Luiden viesti Selkärankaisen luuranko paljastaa lajin elintavat. E L Ä IN E LI – LU U T K E R T O V A T. IRTONUMERO 10,50?€ 9/2024. M O N E N L A IS IA K A K A N S Y Ö JI Ä . Kesykyyhky on meidän ohellamme niitä harvoja lajeja, joiden rakkauselämä ei välitä vuodenajoista. H A U TA U S M A ID E N LU O N T O . Ihmisellä ja pululla on tuhansien vuosien yhteinen historia. M U S TA TÄ P L Ä T O K K O . R E P O R TA A S I L A P IN M E T S IS TÄ . P U LU N K IE H T O V A H IS T O R IA . Kyyhkyläiset HAUTAUSMAAT OVAT LUONNOLLE TURVAPAIKKA VAHVALEUKAINEN MUSTATÄPLÄTOKKO VALTASI SUOMEN RANNIKON KAKKA KATOAA MAASTOSTA PAREMPIIN SUIHIN S U O M E N LU O N T O 9 | 2 2 4 N A A LI JA K E T T U
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I
Haaskan löydettyään tai peuran kaadon onnistuessa ahma kätkee herkkuja piiloon korpeilta, ketuilta ja muilta makupalan kärkkyjiltä.. Osmolla on suursyömärin maine, mutta syödä sen pitääkin, kun välillä on jolkoteltava jopa 50 kilometrin päivämatkoja ravinnonhaussa. suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I LO PP U SY KS Y Kätkän kiireet KUVA VILLE HEIKKINEN / VASTAVALO TEKSTI HEIKKI VASAMIES TALVI LÄHESTYY, ja se tietää ahmallekin haastavia aikoja
36 Vieras kala tuli voimalla Mustatäplätokko on levinnyt parissakymmenessä vuodessa lähes koko Suomen rannikolle. Vanhat metsät ovat tärkeitä sekä luonnolle että poronhoidolle. 26 Pohjoisen vihreät juuret Lapissa metsien parasta käyttöä on usein suojelu. Pulun ja ihmisen yhteinen historia kurottaa tuhansien vuosien takaisista luolista nykykaupunkeihin. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Kettu naalin portsarina Naali voisi viihtyä muuallakin kuin tunturissa, jos kettu ei olisi heti vastassa. 34 Yhden kakka, toisen herkku Ulosteessa on vielä ravintoa, jolle on luonnossa monia ottajia. 42 Kova luu Pöllön, lepakon tai hylkeen luusto on omanlaisensa, tiettyyn elintapaan sopeutunut. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: John Björkman 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Jenni Räinä 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 50 Suomen Luonto 9/2024 50 Hautausmaat ovat parhaimmillaan luonnon ja elämän keidas, jossa oravallakin on hyvät oltavat. 50 Muiston ja unohduksen maa Hautausmaiden hoidossa otetaan nykyisin huomioon luonto ja ilmastonmuutos. PA U LA H U M BE RG 62 Kysy luonnosta: Miksi sammal ei kasva kaikkien kivien päällä?. Vieraslajin siirtymistä sisävesiin pelätään. 16 Kultakyyhkystä parjatuksi puluksi Kesykyyhkyn sukulaiset elivät jyrkänteillä – ja elävät Skotlannissa yhä
Hän on kirjoittanut Suomen Luon toon vuodesta 1997. nen suunnittelija Suomen Luonto on tarkka kuvistaan. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. Tutkimusja kirjoitustyössään Mia on perehtynyt etenkin ihmisen ja muun luonnon vuoroSuomen Luon 26. Halu uuden löytämiseen ja kokemiseen on ohjannut perustamaan Avescapes Oy:n, jonka kautta hän toimii mm. Atte huolehtii siitä, että luonto näkyy kuvissa sellaisena kuin pitääkin eli säätää sävyt kohdalleen ja lehden paperille sopiviksi. . vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. i Tilaa diginä: suomenluonto. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. Painotalolle on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. Tutkimusja kirjoitustyössään Mia on perehtynyt etenkin ihmisen ja muun luonnon vuorovaikutukseen. lintumatkojen vetäjänä, linnustoselvitysten tekijänä ja valokuvaajana. Kesykyyhky eli pulu kuhertelee ja pesii läpi vuoden. KANSIKUVA: VESA HUTTUNEN H EI KK I ER IK SS O N 42 na alkanut kiinnostus luontoon jatkuu sekä työssä että retkeily-, lintuja luontokuvausharrastuksena. Luontokuvauksessa häntä kiehtovat valon monet muodot ja kuvaustilanteiden ainutkertaisuus. Atte Karttunen, graa. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Heikki Eriksson, valokuvaaja Heikki on valokuvaaja sekä lintuja luontoharrastaja. Printall käy ää sähkönä sataprosen isesti uusiutuvaa energiaa. i Päätoimi aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi ajat Johanna Mehtola Mari Pihlajaniemi Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo ajat Annakaisa Vän inen Hanne Valtari Laura Salonen (toimivapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti, Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, , niina.tuulaskoski@saarsalo. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®serti ikaa i. Lapsena alkanut kiinnostus luontoon jatkuu sekä työssä että retkeily-, lintuja luontokuvausharrastuksena. klo ), tilaajapalvelu@sll. Suosikkiretkeilyaluetta on pohjoinen Lappi mukaan lukien pohjoisen Norjan seudut. Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T ENERGY G R E E N SL 8/ 20 24 KA N SI KU VA EN N EN JA JÄ LK EE N SÄ ÄT Ö JE N . KU VA TU O M AS H EI N O N EN KU VA T VE SA -M AT TI VÄ ÄR Ä Mia Rönkä, tutkija, toimittaja ja kirjailija Mia on biologi ja ympäristöekologian dosentti Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä. Luonnossa Aten mielimaisemaa ovat Etelä-Suomen merenrantakalliot. i/tietosuojaseloste. Ju u pulusta ja sen historiasta sivuilla –
6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi TALVEN KYNNYKSELLÄ on aika aloittaa lintujen talviruokinta. Tinteille kelpaa ruokinnalla monenlainen ravinto. Erityisesti talitiainen on tunnettu siitä, että se voi tonkia ympäristöä perusteellisesti. Lintulaudalla voi vierailla myös metsätiaisia. Siksi tiaiset nappaavat mielellään ruokinnalta ison suupalan ja lehahtavat syrjemmälle sitä nakertelemaan. Sopivan rauhallisessa paikassa piharuokinnalle löytävät myös metsätiaiset, eli kuusi-, hömöja töyhtötiaiset. Hyönteiset ja niiden toukat kaivautuvat talvehtimaan piiloon erilaisiin koloihin, väleihin ja pehmeisiin materiaaleihin. Niille maistuvat niin talimakkarat, auringonkukansiemenet kuin pähkinätkin. Touhukas lintu saattaa samalla nokkia kuopille pihakalusteiden pehmusteet tai parvekkeelle viedyn styrox-laatikon. Niitä etsiessään tintti käy läpi seinän tiilet, ikkunankarmit ja kukkaruukut. Ne etsivät ruokaa puun eri osista, mikä vähentää lajien välistä kilpailua. Ruokintapaikan hyörinä kiinnostaa petoja, kuten varpushaukkaa ja -pöllöä. Ensimmäisenä apajille löytävät tyypillisesti talija sinitiaiset, sillä ne viihtyvät pihapiirissä ympäri vuoden. BirdLife Suomen järjestämässä pihabongauksessa nämä kaksi lajia pitävät kärkipaikkaa vuosi toisensa perään: talitiaisia nähdään lähes jokaisella pihalla ja sinitiaisiakin yli kahdeksalla kymmenestä. VINK KI Metsässä tiaiset kokoontuvat talveksi sekaparviin. Ruokinta on myös syytä perustaa mahdollisimman suojaisaan kohtaan. Esimerkiksi kuusitiainen keikkuu oksien kärjessä ja hömötiainen lähellä runkoa.. Seuraa tiaisten touhuja TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Talija sinitiainen viihtyvät pihapiirissä ruokaa etsimässä. Talitiaisen nokkaan mahtuu kokonainen maapähkinä, mutta etenkin pikkuruista kuusitiaista varten pähkinät kannattaa murskata. Näistä kaksi jälkimmäistä on luokiteltu uhan alaisiksi. Pihatiaiset löytävät pihapiiristä ruokaa jo ennen lintulaudan ripustamista
Se pitää siipiä kiinni, joten vain niiden tumma alapinta on näkyvissä. Jukka Palm on luontokuvaaja, vapaa toimittaja ja kokenut luolailija Vantaalta. mukavasti pääsee menemään. Tunnista emihalava VINK KI Halava kasvaa kosteilla paikoilla, kuten rannoilla sekä puustoisilla, ravinteikkailla soilla. Laulujoutsenten muutto huipentuu sitä mukaa, kun lämpötilat valuvat pakkaselle ja vesistöt jäätyvät. Lehdettömässä maisemassa nämä puut erottuvat jo kaukaa. Puumaisena kasvava halava on kuitenkin poikkeus, sillä sen tunnistaminen on juuri talven alla helppoa, jopa helpompaa kuin kesällä. 1 KIILTOMITTARI. 3 kaksi edellistä. Sillä on harmahtava yleissävy, jossa on muotoa rikkovaa raidoitusta. Emihalava näyttää lehtien pudottua siltä, kuin sen oksat olisi koristeltu pumpulilla. 3 NEITOPERHONEN. Jukka Palm on luontokuvaaja, vapaa toimittaja ja kokenut luolailija Vantaalta. Kuka talvehtii luolan seinällä, Jukka Palm. Halavaa kasvaa lähes koko maassa, mutta se harvinaistuu pohjoiseen mentäessä. Suomen Luonnon nettisivuilla pääset kuuntelemaan erilaisia laulujoutsenten ääniä ja testaamaan oman trumpettisi sointia hauskan lintukaraoken tahdissa: suomenluonto.. Se pitää siipiä kiinni, joten vain niiden tumma alapinta on näkyvissä. 2 LIUSK AYÖKKÖNEN. Laulujoutsenet muuttavat KUUNTELE!. suomenluonto.fi 7 Pajujen tunnistaminen lajilleen voi aiheuttaa päänvaivaa, ja erityisen haastavaa se on lehdettömänä vuodenaikana. Sen löytää luolasta päiväperhosista tavallisimmin, mutta silti paljon satunnaisemmin kuin kaksi edellistä. Se on kauniin oranssinkirjava ja pitää siipiään supussa, joten se erottuu kyrmyniskaisena muhkurana kallion pinnasta. Siksi tämä vinkki päteekin vain emihalavien tunnistamiseen. Siipien muoto ja varjo erottuvat kuitenkin helposti. Liuskayökkönen ja kiiltomittari pitävät samanlaisista luolista, joten toisen nähdessään voi odottaa löytävänsä myös toisen. Pajut ovat kaksikotisia. Kuivuneet norkot jäävät puuhun, vaikka siemenet varisevat myöhäissyksyllä omille teilleen. Se tarkoittaa, että yhdessä kasvissa on vain joko emitai hedekukintoja. Kun katsoo lähempää, huomaa hauskat, valkoraidalliset jalat. /jout senkaraoke. Sitä ei välttämättä ihan heti äkkää, vaikka se olisi näkyvillä. Esimerkiksi Turun Luolavuoren luolassa olen nähnyt kaikki nämä kolme perhosta. Siipien muoto ja varjo erottuvat kuitenkin helposti. Hangon lintuasemalla kerätystä havaintoaineistosta käy ilmi, että muuton puoliväli ajoittuu keskimäärin marraskuun puoliväliin. Ne toitottavat trumpettejaan mennessään niin, että tienoo raikuu. Harmaaseen kallioperään se kätkeytyy hyvin, varsinkin, kun sillä on tapana mennä litteäksi seinämää vasten. Sen urbaaneja kasvupaikkoja ovat tienvarsien vetiset ja rehevät ojat. Molemmat viihtyvät luolissa, joihin ihminenkin mukavasti pääsee menemään. Esimerkiksi Turun Luolavuoren luolassa olen nähnyt kaikki nämä kolme perhosta. Tietyssä kulmassa otsalampun valokeila saa perhosen hohtamaan hopeisena läiskänä, jolloin sen ensimmäisenä huomaa
Se tuottaa geneettistä vaihtelua ja levittää tehokkaasti kulloinkin menestyksekästä perintöainesta. Lajikumppanit vaihtavat ja jakavat perinnöllistä tietoa ilmassa leijuvan siitepölyn välityksellä. Mutta vaikka ikäihmisten voi olla sitä välillä vaikea uskoa, nuorissa saattaa piillä parempi, planetaarisiin rajoihin mahtuva tulevaisuus. Kaikki puiden genomiin kertynyt vaihtelu ja tieto on auttanut niitä selviämään jääkausista ja muista koettelemuksista. Kuolema karmii selkäpiitä, vaikka se on monella tavalla myönteinen osa elämänkiertoa. Lehtien putoaminen saa puutkin näyttämään elottomilta, vaikka ne olisivat vahvasti elossa, joskin lepovaiheessa. KAIKKIEN ELIÖIDEN, myös ihmisten, olemassaolon ydin ei ole kehomme, vaan geneettinen koodi, joka linkittää meidät toisiimme ja aiempiin sukupolviin, jopa meitä edeltäneihin lajeihin miljoonien vuosien päähän. Eliöt kehittyvät ja evoluutio etenee kuoleman ja uuden elämän kautta. HELSINGIN YLIOPISTO oli mukana kansainvälisessä GenTree -hankkeessa, jossa tutkittiin seitsemän eurooppalaisen yleisen puulajin geneettistä monimuotoisuutta. Koodin ylläpito ja jatkuva kehittyminen ovat elämän edellytys muuttuvassa ympäristössä. SAMOIN MYÖS ihmisillä piirteemme, ominaisuutemme ja elämänkokemuksemme välittyvät viestikapulan tavoin seuraaville sukupolville paitsi tarinoiden, myös epigeneettisen ja geneettisen periytymisen kautta rikastuttamaan koko lajimme geneettistä pääomaa. Elämän rakennuspalikat kiertävät ja käytetään uudelleen – tästä lisää hautausmaajutussa sivulla 50. 8 suomenluonto.fi SANA MARRAS liittyy kuolemaan. Meille vanhemmille kansalaisille eliökehän ja luonnonvarojen rajat tulivat ehkä yllätyksenä. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T PE KK A LI N DB LA D / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Paljastui, että muun muassa männyn, kuusen, tammen ja rauduskoivun puuyksilöt muodostavat koko levinneisyysalueen kattavan verkoston. Elämän ja kuoleman tarkoitus (lyhyt oppimäärä) Päätoimi. Jokainen meistä tekee täällä tiedostamatta osansa, jotta Homo sapiens sopeutuisi entistäkin paremmin elinympäristöönsä – myös sen asettamiin rajoituksiin, kuten luontokatoon ja ilmastonmuutokseen. Sitä on käytetty vainajien sieluistakin, mutta kuukauden nimessä se viitannee luonnon kuihtumiseen. Esimerkiksi tammen geeneissä on tietoa yli 10 miljoonan vuoden takaa
TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA ANNE SAARINEN / VASTAVALO Myöhäiset amiraalit. Amiraalien muutto on lintujen tapaan riippuvainen säistä ja tuulista, ja edistyy vain aurinkoisina ja myötätuulisina päivinä. Helsingistä ja viimeisin 12.10. Kesäkuun 914 amiraalia (9,7 %) lienevät nekin pääosin vaeltajia, mutta toukokuun helteiden myötä ensimmäiset kotimaisen polven amiraalit saattoivat nousta siivilleen jo kesäkuun lopulla. Pääosin Suomessa syntyneitä olivat varmasti heinäkuun (2134; 22, 6 %) ja elokuun (4015; 42,4 %) amiraalit – pääjoukko oli lennossa aika lailla perinteiseen aikaan. Jos lämpimiä päiviä riittää, voivat myöhäiset amiraalitkin vielä ehtiä etelään ennen talven tuloa. Lajitietokeskuksen havaintojen mukaan amiraalien Suomessa syntynyt kesäpolvi ei siis tänä vuonna kuoriutunut tavallista aiemmin, vaan nousi siivilleen perinteiseen tapaan pääosin heinä–elokuussa. Raisiosta. Heräsi keskustelu siitä, olivatko ne myöhään kuoriutuneita perinteisen kesäpolven yksilöitä, vaiko harvinaisia toisen polven yksilöitä. Valtakunnallisen päiväperhosseurannan (NAFI) koordinaattori Kimmo Saarinen kävi pyynnöstämme läpi lajitietokeskukseen 2024 ilmoitetut amiraalihavainnot. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T A N T TI H A LK K A LOKAKUUN PUOLIVÄLIN tienoilla Suomessa nähtiin yllättäen useita vastakuoriutuneita amiraaleja. Amiraali ei pysty talvehtimaan Suomessa, vaan muuttaa talveksi etelään, yleensä viimeistään elo–syyskuun vaihteessa. Huhtikuussa perhosia on kirjattu vain yhdeksän yksilöä (0,1 % havainnoista) ja toukokuussa 241 (2,5 %) – nämä ovat kaikki vaeltajia. Lokakuun puoliväliin mennessä oli ilmoitettu yhteensä 9463 amiraalia, vuoden ensimmäinen 9.4. Muuttoa etelään nähtiin syyskuun alkuun asti, kunnes viileämmät sadejaksot pysäyttivät lennon. Perhosia riitti vielä syyskuulle (798; 8,4 %), lokakuulta havaintoja on vain kahdeksasta yksilöstä. Todennäköisintä lienee, että lokakuiset myöhästelijät olivat myöhään kuoriutuneita ensimmäisen kesäpolven yksilöitä. Keski-Euroopassa amiraali ehtii säännöllisesti tehdä kaksi polvea jälkeläisiä
Hallitusohjelman mukaan ”hallitus suojelee jäljellä olevat kansalliset kriteerit täyttävät valtion luonnontilaiset, vanhat metsät”. ”Harvoin on sellaisia tilanteita joissa on ollut selkeä tieteellinen pohja ja sitten lainsäädäntö tai muut poliittiset päätökset eivät noudata sitä. on tieteellisen tiedon tarkoitushakuista vääristelyä.” Lausunto on Syken antamien lausuntojen joukossa ”erittäin poikkeuksellinen”, sanoo Syken pääjohtaja Leif Schulman. Kriteerit täyttäisi vain kourallinen kaikkein vanhimpia metsiä. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT ANTTI HALKKA KUVAT RISTO PURANEN / VASTAVALO JA SYKE Töyhtötiainen on hömötiaisen tavoin uhanalainen metsälaji.. Metsien suojelu pe. Näyttää kuitenkin siltä, että valtioneuvosto hyväksyy tiedeyhteisön tyrmäämän ehdotuksen lähes sellaisenaan. Siksi töyhtötiainen ja moni muu laji on uhanalainen. ämässä Suomessa Hallitus on laatimassa vanhoille luonnonmetsille kriteerit, jotka jä ävät töyhtötiaisellekin tärkeät metsät suojelema a. Hyvin harvoin lausuntomme ovat näin kovasanaisen kriittisiä, toki kritiikkiä esitetään usein.” ”Jopa luonnontilaisille metsille kriteerit ovat asiantuntijoiden mukaan tiukkoja”, hän perustelee. Metsäekologit tyrmistyivät, kun kansallisten kriteerien ehdotus julkistettiin. ”Hallituksen esitykseen ei ole poimittu sellaisia rajoja jotka ottaisivat mukaan luonnontilaisten lisäksi vanhoja lähes luonnontilaisia metsiä.” Schulman ihmettelee, miksi metsien suojelussa on niin voimakas jarru päällä. ”Ylitiukat vanhojen metsien kriteerit ovat suuri riski suomalaiselle metsäteollisuudelle ja metsätaloudelle.” Yliopistojen ja tutkimuslaitosten lausuntopalaute kriteeriehdotuksesta on jyrkkää. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi VANHAT LUONNONMETSÄT on hakattu Suomessa vähiin. räätälöity määritelmä... Syke antoi eduskunnan ympäristövaliokunnalle syyskuussa lausunnon, jonka mukaan ”valtioneuvoston ehdottamat kriteerit eivät ole linjassa tieteellisen tiedon kanssa” ja totesi, että ”... Siellä tulisi olla niin paljon lahopuuta, että luonnonmetsän lajeille riittäisi vähempikin määrä. Loput vanhat luonnonmetsät tulisikin suojella, mitä myös EU:n biodiversiteettistrategia vaatii. Suojeltavan metsän tulisi olla niin vanha, ettei sellaisia juuri löydy. ”Näin (suojelluksi) saadaan mahdollisimman pieni pinta-ala”, harmittelee projektipäällikkö Kimmo Syrjänen Suomen ympäristökeskuksesta (Syke)
Jos löydetään metsä jossa on hyvin vanha puusto mutta vähemmän lahopuuta, se pitäisi ottaa mukaan vanhaksi metsäksi, ja vastaavasti metsä jossa puusto on hiukan nuorempaa, mutta siellä on erityisen paljon lahopuuta ja vielä eri tyyppistä lahopuuta, niin sekin pitäisi ottaa mukaan. Kyseessä on tietynlainen riidanhaasto yhteiskunnassa, koska suojelulla ei olisi käytännössä mitään merkitystä suomalaisen metsäteollisuuden raaka-ainesaannin kannalta. Korkein hallinto-oikeus on muun muassa antanut päätöksen, jossa se kumosi tuulivoima-alueen kaavan, koska kaavan vaikutuksia alueen susireviiriin ei ollut selvitetty riittävän hyvin. Vanhojen metsien suojelupäätös on hyvin tärkeä. JESSICA HAAPKYLÄ EU ajaa suden siirtämistä Bernin sopimuksessa liitteestä II liitteeseen III. Bernin sopimus kieltää liitteiden I ja II lajien lisääntymisja lepopaikkojen tahallisen vahingoittamisen tai hävittämisen. Kriteereistä on tulossa niin tiukat, ettei niiden mukaisia metsiä Etelä-Suomesta juuri löydy. “Suomenlahden lisäksi poikkeuk sellisen korkeita lämpötiloja on havaittu Itämeren pääaltaan pohjoisosissa”, sanoo Ilmatieteen laitoksen väitöskirjatutkija Veera Haapaniemi. . Vanhat luonnonmetsät ovat yksi uhanalaisimmista elinympäristöistä metsäluonnossamme. Taustalla on joidenkin jäsenvaltioiden, Suomi mukaan lukien, halu siirtää susi luontodirektiivissä tiukasti suojellusta lajista metsästettäväksi. Liitteen III lajeja ei kiellossa mainita. Metsän ikä ja lahopuun määrä ovat molemmat tärkeitä, ja niillä on eräänlainen vaihtoarvo keskenään. Siirto vaikuttaisi paitsi suden metsästykseen myös sen elinpaikkojen suojeluun. On selvää, että metsiä jotka ovat tällä hetkellä metsätalouden ulkopuolella, tulee tulossa olevilla kriteereillä siirtymään metsätalouden piiriin. Susi on sateenvarjolaji, jonka elinpaikkojen turvaaminen auttaa myös muita metsien lajeja. . Tämä vaatii muutosta Bernin sopimukseen. Lämpöaallot ovat haitallisia koko meriekosysteemille, sillä ne johtavat muutoksiin sekä perustuottajissa että ravintoverkossa korkeammalla tasolla olevissa eliöissä. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . MARI PIHLAJANIEMI N IK O PE KO N EN / VA ST AV AL O ”Tietynlainen riidanhaasto yhteiskunnassa”. Bernin sopimuksen pysyvän komitean kokous on 2.–6.12.2024. Lämpöaallon kesto on vaihdellut merialueen mukaan. Inventointiohjeita, eli sitä miten kriteereitä sovelletaan maastossa, ei päästy tiedeyhteisössä kommentoimaan vaan Metsähallitus oli ne päättänyt. Vuoden 2023 syksyllä koettiin yksi yli 50 päivän pituinen lämpöaalto. Kylmää vettä suosivat lajit, kuten lohi, kärsivät. Suomesta voi tulla riskimaa. Ensimmäinen, 15–20 päivää kestänyt lämpöaalto, koettiin touko–kesäkuussa, ja toinen, yli 50 päivää kestänyt lämpöaalto syys-lokakuussa. Sen sijaan vuoden 2024 kaltaista useampaa yli kaksi viikkoa kestänyttä, koko Suomen rannikolla vaikuttanutta lämpöaaltoa ei ole koskaan ennen koettu”, Haapaniemi selittää. Pisimpänä se on mitattu Suomenlahden aaltopoijulla Helsingin ja Tallinnan välillä sekä pohjoisen Itämeren aaltopoijulla Utön eteläpuolella. Suden suojelu heikkenee. Tällä hetkellä suden pesäpaikkojen hävittäminen on kielletty, ja sillä on merkitystä etenkin maankäyttöhankkeissa. Ennenkokematon lämpöaalto merellä Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Leif Schulman Vuosi 2024 on ollut Itämeressä poikkeuksellinen. ”Yksittäisiä lämpöaaltoja on havaittu kaikkina vuosina. Kyse on niin pienistä pinta-aloista, vaikka ne olisivat tieteellisten suositusten mukaisia. Jos lajeja häviää, tietyt lajit voivat hävitä luonnostamme lopullisesti. Hän tutki vuosien 2020-2024 lämpöaaltoja ja havaitsi, että vuosi 2024 erottuu muista vuosista selvästi lämpöaaltojen sekä ajallisen keston että alueellisen laajuuden suhteen. Lokakuun loppuun mennessä on mitattu kaksi isoa lämpöaaltoa
Poikkeuksen avulla peltoja saa ylilannoittaa, mikä on yksi syy esimerkiksi Saaristomeren huonoon tilaan. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Itämerta likaava lantapoikkeus saa jatkoa ja tuulivoiman lintuvaikutusraportit hyllyte. ”Tarkoitus on arvioida tilannetta ja tehdä töitä sen eteen, että poistoa voitaisiin hakea tulevaisuudessa”, kommentoi ympäristöministeriön ympäristöneuvos Maria Laamanen. Edessä haahkoja ja merituulivoiman tutkimuksissa käytett y R/V Notus -mitt ausalus.. Viimeksi asiaa selvitettiin 2020. Esimerkiksi uhanalaiset selkälokit ja ruokkilinnut kuten ruokki ja etelänkiisla karttavat tutkimusten mukaan tuulivoimalakenttiä. ”Valmistelemme hallitusohjelman mukaisesti fosforiasetuksen karjanlantapoikkeuksen tekemistä pysyväksi”, totesi tiedotteessa maaja metsätalousministeri Sari Es sayah. Samalla ympäristöministeriö hyllytti vastaavan maakotkaraportin. Saaristomeren maatalous halutaan pois Hot Spot -listalta Suomi selvittää, miten Saaristomeren maatalouden hajakuormitus saataisiin pois Itämeren suojelukomission ylläpitämältä pahimpien saastuttajien hot spot -listalta. Merituulivoimaselvitys hyllytettiin Metsähallituksen, Syken ja BirdLifen asiantuntijoiden valtionhallinnolle tekemä selvitys merituulivoimalle herkistä alueista jätettiin yllättäen julkaisematta. iin Rehevöittävän fosforin ylimäärälle lannassa jatkoa Maatalouden fosforilannoitteiden käyttöä rajoittavan fosforiasetuksen lantapoikkeusta esitetään jatkettavaksi kahdella vuodella. HOT SPOT REHEVÖIT YMINEN ENERGIA TEKSTI JA KUVA ANTTI HALKKA 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Tuulivoimaloita Eckerössä. Selvityksissä osoitetaan, että tuulivoiman rakentamista olisi vältettävä tietyillä alueilla
Tutkijat selvitt ivät dna:n avulla myös pohjoisnorjalaisen (Kaukasukselta tai Baltiasta) ja espanjalaisen kultasakaalin (Pannoniasta) alkuperän. ”Tosin myös susilla on osoitett u, ett ä kotireviirinsä jätt ävät yksilöt voivat päätyä yli tuhannen kilometrin päähän”, hän toteaa. Helmipöllö on vähentynyt Suomessa sopivien metsien huvetessa, ja se näkyy myös vaeltavien helmipöllöjen määrässä. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Sakaali tuli Suomeen hyvin kaukaa Suomessa on tehty yhdeksän vahvistettua havaintoa kultasakaalista, viimeksi Asta Härkösen kuvaamana Ivalossa elokuussa 2024. jutussa Metsärikoksia jää tutkima a – tuomiot olema omia. Kummankin lajin parvia vaeltaa eniten silloin, kun sekä kuusen että männyn niukka käpysato ajoittuu samalle, edellisvuoden huippusatoa seuraavalle vuodelle. Kuusen siemenet ovat pikkuja männyn siemenet isokäpylintujen pääravintoa, mutta kuusen siemensadon romahdus pakottaa myös isokäpylintuja liikkeelle, sillä nekin syövät aika ajoin kuusen siemeniä. Kuusen siemensato vaihtelee moninkertaisesti noin kolmen vuoden syklissä ja tyypillisesti samassa tahdissa halkaisijaltaan 500–1 000 kilometrin laajuisella alueella. AH MUUTOK SIA Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori Tapio Mää ä Suomen Kuvalehdessä 9.9. Käpylintuvaellusten syy tarkentui Käpylinnut vaeltavat uuden IBIS-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan suurimpina joukkoina ja pisimmälle Länsi-Eurooppaan niinä vuosina, jolloin kuusissa on niukasti käpyjä pääpesimäalueilla Pohjois-Euroopassa. Naakka on osi aismuu aja ja runsastunut Suomessa. AH ”Mitä Joensuun yliopiston rehtori sitten teki, kun metsärikostutkimuksemme ”vääriä” tuloksia paheksuttiin. Isokäpylintukoiras. Tutkimus oli selvi änyt, e ä metsäkeskukset tekivät vain vähän rikosilmoituksia niiden tietoon tulleista rikosepäilyistä. Edellisvuonna lintukanta oli kasvanut hyvin runsaan siemensadon ansiosta. 16.10.2024 asemalla muu i peräti 26 849 naakkaa. Tänä talvena käpylintuja on Suomessa viime kevään huonohkon käpysadon jäljiltä melko niukasti, kuten pesiviäkin kevättalvella etenkin Pohjois-Suomessa. Nimeämä ömät metsäalan toimijat o ivat yhtey ä yliopiston rehtoriin, Määtän mukaan tyyliin ”ikäviä tutkimustuloksia ei saisi julkaista”. PERTTI KOSKIMIES KU VA T: AN N E SA AR IN EN JA RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O JU H A AH VE N AI N EN / VA ST AV AL O 200 % enemmän naakkoja kuin noin 20 vuo a si en laske iin vuoden 2024 päiväennätyksenä Ahvenanmaalla Signilskärin lintuasemalla. Suomesta mukana oli Oulun yliopisto, jonka professori Jouni Aspi hämmästyi sakaalin pitkämatkalaisuudesta. Ei tietenkään mitään.” Ivalon sakaali. Näin oli uutisoitu hänen metsäoikeuden tutkimusryhmänsä tuloksista 2003. Uusi tutkimus osoitt aa, ett ä Sodankylässä 2022 tapett u sakaali oli tullut noin 2500 kilometrin päästä Pannoniasta Unkarin-Kroatian tienoilta. Männynkäpyjen määrät vaihtelevat huomattavasti vähemmän ja erityisemmin. -87% vähemmän helmipöllöjä on havai u syksyllä Hangon lintuasemalla verra una noin kolmen vuosikymmenen takaiseen aikaan. Ennätysmuu opäivä on viime vuodelta, yli 37 000 (17.10.2023). Aikaisemmin on oletett u, ett ä Suomeen saapuneet kultasakaalit olisivat peräisin Baltiaan vakiintuneesta populaatiosta
Se pystyy tarpeen vaatiessa hyödyntämään monenlaista ravintoa haaskoista marjoihin ja etsimään ruokaa vaikkapa metsästä. Jokin oli muuttunut. Se kilpailee osin samasta ravinnosta ja voi napata naalin pesäkolot omaan käyttöönsä. Naalin etu on, että se sietää ankarampaa kylmyyttä kuin kettu. Lajin olemassaolo riippuu resursseista, jotka se kykenee hyödyntämään, mutta myös niistä rajoitteista, joiden armoilla se on. Ilmaston lämmetessä se on kuitenkin joutunut väistämään yhä kauemmas pohjoiseen ja ylös tuntureille, pois lauhoilta rannikkoalueilta. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. Vielä 1900-luvun alussa naalilla oli Suomessa vahva jalansija. Kun kilpailu käy ylivoimaiseksi, kannattaa väistää. S u h t e e l l i s t a 14 suomenluonto.fi Kett u on laajimmalle levitt äytynyt maapeto koko maailmassa. Laji rauhoitettiin, mutta metsästyksen lopettaminen ei saanut napakettuja palaamaan takaisin vanhoille elinalueilleen. Ketun matkaa on jouduttanut sen kyky löytää suojaa ja ruokaa ihmisten nurkista. Erityisen huonoina sopulivuosina naalit lähtivät vaelluksille, jotka saattoivat ulottua Etelä-Suomeen asti. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, etteikö naalille voisi kelvata muukin. Pitkäjänteinen työ on vähitellen alkanut tuottaa tulosta, ja tänä kesänä naali pesi onnistuneesti Suomessa kolmatta kesää peräjälkeen. N aalin elinalue on kapea. Kettu on naalia isompi ja sopeutumiskykyisempi. Naalin elinaluetta rajaa merkittävästi sen vahvin kilpailija, kettu. Kettujen metsästäminen on tästä syystä keskeinen naalin suojelukeino. Esimerkiksi Kilpisjärvellä naalit ilmestyivät talvisin paljakoiden pesimäpaikoilta alas metsiin saalistamaan. Kettu naalin portsarina TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT SHUTTERSTOCK 14 suomenluonto.fi Kett u on laajimmalle levitt äytynyt maapeto koko maailmassa.. Naali metsästettiin 1900-luvulla Lapista häviämisen partaalle. Se asustaa Lapin karuilla ja puuttomilla tunturialueilla, missä se saalistaa mieluiten pieniä jyrsijöitä, etenkin sopuleita
suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Naali ja kett u ovat koiraeläimiä ja kuuluvat kumpikin samaan kett ujen sukuun (Vulpes).
16 suomenluonto.fi Kuinka yksi rakastetuimmista kotieläimistä vaipui historian hämärään ja päätyi elämään kaupunkiemme hyljeksittynä irtolaisena. 16 suomenluonto.fi kaupunkiemme hyljeksittynä irtolaisena. TEKSTI SANJA HAKALA
suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 Pulu on pysynyt kaupunkeja elävöittävänä seuralaisenamme, vaikka on tullut monin tavoin kaltoin kohdelluksi. Kultakyyhkystä par j atuksi puluksi VE SA H U TT TU N EN
ivät kyyhkyjä ravinnoksi, löytyy esimerkiksi Gorhamin luolasta Gibraltarilta. 5000 vuo. 4375 vuo. Se on ensimmäinen ihmisen kesyttämä lintu, ja ylipäätään ensimmäisten kotieläintemme joukossa. Koska kesytys tapahtui jo ennen kuin minkään kulttuurin S 67 000 vuo. Pulujen esivanhemmat saapuivat Suomeen joskus 1700-luvun paikkeilla. Suomen historiankirjoissa kesykyyhkyt mainitaan vasta vuosia myöhemmin, kun vuonna 1792 Albergan kyyhkyt karkaavat naapurin peltoon syömään, ja kartanonherralle annetaan siitä sakot. ”Suomessa ei ole koskaan elänyt (villejä) kalliokyyhkyjä”, kertoo William Smith, Helsingin yliopistossa työskentelevä tutkijatohtori, joka tutkii Skotlannin ja Irlannin villejä kalliokyyhkyjä. Pu lu n hi st or ia K U V IT U K S E T JE N N I SA LM IN E N. Aina ei ollut niin. 18 suomenluonto.fi ana ”pulu”on lempeän pehmoinen hellittelynimi, samaa sarjaa kuin ”tipu”. a si. en Arkeologisia todisteita siitä, e. Ne myös pesivät näillä kallioilla kymmenien tai satojen parien yhdyskunnissa. 10 000 vuo. Pulut polveutuvat Länsi-Aasian ja Välimeren alueella syrjäisissä luolissa pesivistä kalliokyyhkyistä. Espoon Albergan kartanon kyyhkyslakkakin rakennettiin suuremmitta seremonioitta. ä jokaisella viestinviejällä on oltava mukanaan kirjekyyhky hätätilanteita varten. Säästihän se aikamoisen lentomatkan, jos pesä olikin aivan ravinnon vieressä! Kalliokyyhkyistä tuli varpusten tapaan kulttuurilintuja, jotka levisivät kaikkialle minne ihmisetkin. en Mesopotamian ja Egyptin kirjoitukset ja taide kuvaavat kyyhkyjä. Koska ne pesivät luolissa, kuten silloiset ihmisetkin, ne ovat olleet osa kulttuuriamme jo kymmeniä tuhansia vuosia. 3300 vuo. Mistä kyyhkyt tulivat. Kalliokyyhkyt ruokailevat avarilla rantaja vuoristoniityillä, ja kerääntyvät öisin kallioiden luolarakosiin nukkumaan kylki kyljessä. i Amarnaan palatsin, jonka seiniä koristavat kyyhkyjen kuvat. a si. a si. Osa kartanoiden ja pappiloiden kesykyyhkyistä karkasi kaupunkiemme puluiksi. Jos asiaa pysähtyy pohtimaan, on kummallista, että sillä viitataan ihmisten vieroksumiin torilla linkuttaviin rääsyisiin ”roskalintuihin”. a si. en Geenitiedon perusteella kyyhky kesyte. en Akkadian (Irak) kuningas Sargon määräsi, e. a si. iin. en Egyptin faarao Akhenaten rakennu. Kyyhkyjen historiallinen voittokulku, ja meidän nykyisten pulujemme tarina, alkoi kuitenkin siitä, kun nykyihminen kehitti maanviljelyksen. Kesyksi maatalouden myötä Kun ihminen alkoi rakentaa pysyvämpiä asutuskeskittymiä, kalliokyyhkyt mieltyivät niihin. iin Levantin alueella Lähi-Idässä samoihin aikoihin, kun ensimmäiset kaupungit peruste. Tässä kohtaa kyyhkyslakassa lienee hoivattu jo monen monta pehmoisesti puluttavaa pesuetta, ja viikonlopun illallisilla nautittu paisti jos toinen. Siitä ei ole säilynyt kirjallisia todisteita, kartanoissa nyt vaan oli monenmoisia kotieläimiä. ä esihistorialliset ihmiset käy. Rakennusten koloissa kyyhkyt saattoivat pesiä, ja laidunmailta ja pelloilta ne löysivät sopivia alavia ruokailupaikkoja. Jopa neanderthalinihmiset käyttivät niitä ravinnoksi, kauan ennen nykyihmisen ilmestymistä samoille asuin alueille. Sitten jossain kaukaisessa vaiheessa tätä yhteiseloa, Lähi-Idän Levantin ”hedelmällisellä puolikuulla”, nykyisen Irakin seuduilla, tapahtui jotakin mullistavaa. Niin ne ovat tehneet kautta koko ihmisen historian. Kyyhky kesytettiin kotieläimeksi. ”Kaikkein lähimmät luonnolliset esiintymät olivat varmaankin Norjassa.” Kalliokyyhkyt levisivät pohjoiseen Eurooppaan jääkauden jälkeen samaan aikaan kuin ihmisetkin
a. ä kruunu omisti kaikki kesykyyhkyjen ulosteet. 1600–1610 Eurooppalaiset kolonialistit veivät kesykyyhkyjä Amerikan mantereelle Virginiaan. Muinaisessa kuvataiteessa Egyptistä Mesopotamiaan, ja varhaisimmissa muistiin kirjoitetuissa Lähi-Idän alueen tarinoissa kyyhkyjä vilahtelee ainakin viiden tuhannen vuoden takaa. Jätösten salpietaria tarvi. i ka. Jokapaikan hyötyeläin Alun perin kyyhky lienee kesytetty ruokaeläimeksi: vaikka yhdestä linnusta saa vain pienen paistin, niiden sosiaalinen elintapa ja kiihkeä halu pesiä ahtaissa ja karuissa oloissa ympäri vuoden teki niistä mainiota vararavintoa. avan kirjekyyhkyihin perustuvan postijärjestelmän Aasiaan ja itäiseen Eurooppaan asti. okirja Apicius suosi. Yli 2000 vuo. n ja Marian kerrottiin tuoneen temppeliin kaksi kyyhkyä lapsensa syntymän pyhittämiseksi. GR AH AM M U LR O O N EY / AL AM Y ST O CK H EI KK I KE TO LA / VA ST AV AL O H EI KK I KE TO LA / VA ST AV AL O Kalliokyyhkyt pesivät ja viett ävät yönsä kotikoloissaan. Myöhemmin niistä valmistettiin salpietaria, kaliumnitraattia, joka oli arvokasta kauppatavaraa. elee kyyhkyruokiin hapanimeläkastike. GR AH AM M U LR O O N EY / AL AM Y ST O CK Ihmisen ja kyyhkyn yhteinen tarina alkoi rinnakkaiselosta luolissa.. Jeesuksen vanhempien Jose. Monen talon vakiovarusteena saattoi olla kyyhkyslakka, eräänlainen elävä ruokakomero. i viuhkapyrstökyyhkyistä. iin ruudin valmistamiseen. Tältä ajalta ovat myös vanhimmat löydetyt egyptiläiset kyyhkyslakat. Kyyhkylakkojen lattioille kertyviä ulosteita kerättiin lannoitteeksi. Kyyhky oli köyhällekin saatavilla oleva, arvostettu uhrilahja kalliimman lampaan sijasta. Sitä käytettiin lannoitteena, säilöntäaineena ja varhaisen teollisuuden sovelluksissa – myös räjähteiden valmistusaineena sen jälkeen, kun ne Kiinassa keksittiin. 1100-luvulla Mongolian perustanut Genghis Khan aloi. Pian ensimmäisten mainintojen jälkeen ilmestyykin jo kuvauksia pitkälle jalostuneista tavoista käyttää kesyjä kyyhkyjä. Kesykyyhkyjä myös uhrattiin uskonnollisissa riiteistä. en Kilpakyyhkyharrastus on jo ollut voimissaan se mainitaan varhaisissa juutalaissa teksteissä. Esimerkiksi Egyptin perinteisissä resepteissä käytettiin paljon kyyhkylientä, Lähi-Idässä niitä täytettiin kasviksilla, ja Rooman valtakunnan aikainen keittokirja kuvaa haudutettua kyyhkynpoikaa hapanimeläkastikkeessa. 400-luvulla Roomalainen kei. 1600-luvulla Englannin kuningas George I julisti, e. 1590 Intian keisari Akbarin hovirunoilija Abu’l-Fazlin kirjoi. a si. Hienostelukyyhkyt olivat rikkaiden suosimia lemmikkejä Länsija Keski-Aasiassa. suomenluonto.fi 19 historiankirjoitus alkoi, tarkkaa ajankohtaa on mahdotonta tietää
Varsinkin sodankäynnin apuna ne olivat korvaamattomia. iin sinne ulkomaailmasta yli miljoona viestiä. Kirjekyyhkyjen valtakausi oli lopullisesti ohi. i Pariisia viisi kuukau. 1870 Preussin ja Ranskan sodassa Preussi piiri. Kristinuskon Pyhää Henkeä kuvaa valkoinen kyyhky. iin. Kesykyyhkyjä salakulje. 1792 Ensimmäinen kirjallinen todiste siitä, e. Egyptin muinaisuskossa kyyhky oli pyhä eläin, joka kantoi viestejä sekä jumalille että jumalan asemaan nousseille faaraoille. Jumalten siunausta ja symbolismia Lähi-Idän alueen tarinoissa oliivinoksaa kantava kyyhky kertoi vedenpaisumuksen loppumisesta, symboloiden toivoa ja rauhaa. Pu lu n hi st or ia. Historian kuluessa aivan tavallisetkin ihmiset saattoivat lähettää viestejä kyyhkyjen avulla. On helppo ymmärtää, kuinka siitä tuli rakastettu lemmikki. Jos kesykyyhkyn kuljettaa pois kotilakastaan, ja vapauttaa vieraassa paikassa, se lentää luotettavasti kotiin yli 60 kilometrin tuntivauhdilla – huomattavasti nopeammin kuin yksikään jalan, hevosella tai kamelilla kulkeva viestinviejä. 20 suomenluonto.fi Rakastettu lemmikki Kyyhkyjä pidettiin myös lemmikkeinä, ja tuhansien vuosien kuluessa niistä jalostettiin erilaisia rotuja ja värimuotoja. Euroopan ylimystö ja keskiluokka hullaantuivat vitivalkoisiin ja mustiin kaunottariin, lyyraja viuhkapyrstöihin, kääpiöihin ja jättiläisiin, koukkunokkiin ja pöllönkasvoihin, kirjaviin koreilijoihin, puhkurintoihin, huppuharjoihin, pitkäkauloihin, kiharahöyheniin... Modernin ajan koittaessa kyyhkyt olivat arvokas viestijärjestelmä hitaamman postilaitoksen rinnalla. Ne eivät olleet kalliita, eikä niitä tarvinnut erikseen kouluttaa. 1876 Puhelin keksi. Evoluution kuluessa niille kehittyi kyky käyttää aurinkoa, tähtiä ja maan magneettikenttää erehtymättömään navigointiin. Kirjekyyhky ei enää ollut nopein mahdollinen keino väli. Myös olympialaisilla on roolinsa kyyhkyn edelleen vahvassa rauhanlinnun roolissa: Muinaiskreikan olym1735 John Moore julkaisi kirjan ”Columbarium” kesykyyhkyjen elämästä, tutkimuksesta ja oletetuista lajeista. Kirjekyyhky, muinainen pikaviestin Kyyhkyjen pisimmälle hiottu käyttötapa liittyy niiden kykyyn löytää aina kotiin. Osa oli pikalentäjiä, joille järjestettiin Lähi-Idässä hupilentokisoja todistettavasti jo ainakin pari tuhatta vuotta sitten. iin kaupungista ulos, ja niillä lähete. ää viestejä. iin. 1859 Darwin julkaisi kirjansa ”Lajien synty”, jonka avauskappaleessa hän todistaa kaikkien kesykyyhkyjen perytyvän samasta alkuperäislajista. Viestinlähetystä rajoitti lähinnä paperin hinta tai kotiväen lukutaito. Se myös elelee siivosti omassa pesäkolossaan, keskittyen kuhertelemaan oman elin ikäisen parinsa kanssa. Eurooppaan hienosteluja näyttelykyyhkyt saapuivat vasta 1700-luvulla, mutta sitten aikamoisella rytinällä. Sekä hindujen että muinaisen Kreikan rakkauden jumalat, Kamadeva ja Afrodite, on kuvattu kyyhkyjen seurassa. 1837 Lennätin keksi. Kirjekyyhkyjä käytettiin arabimaissa ja Keski-Aasian kuningaskunnissa viestien kuljettamiseen vuosituhansia. Rikkaimpien ihmisten ja hallitsijoiden hoveissa Lähi-Idästä Intiaan jalostettiin erityisen kauniita rotuja. Kyyhky on älykäs, oppivainen ja sosiaalinen eläin, joka voi elää 35-vuotiaaksi. Muinaisessa Rooman valtakunnassakin jokaisella kaupungilla ja siirtokunnalla oli omat viralliset kyyhkyslakkansa viestien lähettämistä varten. a. Kyyhkyn kyytiin voi sitoa viestipussukan, jonka se kantaa kotiin vaikka aavikon, vuoriston tai koko Välimeren toiselta puolen. Vielä ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaan kyyhkyt kuljettivat tuhansia viestejä eri maiden joukko-osastoilta kotiin. Luonnonvaraisten kalliokyyhkyjen pesimäja ruokailupaikat olivat tyypillisesti kaukana toisistaan, ja niiden oli palattava pesäluolansa suojiin joka yöksi. ä Suomeenkin oli jo tuotu kyyhkyjä: Espoon Albergan kartanonherra sai sakot, koska hänen kyyhkynsä söivät naapurin pellosta
VE SA H U TT TU N EN Kesykyyhky on mainettaan viehättävämpi seuralaisemme.. suomenluonto.fi 21 suomenluonto.fi 21 Kyyhky kantaa viestin aavikon, vuoriston tai vaikka Välimeren toiselta puolen
Intohimoinen kyyhkyharrastus auttoi Darwinia ymmärtämään yhtä evoluution peruskomponenteista: perinnöllistä vaihtelua. Lennättimen ja myöhemmin puhelimen keksiminen olivat kuoliniskuja kirjekyyhkyihin perustuvalle viestiverkostolle. Tällä tavalla eri rotujen genomeja seulomalla päästään selville monen ominaisuuden kehityksestä. Traditiota jatke. 2020 Maailman kallein kyyhky myytiin 1,8 miljoonan USA:n dollarin hinnalla Kiinaan. Ne pesivät rakennusten ullakoilla ja kattorakenteissa, sekä siltojen, viljasiilojen ja tehdashallien syvennyksissä. Eläinten uhraaminen väistyi muiden uskonnollisten rituaalien tieltä. Pulujen ulosteet saattavat 1918 Cher Ami -niminen kirjekyyhky pelasti liki kahdensadan mo. Biologisen tutkimuksen mallilaji Euroopan ensimmäiset tieteelliset tutkimukset kyyhkyjen jalostuksesta teki Charles Darwin. Pulut kantavat edelleen jalostettujen lemmikeiden sulkapukujen kirjavia jäänteitä. iin Alankomaiden kansallisessa kilpailussa. Esimerkiksi salmonellaa ja lintukirppuja niillä toki onkin, samoin kuin ajoittaisia lintuin. Irtolaisena kaupungissa Kun kyyhkyslakat lopetettiin, hartaudella vaalitut kyyhkyt vapautettiin kaupunkien puluparvien jatkoksi. 1920 Antwerpenin olympialaisten avajaissa vapaute. y keinotekoisia kyyhkyjä rauhan symboleina. Vielä nykypäivänäkin olympialaisten avausseremonioissa käytetään kyyhkyjä. Myös fysiologista ja neurotieteen tutkimusta on tehty nimenomaan kesykyyhkyillä. Niiden sosiaalisuus ja vanhempainhoiva taas ovat olleet etologien suosiossa. Kesykyyhkyt elelevät rinnallamme leppoisasti. Se voi olla samalaista kaikilla linnuilla, ei vain kyyhkyillä. Suomessa niitä on pääasiassa suurissa kaupungeissa, mutta on pulu joskus pesinyt Inarissakin. iin kulje. 1988 Suurin yhtä aikaa lentoon pääste. Säilöntämenetelmien kehitys ja ruuan tehotuotanto tekivät kotien kyyhkyslakat tarpeettomiksi. Niiden ajatellaan kuitenkin kantavan tauteja ja loisia, ja niiden ulosteita pidetään ällöttävinä. Esimerkiksi sellaisia geenimutaatioita, jotka saavat kyyhkyn niskahöyhenet kasvamaan ylöspäin, on olemassa useita. yjen kesykyyhkyjen määrä, 215 000, kirja. Pu lu n hi st or ia. iin joutuneen yhdysvaltalaisen sotilaan hengen ensimmäisessä maailmansodassa. Salpietaria ja lannoitteita alettiin valmistaa teollisesti. Ne luovat monelle rodulle hienoja kauluksia ja leijonanharjoja. 22 suomenluonto.fi pialaisissa viesti voittajista lähetettiin totta kai kyyhkypostina. iin sotasankareina sodan jälkeen. eli maailman rauhankongressin julisteen, jossa oli valkoinen kyyhky. Teknologia kiri kyyhkyjen ohi Yksi kerrallaan kesykyyhkyjen perinteiset käyttötarkoitukset kuitenkin korvautuivat toisilla. iin valkoisia kyyhkyjä rauhan merkkinä. Vain harvenevat lemmikkiharrastajat ja gourmet-kyyhkyyn erikoistuneet lihantuottajat, eläintarhat ja tutkijat olivat enää kiinnostuneita niistä. iin vuoteen 1988 saakka, minkä jälkeen olympialaisissa on käyte. 1900-luvulle tultaessa kirjekyyhkyjä ei juuri enää käytetty muuten kuin sotatoimien aikana, ja toisen maailmansodan jälkeen tämä viimeinenkin laajalle levinnyt käyttötapa hiipui. On siis selvää, että juuri tämä geeni osallistuu niskan höyhennyksen säätelyyn. Erityisesti niiden kyky havainnoida maan magneettikenttää on kiehtonut monia tutkijasukupolvia. amaan viestejä rintamalta kotiin vielä toisenkin maailmansodan aikaan. 1939–1945 Kyyhkyjä käyte. 1949 Picasso suunni. Darwin ei tiennyt evoluution taustalla vaikuttavaa geneettistä mekanismia, mutta kyyhkyrotujen perimää on sittemmin tutkittu suurella mielenkiinnolla. Muut lemmikit kasvattivat suosiotaan. 32 kyyhkyä palki. Vaikka rodut on jalostettu erikseen, kaikkien niiden mutaatiot ovat yhdessä tietyssä geenissä. Vuonna 1859 julkaistun Lajien synnyn avauskappaleessa hän todistaa kaikkien hienostelukyyhkyrotujen periytyvän samasta lajista. Puluja elää kaikissa maailman suurissa kaupungeissa. uenssoja
avasti analysoitu. suomenluonto.fi 23 Tämä villi kalliokyyhky lentää joka päivä luolastaan ruokailemaan kymmenen kilometrin päähän saaren länsipään niityille.. Luonnontilaisimpia ovat hänen tutkimistaan populaatioista kaikkein syrjäisimmät, esimerkiksi Ulko-Hebridien saaristossa Pohjois-Uistin saarella elävät kalliokyyhkyt. KU VA T W IL LI AM SM IT H , M IC H AL JE ZI ER SK I Villejä kalliokyyhkyjä elää vielä muun muassa Pohjois-Uistin saarella Burrivalkukkulan luolissa. Ensimmäiset tutkimuksensa niistä Smith julkaisi vuonna 2022. ”Ne ovat käytökseltäänkin ihan erilaisia kuin kaupunkipulut, tosi arkoja.” Smith kollegoineen pyydystää ja mi. aa vuosi. uu läntisestä Afrikasta Keski-Aasiaan. Kesykyyhkyjen geenivirran kalliokyyhkyihin näkee päällepäinkin: luonnonpopulaatioissa on mukana pulumaisen täplikkäitä yksilöitä. ei risteymiä löytyisi kaikkialta. ukyyhkyn. suomenluonto.fi 23 Kalliokyyhkyn historiallinen levinneisyysalue ulo. aaltaan harmaa, vain hiukan vaaleampi kuin uu. ain kolmisensataa Ulko-Hebridien luolissa ja hylätyissä rakennuksissa pesivää kalliokyyhkyä, ja rengastaa kaikki uudet yksilöt. suomenluonto.fi 23 Katoava kalliokyyhky William Smith määritt ää kyyhkyn iän ja lukee värirenkaan. Luonnollinen kalliokyyhkyn väritys on kau. Hän seuraa niiden liikkeitä alueella asuvien ihmisten havaintojen avulla. Sillä on valkea yläperä, kaksi tummaa raitaa siivissään ja valoa sateenkaarevina heijastavia höyheniä kaulalla. ”Tämänhetkisen tiedon mukaan jäljellä on enää muutamia alkuperäisen kaltaisia kalliokyyhkypopulaatioita”, kertoo Helsingin yliopistossa työskentelevä tutkijatohtori William Smith. Nykyisin niitä on jäljellä vain hyvin vähän, ja liki kaikki ovat risteytyneitä kesykyyhkyjen ja pulujen kanssa. Kaikkia Aasian, Välimeren saarten ja Pohjois-Afrikan kalliokyyhkyjä ei toki ole ka. Smithin genomianalyysit paljastavat, että jo hyvin lähellä manner-Skotlannissa ja Irlannissa, jossa on pitkät kilpakyyhkyperinteet, villit kalliokyyhkyt ovat vahvasti risteytyneet kesykyyhkyjen kanssa. Käytännössä nämä ovat kuitenkin kesykyyhkyn monituhatvuotisen historian sydänalueita, joten on epätodennäköistä, e
Kovin pitkäaikainen ratkaisu se ei kuitenkaan ole, joten siitä on nykyisin pääasiassa jo luovuttu. Pulun villi elämä Pulu on Suomen lintulajeista ainoa, joka lisääntyy ympäri vuoden. Jos tarkkailet kaupunkipuluja oikein tiiviisti, saatat siis nähdä niiden imettävän! Lemmikkikyyhkyn uusi nousu. Nyt jo tärkeän metsäkato-asetuksen toimeenpanoa on päätetty lykätä. Yhteiset metsämme eivät voi olla vain metsäteollisuuden leikkikenttä tai ainutlaatuinen suoluontomme kaivosteollisuuden aarreaitta, ne ovat niin paljon enemmän arvoisia. Ja kyyhkyhän onkin mitä parhain lintu ihmisen seuralaiseksi! Kaupunkien pulut osoittavat, että ne ovat sitä täysin vapaaehtoisesti. Myös lemmikkikyyhkyt ovat yhä suositumpia. Ihmiskunnan pitää tehdä enemmän. Näin on myös täällä Euroopan parlamentissa, jossa ilmatilan keskustelussa vievät kilpailukyky, turvallisuus ja talouskuri. Kyyhkyrotuja on rekisteröity noin 350. Tänä aikana molemmat vanhemmat ruokkivat niitä – maidolla! Vaikka puluemot itse syövät melkein mitä tahansa, lihiksenjämistä lintulautojen kauranjyviin, poikasille ei tällainen ruoka kelpaa. Kyse on elämästämme ja tulevaisuudestamme. myös pidemmän päälle haurastuttaa yöpymispaikkojen lastulevyisiä rakenteita. Onpa niitä systemaattisesti tapettukin. Ilmastokriisin ja luontokadon vaikutukset kun kietoutuvat mitä eniten talouteen, kilpailukykyyn, turvallisuuteen, terveyteen, muuttoliikkeeseen, ruoantuotantoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Osa on jalostettu upean näköisiksi, osa pitkänmatkan lentäjiksi, osa tekemään näyttäviä korkeuslentoja. Vaikka ulkona pohjoisen pakkanen saattaa purra niin, että varpaat paleltuvat, kotona on turvallista. Poikaset lähtevät pesästä vasta täysikasvuisen kokoisina ja näköisinä. Niiden seuraa taidetaan kuitenkin enemmän arvostaa kuin inhota. Emme voi luottaa edes siihen, että viime kaudella Euroopan parlamentissa läpi taistellut ilmaston ja luonnon kannalta elintärkeät asiat, kuten ennallistamisasetus, biodiversiteettistrategia, ilmastotavoitteet, uusiutuvan energian direktiivi tai metsäkatoasetus etenesivät ilman aktiivista työtämme. Toisin kuin muut linnut, kyyhkyt osaavat imeä. Jokaisella pululla on katon tai sillan alla oma kotiluolansa, jossa se nukkuu yöt tuttujen yhdyskuntakavereiden ja elinikäisen kumppaninsa kanssa. Maria Ohisalo Euroopan parlamentin jäsen ILMAN LUONTOA EI OLE MITÄÄN Ilmoitus @mariaohisalo mariaohisalo.fi Riippumaton tiedeyhteisö on osoittanut kerta toisensa jälkeen, kuinka ilmastoja luontopolitiikan suunta on edelleen täysin väärä. Sen sijaan emot, sekä koiras että naaras, tuottavat niille maitoa. Kestävät valinnat on tehtävä kaikille mahdollisiksi. Moni kaupunkilainen myös ruokkii puluja. Emot ruokkivat niitä kuitenkin vielä muutamia päiviä tämän jälkeenkin. Ihmiskunta tekee edelleen liian vähän ja liian hitaasti näiden kriisien ratkaisemiseksi.. Politiikan kautta pitää tehdä enemmän. Kaupungit panostavat pulumäärien säätelyyn. Näyttelyitä ja lentokilpailuja järjestetään kaikilla mantereilla, ja kilpakyyhkyjen koulutus on oma hienostunut urheilulajinsa. Vielä on auki, hakeeko Euroopan parlamentin suurin puolueryhmä EPP komission kasaamisessa tukeaan äärioikeistolta, vai valitseeko komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen tuekseen vihreät, jolloin ilmastoja ympäristökysymyksiä ei voisi ohittaa. Poikaset juovat maidon emojen suusta. Kulkureittejä hankalille yöpymäpaikoille tukitaan. Uuden Euroopan komission haastattelu ja valinta on EU-parlamentin tämän syksyn tärkein tehtävä. Kilpakyyhkyharrastus on edelleen voimissaan maailmalla – erityisesti toki arabimaissa, joissa sillä on pisimmät perinteet, mutta myös esimerkiksi Britanniassa ja Kiinassa. Naaras hautoo munia yövuorossa, koiras päivisin. Meillä ei ole aikaa odotella eikä varsinkaan aikaa ottaa takapakkia. Ilman luontoa ei ole mitään. Jälleen uusimmat tutkimusraportit varoittavat luontokadon ja ilmastonmuutoksen ajavan maapalloa yhä lähemmäs niin kutsuttuja keikahduspisteitä, joilla on peruuttamattomia seurauksia. Niiden pesimistä ja oleilua häiritään ultraäänikarkottimilla, häikäisevillä peileillä ja piikkirivistöillä. Vaikka raportit ovat kylmäävää luettavaa, ne ovat myös tärkeä muistutus välttämättömistä toimista, joita ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttäminen vaatii. Myös Suomessa on nykyisin aktiivisia kyyhkyharrastusseuroja. Ehkäpä se on jopa heräämässä uuteen nousuun. Puluparilla saattaa olla jopa kuusi kahden poikasen pesuetta vuodessa. Se vaatii siirtymistä aitoon kiertotalouteen, jossa vähennetään luonnonvarojen kulutusta ja pidennetään tuotteiden elinkaarta. Jos yöpymispaikka sattuu olemaan lämmitettyä laatua, ei ole mitään syytä miksei pariskunta jatkaisi munimista läpi talven. Ilmastopolitiikka raamitetaan alisteiseksi taloudelle, luontokatoa hädin tuskin mainitaan. Tämä samalla, kun muut lajit ympäriltämme katoavat ja sään ääri-ilmiöt tuhotulvista metsäja maastopaloihin riehuvat. Meidän on uskallettava myös kyseenalaistaa koko nykyinen talousjärjestelmämme ja jatkuvaan kasvuun perustuva ajattelumme. On harhaista ajatella, että kilpailukykyä, työllisyyttä tai kestävää talouspolitiikkaa voisi kehittää irrallaan ilmastoja luontokysymyksistä. Nisäkkäiden maitorauhaset ovat iholla, kun taas kyyhkyillä maito syntyy kuvun sisäpinnalla, josta emot oksentavat sen suuhunsa. Kuoriutumisen jälkeen poikaset kasvavat pesässä nelisen viikkoa. Kaikki maailman 175 kyyhkylajia, siis myös villit sepelja uuttukyyhkymme, ruokkivat jälkeläisiään kupumaidolla. Politiikassa on pitkään ollut vallalla trendi, jossa viimeisin ja kaikkein lähin kriisi on päällimmäisenä, näyttää kaikkein tärkeimmältä ja vie kaiken tilan. Samalla meidän on kuitenkin vaadittava myös lisää kunnianhimoa. Meidän on välttämätöntä sovittaa toimintamme yhden maapallon asettamiin rajoihin. Puluemot eivät vaivaudu tekemään kummoistakaan pesää – muutama risu kovalla alustalla riittää varmistamaan, etteivät munat kieri pois
SUOMENLUONTO.FI W W W. suomenluonto.fi 25 suomenluonto.fi 25 Tilaamalla tuet luonnonsuojelua. Suomen suurin luontolehti on luontotiedon aarreaitta ja suosittu lahja.. 106 €) www.suomen luonto.?i/joulu SUOMEN LUONTO LEHTI + DIGI HYVÄN MIELEN JOULU LAHJA W W W. i/joulu (09) 2280 8210 (ark 9–15) tilaajapalvelu@sll.?i Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Tilaa helposti QR-koodin avulla. Lue ja tue luontoa. SUOMENLUONTO.FI www.suomen luonto.?i/joulu Tilaa: suomenluonto. LA PI NP Ö LL Ö, KU VA : VI LL E HE IK KI NE N Ei pöllömpi tarjous! Ei pöllömpi tarjous! 63,50 € (12 kk, norm
26 suomenluonto.fi Luonnonvarakeskuksen koemetsissä Rovaniemellä tutkitaan erilaisia metsänkäsitt elymenetelmiä.. 26 suomenluonto.fi Pohjoisen VIHREÄT juuret TEKSTI MIA RÖNKÄ KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ Lapin metsät kasvavat hitaasti. Niihin kertyy satojen vuosien edestä historiaa sekä merkittävä määrä hiiltä. Lapissa suojelu on taloudellisestikin varteenotettava vaihtoehto hakkuille
Nyt tietoja ollaan kokoamassa yhteen. Pohjoinen metsä on vähätuottoista, ja jos sitä ei hakata, sen aikaskaala on pitkä. Kuoltuaan ne säilyvät yli sata vuotta pystykeloina, minkä jälkeen useita satoja vuosia maassa. Pohjoisessa mäntymetsässä puut voivat elää reilusti yli 500-vuotiaiksi, vanhimmat jopa 800-vuotiaiksi. suomenluonto.fi 27 I narissa harvapuustoisella kuivalla mäntykankaalla vallitsee elokuisena iltana täysi hiljaisuus, vain polttiaisparvi pyörii kulkijoiden ympärillä. Metsähallitus on kartoittanut niistä 600 000 hehtaaria. ”Homman juoni näissä Lapin vanhoisPohjoisessa mäntymetsässä puut voivat elää yli 500-vuotiaiksi, vanhimmat jopa 800-vuotiaiksi. Jotkin lajit pitää tarkastaa laboratoriossa mikroskoopilla. Uhanalaisia kääpiä voi maastossa tunnistaa ulkonäöltä paljain silmin tai luupilla. Pyykkö viittaa maassa edelleen erottuvaan kantoon. Metsäaktivisti Jarmo Pyykkö sekä luontokartoittaja Olli Manninen kartoittavat Lapin vanhoja metsiä Luonnonmetsät Sápmi -työryhmässä. ”Esimerkiksi tätä mäntyä on käytetty pettumäntynä”, Pyykkö osoittaa. Lisäksi kartoitustyötä haittaa, että Metsähallitukselta ei saada kuviotietoa puustosta. Luontokohteita ja luonnonmetsiä on Lapissa kartoitettu jo 1990-luvulta lähtien. Lisäksi Luonnonmetsä-työryhmä on osin kartoittanut ja osin arvioinut, että saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolisilla valtion mailla on suojelualueiden ja Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston säästökohteiden ulkopuolella vielä 100 000 hehtaaria lisää. Petun avulla säilöttiin pohjoisessa poronjänteitä, joita käytettiin lankana. Laserkeilausaineiston avulla on lisäksi tehty latvusmalleja. Työtä ovat rahoittaneet muun muassa Greenpeace sekä Koneen Säätiö. ”Täällä näkee puita, jotka ovat syntyneet tuhat vuotta sitten”, Pyykkö sanoo. Koko maassa valtion mailla on verifoituja suojelemattomia luonnontilaisia ja sen kaltaisia metsiä sekä vanhoja metsiä yhteensä vähintään 700 000 hehtaaria. Pettumännyistä otettiin varovasti vain pala, ettei puu kuolisi. Talousmetsissä keskeistä on uusiutuminen eli taimien kasvu.. Metsähallitus aloitti keväällä 2024 valtion metsien kartoittamisen paikantaakseen EU:n kriteerit täyttävät luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät. Jarmo Pyykkö (vas.) ja Olli Manninen kartoitt avat Lapin vanhoja metsiä. Männyistä roikkuu tuuheita luppotuppoja ja maassa lepää kaatuneita puita, joista osa on häviämässä sammalen sisään. Kartoittajat ihmettelevät, missä viipyy valtion oma, kattava kartoitus. ”Keräämme tutkijoiden, harrastajien, aktivistien ja ympäristöjärjestöjen tietoja ja valokuvia sekä kaukokartoitusaineistoja”, Pyykkö kertoo. ”Yksityismetsistä on kuviotiedot Metsäkeskuksen tiedoissa, mutta valtion eli meidän kaikkien metsiä koskeva tieto ei ole julkista”, toteaa Manninen. ”Metsää ei pidetä luonnontilaisena, jos siinä näkyy kantoja, mutta olisi tärkeää ymmärtää aikaskaala täällä – kannot voivat jäädä näkyviin sadoiksi vuosiksi.” Ikivanhat puut kantavat myös merkkejä kulttuurista
Pett umännyistä otett iin vain pala. Metsistä saattaa löytyä kodanjäänteitä, tulisijoja ja pyyntikuoppia. Lapin metsiin kohdistuu myös risteäviä käyttöpaineita, kuten matkailu, kaivosteollisuus ja tuulivoimarakentaminen. Vanhoissa hidaskasvuisissa männiköissä, joiden maapuut ovat keloutuneet ennen kaatumistaan, elää erikoistuneita ja uhanalaisia kääpiä ja lahottajasieniä. Manninen ja Pyykkö lähtevät yleensä selvittämään lajistoa akuutisti uhatuista kohteista. Männynnuppijäkälä ja erakkokääpä kasvattavat arvokkaiden lajien listaa. Sopimuksen mukaan Metsähallitus jättää 43 000 hehtaaria talousmetsää 20 vuodeksi metsätaloustoiminnan ulkopuolelle. Ilmastonmuutos vaikuttaa metsiin voimakkaimmin juuri pohjoisessa. Vanhat metsät kantavat merkkejä kultt uurista. ”Nyt Jarmo vetäisi ässän hihasta”, Manninen sanoo. ”Tämä on uniikki alue, eivät kai ne tätä meinaa hakata?”, miehet pohtivat. Miehet toivoisivat taloudellisesti kannattamattomien hakkuiden loppuvan. Luomukeruun mahdollisuudet ovat maan suurimmat. Listalle kertyvät riekonkääpä, sirppikääpä, mäntyraspikka ja lapinkynsikääpä. 28 suomenluonto.fi sa metsissä on usein ollut se, että täältä on otettu vain rakennusja polttopuut.” Silloin asutuksesta on jäänyt erilainen jälki kuin nykyään. Kartoittajat etenevät puunrunkoja ja maapuita tutkien. ”Kerran moto kulki jo perässämme, mutta löysimme muutaman lajin, jotka pysäyttivät hakkuut”, Pyykkö muistelee. Lupot viihtyvät puhtaassa ilmassa.. ”Täällä on kalkkikääpä, erittäin uhanalaiseksi luokiteltu laji.” Kartoittajien listalle kertyvät hongantorvijäkälä sekä männynkääpä, jotka ovat vanhan metsän indikaattoreita. ”Lapinkynsikäävällä voi olla seuraajana sopulinkääpä”, Manninen toteaa. ”Ennen sopimuksen päättymistä pyritään saamaan metsiä suojeltua”, Pyykkö toteaa. Vuonna 2005 Inarissa leimahti metsäkiista. Niin metsä kasvaa... Lapissa yksityismetsätalouden kannattavuus on maan pienin. Se saatiin päätökseen vuonna 2010, kun Metsähallitus sopi Muotkatunturin, Muddusjärven, Hammastunturin ja Paatsjoen paliskuntien kanssa metsätalousalueilla sijaitsevien tärkeiden porolaitumien käytöstä. Kääpiä ja jäkäliä kartoitt avalle Olli Manniselle luuppi on tärkeä työkalu. Pett ua saatett iin pohjoisessakin käytt ää ravintona, mutt a etenkin poronjänteiden säilömiseen. ”Sillä saadaan metsä suojeltua.” Samalla hän rientää innokkaasti viittovan Pyykön luo. Mäntyraspikka suosii järeitä havumaapuita
Etelässä ei ole niin paljon päällekkäisiä intressejä ja maankäyttötavat ovat pienempialaisia kuin pohjoisessa. suomenluonto.fi 29 ”Lapissa maankäyttökon. Harpon Raution perässä Luonnonvarakeskuksen koemetsään Rovaniemellä. Lyhyellä kävelyretkellä on nähtävissä metsän eri uudistamistapoja: puuston luontaiseen uudistumiseen perustuvat siemenpuuhakkuu, poimintahakkuu ja pienaukkohakkuu sekä uuden puuston kylvämistä tai istuttamista edellyttävä avohakkuu. iktit näkyvät kärjistyneimmillään”, toteaa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Pasi Rautio. ”Kalleinta metsänhoidossa on taimikon aikaansaaminen eli maankäsittely ja istutus”, Rautio toteaa. Keloja pystytään tuottamaan myös keinotekoisesti. Se uudistuu huonosti peitteisessä metsässä”, Rautio toteaa. Metsiemme käyttöön vaikuttavat monet kansainväliset tekijät. Venäjän hyökkäyssota on nostanut puun hintaa, ja polttopuun tuonti Venäjältä on tyrehtynyt. Luonnonvarakeskuksen koemetsiä käytetään tutkimukseen ja opetukseen, mutta niistä kertyvä tieto välittyy myös suoraan metsäammattilaisille. ”Metsätaloudessa närää aiheuttavat sekä hakkuut että maanpinnan rikkoutuminen”, Rautio kertoo. Keltalieko viihtyy kuivahkoilla kankailla.. Nykyään metsään jätetään keloja, vaikka niitä saatetaan käyttää myös energiapuuna. Aukkojen reunapuista luppo pääsee leviämään taimiin. Rajua metsämaan aurausta harjoittaa enää osa yksityisistä metsänomistajista. Siemenpuuhakkuussa metsäkoneen jäljet rikkovat maanpintaa, jolloin männyntaimet itävät ja juurtuvat parhaiten. Poimintahakkuumetsässä suurin osa puista on jätetty kasvamaan. Avohakkuualalla maata on äestetty ja siihen on kylvetty siemeniä, mikä on halvempaa kuin istutus. Suomen bioenergiasta suurin osa tosin Katso tunnelmi a Lapin metsistä : suomenlu onto.fi DIGITILA AJILLE ”Metsätaloudessa närää aiheuttavat sekä hakkuut että maan pinnan rikkoutuminen.” Pasi Rautio esitt elee Luonnonvarakeskuksen koemetsää Rovaniemellä. Metsähallituksen työkalupakissa voimakkaimmat muokkausmenetelmät ovat äestys ja ojitusmätästys. Metsässä on tihentymiä ja jättöpuuryhmiä, lehtipuuta ja lahopuuta, jotka tukevat luonnon monimuotoisuutta ja esimerkiksi riistan hyvinvointia. Lapissa suurin osa metsistä on valtion mailla, joten niitä hallinnoi vain yksi toimija, Metsähallitus. Uudistuminen on vaikeaa sammalpeitteisessä maassa ja rehevillä mailla. Koemetsähankkeessa kumppaneina ovat Metsähallitus, Metsäkeskus ja Lapin ammattikorkeakoulu. Myös yhteismetsiä on kuitenkin paljon. ”Pohjoisessa talousmetsissä kasvatetaan etenkin mäntyä, joka on valopuu. Lapille tyypillisiin kelomökkeihin tavattiin tuoda keloja Venäjältä. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa vältetään maankäsittelyn ja istutuksen kustannukset. Myös pienaukkohakkuualoilla maisema näyttää metsäiseltä. ”Kun samalla polttopuun tarve kasvaa, alkaa kuitupuuta ehkä mennä polttokattilaan. Se ei ole mielekästä”, Rautio pohtii. ”Ennen kelot kerättiin pois ja niitä päätyi kuitupuuksikin”, Rautio toteaa. Siksi tarvitaan avustettua uudistumista, laikkuja ja istutuksia
Mäntyisessä rinteessä kohoaa keloja ja maassa makaa lahopuuta. ”Onkohan tulevaisuudessa avotunturia ollenkaan”, Mattus pohtii. Ilman metsää täällä ei olisi elämää – tai olisi erilaista elämää kuin haluamme elää”, Mattus toteaa. Isä tiputteli luppoa hangelle ja porot tulivat perässä.” Mattusta huolettaa metsien muuttuminen. ”Enää ei ole hakattu samassa määrin, ja on jätetty poronhoitajien tarvitsemat vanhat metsät rauhaan.” Valtiolla on Mattuksen mielestä suurin vastuu metsien hoidosta, koska valtaosa metsistä on valtion. Pohjoisessa lahoaminen kestää vuosikymmeniä. Hakkuiden ja taimikonhoidon ”Metsä on poromiehelle koti ja arkea: marjastusta, metsästystä, poronhoitoa.” Petri Matt us on suojellut suuren osan omista metsistään. Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan Lapin metsien hiilinielu säilyy vahvana vuosina 2016–2045. ”Lapsuudessani runsaslumisina talvina haettiin luppoja hakkaamattomista metsistä ja tuotiin kelkalla poroille. ”Silti meille metsä on hakkaamaton, luonnontilainen metsä.” Vanhat luppometsät ovat poronhoidolle tärkeitä. Inarin metsäkiistan aikana Mattus kävi useita kertoja maaja metsätalousministeriössä sekä eduskunnassa. ”Jos hiilikauppa lähtee lentoon ja rahaa alkaa liikkua, se vaikuttaa metsien käsittelyyn”, Rautio ennakoi. Saamelaiset ovat aina eläneet metsässä, mistä on otettu kotaja rakennuspuut, mutta vain se, mitä on tarvittu. Ei tarvittu kaupallisia rehuja. Hakkuualueilla maapohja näyttää palaneelta, kun puut eivät pidä sitä kosteana.” Hakkuiden lisäksi tilaa vievät metsäautotiet. ”Sitä ei voi verrata siihen, että puut heitetään sellukattilaan.” Metsän käsite on saamelaisille moninainen: tunturistakin voidaan puhua metsään menemisenä. Lapin metsien tulevaisuuden kannalta keskeistä on myös hiilikaupan kehitys. ”Metsä on poromiehelle koti ja arkea: marjastusta, metsästystä, poronhoitoa. Metsä on poronhoitajan koti Poronhoitaja ja matkailuyrittäjä Petri Mattus asuu perheineen Inarin Menesjärvellä lapsuudenkodissaan, missä metsä alkaa takapihalta. Poronhoidon kannalta tiekilometriä kohti menetetään hehtaari laidunmaata.” Ilmastonmuutos näkyy myös metsissä. Talvella kuljen metsässä päivittäin. Hakkuujätteet vaikeuttavat poronhoitoa ja peittävät maapohjaa. Mäntytaimikkoa on ilmestynyt tunturien rinteille. ”Tultiin kyllä kuulluiksi, mutta en tiedä, johtiko se mihinkään. Kun Greenpeace tuli apuun, asiat alkoivat edetä ja saatiin tilanteesta tietoa maailmalle.” Metsähallituksen sopimus paliskuntien kanssa rauhoitti Mattuksen mukaan tilannetta. Tällä hetkellä kansainväliset metsärahastot investoivat voimakkaasti Suomeen, ehkä hiilikauppaa ennakoiden. Lapsuuden metsä alkaa kodin takapihalta ja jatkuu läheiselle vaaralle.. 30 suomenluonto.fi tulee sellutehtailta syntyvän mustan lipeän poltosta. Seuraan Mattusta Lupporinteeksi kutsuttuun metsään. ”Metsät ovat huvenneet rajujen hakkuiden vuoksi. Lapissa puuston nettonielu on ollut keskimäärin 6,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa. ”Niitä on tehty tuhansia kilometrejä parhaille, helppokulkuisille jäkäläkankaille. Nykyisillä hakkuumäärillä hiilinielu on 11–17 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa
• Saamelaisten kotiseutualueen maista noin 90 prosentt ia on valtion maita, joita hallinnoi Metsähallitus. Metsätaloutt a ei harjoiteta myöskään niin sanotuissa kitumaan metsissä, joita on 0,54 miljoonaa hehtaaria. Siitä 70 prosentt ia on suojelualueilla. suomenluonto.fi 31 suomenluonto.fi 31 suomenluonto.fi 31 Lapin metsät pähkinänkuoressa • Lapissa kasvaa 17 prosentt ia Suomen metsien puustosta. Näistä yli 90 prosentt ia on lakisääteisiä suojeluja erämaaalueita tai luontaistalousalueita ja yhdeksän prosentt ia metsätalousalueita.. • Metsähallitus Metsätalous Oy:n hallinnoimien metsämaan metsien kokonaispinta-ala on 1,96 miljoonaa hehtaaria, josta omin päätöksin on suojeltu 0,27 miljoonaa hehtaaria. • Valtio omistaa metsämaasta 62 prosentt ia ja puuntuotantoalueista 50 prosentt ia. • Mahdollisia luonnonmetsiä on Suomen ympäristökeskuksen raportin mukaan 2,62 miljoonaa hehtaaria. • Lapin maakunnassa on suojeltu metsää eniten Suomessa: suojeltuja metsäja kitumaita on 1,8 miljoonaa hehtaaria eli 27,1 prosentt ia maakunnan metsäpinta-alasta. • Lapin maakunnassa on metsämaata 4,96 miljoonaa hehtaaria, josta puuntuotantoon käytett ävissä on 3,75 miljoonaa hehtaaria. Valtion mailla metsätalouden ulkopuolelle siirrett yä metsäja kitumaata on yli 2,5 miljoonaa hehtaaria
”Hakkuujätteet pitäisi kerätä pois. Hän nostaa esimerkiksi Inarin Nellimissä sijaitsevan Keskimmäisen Kivijärven luonnonmetsän, jonka Luonnonperintösäätiö suojeli pari vuotta sitten yhteistyössä saamelaisyhteisön kanssa. Suuri osa saamelaisalueen suojelluista metsistä on suojeltu yhteistyössä jonkin luonnonsuojelutoimijan kanssa. ”Saamelaisyhteiskunnassa ei ole omistusoikeutta tiettyyn alueeseen. Suojelutoimenpiteet ovat siinä mielessä helpompia. Taimikoitaan Mattus pyrkii hoitamaan niin, että ne eivät pöheiköidy. Hän kerää taimikkoa energiapuuksi peittämästä metsänpohjaa. Alkuperäiskansana meillä tulee olla oikeus metsään.” Siksi on tärkeää selvittää, millaiset kulttuuriset vaikutukset metsänhakkuilla on ja ovatko ne saamelaisten kannalta hyväksyttäviä. Taustalla kohoavat saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen puiset seinät. Lapissa hallitusohjelman vaikutukset metsäasioissa tulevat ehkä korostetusti esilMetsiin liittyy paljon saamelaisten perinteisiä uskomuksia ja perinnetietoa. Omista metsistään Mattus on suojellut huomattavan osan yksityisille metsänomistajille suunnatun METSO-ohjelman kautta. ”Hakkaisikohan metsiään kukaan, jos olisi varaa valita”, hän pohtii. Hän pitää mielekkäänä poimintahakkuuta ja jatkuvaa kasvatusta. ”Nyt alueelle on tehty malminetsintähakemus. Poronhoitajalle luonnon muutt uminen aiheutt aa myös taloudellisia menetyksiä.. ”Pohjoisessa tukkipuun rahallinen arvo on eri kuin etelässä, missä kiertoaika on lyhempi. Niittyvuopio korostaa, että saamelaiset kulkevat luonnossa elinkeinojensa vuoksi, mutta sitä tulevat hyödyntämään myös koskematonta luontoa etsivät matkailijat. 32 suomenluonto.fi tähteiden peittämä maa on poissa poronhoidon käytöstä. Monta syytä suojella Euroopan unionin biodiversiteettistrategiassa Suomi on sitoutunut vanhojen metsien suojeluun. ”Saamelaisten kieli ja kulttuuri ovat yhteydessä poronhoitoon.” Metsiin liittyy myös paljon saamelaisten perinteisiä uskomuksia ja perinnetietoa. ”Vanhojen metsien merkitys poronhoidolle korostuu ilmastonmuutoksen vuoksi entisestään.” Vaikeissa ja vaihtelevissa lumiolosuhteissa luppo on poroille erityisen tärkeää talviravintoa. Niittyvuopio ymmärtää poronhoitajien ahdingon Inarin metsäkiistan aikana. Kenen metsää Saamenmaalla. Mattus on myös jakanut tietoa ja kokemuksiaan METSOsta eteenpäin. ”Kun hakkuuhanke päätetään toteuttaa, se heikentää saamelaisten maaoikeuksia. Kaikki saavat käyttää, mutta kukaan ei omista sitä”, hän kuvailee. että on neuvoteltava vain yhden osapuolen kanssa”, Pasi Rautio toteaa. Poronhoitaja ja saamelaisvaikuttaja Anni-So. Niittyvuopio näkee metsien suojelun luonnonsuojelijoiden ja saamelaisten yhteisenä tavoitteena. ”Valitettavasti alkuperäiskansojen perinteistä tietoa arvostetaan edelleen vähemmän kuin länsimaista tiedettä, vaikka alkuperäiskansatieto perustuu havaintoihin, joita elinkeinonharjoittajat ovat tehneet liikkuessaan luonnossa joka päivä.” Metsäkiistoissa on Niittyvuopion mukaan kyse kaikkien saamelaisten maankäyttöoikeuksista, ei vain poronomistajien. Anni-So. Paikalliset lämpölaitokset tarvitsevat haketta, ja samalla pystyttäisiin työllistämään”, Mattus kaavailee. Myös Orpon hallitusohjelman tavoite on suojella valtion mailla luonnontilaiset, vanhat metsät. Taistelemme kaivosta vastaan luonnonsuojelutahojen kanssa”, hän toteaa. Täällä vanha metsä on turhan arvokasta vessapaperikäyttöön”, Mattus toteaa. ”Koska Lapin metsät ovat etupäässä valtion omistamia, hallitus pystyy suoraan ohjailemaan niiden käyttöä. a Niittyvuopio kävelee Juutuanjoen rantaa Inarissa. Nyt valtio omistaa suurimman osan saamelaisalueen metsistä, ja hakkuiden lisäksi virkistyskäyttöpaine on suuri. Niittyvuopio korostaa metsien kulttuurista merkitystä saamelaisille, myös porotalouden kautta. Niittyvuopion mukaan saamelaisten metsänkäytöstä olisi opittavissa paljon. ”Tarvitsemme uutta ymmärrystä myös virkistyskäytöstä: pitääkö kaikilla olla oikeus kulkea Saamenmaan luonnossa vai pitäisikö luonnon saada välillä olla rauhassa”, hän pohtii. Hakkuujätematto tappaa lisäksi kasvillisuuden altaan. a Niitt yvuopio korostaa, ett ä alkuperäiskansat näkevät ympäristömuutokset ensimmäisinä ja voimakkaimmin
Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. Se metsä, josta vaikkapa muu toimeentulo tai muut tärkeät arvot riippuvat”, Pyykkö sanoo. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. hurrikaaniksi. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. hurrikaaniksi. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. le Metsähallituksen tulouttamisvelvoitteen kautta. Vanhojen metsien naavat ja lupot ovat poroille tärkeää talviravintoa. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Hakkuille on monia taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Lokakuun 9. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. hurrikaaniksi. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. Kiitos myös Jyri Mikkola / Suomen luonnon suojeluliitto ja Mai Suominen / WWF Suomi. hurrikaaniksi. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Niiden merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen myötä, kun sään vaihdellessa lumen pintaan muodostuu useammin jääkuorta, joka vaikeutt aa maajäkälien esiinkaivamista. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Hakkuut ovat nykyisen hallituksen myötä lisääntyneet. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. hurrikaaniksi. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Koska suurin osa Metsähallituksen maista on Lapissa, tarve tuottaa rahaa valtion kassaan näkyy juuri siellä. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. Kuitenkaan missään osassa Lappia ei metsiä ole suojeltu tarpeeksi, ja erityisen huono tilanne on Lounais-Lapissa. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. hurrikaaniksi. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. hurrikaaniksi. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Jo nyt Lapin metsistä on suojeltu suurempi osuus kuin muualla Suomessa. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. ”Lapissa suojelusta voi saada paremman tuoton kuin metsätaloudesta. Samalla pääsee eroon ristiriidasta, jossa tulojen saamiseksi pitäisi kaataa metsä. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. ”Monilla on myös omia intressejä metsien käyttöön. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. ”Tuulivoimala omalla maalla on täällä usein parempi tulonlähde kuin puu”, Rautio toteaa. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Koska Lapissa metsä kasvaa hitaasti, metsänomistaja uudistaa metsää jälkeläisilleen, ei itselleen. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Koko Etelä-Suomen suojeltu metsäala mahtuisi Lemmenjoen kansallispuistoon. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. hurrikaaniksi. hurrikaaniksi. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Halutaan suojella lapsuuden metsiä, marjapaikkoja tai metson ja teeren elinympäristöjä.” Jarmo Pyykkö ja Olli Manninen korostavat luonnonarvoja metsänomistajan uutena pääomana. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. hurrikaaniksi. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Myös Metsäkeskuksen laatimassa Lapin metsäohjelmassa (2021–2025) tähdätään metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5
ikonkien luontoa.. 34 suomenluonto.fi 34 suomenluonto.fi 34 TU IR E H ÄR KÖ N EN / VA ST AV AL O Yhden kakka, toisen herkku TEKSTI SANJA HAKALA A r k i l u o n n o n a a r t e i t a A r k i l u o n n o n a a r t e i t a Sarjassa tarkastellaan jokapäiväisten ojanpientareiden ja por
Vakavien harmaatakkisten varisherrojen näkee usein kävelevän pitkin tienlaitaa. Ehkä hiirten ja rottienkin. Pitkin hampain maistelua. Kaupunkien pienvesiin valuessaan se rehevöittää niitä. Kaupunkioloissa arvokkaita taitoja ovat ainakin roskapönttöjen kaivelu ja muovipussien repiminen. Osa variksista tunnistaa koirankakkapussiin piilotetut kikkareet. Mikäs sen parempaa kuin villiintyä lumen alta paljastuvista kakka-aarteista! Jos kakan pinnalla näkyy puolisenttisiä reikiä, se on mitä todennäköisimmin ollut kauniinkiiltävien raatokärpästen lastenkammari. Toisinaan taas keskustelua aiheuttavat nimenomaan pussitetut, mutta näkyvillä lojuvat jätökset. Toisinaan taas keskustelua aiheuttavat nimenomaan pussitetut, mutta näkyvillä lojuvat jätökset. Kyselin Leidenin yliopistossa työskentelevältä rottatutkija Tuomas Aivelolta, kuinka hyvin koirankakka maistuu kaupunkirotille. Ne onkivat pussukat talteen roskien seasta, ja lentävät sitten sivummalle niitä aukomaan. ”Mutta nälkäinen rotta varmaan siihen tarttuu”, arvelee Aivelo. Herkkua hajottajille! Koirien uloste on rikasta ravintoa bakteereille – niiden mellastus taas suo meille kakan mehevät aromit. Varsinkin talvisin, kun muuta ruokaa on niukemmin, koirankakka maistuu niille. Hylätty koirankakka ärsyttää ihan syystä. Perhosissakin on kakan ystäviä: muun muassa upea pikkuhäiveperhonen täydentää niillä kesäaikaista ruokavaliotaan. Varikset näyttävät toisilleen erilaisia ruuanhakuniksejä, ja oppivat tarvittaessa nopeasti ihan uusiakin tapoja. Tuon tuosta ne kumartuvat tarkastelemaan eteen sattuvia aarteita – olisiko tästä makupalaksi. Toinen kakoista innostuva ötökkäryhmä ovat raatokärpäset. Kun ne kasvatkaa, mieluiten viljatuotteita. Myös pulujen ja hanhien jätökset maistuvat niille. Osa variksista tunnistaa koirankakkapussiin piilotetut kikkareet. Parhaiten jyrsijöille maistunevat vähän ylensyöneiden koirien jätökset, joissa on jäljellä sulamatonta ruokaa, mieluiten viljatuotteita. ”Mutta nälkäinen rotta varmaan siihen tarttuu”, arvelee Aivelo. Mitään herkkua kakka ei kuitenkaan niille ole. Kettujen ruokavalioon ulosteet tutkitusti kelpaavat ainakin jonkin verran. Ne saattavat kömpiä esiin talvehtimiskoloistaan rakennusten reunamilta jo varhain keväällä. Kakkakulinaristien ykkönen Eniten koirankakka kiinnostaa kaupunkiemme villejä älyköitä: varislintuja. On kuitenkin joitakin lantakuoriaislajeja, esimerkiksi yleinen kaarilantiainen Acrossus ru. Bakteereja metsästämään saapuu myös monenmoisia muita yksisoluisia eliöitä, kuten maaperän ameeboja. Se saattaa levittää loisia ja tauteja koiralta toiselle, tai jopa ihmisille. Koivun oksalla killuva tai maassa hylättynä lojuva koirankakkapussi voikin siis olla tämän kirkassilmäisen naapurimme tekosia.. Ötököiden makupala Lantakuoriaiset sen sijaan ovat nimensä mukaisesti ammattimaisia kakansyöjiä. Hylätty koirankakka ärsyttää ihan syystä. Bakteereja metsästämään saapuu myös monenmoisia muita yksisoluisia eliöitä, kuten maaperän ameeboja. Vakavien harmaatakkisten varisherrojen näkee usein kävelevän pitkin tienlaitaa. Vakavien harmaatakkisten varisherrojen näkee usein kävelevän pitkin tienlaitaa. Tuon tuosta ne kumartuvat tarkastelemaan eteen sattuvia aarteita – olisiko tästä makupalaksi. Hän harmitteli, ettei asiaa ole juurikaan tutkittu. Varsinkin talvisin, kun muuta ruokaa on niukemmin, koirankakka maistuu niille. Joskus oikein otollisissa kosteissa oloissa kakalle löytää myös bakteereja mutustelevia limasieniä, tai varsinaisten sienten ja homeiden rihmastoja. Harmi vain, että moni näistä lajeista on kasvissyöjiä, ja niiden toukat nakertavat pääasiassa lannasta löytyviä sulamattomia kasvinosia. Ruoanhimoista labradorinnoutajaa lenkittänyt tietää, että koirat syövät säännöllisesti lajitovereidensa ulosteita. Herkkua hajottajille! Koirien uloste on rikasta ravintoa bakteereille – niiden mellastus taas suo meille kakan mehevät aromit. K U VA T K A A R LO S A A R IK O S K I, H Å K A N S Ö D E R H O LM JA E S A E R VA S TI / VA S TA VA LO K oirankakkakeskustelu, tuo tekstiviestipalstojen tuttu piristäjä! Koiranomistajia syytetään tasaisin väliajoin siitä, että kikkareita ei pyöräytetä muovipussiin ja roskiin. Se saattaa levittää loisia ja tauteja koiralta toiselle, tai jopa ihmisille. Koirankakka kiinnostaa niitä kovasti, sekä ihan itsenään että mahdollisena ötökkäherkkujen lähteenä. Niitä ei siis juuri näe koirankakoissa. Kun ne kasvattavat itiöemiä, pääsemme havainnoimaan kakkaelonkirjoa jo paljain silminkin. Joskus oikein otollisissa kosteissa oloissa kakalle löytää myös bakteereja mutustelevia limasieniä, tai varsinaisten sienten ja homeiden rihmastoja. Niitä voi siis yrittää bongailla kadunvarsikakoilta. Ylipäätään ei ole kovin hyvin selvitetty, mihin kakan kaltaiset jätteet kaupungissa kulkeutuvat ja mitkä eliöt niistä hyötyvät. Niitä voi siis yrittää bongailla kadunvarsikakoilta. pes, jotka syövät myös lihaa ja lihansyöjien ulosteita. Koirankakka kiinnostaa niitä kovasti, sekä ihan itsenään että mahdollisena ötökkäherkkujen lähteenä. On kuitenkin joitakin lantakuoriaislajeja, esimerkiksi yleinen kaarilantiainen Acrossus ru. Varsinkin talvisin, kun muuta ruokaa on niukemmin, koitetty, mihin kakan kaltaiset jätteet kaupungissa kulkeutuvat ja mitkä eliöt niistä hyötyvät. pes, jotka syövät myös lihaa ja lihansyöjien ulosteita. Parhaiten jyrsijöille maistunevat vähän ylensyöneiden koirien jätökset, joissa on jäljellä sulamatonta ruokäherkkujen lähteenä. Varikset, naakat ja harakat ovat Varikset, naakat ja harakat ovat kaikkiruokaisia, ja vaeltelevat taajamissa etsimässä ötököitä, muiden lintujen poikasia, marjoja, hedelmiä ja ihmisten jätteitä. Mitään herkkua kakka ei kuitenkaan niille ole. Harmi vain, että moni näistä lajeista on kasvissyöjiä, ja niiden toukat nakertavat pääasiassa lannasta löytyviä sulamattomia kasvinosia. Joidenkin eliöiden mielestä kakka on kuitenkin oleellinen osa urbaania ekosysteemiä. Kakkakulinaristien ykkönen Eniten koirankakka kiinnostaa kaupunkiemme villejä älyköitä: varislintuja. Ötököiden makupala Lantakuoriaiset sen sijaan ovat nimensä mukaisesti ammattimaisia kakansyöjiä. Kaupunkioloissa arvokkaita taitoja ovat ainakin roskapönttöjen kaivelu ja muovipussien repiminen. suomenluonto.fi 35 K oirankakkakeskustelu, tuo tekstiviestipalstojen tuttu piristäjä! Koiranomistajia syytetään tasaisin väliajoin siitä, että kikkareita ei pyöräytetä muovipussiin ja roskiin. Ne saattavat kömpiä esiin talvehtimiskoloistaan rakennusten reunamilta jo varhain keväällä. Kaupunkien pienvesiin valuessaan se rehevöittää niitä. Paljon vähemmän tiedetään siitä, mitkä kaupunkien luonnonvaraisista eläimistä käyvät näillä apajilla. Niitä ei siis juuri näe koirankakoissa. Joidenkin eliöiden mielestä kakka on kuitenkin oleellinen osa urbaania ekosysteemiä. Toinen kakoista innostuva ötökkäryhmä ovat raatokärpäset. Koivun oksalla killuva tai maassa hylättynä lojuva koirankakkapussi voikin siis olla tämän kirkassilmäisen naapurimme tekosia. Tuon tuosta ne kumartuvat tarkastelemaan eteen sattuvia aarteita – olisiko tästä makupalaksi. Varikset näyttävät toisilleen erilaisia ruuanhakuniksejä, ja oppivat tarvittaessa nopeasti ihan uusiakin tapoja. Mikäs sen parempaa kuin villiintyä lumen alta paljastuvista kakka-aarteista! K U VA T K A A R LO S A A R IK O S K I, H Å K A N S Ö D E R H O LM JA E S A E R VA S TI / VA S TA VA LO pikkuhäiveperhonen täydentää niillä kesäaikaista ruopikkuhäiveperhonen täydentää niillä kesäaikaista ruokavaliotaan. Kun uloste liukenee sateen mukana maaperään, se maistuu monille hajottajille sukkulamadoista siiroihin. Ne onkivat pussukat talteen roskien seasta, ja lentävät sitten sivummalle niitä aukomaan. Varikset, naakat ja harakat ovat kaikkiruokaisia, ja vaeltelevat taajamissa etsimässä ötököitä, muiden lintujen poikasia, marjoja, hedelmiä ja ihmisten jätteitä
36 suomenluonto.fi VIERAS KALA TULI VOIMALLA 36 suomenluonto.fi PE KK A TU U RI PE KK A TU U RI Mustatäplätokko on saanut nimensä selkäevän tummasta pilkusta.
Laiturit ja kaikenlainen suojaa ja lisääntymispaikkoja tarjoava rantaryönä on kalalle mieleen, kertoo tohtori Heidi Herlevi Åbo Akademista. Se viihtyy kivi-, soraja hiekkapohjilla ja on aktiivisimmillaan hämärissä ja yöaikaan. Ensimmäisenä vieraslajia löytyi Puolasta Gdanskin lahdelta. ”Matalissa, suojaisissa vesissä, missä on monimuotoista pintaa ja paljon erilaista eliöstöä, on enemmän elämän mahdollisuuksia tälle vieraslajillekin”, hän sanoo. Pohjakalalla ei ole uimarakkoa, jonka avulla se voisi säädellä uintisyvyyttään. VE SA -M AT TI VÄ ÄR Ä VE SA -M AT TI VÄ ÄR Ä Jarno Aaltonen kokeili mustatäplätokon rysäpyyntiä Raumalla ja sai sesongin mitt aan 750 kilon saaliin.. Etummaisen selkäevän takaosassa on musta täplä, mikä puuttuu rannikkomme muilta tokoilta. ”Se karttaa avoimempia paikkoja, jotka ovat alttiita tuulelle ja aalloille.” Mustatäplätokko asutt i nopeasti Suomen rannikon. ”Se on pohjakala eli sitä saan sivusaaliiksi keväällä ja kesällä, kun pyydän pohjarysillä ahvenia”, toteaa ammattikalastaja. Kalauutuutta vietiin Säkylän Pyhäjärvi-Instituuttiin, missä tutkittiin sen sopivuutta ruoka kalaksi. Mustatäplätokko on yksi kaikkein voimakkaimmin levinneistä vieraskalalajeista Itämeressä. suomenluonto.fi 37 TEKSTI RIITTA VAURAS KUVAT PEKKA TUURI, VESA-MATTI VÄÄRÄ, OLLI-PEKKA PIETILÄINEN, SEPPO KNUUTTILA JA VISA HIETALAHTI R aumalla helottaa aurinko, kun olemme lähdössä Jarno Aaltosen kala-apajille. Noin 35 vuotta sitten se matkasi laivojen painolastiveden mukana munien muodossa Itämerelle. Laivakyydillä se levittäytyi sieltä Itämeren satamasta toiseen. EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon mustatäplätokko ei kuulu. Menestymistä selittää muun muassa se, että laji pärjää ja lisääntyy hyvin vaihtelevissa suolapitoisuuksissa ja sietää heikkoakin vedenlaatua, esimerkiksi öljyä ja vähähappisia oloja. ”Mustatäplätokko tulee tähän sisälahdelle kutemaan. Suomessa se elää nyt Oulussa asti, ja tiheimmät kannat ovat maamme 12 sataman tuntumassa. Lähinnä kalan voi sekoittaa mustatokkoon, sillä muut neljä tokkoamme ovat näitä lajeja pienempiä ja hentoisia. Vuonna 2018 heitin saaren eteen merrat touko–kesäkuun ajaksi ja sain niitä saaliiksi yhteensä 750 kiloa. Kutuaikaan eli koko kesän mustatäplätokkokoiras on lähes musta. Hän kertoo, että hyvin pian sen jälkeen ahventen mahoissa alkoi olla kivinilkkojen sijaan useitakin peukalon kokoisia tokkoja. Täplä on niin selkeä.” Ylitämme kapean salmen ja marssimme kalastustukikohdan, pikkuruisen tervaleppäsaaren toiselle puolen. uu mustaksi Mustatäplätokko on yleensä vaalea, mutta kyljissä ja selässä on tummempia täpliä tai laikkuja. Näin alkusyksyllä hänellä on Selkämeren kansallispuiston ja sataman tuntumassa viisi hyljesuojattua siikarysää. ”Maku on hyvä. Sanoisin, että ahvenen ja kuhan välistä.” Rannikollemme 2000-luvulla asettunut ahvenkala, mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) on Mustameren, Asovanmeren ja Kaspianmeren sekä niiden jokisuistojen alkuperäislaji. ”Pienetkin mustatäplätokot on helppo tunnistaa, kun nostaa selkäevää pystyyn. Kala muu. Meitä kiinnostaa kuitenkin paljon pienempi kala, 5–15-senttinen mustatäplätokko. Se on merkittävä ruokakala lajin alkuperäisillä esiintymisalueilla, ja nykyisin sitä pyydetään tonneittain myös Puolassa ja Baltiassa. Hän on tutkinut mustatäplätokkoa Ahvenanmaalla. Aaltosen ensimmäiset mustatäplätokkohavainnot ovat vuodelta 2015
Mustatäplätokko syö myös kaloja. SE PP O KN U U TT IL A PE KK A TU U RI PE KK A TU U RI Mustatokko (vasemmalla) ihmett elee uutt a tulokasta mustatäplätokkoa. Koiras valtaa matalasta vedestä kivenkolon pesäksi, jonne se houkuttaa naaraita. Koko pää on tokolla suuri, joten ruokakalana sen syötäväksi soveltuva osuus on pieni. ”Snorklaamalla olen joskus nähnyt tällaisia tihentymiä, mutta runsaushuiput ovat vain tilapäisiä,” toteaa Herlevi. Viron rannikolta on havaintoja peräti 90 metrin syvyydestä.” Merirokon rousku. Vasemmalla saaliineen kalalokki, oikealla isokoskelo. Yksi O LL IPE KK A PI ET IL ÄI N EN Mustatäplätokko on keväällä ja kesällä rannikon linnuille tärkeää ravintoa. Merirokkoa eivät meillä tiettävästi muut kalat syö. Eteläisellä Itämerellä kutu alkaa jo maaliskuussa. Mustatäplätokko syö myös mätiä, mutta tutkija toteaa, ettei kalojen ja mädin osuus ole niiden ravinnossa kovinkaan merkittävä. Mutta muulloin niitä voi joskus olla jopa kymmeniä yhdellä neliöllä. Kutuaika on toukokuusta syyskuulle, mutta kutujaksoilla voi olla pidempikin väli riippuen rantaveden lämpötilasta, jonka pitää olla 12–26 astetta. leointi on selkeää”, kehuu kalastaja. ”Suuote on murskaava”, vakuuttaa Aaltonen. ”Se, mitä olemme nähneet mahalaukuissa, on niiden oma, suurikokoinen mäti. Kalastaja Jarno Aaltonen vertaa sen puremaa pähkinänsärkijään. Kivikovien, voimakkaasti alustaansa kiinnittyneiden merirokkojen syömiseen tarvitaan tymäkät huulet, voimakkaat leuat ja hyvä hammaskalusto. ”Ruotoisuus sillä on yhtä selkeä kuin ahvenella eli . Tosin kokit kehuvat tokon poskilihasten maukkautta. ”Kyllä tuntuu, kun se puree.” Mustatäplätokon suuote on murskaava.. ”Olemme saaneet mustatäplätokkoja eniten 3–6 metrin syvyydestä. Useampikin naaras voi asettaa samaan pesäkoloon soikeat, heleät mätimunansa. Talveksi kala hakeutuu syvempiin vesiin, meillä jopa 30 metriin, niille syvyyksille, missä on lämpimimmät vedet. Todennäköisesti kausi meilläkin pitenee, kuin ilmasto lämpenee. Kiivas lisääntymistahti antaa mustatäplätokolle etulyöntiaseman. Näin käy, kun kutupuuhiin tulee jokin häiriötila. Ne syövät myös lajitovereitaan, mikä ei tietenkään näy dna-analyyseissa.” Ärhäkkä pesävahti Mustatäplätokon lisääntymiskausi määräytyy veden lämpötilan mukaan. aja Syvemmissä vesissä on enemmän mustatäplätokon mielisaalista, sinisimpukkaa. ”Yllättävää oli, että Ahvenanmaalla loppukesällä ja alkusyksyllä pyytämäni kalat olivat syöneet lähinnä merirokkoa ja myös pikku kotiloita”, Herlevi kertoo. Sitä matalammassa vedessä niitä ei montaa ole. ”Kyllä tuntuu, kun se puree”, naurahtaa tutkija. ”Mustatäplätokon ravinnon kokonais-dna-tutkimus on osoittanut, että mitä tiheämpi lajin populaatio oli, sitä suurempi on kalan, lähinnä kolmipiikkien osuus ruokavaliossa”, selostaa Heidi Herlevi. 38 suomenluonto.fi Lisääntymisaikana mustatäplätokoilla on selkeät reviirit
”Se kutee tietysti myös kaikkien näitten lähisaarten kivikkorannoilla.” Aaltonen kertoo, että kun sukeltajat tarkastivat satamasta Kuuskajaskariin johdetun vesija viemäriputkiston, he näkivät mustatäplätokkoja koko sen matkalla. Ete lämpänä vieraslaji on myös tärkeä turskan saaliskala. ”Se enää ole pelkkä satamakala, vaan tokot ovat valloittaneet esimerkiksi koko tämän laajan Lahdenaukean. Se sopii kaikkien kalaa syövien eläinten suuhun. ”Juuri tässä ovat olleet ne Suomen tiheimmät merimetsokannat”, muistuttaa Jarno Aaltonen. Hän esittelee siikarysää, jossa on hylkeitten tarkkailua varten kameravalvonta. Keväällä kun siika on syönnöksellä, löydän niidenkin mahasta pieniä tokonpoikia. Saarten välistä pilkottaa Selkämeri. ili. Myös esimerkiksi harmaahaikarat, koskelot ja lokit pyytävät mustasuomenluonto.fi 39. Mustatäplätokot viihtyvät satamien tuntumassa. Petokalojen voisi ajatella rajoittavan mustatäplätokkopopulaatioitten kokoa. Lähihorisontissa kohoaa sataman pro. Laji on tervetullut lisä pyyntikalojeni ruokapöydässä”, hymyilee kalastaja. Sellainen louhos tarjoaa loputtomasti hyviä pesäkoloja tokoille”, hehkuttaa kalastaja. Ahvenen, hauen ja kuhan mahasta niitä löytyy säännöllisesti. Aurinko välkehtii aallokossa. Koiraan voimat voivat olla kutukauden jälkeen niin lopussa, että se kuolee. ”Tuonne satamaan on läjitetty massoittain kivimurskaa. Mustatäplätokko vahtii pesäkoloaan ärhäkkäästi. suomenluonto.fi 39 naaras voi jättää koloon jopa 4000 munaa. Se on kokoonsa nähden poikkeuk sellisen aggressiivinen ja voi tarrata kiinni toiseen kalaan puolustaessaan kutureviiriään. Koiras hedelmöittää mätimunat ja huolehtii eviään leyhyttämällä siitä, että munien äärellä on aina hapekasta vettä. Satamien oma kala Jarno Aaltonen kuljettaa meidät avoveneellään Rauman Lahdenaukealle
Miten pohjan selkärangattomille käy, kun mustatäplätokko asettuu paikalle, ja miten kalayhteisöjen rakenne muuttuu”, kysyy tutkija. 40 suomenluonto.fi täplätokkoa. Petokaloja olisi hyvä olla niin paljon, että mustatäplätokkokannat pysyvät kohtuukokoisina. ”Tätä uutta kalalajia ei rannikoltamme pois saada. Keski-Euroopan jokija rannikkoalueilla se on paikoin yleistynyt valtalajiksi. Mustatokko, kivisimppu ja kivinilkka voivat menettää sille suojaja lisääntymispaikkoja. ”Kun tutkittua tietoa on vähän, mahdollisia haittojakaan ei kunnolla tunneta”, toteaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sanna Kuningas ja sanoo, että mustatäplätokon leviämisen suhteen peli on jo menetetty. 40 suomenluonto.fi On tärkeää tutkia vieraslajin vaikutuksia Itämeren luontoon. Tokko on tullut jäädäkseen Mustatäplätokko on vakiintunut jokseenkin kaikkialle, missä lajia on havaittu. ”Mereisillä suojelualueilla mustatäplätokot ovat huonommin levittäytyneitä”, tietää tutkija. Tietomme mustatäplä tokosta ovat hajanaiset, lähinnä kansalaishavaintojen sekä velvoitetarkkailun ja yksittäisten tutkimushankkeiden varassa. Esimerkiksi Helsingissä mustatäplätokon valtaamilla alueilla ei enää juuri esiinny mustatokkoja. Suomessa sen pelätään löytävän Saimaan kanavan kautta Vuoksen vesistöön. ”Todennäköisesti ainakin osittain juuri petojen runsauden vuoksi.” Jopa 25-senttiseksi ja neljänneskilon painoiseksi kasvava mustatäplätokko käy ahnaasti onkijoiden syötteihin. Heidi Herlevi arvelee, ettei rannikollamme tule tapahtumaan mitään katastrofaalista, mutta järvi ekosysteemeissä vieras laji mustatäplätokon vaikutus saattaa olla suurempi. Kun mustatäplätokon pääravintoa ovat simpukat, sinisimpukoita syövä kampela ja muut pohjaeläimiä syövät kalalajit saattavat kärsiä vieraslajista. Venäjän puolelta se löytyi 2007, ja Suomen ensimmäiset havainnot ovat vuodelta 2022 Virolahdelta ja sittemmin Helsingistä. Mutta on uumoiltu, että mustatäplätokkokantojen voimistuessa silakan ja muikun verkkokalastus saattaisi vaikeutua. Tohtori Heidi Herlevi valittelee sitä, että meillä ei ole Ruotsin tapaan kaikki kalalajit kattavaa rannikkoseurantaa. Itä-Euroopassa se on levittäytynyt syvälle sisämaahan kanavien kautta. VE SA -M AT TI VÄ ÄR Ä Jarno Aaltonen on ollut mukana kokeilussa, jossa pyydettiin mustatäplätokkoja.. Sitä saadaan pilkillä, katiskoilla, verkoilla ja rysillä. Mitkä ovat todelliset vaarat. Noin kymmensenttiseksi kasvava kala on kotoisin Kaspianmereltä, mistä se on Venäjän jokija kanavaverkostoa pitkin kulkeutunut itäiselle Suomenlahdelle. Mutta ehkä se on löytänyt täällä lokeronsa ja pysyy aisoissa, eikä lajista ole meillä suurta huolta.” Kuningas kertoo vielä, että uudempi tokkotulokas on putkisieraintokko-ryhmään kuuluva idänsieraintokko (Protero rhinus semipellucidus). Tokkokaarti kasvaa Kun Jarno Aaltonen on palauttanut meidät mantereelle, soitan vielä Luonnonvarakeskukseen, jonka sivuilla varoitetaan vieraslajista. Meillä huomioidaan vain kaupallisesti tärkeät kalat. Hylje nappaa niitä, samoin rantakäärmeet. Pohjois-Amerikan suurilla järvillä se jo on. ”Lajin voimakkaan lisääntymisja leviämiskyvyn takia on tärkeää tutkia sitä, minkälaisia vaikutuksia sillä on pohjoisen Itämeren luontoon
iin (Suomen ennätyskalarekisteri). a. Elää pohjilla usein kivenkolojen tuntumassa. Pituus jopa 20 cm. Nämä kaksi lajia yltävät suurimmillaankin vain 4,5 ja 4,6 sen. Kesällä rantavesissä, talvella syvemmällä. y haitallinen vieraslaji. suomenluonto.fi 41 Monelle tokot ovat tulleet tutuiksi vasta vieraslajien kau. Pituus 4–8 sen. Lisäksi joku toi rohmutokon lampeen Varsinais-Suomessa, mistä se hävite. ANTTI HALKKA Suomen tokot – kuusi vakinaista lajia Joukossa ovat kaloistamme pienimmät, ja ehkä myös kaunein. Hietatokko ja liejutokko kuuluvat kesällä sopivilla paikoilla rantavyöhykkeen runsaimpiin kaloihin. Makeissa vesissä, karannut Nevan suistoon. ROHMUTOKKO Percco us glenii Suomesta hävite. a vieraslajia. Elää runsaana hiekkaja liejupohjilla. iä, elää useita vuosia. SEITSENRUOTOTOKKO Pomatoschistus avescens Ei pohjakala vaan vapaan veden asukki. iin. Elää runsaana hiekkaja liejupohjilla. Väritys vaalea, pyrstön tyvessä tummaa. Isopäinen petokala, vatsaevät erillään. MUSTATOKKO Gobius niger Maamme suurin alkuperäinen tokko. Kaikkien tokkojemme koiras rakentaa pesän ja vartioi, tuule. Mustatokko, mustatäplätokko ja toinen vakiintunut tulokas idänsieraintokko ovat isoimmat lajit. Väritys kirjavan tumma. Pituus 4–7 sen. LIEJUTOKKO Pomatoschistus microps Hyvin pieni rantaveden tokkolaji. IDÄNSIERAINTOKKO Proterorhinus semipellucidus Nopeasti Suomenlahdella leviävä vieraslaji. Pituus 2–4 sen. Pituus 10–25 sen. aa ja puhdistaa herkeämä. Se on houkutellut taloonsa vierailulle naaraita, jotka poistuvat mätimunat jäte. ä mätimunia. Suomen pienin kala on joko seitsenruototokko tai liejutokko. T O K K O K O U L U MUSTATÄPLÄTOKKO Neogobious melanostomus Vieraslaji. Suomen isoin tokko. Pituus 2–4 cm, elää enintään 2-vuotiaaksi. Väritys vaalean ruskea, hoikka. Pituus 4–6 cm, elää yleensä 2-vuotiaaksi. Kirjava, sieraimet törö. Väritys kirjava, koiraalla korea kutusasu. yään. ävät suun yli. Hävitetty Suomesta PE KK A TU U RI VI SA H IE TA LA H TI PE KK A TU U RI PE KK A TU U RI PE KK A TU U RI PE KK A TU U RI PE KK A TU U RI. Meillä on perinteisesti elänyt neljä tokkolajia, ja nyt myös kaksi vakiintunu. Elää rakkoleväkasvustoissa. iä, elää yli 5-vuotiaaksi. HIETATOKKO Pomatoschistus minutus Maamme yleisin tokkolaji. iä, elää useita vuosia. Suomessa on tehty huippuluokan tutkimusta hietatokon parinvalinnasta ja jälkikasvun hoidosta. Etummaisessa selkäevässä musta täplä. Matalan veden pohjakala. iä, elää vain vuoden. Tokot ovat pieniä
Luun uloin kerros on sitkeä luukalvo, joka tuottaa uusia luusoluja esimerkiksi murtuman paikaksi. 1.. Linnuilla sitä kutsutaan intertarsaaliseksi taipeeksi. Sen alla on ensin tiivistä kuoriluuta ja syvemmällä pesusienimäistä hohkaluuta. Kinnerniveltä (1.) luullaan usein polveksi (2.). Sisimpänä on luuydin, jossa verisolut muodostuvat. Sisimpänä on luuydin, jossa verisolut muodostuvat. Kunkin eläimen luuranko on muovautunut sen elintapojen ja tarpeiden mukaiseksi, mu. Polvi Kinner W IK IM ED IA CO M M O N S Monet petoeläimet ovat varvasastujia, ja sen ansiosta niiden liikkeet ovat joustavia ja kett eriä. 2. Ko va lu u LUUKUDOS on kovaa ja vahvaa, sillä luusolujen välissä on runsaasti mineralisoitunutta ainesta ja kollageenisyitä. Lintujen polvet jäävät usein höyhenten alle piiloon. Luun uloin kerros on sitkeä luukalvo, joka tuottaa uusia luusoluja esimerkiksi murtuman paikaksi. MISSÄ ON POLVI. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT LUONNONTIETEELLISEN KESKUSMUSEON LUURANGOISTA HEIKKI ERIKSSON syitä. 42 suomenluonto.fi Luut tukevat kehoa ja raajoja sekä suojaavat sisäelimiä. ävän paljon yhtäläisyyksiä . Sen alla on ensin tiivistä kuoriluuta ja syvemmällä pesusienimäistä hohkaluuta. Tuo nivel vastaa kuitenkin ihmisen nilkkaa. a eri lajien väliltä löytyy yllä
28. Kylkiluut suojaavat keuhkoja, sydäntä sekä vatsaa. 1. suomenluonto.fi 43 2. Kimmoisa loikkaaja Solisluut rajoitt avat etujalkojen liikett ä, joten monilla nelijalkaisilla ne ovat surkastuneet tai puutt uvat. Kallo ympäröi aivoja kuin kypärä. LUURANKO voi joskus näyttää yllättävän erilaiselta kuin koko eläin. Posken terävät raateluhampaat leikkaavat paloja saaliista, ja niillä onnistuu myös sitkeämpien kudosten murskaaminen. /luurankovisa N e. Ruoan jauhamiseen tarkoitett uja purupintoja ei ilveksen suusta löydy. Niin myös ilvekseltä. Lähes kaikille nisäkkäille kasvaa ensin maitohampaat, jotka vaihtuvat myöhemmin pysyviin. VA CL AV M AT O U S / SH U TT ER ST O CK suomenluonto.fi 43 ELINTÄ RKEÄT ELIM ET Luut suojaavat kehon herkimpiä elimiä kolhuilta. Ahmalla 38, sudella ja karhulla 42 hammasta. iv in kk i Pitkillä kulmahampailla saa tukevan ott een saaliista. Vertaa tämän jutun lajeja keskenään – löydätkö solisluita. Testaa, kuinka hyvä luurankojen tuntija olet: suomenluonto.. HAMMASTA Ilveksellä on lyhyt kuono ja vähemmän hampaita kuin monella muulla petoeläimellä. TIESITKÖ. Niiden ansiosta tämä väijyjä pystyy ponkaisemaan hurjalla loikalla saaliinsa kimppuun. Sammakolla ei ole kylkiluita eikä palleaa, joten se hengittää sisään laskemalla leukaansa. ILVEKSELLÄ ON kissapedoille tyypillisesti pitkät takajalat. Lujat luut kestävät alastulojen aiheuttamat iskut. Olisitko osannut nimetä tämän jutun luurangot
Terävät naskalihampaat kertovat hyönteisruokavaliosta. Lepakon peukalossa on kynsi, jonka avulla se voi kiivetä. 44 suomenluonto.fi 1. Yksi nahkasiipi voi hotkia kitaansa vuorokaudessa tuhansia ötököitä. Takajalat lukkiutuvat aloilleen, kun lepakko roikkuu pää alaspäin. SH U TT ER ST O CK. Siivet sormien väleissä 1. 44 suomenluonto.fi LÄHES 3000 HYÖNTEISTÄ Lepakko on tehokas hyönteisansa. 2. Hampaita voi käyttää avuksi joidenkin lepakoiden lajinmäärityksessä. 3. Pitkät sormet tukevat lenninräpylöitä, joiden iho on pingottunut sormien ja raajojen sekä hännän välille. Lepakot saalistavat kaikuluotaamalla ultraäänillä. 2. Se ei tarvitse roikkumiseen puristusvoimaa. Y HTEINEN PERIM Ä Nelijalkaisilla eläimillä on tyypillisesti viisi sormea ja varvasta. Evoluutio on saattanut muovata ja surkastuttaa niitä, mutta lepakon luurangossa yhteinen perimämme näkyy selvästi, vaikka sormet ovatkin hyvin pitkät. Se lentää noin kuuden metrin sekuntivauhtia. Sen siipien kärkiväli on noin 25 senttiä, ja se painaa 8–24 grammaa. SH U TT ER ST O CK Tässä lähikuvassa vastaavat luut näkyvät hyvin, mutt a kuvan lepakko ei kuulu kotimaiseen lajistoon. 4. POHJANLEPAKKO on maailman pohjoisin ja Suomen yleisin lepakkolaji, joka viihtyy rakennetuissa ympäristöissä. Pohjanlepakon takaraajoissa on pienet piikkimäiset kannukset, jotka osoitt avat kohti häntää. 3. Se antaa tilaa vankemmille ja monimuotoisemmille hermorakenteille. Niiden avulla lepakko pystyy hallitsemaan lentoaan paremmin. 4. Tuore tutkimus paljastaa, ett ä useilla lepakoilla sisäkorvan kuuloelintä eli simpukkaa ympäröivä luinen kuori on reikäinen tai puutt uu
Sopeumia hangelle ja suolle TIESITKÖ. Ne ovat sopeumia havumetsävyöhykkeeseen, jossa lumi on upottavampaa kuin tunturissa, ja jossa leveät sarvet takertuisivat oksiin. Metsäpeuralla on poroa pidemmät jalat ja kapeammat sarvet. Metsäpeura ja poron kantamuoto tunturipeura ovat peuran alalajeja. Märehtijöillä ei ole yläetuhampaita. ENTISTÄ EHOM M AT SA RV ET Metsäpeura pudottaa sarvensa vuosittain. Metsäpeuran ruokavalio koostuu vuodenajasta riippuen jäkälästä ja kasveista sekä sienistä. Lisäsorkat ovat tuovat peuran sorkkaan lisää astumapinta-alaa ja helpottavat lumessa ja suolla kävelemistä. Peuran ikää voi arvioida hampaiden vaihtumisen ja kulumisen perusteella. Urosten sarvet putoavat kiiman jälkeen syksyllä ja kasvavat takaisin keväällä. Niistä muodostuu säkä. suomenluonto.fi 45 PEURAT, eli metsäpeura (kuvassa) ja poro, ovat hirvieläinten joukossa poikkeuksellisia, sillä myös naaraille kasvaa sarvet. Kauriilla ja hirvillä vaatimet ovat sarvettomia. suomenluonto.fi 45 SORKAN KEHITYKSESSÄ ”peukalo” on kadonnut. Poskista löytyy rivi jauhamiseen soveltuvia poimuisia hampaita. PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL Sarvekas pää on raskas kannateltava. Komeilla sarvilla voi puolustautua kilpakosijoita ja petoeläimiä vastaan. Selkärangan rintanikamissa on kookkaat, ylös suuntautuvat okahaarakkeet, joihin vahvat niskaa kannatt elevat lihakset kiinnitt yvät. Sorkat vastaavat sormia 3 ja 4, taakse jäävät lisäsorkat sormia 2 ja 5. Naaraat pudottavat sarvensa vasomisen jälkeen. PO RO N SO RK AT : O SM AN TE M IZ EL / SH U TT ER ST O CK. Vanhalla eläimellä poskihampaiden pinta on kulunut, ja hammasluu näkyy juovana purupinnalla
46 suomenluonto.fi Luusto tukee tarkkoja aisteja 46 suomenluonto.fi PÖLLÖ PYSTYY kääntämään päätään jopa 270 astetta. Linnuilla vaihtelua on runsaasti, alle kymmenestä yli kahteenkymmeneen. 3. Luiden rakenne on silti vahva ja jäykkä, sillä niiden täytyy kestää lentämisen aiheuttama rasitus. Sen niskanikamien satulamainen rakenne antaa nikamien liukua pehmeästi kaulan kiertyessä. Voimakkaat lentolihakset kiinnittyvät rintalastan harjaan. Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, vastaavatko ne ihmisen sormia peukalosta keskisormeen vai etusormesta nimettömään. Oikean korvan aukko ulottuu silmäkuopan alle ja vasen taas sen yläpuolelle. MONTAKO KAULANIKAMAA. Nokka kasvaa koko ajan. 2. Solisluut ovat luutuneet yhteen hankaluuksi. Nisäkkäillä on seitsemän kaulanikamaa kaulan pituudesta riippumatta. Itse luu ei kasva, vaan sen päällä oleva kynsien kaltainen keratiinikerros. 1. Pään kääntäminen on tarpeen, sillä suurten silmien pitkulainen muoto ja silmiä tukevat luiset renkaat estävät silmien liikkeen. Myös kaulan kudokset ja verisuonet antavat periksi, eikä pään kääntäminen estä verenkiertoa. Pöllön silmät katsovat eteenpäin, jolloin näkökenttä on kapea, mutta syvyysnäön alue on laaja. Nikamien määrä ei kuitenkaan ole suoraan verrattavissa kaulan pituuteen. LINTUJEN LUISSA on ilmataskuja, mikä tekee niistä kevyitä. Tässä muutama esimerkki: 11 HUUHKAJA 16 HARMAAHAIKARA 23 KYHMYJOUTSEN Linnun siivessä on vain kolme sormea. 2. 3. SA ALIISTA SU U PALA KSI Petolinnun käyrä nokka on kätevä työkalu saaliin paloitteluun. 1. Pöllöillä on epäsymmetriset korvat. Korppiluu yhdistää lapaluut rintalastaan. LA SS E AN SA H AR JU / VA ST AV AL O. Ääniaalto ehtii toiseen korvaan aavistuksen ennen kuin toiseen, jolloin pöllö voi päätellä saaliin sijainnin vaikka lumen alta. Kovin tarkasti helmipöllö ei ruokaansa silppua, vaan sulamattomat osat kertyvät mahaan oksennuspalloksi, jonka pöllö kakoo myöhemmin ulos
Halleja elää myös Koillis-Atlantilla mm. Joustavat kylkiluut antavat periksi, kun veden paine kasvaa sukelluksissa. suomenluonto.fi 47 Siirtymä maalta veteen HAVAINTOJA M ENNEESTÄ Paksut luut säilyvät hyvin eläimen kuoleman jälkeen, ja siksi vanhoja hylkeiden luita löydetään runsaasti verrattuna moniin muihin eläimiin. Pieni kala sujahtaa nieluun kokonaisena, mutta isosta halli haukkaa paloja pidellen saalista eturäpylöissään. TIESITKÖ. 3. Halli ui liikuttamalla takaruumistaan sivuttain. Sillä on jykevät ja painavat luut, jotka helpottavat sukeltamista kuin sukeltajan painovyö. Yhteinen menneisyys maanisäkkäiden kanssa näkyy luurangosta, josta löytyvät samat jalkojen ja käsien luut kuin ihmiseltäkin. Sormien ja varpaiden väliin on kehittynyt evämäiset räpylät. Myöhemmin hallit parittelevat luodoilla ja kuivattelevat karvanvaihtoa varten.. Varpaat levittyvät haralleen ja kasvattavat räpylän pinta-alaa. Talveen valmistautuessaan se syö vielä enemmän. Eturäpylät vakauttavat hytkyvää etenemistä. 100– 300 KILOGRAMMAA 7 KG kalaa on harmaahylkeen tavallinen päiväannos. Lantio on jäykkä, ja reisiluu hyvin lyhyt verrattuna sääriluuhun. AN TT I H AL KK A Vesi kannattelee hallin painoa. Halli nousee kevätjäälle tai maalle synnyttämään ja imettämään. HYLKEET ovat siirtyneet maalta vesielämään. 2. 2. Britannian, Norjan ja Islannin rannoilla sekä Luoteis-Atlantilla Kanadan ja USA:n alueella. Sormet erottuvat räpylässä viitenä kyntenä, joilla voi pitää ruoan hyppysissä ja rapsutella kutinoita. Vahvat takaräpylät antavat uintiin potkua, ja eturäpylät vastaavat ohjaamisesta. Terävillä hampailla saa otteen saaliista. suomenluonto.fi 47 1. Sen suosikkisaalis on silakka. SUKKULAMAINEN HARMAAHYLJE on kömpelö maalla ja jäällä. Itämeren harmaahylje lasketaan omaksi alalajikseen. Syvällä keuhkot painuvat kasaan, mutta happi on varastoitunut vereen ja lihaksiin. 1. Halli voi sukeltaa jopa 450 metriin. 3
2. Itämeren rannalta löytyy tyypillisesti vesilintujen, kalojen ja hylkeiden luita. Vesilintujen luista voi huomata pieniä reikiä, jotka ovat tulleet petolintujen kynsistä. 5.. Vinkit antoi Helsingin yliopiston arkeologian professori Vinkit antoi Helsingin yliopiston arkeologian professori Kristiina Mannermaa. Vertaa luuta kuviin ja museonäy. Luut myös muuttuvat eläimen kasvaessa. Vesilintujen luista voi huomata pieniä reikiä, jotka ovat tulleet petolintujen kynsistä. Esimerkiksi reisiluun pituuden lisäksi myös sen suoruutta kannattaa katsoa. 3. Kerro, millaisesta paikasta luu löytyi, ja oliko se syvällä maassa vai pinnassa. Mi. ! AR I AN DE RS IN / VA ST AV AL O AR I AN DE RS IN / VA ST AV AL O Kuvassa on puolikas poron leuka. Ota hyvät kuvat luun eri puolilta ja mittaa luu tai lisää kuvaan mittatikku. Aloittelijan silmin luut voivat näyttää samanlaisilta, joten nettilähteistä saa ennen kaikkea vinkkiä eläimen kokoluokan arviointiin. luita. konainen. 4. Joillain pienpedoilla on suoremmat reisiluut kuin toisilla. Luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen eläinten ja niiden osien hallussapidon. Netistä löytyy avuksi kuvakokoelmia: https://www.russellboneatlas.com/ Netistä löytyy avuksi kuvakokoelmia: https://www.russellboneatlas.com/ Kysy asiantuntijalta Luun määritykseen voi pyytää apua esimerkiksi Luonnontieteelliseltä museolta. Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä voi verrata löytöä todellisiin luihin. Mieti, mistä luusta on kyse Onko kyseessä litteä luu, pitkä raajan luu tai vaikkapa kompakti ranteen luu. pedoilla on suoremmat reisiluut kuin toisilla. Pienten ja lahonneiden luiden osasten tunnistaminen voi olla vaikeaa. Tarkastele luun löytöpaikkaa Metsästä saattaa löytää villieläinten lisäksi haaskoina käytettyjen kotieläinten luita. Luut myös muuttuvat eläimen kasvaessa. Onko se kokonainen. Tunnistaminen onnistuu parhaiten, jos lähettää sen tunnistettavaksi, mutta etenkin kokonaisen luun määritys onnistuu yleensä kuvien perusteella. 1. aa luu ja tarkastele sen muotoa Koko rajaa, millaisesta lajista voi olla kyse. Pienten ja lahonneiden luiden osasten tunnistaminen voi olla vaikeaa. 48 suomenluonto.fi 48 suomenluonto.fi Viisi vinkkiä: näin tunnistat luonnosta löytyneen luun löytyneen luun Vinkit antoi Helsingin yliopiston arkeologian professori Kristiina Mannermaa. eisiin Luuta voi haarukoida googlaamalla englanninkielisillä hakusanoilla
suomenluonto.. Lue eräoppaan vinkit pimeässä retkeilyyn. /uutiset/ sienipusertaapuusta lumihiuksia/ BE NJ AM PÖ NT IN EN RI ST O SE TÄ LÄ. /kekritesti Hämärän henki Tutustu lepakoihin Lepakot ovat maailman ainoita lentäviä nisäkkäitä. suomenluonto.. Kekriperinteisiin kuului myös polttaa tulta lyhdyssä, mutta koverrettiinko lyhty nauriista, punajuuresta vai lantusta – ja miksi lyhtyä kutsuttiin kitupiikiksi. Lajikoulumme tutustuttaa Suomessa tavattuihin lepakkolajeihin. Testaa tietosi pimeän ajan kansanperinteestä kekritestissämme! suomenluonto.. / koulut/tunnistasuomenlepakot/ Pöö pimeys! Mitä tehdä kun pimeän pelko yllättää. suomenluonto.fi 49 AN N A TU O M IN EN • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I Vuoden pimeimpään aikaan kodeissa uskottiin liikkuvan vainajien henkiä, Pihoilla seisoville pitämyspuille tuotiin uhrilahjat. /uutiset/mita tehdakunpimeanpelko yllattaa/ Puun lumihiukset Lahopuulle muodostuvien lumihiusten synty vaatii kostean kylmät olot. suomenluonto.
50 suomenluonto.fi MUISTON JA UNOHDUKSEN MAA 50 suomenluonto.fi
Sillä, miten vaalimme rakkaidemme muistoa, on suuri vaikutus hautausmaan luonnon monimuotoisuuteen. suomenluonto.fi 51 MUISTON JA UNOHDUKSEN MAA TEKSTI PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI KUVAT PAULA HUMBERG MAA TEKSTI PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI KUVAT PAULA HUMBERG Luonnon läsnäolo hautausmaalla tuo lohtua ja muistuttaa elämän kiertokulusta. suomenluonto.fi 51
Hautausmaat ovat tästä hyviä esimerkkejä”, Raulo pohtii. Suomen kulttuurihistoriallisesti tärkeimmällä hautausmaalla on maanantaiaamuna hiljaista. Kuoleminen on kehittynyt evoluutiossa, koska se on hyödyllistä elämälle. Hautaaminen on kulttuurissa kehittynyt perinne ja hengellinen rituaali, jolla on monia ekologisia seurauksia. Voiko lähiluonto kukoistaa siellä, missä ihmiset nukkuvat viimeistä untaan. Välttämättömyys ei ole myöskään ihmisten tapa koota ja kaivaa ruumiit hautausmaalle. Jokainen Hietaniemessä kierrellyt lienee huoman. Ihmisten rauhaa Viileän yön jälkeinen kaste hiipii iholle, kun käyskentelemme Helsingin Hietaniemen hautausmaalla aluepuutarhuri Petteri Sollon kanssa. Sollo on työskennellyt Hietaniemessä 30 vuotta. Ajatuksen esitti alun perin saksalainen evoluutiobiologi August Weismann vuonna 1889. Päättymätön elämä olisi itse asiassa epäedullista ihmiselle ja monille muille eliölajeille. 52 suomenluonto.fi ole itsestään selvää, että elollisen olennon täytyy kuolla. Viime keväänä sen nosti luennossaan esiin suomalainen ekologi ja evoluutiobiologi, Oxfordin yliopiston tutkijatoh tori Aura Raulo. Kuolema uudistaa kudoksia, luo monimuotoisuutta ja synnyttää tyhjää tilaa. Hän kertoo, että hautausmaalla näkee päivittäin kettuja ja kärppiä. Kerran Sollo näki kolme kärpänpoikasta juoksentelemassa hautaa ympäröivällä kettingillä. 95 prosenttia kävijöistä on muita kuin omaisia.” Sillä, että väkeä käy aamusta iltaan, on tietenkin vaikutuksensa alueen luontoon. Lähdetään katsomaan. Sollon mukaan monet eläimet näyttävät tottuneen ihmisiin. Vain muutamia ihmisiä tulee vastaan, ja hekin näyttävät olevan läpikulkumatkalla. Kuolleet ovat olleet Raulolle tärkeitä lapsuudesta asti. Minä rakastin sitä, se oli ihana traditio.” Kuolema ei siis biologian näkökulmasta ole väistämätön seuraus elämästä. ”Tämä on turistinähtävyys. ”Meillä oli mukana heidän kirjojaan, joista sitten luimme otteita haudoilla. ”Usein puhutaan ekologiasta ja ekosysteemeistä irrallaan kulttuureista, vaikka kulttuurit ovat täysin riippuvaisia ekosysteemeistä, jotka taas rakentuvat kulttuurien päälle ja lomaan. Raulon isällä oli tapana viedä hänet Helsingin Hietaniemen hautausmaalle etsimään kirjailijoiden hautoja
suomenluonto.fi 53 suomenluonto.fi 53 Hautaaminen on kulttuurissa kehittynyt perinne ja hengellinen rituaali, jolla on monia ekologisia seurauksia.
Sollo esittelee Lapinlahden rantaan kasvatettua rinneniittyä. Sollo myöntää, että malli vaikeuttaa luonnon monimuotoisuuden vaalimista. Täällä tavoittaa saman sisäisen rauhan kuin metsässä kävellessä. Hietaniemen uudempi, 1930-luvulla perustettu alue koostuu tuon ajan hengen mukaan ruutukaavasta ja nurmikentistä. Vieressä kasvaa saniaisia. Täällä lahopuuta ei sovi jättää maahan makaamaan. Alueella on paljon vanhoja reunakivihautoja, joilla ei ole voimassa haudanhoitosopimusta. ”Se viihtyy täällä vielä 50 vuoden päästä.” Välillä puita joudutaan kaatamaan hautojen tieltä. Sollo ei ole onnistunut näkemään niitä, mutta papanoita on löytynyt. Sollo kertoo, että hautausmaan rekisterissä on parituhatta puuta. Villikanit ja rusakot ovat houkutelleet alueelle petoeläimiä. Olemme tulleet Hietaniemen vanhaan osaan, jonne ensimmäiset haudat on kaivettu 1830-luvulla. Aikaisemmin sopimuksettomatkin haudat leikattiin pari kertaa vuodessa. Kauriita ja hirviäkin käy välillä. Pakkotilanteita tulee varsinkin silloin, kun omaiset haluavat arkkuhautauksen vanhalle puolelle. Osa niistä on metrien korkuisia, osa lyhyitä tynkiä. Istutuksissa katsotaan tulevaisuuteen ja huomioidaan ilmaston lämpeneminen. Alueiden hoidossa moni asia häiritsee muita lajeja. Eräällä vanhalla haudalla ei enää ole hautaeikä reunakiviä. Hautausmaan reunaa kulkevan kevyen liikenteen väylän molemmin puolin kasvaa heinää ja päivänkakkaroita. Elämää maan alla Millainen ekosysteemi rakentuu hautakumpujen uumenissa. Hautojen ja välien leikkaamatta jättäminen on kuitenkin tärkeä keino tukea luonnon kotiutumista hautausmaalle. ”Viime vuosi oli ensimmäinen, kun niihin ei koskettu ollenkaan kesän aikana”, Petteri Sollo kertoo. Hautausmaat ovat kuitenkin ihmisiä varten ja niiden rauha on ihmisten rauhaa. Hautausmaa on jäämässä rakennusprojektien puristuksiin. Haudankaivajan painajainen Helsingiuksen sukuhautaa peittää sateen jäljiltä kostea sammalmatto. ”Jos kuusen ympärillä on paljon variksia, voi olla melkein varma, että siellä on huuhkaja.” Hautausmaan puissa lymyilee myös uhanalaisia liito-oravia. Yhdestä, kuulemma 15 vuotta sitten kaadetusta, ovat jo kaarnat irronneet. Kannot korvaavat maapuuta hyönteisten ja hajottajien elinympäristönä. Aivan kuin luonto olisi verhonnut vainajat suojelukseensa. ”Ennen nämäkin piti leikata joka viikko.” Viimeisten vuosien aikana hautausmaalle on jätetty pystyyn lahoamaan kaadettujen puiden kantoja. Vain valtava vaahtera seisoo paikallaan ikiaikaisena. ”Silloin, kun hautausmaa perustettiin, tämä oli metsäaluetta. Hoidon kevennys on poikinut palautetta omaisilta. Yksi niistä on ruohonleikkuu. 54 suomenluonto.fi nut oravat. Suurella, 27 hehtaarin hautausmaalla löytyy lähiluonnon suojeluun toki sellaisiakin keinoja, jotka eivät herätä voimakasta muutosvastarintaa. Täällä ruutukaava katoaa ja muistomerkit seisovat sikin sokin enemmän tai vähemmän vinossa. Siksi Hietaniemeen on tuotu muun muassa pyökkiä. Kaupunki on kasvanut tähän ympärille.” Päälle päin Hietaniemi näyttää rauhalliselta lähiluonnon saarekkeelta keskellä kaupungin vilinää. Sademetsissä monimuotoisuus on näkyvillä,. Ohitamme haudan, jonka edustalta varis nyhtää kukkaistutusta irti. Joskus puistakin voi tulla muistomerkkejä. Sollo toteaa, että alue on jo valmiiksi vilkkaan Mec helininkadun ja Länsiväylän välissä. Hietaniemen ja Lapinlahden luontoa ja sen myötä myös liito-oravan elinpiiriä uhkaavat nyt Taivalsaaren kylpylähotellihanke ja Jätkäsaaren satamatunnelin rakentaminen. ”Viikoittain tulee puheluita, että naapurissa on ruma hauta, tehkää sille jotain.” Jos hoidosta ei ole maksettu eivätkä omaiset itse hoida hautaa, puutarhurien ei tarvitse sitä tehdä. ”Onhan tämä tämmöinen haudankaivajan painajainen, kun pitäisi tuonne keskelle lähteä tekemään hautapaikkaa”, Sollo osoittaa tiiviisti täytettyä hautakorttelia
suomenluonto.fi 55 suomenluonto.fi 55 Sukuhaudan vieressä kasvaa saniaisia. Aivan kuin luonto olisi verhonnut vainajat suojelukseensa.
56 suomenluonto.fi mutta Suomen boreaalisella havumetsävyöhyk keellä valtaosa biodiversiteetistä on maan alla, erilaisten lahottajien yhteisöissä. ”On muotia jättää nurmikko leikkaamatta ja antaa puutarhan ketoutua. ”Puun lahottaminen on aikamoinen homma, joka vaatii kirjon erityisosaajia. Nykyään arkkuhautauksia on vain murto-osa, esimerkiksi Hietaniemessä yksi tai kaksi viikossa. Puu koostuu monimutkaisista molekyyleistä ja sen hajoamisessa on useita vaiheita, joihin erilaiset sienet, hyönteiset ja bakteerit ovat erikoistuneet. Vaikka samalla ajatuksella kuin monet ihmiset nykyään hoitavat – tai ovat hoitamatta – puutarhaansa. 1800-luvulla ihmiset haudattiin arkuissa. Lahopuu on pohjoisilla leveysasteilla kaikkein suurin monimuotoisuuden ylläpitäjä. Elävät käyvät haudoilla tapaamassa ja muistelemassa edesmenneitä omaisiaan. Asiat voisi silti tehdä paljon paremminkin. Arkuilla on silti merkityksensä maanalaiselle elämälle, Raulon mukaan jopa suurempi kuin maatuvilla kehoilla. Luonnon kannalta ongelmallista on kulttuurimme tapa muistaa vainajaa särmäämällä hautaa ja kitkemäl56 suomenluonto.fi ”On muotia jättää nurmikko leikkaamatta ja antaa puutarhan ketoutua. Se olisi hautausmaillakin helppo keino suojella uhanalaisia ketoympäristöjä.”. Se olisi hautausmaillakin helppo keino suojella uhanalaisia ketoympäristöjä.” Jokainen valmistautuu kuolemaan Hautausmaat ovat olemassa eläviä varten. Vainaja on muuttunut mullaksi jo paljon aikaisemmin. Tuhkaus yleistyy, ja Aura Raulon mukaan se on ympäristön kannalta hyvä asia. Hautausmaalla onkin läsnä muistamisen ja unohtamisen välinen ristiriita. Varaamme paljon tilaa kuolleille, vaikka he eivät sitä itse tarvitse. Hautausmaat ovat olemassa, koska me ihmiset ajattelemme kuolemaa. Toisaalta laskemalla omainen maan syliin hänen annetaan mennä. Meistä jokainen tietää kuolevansa ja valmistautuu siihen koko elämänsä. Ihminen koostuu puuhun verrattuna helposti pilkottavista rakennuspalikoista.” Arkku lahoaa noin 30 vuodessa niin, että samalle paikalle voi haudata uudestaan. Toisaalta hänen muistonsa halutaan säilyttää. Ennen kaikkea hautausmaat ovat olemassa muistamista varten. Raulon mielestä on hienoa, että hautausmailla on alettu kiinnittää huomiota monimuotoisuuden edistämiseen. Aura Raulon mukaan voimme olettaa, että muut eläimet eivät ajattele kuolemaa yhtä paljon kuin ihmiset
Sinne on haudattu ihmisiä viimeksi 1800-luvun lopulla. Osa kivistä on kaatunut, osa vinossa. Haudan takana kohoaa kaadetun puun kanto. Haudan hoitamatta jättäminen on paitsi laitonta, tulkitaan myös helposti merkiksi unohtamisesta. Ja sitten, ennen pitkää katoan ja unohdun. aa hoidon kevennystä Helsingin seurakuntayhtymälle on myönne. Hautausmaa on yhtä kukkaketoa, jossa kaikki kasvaa valtoimenaan. aa laki. Silloin hautausmaiden rauha voisi olla muitakin kuin ihmistä varten. Haluammeko, että kehoistamme tulee tasaiseksi leikattua nurmea vai villinä kasvava kukkaketo. Kirjailija Zachris Topeliuksen hauta on helppo löytää vaikuttavan muistomerkin ansiosta. Keltamustaraidallinen kaskaspistiäinen ryömii sisään rungon kolosta. Olen silti ollut täällä ja elänyt. suomenluonto.fi 57 lä siitä viimeinenkin rikkaruoho. Reunakivet on putsattu ja niiden keskellä hiekkakenttä on tasainen kuin asfaltti. suomenluonto.fi 57 suomenluonto.fi 57 Laki rajoi. u kehi. Elävien ja kuolleiden kohtaamisia Valtavan kokoinen enkelipatsas näkyy kauas Hietaniemen Taiteilijakukkulan huipulta. Äitini opastaa puhelimitse minut isovanhempieni ja enoni haudalle ja kysyy, onko hauta hoidettu. Mutta meidän kulttuurissamme ajateltaisiin, että nämä ihmiset on unohdettu.” Raulo kysyy, voisimmeko muistaa ihmisiä ekologisesti kestävämmällä tavalla. Kun nyt olen täällä, haluan käydä tervehtimässä omaakin sukuani. Hoidon voi ostaa seurakunnalta tai ulkopuoliselta, tai hautaa voi hoitaa itse.. Se oli osa Muodonmuutoksia ry:n Uudistuva elämä -luentosarjaa ja pohjautuu piakkoin julkaistavaan Raulon ja kollegansa Björn Krögerin tutkimusartikkeliin Extinction and the deep time of death. Ehkä minäkin päädyn jonain päivänä tänne, Hietaniemen maan uumeniin. Haudalla hetken viipyessäni mietin, että muistan Topeliuksen ennen kaikkea luonnon puolestapuhujana ja kansallismaisemien ylistäjänä. ”Minun mielestäni paikka on todella kaunis. Yksi. Kuoleman puutarhoista voisi tulla elämän jatkumoa juhlistavia lähiluonnon keitaita. Kukkaistutukset näyttävät vasta siistityiltä. avalla tavalla”. Onhan se. Sen myötä Hietaniemessäkin on sitoudu. äisen haudan hoidosta vastaa hautaoikeuden haltija eli yleensä vainajan omainen. Sen tyvessä lahotustyötään tekee kaksi valkeanruskeaa juurikääpää. y kirkon ympäristödiplomi. Tai voisimmeko vain hyväksyä, että unohtuminen on osa elämän, kuoleman ja maatumisen prosessia. Lähteenä on käytetty Aura Raulon luentoa Kuolemisen evoluutio elämän uudistajana. ämään hautausmaan hoitoa ympäristöystävällisempään suuntaan. Hoidon kevennystä rajoi. Raulo kertoo kävelevänsä työmatkallaan Oxfordissa usein vanhan St Sepulchren hautausmaan läpi. Hautaustoimilain mukaan ”hautausmaan ylläpitäjän tulee hoitaa hautausmaata sen arvoa vastaavalla ja vainajien muistoa kunnioi
Mitä. Kasvata juuret. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Luonnon pyhät paikat saivat museonjohtajan tekemään elämänmuutoksen. TEKSTI RIITTA VAURAS KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ Metsä vei museomiehen Kuka. o. Kotipaikka. Tärkeintä luonnossa. Turku. TEKSTI RIITTA VAURAS KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ muutoksen. Mo. Kehitä pitkäikäinen suhde kotiympäristöösi. Päästä ympäröimään itsensä asioilla, jotka eivät ole ihmisestä peräisin. John Björkman. Folkloristiikan tutkija etsii Etelä-Suomen luonnosta pyhiä paikkoja. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin 58 suomenluonto.fi
Tutkimusalueena on Etelä-Suomi. ”Pyhät paikat voivat olla todella vaikuttavia ja joskus paikalla tulee hyvin erikoinen olo. J ohn Björkman johdattaa meidät Turun Ohikulkutien lähimetsään ja mykistävän suuren siirtolohkareen luo. Hän on vastikään jättänyt Kemiönsaaren kotiseutumuseo Sagalundin johtajan työn. Sekin on ollut mieluisaa, sillä vanhojen puurakennusten suojelu on hänelle sydämen asia. ”On vanhentunut ajatus, että ne olisi pystytetty pakanallisten uhrilehtojen ja muiden pyhien paikkojen paikalle.” Pyhälle paikalle hiljentymään Björkman väittelee joulun alla Åbo Akademissa aiheenaan Varsinais-Suomen pyhät paikat. Isä kertoi, että sen päällä on muinaishauta. 1998 ”Lukiossa kuulen oppiaineesta nimeltä folkloristiikka ja aloitan samana vuonna alan opinnot Åbo Akademissa.” 2016 ”Osallistun suomalaisugrilaiseen yhteisseremoniaan pyhällä paikalla Etelä-Suomessa. ”Vietin lapsuuden kesiä Muuramessa, ja vaarin kasvimaa on ohjenuoranani puutarhan hoidossa”, Björkman kertoo. Ne ovat ikään kuin erillään ympäröivästä todellisuudesta.” Esimerkiksi keskiaikaiset kirkkomme on yleensä pystytetty hiisien eli pyhien mäkien lähelle. Jätän museoalan ja keskityn tutkimaan pyhiä luonnonpaikkoja.” 2035 ”Luontomme pyhiä paikkoja tunnetaan ja niitä arvostetaan. Björkman katsoo maisemaa kulttuurintutkijan silmin ja havainnoi sitä, miten jokin yliluonnollinen paikka sijoittuu kylän ympäristöön. ”Ikkunastani avautui peltomaisema, jonka takaa nousee Sauhuvuori. Mutta Björkman paheksuu perinteiden valjastamista poliittisiin tarkoituksiin. Lähes kaikki ovat metsien kätköissä. suomenluonto.fi 59 ”Ennen kirkon tuloa pyhä-sanalla on todennäköisesti osoitettu asuinpaikkojen rajoja. ”Nauvossa on haltianiitty ja sen vieressä Piruberget, jossa on syvä rotko ja sinne vierinyt siirtolohkare. Hänen kiinnostuksensa menneeseen alkoi jo kahdeksanvuotiaana, kun perhe muutti Turun naapuriin, Kaarinaan. Björkman on löytänyt niiden avulla 120 pyhää paikkaa. Vanhojen karttojen avulla hän on saanut tuntumaa siihen, millaiselta seutu on näyttänyt tarinoiden keruuaikana 100–150 vuotta sitten. ”Ne ovat usein vaarallisia paikkoja eli pyhyyttä on suojeltu. Pirut pakenivat pesästään ja paikasta tuli pyhä.” Folkloristiikan tutkija on paikantanut Varsinais-Suomesta seitsemän muutakin luontokohdetta, joita kansanperinne pitää paholaisen paikkoina. Siksi hankimme sen.” Metsänlaidan kasvimaa ja mehiläistarha työllistävät perhettä. Parannuslähteet, kummitusmäet ja -kivet, haltioitten ja pirujen pesät kertovat, että tässä meidän alue alkaa tai loppuu.” Useimmiten jo luonto itsessään antaa Björkmanille vihjeen siitä, missä kansanuskon pyhiä paikkoja on. Hän tähdentää, että kansanperinteen ”kansa” tarkoittaa mitä tahansa ihmisryhmää, jolla on yhteistä kulttuuria. ”Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon upea teos Puiden Kansa oli sytyttävä. Mutta on myös mitäänsanomattomia paikkoja, kuten pellon keskellä olevat pyhät lähteet.” Tutkija pohtii, voisiko tämä liittyä asutuksen ikään. Työtä on tukenut Donnerska Institutet, jatkotutkimuksen rahoittaa Koneen Säätiö. Niiden avulla myös kunnioitus luontoa kohtaan voimistuu.” ”Pyhät paikat ovat ikään kuin erillään ympäröivästä todellisuudesta.”. Joskus tutkijan on ryömittävä luoliinkin: Maskun Hallusvuorella on muinaishautoja ja vuoren onkalossa on pyhä lähde. Tapahtuma jättää vahvan jäljen.” 2024 ”Väitöstyö on valmis. Perhe asuu kaupungissa vanhassa puutalossa ja kesäaikaan pyöräilymatkan päässä torpassa. Myös Liedon kirkon viereisen jylhän Keisvuoren lähde on kansanuskomusten mukaan pyhä. Todella erikoinen kalliomuodostelma”, Björkman hehkuttaa ja kertoo, että usein pyhässä paikassa on tuntuvia korkeuseroja jyrkkine kallioseinämineen ja rotkoineen. Pyhät metsät ympärillämme -hankkeessa on Björkmanin lisäksi kolme arkeo logia, joiden myötä aikaskaala avartuu kauas menneisyyteen. ”Rehevä metsä on tunnelmallisin vaikkakin vaikeakulkuisin.” Hän on kulkenut ristiin rastiin varsinaissuomalaisessa luonnossa oppaanaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistoon taltioidut tarinat. Pyhyyttä on suojeltu SKS:n arkistossa on 600 tarinaa tai mainintaa Varsinais-Suomen pyhistä paikoista. Myös Virossa tehty pyhien luonnonpaikkojen kartoitustyö on ollut innoittavaa.” Tutkijan toiveena on, että pyhät paikat tulevat tunnetuiksi ja niistä tulee suosittuja retkikohteita ja hiljentymisen paikkoja. Suomen luonnon pyhien paikkojen etsiminen on ollut John Björkmanille käänteentekevä asia. ”Kansantarinan mukaan itse jumala halkaisi salamalla jättiläiskiven. Se sytytti kiinnostukseni tutkia menneisyyttä.” Mutta mistä kumpusi ajatus etsiä Suomen luonnon pyhiä paikkoja. Koskematon luonto on vaikuttavaa.” Björkmanille mieluisin luontotyyppi on lapsuuden maisemien lehto tai lehtomainen metsä. ”Vanha rakennus alkuperäisessä asussaan piti pelastaa. ” Siellä ei voi harjoittaa metsätaloutta eli puut ovat saaneet ikääntyä ja kaatua. Hän kertoo, että vanhoissa valokuvissa entisen Maarian pitäjän Pirunpesä näkyi kauas, kun metsät olivat vähissä Turun ympäristössä
Kuva: Maija Savolainen, Nurmes 7.10.2024. Ihana yö. TAMMENTERHOJA KÄTKEMÄSSÄ Vielä löytyy tammenterhoja vietäväksi kätköihin. Kuva: Olli Inkinen, Lahti 6.10.2024. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. V I N J E T T I . . Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. TAIVAAN KAUNEUTTA LOKAKUUSSA Tällaista valon loistoa ei pienissä unelmissakaan osannut toivoa, tuntitolkulla tällainen taivas ja revontulien tykitys
. Kuva: Arja Isoaho, Lohja 30.9.2024. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I . Kuva: Emilia Mie. Kyllä vesi pärskyi! Kuva: Antero Tykkyläinen, Parikkala, Saari 11.10.2024. Kuva: Anne Patana, Tampere 10.10.2024. HIRVET AAMUSUMUSSA Emä ja vasa uivat järven yli ja jäivät melkein tunniksi ruokailemaan kaurapeltoon. SYKSYISTÄ KULTAA Sadepäivänäkin ruskan sävyt ovat upeita. Välillä ne katosivat sumun sekaan, mutt a muutaman kuvan sain otett ua. Paljon olemme tatt eja keränneet, mutt a tällaista ei ole ennen tullut vastaan. ALLIT MUUTOLLE LÄHDÖSSÄ Olin järvellä soutelemassa, kun alliparvi lähti muutolle. HERKKUTATILLA ON POIKASIA Tällainen tatt i löytyi mökkitontiltamme Lohjalla. Kauaa en saanut lintua ihastella, kun se jo pyrähti lentoon. Kuva: Helena Minkkilä, Kuohu 6.9.2024. inen, Hämeenlinna 6.10.2024.. HARVINAINEN VIERAS Harjalintu viett i syysiltapäivää pellolla.
kirjeellä tai kortilla osoi. Hauen tukehtuminen liian isoon saaliiseen on harvinaista, mu. Toutain on Pirkanmaan maakuntakala, joka usein tar. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. ä onko tästä nyt oikeasti suupalaksi vai ei. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. a tapauksiin törmää aina silloin tällöin. Kuvan perusteella hauen yhy. SH U TT ER ST O CK JA JU H A KO SK IN EN TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Pienet nisäkkäät, linnunpoikaset ja matelijat maistuvat myös hauelle hyvin. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkäranga. Lajimääritys sopii kuvan o. eesta suomenluonto.. Hauki on ahnehtinut liian suuren aterian. . Ovatko tällaiset tilanteet yleisiä. uu myös kalastajan pyydykseen, mu. aa vaikeuksia. Varsinaisesti veteen tukehtumisesta ei yleensä liene kysymys, koska saaliskalan pitäisituolloin estää kiduskansien liikkuminen tai muuten estää veden virtaaminen kiduksiin. a kalastajalle tämän ison ja komean särkikalan lajimääritys voi joskus tuo. eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. äisi olevan lähes yhtä iso kuin itse hauki, ja saaliskalan pää näy. Saaliskalan komean pyrstön ja kalan muodon perusteella hauki on mahdollisesti erehtynyt tällä kertaa liian isoon toutaimeen. amispaikkaan Tampereelle. Hauet iskevät helposti kaikkeen mikä liikkuu, ja vasta saaliin ollessa leuoissa mietiskellään, e. TARMO MUURI Hauki tikahtui toutaimeen Hauki vaanii saalistaan ja syöksähtää sen kimppuun. /kysy-luonnosta tai . ämä saalis näy. lomakkeella, joka löytyy osoi. äisi olevan jo hauen mahassa, vaikka iso osa saaliin pyrstöstä näkyy vielä haen suusta
Rusomuurarimehiläisen tulpat ovat rosoisempia verra. suomenluonto.fi 63 H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O JA KY SY M YK SE N LÄ H ET TÄ JÄ. aakseen pesäloisten ja muiden tunkeilijoiden pääsyä pesään. Kuvassa näkyvä pistiäinen lienee kantomehiläinen tai soukkomehiläinen. ujen erakkoampiaisten tekemiä. ävät erilaisia materiaaleja pesiensä rakennukseen ja pesivät erikokoisissa koloissa, joten tulppien perusteella pystyy usein tunnistamaan niiden rakentajan lajiryhmälleen tai jopa lajilleen. eremita), ase. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Hotellin monenkirjavat asukkaat Vasta ripustamaani hyönteishotelliin ilmaantui ensin tutun näköisiä harmaita tulppia, mu. Voiko näiden perusteella päätellä, mitä lajeja tai lajiryhmiä hotellissa majailee. JUHO PAUKKUNEN Rusomuurarimehiläinen käytt ää pesänsä tilkitsemiseen savea. una koloja sorjoampiaisten tulppiin, kun taas savihukkien tulpat sijaitsevat yleensä halkaisijaltaan pienemmissä, noin 3–4 millimetrin koloissa. Tummat tulpat, joissa näkyy pieniä kiviä ja/tai lehtimurskaa voivat olla esimerkiksi verhoilijamehiläisten (Megachile) tai soukkomehiläisten (Chelostoma) tekemiä. rusomuurarimehiläinen (Osmia bicornis), koloampiaiset (Ancistrocerus), sorjoampiaiset (Symmorphus) ja petopistiäisiin kuuluvat savihukat (Trypoxylon). Jotkin oksahukat, kuten pihkaoksahukka (P. Eri pistiäislajit käy. Mitä materiaalia nämä ovat. . elevat tahmeita pihkapisaroita kehäksi tulpan ulkopuolelle, ilmeisesti vaikeu. äinen vaalea pihkatulppa lienee joko kantomehiläisen (Heriades truncorum) tai oksahukan (Passaloecus) valmistama. Yksi. a si. en rinnalle valmistui yksi valkoinen, yksi selvästi muita tummempi harmaa ja vielä yksi kiiltävä, jollaisen teki myös kuvassa hääräilevä pörriäinen. ävät mm. Kuvassa näkyvät harmaat savitulpat ovat todennäköisesti joko rusomuurareiden tai edellä maini. Savea pesänrakennuksessa käy
aa majavan puutarhaan. TI M O AH O LA / VA ST AV AL O. unut tapahtumien kulkuun. Haapa on majavan herkkua, ja nuoria versoja majava noutaa helposti satojen metrienkin päästä vesistöstä. Havupuut ovat vähemmän suosi. Kysymys on tullut Sysmästä, ja muun muassa Päijät-Hämeen alueella porfyyristen granodiorii. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Mikä kivilaji. Korkeassa paineessa ja lämpötilassa kalliot sulivat osi. Mietin, pitääkö puu mökilläni Merikarvialla suojata. TAPANI TERVO ”Kalliolle, kukkulalle...” Onko tammi vaarassa. una kallio näyttäisi olevan granodiorii. Kaataako majava tammen. Rakenteesta käytetään nimeä porfyyrinen. Karikkeen alta paljastetun kallion pinta on saanut karhean ulkoasunsa rapautumisen tuloksena viimeksi kuluneen 10 000 vuoden aikana. ain tai kokonaan ja kiteytyivät uudelleen erilaisiksi syväkivilajeiksi ja seoskivilajeiksi. Majavan lempiruokaa ovat haavat ja muut lehtipuut. elu on siinä määrin hankalaa, e. ä runkoja ei kannata hakea kaukaa. en. Puiden nilan lisäksi majavan ruokalistalle mahtuu yli 250 muutakin kasvia. Mitä kauempana se on vesistöstä, sitä paremmassa turvassa se on. Nuori tammi voi joutua majavan ruokalistalle helposti, jos se kasvaa sopivasti veden äärellä. ien synty lii. uja. Kuvan perusteella tulki. Kalliopinnan tummien osien päämineraaleja ovat tumma kiille eli biotii. Niiden liiku. Puiden etäisyys vedestä on ratkaisevaa. Kalliolla on potentiaalia olla miltei kuvan kaltainen vielä toiset 10 000 vuo. a si. Se on graniitin sukuinen kivilaji, jonka pinnalla näkyy joskus (niin myös kuvan tapauksessa) rapautumisen myötä koholle jääneitä vaaleita ja muodoltaan kantikkaita maasälpäkiteitä. . Vuorenpoimutusta seuranneen pitkän kulutuskauden myötä syvällä syntyneet kalliot ovat paljastuneet nykyiseen maanpintaleikkaukseen. Sen kuluessa merikerrostumia vajosi syvälle maankuoreen. HEIDI KINNUNEN Jääkaudet rouhivat kallioperää ja paljastavat syvällä maankuoressa syntyneet kivilajit. yy svekofennisessä orogeniassa tapahtuneeseen saarikaarten törmäykseen 1910–1875 miljoonaa vuo. a. SH U TT ER ST O CK JA TI N A LI N DG RE N Majava on monipuolinen kasvissyöjä. Kirsikkaja omenapuiden rungot ovat niinikään vaarassa vesistöjen lähellä. . ia. Jos tammi kasvaa pihassa, jossa on omenoita maassa, omenat voivat houku. Ehkä hidas rapautuminen on tuolloin vain paljastanut pintaan uuden kidekerroksen – ellei ihminen tai uusi jääkausi ole puu. Talvivarastoon kaadetaan mielellään myös koivua, pajua sekä pihlajaa. Perustukseksi päätyneessä kalliossa näkyy suuria vaaleita mineraalikiteitä tummasävyisessä perusmassassa. Majava syö muun muassa mustikan varpuja ja maitohorsmaa. i, kvartsi ja sarvivälke. Tätä olemme porukalla kummastelleet, vastausta ei ole löytynyt
äin marjatuomipihlajaan (A. Vuonna 2000 laji oli arvioitu uhanalaiseksi, mu. Kyseessä on piippolimakotilo, vanhalta nimeltään isolimakotilo. Yksilö vaiku. ain vähälukuisia. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Löysimme tällaisen kei. Se on kasvanut paikalla jo pitkään ja tekee kuvan kaltaisia marjoja. . Tosin näiden kahden lajin ero. Elintavat lajilla ovat vastaavat kuin muillakin samaan sukuun kuuluvilla ristihämähäkeillä. aa toiseen lajiin, nimi. Myös isotuomipihlajan marjat ovat syötäviä, joten pieleen mennyt lajinmäärityskään ei koidu hengenmenoksi. . en tai si. iön ikkunalta. Se on voinut munia jonkin aikaa si. a onko. Se ei kuitenkaan ole amerikkalainen laji, jota englanniksi kutsutaan nimellä Cat-Faced Spider (Araneus gemma tai A. u. angulatus) joka on yksi kookkaimmista ristihämähäkeistämme. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Syötäviä marjoja KY SY M YK SE N LÄ H ET TÄ JÄ M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O JA KI EL O H O VI LA IN EN. TAPIO KUJALA Kissa vai hämähäkki M IK A KU KK O LA Piippolimakotilo on yleinen rehevien vesien kotilolaji. Tämä kotilo kellui järven pinnalla väärinpäin, ja poimin sen ylös. Muutaman nahanvaihdon kuluessa nuoret hämähäkit hajaantuvat omille teilleen. alnifolia), jonka tummansiniset marjat todella ovat syötäviä. MAIJA KARALA Kelluva kotilo Mikä pensas tämä on. Laji kuuluu keuhkokotiloihin ja joutuu varsinkin lämpimällä säällä nousemaan säännöllisin väliajoin pinnalle hengi. Mikähän se on. Google Lens väi. Laji viihtyy havupuiden oksilla ja pyyntiverkko voi olla korkeallakin. Kyhmyristikit ovat Suomessa verra. elevan saalista keskellä ratasverkkoa. En ole koskaan nähnyt tälläistä kotiloa. Piippolimakotilo on harmiton levän, kalanraatojen ja muun pehmeän eloperäisen aineen syöjä. a sen jälkeen ne ovat jonkin verran yleistyneet ja uhanalaisarviosta on luovu. Nimi ”saskatoon” vii. aa hieman riutuneelta. gemmoides). en se ei ole onnistunut pyydystämään tarpeeksi ravintoa. Loppukesästä tai syksyllä munituista munista kuoriutuu keväällä pieniä kellertäviä poikasia, jotka muodostavat aluksi tiiviin joukon. opäisiä. ämään. aminen toisistaan on usein vaikeaa. Usein sen tapaa juurikin roikkumasta nurinpäin veden pintakalvosta. Kuvan kasvi on todennäköisimmin isotuomipihlaja (Amelanchier spicata), hyvin yleisesti pihojen ja puistojen istutuksissa käyte. y, kookkaaksi kasvava pensas. Onko se kissanaamahämähäkki. . a kasvi olisi marjatuomipihlaja, pitäisi sen lehtien olla laidaltaan selvemmin isohampaisia sekä kärjestään lan. Jo. Kyseessä on kyhmyristihämähäkki tai lyhemmin kyhmyristikki (A. Hämähäkki ei rakenna omaa suojaa verkon läheisyyteen, kuten esimerkiksi aitoristihämähäkki, joten sen voi monesti nähdä odo. Jos on, niin marjat voisi hyödyntää. ävän iso kotilo, joka viihtyy merenlahdissa, rehevissä järvissä ja muissa matalissa vesissä. Se on huomiota herä. ava otus on ristihämähäkki. ää sen olevan saskatoon, mu. Kissan naamaa muistu
Työ on vaatinut lukemattomia maastoretkiä Suomessa ja ulkomailla, hajanaisen kirjallisen aineiston kokoamista ja kriittistä analyysiä sekä museoja tietokanta-aineistojen läpikäymistä, ja jonka tulokset summautuvat tässä 288-sivuisessa Suomen petokärpäset sukulaisineen -teoksessa. Ihmettelitkö, mikä oli tuo iso ja kovaääninen otus, joka nappasi paarman lakiltasi. Pystysuorien, sileiden kallioleikkausten pinnat voivat olla sammalille haastavia, sillä niistä ei vältt ämätt ä löydy vett ä tai tarttumapintaa. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) is one of 189 species that lives in northern Europe (green area). Yksityiskohtaiset lajikuvaukset valottavat lajien käyttäytymistä, ekologiaa, levinneisyyttä ja elinympäristövaatimuksia, auttaen lajien etsimisessä sekä havainnoinnissa. Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ ES A ER VA ST I / VA ST AV AL O Anna joululahjaksi pala ikimetsää. TERHI RYTTÄRI Miksi sammalta ei kasva kaikkien kivien päälle. Entä pohditko, miksi jotain pieniä hyönteisiä ylipäätään pitäisi suojella. There are own chapters of DNA-barcoding and how to do genital preparations. Suomen petokärpäset sukulaisineen tuleekin kulumaan hyvin monenlaisten luonnonystävien, biologien ja ympäristöviranomaisten käsissä. Kirjassa kuvataan myös kolme tieteelle uutta pussikoilajia. SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN -kirja tarjoaa silmät avaavan tutkimusmatkan eräiden maailman monimuotoisimpien ja näyttävien kärpäsheimojen kotoisten edustajien pariin. Hyönteistarvike Tibiale Oy. Tämä kirja on kaksiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa. THE CASEBEARER MOTHS (COLEOPHORIDAE) OF NORTHERN EUROPE – GENITALIA ISBN 978-952-68504-6-7 J U K K A T A B E L L R E I J O S I L O A H O L E O S I P P O L A 139 € Suomen perhoset ja toukat Päiväperhoset – Kiitäjät – Kehrääjät – Sirppisiivet – Villaselät – Nirkot – Villakkaat – Siilikkäät – Venhokkaat Opas lajien kehitysvaiheiden tunnistamiseen, elintapoihin ja kasvatukseen. (s is . Luonnonperintösäätiö ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) on yksi 189 lajista, jotka esiintyvät pohjoisessa Euroopassa (vihreä alue). Här ingår även beskrivningar av tre för vetenskapen nya säckmalsarter. A LV ) www.tibiale.fi K I M M O S I LV O N E N O P A S T U N N I S T A M I S E E N , E L I N T A P O I H I N J A K A S VA T U K S E E N SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT SU O M EN PE RH O SE T JA TO U K A T K IM M O S IL V O N E N Suomalaisten perhosten monimuotoisuus huipentuu niiden kaikissa kehitysvaiheissa. TAKAKANNEN KUVAT: Kyrmypetokärpänen (Laphria gibbosa) Antti Haarto. www.luonnonperintosaatio.fi Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 / Po lii si ha lli tu s Tarjotaan yhdessä turvapaikkoja elämälle.. Ne suosivat kosteutt a, joten paahteisten paikkojen kivet ovat sammalille usein liian kuivia. Rantakivikoissa aallot pyörittävät kiviä toisiaan vasten, eikä niillä kasva sammalia. Helppokäyttöiset määrityskaavat sekä seikkaperäiset kuvaukset, lukuisin piirrosja valokuvin, helpottavat lajien tunnistamista ja kannustavat näiden oppimiseen. PÄIVÄPERHOSET KIITÄJÄT KEHRÄÄJÄT SIRPPISIIVET VILLASELÄT NIRKOT VILLAKKAAT SIILIKKÄÄT VENHOKKAAT Suomen petokärpäset lähisukulaisineen 133 lajia, 296 sivua Koko 168x250 mm, kovakantinen Suomen SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN S U O M EN PE TO K Ä RP Ä SE T SU K U LA IS IN EE N O P A S K I R J A L A J I E N M Ä Ä R I T T Ä M I S E E N , B I O L O G I A A N J A U H A N A L A I S U U T E E N SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN on ensimmäinen suomenkielinen peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäsiä käsittelevä kirja, edustaen samalla myös ensimmäistä näiden kärpäsryhmien Koillis-Euroopan lajiston kattavaa opasta. Helsinki, 2023. Hopeatikarikärpänen (Acrosathe annulata) Antti Haarto. Etukannessa isohangokas ( Cerura vinula) lähes täysikasvuisena toukkana, vasemmalla lajin aikuinen naaras. Johan sen vanha sanontakin kertoo: vierivä kivi ei sammaloidu. Kirjassa esitellään piirrosja valokuvin kaikkien pohjoisesta Euroopasta tähän mennessä löydettyjen pussikoilajien (Coleophoridae) koirasja naarasgenitaalit. Koko 168x250 mm, kovakantinen. Tibiale Insect Equipment ltd. Lajiesittelyiden lisäksi kirja sisältää myös tuhdin tietopaketin eliöiden luokittelusta, nykyaikaisista DNA-menetelmistä, ympäristönmuutoksen historiasta, lajien suojelusta ja elinympäristöjen hoidosta. With a help of drawings and photographs the book presents all northern European male and female genitalia of casebearer moths that have already been found. Sammalia kasvaa tosiaan melkein joka paikassa: maan pinnalla metsän siimeksessä, puiden rungoilla, soilla, puroissa, pelloilla ja pihamailla, kallioilla ja kivenlohkareilla. KUVAT ALLA: Kastepetokärpänen (Rhadiurgus variabilis) Antti Haarto. Det här är första delen av en tvådelad bokserie. Omat lukunsa on DNA-viivakoodauksesta ja genitaalipreparaattien tekemisestä. Suomesta tunnetaan noin 900 sammallajia, joista 390 kasvaa erilaisilla kallioilla ja kivikoilla. Hyönteistarvike Tibiale Oy. ISBN 978-952-67544-0-6 Asiloidea of Finland JAAKKO POHJOISMÄKI ANTTI HAARTO IIRO KAKKO P O H JO IS M Ä K I • H A A R TO • K A K K O Epäiletkö, että kärpäset voisivat olla kiinnostavia. Oma lukunsa ovat kuitenkin virtavesien sammalet: esimerkiksi yli puolen metrin versoina kasvava isonäkinsammal pysyy juurtumahapsiensa avulla tiukasti kiven pinnalla virtaavan veden pyörteissäkin. Finland, 2024 – www.tibiale.fi This is a first part of a series of two books. Vai oletko jo edistyneempi lajilukutaidossasi ja haluaisit selvittää rantakedolla näkemäsi kauniin kimalaiskärpäsen nimen. Yksityiskohtaisten ja havainnollisten piirrosja valokuvien avulla kaikki kirjassa esitellyt pussikoilajit voidaan määrittää luotettavasti. ETUKANNEN KUVA: Hurmepalokärpänen (Andrenosoma cyrtoxys) Kuva Tuomo Vainio. Ne takertuvat kasvualustaansa ja toisiinsa hentojen juurtumahapsien avulla. Boken omfattar även kapitel om DNA-streckkodning och framställning av genitalpreparat. Suomen suurin kärpänen, sympaattisen pörröisiä sekä tyylikkään kirjailtuja lajeja, kodin sisätiloissakin asustavia otuksia ja kansainvälinen harvinaisuus, joka toistaiseksi tunnetaan Euroopassa vain Suomesta. J A A K K O P O H J O I S M Ä K I , A N T T I H A A R T O & I I R O K A K K O 87 € Pohjoisen Euroopan pussikoit – genitaalit 189 lajia, 248 sivua Koko 200 x 287 mm, kovakantinen Pohjoisen CA SE BE A RE R M O TH S – G EN IT A LIA THE CASEBEARER MOTHS (COLEOPHORIDAE) OF NORTHERN EUROPE – GENITALIA T A B E L L S IL O A H O S IP P O L A H Y Ö N T E I S T A R V I K E T I B I A L E O Y • 2 2 4 With a help of detailed and illustrated drawings and photographs all the casebearer moths in this book can be specified reliable. JEELI KOIKKALAINEN, 6 V. Mukana ovat perhosheimot päiväperhosista venhokkaisiin – joukosta löytyvät niin karvaiset kehrääjätoukat kuin upeat kiitäjätkin. This book describes also three new species of casebearer moths. Sphingidae), Drepanidae, Notodontidae, Lymantriinae, Arctiinae and Nolidae. Kustakin lajista on noin 14 eri kehitysvaiheiden valokuvaa. Kirjassa esitellään yhteensä 133 Suomesta ja lähialueilta tavattua peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäslajia, joukossaan mm. 268 lajia, 648 sivua. Med hjälp av detaljrika och åskådliga teckningar och fotografier kan man göra säkra bestämningar av alla säckmalsarter som ingår i boken. Med hjälp av teckningar och fotografier presenteras hanoch hongenitalierna av alla i norra Europa hittills påträffade säckmalsarter (Coleophoridae). 84 € Tibiale ilmoitus suomen luonto 18.10.2023.indd 1 Tibiale ilmoitus suomen luonto 18.10.2023.indd 1 21/04/2024 18.08.05 21/04/2024 18.08.05 K Y S Y L U O N N O S TA L A P S E N K Y S Y M Y S . Isokimalaiskärpänen (Bombylius major) Marko Kelo. Kirja kokoaa samojen kansien sisään viimeisimmän tiedon maamme lajistosta, lajien biologiasta ja uhanalaisuudesta, pohjautuen tekijöidensä vuosikymmenten pituiseen harrastusja vapaaehtoistyöhön kaksisiipisten parissa. 66 suomenluonto.fi Kirjauutuudet H in na t vo im as sa to is ta is ek si . Metsäikkunakärpänen (Scenopinus jerei ) Jaakko Pohjoismäki. Hyönteistarvike Tibiale Oy Helsinki, 2024 – www.tibiale.fi ISBN 978-952-68504-5-0 SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT Kimmo Silvonen († 2023) on kuvittanut perhosten upeat kehitysvaiheet munista toukiksi, koteloiksi ja aikuisiksi perhosiksi. Aitosurukärpänen (Hemipenthes maurum) Antti Haarto. Dyynivillakärpänen (Villa modesta) Jaakko Pohjoismäki. Korsipetokärpänen (Leptogaster guttiventris) Jaakko Pohjoismäki. Siksi ne eivät ihan kaikilla pinnoilla pysy. Papilionoidea, Lasiocampoidea, Bombycoidea (incl. Sammalilla ei ole juuria, joilla ne voisivat tunkeutua multaan. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) är en av 189 arter som förekommer i norra Europa (grönt område). Lisäksi lähes 200 lajia kasvaa tunturialueen kalliopaljastumilla ja kivikoilla. THE EARLY STAGES OF BUTTERFLIES AND MOTHS OF FINLAND PART 1. Monet lajit ovat myös hidaskasvuisia ja vie aikansa, ennen kuin sammal löytää tiensä vasta paljastuneelle, vaikkapa rinteessä uuteen asentoon kierähtäneelle kivelle. Kattava opas eri kehitysvaiheiden tunnistamiseen on samalla muhkea tietopaketti lajien käyttäytymisestä, elintavoista ja kasvattamisesta
Hienoa, e. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. TO IM IT TA N U T M A R I P IH LA JA N IE M I EDELLINEN NUMERO Lisätietoja: www.luonnonperintosaatio.fi Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93 MobilePay-numero: 77220 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ – Ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. u. Anna palaute. i Liisa Aalto Kuusjoelta. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. ä mäyrien levinneisyydestä tai määristä on niin vähän tietoa, onhan sitä kuitenkin pide. Siksi olisi mielenkiintoista kuulla, onko mäyrien seurantaa tarkoitus parantaa ja voisivatko kansalaisetkin jollain tavalla osallistua siihen. Arvonnassa Juha Kauppisen Starman-kirjan voi. Kuin jänni. ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.. Mäyrän mysteeri Minut yllä. Se ei varsinaisesti ollut luomua, mu. y ja lannoite oli naapurista saatua lehmän lantaa. Siksi ?Helposti luontoon. Pahoin pelkään, e. Paikka on vanha pihapiiri, jonka lähellä on tervahautoja. i se, e. ä tervahaudat voisivat olla mäyrien pesäpaikkoja, mu. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 18.11.2024. Riistakamera o. Toinen tärkeä aihe oli ruokahävikki, jota itse pyrin väl. Aika pian asia unohdetaan ja meno jatkuu entisellään. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.?. ä huomioidaan myös rajoi. –Juhani Nurmi, Jyskä Osallistu Paras ju. –Katja Ketola, Harjavalta Raakkutuhon keskellä ?Jonkin on muutu. a torjunta-aineita ei juuri käyte. ä Kajaanissa on mäyriä. Osallistujien kesken arvotaan Noukin Kivi-villapipo. Mansikkaju. a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä numeron 8/2024 paras ju. –Hannu Tikkanen, Kajaani Mansikoita ilman myrkkyjä Kotimaisuus kunniaan ja erityisesti luomu, puhdasta ruokaa läheltä. i viime kesäkuussa useamman kerran kuvia ja videoita mäyrästä, en edes tiennyt, e. Epäilen, e. u taas kiinnosti , koska isoisäni viljeli mansikkaa. a tarkemmin en tätä ole vielä havainnut. koti M etsä Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 on monelle Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. ava metsäalalla.... u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. Töissä ruokahävikki on valtavaa päivittäin. ämään. u oli Mäyrän mysteeri. kiinnosti erityisesti. y Etelä-Suomessa melko yleisenä. –Nanna Väisänen, Espoo Helposti luontoon Kuulun invalidiyhdistykseen ja monilla tutuilla on liikkumisen kanssa haasteita. (klikkaa lehden kansikuvaa). eita omaavat henkilöt. ävä seikkailukertomus, jossa ei ole onnellista loppua. ä mikään ei muutu
Neulomalla on vaikea saada otsaansa ekosyntisen leimaa. Tarkkojen vastausten saaminen on silti hankalaa. Käsitöiden värkkääminen on sitä paitsi hidasta puuhaa. Esimerkiksi villan hiilijalanjäljen määritteMerkittävä osa villan ympäristövaikutuksista syntyy lampaiden kasvatuksesta. Vastuullisen vilukissan mieleen voi kuitenkin juolahtaa kysymys villan ympäristövaikutuksista. Intuitiivisesti ajatellen tuntuu, että eläinperäisenä tuotteena villa tuskin saa kovin puhtaita papereita. Montako islantilaisvillapaitaa planetaariseen vaatekaappiin mahtuu. Mitä pitää tehdä, jos rakastaa villan tuntua ja on sattunut hurahtamaan neulomiseen. VARMUUDELLA VOI sanoa sen, että villan tuotannon hiilijalanjälki on suuri. Suomen Tekstiili & Muoti ry:n mukaan merkittävä osa villan tuotannon ympäTOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN. Merkittävä osa villan ympäristövaikutuksista syntyy lampaiden kasvatuksesta. Täyttä villaa ristövaikutuksista tulee lampaiden kasvatuksesta. Merkittävä osa villan ympäristövaikutuksista syntyy lampaiden kasvatuksesta. Entä paljonko lihan osuudeksi pitäisi laskelmissa jyvittää. Retkeilykaupassa käsi hakeutuu hypistelemään merinokerrastoja ja käsityöihmisille pamahtaa armoton neuloosi. Ei tarvitse, mutta pientä harkintaa voi käyttää. Jos villa on lihantuotannon sivutuote, hiilijalanjälki on pieni, jos päätuote, suuri. Esimerkiksi The environmental price of fast fashion -artikkelin perusteella vaikuttaa siltä, että villan hiilijalanjälki on seitsemän kertaa suurempi kuin puuvillalla ja viisinkertainen polyesteriin verrattuna. Jotain pehmeää ja pörröistä on saatava puikoille ja heti. Jos haluaa neuloa sen kymmenennen kaulahuivin, sen voi tehdä korin pohjalle unohtuneista jämäkeristä tai vanhan käsityön purkulangasta. Oma lukunsa vastuullisuussopassa ovat vielä eläinoikeuskysymykset. leminen ei ole ollenkaan yksinkertaista. Elinkaarilaskelmien tulos riippuu esimerkiksi siitä, määritelläänkö villa tuotannon päävai sivutuotteeksi. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi SYKSYN VIILENEVÄT ilmat saavat hamuamaan lämmintä päälle. Pitääkö vaihtaa harrastusta. Onko villa hiilijalanjäljeltään hyvisvai pahiskuitu. Ongelmana ovat esimerkiksi ylilaiduntaminen ja laidunmaiden eroosio sekä vesistöjä rehevöittävät typpija fosforipäästöt
Pyri ostamaan täyttä villaa Osta mahdollisuuksien mukaan sataprosenttista villaa. Samalla opitaan korjaustaitoja ja pidetään yllä käsityöperinnettä. Herkkä villa on kuitenkin helposti kuluvaa, joten siihen on syytä suhtautua arvostaen. Suosi suomalaista Suomalainen villa on yleensä lihantuotannon sivutuote, joten villa on käytännössä nollapäästöistä. hmly.. Vinkit antoi yrittäjä ja vaateaktivisti Aku Varamäki. suomenluonto.. On hienon materiaalin tuhlausta, jos tekokuidun seassa on alle puolet villaa, jolloin sen ominaisuudet eivät pääse esiin. /laji-info/omena/ TORJUNTA-AINETTA TOMAATEISSA Turun yliopiston tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin yhteyttä kananlantalannoitteiden sisältämän glyfosaatin ja tomaattisadon runsauden välillä. Vain sukkalankana sekoite voi olla kestävyytensä vuoksi perusteltu. Itse tekemällä villavaatteesta tulee mieluinen ja siten myös pitkäikäinen. Omenaa viljellään Suomessa noin 700 hehtaarin alueella. Se ei paljon pesua tarvitse, tuuletus riittää. Harkitse siis tarkkaan, milloin valitset villan. Ostamalla kotimaista villaa tuet paikallisia pienyrittäjiä ja osallistut välillisesti perinnemaisemien ylläpitoon. Lue lisää: suomenluonto.. Kasvihuonetomaatin tuotanto-ongelmien syyksi paljastuivat orgaanisessa lannoitteessa olleet glyfosaattijäämät. Muista huoltaa Villa on helppohoitoista. KU VA T M AR IK A EE RO LA JA SH U TT ER ST O CK HAUKKAA, HAUKKAA OMENAA Kotimaisen omenan satokausi jatkuu aina maaliskuulle saakka, sillä niin sanotut talviomenat tarvitsevat lyhyen varastoinnin ennen kuin ne ovat parhaimmillaan. 2. 5. Neule virkistyy myös harjaamisella ja nypynpoistolla, ja hiutuneet kyynärpäät voi paikata vaatelaastarilla. Ne löytyvät Rakas puolukkareseptini -kyselyn sadosta. . Hanki vaate käyttötarkoituksen mukaan Villa on monipuolinen materiaali, joka toimii sekä kylmällä että kuumalla. 4. Opettele tekemään itse Vaatteiden valmistaminen itse opettaa arvostamaan niitä. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A KU VA M AR EK SA BO GA L Villaa viisaasti 1. Glyfosaattia saattaa päätyä ruokaan tai eläinten rehuun erityisesti silloin, kun torjunta-ainetta on käytetty pellolla juuri ennen sadonkorjuuta. . PUOLUKAN MAKUA Jos pakastimesi pullistelee puolukoista, kannattaa kokeilla uusia reseptejä, kuten vaikkapa puolukkamaitoa tai tikkutolloa. 3. Jos vaatteeseen tulee tahra, poista se paikallisesti. Pienet makupalat Pienet
Näyttelyssä on esillä teoksia 23 taiteilijalta. Niin hyvää puuta Posiolaisen kuvanveistäjän Teuvo Tuomivaaran puusta, kivestä ja pronssista valmistetuissa teoksissa luonto ja huoli sen tilasta ovat vahvasti läsnä. Retrospektiivinen näyttely Teuvo Tuomivaara – Huuto metsästä on esillä Rovaniemen taidemuseossa. AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. Nykytaiteen museo Kiasman näyttely Linnunradalla johdattaa pohtimaan ihmisen suhdetta ympäristöönsä, muihin lajeihin sekä teknologiaan. Teuvo Tuomivaara – Huuto metsästä -näyttely Rovaniemen taidemuseo Korundissa 12.1.2025 saakka, korundi.fi. Tiitiäisen aika -näyttely Mikkelin taidemuseossa 2.3.2025 saakka, mikkeli.fi. Linnunradalla-näyttely Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä 15.11.2024– 23.3.2025 saakka, kiasma.fi. Runot ja niissä seikkailevat Tiitiäinen, Herra Pii Poo, Jaakko Vaakko Vesirotta ja Metsähiisi ovat Kirsi Kunnaksen (1924–2021) käsialaa. KU VA TA TU KA N TO M AA Satupuun alla Mikkelin taidemuseossa voi sukeltaa Tiitiäisen aika -näyttelyn kolmiuloitteiseen maailmaan, jonka on luonut taiteilija Alexander Reichstein. K U LT T U U R I Yksityiskohta Teuvo Tuomivaaran teoksesta Huuto metsästä, joka on valmistunut vuonna 1996. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi Suuri tuntematon Avaruuden äärettömyys on ihmiselle mysteeri, josta myös taiteilijat ovat ammentaneet
Naiset nauttivat yläosattomissa täysin siemauksin kevätauringon lämmöstä. Maapallolla elää 45 lokkilajia, joista Suomessa asustaa vakituisesti kuusi. MISTÄ LISÄÄ LAHOPUUTA. Hän on kirjoittanut luonnonsuojelusta ja historiasta 20 teosta, joista Tulevaisuus kolmoiskrii sin varjossa (Suomen ympäristösuunnittelu Oy 2024) tarkastelee monipuolisesti ja perehtyneesti luontokatoa, ilmastokaaosta ja ympäristömyrkkyjä. Näiden upeiden ja taitavasti lentävien lintujen historiasta ja elämästä saa hyvän käsityksen biologi ja toimittaja Riku Cajanderin monipuolisesta kirjasta Lokkien maailma (Aviador 2024). Aikaa on kulunut miltei sata vuotta, mutta sivuilta tihkuu riemu retken vapaudesta. He kipuavat ylös tunturin lumista rinnettä. artiksuomenluonto.fi 71 RÄ IN ÄN KU VA VE SA RA N TA. suomenluonto.fi ja Spotify. STATUS: PYSYVÄ PARISUHDE. On 1930-luvun alku eikä suuresta retkeilybuumista näy vielä kajastustakaan. Kuuntele kiinnostavia syventäviä keskusteluja Suomen Luonnon artikkelien aiheista, kuten 1600 kilometrin melontaretkestä. Opettaja Kaarina Karin kertomukset kirjassa Hal tin valloitus (Kisakalliosäätiö 1978) kuvaavat tietöntä pohjoista luontoa. PERTTI KOSKIMIES Kestävämpiä ratkaisuja tulevaisuuteen KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Monimuotoinen luonto kutsuu Ensimmäinen vaellus Haltille Jenni Räinä on kirjailija ja toimittaja. Päivi Mattilan ja Jouni Laaksosen Pitkät vaellukset (SKS Kirjat 2024) antaa hyviä vinkkejä yli kuukauden kestoisille ja yli 500 kilometrin pituisille vaelluksille niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Toimittaja Katja Lammisen teos Metsien monimuotoi suus (Tapio 2024) kokoaa tietoa siitä, mitä luontokadon pysäyttämiseksi on jo tehty, mitä suunnitellaan ja mitä meistä jokainen voisi vielä tehdä. Luonnon ääni Joko olet tutustunut Luonnon ääni -podcastiimme. Hiukset hulmuavat eikä kenelläkään ole paitaa yllään. Teksti on selkeää, argumentit ja johtopäätökset loogisia, ja ne perustuvat luotettaviin ja riippumattomiin tutkimustuloksiin. Kari kirjoittaa: ”Onnellinen on se, joka on niin terve, että voi lähteä retkelle, ja vielä onnellisempi se terve, joka ymmärtää lähteä retkelle.” FILOSOFIAN TOHTORI Pekka Borg on tehnyt poikkeuksellisen elämäntyön luonnonsuojelun hyväksi niin luonnonsuojeluvirkamiehenä, järjestöaktiivina, kunnallispoliitikkona kuin tietokirjailijanakin. suomenluonto.fi 71 K I R J AT AITOA VAELLUSELÄMÄÄ. Hän pohtii ja kritisoi aiempia kehityskulkuja ja hahmottelee ekologisesti kestävämpiä tulevaisuuden ratkaisuja. Kirja tarkastelee keskeisiä luonnonja ympäristönsuojelun ongelmia hyvin asiallisesti ja asiantuntevasti esseemäisinä kappaleina, joissa Borg luo teemasta yleisesityksen. Pääteemoja ovat luontokadon ja ilmastokaaoksen yhteisvaikutukset, energiankäyttö, ekosysteemeistä meret, metsät, suot ja viljelymaat, ympäristömyrkyt, metsästäjät sekä yhteisöjen ja yksilöiden mahdollisuudet muuttaa maailman menoa. Tämä on paras ja ajantasaisin yleisesitys kansallisten ja globaalien ympäristöongelmien syistä ja seurauksista. Niiden syynä on ideologia jatkuvasta talouskasvusta piittaamatta haitoista. PÄÄLLIMMÄISENÄ NOUSEE mieleen kuva kolmesta sarkahousuihin pukeutuneesta naisesta. Podcastia juontaa verkkotuottaja Hanne Valtari
Olisiko se maailma, jossa olemme kuluttaneet luonnonvaramme vähiin ja oppineet säästämään kaiken minkä voimme säästää. Ne ovat kesäisin ympäristöään viileämpiä ja talvisin lämpimämpiä. Vierellä lähteensilmät uurastavat loppumatonta työtä ja vapauttavat jäistä pohjavettä lampeen. MONET LÄHTEET ovat pulputtaneet paikoillaan jääkaudesta lähtien. Suomi kuuluu maailman vesirikkaimpiin maihin. Ne ovat ainutlaatuinen kokonaisuus Lapin eteläpuoleisessa Suomessa. Tai vielä pahempi. Puunlatvojen tasalla liitää korppi ja tarkkailee meitä. Mutta jotenkin olemme onnistuneet käyttämään vesivaramme niin, että odotamme että lähteensilmä pulpauttaa meille vastauksen. L ÄHTEENSILMÄ RYÖPSÄY TTÄ Ä pintaan kuplia. Saamelaiset uskoivat, että pyhien saivojärvien lähteensilmän toisella puolen avautui toinen maailma. J e n n i R ä i n ä KU VA VE SA RA N TA. Alueella on 26 avolähdettä ja saman verran tihkupintalähteitä. Lähteensilmän tuolla puolen ”Suomen lähteistä on jäljellä pari prosenttia luonnontilaisina.” Jenni Räinä on kirjailija ja toimi. Meidän pitäisi muuttaa tapojamme toimia, mutta sitä ennen yritämme tiristää vielä viimeiset ilot jäljelle jääneistä vesistä, soista ja ikimetsien rippeistä. Vedenottamot voivat heikentää lähteikköjen ja viereisen Natura-suojellun Olvassuon tilaa. ALUEHALLINTOVIRASTON LUVASTA on jätetty Vaasan hallinto-oikeudelle useita valituksia – ja päättäjät odottavat sitkeästi myönteistä päätöstä pohjaveden hyödyntämiseen. Mutta muutoksen tuulet puhaltavat Viinivaarassa. Olemme kohonneet nykyiseen hyvinvointiimme pitkälti neitseellisten luonnonvarojen voimin. Olen retkellä Pohjois-Pohjanmaalla Viinivaaran lähteillä. Käytämme pohjavesivarantoja juoma-, tiskija vessanhuuhteluvesinä ja tekojemme seurauksena pahimmassa tapauksessa lähteet näivettyvät. Sen sijaan olemme irtaantuneet siitä, että näkisimme ympäröivän luonnon arvon. Emme ymmärrä millä tavalla se koskettaa meitä. Lähteiköt tarjovat monille lajeille ympäröivää luontoa tasaisemman elinympäristön. Niillä yritys haluaa turvata vedensaannin myös poikkeus tilanteissa. Oulun Vesi on saanut aluehallintoviranomaiselta luvan rakentaa yksitoista pohjavedenottamoa alueelle. Milloin me olisimme niin rikkaita, että pärjäisimme heikentämättä jäljelle jääneiden tilaa. aja Oulusta. suomenluonto.fi 73 K irkkaan veden pohjalla hiekka pyörii, kierii ja sitten sen läpi pulpahtaa kuplasade. Ajattelemme ettei se kosketa meitä. Emme ole urbanisoitumisen myötä vähemmän kiinni luonnossa vaan enemmän kiinni sen resursseissa. Nyt kun olemme hävittäneet ne viimeisiin saarekkeisiin, olemme ihmeissämme. Suomen lähteistä on jäljellä pari prosenttia luonnontilaisina
Kaarnan palat lentelivät ja rapina kävi kurren rahtaillessa talvivarastojaan ympäriinsä. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Vaikka orava on yksi tutuimmista metsäneläimistä mitä arjessamme näemme, niilläkään ei mene hyvin. Rankan työnteon lomassa tupsukorva muisti tarkastaa varastojensa laatua sellaisella ruokahalulla, että itseä jo vähän hirvitti. Maamme oravakannan arvellaan taantuneen viimeisinä vuosikymmeniä jopa kolmanneksen! Tarkkoja syitä tähän ei käsitykseni mukaan tiedetä, mutta ilmastonmuutoksen ohella metsänhoidon oletetaan olevan tekijä katoon. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi MARRASKUU RANTASAUNAN LÄMMETESSÄ seurailin virmakkaan edelliskesäisen oravan touhuja. Kuvi. Oravatkin tarvitsevat kerroksellista, monilajista ja -ikäistä metsää löytääkseen riittävästi ravintoa ja suojaa petoja vastaan.
Kokemus on silloin valttia. joulukuuta E N S I N U M E R O S S A EI JA KU JA N SU U Millaisen j äl j en sinä j ätät. Voit ohjata testamenttilahjoituksen joko Suomen luonnonsuojeluliiton vaikuttamistyöhön tai esimerkiksi metsien, sisävesien, uhanalaisten lajien tai Itämeren suojeluun. Suomen luonnonsuojeluliitto on vuonna 1938 perustettu maamme suurin ja tutkitusti vaikuttavin ympäristöjärjestö.. www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. • Joulu tunturissa • Talaskangas ja uudet metsien suojelijat • Vuoden turhake on vali u / ilmestyy . Tilaa maksuton esitteemme: sll.fi/testamentti Omien läheistesi lisäksi voit muistaa testamentissa suomalaista luontoa. i/digi Vanhan jäniksen viisaudet Kun ikää karttuu, jäniksenkin vetreys vähenee. i Digitilaus: www.suomenluonto. Yleishyödyllisille yhdistyksille tehdyt testamentit ovat verovapaita. Testamenttilahjoittaminen on kaunis tapa tukea suomalaisen luonnon suojelua ja varmistaa, että myös tulevat sukupolvet saavat nauttia sen ainutlaatuisuudesta
Suojele kanssamme lajeja ja niiden elinympäristöjä. Valitse yrityksellesi sopivin luonnon pelastuspaketti ja auta lahjoittamalla. sll.fi/yritysjoulu Lue lisää ja anna lahja luonnolle Anna yrityksesi joululahja luonnolle N O RP AN KU VA JU HA TA SK IN EN , IL VE KS EN KU VA O SS I SA AR IN EN N O RP AN KU VA JU HA TA SK IN EN , IL VE KS EN KU VA O SS I SA AR IN EN. Monimuotoinen luonto on myös yritystoiminnan elinehto. Saat kiitoksena lahjoituksesta kauniit sähköiset joulumateriaalit. Palautusviikko – RA HA N KE RÄ YS LU PA RA /2 02 2/ 19 9 Suomen luonnonsuojeluliitto on vuonna 1938 perustettu maamme suurin ja tutkitusti vaikuttavin ympäristöjärjestö