Suomen Luonto 9/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KOTIPIHAN LUONTO YLLÄTTI HEIKKI WILLAMON ANNI KYTÖMÄKI SAMMALIEN PARISSA EKOLOGINEN KOMPENSAATIO KOTIPIHAN LUONTO YLLÄTTI Missä metsä. Suomen metsien. H Y Ö N T E IS T E N S O S IA A LI N E N E L Ä M Ä . Hoivaavat hyönteiset Moni hyönteinen pitää hyvää huolta jälkikasvustaan. A N N I K Y T Ö M Ä K I JA S A M M A LE T. E K O LO G IN E N K O M P E N S A A T IO . W IL L A M O N JA N IIT T Y S E N LU O N T O P IH A . LI N T U JE N IK Ä . O R A V A N M E T S Ä . Selvitimme Suomen metsien oravakadon syitä. IRTONUMERO 9,70?€ 9/2022 S U O M E N LU O N T O 9 | 2 2 2 L A N TA K U O R IA IS E T
Hiiret ja myyrät huomaavat sen jo kaukaa. LO PP U SY KS Y. 2 suomenluonto.fi Pukuhuolia KUVA ARI KUUSELA TEKSTI HEIKKI VASAMIES VALON VÄHENEMINEN käynnistää lumikon karvanvaihdon. Jos säät ovat leudot eikä lumi sada maahan, kokovalkoinen talvipuku tekee lumikosta metsässä vilistävän huutomerkin. Välttääkseen yläilmoista yllättävät petolinnut lumikon kannattaa piileskellä kivien koloissa ja puiden runkojen alla
suomenluonto.fi 3
34 Valon ja varjon talo Heikki Willamon ja Kikka Niittysen kotipihan luonto paljastui yllättävän rikkaaksi. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S Suomen Luonto 9/2022 Muurahaiset ovat oivaltaneet, että yhteistyössä on voimaa. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Lydia Lehtola 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Johannes Enroth 74 Luonnoksia: Paula Humberg. TA PI O KU JA LA 16 62 Kysy luonnosta: Miksi kuusen kuori repeilee. 42 Merikihun pitkän iän salaisuus Suomen vanhimmaksi elänyt lintu on merikihu, ja muutenkin merilinnut ovat usein ikänestoreita. 44 Voiko luonnon korvata. Hän ylistää niiden elämäntapaa ja lajikirjoa. 14 Elämä lannan varassa Sontiainen kerää läjästä lantavaraston, jolle on muitakin ottajia. 26 Sammalten lumoissa Anni Kytömäki hämmästeli sammalia jo nelivuotiaana. Paperimuurahaiset kantavat taakkansa yhteistuumin. Se lupaa paljon, mutta ei ole vailla ongelmia. Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio on tulossa luonnonsuojelulakiin. 16 Sosiaalista sakkia Hyönteiset hoivaavat jälkikasvuaan ja kommunikoivat monin tavoin keskenään. Miksi merielämä on terveellistä. Pörröhäntä kuuluisi punaiselle listalle. 50 Orava tarvitsee oikean metsän Orava on vähentynyt Suomen metsissä, sillä nykymetsät eivät näytä tarjoavan sille kylliksi ravintoa
26 50 Orava tarvitsee monipuolisen metsän, joka tarjoaa ravintoa ja suojaa. – KUVA: TIINA KILPIJÄRVI / VASTAVALO . Esseessään Anni selvittelee ihmisten sammalsuhdetta, sammalten ihmissuhdetta ja maan pienimpien suurta menneisyyttä. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. Lisätietoa saat syö ämällä tuo een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. Greenline Print -merkki kertoo painotuo een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. i/tietosuojaseloste. i/digi Ville Salonen, kuvittaja ja graa. nen suunnittelija Ville taustoittaa kuvituksensa huolella, ja syventyminen ekologiseen kompensaatioon sekä innosti että haastoi. Hänen romaaneissaan ihminen on osa luontoa, ei sen yläpuolella. klo ), tilaajapalvelu@sll. Anni Kytömäki, kirjailija Anni opiskeli maaseutuyrittäjäksi, luontokartoittajaksi ja hierojaksi, mutta päätyi kirjailijaksi. Päivätöikseen hän opettaa yliopistossa ja peruskoulussa. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto ES A ER VA ST I, AN N I KY TÖ M ÄE N KU VA M AR KO O JA LA VI LL E SA LO N EN TU O M AS H EI N O N EN Ville Salonen, kuvittaja ja 44. Ju u oravasta sivuilla. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. Hän viettää aikaa myös kirjoittamisen, omavaraisviljelyn, pyyntija keräilykulttuurin sekä jalkapallon valmentamisen parissa. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. Kesäkaudella hän viihtyy perheen kanssa viljelypalstalla kotikaupungissaan Hämeenlinnassa, ja tekemisen lomassa lapsille välittyy kuva oman ruoan kasvattamisesta. Jari-Pekka Tamminen, ekologi Jari-Pekka tutkii vapaa-ajallaan oravia Pirkanmaalla, ja tekeillä on muun muassa maisterintutkielma. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. i palaute@suomenluonto. vuosikerta Painopaikka Kroonpress, Tar o Kroonpressille on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki. i Päätoimi aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo ajat Laura Salonen Annakaisa Vän inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö timo.lepisto@saarsalo. i Tilaa diginä: suomenluonto. Painolla on myös ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. Uusin teos Margarita voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2020. Ympäristönsuojelu ja ekologinen elämä ovat lähellä Villen sydäntä
Vuoksenmaa kertoo löytäneensä lajin joskus myös ilman sähkövaloa, sillä himmeäkin kajo sopivassa kulmassa saa sammalen leimahtamaan kuin heijastimen. Solujen rakenne on sopeuma lähes pimeään kasvupaikkaan, jossa kaikki valo pitää saada kerättyä tehokkaasti talteen yhteyttämistä varten. Pikkuruinen, kylmänvihreä sammal on sopeutunut lähes pimeään. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi JUURI ENNEN LUNTA vanha metsä on hiljainen ja hämärä. Harvinaiselle aarnisammalelle se on koti. Joidenkin lajien tunnistusta helpottavat itiöpesäkkeet voivat olla loppusyksyllä jo kuivuneet.. Neonvihreä loiste ei johdu sammalen lehvistä vaan mikroskooppisen pienistä alkeisrihmoista. Tutkijalle lajin löytyminen kertoo, että metsä on saanut vanheta rauhassa jo pitkään. ”Ihan tuoreella kaadolla se ei kasva, vaan vasta joitain vuosia vanhoilla.” Mikä tahansa metsä ei aarnisammalelle kelpaa, vaan se kaipaa sopivan hienojakoista kivennäismaata, varjoisaa ympäristöä ja tasaista kosteutta. ”Siitä varmaankin tulevat tarinat, joiden mukaan sammal hohtaisi ihan itse. Metsähallituksen suojelubiologi Laura Vuoksenmaa kertoo, että lajin löytää tavallisimmin syvältä havupuun juurakosta, joka on paljastunut puun kaatuessa. Etsi peikonkultaa TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Vähässä valossa hohteleva aarnisammal on saanut tarinaniskijöiden huulilla myy. isen maineen. Koska aarnisammal kasvaa onkaloissa, peikonkullan etsijän kannattaa ottaa mukaan lamppu. Ne ovat ainavihantia, eli pysyvät vihreinä ja jatkavat yhteyttämistä myös talvella. VINK KI Sammalia voi etsiä vuoden ympäri. Yleensä se on vain kasvun välivaihe, mutta aarnisammalella alkeisrihma on pitkäikäisempi”, Vuoksenmaa sanoo. Heijastus syntyy alkeisrihman valoa heijastavissa soluissa. ”Kaikilla sammalilla on alkeisrihmat, josta koko kasvi alkaa versoa. Auringon tai miksei kuunkin heikko valo on osunut oikeassa kulmassa.” Tämä kulta-aarre on kauneudestaan huolimatta jätettävä peikoille, sillä laji on uhanalainen
Ennen oli melkein varma, että siellä näkee saukon talvella. Siellä pystyi tuntitolkulla seuraamaan saukkojen kalastelua. 1 LUUSUASTA. Se altistaa saukot esimerkiksi liikennevahingoille ja koiran hyökkäyksille. Kiikarilla voi katsella saukkoja häiritsemättä niitä. Niitähän on nykyään useamman kaupungin keskustoissa virtaavilla joilla säännöllisesti. Hyvä hygienia ja suojahansikkaat ovat silti paikallaan. Usein parhaita paikkoja ovat isosta järvestä lähtevät sulana pysyvät jokien suut eli luusuat. Tyhjennyksen jälkeen kannattaa varmistaa, että pönttö on yhä kunnossa ja kiinnitykset pitävät. Niiden ajateltiin ennustavan varhain keväällä sulavaa routaa ja hyvää satokautta. 2 LINTUTORNISTA TÄHYILEMÄLLÄ. 19.11. Pesäkupista voi päätellä, mikä lintu pöntössä on pesinyt. Jos malttaa olla paikallaan, niin saukko ei kauheasti ihmistä pelkää. Nykyään ravintotilanne on vähän muuttunut, mutta se on edelleen mahdollinen. Esimerkiksi tiaiset kantavat pesän pehmikkeiksi sammalia ja eläinten karvoja, kun taas kirjosieppo suosii männyn kaarnan pinnasta irtoavia hitusia. Saukon näkeminen onnistuu helpoiten talvella, kun sulaa vettä on vähemmän. Biologi Risto Sulkava tutki väitöskirjassaan saukon ekologiaa. Harva laji varaa pesäkoloa vielä syksyllä, mutta linnut löytävät niistä turvallisen nukkumapaikan ja suojan talven tuivertaessa ankarimmillaan. 3 TARPEEKSI ETÄÄLTÄ. Kylmät kelit kangistavat pesätarpeissa talvehtivat loiset niin, ettei niistä koidu siivoajalle riesaa. Termillä on viitattu tien pintaan kovettuneeseen jäiseen kerrokseen. Mistä voi löytää saukon, Risto Sulkava?. Syyssiivouksen aika Pidä varasi, ettet liukastu! VINK KI Siivouksen ohessa voi ripustaa puihin uusia pönttöjä. suomenluonto.fi 7 Kunhan pakkanen on ensin päässyt kunnolla puraisemaan, on aika tyhjentää pöntöistä kuluneen kesän pesätarpeet. Sulana pysyvän lintutornipaikan jäänlaidat ovat hyviä paikkoja saukon näkemiseen. Olen kaikkein eniten seurannut saukkoja Virtain Herraskosken tornissa. Pehmikkeisiin jää herkästi muhimaan kosteutta sekä lintukirppuja ja muita loisia, joten syyssiivous on palvelus seuraavan kesän pesijöille ja pidentää pöntön käyttöikää. Tarkkana on syytä olla jatkossakin, sillä noin viikon kuluttua koittavat Kaisan kaljamat. Lähelle ei pitäisi silti pyrkiä eikä tarjota ruokaa, etteivät ne tottuisi liikaa ihmisiin. Marraskuun lopun suojasäät ovat kuitenkin olleet toivottuja, liukastelunkin uhalla. Talvella saukko on liikkeellä päiväsaikaan, toisin kuin kesällä, jolloin se on enemmän yöeläjä. Kansanperinteessä Liisan päivää on kutsuttu Liisan liukkaiksi, sillä tuohon aikaan nollan molemmin puolin keikkuvat lämpötilat ovat liukastaneet maan
TIEN KANSSA samaan suuntaan mutkitteleva Po-joki, maan suurin makeanveden varasto, kuivui kesän helteissä niin pahasti, että kuivuuden kerrottiin uhkaavan kolmasosaa Italian maataloustuotannosta. Sylvian joululaulu Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T KA AR LO SA AR IK O SK I / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN Mustapääkertut talvehtivat Välimeren ympäristössä.. Italiasta se löydettiin 2012, ja on sen jälkeen valloittanut koko Po-joen laakson. Samanlainen äänielämys kirvoitti aikanaan Zachris Topeliuksen kirjoittamaan runon, johon perustuvaan joululauluun tekstin suomensi Martti Korpilahti. Täällä Pohjolassakin riittää kuitenkin vielä paljon tehtävää, mikäli mielimme välttää saman tai pahemman jaman kuin eteläinen Eurooppa. Tähän aikaan vuodesta aikuiset luteet pyrkivät asumuksiin talvehtimaan. Teollisuushallien ja tehoviljelmien reunustama loputon autoja rekkajono halkaisee koko maan pohjoisosan kahtia, erottaen toisistaan pohjoisen vuoristot ja eteläisemmän Italian. Joen heikon virtaaman takia suolaista merivettä pääsi nousemaan jokeen yli viisitoista kilometriä sisämaahan päin, tuhoten satoja ja suolaten juomaveden. Laulussa Välimeren maisema ja elämänmeno ”hurmaa ja huumaapi pään”. Ne tuntuvat löytävän kaikki aukot ja tiet lämmitettyihin tiloihin, ja tuuletusluukuilla niitä voi parveilla kymmenittäin. VERONAAN MERKKIPÄIVÄN VIETTOON kutsuttuna en koe moista hurmosta. VIERASLAJEISTA epämiellyttävän muistutuksen tuovat talojen ikkunoilla ja tuuletusaukoilla parveilevat luteet. Hedelmäja tomaattiviljelmät ovat kärsineet merkittäviä satovahinkoja. Siis se oikea ja alkuperäinen: mustapääkerttu on aamuauringon lämmön innoittamana vironnut virittämään sulosointujaan. NÄHDYN JA KOETUN jälkeen pään hurmaa ja huumaakin kotimainen luonto: aaltojen liplatus järvenrannassa ja raikas pohjoistuulen henkäily puiden lomassa. Tien yllä makaava pakokaasupilvi syrjäyttää hapen kaikelta elävältä. 8 suomenluonto.fi VIINITARHAN REUNAPENSA ASSA soi Sylvian joululaulu. Italiassa on paljon luonnonkauniita paikkoja, mutta viehättävien kukkuloiden ja pikkukylien vastakohtana suomalaista hirvittää Autostrada A4, joka kytkee toisiinsa isot kaupungit Torinon, Milanon, Veronan, Padovan, Venetsian ja Triesten. Aasianrasterilude Halyomorpha halys levisi Eurooppaan ilmeisesti viljelykasvien ja hedelmien mukana 2007 alkaen
Leveälehtiosmankäämi on yleisempi, ja se on runsastunut. Kasvi viihtyy matalassa vedessä esimerkiksi ojissa, lammikoissa, vesijättömailla ja vesistöjen rantamilla. Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan osmankäämi on lupaava kosteikkoviljelykasvi, joka vähentää hiilipäästöjä koko elinkaarensa ajan. Lehtien leveyttä parempi tuntomerkki on se, että leveälehtisellä hedeja emikukinto ovat kiinni toisissaan, kapealehtisellä niiden välissä on selvä rako. Lajeja on kaksi: leveälehtiosmankäämi ja kapealehtiosmankäämi. Osmankäämi sopii kennomaisen rakenteensa ansiosta hyvin esimerkiksi rakennuslevyjen valmistamiseen. Pamppu on kasvin emikukinto, jossa on jopa kymmeniä tuhansia pienen pieniä lenninhaivenellisia siemeniä. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N Pampusta hattaraksi TEKSTI JORMA LAURILA KUVA RIIKKA KAARTINEN. Harvinaisempi kapealehtinen kasvaa syvemmässä vedessä. Sitä esiintyy Lapin rajoille asti. Siementen leviäminen ajoittuu talvikaudelle. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE OSMANKÄÄMIEN PAKSUT pamput herättävät huomiota
Asiantuntijat ovat samaa mieltä. eille. Mielenilmaus alkoi aamukahdeksalta ja jatkui pitkälle iltapäivään. Elokapinan mukaan tehdas on ristiriidassa hiilineutraaliustavoitteiden ja luontokadon pysäyttämisen kanssa. Suomi on sitoutunut lisäämään suojelualueita 30 prosenttiin kaikista maaja merialueista vuoteen 2030 mennessä. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTI ELLEN OJALA KUVAT TILL SAWALA Elokapinan mielenosoitus Kemin sellutehdastyömaalla sujui rauhallisesti ja hyvässä yhteistyössä poliisin kanssa.. Hän kuvaa mielenosoituksen sujuneen rauhallisesti. Moni tuli katselemaan Elokapinan tieblokkia, jonne Brandt oli saapunut omakustanteisesti yöjunalla. Jos tämä voisi ratketa keskustelemalla, niin olisi jo tapahtunut”, Anders Brandt sanoo. Jos halutaan saada aikaan aito muutos, tarvitaan kansalaisaktivismia. ”Mitään muuta vaihtoehtoa ei enää ole, kaikki on jo kokeiltu. ”Vaadimme totuudenmukaista viestintää. En minä huvikseen vietä aikaani näin, vaan olen mukana silkasta epätoivosta.” Brandtin mukaan niin kauan kuin yrityksille on kannattavaa tehdä ympäristötuholla voittoa, tavanomaisesta ympäristökeskustelusta hyötyvät ainoastaan yritykset. Valmistuttuaan tehdas tarvitsee vuosittain 7,6 miljoonaa tonnia puuta, joka on määrä hankkia pääosin Suomesta. Kemiin rakennetaan uutta, koko pohjoisen pallonpuoliskon suurinta sellutehdasta. ”Ympäristötuhosta pitää tehdä kannattamatonta. Metsätaloutta tulee kohtuullistaa ja hakkuita vähentää”, Brandt sanoo. Luontopaneelin mukaan hakkuita on hillittävä, jotta luontokato voidaan pysäyttää”, kertoo mielenosoituksessa mukana ollut Anders Brandt. Metsä Groupin tulee kertoa rehellisesti tehtaan vaikutuksista ja kantaa vastuu luontotuhosta. Metsien suojelua ollaankin parantamassa, mikä on ristiriidassa hakkuutavoitteiden kanssa. Elokapina: Vähemmän hakkuita Tulevan sellutehtaan puutarve ei lupaa hyvää ilmastotavoi. lokakuuta. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi YMPÄRISTÖLIIKE ELOKAPINAN aktivistit estivät raskaan liikenteen pääsyn Metsä Groupin sellutehdastyömaalle Kemissä 10. ”Ilmastopaneeli on lausunut, ettei hakkuumääriä voi enää kasvattaa, jos Suomi aikoo saavuttaa hiilineutraaliustavoitteensa. Suomen metsistä 90 prosenttia on talouskäytössä, ja kaikista uhanalaisista lajeista metsälajeja on kolmannes
Bakteerit kierrättävät ravinteita ja hiiltä, mikä ylläpitää ravintoverkon toimintaa. Mediahuomiolla on merkitystä. VUODEN ALKUPUOLISKOLLA ennallistettiin miltei 4000 hehtaaria elinympäristöjä ja suojeltiin 3200 hehtaaria soita. Lintujen yksilöja lajimäärien on todistettu ilmentävän luonnon monimuotoisuutta, joten karut luvut maailman lintujen kadosta kertovat luontotuhosta laajemminkin. . Aika moni on jo aika kauan yrittänyt vaikuttaa tähän, ja demokratiassa kansalaisilla on siihen oikeus. Vain kuudella prosentilla lajeista kanta on kasvanut ja 38 prosentilla säilynyt ennallaan samana ajanjaksona. Ennen ympäristöaktivismi on ollut helpompi sivuuttaa, kun se on tapahtunut toisaalla. Ne saattavat syrjäyttää muita bakteereja paikallisesti”, selittää tutkija Carina Bunse Göteborgin yliopistosta. ”Elokapina tuo ympäristöaktivismin esille uudella tavalla.” Maailman lintukannat hupenevat Metaanivuodot voivat muuttaa mikrobisilmukkaa MIK Ä MIK ROBISILM U K K A. BirdLife Internationalin mukaan Pohjois-Amerikassa elää 2,9 miljardia lintua eli lähes kolmasosa vähemmän kuin 1970-luvulla ja Euroopassa 600 miljoonaa yksilöä eli melkein viidesosa vähemmän kuin 1980-luvulla. Nyt se on tuotu Helsingin kaduille ja pääuutisiin, jolloin se tulee eri tavalla ihmisten arkeen. Mittaukset tehtiin Göteborgin yliopiston ja saksalaisen Alfred Wegener -tutkimuskeskuksen tutkimusmatkalla. . Ilman Elokapinaa ilmastosta ei varmasti puhuttaisi yhtä paljon kuin nyt. Tietoa ei ole tarpeeksi 693 lajista. EU:n ennallistamisasetuksen vuosittaiset kulut ovat arviolta 900 miljoonaa euroa. Åbo Akademin demokratiatutkija Janette Huttunen Itämeren kaasuputkien vuotoalueella mitattiin lokakuussa tuhatkertainen metaanipitoisuus tavanomaiseen verrattuna. Kansalaisaktivismia tarvitaan nostamaan esiin tärkeitä asioita. Ajan myötä kaikki asiat lakkaavat olemasta kiinnostavia median silmissä. Se on kansalaisten väylä vaikuttaa. Eniten ennallistettiin soita. Lisäksi kunnostettiin kolme lintukosteikkoa, kilometrejä purouomaa ja poistettiin 186 kalojen vaellusestettä. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Demokratia kuuluu kaikille. Niiden ala vastasi miltei puolta kaikista kunnostetuista elinympäristöistä. PERTTI KOSKIMIES M AR IK A EE RO LA. Ennallistaminen ja suojelu tehtiin Helmi-ympäristöohjelman puitteissa. Joka kahdeksas laji (1 409) on globaalisti uhanalainen. Ilmastokriisin kannalta alkaa olla viimeiset hetket käsillä. Mediassa on vaikea pitää ilmastoa esillä. Tuloksia odotellaan muutaman kuukauden kuluttua. Kolmella neljäsosalla uhanalaisista lajeista pääsyy elinolojen heikentymiseen on pellonraivaus ja maatalouden tehostuminen, melkein joka toisella metsänhakkuut ja 10 prosentilla ilmastonmuutos. Elokapinassa poikkeuksellista on toimintatapa. Meren mikrobisilmukan bakteerit käyttävät ravintonaan maalta mereen valuvaa liuennutta orgaanista ainesta. Elokapina on onnistunut nostamaan ilmastokriisin otsikoihin ja pitämään sen siellä. Vuotojen biologisia vaikutuksia tutkitaan parhaillaan. JESSICA HAAPKYLÄ Tuhansia hehtaareja ennallistettiin tänä vuonna Helmi-ohjelman 2021–2030 kulut ovat arviolta 423 miljoonaa euroa. Bakteerilajien koostumusta selvitetään ympäristö-dna:n avulla. RK MAAILMAN 10 998 lintulajista jopa joka toisen kanta on pienentynyt viime vuosikymmeninä. ”Oletamme, että näytteistä löytyy runsaasti metaania hapettavia bakteereja. Se herättää vahvoja tunteita
Tämä onkin loogista, sillä lentävä kimalainen tarvitsee jatGlyfosaatti heikentää värinäköä ja muistia Suomen myydyimmän rikkakasvimyrkyn Roundupin sisältämä glyfosaatti heikentää kimalaisten värinäköä, oppimista ja muistia jo pienenä kerta-annoksena. vakaat 100 vuoden aikana Suomen ympäristökeskuksen pölyttäjiä tutkiva laaja selvitys paljasti, että viimeisen sadan vuoden aikana runsaimpien pölyttäjälajien kannat ovat pysyneet vakaina. Kimalainen päättää Kimalaiset pöristelevät kukasta kukkaan ja keräävät samalla tietoa kukkien meden määrästä ja sokeripitoisuudesta. 2019–2021 havaintoja kertyi 27 kimalaislajista ja yli 55 000 Kimalainen päättää vertailun avulla Kimalaiset pöristelevät kukasta kukkaan ja keräävät samalla tietoa kukkien meden määrästä ja sokeripitoisuudesta. äjäkannat ovat säilyneet vakaina, mu. Tämä onkin loogista, sillä lentävä kimalainen tarvitsee jatkuvasti paljon energiaa. L AJISEUR ANNAT EL ÄINTEN MUIS TI TORJUNTA-AINEE T 12 suomenluonto.fi. Se päättää näiden tuoreiden vertailujen perusteella, missä kukassa se -tiedelehdessä julkaistu tutkimus paljastaa. Glyfosaatin haitallisuus paljastui Turun ja Oulun yliopistojen tutkimuksessa, joka julkaistiin Science of the Total Environment -tiedelehdessä. ö herä. ää huolta. Se päättää näiden tuoreiden vertailujen perusteella, missä kukassa se vierailee, eLife-tiedelehdessä julkaistu tutkimus paljastaa. 2019–2021 havaintoja kertyi 27 kimalaislajista ja yli 55 000 yksilöstä. Harvinaisten ja vähälukuisten lajien tilaa ei pystytty puutteellisten tietojen vuoksi arvioimaan. Samassa hankkeessa aloitettiin kimalaisten runsauden vakioitu seuranta. Kimalaisen muisti on lyhyt, tutkijoiden mukaan korkeintaan tunnin mittainen. Tulos on huolestuttava, sillä glyfosaattia myytiin Suomessa 2010-luvulla vuosittain keskimäärin 750 tonnia. Kimalaisen muisti on lyhyt, tutkijoiden mukaan korkeintaan tunnin mittainen. a torjuntaaineiden käy. Harvinaisten ja vähälukuisten lajien tilaa ei pystytty puutteellisten tietojen vuoksi arvioimaan. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Maamme pöly. Pölyttäjien määrät vakaat 100 vuoden aikana Suomen ympäristökeskuksen pölyttäjiä tutkiva laaja selvitys paljasti, että viimeisen sadan vuoden aikana runsaimpien pölyttäjälajien kannat ovat pysyneet vakaina. Samassa hankkeessa aloitettiin kimalaisten runsauden vakioitu seuranta
RK Sinisampi takaisin Itämereen Itämerestä sukupuutt oon kuollut sinisampi yritetään palautt aa yhteistyössä virolaisten kanssa, Luonnonvarakeskus (Luke) tiedott aa. Linnut vuosikirjassa 2021 ilmestynyt tutkimus on ainoita järjestelmällisiä selvityksiä lintujen ikkunatörmäyksistä Suomessa. Nuoret sammet vaeltavat Itämereen kasvamaan ja voivat elää siellä kymmeniä vuosia ennen paluuta kutujokeen. Hylkeen tappamisesta, kuljettamisesta ja loppukäsittelystä maksetaan 700–750 euroa eläintä kohden, riippuen siitä miten ruumis hävitetään. Tapporahaa saa niistä yksilöistä, jotka aiheuttavat vahinkoa kaupalliselle kalastukselle tai kalankasvatukselle. Ilmastokriisi uhkaa tervey. RK POLIIT TINEN ELIÖ BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y VE SA H U TT U N EN Vihervarpunen oli yleisimmin ikkunaan törmännyt ja kuollut lintu Lammin biologisella asemalla.. Vaikka arvio törmäysuhreista olisi yläkanttiin, luultavasti ikkunoihin törmää joka tapauksessa ainakin muutama miljoona lintua vuodessa. Yleistämällä törmäysuhrien määrä Suomen kaikkien rakennusten ikkunaja kerrosalaan summaksi tulisi noin 10–13 miljoonaa yksilöä. Riippuvuus fossiilisista poltt oaineista pahentaa ilmastokriisin aiheutt amia terveyshaittoja. Jos kuitenkin ilmaston kuumenemista torjutaan nopeutetulla aikataululla, voidaan vältt ää kriisin pahimmat seuraukset ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. EU-rahoituksella tehtävässä hankkeessa sinisampia istutetaan Viron Pärnuja Narvajokiin. PERTTI KOSKIMIES Miljoonia lintuja törmää vuosittain ikkunoihin Suomessa Kuparia pitäisi seuraavan parinkymmenen vuoden aikana tuottaa yhtä paljon kuin koko historian aikana. Sinisampi on rauhoitett u, mutt a Luken tutkijat pyytävät ilmoituksia (lomakkeet.luke.. ä Ilmaston kuumeneminen uhkaa terveyshyötyjä, jotka on saavutett u julkisen terveydenhuollon avulla viimeisen 50 vuoden aikana, kertoo The 2022 Lancet Countdown -raportt i. Tapporahaa esitettiin myös vaelluskaloille tärkeisiin jokisuistoihin missä hallit ruokailevat, mutta esitys hylättiin. ), jos sampia päätyy sivusaaliiksi. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T LAMMIN BIOLOGISELLA asemalla ikkunoihin törmäsi 19 lintua vuodessa sataa ikkunaneliömetriä kohti 1992–1994. Riistalintuja ammutaan liki 1,5 miljoonaa joka syksy. Lintuja on arvioitu törmäävän autoihin vuosittain 4,3 miljoonaa yksilöä, sähkölinjoihin 200 000, TVja radiomastoihin 100 000 ja tuulivoimaloihin 2000–5000 yksilöä. RK HARM A AHYLJE Halichoerus grypus Valtioneuvosto korotti harmaahyljekoiraiden tapporahaa lokakuussa. Luvut on laskettu aineistosta, joka on peräisin vain neljästä kaksikerroksisesta rakennuksesta, ja viereisessä 30 hehtaarin lehdossa pesi äärimmäisen tiheä lintukanta. Ilmastonmuutoksen terveyshaitt oja tutkitt iin koko maailman mitt akaavassa. Terveytt ä uhkaavat sään ääri-ilmiöt, voimistuvat helleaallot, leviävät taudit sekä paheneva köyhyys ja henkinen pahoinvointi. Tuotanto on täysin fossiilivetoista. Kustannustoimi aja ja kirjailija, planeetan tilasta huolestunut kansalainen An i Arnkil jakoi twiitin maailman suurimmista kuparikaivoksista Utahissa USAssa 25.10.2022
14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Elämä lannan varassa TEKSTI HELI VAINIO KUVAT PETRI METSÄLÄ JA ANJA RINNE / VASTAVALO Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. S u h t e e l l i s t a Punalantiainen laitt aa sontiaisen tekemään raskaat työt puolestaan. lannan Punalantiainen laitt aa sontiaisen tekemään raskaat työt puolestaan.
suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 N autalauma nousee makuupaikaltaan ja tiputtaa ruskeita mehevänpehmeitä lantaläjiä matalaksi syödylle kesäiselle niitylle. Toukkien pitää selvitä lannalla vuosi voidakseen lopulta koteloitua. Sontiaiset syövät lantaa, mutta ne myös löytävät hyöryävän läjän ääreltä lisääntymiskumppaninsa. Nautoja jo kertaalleen syöty ruoho ei kiinnosta, mutta laitumen pienet tomerat asukit nostavat heti lyhyet tuntosarvensa pystyyn. Sontiaiset kaivavat hyväksymänsä lantaläjän alle peukalonpaksuisen käytävän jopa puolen metrin syvyyteen. Kova pörinä täyttää ilman eikä aikaakaan, kun metallinsiniset sontiaiset lennähtävät ruskean aarteen viereen ja marssivat sen uumeniin. Lannasta ne hautaavat ravintorikkaimmat osat maan alle tulevalle jälkikasvulleen. Myös punalantiaisen toukat elävät lehmänlannalla. Aiemmin sontiaiset ovat viihtyneet vapaasti laiduntavien isojen nisäkkäiden, kuten alkuhärän lannalla. Laiduntaminen on mukavampaa, kun vanhat lantaläjät hajoavat, ja syötävää nousee hyvin lannan ravinteiden kiertäessä kasveille. Ilman lantaa sontiaisten toukilla ei ole mahdollisuuksia aikuistua. Aiemmin sontiaiset ovat viihtyneet vapaasti laiduntavien isojen nisäkkäiden, kuten alkuhärän lannalSontiaisten vaivalla keräämiä lantavarastoja hyöSontiainen eli isositt iäinen kaivaa kolonsa lantakasan alle.. Sontiainen eli isositt iäinen kaivaa kolonsa lantakasan alle. Ne loisivat tunneleissa syöden varastoitua lantaa ja säästävät näin energiaa ja aikaa. Nykyään sympaattisen lyllertäjän paras ystävä on laiduntava kesy nauta. Naudat tuskin huomaavat lantakuoriaisia ja niiden lannassa käymiä taisteluita ruuasta ja lisääntymiskumppaneista, mutta kuoriaisten läpi kesän jatkuva toiminta ilahduttanee nautoja. Sontiaisten vaivalla keräämiä lantavarastoja hyödyntävät luvatta pienet punalantiaiset
Yhteistyötä ne tekevät mieluiten sukulaisten kesken. 16 suomenluonto.fi. 16 suomenluonto.fi 16 suomenluonto.fi Sosiaalista sakkia TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT TAPIO KUJALA, LOTTA SUNDSTRÖM, HÅKAN SÖDERHOLM, SUSU RYTTERI JA EEMELI PELTONEN / VASTAVALO Monet hyönteiset ruokkivat, putsaavat ja vahtivat jälkikasvuaan
LO TT A SU N DS TR Ö M. suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 Kantomuurahaistyöläinen (oik.) ruokkii ja puhdistaa yhtä pesän monesta kuningatt aresta (vas.)
Koiras ja naaras pyörittävät raadon palloksi ja sylkevät siihen antibakteerisia aineita sekä proteiineja ja päästävät peräpäästään anaalinestettä. Sitten ne kaivavat yhteistyössä raadon maahan ja peittävät sen. Myös muilla turkkilolajeilla, kuten tutkijaturkkilolla on samanlaista yhteistyötä ja hoivaa. Parhaillaan tämä tutkijatohtori selvittää Fribourgin yliopistossa Sveitsissä sitä, miten muurahaisyhteiskunta käyttää kupunesteen molekyylejä kehittymisen ja käyttäytymisen säätelyssä. ”Kasveilla näin tietenkin paljon myös pölyttäjiä, ja sieltä lapsuudesta tämä kiinnostus nykyiseen työhönikin kumpuaa. Naaras ja koiras jäävät hoitamaan ja vahtimaan kuoriutuvia toukkia yhdessä. TA PI O KU JA LA Katso video ita suome nluon to.fi DIGIT ILAAJ ILLE. ”Lisäksi pyörittelen juuri nyt pikkuturkkiloiden vanhempainhoivaan liittyvää dataa. Se on ainoa keiKantomuurahainen vie kuningatt aren munimia munia turvaan. Hyönteiset eivät tee mitään hyvää hyvyyttään, vaan ne ajavat omaa ja sukulaistensa etua. Hyönteiset ovat niin iso ja monimuotoinen, maaselkärankaisia vanhempi ryhmä”, Hakala sanoo. Väitöskirjansa Hakala teki muurahaisten levittäytymisen ja sosiaalisen evoluution yhteydestä. Niillä sekä äiti että isä hoitavat toukkia.” Pikkuturkkilot ovat raatokuoriaisia, jotka nimensä mukaisesti munivat raatoon, vaikkapa metsähiireen. H ÅK AN SÖ DE RH O LM Pikkuturkkilo munii raatoon eli toukan ruokavarastoon. ”Hyönteisten yhteistyötä ja sosiaalisuutta ei pidä kuitenkaan romantisoida, vaikka me ihmiset helposti näemmekin siinä isän ja äidin hoitamassa vauvojaan. LO TT A SU N DS TR Ö M Kirjokehrääjän toukat pysytt elevät yhdessä ja puolustautuvat nostamalla päänsä uhkaavasti. ”Kehittyvillä toukilla on siinä heti ruokaa saatavilla, vaikka äiti ei jääkään paikalle vahtimaan toukkia”, Hakala sanoo ja jatkaa, että vanhempainhoiva on eri hyönteisryhmissä paljon yleisempää kuin voisi luulla. ”Me tutkimme, mitä molekyylejä turkkiloiden suunesteessä on.” Tuttu esimerkki vanhempainhoivasta on myös metsä sittiäisäiti, joka pyörittelee kakkapallon, hautaa sen maahan ja sitten munii palloon. 18 suomenluonto.fi L apsena Sanja Hakala keräsi kasveja ja teki niistä isoäitinsä kanssa kasvioita
suomenluonto.fi 19 no, miten nämä ominaisuudet ovat voineet kehittyä”, Hakala muistuttaa. suomenluonto.fi 19 TA PI O KU JA LA. Yhteistyötä kannattaa tehdä sukulaisten kesken tai silloin, kun ympäristöolot ovat hankalia. :n tutkijoista. EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV AL O Metsäsitt iäinen ei ole varsinaisesti sosiaalinen, mutt a se varmistaa jo ennen jälkeläistensä syntymää, ett ä niillä on riitt ävästi ravintoa. Yksilö saa siten omia geenejä ja alleeleja eteenpäin seuraavaan sukupolveen.” Hakala viittaa tässä esimerkiksi kekomuurahaisiin, joilla kuningattaren apuna ovat lisääntymiskyvyttömät tyttäret, jotka siirtävät perimäänsä eteenpäin hoivaamalla lisääntymiskykyisiä sisariaan ja veljiään. Joissakin ryhmissä osa jälkeläisistä on päättänyt jäädä auttamaan äitiään. Kuria ja huolenpitoa Hyönteisten yhteistyökuviot syntyvät ja kehittyvät vanhempainhoivasta. Tämä on aina se reitti, jolla isommat yhteiskunnat syntyvät, jälkeläishoivasta”, Hakala kertoo. ”Isot yhteiskuntahyönteisryhmät, kuten muurahaiset tai ampiaiset ovat alun perin olleet systeemejä, joissa äiti on pitänyt huolta omista jälkeläisistään. ”Sukulaisten kesken yhteistyö on helpompaa ja evolutiivisesti ajateltuna järkevää. Omissa lokeroissaan vartt uvat ampiaisen toukat ovat riippuvaisia hoitajistaan. IIR IS KA LL IO LA Tutkijatohtori Sanja Hakala on yksi tiedeviestintäkollektiivi Ötökkäakatemia.
TA PI O KU JA LA Täpläverkkoperhosen toukat kutovat yhteisen silkkiteltan talveksi. Yhteiskuntamehiläiset ovat kehitt yneet sen kaltaisista erakkomehiläisistä. Täpläverkkoperhosen toukat kutovat yhteisen silkkiteltan talveksi. SU SU RY TT ER I. 20 suomenluonto.fi Pitkäsarvimehiläinen huolehtii vain omista jälkeläisistään
” Talvi yhteisessä teltassa Monet hyönteiset ovat valmiita tekemään isojakin satsauksia, kun kyseessä on oma jälkeläinen tai suvun jatkuminen. ”Ne ovat aggressiivia koko ajan, vahtivat ja pitävät toisiaan kurissa. suomenluonto.fi 21 ”On myös systeemejä, joissa koiras on vahvasti mukana jälkeläishoidossa. ”Silloin muut syövät munat ja voivat tappaa työläisen. Perhosista esimerkiksi täpläverkkoperhosen toukat ovat varsin sosiaalisia, sillä ne viettävät aikaa yhdessä. H ÅK AN SÖ DE RH O LM ”Vesiluteissa on lajeja, joilla vain isä hoivaa.” suomenluonto.fi 21 Koivulude vahtii muniaan ja asett uu niiden päälle suojaksi. Silloin vanhemmat haluavat pitää jälkeläisiä erillään, jotta ne eivät syö toisiaan ja jotta kaikki kehittyvät – eikä vain yksi ahne.” Ampiaisten ja mehiläisten kaltaisissa pitkälle kehittyneissä hyönteisyhteiskunnissa toukat ovat yksittäisissä lokeroissaan, eivätkä ne pysty juurikaan liikkumaan. Englanniksi tälle on oma terminsäkin, policing. Vesiluteissa taas on sellaisia lajeja, joilla vain isä hoivaa.” Ja millaista se vanhempainhoiva sitten on hyönteismaailmassa. Konfl iktit eivät ole aina huono asia. ”Esimerkiksi koivuluteella, josta muuten kirjoitan keväällä ilmestyneessä Pikku Myyn ötökkäkirjassakin (Wsoy 2022), äiti munii lehdelle rykelmän munia ja jää vahtimaan niitä asettumalla suojaksi munien päälle. Ne saattavat yrittää syödä sisaruksiaan tai syödä sisarustensa ruuan ja maksimoida siten oman hyötynsä. Telttapesä nousee toukkien ravintokasvien, heinäratamon tai tähkätadykkeen juurelle. Siihenkin löytyy ratkaisu. ”Kun tulee syksy, ne tekevät yhdessä silkkisen teltan ja viettävät siellä talven. Omat menot on silloin syytä unohtaa. ”Se on kenties evoluution vastaus siihen konfl iktiin, että jälkeläiset haluaisivat enemmän resursseja itselleen kuin yhteiskunnalle olisi hyväksi. ”Aika monessa systeemissä vanhempien pitää kontrolloida jälkikasvun tekemisiä, sillä jokainen jälkeläinen haluaa itselleen mahdollisimman paljon resursseja. ”Yhteistyötä tekevillä hyönteisillä on aina meneillään ristiriitoja ja konfl ikteja, joita avataan ja poistetaan. Yhden toukan tarvitsee tuottaa vähemmän silkkiä, kun kylmältä suojaava talviteltta syntyy näin yhteistyöllä – ja vähemmällä vaivalla. ”Monilla perhoslajeilla on muutenkin toukka-asteella paljon erilaista sosiaalista käyttäytymistä.” Torakastakaan ei ehkä heti ensimmäisenä tule mieleen vanhempainhoiva, mutta niin vain metsätorakkaNiveljalkaisiin kuuluva susihämähäkki Pardosa pullata kantaa poikasiaan selässään. ”Samaa kuin vauvojen hoito: ruokkimista, puhdistamista ja vahtimista”, Hakala naurahtaa. Äiti viettää siinä muutamia viikkoja vahtien ja suojellen nymfejä. Niillä jälkeläiset ovat kehittyneet riippuvaisemmiksi hoitajistaan. Se on aika suloista”, Hakala naurahtaa. Yhteistyössä on voimaa ja sitä tarvitaan paitsi jälkeläisten hoidossa myös elintärkeän pesän puolustamisessa, vahtimisessa sekä ruuan hakemisessa. Näin on vaikkapa torakoista kehittyneillä termiiteillä, joilla työläiset ovat sekä naaraita että koiraita. Koko systeemille ja vanhemmille tämä ei ehkä käy. Pesässä ei ikinä vallitse tasapaino.” Yhteistyö takaa myös sen, ettei esimerkiksi yksi yksittäinen muurahaistyöläinen ala pullistella ja munia omia munia sen sijaan, että hoivailisi kuningattaren munia. Toukkia pitää myös putsailla ja hoivailla enemmän, kun ne ovat niin raukkoja”, Hakala kuvailee. Onhan sekin jo aika iso panostus”, Hakala sanoo. Ne ratkaistaan, ja ratkaisujen takia tiivis yhteistyö on ylipäätään olemassa.” Hakala ottaa esimerkin tutkimistaan muurahaisista. TA PI O KU JA LA
Jos pussukka sattuu hukkumaan, hämähäkkiäiti tunnistaa sen hajusta. Esimerkiksi susihämähäkkinaaraat kutovat munilleen seittipussukan ja kantavat sitä koko ajan mukanaan, vähän kuin käsilaukkua. Myös hyönteisten lähisukulaisilla, muilla niveljalkaisilla, kuten hämähäkeillä ja äyriäisillä on monia erilaisia hoivaamistapoja. Muurahaiset syövät tätä sokerinestettä ja lisäävät siihen paljon erilaisia proteiineja päässään ja keskivartalossaan olevista sylkirauhasista, sitten oksentavat nesteen ja ruokkivat sillä toisiaan. Me tutkimme, mitä proteiineja ja millaisessa tilanteessa muurahaiset lisäävät nesteeseen – ja miksi. Esimerkiksi tarhasiiralla on vatsassaan kenguruiden tapaan poikastasku, jossa munat kulkevat kätevästi mukana. Olisi ollut, mutta kuningatar päätti silti jäädä. Hän on muurahaisten levittäytymisen ja sosiaalisen evoluution yhteyttä selvittävässä väitöskirjassaan tutkinut muun muassa sitä, miksi muurahaiskuningatar jää pesään, vaikka se voisi lentää pois. Jos ruokana on juuri ollut vaikkapa oman lajin toukka, neste on vaaleaa.” Hakalan tutkimuskohteena Sveitsissä ovat floridanhevosmuurahaiset ja niiden nuori pesä, jossa on yksi kuningatar ja muutamia työläisiä, sekä vanha, jo aikuiseksi ehtinyt pesä. Oletus on, että molekyylejä vaihtamalla muurahaiset pysyvät yhdessä ja kontrolloivat pesän kokonaisuutta”, Hakala selventää. Vanhassa pesässä on paljon työläisiä ja se tuottaa uusia kuningattaria. Kupuneste on vähän maidon tyyppistä ja siinä on jopa samoja proteiineja kuin ihmismaidossa. LO TT A SU N DS TR Ö M. Sen väri vaihtelee muurahaisen ravinnon mukaan. Myös valtaosa äyriäisistä kantaa poikasiaan jollain tavalla mukanaan. ”Muurahaiset lypsävät kirvoista ja keräävät kasveista ravinnokseen sokerinestettä, jota kupuneste pohjimmiltaan on. Kuoriuduttuaan pikkuruiset hämähäkkipoikaset matkustavat emonsa selässä vielä jonkin aikaa. Kupunesteen kemialliset viestit Entä ne muurahaisten kupunesteet, joita Hakala tutkii parhaillaan. ”Levittäytyminen on aina kaksiosainen asia: pystytkö lähtemään ja haluatko lähteä?” Silloin Hakala päätyi tutkimaan muurahaiskuningattaren siipilihaksia, olisiko niissä tarpeeksi voimaa lähtemiseen. ”Kupunesteen proteiinipitoisuus vaihtelee ja korreloi eri tilanteiden kanssa näissä eri ikävaiheessa olevissa pesissä. Tarkkaan ottaen hän tutkii sitä, miten muurahaisyhteiskunta käyttää suusta suuhun vaihtamansa kupunesteen molekyylejä kehittymisen ja käyttäytymisen säätelyssä. Tupsukekomuurahaistyöläinen lypsää mesikastetta kirvakoloniassa. 22 suomenluonto.fi naaraan takaruumiissa kiinni olevaa munakotelo keikkuu mukana sinne, minne äitikin
ksuja.” Äyriäisiin kuuluva tarhasiira kuljett aa poikasiaan kengurun tapaan mahapussissa. TA PI O KU JA LA ”Sosiaaliset hyönteislajit ovat tosi . TA PI O KU JA LA Munitt uaan metsätorakka kantaa munakoteloa takaruumiissaan. TA PI O KU JA LA suomenluonto.fi 23. H ÅK AN SÖ DE RH O LM Tutkijaturkkilolla molemmat vanhemmat vahtivat ja hoitavat jälkikasvua. ksuja.” Tutkijaturkkilolla molemmat vanhemmat vahtivat ja hoitavat jälkikasvua. suomenluonto.fi 23 suomenluonto.fi 23 ”Sosiaaliset hyönteislajit ovat tosi
Miksi muurahaiset tuhlaavat resurssejaan näin. Valitettavasti ihmiskunta on kovaa vauhtia tuhoamassa tätä kaikkea.” Hyönteisten maailmassa on Hakalaa lainatakseni tosi siistiä. Sitä tutkitaan parhaillaan muun muassa matemaattisten mallien avulla.” Sosiaaliset hyönteiset ovat . Samalla myös hyönteisten arvostus kasvaa. On kaksi asiaa, jotka ovat erityisesti edistäneet älykkyyden kehittymistä: sosiaalisuus ja siihen liittyvä monimutkainen käyttäytyminen tai monimutkaiset saalistuskeinot.” Monimuotoinen hyönteismaailma jaksaa hämmästyttää tutkijaa joka päivä. Monet muutkin harjujen ja paahdeketojen lajit ovat vaarassa kadota. Mekin hoivaamme, putsaamme, ojennamme, ruokimme ja kuljetamme jälkikasvua sekä puolustamme kotiamme. Hakalan mukaan hyönteisten sosiaalisuuden ja käyttäytymisen tutkiminen on tärkeää kahdesta syystä. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.?. ksuja. ”Parhaillaan meneillään olevassa tutkimuksessa selvitetään erään monikuningattarisen lajin kuningattarien lähtöhaluja. ”Ensinnäkin se auttaa ymmärtämään evoluution perusperiaatteita ja niitä voimia, jotka sitä ajavat. Olemmeko valmiita pelastamaan luontomme ja samalla itsemme. Yhtäläisyyksiä siis löytyy, vaikka ei pidäkään ryhtyä inhimillistämään asiaa. Pesän työläiset saattavat jopa tappaa tällaisen parittelemattoman, lentokyvyttömän kuningattaren. ”Sosiaaliset hyönteislajit ovat tosi . Hän on tutkinut muurahaisia, mutta haluaisi seuraavaksi perehtyä enemmän mehiläisten ja kimalaisten elämään. On paljastunut, että pesien kuningattaret pudottavat siipensä ennen parittelua, jolloin lähteminen ei ole enää mahdollista. ”Kimalaisista tiedetään, että koiraatkin saattavat joskus hoivailla jälkikasvua tai tehdä pesän muita töitä. Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. Kun kuulee vaikkapa pikkuturkkiloiden hoitavan toukkiaan, se herättää ihmisessä halun ymmärtää ja suojella niitä. / luontokadonkasvot Tiesitkö, että uhanalaiselle hietaneilikalle sopivat kasvupaikat ovat käyneet harvinaisiksi. Monen elinympäristön ja sille ominaisen lajiston ahdinkoa olisi mahdollista helpottaa melko yksinkertaisillakin toimintatavoilla. Jotkin lajien elinympäristöt kuitenkin vaatisivat säilyäkseen meiltä ihmisiltä varsin perustavanlaatuisia asenneja elämäntapamuutoksia. Kaupungeista löytyisi sopivia elinympäristöjä, mutta nykyään ne rakennetaan niin tiiviiksi, ettei luonto mahdu väliin. Toiseksi ihmiset tykkäävät näistä tarinoista. H ÅK AN SÖ DE RH O LM Luontokadon AN N A TU O M IN EN Luontokadon kasvot -sarja kertoo esimerkkilajien ja tarinoiden kautta siitä, mitkä ihmisen toimet aiheuttavat luontokatoa eri elinympäristöissä. suomenluonto.. Olisi kiinnostavaa tutkia, suosiiko tietty ympäristö tällaista käyttäytymistä.” Jo hyönteisten sosiaalisuus ja yhteistyö osoittavat sen, miten monimutkaisia asioita evoluutiossa voikaan kehittyä. ksuja Hyönteiset ovat eläimiä niin kuin me ihmisetkin vaistoinemme ja tapoinemme. ”Olen koko ajan vähän, että wau.” 1/8 ILMO Myös kimalaiskoiraat hoitavat joskus poikasiaan. Kuvassa kivikkokimalainen. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.
suomenluonto.fi 25 L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • Testaa kaamostietosi! Tunnetko kaamosajan ilmiöt. Tee testi! suomenluonto.. suomenluonto.. Verkkosivuiltamme löydät vinkkejä loppuvuoden retkiin ja neuvoja pimeän pelon ylittämiseen. Opi tunnistamaan kookkaat pensasjäkälät. / artikkelit/testaa-tietosi -kaamosvisassa/ Tunnetko jäkälät. Suomi on jäkälien maa. /koulut/ lajikoulu-mika-jakala/ Loppusyksyn ruokasienet Sinivalmuskaa, hallavahakasta ja viiruvalmuskaa voi vielä löytää metsästä. Loppusyksyn ruokasienet Sinivalmuskaa, hallavahaPimenevät päivät eivät ole syy jäädä kotiin! Lähde retkelle kaamosajan luontoon. Suomi on jäkälien maa. /tag/ pimeys/ Pimenevät päivät TUNNELMALLINEN PIMEYS KUTSUU RETKELLE LA SS E KO SO N EN. suomenluonto.. suomenluonto.. /tag/ loppusyksyn-ruokasienet/ A N N A TU O M IN EN IR JA LE H TI N EN / H AV A IN TO KI R JA Tunnetko jäkälät
26 suomenluonto.fi S A M M A L E E T Kirjailija Anni Kytömäki kirjoitti maan matalimmille korkean veisun – sammalten ihmeellisyyttä ei voi liikaa ylistää. 26 suomenluonto.fi Sammalten lumoissa TEKSTI ANNI KYTÖMÄKI KUVAT ESA ERVASTI
suomenluonto.fi 27 suomenluonto.fi 27 Pallopäärahkasammal, syvän korven asukki, on Suomen kansainvälinen vastuulaji: merkittävä osa lajin kannasta elää Suomessa.
Se hämmästytti, sillä olin jo tottunut siihen, että elämässä kaikella on alku ja loppu. Olin uuden kodin pihassa leikkimässä. Vieressä kohisi metsä. Jos olisin ollut isompi, olisin nähnyt metsän siten kuin se tavallisesti nähdään: puina. Merkillisintä oli, että kasvuston alta ei löytynyt juuria eikä maata vaan turvemuhjuksi hajoavaa sammalentyveä. Kosteilla tienoilla, kuten pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, sammalet voivat hallita maisemaa. Onneksi olin vasta nelivuotias, riittävän pieni. Maapallolla elää noin 380 rahkasammallajia. Sen kummemmin harkitsematta tallustin sinne. Ne eivät kuitenkaan ole jättäytyneet vain sinne, minne isommat eivät mahdu. Soille sammalet ovat muodostaneet suunnattomia rahkaulappoja, jotka kannattelevat kaikkea muuta elämää karpalosta karhuun. Niiden sekaan pystyi pujottamaan käden. Teoria luhistui, sillä kotimetsän sammal osasi selvästi kasvaa ja kuolla yhtä aikaa. 28 suomenluonto.fi S A M M A L E E T J uuri kun luulin oppineeni ymmärtämään maailmaa, huomasin sammalet. Kun lehdet ovat pudonneet puista ja ruohovartiset kasvit lakastuneet, sammalet hehkuvat metsissä estoitta melkein neonvihreinä, pilviselläkin säällä. Metsässä tapasin patjoittain sammalia, jotka olivat päältä kirkkaanvihreitä ja alhaalta vaaleita, monihaaraisia, hataria, vähän oudonhajuisia. Metrin korkeudelta katsoessa puut kuitenkin jäävät sivuosaan, metsä on sammalmättäitä ja niillä tanssivia varjoja ja valoläikkiä. Ilmankosteuden virvoittamat versostot pörhistelevät maassa ja rungoilla. Sammalet pääsevät oikeuksiinsa Suomessa etenkin paljon parjatussa marraskuussa. Suomessa niistä esiintyy nelisenkymmentä. Kaikkiaan sammalia on tällä tietoa noin 20 000 lajia, Suomessa vajaat 900. Kaikessa hiljaisuudessa ne ovat kansoittaneet kivenkolot, kaarnanraot ja oksantaipeet. Korpirahkasammal.. Ne peittävät kalliopahtoja ja metsänpohjia, verhoavat hylättyjä muurahaispesiä, koskikiviä ja ajat sitten kaatuneita puita. Sammalten maailma Vuosia myöhemmin opin, että kohtaamani kasvi oli korpirahkasammal, Sphagnum girgensohnii. Sammaliin pätee sama kuin moniin muihinkin pieniin ja hiljaisiin: Isonäkinsammal hulmuaa virtavesissä koko Suomessa. Sammalet muodostavat planeetalla pehmeän pienoismaailman
Tähän viittaa isonäkinsammalen tieteellinen nimikin Fontinalis antipyretica; sammalen kerrotaan palavan kehnosti (”antipyromaani”), siksi sitä on suosittu seinissä. Jos joskus olemmekin olleet sammalmaan kansaa, enää emme, niin kehnosti olemme sammalia ymmärtäneet ja kohdelleet. Hän ei itse osannut suomea, mutta sai oululaiselta kappalaiselta ja kielentutkijalta Markus Sadelerukselta 2400 sanan suomennoksen. Jossain vaiheessa tilalle on vaihdettu ”sammalaarre”, aivan kuin olisi samantekevää, mistä luonnonaineksesta puhutaan. Ehdotus on kuitenkin huono. Sammalten kansoittamia kallioitakin hajotamme vuosittain niin Sammalet pääsevät oikeuksiinsa marraskuussa. mal”. Rahkasammalista puolestaan valmistettiin sidetarpeita sekä rauhan että sodan aikaan. Sammalta tapaa usein kivimuureilla.. Saamelaiset, karjalaiset, virolaiset, vepsäläiset ja liiviläiset tietävät tai voivat arvata, mistä suomalainen puhuu puhuessaan sammalista. Ketopartasammalen jokaisessa lehdenkärjessä on partakarva. Sammal on olemukseltaan niin omintakeinen sana, että sen mieltää heti ikivanhaksi. Tiede kohdisti katseensa sammaliin, ja tutkijat alkoivat selvittää versojen rakennetta, sammalten lisääntymistapoja, elinpaikkavaatimuksia ja muita ominaispiirteitä. Yksi sanoista oli sammal. Isonäkinsammalella ja seinäsammalella tilkittiin hirsirakennuksia. Tutut ja arkiset Ihmisten sammalsuhde oli alkujaan käytännöllinen. suomenluonto.fi 29 kun tilaa ottavat olennot vaikenevat tai vetäytyvät levolle, on aika loistaa. Monesti on pohdittu, mistä Suomen ja suomalaisten nimi tulee. Lexicon Latino-Scondicum -teoksen oli koonnut ruotsalainen Ericus Schroderus (1609–1639). Biologisen ymmärryksen rinnalla on kuitenkin pitkään säilynyt myös ylimalkainen suhtautuminen sammaliin. Vuonna 1639 Schroderus putosi Tukholmassa jokeen ja ruhjoutui myllyllä kuoliaaksi. / Siellä verraton / sammalaarre on”. Laulussa porolle luvataan, että matkan päätyttyä ”seistä, syödä, saat / majall’ impyein. Soiden ojitus on tuhonnut rahkasammalten kodin miljoonilla hehtaareilla, eikä loppua näy: uusin idea on kauhoa nevoilta rahkasammalia mullanvalmistukseen. Tämä kiteytyy esimerkiksi joululaulussa Juokse porosein. Vähitellen ihmissilmät avautuivat näkemään sammalissa muutakin kuin hyödynnettävää kasvimassaa. Frans Mikael Franzénin suomennetussa runossa on alun perin lukenut ”jäkäl’aarre” – jäkäliähän porot syövät. Liiviksi sana kirjoitetaan ”s . Sammalet viihtyvät suojaisassa pienilmastossa ja kuivuvat hengiltä, kun metsiä hakataan. Valitettavasti hän ei sanakirjansa jälkeen enää ehtinyt laajentaa sammalten tunnettuutta uusissa teoksissa. Sammal-sana houkuttaa lisäämään ehdotuksen: entä jos suomalaiset ovatkin muiden puheissa olleet alun perin ”sammalisia”. Sammal astuu kirjallisuuteen Sammalten esihistoria päättyi Suomessa vuonna 1637, kun sammal-sana pääsi ensimmäistä kertaa mukaan sanakirjaan. Onhan meillä ollut runsaasti soita, rahkasammalten valtakuntia. Schroderuksen ajatuksia sammalista ei tiedetä, mutta joka tapauksessa hän piti sammalta maininnan arvoisena sanana
30 suomenluonto.fi Luonnonmetsässä korpirahkasammal kumpuilee laajoin mätt äin. 30 suomenluonto.fi S A M M A L E E T 30 suomenluonto.fi Sammalet ovat metsän juuri, puut tulokkaita, ihmisistä puhumattakaan. Seuranaan sillä usein on tummanvihreä korpikarhunsammal.
Kun ihminen katsoo metsänpohjaa tai kallioseinämää, näkyy monesti vain vihreää, silkkaa sammalta. Niitä selvästi on. Vierivä kivi ei viisastu Kiinnostavimpia sammaliin liittyviä kulttuurisia ilmiöitä on sananparsi, jonka mukaan ”vierivä kivi ei sammaloidu”. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, onko systeemi jossain muualla toisenlainen, ystävällisempi. Jos kumartuu lähemmäs mättään tai kiven ääreen ja malttaa hetken tihrustaa, alkaa nähdä, että monotoniseksi kuviteltu sammalikko onkin täynnä ”minuja”: erilajisia sammalia, persoonallisia versoja, jotka muodostavat minimetsän. Sen englanninkielinen versio on täsmälleen samanlainen: ”A rolling stone gathers no moss.” Eri kielialueilla sanonta kuitenkin tarkoittaa vastakkaisia asioita. Luultavasti on, koska toisin ovat asiat olleet ennen omallakin kiertotähdellämme. Itiöpesäke on näytt ävä, itse sammalverso pientä, vihreää piperrystä. suomenluonto.fi 31 paljon, että tasan jaettuna jokaiselle suomalaiselle riittäisi 15 tonnia mursketta. Tulkitsemme sammalen kauhistukseksi, merkiksi siitä, että ihminen on jämähtänyt aloilleen, keräämään kunttaa päälleen. Kun sammalet hallitsivat maan päällä, todellisuus Lahokaviosammal on eritt äin uhanalainen ja rauhoitett u laji. Lahokaviosammal.. Onkin virkistävää pohtia, miten sammalet itse itseään kutsuisivat. Ordovikikaudella merissä saalistettiin ja paettiin, koettiin luultavasti voitonriemua ja kuolemankauhuakin, mutta maan pinnalla vallitsi rauha. Tikalle hiippasammal lienee osoitettu, koska laji viihtyy isoilla haavanrungoilla, jollaisiin tikkakin mieluusti nakuttaa kolonsa. Luultavasti jokainen maailman yksilö sammalista suurpetoihin, tietoinen tai ei, olisi kysyttäessä nimeltään ”minä” – siis tärkein, perusolento, johon kaikki muu peilautuu, maailman napa, jonka tarkoitus on pysyä hengissä. Japanissa myös järjestetään metsiin sammalretkiä, ja sammalet ovat päässeet mukaan jopa Kimigayo-kansallislauluun: ”Jatkukoon valtasi / tuhannen, kahdeksan tuhannen sukupolven ajan / kunnes pikkukivet / kasvavat lohkareiksi / ja peittyvät sammalella.” Metsän miljoonat ”minät” Tieteen piirissä sammalet on opittu näkemään yksilöllisesti, lajeina, jotka pyritään nimeämään. Kun on tutustunut sammalten pienipiirteiseen maailmaan, joutuu valinnan eteen. Ajatus sammalpeitteestä viisauden symbolina on huikea. Suomalaiset mieltävät, että vierivä kivi on viriili ja reipas ihminen. Englannissa sananparsi on sen sijaan varoitus vieriville kiville ja muille hosujille: jos koheltaa ympäriinsä, ei koskaan sammaloidu – eli viisastu. Mitä hitaammin ja lähempää metsää tarkkailee, sitä auliimmin alkaa mieltää, että metsä on oikeastaan paikka, jossa puut suojaavat sammalia paahteelta. Havainto on vaarallinen, sillä se saattaa vaikeuttaa elämää. Sammalet olivat ensin Ordovikikaudella 490–440 miljoonaa vuotta sitten merissä eli koralleja, merisiilejä ja muita selkärangattomia eläimiä sekä jokusia selkärankaisia, kuten panssarikaloja. Sammalet ovat metsän juuri, puut tulokkaita, ihmisistä puhumattakaan. Voinko enää jatkaa kuin ennen, talloa menemään. Nimet ovat aina pohjimmiltaan ihmislähtöisiä. Ne olivat kovasti sammalten kaltaisia, ja ne yhteyttivät ravintonsa suoraan auringonvalosta, ketään raatelematta. Planeetallamme joku tulee aina syödyksi, ja pidämme sitä ainoana mahdollisena olemassaolon muotona. Suomenkielisiä nimiä ovat vaikkapa lahokaviosammal, sinilehväsammal, ketopartasammal, tikanhiippasammal ja nummirahkasammal. Nimi on keino ylläpitää järjestystä, ja usein nimi myös kuvaa sammalen ulkomuotoa tai elinpaikkaa. Merissä vallitsi jo ankara luonnonjärjestys, joka maapallolla pätee edelleen: lukemattomat elävät olennot selviytyvät hengissä vain hyödyntämällä toisten olentojen sisältämää energiaa, jonka kasvit ovat prosessoineet auringonvalosta käyttökelpoiseen muotoon. Suomessa myydään lannoitteita sammalten tuhoamiseksi pihanurmikolta, Japanissa sammaleinen puutarha taas on tavoite. Kertooko se eri kulttuurien sammalsuhteen eroista. Vuorovesirannoilta kohti autiota sisämaata hivuttautuivat luonnonhistorian ensimmäiset maakasvit. Sinilehväsammalen kuolleet versot sinertävät, ketopartasammalen lehdenkärjissä on partahaiven, lahokaviosammalen itiöpesäke on muodoltaan kaviomainen. Tikanhiippasammalen versot tuovat mieleen hiippalakin
Alkusammalet menestyivät, lopulta ehkä kohtalokkaan hyvin. Sammalverso, jonka näemme, ei ole ”kokonainen” vaan perimältään puolikas, haploidi. Se saattoi olla sammalten aiheuttama maailmanloppu. Kun astuu metsään tai suolle, sammalten suurvaltaan, on syytä pitää varansa. Ongelman syyksi hän arvioi sen, että suomenkielistä opaskirjaa ei ole ollut tarjolla. Itiöpesäke on kuitenkin kaukana itsenäisestä, sillä se loisii vihreällä sammalversolla. Jää nähtäväksi, kykeneekö ihmiskunta milloinkaan samaan johtopäätökseen. Vuonna 2020 ilmestyneessä Suomen sammalet -teoksessaan Sinikka Piippo ja Timo Koponen toteavat, että sammalten runsaudesta huolimatta ”sangen harvalukuinen joukko suomalaisia” harrastaa niitä. Sammalet vain ovat, haarovat, kasvavat ja kuolevat ja tuottavat välillä silmuja, joista enenevät kasvullisesti. Ilmari Paasion Pienessä sammalkirjassa (1937) kuitenkin todetaan, että sammalharrastus on Suomessa rajautunut ”sangen ahtaisiin piireihin”. Ne ovat jo lisääntyneet ja täyttäneet maan, enää ei tarvitse. Sammalten vakaus ja muuttumattomuus kertovat niiden menestyksestä luonnonhistoriassa.. Lopulta itiöt leijuvat pesäkkeestä maahan, ja jos hyvin käy, itiöstä kasvaa alkeisrihma ja siitä uusi sammalverso. Ilmasto viileni, alkoi jääkausi, ja lopulta elämä merissä lähes sammui. Tämäkin kuvastaa sammalten ikiaikaisuutta ja itsevarmuutta suhteessa elämään; niiden ei tarvitse enää käyttää voimavaroja suvulliseen lisääntymiseen. Sammalista lumoutuneet tietävät omat syynsä, mutta laajaa kiinnostusta sammaliin voi olla vaikea herättää hienoillakaan oppailla. Sammalet ovat nähtävästi saavuttaneet täydellisyyden. Ihmiset sammalten äärellä Vaikka sammalia on usein väheksytty tai niitä ei ole ajateltu lainkaan, melko pitkään on jo ollut myös ihmisiä, joita sammalet kiehtovat ilman erityistä syytä. Kirjoittaja on hämeenkyröläinen luontokartoittaja ja kirjailija. 32 suomenluonto.fi S A M M A L E E T oli lempeämpi kuin koskaan myöhemmin – tai miten sen nyt ottaa. Jotta sammalet alkaisivat kiinnostaa elämyshakuisia ihmisluonteita, ne eivät saisi olla niin staattisia. Monilla sammallajeilla itiöitä syntyy harvoin. Ordovikikauden pikku kasvit yhteyttivät pontevasti. Kaikkea on jo tarpeeksi Sammalilla on kiehtova elämä. Suomen luonto -kirjasarjan (1996) artikkelissa Ikivanha kasviryhmä Janne Lampolahti mainitsee, että sammalten ”evoluutio, lajinkehitys, tuntuu pysähtyneen”. Esteettinen sammalharrastus sentään vaikuttaa vahvistuvan: sosiaalisessa mediassa näkyy silloin tällöin tunnelmallisia sammalpotretteja. Vain sillä on kaksinkertainen eli meidän näkemyksemme mukaan täydellinen kromosomisto. Va kaus ja muuttumattomuus ovat kuitenkin osa sammalten perusolemusta ja kertovat myös menestyksestä luonnonhistoriassa. Tikanhiippasammalen tupsuihin tutustuu helposti, jos tarkastelee isoja haapoja lähietäisyydeltä. Ordovikikauden päättäneessä suuressa sukupuuttoaallossa merten lajeista kuoli jopa 85 prosenttia. Elizabeth Kolbert kertoo teoksessaan Kuudes sukupuutto (2014) vavisuttavasta teoriasta. Happea syntyi lisää ja lisää, hiilidioksidi hupeni. Siittiöja munapesäkkeet ovat sammalverson kärjessä, ja siellä tapahtuu hedelmöityminen. Paasion sammalkirjan jälkeen on julkaistu lisää sammaloppaita, mutta tilanne ei ole juuri kohentunut. Seuraavaksi kasvaa esiin itiöpesäke varsineen
/joulu (09) 2280 8210 (ark 9–15) tilaajapalvelu@sll.. 98 €) Tilaa: suomenluonto.. Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto *10 numeroa ja digipalvelu W W W . S U O M E N L U O N T O . S U O M E N L U O N T O . suomenluonto.fi 33 suomenluonto.fi 33 HYVÄN MIELEN JOULULAHJA! KU VA T H A N N U R Ä M Ä / VA ST AV A LO JA IS TO CK PH O TO HYVÄN MIELEN JOULULAHJA! SUOMEN LUONTO LEHTI + DIGI VUODEKSI* 59,50 € (norm. 98 €) 59,50 € (norm. Astu luontotiedon aarreai aan ja koe luonnon lumo.. F I SUOMEN LUONTO -LEHTEÄ JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO. TILAAMALLA TUET LUONNONSUOJELUTYÖTÄ. F I W W W
TALO Valon ja varjon. 34 suomenluonto.fi TEKSTI HEIKKI WILLAMO KUVAT HEIKKI WILLAMO JA KIKKA NIITTYNEN Mitä paljastui, kun taiteilijapari keskittyi vuosien ajan seuraamaan luontoa talossaan ja sen pihapiirissä
Tien puoleinen julkisivu antaa kaakkoon ja vastaanottaa niityn yli paistavan aamuauringon. Niistä vanhimmat ovat parin sadan vuoden ikäisiä kilpikaarnapetäjiä.. Pihan puolella sisäänkäynti ja terassi katsovat toisenlaiseen maailmaan. Ikkunat ovat korkeita ja kauniisti ruudutettuja, valkoisiksi maalatuissa puitteissa on tekijän persoonallinen leima. suomenluonto.fi 35 S uuri punamultainen hirsirakennus seisoo mäellä vanhojen puiden ympäröimänä. Talo, piharakennus, sauna, leikkimökki ja puuvaja muodostavat piirin, jonka sisällä seisoo vanhoja mäntyjä. Tie katoaa talon ja metsän taakse, äänet vaihtuvat lintujen lauluksi ja tuulen huminaksi
Polkujen varsilla on kevät keväältä hiljaisempaa. Vanhan lasin virheet ja kuplat antavat valokuviin oman lisäsilauksensa. Muutamaa naapuriasumusta lukuun ottamatta lähiympäristö on salaojitettua peltoa ja metsiä, jotka ovat meidän aikanamme muuttuneet aukoiksi ja taimikoiksi. V aikka kotimme on vanha kansakoulu, se seisoo keskellä maalaismaisemaa. Ulkopuolinen maisema heijastui ylösalaisena seinille, kattoon ja lattialle. Ne kulkivat pihassa pieninä ryhminä, jokainen oman kukkonsa johdolla. Parhaimmillaan puusto on varttunutta, mutta harvaa, tasaikäistä ja odottelee pian tapahtuvaa päätehakkuuta. Olemme koittaneet tehdä pihasta mahdollisimman luontoystävällisen. Aukeat nurmikot ja kuiva pihakenttä ovat muuttuneet kukkiviksi niityiksi ja kedoiksi, pensaikot saavat rehottaa ja puolen hehtaarin metsä saa elää ja kuolla omaan hitaaseen tahtiinsa. Myöhemmin joukkoon liittyivät suomenhevonen sekä lapinkoira. Se vaeltaa auringon mukana hitaasti pitkin lattiaa, nousee seinille joka päivä uudenlaisena. Ajatus projektista, josta syntyi Valon ja varjon talo -kirja, on vaimoni valokuvauksenopettaja Kikka Niittysen. Ne antoivat meille munia ja hautoivat silloin tällöin pesyeellisen pieniä untuvikkoja. Asuimme alkuvuodet Kiskossa, josta Karjalohjalle mukanamme muutti kukko, kanoja, vuohi ja pari kissaa. Sen asukkaat ovat naapureitamme, joiden seuraaminen on tuonut lohtua elämäämme. Kaikki tapahtuu talossa, pihalla tai ikkunoilla, jotka näitä kahta tilaa erottavat. 36 suomenluonto.fi Muutimme tuohon Makkarjoen vanhaan kansakouluun Karjalohjalle kaksikymmentäseitsemän vuotta sitten. Maisema yksitoikkoistuu ja köyhtyy. Eläimistön muutokset tapahtuvat pikku hiljaa, mutta vakituisilla kävely lenkeillä ne huomaa. H eti ensi käynnillä ihastuimme satavuotiaan hirsirakenteisen koulun suuriin ikkunoihin ja avariin huoneisiin. Vanhat omenapuut kukkivat valkoisina pilvinä, kulttuurikasvit, kuten varjoliljat ja monenväriset akileijat versovat sinne tänne. Olimme lähteneet Helsingistä jo seitsemän vuotta aiemmin, ennen lastemme syntymää, sillä halusimme heidän kasvavan maaseutuympäristössä, lähellä luontoa ja eläinten keskellä. Jaksamme yhä ihastella tuota leikkiä. Oravat ja talitiaiset kurkkivat sisään, hyönteiset ja hämähäkit istuskelevat lasilla kuin painottomina tyhjyyden keskellä leijuen. Mikään ei ole niin rauhoittavaa, kuin katsella parven touhuja. Saunatupamme näkymä on tämän jutun lopussa. Hän on kuvannut eläimiämme ja talon tunnelmia alusta asti, ja lopulta toteutimme hänen haaveensa rakentaa eri huoneisiin camera obscuroita. Syntyi ajatus laajentaa valokuvaaminen koko tontille, tehdä tarina kodistamme, eläimistämme ja pihassa asustavista naapureistamme, siitä elämän kirjosta, jonka keskellä asumme. Ikkunat ovat ohut rajapinta sisäja ulkotilojen välissä. Kaipaamme kanojamme. Me katselemme niiden läpi pihan elämää ja päinvastoin. Pellolla laulaa vain kiuru tai pari, pensastaskua ei näy missään. Muutokset kohti entistä köyhempää ja yksitoikkoisempaa ympäristöä ahdistavat, ja pihasta on tullut meille yhä tärkeämpi. Kevätauringosta ne Syntyi ajatus tehdä tarina kodistamme ja siitä elämän kirjosta, jonka keskellä asumme.. Kirja kertoo elämästämme ilman, että olemme itse kuvissa. Peitimme ikkunat mustalla muovilla, teimme sopivaan kohtaan linssillä varustetun reiän ja huone muuttui valtavaksi neulanreikäkameraksi. Muutama komea pähkinäpensas, vaahterat ja pihlajat tuovat pihaan vielä oman lisänsä, parin nuoren tammen kasvamista suuriksi puiksi emme valitettavasti ehdi näkemään. Vanhojen lasien läpi tuleva valo luo sisään alati muuttuvan varjojen leikin, joka elää tuulen heiluttaessa puita. Viime keväänä kaatui pikkuruinen pökkelömetsä, josta pikkusieppopariskunta vielä edelliskesänä löysi pesäpaikan itselleen. Taloja on vähän, ennen kouluun tultiin kauempaa teitä ja polkuja pitkin. Valokuvasimme näkymät, jotka yhdistivät maagisella tavalla kaksi maailmaa – piha puineen, vuodenaikoineen ja säätiloineen sekä kotimme sisätilat eläinasukkaineen
suomenluonto.fi 37
Runsaan neljännesvuosisadan aikana runsaan hehtaarin tontillamme on pesinyt kaiken kaikkiaan kolmekymmentäkahdeksan lintulajia, niistä kolmetoista erilaisissa pöntöissä. Pihakuvaukset johtivat kohdallani myös yhden ympyrän sulkeutumiseen; ammattimaisen luontokuvaajan polkuni alkoi nelisenkymmentä vuotta sitten pikkunisäkkäiden kuvaamisella, nyt palasin niiden pariin kuvaamalla metsähiiriä, -myyriä ja -päästäisiä. Muutokset ovat usein hitaita, jossain vaiheessa sitä vain huomaa, että joku asia on perinpohjaisesti toisin. Kun pimeänä talvi-iltana avaa ulko-oven, mäntyjen yllä aukeaa mittaamaton tähtiavaruus, alkukevään aamuina heräämme mustarastaan huiluun, toukokuussa pihan äänimaisemasta vastaavat räkättirastasyhdyskunnan jäsenet ja syksyn töitä säestävät ensimmäisten pihaan tulleiden punatulkkujen pehmeät vihellykset. Lumijäljet paljastavatkin paljon: kettu kulkee useimpina talviöinä pihan poikki, kärppä tai lumikko kiertelee nurkissa ja metsäjäniksen leveän lumikengän painalluksia näkyy joskus rusakon jälkien lomassa. Olen aina pitänyt nisäkkäistä ja muistin taas, miten mielenkiintoisia ja kuvauksellisia niistä pienimmät ovat. Pyrstötiaiset ovat löytäneet rasvatarjoilun, samoin parina talvena meitä ilahduttanut valkoselkätikka. Myös pyrstötiainen rakensi pari vuotta sitten pesänsä pihakoivumme latvaan, mutta valitettavasti tapaus jäi ainutkertaiseksi. Hömöja töyhtötiainen loistavat poissaolollaan eikä kuusitiaisiakaan juuri näy. Sittemmin mäyrästä on tullut kesäöiden vakiovieras, jonka ruokailujälkiä näkee ympäri pihaa. Pihassa on ollut hienoa valokuvata. Se käy nokkimassa rasvaa ja rikastuttaa voimakkailla huudoillaan pihan äänimaisemaa. Pienimmät piileskelevät kasvillisuuden kätköissä, isompien toimet kätkee useimmiten hämärä. Kanat ovat poissa, niiden roolin ovat ottaneet pihan villieläimet. Havaintoja tontin rajojen sisältä on kahdestakymmenestäneljästä lajista, joiden lisäksi ilves ja saukko ovat jättäneet jälkensä talven lumille. Kanahaukka sen paremmin kuin hiirihaukkakaan ei käy enää verottamassa räkättirastaiden poikasia, sen sijaan pihan yllä saattaa nähdä soidintavan merikotkaparin. Se oli hauskaa, ja kuvia syntyi paljon yli tarpeen. Joitakin keväitä sitten aloin ihmetellä, kun lintulaudan alunen oli joka aamu kuin imurilla puhdistettu. Se tyydyttää myös minussa asuvaa pientä tutkijaa. Se kaivaa esiin maa-ampiaisten pesiä, hajottaa maatuvia kantoja ja tonkii niityllä matoja etsiessään, onpa se viettänyt silloin tällöin päiviään vanhan kanalan lattian alla torkkuen. Pihan elämä ottaa meidät mukaansa vuodenkierron rytmiin. Viimeisen vuosikymmenen aikana uusiksi pihapesijöiksi ovat asettuneet tikli, kultarinta, mustapääkerttu ja satakieli. Vielä kymmenisen vuotta sitten kaikki kolme olivat vakiokävijöitä. Niitä ei Runsaan hehtaarin tontillamme on pesinyt 38 lintulajia ja havaittu 24 nisäkäslajia.. Huuhkajan kumea huhuilu on vaihtunut kaulushaikaran puhalluksiin ja joutsenten sekä kurkien äänet kaikuvat lähipelloilta keväästä syksyyn. Syventyminen ja jokapäiväinen tarkkailu on näyttänyt, miten paljon arvokasta kuvattavaa läheltä voi löytää. Laitoin kameran valvomaan, ja jo ensimmäinen yö paljasti kolme valkohäntäkaurista, kaksi mäyrää ja kaksi supikoiraa. Kautta vuosien tehdyt hajanaiset muistiinpanot pihan elämästä ja lajistosta ovat tarkentuneet viimeisten viiden vuoden aikana, ja meillä on varsin kattavat listat havaituista päiväperhosista, nisäkkäistä, matelijoista ja sammakkoeläimistä sekä pihassa pesineistä lintulajeista. Viime talvena joukkoon liittyi palokärki. Saimme yhdestä suosikkieläimestäni lähinaapurin, ja olen kuvannut sitä pihassamme varsin paljon. 38 suomenluonto.fi nauttivat kanalan seinustalla, pöllyttivät maata rypiessään ja ilmoittivat vähän väliä olinpaikkansa kotkotuksella ja kieunnalla. L innut ovat näkyviä ja kuuluvia, nisäkkäiden laita on toisin. Y mpäristön muutokset näkyvät pihassamme. Muilta osin pihan öinen elämä oli meille pitkään sananmukaisesti hämärän peitossa. Alkuvuosien säännöllisistä pesijöistä ovat kadonneet haarapääsky, käenpiika, töyhtötiainen, pikkulepinkäinen ja punavarpunen, jotka pikkulepinkäistä lukuun ottamatta löytyvät uhanalaisten listalta. Katselemme ikkunoista kauriiden ja rusakoiden säännöllisiä vierailuja, ja kevään vaihtuessa kesäksi odotamme päivää, jolloin ensimmäinen tervapääsky suhahtaa sille varattuun pönttöön. Naapurin pikkuvarpuset pistäytyvät meillä silloin tällöin, mutta pönttömme eivät ole niille vielä kelvanneet. Ne kertovat ilmaston ja ympäristön muutoksista, mutta myös pihamme elämän rikkaudesta. Muutokset ovat suuria myös lintulaudalla. Työmatka on pisimmillään eli ovelta tontin perimmäiseen nurkkaan noin yhdeksänkymmentä metriä. Oravia näemme päivittäin, ja kesäiltoina vintissä asustavat viiksisiipat ja pohjanlepakot lentävät talon ympärillä
suomenluonto.fi 39
Heinäkuussa haarapääskypariskunta alkoi muurata pesää räystäämme alle ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen. Tiklit ovat palanneet syksyiseltä kierrokseltaan, myös punatulkkujen pehmeitä ääniä kuuluu pihavaahteroista. Myöhäinen pesintä onnistui ja loppukesällä pihamme yllä lenteli päiväkausia usean kymmenen pääskyn joukko hyönteispyynnissä. Jospa ne tekisivät haarapääskyjen lailla paluun ja rakentaisivat ensi keväänä pesänsä johonkin pöntöistämme. Töyhtötiaiset ovat edelleen paikalla. Talitiaiset kurkkivat ikkunoista, koputtelevat lasia kuin ilmoittaakseen, että on aika laittaa ruokintapaikka kuntoon. Jospa ne rakentaisivat ensi keväänä pesänsä.. Töyhtötiaiset ovat edelleen paikalla. 40 suomenluonto.fi juuri näe, ne piileskelevät varjoissa rikastuttamassa pihamme elonkirjoa. Kikka Niittynen vastaa Muurlan opiston valokuvauksen opetuksesta. Antaessamme kirjalle nimen Valon ja varjon talo, mietimme sitä aika konkreettisesti niiden valojen ja varjojen kautta, joiden vaellusta huoneissamme olimme kaikki nämä vuodet seuranneet. Aivan työn loppumetreillä nimi alkoi saada symbolisia kaikuja. Kirjojen saapumista edeltävällä viikolla Kikan äiti siirtyi puolestaan varjojen maille. Näiden surullisten tapahtumien väliin mahtui myös valoa. Talvi tekee nyt tuloaan. Ennen kirjan painoon menoa lapinkoiramme Kuuran elämä päättyi kunnioitettavassa kuudentoista vuoden iässä. Heikki Willamo on kirjailija ja valokuvaaja. Elokuun lopulla pihaan asettui taas töyhtötiaispari
suomenluonto.fi 41
Yllä naaraan viime kesänä lentoon lähtenyt poikanen — toivokaamme sillekin pitkää ikää.. V I N J E T T I L U O N T O T I L A S T O I N A TEKSTI ANTTI HALKKA KUVAT MATTI SILLANPÄÄ 42 suomenluonto.fi Merikihun pitkän iän salaisuus Merikihun pitkän iän salaisuus Maailman vanhin merikihu ja samalla Suomen pitkäikäisimmäksi tiedetty lintu pesimäpaikallaan Satakunnassa. Linnun tuntee värirenkaistaan
LÄ H DE : LU O N N O N TI ET EE LL IN EN KE SK U SM U SE O. Ruotsissa tämä merten ruokkilintu on elänyt peräti 48-vuotiaaksi , sillä tänä vuonna Skoonesta löytyi Gotlannissa vuonna 1973 rengastettu yksilö. Lähes tarkalleen samaan hiukan yli 35 vuoden ikään on päässyt Hannu Tikkasen Kokkolan edustalla rengastama harmaalokki, joka löytyi tänä vuonna menehtyneenä samalta seudulta. Se siis pesiikin yhä – ja menestyksekkäästi. Suomen ennätysmerikihun kantama paikannin paljasti kihun talvehtineen 2010–2011 Kanariansaarten eteläpuolella. Emot huolehtivat poikasista pitkään ja ehtivät opettaa niille selviytymistaitoja. Se oli maailmankin vanhimmaksi tiedetty merikihu jo pari vuotta sitten. Suomalaistutkijat arvelevat silloin Ecology and Evolution -lehdessä julkaistussa artikkelissa Elina Mäntylän johdolla, että kihun korkeaa ikää selittää sekin, ettei lintu saalista itse merestä kalaa vaan ryövää sen muilta linnuilta. Pitkäikäiset linnut alkavat saada poikasia melko iäkkäinä ja saavat vain vähän jälkikasvua kerrallaan. suomenluonto.fi 43 vuotta kk pv sinisorsa 19 15 talitiainen 11 9 24 punarinta 11 4 8 kirjosieppo 10 10 13 peippo 10 3 29 vuotta kk pv merikihu 35 19 harmaalokki 35 17 merikotka 35 2 etelänkiisla 34 11 12 maakotka 34 8 28 ruokki 33 11 8 kalatiira 33 7 27 merilokki 32 9 21 kalalokki 32 7 20 selkälokki 32 1 22 LINTUJEN IKÄENNÄTYKSIÄ TAVALLISIA LAJEJA ENNÄTYSLINNUT selkälokki 32 1 22 Näiden lisäksi 30 vuoden rajapyykin ovat ylittäneet myös räyskä (30v 10kk 3pv) ja naurulokki (30v 8kk 0pv) . V I N J E T T I LINNUT VOIVAT ELÄÄ HÄMMÄSTYTTÄVÄN VANHOIKSI. Ennätys on Kari Mäntylän rengastamalla merikihunaaraalla, joka viime kesänä palasi luodolleen Satakunnan edustalla Selkämerellä. Merilinnut pesivät monien petojen ulottumattomissa saarilla, ja merikihu talvehtiikin kaukana valtameren ulapalla. Pitkään maamme ikäennätystä piti hallussaan etelänkiisla. Maailmalla on huomattu, että isokokoiset linnut elävät muita pitempään. Suomessakin eniten ikää ovat kartuttaneet mereisten lajien yksilöt. Jari Valkama Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistosta katsoi pyynnöstämme uusimman tiedon mukaiset ikäennätykset . Näin se ei ole vaarassa sotkeutua kalanpyydyksiin. Ikänestoreina kunnostautuvat vesija petolinnut. Vuosikuolleisuus on pieni. Maailman vanhin lintu on 70tai 71-vuotias havaijinalbatrossi Wisdom, joka pesii Midwayn atollilla keskellä Tyyntämerta. Tänä vuonna samainen naaraskihu sai poikasen siivilleen. Suomen lintujen ikäennätystiedot perustuvat yli 1,5 miljoonaan rengaslöytöön
44 suomenluonto.fi 44 suomenluonto.fi TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVITUS VILLE SALONEN Ekologisen kompensaation malli lätkäisee luontokadolle hintalapun, jonka valuutta on luontoarvo.
Vielä yksikään ei ole onnistunut kääntämään suuntaa. suomenluonto.fi 45 ”Suomen luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen jatkuu. Tämä edellyttää nopeita ja kattavia toimia.” Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaan kirjatut sanat lupaavat, että tähtäimessä on muutos parempaan. E K O L O G I N E N K O M P E N S A AT I O. Tällä kertaa pelisäännöt on saatava lakiin ennen kuin lähihistoria alkaa toisVoiko luonnon korvata. Tällä erää työn alla on muun muassa EU:n biodiversiteettistrategia, josta kirjoitimme viime numerossa (SL 08/2022) sekä luonnonsuojelulainsäädännön uudistus, jolla luonnon monimuotoisuutta pyritään turvaamaan. Pääpiirteissään hankkeen tavoitteena on asettaa konkreettinen korvausvastuu luonnon tilan heikentämisestä sille, joka siitä hyötyy. Sana kompensaatio on ryvettynyt hiilipäästöhyvitysten viidakossa. Päästöpuolen epäonnistumiset ovat ekologiselle kompensaatiolle taakka, mutta myös läksy opittavaksi. – – Suomi on sitoutunut omalta osaltaan pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen. Luonnonsuojelulain uudistusta valmistellut työryhmä ehdotti, että lakiin lisätään ekologinen kompensaatio. Huoli luonnon tilasta lisää painetta muuttaa sanoja teoiksi. ”Luonnon köyhtyminen täytyy pysäyttää, sillä monimuotoinen luonto on elinehtomme”, ympäristöministeriön lakiuudistusta koskevat verkkosivut kertovat. Sitoumuksen arvoa heikentää se, että lupauksia luontokadon pysäyttämisestä on kuultu jo lukuisia. Viime vuosina huoli luonnon tilasta on noussut yhä enemmän esille, mikä lisää painetta muuttaa sanoja teoiksi. Ilman kunnollisia pelisääntöjä hiilikompensaatiosta on tullut bisnes, josta on vaikea sanoa, missä hiilensidonta loppuu ja viherpesu alkaa
Lähtökohta on siis se, että luontokohteisiin ei rakenneta mitään, ellei ole pakko. ”Kaikki tiedossa olevat asiat on pyritty ottamaan huomioon. Pääpiirteissään kriteerit ovat seuraavat: • Tuhotut luontoarvot täytyy korvata kokonaan tai niin, että lopputulos on plussan puolella. Metsäpurot, liito-oravat ja luonnonsuojelualueet ovat yhä lailla suojeltuja, ja niihin kajoaminen vaatii poikkeusluvan. Viimeinen vaihtoehto Julkisessa keskustelussa ekologiselle kompensaatiolle on vaivihkaa alettu sovitella supersankarin viittaa. ”Voihan se olla, että kun laki on ensin olemassa, niin sovellusalueen laajentaminen saattaa olla helpompaa tulevaisuudessa.” On myös mahdollista, että yritysten paineet kompensoimiseen kasvavat esimerkiksi rahoittajien vastuullisuusvaatimusten kasvaessa. Siitä huolimatta hän on optimistinen tulevaisuuden suhteen. Vasta tässä vaiheessa mukaan tulee kompensaatio. Luontoon kohdistuvat haitat ensisijaisesti vältetään kokonaan, toissijaisesti karsitaan minimiin ja vasta ihan viimeisenä jäljelle jääneet haitat voidaan hyvittää kompensoimalla ne jossain muualla. Samalla tutkijat yrittävät vastata vaikeimpaan kysymykseen: miten hävitetyn luonnon voi korvata. Ensin täytyy ottaa huomioon muut lait. Sääntöjen on myös oltava kattavat ja täsmälliset, ettei viherpesulle jää porsaanreikiä. Hierarkia on kuitenkin hyvin epämääräinen, eikä esimerkiksi määrittele, milloin tai miksi rakentaminen todella on välttämätöntä. Seuraavaksi luontoarvot täytyy huomioida paikan päällä lievennyshierarkiaksi kutsutun periaatteen mukaan. Tietenkin voi olla jotain, mitä emme vain ole tajunneet”, Moilanen toteaa. • Kompensaatio ei saa korvata muuta luonnonsuojelua. Suomen ympäristökeskuksen ja yliopistojen tutkijat ovat käynnistäneet pilotointihankkeita, joissa kompensaation periaatteita testataan käytännössä. Hän on tutkinut ekologista kompensaatiota jo yli viisitoista vuotta ja seurannut, miten takellellen malli on pystytty ottamaan käyttöön muissa maissa. Myös nuo virheet aiotaan nyt välttää. 46 suomenluonto.fi taa itseään. Tehtaan rakentaminen tuhoaa luonnon tieltään täydellisesti, mutta voi myös tuottaa melua, joka saa eläimet karttamaan tehtaan lähialueita. E K O L O G I N E N K O M P E N S A AT I O Lähtökohta on se, että luontokohteisiin ei rakenneta, ellei ole pakko.. • Kompensointi tehdään suojelemalla tai ennallistamalla ja suojelemalla. Kompensaatio on kuitenkin tarkoitettu vasta aivan viimeisenä käännettäväksi kortiksi, kun kaikki muut vaihtoehdot on käyty läpi. Hankkeissa on mukana sekä yrityksiä että kuntia. ”Laissa on paljon hyviä puolia”, sanoo Atte Moilanen, biodiversiteettija ekoinformatiikan tutkimusjohtaja Helsingin yliopistolta. • Kompensaatiotoimien täytyy olla pysyviä. Lopuksi arvioidaan, kuinka suurelle alueelle luontohaittaa aiheutuu, ja millaisia haitat ovat. Hieman pettynyt hän on siksi, että lakiehdotuksessa kompensaation eteen on kirjattu sana vapaaehtoinen
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Joel Jalkanen kirjoi. Olisiko se huono vaihtokauppa Suomen luonnon kokonaistilan kannalta?” Luontoarvot laskukaavoiksi Ennen kuin luontokato muuttuu kompensaatioksi, tarvitaan tietoa alueen luontoarvoista sekä tutkijoiden laatimien laskukaavojen pyörittelyä. a toistaiseksi rakennetut talousmetsiä varten suunnitellut laskukaavat eivät käy suoraan kaupunkija virkistysmetsille. elee Espooseen Kehä III:n kupeeseen datakeskusta. Tutkijoiden selvityksen mukaan esimerkiksi kalkkikallioiden luonnon heikentäminen ei ole kompensoitavissa, sillä kyseiset ympäristöt ovat jo valmiiksi hyvin uhanalaisia ja harvinaisia, eikä niiden ennallistamisesta ole riittävästi kokemusta. Laskukaavat perustuvat pinta-aloihin sekä niissä muhiviin luontoarvoihin. Jos siis jyrän alle jää tuoretta lehtoa Uudellamaalla, korvaukseksi ei kelpaa pusikoituneen niityn raivaus Kainuussa. ä Hynkänlampi soveltuu hyvin kompensaatioalueeksi, mu. suomenluonto.fi 47 • Hyvitysten täytyy tapahtua mahdollisimman lähellä heikennysaluetta. Lehtometsän tuhoaE K O L O G I N E N K O M P E N S A AT I O Kompensaatio on tarkoitettu vasta viimeisenä käännettäväksi kortiksi. i ekologisen kompensaation. elijana tekemässään selvityksessä, e. ä on vaikea arvioida.. ”Ihan hypoteettisesti, jos menettäisimme jostain vaikka puoli hehtaaria kalkkikalliota, niin entä jos siitä hyvästä yksi Kymijoen kolmesta haarasta avattaisiin niin, että vaelluskalat pääsevät nousemaan siitä Päijänteelle. Metsän kompensaatio suojelemalla: Hepokorvenkallion datakeskus, Espoo Fortum suunni. Arvion perusteella suojellut luontoarvot olisivat noin 4,7 kertaa tuhoutuneiden suuruiset. ”Metsän kohdalla on oleellista, että jos on menetetty hehtaari metsää, niin onko se ollut hyvää, varttunutta ja melko luonnontilaista metsää, vai onko se hakkuuaukeaa”, Moilanen antaa esimerkin. • Hyvitysten täytyy kohdistua samaan luontotyyppiin kuin heikennysten. Jos yleisesti ottaen halutaan tehdä kaikki jokaiselle lajille erikseen, niin sehän on ihan toivotonta.” Kompromisseista huolimatta kompensaation kriteerit ovat monessa tapauksessa tiukat. Menetyksien hyvittämiseen kelpaavia alueita ei siis ole tarpeeksi, ja toimien tehoa on vaikea taata. Kriteerit eivät ota huomioon yksittäisiä lajeja, ellei niitä suojaa laki, kuten EU-direktiivi liito-oravaa. Myöskään rahan lahjoittaminen luonnonsuojelujärjestöille ei ole ekologista kompensaatiota. Alue on vain noin neljä kertaa tuhoutuvan metsäalueen kokoinen, mu. Keskuksen luontohaitat kohdistuisivat pääsääntöisesti metsään. u läheisen Hynkänlammen metsäalueen suojelua. Rakentaminen suunnitelman mukaiselle alueelle vaati kaavamuutoksen, jonka ehdoksi Espoon kaupunki ase. ävyy. ”Jos alueella elää vaikka tuhat lajia, niin pelkästään niiden populaatiokokojen arviointi on hirveän vaikeaa. Kompromissi on Atte Moilasen mukaan tarkoitukseensa sopiva etenkin talousmetsän kaltaisilla alueilla, joilla luontoarvot eivät lähtöjäänkään huimaa päätä. Kompensaatioon vaadittava hyvitys kasvaa myös, jos luontotyyppi on harvinainen. aa alueesta Espoon yleiskaavasuunni. ain melko nuorta metsää, jonka luontoarvot pääsisivät suojelun ansiosta kasvamaan. a luontoarvoiltaan tuhoutuvaa metsää rikkaampi ja lähellä muita suojelualueita. Moilanen kertoo olevansa tätä suuremman joustavuuden kannalla, kunhan hyvitys on riittävän iso. Hynkänlammen alue on osi. Siksi kompensaation rii. Hepokorvenkallion kompensaatioksi on ehdote
Kertoimien tuottaman eron huomaa selvästi esimerkiksi AA Sakatti Mining Oy:n laatimasta Sodankylän kaivoksen kompensaatiosuunnitelmasta, jota Atte Moilanen oli tekemässä. Samasta syystä kompensaatioon kuuluvia suojelualueita ei voi laskea minkään muun suojeluohjelman tai -tavoitteen osaksi, eikä hyvityksiksi pidä suojella alueita, jotka olisi muutenkin suojeltu. Onko tämä lupa tuhota. Vakaa suo ei myöskään kasvata merkittävästi uusia luontoarvoja. 48 suomenluonto.fi minen tulee siis kalliimmaksi kuin tavallisen mäntykankaan. Luontoon kohdistuva haitta vaihtaa herkästi paikkaa, jos vain osa toimijoista kompensoi tuhonsa. Ekologisesta kompensaatiosta puhutaan suurin sanoin. Laskelmat luontoarvoista ovat yleistys monimutkaisesta todellisuudesta, niin kuin luontotyyppi on yleistys alueen lajistosta. Kokonaisheikentymättömyys. Prosessin läpinäkyvyys on tarkoitus varmistaa julkisella viranomaisten rekisterillä, johon kirjataan kompensaatiota tarvitsevat hankkeet, kompensaatioon tarjotut alueet sekä toteutuneet hyvitykset. Tällaisia epävarmuuksia tutkijat ovat tasanneet erilaisilla kertoimilla. Tutkijat käyttävät tästä sanaa lisäisyys. Kun vaikkapa ojitettu suo ennallistetaan, sen luontoarvot kasvavat pitkän ajan kuluessa, eikä lopputulos välttämättä ole edes silloin aivan sellainen kuin alunperin odotettiin. Parhaimmillaan kompensaatio kasvattaa kynnystä luonnon tuhoamiseen tai vähintäänkin ohjaa haitat sinne, missä luonto oli jo ennestäänkin heikossa kunnossa. Tällaiset seikat ovat kompensaatiossa tärkeitä, koska se perustuu luontoarvojen aidolle kasvattamiselle. Laskujen mukaan kaivoksen alle jäävän suohehtaarin voisi kompensoida ennallistamalla ja suojelemalla reilut neljätoista hehtaaria suota, mutta pelkkä suojelemalla hyvittäminen vaatisi yli sata hehtaaria jokaista tuhoutunutta kohden. Voi kuitenkin olla, että hyvitysten nimissä suojellaan metsää, jonka maanomistaja olisi muuten suojellut korvauksetta, omasta toiveestaan. Valtava kerroin johtuu siitä, ettei suoluontoon Suomessa kohdistu sellaisia paineita kuin esimerkiksi talousmetsiin, joten suo olisi todennäköisesti säilynyt ennallaan ilman suojeluakin. Ei pysäytä. Hakkuuaukon suojelu taas tuottaa enemmän uusia luontoarvoja kuin jo valmiiksi arvokkaan metsän suojelu, mutta luontokatoa hakkuuaukko alkaa torjua vasta sadan vuoden päästä. Mutta pysäyttääkö uusi laki toteutuessaan luontokadon. Esimerkiksi sellaisissa tapauksissa lisäisyys ei toteudu. Nettopositiivinen vaikutus. Yhdenkin menetetyn hehtaarin korvaaminen saattaa tulla valtavan kalliiksi. Lisäisyyden periaate on vahva, joskaan ennen käytännön kokemuksia ei voida varmuudella sanoa, kuinka hyvin siitä pystytään pitämään kiinni. Niin E K O L O G I N E N K O M P E N S A AT I O Ekologinen kompensaatio ei yksin pärjää luontokadolle.. Siihen liittyy aina epävarmuuksia. Kompensaation ympärille on tarkoitus luoda bisnes, jossa esimerkiksi maanomistajalle olisi kannattavaa tarjota metsänsä kompensaatioon hakkaamisen sijaan
ivät, mitä kaivoksen hai. E K O L O G I N E N K O M P E N S A AT I O Suon kompensaatio ennallistamalla ja suojelemalla: Sakatin monimetalliesiintymän kaivoshanke, Sodankylä Anglo Americanin Sakatin kaivosyhtiö on hakenut ympäristölupaa kaivoksen perustamiseen. ipinta-alan kerroin saatiin vaihtoehdolle, jossa kompensaatio toteutetaan ennallistamalla ja suojelemalla. Kaivosyhtiö osallistui pilotointihankkeeseen, jossa A. Suomalaisten kestämätön ylikulutus ei muutu kompensoimalla kestäväksi. Liiton mukaan Viiankiaapa on kokonsa ja monimuotoisuutensa takia niin ainutlaatuinen, e. suomenluonto.fi 49 kauan kuin metsien hakkuut pysyvät nykyisellä tasollaan, metsäluonnolla ei ole mahdollisuutta toipua. a hehtaaria kohti pitäisi ennallistaa ja suojella 14,4 hehtaaria suota. ojen kompensaatio vaatisi. Jokaista tuhoutunu. y. Hallitusohjelman uhkumat nopeat ja kattavat toimet jäävät joka tapauksessa katteettomiksi sanoiksi – jälleen kerran. e Moilanen ja Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho selvi. ”Trendikkäitä lupauksia vai todellinen ratkaisu luontokatoon?” AA Sakatti Mining Oy:n mainosartikkeli maalailee. a, jolla esimerkiksi Viiankiaavan vesitasapainoon kohdistuvia vaikutuksia ja riskejä on selvite. Riskinä on, että paisuteltu kuva toimien vaikuttavuudesta saa luvan heltiämään liian helpolla. Ekologisen kompensaation kirjaaminen lakiin olisi silti huima parannus nykytilanteeseen, jossa vaille lain suojaa jääneet luontoarvot ovat näkymättömiä, ja velka niiden tuhoamisesta jää tulevien polvien maksettavaksi. Suurin osa kaivoksen suorista luontohaitoista kohdistuu metsään, mu. uja hai. Kaivosta suunnitellaan suojelualueen kupeeseen, ja esiintymään on tarkoitus kuro. Laskuissa ote. Muun muassa näistä syistä osa luonnonsuojelun toimijoista vastustaa lakimuutosta. Juuri siksi on tärkeää korostaa, että ekologinen kompensaatio ei yksin pärjää luontokadolle, vaan se on työkalu muiden joukossa. a. Suomen luonnonsuojelulii. oja on vaikea kompensoida missään muualla.. Toisaalta luonnonsuojelijat jännittävät myös, hyväksytäänkö edes vapaaehtoinen versio ekologisesta kompensaatiosta, kun luonnonsuojelulain uudistuksesta lähiaikoina päätetään. Vapaaehtoisena sen vaikutukset jäävät vielä pieniksi, ja suhteettoman suuret puheet saavat hälytyskellot kilisemään. ä sille aiheute. Yhtiö jopa ehdottaa kompensaation edellyttämistä osana kaivoksen ympäristölupaa. Luonnon kannalta ei riitä myöskään se, että hakkuita rajoitetaan Suomessa, jos puuta aletaan raahata ulkomailta. iin mukaan myös epäsuorat vaikutukset, kuten melu ja saasteet. Vastuullista brändiä rakentavat toimijat antavat ymmärtää muuta. o kritisoi vastineessaan sitä laajuu. a huomio on keski. Pienin habitaa. Yhtiölle pilottihankkeena rakennettu kompensaatiosuunnitelma on perusteellinen, mutta mainokseen ladattujen mielikuvien pohja vuotaa silti. aa tunnelin kau. ynyt soihin, sillä malmiesiintymä sijaitsee suojellun Viiankiaavan alla
50 suomenluonto.fi Orava tarvitsee ruokaa, varastointipaikkoja ja suojaa pedoilta. TU O M AS H EI N O N EN 50 suomenluonto.fi
Varastoimalla ravintoa pörröhäntä säästää maukkaita ja ravitsevia siemeniä myös keväälle ja alkukesälle. suomenluonto.fi 51 suomenluonto.fi 51 K atsoin kuusten latvoihin ja näin valtavien käpyryppäiden taivuttavan niitä painollaan. suomenluonto.fi 51 ORAVA TARVITSEE OIKEAN METSÄN TEKSTI JARI-PEKKA TAMMINEN KUVAT MIKA HONKALINNA, TUOMAS HEINONEN JA HANNU HAUTALA / LEUKU TEKSTI JARI-PEKKA TAMMINEN KUVAT MIKA HONKALINNA, Oravia näkee enemmän kaupunkien puistometsissä kuin talousmetsissä. Kuuset pudottavat siemenensä pääosin keväthangille, mutta osa siemenistä varisee jo syksyllä. Havaitsin varastoidun kuusenkävyn myös kotipihlajassamme kahden metrin korkeudella oksanhangassa. Sienivarastot ovat tyypillisesti sijainneet alle kahdeksan metrin korkeudessa.. Millainen oravan kotimetsän pitäisi olla, jo. Kävin myöhemmin tutkimassa paikkaa ja löysin kävyn mullan pinnalta, mutta sopivasti kasvillisuuden alta katseilta turvassa. Kuusen käpyjen yleisin varastointikorkeus on ollut puissa metrin molemmin puolin. Orava säilöö myös sieniä kuivattamalla niitä puiden oksilla. a pörröhäntä pärjäisi. Syksyllä 2021 oravilla oli makoisat oltavat, sillä ruokaa oli runsaasti saatavilla. Jos pörröhäntä ei keksi keinoja ravintonsa säilömiseksi, sen maha kurnii talvella ja keväällä maan vielä ollessa jäässä. Oravan on havaittu kätkevän käpyjä sammaleeseen, nurmikkoon ja lumeenkin. Huomasinkin oravan juoksevan pihallamme kätkemässä saaliitaan parempaan säilöön. Pörröhäntä kantoi suussaan käpyä ja kas, jätti sen kukkapenkkiimme
Suomessa metsiä käsitellään käytännössä samanlaisin opein kuin Ruotsissa. Vallitsevana menetelmänä on puuviljelmän perustaminen metsän paikalle avohakkuun jälkeen istuttamalla tai kylvämällä. Myös oravan suosima mustikka kärsii avohakkuista ja maanmuokkauksesta. Hyvänä kuusen käpyvuotena orava saa enemmän ja isompia poikueita. Uudempien tutkimusten mukaan kuusen käpysadot selittävät oravan alueellista runsaudenvaihtelua ja vuosittaisia eroja oravien kokonaismäärässä. Laskennan jälkeen käyn katsomassa kuusten aluset. 52 suomenluonto.fi 52 suomenluonto.fi Vain oikea metsä tarjoaa oravalle riittävästi ravintoa Taivallan jatkuvan kasvatuksen koealoilla ohi nuorten koivupuiden kohti jättimäistä kuusta. Yllättävää kyllä, oravan esiintymistä suhteessa sienisatoihin ei tiettävästi ole tutkittu ainakaan pitkien aikasarjojen avulla. Havaintojen mukaan sienet olivat määrällisesti yhtä tärkeä osa oravan ravintoa kuin kuusen siemenetkin. M IK A H O N KA LI N N A. On outoa, että aukon keskellä olevien kuusien kävyt eivät ole kelvanneet oraville, vaikka käpyjä on satoja yhtä puuta kohden. Alle 20 vuotta sitten perustettujen puuviljelmien osuus on kasvanut metsämaalla Suomessa, ja tämä näkyy selvästi käpysadossa, koska kuusi ja mänty alkavat täällä tuottaa siemeniä vasta noin 60 vuoden iässä. Ison puun kirjanpainajilta hyvin suojaava iäkäs ja paksu kaarna ihastuttaa minua. 52 suomenluonto.fi Varastojen löytäminen lumen alta on haastavaa. Mitä tiedämme oravien ravinnosta. Ilahdun kuitenkin vielä enemmän, kun huomaan maassa joukon keltavahveroita eli kantarelleja. Tukholman yliopistossa tehdyssä väitöskirjassa tutkittiin aikoinaan Ruotsissa elävien oravien käyttämää ravintoa mahalaukkujen sisällön perusteella. Missä orava, siellä metsä Lasken käpyjä pienaukolle säästöpuiksi jätetyistä kuusista. Tutkimusten mukaan avohakkuut ja siemenpuuhakkuut maanmuokkauksineen romahduttavat sienisadot alle kymmenesosaan hakkuita edeltävästä tasosta. Sen sijaan aukon reunassa kasvavien kuusten kävyt ovat maittaneet sitäkin paremmin. Metsiä käsitellään myös siemenpuuhakkuilla, joissa metsään jätetään joitakin kymmeniä Sienet ovat yhtä tärkeitä kuin kuusen siemenet
Puuviljelmien kasvattajat kuitenkin sietävät kovin huonosti esimerkiksi pihlajia ja pensaita, joista olisi hyötyä oravalle ruoan varastoimisessa ja pedoilta suojautumisessa. ”Käytimme laserkeilausta selvittääksemme metsän ja sen latvusten rakenteen”, Peter Lurz toteaa. Olen jatkuvan kasvatuksen metsissä oravia tutkiessani huomannut, että oravat karttavat metsäaukioita, joilta puuttuu suojaa antava puusto. Siksi oravan suojelua onkin tutkittu erityisesti siellä. Kerroksellisuuden puuttuessa esimerkiksi oravan luontainen vihollinen kanahaukka näkee saaliinsa jo kaukaa ja pörröturkin piilopaikat ovat vähissä. ”Varoilla on myös laadittu hakkuusuosituksia orava-alueilla ja toteutettu radioseurantatutkimuksia harvennusten ja avohakkuiden vaikutusten selvittämiseksi.” Skotlannin oravametsistä monia käsitellään viljelminä eli puita poistetaan avohakkuilla. suomenluonto.fi 53 siemenpuita hehtaarille siementämään uusia puiden taimia. Puustoa muokataan niin, että puita on vain yhdessä kerroksessa ja puuston kasvaessa myös oksiston alaraja kohoaa. Samanlaisia havaintoja on tehty myös Skotlannissa. Siellä on metsää muistuttavaa kerroksellista puustoa ja pensaikkoa. Oletimme tämän liittyvän vaaraan joutua saalistetuksi.” Oravan näkökulmasta metsän aukkoisuus lisää riskiä joutua petojen, kuten kanahaukan tai ketun saaliiksi. Avohakattu metsä on oravalle haasteellinen elinympäristö. Oravia näkee runsain määrin puistoissa, pihoilla ja puutarhoissa. Skotlannissa oravat ovat kuitenkin sinnitelleet avohakatuissa metsissä, joihin oli jätetty laajempia puuryhmiä ja metsälaikkuja yhdistäviä puustokäytäviä. Paksu lumihankikin on työläämpi käpyjen kätkennässä kuin matalalla oleva oksanhanka. Skotlannin havumetsissä oravat ovat vielä voineet välttyä harmaaoravien kilpailulta lajien hiukan erilaisten elin ympäristövaatimusten takia. Kuten Suomessa, myös Skotlannissa oravan tulevaisuus on vahvasti kytköksissä metsien käsittelyyn. On arvioitu, että tällä hetkellä 80 prosenttia saarivaltion oravista elää Skotlannissa. Oravalle ei ole energiataloudellisesti järkevää kiikuttaa sieniä 20 metriin, jos oksia ei ole saatavilla alempana. Siellä orava on joutunut väistymään Pohjois-Amerikasta 1800-luvulla tuodun harmaaoravan levittäytyessä Englannissa ja Walesissa. Tällainen puusto tarjoaa oravalle otollista ravintoa ja varastointipaikkoja vain rajatun ajan. ”Viime vuosina valtion metsäjärjestö Forest and Land Scotland on rahoittanut metsänkäsittelyn ohjeistusta koskevaa tutkimusta”, hän toteaa. Orava ja sen pesät ovat suojeltuja Skotlannissa. Oravatiheydet ovat kaupungeissa peräti kaksinkertaiset metsiin verrattuna. ”Sitten yhdistimme laserkeilausdatan oravien syöntijälkien esiintymiseen latvuksen aukoissa. KU VA T TU O M AS H EI N O N EN Vanhat puut tarjoavat suojaa ja ruokaa monelle metsän asukkaalle. Edinburghin yliopiston tutkija Peter Lurz kertoo, että Skotlannissa on 18 havupuuvaltaista oravien seurantametsää, joille on luotu erityiset metsänkäsittelyohjeet. Avohakkuut lisäävät metsäalueen aukkoisuutta, minkä ei luulisi olevan oravalle edullista. H AN N U H AU TA LA / LE U KU. Kerroksellisuutta ja monilajisuutta Isossa-Britanniassa punaorava on uhanalainen laji. Vaikka tutkimus kuvasi selvästi vain yhden vuoden tilannetta, ja oravien uskaltautuminen avoimille alueille on voinut liittyä ruoan saatavuuteen, eli mitä nälkäisempi orava on, sitä enemmän riskiä se ehkä ottaa, havainnot osoittivat, että oravat välttivät avoimia alueita. ”Mielestäni on liian yksinkertaistavaa tulkita oravan väheneminen vain avohakkuiOravat välttävät liian avoimia metsäaukioita. Oravat ovatkin muuttaneet kaupunkiin. Kaupunkipuistojen ja -metsien vaatimaton kokonaispinta-ala kuitenkin aiheuttaa sen, ettei tästä elinympäristöstä ole oravakantojen elvyttäjäksi
Oravan jälkiä näkee Suomessakin vähemmän kuin ennen. Mikään muu samankokoinen eläin ei hyppele lumen pinnalla niin, että takatassut osuvat isompina eteen ja etutassut pienempinä taakse. KU VA T M IK A H O N KA LI N N A 54 suomenluonto.fi Monilajinen puusto takaa oravalle ravinnon. Mistä oravien väheneminen johtuu. Oravien väheneminen huolestuttaa. ”Riistakolmiolaskennat ovat metsäriistan runsauden seurantaohjelma, joka perustuu vapaaehtoisten metsästäjien alkutalvesta tekemiin vakioituihin lumijälkilaskentoihin. ”Tämä yhdistettynä laajoihin yhden puulajin metsiin ja niiden käpysatoihin tarkoittaa sitä, että oravien runsaus on alueellisesti hyvin vaihtelevaa oravien siirtäessä reviirejään kausiluonteisesti ravintotilanteen mukaan. Oravan metsässä täytyy olla vanhoja, hyvin käpyjä tuottavia puita, mutta myös vaihtoehtoisia ravinnonlähteitä.. Jos oletetaan, että oravien lumijälkiä löytyy suhteessa niiden lukumäärään, on selvää, että orava vähenee metsissämme”, Lindén toteaa. Oravan taantuminen on jatkunut jo vuosikymmeniä Oravan jäljet hangella on helppo oppia tuntemaan. Radioseurantatutkimuksemme osoittavat, että elin ympäristön käyttö on oravilla erittäin joustavaa, ja ne liikkuvat käpysatojen mukaan. Oravan jälkien tunnistamisesta lumella saa aina hymyn poskipieliin. Peter Lurz toteaa, että tämä on erityisen kriittistä Britanniassa, jossa esimerkiksi joidenkin havupuulajien siementuotanto alkaa vasta 25—30 vuoden iässä. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Andreas Lindén on selvittänyt oravan esiintymistä Suomessa lumijälki aineistojen perusteella. On helppo kuvitella, että täälläkin oravan esiintymiseen vaikuttavat muutokset metsissä. Hänen mukaansa puuston ei tarvitse joka metsälaikulla olla monilajista, mutta elinpiirillä täytyy olla läsnä useita eri puulajeja. Oravakannan tiheys on näissä metsissä alhainen, mutta orava kuitenkin pärjää täällä, vaikka oravakannan sosiaa linen rakenne ja elinympäristön käyttötavat ovat hyvin erilaisia kuin jatkuvapeitteisen metsän tai korkealaatuisten lehtimetsien oravakannoissa.” Kysyn Peter Lurzilta onko oravan tärkeitä ravintokohteita, kuusen siemeniä ja sieniä suosivia vaihtoehtoisia metsänkäsittelytapoja, kuten poimintatai suojuspuuhakkuita kokeiltu oravan suojelussa Skotlannissa tai muualla Euroopassa. Se on kriittinen tietovaje”, Lurz toteaa. 54 suomenluonto.fi den aiheuttamaksi. Monilajisuus takaa oravalle ravinnon silloinkin kun joidenkin puiden siementuotto jää luonnollisen satovaihtelun takia vähäiseksi. ”Nostat esiin erittäin tärkeän asian, sillä vastaus on, että näistä erilaisista metsänkäsittelytavoista ei ole tehty tutkimuksia. Se, mikä näytti olevan tärkeämpää oravakannan säilymisen suhteen oli puuston ikärakenne ja puulajiston monimuotoisuus”, toteaa Peter Lurz
”Jos tätä tasaista taantumista sovelletaan 10 vuoden pituiselle ajanjaksolle, se tarkoittaisi noin 25 prosentin vähenemistä, kuitenkin noin 10 prosenttiyksikön virhemarginaalilla. Oravien määrä on vähentynyt koko riistakolmiolaskentojen aikakauden eli vuosina 1989-2022. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsämaalle perustettu puuviljelmä ei tuota ensimmäisiin vuosikymmeniin ruokaa oraville. Romahduksen syitä ei vielä täysin tunneta. Puut mahdollistaisivat metsän jatkuvan tuoton, mutta silti ihminen kohtelee metsän pääomaa eli puita kuin pellolta korjattavaa viljaa. Metsämaalta loistavat tällöin poissaolollaan siemenet, sienet ja mustikat. Pörröhännät käyttävät liikkumisessaan ensisijaisesti puustoa, mutta pihojen pensasaidat ja lauta-aidatkin kelpaavat siirtymiin paremmin kuin aukeat alueet. Orava on loikkinut piilossa petojen katseilta. ”Omien laskelmieni mukaan oravan koko maan kanta on riistakolmiolaskentojen saatossa taantunut tasaisesti noin kolme prosenttia vuodessa, ilman viitteitä suunnan muutoksesta”, toteaa Andreas Lindén. suomenluonto.fi 55 Oravien määrä on romahtanut vuosikymmenten saatossa. Tutkimusten mukaan orava välttää avoimia alueita kuten peltoja ja siemenpuuaukeita. Oikeissa metsissä oravat liikkuvat myös maapuissa ja konkeloissa. Oravalle metsän ravintojatkumo on erityisen tärkeä, mutta valitettavasti tämä jatkumo rikkoonsuomenluonto.fi 55 Oravalle metsän tuotto ei ole puukuutioita.. Huippuvuosina se pystyy tuottamaan kerralla niin paljon käpyjä, että jotkut siemenet säästyvät varmasti syömiseltä ja mahdollistavat uuden puusukupolven syntymisen metsään. Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Ulla-Maija Liukko arvioi viisi vuotta sitten Suomen Luonnolle, että ”Käytännössä luokituksen muuttaminen elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi edellyttäisi 10—20 prosentin taantumista tarkastelujaksolla.” Tiedetäänkö jo varmuudella, että oravat vähenevät vähintään 20 prosentin vauhdilla tarkastelujaksoa kohden. Oravalle metsän tuotto ei ole puukuutioita, vaan siemeniä, sieniä ja marjoja. Kaikki korjataan pois. Yhteys ilmastonmuutokseen on havaittu, ja pohdintoja metsänkäsittelyn vaikutuksista on myös esitetty. Eläimet ovat oppineet elämään metsän tarjoaman sadon turvin, ja ne ovat sadon jatkuvasta saannista riippuvaisia. Viereisellä aukolla oravan lumijälkiä ei näy. Uhanalaisuuden rajana pidetään 30 prosentin vähenemää kymmenessä vuodessa. On myös mahdollista, että väheneminen on yli 30 prosenttia.” Orava opettaa metsästä paljon Hiihdän pienaukon läpi ja huomaan oravan kulkeneen aukon poikki pienten joulukuusiksi kelpaavien puiden suojassa. Tilastollinen epävarmuus on tyypillisesti suuri lyhyen tarkastelujakson takia, ja se on yhä suurempaa, jos vuosien väliset kannanvaihtelut ovat suuria, kuten oravalla. Suomalainen talousmetsä kyllä täyttää Yhdistyneiden kansakuntien elintarvikeja maatalousjärjestön (FAO) metsän määritelmän, jonka mukaan metsäksi ymmärretään metsämaa, jolla kasvaa puita niin, että puuston latvuspeitto yltää yli 10 prosentin tai puusto voi joskus saavuttaa kyseisen peiton ja yli viiden metrin pituuden kyseisessä paikassa. Itse tulos riippuu myös sovelletusta mallista, esimerkiksi riippuen siitä, oletammeko muutoksen olevan tasaista vai mahdollisesti mutkittelevampaa. Vastauksena kysymykseen on siis, että kyllä orava on luultavasti taan tunut vähintään 20 prosenttia ja varmasti ainakin kymmenen. Mutta ovatko syy-yhteydet vain arvai lua. Käpyjen huippuvuodet ja voimakas vuosittainen vaihtelu kuuluvat kuusen lisääntymistapaan, sillä havupuu tuottaa isoja käpysatoja keskimäärin vain kerran pari vuosikymmenessä. Mutta voiko puuviljelmää kutsua metsäksi, jos se ei mahdollista metsän eläimenä tunnetun oravan elämää. Ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa tarkastella muutosnopeutta”, sanoo Andreas Lindén. ”Usein arviot kantojen muutoksista esitetään ikään kuin varmana tietona
Ostamme lahjoitusvaroilla vanhoja metsiä ja hankimme niille pysyvän suojelun. Varastoille on ollut tarvetta, sillä tänä vuonna kuusen käpysato on ollut heikko ison käpysadon jälkeisenä vuotena. Löydän kesällä nurmikolta syödyt kuusen kävyt. M IK A H O N KA LI N N A Metsä-malliston vaa eet ja asusteet sisältävät hyödyllisiä luonnon mikrobeja. Jään näinä käpykadon aikoina miettimään, miksi tätä metsälajia ei löydy punaisesta kirjasta, vaikka sen määrä vähenee tarkastelujakson aikana arviolta 15—35 prosentin vauhtia. Voisimmeko oppia tunnistamaan metsät oravien avulla ja muuttaa toimintaamme uuden ymmärryksen avulla niin, että metsämme säilyisivät metsinä. #muutos-koulutusta on tukenut Koneen Säätiö. Luonnonperintösäätiö tarjoaa suoran kanavan luonnonsuojeluun. Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 / Po lii si ha lli tu s Ikimetsä on ilmastoteko. Tule mukaan – lahjoita turvapaikkoja elämälle! www.luonnonperintosaatio.fi. Orava on nauttinut kukkapenkkiin ja pihlajan hankaan varastoimansa ravinnon. Lue lisää: www.ruskovilla.. 1/4 ILMO Orava tuntee elinpiirinsä, ja on oppinut elämään sen tarjoaman sadon turvin. Tällaisina vuosina oravat pudottelevat kuusista kerkkiä, sillä niissä olevat silmut ovat oravalle tärkeää korvikeravintoa käpyjen puuttuessa. METSÄN SYLEILYSSÄ YMPÄRI VUODEN Kouluttaudu luonnontuotejalostajaksi tai -neuvojaksi Hyriassa! www.hyria.fi/luonnontuoteala Kiinnostaako luonnontuotteiden vastuullinen käyttö hyvinvoinnin edistämiseksi. Jari-Pekka Tammisen oravajuttu syntyi Suomen Luonnon järjestämässä #muutos-koulutuksessa. 56 suomenluonto.fi tuu yleisimmillä metsänkäsittelyn menetelmillä
/muutoslehti. VE SA H U TT U N EN VE SA H U TT U N EN Suomen Luonnon #muutos-tiedejulkaisu on vuodesta 2016 kertonut tieteestä ymmärrettävästi ja houkuttelevasti. Tänä syksynä kerromme muun muassa puutiaisen ja taigapunkin ihmistäkin sivuavasta elämänkierrosta, oravan uhanalaistumisesta, monikansallisten yritysten harjoittamista maankaappauksista sekä siitä, miten tuuppaamalla saadaan ihmiset tekemään ilmastomyönteisiä tekoja. Olemme julkaisseet yli 60 tiedeartikkelia ja podcastia tutkijoiden itsensä kirjoittamina ja toteuttamina. Lue #muutos-ju uja: suomenluonto.
o. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA ANNA RIIKONEN siemeniä TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA ANNA RIIKONEN Muusikko Lydia Lehtolan eli Lyytin lauluissa ovat läsnä niin ympäristökriisit kuin luontokin.. Lydia Lehtola. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Toivon siemeniä Kuka. Muusikko, laulaja– lauluntekijä. Kotipaikka. Tärkeintä luonnossa. Mitä. Perspektiivi ja oman pienuuden kokeminen, vedet ja niissä oleminen sekä luonnon kiertokulun seuraaminen. Mo. Helsinki. Jotkut siemenet itävät pimeässäkin
Se oli käänteentekevä vuosi.” 2023 ”Toivon, että julkaisen uutta musiikkia, valmistun maisteriksi ja pääsen keikkailemaan.” ”Toivo on ennemminkin se mitä tekee, eikä se mihin uskoo.”. Nyt aikuisena Lehtola vierastaa yleistä ajatusta, että luonto olisi paikka, jonne pitää erikseen lähteä. Käytän myös vertauskuvallista käsittelytapaa, joka antaa tilaa erilaisille tasoille”, Lehtola kertoo. Lehtolan lyriikat eivät suoraan käsittele ympäristökriisejä tai luontoa, mutta nämä teemat ovat kuitenkin teksteissä läsnä. Se ylsi myös Emma-ehdokkaaksi. Kaupungissakin on paljon elämää. Tämä syksy on kulunut keikkaillessa ja uutta musiikkia tehdessä. Lehtolan luontosuhde alkoi muovautua lapsena, jolloin hän retkeili perheensä kanssa. Varaudumme johonkin niin suureen tuhoon, jossa jonkun alueen viljelykasvit voisivat kadota kokonaan”, Lehtola miettii. ”Haluan kirjoittaa moniulotteisesti. Yli sujahtelee mustarastaita ja punatulkkuja, tilhien helinä kantaa yli lehtipuhaltimien melun. Vaikka tapahtuisi jotain ihan hirveätä, niin senkin jälkeen halutaan uskoa, että on vielä elämää.” 1997 ”Siskon syntymä muutti elämäni. Kovistakin kriiseistä voi selvitä. Kaupunkiluontokin on luontoa Vallilan kalliot ovat Lehtolalle tärkeät, ja hän asui ennen niiden naapurissa. Konkreettiset asiat sekoit tuvat symboleihin. Siksi toivoa on tärkeää vaalia.” Omat vastoinkäymiset ja maailman tilanne voivat ajaa toivottomuuteen. Hän ajattelee, että kaikki on luontoa. Ihminen jolla on toivoa toimii eri tavalla kuin sellainen, jolla ei sitä enää ole. Silloin Lehtola kirjoittaa toivoa sinne, missä sitä ei ole. Hän julkaisi vuosi sitten kriitikkojen ylistämän toisen albuminsa Toiveet ja helyt. Laulujen sanoitukset olivat luonteva jatkumo päiväkirjojen kirjoittamiselle, mutta hänen kokemustensa lisäksi lyriikoissa on mukana keksittyä. Ne tulivat hänen elämäänsä, kun hän muutti kirjallisuuden opintojen ja musiikin tekemisen perässä Helsinkiin. Toivon symbolina hän on käyttänyt esimerkiksi jättilumpeen siementä. Laulussa Mihin voi soittaa. Toivoa sinne, missä sitä ei ole Kirjoittaminen on aina ollut Lehtolalle henkilökohtaista. Kallioiden lisäksi Lehtola rakastaa mustarastaita. Vaikka lauluissa häämöttää tuho, niissä silti kuultaa myös toivo. ”Ylipäänsä se, että paikka on olemassa, on samaan aikaan sekä äärimmäisen epätoivon että toivon kuva. Kaikki kasvit paleltuivat, yhtä lukuun ottamatta. Lehtola laulaa ikiroudan uumeniin kaivetusta tuomiopäivän holvista, jonne on talletettu viljelykasvien siemeniä sen varalle, että ne tuhoutuisivat muualta maailmasta. Lapsena hän oli paras leikkikaverini. Parin keikan jälkeen tapahtumat pistettiin jäihin, joten hän on päässyt kunnolla keikkailemaan vasta toisen levynsä myötä. Lehtola on kirjoittanut toisestakin tuhon ja toivon areenasta, Huippuvuorilla sijaitsevasta siemenpankista. Sitä ilmestyy ensi vuonna. Lumpeet avaavat kukkansa yhä. Mutta samaan aikaan varautuminen tuo myös toivoa. Kotikaupungissa Joensuussa mustarastaita ei juuri näkynyt. Kalliot puhuttelevat häntä. Olemme teinivuosien etääntymisen jälkeen taas läheisiä.” 2016 ”Muutin Helsinkiin, aloitin kirjallisuuden opinnot ja aktiivisen musiikin tekemisen.” 2021 ”Toinen levyni Toiveet ja helyt ilmestyi ja teki minusta kokopäiväisen muusikon. ”Voi vain kuvitella, mikä sellaista tuhoa aiheuttaisi. On luontoa, johon ihminen on kajonnut enemmän, niin kuin kaupungit, ja sitten on sellaista, mihin ihminen on kajonnut vähemmän. Lummealtaan pohjamudassa makaavat jättilumpeen siemenet selvisivät. Luonto ujuttautuu pieniinkin taskuihin. Tulevana keväänä koittaa keikkatauko, jotta Lehtola saa viimeisteltyä pro gradu -työnsä. K irkkaankeltaiset vaahterat reunustavat Vallilan kallioita Helsingissä. ”Toivo on enemminkin se mitä tekee, eikä se mihin uskoo. On paljon päällekkäisiä asioita.” Toiveet ja helyt -albumin lyriikoissa sekoittuvat hänen oman elämänsä synkempi jakso sekä korona-ajan uutistulva, jonka hän joutui ottamaan vastaan eristyksissä. suomenluonto.fi 59 ”Kun asuin Vallilassa, niitä pyöri aina pihapiirissä.” Mustarastaan laulu on hänelle osa Helsingin äänimaisemaa. Kalliot ovat säästyneet, sillä ne ovat hankala rakennuspaikka. Kalliolla istuu Lydia Lehtola, joka tunnetaan laulaja–lauluntekijä Lyytinä. Tuomiopäivän holvi Puhalla ja toivo -laulussa kerrotaan Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneista, jotka pommitettiin rikki helmikuussa 1944. Ympäristökriisit kietoutuvat ihmiselämän kriiseihin, mutta toivo versoo pohjamutaan unohtuneista siemenistä. Lehtolan ensimmäinen levy Meitä ei ole kutsuttu ilmestyi juuri ennen koronapandemiaa. Niihin varastoituu lämpöä, hautautuu tietoa ja ne ovat säilyneet vuosituhansia muuttumattomina. “Se vastaa paremmin kokemustani siitä, miltä elämä tuntuu
Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi . TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. SIIVOUSPÄIVÄ ”Ensin tikka meinasi muuttaa räystään alle asumaan, paukutti muutamat aamut reikiä. Lastut vain lensivät! Sitten se löysi paremman kämpän, linnunpöntön, jonka se nikkaroi haluamakseen. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Nyt käynnissä on uuden kämpän siivous, jossa kaikki viskattiin aukosta ulos”, kertoo tikan muuttopuuhia lokakuun puolessavälissä Karigasniemellä seurannut Tarja Kouvo.. V I N J E T T I KAUNIS KIVESVAARAN ILTA ”Upean jylhät ovat lokakuisen sieniretken illan maisemat Paltamon Kivesvaaralla”, kertoo kuvasta Tommi Kujala
Kuvan ott i Anja Korpela 12.10. KAKSIN ”Metsä tarjoaa silmänruokaa kulkijoille.” Sienikaksikon kuvasi Valkeakoskella 17.10. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I ORAVA SIENIRETKELLÄ ”Törmäsin metsässä sienestysreissulla olleeseen oravaan.” Susanna Hannula sai napatt ua hienon otoksen 19.10. Sain otett ua muutaman kivan valokuvan. KANTOHYTYNUPIKKA Hakkuuaukean vanhan kuusen kantoa koristaa kaunis nupikka. HIRVIEMÄ TARKKAILEE TILANNETTA ”Olimme ajamassa mökkitiellä, kun tien ylitt i hirviemä ja kaksi vasaa. Lasse Rokka.. Hain pikaisesti kameran mökiltä ja sainkin otett ua kohtuullisia kuvia”. Kun avasin ikkunan ja sanoin ?Hei hirvi, mitä kuuluu. . Tammelassa. ?, se sai tarpeekseen jännityksestä ja painui metsän siimekseen.” Mirja Suoknuuti sai ikuistett ua komean eläimen 16.10. Naantalissa. Luumäen Ravikaisessa. ISOKÄPYLINTUNAARAS ”Kävin rannassa viemässä kalanperkuujätt eitä, kun näin lähimännyissä useita käpylintuja. Vasat pötkivät heti kuusiston suojiin, mutt a emä jäi uhkarohkean uteliaana seuraamaan tilannett a. Jarmo Mantere tapasi käpylinnut 19. . lokakuuta Korppoon Rosklaxissa
Välillä luissa näkee outoja laikkuja tai rakkulaa muistutt avia rakenteita. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkäranga. Rakkulaa muistutt avat rakenteet voivat olla melkein mitä hyvänsä. eesta suomenluonto.. Ekinokokit ovat heisimatoja, jotka loisivat koiraeläimillä ja kasvinsyöjänisäkkäillä, kuten hirvillä. JUHA VALSTE Saako hirven luista loisia?. SH U TT ER ST O CK TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Laikut luissa voivat johtua monistakin asioista, todennäköisin syy on veren punasolujen hajotessa vapautunut punainen väriaine hemi, jonka väri muutt uu tumman sinimustaksi, sitt en vihertäväksi ja lopulta keltaiseksi. eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Jos luut tulevat lihanleikkaajalta, niin kyseisen hirven ruhon pitäisi olla tarkastettu, ja koira voi syödä eläimen osia yhtä rauhassa kuin ihmiset. . Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Omille koirillemme emme enää anna kauriintai hirvenluita raakoina, vaan keitämme ne ensin. U UTTA! Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaaji lle osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle Koiramme saa hirvenmetsästyskaudella lihanleikkaajalta haett uja hirven luita. kirjeellä tai kortilla osoi. /kysy-luonnosta tai . 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Voiko tällaisissakin hirven osissa olla loisen munia tai muuta tartt uvaa. Voiko esimerkiksi kylkiluupaloissa olla jotain, mistä koira saisi ekinokokkitartunnan. omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. lomakkeella, joka löytyy osoi. Siinä poistuvat niin loiset kuin taudinaiheutt ajapöpöt. Tämän värimuutossarjan näkee ihmisen mustelman kehityksessä
iin kultakehnäsienestä kultasieneksi, koska pelä. Laji levisi Suomeen vuonna 1930 ja on si. Oireena ovat olleet vatsan kouristukset sekä yleinen pahoinvointi. Tutkimusten mukaan sinihapon muodostuminen riippuu itiöemän kehitysasteesta ja lämpötilasta. Nuoria kultasieniä on joskus suositeltu syötäväksi, mu. Lakki voi kasvaa hyvin isoksi, parhaimmillaan jopa 25-sen. ää heltat. . ää kultasientä (entinen kultakehnäsieni). Koko itiöemä on kuin kultaisen jauhon peitossa. ia. Kultasienen nimi lyhenne. Sen latvaosassa on riippuva, nahkamainen rengas, joka nuorena pei. uurinsuosijana, joka kasvaa pihoilla, puistoissa, joutoalueilla, juurespelloilla, tienvarsilla ynnä muilla. ävän itseensä sinihappoa. LASSE KOSONEN KA I SA IK KU JA ER KK I AL AS AA RE LA / VA ST AV AL O Nuorella kultasienellä heltat ovat kalvon peitossa.. Nyt sitä voi pitää melko tavallisena kul. iä. Sinihapon muodostuminen vaatii myös hapen läsnäoloa. Nuorissa itiöemissä on vähemmän sinihappoa kuin vanhoissa. Jauho irtoaa käsiin ja värjää sormet ruskeankeltaisiksi. a nykymielipide on sillä kannalla, e. ei nuoristakaan kultasienistä ole tarpeen tehdä ruokaa. iin sitä sotke. Se kasvoi soratien pientareella. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Näytt ävä kultasieni Mikä tämä sieni on. a kultasienen on tode. Kehnäsienihän on hyvä ruokasieni, mu. Kuva esi. avan kehnäsieneen, vaikka ne eivät ole sukulaisia. iseksi. aa pesualtaan nurkkaan unohtunutta tiskirä. Haju on voimakas ja muistu. en yleistynyt ripeästi. u vanhemmiten kehi. Tien toisella puolella on lehtipuita kasvava penger. Kultasieni voi muodostaa isoja kasvustoja, jolloin se on varsin ilmestyksellisen näköinen. Sienen pinta oli kokonaisuudessaan kuin same. Tästä on seurannut lieviä myrkytyksiä. Jalka on tukeva ja paalumainen
omiksi kasvustoiksi. a jotkut ajavat aika vauhdikkaasti. Kirjosieppo on si. Se kasvaa pyörätien reunassa ja estää osin näkyvyyden, koska paikassa on mutka. änyt tulla tutkimaan pihaanne. . Kilpailu on kovaa. Pöntössä on ulosteita, jotka voivat olla lepakoiden ja esimerkiksi talvella yöpyneiden pikkulintujen jätöksiä. uruusu, ja mutkissa pitää hiljentää. ävää, sillä raadot ovat verra. Terassikaverisi on tutkijaturkkilo, joka kuuluu raatokuoriaisten heimoon. aa, e. omalta, mu. Laji on yleinen ja esiintyy tie. Yhdessä niistä oli pohjalla viitisen sen. Aikuiset kuoriaiset eri. Se köpö. uiset. TERHI RYTTÄRI TA IN A M ÄK EL Ä Riesaa vieraslajista Mikä tämä kuoriainen on. öjä. Turkkilot ovat monella tavalla mielenkiintoisia, sillä ne haistavat kuolleet eläimet jopa kahden kilometrin päästä. Ne hautaavat löytämänsä pienet raadot kaivamalla maata pois raadon alta ja munivat raadon viereen, minkä jälkeen ne huolehtivat raatoa syövistä jälkeläisistään eli toukistaan molempien vanhempien voimin. ää harmi. Kur. aa luonnolle hai. Kokonaisuuden kruunaa pinkki kukka, jossa viisi terälehteä. Pihoilla ja puutarhoissa kasvaessaan se näy. . iä savipapanoita ja päällä männyn rungosta ohu. Kur. ain harvassa ja ne vanhenevat hyvin nopeasti. ävät raatoon useita hajoamista hidastavia yhdisteitä ja puolustavat sinnikkäästi elintärkeää löytöään muilta tutkijaturkkilopareilta. a kyseessä ei kuulemma ole kur. uruusu on haitallinen vieraslaji, joka aiheu. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA K Y S Y L U O N N O S TA Puhdistin keväällä linnunpön. Turkkilot syövät raatoja, kuten piennisäkkäitä ja lintuja, sekä erilaisia hajoavia ja mätäneviä eläinperäisiä aineksia. eli pihanurmikolta terassilaatoitukselle. HELI VAINIO Raatokuoriainen hoivaa jälkikasvuaan TA PI O KU JA LA Papanoita linnunpöntössä AK I M U ST AP ÄÄ. Tässä vaiheessa onkin hyvä muistu. Ikäni vuoksi minun vauhtini ei päätä huimaa, mu. anut sen poistamista, mu. ävästi koko maassa. SEPPO VUOLANTO Onko tämä kur. Ruusu pärjää myös kivikoissa ja kallion rakosissa, joista sitä on vaikea torjua. ävät niitä muuttomatkalla uloimmillekin saarille. a hilse. . ä lain mukaan kur. Sen myötä häviää merenrannan alkuperäinen eliölajisto. Hiekkarannoille päästessään se saa. Vastaava jälkeläisistä huolehtiminen on hyvin harvinaista kovakuoriaisille, mu. uruusu. Mikä lintu tekee näin. uruusua ei saa enää myydä eikä kasva. a syksyisin linnut syövät siemeniä ja levi. ää kesäkuuhun 2022 mennessä. aa ja esiintymät olisi tullut hävi. Olen ehdo. a pintaa. aa levitä laajoiksi, läpitunkema. aa erityisesti rannikolla ja saaristossa. Tästä syystä myös sisämaan kasvustojen torjunta on tärkeää. a käytös on ymmärre. ä. uruusuhan se siinä: varressa on tiuhaan suoria piikkejä, lehdet ovat voimakkaasti suoniset ja kur. en halunnut rakentaa pesän ja vienyt alimmaiseksi männyn rungon ohu. Varmaankin pihapiirinne lähellä on ollut jotain turkkilolle sopivaa syötävää, koska se on pää. Sekin on jo edellisen vuoden satoa, sillä kirjosiepot palaavat vasta vapun jälkeen
mammillosa), jolla oksien tyvet ovat nisämäisesti paksuuntuneet. Mitä nämä mahtavat olla. . corticata) ja nisäkuusi (f. Kuvan yksilöllä on myös oikealla puolella jalassa jokin matkustaja. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikä on aiheu. eitä siitä, e. Tämä on varmasti jokseenkin harvinainen poikkeavuus. TAPIO KUJALA Punkkeja reppuselässä Foreett isia punkkeja näkyy usein kimalaisten kyytiläisinä. Suomesta tiedetään löydetyn Uudeltamaalta pari kappale. Onko kyseessä tauti vai kenties jokin geneettinen poikkeavuus. eivät ne kykene nousemaan lentoon. Monet punkit tarrautuvat kiinni hyönteisiin ja hämähäkkieläimiin päästäkseen levittäytymään uusille elinalueille ja löytääkseen ravintoa. u useita kymmeniä erilaisia muotoja (forma, lyhenne f.), jotka poikkeavat nimimuodosta yhden ominaisuuden, kuten kasvutavan, kuoren, rungon muodon, oksien rakenteen tai neulasten värin suhteen. ä yksilöistä olisi maini. Näitä punkkeja kutsutaan yleisimmin foree. Kuvan perusteella näy. Punkkien ruumiinpainon on mita. En ole koskaan nähnyt vastaavia. Perille päästyään ne pudo. AN U H O LO PA IN EN JA AN N E KA IH O LA / VA ST AV AL O. Kuoren poikkeavia muotoja ovat esimerkiksi paksuja karkeakuorinen kaarnakuusi (Picea abies f. a harvinaista ”kyhmykuusta”, jonka rungossa, lähinnä sen alaosassa, on kuoren huulimaisia paksunnoksia tai kyhmyjä. Kuvassa oleva kärpänen lienee tavallinen huonekärpänen (Musca domestica), jolloin on hyvin todennäköistä, e. yjä Macrocheles muscaedomesticae -petopunkkeja. Punnitukset eivät ole tainneet onnistua ihan tavallisella kei. ä punkit ovat huonekärpäseen yhdiste. anut lähimetsäni kuusen rungossa olevat muodostumat. u kasvavan niiden ollessa isäntälajin kyydissä, toisin kuin erillään pidetyillä vertausryhmän yksilöillä. aa kyyditsijälle – joskin toisinaan näkee kimalaisia, joissa on niin paljon punkkeja, e. Kysyjän kuvassa on juuri tällainen kuusi. autuvat pois ja syövät ravinnokseen kärpästen munia. ä kuoreen tulee sinne tänne pieniä repeämiä, joiden reunoille kasvaa huulimaiset paksunnokset, ikään kuin kuorisolukkoa pursuaisi ulos rakosesta. isiksi punkeiksi, eikä yleisesti ajatella, e. Erityisesti metsäkuusella on kuva. äisi siltä, e. Tällaisia kummallisuuksia syntyy perintötekijöissä tapahtuneen muutoksen, mutaation, tuloksena. aa kärpäsen suvunjatkamisaikeita. areita ne siis eivät ole, vaan voivat vaikeu. . Punkkien tavoi. avaa hai. Aivan yhdentekeviä li. ANNELI VIHERÄ-AARNIO SA AR A M IK KO LA Kuusen kuori repeilee Kärpäsestä irtosi kaksi pientä ötökkää. u muoto. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on lisäksi ilmennyt vii. iövaa’alla. ä nämä petopunkit imisivät kyyditsijästäänkin ravintoa. Kysyjän kuvassa on kuusen erikoismuoto, joka poikkeaa tavallisesta metsäkuusen nimimuodosta kuoren rakenteen ja kasvun suhteen. Tämä poikkeama ei kuitenkaan ole virallisesti kuva. eena on päästä kärpäsen matkassa mehukkaalle lantakasalle
Suuret ja tavallisesti karvaiset lajit hyökkäävät usein itseään suurempien otusten, kuten perhosten ja jäärien kimppuun. Petokärpäset ovat aggressiivisia saalistajia, jotka tunnistaa helposti ulkonevista silmistään ja voimakkaista jaloistaan, joiden syleily merkitsee kuolemaa. • 18,90 € Kasviretkelle voi mennä myös talvella! Lähiluonnon puolesta pitää huutaa nyt!. ä kyseesä on jokin suuri palokärpäsiin kuuluva petokärpäslaji. JAAKKO KULLBERG Suurikokoinen saalis KASPER MÄENPÄÄ, 8 V. Onneton saalis on joutunut siis vahvan imukärsän seivästämäksi, saanut sisäänsä myrkkyä ja ruoansulatusnesteitä. Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ H AN N ES M ÄE N PÄ Ä Jaana Kanninen & Sanni Seppo Huuto kaupunkiluonnon puolesta 271 s. Pedon kokoon nähden saalis oli aika iso. • 23,00 € Ari-Pekka Huhta Talvikasvio – Kuinka tunnistaa 175 talventörröttäjää 192 s. Amerikassa kookkaiden lajien uhreiksi joutuu jopa pieniä kolibreja. Kuva on hiukan epäselvä, mu. . Pikkuotuksen kudokset sulavat nestemäisiksi ja vain tyhjät kuoret jäävät aterian jälkeen sammalpedille. Mikähän tämä lihansyöjämehiläinen mahtaa olla. a siitä näkee selvästi, e. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA L A P S E N K Y S Y M Y S L U O N N O S TA Näimme Savonlinnassa hieman mehiläistä isomman ja sitä muistuttavan hyönteisen, jolla oli ”hampaissaan” lude
Jutussa on hieno kuvitus ja selkeä esi ely kanalinnuistamme. Anna palaute. Tämän jutun kieli, kuten Suomen Luonnon kieli yleensäkin, on nauti avaa: ”Teeret kokoontuvat parviksi, metsot juro avat yksin.” ja ”Umpipuisevalla, pihkojen ja tanniinien myrky ämällä ravinnolla ei pärjää kuin huilimalla.” Kiitos tästä ja koko lehdestä. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Kuvat ovat erinomaisia. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. postikortilla: Suomen Luonto / Paras ju. Todella upeat kuvat! – Siina Niskanen, Jyväskylä Paluu juurille Puiden juuret ovat kiinnostavia, salaperäisiä ja tärkeitä. – Anu Hakala, Veikkola EDELLINEN NUMERO Osallistu Paras ju. Parhaat kuvat ikinä! – Juha Nurmi, Jyskä Hieno lyhythistoriikki Suomen metsien ikiaikaisesta asukista ja ihmisen ja hirven suhteesta. Suojelualueiden esittelyt ovat aina mielenkiintoisia. Teksteistä voi aistia hänen rakkautensa luontoon. – Pirkko Nuolijärvi, Helsinki Elävästi kirjoite u, kiinnostava ju u, joka muistu aa myös metsiensuojelun tärkeydestä. Koskimiehen tekstit ovat nautinnollisia lue avia. Arvonnassa Frantsilan Ruusu-suihkugeelin ja Hellä-shampoon voi. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 23.11.2022. – Olavi Koskinen, Turku Lauhanvuoren rinteillä Erilainen kansallispuisto, ja vielä Etelä-Pohjanmaalla, lakeuden helmi. – Jaana Väänänen, Espoo Ju u on eri äin informatiivinen ja eloisa kuvaus lintujen elämästä. Opin paljon uu a tästä aikaisemmin itselleni vieraasta lajiryhmästä. i Auli Feldt Keminmaalta. Hänellä on taito sisälly ää tekstiin sekä tietoa e ä lähes runollista luonnon kuvausta. Niitä ei oikein pääse tutkimaan samalla tavalla kuin maanpäällistä osaa puusta. ÄÄNESTÄ . a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä edellisen numeron 8/2022 paras ju. u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . – Tuija Luotola, Helsinki Hirven kansaa Hirvi oli muinaisuudessa peruseläin ja vieläkin luonnossa nähtynä komea näky. Osallistujien kesken arvotaan Sanja Hakalan, Anni Pöyhtärin ja Tove Janssonin Pikku Myyn ötökkäkirja (WSOY 2022). Uutisen kirjoitti Pertti Koskimies.. verkkosivuilla www.suomenluonto.. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N Oikaisu Numerossa 7/2022 sivulla 12 uutisesta ”Punajalkahaukat vaelsivat” oli pudonnut kirjoittajan nimi pois. u oli Metsolan siipikansa
Luovuttaa ei silti kannata, sillä pyöräilyn hyödyt eivät katoa kesän mukana minnekään. Joskus pilvet ropsauttavat muutaman pisaran, mutta se vain raikastaa ilmaa. Tuuli on leppeä ja aurinko paistaa. Toisin on syksyn ja varsinkin talven koittaessa. hillitsemisessä unohtuu helposti. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi KEVÄÄLLÄ JA KESÄLLÄ pyöräily on mukavaa puuhaa. Ainakin kauTOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS JENNI SALMINEN. Pyörän päälle kannattaa nousta sekä oman että ympäristön hyvinvoinnin vuoksi. Jos pimeään aamuun lähteminen ei houkuttele, voi motivaatiota hakea myös ajan ja rahan säästämisestä. ksua arjen tekoasivuston mukaan automatkat pyöräilyyn vaihtamalla voi säästää kuussa kymmeniä euroja. Oxfordin yliopiston apulaisprofessori Charles Brand onkin sitä mieltä, että kaupunkien hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä pitäisi sähköautojen lisäksi keskittyä myös aktiivisen matkustamisen, siis kävelyn ja pyöräilyn lisäämiseen. Rahaa säästyy myös polttoainekustannuksissa ja matkalipuissa. Pyöräillen läpi tuulen ja tuiskun punkiympäristössä pyörä on tutkitusti nopein tapa taittaa lyhyet taipaleet. Talvipyöräilystä hyötyy niin polkija kuin ympäristökin. Työmatkapyöräilyssä kilometrejä ja samalla säästöä kertyy nopeasti, mutta töihin meno punakkana ja hikisenä ei ehkä innosta. Omin avuin liikkuva ei ole sidottu aikatauluihin, ja kaupan päälle kunto kasvaa kohisten. Pyöräily voittaa monilla mittareilla myös joukkoliikenteen. Ratkaisu voi olla sähköpyörä, jolla matkanteon rasitusta voi säädellä paremmin. Parkkipaikkaongelmatkin ratkeavat pyöräilijällä helposti, eikä pyöräparkista tavallisesti tarvitse maksaa mitään. Hiilijalanjälki pienenee selvästi, kun jättää auton pihaan ja polkaisee pyörällä kauppaan, harrastuksiin ja töihin. Vetoapua saattaa saada työantajaltakin. Polkupyöräetu on verovapaata tuloa 1200 euroon asti. Talvipyöräilystä hyötyy niin polkija kuin ympäristökin. Marraskuun harmaus ja kasvoille vihmova sade lannistavat innokkaimmankin polkijan. UKKinstituutin mukaan pyöräily ylläpitää ja kehittää hengitys-ja verenkiertoelimistön suorituskykyä, alaraajojen lihaskuntoa ja nivelten liikkuvuutta. Pyöräily on niin tuttu ja arkinen asia, että sen painoarvo ilmastonmuutoksen Talvipyöräilystä hyötyy niin polkija kuin ympäristökin. Sitran 100
Älä pidä syystaukoa Jatka pyöräilyä syksyn saapuessa, sillä uudelleen aloittaminen talvella on vaikeaa. Selvitä, onko omalla alueella tehostetun hoidon pyöräreittejä. Kun ei pidä taukoa, sään muutokseen tottuu ja keho mukautuu vähitellen. VASTUULLISTA KOSMETIIKKAA Luonnonkosmetiikkaa saa ilahduttavan paljon jo ruokamarkettien hyllyiltäkin, mutta laajempaan ja kattavaan tuotevalikoimaan pääsee käsiksi esimerkiksi Pro luonnonkosmetiikka -yhdistyksen verkkokaupassa. Valitse ylle tuulenpitävää ja suojaa kädet ja jalat. Valoa pimeään Valojen merkitys korostuu syksyllä ja talvella. Teemapäivä haastaa kulutushysterian sijaan pohtimaan kulutuspäätöksiämme ja niiden vaikutusta ympäristöön. Vinkit antoi Helsingin seudun pyöräilijät ry:n toiminnanjohtaja Henni Ahvenlampi. PURAISE KOTIMAISTA Punaposkinen Lobo ja muut kotimaiset omenalajikkeet ovat nyt parhaimmillaan. 5. Suomessa omenaa viljellään ammattimaisesti 672 hehtaarilla ja 310 tilalla. marraskuuta. Valitse sopiva reitti Aloittelevan talvipyöräilijän ei kannata lähteä polkemaan umpihankeen. Päivän järjestää Luonto-Liitto. Nauttien, ei pakottaen Talvipyöräilystä ei kannata tehdä päivittäistä pakkoa ja kiusata itseään vaikeissa olosuhteissa. 3. Vanha pyörä kelpaa hyvin Kaikki pyörämallit sopivat talvipyöräilyyn, eikä uuteen tarvitse investoida. Viime vuonna satoa saatiin noin kahdeksan miljoonaa kiloa. luonnonkosmetiikka.. alaosta.. Pakollisiin varusteisiin kuuluvat eteenpäin valkoista tai keltaista ja taaksepäin punaista valoa näyttävät valaisimet. Tietoa saa esimerkiksi pyöräilijöiden paikallisista Facebook-ryhmistä. Huomaavainen polkija suuntaa valonsa niin, etteivät ne häikäise vastaantulijaa. hmlry.. Pienet makupalat IS TO CK PH OT O AL AO ST A. Aloittelijana voi tavoitella vaikka sitä, että pyöräilee silloin, kun on raikasta ilmaa ja kauniita maisemia. FI IS TO CK PH OT O Pienet makupalat IS TO CK PH OT O. Paras pyörä on se, jonka jo omistaa. 2. 4. OSTOSVAPAATA Lompakolla on taas lepopäivä, kun Älä osta mitään -päivää vietetään perjantaina 25. Nastarenkaat lisäävät turvallisuutta, mutta ne eivät ole pakolliset. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Taita matkat polkien 1
Näyttely on valmisteltu yhteistyössä Helsingin yliopiston Climate.now -kurssin syksyn 2021 opiskelijoiden kanssa. saakka, kemi.. saakka, savonlinna.. /riihisaari. Ilmasto muuttuu Helsingin observatorion pienoisnäyttely Apua, ilmastonmuutos! kertoo planeettamme muuttuvasta ilmastosta. K U LT T U U R I Maurin myrskyä Perämeren rannikon asukkaat kokivat vuosisadan rajuimman luonnonnäytelmän 40 vuotta sitten 22.9.1982, Maurin päivänä. Vuoden luontokuva 2022 -näyttely Savonlinnan museon Riihisaaressa 18.12. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi Vuoden parhaat Vuoden luontokuva 2022 -kilpailun satoon voi tutustua Savonlinnan museon Riihisaaressa. /helsingin-observatorio. Mauri-myrsky -näyttely Kemin historiallisessa museossa 31.12. Mauri-myrskyssä tuuli puhalsi jopa 40 metriä sekunnissa eli lähes 150 kilometriä tunnissa. . Kemin historiallisessa museossa on esillä valokuvaaja Esko Alamaunun 60 mustavalkoista kuvaa Mauri-myrskyn voimasta ja tuhosta. /. ES KO AL AM AU N U AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. Apua, ilmastonmuutos! -näyttely Helsingin observatoriossa, avoinna to 12–20, pe–la 12–16, helsinki.. Vuoden Luonto kuva -kilpailu on Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma ja se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1981
MIA RÖNKÄ Naalin ja luontokadon jalanjäljillä KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Eläimistä ja maisemista Villien eläinten lumo Johannes Enroth on kasvitieteilijä. Pentti Eskola, Wsoy 1961). Pihlajaniemi vie lukijan mielenkiintoiselle retkelle naalin perässä museokokoelmista tuntureille yhdistäen sujuvasti omakohtaisia kokemuksia, haastatteluita ja tutkimustietoa. ÄKÄISESTÄ KILTIKSI. Samalla kirja muistuttaa eläinten arvosta yksilöinä. Valinta on perusteltu, koska esimerkiksi ilmastonmuutos iskee nopeimmin ja kovimmin juuri Arktikseen. 8-osaisessa sarjassa selviää muun muassa mikä on metsäkylpy tai terveysmetsä. Mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kun ihminen unohtaa eläinten näkökulman. Pihlajaniemi lähestyy luontokatoa ja sen taustalla olevia ympäristömuutoksia arktisen alueen kautta. SAIN SUKULAISILTA 10-vuotislahjaksi Ernest Thompson Setonin kirjan Villejä eläimiä (suom. Jokainen puissa raakkuva varis oli Hopeatäplä, jokainen heinikossa vilahtava rusakko oli Risakorva, jokainen pellolla myyräjahdissa loikkiva kettu oli vanha Arpinaama. Luonto korjaa Luonto korjaa -podcastsarjassa sukelletaan luonnon hyvinvointivaikutuksiin monesta eri näkökulmasta alan asiantuntijoiden kanssa. Sarjan on toimittanut Johanna Mehtola. Aloin katsella luontoa ympärilläni paljon tarkemmin. Pihlajaniemi näkee toivoa juuri valtavassa yksittäisten lajien suojelemiseksi tehdyssä ruohonjuuritason työssä. Miten käy ahneelle räkättirastaalle. Anchor ja Spotify -podcastsuomenluonto.fi 71. Luin sitä yksikseni mummolan vintillä, ja kirja vaikutti herkkään poikaan voimakkaasti. Alkusanoissa Seton toteaa, että villin eläimen elämä päättyy aina traagisesti – ja niin kirjan jokainen tarina todella päättyi. Äkätti (Anne Stolt 2022) on tarina auttamisesta ja ystävyydestä – sekä mansikoista. Melkein itkin, kun kuningassusi Lobo kuoli yksinäisenä, ”entisessä rauhallisessa asennossaan, mutta elottomana”. SUOMEN LUONNONKIN sivuilta tuttu biologi ja toimittaja Mari Pihlajaniemi pääsi kirjoittamaan valmistumassa olleeseen kirjaansa Olipa kerran Pohjola – Tarina katoavista lajeista ja toivosta (Tammi 2022) epilogin, kun kesällä 2022 naali pesi onnistuneesti Suomessa ensimmäistä kertaa vuoden 1996 jälkeen. Anne Stoltin kirjoittama ja kuvittama lastenkirja R. Kirjassa arktisten alueiden lajiston rapautuminen ja suojelu konkretisoituvat naalin historiaan. Äärimmäisen uhanalaisella lajilla on toivoa, mutta tätä mahdollisuutta emme saa hukata. S ISÄLLE MAIS EM A A N . Valokuvaaja Arto Hämäläisen elämäntyöstä koottu teos Maisema / Landscape (Musta Taide 2022) kuvaa herkin mustavalkoisin kuvin suomalaisen maiseman peruselementtejä, kuten järviä, metsiä ja harjuja. Tätä pohtii Elisa Aaltola oivassa kirjassaan Esseitä eläimistä (Into 2022). Kuvat vievät katsojan metsäpoluille ja hiljaisille teille miltei aistimaan paikan tuntua. suomenluonto.fi 71 K I R J AT E L Ä I M E L L Ä O N MIELI. Lajiensuojelulla pystytään antamaan ensiapua, mutta se jää pelkäksi tekohengitykseksi, ellei luontokadon laajempiin syihin puututa rivakasti ja tehokkaasti
Sammalet eivät sido typpeä, mutta niiden sisällä ja seassa elelee typpeä sitovia mikrobeja. E n r o t h KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN. Tallomisen seuraukset ovat päinvastaiset: jokaisesta irronneesta verson pätkästä, jopa lehdestä, voi kasvaa uusi verso. suomenluonto.fi 73 K uinkahan monta ajatusta, hyvä lukija, olet uhrannut sammalille. Sammalet ovat suvuttoman lisääntymisen mestareita. Kulon tai hakkuun jälkeen sammalet ovat ensimmäisten paluumuuttajien joukossa. TROPIIKIN VUORISTOJEN metsiä luonnehtivat sammalja jäkäläpeitteiset puiden rungot ja oksat. Näiden metsien kaatamisella on ollut paikoittain katastrofaaliset seuraukset, kun vapaasti maahan kohiseva sadevesi on syönyt kaiken maaperän vuorten rinteiltä. Kun maahan imeytynyt vesi alkaa haihtua takaisin ilmaan, sammalet jarruttavat haihtumista. Se on metsän vesitalouden kannalta tärkeää: vihreä matto estää maaperän eroosiota pidättämällä sadevettä, joka tihkuu hitaasti sammalen läpi. Ne ovat luonnon vesitorneja. Sammalista on eristetty yhdisteitä, jotka tappavat joitakin ihmisillekin haitallisia bakteereita. Kosteassa viihtyvät myös monet taudinaiheuttajat, joita sammalet pitävät kurissa erittämillään antiseptisillä aineilla. Olen tutkinut sammalia lähes 40 vuotta, joten kyllä minun niistä pitää pystyä yksi lukemisen ajan hereillä pitävä kolumni sammaltamaan. BIOLOGINEN TYPENSIDONTA ilmasta on olennaista metsien ja soiden ekologiassa. Rankan sateen aikana puiden tuuhea peite voi sitoa noin 30 000 litraa vettä, joka sitten vapautuu hitaasti ja valuu maahan. Onko niissä ylipäänsä mitään ajateltavaa tai edes kiinnostavaa. Olet takuulla tullut talloneeksi sammalia metsissä ja soilla vähintäänkin hehtaareittain. Niitä on mahdoton talloa hengiltä. Sammalet siis pitävät yllä monimuotoisia, kosteassa ympäristössä kukoistavia pieneliöyhteisöjä, jotka ovat ekologisesti korvaamattomia. Mitä siis olet tallonut. Maa pysyy kosteana ja hajottajat toimivat tehokkaammin kuin kuivassa maassa. Suomen kangasmetsiä luonnehtii enemmän tai vähemmän yhtenäinen sammalpeite maan pinnassa. Ensimmäisen maailmansodan aikana käytettiin rahkasammalista valmistettuja haavakääreitä, joiden ansiosta haavat eivät tulehtuneet ja paranivat nopeammin kuin vaikkapa puuvillakääreillä peitettynä. Sammalet kun ovat kaikkea muuta kuin turhia. Kengät jalkaan, metsä kutsuu! Sammallusta ”Sammalet ovat suvuttoman lisääntymisen mestareita.” Johannes Enroth on elämään rauhoitt unut kasvitieteilijä Helsingistä. Sammalmatto pitää huolen siitä, että maaperän lämpötilakaan ei muutu kovin nopeasti. Peite sitoo ilmasta myös sumukosteutta, jonka tuuli muuten veisi mennessään. Lopuksi synninpäästö kaikille meille sammalten tallojille
Aioin visualisoida tätä videoteoksella. Se ei toki tarkoita, etteikö vaikutuksia olisi ollut. Toisaalta pitkäaikaisja yhteisvaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi, jotta muovien haitallisuutta luonnossa osattaisiin oikeasti arvioida. Vesikirput imuroivatkin suolensa täyteen muovia, mutta pintapuolisesti ne näyttivät käyttäytyvän normaalisti. Syötin mikromuovikuitua vesikirpuille, koska joidenkin tutkimusten mukaan mikromuoveille altistuminen voisi alentaa eläinten aktiivisuutta. Päätin jättää aiheen hautumaan ja odottaa lisää tutkimustietoa. Surullinen näky voisi helposti johtaa harhaan, sillä kyseessä ei ole luonnonvarainen eläin; luonnossa eläimet altistuvat yleensä melko pienille mikromuovimäärille. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. Liian monimutkainen ympäristöongelma. L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Tein biologian opintojeni lopputyön mikromuovista ja halusin käsitellä aihetta myös taiteessa. Kuvan vesikirpun suolessa näkyy mikromuovikuitua keltaisena massana
u 10/2022 ilmestyy 8. • Käpy on monen koti • Revontulien äänet • Vuoden turhake on vali. i Digitilaus: www.suomenluonto. joulukuuta E N S I N U M E R O S S A www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. i/digi Pyyn elämää TI M O -H EI KK I VA RI S elämää Pienin metsäkanamme piilottelee kuusikoissa.
Hiilihelppi on Suomen Luonto -lehden, ympäristöministeriön ja Sitran tuo ama palvelu, joka tarjoaa vinkkejä asumisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi.. Säästät rahaa ja luontoa! www.hiilihelppi. V I N J E T T I Palautusviikko 2022–49 767095-2209 J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Asu ilmastoystävällisemmin ja säästä rahaa – valitse oma tapasi pienentää asumisen päästöjä Hiilihelppi-verkkopalvelu kokoaa sinulle erilaisia tapoja pienentää asumisen hiilijalanjälkeä