Suomen Sotilas 1/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Taivaan robotit Maavoimat uusiksi. R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 1/2 1 3 • 1 2 , 5 € PIKAKIVÄÄRIT VASTAKKAIN | PUOLUSTUSSELONTEKO | VENÄJÄLLÄ PUHUU RAHA Ihmeaseita vai suuria lupauksia
KYLLÄ KIITOS! Tilaan Suomen Sotilaan / 2013 alkaen kestotilaus 67 . Täytä ja lähetä oheinen kuponki tai soita tilaus (03) 4246 5334 tai faxaa (03) 4246 5341 Voit tilata myös sähköpostitse asiakaspalvelu@ kustantajapalvelut.fi. /vsk (sis. /vsk määräaikaistilaus 12 kk 86 . nro _____________________________________ Postimaksu maksettu Suomen Sotilas on maamme suurin ja vanhin riippumaton sotilasaikakausjulkaisu. Vuosikerta sisältää kuusi lehteä – yhteensä yli 500 sivua täyttä asiaa maanpuolustuksesta, sotataidosta, sotilastekniikasta ja sotahistoriasta. Tilaa lehti, joka ampuu kovilla. /vsk opiskelijat ja varusmiehet 62 . alv 10 %) Tilaajan tiedot: Nimi: ________________________________________ Osoite: ______________________________________ Postinro: _____________________________________ Postitoimipaikka: _____________________________ Puh. Postimaksu maksettu KUSTANNUS OY SUOMEN MIES 00003 HELSINKI Vastauslähetystunnus nro 5007541 Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa
Toisaalta Hornetin vääjäämätön korvaaminen tulee myös ahmaisemaan jättiosan puolustusbudjeteista 2020-luvulla. Ilmoitusmyynti Markkinointi Kela, Markku Salomaa Puh: +358 (0) 45 855 4725 markku(at)markela.fi Kirjapaino: Printall AS, Tallinna www.printall.ee Seuraava numero 2/2013 ilmestyy huhtikuussa 2013. Vanhasta doktriinista ja välineistä säilytetään se, mikä on yhä hyvää ja käyttökelpoista. Uudessa hajautetussa taistelutavassa vastustajan maahanlaskujen, taisteluhelikopterien ja muiden matalalla toimivien ilma-asejärjestelmien sekä miehittämättömien koneiden uhka kasvaa. Kolmas haaste on ilmauhka. Puolustusvoimain komentajan peräänkuuluttamia taloudellisia resursseja tähän ei kuitenkaan olla antamassa. Siksikin uusi taistelutapa edellyttää joukoilta enemmän itsenäisyyttä. Saadaan hävittäjätorjuntaa ja tilannekuvaa. Kodinturvajärjestelmällä ja ”Sveitsin-mallilla” voitaisiin saavuttaa jopa ammattiarmeijan valmius, eli ruotsalaisten vahvuudet ilman heikkouksia. Uuden taistelutavan myötä kevyen ammusilmatorjunnan tarve kasvaa ja siihen tulisi nyt panostaa. Israelin, Sveitsin ja jopa Viron kaltaiset modernit asevelvollisuusmaat ovat hyvä esimerkki siitä, että tämä on mahdollista kustannustehokkaimmin juuri reserviläisarmeijalla, mutta ei ilman riittävää koulutusta ja kykyä hyödyntää reserviläisten siviilissä hankkimaa osaamista. Toivottavaa on, ettei lasta heitetä uudistusvauhdissa pesuveden mukana. Vuosikertaan sisältyy vähintään kuusi lehteä. Luottamus taas on mahdollista vain, jos henkilöstön koulutustaso on riittävä ja asevoimissa on omaksuttu sen mukainen tehtävätaktinen johtamiskulttuuri. Teloja ja terästä tarvitsee vain terävin kärki. Voidaankin kysyä, oliko Puolustusvoimien taisteluvahvuuden roima pudotus tarpeettomankin roima. Se vanha maastopuku ja rynnäkkökivääri riittävät tulevaisuuden taistelukentällä valokaapelia korjaavalle viestimiehelle tai valtavassa liikkuvassa kenttälogistiikassa työskentelevälle varastotaistelijalle ja jakeluautonkuljettajalle. Kestotilauksen vähimmäistilausjakso on yksi vuosikerta. Yksi kunnianhimoisista, välttämättömistä ja lupaavista hankkeista on Maavoimien taistelutavan uudistus. Sitäkin on paljon. Kestotilauksen voi katkaista ainoastaan tekemällä se ennen seuraavan uuden tilausjakson alkua. jaakko.puupera@suomensotilas.fi. Mutta ilmatorjunta tarvitsee myös työkalun. Määräaikaistilausta ei voi perua. Eihän huollossa tai johtamisjärjestelmien kanssa työskentelevälle reserville tarvitse edes varata kummoista taisteluvarustusta. Toimitus: toimitus@suomensotilas.fi Bergqvist, Jaakko • Kettunen, Aleksei Knuuti, Jukka • Kuusela, Kari Lappi, Ahti • Lindblom, Tom Mäkelä, Pekka • Rundgrén, Eerikki Valve, Tuomo Avustajat Suomen Sotilaan kotisivuilla osoitteessa www.suomensotilas.fi ISSN-1237-8704 Aikakauslehtien liiton jäsen Suomen Sotilas myös Facebookissa 28.1.2013 Haaste Puolustuspoliittisessa selonteossa Puolustusvoimien päätehtävänä pysyy kansakunnan suojaaminen sotilaalliselta uhalta ja välineenä on yleinen asevelvollisuus. Tieto ei aina kulje. Uusi taistelutapa vaatii valtavasti logistista osaamista. Tukitehtäviin kelpaa yhä ottoajoneuvo. Se taas edellyttää, että on voitava luottaa. Se voi lamauttaa Maavoimien uudistustyön. alv 10 %) Kestotilaus: 67,00 €/vck Määräaikaistilaus 12 kk: 86,00 €/vsk Opiskelija/varusmies: 62,00 €/vsk RES/RUL: 62,00 €/vsk MPKL: 57,00 €/vsk Tilaus alkaa aina tilausta seuraavasta tilaajalle toimitetusta lehden numerosta. Huippuvarustus tarvitaan vain jalkaväen kärkitaistelijoille, joiden määrä taistelukentällä on ollut suhteessa laskeva jo yli sata vuotta. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 3 PARAS LUOTTOLUOKKA 10/2006 Postiosoite Döbelninkatu 2, 6 krs. Johtamisen haasteet ovat teknisiä ja kulttuurisia. Kantavia ja korjaavia käsiä tarvitaan enemmän kuin ampuvia ja tuhoavia. Uudistuksiin liittyy aina haasteita, muitakin kuin yllä mainittu resurssipula. Huollon ja tukitehtävien henkilöstötarve nykysodassa on kasvava. Sodankäyntitapa on entistä joustavampi, ennakoivampi ja liikkuvampi. Suomesta sitä löytyy eniten reservistä, siviiliyhteiskunnasta, jossa ovat myös Puolustusvoimien strategiset kumppanit. Ei vaikka pääministerikin on myöntänyt epäsuhdan vaatimusten ja resurssien välillä. Aineistopäivä 1.3.2013. Näiden torjunnassa tärkeintä on hyvä tilannetietoisuus, toimivat komentoyhteydet ja ennakkovaroitus. Teknisesti suurin haaste on kerätä ja jakaa mahdollisimman oikeaa ja reaaliaikaista tilannekuvaa sen tarvitsijoille. Tiedon kulku on avainasemassa. 00260 Helsinki etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutusasiat Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello 9-16 Puhelin 03 4246 5334 Telefax 03 4246 5341 asiakaspalvelu@kustantajapalvelut.fi Päätoimittaja Jaakko Puuperä gsm 050 590 3964 Toimituspäällikkö Petri Välkki gsm 040 707 7550 Ulkoasu ja taitto Kalevantuli, Matti Vartiala gsm 040 589 4547 Kustantaja Kustannus Oy Suomen Mies Toimitusjohtaja Kai Ahotupa gsm 0400 418 705 fax 010 423 8389 Markkinointi myynti@suomensotilas.fi Tilaushinnat alkaen 1.3.2013 (sis. Tämän uudistuksen kriittisimmät haasteet ovat: 1) johtaminen ja sen välineinä tiedonkeruu, viestintä ja tilannekuva, 2) huolto ja 3) ilmauhan eliminointi eri keinoin. Osa siitä katetaan resursoinnilla Ilmavoimiin. Maavoimien uudessa taistelutavassa kentällä on vähemmän, pienempiä ja liikkuvampia sekä paremmin varustettuja joukkokokoonpanoja. Huollon ja johtamisen haasteista osa on ratkaistavissa parhaiten juuri etsimällä suomalaisen yhteiskunnan infrastruktuurista ratkaisuja ja tekijöitä, jotka tukevat maanpuolustusta, siis aivan kuten ennenkin on tehty. Puolustusvoimissa tehdään se, mitä annettujen resurssien puitteissa on taustaolosuhteet huomioiden inhimillisesti mahdollista
Rahasta ja välineistä kyllä. Ovatko miehittämättömät ilma-alukset vastaus kustannushaasteisiin ja voiko Suomi korvata niillä Hornetit. Taivaan robotit Ilmasodankäynnin kustannukset karkaavat pilviin. 32 Lähde mukaan Suomen Sotilaan lukijamatkalle 2013 VENÄJÄ 34 Venäjän poliittinen talous – Strategian muovaaja – Pami Aalto PIKATESTI 38 Victorinox – Intin monitoimityökalu – Tom Lindblom PUOLUSTUSVOIMAT 40 Maavoimat muutoksessa osa 1: Maavoimat huomenna – Petri Välkki 48 Yksi porras pois – Maavoimien johtamisjärjestelmä uusiksi – Petri Välkki TURVALLISUUSPOLITIIKKA 51 Selonteko selväksi – Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 – Petri Välkki 56 Kommentti: Selonteko – Veromaksajan ja kansalaisen halveksuntaa – Petri Välkki 59 Kommentti: Selonteko on rimanalitus – Jussi Niinistö TERVEYS 60 Kuntoon yksinkertaisilla konsteilla – Eeva Vänskä 64 Ruokavalio, masennus ja metabolinen oireyhtymä – Eeva Vänskä 65 Kipu ja masennus kulkevat käsi kädessä – Eeva Vänskä JATKOSODAN ASEET 66 Pikakiväärit vastakkain: ”Emma” ja Lahti-Saloranta – Markku Palokangas 73 Mikä on pikakivääri. Uudenaikaisesta ilmauhkakuvasta emme tule suoriutumaan pelkillä ohjuksilla ja muutamalla hävittäjällä. Toisin kuin Ruotsin armeija. Uuden Nasams-järjestelmän modernin johtamisjärjestelmän alle olisi hyvä kytkeä sekä ammusettä ohjusyksiköitä. Paljon lupauksia ja vielä enemmän odotuksia, mutta mikä on totuus taivaan roboteista. Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. Ainakin se olisi resurssi, joka olisi varmasti käytettävissä. – Markku Palokangas ARVOSTELUT 80 KIRJAT: Marodörer, medhjälpare och mördare – Tom Lindblom 80 ELOKUVAT: Zero Dark Thirty – Tom Lindblom IN ENGLISH 81 English summary KOEAJOSSA 82 Dodge Command Car – Pattoninkin kiesi – Kari Kuusela 86 Sota-Dodge ajossa – Kari Kuusela 89 Dodge Suomessa – Kari Kuusela KNUUTI 90 Hitler pakeni Berliinistä Lisämateriaalia Nettilehdessä G WWW.SUOMENSOTILAS.FI Palvelukortti sivulla: 91 Kannen kuva: USAF. Lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Niitä lehden tilaajia, jotka eivät halua että heidän tietojaan käytetään, pyydetään ilmoittamaan siitä lehden tilauksen yhteydessä. 6 ILMASOTA 6 Taivaan robotit – Aleksei Kettunen & Igor Kopiloff 13 Miehittämätön sotilasilmailu – historia, odotukset ja todellisuus – Aleksei Kettunen & Igor Kopiloff 17 Predator ja Reaper – Pedon tie UAV:sta UCAV:ksi – Aleksei Kettunen 19 Pelottomat kauko-ohjattavat – Ahti Lappi 20 Kommentti: Siipien havinaa – Ahti Lappi JYVÄLLÄ 22 Turvallisuuskatsaus – Mali – Algeria 23 Maailmalta 25 Puolustusvoimat 26 Kotirintamalla 26 Maailman tapahtumia 28 Historian hämärästä 29 Venäjä 31 Kari kommentoi – Ruotsi-Suomi, taasko. Tilaajarekisteri. Olisiko nyt aihetta tunnustaa, että meidän uhkakuvaympäristössämme ilmatorjunnan tulee muodostua ohjuksista ja ammusilmatorjunnasta. S uomella on vielä runsaasti 12,7 ja 23 mm:n ammusilmatorjuntakalustoa. Tehtäviä voisi löytyä niillekin asevelvollisille, jotka eivät pärjää kärkitaistelijoina. Ihmisistähän meillä ei ole pula. Olisiko myös aisti -ilmavalvontaverkon palauttaminen osaksi ilmavalvontajärjestelmää, uudistettujen paikallisjoukkojen tehtäväksi, ajattelemisen arvoinen hanke. Sillä voisi olla laajempikin yhteiskunnallinen merkitys. Viime vuosina ammusilmatorjunnan kalustoa ja koulutusta on supistettu Puolustusvoimissamme. TÄSSÄ NUMEROSSA: Julkaistava aineisto
Voisiko metabolisen oireyhtymän ja D-vitamiinipuutoksen korjaamisesta olla apua myös asevelvollisen nuorison terveystalkoissa. PE TR I VÄ LK KI 40 60 Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä Maavoimamme kokevat suurimpia muutoksia vuosikymmeniin. Suomen Sotilas aloittaa artikkelisarjan, jossa käydään läpi Maavoimien muutosta. Asekunto uhattuna D-vitamiinikohu ravisteli Suomea viime syksynä. Miten pärjää suomalainen vertailussa venäläiseen aserintamalla, onko ”Emma” maineensa veroinen. PE KK A N IE M IN EN. Ja onko sillä myös vaikutus mielenterveyden ongelmiin. Aloitamme joukkotyyp pien ja johtamisjärjestelmän esittelyllä. Onko D-vitamiinin puutos itseasiassa vakavampi kysymys kuin olemme uskoneetkaan. “Aurinkovitamiinin” puutos on ajankohtainen kysymys niin sotilaalle kuin siviilillekin pohjoisen pimeässä talvessa. 66 Maavoimat huomenna Pikakiväärit vastakkain Otimme tarkasteluun kaksi legendaarista pikakivääriä ”Emman” ja Lahti-Salorannan
TEK S TI: ALEK SEI KE T TUNEN, IGOR KOPILOFF • KUVAT: USAF. 6 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 ILMASOTA Sotilasilmailun hinta karkaa saavuttamattomiin. Taivaan robotit Ihmeaseita vai suuria lupauksia. Olisiko miehittämättömästä ilmailusta tulevaisuudessa vastaukseksi. Suomen Sotilas otti selvää miehittämättömän ilmailun mahdollisuuksista ja tulevaisuudesta; kehittyvästä alasta, johon liittyy paljon odotuksia ja jonkun verran näyttöjäkin. Voisiko Suomi korvata Hornetit miehittämättömillä koneilla ja mitä sillä saavutettaisiin
Osallistuminen hankkeeseen olisi ollut perusteltu, jos olisimme Naton jäseniä ja sellaisina halukkaita Naton kriisinhallinnan investointien maksumieheksi tai >. Itse asiassa siihen oli hyvä syy: AGS:n pääasiallinen käyttötarkoitus on antaa Naton sotilasjohdolle tarkka operatiivinen tai taktinen tilannekuva kaukaisilta sotanäyttämöiltä, joissa miehittämättömien koneiden kohteena olevilla vastustajilla ei ole juuri keinoja toimia taivaan robotteja vastaan. 7 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 K un Nato hankki viime vuonna Alliance Ground Surveillance (AGS) -valvontajärjestelmää varten viisi RQ-4 Global Hawk -ilma-alusta tarvittavine tarvikkeineen ja järjestelmineen noin 1,7 miljardin dollarin yhteishintaan, eräissä piireissä Suomessa ihmeteltiin sitä, miksi jättäydyimme tämän järjestelmän ulkopuolelle
Siksipä siitä pois jääminen oli kovin looginen ratkaisu. Eikö robotti tarjoa enemmän paukkua euroa kohti. Mutta tulevaisuuden sotataivaalla tullaan näkemään yhä enemmän miehittämätöntä lentävää maasta, mereltä tai toisesta ilma-aluksesta ohjattua tavaraa. MQ-9 Reaperin perusyksikkö on neljän ilma-aluksen CAP (Combat Air PatSENIOR AIRMAN GLENN GERALD, 506th Expeditionary Security Forces Squadronin Ravenoperaattori valmistautuu lennättämään RQ-11 Raven UAV:ta. Siis eivätkö taivaan robotit olekaan ihmeaseita. Eikö se ole kustannustehokkaampi. Järjestelmästä ei olisi juurikaan vastaavaa hyötyä Suomen maanpuolustukselle. Eikö UAV-kalustoon kannatakkaan investoida. Varsinkaan jos kyseessä on perinteinen kahden tai useamman kehittyneen sotilasvoiman välinen voimainmittelö. Tämä vain parikiloinen laite on korvaamaton apu tukikohtien suojaamisessa ja valvonnassa. 8 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 ILMASOTA jos jostain muusta syystä tarvitsisimme välttämättä operatiivista tilannekuvaa Sahalinin niemimaalta, PohjoisKoreasta tai vaikkapa Argentiinasta. Ihmeaseita miehittämättömät koneet eivät ole. Entä hinta. Tulevaisuuden järjestelmä, mutta vielä kovin lapsenkengissään. On myös hyvä ymmärtää, että miehittämättömät koneet eivät pärjää sodassa kehittynyttä vastustajaa vastaan, ei sen enempää RQ-4 Global Hawk kuin MQ-9 Reaper. Miehittämättömästä sotilaslentokalustosta puhuttaessa on harhaanjohtavaa puhua yksittäisen ilma-aluksen hinnasta, koska niiden käyttäminen vaatii uusia organisaatioita ja uutta infrastruktuuria. ”Hornetin korvaajiksi 2030-luvulla miehittämättömästä ilmailusta ei ole.”. Eikö UAV tai UCAV (UAV, Unmanned Air Vehicle, miehittämätön ilma-alus ja UCAV, vastaava laite, joka voi käyttää aseistusta) ole halvempi kuin miehitetty kone. UAV:n rooli kasvaa niin sodan kuin rauhan tehtävissä, sotilaspuolella erityisesti niin sanotuissa 3Dtehtävissä (Dull, Dirty and Dangerous, tylsät, likaiset ja vaaralliset tehtävät), mutta on vielä todella pitkä matka siihen, että UAV voisi ottaa kaikki sotilasilmailun vaativimmat tehtävät hoitaakseen. Mutta entä hinta. Kahdesta syystä vastaus on ei; ensinnäkään UAV ei kykene kaikkiin taistelutaivaan tehtäviin, ja toisekseen se ei aina ole halvempi ratkaisu edes yksinkertaisimmissa töissä. Lyhyesti tiivistäen voisi esittää analogian ja verrata miehittämättömän sotilasilmailun nykytilaa miehitetyn sotilasilmailun tilaan sata vuotta sitten
Koska Reapereita käytetään eri tavalla kuin miehitettyä kalustoa, tehtävien suorittamisen kannalta yksi neljän ilma-aluksen CAP vastaa yhtä yksittäistä miehitettyä sotilaskonetta. Eri valtioiden ilmavoimilla on yleensä valmiina miehitetyn lentotoiminnan edellyttämä henkilöstö, organisaatio ja toimintaympäristö järjestelmineen, vaikka konetyypistä toiseen siirryttäessä useampiin näistä joudutaan investoimaan lisää antamalla tyyppikoulutusta ja tekemällä lisähankintoja. Kun siihen lisätään Reaper-ohjelman kehityskustannukset ja muut hankinnat, päästään 102,8 miljoonan dollarin kokonaissummaan. Suomessa Ilmavoimilta löytyisi valmiina todennäköisesti lentäjät ja huoltohenkilöstö, mutta muut jouduttaisiin kouluttamaan tyhjästä. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 9 rol), jonka kalusto (ilma-alukset antureineen) maksaa 60,3 miljoonaa dollaria. Mutta hyvin harvojen valtioiden ilmavoimilla on valmiina kaikkea sitä, mitä tarvitaan miehittämättömän lentotoiminnan aloittamiseen. Amerikkalaiskokemusten > Olisiko UAV:sta Suomen ilmapuolustusratkaisuksi?. Neljän Reaperin CAP vaatii kaksi maavalvonta-asemaa laitteineen, satelliittilinkin sekä vähintään 171 tehtäviinsä koulutettua henkilöä: 43 tehtävien valvontahenkilöä (joista seitsemän lentäjää ja seitsemän järjestelmäoperaattoria), 59 nousu-, laskeutumisja huoltohenkilöä (joiden joukossa vielä kuusi lentäjää ja kuusi järjestelmäoperaattoria lisää), 66 henkilöä tehtävien tuottaman tiedusteluaineiston analysoimiseen (joista 14 henkilöä tiedustelujärjestelmien huoltoa ja ylläpitoa varten) sekä vielä kolme henkilöä muita laitteita varten. Hankintamenojen osalta merkittävän piilokustannuksen muodostavat miehittämättömän lentotoiminnan vaatima organisaatio ja infrastruktuuri. Kokonaislentokustannuksiltaan CAP on vuositasolla noin neljä kertaa kalliimpi kuin yksi miehitetty F-16C, vaikka niillä suoritetaan sama määrä tehtäviä
10 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 ILMASOTA mukaan miehittämättömän kaluston lentäjät menettävät puolessa vuodessa sen ammattitaidon, joka vaaditaan miehitetyllä taktisella hävittäjäkalustolla lentämiseen. Ai”...lienee syytä myös pohtia kotimaisten ratkaisujen kehittämistä.” n Kuvassa vasemmalla laserhakuisilla täsmäpommeilla varustettu MQ-9 Reaper China Lakessa Kaliforniassa.. Lisäksi koneessa ei ole minkäänlaista omakonesuojausjärjestelmää, ja sen anturit tarjoavat lentäjälle ja järjestelmäoperaattorille erittäin rajoitetun tilannekuvan sitä ympäröivistä uhista. Silloin hankittiin 10 Reaper-ilma-alusta antureineen, yhdeksän radiolinkkimaavalvonta-asemaa, kolme satelliittimaavalvonta-asemaa, koulutusta, varaosia ja palveluita noin 2-3 CAP:n tarpeiksi yhteensä 1,07 miljardilla dollarilla. Reaper sopii mainiosti Irakin ja Afganistanin tapaisille sotanäyttämöille, joissa vastustajalla ei ole ilmatorjuntaa eikä taktista hävittäjäkalustoa, mutta se kohtaisi merkittäviä haasteita toimiessaan Syyrian tai Iranin kaltaista teollistunutta ja sotilaallisesti kehittynyttä vastustajaa vastaan. Parhaimmillaan Reaper onkin toimiessaan vain kevyesti aseistettuja sissijoukkoja vastaan. Koska Suomen lähiympäristöstä löytyy vain sotilaallisesti kehittyneitä valtioita, tämäntyyppisen kaluston käyttömahdollisuudet ovat Suomen puolustamisessa erittäin rajalliset. Taktiseen miehitettyyn hävittäjäkalustoon verrattuna kone on hidas ja kankea – sen rakenteet on mitoitettu kestämään vain erittäin maltillisia 2G-lentoliikkeitä. Reaper ei pysty toimimaan nykyaikaisessa ilmasodankäyntiympäristössä laisinkaan, jos vastustajan ilmatorjunta ja miehitetty taktinen hävittäjäkalusto ovat säilyttäneet toimintakykynsä. Nykyaikaisen ilmavalvonnan ja ilmatorjunnan kannalta se on helposti havaittava ja varsin houkutteleva maali. Miten moderni MQ-9 Reaperin kaltainen aseistettu monikäyttöinen miehittämätön ilma-alus pärjää nykyaikaisessa ilmasodankäyntiympäristössä. Suorituskyky Hyvän kuvan MQ-9 Reaperin käyttöön vaadittavista laitehankinnoista saa tutustumalla Ison-Britannian Reaper-hankintaan vuodelta 2008
Toinen tarkastelemisen arvoinen amerikkalainen miehittämätön tiedusteluja valvontailma-alus on strateginen RQ-4 Global Hawk, jonka toimintasäde on yli 16 000 kilometriä. Yhden RQ-4 Global Hawkin hankintahinta ilman kehityskustannuksia on 72,8 miljoonaa ja kehityskustannusten kanssa 211 miljoonaa dollaria. MQ-1B Predatorin kaltaiset UAV-järjestelmät tarvitsevat raskaan maaorganisaation. tävä, minkälainen miehittämätön kalusto soveltuu meidän käyttötarpeisiimme ja minkälainen ei. Hävittäjiä korvaamaan. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 11 noaksi luontevaksi käyttötavaksi muodostuisi lähinnä rauhan tai harmaan vaiheen aikainen viranomaiskäyttö yhtenäisen tilannekuvan keräämiseksi eri viranomaisten yhteiskäyttöön tai koneiden käyttö asevoimien, poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullin apuna. Tämä ei siis tarkoita sitä, että emme tarvitsisi tulevaisuudessa lainkaan miehittämättömiä koneita. Näillä investoinneilla saa huomattavasti kalliimmalla aivan samaa tiedusteluaineistoa kuin jo yli puolivuosisataa palvelleella miehitetyllä U-2/TR-1-tiedustelukoneella. >. Jorden Smithiä, MQ-1B Predator -pilottia, simuloidussa harjoituksessa. Jos Puolustusvoimat aikoo tulevaisuudessa laajemmin osallistua Afganistanin kaltaisiin kansainvälisiin operaatioihin vain kevyesti aseistettuja sissijoukkoja vastaan, Predator saattaisi olla Hornetia soveltuvampi kalustovalinta. UAV ei välttämättä kykene samaan kuin miehitetty järjestelmä, eikä se silti ole järjestelmineen välttämättä miehitettyä halvempi. Lisäksi RQ-4 Global Hawk vaatii jopa MQ-9 CAP:ia mittavamman organisaation ja infrastruktuurin. Suomen nykyisen puolustusdoktriinin edellyttämässä ilmasodankäynnissä Predator on tarpeeton, eikä se soveltuisi laisinkaan maamme ilmatilan puolustamiseen. Sillä on käytössään pelkästään Afganistanissa 335 miehittämätöntä ilma-alusta, joiden joukossa viisi MQ-9 Reaperia, joista on laukaistu viiden vuoden aikana 294 AGM-114 Hellfire -ohjusta ja viisikymmentäkaksi 226:n kilon Paveway II -täsmäpommia. Kone on varustettu samantapaisella tutkapohjaisella tiedusteluja valvontajärjestelmällä kuin miehitetty U-2-tiedustelukone. Ei suinkaan. Lisäksi käytössä on 18 pystysuoraan nousevaa ja laskeutuvaa Honeywell Tarantula Hawkia ja 64 Prox Dynamics Black Hornet -mikrolennokkia. On vain ymmärretn Airman 1st Class Caleb Force avustaa 1st Lt. Lisäksi käytössä on yhdeksän Elbit Systemsin Hermes 450:tä, jotka on tarkoitus korvata Thales Watchkeeper -kalustolla. Toisaalta vastaavien amerikkalaisten viranomaisten käytössä Predator ja Reaper ovat osoittautuneet miehitettyä lentokalustoa huomattavasti kalliimmiksi. Muiden valtioiden miehittämättömän sotilasilmailun mittakaavasta saa hyvän käsityksen Ison-Britannian puolustusministeriön marraskuussa 2012 julkaisemista luvuista. Yleisin miehittämätön ilma-alus on kevyt, käsivaralta laukaistava Lockheed Martin Desert Hawk III, joita on käytössä 239. Käyttökustannukset ovat 31 052 dollaria per lentotunti ja 16,8 miljoonaa dollaria per käyttövuosi. Kesällä 2012 Yhdysvaltojen ilmavoimat päätti olla hankkimatta lisää RQ-4 Global Hawk -kalustoa
Lentävää robottikalustoa suunnitellaan tai valmistetaan nykyään lähes kaikissa kehittyneissä maissa. Mutta jos lentohenkilöstön tappiot halutaan kokonaan välttää, UAV tai UCAV on ainoa ratkaisu. UAV ja UCAV taistelevat jo ilmatilasta, ja ne korvaavat tulevaisuudessa yhä useampia miehitetyin konein toteutettuja tehtäviä, joitakin edullisemmin, toisia kalliimmalla. Kevyitä ilmatorjuntaohjuksia ja erityisesti kevyttä ammusilmatorjuntaa tarvitaan yhä enemmän ja yhä alemmas. Kokonaiskustannuksiltaan miehittämätön sotilasilmailu tulee kalliimmaksi kuin samojen tehtävien hoitaminen miehitetyllä taktisella lentokalustolla. Sillä ei pystytä missään tapauksessa vielä pitkiin aikoihin torjumaan vastustajan ilmatoimintaa Suomen ilmatilassa. On tehtäviä, joita ei voi tehdä järkevästi miehitetyllä ilmaaluksella. Lisäksi olisi syytä panostaa ELSO-toimintaan: jos Iranissa, Irakissa ja Afganistanissa pystytään kehittämään toimivat vastakeinot modernin miehittämättömän kaluston harhauttamiseksi ja torjumiseksi, Suomessakin on siihen hyvät mahdollisuudet. Vielä mielenkiintoisempaa, häiveominaisuuksia ja laajempaa asevalikoimaa sisältävää kalustoa on tulossa lähitulevaisuudessa. Pieniä taktisen tason tiedustelukoneitahan meillä on jo suunniteltukin. Koska Predatorin ja Reaperin kaltaista aseistettua miehittämätöntä kalustoa valmistetaan tänä päivänä jopa Turkissa ja Yhtyneissä Arabiemiirikunnissa, lienee syytä myös pohtia kotimaisten ratkaisujen kehittämistä. ILMASOTA 12 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 Valtaosan kalustosta muodostavat alempien organisaatiotasojen kevyet taktiset tiedusteluja valvontajärjestelmät. Jatkamme lehtemme viime vuoden numeroissa alkanutta keskustelua ja analyysiä ilmasodan ja miehitetyn ilmailun kehityksestä tulevissa numeroissamme.. UCAV-järjestelmissä ei ole näköpiirissä sellaista ratkaisua, joka vastaisi vielä Suomen tarpeita, ei ainakaan järkikustannuksilla eikä lähitulevaisuudessa. Kustannustehokkaita ratkaisuja löytyisi lähinnä perusyhtymätasolta (prikaati tai vastaava) ja sitä alemmalta taktiselta tasolta. Kokonaisuudessaan miehittämätön sotilasilmailu on kuitenkin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna meidän olosuhteissamme käyttöarvoltaan varsin rajoitettua ja sangen kallista. Amerikkalaisilla, ja muillakin valtioilla, on paljon muutakin mielenkiintoista miehittämätöntä lentokalustoa. Kun miehittämätön kalusto leviää naapurivaltioidemme asevoimissa alemmillekin organisaatiotasoille, joudumme lisäämään Puolustusvoimiemme kykyä havaita ja torjua ilmamaaleja entistä alemmille tasoille. Tosin myös näissä taktisen tason pienissä lennokeissa on muistettava, että niiden käyttö on paljon huolettomampaa Talibanin kuin venäläisen moottoroidun jalkaväkirykmentin ilmatilassa. Miehittämättömän sotilasilmailun kehitys jatkuu kuitenkin voimakkaana, ja sen houkuttelevuus suomalaisestakin näkökulmasta kasvaa. Tulevaisuus Mitä tulee vastustajan miehittämättömän kaluston torjumiseen, nykyiset ilmavalvonnan, ilmatorjunnan ja oman hävittäjäkalustomme toimintaan perustuvat ratkaisumme ovat riittäviä. Venäjän miehittämättömän lentokaluston ja sen torjuntakeinojen kehitystä on syytä seurata tarkasti, koska venäläiset pyrkivät kehittämään länsikalustoon verrattuna kustannuksiltaan alhaisempia, mutta taktisesti yhtä suorituskykyisiä järjestelmiä. Lisää aiheesta muun muassa Suomen Sotilaan numerossa 3/2009 everstiluutnantti Petri Erävaaran haastattelussa ja eversti Ahti Lapin artikkelissa lehden numerossa 5/2010. Mikä on ylipäänsä taisteluhävittäjän rooli tulevaisuuden sodassa ja kuinka kauan menee siihen, että robotti tekee lentäjästä vain kuollutta painoa koneen kyydissä, sitä ei tiedä vielä kukaan. Tällä tasolla suomalaisetkin voisivat todella hyötyä miehittämättömästä kalustosta. Jos vastustajan miehitetty ja miehittämätön lentokalusto muodostuu joskus tulevaisuudessa yhtä yleiseksi kuin panssaroitu kalusto, kevyt ammusja ohjuslähi-ilmatorjunta on yhtä välttämätön jalkaväkijoukkojen työkalu kuin kertasinko. Nykyisellä tai tulevallakaan kalustolla ei pysty toimimaan uskottavasti ja tehokkaasti naapurivaltioidemme ilmatilassa ilman korkeaa tappiotasoa. Mutta hävittäjälentäjää ja miehitettyä taisteluhävittäjää miehittämättömät koneet eivät vielä lähitulevaisuudessa korvaa, ainakaan nyt saatavilla olevan tiedon valossa. Tällä alueella näyttäisi olevan yksi UAV:n merkittävä kasvuala sotilasilmailussa. Osittain tästä syystä äskeisessä Gazan konfliktissa israelilaiset käyttivät erittäin laajasti miehittämättömiä aseistettuja ilma-aluksia. Ala on kasvava. Miehittämätön lentokalusto on tälläkin hetkellä suomalaisten Maa-, ja Merivoimien ja vaikkapa kenttätykistön ja erityisesti raskaan raketinheittimistön kannalta ainoa mahdollisuus omaksi – tai yhteisesti jaetuksi – ilmassa toimivaksi taktiseksi tai operatiiviseksi tiedusteluja valvontaratkaisuksi. Hornetin korvaajiksi 2030-luvulla miehittämättömästä ilmailusta ei ole. Budjettipaineet antavat syyn pohtia halpoja ja “vihaisia” maanpuolustuksen ratkaisuja ja toimintatapoja myös Suomessa. Operatiivisen tai strategisen miehittämättömän UAVtai UCAV-kaluston tehokas käyttö edellyttää suurvallan tai sotilasliittoutuman investointeja, tietoliikenneinfrastruktuuria ja organisaatioita
Miehittämättömällä sotilasilmailulla on kuitenkin paljon pidempi historia ja lupaava tulevaisuus. Mutta miten erottaa myyntimiehen lupaukset todellisesta suorituskyvystä ja taru totuudesta miehittämättömässä sotilasilmailussa. Visionäärit lupailevat mittavaa sotilaallisen toiminnan robotisoitumista myös sotilasmerenkulun, maasodankäynnin ja avaruustoiminnan aloilla. Ensimmäinen eurooppalainen operatiivinen käyttäjä oli Kiovan Venäjän ruhtinatar Olga, joka käytti itäslaavilaiselta drevljaani> n Kettering Bug (1918) oli maailman ensimmäinen aseistettu miehittämätön ilma-alus, yhden sortin UCAV. U SA F. Vuonna 2012 järeämmällä miehittämättömällä kalustolla pystytään reaaliaikaisen videoja tutkatiedustelun lisäksi ilmasta maahan -tulitoimintaan samalla konseptilla mutta huomattavasti suuremmilla etäisyyksillä ja paremmalla suorituskyvyllä, ainakin siellä, missä ei ole ilmatorjuntaa. Samalla aikakaudella Kiinassa ja Japanissa käytettiin laajasti miehittämättömiä ja miehitettyjä leijoja sekä kuumailmapalloja tähystysja palopommituskäytössä. Varhaisin muistiin merkitty miehittämättömän lentokaluston operatiivinen käyttäjä oli kiinalainen kenraali Zhunge Liang (180–240 jaa.), joka käytti öljylyhdyllä toimivia pienehköjä kuumailmapalloja vihollisen pelottelemiseksi yöaikaan. Hänen tavoitteenaan oli uskotella vastustajalle, että pelissä olivat taivaalliset voimat. 13 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 M iehittämättömän sotilasilmailun varhainen kehitys kulki rinta rinnan syvän tulenkäytön, miehittämättömän kaluston ja täsmäaseiden kehityksen kanssa. TEK S TI: ALEK SEI KE T TUNEN, IGOR KOPILOFF MIEHITTÄMÄTÖN SOTILASILMAILU Historia, odotukset… ja todellisuus Vuonna 1991 miehittämätön lentokalusto pystyi vain tiedusteluja harhamaalitoimintaan
Ensimmäinen miehittämätön lentokone oli kuitenkin englantilaisen Archibald Montgomery Lown vuonna 1916 kehittämä maalilennokki. Anekdoottina mainittakoon, että samainen ruhtinatar Olga käytti myös ensimmäisenä saunaa sodankäynnissä vuonna 945 polttaessaan saunassa kylpevät drevljaanien lähettiläät kostoksi puolisonsa, ruhtinas Igorin, tappamisesta. Vuonna 1940 Yhdysvalloissa palveluskäyttöön tullut, elokuvatähden, ensimmäisen maailmansodan sotilaslentäjäveteraanin ja kauko-ohjattavan ilmailun harrastajan Reginald Dennyn kehittämä RP-4/OQ-1/OQ-2/ TDD-1 Radioplane oli ensimmäinen n Norma Jeane Dougherty OQ-2 Radioplanen tuotantolinjalla. Neuvostoliitossa kehitettiin jopa kauko-ohjattuja lentokoneita, pinta-aluksia ja panssarivaunuja. Sama mies visioi jo vuonna 1915 useammasta miehittämättömästä lentokoneesta koostuvan parven sotilaallisesta käytöstä. ILMASOTA 14 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 heimolta alunperin sotakorvauksena saatuja lintuja heidän kaupunkinsa tuhoamiseen vuonna 946 nykyisen Ukrainan alueella: kun drevljaanit eivät noudattaneet solmitun rauhan ehtoja, heiltä saatuihin lintuihin kiinnitetyt tulilangat sytytettiin, ja linnut lensivät pakokauhun vallassa entisiin koteihinsa sytyttäen ne palamaan. RI G H TE R FA M IL Y A RC H IV ES n RP-4/OQ-1/OQ-2/TDD-1 Radioplane.. Järjestelmää testattiin vaihtelevalla menestyksellä, ja se tuli Yhdysvaltain armeijassa rajoitettuun palveluskäyttöön vasta ensimmäisen maailmasodan päätyttyä vuonna 1918. Samoihin aikoihin gyroskooppien valmistajana paremmin tunnettu Elmer Sperry kehitti Yhdysvaltain laivastolle laivasta laukaistavaa Hewitt-Sperry Automatic Airplane -ilmatorpedoa. n Hewitt-Sperry Automatic Airplane -ilmatorpedo. (Miehittämättömän ilma-aseen varhaishistoriasta voit lukea Suomen Sotilaan numerosta 6/2010 Ahti Lapin artikkelin ”Sata vuotta yksin taivaalla”.) Marilyn M Maailmansotien välisenä aikana 1918–1939 miehittämätöntä ja kaukoohjattua kalustoa kehitettiin voimakkaasti Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Neuvostoliitossa. Kauko-ohjattavan kaluston aikakausi alkoi vuonna 1898 sähkötekniikan uranuurtajan, amerikkalais-serbiläisen Nikola Teslan esitellessä kauko-ohjattavan pienikokoisen pinta-aluksen. Kehitystyö oli sata vuotta sitten ennen ensimmäistä maailmansotaa laajaa myös Saksassa ja Isossa-Britanniassa. Kettering Bug saavutti 160 kilometrin kantaman ja 3 000 metrin lentokorkeuden. Wrightin veljesten menestyksen innostama nuori ohiolainen sotilasinsinööri Charles Kettering ehdotti vuonna 1910 miehittämättömän lentokoneen käyttämistä ilmatorpedona eli pitkän kantaman maasta maahan -asejärjestelmänä. Kettering Aerial Torpedona ja Kettering Bugina tunnetussa miehittämättömässä lentokoneessa oli ajastin, joka halutulla hetkellä irrotti koneen siivet, minkä jälkeen ilmatorpedo toimi vapaasti putoavana pommina. Ensimmäinen useamman kerran käytettävä miehittämätön ilma-alus oli brittien Queen Bee vuodelta 1933. Sekä Ketteringin että Sperryn konsepteja voidaan pitää ensimmäisinä rajoitetussa palveluskäytössä olleina risteilyohjuksina
Tämän aikakauden yleisintä amerikkalaista taktista miehittämätöntä lentokalustoa edustivat suihkumoottorikäyttöisen Ryan Firebee -maalilennokin eri tiedusteluversioevoluutiot, joita käytettiin elektroniseen ja valokuvatiedusteluun. Italiassa oli palveluskäytössä vastaavia kauko-ohjattuna lentokoneita. Kun Gary Powersin U-2-tiedustelukone ammuttiin alas Neuvostoliiton yllä vuonna 1960, aloitettiin mittava Red Wagon -kehitysohjelma, jonka tarkoituksena oli miehittämättömien tiedustelukoneiden kehittäminen. Popkulttuurin alalla OQ-2 Radioplanen tekee kuuluisaksi sen valmistuslinjalla Los Angelesissa vuonna 1944 TK-kuvaaja David Conoverin ottama valokuva Norma Jeane Dougherty -nimisestä naistyöntekijästä, jolla valokuvaaja arveli olevan hyvät mahdollisuudet mallina. Länsiliittoutuneiden merkittävänä saavutuksena voidaan pitää räjähteillä lastatun kauko-ohjatun raskaan pommikoneen iskua Helgolandin sukellusvenetukikohtaa vastaan syyskuussa 1944. Toisen maailmansodan aikana miehittämättömien koneiden kehitys polki paikallaan tuotantomäärien kasvua lukuun ottamatta, mutta varsinkin Saksassa ja Yhdysvalloissa kehitettiin ja käytettiin taistelutoimissa kauko-ohjattuja ja ohjelmoituja täsmäaseita, radiolaukaistavia aseita sekä miehittämättömiä lentokoneita (katso Suomen Sotilas 2/2012, 4/2012 ja 6/2010). Brittien kontra-amiraali Ralph Earle oli Sperryn varhaisten ilmatorpedokokeilujen innoittamana ehdottanut samaa jo edellisen maailmansodan aikana. Perinteisesti nykyaikaisen miehittämättömän sotilasilmailun alkuna pidetään näitä vuoden 1959 tapahtumia Yhdysvalloissa. Täsmäaseissa kehitettiin uusia kauko-ohjausja hakeutumismenetelmiä sekä parannettiin iskukykyä ja kantamaa. 47-kiloinen OQ-2, jossa oli 3,7 metrin kärkiväli, 5 kW:n kaksisylinterinen moottori ja Bendixin valmistama radiokauko-ohjausjärjestelmä, oli ensimmäinen varta vasten maalikäyttöön tarkoitettu, mittakaavassa pienennetty maalilennokki, joka nousi ilmaan kiitoradalta ja laskeutui joko kiitoradalle tai laskuvarjon avulla. Miehittämätön lentokalusto oli aluksi lähinnä ohjelmoituja ja kaukoohjattuja maalilennokkeja sekä käytöstä poistetusta taktisesta lentokalustosta muunnettuja maalikoneita, joiden kehitys seurasi sotilasilmailmailulle tyypillistä lentonopeuksien kasvua. Toisen maailmansodan jälkeen täsmäaseiden ja miehittämättömien lentokoneiden kehitys eriytyi omille kehityskaarilleen. Firebeen lentoreitti > n Reginald Dennyn kehittämä RP-4/OQ-1/OQ-2/TDD-1 Radioplane oli ensimmäinen laajaan tuotantoon päässyt kauko-ohjattava maalilennokki. Ensimmäisenä aseistettua miehittämätöntä lentoalusta käyttivät sotatoimissa neuvostoliittolaiset, kun he tekivät useampia onnistuneita iskuja siltojen tuhoamiseksi kauko-ohjatuilla raskailla Tupolev TB-3 -pommikoneilla vuonna 1941. 15 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 laajaan tuotantoon päässyt (15 000) kauko-ohjattava maalilennokki. Amerikkalaiset tukialuskäyttöiset kauko-ohjatut Interstate TDR -torpedopommikoneet tekivät useita menestyksellisiä taistelulentoja Tyynellämerellä vuonna 1944 (katso Suomen Sotilas 6/2010). (Lisää amerikkalaisen miehittämättömän sotilasilmailun kehityksestä 1960ja 1970-luvuilla Ahti Lapin artikkelissa Suomen Sotilaassa 4/2012). Silmä taivaalla Vastustajan ilmatorjunnan torjuntakyvyn kasvun myötä Yhdysvaltain ilmavoimissa alettiin vakavasti pohtia miehittämättömien tiedustelukoneiden käyttämistä vuonna 1959. RI G H TE R FA M IL Y A RC H IV ES. Tuon valokuvan ja hyvän neuvon ansiosta koko maailma tunsi Norma Jeane Doughertyn muutaman vuoden kuluttua Marilyn Monroena
Koska saadut kokemukset olivat positiivia, päätettiin aloittaa oman miehittämättömän lentokaluston kehittäminen. Kaiken lisäksi israelilainen kalusto oli aiempaa edullisempaa. 16 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 ILMASOTA ohjelmoitiin etukäteen, ja yleisemmin se laukaistiin lentokoneesta. n Tu-141 Strizh.. Malli Israelista Miehittämättömän sotilasilmailun seuraava tarkastelupiste, vuoden 1991 Persianlahden sota, osoitti amerikkalaisjohtoisen liittoutuman käyttävän nyt ensimmäistä kertaa 1980-luvun israelilaiseen teknologiaan perustuvia miehittämättömiä ilma-aluksia reaaliaikaiseen tiedusteluun laajassa mittakaavassa. Uusi ja innovatiivinen kilpailija kuitenkin jo hengitti heidän niskaansa. Vuoden 1982 Libanonin sodassa saatiinkin jo ensimakua miehittämättömän sotilasilmailun tulevaisuudesta: uuden sukupolven kauko-ohjattavat israelilaiset Tadiran Mastiffja IAI Scout -UAV:t pystyivät perinteisten tehtävien lisäksi reaaliaikaiseen videotiedusteluun. Israelilaisten toteuttama miehittämättömien tiedustelukoneiden vallankumous oli kuitenkin kalustomielessä varsin rajallinen, koska heidän lennokkiensa toimintasäteet olivat varsin rajoitettuja. Tu-143 Reis oli käytössä Afganistanin sodassa vuosina 1979–1989 sekä Libanonin sodassa vuonna 1982. Lisäksi amerikkalaiset tiesivät nyt tarkkaan, millaista omaa miehittämätöntä lentokalustoa pitäisi kehittää tulevaisuudessa – konfliktin aikana omaksuttiin uusin israelilainen taitotieto, ja tuleva kehityspolku näytti nyt selkeältä. Tämä sota osoitti myös sen, ettei kaikkia miehittämättömän sotilasilmailun tarjoamia mahdollisuuksia pystytty vielä hyödyntämään, koska se vaati asevoimien organisaation ja toimintatapojen muutosta. Tämä antoikin mahdollisuuden niiden käyttöön esimerkiksi prikaatitasolla: joukkoyksikön johto sai käyttöönsä oman tiedustelujärjestelmän, joka pystyi reaaliaikaiseen videotiedusteluun riittävällä operatiivisella syvyydellä. Myös nopeudet ja hyötykuormat olivat varsin vaatimattomia perinteiseen, miehitettyyn ja miehittämättömään taktiseen lentotiedustelukalustoon verrattuna: jos edellisen sukupolven amerikkalainen ja neuvostoliittolainen miehittämätön tiedustelulentokalusto suoritti tehtävänsä lentämällä vähintään 900 kilometrin tuntinopeudella ilmatorjunnan välttämiseksi, uusien israelilaisten lennokkien nopeudet olivat henkilöauton luokkaa, ja ilmatorjunnasta päätettiin olla välittämättä lennokkien alhaisen hinnan takia. Vuonna 1979 palveluskäyttöön tuli 1 000 kilometrin toimintasäteellä toimiva taktinen Tu-141 Strizh, joka on palveluskäytössä Ukrainassa tänäkin päivänä. Israelilaislennokit pystyivät toimimaan varsin vaatimattoman infrastruktuurin varassa: kiitoradaksi riitti tieosuus, tai UAV voitiin laukaista katapultin avulla. Israel oli käyttänyt amerikkalaisia miehittämättömiä lentokoneita ensimmäisen kerran vuonna 1973 jom kippurin sodassa tiedusteluun ja harhamaaleina. Miehittämättömässä sotilasilmailussa oli tapahtunut vallankumous. Neuvostoliitto ja Yhdysvallat hallitsivat miehittämätöntä sotilasilmailua aina 1980-luvulle saakka. Tänään pienimmät miehittämättömät lentävät sensorit ovat jo pikkulinnun tai hyönteisen kokoisia, joskin valtaosa pienistä ”lennokeista” on selvästi isompia. Neuvostokalusto toimi samalla tavalla kuin amerikkalainen kalusto, mutta se laukaistiin maasta. Kaikkiaan Desert Storm -operaatiossa viimeisimmän sukupolven israelilais-amerikkalaiset kevyet miehittämättömät ilma-alukset suorittivat yli 500 tehtävää keskittyen tiedusteluun ja tulenjohtoon. Se soveltui myös pidempiaikaisiin valvontatehtäviin kohdealueella ja pystyi suorittamaan reaaliaikaista tiedustelua. Neuvostoliitto oli 1970ja 1980-luvuilla maailman suurin miehittämättömien tiedustelukoneiden valmistaja kappalemääräisesti mitattuna. Kaikkien liittoutuman valtioiden asevoimien johdossa, ja alemmillakin organisaatiotasoilla, sisäistettiin tulevan muutoksen olevan välttämätön. Alhaisen nopeutensa ja pienien ulkomittojensa ansiosta ne olivat varsin haastavia maaleja 1970-luvun ilmatorjuntaohjuksille ja taktisille hävittäjäkoneille, mutta matalalla lentäessään ne olivat helppoa riistaa ammusilmatorjunnalle ja jopa joukkojen omakohtaiselle ilma-ammunnalle jalkaväkiasein. Samalla aikakaudella ja samoista syistä Neuvostoliitossa kehitettiin laaja valikoima taktista ja strategista miehittämätöntä tiedustelulentokalustoa: vuonna 1964 tulivat palveluskäyttöön taktinen Tupolev Tu-143 Reis ja strateginen Tupolev Tu-123/DBR-1 Jastreb, jonka toimintasäde oli 3 200 kilometriä. Vanhemman sukupolven miehittämätöntä lentokalustoa ei käytetty juuri lainkaan, eli kalustossa oli tapahtunut selkeä murros. Toinen samanaikainen kehityssuunta oli henkilöauton kokoisen kaluston pienentäminen, jotta sitä voitaisiin käyttää myös alemmilla organisaatiotasoilla aina yksittäiseen taistelijaan saakka. Seuraavana miehittämättömän lentokaluston kehitysaskeleena olikin kuroa umpeen uusimman, mutta toimintamahdollisuuksiltaan rajoitetun, sekä perinteisen, laajempien käyttömahdollisuuksien miehittämättömän ja miehitetyn taktisen ja strategisen lentokaluston välistä operatiivista kuilua
Kokeilut alunperin aseistamattomana tiedustelukoneena palvelukseen tulleen Predatorin aseistamiseksi aloitettiin vuonna 2001. Leading Systemsin perustaja oli entinen Israelin ilmavoimien pääsuunnittelija Abraham Karem. TEK S TI: ALEK SEI KE T TUNEN KUVAT: USAF PREDATOR JA REAPER Pedon tie UAV:sta UCAV:ksi. Ulkoisesti MQ-1B Predator muistuttaa 8,22 metrin pituista purjelentokonetta, jossa on 16,8 metrin kärkiväli ja nelisylinterinen 84 kW:n Rotax-polttomoottori. 17 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 P redatorin juuret ovat CIA:n 1980-luvun vaikeasti havaittavien tiedustelulennokkien kehitysohjelmassa. 1990-luvun alkuvuosina CIA kiinnostui Leading Systemsin kehittämästä miehittämättömästä Amber-tiedustelukoneesta. Samalla Predatorin tyyppimerkintä vaihtui alkuperäisestä aseistamattomasta miehittämättömästä ilma-aluksesta (RQ-1) aseistettuun monikäyttöiseen miehittämättömään ilma-alukseen (MQ-1). Kaikki koejärjestelmät osallistuivat vuonna 1995 menestyksellisesti Roving Sands -sotaharjoitukseen ja siirrettiin kesällä 1995 Gjaderer-tukikohtaan Albaniaan tiedustelutehtäviin entisen Jugoslavian alueella. Koneen toiAmerikkalaisen irtioton kehityskulussa UAV:sta UCAV:ksi teki järeämmän kaluston puolella General Atomics, jonka kehittämän RQ-1/MQ-1 Predatorin pohjalta on muodostunut moderni mielikuva sotilaskäytössä olevasta miehittämättömästä ilma-aluksesta. Koneen tyhjäpaino on 512 kiloa ja maksiminousupaino 1 020 kiloa. Anturijärjestelmään lisättiin lasermaaliosoitin, siipiä vahvistettiin, ja se sai kaksi laserhakuista AGM-114 Hellfire -panssaritorjuntaohjusta. Koneen lakikorkeus on 7 620 metriä, huippunopeus 220 ja matkalentonopeus 135 kilometriä tunnissa. Kun Yhdysvallat aloitti 7.10.2001 sotatoimet Afganistania vastaan, Yhdysvaltain ilmavoimilla oli käytössä jo 60 Predatoria. Kehitysohjelma siirtyi vuonna 1994 General Atomicsille, ja kuuden kuukauden suunnitteluja käyttökonseptitöiden tuloksena Yhdysvaltain puolustusministeriö hankki kolme Predator-koejärjestelmää, joista kuhunkin kuului neljä ilma-alusta ja yksi maavalvonta-asema
Predatorin satelliittimaavalvonta-asema mahtuu muutamaan konttiin ja sisältää läpimitaltaan 6,1 metrin satelliittiantennin. Jos tehtävä on kestoltaan pitkä, miehistö voidaan tarvittaessa vaihtaa toiseen. Tyhjäpaino on noussut 2 223 kiloon ja maksiminousupaino 4 760 kiloon asti. Käyttökonseptin ja infrastruktuurivaatimusten osalta koneet ovat lähes samanlaisia: kummatkin vastaavat miehitettyä taktista lentokalustoa tukikohtavaatimusten, taktisen toimintasäteen ja aseistuksen suhteen maasta ilmaan -toiminnassa. Koneen voimanlähteenä on 671 kW:n potkuriturbiini. Alijärjestelmiltään Reaper on hieman Predatoria kehittyneempi: anturit ovat parempia ja muun muassa SAR-tutkaa voidaan käyttää myös täsmäpommien maalinosoitukseen. Huippunopeus on 893, matkalentonopeus 580 kilometriä tunnissa ja lakikorkeus 15 240 metriä. Maalinosoitukseen käytetään lasermaaliosoitinta. Laskeutumisen ja lentoon nousemisen aikana sitä ohjataan radiolinkillä tukikohdasta käsin, mutta tehtävän suorittamisen aikana satelliittilinkin kautta vaikka toisella mantereella sijaitsevasta maavalvonta-asemasta. MQ-9 Reaper muistuttaa sekin 11 metriä pitkää purjelentokonetta, jonka kärkiväli on 26,2 metriä. Videokamerat lähettävät reaaliaikaista videokuvaa ja SAR-tutka still-tutkakuvia. n Aseistettu MQ-9 Reaper UCAV rullaa kiitoradalla Afganistanissa n 1st Lt. Erik Evans lentää MQ-1B Predatoria nousukiitoon elokuussa 2010.. Lisää miehittämättömän ilmasodan historiaa löydät muun muassa lehtemme numerosta 6/2010 Ahti Lapin artikkelista ”Sata vuotta yksin taivaalla”. Nousemiseen ja laskeutumiseen tarvitaan 1 500 x 40 metrin alue, johon on oltava suora näköyhteys radiolinkkimaa-asemasta. Aseistuksen määrä on tuplattu neljään Hellfire-ohjukseen tai neljään 226 kilon GBU-38 JDAM -täsmäpommiin yhteispainoltaan 1 400 kiloa. Veljekset petojen sukua Predator toimii kauko-ohjattuna. Koneen miehistöön kuuluvat lentäjä ja järjestelmäoperaattori. Predator ei ole kertakäyttöinen, vaan sillä lennetään normaaleja nousu– tehtävä–laskeutuminen–huoltotoimenpiteet-syklejä lentotuntiresurssien ehtymiseen saakka. Toimintasäde on 1 850 kilometriä ja toiminta-aika 14-42 tuntia. Lisäksi Reaperilla on parempi suorituskyky. 18 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 ILMASOTA mintasäde on 1 240 kilometriä, mutta > sillä on lennetty jo 40 tuntia kestäviä lentoja. Predatorin ohjaus-, tiedusteluja maalinosoitusjärjestelmä koostuu videokamerasta lentämistä varten, kahdesta zoom-objektiivilla varustetusta tiedusteluvideokamerasta päiväja yökäyttöön sekä SAR-tutkasta. Vuodesta 2007 lähtien Yhdysvaltain ilmavoimat on käyttänyt myös uudempaa ja hieman isompaa General Atomics MQ-9 Reaperia, joka on Predatorin käyttökokemusten ja käyttörajoitusten perusteella samoihin tehtäviin kehitetty ja aseistettu monikäyttöinen miehittämätön ilma-alus. Artikkeli on luettavissa myös nettisivuillamme www.suomensotilas.fi
Low ja H.P. Torjuntahävittäjien piloteille tämä oli itsemurhatehtävä, kun riskinä oli kuoleminen maalikoneen räjähdyksessä. Ilmalaivat lensivät aina vain korkeammalla (5 500–6 000 metriä), jolloin niihin osuminen raskailla ilmatorjuntatykeillä oli yhä vaikeampaa, varsinkin pimeällä. Pelottomat kauko-ohjattavat n Miehittämättömiä torjuntahävittäjiä oli ennenkin Miehittämättömiä koneita on kehitelty itsemurhaa hipoviin vaarallisiin torjuntatehtäviin jo yli 90 vuotta. Alkeellisilla hävittäjäkoneilla pelkkä nousu riittävän korkealle kesti niin kauan, että ilmalaiva oli jo kadonnut. Torjunnan piti tapahtua mahdollisimman kaukana suojattavista kohteista, koska atomipommien räjähtäminen pommikoneen tuhoutuessa ilmassa tai maassa olisi tuottanut suuria vahinkoja. Ilmalaivan vedyn räjähdysmäinen syttyminen oli riski myös lentokoneen pilotille. Lentokoneyritykset Royal Aircraft Establishment (Farnborough) ja de Havilland osallistuivat koneen rakentamiseen. Folland suunnittelivat vuonna 1916 pienen kauko-ohjattavan lentokoneen, joka sai peitenimen Aerial Target (ilmamaali). Ensilento tapahtui 21.3.1917, mutta konetta ei tiettävästi ehditty käyttää tositoimissa ennen sodan päättymistä. Esikuvaksi se kyllä kelpaa (katso Suomen Sotilas 6/2010 ja tässä lehdessä toisaalla). Brittihävittäjälentäjä Alexander Warnefordin ohjaama ranskalaisvalmisteinen Morane-Saulnier-yksitasohävittäjä on saanut kuolettavan osuman saksalaisten ilmalaivaan Z-37. > TEK S TI: AHTI L APPI, E VERS TI E VP n Toisen maailmansodan jälkeen suurimmaksi ilmapuolustuksen haasteeksi nousivat atomipommittajat, kuten etualan amerikkalainen B-52, jota käytetään yhä! Taustalla B-17, ”lentävä linnoitus”, yksi toisen maailmansodan merkittävimmistä strategisista pommikoneista. Tämän vuoksi ryhdyttiin Isossa-Britanniassa suunnittelemaan miehittämätöntä torjuntakonetta. Atomipommittajien torjuntaan kehitettiin miehittämättömiä ilma-aluksia ja ohjuksia. Oli keksittävä keinoja torjua atomipommittajat miehittämättömillä aseilla. Warneford oli menettää itsekin henkensä zeppeliinin vetyräjähdyksessä ja joutui tekemään pakkolaskun. Ilmalaivojen torjuntaan suunniteltu kone oli varustettu taistelulatauksella. Professorit A.M. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 19 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 19 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 S aksalaisten ilmalaivojen torjuminen ensimmäisessä maailmansodassa tuotti briteille suuria ongelmia. Ilmalaivoista atomipommittajiin Toisen maailmansodan jälkeen ilmapuolustuksen pahimmaksi haasteeksi nousivat atomipommikoneet. Britit kehittivät vaaralliseen ilmalaivojen torjuntaan myös lennokkia.. n Kesäkuu 1916
Israelilaiset esittelivät sitä Sarriojärvellä Lapissa. Operatiivisten UAV-kalustojen tuhoaminen on helppoa, ne ovat ”itsemurhakoneita”. n S-200-ohjukset korvattiin Venäjällä uudemmilla malleilla vasta 2000-luvulla. Tässä lehdessä esitetyt laskelmat osoittavat miehittämättömän ilmailun kokonaiskustannuksiltaan yllättävänkin kalliiksi, mutta ei tässä rahan säästämisestä taidakaan olla kysymys; aivan kuten lehtemme aikaisemmissa numeroissa on useissa yhteyksissä arvioitu. Sen nimi BOMARC juontui yritysten nimistä. Yli kahden kilometrin korkeudella koneen optinen havaitseminen oli hyvin vaikeaa, mutta todettiin, että sitä olisi voitu ampua Iglalla, lämpösäteilyä oli paikoin riittävästi, tosin sääolot rajoittivat käyttöä. Tarkastelu Suomen osalta onkin mielenkiintoinen juttu: mihin tehtäviin miehittämättömiä koneita tarvittaisiin, mitkä olisivat niiden realistiset käyttömahdollisuudet ja mikä olisi resurssitarve. Kehittämisvaiheen virallinen SUOMESSA ilmatorjunnalle saatiin ensimmäiset isot maalilennokit (Northrop KD2R-5 eli MALE 82) elokuussa 1982, jolloin olin ensimmäisen ampumaleirin komentaja. OLIN MUKANA myös kymmenen vuotta myöhemmin, eli 20 vuotta sitten, kun oltiin hankkimassa Suomen ensimmäistä tiedustelulennokkia tai paremminkin UAV:ta (UAV, Unmanned Air Vehicle, miehittämätön ilma-alus). MIEHITTÄMÄTTÖMIEN koneiden tärkein funktio lienee tänä päivänä miehistötappioiden välttäminen 3D-tehtävien (Dull, Dirty, Dangerous, tylsät, likaiset ja vaaralliset tehtävät) toteuttamisessa. Myöhemmissä malleissa oli lähtömoottorin lisäksi myös kehittyneempi Aerojet-rakettimoottori. Lopulta kaiketi raha ratkaisee. Strategisen luokan miehittämättömiä koneita tuskin tarvitsemme, ellei hävittäjiä korvata niillä joskus kokonaan.... Koeammunnoissa vuonna 1947 laukaistiin yli 100 rakettia, joiden avulla tutkittiin ohjustekniikan erilaisia sovelluksia. U SA F. Teknillinen elinkaari oli noin 30 lentotuntia, lentotunnin hinta oli noin 10 000 tuolloista Suomen markkaa. (Matalalla lentäessä tämän tyyppiset UAV:t ovat helppoja maaleja jopa joukkojen omakohtaiselle ilmatorjunnalle puhumattakaan kevyestä ammusilmatorjunnasta, toim huom.). BOMARC Boeing ja Michigan Aerospace Research Center (MARC) käynnistivät uuden asejärjestelmän kehitystyön vuonna 1949. Tätä ei aluksi vaan tahdottu uskoa. ITSE OLEN TAVANNUT luokitella lennokit (RPV, UAV, UCAV) suorituskyvyn mukaan (erityisesti ulottuvuus) kolmeen eri kategoriaan: taktilliset, operatiiviset ja strategiset. Ohjus saavutti kaksinkertaisen äänennopeuden (Mach 2). 20 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A USAF ryhtyi jo 1940-luvulla kehittämään maavoimien ilmatorjuntaohjusten rinnalle kaukotorjuntaan soveltuvia miehittämättömiä torjuntahävittäjiä (pilotless interceptor missile). Teknisen kehitystyön ensimmäinen malli oli Boeing Aircraft Corporationin GAPA (Ground-to-Air Pilotless Aircraft), jota yksinkertaisuutensa takia on kuvattu siivekkeillä ja lähtöraketeilla varustetuksi puhelinpylvääksi. Vertailukohteena olisi miehitetty lentokone. Koemallissa puurunkoinen raketti oli ripustettu yksinkertaiseen lähtölavettiin. Tarvitsemme tulevaisuudessa myös operatiivisia UAV-koneita; pitäähän uusille tykistöohjuksille löytää maaleja. Ohjus oli lähtömoottoreineen 8 metriä pitkä, ilman sitä kolme metriä, ja sen läpimitta oli 30,4 senttiä. Tästä alkoi miehittämättömien koneiden aikakausi Suomen puolustusvoimissa 30 vuotta sitten. AL KOMMENTTI Siipien havinaa Toimituksemme jäsen, ilmasotahistorioitsija, entinen ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Ahti Lappi kommentoi tuoreeltaan näillä sivuilla olevaa juttukokonaisuutta miehittämättömästä ilmailusta. Suomessa tarvitaan taktillisia UAV-laitteita lähitiedusteluun ja tulenjohtoon. Tämä tieto näytti tulleen kenttätykistömiehille yllätyksenä. Mikä on ihmishengen hinta. Niiden tuhoaminen ilmatorjunnalla on toki mahdollista, mutta useissa olosuhteissa vaikeaa tai epätaloudellista. Paljon painavat myös teollisuuspoliittiset intressit. Ilmatorjuntamiehet kyllä kertoivat muille, että tiedustelu-UAV:t olisivat sodassa kertakäyttöisiä, helposti tuhottavissa. Tällöin todettiin, että kone havaittiin kaikilla tutkilla, joten sitä voitiin myös tulittaa tutkaohjatuilla it-aseilla (meillä tuolloin muun muassa 35 mm, 57 mm, Marksman, Crotale NG). Prototyyppiä suunniteltiin Hollomanin lentotukikohdassa. Omiakin kokemuksia on jo vuosikymmenten takaa. Tyyppi oli meillä pitkään käytössä maalinhinauskoneena ja ohjusmaalina, se oli halpa ja täytti tehtävänsä. GAPA ei tullut operatiiviseen käyttöön, mutta se loi perustan myöhemmin palveluskäyttöön tulleelle BOMARCohjukselle
Vaarasta saatiin todistus 7.6.1960, kun BOMARC-ohjus syttyi tuleen McGuiren lentotukikohdassa ja ydinlatauksesta levisi radioaktiivista plutoniumia. Pommikoneista kaukaa laukaistavat ydinkärkiset hyökkäysohjukset (esimerkiksi Hound Dog ja Blue Steel) vaikeuttivat torjuntaa, ja varsinaisen pommikoneen torjuminen edellytti hyvin suurta ulottuvuutta. Ohjusmalli tuli operatiiviseen käyttöön vuonna 1959. n Lempinimi lentävä puhelintolppa ei selittelyä kaipaa. 15 metriä siipiväli ......................... 5,8 metriä paino ............................ Ohjuksen hinta oli 1 154 000 dollaria. Koneessa oli lähtöraketti, joka irtosi startin jälkeen, ja kaksi suihkumoottoria. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 21 tyyppinimike XF-99 viittasi hävittäjään. Saastunut alue peitettiin betonilla ja asfaltilla. Siinä oli kiinteätä polttoainetta käyttävä lähtömoottori ja myös matkamoottorien suorituskyky oli parempi. Atomipommittajien aika oli silloin jo lähes ohi, mutta uusia maaleja olivat muun muassa AWACS-koneet. Ohjusjärjestelmiä valmistettiin lopulta vain 10 ja ohjuksia 400. Koeammunnat aloitettiin syyskuussa 1952 Cape Canaveralissa. Kehitystyö vei aikansa, sillä Boeing sai ohjuksen valmistussopimuksen vuonna 1957. Ilmavoimien suunnitelmissa oli tuolloin 52 ohjuslaivueen ja yli 6 600 ohjuksen hankinta. Kumpaakaan miehittämätöntä torjuntakonetta ei tiettävästi otettu käyttöön. Neuvostoliitossakin 1950-luvun loppupuolella nähtiin atomipommittajat vielä selvänä uhkana Neuvostoliitossakin. Ohjuksen tärkeimmät tekniset ominaisuudet olivat seuraavat: pituus ............................. Tämä oli perussyy pitkän kantaman torjuntaohjusten kehittämiselle. Strategiset B-52ja B-58-pommikoneet sekä SR-71-tiedustelukone olivat tästä hyviä esimerkkejä. 20 800 metriä Ohjus voitiin varustaa joko tavallisella tai ydintaistelulatauksella. Pitkän kantaman torjuntaa varten Neuvostoliitossa suunniteltiin uusia ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Myös A.I. Ohjus ohjattiin maalin lähelle kaukovalvontatutkan avulla, minkä jälkeen se teki loppuhakeutumisen oman tutkan avulla. Tupolev laati vuonna 1958 piirustukset ”lentokoneammuksesta” eli Z-koneesta (Z = zenitnij, ilmatorjunta), viralliselta nimeltään Projekti 131 (Tu-131). Länsivaltojen uusien konetyyppien ominaisuudet aiheuttivat yhä kovempia teknisiä vaatimuksia ilmapuolustukselle. Ensimmäinen malli S-175 epäonnistui eikä tullut käyttöön. Kuuluisa lentokonesuunnittelija A.N. 7 028 kiloa nopeus ....... BOMARC-A – jotenkuten lentävä puhelintolppa BOMARC-A oli lyhytsiipistä suihkuhävittäjää muistuttava, pystysuoraan laukaistava kaukotorjuntaohjus. Ohjuksen nopeus oli nyt 950 metriä sekunnissa ja ulottuvuus parani, kun torjuntaetäisyys oli 700 kilometriä ja lentokorkeus 30 kilometriä. Maavoimien varsinaiset ilmatorjuntaohjukset (Nike Ajax, Nike Hercules, HAWK) näyttelivät kuitenkin pääosaa Yhdysvaltain ilmapuolustuksessa atomipommittajia vastaan. Toinen malli S-200A Angara (SA-5 Gammon) hyväksyttiin käyttöön 22.2.1967, sen kantama oli 150 kilometriä ja torjuntakorkeus 35 kilometriä; uudemmilla malleilla kantama oli pitempi (esimerkiksi S-200D Dubna 300 kilometriä). Neuvostoliitossa suunniteltiin 1950-luvulla Yhdysvaltain mallin mukaan kaukotorjuntaan myös miehittämättömiä torjuntahävittäjiä. JA A KK O PU U PE RÄ. Nestemäisiä polttoaineita oli kolme erilaista, säiliöiden täyttäminen oli hidasta ja vaarallista, eikä niitä voinut korroosion takia säilyttää täytettyinä, joten laukaisuvalmius oli huono. Lähtömoottorina oli nestemäistä polttoainetta käyttävä Aerojet-General-rakettimoottori ja matkamoottorina kaksi Marquardt-suihkumoottoria (ramjet). Sarjavalmisteisen BOMARC-A:n ensimmäinen koeammunta tapahtui elokuussa 1958, ja ohjus saatiin operatiiviseen käyttöön vuosina 1959–1960, 10 vuotta projektin käynnistämisen jälkeen. Heikkouksien poistamiseksi suunniteltiin parempi malli BOMARC-B (CIM10B), josta on käytetty myös nimitystä Super-BOMARC. Mikojan suunnitteli vuonna 1958 vastaavan koneen R-500 (KR-500), jonka ulottuvuus oli suurempi, 800–1 000 kilometriä, samoin nopeus, 1 300 metriä sekunnissa. Ydintaistelulataus W-40 oli teholtaan 7–10 kilotonnia. Ohjuslaivueita oli sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa. Suunnitellun koneen pituus oli 9,6 metriä, lähtöpaino 2 960 kiloa, ulottuvuus 300–350 kilometriä, torjuntakorkeus 30 kilometriä, nopeus 1 200 metriä sekunnissa ja taistelulataus 190 kiloa. Teknisenä ongelmana oli, miten saada tällainen miehittämätön kone osumaan maaliinsa etäisyyden ollessa jopa satoja kilometrejä. Virallinen tyyppinimike oli aluksi IM-99, myöhemmin CIM-10A. S-200 on vasta 2000-luvulla korvattu uudemmilla S-300ja S-400-ohjusjärjestelmillä. BOMARC-A:ssa oli teknisiä heikkouksia, jotka ilmenivät varsinkin nesterakettimoottorin tankkaamisessa. 3 173 kilometriä tunnissa (880 metriä sekunnissa) ulottuvuus .............417 kilometriä lentokorkeus .........
22 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 JY VÄLL Ä Operaatio Servaali – Ranskan interventio Maliin R anska käynnisti 11.1.2013 sotatoimet Malissa pysäyttääkseen joulu-tammikuussa etenemisensä kohti pääkaupunki Bamakoa aloittaneet radikaali-islamistit. Ranskan ulospääsystrategiana on saada laaja Afrikan maista koostuva rauhanturvaamisoperaatio hyökkäyksensä jatkoksi. R A N S K A L A I S M A L I L A I S JOUKOT otettiin lähes kaikilla paikkakunnilla vastaan vapauttajina: Ääri-islamistien tiukka sharia-laki on maltillisempaa islamia harjoittaville malilaisille vierasta. Toisen lentäjän onnistui lentää pahoin vaurioituneella helikopterilla takaisin lentokentälle. Ranskalaisten ilmaiskut onnistuivat hidastamaan ja lopulta pysäyttämään radikaali-islamistien etenemisen. Tämän jälkeen ranskalais-malilaisjoukot etenivät pohjoiseen ja saavuttivat Gaon 26.1.2013. Etenemisen aikana Ranskan ilmavoimat iskivät toistuvasti radikaali-islamistien asemia vastaan Gaossa. mennessä ole kärsinyt yhtään tappioita. tammikuuta. Vuoden 2012 alusta lähtien kaoottisessa sisäpoliittisessa tilanteessa ollut Mali menetti vuoden aikana koko pohjoisosansa hallinnan itsenäistä Azawadia ajaville tuaregi-kapinallisille sekä näiden kanssa aluksi liitossa olleille, mutta myöhemmin näitä vastaan kääntyneille radikaali-islamisteille. Maataisteluissa Ranska ei 28.1. Malilaissotilaiden on uutisoitu raiskanneen arabija tuaregi-naisia ja tappaneen miehiä. ranskalaisten erikoisjoukkojen edettyä sinne. OPERAATION LAUKAISIJANA oli radikaali-islamistien eteneminen Konnaan, joka on viimeinen iso kaupunki ennen Bamakoa. RANSKALAISTEN maajoukkojen tukemat malilaisjoukot vapauttivat Ranskan ilmavoimien tuella Konnan 18. RANSKAN VÄLIINTULO on saanut laajaa kansainvälistä tukea. Sotatoimet käynnistyivät yöllä 11. Vaikka radikaali-islamistit kärsivät raskaita tappioita, kuoli yhteenotossa myös yksi ranskalaislentäjä. Samana päivänä ranskalaisjoukot etenivät myös Timbuktuun. Ilman ranskalaisia Bamakon oli arvioitu päätyvän radikaali-islamistien käsiin tammikuun loppuun mennessä ja maan romahtavan sen myötä. Pohjois-Malin vapautusoperaatio on nostanut kuitenkin esille etniset jännitteet. Länsi-Afrikan. tammikuuta ranskalaisten Gazelle-helikopterien hyökättyä Sévarén läheisyydessä radikaali-islamistien autosaattuetta vastaan. Toisaalta radikaali-islamistien uutisoitiin vetäytyvän ranskalais-malilaisten joukkojen tieltä ja/tai piiloutuvan väestön joukkoon. Paikallisista ääri-islamisteista koostunut Ansar Dine sekä kansainvälistä jihadia kannattavat MUJAO ja al-Qa’idan Pohjois-Afrikan siipi AQIM hallitsivat vuoden 2013 alkuun asti Pohjois-Malin suuria kaupunkeja Gaoa ja Timbuktua. Kaupunki vapautui 27.1
Myös osa panttivangeista puettiin räjähdeliiveihin. Yhtiö yksityistettiin 1990-luvulla, ja nyt valtio omistaa siitä enää 0,3 %. EU:n pooling & sharing ei näytä onnistuvan Parisen vuotta sitten esitetty ajatus EU:n kansallisten puolustuksellisten voimavarojen yhdistämisestä ja tarpeenmukaisesta jakamisesta (smart defence) jäsenten kesken ei tunnu sujuvan kauniin ajatuksen mukaisesti. Euroopan yhteisen turvallisuusja puolustuspolitiikan seminaarissa lokakuussa Brysselissä todettiin, että vähennykset tapahtuvat niin nopeasti, etteivät EU ja Nato pysty sopeutumaan niihin. Embraer on jatkuvasti ostanut pienempiä puolustusvälineyhtiöitä, ja sillä on yhteistyötä muun muassa Israelin ja Etelä-Afrikan kanssa. Terroristit ottivat kaikki löytämänsä kaasulaitoksen työntekijät panttivangeiksi ja surmasivat välittömästi vastarintaa yrittäneet. Tämän ansiosta osa työntekijöistä onnistui pakenemaan tai piiloutumaan. Sillä välin terroristit ilmoittivat vaativansa Ranskan asevoimien Maliin tekemän intervention lopettamista ja kahden Yhdysvalloissa vangittuna olevan terroristin Aafia Siddiquin ja Omar Abdel-Rahmanin vapauttamista. Yksi asekehittelyyn osallistuvista yhtiöistä on Embraer, joka tunnetaan paremmin liikennekoneistaan. Yhtiön koulukone Super Tucano ja ilmavalvontakone EMB-145 tunnetaan jo markkinoilla. Toinen ryhmä hyökkäyksen johtajan Abdul Rahman al-Nigerin alaisuudessa hyökkäsi itse kaasulaitokselle. Algerialaisen Sonatrachin, brittiläisen BP:n ja norjalaisen Statoilin kaasukenttä tuottaa 10 % koko Algerian kaasutuotannosta. päivänä arviolta neljäkymmentä radikaali-islamistista terroristia hyökkäsi Algerian itäosassa, lähellä Libyan rajaa sijaitsevalle In Aménasin kaasukentälle. Prototyypin pitäisi olla valmis vuonna 2014 ja palvelukäyttössä koneen suunnitellaan olevan vuonna 2016. Joulukuussa 2012 oli tilattu vain 60 konetta. Otettuaan kaasulaitoksen haltuunsa terroristit etsivät erityisesti länsimaalaisia työntekijöitä laitoksen asuinalueelta ja kaasulaitoksen rakennuksista. Tuotantoon kuuluu tutkia, viestintäja johtamisvälineitä sekä satelliittija avaruusteknologiaa. Hyökkäys In Aménasin kaasulaitokselle A ikaisin aamulla tammikuun 16. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 23 KOONNUT: JAAKKO BERGQVIST yhteistyöjärjestö ja Afrikan Unioni ovat luvanneet tukea tällaista operaatiota, jollaisesta oli päätetty jo ennen Ranskan mukaantuloa. Tämän jälkeen hyökkääjät jakautuivat kahdeksi ryhmäksi, joista toinen, terroristi Abu al-Bara’a al-Jaza’irin alaisuudessa, hyökkäsi kaasulaitoksen henkilökunnan asuntola-alueelle. Sotilastuotanto eriytettiin vuonna 2010 omaksi Puolustus ja turvallisuus -ryhmäkseen. Ilmasta käsin Algerian taisteluhelikopterit tulittivat > Brasilia kasvattaa nopeasti omaa aseteollisuuttaan Brasilian vauhdikkaasti kasvanut talous on nostanut sen merkittäväksi jäseneksi nousevien talouksien BRICS-ryhmässä, johon kuuluvat Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja EteläAfrikka. Otettuaan panttivankeja terroristit panostivat kaasulaitoksen mukanaan tuomilla räjähteillä. Suurin menossa oleva kehityshanke on taktinen kuljetusja tankkauskone KC-390, joka pohjautuu Embraerin aluejetsarjaan E-170/190. VARHAIN 17. TAMMIKUUTA Algerian asevoimat käynnistivät vapautusoperaation kaasulaitoksella. Myös yhteyksiä Intiaan etsitään. Hanke käynnistettiin vuonna 2008, ja hallitus myönsi siihen noin 1,2 miljardia euroa. Muutaman viimeksi kuluneen vuoden aikana puolus>. HYÖKKÄÄJÄT ETENIVÄT In Aménasin kaasukentälle Libyasta ja PohjoisMalista käsin. Hyökkääjät ottivat alkuvaiheessa lähes 800 panttivankia, joukossa 132 ulkomaalaista työntekijää. KAASULAITOKSEN työntekijöiden onneksi yksi työntekijöistä onnistui käynnistämään hälytyksen. Valtion miljardeihin dollareihin nousevat asehankinnat ohjataan mieluusti omalle teollisuudelle. Embraer toivoo kuitenkin lisätilauksia, sillä koneesta tulee halvempi kuin suurten kilpailijoiden koneista, eikä hankintaan liity poliittisia sidonnaisuuksia. HYÖKKÄYKSEN alettua Algerian turvallisuusviranomaiset saartoivat laitoksen ja lennättivät maan asevoimien erikoisjoukkoja paikalle. Matkalla he sieppasivat kaksi kaasulaitoksen työntekijöitä kuljettanutta bussia ja surmasivat jo tässä vaiheessa joitain panttivankejaan. Ongelmana on kuitenkin laajamittaisen rauhanturvaamisoperaation rahoitus. Hanke, johon sisältyy paljon arvovaltaa, on kuitenkin riskialtis. Sotilaallisesta näkökulmasta taas Ranskan operaatio on ollut toistaiseksi vain osittainen menestys: Radikaali-islamistien järjestöjä ei ole lyöty, eikä näiden taisteluvoimaa pysyvästi heikennetty, vaikka heidät onkin saatu ajettua alueen asutuskeskuksista. Kone vastaa hyötykuormaltaan, noin 21 500 kiloa, C-130J-kuljetuskonetta
JÄNNITTEET johtivat joulukuussa 2012 Belmokhtarin eroon Abdelmalek Droukdelin johtamasta AQIM:sta. Droukdelin päätöksen taustalla arvioitiin olleen juuri AQIM:n johdon epäilykset huumeja asesalakuljetusta harjoittavan Belmokhtarin sitoutuneisuudesta sharia-lain ajamiseen. Terroristeja kuoli Algerian pääministerin mukaan 29 kolmen jäädessä vangiksi. Venäjän hallitus omistaa siitä 80 %. Neljäkymmentä mujahid-emigranttia ja kannattajaa useista eri muslimimaista, ja jopa länsimaista, toteutti hyökkäyksen in Aménasissa rangaistaksemme länttä Malin interventiosta.” IN AMÉNASIN ISKUN arkkitehti Mokhtar Belmokhtar oli ennen iskua katsottu kuuluvan al-Qa’idan Pohjois-Afrikan haaran rikolliseen siipeen. Joulukuussa julkaisemassaan videossa Belmokhtar ilmoitti perustavansa oman järjestön nimellä al-Mua’qi’oon Biddam – He, jotka allekirjoittavat verellään. VASTUUN terroristi-iskusta otti Mokhtar Belmokhtar al-Qa’idan nimissä: ”Me al-Qaidassa ilmoitamme, että toteutimme siunatun kommando-operaation. Jo aiemmin on käynyt ilmi, että todellinen pooling & sharing ei edisty, elleivät kuusi ydinmaata, joiden osuus puolustusmenoista on yhteensä noin 95 %, muuta suhtautumistaan. tusmäärärahoja on supistettu 30 miljardia euroa, mikä on ajanut puolustuskyvyn kehittämisen vapaaseen pudotukseen, arvioi EU:n sotilasesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Ton Van Osch. Vuonna 2010 myynti oli noin 3,7 miljardia euroa. Tämä siitä huolimatta, että Belmokhtar matkusti 1980-luvun lopulla Afganistaniin taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan ja myöhemmin vieraili Sudanissa Osama bin Ladenin ja Ayman al-Zawahirin luona. Belmokhtar on rahoittanut ”pataljoonaansa” (Katiba alMulathimin – Naamioituneiden miesten pataljoona) toimintaa tupakan, huumeiden ja ihmisten salakuljetuksella sekä sieppauksista saaduilla lunnasrahoilla. Liittymisensä jälkeen al-Niger nousi Belmokhtarin lähimieheksi ja tämän oman erikoisjoukko-osaston johtajaksi. Ne päättyivät 19.1., kun viimeiset terroristit oli surmattu. Hänen ryhmittymänsä arvioitiin pyrkivän levittämään toimintansa perinteisten Maghrebalueen ulkopuolelle, Burkina Fasoon, Tšadiin ja Nigeriin. Se rakentaa käytännössä kaikki raskaat maa-ajoneuvot. JOULUKUISESSA julkilausumassaan Belmokhtar vannoi uskollisuutta alQa’idan keskusjohdolle. 24 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 JY VÄLL Ä terroristien autosaattuetta ja surmasivat vahingossa joukon panttivankeja, joita terroristit olivat siirtämässä autoilla. Venäjän aseteollisuutta yksityistetään, taas kerran Joulukuussa julkistettiin suunnitelma, jonka mukaan United Aircraft Corporation (UAC), United Shipbuilding Corporation (USC) ja UralVagonZavod yksityistetään osittain myymällä niiden osakkeita vuosina 2014–2016. Myytävien osakkeiden arvoa kau. Tällä haavaa sitovia sopimuksia ei ole olemassa. Jo pian liittymisensä jälkeen al-Niger johti GSPC:n hyökkäystä Mauritanian Lamghitissa olevaa Mauritanian asevoimien tukikohtaa vastaan. Samalla tämä nousi Sahelin etsityimmäksi mieheksi, jonka perässä ovat algerialaisten ja ranskalaisten lisäksi nyt myös tiettävästi Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen erikoisjoukot. UAC perustettiin vuonna 2006, ja se valmistaa muun muassa Sukhoi-, MiG-, Urkutja Tupolev-koneita. Al-Nigerin on uutisoitu olevan yhdestä Nigerin arabiheimoista ja liittyneen AQIM:n edeltäjäjärjestöön GSPC:hen vuoden 2005 alussa. Vuonna 2012 se rakensi 80 % kaikista Venäjällä valmistetuista aluksista. Belmokhtar onkin osoittanut urallaan suurta joustavuutta. IN AMÉNASIN ISKULLA Belmokhtar osoitti sitoutuneisuutensa al-Qa’idaan. Vuoden 2012 lopussa hallituksen valvonnassa oli 60 % koko maan taloudesta. Iltapäivällä Algerian erikoisjoukot etenivät kaasulaitokselle. Viimeisten vuosien aikana hänen tavoitteinaan pidettiin uskonnollisen kiihkoilun sijaan taloudellisen hyödyn tavoittelua. Marlboro – on ilmentänyt. Samalla hän varoitti Ranskaa ja länsimaita puuttumasta Malin konfliktiin. Ranskan, Saksan, Italian, Espanjan, Ison-Britannian ja Ruotsin yhteistyö puolestaan vaatii laillisesti sitovia velvoitteita, jotta tuloksiin päästäisiin. UAC:n ja USC:n osakkeista myytävä osuus nousee 49,99 prosenttiin. Julkilausumassaan Belmokhtar ilmoitti johtavansa myös ulkomaalaisia jihadisteja ja olevansa valmis toteuttamaan itsemurhaiskuja. Omat tulonlähteet ovat mahdollistaneet hänelle suuren toimintavapauden AQIM:n emiiristä Abdelmalek Droukdelista. KAIKKIAAN In Aménasin panttivankidraamassa kuoli 39 ulkomaalaista panttivankia, joukossa muun muassa kymmenen japanilaista, kahdeksan filippiiniläistä, viisi brittiä, kolme amerikkalaista sekä ainakin viisi norjalaista. Puutteet voidaan korjata vain, jos EU:n 27 jäsenmaalla on kylliksi rohkeutta panostaa enemmän yhteistyöhön eli luovuttaa suvereniteettiaan EU:lle. AQIM:n sisällä isku todennäköisesti vaiensi ainakin toistaiseksi kriitikot. KUIN ALLEVIIVATAKSEEN pyrkimystään levittäytyä Saharan eteläisimpiin maihin, In Aménasin operaation johtajaksi Belmokhtar oli nimennyt nigeriläisen jihadistin Abdul Rahman al-Nigerin alias Abu Dujanan. USC puolestaan koottiin vuonna 2007, ja se on täysin valtion omistama. Tätä käsitystä Belmokhtarin lempinimikin – Mr. Hallituksen tarkoituksena on myydä markkinoille 25 % UralVagonZavodin osakkeista. Kokonaan valtion omistama UralVagonZavod on Venäjän suurin tutkimusja teollisuuslaitos, joka muodostettiin 20 erillisestä teollisuusyrityksestä. Taisteluiden aikana terroristit surmasivat osan panttivangeistaan ja käyttivät toisia ihmiskilpinä. Taistelut kaasulaitoksen vapauttamiseksi kestivät kaksi päivää. Ilmoitusta olivat edeltäneet huhut, että Droukdel olisi vapauttanut Belmokhtarin tämän taisteluyksikön johdosta. Vastaavasti omavaltainen käytös ja tukeutuminen varainhankinnassa moraalittomiin lähteisiin on herättänyt tyytymättömyyttä AQIM:n sisällä. Nykyään se vastaa T-90ja T-72-taistelupanssarien valmistuksesta. Hyökkäyksessä kuoli seitsemäntoista mauritanialaissotilasta
8,00 euroa) sekä 255 päivää ylittävältä ajalta 11,70 euroa (11,20 euroa). Korotuksen myötä päiväraha on 5 euroa (nykyisin 4,70 euroa), 165 päivää ylittävältä ajalta 8,35 euroa (nyk. Kyseessä on ranskalaisvalmisteinen Thales Ground Master 403, Puolustusvoimien KEVA 2010:ksi nimeämä tutka, josta hankintapäätös tehtiin vuonna 2009. Suurimmillaan, 202 000 miestä, merijalkaväki oli Irakin ja Afganistanin operaatioiden aikana. Vuonna 2006 tehtiin laajennussuunnitelmia, joihin kuului muun muassa 1 000 miehen vahvuinen kybersotayksikkö, mutta vuonna 2011 kongressin rahoitusohjelmasta pudotettiin pois USMC:n kymmenvuotinen rahoitussuunnitelma. Päivärahojen korottaminen aiheuttaa arviolta kahden miljoonan euron kustannusvaikutukset vuositasolla. Kenraali Amos on tyytymätön, sillä uusi rahoituskehys ei mahdollista kaikkia hänen haluamiaan hankintoja. Tupakointi on sallittu siis vain ruokatai virkistystaukojen yhteydessä, ylimääräisiä tupakkataukoja ei enää ole. Yhdysvaltain merijalkaväki huolestunut valmiudestaan Yhdysvaltain ankarat säästötoimenpiteet kohdistuvat maan asevoimiin laidasta laitaan. Hankinta toteutettiin osin yhteistyössä Viron puolustusministeriön kanssa. Uusien tutkien valvontapeitto ja häirinnänsieto-ominaisuudet ovat huomattavasti vanhaa järjestelmää parempia. Sotasairaa> PUOLUSTUSVOIMAT EU:n sotilastiedustelun johtoon suomalainen LIPPUEAMIRAALI Georgij Alafuzoff on nimitetty Euroopan unionin sotilasesikuntaan sotilastiedustelun päälliköksi. Varusmiesten päivärahoihin korotus PUOLUSTUSMINISTERI Carl Haglund on päättänyt korottaa varusmiesten päivärahoja. Merijalkaväen komentaja, kenraali James Amos määritteli marraskuussa asian näin: ”Tärkein mittaväline merijalkaväen suorituskyvylle ei ole se, kuinka monta miestä tai mitä kalustoa meillä on, vaan se, kuinka valmiita olemme operaatioihin. Tupakointi on myös kielletty kaikkialla työpaikan sisätiloissa tupakkalain edellyttämillä tavoilla. Kyseessä on liikutettava keskivalvontatutkajärjestelmä, jonka myötä tutkien kokonaismäärä vähenee. Hän aloittaa tehtävässään huhtikuun alussa. Uuden määräyksen mukaan palveluksen aikana ei enää polteta tupakkaa, nuuskata tai käytetä sähkötupakkaa. Häntä pidetään erinomaisena Venäjän tuntijana, ja hän on muun muassa opiskellut Venäjän YE-akatemiassa. Toimintavalmiutemme on ensimmäinen huolenaiheeni.” USMC alkoi kasvaa vuonna 2006, jolloin sen vahvuus oli 176 000 miestä. Tutka on sijoitettu Sisu ETP 8x8 -maastokuorma-autolla liikuteltavalle konttialustalle. Tupakanmittainen tauko historiaan TÄMÄN VUODEN alussa palvelukseen astunut saapumiserä suorittaa varusmiespalveluksensa tiukemman tupakkakurin alla. Sotilaan suojavarusteet monipuolistuvat Sirpaleilta suojaavat alushousut kasvattavat suosiota (pikatestissä Suomen Sotilas 6/2011). SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 25 passa alentaa yritysten läpinäkyvyyden puute ja liian korkeiksi arvioidut omaisuusarvot. Tutkia on hankittu Suomeen kaikkiaan 12 kappaletta. Rahoitus sisältyy vuoden 2013 talousarvioon. Puolustusvoimille uudet keskivalvontatutkat PUOLUSTUSVOIMAT vastaanotti käyttöönsä ensimmäisen uuden KEVA 2010 -keskivalvontatutkan. Alafuzoff on tehnyt Suomessa pitkä uran Puolustusvoimien tiedustelussa ja on toiminut vuodesta 2007 lähtien tiedustelupäällikkönä. Näin päädyttiin 182 000 miehen vahvuuteen, joka saavutetaan vuonna 2017. Aiemmin hän on toiminut muun muassa EUFOR-joukkojen Kongon operaation johtoesikunnassa tiedustelupäällikkönä ja Kosovossa KFOR-joukkojen yhteistyöelimen komentajana. Myös Ranskan, Saksan ja Kanadan puolustusvoimat ovat hankkimassa Ground Master -tutkia. Asetus päivärahojen korottamisesta vastaa hallitusohjelmassa viitattua Siilasmaantyöryhmän suositusta päivärahakannusteen suuntaamisesta yhä enemmän pitkän palvelusajan palveleville varusmiehille. Hanke toteutetaan yhdessä Syöpäjärjestöjen kanssa, ja Puolustusvoimat pyrkii savuttomaksi työja palveluspaikaksi. Päivän iskusana on “valmius”. Maan merijalkaväki, USMC, jota on pidetty Yhdysvaltain iskukyvyn kovimpana nyrkkinä, on nyt huolestunut säästöjen kohdentamisesta. Amosin mielestä kaventuva rahoitus rajoittaa USMC:n kapasiteettia ja joissain tapauksissa myös kykyä suoriutua annetuista tehtävistä. Siirrettävyys mahdollistaa valvonnan paino> PU O LU ST U SV O IM AT
Strategiaan kiinteästi liittyvässä taustamuistiossa kuvataan kyberturvallisuuden johtamisen periaatteet ja häiriötilanteiden hallinnan järjestelyt sekä kyberturvallisuutta koskeva sääntely ja kyberturvallisuusstrategian toimeenpano-ohjelman laatimisen periaatteet. Ongelmana on ollut, että miesten liivit ovat olleet naissotilaille liian suuria ja pitkiä, joten niiden suojaus ei ole vastannut tarkoitustaan. Strategian laati poikkihallinnollinen työryhmä, jota johti Sitran yliasiamies Mikko Kosonen, ja siinä oli viranomaistahojen lisäksi myös vahva elinkeinoelämän edustus. Suojaliivien käyttö on myös lisääntynyt. Hyvin toimiva kybertoimintaympäristö on Suomelle kilpailuetu ja mahdollisuus. Näille alueille ei voida myöntää tuulivoimaloiden rakennuslupia. Välähdysvaikutusten pienentäminen on mahdollista päivittämällä tutkien ohjelmistoja. Varjostusvaikutusten vähentäminen edellyttää täydentävien sensoreiden hankintaa. Ongelma on tullut esiin erityisesti Suomenlahden ja Perämeren alueilla. 26 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 JY VÄLL Ä loissa amerikkalaiset ovat tilastoineet, että haavoittuneista sotilaista 13 % on saanut vaurioita vyötärön alapuolelle sukuelinten tuntumaan. Tutkia voidaan pääosin operoida kaukokäyttöisesti. Suomen tutkien huono kunto on tullut esille, kun rannikolle sijoitettavien tuulivoimaloiden rakennuslupia on pohdittu eri tahoilla. Strategia käynnistää koko yhteiskunnan kattavan kyberturvallisuuden edellyttämän varautumisen ja jatkuvuudenhallinnan suunnittelun. Toisaalta kahden tutkan järjestelmässä ei voida sallia yhtään käyttökatkosta, sillä silloin syntyy katvealueita voimalan taakse. Turvallinen kybertoimintaympäristö helpottaa yksilöiden ja yritysten oman toiminnan suunnittelua, lisää taloudellista aktiviteettia sekä parantaa Suomen kansainvälistä houkuttelevuutta investointikohteena. Tuulivoimalat aiheuttavat tutkille kahdenlaisia häiriöitä. Poikkeusoloissa valvontaa täydennetään lisäksi liikkuvilla, kuorma-autoalustalle sijoitetuilla, 100 kilometrin mittausetäisyyden omaavilla lähivalvontatutkilla. Välähdysvaikutus aiheuttaa harhahavaintoja. Asu valmistetaan joko silkkitai kevlarkuidusta, joiden lujuus riittää pysäyttämään pienehköt sirpaleet. Nyt Yhdysvaltain asevoimat teettää naisille omat liivimallit, joiden suunnittelussa naisen anatomia on otettu huomioon. Mittausetäisyys on yli 450 kilometriä ja korkeusulottuvuus yli 30 kilometriä. Siinä kuvataan visio, toimintamalli ja strategiset linjaukset. Tutkat tulevat Ilmavoimille, jonka tehtävänä on valvoa ja turvata Suomen ilmatilan koskemattomuutta 24/7-periaatteella. KEVA 2010 -tutkat ovat uusia 3D-tutkia, eli sijainnin lisäksi tutka mittaa yhdellä antennilla myös maalin lentokorkeuden. Kevään 2013 aikana ministeriöiden johdolla laaditaan erilliset toimeenpano-ohjelmat, jotka tulevat sisältämään hallinnonalojen ja hallinnonalaan liittyvien keskeisten toimijoiden konkreettiset toimenpiteet. Ne ovat varsin kallis varusesine, sillä ne maksavat lähes 450 euroa kappaleelta. Kun kokeilut puolsivat niiden käyttöä, jatkotilaus olikin jo 750 000 paria ajoitettuna seuraaville viidelle vuodelle. Nyt uusittavien keskivalvontatutkien lisäksi ilmatilaa valvotaan 1980ja 90-luvun vaihteessa hankituilla Thomson-kaukovalvontatutkilla, joille tehdään parhaillaan mittavaa päivitystä. Hänen mukaansa sekin koskee vain rajoitettua hyökkäystä, minkä jälkeen apua tarvittaisiin muilta mailta. Uudet liivit otetaan pian käyttöön Afganistanissa. KOTIRINTAMALLA Kyberturvallisuusstrategia valmis SUOMEN kyberturvallisuusstrategia julkaistiin tammikuun lopussa tiukan poliittisen väännön jälkeen. Strategiassa määritellään keskeiset tavoitteet ja toimintalinjat, joilla vastataan kybertoimintaympäristöön kohdistuviin haasteisiin ja varmistetaan sen toimivuus. Kuka maksaa Suomen tutkien uudistamisen. Viime syyskuussa Ruotsin sotilastiedustelun päällikkö Stefan Kristiansson PU O LU ST U SV O IM AT. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen pyritään jatkossakin varmistamaan. Strategian mukaisen toimenpiteet pitäisi olla toteutettu vuoteen 2016 mennessä. Göranson uskoo siihen, että apua myös saataisiin: ei kuitenkaan Euroopan unionilta, joka ei ole sotilasliitto, vaan sen sijaan hänen uskoo apuun läntisestä Nato-naapurista, Norjasta. Ensin kalsareita tilattiin 45 000 paria. Liivejä valmistetaan kahdeksaa eri kokoa. Valvonnan pääkalustona toimivat eri puolille maata sijoitetut ilmavalvontatutkat, joita on kolmea päätyyppiä: kauko-, keskija lähivalvontatutkat. Havainto pani vaatesuunnittelijat töihin, ja tämän aran alueen suojaukseen kehitettiin oma kalsarimalli. Nivussuojan tarve on lisääntynyt, kun esimerkiksi Afganistanissa partiot jalkautuvat maastoon, eikä heillä ole tällöin panssariajoneuvojen tarjoamaa suojaa. Mutta mistä korjausrahat. 85 %:lle naisista miesten pieninkin malli oli liian suuri. Vakavampi pulma on signaalien varjostusvaikutus, joka aiheuttaa katvealueita ja tutkan havaintoetäisyyden huomattavaa pienentymistä. Kyberturvallisuusstrategialla luodaan yhteinen ymmärrys kyberturvallisuudesta ja vahvistetaan yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Tutkien uudistamista tarvitaan, sillä usein valvonta-alueilla on tilanteita, joissa ei päästä kolmen tutkan valvontakuvaan. G www.suomensotilas.fi MAAILMAN TAPAHTUMIA Ruotsissa kuohuu RUOTSIN puolustusvoimien komentaja Sverker Göranson totesi Svenska Dagbladet -lehden haastattelussa, että Ruotsi kykenee puolustautumaan itsenäisesti korkeintaan viikon. Puolustusvoimien tiukan euron budpisteen nopean muuttamisen ja parantaa tutkan omasuojaa
Nuorten sotilaiden tulee olla diplomaatteja univormussa. Asevoimat ovat myös pienentyneet, ja vuoteen 2017 mennessä vahvuus laskee 185 000 mieheen oltuaan vielä vuonna 2010 250 000 miestä. Naiset ovat saaneet toimia esimerkiksi hävittäjälentäjinä, mutta maaoperaatioiden etulinjaan heillä ei ole ollut asiaa. Niistä on tullut ennen näkemätön instituutio. Syytenimike on vielä täsmentymättä. Vuodesta 1994 asti on naisten palvelus eturintamalla toimivissa joukoissa ollut kiellettyä. Puolustusministeri Thomas de Maizieren mukaan sotilas on ennen kaikkea kansalainen, joka äänestää ja esittää vapaasti mielipiteensä. Kiellon kumoamista ajavat ovat korostaneet, etteivät he vaadi naisille erityiskohtelua, vaan vain tasavertaisen mahdollisuuden pyrkiä kaikkiin tehtäviin. Kieltoa puoltavat taas toteavat, että naisten voimat eivät riitä vaativimpiin erityistehtäviin. Käytännössä naiset ovat jo pitkään palvelleet aivan etulinjassa niin Irakissa, Afganistanissa kuin sitä ennen Somaliassa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Irakissa ja Afganistanissa palvelleista amerikkalaissotilaista kaikkiaan noin 300 000 eli 12 prosenttia on ollut naisia. Armeijauudistuksessa myös asevoimien rooli on muuttunut. Göransonin puheenvuoroa pidetään enimmäkseen sisäpoliittisena viestinä siitä, että ainakaan lisäleikkauksiin asevoimien kohdalla ei enää ole varaa. Bundeswehrin toiminta-ajatus pohjautuu “sisäiseen johdatukseen” (innere Führung), joka voitaisiin määritellä lähinnä moraaliseksi johtajuudeksi. ”On aika poistaa sääntö suorien taistelutehtävien estämisestä naisilta ja päästä eroon kaikista tarpeettomista sukupuoleen perustuvista raja-aidoista palveluksessa”, totesi aselajikomentajien neuvoston puheenjohtaja, kenraali Martin Dempsey puolustusministeriölle. Päätös on herättänyt heti kiivasta keskustelua Yhdysvalloissa, puolesta ja vastaan. Heistä 84 on kuollut. Olemme saksalaisia, älkää ampuko! Saksan armeijauudistus toteutettiin vuonna 2011 lopettamalla asevelvollisuus, ja nyt maan puolustusvoimat koostuu vapaaehtoista palkkasotilaista. Sotilaalle ei ainoastaan ole sallittua, vaan hänen velvollisuutensa on olla toteuttamatta käskyä, jonka hän kokee ihmisarvoa loukkaavaksi. Perustuslain asettamat uudet vaatimukset ovatkin ainutlaatuisia maailmassa. Saksalaisten ulkomaille myymät aseet tappavat siinä missä muittenkin valmistamat tappovälineet. Ainakin nyt saksalainen militaristinen pasifisti on aika outo lintu, vaikka hän ei sotkeutuisikaan maan sisäpolitiikkaan ase kädessä. Tuulivoimaloiden rakentajat ovatkin väläytelleet mahdollisuutta, että voimalayhtiöt maksaisivat tutkien tarvitsemat uudistukset. Uudistuksen ilmoitettiin astuvan voimaan aikaisintaan vuonna 2016. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 27 jetit eivät oikein tahdo riittää tutkille asti. Se on nykytilanteessa mahdotonta, sillä Puolustusvoimien toimintaa ei voida rahoittaa yksityisellä rahalla. Haastattelu on herättänyt paljon kohua, ja muun muassa syyttäjä on aloittanut tutkimukset koskien komentajan kommentteja. Kriitikot kysyvätkin, miten näistä nuorista koulutetaan univormupukuisia diplomaatteja. Toisaalta huomautetaan, että saksalaiset eivät ole sen moraalisempia kuin muutkaan. Kiellon katsotaan käytännössä estäneen naisten etenemisen armeijan huippuvirkoihin. NORDEFCO kehittää yhteistä lentokuljetuskykyä Pohjoismaat –Tanska, Ruotsi, Islanti, Norja ja Suomi – jotka muodostavat Nordic Defence Co-operation Organisationin, NORDEFCOn, allekirjoittivat marraskuussa sopimuksen, jolla perustettiin pohjoismainen > varoitti Venäjän sotilaallisesta varustautumisesta, joka pitäisi ottaa voimakkaasti huomioon Ruotsin seuraavassa puolustuselonteossa vuonna 2015. Lakiin ollaan kuitenkin harkitsemassa muutoksia, joiden odotetaan tulevan voimaan vuonna 2013. Armeijasta ei pidä enää koskaan tulla valtiota valtiossa. Yhdysvallat päästää naiset eturintamaan PUOLUSTUSMINISTERIÖ Pentagon avaa kaikki asevoimien etulinjan taistelutehtävät naisille. Itävalta säilyttää asevelvollisuuden ITÄVALLASSA asevelvollisuuden säilyttäjät voittivat äänestyksen noin 60
Ohjustorjunta oli kolmiasteinen: Iron Dome torjui uhkia 4-70 kilometrin etäisyydeltä, Arrow-2-ohjukset torjuivat keskimatkan ohjuksia, ja niiden välisellä alueella torjuntaan käytettiin PAC-3ja David’s Sling -ohjuksia. Itävallassa asepalvelus kestää kuusi kuukautta. Bonhams-huutokaupTU O M O VA LV E. Ruotsi, jolla on käytössään C-130H Hercules -koneita, osallistuu yhteistyöhön, kun se on tarkoituksenmukaista. Heti Connecticutin järkyttävän ammuskelun jälkeen alkaneessa keskustelussa on poikkeuksellista, että jopa aikaisemmin jyrkästi kaikkia tiukennuksia aselakeihin vastustanut republikaanirintama on alkanut repeillä. Konkreettisia toimenpiteitä Obama ei ole vielä esittänyt, mutta vakuutti Valkoisen talon tekevän kaikkensa. Yhdysvaltain aselait uusiksi KESKUSTELU aselakien kiristämisestä on lainehtinut voimakkaasti Yhdysvalloissa. Connecticutissa 27 ihmistä, joista 20 oli lapsia, surmannut ampuja oli ilmeisesti varustautunut puoliautomaattikiväärillä ja käsiaseilla, jotka hän otti äidiltään. Liittoutuneet olivat kuitenkin saaneet käsiinsä toimivan laitteen ja pystyivät lopulta selvittämään sen salaisuudet ja murtamaan saksalaisten viestinnän. Äänestyksen alla itävaltalainen kenraali Kurt Raffetsederin ehdotti, että asepalveluksesta vapautetut voisivat Sveitsin mallin mukaan maksaa erityisveroa tiettyyn ikään asti. Perinteisesti republikaanit ovat vastustaneet kaikkia aselain kiristyksiä vedoten Yhdysvaltain perustuslakiin. Kansanäänestys oli neuvoa antava, mutta kaikki hallituspuolueet ovat sitoutuneet noudattamaan sen tulosta. HISTORIAN HÄMÄRÄSTÄ Enigma-salauslaite huutokaupassa ERÄS TOISEN MAAILMANSODAN legendaarisimpia esineitä, saksalaisten käyttämä Enigma-salauslaite, myytiin lontoolaisessa huutokaupassa jopa odotettua kovempaan hintaan eli noin 85 000 punnalla (noin 106 000 euroa). Israelin Iron Domen tehokkuus ylitti odotukset Viimeisimmässä Israelin ja Hamasin käymässä kahakassa loka-marraskuussa israelilaisten kehittämä Iron Dome -ilmapuolustusjärjestelmä osoittautui varsin tehokkaaksi. Erityisesti Tanska ja Norja sitoutuivat tehostamaan Lockheed Martin C-130J Super Hercules -koneidensa käyttöä ja huoltoa. Iron Domen tietokone laskee nopeasti, minne tulevat raketit ovat menossa, ja hylkää kohteinaan ne raketit, jotka ohjautuvat alueille, joissa niiden tuhovaikutus jää vain lähinnä räjähdykseksi. Hänen mielestään erityisvero olisi oikeudenmukainen, koska palveluksesta vapautetut voivat olla töissä ja ansaita rahaa samalla kun heidän ikätoverinsa rehkivät asepalveluksessa. Enigmoja päätyi sodan loppuvaiheessa sotilaiden matkamuistoina ympäri maailmaa, mutta laitteet ovat vuosikymmenten aikana useimmiten kärsineet pahoin. 28 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 JY VÄLL Ä ilmakuljetuspooli koordinoimaan sotilaskuljetuskapasiteettia. Iron Dome on suunniteltu lähinnä yksinkertaisten rakettien, joita voisi kuvata lentäviksi putkipommeiksi, taktiseen torjuntaan, ja sen suurimpana ansiona pidetään onnistunutta softaa. Presidentti Barack Obama on todennut, että Yhdysvaltojen täytyy muuttua suojellakseen lapsiaan paremmin. Useat asiantuntijat arvioivat, että Connecticutin ampumatragedia saattaa muodostua asekeskustelun käännepisteeksi Yhdysvalloissa. Vuonna 2011 käyttöön otetun Iron Domen suorituskyky yllätti tarkkailijat, sillä sadasta vastustajan ampumasta raketista se torjui 80-90 %. Järjestely toimisi ilmeisesti samaan tapaan kuin Naton Unkarissa sijaitseva C-17-koneita käyttävä yksikkö, jonka palveluja Suomella on niin ikään mahdollisuus ostaa. Iron Domen menestys ei ole jäänyt huomaamatta ulkomaillakaan. Esille keskusteluissa on nostettu muun muassa sotilaskäyttöön tarkoitettujen sarjatuliaseiden kieltäminen (lakiesitys kaatui Yhdysvalloissa vuonna 2004), aseiden rekisteröinnin lisääminen, lipaskapasiteettien pienentäminen ja aseen hankintaprosessin kiristäminen. Käytännössä ikäluokasta noin puolet suorittaa nykyisin varusmiespalveluksen. Vaihtoehtona on yhdeksän kuukauden mittainen siviilipalvelus. Enigman avulla saksalaiset salasivat viestiliikennettään. ”Olemmeko valmiita sanomaan, että lapsiimme kohdistuva, vuodesta toiseen toistuva väkivalta on jollain tapaa vapautemme hinta?” kysyi Obama. Vaihtoehtona oli siirtyminen ammattiarmeijaan. Siitä > prosentin äänisaaliilla. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että se ei torjunut ainoastaan yksittäisiä ohjuksia, vaan oli tehokas myös yhteislaukauksia vastaan. Näin sen tuhottavaksi jäävät muun muassa tiheille asutusalueille matkalla olevat raketit. Sopimuksen päämääränä on myöhemmin kehittää Pohjoismaille yhteinen johtojärjestelmä ja ajan myötä ehkä perustaa yhteinen ilmakuljetusyksikkö. Suomen puolustusministeri Carl Haglund korostaa, että puitesopimus lähinnä antaa Suomelle mahdollisuuden ostaa pohjoismaisia kuljetuspalveluja eli kyseessä ei ole mikään hankintaohjelma, jolla hankittaisiin yhteisomistukseen uusia kuljetuskoneita. Ministeri Haglund korosti, että Suomen käytössä olevat CASA C-295 -koneet eivät kuulu uuden sopimuksen piiriin
alv 10 % Eurooppa-lisä: .........tilausmuoto + 16,00 € sis. Moskova hahmottelee jo uutta kaukopommittajaa Lokakuussa Venäjän ilmavoimien komentaja Viktor Bondarev kertoi ilmavoimien satavuotisjuhlien yhteydessä, että Venäjä kehittää uutta kaukopommittajaa PAK-DAta, joka korvaisi jo pahasti ikääntyneet Tupolevin versiot TU-160, 95-MS ja 22-M3. Vaatimuksena tulee olemaan osuminen maaleihin aina kahteen kilometriin saakka. Yhdysvaltain armeija on ostanut 12 300 liitopommia, joiden kappalehinta on ollut noin 17 000 euroa. Pieniläpimittaiselle liitopommille, SDB/114 kiloa, on löytynyt uusi käyttötapa tykistön ammuksena. alv 10 % MPKL: ................................................57,00 € sis. Venäjä panostaa tarkka-ampujiin VENÄJÄN varapääministeri Dimitri Rogozin, jonka vastuualueeseen kuuluu muun muassa puolustusvälineteollisuus, ilmoitti viime joulukuussa maan hankkineen vuosi sitten ilmavoimien erikoisjoukoille arviolta 30 itävaltalaista Steyr-Mannlicher SSG-69 -kivääriä. Yksi kiinnostuneista maista on Etelä-Korea, joka pelkää, että se saattaa joutua vastaavanlaiseen lyhyen matkan ohjusten hyökkäyksen kohteeksi. Nyt on käynnistetty hankintakierros, jolla Venäjä tehostaa tarkka-ampujien varustusta ja koulutusta. – Nyt on vuosi 2013, ja me puhumme edelleen jalkaräteistä. Venäjä ei ole juuri hankkinut virallisesLehtien arvonlisäverotus kiristyy Lehtien arvonlisävero nousee 9 %:sta 10 %:iin. Yhdysvalloissa Raytheon kehittää aseesta uutta SDB II -versiota, jossa on parannettu kolmoisohjaus. VENÄJÄ ”EI jalkaräteille!” VENÄJÄN puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti, että jalkarättien käytön on loputtava asevoimissa tämän vuoden loppuun mennessä. Bondarevin mukaan puolustusministeriö määrittää parhaillaan koneen ominaisuuksia ja sille asetettavia vaatimuksia. Nyt arvioidaan, että uuden prototyypin testit päästään aloittamaan vuonna 2022. Hankintalistalla on muun muassa Degtjarev 6S8-1 12,7 mm, Dragunov 7,62 mm, VSS 9 mm ja ASVK 12,7 mm -mallisia kivääreitä. Käsiaseiden lisäksi asevoimat saavat tänä vuonna muun muassa 40 uutta hävittäjää, 127 helikopteria, 34 ilmapuolustuksen tutka-asemaa ja uusia ilmapuolustusohjusjärjestelmiä.. Ulkomaisia ostajia ovat olleet Israel 1 000 pommia, Hollanti 595, Ruotsi 53, Norja 150 kappaletta ja EteläKorea. Pommin kantomatka on runsaat sata kilometriä, kun se käyttää samaa siipirakennetta kuin lentopommina. alv 10 % RES/RUL: ...........................................62,00 € sis. alv 10 % Opiskelija/varusmies: ......................62,00 € sis. Tarvittaessa pyydän lisärahoitusta, jotta pääsemme tästä käytännöstä kokonaan eroon, totesi Šoigu. Samalla panostetaan muihin tarkka-ampujan työkaluihin kuten tähtäysoptiikkaan, pimeänäkölaitteisiin, naamiointiin ja suojavälineisiin. alv 10 % ti palveluskäyttöön ulkomaista maavoimien aseistusta. Siinä toimivat yhdessä millimetriaaltotutka, puoliaktiivinen laser ja kohdetta hahmottava infrapunatunnistin. Myös koulutukseen tullaan panostamaan: tarkka-ampujiksi koulutettavat valitaan palkatusta henkilökunnasta, ja heille luodaan kattava koulutusohjelma. Ministeri havaitsi yllätyksekseen, että osa venäläissotilaista käyttää edelleen sukkien sijaan jalkarättejä, sillä niiden oli määrä jäädä historiaan jo vuonna 2007. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 29 odotetaan kohtuullista menestystä kansainvälisessä asekaupassa. Samassa yhteydessä Venäjällä kehitetään myös strategista, 6G-sukupolven UAV-konetta. Ohjelmassa ovat > pakamarin edustajan mukaan myyty laite oli täysin toimintakuntoinen. Pommiin liitetään rakettimoottori, joka sinkoaa sen noin 12 kilometrin korkeuteen, josta pommi liitää täsmäohjauksensa määrittämään kohteeseen. Parannetun pommin arvioidaan tulevan käyttöön vuonna 2016, ja se on tarkoitettu F-15E-hävittäjän aseeksi. alv 10 % Muu maailma -lisä: ..tilausmuoto + 23,00 € sis. Ohjauksessaan pommi käyttää GPS-koordinaatteja. alv 10 % Määräaikaistilaus 12 kk: ...................86,00 € sis. Vanhat lentopommit tykistön uusiokäyttöön Vanhoille tutuille aseille löydetään uusiokäyttöä Yhdysvalloissakin, kun rahat alkavat olla vähissä. Venäjällä uudistettiin sotilaiden puvusto vuosina 2008–2012, jolloin sukkien oli tarkoitus korvata lopullisesti jalkarätit. Veron ja yleisen hintatason nousun johdosta lehtemme tilaushinnat ovat 1.3.2013 alkaen: Kestotilaus: .......................................67,00 € sis. Laitteita on ollut huutokaupoissakin aika ajoin, ja viime vuonna yhdestä laitteesta maksettiin peräti 131 000 puntaa (noin 165 000 euroa). Tarkoituksena on vuoteen 2016 mennessä kouluttaa vähintään 1 000 tarkka-ampujaa panssarija moottoroituihin jalkaväkiprikaateihin. SDB:n käyttö tykistön ammuksena olisi mahdollista meilläkin, sillä se voidaan laukaista MLRS-rakettilavetilta, joita Suomin taannoin osti käytettyinä Alankomaista
UAV-ominaisuus ei lisää kehityskustannuksia. Ilmavoimat tutkivatkin nyt millaisia koneita olisi saatavissa vähemmällä rahalla. Erityisesti koneen voimanlähteitä on kehitettävä, koska Tupolevin moottorit ovat olleet varsin häiriöalttiita ja koneiden lentovalmius on pudonnut noin 40-50 %. Koneita tarvitaan heijastamaan voimaa niin laajalla Tyynenmeren alueella kuin Lähi-idässäkin. kerran, ja se toimi samalla liiton 50. Tilaisuus oli korkean tason asiantuntijoiden tietopaketti, jossa käsiteltiin kokonaisturvallisuutta (puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty), toimintaympäristömme muutoksia (valtiosihteeri Pertti Torstila ulkoministeriöstä), kyberturvallisuutta (eversti Aapo Cederberg turvallisuusja puolustusasiain komitean sihteeristöstä), kriisijohtamista (valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen valtioneuvoston kansliasta) sekä Puolustusvoimia vuoden 2015 jälkeen (pääesikunnan päällikkö, varaamiraali Juha Rannikko). 30 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 JY VÄLL Ä niin ikään hypersooninen hävittäjä (>6M) ja samoin kuin TU-500-miehittämätön UAV-kone. MAANPUOLUSTUSKILTOJEN LIITON perinteisessä turvallisuuspolitiikan seminaarissa puhunut Rannikko muistutti myös Puolustusvoimien komentajan kenraali Ari Puheloisen esille tuomasta vakavasta uhasta liittyen Puolustusvoimien rahoitukseen vuodesta 2015 eteenpäin. Realistisesti arvioituna koneen kehitys kestää 15-20 vuotta ja uusi konetyyppi voitaneen esitellä aikaisintaan vasta vuonna 2027. Sillä pitäisi olla hyvät häiveominaisuudet, ja valmistuksessa käytettäisiin lähinnä edistyneitä materiaaleja. Viisivuotisen Pentagonin budjetin mukaan tarkoituksena on käyttää suunnitteluun noin 4,7 miljardia euroa vuoteen 2017 mennessä. Perusvaatimuksena on suuri häivekone, joka pystyy kuljettamaan suuren hyötykuorman. Niinpä Long Range Strike-Bomber -ohjelma, LRS-B, on noussut taas etualalle. Amiraali Rannikko totesi, että Puolustusvoimien suunnittelukehys on hyvin pitkä, paljon pidempi kuin nelivuotinen hallituskausi, joten pelkkä hallitusohjelma ei riitä suunnittelun pohjaksi. Kiirekin saattaa tulla, sillä vain B-2-koneet ovat käyttökelpoisia vuoden 2040 jälkeen, ja B-2A Spirit -koneita on vain vaatimattomat 20. Washingtonkin haluaa uusia häivepommittajia kaukotoimintaan Yhdysvaltain nykyisen A2/AD-opin mukaan uusille kaukopommittajillekin on löytynyt lisää tehtäviä. Amiraali Rannikko MPKL:n 50-vuotisseminaarissa: ”Selonteko ei anna perusteita Pv:n kehittämiselle”. Raha on kuitenkin tiukassa. juhlavuoden avaustapahtumana. Uusilla kaukopommittajilla näyttäisi olevan kiire, sillä nykyisen sotilasopin mukaan Venäjälle on niille aiempaa aktiivisempi rooli voiman näyttämisessä. Jos kaikki vanhat ja osittain yli-ikäiset B-52-, B-1ja B-2-koneet uusitaan, kokonaishankintatarve on peräti 200 uutta konetta. Palveluskäyttöön kone arvioidaan saatavan vuonna 2025. Mikäli rahoituskehystä ei tällöin selkeästi nosteta, on 2020-luvulle tultaessa koko puolustusratkaisumme ja Puolustusvoimiemme peruspilarit vaarassa. Siitä aiotaan tehdä myös miehittämätön versio, jota voidaan lentää myös miehitettynä. Tällöin Puolustusvoimat ei enää kykene uskottavasti täyttämään tehtäviään eli koko maan puolustamista, sodan ajan joukkoja ei kyetä varustamaan eikä koko palveluskelpoista ikäluokkaa pystytä kouluttamaan asianmukaisesti. Tänä vuonna aiheena oli erittäin ajankohtainen Turvallisuusja puolustuspoliittinen selonteko 2012, jota käsitellään laajasti lehtemme tämän numeron sivuilla 51–59. Uusin selonteko ei anna Puolustusvoimien kehittämiselle ja operatiiviselle suunnittelulle riittäviä ja asiallisia perusteita. Vaikka koneessa aiotaan mahdollisimman paljon hyödyntää jo olemassa olevaa teknologiaa, arvioidaan sen kehityskustannuksiksi yhteensä yli 44 miljardia euroa. Ilmavoimat haluaisi 80-100 uutta LRS-B-konetta, mutta asiantuntijat väittävät, että asevoimien tarve on kaikkiaan noin 150 konetta. P ääesikunnan päällikön varaamiraali Juha Rannikon näkemys selonteosta on selkeä. Koneen perussuunnitteluun myönnettiin jo vuonna 2012 noin 150 miljoonaa euroa. Koneen tulee olla sopiva sekä ydinettä tavallisille pommeille. SEMINAARI JÄRJESTETTIIN jo 37. Itse asiassa PAK-DAn suunnittelu aloitettiin jo vuonna 2007, jolloin ilmavoimat teki Tupolevin kanssa kolmivuotisen tutkimusja kehityssopimuksen. Koneet tulee suunnitella niin, että Yhdysvallat pystyy tarpeen mukaan uhkaamaan mitä tahansa maailmankolkkaa ilmapommituksilla
RUOTSIN ASEVOIMIEN suunnitelmasta oltiin Suomessa toki selvillä, vaikka eihän se tietenkään julkinen ollut. JA OLIKOS tässä historianoppitunnissa jotakin opittavaa. Aluksi idässä oleva Neuvostoliitto oli se uhkaavampi vihollinen, mutta 1930-luvun lopulla Saksan uhka kasvoi siellä tapahtuneen poliittisen mullistuksen ja voimakkaan varustelun takia. Ilmeisesti hänkin olisi yhteistyöstä kiinnostunut, ja miksei vaikka sellaisen maan kanssa, jonka sodan ajan armeija on kooltaan moninkertainen omiin verrattuna. Neuvostoliittoa näiden upseerien käsityksen mukaan oli parasta torjua tukemalla Suomea ja Saksaa tukemalla Tanskaa. Vaikea kuvitella, etteikö Ruotsin johto tekisi jatkossakin päätöksiä lähtökohtana oman maan etu. Pisimmälle asiassa meni puolustusministerimme Carl Haglund, joka ounasteli jo kuulleensa ehdotuksen puolustusliitosta, mutta palasi ruotuun ilmeisesti ylipäällikkö, kapteeni Sauli Niinistön komentamana. Tällaisen apujoukon merkitys olisi ollut talvisodassa merkittävä, omia joukkojahan meillä oli käytettävissä yhdeksän jalkaväkidivisioonaa. Kuvaavaa tämän päivän puolustuspoliittiselle keskustelullemme on, että käsitteitä otetaan vieraasta kielestä, vaikka suomalainenkin sana on olemassa. Selvittämättä on, miten paljon tieto tällaisen avun mahdollisuudesta vaikutti päätöksentekoon. Talvisodan sytyttyä Ruotsin puolustusvoimien komentaja ehdotti suunnitelman toteuttamista, mutta hallitus ei suostunut, ja eräiden johtavien suomalaispoliitikkojen, kuten Mannerheimin ja Paasikiven, mielestä oikeastaan petti Suomen. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 31 Kari.kuusela@suomensotilas.fi Kari kommentoi RUOTSIN ULKOMINISTERI Carl Bildt ja puolustusministeri, kapteeni Karin Enström ehdottivat taannoin pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventämistä, mikä on meillä ymmärretty tarkoittavan ”poolingia” ja ”sharingia” eli kalustoon liittyvää yhteistyötä. SUOMEN OSALTA tämä tarkoitti, että kun 1930-luvulla kyseiset yleisesikuntaupseerit olivat päässeet virkaurallaan eteenpäin ja tärkeisiin asemiin Ruotsin puolustusvoimissa, he suunnittelivat ratkaisuja, joissa Suomeen olisi lähetetty ruotsalaisia joukkoja Pohjanlahden yli taistelemaan. Eihän sitä sotasalaisuuksia julkisuuteen toki saakaan möläytellä. KOVIN HARVA näyttää tietävän, että jo 1920-luvulla Ruotsissa ryhmä nuoria yleisesikuntaupseereita ihan tosissaan näki Ruotsin edun vaativan, että maata puolustetaan Suomen maaperällä. Tämä syntyi kuitenkin vain siitä, että monenmoista henkistä solidaarisuutta osoitettiin, aseapua annettiin ja ruotsalaisten vapaaehtoisten värvääminen sallittiin. Suunnitelmat oli tehty suomalaisilta saatujen tietojen pohjalta niin tarkkaan, että joukkojen keskityksen kannalta olennaiset satamat, rautatieyhteydet, majoitusmahdollisuudet ja jopa useat erilaiset vastahyökkäysmahdollisuudet olivat paperilla. Näissä oli aloitteentekijänä ja kiinnostuneempana osapuolena yleensä Suomi, jonka uhkakuvat liittyivät käytännössä vain Neuvostoliittoon. Kun asiat alkoivat koskea Ruotsin etua, kuten esimerkiksi länsiliittoutuneiden ajatus lähettää Suomeen apua Ruotsin kautta, niin ruotsalaiset kieltäytyivät. Ja kun heillä on kovin vähänlaisesti meille pahan päivän tullen lähetettävää ”hardwarea”, niin ministeritason ehdotus ja koko keskustelu on Suomen kannalta oikeastaan turha. Ei todellakaan, sillä vastaavia kaavailuja on ollut jo kymmeniä vuosia ja ihan tosissaan muun muassa 1930-luvulla. RUOTSIN APU talvisodan Suomelle jätti sille hyvin positiivisen maineen. Ainakin se, että sen ainoan konkreettisen kerran, kun Ruotsi olisi voinut todellakin ”poolingia” ja ”sharingia” harjoittaa ja siihen oli jo olemassa sotilaallisen johdon tekemä esitys ja selvät suunnitelmat, niin poliittinen johto päätti Ruotsin edun vaativan pidättäytymistä. Suurimmillaan olisi ollut kyse neljästä jalkaväkidivisioonasta ja ratsuväkiprikaatista. MEILLÄ RUOTSALAISMINISTERIEN ehdotuksesta on käyty laaja keskustelu, jossa on pyöritelty kaikenlaista aina 1600-luvun hakkapeliitoista ja asekaupoista alkaen. Tätä kirjoitettaessa näyttää siltä, että kapteeni Enström antaa potkut komentajalle kyseisen lausahduksen takia. TÄTÄ EDELSI Ruotsin puolustusvoimien komentajan, kenraali Sverker Göranssonin puheenvuoro, jossa hän kertoi Ruotsin puolustuksen kestävän sotatapauksessa vain viikon. VAAN OLIKOS tämä nyt ensimmäinen kerta, kun tällaista esitetään tai pohditaan. Ruotsi-Suomi, taasko?. Verrattuna Ruotsin konkreettisen tuen mahdollisuuksiin apu jäi vähäiseksi. Ruotsin uhkakuvissa 1920ja 1930-luvuilla viholliset olivat Neuvostoliitto ja Saksa, joiden varalta puolustusratkaisuja kehiteltiin. Tästä ruotsalaisia päättäjiä ei tietenkään sovi moittia, heidän johtotähtenään on toki täyttynyt olla oman maansa eikä naapurin etu
SUOMEN SOTILAAN LUKIJAMATKA KANTALAHTEEN JA MURMANSKIIN Lähde mukaan Suomen Sotilaan kesän 2013 lukijamatkalle. Menomatkalla noudatamme saksalaisen XXXVI armeijakunnan kahden jalkaväkidivisioonan reittiä Sallasta kohden Kantalahtea, paluumatkalla seuraamme Gebirgskorps Norwegenin vuoristojääkärien hyökkäyksen suuntaa päinvastoin Litsa-vuonolle ja Petsamoon. Edeltäjistämme poiketen aiomme päästä sinne, minne he eivät päässeet, Kantalahteen ja Murmanskiin. 32 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 S uomen Sotilas tekee 13.-16.6. lukijamatkan kesän 1941 hyökkäysvaiheen maisemiin AOK Norwegenin kahden armeijakunnan suomalaisten ja saksalaisten sotilaiden jalanjäljille
Osa matkareitistä kulkee alueella, jossa tieolot, ruokailumahdollisuudet ja palvelut ovat heikot. Hotelliaamiaisen jälkeen suuntaamme pohjoiseen kohti Murmanskia, matkalla käymme partisaanimuseossa Poljarnije Zorissa ja syömme lounaan sopivassa paikassa. Litsa-joella, Parkkinassa ja Kolosjoella. Rajan ylityksen jälkeen tutustumme vanhaan Sallaan, sen valtaukseen 1941 ja mm. Matkan aihe on vuosien 1941-44 sotahistoria, pääpaino vuodessa 1941. Norjan rajan ylityksen jälkeen suuntaamme Kirkkoniemeen, jossa katselemme kaupunkia ja majoitumme Thon Hotel Kirkenesiin, jossa syömme päivän lopuksi illallisen. saksalaiseen sotilashautausmaahan. Matkan hinnan ulkopuolella ovat matkakustannukset Rovaniemelle, lounaat tms. Lisätietoja Kari Kuuselalta, kari.kuusela@suomensotilas.fi tai 0400-157158.. Illalla majoitumme Kantalahdessa hotelli Spolohiin ja syömme illallisen. 33 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 ROVANIEMI-SALLA-ALAKURTTI-KANTALAHTIMURMANSK-PETSAMO-KIRKKONIEMI-ROVANIEMI ALUSTAVA OHJELMA TORSTAI 13.6. Kokoonnumme Rovaniemen rautatieasemalle, josta lähdemme bussilla kohden Sallaa. LAUANTAI 15.6. Matka toteutuu, jos sille tulee vähintään 30 osanottajaa. PERJANTAI 14.6. Matkan hinta on 490,-/henkilö, ja siihen sisältyy bussikuljetukset, majoitus hotelleissa kahden hengen huoneissa, hotelliaamiaiset ja kolme illallista. Päivän päätteeksi majoitumme hotelli Poljarnije Zoriin ja syömme illallisen. SUNNUNTAI 16.6. Aamiaisen jälkeen suuntaamme kohti Suomen rajaa ja palaamme Utsjoen, Inarin ja Ivalon kautta Rovaniemelle, jonne matka päättyy. ruokailut päivän aikana sekä viisumi. Matkan varrella pysähdymme muutamia kertoja sotahistoriallisessa mielessä mielenkiintoisilla paikoilla. Matkalla on mukana tapahtumat tuntevat oppaat ja kulkuvälineenä on Pohjolan Matkojen ajanmukainen bussi. Matka jatkuu kohden Alakurttia, jossa pysähdymme ruokailemaan ja katsomaan kaupunkia. Murmanskissa teemme kaupunkikierroksen paikallisen oppaan johdolla ja käymme Pohjoisen Laivaston museossa. Hotelliaamiaisen jälkeen suuntaamme länteen ja Petsamoon, jossa käymme mm
Tässä ajattelussa on pysyvästi irtaannuttu neuvostoaikaisesta talouden alistamisesta poliittiselle ideologialle. Voimakkaan poliittisesti ohjailtu, muttei täysin politisoitu talous kerää parhaimmillaan voimat valtion suurvalta-aseman tueksi, luo hyvinvointia ja ylläpitää yhteiskuntasopimusta. Venäjän poliittisen talouden strategiaa määrittävät tiukasti resurssien Venäjän strategiaa ohjaa Mitä Venäjä viime kädessä tavoittelee kansainvälisissä suhteissa ja millä keinoin. 34 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 V E NÄ JÄ N äihin kysymyksiin vastatessaan sotilasstrategian asiantuntijat ottavat usein esille Venäjän vuosien 2010–2020 kunnianhimoisen, nykyarvoltaan noin 340 miljardin euron aseistuksen hankintasuunnitelman ja sen valtapyrkimykset entisen Neuvostoliiton alueella. Silti Venäjä on kuin kotonaan vaikkapa Kiinan, EteläKorean ja Indonesian edustamassa valtiojohtoisen kapitalismin maailmassa. Entisen Neuvostoliiton alueella poliittisten ja taloudellisten tavoitteiden ja keinojen sekoittuminen on arkipäivää. Tämä strategia ei kuitenkaan tähtää valtiohirviön rakentamiseen, vaan voimakkaasti vientivetoisen, ulkomaailmasta riippuvaisen Venäjän sovittamiseen uuteen järjestykseen. EU-tason poliittinen ohjaus budjetti-, rahoitusja talouspolitiikassa on kasvussa, ja maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden poliittista ohjausta tehostetaan. Mystiikkaa ”Venäjän ideaan” ei Moskovan valtaeliitin ajattelussa kytkeydy. TEK S TI: PAMI A ALTO. Tulisiko huolestua. Se sijoittuu korkeammalle YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä, vaikka sen talouskasvu on 2000-luvun alusta lähtien jäänyt jälkeen Intiasta ja Kiinasta, talouden rakenne on raaka-ainevetoisempi ja väestö hupenee. Sosiaalitieteilijät saattavat todeta pyrkimyksenä olevan valtion yhtenäisyyden takaaminen ja kansan uskon vahvistaminen ”Venäjän ideaa” kohtaan. Venäjä eroaa silti BRIC-verrokeistaan. Venäjän poliittisessa taloudessa valtio ottaa takaisin paikan, joka sille luontevasti kuuluu niin venäläisessä ajattelussa kuin nykyisessä kansainvälisessä järjestelmässäkin. Samalla otetaan etäisyyttä liberaaleihin talousoppeihin, joita on ajanut erityisesti Venäjän keskeisin kumppani EU. Itä nousee BRIC-maat – Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina – sekä muut kehittyvät taloudet ovat nousemassa kansainvälisen järjestelmän peruspilareiksi lännen rinnalle. Tällainen poliittisen talouden strategia ei ole lainkaan kummajainen 2010-luvun kansainvälisessä järjestelmässä. Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti heti valtaan tultuaan 2000-luvun taitteessa valtion tärkeimmäksi tavoitteeksi talouden vahvistamisen. Nousevista talouksista löytyy valtion ja suuryritysten liittoja, kuten Suomestakin ennen 1990-luvun yksityistämisiä. Sittemmin Euroopassa valtion rooli on uudelleenkorostunut finanssija velkakriisissä rahoituslaitosten takaajana ja säätelijänä. Talouden kautta valtiota vahvistetaan sisäisesti ja ulkoisesti. Ekonomistit huomauttavat Venäjän kamppailevan avittaakseen yritystensä kansainvälistymistä ja ylläpitääkseen talouskasvua, joka on vuosituhannen alun 7-8 prosentin lukemista valahtanut 4 prosenttiin. Millaisena se näkee toimintaympäristönsä. Venäläisessä strategisessa ajattelussa sotilaallis-poliittinen valta, talousmahti ja valtion idea kytkeytyvät yhdeksi Venäjän poliittisen talouden strategiaksi
Puolustusteollisuuden kansainvälisesti kilpailukykyiset osat vievät ase-, avaruusja ilmailuteknologiaa. Kun Japani luopuu ydinenergiasta – kolmanneksesta sähköntuotannostaan – on Gazpro>. Venäjän pitkän aikavälin strategia suuntautuu maakaasuvaroihin, jotka kattavat yli neljänneksen maailman varannoista. Näitä kaikkia on syytä tarkastella yksityiskohtaisesti. Se on puolessa vuosikymmenessä ottanut lähes kymmenyksen Japanin markkinoista. Öljysektori tuottaa 75 % Venäjän energiaviennin tuloista. Venäjän energiastrategia olettaa öljynviennin EU-alueelle säilyttävän nykytasonsa vuoteen 2030 asti. Tasapainottaakseen budjettinsa Venäjä tarvitsi vuonna 2011 yli 110 dollarin tynnyrihintoja – joiden kansainvälinen energiajärjestö IEA odottaa toteutuvan myös lähivuosikymmeninä. Venäjän osuus Aasian markkinoilla voi myös kasvaa. Nyt EU kattaa neljä viidesosaa Venäjän öljynviennistä eli kolmanneksen tuonnistaan, mutta vientimäärät saattavat pudota nopeasti. Venäjän öljyntuotanto on siirtymässä teknisesti haastavammille kentille, ja tuotannon käynnistäminen vaikkapa arktisilla kentillä edellyttää korkeaa hintaa. 35 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 ”…nykyistä vähemmän energiariippuvainen Venäjä olisi itse asiassa kärsinyt finanssikriisistä enemmän!” rajoitteet ja valtiojohdon toimintaa ohjaavat säännöt kotimaassa ja kansainvälisellä tasolla. Resurssit ratkaisevat Venäjän on hyödynnettävä kilpailuetujaan aivan kuten muidenkin valtioiden. Kaasunviennin Eurooppaan odotetaan pysyvän nykytasollaan noin vuoteen 2050 asti. Näistä huomattavin on runsas energiavaranto, jonka kauppa tuo noin 40 prosenttia valtion tuloista. VTT:n simulaatiot tukevat tätä oletusta. Maantiede tukee energiatoimituksia, myös Euroopan ja Aasian markkinoille, ja Venäjällä on strateginen asema Keski-Aasian energiavirtojen kauttakulkumaana. Nyt se kattaa yli kolmanneksen EU:n tuonnista. Maantieteeseen palautuvat myös metalliteollisuus, raskas koneteollisuus ja kemian teollisuus
Valtio sijoittaa silti kotimaiseen aseteollisuuteen työllisyyttä ja heikkoja alueita tukeakseen. Energiariippuvuus Venäjän intressissä on hyödyntää energiaresurssinsa täysimääräisesti – samalla kun sen valtaisat uusiutuvan energian varat ovat lähes koskemattomia. Venäjän aseteollisuudesta sen sijaan tuoreehko puolustusministeriön julkaisu Muutosten Venäjä piirtää synkeähkön kuvan. Kiinan markkinat sitä vastoin ovat tukossa. Riittävä hinta -logiikka pakotti kaasunvientimonopoli Gazpromin nostamaan hintojaan entisen Neuvostoliiton alueella 2000-luvun alussa tilittääkseen valtion kassaan Putinin uuden hallinnon odottamat tulot. Venäläiset ymmärtävät öljyja kaasuvarojen kertaluonteen. Kiina myös virittelee epätavanomaisen kaasun tuotantoa ja satsaa uusiutuvaan energiaan. Kun ne on kerran käytetty, kilpailuetu on menetetty. Osin siitä syystä syntyivät hyvin tunnetut konfliktit Uk. Norjan mallin näköisessä Venäjän vakausrahastossa olikin syyskuussa 2012 146 miljardia dollaria, vaikka varoja syötiin finanssikriisissä runsaasti. Energiapolitiikan päättäjät joutuvat huomioimaan paitsi infrastruktuurija tekniset kysymykset myös eturyhmien painostuksen, kansainväliset sopimukset ja ekologisen hinnan. Rahan säännöt Venäjän energiakaupan avainsana on riittävä hinta. Samoin energiavarat nähdään suvereeneina – eihän EU:ssakaan yksikään valtio ole luopunut oikeudestaan päättää itse energiavaroistaan. Venäjän kaasu ei pärjää hintakilpailussa kiinalaisen kivihiilen kanssa. Samaa rahaa yksinkertaisesti ei voida työntää kuluttajille inflaation pelossa. Kuten ekonomistit Clifford Gaddy ja Barry Ickes ovat osoittaneet, nykyistä vähemmän energiariippuvainen Venäjä olisi itse asiassa kärsinyt finanssikriisistä enemmän! Kriisin seurauksena joillakin muilla aloilla tuotanto supistui jopa kolmanneksen. Siksi markkinalogiikkaakin palvelevat päätökset ovat aina poliittisen talouden alaisia. 36 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 V E NÄ JÄ milla iskun paikka vauhdittaessaan ItäSiperian ja Sahalinin kaasuntuotantoa. Venäjän armeija on myös lisännyt ulkomaisia asehankintojaan, ja venäläiset yritykset ovat kasvattaneet yhteistyötä kansainvälisten kumppaniensa kanssa. Vaikka Venäjä on maailman toiseksi suurin aseiden viejä, monet sen tuotteet perustuvat 30-40 vuoden takaisiin malleihin. Niistä on siis saatava valtion tulevaisuuden takaava hinta
Kansainväliset säännöt Venäjä on tietoinen asemastaan maailman talouden kärkikymmenikön tuntumassa, mutta myös korkeammalle nousun tuskasta. Siksi kohteiksi ovat kelvanneet myös paarian kaltaiset valtiot kuten Libya, Sudan ja Syyria. Talous ratkaisee Öljysektoriaan Venäjä verottaa hiukan ankarammin kuin tätä resurssiaan voimakkaasti sosialisoiva Norja. Saksalaiset BASF ja E.On ovat hyödyntäneet tätä sääntöä onnistuneesti. Markkinaperiaatteen hyväksyttyään riittävä hinta -politiikassaan Venäjä on myös kansainvälisen kauppajärjestön WTO:n jäsen. Valtion sisäisiin sääntöihin lukeutuu kirjoittamattomia käytäntöjä ja keskenään ristiriitaisia lakeja, joita voidaan käyttää poliittisesti yrityksiä vastaan. Tämä summa ei tule löytymään kotimaasta. Resurssiensa käytössä monin tavoin rajattua, valtion sisäisten ja kansainvälisten sääntöjen sitomasta Venäjästä ei ole syytä huolestua liikaa. Lännessä on huonosti ymmärretty, että Venäjän valtiokoneiston periaate on vastavuoroisuus. Venäjä pyrkii pääasiassa säilyttämään kansainvälisten suhteiden vakiintunutta käytäntöä. Tulisiko huolestua. Epäonnistuneissa tapauksissa näitä intressejä yhdistää kasvava korruptio. Koska monet venäläiset aseteollisuuden yritykset ovat tiukassa raossa valtion vaatiessa parempaa laatua ja suunnatessa hankintoja ulkomaille, on niiden vietävä aseita kysynnän ohjaamina. Venäjä ei voi päästä määräävään asemaan edes energiakaupassa. Öljymarkkinoilla sen reservit ovat rajalliset. Siinä missä osa energiasektorista hyötyy avoimemmasta ja osa suljetusta markkinasta, aseteollisuus hyötyy kiristyvästä kansainvälisestä tilanteesta. Silti valtio on joutunut alentamaan tariffeja tuotannon käynnistämiseksi uusilla alueilla. Venäjä tasapainoilee jatkuvasti riittävän verotulon ja sektorin elinvoimaisuuden takaamisen välillä. Nord Streamin toteutukseen osallistui kuuden EUmaan yrityksiä ja 26 kansainvälistä rahoituslaitosta. Se puolustaa kansainvälistä oikeutta, koska ei pysty hallitsemaan itsevaltaisesti, ja alueellista koskemattomuutta, koska menetti niin paljon Neuvostoliiton hajotessa. Kun ne kykenevät yhdistämään tavoitteensa ja resurssinsa – kuten Nord Streamin tapauksessa – syntyy taloudellisesti riittäviä hankkeita. Ilmeisen usein näin on käynyt Venäjän ja Ukrainan kaasukiistoissa. Venäläisten firmojen toimintahorisonttia rajaa myös riippuvuus investoinneista etenkin EU-alueelta ja Aasiasta. Venäjän energiasektorin investointitarve on valtava: pelkästään sähköntuotannossa voimalaitosten modernisointiin tarvitaan 325 miljardia ja 252 miljardia sähköverkkoon vuoteen 2030 mennessä. Sen sijaan sokeus sen poliittiselle taloudelle ja sen saumattomalle kytkökselle uuteen kansainväliseen järjestykseen on lyhytnäköistä. Artikkelin Suomen Sotilasta varten tehnyt tohtori Pami Aalto on Jean Monnet -professori Tampereen yliopistossa.. Kun öljysektori toimii markkinavetoisessa maailmanlaajuisessa ympäristössä, on Gazpromilla vaikeuksia puolustaa vientimonopoliaan ja kontrolliaan kaasuputkiverkostosta epäonnistuttuaan vastaamaan pienempien tuottajien kovaan kasvuun. Se vastustaa sotilaallisia interventioita separatistisissa konflikteissa, aivan kuten monet muutkin omia sisäisiä konfliktejaan pelkäävät nousevat vallat. Valtio on tukenut venäläisiä energiayhtiöitä voimakkaasti niiden pyrkimyksissä päästä Euroopan korkeiden hintojen kuluttajamarkkinoille 2000-luvulla. Putki ei siis ole venäläisessä katsannossa yli 7 miljardin euron väline sotilaallisen läsnäolon lisäämiseksi Itämerellä, vaan riittävän markkinahyödyn takaava hanke. Maakaasussa markkinat ovat pääasiassa alueelliset, kun Venäjä on vielä pikkutekijä laajemmilla ja joustavammilla LNG-kaasun markkinoilla. Investoinnit Venäjälle toteutuvat varmimmin, kun vastineeksi venäläiset yritykset saavat mahdollisuuden investoida kumppaniensa yrityksiin tai osaomistusyrityksiin Euroopassa. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 37 rainaan myytävän kaasun hinnasta ja kauttakulusta Eurooppaan. Diplomatiassa Venäjä on tiukka sekä kahdenettä monenkeskeisten kanavien hyödyntäjä. Itämeren halkova, juuri valmistunut Nord Stream -kaasuputki ei ole välttämättä halvin ratkaisu kaasun toimittamiseksi Saksaan. Venäjän alueet kilpailevat keskenään energiahankkeista, teollisista investoinneista ja lobbaavat keskushallintoa. Tämä on haastava ympäristö voittojen ja verotulojen tuottamiseksi niin kotimaisille kuin ulkomaisillekin yrityksille, joita tarvitaan teknologioiden modernisoimiseksi. Valtioinstituutioiden säännöt Venäjän strategisia valintoja rajaavat kotimaassa poliittiset ja bisnesintressit. Mutta yhtälö kääntyy riittäväksi Venäjältä katsottuna, kun siihen lasketaan poliittiset epävarmuustekijät vanhoissa kauttakulkumaissa, kuten Ukrainan läpi kulkevan Veljeys-putken korkea ikä ja huono kunto, Puolan ja Baltian läpi kaavailtujen vaihtoehtojen rajallinen kapasiteetti, tarve kohentaa putkiverkostoa Venäjällä sekä kannattavampien markkinoiden avautuminen Keski-Eurooppaan, kun suora Nord Stream -yhteys poisti osan kaasun kauttakulkumaksuista. Usein tuki on kääntynyt itseään vastaan, kun kohdemaissa venäläiseen pääomaan on liitetty poliittinen riski ja pelko liian vahvan markkina-aseman synnystä – vaikka näissä maissa olisi ennestään omia monopolitai määräävässä markkina-asemassa toimivia kotimaisia energiayhtiöitä. Venäjä vaatii 1800-luvun kaltaista suurvaltojen välistä konsultaatiota kansainvälisessä hallinnassa, kun siltä kesti vuosikymmen puristaa EU:lta tunnustus tasaveroisesta asemasta
– Victorinox-monitoimityökalun (nallipihtiversio) hankintoja on tehty Maavoimien Materiaalilaitoksessa vuosina 2010–2011. Myös Leathermaneja löytyy NAMSAsta, nallipihdit sisältävälle monitoimityökalulle Leather Super Tool 300 EOD:lle ei löytynyt NSN-numeroa hintavertailun tekemiseksi. Testatut Leathermanja Gerber-nallipihdit puristivat nallia liian pieneksi, ja nallikuori murtui, kun metallin myötöraja meni yli. Sveitsiläistä Victorinox 3.0323.3CN SwissTool/Suomen puolustusvoimat Intin valinta monitoimityökaluksi Kun tuotetta myydään argumentilla ”Suomen puolustusvoimien valinta monitoimityökaluksi”, on siihen pakko tutustua ja kertoa lukijoille, kuinka se toimii. – Puolustusvoimissa on kokeiltu erilaisia monitoimityökaluja, ja testeissä ilmeni, että Leatherman ALX, LeathermanTTi ja Gerber Multi-Plier 600 D.E.T -nallipihdit on tehty amerikkalaiselle tulilankanallille, jonka halkaisija on noin 5 millimetriä. Victorinox-monitoimityökalujen hankintahinta on halvempi kuin aiemmin ostetuissa Leatherman-monitoimityökaluissa. Hankinnat on tehty suorahankintana NAMSAsta (Nexet Oy virallinen maahantuoja). Valinnasta on laadittu 26-sivuinen muistio. Hinnaltaan Victorinox oli hintavertailun edullisin. Edellä mainituin perustein Victorinox SwissTool Cap Grimber valittiin hankittavaksi monitoimityökaluksi. Victorinox SwissTool Cap Grimber -pihdit puristivat sen sijaan nallia sitä rikkomatta. TES TAUS JA HA AS TAT TELU: TOM LINDBLOM KUVAT: OT TO LINDBLOM. Asiaa selviteltiin haastattelemalla Maavoimien Materiaalilaitoksen Juhani Kauppista ja tietysti pikatestillä. SOG B69 EOD Powerlockja S66 Powerassist -monitoimityökalut olivat muuten hyviä, mutta nallin puristus tapahtui kahvojen sisällä ja oli siksi vaikeaa. 38 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 PIK ATESTI J uhani Kauppinen Materiaalilaitokselta kertoi Suomen Sotilaalle monitoimityökalujen eroista. Suomalaisen tulilankanallin halkaisija on noin 7 millimetriä. Tälle vuodelle ei ole ilmennyt lisähankintatarvetta, Kauppinen jatkaa. Aiemmat hankinnat ovat tosin olleet pienempiä. Hankinta on kilpailutettu NAMSAssa (NATO Maintenance and Supply Agency), jonka kanssa Puolustusvoimilla on voimassa kolmivuotinen hankintasopimus. Testeissä Leathermanin nallipihdit saattoivat jumiutua nalleja puristaessa niin tiukkaan, että tarvittiin erillinen työkalu niiden aukaisuun
Ristipääruuvari ja tavallinen talttapääkin aukeavat ja menevät kiinni. Erityisesti veitsessä. Puusaha 20. Sahateräpuukko 7. Johdonkuorija V 19. Johdontaivuttaja 14. Johtoliittimen puristin 5. Sahalla lauta katkeaa ja vielä hämmästyttävän hyvin. Lankaleikkuri 53 HRC -kovuuteen 4. Sen terät ovat toimivia, veistä lukuun ottamatta. Tölkinavaaja 10. Ruuvitaltta 5 mm 13. Metalliviila 21. Lukituksen vapauttimet 26. Vinoilua saa kuulla joskus siitä, että ostetaanko tuote siksi, kun se kelpaa sen tai tuon maan sotaväelle. Ruuvitaltta 3 mm 11. Suorakulma 25. Tekniset tiedot: Mustaksi oksidoitu Puolustusvoimien käyttämä versio Nylon-vyökotelossa. Niin kuin se on tässäkin monitoimityökalussa. Yllä selostetusta haastattelusta saimme sen kuvan, että toimivat nallipihdit olivat valinnassa – sinänsä ymmärrettävästi – iso kriteeri. Se, että tuotetta markkinoidaan ja ostopäätös tehdään sen perusteella, että se on Puolustusvoimien valinta, ei ole huono asia. Johdonkuorija/-leikkuri U 18. Puukonterä 6. Kruunukorkinavaaja 12. Terien salpalukitus 24. Saksien puute on myös iso miinus, jos eteen tulee pitkäaikainen oleskelu maastossa, kynsiä kun on vaikea nävertää lyhyemmiksi puukolla… PV KEHUMME: + laatua + nallipihtejä + mustaa väriä, joka toimii aina ja on aina muodissa + jämäkkyyttä, tosin veitsen osalta vain varauksella + ihan ok sahaa MOITIMME: yhdellä kädellä avaamisen vaikeutta (osin mahdotonta) veistä osin ergonomiaa saksien puutetta. Purasin/näverrin 9. Kuten kaikki muukin. Päinvastoin. Mutta kuten sanottu, nallipihti toimii. Inttireferenssi Testiryhmän jäsenille vaimot ja lähipiiri ovat huomautelleet siitä, että kaapissa on enemmän eri asevoimien valitsemia toinen toistaan tärkeämpiä värkkejä kuin sinne mahtuu. Sivuleikkuri 40 HRC -kovuuteen 3. Viilalla voi viilata. Suurimmat puutteet Victorinoxissa verrattuna muutamaan sen pahimpaan kilpailijaan on ergonomiassa: ainuttakaan terää ei saa esille yhdellä kädellä, ja muutenkin monien terien esille saaminen on hieman hankalaa. Kannattaa siis tarkistaa, että tuote on oikeasti jonkin maan asevoimien valinta ja onnistunut sellainen. Kestävä ja monipuolinen monitoimityökalu. Viivoitin/mitta 23 cm/9 tuumaa 23. Victorinoxin kohdalla tämä pitää kutinsa. Toimintoja: 1. Mutta puukko tämä ei ole – muuta kuin ehkä hätätapauksessa – ja se on hyvä muistaa. Kiinnitysreijät vaijerille/ korkkiruuville Tuotekoodi: 3.0323.3CN EAN-koodi: 7611160305329 Ovh: 167,00 € Taistelijaparin kommentti Victorinox kuuluu kestävyyden ja laadun osalta parhaimpiin monitoimityökaluihin, joita olen käyttänyt. Sotilaskäytössä puukko on erikseen. Käytössä tuote toimi hyvin. Testiryhmän mielestä 3.0323.3CN:n muissa toiminnoissa kuin pihdeissä on kuitenkin aistittavissa tiettyä ”sveitsinlinkkarin” tuntua. Metallisaha 22. Sikäli siis varmasti toimiva ja onnistunut ratkaisu. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 39 Pikatestissä Mastermark Brands Oy toimitti ystävällisesti meille yhden Victorinox 3.0323.3CN SwissToolin testiin. Puutaltta 17. Suomen Sotilaan testiryhmää häiritsi kuitenkin työkalun terien hankalahko avaaminen ja esimerkiksi muista vastaavista laitteista tuttu veitsen yhdenkäden avaaminen ei onnistu lainkaan. Pihdit, joissa nallipuristin (nallipihdit) 2. Pituus suljettuna 115 millimetriä. Se ei ole mitenkään poikkeavaa, sillä oikeastaan mikään taittuvateräinen veitsi ei ole kovin toimiva muuhun kuin pasteijan levittämiseen näkkileivän päälle. Naton varastonumero: 5110-12-369-9661. Ruuvitaltta 2 mm 15. Joku on sen puolestasi testannut ja todennut, että hinta-laatusuhde on kohdallaan. Ruuvitaltta / väännin 7,5 mm 16. Phillips-ruuvain (1+2) 8
PE TR I VÄ LK KI. 40 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 PUOLUSTUSVOIMAT Maavoimat muutoksessa osa 1 Maavoimat huomenna Miten maa ja joukot makaavat
Uhkakuvat, joukot, resurssit, vahvuudet, organisaatiot ja johtaminen, kaikki ovat menneet tai menossa uusiksi. Puolustusvoimien sodan ajan vahvuus oli ennen puolustusvoimauudistusta 350 000 miestä, mutta nyt vahvuus pienennettiin 230 000 taistelijaan. Koska Merija Ilmavoimien vahvuuksia on jo viime vuosina pienennetty – niiden ollessa jo alunperinkin pieniä verrattuna Maavoimiin – vähenee nyt > TEK S TI: PE TRI VÄLKKI. Perusteluina ovat olleet uhkakuvien ja sodankäynnin muutokset, ikäluokkien pienentyminen sekä asianmukaisen varustuksen puute. Vähitellen vahvuutta on pienennetty. Kylmän sodan loppuaikoina Puolustusvoimien sodan ajan vahvuus oli yli 700 000 miestä. S uomen puolustusjärjestelmä on perustunut koko maan puolustamiseen, mihin on katsottu tarvittavan suuria Maavoimia. Syvennymme Maavoimien tilaan, kehitykseen, muutokseen ja uusiin hankintoihin. Mitä ovat joukkomme tulevaisuudessa, miten niitä johdetaan ja onko reserviläisellä enää paikkaa tulevaisuuden joukoissa. Suomen Sotilas päivittää, missä Maavoimamme menee. Esittelemme niin uuden taistelutavan, taistelijajärjestelmän, huollon, ilmatorjunnan kuin koulutuksen ja johtamisen muutokset. 41 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 Suomen Sotilas aloittaa artikkelisarjan liittyen numerossa 1/2012 esiteltyyn puolustusvoimauudistukseen
Muuttuva sota Vuosikymmenten ajan Puolustusvoimat varautui pääasiallisesti torjumaan laajamittaista hyökkäystä, jonka tavoitteena on koko maan valtaaminen. Nyt puolustusvoima”Maavoimien tärkeimpiä tehtäviä ovat maitse tapahtuvan hyökkäyksen torjunta ja käskettyjen kohteiden suojaaminen yhteistoiminnassa muiden puolustushaarojen, rajavartiolaitoksen ja siviiliviranomaisten kanssa.” Kenttäohjesääntö, Yleinen osa. Myös sodan kuva on muuttunut viimeisten vuosien aikana huomattavasti: tiedustelu, johtaminen, täsmäaseet, sensoritekniikka, UAV:t (miehittämättömät ilma-alukset), erikoisjoukot ja ilmakomponentin käyttö ovat muuttaneet taistelukenttää. Nykyajan taistelukenttä on entistä pirstaleisempi: taistelut voivat tapahtua missä ja koska vain. 1990-luvun loppupuolella tämän uhkakuvan rinnalle nostettiin ”strateginen isku”, jolla tarkoitetaan nopeampaa ja pienimuotoisempaa hyökkäystä, kuten esimerkiksi iskua valtakunnan ydinalueen Helsingin lamauttamiseksi. Joukkoja on entistä vähemmän, mutta ne ovat entistä ammattimaisempia, liikkuvampia ja tulivoimaisempia. Nämä yllä mainitut tekijät ovat myös vaikuttaneet huomattavasti suunniteltuihin muutoksiin. Joukot uusiksi Maavoimat on jakanut joukot kahteen luonteeltaan erilaiseen osaan: alueellisiin ja operatiivisiin joukkoihin. Joukkoja ja toimintatapoja on pyritty kehittämään vastaamaan paremmin muuttuneen taistelukentän haasteisiin. PUOLUSTUSVOIMAT 42 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 erityisesti Maavoimien joukkojen määrä merkittävästi
Näillä pyritään varmistamaan koko maan kattavan ”torjuntakyvyn runko ja alusta operatiivisten joukkojen toiminnalle”. Puolustusvoimissa joudutaan materiaalihankinnat suunnittelemaan vuosia ellei vuosikymmeniä etukäteen. Onko rahaa. Operatiiviset joukot Operatiiviset joukot muodostetaan Maavoimien iskukykyisimmistä joukoista, ja ne perustetaan kriisin uhatessa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tähän väliin osuvat samanaikaisesti suuret leikkaukset. Puolustusvoimien leikkaukset osuvat Maavoimien varustamisen kannalta huonoon saumaan. Puolustusvoimat on jo sisäisillä järjestelyillä, esimerkiksi yrittämällä siirtää myöhempiä hankintoja eteenpäin, pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että hankinnat saadaan tehtyä täysimääräisinä. Haasteeksi alueellisten ja paikallisten joukkojen kehittämisessä nousee lähivuosina muun muassa se, että osa puolustusmateriaalia hylätään vanhentuvana, samanaikaisesti kun maan poliittinen johto on määrännyt Puolustusvoimille merkittävät säästövelvoitteet, toisin kuin aikaisemmin oltiin luvattu. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 43 uudistuksen yhteydessä rinnalle on luotu uudestaan 2000-luvun alkupuolella kertaalleen lakkautetut paikallisjoukot. Aika näyttää, miten siinä onnistutaan. Näin Puolustusvoimat päätyi siihen, että sodan ajan joukkojen määrää on pakko pienentää. Valtaosa Maavoimien joukoista on jatkossakin alueellisia ja paikallisjoukkoja. Kriisin alkuvaiheessa niiden tehtävänä on suojata alueellisten ja paikallisjoukkojen liikekannallepano, muut puolustusvalmistelut (kuten miinoitus) sekä estää ja torjua mahdollinen strateginen isku. Hankintojen muuttaminen tai peruminen on nopealla varoitusajalla usein joko mahdotonta tai ainakin kallista. Puolustusvoimien kehittämissuunnitelmassa Maavoimien ja erityisesti alueellisten ja paikallisjoukkojen varustaminen on suunniteltu vuosien 2012–2016 välille, jonka jälkeen kierrossa on muiden joukkojen vuoro. Rajavartiolaitos: tärkeimmät rajajoukot PE TR I VÄ LK KI. Kun kriisi pitkittyy ja maataistelut yltävät maaperällemme, operatiivisia joukkoja käytetään yllättävien tilanteiden hallintaan ja ratkaisutaisteluissa painopisteen muodostamiseen sekä hyökkääjän lyömiseen ensisijaisesti osana yhteisoperaatiota muiden joukkojen ja puolustushaarojen kanssa. Operatiiviset joukot valmistautuvat tarvittaessa toimimaan koko valtakunnan alueella. Uhaksi nousee rahan riittävyys uskottavan, riittävän ja toimivan kaluston hankkimiseksi. Operatiivisia joukkoja pyritään käyttämään pääasiassa strategisen tason ratkaisutaistelujen voitta> Operatiiviset joukot Maavoimat: valmiusprikaatit, mekanisoidut taisteluosastot, erikoisjääkäripataljoona, helikopteripataljoona ja osia tärkeimmistä aselajijoukoista (osa tykistö-, ilmatorjunta-, suojelu-, tiedustelu-, viesti-, pst-, ja valvontayksiköistä) Ilmavoimat: lentoyksiköt (lennostot) Merivoimat: tärkeimmät taistelualus-, ohjusja rannikkojoukkoyksiköt
Keihään kärki Operatiivisten joukkojemme keihäänkärjen muodostaa kolme valmiusprikaatiamme. Ne on varustettu Maavoimiemme parhaalla kalustolla ja ovat varusteiltaan, liikkuvuudelta ja suojaltaan vahvimpia jalkaväkijoukkoja. Valmiusprikaateja. Vuosikymmenten aikana Maavoimat on kehittänyt nykyistä valmiusprikaatikonseptia. Valmiusprikaatin taistelu on pääsääntöisesti hyökkäysvoittoista; sen tehtävä on ratkaisevalla voimalla aiheuttaa riittävät tappiot ja pysäyttää vihollisen joukkojen toiminta. 44 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 PUOLUSTUSVOIMAT miseen koko valtakunnan alueella ja toissijaisesti merkittävimmissä taktisissa painopisteissä. Valmiusprikaatit kykenevät yhteistoimintaan suoraan muun muassa helikopterija tiedustelulennokkiyksiköiden kanssa. Niiden toimintaa tuetaan tarvittaessa mekanisoiduilla ja moottoroiduilla taisteluosastoilla ja muiden aselajien ja puolustushaarojen (Ilmaja Merivoimat) antamalla tuella. Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä siihen ei tehdä merkittäviä muutoksia, sillä sitä pidetään käyttökelpoisena ja toimivana. Sen on kyettävä kohtaamaan mekanisoitu hyökkääjä kohtaamistaistelussa, mikäli se on strategisesti tarkoituksenmukaista
Nelijakoa pyritään noudattamaan myös komppaniatasolla. Niiden käytön painopiste on muiden joukkojen sivustaja tukialueilla. Paikallisjoukkojen tehtäviä tulee olemaan joukkojen perustaminen ja koulutus, kohteiden suojaus, alueiden valvonta, tiedustelu, opastaminen, sivustojen suojaus, maahanlaskun torjunta ja rajoittaminen, sissitoiminta ja erikoisjoukkojen vastainen toiminta. Paikallisjoukot organisoidaan lähtökohtaisesti aina pataljoonakokoonpanoon, mutta niitä räätälöidään paikallisesti tehtävän mukaan. Paikallisjoukot Puolustusvoimauudistus toi mukanaan takaisin paikallisjoukot. Paikallispataljoonien toiminnassa pyritään hyödyntämään reserviläisten paikallistuntemusta ja erityisosaamista mahdollisimman tehokkaasti. Sillä on kyky toimia erityisesti laajalla, vaikeakulkuisella alueella. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 45 Taisteluosasto Taisteluosasto on itsenäiseen taisteluun kykenevä organisaatio, eli siinä on edustettuna kaikki tarvittavat aselajit. Alueellinen taisteluosasto, noin 2 000 miestä: 3-4 JV-komppaniaa, 1 esikuntakomppania, 1 viestikomppania, 1 raskas kranaatinheitinkomppania, 1 huoltokomppania, 1 pioneerikomppania, 1 kenttätykistöpatteristo. Osa joukoista voi toimia myös pataljoonakokoonpanossa (esimerkiksi kaupunkijääkäripataljoonat). Joukkovalikoimaa täydentävät erillisyksiköt, niitä ovat muun muassa tiedustelukomppaniat ja panssarintorjuntaohjuskomppaniat. PE TR I VÄ LK KI. Lisäksi alueellisten joukkojen tehtävänä on suojata ja pitää hallussa valtakunnan ja maapuolustuksen kannalta keskeiset alueet ja kohteet. Sillä on hyvä lähitaistelukyky ja kyky torjua panssarivaunuja keskitorjuntaetäisyyksille. Paikallisjoukot tulevat olemaan myös vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan ytimessä: nykyiset maakuntajoukot muodostavat tulevien paikallispataljoonien rungon. Niiden tehtävänä on kuluttaa ja sitoa sekä tarvittaessa pysäyttää hyökkääjä. Niiden tehtäviin voidaan liittää myös muita vapaaehtoisen maanpuolustuksen sekä kokonaisturvallisuuden toimintoja kuten viranomaisapuun tarkoitettuja katastrofiapu-, etsintäja pelastustehtäviä. PORIN JÄÄKÄRIPRIKAATIN iskukyky pohjautuu panssaroitujen pyöräajoneuvojen liikkuvuuteen ja jalkaväen lähitaistelukykyyn. Pääosa alueellisista joukoista organisoidaan vahvennetun pataljoonan ja patteriston taisteluosastoksi, jonka tarkempi organisaatio ja sotavarustus räätälöidään tehtävien ja alueen vaatimusten mukaisesti. Alueelliset joukot Alueelliset joukot muodostavat Maavoimien joukkojen pääosan. Sen vahvuuksiin kuuluu suhteellisen vahva raskas epäsuora tulivoima: kaksitoista raskasta kranaatinheitintä ja kahdeksantoista kenttätykkiä. Alueelliset joukot ovat määrätyille alueille taistelu-, suojausja valvontatehtäviin varustettuja ja koulutettuja joukkoja. Sen toimintaja iskukyky perustuu telakuormaautoin varustettuihin jääkäripataljooniin. Tämä uusi perusyhtymä, taisteluosasto, on itsenäiseen toimintaan kykenevä joukko. KAINUUN JÄÄKÄRIPRIKAATI on varautunut Pohjois-Suomen olosuhteisiin. Ne muodostavat paikallisjoukkojen kanssa koko maan kattavan torjuntakyvyn sekä pohjan ja tuen operatiivisten joukkojen toiminnalle. Paikallispataljoonaan kuuluu oma perustamisorganisaatio sekä taistelukoulutusyksikkö, ja sen taistelevaan osaan voi kuulua maakuntakomppanioita, hajautetusti taistelevia jääkärikomppanioita sekä sotilaspoliisiyksiköitä. > Kolme valmiusprikaatia KARJALAN JÄÄKÄRIPRIKAATIN suorituskyky perustuu rynnäkköja taistelupanssarivaunuin varustettuihin panssarijääkäripataljooniin. Taisteluosasto / JP (HAJ=hajautettu) voidaan käyttää tarvittaessa koko valtakunnan alueella. Pääosassa taisteluosastoja pyritään siirtymään kolmijaosta nelijakoon (pataljoonassa on siis neljä komppaniaa)
Jatkossa esimerkiksi sissikomppaniat muuttuvat hajautettuun taistelutapaan erikoistuneiksi jalkaväkikomppanioiksi. Reservin merkitys tulee kasvamaan, sillä uudistetut joukot, sodan kuvan muuttuminen ja uudistettu taistelutapa asettavat kaikille taistelijoille entistä enemmän vaatimuksia ja haasteita. Maavoimiin liitettävien rajajoukkojen päätehtävät ovat tiedusteluja erikoisjoukkotoiminta sekä hyökkääjän hidastaminen ja kuluttaminen sissitoiminnan keinoin. Joukkotuotantoon uudet alueelliset joukot tulevat vuoden 2013 aikana. PUOLUSTUSVOIMAT 46 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 Rajajoukot Puolustusvoimien joukkojen lisäksi tärkeä osa maanpuolustusta ovat Rajavartiolaitoksen joukot. Tämän myötä koulutuksessa tapahtuu suuria muutoksia. Koulutus yhtenäiseksi Yhdessä uuden joukkojaon kanssa Puolustusvoimissa otetaan käyttöön uudistettu taistelutapa. Koska koko uusi järjestelmä perustuu moduulisuuteen, eli siihen, että osastoja voidaan muodostaa joustavasti eri joukoista, on koulutuksen oltava entistä yhteneväisempää. Niiden päätehtävinä ovat rajaturvallisuuden ylläpitäminen, alueellisen koskemattomuuden valvonta ja alueloukkausten torjunta. Myöhemmin nämä vaatimukset huomioidaan soveltuvin osin myös operatiivisten joukkojen koulutuksessa. Ressut jyrää edelleen Vaikka sodan ajan joukkojen määrä pienenee, tulevat ne jatkossakin muodostumaan noin 95 prosenttisesti reserviläisistä. Poikkeusoloissa tasavallan presidentin päätöksellä erikseen määritettävät rajajoukot voidaan liittää Puolustusvoimiin. Tuleva joukkorakenne mahdollistaa reserviläiselle vähintäänkin yhtä monipuolisen ja haastavan sotilasuran kuin Esimerkki paikallispataljoonasta Vahv 1000 sotilasta (Maavoimat) PE TR I VÄ LK KI
Varusmieskoulutuksen jälkeen reserviläinen sijoitetaan joko alueellisiin tai operatiivisiin joukkoihin. Reserviläisen ”urapolku” PU O LU ST U SV O IM AT. Se vaatii kuitenkin joukkotuotannon pohjaksi hyvän koulutussuunnitelman sekä jatkuvaa konseptin ja koulutuksen kehittämistä. Maavoimien Esikunnasta todetaankin, että kaikille sopiville ja halukkaille reserviläisille löytyy jatkossa runsaasti haastavia ja korkeatasoisia sodan ajan tehtäviä erilaisten urapolkujen muodossa. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 47 aikaisemminkin. Se edellyttää joukkojen toiminnan tukemista muun muassa entistä paremmalla tiedustelulla, tilannekuvalla, johtamisjärjestelmillä ja tehokkaalla huollolla. Hyvät työkalut Uudistettu joukkorakenne mahdollistaa hyvän lähtökohdan maamme puolustuksen järjestämiseksi. Tärkeäksi suunnittelussa on myös nostettu kyky sovittaa jatkossa eri aselajien suorituskyvyt yhteen entistä tehokkaammin. Myöhemmin iän karttuessa tarjolla on tehtäviä paikallisjoukkojen maakuntakomppanioissa, perustamisorganisaatiossa, koulutusja tukiorganisaatioissa sekä esikunnissa. Artikkelisarjan tulevissa osissa paneudumme uudistettuun taistelutapaan, uusiin pataljoona– komppania–joukkue-organisaatioihin, taistelijajärjestelmään, kalustohankintoihin sekä huollon ja ilmatorjunnan merkittäviin uudistuksiin Suomen Sotilas kiittää yhteistyöstä Maavoimien Esikuntaa ja Pääesikunnan viestintäosastoa
Puolustusvoimien sodan ajan johtamisjärjestelmä on jakautunut kolmeen tasoon: valtakunnallinen taso (Pääesikunta, puolustushaaraesikunnat) alueellinen taso (sotilasläänit) paikallinen taso (aluetoimiston perustamat taktisen tason esikunnat) Nyt jyrän alle menee alueellisen tason johtoporras eli nykyiset neljä sotilaslääniä. PV Vuosikymmeniä käytössä ollut Puolustusvoimien johtamisjärjestelmä uusitaan. 48 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 PUOLUSTUSVOIMAT P uolustusvoimauudistuksen yhteydessä myös koko johtamisjärjestelmä organisoidaan uudestaan. Poliittiset päättäjät toimivat vastuuttomalla ja kohtuuttomalla tavalla, kun täysin yllättäen, kesken puolustusvoimauudistusta, he määräsivät vastoin lupaustaan Puolustusvoimille ankarat säästövelvoitteet. Joukko-osastojen esikunnat muodostavat jatkossa toiminta-alueensa johto-esikunnat, ne johtavat alueensa aluetoimistoja, vastaavat päivystyksistä ja toteuttavat tarvittaessa virka-apupyynnöt. Lisäksi henkilökunta kantaa kovasti huolta maamme puolustuksen tilasta vuoden 2015 jälkeen, mutta poliitikot eivät uskalla tehdä päätöksiä tähän liittyen. Puolustusvoimat täyttää varmasti käsketyt tehtävänsä niin hyvin ja tunnollisesti kuin se vallitsevissa oloissa on mahdollista. Esikunnissa on ollut jatkuva päivystys, jonka kautta alueen muut viranomaiset voivat tarvittaessa pyytää Puolustusvoimilta virka-apua. Valitettavasti tämä ei koske muita hallinnonhaaroja, siellä kun vastaan tulee ”yllättäviä” budjettiylityksiä, niin ne rahoitetaan lähes automaattisesti lisäbudjetista. Artikkelisarjaa tehdessäni olen saanut paljon apua ja tietoja siitä, missä mennään ja miksi. Yksi porras pois Maavoimien johtamisjärjestelmä uusiksi. Tilanne on kohtuuton Puolustusvoimille ja henkilökunnalle, ja viestit kentältä ja tapaamiset kertovat, kuinka kovilla henkilökunta on. Sotilasläänin esikunta toimii myös alueensa aluehallintoviranomaisena ja on vastannut muun muassa virka-avusta muille viranomaisille sekä antanut tarvittavat lausunnot kaavoitusasioissa. Suomen Sotilas seuraa jatkuvasti tilannetta ja kertoo lukijoille, missä mennään. Tehoja ja säästöjä haetaan matalammalla organisaatiolla ja tehtäviä jakamalla. Laaja tehtäväkirjo ”Sotilaslääni vastaa alueensa maapuolustuksen suunnittelusta ja toimeenpanosta, valmiuden ylläpidosta, valmiuden säätelystä, puolustusvalmistelujen yhteensovittamisesta alueen muiden toimijoiden kanssa ja käskettyjen joukkojen perustamisesta.” Kenttäohjesääntö, Yleinen osa Näiden tehtävien lisäksi sotilasläänien alaisia ovat niiden johdossa olevat joukko-osastot, aluetoimistot ja sotilaslaitokset. TEK S TI: PE TRI VÄLKKI Matto kylmästi alta Moni reserviläinen on kummastellut, miksi puolustusvoimauudistuksesta ja sen tarkoista vaikutuksista, luvuista ja joukoista on tiedotettu niukasti. Puolustusvoimat on ajautunut tilanteeseen, jossa se joutuu tekemään tavallaan päällekkäin kahta suunnittelutyötä ja nivomaan ne yhteen: jo aikaisemmin päätettyä ja tiedossa ollutta laajempaa puolustusvoimauudistusta sekä täysin odottamattomasti ja äkillisesti toteutettavaa säästökuuria. Tehtävät jakoon Sotilasläänien lakkauttamisen myötä niiden tehtävät tullaan jakamaan joukko-osastojen esikuntien ja Maavoimien Esikunnan välillä. Syy tiedotuksen niukkuuteen on tullut selväksi: sitä ei toistaiseksi ole enempää, mutta suunnittelu etenee jatkuvasti. Moniportaisesta järjestelmästä poistetaan yksi porras: sotilasläänit. Siksi artikkelisarjassa esillä olevat tiedot, luvut ja organisaatiot voivat vielä muuttua suunnittelun edetessä. Maavoimien Esikunta vastaa jatkossa hallinnollisista viranomaistehtävistä, joukko-osastojen johtamisesta sekä sodan ajan valmiusja operatiivisesta suunnittelusta. Keskusteluissa Pääesikunnan ja eri puolustushaaraesikuntien kanssa on selkeästi ilmennyt, että koko suunnitteluprosessi on tällä hetkellä vielä pahasti kesken. Vain suuret linjat on kerrottu julkisuuteen. Nyt osana puolustusvoimauudistusta sotilasläänit lakkautetaan vuoteen 2015 mennessä. Arvioitu säästö sotilasläänien lakkauttamisesta on vuositasolla noin 20–25 miljoonaa euroa
SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 49 Toimistot tärkeitä Aluetoimistot ovat tärkeä osa asevelvollisuusjärjestelmää. Sodan takia Sotilasläänien ehkä merkittävimmät tehtävät ovat liittyneet kriisiaikaan eli valmistautumissuunnitelmien kehittämiseen ja päivittämiseen sekä sodan > Alueorganisaatio ja MPK Puolustusvoimien tuki MPK:lle säilyy nykyisellään Paikallisjoukkojen rungon muodostaa 20 maakuntakomppaniaa ympäri maata.. Aluetoimistoja vähennetään nykyisestä 19 toimipisteestä 12:een, ja ne tulevat toimimaan alueensa joukko-osaston alaisuudessa. Monille reserviläisille ja vapaaehtoiselle maanpuolustustyölle aluetoimisto on usein tärkein linkki Puolustusvoimiin. Maavoimien Esikunnasta todetaankin, että jatkossakin panostetaan vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja Puolustusvoimat pystyy jatkossakin tukemaan kaikkia MPK:n koulutusja tukiyksiköitä. Ne hoitavat muun muassa kutsunnat, kertausharjoituksiin kutsumiset sekä reservin sijoitukset
PUOLUSTUSVOIMAT 50 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 ajan joukkojen johtamiseen omalla vastuualueellaan. Luopumista sotilaslääneistä ja siirtymisestä matalampaan, joustavampaan ja entistä enemmän tehtävätaktiikkaan perustuvaan johtamisjärjestelmään voidaan pitää oikeana suuntana. Nyt tarvitaan vain aikaa ja resursseja uuden järjestelmän suunnitteluun, kouluttamiseen ja kehittämiseen. Aikaisempaan tilanteeseen nähden vaarana on, että suunnitteleva ja toteuttava porras erkanevat liikaa toisistaan, tosin madaltuva organisaatio mahdollistaa joustavamman yhteistyön. Resursseja ja aikaa Kun kriisiajan vaatimukset jatkuvasti kasvavat ja sodan kuva muuttuu koko ajan pirstaleisemmaksi, nopeatempoisemmaksi ja kaoottisemmaksi, vaaditaan myös johtamiselta enemmän. Tällä uudistuskierroksella ei kuitenkaan nähty joidenkin asiantuntijoiden toivomaa ja ennustamaa JOINT-esikuntaan siirtymistä eli luopumista puolustushaaraesikunnista ja siirPuolustusvoimain komentaja Pääesikunta Maavoimat Merivoimat Ilmavoimat Maanpuolustuskorkeakoulu Pääesikunnan alaiset laitokset ja palvelukeskukset Puolustushaarojen alueelliset johtoportaat Puolustushaarojen paikalliset johtoportaat Puolustusvoimien johtamisrakenne tymistä yhteen kaikkia suorituskykyjä johtavaan esikuntaan. Tällä myös varmistetaan parempi paikallistuntemuksen huomioiminen suunnittelutyössä. Käytännössä joukko-osastot osallistunevat suunnittelutyöhön Maavoimien Esikunnan kanssa. Jatkossa Maavoimien Esikunta vastaa sodan ajan valmiussuunnittelusta yhdessä joukko-osastojen kanssa. Joukko-osastovetoisessa sodan ajan johtoporrasmallissa etuna on lisäksi parempi joukkojen tuntemus ja tätä kautta parempi mahdollisuus hyödyntää joukko-osaston havaintoja koulutuksen kehittämisessä. PE TR I VÄ LK KI
Ratkaisuiksi selonteko antaa yleisen talouden vakauden, vaurauden maailmanlaajuisen leviämisen, kansainvälisen yhteistyön, erilaisten järjestöjen toiminnan ja erityisesti YK:n toiminnan kehittämisen. Lähi-idässä Turkin merkitys kasvaa, ja tärkeitä ovat myös voimistuvat alueelliset ryhmittymät ja yhteisöt kuten Afrikan unioni (African Union, AU) sekä Länsi-Afrikan maiden talousyhteisö (Economic Community of West African States, ECOWAS). Näistä esille tuodaan KauSelonteko selväksi Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 Hallituksen päättämät yllättävät budjettileikkaukset ja meneillään oleva puolustusvoimauudistus kohdistivat uusimpaan selontekoon tavallista enemmän toiveita ja mielenkiintoa. Tulevaisuuden haasteiksi selonteko listaa yllätyksettömästi muun muassa väestönkasvun luomat haasteet, ilmastonmuutoksen, ydinvoiman riskit, terrorismin, puhtaan veden saatavuuden, tartuntataudit, mahdolliset kriisit liittyen kilpailuun raaka-aineista ja energiasta sekä maailmantalouden häiriöt. Mitä selonteko kertoo turvallisuusympäristöstämme, turvallisuudestamme, uhista ja poliittisen järjestelmämme näkemyksistä ja ratkaisuista. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 51 TURVALLISUUSPOLITIIKK A T urvallisuusja puolustuspoliittinen selonteko on yleismaailmallisen suuntauksen mukaisesti jatkuvasti paisunut käsittelemään yhä moninaisempia turvallisuusuhkia. Perustellusti selonteko tuo esille myös sen tosiasian, että monissa kansainvälisissä järjestöissä, esimerkiksi Maailmanpankissa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja erityisesti YK:ssa, nykyiset valtasuhteet eivät vastaa muuttunutta maailmaa. Tästä osoituksena selonteossa käsitellään laajalti Lissabonin sopimusta, josta todetaan: ”Suomi katsoo, että Lissabonin sopimukseen sisältyvää velvoitetta keskinäisestä avunannosta (SEU 42(7) artikla) on tulkittava siten, että se edellyttää jäsenmailta myös valmiutta antaa tarvittaessa apua, jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi.” Selonteko myös linjaa, että Suomi pyrkii kuluvan hallituskauden aikana kehittämään omia valmiuksiaan avun > Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 PE TR I VÄ LK KI. TEK S TI: PE TRI VÄLKKI koidän ja erityisesti Kiinan nousu ja sen ongelmallinen taloussuhde Yhdysvaltoihin. EU:n katsotaan olevan Suomen merkittävin poliittinen foorumi kaikilta osin, myös turvallisuuspolitiikassa. Turvallisuuspoliittinen ympäristö Selonteko alleviivaa monin paikoin sitä, että Suomi on entistä riippuvaisempi globalisoituneesta maailmasta, niin taloudellisesti kuin mitä tulee turvallisuusuhkiin ja -ratkaisuihin. EU:n katsotaan olevan erittäin tärkeä aloitteentekijä ja toimija kansainvälisesti tärkeissä kysymyksissä, joita ovat muun muassa ilmastonmuutos, köyhyyden vähentäminen, kansainvälisen oikeusjärjestelmän vahvistaminen sekä vapauden, oikeuden ja demokratian edistäminen. Selonteko liitteineen on 115-sivuinen, josta vain 15 sivua koskee puolustuspolitiikkaa, joten yhä laajeneva turvallisuuden käsite on selkeästi selonteon painopiste. Korvaamaton EU Selonteko korostaa Euroopan unionin asemaa ja nostaa sen esille monella tasolla. Globalisaation sinänsä katsotaan olevan valtaosin myönteistä, sillä kun talousja keskinäisriippuvuus kasvaa, niin ympäristö tulee vakaammaksi ja turvallisemmaksi. Voimasuhteet murroksessa Talouden voimasuhteiden muuttuessa myös valtasuhteet muuttuvat, sillä talouden merkitys on kasvanut ja kasvanee edelleen
Siihen viitataan YK:n, EU:n, Naton ja viime aikoina voimakkaasti esille nostetun Pohjoismaiden tasolla. Se kuitenkin tulee suuntautumaan jatkossa enemmän Kaukoitään vastapainoksi Kiinan nousevaan mahtiin. Venäjä, Venäjä, Venäjä… Tällä kertaa Venäjän tilalle ja kehitykselle annetaan selonteossa tilaa yhteensä noin viisi sivua. 52 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 TURVALLISUUSPOLITIIKK A antamiseen ja vastaanottamiseen sekä selvittämään tarpeet lainsäädännön muuttamiselle kyseisen lausekkeen toimeenpanon mahdollistamiseksi. Muiksi tärkeiksi yhteistyötahoiksi mainitaan EU, Naton kumppanuusohjelma, Yhdysvallat sekä Pohjois-Euroopan maat. Venäjän ongelmista mainitaan lyhyesti väestönkehitys, sisäiset muuttoliikkeet, vaurauden epätasainen jakautuminen, talouden raaka-ainevaltaisuus sekä eteläisten alueiden epävakaus. Tämä on ehkä selonteon merkittävin linjaus. YYA joka suuntaan Yhteistyön painottaminen nousee selonteossa esille kaikilla tasoilla. Venäjää käsitellään Suomen suurimpana kauppakumppanina, arktisen alueen entistä aktiivisempana toimijana sekä muistutetaan Itämeren strategisesta merkityksestä Venäjän ulkomaankaupalle ja energiapolitiikalle. Poliittisen järjestelmän osalta selonteossa todetaan, että demokratiakehityksen haasteiden lisäksi kansalaisia askarruttavat oikeusvaltion puutteet ja laajalle levinnyt korruptio. Venäjän katsotaan pitävän Natoa poliittisena ja sotilaallisena ongelmana. Monia huolestuttavat myös kansalaisjärjestöihin ja tiedonvälitykseen kohdistuvat rajoitukset sekä uudistetun lainsäädännön toimeenpano. Siten myös kokonaisvaltainen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan (YK, EU, Nato, Etyj) määritellään keskeiseksi osaksi Suomen ulko-, turvallisuusja puolustuspolitiikkaa. Sen laajeneminen ja/tai vahvistuminen heikentäisi Venäjän ulkopolitiikan tavoitteita eli suurvalta-aseman säilyttämistä, moninapaiseen valtakeskittymiin pyrkimistä sekä omina pitämiensä intressialueiden turvaamista. Kansainvälisen puolustusalan yhteistyön merkitykseen ja riippuvuuteen uskotaan vahvasti. Kansainvälinen puolustusyhteistyö ja osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan vahvistavat omalta osaltaan Suomen puolustuskykyä.” Puolustusyhteistyön tiimoilta tärkeimmäksi yhteistyötahoksi nostetaan pohjoismainen yhteistyöelin Nordefco. Lisääntyvän yhteistyön perusteiksi selonteko listaa: • Yhteistyö edesauttaa poliittisen tuen ja sotilaallisen sekä muun avun saantia tilanteessa, jossa Suomen voimavarat osoittautuisivat riittämättömiksi • yhteensopivuuden kehittäminen, joka on edellytys mahdollisen pohjoismaisen yhteistyön lisäämiseksi • opin saamisen muilta oman puolustuskyvyn kehittämiseksi • säästöt yhteisten materiaalihankintojen kautta Yhdysvallat ja Nato Yhdysvaltojen katsotaan säilyttävän asemansa merkittävimpänä sotilaallisena mahtina maailmassa. Selontekoa kommentoidessaan puolustusministeri Carl Haglund (rkp) totesikin: ”Olemme yhä riippuvaisempia kansainvälisestä yhteistoiminnasta. VUONNA 2008 VUODEN 2015 JÄLKEEN Maavoimat Valmiusprikaati 3 Valmiusprikaati 3 Mekanisoitu taisteluosasto 2 Mekanisoitu taisteluosasto 2 Jääkäriprikaati 2 Jääkäriprikaati Alueellinen prikaati 6 Jalkaväkiprikaati (alueellinen) 3 Erikoisjääkäripataljoona 1 Erikoisjääkäripataljoona 1 Helikopteripataljoona 1 Helikopteripataljoona 1 Merivoimat Ohjusja miinatorjuntalaivueet 5 Taisteluosasto (laivasto) 2 Rannikkoalue (yhtymä) 5 Taisteluosasto (rannikko) 3 Rannikkojääkäripataljoona 2 Taisteluosasto (rannikkojääkäri) 1 Ilmavoimat Hävittäjälentolaivue 3 Hävittäjälentolaivue 3 Päätukikohta 6 Päätukikohta 4 Yhteiset suorituskyvyt Johtaminen Integroitu johtaminen Tiedustelu ja valvonta Integroitu tiedustelu ja valvonta Logistiikka Yhteinen logistiikka Ilmasta maahan -kyky Puolustusvoimien keskeisiä sodan ajan joukkoja TU O M O VA LV E. Arktisen alueen (Kuola, Barentsinmeri) ja Itämeren merkitys on kasvanut, mikä on johtanut Venäjän luoteisen alueen sotilaallisen suorituskyvyn tehostamiseen
Puolustuspolitiikasta Puolustuspoliittinen osio selonteosta on valtaosin hyvin ympäripyöreä. Suomen puolustuksen kehittämisen tavoitteiksi selonteko listaa: • turvallisuusympäristöön ja voimavaroihin suhteutetun puolustuskyvyn ylläpitämisen • puolustuksen kehittämisen osana kokonaisturvallisuutta ja • kansainvälisen puolustusyhteistyön syventämisen 2011 2015 Sotilaallisen maanpuolustuksen menot 2,45 miljardia euroa 2,22 miljardia euroa Sodan ajan vahvuus noin 350 000 noin 230 000 Rauhan ajan henkilöstö noin 14 500* noin 12 300 Koulutettava ikäluokka noin 27 000/vuosi noin 25 000/vuosi Koulutettavat reserviläiset noin 25 000/vuosi noin 18 000/vuosi Johtamistasojen määrä 4 3 Hallintoyksiköiden määrä 51 32 Kouluttavien joukko-osastojen määrä 25 16 *1.1.2012 Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen perusteet: • koko maan puolustaminen • yleinen asevelvollisuus • alueellinen puolustusperiaate • sotilasliittoon kuulumattomuus Puolustusvoimauudistus Puolustuskyvyn kehittämisessä tärkein tavoite on luoda vastustajan sotilaallista voimankäyttöä ennalta ehkäisevä järjestelmä eli riittävän vahva ja uskottava puolustus, jotta vastustaja katsoo sotilaallisen voimankäytön Suomea vastaan kannattamattomaksi. Selonteko muistuttaa siitä, että ulkopuoliset arvioivat Suomen puolustuskyvyn uskottavuutta jatkuvasti. Enimmäkseen se toistaa vanhoja perusteita ja esittelee jo käynnistettyä ja päätettyä puolustusvoimauudistusta sekä budjettileikkausten vaikutusta. On tärkeää muistaa, että Suomi on jo joutunut kyberhyökkäysten kohteeksi. Enemmän kyberturvallisuutta käsitellään tammikuun loppupuolella ilmestyneessä Suomen kyberturvallisuusstrategiassa. Selonteko käsittelee puolustuspolitiikkaa noin 15 sivua. Suomen kumppanuusyhteistyö Naton kanssa nähdään tärkeäksi, sillä Naton katsotaan edistävän turvallisuutta ja vakautta Euroopassa. Selonteko muistuttaa, että uhat tietoverkoissa ovat moninaiset: sisäiset heikkoudet, laittomasti toimivat ulkopuoliset toimijat (niin yksityiset kuin valtiolliset) ja myös tahattomat toimintahäiriöt. 105. Kyber Ensimmäistä kertaa selonteossa nousee esille kyberturvallisuus, ja melko voimallisesti. Sotilaallisessa arviossa tarkastellaan suorituskykyjen kokonaisuutta. Poliittisella ja yhteiskunnallisella tasolla arvioidaan poliittista ja taloudellista vakautta sekä päätöksentekokykyä, puolustukseen käytettäviä resursseja, maanpuolustustahtoa sekä kansainvälisen yhteistyön laajuutta ja syvyyttä. 53 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 Pohjois-Amerikan ja Euroopan välisen suhteen katsotaan jatkuvan ennen kaikkea talouksien linkittymisenä, ja turvallisuuspolitiikassa suhteen kulmakivenä säilyy Pohjois-Atlantin liitto (Nato). Sen keskeisiä osatekijöitä ovat: > PE TR I VÄ LK KI Selonteko s
Toimintaympäristön asettamiin vaatimuksiin vastataan: • tuottamalla kattava toimintaympäristötietoisuus ja tilannekuva, • ylläpitämällä ennakkovaroituskyky • ylläpitämällä jatkuva päätöksentekokykyja johtamisvalmius sekä häiriönsietokykyinen johtamisjärjestelmä • ylläpitämällä joustava valmiuden säätelykyky • ylläpitämällä tilanteen edellyttämä kyky alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen • ylläpitämällä operatiivisten, alueellisten ja paikallisjoukkojen tehtävänmukainen suorituskyky • kehittämällä ja ylläpitämällä nopeaan vaikuttamiseen kykenevät suorituskykyisimmät joukot ja asejärjestelmät • varmistamalla keskitetty riittävän omavarainen logistiikkajärjestelmä • varmistamalla sotilaallisen voiman siirrettävyys koko valtakunnan alueella • turvaamalla yhteistoimintakykyä eri viranomaisten ja yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa • varmistamalla kansainvälinen yhteistoimintakyky ja yhteensopivuus ja • parantamalla kykyä osallistua sotilaalliseen kriisinhallintaan. Lue aiheesta enemmän tässä numerossa alkavasta Maavoimat muutoksessa -artikkelisarjasta. Puolustuskyky ”Suomi osoittaa puolustuskykyään alueellisen koskemattomuuden valvonnalla ja turvaamisella, kansallisella koulutusja harjoitustoiminnalla, osallistumalla sotilaalliseen kriisinhallintaan sekä korkealla maanpuolustustahdolla. TURVALLISUUSPOLITIIKK A 54 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 Miten puolustusjärjestelmällä vastataan toimintaympäristön vaatimuksiin. Suomen puolustuksessa korostuvat hyvä toimintaympäristötietoisuus ja johtamiskyky, kyky aktiiviseen vaikuttamiseen sekä kyky hyödyntää oman alueen käytön vahvuuksia”, määrittää selonteko puolustuskykymme perusteita. Kansainväliset tehtävät mainitaan myös selkeästi ammattisotilaan uraan kuuluvaksi tai siihen ainakin myönteisesti vaikuttavaksi tekijäksi. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä kaavaillaan paikallisjoukkojen toiminnan kautta entistä tiiviimmäksi osaksi Puolustusvoimia ja kokonaisturvallisuutta. Reservin merkitys sodan ajan joukoille todetaan ratkaisevaksi, ja siksi sen kouluttamiseen on panostettava riittävästi. Merkittävinä järjestelminä esille nostetaan eheä tiedustelu-, valvonta-, johtamis-, ja maalittamisjärjestelmän kehittäminen sekä yhteiskunnan logistiikkaan mahdollisimman tehokkaasti integroituva huoltojärjestelmä. • johtamis-, tiedustelu-, valvontaja logistiikkajärjestelmät • valmiudensäätelyja liikekannallepanokyky • joukkojen koulutusja varustamistaso • joukkojen ja asejärjestelmien suorituskyky • henkilöstön osaaminen Taistelijoista Puolustusvoimien henkilöstöstä selonteko nostaa esille rauhan ajan henkilöstön ammattitaidon ja motivoinnin sekä sodan ajan kenttäkelpoisten ammattisotilaiden ja koulutetun reservin merkityksen. Meripuolustuksessa painotetaan edelleen valvontaa, meriliikenteen turPE TR I VÄ LK KI. Ammattisotilaiden kohdalla mainitaan haasteiksi erityisesti pitkälle kehittyneiden aseja johtamisjärjestelmien osaamistarpeet sekä puolustusvoimauudistuksen aiheuttamat lukuisat tehtävämuutokset sekä siirtoja muuttotarpeet. Vuodesta 2015 lähtien kertausharjoitettavien reserviläisten määrä tulisi nostaa noin 18 000 taistelijaan vuodessa (sodan ajan vahvuus 230 000), mikä on suhteellisesti sama kuin aikaisempi noin 25 000 reserviläistä suhteutettuna 350 000 taistelijan vahvuuteen. Puolustushaarat Maavoimien osalta selonteko käsittelee lähinnä uudistetun taistelutavan perusteita, Maavoimien kehittämistä ja paikallisjoukkoja
Selonteko myös toteaa, että Puolustusvoimat on monipuolisesti varautunut tukemaan muita viranomaisia. Puolustuksen runkona toimivat torjuntahävittäjät ja ohjusilmatorjuntayksiköt. Lisäksi siinä todetaan, että puolustuksen tavoitetilan ja käytettävissä olevien resurssien välille on muodostumassa vakava epätasapaino, kun otetaan huomioon 2020-luvun tarpeet suorituskykyjen ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta puolustuskykymme on jatkossakin vastattava toimintaympäristön asettamia vaatimuksia. Laivasto-osastojen kohdalla todetaan, että aluskalustoa on kyettävä ylläpitämään ja kehittämään myös tulevaisuudessa, jotta tehtävät voidaan toteuttaa. Lisäksi joidenkin uusien tarvittavien kykyjen osalta (kyberkyky, kauaskantoinen tuli, suoja, liikkuvuus) 2020-luvulle osuu merkittäviä materiaalihankintoja. Ilmavoimien tehtävinä säilyy ilmatilan valvonta, valtakunnallisesti tärkeiden kohteiden suojaaminen ja ilmahyökkäyksien torjunta. Huoltojärjestelmän osalta jatkossa ulkoistettujen strategisten kumppaneiden merkitys tulee kasvamaan. Selonteossa ilmoitetaan puolustushallinnon arvioksi vuoden 2016 korotustarpeeksi, indeksikorotusten päälle, 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä noin 150 miljoonaa euroa. Sivuillamme www.suomensotilas.fi löytyy julkisuudessa olleita kommentteja selonteosta muun muassa puolustusvoimain komentajalta kenraali Ari Puhe loiselta ja puolustusministeri Carl Hag lundilta sekä aiheeseen liittyviä muita asiakirjoja. Myös oman teollisuuden vientiedellytyksiä ja kansainvälistymistä lupaillaan tukea aktiivisesti ja kriittisen kotimaisen puolustusteollisen osaamisen ja kapasiteetin tukemiseksi tutkimusja teknologia-alan kehittämistyötä kohdennetaan lähtökohtaisesti Suomeen. G www.suomensotilas.fi PE TR I VÄ LK KI. Lisäksi osa Puolustusvoimien suorituskyvyistä on jatkuvasti korkeassa valmiudessa ja käytettävissä nopeasti ja joustavasti jo normaalioloissa. Puolustushallinto varoittaa, että Puolustusvoimien tehtäviä, vaatimustasoa tai rakennetta on jälleen voimakkaasti muutettava viimeistään 2020-luvulla, mikäli rahoitusta ei saada. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi luopumista koko maan puolustuksesta ja laajan hyökkäyksen torjuntakyvystä. Tämä johtaa siihen, että Puolustusvoimat ei jatkossa kykene suorittamaan tehtäviään edellytetyllä tasolla. Toimintaa pitää kehittää tärkeimpien kohteiden ja joukkojen kohdalla hankkimalla uusia ilmatorjuntayksiköitä. Kallistuva materiaali ja elinkaarikustannukset yhdistettynä vanhenevaan kalustoon, kasvavat järjestelmien tehokkuusvaatimukset ja kiristyvä EU:n puolustusmateriaalihankintalainsäädäntö tuovat suuria haasteita asevoimillemme lähitulevaisuudessa. Raha, raha, raha… ”Pitkäjänteiseen suunnitteluun ja kehittämiseen perustuvan puolustuskyvyn ylläpitoon tarvitaan yli hallituskausien ulottuvat valtiojohdon linjaukset. Meripuolustuksen materiaalia vanhenee merkittävästi 2020-luvun puoliväliin mennessä ja Ilmavoimien nykyinen hävittäjäkalusto (F-18) on 2020-luvun loppupuolella elinkaarensa päässä. Materiaalien elinkaarihallintaa kehitetään siten, että jo hankittu materiaali voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Myös Merija Ilmavoimien kalusto sekä sodan ajan vahvuus pitäisi ajaa alas. Tärkeimpinä suorituskykyinä mainitaan merimiinoittaminen, ohjustulenkäyttö sekä amfibioja rannikkotaisteluosastojen toimintakyky ja sen kehittäminen. Ruutija ampumatarviketeollisuudesta todetaan, että toistaiseksi se on huoltovarmuusnäkökohtien takia perusteltua säilyttää Suomessa. Uusissa hankinnoissa korostetaan mahdollista yhteishankintaa (monikansallinen tai kahdenkeskinen), valmiita ja testattuja tuotteita sekä myös käytetyn materiaalin hankintaa vaihtoehtona. 55 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 vaamista sekä varautumista mereltä suuntautuvien hyökkäyksien torjuntaan. Selonteko toteaa harvinaisen selkeästi, että päätös rahoituksesta tarvitaan heti, siis nykyisellä hallituskaudella, ja sen on oltava tuntuva vuodesta 2015 lähtien. [– –] Siksi voimavarojen suunnittelussa tarkastelu on ulotettava 2020-luvulle.” Näin kertoo selonteko kohdassa ”Puolustuskyvyn kehittämisen voimavarat”. Näitä ovat muun muassa helikopterit, lentokoneet, laivat, joukko-osastojen virka-apuosastot, erikoisjoukot, ensihoitohenkilöstö sekä muut erityiskyvyt (esimerkiksi suojelu). Sillä on tarjottavana erityisosaamista, erikoisvälineistöä ja -materiaalia, joukkoja, logistiikkaa ja johtamisjärjestelmiä. Tavarasta Tärkeä osa asevoimien suorituskyvyn kehittämistä ovat materiaalihankinnat, joihin on perinteisesti pyritty kohdistamaan noin kolmasosa puolustusbudjetista
Irak, Pohjois-Korea, Syyria, Afganistan, Georgia, Libya, Mali… Ydinkokeilla uhkailut, jatkuvat lennokki-iskut, sisällissodat, kyber-iskut sekä kasvavat sotilasbudjetit Itämeren alueella ja Kaukoidässä eivät tue väitettä lainkaan, vai eivätkö ne ole sotilaallista toimintaa. Erityisesti usko EU:n ja YK:n merkitykseen ja painoarvoon on suuri. 56 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 TURVALLISUUSPOLITIIKK A T urvallisuusja puolustuspoliittinen selonteko on mielenkiintoinen julkaisu, sillä sitä toivotaan, siltä edellytetään ja odotetaan joka kerta paljon, ja kun se viimein julkaistaan, ei mitään: ei keskustelua, analyysiä, kritiikkiä, päätöksiä. Kun taas katsoo niiden kykyä tehdä vaikeita päätöksiä, joita esimerkiksi puolustuspoliittiset päätökset mitä suurimmassa määrin ovat, ei uskoon voi oikein yhtyä. Idealismi 6 – pragmatismi Selontekoa lukiessa ei synny kuvaa pragmaattisista vaan melko idealistisista ja naiiveista linjauksista ja näkemyksistä. Selonteko maalaa kuvaa pienestä Suomesta, joka osallistuu tehokkaasti maailmanpolitiikkaan kaikkialla: EU:ssa, YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä, ja siten varmistaa omaa turvallisuuttaan parhaiten. Yhteistyö, yhteistyö, yhteistyö Yhteistyö on selonteon mukaan ratkaisu lähes kaikkiin ongelmiin: sillä saavutetaan esimerkiksi vakaa taloudellinen ja turvallisuusympäristö, saadaan turvallisuustakuut ja saavutetaan säästöjä puolustusmateriaalihankinnoissa. Väärä suunta Työni puolesta olen vuosien varrella lukenut kaikki kuusi (1995, 1997, 2001, 2004, 2009, 2012) turvallisuuspoliittista selontekoa. Parhaimmillaankin vain muutamat päivälehdet kirjoittavat aiheesta, muutama pääkirjoitus ehkä kommentoi, ja se siitä. Vertailtaessa niitä keskenään esille nousee ikävä havainto: vaikka poliitikot rummuttavat avoimuuden, rehellisyyden ja läpinäkyvyyden puolesta, ei se uusimmassa selonteossa toteudu. Se on erikoista, jopa masentavaa, koska kyseessä on ainakin periaatteessa paperi, jonka pitäisi kertoa vuosiksi eteenpäin valtiomme näkemykset ja toimet koko yhteiskuntamme ja kansalaisten turvaamiseksi. Usko kansainvälisiin sopimuksiin, yhteisöihin, yhteistyöhön, länsimaisten arvojen ja poliittisen järjestelmän sekä esimerkkien voimaan esittäytyy lähes rajattomana. Kuitenkaan mihinkään yhteistyöhön ei selkeästi panosteta tai sitouduta. Turvallisuuspoliittinen ympäristö Selonteossa häiritsevät sen useissa kohdissa toistuvat, kuin vain tiedoksi annetut, vahvat ja perustavanlaatuiset väitteet: ”Vaikka sotilaallisten voimakeinojen käyttökelpoisuus politiikan välineenä on vähentynyt, sotilaallisilla suorituskyvyillä on edelleen merkitystä erityisesti alueellisen vaikutusvallan ulottuvuutena.” (s.16) Voidaan hyvinkin perustellusti kysyä, onko asia todellakin näin. Liittoutumista ei kuitenkaan KOMMENTTI Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 Otin selonteon käsittelyyn myös toisesta näkökulmasta: mitä vastauksia se minulle turvallisuudestani kiinnostuneena kansalaisena, veronmaksajana ja reserviläisenä antaa. Tulee auttamatta mieleen, että kun kerran yhteistyö on niin autuaaksi tekevää ja käytännössä ainoa mahdollisuus tulevaisuudessa onnistua, niin eikö suora liittoutuminen olisi vielä parempi ratkaisu. Selonteko Veronmaksajan ja kansalaisen halveksuntaa TEK S TI: PE TRI VÄLKKI. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin käydä sitä kriittisesti läpi ja keskustella siitä mahdollisimman laajasti. Se on monessa suhteessa selonteoista tyhjänpäiväisin ja turhin
Keskustelun välttämisen kulttuuri on siis edelleen voimissaan. Huolimatta siis siitä, että rivien välissä aletaan jo tunnustaa, että yksin ei enää jatkossa pärjätä, ei liittoutumista pohdita tai analysoida lainkaan. Tähän on vaikea yhtyä. Vastuuttomuus kunniaan Selonteossa todetaan useissa kohdissa, että puolustuksen kehittäminen edellyttää lukuisista syistä seuraavalle vuosikymmenelle ulottuvaa tarkastelua ja linjauksia tämän hallituskauden aikana. Käytännön tekoja on vähemmän. Samoin todetaan, että päätöksentekokyky on yksi puolustuksen uskottavuuteen merkittävästi vaikuttavista tekijöistä. Puhuva pää Vuodesta toiseen reservin merkitystä korostetaan papereissa ja puheissa. Selonteossa puolustushallinnon arvio/esitys on, että vuonna 2015 palattaisiin ”suhteellisesti” (siis verrattuna sodan ajan vahvuuteen) samalle tasolle kuin vuonna 2010 eli 18 000 kertausharjoitusvuorokauteen vuodessa. Nato-peikko Selonteon poliittisuus näkyy parhaiten suhtautumisessa Natoon ja rahoitukseen. Selonteossa mainitaan maanpuolustustahto yhtenä merkittävimmistä puolustusjärjestelmämme perusteista, mutta mitä sille pitäisi konkreettisesti tehdä, ei esitetä. Minkälaisen kuvan vastuullisuudesta antaa se, että hallitus ei selonteossa halua tehdä mitään päätöksiä esimerkiksi rahoituksesta, sillä julkisuudessa on todettu ”ettei haluta sitoa tulevien hallitusten käsiä” siitä huolimatta, että Puolustusvoimien kaikki suurimmat materiaalihankinnat ovat aina vähintään kahden hallituskauden mittaisia. Selonteko toteaakin selvästi: ”Tavoitetilassa 2020-luvun Suomella on kyky PE TR I VÄ LK KI. Myös kertausharjoitukset saavat kylmää kyytiä, vaikka reservin osaamisen ja harjoittelun todetaan olevan sodan ajan joukkojen osalta ratkaisevaa. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 57 – – puolustaa maata, sen itsenäisyyttä ja kansalaisten elinmahdollisuuksia sekä kyky yhteistyössä kansainvälisten toimijoiden kanssa hallita turvallisuusuhat.” Se myös perustelee laaja-alaista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa muun muassa avun saannin mahdollistamiseksi. Ensinnäkin tuo aikaisempi taso, noin 25 000 reserviläistä vuodessa (per 350 000 sa-vahvuus), on jo lähtökohtaisesti ollut riittämätön. Toiseksi jos kertausharjoitettavien määrän suhteuttaakin koulutettavaan ikäluokkaan (eli montako reserviläistä nyt koulutettavaa taistelijaa kohden pääsee jatkossa vuodessa kertaamaan), putoaa > KOMMENTTI Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 ”Minkälaisen kuvan vastuullisuudesta antaa se, että hallitus ei selonteossa halua tehdä mitään päätöksiä esimerkiksi rahoituksesta” esitellä eikä edes pohdita strategisena vaihtoehtona, sillä selonteko toteaa edeltäjiensä tavoin, että Suomi on liittoutumaton eikä hae Naton jäsenyyttä. Se ei ole riittänyt edes kaikkein tärkeimpien joukkojen kunnolliseen suorituskyvyn ylläpitoon, saatikka sen kehittämiseen
Ensimmäiset 95 sivua ovat käytännössä vanhojen asioiden kertaamista hyvin yleisellä ja lattealla tasolla. Poliittisia demokratiahaasteita potevan maan viisi vuotta sitten käynnistämä sota Georgian kanssa on jo painunut unohduksiin, myöskään Venäjän täysin häikäilemätön toiminta Syyrian sisällissodassa jää huomioitta. Koska sopimukseen liittyminen oli istuvan hallituksen mielestä kovin tärkeää ja hyödyllistä Suomelle, olettaisi, että nyt selonteko kertoisi, miten se vaikuttaa turvallisuuteemme tai parantaa ulkopoliittista toimintakykyämme. Luvut ovat lukuja, mutta koska jatkuvasti muistutetaan, että uudet asejärjestelmät ja nyt uudistettu taistelutapa ovat entistä vaativimpia, tulisi siis koko puolustusjärjestelmämme uskottavuuden takia kh-vuorokausia lisätä tuntuvasti. Aikoinaan edellisen ylipäällikön suuresti kannattaman ja nykyisten hallituspuolueiden yksimielisesti siunaaman Ottawan miinakieltosopimuksen käsittely puuttuu selonteosta kokonaan. Selonteossa todetaan, että useissa Itsenäisten valtioiden yhteisöön (IVY) kuuluvissa maissa asuu merkittävä määrä venäläisiä. Mitä itse kovaan ytimeen eli turvallisuusja puolustuspolitiikan strategiaan tulee, sitä ei ole. Myös se on unohtunut, että Venäjä on jo vuosi sitten syyttänyt omassa ihmisoikeusraportissaan Suomea venäläisvähemmistön sortamisesta. Selonteko kärsii ympäripyöreyden lisäksi myös monin paikoin ristiriitaisuuksista. Pelottavin havainto selonteosta onSuomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 KOMMENTTI ”Suomen puolustusvoimien katsotaan olevan jatkossakin kaikkivoipa, vaikka sille ei rahoitusta anneta” TU O M O VA LV E. Venäjä Venäjä-allergia kutiaa edelleen pahasti. 5 vrk/henk = 90 000 kh-vrk/vuosi. Missään ei mainita sitä, että Suomessa asuu nykyään yli 50 000 venäläistä ja määrän ennustetaan nousevan vuoteen 2020 mennessä jopa 200 000:een. Venäjän aikaisempi merkittävä linjaus varata itselleen oikeus keinolla millä hyvänsä ”suojella” omia kansalaisiaan missä tahansa, jätetään kokonaan mainitsematta. Se toteaa muun muassa: ”Suomen puolustuspolitiikan tavoitteena on Suomen turvallisuusympäristöön ja voimavaroihin suhteutetun puolustuskyvyn ylläpitäminen….”, ja toisaalla: ”Taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta puolustuskykymme on jatkossakin vastattava toimintaympäristön asettamia vaatimuksia.” Eli mennäänkö eteenpäin voimavarojen (rahan) vai toimintaympäristön (uhkakuvien) pohjalta. Ei siis eroteta henkilötyöpäiviä ja henkilömäärää toisistaan! Selonteossa käytetään varmasti tarkoituksellisesti käsitettä ”koulutettavat reserviläiset” se kun ei kerro yksistään reservin kouluttamisesta oikein mitään, harjoitushan voi olla päivästä vaikka 10 päivään kestävä. Vuonna 2015 tavoitteena olevan 18 000 koulutettavan reserviläisen kohdalla voimme esimerkiksi spekuloida kertausharjoituksen keskimääräisen pituuden erolla seuraavasti: 3 vrk/henk = 54 000 kh-vrk/vuosi vs. Kumpi. 58 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 TURVALLISUUSPOLITIIKK A suhteellinen vertailuluku noin 0,93 taistelijasta 0,72 taistelijaan, eli noin 28 %!!! Koulutettavien reserviläisten määrä ja järjestettyjen kertausharjoitusvuorokausien määrä menevät suomalaisessa mediassa ja maanpuolustuskeskustelussa suloisesti sekaisin. Voisi myös odottaa, että puolustuskykyämme kuvaavissa osissa valotettaisiin edes hieman, miten tämän tärkeän asejärjestelmän poistaminen on korvattu ja/tai korvataan. Itsestään selvien ja mitään sanomattomien johtopäätösten joukossa selonteon ”johtopäätös” on kuin suomettumisen pahimmilta vuosilta: ”Venäjän ulkopoliittinen linja, maan yhteiskunnallinen kehitys ja asevoimissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat Suomen lähiympäristöön.” Diiba, daaba… Veronmaksajana ja alan toimittajana pidän selontekoa odotettua suurempana pettymyksenä. Selonteosta on turha hakea kovin kriittisiä näkemyksiä Venäjästä. Hauskat kiertoilmaisut ovat näköjään vieläkin käytössä: Venäjä kehittää erityisesti voimanprojisointikykyä eli siis suomeksi hyökkäyskykyään. Ottawa, missä olet. Venäjän kasvavaa panostusta asevoimiin ja sen keskittymistä luoteisosiin eli Suomen suunnalle ei pahemmin käsitellä, todetaan lähinnä, että niin tapahtuu arktisen alueen ja Itämeren alueen strategisen painoarvon kasvun takia. Vaikka siis tavoiteluku ”18 000” pysyisi samana, niin todellisuudessa harjoitusten määrässä olisi laskua huimat 36 000 vuorokautta eli noin 40 %! Järkevän vertailukelpoisen luvun saisi esittämällä tavoitteet ja toteumat kh-vuorokausissa. Siinä sivutetaan esimerkiksi yhä kauemmaksi demokratiasta kehittyvä poliittinen järjestelmä, kasvavat rajoitukset sananvapaudessa, oikeusjärjestelmän kehittämättömyys ja kasvaneet provokaatiot (muun muassa lapsihuoltajuusasioissa)
Taaskaan. KUN TASOKOROTUSTA ei kirjattu selontekoon hallituksen kantana, jää asia ratkaistavaksi seuraavissa eduskuntavaaleissa vuonna 2015 ja niiden jälkeisissä hallitusneuvotteluissa. Silloin ryhdytään tinkimään yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan puolustuksesta. Hallitus ei kyennyt muodostamaan yhteistä kantaa siihen, mikä on puolustusmäärärahojen taso vuoden 2015 jälkeen. Poliittista wc-paperia Selonteko on valitettavasti muuttunut entistä yleisemmällä tasolla maalailevaksi, poliittiseksi paperiksi, jolle ei oikeastaan voi antaa paljoakaan painoarvoa. Tämä on seurausta hallituksen oman maan puolustuksen tulevaisuutta koskevasta näköalattomuudesta. Se ei sisällä mitään parlamentaarista ohjausta, linjausta tai tahdonilmaisua sotilaallisen maanpuolustuksen saralla. Puolustusvoimien kehittämiseen ei Puolustusvoimien johdolle anneta mitään mahdollisuuksia, sillä selonteko ei linjaa mitään, eikä esimerkiksi rahoitusta pysty suunnittelemaan kuin vuoden kerrallaan eteenpäin. Selontekoon kirjattu puolustushallinnon varsin vaatimaton tasokorotusesitys ei olisi nostanut puolustusmenoja edes leikkauksia edeltävälle vuoden 2011 tasolle. Tällä menolla Puolustusvoimien on jatkettava toimintojen supistamista entisestään. Suomen puolustusvoimien katsotaan olevan jatkossakin kaikkivoipa, vaikka sille ei rahoitusta anneta: ”Sotilaallisen puolustusjärjestelmän kaikki avainsuorituskyvyt on pidettävä Puolustusvoimien hallussa.” Puolustuspolitiikka Puolustuspolitiikan osuudessa, noin 15 sivua, näkyy selkeästi puolustushallinnon kädenjälki, ja siihen eivät poliitikot ole ottaneet mitään kantaa. SELONTEON viimeisen sivun viimeisestä kappaleesta luettavissa oleva puolustushallinnon viesti poliittisille päättäjille on selkeä: jos puolustusbudjetit jäävät vuoden 2015 tasolle sitä seuraavina vuosina, on edessä luopuminen puolustuksen peruspilareista. RAJUJEN budjettileikkausten ja samanaikaisen puolustusvoimauudistuksen jälkeen lähitulevaisuudessa häämöttää puolustusuudistus Ruotsin malliin. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 59 HALLITUKSEN turvallisuusja puolustuspoliittinen selonteko on sen olennaisimman kysymyksen osalta rimanalitus. Osin tämä johtuu selonteon sisällöstä ja enimmäkseen siitä, miten aikaisempien selontekojen linjaukset ja lupaukset ovat aiemmin toteutuneet, eli huonosti. Jussi Niinistö kansanedustaja (ps) puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikka 2012 KOMMENTTI kin sen täydellinen strategiattomuus. SELONTEON linjattomuus vaarantaa puolustuksemme tulevaisuuden. Puolustusmäärärahojen korottaminen vähintäänkin puolustushallinnon edellyttämällä tavalla on Suomen maanpuolustuksen tulevaisuuden turvaamista. Se kyllä varoittaa vakavista seuraamuksista, jos rahoitusta ei korjata vuoden 2015 jälkeen, muttei kylläkään paljoa konkretisoi, mitä nämä seuraukset ovat. Tasapuolisuuden vuoksi suomme kaksi palstaa myös oppositiolle ja kansanedustuslaitokselle, sen puolustusvaliokunnan puheenjohtajalle, kansanedustaja, tohtori Jussi Niinistölle.. TURVALLISUUDEN takaaminen on valtion tärkein tehtävä. PUOLUSTUSVOIMIEN JOHTO kokee olevansa pakotettu käynnistämään puolustusuudistuksen suunnittelun. Sitä lukiessa tulee mieleen, että Suomen on oltava melkoinen suurvalta, jolla resursseja riittää, sillä Suomi ”panostaa” kaikkeen: EU:hun, Natoon, pohjoismaiseen yhteistyöhön, YK:hon, kahdenvälisiin suhteisiin, yhteistyöhön Kiinan kanssa, Venäjän kahdenvälisiin suhteisiin, EU:n ja YK:n vahvistamiseen, arktisen alueen yhteistyöhön, kansainväliseen kriisinhallintaan ja kotimaan puolustukseen. Selonteko on rimanalitus Annoimme edellä hallituksen selonteolle viisi kokonaista sivua (15 palstaa). TILANNE VAIKEUTTAA Puolustusvoimien hankintojen valmistelua ja toimintaa. Sisällöllisesti se on lähinnä käynnistetyn puolustusvoimauudistuksen ja leikkauksiin sopeutumisen esittelyä. Se ei juuri vastaa mihinkään kysymykseen, ei linjaa mitään (pois lukien Lissabonin sopimus), ei lupaa mitään, ei ilmaise poliittista tahtotilaa eikä se tule herättämään mitään keskusteluakaan. Käytännössä selonteko siis toimii vain leimasimena puolustushallinnossa jo tehdyille päätöksille
Kysymys ei ole siis siitä, mihin kaikkeen D-vitamiini vaikuttaa, vaan siitä, mihin se ei vaikuttaisi. Jos on oireita, esimerkiksi masennusta, niin voi käyttää 100 mikrogrammaa päivässä, Antila sanoo. 95-vuotisen itsenäisyytemme aikana pilaria ovat nakertaneet eri kansantaudit. D-vitamiinia puuttuu koko kansalta, ja päivitetyt viralliset suositukset eivät riitä alkuunkaan. 60 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 T E RV E YS Kansanterveys ja reserviläisten kenttäkelpoisuus ovat pienen maan turvallisuuden ja hyvinvoinnin peruspilari. Metabolinen oireyhtymä yleistyy yksinkertaisilla konsteilla TEK S TI: EE VA VÄNSK Ä PR O KA LA RY L ääketieteen lisensiaatti, filosofian tohtori Erkki Antilan näkökulmasta yksi suurimpia kansanterveydellisiä ongelmia on tällä hetkellä D-vitamiinin puutos. Vitamiinilisä kaikille Jo kahden viikon D-vitamiinin lisätty käyttö näkyy ja tuntuu. Kun D-vitamiiniasiaa ei ole hoidettu, kansalaisia vaivaavat infektiot, autoimmuunisairaudet, mielenterveysongelmat sekä tukija liikuntaelinongelmat. – On vaikea sanoa tärkeysjärjestystä, mutta on mahdollista tervehtyä monesta vaivasta, kun saa riittävästi D-vitamiinia. Jos D-vitamiinitaso on lähtökohtaisesti alhainen, Antila suosittelee 50-100 mikrogramman päiväannosta ja seerumin kalsidiolin mittausta kolmen kuukauden jälkeen. D-vitamiinilla on suoraan tai välillisesti vaikutusta yli tuhanteen geeniin, muun muassa immunologiaa sääteleviin geeneihin, verenpaineeseen sekä kakkostyypin diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän syntyyn. Kansalaisten työja asekuntoisuutta on noussut uhkaamaan fyysisen kunnon rapautumisen rinnalla yleistyvät mielenterveyden ongelmat. Mutta onko metabolisella oireyhtymällä ja kansansairauksista kavalimmalla, mielenterveyden häiriöillä, yhteys. Tuberkuloosi, sydänja verisuonisairaudet, alkoholismi ja nyt metabolinen oireyhtymä. EE VA VÄ N SK Ä. n ”Voisiko armeija-aika palvella myös elämäntapojen parantamista?” Erkki Antila kysyy. – Annosvaste on aina vähän yksilöllinen, mutta suosittelen terveelle aikuiselle 50 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä ja lapsille 25 mikrogrammaa päivässä
Mars, mars! Hyötyliikuntaa pitäisi harrastaa joka päivä. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 61 Jotta D-vitamiinia saisi vaikkapa maidosta riittävän määrän, pitäisi juoda viidestä kymmeneen litraa maitoa päivässä. Lapsetkin viedään autolla kouluun, kun on kiire töihin. Myös ruoka-> Sydänja verisuonisairauden synnyn riskitekijöitä (metabolinen oireyhtymä, diabetes, sepelvaltimotauti, kohonnut verenpaine) • stressi • tupakointi • alkoholi • vähäinen liikunta • huonot hiilihydraatit (sokerit, tärkkelys) • suola • vähäinen kuidun saanti • raudan kertyminen elimistöön • D-vitamiinin puute • omega-3-rasvahappojen vähäisyys • huono magnesiumtasapaino • andioksidanttien vähäisyys ”Kaikki lähtee kotoa.” PE TR I VÄ LK KI M A IT O JA TE R VE YS RY. Kilo kalaa päivässä takaisi riittävän D-vitamiinin saannin. Kiireen tilalle seesteisyyttä Erkki Antila on miettinyt sitä, miksi nykyään ollaan niin kipeitä. Ruokavaliot ovat menneet huonoon suuntaan. – Siitä, että on aikaa itselle ja läheisille. Samalla liikunta on vähentynyt, joka paikkaan ajellaan autoilla. Kalassa on luonnostaan paljon D-vitamiinia. Ennen kerättiin marjat metsästä ja pyydettiin kalaa ja riistaa, leivottiin itse ja hapatettiin monia ruokia. Täytyy siis todeta, että vitamiinilisä on tarpeen jokaiselle suomalaiselle. Vallalla on pikaruokakulttuuri, eivätkä ihmiset syö tarpeeksi antioksidantteja. Mistä se sitten löytyy. Sepelvaltimotaudin valtimomuutokset ovat seurausta metabolisesta oireyhtymästä, josta kertovat vyötärölihavuus, sokeritason heittelehtiminen sekä kohonnut verenpaine. Jos tähän lisätään D-vitamiini sekä hyvä ruokavalio, miten terveenä eläisimmekään. Missä on elämän hidastaminen. Kolmena päivänä viikossa tulisi liikkua niin, että saavuttaa 70 prosenttia aerobisesta maksimista. Elämänlaatu löytyy muuta kautta kuin kuluttamisella. Kun lasten pitäisi leikkiä ja juoksennella ulkona, niin nykyään kökötetään sisällä ja tuijotetaan televisiota tai näyttöpäätettä. Antila sanoo, että pelkästään näin liikkumalla suomalaisten kansanterveys olisi loistava. Tuoreiden tutkimustulosten mukaan metabolisella oireyhtymällä ja masennuksella on yhteys. – Yksi asia on kiire
Ravintoaineiden puutostilat myötävaikuttavat metabolisen oireyhtymän syntyyn. Perusmättö pois Perusmätöt eli roskahiilihydraatit pois ja tilalle kulloisenkin vuodenajan ruokaa. – Kaikki lähtee kotoa. Jopa kalansyönti vähentää sydänkuolemia tehokkaammin kuin kolesterolin alentaminen lääkkeillä. Voisimme vielä opetella onnistumistemme jakamista, niin että hyviä malleja olisi tarjolla muillekin. Erkki Antilan mukaan huonon LDLkolesterolin nousu on vain osa metabolisen oireyhtymän ongelmaa. Hetken kuluttua hän vakavoituu. Hän sanoo, että apolipoproteiinit ovat kolesterolia merkittävämpiä riskitekijöitä verenpainetaudissa, sillä ne säätelevät paitsi veren rasvojen aineenvaihduntaa myös monia muita tehtäviä. Koti, koulu ja kasarmi Ihmisten elämänlaatua voidaan parantaa yksinkertaisilla keinoilla. Mistä metabolisen oireyhtymän yleisyys sitten johtuu. Yleensä ruokavaliomuutokset riittävät pitkälle. Se tarkoittaa siis sitä, että syödään niukasti hiilihydraatteja ja runsaasti vihanneksia ja marjoja. Puhumme siitä, kuinka yhä edelleen varuskunnat kärsivät toistuvista epidemioista. – Uskon, että se johtuu ruoan raffinoitumisesta eli ravintosisällön köyhtymisestä, liiasta sokerista, erityisesti fruktoosista ja liikunnan puutteesta. Aina ei tarvita kemiallisia lääkkeitä, on paljon mitä ihminen voi tehdä itse terveytensä eteen. 62 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 T E RV E YS valiolla ja masennuksella on yhteys toisiinsa. Myös koululla on iso rooli. Erkki Antilalla on yksinkertainen ja hyvä ohje siihen, miten terveellisesti syöminen onnistuu. Se, että monella kasarmilla on hometta, ei auta terveyden tukemisessa. Jos kotona ei syödä vihanneksia ja marjoja, niin miten lapsi koskaan oppisi niitä syömään. Erkki Antila antaa valistuneen arvauksen. Missä muualla se onnistuisi käskyttämällä, Antila sanoo ja nauraa päälle. Armeija-aika on yhteiskunnalle loistava tilaisuus korjata varusmiesten elintapoja. Joissakin kouluissa on onnistuttu hienosti ruokakulttuurin parantamisessa. Ehkä Dvitamiinin, terveellisen ravinnon ja liikunnan listaan pitäisi lisätä myös laadukas rakentaminen ja siitä koituva hyvä sisäilma. Kun on täyttänyt mahan vihanneksilla, ei jää tilaa enää epäterveelliselle ruualle. Jos pitää säilöä jotain ruokaa, vaikkapa sieniä, niin kuivaus ja pakastaminen ovat hyviä keinoja. ”...vitamiinilisä on tarpeen jokaiselle suomalaiselle.” PR O KA LA RY. Kolesteroli Kolesterolin alentaminen on välttämätöntä terveillä ihmisillä vain perinnöllisessä hyperkolesterolemiassa, joka on yhden geenin virheen aiheuttama rasva-aineenvaihduntasairaus. Tauti on levinnyt epidemian tavoin Yhdysvalloissa sekä Euroopassa ja länsimaistumisen myötä alkanut yleistyä myös Aasiassa. Tuoretta, lähellä tuotettua, prosessoimatonta ja säilöntäaineetonta. Kun täyttää lautasen ensin salaatilla tai vihanneksilla ja syö siihen kolon, niin tuohon koloon saa muuta ruokaa
Koko muu perhe on sairastanut useita flunssia, minä en yhtään. Suurin keskeyttämisen syy oli mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (noin 35 %). Ei voida todistaa, että juuri D-vitamiini on vaikuttanut näin. Jos on oireita, esimerkiksi kaamosmasennusta, käytä 100 mikrogrammaa päivässä • Vältä transrasvoja, kuten kaupan pikkuleipiä, grilliruokia, ulkomaisia margariineja. Allergisena ja astmaattisena olen käytännössä vetänyt infektioita puoleeni. Kirkasvalolamppu on auttanut hivenen, kun sen käytön aloittaa hyvissä ajoin elokuun lopulla. (Lähde: Sydänja verisuonisairauden synty; Erkki Antila) PE TR I VÄ LK KI. Toiseksi suurin syy oli tukija liikuntaelinsairaudet sekä sidekudosten sairaudet (noin 21 %). Totta se on. Vielä kuntosalikäynnit säännöllisiksi ulkolenkkien lisäksi, niin hihhei. Olen kärsinyt iän kaiken kaamoksesta. D-VITAMIININ vaikutukset eivät ole uskon asia. Tietysti joku kritisoi. Hyviä ovat kaurakuitu ja ohrakuitu • Syö lisää hedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja vihanneksia • Alkoholia enintään kaksi annosta päivässä • Ravintolisät: Antila suosittelee monivitamiini-antiSaapumiserien kokonaisvahvuus 26 492 alokasta. Ero aiempaan on dramaattinen. Ei tarvitse uskoa, sen kuin popsii D-vitamiinia ja seuraa vaikutuksia itsessään. Tänä vuonna, kolmen kuukauden D-vitamiinitankkauksen jälkeen, olen energiKokeilu kannatti nen ja terve. Silti loka-marraskuu on ollut kärsimyksen aikaa. Eeva Vänskä KO TI M A IS ET KA SV IK SE T RY /S A N N A PE U RA KO SK I Mitä voi tehdä. Mutta omassa olossa muutos tuntuu. oksidanttivalmistetta, jossa on seleeniä, molybdeeniä ja kromia (alentaa LDL:ää) • Lisää D-vitamiinia: terveillä aikuisilla 50 mikrogrammaa päivässä. F = Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt 34,9 % (N=1 334) M = Tukija liikuntaelinten sekä sidekudosten sairaudet 21,4 % (N=819) J = Hengityselinten sairaudet 11,2 % (N=428) S = Vammat 11,1 % (N=426) H = Silmän ja apuelinten sairaudet 4,0 % (N=153) E = Umpieritys-, ravitsemusja aineenvaihduntasairaudet 3,7 % (N=143) MUUT = Muut sekalaiset diagnoosit 13,5 % (N=519) Diagnoosijakauma 2011 saapumiseristä palveluksen terveyssyin keskeyttäneistä alokkaista, yhteensä 3 822 hlöä (14,4 % saapuneista) F M J S H E MUUT n Vuonna 2011 terveyssyistä keskeytti palveluksensa 3 822 alokasta eli reilut 14 prosenttia saapuneista. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 63 • Vähennä sokereita ja tärkkelystä (paljon esimerkiksi vanhassa perunassa) • Suosi luonnollista ruokaa (ei prosessoitua), joka on tuotettu lähellä ja jossa ei ole säilöntäaineita • Syö kuituja yli 35 grammaa päivässä. Niinpä: D-vitamiinista en luovu, 50 mikrogrammaa päivässä
Metabolinen oireyhtymä on myös kansansairaus, sillä se on yleistynyt väestössä nopeasti. n ”Sotilaan on hyvä olla vasta kun se on syönyt niin paljon, että sen on paha olla”, sanottiin aikoinaan. Ei-melankolisessa ryhmässä painottuvat ahdistukseen, itsetunnon heikkouteen ja huolestuneisuuteen liittyvät oireet. Melankoliaa Melankolisten oireiden riski oli lähes puolet pienempi niillä, joilla foolihapon saanti oli suurinta, verrattuna pienimmän saannin ryhmään. Masennusoireet luokiteltiin melankolisiksi, jos niihin sisältyi enemmän masennukseen tyypillisesti liitettyjä oireita, kuten mielialan laskua. Kenties näin, mutta ravinnon laatu ei välttämättä ole parantunut kuluneina vuosikymmeninä. Ei-melankolisiin masennusoireisiin puolestaan liittyy kohonnut metabolisen oireyhtymän riski. TEK S TI: EE VA VÄNSK Ä oireyhtymä metabolinen Ruokavalio, masennus ja... Ero säilyi useiden sekoittavien tekijöiden huomioinnin jälkeenkin. Jussi Seppälä: Depressive symptoms, metabolic syndrome and diet (ItäSuomen yliopisto,2012) Tuoreen tutkimuksen mukaan niukka foolihapon ja B12-vitamiinin saanti lisää melankolisten masennusoireiden, kuten mielialan laskun riskiä. 64 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 T E RV E YS J ussi Seppälän väitöskirja on ensimmäinen, joka selvittää ruokavalion sisältämän foolihapon ja B12-vitamiinin sekä metabolisen oireyhtymän ja erilaisten masennusoireiden välistä suhdetta. Masennus on kansansairaus ja vie noin 5 000 suomalaista eläkkeelle vuosittain. KO TI M A IS ET KA SV IK SE T RY /R EE TT A PA SA N EN PU O LU ST U SV O IM AT. Tulos säilyi lähes muuttumattomana eri elämäntapamuutosten huomioinnin jälkeen. Uusi havainto oli myös, että ei-melankolisiin masennusoireisiin liittyi melankolisiin verrattuna yli kaksi kertaa suurempi metabolisen oireyhtymän riski, kun vertailuryhmän muodostivat ne, joilla ei ollut masennuksen oireita. Näiden uusien havaintojen perusteella melankolinen ja ei-melankolinen masennus voivat olla itsenäisiä masennuksen alatyyppejä, ja niillä saattaa olla toisistaan poikkeavia yhteyksiä ruokavalioon ja elimistön tulehdustilaan. Korkeimman B12-vitamiinipitoisuuden ryhmässä melankolisten oireiden suhteellinen riski oli liki kolme kertaa pienempi matalimpaan nähden, kun melankolista ryhmää verrattiin niihin, joilla ei todettu masennuksen oireita. Melankolista ja ei-melankolista masennusta tarkasteltiin erikseen
Tule-kipu puolestaan on yksi yleisin hoitoon hakeutumisen syy. Masennuksen ja metabolisen oireyhtymän yhteyttä selvitettiin analysoimalla uudelleen aiempia tutkimuksia. Tyypillisiä tule-kipuja esiintyy esimerkiksi selässä, niskassa, ranteessa, polvissa ja nilkoissa. Silti kipu ja masennus yhdessä aiheuttavat miehillä useammin työkyvyttömyyttä kuin naisilla. Työkyky kärsii Tule-kivut eivät ole lisääntyneet viime vuosikymmenien aikana, mutta kipuihin liittyvä työkyvyttömyys on lisääntynyt tasaisesti 1990-luvulta alkaen viimeisimpiä vuosia lukuun ottamatta. Masennusta potevien riski sairastua metaboliseen oireyhtymään oli noin kolmanneksen suurempi kuin terveiden. Tukija liikuntaelinten vaivat ja mielenterveyden häiriöt ovat kaksi suurinta kansanterveysongelmaa työikäisillä suomalaisilla. Lähde: Uutispalvelu Duodecim (Diabetes Care 2012) http://care.diabetesjournals.org/ content/35/5/1171.abstract S uomalaisessa työelämässä on noin 300 000 työntekijää, jotka potevat samanaikaisesti kipua ja masentuneisuutta. On mielenkiintoista, että nämä samat ongelmat ovat suurimpana syynä varusmiespalveluksen keskeyttämiseen. Samanaikaisesti esiintyessään kipu ja masentuneisuus näyttävät vahvistavan toistensa negatiivisia vaikutuksia elämänlaatuun sekä työkykyyn. Naiset raportoivat särkyä ja masennusta miehiä useammin. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 65 Masennuksella ja metabolisella oireyhtymällä yhteys Masennus ja metabolinen oireyhtymä kulkevat usein käsi kädessä. Työterveyslaitoksen selvityksessä tutkittiin 30 vuotta täyttäneitä aikuisia. Yhtä aikaa kipua ja masentuneisuutta potevat käyttävät terveydenhuollon palveluja keskimääräistä enemmän: he hakeutuvat lääkärin vastaanotolle kolme kertaa useammin verrattuna niihin, joilla ei ole kipua eikä masentuneisuutta. Metabolinen oireyhtymä on henkilöllä, joka on vyötärölihava ja jolla on vähintään kaksi seuraavista: korkea verenpaine, häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta, pieni HDL-kolesteroli tai suuri triglyseridirasvojen pitoisuus. On erityisen tärkeää tunnistaa masentuneisuuden ja tukija liikuntaelinten (tule) kivun samanaikaisuus työkyvyn ja työhyvinvoinnin tukemiseksi. Yleisimmän mielenterveyden häiriön, masennuksen, yleisyydessä ei ole myöskään tapahtunut muutoksia, mutta masennuksesta johtuva työkyvyttömyys on lisääntynyt selvästi 2000-luvun puoliväliin asti. Se merkitsee huomattavaa sydänja verisuonitautien riskiä. Pelkästään mielenterveyden häiriöt aiheuttavat Suomessa vuosittain yli neljä miljoonaa sairauspoissaolopäivää. Vastaava osuus niistä, joilla ei ollut kipua eikä masentuneisuutta, oli viisi prosenttia. Yhteys näyttää kulkevan molempiin suuntiin niin, että masentunut on muita alttiimpi metaboliselle oireyhtymälle ja taas oireyhtymää sairastava masennukselle. Niihin oli osallistunut 180 000 miestä ja naista. Oireyhtymää sairastavien riski masennukseen oli myös noin kolmanneksen suurempi kuin terveiden. Miesten yleisin tule-kipu on selkäkipu, naisilla taas niskakipu. Sairaspoissaolot ovat masentuneilla kipuoireisilla keskimäärin kaksi kertaa pidemmät kuin pelkkää kipua potevilla. Kipua ja masentuneisuutta kokevat jäävät myös työkyvyttömyyseläkkeelle muita useammin. Joka kolmannella keski-ikäisellä suomalaisella on metabolinen oireyhtymä. Lähes puolet terveyskeskuskäynneistä aiheutuu kivusta. Niistä työssäkäyvistä suomalaisista, joilla oli sekä tule-kipua että masentuneisuutta, 34 prosenttia arvioi työkykynsä alentuneeksi. Lähde: Työterveyslaitoksen raportti ”Särkyä ja alakuloa – tukija liikuntaelinten kivun ja masentuneisuuden yhteisesiintyvyys Suomessa”. Ei ole vielä selvillä, johtuuko yhteys kyseisistä sairauksista, vai selittyykö se jollain muulla seikalla, joka yhdistää potilasryhmiä. kulkevat käsi kädessä Kipu ja masennus TEK S TI: EE VA VÄNSK Ä TEK S TI: EE VA VÄNSK Ä. Tule-kivusta ja masentuneisuudesta kärsivät kokevat työkykynsä keskimäärin huonommaksi kuin muut
JATKOSODAN ASEET 66 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 ”EMMA” JA LAHTI-SALORANTA PIKAKIVÄÄRIT VASTAKKAIN T EK S T I: M A R K K U PA LO K A N G A S K U VAT: PE T R I VÄ L K K I
Samaan aikaan myös Neuvostoliitossa suunniteltiin useita erilaisia ratkaisuja oman pikakiväärituotannon aloittamiseksi. Edistyksellisimpänä vaihtoehtona laajaan sarjavalmistukseen hyväksyttiin V. Degtjarevin suunnittelema pikakivääri. A. Toisessa maailmansodassa samaa 7,62 mm:n laippakantaista kiväärinpatruunaa (7,62x53R tai venäläisittäin 54R) ampuvat suomalaiset ja neuvostoliittolaiset pikakiväärit olivat >. Aseteknikko Aimo Lahden ja kapteeni Arvo Salorannan yhteisprojektina suunniteltu suomalainen pikakivääri m/26 Lahti-Saloranta oli tuolloin piirustuksien osalta valmis ja sarjatuotantokelpoinen. Onko Emmana tunnettu Degtjarev maineensa väärti ja miksi kuuluisan Aimo Lahden yhdessä Arvo Salorannan kanssa suunnittelema ase ei yltänyt alkuunkaan legendaarisen Lahden Suomikonepistoolin maineeseen. 67 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 Viime sodissa ja vielä pitkään niiden jälkeen pikakivääri tai konepistooli oli Suomen armeijan tärkein ryhmäase. Pikakivääreitä oli yleensä kahta mallia. Tehtaan päätarkoitus oli silloin kotimaisen pikakiväärin tuotantolinjan perustaminen. V asta itsenäistyneen Suomen oman kansallisen aseteollisuuden syntymisen kenties tärkein hanke 1920-luvulla oli Valtion Kivääritehtaan perustaminen Jyväskylään. Kotimainen oli vuosimallia 1926, ja sotasaalisaseena palveli yhtenä toisen maailmansodan parhaana käsiaseena tunnettu neuvostoliittolainen malli 1927, jolla luonnollisesti myös tuolloinen vastustajamme ampui
Molemmat Suomen sotilaiden hyväksi havaitsemia. Toisen maailmansodan aseiden parhaimmistoa. Venäjän armeijalta maahan jääneet ranskalaiset Chauchat-pikakiväärit m/1915 ja Tanskasta hankitut Madsen m/1920 -aseet eivät olleet erityisen kenttäkelpoisia, eivätkä niiden määrät riittäneet täyttämään laskettua tarvetta. 68 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 JATKOSODAN ASEET kesät ja talvet vuosia vastakkain. Niissä tilanteissa punnittiin asemallien edut, haitat, kenttäkelpoisuus ja yleiset ominaisuudet – kummallakin puolella rintamalinjoja. JA A KK O PU U PE RÄ n Degtjarev ja Shpagin. Lahdella oli jo varsin pitkälle viety suunnitelma edellä mainittujen mallien kaltaiseen rekyylisysteemiin perustuvan aseen tyypiksi. Suomessa Madsenit eivät kelvanneet enää edes talvisotaan vaikka asepula oli kova. Neuvostoliittolaiset asesuunnittelijat ryhtyivät kuitenkin ennakkoluulottomasti tutkimaan kaasutoimisuutta. Sitä valmistettiin 1950-luvulle asti. Itseoppineena miehenä hänen kykyihinsä ei kuitenkaan täysin luotettu, joten tekniseksi asiantuntijaksi hankkeeseen määrättiin Tanskassa aseteknisen koulun kurssin vastikään käynyt upseeri Arvo Ensio Saloranta (1895–1976). Salorannan osuus itse aseen suunnitteMADSEN-PIKAKIVÄÄRI ei tyydyttänyt suomalaisten vaatimuksia, ja suomalaiset kehittivät oman piippurekyylitoimisen pikakiväärinsä. Suomen Sotilaan tiedon mukaan asemalli oli yhä käytössä ainakin Brasilian poliisivoimilla vielä joitakin vuosia sitten. Tanskalainen Madsen oli puutteistaan huolimatta kovin suosittu ase ja vientimenestys. Ajankohta oli otollinen, koska lokakuussa 1924 puolustusministeriö asetti toimikunnan valitsemaan armeijalle uutta pikakiväärimallia. KI RS I LA U RI. Kotimainen pikakivääri Keski-Suomen Rykmentissä asemestarina palvelleen Aimo Lahden (1896–1970) kyvyt todettiin rykmentin johdossa jo varhain, ja vuonna 1923 joukko-osaston komentajana toiminut everstiluutnantti Heinrichs kehotti Lahtea miettimään kotimaiseen tuotantoon soveltuvan pikakiväärimallin kehittelemistä. Piippurekyyli oli toimintaperiaatteena valtavirtaa kaikkialla länsimaissa
Näistä määristä joitakin satoja oli mennyt ennen sotia vientinä ulkomaille. Eräiden korjausten jälkeen puolustusministeri vahvisti 3.6.1927 aseen Suomen armeijan pikakivääriksi m/26 L/S ja sarjatuotanto käynnistyi samaan aikaan Jyväskylän Tourulaan valmistuneessa Valtion Kivääritehtaassa. Lahti-Saloranta toimii pakkasellakin, kun se pidetään kuivana rasvasta ja sitä huolletaan säännöllisesti. Tämä siksi, että voimakkaan kiväärinpatruunan aiheuttama potku olisi sarjatulella ollut ampujalle sietämätön ja ennen pitkää rikkonut aseen rakenteita. 69 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 AMMUIMME ASEILLA MYÖS TALVIOLOISSA. >. Rekyylijärjestelmä oli ensimmäisen maailmansodan pikakivääreille tyypillinen, mutta häiriöille altis ja aiheutti aseen raskaan rakenteen vuoksi sen kokonaispainon nousemisen lähelle yhden miehen kannettavuuden sietorajaa. Mutta silti Lahti-Salorannan pieni lipas ja häiriöalttius tekivät siitä huomattavasti huonommin sotilaskäyttöön soveltuvan aseen verrattaessa vastustajan Degtjareviin. Talvisotaan mennessä pikakiväärejä oli valmistunut noin 4 600 kappaletta, ja tuotannon päättyessä vuonna 1942 kokonaismäärä oli noussut noin 6 000 pikakivääriin. Erityisesti suojeluskuntataustaisilla pikakivääriampujilla oli usein hyvät taidot pitää kenttäkelpoisuudeltaan vanhanaikainen ase toimintakuntoisena. lussa jäi kuitenkin melko vähäiseksi ja painottui lähinnä tekniikan teoreettisiin kysymyksiin. Sekä tehtaan rakentamisessa että aseen rakenteessa ilmenneiden monien ongelmien vuoksi ensimmäinen sarja saatiin armeijalle vasta vuonna 1930. Lipastyypiksi suunniteltiin kaareva pellistä muotoiltu 20 patruunan tanko, joka kiinnitettiin aseeseen rungon alapuolelle. Kun konepistoolissa huomattavasti pienemmän ja ruutimäärältään vähäisemmän patruunan rekyylipotkua saatiin hillityksi raskaalla massiivisella lukolla, pikakiväärissä potkua voitiin ottaa vastaan koneiston joustavalla perääntymisliikkeellä. Lahti oli valinnut aseen toimintaperiaatteeksi rekyylirakenteen, jossa piippu, luisti ja lukko muodostivat jousivoimalla kuormitetun, aseen rungon sisällä edestakaisin liikkuvan mekanismin. Kaksi ensimmäistä prototyyppiä valmistui maaliskuussa 1926
Erityisesti isokokoiselle ampujalle, jollaisia raskaalle aseelle pyrittiin valitsemaan, hyvän ampuma-asennon löytäminen on vaikeaa, varsinkin jos päällä on vielä talvivaatetus ja päässä kypärä.. Kun sodan päättyessä suomalainen sotilasasetuotanto jouduttiin ajamaan alas, Aimo Lahti määrättiin 51-vuotiaana eläkkeelle kenraalimajurin arvoa vastaavan asekonstruktöörin tehtävästä. N. Tokarevin konstruoimat – valmistui, ja niistä Aimo Johannes Lahti SYNTYI VIIALASSA 28.4.1896 ja kansakoulun käytyään työskenteli rautateillä asemamiehenä. Siten myös edellä mainittuja ulkomaisia kevyitä konekiväärejä kuului vahvuuksiin, mutta nopeasti vanhentuvien rakenneratkaisujen sekä patruunoiden ja varaosien puutteen vuoksi niiden käyttöarvo laski jyrkästi. AIMO LAHTI toimi vaihtelevalla menestyksellä erilaisissa siviilitehtävissä ja perustamansa metallivalimon johtajana. Salorannan kanssa. Jatkosodan aikana Lahti paloi loppuun, jolloin hänen tuotteliaisuutensa laski huomattavasti. Suunniteltuaan Suomi-konepistoolin prototyypin hänet komennettiin puolustusministeriön taisteluvälineosastolle kehittämään kotimaista pikakivääriä kapteeni A. JATKOSODAN ASEET 70 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 Samaan aikaan idässä Venäjän sotavoimilla ei ensimmäisessä maailmansodassa ollut omaa kevyen konekiväärin mallia, mutta ostamalla ja sotasaaliina tsaarin armeijan joidenkin yksiköiden käyttöön oli kertynyt jonkin verran 7,71 mm:n (.303) Lewisja Hotchkisssekä 8,00 mm:n Chauchat-merkkisiä aseita. Bolshevikkien tultua valtaan perustetun puna-armeijan aseistus oli alkuvuosina pääosiltaan keisarinvallan peruja. Kaksi toisistaan eroavaa kenttäkoemallia – I. Varusmiespalveluksen jälkeen hän jäi Puolustusvoimien vakinaiseen palvelukseen asemestariksi Keski-Suomen Rykmenttiin Kouvolaan. Kun M. V. V. Hän kuoli 19.4.1970. VUONNA 1932 puolustusministeriöön perustettiin kevyiden aseiden konstruktöörin virka, johon Lahti nimitettiin toimipaikkanaan Jyväskylässä sijaitseva Valtion Kivääritehdas. n Kotimaisen pikakiväärin yksi heikkous oli sen ampumaergonomia. Jo tällä välin aseistuksen kehittämisestä vastannut Tykistökomitea oli antanut aseja ampumakoulu Vystrelin kokeiluosaston tehtäväksi muuntaa tavallinen Maxim-konekivääri rakenteeltaan kevyeen muotoon. Koleshnikovin ja F. Näiden tehokasta käyttöä rajoittivat laippakantaisesta venäläisestä 7,62 mm:n kiväärinpatruunasta poikkeavat ranskalaiset (8 mm) ja brittiläiset (7,71 mm) ampumatarviketyypit. Siellä hän suunnitteli useita erilaisia asetyyppejä, joista useimmat olivat sarjatuliaseita. Frunzen vuosina 1924–25 tekemät suuret sotilaalliset uudistukset edellyttivät teknisesti ajanmukaisen aseistuksen saamista pikaisesti käyttöön, käynnistettiin laaja kehittelytyö omaan tuotantoon soveltuvan kevyen konekiväärimallin konstruoimiseksi. E
Aseen sarjatuotanto alkoi marraskuussa 1926, ja seuraavan vuoden loppuun mennessä Tulan asetehdas oli valmistanut kaikkiaan 2 450 kevyttä konekivääriä. Muutama koekappale valmistettiin Vystrelin ampumaradoilla tehtäviä käyttökokeiluja varten. Seuraavan vuoden kesällä puna-armeijan kiväärikomissio pääsi perehtymään asemallisuunnitelmiin, joita se piti omaperäisinä ja rakenteen yksikertaisuuden, Arvo Ensio Saloranta SYNTYI RENGOSSA 26.12.1895 ja osallistui vapaussotaan. Frunze, joka heti tajusi konstruktion merkityksen, tapasi V. A. keveyden sekä suuren toimintavarmuuden vuoksi ihanteellisina. Emmaksi Suomessa ristitystä pikakivääristä tuli suosittu ja yleinen asemalli Suomen asevoimissa jo talvisodan aikana. A. 71 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 viimeksi mainittu hyväksyttiin puna-armeijan sotavarustukseen nimellä Maxim-Tokarev. Tällöin tuli kehittelyasetelmaan aivan uudenlainen vaihtoehto – V. Kun raskaan Maxim> PU O LU ST U SV O IM AT n Degtjarevin m/27-pikakivääri on saanut uudet käyttäjät. Hän toimi sittemmin taisteluvälineosaston päällikkönä puolustusministeriössä 1925–1927, Valtion Kivääritehtaan teknillisenä johtajana 1927–1929 ja Aseseppäkoulun johtajana talvisodan syttymiseen asti. Aikaansa edellä Degtjarevin pikakiväärimallin mullistavia etuja olivat yksinkertaisuus paitsi rakenteessa, myös tuotannon järjestelyissä ja lisäksi vielä huomattava edullisuus kustannuksissa. Projekti tuli saada mahdollisimman pikaisesti tuotantoasteelle, ja sen vuoksi muut hankkeet, muun muassa vireillä ollut automaattikivääriprojekti, saivat toistaiseksi väistyä kiireellisimpien töiden joukosta. Degtjarevin henkilökohtaisesti, vakuuttui keksinnön ylivertaisuudesta ja lupasi sen edelleenkehittämiselle kaiken mahdollisen avun. Piipun jäähdytys on kyllä taattu, mutta jopa Emman kenttäkelpoisuus saattaa olla kovilla, kun aseen alla oleva hylsynpoistoaukko on suoraan lumista tukipuuta vasten.. Aseen suunnittelun Degtjarev oli aloittanut omatoimisesti ja ilman tykistöhallinnon tukea jo vuonna 1923. Kuvan tuliasema taitaa olla laitettu kuvausta varten. Hän jäi tästä tehtävästä eläkkeelle kenraalimajurina 1955 ja kuoli 3.4.1976. Viipurin Upseerikokelaskurssilta upseeriksi valmistuttuaan hän palveli useissa joukko-osastoissa ja kävi Tanskan armeijan aseteknillisen koulun kurssin vuosina 1920–1924. Tässä vaiheessa asiasta kiinnostui myös M. V. Vaikka puna-armeijan aseistukseen oli näin saatu kevyt konekivääri, sen teknilliset ratkaisut perustuivat kuitenkin vanhan Maximin varsin monimutkaiseen rakenteeseen eivätkä yltäneet ratkaisemaan suunnitteluprojektin varsinaista tavoitetta. SALORANTA TOIMI sotien aikana useissa taisteluvälineiden hankintoihin ja tuotantoon liittyvissä tehtävissä ja sotien jälkeen Puolustusvoimien Pääesikunnan taisteluvälineosaston päällikkönä 1947–1952 sekä Puolustusvoimien taisteluvälinepäällikkönä 1952–1955. Degtjarevin ehdotus kevyeksi jalkaväkikonekivääriksi
72 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 JATKOSODAN ASEET konekiväärin valmistamiseen tarvittiin 700 työtuntia ja 2 488 työvaihetta ja tavallisen jalkaväenkiväärin m/91 valmistamiseen 42 työtuntia ja 1 446 työvaihetta, niin Degtjarevin pikakiväärin tuotanto voitiin hoitaa 130 työtunnilla ja 486 työvaiheella! Aseen nopea purettavuus oli myös ainutlaatuinen ominaisuus. Erikoisia ja maininnan arvoisia, siihenastisista pikakivääreistä selvästi poikkeavia ominaisuuksia ja ratkaisuja olivat monikäyttöisyys, entistä suurempi lipaskapasiteetti, osien vaihtokelpoisuus, rakenteen yksinkertaisuus, Vasilij Aleksejevitsh Degtjarev SYNTYI VUONNA 1880 Tulan kaupungissa aseseppäperheeseen ja oli yksitoistavuotiaasta lähtien töissä Tulan asetehtailla. Lukuisten muiden kunniamerkkien ja mitalien lisäksi hänelle myönnettiin myös teknisten tieteiden tohtorin oppiarvo Neuvostoliitossa. Degtjarev kuoli vuona 1949 kotimaassaan suuresti arvostettuna asekonstruktöörinä. Joulukuussa 1927 aseen koeammuntoihin määrätty komissio esitti mallin hyväksymistä puna-armeijan aseistukseen nimellä DP (Degtjarev Pehotnyj = jalkaväen Degtjarev). Mallikappaleiden valmistuttua ensimmäiset koeammunnat suoritettiin syyskuussa 1926. Joidenkin lisämuutosten jälkeen Tykistökomitea hyväksyi Degtjarevin kevyen jalkaväkikonekiväärin teknilliset vaatimukset 26.3.1927. Ennen mallin lopullista vahvistamista aseita määrättiin vielä Vystrel-koulun upseerikurssin kokeiltaviksi sekä muihin sotakouluihin, jalkaväen ja eräisiin ratsuväen joukko-osastoihin ja sotilaspiireihin. Varsinaisen sarjatuotannon oli alun perin määrä alkaa vasta kenttäkokeissa mahdollisesti saatavien muutosesitysten toteuttamisen jälkeen. Tärkeänä seikkana edellytettiin jokaisen osan vaihtokelpoisuutta. Degtjarev kehitteli 1920-luvulla omatoimisesti puna-armeijan vakioaseistukseen hyväksytyn uudenlaisen DP-pikakiväärin panssariaselajille ja ilmatorjunnalle tarkoitettuine erikoisversioineen. Mallikappaleeksi otettiin kenttäkoesarjan ase, vaikka vielä ei ollut tietoa testien myöhemmin aiheuttamista rakennemuutoksista. V. A. G. ANSIOISTAAN TUOTTELIAANA suunnittelijana V. Tämä asetettiinkin tavoitteeksi, jonka toteuttamisen takaraja oli tuotantovuoden 1929–1930 alku. A. Vuoden 1927 lopulla Degtjarev-pikakiväärejä valmistettiin sadan kappaleen kenttäkoesarja laajoja joukko-osastokokeiluja varten. MYÖHEMMIN 1930-luvulla Degtjarev suunnitteli 12,7 mm konekiväärin m/DK, konepistoolin m/PPD sekä ilmajäähdytteisen konekiväärin m/DS, joista jokainen päätyi sarjavalmistukseen ja puna-armeijan vakiokäyttöön. Degtjarev sai sosialistisen työn sankarin arvonimen, ja hänelle myönnettiin neljästi valtionpalkinto. Osittain siksi, ja toisaalta tuotannon nopeuttamiseksi, ensimmäisen sarjan vaatimuksissa annettiin lupa osien vaihtokelpoisuudesta poikkeamiseen tarvittaessa. Eräiden toisarvoisten vikojen ja epäkohtien korjaamisen jälkeen niitä jatkettiin marraskuussa ja vielä tammikuussa 1927. Kotiuttamisensa jälkeen hän jäi V. Hänet kutsuttiin sotapalvelukseen vuonna 1901 ja määrättiin Oranienbaumin kiväärijoukkojen upseerikoulun aseverstaalle. Fedorovin avustajaksi erilaisissa automaattiaseprojekteissa. Kenttäkokeet olivat vielä osittain kesken, kun asemalli haluttiin jo saada vakiokäyttöön, ja syksyllä 1927 tehtiin ensimmäinen 2 500 aseen sarjatilaus, jonka oli määrä valmistua seuraavan vuoden aikana. Tuotantoon Sarjavalmistuksen käynnistämisvaiheessa tehtyjen laajojen joukko-osastoja ratakokeilujen seurauksena vahvistui edelleenkin tarve saada kaikki tuotettavat aseet osiltaan vaihtokelpoisiksi. Ero vanhaan olikin uskomattoman suuri lähes kaikilla menetelmillä mitaten. JATKUU SIVULLE 74 >
MP n Pikakiväärillä tarkoitetaan suomessa kevyttä kivääripatruunaa ampuvaa lipassyöttöistä sarjatulta ampuvaa “kevyttä konekivääriä”, kun kevyt konekivääri taas on vastaava vyösyöttöinen ase. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 73 E nsimmäisen maailmansodan aikana syntyi ja yleistyi suurvaltojen armeijoissa uudenlainen jalkaväen asetyyppi, kevyt konekivääri. n Lahti-Salorannan 20-patruunan lipas on pieni, mutta helpohko täyttää. Näistä kaksi viimeksi mainittua olivat ilmajäähdytteisiä ja lipassyöttöisiä. SU O M EN SO TI LA A N A RK IS TO MIKÄ ON PIKAKIVÄÄRI?. Nimi kevyt konekivääri tuli saksanja englanninkielisistä sanoista Leichtes Maschinengewehr, Light Machine Gun (lyhenne: LMG), mutta vakiintui sittemmin suomen kieleen muodossa pikakivääri ruotsalaisen sanan snabbeldsgevär mukaan. Kuvassa Suomessakin vapaussodassa tutuksi tullut brittiläinen Lewis-pikakivääri, joka oli monien kevyiden ryhmäaseiden suunnittelijoiden yksi esikuva ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Asemallien paino etutukineen vaihteli yhdeksän ja kuudentoista kilon välillä, kun sen aikainen venäläinen Maximkonekivääri painoi jalustoineen ja varusteineen yli kuusikymmentä kiloa. Degtjarev kehitteli lautaslippaansa Lewiskonekiväärin innoittamana. Tyypillisimpiä ensimmäisen maailmansodan kevyitä konekiväärejä olivat saksalaisten Maxim-koneistoinen m/08-15, brittien Lewis sekä ranskalaisten m/15 Chauchat. Se ampui kiväärinpatruunaa sarjatulella vyölaatikosta tai isohkosta lippaasta, mutta oli mahdollisimman kevytrakenteinen ja raskaan jalustan asemesta yleensä vain etutuella varustettu – ja mikä tärkeintä, taistelukentällä yhden sotilaan hallittavissa ja mukana kuljetettavissa. Etenkin hyökkäystilanteissa kevyet konekiväärit osoittautuivat tärkeiksi, koska perinteisiin konekivääreihin nähden huomattavasti helpomman liikuteltavuutensa vuoksi ne saattoivat seurata kärjessä kiväärijalkaväen mukana ja kiväärejä suuremmalla tulivoimallaan tukea tehokkaasti sen etenemistä
n Emman lipas on tulivoimainen ja kestävä, mutta hidas täyttää.. Se onkin toisaalta ehkä aseen ainoita heikkouksia suomalaiseen verrattuna. Kuvassa alinna myös suomalaisvalmisteinen varikkotukki aseeseen. Tällöin auttaa nopea läppäisy lippaan päälle, jollei lipas ole jo ehtinyt tyhjentyä. Koneiston toiminta perustuu patruunan ruutikaasun tuottamaan paineeseen, eli Degtjarev-pikakivääri on toimintaperiaatteeltaan kaasutoiminen sarjatuliase. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota neljästä pääosasta koostuvaan lukkoon, jossa ei ole juuri mitään rikkoutuvaa kuten jousia. Käyttö Suomen rintamilla 1939–45 Tietoja puna-armeijan uudesta pikakiväärimallista tuli Suomen sotilasjohdolle 1930-luvulla sotilasasiamiesten raporttien välityksellä. Vaikka Degtjarevin konstruoinnissa painotettiin osien vaihdettavuutta, on juuri peräkappaleille tyypillistä, että ne eivät välttämättä ole aivan identtisiä, mutta yleensä toleranssit ovat sen verran isoja, että peräkappaleetkin saa pienellä väkivallalla vaihdettua keskenään. Ainoastaan sotavuosina 1943–44 valmistetuissa aseissa merkki saattaa olla erilainen. DEGTJAREVIN yksinkertaisuudesta kertoo myös se, että aseessa on vain sarjatulitoiminto. Suomalaisen lempinimensä Emma Degtjarev-pikakivääri sai sen ajan samannimisen iskelmän mukaan, kun aseen ammuttaessa pyörivä lippaan kansi muistutti suuresti gramofonilevyä. Ammuttaessa lippaan jousikuormitteinen sisäkansi pyöri kehyksensä sisällä ja suolsi patruunat syöttöaukon kohdalle ja edelleen lukon kautta patruunapesään. Degtjarev-pikakiväärille tunnusomaisimpia ulkoisia ominaisuuksia on sen suurehko pyöreä patruunalipas, johon voitiin ladata 47 kiväärinpatruunaa kehämuotoon luotipäät sisäänpäin. Suomessa oltiin luonnollisesti erittäin kiinnostuneita Degtjarev-pikakivääri Kaliiperi: 7,62x54 millimetriä Koko pituus: 1 270 millimetriä Piipun pituus: 605 millimetriä Aseen paino: 9,1 kiloa (etutukineen) Patruunalipas: 47 patruunan kiekko Lippaan paino: 1 620 grammaa Tulilajit: sarja Tulinopeus: 500-600 laukausta minuutissa Toimintaperiaate: kaasu DEGTJAREVIN RAKENNE on nerokkaan yksinkertainen. Toisaalta Emmalla on helppo ampua kertalaukauksia tai lyhyitä sarjoja. 74 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 JATKOSODAN ASEET varmatoimisuus sekä helppo ja nopea purkaminen huoltoa varten. Käytössä kuluessaan Emmalla on taipumus jäädä laulamaan, eli sarja jatkuu, vaikka sormi nousee liipaisimelta. Degtjarev-pikakiväärit on valmistusmerkinnöistä päätellen tehty Kovrovin asetehtaalla, jonka merkkinä oli luodin ääriviivojen sisällä oleva nuoli. Aseen suunnitteluvaiheissa lippaaseen mahtui alun perin 49 patruunaa, mutta ilmeisesti toimintavarmuussyistä Degtjarev muutti sen jo ennen sarjavalmistuksen alkamista 47 patruunalle
Elokuun 1. Kerrotaan, että suomalaisen sotilastiedustelun asialla ollut henkilö onnistui melkein ostamaan yhden pikakiväärin, mutta hankinta kariutui jonkin epäonnisen sivuseikan vuoksi. Talvisodassa Degtjarev-pikakiväärin eri versiot tulivat suomalaisille tutuiksi ensimmäisistä sotapäivistä lähtien. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 75 saamaan mahdollisimman tarkat tiedot rajanaapurin uudesta jalkaväen perusasetyypistä. Suomessa monelle reserviläiselle olisi jaettu pillin viheltäessä vielä 1990-luvulle asti myös kuvan pulttilukkoisia sota-aikaisia ja sitä vanhempia kivääreitä sekä Suomi-konepistooleita. Kuvassa alla sama aseistus ja saman koulun oppilaita 1960-luvulta. RU K RU K. n Kuva yllä on vuodelta 1954 RUK:n kurssilta 83. päivänä 1941 Degtjarev-jalkaväkipikakiväärejä oli Suomen armeijan kirjanpidossa kaikkiaan 3 383 kappaletta, jotka oli jaettu Maavoimien tärkeimmille rintamayhtymille sekä näille täydennyksiä tuottaville koulutuskeskuksille. Neljä kuukautta myöhemmin, 1.12.1941, kokonaislukumäärä oli noussut jo 5 083 aseeseen ja oli edelleenkin nousussa, koska rikkoutuneita sotasaalisaseita korjattiin kaiken aikaa taistelukuntoisiksi ja sitä kautta kirjanpitoon otettaviksi. Rynnäkkökivääri ei ole vielä saavuttanut näitä upseerinalkuja. RANSKALAINEN CHAUCHATPIKAKIVÄÄRI ei pelkästään näyttänyt kehnolta vaan myös oli sitä. Lähes neljän tuhannen pikakiväärin lisäys oli todella merkittävä, kun muistetaan, että kotimaisia m/26 L/S -pikakiväärejä oli tuolloin aseistuksessa 4 601 kappaletta. Polkupyörätehtailijan massatuote Ranskan asevoimille palveli vielä jatkosodassa suomalaisten kenttätykistöjoukkojen tuliasema-lähipuolustusaseena. Degtjarev-pikakiväärejä kertyi taistelukentiltä kaiken aikaa ja niin runsaasti, että kesäkuuhun 1940 mennessä niistä oli huoltamalla ja osia vaihtamalla kunnostettu toimiviksi kaikkiaan 3 420 jalkaväkimallista ja 457 panssarivaunukäyttöön tarkoitettua asetta. Jatkosodan alkuvaiheissa sama suuntaus jatkui. Niinpä 1.6.1944 pidetyn inventoinnin mukaan Maavoimien > n Degtjarevin pikäkiväärit palvelivat Suomessa ja monissa itäblokin maissa ainakin toisen linjan jalkaväkiaseistuksena tai esimerkiksi tykistön lähipuolustusaseina ja reservin varausaseistuksena aina kylmän sodan loppuun asti. Monissa joukoissa ja esikunnassa sen ulkomuotoa ja erikoista rakennetta aluksi ihmeteltiin, mutta hyvin pian alettiin myös arvostaa ja kunnioittaa. Tuolloin kuvan aseistus oli parasta, mitä maassa oli laajasti joukoille jakaa
Asetta on vaikea saada epäkuntoon tai edes aiheuttaa tilapäistä häiriötä, mutta vahingonlaukaus tai -sarja aseesta lähtee helposti. Aselevon aikaisessa inventoinnissa 1.10.1944 määräksi saatiin 6 890. Tämän näköinen oli hylsy patruunan sytyttyä L-S 26 -pikakiväärin sulun ollessa vielä auki. Ase osoittautui mainettaankin huonommaksi. Suojaamaton kaasumännän pää voi myös silpoa huolimattoman aseen huoltajan sormet, josta siitäkin on toimituksella omakätistä kokemusta. J.P. On silti syytä muistaa, ettei Degtjarevkaan ole nykyaikaisten käsittelyturvallisuusvaatimusten mukainen ase. Siis summa summarum, Degtjarev on yksinkertainen ja luotettava ase, jonka käyttö on nopeaa kouluttaa. Suomen armeijassa Degtjarev-pikakiväärit saivat vankkumattoman luottamuksen ja arvostuksen niin sotilasjohdon kuin tavallisten rivitaistelijoidenkin taholta. Viime kädessähän vika ei ole usein aseissa vaan niiden käyttäjien taidoissa. Jokainen niistä oli talvisodassa tai jatkosodassa viholliselta taistelussa vallattu – ainuttakaan ei hankittu Saksasta tai ulkomailta ostamalla. Molemmat aseet käyttävät samaa patruunaa: 7,62x53 (54)R – laippakantaista kolmelinjaista. LAHTI-SALORANTA on hyvin tarkka myös siitä minkälaista 7,62x53R patruunaa sillä ammutaan. Pikakiväärit käyttäjiensä vertailussa Suomalainen Lahti-Saloranta-pikakivääri oli hyvin ja laadukkaasti metalliosat koneistamalla valmistettu. Degtjarevissa ei vastaavaa ongelmaa ole. Siksi ne jaettiin tärkeimmille ja parhaimmille jalkaväkijoukoille, joiden mukana ne osallistuivat kovimpiin taisteluihin alkuperäisiä haltijoitaan vastaan – Suomen puolesta. Vaan kokeiltiin silti ja melkein kohtalokkain seurauksin. Tästä kokonaismäärä ei enää merkittävästi lisääntynyt, koska juuri tuolloin ylimääräiset laitettiin mieluummin asekätköihin kuin kirjanpitoon, ja myöhempi 1950-luvulta alkanut rauhanaikainen koulutuskäyttö kulutti sodankäyneitä aseita nopeasti loppuun ja hylkäysasteelle. Lahti-Saloranta ei ole sitä. Onhan Lahti-Salorannan mainekin se, mikä se on, ja Degtjarev taas tunnetaan yhtenä toisen maailmansodan parhaista jalkaväkiaseista. Onneksi selvisimme LahtiSalorannan räjähdysonnettomuudesta ilman henkilövahinkoja ja vihollisena oli vain pahvitaulu, sillä aseen täydellinen jumitus olisi taistelutilanteessa koitunut ampujalle kohtalokkaaksi. Ase vaurioitui varikkokorjauskuntoon, ja muun muassa koko aseen piippuun kierteellä kiinnitetty luistirunkokappale jouduttiin vaihtamaan uuteen samoin kuin ulosvetäjä ja ”portsari” sekä tukin sisälle sijoittuva palautinjousi. Sen heikkouksiksi osoittautuivat kuitenkin jo varsin pian patruunamäärältään liian pieni lipas sekä rekyylikoneiston häiriöalttius, etenkin jos likaa tai hiekkaa pääsi taistelukentällä koneistoiDEGTJAREV osoittautui kiistattomasti voittajaksi myös ampumatesteissämme. 76 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 JATKOSODAN ASEET käytössä oli kaikkiaan 9 048 vakiomallista Degtjarev-pikakivääriä. Vaarallinen… käyttäjälleen PE TR I VÄ LK KI JATKUU SIVULLE 78 >. Suomen armeijan Degtjarev-pikakivääreillä on ollut sodissamme poikkeuksellisen kunniakas palvelushistoria takanaan. Turha kai tätä oli edes kokeilla. Kesän 1944 torjuntavaiheen raskaiden jalkaväkitappioiden mukana aseita menetettiin runsaasti, mutta toisaalta niitä onnistuttiin valtaamaan viholliselta myös jonkin verran lisää
n L-S:n lukko on monimutkainen ja häiriöaltis. Kuulostaa kuin patruunana olisi paljon isompikin paukku kuin pelkkä 7,62x53R. n Näyttää simppeliltä mutta ei ole sitä. Lahti-Saloranta oli kallis valmistaa ja herkkä häiriöille.. Oikeaoppinen ampuma-asento lonkalta ammuttaessa on hieman eteen nojaava. 77 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 Lahti-Saloranta -pikakivääri Kaliiperi: 7,62x53 millimetriä Koko pituus: 1 180 millimetriä Piipun pituus: 500 millimetriä Aseen paino: 9,4 kiloa (etutukineen) Patruunalipas: 20 patruunan tanko Lippaan paino: 460 grammaa Tulilajit: kerta/sarja Tulinopeus: 250-550 laukausta minuutissa Toimintaperiaate: rekyyli Lahti-Salorannan ääni on komea. Iskupiikki juuttuu helposti etutai takaasentoon. Tämä voi aiheuttaa laukeamattoman tai syttymisen ennen sulkua
Tähän ratkaisuun vaikuttivat L/S-pikakivääreistä sodissa saadut huonot kokemukset sekä niiden koko. Näiden epäkohtien vuoksi ase sai sotilaiden keskuudessa huonohkon maineen. Tästä saimme kokemuksia myös koeammunnoissamme, kun tshekkiläinen patruuna syttyi L-S:n sulun ollessa auki. Vasta 1950-luvun alussa suomalaiset uskaltautuivat purkamaan varastoja ja ottamaan niistä materiaalia Puolustusvoimien käyttöön. Se oli rakenteensa ja toimintamekanisminsa ennakkoluulottomien ratkaisujen vuoksi aikansa loistavimpia keksintöjä ja lunasti paikkansa eräänä toisen maailmansodan asehistorian parhaista taisteluvälineistä. Venäläisittäin sen hylsy on 54 mm ja suomalaisittain 53 mm. Yleensä tosin tahtoi olla niin, että venäläisiin aseisiin sopivat kaikki suomalaiset patruunat, mutta venäläiset patruunat eivät välttämättä aina toimineet kaikissa suomalaisaseissa. Patruuna kuvassa luonnollisen kokoisena. Degtjarev, joka oli kaasutoiminen, MOLEMMAT ASEET käyttävät samaa venäläistä kolmen linjan kiväärinpatruunaa. 7,62x53R (54R) oli viime sodissa venäläisten ja suomalaisten kiväärien, konekiväärien ja pikakiväärien patruuna. Lisäksi talvisodan syttyessä varastoista saatuja uusiakaan pikakiväärejä ei monissa joukoissa saatu kunnolla toimimaan, koska ne oli käsitelty sitkeällä säilytysrasvalla, jonka poisto-ohjeet oli määrätty salaisiksi, eivätkä siten olleet tarvitsijoiden saatavilla. Tämä yksinkertaisti ampumatarvikehuoltoa myös yli linjojen. Se riitti hyvin varustamissuunnitelmien kannalta – varsinkin, kun Pääesikunnan jalkaväkiosasto oli jo lokakuussa 1948 arvioinut mallin täyttävän vielä jossakin määrin tehtävänsä jalkaväkipikakiväärinä ja ehdotti samalla L/S-pikakiväärit jaettaviksi toissijaisina muun muassa tykistön ja pioneerien käyttöön. 78 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 JATKOSODAN ASEET hin. Sotien jälkeinen käyttö Suomessa Valvontakomission poistuttua maasta Suomen puolustusvoimien kirjanpidossa oli vuonna 1948 jäljellä 7 061 Degtjarev-jalkaväkipikakivääriä. Vuonna 1951 Degtjarev-jalkaväkipikakiväärien kokonaismäärä oli 7 069. 7,62x54R koneistoltaan yksinkertainen ja väljä sekä varsinkin sodanaikaisen tuotannon osalta karkeatekoisesti valmistettu, osoittautui kiistattomasti voittajaksi rintamilla vastakkain olevista pikakivääreistä. Kovat pakkaset vielä lisäsivät vääränlaisten voiteluaineiden haittoja tiiviissä rekyylikoneistossa. Keltainen leima luodinkärjessä kertoo, että kyseessä on tavallinen lyijytäytteinen luoti. KUVAN PATRUUNA on sota-aikainen neuvostoliittolainen 7,62x54R vuodelta 1938. Sodanjälkeiset vuodet valvontakomission varastoitavaksi määräämä ja sittemmin rauhansopimuksen ylimääräiseksi määrittämä aseistus oli vailla käyttöä ja kunnossapitoa suurissa keskusvarikoissa. Rintamajoukoissa niiden tilalle otettiin mieluummin viholliselta vallattuja Emmoja, jotka todettiin selvästi kenttäkelpoisemmiksi ja yli kaksi kertaa suuremman lippaan vuoksi myös huomattavasti tulivoimaisemmiksi
Pitkäaikaisen käytön myötä kaikkein suurimman ongelmaryhmän muodostivat patruunalippaat, joissa kulumat ja kolhut aiheuttivat vuosien mittaan yhä enemmän häiriöitä. Jalkaväessä kiväärijoukkueissa ryhmäaseena oli vaihtoehtoisesti Suomi-konepistooli (etualalla) tai LahtiSaloranta-pikakivääri. JA A KK O PU U PE RÄ Vasta sodan ajan määrävahvuuksien huomattavien supistamisten myötä 1990-luvun lopulla oli varaa purkaa viimeisetkin Degtjarev-pikakiväärierät sotilaspiirien varastoista Vammalan Asevarikkoon, jossa niiden käytöstä poistaminen ja jälkikäsittely jatkui vielä 2000-luvun alkuvuosien ajan.. TOKAREVIN KEVENNETTY VERSIO Maxim-konekivääristä oli yksi ajalleen tyypillinen yritys luoda kevyempää konetuliasetta jalkaväelle. Kentällä usein suojeluskuntataustaiset reserviupseerit ja -aliupseerit kuitenkin pyrkivät käyttämään konepistooleita niille paremmin sopiviin tehtäviin ja runsas sotasaalis antoi mahdollisuuden täydentää kivääriryhmien tulivoimaa Degtjarevin oivallisilla pikakivääreillä. Ongelma oli koettu jo jatkosodan aikana, jolloin Valtion Kivääritehtaalla valmistettiin merkittäviä määriä uusia Degtjarevin lippaita. Lisää Suomi-konepistoolista ja sen venäläisestä vastineesta voit lukea Suomen Sotilaan numerosta 4/2011. Suomalaisissa jalkaväkijoukoissa Degtjarev-pikakivääri säilytti vahvan asemansa ryhmäaseena aina 1970-luvulle asti, jolloin uusi kotimainen kevyt konekivääri m/62 korvasi sen asteittain varusmieskoulutuksessa ja pitemmällä viiveellä myös reserviaseistuksessa. SU O M EN SO TI LA A N A RK IS TO n Lahti-Saloranta-pikakivääri asemissa. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 79 naismäärä, joka oli tuolloin enää 3 377 asetta. Rauhanaikaista koulutuskäyttöä varten Degtjarev-pikakivääreitä varten valmistettiin varikkotyönä paukkupatruunapiippuja muunnoskorjauksena loppuun ammutuista “kovista” piipuista. Kymmenet varusmiesikäluokat ovat siten saaneet käyttökoulutuksen 7,62 PK 27 D:lle. Myös muita varaosia, kuten puuperiä, jousia ja salpoja on valmistettu varikoissa tarpeen mukaan. Meneillään näyttäisi olevan harjoitus, ainakin etualalla näkyvät harjoituspatruunat viittaisivat vähemmän vakavaan tilanteeseen n Ennen talvisotaa Suomessa ei ollut vielä yhtenäistä ryhmäkokoonpanoa kiväärijoukkueissa vaan esimerkiksi erikseen pikakivääriryhmä
Niinpä Suomen Sotilaskin katsoi elokuvan. Raina kertoo tarinan siitä, kuinka CIA etsi ja löysi Osama bin Ladenin ja Navy SEAL -joukot tappoivat hänet. Hän palveli vuonna 2009 ruotsalaisessa osastossa (KS19) Kosovossa ja työskentelee nykyisin Ruotsin puolustusvoimien logistiikkayksikössä (trängregmente) Skövdessä. Szulcin mukaan sopivat puolalaiset päivitettiin ensin volkdeutsche-statuksen kautta etnisesti saksalaisiksi, joten 300 000 puolalaista palveli Wehrmachtissa muodollisesti saksalaisina. Tarina on inhimillinen ja ymmärrettävä mutta ei kaunis. Szulc ei yritä kätkeä puolalaista näkökulmaansa. Kirjassa ei aiheesta puhuta, mutta keskustelussa kirjailijan kanssa ihmettelin, miksi historiankirjoituksessa ei juurikaan kerrota saksalaisten puolella taistelleista puolalaisista. Teoksen kirjoittaja syntyi vuonna 1976 Puolan Szcecinissä (alkujaan Saksan Stettin) ja on aiemminkin kirjoittanut toisen maailmansodan historiasta. Arvostelu ja kirjailijan haastattelu: Tom Lindblom Artur Szulc Marodörer, medhjälpare och mördare 221 sivua ISBN: 978-91-85705-66-5 Julkaistu 12.11.2012, Sivart Förlag Z ero Dark Thirty -elokuvan on sanottu olevan vuoden 2013 tärkeimpiä sotaelokuvia. Tyypillistä Hollywoodia elokuvassa on se, että yksi mies, tai tässä elokuvassa nainen, pelastaa maailman. Kaikista muista Saksan miehittämistä maista vapaaehtoisia ja ”vapaaehtoisia” tuntui riittävän myös hakaristilipun alle. Tilaisuus tekee varkaan, murhaajan ja hyväksikäyttäjän, jopa oman kansansa. Arvostelu: Tom Lindblom Ohjaus: Kathryn Bigelow Käsikirjoitus: Mark Boal Pääosissa: Jessica Chastain, Jason Clarke, Joel Edgerton Toinen näkökulma Puolan toiseen maailmansotaan Zero Dark Thirty. Kyseessä olivat yksittäisten ihmisten tekemät yksittäiset teot. Epätyypillistä Hollywoodia on se, että sankari kiduttaa saadakseen tietoa ja että hyvikset ampuvat myös naisia. Waffen-SS kokeili puolalaisen vuoristokansan, joita saksalaiset kutsuivat Goralenvolkiksi, rekrytointia. Mielestäni yksikään viimeiseen kymmeneen vuoteen tehty sotaa kuvaava elokuva ei pääse samalle tasolle kuin HBO-sarja Generation Kill. Se vaati mainitun kansan arjalaisuuden toteamista, mikä ei käytännöllisille saksalaisille ollut kummoinenkaan ongelma, mutta hanke ei ollut kuitenkaan ollut menestys. Valitettavasti jopa kaltaiseni elokuvafriikin täytyy taas kerran todeta, että tv:stä ja YouTubesta löytyy parempaa myös tästä aiheesta. 80 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 ARVOSTELUT P uolalaissyntyisen Artur Szulcin kirjoittama teos Marodörer, medhjälpare och mördare avaa Suomessa vähemmän tunnetun näkökulman toisen maailmansodan historiaan: puolalaisten katolisten ja juutalaisten yhteistyön saksalaisten miehittäjien kanssa. Ja jos kouluruotsi on ruosteessa, niin tässä motivoiva teos kerrata sitäkin. CIA:n tai erikoisjoukkojen tavasta toimia elokuva ei kerro mitään, mutta elokuvassa käytetyt varusteet ja välineet vaikuttavat uskottavilta, esimerkiksi neliputkiset pimeänäkölaitteet. Szulcin mukaan Puolan tapahtumat eroavat esimerkiksi Valko-Venäjän, Ukrainan ja Liettuan vastaavista siinä, että Puolassa paikallisväestö harvoin toimeenpani juutalaisten joukkosurmia. Haastattelussamme Szulc muistutti, että pääosa puolalaisista halusi vain jäädä eloon, mikä onnistui parhaiten olemalla mahdollisimman näkymätön. Toisin kuin Hollywood-historiankirjoituksessa esitetään, juutalaisuus ei automaattisesti tee henkilöstä pyhimystä. Kirja valottaa myös sitä keskustelua, jota Puolassa käydään syyllisyydestä, syistä ja vastuusta. Szulcin teksteihin Katynin joukkomurhasta ja Wehrmachtin upseerikoulutuksesta palaamme myöhemmin. Kirja kertoo myös puolalaisesta vastarinnasta saksalaismiehitystä vastaan, ja se perustuu kirjallisuusja arkistotutkimukseen. Lähestulkoon omasta organisaatiostaan huolimatta. Marodörer, medhjälpare och mördare on hyvä ja mielenkiintoinen kirja, jota suosittelen suomennosta odotellessa kaikille toisen kotimaisen hallitseville. Myös tässä kirjassa toistetaan usein Puolassa kuultu näkemys, että juutalaisen kansanosan yhteistyö Itä-Puolan neuvostomiehittäjän kanssa, josta Katynin joukkomurha on ääriesimerkki, lietsoi Puolassa(kin) kyteneen juutalaisvastaisuuden uuteen nousuun
Robots in the sky T he cost of military aviation is, well, sky-high. For example, UK’s drone program for a dozen MQ-9 Reapers is estimated at $1.07 Billion. Russia’s greatest asset is energy: it accounts for 40% of the nation’s income, 75% of this is oil. Unmanned flight is still in its infancy, but the technology is promising, and promises cost-effectiveness. 34 6 40 In This Issue Read more: G www.suomensotilas.fi SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 PE TR I VÄ LK KI. In Finland, the Navy and the artillery arms have used basic drones for decades, but the only viable uses for advanced drones would be peacetime, or at most for pre-conflict situational awareness. The old Soviet model where economy was subservient to the ideology is long gone. Looking at the map, Russia is surrounded by eager buyers: the national energy strategy expects a stable demand from the EU until 2030. Of the three Army force echelons: operational, regional and local, the latter two are by far the largest. In 2013, Suomen Sotilas will run an in-depth series on the new Army. This may however not hold. However, 95% of the manpower will still be reservists. En gli sh Su m m ar y 81 Russian body econo-politic T he modern Russian strategic thinking combines military-political power, economic might and the idea of the state into a single Russian strategy of political economy. Since UAVs cannot yet perform all the military aviation tasks and they are not always the cheapest option even in mundane tasks, they do not provide superlative bang for the buck. In the main, drones will see use in 3D missions (Dull, Dirty, Dangerous). However, drones (Unmanned Aerial Vehicles, UAV and Unmanned Combat Air Vehicles, UCAV) are not viable fighters in a technologically advanced battlefield. Further, their operation requires not only the vehicles but completely new infrastructure. In Russia, the task of the economy, under stern political guidance, is to gather resources for a world power, create well-being and uphold the social contract. To balance its budget in 2011, Russia needed oil at over $110 a barrel. For a decade now, the regional and local forces, both still under development, have been slated for materiel upgrades in 2012-2016. Now that plan collides with the need to save more. Likewise, the liberal economic policies advocated by Russia’s central partner, the EU are shunned. They match how warplanes were used a century ago. Since the Finnish Navy and Air Force are relatively small, it is the Army which will shed most. Finnish Army of tomorrow F rom the Cold War heyday maximum strength of over 700 000, the Finnish Defence Forces have been gradually scaled back to the current wartime 230 000 fighting personnel. The long-term energy strategy is built on gas, which Russia expects to keep stable until 2050
82 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 KOEA JOSSA Dodge Command Car:
Siinä missä panssaroiduksi kuviteltu Saksan Wehrmacht oli itse asiassa suureksi osaksi hevosvetoinen vielä vuonna 1945, amerikkalaisilla kaikki todella kulki pyörillä tai teloilla. KA RI KU U SE LA N A RK IS TO. Kenraali George S. > Auto, joka kelpasi Pattonillekin Kenraali George S. Patton 9.6.1945 Los Angelesissa Command Car’issaan paraatissa, joka liittyi sotalainojen markkinointiin. Patton käytti Dodgea myös Euroopan sotanäyttämöllä. Patton käytti Dodgea myös Euroopan sotanäyttämöllä. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 83 TEK S TI JA KUVAT: K ARI KUUSEL A T oisessa maailmansodassa Yhdysvaltain armeijassa ei kenelläkään ollut tarvetta kävellä siksi, ettei ajoneuvoja olisi ollut. Kun teollista kapasiteettia on tarpeeksi tehdä kaikkiin käyttötarkoituksiin sovelias ajoneuvo, niin miksei niitä olisi tehty. Armeija oli täysin moottoroitu ja mekanisoitu, sotilaan piti kulkea jalan vain, jos taistelutehtävä tai maasto teki ajoneuvon käytön todella mahdottomaksi. Erilaisten ja erikokoisten ajoneuvojen kirjo oli todella laaja, mutta monilta osakokonaisuuksiltaan standardisoitu ja kuitenkin järkevä. Patton 9.6.1945 Los Angelesissa Command Car’issaan paraatissa, joka liittyi sotalainojen markkinointiin
84 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 KOEA JOSSA K aikki tuntevat sotajeepin eli Willyksen ja Fordin valmistaman pienen nelivetoisen maastoauton, josta tuli sittemmin käsite. Nämä autot jäivät suurimmaksi osaksi koulutusyksiköille ja kotimaahan. Vanhoja Suomen Sotilaan numeroita omistavat voivat lukea Kari Kuuselan koeajojutun Jeepistä Suomen Sotilaan numerosta 2/2005. San Kenraaliluutnantti Patton Sisilian Brolossa, Messinan lähellä, elokuussa 1943 keskustelemassa everstiluutnantti Lyle Bernardin kanssa Sisilian maihinnousun jälkeen. jalkaväkirykmenttiä, joka osallistui maihinnousuun. Puolitela-White (koeajo numerossamme 3/2007) on myös tunnettu, mutta suurin osa Yhdysvaltain armeijan ajoneuvokalustosta on meillä melko tuntematonta. Sotilaallisuutta autossa edusti lähinnä oveton avokori ja jäähdyttäjän edessä oleva lattarautaristikko. Vuodesta 1940 alkaen Dodge valmisti laajenevalle armeijalle monenlaisia nelivetoisia suurikokoisia henkilöautoja, pieniä kuorma-autoja ja erikoisautoja, joissa kaikissa oli lähes sama palkkirunko, kaksi lehtijousin jousitettua akselia, Dodgen suuri henkilöauton moottori ja kori käyttötarkoituksen mukaan. Sota-jeeppi ja sen isoveli, jota on toisinaan myös isoksi jeepiksi kutsuttu. KA RI KU U SE LA N A RK IS TO. Näin siitäkin huolimatta, että ajoneuvotuotannossa olivat mukana kaikki yhtiöt ja näiden kaikki tehtaat alihankkijoineen. Bernard komensi 30. Silloiset automerkit eivät juurikaan näkyneet siinä valtavassa määrässä pelkistettyjä oliivinvihreitä ajoneuvoja, joita kokoonpanolinjat vuosina 1941–45 suolsivat. Tässäkin tapauksessa alla Dodge Command Car. Chrysler Corporationiin kuuluva Dodge oli jo 1940-luvun lopulta alkaen toimittanut Yhdysvaltain armeijalle suurikokoisia henkilöautoja ja keveitä kuorma-autoja, jotka perustuivat sen kaupallisiin malleihin. Käyttäjien kokemusten ja toiveiden perusteella vuonna 1942 tuli tuotantoon uusi sarja autoja, joissa raideleveyttä oli suurennettu, koria levennetty, konetehoa lisätty ja painopistettä siirretty matalammalle
Valtaosa korimalleista oli avonaisia, kangaskatolla varustettuja, mutta osassa oli umpikori. KA RI KU U SE LA N A RK IS TO n Kenraali George Marshall keskustelee Normandiassa kesällä 1944 tuntemattoman GI:n kanssa seisten Dodge Command Car’issa. Tässä esiteltyjä malleja WC-56, -57 ja -58 valmistettiin yhteensä noin 29 500. Dodge oli sotajeepin ja G.M.C:n 2,5 tonnin kolmiakselisen kuorma-auton ohella yleisin auto Yhdysvaltain armeijassa. Dodgen uusi autosarja käsitti tiedusteluajoneuvoja, radioautoja, ambulansseja, avolava-autoja ja ennen kaikkea eritasoisille komentajille soveliaita suuria henkilöautoja. Johtoportaan pelejä Käytännössä monet näistä autoista olivat jonkinasteisen johtajan käytössä pataljoonaportaasta ylöspäin, ja niitä kuului eritasoisiin esikuntiin lukuisia. Esimerkiksi Norjassa poistettiin viimeiset Dodget käytöstä vasta 1980-luvun lopulla. Kaikki autot olivat aseistamattomia ja panssaroimattomia, oikeastaan vain suuria henkilöautoja, eikä niitä nykyisessä mielessä voi pitää minään tiedusteluajoneuvoina. Nämä säilyivät tuotannossa osin aina sodan loppuun asti ja urakoivat Euroopassa vuosina 1943–45. Sodan jälkeen erityisesti nämä Dodge Weapons Carrier’it säilyivät puna-armeijan ja useiden Natoon kuuluvien maiden armeijoiden kalustossa pitkään. Tunnetuin sotaherra näistä lienee kenraali Patton, joka vaativana herrana ja armeijankomentajana lienee ottanut käyttöönsä vain parasta. Jonkin verran autoja toimitettiin myös liittolaisille sekä eritoten puna-armeijalle, joka käytti tekniikaltaan vastaavaa, mutta avolavapakettiautomaisia WC-51ja WC-52-malleja 76 mm:n panssarintorjuntakanuunojensa vetoautoina. 85 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 malla myös pyöriä suurennettiin ja renkaita levennettiin, mikä antoi uudelle autosarjalle sen ominaisen ulkonäön. Yleisyydestään huolimatta auto on jäänyt jotenkin tuntemattomaksi, ehkä siksi, että sitä esiintyy vain harvoin sotaa käsittelevissä elokuvissa, joissa päähuomion saavat osakseen sotajeepit, puolitela-Whitet ja G.M.C:n kuormurit. Marshallillekin siis kelpasi Dodge, ja hän sentään oli todella iso pomo, Yhdysvaltain maavoimien esikuntapäällikkö ja muutamaa kuukautta kuvanoton jälkeen maan ensimmäinen viiden tähden kenraali. Neliakselisia Dodgen eri malleja valmistettiin yhteensä noin 254 000 ajoneuvoa, kolmiakselisia 43 229. Ensilinjan kalustoa ne eivät olisi uransa loppupuolella sodan syttyessä tietenkään olleet, mutta monet yksiköt esimerkiksi rannikkotykistössä ja kodinturvassa olisivat niitä käyttäneet. Monet tunnetut amerikkalaiskenraalit näkyvät sota-ajan kuvissa juuri näissä Dodgen Command Car -ajoneuvoissa, kuten niitä nykyään harrastajapiireissä nimitetään. Edellä mainittuja suuria henkilöautoja olivat Dodgen tyyppimerkinnöillä WC-56, WC-57 ja WC-58 tunnetut autot, joissa kaikissa oli sama avokori. Korimalleja oli käyttötarkoituksen mukaan useita, runkoja kolmea pituutta, mutta kaikissa oli sama moottori, vaihdelaatikko, jakolaatikko ja akselit, eli niitä voitiin helposti valmistaa samoilla tuotantolinjoilla. Valmistusmäärä on huikea ja kertoo Yhdysvaltain armeijan moottoroinnin laajuudesta. WC-57 oli muuten samanlainen kuin WC-56, mutta vinssillä varustettu. Erikoisin versio oli ilmeisesti 37 mm:n panssarintorjuntakanuunalla varustettu avolavapakettiauto. Hänen mukaansa nimettiin Marshall-apu ja hän päätti uransa ulkoministerinä saaden Nobel-palkinnon vuonna 1953.. Käyttötarkoituksen mukaan auto oli joko tiedustelu/komentoauto WC-56 (Car, 3/4 ton, 4x4, Command and Reconnaissance) tai radioauto WC-58 (Car, 3/4 ton, 4x4, Radio), joka erosi edellisestä vain siten, että siinä oli suuri peltinen radiokaappi etuja takaistuimien välissä
Dodge WC-56 Command Car ilman vinssiä Moottori: Dodge T-214, 3,8 litraa, 6 sylinteriä, sivuventtiili Moottoriteho: 92 hevosvoimaa DIN/3200 kierrosta minuutisssa Polttoaineenkulutus: 20-25 litraa/100 kilometriä Pituus: 4,22 metriä Leveys: 2,00 metriä Korkeus kangaskatolla: 2,07 metriä Omapaino: 2 420 kiloa Maksimikuorma: 800 kiloa 70 vuotta sitten Yhdysvaltain asevoimien kalustovirta alkoi näkyä ensin itärintamalla ja PohjoisAfrikassa ja loppuvuodesta myös Italiassa. Auton painosta huolimatta raskaus ei vaivaa ohjausta ja auto on tiellä helposti hallittavissa. 86 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 KOEA JOSSA N ormaalin henkilöauton tai vaikka samaan ikäluokkaan kuuluvan sotajeepin jälkeen Dodge Command Car tuntuu todella suurelta autolta. Ehkä lievä yhdennäköisyys tämän päivän Hummeriin saa aikaan tällaisen tunteen. Kesäkiesistä keskellä talvea Sota-Dodge ajossa TEK S TI JA KUVAT: K ARI KUUSEL A. Autossa tulee helposti sellainen tunne, että kuuluu parempaan kastiin kuin normaaleissa pikkuautoissaan lähes maassa ahtaasti istuvat, vähemmän onnekkaat tiellä liikkujat. Kari Kuusela koeajoi kesällä Dodge Command Car’in. Oikeastaan voisi sanoa, että tämä on nyt todella SE suuri amerikkalainen auto, väljä sisätiloiltaan ja tehtäväänsä nähden muhkea ulkomitoiltaan. Mikään nykyauto Command Car ei tietenkään ole, mutta oman aikansa vastaaviin sotilasajoneuvoihin verrattuna miellyttävä tuttavuus. Autossa on kaksi leveää istuinta, ja neljä miestä matkustaa hyvin väljästi, viisi tai kuusikin vielä kohtuullisen mukavasti. Korkea valtaistuin Autossa istuu korkealla, ja tämä yhdistettynä avokoriin tekee siitä näkemisen puolesta helpon ajettavan. Ratti, polkimet, vaihdetanko, katkaisijat ja muu tarpeellinen ovat suhteellisen mukavasti käsillä, vaikka istuimessa ainoa tapa säätää ajoasentoa on siirrellä ahteriaan
Mittarit ovat vakioituja ja samat lähes kaikissa amerikkalaisissa tuon ajan sotilasajonevoissa. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 87 76 hv ja 25 l/100 km Eteenpäinmenosta huolehtii Dodgen oma kuusisylinterinen sivuventtiilikone, josta tehoa löytyy parhaimmillaan 76 hevosvoimaa. Moottori on suuriruokainen, 100 kilometrin matkan taittamiseen kovalla tiellä menee helposti 20-25 litraa bensiiniä. Hivenen poiketen monen muun sota-ajan amerikkalaispelin voimansiirrosta erillistä maastovaihteistoa Dodgessa ei ole, jakolaatikko kylläkin, mutta se huolehtii vain voi> n Dodgen mittaritaulu ja hallintalaitteet. Mittarit näyttävät vasemmalta lukien akun jännitettä, latausvirtaa, öljynpainetta, nopeutta, polttoaineen määrää ja jäähdytysveden lämpötilaa. Sen puute ei kuitenkaan vaivaa, ellei pidä kangaskattoa yllä ja sulje sivuja auton varusteisiin kuuluvilla kangasovilla. Huonoilla teillä tai maastossa pienillä vaihteilla ajettaessa kulutus tietysti vielä kasvaa. Kojetaulun alta tulevasta tangosta avataan ja suljetaan tuulilasin etupuolella konepellin takana olevaa läppää, josta saa tarvittaessa raitista ilmaa. Vanhaa ja vaikeaa vaihtamista Dodgessa on nelivaihteinen vaihdelaatikko, mutta käytännössä vain kolmea käytetään tiellä, ykkönen on oikeastaan vain maastovaihde. Virtalukon vasemmalla puolella on valokatkaisin ja oikealla puolella ryyppy, käsikaasu, mittaritaulun valojen ja sotavalon katkaisimet. Polttoainetta sopii tankkiin kerrallaan 114 litraa ja irtokannuihin mukaan vielä joitakin kymmeniä litroja. Moottori on erittäin hiljainen käyntiääneltään ja ihmeteltävän hyvin tasapainotettu, käyntilämpöisen moottorin värinä on kokeiltava kädellä, silmä ei huomaa yhtään mitään. Kojetaulun viisi pyöreää tappia ovat mittarivaloja, nekin sotilaskaluston vakiotavaraa.. Polkimet ovat normaalissa järjestyksessä, ja vaihdekepin oikealla puolella on käsijarrun vipu. Teholukema ei anna ihan oikeaa kuvaa auton kyvyistä, sillä moottori on tavattoman sitkeä ja sallii kuljettajalle suuria virheitä vaihteen valinnassa
Kummankin auton runko ja tekniikka on sama, vain korit poikkeavat toisistaan. Avoauto tai huurteinen jääkaappi Command Car on kauniin ilman auto, kori on sen verran avonainen. Kuudenkympin maanteillä Dodgella vielä pärjää hyvin liikenteen mukana, mutta kahdeksankympin alueella ja moottoriteillä ei enää, parhaimmillaan vauhtia löytyy vain noin seitsemisenkymmentä. Auto on myös osallistunut joihinkin sotilasajoneuvojen kokoontumisajoihin pääkaupunkiseudulla ja Virossa, mutta ajokilometrejä on kunnostuksen jälkeen kertynyt vain noin 1 500. KK n Command Car takaa, takaluukussa useimpiin amerikkalaisiin sotilasajonevoihin vakiona kuulunut teline, jossa kirves, lapio ja hakku. Kolmoselle ja neloselle jatketaan kuten nykyautoissa, mutta tässäkin sotaautossa vaihdelaatikko on synkronoimaton ja vaatii ylöspäin vaihdettaessa kaksoispoljennan kytkimellä, alaspäin vaihdettaessa lisäksi välikaasun sopivassa kohtaa operaatiota. Dodge on sen verran henkilöautomainen, että siinä on takana tavaratila, joka isosta luukusta huolimatta on hyvin pieni ja sisältää muun muassa kangasovet, varaosia, työkaluja. Kuten kaikki tuon ajan amerikkalaiset sotaväen autot myös Dodge on nelivetoinen. MINULLA ON VUODESTA 1991 ollut ajossa myös toinen Dodge, joka sekin on entinen Norjan armeijan ajopeli. panssarirykmentin esikunnan kolmatta ajoneuvoa, tässä merkintä on toki fiktiivinen.. Tarvittaessa ja sateen sattuessa päälle saa taakse Mies ja auto T oin koeajossa olleen auton Suomeen vuonna 1986 auttavasti ajokuntoisena. KAIKISTA AUTOISTANI , nykyautot mukaan lukien, Dodget ovat ne luotettavimmat, esimerkiksi kuukausien talviseisokin jälkeenkin ne käynnistyvät ongelmitta. Mikään todellinen maastopeli Dodge ei kuitenkaan ole, tasauspyörästöistä kun puuttuvat lukot. Auto on siis mahdollista saada kiinni ajamalla esimerkiksi vinottain syvään ojaan niin, että kummallakin akselilla yksi pyörä pyörii tyhjää ja toinen ei ollenkaan. Normaalisti kovapohjaisella tiellä käytetään takavetoa, mutta halutessaan kuljettaja voi kytkeä etuvedon päälle erillisestä vivusta. 88 SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 KOEA JOSSA mansiirrosta eteen ja taakse sekä etuvedon kytkemisestä. Yli kuusikymppinen vanhus ei tietenkään pärjää nykymaastureille, mutta todella suuri maavara ja suuret pyörät tekevät siitä ihan hyvän auton huonoille teille ja vähän pehmeämpäänkin paikkaan. Pikkuongelmia on ilmennyt vain jarruissa ja ajoittain sähköjärjestelmässä. Tällä avolavapakulla mallia WC-52 on ajettu huomattavasti enemmän kuin Command Car’illa. Korjasin ja entisöin auton erään ystäväni avustuksella vuosina 1999– 2001, minkä jälkeen se on ollut säännöllisesti kesäisin ajossa. Näyttää kuitenkin siltä, että muut kulkijat eivät siltä liikennevaloista lähdettäessä ihan samaa odotakaan kuin muilta. Jostakin syystä tämä Command Car on näistä hankalin vaihdettava ja aina menee aikaa ennen kuin sen rytmiin tottuu. Ajan säännöllisesti kesäisin Kübelwagenilla, White Scout Car -autolla, parillakin Dodgella ja aika ajoin isommillakin sota-aikaisilla peleillä, joten kokemusta synkronoimattomasta vaihdelaatikoista pitäisi olla. Perävaunu oli sangen normaali varuste, eikä syyttä. Liikkeelle lähdetään kakkosella, joka on vaihdekaavassa siinä, missä useimmissa nykyautoissakin: takana vasemmalla kuljettajan reiden tuntumassa. Puskureihin maalatut numerot ja symbolit tarkoittavat 4. Toimiva vanhus Dodgella pärjää kaupunkiajossa ihan mukavasti, vaikka kiihtyvyyttä ei nykyautoihin verrattuna kovasti olekaan. Vaihtamisen alkaessa sujua auto onkin sitten jo mukava ajeltava. panssaridivisioonan ja 8. Edellinen tosikäyttäjä oli Norjan armeija, joka lienee kuitenkin loppuaikoina seisottanut autoa sen kunnosta päätellen taivasalla. Neliveto takaa sen, että huonossakin paikassa meno jatkuu, mikään pyörä ei jarruta
Ja jos kuvittelee käyttävänsä ovia talvella, istuu pian autossa, jonka kaikki ikkunat ovat sisäpuolelta jäässä, mitään lämmityslaitetta tai huurteenpoistoa tuulilasille ei ole. Yhdysvalloilla oli tähän näköjään sota-aikanakin varaa. SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 89 S uomen puolustusvoimat osti ylijäämävarastoista Euroopasta vuonna 1946 kymmenen mallin WC-51 autoa. Näiden lisäksi on varmasti autoja, joista minulla ei ole tietoa, sekä eriasteisia raatoja ja projekteja. Auton varusteisiin kuuluu irralliset kangasovet, joissa on pienet ikkunat. 1980ja 1990-luvulla on maahan tuotu harrastuskäyttöön muutamia WC-51ja WC-52-autoja, joita on varmuudella neljä sekä ainakin kaksi kolmiakselista mallia WC-63. Kuljettajan on vararenkaan takia vaikea liikkua autosta ja autoon omalta puoleltaan ja käytännössä on helpompi käyttää apumiehen puoleista “ovea”. Autot poistuivat käytöstä vuosina 1959–60, ja ne lienevät sen jälkeen liikkuneet vielä siviilissä. Auto on tehtäväänsä nähden aikamoinen ”monsteri” ja ulkomitoiltaan todella suuri. Pitkärunkoista ja umpikorista ambulanssia mallia WC-54 Suomessa on varmasti kolme. Jutun pääaiheena olevaa WC-56 tai WC-57 Command Car -ajoneuvoa Suomessa on vähintään kolme. Pienissä palokunnissa ja vapaapalokunnissa näitä on ollut ajossa vielä 1970-luvulla. Dodge Suomessa KA RI KU U SE LA N A RK IS TO KA RI KU U SE LA N A RK IS TO n Tämä yli 60-vuotias sotilasajoneuvo on edelleenkin käyttökelpoinen, kuvassa kirjoittaja vetää 120 mm:n raskasta kranaatinheitintä vapaaehtoisessa harjoituksessa 2000-luvun alussa Santahaminassa. Command Car painaa 2,5 tonnia, ja sitä käytettiin parin miehen tai radion siirtelyyn. KK säilöön taitetun kangaskaton, mutta sateella vesi tulee kuitenkin sisään sivuilta. Tuonti määrä ei ole tiedossani, ja osa Puolustusvoimien kymmenestä autosta on ehkä jatkanut uraansa palokunnissa. Ne tekevät autosta umpinaisen, mutta eivät kovinkaan kuivaa: kosteus jää sisään ja tekee tuulilasin ja ikkunat osin läpinäkymättömiksi. n Yhdysvaltain armeijan aseistuksessa ajoneuvonkuljettajille kuului Carbine M1, joka tässä on telineessään heti käsillä. Tähän tuli nopeasti esimiesten kielto ajoneuvon valkoisten tähtien takia, jollekin tuli niistä Nato-assosiaatio.... Avokoristen mallien päälle on yleensä rakennettu jonkinlainen umpikori puusta, ambulanssia taas on käytetty kaluston ja henkilöstön kuljettamiseen, ei sen alkuperäiseen tarkoitukseen. Viisi näistä Weapons Carrier’eista muutettiin radioautoiksi, ja muita näytetään säilyneiden kuvien perusteella käytetyn muun muassa 120 mm kranaatinheittimien ja saksalaisten 75 mm panssarintorjuntatykkien vetoon. Ajo loppuukin tässä tilanteessa lyhyeen, ulos kun ei näe mitään. Sodan jälkeen tanskalaiset ja norjalaiset lisäsivät autoihinsa lämmityslaitteen jälkikäteen ja norjalaiset vielä pienensivät auton hyttiä pressuilla ja putkikehikolla saaden näin lämmitettävän tilan aivan olennaisesti pienenemään. Kaikkiaan Dodgen vuosina 1942–45 valmistamia sotamalleja lienee Suomessa yhteensä parisenkymmentä. Mutta kauniilla ilmalla Command Car on avoauto parhaimmillaan, talvikeleihin on syytä ottaa alleen jokin muu menopeli. Yksityiseen käyttöön on tullut sodan jälkeen jonkin verran Dodgen eri malleja, muun muassa monien palokuntien kalustoon on kuulunut joko avolavapaku WC-51/WC-52 tai ambulanssi WC-54
BERLIININ VALLOITTAJA kenraali Zukov sanoi elokuussa 1945, ettei Hitlerin ruumista ollut kyetty löytämään. Tarinan virallisen version mukaan saksalaiset teloittivat hänet entisen Töölön sokeritehtaan seinustalle, johon on kiinnitetty tapauksesta muistolaatta. Ehkä se johtui siitä, että mies oli ollut mielisairaalahoidossa. Seppo Zetterberg toteaa kirjassaan Jüri Vilmsin kuolema, ettei ole ensimmäistäkään todistetta, että Vilms olisi koskaan edes tullut Helsinkiin. Vain reilu 12 vuotta myöhemmin johtaja kohtasi kohtalonsa oman käden kautta Berliinissä. Hitlerin tapauksessa Storch ei olisi tullut kysymykseen, sillä koneeseen mahtuu pilotin lisäksi vain yksi matkustaja tähystäjän paikalle. huhtikuuta ensin Pohjois-Saksaan, josta he jatkoivat toisella lentokoneella Francon Espanjaan. KOLMIMOOTTORINEN JU 52 oli kohtuullisen suuri kone, kärkiväli hiukan alle 30 metriä, joten sellaisen pakeneminen motista ei olisi jäänyt puna-armeijalta huomaamatta. Kevättalvella 1918 juuri itsenäiseksi julistautuneen Viron varapääministeri Jüri Vilms lähti hevoskyydillä Suomenlahden yli hakemaan Suomelta tukea omalle maalleen. P.S. MEILLÄ ON PALJON lähempänäkin tapahtuma, joka aikanaan haluttiin uskoa todeksi, vaikkei se sitä taatusti ollut. NÄIN VÄITTÄVÄT kaksi brittitutkijaa Simon Dunstan & Gerrard Williams kirjassaan Hitlerin pako, kootut aihetodisteet (Minerva, 2012). SS tappoi Hitlerin sijaan Führeriä useasti esittäneen näyttelijä Gustav Weberin. Eva Braun ei olisi päässyt mukaan. Tosin kyllä senkin jotkut uskoivat todeksi, jopa eräs vuorineuvos, joka kirjoitti aiheesta oikein Suomen Kuvalehteen. huhtikuuta 1945 kuolivat mies ja nainen. Vilmsin teloituksesta kertovasta valokuvasta hän taas todistaa, ettei sitä ole otettu ainakaan Töölön sokeritehtaalla. HITLER JA EVA BRAUN pakenivat lentäen muutaman uskotun kanssa raunioituneesta Berliinistä 28. TOISAALTA kirjoittajien todisteet Hitlerin paosta ovat paikoitellen kovin heppoisia eivätkä edes uusia. MUTTA JOS HITLER kuitenkin häippäsi, niin olemmeko eläneet kaikki nämä vuodet historian harhassa. Mutta ei kirja sentään kuulu samaan luokkaan kuin Veikko Huovisen aikanaan Hitleristä kirjoittama veijariromaani Veitikka. Saksalaiset, joita kuulusteltiin Hitlerin kohtalosta, kertoivat voittajia mielistelläkseen ja auttaakseen omaa asemaansa tietysti juuri sen, mitä kuulustelijat toivoivat. Ei ole ainuttakaan rikosteknisesti pitävää todistetta siitä, että Adolf Hitler ja Eva Braun olisivat kuolleet Berliinissä toukokuussa 1945. Dunstanin ja Williamsin mukaan Hitler kuoli 72-vuotiaana 13. Sijaisten ruumiit poltettiin valtakunnankanslian puutarhassa. 90 KNUUTI SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 TAMMIKUUSSA tuli täyteen 80 vuotta Adolf Hitlerin valtaannoususta. Tarina olisi uskottavampi, jos he väittäisivät kuljetusvälineen olleen Fieseler Storch -tiedustelukone. Sijainen oli ollut tarpeen julkisia esiintymisiä varten, koska Hitler loukkaantui Stauffenbergin attentaatissa 20. Hänen kohtalostaan ei ole varmuutta. ENTÄ VOISIKO tarina Hitlerin paosta olla totta. Hitlerin autonkuljettaja Erich Kempka on sanonut kertoneensa kuulustelijoilleen kaiken, mitä nämä halusivat kuulla. heinäkuuta 1944 pahemmin mitä julkisuuteen kerrottiin. Ruumis ei kuitenkaan ole sen henkilön, jonka nimi komeaan hautakiveen hakattiin. HEIDÄN MUKAANSA Hitlerin bunkkerissa valtakunnankanslian alla 30. Aikanaan Haagassa olleesta joukkohaudasta kaivettiin esiin ruumis, joka vietiin Viroon ja haudattiin juhlallisin menoin Jüri Vilmsinä. Esimerkiksi Berliinistä paettaessa “Junnua” lentäneen pilotin tarina julkaistiin useissa maailman lehdissä 1940-luvun lopulla, kun Associated Press ja Reuters sen välittivät. Koneenvaihdon jälkeen lennettiin Kanarian saarille ja sitten jatkettiin sukellusveneellä Etelä-Amerikkaan. Kukaan ei vaivautunut tarkistamaan tarinan paikkansapitävyyttä. Uskokoon kuka haluaa, minä en. Jukka Knuuti Pakeniko Hitler sittenkin?. Tuntemattomaksi jäänyt SS:n tappama naisnäyttelijä oli taas Eva Braunin kaksoisolento. MOSKOVASSA toisen maailmansodan jälkeen säilytetty pääkallo, tai paremminkin sellaiseksi väitetty luunkappale, on DNA-tutkimuksissa osoittautunut alle 40-vuotiaan naisen luuksi. Mutta he eivät olleet Adolf Hitler ja Eva Braun, vaan heidän sijaisensa. Hitlerin diktaattorikollega Mussolini pelastettiin kesällä 1943 nimenomaan Fieseler Storchilla Grand Sasso D’Italia -vuorelta, minne hänet vallasta syössyt fasistipuolue oli entisen diktaattorin eristänyt. KIRJOITTAJIEN MUKAAN Hitler olisi lennätetty Junkers 52 -kuljetuskoneella Hohenzollerndamm-bulevardille raivatulta tilapäiskiitoradalta. Vai pakeniko hän kuitenkin. Storchin lähtökiito on 65 metriä, kun ”Tant Ju” tarvitsi nousuun useita satoja metrejä, joiden raivaaminen jo varsin pienen saartorenkaan sisällä olisi ollut kutakuinkin mahdotonta. helmikuuta 1962 Argentiinassa, missä hän oli elänyt Eva Braunin ja heidän vuonna 1939 syntyneen tyttärensä Ursulan kanssa
SUOMEN SOTILAS 1 • 2013 91 Jatkot netissä: klikkaa Tykkää meistä Facebookiss a 24/7/365 www.facebook.com/ suomensotilas
Vuosikerta sisältää kuusi lehteä – yhteensä yli 500 sivua täyttä asiaa maanpuolustuksesta, sotataidosta, sotilastekniikasta ja sotahistoriasta. Suomen Sotilas on maamme suurin ja vanhin riippumaton sotilasaikakausjulkaisu. www.facebook.com/suomensotilas Suomen Sotilas 24/7/365 Netissä: www.suomensotilas.fi