siinä koko ekosysteemi laitetaan mittauslaatikkoon, joka tark kailee hiilidioksidipitoisuuksia ympäri vuoden. ”Joskus lapsena tajusin, että jos tässä ryhtyy liikaa vain fi ilistelemään biologiaa, seuraavalle sukupolvelle ei jää mi tään. ltrometri mittaa maan tiiviyttä. Hän sai työryhmän jäsenenä Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 2018 teoksesta Hyvän sään aikana – Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken (Into 2017). In. Jenni on löytänyt tiluksilta hyötyeläimen: isosittiäisen eli kansankielellä sittisontiaisen. Tytär Jenni asettaa isänsä olkapäille hams terin, jonka nimi on sopivasti Dilemma. He ovat tehneet sitä 150 vuotta.” Tuon käytännön Tuomas haluaisi Suo meenkin. Ongelma on, että laite maksaa noin 60 000 euroa. Tuomas osallistuu viikoittain keskus teluun muun muassa yhdysvaltalaisten kasvitieteilijöiden kanssa verkkosemi naareissa. Maa näytteitä tutkimalla hän arvioi huokosti lavuutta, vedenläpäisykykyä, murukes tävyyttä ja rakennetta. 9/2019 SUOMEN LUONTO 25 Bayer menevät aika pitkälle totuuden jälkeisessä fi losofi assa”, Tuomas sanoo. Dataanalyytikko purkaa aineis ton. Yliopistoista valmistuu ih misiä, jotka ovat opiskelleet tiedon jal kauttamista pääaineenaan. ”Yhdysvalloissa on käytössä agriculture extension. Yritän pysäyttää tämän katastro fi n.” Pässit ja lampaat on ruokittu, siirrym me sisätiloihin. Hiilentalteenoton tieteellinen mittaa minen ei ole yksiselitteisen helppoa. ”Tiedämme peruspalikat: enemmän yhteytystä, monipuolisempi mikrobiyh teisö ja kestävämpiä maamuruja. Tie dämme, mikä on suunta. Tuomas, Iiris ja Jenni Mattila sekä hamsteri Dilemma. Johannes Roviomaa on vapaa toimittaja ja kirjailija, joka on erikoistunut ilmastonmuutokseen, yhdenvertaisuuteen ja rauhaan. Tuomas piirtää kirjekuoreen neljä eri laista mittaustapaa, joilla todennetaan hiilen sitoutuminen maaperään. Nyt se pitäi si saada jalkautettua viljelijöille nopeas sa skaalassa.” Seuraavaksi Tuomas aikoo vertailla keskenään kymmentä lohkoa, joissa hii livarasto laskee ja nousee nopeasti
26 SUOMEN LUONTO 9/2019 TEKSTI JA KUVAT MARKKU LAPPALAINEN MINNE LEPAKOT MUUTTAVAT?
HÄMÄRTÄÄ, KELLO ON YHDEKSÄN ILLALLA. Erityisen huomion kohteena on ollut pit kän matkan muuttajaksi tunnettu pikkulepakko, jo ka on yleistynyt eteläisessä Suomessa luultavasti il mastonmuutoksen takia. Meri kohisee lännessä, sadan metrin päässä, hiek kaisen harjanteen takana. 9/2019 SUOMEN LUONTO 27 Papen lintuasemalla Latviassa seurataan salaperäistä luonnonnäytelmää. Keli on mitä par hain, koska kevyt vastatuuli ohjaa otukset lentä mään matalalla. Rannikolla ja saaristossa lintujen kevätmuuttoa seuranneet ovat silloin tällöin äkänneet mereltä maalle lentäneen isolepakon tai ulkoluotojen ilmatilassa kevään en simmäisiä lentohyönteisiä saalistelleen pikkulepa kon. Korvaamattomana apuna havainnoinnissa on ollut kaikuluotausää niä rekisteröivien laitteiden eli detektorien yleis tyminen. Tiedämme, että ne – ainakin eräät lajit – muuttavat kuin linnut. Lepakoiden syysmuutosta vanhoja havaintoja on vielä vähemmän. Nyt tiedetään, että Pohjanlahden rannikolla liik kuu elo–syyskuun pimeydessä muuttavia lepakkoja. Ilmassa väreilee pientä jännitystä. Varhaisimmat tietomme siitä perustu vat lintuharrastajien havaintoihin. Joskus on löytynyt meren ylityksestä väsynyt, kivenkoloon ahtautunut kimolepakko. Ennusmerkit ovat hyvät lepakoiden muutolle. Se on melkoinen suoritus alle kymmenen gramman painoisilta, pimeydessä liihottavilta otuksilta. Joillakin kesä ja talvipaikkojen etäisyys on vain kilometrejä, kenties peninkulmia. Kaikki Suomen lepakot siirtyvät läm pimistä kesäpaikoistaan viileisiin tiloihin talvehti maan. Siellä pyydystetään ja rengastetaan suurina joukkoina muuttavia lepakoita. IS TO CK PH O TO Korvasiippa on tavattu Papen asemalla kolmesti.. Suomessa lepakoiden muuttoa on tutkittu var sin vähän. Niitä on alkanut kertyä lepak kotutkimuksen vahvistumisen myötä parinkym menen viime vuoden aikana. Sana kiertää: ”Vartin päästä aloitetaan!” LEPAKOT OSAAVAT SALATA elämänsä ihmisiltä. Valassaarilla Merenkurkussa on muutaman vuoden ajan seurattu niiden muuttoa osana Kvarken flada hanketta. Pisimmät muuttomatkat voivat venyä tuhansien kilometrien mittaisiksi. Päi vä on ollut helteinen, etelästä puhaltaa lämpimästi
Viiksisiippa. Lepakoita, lepakoita, lepakoita. De tektori rätisee lakkaamatta. Turkulainen Mikko Jokinen seuraa kahden pikkulepakon lentoa rysässä. Pikkulepakko Kimolepakko Biologi Ilze Kukare tarkistaa, että rengastettu pikkulepakko voi hyvin. Pitkän matkan muuttajista juuri pikkulepakko on laji, jos ta on eniten muutonaikaisia havaintoja. ”Nathusius”, Vintulis sanoo pehmeällä äänellä poimiessaan saalista pyyntivälineestään, haavista. Lämpöä on vielä parisenkymmentä astetta. Silmissä vilahtelee tummia kei juja, nahkasiiven synnyttämä ilmavirta tuntuu hetkittäin pos kella – hiuksetkin hulmahtavat. Niitä tulvii rysään hypnoot tisena virtana. Pimeys on le pakoiden puolella. Näin saatiin var mistetuksi aiempi epäily, että lepakoita muuttaa Merenkurkun yli. Sinne siis! PAPEN LINTUASEMA ei koreile ulkoisella näyttävyydellä. 28 SUOMEN LUONTO 9/2019 Pyydyksestä on poimittu kaikki Latviassa tavatut 16 lepakkolajia. Sen sijaan Latvian Rucavassa Papen lintuasemalla lepakoi ta on rengastettu ja niiden muuttoa seurattu 1980luvulta läh tien. Sen sijaan on ilmeistä, että Suomenlahden yli lentää le pakkoja Baltian maihin ja edelleen kohti keskistä Eurooppaa. Siitä ei vielä ole tietoa, millaista on Ahvenanmaan lepak koliikenne ja mihin se suuntautuu. Eräs Valassaarilla rengastettu ja radiolähettimellä merkitty pikkulepakko suuntasi meren yli Ruotsiin. Ko timainen aineisto on liian ohut varmojen vastausten antami seen. Monta jää haaviin, monta tulee poimituksi kä sin rysän verkkoseinältä. Pikkulepakko, Pipistrellus nathusii. Rysän nielussa is tuen odotamme, milloin sisääntulon tuntumaan viritetty de tektori pärähtää lentävän lepakon merkiksi. Mistä pikkulepakot meille tulevat, minne ne menevät. Yö lähenee, vartin yli yhdeksän olemme rysän äärellä. Kyllä pyytäjät lepakkonsa tuntevat: puoli kymmeneltä näyt tämölle lehahtaa ensimmäinen otus, vartin verran aikaisem min kuin edellisenä hieman viileämpänä iltana. Pyy dystystä johtaa tohtori Viesturs Vintulis. Molemmat ovat kiinnostuneita suuresta maanpääl lisestä rysästä, joka nielee – suomalaisen kansanperinteen sa noja mukaillen – ”yöllä yökköjä, päivällä parempia lintuja”. Ilman detektorin vaimeaa rä tinää tienoo olisi hiljainen, vain korkeuksiin kurkottelevien pyydystäjien satunnaiset ähkäisyt olisivat suoraan ihmiskor vin kuultavissa. Kohta haavi heiluu myös syvemmällä rysän nielussa. Yhtä monta pääsee palaamaan va pauteen lähes satametrisen pyydyksen kidasta. Itä meren rantanummen laidalla nököttää ryhmä nukkavieruja parakkeja, jotka palvelevat aseman miehittäjiä: pääasiassa päiväaktiivisia lintututkijoita ja öisin toimeliaita lepakoiden tutkijoita
Rysän suuaukko on 35 metriä leveä. Esimerkik si kääpiölepakkojen summaksi saatiin 1171. Kaukaisin löytö on PohjoisEspanjasta, 2125 kilo metrin päässä rengastuspaikalta. Kiinni saatiin 6583 yksilöä. Ennätysvuodella oli myös proosalliset seuraukset, kun kah deksi vuodeksi varattu rengaskiintiö kului loppuun yhden se songin aikana. Se on ainoa yksilö, josta on mah dolliseen kotipaikkaan viittaava löytö.” ”Sitä emme siis tiedä, mistä pyydykseemme lentävät ja sen ohittavat lepakot ovat kotoisin”, P?tersons sanoo. ”Sen kuitenkin tie dämme, missä meillä rengastettuja pikkulepakkoja on tavattu.” 1980–1990lukujen rengastuksista on 60 löytöä, pääasias sa LänsiEuroopasta, mutta myös muun muassa Sveitsistä ja Italiasta. Rysän perukassa on tila, jonne pyydystyksen kohteet lopulta päätyvät, ellei niitä sitä ennen oteta muulla keinolla kiinni. Maan johtava lepakkotutkija, Latvian maatalousyliopiston professori Gun?rs P?tersons on varovainen. Papen pyydystyshistorian ennätyssaalis kirjattiin neljä yötä myöhemmin: 2410 yksilöä. VUODET EIVÄT OLE veljeksiä. Rengastuksessa kes kityttiin muihin lajeihin, joita oli liikkeellä kosolti. Rannan puolella lännessä siihen johtaa 15 metriä korkea ja 30 metriä pitkä verkkoaita, idässä lintuja ja lepakoita pyydykseen ohjaa samanlainen, hieman lyhyempi aita. Kaikkiaan viime vuonna asemal la pyydystettiin 15 106 lepakkoa, ja lajeja kertyi kolmetoista. Asemaa hallinnoi Latvian yliopiston Biologian laitos. ”Meillä rengastettuja pikkulepakkoja on tavattu Brittein saarilla asti. Uuden pyydyksen rengastuksista löytöjä on nyt 45. Lepakot tutkitaan ja rengastetaan lähistöllä sijaitsevassa parakissa, jonne ne viedään noin sata yksilöä vetävissä laati koissa. Rengastus on melkoista liukuhihnatyötä: lajin ja suku puolen määritys, kihla käsivarteen ja otus toiseen laatikkoon odottamaan vapautusta. Niiden painopiste on siirtynyt lännemmäksi ja kauemmak si lounaaseen. Siitä pyydys kapenee 40 metrin matkalla 3 x 3,5 metrin nieluksi. Nykyisin käytössä oleva pyydys valmistui kesällä 2014. Pyydystyksen ja rengastuksen ohessa asemal la on seurattu vuodesta 1995 järjestelmällisesti lepakoiden muuttoa detektorilla. Löytyykö Latviasta jo vastauksia lepakoiden muuton arvoi tuksia koskeviin kysymyksiin. Lepakoita Papessa on rengastettu vuodesta 1985 lähtien. Rysän nielussa on pieniä verkkoseinäkkeitä, jotka vaikeuttavat siivekkäiden palaamista taaksepäin ja karkaamista.. Se on suunniteltu eritoten lepakoiden pyydystykseen. EDELTÄVÄ TAPAHTUMAKUVAUS on elokuun lopulta 2018. Kasvoipa nälkä ensi vuoden varalle. Pikkulepakot määritettiin la jilleen, ja sukupuoli kirjattiin rekisteriin. Vuodesta 2014 käytössä olleella Papen uudella rysällä on pyydystetty kuuden vuoden aikana 37 899 lepakkoa, joista pikkulepakkoja on ollut useampi kuin neljä viidestä. Epäilemättä joukossa on Latvian ja Viron lepakoita, kenties myös Suomesta ja todennäköisesti Venäjältä tulevia yksilöitä. Vuoteen 1992 asti käytössä oli niin sanottu Helgoland-tyyppinen, lintujen pyyntiin tarkoitettu rysä. Rannikon tuntumassa muuttavat siivekkäät pakkautuvat kapealle alueelle ja seuraavat matalaa männikköä kasvavaa harjannetta, jolle suuri rysäpyydys on viritetty. Pyydys on suuri suppilomainen rysä. n 9/2019 SUOMEN LUONTO 29 LEPAKKOTUTKIMUSTA PALVELEVA LINTUASEMA Papen lintuasema on perustettu 1966. Pyydyk sestä on poimittu kaikki Latviassa tavatut 16 lepakkolajia, jo pa harvinainen korvasiippa kolmesti. Valtaosa pikkulepakoita, muina la jeina isolepakko, kimolepakko, viiksisiippa, kääpiölepakko, vaivaislepakko ja pohjanlepakko. Tänä vuonna suomalainen toivioretkemme Papeen osui vii leään, tuuliseen ja osittain sateiseen ajankohtaan syyskuun alussa, jolloin lepakoita oli liikkeellä varsin vähän. Lepakoiden pyydystyksessä käytetään useimmiten haavia. Kiintoisa on myös syysmuu tolla Papessa rengastettu pikkulepakkonaaras, joka tavattiin seuraavana kesänä Virossa. ”Tutkimusta tarvitaan lisää”, hän sanoo. Pyydyksen suunnittelussa ja rahoituksessa oli mukana saksalainen Leibniz-Institut für Zoound Wildtierforschung (IZW), joka on tohtori Christian Voigtin johdolla tehnyt asemalla muun muassa muuttavien lepakoiden fysiologiaan ja suunnistukseen liittyviä tutkimuksia. Papen asema sijaitsee sekä lintujen että lepakoiden muuton kannalta oivallisella paikalla Itämeren rannan ja Pape-järven välisellä kannaksella. Ennätyksellisen kesän 2018 jäl keen Papen pyydystyksissä palattiin 2019 arkisempiin lukui hin. Pape onkin koko Euroopan mitassa merkittävä lepakkomuu ton keskittymä. Puolilta päivin, kun on aika herätä, yön yhteenveto on val mis: Rengastuksia 2002
A A PO K A H IL A IN EN. ”Kiinnostukseni kasvoi, kun näimme viitteitä sukupolven ylisistä vaikutuksista”, hän kertoo. Hän näki, että toukat eivät voineet hyvin. ”Hollantilaiset kasvattivat perhostoukkia vähän huonoissa oloissa”, Saastamoinen kertoo. Hän muutti Hollantiin, mutta Leidenin yliopistolla odot ti ikävä yllätys. Eroja geenien toiminnassa nähdään eri elämänvaiheissa ja eri yksilöillä. Epigeneettiset muutokset näkyvät dna:n ja siihen liittyvien proteiinien, eli kromatiinin, rakenteen muutoksina. Ratkaisu löytyi nenän edestä. Oli pakko keksiä jotain uutta, ja äkkiä. Myös yksilön kokemat olot, esimerkiksi nälkä tai pelko, voivat saada aikaan muutoksia, jotka voivat periytyä. Tällaiset yksilön kokemat muutokset saattavat olla epigeneettisiä. Näin kävi Helsin gin yliopiston apulaisprofessori Marjo Saastamoiselle. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN J oskus huono tuuri voi viedä tutkijan työn uusille urille. Se voi vaikuttaa tuleviin sukupolviin. Ne kokivat stressiä. Se, minkälaiset olot perhonen koki toukkana, näkyi sen jälkeläisissä. Saastamoinen päätti selvittää, miten toukkaajan vaikeat olot vaikuttavat yksilön myöhempään elä mään. Suuri osa tutkittavista trooppisista Bicyclus anynana perhosista oli äkillisesti sairas tunut ja kuolemaisillaan. Epigenetiikka on geenien toiminnan säätelyä EPIGENEETTISET säätelytekijät voivat hiljentää geenin tai aktivoida sen. 30 SUOMEN LUONTO 9/2019 MUUTAKIN KUIN GEENEJÄ Geenit sanelevat monet yksilön ominaisuudet, mutta tietyissä oloissa ne voivat hiljetä tai aktivoitua. Sen sijaan itse dna ei muutu. Siis muutoksia, jotka eivät näy muutoksina perinnöllisessä koodissa eli dna:ssa, vaan muutoksina geenien toiminnassa. Reilu kymmenen vuotta sitten Saasta moinen oli saanut valmiiksi väitöskirjansa, minkä jälkeen hän halusi jatkaa tutkimuksia perhosten levittäytymisen ja sen evoluution parissa
Hän kas vatti toukat aikuisiksi perhosiksi. Keskiikäisi nä heillä oli muuta väestöä korkeammat veren rasvaarvot ja haitallisen koles terolin arvot, sekä yleisemmin diabe testä ja skitsofreniaa. Joskus muutokset geenien toimin nassa saattavat jopa periytyä seuraavil le sukupolville. Normaalisti ruokaa saaneista toukista osan äidit olivat kokeneet nälkää touk kina, loput olivat saaneet ruokaa tasai sesti. Kun nälkiintyneet toukat saivat taas ruokaa, ne ottivat kasvupyrähdyksen ja kasvoivat lopulta hieman suuremmiksi kuin tasaisesti ruokitut toukat. Tut kijat havaitsivat, että nälkätalven aika na raskaana olleiden naisten lapset ovat kärsineet äitiensä heikosta ravitsemuk sesta koko elämänsä. Toiset saivat ruokaa normaalis ti, toisia pidettiin vähän aikaa näläs sä. Charles Darwinin teoria luonnon valinnasta loi pohjan nykyiselle evoluu tioteorialle, jonka mukaan evoluutio perustuu dna:n muunteluun ja siihen kohdistuvaan luonnonvalintaan. Ensim mäisessä ryhmässä toukkia ruokittiin normaalisti, mutta toista ryhmää pidet tiin taas jonkin aikaa nälässä. Hän jakoi perhostoukat kahteen ryh mään. Saastamoinen jatkoi koetta. Sen sijaan toukissa, joita pidettiin nälässä, nähtiin eroja, vaikka kaikki tou kat ottivatkin kasvupyrähdyksen ravin totilanteen parannuttua. ”Tämä oli ensimmäinen vihje, että siellä toimii epigeneettinen säätelyteki jä”, Saastamoinen sanoo. Ne parittelivat ja naarat munivat. Toisin sanoen ympäristö olojen vaikutus geeneihin, eli yksilön eläessään hankkima tai saama ominai suus, saattoi sittenkin periytyä. Toukkien kokema nälkä vaikutti niiden aineen vaihduntaa sääteleviin geeneihin. Lamarckin teorian mukaan kirahvien pitkä kaula johtuu siitä, että ne kurkot televat korkealle akasiapuiden lehväs töön, minkä seurauksena niiden kaula pitenee sukupolvi sukupolvelta. Samalla syntyi julma ihmiskoe, mikä tajuttiin vasta paljon myöhemmin. Siksi nälkää kokeneet toukat saivat muut kas vussa kiinni ja kirivät niiden ohikin. Hollan tilaiset rautatietyöläiset yrittivät auttaa liittoutuneiden joukkoja lakolla, joka esti natsijoukkojen kuljetukset. 9/2019 SUOMEN LUONTO 31 Kun epigeneettinen tutkimus alkoi noin parikymmentä vuotta sitten, sii hen suhtauduttiin varauksella. Suomeen palattuaan hän jatkoi stressin tutkimista Ahvenan maan kedoilla elävien täpläverkkoper hosten (Melitaea cinxia) parissa. 4,5 miljoonaa ihmistä näki nälkää ja arviolta 20 000 ihmistä kuoli. Hollannissa koettiin nälkätalvi toisen maailmansodan lopul la natsien miehittäessä maata. Epigeneettisiä säätelytekijöitä on useita, ja ne muok kaavat yksilön elämää yhdessä geenien ja esimerkiksi hormonien kanssa. Näin ei kuitenkaan ole. Tutkijat alkoivat saada vihiä siitä, että ympäris tön olot voivat vaikuttaa geenien toimin taan. Hollannin nälkätalvi Samantyyppisiä säätelymekanismeja on löydetty ihmiseltä. Kun tou kat kuoriutuivat, Saastamoinen jakoi toukat taas kahteen ryhmään. Tässä ryhmässä kaikki toukat kas voivat yhtä nopeasti ja saman kokoisiksi. Geenien säätelymekanismeja on ihmisilläkin. Äidin nälkä näkyy lapsessa Marjo Saastamoinen tutkii, miten epi geneettiset mekanismit vaikuttavat per hosen elämään. Ymmärrys epigeneettisistä mekanis meista ja niiden toiminnasta paranee koko ajan, mutta asiaan suhtaudutaan edelleen ristiriitaisesti. Tämä nyt yli 70vuotiaiden sukupol vi on kärsinyt ylipainosta. Saastamoinen tutki kollegoidensa kanssa, miten heikko ravintotilanne toukkana vaikuttaa yksilön kasvuun. Täpläverkkoperhosen toukkana kokema nälkä auttaa sen jälkeläisiä sopeutumaan ruoanpuutteeseen. Kuitenkin ne toukat, joiden äiditkin olivat nähneet nälkää, kasvoivat nopeammin ja suu remmiksi kuin toukat, joiden äidit saivat koko ajan ruokaa. Lakko ei tuottanut tulosta, ja natsit rankaisi vat hollantilaisia elintarvikkeiden kaup pasaarrolla. A A PO K A H IL A IN EN. Hän uskoi hankittujen ominai suuksien periytymiseen. Epigenetiikan avulla tutkijat ovat kui tenkin pystyneet selittämään pitkään tunnettuja ilmiöitä, kuten sitä miksi geneettisesti identtiset ihmiskaksoset tai kasvikloonit ovat erinäköisiä. Näin väitti evoluutiotutkija JeanBaptiste Lamarck jo 1800luvun alussa, jolloin geeneistä ei tiedetty vielä mitään. Toukkien äitien ko kema nälkä siis viritti niiden jälkeläiset toipumaan nälkiintymisestä paremmin. Ei siis ole välttämättä helppoa erotella, mi ten stressi vaikuttaa yksilön elämään, ja mistä mekanismeista vaikutukset johtuvat
Sen sijaan on tavallista, että elämän aikana ympäristöolot muokkaavat yksilön geenien aktiivisuutta. Erilaista stressiä ko keneita perhosia ja niiden jälkeläisiä tut kimalla Saastamoinen tunnisti ne gee nit, joiden toimintaan stressi vaikuttaa. IS TO CK PH O TO. He saattoivat yhtäkkiä erottaa hiiriemon sen pennuista tai pudottaa sen veteen. Tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että tulosten perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä, että traumaattinen kokemus periytyisi. Ne ovat dna-juosteeseen sitoutuneita hiilivetyryhmiä, jotka säätelevät geenien toimintaa. Jos hiirenpennun emo kokee stressiä, se voi näkyä pennussa myöhemmin riskinottona. Amerikkalaistutkijat huomasivat, että holokaustista selvinneiden lapsilla tavattiin vähemmän stressihormoni kortisolia muuhun väestöön verrattuna. ”Stressaantuneet perhoset munivat vähemmän, mutta suurempia munia”, Saastamoinen kertoo. Äidin kokemukset voivat siis heijastua kahteen seuraavaan sukupolveen. Kotihiiren (Mus musculus) avulla monia epigeneettisiä mekanismeja on opittu ymmärtämään paremmin. Hedelmöityksessä monet epigeneettiset tekijät ”nollautuvat”, mutta sen jälkeen sikiöaikana kohdussa koetut olot muokkaavat geenien toimintaa, kuten esimerkki Hollannin nälkätalvesta osoitti. Nämä muutokset voivat periytyä kahden sukupolven päähän. Käyttäytymisen ja epigeneettisesti periytyvien muutosten erottamiseksi tutkijat tekivät kokeita hiirillä. Pentujen stressi näkyi myös silloin, kun ainoastaan niiden isä oli kokenut stressiä, vaikka se ei koskaan edes nähnyt pentujaan. Kohdussa kasvavalla sikiöllä sukusolut ovat jo syntyneet, joten nekin altistuvat äidin kokemuksille. Holokaustin kokenut vanhempi saattaa esimerkiksi kantaa traumojaan läpi elämänsä, mikä näkyisi siinä, miten lasta kasvatetaan. Kotihiiren stressi periytyy Luonnossa lajit elävät stressaavassa ympäristössä. ”Tutkimme äitien ja jälkeläisten gee nien toimintaa sekä epigeneettisiä muu toksia”, hän kertoo. Osa perhosista nä ki toukkana nälkää, toiset taas joutui vat aikuisena bakteeriinfektion kouriin. Kun emo pääsi takaisin pentujensa luo, se oli vauhkona eikä hoitanut pentujaan normaalisti. ”Olemme nähneet viitteitä, että stres si perhosen aikuiselämän aikana saa sen käyttäytymään eri tavalla, kun se tietää, että se mahdollisesti elää vähän lyhyem män aikaa”, Saastamoinen sanoo. Tutkijoille ei ollut yllätys, että stressattujen emojen pennut eivät käyttäytyneet normaalisti aikuisina. Saastamoinen halusi tietää, vaikuttavat ko eri stressitekijät samoihin epigeneet tisiin säätelymekanismeihin. Luonnossa perhosia stres saavat esimerkiksi nälkä, kylmyys, kui vuus, kuumuus tai sairaudet. Nälkä kuitenkin loppui pian, ja hitaalle viritetystä aineenvaih dunnasta oli lapsille terveydellistä hait taa, koska ruoasta ei enää ollut pulaa. Kun hiiret kasvoivat ja lisääntyivät, niiden vanhempien kokema stressi periySelitys löytyi epigenetiikasta. ”Ja nämä perho set lisääntyvät terveitä nopeammalla tahdilla.” Saastamoinen alkoi tutkia eri stres sitekijöiden eroja. 32 SUOMEN LUONTO 9/2019 IHMISTÄ LUKUUN OTTAMATTA monellakaan nisäkkäällä ei ole havaittu kolmea sukupolvea pidemmälle periytyvää geenien toiminnan säätelyä. Vastoin käymisten jälkeen stressatut perhoset lisääntyivät. Hiiret olivat apuna muun muassa tutkimuksessa, jossa selvitettiin kuinka holokaustin uhrien kokema stressi periytyy. Lapsilta löytyi myös heille ominaisia dna:n metylaatioita. Nälkä viritti lasten aineenvaihdunnan geenit hitaalle tasolle heidän vielä ollessaan äi tiensä kohduissa. Kaikki peliin Luonnonlajit kohtaavat erilaisia stressi tiloja usein. Vaikuttiko nälkiintyminen tai taudin ilmeneminen samoihin vai eri geeneihin. Perhonen pistää silloin kaiken ener gi ansa jälkeläisten saamiseen
Kasvinsyöjät pitäisi pitää loitolla, kun taas kukissa vierailevat pölyttäjät ovat tervetulleita vieraita. Molemmissa osissa dna-juosteen metylaatio lisääntyy. Kun stressaantuneiden emojen poikaset saivat elää virikkeellisessä ympäristössä, niiden jälkeläiset eivät enää kärsineet stressistä. Kasvit ristipaineessa Geenin aktiivisuuden säätely auttaa rypsiä sopeutumaan äkillisiin muutoksiin. Tulevien hiirisukupolvien kohtalo ei kuitenkaan ollut sinetöity. Äitien kokemat vastoinkäy miset ilmeisesti periytyvät niiden jälke läisille siten, että jos lapsetkin joutuvat samanlaisiin stressaaviin oloihin kuin äiti, niiden elimistö näyttäisi kykyne vän reagoimaan nopeasti. Luonnos sa lajit elävät stressaavassa ympäristös sä koko ajan. Hiiret saattoivat kulkea avoimilla alueilla vailla suojaa, tai ne saattoivat veteen joutuessaan lopettaa uimisen aikaisemmin kuin terveet hiiret. Sitä on tutkittu kasveilla paljon. Samaan aikaan metylaatio vaikutti myös kukkiin. Niiden muoto ja tuoksu muuttuivat, minkä seurauksena kukat kiinnostivat vähemmän niissä vierailleita kontukimalaisia. Tutkimukset on julkaistu seuraavissa tiedelehdissä: Nature Neuroscience ja Science (kotihiiret), PLoS One (rypsi) ja Scientific Reports (haarapääskyt).. Silloin epi geneettiset säätelytekijät aktivoituvat, ja ne joko voimistavat tai hiljentävät aineenvaihdunnan geenien toimintaa. Vaikka rypsi ei pääse kasvinsyöjiä karkuun, se kykenee puolustautumaan. Toisaalta glukosinolaatit voivat pitää pölyttäjätkin loitolla, joten niiden tuottaminen pitää pystyä myös lopettamaan nopeasti. Siksi Saastamoinen haluaa selvittää, kuinka paljon stressi muokkaa luonnonvaraisten perhosten elämää. tyi jopa kuusi sukupolvea eteenpäin. ”Epigeneettiset muutokset vaikuttivat erilaisiin säätelygeeneihin”, Saastamoi nen kertoo. Kasvit joutuvatkin luovimaan erilaisten paineiden ristiaallokossa. Pentuna koettu emon stressi näkyi esimerkiksi riskinottona. Suurin osa stressitekijöiden tutkimuk sesta tehdään laboratoriossa. Kun kaaliperhosen toukka syö rypsin lehtiä, se vaikuttaa kasvin geenien säätelyyn sekä syödyissä lehdissä että vahingoittumattomissa kukissa. Mielekäs tekeminen ja luonnossa oleilu vähentävät stressiä ja ehkäisevät mielenterveysongelmia. Rypsin (Brassica rapa) lehdet maistuvat monille hyönteistoukille, myös kaaliperhosille (Pieris brassicae). Tämä on havaittu ihmisilläkin. 9/2019 SUOMEN LUONTO 33 KUKKIVIEN KASVIEN pitää samaan aikaan ajaa hyönteisiä pois ja houkutella niitä luokseen. Näihin äkillisiin muutoksiin kasvit saavat apua geenin aktiivisuuden säätelystä. Epigeneettisten muutosten tiedetään periytyvän paremmin kasveilla kuin nisäkkäil lä. Periytyvä dna-juosteen vaimentuminen ja sen aikaansaamat muutokset kasvin ulkomuodossa voivat auttaa sitä sietämään ja ehkäisemään kasvinsyöjien hyökkäyksiä. Kun kaaliperhosen toukat syövät rypsin lehtiä, kasvi yrittää häätää ne lehtien kemiaa muuttamalla. Kun rypsiä syödään, sen lehdet alkavat tuottaa näitä kemikaaleja, kuten kitkeränmakuisia glukosinolaatteja. Geenien toiminnan säätelymekanismit voivat siis samaan aikaan olla sekä hyödyllisiä että haitallisia. Näin hiiret toipuivat monen sukupolven yli kantaneesta stressistä. Sen aseisiin kuuluu jasmonihappo, kasvihormoni, jonka avulla kasvi tuottaa lehdissään puolustuskemikaaleja. Tutkijat havaitsivat stressiin vaikuttavissa geeneissä metylaatiota ja epäilivät, että vaikutus periytyy. Akuutissa tilanteessa rypsin pitää kyetä toimimaan nopeasti, sillä se menettää lehtiään koko ajan. JU SS I H EL IM Ä KI / VA ST AV A LO Jutussa selostetut kokeet ovat eri maiden eettisten neuvostojen hyväksymiä. Ne osoittivat masennuksen merkkejä
Jos se epäonnistuu ajoituksessa, lintu saattaa saapua pesimä sijoilleen liian varhain, jolloin sen voi olla vaikea löytää hyönteisravintoa. Eri yhdyskuntien linnut palasivat muutolta eri aikaan ja aloittivat siten pesinnän hieman eri aikoihin. Clock-geenin toiminta säätelee käyttäytymisen päivittäistä ja vuodenaikaista rytmiä kasveilla, linnuilla ja nisäkkäillä. Näin ne pääsivät aloittamaan pesinnän varhemmin kuin myöhemmin muutolle lähteneet ja pesimäpaikoille saapuneet linnut. Suomessa tämä aika on toukokuussa. V ES A H U TT U N EN. Tutkijat selvittivät kuinka paljon Clock-geeni muuntelee Sveitsin ja Italian rajalla elävillä haarapääskyillä ja vertasivat tuloksia lintujen vuosirytmiin. Päivän pituus on päiväntasaajan tuntumassa sama ympäri vuoden, joten linnut eivät voi käyttää sitä vihjeenä vuodenajasta. Selitys lintujen erilaiseen muuttoja pesimärytmiin löytyikin epigeneettisestä tekijästä, eli geenin tiettyjen alueiden metylaatiosta. n Aikainen lintu madon nappaa Haarapääskyn täytyy lähteä muuttomatkalleen juuri oikeaan aikaan. Tämä säätelee geenin aktiivisuutta. He tutkivat 29 pesimäyhdyskunnan lintuja kolmella eri alueella. Geenialueiden voimakas metylaatio laukaisi tutkittujen naaraspääskyjen kevätmuuton aikaisemmin, ja pääskyt myös saapuivat aiemmin reviirilleen. Geeni toimii yhdessä aivojen käpylisäkkeen ja silmien valoärsykkeiden kanssa ja säätää siten eliöiden käyttäytymistä ja fysiologiaa. Tutkijoiden yllätykseksi he eivät havainneet eroja Clock-geenin muuntelussa eri vuosirytmin omaavilla linnuilla. 34 SUOMEN LUONTO 9/2019 ERI YKSILÖILLÄ on taipumus kulkea omassa rytmissään. Tämän johdosta aikaiset pääskyt saivat keskimäärin enemmän poikasia koko kesän pesimärupeaman ja usean pesyeen turvin. Sama geeni vaikuttaa siis sekä meidän ihmisten että haarapääskyjen vuorokausirytmin säätelyyn. Lähtömerkin antaa geenien aktiivisuutta säätelevä tekijä. Elämänkierto perustuu eri vuodenaikojen rytmiin. Myös kesän ensimmäisen pesyeen tulisi kuoriutua silloin, kun hyönteisravintoa on runsaimmin tarjolla. Väärin ajoitettu muuttomatka voi koitua haarapääskylle kohtaloksi. Haarapääskyn (Hirundo rustica) täytyy osata aloittaa muutto ja pesintä oikeaan aikaan. Säätely on paitsi geneettistä, myös epigeneettistä. Kuinka lintu siis osaa lähteä muutolle Saharan etelänpuoleisesta Afrikasta oikeaan aikaan, jotta se ehtii parahiksi pesimäkauden alkuun. Sveitsiläis-italialainen tutkijaryhmä selvitti haarapääskyjen muuttoja pesintärytmiä valopaikantimien avulla ja vertasi niitä Clockgeenin aktiivisuuteen
89 €) Tilaa nyt: www.suomen luonto.fi/joulu WWW.SUOMENLUONTO.FI ANNA LAHJAKSI UPEA SUOMEN LUONTO -LEHTI! SuomenLuonto_Joulu_2019.indd 1 22.10.2019 15.44. HYVÄN MIELEN JOULULAHJA! Tilaamalla luonnonystävän ykköslehden tuet luonnonsuojelua. 9–15), tilaajapalvelu@suomenluonto.fi Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Tarjous on voimassa 6.1.2020 asti uusille tilauksille kotimaassa. Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto. Suomen Luonnon kymmenen numeroa tekevät hyvää luonnolle ja sinulle. LEHTI + DIGI VUODEKSI 57,50 € (norm. Tilaukset: www.suomenluonto.fi/joulu, (09) 228 08210 (ark
36 SUOMEN LUONTO 9/2019 M A A N P E R Ä L L Ä Tupsukekomuurahainen Formica aquilonia Tarhasiira Oniscus asellus
TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVITUS PAULIINA HOLMA Hyppyhämähäkki Salticidae. 9/2019 SUOMEN LUONTO 37 Maaperän lajit hajottavat, muokkaavat ja kierrättävät kuolleesta aineksesta pohjaa uudelle kasvulle. On korkea aika tutustua näihin alamaailman sankareihin
Maaainek sen raekoko, happamuus ja kosteus vai kuttavat lajikirjoon sekä yksilömäärään. Seuraavana kuvaan astuvat pedot kuten petopunkit ja hämähäkit. Kirjan myötä monet maaperälajimme, kuten änkyrimatoihin kuuluvat valko änkyri ja keltaänkyri, saivat ensi kertaa suomenkieliset nimet. Jääkauden jälkien lisäksi myös ihmi nen jättää yhä enemmän jälkiään maa perään muokkaamalla sitä voimakkaasti muun muassa hakkuilla, rakentamalla, viljelemällä ja kuivattamalla. Silloin voisi tosin näyt tää jättiläiseltä vaikkapa sukkulamadon silmissä. Maaperässä vilskeestä vastaavat esi merkiksi punkit, hyppyhäntäiset, hä mähäkit ja tuhatjalkaiset. Sen lisäksi maahan suikertavat kas vien juuret sekä sienirihmastot kattavat maaperän kasviksia syöville kulkijoille sekä hajottajille notkuvan noutopöydän. Silloin tämä pitkäikäinen humusaines alkaa hävitä ja pellon humustase muuttuu negatiivisek si. Elämän vilske ja vilinä on kuitenkin keskittynyt vain sen joitakin senttejä paksuun pin taosaan eli humukseen, lähelle kasvijät teiden ja karikkeen muodostamaa ruo kavarastoa. Maanalainen miljoonakaupunki Maaperä koostuu kerroksellisuudesta, jota kutsutaan maannokseksi. Huhta toimitti yhdessä tietokirjai lija Eeva-Liisa Hallanaron kans sa elokuussa ilmestyneen teoksen Elämää maan kätköissä (Gaudeamus). ”Sukkulamadot ovat 0,1 millin pak suisia ja niitä voi löytyä pohjavedestä kin”, sanoo ekologian ja ympäristönhoi don emeritusprofessori Veikko Huhta Jyväskylän yliopistosta, kun istahdam me bio ja ympäristötieteiden laitoksen kirjaston lukutilaan. Metsälukki Mitopus morio Karhukainen Heterotardigrada. ”Hajoaminen kiihtyy, kun olot muut tuvat esimerkiksi viljelymaan muok kauksessa siten, että karikekerroksen la jit häviävät, mutta esimerkiksi baktee reilla on herkulliset oltavat. Koska syötävää on paljon, on myös si tä hyödyntävää ja hajottavaa porukkaa oltava paljon. Maaperä köyhtyy”, Huhta valaisee. Maaperässämme vilistää yli 300 petopunkkilajia, ja saman ver Maaperässä elämän vilske on keskittynyt humukseen. Pitkäaikaisen eloperäisen aineen eli humuksen hajoaminen saattaa luonnon oloissa kestää jopa tuhansia vuosia. 38 SUOMEN LUONTO 9/2019 J otta ymmärtäisi, millaista elämää vietetään jalkojem me alla maaperässä, pitäisi ajatella itsensä millimetrin pituiseksi maaperäpunkik si. Se on ai koinaan syntynyt ainesten kasautuessa maan pinnalle jään sulaessa. Olennaisimmat asiat ovat kasvillisuus sekä pintamaan maalaji, joka Suomes sa on useimmiten moreenia
Jopa yli metrin syvyydessä saattaa vastaan tulla vaikkapa valkohyppiäisiin kuuluva kulkija. ”Joukossa on paljon vapaamatkusta jia, jotka kampeavat itseään isomman Maaperän eläimille rytmin antavat lämpötila ja kosteus. Sepän toukka Elateridae Ruskojuoksiainen Lithobius forficatus. Monet hyönteiset kuten kovakuoriai set ja kaksisiipiset myös munivat maa han, joten siellä on aimo joukko myös niitä eri muodoissa, munina, toukkina sekä koteloina. Lämpötila rytmittää elämää Vaikka maan elämä pääosin keskittyy muhevampaan pintaosaan, myös sy vemmällä maan uumenissa, jopa poh javedessä asti, on tavattu elämää kuten sukkulamatoja. ”Hyvänä lumitalvena ei maape räeläinten määrässä näy vähenemistä. Niille oleellisia tekijöitä ovat eten kin lämpötila sekä kosteus. Monilla pintamaan lajeilla on yksi vuotinen kierto, jolloin uusi sukupol vi syntyy ja kehittyy kerran vuodessa, mutta humuskerroksen lajeille on taval lisempaa lisääntyä milloin tahansa olo jen ollessa suotuisat. ”Jotkut riippuhämähäkkilajit vaativat kylmäkäsittelyn, jotta alkavat lisäänty mään”, Huhta kertoo. Se on väriltään lumival koinen ja silmätön, mikä osoittaa sen so peutuneen kulkemaan ikuisessa pimey dessä. Maaperän lämpötila vaihtelee talven miinus vii destä kesän plus kahteenkymmeneen asteeseen. Rytmiä antava valo puuttuu, joten aina parin sentin syvyydestä alaspäin asustavat maaperäeläimet eivät nou data aktiivisuudessaan vuorokausiryt miä. Hyvin harvat ovat kuitenkaan aktiivisia, mutta niitäkin toki on.” Talviaktiivisia lajeja löytyy ainakin hyppyhäntäisistä sekä hämähäkeistä. Ne liikkuvat ja syövät myös lämpötilan painuessa pakkaselle. 9/2019 SUOMEN LUONTO 39 ran sammalpunkkilajeja, parisataa hyp pyhäntäislajia, ainakin 150 hämähäkki lajia sekä lisäksi lieroja, lukkeja, muura haisia, tuhatjalkaisia, maasiiroja, sukku lamatoja ja karhukaisia. Jos kaivaa lapiolla maata lumen alta, siellä näyttää kaikki olevan ennallaan. Eläinten lisäksi maaperässä on muita kin eliöitä kuten bakteereja, sieniä, al kueläimiä sekä esihyönteisiä, jotka muo dostavat myös oman tärkeän perusosan sa maaperän ravintoverkoista ja hajotus toiminnasta. Maaperäeläimet voidaan jakaa ravin tobiologisesti neljään ryhmään: baktee rinsyöjiin, sienensyöjiin, karikkeensyö jiin sekä petoihin. Kimppakyytejä ja tuulenpuuskia Siivettömät maaperäeläimet ovat hitaita levittäytymään uusille alueille, ja siihen ne käyttävätkin muiden apua. Siellä ei tarvita koreita värejä tai hyödyttömiä silmiä
Eläimiä leviää myös ihmisen toimesta tahattomastikin esimerkiksi työkalujen mukana. Lehdossa muutkin lie rolajit ovat tärkeitä avainlajeja. Maaperä onkin tärkeä elin ympäristö, joka vaikuttaa myös maapal lon hiilitaseeseen sitomalla ja vapautta malla maahengityksestä syntyvää hiili dioksidia. Sukku lamato kiinnittää itsensä toisesta pääs tä maakokkareen päälle ja alkaa huo jua paikallaan. Taimi kasvoi nopeammin”, Huhta kuvailee. Moni maaperän lajeista on ekosystee mille tärkeä avainlaji, jonka runsaus ker too myös ympäristön tilasta. Huhdan mielestä olisikin kiinnostavaa tietää enemmän maaperäeliöstön diver siteetin eli monimuotoisuuden vaikutuk sesta luonnon monilajisessa kasviyhtei söön: tarvitaanko jonkin tietyn asian te kemiseen yksi laji, viisi lajia vai peräti kaksikymmentä lajia. Mäntymet sän avainlaji on kunttamato, kun esimer kiksi tuoreen kangasmetsän maata hal litsee metsäliero. ”Eurooppalaisia lieroja päätyi näin siirtolaisten mukana PohjoisAmerik kaan, jossa ne levisivät ja tutkimusten mukaan muuttivat siellä maaperän hu musprofi ilia.” Tuuli taas antaa vaikka maapallon ympäri vauhtia keveimmille eliöille, joi ta ovat esimerkiksi alkueläinten ja bak teerien itiöasteet. Sammalpunkki Oribatida Valkohyppiäinen Onychiuridae. Paljon on myös lajeja, joiden mahdol lisista kimppakyydeistä tai muista liik kumistavoista ei tiedetä vielä mitään. Nämä maaperän möyhentäjät vaikut tavat tietenkin myös metsän kasvuun. Jotkin lierolajit ovat valloitta neet uusia mantereita ihmisen matkassa. Köyhän miehen sademetsä Maaperää on sanottu köyhän miehen sa demetsäksi, sillä lajirunsaus on samaa luokkaa. Kun vaikkapa kovakuo riainen viilettää ohi, mato tarttuu siihen kiinni ja matkustaa ”jäniksenä” parem mille ruokaapajille.” Vapaamatkustajapunkeilla taas on ja loissaan erilaisia väkäsiä ja sukasia, joi den avulla ne tarrautuvat itseään isom man otuksen pintaan. Karhukaisilla on lepomuotoja, jotka leviävät tuulen mukana. 40 SUOMEN LUONTO 9/2019 otuksen, kuten kovakuoriaisen, linnun tai pienen nisäkkään, kyytiin. Kun sinne lisät tiin änkyrimatoja, maaperän ravinteiden kierrätys ja hiilidioksidin vapautuminen nopeutuivat. ”Esimerkiksi koivuntaimen kasvua on testattu ymppäämällä sen juurelle eri laisia maaperäeläimiä. ”Myös karhukaisilla on lepomuotoja, jotka voivat levitä tuulen mukana.” 0,05–1 millin pituiset nallekarhua muistuttavat, äärilämpötiloja hyvin kes tävät karhukaiset taitavat olla maaperän julkkiksia ja varsinaisia kosmopoliitteja, sillä niitä on kuljetettu Kuuhun asti is raelilaisen Beresheetluotaimen mukana
Kun niitä ei ollut, Huhta päätti opetella senkin homman ja lainasi poi kansa kameraa, jonka hän kytki laitok sen mikroskooppiin. Ja se perim mäinen kysymys, joka hänet alun alkaen veti maan pinnalle: mitä maaperäeläi met oikein puuhaavat. 9/2019 SUOMEN LUONTO 41 Ihastuttava kirjohyppiäinen Veikko Huhta on jäänyt professorin työs tään jo eläkkeelle, mutta maaperä vetää häntä edelleen puoleensa. ”Varmaan joku voisi minuun ihastua, jos olisin kirjo hyppiäinen.” Kirjohyppiäinen Orchesella flavescens Sukkulamato Nematoda. No, ei tul lut, mutta itse otus siinä kyllä vilistää.” Kirjan myötä tuo otus on nyt nimel tään kirjohyppiäinen eikä vain Orchesella fl avescens. Neliömetri metsämaata sisältää: · 1–5 miljoonaa sukkulamatoa · 100 000–500 000 punkkia · 20 000–100 000 hyppyhäntäistä · 10 000–50 000 änkyrimatoa · Lisäksi muun muassa kovakuoriaisia, hämähäkkejä, valeskorpioneja ja tuhatjalkaisia. Sitä varten tarvittiin tietenkin myös valokuvia kirjan päähen kilöistä. Jos professori saisi päivän ajaksi va lita itselleen maaperäeläimen ilmiasun, Huhdan valinta olisi selvä. Se katsoi minua mustil la silmillään ja heilutteli tuntosarviaan. MAANNOS : Maaperän pintakerroksen kerrosrakenne. Ihastuttava otus! Ajattelin, että tämä naama tulee kirjan kanteen. Humus muodostuu eloperäisen aineksen maatuessa. Lokakuiselta viikonloppureissulta Turkuun hänen mukaansa tarttui myös maaperänäytteitä. Lo put olen löytänyt.” Huhta on kuvannut myös 15 tieteelle uutta petopunkkilajia. Suomessa yleisin maannos on havumetsien podsoli. n Sanasto KARIKE : Kasveista varissutta kuollutta eloperäistä ainesta. ”Ensimmäisenä tuli vastaan kirjohyp piäisen naama. Se tapahtui Elämää maan kätköissä kirjaa tehdessä. Huhdan eläkeprojekti on ollut etsiä kaikki maamme petopunkkilajit. Ne Huhta kiikut ti maaperälaboratorioon ja tutki, mitä lounaissuomalainen maa pitää sisällään. ”Varmaan joku voisi minuun ihastua, jos olisin kirjohyppiäinen”, hän naurah taa ja kertoo ensikohtaamisestaan kysei sen lajin elävän yksilön kanssa mikros koopin alla. HUMUS : Humus on latinaa ja tarkoittaa maata. MAAPERÄ : Kallioperää peittävä irtomaasta koostuva kerros, paksuudeltaan nollasta (avokallio) useaan kymmeneen metriin (turvesuo). ”Ennen kuin aloin tutkia niitä, lajeja tunnettiin meillä vain 150, nyt 450
Tukea osoitetaan myös lippujen välityksellä.. 42 SUOMEN LUONTO 9/2019 Liput liehuvat taigalla Mielenosoittajien leiriin saapuu aktivisteja ympäri Venäjää
Ihmiset Pietarista Vladivostokiin ovat nousseet vastustamaan sitä. Nousemme junasta Urdoman kaupungissa ja ryh dymme tiedustelemaan, miten pääsemme läheiseen kylään, jossa juna ei enää pysähdy. Radan läheltä puut kaadettiin, mutta sittemmin metsille ei näy tehdyn juuri mitään. Juna kiitää radalla, jonka Stalinin vangit raken sivat 1940luvulla. Jos puut saavat edelleen kasvaa rauhassa, kor vet palautuvat ennalleen. Kylän nimi on Šies. Suolla kyykistelee yksinäi nen hahmo suuri tynnyri selässään: karpalonpoimija. Tienoon asukkaita huolettaa se, että jätteitä tuotaisiin kosteaan maastoon vesireittien latvoille. Kaatopaikan rakennustyömaa on aidattu. Läheisessä Urdoman kaupungissa kaatopaikkaa vastustetaan näkyvästi.. Metsä tummuu. Suomalaista huimaa eniten se, että ainuttakaan ojaa ei näy. 9/2019 SUOMEN LUONTO 43 Šiesin kylään PohjoisVenäjällä on suunnitteilla jättimäinen kaatopaikka. Välillä metsä väistää nevaa, joka ulottuu taivaanrantaan. TEKSTI JA KUVAT ANNI KYTÖMÄKI J unamatka Moskovasta Arkangelin alueen ja Komin tasavallan rajalle kes tää 21 tuntia. Iltaa kohti havupuut hiipivät mai semaan. Sinne, 1239 kilometrin päähän Moskovasta, on rakenteilla kaatopaikka pääkaupunkilaisten jätteille. Rataa reunustavat alkuun taajamat, viljelmät ja syysväriset lehti puut. Aamulla kuuset ovat kaventuneet kynttilämuotoon, männynlatvat leven tyneet lakkapäiksi
Vik tor ajaa tottuneesti ja kertoo, että kaatopaikan vas tustaminen on hänelle ainoa vaihtoehto: ”Minulla on kaksi lasta. Huo menna näemme, mitä Šiesissä tapahtuu. Roskien vastainen liike levisi pian paikallistasol ta Arkangeliin, Komin pääkaupunkiin Sykty vkariin, Moskovaan ja Pietariin. 44 SUOMEN LUONTO 9/2019 Metsä maailmankartalla Kesällä 2018 urdomalaiset metsästäjät pelmahtivat Šiesin liepeillä laajalle avohakkuulle. Kuskina on öljyalalla työskentelevä Viktor, joka käy Šiesissä viikonloppuisin. Suunnitelman mukaan osa Moskovan roskista vietäisiin jatkossa laitokseen, jossa jätteet silputtai siin ja käärittäisiin kelmuihin. Monet mieltävät, että Venäjällä kansalaisten ei kannata asettua vastahankaan, niin minäkin. Aktivistien lisäksi Šiesissä on vartijoita ja polii seja, jotka pitävät silmällä tekniikkaa ja rakennus materiaaleja. Šiesiin perustettiin leiri, jossa aktivistit valvovat työmaan tapahtumia. Metsästäjät toivat tiedon Urdomaan, ja järkyttyneet kaupunkilaiset ryhtyivät kiireesti sel vittämään yksityiskohtia. Han ke sai niin paljon julkisuutta ulkomaita myöten, et tei rakennustöitä ole jatkettu sitten kevään: käyn nissä ovat jälkikäteiset ympäristöselvitykset. Kaa topaikan rakentajien pystyttämä tiesulku kierre tään ojanpohjille laskettuja lautasiltoja pitkin. Ojan kautta kaatopaikalle Aamulla kapuamme hotellin pihassa maastoautoon. Toisissa videoissa aktivistien leirissä soitetaan haitaria kai kessa rauhassa. Sosi aalisessa mediassa kiertävät videot, joissa aktivis teja riepotetaan pois rakennustyömaalta. Metsän suonet laskevat Vytšegdajokeen, joka hiek Moskvajoen rannoilla levittäytyvässä pääkaupungissa asuu 13 miljoonaa ihmistä, joiden jätteitä on tarkoitus kuljettaa Šiesin kaatopaikalle.. En halua, että he sairastuvat.” Šiesiä ympäröi taiga, jota kirjovat suot ja purot. Aktivistit koettavat estää ma teriaalien kuljettamisen alueelle, ja tukea osoitta vat yllättävätkin tahot. Hän kuljettaa leiriin vettä, elintarvikkeita, aktivisteja – ja toimittajia. Juuri ennen matkaamme Venäjän mediassa kerrottiin, että kymmenet len täjät ovat kieltäytyneet tuomasta työmaalle polt toainetta. Kun ilta saapuu Urdomaan, alkaa jännittää. Aukiolla työs kentelevät konekuskit kertoivat kaatopaikkasuun nitelmasta. Matka Šiesiin on kurainen ja kuoppainen. Erämaahan tuotaisiin 20 vuoden aikana 10 miljoo naa tonnia yhdyskuntajätettä. ”Briketit” kuljetet taisiin junalla Šiesin kaatopaikalle, joka olisi kool taan eri lähteiden mukaan 300–5000 hehtaaria. Heidän ja aktivistien välillä on tämän tästä yhteenottoja
Vera on tullut Šiesiin 10 päiväksi, koska ha luaa puolustaa pohjoista luontoa. Vera iloitsee siitä, miten monin tavoin paikalliset auttavat aktivisteja: ”Kun eräs poika kävi hakemassa apteekista leiriin lääk keitä, hän sai ne ilmaiseksi.” Metsätie on täynnä lätäköitä, välillä kahlaamme kurassa. Harjanteen toisessa päässä on aktivistien päivystyspiste, ainut paikka, jossa kännykkä toimii. Sepeliharjanteelta laskeudumme Šiesin rauta tieaseman pihaan. Vartijoita kuljeksii lähettyvil lä, mutta he eivät asetu tiellemme. Hän on kotoisin Komista mutta muuttanut avioiduttuaan EteläVe näjälle. Mediassakin kaatopai kan vastustajat ovat maininneet suurimmaksi huo lekseen sen, että jätekasoista valuvat ainekset pi laisivat vesistöt ja sitä kautta ihmisten terveyden. Poikkeamme aktivistien en simmäisessä tukikohdassa, Nuotionimisellä metsä kojulla, jossa kohtaamme Veran. ”Tuohon kaivinkone upposi talvella koppia myö ten”, Viktor osoittaa. 9/2019 SUOMEN LUONTO 45 kasärkkiensä lomassa luikertaa kohti Vienanjokea ja edelleen Vienanmereen. Tähystysvuorossa oleva arkangelilaiskaksikko ter vehtii meitä iloisesti. Ohitamme hä net vaiti. Aseman taka na näemme jo aktivistien pääleirin teltat ja kum Šiesiin saapuva kohtaa ensimmäiseksi aktivistien metsäleirin. Erämaahan tuotaisiin 20 vuoden aikana 10 miljoonaa tonnia jätettä.. Vajaan tunnin päästä nousemme autosta ja jat kamme matkaa jalan. ”Ja tuolla näkyy aita, jonka ne pystyttivät ja me kaadoimme.” Kiipeämme metsästä ratapenkalle. Pu narinnat ja vihervarpuset äännehtivät, jossain ki lisee tilhiparvi. Puoliso on mak sanut matkat ja hoitaa kotona Krasnodarissa pa riskunnan pieniä lapsia. Edessä avau tuu kaatopaikkaalue, suuri raivio täynnä maaka soja, kaivantoja ja lammikoita. Radan ja työmaan väliin on keottu sepeliharjanne, jonka päässä sei soo mustiin vaatteisiin, heijastinliiviin ja kasvo naamioon sonnustautunut vartija. Syysaurinko lepää pienellä avosuolla. Taustalla näkyvät rakenta jien ja vartijoiden parakkiasunnot. Kävelymatkaa kaatopaikkatyömaalle on pari kilometriä. Urdomassa jätteiden keräyspiste on retuperällä
Aktivistien vieraana Saavumme aktivistien leiriin, jossa on ollut enim millään yli 600 ihmistä. Kymmenet saappaat odottavat alassuin taivasalla, hammasharjat seisovat rivissä pesupisteellä. 46 SUOMEN LUONTO 9/2019 pareen, jolle on pystytetty salkoja. Mitä ilmeisimmin Šies valittiin kaatopaikka alueeksi siksi, että kartalla kylä on kätevästi radan varrella ja kaukana asutuksesta. Läsnä on silti kysymys, mitä seuraavaksi. Hän tarjoaa välipalaa ja kertoo tulleen sa leiriin kunniantunnon takia: ei ole oikein, että jätteitä kuljetetaan kauas toisten maille. Aktivistien telttakylän viereen on istutettu puita kaadettujen tilalle. Haastateltaviksemme päätyvät opiskelija Sergei, rautatietyöläinen Katja ja matematiikanopet taja Olga. Leirin katoksissa ja teltoissa valmistetaan ruo kaa, syödään, lämmitellään tulen äärellä. Vuodessa leiri on järjestäytynyt kokonaisuudek si, jossa voi asua. Niissä liehuu Venäjän ja muiden maiden lippuja Kuubaa myö ten. Teltat aiotaan varustaa talvenkes täviksi. Erämaa on monille takapihaa. Jätteet lajitellaan tarkasti. Minähän autan puolustamaan niiden metsää.”. ”En pelkää petoja. Kaatopaikka on saanut vastustajia eri puolilta maapalloa – myös Suomesta. Samalla he kokevat puolustavansa ko ko maata, eivät vain Šiesiä. Viktor esittelee meille metsään pys tytetyn telttasaunankin. Rakentajien palkkaamat mustapukuiset vartijat partioivat Šiesin rautatieasemalla. Aktivistit pohtivat, että Arkangelin alueella ei ole totuttu kohtuuttomuuksiin, koska tienoo sääs tyi aikoinaan mongolivalloitukselta ja maaorjuu delta. ”Olemme kanssanne”, ranskankielinen kylt ti ilmoittaa. Lomien loputtua useim pien on täytynyt palata kotiin, mutta ympärillä hyörii silti väkeä Arkangelin alueelta ja Komin ta savallasta. Hankkeen suun nittelijat eivät kuitenkaan huomioineet, että Venä jän syrjäseuduilla ihmiset eivät linnoittaudu taaja miinsa. Heidän mukaansa Šies on ”herättänyt” Poh joisVenäjän. Odottavatko rakentajat, että aktivistit väsyvät päi vystämään eikä uusia saada tilalle
Leirin viereisellä kumpareella hulmahtaa muiden joukos sa Suomen lippu, tuliaisemme. Viimeisenä matkapäivänä käymme junalla Ko min puolella. Leirissä meille tarjotaan kenttälounas. Urdomallakin on toki kääntöpuoli. Lempisieneni on koivurousku.” Ennen kaivinkoneiden tuloa Šiesissä kohosi kum pu, jota paikalliset ihmiset kutsuivat Kultaiseksi mäeksi. Tuos sa on sepeliharjanne ja yrmy vartija, tuolla akti vistit! He seisovat harjanteella rivissä ja huiskutta vat kaksin käsin. Pihamailla ja ik kunoissa komeilevat ”Stop Šies” kyltit. Ehkä Šies silti on alku muutokselle Venäjän jätepolitiikassa – myös yksilötasolla. Kun juna pyyhäl tää kaatopaikkaalueelle, nojaan ikkunaan. Muistan krasnodarilaisen Veran vinkeän hy myn ja sanat muutamia tunteja aiemmin: ”En pelkää petoeläimiä. Kaupungissa on rei lut 4000 asukasta, joten noin 600 marssijan mää rä on kunnioitettava. Välillä noustaan vilkuttamaan ohi ajaville junille. Kännyköitä juoksutetaan luoksemme: kyllä, karhu seisoi tien laidalla vain minuutti sit ten, katsokaa, saimme kuvan! Tähyilemme metsään, mutta kontiota ei enää näy. Kaduilla kulkiessani joudun toteamaan, etten ole missään todistanut yhtä yksi tuumaista luonnonsuojelumieltä kuin Urdomassa. Jokai nen veturi viheltää aktivisteille tervehdyksen. Sen ympärillä ilkamoi kolmik ko, joka lähti leiristä ennen meitä. Saamme välitettyä Šiesiin tiedon, mo neltako olemme leirin kohdalla. Illansuussa töyssyttelemme takaisin kohti Urdo maa. Minähän autan puolus tamaan niiden metsää.” Ihmiset nousevat takajaloilleen Seuraavana päivänä Urdomassa on mielenosoitus Šiesin kaatopaikkaa vastaan. Paluumatka keskeytyy, kun Viktor jarruttaa. Ynseän vasti neen iskulauseille antavat pientareilla lojuvat ros kat ja pursuilevat sekajäteastiat. Syksyisenä sunnuntaina Urdoman kaupungin asukkaat osoittivat mieltään kaatopaikkaa vastaan. Juna viheltää ja ohittaa Šiesin aseman. Nimi juontui koivurouskun leimallisesta piirteestä, kellertyvästä maitiaisnesteestä. ”Met sästän karhuja, hirviä ja jäniksiä. Ihmiset osoitte levat metsään. Medved, erotan sanatulvasta, ja pon kaisen ulos. n Kirjoittaja on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. Marssijoita on lapsista vanhuksiin. Haluan uskoa, että harjanteella häämöttää muu takin kuin piskuinen ihmisjoukko: tulevaisuus. Edessä seisoo auto. 9/2019 SUOMEN LUONTO 47 ”Metsä on ruokavarastoni”, Viktor sanoo. Kaatopaikkatyömaan läheisellä lyhytkorsinevalla on lampare, johon talvella upposi rakentajien kaivinkone.
Hansaprintin ympäristöjohtamisen perustana on ISO 14001 -standardi ja jatkuvan parantamisen periaate: Vähennämme toimintamme aiheuttamia ympäristövaikutuksia joka vuosi. DNV:n myöntämä ISO 14001 -sertifikaatti kattaa Hansaprintin kaikki toiminnot.
Hansaprintin ympäristöjohtamisen perustana on ISO 14001 -standardi ja jatkuvan parantamisen periaate: Vähennämme toimintamme aiheuttamia ympäristövaikutuksia joka vuosi. Ostin öljyvärit ja siveltimet, pohjustin pellavakankaat. Huo neestani tuli aikakone, jonka avulla siirryin sata vuotta taaksepäin impressionistien Pariisiin. n Viides vuodenaika Joel Haahtela on perhosten keskellä kasvanut kirjailija ja psykiatri Kirkkonummelta. Valo otetaan meiltä pois, mutta menettämisellä on tar koitus, kuunnelkaamme pimeyttä. Taiteilijan mukaan viides vuodenaika tarkoitti marraskuuta, jolloin luon to ja ihminen pysähtyivät, kääntyivät sisäänpäin. Me olemme varastaneet maail malta sen hiljaisuuden. Hän pukeutui mustiin, piti päässään lierihattua ja teki muutenkin suuren vaikutuksen varhaisviisaalla ja pohdiskeleval la olemuksellaan, joka sai minutkin miettimään, jos ko pystyisin maalauksillani kuvaamaan neljättä ulot tuvuutta. Tummista maalauksista erottui pyöreä valon kajo, jokin taivaankappale ehkä. Jos tain syystä kankaille ei kuitenkaan ilmestynyt mes tariteoksia, joten nöyrryin ja ilmoittauduin Helsingin Taiteilijaseuran maalauskurssille. Vii des vuodenaika oli siis myös mielentila. Mutta me pelkäämme pimeyttä ja hiljaisuutta, sil lä valo ja melu auttavat meitä unohtamaan. Opettajaksi sattui Olli Hämäläinen, minua kym menisen vuotta vanhempi nuori mies. Sittemmin taidemaalarin urani haalistui, mutta vii des vuodenaika jäi mieleeni, enkä ole maalauskurs sin jälkeen koskaan kokenut marraskuuta ahdistava na vaan hiljaisena, kauniina ja puhdistavana aikana. Me tunnemme maailman painon, elämän kuor man, kaikki virheet ja turhat toiveet. Luonto vaipuu le poon, eikä odota mitään, se vain lepää, on olemassa, uinuu, hyväksyy itsensä. Ulkoiset ärsykkeet käyvät vähiin ja luon to auttaa meitä rauhoittumaan, tutkimaan itseämme. Ja valo kuuluu samaan sar jaan kuin ääni, jatkuva kaikkialle tunkeutuva melu, sähkölaitteiden sirinä, joka ei sekään tässä maailmas sa koskaan vaikene. Suomen luontoon on kuitenkin sisäänkirjoitettu sellainen paikka, marras kuu. Olemme täyttäneet maapallon valosaasteella, joka ei jätä ih mistä missään rauhaan. Mutta lohtu ei ole kaukana, sillä kerran vuodessa me saavumme vii denteen vuodenaikaan, jossa voimme levätä ja palaut taa tehdasasetuksemme. KUN OLIN KIRJOITTANUT luostariin sijoittuvan romaanin Adèlen kysymys, huomasin miten suuri tar ve ihmisillä oli paikoille, joissa pääsi edes hetkeksi maail maa pakoon, omaan rauhaan, hiljaisuuteen. 9/2019 SUOMEN LUONTO 49 KU VA A N N A RI IK O N EN 9/2019 SUOMEN LUONTO 49 H A A H T EL A K uusitoistavuotiaana luin Vincent van Goghin elämäkerran Hän rakasti elämää, joka järisytti maailmani. Oletteko koskaan maanneet sähköttömässä mökissä ja kuulleet hiljaisuuden hu minan. DNV:n myöntämä ISO 14001 -sertifikaatti kattaa Hansaprintin kaikki toiminnot.. EMMEKÖ ME IHMISET todella tarvitse tuollaista aikaa, ylimääräistä vuodenaikaa muiden vuodenaiko jen välissä. Olli työsti siihen aikaan maalaussarjaa Viides vuodenaika. Me kaipaamme sellaisia paikkoja, ja silti rikomme jatkuvasti kaipuutamme vastaan
50 SUOMEN LUONTO 9/2019
9/2019 SUOMEN LUONTO 51 Markus Sirkka ennätti vuoden viimeiselle souturetkelle juuri ennen kuin Kivijärvi jäätyi. TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA Markus Sirkka ennätti vuoden viimeiselle souturetkelle juuri ennen kuin Kivijärvi jäätyi. TEKSTI JA KUVAT HETKI ENNEN JÄÄTÄ
Kuinka olla kaan, vieressä on yksi maamme lukui Soutumatka alkaa Saarensalmesta, jonka kupeessa on veneenlaskupaikka.. Vieressä oli si saunakin, mutta se jää tällä kertaa lämmittämättä. Ilmoitustaululla mainostetaan joulumyyjäisiä. Kauhon airoilla jään pintaa kuin kala kuivalla maalla, enkä pääse mihinkään, jäästä ei saa otetta eikä tukea. On pak ko lyödä airo voimalla jäähän, niin että säleet lentävät. Kylän kupeesta löytyy veneenlaskupaikka ja avovettä. Kamiinan lämpö sulattaa pakkasen ja lähestyvän talven ikkunoihin kuto mia pitsiverhoja; vain muutaman kiven heiton päässä rannasta sijaitsevan Kivi saaren autiotuvan laverilla marraskuun pitkä yö on hyvä oikaista. Eteneminen käy työlääksi. Laajojen selkävesien väleissä vesi ahtautuu kapeisiin, saarten tukki miin salmiin, jotka jäätyvät selkiä sel västi aiemmin. Hienot hiekkarannat Lintusaaressa ensimmäinen vastaan tuleva elollinen olento on rantalouhi kossa seisova metsäpeura. 52 SUOMEN LUONTO 9/2019 S uomenselän tummien metsien keskellä uinuu yksi KeskiSuomen hel mistä, väkevä Kivijärvi. Jää kestää nuorison jäälle heittämät ki venmurikat, mutta minua ja venettä jää ei vielä kanna, joten ajatuksesta työn tää vene jäätä tai rantaa pitkin jostakin niemen takaa löytyvään avoveteen on luovuttava. Pauke kiirii ympäri jär veä ja huutaa korvaan muuten hiljaises sa maisemassa. Jää tekee vuoden viimei sestä souturetkestä haastavan. Yöllä pakkanen ei hellitä, vaan päin vastoin kiristyy. Marraskuun lopulla tal vi kuroo jo rantoja kiinni tahtonsa mukaan, mutta suuren järven selkävedet lainehtivat vie lä vapaina. Yön vanha jää ei vielä ole yli voimainen vastus, mutta sitä paksumpi saa jo puremaan hammasta. Marraskuun lopun päivä on kuulas, il massa on vahva talven tuntu. Järven pohjoispäässä, Kinnulan vene satamassa, lahti on jäässä niin pitkälle pystyy näkemään, monta sataa metriä. Kinnulan, Kivijärven ja Kannonkos ken kuntien alueella sijaitsevalla Kivijär vellä on pituutta peräti 50 kilometriä ja leveyttäkin jotakuinkin kymmenen ki lometriä. Pitsiä ikkunassa Kannonkoskinen Markus Temonen ojentaa auttavan käden ja kyyditsee minut ja veneen Saarensalmeen. Jäätä on enimmilläänkin vain pari senttiä, mutta läpi pääseminen on vai keaa – kevyt soutuvene ei ole jäänmurta ja. Reilut viisi pakkas astetta vahvistaa jääkantta ja kuroo um peen vielä illalla avoimena olleita avove sialueita. Rannalta katsoen avovettä näyttää riittävän pitkälle, mutta totuus yllät tää: iso osa vesialueesta on kirkkaan, ohuen jään peittämä. Onneksi ensimmäinen yösija on mel kein vieressä
Järveä luonnehtivat erityisesti itä rantojen mittavat louhikot, joista vesis tö on saanut nimensäkin, ja toisaalta KeskiSuomen pisimmät ja hienoimmat hiekkarannat. Saarella kasvaa komeita kilpikaarnaisia mänty jä, mutta paras tuulensuoja teltalle löy tyy kuivakäymälän takaa. Kivijärvien määrä on tarkkaan tiedos sa: Suomessa on 121 Kivijärvinimistä järveä, joista tämä Suomenselän veden jakajalla sijaitseva järvi on ylivoimaises ti suurin. Kokovertailussa 154 neliökilo metrin pintaala oikeuttaa Suomen jär vistä 30. Kukko kertoi kirkon paikan Harjusaaren ihanuus on tunnettu jo iät ja ajat, ja saari on tänäkin päivänä suo sittu aurinkoisten kesäretkien kohde. Kuivan kesän jäljiltä vesi on poikkeuksellisen alhaalla; uusia kiviä on ilmestynyt vetäytyneille rannoille ja Lintusaaren hiekkarannat ovat tavallis ta laajemmat. Rannalla on parikin Metsähallituksen ylläpitämää tulipaikkaa, mutta pohjoi sesta kylmästi puhaltava tuuli pakottaa etsimään telttapaikkaa ja suojaa tuiver rukselta sisemmältä saaresta. Lintusaarta kiertävät rannat pysy vät avoinna ilman raivaustakin; keskel lä Lintuselkää kohoavan saaren ranto ja pääsevät luonnonvoimat, jää, aallot ja uimarien jalat mylläämään ilman es teitä. Kannonkoskella, Piispa lankankaalla, kunnostetaan yli kilomet rin pituista pusikoitunutta ja heinitty nyttä rantaa takaisin luonnolle ja virkis tyskäytölle. Yön vanha jää ei vielä ole ylivoimainen vastus, mutta sitä paksumpi saa jo puremaan hammasta. Kuinka monta nii tä mahtaakaan olla. Lintuselän vedenpinta on 131 met riä merenpintaa ylempänä siitäkin huo limatta, että järven pintaa laskettiin 1800luvun puolivälissä puolellatoista metrillä. tilaan. Kivisaaressa oli muitakin, muun muassa metsäpeura. 9/2019 SUOMEN LUONTO 53 sista Peurasaarista. Suurella selällä tuuli puhaltaa usein, niin nytkin, ja Lintuselkä lainehtii ran toja lukuun ottamatta vapaana. On help po soutaa. Minua se ei haittaa, soutu vauhdilla ei karahda kohtalokkaasti yl lättävällekään kivelle. Myös järven kuhia ja taimenia mielivät kalamiehet pitävät saarta taukopaikka naan. Jää on kova vastus airoille.
Kansantarinan mu kaan se, mikä päivällä saatiin rakennet tua, oli yön aikana purettu. · Kinnulan, Kivijärven ja Kannonkosken kuntien alueella Keski-Suomessa. · Kivijärvi laskee vetensä Viitasaaren reittiä pitkin Keiteleeseen ja edelleen Kymijoen vesistöä Suomenlahteen. Saaresta löytyi 1950luvulla vanha hauta, jossa oli useita pääkalloja. KIVIJÄRVI · Suomen 30. Kirkon rakentaminen ei kuitenkaan käynyt noin vain. Teltassa ei kuitenkaan kummittele, kun makuupussi tarjoaa makeat unet. · Pinta-ala 154 neliökilometriä, rantaviivaa 544 kilometriä. Siellä kirkko nyt seisoo, ja kukko kiekuu Kivijärven kun nan vaakunassa. · Järveä säännöstellään Vattenfallin Hilmon voimalaitoksen tarpeisiin. 54 SUOMEN LUONTO 9/2019 Saaressa on huilattu myös kirkkomat koilla, kun on soudettu kirkkoveneellä selän yli Kivijärven kirkkoon. suurin ja Keski-Suomen neljänneksi suurin järvi. Ylivoimaisen ja yliluonnollisen vas tuksen edessä kirkon rakentamisesta luovuttiin, ja uuden kirkonpaikan löy täminen annettiin kukon tehtäväksi. · Järven tuntumassa on suojelu alueita ja Keski-Suomen pisimmät hiekkarannat. Lintusaaren rantoja reunustavat hienot hiekkarannat. Syynä olivat hyvät liikenneyh teydet: saareen oli hyvä soutaa jokaises ta ilmansuunnasta, vesistöt kun olivat tärkeitä kulkuväyliä ennen kunnollisia teitä ja polttomoottoreita. Järveltä kantautuvaan aaltojen pauhuun sekoittuu rannan jäiden helinä kuin tu hansien tuulikellojen soitto. · Kivijärven ja Kannonjärven välinen Kannonkoski antoi nimen vuonna 1934 Kivijärvestä ja Viitasaaresta itsenäistyneelle Kannonkosken kunnalle. Niin tai näin, saaresta löydet tiin 1950luvulla hiekanajon yhteydessä vanha hauta, jossa oli useita pääkalloja. Itse asias sa Lintusaarella on osansa tarinassa sii tä, miten Kivijärvi sai kirkkonsa, sillä alun perin sitä suunniteltiin juuri Lintu saareen. n Kirjoittaja on vapaa luontoja retkeilytoimittaja Porvoosta. · Suomessa on 121 Kivijärvi-nimistä järveä. Kivisaaren autiotuvan kamiina lämmitti soutajaa. Tuhotyön te kijöiksi epäiltiin muun muassa saareen näännytettyjen venäläisten sotilaiden henkiä. Tukilla seilannut kukko päätyi vasta rannalle, Kukkoniemeen, nykyiseen Ki vijärven keskustaan. Kukko seikkailee niin Kivijärven vaakunassa kuin Vietsaaren näkötornin tunnuksenakin.. · Kivijärvi on Suomen neljänneksi yleisin järvi-loppuinen vesistönimi. Kyllä saares sa ja koko järvessä on jotakin mystistä
Tilaamalla Linnut-lehden tuet BirdLife Suomen toimintaa. Tilaamalla Linnut-lehden tuet BirdLife Suomen toimintaa. lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. Neljästi vuodessa ilmestyvä Linnut kertoo linnuista, lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. www.birdlife.fi/linnut-lehti lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut. Tilaamalla Linnut-lehden tuet BirdLife Suomen toimintaa. www.birdlife.fi/linnut-lehti Joko -lehti lennähtää luoksesi
Helsingistä on suunnitteilla tunnin junayhteydet Tampereelle ja Turkuun se kä junatunneli Tallinnaan. Nopeat junat korvaavat hiilipösöt lentokoneet tulevai suudessa. M illä tyttäreni kuskaa lap siaan harrastuksiin vuon na 2035. Se onkin nyt Bäckströmin mu kaan pop: Espooseen saatiin metro, ja pikaraitiotiehankkeita on pääkaupunki seudulla, Oulussa, Tampereella ja Turus sa. Päästöistä 90 prosenttia syntyy tieliikenteestä ja tästä edelleen kol me neljäsosaa henkilöautoliikenteestä. Me, sinän sä hyvää lapsillemme tarkoittavat van hemmat, vesitämme heidän tulevaisuut taan kuskaamalla jälkikasvua autolla harrastuksiin. 56 SUOMEN LUONTO 9/2019 LIIKENNE ENERGIA ILMASTOVIISAS IHMINEN Osa 3/6 ELÄMÄNTAVAT ASUMINEN RUOKA & KULUTUS HIILINIELUT Sähköllä toimiva joukkoliikenne on kaupungeissa kestävin liikkumismuoto kävelyn ja pyöräilyn ohella. Raideliikenne on pop Raideliikenne on tehokas ja vähäpääs töinen liikennemuoto suurissa kaupun geissa. Kimppakyyti toki jo pie nentää ilmastoa lämmittäviä päästöjä. Bäckström muistuttaa, että julkisen liikenteen vaihtojen tulisi tapahtua hel posti, säältä suojassa ja muutenkin miel lyttävässä ympäristössä. Kotimaan liikenne aiheuttaa vajaan viidenneksen Suomen hiilidioksidipääs töistä. Polku pyörien satuloissa mahtuu samaa kais taa ajamaan seitsemän ja ratikan pen keillä kymmenen kertaa enemmän mat kustajia kuin auton ratissa. Kunnon pyöräpark kejakaan ei ole aina saatu mahtumaan asemien yhteyteen. Erilaiset älysovellukset, kuten rei tin ja matkustusvälineiden valinta, tu kevat kestävää liikkumista. Kaavoitus vaikuttaa oleellisesti liikku mistarpeeseen. Pelikentät, jäähallit ja luonto sijait sevat usein automatkan päässä, ja va paaajanliikenteen osuus on ohittanut jo työpaikkaliikenteen määrän. Jouk Kestävämpää liikkumista TEKSTI PEKKA HÄNNINEN / KUVITUS ANNE STOLT Vapaa-ajan liikenne on jo ohittanut työpaikkaliikenteen määrän.. Lentämisen päästöt ovat matkustajakilometriä koh den auton luokkaa, mutta matkaa tait tuu kerralla paljon ja nopeasti. Ehkä hän nap paa kännykällä lähim män sähkö tai vetykäyt töisen itseajavan yhteiskäyttöauton, jo ka vie lapset treeneihin ja jatkaa sitten omille teilleen. Mitä vähem män autoja kaupunkeihin tuppautuu, si tä enemmän tilaa jää muuhun, kaupunki tiivistyy ja liikkumistarve pienenee. ”Liikenne on suuressa murroksessa il mastonmuutoksen ja kaupunkien kas vavan tilantarpeen takia”, kertoo WSP Finland asiantuntijayrityksen liikenne toimintajohtaja Juhani Bäckström. Nyt metro ja junaasemien ympäristö on kaavoitettu raskaasti ja kävelyyn houkutteleva mit takaava on hukattu. Suomalaisten lentelystä maailmalla syn tyy suurin piirtein sama määrä päästöjä kuin autoilusta kotimaassa. Mitä lähempänä toisiaan asuminen, palvelut ja työ sijaitsevat, si tä vähemmän liikkumiselle on tarvet ta. Helsingissä ja Kuopiossa on panostet tu joukkoliikenteeseen jo pitkään, ja sen suosio on ollut viime vuodet selkeässä kasvussa autoilun kustannuksella. Vähäpäästöiset autot ovat haja-asutusalueiden ratkaisu. Yhdyskuntarakenteen hajaantumi nen eli kauppojen keskittyminen taaja maalueen reunoille ja ihmisten muutto kasvukeskusten kehyskuntiin on lisän nyt autoliikennettä. Auto ei mahdu kaupunkiin Vaikka uusien, ja varsinkin sähkö, kaa su ja korkeaseosautojen päästöt ovat pie nemmät kuin nykyisin käytössä olevan autokannan, ei autoilun tulevaisuus kaupungeissa ole ongelmaton: tiivisty vissä kaupungeissa loppuu tila. Tule vaisuuden kestävämpi liikkuminen ei ole yhden kulkupelin varassa, vaan sii nä valitaan sopivin kulkumuoto tai mat kaketju ympäristönäkökulmat huomioi den. Lisäksi tekniikka kehittyy, ja perintei sempien liikennemuotojen rinnalle tulee erilaisia jakamis ja älypalveluita
Yksityisauton käyttöä voidaan vä hentää ruuhka ja parkkimaksuilla se kä rajoittamalla parkkipaikkojen mää rää. Osan bensa-autoista voi muuntaa käyttämään etanolia. 9/2019 SUOMEN LUONTO 57 koliikenne on houkutteleva, kun se on nopea, kattava, edullinen, vaivaton ja miellyttävä käyttää. Pyöräilystä on myös kansanterveydel listä hyötyä: työmatkapyöräilijän elin iän odote on muutaman vuoden autos sa matkaavaa lajitoveriaan pidempi. Hel singin kaupunki on jopa laskenut, että yksi pyöräilyyn sijoitettu euro tuo kah deksan euroa säästöä terveys ja muis sa kuluissa. · Vaadi säältä ja varkauksilta suojaavia pyöräparkkeja palveluiden ja joukkoliikenteen pysäkkien yhteyteen. Polkupyörän peräkärryssä kulkevat lapset ja viikonlopun ruokaostokset näp pärästi – samalla lapset kasvavat vas tuulliseen liikkumiseen. Mitä enemmän joukkoliikennettä käytetään, sitä kannattavampaa se myös on. Vaadi työpaikalla säilytyspaikkaa pyörille sekä peseytymistilaa pyöräilijöille. Suomen ympäris tökeskuksen erikoistutkija Juha Peltomaan mukaan yhteiskäyttöautossa on ympäristön kannalta itua, kun sitä käytetään vain silloin kun autoa todella tarvitaan. Eteläisessä Suomessa talvipyö räilyn ongelma on olematon talvi, jossa rapa ja jää vuorottelevat. TA U LU KO N TIE D O T: JU H A N I LA U RIK KO / V TT JA PE KK A H Ä N N IN EN. Pyöräilyn suosio onkin nou sussa. Fillari on teiden kunkku Polkupyörä on vähäpäästöisin, mut ta myös nopein kulkupeli taajamis sa alle seitsemän kilometrin matkoilla. Yhteiskäyttöautot ovat usein sähköautoja, jollaisen hankkiminen yk sityisautoksi voi olla taloudellisesti vie lä haastavaa. Yhteiskäyttöauto vähentää parkki tilan tarvetta tuntuvasti, sillä tavalli nen auto jököttää suurimman osan ajas ta parkkiruudussa. Molemmissa pyöräili jä voi olla varma, että väylä on aamulla aurattu. ESIMERKKEJÄ LIIKENNEVÄLINEIDEN PÄÄSTÖISTÄ K ÄY TT Ö VA LM IS TU SV A IH E 50 100 g CO 2-ekv /hkm 150 200 AUTO, KESKIMÄÄRIN, BENSA AUTO, UUSI, BENSA AUTO, HYBRIDI AUTO, MAAKAASU AUTO, LATAUSHYBRIDI AUTO, TAVALLINEN SÄHKÖ BUSSI, DIESEL BUSSI, SÄHKÖ AUTO, ETANOLI (E85) AUTO, BIOKAASU AUTO, VIHREÄ SÄHKÖ RATIKKA, VIHREÄ SÄHKÖ PAIKALLISJUNA POLKUPYÖRÄ KÄVELIJÄ Kestävän liikkujan vinkit · Liiku aina, kun se on kohtuudella mahdollista, kävellen, pyöräillen tai joukkoliikennettä hyödyntäen. Maaseudulla, jos sa julkista liikennettä ei ole, ovat vähä päästöiset autot ratkaisu. · Jos joudut käyttämään henkilöautoa, harkitse siirtymistä sähkö-, kaasu tai etanoliautoon. Pyöräily kuntien verkosto yhdistyksen toiminnanjohtaja Matti Hirvosen mu kaan houkuttelevin porkkana pyöräilyn lisäämiselle ovat ilkivallalta, varastami selta ja säältä suojaavat pysäköintipai kat sekä kattava, yhtenäinen ja turval linen pyöräväyläverkko, jota myös yllä pidetään ympäri vuoden. · Vaadi paikallisia päättäjiä suosimaan kaavoituksessa kävely-, pyöräja joukkoliikennettä yksityisautoilun sijaan ja välttämään palveluiden hajaantumista taajama-alueen ulkopuolelle. Saaduilla varoilla on kehitetty kaupun gin liikenteen perusrakenteita. Talvi ei ole este pyöräilylle: innok kainta talvipyöräily on nimittäin suuris ta kaupungeista lumisimmissa eli Oulus sa ja Joensuussa. Kirjoittaja on arkkitehti ja vapaa toimittaja Helsingistä. Tukholmassa ruuhkamaksut ovat olleet käytössä jo vuodesta 2006, ja ne ovat pienentäneet ruuhkia merkittävästi
Heli Vainio on iloinen poikkeus. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT ANNA RIIKONEN Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. HOMO SAPIENS Nuoria biologeja, jotka harrastavat Lajinörtti – ja ylpeä siitä 58 SUOMEN LUONTO 9/2019. Nuoria biologeja, jotka harrastavat lajintuntemusta, on vähän. Heli Vainio on iloinen poikkeus
Tavoitteena tuhat lajia Vainion tavoitteet ovat kovia asiasta riip pumatta. ”Kyllä sitä vähän aikaa piti makustel la, kun ne minulle semmosen tarjosivat”, Vainio sanoo. ”Kaikkea teoriaa on pystynyt peilaa maan lajitiedon kautta”, hän sanoo. Nyt 23vuotiaana Vainion harrastus jatkuu, ja se on johtanut jo alan töihin kin. Omaksi harrastuskohteekseen Vainio valitsi kuitenkin pian kovakuoriaiset. Viime kesä nä hän keräsi myös apurahan turvin Örön saaren kuoriaisia ja löysi nelisen kymmentä itselleen uutta lajia. Syysloman jäl keen hän palasi biologian tunnille mu kanaan video, jonka oli kuvannut kän nykällä mikroskoopin okulaarin läpi. Ne ovat pieniä, korkeintaan 1,5 millin mit taisia eläimiä. Työt hidastavat maisteriksi valmistu mista, mutta hän tahtoo olla valmis kol messa vuodessa. Harrastuksen myötä rakentuneesta R atkaisevan sysäyksen kohti kovakuoriaisasian tujijan uraa Heli Vainio sai, kun hän kysyi lu kion ensimmäisellä biologian kurssilla opettajaltaan Janne Liikaselta, mistä löytäisi karhukaisia. Ensinnäkin hän haluaa saavut taa Pokemon Gossa maksimitason, eli tason 40. Liikanen neuvoi seulomaan kariket ta, ja Vainio teki niin. Hän on tehnyt kaksi kesää töitä La pin maakuntamuseolle ja Luonnontie teelliselle keskusmuseolle. Toiseksi hän haluaa kirjata Lajitieto keskuksen Vihkohavaintopalveluun tu hannennen lajinsa tämän vuoden lop puun mennessä. Lajityöryhmien vastuulla on koota kymmenen vuoden välein arvio Suo men lajiston uhanalaisuudesta niin sa nottuun Punaiseen kirjaan. ”Lajeja on melkein 4000 Suomes sa, ja niissä riittää tekemistä.” Asiantuntijoiden joukkoon Jo 20vuotiaana biologian opiskelija na Vainio oli poikkeus. ”Se kuulosti mielenkiintoselta”, Vainio sanoo. Vainiolla oli mikroskooppi, jolla hän oli aiemmin tiiraillut tohvelieläimiä ja vesikirppuja. Vainion omissa puheissa nuo miehet kulkevat sellaisilla nimillä kuin Ahlrothin Pete, Kullbergin Jaska, Siitosen Juha, Mattilan Jaakko ja Komosen Atte. Heidän joukkoonsa Vai nio siis nostettiin. Sitä on mahdotonta korvata, koska monilta lajeilta pitää katsoa genitaalit.”. Vai niolla itsellään oli 650 lajin kuoriais kokoelma, hän oli ehtinyt löytää kaksi Suomelle uutta kärpäslajia, ja pari Sata kunnalle uutta kovakuoriaista sekä yh den Ahvenanmaalle uuden. Mitä sitten. ”Kullbergin Jaskan kautta olen kiin nostunut konsulttihommista”, Vainio sa noo. Hän on itse per hosharrastaja. Nyt lajeja on kasassa 941, mutta Vainiolla on paljon näytteitä, joita hän ei ole ehtinyt mikroskopoida. ”Uutta porukkaa pitää kouluttaa ajoissa.” Apua muilta harrastajilta Vainion vanhemmat kollegat, joista lä hes kaikki ovat miehiä, kehuvat häntä poik keukselliseksi biologiksi. Syksyn mittaan hän on määrittänyt kuusikoiden kovakuoriaisia Luonnon varakeskukselle, ja talveksi hänet pal lajintuntemuksesta on ollut hänelle tie tysti paljon iloa biologian opiskelussa. Samalla vuosi kurssilla aloitti vain yksi lintuharrastuk seen hurahtanut poika – muita lajintun temuksesta kiinnostuneita ei ollut. Hän on todella tiennyt, mitä te kee. Vainio on nimitetty myös nuorimpana ja ainoana naispuolisena jäsenenä Suo men kovakuoriaistyöryhmään. ”Nykyisin Facebookin sivustot on tosi hyviä”, Vainio kertoo. 9/2019 SUOMEN LUONTO 59 kattiin Luonnontieteelliseen keskusmu seoon museoavustajaksi. ”En minä itsekään ollut karhukaisia sillä tavalla nähnyt”, Liikanen sanoo. Vainion ohjaajan Atte Komosen mu kaan on poikkeuksellista, että opiskeli ja kehittää kandindaatintutkielman tai gradun aiheen itse niin kuin Vainio on tehnyt. Vainio kertoo saaneensa lajien mää rittämiseen niin paljon apua kuin on tarvinnut. Vainio kysyi, mitä seuraavaksi kan nattaisi tutkia, ja Liikanen pani hänet tekemään preparaatteja pienten perhos ten sukupuolielimistä. ”Toki siellä tarvitaan uutta verta, kun keskiikä on korkea”, Vainio vähättelee. ”Haluaisin tehdä työtä muidenkin kuin koppisten kanssa, mutta tutkijaksi en halua, koska en halua elää koko ajan apurahojen varassa.” n ”Teoriaa on pystynyt peilaamaan lajitiedon kautta.” ”LANTAKUORIAISKIRJA oli kovalla käytöllä viime kesänä, kun tutkin lantakuoriaisten paluuta Örön saarelle.” atkaisevan sysäyksen kohti kovakuoriaisasian Heli Vainio sai, kun hän kysyi lu kion ensimmäisellä biologian ”Teoriaa on ”MIKROSKOOPPI on kovakuoriaisharrastajan tärkein esine. Ryhmiin valitaan nippu maan kovimpia laji asiantuntijoita. Nyt se on 37. Aluksi netin Hyönteisfooru mi, sitten sosiaalisen median harrastus ryhmät ja Kuoriaispostiniminen sähkö postilista ovat auttaneet
Moni ymmärtää, että asetuksen tarkoitus on suojella sitä luontoa, joka kodin tai mö kin ikkunasta näkyy. ”Rehevöitynyt mökki järvi on rehevöitynyt vie lä marraskuussakin, se on varma asia. ”Hajaasutuksen jätevesien ympäristöl le aiheuttama kuormitus on ollut tiedos sa, ja oli perusteena jo viisitoista vuotta sitten annetulle asetukselle”, ympäristö ministeriön neuvotteleva virkamies Ari Kangas toteaa. Jos haluat välttyä jatkuvan tyhjentämisen vaivalta, valitse suurtai vaihtosäiliöinen kompostoiva käymälä. ”Valvontaa tehdään riskiperustei sesti. 5. Kunnilla on tiedossa herkät ve sistöt ja tärkeät pohjavesialueet, joita pyritään suojelemaan erityisen huo lellisesti.” Viime keväänä Suomen ympäris tökeskus teki karkean arvion, jon ka mukaan jätevesikäsittelyn tehos taminen oli vielä tekemättä noin 100 000 taloudella, joista puolet oli mökkiläisiä. Jätevesialan toimijoiden saamien tilaus ten perusteella tuo määrä on kesän aikana pienenty nyt. 2. Eihän kukaan sa no, ettei välitä oman kaivoveden tai ran taveden laadusta.” MONI VESIVESSASTA nauttinut mökkeilijä onkin viettänyt kesän huus sitalkoissa. Lopullisen päätöksen asiasta te kevät kunnan ympäristönsuojelu viranomaiset, jotka valvovat lain noudattamista. Huussi on oiva tapa saada ravinteet talteen ja rikastuttamaan köyhtyvää maaperää. Hidas muutos käynnistyy kuitenkin luon nossa saman tien, kun ym päristön kuormittaminen lak kaa.” n JENNA PARMALA JÄTEVEDET KUNTOON 1. Määräai ka on asetettu vuoden 2017 lainsäädän tömuutoksessa, jonka mukaan jätevesi ratkaisuja on tehostettava, jos kiinteis tö sijaitsee ranta tai pohjavesialueella. 3. HUUSSI TAKAPIHALLE T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A KU V IT U S: M A RI K A M A IJ A LA. Kankaan mukaan tu loksien näkyminen luon nossa vie aikansa. Huussia ei saa rakentaa kaivon viereen tai vesistön äärelle, eikä aivan kiinni naapurin rajaan. Vesistöihin päätyvästä fosforista rei lu kymmenesosa on siis jo pitkään ollut peräisin hajaasutusten aiheuttamasta kuormituksesta. 60 SUOMEN LUONTO 9/2019 Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa jätevesien hoidosta. Muista kuivike! Huussia hoidetaan kuin elollista asiaa: pidä huolta, että mikrobit saavat ravinteita, typpeä ja fosforia käymälätuotoksista sekä kosteutta, happea ja energiaa puupitoisista aineksista. Vähintään vuoden vanhaa käymäläkompostimultaa voi käyttää maanparannusaineena koristekasveille, ja kaksi vuotta vanhaa multaa voi jo käyttää kasvimaalla. Kankaan mukaan myös suih ku ja tiskivedet otetaan kuormitukses sa huomioon, joten pelkän kuivakäy mälän rakentaminen ei välttämättä rii tä. Kangas arvelee, että tiukem man asetuksen loppuun saattaminen oli vaikeaa osittain sen vuoksi, että kyse oli monelle niin henkilökohtaisesta asiasta. K O T O N A LOKAKUUN LOPPUUN mennessä monen mökkiläisen ja hajaasutusalueel la elävän oli saatettava jätevesiensä kä sittely lain mukaiselle tasolle. Tarkista kuntasi käymäläohjeistukset. 4. ”Vuosien saatossa ihmisten ympäristö tietoisuus on onneksi lisääntynyt. Takaraja tehostamisel le on kuitenkin asettunut vasta tähän vuoteen
On olemassa rajoi tuksia, kuinka paljon lehtiä saa kerätä palmua kohden sen kasvun siitä kärsi mättä. Kysymyksiin vastaa tohtorikoulutettava Nina Forsman. (JM) Millainen suoja vahalla saadaan. Lue lisää: www.motiva.fi, www.sahkonhinta.fi Lataa Tuntihinta-mobiilisovellus 29.11. Lorauta lopuksi viillon kohdalle hunajaa. Niiden vedenpitävyyteen on Aal toyliopistossa nyt kehitelty myrkytön ja hengittävä vahapinnoite, joka on peräi sin palmun lehdistä. Lue lisää: alaosta.fi Hakurei Japanista Oletko jo kokeillut kotimaista, alun perin Japanista peräisin olevaa hakureinaurista. Taas on aika antaa lompakolle lomaa ja viettää Älä osta mitään -päivää. 9/2019 SUOMEN LUONTO 61 LIEDELLÄ TULOSSA TEKSTIILIEN AIHEUTTAMIA ympä ristövaikutuksia koetetaan suitsia uusil la materiaaleilla, kuten selluloosakui duilla. Halusimme kehittää niille myrkyttö män ja biohajoavan vaihtoehdon. ”Vahaa saadaan Copernicia prunifera palmusta, joka on luonnonvarainen Poh joisBrasiliassa. Päivän voi käyttää esimerkiksi keksimällä läheisille aineettomia joululahjoja. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia nauriiden koosta riippuen. Millaisesta palmusta vahaa saadaan. Se on kuoren väritykseltään kotoista nauristamme vaaleampi ja maultaan makeampi. ”Palmun lehdet kerätään ja kuivataan kolmesti vuodessa. Sen voi myös paistaa sellaisenaan, ja nauttia makeaa uuninaurista. Rouhaise juuresten päälle myllystä suolaa ja mustapippuria maun mukaan. ”Uskon, että ainakin osa öljyperäisis tä vettähylkivistä tekstiileistä voidaan korvata tällä ympäristöystävällisellä vahapartikkelipinnoitteella.” n JOHANNA MEHTOLA Lue lisää: www.motiva.fi, www.sahkonhinta.fi Lataa Tuntihinta-mobiilisovellus 29.11. Taas on aika antaa lompakolle Älä osta mitään. ”Vettähylkivissä pinnoitteissa käyte tään usein fluorocarboneita, jotka ovat biotoksisia ja säilyvät pitkään luonnos sa. Suu rin haaste uudessa pinnoitteessa on se, että se ei kestä pesua.” Kuinka paljon yhdestä palmusta saadaan vahaa. Sitä on yritetty istuttaa muuallekin, mutta sääolojen vuoksi se tuottaa vahaa vain PohjoisBrasiliassa.” Vahapinnoitetta palmusta KU VA T IS TO CK PH O TO SÄHKÖÄ SÄÄSTÖÖN Paljonko kotitaloutesi kuluttaa sähköä. Omaa kulutusta voi seurata, ja muuttua passiivisesta kuluttajasta aktiiviseksi sähkömarkkinoiden osallistujaksi valmistautumalla sähkön kulutusjoustoon. Yhdestä palmusta saadaan 150– 180 grammaa vahaa vuodessa.” Millaisia tulevaisuudennäkymiä vahapinnoite avaa. NAURAVAT NAURIIT 6 hakureinaurista ripaus suolaa ripaus mustapippuria 1-2 rkl hunajaa Leikkaa nauriin yläja alaosa tasaisiksi ja tee niihin ristiviillot. Juures sopii raastettuna tai ohuina kiekkoina erinomaisesti salaatteihin tai palasteltuna vaikkapa wokkeihin
ANNA TUOMINEN Seija Helander & Anne Stolt: Hilppa hömötiainen (Enostone 2019) HILPPA Hömötiaisen ja Kalervo Korpikolvan kotimetsä on vaarassa. Metsän pelastamisesta syntyy oiva satu, jonka on kirjoittanut Seija Helander ja kuvittanut Suomen Luonnonkin sivuilta tuttu kuvittaja Anne Stolt. JOHANNA MEHTOLA Ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan RISTO ISOMÄKI esittelee kir jassaan Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen (Into Kustannus 2019) mahdollisia läpimurto teknologioita, joissa suomalaiset ovat maailman kär jessä. Jessica Haapkylän kerronta on elävää ja jättää kuvasivut lähes tarpeettomiksi. Ennen saatettiin ajatella, että ih misellä ja suvun puulla on kohta lonyhteys: jos karsikkopuusta kat keaa oksa, joku kuolee. 62 SUOMEN LUONTO 9/2019 Jessica Haapkylä: Meren tarina (Into Kustannus 2019) KIRJAN sivut vievät lukijan seikkailulle Alaskasta Huippuvuorten kautta Grönlantiin. Kirja on omistettu koskettavasti kaikille, jotka tarvitsevat suojelua. Nyt, kun metsät palavat tropiikissa ja tai galla, ihmisten ja puiden kohtalon yhteys laajenee koskemaan koko ih misen sukua. n Puiden ja ihmisen suku TOPI LINJAMA Vapaa toimittaja J A N NE K ÄYH KÖ VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Kirjassa ker rotaan esimerkiksi maailmaa kan nattelevasta tammesta, pyhistä leh doista ja pitämyspuista. Maailma kuitenkin uskoo ja muuttuu sen mukaisesti. Mikä on suhteeni muuhun elol liseen: mikä on pyhää, muusta ero tettua. Kirjassa on sopivasti tietoa metsän lajeista ja tietenkin myös niiden selfiekuvat. Isomäki povaa tälle ihmeaineelle suurta tulevaisuutta sen ylivertaisten lämmön eristys ja muiden ominaisuuksien vuoksi. Kasvisruokavaliota edistet täisiin kasvisruokaseteleillä, joilla voisi hankkia vain koti maista kasvisruokaa. JOUNI NISSINEN KIRJAT LUONTOKIRJASUOSIKKINI Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo: Puiden kansa (Periferia Publications 1997) IS TO CK PH O TO PUIDEN aineettomiin merkityksiin avaa näkymiä Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon palkittu teos Puiden kansa (1997). Kirjan tarjoama tieto on silti vaikuttavaa ja täynnä uskomattomia faktoja, jotka täytyy heti päästä kertomaan kaverille: Tiesitkö, että jäähait voivat elää 400 vuotta. Samalla koetaan muutoksen kourissa oleva Arktis. Huomiota saavat myös muun muassa puupohjaiset vaatekuidut, sähköautojen natriumakkuvallankumous (unohda ne litiumkaivokset!) se kä talojen eristys kuumuudelta. Kirja on hyvä muistutus siitä, että ilmastonmuutoksen tor junnassa kannattaa ruveta töihin, vaikka ei uskoisi koko il mastonmuutokseen. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A V IR IK K E IT Ä. Tunnelmaltaan harras teos on kunnianosoitus puille ja ihmisil le, joille puu on paljon enemmän kuin hyödynnettävä luonnonvara. Oletko kuullut piioksidiaerogeelistä. Puiden kansa saa kysymään, mi ten hahmotan paikkani maailmas sa. Isomäki ottaa kantaa myös kotimaiseen hiilinielukeskus teluun ja kritisoi ympäristöjärjestöjä asiantuntevasti ja yllät tävän konservatiivisin äänenpainoin. Kirjassa ihminen liukenee met sään, sana kuvaan, nykyhetki men neeseen. Näihin panostamalla Suo mi vähentäisi maailman päästö jä jopa satoja kertoja maamme päästöjä enemmän ja hyötyisi samalla taloudellisesti. Kronologisuus on kuitenkin johtanut myönnytyksiin väliin nivotussa tutkimustiedossa, sillä aiheesta toiseen hypätään vauhdilla ja köykäisilläkin silloilla
Aamuaurinko kultaa pienen kastepisaran. 2. Lajienvälisen kohtaamisen teema on myös tärkeä. Vesi ottaa vastaan tunteita ja peilaa niitä eheyttävästi takaisin. PÄIVI PÄLVIMÄKI, TURKU Ung räv fotograferad på Brändö, Åland. Niiden joukosta parhaat valitsi ympäristötutkija Panu Pihkala, jonka kommentit alla. Onnea! Kilpailun kuvasatoon voi tutustua osoitteessa suomenluonto.. PÄIVI TJUKANOV, HÄMEENLINNA Vesiluonto ja -ympäristö ovat minulle kaikki kaikessa. Jokaisessa pisarassa on ihmeellistä voimaa, jonka avulla jaksan tämänkin päivän. Kuvaaja on taitavasti ilmentänyt eri elementtien yhteenliittymistä ja luonut kiehtovan sommitelman. Toivo Kuvauksellisesti upea otos, johon on liitetty moniulotteinen tunneidea. Yhteenkuuluvuuden tunne Yhteenkuuluvuus on tunnesana, joka löytyy myös Mieli maassa?-kirjasta. Sinänsä arkiset asiat, kuten kastepisarat, ovat samalla mahdollisuus päivittäisen kauneuden kokemiseen. Ja huomisen. Kuvaaja käsittelee tekstissään olennaista teemaa: jotkin ympäristötunteet ovat niin syvästi koettuja, ettei niitä oikein voi tyhjentävästi pukea sanoiksi. (Kirjapaja). 3. 3.. 1. MIKAELA ASP, FINSTRÖM 1. Päivi Tjukanov, Päivi Pälvimäki ja Mikaela Asp saavat palkinnoksi Pihkalan uutuuskirjan Mieli maassa. 9/2019 SUOMEN LUONTO 63 YMPÄRISTÖTUNTEET-KUVAKISAN VOITTAJAT PYYSIMME lukijoiltamme kuvia siitä, millaisia tunteita luonto ja ympäristö herättävät. Ihminen hahmottuu selkeästi esiin, mutta kasvot jäävät veden hämärään: hieno symboli yhteensulautumisesta ja kuitenkin oman minän säilyttämisestä. Kisaamme tuli yli 70 hienoa otosta. Kuvaaja myös kiteyttää sanallisessa kuvauksessaan hienosti veden roolia. 2. Solskenräv Hyvin kaunis kuva, jossa ketun oranssi kietoutuu auringon sävyihin. Vaikeiden ympäristötunteiden kanssa jaksamisessa on olennaista kyky löytää jokaisesta päivästä jonkinlaista merkitystä. /ymparistotunteet. Nuori kettu on kuvattu Brändössä Ahvenanmaalla. Kuva on suojellulta ja erämaiselta Iso-Simijärveltä, jossa suppasin ja uin viime kesänä. Kun saa kohdata villieläimen, tulee vahva tunne siitä, kuinka korvaamaton luonto on. Ympäristötunteiden sanoittaminen ja tunnistaminen ovat monella tavoin hyödyllistä toimintaa, mutta samalla on hyväksyttävä se, että kokemuksiin ja tunteisiin jää aina sanoin tavoittamattomia ulottuvuuksia. Jokainen päivä voi olla sekä uusi alku että osa ikivanhaa ketjua. Att få komma nära ett vilt djur är en oslagbar känsla av hur ovärdelig naturen är
/havaintokirja Pintaa syvemmällä PÄIJÄNTEEN sylistä kuvaajaa kummasteli täplärapu. lokakuuta Pulkkilanharjulla Asikkalassa. Syksyisen tunnelman taltioi Jenni Merilä. Ruska päättyy PUDONNEIDEN pihlajanlehtien kaunis luonnonsommitelma kiinnitti Oscar Kesercin huomion Inkoossa 20. TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Pötsi pullolleen HIRVI MUSSUTTI apilaa talven varalle Perniössä lokakuussa. 64 SUOMEN LUONTO 9/2019 HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Soili Vesanen kurkisti pinnan alle 6. lokakuuta.
Syö niin paljon kuin jaksat AURINGONKUKAN SIEMENET maistuvat järripeipolle. Lokakuun pirkko LEPPÄKERTUN punainen väri kilpailee aronian ruskan kanssa. 9/2019 SUOMEN LUONTO 65 Puu hönkii pakkasella AAMUAURINKO tarttui tummaan runkoon kirpeän pakkasyön jälkeen Helsingissä 15. Kävi ilmi, että joutsen on rengastettu poikasena Latviassa neljä vuotta sitten.. lokakuuta. Herkuttelijan kuvasi Asko Heikkinen 12. 8E07 LAULUJOUTSENET ruokailivat pellolla Mäntyharjulla 12. Irja Lehtinen pysähtyi seuraamaan kuoriaisen menoa Lempäälässä 8. lokakuuta Uudessakaupungissa. Maarit Siitonen huomasi niistä yhden kaulassa sinisen renkaan ja lähetti sen tiedot rengastustoimistoon. lokakuuta. lokakuuta. Vaikuttavan ilmiön valokuvasi Ensio Häkkinen
n Kuvassa on seinälukki (Phalangium opilio). Lukeilla on saksimaiset, purevat leuat, joilla ne repivät ravinnostaan pienempiä palasia. 66 SUOMEN LUONTO 19/2019 Laajalle levinnyt seinälukki Otin kuvan hämähäkkieläimestä, mutta toivoisin tunnistusapua. Internet johdatti minut joen alkulähteille Tornionjärvelle, jonka kerrottiin olevan jääkauden aikaansaannoksia. Vaikka lukit kahdeksanjalkaisina muistuttavat hämähäkkejä, ne muodostavat oman heimonsa hämähäkkieläinten alle. Menestymisen takana on sopeutuminen erilaisiin ympäristöihin. Metsässä seinälukin voi nähdä lehtien päällä tai puiden rungoilla. Lukit myös saalistavat tuntoaistinsa avulla. TAPIO KUJALA Tornionjoen veden alkulähteet Mietin Tornionjoen kalakuolemia ja sitä myötä päädyin pohtimaan, mistä Tornionjoki saa vetensä. T E R HI HU HTA LA. Toisin kuin monet muut lukkilajit, seinäluk ki ei ole kovin riippuvainen kosteudesta vaan selviää sekä vesistöjen lähellä että paahteisissa ympäristöissä. Sinne ei siis laske jokia. hämähäkkien useammat silmäparit). Seinälukki on matkustanut ihmisen mukana ympäri maailmaa, eikä toista yhtä laajalle levinnyttä lukkilajia olekaan. Osa lajeista on keskittynyt pelkkään eläinravintoon, toisille kelpaavat myös kasvit ja sienet. Onko siis väärin olettaa, että joet yleisemmin ”laskisivat” mereen, eli niin, että vesi todella päätyi– ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. En voi käsittää, miten mikään sateen määrä voisi tuoda yhteen järveen jatkuvasti niin paljon vettä, että se saisi joen virtaamaan. Seinälukki on matkustanut ihmisen mukana ympäri maailmaa. Nimensä mukaisesti lajin löytää päiväsaikaan helpoiten seiniltä tai muureilta lepäilemästä – tosin rauniolukki on vielä yleisempi rakennetuilla ympäristöillä esiintyvistä lajeista, ja se voi muodostaa suuria joukkoja seinille. Silmiä lukeilla on vain kaksi (vrt. Valtaosa Suomen lukkilajeista talvehtii munina, kehittyy aikuisiksi kesän aikana ja kuolee talven tullen. Mikä laji kuvassa on. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Niiden näkökyvyssä ei ole silmien alkeellisesta rakenteesta johtuen muutenkaan kehuttavaa, vaan parhaiten lukit saavat tietoa ympäristöstään tunnustelemalla edestä laskien toisella raajaparillaan
Pohjois-Lapissa vuotuinen sadanta on keskimäärin noin 460 millimetriä. Lakin muoto on tyypillisen kellomainen tai kartiomainen ja jalka silmiinpistävän ohut. Punahiippo on poikkeavan helppo hiippo tuntea kauniin pinkistä väristään. Tornionjärvi on Tornion joen vesistön ylin järvi, Ruotsin seitsemänneksi suurin, ja pinta-alaltaan 330 neliökilometriä. 19/2019 SUOMEN LUONTO 67 si järvestä joen kautta mereen. Mistä joen virtaus johtuu. Alajuoksun suunnassa Tornionjoen ja Muonionjoen vesistöalueella on monia muita sivujokia ja järviä, joista kukin tuottaa oman osansa joen virtaamaan. Laji on melko yleinen monenlaisissa metsissä ja kasvaa usein isoina parvina. Heltat ovat yleensä valkoiset. HANNU LEHTONEN Ei sammaleen kukka vaan pieni sieni Minkä kukan löysin. Tämä tekee yhteensä 155,48 miljardia litraa vuodessa, toisin sanoen 155 miljoonaa kuutiota. n Olet löytänyt kauniin vaaleanpunaisen pikkusienen, punahiipon (Mycena rosella). Ruoka sieniä hiippojen ryhmässä ei ole lajien pienuuden ja hentouden vuoksi, ja joidenkin lajien epäillään olevan jopa myrkyllisiä. Haju on monilla hiipoilla tyypillinen, kemikaalia muistuttava tai retikkamainen. Suuri osa sateesta, erityisesti lumen sulamisen yhteydessä, päätyy kuitenkin lopulta Tornionjärveen joko maanpäällisenä valumana tai jokien ja purojen kautta. Koska muutenhan järvi olisi jo tyhjä. n Kaikki joet saavat vetensä valumaalueiltaan, niille tulevasta sateesta sekä laskevista joista ja puroista. Yksi millimetri tarkoittaa litraa vettä neliömetrille, joten pelkästään Tornionjärven valuma-alue kerää vuodessa noin 460 litraa vettä jokaista 3,38 miljardia neliömetriä kohti. Hiipot ovat pieniä sieniä, mutta suurimman lajin, poimuhiipon lakin läpimitta voi kasvaa jopa 10-senttiseksi. Tornionjärveen laskee kyllä jokia, suurin niistä on Abiskojåkka. Hiipot on lajirunsaimpia helttasieniryhmiä, ja Suomesta tunnetaan yli 80 lajia. Toki värikkäitä hiippojakin on, ja joillakin lajeilla heltan terä on värillinen. Monet hiippolajit ovat vaikeita erottaa toisistaan, koska ne ovat aika arkisen värisiä, harmaita, mustahkoja ja rusehtavia. Lakin malto on hyvin ohutta. Osa sadevedestä tietysti haihtuu ilmaan lähinnä kesäisin, osa imeytyy maaperään ja muodostaa pohjavettä. Kertynyt määrä riittää hyvin ylläpitämään veden virtausta Tornionjoessa. Sen valuma-alueen laajuus on 3380 neliökilometriä, eli 3,38 miljardia neliömetriä, yli kymmenen kertaa itse järven pinta-alan verran. JO U N I TIK K A N EN. Arvelin ensin sammaleen kukaksi, mutta en löytänyt tietoa mistään. LASSE KOSONEN Vastaajina tässä numerossa: TERHI RYTTÄRI Kasvit SEPPO VUOLANTO Linnut LASSE KOSONEN Sienet TA PIO KU JA LA HANNU LEHTONEN Kalat TAPIO KUJALA Hämähäkit Punahiippo kasvaa yleisenä kuusikoiden pohjilla
Vaikka ketut eivät saisi kiinni aikuisia lintuja, ne onnistuvat löytämään pesiä ja heikentämään pesimätulosta. Itse tekemistäni talvilintulaskennoista päätellen edellisen vuosituhannen viimeisinä vuosikymmeninä fasaaneja oli nykyistä enemmän. Pääkaupunkiseudulla pedot, esimerkiksi kettu ja kanahaukka, ovat tottuneet laajenevaan asutukseen ja lisääntyneet. Näin tekevät myös haitalliset vieraslajit minkki ja supikoira. Miten syntyivät kalakannat yli sataantuhanteen Suomen järveen. Edellä mainitun kaltaisten epäselvyyksien vuoksi alkuperäislajin määritelmää on laajennettu tuloajankohdan mukaan. Vieraslajit taas ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Uustulokas on laji, joka on kulkeutunut uudelle maantieteelliselle alueelle suhteellisen äskettäin ja jonka saapumisajankohdasta on jonkinlainen käsitys. Juuri joutomaat, esimerkiksi viljelemättömät pellot ja rikkaruohostot, ovat fasaanien suosiossa. n Fasaanien määrä on vaihdellut vuosien välillä melko paljon lähinnä talven ankaruuden ja metsästäjien tekemien istutusten mukaan. Viime jääkauden aikana Suomessa ei ollut lajeja lainkaan, vaan kaikki eläimet ja kasvit ovat jääkauden jälkeisiä tulokkaita. Mistä se johtuu, kun ilmasto on nimenomaan talvella lauhtunut. Nyt olen kuullut fasaanien keväisiä törähdyksiä entistä harvemmista paikoista, joten voin vahvistaa epäilyn fasaanien vähenemisestä. Mistä ajankohdasta lasketaan alkuperäisyys, sadan vai tuhannen vuoden takaa, vai jääkauden lopusta asti. Mannerjään sulaminen runsaat 11 000 vuotta sitten synnytti nykyisen Itämeren paikalle valtavan kylmävetisen järvialtaan, Baltian jääjärven. Olen asunut Espoossa suuren osan ikääni, ja ennen vuotta 2010 näin tai kuulin fasaaneja monta kertaa vuodessa kotini lähellä. Eikä tämä suinkaan ole ainoa vastaava tapaus. H A N N U H U O V IL A / VA ST AV A LO. Entä kuinka moneen järveen on istutettu alkuperäislajeihin kuulumatonta täplärapua. Talvi on edelleen kriittistä aikaa fasaanikannoille. Esimerkiksi tänä vuonna suurta julkisuutta saanut Rautavaaralla tavattu kultasakaali on määritelmän mukaan maamme alkuperäislaji, vaikka lajista on vain yksi varma havainto. Kanahaukat hakeutuvat talvisin pääkaupunkiseudulle sekä maaseudun ruokintapaikoille ja verottavat fasaanikantaa. Joskus määritelmä ’alkuperäislaji’ rajataan koskemaan lajeja, jotka elivät Suomessa esimerkiksi 1600-luvun alussa. Fasaanien talviruokintapaikat ovat vähentyneet ja keskittyneet suurempiin yksiköihin. Jäätikön sulamisvesistä sekä järvistä jokien kautta valuvat vesimassat houkuttelivat kaloja mannerjään ulkopuolisista sulina säily neistä vesistä. Ne muodostivat siten nykyisen kalalajistomme perusV E S A H U T T U N E N / B IR D S .F I Fasaani on voinut kärsiä Uudellamaalla joutomaiden vähenemisestä. SEPPO VUOLANTO Mikä on alkuperäislaji. 68 SUOMEN LUONTO 19/2019 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Vähentyneet fasaanit Onko fasaanien määrä vähentynyt Etelä-Suomessa 2010-luvulla. Myöhemmin saapuneet lajit ovat joko muinaistulokkaita, uustulokkaita tai vieraslajeja. Monet jäivät sittemmin niihin vangeiksi maan kohoamisen katkaistua vesiyhteydet muualle. Kasvien ja eläinten kohdalla puhutaan usein Suomen alkuperäislajeista. Samaan viittaavat laskentatulokset yleisemminkin. Maankäytön tehokkuuden kasvaessa niin sanottujen joutomaiden määräkin on vähentynyt. Joskus taas alkuperäislajeina pidetään lajeja, jotka ovat saapuneet Suomeen ennen ihmistä. n Alkuperäislajeiksi kutsutaan lajeja, jotka ovat saapuneet Suomeen omin voimin ilman ihmisen apua. Alkuperäislajin käsite on kuitenkin jossain määrin hankala. Tänä tai viime kesänä en ole kuitenkaan nähnyt tai kuullut yhtään. Muinaistulokas on laji, joka on levinnyt uudelle maantieteelliselle alueelle niin varhain, että saapumisajankohtaa ei tiedetä, eikä tulemista voi olettaa muutenkaan suhteellisen äskettäiseksi. Jään alta paljastuneessa maassa olleisiin painanteisiin muodostui maan kohotessa järviä ja niitä yhdistäviä jokia, joihin uudet pohjoiseen ja luoteeseen matkanneet eväkkäät asettuivat
Tutkimuksissa on todettu, etteivät suuremmat muoviset kaularenkaatkaan häiritse parinmuodostusta tai vaikuta pesimätulokseen. Sama koskee muovisia lukurenkaita, joiden tunnus näkyy helposti kaukoputkella katsottaessa tai valokuvassa. n Nämä kysymykset askarruttavat monia, jotka seuraavat lintututkimusta tarkemmin. Satelliittiseurannassa käytettävän antennin tai ihon alle kiinnitettävän, gps-paikantamisessa tarvittavan mikrosirun kantaminen on linnulle suurempi riski kuin jalkatai kaularengas. Muun muassa merihanhen kaulaan asennettava muovinen kaulapanta näyttää melko suurelta. Siellä päin en muista sitä itse nähneeni. Lintuja on rengastettu Suomessa jo toistasataa vuotta. TERHI RYTTÄRI Haittaako rengas tai gps-paikannin lintua. Vaha kuluu pois jalan vankistuessa. Tromssan nimikkolaji on levinnyt kaupungista jo laajalti sen ulkopuolelle. Vesilinnuille, joiden jalat kasvavat paksuutta yhtä aikaa ruumiin koon kanssa, käytetään sisäpuolelta vahattuja renkaita. Renkaan koko optimoidaan kullekin lajille sopivaksi, niin että rengas on riittävän väljä liikkumaan jalassa vapaasti, mutta kuitenkin niin tiivis, ettei väliin mahdu oksia eikä se jää kiinni kasvillisuuteen. Lintuja ja niiden muuttoreittejä tutkittaessa moni siivekäs rengastetaan tai niille asennetaan gps-paikannin. Metallija muovirenkaita voidaan verrata vaikutuksiltaan lähinnä ihmisten kantamiin koruihin, satellittiseurantalaitteita keveisiin reppuihin ja mikrosiruja sydämentahdistimiin. Kaulaja lukurenkaita saa käyttää vain tutkimuslaitosten hyväksymissä tutkimuksissa, ja niitä tekevät kokeneet asiantuntijat. Persianjättiputken itäisimmät esiintymät Norjassa ulottuvat Varanginvuonolle Kirkenesiin ja Vardön saarelle asti. Uusiksi rengastajiksi otetaan vain heitä, jotka osoittavat tuntevansa lajit, niiden iät sekä sukupuolet, ja jotka ovat toimineet aikaisemmin kokeneen rengastajan apulaisina. Onko se levinnyt saksalaisten sotakaluston mukana myös itään eli Varangin alueelle. Liikenne on alueella kuitenkin niin vilkasta, että leviäminen voi olla vain ajan kysymys. Norjalaisen tietokannan (Artsdatabanken.no) mukaan lähimpänä Kilpisjärveä sijaitsevat persianjättiputkiesiintymät ovat Lyngenvuonoa kiertävän rantatien varrella, noin 40 kilometrin päässä Suomen rajasta. Osansa on ollut myös ihmisellä, joka on siirtänyt lajeja vesistä toisiin. Leviämisen lähteinä ovat ennen kaikkea puutarhaistutukset, joista kasvi on karannut erilaisille avoimille maille, kuten tienvarsille, rannoille, joutomaille ja vanhoille niityille. Toiseksi, miten on varmistettu linnunpoikasia rengastettaessa, ettei metallisesta renkaasta koidu hankaluuksia linnun elinaikana. Lajia ei onneksi vielä ole havaittu Kilpisjärven ja Skibotnin välisen tien varressa. Kirkenesissä persianjättiputkea on havaittu jo 1950-luvulla, mutta yleistyminen on tapahtunut enimmäkseen vasta 2000-luvulla. Voiko kaulapannalla olla vaikutusta linnun suosioon soidinmarkkinoilla. 19/2019 SUOMEN LUONTO 69 tan. Onko varmaa, ettei kapineesta ole haittaa linnulle. Norjalainen tietolähde ei kerro, ovatko Kirkenesin jättiputket peräisin Venäjän puolelta vai tromssalaista alkuperää. SEPPO VUOLANTO O SS I ILV O N EN / VA ST AV A LO Valkoselkätikka on saanut jalkaansa lukurenkaan.. Uusien menetelmien ansiosta on pystytty löytämään ennen tuntemattomia muutonaikaisia levähtämisalueita sekä talvehtimisalueita ja varmistamaan niiden säilyminen. Yksilölliset tunnistusmenetelmät ovat usein välttämättömiä esimerkiksi uhanalaisten muuttolintujen suojelutoimien tehostamiseksi niiden elinkierron eri vaiheissa ja eri maantieteellisillä alueilla. HANNU LEHTONEN Onko jättiputki pian jo Kilpisjärvellä. On kuitenkin varmaa, että täplärapuja on siirretty luvattomasti lukuisiin muihinkin vesiin, joten todellinen täplärapujärvien lukumäärä on tätä suurempi. Niinpä metallirenkailla rengastamisesta on jo niin paljon kokemuksia, että voidaan varmuudella sanoa kysymyksessä kerrottujen onnettomuuksien olevan nykyisin erittäin harvinaisia ja merkityksettömiä linnuille verrattuna kaikkiin muihin riskeihin, joita ne kohtaavat elämänsä varrella. n Tromssanpalmuksi kutsuttu persianjättiputki (Heracleum persicum) on Pohjois-Norjassa paikoittain hyvin yleinen ja nykyisin sielläkin haitalliseksi vieraslajiksi tunnistettu kasvi. Voiko lintu jäädä kaulapannasta tai jalkarenkaasta kiinni johonkin, tai voiko siihen tarttua jotain, esimerkiksi oksia. Kansallisen rapustrategian 2019–2022 mukaan täplärapu elää ainakin 836 erillisessä järvessä ja joessa, joiden kokonais ala on noin 1,27 miljoonaa hehtaaria. Kuinka pitkälle sisämaahan kohti Kilpisjärveä jättiputki eli tromssanpalmu on edennyt, vai onko se edelleen pysynyt vain rannikon riesana
Vierekkäin kasvavien haapojen tismalleen samanlainen ruska kertoo siitä, että ne ovat yhtä ja samaa yksilöä eli kloonia. Kasvupaikka voi aiheuttaa eroja ruskan alkamisessa: katulampun alla kasvava koivu pitää vihreät lehtensä pitempään kuin luonnonvalossa kasvava lajitoveri, ja kuivalla paikalla kasvavan puun ruska on usein voimakkaampi kuin kosteassa ympäristössä kasvavan. ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Eriaikainen ruska vierekkäisissä puissa Haluaisin tietää, miksi joihinkin puihin tulee ruska aikaisemmin kuin toisiin puihin. Moni on ihastellut syksyisin haaparyhmien ruskaa: yksi runkoryhmä loistaa keltaisena, toinen punaisena. n Ruskan alkamiseen vaikuttavat ensi sijassa päivien lyheneminen ja säiden viileneminen, jolloin yhteyttäminen vähenee ja lopulta päättyy kokonaan. Yksilöiden välillä on myös perinnöllisiä eroja, mikä osaltaan selittää vierekkäin kasvavien, saman lajin puuyksilöiden eriaikaisuuden. Mistä tämä voi johtua. TERHI RYTTÄRI KYSY LUONNOSTA JO RM A SI LK EL Ä / VA ST AV A LO Haavan ruskan väri vaihtelee puiden ja puuryhmien välillä. Todennäköisesti lähekkäin kasvavien mutta eri vaiheessa olevien vaahteroiden ruska johtuu eroista näiden puuyksilöiden perimässä. Pohdin, että se voisi johtua puulajista, mutta olen nähnyt vierekkäin kaksi vaahteraa, joista toinen oli vielä täysin vihreä ja toinen jo vaihtanut väriä
tule tutustumaan! Siddhartha Mukherjee Geeni – Intiimi historia 576 s. . Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . 0500 209 630 myynti@tunturikeimio.fi www.tunturikeimio.fi Jerisjärvi, Muonio Olemme myös Facebookissa! Tervetuloa! Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Myynti Lehtipisteissä. Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2019. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Majoitu mukavasti, syö hyvin, rentoudu luonnossa ja rantasaunan löylyissä! Puh. Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). 19/2019 SUOMEN LUONTO 71 Tilaajapalvelu • Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki • (09) 2280 8210 (kello 9–15) • tilaajapalvelu@sll.fi • www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen _______. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Osoite: ............................................................................................................................... Irtonumero 9,50 euroa. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 euroa ja muut maanosat 30 euroa vuodessa. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . f i M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A www.muutoslehti.fi/podcastit. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike -erilaiset linturuokinnat -linnunpöntöt -kiikarit -kaukoputket lintukirjat ym. m u u t o s l e h t i . Pysy kuulolla! M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A w w w . Nimi: .................................................................................................................................... Geenin historia kerrottuna tutkijan henkilökohtaisen tarinan kautta ruskovilla.fi Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: LUOMUMERINOVILLA Asusteet untuvaisen pehmeää villafleeceä #muutos-verkkolehden podcast-sarja alkaa lokakuussa. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Osoite: ............................................................................................................................... Toimittaja Juha Kauppinen keskustelee monimuotoisuuden tutkijoiden kanssa. Puhelin: .............................................................................................................................. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. . Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. Teen osoitteenmuutoksen
On surkeaa, että sama, laillisuuttakin valvova taho on nyt heikentämässä puronvarsien heiveröistä lain suojaa. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 25.11.2019. Tiedetään toki, että vallankäyttöviestinnän työkalupakkiin kuuluu mitätöidä kritiikki vetoamalla sen kohdistuvan väärin tai vain äärimmäisen harvinaiseen lipsahdukseen ja toteamalla sen esittäjän kuuluvan äärimmäisen mitättömään vähemmistöön. Osallistujien kesken arvotaan purkillinen Arctic Warriors Oy:n Kerkkä-kuusenkerkkäjauhetta. Asiakkailta saatujen palautteiden pohjalta olemme vuoden 2017 jälkeen kehittäneet kirjeen kohdentamista ja rajanneet rakennusten ympäristöjä pois. Katie Scottin Eläinkunta-postikortit voitti Karoliina Suoniemi Tampereelta. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. 72 SUOMEN LUONTO 9/2019 T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N Rottia voi myrkyttää vain ammattilainen Kommentoin Juha Valsteen vastausta rottien hävittämisestä (SL 8/19). Metsään.. Minusta on tärkeää muistaa, että metsässä ei tapahdu mitään toimintaa ilman metsänomistajan omaa työtä tai kirjallisesti sopimaa toimeksiantoa. -tiedotteissa ja -palvelussa on vuodesta 2012 asti ollut kolme pääkokonaisuutta: metsänhoitotyöt, hakkuut ja luontokohteet. Vuosittain metsänomistajilta saamamme negatiivisen palautteen määrä on muutamissa kymmenissä. Olemme myös muokanneet kirjeiden tekstejä niin, että ne tuovat entistä paremmin esiin erilaiset mahdollisuudet oman metsäomaisuuden hoidon tai hoitamattomuuden suhteen. VEIKKO IITTAINEN METSÄNOMISTAJIEN PALVELUPÄÄLLIKKÖ SUOMEN METSÄKESKUS Metsäkeskuksen ei pitäisi lobata puun tarjonnan maksimoimisen puolesta On tosiaan kohtuullista, että Metsäkeskus on monipuolistanut metsänkäsittelyehdotustensa sisältöä. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Kun kanahaukka siilin tapasi. ERJA TIIHONEN TAMPERE Metsäkeskus on muuttanut kirjettään Kiitos, Mirjami Linkola, kolumnissa (SL 08/19) Metsäkeskukselle antamastasi palautteesta. MIRJAMI LINKOLA SUOMEN LUONNON KOLUMNISTI Mitä mieltä olet lehdestä. Äänestä . -tiedotteeseen, joka lähetetään kaikille metsänomistajille keilausalueen metsävaratietojen valmistuttua. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Metsäkeskus käsittelee asiakaspalautteet säännöllisesti ja huomioi ne palveluiden kehittämisessä. Tapahtuma oli mieleenpainuvasti kuvin ja sanoin kerrottu. Vahvoja myrkkyjä ei saa enää myydä kuluttajille (2018 helmikuusta lähtien) eivätkä he saa käyttää myrkkyloukkuja rottien torjuntaan (elokuusta 2018 lähtien). ELINA IKOLA, OULU @ LUKIJOILTA. Tällöin metsänomistaja saa kokonaiskuvan metsästään ja voi tehdä päätöksiä toiminnastaan omien arvojensa pohjalta. Itse kysyin kirjeen saatuani Metsäkeskukselta, paljonko avohakkuuta ehdottavia kirjeitä oli postitettu, ja pyysin täydentämään metsätietoluovutuksen kohdetahoja esimerkiksi luontokartoitusyrityksin. Lisäksi olemme tarkentaneet metsien rajauksia ja määrittäneet asiakaskohtaiseksi metsäpinta-alaksi vähintään kaksi hehtaaria. Samalla Metsäkeskus mainostaa olevansa monipuolisen luonto-osaamisen asiantuntijatalo, joka varmistaa monimuotoisen luonnon tuleville sukupolville. Käsittääkseni nykyisillä rajauksilla sinä et kuvauksesi pohjalta olisi ollut kirjeen saajien joukossa. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Mekaaniset loukut ovat edelleen sallittuja – samoin hiiriä voi ottaa hengiltä myrkkyloukuilla, joissa myrkkypitoisuudet ovat matalammat. Saamani kirjeen kaltaisia on lähtenyt kansalaisille lukuisasti — muun muassa sisarelleni ja useille tuttavilleni. Vastaukseksi sain pahoittelun ja toteamuksen, että ”palstanne olisi pitänyt huomata poistaa lähetyslistalta”. Lähetettyjen kirjeiden määrä vaihtelee keilausalojen valmistumisten mukaan 30 000:sta 50 000 kirjeeseen vuodessa. Kirjoituksessasi viittasit saamaasi Metsään.. Emme kuitenkaan eläneet toista maailmanaikaa pari vuotta sitten, vaan kyse oli ja on verovaroin toteutettavasta viestinnästä, jolla pyrittiin maksimoimaan puuraaka-aineen tarjonta. Kyseinen kirje on lähetetty sinulle vuoden 2017 alussa, ja olemme olleet siitä pian yhteydessä. Myrkkyjen käyttö rottien hävittämisessä on jo viime vuonna siirtynyt ammattilaisille. JUHANI LEHTO, TURKU Poika esittää pyynnön toimitukselle: ”Voisiko joka lehdessä olla tällainen todellinen eläinsatu?” MARI JÄRVI, VAASA Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Ruokaa omasta takaa Olen aina haaveillut omavaraisuudesta ja kaivannut siihen konkreettisia ohjeita. Tilanteen kulku sai lukijan hyvälle mielelle ja loi vertauskuvaa ihmismaailman kohtaamisiin. NOORA NIEMELÄ, TURKU Kalat kuvissa Onpa melkoinen akvaario näissä meidänkin kotivesissä! EILA PUUKKONIEMI, TAMPERE Kodin hiilijalanjälki Paljon hyödyllistä tietoa ja vinkkejä siitä, miten omaa hiilijalanjälkeä voisi vielä pienentää. Luulisi ettei muun ylitse vyöryvän lobbauksen ja propagandan lisäksi enää Metsäkeskuksen tarvitsisi olla varmistamassa, että puunmyyntipaine säilyy totutusti pakottavana ja hakkuumäärissä paukkuvat ennätykset
Kuvista valitaan 12 parasta tulostettavaksi messuilla pidettävään näyttelyyn, jonka valmistavat Epson ja Interfoto. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSSAITTI. www.suomenluonto.. www.suomenluonto.. Anna lahjaksi • Tule kummiksi Po lii si h al lit u s 23 .7 .2 01 5, lu p an ro PO L20 15 -4 51 6 Tilaa netistä: www.linnox.com e-mail: linnox@linnox.fi Vaella silkeissä ! Silkki pysyy raikkaana ja on miellyttävä iholla sekä kylmässä lämmin kuumassa viileä. Palkinnot: 100 ensimmäistä kuvansa kilpailuun lähettänyttä saa lipun helmikuun 2020 Kuva & Kamera -messuille. Osallistu kilpailuun www.suomenluonto.. Osallistu kuvakilpailuun 15.1.2020 mennessä! Yksi osallistuja voi lähettää enintään kolme kuvaa. Alusasut naisille ja miehille, pyydä esite : Linnox Silk Oy Lehdesniityntie 3 i 141 Lehdesniityntie 3 i 141 00281 Helsinki puh: 040 550 6243 vain 118€ + toimitusmaksu Miesten tai naisten KERRASTO Valokuvaa luonnon voima! Suomen Luonnon ja Kuva & Kamera -messujen kuvakilpailussa jylläävät luonnonvoimat. Mitä luonnon voima sinulle tarkoittaa. LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ Auta luomaan turvapaikkoja elämälle FI78 5494 0950 0224 93 Puh. Kuvaaja saa kuvatulosteen omakseen näyttelyn päätyttyä. 040 586 3950, 044 302 5773 info@luonnonperintosaatio.fi www.luonnonperintosaatio.fi LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ – ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun
n. Yleisimpiä ruokintapaikkojen vieraita ovat talija sinitiainen, keltasirkku, punatulkku, varpunen ja pikkuvarpunen sekä viherpeippo. Helpoin tapa perustaa ruokinta on ripustaa talipötkylä tai -pallo puun oksaan. Myös auringonkukan siemenillä täytettäviä helppokäyttöisiä ruokintaautomaatteja voi suositella. Varsinkin viherpeipoilla ja varpusilla on tapana “roiskia” siemeniä. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E TALVI on tuloillaan, ja on taas aika laittaa ruokintapaikat kuntoon. Niihin mahtuu kerralla useampia lintuja ruokailemaan, mutta niistä varisee paljon siemeniä maahan. Maahan pudonnut ruoka houkuttelee rottia ja hiiriä, ja siksi ruokintapaikan alusta onkin syytä siivota säännöllisesti. Ruokinnoilla käy myös vihervarpusia, käpytikkoja, harakoita ja joskus myös sieltä saalista hamuavia petolintujakin, varpushaukka ja varpuspöllö ehkä yleisimpinä. Puiset alareunasta avoimet lintulaudat ovat myös siivekkäiden mieleen. Kun auttaa pikkulintuja selviytymään lumen ja pakkasen keskellä, saa vastalahjaksi pihalle siivekkäiden vilskettä, jota on hauska seurata. 74 SUOMEN LUONTO 19/2019 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla
Vuoden turhake on... KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi JOULU MEREN SYLISSÄ SYLISSÄ Joulun tunnelmaa Porvoon saariston Pirttisaaressa. . Markus Varesvuo kuvasi teeriä sydäntalven hämyssä. . Sieniretkellä enokitakea eli talvijuurekasta etsimässä. www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA M A RK U S SI RK K A. joulukuuta. Ilmastoystävälliset ruokaja kulutusvalinnat. 10/2019 ilmestyy 12. .
Palautusviikko 2019–50 767095-1909 www.kontiki.fi Kon-Tiki Tours on tunnettu vastuullisista ja laadukkaista luontoja lintumatkoistaan eri puolille maailmaa jo vuodesta 1995. 09 466 300 | info@kontiki.fi Seuraa matkojamme kontiki.fi/luonto-ja-lintumatkat ja tilaa uutiskirjeemme.. Tuemme matkoillamme luonnonsuojeluhankkeita ja paikallista taloutta reilun matkailun periaatteiden mukaisesti. Olemme syventäneet myös yhteistyötä Africa Expertin Jannika von Wiellighin kanssa upeista Afrikan matkoista! Puh