K A U P U N K IP U U T. N IIL L A S H O LM B E R G . RAKKAAT KAUPUNKIPUUT KEIHÄSJOEN ENSILUMI HEIKKI WILLAMO TIKKAMETSISSÄ MITÄ ON KOHTUUTALOUS. K O H T U U TA LO U S . JU U A N K E IH Ä S JO E N E N S IL U M I. Saimaannorppa voi olla oma lajinsa. S A IM A A N N O R P A N A LK U P E R Ä . Mistä tulin. Puiden jäkälät Runkoja kirjovat monet lajit.. P U ID E N JÄ K Ä L Ä T T U T U IK S I. W IL L A M O N T IK A T. MITÄ ON KOHTUUTALOUS. S U O M E N LU O N T O 9 | 2 2 3 S IE N I JA K O V A K U O R IA IN E N . IRTONUMERO 9,90?€ Norpan tulo Saimaalle on osoittautunut mysteeriksi
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I
Mitä sammalpeiton alla lymyää. Kiviä, kantoja ja kaatuneita runkoja, vaiko jotain ihan muuta: peikkoja ja maahisia?. suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I LO PP U SY KS Y LO PP U SY KS Y Maanaliset KUVA HANNU HUOVILA / VASTAVALO TEKSTI HEIKKI VASAMIESS AURINGONVALON HYVÄILEMÄ kuhmureikko herättää mielikuvituksen
Saimaannorpan lähimmät sukulaiset eivät olekaan Itämereltä. 40 Näpit irti puistamme! Vanhoja kaupunkipuita kohdellaan karsaasti, vaikka ne lisäävät viihtyisyyttä ja tarjoavat monenlaisia ilmastohyötyjä. 16. 38 Kun jää väistyi Mannerjäätikön vetäytyminen loi yli 11 000 vuotta sitten tilan niin norpille kuin ihmisille. H EI KK I W IL LA M O 62 Kysy luonnosta: Miksi tikat pudotteleva t käpyjä. 52 Kohtuus kaikessa paitsi taloudessa Onko kasvutalous todellakin välttämättömyys. 46 Ensilumi Keihäsjoella Juuan Keihäsjoella ymmärtää, miksi metsiä on hyvä suojella. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Nuorasella kävelijä Korukeräpallokas-kuoriainen elää vain yhdellä limasienellä, eivätkä sen elinpaikkavaatimukset jää tähän. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Niillas Holmberg 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Jenni Räinä 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja Suomen Luonto 9/2023 Palokärki on ”korven metsuri”, jonka työn jälki näkyy. 26 Ripsiä. 16 Metsän henget Eri tikkalajeilla on mielimetsänsä, ja kolojen tuottajina niiden läsnäolo on tärkeää. Heikki Willamo tikkojen syvimmän olemuksen jäljillä sivulla 16–24. 32 Mistä tulit, saimaannorppa. liuskoja ja röyhelöitä Tutustumme puiden jäkäliin, niiden lajeihin, väreihin ja muotoihin. Mistä se on tullut
Hänen väitöskirjansa käsitteli osin itämerennorpan historiaa Itämerellä, ja viime vuonna hän julkaisi kirjan Hylkeet Suomen luonnossa (Otava). o Kroonpressille on myönne. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski 041 313 1047 niina.tuulaskoski@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Hän on kirjoittanut Suomen Luontoon muun muassa pääkaupunkiseudun meritaimenista, joiden kudun tarkkailu saa hänet joka syksy innostumaan lapsen lailla. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. Antti Halkka, toimituspäällikkö, FT Hylkeet ovat olleet osa Suomen Luonnon toimituspäällikkönä toimivan Antin elämää jo vuosikymmeniä. Ju u norpan erikoislaadusta sivuilla – . Pekko-Joonas Rantamäki, luonnonystävä ja toimittaja Pekko on löytänyt luontoja ympäristöjournalismista vahvasti oman juttunsa. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Hänen uusin kirjansa on Ritva Kovalaisen kanssa toteutettu Pohjoistuulen metsä. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar. ely A. Lisätietoa saat syö. avissa osoi. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Sanni Seppo, valokuvataiteilija Sanni on helsinkiläinen valokuvataiteilija, jonka työt kertovat ihmisen ja luonnon suhteesta sekä yhteisöjen ja ihmisten oikeudesta puolustaa luontoa. SA N N I SE PP O VI LL E SA LO N EN SA N N I SE PP O 40 Saimaannorppa on erikoisempi hylje kuin on tiede y. e Kar. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Päivätyökseen hän on Opettaja-lehden toimittaja. unen ja Marika Eerola Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. Tähän numeroon Antti kirjoitti saimaannorpan alkuperää koskevista uusista kiehtovista tutkimustuloksista. Tässä numerossa Sannin kuvia on kaupunkipuiden tärkeyttä luotaavassa jutussa. i. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. KANSIKUVA (KUUTTI HAUKIVEDELLÄ): MERVI KUNNASRANTA . klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. ämällä tuo. Kuvat ovat Sannin ja Jaana Kannisen kirjasta Huuto kaupunkiluonnon puolesta. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) 32 VI LL E SA LO N EN 52 JU H A TA SK IN EN. Luonto on Pekolle loputon ihmetyksen aihe, ja tässä numerossa hän sukeltaa ihmettelemään talouden labyrinttiin. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. i Tilaa diginä: suomenluonto. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto
VINK KI Luonnonvalo tahdistaa sisäisen kellon. Se virkistää valoisaan aikaan ja toisaalta illan hämärtyessä peittelee sikeille yöunille. Kesällä ilma on lämmintä, jolloin se pystyy sito maan runsaasti kosteutta itseensä. Tiheä pilvimatto saattaa pysytellä taivaan peittona päivästä toiseen. Ilmatieteen laitoksen tilastoista selviää, että aurinko voi pysytellä piilossa jopa koko kuukau den. Syksyn viileys saa vesimolekyylit tiivistymään pieniksi pisaroiksi, jois ta muodostuu pilviä. Hupenevasta luonnonvalosta ja auringon pilkahduksista kanna. Siksi lähiilmakehässä on paljon kosteutta”, Tuo vinen sanoo. Siksi päiväsaikaan on hyvä poiketa ulkona nauttimassa valosta ja raikkaasta ulkoilmasta – etenkin silloin, kun aurinko vih doin pilkahtaa pilvien raosta. Talven tullessa ilma alkaa kui vua, ja tammikuussa Jyväskylän paistetuntien määrä yli kaksin kertaistuu joulukuuhun verrattu na. Esimerkiksi Jyväskylän lentoasemalla mitattiin vuonna 2000 vain yksi tunti auringonpaistetta koko marraskuun aikana. aa o. ”Maaperässä on silloin vielä kosteutta, minkä lisäk si meille tulee lounaan puoleisia kosteita ilmavirtauk sia. Tilastojen mukaan viime vuosikymmenten keski arvo Jyväskylässä on 20 tuntia paistetta marraskuus sa ja 10 tuntia joulukuussa. Samaan aikaan päivä lyhenee ja suurin osa Suomesta joutuu yhä odottamaan valaisevaa lumipeitettä. Helmikuun pakkasilla porot taa jo 63 tuntia, siis enemmän kuin kaksi tuntia päivää kohden. aa kaikki irti. Täysin pilvinen kuukausi on onneksi poikkeus. Pilvisyys johtuu kosteuden ja viilenevän ilman yhdistelmästä, kertoo Ilmatieteen laitoksen meteoro logi Eveliina Tuovinen. Illan tullen onkin hyvä välttää voimakkaita keinovaloja, jotta kello ei mene sekaisin.. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi MARRASJA JOULUKUU ovat tilastollisesti vuoden harmaimmat kuukaudet. Nauti luonnonvalosta TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Vuoden pilvisin aika alkaa. Joulukuussa 2017 saldo jäi nollille. Paksun pilviverhon takia sisätiloissa voi tuntua keskellä päivääkin hämärältä
Olemme ol leet perheen kanssa syyslo malla Seilissä, ja sitä voin kyl lä suositella. Lierot syövät hajoavaa lehtimassaa ja vauhdittavat ravinteiden vapautumista. Voi myös kuulostella, mitä lintujen ääniä yhä kuuluu. Lehtiä voi myös kerätä kukkapen kin katteeksi suojaamaan kasveja pakkaselta ja pinta mullan kuivumiselta. Syksy on kiitollista lintujen havainnointiaikaa, sillä laje ja on vähemmän opeteltavana. Sei listä mieleen jäi hiljaisuus ja pimeys, ja muistan, että nukuin siellä aivan äärimmäisen hyvin. Maatumista voi nopeuttaa ajamalla lehtien yli ruohonleikkurilla. Lennättikö tuuli pihalle naapurin pihakoivun viimeiset lehdet. Suon värimaail ma on kaunis, eikä siellä ole enää mäkäriä. Syksy on kivaa aikaa suoretkeilylle. 1 SOILLA. Tämä selviää laji.fi tietokannasta, johon myöhäisin ilmoitus on tehty 12.11. Se on ihana paikka, ja olen ollut siellä aiemmin vain keväällä. Maatuessaan ne tarjoavat ravinteita nurmikolle ja muille kasveille. Kasvibiologi ja valokuvaaja pitää Suomen Luonnon nettisivuilla Pesueen retket -blogia. Millaisia siemenkotia niissä on. Metsässä voi seurata, kuin ka ruskalehdet varisevat ja kasvit muuttuvat hiljalleen talventör röttäjiksi. Lehdistä pitävät myös lierot, puutarhurin korvaa mattomat apurit. 2 SAARISTOSSA. Yleisin lajeista on punasyys korento. Ne varastoivat lehtiä myöhempää käyttöä varten kiskomalla niitä töt terölle koloihinsa. Vähän haastetta tuo se, että seassa on nuoria yksilöitä, joiden väritys onkin vähän erilainen. Missä retkeilet talven alla, Emilia Pippola?. Kun aurinko pääsee lämmittä mään, marraskuussa voi nähdä vaik ka millaisia hyönteisiä yhä siivillään. Mitä sinä löydät. Marraskuussa on havaittu myös syyskorentoja, jotka nimensä mukai sesti nousevat siivilleen vasta loppu kesällä. Haluaisin mennä syysaikaan Poh janmaalle Levanevan suojelualueelle. Anna lehtien jäädä maahan Löydä myöhäinen sudenkorento VINK KI Paksu ja tiivis lehtipatja ei ole hyväksi, ja esimerkiksi vaahteran suuret ja kovat lehdet voivat maatua hitaasti. Hyvä! Pudonneet lehdet ovat puutarhassa suorastaan hyö dyke. Kyseessä oli idänkirsikorento. 12.11. Rahkasammalissa on monia värejä, ja ruska värjää varpu jen lehdet ja kellastuttaa sarat ja hei nät. viime vuonna. Sudenkorennon voi löytää lennossa vielä marraskuussakin. suomenluonto.fi 7 Onko pihasi yhä haravoimatta, ja lehdet uhkaavat hau tautua ensimmäisten lumisateiden alle. Yksi haaveeni on loppusyksyn retki saaristoon, esimer kiksi Saaristomerelle Jurmoon. Lisäksi lehdet peittelevät lierot pii loon pihan rastailta ja muilta syömäreiltä. Omassa ar jessani lähimetsät ovat tärkei tä. 3 LÄHILUONNOSSA. Joten kin se villi meri vetää puoleensa
Lisäksi yhä peräti neljännes EU:ssa kulutetun ruoan jalanjäljestä syntyi tuontiruoan kautta EU:n ulkopuo lisissa maissa (Suomessa n. Vain siten on mahdol lista päästä Green Deal ja Pellolta pöytään strategioi den tavoitteisiin. Sienikoria ulkoiluttaessa matkaan tarttuu aterian ainesten lisäksi myös hyöty liikuntaa, luonnon terveysvaiku tuksia ja iloista mieltä. Ruoan raskas jalanjälki Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T LE EN A LA TV AL A/ VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Tämä vaikeuttaa merkittävästi EU:n ekologisen jalanjäljen hallintaa ja sysää samalla eurooppalaisten aiheut tamaa ympäristökuormaa ulkomaille. Tuon tiruoka on kuluttajalle usein kotimaista halvempaa, mutta ympäristölle kalliimpaa. Myös luonnon tar joamaa lähiruokaa kannattaa siis jatkossakin hyö dyntää niin paljon kuin mahdollista. 17,5%). NATURE FOOD verkkolehden tuore artikkeli pal jastaa, että kymmenvuotiskaudella 2004–2014 EU:n koko ekologisesta jalanjäljestä leijonanosa, eli noin 30 prosenttia, muodostui ruoan tuotannosta, tuon nista ja kulutuksesta (Suomessa tosin asumisen ja lanjälki oli suurin). Sienet ovat tuoneet ruo kapöytään kivaa vaihtelua kaikkein luo muimmalla tavalla. Se on pienentynyt, mutta ei vielä tarpeeksi. 8 suomenluonto.fi LUONTO ON TÄNÄ SYKSYNÄ tarjonnut taas parastaan ennennäkemättömän sieni sadon muodossa. TUTKIMUKSEN TEKIJÄT painottavat tar vetta laatia EU:lle entistä parempi koko ruo kaketjun kattava ruokaohjelma, joka sääte lisi järjestelmällisesti paitsi ruuan kysyntää ja tuotantoa, myös ruoan tuontia. PAREMPAA RUOKAOHJELMAA odotellessa Suomes sakin kulutusvalinnat ja kulutuksen määrä ovat tärkeitä, koska kysyntä muokkaa tarjontaa. Marjoja, sieniä ja kotimaista kalaa soisi syötävän enemmän siksikin, että Euroopalle on osoittautunut haastavaksi saada unionissa kulu tetun ruoan ekologinen jalanjälki edes kohtuullisel le tasolle
ItäSuomessa, missä kuusitiaisten vaellus havaittiin ensin, kuusitiainen on hyvin harvalukuinen pesimälintu. Poikkeuksellisia kuusitiaisparvia alkoi lennellä ItäSuo men suurten vesistöjen rannoilla elo–syyskuun vaihtees sa. Varovaisestikin arvioiden Suomeen saapui tänä syksy nä jopa miljoona kuusitiaista. Kymmenes lokakuuta Signilskärin lintuasemalla Ahvenanmaalla laskettiin 13 687 kuusitiaista. Lintuvaellusten pääsyinä pidetään hyvin onnistuneita pesintöjä sekä samaan aikaan huonontunutta ravintotilan netta, mutta kaikkia syitä niihin ei tunneta. Summa on seitsemän kertainen lintuaseman edelliseen ennätykseen verrattuna. lokakuuta käsittämättömät 69 000 kuusitiaista. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Kuusitiaisilla ennätysvaellus Kuusitiaisia vaelsi Suomeen enemmän kuin koskaan on tilastoitu. Vaellus jatkuu kunnes lin tujen sisäinen muuttovire hiipuu, ja ne asettuvat keskital veksi aloilleen. Syyskuun edetessä tiaisparvet kiirehtivät yhä lännem mäksi. Vaeltajat ovatkin lähteneet liikkeelle Venäjältä. Hankoniemen kärjessä laskettiin 1. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVA PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO
Ei kö puuta saada riittävästi muualta. ”Jos verrataan alkuperäiseen hakkuu suunnitelmaan, osa alueesta on rajattu hakkuusuunnitelman ulkopuolelle, eli luontokohteiksi, nimenomaan lajiston perusteella”, Korhonen kertoo. Syndalenissa tehdään 11 hehtaarin avo hakkuut, joista suurin osa toteutetaan ns. ”On puuta, ei siitä ole kysymys”, Otsa mo sanoo. Metsähallituksen Metsätalous Oy:n kestävän kehityksen päällikkö Antti Otsamo, miksi Metsähallitus hakkaa met sää Syndalenin kaltaisissa kohteissa. Alueella elää muun muassa vaarantu neeksi luokiteltu kissantassujäkälä sekä silmälläpidettävä rakkosammal. aa huomioivansa uhanalaiset lajit. Näiden havaintojen, jul kisen paineen ja Metsähallituksen omien kartoitusten perusteella hakkuusuunni telmia muutettiin tänä vuonna. Metsä on tär keä elin ympäristö monille uhanalaisille ja harvinaisille lajeille. Korhonen kertoo, että avohakkuita muutettiin peitteisiksi hakkuiksi, ja sääs töpuustoa jätetään peitteisille ja avohak kuualueille ”huomattavan paljon”. ”Tässä aidosti tavoitellaan sitä, miten monikäyttömetsissä voidaan huomioida uhanalaisia lajeja”, Korhonen lisää. Hakkuiden kohteena oleva met sä on EteläSuomessa harvinaista järeää metsää, ja koska se sijaitsee puolustusvoi mien harjoitusalueella, siellä on hyvin vä hän muuta ihmistoimintaa. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT RIIKKA KAARTINEN KUVA ESA ERVASTI / VASTAVALO Kissantassujäkälän kasvupaikoilla metsä tulisi ympäristöhallinnon suositusten mukaan jätt ää hakkuiden ulkopuolelle, sillä laji on riippuvainen sankan metsän tarjoamasta varjosta ja kosteasta pienilmastosta.. ”Meidän mielestä Syndalen ei ole erityi nen kohde”, hän sanoo. 84 hehtaarin hakkuusuunnitelmista huolestuneet metsäaktivistit kartoitti vat kesällä 2020 metsän uhanalaisia lajeja vapaaehtoisesti. avat närää, vaikka Metsähallitus vakuu. Hakkuut ovat herättäneet huolta luon toarvojen säilymisestä, vaikka Metsähal litus vakuuttaa ottaneensa uhanalaisten lajien esiintymät huomioon. Otsamon mukaan kyse on siitä, toimi taanko metsätalousalueilla metsätalouden puitteissa, vai siirretäänkö alue suojeluun. Hän viit taa metsänkäyttöilmoituksiin, jotka teh tiin helmikuussa 2020. Metsähallituksen Metsätalous Oy:n EteläSuomen aluepäällikkö Ilkka Korhonen, miten uhanalaiset lajit on huomi oitu hakkuissa. ”Emme ole nähneet pitävää syytä mik si alue pitäisi jättää kokonaan hakkuiden ulkopuolelle.” Arvometsää nurin Hangossa Hakkuut Hangon Syndalenissa aiheu. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi METSÄHALLITUS ALOITTI lokakuussa metsähakkuut Hankoniemellä Syndale nissa. säästöpuuhakkuina, joissa avohakkuun keskelle jätetään säästöpuuryhmiä
Dimetoaatin vaikutuksesta vain kolmasosa työläisistä lähti hake maan ravintoa, ja palanneista ai noastaan kahdeksan prosenttia toi siitepölyä toukille. Paikalla olleet saame laiset kokivat, että heidän vastus tuksensa ei tule kuulluksi. Syndalen on alue, missä voitaisiin tehdä kohtuullisen iso suojeluratkaisu kerralla. Voimalaan suunnitellaan 60– 160 tuuliturbiinia, jotka voivat ol la enintään 200 metriä korkeita. RK Irlantilaiset tutkijat osoittivat la boratoriokokein, että hyönteis torjunnassa yleistyneet organo fosfaatit, kuten dimetoaatti, ja pyretroidit, kuten lambdasyhalo triini, muuttavat kontukimalaisten käyttäytymistä. Lajihavainnot osoitt avat, ett ä alueella on suojeluarvoja. Suunni teltu voimalaalue sijaitsee saame laisille pyhällä Rásttigáisán tuntu riylängöllä, sekä Euroopan laajim malla jäljellä olevalla rakentamat tomalla erämaaalueella. Siellä metsänomistus on aika pirstaleista ja metsän rakenne pirstoutunut. Monet hyönteismyrkyt haitallisia kimalaisille Mitä enemmän lintuja, sitä vähemmän mielenterveysongelmia Luonnonsuojelubiologian tutkija Panu Halme, Jyväskylän yliopisto Mitä enemmän lintulajeja ihmisten arkiympäristössä elää, sitä pienem pi osa heistä joutuu ahdistuneisuu den tai muiden mielialahäiriöiden vuoksi sairaalahoitoon, osoittaa 11vuotinen seuranta USA:n Michi ganissa. Aiemmin on todettu, että laajat ja lähellä olevat viheralueet sekä monipuolinen lin nunlaulu vähentävät masennusta, ärtyisyyttä ja stressiä, mutta mui den eläin tai kasvilajien määrän vaikutusta mielenterveyteen ei juuri tunneta. Koska voimalan vaikutukset ylittävät valtionrajat, Suomen ympäristökeskus järjes ti lokakuussa Utsjoella kuulemis tilaisuuden. Kuitenkin yli puolet uhanalaisista metsälajeista on riippuvaisia metsän kosteasta pienilmastosta. Paikalliset kritisoivat voimalaa, erityisesti sen vaikutuksia poro talouteen, maisemaan, turismiin ja luontoon. Tutkimuk set hyönteismyrkkyjen haitoista pölyttäjille ovat tähän asti keskit tyneet neonikotinoideihin, mutta tämä tutkimus osoitti ensi kertaa, että muutkin torjuntaaineet voi vat olla haitallisia. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . PERTTI KOSKIMIES ”Ei voida sanoa, ett ä EteläSuomessa ei olisi enää mitään suojelun arvoista jäljellä.” Kontukimalainen Kontukimalainen M AU RI M AH LA M ÄK I / VA ST AV AL O. Ihmisten tulotaso, etninen tausta ja muut ominaisuudet vaih telivat huomattavasti, mutta Geo: Geography and Environment lehden tutkimus paljasti selvän yhteyden lintujen monimuotoisuuden ja mie lenterveyden välillä. Säästöpuuryhmät toimivat tietyille, kuivuutt a sietäville lajeille. Kukkien pölyttämisteho ei ko keen aikana alentunut, mutta käyt täytymishäiriöt johtavat yhdys kuntien kutistumiseen. Syndalenin metsässä elävät lajit eivät ole välitt ömässä häviämisvaarassa Suomesta, mutt a ollaan juuri sellaisessa kohteessa, missä ratkaistaan lajiston uhanalaistumiskehitystä suuntaan tai toiseen, missä on paljon silmälläpidett ävien tai vaarantuneiden lajien havaintoja. PERTTI KOSKIMIES Davvi-tuulivoimalahanke etenee Suomalainen energiayhtiö St1 jat kaa Davvituulivoimalan suunnit telua PohjoisNorjan Finnmarkiin lähelle Utsjokea. . Etelä-Suomessa suojelun tarve on suurin. Paikallisilla oli mah dollisuus esittää kysymyksiä ja kommentoida suunnitelmaa. . Lambdasyhalotriini ei vaikut tanut lentoaktiivisuuteen, mutta kimalaisista vain 38 prosenttia yk silöistä palasi ravintoa mukanaan, Journal of Applied Ecology tiedeleh dessä julkaistu tutkimus paljasti
Pääkallokiitäjä löytyi Öröstä Kemiönsaaresta löytyi syys– lokakuun vaihteessa Suomessa har vinainen pääkallokiitäjä. Lajia tavataan Suomessa vuosit tain ja se on laji.fi tietokannan mu kaan havaittu maassamme yli tu hat kertaa. Uusista lajeista kahdesta tunnetaan useampia yksilöitä, mut ta yksi laji tunnetaan vain Kolarista löytyneen yksilön perusteella. Hiu kepistiäiset ovat hyvin pieniä, vain noin puolen millin mittaisia, ja ne elävät toukkana toisten hyönteis ten loisina. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Maastamme löytyi uusia hyönteislajeja ja Öröstä huomiotaherä ävä pääkallokiitäjä. Kiitäjä len Jaakko KullLajia tavataan Suomessa vuosit tain ja se on laji.fi tietokannan mu kaan havaittu maassamme yli tu hat kertaa. pimeää diversiteettiä. Maastamme tunnetaan tällä hetkel lä 384 äkämäsääskilajia, mutta Kilju sen alustavien tulosten perusteella lajeja on maassamme tuhansia. Uusista lajeista kahdesta tunnetaan useampia yksilöitä, mut ta yksi laji tunnetaan vain Kolarista löytyneen yksilön perusteella. PIS TIÄISE T PERHOSE T ÄK ÄMÄ SÄ Ä SKE T TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA HÅKAN SÖDERHOLM / VASTAVALO 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Pääkallokiitäjä. Suomesta on mahdollisesti löyty nyt dnatuntomerkkien avulla häm mästyttävä määrä uusia äkämä sääskilajeja. Pääkallokiitäjä on troop pinen laji, joka vaeltaa ja lisääntyy säännöllisesti myös Euroopassa. Oulun yliopiston tutki ja Niina Kiljunen selvittää väitös kirjassaan äkämäsääskien tunte matonta, ns. 21 Suomelle uutta hiukepistiäislajia Suomesta on löydetty 21 maallem me uutta Anaphessuvun hiukepisti äistä, joista kolme oli myös tieteelle aiemmin tuntemattomia lajeja. Tuhansia uusia äkämäsääskilajeja. Pääkallokiitäjä on troop pinen laji, joka vaeltaa ja lisääntyy säännöllisesti myös Euroopassa. Pääkallokiitäjä löytyi Kemiönsaaresta Öröstä Kemiönsaaresta löytyi syys– lokakuun vaihteessa Suomessa har vinainen pääkallokiitäjä. Hiu kepistiäiset ovat hyvin pieniä, vain noin puolen millin mittaisia, ja ne elävät toukkana toisten hyönteis ten loisina. Suomesta on löydetty 21 maallem suvun hiukepisti äistä, joista kolme oli myös tieteelle aiemmin tuntemattomia lajeja. Kiitäjä len si perhosasiantuntija Jaakko Kullbergin pyydykseen
Kemeratukea on myönnetty muun muassa suometsien täydennys ja kun nostusojituksiin, mikä on lisännyt ve sistöjen ruskettumista ja hiilidiok sidipäästöjä. RK Valkonaamaliitäjä selvisi taifuunista Tyynellä merellä elävä valtamerilintu, valkonaamaliitäjä, joutui taifuuniin riepoteltavaksi. Lisäksi suometsien ojituksen lopettaminen ja vesitalouden parantaminen estää turpeen hiilidiok sidin karkaamista ilmakehään. Tulevaisuudessa tuetaan suo metsien hoitosuunnitelmien tekoa ja vesiensuojelua. RK POLIIT TINEN ELIÖ H AN N U LA AT U N EN / VA ST AV AL O ILVES Lynx lynx Suomen riistakeskus myönsi poikkeusluvat jopa 300 ilveksen tappamiseen, mikä käsittää 12 prosenttia maamme ilveksistä. lokakuuta: ”Tämä on poliittinen tahtotila”. Se kulki taifuunin mukana 11 tunnin ajan ja siirtyi yli 200 kilometriä. Lähett imen tietojen mukaan lintu liikkui 90–170 kilometriä tunnissa ja nousi jopa 4,7 kilometrin korkeuteen. Myrskyn jälkeen se lepäsi veden pinnalla viisi tuntia ja lähti sitt en lentäen ruoanhakuun. Ilves on Suomessa rauhoitettu. RK Ojituksesta vesiensuojeluun Albatrossit seuraavat meren kuiskailuja Jätt iläisalbatrossit hyödyntävät murtuvien aaltojen hyvin matalataajuista, ihmiskorvalle kuulumatonta ääntä, kun ne etsivät optimaalisia tuulioloja pitkillä lennoilla. 2024 al kaen suometsien ojien perkaamiseen ja täydentämiseen tukia ei enää myön netä. Vesiensuojelulla tähdätään vesistö jen kirkastumiseen. Riistakeskuksen päällikkö Sauli Härkönen tiivistää poikkeuslupien taustat Helsingin sanomissa 14. Seurantatulos julkaistiin Ecology-tiedelehdessä. Perusteena poikkeusluville Riistakeskus mainitsi ”paikallisten sitouttamisen”. Aikuinen jätt iläisalbatrossi painaa noin seitsemän kiloa, joten se tarvitsee lentämiseen avukseen tuulta. Tutkija ja aktivisti O o Snellman Elonkehän (3/23) artikkelissa ”Mitä on dialogipesu – Viherpesun uusi kuosi UPM:n ja Metsä Groupin sisältömarkkinoinnissa”. Onnekas liitäjä selvisi hengissä. RK Perinteisempi viherpesu on saanut rinnalleen kontrolloidun kritiikin, pakotetun ja ylikorostetun yhteisyyden sekä tyhjän dialogin. Kun albatrossi lentää pitkiä matkoja, se etsii optimaalisia ilmavirtauksia kovien, alle 20 kilohertsin äänten avulla, PNAS-tiedelehti kertoo. Kemeratuet loppuvat 2023 ja korvau tuvat uudella tukijärjestelmällä. BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y. Linnun kyky löytää hyvät tuulet on ollut arvoitus, sillä ne eivät käytä suunnistamiseen maan magneett ikentt ää tai meren hajuja. Syyskuun aikana jätet tiin runsaasti tukihakemuksia, mutta vuositasolla tukien määrä on pysynyt samana pari viimeistä vuotta. Japanissa lintuun kiinnitetty gps-lähetin tallensi liitäjän seikkailun. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Valtion maksamat, kestävän metsä talouden rahoituslain mukaiset ns
14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Nuorasella kävelijä TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT HENRI KOSKINEN / VASTAVALO JA JERE KAHANPÄÄ / HELSINGIN YLIOPISTO Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllättäviäkin suhteita.
TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT HENRI KOSKINEN / VASTAVALO JA JERE KAHANPÄÄ / HELSINGIN YLIOPISTO Korukeräpallokas on reilut kaksi milliä pitkä, eli hieman pienempi kuin nuijanuorasen itiöpesäke. Tutkijat kävivät läpi yli kaksisataa eri limasienten asuttamaa tukkia, mutta he löysivät etsimänsä vain nuijanuoraselta (Trichia decipiens). Tutkijat löysivät kovakuoriaisia vain sellaisista paikoista, joissa lahopuuta oli erityisen paljon, enem män kuin 80 runkoa hehtaarilla. Siksi korukeräpallokas on vaarassa hävitä. Korukeräpallokkaalle tämäkin vaikutti olevan lii kaa. Kovakuoriaisesta tiedettiin jo, että se syö limasien tä. Vanhat kuusivaltaiset metsät lahopuusokkeloineen ovat nykyään harvassa. Erikoistuminen on toimiva taktiikka, sillä se vä hentää kilpailua muita lajeja vastaan. Jotkin lajit kykenevät elämään monenlaisissa paikoissa ja syömään monenlaista ravintoa, kun janan toi sesta ääripäästä löytyvät pitkälle erikoistuneet lajit. S u h t e e l l i s t a Korukeräpallokas on reilut kaksi milliä pitkä,. Lokeron raamit ovat ne olosuhteet, joihin laji on sopeutunut. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllätt äviäkin suhteita. Taktiikassa on kuitenkin heikko kohta. Kun tutkijat lähtivät Kuhmon metsiin etsimään pik kuruista kovakuoriaista, korukeräpallokasta (Agathidium pulcellum), kävi ilmi, että laji saattaa olla yllättä vän tiukan linjan spesialisti. Jos ympäris tö muuttuu nopeasti ja olosuhteet vaihtuvat, erikois tujat ovat hyvin haavoittuvaisia. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Nuorasella kävelijä K ullakin lajilla on oma ekolokeronsa. Toisin kuin korukeräpallokasta, nuijanuorasta voi pitää melko joustavana. Kuhmossa tätä limasientä löy tyi puolilaholta haavalta, kuuselta ja koivulta – jopa ta lousmetsästä, jos lahopuuta oli riittävästi. Korukeräpallo kas piirtää oman ekolokeronsa rajat ja hyödyntää sen sisällön tehokkaammin kuin mikään muu laji
16 suomenluonto.fi METSÄN HENGET TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO Tikat vievät luontokuvaaja Heikki Willamon monenlaisiin metsämaisemiin.
suomenluonto.fi 17 Suomen yleisin tikkalaji käpytikka elää kaikenlaisissa metsissä.
Harmaapäätikka on viime vuosina selvästi yleistynyt.. 18 suomenluonto.fi M etsän aamussa kajahtaa harmaa päätikan haikea vihellyssarja. Sen raikuvat huudot elävöittävät hiljaista syysmetsää, eikä sen mailla liikkuessaan voi välttyä näkemästä merkke jä sen ruokailusta. Tikan muoto, nykäyksin tapahtuva liikkuminen ja pyöreän silmän tuijotus tuovat mieleen liskon, mutta ei se lisko ole vaan hirmulisko. Monissa suomalaisissakin linnuissa näkyy selkeäs ti niiden muinainen alkuperä, metsässä tikat – erityi sesti harmaapäätikka ja palokärki – saattelevat ajatuk siani lentävien dinosaurusten pariin. Hajalle silputut maapuut metsän pohjalla, syvälle hevosmuurahaisten käytäviin hakatut aukot vanho jen kuusten tyvillä, suuret, talttanokan veistämät lastut, paljaaksi kuoritut puut ja ympäriinsä levitetyt muura haiskeot kertovat korven metsurin töistä. En ihmettele lainkaan palokärjen suurta merkitys tä lähellä luontoa eläneille ihmisille, minullekin se on aina kuulunut aivan erityisten lintujen joukkoon. Sen saapuminen pihapiiriin tiesi kuole maa, ja raikuva huuto milloin sotaa milloin muita vai voja, se saattoi myös viedä ihmisen metsänpeittoon. Linnut kuuluvat dino saurusten viimeiseen elossa olevaan sukuhaaraan, jon ka höyhenpeitteiset alkumuodot selvisivät liitukauden lopun suuresta sukupuuttoaallosta. Siiven reunan musta valkoinen pilkutus ja nokan tyvestä lähtevä ohjasjuova erottuvat hämärässä juuri ja juuri, silmän pistävän kat seen joudun kuvittelemaan vanhasta muistista. Mustalla tikalla oli taikavoimia, joita käytettiin metsästyksen yhteydessä, se oli ”salon soittaja”, jonka sanoja kehotettiin kuuntelemaan kaadettua karhua ko tiin kannettaessa. Sulavalinjainen ruumis suippenee pitkänokkaisek si pääksi, ja tankea pyrstö nojaa puun kylkeen, jota te räväkyntiset varpaat puristavat. Myöhemmin palokärki muuttui tuhon ja vitsausten ennuslinnuksi. Kristinuskon syrjäyttäessä vanhoja myyttejä kun nioitetulta hahmolta riistettiin asema, se käännettiin päinvastaiseksi ja tehtiin näin vaarattomaksi. Se liittyi tuleen ja tulen mahtiin, pei jaisissa karhun voimaosat pää ja kämmenet valmistet tiin ”kären tulilla, nokkalinnun nuotiolla”. Se ojentelee kaulaansa ym pärilleen katsellen, hypähtää alaspäin ja jähmettyy pai koilleen, kuvastuu siluettina oksien välistä pilkottavaa vaaleaa taivasta vasten. Ne kehittyivät vuo similjoonien saatossa monilajiseksi ja muotoiseksi lin tujen luokaksi ja levittäytyivät lentotaitonsa ansiosta maapallon joka kolkkaan. Palokärki on myyttinen lintu, jonka muinaiset us komukset liittivät karhun ja sitä kautta myös ihmisen sukuun. Joiden kin tarinoiden mukaan palokärki oli liitossa itse paho laisen kanssa. Pian ääni kuuluu vähän lähem pää, sitten pehmeä kjyk, ja tik ka rapsahtaa suuren koivun kyl keen
suomenluonto.fi 19. suomenluonto.fi 19 Värityksensä vuoksi kuvan harmaapäätikka sekoitetaan usein vihertikkaan, joka on nähty Suomessa vain kymmenkunta kertaa
Lintuharrastusta aloitellessani kohtasin samaises sa lehdossa poikueen, ja joitakin vuosia myöhemmin opettelin luontokuvauksen aakkosia harmaapäätikan pesäkololla. Valkoselkätikka pesii lehtimetsissä, joissa on paljon lahoavaa puuta.. Mustalla tikalla oli taikavoimia, joita käytettiin metsästyksen yhteydessä, se oli ”salon soittaja”, jonka sanoja kehotettiin kuuntelemaan. 20 suomenluonto.fi Mökkilehdon harmaapäät Myös harmaapäätikka on aina kiehtonut mieltäni, mut ta toisella tavalla. Lintu syö myös hevosmuurahaisia ja muita selkärangatt omia eläimiä. Ensimmäisen harmaapääni näin nuorena poikana mökillämme. Kuoppa muurahaiskeossa on usein palokärjen tekosia. Palokärjen löytää helpoiten äänen perusteella. En ollut ikinä nähnyt tuollaista lintua, mutta kirjas ta se löytyi: harmaapäätikka, harvinainen haapaleh tojen asukas. Se on hiljainen ja piileskelevä, yleen sä vain haikeana laskeva vihellyssarja paljastaa sen ole massaolon. Se oli aivan lähellä, tuijotti minua kotvan pistä villä silmillään, katosi sitten kuin maan nielemänä. Olin hakemassa lehdon reunassa oleval ta lähteeltä jotain ruokatavaraa, jota pidimme siellä vii leässä, kun katseeni osui saniaisten keskeltä kurkkivaan päähän
Samaiselle purolehdon vanhaan tervalep pään koverretulle kololle kyllä palasin siihen asettunut ta liitooravaa kuvaamaan. Tikat olivat todellisia metsäläisiä ja näin ollen tär keitä kuvauskohteitani. Kahdel le kuvauspaikalleni ilmestyi käpytikkojen seuraksi kol me valkoselkätikkaa sekä käymäseltään pari pohjan tikkaa. En osannut katsoa tarkemmin, ja tikat jäivät tiaisten, haukkojen ja pöllöjen jalkoihin. Maalle muutettuamme harmaapää palasi elämääni piharuokinnalla käyvän pariskunnan myötä. Syksy toi paikalle myös kolme harmaapäätik kaa ja kaksi palokärkeä, mutta ne eivät olleet vaeltajia vaan paikallisia asukkaita.. Aloittelin silloin metsän valokuvaamista. Sitten tuli syksy 2019 ja suuri tikkavaellus. suomenluonto.fi 21 Se oli yksi ensimmäisiä piilokojukuvauksiani, mut ta sen jälkeen salaperäinen tikka hävisi elämästäni pit käksi aikaa. Niiden valokuvaaminen osoit tautui kuitenkin vaikeaksi, ne tuntuivat vain nököttä vän puun kyljessä aina samassa asennossa
22 suomenluonto.fi Pohjantikalla kummankaan sukupuolen höyhenpuvusta ei löydy punaista.
Kiinnostuksen puutteesta ei ole kysymys, sillä koen pienen tikan varsin sympaattiseksi. Harmaapäätikka liittyy haapaan, sen värityksessä kin toistuvat haavan rungon sävyt. Pikkutikka muistutt aa valkoselkätikkaa, mutt a on vain varpusen kokoluokkaa. suomenluonto.fi 23 Syksyä seurasi lumeton talvi, mutta minua se ei hai tannut. Se luo äänimaisemaa, johon kuuluvat pitkään kiljahdukseen päättyvä lentoääni, kimeä kuikutus, naakkamaiset na sahdukset ja kelon latvaan lyödyt kumeat rumpusarjat. Tikka työskentelee valitsemansa kuolleen kuusen kimpussa usein päivästä toiseen, irrottelee pieniä kuorenpalasia ja etsii kaarnakuoriaisten toukkia, kunnes puu on oksan tyviä myöten paljas. Erilaisia metsiä Käpytikan naputtelua kuulee kaikkialla. Sen haikea vihel lys vie haavikoihin, lehtoihin ja jalopuumetsiin, viher hämyiseen rehevyyteen suurten puiden alle. Myöhemmin telkkä kävi kololla kurkkimassa, mut ta päätyi valitsemaan asuntonsa naapurin runsaasta pönttötarjonnasta. Valkoselkätikka vie vanhoihin lehti ja sekametsiin, joissa on runsaasti kuollutta puuta, erityisesti koivua. Sukulaistensa tavoin pikkutikka tarvitsee kuollei ta puita ja niissä eläviä hyönteisiä. Se nakuttelee peh meiksi lahonneita pökkelöitä ja liikkuu oksistossa ket terästi kuin tiainen, ja talvella sen voi tavata ruovikos sa menneenvuotisia ruokoja tutkimassa. Niitä aja tellessani näen mielessäni heti erilaisia metsiä, jokai sen kohdalla aivan omanlaisensa tunnelman. Syksyn 2019 vaelluksella valkoselkäpariskunta totesi kuvauspaikkani sopivaksi ja asettui suurten koivujen, pökkelöiden ja maapuiden komistamaan metsikköön. Kohtaamisemme ilahdut tavat minua aina, mutta valitettavasti ne ovat käyneet vuosien saatossa yhä harvinaisemmiksi. Harmaa pään näkee usein maassa muurahaisia etsiskelemässä, se kaivelee niiden pesiä päästäkseen käsiksi muniin ja koteloihin, mutta hakee myös toukkia lahopuita silppua malla. Ravintonsa, joka koostuu kirvoista, perhosista, muu rahaisista, erilaisista korennoista ja hämähäkeistä, hen tonokkainen pikkutikka löytää enimmäkseen puiden pinnoilta. Lajin runsaus vaihtelee kuusen ja männyn siemensatojen mukaan, mutta se on huonoinakin siemenvuosina selvästi ylei sin tikkalajimme. Pikkutikka on jäänyt minulle tikoistamme kaikkein vieraimmaksi. Nuoruusvuosien takaumana nuo äänet vievät minut takamaille, suurempien metsien keskelle. Meilläkin se on nykyisin pihalintuna, joka ilmoittaa päivittäin olemassaolostaan huudoillaan. Olen toki kohdannut sen monesti ryteik köisissä rantalehdoissa, tulvalepikoissa tai luhtametsi köissä, jopa puronvarren tunturikoivikossa, mutta vain ohimennen. Soidinvihellyksensä se kajauttaa korkean puun latvuksesta, rummutusta kuulee erittäin harvoin. Se hakkasi jopa pesäkolon tontinnurkan katkenneeseen kuuseen, muttei koskaan siihen muninut. Nyt rauhalliset takamaat ovat kotiseudultani kadon neet, mutta mustalla tikalla menee silti kohtuullisen hyvin. Tästä metsän hiljaises ta onkin aikojen saatossa tullut minulle aarniomaisten metsien symboli, joka kotiseudullani asustaa vain par hailla suojelualueilla, usein viimeisten kanahaukkojen ja varpuspöllöjen naapurina. Se käyttää pää ravintonaan havupuiden siemeniä, joten se tulee toi meen myös talousmetsissä, kunhan vain löytää jon kun pesäkolon tekoon soveltuvan puun. Sain kuitenkin katsel la läheltä pelottomien lintujen touhuja, kurkistaa siitä kiehtovasta raosta, joka avautui minulle ennestään tun temattoman lajin elämään. Pohjantikan kanssa jaan yhteisen mielenmaiseman – vanhan kuusivaltaisen metsän. Jos pohjantikka on metsän hiljainen, voi punalak kista palokärkeä pitää milteipä vastakohtana. Pohjantikan vaatimaton väritys, rauhallinen käytös ja hiljainen aherrus sopivat syksyiseen metsään. Se on melko peloton ja päästää rau hallisen kulkijan hyvin lähelle touhujansa seuraamaan. Pohjantikan kanssa jaan yhteisen mielenmaiseman – vanhan kuusivaltaisen metsän.. Sitten valkoselät katosivat jättäen jälkeensä vain tunnusomaiset suppilomaiset kolonsa, joita ne teke vät kaivellessaan toukkia lahopuiden uumenista. Se on löytänyt hakkuuaukkojen kannot ja ruo kintapaikat. Tikat hakkasivat alkukeväällä kolon, mutta pesin tään se ei valitettavasti johtanut. Liikum me vain erilaisissa ympäristöissä. Vietin laatuaikaa monenlajisten tikkojen kans sa, seurailin niiden arkea hämäräntuhruisina päivinä, ja kuviinkin alkoi tarttua kaipaamaani ilmettä. Muut tikkamme ovat toista maata, ne valikoivat elinympäristönsä huomattavasti tarkemmin
24 suomenluonto.fi Asuntotuotantoa Kesällä joukostamme poistuneen Hannu Hautalan vuonna 1977 julkaistu Kololinnut ja muut pökkelöpesijät ilmestyi kirjahyllyyni heti tuoreeltaan. Tikat ovat eräänlaisia avainlajeja, jotka vastaavat monella tasolla metsän hyvinvoinnista. Itse olen katsellut kahdesti telkkänaa raan sinnikästä, mutta toivotonta pyrkimistä helmipöl lön varaamaan koloon. Suurimmilla eli palokärjen teke millä on paljon ottajia. Käenpiian hento nokka ei puuhun pysty, joten se kuuluu muista ti koista riippuvaisten kolopesijöiden suureen joukkoon. Tikkojen talttanokat ovat toista maata, ja vaikka ne valitsevat mielellään sisuksista hieman pehmenneen puun, pystyy palokärki hakkaamaan kolonsa niin tuo reeseen petäjään kuin hopeanharmaaseen keloonkin. Tikkoja pienempiä kolojen tekijöitä ovat hömö ja töyhtötiainen, mutta ne tarvitsevat lahopökkelön, jo hon onkalo syntyy pehmennyttä puuainesta nyppimäl lä. Helmi ja hiiripöllö, uuttukyyhky, telkkä, pohjoisessa uivelo sekä näätä ovat vakioasuk kaita, mutta myös orava, lehtopöllö ja isokoskelo saat tavat niissä asustaa. Lajin tunnistaa myös viiruisesta vatsasta.. Lisäksi tikat hakkaavat itselleen yöpymiskoloja, jotka nekin jäävät myöhemmin vapaille markkinoille. Miten eri tikat voi löytää. Rantametsän kirjosieppo tai sinitiainen valitsevat pikkutikan tekemän, varpuspöllö on mieltynyt poh jantikan koloihin ja liitoorava löytää sopivimman kä pytikan kokoluokasta. Kolojen niukkuudesta kertovat tapaukset, joissa eri lajit – vaikkapa telkkä ja uivelo – ovat munineet sa maan pesään. Kuuntele podcast Spotifyss a tai osoittees sa suomenluo nto.fi Miten eri tikat voi löytää. Tikkojen koko vaihtelee miltei puolimetrisestä pa lokärjestä runsaan viidentoista sentin mittaiseen pik kutikkaan. Koloissa asustavien lajien runsaus osoittaa tikkojen merkityksen metsäekosysteemille. Kirja on kulunut paljosta selailusta, olen aikoinani etsinyt siitä niin tietoa kuin katsellut sen mustavalkoi sia kuvia, joiden joukosta löydän edelleen muutaman todellisen helmen. Kuuntele LUONNON ÄÄNI -PODCAST Valkoselkätikalla ei ole pitkitt äistä valkoista hartialaikkua, kuten käpytikalla. Kolojen ja niiden suuaukkojen mitat vaih televat samassa suhteessa, joten niitä syntyy moneen makuun. Ne ovat alkutuottajia, jotka jättävät kovertaman sa kolot yhden pesimäkerran jälkeen muiden käyttöön. Sen sivuil la esitellään paitsi tikkalajimme myös muut kolojen asukkaat – lepakot ja muutama pikkunisäkäskin saa vat mainintansa. Kirjassa esiintyvä kolopesijöiden laaja joukko muis tuttaa tikkojen merkityksestä metsän asuntomarkki noilla. Eteläisen Suomen parhaissa lehtimetsissä se voi olla miltei puolet, ja niuk kalajisissa kalliomänniköissä jopa tätäkin korkeampi. On meillä toki tikka, joka ei koloja tee. Luonnontilaa muis tuttavissa havu ja sekametsissä kolopesijöiden osuus linnustosta vaihtelee rehevyyden mukaan viidestätois ta neljäänkymmeneen prosenttiin
102 €) Tilaa: suomenluonto.?i/joulu (09) 2280 8210 (ark 9–15) tilaajapalvelu@sll.?i Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto. JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO. 102 €) SUOMEN LUONTO LEHTI+DIGI TILAA NYT! 59,50 € (12 kk/10 numeroa, norm. SUOMEN LUONTO -LEHTEÄ JULKAISEE SUOMEN Hyvän mielen joululahja N AA LI , KU VA : M AG N US W IN BJ Ö RK RU SE TT I SH UT TE RS TO CK Laadustaan palkittu Suomen suurin luontolehti on suosittu lahja. suomenluonto.fi 25 W W W . F I 59,50 € (12 kk/10 numeroa, norm. Astu ajankohtaisen luontotiedon aarreaittaan! W W W . F I SUOMEN LUONTO -LEHTEÄ JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO. S U O M E N L U O N T O . S U O M E N L U O N T O . Naali palasi lähes 30 vuoden poissaolon jälkeen Suomeen pesimään. F I W W W . TILAAMALLA TUET LUONNONSUOJELUTYÖTÄ. S U O M E N L U O N T O
Vihernuppijäkälää tammella. 26 suomenluonto.fi. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT MARIKA EEROLA Kehräjäkälää haavalla. 26 suomenluonto.fi Ripsiä, liuskoja ja röyhelöitä Ripsiä, liuskoja Puiden jäkälälajisto vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä lehtipuu vai havupuu
”Siellä pitäisi näkyä verkkokuviota”, Myllys opas taa, kun katson jäkälää luupilla. Ja totta to siaan, jäkälän liuskojen kärjissä näkyy vaa leita viivoja. Nyt tutustu taan puilla kasvaviin jäkälälajeihin. ”Tuossa on lehtimäinen pihlajanlaaka jäkälä. suomenluonto.fi 27 J una pysähtyy Kirkkonum men asemalle, jossa vastassa on intendentti Leena Myllys Helsingin yliopiston Luon nontieteellisen keskusmu seon kasvitieteen yksiköstä. Fotobiontit tuottavat sokeriyhdisteitä myös sieniosakkaalle, joka huolehtii seko varren eli jäkälän kasvullisen osan kosteus tasapainosta ja myös fotobionttien veden saannista. ”Ne ovat valehuokosia, jotka lisäävät jä kälän kuoren ja mallon eli keskiosan välis tä ilmanvaihtoa. ”Täällä on raidanisokarvetta”, Myllys hih kaisee puun rungon toiselta puolelta. Joil lakin lajeilla on sekä viherlevä että syano bakteeri hoitamassa yhteyttämistä. Intendentt i Leena Myllys työskentelee jäkälien parissa Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikössä.. Hänet on helppo tunnistaa, sillä Myllys puristaa Suomen jäkäläopasta sylissään. Kaarnan laatu ratkaisee Puilla kasvavat jäkälälajit voidaan jakaa kahteen ryhmään niiden kasvualustan mukaan. Jopa 40 prosenttia noin 2000 jäkälälajistamme on epifyyttejä eli päällyskasveja – tosin jäkälät kuuluvat sienikuntaan. Lehmusten uurteisia ja paksuja runko ja täplittävät pienet jäkäläkasvustot, joi den laji, rakenne ja kauneus aukeavat luu pin läpi. ”Katsotaan ensin näitä aseman vanho ja lehmuksia”, Myllys sanoo ja viittaa juna radan vieressä oleviin puihin. Pihlajanlaakajäkälää lehmuksella. Jäkälät voivat olla hyvin eri näköi siä riippuen siitä, ovatko ne märkiä vai kui via. Kerrataanpa hieman jäkälän rakennetta: Jäkälät muodostuvat mykobiontista eli sieni osakkaasta ja fotobiontista eli yhteyttävästä osakkaasta. Tämä on märkä ja siksi väriltään viher tävän rusehtava, sillä leväkerros näkyy alta”, Myllys kuvailee. Liuskojen reunoilla pitäisi näkyä pieniä palleroita. Ne ovat soraaleita eli jäkälämuruja.” Jäkälät levittäytyvät joko näiden jäkä lästä irtoavien, vaikkapa tuulen tai eläinten kuljettamaksi päätyvien pienten murusten tai isidioiden eli jäkälätappien tai apoteekioissa eli kotelomaljoissa kypsyvien sieni Haavankeltajäkälän väri on peräisin parietiiniyhdisteestä, joka suojaa jäkälää auringonvalolta. Vieressä kohoava lehmus kuuluu jaloi hin lehtipuihin, joten sen kaarna on neut raalia. Se voi olla viherlevä, kuten pih lajalaakajäkälällä tai syanobakteeri, kuten useilla vanhojen metsien jäkälälajeilla. Pian löytyykin hentolaakajäkälää, lehti mäistä siniharmaata jäkälää, jonka liuskat nousevat röyhelömäisesti ylös. ”Tämä on luupilla katsottuna hauskan näköinen, sillä liuskojen alapinnalla on mustia ripsiä.” Hentolaakajäkälä on yleinen puistopui den laji, kuten seuraava löytämämme lajikin. Sekovarret ovat kasvumuodol taan joko rupimaisia, lehtimäisiä tai pen sasmaisia. Lehtipuilla kasvavat jäkälät ovat neutraalin kaarnan lajeja, kun taas havu puilla sekä koivuilla kasvavat jäkälät ovat happaman kaarnan lajeja
Vihernuppijäkälän itiöemät ovat neulamaisia ja mustia. Ruskoröyhelö kasvaa etenkin kuusella ja koivuilla. KATSO VIDEO: suomenluon to.fi Mitä jäkälälaje ja yhdestä puusta voi DIGITILAAJ ILLE. 28 suomenluonto.fi 28 suomenluonto.fi Pitkät ja riippuvat lupot viihtyvät etenkin kuusen oksilla ja rungoilla. Vanhan tammen uurteinen kaarna tarjoaa kasvupaikan monille jäkälälajeille, kuten vihernuppijäkälälle ja risarustojäkälälle. Ikääntyneen koivun runkoa peitt ävät hankakarveen pensasmaiset kasvustot. Harmaaröyhelö kasvaa havupuilla sekä koivuilla. Mitä jäkälälaje ja yhdestä puusta voi löytyä
Nekin ovat tyypillisiä lehtipuilla eläviä jäkälälajeja. Kärsäpaisukarpeella taas on pallomaisia jä kälämuruja liuskojen päissä, jotka näyttä vät jäkälän nimenkin mukaan kärsämäi siltä. Risarustojäkälällä taas on rustomaista so lukkoa, joten se on tuntumaltaan jäykempi. Sen kyljessä on haalistunut Rauhoitettukyltti. Paisukarpeen sukuun kuuluville la jeille on tyypillistä, että niiden lius kat ovat onttoja.” Nämä usein rinnakkain kasvavat lajit ovat molemmat pinnalta harmaita. ”Käydään aluksi katsomassa yleistä, hy vin ilmansaasteita kestävää happaman kaarnan lajia”, Myllys sanoo ja johdattaa metsäpolulle. Soraalit ja isidiot sisältävät sekä sieniosakkaan että yhteyttävän osak kaan, mutta itiöiden pitää löytää viherle vä tai bakteeriosakas lisääntymistä varten. ”Haavankeltajäkälälän oranssinkeltainen väri on peräisin parietiinista. Pian löydämmekin koivun rungolta kel lanvihreän lehtijäkälän, keltaröyhelön. Sormi paisukarpeen alapinnalla on huulisoraaleja eli huulimaisia jäkälämurumuodostelmia. ”Niitä kannattaa etsiä yleensä hieman va loisammilta paikoilta. Tammenkin rungolla voi nähdä valon vaikutuksen jäkälälajistoon. ”Yhdellä ainoalla jäkälällä on. Ne ovat kotelomaljoja, sillä tämä epifyytti levittäy tyy itiöiden avulla. Myllys tunnistaa uurteisesta rungosta heti ainakin valkohankajäkälää ja risarus tojäkälää. Mausta sen tunnistaa Jäkäläretkemme jatkuu kohti Kirkkonum men maaseutua, ja seuraavaksi pysähdym me tien vieressä jököttävän uhkean vanhan tammen luona. ”Me jäkälätutkijat olemme sellaisia, että kun me pysähdymme yhden puun tai kiven luo, siinä vierähtää seuraavat viisi tuntia.” Väri suojaa haavankeltajäkälää Pääsemme kuitenkin matkaan, tosin kah den pysähdyksen taktiikalla. Tämä haavalla ja muillakin lehtipuilla ruusukkeina kasvava laji kuuluu lehtijäkäliin. Valo, kosteus ja pienilmasto vaikuttavat niin paljon jäkäliin.” Intendentt i Leena Myllys tarkastelee lehmuksen rungolla kasvavan hentolaakajäkälän tuntomerkkejä luupilla.. suomenluonto.fi 29 itiöiden avulla. Valkohankajäkälä on päältä vihreä ja ala puolelta valkoinen. Tämä on jän nä rupijäkälä, sillä se kasvaa tässä vanhal la tammella, mutta samaa lajia voi löytää myös metsistä kuuselta.” Havumetsän jäkäläväkeä Seuraavaksi pääsemmekin metsään suo raan Myllyksen takapihalta. Haavankeltajäkälät ovat niin kookkaita, että niitä voi tutkia paljain silmin. On aika siirtyä tutkimaan metsälajeja, vaikka Myllys pal jastaa nauraen jäkälätutkijoiden helma synnin. Siellä pilkiste lee keltaista sekovartta, josta nousee valta vasti pieniä mustia nuppineulamaisia itiö emiä. Yhdistettä on jäkälässä enemmän, jos se kasvaa kovin paahteisessa paikassa”, Myllys kertoo. Jo aseman kupeen lehmukset tarjoavat ainekset jäkäläretkelle, mutta metsät kät kevät lisää lajirunsautta. Joillakin jäkälälajeilla on kui tenkin mekanismeja, joilla ne pystyvät kor jaamaan sitä.” Naavoista tupsunaava kestää saasteita parhaiten ja tätä Suomen yleisintä, viher tävää naavalajia löytyy täältäkin kuusien ja mäntyjen rungoilta. Puuta pitää ensin ihan tervehtiä, sillä se on niin vaikuttava ilmestys. ”Yäh! Hyi kamala! No se on kyllä varmasti karvaslaikkajäkälä.” Tämä puistopuiden pienikokoinen la ji kuuluu rupijäkäliin ja luupilla katsottu na näkee, että se on täpötäynnä valkoisia jäkälämuruja. Myös rustojäkälien suku viihtyy puis topuilla, ja Myllys löytää tammen rungol ta nappirustojäkälää, jossa näkyy nimensä mukaisesti nappimaisia kotelomaljoja lius kojen päissä. Myllys kuitenkin opastaa kurkistamaan luupilla kaarnaan uurteisiin. Täällä etelässä lupot ovat vaatimatto man pituisia, mutta toista on pohjoisen metsissä. ”Se on sormipaisukarve. Sellaisella kuin...”, Myllys vastaa ja nappaa pienen jä käläpalan suuhunsa. Silloin tuntuu kuin olisi satumetsässä.” ”Toisella puolella puuta voi olla eri lajisto kuin toisella. Valon määrä ja sitä kautta kosteus ja pienilmasto vaikuttavat niin paljon jäkäliin.” Haavan rungolla näkyy harmaita pen sasmaisia jäkälätupsuja: risarustojäkälä ja valkohankajäkälä. Haapojen run goista hehkuu jo kauas haavankeltajäkälän kookkaat keltaiset laikut. ”Se on vihernuppijäkälä. Molemmat lajit levittäytyvät jäkälämu rujen avulla, jotka voi nähdä pieninä vaalei na palluroina jäkälien pinnalta paljain silmin. Suuren jäkäläruusukkeen keskellä on runsaasti pie niä pulleita, nappimaisia rakenteita. Se tuntuu pehmeältä. Pian tammen takaa kuuluu Myl lyksen mutinaa: ”Maistetaas tätä…” Voiko jäkälän makukin olla tuntomerkki. ”Minua ilahduttaa kovasti, kun näen siellä korpiluppojen pitkiä hyvinvoivia kasvusto ja. Se muodos taa myös jonkinlaisen auringonsuojan jä kälälle. Ja tuossa vieres sä kivasti on toinen paisukarve, kärsäpaisu karve. ”Nyt vihdoin viimein nähdään yksi Suo men yleisimmistä jäkälistä”, Myllys sanoo, kun astelemme kitukasvuisen, täynnä jä kälää olevan pienen männyn luo. ”Se on ainoita myrkyllisiä jäkälälajeja Suomessa. ”Saasteet ovat myrkkyä jäkälien perus toiminnoille. Jäkälän keltainen väri johtuu myrkyllisestä vulpiinihaposta, jota on käy tetty ketunmyrkkynä.” Jäkälistä etenkin naavat ja lupot ovat eri tyisen herkkiä ilmansaasteille, kuten rikki yhdisteille ja typen oksideille, jotka häirit sevät yhteyttävän osakkaan soluaineen vaihduntaa. Rungon var joisammalla puolella ei paljain silmin näy juurikaan jäkäliä. Etsinnässä on vielä luppoja, joita lepat teleekin siellä täällä kuusien oksilla. ”Toisella puolella puuta voi olla ihan eri lajisto kuin toisella. Ensimmäinen on pienen haavikon luona. Ja naavan ja lupon erottaa siitä, että naavalla on kuminauha mainen keskijänne”, Myllys muistuttaa. Kiertelemme haapojen runkoja, joista paljastuu monia muitakin jäkälälajeja
KASVUPAIKKA Haavalla, mutta usein myös muilla lehtipuilla. LEVINNEISYYS Yleinen Etelä-Suomesta Perä-Pohjanmaalle saakka, Lapissa harvinainen. KASVUPAIKKA Erityisesti haavalla, pajuilla ja jaloilla lehtipuilla, typensuosija. HENTOLAAKAJÄKÄLÄ Physcia tenella TUNTOMERKIT Ruusukkeinen, pensasmainen, yläpinta vaaleanharmaa, kosteana vihertävä, valkea alapinta, jossa mustia ripsiä. KASVUPAIKKA Enimmäkseen haavan, raidan tai jalojen lehtipuiden rungoilla. 3. 2. 5. LEVINNEISYYS Eteläja KeskiSuomessa melko yleinen, pohjoisessa harvinainen. 5.. VALKOHANKAJÄKÄLÄ Evernia prunastri TUNTOMERKIT Yleensä riippuva, melko pehmeä, yläpinta harmaantai kellanvihreä, alapinta lähes valkoinen, runsaasti haaroja. 30 suomenluonto.fi 1. LEHTIPUIDEN LAJEJA: 2. J Ä K Ä L Ä K O U L U 1. 4. LEVINNEISYYS Erittäin yleinen koko maassa. RAIDANISOKARVE Parmelia sulcata TUNTOMERKIT Ruusukkeinen, leveäliuskainen, yläpinta vaaleanharmaa tai siniharmaa verkkokuviollinen, alapinta musta. 4. LEVINNEISYYS Eteläja Keski-Suomessa yleinen, Pohjois-Suomesta puuttuu laajalti. 3. KASVUPAIKKA Lehtipuilla, Keskija Pohjois-Suomessa myös kuusen oksilla, typensuosija. KASVUPAIKKA Lähinnä lehtipuiden rungoilla, etenkin pihlajalla ja raidalla. RISARUSTOJÄKÄLÄ Ramalina farinacea TUNTOMERKIT Pensasmainen, suurikokoisena riippuva, harmaanvihertävä, jäykkä, hyvin muunteleva. LEVINNEISYYS Eteläja Keski-Suomessa hyvin yleinen, harvinaistuu Oulun eteläpuolella. HAAVANKELTAJÄKÄLÄ Xanthoria parietina TUNTOMERKIT Ruusukkeinen, yläpinta oranssinkeltainen, varjossa vihertävä, alapinta vaalea, kotelomaljat hyvin yleisiä
Lue lisää: Soili Stenroos, Teuvo Ahti, Katileena Lohtander ja Leena Myllys (toim.): Suomen jäkäläopas, Luomus 2011. LEVINNEISYYS Eteläja Keski-Suomessa hyvin yleinen, pohjoisessa niukempi. HARMAARÖYHELÖ Platismatia glauca TUNTOMERKIT Lehtimäinen, runsasliuskainen, yläpinta harmaa tai osaksi ruskettunut, kiiltävä, alapinta ruskea tai valkea. HANKAKARVE Pseudevernia furfuracea TUNTOMERKIT Lehtimäinen, vanhempana pensasmainen, riippuva tai pystyhkö, yläpinta tummanharmaa, alapinta enimmäkseen musta. 10. J Ä K Ä L Ä K O U L U HAVUPUIDEN LAJEJA: 6. 7. KASVUPAIKKA Etenkin männyllä, kuusella tai koivuilla. TUPSUNAAVA Usnea hirta TUNTOMERKIT Pensasmainen, joskus riippuva, kellanvihreä. alakulma). 9. KASVUPAIKKA Havupuilla ja koivuilla, myös kelottuneella puulla. 7. LEVINNEISYYS Melko yleinen Eteläja Keski-Suomessa, pohjoisessa harvinainen. 9. 8. KASVUPAIKKA Erityisesti kuusien ja koivujen rungoilla ja oksilla. LEVINNEISYYS Erittäin yleinen koko maassa. Rinnalla usein kärsäpaisukarve (kuvassa vas. KASVUPAIKKA Varsinkin kuusella kosteissa ja varjoisissa metsissä, harvemmin lehtipuilla. SORMIPAISUKARVE Hypogymnia physodes TUNTOMERKIT Ruusukkeinen tai röyhelömäinen, liuskat ontot ja kärjissä huulimaiset soraalit, yläpinta harmaa, alapinta musta. suomenluonto.fi 31 6. kestääkö koko. 8. LEVINNEISYYS Eteläja Keski-Suomessa yleinen, pohjoisessa harvinainen. HARMAALUPPO Bryoria capillaris TUNTOMERKIT Riippuva, pitkä, perusväri vaaleanharmaa, osittain ruskehtava, hienohaarainen. LEVINNEISYYS Esiintyy koko maassa. KASVUPAIKKA Eniten männyllä, usein koivuilla, kuusella ja kelopuilla. lähemmäksi. 10.
32 suomenluonto.fi Sukellus. Saimaannorppa on veden alla suurimman osan ajastaan.
Jopa puolen vuoden jääkansi! Norpan suosio kertoo kalaisista vesistä ja ehkä siitäkin, ettei jääkarhu partioi täällä. Viisitoista miljoonaa neliöki lometriä jäistä poh joisen merta kuu luu sen läänityksiin, ja onpa norppa näh ty Pohjoisnavallakin. Euroopassa norppia on vain meidän lai dallamme. Kun arktinen norppakin on läs nä Vienanmerellä, Fennoskandian itäosan tienoilta puuttuu vain yksi norpan viidestä alalajista, ohotannorppa. Juuri täällä se elää kolmena alalajina, joita ei ole missään muualla. Olivat han ne kerran samaa suurta norppakansaa. Pesiminen lumiluolaan ja kuutin mainio su kelluskyky lienevät meidänkin norpillam me sopeumia jääkarhuun, jonka maailman norpat saivat vaivoikseen puolisen miljoo naa vuotta sitten. Metsiemme ruskeakarhu, jonka voimat riittäisivät talvipesän rikkomi seen, on Saimaalla sopivasti talviunilla. suomenluonto.fi 33 MISTÄ TULIT, SAIMAANNORPPA. TEKSTI ANTTI HALKKA KUVAT JUHA TASKINEN N orppa on Arktik sen valtias. Perinteinen jäätalvi on Saimaalla, Perämeren pohjukassa ja Laa tokallakin kurottanut marraskuulta touko kuulle. Se pärjää umpijäässä käyttämällä pientä kehoaan porana, jonka terinä jäätä rouhivat eturäpylöiden kynnet. Niin napayön pitkässä pimeydessä kuin Saimaalla ja Itämerellä norpat huoltavat jäätalven ajan hengitysreikien verkostoa, kalastelevat jään alla ja synnyttävät kevät talvella kuuttinsa lumipesään. Saimaannorpan lähimpiä sukulaisia eivät olekaan Itämeren nykynorpat, ja se voi olla oma lajinsa.. Ei Pohjoisnapa, vaan Suomen seutu on norpalle tai ainakin sen monimuo toisuudelle maailman napa. Asema norpan valittuna seutuna viestii lumen ja jään maasta. Norpan alalajien tihentymän taustalla täytyy olla erikoinen historia, jossa itäme ren, laatokan ja saimaannorppa ovat jou tuneet eristyksiin muista norpista. Miten tänne on syntynyt kolmen muual ta puuttuvan norpan kolkka
Pärskähdys. Ihminen ja norppa saapuivat Suomeen noin 11 000 vuott a sitt en Norpat olivatkin jo ovensuussa Tanskan ja Ruotsin vesillä. Kolme mannerjäätik köä oli yhtynyt valtavaksi valkeaksi mas saksi, joka ulottui Brittein saarilta Novaja Zemljan tuolle puolen. Saimaannorpat viestivät toiselleen ääntelemällä ja myös loiskimimalla.. Ensin vapautui nykyisen Itämeren etelä ja keskiosien allas. Ei tiedetä, kurkisteliko jääjärvestä norppia. Kun maan kiertorata ja kallistus asettui vat sellaiseen vaiheeseen, jossa pohjoiset seudut saivat yhä enemmän Auringon sätei lyä ja lämpöä, mannerjäätikkö alkoi väistyä. Norppa ui Itämereen, jonka tuota vaihet ta sanotaan Yoldiamereksi. Varma hylkeen uitava kulkutie Itämerel le avautui, kun siitä tuli meri. 34 suomenluonto.fi Kun jäätikkö väistyi, reitt i Itämerelle ja Saimaalle avautui Se tiedetään, ettei täällä ollut norppia 20 000 vuotta sitten. Itämeren meriyhteydeksi tuli 11 700 vuot ta sitten Tukholman eteläpuolelta Skagerra kiin auennut salmi. Jääjärven jäähyväis kuohut jylisivät hyvin kin tarkkaan samaan aikaan, kun Pleisto seenin eli jääkausiajan kin katsotaan päätty vän, kuten geologian professori Juha Pekka Lunkka on hauskasti todennut. Kunhan jääjär vi oli purkautunut valtavana vedensyöksy nä – pinta laski lähes 30 metriä – kulku avau tui myös toiseen suuntaan. Pohjoisessa kohosi mahtavan Fenno skandian mannerjäätikön seinämä, eteläs sä oli tuo kuiville jäänyt maa, Doggerland, ka lastajineen ja metsästäjineen. Viimeistään sen turvin norpat asuttivat Itämeren altaan. Isoja mää riä vapaata vettä oli ol lut vain jään alaisissa syvänteissä. Jään piti väistyä, et tä olisi Itämeri, Laatok ka ja Saimaa. Tuolloin Fennoskan diaa peitti mannerjää. Itämeren sisäosien ensimmäiset norpat Mannerjää oli yhä osin Suomen päällä, kun norpat saapuivat. Se lainehti lähes nykyi sen Itämeren kokoisena Baltian jääjärvenä. Norppia aikai sempia merinisäkkäitä Itämerellä ei ollut, ei ainakaan tiedossa olevia. Tanskasta Brittein saarille oli muutaman Tanskan verran lisää kuivaa maata manner siltana. Pohjanmeri oli kovin eri nä köinen kuin nyt, sillä mannerjäätiköt varas toivat yhä niin paljon vettä, että meren ete läosa oli kuivilla. Jääjärven tulp pa väistyi, kun mannerjää vetäytyi Ruot sin suurten järven tienoille. Merellä olot olivat vähän niin kuin Grönlannissa, oli sar vivalaita, maitovalaita, jääkarhuja, mursuja, grönlanninvalaita, grönlanninhylkeitä – ja norppia. Niiden va joamat odottivat täyt tymistään. Pleistoseeni olikin kestänyt 2,6 miljoonaa vuotta ja ehtinyt tuottaa usei ta hyljelajeja, ja myös ihmisen monine la jeineen. Tämä kaikki tiedetään ajoitetuista luulöydöistä
Entä pääsy Saimaalle. Sittemmin Mia Valtonen jatkoi norpan perimän tutkimusta. Siellä ne kehittyvät noin 10 000 vuodessa alalajeik si, joiden erikoislaatu huomataan 1800lu vun lopulla. Sukua löytyikin PohjoisAmerikan suunnasta Norpat jäivät nalkkiin järviinsä. Saimaan jakautuminen järvialtaisiin on autt anut saimaannorpan perimän säilymisessä. Ristii nan–Mäntyharjun tasalla oli sopivan alavaa pohjaa salmelle, kun mannerjää antoi tilaa. Myös Laatokasta tuli jär vi samoihin aikoihin. ”Saimaannorppa ei näytä olevan läheistä sukua Itämeren tai Laatokan norpille”, sa noo Oulun yliopiston genetiikan professo ri Jouni Aspi. Ihminenkin tuli Suomeen jo kun maas tamme suurin osa oli yhä jään peitossa. Ne ovat 10 500 vuoden takaa hieman Yoldiamerta myöhemmästä Ancylusjärven vaiheesta. Heino ja muut tutkijat esittävät Ecology and Evolution –lehden artikkelissa kaksi vaihtoehtoa: joko Itäme rellä on elänyt täältä hävinnyt kanta, josta Ihminen tuli Suomeen noin 11 000 vuott a sitt en eli samaan aikaan kuin norpatkin. ”Aiemmin ehdotettu leviämishistoria ei siten näytä oikealta.” Aspi, Matti T. Joku oli käyttänyt Enossa koivun hartsia ehkä lii mana, ja tästä aineesta arkeologit ajoittivat ihmisen ilmaantumisen Suomeen. Norpan ensimmäinen tilaisuus tulla Yol diamerestä Saimaaseen oli hyvin pian itse meren synnyn jälkeen, mutta ehkä hylje kannan täytyi ensin kasvaa. Oli kuitenkin melkoinen yllätys, kun tämän vuoden alussa julkaistu tutkimus osoitti, että Alaskan Beaufortinmeren norp pien mitokondrioiden dnatyypit olivat kaikista tutkituista alueista lähimpänä sai maannorppien dnatyyppejä. Se aukesi juuri sa malla tavalla kuin Itämeren portti, länteen, kun jäätikkö perääntyi pohjoiseen. Tämä on yksinkertainen selitys, johon on kuitenkin viime vuosina tullut mutkia matkaan, kun norppien perinnöllistä taus taa on tutkittu. Saimaannorpassa on jotain outoa. suomenluonto.fi 35 on ajoitettu Suomesta, Nurmosta ja Oulai sista. Itämerelle norppa tuli hämmästyttävän aikaisessa vaiheessa, sillä mannerjäätikkö väistyi kokonaan Suomen yltä vasta 10 000 vuotta sitten. Perämeren suunnassa ollut Saimaan vii meinen meriyhteys kuroutui umpeen noin 9500 vuotta sitten. Nurmon norpan uidessa Itä meressä mannerjää peitti vielä hyvin suu ren osan PohjoisPohjanmaasta ja Lapista. Koloveden sokkeloita. Niistä vanhimmaksi eli vajaan 11 000 vuoden takaiseksi tiedetään Enon Sarvinki Joensuun lähellä. Sen perinnöllinen eroavaisuus muista norpan alalajeista on askarruttanut tutkijoita jo ai nakin siitä lähtien, kun Helsingin yliopiston tutkija Jukka Palo toi erot esiin parikym mentä vuotta sitten. Var haisimmat Suomesta tunnetut asuinpaikat ovat PohjoisKarjalan Enossa ja EteläKar jalan Joutsenossa sekä Lahden eteläpuo lella Orimattilassa. Kuutin ja emon suhde on saimaannorpalla norpista pisin.. Nenutt elua
Saimaan järvialtaat ovat eri ikäisiä Jääjärviteoria ei ole esillä ensi kertaa. ”Saimaannorpalla täy tyy olla enemmän kuin 10 000 vuotta omaa histo riaa, kun privaatti snippejä on noin suuri määrä”, sa noo Ari Löytyn oja. Esimer kiksi kalojen genetiikan tutkijat ovat ehdot taneet osan muun muassa kymmenpiikin ja muidenkin kalakantojen geeniainekses ta kulkeutuneen tänne idästä jääjärvireittiä pitkin. Mitokondrioiden dna:n muuntumisen määrän avulla voidaan laskea, että saimaannorpan sukulinja olisi ollut erillään 95 000 vuotta. Vedenjakajatkin siirtyivät maan kuoren eläessä ja virtausten kuluttaessa pois veden kulkua estäneitä kynnyksiä. Suurimmat niistä syntyivät, kun jäätikkö patosi Venäjän suurten Jääme reen laskevien jokien virtauksen. Itämerennorpalla näiden niin sanottujen privaattisnippien määrä on 26 000 ja saimaannorpal la 260 000 eli kymmen kertainen. Helsingin yliopiston tutkijoiden Ari Löytynojan, Petri Auvisen ja Jukka Jernvallin vetä mä maaliskuussa Current Biology –lehdessä julkais tu tutkimus lisäsi kier roksia saimaannorpan erilaisuuden pohti miseen. Jääjärvet avasivat aivan uusia leviämis reittejä. 36 suomenluonto.fi on säilynyt merkkejä juuri Saimaassa, tai saimaannorppa on tullut tänne aivan eri tavalla kuin on luultu, jääjärviketjua pitkin idästä. Laskelma perustuu oletukseen tasaises ta mutaatiotahdista. Amerikan yhteys ehkä selittyy sillä, että molemmissa on säily nyt muinaisen muuntelun jäänteitä. Jääjärvet yhdistelivät joskus mielin määrin eri vesis töalueita. Toinen vaihtoehto on, että mutaatioiden kertymisnopeus olisikin ollut kymmenkertainen. Periaatteessa norppa ”Saimaannorpalla täytyy olla enemmän kuin 10 000 vuott a omaa historiaa.” Ismo-kuutt i – lajin vai alalajin edustaja?. Jo Baltian jääjärvestä erkani suuri jääjär vi Saimaan eteläosiin. ”Tämä on mahdollista mutta hyvin epä todennäköistä”, sanoo Jouni Aspi. Se on yksi luonteva selitys täkäläisten lohien sukulaisuussuhteille itään. Siinä saimaannorpan osoitetaan poik keavan muun muassa koko genomin tasol la analysoitujen snippien eli yhden emäs parin polymorfi smien suhteen muista ala lajeista – saimaannorpalla on valtava mää rä omia snippejä
Myös saimaannor pan perimän tutkimuk sen aikanaan aloittanut Jukka Palo sanoo saimaannorpan vaikuttavan lajilta. suomenluonto.fi 37 on voinut tulla jo silloin. ”Lajistatus olisi perusteltavissa, sillä sai maannorppa näyttää olevan oma erilli nen kehityshaaransa suhteessa muihin ny kyään eläviin norppiin”, sanoo Jaakko Pohjoismäki ItäSuomen yliopistosta. ”Saimaannorpalla on perimässään pal jon ainutlaatuisia geenimuotoja”, korostaa Pohjoismäki eliöiden luokittelun kannalta asiaa pohtien. Jos eri suunnista oli tullut sai maannorpan esivanhempia, ne saattoivat nyt löytää toisensa. Laatokannorpat ovat ainutlaatuisen sosiaalisia. On ajatus ta väläytelty julkisestikin. Onkin hiukan väärin puhua ”Saimaan” meriyhteyden kat keamisesta, kun meren hylkäsi järviallas toisensa jälkeen – ja jokainen vaihe on voi nut napata norppia vangiksi. Norpan päätyminen järvelleen osin näin ei kuitenkaan olisi maailman kummallisin hylkeen järviseikkailu. Kas pianhylje on tullut merelle jostain pohjoi sesta, mitä selitetään muinaisilla vesistö jen mullistuksilla. ”Saimaannorppa on hyvin erilainen kuin kaikki muut.” Itämerennorppakin eristyi, kun jää vetäytyi Atlantilla pohjoiseen. Miten eri ainekset ovat päätyneet yhteen ja milloin, on yhä avoin kysymys. ”Saimaannorppa on hyvin erilainen kuin kaikki muut”, sanoo Ari Löytynoja. Kaikki ei toki vielä ole selvää, mihin vai kuttaa sekin, että sai maannorpalla on myös yhteisiä geneetti siä piirteitä muiden norppien kanssa. Nyt saimaannorpan hyväksyttäminen lajiksi on valmisteilla. Tutkimusjohtaja Pohjoismäki laatii sai maannorpalle ehkä lajistatuksen tuovaa julkaisua yhdessä muun muassa Ari Löy tynojan kanssa. Nyt on ehkä syn tymässä elegantisti Pusa saimensis. Omanlaisensa geeniperimä ja ehkä pitkä eristyneisyys muista populaatioista – juu ri niin lajit syntyvät. Juuri kaksi tämänvuotista tutkimusta ovat hänen mukaan sa vahvin näyttö siitä, että erilaistuminen on voinut saavuttaa tason, jolloin lajin katsotaan syntyneen. Piikkikalat ovat saa neet perintöainesta monelta suunnalta, ja niin voi olla myös saimaannorpan suhteen. Baikalinhylkeen pääty minen ylänköjärvelleen kauas minkäänlai sesta merestä on vielä oudompaa. Maan kallistuessa järvet jälleen yhtyivät, ja syntyi Lappeenrannasta Iisalmeen kurot tava suurjärvi. ”Ei voida sanoa varmasti, tuleeko uusi laji, mutta nyt sitä tutkitaan vakavasti”, summaa ItäSuomen yliopistossa norp patutkimusta vetävä Mervi Kunnasranta. Mut ta niin on vaikkapa rusakollakin yhteisiä geneettisiä piirteitä metsäjäniksen kans sa, ja lajit jopa risteytyvät. Pohjoismäki pitää selvänä, ettei saimaan norppa ole läheinen itämerennorpalle. Ja tänä syksynä se voidaan sanoa varmem min kuin vielä alkuvuonna, koska myös ohotannorpan genomi on analysoitu. Geneettisten erojen ohella saimaan norpalla on omia piirteitään myös muun muassa kallon muodossa, hampaistossa ja muussa rakenteessa. Norpan tieteellinen nimi on nykyisin Pusa hispida ja saimaannorpan nimi alalaji na Pusa hispida saimensis. ”Itämerennorppa ja saimaannorppa ovat ihan eri elukoita, perimältään verrattain etäällä toisistaan”, hän sanoo. SE PP O KE RÄ N EN. Itämeren eri vai heista silmikoitui eteläiselle Saimaalle jär viä jo ennen kuin vesistön pohjoisosa me netti yhteytensä Itämereen. Tämä voidaan sanoa varmasti, koska pe rinnöllistä tutkimustietoa on niin paljon. Onko saimaannorppa laji –syntyykö Pusa saimensis. Jos tuleva julkaisu menee tieteellisen vertaisarvioinnin kaut ta läpi alan tiedeleh dessä, saimaannorppa on laji, kunnes toisin osoitetaan. Jääjärvireittiä ei välttämättä tarvita se litykseksi. ”Osa sieltä, osa täältä”, sanoo Ari Löytynoja. Voisiko saimaannorp pa olla oma lajinsa, lisäys maailman 34 hyl jelajin joukkoon. Tätä on mietitty vuosia, kun tutkijat ovat kokouksissaan tutustu neet uusiin tutkimustuloksiin. "Olen uusien tutkimustulosten perusteel la aika vahvasti sitä mieltä”, hän sanoo
Mannerjäätiköt mahtitekijöitä vielä 11 300 vuo. Itämerelle aukesi alkuun reitt i Keski-Ruotsin läpi. Arktisen elintavan mestareina ne pystyivät elämään mannerjään reunamilla ja asutt ivat Itämeren heti kun vesi nousi ja mannerjää väistyi. en M AA PA LL O N PO H JA KA RT TA : N AT AL YA KO N O VA LO VA / SH U TT ER ST O CK Beringian maasilta Aasiasta Amerikkaan eli viime hetkiään. Pohjois-Fennoskandian ensilöydöt ihmisestä ovat Varangin alueelta 11 500 vuoden takaa. Myös Fennoskandian ja Etelämantereen jäätiköiden sulaminen nosti merenpintaa. Norpat olivat kokeneet monia jäätiköitymissyklejä. Se oli ollut tärkeä kulkutie. a si. AASIA AMERIKKA Beringian maasilta AASIA AMERIKKA AMERIKKA SUOMI Ohotanmeri Euroopan yhdisti Iso-Britanniaan tuhti maasilta, Doggerland. Viime vuosina on spekuloitu myös mahdollisella varhaisella itäisellä jääjärvireitillä. Norppien elinalue oli aiemmin ulottunut jopa Portugaliin. Vaasa Pori Pohjois-Amerikan Laurentian mannerjäätikkö vaikutt i paljon Suomenkin alueen ilmastoon ja merenpinnan tasoon. L U O N T O T I L A S T O I N A 38 suomenluonto.fi Kun jää väistyi TEKSTI ANTTI HALKKA INFOGRAFIIKKA ANTTI HALKKA JA MARIKA EEROLA Norppa ja ihminen asettuivat Suomeen heti kun se oli mahdollista. Laurentian mannerjäätikkö vapautti eniten vettä. Itämeri oli suorassa yhteydessä Skagerrakiin ja eteläinen Ruotsi Tanskaan
suomenluonto.fi 39 MANNERJÄÄTIKÖT VAPAUTTIVAT sulaessaan valtavasti vettä. Näiden norppien edustajat tulivat Saimaalle joko Yoldiamerestä tai varhemmin Bal tian jääjärvestä. Mannerjään reuna oli tuolloin melko hiljattain ohittanut paikan. Norpalle avautui pääsy (nuoli) Saimaan vesistöalueelle, kun mannerjäätikkö oli perääntynyt Mikkelin eteläpuolen Mäntyharjun–Ristiinan tasalle. Saimaalla näkyy siten jälkiä joko kadon neesta merikannasta tai jäätikön reunan järvien säilö mästä hyljekannasta. Saimaan vesistön meriyhteys oli viime vaiheessa Perämerelle. Grönlannissa todettiin vastikään erään vuonon norppakanta perinnöllisesti eriytyneeksi, mikä tukee erillisen lähtökannan mahdollisuutta myös täällä. Sitä seuraavat tiedot ovat Joutsenosta, Orimattilasta sekä Antreasta kuvan ulkopuolelta. Valtamerten pinta nousi sen takia 120 metriä. IsoBritannia oli kiinni Euroopassa ja Aasia Amerikassa viime hetkiä. Itämeren sisäosien ensimmäinen norppalöytö on 10 500 vuoden takaa Nurmosta. JOUTSENO, SAARENOJA 10 500 VUOTTA SITTEN NORPAN PÄÄSY AVAUTUI 11 400 VUOTTA SITTEN. Vaasa Pori Hämeenlinna Helsinki Kotka Lappeenranta Mikkeli Joensuu Lahti 100 km Ihmisestä ensi merkit Suomessa ovat Enosta 11 000 vuotta sitten. en IHMINEN. a si. JÄÄJÄRVET OVAT tavallisia jäätikön reunoilla, ja esi merkiksi 80 000–90 000 vuotta sitten idässä oli valtava Komin–Vienanmeren jääjärvi. Tuoretta jääjärvihistoriaa, joka on helposti sovitettavissa norpan tai joidenkin kalo jen geenien tuloon Suomeen, on ollut vaikea osoittaa. Perääntyvä jäätikkö avasi väylän Itämerelle lännes tä, niin myös Saimaalle. Nor pan ja ihmisen asuttaessa Suomen 11 000 vuotta sitten vielä melkein puolet vedennoususta (lähes 60 metriä) oli edessäpäin. Saimaan varhaisimpien norp paasukkaiden on täytynyt niiden nykyperimän perus teella edustaa jotain hävinnyttä kantaa, joka nyt näkyy ”haamuna” niiden geeneissä. IHMINEN, ORIMATTILA MYLLYKULMA 10 800 VUOTTA SITTEN LÄ H DE : SU O M EN KA RT AS TO 6. LA IT O S NURMO Savonlinna J Ä Ä TI K ÖN R E UN A IHMINEN, ENO, SARVINKI 11 000 VUOTTA SITTEN. Yoldiameri Saimaalla noin 11 300 vuo
40 suomenluonto.fi Näpit irti puistamme! TEKSTI PEKKA HÄNNINEN KUVAT SANNI SEPPO JA PEKKA HÄNNINEN Vanhat kaupunkipuut ovat tehokkaita kaupunkien lämpötilan tasapainottajia ja hiilensitojia. Siksi niitä tulisi varjella ja kohdella hyvin.
Euroopassa puiden viilentävän vaikutuk sen on todettu olevan 8–12 astetta maanta sossa mitattuna verrattuna ympäristöön. Kor keat lämpötilat koettelevat erityisesti riskiryhmiin kuu luvia. Puut tasaavat sääilmiöitä Lämpötilan lisäksi puut tasaavat muita äärevöityvän sään vitsauksia. Puut viilentävät ympäristöään varjostamalla. ”Mitä enemmän puita on, sitä pa remmin ne tasaavat lämpösaareke ilmiön vaikutuksia”, sanoo maise maarkkitehtuurin professori Ranja Hautamäki Aaltoyliopistosta. Kaupunkiympäristössä lämpeneminen korostuu. Ne myös haihduttavat vettä, jolloin vesihöyry viilentää ilmaa. ”Puilla on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnäs sä kaupungissa”, Hautamäki kertoo. Myös EU:n tasolla latvuspeittävyy den turvaaminen on ollut paljon esillä osana biodiver siteettistrategiaa. Kaupungit ovat lämpimämpiä kuin ympäröivä maaseu tu hukkalämmön, kivipintoihin varastoituvan auringon lämmön sekä kasvien tarjoaman viilennyksen puuttu misen takia. Kuumana kesäpäivänä on mukava hakeutua puun varjoon. Puut hillitsevät tuulten voimaa, mikä tekee kävelyn ja pyöräi lyn kaupungeissa miellyttävämmäksi. Kaupungit muodostavatkin lämpösaarek keita. ”Esimerkiksi Helsingissä viheralueet, pihat ja katuistu tukset sitovat noin seitsemän prosenttia kaupungin fos siilisten polttoaineiden poltosta aiheutuvista päästöis tä, ja jopa puolet tästä (sidonnasta) tulee rakennetuista SA N N I SE PP O ”Mitä enemmän puita on, sitä paremmin ne tasaavat lämpösaarekeilmiön vaikutuksia.” SA N N I SE PP O Helsinki Keskuspuisto. Ilmaston lämmetessä lämpösaarekeilmiö voi mistuu, ja varsinkin hellejaksoina kaupunkien yöt ovat tukalan kuumia. Puut lievittävät osaltaan rankkasateiden vaikutuksia ja haihduttavat ylimääräistä sadevettä maaperästä. ”Kun puita säästetään ja lämpöti lat pysyvät siedettävinä, hyöty on asukkaille suora.” Ei ihme, että esimerkiksi Pariisis sa on päätetty istuttaa 170 000 uut ta puuta vuoteen 2026 mennessä. suomenluonto.fi 41 I lmasto lämpenee. Suomessa vaikutus on hieman pienem pi, mutta toisaalta jo lähitulevaisuudessa meillä lähestytään KeskiEuroopan nykyi siä lämpöoloja. Puut vaimentavat myös melua kaupungeissa ja puhdistavat ilmaa. Ilmaston lämpeneminen lisää kuolleisuutta yhä enemmän. THL:n arvion mukaan Suomessa kuolee vuosittain 200–400 ihmistä pitkien hellejaksojen seurauksena
Hiilensidontanäkökulmasta on parempi säästää olemassa olevia puita kuin istuttaa uusia. Nyt puolestaan kaupunkien tiivistäminen uhkaa puita. Sen oli määrä toimia kaupungin keuhkoina ja puhdistaa ilmaa. Samal la maisema muuttuu oleellisesti. 1900luvun alussa vihervyöhykkeet tulivat osaksi kaupunkisuunnittelua, yhtenä esimerkkinä Helsingin Keskuspuisto. Tämä johtuu siitä, että istutuksissa käytetty maa on hyvin ravinteikasta ja sisältää usein turvetta. Tiivistyvä kaupunki nakertaa puut Puut ovat aina olleet osa kaupunkikuvaa. Hautamäki on huolissaan 1950 ja 1960lukujen väl jästi rakennetuista lähiöistä. Hautamäki on mukana CO-CARBON tutkimushank keessa. Myöhemmin katu ja pihapuita on hävitetty autois tumisen tieltä, kun korttelipihoja ja katujen varsia on raivattu parkkipaikoiksi. Puu sitoo hiiltä sitä enemmän, mitä enemmän sil lä on yhteyttävää lehtivihreää eli mitä suurempi puu on. 42 suomenluonto.fi viheralueista.” Loppuosa päästöjen sidonnasta tapah tuu luonnonvaraisilla viheralueilla. Kun van ha puu kaadetaan, sen hiilensidonta katkeaa ja hiili varasto katoaa. Kaupunkeihin istutettiin puistoja, joissa ihmiset voivat virkistäytyä, ja toisaalta leveät esplanadit puu riveineen toimivat palokatkoina puutalokorttelien välillä. 1800luvul la puista koettiin saatavan hyötyä, kauneutta ja hu via. Myös luon non monimuotoisuus lisääntyy puiden vanhetessa. Maasta vapautuu ilmaan enemmän hiilidi oksidia kuin pieni taimi ehtii ilmakehästä sitoa. Vanhassa puussa viihtyvät monenmoiset eliöt käävis tä pöllöihin – hyönteisistä puhumattakaan. Näin se on tehnytkin. Keskuspuisto edusti vihersormi-ideaa, jo ka tunkeutuu ympäröivältä maaseudulta kaupunki rakenteen sisään. Uusi taimi toki sitoo hiiltä, mutta siltä kuluu CO-CARBON tutkimushankkeen mukaan kolmisen kymmentä vuotta, ennen kuin se on vanhan puun ve roinen hiiliimuri. Kasvualustan vähäpäästöi syyteen onkin Hautamäen mukaan syytä kiinnittää huo miota – tällaisia ratkaisuja ovat esimerkiksi kierrätetty kasvualusta sekä kompostin ja biohiilen hyödyntäminen. Uusilla rakennusalueilla puut usein parturoidaan ennen kuin taloja on edes ehditty suunnitella, ja van hoilla alueilla puut kaadetaan pihoista valoisuuden ni missä. Väljillä pihoilla on onnis tuttu säästämään olemassa olevia puita, mutta nyt nii tä uhkaa täydennysrakentaminen. Monialaisen tutkimus hankkeen tavoitteena on mitata ja mallintaa kaupun kivihreän hiilensidontakykyä sekä kehittää hiilivii saita ratkaisuja suunnitteluun, rakentamiseen ja kun nossapitoon. Viheralueita nakerretaan, ja eri liikennemuotojen lisääntyessä katuja levenne tään puiden kustannuksella. 1950ja 1960-lukujen lähiöt rakennettiin väljästi ja vanhoja puita säästellen. PE KK A H ÄN N IN EN PE KK A H ÄN N IN EN ”Vihreää kulttuuriperintöä, kuten puita, ei ole samalla tavalla suojeltu kuin rakennuksia.”. Hiilivarasto siis kertyy puun ikääntyessä. Nyt suuret puut viilentävät asuntoja helteisinä päivinä. Esimerkiksi puistokadut remontoidaan liiken teen ja kunnallistekniikan ehdoilla, ja vanhat puut saa vat siinä sivussa väistyä ja ne korvataan uusilla. Kaupunkirakenteen tiivistäminen tuottaa kansi pihoja, joille puita ei aina voi edes istuttaa. Lehtipuut ovat tehokas aurinkosuoja rakennuksil Uusia asuinalueita rakennetaan jopa paikkoihin, joihin ei pystytä istuttamaan puita. ”Vihreää kulttuuriperintöä, kuten puita, ei ole samal la tavoin suojeltu kuin rakennuksia”, Hautamäki mu rehtii
suomenluonto.fi 43 SA N N I SE PP O SA N N I SE PP O Helsinki Keskuspuisto Lähetä kuva ja tarina lempikaup unkipuustasi! suomenluo nto.fi/ lempipuu Lähetä kuva ja tarina lempikaup unki LEMPIKAUP UNKIPUU
Myös talvikunnossapito vahingoittaa puita. Asuntojen koneellinen viilennys kuluttaa ener giaa, mikä taas lisää päästöjä ja lämmittää ilmakehää. Lisäksi kaupunkipuu tarvitsee menestyäkseen tilaa maan al la parikymmentä kuutiota. ”Ja vanhat puut tuovat fiilistä, elämää ja virikkeitä kaupunkiin”, Kiema jatkaa. ”Vaikka tehtäisiin tiivistä kaupunkirakennetta, tulisi olla riittävä latvuspeitteisyys”, hän jatkaa. Juuristo voi yltää hyvinkin kauas puusta. Puuhun osunut kauha voi aiheuttaa lahovaurion, ja heikentynyt puu joudutaan myöhemmin kaatamaan. SA N N I SE PP O Helsinki Myllypuro Matokallio. Ne on otettu Helsingin Keskuspuistossa alueella, joka säästyi kansalaisliikkeen tekemien valitusten ansiosta sekä parhaillaan uhattuna olevalla Helsingin Myllypuron Matokalliolla. Vanhat puut kaadetaan ja tilalle istutetaan uudet. Pihojen ja katujen korjaustöissä kaivetaan usein roi sisti putkia ja kaapeleita esiin, eikä huomata, että sa malla menee poikki puiden juuria. Katupuiden elo on rankkaa, eivätkä ne menesty useinkaan muutamaa vuosikymmentä pidempään. Kirjoittaja Pekka Hänninen on ekologiseen rakentamiseen perehtynyt arkkitehti. Pihojen ja katujen korjaustöissä kaivetaan usein roisisti putkia ja kaapeleita esiin, eikä huomata, että samalla menee poikki puiden juuria. Lisäksi taimen kasvaminen suureksi puuksi vie vuosi kymmeniä. Ehkäpä puiden suomien ekosysteemipalveluiden myötä myös niiden arvostus kasvaa ja puita aletaan kohdella varovaisemmin. Kiema on keväällä julkais sut kirjan Lahottajasienet kaupunkipuissa (SPY ja Viher ympäristöliitto). Vehreämpää kaupunkia Paljonko puita sitten tulisi olla kaupungeissa. Puut ovat kaupungissa kovilla Puita kaadetaan usein turhaan rakentamisen tai pihan kunnostuksen tieltä, vaikka ainakin osa niistä voitaisiin säästää asiallisella suojaamisella. ”Puut ovat yleensä tärkeitä ihmisille, mutta jos tulee ristiriita talouden kanssa, puut jäävät jalkoihin”, sanoo arboristi Sami Kiema. Puut tarvitsevat tarpeeksi tilaa kasva miseen, jottei kolhuja synny”, Kiema opastaa. Maan uumenissa kulkee loputon määrä putkia ja kaapeleita, eikä puu juurineen kertakaikkiaan mah du sekaan, vaikka halua puiden lisäämiseen olisikin. Paitsi että ne viilentävät ja ovat tär keitä hiilivarastoja, ne luovat kaupungin tai kaupungin osan identiteettiä, ovat tärkeitä asukkaille, ja niihin liit tyy tarinoita. Törmäysten tai maanmöyrimi sen aiheuttamat lahoongelmat saattavat näkyä puus sa vasta vuosien kuluttua. Lumimy räkän keskellä lumiaurat painavat täysillä ja vahinkoja sattuu. ”Esimerkiksi uusilla tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla lat vuspeitteisyys on usein vain noin 15 prosenttia, mut ta väljillä omakotialueilla yli 70 prosenttia”, Hautamä ki kertoo. 44 suomenluonto.fi le, sillä niiden varjo viilentää sisätiloja monin verroin tehokkaammin kuin esimerkiksi sälekaihtimet ikku noissa. ”Suuret, vanhat puut ovat monella tapaa arvo”, sa noo Hautamäki. Kuvat ihmisistä puiden äärellä ovat valokuvataiteilija Sanni Sepon käsialaa. Samoin autot nirhivät puita ahtaissa paikoissa. Aina puiden lisääminen kaupunkiin ei ole mahdol lista. Pe riaatteen mukaan kaupungin jo kaisesta asunnosta tulisi näkyä vähintään 3 puuta, kussakin kau punginosassa tulisi olla 30 pro sentin latvuspeitteisyys, ja jo kaisella kaupunkilaisella enin tään 300 metriä lähimmälle vir kistysalueelle. ”Jo suunnitteluvaiheessa voitaisiin puut huomioi da paremmin. ”Pelätään lisäkustannuksia, jos puut joudutaan huo mioimaan rakentamisessa tai remontoinnissa”, hän jat kaa. ”330300 periaate on hyvä tavoite”, sanoo Hautamäki
Siksi uskomme, että neule on sellainen, jota rakastat ja haluat käyttää monilla tulevilla seikkailuillasi. Se on sertifioitu korkean tason zq-standardin mukaan, mikä ottaa huomioon eläinten hyvinvoinnin, ympäristön (kemikaalien ja maaperän käytön jne.), sosiaalisen vastuullisuuden, taloudellisen vastuullisuuden sekä kuidun laadun. Olemme aina olleet vaikuttuneita villasta ja löydämme sille jatkuvasti uusia käyttökohteita. www.fjallraven.fi Mitä tulee toiminnallisiin raakaaineisiin, lampaat osaavat hommansa. Villa tuntuu pehmeältä koskettaessa, lämmittää viileällä ja on miellyttävästi viilentävä lämpimällä säällä – se myös hylkii hajuja sekä siirtää samalla kosteutta pois iholta. Villa toimii aina 10 000 vuoden kokemuksella. Se on villaneulosta, johon on käytetty nimenomaan jäljitettävissä olevaa villaa. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Övik Half Zip Knit W/M -neule
Viereinen talousmännikkö osoittaa, miten suuri merkitys monimuotoisuudella on. 46 suomenluonto.fi Ensilumi Keihäsjoella TEKSTI JA KUVAT MERJA PAAKKANEN Suojeltu vanha metsä lumoaa kulkijan. 46 suomenluonto.fi Vastasatanut lumi luo vahvan kontrastin sulan puron reunalla. Keihäsjoki sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Juuan keskustasta luoteeseen.
Nurminenlammen harmoninen maisema on kuin taulu.. Olen PohjoisKarjalassa Juuassa, matkalla Keihäsjoen luonnonsuojelualueelle. Aurin gonsäteet valaisevat vastarannan metsän. Aluskasvillisuus toistaa samaa yksitoikkoista kertomusta kuin puutkin, eikä maassa näy lahopuuta. Sää on lähes tuuleton, ja joki virtaa hitaasti. suomenluonto.fi 47 M aahan on satanut syksyn ensi lumi. Samal la metsä ympärillä muuttuu. Se kuuluu Juuan vanhojen metsien Natura 2000 alueeseen kahden muun metsä alueen kanssa. Polku tuvalle kulkee ensin talousmän nikössä, jossa samanpituiset puut muis tuttavat toinen toistaan. Hirsinen tupa on niin pie ni, että siihen ei mahdu kolmea henkilöä enempää. Keihäsjoella ei ole varsinaisia retkeily reittejä. Joistakin luontokohteista on vuosien saatossa tullut mi nulle erityisen rakkaita, ja Keihäsjoki on yksi niistä. Tarkoituksenamme on yöpyä ystäväni kanssa tun nelmallisessa autiotuvassa. Ainoa merkitty, noin kilometrin mittainen pol ku kulkee Panjantien varren pysäköintialueelta autio tuvalle. Sukellamme kuin toiseen maailmaan, satumaahan. Näistä Keihäsjoen luon nonsuojelualue on suurin, pintaalaltaan 509 hehtaaria. Joen pinta on peilityyni, ja katselen siitä heijastuvia kuvia. Sen jälkeen polku jatkuu merkitsemättömänä alueen toiselle puolelle Pettäisen vuokratuvalle, jota Metsähallitus vuokraa sulan maan aikaan. Yksipuoli nen talousmetsä jää taakse, ja sukellamme kuin toiseen maailmaan, naavaiseen satumaahan. Tut tu tupa on tarjonnut lämpimän yösijan minulle aiem minkin, ja on ihana palata metsän siimeksessä sijaitse van tuvan suojaan. Pian polku saapuu AlaRuokosen ran taan, Keihäsjoen alkulähteille
Polku myötäilee Keihäsjokea. Avaan silmäni ja tunnen surua siitä, että tänne saa puessani minun piti kulkea rujojen raiskioiden ja ihmi sen muokkaamien talousmetsien halki. Siitä huolimatta nämä vanhat met sät ovat hyvin luonnontilaisia, ja iäkkäät männyt ja palo korot ovat selvinneet hakkuista. Olen tavannut täällä uteliaita talitiaisia, suloisen töyhtötiaisen ja kerran jo pa kuukkelin. Jätämme yöpymistavarat tuvan nurkkaan ja lähdemme kulkemaan vuokratuvalle vievää polkua. Luonto on saanut tehdä hidasta elpymistä parikymmentä vuotta. Tikkojen vanhat kolot ovat tärkeä osa monimuotoista metsäekosysteemiä.. Muuttolinnut ovat jo lähteneet, ja tuntuu että muukin luonto pidättää hen gitystään ennen talven tuloa. Myös osa Keihäsjoen rämeisistä soista on aikoinaan ojitettu, mutta ne on ennallistettu vuonna 2003. Aikaisemmilta retkiltä kuitenkin tiedän, että talvel lakin metsä on täynnä elämää. Miten nerokkaalla tavalla kaik ki jäkälien sienet ja levät elävät symbioosissa, ja näin ne pärjäävät sellaisissa ympäristöissä, missä yksinään, ilman toista, ne eivät menestyisi. Ennen suojelua myös Keihäsjoen metsät ovat olleet metsätalouskäytössä. Silloin, kun metsää eivät halkoneet metsäautotiet, eivätkä valtavat avohakkuut ajaneet lajeja ahtaalle. Jat kunut niin kauas, että päivässä ei jaksaisi kävellä sen päästä päähän. Silta vie tumman Keihäsjoen yli suoraan autio tuvalle. Lokakuinen metsä on äänetön. Juuan vanho jen metsien lähialueilla on hakattu laajojakin metsä alueita. Millaista on ollut silloin, kun tällainen metsä on vain jatkunut ja jatkunut. 48 suomenluonto.fi Suljen silmäni ja mietin, millaista on ollut silloin, kun tällainen metsä on vain jatkunut ja jatkunut. Harjumaisen kumpareen suuriin puihin osuu loka kuisen auringon lempeä valo. Heinät ovat saneet kimaltelevan kuurakuorrutt een. Partamaiset jäkälät ympäröivät mi nut kaikkialla ja muodostavat välillä päälleni naavakaton. Olen saanut ihastella metsämyyrien ja saukon jälkiä, vaikka nyt vastasatanut lumi on jäljetön. Kiipeämme harjulle ja pysähdymme nauttimaan valon viivyttelevistä säteistä. Katsellessani puista roikkuvia tuppoja mietin, miten ihmeellinen luonto on. Pinnasta heijastuva kuva on kuin kurkistus mennei siin vuosisatoihin, jolloin tämä pieni metsä on ollut osa taivaanrantaan ja sen yli jatkuvaa erämaata. Ympäröivät suot on ojitettu, kuten noin puolet suomen soista, eteläisistä soista lähes jokainen. Kuljemme polkua eteenpäin, ja hämmästelen naavan ja lupon runsautta
Yleensä ne ovat vanhoja mäntyjä, jotka saattavat seistä pystyssä kelottumisen jälkeen vielä satojakin vuosia. Lokakuun valo osuu lempeästi kasvoihin.. Vaik ka käpytikka voi tuntua merkityksettömän yleiseltä, niiden, kuten muidenkin tikkojen vanhat kolot ovat tärkeitä metsäekosysteemille. Käpytikan olen kohdannut täällä usein, mutta tällä kertaa sen tuttua nakutusta ei kuulu. Metsä on kuusi ja mäntyvaltaista. Vielä pystyssä olevissa keloissa näkyy tikkojen te kemiä koloja. Tikkojen jälkeen ko loja käyttävät monet nisäkkäät, linnut sekä selkäran gattomat. Kelot ja lahopuut ovat muutenkin tärkeä ja kaunis osa luonnontilaista metsää. Vastasatanut ensilumi on puhtaanvalkoinen. Maassa makaavat puut ovat elintärkeitä sadoille eliölajeille, jotka ovat riippuvaisia eri vaiheisista lahopuista. Suuret kilpikaar naiset männyt kohoavat korkealle. Kelopuita näkyy kaikkialla, ja lajien kirjoa lisäävät lehtipuut. Naavat ja lupot ovat vanhan metsän lajeja. Hiljaisuuden rikkoo vain meidän askeltemme rapina. Osa on kaatunut myrskyissä ennen kelottumista, kun taas monet niistä ovat sortuneet vii meiselle leposijalleen vasta keloina. Säpsäh dämme äänekkääseen räsähdykseen, kun komea met so pyrähtää lentoon aivan meidän läheltämme. Pystyssä olevien kelojen lisäksi metsässä näkyy run saasti maapuuta. suomenluonto.fi 49 Keihäsjoen tyyni pinta on kuin peili
Käyn nukkumaan toi voen, että yhä useampi saisi kokea tällaisen metsän ainutlaatuisen kauneuden ja ymmärtäisi luonnon mo nimuotoisuuden merkityksen. Soisella kasvualustalla iki mäntykään ei kasva yhtä isoksi ja uljaaksi kuin kum pareiden kilpikaarnavanhukset. Pian kulkumme vie meidät takaisin autiotuvalle, ja alamme valmistella illallista ja petipaikkoja. Sillä mitä enemmän me ymmärrämme, sitä tärkeämmäksi asiat tulevat. 50 suomenluonto.fi Painan paikan mieleeni, ja tiedän muistelevani tätä kohtaamista seuraavalla kerralla täällä kulkiessani. Kohtaan harvoin hiljaisella Keihäsjoen luonnonsuojelualueel la muita kulkijoita, ja tälläkin kertaa saamme olla tu valla yksin. Metsä on täynnä kaatuneita runkoja. Keihäsjoen luonnonsuojelualueella ei ole liikkumisrajoituksia. Ja mitä pidämme tärkeänä, sitä haluamme vaalia. Metsän halki kulkeva puro on myös sula. Äkkiä katsottuna iätön met sä voi näyttää sekavalta. Sitä että alueella on erilaisia elin ympäristöjä, ja samalla alueella saman lajin sisäl tä löytyy yksilöitä erilaisine ominaisuuksineen ja kehitys vaiheineen. Keihäsjoen autiotupa on rakennett u vuonna 1982.. Olen lukenut, että moni suomalainen ei ole koskaan nähnyt luonnontilaista metsää. Kiertelemme ja etsimme reittiä runkojen välistä. Monelle lokakuu on pimeän ajanjakson alku, mut ta minulle se tarkoittaa upeita valoja ja seesteisiä luon tohetkiä. Sen kauneus piilee pelkistetyssä maisemas sa. Saavumme pienelle lammelle juuri ennen vuokra tupaa. Niiden ympärillä elää lajien kir jo, jollaista talousmetsästä ei löydy. Puron sy vänvihreät sammalreunat rajautuvat kauniisti puhtaan valkoiseen lumeen. Evästauon jälkeen palaamme takaisin autiotuvalle polutonta reittiä. Mietin kapeita män nynrunkoja, ja niiden ikää. Pidämme evästauon tässä. Mutta juuri tätä on monimuotoisuus. Mieli saa rauhoittua luonnon verkkaiseen rytmiin. Eriikäiset puut, puulajit, var vut, kelot ja kaatuneet puut muodostavat kokonaisuu den, jossa jokaisella muodolla on kuitenkin merkitys. Hiljennyn vielä tuvassakin pohtimaan monimuo toisuutta ja tätä metsää. Vaikka pakkasyön jäljiltä heinätkin ovat kuurassa, maa ei ole vielä jäässä. Nuoret taimet, kilpikaarnaiset puuvanhukset ja jo sammalpeitteen päälleen saaneet lahoavat rungot ker tovat ajatonta tarinaa. Lammen pinta värei lee. Vastarannan puissa on hento lumipeite, ja harmoni nen sävymaailma kuvastuu lammen pinnasta. Täällä metsä saa elää omaa todellisuuttaan, jossa jokainen ekosysteemin osa on merkityksellinen. Tulemme soiselle painaumalle, jonka reunalla puut alkavat harveta ja pienetä. Vieraskirja kuitenkin paljastaa, että muut kin kulkijat löytävät säännöllisesti tämän upean paikan
Joessa on vanhan uitt otoiminnan merkkejä, kuten reunoille peratt uja kiviä, mikä yksipuolistaa joen virtausta. Helsinki, 2023. Osana Helmi-ohjelmaa Keihäsjokea on alett u tänä syksynä kunnostaa. Isokimalaiskärpänen (Bombylius major) Marko Kelo. A LV ) Tutustu valikoimiimme ja tilaa helposti uudesta verkkokaupastamme: www.tibiale.fi Suomen päivä ja yöperhoset maastokäsikirja 85 € Suomen vesiperhoset 35 € Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € Suomen kotilot ja etanat 15 € Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € 85 € Muita kirjoja tarjoushintaan SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN S U O M EN PE TO K Ä RP Ä SE T SU K U LA IS IN EE N O P A S K I R J A L A J I E N M Ä Ä R I T T Ä M I S E E N , B I O L O G I A A N J A U H A N A L A I S U U T E E N SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN on ensimmäinen suomenkielinen peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäsiä käsittelevä kirja, edustaen samalla myös ensimmäistä näiden kärpäsryhmien Koillis-Euroopan lajiston kattavaa opasta. Työ on vaatinut lukemattomia maastoretkiä Suomessa ja ulkomailla, hajanaisen kirjallisen aineiston kokoamista ja kriittistä analyysiä sekä museoja tietokanta-aineistojen läpikäymistä, ja jonka tulokset summautuvat tässä 288-sivuisessa Suomen petokärpäset sukulaisineen -teoksessa. ETUKANNEN KUVA: Hurmepalokärpänen (Andrenosoma cyrtoxys) Kuva Tuomo Vainio. Talvisin Panjantietä ei vältt ämätt ä aurata kokonaan, ja auton voi joutua jätt ämään noin kuuden kilometrin päähän autiotuvalta. Dyynivillakärpänen (Villa modesta) Jaakko Pohjoismäki. Samaiselta pysäköintipaikalta voi lähteä kulkemaan Juukaharju-reitt iä, jonka pituus yhteen suuntaan on seitsemän kilometriä. Ennallistamistoimet Keihäsjoella Luonnonsuojelualueen halki virtaa reilun kolmen kilometrin mitt ainen Keihäsjoki, joka saa alkunsa Ala-Ruokosesta ja laskee Nurmisen kautt a Petäiseen. J A A K K O P O H J O I S M Ä K I , A N T T I H A A R T O & I I R O K A K K O Suomen petokärpäset lähisukulaisineen 87 € KIRJAUUTUUS. Korsipetokärpänen (Leptogaster guttiventris) Jaakko Pohjoismäki. TAKAKANNEN KUVAT: Kyrmypetokärpänen (Laphria gibbosa) Antti Haarto. Vai oletko jo edistyneempi lajilukutaidossasi ja haluaisit selvittää rantakedolla näkemäsi kauniin kimalaiskärpäsen nimen. KUVAT ALLA: Kastepetokärpänen (Rhadiurgus variabilis) Antti Haarto. Kunnostuksessa perkuukivet palautetaan takaisin uomaan, tehdään kutusoraikkoja vaelluskaloille ja lisäksi jokeen lisätään puuainesta. Suomen petokärpäset sukulaisineen tuleekin kulumaan hyvin monenlaisten luonnonystävien, biologien ja ympäristöviranomaisten käsissä. Kirjassa esitellään yhteensä 133 Suomesta ja lähialueilta tavattua peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäslajia, joukossaan mm. ISBN 978-952-67544-0-6 Asiloidea of Finland JAAKKO POHJOISMÄKI ANTTI HAARTO IIRO KAKKO P O H JO IS M Ä K I • H A A R TO • K A K K O Epäiletkö, että kärpäset voisivat olla kiinnostavia. Aitosurukärpänen (Hemipenthes maurum) Antti Haarto. Helppokäyttöiset määrityskaavat sekä seikkaperäiset kuvaukset, lukuisin piirrosja valokuvin, helpottavat lajien tunnistamista ja kannustavat näiden oppimiseen. Hyönteistarvike Tibiale Oy. Suomen suurin kärpänen, sympaattisen pörröisiä sekä tyylikkään kirjailtuja lajeja, kodin sisätiloissakin asustavia otuksia ja kansainvälinen harvinaisuus, joka toistaiseksi tunnetaan Euroopassa vain Suomesta. SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN -kirja tarjoaa silmät avaavan tutkimusmatkan eräiden maailman monimuotoisimpien ja näyttävien kärpäsheimojen kotoisten edustajien pariin. Ötökkätietoa vaikka joululahjaksi HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Kirja kokoaa samojen kansien sisään viimeisimmän tiedon maamme lajistosta, lajien biologiasta ja uhanalaisuudesta, pohjautuen tekijöidensä vuosikymmenten pituiseen harrastusja vapaaehtoistyöhön kaksisiipisten parissa. Metsäikkunakärpänen (Scenopinus jerei ) Jaakko Pohjoismäki. Entä pohditko, miksi jotain pieniä hyönteisiä ylipäätään pitäisi suojella. Keihäsjoki laskee Ala-Ruokosesta Nurmisen kautt a Petäiseen. Yksityiskohtaiset lajikuvaukset valottavat lajien käyttäytymistä, ekologiaa, levinneisyyttä ja elinympäristövaatimuksia, auttaen lajien etsimisessä sekä havainnoinnissa. suomenluonto.fi 51 Saapuminen Keihäsjoen luonnonsuojelualueelle mentäessä auton voi jätt ää Panjantien autiotuvalle vievän tien risteykseen, Panjantie 819. H in na t vo im as sa to is ta is ek si . Lajiesittelyiden lisäksi kirja sisältää myös tuhdin tietopaketin eliöiden luokittelusta, nykyaikaisista DNA-menetelmistä, ympäristönmuutoksen historiasta, lajien suojelusta ja elinympäristöjen hoidosta. (s is . Ihmettelitkö, mikä oli tuo iso ja kovaääninen otus, joka nappasi paarman lakiltasi. Kunnostuksen tarkoituksena on ennallistaa joki lähelle sen alkuperäistä tilaa, jolloin sinne syntyy elin ympäristöjä vesieliöille ja -kasveille. Hopeatikarikärpänen (Acrosathe annulata) Antti Haarto. Virtavesikunnostukset tehdään Metsähallituksen Luontopalveluiden alueella olevaan jokiosuuteen
Miksi jatkuvan kasvun tavoittelua ei kyseenalaisteta. K O H T U U TA L O U S 52 suomenluonto.fi kaikessa paitsi taloudessa KOHTUUS. 52 suomenluonto.fi 52 suomenluonto.fi TEKSTI PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI KUVITUS VILLE SALONEN Ihminen on tehnyt talouskasvusta itselleen välttämättömyyden, joka kuumentaa ilmastoa ja uhkaa luontoa
Kysymykset korvensivat mieltäni siinä määrin, että päätin astua talouden labyrint tiin. Voimmeko pysäyttää luontokadon ja ilmastokriisin luopumatta samalla talous kasvusta. Matkalla aine muuttaa muotoaan hyö dyllisestä hyödyttömäksi. Maa täyttyy jät teellä, joka venyttää planeettamme rajoja kuin kuminauhoja, jotka puskevat vastaan yhä kovemmin. Halusin tavata ihmisiä, jotka katsovat kasvua eri näkökulmista. Taloudessa kestävyyden raja tulee vas taan vasta silloin, kun jonkin asian hinta on kovempi kuin siitä saatava hyöty. Daly vertasi fossiili ajan talousjärjestelmää eläimeen, jonka suusta materia menee sisään ja tulee taka puolesta ulos. Kohtuutalous kuin toisesta maailmasta Vaikka suuret puolueet toistivat yhteistä kasvumantraa läpi kevään, muutama eh dokas kritisoi vaaliteemoissaan talouskas vupakkoa ja nosti esille kohtuullistamista. Dalyn näkemykset avasivat silmiäni, mutta olin myös entistä hämmentyneem pi. Samoihin aikoihin tutustuin edesmen neen ekologisen taloustieteilijän Herman Dalyn ajatuksiin jatkuvan talouskasvun mahdottomuudesta. K kaikessa paitsi taloudessa KOHTUUS. suomenluonto.fi 53 Kun seurasin kevään eduskuntavaalien vaaliväittelyitä, kiinnitin huomiota kaik kien puolueiden puheissa toistuvaan perus olettamaan. Miksi talouskasvua ei kyseenalaisteta poliittisessa keskustelussa ja valtamedias sa, vaikka se on vakavassa ristiriidassa luon non kantokyvyn ja akuuttien ympäristö tavoitteiden kanssa. Vasemmisto ja oikeistopuolu eiden puheenjohtajat olivat monissa kysy myksissä liki vastakkaisilla laidoilla, mut ta jakoivat yhden tavoitteen: talouskasvun. Täytyykö jatkuvaa kasvua yli päänsä tavoitella. Luonto ja ilmasto näyttävät nyt vahvoja merkkejä sii tä, että niiden rajat ovat lähellä tai jo ylitetty
Silti, jos ny kyään esittää ajatuksen, että mitä jos prio risoitaisiin jotain muuta kuin kasvutalout ta, se on ennenkuulumaton ajatus, joka vie meidät rotkoon ja tuhoon.” Tutkija ja kasvutalouskriitikko pitää pohdintatauon ja toteaa, että talouskasvu itsessään ei ole hyvä tai huono asia. Kohtuutalouden kei not siihen pyrkimiseksi eivät silti toteudu. Jälkifossiilista työelämää tutkiva Hout beckers puhuu talouskasvun sijaan kas vutaloudesta. ”Argumentit kaikuvat kuuroille korvil le, koska ne ovat kuin toisesta maailmasta.” Kohtuutalous eli degrowthajattelu ky seenalaistaa talouskasvua ja esittää vaih toehtoisia ratkaisuja nykymuotoiselle ta lousjärjestelmälle. ”Meidän pitää alkaa katsoa hyvinvointi ja ympäristömittareita bruttokansantuot teen sijaan.” Kaikki tärkeät mittarit ovat Käpin mu kaan jo olemassa, mutta niitä ei haluta käyt tää. Käppi uskoo, että donitsitalouden mu kainen tavoite elämästä sosiaalisen kes tävyyden ja planeetan rajoissa on hyvin yleisesti hyväksytty. Akateemiselta kentältä kuuluu jo kasvu kriittisiä ääniä. Sillä hän tarkoittaa vallitse vaa kulttuuria, ideologiaa ja ajattelun val tavirtaa, joka läpäisee talouden lisäksi koko yhteiskunnan. Kohtuutalouden puheen vuoroja on julkaistu tänä vuonna myös Helsingin Sanomien mielipideosastolla. Olen naista on, miten taloutta arvotetaan. Päättäjien arjessa ovat jatkuvasti ky symykset verotuloista ja palveluiden rahoi tuksesta, joten on ymmärrettävää, että se on politiikassa hyvin kyseenalaistamatonta.” Käppi sanoo kokeneensa, että kohtuuta louden näkemysten tuominen poliittiseen keskusteluun on vaikeaa. Houtbeckersin mukaan itseisarvoisen ja kritiikittömän talouskasvun takana on juu ri kasvutalous. Kasvutalous läpäisee yhteiskunnan Pakenen loppukesän hellettä Helsingin Musiikkitalon kahvilaan, jossa tapaan Tu run yliopiston tutkijatohtorin ja kohtuuta lousaktivistin Eeva Houtbeckersin. Haluan puhua Erkon kanssa median ja erityisesti talousjournalismin suhteesta ta louskasvuun. Iso kysymys on, mi ten saadaan purettua politiikan bktkes keisyys.” Myös Matleena Käppi uskoo, että koh tuullistamisen ideat ovat yllättävän laajas ti jaettuja, etenkin maaseudun iäkkääm män väestön keskuudessa. ”Se piste, jossa materian määrän lisäänty minen tuottaisi lisää hyvinvointia, on länsi maissa ohitettu jo aikoja sitten.” Bktkeskustelussa tuntuu nykyään ole van jo hieman homeinen maku. Puhutaan myös ihmisen sietokyvyn ja luonnon kantokyvyn välisestä tilasta. Kysyn, miksi suurin osa poliitikoista suh tautuu kasvuun kritiikittömästi. Talouskas vunarratiivi nousee lähinnä päätöksenteos ta, politiikasta ja mediasta.” Talousjournalismi kaipaa konkretiaa Suomen suurimpiin mediataloihin lukeu tuva Almatalo kohoaa modernin toimis toarkkitehtuurin ilmentymänä Töölönlah den ja päärautatieaseman välissä. 54 suomenluonto.fi Yksi kriitikoista oli jyväskyläläinen Matleena Käppi (vas.), joka jäi eduskunnan ul kopuolelle reilulla 3 700 äänellä vasem mistoliiton menetettyä edustajan paik kansa KeskiSuomessa. Soitan hänelle elokuussa Sylviamyrs kyn aattona. ”Ekologisessa taloustieteessä nähdään talouskasvun ongelmat ja yhteys ympäris tökriiseihin.” Käpin vetämässä donitsitaloushank keessa valmisteltiin Suomen kunnille ja alueille työkalupakki, joka sisältää muun muassa globaalit ja paikalliset sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden mittarit. Käppi on perehty nyt kohtuutalouskysymyksiin ja toimi vuo sina 2021–2022 Suomen donitsitaloushank keen projektipäällikkönä. Olen valmistautunut haasta maan Erkkoa väittämällä, että taloustoimit ”Se piste, jossa materian määrän lisääntyminen tuottaisi lisää hyvinvointia, on länsimaissa ohitettu jo aikoja sitten.”. Talouselämälehden toimituspäällikkö Anni Erkko ottaa minut vastaan valoisassa, mutta kliini sessä aulassa. ”Olen toiminut kuusi vuotta paikallispoli tiikassa ja nähnyt, kuinka riippuvainen hy vinvointiyhteiskuntamme on talouskas vusta. Käppi harmittelee, että Suomessa ta loustieteilijät ja kestävyystieteilijät puhu vat toistaiseksi eri kieltä. ”Suomalaisethan arvostavat kohtuutta ja pröystäilemätöntä elämäntapaa. Jos katsotaan aidosti ih misen toiminnan hiili ja materiaalijalan jälkiä, supistamisen tarve on niin iso, että se (rajojen tavoittelu käytännössä) menee poliittisesti mahdottomaksi.” Pelottaako kasvun taittuminen. Mal lin on kehittänyt brittiläinen taloustieteilijä Kate Raworth. ”Vaikeus tulee siitä, että olemme liian kaukana rajoista. Suurin osa suuntauksen kannattajista tulee vasemmistopuolueista ja vihreistä. Houtbec kers haluaisi edetä seuraavalle tasolle. Siksi on tärkeää ava ta ja pitää yllä moniäänistä keskustelua ta louden järjestämisen vaihtoehdoista. Donitsitaloudella taas tarkoitetaan ta lousjärjestelmää, jossa yhteiskuntien elä mä rakentuu sosiaalisen ja ekologisen kes tävyyden rajaamalla ”donitsin kehällä”. Vaikka vanhempani jäivät työttömiksi 1990luvun lamassa ja olin itse siirtymäs sä työelämään 2008 alkaneen globaalin ta louskriisin epävarmuudessa, huomaan sil ti olevani enemmän huolissani ylikulutuk sesta kuin talouden yskimisestä. ”Historiallinen fakta on, että taloutta voi daan järjestää erilaisilla tavoilla. ”Ei kai kukaan jossain Esson baarin kes kustelussa ajattele, että bkt olisi jokin hy vinvoinnin mittari. Pohdin, että syynä on kenties pelko ta louskasvun taittumisesta. ”Jos prioriteetti on hyvinvointi, ei ole merkitystä mitä taloudelle tapahtuu, kos ka talous on silloin väline.” Kysymys on siis erilaisten tavoitteiden ja teorioiden kilpailusta. Hän itse muutti tänä syksynä Wieniin opiskelemaan eko logista taloutta. Houtbeckersin mukaan on jo hyvin ylei sesti hyväksyttyä, että bruttokansantuot teen (bkt) ja hyvinvoinnin välillä on heik ko yhteys. Melko osuvaa, sillä Käppi on erityisen kiinnostunut talouskasvun ja ym päristökriisien välisistä yhteyksistä. Esimerkiksi elinkeinoelämäs tä heitä ei vielä juuri löydy
”Sillä voidaan viedä huomio pois siitä, mitä pitäisi tehdä.” Mitä sitten pitäisi tehdä. Pöydän toisella puolella on hetken hil jaista. Siinä mielessä keskustelu on aika yksipuolista, ja talousjournalisti ikään kuin pelaa sen saman totuuden ympärillä.” Eeva Houtbeckers on puoli tuntia aiem min huomauttanut minulle, että ”miksi kas vua ei kyseenalaisteta?” on tärkeä, mutta ei välttämättä tärkein kysymys. Erkko ehtii kuitenkin itse ottaa asian esille. Kohtuutalouden pu heenvuoroihin kaivataan konkretiaa. Anni Erkko näkee konkretian puutteen syynä sille, miksi talousjournalismi ei uuti soi kasvukriittisistä avauksista. Suomen Pankin kesäkuun ennusteen mukaan Suomen talous supistuu tänä ”Miksi kasvua ei kyseenalaisteta?" on tärkeä, mutt a ei vältt ämätt ä tärkein kysymys.. suomenluonto.fi 55 tajat eivät voi tai halua kyseenalaistaa kas vua. Sitten Erkko toteaa, että nollakasvun aika on realistinen skenaario. Juuri tällä kysymyksellä ekonomistit pyrkivät haastamaan tai hiljentämään ta louskasvukriitikot. Esitän Erkolle teoriani, jossa elämme nyt fossiilitalouden ja uuden järjestelmän välistä siirtymävaihetta, jossa talous ei lähi vuosina kasva, vaan saattaa jopa supistua. ”Olisi todella kiinnostavaa saada realisti nen ja konkreettinen vaihtoehto kasvun ta voittelulle. Uutisoisimme siitä todella mie lellämme.” Pohdin, että oikeastaan konkretian pe nääminen on hieman kohtuutonta, sillä ta lous itsessään on ihmisen keksintö ja hyvin abstrakti asia. ”Haastattelemissamme valtavirran ta loustieteilijöissä ei ole varmaan yhtäkään, joka sen (kasvun) kyseenalaistaisi
”On paljon tutkimusta, joka osoittaa ta louskasvun ja ympäristöongelmien välisen irtikytkennän liian hitaaksi, epätodennä köiseksi ja riittämättömäksi.” Esimerkiksi suomalaisen Biostutkimus yksikön vuonna 2019 julkaiseman tutki musartikkelin Onnistunut irtikytkentä Suomessa mukaan irtikytkentä vaatisi vuoteen 2050 mennessä materiaalien kulutuksen vähentämistä noin 70 prosentilla. ”Se tarkoittaa meille kaiken kulutuksen rajua kohtuullistamista. Hänen mukaansa tiukasti kasvuun vi ritetty globaali talousjärjestelmä ei suin kaan estä Suomea pyrkimästä kohti koh tuullisuutta. Yksittäisen maan olisi kuitenkin todella vaikeaa tehdä sellais ta päätöstä.” Mitä pitäisi kytkeä irti. Nyt olisi valtava po tentiaali tehdä muutos ja tukea sen sijaan vaikkapa kasviproteiinien tuotantoa.” Tarvitaan rajua kohtuullistamista Länsimaissa donitsin sosiaalisen kestä vyyden raja ei ole ongelma, vaan meidän on päästävä mahdollisimman pian ekolo gisen katon alle. Vaikka muutos ei voi olla yksilön vas Suomi ylitt ää kaikki planetaariset rajat makean veden käytt öä lukuun ott amatt a.. Tutkijat pitävät tällaisen irtikytkennän tavoittelua erittäin riskialttiina ja saavutta mista jopa mahdottomana. Uskon, että heikkojen vuosien jäl keen palataan kasvuun.” Haluan kyseenalaistaa vielä kerran, vaik ka tunnen jo melkein inttäväni: Jos luopui simme kasvun pakonomaisesta tavoittelus ta ja hyväksyisimme, että talous ei nyt vain kasva, mitä siitä seuraisi. ”Siitä, johtuuko nollakasvu siirtymästä uuteen talousjärjestelmään, en olisi niin varma. Suomi ylittää tällä hetkel lä kaikki planetaariset rajat makean veden käyttöä lukuun ottamatta. Vihreän kasvun puolestapuhujat usko vat niin sanottuun irtikytkentään, eli siihen, että talouskasvu voidaan tehdä riippumat tomaksi ilmaston kuumenemisen ehkäise misestä ja luonnonvarojen ylikulutuksesta. Se edellyttää hyvinvointikäsityksen uudelleenmäärittelyä, jossa myös luon to ja muunlajiset eliöt otetaan huomioon. Ja kasvavalla ta loudella on suora vaikutus kuluttamiseen”, Käppi toteaa. Päättäjien tulee myös ohjailla ihmisten arkea kestävämpään suuntaan. Käpin mielestä pitäisi pikemminkin saa da aikaan irtikytkentä talouskasvun ja hy vinvoinnin välillä. Samal la materiaaleista saatavan bkt:n pitäisi yli kuusinkertaistua. 56 suomenluonto.fi vuonna 0,4 prosenttia. Konkreettisia kohtuutalouden keinoja hyvinvoinnin turvaamiseksi voivat Käpin mukaan olla muun muassa työajan lyhen täminen, palkkatasaarvon lisääminen, va rallisuusverot ja katot sekä vahva ympä ristösääntely. ”On toki teoriassa mahdollista päättää, et tei kasvua enää tavoitella. Ensi vuonna bkt:n kasvua on tulossa vain 0,9 prosenttia. ”Voimme vahvistaa paikallistalouksien roolia ja vähentää siten globaalin talouden valtaa ja vaikuttavuutta.” Matkallani talouslabyrintissa olen ym märtänyt, että kestävä elämäntapa ja ta lousjärjestelmä edellyttävät yhteiskunnan rakenteiden ja kasvutalousideologian mur rosta. Matleena Käppi ei usko, että vihreän kas vun strategia riittää ympäristökriisien rat kaisemiseen. Kohtuutalouden sijaan vihreä siirtymä ja sen varaan lasketut kasvutavoitteet ovat saaneet paljon tilaa niin talousuutisissa kuin poliittisessa keskustelussa. Perinteinen talousajattelu on ihmiskeskeis tä eikä huomioi esimerkiksi eläinten itseis arvoa. ”Esimerkiksi maataloustukia menee pal jon eläintuotantoon. Kasvu voisi siis jatkua pakollisten ympäris tötoimien rinnalla
”Suomessa pitäisi olla tutkinto, jossa keski tytään ekologiseen taloustieteeseen.” Entä se tulevaisuuden talousjärjestelmä, millainen se olisi. Vain ilmaiskonsertin korkea sopraano kajahtaa välillä talon alakerrasta niin voi makkaasti, että ajatusten virta katkeaa het keksi. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen Luonnonsuojelun rahoitus ja tavoitteet romahtavat Orpon hallituksen Suomessa tuulla, yksilöt voivat käynnistää ja edistää sitä aloitteillaan ja yhteistyöllään. Orpon hallitus siis vastustaa tietoperusteisen päätöksenteon ja EU:n metsien luontoon liittyvän tiedon parantamista EU:n luontopolitiikan perustana. ”Ystävien kesken niistä kyllä keskustel laan.” Juttua riittää nytkin, reilusti yli tunnin ver ran. Mannerheimintien toisella puo lella eduskuntatalolla uusi hallitus aloittelee työtään, tavoitteenaan vahvistaa Suomen talouskasvun edellytyksiä. Hallituksen luontovastaisuus on paljastettava ja kansalaisyhteiskuntaa tarvitaan Suomen luonnon puolustamiseksi nyt enemmän kuin pitkään aikaan. Opiskelijat sanovat näkevänsä Suomen suunnannäyttäjänä, jossa teknologiaa kehi tetään. Orpon hallitus on aloittanut työnsä ja julkinen keskustelu on keskittynyt muihin asioihin kuin ympäristökysymyksiin. Lehto kertoo opiskelleensa sivuainee na ympäristö ja luonnonvarataloustieteen kursseja. Vesiensuojelunkin rahoitus kokonaisuudessaan laskee hallituksen budjettiesityksessä verrattuna Marinin hallitukseen. Samalla kokoomuksen ympäristöministeri Kai Mykkäsen johtama ympäristöministeriö on laskenut ympäristötavoitteita myös käytännössä. Kansallisen luontopaneelin näkemystä maakuntakohtaisesta riittävästä suojelupinta-alasta hallitus ei myöskään huomioi mitenkään. Hallituspuolueiden enemmistöllä eduskunta otti kannan kokonaan ennallistamisasetusta vastaan, vaikka neuvotteluissa kaikki Suomen kohtuullistamisen ja kansallisen jouston vaatimukset ovat jo käytännössä tulleet huomioiduiksi. ”Meillä on kurssi, jonka nimi on Talouskasvu. Yritykset toimivat vastuullisesti ja in vestoinnit suunnataan ympäristöystävälli seen tuotantoon. Helsingin yliopiston kansantaloustieteen opiskelijat Elli Lehto ja Emilia Manninen ovat talouden tulevaisuuden tekijöitä. Juu ri tulevaisuudesta haluankin heidän kans saan keskustella. Mutta se ei vielä hallitukselle riitä, vaan se yrittää aiheuttaa hallaa myös EU:n luontotavoitteille. Koulutukseen satsataan ja vastuullisuusteemat kuuluvat kaikille kou lutusaloille. Ihmiset nauttivat toisten sa seurasta ja kesäpäivästä Töölönlahdella ja keskustakirjasto Oodin edustalla. Hallitus on jopa yrittänyt profiloitua sillä, että se tekee erillisen hankerahoituksen Saaristomeren tilan parantamiseksi. Kun aiemmin ministeriö laski EU:n tavoitteen 10%:n lakisääteisen suojelupinta-alan saavuttamisesta merkitsevän Suomessa lisäsuojelua 630 000 hehtaarin edestä, on nyt ministeriö harrastanut luovaa laskentaoppia ja todennut nykyisen suojelutason riittävän vastoin luontotutkijoiden ja kansallisen luontopaneelin suosituksia. Kuten jokainen haastateltavani, ajattelen, että meillä on yhä toivoa.. Rahoituksen leikkaukset vaarantavat vakavasti metsien suojelun ja soiden suojelun tavoitteet sekä Metsoja Helmi-ohjelmien jatkumisen riittävällä tasolla. Kohtuutalouden näkökulmia ei ole sillä tai muillakaan kursseilla käsitelty, jos joku ei ole niistä erikseen kysynyt. Kierto ja jakamistaloutta edistetään, esimerkiksi tekemällä vaatteiden korjaami sesta kannattavampaa kuin uusien ostami sesta. Lehto ja Man ninen toteavat, että kasvun kyseenalaista mista ja sen vaihtoehdoista keskustelua ei tapahdu taloustieteen laitoksella. Pääministeri Orpo kaiken lisäksi lähetti Ruotsin pääministeri Kristersssonin kanssa kirjeen EU-komissiolle, jossa hän yritti pysäyttää EU:n lainsäädäntöhankkeitta metsien monitoroinnin parantamiseksi. Kun astun ulos Musiikkitalon pyöröovista, sade on tauonnut. Kotimainen luonnonsuojelupolitiikka on ottamassa siis valtavan surullisen taka-askeleen. Hänen mielestään mahdollisuu det opiskella kestävää taloutta eivät ole tääl lä riittävän hyvät. Sen verran isossa roolissa se on”, Manni nen kertoo. Vielä suurempaa romahdus on luonnonsuojelun hankintamäärärahoissa, joiden taso laskee kolmanneksella. Tosiasiassa hallitus on vaivihkaa aloittanut ympäristönsuojelun romuttamisen. Motiivina kirjeessä on selvästi laittaa pää pensaaseen luontokadon pysäyttämisen osalta, eikä tähän liittyvää monitorointia haluta tehdä yhdessä EU-maiden kesken ongelmien peittelemiseksi. EU:n ennallistamisasetus on keskeinen väline YK:n Kunming-Montreal -sopimuksen toteuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että EU osaltaan on pysäyttämässä luontokatoa 2030 mennessä. Kohti tulevaisuuden talousjärjestelmää Sadekuuro rummuttaa asfalttia, kun palaan Musiikkitalolle tavatakseni viimeiset haas tateltavani
Tärkeintä luonnossa. Mott o. 58 suomenluonto.fi Taiteilija luonnostaan Kuka. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin luonnon ja yhteisönsä ääntä. Kotipaikka. Ei minulla ole. Jalvvi Niillas. ?áhcegátsápmelaš, vedenrannan saamelainen. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Taiteilija Niillas Holmberg kanavoi teoksiinsa pohjoisen luonnon ja yhteisönsä ääntä. Deatnu, Teno. Virta. Mitä. TEKSTI MIA RÖNKÄ KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
suomenluonto.fi 59 pääni ja kehoni toimivat, se niin vahvasti vie sellaista tekemistä kohti.” Seitsemän runokokoelmaa, proosa teoksen ja levyjä julkaissut Holmberg on tänä vuonna saanut Eino Leinon palkin non ja aiemmin muun muassa Saamelais neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Jo Holmbergin lapsuus täyttyi kirjalli suudesta, musiikista ja muusta taiteesta. ”Tasapainoilen ulkona liikkumisen, koti asioiden tekemisen ja taiteellisen työskentelyn välillä, ja on mahdotonta ja tarpeetonta rajata, milloin taiteellinen työskentely alkaa tai loppuu.” Kalastaminen ja hillojen poiminta ovat yhtä lailla elämää. Lohi on ollut Tenojoel la elämän perusta, jota ilman aluetta tus kin olisi asutettu. ”Olin silloin tiennyt jo viisi vuotta, mitä haluan tehdä. Arkeologisissa kaivauksissa Jalvesta on löydetty nuolenkärkiä ja palaneita luita. ”On turhaa ja vaarallista vetää rajaa luonnon ja kirjoittamassa istuvan Niil laksen välillä. Ohi pyrähtää rantasipi. Holmberg näyttää puhelimestaan kart taa. Hän tiedostaa kanavoivansa kollektiivisia ajatuksia ja tuntemuksia, niin iloja kuin suruja. Yhteinen ääni Taiteilijana ja aktivistina Holmberg on pu hunut muun muassa Tenon lohen ja yhtei sönsä kulttuurin puolesta. ”Kun kalastan tai marjastan, siinä on esi vanhempien läsnäolo.” Ihmisten kohtaamisissa yhteys sanal listuu, ja voidaan keskustella kaksisataa vuotta sitten eläneistä ja joikata heidän joikujaan. Se ei ole erillinen päätös tai valinta – se on niin, halusin tai en.” Taide osana elämää Holmbergin arjessa taiteen tekeminen nivoutuu muuhun elämään. Se tarkoittaa koskien välissä olevaa lyhyttä suvantoa. ”Huomasin jo varhain, että kirjoittami nen on luonteva ja turvallinen tapa aja tella ja ilmaista itseäni”, Holmberg kertoo. ”Se huokuu yksinkertaisesti siitä, että elän täällä. ”Käytän siitä sanaa paikallisuus”, Holm berg sanoo. ”Muis tojen ja olemisen nykyisyyden verkostot nivoutuvat yhteen, päällekkäisiksi.” 1995 ”Saan viisivuotiaana Jalvessa ensimmäisen lohikalani, ja eno auttaa minua perkaamaan sen. Isä on kirjailija ja kääntäjä, äiti työskente li kulttuurialalla. Siinä kiemurtelee Teno, jonka rannal la sijaitsee Jalve. Keskeistä on ihmisten kohtaaminen ja yhdessä oleminen, missä ovat aina läsnä myös esivanhemmat. ”Yhteisö puhuu yksilön taiteen kautta ja läpi”, Holmberg toteaa. Luonto ja ympäristöasiat nousevat Holmbergin taiteeseen auto maattisesti. Luonto on kaikkea, kaikes sa, kaikkialla.” Holmbergin kodin rannassa Utsjoki vir taa kapean virtapaikan jäl keen leveämpään suvan toon, kohti Tenojokea. ”Tiedämme, mitä polkuja ih miset ovat kävelleet 150 vuotta sitten ja pi tempäänkin, ja tiedämme ne ihmiset, hei dän jälkeläisensä ja joikunsa.” Joiuissa ja tarinoissa ovat mukana vaa rat, joet, jängänkaistaleet, lompolot, kivet ja puut, joilla kaikilla on omat nimensä. ”Minulla on vahva kuulu vuus tänne”, Holmberg to teaa. Kun 10–11vuotiaana ikätoverit viritteli vät mopoja, Holmberg istui kirjoittamassa. ”Olin kesällä Alapulmankijoella äänittä mässä jokiveneestä sukujoikuja.” ”K aikki mitä teen, uumoilen ja olen näkevinäni, tulee luonnosta”, toteaa kirjai lija, muusikko ja näytteli jä Niillas Holmberg, saa menkieliseltä nimeltään Jalvvi Niillas. Holmberg kalasti jo lap sena. ”Jalvessa on asuttu vähintään 6 400 vuotta. Rannassa odottaa nyt kaksi tenon venettä, toinen tunnetun veneentekijän Eino Laitin rakentama. ”Halusin haluta sitä mopomeininkiä, mutten osannut haluta.” Lukiossa hän tus kaili pakollisten kurssien kanssa. ”Keskellä on vain metrin syvää, mutta tuosta syve nee nopeasti”, hän osoittaa. Hän on perinyt äitinsä kotipaikan Jalven, jota kan taa myös saamenkielises sä nimessään. Ja miksi – siellä on syöty lohta”, Holmberg kertoo. Se on taiteellisen työskentelyni kannalta merkittävä kokemus, joka säteilee siitä eteenpäin.” 2123 ”Sadan vuoden päästä asun Jalvessa ja käytän meidän maita.” ”Luonto on kaikkea, kaikessa ja kaikkialla.”. Jalve on kuulunut suvulle niin pitkään kuin veronkantokirjoista voi seurata. Jokiuoma on täynnä paik kamerkkejä: kuoppia, kiviä, kivenalisia, jokaisella nimensä. Sii tä tulee myöhemmin Holmbergin koti. Tenon rannalle juurtunut Sekä Holmbergin äidinäidin että isän su vut ovat Tenon alueelta: isänäiti oli ina rinsaamelainen, isänisä tenonsaamelai nen, samoin kuin äidinäi din vanhemmat. Lohen sydän on kämmenelläni ja lyö edelleen.” 2006 ”Tampereelle muutto lukioon on muutoksena vahvasti minua rakentava.” 2006 ”Näen Tampereelle muutettuani unen, jossa opin lentämään. Ehkä se johtuu siitä, miten Ihmiset ja kulttuuri kiinnittyvät maa han ja maisemaan. ”Minulla ei ole taiteilijaidentiteettiä, en kä näe taiteilijan uraa erikseen, vaan kun arjessa itsekseni toimin ja puuhailen, se on kaikki asioiden tekemistä päivä kerral laan”, hän pohtii. Myös joikujen säilyminen on Holmbergille tärkeää. ”Näihin kaikkiin liittyy tarinansa: ku ka kalasti milloin mitäkin, kuka putosi veteen, kuka hukkui”, hän kuvailee
Pirkko Siukonen ihasteli luonnon taidett a Torniossa 13. Kati Kilpeläinen näki villisikojen aamu-uinnin Kotkassa 27. . lokakuuta. syyskuuta.. VILLISIKOJEN JOEN YLITYS Koiran kanssa aamulenkillä Kymijoella saatiin todistaa huima tapahtuma, kun seitsemän villisikaa ui aamu-usvassa joen yli. syyskuuta. TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä ett ä netissä. Tuukka Pahtamaa kuvasi syksyn tunnelmaa Enontekiöllä 19. KILPISJÄRVEN TUNNELMAA Syyskuun upeaa ruskaa, näkymä Ailakkajoelta Alaselle Kilpisjärvelle. /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi KIEHTOVA HIUSJÄÄ Lahoava luonnontilassa oleva kepakko tuott aa näin syksyllä ja keväällä pikkupakkasessa ihailtavaa hiusjäätä. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion
Etäisyyttä ei ollut kuin muutaman askeleen mitta. lokakuuta. LUONTO KUIN SATUKIRJASTA Pihan Tiku ja Taku lohduttavat toisiaan rajun painiottelun jälkeen. Järkyttynyt minkki pysähtyi ja pinkoi sitten rantakivikon suojiin.” Mirja Suoknuuti havaitsi minkin Haminassa 2. Irja Lehtinen ikuisti kurret Lempäälässä 14. Hieman säikähdin, kun lintu tuijotti minua kuusen oksalla vain muutaman metrin päästä. . HÄMMÄSTYNYT PÖLLÖ ”Helmipöllö tuijotti hämmästyneenä, kun hiippailin kotimetsän kuusikossa. suomenluonto.fi 61 . . Toivottavasti löytää ripustetuista pöntöistä itselleen sopivan pesäkolon.” Mikko Siikavesi kohtasi pöllön Luonterilla Saimaan rannalla 15. MINKKI VEI KYYN ”Kuvatessamme syksyisiä amiraaleja meren rannalla, alkoi sivusta lähestyä jokin tumma hahmo. Hannu Rasiranta kuvasi kumman sienen Hauholla 14. syyskuuta. syyskuuta. syyskuuta.. Lopulta hahmon sännätessä kohti, minun oli pakko kääntää katseeni. . KANELIKÄÄMINEN Käämiset tukeutuvat toisiinsa kovassa tuulessa, jotta itiöt ennättävät kypsyä ennen irtoamistaan. Hämmästyksekseni meitä kohti juoksi minkki, kyykäärme suussaan
elyä peltikaton kolinalla. PÄIVI SIRKIÄ Miksi tikat pudott elevat käpyjä. Peltikaton kolina käpyjen putoillessa on sen verran kaukana lintujen luontaisesti käytt ämistä viestimiskeinoista, ett ä on vaikea uskoa, ett ä linnut tekisivät sen tarkoituksella. . /kysy-luonnosta tai . KU VA T XX XX XX X XX XX XX XX XX TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Käpyjen suomut aukeavat keväisin, ja kävyt varisevat puista ilmojen lämmett yä. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle VI LL E H EI KK IN EN / VA ST AV AL O. Palokärki syö pääasiassa selkärangatt omia eläimiä. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Hauska havainto! Lintujen ruokailu ja liikkuminen puussa lienee aiheutt anut käpyjen runsasta putoilua. Ne ovat todennäköisesti liikkumisellaan voineet aiheutt aa käpyjen runsaampaa putoilua. ain runsaasti. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Mökkimme peltikatolle kopsahtelee männyn käpyjä ajoi. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Harjoi. Sää on tyyni, joten tuuli ei niitä pudota. Kun kurkkaamme talon nurkalta, puusta lehahtaa kaksi mustaa lintua. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Erityisesti noihin aikoihin käpyjä voi tippua melko herkästikin, kun linnut tai vaikkapa oravat liikkuvat puissa ja etsivät ruokaa. elevatko nuoret palokärjet tai muut tikat viesti. Kysyjän mainitsemat palokärjet syövät lähinnä selkärangatt omia eläimiä ja vain harvoin männyn siemeniä
Tilanteessa, jossa muuta ruokaa on heikosti tai yksilölle tulee kova energian tarve – kuten vaikka tuon läheltä piti -hukkumistilanteen jälkeen rannalla – voikin yksilölle ja sen lisääntymiselle olla kannatt avampaa syödä munat kuin jätt ää ne niille sijoilleen kehittymään toukaksi ja edelleen kotelon kautt a aikuiseksi. Toki tämä on vain teoria. Miksi näin tapahtui. Mielenkiintoinen ilmiö joka tapauksessa. Samikin arveli, ett ä monien muiden hyönteisten tapaan leppäkertut tuott avat niin runsaasti munia, ett ä ei haitt aa jos osa niistä menee ”haaskuuseen”. Puhutaan . . tnessistä eli kelpoisuudesta, joka tarkoitt aa yksilön tai yksilöiden keskimääräistä kykyä tuott aa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Varmaa syytä omien munien syömiselle on haastava sanoa, mutt a ainakin ne saavat munista energiaa. eli siinä kauan ja oikoi kastuneita siipiään. Poimin uintireissulla veden varaan joutuneen leppäkertun kädelleni ja vein sen rantaan. Piti ihan kysyä Sami Karjalaiselta, joka teki hiljatt ain hienon opuksen Suomen leppäkertuista (Docendo 2020). Tässä tapauksessa kelpoisuutt a nostaa vähän nurinkurisesti omien munien syöminen, koska emon energian saanti tukee paremmin lisääntymistavoitett a. Hän kasvatt i kirjaprojektinsa aikana useita leppäkertt ulajeja aikuisiksi, ja kuulemma joskus leppäkertt ujen munimat munat hävisivät emojen suihin. Leppäker. Aikansa kuivateltuaan se muni kädelleni yksitellen viisi keltaista munaa, ja myös söi ne yksi kerrallaan. Nykytiedon perusteella on mahdoton sanoa, miten paljon leppäkertt u itse punnitsee asiaa, tai onko valinta sille itsestään selvä vai haastava. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Seitsenpistepirkko on monelle tutuin leppäkertt ulaji. HELI VAINIO Leppäkertt u söi munansa K Y S Y L U O N N O S TA AN N E SA AR IN EN / VA ST AV AL O. u kuiva. Kiinnostava ilmiö, johon en itse ole törmännyt luonnossa. Ekologian perusperiaate on, ett ä luonnossa kukin yksilö pyrkii erilaisilla valinnoillaan maksimoimaan lisääntymiskykyisten jälkeläisten tuott amisen
Usein ne lähtevät livohkaan niin hyvissä ajoin, ett ä ihminen ei koko käärmett ä edes havaitse. Kuivuus tai ravinteiden puutos tähän tuskin on syynä, koska silloinkin lehdet olisivat keltaisia tai keltaisen ja vihreän kirjavia. Pyöräilevä tai kevein askelin liikkuva ihminen voi helpommin vahingossa yllätt ää käärmeen kuin raskaasti saapasteleva kulkija. Tietyissä tilanteissa käärme voi kuitenkin olla hidas reagoimaan tai vastahakoinen siirtymään, jolloin syntyy kysyjän kuvailemia hämmentäviä tilanteita. Aivan vierestä voi kävellä tai pyöräillä, ja melkein astua niiden päälle, kun ne eivät hievahdakaan. aneet hitaasti lähteä kohtauspaikalta vähän kauemmas. Minua ei yksikään käärme, ei rantakäärme eikä kyy, ole koskaan väistänyt, vaan minä olen joutunut lähtemään loitommalle. Syksyllä, keväällä tai viileänä kesäaamuna tiellä makaava käärme voi olla valmis ott amaan suurenkin riskin saadakseen suomuilleen kaiken mahdollisen lämmön. ä maahan oli pudonnut muutama valkoinen lehti. ä käärme olisi arka ja lähtisi lähestyjää pakoon. aa lehden vaaleuden. Viileä käärme on myös hitaampi reagoimaan ja liikkumaan kuin hyvin lämmennyt yksilö. MAIJA KARALA Vaihtolämpöinen käärme liikkuu viileällä säällä hitaasti. . Käärmeet kyllä useimmissa tilanteissa väistävät lähestyviä suurempia eläimiä, kuten ihmisiä. . 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Mikä aiheu. Miksi. ANNELI VIHERÄ AARNIO Oudot lehdet Rohkeat käärmeet Väitetään, e. Jotain poikkeavaa, ehkä geneett inen muutos, lienee tapahtunut paikallisesti näiden lehtien väriaineiden kehityksessä. Käärmeiden näköaisti ei ole kummoinen, vaan ne tarkkailevat ympäristöään pääasiassa värähtelyjen ja tuoksujen avulla. Vaahteranhärmä-sienitauti peitt ää vaahteranlehdet vaaleanharmaalla rihmastolla, mutt a siitäkään ei näytt äisi tässä olevan kyse. SH U TT ER ST O CK RE ET A SE PP ÄL Ä. Lehtivihreätt öminä ne eivät kykene yhteytt ämään ja ovat siten puulle hyödytt öminä varisseet maahan. Kuvan mukaan lehdissä ei näytt äisi olevan lehtivihreää eikä myöskään keltaista tai punaista väriä, jotka vaahteran lehtiin ilmestyvät syysruskassa. Vasta kun olen jo mennyt ohi, ne ovat saa. Huomasin, e. Kyseessä on tavallinen pihalla kasvava iso vaahtera. Tässäpä kiinnostava tapaus – tavallisesta isosta vihreästä vaahterasta jo kesäkuussa varisseet lehdet ovat kokonaan vaaleita, ikään kuin albiinoja. Auringonvalossa paistatt elu on käärmeelle elintärkeää, koska se ei pysty muilla keinoin säätelemään ruumiinlämpöään
Tyypillisiä talvehtimispaikkoja ovat erilaiset puiset ulkorakennukset, pahvikasat ja halkovarastot, luonnossa kuolleet ja ontot puut sekä irtoamassa olevat kaarnanaluset. Mustarastaan valkoiset osat ovat yleistyneet sitä mukaa kun linnut ovat tott uneet ihmisen läheisyyteen. Se on lähes kokonaan musta, valkoista on vain selkäpuolella ja hiukan sivussa. Latt akoi eksyi sisälle Kakkaa ja siilin nahka Mustarastas muutoksessa EE RI K KO SK EL O EI JA H EI KK IL Ä. Ketun ulosteet ovat tyypillisesti pitkulaisempia ja kierteisiä. Yleensä nämä mustarastaat ovat koiraspuolisia, niin kuin tämäkin, minkä kuvasta erott uva oranssi nokka paljastaa. Ke. SEPPO VUOLANTO Mikä hyönteinen kuvassa on. Kaupunkipihalta löytyivät jonkin sekaravintoa syövän nisäkkään ulosteet sekä siilin nahkaa piikkeineen päivineen. Tämä laji on nimeltään kärsämölatt akoi, joka nimensä mukaan elää toukkana siankärsämöllä. Ne erott aa pienistä ja kapeasiipisistä koiperhosista suuremman kokonsa ja litt eän istuma-asennon perusteella. Supikoirat ovat kaikkiruokaisia, ja niiden ulosteista löytyy yleensä paljon kasviravintoa. Niistä yleisimmin sisätiloissa tapaa koiranputkikoita ja koivulatt akoita. u. . Perhoset tunkevat itseään mielellään ahtaisiin paikkoihin. Kestää kuitenkin useita päiviä ennen kuin siilin raato on syöty näin huolellisesti, joten kakkaaja ei todennäköisesti ole vaikutt anut siilin kuolemaan. Nokka on oranssinkeltainen. JAAKKO KULLBERG Minkä eläimen jätökset. Lintu pomppii kukkapenkissä etsimässä syötävää. HEIDI KINNUNEN SH U TT ER ST O CK JA EI N I O LL IL AI N EN Valkoisenkirjavia mustarastaita näkyy koko ajan enemmän. Kuvan tuoreessa kakassa on jonkinlaisia siemeniä. Latt akoita saatt aa sisätiloissa olla paljonkin talvehtimassa. Tämä pieni perhonen kuuluu latt akoiden kymmeniä lajeja käsitt ävään ryhmään, johon kuuluu monia meillä aikuisena talvehtivia lajeja. Aikuiset kuoriutuvat elokuun loppupuolella ja lentävät talvehtimisen jälkeen aina kesäkuun alkuun saakka. Mustan värin puutt uminen johtuu siitä, ett ä pigmentt iä ei muodostu höyhenpuvun kaikkiin osiin, jolloin nuo kohdat jävät valkoiseksi. Supikoira. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikä lintu vierailee puutarhassamme aamuisin. Ketun ravinto koostuukin suurimmalta osin jyrsijöistä. . Suuri osa kesykyyhkyistä on alkuperäisen kalliokyyhkyn värisiä, mutt a pienempi osa saa perimän muutosten kautt a kaikenlaisia värejä ja höyhenpukuja. Kesykyyhky on oiva esimerkki höyhenpuvun muutoksista tilanteessa, jossa ihmisen läheisyys ja sen antama suoja petoeläimiä vastaan vaikutt aa linnun ulkonäköön. . Laji on varsin yleinen Vaasan korkeudelle saakka ja on pohjoisimmilaan tavatt u aina Kainuussa saakka. Siilin nahka kertoo surullisen tarinan. Tällaiset linnut ovat altt iimpia saalistukselle, sillä ne kiinnitt ävät helposti petojen huomion. Muitakin hyvin samannäköisiä lajeja on Suomessa useita, mutt a tämän lajin erott aa keskiruumiin takakulmien vaaleista suomutupsuista
Itiöemä on kermanvalkoinen, mutt a edellisvuotinen itiöemä näkyy usein tuoreen vieressä mustana möykkynä. 66 suomenluonto.fi Mikä mahtaa olla tämä komea ilmestys. Kääpäorakas ei ole erityisen harvinainen Etelä-Suomessa, mutta harvinaistuu pohjoiseen päin. LASSE KOSONEN Tehokas puistopuiden lahott aja KA IJ A M ET SÄ LÄ K Y S Y L U O N N O S TA. Kääpäorakas on tehokas puistopuiden lahott aja ja aiheutt aa sydänpuun lahoa. Jalojen lehtipuiden lisäksi sitä tapaa usein koivulta. Sitä ei pidetä ruokasienenä. Se muodostaa pitkiä, jopa lähes metrin mitt aisia itiöemiä, jossa on kymmeniä hyllymäisiä lakkeja. Sieni haisee hieman epämiellytt ävältä; sitä on verratt u keitetyn kinkun hajuun. On se sentään tavatt u Kuusamosta asti. Sen lukuisten lakkien alla sijaitsevat orakasmaiset, lyhyet piikit. Tästä syystä sen lahott amat puut eivät ole pitkäikäisiä. Kuvassa on kääpäorakas, erityisesti kaupunkien ja taajamien puistojen jaloissa lehtipuissa kasvava kääpämäinen sieni. . Kääpäorakas on yksivuotinen sieni, joka tyypillisesti kasvaa puun rungolla, usein melko korkeallakin
– Kirsi Aaltonen, Forssa ED EL LI N EN N U M ER O. Päädyin Iijoen kutsuun, koska se oli kiinnostava, vaikken ole kalastuksesta innostunut. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Lisätietoja: www.luonnonperintosaatio.fi Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93 MobilePay-numero: 77220 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ – Ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. – Jarmo Mäkinen, Hollola Sydäntä lämmitt ävä jutt u. Kivasti jätett y . Arvonnassa Matt i Alasaarelan, Esa Hohtolan ja Jari Peltomäen kirjan Pöllöt – Metsiemme hiljaiset saalistajat voitti Petri Parrukoski Helsingistä. Anna palaute. Naalin henkivartija oli hyvä oivallus/näkökulma. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.. UUTTA! HUPPARI JA LIIVI MIKROMUOVITONTA MERINOVILLAFLEECEÄ Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Suomen luonnonsuojeluliitt o, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. – Heta Perälä, Vaskivesi Iijoen kutsu Oli vaikea valita paras jutt u. Tutustuin kirjanpainajan toukkiin pilkkoessani klapikoneella isoja kuusia. Juttu sai ajatt elemaan myös sitä, miksi kett uja tulisi poistaa naalin pesimäalueilta. Mitä mieltä olet lehdestä. koti M etsä Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 on monelle www.ruskovilla.. Kiitos! – Sanna Mella-Aho, Rovaniemi Runkojen kirjojat Hyvin tehty jutt u. – Sari Kemppainen, Kiiminki Hyvää tietoa naalista, upea ja kiehtova eläin! Toisaalta surettaa ketun kohtalo, kun sitä joutuu poistamaan. Kett u joutuu kärsimään ihmisen teoista, joka metsästi naalia ja hävitt i sen Pohjois-Suomesta. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N Lukijoiden mielestä numeron 8/2023 paras jutt u oli Naali tuli takaisin. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Osallistujien kesken arvotaan Jokipiin pellavan Mänty -rullapyyhe. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Silti toivon, ett ä koskia vapautett aisiin kalojen käytt öön tai edes rakennettaisiin niille mahdollisuudet kulkea ylävirtaan. Lisänä tarina Helanderin Jamesta, joka on monta vuott a osaltaan vaikutt anut naalin mahdollisuuksiin. loso. ÄÄNESTÄ . Selkeät kuvat. Herää myös kysymys, tuleeko naali enää koskaan toimeen ilman ihmisen apua. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 15.11.2023. a: palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras ju. – Piia Leppänen, Jongunjärvi Tuli iloinen mieli. seett isiä pohdiskeluita leijumaan ilmaan. – Tuija Luotola, Helsinki Elämää maan kanssa Elämää maan kanssa; kaiken perusta, hyvä uudenlainen lähestymiskulma, herätt elevä. Naali tuli takaisin Hyvän mielen jutt u, kauan odotett u, ja nyt pesii Suomessa. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u
Myös ymmärrys mate riaaleista lisääntyy, jolloin tietää entistä tarkemmin, minkälainen vaate sopii par haiten omaan käyttöön. Pika muodin myötä vaatteiden arvostus kui tenkin laski. Tuuletus, harjaus ja höyryttäminen voivat usein korvata vesipesun. Jatkuva pe seminen kuluttaa vaatteita, jolloin käyt töikä jää väistämättä lyhyemmäksi. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi VA ATTEIDEN HUOLTAMINEN oli vielä muutama vuosikymmen sitten suoras taan kansalaistaito. Perusarjessa kannattaa Mannisen mie lestä kiinnittää ensimmäiseksi huomiota pyykkäykseen tai oikeastaan sen tarpee seen tai tarpeettomuuteen. Näin säästyy vettä ja energiaa. si keskeinen osaalue esimerkiksi käytet tyjen vaatteiden kaupan ja ekologisten materiaa lien ohella. Vesipesun sijaan vaate raikastuu tuu lettamalla tai höyryttämällä, ja yksittäi set tahrat voi pestä paikallisesti, eikä koko vaatetta tarvitse aina viskata koneeseen. Vaatehuollon salaiset aseet rankarvat, leivonnassa pöllähtäneet jau hot ja leikkiikäisen haalareita kuorrutta vat kuraroiskeet. Hyvässä lykyssä harmilliset hutiostoksetkin jäävät silloin vähemmälle. Salainen ase vaatteen pinnassa olevaa, imeytymätöntä likaa vastaan on perintei nen vaateharja. Muutosta parempaan on onneksi ilmas sa, ja vaatehuolto alkaa luonnon resurs sien säästämisen nimissä kiinnostaa yhä enemmän sekä kuluttajia että yrityk siä. Tuuletus, harjaus ja höyryttäminen voivat usein korvata vesipesun. Kun vaatteita opettelee huoltamaan, arvostus niitä kohtaan kasvaa ja oman vaatekaapin sisältökin alkaa näyttää hou kuttelevammalta. Harjakäsittely paitsi häätää irtolian, myös silottaa kankaan pintaa, mikä pois taa ja ennaltaehkäisee nyppyjen muodos tumista. Vaatteet olivat isoja investointeja, ja niiden käyttöikä haluttiin venyttää mahdollisimman pitkäksi. ”Kun Tpaita maksaa lounaan verran, motivaatio pitää vaatteesta huolta ei ole enää niin korkealla”, sanoo vaatehuoltoon erikoistuneen Arkivé Atelier yrityksen perustaja Maria Manninen. Varsinkin herkästi nukkaantuvat vaatteet, kuten villatakit ja muut neuleet rakastavat harjaamista. Sillä saa tupsuteltua pois tavallisen pölyn lisäksi esimerkiksi koi TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN. Mannisen mukaan huoltaminen al kaa olla vaatteiden kestävyydessä jo yk Tuuletus, harjaus ja höyryttäminen voivat usein korvata vesipesun
Herkille kuiduille on pesu koneissa omat ohjelmansa, eikä esimerkiksi villan peseminen ole vaikeaa. Vaikkapa merinovilla pysyy siistinä pienemmällä vaivalla kuin kashmir. Tätä juuresta voi syödä raakana esimerkiksi raasteena tai viipaleina. Silitysmokat ja kamppailut raskaan silityslaudan kanssa voi unohtaa. alaosta.. NIIN KESTÄVÄÄ ON ARKI TÄÄ Pimenevät syysillat ovat oivallinen hetki kiinnittää huomiota omaan arkeen ja tarkastella omia valintojaan tarkemmin. martat.. Marttojen Kestävä arki sivuille on koottu tietoa arkisten valintojen vaikutuksista sekä ratkaisuja, joilla voi vaikuttaa ympäristön tilaan. Vinkit antoi vaatehuoltoon erikoistuneen yrityksen Arkivé Atelierin perustaja Maria Manninen. /kestava-arki OSTOKSET SEIS! Luontoliiton Älä osta mitään päivää vietetään joka vuosi kiitospäivän jälkeisenä perjantaina. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A SH U TT ER ST O CK Garderobi kuntoon 1. Tarkista pesurutiinit Opettele pesemään vaatteet oikein. Pienet makupalat Pienet. Hyvästit tarraharjalle Tarrarulla, josta repäistään näkyviin aina uusi liimapinta, on monen suosikki. KU VA T SI IR I H EI KK IL Ä JA SH U TT ER ST O CK RAITAPAITAINEN JUURES Punavalkoisesta raitajuuresta saa näyttävän lisäkkeen ruokapöytään. Ota rennosti Vaatteiden huoltaminen on melko vaivatonta, mutta jos tiedät olevasi mukavuudenhaluinen, valitse helppohoitoista päällepantavaa. Huolla ja myy Jos päätät myydä vaatteen eteenpäin, huolla se myyntikuntoon. Höyryttäminen oikoo rypyt ja raikastaa, jolloin pesuväliä voi pidentää. Testaa höyrystin Jos silittäminen tuntuu vaivalloiselta, kokeile höyryttämistä. Vältä pikaohjelmia, sillä ne eivät puhdista vaatteita kunnolla. 4. 5. Siitä tulee kuitenkin paljon roskaa, ja liima saattaa jättää vaatteisiin tahroja. 3. Maultaan raitajuuri on miedompi kuin punajuuri. Nypyt on helppoa poistaa nukkaleikkurilla. Tahraton ja nypytön vaate näyttää houkuttelevammalta ja herättää ostajan kiinnostuksen varmemmin. Teemapäivä haastaa meidät kulutushysteriaan antautumisen sijaan pohtimaan kulutuspäätöksiämme ja niiden vaikutusta ympäristöön. Älä osta mitään päivää vietetään perjantaina 24. Vaihda tarrarulla perinteiseen vaateharjaan. 2. Keitettäessä sen värit haalenevat. kasvikset.. marraskuuta
Kirjavaa ruskaa Taiteilija Reidar Särestöniemelle ruskan väriloisto oli merkki jostain surullisesta, sillä hän koki sen väistämättömänä luopumisen aikana. Ruskaa piilossa -näyttely Särestöniemi-museossa Kittilässä 31.1.2024 saakka, sarestoniemimuseo.com. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi Hyvä kumppanuus Suomen valokuvataiteen museo K1 esittelee Me kaksi -näyttelyssä valokuvaaja Pentti Sammallahden teoksia, joiden keskiössä on kahden olennon välinen jaettu ohikiitävä hetki. K U LT T U U R I Pentt i Sammallahden kuva Helsinki, 1982. Silloin syntyi myös maalauksia nimeltä Ruskaa piilossa. Me kaksi -näyttely Valokuvataiteen museo K1:ssä Helsingissä 25.2.2024 saakka, valokuvataiteenmuseo.fi. Tulevaisuuden puutarha -näyttely Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvassa 3.3.2024 saakka, malvamuseo.fi. Ne ovat nyt esillä Särestöniemi-museon Ateljeessa. AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. Myös luonto piirtyy kuvissa saumattomasti osaksi inhimillistä elämää. Kurkistus tulevaan Kolmen taiteilijan, Emma Helteen, Tamara Piilolan ja Pia Sirénin Malvaan luomassa näyttelyssä Tulevaisuuden puutarha risteävät romanttinen luontokäsityksemme ja vaihtoehtoinen tulevaisuuden näkymä, jossa luonto on ihmisen valmistamista materiaaleista rakennettu
Samaan hyllyyn ilmestyi muita kin Kokon kirjoja, muun muassa paremmin tunne tut Laulujoutsen (WSOY 1950) ja Ne tulevat takaisin (WSOY 1954). Harri Hakalan monipuolinen kuvitus tukee tekstiä. VALAIDEN VANAVEDESSÄ. Lampien kulttuurihistoria saa paljon tilaa, mutta kirjassa luodataan myös luonnontieteellisiä näkökohtia. Yhden pienen avosuon muisti oli muuttanut lammeksi – mitä se oli joitakin vuosi satoja aiemmin ollutkin. Se kertoo niin puistojen, lähimetsien ja pientareiden kuin rakennettujen alueidenkin lajeista. Puhetta metsästä Tapion Metsäntuntijat-podcast pureutuu metsien käytön ajankohtaisiin aiheisiin. Meribiologi Jessica Haapkylä kuljettaa kirjassaan Merten jättiläinen (Into 2023) lukijan matkalle muun muassa PohjoisNorjaan ja Meksikoon etsimään arvoituksellisia merten jättiläisiä, valaita. TOPI LINJAMA Maan ja veden pehmeällä rajalla KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Tietoa ja tarinoita Tietoa ja tarinoita eri lajeista eri lajeista Neljän tuulen tiellä Seppo Vuolanto on Kysy Luonnosta -palstan asiantuntija. ”Lapinkylä jutaa” kuvateksti syöpyi mieleeni. Suomessa on arviolta 200 000 alle kymmenen hehtaarin lampea. Kirja houkuttelee retkelle monipuoliseen luontoon, joka elää rinnan kaupungin kanssa. Filosofi ja kirjallisuudentutkija Mik kosen kieli on rikasta ja täsmällistä. Kirjan luettuani kävin kartan kans sa marja ja sienipaikkojeni lukuisil la lammilla. tapio.fi/podcast suomenluonto.fi 71. Keskustelua luotsaavat Tapion asiantuntijat ja vieraina kuullaan metsäalaa eri lähtökohdista tarkastelevia ammattilaisia, tutkijoita ja metsänomistajia. Biologi ja luontokuvaaja Antti Kolin Kaupunkiluonto (Readme.fi 2023) opastaa kaupunki luonnon rikkauteen. Moder ni hyötyajattelu ei ole alistanut lam pia, joista ”ei ole uima, juoma eikä merkittäviksi kalavesiksi”, kuten Jukka Mikkonen kuvaa Mikkosen ja Harri Hakalan kirjassa Metsälampi (ntamo 2023). LUONTOKIRJASUOSIKKINI LÖYTYY Yrjö Kokon tuotannosta, koska Kokko on mahdollises ti eniten elämääni vaikuttanut kirjailija. Tekee mieli pysähtyä katso maan lammen tyyntä pintaa ja peh meitä rantoja, ja ehkä kahlata varovasti uimaan sen tummaan veteen. Metsälampi avaa silmät näkemään lammet. Se kertoo sanoin ja kuvin porolap palaisten elämästä Suomessa, tiettömällä alueella, jolla eletään täysin luonnon ehdoilla porokarjan liikkeiden mukaan. suomenluonto.fi 71 K I R J AT TARINAT VIEVÄT LUONTOON. Hiljattain sain omistuskirjoituksella Marianna Flinckenberg-Gluschkof. Useimpiin niistä en ollut kastanut sormenpäätäkään. Kaikenikäisille lukijoille suunnattu luontokuvaaja Lisse Tarnasen teos Hirven oppivelvollisuus ja muita tarinoita (Madella 2023) vie yli sadan tarinan voimin eri lajien elämään. n teoksen Siperian sylissä (Maahen ki 2011), joka upeasti kuvaa samaa paimentolaisuutta sata vuotta myö hemmin. Lam melle ei ole käyttöä ja siksi se jää huo maamatta. Etenkin suolammilta voi yhä ta voittaa erämaisuutta. KAUPUNKILUONNON KIRJOA. Van hempieni kirjahyllyssä oli Neljän tuulen tie (WSOY 1946). Kirjan teemojen moninaisuu den ymmärtää, kun näkee, kuinka vä hän lammista oikeas taan tiedetään. JÄRVI ON sosiaalinen vesi, jokia pitkin liikutaan paikasta toiseen, meri kurot taa toisiin maihin ja maanosiin
kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl
Seuraavana metsänhoidollisten toimenpiteiden alla on lenkkipolun tummanvihreä kuusikko. KAUPUNKIMETSÄT ELÄVÄT murroksessa. ”Eikö metsä itsenään olisi vaimentanut ääniä”, yksi keskustelijoista kummasteli. Olen joskus miettinyt, johtuu ko kärkisijoituksemme maailman onnellisuustilas tossa siitä. Meni kymmenen vuotta ja tuntei ta on. Puiden välissä kulki pol ku, joka pysyi talvellakin auki. Yhtä aikaa julkaistaan tutkimuksia, joissa korostetaan lähiluon non merkitystä hyvinvoinnille. Meillä oli hyvä, juuri ostettu talo ja iso piha, mutta en tunte nut niitä kohtaan syviä tunteita saati aikonut asua oululaisella esikaupunkialueella niin pitkään, että niitä syntyisi. ”Nyt tilalle tulee ruma valli.” Näennäisen mitättömällä metsäsuikaleel la oli kulkijoilleen suuri merkitys. Ensiksi poistetaan puut ”Kaupunkimetsät elävät murroksessa.” Jenni Räinä on kirjailija ja toimitt aja Oulusta. Suomen suu rin kuntametsien omistaja Oulu odot taa ”maltillista” taloudellista tuottoa myös ulkoilu ja virkistymetsistä. Kaistale oli ollut koiranulkoilut tajien jatkuvassa käytössä. Ja samaan aikaan päättäjien ja viranhaltijoiden ta karaivossa elää yhä ajatus siitä, kuinka kaupunkimet siä pitää uutterasti hoitaa. suomenluonto.fi 73 S ain tupaantuliaislahjaksi anopilta Kaarina Valoaallon runon, jossa todettiin, kuinka on päätöksestä kiinni kuulua jonnekin: ”saada se mukautumaan ruumiiseensa, nämä talot, kujat ja portinpielet.” Muistan runon herättämän ristiriidan. Tulevaisuuden kaupungeista hou kuttelevimpia tulevat olemaan ne, jot ka osaavat yhdistää asutuksen ja monimuotoisen luonnon. Monet asukkaat kimmastuivat sosi aalisessa mediassa. Luonto edistää lasten terveyttä ja immuunipuolustusta. Luontoa on niin lähellä ja se kaataa meihin hyvin vointia tietämättämme. Ja lenkki polun tummanvihreään kuusikkoon, sirpalee seen vain, mutta hienoon! KESÄLLÄ LÄHISTÖLLÄ sijaitsevan vilkkaan tien ja asuinalueen välistä hakattiin alle parikymmentä met riä leveä suojametsävyöhyke, sillä tien viereen raken netaan meluvalli. J e n n i R ä i n ä KU VA VE SA RA N TA. Kunhan emme vain kaada sitä. On suurta rakkautta tontin kah teen pihlajavanhukseen, pihan yli kur kotteleviin lehtikuusiin ja järvenran nan mänty matriarkkaan. Mitä monimuotoi sempia metsiä läheltä löytyy, sitä parempia mikrobi kylpylöitä ne ovat aikuisellekin. Ei kenties helppo tehtävä, mutta yrittämi sen arvoinen. MUUN MUASSA metsäteollisuuden rahoittama Met sien Suomi lobbauskampanja julistaa, kuinka suo malaisten etäisyys lähimpään metsään on keski määrin 700 metriä. Sii tä huolimatta, että jo yli puolet kau pungin metsistä on määritelty talous metsiksi. Jo ikkunasta näky vä luonto lisää hyvinvointiamme
Yllättäen yhteen pinojen keskellä olevaan halkoon oli tarrautuneena suloi sen pörröinen pohjanlepakko. Kuvitt aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Siirsimme eläimen halkoineen varovasti rauhallisempaan ja suojaisampaan soppeen. Syksy oli jo pitkällä, ja huolestuneina mietimme, että olipa po loinen vetoisen ja muutenkin huonon talvenviettopaikan itselleen valinnut. Luultavasti otus oli kuitenkin vain päi vänokosilla, sillä seuraavana päivänä se oli iloksemme kadonnut ja toivomamme mukaan löytänyt itselleen mukavan ja turvallisem man talvehtimispaikan.. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi LOKAKUU LOKAKUUSSA laittelimme koko perheen voimin puuliiteriä talvi kuntoon; kuivia puita eteen ja uusia, vielä kosteita taakse
/ ilmestyy 8. /muutos VE SA H U TT U N EN. joulukuuta E N S I N U M E R O S S A PE KK A TU U RI • Vuoden turhake on vali. Miten käy ekosysteemin, kun yksi laji häviää. / ilmestyy 8. Miten lajien kannat luontokadon kiihtyessä. Lue #muutos-jutut verkossa: suomenluonto.. i/digi Silakan salat Silakan salat Miksi Suomen runsain kala vähenee. Kuinka mikromuovi päätyy maaperään. Muun muassa näihin kysymyksiin paneudutaan tänä syksynä ilmestyvissä #muutos-artikkeleissa. u! • Tsahkalin laavulla • Ruokintojen linnut L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • Kuinka mikromuovi päätyy maaperään. i Digitilaus: www.suomenluonto. Miten käy ekosysteemin, kun yksi laji häviää. Suomen Luonto julkaisee jälleen tutkijoiden kirjoittamia artikkeleita luonnon ja ympäristön muutoksesta. joulukuuta www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain , €/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. Miten lajien kannat saadaan nousuun luontokadon kiihtyessä