18.. 6. SP-LEHDEN ONLINEHUUTOKAUPPA 65, s. vuosikerta 1/2025 Tapio Wirkkalan "Kaksikko" oli yksi palkituista ehdotteista vuoden 1952 olympiapostimerkeiksi, s. Uutta tietoa tonttukorteista, s. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 1 Radium ja sen löytämisestä Nobel-palkittu Marie Curie, s. 31. 37–48. SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseuran äänenkannattaja / 106
Säästän lukijat välivaiheilta kuten siltä, että Korea 2024 -näyttely siirrettiinkin vuodelle 2025 ja FIP:n kongressi pidettiin Shanghaissa muutama viikko sitten joulukuussa. Nimitettiin työryhmä, jonka tuli saada uudet säännöt valmiiksi puoli vuotta ennen Soulin kongressia, jotta ne ehdittäisiin käsitellä jäsenliitoissa. Veikkaan, että saamme odottaa sääntöuudistusta vielä jonkin aikaa. No 3/2025 ilmestyy viikolla 24 (kesäkuun alussa) . 2 Seija-Riitta Laakso. Lisäksi oli tullut eteen kysymyksiä siitä, miten tarkasti kuvapostikortti tuli määritellä ja mitä siitä saisi ja pitäisi kokoelmassa kertoa. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 2 Päätoimittajalta seijulaakso@gmail.com SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseura ry:n äänenkannattaja ISSN 0355-7731 105. Tuumasta toimeen. viirejä, matkalippuja tai muuta ephemeraa). Säännöt oli tarkoitus saada hyväksyttyä Korea 2024 -näyttelyn yhteydessä Soulissa viime vuonna. Tätä edelsi mm. K un asiat pitkittyvät, ne mutkistuvat, sanotaan. Muutoinkin syntyi sekaannuksia, kun sääntöjä yritettiin tulkita eri tavoin eri puolilla maailmaa. Työryhmässä oli jäseniä USA:sta, Euroopasta eri aikavyöhykkeiltä, Arabiemiraateista, Singaporesta ja Uudesta Seelannista – pientä haastetta zoom-kokousten järjestelyihin. Valokuvia ilman taustaviivoja. Kannen Marie Curie -postimerkki ilmestyi YK:n yleismerkkisarjassa Sveitsissä 7.11.2023. vuosikerta Päätoimittaja • Redaktör • Editor Seija-Riitta Laakso 0400 460 307 seijulaakso@gmail.com Postiosoite • Mail address SP-lehti Lönnrotinkatu 32 B 29 00180 Helsinki Toimituskunta Rasmus Berg, Seppo Laaksonen, Seppo Salonen ja Seija-Riitta Laakso Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Lehden taitto Seija-Riitta Laakso Painopaikka • Tryckeri K-Print, Tallinna, Viro _ _ _ Lehden ilmestyminen keväällä 2025 No 2/2025 ilmestyy viikolla 15 (huhtikuun alkupuolella) . Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 10.5. Saako tai pitääkö selvittää filateelisia tietoja (postimerkki, taksa, kortin kulkema reitti). Muuta aineistoa kuin postikortteja (esim. Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.7. Luokan SREV:n eli erityissääntöjen ja tulkintaohjeiden välille jäi ristiriitaisuuksia. Saako mukana olla kuvallisia ehiöpostikortteja. Loppukesästä No 4/2025 ilmestyy viikolla 33 (elokuun puolivälissä) . Kun pian sen jälkeen myös filatelian kansainvälinen kattojärjestö FIP otti postikorttiluokan kokeiluluokkana mukaan näyttelyihinsä, niihin tehtiin jossakin vaiheessa muutoksia, jotka eivät kaikilta osin oikein palvele tarkoitusta. Korttikeräilijälle noissa ei ole juurikaan mitään epäselvää, mutta muille ilmeisesti on. Monissa näyttelyissä kokoelmien arvostelu on kuitenkin edelleen sellaisten tuomareiden kontolla, joilla ei ole välttämättä mitään kokemusta kuvapostikorteista – "mutta ovathan ehiötkin postikortteja, eikö vain?" Kaksi vuotta sitten, keväällä 2023 FIP päätti osana muiden luokkien sääntöuudistuksia, että myös postikorttiluokalle asetettaisiin työryhmä tätä varten. Käytettyjä /käyttämättömiä postikortteja. Kuten muutamat muutkin näyttelyluokat, päätimme yhdistää SREV:n ja tulkintaohjeet yksiksi järkeviksi säännöiksi. Postikorttiluokan kansainvälisten näyttelysääntöjen uudistaminen on oiva esimerkki kummastakin. Niitä käsittelivät eri instanssit. yllättäen eteen tullut FIP:n kanta, ettei SREViä ja tulkintaohjeita voinutkaan yhdistää siten kuin olimme tehneet. Saako osoitepuolta näyttää. Lisäksi sanotaan, että mitä useampi kokki, sen kehnompi soppa. Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 10.3. Maksimikortteja. Taiteilija Martin Mörck, suunnittelija Rorie Katz.. Erityisen vaikeaa tuntuu olevan määritellä, mikä on postikortti! Uusi luokka otettiin sinänsä hyvin vastaan kansainvälisissä näyttelyissä, ja nyt on jo jokunen akkreditoitu tuomarikin (3) laittaa kehiin. Tervehdyskortteja ajalta ennen varsinaisia kuvapostikortteja. Säännöt tehtiin Nordia-näyttelyissäkin jo käytössä olleiden sääntöjen pohjalta suomalais-brittiläisessä työryhmässä. Postikorttiluokka tuli FEPAeli Eurooppa-tasoisiin kansainvälisiin näyttelyihin Finlandia 2017:ssä Tampereella. Samalla korttiluokan työryhmästä tulisi virallinen komissio niin kuin myös avoimen filatelian luokassa, joka oli vastaavalla tavalla vielä kokeiluluokan asteella, vaikka oli ollut mukana jo melkein parikymmentä vuotta
• Seija-Riitta Laakso Tilaushinnat • Prenumeration • Subscriptions 2025 Suomi ja Pohjoismaat • Finland och Norden • Finland and Nordic countries 56 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset • Subscriptions and address changes tilaukset@suomenfilatelistiseura.fi Tilaajien osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Ilmoituksiin liittyvät asiat Päätoimittaja Seija-Riitta Laakso seijulaakso@gmail.com Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Nordea FI23 1347 3000 4063 67 Laskutus EDI/OVT-tunnus: 003705844528 Operaattori: Maventa Puheenjohtajan palsta, s. Onnittelut!. • Seija-Riitta Laakso SUOMEN Postimerkkilehti Pikkujoulut päättivät keräilyvuoden Lönkalla, s. 35. 20. Halutessasi voit kieltää osoitteesi käytön ilmoittamalla siitä yllä mainittuun sähköpostiosoitteeseen. SP-lehden online-huutokauppa 65, s. 49. 36. 50. Ilmoitushinnat • Advertisements 2025 Takasivu 500 €, 1/1 sisäsivu 400 €, 1/2 sivua 300 €, 1/4 sivua 200 €. Levant – Mikä maa, mikä valuutta. 37–48. • Mårten Sundberg Ristikko, s. 4. 26. P ostista kuultiin äskettäin hienoja uutisia. Ensimmäinen suomalaisten tonttukorttien piirtäjä löytyi, s. Suomen Klaus Welpin ehdotus vuoden 2025 EUROPA-merkiksi voitti asiasta järjestetyn kilpailun ja merkki tullaan julkaisemaan yli 50 Euroopan maassa kunkin maan omilla maatunnuksilla. • Pekka Lempiäinen En kolumn på svenska – Klassiskt Finland lockar internationellt, s. 5. 18. • Seppo Laaksonen Breaking the News... • Eero Mäkelä ja Eila Hilpi Näyttelykalenteri, tapahtumia, rivi-ilmoituksia, s. 25. s. • Jukka Sarkki Czes?aw S?anian "mysteerimerkki", s. • Seija-Riitta Laakso Nyt kannattaa tarkistaa omista kätköistä Amerikankirjeet Suomeen 1845–1878, s. 6. • Matti Meriö Radium-säteilyä postihistoriassa, s. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 3 Tässä numerossa "Auts" – tahatonta komiikkaa tai tragikomiikkaa filateelisilla kohteilla, s. Hintoihin lisätään alv. • Risto Pitkänen 33 Suomen 1952 olympiapostimerkkiehdotteet, s. 31
Ongelman ytimessä ovat erilaiset netin myyntipalstat niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, esimerkiksi facebookissa. 21.1.2025 Pekka Lempiäinen. On tietenkin selvää, ettemme koskaan pysty arvaamaan, mitkä nykypäivän tavaroihin liittyvät aiheet ovat tulevia keräilykohteita. Ehkä joku lukijoistamme kerää niitäkin – itse heitin omani aikanaan pois. Taiwanissa tuotetut Zeppelin-väärenteet, Pohjois-Inkeri -väärenteet ja monet muut eivät kuitenkaan tällaisia ole. Postiväärenteitä kylläkin, mutta siinä on kyse aivan eri asiasta. Oma lukunsa ovat sitten Saarisen mallin leimaväärenteet, joita tuntuu jatkuvasti ilmestyvän markkinoille aina vain lisää. Siis Taiwanin tavaraako, tuskinpa vain. Esimerkkinä vaikkapa 1980-luvun Nintendo-pelit, joista nykyisin maksetaan varsinkin alkuperäispakkauksessa jopa huikeita hintoja. Sillä on myös keräilyarvoa – esimerkkinä rengasmerkkien korkeimpien arvojen väärenteet. Kaikissa näissä tapauksissa yksittäisen keräilijän erehdys voi olla kallis ja karvas pala nieltäväksi. Eli myyntialustan ylläpitäjälläkin tulee olla jonkinlainen ymmärrys näistä asioista. Edesmenneen Kari Rahialan muisto oli myös upeasti esillä. Osa näistä vanhoista väärenteistä, esimerkiksi François Fournierin tuotanto, on osin hienoa työtä. Ja siinä yhteydessä olisi syytä kertoa, miten kyseinen väärenne voidaan tunnistaa – eli mikä tekee siitä esimerkiksi leimaväärenteen. Kari neuvoi meitä monia aikanaan lausumalla: ”Älä heitä mitään pois”. Tällöin yhä useampi voisi tarkistaa asioita itsekin. Eivätkä myöskään monet jopa monesta revenneestä osasta rakennellut soikiomerkit tai isohampaiset. Toinen ongelma on se, että aloitteleva keräilijä saattaa erehtyä uskoessaan näitä myyjän vakuutteluja. Postimerkkejä on väärennetty ja manipuloitu käytännössä yhtä pitkään kuin filatelia on ollut olemassa. Jos ihmettelee asiaa kohteen yhteydessä olevassa kommenttiketjussa, saa kuulla vaatimuksen, että ylläpitäjän pitäisi poistaa kommentti, koska myyjän hinnoittelua ei kuulemma saa ihmetellä. Ja ilmeisesti filateliasta innostuneita tai innostuvia on enemmän kuin luulemmekaan päätellen noiden myyntipalstojen käyttäjämääristä. Into voi kuitenkin hyytyä nopeasti, jos tulee huijatuksi – kaikille meille on varmasti erityisesti harrastuksen alkuvaiheissa käynyt näin. Asiaa suomalaisten merkkien osalta auttaisi, jos kirjallisuus olisi ajan tasalla. Muuten on suuri vaara, että väärenne tai varsinkin manipuloitu merkki ilmestyy aina uudelleen jollain foorumilla myyntiin, ja usein aitoutustodistus, jossa luetellaan viat, on siinä välissä hävinnyt jonnekin. Isossa Lape 2021 -luettelossa näitä on esitelty, mutta ikävä kyllä itsenäisyyden ajan osalta siitäkään ei ole mitään apua, koska esimerkiksi saarismallin leimaväärennekuvaukset puuttuvat luettelosta kokonaan. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 4 Puheenjohtajan palsta Suomen Filatelistiseura ry Hallitus 2025 Puheenjohtaja: Pekka Lempiäinen • 0400 403 230 pekka.lempiainen@helsinki.fi Varapuheenjohtaja: Martti Forss • 0400 840 598 martti.forss@onninen.com Sihteeri: Pekka Hurri • 040 503 2144 pekka.hurri@pp.inet.fi Rasmus Berg • 050 5124 987 rasmus.berg@saunalahti.fi Perttu Haglund • 040 545 1239 perttu.haglund@gmail.com Matti Lundberg • 041 531 6112 matti.aj.lundberg@gmail.com Ari Niemelä • 0400 412 125 ari.niemela53@gmail.com Janne Nikkanen • 041 527 6430 nikkanenjanne@gmail.com Toimihenkilöt: Rahastonhoitaja Kai Anttila • 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Olli Saarinen (kerhohuutokaupat) • 0400 934 522 postiaollille@gmail.com Kerhomestari Pertti Hurmerinta • 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Meklarit Petri Jansson • 0400 552 671 petri.jansson@kolumbus.fi Eero Mäkelä • 0400 602887 sakarieero@gmail.com 4 Pekka Lempiäinen. Kun joku hankkii muutamalla eurolla Zeppelin-virhepainamaväärenteen ja laittaa sen sitten myyntiin 120 eurolla, on syytä kysellä moraalin perään. Tai sitten myyjä ryhtyy väittämään, että ”huippukokoelmissakin on väärenteitä”, ja niitä kuuluu jopa olla niissä. U usi vuosi on jälleen alkanut ja toivotan kaikille Suomen Postimerkkilehden lukijoille oikein antoisaa vuotta harrastuksemme parissa! Kuulimme eilen Suomen Filatelistiseuran maanantai-illassa erinomaisen ja mielenkiintoisen esitelmän aiheesta ”Mitä kaikkea voi kerätä?” Esityksen pitäjä Jukka Vesterinen oli selvästi perehtynyt aiheeseensa syvällisesti. Jotenkin tuntuu siltä, että tämä ongelma kasvaa jatkuvasti. Väärenteet olisi syytä toimittaa aitoutustoimikunnan käsiin, leimattaviksi väärenneleimalla
Per-Edvin Persson: "De tidigare poststämplarna på Åland fram till 1877" 16.4. Speciellt ovalerna med deras enkla, för att inte säga primitiva utseende, har intresserat fler internationella samlare än frimärkena från något annat nordiskt land. Rolf Gummesson nådde samma nivå med Finland 1856–1916 på MELUSINA i Luxemburg 1963. Svenskar som med klassiskt Finland uppnått Grand Prix på olika nivåer finns det flera exempel på. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 5 Suomen Filatelistiseura ry 5 Tulevia tapahtumia Lönkalla Osoite: Lönnrotinkatu 32 B, 00180 Helsinki. SF:n kokoukset ja huutokaupat joka arkimaanantai klo 18. Nieminens samling var utsökt monterad på liggande A3-blad och det var en fullträff. Kevään esitelmiä: 17.2. "Ovalmärkena äro med sitt enkla utförande ett värdigt uttryck för sin tids nyklassiska stil," skrev Leo Linder i en artikel 1956. 19.2. Det tyckte även juryn, och det åtråvärda priset gick till Finland. Siffrorna är talande.. Robert Cooper: "Yrjö VI" 25.3. Klassiskt Finland lockar internationellt K ampen om International Grand Prix på FEPA-utställningen HAFNIA i Köpenhamn i oktober stod mellan svenske Lennart Järnum med Sverige 1855–1872 och Kai Nieminen med Finland 1856–1875. Janne Nikkanen: ”Historiallinen Helsinki vuoteen 1917” 7.4. Listan blir lång om vi utökar den med andra framstående utländska samlare av klassiskt Finland. Kände filatelisten Tomas Bjäringer gjorde 2023 en jämförelse mellan försändelser med Sveriges 3 skilling banco (63 kända) och tête-bêcher av ovalmärkena (68 kända). Kai Masalin: ”Ilmailun historiaa, osa 2” 17.3. Seija-Riitta Laakso: "Albert Edelfelt – taiteilija, kosmopoliitti ja patriootti" • • • • • Helsingfors frimärkssamlareförenings (HFF) föredragsprogram för vårvintern 2025, onsdagar kl.18 i SFs möteslokal på Lönnrotsgatan 32 B. Samlingen "Classic Finland 1845–1859 / The hand-printed oval design" innehåller material som bara överträffats av Agathon Fabergé, presentationen signerad Jonas Hällström är banbrytande. Sisään pääsee jo klo 16.30, jolloin voi tutustua huutokauppakohteisiin ja vaihtaa kuulumisia kerholaisten kanssa. Luis Alemany Indarte, GP d’Honneur, PORTUGAL 2010. Lars Pawli: "Finlands äldsta poststämplar" 2.4. Kai Varsio: "Suomalaiset sotalaivat filateliassa – Finska krigsfartyg i filatelin" 5.3. Med A4-blad blir det åtta marginaler per rad, med A3 bara fyra. Michael Hvidonov, GP National, NORDIA '85. Det var faktiskt så att framlidne Gustaf Douglas storsatsade på Finland för att nå sitt stora mål: Grand Prix d´Honneur på en internationell utställning. Ingvar Pettersson fick Grand Prix d’Honneur på nordisk nivå. Harry Nyström: ”Vuosi paluupostimerkkeilijänä” 3.3. Andra utländska Finlandssamlare med Grand Prix: Hiroyuki Kanai, GP National, FINLANDIA '88. "Järnum har dyrare material, men Nieminen visar en bättre samling," sa en mycket rutinerad och meriterad svensk filatelist. Jan Nilsson, Sverige: "Frimärken i en mörk tid, exempel från nordiska och andra länder" En kolumn på svenska Mårten Sundberg, Ålands Frimärkssamlarförening ÅlFF Mårten Sundberg. På åtta ramar innebär det ganska mycket. Det hade säkerligen lyckats om inte hälsan satt stopp för vidare utställningsdeltagande efter att han erhållit Grand Prix Nordique på NORDIA 2019. Per Persson: ”Kolerakirjeiden käsittely 1831–1832” • • • • • Aihefilatelistit ry pitää myös kerhokokouksensa SF:n kerhotilassa Lönkalla. Den stora fråga är vad som ska hända med samlingen, som finns kvar hos familjen efter Gustaf Douglas bortgång 2023. Esitelmät alkavat kuukauden viimeisenä tiistaina klo 17.00. Jämför ett svenskt skilling banco-märke med en oval; det förstnämnda gavs ut ett år tidigare men ser med sin tandning och sin design mer avancerat ut. För tête-bêcher finns noterat 115 ägare i 20 länder; Finland 41, Sverige 11, England 15, USA 12, Ryssland 10, övriga 16 länder 26. Han var den första svensk som internationellt erhöll den främsta av utmärkelser. Brev 3 skilling banco 82 ägare i 8 länder; Finland 3, Sverige 62, England 0, USA 12, Ryssland 0, övriga 16 länder 5. Inte minst ger det mer utrymme. Gösta von Möller erövrade Grand Prix d’Honneur på FINLANDIA '56 med Finland 1856–1894. Bent Nielsen, GP National, NORDIA '99. 25.2
Hyvissä ajoin ennen olympialaisia julkaistavilla merkeillä olisi propaganda-arvoa: sanoma tulevista kisoista leviäisi niiden avulla ympäri maailmaa kuin itsestään. Ehdotteita saatiin noin 150 ja ne ovat ainakin pääosin Yksi palkituista ehdotteista oli nimimerkki "Voittajan" (Tapio Wirkkala) 9 mk:n merkki, joka kuvaa seppelöidyn miesurheilijan ja huomattavasti vaatimattomamman naisen (kenties muusan?) sivuprofiileja. Yksi postimerkeistä valmistettiin näiden ulkopuolisesta työstä, joten sekin tuli siten lunastettua. E nnen peruuntuneita vuoden 1940 olympialaisia oli jo järjestetty yksi postimerkkien suunnittelukilpailu, silloin olympiakisojen järjestelytoimikunnan aloitteesta. Vaikka vuoden 1940 olympiamerkkien suunnittelukilpailuun osallistuneista töistä palkittiin kuusi ja lunastettiin lisäksi kolme, yhtäkään niistä ei käytetty vuoden 1952 olympiamerkkeihin, vaan niitä varten järjestettin sotien jälkeen uusi kilpailu. (Kuva: Postimuseo) Postimuseon arkistossa. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 6 Helsingin 1952 olympialaisten postimerkkiehdotteissa korostuu Tapio Wirkkalan kädenjälki Seija-Riitta Laakso Kun Helsinki valmistautui vuoden 1952 kesäolympialaisiin, yksi monista tehtävistä oli uusien postimerkkien suunnitteleminen. Töitä ei ole luetteloitu, eikä tekijätietoja siis kirjattu minnekään, museosta kerrotaan. Tekijöiden tiedot säilytettiin erikseen, eikä niiden olinpaikasta tunnu kenelläkään olevan enää tietoa. Palkittuja töitä oli tällä kertaa viisi, minkä lisäksi kolme työtä lunastettiin. Tässä artikkelissa esitellään palkitut ja lunastetut työt, joiden joukosta valittiin julkaistavaksi neljä postimerkkiä. Ei siis ollut ihme, että kahden ensimmäisen postimerkin kuviin valikoituivat uimahyppääjä ja Olympiastadion.. Kisakyläkin oli jo pääosin noussut Käpylään. Tätä merkkiä ei toteutettu, mutta kylläkin kaksi muuta Wirkkalan suunnittelemaa postimerkkiä. Postimuseon ja Urheilumuseosäätiön arkistoista niitä ei ainakaan muutama vuosi sitten löytynyt. Tämän suunnittelukilpailun järjesti Postija lennätinlaitos. Uimahyppääjä(tär) Yhtenä syynä Helsingin olympiaisännyyden saamiselle oli se, että tärkeimmät kisapaikat oli jo rakennettu valmiiksi ennen sotia. Meillä oli uusi Stadion, Uimastadion ja pyöräilyareena, Velodromi. Vuoden 1940 kilpailuun lähetetyt ehdotteet – 103 kpl – ovat jossain vaiheessa siirtyneet yksityisiin käsiin ja niitä näkee silloin tällöin markkinoilla, yleensä vailla mitään taustatietoja tekijästä, mikä on valitettavaa – kilpailutyöthän yleensä jätettiin nimettöminä tai nimimerkillä
Facit Norden 2020) tämä merkki tunnetaan nimellä "Simhopperska/Woman diver" eli uimahyppääjätär. Uimahyppääjän valitseminen merkkiin lienee johtunut nimenomaan Uimastadionista, sillä Suomi ei ollut silloin mitenkään tunnettu uimahyppymaana – eikä ole edelleenkään. Postimerkin 2 mk:n lisämaksusta saatavat tulot käytettäisiin olympialaisten hyväksi. Toisin kuin Ruotsi (21 mitalia) ja Tanska (2), Suomi ei ole ikinä voittanut ainoatakaan mitalia tässä lajissa. "R"-kirjain leiman päivämäärän alla kertoo, että kirje on postitettu kioskista, joita oli eri puolilla kaupunkia kisojen aikana. Nimimerkki "Maratonin" uimahyppääjä pääsi 12 mk:n postimerkkiin, joka oli tarkoitettu postikorttien lähettämiseen. Facit-luetteloissa (esim. Helsingin kisoissa Yhdysvallat voitti uimahypyissä yhdeksän mitalia jaossa olleista 12:sta. Uimahyppääjä vauhdissa. Eiköhän tässä kuitenkin ole kyse miehestä kokovartalouimapuvussa – sellaisia ei tosin enää Helsingin kisoissa käytetty, vaan miehillä oli tavalliset uimahousut. Koska Puistola oli osa Helsinkiä, paikalliskirjemaksu (15 mk) ja kirjaus (25 mk) olisivat riittäneet kirjeen lähettämiseen. Nimimerkin takana oli taiteilija Aimo Ronkanen (1913–1992), joka muistetaan parhaiten juuri tästä postimerkistä. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 7 Kaikki neljä olympiapostimerkkiä ylifrankkeeratulla kuorella, joka on lähetetty kisojen avajaispäivänä 19.7.1952. Aimo Ronkasen uimahyppääjä julkaistiin ehdotteen mukaisesti 12 mk:n postimerkkinä, joskin tekstielementit oli muutettu kokonaan uuteen järjestykseen lopullisessa, 16.11.1951 ilmestyneessä merkissä. (Kuva: Postimuseo)
12 mk oli tuolloin käypä postikorttitaksa. Se kelpasi tuolloin ensimmäisen painoluokan kirjeen postitukseen. (Kuvat: Postimuseo) Taiteilija Signe Hammarsten-Janssonin ehdotteita vuoden 1940 olympialaisten postimerkeiksi. (Kuva: Tuukka Laakson ex-kokoelma "Helsinki as a Tourist City") 8. Oikeanpuoleinen ehdote julkaistiin postimerkkinä saman vuoden marraskuussa 20+3 mk arvoisena. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 8 Kaksi Signe Hammarsten-Janssonin ("Ham") ehdotetta vuoden 1952 postimerkeiksi. Postimuseon arkistossa on samanlainen blokki punaruskeassa sävyssä, se on signeerattu "Ham". Olympiastadionia eri kulmista esittävät ehdotteet on leimattu 2.2.1951 Suomen Pankin Setelipainossa, missä taiteilija työskenteli vuosikymmenien ajan
Helsingin Olympiastadionin sijasta merkit oikealla esittävät kuitenkin Monte Carlossa sijaitsevaa Louis II:n stadionia, ja muukin maisema on sieltä kulmiilta. Off the record: Monacossakin julkaistiin Helsingin olympialaisten kunniaksi sarja postimerkkejä 1952. Ne olivat, yhtä lukuunottamatta, kaikki Tapio Wirkkalan (1915–1985) käsialaa. “H”-kirjain päivämäärän alla osoittaa leiman olevan peräisin Lauttasaaren leirintäalueelta, jossa sijaitsi yksi virallisista olympiapostitoimistoista. Inflaatio yllätti Inflaatio kuitenkin laukkasi ja jo muutaman viikon päästä osoittautui, että postitaksoja täytyikin nostaa vuoden 1952 alusta lähtien. Kaunis kuori, joka esittää olympiasoihdun saapumista stadionille on varustettu 12+2 markan uimahyppääjämerkillä ja kisojen avajaispäivän leimoin. Postihallinnon ilmeinen virhearvio häivytettiin nimeämällä kaksi ensimmäistä merkkiä kisojen "propagandapostimerkeiksi" ja uudet 15 ja 25 markan merkit, jotka nyt oli pakko julkaista varsinaista käyttöä varten, kisojen "muistopostimerkeiksi". Itse asiassa stadion onkin ainoa olympiamerkeistä, joka kuvaa millään lailla Helsinkiä. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 9 Olympiastadion "jonon ohi" postimerkkiin Olympiastadionia kuvaava 20+3 mk:n merkki on tunnetun postimerkkitaiteilijan Signe Hammarsten-Janssonin (1882–1970) käsialaa. Uudet setelit – kaikkiaan viisi arvoa – tulivat käyttöön vuonna 1955. Muut esittävät urheilijoita, jotka olisivat voineet olla mistä päin maailmaa tahansa. Painokset olivat melko suuria, joskin postimerkkiluetteloiden ilmoittamat luvut vaihtelevat melkoisesti: Norma 1 075 000 ja 1 173 000, Facit 1,3 ja 1,4 miljoonaa ja Lape 1 611 140 ja 1 708 130 kappaletta. Tapio Wirkkala oli myös voittanut ensimmäisen ja toisen palkinnon Suomen Pankin setelinsuunnittelukilpailussa kahdella eri sarjalla vuonna 1947. Oikea taksa Jyväskylään lähetettävään kirjeeseen olisi ollut 25 mk, joten tämä kirje ei ole koskaan kulkenut postissa. Vaikka niitä ei varsinaisesti palkittu eikä lunastettu kilpailun jälkeen, toinen kuva-aiheista päätyi postimerkkiin, joka oli tarkoitettu ensimmäisen painoluokan kirjeiden lähettämiseen kotimaassa ja ulkomaille. Uusiin postimerkkeihin etsittiin aiheet suunnittelukilpailun palkituista / lunastetuista ehdotteista. Näin ollen kahden ensimmäisen olympiamerkin käyttöaika yksinään alkuperäiseen tarkoitukseensa jäi lyhyeksi, vain 16.11.–31.12.1951 ajaksi. Olympiastadion 20+3 mk postimerkillä, joka julkaistiin 16.11.1951. viereinen sivu). Tällaisia kuoria eri postitoimipaikkojen leimoin luultavasti myytiin filateelisina matkamuistoina, joihin keräilijä saattoi sitten halutessaan lisätä nimen ja osoitteen mielensä mukaan. Vuonna 1951 HammarstenJansson piirsi kaksi stadionia eri kulmista kuvaavaa ehdotetta. Ne julkaistiin 15.2.1952. Uudet taksat olivat 15 ja 25 markkaa. Samalla kerättäisiin rahaa valmisteluja varten merkkien lisämaksuilla. Mainitut kaksi ensimmäistä postimerkkiä julkaistiin 16.11.1951. Hammastamaton sininen on koevedos, sen oikealla puolella lopullinen, useampivärinen 15 frangin postimerkki. Hän oli tehnyt useita ehdotteita eri aiheista jo vuoden 1940 suunnittelukilpailuun (ks. Vaikka olympialaiset olisivatkin vasta seuraavana kesänä, kisoja voitaisiin näin mainostaa merkeillä jo hyvissä ajoin. Uusilla 12 ja 20 markan olympiapostimerkeillä ei käytännössä tehnyt juuri yhtään mitään. Monipuolinen Wirkkala, joka tunnetaan maailmalla ehkä parhaiten lasitaiteilijana, urakoi olympiapostimerkkien suunnittelukisaan ainakin kuusi ehdotetta – ehkä enemmänkin, mutta ne eivät mahtuneet kärkijoukkoon. Kaksi vähiten onnistunutta tosin uudistettiin jo 1956 ja 1957, kuten olympiapostimerkeillekin kävi muutamaa vuotta aikaisemmin.
Oikeanpuoleinen kuori on leimattu olympialaisten avajaispäivänä 19.7.1952. Taksa 15 mk sopi paikalliskirjeen lähettämiseen ja Puistolahan kuului Helsinkiin, joten kuori on ainakin periaatteessa voinut kulkea postissa. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 10 Vasemmalla on kahden viimeksi ilmestyneen olympiamerkin ensipäiväkuori 15.2.1952. Taksa olisi sopinut toisen painoluokan kirjeelle (21–125 g kotimaahan ja 21–40 g ulkomaille), mutta kuori on käyttämätön. Päiväyksen alla ei ole kirjainta, joten kuorta ei ole lähetetty mistään kisojen väliaikaispostitoimistosta. (Kuva: Postimuseo). Tapio Wirkkalan "Nahkakuula" oli yksi kilpailun lunastetuista töistä
Tiedot myös näiden merkkien julkaisumääristä vaihtelevat suuresti: Norma 1 419 000 ja 1 184 000, Facit 1,6 ja 1,4 miljoonaa ja Lape 1 654 110 ja 1 720 250 kappaletta. Kun Signe Hammarsten-Janssonin stadionehdotteet on päivätty vasta helmikuussa 1951, ne saattoivat olla tilaustyö postilaitokselta, mikäli Olympiastadionista ei ollut saapunut yhtään kelvollista ehdotetta alkuperäiseen määräaikaan mennessä. postimerkit postikorteille sekä ensimmäisen ja toisen painoluokan kirjeille. Tähän viittaa sekin, että "Hamin" stadionmerkki otettiin mukaan julkaisuohjelmaan palkittujen ja lunastettujen merkkien ulkopuolelta. Aiheet valittiin suunnittelukilpailun palkittujen ja lunastettujen ehdotteiden joukosta. Wirkkalan toisen postimerkkiin päätyneen ehdotteen taksa 40 mk olisi sopinut toisen painoluokan kirjeen lähettämiseen 1.1.1952 lähtien. Ehdote palkittiin kilpailussa, ja se julkaistiin 25 mk:n arvolla. Kilpailu oli ilmeisesti julistettu jo 1948, jolloin tällaisia taksoja oli käytössä. . Myös 25 mk + 15 mk olisi ajanut saman asian. Ajatuksena oli ehkä, että julkaisuohjelmassa olisi Tapio Wirkkalan "Sprinttereiden" taustalla näkyvät tummat hahmot olivat peräisin antiikin kreikkalaisesta maljakosta. Postikorttitaksa oli 7 mk ja kirjetaksa 12 mk ajalla 1.1.–30.11.1948, sen jälkeen postikorttitaksa oli 9 mk ja kirjetaksa 15 mk ajalla 1.12.1948– 30.6.1950. Pikajuoksijoita kuvaava 25+4 markan merkki sopi ensimmäisen painoluokan kirjeen lähettämiseen kaikkialle maailmaan. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 11 Kaksi uutta postimerkkiä Olympiamerkkien sarjaan lisättiin siis kaksi uutta postimerkkiä 15.2.1952. Kun olympialaisten aikaan käyttökelpoiset merkit 15.2.1952 julkaistiin, postimaksut olivat siis yli kaksinkertaistuneet reilun kolmen vuoden aikana. Ei mitään suomalaisten menestyslajeja Nämäkään postimerkit eivät tuoneet. (Ehdote: Postimuseo) Ehdotetta on korjattu liimaamalla liuska "XV OLYMPIA 1952" "SUOMI • FINLAND" -sanojen yläpuolelle. Helsinki valittiin 1952 kesäolympialaisten isäntäkaupungiksi kesäkuussa 1947, ja postimerkkejä alettiin ilmeisesti suunnitella hyvissä ajoin. Ehdotteissa käytetyt taksat ovat hämmentäviä. Se, että tällainen taksa yleensä esiintyy ehdotteessa osoittaa, että postimerkkien julkaisuohjelmaa pohdittiin joka tapauksessa vielä uudemman kerran vuosien 1951 ja 1952 vaihteen tienoilla, koska aiemmin 40 markan taksaa ei ollut olemassa. . sivun alareuna. Työtä on korjattu alkuperäisestä, ks. Molemmat merkit olivat Tapio Wirkkalan töitä. Viimeksi mainitusta ilmeisesti luovuttiin, koska 20 markan Olympiastadionia kuvaavia merkkejä oli enemmän kuin tarpeeksi, ja niistä sai helposti kokoon 40 markan postitaksan. Itse asiassa palkittujen ja lunastettujen joukossa ei – yhtä lukuunottamatta – muita kuin hänen töitään enää ollutkaan jäljellä. Ilmeisesti liuskan alla oli alunperin vain vuosiluku, 1952. Jalkapalloilijoita esittävän postimerkin arvoksi tuli 15+2 mk, mikä kelpasi postikortin lähettämiseen sekä kotimaassa että ulkomaille
Juoksija Paavo Nurmi (1897–1973) voitti 1920-luvun olympialaisissa yhteensä yhdeksän kultamitalia, muun muassa. Toisen tarinan mukaan torni oli yhtä korkea kuin Järvisen maailmanennätys vuodelta 1930, eli 72,93 metriä. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 12 esiin lajeja, joissa suomalaiset olisivat mitenkään menestyneet aiemmissa kisoissa (tai myöhemminkään). Vasemmalla painimassa Oskar Friman (1893–1933), joka voitti kultaa Antwerpenissä 1920 ja Pariisissa 1924. Niitä olivat Kotka, Lahti, Tampere ja Turku. Kun arkkitehdeiltä tiedusteltiin asiaa, nämä kuitenkin kielsivät tällaisen yhteyden olemassaolon.) Järvisestä oli joka tapauksessa julkaistu postimerkki jo 1945 (7+3,50 mk Aarne Karjalaisen urheilumerkkisarjassa), joten ei ollut kovin todennäköistä, että tätä ehdotetta valittaisiin olympiamerkiksi. Ale Saarvala (1913–1989) voitti kultaa voimistelussa Berliinissä 1936 ja Lontoossa 1948. Ja vaikka suomalaiset pitkänmatkan juoksijat ovat aikojen saatossa tuoneet Keihäänheittäjä Matti Järvinen (kultaa Los Angeles olympialaisissa 1932) “Keihäs-Matin” (Tapio Wirkkala) ehdotteessa vuoden 1952 olympiamerkiksi. Suomi oli kerran tullut neljänneksi jalkapallossa (Tukholman olympialaisissa 1912), mutta mitali ei ole sen koommin ollut edes lähellä, eikä tavallisesti edustuspaikkakaan. Kaiken. (Kuva: Postimuseo) Suomalaisten parhaita lajeja kesäolympialaisissa ovat olleet paini, voimistelu, kestävyysjuoksu ja keihäänheitto. Sarjan viides postimerkki kuvaa hiihtoa, eikä siten kuulu tämän jutun aihepiiriin. Ehdotusten joukossa oli kolme Wirkkalan työtä, joissa suomalaisten bravuurilajit olisivat päässeet oikeuksiinsa. Kuvasta näemme, että Järvinen heitti keihästä silmälasit päässään – hänellä on lasit myös Kalervo Kallion "Keihäänheittäjä"-patsaassa (1966), joka sijaitsee Porin stadionin edustalla. Ilmeisesti jalkapallo valittiin 15+2 mk:n merkkiin lajin yleisen suosion vuoksi maailmalla, ja ehkä myös huomionosoituksena paikkakunnille, joissa otteluita Helsingin lisäksi pelattiin. "Parivaljakon" uusi tuleminen Toinen vähän erikoinen valinta oli pitkänmatkan juoksijoita kuvaava "Parivaljakko". Merkit suunnitteli taiteilija Aarne Karjalainen. Tämäkin aihe oli mukana vuoden 1945 urheilumerkkisarjassa, jossa Paavo Nurmi itseoikeutetusti juoksee 3,50 + 1,75 mk:n postimerkillä. Yksi ehdotteista kuvasi Los Angelesin olympialaisissa 1932 kultaa heittänyttä Matti Järvistä, jolla oli nimissään myös kaikkiaan 10 lajin maailmanennätystä. Matti Järvinen (1909–1985) voitti keihäskisan Los Angelesin olympialaisissa 1932. Nämä lajit saivat omat postimerkkinsä jo vuonna 1945, jolloin lisämaksulla kerättiin rahaa sodanjälkeisen Suomen voimistelun ja urheilun kattojärjestöille SVUL:lle ja TUL:lle. olympialaisista kotiin kymmeniä mitaleita, ei suomalaisnimiä pikajuoksumatkojen palkintolistoilla ole nähty ikinä. (Väitettiin, että Olympiastadionin tornin korkeus oli täsmälleen 72,71 metriä Järvisen Los Angelesin voittoheiton kunniaksi
(Nygren: "Olympiatuli, joka sammui sodan tuuliin") Oikealla Carpenter heittää kiekkoa Berliinissä. Yllä Ken Carpenter Suomen 1940 olympiapostimerkiksi valitussa ehdotteessa. Olympia 1936 – Band II. Tämä koettiin epäluottamuksen osoituksena aiemmissa olympialaisissa loistavasti menestyneille suomalaisille urheilijoille. (Nygren: "Olympiatuli, joka sammui sodan tuuliin") lina ollutta valokuvaa, ei yhdennäköisyydestä tosiaan voi erehtyä. Arvostelijat olisivat mieluummin nähneet Tapio Wirkkalan pitkänmatkan juoksijat olympiamerkissä. välikisoissa 1906), Elmer Niklanderia (kultaa Antwerpenin kisoissa 1920) tai Armas Taipaletta (kaksi kultaa Tukholman kisoissa 1912). (Kuva: Postimuseo) lisäksi Tapio Wirkkala oli jo tullut toiseksi vuoden 1940 olympiapostimerkin suunnittelukilpailussa lähes identtisellä aiheella. Tai jos sen nyt piti olla kiekonheittäjä, niin miksei kukaan suomalainen heittäjä ollut kelvannut... Bild 55.). Ehdotettiin Matti Järvisen isää Verner Järvistä (kultamitali Ateenan ns. Jyskyn "Limppu" kuvasi urheiluväen mielestä yksi yhteen amerikkalaista kiekonheittäjää Kenneth Carpenteria, Berliinin 1936 kisojen olympiavoittajaa. Voittanut ehdote, Gustaf A. Selityksenä "Parivaljakon" uudelleen lunastamiselle saattoi olla se, että vuoden 1940 suunnittelukilpailun voittajasta oli noussut aikoinaan poru. Kun vertaa voittanutta ehdotetta ja malYllä “Parivaljakon” aiempi versio vuoden 1940 postimerkkiä varten. (Sammelverk No: 14. Senkin ehdotteen nimi oli "Parivaljakko" ja kuva on muutoinkin pitkälti sama – juoksijat vain ovat vuoden 1952 olympiamerkkiehdotteessa kääntyneet päinvastaiseen suuntaan. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 13 “Parivaljakko” – Tapio Wirkkalan ehdote 15 mk:n olympiamerkiksi. Niin tai näin, pitkänmatkan juoksijat olivat saaneet postimerkin vuonna 1945, joten asian koettiin olevan siltä osin poissa päiväjärjestyksestä
Se kuului palkittujen ehdotteiden joukkoon, mutta ei kuitenkaan tullut valituksi postimerkkiin. Signe Hammarsten-Janssonin osuus ei käy ilmi "Hamin" ehdotteista. Palkintosummat Joihinkin ehdotteisiin on kirjattu lyijykynällä summat, jotka Postija lennätinlaitos on niistä maksanut. viereisen sivun kuva) olisi varmasti myös ollut suomalaisten mieleen. Ruotsalaiset saivat sivumennen sanottuna neljä kultamitalia ratsastuksesta Helsingin olympialaisissa. Olisi siinä kelvannut lähetellä postia ulkomaille kanoottikaksikko-merkillä. Ensimmäinen nainen, joka nousi tässä lajissa mitalisijoille Helsingissä oli tanskalainen Lis Hartel, joka sai hopeamitalin kouluratsastuksessa – siitä huolimatta, että hänen molemmat jalkansa olivat halvaantuneet polvesta alaspäin polion seurauksena, ja hänet piti auttaa ratsun selkään ja sieltä alas. Siksipä "Esteillä"-ehdotteessakin miehet ratsastavat sotilaspuvuissa. (Kajakkeja melotaan kaksilapaisella melalla, kanoottia yksilapaisella. Lisäksi uimahyppääjä jo edusti vesilajeja, joten piti olla tasapuolinenkin. Summat ovat kohtalaisen suuria vaikkapa postimaksuihin verrattuna, mutta kun merkkejä myytiin miljoonapainok. Kuten kuvasta näkyy, ratsastajat kilpailivat tuohon aikaan sotilaspuvuissa, mikä jo osaltaan esti naisten osallistumisen lajiin. Voutilaisen "Esteillä". (Sittemmin vain Kyra Kyrklund on yltänyt samaan vuosina 1980, 1988 ja 1992). Ehkä Wirkkalan ehdotteen melavalintaan vaikuttivat taiteelliset seikat?) Miksei "Kaksikkoa" sitten valittu postimerkkiin. Voutilainen 25 000 mk. Vuoteen 1952 mennessä ainoa suomalainen edes lähelle mitaleita päässyt ratsastaja oli Hans Olof von Essen, eversti ja Mannerheim-ristin ritari, joka tuli viidenneksi Amsterdamin kisoissa 1928. Palkitut ehdotteet saivat ilmeisesti 25 000 mk ja lunastetut ehdotteet 10 000 mk kukin. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 14 Vielä kaksi palkittua ehdotetta Tapio Wirkkalan viimeinen ehdote "Kaksikko" (ks. Hartel sai hopeaa myös seuraavissa olympialaisissa Australian Melbournessa 1956. Sääntöjen mukaan vain upseerit saivat osallistua kisaan. Suomalaisten näytöt olivat Kasperi Fr. (Kuva: Postimuseo) valintaa tehdessä kuitenkin enimmäkseen vielä edessäpäin. Se ei ollut maailmanlaajuisestikaan yhtä suosittua kuin esimerkiksi jalkapallo – joten ei jatkoon. Yksi kultamitaleista tuli naisten melonnassa, kun Sylvi Saimo vei ensimmäisen suomalaisen naisten kesälajien voiton olympialaisissa. Suomalaisten mitalit tosin tulivat enimmäkseen kajakkimelonnasta, mikä on vähän eri asia kuin kanootit. Ratsastus ei ole kuulunut suomalaisten menestyslajeihin olympialaisissa. Voutilaisen “Esteillä” oli viides palkituista kilpailutöistä. Lontoon 1948 olympialaisissa suomalaiset olivat saaneet melonnasta hopeamitalin ja kaksi pronssia, mutta Helsingin kisat olivat jättimenestys: neljä kultaa, yksi hopea ja yksi pronssi, minkä lisäksi soudustakin saatiin pronssimitali. Tapio Wirkkala sai siinä tapauksessa ehdotteistaan yhteensä 105 000 mk, Aimo Ronkanen 25 000 mk ja Kasperi Fr. Ehkä kilparatsastus koettiin liian elitistiseksi urheilulajiksi, jotta siitä olisi kannattanut tehdä koko kansan käsiin olympiapostimerkkiä. Viides palkituista ehdotteista oli melko tuntemattomaksi jääneen Kasperi Fr. Helsingin 1952 olympialaisiin asti naisilla ei ollut lainkaan pääsyä ratsastuskilpailuun
Ylipäätään kertoo ajankuvasta, että kaikki julkaistut postimerkit esittävät miehiä. Suomen Urheilumuseosäätiö, Helsinki 1991. Itä-Saksa oli myös ilmoittautunut mukaan, mutta sitä ei hyväksytty. Ehdotteistakin vain yhdessä ("Voittaja") esiintyy nainen, ja hänkin toissijaisessa roolissa. Monet Helsingin olympialaisiin osallistuneista olivat todellisuudessakin olleet mukana sodassa, kuka hävinneiden, kuka voittajien puolella. Helsingin olympiakisojen paras maa oli Yhdysvallat, joka voitti 40 kultaa, 19 hopeaa ja 17 pronssia. Antwerpenissä 1920 suomalaispari Ludowika ja Walter Jakobson voitti kultaa pariluistelussa, joka silloin kuului kesäolympilaisiin, vaikka kilpailu järjestettiinkin muutamaa kuukautta aikaisemmin. Helsingin kisoissa 1952 Suomella oli mukana 258 urheilijaa, joista 228 oli miehiä ja 30 naisia. Talvikisoissa mitalitili on onneksi sentään ihan toisen näköinen. al.: Suomen postimaksut 1875–2001. • Postimuseon arkisto. Naisista tämän jutun ehdotteista puhuttaessa ei tietenkään pidä unohtaa, että yhden julkaistun postimerkin suunnittelija oli nainen, Signe Hammarsten-Jansson, suomalaisen postimerkkisuunnittelun grand old lady. Mukana oli mm. • Olympia-aiheiset internet-sivustot.. Postimuseo, Tampere 2016. Suomi sai 22 mitalia (oi niitä aikoja!) ja Norja viisi mitalia. • Postimerkkiluettelot: Facit Norden, LAPE, Norma. Kiinan kansantasavalta oli niinikään ensimmäistä kertaa mukana olympialaisissa. Vuonna 1936 naisurheilijoita oli Berliinin kisoissa jo enemmän, ja 1948 Lontoossa keihäänheittäjä Kaisa Parviainen voitti hopeamitalin Suomen ensimmäisenä naispuolisena yksilöurheilijana. kolmen naisen miekkailujoukkue. Vuonna 1912 heitä oli kaksi. Ja Sylvi Saimo siis meloi kultaa, kirkastaen näin naisten yksilösuoristusten mitalin. Suomalaisten naisten osallistuminen olympialaisiin eteni hitaasti. He kilpailivat floreteissa. Ehdotteita 1940-luvun lopulla piirreltäessä toisen maailmansodan päättymisestä oli kulunut vasta muutama vuosi. Olympiaurheilu olikin tuolloin enimmäkseen miesten puuhaa – toisaalta sääntöjen vuoksi ja toisaalta siksi, että huipulla kilpailemiseen piti siihenkin aikaan panostaa aikaa ja rahaa, joita naisilla oli tyypillisesti vähemmän käytössään kuin miehillä. • Nygrén, Helge: Olympiatuli joka sammui sodan tuuliin. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 15 Tapio Wirkkalan "Kaksikko" kuului palkittujen ehdotteiden joukkoon. Erinäisten poliittisten syiden takia (Taiwanin tilanne, Korean sota) Kiina saattoi kuitenkin lähettää kisoihin vain yhden edustajan. Seuraavaa naisten kultamitalia kesälajeissa saatiinkin odottaa Heli Rantasen keihäsvoittoon asti Atlantassa 1996. Lähteet • Ala-Honkola, Harri et. Mitä muuta merkit ja ehdotteet voivat meille kertoa. Pohjoismaista paras oli Ruotsi yhteensä 35 mitalilla. Hän oli uimari Wu Chuanyu, joka kilpaili selkäuinnin alkuerissä, mutta jäi sijalle 28. Kaikkiaan Helsingin kisoihin osallistui 518 naista, mikä oli siihenastinen ennätys. (Kuva: Postimuseo) sin, taiteilijoiden osuus ei sittenkään ollut kovin keskeinen. Sodan kokeneita miehiä Monissa ehdotteissa miehet näyttävät varttuneemmilta kuin tämän päivän nuoret huippu-urheilijat. Kiinan jalkapalloja koripallojoukkueet saapuivat myöhemmin ja ainakin jalkapalloilijat pelasivat pari ystävyysottelua olympialaisten ulkopuolella. Vaikka olikin jo eläkeiässä, Hammarsten-Jansson jatkoi postimerkkien piirtämistä vielä kymmenen vuotta, aina vuoden 1962 lopulle asti. Helsingin kisat olivat ensimmäiset, joihin Saksa ja Japani saivat osallistua sodan jälkeen, ja ensimmäiset joihin Neuvostoliitto osallistui. Sota oli jättänyt jälkensä ihmiskuvaan
Kuorella ei näyttäisi olevan firman nimeä, joka oli periaatteessa pakollinen, mutta itsellänikin on kokoelmassa kohteita, joista tuo painatus puuttuu. Mutta oliko tuo yllä oleva englanninkielinen olympialeima Neliapila Arpajaisten vai SEK:n tuotantoa. Havainnot lehden päätoimittajalle! (seijulaakso@gmail.com). Pyynnöstä huolimatta en ole saanut Santalalta toistaiseksi tarkennusta asiaan. Samoin auttaisivat päivämäärät – mikä tahansa 11.2.1940 varhaisempi 609-leima SEK:n kohteella tai sitä myöhäisempi leima Neliapilan kohteella. Finnair (silloinen Aero). Kuten yllä olevasta kuoresta käy ilmi, leima oli järjestön käytössä ainakin vielä 22.2.1939. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 16 Harvinainen olympialeima vuodelta 1940 A merikkalainen Scandinavian Collectors Clubin jäsen Roger Santala lähestyi sähköpostilla hiukan ennen joulua ja kyseli tietoja frankkeerausleimasta, joka hänellä on vuoden 1940 olympialaisista kertovassa uudessa kolmen kehyksen kokoelmassaan. Varsinainen käyttöönottopäivä ei ole tiedossa. 18.2.1939; ja 688 rek. Toimisto oli perustettu vuonna 1935 ja se on edelleen olemassa. SEKin asiakkaita oli alusta lähtien mm. "OLYMPIC GAMES IN FINLAND 1940" mainostetaan Helsingistä New Yorkiin 11.2.1940 lähetetyssä leimassa. 1939, 686 Outokummulle ja 688 Osuusteurastamo Itikalle lokakuussa 1940. Frankkeerauskone 609 oli rekisteröity Neliapila Arpajaiset -nimiselle arpajaisyhdistysten kattojärjestölle 26.1.1937 lähtien. 22.9.1938; 686 rek. Itse veikkaisin SEK:iä, mutta olisi kiinnostavaa tietää, löytyykö joltain lukijoista tuo olympialeima Neliapilan tai SEK:n kuoripainatuksella. 29.9.1939), jotka siirtyivät sittemmin muille toimijoille: 654 Valiolle Viipuriin jo ennen sotaa syyskuussa Leimassa mainostettiin Helsingin 1940 olympiakisoja vielä talvisodan myöhäisessä vaiheessa. Vuoden 1940 olympialaisia varten oli rekisteröity kolme frankkeerauskonetta (654 rek. Jossain vaiheessa 1940-luvun alussa kone 609 siirtyi mainostoimisto SEK:lle. Painotuotetaksa oli 50 penniä –50 g ulkomaanlähetyksille 1.12.1931–30.9.1942
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 17
Ne ovat rannikkokaupungeista Porista, Vaasasta ja Oulusta. Norjalaiset ja islantilaiset kortit ovat hyvin harvinaisia. Suomesta Wiingaardin piirtämiä kortteja tunnetaan tällä hetkellä viisi erilaista. Nyt on ensimmäinen suomalaisten korttien piirtäjä varmistunut. Oikeassa alakulmassa näkyy selkeästi Wiingaardin signeeraus. Ilmiselvästi joidenkin tonttukorttien painosmäärät ovat olleet hyvin pieniä. Muutamien pienten paikkakuntien tonttukortit ovat lisäksi kalleimpia postikortteja. Lisäksi kaikille taiteilijoille tyypillisesti Wiingaardillakin oli oma tyylinsä tonttujen piirtämisessä. Kaupunkitonttukortit ovat pohjoismainen ilmiö. Vuosina 1907–1912 Wiingaard piirsi kööpenhaminalaiselle postikorttikustantajalle Warburgs Kunstforlagille satoja erilaisia tonttukortteja kaikista pohjoismaista. Suomalaisista muutamien paikkakuntien kortit ovat harvinaisia. Piirtämistä hän oli opetellut Tanskan lisäksi Italiassa ja Saksassa. Lisäksi Porista ja Helsingistä tunnetaan Wiingaardin piirtämät ns. Tontut ovat siinä lähteneet ratikalla jouluajelulle. Axel Wiingaard (1881–1964) oli kuvittaja ja useiden kööpenhaminalaisten oppilaitosten piirustuksenopettaja. Välillä on vuosia, ettei niitä tule markkinoille lainkaan. Niitä tunnetaan kaikista pohjoismaista, eniten Ruotsista. Vasemmalla ruotsalainen, niinikään Axel Wiingaardin piirtämä tonttukortti Jönköpingistä. Tanskalaisen Per Sörensenin tutkimuksissa on selvinnyt, että signeeraus AW tarkoittaa Axel Wiingaardia. Hänen tunnetuimpia kuvitustöitään on ”Fyrtårnet og Bivognen” eli ”Majakka ja Perävaunu” vuodelta 1936. Myös kustantaja Warburgs Kunstforlagin tunnus WKF auttaa. Tanskassa kortteja kerätään paljon ja niiden hinnat nousevat huutokaupoissa korkealle. Suomalaisten tonttukorttien piirtäjät ovat pitkään olleet tuntemattomia. Tanskalaiset paitsi keräävät kortteja paljon myös tutkivat niitä ahkerasti. Risto Pitkänen Risto Pitkänen ja tonttukorttikokoelma HAFNIA 2024 -näyttelyssä lokakuussa. Zeppelin-kortit, joissa tonttujen sijaan ilmalaivaa ihmettelevät hahmot ovat ihmisiä. Vielä tunnetaan muutama yksittäinen tonttukortti Virostakin. Kortti on kulkenut vuonna 1907.. Kustantaja WKF eli Warburgs Kunstforlag, Kööpenhamina. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 18 Ensimmäinen suomalaisten tonttukorttien piirtäjä varmistunut: Axel Wiingaard piirsi tonttukortteja myös Suomeen K aupunkitonttukortit kuuluvat harvinaisimpiin 1900-luvun alkupuolen postikorteistamme. Wiingaardin piirtämät kortit tunnistaa varmimmin hänen signeerauksestaan, mutta aina sitä ei ole
Matkatavaroista päätellen jotkut ovat junalta tulossa. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 19 19 Oulun tonttukortti on yksi harvinaisimmista. Kustantaja WKF, tilaaja Ad. Kortti on kulkenut vuonna 1909.. Kortti on kulkenut vuonna 1915. Ronelius, Björneborg. Kustantaja WKF, tilaaja Gust. Jalander, Kirjaja Paperikauppa, Oulu. Gumerus' Bokh, Wasa. Vaasan tonttukortti kuvaa tonttuja Vaasan rautatieaseman edessä. Porin tonttukortissa tontut käyskentelevät Porin torilla. Tontut ovat silloisen Oulun Seurahuoneen eli nykyisen kaupungintalon puistossa, ja jotkut luistelevat Plaanaojan jäällä. Kustantaja WKF, tilaaja Osk. Kortti on kulkenut vuonna 1915
= 40 paraa). Yhteistä oli se, että lähes kaikki toimistot olivat laivaliikenteen piirissä olevissa rannikon tai Kreikan saariston satamissa. Verkostojen laajuus Postitoimistoja ei perustettu joka kylään ja kaupunkiin, vaan ainoastaan kullekin valtiolle tärkeisiin suurimpiin satamakaupunkeihin. Yksi niistä oli oikeus perustaa postitoimistoja Turkin alueelle. Sitten ollaankin jo omissa merkeissä, joissa maan nimenä käytettiin valtaosin edellä käsiteltyä termiä Levant. englantiin ja mutkien kautta myös suomen kieleen. Jukka Sarkki Ulkomaiden keräilyssä tuli usein, nykyään kyllä jo harvemmin, vastaan postimerkkejä, joissa maan nimenä on Levant. Levant tai tai suomeksi Levantti on jonkin verran epämääräinen maantieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan yleensä kirjallisuudessa lähinnä Välimeren itäosaa ja siihen rajoittuvia pääosin islaminuskoisia sisämaa-alueita. Egyptiä ei yleensä ole luettu mukaan, vaikka vastaavaa postitoimintaa oli myös sen alueella. Ranskan alueiden keräilyn etuna on se, ettei vesileimoista tarvitse kovin paljon välittää.. Turkki hajosi käytännössä ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin sen haltuun jäi vain nykyinen Turkin alue. Venäjällä postitoimistoja oli 20 ja lisäksi Kreetan miehitysjulkaisut sekä toimisto Alexandriassa. Vastaavat muodot italiaksi ovat levante ja latinaksi levans. Oheen on poimittu tietoja postitoimistoista, jotta verkoston laajuudesta saisi käsityksen. Ajanjakson alussa Turkki oli vielä alueellinen suurvalta, joskin sisäisesti varsin heikko. Lisäksi Itävallalla oli toimistot Aleksandriassa ja Suezissa. Sen suorassa hallinnassa oli kuitenkin tuolloin nykyisen Turkin lisäksi alueita Balkanilla ja mm. Näitä myytiin käyttäjille alle nimellishinnan, lisäpainamalla valvottiin, että niitä käytettiin vain ulkomaan postissa. Ranskalla oli noin 25 postitoimistoa, ja lisäksi vielä toimistot Kreetalla sekä Aleksandriassa, Port Saidissa, Suezissa ja Kairossa Egyptissä. Tämä kirjoitus keskittyy näihin Levanttia varten erikseen valmistettuihin merkkeihin. Itään päin mennessä Turkkiin kuuluivat nykyiset Irak, Syyria, Libanon, Israel, Jordania ja valtaosa Saudi-Arabiasta. Ranskan Levantin yleisjulkaisut tunnistaa vain Turkin rahassa tehdyistä lisäpainamista. Kreikan pohjoisosa vuoteen 1912 asti. Filateelisesti Levant on terminä tästä jonkin verran poikkeava, rajoittuen lähinnä Turkin valtakunnan alueeseen. Mutta varsin pian ryhdyttiin toimistoja varten valmistamaan omia merkkejä tai lisäpainamaan merkkejä Turkin rahayksikön mukaisiksi (1 liira = 100 kuru?ia / piasteria ja 1 kuru. Suurin tihentymä toimistoja oli Konstantinopolissa (nyk. Näiden lisäksi Turkin posti julkaisi omia mm. Euroopan valtioiden merkkejä ”Levant” ja ”para”/”piaster” -lisäpainamin. Termin käyttö ajoittuu 1800-luvun loppuun eikä sitä juurikaan enää tapaa 1940-luvun jälkeisissä teksteissä. Istanbul), jossa kaikilla ulkovaltioilla oli toimisto. M ikä siis on tämä Levant. Postitoimisto-oikeudet Turkin valtakunnan heiketessä 1800-luvun loppua kohden ulkovallat ryhtyivät hankkimaan sen alueelta itselleen erilaisia kaupallisia ja muita oikeuksia. Tämän nimistä valtioita ei kuitenkaan löydy kartoista, eli mistä sitten oli kysymys. Tästä onkin enää lyhyt matka filateliaan, eli normaalisti postitoimistot käyttivät alkuun emämaan merkkejä, jotka tunnistaa vain leimauksista. Ajallisesti postimerkkeilijöiden Levantti ajoittuu 1800-luvun lopun ja 1920-luvun alun väliin. kirjaimilla ja myöhemmin tähdellä lisäpainettuja merkkejä ulkomaan taksoja varten. Itävallalla postitoimistoja oli eri aikoina yhteensä 36, mutta kun osa sijaitsi Turkin Balkanin alueilla, jää niistä varsinaisen Levantin alueelle vain reilut 20 toimistoa. Vastausta koetetaan hakea tässä artikkelissa ja vielä parissa jatko-osassakin. Ranskasta termi on levinnyt mm. Myös Jemen oli osin Turkin vaikutuspiirissä. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 20 Levant – Mikä maa, mikä valuutta. Laajimmat verkostot oli silloisilla lähialueen suurvalloilla eli Ranskalla, Itävallalla ja Venäjällä. Itse sana tulee ranskan kielestä, jossa se tarkoittaa itää (oikeastaan nousevaa, soleil levant on nouseva aurinko ja Levant oli se suunta, josta aurinko nousee, latojan huom.). Osa 1. Näitä löytyy lähes kaikilta 1900-luvun alun merkittäviltä valtioilta. Tämä johti myös postikilpailuun, sillä kirjeenvaihtajilla oli nyt useita postitoimijoita, joista valita
Pidempi käyttöjakso selittyy sillä, että Egypti oli käytännössä Englannin hallussa, vaikka se oli muodollisesti Turkin alainen alue. k. Pian kuitenkin merkkejä lisäpainettiin Turkin rahan mukaisesti piastereihin ja paroihin. Näitä olivat Cavalle (Kavála), Dédéagh (Dedeagach, nykyinen Alexandroúpoli), Pórto Lágos ja Vathý (Samoksella). Suomen Postimerkkilehti 1/2025 21 Myös Egypti oli suuri postitoimistojen ylläpitäjä, tietoja löytyy 21 Turkin alueella sijainneesta toimistosta. Tällä kertaa ovat vuorossa Ranska, Englanti, Saksa sekä Turkin vasalli Egypti, joka tavallaan kuului jakson lopussa Englannin valtapiiriin. lokakuuta 1923. Kaikki sijaitsivat Kreikan pohjoisosassa, alueella jonka Turkki menetti Kreikalle vasta 1912–1913 sodissa. Donau Dampfschiffahrt Gesellschaft, joka piti yllä postitoimistoja laivareittiensä piirissä. priv. Postitoimistojen intiaanikesä 1919–1923 Vielä Turkin antauduttua vuonna 1918 osa toimistoista perustettiin uudelleen 1919/1921 ja jopa yksi uusi, eli Puola tuli joukkoon mukaan vuonna 1919. Vielä on mainitsematta yksityinen Tonavan höyrylaivayhtiö Ersten k. Kuitenkin osa toimistoista sai Egyptin ja Kreetan malliin omat merkkinsä. Tätä ennen käytettiin normaaleja Ranskan merkkejä, jotka siis voi tunnistaa vain leimauksista. Suuren maajoukon takia ei kaikkia julkaisuja voida tässä käsitellä perinpohjin, sen sijaan ohessa luodaan yleiskatsaus vain kunkin maan Levanttia varten valmistettuihin julkaisuihin. Maininta löytyy myös lyhytaikaisesta Belgian postitoimistosta Alexandriassa Egyptissä. Vähemmän toimistoja oli seuraavilla mailla: Englanti: Konstantinopoli (Istanbul), Stambul (Istanbulin vanhakaupunki), Saloniki (Thessaloniki), Smyrna (Izmir), Kyrenia (Kyproksella), Beirut sekä Egyptissä Aleksandria, Kairo ja Suez . Toimistot suljettiin vasta 1931. Romania: Konstantinopoli. Näitä merkkejä käyttäneitä postitoimistoja oli noin 20. Puola: Konstantinopoli. Kreeta on vähän rajatapaus, sillä vaikka se oli muodollisesti Turkin hallussa, se oli vuodesta 1898 alkaen käytännössä itsenäinen, Kreikkaan liittymässä ollut alue. Siihenkin kuuluu kuitenkin joukko Levanttiin liittyviä julkaisuja, jotka selvyyden vuoksi ovat mukana tarkastelussa. Tämä aikakausi kesti vain pari vuotta, sillä Mustafa Kemalin syrjäytettyä sulttaanin vallasta toimistot suljettiin uudelleen 27. Saksa: Konstantinopoli, Smyrna, Beirut, Jaffa ja Jerusalem. Ile Rouad on Syyrian rannikolla oleva saari, jonka Ranska valtasi ensimmäisessä maailmansodassa. Toimistojen julkaisut ajoittuvat vuosiin 1893–1914 Cavallessa, Dédéaghissa ja Vathýssa. Ranskan postitoimistot Alexandriassa ja Port Saidissa saivat omat postimerkkinsä. Ranskan julkaisut Ranskan Levantin julkaisut ovat varsin hankalasti hallittava kokonaisuus. Sodan jälkeen alue liitettiin Syyriaan.. Näin tehtiin kuitenkin myös silloisten liittolaisten eli Saksan ja Itävallan toimistoille. Molemmilta toimistoilta löytyy noin sata päälajia. Italia: Konstantinopoli, Jerusalem, Janina (Ioánnina), Benzasi, Aleksandria ja Chaniá (Kreetalla). Osahan niistä oli vihollisvaltojen ylläpitämiä. Tällä jaksolla postitoimistoja ylläpitivät voittajavaltiot eli Englanti, Ranska, Romania ja Italia sekä Puola. Postimerkkien käyttöja julkaisutavoista Tyypillisesti postitoimistoissa käytettiin ensin oman maan merkkejä ilman lisäpainamia. Molemmilla oli toimipaikan nimellä varustetut merkit vuosina 1899–1930. Toimistot suljettiin vasta vuonna 1930. Näistä suuri osa oli Tonavan varrella Balkanilla ja Mustanmeren pohjoisrannikolla, mutta Turkin merialueillakin niitä olivat ainakin seuraavat: Trapezum, Konstantinopoli, Smyrna ja Saloniki. Jos lähdetään purkamaan aluetta Egyptistä, siellä toimivat Aleksandrian ja Port Saidin postitoimistot. Toimistot suljettiin vuonna 1914. Luetteloissa ne on listattu Ranskan postilaiva-agentuurien julkaisuiksi. Ranskan Kreikan saaristossa olevat postitoimistot Cavallessa, Vathýssa ja Dédéaghissa saivat myös omat merkkinsä. Lisäksi mukaan tuli joko Levant tai joku muu teksti kertomaan merkkien käytöstä ulkomaan postitoimistoissa. Pórto Lágoksen posti toimi vain vuosina 1893–1898. Postitoimistojen aikakauden ensimmäinen päättyminen Postitoimistojen aikakausi päättyi ensimmäisen maailmansodan syttyessä, jolloin Turkki irtisanoi vuonna 1914 postitoimistosopimukset ja pakotti sulkemaan toimistot. Merkit ilmestyivät vuonna 1916. Kun mennään varsinaiseen Levanttiin, sitä varten julkaistiin vuosina 1885– 1914 ja uudelleen 1921–1923 postimerkkejä 36 päälajia lisäpainettuna Turkin rahan määräisiksi. Merkkejä ilmestyi 1899-1928
Niistä kaksi oli käytännössä Istanbulissa, kun sen Aasian puoleiseen osaan perustettiin Stambulin toimisto. Niiden lisäksi olivat edelleen käytössä lisäpainamattomat merkit, mutta vain muutamat niiden arvoista. Myös ehiöitä julkaistiin, mutta ne jäävät tämän tarkastelun ulkopuolelle. Ranskalla oli myös Kreetaa varten omat merkkinsä. Niitä piti käyttää paketeilla, painotuotteilla ja postikorteilla. Brittiläisestä Levantista on laajempi Teuvo Rodenin kirjoitus Filatelistissa 4/2000. Alue liitettiin tämän jälkeen Syyriaan. Kirje Konstantinopolista Brysseliin Ranskan postin kautta joulukuussa 1896.. Edellä mainittu Kyproksen toimisto Kyreniassa ei käyttänyt koskaan Levanttia varten valmistettuja merkkejä, sillä saari siirtyi jo vuonna 1880 Britannian hallintaan ja sai omat merkkinsä Cypros-nimellä. Käytännössä se oli kuitenkin brittien suorassa hallinnassa, syynä Suezin kanavan liikenteen turvaaminen. Ne valmistettiin armeijan paikallisessa painossa Salonikissa 1916. Vuodesta 1919 toimistoihin toimitettiin jälleen merkkejä lisäpainettuina Turkin rahan määräisiksi ja vuonna 1921 Britannian merkkejä aiemmalla lisäpainamalla "LEVANT". Verkosto laajeni pian viideksi toimistoksi. Omia toimistoja varten tehtyjä merkkejä on noin 50 päälajia, mutta periaatteessa lähes kaikki Britannian tuon ajan normaalimerkit vuoteen 1905 ja vuosina 1919–1921 voi löytää toimistojen leimauksilla. Saari sai kaikkiaan 16 päälajia lisäpainettuja Levantin merkkejä. Vuoteen 1885 toimistoissa käytettiin normaaleja englantilaisia merkkejä ilman lisäpainamia. Ranskalta ilmestyi vielä lisää merkkejä Levantin nimellä vuosina 1942–1943, mutta niillä ei ollut enää mitään tekemistä nyt käsiteltävän Levantin kanssa. Vuosina 1919–1923 Britannialla oli jälleen postitoimistot Konstantinopolissa ja Smyrnassa. Niistä ei siksi tässä sen enempää. Syynä oli jälleen imperiumin yhteyksien kannalta merkittävä Suezin kanava. Tällöin käytössä olivat alkuun normaalit brittiläiset merkit ilman lisäpainamaa. Niitä piti käyttää kirjeillä ja kirjaamismaksuissa. Merkit olivat vapaan Ranskan julkaisemia ja enemmän propagandistisia kuin tarpeeseen julkaistuja. Merkit ovat varsin hintavia ja siksi laajalti väärennettyjä. Niillä korvattiin aiemmat lisäpainamattomat merkit. Turkin piasterin kurssivaihteluiden takia ryhdyttiin vuodesta 1885 lähtien julkaisemaan lisäpainettuja Turkin rahan määräisiä merkkejä. Ne ilmestyivät vuosina 1902–1903. Toimistot suljettiin vuonna 1923. Se korvasi vuonna 1854 perustetun kenttäpostitoimiston. Levant 1916 Oma erillinen lukunsa ovat seitsemän merkkiä paikallisella "Levant"-lisäpainamalla. Vuonna 1905 englantilaisia merkkejä ryhdyttiin toimittamaan posteihin lisäpainettuina sanalla "LEVANT". Suomen Postimerkkilehti 1/2025 22 Kreetalta löytyy ranskalaisia merkkejä vuosilta 1902–1903 nimellä Crète. Ne käyttivät sen ajan normaaleja emämaan merkkejä ilman lisäpainamia. Alueella oli osa brittiarmeijaa avaamassa uutta rintamaa Balkanin suuntaan. Postimerkkejä myytiin siviileille paikallisesta armeijan postitoimistosta, myyntiaika oli noin kaksi viikkoa. Toimisto suljettiin 1914. Kaikki postitoimistot suljettiin sodan alettua vuonna 1914. Britannian julkaisut Britannian ensimmäinen postitoimisto perustettiin vuonna 1857 Konstantinopoliin. Egyptihän oli tuolloin muodollisesti itsenäinen, mutta Britannian voimakkaassa ohjauksessa. Merkkejä kun kulkeutui sinne myös muuta kautta kuin toimistojen myyminä. Kyseessä oli Ranskan ensimmäisessä maailmansodassa Turkilta valloittama saari Syyrian rannikolla. Ne olivat nyt Englannin rahan määräisiä. Brittien Egyptissä toimineet kolme postitoimistoa suljettiin 1880-lukuun mennessä. Tämä alue oli muodollisesti Turkin hallinnassa ja siitä maksettiin vuotuinen vero Turkin sulttaanille. Aikaisempia omia julkaisuja ei ole. Vielä pitää mainita Ile Rouad, jonka merkit tehtiin lisäpainamalla Levantin merkkejä. Tätä varten tehtiin omia merkkejä vuosina 1916–1919. Smyrna avattiin vuonna 1872, Beirut vuonna 1873 ja Saloniki vuonna 1910. Hän on myös ansiokkaasti esitellyt tämän alueen kokoelmaansa kansallisissa näyttelyissämme
Levantin julkaisut 1916 ja 1919–1923. Vasta vuonna 1905 tuli termi "Levant" käyttöön. Itse olen pitänyt aina Saksan Levanttia keräilyllisesti vähiten kiinnostavana alueena ensinnäkin merkkien hintojen ja toiseksi niiden aika tylsän ulkonäön vuoksi. Tämä tapahtui vuonna 1882, jolloin Egyptin armeija lyötiin Tel El Kebirin taistelussa. Näitä julkaistiin sekä ”Levant”-lisäpainamalla että ”para”/”piaster” -lisäpainamilla. Siellä käytettiin alkuun lisäpainamattomia Pohjois-Saksan postialueen merkkejä ja vuodesta 1871 yhdistyneen Saksan merkkejä. Vastaavaa käyttösarjan alatyyppien keräilyä pystyy harrastamaan huomattavasti edullisemmin Saksan perusjulkaisuilla. Merkkejä jaksolta 1911–1918. Saksan julkaisut Saksa perusti ensimmäiset postinsa Konstantinopoliin vuonna 1870. Kaikkein hankalinta oli löytää tietoja Egyptin merkkien käytöstä Turkin alueella. Sen tuloksena Britannia, Ranska, Italia ja Venäjä miehittivät saaren. Nämä ovat sitten varsin arvokkaita, kuten saattaa olettaa. Pohjamerkkeinä kaikissa olivat sen ajan Saksan käyttösarjan arvot – tyypillisesti viidestä piasterista alkaen pohjamerkkeinä olivat suurikokoiset kuvamerkit. Merkit olivat käytössä vuosina 1898– 1899, jonka jälkeen saari siirtyi kreikkalaisten johtamaan siviilihallintoon, kylläkin edelleen muodollisesti Turkin alamaisuudessa. Kreetan kapinan 1898 jälkeisessä ulkovaltojen miehityksessä Britannia julkaisi muutamia merkkejä miehitysvyöhykettään varten. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 23 Kreetan kysymys Turkin hallussa olleella Kreetalla syttyi vuonna 1898 kansannousu, joka aiheutti länsivaltojen väliintulon. Alussa merkit varustettiin Turkin rahan mukaisilla lisäpainamilla. Loput ovat sodanjälkeisen ajan julkaisuja. Vuodesta 1884 toimistoihin toimitettiin saksalaisia merkkejä lisäpainettuina Turkin rahan määräisiksi. Arvot alkoivat yleensä 10 parasta ja suurin arvo oli 25 piasteria, joka on varsin hintava myös luetteloissa. Merkeissä ei koskaan ollut lisätekstiä "Levant" tai vastaavaa. Filateliassa tämä taisteluvoitto ei kylläkään näkynyt keräilylliseltä kannalta, sillä Britannian alkupään julkaisuja. Tähän aikaan ajoittuvat Egyptin klassiset pyramidijulkaisut, joiden leimaukset antavat merkittävän lisän Egyptin kerääjille. Lähteissä mainitaan 21 postitoimistoa varsin tasaisesti jakaantuneena pitkin Turkin rannikkokaupunkeja. Merkit olivat käytössä nykyisen Herakleionin alueella vuonna 1899.. Michel listaa merkit kuutena piaster/para -julkaisuna 1884, 1889, 1900, 1902/1904, 1905 ja 1905/1913. Vuosien 1902/1904 sarjasta löytyy myös kuusi arvoa, jotka painettiin, mutta niitä ei otettu käyttöön. Julkaisuja on noin 52 päälajia, joista poikkeuksellisesti yksi julkaisu painettuna centimes-arvoilla eli Ranskan valuutalla. Näissä merkeissä valuuttana käytettiin Englannin puntaa, mikä oli syynä lisäpainamaan. Postitoimistojen sulkeminen ajoittuu tilanteeseen, jossa Britannia oli ottamassa Egyptiä hallintaansa. Britit julkaisivat vuonna 1898 postimerkkejä oman lohkonsa miehityshallintoa varten. Vasemmanpuoleinen merkki (jos on aito) julkaistiin vuonna 1916 Salonikissa. Ensimmäiset para-arvoiset lisäpainamat ilmestyivät vuonna 1884 ja näin mentiin aina vuoteen 1913. Niitä varten ei kuitenkaan julkaistu omia merkkejään, joten merkit pitää koettaa tunnistaa leimauksista. Lisänä on vielä tuo vuoden 1908 julkaisu Ranskan rahan määräisenä, merkkien arvot ovat 5–100 centimes. Egypti Otetaan tähän vielä lopuksi Egypti. Myös vuoden 1905 sarjasta tehtiin painama vuoden 1900 -sarjan tyylisillä teksteillä, mutta lopullinen sarja julkaistiin isommalla tekstillä ja toisenlaisella asemoinnilla. Merkkien julkaiseminen aloitettiin vuonna 1866 ja toimistot suljettiin jo 1881
Siellä toimii kokousja kongressikeskus Puistotornin lisäksi mm. Palmarés-lipun hinta on 80 euroa. Lehtikääre Saksan postin kautta Jerusalemista Uppsalaan. klo 12–19, la 12.4. klo 10–18 ja su 13.4. Näyttelyn yleisöarvonnan palkintona on kauppias Harri Kuusiston lahjoittama erittäin harvinainen Zeppelin-kohde, leimattu nelilö kulkeneella postilähetyksellä. Tampereen Työväen Teatteri, juhlasali Konsu ja kaksi ravintolaa. Ajoaika Tampereelta on noin 20 minuuttia ja ilmaista pysäköintitilaa on käytännössä rajattomasti. klo 19 alkaen Puistotornissa, joka sijaitsee Hämeenpuistossa (osoite Hämeenpuisto 28) lähellä näyttelyn virallista hotellia. Jatkoa seuraa seuraavassa osassa, jolloin vuorossa ovat lähialueen naapurit Italia, Itävalta, Kreikka sekä Turkin ulkomaan alennusjulkaisut. Varsinaisen kilpailunäyttelyn lisäksi esillä on noin 80 kehystä Harri Kuusiston huippukokoelmia, jotka kattavat mallin 1885, surumerkin ja kotkamerkit sekä Suomessa käytetyt venäläiset merkit. klo 10–15. Merkki on frangi-arvoista sarjaa. Varaukset netissä www.scandichotels.fi. Avoinna pe 11.4. Näyttelyn kauppiaspaikoilla nähdään Merkki-Albert, Vesa Järvistö, Hellman Huutokaupat, Ab Philea, Ahvenanmaan posti, Suomen Numismaattinen Yhdistys, Suomen Filatelistiseura, Hämeenlinnan Postimerkkikerho ja Suomen Filatelistiliitto. Saksan julkaisuja 1900-luvun puolelta. Germaniamallista löytyvät myös lähes kaikki itse Saksan vastaavan ajan alatyypit, eli kerättävää riittää. Sarjan päätösosaan jäävät sitten slaavilais-ortodoksiset alueet Kreikka, Puola, Romania ja Venäjä. Puistotorni on 120-vuotias ikoninen tornirakennus, entinen Tampereen Työväentalo. Saksa ei käyttänyt Levant-nimeä, sen merkeillä oli vain ”para” tai ”piaster” -lisäpainamat. Näyttelyn virallinen hotelli on Scandic Hämeenpuisto, osoite Hämeenpuisto 47, yhteydenotot puhelimitse 0300 308433 tai sähköpostitse hameenpuisto@scandichotels.com. Kuvan merkit ovat mallia 1884. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 24 Egypti julkaisi edelleen omia merkkejään. Jatkosta Levantin julkaisuja on nyt vasta raapaistu muutaman suuremman läntisen suurvallan osalta. Muut tuomarit ovat Jussi Murtosaari ja Ari Jurvanen (perinteinen filatelia), Risto Pitkänen ja Janne Sahlstein (postihistoria), Jari Majander ja Harry Dunkel, (avoinja aihefilatelia) sekä Olli Turunen (postikortit). Kannattaa varata aikaa! Ideapark sijaitsee Helsinki–Tampere -moottoritien varrella. Tampereelta kulkee puolen tunnin välein kolme bussilinjaa Ideaparkiin, linjat 55, 60 ja 65.. Ei pääsymaksua. Tuomariston puheenjohtajana toimii Jukka Sarkki. Siirtomaahallinto hoidettiin epäsuorasti pitämällä vanha hallinto edelleen pystyssä. Palmarés-palkintojenjakotilaisuus järjestetään lauantaina 12.4. TamCollect 2025 – Tampereen Filatelistiseuran kansallinen postimerkkinäyttely 11.–13.4.2025 Lempäälän kauppakeskus Ideaparkissa (Ideaparkinkatu 4, Lempäälä)
Hänen tiedetään myös pitäneen baletista. Kaikki kuitenkin olivat sitä mieltä, että mitkä tahansa alkuperäisestä, vuonna 1975 julkaistusta merkistä myöhemmin julkaistut versiot ovat jälkipainoksia, joita ei pidä laskea mukaan S?anian kaivertamien postimerkkien kokonaismäärään. Näistä kyseisen blokin merkeistä Irlanti julkaisi vuonna 2010 vain S?anian merkin (Michel 1946). Irlannin julkaisua koskeva mysteeri sai lisävalaistusta Armagan Ozdincilta, joka on tunnettu amerikkalainen Czes?aw S?anian ja Martin Mörckin postimerkkien keräilijä ja Mörckin henkilökohtainen ystävä. Toiset kaivertajat tällä blokilla ovat Slanian kollegoita, Martin Mörck ja Lars Sjööblom – siis kaikki hyvin tunnettuja ammattilaisia. Irlannissa julkaistiin vain S?anian alkuperäistä vastaava postimerkki. Tämä Ruotsin kaikkein ensimmäinen balettiaiheinen postimerkki julkaistiin 11.10.1975 (Facit 942). "Oli imartelevaa, että merkissä oli niin korkea maksuarvo (7 Kr), mutta se tuli kalliiksi, koska lähettelimme kaikille kirjeitä ja kortteja tuolla postimerkillä," Alhanko kertoo kotisivuillaan internetissä. Czes?aw S?ania kaiversi alkuperäisen balettiaiheisen merkin E. S?ania piti tätä merkkiä yhtenä parhaista kaiverruksistaan. Tämä kertoi, ettei Dunst ollut tiennyt merkin olemassaolosta. Hän oli nähnyt sen vasta vieraillessaan Ozdincin yhteyshenkilön luona pari vuotta sitten, samoin kuin Ruotsin yhteisjulkaisuna toteuttaman pienoisarkin, missä myös Martin Mörckin kaivertama merkki on mukana. Alhanko ja Segerström nimitettiin Ruotsin kuninkaallisiksi hovitanssijoiksi vuonna 1990. Naistanssijana kuvassa on näet Anneli Alhanko, mies on Per-Arthur Segerström. T örmäsin tähän merkkiin aivan sattumalta SF:n kokouksen yhteydessä pidetyssä huutokaupassa. Sitten hän otti yhteyttä puolalaiseen S?ania-keräilijään, joka tuntee hyvin Dunstin. Rydbergin ottaman valokuvan perusteella vuonna 1975. Se mikä jäi itseltänikin huomaamatta, oli pieni teksti luettelossa, jossa kerrottiin merkkijulkaisusta Irlannin kanssa. Ozdinc etsi ensin irlantilaista balettimerkkiä tunnetun gdanskilaisen postimerkkikauppiaan Janusz Dunstin S?ania-luettelosta (Czes?aw S?ania – genius of engravement, 2007), mistä sitä ei löytynyt. Hänellä on valtavat kokoelmat ja paljon alkuperäismateriaalia kummaltakin. Eli periaatteessa kaikki olivat ainakin vähän oikeassa! (srl) Kolmen tunnetun kaivertajan – Czes?aw S?anian, Martin Mörckin ja Lars Sjööblomin – yhteisjulkaisu vuodelta 2010. Internetin syövereissä on kyllä S?aniasta paljon julkaisuja, mutta ne eivät tunne tätä merkkiä. Dunst oli nolona luettelon puutteista ja kertoi lisäävänsä molemmat yhteisjulkaisut uusintapainokseen, jos sellainen tulee joskus ajankohtaiseksi. Tapahtuma, jossa kannattaa käydä kauempaakin, ja sitähän nuo fiksuimmat tekevätkin. Yksi niistä (Facit 2792) on tuo samainen S?anian kaivertama balettimerkki, mutta uudella arvolla. Czes?aw S?anian balettitanssijat Irlannin (vas.) sekä Ruotsin 1975 ja 2010 -julkaisuissa.. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 25 Czes?aw S?anian "mysteeri-ilmestys". Ruotsissa julkaistiin vuonna 2010, eli viisi vuotta Czes?aw S?anian kuoleman jälkeen, kaiverrustaidetta esittelevä blokki (Facit BL30), joka koostui kolmesta merkistä. Suomalaisesta nimestään huolimatta Anneli Alhanko syntyi Kolumbiassa suomalais-venäläiseen diplomaattiperheeseen, ja hän on Ruotsin kansalainen, joka ei kaiketi koskaan ole asunut Suomessa. Tätä kai voinee kutsua kierrätykseksi. Alhanko oli tuolloin Tukholman Kuninkaallisen baletin prima ballerina eli suomeksi ykköstanssija. Kuvassa on kohtaus baletista Romeo ja Julia ja tässä kohtaa me suomalaiset nostamme leukaa. S?ania kaiversi paljon merkkejä elinaikanaan, mutta näköjään vielä ”haudan takaakin” tekee kohteita! Matti Meriö PS. Olen etsinyt turhaan blokkia, mutta vain tämä postimerkki löytyi. M. Minusta (voin olla väärässäkin) tämä kuuluu olennaisena osana Irlannin osioon S?anian tuotannosta
Babar-elefantin autolle on juuri käymässä samalla lailla, vaikka leiman oli tarkoitus osua ihan muualle – se olisi ollut hieno vaikkapa merkin ylälaidassa takapyörän kohdalla. M onelle meistä on varmaan joskus käynyt niin, ettei postileima ole osunut ihan kohdalleen, jos on vaikkapa yrittänyt tehdä maksimikorttia tai muutoin kaunista postilähetystä omaksi tai vastaanottajan iloksi. Leiman kohdistus antoi kortille humoristisen sävyn, jota siinä ei alunperin ollut tarkoitus olla ollenkaan. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä. Voi olla, ettei Schjerfbeckin maalaus postimerkillä muutoinkaan ollut paras mahdollinen valinta maksiluokan sääntöjä pilkulleen noudattaen, mutta omaksi iloksi voi tietenkin tehdä millaisia yhdistelmiä tahansa. Helene Schjerfbeckin maalaama naisfiguuri sai osuman silmään, kun Taiteiden yön leima meni vähän muualle kuin oli tarkoitus. Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa yleisesti käytössä ollut viestillinen leima, jossa kehotetaan lähettämään arvokirjeet kirjattuina tai vakuutettuina, saa konkreettisen merkityksen, kun normaalipostissa kulkenut, pankkiin osoitettu kuori saapuu perille täysin räjähtäneen näköisenä. "Olisit käynyt Specsaversillä" Viestilliset leimat voivat myös luoda odottamattomia yhdistelmiä postilähetyksillä. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 26 "Auts" – osui kuin nyrkki silmään... Mutta lopputuloksena olikin versio, jossa toinen etupyörä näyttää olevan irronnut ja vierimässä tien laitaan. Samoin kävi maksimikortille, jossa Babar-elefantin autoon oli tarkoitus yhdistää Kimi Räikkösen punainen Ferrari autolla-ajoon liittyvällä ensipäiväleimalla. Ehkäpä tämä kuvaa hyvinkin sitä, miten Ateneumin alkuaikoina 1800-luvun lopulla suhtauduttiin naistaiteilijoihin Suomessa! Tämä kortti tuo kirjoittajan mieleen muiston varhaislapsuudesta, kun olimme perheen kanssa ajamassa kesämökille ja Pobedastamme irtosi pyörä kesken matkan. Joskus leiman ja kohteen yhdistelmästä muodostuu koomisia tai tragikoomisia kokonaisuuksia, jollaisia niiden ei alunperin ollut lainkaan tarkoitus olla. Skannatkaa ja laittakaa tekstiä mukaan, parhaat julkaistaan! Tällä sivulla on pari esimerkkiä kirjoittajan maksimikorttiyritelmistä, jotka eivät ole menneet ihan putkeen. Sellaisia ovat esimerkiksi mitäs-minä-sanoin -tyyppiset yhdistelmät tyyliin "Olisit käynyt Specsaversillä". Viereisellä sivulla on niistä pari esimerkkiä. Postin leimaajat (silloin kuin heitä vielä oli) olivat yleensä taitavia työssään, mutta joskus sattui huteja heillekin. Lehden toimitus haastaa lukijat etsimään omista kokoelmistaan vastaavanlaisia yhdistelmiä, jotka voisivat nostaa hymyn SP-lehden lukijoiden huulille. Isä sai onneksi auton pysäytettyä pellon laitaan, eikä meille käynyt kuinkaan. Alimmainen, Australiasta lähetetty kirje puolestaan näyttää siltä, että pensaspalot kannattaa tosiaan ottaa vakavasti siellä Brisbanessa.
Viestillinen leima on hyvin yleinen ja on varmasti ihan sattumaa, että se on tällä kuorella. Kirje on saapunut perille rikkinäisenä jo Hudson Terminal Stationin postitoimistoon New Yorkissa, ja sitä on siellä paikkailtu sineteillä ennen lähettämistä eteenpäin. Australian Brisbanesta Massachusettsiin Yhdysvaltoihin 14.3.1933 lähetetty kirje on täynnä mustia sormenjälkiä. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 27 Tämän lähettäjän olisi kannattanut postittaa kirjeensä kirjattuna tai vakuutettuna, kuten New Yorkin viestillinen postileima 8.12.1926 kehottaa: "REGISTER OR INSURE VALUABLE MAIL". Mahtoikohan alkuperäisestä sisällöstä olla mitään jäljellä, kun kirje tuli perille Buenos Airesiin, Argentiinaan. Postileiman viesti kehottaa sattuvasti ehkäisemään pensaspaloja: "PREVENT BUSH FIRES".
Vaikka zeppeliinit jo kuljettivatkin ihmisiä ja postia, niiden merkitys oli melko marginaalinen. Sittemmin ennätys oli vuoron perään Cunard Linen uuden Queen Maryn ja Normandien hallussa vuosina 1935–1937. Alla vasemmalla ja seuraavan sivun ylälaidassa nähdään esimerkkejä toisen maailmansodan ajalta, jolloin matkailu ei erilaisista sattuneista syistä ollut ihan normaalia, eikä aina postin kulkukaan.. Matkailumainokset ja todellisuus Yksi yleinen viestillisten leimojen tyyppi ovat erilaiset matkailumainokset. Toisaalta niissä kehotettiin matkailemaan kotimaassa, toisaalta pyrittiin houkuttelemaan maahan turisteja muualta. Alus oli muutostöitä varten telakalla New Yorkin satamassa, kun siellä syttyi tulipalo, joka tuhosi sen yhdessä yössä. Satama-altaaseen puoliksi uponnut alus romutettiin käyttökelvottomana 1946. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 28 "VACANTIES IN VREDIG VADERLAND" -leima Amsterdamista 9.5.1940 lähetyllä ehiökortilla kehottaa viettämään lomat rauhallisessa kotimaassa. Yllä olevan kuoren postimerkkiä koristava SS Normandie ei päässyt edes sotaan asti. Huolimatta siitä, että lentoliikenne oli vielä aika lailla lapsenkengissään 1920ja 1930-luvuilla, postilaitokset eri puolilla maailmaa mainostivat lentopostia viestillisissä leimoissaan – vaikkei sitä todellisuudessa välttämättä voitu soveltaakaan vielä paljon mihinkään. Paradoksaalisesti postileiman viestissä lukee "UTILISEZ LA POSTE AERIENNE" eli Käyttäkää lentopostia! Lentäen olisit jo perillä Maailmansotien välillä rakennettiin vielä monia valtamerilaivoja linjaliikenteeseen Atlantin yli. Ranskalaisten ylpeys, valmistuessaan maailman suurin ja nopein valtamerialus SS Normandie saavutti neitsytmatkallaan toukokuussa 1935 Blue Ribandin eli Atlantin sinisen nauhan. Seuraavana päivänä saksalaiset hyökkäsivät Hollantiin ja olivat viikon päästä miehittäneet koko maan. Näistä ehkä esimerkkejä toisella kertaa. Ennätysmatkaa juhlistava merkki on myös tällä kirjeellä, joka on lähetetty Pariisista 27.9.1936. Suuret laivayhtiöt kuten mm. Katapulttipostiakin kokeiltiin (postin syöttöliikennettä pienlentokoneilla valtamerialuksille ja -aluksilta rannikon tuntumassa merimatkan alkuja loppupäässä), mutta sekin jäi lopulta kuriositeetiksi. Toisen maailmansodan aikana suuret valtamerilaivat takavarikoitiin armeijoiden käyttöön joukkojenkuljetusaluksiksi. brittien Cunard Line ja White Star Line, saksalaisten HAPAG ja Norddeutscher Lloyd sekä ranskalaisten Compagnie Générale Transatlantique (French Line) kilpailivat siitä, kenen alus kulloinkin oli maailman suurin ja nopein. Useita upotettiin, eivätkä ne koskaan palanneet liikenteeseen. Normandiesta julkaistiin sen valmistumisen aikoihin sininen 1.50 frangin postimerkki, ja ensimmäisen ennätysmatkan jälkeen julkaistiin samanlainen juhlamerkki uudella, turkoosilla värillä
Sodan jälkeen kaikkialla pyrittiin elvyttämään taloutta ja myös matkailua heti kun se oli mahdollista, tai vaikkei vielä oikeastaan olisi ollutkaan. Etelä-Ranskaan Noén internointileirille parakki 36:een osoitettu saksankielinen kirje on ollut yli vuoden matkalla, mutta sitä ei ole saatu sodan takia toimitettua perille ("Intrasmisible por guerra"). Amerikkalaisia bisnesideoita hävinneille maille Seuraavalla sivulla on kaksi esimerkkiä siitä, miten kotona Yhdysvalloissa "Britain for Holidays – Visitez la Grande Bretagne", kaksikielinen viestillinen matkailuleima kehottaa vierailemaan Britanniassa loman aikana. Pitäkää paratiisinne! Voisi kysyä, miksi tällaisia viestillisiä leimoja käytettiin, vaikka sota oli jo ovella tai käynnissä jossain muualla – tai jopa kyseisessä maassa. Saksan Luftwaffe oli Blitzin aikana pommittanut kaupungin raunioiksi, tuhoten lähes puolet kodeista ja tappaen yli 2 500 ihmistä. Leima oli käytössä 2.–28.6.1947.. Mutta niinhän Suomessakin mainostettiin vuoden 1940 olympialaisia läpi koko talvisodan, vaikka oli melkoisen selvää, ettei maailmantilanne ollut sellainen, että mitään urheilukilpailuja olisi sillä aikataululla järjestettävissä. Erityisesti Liverpoolissa, mistä kirje on lähetetty Yhdysvaltoihin 2.6.1947, postilaitoksen idea saattoi vaikuttaa hiukan ennenaikaiselta. Jälkimmäisestä on yllä esimerkki Liverpoolista vuodelta 1947. Kirje on palannut Havannaan 3.11.1943 (viestintäministeriön leima kirjeen takana). Vain Lontoota pommitettiin enemmän Britanniassa sodan aikana. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 29 "CUBA IS THE PARADISE OF TOURISTS" (Kuuba on turistien paratiisi) viestii maan postilaitos Havannasta 23.10.1942 lähetetyllä kirjeellä, varmuuden vuoksi oikein moneen kertaan
"HIRE THE HANDICAPS, IT'S GOOD BUSINESS" tuskin ilahdutti Japanissakaan, missä New Yorkista 2.10.1949 postitettu kirje toimitettiin perille vastaanottajalle Sumiyoshiin Hy . Seija-Riitta Laakso. Kirjeiden vastaanottajat tuskin todellisuudessa kiinnittivät huomiota ironiaan lähetyksen saatuaan, mutta näin jälkeenpäin tarkasteltuna ne täyttävät hyvin "auts"-kriteerin. Yllä olevat Universalja International-tyypin viestilliset leimat olivat käytössä useissa Yhdysvaltain kaupungeissa 1948–1950. Amerikkalaisten Hiroshimaan pudottama atomipommi oli tappanut yli 75 000 ihmistä 6.8.1945 vain 200–300 kilometrin päässä Hy . gon prefektoraatista. käyttämään adresseja, joiden tuotosta osa meni sotainvalidien hyväksi. Lisäksi kymmeniätuhansia vammautui iskussa. Monien muidenkin maiden viestillisissä postileimoissa kehotettiin eri tavoin auttamaan sodassa vammautuneita, meilläkin mm. Ulkomaanpostissa amerikkalaisten "hyvä bisnesidea" saattoi kuitenkin saada tahattomia, lähes makaabereja lisämerkityksiä. Viestillinen postileima "HIRE THE HANDICAPS, IT'S GOOD BUSINESS" (Palkatkaa vammautuneita, se on hyvää bisnestä) oli tietysti tarkoitettu amerikkalaisille yrityksille rohkaisuksi palkata sotainvalideja töihin toisen maailmansodan jälkeen. myönteinen tarkoitus on saattanut kääntyä korvapuustiksi vastaanottajamaissa, missä amerikkalaiset olivat sodan lopun jo häämöttäessä yksin tai yhdessä liittolaisten kanssa aiheuttaneet valtavan määrän lisäkärsimyksiä näiden maiden asukkaille. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 30 "HIRE THE HANDICAPS, IT'S GOOD BUSINESS", kehottaa amerikkalainen postileima kirjeellä, joka on lähetetty Chicagosta 26.7.1949 Saksan Magdeburgiin, Neuvostoliiton valvontavyöhykkeelle. Magdeburgin kaupungin keskusta tuhoutui pahoin liittoutuneiden pommituksessa 16.1.1945 ja yli 2 000 ihmistä kuoli yhden yön aikana, tuhansia haavoittui. go-ken'iin
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 31 Kohteet kertovat... Joachimsthalista 7.5.1942. Hän oli ensimmäinen Nobel-palkittu nainen ja myös ensimmäinen tämän korkean huomionosoituksen kahdesti saanut. Kortti Brnohon, Böömi-Määrin protektoraattiin on lähetetty sudeettialueelta St. Pierre ja Marie Curie saivat yhdessä fysiikan Nobel-palkinnon 1903 ja Marie vielä kemian Nobelin 1911. Curiet löysivät vuonna 1898 kaksi alkuainetta, poloniumin (joka sai nimensä Marien synnyinmaan mukaan) ja radiumin. Jáchymovin Radium-Palast -kylpylähotellin terassi lähikuvassa.. (Heidän tyttärensä Irène sai miehensä Frédéric Joliot-Curien kanssa Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1935.) Radiumia pidettiin aluksi ihmelääkkeenä erityisesti syöpää vastaan ja sitä käytettiin erilaisina lääkevalmisteina ja kylpyinä. Kaksikielisen (tšekki /ranska) vihreän viestillisen leiman teksti kuuluu: ”1902–1936 /Sadannen radiumgramman tuottamisen juhla Jáchymovissa”. Joachimsthal /Sankt Joachimsthal) pikivälkkeestä ranskalais-puolalainen tiedemiesaviopari Pierre Curie (1859-1906) ja hänen vaimonsa Marie Curie-Sk?odowska (1867–1934). sekä Marie Curie että hänen tyttärensä Irène kuolivat sittemmin säteilyaltistuksen aiheuttamiin tauteihin. Säteilevää postihistoriaa R adium on maa-alkalimetalleihin kuuluva alkuaine, kemialliselta tunnukseltaan Ra ja järjestysluvultaan 88. Sen eristivät tšekkiläisen Jáchymov’in (saks. Kuvapuolella Jáchymovin komea radiumkylpylä Pohjois-Böömissä, lähellä Saksan rajaa. Leimassa on teksti ”Radiumkäsittelyä / Radiumtermaalilähteitä” ja säteilevä hiukkanen. Tšekkiläinen kortti Jáchymovista (Sankt Joachimsthal) 25.7.1936 ?evniceen, Prahaan. Radiumsäteilyn vaarallisuus ainetta käsitelleille tuli kuitenkin pian ilmeiseksi, mm. Nykyisin radiumin ovat sädehoidossa pitkälti korvanneet keinotekoiset radioaktiiviset aineet
Radiumkylpylän sijainti jää arvattavaksi. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 32 Maisemakuva Hofgasteinin termaalikylpylästä ja talviurheilukeskuksesta. Kortti Saksaan liitetystä Itävallasta eli Hofgastein’ista (Salzburgin lähellä) Erfurtiin 10.1.1939. Viestillisen leiman teksti kuuluu: Termaalikylpylä / Hofgastein / Erittäin radioaktiivinen 870 m / Talvihoitoja / Talviurheilua”. Radiumkylpylän postilla oli Saksan miehityksen aikana sekä oma postileima että kirjauslipuke.. Kortti on painettu Innsbruckissa Wagner'schen Universitäts-Buchdrückereissa, jonka historia ulottui 1600-luvun alkupuolelta vuoteen 2007. – Taiteilija Ernst Dosenberger Innsbruckista. Kirjattu kirje sudeettialueelta Joachimsthalista on 30.6.1944 lähetetty Prossnitziin, Böömi-Määrin protektoraattiin, minne se on saapunut 1.7
Kuuden pfg:n violetilla merkillä on siirtymä. Merkkija leimamateriaalia riittäisi parin kehyksen kokoelmaa varten, mutta tyydyn tässä lähinnä esittämään aihepiiriin liittyviä postilähetyksiä, korttien kuvapuolia unohtamatta. Ranskassa ja sen siirtomaissa, Puolassa (ks. – Kuori on filateelisesti motivoitunut: oikea taksa olisi ollut 84 pfg, mutta lähetyksestä on maksettu 91 pfg. Se avattiin uudelleen vasta 1998. Se on perustettu 1918 ja toimii edelleen. Värikäs sekapostitekirje oikealla on lähetetty 15.10.1945 kirjattuna Berlin Wilmersdorf 1:stä Radiumbad Oberschlemaan, minne se on saapunut 18.10. Joachimsthal sijaitsee lähellä, Saksan–Tšekin rajan eteläpuolella. Kylpylässä Saksin Erzgebirge-vuoristossa kävi vielä 1943 noin 17 000 vierasta. Asiantuntijoiden mukaan Oberschlema on alan johtava laitos maailmassa. – Taksa (1.3.1946–1.10.1954) paikalliskirjeelle oli 16 pfennigiä eli lähetyksestä on maksettu 1 pfg liikaa. Siellä oli myös uraanikaivos. – Kirjeen sisällä on tri Wanken lasku viidestä hoitokerrasta, yhteensä kolme Saksan markkaa. Edellä jo mainittu Jáchymov / St. Tri Herbert Wanke toimi Oberschleman lääkärinä. seuraava sivu), Panamassa ja Ruotsin Nobel-sarjoissa. Tämän sivun kuvissa mainittu Oberschlema sijaitsee Saksin osavaltiossa lähellä Erzgebirgen uraanikaivoksia Tšekin rajan tuntumassa. Kuori Radiumbad-leimalla on lähetetty 22.11.1946 Plaueniin, mutta palautettu lähettäjälle ”Zurück”-leimalla, takana lisäleima ”Vastaanottajaa ei löydy Plauenissa” ja kynämerkintöjä. Sodan loputtua 1945 alue siirtyi Neuvostoliiton miehityshallinnon alaiseksi ja varsinainen kylpylä raunioitui. Oberschleman radium-kylpylän oma postileima on pieni kuriositeetti.. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 33 Marie ja Pierre Curien kunniaksi on julkaistu lukuisia postimerkkejä vuodesta 1939 lähtien, mm
Ristikoita on luvassa ainakin kesään asti, ja jos palaute on myönteistä niin pidempäänkin. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 34 SP-lehden sanaristikko 1/2025 V iereisellä sivulla on SP-lehden ensimmäinen sanaristikko, joka on tehty erityisesti lehden lukijoita eli filatelisteja varten. Seppo Laaksonen Postia Marie Curien kotimaasta: lentokirje, jolla on 10 zlotyn musta hammastettu Curie-merkki, on lähetetty Chropaczowista Locarnoon, Sveitsiin 10.7.1947. Lähettäjänä on Liettuan säteilyturvakeskus Vilnassa ja vastaanottajana Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA, Wien. Oikein vastanneiden kesken arvotaan Käpylän Merkin 50 euron lahjakortti, eli kannattaa osallistua! Radioaktiivisuuden vaarat on tiedostettava ja niiltä suojauduttava: kirjattu kirje Vilna 42:sta on lähetetty Itävaltaan 4.6.2003. Kirje on saapunut perille 15.7.1947. Se on saapunut Lomnice nad Popelkouhun Tšekkoslovakiaan parissa päivässä 29.11.1947.. Oikealla kirjattu kirje, jolla on kaksi sinistä hammastamatonta Marie Curie -merkkiä, on lähetetty Gdyniasta 27.11.1947. Ratkaistu ristikko tulee lähettää 15.3.2025 mennessä lehden päätoimittajalle joko skannattuna sähköpostitse (seijulaakso@ gmail.com) tai postitse osoitteella Seija-Riitta Laakso, Linnankatu 3 B 29, 00160 Helsinki
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 35
Jos löydätte lisää Lovisa Blombergin kohteita tai muuta postia New Yorkista Suomeen samalta ajalta, niin vinkatkaapa tämän lehden päätoimittajalle! Seija-Riitta Laakso (Kirken kirjan toimittaja, joka ei saa provisiota sen mainostamisesta) Kirje New Yorkista on lähetetty Miss Lovisa W. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 36 Lymyääkö kokoelmissasi aarre. Lovisa meni sittemmin naimisiin leipurin kanssa ja pysyi Kristiinankaupungissa lopun ikäänsä. Neiti Lovisa Blomberg oli vuonna 1873 jo vanhanpiian iässä sen ajan näkemyksen mukaan, mutta ei hän kuitenkaan Amerikkaan lähtenyt, vaikka veli ehkä houkuttelikin. Kirken teoksen on julkaissut Collectors Club of New York (https://www. New Yorkin posti löi kirjeisiin oman kuvioleimansa. Kirke tuntee vain kolme Suomeen postitettua kirjettä. Melko varmasti hän sai kuitenkin jatkossakin kirjeitä New Yorkin postileimoin varustettuina. helmikuuta gregoriaanisen kalenterin mukaan. tammikuuta eli 8. Kaksiosaisessa, yhteensä 767 sivun teoksessa esitellään ja selvitetään satoja New Yorkin kaupungin postitoimistosta tuona aikana ulkomaille lähetettyjä kirjeitä. (Nicholas Kirken kokoelma). Hänen isänsä ja yksi veljistään olivat merikapteeneja. Kirjeen vastaanottaja, Miss Lovisa W. collectorsclub.org/). Kirja sai elokuussa Yhdysvaltain vuoden suurimmassa kansallisessa näyttelyssä (GASS) suuren kultamitalin ja se palkittiin parhaana kirjallisuusluokan kohteena Grand Awardilla. Kirken vuosikymmenien työn tulos, New York City Foreign Mail Cancellations 1845–1878. Kirjeen lähettäjä oli kuitenkin luultavasti Lovisan toinen veli, Emil Oscar Blomberg (1849–1909), joka oli lähtenyt siirtolaiseksi Amerikkaan noin vuonna 1870. Kun tämä yksi on löytänyt tiensä filateelisille markkinoille, ei ole mahdotonta, että niitä olisi muitakin. V iime kesänä julkaistiin brittiläis-tšekkiläisen keräilijän Nicholas M. Blomberg (1842–1907) oli laivanvarustajan tytär. (Muissakin Yhdysvaltain kaupungeissa postit käyttivät kuvioleimoja, mutta tämä koskee nyt juuri New Yorkista lähtenyttä ulkomaanpostia.) Vaikka postia tietenkin lähetettiin noiden vuosien aikana eri puolille maailmaa suuria määriä, tällaisia kirjeitä ei ole säilynyt paljoakaan. Vuosien mittaan leimojen tekijät tulivat yhä taitavammiksi ja kirjeistä voi löytyä todella hienoja geometrisia kuvioita. tammikuuta 1873. Alla on kuva Kirken kirjassa esitellystä kirjeestä, joka on lähetetty Suomeen 24. Kirjeitä voi olla enemmänkin Yksi kirjeistä on erityisen mielenkiintoinen, sillä siihen sisältyy mahdollisuus, että kirjeitä olisi säilynyt enemmänkin. Nicholas M. Ne olivat samantapaisia, useimmiten korkista veistettyjä kuin suomalaisetkin kuvioleimat. Kirje on postitettu New Yorkista ja se on lähetetty saksalaisen HAPAG-yhtiön Silesia-höyrylaivalla Plymouthiin, minne se saapui 3. Kaikki julkaisuhetkellä tiedossa olleet kuvioleimat käyttöaikoineen löytyvät myös Kirken kotisivuilta osoitteesta: http://www.philatelist.cz/cancels/ Englannista kirje matkasi suljetussa postisäkissä Aachenin kautta Pietariin, missä se sai transit-leiman 27. Blombergille Kristiinankaupunkiin 24.1.1873. Hän asui New Yorkin Brooklynissa elämänsä loppuun asti. helmikuuta. Kannattaa tarkistaa – varsinkin nyt kirjan ilmestymisen jälkeen kiinnostusta tällaisiin kohteisiin riittää varmasti noiden leimojen keräilijöiden keskuudessa. Pietarista matka jatkui edelleen Kristiinankaupunkiin
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 37 37
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 38
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 39
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 40
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 41
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 42
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 43
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 44
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 45
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 46
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 47
Suomen Postimerkkilehti 1/2025 48
syyskuuta 2025 järjestettävän Philakorea 2025 -näyttelyn ilmoittautumisaikaa on jatkettu 28.2. Ilmoitukset ovat voimassa 6 kk. Nuorisoluokan kokoelmista ei peritä kehysmaksua. Suomen komissaari: Seija-Riitta Laakso; philakorea2025.kr Nordia 2025 – pohjoismainen näyttely 12.–14.9.2025 Malmö, Ruotsi. Komissaari: Risto Pitkänen; www.nordia2026.fi Kansallinen postimerkkinäyttely kevät 2027 Hyvinkää. 0400 460307 seijulaakso@gmail.com Keräilytapahtumia merkki ilmaiseksi! Vapaa pääsy. Toimitus voi myös tarvittaessa editoida ilmoituksia. +358 46 8940 461. Pöytävaraukset: Reijo Myller puh. Mestariluokkaan voi osallistua kokoelma, joka on saanut vähintään yhden ison kultamitalin FIP-näyttelystä. asti S oulissa Etelä-Koreassa 17.–21. Suomen komissaari Jukka Sarkki; nordea2025.se Dubai 2026 FIP rajoitettu maailmannäyttely 4.–8.2.2026 Dubai, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat. 050 595 1407, jari.kovalainen@phnet.fi. Näyttelyyn tulee yhteensä noin 2 000 kehystä. Etenkin kiinnostaa kortit ennen vaunun oikeaa korimallia. Puh. Rivi-ilmoituksia Myydään kokoelmat: Suomi, Itävalta, Deutsches Reich, Berlin, Deutschland, DDR, lentopostimerkit ym. Kirjeenvaihto saksaksi tai englanniksi. Eurooppalaisten näyttelyiden kalenteri löytyy osoitteesta fepanews.com. Tarjoan vaihdossa Saksaa ja lähes koko Länsi-Eurooppaa. Jos palstalle tulee uusia ilmoituksia, lehden toimitus voi pudottaa pois vanhempia ilmoittamatta siitä erikseen ilmoittajalle. marko.juhani.makela@gmail.com, puh. macao2026.org.mo Philataipei 2026 FIP-maailmannäyttely 19.–24.11.2026 Taipei, Taiwan. Keräilytori, Postimerkin Päivä, näyttely, kahvio. asti. kalle.nurminen@gmail.com Etsin vaihtoystävää Suomesta Suomen pyöröleimatuille ja **merkeille puutelistan (Michel, LAPE, Facit) mukaan. Esko Porra, Rälssikuja 3, 25500 Perniö, esko.porra@gmail.com Rivi-ilmoitukset ovat SP-lehden tilaajille ilmaisia. filateliaa paljon. Osallistumismaksu on 100 USD (96 € joulukuun lopun kurssin mukaan) kehykseltä ja 130 USD yhden kehyksen kokoelmilta. . Jouko Moisala, Lieksa. tampereenfilatelistiseura.fi Nordia 2026 – pohjoismainen näyttely 8.–10.5.2026 Espoo, Suomi. Kirjallisuusluokan osallistumismaksu on 90 USD. 044 318 4659 Riihimäen Postimerkkeilijöiden keräilytapahtuma s u 9.3.2025 klo 10–15 Kerhotalolla, Torikatu 3, Riihimäki. Näyttelyn kotisivut: philakorea2025.kr Seija-Riitta Laakso Suomen komissaari, puh. Yhden tai 2–3 kehyksen kokoelmia voi esittää perinteisen filatelian ja postihistorian luokissa sekä ehiö-, lentoposti-, Ostan LaPe 2010 -postimerkkiluettelon sekä hyvän laitteen, jolla voi analysoida postimerkkien paperilaatuja. boston2026.org Macao 2026 FIP rajoitettu maailmannäyttely 26.6.–1.7.2026 Macao, Kiina. Tarjoukset: werner.filmer@t-online.de tai puh. Boston 2026 FIP-maailmannäyttely 23.–30.5.2026 Boston, USA. Maailmalla EuroPhilEx 2025 – FEPA-näyttely 7.–11.5.2025 Birmingham, Iso-Britannia. Ostan seuraaviin elokuviin liittyviä postikortteja: Tukkijoella, Kahden tanssin välissä, Tukkipojan morsian, Koskenlaskijan morsian, Laulu tulipunaisesta kukukasta, Koskenkylän laulu, Hornankoski ja Rosvo-Roope. Mare Balticum 2028 syksy 2028 Hämeenlinna. Nuorisoluokan kokoelmat voivat olla 3–5 kehystä ikäluokasta riippuen. Sadalle ensimmäiselle uusi Heinola-postikortti ja -omakuvaaiheja leimamerkkiluokissa. Karl Dieter Bertram, Brahmsstr. 3, D-30177 Hannover, kadibertram@aol.com Etsin Rantasalmen postihistoriaa -kokoelmaani postilähetyksiä Malli-91 rengasmerkeillä ja muitakin parempia kohteita Rantasalmi-leimoilla. 044 516 7127. Ilmoittautumisaika Korean ensi syksyn FIP-näyttelyyn jatkuu 28.2. Avoin filatelia ei ole Soulissa mukana. Mukana olevat luokat ovat: perinteinen, postihistoria, ehiöt, lentoposti, aihefilatelia (luonto / kulttuuri / teknologia), leimamerkit, moderni filatelia (vuodesta 2000 nykypäivään), postikortit, maksimifilatelia, ja kokeiluluokkana yhden sekä 2–3 kehyksen kokoelmat. 040 21 7709, reijo.myller47@gmail.com Heinolan Postimerkkikerho järjestää keräilytapahtuman la 15.2.2025 klo 10–15 WPK-talolla, Kymenkartanonkatu 2. Kotimaassa TamCollect 2025 Kansallinen postimerkkinäyttely 11.–13.4.2025 Ideapark, Lempäälä. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 49 Pikasilmäys: Näyttelykalenteri 2025–2028 . Myyntipaikkavaraukset: Jari Kovalainen puh. Näyttelysäännöt, ilmoittautumislomakkeet ja muuta käytännön tietoa saa Suomen komissaarilta. Suomen komissaari Jarkko Leppänen; europhilex2025.co.uk Philakorea 2025 FIP-maailmannäyttely 17.-21.9.2025 Soul, Korea. Ostan postikortteja ratikasta Tampereella. Lisäksi mukana on kirjallisuusluokka. Kansallinen postimerkkinäyttely kevät 2028 pääkaupunkiseutu. Lomakkeet kannattaa toimittaa Suomen komissaarille mahdollisimman pian
Joukossa oli sellaisiakin, jotka käyvät kerholla vain kerran vuodessa – juuri pikkujouluissa. Aterian jälkeen osallistujien puhti oli vähän kadoksissa, eikä kilpailua paljon syntynyt. Kuvassa Seppo Laaksonen ja pöydän takana istumassa Tuomas Juvonen. S uomen Filatelistiseuran pikkujoulua vietettiin perinteiseen tapaan joulukuun toisena maanantaina SF:n kerhohuoneistossa Lönkalla. Niinpä monet hienot kohteet päätyivät uusille omistajilleen varsin edullisesti. Kun lisäarpojakin oli mahdollista ostaa kahden illalliskorttiin sisältyneen lisäksi, toisille kertyi monia palkintojakin – Merkki-Albertin Harri Kuusistolle peräti kuusi kappaletta, mistä oltiin jo aiheellisesti vähän kateellisia. postimerkkien pisintä käyttöikää samalla taksalla ja merkkien painosmääriä. Ruokaa ja juomaa riitti kaikille ja tunnelma oli hyvä, niinkuin yleensä aina muulloinkin. Voittoja oli kertynyt hyvin ja voittajiakin oli siksi paljon. Tietokilpailun jälkeen oli huutokauppa, jonka meklarina toimi Petri Janssonin sairastumisen vuoksi Pekka Lempiäinen. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 50 SF:n perinteiset pikkujoulut päättivät vilkkaan keräilyvuoden Joulupöytä oli katettu maittavilla herkuilla, jotka oli aiempaan tapaan toimittanut forssalaisen keräilijän Kari Tapolan pitopalvelu. Uutena ohjelmanumerona oli tietokilpailu, jossa ryhmiin jaetut osallistujat saivat pähkäillä mm. Anssi Mikkolan lämmittämät glögit maistuivat kerholaisille ja Kari Tapolan pitopalvelun jouluruoat samoin. Arpajaisvoittoja kertyi tulijoiden mukana runsain mitoin. Tunnelma sähköistyi uudelleen, kun päästiin arpajaisiin
joulukuuta. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 51 Janne Nikkanen oli arpajaisten pääpalkinnon onnellinen voittaja. Päävoiton – hienon joulukorin ruokineen ja juomineen – voitti Janne Nikkanen. Ehkä kannattaisi ensi vuonna rajoittaa lisäarpojen ostoa niin että voitot jakautuisivat tasaisemmin. Jarkko Leppänen sai ”Isä ja poika” -kiertopalkinnon puheenjohtaja Seppo Saloselta aihefilatelistien pikkujoulussa 17. Uusimmat ”Pauligin autokortit – katsaus 1950-luvun kulkuneuvoihin” ja ”Filatelisti löytöretkeilijänä” -kokoelmat ovat olleet esillä vapaassa luokassa, mm. Kansainvälisesti menestyneimpiä ovat tähän mennessä olleet sähköaiheinen ”Electricity changed the world” ja perinteisen filatelian malli 1889. Onnetar suosi häntä jo toisen kerran. Jotkut muut kun eivät vastaavasti saaneet yhtään. Stamp Forumissa syksyllä 2024. Jarkko on tehnyt myös suuren yleisön iloksi sellaisia kokoelmia kuin ”Kiakkoo ylämummoon” ja olutaiheisen ”Otetaan yhdet”. Glögin, joulutorttujen ja piparien ohella ohjelmassa oli vuosikatsauksen ja ensi kevään näyttelyihin liittyvän infon lisäksi Vuoden aihefilatelistin julkistaminen. Aihefilatelistien kiertopalkinto eli ”Isä ja poika” on Seppo ja Timo Arvelinin muistopalkinto, jonka aikanaan lahjoittivat kerholle Kari Rahiala ja Kaj Hellman. Petri Janssonin poissaollessa meklarina toimi ansiokkaasti seuran puheenjohtaja Pekka Lempiäinen (oikealla). (srl) Turun kevät ja Postikortin päivät huhtikuussa 2025 Turun Postimerkkikerho ja Suomen Postikorttiyhdistys Apollo järjestävät yhteistyössä perinteisen kevätnäyttelyn ja myyntitapahtuman 26.–27.4.2025 klo 10–15 Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän juhlasalissa Eerikinkatu 3 A. aho@pp.inet.fi tai 040 541 52 87.. Palkinnon sai Jarkko Leppänen, tunnettu tamperelainen filatelisti ja näyttelytuomari, joka on rakentanut useita aihefilatelian ja muidenkin luokkien kokoelmia 1990-luvulta alkaen. "Vuonna 2003 sain myös pääpalkinnon. kin. (Kuva: Pertti Hurmerinta) Jarkko Leppäsestä Vuoden aihefilatelisti 2024 A ihefilatelistien 70-vuotisjuhlavuosi päättyi pikkujouluun 17.12. Huutokauppa oli sovitun mukaisesti tavallista "kevyempi" eli isompia eriä ei ollut mukana. Olin silloin täällä isäni kanssa," Janne kertoo. Yhteydenotot ja ilmoittautumiset ohjelmatoimikuntaan, yhteystiedot heikki. Jarkko on viime vuosina enimmäkseen toiminut näyttelyissä aiheja avoimen filatelian luokan tuomarina sekä ulkomaisten näyttelyiden komissaarina
jatkuvat tietenkin myös vuonna 2025! O sa julkaistaan lehdessä ja osa pelkästään internetissä samalla PhilaBidin alustalla ja samoilla tunnuksilla. Suomen Postimerkkilehti 1/2025 52 Suomen Filatelistiseuran huutokaupat Myyntiprosentti on aina yli 90 %. Nämäkin kohteet myytiin hyvään hintaan vuodenvaihteen suurhuutokaupassa! Ota yhteyttä jos haluat myydä kohteitasi! Petri Jansson 0400 552671 tai Juha Tillander 040 847 6371 meklari@suomenfilatelistiseura.fi. Seuraa kotisivujamme säännöllisesti! Siellä on aina linkki avoinna olevaan huutokauppaan