6.. vuosikerta 6/2024 SUOMEN Postimerkkilehti SF:n suurhuutokauppa tässä numerossa SS SS Finlandin Finlandin matka jatkuu, s. Sivuilla 41–48. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 1 Suomen Filatelistiseuran äänenkannattaja / 105. Cléo de Mérode ihastutti ja vihastutti suomalaisia 1900-luvun alkuvuosina, s. 15
Huutokaupasta ostamani rasian sisältö ei mahdollista koko Ahvenanmaan korttituotannon historian käsittelyä, eikä se ole tässä tarpeenkaan. Ainakin 2008–2014 julkaistiin myös postikortteja ("postkort"), joissa oli maksuarvo painettuna valmiiksi osoitepuolelle. Ennenkuin Ahvenanmaa sai oman postihallinnon, se myi ainakin 1991 Suomen Postin kanssa yhteisiä näyttelykortteja, joiden leimassa luki "Inkl. vuosikerta Päätoimittaja • Redaktör • Editor Seija-Riitta Laakso 0400 460 307 seijulaakso@gmail.com Postiosoite • Mail address SP-lehti Lönnrotinkatu 32 B 29 00180 Helsinki Toimituskunta Rasmus Berg, Seppo Laaksonen, Seppo Salonen ja Seija-Riitta Laakso Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Lehden taitto Seija-Riitta Laakso Painopaikka • Tryckeri K-Print, Tallinna, Viro _ _ _ Lehden ilmestyminen keväällä 2025 No 1/2025 ilmestyy viikolla 7 (helmikuun puolivälissä) . Vasta omakuvamerkkien myötä 2008 lähtien tähän tuli vähitellen muutos. No 2/2025 ilmestyy viikolla 16 (huhtikuun puolivälissä) . Näyttelykorttien osalta puhutaan nyt lähinnä vuosista 2000–2014, joilta osin aineisto on kattava – varmasti pitkäaikaisen vuositilaajan ansiosta. Ahvenanmaan omat näyttelykortit alkavat jo ainakin vuodesta 1998, osoittaa Sindelfingenin vuosittaisessa suurtapahtumassa myyty kortti. Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.1. Ahvenanmaan merkeistä tehtyjä "virallisia" maksimikortteja julkaistiin 1986 lähtien ensin yksi vuodessa, sitten useampia, 2000-luvulla yleensä 3–4 vuosittain. Sittemmin Sindelfingeniin tehtiin näyttelykortti joka vuosi, kuten myös moniin muihin saksalaisiin keräilytapahtumiin. No 3/2025 ilmestyy viikolla 24 (kesäkuun alussa) . Siihen kulminoituukin koko tarina: tukeva nippu "näyttelykortteja" vuosittain suoraan pakasta kertoo osaltaan, miksi keräilijät suurelta osin kaikkosivat. Samalla tehtiin määrätietoisesti Ahvenanmaata tunnetuksi ulkomailla. Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.3. Kortteja oli paljon – yli 250 – ja osa niistä oli kauniita kukin tavallaan. Näyttelykortit oli kai alunperin tarkoitettu näyttelyvieraille muistoksi tapahtumasta, mutta niitä alettiin pian myydä myös kokonaisina nippuina vuositilaajille. Postimerkki saattoi olla joko Suomen tai Ahvenanmaan postin julkaisema. Epäilemättä myyntitulot näyttelyissä kattoivat matkakustannukset ja vielä jäi ylikin. Nyt aikanaan arvokkaita kortteja myydään pilkkahintaan.. Oikea termihän olisi tietysti ollut ehiökortti ("helsak"), mikä lopulta otettiinkin käyttöön 2015 alkaen. 2 Seija-Riitta Laakso. Mutta postille se oli ylimääräistä tienistiä, joka ei maksanut sille mitään. T ämän lehden päätoimittaja tuli hiljattain ostaneeksi SF:n kerhohuutokaupasta rasian Ahvenanmaan näyttely-, maksimi-, ehiöja joulukortteja vuosituhannen alkupuolelta. Jossain vaiheessa 2002 jälkeen niihin lisättiin painettu maksuarvo osoitepuolelle, eli ostaja maksoi tuplasti kortin postituksesta, vaikka todennäköisesti ei ikinä lähettänyt korttia kenellekään. Puhuttelevimpia ostamistani korteista ovat kuitenkin näyttelykortit, joissa yleensä on kutakin näyttelyä varten teetetty postikortti yhdistettynä aiheeseen sopivaan postimerkkiin ja leimaan. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 2 Päätoimittajalta seijulaakso@gmail.com SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseura ry:n äänenkannattaja ISSN 0355-7731 105. Åland" eli Suomi, mukaan lukien Ahvenanmaa. Ahvenanmaan näyttelykorteissa oli yleensä jokin vuosittainen teema: oli ovia, kukkia ja lintuja, tai näyttelykaupunkiin tai -maahan liittyviä postilaatikoita, postin kilpiä, postiautoja tai paikallisia nähtävyyksiä. Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 10.5. Mutta kokonaisuus veti mietteliääksi. Kortteja julkaistiin myös Nordia-näyttelyihin, kansallisiin näyttelyihin etenkin Pohjoismaissa, Turun Kevääseen, Helsingin Postimerkkimessuille, Tukholman Frimärkets Dag -tapahtumaan, ynnä muihin. Ahvenanmaa sai omat postimerkit 1984 ja oman postihallinnon 1993, kuten tiedämme. Postimerkit eivät kuitenkaan välttämättä liittyneet kortin kuva-aiheeseen kuin ehkä värisävyjen tai assosiaation kautta, eli niillä ei ollut mitään filateelista käyttöä. Lisäksi oltiin mukana isoimmissa näyttelyissä niin Euroopassa kuin Kiinassa ja joskus muuallakin Aasiassa, Yhdysvalloissa ja kerran Brasiliassakin
Ilmoituksiin liittyvät asiat Päätoimittaja Seija-Riitta Laakso seijulaakso@gmail.com Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Nordea FI23 1347 3000 4063 67 Laskutus EDI/OVT-tunnus: 003705844528 Operaattori: Maventa Puheenjohtajan palsta, s. • Seija-Riitta Laakso SUOMEN Postimerkkilehti Suurhuutokauppa, s. • Seija-Riitta Laakso Tilaushinnat • Prenumeration • Subscriptions 2025 Suomi ja Pohjoismaat • Finland och Norden • Finland and Nordic countries 56 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset • Subscriptions and address changes tilaukset@suomenfilatelistiseura.fi Tilaajien osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. • Seppo Evinsalo 3 Red Star Linen SS Finland – matka jatkuu s. • Christer Brunström Suomen liput liehuivat Ruotsin Vasaloppetin maalialueella – vai liehuivatko sittenkään. 6. 50. 40. Kohteet kertovat – Lottoa, kasvitiedettä ja sota-ajan arvoituksia, s. 15. • Pasi Kanerva ja Pekka Lempiäinen Kertovien kokoelmien kavalkadi Postimerkkimessuilla, s. • Seppo Laaksonen Britannian siirtomaiden postimerkkipolitiikka vaihteli alueittain, s. Tapahtumia, rivi-ilmoituksia, s. s. Halutessasi voit kieltää osoitteesi käytön ilmoittamalla siitä yllä mainittuun sähköpostiosoitteeseen. • Jukka Sarkki Kimmo Kanerva in memoriam, s. 51.. 32. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 3 Tässä numerossa Cléo de Méroden postikortit puhuttivat 1900-luvun alun Suomessa, s. 41-48. Näyttelykalenteri, s. HAFNIA 2024 kokosi kiinnostuneita Kööpenhaminaan, s. 36. • Pekka Lempiäinen En kolumn på svenska – Svensk bokflod, s. 4. 26. Hintoihin lisätään alv. Ilmoitushinnat • Advertisements 2025 1/1 sivu 500 € , 1/2 sivua 320 €, 1/4 sivua 200 €. 35. 49. 5
Ehkä jollakin on kokoelma sopivasti työn alla. Suomen Numismaattinen yhdistys viettää tänä vuonna 110-vuotisjuhliaan. Ensimmäinen tehtävä oli miettiä tapahtuman ajankohta ja paikka. Olisi toivottavaa, että järjestävien yhdistysten jäsenet toisivat omia kokoelmiaan omassa näyttelyssämme esille. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 4 Puheenjohtajan palsta Suomen Filatelistiseura ry Hallitus 2024 Puheenjohtaja: Pekka Lempiäinen • 0400 403 230 pekka.lempiainen@helsinki.fi Varapuheenjohtaja: Martti Forss • 0400 840 598 martti.forss@onninen.com Sihteeri: Pekka Hurri • 040 503 2144 pekka.hurri@pp.inet.fi Perttu Haglund • 040 545 1239 perttu.haglund@gmail.com Janne Nikkanen • 041 527 6430 nikkanenjanne@gmail.com Matti Lundberg • 041 531 6112 matti.aj.lundberg@gmail.com Rasmus Berg • 050 5124 987 rasmus.berg@saunalahti.fi Ari Niemelä • 0400 412 125 ari.niemela53@gmail.com Toimihenkilöt: Rahastonhoitaja Kai Anttila • 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Olli Saarinen (kerhohuutokaupat) • 0400 934 522 postiaollille@gmail.com Kerhomestari Pertti Hurmerinta • 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Meklarit Petri Jansson • 0400 552 671 petri.jansson@kolumbus.fi Eero Mäkelä • 0400 602887 sakarieero@gmail.com 4 Pekka Lempiäinen. Haimme vajaa vuosi sitten yhdessä HFF:n kanssa oikeutta järjestää Nordia 2026 näyttely pääkaupunkiseudulla. Aikaa on vielä riittävästi ja esimerkiksi TamCollect 2025 näyttelyyn osallistumalla voi varmistaa pääsymahdollisuuden Nordiaan. Voidaan myös ajatella, että paikan ollessa muu kuin Helsinki, korostuu järjestävien yhdistysten valtakunnallinen luonne. Tuloskin (kultamitali) miellytti ja kannusti jatkamaan. Myös tunnetun valtioneuvos Mauritz Hallbergin (1851–1924) elämää esiteltiin laajasti erilaisten asiakirjojen avulla. Yhdistyksen juhlanäyttely pidettiin 1.–2.11. 3.11.2024 Pekka Lempiäinen. meidän kerhomme tiloissa ”Lönkalla”. Esillä oli vaikuttava kattaus noita kuuluisia seteleitä vieläpä erittäin hyväkuntoisina, joukossa tietenkin suuria harvinaisuuksia. Toki näin suuren näyttelyn järjestäminen on meille suuri haaste ja ponnistus, mutta toisaalta myös hieno mahdollisuus osoittaa kerhojemme elinvoimaisuus. Ajankohdaksi on vahvistettu 7.–10.5.2026. Asiallinen tuomaripalaute antoi myös vaikutelman, että kokoelmaani oli todella keskitytty, joka tietysti onkin kohtuullista ajatellen kokoelman rakentamiseen uhrattua aikaa. Näyttelyhallissa entisellä teurastamoalueella aivan kaupungin keskustassa sai hyvän kuvan siitä, että filatelia kiinnostaa etelämpänä Euroopassa myös suurempaa yleisöä – järjestäjät arvioivat kävijöiden määrän olleen noin 9 500 henkilöä. Nuo asiakirjat ovat hänen sukunsa huolella tallettamia upeita väläyksiä Suomen vuosisadan vaihteen historiasta – jopa Venäjän keisari Nikolai II:n hänelle lähettämä nootti oli mukana. Päädyimme valitsemaan paikaksi Espoon Dipolin, jossa pohjoismaiset vieraat pääsevät tutustumaan myös suomalaisen arkkitehtuurin kannalta merkittävään paikkaan. Ja tämä oikeus myönnettiin, kuten tiedossa on. Teemana oli Eliel Saarinen, joka suunnitteli paitsi itsenäisyyden ajan ensimmäiset postimerkkimme myös ensimmäiset setelimme. Tanskan postilaitoksen tuki oli keskeinen tekijä tapahtuman onnistumiselle. Tuo nootti saapui, koska Hallberg ja muut pankkivaltuusmiehet kieltäytyivät noudattamasta kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin määräystä toimittaa lista virkamiehistä, jotka oli vapautettu asepalveluksesta. Tämähän on Suomessa jo siirtynyt menneisyyteen, Posti ei pidä filateliaa millään mainittavalla tavalla liiketoimintaansa kuuluvana alueena. Näyttelypostimerkkien blokkeja ja julkaisuja myös Färsaarilta ja Grönlannista myytiin huomattavia määriä. Helppoa ei Suomessa silloinkaan ollut vaikutusvaltaisessa poliittisessa asemassa olevilla. O sallistuin elämäni ensimmäistä kertaa ulkomailla järjestettyyn postimerkkinäyttelyyn tänä syksynä, kun vein kokoelmani Hafnia 2024:ään Kööpenhaminaan 17.–20.10.2024
Förutom nya Facit-kataloger kom varje år Postryttaren, årsboken för Postmusei vänner, men inte speciellt mycket mer. Det kan vara intressant att notera att filatelistiska boktitlar ofta liknar en innehållsförteckning. Det har sedan dess kommit en strid ström av broschyrer och böcker och då huvudsakligen på svenska men även några på engelska. Frimärks-Netto i Helsingborg gav i augusti 2022 ut boken Svenska Försändelser 1858–1872 frankerade med Vapentyp Öre & Liggande Lejon, en omfångsrik volym sammanställd av Mikael Carlsson. Boken kom 2023 och gavs ut av Nordisk Filateli. Liwendahl valde att ge ut sin bok på eget förlag vilket naturligt medförde att han fick möjlighet att själv påverka bokens layout. Utbudet av ny filatelistisk litteratur i Sverige har varit riktigt omfattande under de senaste åren och mycket mer tycks vara på gång. Pikkujoulu, Seppo Salonen: "Vuosikatsaus 2024" 28.1. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 5 En kolumn på svenska Christer Brunström, Sverige Suomen Filatelistiseura ry 5 Svensk bokflod F ör ett tiotal år sedan skrev jag en artikel i SFT-Filatelisten i vilken jag beklagade bristen på nyutgiven filatelistisk litteratur på svenska. Tidigare i år gav Anders Lundgren ut Posthistoria från Bohuslän: Från Ascheberg till Pärlan som på något mer än 600 sidor redovisar i princip allt som rör postala förhållanden i Bohuslän. Olli Turunen: "Suursaari postikortein" • • • • • Helsingfors frimärkssamlareförenings (HFF) föredragsprogram för vintern 2025, onsdagar kl.18 i SFs möteslokal på Lönnrotsgatan 32 B. Den fick rubriken Samlarminnen och blev klar våren 2024. De kan användas som uppslagsböcker när man bygger upp sina samlingar. Fredrik har samlat och studerat denna utgåva i ett decennium och han har åstadkommit en bok som sammanfattar allt som är känt om dessa intressanta frimärken. Men han nöjde sig inte med detta. Resultatet blev en vackert inbunden bok i stort format. Mycket ändrades när Jonas Hällström tog över tidskriften Nordisk Filateli år 2020. 22.1.2025 Klaus Juvas: "Finländare som genom tiderna varit med om att bygga Amerika". Robert Cooper: "Yrjö VI" 25.3. • • • • • Aihefilatelistit ry pitää myös kerhokokouksensa SF:n kerhotilassa Lönkalla. Han har dessutom presenterat sitt tema på ett mycket pedagogiskt sätt. SF:n kokoukset ja huutokaupat joka arkimaanantai klo 18. 17.12. Sisään pääsee jo klo 16.30, jolloin voi tutustua huutokauppakohteisiin ja vaihtaa kuulumisia kerholaisten kanssa. Faktum är att den snarare handlar om filatelins långa historia där just bältespännarmaterial (den svenska beteckningen för cinderellafilateli) fanns mycket tidigare än våra postfrimärken. Tidigare i år kom Fredrik Nilssons Frimärksemissionen Gustaf V i Medaljong och med Nordisk Filateli som utgivare. Flertalet av de här omnämnda bokverken kan beskrivas som handböcker. Janne Nikkanen: "Helsinkipostikortit" 25.2. Totalt blev det nästan 500 sidor och ett tusental illustrationer. Stockholmaren Lars Liwendahl har i nio år arbetat på en bok om Samlarföreningen Bältespännarnas historia. Seija-Riitta Laakso: "Albert Edelfelt" 29.4. Det är på många sätt ett praktverk som tar upp så mycket mer än huvudtemat. De är tjocka böcker som väl motiverar priset på 500 kronor. Kai Varsio: "Risteilijä Aurora dokumentoituna filateliassa" 27.5. Det är följaktligen en bok som kan läsas med stor behållning från pärm till pärm. Den omformades till ett ”bookazine” på i allmänhet 200 sidor per utgåva. På samma förlag kom sedan Lågvalörerna 1856–63 & Handbok över Vapenperioden av Mats Ingers. Även filatelister med ett speciellt intresse för posthistoria har fått möjlighet att komplettera sina bibliotek. Liwendahls bok är en totalt annorlunda produkt eftersom han har koncentrerat sig på berättelserna kring våra frimärken och alla de samlare som har ägnat sig åt dem. På sätt och vis blev detta riktmärket för ytterligare ett antal filatelistiska böcker. Esitelmät alkavat kuukauden viimeisenä tiistaina klo 17.00. Men man måste nog vara tidigt ute med att försäkra sig om önskade titlar eftersom upplagorna varierar mellan 500 och så lite som 100 exemplar vilket torde vara en realistisk bild av marknaden. I Varberg på den svenska västkusten har medlemmar i den lokala frimärksföreningen producerat en imponerande bok om stadens posthistoria. Deltiologi eller samlandet av vykort intresserar många filatelister och här fick våra deltiologer en mycket god handledning i form av Samlarguiden av Arne Sandström och Anders Sloma. Christer Brunström Tulevia tapahtumia Lönkalla Osoite: Lönnrotinkatu 32 B, 00180 Helsinki. Men även andra bokutgivare har visat framfötterna
1903–1904, jolloin Cléo de Mérode oli meillä suosionsa huipulla. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 6 Suomessa kulkeneita kortteja, useimmat vv. 6 Suomen Postimerkkilehti 6/2024
vuonna 1908 Tampereella järjestetyn kolmipäiväisen Siveellisyyskonferenssin kauhuksi. K un postikortteja lähetettiin ja kerättiin innokkaasti 1900-luvun alkuvuosina, ei ole kovinkaan harvinaista löytää Suomessa kulkeneita kortteja tuon ajan supertähdistä. Kuuluisa ballerina ja Pariisin oopperatalo 1890-luvun lopulla.. "Lämpimät onnentoivotukset Mimmi-tädiltä!" Helsinkiin 6.4.1904. Tanssijattaren itsensä mukaan hän oli ollut mallina vain pään osalta, mutta suuri yleisö uskoi mielellään mitä lehdet kirjoittivat. Cléo syntyi Pariisissa ja aloitti balettiopinnot jo lapsena. Parhaiten meillä tunnettiin Pariisin oopperan ballerina Cléo de Mérode, joka oli kuuluisa kauneudestaan, mutta jonka mainetta pilasivat monenlaiset juorut, joissa ei välttämättä ollut paljonkaan perää. Suomessa hänestä kuultiin ensi kerran – kuinkas muuten – skandaalin yhteydessä, joka syntyi kun ranskalainen kuvanveistäjä Alexandre Falguière vuonna 1896 esitteli Pariisin Salongin taidenäyttelyssä Tanssijatar-nimisen alastonpatsaan, joka tiettävästi esitti Cléo de Mérodea. Cléopâtre-Diane de Mérode (1875–1966) oli äitinsä puolelta itävaltalaista aatelissukua, isä oli itävaltalainen juristi, joka ei pitänyt mitään yhteyttä sen enempää äitiin (jonka kanssa hän ei ollut naimisissa) kuin tyttäreenkään. Vuoden 1894 paikkeilla hän tuli tunnetuksi pariisilaisen suuren yleisön keskuudessa, ei niinkään tanssimisestaan kuin poikkeuksellisesta kauneudestaan. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 7 Cléo de Mérode – aikansa supertähti, joka tunnettiin Suomessakin Pariisin huvielämästä oli kirjoitettu Suomenkin sanomalehdissä jo vuosikymmeniä, mutta kuvapostikortit toivat maaílmankuulut tähdet myös tavallisten kansalaisten ulottuville, mm
Se on alkujaan kuvattu kameralla vinosuunnasta sen sijaan että se olisi skannattu. Lisää kyseenalaista julkisuutta tuli kun Belgian kuningas Leopold II vieraili oopperassa ja hänellä uumoiltiin pian olevan läheisempikin suhde de Méroden kanssa. Kirjoittajalla ei ole sitä hallussaan, joten parempaa kuvaa ei ole saatavilla.) Yllä olevien korttien taustat. Yllä olevista postikorteista vasemmanpuoleinen on kulkenut Saksassa 24.5.1902, mutta kortin kuva on otettu DuPontin studiossa New Yorkissa. Sinänsähän tämä ei olisi ollut mitenkään kummallista, monien maiden kruunupäät hakivat kaunista seuraa Pariisin parrasvaloista. Kreikkalaisella 2 leptan postimerkillä (1912) on haluttu viestittää, että kaupungista tuli kreikkalainen sen jälkeen kun Kreikan armeija valtasi sen Balkanin sodassa 1912. (Pahoittelut vinossa olevasta kortista. Ehkä joku lukijoista pystyy tulkitsemaan. Vaikka kukaan ei edes tiennyt, oliko siinä siteeksikään totta ja vaikka hän itse kielsi sen miten pontevasti tahansa. Cléo de Mérode tunnettiin myös Atlantin toisella puolella. Oikeanpuoleinen kortti on kansainvälisestä sarjasta, johon sana postikortti on painettu 12 kielellä. Kauniin nuoren ballerinan ja iäkkään kuninkaan (joka myös hallitsi diktaattorina Belgian Kongoa) mahdollinen romanssi oli kuitenkin ilmeisesti toinen juttu ja se leimasi de Méroden elämää loppuun asti. Oikeanpuoleinen kortti on kulkenut Montevideossa, Uruguayssa, 9.4.1904. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 8 Cléo de Mérode oli kansainvälinen julkkis, jos tätä sanaa voi käyttää 120 vuoden takaisesta tähdestä. Vasemmanpuoleisen kortin kuvan on ottanut Nadar Pariisissa 1895, mutta kortti on painettu Thessalonikissa, silloisessa Osmaanien valtakunnassa, vuosisadanvaihteen tienoilla. Kortti on kuitenkin kulkenut Japanissa, mistä syystä lähettäjä on korvannut painetut tekstit japaninkielisellä. Kun de Mérode vielä laajensi esiintymisiään Pariisin oopperan baletista muille areenoille – kuten Pariisin vuoden. Yleensä nämä jopa ylpeilivät rikkailta ylläpitäjiltään saamillaan jalokivillä ja muilla lahjoilla
Patsas on nykyään esillä Musée d'Orsayssa Pariisissa. Seuraavalla sivulla olevasta oopperaesitystä kuvaavasta postikortista käy ilmi, että kyllä hänellä ainakin toinen korva oli tallella. Lehtijutut toisensa perään spekuloivat sillä, miksi hän peitteli korviaan – tai oliko hänellä korvia lainkaan. – "Le Musée de Sires" -sarjan postikortti N.o 9, jakamaton tausta. 1900 maailmannäyttelyyn, missä hän esitti kambodzalaisia tansseja, ja kevytmielisistä varietee-esityksistä tunnettuun Folies-Bergèreen, missä hän esitti kohtauksia Lorenza-nimisestä baletista – hänen nimensä alkoi olla tunnettu kaikkialla. Lopullista selvyyttä asiaan ei koskaan saatu. – Valokuvapostikortti, julkaisija S.I.P. de Mérode käytti tilanteen hyväkseen, jätti Pariisin oopperan ja lähti ulkomaankiertueille monien muiden tähtien (kuten Sarah Bernhardtin) tapaan. de Méroden mukaan hän oli ollut mallina vain patsaan pään osalta, mutta yleisö tietenkin tahtoi kuvitella muuta. The New York Dramatic Mirror kirjoitti de Méroden suosiosta 2.10.1897: "Ever since her arrival, two weeks ago,. Belgian kuningas Leopold II ja Cléo de Mérode olivat pilapiirtäjien suosiossa vuosisadan vaihteessa. Varmasti oli toinenkin, mutta saatiinhan tästäkin taas yksi puheenaihe lisää. de Mérode esitti osia "Lorenza"-baletista, mutta paikka oli ihan väärä monien mielestä. de Mérode sen sijaan joutui torjumaan huhua koko elämänsä ajan. Oikealla Cléo de Mérode Folies-Bergèren julistetta esittävässä postikortissa hänen esiintyessään tässä kyseenalaisessa viihdepaikassa 1901. Cléo de Mérodea esittävät postikortit levisivät kaikkialle maailmaan ja naiset Atlantin molemmin puolin alkoivat kammata hiuksensa à la Mérode. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 9 Vasemmalla Cléo de Mérodea esittävä "La Danseuse" (Tanssijatar) -patsas (Alexandre Falguière, 1896), josta aiheutui skandaali, kun se oli esillä Pariisin Salongissa. Cléo de Méroden vierailu Yhdysvalloissa ei ollut tanssitaiteen puolesta mikään arvostelumenestys, mutta hänen kerrottiin tienanneen siellä 40 kertaa enemmän kuin konsanaan Pariisin oopperassa. Kuningas sai lempinimen Cléopold II, mistä hän ei tiettävästi ollut mitenkään harmissaan. Ei tosin niinkään tanssin ansiosta kuin näiden skandaalien sekä korvat peittävän nutturakampauksensa ansiosta. eli Societé Internationale Photographique, 1901
Käsin väritetyn valokuvapostikortin kuva on Reutlingerin, julkaisija S.I.P. Cléo de Mérode Tukholmassa Suomen lehdistössä seurattiin tähden Ruotsinvierailua kiinnostuksella. Kaikki tahtoivat nähdä kuuluisan kaunottaren. Kaarlo Kytömaa (tätä ennen Mikkeli-lehden ja myöhemmin mm. Vuosina 1903 ja 1904 hän teki myös kiertueen Ruotsissa – Suomeen häntä ei koskaan saatu, vaikka siitäkin oli välillä huhuja liikkeellä. Oopperan julkaisemasta postikortista näkee, että Cléo de Mérodella oli ainakin yksi korva. Ja Cirkus missä Cléo de Merode, tämä kaunis pariisilainen Moni suomalainenkin saattoi nähdä Cléo de Méroden tanssivan itämaisia tansseja Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä. Varsinkin hänen erikoista hiustyyliään oli kommentoitu laajalti. Koko Tukholman huomio oli sen sijaan käännetty Cléoon. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 10 she has taken up nearly as much space in the papers as the war in Cuba or the conflict between the forces of Tom Platt and Tammany Hall over the question as to who will be the next Mayor of Greater New York. Kaupat, mihin Cléo ilmestyi ostamaan 40 äyrin selluloosakampaa, ostettiin kymmenessä minuutissa tyhjiksi, telefoonisentraalin hoitamisesta ei tahtonut tulla niinä aikoina mitään, kun kaikki hallooneidit harjoittelivat kampaamaan tukkaansa àla Cléo, ravintoloitsijain oli mahdoton valvoa, ettei koko serviisejä varastettu siitä ruokasalista, missä Cléo suvaitsi tyydyttää ajallisia tarpeitaan. Mlle De Merode's peculiar way of wearing her hair has caused a great deal of comment..." Eli tähti oli saanut lehdissä lähes yhtä paljon palstatilaa kuin Kuubassa käytävä sota tai New Yorkin pormestariehdokkaiden kilpailu konsanaan. Autotypia, noin 1904.. Kööpenhaminassa, Berliinissä, Budapestissa ja Moskovassa. Koko Tukholma oli pelkkää Cléoa. Karjala-lehden ja Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja) oli itse Tukholmassa de Méroden vierailun aikoihin, ja kirjoitti tunnelmista Hämeen Sanomiin tähän tapaan (tekstiä on hiukan modernisoitu alkuperäisestä lukemisen helpottamiseksi): "Taloudellisen toiminnan ohella on suurkaupungissa enin silmiinpistävä piirre huvittelut, elämän humupuoli, niinkuin Larin Kyösti on niin sattuvasti sanonut. de Mérode esiintyi näinä vuosina myös mm. Sillä viikolla, jolloin viivyin Tukholmassa, olivat sen kaikkikin huvitukset vielä tuota keveätä kesälajia. Kuuluuhan se suuremmoinen ravintola-elämäkin, josta jo viime kerralla puhuin, suureksi osaksi, vakavan tehtävänsä ohella, siihen. Mutta kun niiden esitykset alussa olivat vanhaa, edelliseltä näytäntökaudelta tuttua tavaraa, eivät ne vetäneet puoleensa mitään suurempaa huomiota. Sen monet teatterit, oikeat taiteen temppelit, joista nyt jo pääkaupungin sanomalehdet näkyvät uutisia sisältävän, silloin vasta rupesivat oviaan aukomaan. 'Cléo! Cléo!' kaikui minun Tukholmaan saapuessani kaikkialla, niin puhutussa kuin kirjoitetussakin sanassa, Cléon kuvia oli monen monituisessa muodossa ja koossa kaikissa ikkunoissa, Cléo-postikortit tietysti valtasivat suuren osan postikorttitelineitä, Cléo-sikaarejakin ilmestyi tietysti kauppaan, j.n.e
Nyt hän on taas kaunis ja täyteläinen, minkä hän pistää hunajan tiliin. Sitä, että hän näytteli vain puolille saleille eikä yleisö kantanut häntä kultatuolissa Amaliegadelta d’Angleterreen, hän saattoi vielä katsoa läpi sormien mutta se, ettei hän saanut iltaista hunajakylpyään nukkumaan mennessään sai hänet epätoivoon Kööpenhaminan sivistyksen puutteen takia. Jane Hading matkusti Kööpenhaminasta – kertoo eräs sikäläinen lehti – siinä käsityksessä, että Tanskan pääkaupunki on vielä kulttuurin alkuasteella. M:me Hading löysi hunajakylvyt puoli vuotta sitten, kun hän oli alkanut Hotelli Kämpissä tarjottiin yleisölle tilaisuutta nähdä monia suuria diivoja imitaattorin esittämänä. Tästä tuli sellainen rasite, että pysyin mieluummin hotellihuoneessani," tanssijatar kirjoitti muistelmissaan vuonna 1955. (Hufvudstadsbladet 14.2.1905) laihtua ja hänen kauneutensa tuntui katoavan. Jos astuin muutaman askeleen kadulla, nuoret tytöt ryntäsivät ostamaan näitä kortteja ja juoksivat perässäni pyytäen niihin nimikirjoitustani. tällainen tarina levisi Suomen lehdistössä vuosien 1898 ja 1899 vaihteessa: ”Miten teatteridiivat kylpevät. Mm. Pilalehdetkin häntä jo kuvasivat milloin korvattomaksi, milloin toisena korvana oli ihmisen jalka, milloin aasin korva j.n.e. Hän makaa joka ilta noin 15 minuuttia kylpyammeessaan, joka on Cléo de Mérodea parodioitiin Helsingissä tirehtööri Hubert Cooken uudessa sirkuksessa (Työmies-lehti 14.2.1905).. Tosin oli syntymässä heikko vastavirtakin. Yleensä imitaattorit olivat miehiä esittämässä naisia, mikä vielä lisäsi hauskuutta yleisön silmissä. tanssijatar esiintyi, oli tietysti joka ilta ääriään myöten täynnä ihastunutta ja innostunutta yleisöä, kaikista kansanluokista ja kaikista puolueista. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 11 Cléo de Mérode vieraili kahdesti Ruotsissa, ensimmäisen kerran elokuussa 1903. Suomessa Cléo-imitaattorit huvittivat yleisöä Suomeen ei saatu tähteä itseään, mutta monet imitaattorit huvittivat meikäläistä yleisöä parodioimalla de Mérodea ja muita pariisilaistähtiä kuten La Belle Oteroa ja Lina Cavalieria, joiden kuvia myös levisi postikortteina Suomessa niihin aikoihin. Muutoinkin Pariisin tähdistä pyrittiin tekemään pilaa julkaisemalla aivan älyttömiäkin juttuja. Mutta koko oppositsiooni lyötiin piankin nurin ja selitettiin se kokonaan kateellisten, mustasukkaisten naisten keksinnöksi..." Kuten monet myöhemmätkin tähdet, de Mérode koki suosion myös rasitteeksi: "Kun menin esiintymään ulkomaisiin suurkaupunkeihin, jo rautatieasemien lehtikioskeilla ja kirjakaupoissa oli telineitä täynnä postikortteja minusta. Väitettiin, ettei Cléo tanssi ollenkaan hyvin, ja ettei hän sitäpaitsi ole ollenkaan niin erityisen kaunis, ottamatta sitäkään huomioon, ettei hänellä ole toista korvaa, minkätähden hän kampaa hiuksensa niin alas, ettei ainoatakaan korvaa näy. Yllä olevassa kortissa mainostetaan hänen esityksiään Tukholman Cirkus-teatterissa Djurgårdenissa
Viereinen ilmoitus julkaistiin ainakin 35 lehdessä, monissa kahdella peräkkäisellä viikolla.. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 12 täytetty hunajalla, sitten hän menee sänkyyn ja herää aamulla vuotta nuorempana, ainakin mitä ulkonäköön tulee. Sarah Bernhardt käyttää siksi teekylpyjä nuorekkaana pysyäkseen. Niinpä helsinkiläinen Työmies-lehtikin julkaisi muutamaa viikkoa myöhemmin seuraavan tekstin: "Paheksumiskokouksessaan t. 14 p. k. Itse tarina on paljon vanhempi, ja tunnetaan jo ainakin 1880-luvun puolivälistä lähtien. Hän on tunnettu saituudestaan ja myy käyttämänsä teen erääseen halpaan ruokapaikkaan, jossa luulisi saavan Pariisin vahvinta ja maustetuinta teetä. Mutta mikä on hyväksi yhdelle, ei aina ole toiselle. Ja vaikka hänellä on vain 300 frangin kuukausitulot, sallii hän tämän luksuksen itselleen joka aamupäivä. Jäljempi oli osin tottakin, mutta de Mérodella ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Vihkot kiersivät sitten kädestä käteen ja niitä lukivat salaa monet, jotka eivät olisi kehdanneet kirjaa ostaakaan. Paheksumiskokouksia ja muuta kuohuntaa Vaikka Otto Andersinin mainosrahat lehdille kelpasivatkin, ne toisaalta halusivat rauhoittaa moraalisesti närkästyneitä lukijoita julkaisemalla palstoillaan paheksuvia lausuntoja samaisista kirjoista. "Cléo de Méroden uhri" ja muu roskakirjallisuus Pahempaa kuin kaukaiset skandaalit tai kotimaiset pilajutut oli kuitenkin Suomessa laajalti levinnyt Heinrich Büttnerin kirja Cléo de Méroden uhri eli Belgian kuninkaantytär hullujenhuoneessa. Kuva Reutlinger, julkaisija saksalainen NPG (Neue Photographische Gesellschaft). Porissa Otto Andersinin kirjapainossa painettua kirjaa sai alunperin ostaa vihkoina, kuten ajan tapa oli. Wasa Nyheter 28.12.1898, Kansalainen 23.1.1899, Tampereen Uutiset 25.1.1899 ja Viipurin Sanomat 30.1.1899. päätti Terijoen työväenyhdistys lausua sanomalehdistön kautta syvimmän paheksumisensa paikkakunnallamme oleville ja yhä lisääntyville roskakirjallisuuden levittäjille, jotka ovat alentuneet kansan sivistämisen varjossa levittämään siksi ala-arvoista kirjallisuutta, kuin: Kuningatar DraKustantaja Otto Andersin mainosti kirjaa syksyllä 1904 laajalla lehti-ilmoituskampanjalla kautta koko Suomen. Tarina perustui väitteeseen Cléo de Méroden ja kuningas Leopold II:n suhteesta sekä siitä, miten kuninkaan tytär prinsessa Louise oli Itävallassa suljettu mielisairaalaan Wienin hovissa tapahtuneen skandaalin vuoksi. Mutta hän ei kuitenkaan myy jälkeenpäin kylpyvettään marjapuuroksi.” Tämänkin julkaisivat mm. Cléo de Mérode Revalista (Tallinnasta) Helsinkiin 3.1.1904 lähetetyssä postikortissa. Cléo de Merode kylpee miltei kiehuvassa maidossa, mihin sekoitetaan 9 kg mansikoita ja 1 kg vadelmia. Nykypäivän lukija tuskin edes havahtuisi huomaamaan, mikä kirjassa oli niin vaarallista, mutta vuonna 1904 suomeksi ilmestynyt kirja oli kuitenkin aikanaan hyvin uskallettu ja sitä kauhisteltiin monien lehtien palstoilla
Kirjoittaja on peittänyt tekstillä paljasta pintaa Cléo de Mérodea esittävässä postikortissa. soittoineen ja elävät kuvat, joita meillä on ilmestynyt kuin sieniä sateen jälkeen jopa siinä määrässä, että maassamme käyvät ulkomaalaiset pysähtyvät ihmettelemään niiden lukuisuutta meillä, meidän muka köyhissä oloissamme, noiden tuollaisten pesien ei ole vaikeata saada »täysi huone» toisensa perään, ja – sehän onkin asian oleellinen puoli – sitä helpompi kuta arveluttavampi, poliisitarkastuksestakin huolimatta, esitettävä ohjelma on siveellisessä ja taiteellisessa katsannossa. Tammerfors Nyheterin kolumnisti Lucas edusti järjen ääntä kommentoidessaan konferenssin päätöslauselmaa parin päivän kuluttua tähän tapaan: "Tietenkään ei siveettömiä postikortteja pidä levittää vapaasti, mutta en usko että sellaisia ylipäätään myytäisiin ja lähetettäisiin ympäriinsä tässä maassa. Sattuneesta syystä on postihallitus huomauttanut alaisiaan virkamiehiä siitä, että ennen annettu kielto perille kuljettamasta postikorttia, jonka sisällys on loukkaavaa laatua, koskee myöskin postikortteja, jotka sisältävät loukkaavia kuvia.” (Wiipurin Sanomat 13.2.1904) Tampereella maaliskuussa 1908 kokoontunut siveellisyyskonferenssi puolestaan vaati, etteivät kirjakaupat myisi siveettömiä postikortteja ja ettei posti kuljettaisi niitä. Alkujaan keisarillisella asetuksella haluttiin kieltää esimerkiksi Suomen leijonavaakunan käyttö postikorteissa, koska se tulkittiin sortokauden aikana separatismin osoitukseksi. opettajien joukossa. Onkin olemassa vaara, että siveellisyyden ystävät näkevät siveettömyyttä siinäkin, missä tavalliset ihmiset näkevät vain luonnollisuutta." Opettajain lehti kauhistelee ihan kaikkea Keväällä 1911, vaikka kuningas Leopold oli kuollut pari vuotta aikaisemmin ja – lehtien ensin spekuloitua Cléo de Méroden kuvitellulla jättiperinnöllä – oli käynyt ilmi, että Leopoldilla itse asiassa oli ollut virallisen lisäksi puolivirallinen vaimo, jonka kanssa hänellä oli pari lastakin, Cléo de Méroden uhri herätti edelleen tunteita mm. Tämä oli ilmeisesti toivonut juuri korttia de Mérodesta kokoelmaansa. "Kära Elvi! Här får du nu din vackra flicka..." kirjoittaa äiti tyttärelleen Elviralle Tampereelle 17.3.1903. Sitävastoin kaikenlaiset kurjat kahvilat inhottavine pianon, gramofooniy.m. Jos postilaitoksissa tavataan postikortti, jonka sisällys ei ole sallittu, niin ei sellaista korttia jätetä adressaatille.” Wiipurin Sanomat viittaa 23.3.1901 kirjoituksessaan keisarilliseen julistukseen 31.5./12.6.1890. Kun kuulin siveellisyyskonferenssin päätöksestä, koetin varta vasten etsiä kaupoista siveettömiä postikortteja, mutta tuloksetta. Kortti on lähetetty Helsingistä 2.9.1902, jolloin osoitepuolelle ei saanut kirjoittaa. ”…Postikortin sisällys älköön käsittäkö mitään, joka sotii lakia, yleistä järjestystä, siveellisyyttä ja säädyllisyyttä wastaan. Opettajain lehti kirjoitti 26. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 13 gan seikkailut ja Cleo de Meroden uhri. Erittäinkin kohdistuu sen paheksuminen paikkakunnallamme asuvaa pääasiamiestä kohtaan, joka on voinut siksi alentua, että muutaman voittorovon tähden unohtaa kansan todelliset tarpeet ja vaatimukset, synkän asemamme ja tarjoaa nuorisolle sellaista ravintoa, joka turmelee sen kauniit, keväiset harrastukset...." Hangö-Bladet kauhisteli toukokuussa 1910 "I detta sammanhang kan kanske nämnas att den finska afdelningen af biblioteket inrymmer en bok sådan som Cleo de Merodin uhri." Myös keskustelu postikorttien soveliaisuudesta kävi kiivaana 1900-luvun alkuvuosina. ”Kuvalliset postikortit. toukokuuta: "Hyvät teatterit ovat ani harvoin täysi ja eritotenkin vain, milloin on jotain harvinaisemman hyvää tarjottavana. "Kuinka se pikku Tyyne siellä voi, siellä kuuluu olevan Riihimäellä tulirokkoa ja kurkkumätää, ettei Tyyne vaan saisi siellä mitään..." Postikortti Helsingistä "Lapsukainen Tyyne Wilénille" 29.6.1908. Suottako valittaa kustantaja ja kirjakauppias, että hyvien kirjojen menekki meikäläisissä oloissa on niin säälittävän pieni, suottako meidän arvokkaat kirjailijamme kituvat nälänhädässä ja puutteessa! Vaan roskakirjallisuuteen syydetään meillä uskomattoman paljo kuin
tiin roskakirjallisuuden ja "siveettömien" postikorttien vaikutusta kansakunnan moraaliin, Cleo de Meroden uhri jatkoi voittokulkuaan amerikansuomalaisten keskuudessa. Kuinka usein nousisi sieltä joku parinkymmenen pennin vihkonen, huonoa paperia, viheliäistä painoa, mutta silti kovin jännittävää. Niin kauan kuin siekalekin on jälellä vaeltaa vihko miehestä mieheen. Tämä uusi romaani on jännittävimpiä mitä olemme onnistuneet saamaan käsiimme..." Cléon postikortit muistetaan "(...) Naisista puhuen: en epäile, etteikö maailmankirjallisuuteen syvästi perehtynyt lukijani ainakin olisi kuullut puhuttavan kirjallisesta helmestä, jonka nimenä on Cleo de Meroden uhri eli Belgian kuninkaan tytär hulluinhuoneessa. Hän oli oikeassa, sillä Cleon menestys oli yhtä kiistaton kuin muidenkin veteraanittarien. Kortti on lähetetty Dagmarnimiselle neidille Viipuriin 26.11.1904. Pääasiallisimman kuuluisuutensa, kuten tunnettua, hän saavutti sillä, että häntä hakkaili Belgian kuningas Leopold (jota Parisissa sanottiinkin Cleopold Ensimmäiseksi). Ajatellaan, miten paljo siinä on lopulta likaa ja bakteerioita. Kunnollinen, tunnollisesti tehtävänsä suorittanut, vanhempainsa, opettajain ja toverien kunnioittama oppilas alkaa käydä välinpitämättömäksi, salaperäiseksi ja alakuloiseksi. Kortti on lähetetty Pietarista Marielle Viipuriin noin 1903. Michiganissa ilmestynyt Päivälehti ja Minnesotassa ilmestynyt Amerikan Uutiset julkaisivat kirjan jatkokertomuksena kesäkuusta vuoden loppuun 1913: "Tänään alkaa lehdessämme ilmestyä jatkuvana romaanina kuulu Cleo de Meroden uhri. Näitä vihkosia ostetaan ja lainataan. Romaanin on kirjoittanut Heinrich Byttner. Seija-Riitta Laakso. Kirson pakina “Kuulumisia – Modernia ja antiikkia.” Uusi Suomi 23.8.1934) Cléo de Mérode eli 91-vuotiaaksi, hän kuoli vasta 1966. Usein pannaan tuo tila 'viikarivuosien' laskuun ja toivotaan parempaa. Poika vaeltaa samanlaista polkua kuin alkoholisti, morfinisti, tai opiumin käyttäjä... (Routledge, UK 2012) myös enemmän tai vähemmän epäilyttäviin kuvakortteihin..." Opettajain lehti jatkaa: "Roskakirjallisuuden turmiollisista vaikutuksista ei sen enempää tarvinne puhua; huomautettakoon vain, että varsinkin heikkoluontoiselle lapselle sellainen lukeminen on vaaranalaista, hän usein lankee; hänestä tulee tuollaisten kirjojen uhri..." "Vahvemmat luonteet eivät niin ole huonojen vaikutusten alaisia, vaan ihan omaperäisinä eivät hekään pysy. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 14 lainkaan siinä määrin hänen tanssitaiteellisiin kykyihinsä kuin tähän tukkalaitteeseen. Cleo de Merode, jonka luulisi enää elävän vain vuosisadan vaihteen skandaalikronikoitten lehdillä, on jälleen antanut puheenaihetta Parisin sanomalehdistölle. Mutta jospa valpas isä tai äiti sattuisi esim. Hän kulkee vain kirjotuspöydän ääressä tehtyjen tapausten pyörteessä, elämä on kuin koskenlaskua, kari karilta väistetään varmasti, ja juuri sillä hetkellä kuin kaikki näytti olevan mennyttä, tuli pelastus. Ne, joiden elämänkokemukset ulottuvat kolmenkymmenen vuoden taakse, muistavat Cleo de Meroden kuvan, jota postikortteina levisi Suomeenkin tuhansin kappalein: kauniit, tyvenet (siihen aikaan ei valokuvassa naurettu) antiikkismakuiset kasvot, jota kehystivät botticellimaisesti yli korvien kammatut hiukset – väitetäänkin muuten, ettei hänen kuuluisuutensa perustunut Sama kortti kuin edellisellä sivulla, mutta eri tavoin väritettynä. Mikä on sen sisällys. Michael Garval kirjassaan Cléo de Mérode and the Rise of Modern Celebrity Culture. pistämään kätensä johonkin pojan taskuun, niin löytyisipä ehkä se basillikeko, mikä on pojan saastuttanut. Jo terveydellisistä syistä on tuollainen maankiertäjä arveluttava. Ikää hänellä on varmasti 60 vuotta, mutta hänen impressarionsa lienee ajatellut, että koska Mistinguette ja Sorel, jotka kumpikin ovat yli 60-vuotiaita, menestyvät revyissä, niin miksi Cleo, joka on yhtä vanha ja yhtä laulutaidoton, jäisi varjoon. Moderni historiantutkimus on nimennyt hänet yhdeksi ensimmäisistä nykyajan julkisuuskulttuurin tähdistä, mm. Cleo de Méroden uhri eli Belgian kuninkaan tytär hullujen huoneessa; Kerjäläiskreivitär; Naisten hurmaaja; 9 miljoonan perillinen; Mestauskirveen alla villitty; Draga, Feodora, Josef Bojanowski nimeltään, asiassa on se verta, ruumiita, pääkalloja, rikoksia, tikareita, myrkkyä ja höysteeksi alastominta aistillisuutta... joka on saavuttanut suuren maineen romaanikirjailijana. Hän on esiintynyt lavalla 'vuoden 1900 revyyssä'. Viestin idea jää arvoitukseksi. (...)" (Nimim. Tähän loppuu vihko, osta uusi ja saat vastauksen! ..." Jatkokertomuksena amerikansuomalaisille lehdenlukijoille Samaan aikaan kun Suomessa kauhistelHyvää uutta vuotta toivotetaan kortissa, joka esittää Cléo de Mérodea "Lorenza"-baletin asussa. Lainkaan pystymättä arvostelemaan tempautuu nuori lukija tapausten pyörteeseen ja lukuvimma paisuu kuumeeksi, joka vaatii yhä voimakkaampaa tyydykettä
Hän matkusti yksin. Hetken mielijohteesta eBaystä vuosia sitten hankittu luettelo kertoo paljon sekä matkustajista että sen ajan matkustamisesta. Finland teki näihin aikoihin myös kolme edestakaista matkaa New Yorkin ja Napolin välillä White Star Linen vuokraamana. Yhtiön monia omaisuusjärjestelyjä ei ole tässä tarpeen selvittää, mutta Finlandiin ne vaikuttivat mm. Goffin Fils, Bryssel. useissa maailmannäyttelyissä (Pariisi 1900, Pan-American 1901, St. törmäsi (1908) Hollannin rannikolla kreikkalaiseen SS Epirus-nimiseen rahtialukseen, joka upposi. Andrews" perheineen. Eaton (1857– 1937) oli mm. kaksi kolmasosaa naisia. Matkustajien joukossa oli toinenkin tunnettu taiteilija – lieneekö sattumaa, vai olivatko he jo alunperinkin samaa seuruetta. Charles W. Stockmans & Co. Noin kolmannes nimeltä mainituista matkustajista oli miehiä, Jatkoa SP-lehden numerosta 5/2024. niin, että se välillä (noin 1909–1911) purjehti Belgian lipun alla. Eliphalet F. Louis 1904) palkittu maisemamaalari. Ensimmäisenä matkustajaluettelossa on "Prof. ja J. Tammikuussa 1912 Finland siirrettiin takaisin Yhdysvaltain lipun alle ja kesäkuussa samana vuonna se kuljetti Yhdysvaltain olympiajoukkueen Tukholmaan. SS Finlandin matka jatkuu, osa 2 SS Finlandin matkustajaluettelo 28.9.1912 matkalta Antwerpenistä Doverin kautta New Yorkiin. E. Tänä aikana se mm. Red Star Line -nimi tuli yhtiön lipusta, jossa oli valkoisella pohjalla punainen tähti. Siellä alus ilmeisesti viipyi koko kisojen ajan, koska se palasi seuraavan kerran New Yorkiin vasta elokuussa. Andrews oli matkalla vaimonsa, tyttärensä ja poikansa kanssa. Viereinen matkustajaluettelo on laivan syyskuiselta matkalta samana vuonna. Äiti ja tytär ovat yleinen yhdistelmä – kyseessä saattoi olla varakas leski, joka toivoi löytävänsä tyttärelle ulkomaanmatkalta sopivan aviomiesehdokkaan. F. Andrews (1835–1915) oli tunnettu amerikkalainen taidemaalari, jonka töitä on nykyään esillä mm. Tällä yhtiöllä oli belgialainen sivuhaara, jonka alukset kulkivat Belgian lipun alla. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 15 S S Finland oli siis – nimestään huolimatta – Yhdysvaltain lipun alla purjehtiva alus, jonka omisti International Navigation Company -niminen yhtiö. Kulttuuriväkeen kuului myös "Mrs Whinthorp Chanler", eli majuri Whin. Jouluna 1910 se törmäsi samoilla vesillä belgialaiseen SS Baltique -nimiseen alukseen, joka niinikään upposi vieden mukanaan kuusi jäsentä sen 16 hengen miehistöstä. Upea värilitografiapainotyö, E. Ensimmäisessä luokassa matkusti kuuluisuuksia Luettelossa ovat mukana vain ensimmäisen luokan matkustajat, aakkosjärjestyksessä A:sta Z:aan. Valkoisessa Talossa, Capitolissa ja Smithsonian taidemuseossa Washington D.C.:ssä. Nimeltä mainittuja matkustajia on 121, minkä lisäksi joillakin oli mukana palvelija tai lastenhoitaja
Kuvan oikeassa laidassa näkyy myös 1. Ensimmäisen ja toisen. Kuten SP-lehden edellisessä numerossa olleista ruokalistoista saattoi päätellä, ensimmäisessä luokassa syötiin pitkän kaavan mukaan. Ainahan matkustajia ei ollut näin paljon, mutta mitoitus oli laivakartasta laskettuna tällainen. Salonkikannen peräpäässä (kuvassa vas.) oli vaatimattomia 3. luokan ruokasali, missä tilaa oli runsaasti. Italialaissyntyinen Mrs. Keskellä kuvaa on 2. Muutamissa oli jopa oma kylpyhuone ja WC. lk 2. Kolmen kerroksen väkeä Matkustajaluettelossa on myös paljon käytännöllistä tietoa matkustajille. Hän sai myöhemmin kunniatohtorin arvon Yhdysvalloissa. Finlandilla hän matkusti yksinään, eikä ylipäätään koskaan mennyt naimisiin. Toisin kuin eräillä muilla sen ajan matkustajalaivoilla, Finlandilla ruumaa ei sentään käytetty paluumatkoilla karjan kuljettamiseen. Niihin kuljettiin eri portaikoista ja niiden välissä sijaitsivat kummankin luokan keittiöt sekä konemestarien hytKartta 1. (Yllä olevat kuvat ovat yksityiskohtia laivakartasta, ks. Komentaja H. Hyteissä parittomat numerot tarkoittivat ylävuodetta. luokan hyttejä, kaksi kylpyhuonetta ja WC-tiloja. Kalleimmat ensimmäisen luokan hytit sijaitsivat ylimmällä eli kävelykannella. lk Kartta 2. F. Finlandilla hän matkusti poikansa Marionin (1895–1931) ja palvelijattaren kanssa. useita hiilija rautakaivoksia Yhdysvalloissa. Hän oli norjalaista syntyperää. Ensimmäisen luokan tilava ruokasali sijaitsi salonkikannella, samoin toisen luokan huomattavasti pienempi ruokasali. 3. seuraava aukeama.) tejä, messi ja kulkuyhteydet konehuoneeseen. Zeus (1856– 1925) vaimoineen. luokan hyttejä ja oikealla ruokasali, jossa pianosta päätellen syötiin musiikin säestyksellä. N. Siirtolaiset arvattavasti jätettiin New Yorkissa Ellis Islandille maahantulotarkastusta varten. Fickbohm Yhdysvaltain laivastosta puolestaan oli matkalla vaimonsa kanssa. luokan perhehyttejä ja muutama pitkä pöytä penkkeineen ateriointia varten. C. Margaret Chanler myös kirjoitti kirjoja ja käänsi kirjallisuutta. Jos oli vain parillinen "4", se oli sohva, jonka päällä ei ollut vuodetta. Ensimmäisessä luokassa aamiainen syötiin klo 8–10, lounas klo 13 ja päivällinen klo 19. He olivat matkalla kotiinsa Chicagoon, Illinoisiin. Melkoista luksusta, kun koko laivalla oli yhteensä vain 12 kylpyhuonetta ensimmäisen luokan 342 matkustajalle, neljä kylpyhuonetta toisen luokan 194 matkustajalle ja yksi kylpyhuone kolmannen luokan 626 matkustajalle yhteiskäyttöön. Forbesin (1844–1930) vaimoineen. Aamiainen oli klo 8–9 välillä, "päivällinen" (dinner) klo 12, "illallinen" (supper) klo 18 ja iltapala klo 21–22 välillä. Lasten kattaukset olivat (arvattavasti jossain syrjemmässä) klo 7.30, 12 ja 18, eli aikuiset saivat aterioida rauhassa vähän myöhemmin. eli Nils Louis Christian Kachelmacher (1860–1917) taas oli rikas teollisuuspohatta, joka omisti mm. Heitä ei missään edes mainita, eikä laivakartassakaan näytetä kuin aluksen kolme ylintä kantta. Viimeisenä matkustajaluettelossa on saksalaissyntyinen Louis A. Chanler oli opiskellut Roomassa musiikkia Franz Lisztin oppilaan Giovanni Sgambatin johdolla. Sadat muut kolmannen luokan matkustajat yöpyivät lavitsoilla ruumassa (steerage) yhteismajoituksessa ja söivät omia eväitään. Toisen luokan ateriat syötiin eri aikaan. Salonkikannen keskellä oli 1. L. Forbesia pidetään Yhdysvaltain ekologian tieteenalan perustajana. Ensimmäisen luokan päivällispöydässä he saattoivat tavata mm. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 16 throp Chanlerin leski Margaret Ward Terry Chanler (1862–1952). Aivan salonkikannen peräpäässä oli myös jonkin verran kolmannen luokan matkustajille tarkoitettuja perhehyttejä. kuuluisan ekologian tutkijan Stephen A. Palvelijattaret ja lastenhoitajat luultavasti söivät yhdessä lasten kanssa
– Postikorttimenu, B-sarja (B1). Lisäksi oli kahvia, teetä ja keksejä. (Lieven Embrechtsin kokoelma). Finlandilla nautittiin 5.12.1902 toisen luokan illallisella viereisen menun mukaisesti paahdettua lammasta, haudutettuja sisälmyksiä ja ostereita, pataa ja perunamuusia. Taiteilija Henri Cassiers. alusta merellä. kartat 1 ja 2 viereisellä sivulla). Arvoesineitä ei ollut syytä säilyttää hytissä, vaan ne tuli jättää kuittia vastaan purserin toimistoon säilytettäviksi, ohjeistetaan matkustajaluettelossa. Heille tarjottiin siinä tapauksessa myös aamiainen seuraavana aamuna. Junien ja laivojen aikatauluja sai tarjoilijoilta ruokasalissa. Ensimmäisen (yllä vasemmalla) ja toisen luokan (yllä) ruokasaleissa syötiin osittain pitkien pöytien ääressä, osittain pienemmissä (ks. 17 luokan matkustajat voivat halutessaan jäädä laivalle yöksi, jos alus saapui satamaan illalla klo 20 jälkeen. Siirtolaisten matkustaminen oli vähän erilaista, mutta Atlantin yli päästiin kuitenkin. Matkatavarat huolehdittiin tulliin heidän toivomanaan ajankohtana. Kirjapaino de Rycker & Mendel, Bryssel. Matkashekkejä otettiin maksettaessa vastaan laivalla, mutta niitä ei vaihdettu rahaksi. Sarjoja myytiin laivoilla kokonaisina vihkoina, joista kortit repäistiin irti. Pyörivät tuolit oli pultattu kiinni lattiaan, jotta ne eivät lähtisi liikkeelle laivan keinuessa myrskyssä. Värilitografia. Käsin väritetty postikortti on painettu Dresdenissä, Saksassa. Identtisillä sisaraluksilla Finlandilla ja Kroonlandilla kortit olivat muutoin samat, mutta laivan nimi oli vaihdettu tarpeen mukaan. Kylminä ruokina tarjottiin hollantilaista silliä, paahtopaistia, sylttyä ja maksakastiketta. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 17 Laivojen sisätiloista on postikorttisarjat, joita ei kovin usein näe myynnissä. Sarjaan kuuluu kaikkiaan kahdeksan korttia, joista yksi kuvaa ko
1. luokan hytteihin. luokan herrojen tupakkasalonkiin asti. luokan sisääntuloaulan vieressä. Sinne noustiin portaita yläkannelta, jolla useimmat hytit sijaitsivat. Kuvassa ylävasemmalla näkyy osa keulasalongista. 1. luokan herrojen tupakkasalonki. Ylimmän eli kävelykannen etuosassa sijaitsi 1. Näitä kirjoja on joskus myynnissä Red Star Linen logolla tai nimellä varustetuissa nahkakansissa. Tupakkasalongin yhteydessä oli myös baari. Ensimmäisessä luokassa kaikki oli suurempaa ja käytännöllisempää. luokan naistensalonki. Hyllyssä näyttäisi olevan hyvinkin parisataa kirjaa. luokan naistensalonkina. luokan sisääntuloaula. Aulasta pääsi myös viihtyisään keulasalonkiin, joka pääasiassa toimi 1. Hyttikäytävä jatkui kohti laivan perää, aina 1. luokan herrojen tupakkasalonki. Voi vain kuvitella, kuinka monta valtamerimatkaa ne ovat tehneet aikanaan. 1. 2. Se oli samalla myös kirjasto, josta sai lainata kirjoja tiettyinä aikoina. Toisen luokan herrojen tupakkasalonki sijaitsi kävelykannen peräosassa (kartassa vasemmalla). 2. luokan sisääntuloaula. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 18 Ensimmäisen luokan sisäänkäynnistä (yllä) oli pyritty tekemään mahdollisimman vaikuttava. Parhaat 1. luokan sisääntuloaula, josta oli suora yhteys parhaisiin hytteihin (joita näkyy kartassa vasemmalla) sekä alas portaita muihin 1. WC-tilat olivat kerrosta alempana. Kartta 3. Baari, WC-tilat, baarin keittiö, oikealla parturi. Kartta 4. Siellä oli tilaa istua lukemassa tai kirjoittamassa. Naisille oli oma pienempi salonki (ei baaria) 2. 2. Oikeanpuoleisessa postikortissa on itse salonki. luokan keulasalonki ja kirjasto.. luokan hytit sijaitsivat tällä kannella
– Keskimmäisellä, ns. Vuosi ei ole tiedossa. SP-lehti 5/2024, s. tarkemmin Kartta 4) sekä parhaat 1. Kartta 1. Aivan perällä 2. ja 3. Lähtevä posti tuli jättää purserille tai salongin päätarjoilijalle viimeistään puoli tuntia ennen aluksen saapumista Flushingiin, Doveriin tai Staten Islandille New Yorkiin. Kartta 3. luokan hyttejä. ruokasalit. Tupakkasalonkien valot sammutettiin puolilta öin. Kartta 4. Siellä oli saatavilla myös kirjoituspaperia, kirjekuoria ja sähkelomakkeita. – Yläkannella sijaitsivat mm. Matkustajaluettelon mukaan baarit suljettiin klo 23 ja valot sammutettiin samaan aikaan. Tarkkaavainen lukija voi huomata Kartassa 1 yhden hyttipaikan ("1") olevan rengastettu. luokan baari (nuoli kuvassa) ilman istumapaikkoja. – Kartta on kirjoittajan kokoelmasta. luokassa (oik.) näyttävät viihtyisiltä. Illan musiikkiohjelma oli toisinaan painettu menun kääntöpuolelle (ks. Niiden välissä keskellä olivat ravintoloiden keittiöt sekä konemiesten tiloja. ?. (yllä) ja 2. Siellä yläpetillä ilmeisesti kartan alkuperäinen omistaja matkasi Atlantin yli. Aluksella oli langaton lennätin ja sukellusveneen signaaleista varoittava laitteisto (mikä se lie ollutkaan) – tarpeelliset mainita sen jälkeen kun Titanic oli uponnut samalla reitillä vain muutamaa kuukautta aiemmin. Kävelykannen keulasalongin kirjastosta (kuva postikortissa viereisellä sivulla) parempi väki sai lainata kirjoja klo 10–11 ja 16–17. Herrojen tupakkasalongit 1. Aluksen muun päällystön tiloja ei karttaan ole merkitty. luokan saniteettitilojen vieressä oli myös pieni 3. yläkannella oli peräpäässä 2. luokan hytit ja keulasalonki kirjastoineen (Kartta 3). Kartta 2. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 19 Laivalla oli orkesteri, johon ainakin yllä olevassa postikortissa kuului puhallinsoittajia ja pari rumpalia. 19 Vasemmalla harvinainen laivakartta, jollaisen avulla matkustajat löysivät hyttinsä, ravintolat ja muut tarvisemansa tilat helposti. 11). luokan ja edessä 1. Ylikonemestarilla ja kahdella hänestä alaspäin hierarkiassa oli oma hytti yhteisine kylpyhuoneineen ja toimisto keskikannella. herrojen tupakkasalongit (ks. Kokoonpano varmasti vaihteli. – Salonkikannella, kuvassa alimmaisena, sijaitsivat mm
Vuonna 1915 alus vuokrattiin Panama Pacific -laivayhtiön New York–Panaman kanava–San Francisco -reitille ja loppuvuodesta American Linelle New York– Falmouth–Lontoo -reitille. Jotta erehdyksiltä vältyttäisiin, Finlandin kylkeen oli maalattu isoin kirjaimin "American Line, Finland". (se matka jolta tämän jutun alussa oleva matkustajaluettelo on peräisin), jne. Keskimäärin kuljetettavana oli noin 1 600 henkeä, ja laivan miehistö tietysti vielä lisäksi.. li USS Finland -nimisenä Yhdysvaltain armeijan joukkojenkuljetusaluksena vieden amerikkalaissotilaita Eurooppaan. Red Star Linella oli tuolloin reitillä viisi alusta, Vaderland, Zeeland, Kroonland, Finland ja vuonna 1909 valmistunut Lapland. Näissä kisoissa Suomen Hannes Kolehmainen voitti kolme kultamitalia ja yhden hopean. Viereinen harvinainen valokuvapostikortti on tältä ajalta. pikajuoksua, pitkänmatkan juoksujen startteja sekä uintia tarkoitusta varten rakennetussa altaassa. Vieressä harvinainen valokuvapostikortti, valokuvia matkasta löytyy helpommin, varsinkin moderneina jäljennöksinä. Maailmansodan jo alettua Finland teki vielä pari edestakaista matkaa Liverpooliin ja muutaman matkan Välimeren satamiin. Yksi edestakainen valtamerimatka satamissa viipymisineen kesti siis neljä viikkoa. Kun alus oli mitoitettu normaalioloissa 1 162 matkustajalle, joukoilla oli huomattavasti ahtaampaa näiden vaarallisten matkojen aikana. Joukkojenkuljetusalus USS Finland Vuodesta 1917 lähtien Finland palveEnsimmäisen maailmansodan alkuvuosina Yhdysvallat oli neutraali valtio ja sen alukset saattoivat kulkea Atlantilla melko vapaasti. Se ehti tehdä vielä useita edestakaisia matkoja Liverpooliin ennenkuin Yhdysvallat liittyi sotaan ja suunnitelmat jälleen muuttuivat. Kymmenpäiväisen matkan aikana (New York– Antwerpen–Tukholma) urheilijat harjoittelivat laivan kävelykannella mm. Keittiökapasiteettia lisättiin oleellisesti, jotta kaikki pystyttäisiin ruokkimaan. SS Finland kuljetti Yhdysvaltain olympiajoukkueen Tukholman kesäolympialaisiin 1912. Finlandin aikataulu oli yksinkertainen: Antwerpenistä 3.8., New Yorkista 17.8., Antwerpenistä 31.8., New Yorkista 14.9., Antwerpenistä 28.9. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 20 SS Finland jatkoi Tukholman olympialaisten jälkeen vanhalla reitillään Antwerpenin ja New Yorkin välillä. Toisen ja kolmannen luokan majoitustilat purettiin kuljetuksia varten ja tilalle rakennettiin sotilaiden tarvitsemat vuodepaikat
Sodan jälkeisissä paluukuljetuksissa 1919 USS Finlandin matkassa pääsi kotiin yli 32 000 amerikkalaissotilasta. Kolmannella paluumatkalla Finlandin keulaan osui saksalaisen U-93 -sukellusveneen torpedo aluksen ollessa 150 mailin päässä Ranskan rannikosta. Aterioilla ei pöydissä tainnut nytkään olla Art nouveau -menukortteja, mutta jotain ruokaa kuitenkin oli, ja tärkeimpänä tieto kotiinpääsystä.. Finlandilla oli tuolloin mukanaan valtaosa samasta saattueesta torpedoidun (ja uponneen) SS Antillesin eloonjääneistä miehistön jäsenistä. Kesään 1918 mennessä Eurooppaan oli saapunut noin kaksi miljoonaa amerikkalaissotilasta. Alukset kulkivat saattueissa sota-alusten vartioimina, mutta riskit olivat silti suuret. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 21 Saksalaisen U-93 -sukellusveneen torpedo sai aikaan melkoisen reiän Finlandin kylkeen lokakuussa 1917. Toisin kuin yleensä tämän tapaiset kortit (jotka ovat valokuvapostikortteja) nämä kaksi ovat melko suttuista painotyötä – sitä käytettiin, mitä oli saatavissa. Tämän sivun molemmat kortit lienee painettu 1919 ja niitä myytiin yhdessä laivalla. Tämän tapaisia postikortteja tunnetaan monilta laivoilta, jotka toivat joukkoja sodan jälkeen takaisin Yhdysvaltoihin. Nämä joutuivat nyt jo toisen kerran torpedoiduiksi 11 päivän sisällä. Heitä saapui noin 10 000 miehen päivävauhtia korvaamaan rintamalla väsyneitä liittolaisten joukkoja. Finland joka tapauksessa kuljetti Eurooppaan lähes 13 000 amerikkalaissotilasta yhteensä kahdeksalla matkalla. Kumpikin kortti on hyvin harvinainen. Nazaren satamaan, missä vauriot korjattiin. Kuljetukset Atlantin yli olivat kaiken kaikkiaan massiivisia. Saksalaisilla ei ollut vastaavaa reserviä, mikä alkoi pian näkyä taisteluissa. Se onnistui pääsemään St
USS Martha Washington kuului aiemmin itävaltalaiselle Cosulich Linelle ja USS Antigone oli NDL:n entinen SS Neckar. SS Finland palasi Red Star Linelle ja siihen tehtiin suuria rakenteellisia muutoksia. Vasemmalta lukien USS Leviathan oli saksalaiselta HAPAG:lta takavarikoitu SS Vaterland, USS Finland siis oli Red Star Linelta, USS Agamemnon oli Norddeutscher Lloydin entinen SS Kaiser Wilhelm II ja USS von Steuben saman yhtiön aiempi SS Kronprinz Wilhelm. Kortin on lähettänyt kotiväelleen Pennsylvaniaan USS Pueblolla (joka oli sota-alus, panssaroitu risteilijä) palvellut sotilas, joka oli saapunut satamaan ja odotti kotiuttamista. Kortti saattaisi olla vuoden 1923 lopulta, jolloin Finland aloitti jälleen liikennöinnin reitillä.. Harvinainen real photo -postikortti Yhdysvaltain armeijan satamasta Hobokenista, New Jerseystä sodan lopulta. Valkoiseksi maalattu SS Finland New Yorkin edustalla matkalla Panaman kanavan kautta San Franciscoon Panama Pacific Linen omistuksessa. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 22 Yhdysvaltain joukkojenkuljetuskapasiteetti koostui monen laivayhtiön entisistä valtamerialuksista. Tämä lisäsi kapasiteettia yli 260 hengellä – köyhäthän eivät tietenkään tarvinneet yhtä paljon tilaa kuin varakkaat. Joukkojen kuljetukseen otetut alukset palautettiin pääosin siviilikäyttöön vuoden 1919 loppuun mennessä (saksalaiset alukset luovutettiin sotakorvauksina voittajavaltioiden laivayhtiöille, joiden aluksia oli upotettu suuret määrät sodan aikana). Myös USS George Washington kuului aiemmin (saman nimisenä) NDL:lle. Ensimmäisen luokan matkustajapaikkoja vähennettiin, kun taas toisen ja kolmannen luokan paikkoja lisättiin. Postikor tin taakse on kirjoitettu koneella kiitokset tilauksesta henkilölle, joka halusi hyvän matkan toivotuksena lähettää kukkakimpun läheiselle satamasta lähtevään laivaan
Marraskuussa 1923 SS Finland aloitti valkoiseksi maalattuna Panama Pacific Linen linjaliikenteessä New Yorkin ja San Franciscon välillä, Havannan ja Panaman kanavan kautta. Merkki julkaistiin kolmen museon setissä, muut museot olivat sotamuseo ja Belgian juutalaisten internointikasarmimuseo. Aluksen vaiherikas taival päättyi romuttamolle vuonna 1928. Rei'itteet olivat käytössä yhtiön pääkonttorissa Antwerpenissa 1890-luvulta 1930-luvulle asti. Doveriin saapuvan laivapostin leima "PAQUEBOT POSTED AT SEA JY 29 13" Finlandilta Yhdysvaltoihin lähetetyllä postikortilla. Alla oleva postikortti on A-sarjan menupostikortin A-2 myöhempi painos, jossa kuvapuolella on valkoiset reunat ja Red Star Linen punainen logo. Panaman kanavalta Finlandista on useitakin postikortteja, vieressä oikealla kaksi niistä. Panamassa. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 23 Keväästä 1920 lähtien Finland kulki jälleen New Yorkin–Antwerpenin linjalla, kunnes 1923 se siirrettiin American Linelle vuokrattuna Hampurin linjalle. Kortti on painettu ensin valopainotekniikalla (kollotypia) ja sitten litografiapainossa värit siihen päälle. Maduro Jr. Yhtiön vanha laivajuliste belgialaisella postimerkillä. Määränpää voi olla kummalla puolella Atlantia tahansa. Siihen nähden niitä on melko vähän markkinoilla, etenkin kulkeneilla kohteilla. Se käy ilmi laivojen saapumisaikatauluja tutkimalla. L. Kortti on postitettu Finlandilta, joka oli juuri saapumassa Doveriin Atlantin ylityksen jälkeen. Red Star Line – lopuksi vähän filateliaa Red Star Linesta löytyy jonkin verran filateelista materiaalia. Hyvällä onnella voi esimerkiksi löytää alukselta postitetun kortin, jossa on leima "PAQUEBOT / POSTED AT SEA / RECEIVED (päiväys ja kellonaika) / DOVER" . ?. Useimmiten Doverin kautta kulkeneissa korteissa on vain normaali paikkakuntaleima. Red Star Linen museo Antwerpenissä sai oman postimerkin vuonna 2013. Ylemmässä valokuvapostikortissa ei ole tietoa kustantajasta, alemman espanjankielisen on julkaissut I. Niitä tunnetaan kolmea eri päätyyppiä. Seuraavalla aukeamalla on niistä joitakin esimerkkejä. Mielenkiintoinen keräilykohde ovat myös Red Star Linen rei'itteet. Näissä korteissa on englantilainen postimerkki
Vanhimmissa kohteissa näkee myös "ANVERS – DEPART" -leimaa, ja myöhemmissä viestillisiä koneleimoja.. Niissä on kirjainten sijasta viisisakarainen tähti, jossa on 30 neulanreikää. Yllä Red Star Linen tähtirei'ite kuvapostikortilla. DE L'INDUSTRIE) 18 SEPT 17–18 99 ja saapumisleima seuraavalta päivältä. Käyttöjä tunnetaan ainakin vuosilta 1911–1914. Postileima ANVERS (AV. Postileima ANVERS DEPART 20 OCTO 19-20 98. pimitta on 0,9 mm, eli ne ovat hiukan pienempiä kuin aiemmissa merkeissä (1 mm). On hämmästyttävää, miten tarkasti yhtiön koko nimi osui merkkeihin, kun sunnuntailipukekin piti vielä jättää rei'itteen ulkopuolelle. Sitä ei kaiketi tunneta vuoden 1905 jälkeen julkaistuilla merkkimalleilla. Tähtirei'ite oli käytössä vuoteen 1910 asti. Reikien läTähtirei'ite malli 1905:n merkillä, postileima ANVERS DEPART 11 AOUT 13-14 (?). Tunnettu käyttöaika on 1918–1934. Kuvapuolelle kirjoitettu viesti vaikuttaa yksityiseltä, eli juuri näitä käyttöjä rei'itteillä haluttiin estää. Reikien määrä sanassa "RED" on 32, "STAR" 38 ja "LINE" 35. RSL-rei'itettä näkee sekä kuvaettä taustapuolelta rei'itettynä. Kuningas Leopold II:n profiilia kuvaava merkki julkaistiin vuonna 1893. Yllä tähtirei'ite 25 centin postimerkillä ja merkin tausta. Suurikokoinen, todella näyttävä rei'ite täytti melkein koko merkin niin että sekä merkki että leima päivämäärineen jäivät välillä arvailujen varaan. Red Star Linen vanhimmat tunnetut rei'itteet löytyvät mallin 1893 postimerkeiltä. Se on ns. Uusi rei'ite RED STAR LINE tuli käyttöön vuoden 1907 merkkimallista lähtien. Toisinaan, kuten oikeanpuoleisessa kuvassa, merkki on ollut ylösalaisin. Sitä tunnetaan pääasiassa merkkimalleilla 1922–1927. Rei'itteen korkeus on 20,4 mm ja leveys 16,6–17 mm. Uusi rei'ite oli vain 6 mm korkea. I maailmansodan jälkeen otettiin käyttöön uusi rei'ite, "RSL". Punaisessa 10 centin merkissä on Antwerpenin leima vuodelta 1914. Yllä olevat kuningas Albert I:stä esittävät merkit julkaistiin vuonna 1912. "RED STAR LINE" -rei'itettä tunnetaan merkkimalleilla 1907–1912. Postileima on tyypillisesti "ANTWERPEN (pv–kk–klo–vuosi) ANVERS". R-kirjaimessa on 11 reikää, Skirjaimessa 10 ja L-kirjaimessa 7 reikää. sunnuntaimerkki, eli alareunan poisrepäistävässä osassa sanotaan kahdella kielellä, että kyseistä postilähetystä ei jaeta perille sunnuntaipäivänä. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 24 Tähti, "RED STAR LINE" ja "RSL" Red Star Line alkoi käyttää rei'itteitä postimerkeissään vuonna 1893 tai 1894 (vanhimmat belgialaiset rei'itteet ovat vuodelta 1872, joten yhtiö ei sinänsä ollut mikään edelläkävijä)
Osoitepuolella "RED STAR LINE" -rei'ite postimerkillä (yllä oik.), postileima 5.8.1913. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 25 Seija-Riitta Laakso Yllä Saksaan ristisidekääreenä lähetetty tiedote Red Star Linen alusten saapumisista ja lähtemisistä eri maiden satamista. Leimassa nähdään tuttu Red Star Linen kaksipiippuinen alus, jonka mustissa piipuissa on valkoinen raita. Rei'itys on tehty merkin kuvapuolelta. Sen mukaan mm. Viestillinen leima mainostaa Antwerpenin kansainvälistä siirtomaa-, merenkulkuja flaamilaisen taiteen näyttelyä 1930. Ristisidekääre on postitettu Sveitsiin 16.1.1929.. Vasemmalla "RSL" -rei'ite vuonna 1927 julkaistulla 35 centin lisäpainamamerkillä. Finland oli lähtenyt Antwerpenistä New Yorkiin 2.8. Oikealla Sveitsiin 24.9.1930 lähetetty ristisidekääre, jonka postimerkin "RSL" on rei'itetty taustapuolelta
postimestarimerkit olivat käytössä 1848–1861. Näistä eroista suuri osa selittyy toisen ryhmän alueiden pitkällä siirtomaahistorialla, mutta myös muita aiheita esiintyy. Ceylon. Toki joukossa oli myös pieniä alueita, kuten Newfoundland (joka yhdistyi Kanadaan 1949). Kaikkiaan merkkimalleja oli vain kymmenkunta erilaista, mutta päälajien määrää lisäävät erilaiset vesileimat. Suurimmat erot kahden viimeksi mainitun ryhmän välillä ovat merkkijulkaisuissa ennen 1930-luvun loppua. Postitoimisto oli näet hänen kotonaan. Lisäpainamia oli vain yksi, vuonna 1890.. Lisäväriä tuovat erilaiset lisäpainamat. Bermudan ns. klassisella kaudella ennen 1870-luvun puoltaväliä ja monet merkit ovatkin klassisia harvinaisuuksia (esim. Viktoriaanisen ajan merkit olivat yhdenmukaisia Kuningatar Viktorian hallituskauden julkaisut olivat 1860-luvulta lähtien valitettavan yhdenmukaisia, ja itseäni ne eivät oikein jaksa innostaa. Kakkosryhmän alueilla isokokoiset käyttösarjojen kuvamerkit tulivat käyttöön jo 1920-luvulla, mutta kolmannessa ryhmässä tämä tapahtui yleensä vasta 1930-luvun lopulla. Julkaisupolitiikan erot pienenivät merkittävästi 1940-luvulla, eikä niitä juurikaan enää ollut 1950ja 1960-luvuilla. Merkkien synty selittyy tarinan mukaan sillä, että näin menetellen kirjeenlähettäjät eivät häirinneet puutarhan hoitoon keskittynyttä postimestaria. Jamaikan Britannia valloitti Espanjalta vuonna 1655 ja saari oli siirtomaana aina itsenäistymiseensä asti, eli vuoteen 1962. Bermudan ensimmäiset postimerkit ovat klassisen filatelian kirkkaimpia helmiä. Merkit valmisti paikallisesti postimestari Perot ja niitä tunnetaan vain tusinan verran. Bermudan myöhemmillä merkeillä. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 26 Britannian siirtomaiden postimerkkipolitiikkaa – Esittelyssä Bermuda ja Jamaika B ritannian alusmaat voi jakaa postimerkkituotannon kannalta emämaan lisäksi kolmeen pääryhmään. Alueiden käyttösarjojen merkkien kuva-aiheet ovat olleet Viktorian ajan jälkeen monipuolisempia ja esittäneet pääasiassa jotain muuta kuin hallitsijaa. vanhan siirtomaan, Bermudan ja Jamaikan merkkituotantoa painopisteen ollessa ajanjaksossa 1900–1960. Mauritius, Guyana). Näille oli ominaista eurooppalaisen asutuksen vähäisyys tai pelkkä hallinnollinen läsnäolo. postimestarimerkki vuonna 1949 merkkien 100-vuotisjuhlajulkaisulla. Klassisen ajan harvinaisuuksia – tai sitten ei Useat kakkosryhmän alueet olivat ensimmäisten postimerkkien julkaisijoiden joukossa, ja tästä syystä niiltä löytyy myös klassisen filatelian harvinaisuuksia, mutta ei välttämättä kaikkialta. Saari kuuluu edelleen Brittiläiseen kansainyhteisöön. Sitä ennen käytössä olivat Britannian merkit. Ne olivat yleensä suuria alueita, joissa oli eurooppalainen valtaväestö tai ainakin merkittävä vähemmistö. Kolmas ryhmä olivat 1800-luvun lopulla hankitut alueet, joita oli etenkin Afrikan mantereella. Yhdistävänä tekijänä oli pitkä hallintoaika ja alueille asettunut pysyvä (kylläkin usein pienehkö) eurooppalainen väestö. Ne vallattiin vuonna 1609 ja Bermudasta tuli itsehallinnollinen kruununsiirtomaa vuonna 1684. Bermuda sijaitsee Atlantilla eikä varsinaisesti ole osa Karibiaa. Alueellisesti Jamaika on suurin Britannian hallussa olleista Karibian saarista. vanhat alusmaat, jotka pääosin olivat Britannian hallinnassa jo 1800-luvun alussa. Nämä ns. Nämä merkit oli tarkoitettu kirjelaatikkoon laitettujen kirjeiden postimaksuiksi. Tässä on tarkoitus esitellä kahden toiseen ryhmään kuuluvan ns. Tyypillisesti näitä olivat Länsi-Intian saariomistukset ja Aasiassa mm. Jamaikan omat postimerkit ilmestyivät 1860. Jamaikan merkkejä käyttivät myös läheiset Turks-saaret vuoteen 1867 ja Caymansaaret vuoteen 1901. Bermuda ja Jamaika ovat tässä aivan ääripäitä. Jamaikalla ei vastaavaa klassista jaksoa ollut, vaan siellä aloitettiin suoraan viktoriaanisen ajan normaalimerkeillä. Ulkonäöllisesti merkkejä on varsin harvoja tyyppejä. Paikallisten erikoismerkkien julkaiseminen alkoi toisessa ryhmässä jo maailmansotien välillä, kolmannessa ryhmässä enimmäkseen vasta 1950-luvulla. Jamaikan merkit olivat vuosina 1860– 1899 tyypillisiä Viktorian ajan merkkejä hallitsijan sivuprofiililla. Ensimmäisen muodostavat alueet, joilla oli selvästi omaleimainen ja itsenäinen postimerkkituotanto, kuten Kanada, Etelä-Afrikka, Intia, Australia ja Uusi Seelanti. Bermuda ja Jamaika Bermudan saaret ovat Britannian vanhin siirtomaa. Postimestari Perot'n postitalo Bermudan vuoden 1959 julkaisulla. Aiheina on ollut vaakunoita, tunnushahmoja, ja jopa sulkutelakka. Näitä merkkejä ei ole monen kokoelmassa, mutta onneksi niitä on kuvattuna mm. Hallinnollisesti saariryhmä kuuluu edelleen Britannialle eikä sen itsenäistyminen ole näköpiirissä. Sisäisen itsehallinnon Jamaika sai vuonna 1944. Toisen ryhmän muodostavat ns. Suurimmat erot löytyvätkin vesileimojen vaihtelusta. Tyypillisesti toisen ryhmän alueet aloittivat postimerkkien julkaisun ns. Tämä tekijä – yhdessä suhteellisen suuren väestön kanssa – helpottaa alueen keräilyä, sillä myös postiliikennettä on ollut selvästi monia muita saaria enemmän
kuningas Edvard VII:n sijasta käytettyjä kuva-aiheita: sulkutelakka 1904, "Sea Venture"-alus 1910 ja Jamaikan vaakuna 1905. Syystä jota en ole saanut selvitettyä, merkittävässä osassa toisen ryhmän alusmaita käytettiin käyttösarjoissa systemaattisesti muita aiheita kuin kuninkaan kuvaa. Ensimmäiset varsinaiset kuvamerkkisarjat Ensimmäiset kokonaan kuvamerkeistä koostuvat käyttösarjat tulivat käyttöön porrastetusti 1910-luvun lopulta 1930-luvun alkuun. Bermudalla sotaveromerkit olivat pakollisina lisämerkkeinä postiliikenteessä vuoden 1920 loppuun asti. Jamaika siirtyi kuvamerkkien aikaan vuonna 1900, jolloin ilmestyi Llandoveryn eli Konokon vesiputousta esittävä yhden pennyn merkki. Vuonna 1910 sulkutelakan korvasi uusi Sea Venture -alusta esittävä malli. Merkeillä kerättiin ylimääräistä veroa postiliikenteestä. Tyypillisiä Viktorian ajan merkkejä molemmilta saarilta. Näin tehtiin ensimmäisen maailmansodan aikana ja vielä 1919. Niissähän ei juuri muuta aihetta kuin hallitsijan kuvaa käytetty ennen kuvamerkkien käyttöönottoa 1930-luvulla. Bermudan yhden pennyn sotaveromerkki pohjautui vuoden 1910 "Sea Venture" -julkaisuun. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 27 Bermudalla vastaavat Viktorian ajan julkaisut tulivat käyttöön 1865. Sitä löytyy yksija kaksivärisenä. Tämä on yksi keskeisiä eroja verrattuna esimerkiksi valtaosaan Afrikan siirtomaita. Vas. War Stamp – War Tax Useille Karibian saarille ja ylipäätään toisen ryhmän siirtomaille oli yhteistä ns. Nämä täydensivät vaakunakäyttösarjaa lähinnä sen keskialueella ja yläpäässä. Merkkimalleja on kahdeksan erilaista, mutta muutama lisäpainama ja vesileimaerot nostavat päälajien määrää. Kuningas Yrjö V vieraili lyhyesti Jamaikan käyttösarjan aiheena 1912– 1920, mutta tämän jälkeen 1921 ilmes. Vuoden 1910 sarja oli käytössä aina vuoteen1935 asti, kylläkin kahdella eri vesileimalla ja joukolla tyyppieroja yhden pennyn Sea Venture -merkillä. Malli oli pienikokoinen ja aiheena Bermudan sulkutelakka. Jamaikalta niitä löytyy 10 päälajia ja Bermudalta kaksi. Varsin erikoinen aihevalinta kaiken kaikkiaan. Joillakin alueilla hallitsija vilahtaa aiheena pienikoisessa käyttösarjassa, mutta nämä poistuivat yleensä käytöstä viimeistään 1920-luvulla. Ajanjakso aloittaa tavallaan kuvamerkkien aikakauden, vaikka merkit ovat vielä aiempaa pientä kokoa ja kuva on usein enemmän symbolinen kuin todellinen kuvamerkki. Tämän sarjan suurimmat arvot kahdesta shillingistä ylöspäin olivat toista mallia ja ne on varustettu kuningas Yrjö V:n kuvalla. Virkamerkkejä ilmestyi vain Jamaikalla. Oma lukunsa ovat useassa alusmaassa 1900-luvun vaihteessa esiintyvät yksittäiset isokokoiset kuvamerkit. Uuden vuosisadan aihevalinnat Edvard VII on aiheena varsin harvoilla alusmaiden postimerkeillä. On huomattava, että kuningas Edvard VIII ei päässyt Bermudalla lainkaan postimerkkiin. Edvard VII pääsi Jamaikalla vain yhteen merkkiin vuonna 1911. Paikallisesti tehty painotyö aiheutti Jamaikalla lisäksi joukon ladontaja painovirheitä. Sama ilmiö löytyy monelta muultakin ryhmän alueelta. Sulkutelakkasarjaa löytyy kahdella eri vesileimalla. sotaveromerkkien julkaiseminen. Jamaikan vesiputousta vastaava suurempi kuvamerkki puuttuu Bermudalta kokonaan, vaikka tällainen löytyy valtaosasta kakkosryhmän siirtomaita. Alus toi aikanaan ensimmäiset siirtolaiset saarelle (haaksirikkouduttuaan saaren lähellä). siirryttiin kuningatar Viktorian kuvan sijasta käyttämään Jamaikan vaakunaa. Niille on tyyppillistä hallitsijan kuvan puuttuminen merkeistä, tai sen esiintyminen vain muutamissa arvoissa. Suurin julkaistu arvo oli neljä pennyä aina vuoteen 1910 asti. Bermuda ja Jamaika ovat tästä hyviä esimerkkejä. Jamaikan sotaveromerkit syntyivät lisäpainamalla vuoden 1912 käyttösarjan merkeille. Vuonna 1901 myös Bermuda siirtyi kuvallisiin käyttösarjan merkkeihin. Sen sijaan osasta Viktorian ajan merkkejä otettiin uusia painoksia uudella vesileimalla vuosina 1905–1910. Sotaveromerkit valmistettiin lisäpainamalla olemassa oleviin merkkeihin teksti " WAR STAMP " tai " WAR TAX ". Tällainen löytyy esimerkiksi Jamaikalta, mutta ei Bermudalta. Vuonna 1903 Jamaikan käyttösarjassa Jamaikan kaksivärinen vesiputousjulkaisu, 1900. Merkillistä kyllä, muita arvoja ei julkaistu
Suolana näissä ovat lukuisat paperija hammaste-erot. Siellä uusi paikallisia maisemia kuvaava sarja tuli käyttöön vasta vuonna 1935. Sarja oli käytössä vuoteen 1954 ja siihen ilmestyi täydennysarvoja taksamuutosten seurauksena, mm. Viestillinen turistileima kehottaa viettämään lomaa Jamaikan kesässä.. Kaikki suurimmat arvot kahdesta shillingistä ylöspäin olivat kuitenkin malliltaan samanlaisia kuin vuonna 1910, mutta nyt Yrjö VI kuvalla varustettuja. Jamaikalla vuosina 1920 / 1921 ilmestyneen kuvallisen käyttösarjan 21/2 pennyn merkki Ohioon Yhdysvaltoihin lähetetyllä kuorella, Kingston 24.8.1928. Yrjö VI:n aika 1937–1952 Kuningas Yrjö VI:n aikana erot eri siirtomaiden merkkijulkaisuissa vähenivät. Esimerkkejä Jamaikan sarjasta 1919 ja Bermudan sarjasta 1936. Myös hammaste-eroja on olemassa. Muut esittivät erilaisia rakennuksia ja maisemia Jamaikalta. Mikäli kuvaa ei aiemmin ollut, löytyy sarjasta yleensä edelleen yksi tai muutamia aiemman mallisia arvoja ilman kuninkaan kuvaa. Nämä 1950-luvun sarjat olivat vielä kaiverrettuja, mutta kun sarjoja uudistettiin 1960-luvun alussa, siirryttiin muihin painomenetelmiin. Ajanjaksoa leimaavat myös siirtomaiden yhteisjulkaisut. Huomattavaa on myös se, että hallitsijan kuva on vain kahdella sarjan merkillä. Tyypillistä oli kuninkaan kuvan tulo käyttösarjan kuvamerkeille. Bermuda oli kuvamerkkien käyttöönotossa jälkipään alueita. Toisen ryhmän siirtomaille on kuitenkin ominaista omien erikoismerkkien julkaisu, muutamia ilmestyi jopa sodan aikana. Toinen maailmansota esti osaltaan postimerkkien uudistumista, mutta oli osasyynä käyttösarjojen hammatuserojen syntymiseen. Tämähän oli aiemmissa julkaisuissa lähes tuntematon ilmiö. Sarja oli käytössä vuoteen 1938 asti, muutamia täydennysarvoja julkaistiin 1932. Bermudan vuoden 1938 käyttösarjassa osa kuva-aiheista oli samoja kuin aiemmassa vuoden 1935 sarjassa. Jamaikan aiempi sarja korvattiin vuonna 1938 tyypillisellä hallitsijan sivukuvalla varustetulla kuvamerkkisarjalla. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 28 tyi ensimmäinen kokonaan kuvallinen käyttösarja. Uudessakin sarjassa oli vielä mukana muutamia arvoja ilman kuninkaan kuvaa. Muutamissa arvoissa oli mukana Yrjö V:n sivukuva, mutta valtaosa merkeistä on ilman kuninkaan kuvaa. Tämä valmistustekniikan muutos on tämän artikkelin takarajana. Jälkimmäisiä esiintyy myös osassa sarjan kuvamerkkejä. Vesileimoja oli käytössä kaksi erilaista. Valtaosa merkeistä oli ilman kuninkaan kuvaa. Elisabet II – kaiverrettujen merkkien aika päättyy Kuningatar Elisabet II:n ajan aloittaa kruunajaismerkki 1953, ja tämän jälkeen tulee yleensä uusi käyttösarja. kolmen pennyn arvoja löytyy kolmella eri värillä (1938, 1959, 1951). Uusin ja samalla siirtomaa-ajan viimeinen Jamaikan käyttösarja ilmestyi Ensimmäisiä kuvamerkkejä. Merkit ovat suurempia kuin aiemmat ja niitä voidaan pitää Jamaikan ensimmäisenä todellisena kuvamerkkikäyttösarjana. Se korvattiin jo 1938 uudella sarjalla, jossa on paikallisten maisemien lisäksi uuden kuninkaan Yrjö VI:n kuva
Siirtomaiden yhteisjulkaisut Siirtomaiden yhteisjulkaisut ovat tuttuja kaikille alueita joskus keränneille, eikä niitä nyt esitellä kuvina. Karibian siirtomailla oli myös kaksi omaa yhteisjulkaisua. Bermuda on julkaissut huomattavan määrän omia erikoismerkkejä. Lisäksi niitä on vielä kahdella eri vesileimalla, jolloin päälajeja on saatu aikaan peräti 18. Vuonna 1951 ilmestyi kaksimerkkinen sarja Länsi-Intian yliopiston perustamisen kunniaksi ja vuonna 1958 kaksimerkkinen sarja Lähetys Mangorove Baystä Yhdysvaltoihin 1937. Sen merkeissä on kuvattuna kasveja, eläimiä ja maisemia, ja mukana on luonnolliseti myös kuningattaren kuva. Vuonna 1949 ilmestyi postimestari Perot'n postimerkkien satavuotisjuhlasarja. Sarja oli käytössä vuoteen 1962. Moni itsenäistynyt alusmaa osallistui yhteisjulkaisuihin vielä pitkälle 1960-ja 1970-luvuille asti. Kuitenkaan kuningasta ei otettu joka merkkiin mukaan, mikä oli poikkeuksellista siirtomaa-ajalla. Tämän sarjan kuudesta eri kuva-aiheesta kuningas on vain kahdessa merkissä. Sitä seurasivat vuosien 1953 ja 1956 lisäpainamasarjat Bermudalla pidetyn kolmen valtion (Yhdysvallat, Britannia ja Ranska) konferenssin sekä USA–Bermuda -purjehduskilpailujen 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Tälle ajanjaksolle osuvista yhteisjulkaisuista seuraavat löytyvät myös Jamaikalta ja Bermudalta: 1935 Silver Jubilee, 1937 Coronation, 1946 Victory, 1948 Silver Wedding, 1949 UPU, 1953 Coronation. Jamaikan itsenäistyttyä merkkeihin painettiin lisäksi teksti " INDEPENDENCE 1962". Postimestari Perot pääsi merkkehin jälleen 1959, aiheena oli tuolloinen postitalo (= Perot'n asuintalo). Keräilyllisesti kiinnostavin jakso Bermudaa loppuu käytännössä tähän, mutta selvempi rajapyykki on kuitenkin rahan muutos dollaripohjaiseksi vuonna 1970. Julkaisut olivat kuva-aiheiltaan samanlaisia merkkejä, jotka julkaistiin lähes kaikissa siirtomaissa. Merkit ovat Yrjö V:n viimeistä käyttösarjaa, jossa käyttöön tulivat jo kuvamerkit. Viimeinen tässä mainittava juhlajulkaisu olkoon asutuksen 350-vuotisjuhla 1959. Paikallisia erikoismerkkejä. Molemmissa sarjoissa on sama aihe, mutta erilaiset merkit. Sarja oli vielä kaiverrettu ja se onkin näin sopiva lopettamaan Jamaikan siirtomaamerkkien kauden. Ykkösryhmänkin alusmaat julkaisivat likimain kaikki yhteisjulkaisumerkit, mutta ne olivat ulkoasultaan erilaisia ja yleensä paikallista suunnittelua. Omat erikoismerkit jo 1920-luvulla Toisen ryhmän siirtomaille oli tyypillistä omien erikoismerkkien julkaiseminen jo sangen varhain. Niitä seurasivat 1952 Karibian partioleiri, 1953 Royal visit –julkaisu, 1955 orjuuden lopettamisen 300-vuotissarja ja viimeisinä postimerkkien satavuotisjuhlamerkit 1960. Bermudan paikallinen itsehallinto 300 vuotta, julkaisut 1920 ja 1921, sekä merkki Jamaikan itsehallintosarjasta vuodelta 1945.. Bermudalla ilmestyi vuonna 1953 kokonaan uusi käyttösarja Elisabet II:n kuvalla varustettuna. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 29 1955. Sarja korvattiin vuonna 1962 uudella mallilla. Samalla valitettavasti luovuttiin kaiverrettujen merkkien julkaisemisesta käyttösarjoissa. Yleensä niitä löytyy lähes joka alueelta jo 1920-luvulta. Vuosina 1920 ja 1921 ilmestyi kaksi sarjaa aiheenaan saaren 300-vuotinen itsehallinto. Jamaika sai ensimmäiset erikoismerkit 1923, jolloin ilmestyi kolme lisämaksullista merkkiä lasten hyvinvoinnin edistämiseen. Seuraava ”oma” julkaisu olivat vuonna 1944 saavutetun itsehallinnon juhlamerkit 1945
Judicial on leimamerkki, jota ei koskaan julkaistu postimerkkinä ilman lisäpainamaa. Bermudalla päälajeja kertyi vuoteen 1961 mennessä Gibbonsin mukaan 162. Postia Jamaikan Kingstonista Turkuun 1948. Karibian alueen yhteisjulkaisu: Länsi-Intian federaatio, 1958. Ainakin syvimmän kuratalven keskellä niitä katselemalla voi nähdä itsensä istumassa palmujen katveessa. Federaatio ei julkaissut omia postimerkkejä, eli filateelisesti se ei ole kiinnostava. Kuoren merkkien aiheina ovat banaanit ja sokeriruokoteollisuus. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 30 Karibian federaation perustamisen takia. Federaatio oli lyhytaikainen järjestely, jossa alueen siirtomaita yritettiin koota laajemmaksi valtioliitoksi. Bermudan ja Jamaikan keräilystä Itse olen kerännyt molempia alueita painopisteen ollessa vuosissa 1900– noin 1962. Tällöin ei puudu klassisen pään kanssa ja toisaalta inflatorisen julkaisupolitiikan aika on vielä edessäpäin. Merkit ovat myös pääosin kaiverrettuja ja varsin kauniita. Yritys ei kuitenkaan onnistunut ja federaatio purettiin vuonna 1962. Jamaikalainen postimerkki on vuodelta 1938, samoin bermudalainen sarja. Merkit ovat Yrjö VI:n käyttösarjaa vuodelta 1937. Virkatai muita vastaavia merkkejä ei ole lainkaan. Ongelmia toki tulee vesileiKaribian alueen yhteisjulkaisut: LänsiIntian yliopisto, 1951. Bermudan merkki on käyttösarjan 1953 suurin arvo. Merkit ilmestyivät saarista vain Jamaikalla. Jukka Sarkki. mojen ja huippuarvojen kanssa, mutta eipähän alue tule valmiiksi liian nopeasti. Yrjö VI:n ajan julkaisuissa kuninkaan kuva tuli mukaan merkkeihin. Osoite on lähes toimistoni naapurissa. Lisäpainamia Jamaikan merkeillä. Kaikkiaan päälajeja kertyi Jamaikalla vuoteen 1962 mennessä Stanley Gibbonsin mukaan 180, johon pitää lisätä 14 virkaja postaalista leimamerkkiä
Suomen Postimerkkilehti 6/2024 31
Maksuton virkakirje Wien 8.3.18?. Kirkon ja lottohallinnon välinen asiayhteys jää arvattavaksi, ehkä kirkko toimi postin välittäjänä. Troppau on nykyisin Opava Tšekissä. Kortti on osoitettu professori Norbert Pfifflille Troppau’hun, Itävallan Sleesiaan. Kuvapuolella on kokoelma siperialaisia kukkia hyvin säilyneinä. – Pääsikö Franz toKohteet kertovat... Saksalaisen 8.12.1940 lähetetyn sähkeen sisältö on kiintoisa. Kuva 2. Kumpikin on leimattu Egerissä 26.1.1879 ja osoitettu Wienin lottohallinnolle. Lähetyspaikkakuntaa en osaa tulkita tai se on sodan takia salattu, mutta se on osoitettu Frankfurt am Mainiin. Kukkia sotavangilta Siperiasta Oikeat kasvit osana postilähetystä lienevät harvinaisia. Kirjeen sisällä (välttämättä siihen liittymättä) oli kaksi unkarinkielistä kuittia. Sen alkujuuret löytyvät 1400-luvun Genovasta ja itse termi lotto vakiintui 1600-luvulla. Kirjattu kirje on osoitettu tšekkikollegoille eli Masaryk-yliopiston kasvitieteen laitokselle Brnoon, Määriin (Kuva 4).. takana tuloleima 11(?).3. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 32 Lottoa Itävalta-Unkarissa L otto tuli Suomeen 1970, mutta Keski-Euroopassa tällä suositulla onnenpelillä on varsin pitkä historia. Kirja ilmestyi 1905. Lottoa, kasvitiedettä ja sota-ajan arvoituksia Kuva 1. Kortin on allekirjoittanut Venäjällä sotavankina ollut ”kiitollinen oppilaanne”. Keisarinna Maria Teresian aikana peli koSota-ajan arvoituksia Vaihteeksi sähke*). Voittovaroja ehkä käytettiin kirkon osoittamiin hyvin tarkoituksiin. Pfiffl tunnetaan mm. Das Wichtigste aus der Naturlehre (Tärkeintä luonnontieteessä) -kirjan kirjoittajana. Tuohesta tai puuviilusta tehtyjä kenttäpostikortteja näkee useammin. Ne ovat saantitodistuksia lähettäjälle (Kuva 2). Kirjeen sisällä olleet kaksi saantitodistusta Egeristä Wieniin. Ensimmäisen kuvan kirjeen on lähettänyt ”Lottohallinnon valtionarpajaisjaosto” ja se on osoitettu roomalaiskatolisen kirkon katedraalin kapituliin Erlauhun, Unkariin. tiutui 1751 Itävalta-Unkariin nimellä ”Lotto di Genova”. joulukuuta mahdollisesti kotiudun = Franz”. Kasvitieteellistä kirjeenvaihtoa Kasveista niiden tutkimiseen: Itävallan I suursodan jälkeisen inflaatioajan kirjeen on lähettänyt ”Wienin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ja tutkimuslaitoksen johto”. Kuvan 3 ensimmäisen maailmansodan aikainen sotavankikortti on vailla postileimaa, mutta se on käsin päivätty 16.7.1916 ja lähetetty Tšitasta, Taka-Baikalin aluepiiristä Siperiasta. > Erlau (= Eger, Unkari). Teksti käännettynä: ”Lähettäkää pikapostina siviilivaatteet 21. Kohteet kuvissa 1 ja 2 valaisevat osaltaan lottoamista vanhassa kaksoismonarkiassa
Sotavankikortti Trans-Baikalin radan varrelta (lähettäjän osoitteessa) Siperiasta 1916 Wienin violetilla sensuurileimalla > Troppau (Opava), Tšekin Sleesia. Saksan viimeiset sähkeet lähetettiin 29.12.2022 ja toimitettiin perille 30.12.2022. Kuva 5. Kuva 4. Esimerkiksi Saksan Deutsche Post AG lopetti tämän palvelun toissa vuoden lopulla. Sähke on lähetetty Frankfurt am Mainiin 8.12.1940.. Kuvapuolella on siperialaista kukkaloistoa ja sotavangin terveiset. Inflaatioajan taksa (voimassa 1.11.1922–31.7.1923) lähiulkomaan kirjeelle 1 200 kruunua + kirjaus 1 500 kruunua = 2 700 kruunua. Kuvat 3 a–b. Oikealla kasvitieteellistä kirjeenvaihtoa yliopistojen välillä. Kirjattu kirje Wienin yliopistosta "Wien 49" -postileimalla ja -kirjauslipukkeella 11.11.1922 Brnoon, Tšekkoslovakiaan. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 33 della siviiliin vain kuusi kuukautta ennen Operaatio Barbarossan alkua?. "Lähettäkää pikapostina siviilivaatteet." Toivottavasti Franzilla oli niille pian käyttöä. *) Sähkeet alkavat olla "menneen talven lumia", kun sähköposti ja kännykkäviestintä ovat ne korvanneet. Hyvä puoli keräilijöiden kannalta on, ettei uutuuksia enää tule
Saksalainen II maailmansodan kenttäpostikirje on leimattu ”Feldpost b”-leimalla 25.12.1945 (Kuva 6). Kp-numero on kuulunut Stalinon (nyk. Pidän päivää 25.12.1943 todennäköisenä, sillä 3 ja 5 muistuttavat graafisesti toisiaan. Jo 1828 perustettu terästehdas oli aikanaan kuulunut Rotschildien pankkiirisuvulle, viime sodan miehityksen aikana Saksan valtiolle. Lähettäjän joukko-osasto 38838 oli 1. Kuva 6. Donetsk) taloushallinnon esikunnalle. Esimerkiksi 25.2.1945 on vähemmän todennäköinen, sillä Kannapinin kenttäpostikäsikirjan mukaan joukko-osasto 38838 poistettiin vahvuuksista 24.11.1944. Kenttäpostikirje 25.12.1945 (2) Brandenburgiin. Sota Ukrainassa on valitettavasti edelleen käynnissä. Olettamusta tukee postinumeron (2) mukanaolo osoitteessa, nämä tulivat käyttöön loppuvuodesta 1943. Kenttäpostikirje Witkowitziin Lupo**)-merkillä ja "Feldpost"-leimalla 22.9.1942. Kuvan 7 a–b vuoden 1942 lentomerkillä varustetun kenttäpostikirjeen osoite on: ’Pääjohtaja Kuchinka, Witkowitzin teräsja vuorityöyhtiölle, Mährisch-Ostrau (tšekiksi Moravska Ostrava), Witkowitz” (tshekiksi Vitkovice, tuolloin Böömi-Määrin Protektoraatissa). Lähettäjä ”Vuorija terässulattamoyhtiö Idässä / Makejewkan tehdas / K.p. Sudeettisaksalainen Karl Kuchinka (1884– 1962) toimi pääjohtajana 1935–1944. Ohjesäännön mukaan puolet Lupoista tuli lähettää kotiin eli niitä käyttivät myös kotijoukot rintamalle osoitettuun kenttäpostiin. Joukko-osastoleima 14490 = 453. Ukrainalaisen tehdaskaupungin nykyinen nimi on Makiivka, Donetskin läänissä. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 34 Virheet leimasimien päiväyksissä eivät ole harvinaisia. Vuonna 1946 se kansallistettiin Tšekkoslovakian valtiolle. Käsin peilikuvana olevia numeroita väännellessä saattoi tarkkuus höllentyä ja aiheuttaa hauskoja tai mahdottomia päivämääriä. Seppo Laaksonen. Päiväys ei voi täsmätä – Hitlerin armeija antautui puoli vuotta aiemmin toukokuussa 1945, jolloin myös Saksan kenttäpostin toiminta päättyi. lääkintäkomppania 44. Aluksi Lupoja jaettiin rintamasotilaille 4 merkkiä /kk (kuorelle tarvittiin 1 merkki), vuoden 1943 toukokuusta 8 merkkiä /kk (kuorelle liimattiin 2). Niistä on useita painoksia ja alalajeja. 44876" (käsin)”. Alue-esikunta (tarkka sijainti ei ole tiedossa). **) Saksan kenttäpostin siniset Junkers-52 konetta esittävät lentomerkit eli "Lupot" ilmestyivät 18.4.1942. Palaamme kuitenkin II maailmansodan saksalaismiehityksen tapahtumiin maan alueella. Kuva 7 b. Tehdas oli suuri: sillä oli parhaimmillaan noin 60.000 työntekijää. Mikä voisi olla oikea päiväys. Kuva 7 a
R uotsin Postimuseon ystävien vuosikirjassa Postryttarenissa oli viime keväänä artikkeli ruotsalaisten perinteikkäästä Vasaloppet-hiihtokisasta. Yleisöä Vasaloppetin maalialueella Morassa, missä Suomen liput näyttävät liehuvan hiihtäjiä vastaanottamassa. Valokuvapostikortti on noin vuodelta 1930. Tähän käytettiin varhaisessa vaiheessa aniliinia. Ortokromaattiselle filmille on tyypillistä, että Ruotsin lipun keltainen risti, jonka pitäisi normaalisti olla vaalea mustavalkoisissa valokuvissa, muuttuu tummemmaksi kuin sininen tausta. Eli Ruotsin lippuja ne sitten kuitenkin olivat. "Yleinen harhaluulo korttikeräilijöiden keskuudessa," kertoo ruotsalainen postikorttiguru Göran Heijtz. Mistä pakomatkassa oli kysymys ei mahdu tähän juttuun, mutta 400 vuotta myöhemmin, 1922 keksittiin järjestää ensimmäinen hiihtokilpailu kyseisellä reitillä. (srl). Kilpailu hiihdetään vuosittain Sälenin ja Moran välillä kuningas Kustaa Vaasan pakomatkallaan Ruotsista Norjaan vuonna 1522 käyttämää reittiä noudattaen. Jotta hopeahalogenidien herkkyys laajenisi herkäksi vihreälle, emulsioon oli lisättävä herkistävää ainetta. Vanhoissa ruotsalaisissa valokuvissa käytettiin näet usein ortokromaattista filmiä, joka oli herkkää siniselle ja vihreälle, toisin kuin hopeahalogenidit, jotka olivat herkkiä vain siniselle ja ultraviolettivalolle. Ja nyt kisoja on siis järjestetty jo yli sadan vuoden ajan. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 35 Suomen lippuja Vasaloppetin maalissa Ruotsissa. Mutta minkä tähden maalialueella Morassa näyttää liehuvan pelkkiä Suomen lippuja
herin Tanskan Länsi-Intia -kokoelmalle. Tulostenkaan puolesta suomalaisilla ei ollut valittamista: kaksi isoa kultamitalia ja kaksi kultaa, kuusi isoa vermeiliä ja kaksi vermeiliä. Naapurimaista Saksasta oli 22, Ruotsista 21 ja Norjasta 17 kokoelmaa. Pekka Rannikko (vas.) ja Juhani Pietilä tulivat näyttelyyn Turusta.. Kööpenhaminan kuuluisa Tivoli on heti rautatieaseman toisella puolella. Se sijaitsee kivenheiton päässä lähimmältä metroasemalta ja on miltei yhtä lähellä päärautatieasemaa. Kai Niemisen hieno "Grand Duchy of Finland 1856–1875" sai 96 pistettä ja vielä lisäksi kansainvälisen suuren palkinnon (Grand Prix International) voitettuaan samaan pistemäärään yltäneen ruotsalaisen Lennar Järnumin klassisen Ruotsi-kokoelman tuomariston äänestyksessä. Britanniasta ja Ranskasta oli molemmista 12 eli väkilukuun suhteutettuna olimme hyvin edustettuina. Kirke kokoelmallaan New Yorkin ulkomaanpostileimoista 1845–1878. Loistava sijainti – ja se että Kööpenhaminaan pääsee helposti kaikkialta – houkutteli HAFNIAan runsaasti filatelisteja eri maista. tapahtumien paikkana. Ja lähistöllä on useita hyviä keskihintaisia hotelleita, joista valita. Kai Nieminen, Pekka Lempiäinen, Pauli Salminen ja Pekka Nuikki kilpailivat perinteisen filatelian luokassa, Ari Muhonen, Reijo Tanner, Mikael Collan ja Pekka Klemi postihistoriassa, Heikki Virtanen ja Seppo Salonen avoimessa filateliassa, Risto Pitkänen ja Seija-Riitta Laakso postikorttiluokassa. Vuonna 1891 rakennetussa Øksnehallessa oli kodikas tunnelma. Jukka Mäkinen ja Jari Majander olivat tuomaristossa. Kansallinen Grand Prix meni tanskalaisen Erik Benny WintTanskan Postin vuonna 1624 perustanut kuningas Kristian IV oli näkyvästi esillä näyttelyn julisteissa ja julkaisuissa. Monet tulivat avecin kanssa, eikä varmasti tarvinnut paljon houkutella tällä kertaa. Tanskasta oli tietenkin eniten kokoelmia, 41. Vanhan teurastamoalueen kauppahalli ("Øksnehallen") on nykyään suosittu näyttelyiden, muotinäytösten, ym. Suomalaiset monipuolisesti mukana Näyttelyssä oli mukana 362 kokoelmaa yhteensä 38 eri maasta. Kuten tarkkaavainen lukija jo tästä arvasikin, HAFNIA 24 -näyttelyssä vietettiin Postin 400-vuotisjuhlaa. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 36 HAFNIA 24 – filateliaa ja sirkushuveja keskellä Kööpenhaminaa T anskalaiset olivat valinneet erinomaisen paikan kansainväliselle FEPA-näyttelylle HAFNIA 24:lle, jossa perinteiseen tapaan oli mukana kokoelmia Euroopan maista ja Scandinavian Collectors Clubin (SCC) kautta myös Yhdysvalloista. Suomi oli 12 kokoelmallaan yksi aktiivisimmista osallistujamaista. Mestariluokan voitti brittiläis-tšekkiläinen Nicholas M
Suomalaiset olivat hyvin edustettuina myös näyttelyn vierailijoina. Jukka Mäkipää (vas.) ja Kaj Salo tutkivat kokoelmia. Kuulopuheiden perusteella aika moni oli käynyt ainakin Tivolissa, joka oli ajankohtaan sopivasti sonnustautunut Halloween-teemaan. Heikki Virtanen (vas.), Pauli Salminen, Pekka Rannikko ja Janne Sahlstein (selin) tuumaustauolla. Kokoelma Näytteilleasettaja Pisteet Palkinto "Grand Duchy of Finland 1856–1875" Kai Nieminen 96 IK + kp "Paris by Night" Seija-Riitta Laakso 96 IK + kp "The Presidents of Finland from the Declaration of Independence until the New Constitution" Heikki Virtanen 93 K + kp "The First Definitive Issues of the Republic of Finland 1917–1930" Pekka Lempiäinen 90 K "Janakkala Postal History, Industry and People in Four Economic Areas" Seppo Salonen 89 IV + kp "Finno-German postal treaty 1942–1944" Mikael Collan 88 IV "Russian WW1 mail censoring in Grand Dutchy of Finland 1914–1918" Reijo Tanner 87 IV "Finland special agreements 1922–1945" Ari Muhonen 86 IV "Military and Civilian Postal services during the Spanish Civil War 1936–39" Pekka Klemi 85 IV "A Scandinavian Fantasy" Risto Pitkänen 85 IV "Finnish Model 1954 definitive series" Pauli Salminen 83 V "Ceres By Mazelin" Pekka Nuikki 83 V Lyhenteet: IK= iso kultamitali, K= kultamitali, IV= iso vermeil, V= vermeil, kp = kunniapalkinto. Hurjien laitteiden sijasta useimmat taisivat tyytyä värivalojen ihailemiseen. Kokoelmat ovat pisteittäin näyttelykehysjärjestyksessä. Seija-Riitta Laakso. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 37 Suomen komissaari Risto Pitkänen (vas.) vastaanotti Kai Niemisen puolesta Grand Prix International -palkinnon Corinphilan toimitusjohtajalta Jonas Hällströmiltä. Kööpenhamina on vain puolentoista tunnin lentomatkan päässä Helsingistä ja jotkut tulivat Ruotsin kautta omalla autollakin
Ennenkuin ollaan niin pitkällä, että taiteilija voi istua näyttelyssä signeeraamassa töitään, on kuljettu pitkä matka. postimerkkiä, joka ilmestyi viime vuonna. Työn alla on 1000. F är-saarten ständillä riitti kuhinaa, kun norjalais-ruotsalainen taiteilija Martin Mörck signeerasi siellä tuoreimpia färsaarelaisia kaiverrustöitään. Toisena suosittuna tuotteena myytiin Mörckin 1 000. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 38 Fär-saaret julkaisi HAFNIA 2024 -näyttelyn avajaispäivänä Martin Mörckin kaivertaman 50 kruunun pienoisarkin juhlistamaan Tanskan 400-vuotista postihistoriaa. Aiheena oli tietysti merenkulku: kalastajat, viikingit ja postihöyrylaiva Diana (rak. postimerkki, joka julkaistiin elokuussa 2023.. Kun joku postihallinto tekee tilauksen (nykyään yhä harvemmin, kun useimmat maat ovat luopuneet kaiverretuista Martin Mörck piirustuspöytänsä ääressä. HAFNIA 2024 -näyttelyn yhteydessä ilmestynyt pienoisarkki juhlistaa Tanskan ja siinä sivussa Fär-saartenkin 400-vuotista postihistoriaa. 1869) liittyvät kaikki tavalla tai toisella Fär-saarten historiaan
postimerkki perustuu tanskalaisen Emil Krausen (1871–1945) maalaukseen "Kalastajien paluu" (1933). Suomen Postimerkkilehti 6/2024 39 Martin Mörckin 1000. Matkat näyttelyihin eri puolille maailmaa tuovat mukavaa vaihtelua hiljaiseen arkeen. Martin Mörck kertoo etsivänsä aiheita kirjoista ja muista painotuotteista sekä omista kokoelmistaan että ystäviensä luota. Pienoisarkit ovat hänen mukaansa helpompia töitä kuin postimerkit, joissa kaikki oleellinen pitää saada mahtumaan niin minimaalisen pieneen kokoon. Sitten kun sopiva aihe tulee vastaan, sitä voi alkaa piirtää ja lopulta kaivertaa. Merkistä myydään myös mustavalkoista intagliona painettua kaiverrusversiota, jota on valmistettu 500 kappaletta. Maailman suurimman postimerkin kaiverruslaatta valmiina taiteilijan kämmenellä.. Mörckin tuhannes postimerkki oli samalla maailman suurin postimerkki, 82 mm x 62 mm. Työtä ei maallikon silmin helpota lainkaan se, että kaiverrus tehdään peilikuvana, jotta lopullinen työ olisi oikein päin. Sitä ennen tämä ennätys oli Czes?aw S?anian nimissä (75 mm x 55 mm). Silloin kun postimerkkejä ei ole työn alla, hän kaivertaa seteleitä, ja monenlaista muutakin. Mörck työskentelee enimmäkseen pienellä Grötön saarella Göteborgin ulkopuolella. postimerkeistä), on ensimmäiseksi keksittävä sopiva kuva-aihe. "Saarella asuu vain 80 ihmistä", hän kertoo. (Kuvat: Armagan Ozdinc ja Seija-Riitta Laakso) Kaiverrustyön tuloksena syntyy painolaatta, josta lopullinen postimerkki sitten painetaan
Sosiaalisen ja avuliaan luonteensa vuoksi hän saikin filatelistien parista monia elämänmittaisia ystäviä. Huutokauppojemme meklarina hän Kimmo Kanerva. Pasi Kanerva Kimmo Kanervan poika _ _ _ Kunniajäsenemme Kimmo Kanervan poismeno on suuri menetys yhdistyksellemme. Kimmolle viimeinen vuosi oli vaikea. Lisäksi Kimmolle muodostui tärkeäksi Suomen Lähetysseuran huutokauppojen järjestäminen. Pojat ja perhe olivat kiinnostuneita ja kannustavia isän harrastukselle, mutta omat suuremmat mielenkiinnot veivät voiton ja Kimmo olikin perheen ainoa postimerkkifriikki. Työuran jälkeen Kimmo sai nauttia pitkään eläkepäivistä muun muassa rakkaan harrastuksensa ja intohimonsa, filatelian parissa. Sanoma Osakeyhtiö oli kolme vuosikymmentä Kimmon työnantaja, tarjoten koulutusta ja etenemistä tietojenkäsittelyosaston päälliköksi. Hän toi minulle usein joitakin kohteita, joiden arveli kiinnostavan minua. työskenteli myös erittäin pitkään. Viimeisten vuosien aikana minulle valkeni, miksi hänet oli nimitetty seuramme kunniajäseneksi. Tulin tuntemaan Kimmon paremmin vasta viime vuosina, vaikka olin nähnyt hänet aiemmin monissa eri yhteyksissä. Kimmo oli laajasti kiinnostunut autoista, antiikista sekä taiteesta. Sairaus vei kuitenkin voiton ja Kimmo menehtyi Nurmijärvellä 83-vuotiaana 18.9.2024. tammikuuta 15 uutta postimerkkiä. Huutokaupat olivat myös hänestä kiinnostavia paikkoja. Kaipaamaan jäävät puoliso, lapset, sukulaiset sekä laaja ystävien joukko. Hän sai diagnoosin vakavasta, nopeasti etenevästä sairaudesta, ja siitä huolimatta hän yritti kesän aikana hoitaa vielä velvollisuuksiaan. Hän oli yrittäjäperheen ainoa lapsi. Toukokuussa julkaistaan taas yhdeksän merkkiä lisää. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 40 Kimmo Kanerva (1941–2024) K immo Kanerva syntyi Kotkassa 1.5.1941. Kerhon kokoontumiset olivat Kimmolle tärkeitä eikä niistä jääty pois ilman painavaa syytä. – Minna Lehväslaihon Ystävänpäivän postimerkeissä puuhaillaan kaikenlaista kivaa yhdessä.. Sodan jälkeen Kimmo muutti Turkuun kasvattilapseksi isänsä siskon perheeseen ja kävi koulutaipaleensa Turussa. Kimmo oli vuosikymmenten ajan keskeinen toimija Suomen Filatelistiseurassa. Syyskuun loppupuolen kerhoillassa hänen vakituisella istumapaikallaan oli ruusu hänen muistokseen. Filateliasta tuli pikku hiljaa merkittävä osa Kimmon elämää. Tällaisia olivat esimerkiksi lintuaiheiset postilähetykset, eikä hän koskaan suostunut vastaanottamaan niistä rahaa. Hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1999–2002 sekä Suomen Postimerkkilehden päätoimittajana toukokuusta 1999 vuoden 2000 loppuun. Laaja harrastajajoukko jää kaipaamaan Kimmo Kanervan läsnäoloa ja kunnioittaa syvästi hänen muistoaan. Armeijassa Kimmo oli laivaston miinaryhmässä. Vasta työuran jälkeen riitti loputtomasti aikaa harrastukseen. Hän muutti vaimonsa Anjan kanssa pääkaupunkiin, ja samoihin aikoihin syntyi perheeseen myös kaksi poikaa. Vuonna 1966 Kimmo sai vakituisen työn Helsingistä Sanoma Osakeyhtiöstä. tammikuuta S uomen Posti julkaisee 15. Minna Lehväslaihon suunnittelemien Ystävänpäivän postimerkkien lisäksi julkaistaan viiden merkin sarja Minna Immosen niittykukkia ja yhtä monta merkkiä Finlandia-talosta, jonka remontti valmistunee niihin aikoihin. Pekka Lempiäinen Suomen Filatelistiseuran puheenjohtaja Uudet Ystävänpäivän postimerkit ilmestyvät 15. Kimmo pelasi myös ahkerasti golfia sekä vietti mielellään vapaa-aikaansa puolison sukutilalla Vampulassa luonnossa liikkuen ja marjastaen. Kun keskustelimme filateliaan liittyvistä asioista, hänen syvä sivistyksensä ja laajat tietonsa harrastuksestamme tekivät minuun suuren vaikutuksen
Suomen Postimerkkilehti 6/2024 41
Suomen Postimerkkilehti 6/2024 42
Suomen Postimerkkilehti 6/2024 43
Suomen Postimerkkilehti 6/2024 44
Suomen Postimerkkilehti 6/2024 45
Suomen Postimerkkilehti 6/2024 46
Suomen Postimerkkilehti 6/2024 47
Suomen Postimerkkilehti 6/2024 48
Kirjallisuusluokan osallistumismaksu on 90 USD. tammikuuta 2025. Näyttelytuomariston puheenjohtaja on Jukka Sarkki. Näyttelysäännöt, ilmoittautumislomakkeet ja muuta käytännön tietoa saa Suomen komissaarilta, ja näyttelyn kotisivutkin varmasti avautuvat lähiaikoina. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 49 Pikasilmäys: Näyttelykalenteri 2025–2026 . 30,5 cm korkeat kokoelmien suojataskut, vaikka säännöissä mainitaan 29,5 cm sivukorkeus. Osallistumismaksu on 100 USD (93 € marraskuun alun kurssin mukaan) kehykseltä ja 130 USD yhden kehyksen kokoelmilta. Ideapark sijaitsee Lempäälässä hyvien autoja bussiyhteyksien varrella. Kotimaassa TamCollect 2025 Kansallinen postimerkkinäyttely 11.–13.4.2025 Ideapark, Lempäälä. syyskuuta 2025. Kehyksiin mahtuu n. Uusi ajankohta on 17.–21. Lisäksi mukana on kirjallisuusluokka. Suomen komissaari Jukka Sarkki; nordea2025.se Nordia 2026 – pohjoismainen näyttely 7.–10.5.2026 Espoo, Suomi. Näyttelyyn ilmoittautuminen päättyy 31. Nuorisoluokan kokoelmat voivat olla 3–5 kehystä ikäluokasta riippuen. Muut tuomarit ovat Jussi Murtosaari ja Ari Jurvanen (perinteinen filatelia), Risto Pitkänen ja Janne Sahlstein (postihistoria), Jari Majander ja Harry Dunkel (avoin ja aihefilatelia) sekä Olli Turunen (postikortit). Ilmoittautumiset Korean ensi syksyn FIP-näyttelyyn 31. Näyttely piti järjestää jo tänä vuonna, mutta Etelä-Korean postin säästöohjelma siirsi hanketta vuodella eteenpäin. Vielä on kehyksiä vapaana, mutta tarvittaessa voidaan joutua tekemään karsintaa, koska kauppakeskuksen tilat eivät mahdollista yli 600 kehyksen esillepanoa. Philakorea 2025 -näyttelyssä ovat mukana seuraavat luokat: perinteinen, postihistoria, ehiöt, lentoposti, aihefilatelia (luonto / kulttuuri / teknologia), leimamerkit, moderni filatelia (vuodesta 2000 nykypäivään), postikortit, maksimifilatelia, ja kokeiluluokkana yhden sekä 2–3 kehyksen kokoelmat. Filatelisteille erittäin kiinnostava kohde on kauppias Harri Kuusiston lahjoittama Zeppelin-nelilö postilähetyksellä, joka arvotaan näyttelyvieraiden kesken. huhtikuuta odotetaan noin 600 kehystä kokoelmia ja lisäksi kauppiaita ym. boston2026.org Macao 2026 FIP rajoitettu maailmannäyttely 26.6.-1.7.2026 Macao, Kiina. 0400 460307 seijulaakso@gmail.com T ampereen Filatelistiseuran kansalliseen postimerkkinäyttelyyn Lempäälän Ideaparkissa 11.–13. Philataipei 2026 FIP-maailmannäyttely 19.-24.11.2026 Taipei, Taiwan. Nykyään niin suosittua avoimen filatelian luokkaa ei jostain syystä ole mukana lainkaan. * * *. tammikuuta mennessä E nsi syksynä järjestettävästä Philakorea 2025 -näyttelystä on vihdoin saatu tarkempia tietoja. Suomen komissaari Seija-Riitta Laakso; uruguay2025.com EuroPhilEx 2025 – FEPA-näyttely 7.–11.5.2025 Birmingham, Iso-Britannia. Yhden tai 2–3 kehyksen kokoelmia voi esittää perinteisen filatelian ja postihisTamCollect 2025 ensi huhtikuussa – ilmoittaudu jo tänään torian luokissa sekä ehiö-, lentoposti-, aiheja leimamerkkiluokissa. Maailmalla Uruguay 2025 FIP rajoitettu maailmannäyttely 17.–22.2.2025 Punta del Este, Uruguay. Seija-Riitta Laakso Suomen komissaari, puh. yhteistyötahoja. Tarjolla on loputtomasti ilmaista pysäköintitilaa. Suomen komissaari: Seija-Riitta Laakso Nordia 2025 – pohjoismainen näyttely 12.–14.9.2025 Malmö, Ruotsi. Boston 2026 FIP-maailmannäyttely (?) 23.-30.5.2026 Boston, USA. Näyttelytoimikunta toivoo sähköistä ilmoittautumista (www.tampereenfilatelistiseura.fi). Tämä paljastetaan vasta lähempänä tapahtumaa. Vaihtoehtoisesti näyttelyn sivuilta voi ladata pdf-tiedoston ja lähettää sen täytettynä sähköpostilla osoitteeseen jarkko.t.leppanen@outlook.com. Eurooppalaisten näyttelyiden kalenteri löytyy osoitteesta fepanews.com. joulukuuta. Tampereen rautatieasemalta pääsee vaivattomasti Ideaparkiin kulkeviin busseihin. Suomen komissaari Jarkko Leppänen; europhilex2025.co.uk Philakorea 2025 FIP-maailmannäyttely 17.-21.9.2025 Soul, Korea. Koska kyseessä on "World Stamp Championship" -kategoriaan kuuluva FIPnäyttely, mestariluokkaan voi osallistua kokoelma, joka on saanut vähintään yhden ison kultamitalin FIP-näyttelystä. Postimuseossa on Tampereella huhtikuussa esillä kaksi kiinnostavaa näyttelyä, jotka kannattaa käydä katsomassa näyttelyreissulla tai muutenkin: "Kuvan vallankumous" kertoo valokuvapohjaisista postikorteista ja toinen näyttely esittelee "Postin pukuja kautta aikojen". Näyttelylle on saatu erittäin valovoimainen ja kansainvälinen todella kovan luokan vetonaula, joka puhuttelee suurta yleisöä eikä vain filatelisteja. Näyttelyyn tulee kaikkiaan noin 2 000 kehystä. Tuolloin ilmoittautumisten on oltava perillä Soulissa, joten lomakkeet kannattaa toimittaa Suomen komissaarille hyvissä ajoin sitä ennen. Ilmoittautuminen Soulissa Etelä-Koreassa järjestettävään näyttelyyn päättyy jo 31. Koska näyttely järjestetään vilkkaassa kauppakeskuksessa, sen turvajärjestelyihin on kiinnitetty poikkeuksellisen paljon huomiota. Nuorisoluokan kokoelmista ei peritä kehysmaksua. tampereenfilatelistiseura.fi
Helsinki-aiheisia kokoelmia Postimerkkimessuilla olivat lisäksi Ulla Kemppilän "Kävelyllä Tuomiokirkon ympärillä" (68 p) ja "Sörkan gimman stadimuistelot" (66 p) sekä osin myös Mikko Kylliäisen "C. Engelin arkkitehtuuri" (76 p). Lisäksi esillä oli useita ilmailuaiheisia kokoelmia: Seppo Salosen AERO/Finnair 100 vuotta (68 p), Kai Masalinin "Toinen maailKertovien kokoelmien juhlaa Postimerkkimessuilla – Stamp Forum 2024 Postimerkkimessut järjestettiin perinteiseen tapaan Kirja-, Viinija Ruokamessujen yhteydessä Helsingin Messukeskuksessa. Tuomaristo, johon kuuluivat Jari Majander, Allan Pihl ja Heikki Virtanen, antoi näytteilleasettajille myös palautetta kokoelmista. Toivottavasti jotkut kiinnostuivat laajemminkin! Vaikka kyseessä oli kerhotason näyttely, kaikki muut paitsi jokamiehen luokan kokoelmat arvosteltiin. Kaikkien Antti Vehviläisellä on vankka kokemus metsäteollisuuden alalta, mutta "tämän kokoelman piti kyllä alunperin kertoa merenkulusta". lokakuuta. L. Monenlaista lentävää Päiväperhosia, kiitäjiä ja hyönteisiä oli esillä neljässä kokoelmassa. Mauritanian pienoisarkki julkaistiin Los Angelesin vuoden 1984 olympialaisten kunniaksi, mutta kuva puisen esteen yli hyppivistä urheilijoista (joista kolme on suomalaista!) onkin Münchenistä vuodelta 1972. (srl). Kultamitalitason kokoelmiksi arvioitiin Markku Koivuniemen Mouhijärven historiasta ja elämästä kertova kokoelma (87 p) ja Pekka Nuikin Rotschildien pankkiirisuvusta kertova kokoelma (86 p) avoimen filatelian luokassa – molemmat ovat menestyneet hyvin myös kansallisissa näyttelyissä. kokoelmien tulokset on julkaistu Aihefilatelistien kotisivuilla netissä – googlaamalla löytyy helposti. Heinolan Postimerkkikerhon Jari Kovalainen (vas.) jutteli Suomen Filatelistiliiton tiskillä päivystäneiden Harry Dunckerin ja SP-lehden entisen päätoimittajan Tapio Tuomisen kanssa. Tällainen kattaus oli hyvä valinta sikälikin, että se tarjosi Kirjamessujen puolelta postimerkkialueelle eksyneillekin kiinnostavia ja ymmärrettäviä kokoelmia nähtäväksi. Kerrankos sitä aiheet vaihtuvat matkan varrella! Hauska esimerkki urheilun saralta Antin kokoelmasta. Kerhonäyttelyissähän siis pisterajat ovat alempana kuin kansallisissa näyttelyissä. kertoviin kokoelmiin keskittyneessä näyttelyssä oli esillä 13 aihefilatelian, 15 avoimen filatelian, seitsemän postikorttiluokan ja kaksi maksimifilatelian luokan kokoelmaa. Jokaiselle jotakin! mansota ilmassa" (60 p) ja "Ilmailun tähtihetkiä" (58 p) sekä Heidi Heiniön "Zeppelin 1900–1940" (72 p). N s. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 50 Aihefilatelistien 70-vuotisjuhlavuoden päätapahtuma, Stamp Forum 2024 -näyttely oli ansaitusti pääosassa Postimerkkimessuilla Helsingin Messukeskuksessa 24.–27. Yksi kehys lisää, niin kokoelman voi hyvillä mielin viedä myös kansalliseen näyttelyyn! Postikorttiluokassa Jarmo Palkian kokoelma "Alppilasta Kaisaniemeen 100 vuotta sitten" palkittiin myös kultamitalilla (84 p). Kultaa sai Stamp Forumissa myös Antti Vehviläisen neljän kehyksen aihefilateelinen kokoelma puun hyötykäytöstä eri aikoina (80 p)
kalle.nurminen@gmail.com Etsin vaihtoystävää Suomesta Suomen pyöröleimatuille ja **merkeille puutelistan (Michel, LAPE, Facit) mukaan. Jukka Laitinen puh. Maksan reilun hinnan. Leena Könöseltä oli näyttelyssä mielenkiintoisia novelty-postikortteja (74 p) ja liikeyritysten vanhoja mainoskortteja (71 p). Kuva hintapyynnön kera: C.schwenson@t-online.de Rivi-ilmoituksia Ostan Ex Libriksiä. Tarjoan vaihdossa Saksaa ja lähes koko Länsi-Eurooppaa. Myyntipaikkavaraukset: Jari Kovalainen puh. Ostan postikortteja ratikasta Tampereella. Ihmisten varovaisuus ehkä näkyy pienissäkin ostoksissa. Rivi-ilmoitukset ovat SP-lehden tilaajille ilmaisia. Kirjeenvaihto saksaksi tai englanniksi. Leila ja Erik Sahlstedt tulivat katsomaan kokoelmia. Tapio Ahonen, Korsholmantie 9 A 10, 00900 Helsinki. Puh. Odotan innolla vaihtokontaktia: Karl Dieter Bertram, Brahmsstr. 050 595 1407, jari.kovalainen@phnet.fi . Kaikki kiinnostaa ennen vuotta 1991. . Keräilytori, Postimerkin Päivä, näyttely, onnenpyörä, arpajaiset, kahvio. nroleima 42 ja esifilatelia (Laukas) innostaa. Ostan jääkiekkoaiheiseen kokoelmaan sopivia kohteita, ehdotteita, erikoisleimoja, merkkejä, painovirheitä merkillä jne. ?. Ostan seuraaviin elokuviin liittyviä postikortteja: Tukkijoella, Kahden tanssin välissä, Tukkipojan morsian, Koskenlaskijan morsian, Laulu tulipunaisesta kukukasta, Koskenkylän laulu, Hornankoski ja Rosvo-Roope. Toimitus voi myös tarvittaessa editoida ilmoituksia. Ilmoitukset ovat voimassa 6 kk. Etenkin kiinnostaa kortit ennen vaunun oikeaa korimallia. Tarjoukset: werner.filmer@t-online.de tai puh. Kauppiaiden laatikoiden äärellä oli jatkuvasti katselijoita, mutta kauppa ei kuulemma käynyt yhtä hyvin kuin joskus aiemmin. 044 318 4659 Heinolan Postimerkkikerho järjestää keräilytapahtuman la 15.2.2025 klo 10–15 WPK-talolla, Kymenkartanonkatu 2. marko.juhani.makela@gmail.com, puh. 040 778 6370 (ei kuvaviestejä!). Mm. Esko Porra Rälssikuja 3, 25500 Perniö, esko.porra@gmail.com Ostetaan postia Äänekoskelta ja Äänekoskelle (Suolahti, Konginkangas, Sumiainen). 041 504 7200, jplaitinen@luukku.com Haluaisin ostaa seuraavat virheettömät leimatut merkit: Malli 1866 5 pen, silopaperin B, 8 ja 40 pen kohojuovainen B, 1 markka B; Malli 1875/82 10 pen ohut paperi ja B/A, 20 ja 25 pen, leimapaino ohut paperi ja 25 pen leimapainon B/A. 3, D-30177 Hannover, kadibertram@aol.com Etsin Rantasalmen postihistoriaa -kokoelmaani postilähetyksiä Malli-91 rengasmerkeillä ja muitakin parempia kohteita Rantasalmi-leimoilla. +358 46 8940 461. Jos palstalle tulee uusia ilmoituksia, lehden toimitus voi pudottaa pois vanhempia ilmoittamatta siitä erikseen ilmoittajalle. Sadalle ensimmäiselle uusi Heinola-postikortti ja -omakuvamerkki ilmaiseksi! Vapaa pääsy. Tarjoukset ja kyselyt: marrinkumpu@pp.inet.fi, puh. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 51 Ostan LaPe 2010 -postimerkkiluettelon sekä hyvän laitteen, jolla voi analysoida postimerkkien paperilaatuja. 040 705 7270
Maaliskuussa mm. Suomen Postimerkkilehti 6/2024 52 Eiköhän ole sinunkin aika myydä parhaassa paikassa edullisesti! Mistään muualta Suomesta et saa kansainvälisen tason palvelua ja tuloksia niin halvalla kuin Hellmannilta! Tämän takia meitä suositellaan ja meitä käytetään yhä uudestaan. merkittäviä Pohjois-Inkerin kohteita ja paljon muuta. Myy Sinäkin! Noutokatu 3, 21100 Naantali 02 254 7200 (ma-pe 9-17) hellmanhuutokaupat.fi