Suomen Luonto 9/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

K A U R IS K O U LU . RETKI MERITAIMENPUROLLE IRTONUMERO 9?€ 9/2021 S U O M E N LU O N T O 9 | 2 2 1 P A LS A S O ID E N LI N T U R IK K A U S . Valkohäntäkauris vai Näin tunnet kauriit MITEN ITÄMERI VOI. M E R IT A IM E N P U R O LL A . Nämä tuntomerkit ratkaisevat. IT Ä M E R E N T IL A . S O S IA A LI S E N M E D IA N LU O N T O LÖ Y D Ö T. E N S IL U M E N T IL A S T O T. Valkohäntäkauris vai metsäkauris. Ilmasta katsottuna syksyinen suo on elävän luonnonkirjon valtava taideteos. Ilmasta katsottuna syksyinen suo on elävän luonnonkirjon valtava taideteos. JORMA LUHTA PALSASOILLA JORMA LUHTA PALSASOILLA JORMA LUHTA PALSASOILLA JORMA LUHTA PALSASOILLA JORMA LUHTA PALSASOILLA. Suon suuri tilkkutäkki JORMA LUHTA PALSASOILLA MITEN ITÄMERI VOI. IL M A S T O K IR JA LL IS U U D E S S A . S U O T Y Y P IT
Metsäkauriit eivät pärjää kuivilla korsilla vaan tarvitsevat tuoreravintoa talvellakin. Hakusessa ovat muun muassa mustikanvarvut, kanerva, puiden versot ja jäkälät. LO PP U SY KS Y. 2 suomenluonto.fi Yhdessä talveen KUVA ARI AHLFORS TEKSTI HEIKKI VASAMIES TALVEN KYNNYKSELLÄ metsäkauriit alkavat kokoontua laumoiksi hyvien talviruokailupaikkojen äärelle
suomenluonto.fi 3
42 Sorasta syntyy uusi sukupolvi Olimme mukana kunnostamassa taimenpuron kutusoraikoita. 54 Mikä tämä on . 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 16 Lintukummut sulavat lämpöön Jorma Luhta on nähnyt läheltä palsasoiden linturikkauden ja ikijäisten palsojen vähittäisen häviämisen. KU VA TU O M AS H EI N O N EN Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Inkeri Markkula 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Johannes Enroth 74 Luonnoksia: Paula Humberg 42 Suomen Luonto 9/2021 42 Taimenet nousevat jälleen kutemaan! Tutustumme kutupurojen kunnostajiin.. 50 Maapallo natisee Ilmastonmuutos näkyy nyt myös kaunokirjallisuudessa. 24 Muuttuvan meren äärellä Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla tutkitaan Itämerta ja sen tulevaisuutta. Miten kauriit tuntee. 38 Tunnista kauris Eteläisessä Suomessa voi kohdata jopa neljää eri kaurislajia, sillä isokauriitakin on jo tavattu. Lumi tulee entistä myöhemmin, mutta ei kaikkialla. Someryhmissä löytyy jopa Suomelle uusi lajeja. 48 Milloin pysyvä lumi saapuu. 32 Upeita suotyyppejä Suot ovat suuri luonnon rikkaus: niillä on kymmeniä erilaisia elinympäristötyyppejä
suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. ämällä tuo. i. e Kar. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Riku Lumiaro, monimuotoisuusja suurpetoasiantuntija Eläintieteilijä ja luontoviestijä on kirjoittanut tietokirjoja nisäkkäistä, linnuista ja puutarhanhoidosta. Yhä useampi retki suuntautui sulaville jäätiköille ja palsasoille. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Eräänä iltana Porkkalassa hän kohtasi näyn suoraan Afrikan savanneilta, kun lähes sata valkohäntämetsäja täpläkaurista laidunsi pellon hämärässä. KU VA T JU H A IL KK A, VE SA -M AT TI VÄ ÄR Ä, JO RM A LU H TA Riitta Vauras, vapaa toimittaja Lounaisen rannikon nurkkia kiertävä biologi ylistää eväsretkeilyä. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. 2000-luvun alussa hän hätkähti pohjoismaisen arktisen alueen nopeaa köyhtymistä. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. ely A. Turun kirjamessuilla hän kiinnitti huomiota Irmeli Markkulan nimeen, sillä kaunokirjallisuutta tuottavia biologeja on vain muutamia. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Miten tutkija, joka väitöstyössään käsittelee pohjoisen luonnon rajua muutosta, hyödyntää aihetta uutuusromaanissaan. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. Jorma Luhta, valokuvaaja ja kirjailija Oulussa Iin rajalla asuva Jorma harrastaa retkeilyä sekä työn ohessa että huvin vuoksi. avissa osoi. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Lähellä riittää katseltavaa silloin kun kaikenlainen elo kiinnostaa. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com. unen, Marika Eerola Toimi ajat Johanna Mehtola Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. 58 16 38 Luonto kutoi syksyiseen Revonnevaan värit vedestä, suokasveista ja jäkäläisistä dyyneistä. i Tilaa diginä: suomenluonto. Lisätietoa saat syö. o Kroonpressille on myönne. Hän on pitkäjänteinen luonnonsuojelija ja perehtynyt työssään luontokatoon ja ilmastonmuutokseen. KUVA: MIKA HONKALINNA
Pariisin sopimuksen hengen mukaiset yhteiset toimeenpanosäännöt tarvitaan, ja myös hiilimarkkinoiden pelisäännöistä on 12.11. Nyt tietoa on jo enemmän, ja tämän päivän hiljainen ahdistus tuntuu juontavan juurensa ennemminkin tekemättömyydestä. asti. TUO AJATUS valvottaa minua öisin, ainakin 12.11. Lahja Glasgow’sta Päätoimitt aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T M IK KO KA RJ AL AI N EN / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN Lumen kaipuu. 6 suomenluonto.fi 12.11. Toivon hartaasti että Glasgow’n ilmastokokous päättyy 12.11. ”Jos ilmasto lämpenisi vielä tästä, olisi edessä todellinen askel tuntemattomaan, eikä maapallon geologinen historiankirjoitus anna enää selviä vastauksia siitä, mikä ihmiskuntaa odottaisi”, Salonen kirjoittaa. Maiden ilmoittamien päästövähennystavoitteiden toteutumista on päästävä seuraamaan läpinäkyvästi ja yhteismitallisesti. Sitä potee yhä useampi eteläsuomalainen.. Tässä iässä ei enää lainkaan haikaile lahjoja tai huomionosoituksia, mutta juuri tänä vuonna toivon isoa ja merkittävää lahjaa. maailman ja meidän kaikkien kannalta onnellisesti. ON SYNTYMÄPÄIVÄNI . Aika monimutkaisia juttuja – tarvitaan taas asiantuntijoita kertomaan meille onnistuiko kokous. MUTTA AHDISTUKSEN TAUSTALLA on muutakin. Sakari Salonen kertoo kirjassaan Viisi maailmanloppua (Gaudeamus 2021), että jos lämpeneminen saadaan rajattua 1,5–2 asteeseen, maapallon geologisesta historiasta löytyy vertailukohdaksi kausia, joiden perusteella lämpenemisen seurauksia voidaan kohtuullisesti ennustaa. Paleoklimatologi J. Epätietoisuus siitä mihin se johtaisi, jos emme pystyisikään suitsimaan päästöjä. KANSALAISIA JÄYTÄVÄ ILMASTOAHDISTUS on alunperin kummunnut tietämättömyydestä, asioiden ja syy-seuraussuhteiden vaikeaselkoisuudesta. Ihmiset tuntevat kehossaan sen, että asiat etenevät liian hitaasti, eivätkä päätöslauselmien lupaukset muutu konkretiaksi riittävän nopeasti. toivottavasti saatu aikai seksi kunnianhimoisia tavoitteita tukeva sopimus. ON TEKOJEN AIKA
Nyt suomenluonto.fi 7. Rastaita riittää, sillä niitä pesii Suomessa jopa kaksi miljoonaa paria. Se on melkein puolet koko EU:n räkäteistä! Kun mukana ovat poikasetkin, Suomessa oli kesän jälkeen enemmän räkättejä kuin ihmisiä. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Miljoonat räkätit liikkeellä TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA PE KK A KO SK IN EN / VA ST AV AL O HYVÄ PIHLAJANMARJAVUOSI on lennättänyt räkättirastaiden parvet esiin. Räkättirastaita jää Suomeen merkittävästi talvehtimaan vain parhaina pihlajanmarjavuosina. Marjoja hamuavat räkättiparvet kasvavat enimmillään tuhansien, ja joskus yli kymmenenkin tuhannen kokoisiksi. Pih lajanmarjat katoavat rastaiden suihin vauhdilla. Useimmilla on edessä meren ylitys, ja rastaiden muutto onkin ollut melko vilkasta jo useita viikkoja. Rastasparvet nauttivat vielä rannikon ja saarten pihlajien antimista, ja suuntaavat sitten kohti läntisen Euroopan talvehtimisalueita
Yritä nähdä häntä. Talvipuvussa kärpän musta hännänpää erottuu hyvin. Kun ajoitus ei osu kohdalleen, hieno lumipuku loistaa räikeänä loppusyksyn harmaudessa. Jos pysyvä lumi sataa myöhään, suojaväristä tulee huomioväri. Ennen lumien tuloa turkkinsa vaihtanut jänis jää lajitovereitaan helpommin ketun ja muiden petojen saaliiksi. ”Etenkin huonoina myyrävuosina, kun petojen on pakko liikkua paljon, niillä on suuri riski jäädä nälkäisten petolintujen saaliiksi”, hän sanoo. ”Pohjois-Suomessa kärpän turkki vaihtuu lokakuussa, mutta etelämpänä vaihtokarvaisia voi tavata vielä joulukuussa. Kun lumetkin saapuvat joka vuosi eri aikaan, jonain vuonna sää suosii aikaista vaihtajaa, toisena taas viimetinkailijaa. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 8 suomenluonto.fi LYHENEVÄ PÄIVÄ käynnistää metsäjäniksen ja pienten näätäeläinten karvanvaihdon. Kaikki kolme eläintä osaavat vilistää äänettömästi karkuun, mutta valkoisessa turkissaan piilottelija osuu helpommin silmiin. Ruskean kesäturkin alta puskee esiin häikäisevän valkoinen puku. Kärppä ja lumikko ovat päiväaktiivisia eläimiä. VINK KI Kärppä vai lumikko. Metsäjänis kulkee samassa rytmissä, mutta keväällä se voi olla kärppää hitaampi.” Perimä säätelee karvanvaihtoa, eikä se tapahdu kaikilla yksilöillä samaan aikaan. Talviturkit loistavat yhtä lailla petojen näkökentässä. Viime hetket ennen pysyvän lumipeitteen satamista ovatkin hyviä turkinvaihtajien tarkkailuun. Asiantuntija Heidi Kinnunen Helsingin yliopistolta kertoo, että karvapeite vaihtuu nopeasti, vain muutamassa viikossa. Tarkkaile turkin vaihtajia TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Metsäjänis, kärppä ja lumikko vaihtavat valkoisiin. Lumikon häntä on kokovalkoinen. Kärppä ja lumikko ovat itsekin näppäriä petoeläimiä, mutta ne voivat joutua petolintujen kynsiin, kertoo Kinnunen. Kärppä on myös lumikkoa suurempi, mutta ilman vertailukohtaa koko on epävarma tuntomerkki.. Metsäjänikseenkin voi törmätä päiväsaikaan, vaikka se liikkuu mieluiten hämärän ja pimeän tarjoamassa suojassa
Päälle satava lumi eristää hyytävimmiltä säiltä. Sitä ei ole helppo tunnistaa lajilleen, ja nyt mikroskoopin vieressä odottaa kasa prässättyjä näytteitä. On hauska katsella, mitä syysmyrskyt ovat heittäneet rantaan. Saaristossa olen myös nähnyt syvimmät tähtitaivaat. Heidi Arponen on Metsähallituksen meribiologi ja tutkimussukeltaja sekä tietokirjailija.. Näin tekevät esimerkiksi aikuisena talvehtivat perhoset. Laji muuntelee paljon, joten määrityksen varmistaa vielä kasvimuseon asiantuntija. Osa selkärangattomista eläimistä piiloutuu kaarnan tai kivien rakosiin tai vaikka ulkorakennuksiin. Seitsenpistepirkko talvehtii porukalla, joten kerralla voi löytää useampia. Kesällä löysimme sattumalta töissä uuden vieraslajin, Rangia cuneata -simpukan kuoria Loviisassa. Saaristossa olen myös nähnyt syvimmät tähtitaivaat. 3 TU N N I S TAN KE SÄN K A S VI NÄYTTEITÄ. Vilkkain päivä taas oli ruskan aikaan lauantaina 3. 3 joista moni on kasvanut umpeen. suomenluonto.fi 9 1 TEEN KÄVELYRETKIÄ MERENRANNOILLE. Kun ravun kuoria ajautuu rantaan, tiedän, että tässäkin on paljon vieraslajia. Löydöistä voi tulkita merta menemättä pinnan alle. Tiaiset saattavat penkoa jopa pihakalusteita. Se on täällä yleinen vieraslaji, ja löydän sen kuoria usein. Sitruunaperhonen on hurja sinnittelijä. 1.12. Seuraa niiden touhuja ja katso, mistä ne etsivät. Se asettuu roikkumaan sopivaan varpuun selkä maata kohti, joten vähälumisena talvena se on pitkään säiden armoilla. hin vuodenaikoihin ei näekään. Saatujen lukujen perusteella voi arvioida kävijämääriä. Rantaan ajautuneita simpukankuoria on hauska tunnistella. lokakuuta. Myöhäissyksyn maisemassa on värejä, joita muihin vuodenaikoihin ei näekään. Suunnittelen myöhäissyksyn retkeä johonkin saareen. Kävimme katsomassa uhanalaisen lietetattaren vanhoja kasvupaikkoja, joista moni on kasvanut umpeen. Tällainen laskuri löytyy muun muassa Repoveden kansallispuistosta. Joillain alueilla laskurit ynnäävät puiston porteilla, montako retkeilijää on kulkenut ohi. Lue lisää aiheesta Kysy luonnosta -palstalta! Mitä teet myöhäissyksyllä, Heidi Arponen. Vain harva on enää liikkeellä, kun lämpötila hipoo nollaa. Moneen saareen pääsee yhteysaluksilla ympäri vuoden. Monet hyönteiset ja muut selkärangattomat otukset kaivautuvat piiloihinsa odottamaan kevättä. Sitä ei ole helppo tunnistaa lajilleen, ja nyt mikroskoopin vieressä odottaa kasa prässättyjä näytteitä. Viime vuonna yksi niistä oli tiistai 1.12. 2 RETKEILEN SA ARISTOSSA . Jos aurinko pilkottaa pilvien lomasta, sen viistosta tuleva kelmeänkeltainen valo sekoittuu hienosti siniharmaaseen merimaisemaan ja pihlajia koristavat punaiset tertut. Liejutaskurapuja seurailen Varsinais-Suomessa. Jos aurinko pilkottaa pilvien lomasta, sen viistosta tuleva kelmeänkeltainen valo sekoittuu hienosti siniharmaaseen merimaisemaan ja pihlajia koristavat punaiset tertut. Metsähallituksen tietojen mukaan Repoveden hiljaisimmat päivät osuvat talveen ja arkipäiville. Kansallispuistoissa kerätään yhä tarkempaa kävijädataa. Löydä talvehtijan piilo Retkeile rauhassa Repovedellä VINK KI Monet linnut etsivät talvehtivia hyönteisiä ruoakseen. Ennen nietosten kertymistä karikkeen seasta voi yhyttää vaikkapa perhostoukan tai hämähäkin. Jos rannalla on paljon rakkohauruja, lähellä voi olla hyväkuntoisia rakkohaurukasvustoja. Laji muuntelee paljon, joten määrityksen varmistaa vielä kasvimuseon asiantuntija. Suosittu selviytymistaktiikka on karikkeeseen, sammaliin tai maahan kaivautuminen
Näiden ravinteiden päästöarviot ovat siis kasvaneet kaksintai kolminkertaisiksi aiemmasta. Pääosin seurantaverkon tutkijat ovat samoja kuin aiemman, selvästi alemman arvion esittäneet. Seurantaverkolla oli tutkimuksissaan 30 aluetta, joiden päästöjä he seurasivat. Mika Nieminen ei ole ollut mukana Metsätalouden seurantaverkon tutkimuksissa. Niemisen oma arvio pelkästään ojitusalueilta valuvista päästöistä oli 8500 tonnia typpeä ja 590 tonnia fosforia. Kun muistaa, että vielä muutama vuosi sitten metsistä valuvat päästöt arvioitiin 1600 tonniksi typpeä ja 130 tonniksi fosforia, uudet tutkimukset ovat viime vuosien aikana muuttaneet täysin näkemyksen metsätalouden aiheuttamasta vesistöjen kuormituksesta. Uudet lukemat lähestyvät jo maatalouden ravinnepäästöjä. Mika Nieminen muistuttaa, että hänen näkemyksensä mukaan ylivoimaisesti suurin osa vesiin päätyvästä ravinnekuormituksesta tulee ojitetuilta soilta. Tämän ojituslisän (joka tulee luonnontilaisten soiden kuormituksen päälle) on laskettu muodostavan jopa 80 prosenttia kaikesta metsätalouden kuormituksesta. ”Nyt tutkitaan, miten paljon ilman ojituksia tapahtuvalla jatkuvapeitteisellä metsänkasvatuksella voidaan vähentää tätä kuormitusta.” Metsätalouden suuret vesistöpäästöt varmistuivat Rehevöi ävien päästöjen arviot ovat kasvaneet aiemmasta kaksintai kolminkertaisiksi. Sen tuloksista laskettavissa oleva uusin arvio metsistä vuosittain valuvista ravinnepäästöistä on nyt tämä: typpeä (N) 20 000 tonnia ja fosforia (P) 900 tonnia. MetsäVesi -työryhmän aiempi arvio oli 7300 tonnia typpipäästöjä ja 440 tonnia fosforipäästöjä. Uudet arviot metsätalouden päästöistä ovat hurjia ja ylittävät jopa selvästi Luonnonvarakeskuksen johtavan tutkijan Mika Niemisen muutama vuosi sitten tekemän arvion suometsien ojitusten aiheuttamista ravinnepäästöistä. TE KS TI IS M O TU O RM AA KU VA JO RM A LU H TA / LE U KU L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Tätä arviota Finérin johtama MetsäVesi-työryhmä piti aiemmin liian suurena, mutta on nyt artikkelin perusteella kääntänyt kelkkansa. Mukana Water-lehdessä julkaistussa artikkelissa on myös MetsäVesi -työryhmää vetänyt Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Leena Finér sekä muita tutkijoita Lukesta ja maan eri yliopistoista. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi KYMMENESTÄ SUOMALAISTUTKIJASTA koostuva tutkimusryhmä, maaja metsätalousministeriön rahoittama Metsätalouden seurantaverkko nosti julkaisemassaan tieteellisessä artikkelissa arviota metsistä tulevista päästöistä moninkertaiseksi verrattuna ministeriön pari vuotta sitten julkaisemaan MetsäVesi -työryhmän niin sanottuun viralliseen arvioon. Ojitetut suot muodostavat noin neljänneksen kaikista Suomen metsistä. Seurantaverkon tutkijat pitävät aineistoaan parhaana tähän mennessä kerättynä aineistona metsätalouden vesistökuormituksen arvioimiseksi
”Mielestäni pitäisi kiinnittää enemmän huomiota vesistöihin valuvan veden laatuun, eikä pelkästään kuormituslukuihin. Aiempia kiemurtelevia ja mutkaisia puroja ei enää ole.” ”Tehokkainta olisi ennallistaa.” TE KS TI IS M O TU O RM AA KU VA T IS M O TU O RM AA JA AR I O . ”Siellä missä sitä on, yksilöitä on useampia”, Westerbom toteaa. On mahdollista, että vieraslajit vaeltajasimpukka ja valesinisimpukka ottavat sinisimpukan paikan Itämeren ekosysteemissä. Kanta oli 2010-luvun puolivälissä ainakin 600 yksilöä suurempi kuin nykyisin. Westerbomin mukaan lajin löytyminen Tvärminnessä monelta pisteeltä on huolestuttava merkki sen leviämisestä. Niistä satoja tuhansia lepää ja ruokailee nykyään syksyllä Suomessa lähinnä maan kaakkoisosassa. Tätä kirjoitettaessa enemmistö hanhista on Etelä-Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, ja jo Hollannissakin, missä hanhet talvehtivat. JESSICA HAAPKYLÄ . Asia selviää Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen satelliittilähettimillä merkkaamien valkoposkihanhien reiteistä. Kertovatko mittaukset olennaisen. Sen etuna on nopea lisääntyminen. Soita pitäisi ennallistaa ja jatkuvaa kasvatusta lisätä.” . Nyt vesistöihin tulee kesäaikaan aiempaa huomattavasti vähemmän vettä ja sen laatu on paljon aiempaa huonompaa.” . AH Valkoposkihanhen muutosta uutta tietoa SATOJA TU H A NSIA Suomen kautta tai vieritse menevien valkoposkihanhien kanta on nykyisin yli miljoona yksilöä. Merkittävä osa merkatuista hanhista oli kesällä Kolgujevin saarella, jossa pesii paljon valkoposkihanhia. Nyt kun katsoo karttoja ja ilmakuvia, näkee, että vedet syöksyvät soilta ja metsistä kuin syviä kanavia pitkin. Hanhien liikkeitä voi seurata osoitteessa satelliitti.laji.fi Valesinisimpukasta sinisimpukan kilpailija. Luontojärjestöt pitävät määrää aivan liian suurena. LA IN E Mika Nieminen on johtava tutkija Luonnonvarakeskuksessa.. Sen kuori on raidallinen muttei aina. Helsingin yliopiston tutkija Mats Westerbom löysi todennäköisestä valesinisimpukkaa viime kesänä Hangon Tvärminnen vesiltä. Mitkä olisivat tehokkaimmat vähennyskeinot päästöihin. Suomessa syksyllä ruokailevat valkoposkihanhet tulevat laajalta, Kuolan niemimaalta Novaja Zemljalle ulottuvalta alueelta. Tämä hillitsee toivottavasti selvästi suometsistä tulevien ravinneja hiilipäästöjen kasvua. Lajia on nyt tavattu varsin laajalta alueelta etelärannikolla. Luotettava tunnistus voi edellyttää dna-näytettä. ”On hyvä, että uuden tukikauden alkaessa tukia ei voi enää ohjata suomaiden kunnostusojituksiin. Johtava tutkija Mika Nieminen, mitä metsätalouden päästöille voi tehdä. Valesinisimpukkaa on vaikea tunnistaa veden alla. Maaja metsätalousministeriö vahvisti joulukuussa alkavalle metsästyskaudelle 320 ilveksen metsästyskiintiön. Koska valesinisimpukka on kotoisin lämpimältä vyöhykkeeltä, lämpeneminen voi suosia sitä. Laji on levinnyt Eurooppaan Meksikonlahdelta. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Ilveskanta nousi hieman Suomen ilveskanta on kasvanut 2200 yksilöön ja 400 pentueeseen. ”Kaikkein tehokkainta olisi ennallistaa ja padota suomailta tuleva ojia ja puroja luonnonmukaisiksi, jotta ne voisivat taas pidättää ravinteita
Peippo Euroopan runsain lintu Uhanalaisuusraportin perusteella Euroopan runsain lintu on peippo. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Euroopan lintujen tila arvioitiin Euroopassa pesivistä tai talvehtivista 544 lintulajista 13 prosenttia (71 lajia) on uuden raportin mukaan uhanalaisia ja kuusi prosenttia (34) silmälläpidettäviä. Arviointi kattaa koko maanosan eli 54 valtiota ja erillisaluetta Grönlannista Kanarian saarille ja Islannista ja Azoreilta Uralille. Vaarantuneiksi on listattu myös muun muassa jouhisorsa, härkälintu, ampuhaukka, taivaanvuohi, punajalkaviklo ja mustavaris. Seuraavina ovat varpunen 316, talitiainen 158, mustarastas 140, punarinta 133, ja pajulintu 130 miljoonaa yksilöä. Sen aikuisten yksilöiden määrä on 371 miljoonaa eli vajaa puolet Euroopan ihmis asukkaiden määrästä. Töyhtöhyyppä ja meriharakka ovat vaarantuneita. LINNUT TE KS TI PE RT TI KO SK IM IE S JA AN TT I H AL KK A KU VA AR TO GR IIN AR I / VA ST AV AL O Meriharakka Euroopassa uhanalaiseksi, maanosan runsain lintu on peippo 12 suomenluonto.fi LINNUT LINNUT. BirdLife International -suojelujärjestön mukaan joka kolmannen lintulajin kanta on pienentynyt Euroopassa 1980-luvulta. Vähälukuisemmista lajeista esimerkiksi käkiä on 11 miljoonaa, ja teeriä sekä sinisorsia kolme miljoonaa yksilöä. Töyhtöhyypän poikasia syntyy aiempaa vähemmän maatalouden tehostumisesta johtuvan ruokapulan vuoksi. Meriharakka ja töyhtöhyyppä pulassa Euroopan uhanalaisten listalla on monia lajeja, jotka ovat Suomessa vielä yleisiä. Meriharakan pesintöjä tuhoutuu tulvissa
Mielipidetutkimusten mukaan suomalaiset haluavat metsiltä etenkin ilmastoja luontohyötyjä, talous tulee vasta näiden POLIIT TINEN ELIÖ. Uusi kasvuarvio koskee vuosia 2014–2020. Tämä selviää yhteispohjoismaisesta tutkimuksesta, jossa oli mukana myös Ilmatieteen laitos. Muutos on suurimmillaan ollut kolme päivää vuosikymmenessä. Metsien kasvu hyytyi osin yllätt äen Valtakunnan metsien inventointi osoitt aa metsien kasvun kääntyneen laskuun. Tämä saatt aa merkitä samalla sitä, ett ä Suomen niin sanott u maankäytt ösektori oli nett opäästäjä vuonna 2018, jolloin metsänhakkuut olivat ennätykselliset. vähentää ilveksen aiheuttamia porovahinkoja ja ilveksen metsäpeuraan kohdistamaa saalistusta.” (maaja metsätalousministeri Jari Leppä 15.10.2021). Eniten tämä kevään tärkeä hetki on Suomessa varhentunut Pohjanlahden rannikkomaakunnissa, Ahvenanmaalla ja maan eteläosissa. ANTTI HALKKA Metsähallitus hakkasi arvometsää Kainuussa ”Kun ulos menee, niin siellä on marraskuussakin yllättävän mukavaa. Toiminta on toistaiseksi ollut talouspainotteista. Metsähallitus perustelee hakkuita jatkuvan kasvatuksen kokeilulla, jota aiotaan toteuttaa myös kahdella muulla tutkimusalueella, Rautavaaralla ja Savukoskella. Luonto-Liiton, Greenpeacen ja Elokapinan mielenilmaus keskeytti ne. Kasvu heikkeni maan pohjoisosissa männyllä. VALTION M ETSÄT OVAT Y HTEISIÄ Metsähallitus hallinnoi valtion metsiä. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T METSÄHALLITUS ALOITTI lokakuussa hakkuut Suomussalmen Karttimonjoella. Lasku on yli neljä miljoonaa kuutiota vuodessa ja myös prosentt eina neljä. Osa metsien kasvun notkahduksen syistä tunnetaan ja liitt yy muun muassa säähän ja metsien ikärakenteeseen. ” Laura Kemppainen Twi erissä 1.11. (Luonto-Liiton kannanotto ilveksen metsästykseen 13.10.2021) AH POLIIT TINEN ELIÖ TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA SA N N I SE PP O JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y VALTION M ETSÄT OVAT Y HTEISIÄ Metsähallitus hallinnoi valtion metsiä. ”Ilves saalistaa monia vieraslajeja ja vähentää niiden aiheuttamia vahinkoja, sekä lisää samalla luonnon monimuotoisuutta. Kasvukauden alku on aikaistunut keskimäärin 15 päivällä vuosien 1950 ja 2019 välillä. Mielipidetutkimusten mukaan suomalaiset haluavat metsiltä etenkin ilmastoja luontohyötyjä, talous tulee vasta näiden ja virkistyksen jälkeen. AH ILVES Lynx lynx ”Ilveksen metsästyksen tavoitteena on... Kasvukausi aikaistui Suomessa Kasvukausi eli jakso jona vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi yli viisi astetta, on pidentynyt Suomessa etenkin alkupäästään. Toiminta on toistaiseksi ollut talouspainotteista. Luontojärjestöt vastustavat hakkuita arvometsissä ja katsovat, että minkäänlainen puunkorjuu ei ole mahdollisia luonnonmetsissä; hakkuut kuuluvat tavallisiin talousmetsiin
Ilmastonumeromme varoitti nopean lämpenemisen luontovaikutuksista ja kertoi, miten kävisi Suomen talvelle. ”Parasta olisi, jos tulevaisuus osoittaisi, etteivät skenaariomme toteudu”, totesi jutussa tutkija Markku Rummukainen. ”Silloin ilmastoasia olisi otettu vakavasti.” Nyt ilmastokriisi on käynnissä. Suomen Luontokin saattoi jo vuosituhannen vaihteessa (SL 11/2000) esitellä laajasti ilmastomallien Suomea koskettavia tarkkoja tuloksia. Isot ratkaisut, joilla päästöt saadaan Suomessa ja maailmalla nopeasti alas, puuttuvat yhä. Käsitys ilmastonmuutoksen vaikutuksista on koko ajan tarkentunut. Suomen Luonto / esi eli laajasti ilmastonmuutoksen mahdollisia seurauksia Suomen talviluonnolle. Meri-Porin kivihiilivoimala, Suomen suurin sellainen, valmistui vuonna 1994. Maamme ilmastopäästöt vain kasvoivat vuoteen 2003 asti, ja vielä 2010 ne ylittivät vuoden 1990 tason. Hätäjarrusta ei vedetty. Suomi kuuluu nykyisinkin EU:n keskiarvoa vähemmän ilmastopäästöjään vähentäneisiin maihin. 1990. 14 suomenluonto.fi TÄ M Ä M U U T T U I – V Ä L Ä H D Y K S I Ä M E N N E E S TÄ Ilmastonmuutoksen hälytyksen vuosi TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA SU O M EN LU O N N O N AR KI ST O ”VAIKKA VETÄISIMME heti hätäjarrusta joudumme ilmeisesti ainakin jossain määrin syöksymään huppu silmillä tuntemattomaan.” Näin kirjoitti Jorma Laurila Suomen Luonnon vuoden 1990 viimeisessä numerossa, jossa oli useita juttuja ilmaston muutoksesta. Ilmastopaneeli IPCC oli julkaisut ensimmäisen arviointiraporttinsa elokuussa 1990
i/joulu HYVÄN MIELEN JOULULAHJA! Anna lahjaksi lumoava luontokokemus ja luonnon hyvää tekevä vaikutus. Tilaus sisältää painetun lehden numeroa ja lukuoikeuden Suomen Luonnon digipalveluun. . Suomen Luonto on tulvillaan tietoa ja tunnelmia luonnosta. Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Tarjous on voimassa . suomenluonto.fi 15 SUOMEN LUONTO LEHTI+DIGI VUODEKSI , € norm. € www.suomen luonto. S U O M E N L U O N T O . Tilaamalla tuet luonnonsuojelutyötä. /joulu ( ) (ark ) tilaajapalvelu@suomenluonto. F I SUOMEN LUONTOA JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO.. asti uusille tilauksille kotimaassa. Tilaa: suomenluonto. W W W
16 suomenluonto.fi 16 suomenluonto.fi 16 suomenluonto.fi LINTUKUMMUT SULAVAT LAMPOON Tunturin rinteeltä syksyinen Linkinjänkä näytt ää retkeilijän silmiin juovikkaan ruskealta.
TEKSTI JA KUVAT JORMA LUHTA. suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 LINTUKUMMUT SULAVAT LAMPOON Ikijäiset palsasuot säästyivät ihmisen hävitykseltä, kunnes ilmaston lämpeneminen saavutti ne
Tunturikihujen, punakuirien ja mustaviklojen huudot kuuluvat ylimpinä, suosirrit surisevat, kymmenet lapinsirkut visertävät laululennossa. Palsasoita ei löydy myöskään Jäämeren rantamilta, sillä talvet ovat liian lämpimiä routalinssin syntyyn ja kesät liian kylmiä kyllin paksun turvekerroksen muodostumiseen. Astelen loivaa rinnettä alas. Yhtä usein kumpu hissukseen vain madaltuu. Jäälinssin kohottamat turvekummut voivat nousta viidestä seitsemään metriä muusta suopinnasta. Kolmekymmentä riekkoa hyppää siivilleen. Palsat ovat romahtaneet aiemminkin, mutta samanaikaisesti kasvoi myös uusia. Täysin sulaneen palsan kohdalle jää kraatterimainen vesiallikko. Tähän aikaan vuodesta riekko on ainoa jänkälintu. Linkinjängän riekko.. Mieleen hypähtää alkukesän yöttömän yön muistoja samalta suolta. Hiukan elollistaen turvekumpuja voisi kuvata huonovointisiksi. 18 suomenluonto.fi T unturiselänteen laelta Linkinjänkä näyttää juovikkaan ruskealta. Alkukesän näkyvin siipiniekka suokukko puolestaan pysyy vaiti, mutta soidinparvien siluetit kaulatöyhtöineen ja viuhuvine siipineen piirtyvät palsojen päältä taivasta vasten. Tällaisten kumpusoiden levinneisyys tundran ja taigan rajalla on hyvin kapea. Olen Paistunturin erämaassa, lokakuun toisella viikolla, edessäni Suomen isoin arktinen suolaakso ja todennäköisesti koko pohjolan hienoin palsasuo. Nyt ne myötäävät oudon pehmeinä ja jalka voi humpsahtaa pintavarvikosta läpi. Ne loistavat melkein täysvalkoisina mustaa maata vasten. KuiEdessäni on todennäköisesti koko Pohjolan hienoin palsasuo. Palsasoiden synty edellyttää hiukan pakkasen puolelle jäävää vuoden keskilämpötilaa ja sopivaa mantereisuutta. Tundramaisella skaidilla suon ja kivennäismaan rajaa on vaikea määrittää. Vähän pidemmällä jaloissa litisee ja suovesi tavoittelee saappaiden varsia. Vinkka pyyhkii lumen suon perustason yläpuolelle kohoavalta kummulta ja nietostaa sitä rimpipainanteisiin. Palsat tarvitsevat myös tuulisuutta. Lumettomalla kumpareella pakkanen työntyy turpeen sisään. A inoa ympärivuotinen ikijää Suomessa piiloutuu palsasuon palsojen sisään. L ähimpään palsikkoon päästessäni mieliala laskee. Ensimmäiset lumilaikut ovat sulaneet, vaivaiskoivujen lehdet pudonneet, sarojen ruska himmennyt. Vielä muutama vuosikymmen sitten jääsydäminen palsa tuntui saappaan alla kimmoisalta ja kovalta. Siperian ikiroudasta palsat eivät kohoa, koska ympäristökin on jäässä. Vuoden tai parin aikana muutos on pieni, parissa vuosikymmenessä jo dramaattinen. Palsat sulavat, halkeilevat laidoilta ja romahtavat alas rimpeen
suomenluonto.fi 19 suomenluonto.fi 19 Suokukko pysyy vaiti, mutta siluetit kaulatöyhtöineen piirtyvät taivasta vasten. Osa palsoista vain madaltuu.. suomenluonto.fi 19 suomenluonto.fi 19 Tunturikihu Suokukko Linkinjängän palsat lohkeavat, halkeilevat ja murenevat pala palalta vesirimmeksi
Vähän yllättäen myös halkeilevat, rappeutuvat ja ontoiksi sulaneet palsat kelpaavat linnuille, kunhan jäljellä vain on kumpareisuutta ja ympärillä vesirimpiä. Myöskään suovihan kylvämiArktiset palsasuot ovat Suomessa linturikkain suotyyppi. Muuttohaukan tapauksessa tällainen harrastus ei ole aivan terveellinen, ja siksipä haukan ja kuirin pesimäalueet eivät juurikaan osu päällekkäin. Muualta Suomesta suokukot ovat huvenneet äärimmäisen uhanalaisiksi, mutta täällä ne suorastaan hallitsevat maisemaa. Sadekesät ovat palsoille myrkkyä. Soita tutkinut Heikki Simola on pohtinut palsasoiden hyönteispaljoutta. U seimmat Suomen palsasoista sijaitsevat Enontekiön ja Utsjoen tunturikoivuvyöhykkeessä. Utsjoen luoteiskulmalla komeitten palsasoitten ympäristö aukeaa likimain puuttomana. 20 suomenluonto.fi vattavan kevätahavan jälkeen varpujen peittämä puolimetrinen turvekerros eristää routasydämen kesän helteiltä. Samanlaista kosteikkojen hävitystä ei ole tehty missään muussa maassa. Suopeltojen raivaamisen jälkeen melkein koko eteläisen Suomen suopinta-ala ojitettiin metsänkasvatusta varten. Karigasniemen Piesjängän palsat ovat halkeilleet ja sulaneet, kuluneet kasvitt omiksi ja madaltuneet. Suokukolla ja punakuirilla on myös erityinen syy viihtyä Utsjoen palsasoilla. Miksi pohjoisen siivekkäät viihtyvät palsikoissa. Lintujen kannalta korkeiden kumpujen ja vesirimpien vaihtelu sekä palsoja ympäröivät vallihaudat luovat yleistä monimuotoisuutta. Palsasuot eivät soveltuneet turvesoiksi eivätkä metsänkasvatukseen. Suokukkoja mieluusti saalistava huippupeto, muuttohaukka, on palannut käytännössä Lapin kaikille soille, mutta ei Utsjoelle, jossa kesä on liian kylmä ja lyhyt. Soilla yleensä mutta palsa-alueilla erityisesti elää ylenpalttisesti hyönteisiä ja hämähäkkejä. Kuitenkin palsasoissa täytyy olla jotain erityisen hyvää linnuille pesimäpaikkana. Pikkuötökät ovat käytännössä kaikkien kasvavien linnunpoikien tärkein ravinto. Syntyy vaikutelma, kuin kaikki viimeiset suokukot olisivat kerääntyneet Kaldoaivin ja Paistunturin erämaiden palsasoille. Norjan palsasuot keskittyvät niiden väliin Finnmarkin Viddalle. Ylipäätään monen linnun mielestä korkealta kummulta on mukava tähystellä avaraa maisemaa. Pesäpaikat ovat myös jossain määrin turvassa nelijalkaisilta pedoilta. Näin syntyy oiva elinympäristö hyönteistoukille. V aikka palsa on ikijäinen, se painaa laidoilleen syviä vesihautoja ja kerää ympärilleen tavallista paksumpia nietoksia. Muista suorimmistä poiketen ne eivät jäädy pohjaan asti ja ovat tietenkin kalattomia. Vielä nykyvaiheessakin palsasuolla on monilajinen ja runsas linnusto.. Yleissääntönä lintujen määrä ja monilajisuus vähenee etelästä pohjoiseen, mutta arktiset palsasuot ovat Suomessa linturikkain suotyyppi. Mestarilentäjä punakuiri ajaa raivokkain syöksyin kaikki pikkupedot pesäsuoltaan. Yhdellekään lajille palsa-alueet eivät ole ainoa tai välttämätön ympäristö, sillä palsikoiden kokonaisala on sellaiseen aivan liian pieni. S uomen luonnon nykytilaan vaikuttaa runsaat sata vuotta propagoitu suoviha. Viimeisille luonnonsoille ryntäsi sen jälkeen polttoturvetuotanto. Kun muuttohaukka leviää, punakuiri vetäytyy. Ja jossain määrin juuri näin onkin käynyt
Suosirri Punakuiri Taivaanvuohen soidinlennot ovat näkyvä osa palsasoiden elämää. suomenluonto.fi 21 Mestarilentäjä punakuiri ajaa raivokkain syöksyin pikkupedot pesäsuoltaan. suomenluonto.fi 21 suomenluonto.fi 21 suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi 21 21 21 21 Pöyrisjärven Lauluvuomalla lämpenemisen, porojen laiduntamisen ja tuulieroosion yhteisvaikutus on halkonut palsoja ja kulutt anut laet kasvitt omiksi. Tässä on komeillut viisimetrinen varpujen ja jäkälän peitt ämä turvekumpu.
Ja monenlaista parakkia, kammia ja muuta tukikohtaa seisoo palsikoitten kyljessä tänäkin päivänä. Kumpujen laella kasvaa vaihtelevasti poronjäkälää ja syömisen ohessa porot rikkovat koparoillaan jääydintä eristävää pintavarvikkoa. Niiden laidoilta ja usein myös keskeltä suota voi löytää kymmeniä romahtaneita turvekammien jäänteitä. Tulevaisuuden näkee jo nyt vyöhykkeen etelärajalla esimerkiksi Käsivarren tyvessä Enontekiöllä. 22 suomenluonto.fi nen ei kantanut satoa maan pohjoisissa kunnissa. Kun eroosio pääsee alkuun, tuuli viimeistelee palsojen laet täysin kasvittomiksi. Muutaman vuosikymmenen kuluessa keskilämpötila kohoaa nollaan tai sen yläpuolelle, jolloin palsasuon säilyminen on mahdottomuus. Hilla marjoo varmimmin juuri vesivanteiden piirittämillä palsakummuilla hallalta turvassa. Isot jängät ovat tunturimaan parhaita riekkojen ja porojen kesälaitumia. Lapinkirvinen. Viisikymmentä vuotta sitten Suomen palsasuovyöhykkeen vuoden keskilämpötila oli noin kaksi pakkasastetta. T ällaista taustaa vasten tuntuu kurjalta, että palsasuot ovat uhanalaisin ja varmimmin tuhoutuva suoluontomme osa. Täysin romahtanut palsa näkyy aluksi pyöreähkönä lampareena. Vuosikymmenten mittaan lammikko kasvaa umpeen ja entisen monimuotoisen palsasuon tilalle jää pelkkä tasainen saraneva. Lämpötilan nousu muutamalla asteen kymmenesosalla vuosikymmenessä ei kuulosta kummoiselta, sillä peräkkäisinä vuosina säät voivat heilahdella kaikkiin äärimmäisyyksiin. Kuitenkin keskimääräisessä muutoksessa talvet lauhtuvat ja märät ja roudattomat syksyt pitenevät. Myös runsaat porokarjat nopeuttavat palsojen rapautumista. Asumattomassa Paistunturin erämaassa kaikki vanhat kulkukeinot suuntautuivat palsasoille. Täysin romahtanut palsa näkyy aluksi pyöreähkönä lampareena
suomenluonto.fi 23 Lapinsirri Talven tuiverruksissa suolla kohoavat palsat pyyhkiytyvät lähes lumett omiksi. Pakkanen tavoitt aa palsan jääytimen. Lapinsirkku Palsikot ovat hyviä hillasoita. Pohjoisessa ilmastonmuutos näkyy talvien lämpenemisenä. suomenluonto.fi 23 Palsasuot ovat uhanalaisin ja varmimmin tuhoutuva suoluontomme osa. Se on myrkkyä palsoille.
Tvärminnessä tutkitaan, mitä siitä seuraa. H EI KK I ER IK SS O N. 24 suomenluonto.fi Muuttuvan meren äärellä TEKSTI JESSICA HAAPKYLÄ KUVAT HEIKKI ERIKSSON, MATS WESTERBOM JA ALF NORKKO Itämeri lämpenee
suomenluonto.fi 25 Tutkimusasema (keskellä) on rikkaan saariston äärellä. Näe Tvärminnen saaristo ilmasta! Videot: suomenluont o.fi DIGITILAAJI LLE Alf Norkko sukeltamassa Hangon Neljän tuulen tuvalla. Rakkohauru ja levärupi ovat löytäneen kivestä kiinnekohtansa. Hangon Neljän AL F N O RK KO M AT S W ES TE RB O M
26 suomenluonto.fi V esi Tvärminnen eläintieteellisen aseman laiturin vieressä on kirkasta. ”Lämpöaallot ovat hyvin vahingollisia eliöille. Sisäsaaristossa rakkohaurulle sopivia kasvupaikkoja ei juuri enää löydy, sillä vesi on samentunut liikaa. Tvärminnessä on mitattu meriveden lämpötilaa ja suolaisuutta jo vuodesta 1926. Meri lämpenee Rakkohauru ei jaksele hyvin. Tutkijat selvittävät Tvärminnessä, miten Itämeri voi. M AT S W ES TE RB O M XX XX XX XX XX XX XX XX Tvärminnessä on kerätt y tietoa merestä pian jo 120 vuott a. Rakkohaurujen laajat metsät ovat Itämerellä avainasemassa, sillä ne tarjoavat ruokaa ja suojaa kymmenille lajeille, muun muassa ahventen ja haukien poikasille sekä monille siiroille ja katkaravuille. Vesi oli viime kesänä 25-asteista noin viikon, mutta kumpuaminen eli syvältä merestä rannikolle ja pintaan nouseva vesi viilensi meriveden nopeasti 11 asteeseen. Parhaiten laji viihtyy viidestä kymmeneen astetta viileämmässä. AL F N O RK KO. Se alkaa vaurioitua 28-asteisessa vedessä. Se tietää ongelmia meriekosysteemille, sillä sade vähentää meren suolapitoisuutta. Hapen tuotanto on kuitenkin kiivaimmillaan keskellä kesää, kuten muillakin levillä. ”Lämpö on noussut yli kaksi astetta tähän mennessä. Tvärminnen eläintieteellisen aseman itämeritutkimuksen professori Alf Norkko ja paikallinen johtaja Joanna Norkko ovat viime aikoina tarkastelleet kaasujenvaihtoa sekä erilaisten merenpohjien hapen kulutuksen ja lajirunsauden välistä yhteyttä. Rantakiviä peittävät tuuheat rakkohaurukasvustot. Rehevöityminen on kauan ollut Itämeren ykkösriesa, mutta nyt ilmastonmuutos alkaa olla yhtä vakava uhka. ”Suolaisuuden vaihtelun sietokyky on eri lajeilla hyvin erilainen”, selittää Alf Norkko. Etenkin viimeisen 30 vuoden aikana on tapahtunut suuri muutos”, sanoo Norkko. He havaitsivat, että rakkohauruyhteisöt sitoivat hiiltä ja tuottivat happea tehokkaammin kuin sinisimpukkayhteisöt tai meriruohoniityt, jotka myös ovat merkittäviä elinympäristötyyppejä Itämeressä. Tvärminne on Itämeren alueen suurin ja vanhin merentutkimusasema, jonka eläintieteen professori Johan Axel Palmén perusti jo vuonna 1902. Rehevöityminen on pahempi uhka rakkohaurulle kuin lämpöaallot, mutta lämpökin voi tappaa levän. Esimerkiksi vuodet 2018, 2020 sekä kulunut kesä 2021 olivat ennätyslämpimiä. Tvärminnessä on kerätt y tietoa merestä pian jo 120 vuott a. Sinisimpukkariutoilta löytyi kuitenkin selvästi enemmän lajeja kuin muista ympäristöistä. Nyt tutkijoiden huomio kiinnittyy yhä enemmän meren ja ilmakehän yhteyksiin, esimerkiksi hiilen ja hapen kiertoon. Kun rakkohauru yhteyttää, se tuottaa mereen happea. Sinisimpukat luovat elinympäristöä myös muille eliöille. Esimerkiksi kampela voi hyvin kuudessa promillessa, muttei pysty enää lisääntymään viiden promillen suolapitoisuudessa. Tulos korostaa, että rakkolevä on tärkeä osa koko meren ekosysteemiä, kokonaisuutta, jonka meren ominaispiirteet ja lajit muodostavat. Rakkohauru on poikkeuksellinen laji, sillä se voi varastoida kaasuja rakkuloihinsa, jolloin happea vapautuu levästä myös öisin ja keskellä talvea. Myös runsastuneet sateet ovat ongelma, sillä ne huuhtovat lisää ravinteita mereen”, selittää Norkko. Jo puolen promillen tai promillen muutos suolaisuudessa voi johtaa suuriin muutoksiin lajistossa. Kesä oli myös vähäsateinen, mutta pidemmässä juoksussa sateet ovat lisääntyneet Itämeren pohjoisosissa. Tvärminnessä on mitattu meren lämpötilaa jo vuodesta 1926. Sen peittävyys on vähentynyt 1960-luvulta lähtien, jolloin Itämeren rehevöitymiskehitys alkoi
”Epäilys on, että 4,5 promillea on aikuisten sietokyvyn ehdoton alaraja ja nuoruusasteet tarvitsevat selkeästi korkeampaa suolapitoisuutta”, sanoo Westerbom. Se sai sinisimpukoiden yhteenlasketun massan romahtamaan Tvärminnessä puoleen. ”Tutkimme myös, miten eläimet, kuten simpukat, kierrättävät ravinteita”, hän kertoo. Tuolloin kysymys on hiekanjyvän kokoisista yksilöistä. Sinisimpukoita on Tvärminnen vesillä runsaasti. Kuluneena kesänä kylmän veden kumpuaminen esti totaalisen romahduksen. Suolaisuus on laskenut alueella 1970luvulta noin 0,5 promilleyksikköä. ”Lämpöaallot ovat hyvin vahingollisia eliöille”, sanoo Alf Norkko. Ravinteiden kierrätys häiriintyy Meressä ekosysteemit toimivat ja voivat hyvin, kun ravinteet kiertävät. Sukelluksillaan tutkijat kuitenkin huomasivat, että simpukat ovat vähentyneet ainakin kahdessa tutkimuspaikassa. ”Keskimääräinen tiheys on 30 000– 60 000 yksilöä.” Haahkan lisäksi sinisimpukoita syövät monet särkikalat ja kampela. H EI KK I ER IK SS O N XX XX XX XX XX XX XX XX. Helsingin yliopiston tutkija Mats Westerbom on ollut lähes alusta asti mukana. Ilmastonmuutos suosii lyhytikäisiä lajeja ja saa ne runsastumaan. Neliömetriltä on laskettu jopa satatuhatta simpukkaa. ”Olot ovat käymässä hyvin hankaliksi sinisimpukoille, ja niiden määrä heilahtelee tulevaisuudessa voimakkaammin”, sanoo Westerbom. ”Tutkimus sai alkunsa haahkatutkimuksesta. Hän ymmärsi jo varhaisessa vaiheessa, että sinisimpukoista tiedetään vähän. Tvärminnen sinisimpukat voivat Westerbomin mukaan tällä hetkellä hyvin, vaikka suolapitoisuus onkin laskussa. Helsingin yliopiston tutkija Anna Vill näs keskittyy hiilen, typen ja fosforin tasapainoon sekä siihen, miten ilmastonmuutos ja rehevöityminen tulevat muuttamaan sitä. Se nopeuttaa hiilen ja ravinteiden kierrätystä, mikä voi johtaa esimerkiksi hapen nopeampaan kulutukseen ja pahimmillaan happikatoon. Haahkathan syövät melkein pelkästään sinisimpukoita, ja tavoitteenamme oli tutkia niiden ravintotilannetta.” Itämeren suolapitoisuuden lasku rasittaa sinisimpukoita. Kesän 2018 lämpöaalto oli tuhoisa. suomenluonto.fi 27 Sinisimpukat kaipaavat suolaa Tvärminnessä on viimeiset 25 vuotta seurattu sinisimpukoiden tilaa
Mats Westerbom on tutkinut sinisimpukoita yli 20 vuott a. Pohjaeläimet tarjoavat kaloille ruokaa ja ravinteet kulkevat eteenpäin ravintoketjussa. Viime kesän hellejakso koetteli meriajo”Meidän pitää kysyä, mitä me haluamme mereltä.” Tutkimusalus Augusta näytt eenotossa. Silloin pohja pysyy kunnossa. Meriajokkaasta tiedetään, että se on vähenemässä, sillä Luonnonvarakeskus ja Metsähallitus ovat kartoittaneet Suomen rannikon meriruohoniittyjä ja todenneet, että ne ovat vaarassa hävitä. H EI KK I ER IK SS O N Tutkimusalus Augusta näytt eenotossa. ”Suolapitoisuuden lasku on ehkä suurin haitta meriajokkaalle. Sitä syvemmällä valoa ei ole riittävästi. Kasvit sitovat hiilidioksidia ja tuottavat happea. Tvärminnessä meriajokasta kasvaa viiden metrin syvyyteen asti. Ne kuitenkin tuottavat jonkin verran hiilidioksidia myös itse, kun ne hengittävät. Lisäksi tutkin, miten kasviyhteisöt vaikuttavat kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin ja metaanin, pitoisuuksiin vedessä”, hän selittää. ”Selvitän, miten paljon hiiltä on sitoutunut kasvien juurakoihin ja pohjan sedimenttiin. Niiden parissa työskentelee Helsingin yliopiston tutkijatohtori Camilla Gustafsson. 28 suomenluonto.fi Anna Villnäs muistuttaa, että vähälajinen ekosysteemi ei siedä muuttuvia olosuhteita yhtä hyvin kuin monipuolinen ja lajirikas ekosysteemi. ”Kuollut pohja ei kykene sitomaan ja kierrättämään ravinteita tasapainossa, jolloin koko ekosysteemin tasapaino järkkyy.” Muutos koettelee meren vesikasveja Itämeren rannoille on luonteenomaista, että sopivissa paikoin vesikasvit kurottavat merenpohjan ylle. Rakkohaurun lisäksi meriajokas on tärkeä laji vedenalaiselle luonnolle. Terve merenpohja, jossa elää runsaasti pohjaeläimiä, pystyy suodattamaan rehevöityneestä vedestä ravinteita. AL F N O RK KO. Samoin rehevöitymisestä aiheutuvat rihmaleväkasvustot, jotka peittävät meriajokkaan alleen niin, ettei niille riitä valoa”, sanoo Gustafsson
Meriajokasniittyjä voidaan kunnostaa siirtoistutuksilla, joita Metsähallitus tekikin viime kesänä muutamassa kohteessa Saaristomerellä. H EI KK I ER IK SS O N Meriajokas on yksi Itämeren avainlajeista. Ne ovat vahvempia kilpailijoita ravin”Uskon, ett ä Itämerellä on edelleen toivoa”, sanoo Camilla Gustafsson. Ilmastonmuutos aikaistaa planktonin kukintaa. Sama nähdään Itämeressä. Meriajokas on yksi Itämeren avainlajeista. Plankton kukkii kevään keskivaiheilla, minkä moni huomaa, kun vesi muuttuu huhtikuussa ruskeaksi. Kasviplankton pienenee sekä Itämeressä että valtamerissä. Väri johtuu pienien levien, kuten piilevien, runsaudesta. Ulappatutkimusta johtaa Helsingin yliopiston apulaisprofessori Aleksandra Lewandowska. Meidän pitää kysyä, mitä me haluamme mereltä. Uskon, että Itämeressä on edelleen kauneutta ja toivoa.” Plankton pienenee ja tarjoaa vähemmän ravintoa Tvärminne on aivan avomeren äärellä. Aseman lähivesissä se jopa hävisi joiltain paikoilta. ”Mitä lämpimämpi talvi on ollut, sen aiemmin kukinta alkaa”, sanoo Lewandowska. suomenluonto.fi 29 kasta. Arktiksen ulappaekosysteemissä kevätkukinta on jo aikaistunut. ”Tietyt lajit hyötyvät ja toiset häviävät. Samalla lajisto muuttuu. ”On odotettavissa, että ilmastonmuutoksen myötä panssarilevät hallitsevat kukintaa. Gustafssonin mielestä peli ei ole vielä pelattu. Hän tutkii ilmastonmuutoksen vaikutusta ulapan ekosysteemin, erityisesti planktonin monimuotoisuuteen. Kevätkukinta on meriekosysteemille äärimmäisen tärkeä, sillä se tarjoaa ruokaa ravintoketjussa ylempänä oleville eläimille. M AT S W ES TE RB O M
”Täydellinen paikka. "Muutokset lajien suhteissa tapahtuvat nyt vuosikymmenessä vuosituhannen sijaan”, sanoo Alexandra Lewandowska. Aseman edessä ulappa kimmeltää kutsuvana. Tämä vaikuttaa etenkin kalojen nuoruusasteiden elinkelpoisuuteen. ”Muutokset lajien suhteissa tapahtuvat nyt vuosikymmenessä vuosituhannen sijaan”, Lewandowska sanoo. Millainen paikka Tvärminne on planktontutkijalle. Silloin se on alttiimpi häiriöille. Selviytyjiä saattavat olla esimerkiksi piilevät, jotka sietävät suolaisuuden vaihtelua. 30 suomenluonto.fi teiden suhteen kuin piilevät, jotka taas ovat parempia kilpailijoita valon suhteen”, kertoo Alexandra Lewandowska. Makean veden lajit yleistyvät Muutaman sadan metrin päässä aseman rannasta on laituri, jonka ympärillä näkyy altaita. Eläinplanktonin lajisto saattaa yksinkertaistua, jos suolapitoisuus laskee. Hänen mukaansa jotkin lajit pystyvät sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Oletamme, että näemme enemmän makeanveden lajeja tulevaisuuden Itämeressä”, Lewandowska kertoo. Laiturin muotoa, säkkien määrää ja niiden kemiallista koostumusta voidaan muunnella kokeen tarpeiden mukaan. Esimerkiksi rataseläimet lisääntyvät ja hankajalkaisäyriäiset vähenevät. "Muutokset lajien suhteissa tapahtuvat nyt vuosikymmenessä vuosituhannen sijaan”, sanoo H EI KK I ER IK SS O N Sinisimpukkariutt aa koristaa myös punalevä . Tulevaisuudessa ulappaekosysteemiä ehkä hallitsevat vain muutamat lajit. Saaristossa on luonnolliset erot suolaisuudessa ja lämpötilassa”, kertoo Lewandowska. Sinilevien biomassa luultavasti kasvaa tulevaisuudessa, mikä lisää pohjien happikatoa entisestään”, selittää Lewandowska. M AT S W ES TE RB O M. ”Rataseläimet ovat kaloille huonompaa ruokaa kuin hankajalkaiset, jotka sisältävät runsaasti rasvoja. Sinisimpukkariutt aa koristaa myös punalevä . Koe toteutetaan mesokosmoksissa eli mereen lasketuissa säkeissä. Lewandowska selittää, että niissä on meneillään koe, jossa tarkastellaan Itämeren suolapitoisuuden mahdollisen laskun vaikutusta planktoniin. Tästä seuraa ongelmia pidemmällä ravintoketjussa. ”Kokeessa tutkitaan monimuotoisuutta
Luonnon ystäville Heidi Kalmari Lumen jäljillä Olemmeko ymmärtäneet, mitä kaikkea lumi meille itse asiassa merkitsee. Se on vaatinut sitkeyttä. Seuranta on tehty melkein kokonaan yksityisrahoituksella, välillä hyvin vähäiselläkin. Vedessä olo kuuluu monen meribiologin elämään. ”Aloin snorklata seitsenvuotiaana. Tvärminnen asemalla vallitsee rento tunnelma, vaikka tutkijat tekevätkin usein pitkää päivää. Sen päärahoittaja on Jane ja Aatos Erkon säätiö. Kun huomaamme, että se on vähentynyt, on jo liian myöhäistä. Kuulen vain regulaattorini rohinan”, hän tunnelmoi. Normaalisti esimerkiksi rakkolevä ja meriajokas sitovat hiiltä ilmakehästä, mutta lämpeneminen voi muuttaa tämän. Meressä on hankalaa nähdä asioita.” Ilmakehätutkimus osaksi uutta tutkimusohjelmaa Tvärminnen tutkimus sai tunnustusta kesäkuun alussa, kun selvisi, että asemalle perustetaan rannikkoekosysteemija ilmastotutkimuskeskus, CoastClim. Luontokuvauksen legenda nousee taiteilijoiden ja rock-tähtien kaltaiseksi hahmoksi. ”Sinilevien biomassa todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa.”. Merentutkimus vaatii suurta intohimoa ja päämäärätietoisuutta. Kun sukellan syvemmälle vihreään veteen kohti meriajokasniittyä, tuntuu, että olen saapunut kotiin. Ohjelman tutkijat tulevat sekä Helsingin että Tukholman yliopistoista. ”Itse saavuin tänä aamuna töihin uimalla”, hymyilee Alf Norkko. ”Pitää olla idea ja vakaumus”, sanoo Norkko. Edes koko Itämeren tasolla ei tiedetä, sitooko se valtamerien tavoin hiiltä vai onko lämpeneminen tehnyt merestämme hiilen lähteen. Ilmakehätutkimus tuo monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen tutkimukseen uutta näkökulmaa. suomenluonto.fi 31 Itämeren tulevaisuus on kuitenkin juuri nyt monen merkittävän uhan varjostama. ”Rannikkoalueidemme korkea monimuotoisuus vaikuttaa ilmakehään. Siksi on tärkeää, että saamme ilmakehätutkimuksen mukaan”, selittää Norkko. Myös Mats Westerbomin pitkä simpukkatutkimus on osoitus intohimosta ja uskosta oman tutkimusaiheen tärkeyteen. Tilaa kirjat edullisesti verkkokaupastamme Eija Kujansuu Metsäjänis – Utelias älykkö ”Eija Kujansuun kirjassa on huumoria, koskettavuutta ja tietoa – eikä sitä ole turhaan venytetty.” Keskisuomalainen Juha Metso, Anna-Stina Nykänen Hannu Hautala – Legendan perintö Intiimi ja pohdiskeleva teos on kunnianosoitus Hannu Hautalalle. Camilla Gustafsson on ollut kiinnostunut pinnanalaisesta elämästä lapsesta saakka. ”Meidän pitäisi olla erityisen huolissamme monimuotoisuuden köyhtymisestä
M IK A H O N KA LI N N A Siikajoella sijaitseva Revonnevan karu suo on monien suotyyppien ja jäkäläisten dyynien kirjoma. 32 suomenluonto.fi. 32 suomenluonto.fi 32 suomenluonto.fi Upeita suotyyppejä TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT JOUKO RIKKINEN, MIKA HONKALINNA, JUSSI HELIMÄKI JA JOHANNA MEHTOLA M IK A H O N KA LI N N A suotyyppejä TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT JOUKO RIKKINEN, MIKA HONKALINNA, JUSSI HELIMÄKI JA JOHANNA MEHTOLA Suot ovat monien suotyyppien tilkkutäkkejä, joissa mättäät ja painanteet voivat kertoa eri tarinaa
Olemme pysähtyneet Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Jouko Rikkisen kanssa Tremanskärrin laidalle tutkimaan tätä espoolaista keidassuota kuvaavaa opastaulua. Heti Tremanskärrin reunassa aukeaa valoisa vyöhyke. S uon voi jo haistaa. ”Se vaikuttaa oleellisesti suon keskiosien oloihin, koska paksu turve eristää tehokkaasti suokasvien juuret alla olevasta kivennäismaasta. Ne eivät saa ravinteita. ”Pääidea keidassuossa on se, että turvekakku on suon keskiosissa paksumpi kuin laitaosissa” , Rikkinen valottaa. Ja soitahan syntyy, kun merenlahti tai järvi kasvaa umpeen tai laajempi metsäalue soistuu vuosituhansien aikana. suomenluonto.fi 33 JO U KO RI KK IN EN. Laitojen metsämailta valuvat vedet lannoittavat vain suon laitaosia, eivät keskiosaa, joten siitä tulee nälkämaa.” Keidassuo ja aapasuo ovat pitkälti ilmaston säätelemiä kokonaisuuksia. Päätämme, että tässä on nyt nevakorpi, kahden eri suotyypin yhdistelmä.” Etelä-Suomessa juolukka kasvaa rämeillä ja kalliosoistumissa, mutt a pohjoisessa se on yleinen myös kangasmetsissä ja tunturikankailla. ”Erityisesti kesän lämpöolot ja haihdunnan määrä vaikuttavat siihen, että keidassuot tyypillisesti kasvattavat paksun turvekerroksen jonnekin suon keskiosiin, ei aina ihan keskelle, se voi olla laidallakin”, Rikkinen kertoo, kun astumme suota halkoville pitkospuille. Keidassuot ovat etenkin Eteläja Lounais-Suomen ilmasto-oloissa syntyviä suoyhdistymätyyppejä, kun taas pohjoisempana vallitsevat keskeltä alavat ja usein hyvin vetiset aapasuot ja aivan pohjoisessa routamättäiset palsasuot. ”Se on nevaa, ja tuossa metsän ja suon välissä on korpireunus. Tremanskärrkin on ollut aikoinaan matala järvi, joka on soistunut vähitellen
Tupasvillaräme on yksi Suomen yleisimpiä suotyyppejä ja usein sen kanssa vuorottelee isovarpuräme.” Pian pitkosten ympärillä ojentelevat syksystä raukeita oksiaan suopursu ja juolukka komeassa ruska-asussaan, siis isovarvut, ja se kertoo suotyypin taas vaihtuneen. Se on kosteiden paikkojen kookas laji, ja tämä kellertävä tässä on ilmeisesti sararahkasammal. 34 suomenluonto.fi Kermi ja kulju, jänne ja rimpi Saappaat uppoavat kuin imukupin otteeseen syvälle rahkasammaliin, kun teemme pienen pyörähdyksen kurkistamassa nevakorven kasveja tarkemmin. Keidassuon keskiosassa turvekakku on paksumpi kuin laidoilla. Kookasta, tummanvihreää korpikarhunsammalta kasvaa siellä täällä suurina mättäinä, kun taas märissä painanteissa vilahtelee isokarpaloa, saroja, järvikortetta ja suokukan hopeanhohtoisia lehtien alapintoja, kaikki nevoille tyypillisiä lajeja. Pohjoisen aapasuot ovat keskeltä alavia ja usein hyvin vetisiä. ”Varsi napsahtaa, pitkät rotanhäntämäiset sivuhaarat ja kova silmu kärjessä, Sphagnum riparium, haprarahkasammal. Mutta sitä ennen suo ehtii vaihettua rämeeksi. ”Tuossa on iso möllykkä”, Rikkinen sanoo ja poimii rahkasammaltuppaan sormiinsa. Aapasuolla vastaavat termit ovat jänne ja rimpi. ”Voi voi, kun osaisi rahkasammalia hyvin. TREMANSKÄRR, ESPOO. Saappaat uppoavat kuin imukupin otteeseen syvälle rahkasammaliin. Eri suokasvilajit ovat sopeutuneet elämään joko mättäillä, välipinnoilla tai painanteissa. Ne ovat monesti avainasemassa suotyyppien ja elinolojen kartoittamisessa. Elämä olisi niin paljon helpompaa soiden tunnistamisen osalta. ”Tässä on sellainen kasvi, jota ei tähän aikaan vuodesta välttämättä heti tunnista”, Rikkinen sanoo ja osoittaa vihreää pehkoa. Keidassuolla on kermejä eli mätäspintoja ja kuljuja eli painanteita. Rahkasammalia hyvin tunteva voi joskus arvioida suoveden happamuuden 0,1 pH-asteen tarkkuudella”, Rikkinen naurahtaa ja muistelee rahkasammalkurssia, jossa suon rahkasammallajeista esitettiin kalevalahenkinen runo. ”Ajan myötä mättäät voivat kasvaa isommiksi ja painanteet painua syvemmiksi. KU VA T JO U KO RI KK IN EN TREMANSKÄRR, ESPOO. Kasvitieteen professori Jouko Rikkinen tuntee suokasvit. Keidassuon keskiosassa turvekakku on paksumpi kuin laidoilla. Täällä rahkasammalet ovat vallitsevia, mutta lettosoilla valtalajeina ovat ruskosammalet. ”Sehän on tupasvilla, mätästävä sarakasvi, jolla on kevätkesällä tutut valkoiset tupsukukinnot. JU SS I H EL IM ÄK I JO H AN N A M EH TO LA. Se on märkien ja melko karujen nevojen laajoja mattoja muodostava rahkasammallaji.” Vaikeasti toisistaan erotettavia rahka sammalia tavataan Suomessa yli 40 lajia. KUNNARRUSAAPA, ROVANIEMI. Tällaisissa sekatyypeissä mätäspinnat ja painanteet kertovat tyypillisesti eri tarinaa.” Suon pohjakerros on joka tapauksessa sammalten vallassa. ”Runossa suorahkasammallajit luetellaan siinä järjestyksessä, kun Joukahainen näki niitä Väinämöisen laulaessa häntä suohon.” Keskellä kohoaa keidasräme Sammaltupas sujahtaa takaisin omalle paikalleen ja matka jatkuu pitkospuita pitkin kohti suon keskiosaa, keidasta
IITON PALSASUO, ENONTEKIÖ. PALSASUO: Aapasuo, jossa on routaytimisiä turvekumpuja eli palsoja. KEIDASSUO: Keskeltä koholla oleva suoyhdistymä, joita on etenkin Etelä-Suomessa. Kurjenjalka kasvaa rehevillä paikoilla ja on hyvä luhtaisuuden ilmentäjä. suomenluonto.fi 35 Haprarahkasammal on märkien paikkojen kookas ja yleinen rahkasammallaji. NEVA: Suhteellisen karu avosuo. Pieni suosanasto AAPASUO: Keskeltä avoin ja märkä suoyhdistymä, joita on Keskija Pohjois-Suomessa. RUOPPA: Veden peitossa tai vedetön, sammalpeite. Lue lisää suotyypeistä: Jouko Rikkinen: Suot Suomen luonnossa (Otava 2021). Pohjois-Lapin palsasoita luonnehtivien jätt imätt äiden ytimessä on ikiroutaa. KORPI: Tavallisesti kuusivaltainen puustoinen suo, yleensä ohu. LUHTA: Tulvaveden vaikutuspiirissä oleva suo. JÄNNE: Aapasuon kuiva mätäspinta. urpeinen ja siksi ravinteinen. KERMI: Keidassuon kuiva mätäspinta. RÄME: Tavallisesti mäntyvaltainen puustoinen suo, yleensä paksuturpeinen ja siksi karu. KULJU: Keidassuon märkä painanne. ä vailla oleva rimpipinta. LETTO: Suhteellisen runsasravinteinen, avoin tai vähäpuustoinen suo. RIMPI: Aapasuon märkä painanne
Suon reunaosat saavat ravinteita valumavesien ja ympäröivästä metsästä kulkeutuvan karikkeen mukana ja siksi kasvilajimääräkin on siellä huomattavasti suurempi. Se näyttää kosteapohjaiselta rantametsältä. Täällä turvekerros on paksuimmillaan, ja se turve on pitkälti ruskorahkasammalen aikaansaannosta. ”Helposti sitä ajattelee, että ahaa, on korpia, rämeitä, nevoja ja lettoja. Maisema näyttää karulta ja täällä keidassuon keskiosassa onkin loppujen lopuksi hyvin vähän kasvilajeja, vain parikymmentä sammalet mukaan lukien. RYTIVUOMA, ROVANIEMI. Tällaiset tervaleppäkorvet sekä tervaleppäluhdat KILPISUO, KARSTULA. Niitä on luvassa vain sadeveden ja suolla syntyvän kasvibiomassan lahoamisen myötä. Suota myös arvostetaan nyt eri tavalla esimerkiksi siellä lepäävien hiilivarantojen vuoksi.” Tervaleppäkorpi imaisee meidät kirkkaasta auringonpaisteesta tummuuteensa ja on vaikea käsittää, että tämäkin luokitellaan suoksi. Kahden tuhannen vuoden kuluttua tässä voi hyvinkin olla vain pieniä männynkäkkäröitä, ja paljon avointa, laakeiden mättäiden kuvioimaa rahkapintaa”, Rikkinen ennustaa. Se johtuu ravinteiden niukkuudesta. Elinympäristöjen uhanalaisuusselvityksessä suot on jaettu yli 50 tyyppiin ja selvityksen mukaan pahimmassa ahdingossa ovat Etelä-Suomen pienialaiset lettosuot. Keidassuon karu keskiosa on kitukasvuista mäntyä kasvavaa rahkarämett ä. Korven painanteet voivat olla keväällä pitkiä aikoja tulvaveden alla, mutta tervaleppä ei ole siitä moksiskaan, vaan hyötyy veden pinnan vaihtelun tuomasta ravinnelisästä. 36 suomenluonto.fi Rikkinen pysähtyy ja alkaa luetella: ”Aluksi näimme nevakorpea, sitten tupasvillarämettä ja isovarpurämettä. Käytännössähän suotyyppejä on paljon enemmän ja usein ne lomittuvat toisiinsa ilman selvää rajaa”, Rikkinen sanoo, kun kävelemme kohti läheisen Kurkijärven rannan tervaleppäkorpea. ”Ruskorahkasammal kasvattaa nopeasti mätäspinnan paksuutta. KU VA T JO U KO RI KK IN EN ”Suota arvostetaan nyt eri tavalla siellä lepäävien hiilivarantojen vuoksi.”. ”Suomalaiselle suoluonnolle on aiheutettu paljon tarpeetonta tuhoa Suo, kuokka ja Jussi -periaatteella. Kannattaa muistaa, että soita alettiin alun perin tutkia sen selvittämiseksi, mihin suohon kuokka kannattaa ensimmäisenä upottaa, mistä tulee hyvä pelto ja mistä taas vahvakasvuinen metsä. Tervaleppäkorven varjossa Vaikka Tremanskärr ei ole koolla pilattu, sekin on usean erilaisen suotyypin mosaiikkia. Ja tuolla kauempana näkyy tiheää saravaltaista nevaa, ehkä siis saranevaa, joka on usein aika märkä suotyyppi.” Keskelle suota tullessa huomaa, että olemme himpun verran korkeammalla kuin suon laidat, ikään kuin pienellä kummulla. ”Oleellista luokittelussa on maanpinnan turvekerros, joka on täällä hyvin ohut. ”Suurimmat rungot näyttävät heittäneen veivinsä samoihin aikoihin, ehkä noin vuosikymmen sitten sattuneen epäedullisen sääjakson seurauksena. Rimpinevat ovat upeita, vaikkakin usein hyvin vaikeakulkuisia avosoita. Luonto ja etenkin suot ovat olleet se rakas vihollinen, joka voitetaan.” Rikkinen näkee kuitenkin jotain hyvääkin kaikesta soiden kokemasta tuhosta huolimatta. Se taas vaikuttaa kasvillisuuden rehevyyteen.” Tervaleppien lisäksi täällä kasvaa ainakin hieskoivua ja kuusta. ”Suomi on etuoikeutettu maa suoluonnon osalta verrattuna moneen muuhun maahan. Sammalen pitää myös kuivahtaa välillä eli se on tyypillinen mätäspintojen laji.” Suon keskiosa on keidasrämettä, joka on kitukasvuisten ja pystyyn kuivuneiden mäntyjen valtakuntaa
Suotyypit oppii suolla Suomaisema viehättää monia, ja tämäkin suokäynti osoitti, kuinka paljon siellä onkaan vaihtelua. Luhta on vesistön läheisyydessä oleva tulvavaikutt einen suo. Maisematasolla monet eri suokuviot lomittuvat toisiinsa ja muodostavat lopulta suoyhdistymätyyppejä, jollainen keidassuokin on. suomenluonto.fi 37 Isokarpalo on ainavihanta varpu, joka kasvaa niin nevoilla kuin rämeilläkin.. Kasvilajiston avulla saa selville, paitsi suotyypin, myös paljon tietoa kasvupaikan olosuhteista. ”Suoluonnon kuvailussa ja luokittelussa sovelletaan hierarkkista järjestelmää, joka lähtee yksittäisen kasvupaikan mättäiden ja painanteiden tunnuskasveista. Kun käy riittävän paljon erilaisilla soilla, alkavat eri suotyypitkin erottua maisemaa, lähiympäristöä ja yksityiskohtia tarkkailemalla. Suollakin kun hetken penkoo mättäitä ja painanteita, niin esiin nousee kiintoisia yksityiskohtia – vähän kuin olisi käytettyä autoa ostamassa. ”Eihän metsätyyppikään ratkea yksittäistä metsätähteä tuijottamalla, vaan katseen pitää kiertää ja kangasturvetta on hyvä potkia. Ahaa, tietysti, nyt minä seison reunavaikutteisella lyhytkorsinevalla ja nautin suuresti kaikesta mitä ympärillä näkyy.” Metsäkorte viihtyy korvessa sekä soistuvissa kangasmetsissä. ja -lehdot ovat maassamme harvinaisia ja myös uhanalaisia elinympäristöjä. Aapasuot ja keidassuot ovat laajoja kokonaisuuksia, joihin voi parhaimmassa tapauksessa kuulua kymmeniä eri suotyyppejä”, Rikkinen selventää. sia yksityiskohtia – vähän kuin olisi käytettyä autoa ostamassa. Ahaa, tietysti, nyt minä seison reunavaikutteisella lyhytkorsinevalla ja nautin suuresti kaikesta mitä ympärillä näkyy.” Metsäkorte viihtyy korvessa sekä soistuvissa kangasmetsissä. TAHVONLAHTI, HELSINKI
38 suomenluonto.fi S uomessa elää yleisesti kolme nykykielessä kauriiksi kutsuttua hirvieläintä: metsä-, täpläja valkohäntäkauris. Kookkaalla isokauriilla on eläimen kokoon nähden lyhyt häntä.. Kauriit ovat hyötyneet ilmastonmuutoksesta. Suomen kaurislajit ovat äkkivilkaisulla Tunnista kauris Pakoon säntäävän valkohäntäkauriin pystyyn nostett u pitkä häntä on hyvä lajituntomerkki. Se on tehnyt näyttävän paluun manner-Suomeen Torniojokilaakson kautta Ruotsista, vähäisissä määrin myös Karjalan kannasta pitkin Venäjältä, sekä 1980-luvulla tehtyjen palautusistutuksien vauhdittamana Varsinaisja Etelä-Suomeen. Lyhytjalkaisten ja peuroja pienempisorkkaisten kauriiden on hankala liikkua yli puoli metriä syvässä lumessa, ja niiden on myös vaikea kaivaa varpuja paksun lumikerroksen alta. Ahvenanmaalle metsäkaurista palautusistutettiin 1950ja 1960-luvuilla. Kauriit ovat sopeutuneet leutoihin ja vähälumisiin tai lumettomiin talviin. Runsaslumisena talvina kauriit altistuvat erityisesti ilveksen saalistukselle, ja niiden liikkuminen rajoittuu lumeen tallatuille poluille ja yksittäisille metsäalueille. Aivan viime vuosina maahamme on vaeltanut myös isokauris. Varsinaisten peurojen suku kuten metsäja tunturipeura sekä poro ovat pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja tundran sitkeitä vaeltajia Pohjois-Euroopassa, Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa, kun taas kauriit elävät peuroja etelämpänä lehtimetsävyöhykkeellä. Metsäkauris (Capreolus capreolus) on Suomessa luontaisesti esiintyvät hirvieläin. Ne selviävät talvesta parempikuntoisina ja saavat enemmän vasoja, minkä seurauksena maamme kauriskannat ovat huomattavasti kasvaneet. TEKSTI RIKU LUMIARO KUVITUS JUHA ILKKA Suomen kaurislajit ovat äkkivilkaisulla aika samannäköisiä, mu a kun tietää mitä katsoa, laji paljastuu tarkkasilmäiselle nopeasti. Myös ruokkiminen on edesauttanut kauriiden lisääntymistä
Vieraslaji täpläkauris on alun perin kotoisin Mustanja Kaspianmeren alueelta. Sitä esiintyy istutuspaikkojen lisäksi mm. Täpläkauriin tyypillisintä elinympäristöä ovat peltojen ympäröimät pienehköt lehtija sekametsät. Loppusyksyllä metsäkauriin näkee usein pellolla tai sen reunassa ruokailemassa. Valkohäntäkauriin elinalueet ja ravinto ovat hyvin samankaltaiset kuin metsäkauriilla. Laji on Suomessa levinneisyydeltään eteläinen ja lounainen. Täpläkauris on laumaeläin, joka saattaa hakeutua muiden kauriiden tai jopa kotieläinten seuraan laiduntamaan. Valkohäntä ruokailee myös pihoilla, mutta ei ole yhtä hyvin sopeutunut elämään asutuksen tuntumassa kuin metsäkauris. Täpläkauris (Dama dama) on vanhalta nimeltään kuusipeura. Metsäkauris pukilla on lyhyet ja suorahkot sarvet.. Valkohäntäkaurista (Odocoileus virginianus) kutsutaan yleisesti valkohäntäpeuraksi. Talvella se syö jopa muille kauriille kelpaamattomia kuivia oksia, korsia ja neulasia. Suomesta on viime vuosina tavattu kahdeksan isokaurista. Suomeen täpläkauris tuotiin 1930-luvulla aluksi Inkooseen, sitten Hyvinkäälle ja Paraisille. Talven lumisuus ja ankaruus rajoittavat lajin leviämistä itäiseen ja pohjoiseen Suomeen. Laji on varsin paikka uskollinen, joten se ei ole valkohäntäkauriin tavoin tasaisesti levittäytynyt eteläiseen Suomeen. Se on viime vuosina vaeltanut luontaisesti Suomeen samoja reittejä pitkin kuin metsäkauris. Lajia on tuhansien vuosien ajan istutettu eri puolille Eurooppaa. Kauriit ovat sopeutuneet vähälumisiin talviin. Valkohäntäkauris on vähitellen kotoutunut maahamme. Isokaurista (Cervus elaphus) kutsutaan myös saksanhirveksi. Se on noin 125 000 yksilön pääluvulla runsaslukuisin luonnonvarainen hirvieläin Suomessa. Lajia istutettiin Inkoon Hättön saarelle 1930luvulla, mutta siirretyt yksilöt eivät selvinneet Suomen kylmistä ja lumisista talvista. Täpläkauris käyttää ravinnokseen pääasiassa ruohoja, mutta myös juurikasveja, hedelmiä, terhoja ja sieniä. Metsäkauris suosii rikkonaista metsiköiden ja jokien pirstomaa puoliavonaista maalaismaisemaa. Metsäkaurista tavataan Rovaniemeä myöten, tosin pohjoisessa esiintyminen painottuu vähälumisimpiin alueisiin, joilla lisäruokintaa on tarjolla. Suomen metsäkauriskanta on kasvanut 2010-luvulla noin 80 000 yksilöön. Vieraslaji valkohäntäkauris tuotiin meille uudeksi riistalajiksi 1930-luvulla Pohjois-Amerikasta, ja tällöin uudet hirvieläimet nimettiin peuroiksi. Suomessa täpläkauriit ovat talvisin suosineet vähälumisia ja suojaisia kuusitiheikköjä. Talvisin metsäkauriit syövät varpuja, puiden ja pensaiden oksia ja versoja. Lohjalla, Kirkkonummella ja paikallisesti länsirannikolla. Ravinnoltaan metsäkauris on muita kauriita vaateliaampi. Metsäkauris on hyvin sopeutunut elämään aivan ihmisen naapurissa ja se elää jopa suurten kaupunkien kuten Helsingin ja Espoon viheralueilla. Loppusyksyllä ja talvella se suosii kuusikoita ja viljelyksien reunamia. Täpläkauriit ovat päiväaktiivisia, ja niitä saattaa nähdä laumoina pelloilla ruokailemassa. Kesällä se syö pehmeitä heinäja ruohokasveja, syksyllä ruokavalioon kuuluvat myös marjat ja sienet. suomenluonto.fi 39 Metsäkauriin arvellaan hävinneen Suomesta sukupuuttoon 1600ja 1700-luvuilla kylmenneiden ilmasto-olosuhteiden ja metsästyksen seurauksena
Silmien ympärillä ei ole havai. uu aina vatsaan saakka. Metsäkaurispukin sarvet ovat siron pienet, pystyt ja useimmiten kolmipiikkiset. Talviturkki on selästä hyvin tummanruskea, ja sen valkoinen vatsa ero. avissa valkoista rengasta. Talvella metsäkauriin turkki on tasaisen harmaanruskea. a pienempi kuin valkohäntäkauris. uu kaukaa. Sarvet putoavat syksyllä loka–joulukuussa. Kesällä täpläkauriin turkki on yleensä kauniin punaruskea, siinä on runsaasti valkoisia täpliä ja vatsa on selkeästi valkoinen. imetriä. imetriä. K A U R I S K O U L U Kun näet kauriin, kiinnitä erityistä huomiota kaulaan ja päähän, peräpäähän sekä jalkoihin ja ruumiin kokoon. Täpläkauriin häntä on päältä musta ja alhaalta valkoinen, ja sitä ei nosteta pystyyn eläimen juostessa. Tässä uroskauriita harmahtavissa talviturkeissaan. aa vaihdella aivan tummasta täysin valkoiseen. Kesällä kauriit ovat punaruskeampia.. Täpläkauris on metsäkaurista suurempi mu. 40 suomenluonto.fi METSÄKAURIS Capreolus capreolus Metsäkauriilla on ruskea tasavärinen kaula, jossa on heikomman kaulalapun lisäksi usein toinen kaulalappu alempana. Täpläkauriin väritys saa. Pukilla on komeat monipiikkiset lapiosarvet, jotka putoavat vasta keväällä. Liikkuu usein pienissä, muutaman yksilön ryhmissä tai yksin. Metsäkauriin takamuksessa on yhtenäinen valkoinen kolmio eli peräpeili, eikä hyvin pieni häntä ole näkyvissä. Vain uroksilla on sarvet. Täpläkauriin takamuksessa on valkoinen yhtenäinen alue, jota yläosasta reunustavat mustat kaarevat raidat molemmissa takajaloissa. Metsäkauriin kuonon etuosan poikki kulkee usein musta viiksiraita ja leuka sekä kuono ovat päältä valkeat. Metsäkauriin turkki on kesällä kauniin punaisenruskea, vasoilla on kaunis täplikäs kuviointi kyljissä ja selässä. TÄPLÄKAURIS Dama dama Täpläkauriilla on yleensä kaksivärinen kaula, joka on selkäpuolelta tummempi, ja kurkun vaalea alue ulo. Jalat ovat lyhyehköt ja ruumiin korkeus 85–95 ja pituus 130–170 sen. Metsäkauriin jalat ovat lyhyet, ruumiin korkeus on 67–75 ja pituus 90–130 sen
Isokauriin peräpää on ruskea ja vain sisäreisissä on vähän valkoista. Valkohäntäkauriin ruumiin korkeus 90–130 ja pituus 150–180 sen. Isokauris on hyvin kookas ja se muistu. suomenluonto.fi 41 K A U R I S K O U L U VALKOHÄNTÄKAURIS Odocoileus virginianus Valkohäntäkauriilla on läpi vuoden hyvin tasavärinen, kesällä punaruskea ja talvella ruskeanharmaa kaula, jossa kurkun alla näkyy selvä valkoinen alue eli kaulalappu. Hyville ravintokohteille saa. aa enemmän hirveä kuin hentoja kauriita. Sarvet tippuvat talvella joulu–tammikuussa. ävät lihaksikkailta syksyn kiima-aikana. Valkohäntäkauriilla on pitkät, ohuet jalat ja kookas vartalo. Häntä on lyhyt. Syödessään kauris pitää häntää alhaalla, jolloin hännän reunakarvoista muodostuu peuran takapäähän suuri vaalea v-kuvio. Valkohäntäkauris on saanut nimensä kookkaasta, päältä ruskeasta ja alta valkoisesta hännästään, jonka se juostessaan tai paetessaan nostaa pystyyn kuin valkoisen lipun. ISOKAURIS Cervus elaphus Isokauriin pää ja turkki ovat kesällä tasaisen punertavanruskeat ja talvella tummanharmaat. Valkohäntäpukin kookkaat sarvet kaartuvat eteenpäin piikkien määrän vaihdellessa kahdesta kymmeneen. Vanhat pukit näy. Valkohännät liikkuvat usein yksin tai pienissä muutaman yksilön ryhmissä tai pienissä laumoissa. Valkohäntäkauriin turkki on kesällä punaruskea ja talvella ruskeanharmaa ja kauriin vatsan vaalea alue on vain vähän näkyvillä. imetriä. Kuonon laajaa mustaa osaa ja silmiä korostavat valkoiset reunat ja myös korvien sisällä näkyy valkoisia karvoja. Uroksen sarvet ovat suuret ja monihaaraiset.. Muiden kauriiden tavoin myös valkohäntäkauriin vasat ovat kauniin pilkullisia. Vatsa on kapealti vaalea. aa kerääntyä jopa kymmeniä yksilöitä ruokailemaan
42 suomenluonto.fi Mereltä vaeltavat taimenet pääsivät tänä syksynä ensimmäistä kertaa nousemaan Hämeenlinnanväylän alitt avan putken läpi kutemaan Haaganpurossa Keskuspuiston puolelle.
Talkoilla on saatu paljon hyvää aikaan.. suomenluonto.fi 43 SORASTA SYNTYY UUSI SUKUPOLVI TEKSTI PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI KUVAT TOMI SETÄLÄ JA TUOMAS HEINONEN TU O M AS H EI N O N EN Suomenlahden meritaimenen tulevaisuus lepää pääkaupunkiseudun puroissa
Yksi lapioi soraa sankoihin, toinen kantaa niitä rantaan ja kumoaa puroon. Pian Sjövall toteaa, että soraa on riittävästi. Helsingin kaupungin talkoita varten lahjoittama 16–32-millinen sora saattaa hänen mukaansa olla hieman liian isoa Maunulanpurolle. Puron toipuminen otti aikansa, mutta vihdoin viime keväänä tehtiin pitkään odotettu havainto: yksi kutupesä oli tuottanut poikasia. Tulva saattaa viedä mukanaan myös itse soraikot, jos ne on huonosti toteutettu. Nollikkaita, eli vastakuoriutuneita meritaimenia, laskettiin pesältä 17 kappaletta. Kutupaikat kuntoon Kauhaisen sangollisen vettä purosta, kohotan sen mahdollisimman korkealle ja kaadan takaisin puroon. Niissä mätivaiheen kuolleisuus voi olla yli 90 prosenttia. Pääkaupunkiseudun puroilla ja jokivarsilla järjestettyjen talkoiden merkitys on ollut suuri. Toiveissa lapiopyrstöjen heiluntaa Soraämpärin kumoaminen puroon on periaatteessa yksinkertainen tehtävä. 44 suomenluonto.fi angot täyttyvät pikkukivillä ripeästi. Siksi ei ole yhdentekevää, mihin kohtiin kiviä kumotaan. ”Talkoita tehdään alivirtaamalla, mutta soraikot liettyvät tai huuhtoutuvat pois tulvavirtaamalla. Talkoiden tavoitteena onkin paitsi soraikkojen rakentaminen, myös purouoman muotoilu siten, että siihen syntyy mutkittelua sekä syvyysja leveysvaihtelua. Virtavesien hoitoyhdistys järjesti ensimmäiset talkoot Maunulanpurolla 17 vuotta sitten. Kannibalismia esiintyy Työnjako toimii, ja sangollinen toisensa jälkeen päätyy pediksi taimenien lemmenleikeille. Se pitää osata ottaa huomioon”, vaelluskala-asiantuntija Henrik Kettunen selittää. Niiden tarkoitus on suojata puroa eroosiolta ja estää rantapenkkojen sortuminen tulvavedellä. Talkooväki toivoo, että myös isot, merivaelteiset kutukalat löytävät tiensä Maunulanpurolle. Vasta sitten, kun ne runsastuvat, tarvitaan lisää kutupaikkoja. Seuraavaksi reunustetaan puroa isommilla kivenmurikoilla. Haaganpuro-aktiivi Sjövall on vetovastuussa talkoissa, joihin on tullut parikymmentä vapaaehtoista viettämään syyskuun puolivälin lauantaipäivää. Sen pitäisi Kettusen mukaan nykytilanteessa riittää. Lisäksi hyvän kutupaikan yläpuolella on syvempi kuoppa, johon emo voi säikähtäessään paeta. Kettusen mukaan suuri merkitys on soraikon rakenteella, eli sen kaltevuudella, uoman leveydellä ja ympäröivällä virtauksella. Ennen kuin kippaan, varmistan silti Sjövallilta, voiko tässä tehdä jotain väärin. Soraikon tulee madaltua loivasti ja veden virrata sen yli tasaisena massana. ”Täällä tehdään taimenelle kutusoraikkoja”, vastaa Atte Sjövall lenkkeilijän uteluun. Jo kaksivuotiset taimenet saattavat syödä nollikkaita. KU VA T TO M I SE TÄ LÄ Sangoissa olevilla pikkukivillä rakennetaan kutusoraikkoja, isommilla murikoilla taas suojataan puroa eroosiolta. Rakenteellisesti hyvässä kutupaikassa taas voi kuoriutua jopa 95 poikasta sadasta mätijyvästä.” Kutualueiden ja soraikkojen määrän on seurattava emokalojen määrää. Helsingin Keskuspuistossa Maunulanpuron varrella on käynnissä operaatio, joka herättää monen ohikulkijan kiinnostuksen. Mukana on niin talkookonkareita, ensikertalaisia kuin lähialueen asukkaita, jotka ovat seuranneet veden virtausta täällä Haaganpuron latvoilla vuosikymmenien ajan. Ja aina voidaan hienosäätää jälkikäteen.” Sjövall kahlailee soraikolla ja levittelee kiviä saappaillaan. Sen jälkeen puro on kohdannut monia vastoinkäymisiä. Soraikoiden määrä ei korvaa laatua. Myös vastakuoriutuneet poikaset tarvitsevat suojapaikkoja, sillä kannibalismia esiintyy. Soraa on levitetty moniin pääkaupunkiseudun puroihin vuosien varrella jo kymmeniä kuutioita. Syksyllä 2016 Metsälän pienteollisuusalueelta lähtenyt jäteöljypäästö levisi koko latvahaaran matkalle. Käynnissä ei ole hölmöläisten homma, vaikka se siltä saattaa ensivilkaisulla näyttääkin. Olennaista on parantaa olemassa olevia kutupaikkoja. Purossa kuteneet taimenet ovat aiempina syksyinä olleet 20–30 sentin mittaisia paikallisia kaloja, joille kutukuopan kaivaminen kävisi helpommin pienemmistä kivistä koostuvaan soraikkoon. Näin huuhdellaan kutusoraikkoja hiekasta ja liejusta. Meritaimenen tila on saatu pitkäjänteisellä työllä paranemaan, ja poikastiheydet ovat korkeampia Taimenien maailmassakaan määrä ei korvaa laatua. Silloin lapiopyrstöt heiluvat ja sora pöllyää. Talkoolaiset myös puhdistavat soraikkoa hiekasta ja liejusta, jott a vesi pääsee virtaamaan eivätkä mätijyvät tukehdu.. ”Ei oikeastaan. ”Pääkaupunkiseudulla on liikaa soraikkoja, jotka eivät toimi
Att e Sjövall osoitt aa talkoolaisille, mihin soraa pitää kumota. Hän on ollut mukana kotipuronsa kunnostustoimissa jo kahdeksan vuott a. Henrik Kettunen kertoo, että havaitut paikalliset kalat ovat huomattavan usein koiraita. Kehitys on ollut positiivista 2010-luvun alusta lähtien, lukuun ottamatta vuotta 2019, jolloin sakkavesivuoto aiheutti tilastonotkahduksen. Puron poikastuotanto on ollut pitkälti niiden varassa. Kutupuroille kaivattaisiin erityisesti mereltä palaavia, luonnonvaraisia emokaloja. Longinoja laskee Vantaanjoen vesistön kutupuroista lähimmäksi merta, ja sinne nousee joka syksy paljon merelle istutettuja taimenia. Haaganpuro-aktiivi Teemu Mökkönen (kesk.) tutkii kutusoraikkoa talkoolaisten kanssa. Luonnonvarakeskuksen meritaimenkantojen seuranta kertoo, että 2020 oli monin paikoin hyvä lisääntymisvuosi. suomenluonto.fi 45 kuin esimerkiksi Pohjanlahteen laskevissa joissa. Esimerkiksi Longinojalla poikasia laskettiin viime vuonna peräti 150 yksilöä sadan neliön alueelta. Hyvä soraikko madaltuu loivasti, ja vesi virtaa sen yli tasaisesti.. Keskuksen kalatutkijan Ari Sauran mukaan 2021 vaikuttaa alustavissa tutkimuksissa sitäkin paremmalta
Taimennaarailla on vahvempi taipumus lähteä vaellukselle, mutta kutemaan palaavien rasvaevällisten emojen määrä ei ole kasvanut.” Merikalojen nousu Haaganpuron latvoille pysähtyi viime syksyyn asti Hämeenlinnanväylän alittavaan putkeen, jossa veden virtaus oli taimenelle liian kova. ”On tärkeää, että ihmiset seuraavat puroja ja niiden vedenlaatua ympäri vuoden. ”Alkuperäiset luonnonvaraiset meritaimenkannat ovat edelleen erittäin uhanalaisia.” Ari Saura GR AF IIK KA AT TE KA RT TU N EN Pääkaupunkiseudulla on parikymmentä meritaimenpuroa, joiden varsilla voi retkeillä ja tarkkailla kaloja. Villit, rasvaevälliset meritaimenemot ovat ensimmäistä kertaa selvittäneet tiensä läpi Hämeenlinnanväylän putken ja kutevat Haaganpurossa Keskuspuiston puolella. ”Jos kehitys jatkuu tällaisena, viiden vuoden päästä pääkaupunkiseudun purot voivat tuottaa enemmän poikasia kuin koko Tornionjoen valuma-alue yhteensä.” Uusia kalastusrajoituksia Suomenlahden meritaimenen tulevaisuus näyttää valoisalta, mutta vielä ei voi huokaista helpotuksesta. Kalakantojen vahvistuminen ja yleistyneet taimenhavainnot ovat edistäneet seurantaa. Epäkohdista, kuten öljyvuodoista ja haljenneista raakavesiputkista kannattaa aina ilmoittaa.” Pääkaupunkiseudulla seuranta toteutuu jo melko hyvin, sillä moni asuu alle kilometrin päässä taimenvesistöstä. 46 suomenluonto.fi. Vaellusesteiden, kuten patojen ja putkien, lisäksi kalojen kotimatka kutualueilleen on estynyt merikalastuksen ja siihen liittyvän kuolleisuuden vuoksi. Mankinjoki Gumbölenjoki Glomsinjoki Glimsinjoki Espoonjoki Finnoonoja Gräsanoja Lukupuro Mankkaanpuro Monikonpuro Mätäjoki Haaganpuro Vantaanjoki Pakkalanpuro /Krakanoja Kirkonkylänoja Kylmäoja Rekolanoja Keravanjoki Longinoja Viikinpuro Mustapuro Mellunkylänpuro Krapuoja 46 suomenluonto.fi ”Ne lisääntyvät huonosti keskenään. Muistathan, että luonnonvarainen taimen on täällä täysrauhoitettu, ja taimenen kalastus kutuaikana joilla ja puroilla ei ole sallittua. Suunnitelman ja rajoitusten voimaantulo vaatii vielä Suomenlahden kalatalouden yhteistyöryhmän ja lopuksi ely-keskuksen hyväksynnän. ”Alkuperäiset luonnonvaraiset meritaimenkannat ovat edelleen erittäin uhanalaisia”, Ari Saura toteaa. Kettusen mukaan Haaganpuron kutusoraikot ovat rakenteellisesti loistavassa tilassa, ja puron poikastuotannon voi odottaa viisinkertaistuvan seuraavien parin, kolmen vuoden aikana. ”Monesti ne ensin säikähtävät, mutta kun jää odottamaan ihan rauhassa, ne tulevat usein takaisin”, Sjövall vinkkaa. Helsinki-Espoon kalatalousalueen käyttöja hoitosuunnitelmaan on jo kirjattu uusia jokisuiden ja rannikkoalueiden verkkoja rysäkalastusrajoituksia. Sauran mukaan kalastusta tulee jatkossa säädellä entistä enemmän niin, ettei rauhoitettuja, luonnonvaraisia taimenia kuole pyynnin yhteydessä. ”Taimen on kuin kahvipaketti kaupassa, se saa ihmiset kiinnostumaan puroista.” Takaisin Maunulanpurolle Syyssade viilentää ilman juuri, kun lopettelemme päivän töitä. Siksi Kettunen peräänkuuluttaakin kansalaisaktiivisuutta. Paikallisia emokaloja uhkaavat ja verottavat lähinnä veden laadun ongelmat kuten hulevesien hapettomuus ja jätevesitai myrkkypäästöt. Lähden taskulampun kanssa iltalenkille katsomaan, kelpaavatko Maunulanpurolla kunnostamamme soraikot kutupareille. Lähivuosina Pikku Huopalahden padon purku on toinen suuri edistysaskel Haaganpurolle ja sen taimenelle. Nyt putkeen asennetut suisteet alentavat virrannopeutta ja nousureitti on auki. Talkoovastaava Sjövall sovittelee kottikärryjä ja lapioita takaisin peräkärryyn ja kehuu porukan aikaansaannoksia. Vajaan kuukauden kuluttua talkoista saan lukea Haaganpuron Facebook-sivulta hienoja uutisia
Tuhannen kutupesän projekti kestää vuoteen 2026. Hankkeen tarkoituksena on myös nostaa asioita julkisuuteen ja lisätä tietoisuu. aa olevan vakaalla pohjalla, esimerkiksi purokunnostusten vetäjiä on liian vähän”, Vaelluskala ry:n Henrik Ke. Tähtäimessä tuhat kutupesää. ”Vaikka toiminta vaiku. a taimenesta sekä sen elin ympäristöistä. suomenluonto.fi 47 Pääkaupunkiseudulla on parikymmentä taimenjokea ja -puroa, joista löytyi viime syksynä yhteensä 200 kutupesää. Ainoastaan Vantaanjoen vesistön luonno nvarainen taimenkanta on nykyisin melko vakaa, mikä johtuu sen monimuotoisuudesta ja laajasta levinneisyydestä. Kalahavainnot nostavat ihmisten tietoisuutt a ja edistävät taimenen ja purojen suojelua. Vaelluskalajärjestöt ovat haastaneet kunnat, yritykset ja yhteisöt yhteistyöhön, jolla kutupesien määrä voisi nousta jopa viisinkertaiseksi. Työtä rii. TU O M AS H EI N O N EN TU O M AS H EI N O N EN Rasvaevällinen luonnontaimen yleistyy toivott avasti tulevaisuudessa myös pääkaupunkiseudun virtavesissä. ää kaikille, sillä Luonnonvarakeskuksen mukaan meritaimenkannat pääkaupunkiseudun puroissa ja joissa ovat yhä epävakaita ja herkkiä ympäristömuutoksille. unen toteaa
TEKSTI ANNA TUOMINEN GRAFIIKKA MARIKA EEROLA LÄHDE ILMATIETEEN LAITOS 48 suomenluonto.fi V UOSI 1961 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 H E L M I K U U T A M M I K U U J O U L U K U U M A R R A S K U U L O K A K U U H ELSIN KI J Y VÄ SK Y L Ä SODA N K Y L Ä 90 V UOSI 1961 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 V UOSI 1961 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 Pysyvä lumipeite: Talven pisin yhtäjaksoinen aika, jolloin lunta on vähintään sentti. V I N J E T T I L U O N T O T I L A S T O I N A Milloin pysyvä lumi saapuu. Samana talvena kirjattiin kaupungin pisin pysyvä lumi, 197 päivää.. lokakuuta. 1980 pysyvä lumi satoi Jyväskylään ennätysaikaisin, 26
”Siellä perusilmasto on niin kylmä, että vaikka vähän lämpenee, ollaan yhä pakkasen puolella. Helsingissä lumen saapuminen ei ole myöhentynyt, mutta talvi on lyhentynyt etenkin kevätpuolelta. Jos meri on auki, se on sopivalla tuulella lämmön lähde. Etelärannikolla on vuosien välillä paljon vaihtelua. Kylmyys tasaa myös vuosien välistä vaihtelua.” TA U ST AK U VA SH U TT ER ST O CK 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 9090 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 90 89 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 JYVÄSKYLÄSSÄ lumen saapuminen on viivästynyt tuntuvasti. Muutos ei kuitenkaan ole sama kaikkialla Suomessa. Etelärannikolla lumipeitteen aika on usein katkonainen. V I N J E T T I suomenluonto.fi 49 TALVET LEUDONTUVAT ja lumipeitteinen aika lyhenee. ”Keväällä auringon säteilyä on runsaammin. helmikuuta. ”Talvellakin lämpötilat ovat lähellä nollaa, joten jo pieni muutos säässä voi sulattaa lumen. 2016 Helsingissä pysyvä lumi satoi ja suli marraskuussa, molemmat ennätyksellisen varhain. Tuo talven pisin lumijakso kesti vain 15 päivää. 2018 on mittausjakson ainut vuosi, kun pysyvä lumi on saatu Sodankylään vasta joulukuussa. Talvella 1992–1993 Helsinki sai pisimmän lumipeitteen vasta 19. Maa lämpenee ja sulattaa lunta. Itäiset tuulet taas voivat tuoda hyvin kylmää ilmaa myös pääkaupunkiseudulle.” Lumitalvi lyhenee myös Sodankylässä, mutta hitaammin kuin Eteläja Keski-Suomessa. Kun heijastava lumi vähenee, säteily imeytyy maan pintaan. SODANKYLÄSSÄ lumi on viivästynyt vähemmän kuin Jyväskylässä. HELSINGISSÄ pysyvän lumen saapumisessa ei ole muutosta. Se kesti kuukauden.. Ilmiö ruokkii itseään”, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Anna Luomaranta
En nuku koko yönä. Ilmastonmuutos on totta ja se huolestuttaa – jos ei muuten niin ainakin yön hiljaisina tunteina. Se on myös ensimmäinen tieteiskirja, joka pääsi Finlandia-ehdokkaaksi”, Toni Lahtinen sanoo. Kovin toisenlaisia kuin ne mykistävät jäävuoret, joita he näkivät kun he tulivat lähemmäksi Grönlantia. Sarasvatin hiekassa teknologiakaan ei pelasta ihmiskuntaa, kun luonnonvoimat pääsevät valloilleen ja jäätiköt sulavat. Nyt talvet ovat muuttuneet ja ihmiset potevat ympäristöahdistusta”, Lahtinen summaa. ”Minun olisi sanottava: me kaikki tiedämme sen. Tätä ympäristöasioista kumpuavaa ahdistusta käsitellään myös Emma Puikkosen Lupauksessa, jossa äiti haluaa suojella itseään ja lastaan maailmaa kohtaavalta totaaliselta tuholta muun muassa kaivamalla pihalleen suojan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoden 2020 tienoille, ja keskiössä on jättimäisen tsunamin uhka ja tuho. ”Sarasvatin hiekkaa on käänteentekevä teos, joka toi ilmastonmuutoksen suomalaisen valtavirtakirjallisuuden piiriin. Emme nähneet silloin vielä muutoksia omassa ympäristössämme. Hän aloittelee tutkimusta ilmastokirjallisuuden vaikutuksesta lukijaansa ja kirjoittaa kirjaa ympäristöriskeistä suomalaisessa nykykirjallisuudessa. Kaunokirjallisuus, siinä missä elokuvat ja pelitkin, on oiva tapa päästä käsiksi ja ymmärtää tätä muuten niin hahmotonta ja valtavaa ilmiötä, ilmastonmuutosta. Ne kaikki ovat katoamassa. Joka ikinen aikuinen, joka kävelee vastaasi kadulla, tietää sen, vaikka ei puhu siitä. Ne olivat väsyneen näköisiä, kalpeita varjoja entisestä mahdistaan. Kuulen natinaa ulkopuolelta, maapallo natisee. Ilmastofiktion uranuurtajana Suomessa voidaan pitää Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005), joka ilmestyi vain vuosi Intian valtameren maanjäristyksen ja tuhoisan tsunamin jälkeen. (Sarasvatin hiekkaa) Ympäristöahdistus pukeutuu tarinaan ”Kun Sarasvatin hiekkaa ilmestyi, ilmastonmuutos oli aika hahmoton ilmiö. Seuraavana päivänä he näkivät ensimmäiset jäävuoret. Suomeksi puhutaan ilmastofiktiosta, joka on Helsingin yliopiston kirjallisuudentutkija Toni Lahtisen mukaan läpäissyt jo kaikki perinteiset kirjallisuuden lajit. Korallit. 50 suomenluonto.fi K uvat Keski-Euroopan tulvaan hukkuvista taloista, kaduista ja metsistä saavat varpaat kipristelemään täällä pohjolassakin. IkivanMaapallo NATISEE TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVITUS MARIKA EEROLA Ilmastonmuutoksesta kertova kaunokirjallisuus kurkistaa tulevaisuuteen ja auttaa hahmottamaan, mistä oikein on kyse. Ne olivat pieniä ja kuluneita. Ilmastofiktio on oiva tapa käsittää ilmastonmuutosta.. Aallot ja lämpö olivat haalistaneet niiden alun perin kirkkaan pinnan tummanharmaan himmeäksi ja syöneet ne täyteen luolia ja kuoppia. Näin kirjoittaa Emma Puikkonen teoksessaan Lupaus (WSOY 2019), joka voidaan määritellä climate fictioniksi eli clifiksi. Ei niin, että jotain ei ole vaan että jotain on ja tapahtuu. Isältä saatu lupaus pelastamisesta tilanteessa kuin tilanteessa on pakko toteuttaa myös oman lapsen kohdalla, mutta miten se onnistuu, kun tuttu maailma ympärillä helähtää rikki. Se on kuin joulupukki ja hammaskeiju, mutta toisinpäin
suomenluonto.fi 51 suomenluonto.fi 51 suomenluonto.fi 51
Puut heiluvat tuulessa, puistossa kaksi lasta keinuu kilpaa, tuuli tarttuu heidän vaatteisiinsa. ”Lastenkirjallisuudessa maailma on globalisoitunut ja kasvanut huimalla tavalla parinkymmenen vuoden aikana. Se oli kuin valtava musta vuori, joka ulottui taivaisiin asti ja jonka harja erottui vain ohuena valkoisena viiruna jossakin hyvin korkealla, jossakin suunnilleen pilvien korkeudella.” (Sarasvatin hiekkaa.) ”Vedenpaisumuskertomukseen liittyy ajatus, että Jumala rankaisee ihmistä, kun hän astuu rajojensa ulkopuolelle tai tavoittelee jumaluuden aluetta”, Lahtinen kertoo. Siitä kärsivät sumumarjat, sitten kasveja syövät mittarit ja niitä syövät linnut. Mutta ilmastokysymykset ovat olleet tapetilla peräti 1800-luvun lopulta lähtien, jolloin jo esitettiin mitä hiilidioksidi tekee ilmakehälle. Meri, joka lämpenee. Katson ulos ikkunasta. Hiilidioksidi. Kun se on saavuttanut tietyn rajan, on syntynyt tarve myös kirjallisuuden avulla ottaa haltuun tämä ekologinen ongelma”, Lahtinen kertoo. Sumulaakso muuttuu vauhdilla, emmekä tiedä minkälaiseksi.” (Näkymätön myrsky) Nappaa lukuvinkit www.suomenluonto.fi ! ”Lapsille ilmastokirjallisuus on tietynlaista realismia.”. ”Myytit ovat pysyviä tarinamalleja, joita kukin kirjailija voi lähestyä omasta ajastaan käsin. Mehiläiset. Puhdas vesi.” (Lupaus) Tarinan edetessä äiti päätyy ympäristöahdistukseen liittyvän diagnoosinsa takia kuntoutukseen, jossa kuopsutetaan kasvimaata, kuljetaan metsässä ja istutetaan puita. Hyönteiset, niiden jälkeen linnut. 52 suomenluonto.fi hat apinanleipäpuut. ”Ilmastonmuutos ei ole ollut mikään shokkiaalto, vaan ymmärrys asiasta on kasvanut hiljalleen. Kirjat kuitenkin nostavat asioita keskustelun piiriin, herättävät ajatuksia ja tutustuttavat uusiin ilmiöihin”, Lahtinen kertoo. On kuivaa ja tulipaloja. Nyt meillä on kuitenkin jo paljon tietoa ilmastonmuutoksesta, mutta miten on toiminnan laita. Maallistunut vedenpaisumus Kirjat auttavat ihmistä käsittämään ilmastonmuutosta ja käsittelemään siitä nousevia tunteita. Uudet ympäristöongelmat ovat antaneet kirjallisuudessakin mahdollisuuden päivittää vanhoja myyttejä ja antaa niille uusi ulottuvuus aikamme ongelmien kuvaamisessa. ”Hän katsoi jälleen etelään ja näki varsinaisen megatsunamin. 1960–1970-luvulla pohdittiin, mitä voi tapahtua: lämpeneekö ilmasto vai tuleeko uusi jääkausi. ”Nykykirjallisuudessa tämä myytti on maallistunut. Ihminen menee liian pitkälle, sokaistuu omasta kyvykkyydestään ja näin aiheuttaa oman tuhonsa. Lähimetsien suojelusta on yhtäkkiä siirrytty koko maailman loppua käsitteleviin teemoihin.” Esimerkiksi Mikko Pelttarin ja Jenna Kunnaksen alakoululaisille suunnatussa teoksessa Näkymätön myrsky (Otava 2019) käsitellään ilmastonmuutosta ja lajikatoa. ”Dystopioiden omaksi alalajiksi ovat tulleet ekologiset dystopiat. Siinä on moraalinen opetus, joka sopii hyvin ilmastokirjallisuuden usein vähän saarnaavaan sävyyn.” Matkalla tuntemattomaan Ilmastonmuutoksen lisäksi lajikato, sukupuuttoaalto ja ydinvoima ovat dystopioiden eli tulevaisuuden yhteiskunnasta kertovien kauhukuvien aihepiirejä myös kaunokirjallisuudessa. Sarasvatin hiekan ja Lupauksen välillä on ilmestynyt useita kymmeniä ilmastonmuutosta käsitteleviä suomalaisia kaunokirjallisia teoksia, kuten esimerkiksi Emmi Itärannan Teemestarin kirja (Teos 2012) ja Elina Hirvosen Kun aika loppuu (WSOY 2015). Joukkosukupuutto. ”Kaunokirjallisuus ei ehkä ole se ratkaiseva tekijä, joka vie meidät toiminnan tasolle. On vaikea ymmärtää, että tämä katoaa.” (Lupaus) Romaanien lisäksi ilmastokysymyksiä käsitellään paljon myös lapsille suunnatuissa teoksissa. Ne johdetaan ekologisista kehityskuluista ja niissä pyritään ennakoimaan tulevaisuuden ongelmia”, Lahtinen kuvailee. Puhutaankin myyttien kierrätyksestä.” Jo Raamatusta tuttu vedenpaisumusmyytti sopii ilmastonmuutoksen kuvaamiseen nousevien merenpintojen, mutta myös eettisen opetuksensa kautta. Sumu katoaa. Sen sijaan ahmokuoriaiset ja jalavataudit lisääntyvät, kun sumun kosteus ei pidä niitä kurissa. Mutta kirjallisuudentutkija epäilee, että tämän aihepiirin kirjoihin tarttuvat etenkin ne, jotka ovat asiasta jo valmiiksi kiinnostuneita ja huolissaan. ”On hyvä muistaa, että ilmastokirjallisuus ei ole vain aikuisten viihdettä tai kauhua. ”Lupaus on esimerkki realistisesta kirjallisuudesta, jossa monelle tuttuja ahdistuksen tunteita käsitellään ja pyritään terapoimaan kollektiivisesti”, Lahtinen sanoo. ”Minun on uskallettava ymmärtää tämä, ajattelen. Jos me emme tällä tietotasolla ja ymmärryksellä muuteta käytöstämme, on turha odottaa, että kaunokirjailijat muuttavat maailman. Tutut vuodenajat. Lapsille se on tietynlaista realismia”, Lahtinen sanoo. Tutkijat varoittavat. ”Tavallistakin tavallisempi muuttuu nyt oudoksi
J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Asu ilmastoystävällisemmin ja säästä – valitse oma tapasi pienentää asumisen päästöjä Tiesitkö, e. ä asuminen muodostaa reilun neljänneksen suomalaisen hiilijalanjäljestä. Hiilihelppi-verkkopalvelu kokoaa sinulle erilaisia tapoja pienentää asumisen hiilijalanjälkeä. Säästät rahaa ja luontoa! www.hiilihelppi.. Hiilihelppi on Suomen Luonto -lehden, ympäristöministeriön ja Sitran tuo ama palvelu, joka tarjoaa vinkkejä asumisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi.
Jarmo Korhosen o. Silloinkin lajia oli pähkäilty Facebookissa, Kysy luonnosta -ryhmässä. Näitä aiheita voi poimia yhdistyksen omiin julkaisuihin. Toistuvista havainnoista on hyötyäkin. Jos ryhmän keskustelukulttuuri ei ole kunnossa, aloittelijan kysymykset saatetaan lytätä. Hänen mukaansa Facebook on hyvä väylä asiantuntijoiden ja kiinnostuneiden välillä. Mikä tä mä n. Niiden perusteella Plit huomaa, mikä yleisöä kiinnostaa. iin Suomen ensimmäisenä, mu. ”Ryhmät vaativat enemmän harrastaneilta kärsivällisyyttä. Ei saa hermostua, vaikka sadas ihminen kysyy samaa asiaa”, Plit painottaa. Joskus sosiaalisen median kautta löytyy harvinaisia lajeja. ä Hanna-Leena Parkkilan riistakamera oli jo tammikuussa tallentanut sakaalin. Hyönteisasiantuntija Tapio Kujala toimii vapaaehtoisena ylläpitäjänä Suomen ötökät -ryhmässä. Ei kaikkiin lajiryhmiin löydy hyvää opaskirjaa.” Kun ryhmissä on valtavasti ihmisiä, myös kahnausta syntyy aika ajoin. Suurimmissa ryhmissä jäseniä on kymmeniätuhansia. Hän kertoo, TEKSTI ANNA TUOMINEN Facebookin lajintunnistusryhmissä luonnosta kiinnostuneet kohtaavat alan asiantuntijat. emmin ainakin yksi aikaisempi kultasakaali on löytynyt Lännen Median toimi. ajan riistakamerasta elokuulta 2018. Facebookista löytyy ryhmä jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle. aa pientareella Rautavaaralla. Si. ama kuva päätyi otsikoihin Facebookin metsästäjäryhmästä. ”Sieltä saa heti tietoa, mitä muuten voisi olla vaikea saada. Lue lisää Suomen Luonnosta 6/2019! KULT ASA K A ALI SH U TT ER ST O CK Mikä tä mä n?. Sakaalit somejulkkiksina Kesällä 2019 media tohisi kuvasta, jossa siro koiraeläin jolko. BirdLife Suomen järjestökoordinaattori Inka Plit toimii työnsä puolesta ylläpitäjänä 100 lintulajia -ryhmässä. Pahimmillaan se tappaa orastavan innostuksen. 54 suomenluonto.fi SA M I KA RJ AL AI N EN S uomen linnut, Suomen ötökät, Suomen luonnonkasvit, perhoset, hämähäkit... Hetken kultasakaalia pide. a kävi ilmi, e
u odo. ä nyt on tänne eksynyt heinäsirkka. Laji.fi on Suomen Lajitietokeskuksen tietopankki, johon kuka tahansa voi lisätä havaintonsa. Mikä tä mä n. Muun muassa poikkeuksellisia lintulöytöjä tulee joskus tietoon somen kautta. elin ole hepoka i siellä. Laivareitillä kulkee myös lintujen ja hyönteisten lentoyhteys, ja joskus ötökät pistäytyvät kylään. Onneksi sain sen hyvin laatikkoon.” Hepoka. Tietotulvasta tieteeksi Facebookiin julkaistaan havaintoja matalalla kynnyksellä. Melkein kädet täristen menin parvekkeelle ja aja. Tänä vuonna niitä nähtiin ennätysmäärä. Selkeät pelisäännöt ja nopea reagointi epäasiallisuuksiin ovat tuottaneet tulosta, ja ylläpito saa työstään hyvää palautetta. äytyvä laji, sirppihepoka. Hyönteisasiantuntija Sami Karjalainen korostaa somen ajankohtaisuutta. ia oli osa. ”Ilman somea tämä ei olisi tullut tunnistetuksi”, Leppänen sanoo. Heinäkuun lopulla parvekkeen kukkalaatikosta singahti jotain Leppäsen rinnuksille ja saman tien takaisin. ejakin löytyi ensihavainnon jälkeen useampi. Laji muistu. ”Kun tieto tulee heti, muutkin osaavat katsoa, jos niitä löytyisi lisää, tai lähtevät varta vasten etsimään.” Facebook on hyvä tiedonvälityskanava, mutta havaintojen loppusijoituspaikaksi se ei kelpaa. suomenluonto.fi 55 että työ vaatii kärsivällisyyttä, aikaa ja oikeudenmukaisuutta. ain Suomeen on saapunut toinenkin etelästä levi. Koonihepoka. äytynyt pohjoiseen. i vie. ”Katsoin, e. Ne voivat myös kuvata lajin levittäytymistä uusille alueille tai muuttoreittien muutoksia”, kertoo BirdLife Suomen tiedottaja Jan Södersved. i päätyi museon kokoelmaan. ”Erityisen tärkeää on, että pystymme herättämään kiinnostuksen ötököitä ja niiden monimuotoisuutta kohtaan, ja muuttamaan pelon ja inhon ihastumisiksi”, Kujala sanoo. ”Voi löytyä uhanalaisesiintymiä tai Suomelle uusia lajeja. Mitä enemmän on havaitsijoita, sitä enemmän löytyy. ia, ja sitä Leppänen ehdo. Niiden määrä on valtava, ja ne sisältävät paljon tietoa. Ja etenkin sienissä on tärkeää, että on useampi hyvälaatuinen kuva, jotta tunnistaminen on mahdollista”, von Bonsdorff sanoo. En silloin tiennyt heinäsirkan ja hepokatin eroa.” Hieno väri sai hänet etsimään lajia Googlesta. i yön Leppäsen vierashuoneessa, ja aamulla hyönteisasiantuntija ja -valokuvaaja Sami Karjalainen kävi hakemassa sen. ”Messengerin kau. Karjalainen kuvailee kulunu. a kesää kaikkien aikojen hepoka. Luonnontieteellisen museon suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff sanoo, etteivät asiantuntijat ja tutkijat pysty mitenkään haarukoimaan kaikkea, mutta toisinaan somepäivityksistä tulee silti tiedettä. aa hepokatin purkkiin, taitaa olla Suomelle uusi laji. i. ikesäksi. KA TJ A LE PP ÄN EN KOONIH EPOKATTI. Tietokannassa ovat aina tallella ja kaikkien käytettävissä ne perustiedot, joiden lisäämisestä Facebook-ryhmien ylläpitäjätkin muistuttavat: ”Paikka, ja suurin piirtein aika. ”Havainnoista voi päätellä, mihin suuntiin ja kuinka kauas eri lajit voivat harhautua. Uusi hepokatt i Suomeen Katja Leppäsen parveke sijaitsee lähellä Helsingin Länsisatamaa. Hilja. Usein havaintojen alle onkin kommentoitu tallennathan tämän laji.fi hin. i tavallista lehtohepoka. Periaatteessa kuka vain voi löytää uutta, kunhan myös asiantuntija huomaa ja tunnistaa sen.” Somen avulla on löydetty paljon kiinnostavia lajeja. aa, sillä laji on hyvä lentäjä ja levi. i, kun julkaisi kuvan Suomen ötökät -ryhmässä. Myöhemmin hepoka. ä voisitko o. a tuli viesti, e. Yön aikana hän oli jo lähettänyt kuvat saksalaiselle tutkijalle ja saanut lajista varmistuksen. Koonihepoka. Mikä tä mä n
Kamera oli lähellä myös tuolloin, ja hän nappasi kuvan ikkunan läpi. ”Samalla selasin lintukirjaa, ja siinä kohdassa, josta sen avasin, oli samannäköinen lintu. i jakaa myös kuvan erikoisesta lintuvieraasta. en sinne sivuille, e. Kotiseudultaan harhautunut lintu viihtyi järripeippojen joukossa, sillä mustapääsirkutkin etsivät syötävää parvessa maasta nokkimalla. a Uotila aja. ä eihän se vain ole mustapääsirkku.” Varmistus tuli nopeasti, samoin tieto lajin harvinaisuudesta. ”Tunnistan ja ope. u Suomessa vain parisenkymmentä. yi lintutieteelliseen yhdistykseen. u. Pikkulintujen metelöinti sai Uotilan katsomaan tarkemmin, mikä oli hätänä. Löytö innosti lintuharrastuksen pariin ja Uotila lii. ä onko lintua näkynyt”, Nuolikoski kertoo. 56 suomenluonto.fi 56 suomenluonto.fi Kansainvaellus Lammille ”Hyvää yötä sarvipöllön myötä”, Leila Uotila kirjoi. elen lintuja ryhmän kau. eli, e. ä miten se oli niin eri näköinen”, Raimo Nuolikoski kertaa elokuun lopun tapahtumia. Nokialainen Nuolikoski oli vie. Ennen Enontekiön havaintoa mustapääsirkkuja oli havai. ”Se oli helly. Huomasin siinä selvästi muita värikkäämmän linnun ja mielessä kävi, e. isen häiriöalueen vuoksi”, kertoo BirdLife Suomen tiedo. ä se on poikanen.” Pöllö ei kuitenkaan aivan vastannut lintukirjan kuvaa sarvipöllöstä, mu. ”Siitä alkoikin varsinainen show.” Paljastui, e. Jos kameraan tallentuu hyvä kuva, hän julkaisee sen Facebookissa. ä Facebook-ryhmässä sen joku varmasti tunnistaa. Seuraavien päivien aikanakin tuli kyselyitä, e. a.” Järripeippoparven väripilkku ”Iso lauma järripeippoja oli syömässä maassa. i Suomen linnut -ryhmään toukokuussa 2018. “Joku kysyi heti, e. Tieto levisi harrastajien keskuudessa ja pian paikalla oli bongareita ruuhkaksi asti. aja Jan Södersved. Laji pesii muun muassa Kaakkois-Euroopassa ja Lähi-Idässä. ä kyseessä on kyläpöllönen, toinen Suomessa tava. Hän julkaisee kuviaan säännöllisesti someryhmissä ja omalla seinällään, joten hän pää. Sirkku oli kuitenkin jatkanut järripeippojen mukana matkaansa, eikä sitä enää nähty. Seuraavana päivänä Nuolikoski kävi otoksiaan läpi. LE IL A U OT IL A RA IM O N U O LI KO SK I KU VA T SH U TT ER ST O CK 56 suomenluonto.fi 56 suomenluonto.fi KYLÄPÖLLÖNEN M USTA PÄ ÄSIRK KU Järripeippo (koiras). Kyläpöllönen pesii lähimmillään Valko-Venäjällä. Luontokuvauksen harrastaja törmäsi pieneen pöllöön kuvausretkellä kotipaikkakunnallaan Hämeenlinnan Lammilla. Lintu voi myös suunnistaa väärään suuntaan esimerkiksi magnee. ”Sopiva tuuli on voinut viedä pöllön kevätmuuton pitkäksi. ä onko se siellä vielä. ävän näköinen. Tunsin pöllöjä silloin vielä huonosti, ja aja. änyt korona-aikaa mökillään Enontekiöllä luontoa kuvaten. elin, e. Laitoin si
äytyy kuivuessaan. Komulainen kuvailee itseään jopa hieman ötökkäkammoiseksi, mu. Facebookista löytyi Suomen ötökät -ryhmä, johon Komulainen lii. Asiantuntijayhteisön apua lajintunnistukseen saa iNaturalist-sovelluksen tai Laji.fi:n foorumin kautta. ää, ja Esko Hirvonen on myös aktiivisesti Sieniseuran ryhmässä mukana. i jotain erikoista. i yhtey. ”Hän tuli paikan päälle, o. kertoo, e. a, mu. Sienten parissa nähtävää silti rii. Hän määri. Tähdet tuikkivat kukkapenkissä Hämeenlinnalaisesta villiviinipenkistä pilko. eli ensin, e. eluja ja vinkkejä siitä, mitä perhoselle kanna. i lajiksi kukkamaatähden.” Lahden mukaan lajin tunnistaa helpoiten siitä, miten se käy. Havainto kirvoi. ivat kuvan julkaisemista somessa. i valtavasti kommen. a kukkamaatähti on hyvin harvinainen ja arvioitu eri. ES KO H IR VO N EN M O N A KO M U LA IN EN KUKKAM A ATÄHTI PÄ Ä K ALLO KIIT ÄJÄ SH U TT ER ST O CK. Lajin varsinainen elinympäristö pää. ain vain muutama, jos sitäkään. ä se on jotain muovista. Hyönteistutkija Reima Leinonen o. i kuvan löydöstä Suomen Sieniseuran Facebook-ryhmään. Kukkamaatähdellä sakarat kuivuvat takaisin kippuraan. a ilmaantuu silloin tällöin puutarhoihinkin kalkin perässä. ä voi kun näkisi”, Komulainen kertoo. äin uhanalaiseksi. Mikään maatähdistä ei ole yleinen, mu. Suomen maaperä on luonnostaan hapan, joten sopivia kasvupaikkoja on harvassa. yy jo Välimeren pohjoispuolelle, mu. Kaikilla maatähdillä itiöemän ulompi kerros avautuu sakaroiksi itiöitä sisältävän pallon ympärille. Hirvonen lähe. Näy. Hirvosten havainnosta on juuri kulunut neljä vuo. Se oli varmaankin yri. a hieno kokemus kasva. ä havainto herä. i kuvan. elija Tea von Bonsdor. Luonnontieteellisen keskusmuseon suojelusuunni. Sieniä harrastava puoliso Esko Hirvonen kuitenkin hoksasi, e. ä ja kävi lopulta hakemassa perhosen. Pian sieniasiantuntija Mauri Lahti soi. änyt hakea lämpöä vanhan lampolan seinästä ja tipahtanut maahan”, hän arvelee. i silti kiinnostusta ympäröivään luontoon. yi ja lähe. Samalla löytäjä sai ka. a maatähti ei ole näy. äisi kiinnostusta. Komulaisen lapset ehdo. eitä. en elokuussa. Pääkallokiitäjiä löydetään vuosi. i. ”Edellisyö oli ollut todella kylmä. eja, onni. ”Moni sanoi, e. ”Tämä on paras ryhmä, johon olen tutustunut.” LAJI.FI Suomen Lajitietokeskuksen sivustolla voit tutustua lajeihin, selata havaintoja sekä tallentaa omat havaintosi. Hän arvasi, e. aisi tehdä. äytynyt uudelleen. ”Pääkallokiitäjä”, vastaus tuli nopeasti. suomenluonto.fi 57 Harrastajien haavelaji Kuhmolainen Mona Komulainen löysi pihaltaan suuren kuolleen perhosen vuosi si. Riitt a Hirvonen aja. ä penkissä kasvaa maatähti. ä laji viihtyy kalkkipohjaisilla niityillä, mu. ävää perhosta ihmeteltiin perheen voimin. avat tiedot harvinaisesta lajista. a vaeltavat perhoset päätyvät joskus Suomeen asti. i tarkat kuvat ja mitat ja vei näy
Kotipaikka. Inkeri Markkula. Mitä. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Tärkeintä luonnossa. Turvapaikka, suuri innoituksen lähde. TEKSTI RIITTA VAURAS KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ Pohjoinen puhuu Kuka. Kirjailija, filosofian tohtori, tutkija. Turku. Motto. Ole itse se muutos, jonka haluat maailmassa tapahtuvan. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Kirjailija ja tutkija Inkeri Markkulan rakkaus pohjoisen luontoa kohtaan synnytti niin väitöstyön kuin uuden romaanin
Nykyisin toki on aurinkopaneelit ja puhelinyhteys. Siellä ei ole sähköä tai muita mukavuuksia. Kaunokirjallisuutta hän ei kuitenkaan jätä. Niiden kitiinikuoret säilyvät tuhansia vuosia maaperässä. Markkula viettää edelleen paljon aikaa vanhempiensa mökillä. suomenluonto.fi 59 ”Valitsin sammalpunkit. Ainekirjoitusvihot täyttyivät kerralla.” Lisää empatiaa Kustantamot lähettivät monet Markkulan tekstit takaisin, mutta romaanin Kaksi ihmistä minuutissa (Gummerus 2016) käsikirjoitukseen kustantaja tarttui oitis. ”Huomasin, että palsasoiden selkärangattomia on tutkittu vähän. Jo pikkutyttönä tuumasin, että haluan kirjoittaa kirjoja. Esikoisteos sijoittuu Thaimaahan ja se sai kiittävän vastaanoton. Väitöstyössään hän on ollut oman tien kulkija. Sen näyttämöitä ovat ilmastonmuutoksen myötä ”väärään asentoon vääntyvä” luonto Pohjois-Kanadassa ja -Suomessa. Niiden kitiinikuoret säilyvät tuhansia vuosia maaperässä.” T urun kirjamessujen lavalla on vaatimaton, hentoääninen kirjailija. Huippu-urheilijan ylellisestä elämästä kertovaa juttua ennen oli riipaiseva dokumentti Thaimaan köyhyydessä malariaan kuolevista ihmisistä. ”Kuulen sen ihanan suhinan, kun soutuvene halkoo järven kaislikkoa”, huokaa tutkija ja kirjailija, jonka tekstissä äänimaailmat ovat tärkeitä: He kuvittelevat yhdessä Auyuittuqin, maan joka ei koskaan sula, maan jonka keskellä kohoaa jäätikkö, jonka sisällä on sinisiä luolia ja pinnassa railoja ja joka jyrisee ukkosen lailla silloin, kun upirngaaq päättyy ja kesä todella alkaa. Kirjallisuusluettelo kirjan lopussa kertoo kirjailijan tutkijataustasta. ”Olen itse äiti. Hänen mukaansa hyvän kirjallisuuden voima on siinä, että se lisää ihmisten empatiakykyä ja suvaitsevaisuutta. ”Tein vapaaehtoistyötä merieläinten suojelujärjestössä Costa Ricassa.” Esikoiskirjan aiheen kirjailija sai Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä. Kolmannen osan valokeilassa tulee olemaan valtameri.” 1980 ”Olin ensimmäisen kerran Lapissa kolmivuotiaana. Olisi opittava näkemään asioita myös niiden näkökulmasta.” Markkula on vastikään aloittanut post doc -tutkijana Oulun yliopiston hankkeessa, jossa selvitetään ilmastonmuutoksen kulttuurisia vaikutuksia. Hän muutti parikymppi senä kotikaupungistaan Kotkasta Rovaniemelle, missä hän on moneen otteeseen tehnyt töitä Arktisessa keskuksessa. Hän tutustui alkuperäiskansaan kuuluvaan mieheen, joka oli vauvana adoptoitu valkoiseen perheeseen. Toinen, kaunis todellisuus Tapaan Inkeri Markkulan Aurajokirannassa. ”Esikoiskirjani sijoittuu tropiikkiin ja tämä uusi arktikumiin. Ympäröivät metsät, kuten kaikki luonnontilaiset metsät on suojeltu. Markkula kertoo saaneensa romaaninsa aiheen tutkijavierailulla Kanadassa. Pitkäaikainen haaveeni täyttyi, sillä uneksin kirjailijan työstä jo 7-vuotiaana.” 2047 ”Asun maalla, viljelen vihanneksia ja minulla on lapinkoira. Messulavalla kirjailija korostaa uuden kirjansa kantavaa teemaa, alkuperäiskansojen oikeuksia. Jäätiköt jatkavat sulamistaan, mutta ihmiskunta on viimein lopettanut fossiilisten polttoaineiden käytön.”. Siksi tutkin kirjoissani myös sosiaalisen ja biologisen äitiyden problematiikkaa.” Markkulan herkänsoljuva teksti antaa lukijalle paljon tietoa. Pohjoisen luonnon tutkija on asunut myös Reykjavikissä ja Huippuvuorilla. ”Tämä irvokas juttuasetelma pani minut kirjoittamaan sen tarinan”, Markkula kertoo. Markkula kuvaa muutosta yksilöiden näkökulmasta: Suuret ikiroutaiset palsat, joiden mukaan lapsena suunnistin ja joiden päällä söin eväitä Martin kanssa, olivat romahtaneet, lysähtäneet vesipinnalle kuin auki viilletyt eläimet. Lajistomuutokset kertovat ympäristömuutoksista.” Pohjoisen ystävä Markkula oli jo pikkutyttönä. ”Kun taas äärioikeisto ja rasistinen puhe nostavat päätään, minulle tuli pakottava tarve kirjoittaa juuri tämä tarina.” Maa, joka ei koskaan sula (Otava 2021) on Inkeri Markkulan toinen romaani. Sanat ovat painavia. Parhaillaan hän rakentaa trilogiaa. Rakkaus pohjoisen luontoon syttyi.” 2009 ”Lapseni syntyi. Keväällä 2020 hän väitteli tohtoriksi Turun yliopistossa aiheenaan palsasoiden sammalpunkit. Thaimaassa kirjailija ei ole vieraillut, mutta tropiikkiin hän sai tuntumaa opiskeluaikana. Valitsin kohteekseni sammalpunkit. ”Mikroskooppi on lumoava väline. Se näyttää toisen todellisuuden kauneuden”, Markkula sanoo. ”Lapsena vietin paljon aikaa yksin, metsiä koluten ja tarinoita kirjoittaen. ”Toivon, että ihmiset tuntisivat myötätuntoa myös eläimiä kohtaan. Alle millin mittaiset hämähäkkieläimet ovat hyviä ilmastonmuutoksen indikaattoreita. Äitiys profiloi minua kirjoittajana.” 2016 ”Esikoiskirjani Kaksi ihmistä minuutissa ilmestyi. ”Kotoa Kotkasta lähdimme joka talvi Lappiin.” Kaikki kesät perhe vietti saaressa Keski-Suomessa
KUIN PUNAISET MALJAKOT Rahkasammaleen itiöt ovat jo kypsyneet ja lentäneet pesästä. Punertavat pallurat kuvasi Hannu Rasiranta 30. syyskuuta Hämeenlinnassa Hauholla. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto. Illan pimetessä taivas alkoi selkiytyä. . TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä ett ä netissä. /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi REVONTULET ROIHUSIVAT ”Olimme mökillä mieheni kanssa. lokakuuta.. Onneksi jaksoin valvoa, ihan mökin rannasta kuvasin tämän.” Anne Keskivinkka ihasteli taivaantulia Kokkolassa 13. Olin jo seurannut revontulivahdista, ett ä voisi olla revontulia yöllä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion
HIPPIÄISEN HÖYHENHUOLTO ”Hippiäiset ovat hauskuutt aneet viime päivinä. . . lokakuuta. lokakuuta Salon Halikossa.. Sirpa Jyske kuvasi linnun Virroilla 20. Ruokailuhetken loppuvaiheessa emä rupesi puhdistamaan nuolemalla vasojen kaulan seutua, ja vasat yhtyivät seremoniaan.” Kari Höltt ä tallensi herkän hetken Mynämäellä Mietoisissa 2. Takaa-ajon lomassa ehti maistella myös sientä. lokakuuta. lokakuuta. syyskuuta Kouvolassa. ENSILUMI Ensilumi yllätt i taas niin punatulkun kun autoilijankin. Niitä on näkynyt useita, ja ovat tulleet yllätt ävän lähelle.” Rauno Mäkinen kuvasi Euroopan pienintä lintua pesupuuhissa 13. KAURISPERHEEN AAMUPESU ”Kaurisemä vasoineen oli tullut ruokailemaan mustikkavarvikkoon. SUMUISEN AAMUN TAIDETEOS Anja Mustamaa ikuisti hämähäkin seitin 28. ORAVAN VÄLIPALA Kaksi oravaa touhuili Kanavasaaressa Joensuussa. Jaana Saarelainen kohtasi pörröhännät 19. suomenluonto.fi 61 .
l. Jopa tupakantumpit ja -. iä hyväkseen samaan tapaan kuin Englannissa 1950-luvulla aamuisin jae. Talitiaiset hakkaavat takapihallamme rikki pahvilaatikot, puutarhatuolien istuintyynyt, styroksin ja muun. amalla niitä alkutekijöihinsä. Mikä hyvänsä aine, joka muistu. Tämän ilmiön ovat monet havainneet. kirjeellä tai kortilla osoi. Ne pudo. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Miksi. ä ja kesää. iin kuopille pitkin ikkunankarmeja. aa lahoa puuta, kuohkeaa maata tai turve. /kysy-luonnosta tai . 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Ki. autuvat maahan, hakeutuvat puunrungoille, rakennusten seinustoille tai kaivautuvat ruohotuppaaseen odo. lomakkeella, joka löytyy osoi. erit tuhkakupista revitään, ja ikkunaki. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkäranga. a, kelpaa tinteille. omat sekä niiden toukat etsiytyvät talvehtimaan. Ihminen tuo. eesta suomenluonto.. . SEPPO VUOLANTO Tiaiset pihakalusteiden kimpussa Kun hyönteiset piiloutuvat talveksi, talitiainen joutuu etsimään sinnikkäästi. i lienee ainoa mainitsemistani aineista, josta talitin. ien aikaan ki. PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . aa paljon erilaisia houkutuksia, joista tuloksena on tavallisesti vesiperä. Vaahtokumi tai -muovi, pehmeä pahvi taikka muu vastaava repeävä ja hajoava materiaali kiehtoo. ujen maitopullojen korkin alle kerääntyny. omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia.. Ehkä tiaiset oppivat peräti käy. Perhoset, kovakuoriaiset ja muut pienet selkäranga. i saa ravintoa, koska siinä on pellavaöljyä. a kevä. ä kermaa. Käytös johtuu siitä, e. ä syksyllä hyönteisravinto ehtyy ja tiaiset alkavat hakea syötävää uusista paikoista. Hiovatko ne nokkaansa niihin, syövätkö niitä vai mitä. ikin noki. ämään ki. Talitiaiset alkavat etsiä ravintoa näistä paikoista tutkimalla huolellisesti sopivan tuntuista kohtia ja materiaaleja hajo. amaan uu. Näin tapahtuu erityisesti syyskesällä ja syksyllä. eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki
Krii. Itse ihme. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Kuonokas portaikossa Mikä eläin on kuvassa. Ehkä siksi näihin voi törmätä taajama-alueella vähintään Oulun korkeudella asti. HELI VAINIO Sarvikuonokas on yksi Suomen painavimmista kovakuoriaisista. . Laji on siis melko yleinen, joskin näihin törmää ymmärrettävästi useammin maaseudulla. Ovatko nämä miten yleisiä Suomessa. Nilkkojensa päässä lajilla on pienet kynnet, jolla sen kelpaa kiivetä, mu. Se kiipesi hyvin, mutt a oli muuten hidas ja kömpelö. H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O TO N I AS IK AI N EN. ain monipuolisissa ja myös ihmistoimintaan lii. Nämä hitaasti kehi. ä näkemäsi yksilö on eksynyt portaikkoon samasta syystä, eli valon vuoksi. Saa. Koiraan päässä on mahtava sarvi, mutta naaraalta se uupuu. Sarvikuonokkaat tulevat melko vaatimattomienkin valojen perässä eri paikkoihin illan hämärtyessä. Laskeuduin Iisalmen keskustassa kerrostalon pyörävarastoon ja huomasin ulkoportaissa tämän laskeutumassa portaita alas. a kuonokkaat eivät pure, joten sisälle eksyneet voi kiiku. a mikään elegan. Se on näy. Meni helposti nurin, eikä meinannut päästä omin avuin takaisin jaloilleen. aa olla, e. ä toukka saa kehittyä rauhassa pitkän tovin – jopa kolmesta viiteen vuo. istä lajin kehi. aiset toukat suosivat esimerkiksi komposteja, pitkäaikaisia maatuvia ryönävalleja merenrannoilla ja harvinaistuvia paljaalle maalle peruste. Kuvassa on sarvikuonokas (Oryctes nasicornis), yksi suurimmista tai vähintäänkin painavammista kovakuoriaisista maassamme. ävä laji, jonka vatsapuolen oranssina hehkuva majesteetillinen karvoitus hakee vertaistaan. ymiselle on, e. a. Koostaan huolima. yvissä materiaaleissa. aa rauhassa pihamaalle. Otus oli hätkähdytt ävän iso. i maastojyrä kuoriainen ei kuitenkaan ole, kuten totesitkin. elin eräänä kesäiltana, mikä ihmeen olio valaistulla parvekkeella riehuu ja kolistelee äärimmäisen sinnikkäästi, kunnes se paljastui ees taas pöristeleväksi sarvikuonokasnaaraaksi. Lajin jyhkeät ja kaksi kertaa aikuisen kuoriaisen mi. uja karjanlannan säilytyspaikkoja. yvät toukat viihtyvät verra
Pesänsä se kaivaa aurinkoisiin hiekkarinteisiin ja käytävät voivat olla jopa metrin pituisia. Koska rusakon poikaset kykenevät syömään kiinteä ravintoa jo elämänsä toisella viikolla, ne eivät ole kehityksessään täysin riippuvaisia imetyksestä. a niitä hajoaa kohdussa reabsorptioksi kutsutussa tapahtumassa. a se on jo varsin yleinen maan eteläosissa. Syntymäpaino vaihtelee 100–150 gramman välillä. Nyt elokuun lopulla se imett ää edelleen joka ilta. HEIDI KINNUNEN Mikä hyönteinen kaivautuu seinän vierestä. . aa rasvaisempaa ja parempilaatuista maitoa kuin sen laihemmat lajikumppanit. Se ruokkii kaikkia kerralla noin minuutin ajan hämärän korvalla. Yksi ei tahdo mahtua joukkoon. ävästi aiheuta merki. Kauanko vielä saamme seurata perheen kasvua. Kysymyksen havainto lähes tuplasti pidemmästä imetyksestä poikkeaa tavallisesta, mu. ää poikasiaan noin kuukauden ikäisiksi. Jos kysymyksen erityisen hedelmällinen naaras on onnistunut säily. Laji ei ole rakennuksille haitallinen eikä tie. Suomeen mehiläishukka on levinnyt vasta 1940-luvulla, mu. Kesäkuu on rusakon poikasille hyvä aika syntyä. Onko se rakennukselle haitallinen. Seitsemän poikasta rusakolla on poikkeuksellisen korkea määrä. aa seli. aa. a saa. Kolot ovat todennäköisesti mehiläishukan (Philanthus triangulum) pesäkäytävien suuaukkoja. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Pihallamme ruokaili rusakko toukokuussa ja se synnytt i poikaset kesäkuussa. Tavallisesti poikasia syntyy 2–5. Normaalisti rusakko ime. Jos talvi on ollut rankka, ei kevä. Kun vihreää ruokaa paljastuu, emon tilanne helpo. ä varhaiset keväät saavat lisääntymisen käynnistymään aikaisin, ja poikueita syntyy vielä myöhään syksyllä, jos säät sen sallivat. iita pedoille. Lisäksi poikaskuolleisuus on suurta erityisesti ensi kertaa synny. aa pidentää lisääntymiskau. Sää on kohtuullisen suotuisa ja vihreää ravintoa ja piilopaikkoja on runsaasti. Naaras, jolla on hyvät rasvavarastot, tuo. Suuren poikueen poikaset kasvavat silti hitaammin kuin pienemmät pesueet. ämään enemmän poikasia kuin pienemmät. Kuukauden kulu. Hedelmöityneitä munasoluja on aluksi paljon, mu. Poikaset, jotka eivät pysy päiväsaikaan kasvillisuuden suojissa, ovat erityisen al. Eri yksilöiden pesät sijaitsevat usein lähellä toisiaan yhdyskuntina. Niiden paino 6–7-kertaistuu ensimmäisen kolmen viikon aikana. Ilmastonmuutos saa. . Tiedetään, e. Rusakon poikaset syntyvät hyvin kehittyneinä ja silmät auki. Hyvälaatuinen maito on arvokasta poikasille, jotka saavat maitoannoksen vain kerran vuorokaudessa. JUHO PAUKKUNEN Rusakon onnekas suurperhe Harmiton hukka K Y S Y L U O N N O S TA TU IJ A PA LK EE SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O Emo imett ää piiloutuneita poikasia kerran vuorokaudessa.. Suurimmat ja painavimmat naaraat kykenevät synny. Poikasten kasvu on hyvin nopeaa. ävää hai. Onko sillä pesä kuivassa hiekassa. aa myöskään mehiläistarhaukselle Suomessa. alven ensimmäiseen poikueeseen synny montaa jälkeläistä. Isokokoisella emolla voi siis rii. Suurin tietooni tullut raportoitu poikuekoko on kahdeksan. Poikasia on seitsemän. yä poikueen tavallista suuremmalla koolla. ävillä ja vanhoilla naarailla. Mehiläishukka on petopistiäisiin kuuluva laji, joka on erikoistunut saalistamaan tarhamehiläisiä jälkikasvunsa ravinnoksi. ämään koko poikueensa, se on harvinaisen onnekas. Poikueita rusakoille ehtii syntyä vuodessa kolme tai neljä. a. ua syntymästä puolet poikasista on usein jo menehtynyt. ää maitoa suurellekin poikueelle, koska täysimetyksen ponnistus on lyhyt
. Tarkemmin katsott una vedessä näytt i olevan ehkä jonkinlaista levää. . Vedessä kelluva mikroskooppisen pieni kasviplankton lisää keltaista väriä, jolloin vesi saa kellanvihertävän sävyn. ää päivänvalossa siniseltä. Tästä syystä planktonpitoinen vesi näy. Aallonpituudeltaan lyhyt sininen valo hajaantuu tehokkaammin kuin valo, jolla on pidempi aallonpituus. Lukijan lähe. Mistähän mahtaa olla kysymys. Niini oli arvokas veronmaksun väline, mikä koitui monien lehmusesiintymien kohtaloksi. avat auringonvaloa. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikä on tämä koivun tapainen kasvi. unut lieju voi antaa sille ruskean sävyn. elemään muun puuston alla sellaisilla paikoilla, mistä lehmuksia – ehkä kokonaisia metsiköitä – tuhoutui niinen kiskonnan seurauksena menneinä aikoina. Myös isojen metsälehmusten alaoksat ovat riippuvia. ää yleensä siniseltä. Kuvassa näkyvä lehtipuu on metsälehmus eli niinipuu (Tilia cordata). Laskeva aurinko on lähellä taivaanrantaa, joten vedestä tulevat heijastumat osuvat parhaiten katsojan silmiin ja kameran linssiin. Se johtuu vedessä olevista pienistä osasista, jotka hajaannu. Lehdet ovat vähän samett isemmat kuin koivulla. a heijastaa keltavihreää säteilyä. HEIKKI NEVANLINNA JA N I Veden monet värit Sinnikäs niinipuu M AT TI H AU TA LA H TI Plankton saa veden pinnan hehkumaan väreissä.. Lehmuksen sisäkuoresta saatiin sitkeätä niintä, josta tehtiin mm. ämässä valokuvassa on pieni lampi, jonka pinnalla on runsas orgaaninen keijusto. Nämä ovat todennäköisesti jonkun paikalla aiemmin kasvaneen puun kantovesoja, joille on ominaista tuollainen lamoava eli maata myötäilevä kasvutapa. Veteen sekoi. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Huomasin sateenkaaren väreissä hohtavan lammen pinnan. ää vihreältä tai oranssilta auringonnousun tai laskun aikaan. Kasvaa ositt ain maata pitkin. köysiä ja kalaverkkoja. Kasviplankton sisältää klorofylliä, joka imee itseensä sinistä ja punaista valoa, mu. anut sitä sinni. Metsälehmuksen kyky vesoa ja sietää varjoa on au. Luulin ensin, ett ä siinä on öljyä, koska efekti oli samanlainen. Kirkkaalla aurinkoisella ilmalla järvien ja merien pinta näy. Samasta syystä pilvetön taivaskin näy
ua, kun käärmeet tappelevat. Käärme voi myös vahingossa purra itse itseään saaliista erehtyessään tai jopa haukotellessaan, sillä käärmeen leuat ja hampaat ovat paljon liikkuvammat kuin ihmisen ja sillä on pehmeää ienkudosta, joka voi osua hampaiden tielle. u, e. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA – L A P S E N K Y S Y M Y S L U O N N O S TA Onko kyyn purema toiselle kyylle vaarallinen. Purema voi silti olla vaarallinen, jos se vahingoi. Käärmeet pystyvät säätelemään hampaista purkautuvan myrkyn määrää, mu. ävästi kyyt ovat kuitenkin aika sopuisia otuksia, eivätkä ne tavallisesti edes kevään kiivaimmissa kosiomenoissa pure toisiaan. Myrkkykäärmeet ovat yleensä vastustuskykyisiä oman lajinsa myrkylle. ävän yleisiä, jo. i myrkylle syntyy, kun pieniä määriä myrkyn ainesosia päätyy jatkuvasti käärmeen verenkiertoon sen päässä olevista myrkkyrauhasista. Tie. ONNI, 5 V. Saman lajinkin käärmeiden myrkyn koostumuksessa on eroja, joten joidenkin lajitoverien purema voi olla kyylle vaarallisempi kuin toisten. JA N I SE PP ÄN EN / VA ST AV AL O . Puremia voi sa. a tällaiset vahingot ovat ilmeisesti silti rii. aa tärkeitä elimiä tai tulehtuu pahasti. ä immunitee. On myös ehdote. Toisen kyykäärmeen puremaksi joutunut kyy ei siis ole vaarassa kuolla myrkytykseen. a luonnonvalinta on tehnyt useimmista myrkkykäärmeistä immuuneja omalle myrkylleen. MAIJA KARALA Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/
Häneen on vaikeampi suhtautua välineenomaisesti kuin siihen. Hätkähdy. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. ävä ja silmiä avaava kirjoitus. Minusta eläinten arvo ei vähene, kun niistä käytetään sanoja mikä, se, poikanen, pesue jne. Yksinkertaisella sanaratkaisulla annamme eläimille arvoa ja lempeästi ohjaamme mie. Sivulla 28 on kuva metsäpeuroista ja siinä kuvateksti "Metsäpeura. isesta o. u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. EDELLINEN NUMERO TO IM IT TA N U T AN N A TU O M IN EN Tilaa netistä: www.linnox.com e-mail: linnox@linnox.fi Vaella silkeissä ! Silkki pysyy raikkaana ja on miellyttävä iholla sekä kylmässä lämmin kuumassa viileä. – Anne Lahtinen, Tampere Ei inhimillistystä Numerossa 8/2021 on artikkeli Aitoa elämää. kirjan Tekoja NYT! Maailmanpelastajan käsikirja (Otava 2020) voi. Aarne Hagman Oikaisu Suomen Luonnon kuvakilpailujutussa (SL 8/2021) oli sarvipöllökuvalla väärä kuvaajan nimi. – Johanna Räisänen, Turku Kiitos erityisesti hän ja he -pronominien käytöstä eläinten yhteydessä sekä empaa. Kuvaajaksi mainittu Emilia Saari oli lähettänyt kilpailuun myös hienon sarvipöllökuvan. Ristijärvi 2019". Oikea oheisen otoksen kuvaaja on Janne Mankinen. postikortilla: Suomen Luonto / Paras ju. ömiä robo. eja. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Minä en näe kuvassa äitiä lapsineen vaan metsäpeuravaatimen tai naaraan ja vasan. i Ronja Torniainen Lappeenrannasta. imään, mitä teemme kanssaeläjillemme, kun kohtelemme heitä kuin äly. Äiti ja lapsi talvilaitumella jäkäläkankankaalla. eesta. Toimitus Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Kerrankin realistista kuvausta luonnonvaraisten eläinten elämästä ihmisen muokkaamassa ympäristössä. Silja Annilan ym. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä paras juttu oli Aitoa elämää. Alusasut naisille ja miehille, pyydä esite : Linnox Silk Oy Lehdesniityntie 3 i 141 Lehdesniityntie 3 i 141 00281 Helsinki puh: 040 550 6243 vain 118€ + toimitusmaksu Miesten tai naisten KERRASTO Tilaa Suomen Luonto Digi! 4,80 €/kk 4,80 €/kk Lehden tilaajille vain 2,50?€?/?kk suomenluonto.f i/digi suomenluonto.f i/digi. Osallistujien kesken arvotaan Juha Syvärannan kirja Meritunturit (Minerva 2020). Pahoittelemme virhettä. ÄÄNESTÄ . Varsinkin, kun kielessämme on erikseen kyseiseen eläimeen liitettäviä sanoja. Toivon todella, että muutamassa vuodessa etenkin somessa lähes säännöksi tullut tapa käyttää eläimistä inhimillistäviä sanoja ei leviäisi luonnontieteellisiin artikkeleihin. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 22.11.2021
Planetaarinen ruokavalio turvaa ihmisen lisäksi maapallon hyvinvoinnin. Tällaisessa tilanteessa ei aina tule ensimmäisenä mietittyä ilmastoystävällistä saati planetaarista ruokavaliota. Nyt pitäisi saada nopeasti jotakin syötävää ennen kuin kiukku iskee. Ilmastotietoiselle kuluttajalle planetaarinen ruokavalio kuulostaa tutulta: syö kasviksia, hedelmiä, täysjyväviljaa, palkokasveja, tyydyttymätöntä rasvaa sisältäviä öljyjä, kohtuullisesti kalaa ja kanaa ja vain hieman punaista lihaa. Kasviksia saisi pistellä poskeensa 500 grammaa, palkokasveja 100 grammaa, täysviljaa 230 grammaa ja pähkinöitä 50 grammaa päivässä. Ruokavaliotaan voi kuitenkin reivata valinta kerrallaan kohti parempaa ja ajatella samalla planeetankin hyvinvointia. Planetaarinen ruokavalio turvaa ihmisen lisäksi maapallon hyvinvoinnin. Planetaarinen ruokavalio turvaa ihmisen lisäksi maapallon hyvinvoinnin. Planetaariseen ruokavalioon siirtyminen voi tuntua hurjalta ajatukselta, koska sitä noudattamalla joutuisi luopumaan myös valinnanvapaudestaan. Kansainvälisen tutkijaryhmän vuonna 2019 julkaisema planetaarinen ruokavalio (Planetary health diet) katsoo aina vuoteen 2050, jolloin arvioiden mukaan meitä ihmisiä on maapallolla jo kymmenen miljardia. Lihasta ei siis tarvitsisi kuitenkaan luopua kokonaan. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVITUS MARIKA MAIJALA PLA N EETTA KIITTÄ Ä! Planetaarinen ruokavalio on ensimmäinen tiedeperustainen ehdotus globaaliksi ruokajärjestelmäksi. Lue lisää: eatforum.org/eat-lancetcommission/ K O T O N A 68 suomenluonto.fi. Etenkin ympäristöä kuormittavien eläinperäisten ruoka-aineiden kuten lihan sekä maitovalmisteiden käyttömääriä olisi syytä vähentää roimasti, jotta maapallon kantokyky säilyisi: esimerkiksi punaista lihaa voisi syödä vain 14 grammaa päivässä ja sata grammaa viikossa. Ruokavalinnoilla voi kuitenkin vaikuttaa paljon omaan ilmastokuormaansa. Ja maailma pelastuu. NÄLKÄ KURNII VATSASSA. Nappaan kaupan hyllystä valmiin voileivän, jonka syön sännätessäni eteenpäin. Ruokavalio turvaisi tälle koko maapallon kasvavalle väestölle riittävän ravinnonsaannin, ehkäisisi puutteellisesta ruokavaliosta aiheutuvia kuolemia ja jarruttaisi ilmastonmuutosta. Nyt uutterimmat suomalaiset lihansyöjät voivat kuluttaa lihaa jopa kilon viikossa
JOKO TAI Inkiväärillä piristett y omenapaistos omenaa pieni pala tuore a inkivääriä rkl sokeria Päälle: dl kaurahiutaleita / dl fariinisokeria dl sulate ua voita tai kasviöljyä LEIKKAA omenat ohuiksi viipaleiksi ja sekoita niihin hienonnettu inkivääri ja sokeri. Noin 70 prosenttia tuotannosta sijaitsee Ahvenanmaalla. suomenluonto.fi 69 K O T O N A TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA KU VA T IS TO CK PH OT O Popsi , popsi omenaa Kotimaisissa omenissa on makua joka puraisulla. Älä osta mitään -päivää vietetään taas lauantaina 27.11. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan!. Nosta viipaleet voideltuun uunivuokaan, sekoita päälle tulevat aineet murumaiseksi ja ripottele seos viipaleiden päälle. Paista 175 asteessa puoli tuntia. ONKO YHDEN PÄIVÄN OSTOLAKOLLA mitään merkitystä. Myös palveluiden ostaminen tavaran sijaan on ympäristöystävällisempi vaihtoehto, ja sillä on myös työllisyyttä piristävä vaikutus. SUUPAL A www.ruskovilla.fi JOULUN PEHMEIMMÄT PAKETIT Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Omenoita ei käsitellä säilöntäaineilla, joten maukkaat kuoretkin voi syödä. Vuonna 2020 Suomessa viljeltiin omenaa 308 omenatilalla. Nyt sesongissa ovat syysja talviomenat, jotka ovat parhaimmillaan lyhyen varastoinnin jälkeen. ja sitä olisi syytä kaikkien kokeilla. OSTOBUUMI VAI OSTOLAKKO UUDEN TUOTTEEN OSTAMISEN sijaan kannattaa suosia vanhan korjaamista, kierrätystä ja – vaikka vain päivän ostolakkoa. Päivä opastaa yksinkertaisempaan elämäntapaan ja omien kulutustottumusten tunnistamiseen
K U LT T U U R I Akseli GallenKallelan teos Palanut honka, hiiltynyt kelo on vuodelta 1906. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE AK SE LI GA LL EN -K AL LE LA : PA LA N U T H O N KA , H IIL TY N YT KE LO , 19 06 , Ö LJ Y KA N KA AL LE , YK SI TY IS KO KO EL M A KU VA : GK M /J U KK A PA AV O LA 70 suomenluonto.fi Kaukokaipuuseen Taiteilija Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) matkat merien yli ja aarniometsiin avaavat näkökulmia matkustamisen syihin ja kaukokaipuuseen. Monitaiteisen näyttelyn aikajänne ulottuu puurakentamisen varhaisista saavutuksista aina tekoälyn tuottamaan arkkitehtuuriin asti. Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttely Luontokeskus Haltiassa 9.1.2022 saakka, Haltia.com Puusta ja toivosta Arkkitehtuurimuseon näyttely Toivoa puusta sukeltaa puuarkkitehtuuriin siihen liittyvän toivon näkökulmasta. Kisan voiton vei vedenalaiskuvistaan tunnettu Pekka Tuuri Liskomies-otoksellaan. Hidasta matkustamista ja ilmastonmuutosta käsitellään myös nykytaiteen siivittämänä näyttelyssä Aikakoneita ja utopioita: Kaukokaipuu. Aikakoneita ja utopioita: Kaukokaipuu Gallen-Kallelan museossa 30.1.2022 saakka, Gallen-kallela.fi Luontokuvien helmiä Espoon Luontokeskus Haltiassa voi tutustua Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttelyyn, johon on koottu sarjavoittajia sekä muita kilpailussa palkittuja kuvia. Toivoa puusta -näyttely Arkkitehtuurimuseossa Helsingissä, 10.4.2022 saakka, Mfa.fi
Ilkka Herlinin ja Saara Kankaanrinnan vuosien varrella kirjoitetut terävät ja ajankohtaiset kolumnit erilaisista luontoaiheista on nyt koottu kirjaksi Luonnollisia ajatuksia (Teos 2021). KUN OTTAA huomioon, miten merkittäviä järvet ovat suomalaisille, on ihmeellistä, miten vähän meillä on julkaistu niistä tietokirjoja. Mitä me itse kukin voimme tehdä vesistöjemme hyväksi. Lisäksi sieltä voi lukea etymologisia pohdintoja järvien nimistä. Maapa llon historia on pullollaa n d r aa maa . Hänellä ei tosin ole ole korkeaa käsitystä niiden kerääjistä: ”Sienten kerääjinä tulevat kysymykseen etupäässä lapset ja vanhukset ja yleensä yksinkertaiset ihmiset.” Minulle arvokkainta kirjassa on katsaus Suomen suursienilajistoon, jossa kerrotaan myös eri lajien syötävyydestä. Aikamatkalle ympä r istök ysymyksien pariin vuosisatojen taakse vie Esa Ruuskasen, Paula Schönachin ja Kari Väyrysen teos Suomen ympäristöhistoria 1700-luvulta nykyaikaan (Vastapaino 2021). Kirja kertoo, miten järvet syntyivät ja kehittyivät jääkauden jälkeen, miten kivikautinen ihminen hyödynsi järviä, mitkä tekijät vaikuttavat veden laatuun ja vesikemiaan ja mitä kaikkea jääkannen alla tapahtuukaan talvella. J. Tässä 534-sivuisessa järkäleessä Rautavaara kertoo sienten keräilyja käsittelytavoista. Tähtikartan alla Tähtitieteellinen yhdistys Ursa on julkaissut maksuttoman Tähtikartta -sovelluksen. Sakari Salosen teos Viisi maailmanloppua (Gaudeamus 2021) selvittää, mitkä tekijät johtivat jo koettuihin viiteen suureen elämän joukkotuhoon. suomenluonto.fi 71 K I R J AT IHMISKUNNAN KOHTA L O . Löytyypä kirjan sivuilta reseptit haukiburgerille ja perinteiselle kuivasärjelle. Google Play & Apple Store suomenluonto.fi 71. SATU RÄSÄNEN Rakkaiden järvien oma kirja KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI SOVELLUS Muutoksen ja tuhon tuulia Sienet veivät mennessään AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Lasse Kosonen on sieniasiantuntija Tampereelta. Rivien välistä kuultaa rakkaus ja huoli maamme järvistä ja niiden tilasta. Ne eivät vastaa nykyaikaa, mutta kirjaa pitääkin tarkastella aikansa lapsena, pioneeriteoksena. Mobiililaitteen voi osoittaa kohti taivasta,ja tähtikartta kääntyy liikkeen mukana näyttäen, mitä siinä suunnassa taivasta juuri nyt on. Suomalainen vesiosaaminen ja järvitutkimus ovat maailman huippua ja myös tärkeä vientituote, josta kerrotaan esimerkkejä Afrikasta ja Kiinasta saakka. TOIVO RAUTAVAARA (1905-1987) oli maatalousja metsätieteiden tohtori, joka tuli tunnetuksi kasvien ja sienten käytön edistäjänä. K YSYMYS YMPÄRISTÖSTÄ . Kirja paljastaa, että muutoksen tuulet ovat riepotelleet niin kallioperää, ilmakehää kuin vesistöjäkin. Lauri Arvolan, Timo Huttulan ja Matti Leppärannan Suomalainen järvikirja (Minerva 2021) täyttää tämän puutteen komeasti ja varsin monipuolisesti, sillä on vaikea keksiä yhtäkään näkökulmaa, josta järviä ei kirjassa olisi tarkasteltu. Kirjan kirjoittajat ovat pitkien tutkimusuriensa aikana perehtyneet järvien ekologiaan, limnologiaan ja geofysiikkaan. Hänen väitöskirjansa Suomen sienisato (1947) oli ensimmäinen sienten käyttöä käsitellyt väitöskirja. LUONTO ON IHMISEN KOTI
suomenluonto.fi/lajikoulut Marraskuussa metsään TU O M O N IE M EL Ä. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi Kirjoja erikoistarjouksilla Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirja (yli 1000 lajia, 822 sivua) normaalihinta 104 € 85 € Suomen vesiperhoset normaalihinta 63 € Suomen kotilot ja etanat normaalihinta 48 € 35 € 15 € Suomen lukit ja valeskorpionit normaalihinta 32 € 25 € MUITA KIRJOJA: Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € normaalihinta 35 € Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € normaalihinta 30 € Suomen verkkosiipiset 30 € normaalihinta 49 € Perhoskompassi (Kaakkois-Aasia) 15 € normaalihinta 25 € www.tibiale.fi Tibiale ilmoitus suomen luonto 27.10.2021.indd 1 27/10/2021 12.50.39 L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I L U O N T O • R E T K E I L Y • K O T O N A • Y M P Ä R I S T Ö • B L O G I T • # M U U T O S • H I I L I H E L P P I . H in na t vo im as sa to is ta is ek si . jedu.fi/koulutustarjonta jedu.fi Ötökkätietoa Joululahjaksi HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Luontoja ympäristöalan perustutkinto • Luonto-ohjaaja Luonto-ohjaaja Haapavesi, alkaa 17.1.2022 tai joustavasti, toteutus monimuotoisesti lähiopetusta n. 040 150 8432 esa.siirila@jedu.fi Tutustu koulutustarjontaan ja hae . 044 769 2272 riikka-kaisa.nuolioja@jedu.fi Kalajoki . Tuotevalikoimaamme sisältyy runsaasti korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä. 1 päivä kuukaudessa Kalajoki, alkaa 10.1.2022 tai joustavasti, toteutus päiväopetuksena • Vastaanottovirkailija Vastaanottovirkailija Vastaanottovirkailija Vastaanottovirkailija Kalajoki, alkaa 10.1.2022 tai joustavasti, toteutus päiväopetuksena • Matka-asiantuntija Matka-asiantuntija Matka-asiantuntija Matka-asiantuntija Kalajoki, alkaa 10.1.2022 tai joustavasti, toteutus päiväopetuksena Luontoja ympäristöalan perustutkinto Kiinnostaako sinua työ luonnossa tai matkailun parissa. KOULUTUSKESKUS Kysy lisää Haapavesi Riikka-Kaisa Nuolioja p. Tähän aikaan vuodesta katseen voi suunnata esimerkiksi jäkäliin ja kääpiin, joiden eri lajeihin pääset tutustumaan verkkosivuillamme. 1 päivä kuukaudessa Matkailualan perustutkinto • Matkailupalvelujen tuottaja, Matkailupalvelujen tuottaja Matkailupalvelujen tuottaja Matkailupalvelujen tuottaja Haapavesi, alkaa 17.1.2022 tai joustavasti, toteutus monimuotoisesti, lähiopetusta n. Esa Siirilä p. F I Luonnosta kannattaa nauttia myös marraskuun hämärässä
Tämä setä aikoo panna kalman kielet lipomaan tyhjää vielä pitkään ja ehkä saada aikaan jotakin. Meitä ei kasvateta elämään tällä planeetalla, kunnioittamaan universumin mittakaavassa ainutlaatuista taivaankappaletta, joka olisi olemassa vaikka me emme olisi. LOPULTA LUONTO pitää meistä huolen. Luontokartoittajan tutkintoon kuuluu noin 850 lajin tunnistaminen maastossa. Mistä löytyy lajeja syvällisesti tuntevia biologeja vaikkapa luonnontieteellisten museoiden ja ympäristökeskusten rekrytoitavaksi. Ei haittaa, jos siinä sivussa tulee vähän provosoitua. Ehkäpä joku innostuu todistelemaan minun olevan väärässä. E n r o t h KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN. Syventäviä lajintuntemuskursseja pitäneet dosentit ovat katoava luonnonvara, ja sitä aukkoa ei ole helppo paikata. Ei, meidät kasvatetaan tavoittelemaan leveää elämää, kilpailemaan toistemme kanssa, voittamaan tai katoamaan luusereiden mustaan aukkoon. Lajikato ja monimuotoisuuden nopea katoaminen eivät ole vaikuttaneet opetuksen ja tutkimuksen painopisteisiin juuri lainkaan. DNA-perusteinen lajien tunnistus on lapsenkengissään. Millä tavalla, se riippuu meistä. Mikään ei ole tärkeämpää ja kiireellisempää kuin luonnon monimuotoisuuden selvittäminen ja varjeleminen. LAJEJA EI OPETETA tunnistamaan tai monimuotoisuutta ymmärtämään juuri lainkaan. Siispä: biologian opetus ja tutkimus ovat harhapoluilla. Pidin yliopistossa biologian peruskursseja noin 35 vuoden ajan. Kertoo paljon kouluopetuksen tasosta. ”Ai onko kasveillakin populaatioita?” kysyi eräs fuksi. Keskimääräistä biologian opiskelijaa ei luonto kiinnostanut, lajintuntemuksesta ja erityisesti kasveista puhuminen haukotutti. Nisäkkäät, linnut ja kalat kyllä hallitaan, mutta miten on yhtä tärkeiden sammalten, jäkälien, sienten ja niveljalkaisten laita. Ihan hyvä sinänsä, mutta Suomessa on yli 45 000 lajia. Ei paljon hetkauttanut, että eläinten olemassaolo riippuu täysin kasveista, sienistä ja mikro-organismeista. Lajien opettelu oli vanhanaikaista, jotain ihme 1700-luvun touhua. NYT KOULUTETAAN vähintäänkin tarpeeksi geneetikkoja, molekyylibiologeja, fysiologeja ja virologeja. Vuosien vieriessä kävi yhä selvemmäksi, että koulujen opetusohjelmien laiminlyönnit ja vääristymät olivat tehneet tehtävänsä. Yhteiskunnan ja koulutusjärjestelmien prioriteetit ovat siinä suhteessa täysin pielessä. Biologian ohivedot ”Lajien opettelu oli vanhanaikaista, jotain ihme 1700-luvun touhua.” Johannes Enroth on elämään rauhoittunut kasvitieteilijä Helsingistä. suomenluonto.fi 73 T ämän vuoden viimeisessä kolumnissaan Johannes-setä ajatteli puhua suunsa puhtaaksi. Tekemään sinänsä tärkeää, mutta juuri nyt toisarvoista tutkimusta, joka julkaistaan ”alan huippusarjoissa”
L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Keinovalon kiilassa Keinovalo ei ainoastaan houkuttele hyönteisiä lamppujen lähellä väijyvien hämähäkkien saaliiksi, vaan vaikuttaa niiden elämään monin tavoin. Tämä johtuu lamppujen tuottamasta ultraviolettisäteilystä. On havaittu, että LED-valaistus häiritsee perhostoukkien ruokailua ja vähentää toukkien määrää enemmän kuin oranssit SPN-lamput, joilla teiden varret on perinteisesti reunustettu.. Olen yöperhosiin liittyvän taideprojektin parissa työskennellessäni oppinut, että hyönteisiä houkuttelevat erityisesti katuvalaistuksessa aiemmin yleiset elohopealamput. Eri hyönteislajit ja kehitysvaiheet kuitenkin reagoivat valoon eri tavoin, ja aallonpituudella on väliä. Valosaasteen ajatellaankin olevan yksi hyönteiskadon syistä. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. Viime vuosina vanhoja katulamppuja on vaihdettu energiatehokkaampiin LED-valoihin, joiden on arveltu olevan myös hyönteisystävällisempiä
75 suomenluonto.fi V I N J E T T I 75 V I N J E T T I Retkellä Tuntsan tuntureilla Ky yrälohi valtasi Tenon Mika Honkalinna ja lähimetsän kauneus 75 suomenluonto.fi suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @SuomenLuonto @suomenluonto M A RK U S VA RE SV U O Ky yrälohi valtasi Tenon Mika Honkalinna ja lähimetsän kauneus Viisas väki 10/2021 ilmestyy 9. joulukuuta E N S I N U M E R O S S A suomenluonto.fi Esittelyssä korppi ja muut varislinnut Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. i/digi. i Digitilaus: www.suomenluonto
Voiko Saimaan järvilohikannan elvyttää risteyttämällä. voimme siitä oppia. Retki Etelämantereen kuumaan menneisyyteen 300 vuotta luonnonkuumaan menneisyyteen Miksi muurahaissinisiipi on erittäin uhanalainen. Saaristomeren rehevöi tyminen – ulkomeren arvoi tus Voiko Saimaan järvilohiVieraana vuorijumalien valtakunnassa #muutos-tiedejutuissa tutkijat pääsevät ääneen. Helenalla – mitä Helenalla – mitä voimme siitä oppia. maaperään ja takaisin Selviääkö arktisten kylmien vesien fossiili ilmaston lämpenemisestä. Pysy kuulolla! M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A w w w . /muutos #muutos-verkkolehden podcast-sarja alkaa lokakuussa. V I N J E T T I Palautusviikko – Kohtaavatko pölyttäjät ja kukkakasvit enää toisiaan ilmastonmuutoksen edetessä. Hiilen matka ilmakehästä maaperään ja takaisin KU VA O LL I AA LT O / VA ST AV AL O Suomen Luonto julkaisee kymmenen tiedeartikkelia luonnon muutoksesta. m u u t o s l e h t i . f i. Miksi ilmastonmuutos iskee tunteisiin. Miksi ilmastonmuutos iskee tunteisiin. Lue artikkeleita ja blogeja: suomenluonto. Toimittaja Juha Kauppinen keskustelee monimuotoisuuden tutkijoiden kanssa. Miksi ilmastonmuutos iskee tunteisiin. Selviääkö arktisten Selviääkö arktisten kylmien vesien fossiili kylmien vesien fossiili ilmaston 300 vuotta luonnonsuojelua Saint Helenalla – mitä voimme siitä oppia