Suomen Luonto 9/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Suomen joutsen Näin laulujoutsen pelastett iin sukupuuton partaalta Mitä eläinten varoitusvärit viestivät. E L Ä IN T E N TA LV IR A V IN T O . JO U T S E N P A IK A T. Näin luontotiede edistyy Hunajan dna kertoo mehiläisten elämästä Mitä eläinten varoitusvärit viestivät. H U N A JA N D N A K E R T O O . S U O M E N LU O N T O 9 | 2 2 M E R IK O T K A . JÄ K Ä L Ä K O U LU . Luonnon ääni vuodesta 1941 IRTONUMERO 9?€ 9/2020 TUNNISTA JÄKÄLÄT ROTTIEN JÄLJILLÄ MISTÄ ELÄIMET LÖYTÄVÄT RUOKAA TALVELLA. U U S I LU O N T O T U T K IM U S . L A U LU JO U T S E N . K A U P U N K IR O TA T. E L Ä IN T E N V A R O IT U S V Ä R IT . Uusi tiede tutuksi
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I
Kirpeänä syysyönä suurten valkoisten siipien havinan voi melkein kuulla.. suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I LO PP U SY KS Y Joutsenen reitillä KUVA EEVA MÄKINEN TEKSTI HEIKKI VASAMIES ITÄMERENSUOMALAISET USKOIVAT Linnunradan olevan pyhän lintunsa joutsenen lentoreitti taivaan halki
34 Mitä hunajan dna:sta löytyy. KU VA AR I KU U SE LA Vakiot 6 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 10 Luonnonkalenteri 53 Kolumni: Joel Haahtela 60 Homo sapiens: Tuija Kirkinen 62 Havaintokirja 64 Kysy luonnosta 69 Lukijoilta 70 Kotona 72 Kirjat & kulttuuri 74 Luonnoskirja 18 Suomen Luonto 9/2020 Yrjö Kokko löysi keväällä 1950 laulujoutsenet kuviinsa. 27 Suomen parhaat joutsenpaikat Esittelemme laulujoutsenen parhaat kerääntymisalueet maan eri osissa. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 16 Merikotkan elämä Vedestä pelastettu merikotka paljastui Jouko Högmanderin vuosia aiemmin rengastamaksi linnuksi. 42 Varoittelijat ja matkijat Moni eläin varoittaa: olen pahanmakuinen tai myrkyllinen. 48 Jännä ja uusi tiede Kerromme luontotutkimuksen uusimmat suuntaukset ja löydöt. 54 Arktiset selviytyjät Miten eläimet löytävät ruokaa talvisessa luonnossa. 28 Mikä jäkälä! Jäkäläkoulussamme tulevat tutuiksi poronjäkälät, torvijäkälät, ja muut näyttävät lajit. 36 Paljasjalkainen rotta Korona vei yllättäen rotilta kaupungin ruoka-apajat. Nyt kanta on jo tuhansissa.. Mehiläiset liikkuvat paljon, ja hunajaan tallentuu monen lajin viesti. 18 Joutsen palasi Kun vaino väistyi, laulujoutsen palasi erämaista koko maan linnuksi
o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. y Pohjoismainen ympäristömerkki. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Jari Kostet, luontokuvittaja Jari tekee päätyönään graafista suunnittelua Metsähallituksen Luontopalveluissa. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. KUVA: VESA HUTTUNEN 79. i Tilaa diginä: suomenluonto. suus kiinnostavat, maisemissa panoraamakuvaus, mutta linnut ovat useimmiten pääosassa niin kynän kuin kameran kanssa luonnossa liikkuessa. ”Haastavinta oli narratiivin ja tiedon välillä tasapainottelu”, Santtu sanoo. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Samalla pääsee syventymään kiinnostaviin aiheisiin, kuten varoitussignaaleihin, jotka vievät evoluution perimmäisten kysymysten äärelle. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. Hän harrastaa luovaa kirjoittamista ja on tehnyt Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen opintoja. Piia tykkää retkeillä perheen kanssa lähiluonnossa, hoitaa puutarhaa ja seurata talvella lintulaudan vieraita. Kansallislintumme pelastamisen tarina sivuilla – . ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuo. Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. avissa osoi. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. KU VA T JA RI KO ST ET , H EI KK I ER IK SS O N JA TA PI O KU JA LA 74 36 KU VA T JA RI KO ST ET , H EI KK I ER IK SS O N JA TA PI O KU JA LA 42 Laulujoutsen ase ui muotokuvaan pää kaupunkiseudulla. i. Lisätietoa saat syö. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Piia Ahonen, biologi ja fennisti Piia on biologi ja kielen ammattilainen Nokialta. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. inen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. o Kroonpressille on myönne. Tiedejutuissa hän hyödyntää luonnontieteellistä taustaansa ja rakkauttaan suomen kieleen. ely A. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi. Vapaa-aika kuluu maastossa luonnostelun ja valokuvauksen parissa. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine. ämällä tuo. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. ajat Annakaisa Vän. Jutusta vaikeutta ei huomaa.. e Kar. Suomen Luonnon järjestämässä #muutos-koulutuksessa Santtu kirjoitti rotista mainion jutun. Lähiluonto, ihmisen ja luonnon välinen suhde, luonnon ja myös urbaanin ympäristön graa. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Santtu Pentikäinen, biologi Santtu on paljasjalkainen helsinkiläinen biologi, joka valmistelee väitöskirjaa kaupungin rotista
Pitkällä aikavälillä saadaan pysyviä ilmastohyötyjä, kun suolle palautetun veden tuoma hapettomuus pysäyttää turpeen hajoamisen hiilidioksidiksi. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T AN JA VE ST JA AN N A RI IK O N EN Ojitett ujen soiden ennallistaminen on suuri suomalainen tehtävä.. Kasvillisuuskin toipuu vähitellen. Rahkasammalet alkavat kuroa metsittyneitä aukkoja umpeen, ja muutkin suokasvit palaavat vähitellen 5–10 vuoden aikana. Suolajiston suojelun kannalta ennallistaminen on kuitenkin tärkeää: se auttaa ylläpitämään saarekkeista elinpaikkaverkostoa, jossa suolajeilla on mahdollisuus selvitä. Palaava suokasviyhteisö ei siksi ole kopio alkuperäisestä. Vesistöja ilmastopäästöt pienenevät sitä mukaa kun kasvillisuus toipuu. Suon saa tuhottua muutamassa viikossa, mutta lopulliseen palautumiseen menee vuosikymmeniä, jopa -satoja. Ennallistaminen on kuitenkin välttämättömätöntä ilmastonmuutoksen torjunnan, turvemaiden vesistöpäästöjen vähentämisen, suoluonnon suojelun ja monimuotoisuuden ylläpitämisen näkökulmasta. HELPPOA ENNALLISTAMINEN ei ole. Haavoistaan parantuvan suon lopullinen toipuminen viekin aikaa: Rimpien ja allikoiden piirteitä ja lajistoa on erityisen vaikea palauttaa, ja esimerkiksi päiväperhoslajiston palautumisen on todettu kestävän yli kymmenen vuotta. Paikalle on yleensä ehtinyt asettua suolajien kanssa kilpailevaa metsälajistoa. 6 suomenluonto.fi YLI VIISIKYMMENTÄ vuotta vallinneen soiden ojitusbuumin jälkiä Suomen luonnossa ei korjata nopeasti. AIVAN ENTISELLEEN suo ei kuitenkaan palaudu. ENNALLISTAMISEEN KANNUSTAA sekin, että suolajien palaaminen voi alkaa nopeastikin, varsinkin silloin, kun ympäröivillä alueilla on vielä tarjolla suolajistoa. Osa ojituksessa kuivuneesta turpeesta on maatunut ja tiivistynyt, ja osa on haihtunut ilmakehään. Nopeimmin ennallistetun paikan löytävät siivekkäät: riekko, liro, keltavästäräkki ja pohjansirkku voivat asettua hyönteisiä kuhisevien patoallikoiden tuntumaan jo seuraavana vuonna. Ojitetulle suolle uusi elämä Päätoimi
. Tilaamalla tuet luonnonsuojelutyötä. Tule mukaan luonnon juhlaan, tilaa upeasti uudistunut Suomen Luonto -lehti!. € www.suomen luonto. i/joulu W W W . Tilaukset: suomenluonto. /joulu, ( ) (ark ), tilaajapalvelu@suomenluonto. asti uusille tilauksille kotimaassa. Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Tarjous on voimassa . F I SUOMEN LUONTOA JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO. S U O M E N L U O N T O . HYVÄN MIELEN JOULULAHJA! Anna lahjaksi lumoava luontokokemus ja luonnon hyvää tekevä vaikutus. Tilaus sisältää painetun lehden numeroa ja lukuoikeuden Suomen Luonnon digipalveluun. SUOMEN LUONTO LEHTI VUODEKSI , € norm
24 ,95 € Sami Karjalainen Suomen leppäketut Tämä ainutlaatuinen kirja esittelee kaikki maamme noin 60 leppäkerttulajia upein valokuvin. Luonnosta, linnuista ja ihmisistä. Minna Pyykkö Kuulin allien laulavan Luontotoimittaja Minna Pyykön teos on Suomen luonnon kauneuden ja monimuotoisuuden ylistys. Pihlajaniemi, Eriksson, Lehikoinen Linnut & ilmasto Linnut ja ilmasto on kertomus muutoksesta ja kaikista meistä sen keskellä. Mia Takala Susien mailla ”Takula kirjoittaa luontokokemuksistaan pakahduttavasti.” Kulttuuritoimitus.fi Jari Rahkonen Eläimiä suviyössä Upeassa ja tunnelmallisessa teoksessa etsitään eläimiä suomalaisista metsistä ja niityiltä. Ku va : Ki m m o Oh to ne n 27 ,95 € kpl Nämä kirjat KÄTEVÄSTI JA EDULLISESTI KIRJAKAUPASTAMME: WWW.DOCENDO.FI. Teuvo Suominen, Pekka Punkari Luonnon puolesta Vuosikymmenten viisautta jälkipolville. Kimmo Ohtonen Metsä elää Koko perheelle sopiva lumoava visuaalinen matka Suomen luontoon. Mika Honkalinna Talo metsässä Hirsitalossa, metsän keskellä asuvan kuvaajan teräviä havaintoja ja upeita lähiluontokuvia. Toimittaja, kirjailija, Tieto-Finlandian yleisöpalkinnon voittaja, Kimmo Ohtonen on viimeisen viiden vuoden ajan taltioinut maamme tunnusomaisten eläinlajien elämää niiden luontaisissa elinympäristöissä
Vaikuttava osa näytelmää on koskeloiden harjoittama ryhmäkalastus, jota voisi kutsua nuottaukseksi. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TE KS TI JO RM A LA U RI LA KU VA RE IJ O N EN O N EN / VA ST AV AL O Nyt suomenluonto.fi 9 NÄIN LOPPUSYKSYSTÄ on mahdollisuus seurata vaikuttavaa luonnonnäytelmää: satojen isokoskeloiden kokoontumisia suurten ja keskisuurten järvien selkävesille ja lahdelmille. Enimmät linnut ovat peräisin Venäjältä, sillä Suomen pienehkö kanta ei tähän yksin riittäisi. Isokoskeloiden pääravintoa ovat pikkukalat, suurimmillaan vaaksan kokoiset. Monisatapäinen leveä rintama eteni vettä läiskytellen kohti suurehkon lahden pohjukkaa. Suurparvet ovat osa syysmuuttoa talvialueille Itäja Pohjanmerelle. Tarkoituksena oli ajaa saaliskalat sinne syötäviksi. Seurasin viime syksynä tällaista toimintaa. Rintama pysyi koossa hämmästyttävän hyvin. Koskeloilla on kalastamiseen täydellinen varustus: sukkulamainen ruumis sukeltamiseen ja koukkupäinen, sahalaitainen nokka saaliin nappaamiseen. Syysnuottauksen aika
Tee viinistä, sokerista ja etikasta makeanhapan syöttiliuos ja marssi sen kanssa eteläisessä Suomessa meren äärelle. Hammasyökkönen on helppo tun nistaa, jos huomaa tarkkailla perhosia vielä talven tullen. ”Meillä on kaksi lajia, laskosyökkönen ja tämä hammasyökkönen.” Lajin esiinmarssi Suomessa alkoi vuonna 1988, minkä jälkeen havainnot ovat notkahtaneet muutaman kerran. Siellä hän pitää perhosille syöttirysiä. ”Meillä se on kuitenkin etupäässä eteläinen laji. Hammasyökkönen on tunnettu Suomessa jo kauan vaeltajana, mutta se ei tahdo oikein kestää Suomen talvea. Laji tulee myös valolle, mutta ei yhtä hyvin. Laji lentää jopa joulukuulla silloin, kun säät sallivat. Etelä-Ruotsissa se on jo paikallinen laji, ja Viron Saarenmaallakin sitä on havaittu vuoden jokaisena kuukautena. ävää. Vieläkin on löyde. Kun se istuu, se on melkein nelisenttinen”, sanoo hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg. 2000-luvun alussa ne alkoivat kuitenkin lisääntyä, ja hammasyökkösestä tuli niin tavanomainen, etteivät totiset perhosharrastajat aina jaksa edes ilmoittaa havaintoja. ”Se kuvastaa lajin voimakasta vaellusvimmaa”, Kullberg sanoo. VINK KI Hammasyökkönen käy mielellään nesteillä. ”Se on hyvin näyttävä. Niitä on tullut Joensuuta, Kuopiota ja Oulua myöten. Kullberg vastaa puhelimeen Örön saarelta, Hangon länsipuolelta. TEKSTIT JOUNI TIKKANEN KUVITUKSET JUHA ILKKA. ”Se kuuluu suureen trooppiseen yökkösryhmään, jonka suurin monimuotoisuus on Madeiralla ja Kanariansaarilla”, Kullberg sanoo. Havaintomäärä on runsastunut etenkin sen myötä, kun keräily ulkosaaristossa yleistyi 1980-luvun loppupuolella.” Etsi hammasyökkönen Perhosten lento ei lopu talven tultua. 10 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 10 suomenluonto.fi JÄNNÄN NÄKÖISEN perhosen, hammasyökkösen (Phlogophora meticulosa), kiivain lentokausi on varsin myöhään, loka–marraskuussa. Kullberg kertoo, että lentoaikanaan hammasyökkönen voi olla ulkosaariston runsain syötille tuleva perhonen
Marraskuussa toivottavasti lämpötila laskee nollan puolelle, ja lintujen talviruokinnan voi aloittaa. Myös tänä syksynä lokakuussa monet Suomen järvet olivat pitkäaikaisia keskiarvojaan lämpimämpiä. suomenluonto.fi 11 1 ALOITAN LINTUJEN talviruokinnan. Pakkasella pimeässä paukahtava puu pelästyttää aina, vaikka sen ymmärtää olevan puu. 3 la luonto-ohjelmia, kuten Netflixistä kumentin mentti näyttää, miten maapallon luonto on huvennut nyt 94-vuotiaan Attenborough’n elämän aikana. Lisäksi aion käydä Turun Biologisessa museossa, jossa on esillä ja kalliotaiteesta ammentava valokuvanäyttely Viime talvena monet Etelä-Suomen suuret järvet jäivät suurilla selillä jopa vaille jääpeitettä. Lindforsin mukaan ero havupuihin voi johtua siitä, että lehtipuiden kuljetussolukko on suurempaa. Mitä teet marraskuussa, Elina Koivisto. Mittaamisen lisäksi Suomen ympäristökeskus myös ennustaa järvien jäätymistä. Tänä vuonna yritän kiinnittää aiempaa enemmän huomiota myös linnunruuan kotimaisuuteen. marraskuuta. Pienessä kaupunkipihassamme ruokinnalla käy enimmäkseen varpusia ja pikkuvarpusia sekä sinija talitiaisia. Jos lunta ei ole, voit peitellä arkoja puutarhakasveja havuilla. 19.11.. Maan viilennettyä tarpeeksi istutan viljelylavaan talvivalkosipulien kynnet ja penkkeihin loput kukkasipulit. Rasahdus kuuluu, kun puun rakenne pettää." Koivua pidetään erityisen paljon paukahtelevana puulajina. Tästä seuraa se, että puun sisään syntyy mekaanisia jännitteitä. Sula vesi on elävien solujen sisällä, jäätynyt niiden välisessä kuljetussolukossa. Dokumentti näyttää, miten maapallon luonto on huvennut nyt 94-vuotiaan Attenborough’n elämän aikana. Kuuntele puiden pauketta Kallavesi jäätyy VINK KI Lämpöä eristävä lumi suojelee kasvien juuria. Joskus satun katsomaan oikealla hetkellä ulos ja näkemään jonkin hieman harvinaisemman pihavieraan, kuten puukiipijän, käpytikan tai varpushaukan. Lehtien pudottua puista kasaan niitä kukkapenkkeihin ravinteeksi ja hyönteisten talvehtimispaikoiksi. Liian aikaisin istutetut sipulit voivat lähteä kasvuun jo syksyllä. Miksi puut paukahtelevat. Lehtien pudottua puista kasaan niitä kukkapenkkeihin ravinteeksi ja hyönteisten talvehtimispaikoiksi. Lisäksi aion käydä Turun Biologisessa museossa, jossa on esillä Heikki Willamon luolaja kalliotaiteesta ammentava valokuvanäyttely Myyttinen matka. Leudon sään takia osa tavallisesti lokakuussa tehtävistä puutarhatöistä jää marraskuuhun. Ne hidastavat maan routaantumista alkutalvesta, ja varjostavat kasvia keväällä, kun uhkana on kuivuminen. "Kun lämpötila laskee, vettä liikkuu elävien solujen sisältä ulos ja jäätyy. Puun sisällä on siis enemmän jäätyvää vettä. pulit voivat lähteä kasvuun jo syksyllä. 3 KATSON VALOKUVIA ja luontodokumentteja. Puiden talvenkestoon perehtynyt tutkija Lauri Lindfors Helsingin yliopistosta arvelee ilmiön johtuvan siitä, puun sisällä on pakkasella vettä sekä jäätyneenä että sulana. Tänä vuonna järven ennustetaan saavan jääpeitteen 19. Elina Koivisto on turkulainen eläinekologi, joka tutkii lajien välisiä suhteita. 2 TEEN PUUTARHATYÖT loppuun. Huonon sään sattuessa luonnosta voi nauttia myös sisätiloissa katsomalla luonto-ohjelmia, kuten Netflixistä David Attenborough’n luontodokumentin A Life on Our Planet. Kuopiossa Kallaveden jäätyminen on lykkääntynyt sadassa vuodessa kymmenellä päivällä, ja mittauksien alusta 1833 lähes kahdellakymmenellä päivällä
Periaatepäätöksellä ei kuitenkaan ole suoria oikeusvaikutuksia yrityksiin”, Lohilahti sanoo. Turveyritykset toivovat rahkasammalesta turpeen korvaavaa ilmastoystävällisempää kasvualustaa. Pirkanmaan piiri esitti ympäristöministeriölle sammalen noston asettamista kiireellisesti luvanvaraiseksi. Ministeriö aloitti keskustelun sammalennoston sääntelystä jo 2017. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 12 suomenluonto.fi RAHKASAMMALEN NOSTO muuttaa totaalisesti suon eliöyhteisön, sanoo yliopistotutkija Teemu Tahvanainen Itä-Suomen yliopistosta. Korkein hallinto-oikeus eväsi luvan luontoarvojen ja vesistökuormituksen takia. EU:ssa kasvualustakauppaa käydään vuosittain 2,5 miljardin euron edestä. Rahkasammalen nosto uhkaa viimeisiä luonnontilaisia soita. Sammalta mainostetaan ekologisena ja uusiutuvana luonnonvarana. TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA SU O M EN LU O N N O N SU O JE LU LI IT O N PI RK AN M AA N PI IR I L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Rahkasammalen nostoa Kihniön Sarvinevalla lokakuussa 2020.. Toistaiseksi toiminta on pienimuotoista, mutta sammalelle suunnitellaan laajoja kansainvälisiä markkinoita. Ohjauskeinot voisivat perustua lainsäädäntöön tai ohjeisiin. Luontoarvojen menetyksen lisäksi sammalkerroksen poisto aiheuttaa Metsätieteen aikakauskirjassa vuonna 2014 julkaistun artikkelin mukaan metaanipäästöjä. Sarvinevalla rahkasammalta kuorii Biolan Groupiin kuuluva EcoMoss Oy. Rahkasammaleen nosto nykytekniikalla on mahdollista vain vähän muuttuneilta avosoilta, joita nykyisin löytyy luonnontilaisen kaltaisilta alueilta. ”Suokasvillisuus voi palautua, mutta luonnontilainen ekosysteemi ei noin vain palaudu”, arvioi Tahvanainen. ”Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä käytöstä ohjaa soita merkittävästi muuttavan toiminnan ojitetuille ja luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille. Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Hanne Lohilahti kertoo, että keskustelua rahkasammalen noston ohjauskeinosta on käynnissä. Nämä suot ovat myös luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä. Lohilahden mukaan asia on etenemässä marraskuussa. Rahkasammalen kuorinta nousi esiin, kun Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri kertoi verkkosivuillaan rahkasammalen nostoon liittyvistä ongelmista Kihniön Sarvinevalla. Sarvineva on luontoarvoiltaan maakunnallisesti merkittävä suo, jolle on haettu lupaa turpeen nostoon. Nykyisin rahkasammalen keräämiseen riittää maanomistajan lupa. Rahkasammal on uusi turve
”On utopistista ajatella, e. Suokasvillisuus voi palautua, mu. omille soille. Vertaisin sitä vanhan metsän avohakkuuseen ja maanmuokkaukseen. ama. Nykyään niistä on ennallistettu 0,64 prosenttia. Pikkulepakkoja elää myös Eteläja Lounais-Suomessa. Pohjoisimmassa Lapissa pesinnät eivät onnistuneet lumisen kevään takia. Pohjois-Suomen merikotkilla pesimämenestys oli keskinkertainen. RK Tuoreen suomalaisen mallinnustutkimuksen mukaan uhanalaisten ja vaarantuneiden suokasvien levinneisyys kasvaisi 71 prosentilla, jos 15 prosenttia ojitetuista soista ennallistettaisiin. KU VA T TI IN A KO LA RI , H EI KK I RY TK Ö N EN / VA ST AV AL O , IS TO CK PH OT O JA PE TT ER I TO LV AN EN Itä-Suomen yliopisto, yliopistotutkija Teemu Tahvanainen Runsaiden jänisja kanalintukantojen ansiosta maakotkalla oli hieman keskimääräistä parempi pesimämenestys. Soita ennallistetaan muun muassa tukkimalla kuivatusta varten kaivetut ojat, jolloin suon luonnollinen vesitalous palautuu. Jos kosteusolot säilyvät ja kasvien leviäimiä jää paikalle, sammalet lähtevät uuteen kasvuun hyvinkin nopeasti. ä suotyyppi palautuisi täysin” Ennallistaminen auttaa soiden kasveja Pikkulepakon ennätysmuutto Eniten maakotkan poikasia syntyi Peräpohjolassa, merikotkan poikasia Sodankylässä (Pohjois-Suomessa), muuttohaukan poikasia Kuusamossa, ja tunturihaukan poikasia Utsjoella. Tämä matka on maailman pisin mitattu lepakon muuttomatka. Matka paljastui, kun Pohjois-Espanjasta löytyi maaliskuussa 2017 pikkulepakko, joka oli paria vuotta aikaisemmin rengastettu Latviassa Papen lintuasemalla. RK Maakotkalla ja tunturihaukalla hyvä pesimäkesä Metsäpäästäisen kokoinen pikkulepakko muutti Latviasta Espanjaan. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Muuttohaukoilla, joista suurin osa pesii aapasoilla, pesimiset eivät onnistuneet myöhäisen kevään ja tulvien takia. Nykyisin 48 uhanalaisen suokasvin, kuten neidonkengän (kuvassa), levinneisyys kattoi keskimäärin 75 neliökilometriä. a luonnontilainen ekosysteemi ei noin vain palaudu. Pohjoisimmassa Lapissa pesinnät eivät onnistuneet lumisen kevään takia. RK Eniten maakotkan Runsaiden jänisja kanalintukantojen ansiosta maakotkalla oli hieman keskimääräistä parempi pesimämenestys. o kohdistuu nimenomaan oji. Matkaa muutolle kertyi huimat 2224 kilometriä. Se tarkoi aisi Etelä-Suomessa lähes kaikkien oji ama omien soiden tuhoa. . Jos soista ennallistettaisiin lähes puolet, lajien levinneisyys kasvaisi yli sataan neliökilometriin, Global Ecology & Conservation -tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo. YK:n biodiversiteettisopimuksen tavoitteena oli, että 15 prosenttia heikentyneistä elinympäristöistä kunnostettaisiin vuoteen 2020 mennessä. On mainoste u, e ä sammaleennostoalueita on saatavilla 300 000 hehtaaria. Rahkasammalten o. aa suon ekosysteemin pitkäksi aikaa. Rahkasammalen nosto tuhoaa luuontotyypin ja muu. Mu a jos puhutaan pelkästään sammalten kasvusta tai kasvillisuuden palautumisesta, niin siinähän unohtuu koko muu eliöstö. On mahdoton ajatus, e ä viimeiset jäljellä olevat suot menisivät tällaiseen käy öön ilman tarkkaa sääntelyä. Ojitettuja tai muulla tavalla käyttöön otettuja soita on Suomessa viisi miljoonaa hehtaaria. Tunturihaukkoja (kuvassa) pesii Lapin tuntureilla 20–27 paria. . Hyvän riekkokannan ansiosta poikasia kuoriutui yhteensä 22, mikä vastaa keskimäärästä pesimätulosta. Pohjois-Suomen merikotkilla Tunturihaukkoja (kuvassa) pesii Lapin tunhaukalla hyvä pesimäkesä Eteläja Lounais-Suomessa.
iin, vieraslaji liejutaskurapu leviää. Hankoniemen havainnot ovat toistaiseksi itäisimmät. Ohjelman puitteissa kerättiin yli 150 000 havaintoa vedenalaisista eliöistä ja elinympäristöistä, sekä mallinnettiin niille tärkeitä alueita. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA PE KK A TU U RI Vedenalaisen monimuotoisuuden kartoi. Selkämeren tilaa heikentää Itämeren pääaltaalta työntyvä hapeton vesi, joka tuo mukanaan paljon fosforia. Sen sijaan Selkämerellä syvänteiden happitilanne on heikentynyt viime vuoteen verrattuna. Tulosten avulla pyritään kehittämään vedenalaista suojeluverkostoa. Suomenlahden tila parani Suomen ympäristökeskuksen seuranta paljasti, että Suomenlahden happitilanne oli tänä kesänä parantunut edellisvuosiin verrattuna. Liejutaskurapu haittaa rakkohaurua, sillä se syö haurun pinnalla eläviä selkärangattomia, jotka puhdistavat hauruja rihmalevistä. VIER A SL AJIT YMPÄRIS TÖ MONIMUOTOISUUS 14 suomenluonto.?. Liejutaskurapu leviää Naantalista vuonna 2009 löytynyt pohjois-amerikkalainen vieraslaji liejutaskurapu on levinnyt Rauman seudulta Ahvenanmaalle ja Hankoniemelle, Suomen ympäristökeskus tiedottaa. Vedenalaisen luonnon kartoitukset palkittiin Euroopan komissio myönsi vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta kartoittavalle Velmu-ohjelmalle Natura 2000-palkinnon. ajat palki
RK TUNTEMATON KU VA T TU O M AS PY H TI LÄ / VA ST AV AL O JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y. Se on väriltään lihanpunainen ja rakenteeltaan kimmoisaa kuin liha. Eniten paloista ovat kärsineet matelijat, sammakkoeläimet ja pikkunisäkkäät. Gwich‘inkansa ja ympäristöjärjestöt ovat haastaneet hallinnon porausaikeista oikeuteen. Taudille altistuneiden kimalaisten immuunipuolustusgeenit aktivoituivat, paitsi silloin, jos kimalainen on altistunut myös torjunta-aineille. Pantanalin ennätystulipalot Etelä-Amerikassa lähes neljäsosa maailman suurimmasta trooppisesta kosteikosta Pantanalista on palanut. Se värjää isäntäpuun puuaineksen ruskeaksi tai ruskeaviiruiseksi. Se on kovaa, haluttua ja arvokasta. Eläinlääkärit ovat auttaneet suurempia eläimiä, kuten jaguaareja, villisikoja, lintuja ja kädellisiä. Jos kimalaiset kärsivät samaan aikaan Nosema-suolistotaudista, ne keräävät entistä vähemmän ruokaa. i -blogia Twi erissä 27.10.2020 Tulokset torjuntaaineiden, kuten pyretroidien, neonikotinoidien ja Nosema-taudin yhdysvaikutuksista huolettavat tutkijoita, sillä pölyttäjät altistuvat torjunta-aineille kasvavassa määrin. Kiista öljynporauksesta on jatkunut jo 30 vuo a, mu a Trumpin johtama republikaanihallinto sai vietyä päätöksen läpi. Käävän pinta on paksun liman peitossa. RK USA poraa arktista öljyä Suojelujärjestö Audubon raportoi, että Trumpin hallinto antoi luvan öljyn ja kaasun poraamisen arktisilta suojelualueilta Pohjois-Alaskasta. Normaalisti kosteikot rajoi avat palojen leviämistä, mutta tänä vuonna poikkeuksellinen kuivuus kiihdy i tulipaloja. Tuore Journal of Animal Ecology -lehdessä julkaistu tutkimus paljastaa monien haitallisten tekijöiden yllättäviä yhteisvaikutuksia. RK Torjunta-aineet heikentävät kimalaisyhdyskuntia ”Ilmastonmuutoksen torjuntaa kuitupuukapitalismi nakertaa joka ikisessä mutkassa ja käänteessä, alkaen alkuperäisen metsän hakkuusta energiaintensiivisen tuotantoprosessin kautta lyhytikäisiin lopputuotteisiin.” #sellulandia #metsämurros Hirsirakentaja Hannes Hyvönen siteeraa politiikasta. Elo-syyskuussa pahiten roihunneet poikkeuksellisen laajat tulipalot ovat ilmastonmuutoksen seurausta. Ruohostomaiden toivotaan toipuvan paloista nopeasti, mu a metsien uusiutuminen voi viedä kymmeniä tai satoja vuosia, The New York Times raportoi. Häränkieli kasvaa harvinaisena etelärannikolla. Yleensä torjunta-aineita tutkitaan yksi kerrallaan, mutta luonnossa pölyttäjät kohtaavat useita haitallisia aineita ja tauteja yhtä aikaa. RK HÄRÄNKIELI Fistulina hepatica Häränkieli on yksivuotinen pehmeä kääpä, joka kasvaa tyypillisesti tammen rungon tyvellä. Puusepät tuntevat sen nimellä ruskeatammi tai tiikeritammi. 78 neliökilometrin alueella pesii tuhansia arktisia lintuja jä se on tärkeä jääkarhujen lisääntymisalue. suomenluonto.fi 15 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TORJUNTA-AINEILLE ALTISTUNEET kontukimalaiset (kuvassa) keräävät vähemmän mettä ja siitepölyä kuin terveet kimalaiset, minkä johdosta niiden yhdyskunnat jäävät pienemmiksi
TEKSTI JOUKO HÖGMANDER KUVAT JOUKO HÖGMANDER JA HANNU VAINIOPEKKA K O H TA A M I S I A. 16 suomenluonto.fi Merikotkan elämä Mauno-merikotkan vaiheet tunnetaan syntymästä menehtymiseen
1.. Kuudentena päivänä uimaretkestä eläinlääkäri antoi Maunolle viimeisen piikin. Aamulla tiesin kertoa uutisen, että Mauno oli minulle vanha tuttu. 2. Pesä on asumattoman saaren aarnimaisessa vanhassa metsässä, ison männyn latvassa. Toinen niistä oli Mauno, jonka kohtaisin vielä 17 vuoden kuluttua, vaikka en sitä vielä silloin tiennyt. 1. Mauno kaartelemassa emolintuna taivaalla vuonna 2014. suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 PÄÄSIN PUUHUN helposti ilman apuvälineitä ja näin poikaset: tumma kotkan höyhenpuku melkein valmis, silmissä valpas katse ja isokyntiset kotkan jalat valmiina iskemään häiritsijän ranteeseen. Voi olla, että siellä selviää syy mereen joutumiseen. VUODEN 2020 lokakuussa Ilkka Juva ja Ilkka Laiho olivat veneellä palaamassa illaksi Nauvon Stenskäriin. 3. Miehet antoivat väsyneelle saariston valtiaalle nimeksi Mauno. 2. KOTKA ANTOI eläinlääkärin tutkia siivet, ottaa röntgenkuvat ja verinäytteen. Lähempänä miehet näkivät aaltojen välissä merikotkan keltaisen nokan ja pään. Eläinhoitolassa Mauno tutkitt iin tarkoin. Rengastin kotkasaaren pesästä 2.6.2003 kaksi poikasta. Mitään vikaa ei löytynyt: ei luunmurtumia tai hauleja, ja verikoe antoi puhtaat paperit. 3. Linnun kunto alkoi kuitenkin heiketä. Siitä on vuosien mittaan kasvanut korkea risulinna, jonka päälle pesätarkastajan on työlästä päästä kurkistamaan. Ilkka Laiho pitelee Mauno-merikotkaa. Pesässä on vuosien mittaan varttunut 19 kotkanpoikasta, eräänä vuonna kolmen poikasen pesue. Linnun kunto alkoi kuitenkin heiketä ja se menehtyi. LUONNONTIETEELLISEN KESKUSMUSEON tietokanta tiesi kertoa merikotkasta numero E21518, että Mauno oli nähty ja valokuvattu vuosina 2013 ja 2014 pesivänä emolintuna noin 14 kilometrin päässä syntymäpaikastaan. Mauno teki vielä matkan Ouluun, jossa sen ruho tutkitaan Ruokavirastossa. Suurella selällä he näkivät lokkien syöksyvän kohti jotakin otusta meressä. Kuljetin kotkan Turun Eläinsuojeluyhdistyksen eläinhoitolaan, jossa se ruokittiin. Toinen Ilkka ohjasi veneen lähemmäksi ja toinen nosti sen veneen takakannelle
18 suomenluonto.fi 18 suomenluonto.fi Laulujoutsen saa yleensä neljästä kuuteen poikasta.
suomenluonto.fi 19 Joutsen palasi TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT JUKKA RISIKKO, ARI KUUSELA, KEIJO TASKINEN JA KARI JÄRVILUOTO Yrjö Kokon kirja Laulujoutsen ilmestyi 70 vuotta sitten ja pelasti joutsenen sukupuuton partaalta. KU VA T JU KK A RI SI KK O (V AS .) JA KE IJ O TA SK IN EN
Rovan lisäksi saamelaiset poromiehet opettivat Kokolle erätaitoja, kun hän valmisteli poropaimen20 suomenluonto.fi Leutoina talvina laulujoutsenia talvehtii Suomessa. Ne pärjäävät, kunhan vesistöt eivät jäädy. Hän oli pikkupoika tutustuessaan Ungelon torppaan muuttaneeseen Kokkoon. 20 suomenluonto.fi 20 suomenluonto.fi O li vähällä, että Yrjö Kokon ikoninen kirja Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu olisi jäänyt kirjoittamatta. Olisiko kansallislintumme selvinnyt ilman Kokon käänteentekevää kirjaa. Kokko tutustui Rovaan naapurinsa, Enontekiön nimismiehen Bertil Öhmanin kautta. ”Kokko ei ollut erämies ollenkaan tullessaan Lappiin”, kertoo nimismiehen poika, 80-vuotias muoniolainen Orvo Öhman. Se olisi voinut pahimmillaan tarkoittaa laulujoutsenen sukupuuttoa Suomessa. Yrjö Kokon joutsenpaikka, ”Ihannelampi”, oli toukokuussa lumen peitossa.. ”Isä kertoi Kokolle, että meillä on poliisi, joka on taitava metsässäkulkija”, hän kertoo. Joutsenretkillä oli vuodesta toiseen mukana hänen luottoystävänsä, enontekiöläinen konstaapeli Sulo Rova. Kokko aloitti joutsenten etsimisen Enontekiöltä keväällä 1946. Hän halusi kuvata pesiviä joutsenia tekeillä olevaan kirjaansa Neljän tuulen tiellä
Tätä varten Kokko anoi puolen vuoden virkavapaata Muonion eläinlääkärin pestistään, mutta saikin vapaata vain neljä kuukautta. Orvo Öhman kertoo, että hänen tietojensa mukaan joutsenta ei metsästetty Enontekiöllä. KE IJ O TA SK IN EN KE IJ O TA SK IN EN KA RI JÄ RV IL U OT O. Muuttoparvien satapäiset joukot olivat peräisin Kuolan niemimaalta ja muualta Luoteis-Venäjältä. Läheiset suhteet saamelaisiin osoittautuivat ratkaiseviksi, sillä Kokko ja Rova saivat apua poromiehiltä joutsenen pesäpaikan löytämiseen. ”Näin joutsenien nousevan jokisulasta lentoon ja suuntaavan matkansa kohti pohjoista, ja silloin minä päätin, että menenkin niiden jälkeen niin kuin minä olen näinä viime keväinä tehnyt, ja jätän etelänhaaveet...”, hän kirjoitti päiväkirjaansa. Hän ajatteli joutsenten ehkä pesivän vielä tuntemattomilla alueilla. Myös Karjalassa joutsenta pidettiin pyhänä, mutta muualla maassa se oli vapaata riistaa. ”Se oli pyhä lintu”, hän sanoo. Joutsen oli helppo ja näkyvä maali, suuri ja vitivalkoinen. ”Tekisi mieli uskoa, että ne ovat Lapista”, Kivirikko toivoi. Lisäksi niitä tavattiin Karjalassa, Kannaksella Äyräpäänjärvellä ja Antreassa, 50 kilometriä Lappeenrannasta itään. Se oli helppo ja näkyvä maali, suuri ja vitivalkoinen. Seuraavan parin vuosikymmenen kuluessa laulujoutsenet tapettiin lähes koko maasta. Saamelaiset liikkuivat paljon maastossa ja tiesivät, missä laulujoutsen saattaisi pesiä. 1940-luvun lopulla laji oli hyvin harvinainen Lapissakin. Myöhästyminen Yrjö Kokko jäi ilman himoitsemiaan joutsenkuvia keväinä 1946 ja 1947. Luonnontutkija Kaarlo Eemeli Kivirikko kuvasi joutsenen levinneisyyden muutoksia Suomessa 1927 ilmestyneessä Suomen linnut -kirjassaan. Kivirikko ihmetteli miksi muuttoaikoina nähtiin satoja joutsenia. Siellä Kokon oli tarkoitus kuvata trooppisia lintuja matkakirjaa varten. Alkuvuonna 1948 hän jopa suunnitteli aivan toisenlaista projektia ja oli lähdössä Brasiliaan. 1800-luvun lopulla joutsenia pesi Lapista ja itärajalta Pohjois-Pohjanmaalle, Vaasaan ja Pohjois-Savoon saakka. Näin ei kuitenkaan ollut. Joutsenten kato Laulujoutsen harvinaistui Suomessa jo 1900-luvun alussa. Mistä linnut tulivat. ”Kaikkein etäisimmät sydänmaat ja kaukana ihmisasutuksesta olevat, vaikeakulkuiset nevat kätkevät nykyisin tämän ennen paljon laajemmalle levinneen ja runsaammin pesineen linnun jätteet. Joutsenpariskunta kuulutt aa reviiriään yhdessä. Ihmisasutuksen lisääntyminen ja metsästysaseiden kehitys on ilmeisesti ollut syynä tähän ikävään ilmiöön”, Kaarlo Kivirikko kirjoittaa. Tällä retkellä tapahtui ratkaiseva käänne. Ehkä pettymystään sulatellakseen Kokko lähti taas Käsivarteen enontekiöläisten poromiesten kanssa. suomenluonto.fi 21 kulttuurin murroksesta kertovaa kirjaansa
Kevät oli varhainen ja Kokko kiiruhti muutaman pesävihjeen jäljillä Sulo Rovan kanssa. Jos hän epäonnistuisi, hän keskittyisi muihin aiheisiin. Kokko ja Sulo Rova lähtivät liikkeelle Hetasta. Kevät eteni, ja Kokko pelkäsi taas myöhästyvänsä. Epäonnisen vuoden jälkeen Kokko asetti tavoitteen: hänen olisi löydettävä pesiviä joutsenia seuraavana vuonna. Kokko halusi kuvata pesimisen alusta asti. Kun he pääsivät perille, he joutuivat taas pettymään. Viimeinen yritys Toukokuussa 1950 Kokko odotti malttamattomana uutta linssiä kameraansa. Molli-koira ja kaksi takkaporoa mukanaan seurue suuntasi samalla paikalle Pöyrisjärvelle, jossa he edelliskeväänä olivat myöhästyneet joutsenen pesinnästä ja nähneet poikueen pakenevan tunturiin. Seuraavan kevään 1949 Kokko pyhitti laulujoutsenten etsimiselle. 22 suomenluonto.fi Kokon virkavapaan typistys oli laulujoutsenelle onnekas ja ehkä jopa ratkaiseva sattuma. Kun Kokko ja Rova pääsivät perille, he todella löysivät laulujoutsenten pesän, mutta linnuilla oli jo poikaset. Kokko ja Rova yrittivät tavoittaa vielä toista paria reilun kahdenkymmenen kilometrin päästä Salvasjärven seudulta. Sieltä he eivät löytäneet joutsenia. Hän oli tilannut sen Hollannista, mutta osan saamisessa maahan oli ongelmia. Ihmisiä karttamaan oppineet arat joutsenet opastivat poikueensa rauhallisimmille vesille ja katosivat erämaahan. Tällä kertaa sääolot olivat kuitenkin Kokon puolella, sillä kevät oli myöhässä. Pesä oli tyhjä. Kuun puolivälin jälkeen Kokko saapui uusine kameralinsseineen Enontekiölle, mutta joutui taas odottaamaan, tällä kertaa lumipyryn hellittämistä. Erään pesän piti olla Pöyrisjärven alueella, lähellä Näkkälän kylää. Aikaa siis oli, ja Kokko oli täynnä toivoa. He olivat myöhästyneet. Kevät oli Kokon arvion mukaan pari kolme viikkoa Nuoret laulujoutsenet ovat väriltään ruskeanharmaita.. He hiihtivät Näkkälään, jossa joukkoon liittyi Iisko Näkkäläjärvi. Toisaalta jäät eivät olleet vielä lähteneet Ounasjärvestä, eivätkä lumet sulaneet tunturista
Toisena päivänä miehet suuntasivat lounaaseen, Mustinjärvelle. AR I KU U SE LA suomenluonto.fi 23. Ensimmäinen lenkki luoteeseen ei tuottanut tulosta. myöhässä, ja Pöyrisjärvi vielä rantoja myöten jäässä. toukokuuta ja ylitti rajan Pöyrisjärven länsipuolella, lähellä Salvasjärveä. He olivat lähellä pientä lampea, jonka Kokko oli nimennyt Ihannelammeksi. Mukaan lähti uusi opas, Antti Proksi. He hiihtivät pitkän ja tuloksettoman lenkin Norjan puolelle: joutsenen pesiä ei vieläkään löytynyt. Kokko löysi joutsenen pesän Mustinjärven lounaispuolella sijaitsevalta pieneltä lammelta 23.5.1950. Kokko kumppaneineen näki lennossa joutsenen, joka kailottaen laskeutui matalan hiekkaharjanteen taakse. Kokko ei lannistunut. Hän ja Rova tiesivät pesäpaikkoja Norjan puolelta, ja he päättivät jatkaa seuraavaksi niitä kohti. Siellä Kokko ja Rova tapasivat seuraavan oppaansa Antti Palismaan. Retkue palasi hiihtäen Suomeen 21. Hanna ja Marski Sitten onni kääntyi. Joutsenia ei näkynyt, ja Mustinjärvikin oli tyhjä
JU KK A RI SI KK O. 24 suomenluonto.fi 24 suomenluonto.fi Laulujoutsenen poikaset varttuvat lentokykyisiksi parissa kuukaudessa
Kun Kokko ajatteli saaneensa linnuista tarpeeksi kuvia, hän lähti kiireesti. Kokko ei muista linnuista niin hirveästi innostunut, mutta silloin erittäin harvinainen muuttohaukka herätti hänen kiinnostuksensa. Valistuksesta oli varmasti hyötyä, mutta Kokon kirja oli läpimurto, jonka ansiosta asia nousi suuren yleisön tietoisuuteen. Hän alkoi rengastaa lintuja veljensä kanssa. Joitakin päiviä myöhemmin Suomen sosialidemokraatissa paheksuttiin, kun laulujoutsen oli ammuttu siipirikoksi Kiuruvedellä. AR I KU U SE LA. Orvo Öhman tapasi Kokon sattumalta vuotta ennen tämän menehtymistä. Hän ei malttanut odottaa edes poikasten kuoriutumista, vaan kiiruhti kuvinensa kirjan teon pariin. Laulujoutsenten ahdinko nousi valtakunnalliseksi puheenaiheeksi. Joutsen rauhoitettiin täysin 1934, mutta metsästys jatkui isossa osassa maata kuten ennenkin. Sanomalehti Uusi Suomi raportoi huhtikuussa 1951, että ”Hanna ja Marski” oli nähty Ilmajoella. Asennemuutos Ihmisten asenteita oli yritetty muuttaa ennen Yrjö Kokon kirjaakin. Yrjö Kokko jatkoi Ungelon torpan asuttamista ja kirjoitti vielä monta kirjaa Lapista. 1977 Suomessa arveltiin pesivän noin 160 joutsenparia. Ihmiset lähettivät Kokolle kirjeitä joutsenhavainnoistaan, ja Kokko kirjoitti joistakin tapauksista lehtiinkin. Öhman oli muuttanut töiden takia Hetasta Muonioon, mutta kävi eräänä viikonloppuna Enontekiöllä riekostamassa. Joutsenparin hän risti Hannaksi ja Marskiksi. Hänellä, kuten monella hettalaisella metsästäjällä nykyäänkin, Joutsenten pariside on elinikäinen. Silloin vedottiin pohjanmaalaisiin nimismiehiin, että nämä valvoisivat tarkemmin metsästysasetusta, joka kielsi joutsenen tappamisen. Tuhannet ihmiset kävivät katsomassa tätä pienessä sulassa talvehtivaa kesyä joutsenta, parhaimmillaan kolme bussilastillista päivässä. Laulujoutsenen heikentyvä tilanne huomattiin jo 1916. Samana vuonna Yrjö Kokko kuoli. Koska pesintä oli vasta aluillaan, Kokko ei uskaltanut heti jäädä kuvaamaan joutsenia. Se valmistui vain reilussa parissa kuukaudessa. Kirja nostatti laulujoutsenbuumin. Hän palasi lammelle vasta parin viikon päästä, poroksi naamioidun piilokojun suojissa. Asennemuutos ja vainon loppuminen osoittautuivat ratkaiseviksi, sillä joutsenten määrä kääntyi kasvuun hämmästyttävän nopeasti. ”Saarijärven Aino” nousi koko kansan julkkikseksi. suomenluonto.fi 25 Jukka Parkkisen kirjoittaman elämänkerran mukaan Kokko tärisi tuolloin niin, ettei saanut joutsenia kuvatuksi. Öhman vei Kokon muuttohaukan pesälle, sekä myöhemmin kotkia rengastamaan. Orvo Öhman varttui naapurissa ja kiinnostus lintuihin kasvoi vuosi vuodelta. Laulujoutsen-kirja ilmestyi vielä samana vuonna ja sai hyvän vastaanoton
Se oli liikuttava kohtaaminen”, Öhman muistelee. 4–6 munaa. ”Hän tervehti minua kyynel silmässä. LEVINNEISYYS Pesii koko maassa. Leutoina talvina osa linnuista talvehtii Suomessa. Monen lajin kohdalla vaino on loppunut, ja munat saavat kehittyä rauhassa. PESÄ Suuri kasvillisuudesta ja sammalista rakennettu pesäkeko maalla tai pienessä saarekkeessa. 1970-luvulla laulujoutsenten määrä oli kymmenkertaistunut. Öhman ulkoilutti koiraansa Hetassa, kun pieni seurue pysähtyi toiselle puolelle tietä. TALVEHTIMINEN Ahvenanmaalla on nähty yli 1000 talvehtivaa joutsenta. Siellä joutsenet ruokailevat usein pelloilla. Laulujoutsen oli uusien pesimäjärvien lisäksi asettunut myös suomalaisten sydämiin, ja 1981 se valittiin Suomen kansallislinnuksi. 26 suomenluonto.fi oli Kokon esimerkin innoittamana lintukoira, saksanseisoja. TIESITKÖ. Jos laulujoutsenen menestystarinaa vertaa nykyisiin uhanalaisiin lajeihin, tilanne on aivan toisenlainen. ”Illan hämyssä tuttu ääni sanoi: Herranjestas, tämähän on Molli, minun koirani Molli!”, Öhman kertoo. Tuoreimman, vuoden 2018 arvion mukaan Suomessa pesii 11 000 laulujoutsenparia. Laulujoutsenet lähtevät syysmuutolle vasta vesien jäätyessä. MUUTTO Syysmuutto loka–marraskuussa, keväällä maaliskuussa. Puolustaa hanakasti reviiriään ja ajaa muut joutsenet pois pesimäjärveltään tai -lammeltaan. Laulujoutsenen runsastuminen sukupuuton partaalta elinvoimaiseksi lajiksi on ollut poikkeuksellisen nopeaa. AR I KU U SE LA. Yrjö Kokko näki rakkaan vanhan koiransa Öhmanin samanvärisessä saksanseisojassa. Kasvuvauhtia selittää se, että ihmisten vaino oli ilmeisesti ainut lintuja verottava tekijä. Jutun lähteinä on käytetty Jukka Parkkisen kirjoittamaa elämänkertaa Yrjö Kokko – sadun ja luonnon runoilija (WSOY 2003) sekä toimittaja Pekka Juntin juttua Lampi, joka pelasti laulujoutsenen (Lapin Kansa 13.6.2016). Pääosa linnuista viettää talvensa Saksan ja Tanskan suunnalla. Kun laji oli saanut jalansijan, lintujen määräkin pääsi elpymään nopeammin. Ongelmana on, että lajien elinympäristöt ovat uhattuina maankäytön vuoksi, tai ne muuttuvat esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena. LAULUJOUTSEN Cygnus cygnus PESIMÄKANTA 8600–12 000 paria. Vuonna 2000 joutsenpareja arvioitiin olevan 1500, 2004 noin 5300 paria. Laulujoutsenten määrä jatkoi kasvua: 1986 Suomessa pesi 430–700 joutsenparia, 1990 miltei tuhat paria. Laulujoutsenen paluu kuitenkin osoittaa, että harvinainenkin laji voi elpyä, jos sitä osataan suojella oikein keinoin. Tutkimusten mukaan laulujoutsen ei kuitenkaan häiritse pienempien lajien pesintää eikä se ole vaikuttanut joidenkin sorsalintujen, kuten haapanan, vähenemiseen
13. 10. Vielä marraskuun alussakin joutsenia voi olla satoja. VIRK KULA N LINTUTORNI, LIMINK A Suomen suurimmat laulujoutsenparvet kokoontuvat Liminganlahdella. 11. PÄ ÄTY EENLA HTI, KITEE Paras aika lokakuun loppu, mutta satoja joutsenia nähdään vielä marraskuussakin. ISOKYLÄ N PELLOT, IITTI Suurimmat kerääntymät, vajaa 1000 yksilöä ovat syksyltä. 16. M A RINK AISEN PELLOT, KOK KOLA Eniten joutsenia näkyy loka–marraskuussa, enimmillään satoja. 8. Viime talvena jopa 30 joutsenta talvehti Kajaanissa ruokinnan turvin. 17. Joutsenia nähty enimmillään 700–1000. H AGA N PELLOT, SALTVIK Hagan pellot lukeutuu maakunnan parhaimpiin lintupaikkoihin, jonne kertyy jopa 300 joutsenta. 18. Joutsenia on enimmillään 400–600. Myös Lohtajanselällä Marinkaisesta reilu peninkulma pohjoiseen voi nähdä jopa 600 joutsenta. PASALA N PELTO, JOROIN EN Lokakuu on parasta joutsenaikaa, jolloin voi kerralla nähdä jopa 600 joutsenta. PONGIN PER Ä, KIU RU V ESI Lokakuun lopulla Ponginperällä on nähty lähes 800 joutsenta. PAJ ULA, SOM ERO Suurimmat 200–300 joutsenen parvet kokoontuvat Pajulan pelloille lokakuun lopulta marraskuulle. 12. K ALA XIN PELLOT, NÄ RPIÖ Paras aika marraskuun alkupuoli, mutta satoja lintuja nähdään vielä joulukuun alussakin. 4. 6. PITK ÄSILTA, K EMIJÄ RVI Kemijärven Pitkäsillalta on nähty jopa 1600 joutsenta. 14. Marraskuun lopulla määrät alkavat pienetä. Havainnointi tapahtuu peltoteiden varrelta. 19. Leutoina talvina joutsenia jää talvehtimaan Ahvenanmaalle. Kangaskylän peltoaukean läpi kulkee pieni tie, jolta voi havainnoida. Vielä joulukuun alussa pelloilla voi olla satoja joutsenia. 3. 15. Joutsenia on enimmillään 500–800. SÖDERFJÄ RDEN, VA ASA Söderfjärden on Suomen parhaita joutsenpaikkoja. 7. PREIVIIKI JA M A AVIIKI, PORI Paras aika marraskuu, jolloin lintuja on nähty 500–1000. Lokakuulta marraskuun puoliväliin siellä on nähty jopa 1000–1400 joutsenta. LINNA N VIRTA, K AJA A NI Linnanvirran sorsaruokinta Kajaanissa on houkutellut joutsenia levähtämään lokakuun lopulta joulukuulle. Määrät ovat suurimmillaan lokakuussa. TORNIO, K A RU NGINJÄ RVI Lokakuun alkupuoliskolla Karunginjärvellä on nähty enimmillään yli 1600 joutsenta. 9. 2. Joutsenia nähdään eniten lokakuussa, 1000–2000 yksilöä. POHJOLA N PELLOT, H A RTOLA Peltojen kohdalla Nelostien varressa on lohen ongintapaikka, kahvio ja lintutorni, josta lepäileviä lintuja voi tarkkailla. Suomen parhaat joutsenpaikat. LEPINJÄ RVI, R A ASEPORI Lepinjärvellä joutsenmäärät ovat suurimmillaan marras–joulukuussa. 1 3 4 2 7 5 8 12 6 10 11 13 16 14 9 15 17 18 19 suomenluonto.fi 27 1. K A NGASKYLÄ N PELLOT, LAU K A A Syys–lokakuussa paikalla lepäilee parhaimmillaan parisataa joutsenta. 5. Enimmillään on nähty lähes 400 joutsenta. SIIK ALA HTI, PA RIK K ALA Paras aika lokakuusta joulukuun alkuun. VILLILÄ N PELLOT, SALO Marras–joulukuussa Villillän pelloille kertyy parhaimmillaan 200–400 joutsenta. Parhaana aamuna lokakuussa 2015 lahdella oli yli 4200 laulujoutsenta
Okatorvijäkälän (vas.) haarojen kärjet ovat teräviä.. Harmaaporonjäkälän latvahaarat ovat kammatun näköisiä. Nyt opitaan tunnistamaan kookkaita pensasjäkäliä. 28 suomenluonto.fi Mikä jäkälä! TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT SOILI STENROOS JA VASTAVALO KU VA T H EN RI KO SK IN EN , TA RU RA N TA LA JA EE RO VI LM I / VA ST AV AL O Tervetuloa jäkäläkouluun. Yksi niistä saattaa olla sinulle jo vanha tuttu, palleroporonjäkälä
Kyykistymme niin lähelle jäkälien miniatyyrikauneutta kuin suinkin pääsemme. Koko maapallon luontoa ajatellen jäkälät ovat merkittävä osa sienikuntaa. Ne muodostuvat sieniosakkaasta eli mykobiontista ja yhteyttävästä osakkaasta eli fotobiontista, joka voi olla viherlevä tai syanobakteeri, tai joissakin tapauksissa molemmat samassa jäkälässä. Noin 20 prosenttia kaikista sienistä ja 40 prosenttia kotelosienistä on jäkäliä. suomenluonto.fi 29 J äkälien hienostuneet sävyt kirjovat kallioista mäntymetsää, kun astelemme polkua pitkin Luonnontieteellisen keskusmuseon professori Soili Stenroosin kanssa. ”Suomi on jäkälien maa, sillä tämä boreaalinen havumetsävyöhyke on niille ihanteellinen kasvupaikka.” Silti neljännes maamme jäkälälajeista on uhanalaisia. Yhdessä ne muodostavat symbioosin, jonka yhteistyöllä muodostuu jäkälän kasvullinen osa, sekovarsi. Jäkälät ovat olleet eliökunnan kummajaisia – ja sienikunnan kummajaisia. ”Tähän täytyy vain totutella, jos haluaa alkaa harrastaa jäkäliä”, Stenroos opastaa. Maanmuokkaus, rakentaminen ja tallaaminen ovatkin jäkälien pahimpia uhkia. Loput lajit ovat pensasmaisia tai lehtimäisiä. Välillä täytyy kulkea varpaillaan. Palleroporonjäkälä on tuttu näky vanhoissa kangasmetsissä.. Sienen ja levän yhteistyötä Tiiviit jäkälämatot näyttävät kosteina erilaisilta kuin kuivina, ja esimerkiksi jäkälän väri voi vaihdella kosteuden mukaan. Jäkälät näyttävät kasvavan sulassa sovussa, ja isohirvenjäkälää pilkistää palleroporonjäkäläpehkon keskeltäkin. Maapallon noin 20 000 jäkälälajista Suomessa on tavattu yli 2000 lajia, joista yli puolet on pinnanmyötäisesti esimerkiksi kivillä kasvavia rupijäkäliä. Tämä pieni metsikkö Etelä-Sipoossa on tuohon tarkoitukseen oivallinen, sillä kalliolla kiemurtelee vain yksi polku, muuten jäkälämatot ovat saaneet kasvaa melko rauhassa. Lähempää katsottuna jäkälämatossa alkaa erottua eri sävyjä ja erilaisia rakenteita. Hän on luvannut neuvoa, miten kookkaita pensasjäkäliä voi oppia tunnistamaan. Eri kohdissa kasvavat saman lajin kasvustot näyttävät hyvin erilaisilta. ”Palleroporonjäkälä, isohirvenjäkälä, harmaaporonjäkälä, valkoporonjäkälä, okatorvijäkälä...” Stenroos kartoittaa noin aarin aluetta ja löytää siltä yli kymmenen jäkälälajia. ”Jäkälät muuntelevat paljon esimerkiksi iästä, kasvupaikasta tai valon määrästä riippuen”, Stenroos sanoo ja osoittaa pienen männyn juurella kasvavia okatorvijäkäliä. ”Jos tallaa kuivaa jäkälikköä, sen palautumiseen saattaa mennä vuosikymmeniä”, Stenroos sanoo, kun asettelemme askeliamme tarkasti jäkälämattojen väleihin
”Täällä liuskojen takana näkyy valehuokosia”, Stenroos näyttää. Sen reunalta löytyy kuin löytyykin pieni kasvusto tinanharmaata tinajäkälää, joka näyttää siltä kuin se olisi viskattu maahan. Lajia Stenroos ei ryhdy arvailemaan. Palleroiden lomasta kurkottelee myös yleinen, vihertävänruskea isohirvenjäkälä. Kylki kyljessä kasvavat harmaaporonjäkälä sekä maamme toiseksi yleisin poronjäkälälaji, valkoporonjäkälä. Se onkin yksi tyypillisimmistä lajeista tällaisissa kallioisissa kangasmetsissä. Missä jäkälämuruseni on. ”Katsotaan, löytyisikö täältä tinajäkäliä. Isohirvenjäkälän voi sekoittaa sitä muistuttavaan pikkuhirvenjäkälään. Vain joitakin vuosia sitten puissa roikkuvista lupoista löydettiin sienen ja levän lisäksi kolmas osakas, joka on kantasieni. Sieniosakas määrää sen, miltä jäkälä näyttää. Ne näyttävät vähän uudenvuodentinalta”, Stenroos sanoo ja tähyilee jo kauempana kallion pintaa. Vaikka jäkälätutkimuksella on Suomessa pitkät perinteet aina William Nylanderista (1822–1899) lähtien, jäkälissä on vielä paljon tutkittavaa. Palleroporonjäkälän latvat haaroittuvat tavallisesti nelijakoisesti. Se näyttää vähän salaatilta tai siltä kuin maasta kasvaisi pieniä hirvensarvia. Sormipaisukarve on lehtimäinen puiden rungoilla ja oksilla kasvava yleinen jäkälä. Siinä piilee niiden symmetrian salaisuus. Tämän liuskat ovat kuitenkin selvästi kapeammat ja sen liuskojen alapinnalla olevat valehuokoset ovat pienempiä. Tarkka tunnistaminen vaatisi mikroskooppia. Ympärillä huokuvassa metsässä kasvaa kymmeniä ja kymmeniä jäkälälajeja. Itäja Keski-Euroopassa ja esimerkiksi Virossa siitä on tehty myös yskänlääkettä. ”Kun oppii tunnistamaan lajeja, niistä tulee läheisempiä.” Eri jäkälälajit muodostavat yhtenäisen jäkälämaton. Mutta miten ne ovat levittäytyneet omille sijoilleen. ”Ne muistuttavat hengityshuokosia, mutta eivät kuitenkaan ole niitä.” Kookas isohirvenjäkälä voi kasvaa jopa kymmenen sentin korkuiseksi ja sitä on käytetty niin ravintona, karjanrehuna kuin lankojen värjäyksessäkin. ”Valkoporonjäkälän latvus on haarainen, ja haarat näyttävät siltä kuin niitä olisi kammattu.” Harmaaporonjäkälä muistuttaa edellistä, mutta sen hyvä tuntomerkki on kauniin siniharmaa väri. ”Osakkaat”, professori Stenrooskin vastaa, kun kysyn, mikä jäkälissä on kutkuttavinta.”Se, mitä eri osakkaita eri lajeilla on ja mitä ne siellä tekevät.” Jäkälien monet sävyt Palleroporonjäkälän pallomaiset latvat piirtyvät jäkäliköstä esiin vaaleina, hennosti kellertävinä ja muhkeina pensaina. Sieniosakas puolestaan huolehtii sekovarren kosteustasapainosta ja myös fotobionttien vedensaannista. Tämä löytö ravisutti jäkälätutkijoita. 30 suomenluonto.fi Fotobiontit hoitavat yhteyttämisen ja tuottavat sokeriyhdisteitä myös sieniosakkaalle. KU VA T SO IL I ST EN RO O S SE KÄ ES A ER VA ST I JA JA RK KO M ÄK IN EN / VA ST AV AL O
Kun oppii tunnistamaan lajeja, niistä tulee myös itselle läheisempiä. Ne leviävät veden, tuulen ja eläinten mukana. Pieni jäkäläsanasto. Monet jäkälälajit tuottavat aineenvaihdunnan sivutuotteena niin sanottuja jäkäläaineita, joista useimmat ovat fenoleja. Itiöiden lisäksi jäkälät leviävät pienistä sekovartensa palasista murentuessaan. Jäkäläaineita ovat esimerkiksi usniinija vulpiinihappo, jotka aiheuttavat jäkälän sekovarren keltaisen värin. PENSASJÄKÄLÄ sekovarsi on muodoltaan pensasmainen, pysty tai riippuva. FOTOBIONTTI sekovarren yhteyttävä osakas, viherlevä tai syanobakteeri. MYKOBIONTTI jäkälän sieniosakas. Vasta sitten uusi sekovarsi voi alkaa kasvaa”, Stenroos selventää. Siitä kasvunopeudesta: Jotkin poronjäkälät voivat hujahtaa sentinkin, mutta osa lajeista kasvaa vain joitakin millimetrin kymmenesosia – vuodessa. Vain polku kertoo meistä kulkijoista, joiden on syytä jatkossakin pysyä nimenomaan polulla. Jäkäliä määritetään myös kemiallisista tuntomerkeistä. Näitä aineita tunnetaan useita satoja ja osaa niistä tavataan ainoastaan jäkälillä. Valkoporonjäkälä on maamme toiseksi yleisin poronjäkälälaji. LEHTIJÄKÄLÄ sekovarsi on muodoltaan lehtimäinen, tavallisesti reunoiltaan liuskainen, usein löyhästi alustaan kiinnittynyt. TIESITKÖ. Siten jäkälät saavat kasvaa rauhassa. JÄKÄLÄMURU kuoreton, sienirihmojen ympäröimä pieni levärykelmä, joka toimii kasvullisena leviäimenä. Ne ovat sieniosakkaan itiöitä, joten itiön täytyy tavoittaa vielä lajille sopiva yhteyttävä osakas. Kasvupaikan tulee olla myös vakaa ja rauhallinen, jotta hidaskasvuiset jäkälät ehtivät kasvaa kunnolla. HUOPAKARVAPEITE löyhä sekovarren pinnalla oleva sienirihmasto. RUPIJÄKÄLÄ sekovarsi on rupimainen, usein melko ohut, tiiviisti kasvualustan peittävä tai alustaan uponnut. On aika lähteä. Nämä jäkälämurut ovat valmiita, tehtäväänsä kehittyneitä kasvupaketteja.” Jäkälät pärjäävät hyvin kuivilla ja niukkaravinteisilla kasvupaikoilla, kunhan valoa on saatavilla yhteyttämistä varten. suomenluonto.fi 31 ”Jotkut lajit muodostavat kotelomaljoissa tai -pulloissa itiöitä, jotka leviävät tuulen ja veden mukana. ”Monikaan ei tiedä tai tunnista jäkälälajeja, ja ehkä siksi ne eivät myöskään tunnu niin tärkeiltä. Osa lajeista tuottaa jäkälämuruja eli soredioita, jotka ovat sienirihmojen ympäröimiä pieniä levärykelmiä. Laiturilankuille mahtuu useita rupijäkälälajeja kuten pajunkehräjäkälä ja pistenyppyjäkälä. Lähde: Soili Stenroos, Teuvo Ahti, Katileena Lohtander ja Leena Myllys (toim.): Suomen jäkäläopas, Luomus 2011. Tämä koskee luontotuntemusta ja ymmärrystä luonnon merkityksestä ihmiselle laajemminkin", Stenroos sanoo. Kallioinen mäntymetsä jäkälineen jää omaan rauhaansa. ”Nämä palaset ovat sillä tavoin valmiita paketteja, että niissä on jo sekä sieniosakas että yhteyttävä osakas mukana
KASVUPAIKKA Usein vallitseva maajäkälä kangasmetsissä, soilla, kallioilla ja tunturikankailla. VALKOPORONJÄKÄLÄ Cladonia arbuscula TUNTOMERKIT Väri kellertävän vaaleanharmaa, latvahaarat samaan suuntaan kääntyneitä, kammatun näköisiä, korkeus 5–12 cm. LEVINNEISYYS Yleinen, mutta saaristossa melko harvinainen ja Lapissa nykyään niukka. LEVINNEISYYS Erittäin yleinen koko maassa. LEVINNEISYYS Hyvin yleinen ja runsas Eteläja Keski-Suomessa, Lapissa niukempi. ISOHIRVENJÄKÄLÄ Cetraria islandica TUNTOMERKIT Pensasmainen, väriltään tummantai punaisenruskea, liuskojen alapinnalla vaaleita valehuokosia, korkeus 5–10 cm. KASVUPAIKKA Valtalaji vanhoissa kangasmetsissä, kalliomaat, avotunturit ja avosuot. 32 suomenluonto.fi PALLEROPORONJÄKÄLÄ Cladonia stellaris TUNTOMERKIT Erittäin tiheät harmaankellertävät pallerot, korkeus 5–15 cm. LEVINNEISYYS Erittäin yleinen koko maassa. KASVUPAIKAT Kuivat kangasmetsät ja kalliomaat, kivet, suomättäät, tunturikankaat ja lahopuut. AU KE AM AN KU VA T SO IL I ST EN RO O S TUNNISTA JÄKÄLÄT. KASVUPAIKKA Kuivat ja tuoreet kangasmetsät, kalliot, suot ja tunturikankaat. HARMAAPORONJÄKÄLÄ Cladonia rangiferina TUNTOMERKIT Väri tuhkanharmaa tai siniharmaa, latvahaarat samaan suuntaan kääntyneitä, kammatun näköisiä, korkeus 3–15 cm
LEVINNEISYYS Hyvin yleinen lounaisinta Suomea lukuun ottamatta. KASVUPAIKKA Avoimet metsät, kalliot, lahopuut, turpeet, tunturikankaat. LEVINNEISYYS Hyvin yleinen Eteläja Keski-Suomessa, harvinainen pohjoisessa.. KASVUPAIKKA Kallioiden ohuiden maakerroksien päällä muiden jäkälien ja sammalien seassa. KASVUPAIKKA Kalliot, kuivat kangasmetsät, suot ja tunturikankaat. LEVINNEISYYS Koko maassa yleinen, runsain Pohjois-Suomessa. OKATORVIJÄKÄLÄ Cladonia unicialis TUNTOMERKIT Väri vaalea kellanvihreä, haarojen kärjet lyhyitä ja piikkimäisen teräviä, kasvaa tuppaina, korkeus 2–10 cm. KASVUPAIKKA Kallioiden ja kivien ohuet maat, joskus hiekkamaat. gracilis TUNTOMERKIT Väri vihertävä tai vaaleanruskea, hento, vähähaarainen tai haaraton, joskus kärjissä pikareita, korkeus 2–8 cm. LEVINNEISYYS Enimmäkseen Eteläja Lounais-Suomessa. SILOTORVIJÄKÄLÄ Cladonia gracilis ssp. crispata TUNTOMERKIT Väri ruskeanharmaa tai tummanruskea, haarojen kärjet reiällisiä, tähtimäisiä, korkeus 2–8 cm. suomenluonto.fi 33 KALLIOTINAJÄKÄLÄ Stereocaulon taeniarum TUNTOMERKIT Väri harmaa, korallimainen, sekovarret yksittäin, rangan huopakarvapeite valkoinen tai vaaleanpunertava, korkeus 3–6 cm. TÄHTITORVIJÄKÄLÄ Cladonia crispata ssp
TEKSTI HELENA WIRTA JA RIIKKA KAARTINEN KUVA ISTOCKPHOTO GRAFIIKKA HANNA KAHRANAHO ESIMERKIKSI AURINGONKUKKA, HENTOLITU RUOHO, HERNE, HÄRKÄPAPU, IMELÄKIRSIKKA, ISOLIMASKA, KAALI, KELTAMAITE, LEHTISALAATTI, LITURUOHO, MANSIKKA, OMENA, PARSAPAPU, PELLAVA, PORKKANA, PUNA-APILA, PÄÄRYNÄ, RAPSI, RUISTANKIO, RYPSI, TAMMI, TARHAPAPU, TOMAATTI, VADELMA, VALKOAPILA, VEHNÄ. ESIMERKIKSI TARHAMEHILÄINEN, IHMINEN, KOTIHIIRI.. ESIMERKIKSI HUNAJASSA ESIINTYVIÄ HIIVASIENIÄ: ZYGOSACCHAROMYCES ROUXII, ZYGOSACCHAROMYCES MELLIS. 34 suomenluonto.fi 31 % KASVEJA 9 % ELÄIMIÄ 1 % SIENIÄ Mitä hunajan dna:sta löytyy. HUNAJAAN PÄÄTYNEITÄ HOMESIENIÄ TAI NIIDEN KAPPALEITA: CAVENDERIA FASCICULATA
Tällä aukeamalla on lueteltu lajeja, joiden dna:ta löytyi länsisuomalaisesta hunajasta. Niistä on jäänyt hunajaan dna-jälki, kuten pieni kappale eliön kudosta. Ongelmana on sukulaislajien siitepölyn samankaltaisuus, jonka takia kaikkia lajeja ei pystytä erottamaan toisistaan. Hunaja koostuu lähes yksinomaan sokereista ja vedestä, dna:ta siinä on häviävän vähän. MEHILÄISEN SUOLISTOBAKTEEREJA: FRISCHELLA PERRARA, GILLIAMELLA APICOLA, BARTONELLA APIS. ESIMERKIKSI MEHILÄISEN SUOLISTOSSA ELÄVIÄ MAITOHAPPOBAKTEEREJA: LACTOBACILLUS KUNKEEI (YLEISIN), LACTOBACILLUS KULLABERGENSIS, LACTOBACILLUS APINORUM, LACTOBACILLUS APIS, LACTOCOCCUS LACTIS. YLEISESTI KASVEILLA TAVATTAVIA BAKTEEREJA: PANTOEA AGGLOMERANS. Dna:ta tutkimalla voidaan tunnistaa valtava määrän bakteereja ja viruksia, joita esiintyy luonnossa ja jotka ovat osa mehiläisen elämää. Sen avulla voidaan tunnistaa kasvien lisäksi valtava joukko eliöitä, joiden kanssa mehiläinen on ollut tekemisissä. Edes dna:n avulla ei pystytä tunnistamaan kaikkia eliöitä. suomenluonto.fi 35 14 % BAKTEEREJA 45 % MEHILÄISEN VIRUSTA MEHILÄISTEN RAVINTOKASVEJA on pitkään tutkittu tunnistamalla hunajan siitepölyhiukkasia. IHMISELLE HARMITON MEHILÄISEN DNA-VIRUS, JOKA ON SILLE LÄHES AINA OIREETON: APIS MELLIFERA FILAMENTOUS-VIRUS.. Hunajan sisältämä dna on kuin mehiläisen lokikirja, joka kertoo, mitä muita lajeja se luonnossa kohtaa. Dosentti Helena Wirta Helsingin yliopistolta on tutkinut hunajan sisältämää dna:ta. Prosenttiluvut kuvaavat eri eliöiden osuuksia tunnetusta dna:sta. Lisäksi kaikista luonnossa elävistä lajeista ei vielä ole olemassa vertailu-dna:ta. Hunajan dna:sta pystytään tunnistamaan noin puolet. Tutkimista varten dna eristetään ja analysoidaan erikoismenetelmin. MEHILÄISELLE HERMOSAIRAUKSIA AIHEUTTAVIA BAKTEEREJA: SPIROPLASMA MELLIFERUM JA SPIROPLASMA APIS. KASVEILLE TAUTEJA AIHEUTTAVIA BAKTEEREJA: PSEUDOMONAS SYRINGAE. Dna voi olla hajonnut pätkiksi, joissa ei ole tarpeeksi tietoa lajin tunnistamiseen. Hunaja on antimikrobista, eli siinä on aineita, jotka estävät esimerkiksi bakteerien ja useimpien hiivojen kasvua
PALJASJALKAINEN ROTTA Korona muutti kaupunkilaisten arkea, ja niin muuttui myös kaupunkielämään sopeutuneiden rottien elämä. Helsingin yliopiston tutkijat selvittävät mikrosirujen avulla eläinten liikkeitä.. 36 suomenluonto.fi TEKSTI SANTTU PENTIKÄINEN KUVAT HEIKKI ERIKSSON JA VASTAVALO Loukkujen kokeminen alkaa aamuhämärässä, jotta rotat pääsevät nopeasti pois
Pandemian levittyä aloimme viettää enemmän aikaa kotona työpaikkojen ja ravintoloiden sijaan. Kirkumista, potkimista, puremista, taistelua loppuun asti. suomenluonto.fi 37 K uluva vuosi on ollut Helsingin rotille poikkeuksellinen. Ei voida sanoa, lähtivätkö jonkin tietyn alueen rotat liikkeelle, vai laajensivatko ne elinpiiriään tai vaihtoivat ravinnonlähdettään. Hävikkiruokaan tottuneet rotat olivat täysin uudessa tilanteessa. Rottien vaihtoehdot kävivät vähiin. Syntyi yhteentörmäyksiä. HELSINGIN ROTAT reagoivat näin, koska rotta on ihmisestä riippuvainen laji. Rotat eivät päässeet enää kulkemaan aidan vierustaa puutarhan puolelle köynnöskasvien kätköihin, eivät edes kuusamapensaille. Vai nääntyivätkö ne pois, kun toisaalla lisäännyttiin tehokkaasti. Oli keksittävä muuta syötävää tai lähdettävä liikekannalle. Alueet jaettiin uusiksi, ja selvitettiin, ketkä saivat elintilaa ja ketkä jäivät heitteille. Ne kulkivat kiertopolkuja tai etsivät ruokansa M AR TT I LO N DÉ N / VA ST AV AL O. Aluksi rotat kavahtivat häkkejä. Jotakin rottakannan rakenteelle joka tapauksessa kävi sen jälkeen, kun korona muutti käytöstämme. Sen jälkeen rottia havaittiin aiempaa vähemmän alueilla, joissa on paljon ravintoloita, kuten Helsingin Kalliossa, ja aiempaa enemmän asuinalueilla. Liikkeellä oli paitsi omaa polkuaan etsiviä nuoria yksilöitä, tällä kertaa myös vanhoja, voittamaan tottuneita konkareita, pakon edessä. Merkittävä käänne tapahtui huhtikuun neljäntenä päivänä, jolloin Sanna Marinin hallitus sulki ravintolat. Muuten edessä olisi nääntyminen. Jäteastiat tyhjenivät viimeisen kerran, eikä täytettä enää tullut. Sama ilmiö havaittiin maailmalla: Vancouverissa ja New Yorkissa rajoitustoimet lisäsivät rottien liikkumista, ja rottahavainnot painottuivat lähiöihin. ELOKUUN ENSIMMÄISENÄ tiistaina Helsingin Kaisaniemen puiston kaakkoiskulmaa asuttavan rottakolonian pääkulkuväylä oli tukittu suurilla metallisilla häkeillä. Rippeiden tiputtelu terassilautojen alle hiipui, ja ihmiset lakkasivat viemästä ylipursuavia noutoannoksiaan viereiseen puistoon
Kohta rotat kulkivat aidan viertä kuten aina ennenkin, ja maapähkinävoi nuoltiin porukalla pois häkeistä, jotka vain ammottivat paikoillaan. H elsingin yliopiston kaupunkirottaprojektin tutkijat olivat tulleet Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan ottamaan kiinni näitä rottia. Kului päivä, viikko, ja mitään erityistä ei edelleenkään tapahtunut. Rotta oppii syömään sitä, mitä saatavilla on. Se nyki eteenpäin, haisteli, ja tunnusteli tuntokarvoilla häkin reunoja. Hyvää. Häkeistä leijuva maapähkinävoin tuoksu alkoi käydä vastustamattomaksi. Ja kuten meille ihmisille, sokeria ja rasvaa sisältävät energiapitoiset ruoat maistuivat parhaiten. Uutta ravintoa se kokeilee tilaisuuden tullen, aluksi vain vähän. Yksi nuorukaisista sai luvan mennä kokeilemaan. Kaisaniemen rotat elivät alati muuttuvassa ympäristössä, jossa äkillisiä vaaroja seurasivat yllättävät ja runsaat mahdollisuudet. 38 suomenluonto.fi muualta. Mitään erityistä ei tapahtunut. He tunsivat entuudestaan lajille tyypillisen neofobian: rotat varovat kaikkea uutta omassa elinympäristössään. Kameroiden avulla saadaan tietoa rottien käyttäytymisestä ja runsaudesta.. Ehkä Kaisaniemen rotat söivät puutarhasta löytyviä siemeniä ja marjojakin, mutta suurimmat herkut löytyivät varmasti ihmisten tähteistä. Nuori rotta keräsi rohkeutensa, juoksi tuoksua kohti ja maistoi kielellään paksua makeaa mönjää. Uusia esineitä, uutta ravintoa, uusia hajuja. Mutta hiljalleen uteliaisuus kasvoi. Tarkan hajuaistinsa takia nämä rotat olivat varmasti perillä puiston ruokatarjonnasta. Jos vointi huononee, kyseiseen ruokaan ei enää kosketa. Takaisin ei ollut menemistä tyhjin suin. Nuori rotta odottaa loukussa, kunnes sille asennetaan mikrosiru. Kuten vaikkapa niiden kulkuväylille asetettuja loukkuja ja syöttejä, tai tutkijoiden hajujälkiä. Kottikärryjen kanssa mennään varovasti, jotta vältyttäisiin tärinältä. Se kipitti köynnöksen juureen, kiipesi panssariaidalle tutkimaan häkkiä ylempää, sitten lähestyi varovasti. Tutkijat tunsivat entuudestaan rotille tyypillisen neofobian. Toki tutkijat tunsivat myös rottien uteliaisuuden, sosiaalisuuden ja oppivaisuuden. Terve pelko, ja toisaalta uskalias neuvokkuus, saattoi taata niille hengenpitimet
Kaksi nuorta urosta paineli suoraan häkkiin ja herkkukasan äärelle. He palasivat varhain aamulla, jotta rottien aika loukuissa ei koituisi liian pitkäksi. Eivätkä ne tarkoittaneetkaan ennen kuin loukut viimein viritettiin. Tutkijoiden loukkuihin tuli paljon kesällä syntyneitä nuoria yksilöitä. RÄKS, häkin avoimina olleet päädyt putosivat alas ja lukitsivat rotat sisään. Usein nuoret liikkuvat aikuisia enemmän. Näin oli tutkijoiden onneksi myös Kaisaniemessä. Tutkija Santt u Pentikäinen tallentaa tietokoneelle sirulukulaitt eiston keräämää tietoa rott ien liikkeistä.. Se riippuu monesta asiasta. Milloin rotta sitten hylkää peloissaan loukun antimet, ja milloin taas uteliaisuuttaan kajoaa niihin. Se siveltiin laudalle, jolle rotta astuisi ja laukaisisi virityksen. Rottien hampaat eivät tuntuneet purevan metalliin, eikä pää mahtunut ulos mistään välistä. Leuto talvi oli kai vähentänyt kuolleisuutta, ja kesän edetessä, kun rottien määrä alkoi kasvaa, lähtötilanne oli ollut jo valmiiksi hyvä. suomenluonto.fi 39 Elokuun alussa tutkijat asettivat loukkuja rottien reiteille: pusikoiden varjoihin, aidan vierustaan, tallottujen polkujen varrelle. Loukkuja ei viritetty heti, vaan rotille annettiin aikaa tutustua niihin. Maapähkinävoihäkit olivat jo tuttuja ja vaarattomiksi todettuja. Tutkijat virittivät loukut iltaisin, koska he tiesivät rottien olevan aktiivisimmillaan hämärän aikaan. Rottia jahtaava ihminen on kuitenkin usein tekemisissä suuren kolonian kanssa. E lokuun kolmannen tiistain iltahämärässä pähkinäinen tuoksu valloitti jälleen Kaisaniemen puiston. Yksittäinen aikuinen rotta voi olla hyvinkin vaikea saada kiinni. Rotat liikkuvat mielellään suojaisia reitt ejä pitkin. Tälle voi hakea selitystä nuoruuden urhokkuudesta, kokemattomuudesta tai asemasta porukassa. Siispä kaksi nuorta urosta paineli suoraan häkkiin ja herkkukasan äärelle. Myös rottien määrä ja ravintotilanne vaikuttavat: Mitä enemmän rottia on ja mitä houkuttelevampi syötti on verrattuna muuhun tarjontaan, sitä herkemmin joku tulee maistamaan. Jokaisena aamuna loukussa oli rotta, yleensä useampikin. Tarkoitus oli hälventää uusien asioiden pelkoa ja opettaa rotille, etteivät metallinen häkki tai maapähkinävoi tarkoita niille vaaraa. Rotat lähtivät liikkeelle ja suunnistivat köynnöskasveille tuoksun perässä. Sinne jäi parivaljakko, yön pikkutunneiksi maapähkinävoinsa kanssa loukkuun, kunnes koitti seuraava aamu. Maapähkinävoi oli todettu hyväksi houkuttimeksi. Jos pesäkolon viereinen nakkikioski ei ruoki kaikkia, alempiarvoiset nuoret etsivät ruokansa muualta
Ennen pitkää kaverit joutuivat luovuttamaan. Rottien selkäkarvat nousivat pystyyn, syke huippuunsa. Ihminen nosti loukun ilmaan ja kyyläsi suuaukosta sisään, rotat pakenivat loukun toiseen päätyyn. ”Siellä on kaksi!” Mikrosiru injektoidaan selkäpuolelle, jossa on löysää nahkaa. Ne yrittivät ängetä liian ahtaista rei’istä ja purivat metalliverkkoa. Tämän osaavat kertoa vancouverilaiset tutkijat, jotka vuonna 2016 varustivat 14 aikuista rottaa gps-paikantimilla. Ne usutettiin jokainen vuorollaan loukusta kangaskassiin ja siitä muoviseen laatikkoon, jonka kattoon oli porattu reikiä. Aamuhämärän tultua kaikki kävi nopeasti. Uni kesti kullakin rotalla vain noin miIhminen nosti loukun ilmaan ja kyyläsi suuaukosta sisään. Sitten tuli uni. Se oli nostettu kärryyn kuusamapensaiden alta. Asian tutkimisessa on ollut omat haasteensa. Heräämössä arvioidaan rotan kuntoa.. Lisäksi osa paikantimista irtosi, todennäköisesti avuliaan lajitoverin irrottamana. Vieressä oli toinen loukku, jossa odotti jo tuttu rotta samasta koloniasta. 40 suomenluonto.fi K ahden nuoren uroksen yö loukussa oli pitkä. Rottien liikkumisesta ei yllättävää kyllä tiedetä paljoa. Satelliitti ei tavoittanut koloissa ja rakenteissa liikkuneita rottia kertaakaan. Isot, kuluneenvaaleat hanskat tarrasivat loukun päätyihin. Helsingin rottatutkijat käyttivät mikrosiruja lukevia radioantenneja. Musta antenni tunnistaa rottien mikrosirut. Kolonian muut rotat kävivät välillä katsomassa niitä. He nukuttivat rotat, ottivat mitat, ja injektoivat selkänahan alle noin sentin pituisen, yksilöllistä tunnistetietoa kantavan mikrosirun. Ne kaivoivat käytäviä maahan loukun alle, mutta metalliverkko ulottui joka puolelle, eikä ulospääsyä löytynyt. Rotta mitataan, kun se nukkuu mikrosirun asentamisen jälkeen. ”Siellä on kaksi!” ihminen hölähti ja laski loukun kottikärryyn. Rotat kärrättiin puutarhan nurmikolle pressun päälle. Maastoon asetetut antennit tunnistivat rotat ja kertoivat, mitkä yksilöt liikkuvat missäkin, miten usein, mihin aikaan, kuinka pitkällä, miten kauan ja kenen kanssa. HELSINGIN kaupunkirottaprojektin tutkijat haluavat selvittää, miten rotat liikkuvat luontaisella elinalueellaan
Tuota ymmärrystä yritän rakentaa. Kirjoittaja Santtu Pentikäinen osallistui Suomen Luonnon Koneen Säätiön tuella järjestämään #muutos-koulutukseen, jossa tutkijat harjoittelevat kansantajuisen tekstin kirjoittamista. Toiset vain könysivät reunan yli ja suuntasivat kotikololle. suomenluonto.fi 41 nuutin. Selvitämme rottien määrää eri vuodenaikoina koko Helsingin alueella ja paikallisesti, kuten Kaisaniemessä. Rottien nopea lisääntymistahti edesauttaa sopeutumista urbaanien ympäristöjen jatkuvaan muutokseen. Ne säpsähtivät tajuttomuudesta suoraan jaloilleen. M iten Aasiassa, luultavasti pohjoisen Kiinan ja Mongolian tasangoilla koloja kaiveleva jyrsijä päätyi Helsingin Kaisaniemeen. Tutkimme myös, miten rottayksilöt ja koloniat liikkuvat, sekä miten liikkuminen ja rottien määrä vaikuttavat toisiinsa. Pahimmillaan tämä voi jopa lisätä tartuntatautien leviämistä, kun rottien liikkeet ja eri kolonioiden väliset yhteenotot lisääntyvät. OLEN ITSE YKSI Helsingin kaupunkirottaprojektin tutkijoista. Myöhemmin urosrotat tapasivat jälleen toisensa. Häkissä rotta on rakastettu lemmikki tai lääketieteelle korvaamaton tutkimuslaji, mutta aidan väärällä puolella se on tunkeilija, likainen tautien levittäjä, joka järsii suunnitelmamme rikki. Vaikka kaupungeissa liikkuu kettuja, lehtopöllöjä ja kärppiä, ne tuskin säännöllisesti seuraavat rottaa viemäriin. Jos rottia yksinomaan tappaa, uusia tulee tilalle. Ne tekevät yhteistyötä, auttavat toisiaan, ja oppivat nopeasti hyvät ruokapaikat ja uhkaavat vaarat. Onko rotta vain vihollinen, joka tulee nitistää. Kun tokkura selkeni, rotat vietiin muovilaatikoissa yksi kerrallaan kotikolon luo. Ongelmien ymmärtäminen ja ennalta ehkäiseminen on kestävin tie. Moni rotan piirre selittää sen menestystä ihmisen seuralaisena. Joissain paikoissa ehkä, mutta yleisesti näin ei auta ajatella. Maapähkinävoiloukkuun ne eivät enää aikoneet mennä. Laatikon katto aukesi, ja koitti vapaus. Hermostunein rotta singahti yhdellä loikalla seitsemän kertaa oman pituutensa ja piiloutui lähimmän ruohokasvuston sekaan. Tutkijat haluavat selvittää, miten rotat liikkuvat luontaisella elinalueellaan. Joka tapauksessa rotta tottui vähitellen ihmisen läheisyyteen ja oppi käyttämään tarjoamaamme suojaa ja ravintoa hyväkseen, lopulta siinä määrin, että siitä tuli meistä riippuvainen. Tämän jälkeen rotta levisi kauppaliikenteen mukana yli maiden ja merien. Rotta on kiehtova laji, koska se herättää meissä ihmisissä niin ristiriitaisia tunteita. Sitä on vaikea sanoa tarkkaan. Kaupunki tarjoaa myös suojaa pedoilta. Torjunnalle saattaa olla paikkansa, mutta se on oireiden hoitamista. Ihminen lieneekin rotan merkittävin saalistaja, ja ihmisen rotantorjunta on paikallista ja vaihtelevaa. Rotat pystyvät syömään lähes mitä tahansa majoneesista paperiselluun. Tämä nuori rott a hyppäsi nopeasti pois ja juoksi kiviseinässä olevaan koloon.
Viimeisen nahanluonnin jälkeen valeasu vaihtuu täysikasvuisen toukan kelta-mustaan varoitusväriin. Nuorena toukka muistutt aa ulkonäöltään linnun ulostett a. KU VA TA PI O KU JA LA. 42 suomenluonto.fi 42 suomenluonto.fi 42 suomenluonto.fi Pahanmakuinen leppäyökkösen toukka vaihtelee selviytymisstrategiaansa
elijat ja matkijat E läimet välttelevät syödyksi joutumista eri keinoin: yksi pakenee, toinen piilottelee, kolmas on pahanmakuinen tai myrkyllinen. Maamme eniten tutkittu aposemaattinen laji on yökkömäisiin perhosiin kuuluva, mutta päivälläkin lentävä täpläsiilikäs. Aposematismi perustuu siihen, että peto oppii yhdistämään varoitussignaalin epämiellyttävään kohtaamiseen saaliin kanssa. Ilmiötä, jossa eläin varoittaa syömäkelvottomuudestaan kirkkailla väreillä tai muilla huomiota herättävillä signaaleilla, kutsutaan aposematismiksi. TEKSTI PIIA AHONEN. Tyypillisimpiä signaaleja ovat erilaiset kelta-, oranssi-, punaja valko-mustat väriyhdistelmät. ”Kaikki tuntevat kelta-mustaraitaisen ampiaisen ja tietävät, mitä voi tapahtua, jos sitä menee härkkimään”, varoitussignaaleja ja niiden evoluutiota pitkään tutkinut akatemiaprofessori Johanna Mappes antaa esimerkin. Perhosen etusiivet ovat valko-mustat, takasiivissä mustan parina on keltaista, valkoista tai punaista. Näyttävä väritys viestii saalistajille perhosen olevan pahanmakuinen. Jotkut saaliseläimet mainostavat pedoille, että kimppuun ei kannata käydä. suomenluonto.fi 43 suomenluonto.fi 43 suomenluonto.fi 43 Varoi. Aina värin merkitys ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, sillä väreillä on luonnossa muitakin tehtäviä kuin varoittaminen, Mappes sanoo: ”Ne ovat mukana myös seksuaalisignaloinnissa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.” Esimerkiksi mäyrän pään mustavalkoisella raidoiLuonto on täynnä varoituksia, oikeita ja vääriä
Esimerkkinä viimeksi mainitusta Mappes nostaa esiin männyllä tiiviinä ryhminä elävät, pahanmakuiset mäntypistiäisen toukat. ”Myös mehiläiset, jotka eivät itse ole kovin ärhäköitä pistämään, todennäköisesti hyötyvät ampiaisten läsnäolosta”, sanoo mimikriaan perehtynyt tutkijatohtori Janne Valkonen Jyväskylän yliopistosta. Tuttu esimerkki matkijoista ovat kukkakärpäset, jotka muistuttavat väritykseltään ampiaisia ja pörräävät usein niiden seurassa. Batesin mimikriasta taas on kyse silloin, kun syömäkelpoinen matkijalaji suojautuu saalistajilta jäljittelemällä haitallisen mallilajin signaalia. Sen sijaan pohjoisamerikkalaisen haisunäädän mustavalkoisen värityksen varoittavasta merkityksestä ei liene epäilystä. ”Kun toukkia lähestyy, ne nousevat ylös ja ikään kuin huojuvat tahdissa.” Varoitussignaaleita myös jäljitellään luonnossa; ilmiötä kutsutaan mimikriaksi. Mimikrian muoto, jossa useampi aposemaattinen laji turvautuu samanlaiseen signaaliin, on nimetty kuvaajansa mukaan Müllerin mimikriaksi. Huijareita liikkeellä Myös haju voi toimia varoituksena, samoin ääni tai käyttäytyminen. AU KE AM AN H YÖ N TE IS KU VA T TA PI O KU JA LA EV AM AR IA SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O. Vatt ulasisiipi näytt ää ampiaiselta, mutt a on myrkytön perhonen. ”Ja mitä enemmän ympäristössä on erilaisia musta-keltaisia myrkkypistiäisiä, sitä paremmin kukkakärpäset ovat suojassa.” Myös lasisiivet muistuttavat ampiaista. Ne ovat perhosia, joiden etusiivet ovat hyvin kapeat sekä suureksi osaksi suomuttomat ja lasinkirkkaat, ja vartalo on poikkijuovainen. ”Samoin tekee rantakäärme.” 44 suomenluonto.fi Pyjamaluteen varoitusväri tehoaa lintuihin. 44 suomenluonto.fi tuksella saattaa Mappeksen mukaan olla aposemaattistakin merkitystä, mutta luultavimmin pimeässä erottuva väritys liittyy mäyrien keskinäiseen viestimiseen. Vaikka mimikria lienee yleisintä selkärangattomien joukossa, huijaukseen turvautujia löytyy muistakin eläinryhmistä: ”Vaaraton kangaskäärme litistää häirittäessä päänsä kolmiomaiseksi, jolloin se muistuttaa myrkyllistä kyytä”, Valkonen mainitsee
suomenluonto.fi 45 Matkiminen on tehokas strategia vain silloin, kun mallilaji on riittävän yleinen verrattuna matkijaan, Valkonen muistuttaa. Toisaalta linnun voi Mappeksen mukaan myös opettaa pois kelta-mustan välttelystä. Evoluution alkulähteille päästäkseen ja petojen saaliinvalintaa selvittääkseen tutkijoiden oli kehitettävä aivan uusi koeasetelma. Esimerkiksi kelta-mustaa ampiaista varoo niin sudenkorento kuin lintukin”, Mappes sanoo. Kukkakärpäset matkivat värityksellään ampiaisia. Evoluution paradoksi Aposematismia pohtineet evoluutiobiologit ymmärsivät jo varhain, että sen syntyyn liittyy ristiriita: miten ensimmäiset huomiota herättävillä signaaleilla varoittaneet yksilöt selvisivät luonnossa, jos saalistajat eivät tienneet, mistä ne varoittavat. ”Kuvitellaan tilanne, että syntyy mutaatio, joka tekee perhosentoukan kryptisen eli ympäristöönsä sulautuvan sijasta värikkääksi. Mäntypistiäisen toukat varoitt avat pahanmakuisuudestaan huojumalla uhkaavasti joukolla.. Niin syntyi mustavalkoinen keinomaailma, joka tutkijapiireissä tunnetaan nimellä novel world. Mappes ja Alatalo halusivat selvittää, mikä mahdollisti sen, että ensimmäiset aposemaattiset saaliseliöt jäivät eloon. Värejä ei siis voinut käyttää. Pedot oppivat yhdistämään varoitusvärin syömäkelvottomuuteen paitsi kokeilemalla ja erehtymällä, myös toisia saalistajia seuraamalla. Jollakin tavalla ensimmäiset näkyvästi varoittavat eliöt kuitenkin selviytyivät ja pääsivät jatkamaan sukuaan. Jos peto maistaa, se voi oppia, mutta toukka on mennyttä, samoin värikkyyttä kantavat geenit”, Johanna Mappes selittää. ”Keksimme, että jos käytämmekin symboleja, jotka eivät merkitse pedoille mitään, voisimme testata niitä kustannuksia ja hyötyjä, joita harvinainen varoitusvärinen saaliseläin on aikoinaan kohdannut”, Mappes selittää. Jotta peto voisi oppia varoitussignaalin merkityksen, tarpeeksi monen pedon ja saaliin kohtaamisista on oltava pedolle epämiellyttävä. Jopa ihmisen kasvattama talitiainen osaa jossain määrin varoa keltamustaa väriä, vaikkei sillä ole mitään kokemusta ampiaisen kivuliaasta pistosta. Asetelman piti toimia niin, että asiat, jotka peto oli oppinut aiemmassa elämässään, tai tieto, jonka peto oli saanut perimässään, eivät vaikuttaisi sen käyttäytymiseen koetilanteessa. Vaikka toukka olisi pahanmakuinen, peto ei maistamatta tiedä sitä. ”Varoitusvärejähän löytyy nykyään lähes kaikista eläinryhmistä. Ja pedot tietävät, mitä kirkkaat värit tarkoittavat. Osa varovaisuudesta on perittyä. Mustavalkoinen keinomaailma Mappes aloitti varoitussignaalien evoluution tutkimuksen Jyväskylän yliopistossa 1990-luvun puolivälissä yhdessä sittemmin edesmenneen professori Rauno Alatalon kanssa. Kelta-mustaa ampiaista varoo niin sudenkorento kuin lintukin. Miten esimerkiksi kirkkaat väriyhdistelmät pääsivät yleistymään ennen kuin kaikki niitä kantavat harvat yksilöt oli helposti erottuvina syöty pois
Esimerkiksi linnut näkevät myös lyhyitä aallonpituuksia, joita ihminen ei erota. Saalistajan kannatt aa ott aa varoitusmerkit tosissaan, sillä punatäplissä on syanidiyhdisteitä, jotka voivat salvata hengityksen. Novel world -koeasetelmaa käyttäen Mappes ja Alatalo testasivat kollegoidensa kanssa aposematismin evoluutiota koskevia keskeisiä teorioita. ”Tulostemme mukaan jo muutaman yksilön ryhmä auttaa, jos varoitussignaali on pedolle uusi”, Mappes sanoo. Janne Valkonen on kuitenkin havainnut, että asia ei aina ole näin suoraviivainen. Peto jättää usein loput ryhmästä rauhaan maistettuaan yhtä pahanmakuista yksilöä. Suojaväri ja varoitus samassa paketissa Evoluutiobiologiassa on perinteisesti ajateltu, että varoitussignaalit kehittyvät vähitellen yhä näkyvämmiksi, koska pedot yhdistävät signaalit saaliin haitallisuuteen sitä helpommin, mitä silmiinpistävämpiä signaalit ovat. Monimuotoisuuden alkulähteillä Varoitussignaaleita ja laajemmin peto-saalissuhteen evoluutiota on vuosien mittaan tutkittu Jyväskylän yliopistossa erilaisista näkökulmista sekä laboratorioettä maastokokein. 46 suomenluonto.fi Siinä saalistaja – useimmiten talitintti – joutuu tekemisiin sellaisten signaalien ja saaliiden kanssa, joita ei ole olemassa oikeassa maailmassa, ja joita se ei siksi ole kohdannut aiemmin. TA PI O KU JA LA. He osoittivat muun muassa, että jos varoittelevat saaliit ovat ryhmässä, peto oppii varoitussignaalin merkityksen helpommin kuin jos saaliit olisivat yksittäin. Eläinlajien välillä on suuria eroja niin avaruudellisessa erottelukyvyssä kuin värien erottelukyvyssäkin. Valkonen on tutkinut kyykäärmeitä ja osoittanut, että niiden sahalaitakuviointi toimii sekä kryptisenä suojavärityksenä että varoituksena: ”Yksi strategia ei automaattisesti sulje toista pois. Kiinnostuksen kohteena Perhosiin kuuluvilla punatäplillä on siivissään punaisia laikkuja tummalla pohjalla. Tämä on mielenkiintoista, sillä perinteisestihän varoitussignaaleja ja pyrkimystä näkymättömyyteen on pidetty toisilleen vastakkaisina.” Sahalaitakuvioinnilla on Valkosen mukaan eri tehtävä saalistustapahtuman eri vaiheissa: ”Se tekee aluksi käärmeestä hankalasti havaittavan, mutta jos peto huomaa käärmeen, kuviointi on riittävän selkeä ja helppo tunnistaa, jotta se voi toimia varoituksena.” Riippuu myös katsojasta, millä tavalla saaliseläimen signaali näkyy, Valkonen korostaa
”Jos matkijoita on enemmän kuin malleja, pedot eivät enää opi vältt ämään kolmionmuotoista päätä, koska varomatt omuudesta seuraa niin harvoin rangaistus”, Valkonen selitt ää. Silti näemme tämän valtavan, kauniin ja hienon monimuotoisuuden ympärillämme”, Mappes kuvaa. Luonnonvalintahan toimii karsimalla, ja periaatteessa vain parhaat ominaisuusyhdistelmät pääsevät esiin. Tekijät-palsta sivulla 5. ”Tutkijoita kiinnostaa, millaiset valintapaineet mahdollistavat diversiteetin säilymisen. ”Matkiminen voi kuitenkin muodostua ongelmaksi kangaskäärmeen suojelussa”, tutkijatohtori Janne Valkonen sanoo. Ahvenanmaalla elävä kangaskäärmekin litistää päätään kolmiomaiseksi, jos se joutuu pedon uhkaamaksi. Esimerkiksi värien tutkiminen on sen selvittämiseen eräänlainen oikotie.” Kirjoittaja on biologi, ks. ”Tällä hetkellä haluaisin kovasti ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, missä ekosysteemeissä varoitusvärit ovat hyödyllisiä”, kertoo vastikään Helsingin yliopiston ekologian professuurin vastaanottanut Mappes. Tutkimuksessa ilmeni, ett ä paikalliset eivät kuitenkaan erota käärmeitä toisistaan, vaan pitävät kangaskäärmett ä hyvin usein kyynä. AN TT I KO LI JO H AN N A M AP PE S. Kun puolustuskeinosta tuleekin ansa Täpläsiilikkään värit viestivät: olen pahan makuinen. Suuri osa kyselyn vastaajista oli valmis tappamaan kyyn ainakin joissakin tilanteissa. ”Aposematismi on kuitenkin verrattain harvinainen strategia ainakin täällä pohjoisessa.” Olipa näkökulma varoitussignaalien tutkimiseen mikä tahansa, ydinkysymys on kuitenkin sama: ”Aposematismin tutkijat kysyvät, mistä monimuotoisuus tulee ja miten se pysyy yllä. Valkosen kollegoineen tekemän kyselytutkimuksen mukaan ahvenanmaalaiset haluavat suojella vaarantuneeksi luokiteltua kangaskäärmett ä, mutt a kyytä kohtaan heidän asenteensa ovat kielteiset. ovat olleet yhtä lailla petopuolustuksen saalislajille aiheuttamat kustannukset kuin eläinten värinäkökin ja se, mikä tekee signaalista hyvän. Kangaskäärme muokkaa vaaran uhatessa päänsä muotoa kyyn tapaiseksi. Jos taas kyyt vähenevät ihmisen takia liikaa, matkimisesta ei ole enää kangaskäärmeelle hyötyä luontaisia petoja vastaa, ja saalistuspaine sitä kohtaan lisääntyy. suomenluonto.fi 47 VAARATTOMAT KÄÄRMEET jäljitt elevät myrkyllisten kyykäärmeiden sahalaitakuviointia ja kolmionmuotoista päätä vältt yäkseen saalistukselta
Esittelemme uusimpia tutkimuksen suuntia ja löydöksiä. Korppi kuuluu älykkäisiin varislintuihin.. Eläinten mielen tutkimus on nostanut muidenkin kuin ihmisen kyvyt uudella tavalla esiin. 48 suomenluonto.fi Jännä & uusi tiede TEKSTI ANTTI HALKKA KU VA T JY RK I LI IK AN EN , W IL LI AM L. Eläinten mielen tutkimus on nostanut muidenkin kuin ihmisen kyvyt uudella tavalla esiin. ST EF AN O V / N AS AJS C JA H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O Luontotutkimus edistyy nopeasti, mutta mihin. Korppi kuuluu älykkäisiin varislintuihin
Kiitos avusta: Mikael Fortelius, Elina Koivisto, Iiris Mattila, Johanna Mappes, Santtu Pentikäinen, Marja Roslund, Marjo Saastamoinen, Helena Telkänranta. Valinnat olivat vaikeita, mikä kertoo tieteen etenemisen vauhdista. Huomasin kahlaavani dna-rihmojen viidakossa ja liikkuvani ajassa jossain maapallon elämän neljän miljardin vuoden takaisen synnyn ja ihmisen muokkaaman lähitulevaisuuden välillä. Ihminen tuotantoeläimineen muodostaa 96 prosenttia ja villi luonto vain neljä prosenttia nisäkkäiden biomassasta. Esiin nousi, että uusi tutkimustieto on pienentänyt ihmistä, osoittanut että samanlainen mielen rakenne on aika monilla muillakin pallomme asukkailla. Tutkimus on tuottanut ihmisen vaikutuksesta piinallisen tarkkaa numerotietoa. ELÄMÄN TÄLLAISEN perustan tutkiminen on tuottanut monia viime aikojen tärkeimpiä ekologisia löydöksiä. Muinaisten eliöyhteisöjen rakenteen tutkiminen on antanut uutta tietoa evoluutiosta.. Lintujen suhteen havainto on sama. Kun ihminen dominoi maapalloa, ekologian kysymyksistä on tullut luonnon säilyttämisen kysymyksiä: Mitä tapahtuu, kun elinympäristöjen määrä pienenee ja ne pirstoutuvat toisistaan erillään oleviksi saarekkeiksi. Nobel-palkinnoista poiketen ne voidaan antaa myös ekologeille. Uutta tietoa näyttää usein ruokkivan menetelmien kehittyminen. Olemme myllertäneet maapalloa niin, että lajinkehityksen pelikenttä on mennyt uusiksi. Tämä liittyy toiseen löytöön: paleontologien mukaan lajien väliset suhteet ohjaavat uusien lajien syntyä enemmän kuin on aiemmin tiedetty. Hanskin tutkimuksista kaksi on myös mukana sadan kautta aikain olennaisimman ekologisen tutkimuksen luettelossa, jota myös tutkin yhtenä lähteenä. Sadasta tärkeimmäksi arvioitiin Darwinin perustava työ evoluutiosta vuodelta 1858. suomenluonto.fi 49 M iten tiede etenee. Ekologian ja evoluutiotutkimuksen alalta julkaistaan jopa 50 000 tutkimusta vuodessa. Broilerikanojen ja muiden tuotantolintujen biomassa on kolme kertaa niin suuri kuin maailman yli 10 000 villin lintulajin kaikkien yksilöiden biomassa yhteensä. JOS MITATAAN biomassaa, elollisen aineen määrää, ihmismassaa on yhteenlaskettuna maapallolla kymmenen kertaa sen verran kuin kaikkia villi nisäkkäitä yhteensä. Esimerkiksi perintöaineksen nopeaan lukemiseen keksittiin keinot, ja fossiiliaineistojakin osataan analysoida uusilla tavoilla. ITSEKIN TUKEUDUIN muihin, kun tein seuraavien sivujen poiminnat viime vuosikymmenien kiinnostavimmista suunnista luontotieteiden saralla. Hätkähdyttävä uusi merkitys ihmisellä on varmistumassa yhdessä asiassa: ihmisestä on uusimman tutkimuksen mukaan tullut tärkeä evoluutiovoima. Sadan olennaisimman ekologian tutkimuksen lista syntyi asiantuntijakyselyllä. Mitä on saatu selville viime vuosikymmeninä. Peltoja Brasiliassa (vas.). Luonnon monimuotoisuuden tutkimisen tärkeys näkyi, kun tarkastelin viime vuosikymmeninä jaettuja Crafoordja Balzan-palkintoja. Jos aavikoita, tundraa ja jäätiköitä ja vuoristoja ei oteta lukuun, noin puolet maapallon muista maa-alueista on ihmisen maatalouskäytössä laitumena tai peltona. Mikä ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Suomalaisista molemmat palkinnot on saanut Ilkka Hanski, (1953–2016), joka tutki pirstoutuneen luonnon ekologiaa, sitä miten eliöt selviytyvät ympäristössä joka ei ole yhtenäinen vaan koostuu elinympäristöjen laikuista. Sitä lähdin selvittämään. Ihmisen tuotantoeläimien biomassa on vielä suurempi kuin ihmisen. Lonkerojalkaisen fossiili
Brasilian Amazonasilla lintujen, nisäkkäiden ja sammakkoeläinten häviämisistä on ekologien laskelman mukaan vielä toteutumatta 80-90 prosenttia. Toisessa tutkimuksessa huomattiin nuorten lintujen oppivan nopeammin laulamaan, jos ne seurasivat muiden lintujen harjoituksia. init. Ne odottavat, että laji saapuu sinne, ja laji voi vuorostaan hävitä toiselta paikalta. oja Täpläverkkoperhonen elää Ahvenanmaalla hajallaan ketolaikuilla. Tuoreessa tutkimuksessa talitiaiset oppivat välttämään pahanmakuista ruokaa katsomalla televisiosta muiden tiaisten ravintokokeiluja. Eläinten mielen tutkimus on nostanut esiin sen, että eläimet ovat yksilöitä. Älyään käyttävät paljon etenkin varislinnut, papukaijat, norsut, ihmisapinat ja del. On huomattu, että esimerkiksi tietyn kala lajin esiintyminen rannikolla voi olla kytköksissä sen parhaaseen lisääntymisalueeseen, vaikka se lisääntyykin myös paikallisesti. Järki ja tunteet käyvät vuoropuhelua myös nisäkkäiden ja lintujen mielessä. aa ekologiaankin E läinten mielen toiminta on viime vuosikymmenien tutkimuksissa paljastunut hyvin samankaltaiseksi kuin ihmisen. Silloin puhutaan sukupuuttovelasta. Samalla se, etteivät sukupuutot ole välittömiä, tarjoaa mahdollisuuden pelastaa osan sukupuuton uhkaamista lajeista, koska aikaa on yhä. Samalla on huomattu esimerkiksi että kalat tuntevat kipua samaan tapaan kuin linnut ja nisäkkäät. KU VA T ES A ER VA ST I / VA ST AA VL O. Näen näisesti kaikki on hyvin, ja lajit paikalla, mutta osa niistä tulee häviämään lähivuosina ja vuosikymmeninä, joskus sinnittely voi jatkua satakin vuotta. ssa, jolloin heikommat alueet ovat vuorostaan elintärkeitä lajin esiintymiselle seudulla ylipäänsä. Esimerkiksi Amazonin sademetsää on kutistettu niin, että tällaisia eläviä kuolleita on paljon. Hyvä alue voi tuottaa myös huonojen lisääntymisalueiden elämän perustan, kun siitä riittää asuttajia myös heikommille alueille. Kalaparvi toimii eri tavalla, jos joukossa on paljon rohkeita yksilöitä, ja kalojen persoonien erot vaikuttavat myös stressitilanteessa. Eläinten ja kasvien näen näisesti toisistaan erilliset kannat ovat riippuvaisia toisistaan. Nyt tutkitaan esimerkiksi sitä, miten yksilöt hankkivat toisiltaan tietoa siitä, onko ravinto myrkyllistä vai ei, ja millä tavalla yksilöiden ratkaisut ja persoonallisuus ohjaavat lintujen muuton ajoittumista tai kalaja lintuparven liikettä. Muun muassa Ilkka Hanskin tutkimuksissa nousi puolestaan esiin, että tällä hetkellä asumattomat alueetkin voivat olla lajille tärkeitä. 50 suomenluonto.fi L uonto on monenlaisten riippuvuussuhteiden verkosto. Varapaikkoja tarjoava elinympäristö ehkäisee sukupuu. Talitiainen oppii uutt a tarkkailemalla lajitovereitaan. Eläimillä on luonne, ja se vaiku. Tämä on korostunut ekologiassa viime vuosikymmeninä. Riittävä sopivien elinympäristöjen määrä ja verkosto on elintärkeä – niin elintärkeä, että kun sopivan elinalueen määrä on vähentynyt ja liian hajallaan, osa lajeista ei enää selviä. Laji oli Ilkka Hanskin tärkein tutkimuskohde. Hyvän lisääntymisalueen kalat voivat hävitä jossain katastro. Viiveen takia nykytilanteesta syntyy liian hyvä kuva. Persoonallisuuksien ja eläinten keskinäisen sosiaalisen elämän tutkimus on noussut uudeksi trendiksi myös ekologiassa. Tämä on selvinnyt nerokkaissa kokeissa, ja myös eläinten aivojen sähköistä toimintaa on alettu rekisteröidä samoin menetelmin kuin ihmisen
Molemmista on tullut uusia työkaluja luonnon monimuotoisuuden ymmärtämiseen. J okainen eliö on koodikirja – geeneistä voi tunnistaa lajin ja yksilön. Satelliitit itsessään ovat mullistaneet ympäristön tilan seurannan. a Punakuireja pesii Suomessakin. Kolmipiikki söi erään tutkimuksen mukaan ainakin 120 lajia ja suomalaislepakot satoja lajeja. Ne ovat myös osaltaan osoittaneet, että esimerkiksi pienet metsälaikut ovat monille lajeille tärkeitä levähdysalueita. E räs punakuiri lensi yli 12 000 kilometriä Alaskasta Uuteen Seelantiin 224 tunnissa syyskuun lopulla 2020. Kilpikonnien sukellusten keskisyvyys laski samalla pariinkymmeneen metriin mutta sukellusten kesto nousi jopa yli tuntiin. Tutkimuksessa yhdistyvät a-dna ja e-dna eli muinainen (ancient) ja ympäristö(environmental) -dna. Minilai. Tällaiset löydöt perustuvat siihen, että eläimet jättävät geenimateriaaliaan jatkuvasti luontoon ulosteissaan, sekä ihon ja höyhentai suomupeitteen uusiutuessa, ja lopulta menehtyessään. suomenluonto.fi 51 Tunturisopulin ravintoa ja alkuperää on tutkitt u dna:n avulla. Amazonian alueelta on löydetty jo hävinneeksi luullun sammakon geneettistä ainesta, mikä kertoo, että sammakko piilottelee jossakin. Eläimillä on mukanaan antureita, jotka voivat sijainnin ohella mitata esimerkiksi lämpötilaa tai eläimen liikettä. eet ja satelliitit paljastavat uu. Tänä vuonna julkaistiin tutkimus joka paljasti valekarettikilpikonnien keräämän tiedon perusteella, miten vuoden 2011 Irene-hurrikaanin jälkeen veden lämpö putosi yli neljä astetta. Geeniaineksesta tuli ekologien perustyökalu O SS I IIV O N EN / VA ST AA VL O M AU RI M AH LA M ÄK / VA ST AA VL O. Esimerkiksi kaakkurit syövät talvella Pohjanmerellä monia kalalajeja, mutta suosivat makrillia. Tiedetään myös, että esimerkiksi Suomen kirjosiepot talvehtivat Afrikassa hiukan eri seudulla kuin Hollannin kirjosiepot. Laji näytt ää olevan peräisin jääkauden aikaisesta sulasta refugiosta Pohjolassa. Dna:ta kerätään jätöksistä ja maaperästä, imetään ilmasta ja suodatetaan vesistöistä. Hiljattain julkaistiin tutkimus, jonka mukaan alle grammasta Alaskan ikiroudan maaperää saa käsityksen alueen koko 10 000 vuoden takaisesta kasvillisuudesta ja myös eläimistöstä. Tekniikka on kehittynyt niin pitkälle, että samaa lintua voidaan mahdollisesti seurata vielä ensi ja sitä seuraavankin Alaskan-muuttomatkansa aikana, sillä aurinkopaneeli antaa laitteelle virtaa. Sen avulla selvitetään Suomessa parhaillaan susiyksilöiden reittejä. Sitä käytetään yksittäisten lajien ja koko paikan lajiston kartoituksissa. Ne ovat korvaamattomia, kun seurataan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja elinympäristöissä tapahtuvia muutoksia. Punakuiria pienemmät linnut ovat saaneet kannettavakseen valopaikantimia, joiden avulla esimeriksi Itämeren alueen lapintiirojen muuttoaikataulu ja reitti Antarktikselle on melko tarkkaan selvillä. Dna kertoo myös nopeasti, mitä eläin on syönyt. Kasveistakin jää jatkuvasti merkkejä ympäristöön. Minilaitteet lähettävät usein tietojaan satelliittien kautta. Merinisäkkäitä on valjastettu merentutkijoiksi, jotka keräävät tietoa laajalta alueelta. Paikantimista on tullut tärkeä luonnonsuojelun työkalu. Tämä uusi yhtäjaksoisen lennon maailmanennätys tuli tietoon, koska kuirilla oli mukanaan pieni satelliittilähetin. Kun koodia nyt pystytään lukemaan paljon ja halvalla, uutisia tuottavia tutkimuksia ilmestyy jatkuvasti. Näytteissä oli mukana muun muassa mammutin, villihevosen sekä riekon ja kiirunan koodimerkkejä
KU VA T IS TO CK PH OT O JA ES TI LO O DU SM U U SE U M. Tästä ei ole pitkä matka seuraavaan johtopäätökseen: Sekoittamalla ekosysteemit ihminen vie lajien evoluutiota uusille urille. Lonkerojalkaiset (oik.) näytt ävät simpukoilta (vas.), mutt a edustavat lajiryhmää, jonka simpukat syrjäytt ivät. Ensi vuonna geologien on tarkoitus päättää asiasta virallisesti kansainvälisen stratigra. Ihminen on poistanut ravintoverkoista lajeja ja tuonut niihin vieraslajeja. 52 suomenluonto.fi K un malttaa etsiä, Viron länsirannikon törmiltä löytää melko helposti simpukan näköisiä, satojen miljoonien vuosien takaisia fossiileja. Erään tutkimuksen mukaan fossiiliaineistosta löytyi ennen ihmisen tuloa useammin lajipareja tai muuten samoja lajijoukkoja, eli ekosysteemit olivat säännönmukaisempia. Antroposeenin ehdotetaan alkaneen 1900-luvun puolivälissä, joten suurin osa tämänkin jutun lukijoista on antroposeenin lapsia. Kun ihminen peukaloi lajien välisiä suhteita, hän kutsuu myös evoluution voimat töihin Pentamerus tenuistriatus -lonkerojalkaisen fossiili yli 400 miljonan vuoden takaa. Tällainen levittäytyminen yhä uusiksi lajeiksi on tunnettu aikaisemminkin, kun esimerkiksi nisäkkäät ottivat suuren katastrofin jälkeen dinosaurusten paikan. ELIÖIDEN VÄLISET SUHTEET lajinkehityksen moottorina ovatkin viimeaikaisessa tutkimuksessa nostettu esimerkiksi ilmaston muutosten rinnalle, tai joissain tilanteissa niiden edellekin. akomission kokouksessa. Ne eivät ole simpukoita vaan lonkerojalkaisia, jotka eivät ole simpukoille sukua. Hän on muokannut ekosysteemejä tavoilla, joiden paleontologit näkevät miljoonien vuosien takaisessa materiaalissa johtavan nopeaan lajinkehitykseen. Ne taas voivat erota eri paikoissa maapallolla, jolloin syntyy lajien synnylle tärkeitä keskittymiä, uuden elämän kehtoja. Tämä muokkaus alkoi jo, kun ihminen hävitti asuttamiltaan alueilta niin sanotun megafaunan, isot kasvinsyöjänisäkkäät ja pedot. Tämä vaikutti koko ympäristöön, koska laiduntajat olivat myös muokanneet ympäristöään. Ne syrjäyttivät simpukoiden tapaan ravintoa suodattaen eläneen valtavan lajijoukon – fossiileita tutkimalla lonkerojalkaisia on löydetty 30 000 lajia. Merkittävä osa geologeista on sitä mieltä, että maailma on siirtynyt ihmisen aikakauteen, antroposeeniin. Nyt on huomattu, että lajinkehitystä vauhdittavat luultua useammin myös uudet tilanteet eliöiden välisissä suhteissa. SIMPUKAT SIIS OTTIVAT ekosysteemissä haltuunsa lonkerojalkaisille kuuluneen tilan. Nykykäsityksen mukaan simpukat lopettivat lonkerojalkaisten valtakauden
Tuulensuoja. Joki virtaa, esi-isien henget kuiskivat yössä, talvi on tulossa. Itse hiljaisuus.” KU VA AN N A RI IK O N EN. Kauempana rinteellä kasvaa suuri oliivipuu. Tuulensuoja. Isän mukaan mänty oli 60 vuotta sitten tismalleen saman kokoinen. Maailmansaarni kohoaa pilvien yläpuolelle. Pääsiäissaaren viimeinenkin puu hakattiin. Ja puun kaataminen on luojan rakkauden tuhoamista. Se on puu, jota isä katseli nuorena ja minä lapsena, ja jonka eteen isoisäni kukkia kastellessaan tuupertui elokuussa 1969, eikä enää herännyt. Järven vartija. Se on nähnyt Betlehemissä syntyneen Daavidin nuorena lammaspaimenena, ehkä tuleva kuningas nukahti juuri tämän oliivipuun juurelle. Sittemmin puu on ehtinyt nähdä Kristuksen syntymän, ristiretket ja toisen maailmansodan pakolaiset. Kun elämä kolhii, palaamme takaisin. Saavun puun luokse, ihmettelen tuuheaa lehvästöä ja ajattelen, että puu on nähnyt pyramidien nousevan taivaanrannassa. Käsi koskettaa runkoa, tuntee rosoisen kaarnan, yhteyden maahan, josta se on tullut. Polku levenee ja taas kapenee, kiemurtelee jyrkkänä ylöspäin, vuorten halki. Näen Kalifornian ihmeelliset punapuumetsät, lähes 1000 vuotta vanhat. Jos taivallan tarpeeksi pitkään, tunnen kasvoillani lämpimän tuulen, paita kastuu hiestä. Itse hiljaisuus. Nyt maisemaa halkoo Israelin teräksinen aita. Tunnistan sen Betlehemissä kasvavaksi Al-Badawin oliivipuuksi, joka on yli 4000 vuotta vanha. Näen mökkirannassa männyn, jonka alaoksat kurottavat kohti vettä. On vain astuttava ovesta ulos ja asteltava metsän laitaan, josta alkaa kapea ja lumotun näköinen polku. Saattaa olla 300 vuotta vanha, arvioimme. En tavannut isoisääni, mutta puu kasvaa siinä edelleen, ja muistaa. suomenluonto.fi 53 V I N J E T T I T ämä kaunis myöhäisen syksyinen päivä on juuri sopiva pienelle kävelyretkelle puiden historiaan. KATSON JÄRVEN yli ja näen, että sademetsä palaa. He istuvat leudossa illassa, enkä uskalla kertoa heille pian saapuvasta Kolumbuksesta ja tulevista valloittajista, jotka etenevät voimalla ja raudalla, päivin ja öin, eivätkä osoita rakkautta. Aluksi oli paratiisin puu, hyvän ja pahan neuvon puu, ja valitsimme väärin. H a a h t e l a ”Tärkeä puu. Aina emme osaa valita oikein, mutta puu odottaa. Kävelemme yhä joka päivä tuon puun luokse, ja edessämme on valinta. Puiden pyhyys Joel Haahtela on perhosten keskellä kasvanut kirjailija ja psykiatri Kirkkonummelta. Tärkeä puu. Sinapinsiemenestä kasvaa puu, jonka oksilla linnut pesivät. Järven vartija. Palaan takaisin polulle, metsän siimekseen ja huomaan paikassa jotain tuttua. Viimeiset syksyn lehdet putoilevat maahan, niiden välkehtivä kultainen sade. Kuulen Yurok-intiaanien iltalaulun, ja he puhuvat minulle hiljaa, kertovat, että puut ovat lahja luojalta, rakkautta meitä kohtaan. Ihmisen kohtalo on ollut aina sidottu puihin. Savupatsas nousee ylös, sen pistävä katku leviää ilmaan. TÄNÄÄN AIDAT eivät pidättele ja jatkan matkaa kunnes edessäni nousee valtavia pilareita, luonnon temp peli
M AR KU S VA RE SV U O. 54 suomenluonto.fi Kun lunta on paljon, kiirunat seurailevat poroja. Niiden lumeen kaivamista jäkäläkuopista löytyy usein syötävää. Pohjoiset lajit ovat sopeutuneet talven niukkuuteen. 54 suomenluonto.fi Arktiset selviytyjät TEKSTI ANNE HIRVONEN Kun päivä lyhenee ja ilmat viilenevät, elämä luonnossa siirtyy säästöliekille
Tunnettuja varastoijia ovat myös oravat ja närhet, jotka piilottelevat esimerkiksi tammenterhoja maahan. Arktisten lajien selviytyminen on yhdistelmä varautumista ja sopeutumista. suomenluonto.fi 55. suomenluonto.fi 55 T alvella ravintoa on tarjolla vähän. Kotipuutarhurin on joskus yllättänyt sadonkorjaaja, joka on tyhjentänyt perunapellon perunoista maan alla toimien, ja vain varret ovat jääneet pystyyn. Varautujat keräävät varastoja Auringonkukan siemeniä kumisaappaassa, koirannappuloita mökillä tyynyn alla. Töyhtöja hömötiainen ovat ahkeroineet jo syksyllä ja piilottaneet kaarnankoloihin ja oksistoon tuhansia pikkuhyönteisiä ja hämähäkkejä. Myyrät jyrsivät mielellään esimerkiksi hedelmäpuiden juuria hangen suojista käsin. Pihapiirien ruokintapaikoilla talipötköjen katoamisen takana on usein näätä. Metsämyyrä voi myös kiivetä havupuun taimen latvaan ja nakertaa taimien kärkisilmut parempiin suihin. Käytäväverkostoa seurailemalla voi löytää vesimyyrän varastokellarin, johon jyrsijä on pinonnut juurekset siistiin kasaan. Talven yli aktiivisina pysyttelevät eläimet pyrkivät vähentämään energiankulutustaan. Monet linnut joutuvat vaeltamaan sopivan ravinnon perässä, kun pihlajanmarjat, kävyt tai paikallinen myyräkanta käy vähiin. Kuukkelien elinpiirillä linnuille ripustettu läski kuskataan muutamassa päivässä pala kerrallaan parempaan piiloon. Moni on törmännyt metsämyyrän talvivarastoihin erikoisissakin paikoissa. Ne myös tankkaavat kesällä vararavintoa, tekevät talvivarastoja ja käyttävät ravinnokseen sitä, mitä tarjolla on. Oksanhaarassa voi nähdä oravan kuivumaan ripustaman sienen. Monet linnut muuttavat etelään suotuisammille seuduille, osa lajeista taas selviää kaamoksen yli talviuneen tai horrokseen vaipumalla. Metsämyyrä ja vesimyyrä ovat varautujia, mutta ne osaavat myös sopeutua ja käyttää saatavilla olevaa ravintoa hyödykseen
Varpuspöllö varautuu talveen varastoimalla puunkoloihin myyriä. M AT TI BJ Ö RN IN EN PE KK A RA U KK O / VA ST AV AL O. Varpuspöllön myyrävarasto linnunpöntössä. 56 suomenluonto.fi Pienen varpuspöllön myyränpyynti hankaloituu, kun lumi peittää maan. Lehtipuiden silmut ja norkot ovat myös oravan talviravintoa. Kaamoksen yli ne selviävät lumikiepeissä ja nokkimalla lyhyen valoisan ajan tuulen paljaaksi pieksämillä paljakoilla varpujen silmuja, versoja ja siemeniä. Teeret voivat kokoontua koivuihin isommallakin porukalla ruokailemaan silmuilla ja norkoilla. Talvella oravan pääravintoa ovat kuitenkin kävyt, ja kuusen käpysadon runsaus määrääkin pitkälle metsäoravien talvehtimismenestyksen. Kesäksi ne siirtyvät tunturipurojen ja kosteikkojen reheviin ympäristöihin jättäen jälkeensä lumenviipymille sammalista paljaaksi kalutun laikun. Pikkupöllön elämä on vaikeutunut lauhoissa talvissa, joissa sen jääkaappi ei enää toimi, ja varastot mätänevät ennen aikojaan. Kiirunat kerryttävät syksyllä ihonalaista rasvaa tunturivarvikoiden marjoilla herkuttelemalla. Arktiset lajit ovat sopeutuneet Ankarissa oloissa tunturipaljakalla sinnittelevät kiirunat keräävät nekin varastoja, nimittäin itseensä. Hirvi kyllä syö nuoria lehtipuita ja männyn taimia, mutta vain metso on erikoistunut Koppelo hakomassa. Talven ajan oranssinkirjavat jyrsijät nakertavat hangen alla sammalia. Havupuiden vahapintaiset neulaset kelpaavat vain harvalle lajille. Jos maa on lumeton, myös myyränpyynti onnistuu, muutoin varpuspöllön on turvauduttava pikkulintujahtiin. Vain aniharva mänty kelpaa metson appeeksi. Tunturilla tuulen kinostaman lumen alla ruokailee toinen paljakan laji, tunturisopuli. Oraville kelpaavat myös kuusen oksanhaarojen kukkasilmut, joiden tieltä tupsuhäntä katkoo kuusenoksien sivuhaarat kasaksi maahan ruokailupaikan alle. Kun kesän tuore hyönteisravinto vaihtuu kuitupitoiseen talviravintoon, linnun ohutja umpisuoli pitenee, ja lihasmahassa voi olla lähes 7 grammaa jauhinkiviä
Poron pitempijalkainen villi serkku metsäpeura kaivaa lumen alta ravinnokseen jäkälää, jonka se haistaa lumen läpi. Kesäksi metsot vaihtavat maukkaampaan kasviravintoon sekä hyönteisiin. Tähän nostoa xx xxxxx xxx xxxxxxx xx xxxxx xxxxx xx. suomenluonto.fi 57 Syksyn marjakuuri on lihottanut kiirunan talvikuntoon, mutta ravintoa on silti löydettävä lyhyenä talvipäivänäkin. Lyhytjalkaiselle metsäkauriille runsas lumipeite on haaste: metsäkauris selviytyykin parhaiten eteläisillä alueilla, joilla lumensyvyys ei tee varpujen esille kaivamisesta ja liikkumisesta mahdotonta. suomenluonto.fi 57 syömään talvella männynneulasia. Sekä syys-, talviettä Puukiipijä ei juuri varastoi, mutta sen pitkä kaareva nokka on omiaan kaivamaan esiin kaarnankoloihin talvehtimaan hakeutuneita pikkuhyönteisiä ja hämähäkkejä. Metsojen suosimat ruokailupuut tunnetaan hakomismäntyinä: latvastaan harsuuntuneiden vanhojen mäntyjen neulasissa on ilmeisesti nuorempia puita vähemmän ruuansulatusta haittaavia hartsiaineita. Vaihtolämpöiset säästöliekillä Kalat ja muut vedenelävät ovat vaihtolämpöisiä, ja siksi niiden energiankulutus pienenee ja aineenvaihdunta hidastuu lämpötilan laskiessa. Kun tuoreen ravinnon saatavuus samalla vähenee, käytännössä kaikki pohjoisiin oloihin sopeutuneet vaihtolämpöiset tankkaavat talvea varten. Lumihangessa kahlatessaan metsäkauriilla on myös suurempi vaara päätyä kantavatassuisen ilveksen tai jopa ahman talviateriaksi. Tarvittaessa myös puiden oksilla kasvava naava ja luppo kelpaavat. M AR KU S VA RE SV U O VI LL E H EI KK IN EN / VA ST AV AL O
Artiset kalalajit ovat sopeutuneet kylmiin olosuhteisiin, eikä talvi ole niille ongelma. Muutamat kalat, kuten made ja simput, ovat aktiivisia myös talvella, ja voivat jopa kasvaa talven aikana. Ne syövät pohjaeläimiä kivikkopohjilta ja saalistavat muita kaloja – käytännössä niiden ruokavalio ei siis juuri muutu kesäajasta. Kesän kasvukautena rapu sen sijaan voi vaihtaa kuorensa pariin kertaan eläinravinnon turvin ja syömällä meheviä uposlehtisiä kasveja, ärviöitä ja vitoja. O LL I SA IR A / VA ST AV AL O PE KK A TU U RI. Helsingin yliopiston Evolla tekemässä tutkimuksessa selvisi, että alueella esiintyvien ameriRavut selviytyvät talven yli kasvisravinnolla. Jään alla pimeässä made saalistaa haju-, makuja tuntoja kylkiviiva-aistinsa avulla. Samalla ne hyödyntävät kasvimateriaalin pinnalla eläviä leviä ja mikrobeja. Ruutana selviytyy talvesta ja tilapäisistä lähes hapettomista oloista varastoimalla maksaansa glykogeenejä. 58 suomenluonto.fi kevätkutuisilla lajeilla tankkaaminen on tarpeen erityisesti naaraille, jotta ne pystyvät tuottamaan mätimunia ja selviytymään silti seuraavaan kesään. Särkikalat, kuha ja ahven voivat olla talvella pitkiä aikoja syömättä, sillä alhaisissa lämpötiloissa aineenvaihdunta on hyvin hidasta. Pohjavesissä viihtyvä made ei talven pimeydessä välttämättä näe juuri mitään, mutta se löytää ravintoa haju-, makuja tuntoaistinsa avulla sekä kylkiviiva-aistiaan hyödyntämällä. Ruutanan maksa on valtava, ja syksyisin suuri osa sen ruumiinpainosta koostuu yksin maksasta. Ravut ovat sekasyöjiä, joiden talviravinto koostuu lähinnä lehtipuiden veteen varisseista lehdistä ja muusta hajoavasta kasvimateriaalista. Majavan toimista hyötyy moni Majavan talveen varautuminen vaikuttaa maisematasolla asti. Hapen loputtua käynnistyvä anaerobinen hajoaminen voi synnyttää esimerkiksi myrkyllisiä rikkivetyjä. Suurempi uhka kaloille on rehevöitymisen myötä lisääntynyt vesikasvillisuus, jonka aerobinen hajoaminen kuluttaa happea jääkannen alta. Talvella kasvun pysähtyminen synnyttää pitkäikäisten lajien tukirankaan vuosirenkaita, joissa talvet erottuvat tiheämpinä vähäisen kasvun vaiheina
Lauhoina talvina monen lajin talvivarastot voivat pilaantua, ja talvipesä voi kastua. Tulvametsiin syntyvä lahopuu hyödyttää monia lahopuusta riippuvaisia lajeja. Lauhoina talvina monen lajin talvivarastot voivat pilaantua, ja talvipesä voi kastua. Ongelmia aiheuttaa myös muutoksen nopeus, sillä lajit eivät ehdi sopeutua muuttuneisiin oloihin. Saukot hyödyntävät talvella virtavesiä ja majavien auki pitämiä avantoja. Majavalammilla tavataan myös muita pienpetoja, kuten näätiä ja lumikoita, jotka saalistavat rehevään rantavyöhykkeeseen asettuneita pikkujyrsijöitä, myyriä, hiiriä ja päästäisiä. Lahopuulla elävät kuoriaiset maistuvat esimerkiksi pohjantikoille, jotka etsivät toukkia erityisesti kuolleista kuusista. Majava rakentaa padon varmistaakseen, että pesäkummun suuaukko säilyy veden pinnan alla. Haasteena ilmastonmuutos Arktisiin oloihin sopeutuneille lajeille talvi ei ole ongelma, mutta lämpeneminen voi sitä olla. Kun lehtipuun taimet valtaavat tulvaniityn, syntyy samalla hirville ja kauriille sopivia talvilaitumia. M IK KO KA RJ AL AI N EN / VA ST AV AL O. Kaadettujen puiden oksia hyödyntävät myös myös muut jyrsijät, jänikset ja hirvieläimet. suomenluonto.fi 59 kanmajavien patorakennelmien synnyttämillä majavalammilla esiintyy enemmän lajeja kuin tavallisilla metsälammilla. Vesistöihin päätyvän kuormituksen lisääntyminen puolestaan kiihdyttää rehevöitymistä ja mahdollisia happikatoja. Metsämyyrä hyötyy lumipeitteestä, kunhan lunta ei ole liikaa eikä se ole jäistä. Talviravinnokseen majavat syövät lehtipuiden kuorta, jonka saannin ne varmistavat kaatamalla pesäkummun viereen puita. Saukot voivat myös asuttaa vanhoja majavien pesärakennelmia
Mo. Muinaista luontosuhde a tarkasteleva arkeologi. Mitä. Reissussa rähjääntyy. 60 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Arkeologi Tuija Kirkinen selvittää, minkälaisiin turkistaljoihin muinaiset suomalaiset käärittiin. Kotipaikka. Puuton maisema ahdistaa minua. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Luonto on olennainen osa elämääni, lajityypillinen ympäristöni. Tuija Kirkinen. Tärkeintä luonnossa. o. Helsinki. TEKSTI JENNA PARMALA KUVA ANNA RIIKONEN Muinaisen karvan varassa Kuka
Vertailuaineistoksi hän keräsi karvoja Luonnontieteellisen museon näytteistä. ”Menneisyys ja geeniperimä kiinnostavat yhä enemmän.” Vapaa-ajalla arkeologi rentoutuu käsitöiden ja etenkin muinaisten käsityötekniikoiden parissa. Muinaisissa yhteisöissä ja erityisesti shamaanien keskuudessa tavoiteltiin karhun, poron tai linnun olemusta. ”Kansanperinteen mukaan ylle puettu eläimen turkki saattoi muuttaa kantajansa eläimeksi. Ymmärtääkseen menneen maailman ajattelutapaa Kirkinen on opetellut riistanhoitokurssilla myös nylkemään eläimiä. Hän kertoo saavansa paljon iloa yrittäessään seurata ja kommunikoida eri eläinlajien kanssa. Sitten päätin kokeilla arkeologian luentoa ja se olikin menoa.” Ihminen turkin alla Tällä hetkellä Kirkinen tekee arkeologista tutkimusta eläinten karvoista ja tutkii nahan ja turkiksien käyttöä muinaisessa Suomessa. Hän tapasi kehua minulle maisemaa juuri silloin, kun se oli kauneimmillaan.” 2021 ”Elän aika vahvasti nykyhetkessä, mutta odottelen jo sitä ensi kevään tunnelmaa, kun linnut taas saapuvat.” ”Ylle puettu eläimen turkki saattoi muuttaa kantajansa eläimeksi.”. ”Kun kuulin, että moni eläinlääketieteellisen opiskelijoista sairastuu eläinallergiaan, päätin hakeutua muulle alalle. Vainaja oli saatettu kääriä taljaan, josta oli enää vain muutamia karvoja jäljellä.” Jäänteet ovat usein vain muutaman millin kokoisia, joten työ vaatii mikroskooppia. Häntä kiinnostaa se, miten häilyviä rajat ihmisen ja eläimen välillä ovat ”Valmistan itse vaatteeni ja kotimme tekstiilit. ”Eläimet ovat perheenjäseniä, mutta en ajattele niitä ihmisinä tai lapsina.” Jos Kirkinen olisi nuorena saanut valita ammatin, hän olisi työskennellyt mieluiten eläinten parissa. ”Ennen lomamatkaa kaivan vanhat kartat esiin ja katson, millä korkeudella vesi on aikoinaan ollut, ja minkälaista elämää alueella on vietetty.” 1970 ”Opin lukemaan ja löysin eläinkirjat. Niitä voi hakea esimerkiksi Maanmittauslaitoksen sivuilta. Ihminen on pitkään kulkenut kirjaimellisesti toisen eläimen nahoissa. Hän seuraa mieluiten hanhia silloin, kun ne vasta alkavat opetella muodostelmassa lentämistä. Tutustuin liikkeessä myös aviomieheeni.” 2001 ”Tyttäreni osoitti hyvin nuorena samanlaista kiintymystä eläimiä kohtaan kuin minä hänen iässään. Tarinat kertovat ajasta, jolloin eläimet nähtiin ihmisten sukulaisina. Vaihtoehto ydinvoimalle -liikkeessä tunsin, että saatoimme todella vaikuttaa asioihin. Pelastin ruokasienistäkin toukat ja pidin niistä huolta.” Kirkisen taloudessa elää tyttären, aviomiehen ja koiran lisäksi kaksi kissaa, gekko sekä akvaariokaloja. Dna-näytteen saa vaikkapa harjan raaka-aineeksi säilytetyistä jouhista. Työtä aloittaessaan hän perehtyi arkeologisten löytöjen turkisjäämiin ja kävi karvantunnistuskurssin. Täällä eläimen ja ihmisen suhteen tutkimukseen erikoistunut arkeologi tekee pitkiä kävelyitä ja ulkoiluttaa juuri hankkimaansa shetlanninlammaskoiran pentua. Monimutkaiset lautanauhat ovat upeita taidonnäytteitä.” Menneisyyden maisemista innostuneille kotimaanmatkailijoille Kirkinen suosittelee tutustumista vanhoihin karttoihin. Lähelle on jokeen rakennettu Trumpettikoski, jota pitkin taimenet pääsevät kiipeämään kudulle. ”Lähtö tapahtuu aina yllättäen. Kun oikea tuuli pohjoisesta viimein puhaltaa, ne nousevat taivaalle, eivätkä enää palaa.” Kuljemme Kirkisen kodin takana levittäytyvällä nurmikentällä. suomenluonto.fi 61 olleet. Liikuimme paljon luonnossa ja bongasimme luontokappaleita. Lisäksi hän tutkii hevosten hautoja ja museonäytteitä. Kouluttauduin aluksi kutojaksi ja opiskelin teatteritiedettä. Minua kiinnostavat lautanauhat ja vaatteissa rautakaudella käytetyt pronssispiraalit. ”Nuo ovat ihania”, arkeo logi Tuija Kirkinen toteaa. ”Luin myös arkeologisia tutkimusraportteja, joissa mainittiin havaintoja karvoista. ”En harrasta metsästämistä, mutta ymmärrän millä tavoin eläimet on nähty sekä tärkeinä luontokappaleina että ruokana.” Kirkisen työlistalla on myös suomenhevosten geeniperimä. Tein lukukokemuksistani muistiinpanoja ja ahmin kaikkea Konrad Lorenzin teoksista mehiläistenhoitooppaisiin.” 1981 ”Liityin aktiivijäseneksi ympäristöjärjestöihin. V aakutus kuuluu kauas, kun valkoposkihanhet parveilevat muuttovalmiudessa Helsingin Malminkartanossa. Minulla on aina ollut tarve hoivata eläimiä. Ulkoturkkia ei useinkaan saanut tuoda sisälle, sillä silloin ei ehkä olisi palauduttu ihmiseksi lainkaan.” Kirkinen kertoo kansantaruista, joissa vaimo näkee aviomiehensä loikkaavan peurana metsään tai nyljetyn eläimen sisältä paljastuu vyö merkkinä saaliin inhimillisestä alkuperästä. ”Vanhempani opettivat minulle jo nuorena, että eläimiä ei tarvitse omistaa rakastaakseen niitä. Siksi työhuoneella odottaa kottikärryllinen hevosten kalloja. Kottikärryllinen hevosten kalloja Kirkinen on maamme ensimmäisiä turkistutkijoita. Ihmiset ottavat Kirkisen tutkimusryhmään innokkaasti yhteyttä ja jakavat muistojaan rakkaista hevosista
KEHRÄÄJÄ PÄIVÄLEVOLLA Paljon huomiota saanut kehrääjä vie i Tampereen Iidesjärven rannalla lähes kaksi viikkoa muu oon valmistautuen. Makean haukotuksen ikuisti Kyösti Sorsa 1. lokakuuta. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. V I N J E T T I . SATEEN JÄLKEEN ”Kahden päivän melkein tauo oman sateen jälkeen aurinko tuli pilvien takaa esiin Petkeljärven kansallispuistossa.” Lea Antola kuvasi upean valon 13. /havaintokirja Havainto~ kirja 62 suomenluonto.fi. lokakuuta. TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä e ä netissä.
KAUPUNKILAISTUNUT LIITOORAVA Liituri ei ollut moksiskaan kuvaamaan pysähtyneestä Heli Rai. Kuvan o i Olavi Kangas 19. lokakuuta. suomenluonto.fi 63. osesta 3. suomenluonto.fi 63 V I N J E T T I . i Valtonen kuvasi hämmästy ävän kesäisen näkymän Lahdessa 2. Hannu Rasiranta löysi lumikorennon vastasataneelta lumelta Hauholla 21. PYLLÄHDYS Pirkko Siukonen seuraili ruokkimansa siilin syyspuuhia 13. lokakuuta Torniossa. Antaumuksellinen rapsutus pää yi tasapainon menetykseen. ENSILUMEN KORENTO Tämä hyönteinen ei hyydy vielä pikkupakkasilla. LOPPUSYKSYN KUKKALOISTOA Mar. ”Kyseinen yksilö on tava u tuolla aiemminkin ja joskus jopa eksynyt rakennuksien sisäpuolelle.” JOUTSENLAJIT RINTA RINNAN Pikkujoutsenen ja laulujoutsenen kokoeron huomaa, kun linnut ovat lähekkäin. lokakuuta Kuopiossa. Kukassa olivat peltosauniot, -lemmikit, -orvokit ja monet muut. lokakuuta. . lokakuuta Nokialla
lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. u siikaa useampana vuonna. Lokkilapamato ei tartu ihmiseen. Oudot rakkulat siian sisällä Verkolla saadussa siiassa outoja rakkuloita sisäelimissä kiinni. Lokkilapamadon toukat saatt avat esiintyä hyvin runsaina erityisesti lohikalojen sekä mateen, kuoreen ja kolmipiikin sisäelinten, vatsalaukun, maksan tai ruokatorven ulkopinnoilla. 64 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Muuten järvessä tavataan vain ahventa ja haukea, ei rapuja. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kysymyksessä pieni mutapohjainen järvi, johon on istute. /kysy-luonnosta tai . HANNU LEHTONEN KU VA T PE KK A TU U RI JA AR I AN TT IL A. Kun saa loisten vaivaaman siian tai muun kalan, perkeitä ei ole syytä jätt ää lokkien syötäviksi vaan ne pitää haudata maahan. Ne voivat jopa tappaa kalan. Kyseessä ovat varsin yleisesti siikojen ruokatorven ja mahalaukun ulkopinnalta löytyvät rakkulat, jotka aiheutt aa lokkilapamato (Diphyllobothrium dendriticum). TOIMITTANUT JOUNI TIKKANEN Lähetä oma kysymyksesi . Kooltaan yksitt äiset rakkulat ovat nuppineulan pään kokoisia ja kussakin niistä on sisällä 0,5–2-millinen valkoinen toukka. Onko jokin tauti kyseessä. Rakkulat ovat harmahtavia tai kellertäviä, ja niitä esiintyy sekä sisävesien ett ä rannikkoalueen kaloissa. Ensimmäisenä väli-isäntinä toimivat hankajalkaisäyriäiset, joista loiset kulkeutuvat kalaan sen syödessä planktonäyriäisen. Toukat aikuistuvat linnun suolistossa, ja munat vapautuvat vesiin linnun ulosteiden mukana. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Lokkilapamato päätyy siikaan ravinnon mukana. Lokkilapamadon pääisäntänä on nimen mukaisesti jokin lokkitai tiiralaji, joka saa toukan syötyään loisen vaivaaman kalan. Mitähän nuo lienevät.
i, kaaka. elöinti: neljä aikuista joutsenta ajoi toisiaan takaa, loisku. Perhe teki retkiä vastarannoille, mu. Tällä parilla on viisi poikasta, ja se puolustaa omaa aluett aan pesäpaikkaa etsivää kihlaparia vastaan. yi viisi poikasta, jotka olivat ilmeisesti piilotelleet tappelun ajan läheisen saaren rantaruovikossa. Kihlapari pelastautuu kysyjän kotilahdelle. Vierasta poikue. änyt joutsenpari (niin oletamme) jäi lahdelle. Sieltä on edellisenä päivänä poistunut lahden haltijaperhe, jolla on kaksi poikasta. Se tekee lentokartoituksia ja käy kuulutt amassa äänekkäästi omistustaan alueeseensa ja karkott aa sieltä kihlaparit ja muut joutsenet. Kun tätä taustaa vasten tulkitaan kuvattua kinastelua ja mekkalaa, päädytään seuraavaan: Lahden suulle ulott uu naapurissa asustavan joutsenparin reviiri. Perhe on vain maailmaa katsomassa. Joskus myös ravintoa on paremmin saatavilla toisaalla, ja emot voivat kuljett aa poikueita pitkiä matkoja, myös maata pitkin. Minne joutsenen poikaset katosivat. Mikäli tämä koiras taikka koko poikue saapuisi paikalle, joutuisi kihlapari perääntymään täältäkin ja etsimään paikan, josta sitä ei karkoteta. a ei ole kärhämän jälkeen näkynyt, mu. Näimme ne viimeksi 22.8. Liittyykö mekkala poikasten katoamiseen. Mitä on voinut tapahtua. KU VA TO M I M U U KK O N EN K Y S Y L U O N N O S TA. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Kotilahtemme laulujoutsenpari sai tänä vuonna kaksi poikasta. . Nyt poikaset ovat kadonneet. Joutsenen poikasten kasvaessa poikueiden halu ylittää elinpiirin rajat kasvaa. Pesivät joutsenet huolehtivat yleensä visusti omista reviireistään. Kuitenkin joka vuosi syntyy uusia poikasia, jotka aikuistuvat ja alkavat sitt en etsiä uutt a elinpiiriä. Pois uivan parin vanaveteen lii. Kesällä valtaosa pareitt ain liikkuvista joutsenista on niin sanott uja kihlapareja eli nuoria lintuja, jotka etsivät itselleen tällaista paikkaa. Reviiriään tai poikuett aan puolustava pari on vahvempi kiistan osapuoli kuin nuori kihlapari. Tällä tavalla joutsenen pesimäalue sitt en laajenee, tai kanta tihenee siihen suuntaan, missä uusille tulokkaille on tilaa. Syksyä kohden reviirien rajojen merkitys vähenee, poikueet saavutt avat lentokyvyn ja joutsenet alkavat parveutua. Niinpä ei ole mitään syytä olett aa, ett ä kotilahden pari olisi menett änyt poikasensa. Samaan aikaan koiras kuitenkin pyrkii myös pitämään silmällä ja säilytt ämään oman reviirinsä. a poikaset mene. Laulujoutsenet ovat maassamme jakaneet mahdollisia pesimispaikkoja keskenään niin tarkkaan, ett ei uusia pareja enää hevin mahdu maisemiin. Kun menimme seuraavana päivänä rantaan, lahden suulla oli käynnissä kova re. Iloksemme perhe jäi lahdelle. Olemme saaneet koko kesän seurata emojen huolenpitoa ja poikasten kasvua. On aivan tavallista, ett ä joutsenpoikueet liikkuvat elokuussa jo pitkiä matkoja pesimäreviirin ulkopuolella. Tämän perheen pesäpaikasta meillä ei ole tietoa, emme ole nähneet järvellä koko kesänä muita kuin oman lahtemme joutsenet. Muutaman minuutin jälkeen kinastelu alkoi laimeta. SEPPO VUOLANTO Laulujoutsen on hyvin reviiritietoinen lintu. Toinen joutsenpari jäi lahdelle, toinen lähti uimaan selälle. a palasi aina lahdelle. Naapuri jätt ää pian kihlaparin rauhaan, kun se väistyy tämän reviiriltä. i, levitteli siipiään ja uhoili
Myös kosteusolojen on epäilty vaikutt avan väritykseen. Aika lailla samannäköinen on lähilaji sappijuurekas, jonka lakki on tasaisen vaalean rusehtavan punainen. Kuvassa on rusotäpläjuurekas. Laji tunnetaan myös nimellä suoristihämäkki, koska se viihtyy kosteammilla habitaateilla kuten rannoilla ja soilla. Usein lajiin törmää myös tienvarsilla ja pellonreunoilla, joiden matalaan kasvillisuuteen se kutoo kolme-neljäkymmensentt isen ratasmaisen saalistusverkkonsa. Sieni on kautt aaltaan melko valkoinen, ruosteenpunatäpläinen, keskikokoinen ja tukeva, kuperalakkinen. a ajankohta huomioiden retikkavalmuska voisi olla todennäköisempi. Aikuiset niitt yristikit pystyvät muutt amaan väritystään ympäristöään vastaavaksi. Mikä mahtaa olla tämä viinimarjapensaasta löytynyt hämähäkki. TAPIO KUJALA Kosteiden paikkojen hämähäkki. LASSE KOSONEN Niitt yristikki viihtyy kosteissa ympäristöissä. Juurekkaissa ei ylimalkaan ole ruokasieniä, mutt a ei toisaalta myrkyllisiäkään. Maku on karvas ja siitä voikin päätellä, ett ä laji ei ole ruokasieni, vaan sitä pidetään lähinnä käytt ökelvott omana. okohdasta kirpeähkö, muuten aika mitäänsanomaton. Muista samankokoisista ristihämähäkeistä niitt yristikin erott aa helposti takaruumiin neljästä vaaleasta täplästä. Juurekas-nimi tulee jalan tyven juurehtimisesta maan sisään. Myös se on karvaan makuinen. Viinimarjapensaaseen on löytänyt tiensä niitt yristihämähäkki (Araneus quadratus). Heltat ovat myös valkoiset ja sahateräiset. Sen tieteellinen nimi Rhodocollybia maculata viitt aa täplikkyyteen. Ruokasienenä paljon käytett y talvijuurekas ei ole mitään sukua varsinaisille juurekkaille. Sienen tuoksu on tai. Lajilla on erinomainen munintakyky: iso naaras munii yli 900 munaa ja voi menett ää muninnan yhteydessä lähes kolme neljännestä painostaan. Se on myös sukutovereitaan jonkin verran karvaisempi ja pyöreämpi. Ei vuoda maitoa, tosi ”tiivislihaisen” oloinen sieni, ja heltat kaikkea muuta kuin syvät. . Moni tuntomerkki tuntuisi osuvan kevätkaunolakkiin, mu. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA KU VA T KA TI N KA KÄ YH KÖ , JA AN A SA JA KO SK I & TA PI O KU JA LA Kirpeän tuoksuinen vaalea sieni Olemme ihmetelleet porukalla, mikä on tämä sieni, jota löytyisi nyt syyskuussa poikkeuksellisen runsaasti Pyhäjoen metsistä. Laji kasvaa melko yleisenä yksitt äin tai pieninä ryhminä kangasmetsissä ja lehtomaisissa metsissä.
Monilla muilla kasviryhmillä hedelmänä on kota, joka muodostuu useasta emilehdestä – kotien monimuotoisuus on suurta ja monet niistä ovat mielikuvituksellisen näköisiä. ua nämä söpöläiset. Erilaisia palkoja ihmetellessä pääsee kuitenkin jo alkuun kasvien sukulaisuussuhteiden tutkimisessa. . suomenluonto.fi 67 K Y S Y L U O N N O S TA Onko koivuhiiri harvinainen Iin korkeudella. Tässä autt aa myös sen vajoaminen horrokseen puolen vuoden ajaksi. ä olisin saanut kuva. Yllätt äen myös maapähkinä luetaan hernekasveihin. Hernekasveihin luetaan syötävien herneiden ja papujen lisäksi esimerkiksi nätkelmät, apilat, lupiini ja hiirenvirna. Myös koko on tässä hyvä erott aja, sillä niin sanott ujen pikkunisäkkäiden jäljet ovat selvästi pienempiä kuin liito-oravan. Ne muistutt avat oravan jätt ämiä, mutt a ovat selvästi pienempiä. Pienikokoista, hiljaiseloa viett ävää ja täysin harmitonta eläintä ei ilmeisesti huomata kovin helposti. Kasvien kehityshistoriassa koppisiemenisille on kehitt ynyt hieman erilaisia ratkaisuja siementen suojaamiseksi. Tämän talvet horrostavan pikkujyrsijän levinneisyys Suomessa on varsin erikoinen: koivuhiiriä elää Uudellamaalla, Kaakkois-Suomessa, Hämeessä, Keski-Suomessa sekä Pohjois-Karjalassa. Kaiken kaikkiaan kasvien lisääntymisbiologia lukematt omine kukkiin ja hedelmiin liitt yvine termeineen on hiukan monimutkaista. Hiirillä oli paksu musta juova selässä ja todella, todella pitkä häntä, ainakin puolitoista kertaa ruumiin mi. Harmi, kun puhelin ei ollut matkassa, e. ainen. JUHA VALSTE KU VA T TI M O PA KO N EN & RI IT TA W EI JO LA / VA ST AV AL O Palkokasvien siemeniä suojaa emilehdestä muodostunut hedelmä. Pähkylä on taas aukeamaton hedelmä, jossa on vain yksi siemenaihe – näihin kuuluvat useimmat pähkinöiksi kutsutut herkut. Oulun ympäristössä on erillinen esiintymä, joka ulott uu Iihin ja Kemiin saakka. TERHI RYTTÄRI Utajärvellä vasta sataneelle lumelle ilmestyivät pienet ”oravanjäljet". Erillisiä löytöjä on kuitenkin tehty esimerkiksi Pohjois-Savossa, ja on vaikea uskoa, ett ä koivuhiiri puutt uisi kokonaan Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. . Lisäksi sen elinympäristö saatt aa olla runsasheinäistä pensaikkoa, vadelmaviidakkoa ja ylipäätään hankalakulkuista ryteikköä. ä, vaikka katselin niitä läheltä. Mikä pikkunisäkäs kulki portailta autotalliin. . Olen törmännyt tähän kauniiseen hiireen kahdesti 15 vuoden aikana Yli-Olhavassa asuessani. Ne eivät pitäneet mitään kiire. Siementen kypsytt yä palko saatt aa suorastaan paukahtaa auki ja lennätt ää siemenet ympäriinsä. Havupuut ovat paljassiemenisiä ja niillä samanlaista suojaavaa rakennett a ei ole. Herneiden kaksi puolta Liito-oravan jäljet autotallissa Koivuhiiri Iin korkeudella. Minä lisäisin vielä kauniin ruskean selkäpuolen ja vaalean vatsapuolen. Kuvan jäljet ovat kyllä kuin tikulla pistett yjä – näkemäni liitsikan jäljet eivät ole olleet näin jyrkkiä ja kapeita pistoja. Se tarkoitt aa, ett ä niiden siemenet kehitt yvät siemeniä suojaavan sikiäimen, eli ”kopin” sisällä. Hauska kuulla, ett ä Yli-Iissä on yhä koivuhiiriä. Kaikille hernekasveille yhteistä on palko, joka on yhden emilehden muodostama saumaa ja selkäsuonta myöten kahteen osaan avautuva hedelmä. Poikkeuksen muodostavat tietysti rott a ja vesimyyrä, mutt a niiden jälkiin liitt yvät yleensä hännän lumeen jätt ämät jäljet. Kaikki kukkakasvimme kuuluvat koppisiemenisiin. Hiiristä, myyristä ja päästäisistä ne erott uvat sikäli, ett ei jalkojen jätt ämiin jälkiin liity hännän piirtoja lumessa. Johtunee lumen laadusta. Kuvan jäljet ovat liito-oravan laukkajälkiä. Kysyjä kuvasi koivuhiiren ulkonäön ja käyttäytymisen hyvin – todella pitkä häntä, vahva musta selkäjuova ja luott avainen käytös. JUHA VALSTE Miksi muun muassa herneissä ja pähkinöissä on ikään kuin kaksi puoliskoa
ää koko päälaen otsaan asti. Kaikkien näiden lajien sukupuolet ovat keskenään samankokoiset, joten eri kokoiset tikat kuuluvat eri lajeihin. K Y S Y L U O N N O S TA Mikä tikka vieraili ruokinnalla. Kesällä 2019 havaitt iin jo 220 valkoselkätikan reviiriä, ja kanta oli kasvussa. 1990-luvun alussa reviirejä oli vain 20. Selvästi isompi saman värinen tikka on valkoselkätikka, jonka kysyjä on siis nähnyt. a se on selvästi isompi. Käpytikka se ei kuitenkaan ollut. KU VA VE SA H U TT U N EN Lintulaudallamme vieraili varpusen kokoinen pikkutikkanaaras. Selkä on musta. Kolmas puna–musta–valkea tikkalajimme on lajeista tavallisin, käpytikka. Onko sukupuolten kokoero näin iso, vai onko kyseessä jokin toinen tikka. Koiraalla on selvästi erilainen lakki kuin käpytikalla, punainen pei. Vanhalla koiraalla on punaista vain takaraivossa, ja valkoinen suuri laikku kupeella, oikeammin siivellä. Suojelusuunnitelman toimeenpano pelasti lajin, mutt a pelästytt i monet reviireiden maanomistajat. Sillä on valkea alaselkä ja koiraalla punainen päälaki. Koiraskin on käynyt, mu. SEPPO VUOLANTO Valkoselkätikkakoiraan musta juova ei ulotu takaraivolle.. Varpusen kokoinen tikka on pikkutikka. Valkoselkätikka oli vähällä kadota Suomesta kokonaan. . Mustavalkeat kirjavat tikat ovat yllätt ävän vaikeita määritt ää huolimatt a lajien kokoeroista ja päälaen värityksestä. Meillä pesii säännöllisesti kolme tikkalajia, joiden pesivillä koirailla on punaista päässä ja joiden naarailta punainen puuttuu
Anni Kytömäen romaanin Margarita voitt i Katri Piilola Hämeenlinnasta. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linturuokinnat kiikarit jalustat kaukoputket lintukirjat ym. Jo pelkkä jutun lukeminen sai aikaan seesteisen olon. Viidellä poikasella 5 000 paria kohden yksilöitä olisi 35 000. Lehden taitt o ja kuvitus ovat jo sinänsä visuaalinen elämys. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. 64). Edellinen lehti Lukijoiden mielestä lehden 8/2020 paras jutt u oli Metsä minussa. tule tutustumaan! TO IM IT TA N U T JO U N I TI KK AN EN Osallistu Paras ju. Arvio parimäärästä oli vanhentunut. ÄÄNESTÄ . verkkosivuilla www.suomenluonto.. u. Vuonna 2019 se nostettiin noin 7000:een. Osallistujien kesken arvotaan luontokuvaaja Mika Honkalinnan kirja Talo metsässä (Docendo 2020). Upeat kuvat kruunasivat lukutunnelman. a: palaute@suomenluonto.fi Hanhien määrästä Jutussa Hankala hanhi (SL 8/ 2020) kerrottiin pesivien valkoposkihanhiparien määräksi 5 000. – Marja Ter u Uimonen, Turku Marjojen hyvä kemia Asiatietoa kaikille suomalaisille tärkeästä asiasta. Aikamoinen ristiriita. Tove Janssonin taiteessa luonto on ihmisessä (muumeissa) ja ihminen luonnossa erott amattomasti ja vahvan elämyksellisesti. Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. mbriatus esiintyi kahdella nimellä (SL 8/2020 s. suomenluonto.fi 69 L U K I J O I LTA Tilaa netistä: www.linnox.com e-mail: linnox@linnox.fi Vaella silkeissä ! Silkki pysyy raikkaana ja on miellyttävä iholla sekä kylmässä lämmin kuumassa viileä. Oikaisu Hämähäkkilaji Dolomedes . Oikea nimi on raitarantuli. Petri Laukkanen, Lahti LUONNON PUOLESTA KESTÄVYYSAJATTELUN RAVISTELIJA! Ilmestyy marraskuussa viikolla 47. – An i Tui ila, Rauma Heikki Willamo osaa piirtää suoraan sieluun kuvan siitä ihanasta ja monipuolisesta metsäluonnosta, jonka me sodan jälkeinen sukupolvi vielä muistamme, mutt a jonka olemme pikkuhiljaa menett ämässä niin sanotulle taloudelliselle kehitykselle. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 27.11.2020. — Esa Kurkikangas, Helsinki Toimitus vastaa Kiitos huomiosta! Hanhien laskenta perustuu syyskantaan, jossa ovat mukana sekä parit että niiden samana vuonna syntyneet poikaset. Anna palaute. – Marja Maijanen, Järvenpää On ajankohtaista, kun puolukkaa on metsät täynnä. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. Aivan kuin olisi jo kulkenut metsässä lähes näkymätöntä polkua pitkin etsien sopivaa kallionnykälett ä evästauon pitämiseen. – Paula Krestjanoff, Helsinki Nämäkin jutut saivat paljon ääniä Saari, luoto, kari, haru Lehdessä ovat taiteisiin liitt yvät artikkelit mielestäni lisääntyneet, mikä todella ilahdutt aa. Alusasut naisille ja miehille, pyydä esite : Linnox Silk Oy Lehdesniityntie 3 i 141 Lehdesniityntie 3 i 141 00281 Helsinki puh: 040 550 6243 vain 118€ + toimitusmaksu Miesten tai naisten KERRASTO Mitä mieltä olet lehdestä. Saman numeron jutussa Suomen hanhet määräksi ilmoitettiin 34 000 yksilöä. Poikasia laskennoissa on ollut 2,2. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai
Inhoan vaatteiden ostamista, mutta ei auta, kauppaan on lähdettävä. Prosesseissa pystytään erottamaan jopa elastaani. ”Ekologisesta näkökulmasta vähiten käsitellyt ovat parhaat, mutta tärkeintä on se, että vaate päätyy käyttöön eikä kaapin perukoille.” Millaiset farkut vastuullinen kuluttaja valitsee. 70 suomenluonto.fi K O T O N A 70 suomenluonto.fi VAROMATON KYYKISTYS ja rits: lempifarkkujen pehmeäksi hiutunut kangas repeää korjauskelvottomaksi. Jo nyt loppuvuodesta saattaa kaupoissa olla rajoitettu mallisto kierrätyskuidusta valmistettuja laatufarkkuja. Farkkuhyllyjen äärellä iskee valinnan vaikeus. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS MARIKA MAIJALA Kauppaan Mäki kuitenkin jättäisi pinnaltaan rikotut ja revityt farkkumallit. ”Luomupuuvilla on aavistuksen parempi valinta, sillä sen viljelyssä käytetään vähemmän kemikaaleja ja keinokastelua.” Puuvilla on pahis esimerkiksi vesijalanjäljeltään. Ehjät ja hyväkuntoiset vaatteet kannattaa ohjata uudelleenkäyttöön, jotta ne saavat pitkän elämän.. nited Fibre Companyn (IFC), jonka K ÄYTTÖÖN TAI KIERTOON! Suomessa käytöstä poistetaan noin 13 kiloa tekstiiliä asukasta kohden vuosittain. Epätoivoon vaipumiseen ei silti ole syytä, sillä kierrätysteknologiat kehittyvät vauhdilla. Mikä näistä olisi vastuullisen kuluttajan valinta. Suomen Tekstiili & Muoti -yhdistyksen johtava asiantuntija Satumaija Mäki kehottaa valitsemaan sellaiset farkut, jotka tuntuvat itselle mukavimmilta. Vihreämmät farkut menetelmällä voidaan valmistaa tekstiilijätteestä uutta, puuvillan kaltaista kuitua. On selvää, että niiden käyttöikä on lyhempi kuin kankaaltaan ehjien. IFC:n yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi H&M ja Levi´s. Mäki nostaa esiin suomalaisen In. Millaiset farkut vastuullinen kuluttaja valitsee. On joustavaa, revittyä, vaalennettua, luomua ja peruspuuvillaa. Liikaa ei kannata tuijottaa materiaalilappuakaan, vaikka on toki plussaa, jos ihanat farkut sattuvat olemaan luomua. Yhden farkkuparin valmistamiseen holahtaa vettä 10 000 litraa
suomenluonto.fi 71 K O T O N A Tervetuloa! Majoitu mukavasti, syö hyvin, rentoudu luonnossa ja rantasaunan löylyissä! Puh. Kokeile vaikka porkkanan kaveriksi. Kirpakkaa inkivääriä Tuoreella inkiväärillä terästetty tee maistuu koleana syysiltana. Inkivääriporkkanat 1 kg porkkanoita 1 rkl öljyä 1 rkl fariinisokeria 3 tl tuore. SUUPAL A GOTS-sertifioidusta luomumerinovillasta Suomessa valmistetut kerrastot ja asusteet LUOMUVILLA LÄMMITTÄÄ www.ruskovilla.. ua persiljaa KUORI porkkanat ja leikkaa viipaleiksi, kypsennä viipaleita muutama minuutti pannulla öljyssä. Myös oliiviöljy peittoaa voin. V O I TA VA I R Y P S I Ö L J YÄ PIENIMMÄT ILMASTOVAIKUTUKSET on mitattu margariinista sekä rypsiöljystä. Niiden hiilijalanjälki on noin yksi kilo kiloa kohden. Sekoita joukkoon mausteet sekä raastettu inkivääri. Peitä pannu kannella ja anna hautua miedolla lämmöllä viisi minuuttia välillä sekoittaen. Tätä maavartta voi kuitenkin käyttää myös maustamaan ruokia. 0500 209 630 Jerisjärvi, Muonio Olemme myös Facebookissa ja Instagramissa! Tunturi_90x65.pdf 1 18.9.2020 11.51 TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA KU VA T IS TO CK PH OT O . JOKO TAI Inkiväärin maavarren palasta voi kasvattaa koristekasvin. RUOANLAITTOON KÄYTETYN rasvan valinnalla on paitsi makumyös ilmastovaikutuksia. Lisää lopuksi persiljasilppu. a raaste. ua inkivääriä 1 tl suolaa 0,5 dl hienonne. Liota palaa pari tuntia vedessä ja istuta se kukkaruukkuun.. Perinteisellä voilla ilmastovaikutus on liki viisi kiloa yhtä voikiloa kohden. Pehmeät kasvirasvat ovat tärkeitä myös terveydelle, joten niitä kannattaa nauttia säännöllisesti. Kasvirasvat ovat ilmastoystävällisempiä
Metsän siimeksessä-näyttely Halosenniemessä Tuusulassa 29.11. ikkatyöt ovat nähtävillä Suomen luontokeskus Haltian Porrasgalleriassa. Blues for a Bee -näyttely Suomen luontokeskus Haltiassa Espoossa 20.12. Karhulla on asiaa-näyttely Metsästysmuseossa Riihimäellä, 10.1.2021 saakka, www.metsastysmuseo.fi. Mennään metsään Halosenniemen näyttelyssä Metsän siimeksessä nähdään maisemamaalauksia Pekka Halosen lisäksi myös muun muassa Akseli Gallen-Kallelalta, Eero Järnefeltiltä, Helmi Bieseltä ja Ferdinand von Wrightiltä. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 72 suomenluonto.. K U LT T U U R I Jussi TwoSevenin teos R-O-A-R no.1 (New Rules, Please, 2019), on maalatt u kankaalle sprayja akryylimaalilla. Lisäksi mukana on nykytaiteilija Kim Simonssonin keramiikkaveistoksia. Gra. Villiä taidetta Kuvataiteilija Jussi TwoSevenin kantaaottava näyttely Karhulla on asiaa koostuu kankaalle maalatuista teoksista, katutaideteosten valokuvista sekä videoteoksesta. saakka, www.halosenniemi.fi. saakka, www.haltia.com.. Hyönteisten puolesta Huoli hyönteislajien tulevaisuudesta oli lähtökohtana taiteilija Michael Rahikaisen teossarjalle Blues for a Bee
Ihmisen ja lepakon välisestä hieman ongelmallisestakin historiasta kertoo puolestaan se tieto, että prässättyjä lepakoita on jossakin päin maailmaa käytetty kirjanmerkkinä. Ääniretkelle! Metsähallituksen Luontopalvelujen Ulkoruokinnassa-podcastsarja vie kuulijansa retkelle vaikkapa Korouoman rotkolaaksoon tai aikamatkalle Hossaan. Nunna Nektarian laatima Lintulan luostarin yrttiopas (Lintulan luostari 2015) johdattaa syvälle yrttien maailmaan, ja samalla mukaan tarttuu muutama ruokaresepti. Oma yrttisuosikkini on Lintulan luostarin paastotee, josta löytyy mustaherukanlehteä, minttuja, mesiangervoa, voikukkaa, koivua, nokkosta, iisoppia, ruiskukkaa ja rohtosalkoruusua. Suomen luonnon nykytilasta avohakkuineen ja pirstaleisine metsineen. Kaverukset Valo, Tomi ja Nahir päättävät pelastaa lepakkotalon. Lintulan luostari Heinävedellä välittää rakkaudella tätä viisautta ja kasvattaa yrttitarhassaan luonnonmukaisesti yrttejä. Perusteellisen ja kiinnostavan vastauksen tähän kysymykseen antaa virolainen arkeologi Valter Lang teoksessaan Homo fennicus (SKS 2020). Osa yrteistä kerätään suoraan luonnosta. Tämä näkyy etenkin kirjan lukuisissa pienissä tietoiskuteksteissä. 2 : N S U D E N MAILLA. JOHANNA MEHTOLA Tietoa ja tarinaa lepakoista KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Juuria, tunnelmia ja makuja Rakkaudesta yrtteihin AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Joel Haahtela on kirjailija Kirkkonummelta. Tietokirjailija Mia Takula vietti 150 yötä teltassa ja liikkui jalkaisin tai hiihtäen kuudella susialueella saaristosta Venäjän rajalle saakka. Myös kirjan kirjoittajilta löytyy paljon asiantuntemusta, sillä Rönkä on ymparistöekologian dosentti ja Lilley dosentti ja yksi maamme eturivin lepakkotutkijoista. Näistä kokemuksista syntyi kirja Susien mailla (Docendo 2020), joka kertoo myös Suomen luonnon nykytilasta avohakkuineen ja pirstaleisine metsineen. ITÄMERENSUOMALAISTEN JUURILLA. Niistä selviää muun muassa se, että pikkulepakon muuttolento saattaa olla 2000 kilometriä pitkä, ja yksi lepakko voi pyydystää jopa 2700 pikkuhyönteistä yhden yön aikana. Mistä me suomalaiset oikein olemme peräisin. Kirjaan on koottu kuuden viikon ruokalista. Vesisiippayhdyskunta, 200 aikuista ja 170 poikasta, on asettunut autiotaloon, joka on purku-uhan alla. 73. PUUTARHAT JA YRTTIMAAT ovat kuuluneet jo vuosisatojen ajan luostariperinteeseen. Pirteä kuvitus on Nadja Sarellin käsialaa. On hienoa, että Suomessa vaalitaan yrttien tuntemusta ja samalla yhteyttä ympäröivään luontoon, jonka antimista voi nauttia kestävällä tavalla. Kuuntele: www.luontoon.fi/ulkoruokinnassa, Apple Podcast, Soundcloud, Spotify. Tarinassa on mukana Luonnontieteellisen keskusmuseon lepakkotutkija, joka vie lapset lepakkoretkelle kuuntelemaan niiden ääniä. Ohjeita terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon tarjoaa Elina Innasen ja Suvi Auvisen teos Lapsiperheen vegaanikeittokirja (Kosmos 2020). KIEHTOVIEN LEPAKOIDEN elämää ja elintapoja valotetaan mukaansatempaavasti ja oivaltavasti Mia Röngän ja Thomas Lilleyn lastenkirjassa Lepakon vuosi (Sammakko 2020). Kirjassa annetaan myös vinkkejä, miten näiden kiehtovien nahkasiipien elämää voi turvata vaikka omalla pihallaan. suomenluonto.fi 73 K I R J AT VEGAANIRUOKAA PERHEELLE
Reilun 100 metrin vesialue välissä näyttää antavan linnuille riittävän turvallisuudentunteen. Useimpina vuosina linnut lähtevät lopullisesti muutolle vasta kun Kallahdenselkä jäätyy kokonaan. Haikaroita ei pesi tällä alueella, vaan lähin pesimäkolonia on Vanhankaupunginlahdella. Haikaroiden suosikkipaikka on ollut Aurinkolahden uimarannan edustalla oleva pieni luoto – enimmillään lintuja on ollut luodolla 23 yksilöä. Veneilyliikenne on joulukuussa lähes täysin loppunut, ja linnut uskaltautuvat oleilemaan rauhallisen Heposaarenniemen rannoilla huolimatta vastarannalla jatkuvasti liikkuvista ulkoilijoista. Haikarat ovat sopivan lähellä lintujen luonnosteluluun kaukoputken avulla. Muutamana vuonna ne ovat suosineet enemmän läheisen Heposaarenniemen rantaa ja puita, joissa ne yöpyvät turvassa ketuilta ja muilta maapedoilta. aja Jari Kostet ker too havainnoistaan luonnoskirjan sivuilla L u o n n o s k i r j a HARMAAHAIKAROITA on monena syksynä jäänyt viivyttelemään etelärannikolla erityisesti Helsingin Vuosaareen. 74 suomenluonto.fi. Vuosaaressa avoimen meren äärellä vedet pysyvät sulana pitempään, usein tammikuulle, joskus jopa helmikuun alkuun asti. 74 suomenluonto.fi Luontokuvi
suomenluonto.fi 75 suomenluonto.fi 75 Pohjoisen luonnon tuntijan Jorma Luhdan vinkit retkille lumen ja jään maisemiin. joulukuuta E N S I N U M E R O S S A Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi. u. Lajiesi. Vuoden 2020 turhake on vali. elyissä erämaan ahma ja pihojen punatulkku. Juha Kauppisen matka EteläSuomen viimeisiin aarniometsiin. www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA JO RM A LU H TA Talviluonto kutsuu 10/2020 ilmestyy 10
Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle. . Tarjous on voimassa . Koe Suomen Luonto! Juhlavuoden tarjous: Suomen Luonto vuodeksi 57,50 € (norm. TUNNE LUONTOSI. Juhlavuoden tarjous: VUOT TA L U O N N O N Ä Ä N E N Ä SUOMEN LUONTOA JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO. Palautusviikko 2020–50 767095-2009. Tilaus alkaa numerosta / . /joulu Tilaus sisältää painetun lehden numeroa ja lukuoikeuden digipalveluun. Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. TUNNE LUONTOSI. asti uusille tilauksille kotimaassa. €) Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto SL_Suomen Luonto Tilaa nyt: www.suomenluonto