R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 1/2 1 7 • 1 3 , 5 € MERIJA ILMASOTA EXTRA MERISODAN ITÄMERELLÄ OHJUKSET MUUTTAVAT Asedirektiivi tulee Merija ilmasotaa Tyynellämerellä
Vastuullinen matkanjärjestäjä Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat, rekisteritunnus 4074/00/Mj Mv Sitovat ilmoittautumiset matkalle 5.5.2017 mennessä: Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat Albertinkatu 22-24 A 2, 00120 Helsinki Puhelimitse numeroon 09-444 774 tai sähköpostitse osoitteella myynti@vihdinliikenne.fi Miten punapanssarit pysäytettiin kesällä 1944 Kannaksella. Lähde mukaan Suomen Sotilaan Hinta 496 € jaetussa 2 hengen huoneessa, mikäli osallistujia on vähintään 30. Matkan hintaan sisältyy kaksi yöpymistä, aamiaiset ja yksi illallinen Hotelli Viipurissa, yhdet retkikahvit, yksi kevyt kenttälounas, lounas Traktir Na Rzevskom -ravintolassa, Venäjän ryhmäviisumi, rekisteröintimaksu hotellissa, sisäänpääsy sotamuseoon Viipurin Keskuskasarmeilla, matkanjohtajan ja asiantuntijaoppaiden palvelut sekä ohjelman mukaiset kuljetukset Vihdin Liikenteen turistibussilla. Siiranmäessä näemme paikan, jossa Panssarikauhua käytettiin ensi kerran tehokkaasti. T utustumme maastossa paikan päällä kohtalonhetkien isoon kuvaan ja yksittäisten panssarintorjujien tekoihin! Matkalla näemme elävöitettyä sotahistoriaa maastossa ja paljon muuta ennennäkemätöntä! Käymme Joutselässä paikalla, jossa ainoat tehokkaat panssarintorjuntatykkimme 75 K 40:t ottivat ensi kertaa yhteen Puna-armeijan panssareiden kanssa. TOIMI HETI! MATKA MYYDÄÄN NOPEASTI LOPPUUN. Yhden hengen huoneen lisämaksu on 45 €/koko ajalta. Kolmen päivän retkellä käymme Viipuriin tukeutuen myös muilla sotahistoriallisesti kiinnostavilla paikoilla, tutustumme Viipurissa uusittuun sotamuseoon Keskuskasarmeilla ja seuraamme VT-linjan murtumista esittävää näyttävää ja vauhdikasta taistelunäytöstä oikeilla tapahtumapaikoilla! Matkanjohtajana ja asiantuntijaoppaana Göran Lindgren, panssarintorjunnan asiantuntijaoppaana lehtemme erikoistoimittaja Kari Kuusela. Ketkä sen tekivät ja miksi hyökkäys pysähtyi. Matkan hintaan ei sisälly laskutuslisää 5 €/lasku, henkilökohtaista matkavakuutusta eikä alkoholijuomia aterioilla. Siellä sotamies, Mannerheim-ristin ritari Eero Seppänen tuhosi yhdessä päivässä kauhullaan kuusi panssaria. Sovellamme Vihdin Liikenne Oy:n erityisehtoja matkan peruuntumistilanteissa. Venäjän vuosiviisumin jo omaaville on alennus matkan hinnasta 76 €. Pidätämme oikeuden hinnan ja matkaohjelman muutoksiin. Käymme Kuuterselässä, jossa korpraali Veikko Leppäkoski tuhosi 75 K 40:llään puolessa tunnissa kuusi panssarivaunua, mutta ei voinut estää VT-linjan murtumista juuri samalla paikalla
Toimitus: toimitus@suomensotilas.fi Knuuti, Jukka • Kuusela, Kari Lappi, Ahti • Lindblom, Tom Mäkelä, Pekka • Rundgrén, Eerikki Valve, Tuomo Avustajat Suomen Sotilaan kotisivuilla osoitteessa www.suomensotilas.fi ISSN-1237-8704 Aikakauslehtien liiton jäsen Suomen Sotilas myös Facebookissa 29.1.2017 PUOLUSTUSVOIMIEN laivaja konehankinnat etenevät kuin VR:n juna, ei ehkä aikataulussa eikä budjetissa, mutta vääjäämättömästi. Kuulemma ei ainakaan perusturvasta tai koulutuksesta. Mutta kaikki näyttää etenevän yhtä vääjäämättömästi kuin helikopterihanke aikanaan. Kestotilauksen vähimmäistilausjakso on yksi vuosikerta. Aineistopäivä 22.2.2017. Että ei takkia vaan liivit… tai tuluspussi. Hanke tulee kuluttamaan myös kohtuuttomasti merivoimien resursseja henkilöstötarpeen ja ylläpidon vuoksi. Mikä mahtoi olla vastaus… KEISARILLA ei ole vaatteita. Moni on jo kysellyt, tarvitaanko laivoja ja hävittäjiä ihan oikeasti. Siis enemmän paukkua per euro. Vuosikertaan sisältyy vähintään kuusi lehteä. Olisi aihetta laittaa suu säkkiä myöten ennen kuin rahat loppuvat, eikä vasta sitten kun herää siihen maankuuluun kasakan nauruun. KRIITTISTÄ TIETOA on jaettu niin poliittisille päättäjille kuin virkamiesjohdollekin. Perinteisiin olen kuullut vedottavan… Niin olihan meillä ne panssarilaivatkin, ja mitä niillä saavutettiinkaan. En ole kuullut vielä ainuttakaan järkevää sotilasammattitaitoa osoittavaa ja nykyaikaisen sodankuvan sekä Suomen resurssit rehellisesti tunnustavaa perustelua sille, miksi meidän pitäisi hankkia 1,2 miljardilla eurolla neljä satametristä sota-alusta. Siinä ei ole oleellista se, liikkuuko vaikuttava lavetti maalla, merellä vai ilmassa, vaan se kuinka suuri teho sillä saavutetaan kokonaisuuden kannalta. Korveteilla ei niistä täytetä mitään. Sillä tavallahan hölmölässä jatketaan mattoa, leikkaamalla toisesta päästä pois. Lopetaanko rannikkopuolustus kokonaan. Kestotilauksen voi katkaista ainoastaan tekemällä se ennen seuraavan uuden tilausjakson alkua. KORVETTIHANKE on yksinkertaisesti hanke, jonka mahdollisesti tuoman suorituskyvyn voisi korvata monella tavalla tehokkaammin, taistelunkestävämmin ja edullisemmin. Mistähän se säästetään. Saattue Rotterdamiinko. jaakko.puupera@suomensotilas.fi Saattue Rotterdamiin. Vai painaako kupissa se, että rannikkovartioston pojilla on isompi. Aika alashan se on jo ajettu, kun ei kuulemma ole sitä maihinnousun uhkaa. Helsingin Sanomien mukaan eräs puoluejohtaja kysyikin pääministeriltä joulun alla, että onko mietitty tarkkaan, mitä tarvitaan. Ei mitään tarvetta, vie rahat tärkeämmiltä hankkeilta ja perusteluna todetaan, että juu tää tehdään erillisrahoituksella. Villi arvaukseni onkin, että lopulta maksumieheksi joutuu tavalla tai toisella maanpuolustus ja erityisesti sen osa-alueet merija ilmapuolustus. Sotaväellä olisi nimittäin todellisiakin tarpeita ja erittäin vakavia suorituskykyvajeita. Hyvä kysymys. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 3 PARAS LUOTTOLUOKKA 10/2006 Postiosoite Döbelninkatu 2, 6 krs. Sanon sen silläkin uhalla, että poliittisesti epäkorrektin viestin tuojat ammutaan marginaaliin. Sitä paitsi, valtion tehtävä on puolustaa kansalaisiaan uhilta, eikä verottaa maksumiestään hengiltä. Kun rahat loppuvat, loppuu hupi. Sitä paitsi kysymys kuuluu: mitä sellaista niillä muka aiotaan tehdä, mitä ei voitaisi tehdä halvemmalla toisin keinoin. Rahasta ei ole tietoakaan. Kukaan ei ole myöskään pystynyt osoittamaan, että se on edes mahdollista tinkimättä alusten järjestelmistä, ylläpidosta ja elinkaarikulusta niin paljon, että lopputuloksena onkin sitten vertauskuvallisesti merenkulkuun riittämätön soutuvene ja vielä ilman airoja. Kirjapaino: PunaMusta Seuraava numero 2/2017 ilmestyy huhtikuussa 2017. Määräaikaistilausta ei voi perua. No, mistäs ne rahat sitten otetaan. Ne eivät nimittäin montaa sotatuntia hengissä kestä, ainakaan jos yritämme puolustaa maatamme yksin. Ylimääräinen velka on aina vain siirtovero, ja sen ottaminen alkaa olla jo EU:n sääntöjen vastaista. PUOLUSTUSVOIMIEN päätehtävä on sotilaallinen maanpuolustus. Ylimääräinen maanpuolustusvero kuulostaa Sipilän hallitukselle tyypilliseltä liikenneverkkoyhtiöluokan avokonttorin koepallolta, joka vedetään sitten pois, kun ei ne tykännykkään. 00260 Helsinki etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutusasiat Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello 9-16 Puhelin 03 4246 5334 Telefax 03 4246 5341 asiakaspalvelu@jaicom.com Päätoimittaja Jaakko Puuperä gsm 050 590 3964 Ulkoasu ja taitto Kalevantuli, Matti Vartiala gsm 040 589 4547 Kustantaja Kustannus Oy Suomen Mies Toimitusjohtaja Kai Ahotupa gsm 0400 418 705 fax 010 423 8389 Tilaushinnat alkaen 7.4.2015 Kestotilaus: 72,00 €/vsk Määräaikaistilaus 12 kk: 91,00 €/vsk Opiskelija/varusmies: 67,00 €/vsk Tilaus alkaa aina tilausta seuraavasta tilaajalle toimitetusta lehden numerosta
Lue silminnäkijän kertomus tukikohdasta, jossa puna-armeija mursi suomalaisten pääaseman kesäkuussa 1944. s. 78 TORA, TORA, TORA NOUSEVAN AURINGON TAIVAS 75 vuotta sitten Japani sotki globaalin korttipakan kertaheitolla pakottamalla eristäytymispolitiikan valinneen Yhdysvallat mukaan maailmanpaloon. 64 s. Lue Suomen Sotilaan ajankohtainen katsaus 75 vuoden takaa. 75 vuotta myöhemmin Yhdysvallat on taas eristäytymässä ja nostamassa muureja ympärilleen. Ei tuntemattomia tarinan hahmoja vaan oikeita eläviä sotaveteraaneja, jotka ovat olleet ihan oikeassa sodassa. Omansa. Se ratkaisi sodan ja Tyynellämerellä käyty meri-ilmasota muutti pysyvästi sekä meriettä ilmasodankäyntiä tavalla, joka oli ensin ajaa Yhdysvallat ahtaalle. TODELLINEN SOTILAS Joukossamme on vielä heitä. Samaan aikaan Tyynenmeren alueen vaikutus globaalisti kasvaa ja alueen maat Japania myöten jälleen varustautuvat. Tunnettuja sotilaita, todellisia sotilaita. Kannaksella kesällä 1944 maataan puolustanut joutsenolainen Mikko Tynkkynen kertoi meille heistä yhden tarinan. Rahaa ne nielevät, mutta ovatko ne suorituskykyisiä ja hintansa väärtejä. Ilmatorjunta-asiantuntijamme eversti Ahti Lappi esittelee todellisen kynnysasejärjestelmän, jolla vastataan yhteen modernin sodan keskeisimmistä uhkista; ohjustorjunta on suorituskyky, joka Puolustusvoimiltamme puuttuu kokonaan ja jota ei olla edes hankkimassa, kun uudet torjuntahävittäjät ja korvetit vievät valtion yskivään maanpuolustukseen suuntaamat lisämäärärahat. 40. s. VUOSITUHANNEN HAASTE OHJUSPUOLUSTUS Merivoimat tulevine korvetteineen ei ole kynnysasejärjestelmä sen enempää kuin ilmavoimat muutamine torjuntahävittäjineen
TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP Kuvassa Bal-ohjusjärjestelmän H-35 (Kh-35) -ohjus.. 6 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 MERI JA ILMASOTA EX TR A Panssarilaivaluokan hölmön tölväys! ISTUVIA ANKKOJA Venäläinen meritorjuntaohjus Bastion-P tekee korveteista
7 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 RO YA L N A VY PH O TO V enäjällä on ollut käytössä meritorjuntaohjuksia jo vuosikymmeniä, onhan joku niistä ollut Suomessakin. Nyt Venäjällä on Itämerellä moderneja maasta, mereltä tai ilmasta laukaistavia meritorjuntaohjusjärjestelmiä (anti-ship cruise missile), kuten Bal-E ja K-300P Bastion. n Panssarilaiva Väinämöinen täydessä vauhdissa. Suomen Sotilas seurasi harjoitusta, johon osallistui myös suomalaisia Puolan rannikolla kesällä 2015.. Samaan aikaan Suomi suunnittelee hankkivansa sadan metrin pituusluokassa olevia korvetteja, joiden varustelu, mukaan lukien omasuoja ja ohjussekä ilmatorjuntajärjestelmät, on vielä aivan hämärän peitossa. Suomenlahti 18.6.1942. Riittävätkö suomalaisilla rahat siten varusteltuihin aluksiin, että niillä olisi mahdollisuuksia suorittaa tehtävänsä venäläisten meritorjuntaohjusuhkaa vastaan vai tuleeko korveteista metsästyskielellä parvi istuvia ankkoja ja venäläisten ohjusten harjoitusmaaleja. Onko tapahtumassa 1930-luvun panssarilaivaluokan hölmön tölväys. SA -K U VA BRITANNIAN KUNINKAALLISEN LAIVASTON maihinnousutukija johtoalus (Amphibious assault ship) HMS Ocean (L 12) ja yhdysvaltalainen maihinnousutukialus USS San Antonio (taka-alalla vasemmalla) (LPD-17) taisteluosastoineen Itämerellä BALTOPS 2015 harjoituksen aikana. Jos näin on, niin onko korvettihankkeessa mitään järkeä. Tarkastellaanpa kummaa korvettihankettamme ensin yhden vakavan uhkakuvan näkökulmasta
TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP. Kiirettä pitää! En kadehdi merimiehiä. Uskovatko he todella itse torjuntakykyyn, varsinkin kun maalina olisi satametrinen syvässä kulkeva valtamerikelpoinen alus kapeilla väylillä. Ruotsihan myös valmistaa ilmatorjuntaohjuksia, joskaan ei sellaisia, jotka suoraan soveltuisivat Visby-luokkaan. Vaikka se on häivealus, ei se ole näkymätön. Mutta ne hankittiin kuitenkin, ihan niin kuin Suomikin hankki aikoinaan panssarivaunuja ilman aseita. Ratkaisua voisi verrata vaikkapa Suomen merivoimien varsin onnistuneeseen eteläafrikkalaiseen Umkhonto infrapuna (IR) -ohjusjärjestelmään, jota tiettävästi on harkittu Visby-luokan aluksiin. HALVEMMALLA KUN SAA JI M M IE A D A M SS O N /F Ö RS VA RS M A K TE N . On monta reunaehtoa, ja aikaa on vähän, tarkkaan ottaen Umkhonton maksimitorjuntaetäisyydeltä 18 sekuntia. Miehistö taistelunjohtokeskuksessa on valmiina tosi toimiin. Valmius ilmatorjuntaohjusten käyttöönottamiseksi on Visby-luokassa olemassa, mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Alus on siis vailla suojaa ja sellaisena käyttökelvoton taistelutilanteessa. Visby-hanke tuli Ruotsille liian kalliiksi. JI M M IE A D A M SS O N /F Ö RS VA RS M A K TE N R uotsin Visby-luokan korvettia ei ole vieläkään varustettu it-ohjuksilla. Aluksiin ei ollut varaa hankkia, mitä piti. Yläkuvassa taisteluharjoitus meneillään Visby-korvetilla. Kun kyseessä on häivealustyyppi, siihen on vaikea asentaa kannen yläpuolisia lavetteja, joten kysymykseen tulisi pystysuoraan laukaistava ohjusjärjestelmä, jonka laukaisuputket voidaan asentaa kannen alapuolelle, sikäli kun tyhjää tilaa löytyy. IR-ohjuksen kyky tässä lehdessä esittelemämme Bastionin torjunnassa on kysymysmerkki: havaitaanko se tutkalla ajoissa, ehditäänkö laukaista ajoissa, saako IRhakupää maalin kiinni, ehditäänkö maali tuhota ajoissa. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 9 VISBY-LUOKAN KORVETTI HMS NYKÖPING kuvassa alla
Vihollisen pinta-aluksia ja sukellusveneitä vastaan toimivia helikoptereita korvetteihin ei ole varaa hankkia. Samaan aikaan Yhdysvalloista kantautuvien uusimpien virallisten GAOn amerikkalaisraporttien mukaan merivoimiemme uusien taistelualusten eräänä esikuvana ollut amerikkalainen Littoral Combat Ship (LCS) -hanke on epäonnistunut. Puolustusministeriön mukaan: ”Laivue 2020:n alukset suunnitellaan kotimaan puolustuksen tarpeisiin. Suomen merivoimat on ollut asian tiimoilta yhteistyössä ainakin LCS-ohjelmaan osallistuvaan amerikkalaisen Lockheed Martinin kanssa. Aluksista saattaa tulla muutenkin vajaita. SUOMI HANKKII KORVETTEJA, JOIDEN OMASUOJASEKÄ ILMATORJUNTAKYVYSTÄ EI OLE MITÄÄN KONKREETTISTA VARMUUTTA. Elämän ja kuoleman kysymys aluksen omasuojan kannalta on, säästääkö Suomi ilmatorjunnasta merelläkin. Niillä turvataan tai luodaan kyky tilannekuvan luomiseen, liikkuvaan vedenalaiseen valvontaan, pintaja ilmatorjuntaan, vedenalaiseen vaikuttamiseen ja merimiinoittamiseen. Samaan aikaan Suomi hankkii korvetteja, joiden omasuojasekä ilmatorjuntakyvystä ei ole mitään konkreettista varmuutta. Kun laivaan osuu, se tuhoutuu tai vaurioituu pahoin. Korkeatorjuntakykyä ei enää ole, kun Bukista luovutaan. RUOTSISSA TAAS SUOMALAISTEN TULEVAA KORVETTIHANKETTA EDELTÄNEESEEN VISBY-LUOKKAAN EI OLLUT VARAA HANKKIA ILMATORJUNTAKYKYÄ. Alusluokalla kyetään tukemaan muita puolustushaaroja ja muita viranomaisia.” Miten hankkeeseen määritelty erillisrahoitus mahtaa riittää tähän kaikkeen. Puhutaan kuitenkin jo suunnitteluvaiheessa yli miljardista eurosta, ja näiden hankkeiden rahoitustarve tapaa pikemminkin ylittyä kuin alittua, jollei sitten säästetä jostakin elintärkeästä kyvystä. Mitä käyttöarvoa on laivalla, jolla ei ole meritai ilmatorjuntakykyä. NASAMSin modernisointi ei sitä korvaa. JATKUU SIVULLE 12 >. Ja jos riittää, niin saavutetaanko hankkeella siihen kuluvaa rahamäärää vastaava tehonlisä maanpuolustuksessa vai olisiko se saavutettavissa myös toisin, edullisemmin ja paremmin taistelua kestävin ratkaisuin, siis uskottavammin. MERI JA ILMASOTA EX TR A 10 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Ruotsissa taas suomalaisten tulevaa korvettihanketta edeltäneeseen Visby-luokkaan ei ollut varaa hankkia ilmatorjuntakykyä. Maallahan se on jo tapahtunut. Hanketta ajetaan silti jääräpäisesti eteenpäin. Nyt näyttäisi olevan riskinä se, että merivoimat haluaa hankkia omiin tehtäviinsä sopimattoman ja ylikalliin taistelualuksen ja lisäksi esikuvaksi lienee valittu amerikkalaiskokemusten mukaan huono taistelualus. Royal Navyn ja ruotsalaisten mahdollisuudet operoida Itämerellä näyttävät siis varsin kehnoilta. Laivalle kohdetorjuntakyvyn puute on vielä välittömämmin uhka. Laivue 2020 havainnekuva
SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 11 KALININGRAD – ITÄMEREN LUKKO N yt kun kylmä sota näyttää puhjenneen uudelleen, Kaliningradin alueesta on tullut Venäjälle strategisesti tärkeä tukikohta Itämeren piirissä. ”Voit vain poistua Kaliningradista ja olet perillä. Kaliningradista ylletään myös pitkälle naapurimaiden alueille Iskander-M-tykistöohjuksilla, joiden ulottuvuus on 400–500 kilometriä, ehkä enemmänkin, jos hyötykuormaa hieman pienentää. Se merkitsisi Suomen ja Baltian maiden joutumista mottiin. Tällä keinolla ei tietenkään voi vallata alueita, mutta onko se tarpeenkaan. . Niillä suojataan myös Kaliningradin tärkeitä lentoja laivastotukikohtia. Sotatilanteessa Kaliningradin eli entisen Saksan Itä-Preussin pohjoisosien alueelta voidaan katkaista Itämeren meriyhteydet etelästä pohjoiseen ja päinvastoin. Maalta, mereltä tai ilmasta laukaistavilla satelliittiohjautuvilla risteilyohjuksilla (Iskander-K, Kalibr) hyökkäyksiä voidaan ulottaa paljon kauemmaksikin. Periaatteessa se on vähän kuin perustaisit etutukikohdan (forward-operating base) ilman, että sinun tarvitsee lähteä oman maasi alueelta”, Gorenburg kuvailee. Samalla siitä on tullut uhka muille maille. S-400 Triumf -ilmatorjuntaohjuksilla hallitaan ilmatilaa pahimmillaan 400 kilometrin säteellä, mikä aiheuttaisi ongelmia lentotoiminnalle useissa naapurimaissakin. Sotatilanteessa on mahdollista lamauttaa ohjushyökkäyksillä naapurimaissa olevat sotilaskohteet, varuskunnat, lentoja laivastotukikohdat. VOIT VAIN POISTUA KALININGRADISTA JA OLET PERILLÄ. CSA-ajatushautomon Venäjän-tuntija ja Harvardin yliopiston professori Dmitri Gorenburg on huolissaan tilanteesta. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP. Gotlannin valtaaminen ei edes olisi välttämätöntä, mutta nykytilanteessa kovin helppoa. Ilmasta laukaistavilla ohjuksilla (Kh-35U) vaikutusaluetta voidaan suurentaakin. Kaukovaikutteisilla asejärjestelmillä voidaan muodostaa uhka erittäin laajalle alueelle ja tarvittaessa hyökätä uhraamatta yhtään sotilasta. Bastion-P-meritorjuntaohjuksilla voidaan estää meriliikenne Itämeren alueella Kaliningradin ja Ruotsin rannikon välillä, siihen ohjusten kantama (300 km) juuri riittää. Venäjä kykenee tarvittaessa – ja jo nyt – uhkaamaan isoa aluetta maalla, merellä ja ilmassa pitkän kantaman ohjusaseillaan. Saksakaan ei ole kaukana. Vieressä on Ruotsi ja Puola
Ohjukselle voidaan osoittaa maali eri tavoilla, muun muassa tulenjohtohelikopteria (Ka-31) tai miehittämätöntä ilma-alusta käyttämällä. Ohjus toimii laukaise ja unohda -periaatteella autonomisesti lentäen alkumatkan kohti maalia satelliittiohjauksella ja hakeutuen loppuvaiheessa maaliin tutkan avulla. Varsinkin kun kyse on Itämeren kokoisesta altaasta, jossa suurikokoinen alus on aina kapeassa rännissä lähellä rannikkoa, karikkoja ja matalikkoja. Ohjus pitäisi kyetä torjumaan kauempaa, jolloin tarvitaan lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjuksia. Se on paha uhka mille tahansa sotalaivalle. Ohjus P-800 Jakhont (tai Onyks) on parannettu versio aiemmasta P-80 Zubr-ohjuksesta (SS-N-7). Ohjustyyppi Kh-35U voidaan laukaista myös pintatai ilma-aluksesta (Su-24, MiG29MK, Su-27SM, Su-30MKI, Su-34 ja helikopterista Ka-27, Ka-28). Bastion-P-tyyppisen ohjuksen torjuminen on vaikeaa, ehkä ylivoimaistakin. TULIYKSIKÖN OHJUSVAUNUT VOIDAAN HAJARYHMITTÄÄ LAAJALLE ALUEELLE, MIKÄ TEKEE NIIDEN LÖYTÄMISEN JA TUHOAMISEN VAIKEAKSI.. Ohjus lentää yliääninopeudella (Mach 2,5 ), mikä tekee siitä vaikean torjuttavan. Onnistuminen on automatisoidulla järjestelmälläkin epätodennäköistä. Ohjus voi lentää korkealla (14 000 m) tai matalalla (5 m); ulottuvuus on 120–300 kilometriä lentokorkeudesta riippuen. Rannikkopuolustusohjus Bastion-P on teknillisesti erittäin moderni ja suorituskykyinen. Se on 8,6 metriä pitkä, läpimitta on 67 senttimetriä ja paino 3 100 kiloa. Laskelmissa täytyy ottaa huomioon myös torjunta-aseen reaktioaika ja ammusten lentoaika. Sota-aluksen omat rakenteet synnyttävät usein katveita ja rajoittavat ampumasektoreita. Siihen pitäisi pystyä vastaamaan, tai korvetti on pelkkä istuva ankka. Tämän todennäköisen uhkakuvan valossa merivoimien Laivue 2000 -ohjelmaan sisältyvien neljän yli sata metriä pitkän aluksen käyttökelpoisuus mietiRANNIKKOPUOLUSTUSOHJUS BASTION-P ON TEKNILLISESTI ERITTÄIN MODERNI JA SUORITUSKYKYINEN. Ohjus toimii ja ohjautuu maaliin autonomisesti kaikissa sääja valaistusoloissa. Tuliyksikkö voi laukaista 32 ohjuksen sarjan, minkä jälkeen uudelleen lataaminen kestää 30–40 minuuttia. Ohjustyyppi Kh-35E on aliääninopeuksinen (272 m/s), ja sen kantama on 120–300 kilometriä mallista riippuen. Kuinka satametrisen korvetin käy. Venäläinen meritorjuntaohjus Bal-E otettiin operatiiviseen käyttöön vuonna 2011. Tuliyksikön ohjusvaunut voidaan hajaryhmittää laajalle alueelle, mikä tekee niiden löytämisen ja tuhoamisen vaikeaksi. Jos reunaehdot täyttyvät ja ohjus havaitaan, niin tulenjohtotutkan avulla toimivilla lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjuksilla torjunta voisi onnistua. Ohjus pystyy kurvailemaan yliääninopeudella torjunnan vaikeuttamiseksi. Sotalaivoissa tyypillisesti käytettyjen lähitorjunta-aseiden (20 mm Phalanx, 23 mm) lyhyt ampumaetäisyys (1+ km) ei oikein riitä ohjusmaalin torjunnassa, kun torjuntaan on aikaa vain 1–3 sekuntia. Järjestelmä tuli operatiiviseen käyttöön vuonna 2010. Kukaan ei tiedä, minkälaisia korveteistamme lopulta tulee, mutta sen tiedämme hyvin, mitä uutta Venäjän arsenaalista löytyy. Erittäin matalalla kohti laivaa tulevan ohjuksen pinta-ala on noin 0,3 m², joten sen havaitseminen tutkalla on teknillisesti vaativa juttu. Tai sitten ei. Se lentää alkumatkan 10–15 metrin korkeudella ja loppuvaiheessa neljän metrin korkeudella hakeutuen tutkan avulla maaliin. Vaikka ohjukseen osuttaisiinkin hyvin läheltä, sen romut saattaisivat silti osua laivaan. Samasta syystä lämpöhakuisten ohjusten käytössä voi olla vaikeuksia. Näinhän on joskus käynytkin maalilennokkien torjunta-ammunnoissa. Maastokelpoiseen pyöräajoneuvoon MAZ 7930 on sijoitettu kahdeksan ohjusten laukaisuputkea. Ohjuksen perusversio painaa 520 kiloa, se on 385 cm pitkä ja halkaisijaltaan 42 cm. Taistelulataus painaa 145 kiloa. Maastokelpoiseen ajoneuvoon MZKT-7930 on asennettu kaksi ohjusten laukaisuputkea, ja laukaisu tapahtuu pystysuoraan. Useamman ohjuksen samanaikaisen hyökkäyksen torjuminen lisää vaikeusastetta ja vaatii kykyä tulittaa useita maaleja yhtä aikaa. Ohjuksen kärki kuumenee aerodynaamisen kitkan vaikutuksesta, mutta sen havaitseminen ajoissa IR-sensoreilla voi olla vaikeaa. Taistelulataus painaa 200–250 kiloa. Tämäkin ohjus on haaste sota-alusten torjuntakyvylle. 12 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 MERI JA ILMASOTA EX TR A Samaan aikaan Venäjällä… Suomen merivoimien on pystyttävä vastaamaan todellisiin uhkiin, joiden arvioimiseksi on tunnettava Venäjän asevoimien iskukyky merellä
Näin ainakin ilman liittolaisten apua, ja niitähän meillä ei ole. Miten niillä voitaisiin suojata meriliikennettä, jos on kyseenalaista, voivatko ne suojata edes itseään. Kuka kuvittelee, että venäläisen maaja huvilaomistuksen sekä huviveneiden helmiketju Airistolla ei pitäisi huolta siitä, että tulevaisuudessa korvettiemme jokainen liikahdus ja sijaintitieto on välittömästi metrin tarkkuudella Pietarin amiraliteetin aukiolla ja Kuurinkynnäksellä. Laivasto-ohjelma panssarilaivoineen ja sukellusveneineen söi puolustusmenoja pahasti ja näkyi vakavina puutteina kaikkialla asevoimissa. Talvisodassa alukset toimivat kovin tyyriin puoleisina ilmatorjuntapattereina. Lisäksi on huomioitava, että rahasumma tuskin tulee riittämään. Sen luulisi merimiesten tietävän. Halvemmaksi tulee, jos etusijalle asetetaan vain Suomen merija rannikkopuolustuksen tarpeet ja isänmaan etu – ei jotain muuta. osakomponentteja, mikä taas helposti kyseenalaistaa koko hankkeen mielekkyyden. Korvettihankkeessa uhkaa käydä nyt niin, että historia ei toista itseään mutta ihmiset tekevät samoja virheitä uudelleen. Miinoittaminen modernein älykkäin miinoin taas voidaan hoitaa varmemmin, kustannustehokkaammin ja taistelua kestävämmällä tavalla pienillä veneluokan aluksilla ja ottokalustolla. Allegorisesti sanoen, ostetaan vene ilman moottoria… Lisäksi hankkeen elinkaarikustannukset, ylläpito ja käyttö tulevat rasittamaan puolustusbudjettia kohtuuttomasti saavutettavaan tehoon verrattuna. VÄINÄMÖINEN 1.7.1941. Hankintaa kritisoitiin jo sen suunnitteluvaiheessa, mutta se ajettiin jääräpäisesti läpi. Ja jos ei tieto muuten kulje, niin tämän kokoluokan alukset löytyvät kyllä ihan sateliittija ilmatiedustelullakin. Ja tämä on vain yksi niihin kohdistuva uhkakuva. SA -K U VA Panssarilaivaluokan virhe Mihin yli miljardin euron korvetteja tarvitaan. Sorsajahti alkaa jatkuvalla tiedustelulla jo rauhan aikana ja alukset on sodan alkaessa tuhoon tuomittu Suomen ohjustorjuntakyvyn rajoitteet tuntien. Halvemmalla saisi muun muassa kuorma-autoon asennettuja meritorjuntaohjuksia, joilla kyetään puolustamaan Suomen rannikkoa sadan kilometrin säteellä. Miten ne edes selviävät hengissä uhkaympäristössä. Suomi hankki ennen sotia kaksi panssarilaivaa, Väinämöisen ja Ilmarisen. Tällaisten hankkeiden luonteeseen kuuluu, että ne eivät pysy budjetissa muutoin kuin karsimalla oleellisia. Tosin 2020-luvulla ne eivät voi enää piileksiä saarten kupeessa niin kuin vajaa sata vuotta sitten. Panssarilaivoilla ei koskaan saavutettu sodassa mitään sellaista, joka olisi vastannut niihin upotettua taloudellista panosta. Ainakin ne ovat isoja maaleja. Korveteista tulee todella houkuttelevia maaleja, aivan kuten panssarilaivoistamme muinoin. Toinen aluksista menetettiin jo ensimmäisenä jatkosodan vuonna. Se, että merivoimilla on perinteisesti aina ollut isoja laivoja, ei ole riittävä syy. Käytännössä jäljelle jäänyt alus lymyili loppu sodan saariston suojissa. 13 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 tyttää. Miksi ohjuslavetiksi tarvittaisiin kallis laiva. Ankka on siis koko ajan piikillä ja sormi liipaisimella. Hankinnan kustannusarvio on 1,2 miljardia euroa, eli yksi alus maksaisi 300 miljoonaa – sillä rahalla (ja vähemmälläkin) hoitaisi Suomen meripuolustuksen hyvään kuntoon hankkimalla kustannustehokkaampaa kalustoa. Ei vaikka rannikkovartiostolla olisi isompi. Erona on se, että neljää panssarilaivojakin pidempää korvettia ei nykyään enää pysty piilottamaan Saaristomerelle
Ennen viime sotia kritisoitiin aiheellisesti niin panssarilaivahanketta, sukellusveneitä kuin ilmavoimien pommikonehankintojakin. Jälkimmäiseen hankkeeseen ei ole esitetty mitään järkevää kritiikin kestävää ja maanpuolustuksen tarpeisiin perustuvaa perustelua. Hävittäjähanketta puolestaan on ajettu vaihtoehdottomasti ja jääräpäisesti nojautuen vanhoihin ratkaisuihin ja unohtaen ilmasodan ja uhkakuvan muutos kuluneen 20 vuoden aikana. Silti kaikki hankittiin, ja todettiin jälkikäteen virheeksi. Toistuuko sama nyt ja millä rahalla. MIHIN RAHAT RIITTÄVÄT. . 14 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 MERI JA ILMASOTA EX TR A Valtion kassa on tyhjä, lisää veroja ei haluta, eikä lisävelkaantumiseenkaan ole enää varaa. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP PU O LU ST U SV O IM AT. Hallitus ajaa silti lisärahoitusta ilmavoimien poistuvan hävittäjäkaluston suorituskyvyn korvaamiseksi uusilla hävittäjillä ja merivoimien varustamiseksi neljällä sata metriä pitkällä valtamerikelpoisella aluksella
Tämä koskee erityisesti muutenkin kalliita asejärjestelmiä, kuten lentokoneita. 15 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 P uolustusministeriön jo heinäkuussa 2006 julkistamasta Strategia 2025 -asiakirjasta käy ilmi, että sotavarustuksen kallistuminen tulee vakavasti vaikeuttamaan Puolustusvoimien sotavarustuksen uudistamista. Arvioidaan, että sotakaluston hinta kaksinkertaistuu seitsemän vuoden välein. Sen enempää sotavarustus LOPUTKIN MAAVOIMIEN RAHAT SÖI EPÄONNISTUNUT JA VIRHEELLINEN HELIKOPTERIHANKINTA. PU O LU ST U SV O IM AT. Realistinen näkemys poliitikolta. Sotavarustuksen keskimääräinen elinkaari on 25 vuotta, jollain vähemmän, jollain vähän enemmän, joskus huomattavastikin enemmän. Liittoutua tai siirtyä epäsymmetriseen doktriiniin vai sekä että. Mikä neuvoksi. Se on epävarmaa, jopa epätodennäköistä”. Johtopäätös on selvä: rahat eivät riitä nykyisen kaltaisten Puolustusvoimien ylläpitoon. Vanhat keinot eivät ainakaan enää riitä. Pitäisikö muuttaa perusvalintoja. Asiasta ei ole syntynyt laajempaa keskustelua – vielä. Näistä näkemyksistä piittaamatta vireillä on Puolustusvoimien historian kalleimmat hankinnat: merivoimille halutaan isoja sotalaivoja 1,2 miljardilla eurolla ja ilmavoimille monitoimihävittäjiä, joiden hinta-arvio on 7–10 miljardia euroa, kuten puolustusministeri Jussi Niinistö on todennut. Professori Juha-Matti Lehtonen ja sotatieteiden tohtori Jukka Anteroinen julkaisivat vuonna 2013 artikkelin ”Puolustusmateriaalin hintakehitys – tehokkuutta rahalla” (Tiede ja Ase, 2013), jonka mukaan hintojen vuotuinen 7–9 %:n kallistuma on tosiasia. On realistista ajatella, ettei puolustusmäärärahoja koroteta samassa tahdissa, vaan määrärahojen ostoarvo supistuu murto-osaan nykyisestä. ”Kykenemmekö taistelukoneiden hintakehityksessä enää ylläpitämään edes ilmatilamme valvontaan riittäviä lentovoimia sen jälkeen, kun Hornetit joudutaan vanhentuneina poistamaan käytöstä. Elinkaari Elinkaarikustannukset ovat oleellinen osa sotavarustuksen hintaa, ja ylläpito, huolto sekä käyttö vaikuttavat suoraan siihen, mitä varustuksesta saadaan irti. Jos oletetaan, että puolustusmateriaalihankintoihin on vuosittain käytettävissä noin 500 miljoonaa euroa (470,4 M€/2014), siitä kertyy 25 vuodessa 12,5 miljardia euroa. Näin totesi eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd.) Turun Sanomissa 23.10.2006
Suunniteltujen hankintojen arvo (8,2–11,2 miljardia) veisi siis pääosan kaikesta materiaalirahoituksesta 16–22 vuoden ajalta, joten mihinkään muuhun rahaa ei riittäisikään. Lisäksi tänä aikana (vajaa neljännes vuosisata) sotamateriaalin hinta nelinkertaistuu, joten kalustoa ei saadakaan enää yhtä paljon. Rahaa tarvitaan kuitenkin hankintojen lisäksi myös toimintaan ja henkilöstöön. Bang per Buck Ilmaja merivoimien hankinnoissa puhutaan niin isoista rahoista, että hankittavan sotamateriaalin pitäisi lisätä Puolustusvoimien sodan ajan suorituskykyä ja uskottavuutta todella merkittävästi. Realistisempaa olisi kehittää epäsymmetristä puolustusdoktriinia ja -voimia resurssien puitteissa tai turvautua vieraan apuun, jos omat rahkeet ja halu tai kyky ohjata rahaa maanpuolustukseen järkevällä tavalla järkevissä määrin ei kerran riitä. Kysymys on siis siitä, paljonko saadaan paukkua per taala tai meidän tapauksessamme euro. Näistä merkittävimmät ovat Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaaminen osana ilmapuolustuksen suorituskyvyn ylläpitämistä sekä merivoimien vanhenevan taistelualuskaluston suorituskyvyn korvaaminen.” Lausunto on realistinen: kyseiset hankinnat eivät mahdu puolustusbudjetin raameihin, joten niihin tarvitaan ”ylimääräistä rahaa”. Lainanotto taas on pelkkä siirtovero tuleville polville. Kansanedustaja Ilkka Kanervan johdolla toiminut parlamentaarinen työryhmä totesi selvityksessään (Puolustuksen pitkän aikavälin haasteet, 2014) seuraavaa: ”Mikään edellä tarkastelluista rahoitusratkaisuista ei vastaa 2020-luvulla edessä olevien merkittävien suorituskykyhankkeiden rahoitustarpeisiin. Nykyisen konventionaalisen puolustusdoktriinin ylläpitämiseen tarvittaisiin yhä enemmän rahaa, jonka saaminen on epävarmaa, jopa epätodennäköistä. Erillisrahoitus tulee samasta valtion budjetista kuin puolustusmäärärahatkin, ja kaluston käyttöja elinkaarikustannukset rasittavat kuitenkin lopulta aina puolustusbudjettia. Tämä on tietenkin yleistys, ja on huomioitava, että kaluston teho paranee ja ongelma koskee myös mahdollisia vastustajia, mutta se antaa käsityksen problematiikasta sekä siitä, että yhtälö ei oikein toimi. Vähemmälläkin rahalla saisi kustannustehokasta puolustuskalustoa, kuten tykistö-, meri-, panssarinja ilmatorjuntaohjuksia sekä tuiki tärkeitä johtamis-, tiedonkeruuja -jakamisjärjestelmiä. Vaarana on, että jollei ”ylimääräistä” rahaa saadakaan, puolustuskyvyn ylläpitäminen maavoimissa ja sen eri aselajeissa vaikeutuu. Suomen puolustusvoimilla ei ole koskaan ollut rahaa liikaa, ei edes riittävästi. Loputkin maavoimien rahat söi epäonnistunut ja virheellinen helikopterihankinta. Amerikkalaisilla on sanonta, Bang per Buck. PU O LU ST U SV O IM AT. Kansallisen puolustuskyvyn ylläpito on ollut nollasummapeliä: kaikki raha on käytetty, mitä on saatu. Jos kuvitellaan, että hankinnat ovat tärkeämpi asia kuin valmius ja osaaminen, on ymmärretty maanpuolustuksen tarpeet väärin. 16 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 MERI JA ILMASOTA EX TR A ei voi maksaa. Näinhän kävi jo 1990-luvulla Hornet-hankinnan kustannusten nousemisen seurauksena. Vastaukseksi on tarjottu erillisrahoitusta ja nyt jopa maanpuolustusveroa. Hintojen ja palkkojen kallistuminen on vuosien myötä syönyt yhä isomman osan budjetista, mikä näkyy selvästi. Sotalaivojen ja monitoimihävittäjien osalta asiaa on aihetta Suomen doktriini ja resurssit huomioiden epäillä. Mutta mistä rahat otetaan, jos valtion kassa on tyhjä ja maan verotusaste on maailmanennätysluokkaa
Monitoimihävittäjä ei edes ole paras mahdollinen konetyyppi ilmapuolustuksessa. Ilmapuolustuksen tehtävänä sodan aikana on suojata strategisia kohteita ja taistelujoukkoja torjumalla vihollisen ilmaja ohjushyökkäykset. On syytä myös pohtia, kuinka todennäköistä olisi, että vailla korkeapuolustuskykyä oleva ilmapuolustuksemme pystyisi estämään maantietukikohtien lamauttamisen ja . Muita konkreettisia vaihtoehtoja ei ole tutkittu kunnolla, eräitä ei ollenkaan, joten suositus vaikuttaa tarkoitushakuiselta. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 17 N äin toteaa puolustusministeriön asettama työryhmä (2015) loppuraportissaan, jossa melko suoraviivaisesti päädytään esittämään monitoimihävittäjän korvaamista monitoimihävittäjällä. Siihen riittää yksi laivue, jossa on 12–15 torjuntahävittäjää. Vääriin argumentteihin ei ole varaa, kun suunnitellaan Puolustusvoimien historian kalleinta hankintaa. Tätäkin ratkaisua voidaan kritisoida samoilla perusteilla kuin esiselvitystäkin. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP. Pudotusluvut kertovat karua kieltään. Venäläisten koneiden tunnistaminen ”Työryhmä esittää, että Hornet-kaluston suorituskyky korvataan monitoimihävittäjään perustuvalla ratkaisulla. Toinen on ilmapuolustustehtävä (hävittäjätorjunta), toinen käyttö ilmaoperaatioissa (ilmahyökkäys). Monitoimihävittäjän suorituskykyä täydennetään ilmatorjunnan suorituskyvyillä. Tähtäimen pitää myös olla riittävän kaukana tulevaisuudessa. Hornet-kalustolla on kaksi käyttötarkoitusta, joiden tilalle pitäisi keksiä jotain uutta. Tunnistustehtävät ovatkin ainoita, joita ei voida hoitaa muilla keinoilla. Raportissa ollaan eräiltä osin vielä 1900-luvulla. Tarve ja mahdollisuudet miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien ja muiden täydentävien suorituskykyjen hankkimiseksi tulee analysoida myöhemmin.” MONITOIMIHÄVITTÄJIÄ VAI OHJUKSIA. Ilmapuolustuksen tehtävänä on kohteiden suojaaminen Taitaa olla niin, että näyttävä lentotoiminta rauhan aikana antaa väärän kuvan ilmapuolustuksesta. Riittävätkö resurssimme ylipäänsä kummankin selvittämiseen. Työryhmän tehtävästä olisi voinut päätellä, että tarkoitus oli selvittää nykyisen monitoimihävittäjän (F/A-18 Hornet) poistumisesta syntyvän suorituskykyvajeen täyttämistä erilaisilla keinoilla, joista lentokone on vain yksi vaihtoehto. Riskianalyysin ja kustannuslaskelmien puuttuminen jättää pahan aukon selvitystyöhön. on hieno juttu, mutta sillä ei ole kovin paljon tekemistä sodan ajan haasteiden kanssa. Hornet-kalusto hankittiin 1990-luvulla hävittäjätorjuntaa varten, mutta 2000-luvulla se muutettiin päivityksen yhteydessä monitoimihävittäjäksi. Mitä vaihtoehtoja meillä on hoitaa nämä tehtävät. Kohteiden jatkuva suojaaminen on mahdollista vain ilmatorjunta-aseilla, ei hävittäjillä. Hävittäjä suorittaa ilmapuolustusta vain ollessaan ilmassa, eikä se ole jatkuvasti mahdollista. Mitä vähemmän koneita on, sitä pienempi niiden merkitys on ilmapuolustuksessa
PU O LU ST U SV O IM AT. Ilmavoimilta vapautuu myös henkilöresursseja, jos/kun hävittäjiä hankitaan vähemmän. Oleellista on, että niillä voidaan torjua myös ballistisia maaleja. Kun ilmavoimilla on (tai oletetaan olevan) vastuu valtakunnan strategisesta ilmapuolustuksesta, sillä pitäisi myös olla kyky hoitaa tehtävä – nyt sitä kykyä ei ole eikä suunniteltu hankintakaan sitä kykyä tuo. 400 km), torjunta-ala sekä korkeatorjuntakyky, joka meiltä nyt puuttuu. Vastailmatoimintaa maasta maahan -aseilla Ajatus monitoimihävittäjän käyttämisestä vastailmatoimintaan eli ilmahyökkäyksiin syvällä vastustajan alueella tuntuu hyvin epärealistiselta. Milläs sitten lennät, kun ei ole kiitoratojakaan. Alivoimainen osapuoli voi käydä epäsymmetristä ilmasotaa ilmatorjuntaohjuksilla (Vietnam, Afganistan, Lähi-itä). Hävittäjillä ei ole edes teoriassa teknillisesti mahdollista torjua kaikkia nykysodan yleisimpiä maalityyppejä. Kova haaste on esimerkiksi Iskanderin kaltaisten tykistöohjusten torjuminen – se on kuitenkin todennäköisin uhka. Strategisen ilmaja ohjuspuolustuksen hoitamiseksi ilmavoimilla pitäisi olla pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksia. Ilmatorjuntaohjuksilla on ammuttu alas yli 2 000 konetta, myös miehittämättömiä koneita. n Venäläinen S-400. Tällä vuosituhannella ilmatorjunta-aseilla on ammuttu alas kymmeniä lentokoneita, helikoptereita ja lennokkeja – hävittäjillä pari kolme. Silti Suomi käytti maavoimien vähiä rahoja tarpeettomiksi jääneiden kuljetushelikopterien hankintaan… ei esimerkiksi ilmatorjuntaan. Sitä ei julkisuudessa väläytellyllä NASAMSjärjestelmän uusimisella paikata, eikä hävittäjillä. Olisihan se hienoa, jos siihen kyettäisiin, mutta Venäjän maavoimien ilmapuolustuskyky on sitä luokkaa, että sen haastaminen millään lähempää laukaistavalla järjestelmällä on meidän kalustomäärillämme järjetöntä. Silläkin uhalla, että olemme kertoneet tämän tosiasian lukijoillemme lukuisissa jutuissa kuluneina vuosina, joudun toistamaan: kylmän sodan aikaisten sotakokemusten mukaan ilmatorjunnan osuus pudotetuista koneista on ollut 87 %, alivoimaisella puolella 97 %. Siihen on haaskattu paljon rahaa jo Hornetin päivityksen yhteydessä. Olkapääohjusten ansiosta helikopterien käyttö taistelukentällä on hyvin riskialtista. Korkeatorjuntakykyinen ja myös taktillisten ballististen ohjusten torjuntaan kykenevä torjuntaohjusjärjestelmä maksaa saman verran kuin pari monitoimihävittäjää. MERI JA ILMASOTA EX TR A 18 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 koneiden tukeutumisjärjestelmien sekä johtamisjärjestelmän kiinteiden elementtien tuhoamisen jo taisteluiden ensipäivinä. n Suomi jää ilman korkeatorjuntakykyä. Toiseksi tulee kysyä, antaisiko hyökkääjä koneidemme operoida rauVENÄJÄN ILMAPUOLUSTUS PERUSTUU ENEMMÄN TORJUNTAOHJUSTEN KUIN HÄVITTÄJIEN VARAAN. Korkeatorjuntakyky puuttuu Pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksilla on suuri ulottuvuus (max. Mihin oikein aiotaan hyökätä
Itsemurhatehtävissä se on edullisempi uhrata kuin miehitetty kone pilotteineen. Sotahistoriasta on vaikea löytää esimerkkejä alivoimaisen osapuolen tekemistä onnistuneista ilmahyökkäyksistä miehitetyillä koneilla. Montako laitetaan. Monitoimihävittäjän hinnalla voi ostaa 10 operatiivisen luokan miehittämätöntä aseistettua UCAV-konetta. Niistä jälkimmäisiä ei hävittäjillä torjuta, varsinkaan jos kiitotiet on tuhottu. Venäläisiä ohjusjärjestelmiä pidetään myös Naton piirissä tehokkaina ja vaarallisina. Kun kilpailua on vähän, kone on myös hyvin kallis. Suomen kaltainen alivoimainen osapuoli voi käydä epäsymmetristä ilmasotaa maasta laukaistavilla tykistöraketeilla ja -ohjuksilla, joilla korvataan rynnäkkökoneet ja taisteluhelikopterit. Norja on hankkimassa 52 F-35-konetta, joiden yksikköhinnaksi tulee 160 miljoonaa euroa (2013). Myös telatykistö älyammuksineen soveltuu tarkoitukseen. Miehitettyjen koneiden käyttö hyökkäystarkoituksiin on muutenkin vähentynyt minimiin; se on mahdollista vain, jos vastustajan ilmapuolustus on ensin lamautettu. Ei ole tarkkaa tietoa, mitä kaikkea hintaan sisältyy. Se taas toteutetaan käyttämällä kaukovaikutteisia täsmäaseita, kuten risteilyja tykistöohjuksia. Ilmatorjuntaohjuksilla voidaan suojata omia kohteita ja rajoittaa vastustajan ilmatoimintaa. Amerikkalaista F-35-konetta on pidetty yhtenä ehdokkaana Hornetin seuraajaksi myös Suomessa. Yhdysvallat on käyttänyt risteilyohjuksia jo noin 30 vuotta ja tykistöohjuksia (ATACMS) vuodesta 1991 alkaen. Norjan esimerkin mukaisesti 60 F-35:n hankinta maksaisi nyt 9,6 miljardia euroa, mutta 10 vuoden VENÄLÄISTEN KONEIDEN TUNNISTAMINEN ON HIENO JUTTU, MUTTA SILLÄ EI OLE KOVIN PALJON TEKEMISTÄ SODAN AJAN HAASTEIDEN KANSSA.. Maalitiedusteluun ja tulenjohtoon voidaan käyttää lennokkeja, joita meillä jo onkin. Myös suurvallat ovat käyttäneet niitä sotatoimissa miehistötappioiden välttämiseksi. UCAV-järjestelmät ovat toki kalliita, ja lentosuoritteen hinta ei välttämättä ole niin paljon edullisempi kuin miehitetyn rynnäkkökoneen. Täytyy ottaa huomioon, että suurvallan ei tarvitse kuvitella joutuvansa taistelemaan alivoimaisena, joten ei koneenkaan tarvitse olla hyvä hävittäjätorjunnassa – se aikakausi taisi jo mennä. Kukaan ei halua enää vaarantaa pilottien henkeä, kun tehtävät voidaan hoitaa muutenkin, jopa halvemmalla. Kone on nimensä mukaisesti kompromissi eikä paras mahdollinen missään erityistehtävässä. Tällaisten aseiden käyttö ei vaadi ilmaherruutta operaatioalueella. Ne ovat todennäköisiä ensi-iskun aseita. Sodan kuva Venäjän ilmapuolustus perustuu enemmän torjuntaohjusten (Buk-M2-3, S-300, S-350, S-400) kuin hävittäjien varaan. Suomen kokoisessa maassa painopistealueilla käytävän puolustussodan operaatioissa ”vastailmatoimintaan” riittää sadan kilometrin ulottuvuus jo aika pitkälle, mutta tykistöohjuksilla voidaan saavuttaa jopa 300 kilometrin ulottuvuus – ja ylikin. Venäjä oli kehityksessä vähän jäljessä, mutta nyt silläkin on suorituskykyisiä pitkän kantaman satelliittiohjautuvia risteilyohjuksia (ZM-14T Kalibr, R-500 Iskander-K) ja tykistöohjuksia (IskanderM). SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 19 hassa kentiltämme tuhoamatta niitä, ja kolmanneksi, kuinka konesuoritteet riittäisivät taistelun aikana tappioiden kasvaessa molempiin tehtäviin, ilmapuolustukseen ja ilmasta maahan -operaatioihin. Monitoimihävittäjän hinnalla saa melkoisen määrän maastoajoneuvoalustalla olevia tykistöohjuksia ja -raketteja. Hajautetusti ja liikkuvasti käytettävät ajoneuvolavetit ovat kustannustehokkain ja vähiten riskialtis vaihtoehto. Monet Yhdysvaltain liittolaisvaltiot ovat tilanneet F-35-monitoimihävittäjän, jota on myös kritisoitu voimakkaasti. Aseistettuja lennokkeja (UCAV) voidaan käyttää myös hyökkäystarkoituksiin. Tätä uhkaa ei kannata aliarvioida. Suurin syy tähän on ilmatorjuntaohjusten suorituskyvyn huima kehitys. UCAV:t eivät ole vielä kehittyneet taistelukestävyydeltään ilmapuolustettua vastustajaa vastaan samalle tasolle kuin miehitetty kalusto, mutta kehitys on nopeaa, ja robotit, ohjukset ja lennokit ovat tulossa
Olipa konetyyppi mikä hyvänsä, yksikin hävittäjälaivue maksaa paljon: F-35:n yksikköhinnalla (1,9–2,4 miljardia euroa) aseistus ja muu varustus mukaan lukien enemmänkin. Joka tapauksessa torjuntahävittäjälaivueen ohella pitäisi täyttää ilmatorjunnan korkeatorjuntakykyyn Buk-M1kaluston poistamisesta syntynyt aukko …KYKYÄ EI OLE EIKÄ SUUNNITELTU HANKINTAKAAN SITÄ KYKYÄ TUO. Katsoimme velvollisuudeksemme alan riippumattomana asiantuntijajulkaisuna palata aiheeseen päivitetyn jutun merkeissä, koska kriittinen ja kuvia kumartamaton analyysi aiheesta näyttää olevan edelleen tarpeen ja sitä paitsi kovin harvinaista Suomessa suomeksi. Toisaalta kone on yhä keskeneräinen, ja sellaisena riski asiakkaalle. hankkimalla pitkän kantaman torjuntaohjusjärjestelmä ainakin pääkaupungin suojaksi. Elinkaarikustannus olisi edullisemmillakin konehankinnoilla helposti noin 8–10 miljardia euroa. Sitä ei julkisuudessa väläytellyllä NASAMS-järjestelmän uusimisella paikata, eikä hävittäjillä. Yhdellä laivueella ei paljon sodita, mutta sillä hoidettaisiin rauhan ajan tarpeet ja voitaisiin vaikka parantaa mahdollisten liittolaisten edellytyksiä päästä apuun kriisin alkuvaiheessa… tai sitten ei. NORJALAISTEN ARVIO F-35:N ELINKAARIKUSTANNUKSISTA ON 700 MILJOONAA EUROA PER KONE. Toivottavasti, ette pitkästy, mutta joitakin asioita on käsiteltävä enemmän kuin toisia… Ilmapuolustus ja Hornetien suorituskyvyn korvaaminen on sellainen aihe. Nyt näin ei ole tapahtumassa. U SA F. Se voisi olla realistista, nykykonemäärän hankkiminen ei. Yhden laivueen hankinta vastaisi siis arvoltaan Puolustusvoimien kaikkia materiaalihankintoja noin viiden vuoden ajalta. 20 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 MERI JA ILMASOTA EX TR A kuluttua hinta olisi jo noin 20 miljardia euroa. Yhteistoiminta Ruotsin kanssa puoltaisi Gripenin hankintaa, se olisi varsinkin käyttökustannuksiltaan halvempi. Norjalaisten arvio F-35:n elinkaarikustannuksista on 700 miljoonaa euroa per kone. Suomessa Hornet-kalusto päivityksineen on maksanut tähän mennessä noin viisi miljardia euroa, mutta siinä ei ole mukana käyttöeikä henkilöstökuluja. Rauhan ajan tunnistuslentoja varten tarvitaan yksi hävittäjälaivue, 12–15 konetta, joiden tulisi mieluimmin olla torjuntahävittäjiä. Suomi jää ilman korkeatorjuntakykyä. Se olisi resurssien puolesta mahdollista, jos konemäärä supistuisi. * * * Ei mitään uutta länsirintamalta… Tasan vuosi sitten lehtemme numerossa 1/2016 käsittelimme HX-hanketta ja toimme sen epäkohtia esille
Jos tosiaan CNN:kin on ”fake news”, kertooko mikään mediakanava enää totuutta mistään. YRITYKSET SELKEYTTÄÄ sekasortoa lainsäädännön avulla ovat ymmärrettäviä: tietoa on vaikea löytää, kun informaatiokenttiä hallitsee täydellinen anarkia. VALHEIDEN VOIMA on valtava. Siksi nykyinen yhä ahkerampi vihapuheen jahtaaminen askarruttaa. Ne voivat oikeasti vaikuttaa päätöksiin ja äänestyskäyttäytymiseen. OLEN KIRJOITTANUT informaatiovaikuttamisesta pian jo kymmenen vuoden ajan, tässäkin lehdessä lähes vuosi sitten. Venäjän jo neuvostoajalta periytynyt informaatiovaikuttamisen taito on omaa luokkaansa, mutta kyllä muutkin sen osaavat. Median ja sosiaalisen median kuluttajan pitäisi olla riittävän valistunut ymmärtääkseen arviot subjektiivisiksi. Mutta kuten olemme nähneet, siihenkään ei aina voi luottaa. Tärkein oppitunti tapahtuneesta oli kuitenkin se, että myös maailmanpolitiikan ”hyvikset” trollaavat, myös vapaa lehdistö valehtelee. Uskottujen valheiden ja salaisen tiedon vuotojen vaikutus voi olla niin suuri, että sen rinnalla se, mikä meillä tuomitaan vihapuheena, tuntuu lasten leikiltä. Tunnetuista laatulehdistä tulee ennen kaikkea uutisten vahvistajia: riittävän luotettavasta lähteestä kerrotun jutun voi olettaa olevan totta. Jos siihen vielä lisätään syytökset valeuutisoinnista, rajoituksista saattaa tulla vallanpitäjien keino vaientaa poliittisia vastustajiaan, myös länsimaissa. Kunnianloukkauksen rikosnimike suojaa jo periaatteessa yksityishenkilöä herjauksilta (vaikkei aina ja kaikkialla), ja yllytys rikokseen eli väkivaltaan on jo rikollista. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 21 IIVI Iivi Masso MAAILMAN vaikutusvaltaisimman valtion presidentti ilmoittaa juuri ennen virkavalansa vannomista isolle uutistoimistolle CNN:lle: ”Te olette valeuutiset!” (You are fake news!) Tämäkin sitaatti piti tarkistaa, ennen kuin sitä pystyi uskomaan aidoksi. Henkilöön kohdistuvan herjauskampanjan vaikutus voi olla elinikäinen. Vihapuheen kriminalisointi on kuitenkin liukas polku, joka johtaa helposti sensurointiin. Tähän viittaa myös hiljattain puhjennut ”valeuutissota”, joka leviää Yhdysvalloista maailmalle sikäläisten presidentinvaalien vanavedessä. Minulle jäi vaikutelma, että työnantajani ei halunnut, että juorujen taustat selviävät. Yhä vaikeampi on tietää mistään tahosta, milloin se puhuu totta, milloin erehtyy, milloin erehdyttää tietoisesti. Siksi sananvapauden puolustaminen, tietyin poikkeuksin selkeästi tunnistettavan vahingon osalta, on valeuutisten ja informaatiosotien aikakautena tärkempää kuin koskaan ennen. MITÄ KAUEMPANA uutisjutun kohde on itsestään, sitä vaikeampaa on tietää, kuinka totuudenmukaisia mediassa esitetyt väitteet ovat. Donald Trumpin 11.1.2017 lehdistötilaisuuden video vahvisti asian, mutta myös avasi syytöksen taustaa: tuleva presidentti hiljensi kyseisellä lausahduksella toimittajan, joka huuteli kysymyksiään kovaäänisesti ja aggressiivisesti, antamatta kollegansa esittää omiaan loppuun. Yhtäkkiä monet virolaislehdet alkoivat levittää minusta perättömiä juoruja, jotka vaikuttivat maineeseeni, työhöni ja elämääni niin tuhoisasti, että jonkun ajan pahenevaa tilannetta hiljaa siedettyäni päätin selvittää, mistä juorut päätyivät lehtiin. KOKEMUKSENI taustalla tarinat informaatiosodista, joissa informaatiovaikuttamisesta syytetään ainoastaan Kremliä, vaikuttavat yksipuolisilta. HENKILÖIDEN tai ryhmien stereotyyppinen tai vihamielinen kuvailu kertoo usein enemmän puhujasta kuin puheen kohteesta. Informaatiosota ei ole ainoastaan Kremlin trollien ja ääriliikkeiden valtakunta. Nyt aika, jolloin lähes kaikki epäilyttävä informaatio näytti tulevan helposti tunnistettavien epädemokraattisten valtioiden trollitehtaista, tuntuu jo vanhalta hyvältä ajalta, sitä tulee melkein ikävä. Uteliaisuuteni seurauksena virkani lakkautettiin äkillisesti ja selityksittä. Kun sitten poliittiset vastapuolet syyttelevät toisiaan valeuutisten tehtailusta, vaikka oikeasti kysymys on vain ideologisista mielipide-eroista, sekasorto on täydellinen. Leimaavat adjektiivit tunnistetaan mielipiteen ilmaisuna, eivätkä ne yritä olla muuta. Ja siihen, minkälaisia kansoja, kansanryhmiä, järjestöjä tai poliittisia liikkeitä pidetään suojelun tai yhteistyön arvoisena. Valeuutisia tehtaillaan, mutta yhä vaikeampi on saada selvää, milloin ja missä. Loukkaavan puheen tuomitseminen on väistämättä subjektiivista. Silti aihe valloittaa tiedotusvälineitä ja keskustelukanavia yhä uudestaan. Totta vai tarua?. Valtamediat liian usein toistavat laiskasti epäilyttävistä kanavista lähteneitä valeuutisia – riittää, että lähteen nimessä lukee jotain uutistoimistoon viittaavaa, kuten vaikkapa ”Donetskin uutistoimisto”. Välillä faktojen onkiminen asenteellisten arvioiden seasta on vaikeaa – tämäkin on nähty Yhdysvaltain medioissa. KOIN HENKILÖKOHTAISESTI valheellisen median voiman pari vuotta sitten, kun työskentelin määräaikaisesti Viron valtion virkamiehenä. LAAJASSA MITTAKAAVASSA valeuutiset tunkeutuvat maailmanpolitiikkaankin. TOSIASIOIDEN löytäminen informaatiovirroista on tullut vaikeammaksi kuin koskaan neuvostoajan jälkeen
Libyan käynnissä olevan kaaoksen keskellä uutinen ei saanut laajaa kansainvälistä huomiota. ”Musta manner” ja sen pohjoiset valtiot ovat näytelleet tärkeää osaa Italian – ja sitä ennen jo Rooman – historiassa. ITALIAN KUNINGASKUNTA kävi juuri Libyassa vuosina 1911–1912 Osmanien valtakuntaa vastaan lyhyen sodan, jolla oli pitkäaikaisia seurauksia. Tripolitania ja Kyrenaika, nykyinen Libya, olivat jo kauan ennen Mussolinia Italian laajentumispyrkimysten kohteena. Italialaisilla oli käytössään myös pienempiä ilmalaivoja, joista osa oli brittiläisiä. Sekin oli uutta reilu sata vuotta sitten. Ilmalaivoja käytettiin maaja merimaaleja vastaan pommitustehtäviin. UNOHDETTU SOTA TRIPOLITANIASTA eli Libyasta oli myös uuden sotateknologian esiinmarssi jo vuosia ennen ensimmäistä maailmansotaa. Italia ja muut ulkovallat sulkivat lähetystönsä ja vetäytyivät maasta siellä uudestaan puhjenneiden väkivaltaisuuksien jälkeen vuonna 2013. Ne kantoivat noin tonnin hyötykuormaa, jollaiseen ei vielä lentokoneilla päästy. 22 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 JY VÄLL Ä T ammikuun alkupäivinä Italia ilmoitti avaavansa uudelleen suurlähetystönsä Libyan Tripolissa. Pohjois-Afrikalla oli jo 1500-luvun puolivälistä lähtien suhteellisen itsenäinen asema turkkilaisvallan alla. Italialaiset marssittivat Libyan autiomaahan niin panssariautot kuin ilmaa painavammat lentokoneetkin. ITALIALLA OLI OMA ”VIETNAMINSA”. Sota on jäänyt valitettavan usein Italian Abessinian vuosien 1935–1936 sodan ja toisen maailmansodan Afrikan rintaman tapahtumien varjoon. Tässä paikallinen väestö ihmettelee kuitenkin italialaista M-luokan ilmalaivaa, joita italialaisilla oli parikymmentä. 1800-luvun aikana Turkki menetti alueen toisensa jälkeen eurooppalaisille suurvalloille, ja vuonna 1911 sillä oli hallussaan enää kapea rannikkoITALIALAISTEN ulkovartioasema Libyan aavikolla. Se, että juuri Italia on ensimmäinen maa, joka avaa lähetystönsä Libyassa uudelleen, ei ole sattumaa
ITALIALAISUPSEERIT SUHTAUTUIVAT YLIMIELISESTI ARABIEN HEIMOJOHTAJIIN JA VASTASIVAT PIENIMPIINKIN VASTARINNAN MERKKEIHIN BRUTAALEIN KOSTOTOIMENPITEIN.. ITALIAN laajentumispyrkimysten keskeisenä taitekohtana voidaan pitää 1880-luvun alkuvuosia, jolloin Italia liittyi salaiseen puolustusliittoon Saksan keisarikunnan ja Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian kanssa. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 23 kaistale brittien Egyptin ja ranskalaisten Tunisian välissä. Todellisuudessa italialaisten omat toimet loivat pohjaa vastahangalle ja vahvistivat arabien ja osmanien liittoa: Italialaisupseerit suhtautuivat ylimielisesti arabien heimojohtajiin ja vastasivat pienimpiinkin vastarinnan merkkeihin brutaalein kostotoimenpitein. Beduiinit, joita johti al-Senussi, julistivat pyhän sodan italialaisille. Italia syytti osmaneja italialaissiirtolaisten huonosta kohtelusta ja antoi Osmanien valtakunnalle 24 tuntia aikaa luovuttaa Libya Italialle. Alkuvuodesta 1911 Italiassa villitsi siten kuumeinen patriotismi. Operaatiota ei oltu ehditty suunnitella tai valmistella kunnolla, minkä lisäksi puhkesi koleraepidemia. Ikäväksi yllätykseksi muodostui myös osmanien ja arabien liittouman vastarinta. Se kohdistui Tagiuran ja Ain Zaran keitaita vastaan, koska sieltä tulleet arabit olin Luutnantti Giulio Gavotti. Suomen Sotilaan lukijoille sota on tuttu laajasta artikkelista, joka julkaistiin lehdessämme vuoden 2012 viimeisessä numerossa. Sodasta tuli kuitenkin italialaisille – kuten odottaa saattoi – epätoivoinen seikkailu. Tällainen oli myös sotahistorian ensimmäinen ilmaa raskaammalla kalustolla eli lentokoneilla tehty pommituslento, jonka teki 1.11.1911 luutnantti Giulio Gavotti. ITALIA oli varsin uusi tulokas Euroopan valtioiden joukossa. Seurauksena oli, että Italia hyökkäsi meren yli Libyaan. Sen merkeissä Italia oli yrittänyt kaapata Etiopian siirtomaakseen, mutta kärsi nöyryyttävän tappion Adowan taistelussa vuonna 1896. Puolustusliiton myötä Italia koki turvanneensa itselleen laajempaa ulkopoliittista liikkumatilaa. Vuonna 1911 maa juhlisti yhdistymisensä 50-vuotisjuhlaa. Sen merkeissä vaadittiin maalle paikkaa auringon alla. Vastarinta osoittautui siten odotettua kovemmaksi. Seuraavana päivänä, 29.9.1911, 50 000 italialaissotilasta hyökkäsi, sillä neuvottelijoiksi kiirehtineille Saksalle ja Itävalta-Unkarille ei haluttu antaa aikaa ”pilata” hyvä hanke. Sodassa sai muuten vastapuolella kannuksensa myös nuori turkkilaisupseeri, joka tultaisiin tuntemaan myöhemmin uuden Turkin perustajana Atatürkina. Osittain tästä tappiosta suivaantuneena Italia ryhtyi silmäilemään Libyaa tulevana siirtomaanaan. Osa italialaisista oli uskonut, että arabit mielihyvin vaihtaisivat siirtomaaisäntäänsä ja tervehtisivät sotilaita ilolla. Rooma ryhtyi tietoisesti rohkaisemaan siirtolaisuutta Libyaan, jota mainostettiin luvattuna maana. Italian armeijassa alemmuuskomplekseja aiheutti muiden Euroopan maiden asevoimien ylenkatse ja usko, etteivät italialaiset osaa sotia. Samanaikaisesti Ranskan eteneminen Afrikassa, erityisesti Tunisian liittäminen Ranskaan, herätti Roomassa pelon, että Ranska ehtisi laajentua myös Osmanien valtakuntaan kuuluvaan Libyaan
Nämä vastasivat tappioihinsa uusilla kostotoimenpiteillä, joita on pidetty siirtomaaITALIAN LAIVASTON PANSSARIRISTEILIJÄ “PISA” ankkurissa Dernan satamakaupungin edustalla Kyrenaikan vesillä. Arviot vaihtelevat 5 000–10 000 välillä. OSMANIEN valtakunta myöntyi Tripolitanian ja Kyrenaikan menetykseen Ouchyn rauhansopimuksessa 18.10.1912. Kaaoksen keskelläkin Libyan öljyntuotanto on toipunut ja maa tuottaa jo 700 000 tynnyriä öljyä päivässä. Lausannen lähellä solmitulla rauhansopimuksella Osmanien valtakunta menetti Libyan lisäksi Rhodoksen ja Dodecaneilla olevat saaret Italialle. Huomattavasti suuremmat kärsimykset kohtasi paikallisväestö, jonka menetykset kohosivat kymmeniin tuhansiin. Huolimatta aseellisesta ylivoimasta italialaisten eteneminen rannikolta sisämaahan ei ollut onnistuakseen. ON EPÄSELVÄÄ , kuinka suuria menetyksiä italialaiset kärsivät Libyassa ennen fasistien valtaannousua. Määrä on vielä alle puolet 1,6 miljoonasta tynnyristä, jonka Libya pumppasi päivässä ennen Muammar Gaddafin vallasta syöksemistä vuonna 2011. Lisäksi Italia laajensi konfliktia tulittamalla mereltä Beirutia ja Smyrnaa sekä miehittämällä Rhodoksen, Kosin, saaria Dodecaneilla sekä tulittamalla Dardanelleilla turkkilaisten asemia. Jo vuonna 1914 sosiologi Robert Michaels totesi, että Libyan valtaus oli muuttanut italialaisten kansallistunnetta imperialistiseksi. Sopimus ei kuitenkaan lopettanut sotaa Libyassa. Kun Roomassa parlamentti neljää kuukautta myöhemmin käsitteli liittämistä koskevaa lakia, kansanedustajista valtaosa (430/470) äänesti aloitteen puolesta. Italiassa maan toiminta Pohjois-Afrikassa vuosina 1911–1943 on edelleen epämieluinen puheenaihe. JY VÄLL Ä 24 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 vat kunnostautuneet taisteluissa. ITALIAA SITOO Libyaan todellisuudessa tätäkin pidemmät historialliset siteet. Neljä tiputettua käsikranaattia eivät aiheuttaneet tuhoja, mutta uusi kappale sotahistorian sivuilla oli siten avattu. Sen asemaa oli heikentänyt Egyptin heittäytyminen puolueettomaksi, minkä seurauksena Libyassa olevien joukkojen vahvistaminen ei onnistunut. Alueen arabija berberiheimot jatkoivat kapinointia ja aiheuttivat iskuillaan italialaisille jatkuvia menetyksiä. sotien hirveimpinä. Uhrien määrää lisäsi sotaa seurannut nälänhätä. Maailmansodan puhkeamisen myötä Osmanien valtakunta ja Saksa lietsoivat alueella kapinoita osana suurstrategiaansa, jonka keskiössä oli maailman muslimien nostattaminen islamismin hengessä kapinaan ympärysvaltojen siirtomaissa. Italian toimet, kuten poltetun maan taktiikka, keskitysleirit ja tahallisesti aiheutettu nälänhätä, täyttivät historioitsija Ronald Bruce St Johnin mukaan jo kansanmurhan tunnusmerkit ja olivat tuolloisenkin kansainvälisen oikeuden ja sodan lakien vastaisia. Italian suurlähetystön avaaminen on nähtävä myös Italian taloudellisten etujen valossa. Virallisesti Italia ilmoitti kuitenkin lähetystönsä avaamisen syyksi siirtolaisja pakolaisvirrat, joiden pysäyttämiseksi myös poliittinen dialogi Libyan konfliktin eri osapuolien kanssa on tarpeen.. Kesti vuoden 1914 kesään, kunnes italialaiset saattoivat todeta olevansa tilanteen herroja Tripolitanian alueella. Vuonna 1905 vesille laskettu ”Pisa” oli uppoumaltaan 9 832 tonnia ja sen pääaseistuksena oli neljä kymmenen tuuman sekä kahdeksan 7,5 tuuman tykkiä. Kyrenaikalla italialaisten ote pysyi heikkona. Tämä ei luonnollisestikaan estänyt Italiaa liittämästä koko Libyaa itseensä marraskuussa 1911. Maat ovat kytköksissä myös taloudellisesti toisiinsa
KAPINAHERKKYYTTÄ Norsunluurannikon asevoimissa selittää osin se, että asevoimat koostuu kanta-armeijasta, johon on yhdistetty entisten kapinallisten joukkoja. Kapinalliset vaativat palkankorotusten lisäksi myös nopeampia ylennyksiä ja parempia elinoloja kasarmeilla. Yritykset uudistaa asevoimia ovat epäonnistuneet. Maa on vuoden 1990 jälkeen nähnyt kaikkiaan 10 kapinaa ja vallankumousta, edellisen kerran vuonna PALKKANEUVOTTELUT Norsunluurannikon tapaan NEUVOTTELUIDEN TUNNELMIA KUVAA SE, ETTÄ KAPINALLISET PITIVÄT AJOITTAIN MAAN PÄÄMINISTERIÄ PANTTIVANKINAAN.. Hallitus näyttää myöntyneen maksamaan 8 000 sotilaalleen ylimääräisen 20 000 dollarin summan, joka maksetaan osissa, alkaen 8 000 dollarin alkusuorituksella. Kriisi oli suoraa jatkumoa poliittiselle epävakaudelle, joka oli alkanut jo ensimmäisestä vallankaappauksesta vuonna 1999. Norsunluurannikon talous on yksi Länsi-Afrikan suurimmista, ja siitä on toivottu nousevaa talousmahtia, mutta presidentti Ouattaran epäonnistuminen asevoimien uudistamisessa vaarantaa modernisointipyrkimykset. Neuvotteluiden tunnelmia kuvaa se, että kapinalliset pitivät ajoittain maan pääministeriä panttivankinaan. Kuten ensimmäisen kapinan kohdalla, hallitus myöntyi sotilaiden vaateisiin ja joutuu nyt maksamaan ylimääräisiä bonuksia sotilailleen 150 miljoonan dollarin edestä. Maan presidentti Alassane Ouattara erotti kapinan sytyttyä maan asevoimien komentajan kenraali Soumaila Bakayokon, santarmilaitoksen ylikomentajan Gervais Kouakou Kouassin ja poliisiylijohtaja Bredou M’Bian. NORSUNLUURANNIKON sotilaiden kapinointi oli jo toinen vajaan kolmen vuoden sisällä. OUTTARA nousi valtaan vuonna 2011 sen jälkeen, kun presidentinvaalit olivat johtaneet maan kriisiin. Palkkakysymyksestä suivaantuneet sotilaat valtasivat maan toiseksi suurimman kaupungin Bouaken. Entinen presidentti Laurent Gbagbo kieltäytyi tunnustamasta vaalitulosta, ja syntyi selkkauksia, joissa 3 000 ihmistä sai surmansa. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 25 T yytymättömät sotilaat vaativat luvattujen lisäpalkkioiden maksua ja palkankorotuksia tammikuun toisella viikolla Norsunluurannikolla
ON EPÄTODENNÄKÖISTÄ , että nyt ratkaistu kapina jää Norsunluurannikolla viimeiseksi. P ohjois-Malin Gaossa tehtiin 18.1.2017 tuhoisa itsemurhaisku ranskalaisten, Malin asevoimien ja YK:n yhteisleiriin, jossa surmansa sai 50-70 henkeä ja yli sata haavoittui. Toteutuksen yksityiskohtia huomionarvoisempaa on, että kyseessä oli Malin historian tuhoisin itsemurhaisku. Iskun uhreista pääosan uskotaan olevan puolisotilaallisten joukkojen jäseniä. Arviolta 90 000 asukkaan Gao joutui AQIM:n alueellisen kulissiorganisaation Ansar Dinen käsiin vuonna 2012. Tiedot tapahtumien kulusta ovat ristiriitaisia: joidenkin tietojen mukaan hyökkääjiä oli kaikkiaan viisi. Pidätysoperaatio oli osa ranskalaisjohtoista operaatio Barkhanea. TUHOISA ITSEMURHAISKU MALISSA YK:N KÄYNNISSÄ OLEVISTA RAUHANTURVAAMISOPERAATIOISTA MINUSMA ON VAARALLISIN.. Kaksikymmentäkaksi ihmishenkeä vaatineen terroristi-iskun pääsuunnittelija Mimi Ould Baba Ould El Mokhtar alias Mimi Ould Baba Ould Cheikh pidätettiin tammikuun alussa Pohjois-Malissa. Gaossa sijaitsee YK:n rauhanturvaamisoperaation MINUSMAn yksi merkittävimmistä tukikohdista. AQIM:n julkilausuman mukaan itsemurhapommittaja Abdul Hadi alFulani ajoi ajoneuvonsa tukikohtaan ja räjäytti sen. YK:n käynnissä olevista rauhanturvaamisoperaatioista MINUSMA on vaarallisin. 26 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 JY VÄLL Ä 2014. Maaliskuussa al-Qaidan alueellinen siipi iski Norsunluurannikolla sijaitsevaan Grand-Bassamin rantalomakohteeseen. Iskun toteuttajana oli Pohjois-Afrikan alQaida ja sen niin sanottu Murabitoun pataljoona. VUONNA 2016 Malissa tehtiin kaikkiaan kuusi itsemurhaiskua, joista pääosa Gaossa. Vastuunotossaan AQIM varoittaa Ranskaa ja Malia sekä tuaregeista koottuja hallitusmyönteisiä paikallisia puolisotilaallisia joukkoja ryhtymästä yhteispartioihin alueella. Kyseinen alaosasto on veteraanijihadisti Mokhtar Belmokhtarin johdolla vastuussa useista tuhoisista terroristi-iskuista Sahel-vyöhykkeellä. Norsunluurannikon epävakaus huolestuttaa koko Länsi-Afrikkaa ja erityisesti Ranskaa, joka käy laajaa terrorismin vastaista taistelua Länsi-Afrikassa ja Sahel-vyöhykkeellä. Tavalliset norsunluurannikkolaiset ovat pitkään olleet tyytymättömiä asevoimiinsa. Terroristijärjestö piti kaupunkia hallussaan 10 kuukautta, kunnes ranskalaisjoukot vapauttivat kaupungin tammikuussa 2013. Bouakessa väkijoukot osoittivat mieltä kapinallisia sotilaita vastaan. Kerran menestyksekkäästi asiaansa kapinateitse ajanut armeija tarttunee keinoon toistekin. Al-Murabitounin on sanottu syyllistyneen myös Malin pääkaupungissa tehtyyn hotelli-iskuun marraskuussa 2015 ja toiseen hotelli-iskuun Burkina Fason pääkaupungissa Ouagadougoussa tammikuussa 2016. Nämä kuitenkin hajottivat mielenosoitukset varoituslaukauksin
Osa israelilaisanalyytikoista uskoo, että Hassan Nasrallahin johtama terroristijärjestö on oppinut paljon uutta Syyrian sisällissodasta ja palaa halusta kokeilla oppimaansa Israelia vastaan. Tämän huolen valossa on myös nähtävä taktinen päätös käyttää Mezzehin lentokenttäiskussa maasta laukaistavia ohjuksia eikä ilmasta maahan ammuttavia asejärjestelmiä. Se kattaa läntisen Syyrian lisäksi koko Libanonin ja ylettyy syvälle Israelin alueelle. Iskujen kohteina ovat olleet ennen kaikkea Hizbollahin johtohahmot ja asekuljetukset. Israelissa uskotaan, että Venäjä ohjeistaa jo nyt Hizbollahia. Tel Avivissa pohditaan, kuinka kauan Israel voi operoida esteettä Syyrian ilmatilassa. Mikäli hävittäjät olisivat pommittaneet Mezzehia, olisivat venäläiset todennäköisesti havainneet ne ajoissa ja varoittaneet syyrialaisia, jotka olisivat yrittäneet ampua israelilaiskoneet alas. Syyrialaisten mukaan kyseessä oli jo kolmas israelilaisten ohjusisku lyhyen ajan sisällä: Joulukuun alussa (7.12.2016) Israelin maaperältään ampumat ohjukset osuivat ensimmäisen kerran Mezzehin lentotukikohdan alueelle. Todennäköisesti seuraavana vuorossa on Idlibin lääni, mutta sen jälkeen jää nähtäväksi, miten käy Libanonin. Viikkoa myöhemmin israelilaiset hävittäjät ampuivat kaksi ohjusta Libanonin ilmatilasta Damaskoksen Sabbouran alueelle. Israelissa pidetään nimittäin selvänä, että venäläiset haluavat Assadin avulla laajentaa vaikutusvaltansa koko alueella, mutta erityisesti Libanonissa. ONGELMANA on, ettei Tel Avivissa tiedetä venäläisten laajemmista suunnitelmista alueella. Syyrian valtionmedian mukaan ohjukset oli laukaistu Golanilta, Tiberias-järven läheltä. Samalla maa varoitti vastatoimista. Israelissa herättää huolta erityisesti Venäjän vaikutusvallan kasvu Syyriassa. Toinen israelilaisia askarruttava kysymys on Venäjän ja Hizbollahin suhde. Toisaalta näin toimiessaan Moskova olisi ottanut riskin välirikosta Israelin kanssa. Asiantuntijakommenttien mukaan nyt käytettiin maasta maahan -ohjuksia venäläisten takia: nämä ovat hiljattain vahvistaneet aluksillaan Tartusin satamassa olevia ilmatorjuntajärjestelmiä S-300ja S-400-ilmatorjuntaohjuksin, joiden kantama on 380 kilometriä. Presidentti Putinin sana on osoittautunut jälleen arvottomaksi, sillä maaliskuussa 2016 hän ilmoitti venäläisten vetäytyvän alueelta. Vahvistunut Venäjä saattaisi näin koitua jopa Israelin eduksi. Syyria on käyttänyt lentokenttää pommittaakseen kapinallisalueita. Lisäksi on arvioitu, että sodan jälkeen Venäjällä on tarpeeksi vaikutusvaltaa tehdäkseen Hizbollahille pelisäännöt selväksi suhteessa Israeliin. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 27 I srael on tehnyt vuonna 2011 alkaneen Syyrian sodan aikana kymmeniä ilmaiskuja Syyriaan. Tammikuun toisella viikolla Israel – joka johdonmukaisesti ei myönnä eikä kiistä iskujaan Syyriassa – tulitti toistamiseen ohjuksin Länsi-Damaskoksessa sijaitsevaa Mezzehin sotilaslentokenttää. Syyria syytti Israelin tukevan ohjusiskullaan terroristiryhmiä, jotka taistelevat Syyrian hallitusta vastaan. ISKU MEZZEHIN sotilaslentokenttää vastaan on merkittävä. Mikäli Assad voittaa, antaisi se teoreettisesti Hizbollahille jälleen vapaat kädet iskeä Israelia vastaan. ISKUILLA Israelin uskotaan pyrkivän tuhoamaan edistyneitä asejärjestelmiä, kuten venäläisiä ja iranilaisia ilmatorjuntajärjestelmiä. Venäläisten läsnäolo Syyriassa kyseenalaistaa Israelin lähes kiistattoman ilmatilaherruuden Levantin alueella. Aiemmin vastaavanlaisiin iskuihin käytettiin lähes poikkeuksetta hävittäjiä. Venäjä ei kommentoinut Mezzehin iskua eikä kritisoinut Israelia tämän iskuista Hizbollahia vastaan, joka on Bashar al-Assadin ja siten myös Venäjän kanssasotija. Toiset taas epäilevät yli 2 000 taistelijan menetykset kärsineen äärijärjestön tarvitsevan hengähdystauon sodan loputtua. Nyt arvaillaan, mitä venäläisten tukemat Assadin joukot aikovat Aleppon valtauksen jälkeen. Israel huolissaan Syyrian konfliktista TEL AVIVISSA POHDITAAN, KUINKA KAUAN ISRAEL VOI OPEROIDA ESTEETTÄ SYYRIAN ILMATILASSA.
Oikein käytettynä taistelupanssarivaunu on tehokas asejärjestelmä myös asutuskeskustaisteluissa, mutta ei silloin, jos se on ajettu esimerkiksi kapealle kadulle keskelle vastustajaa. Turkki menetti Leopardpanssari-vaunuja Syyriassa. Vastaus on, että kyllä sopivat, jos niitä osataan käyttää oikein eikä ajeta vääriin paikkoihin ja oteta tarpeettomia riskejä. Vaunu kuin vaunu on herkkä jopa lähitorjunta-aseille, jos siihen päästään vaikuttamaan esteettä läheltä takasektorista, alta tai päältä. AL-BABIN kaupungista käydyissä taisteluissa Turkin asevoimat menettivät kuitenkin joulukuun lopussa kerralla useampia Leopard-panssarivaunuja. Kaiken kaikkiaan tässäkin tapauksessa vaikuttaa siltä – kuten sodassa usein – että väärällä välineellä on menty väärällä tavalla väärään paikkaan. Turkki ei ole vahvistanut tappioitaan, mutta asiantuntijapiireissä asiaa ei epäillä. Tammikuun alussa ISIL ilmoitti tuhonneensa jopa kymmenen Turkin asevoimien Leopard-taistelupanssarivaunua. Ainakin yhdessä tapauksessa panssarintorjuntaohjus olisi läpäissyt sivulta myös tykkitornin panssaroinnin ja räjäyttänyt panssarin omat ammukset tuhoisin seurauksin. Samalla on huomautettu, että turkkilaisten Leopardeista puuttuu lisäsuojaa antava aktiivipanssarointi. 28 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 JY VÄLL Ä S yyrian ja Irakin taistelussa ISILin terroristit ovat onnistuneet tuhoamaan Suomessakin käytössä olevaa mallisarjaa edustavia Leopard 2A4 -panssarivaunuja. Leopardien valmistaja saksalainen KraussMaffei Wegmann ei ole kommentoinut uutisia. ISIL onnistui ilmeisesti venäläisvalmisteisilla Kornet-panssaritorjuntaohjuksilla tuhoamaan ainakin kuusi kymmenestä tuhotusta Leopard 2A4 -panssarivaunusta osumilla vaunujen sivustoihin ja takaosaan. Keskustelussa on tuotu esille myös venäläisen Kornet-panssaritorjuntaohjuksen 1,2 metrin panssariteräksen läpäisykyky, minkä valossa Leopardkin on haavoittuvainen varsinkin ympäristössä, jossa osuma saattaa tulla sivustoihin tai takasektoriin, vaikka kaukaakin. Usein sodan vahvin ja heikoin lenkki on ihminen ja ihmisen tekemät päätökset. Twitterissä julkaistiin lista menetetyistä panssarivaunuista. Keskustelu on ollut vilkasta erityisesti siitä, sopivatko 60-tonniset taistelupanssarivaunut kaupunkisodankäyntiin ja miten panssarivaunujen omasuojaa tulisi kehittää. Kosovon ja Afganistanin kriisinhallintaoperaatioista vaunutyyppi on selvinnyt lähes tappioitta. Leopard 2 -panssarivaunut ovat olleet varsin vähän taistelussa, vaikka niitä käytetään lukuisissa maissa. ASIANTUNTIJABLOGEISSA, kuten www.augengeradeaus.net, on spekuloitu tappioiden taustalla olleen myös turkkilaisten johtamisongelmia ja kokemattomuus sekä taktinen hölmöily vaunujen käytössä rakennetulla alueella ilman riittävää suojausta. Jälkimmäisessä tosin kanadalaisten vaunu ajoi talibanien isoon tievarsipommiin, mutta vaunumiehistö selvisi räjähdyksestä hengissä
SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 29 Suomen Sotilas tiedustelee SUOMEN SOTILAS julkaisi marraskuussa nettisivuillaan suuren tiedusteluspesiaalin, joka elää, täydentyy ja on koko ajan lukijoidemme luettavissa nettisivuillamme. Maanpuolustustahto laskenut, Naton kannatus poukkoilee SUOMEN Nato-jäsenyyden kannatus on laskenut hieman uusimman Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tutkimuksen mukaan. Hornetien seuraajan valinta etenee MARRASKUUSSA lentokonevalmistajilla oli viimeinen mahdollisuus jättää vastauksensa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen tietopyyntöön Hornethävittäjien suorituskykyjen korvaamisesta. Lentokonevalmistajien antamia tietoja käytetään uusien hävittäjien hankintaan liittyvään yksityiskohtaiseen suunnitteluun ja budjetointiin sekä hävittäjille asetettavien vaatimusten tarkentamiseen. Logistiikkalaitokselle vastasivat ranskalainen Dassault Aviation (Rafale-hävittäjä), ruotsalainen Saab (Gripen E -hävittäjä) ja brittiläinen BAE Systems (Eurofighter Typhoon). Suunnitelmana on, että Napakympissä päästään harrastamaan ammuntaa ennen vuosikymmenen vaihdetta. Puolueiden kannattajien keskuudessa on tapahtunut yllättäviä siirtymiä: Nato-jäsenyyden kannatus on kasvanut vasemmistoliiton kannattajien (14 % -> 23 %) ja keskustalaisten (22 % -> 29 %) joukossa. Viime vuonna SDP:n kannattajista 27 % toivoi Suomen Nato-jäsenyyttä, nyt enää 16 %. Tiedusteluspesiaalissa Suomen Sotilas julkaisi kokoelman artikkeleja, jotka kertovat materiaalista tehdyistä havainnoista ja löydöistä. Erikoistoimittajamme Pekka Virkki tutustui Puolan Kansallisen muistin instituutin arkistoon, joka sisältää runsaasti materiaalia Puolan sosialistihallinnon aikaisen turvallisuuspalvelun papereista. Myös vihreät kannattavat aiempaa enemmän Suomen Nato-jäsenyyttä (21 % -> 24 %). Pääkaupunkiseudun ammunnan harrastajat, mukaan lukien reserviläisammuntoja harjoittelevat, ovat odottaneet kunnan ja valtiovallan vastaantuloa sen jälkeen, kun Viikin ampumarata suljettiin harrastajien vastustuksesta huolimatta vuonna 2005. Yhdysvalloista ovat mukana Boeing (F/A 18 Super Hornet) ja Lockheed Martin (F-35-hävittäjä). n Eurofighter Typhoon ja Rafale. Sen sijaan Naton kannatus on demareiden joukossa romahtanut. Virkki toi Suomeen yli 2 000 sivua Puolan turvallisuuspalvelun Helsingin aseman tuottamaa materiaalia sen suomalaisista yhteyshenkilöistä ja vakoojista. Kerrosneliömetrejä Napakymppiin on suunniteltu yli 25 000. Ratakapasiteetti mahdollistaisi yli 130 samanaikaista ampujaa sisätiloissa. Tutustu tiedusteluspesiaaliin sivuillamme: suomensotilas.fi/suomen-sotilaan-tiedusteluspesiaali/ Kaksi miljoonaa valtion tukea ampumaurheilukeskukselle OPETUSJA kulttuuriministeriö on myöntänyt Helsingin Kivikkoon kaavaillulle ampumaurheilukeskukselle tukea kaksi miljoonaa euroa vuodelle 2018. Materiaalia on käyty läpi useamman asiantuntijan muodostamassa työryhmässä. Kivikon Napakympistä on suunniteltu sisäampumaurheilukeskusta, joka parantaisi huomattavasti ammunnan harrastamisen mahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla. SUUNNITELMANA ON, ETTÄ NAPAKYMPISSÄ PÄÄSTÄÄN HARRASTAMAAN AMMUNTAA ENNEN VUOSIKYMMENEN VAIHDETTA.. Jäsenyyttä kannattaa 25 % suomalaisista, kun viime vuonna sitä kannatti 27 %
Viisivuotias Indy on tehnyt satoja huume-etsintöjä, Kainuun sanomat kertoi joulukuussa. Koiran ohjaaja on sotilasmestari Jyrki Mustonen. Uusimpaan tutkimukseen vastanneista 71 % on sitä mieltä, että Suomea on puolustettava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta. Maanpuolustustahdossa ollaan kuitenkin edelleen aivan toisessa tilanteessa kuin esimerkiksi vuonna 1970, jolloin vain 42 % suomalaisista kannatti aseellista puolustautumista kaikissa tilanteissa. Jo pentuiässä Indy on osoittanut äärimmäisen kovaa maanpuolustustahtoa ja periksi antamattomuutta tehtävissään, Kennelliiton palkintoperusteissa todettiin. Patrian kontti-Nemolle kehuja AMERIKKALAISEN The Drive -autojulkaisun sotateknologiaosasto kehuu varauksetta suomalaisen Patrian uutta konseptia, jossa Nemo-kranaatinheitinjärjestelmä on asennettu konttiin. Nemo on yksiputkinen 120 mm:n tornirakenteinen suuren tulinopeuden kranaatinheitin, jolla voidaan ampua Multiple Rounds Simultaneous Impact (MRSI) -tulitehtäviä eli tulipurskeita, VIISIVUOTIAS INDY ON TEHNYT SATOJA HUUME-ETSINTÖJÄ. MTS:n tutkimuksen mukaan myös suomalaisten maanpuolustustahto on laskenut peräti 7 % viime vuodesta. Puolustusvoimat tilaa MPK:lta vuosittain tietyn koulutusvuorokausimäärän, jonka sitten MPK:n vapaaehtoiset kouluttajat toteuttavat. ”MPK ylittää jatkuvasti sopimuksen vuorokaudet, mikä johtuu siitä, että MPK on luonut merkittävän kouluttajapotentiaalin – 1 500 Puolustusvoimien hyväksymää kouluttajaa – sekä siitä, että reservimme aktiivisuus hakeutua vapaaehtoiseen koulutukseen on kasvanut”, MPK:n toiminnanjohtaja Pertti Laatikainen sanoi joulukuussa. Vuodelle 2017 Puolustusvoimat tilaa yli 20 000 koulutusvuorokautta, mikä tarkoittaa koulutusta lähes 10 000 reserviläiselle. 30 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 JY VÄLL Ä Naton kannatus on edelleen vahvinta kokoomuslaisilla, viime vuonna 56 % kannatti Natoa, nyt 53 %. Erikoisetsintätehtävissä loistaneelle Indylle on tullut runsaasti virka-apupyyntöjä poliisilta. PA SI LI N D RO O S PU O LU ST U SV O IM AT. Kainuun prikaatin Indy on vuoden sotakoira SUOMEN KENNELLIITTO palkitsi virkakoirat. MTS:n tutkimuksen virhemarginaali oli +/–3,2 %. Vuoden sotakoira on Kainuun prikaatin parsonrusselinterrieri Repovaaran Etsivä eli Indy. Indy on palvellut prikaatissa kahdeksanviikkoisesta pennusta alkaen. Puolustusvoimat tilaa MPK:lta koulutusta entistä enemmän MAANPUOLUSTUSKOULUTUSYHDISTYS MPK on Puolustusvoimien strateginen kumppani
Sotapolku on auki ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ 6.12.2016 avattiin Sotapolku.fi-palvelu, jonka tarkoituksena on kerätä yhteen paikkaan kaikkien Suomen sodissa palvelleiden nimet ja palvelutiedot kansalaistalkoiden avulla. Hankinnan kotimaisuusaste on 80 prosenttia hankinnan kokonaisarvosta. Laivue 2020:n alusten taistelujärjestelmä kilpailutetaan kokonaistoimituksena, johon kuuluu järjestelmien integrointi aluksiin. Sotapolku.fi-palveluun voi lisätä oman sukulaisensa, hänen joukko-osastonsa ja palvelutietonsa, ja Sotapolku.fi näyttää kartalta joukko-osaston liikkeet ja vaiheet. Sodissa kaatuneiden tiedot on lisätty valmiiksi Kansallisarkiston avoimesta datasta. Itsenäinen kontti voidaan asentaa erilaisiin ajoneuvoihin tai aluksiin, tai se voi sijaita kiinteästi esimerkiksi tukikohdan suojaustehtävissä kriisinhallintatyyppisissä ympäristöissä. Nemo-kontti kykenee täysin itsenäiseen toimintaan kolmen hengen miehistöllä. Hankinnan kokonaisarvo optiovuosineen on 12,6 miljoonaa euroa. Puolustusvoimien logistiikkalaitos lähettää kahdelletoista kotimaiselle ja ulkomaiselle yritykselle osallistumishakemuspyynnön tarjouskilpailuun Laivue 2020:n alusten taistelunjohtojärjestelmän toimittamisesta. Katso konttiheittimen kuvat ja lisää laitteesta Suomen Sotilaan nettisivuilta, jossa kerromme myös ruotsalaisten torniheitinhankkeesta. Taistelunjohtojärjestelmä merivoimien uusille aluksille LAIVUE 2020 -hanke etenee. Sen työllistävä vaikutus on 50 henkilötyövuotta kotimaista työtä. SA -K U VA PU O LU ST U SV O IM AT. Taistelujärjestelmä koostuu ase-, johtamisja sensorijärjestelmistä. 7.62RK62 modernisoidaan MILLOG OY modernisoi Puolustusvoimien 7.62RK62-rynnäkkökiväärit. SOTAPOLKU.FI-PALVELUSSA ON TÄLLÄ HETKELLÄ JO 100 000:N SODASSA PALVELLEEN TIEDOT. Hankkeen tavoitteena on luoda kaikista sodassa palvelleista veteraaneista, lotista ja sotilaspojista sähköinen tietokanta ja linkittää heidät sotapolkuihin. Kontissa on mukana 100 laukausta, se on suojattu NBC-aseita vastaan ja se voidaan myös panssaroida. Modernisointityössä 7.62RK62-rynnäkkökivääreihin tulee teleskooppisesti säädettävä olkatuki, uusi vaihdin, optisen tähtäimen jalusta sekä taktinen kantohihna. 31 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 joissa maksimissaan viisi kranaattia iskeytyy maaliin samanaikaisesti. Palvelussa on tällä hetkellä jo 100 000:n sodassa palvelleen tiedot. Jatkossa aseisiin voidaan kiinnittää myös muita lisälaitteita
VIIME KÄDESSÄ OLEELLISTA ON JÄRJESTELMÄN ELINKAARIKUSTANNUKSET JA PANOSTEHOKKUUS.. Jalkaväkimiinojen suorituskykyä se ei korvaa, mutta luo uudenlaisen tähysteisen vaikuttamistavan. Ase on tähysteinen, koska Ottawan sopimus sitä edellyttää, mutta puolustusministeriöstä ei paljasteta aseen tarkempaa laukaisumenetelmää. 32 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 JY VÄLL Ä Puolustusvoimat selvittää mahdollisuuden hankkia Laivue 2020 -alukset kotimaiselta Rauma Marine Constructions Oy -telakkayritykseltä. Yhdysvaltojen puolustusministeriö on saanut neuvoteltua valmistajan kanssa yhdeksännen rajoitetun valmistuserän hinnan: 57 hävittäjän hankinnan kokonaishinta on 6,1 miljardia dollaria (5,8 miljardia euroa). Kurssille osallistui noin 19 henkilöä Puolustusvoimista sekä yhdeksän Yhdysvaltain Euroopan maavoimajoukoista ja kaksi Norrbottenin rykmentistä Ruotsista. Suomen tavoitteena on, että ilmavoimien kalustoon kuuluisi jatkossakin suurin piirtein saman verran hävittäjiä kuin mitä Hornet-kalustoa on ollut, eli noin 60 hävittäjää. Ruotsista kurssille saapui tänä vuonna osallistujia ensimmäistä kertaa. Kurssin ensimmäisessä vaiheessa osallistujille koulutettiin talvisodankäynnin perusteet sekä toimintakyvyn säilyttämiseen liittyvät selviytymistaidot. Katso lisää Laivue 2020 -hankkeesta toisaalta tästä lehdestä. Valmistuserään kuuluvien 42:n F-35A-hävittäjän yksikköhinnaksi muodostuu 102,1 miljoonaa dollaria (noin 98 miljoonaa euroa) kappale. Esillä olevista konemalleista eniten julkisuutta on saanut sarjan ainoa niin sanottu viidennen sukupolven hävittäjä F-35, jonka kehitystyön hintaa ja haasteita on laajasti käsitelty julkisuudessa. F35:n uusi hintalappu SUOMEN puolustusministeriön HXhankkeessa etsitään korvaajaa ilmavoimien Hornet-kaluston suorituskyvyille, kun koneet tulevat käyttöikänsä päähän 2020-luvun lopulla. Hinta on noin 30 miljoonaa edullisempi kuin merivoimien ja merijalkaväen F-35Bja F-35C-mallien kappalehinta. Viime kädessä oleellista on järjestelmän elinkaarikustannukset ja panostehokkuus. Hinta asettuu samalle tasolle kuin esimerkiksi Eurofighter Typhoonin yksikköhinta (90 miljoonaa euroa). Yhdysvalloista osallistujia tuli jo neljättä kertaa. Hyppymiinoja Suomesta PUOLUSTUSMINISTERIÖN tutkimushankkeessa on kehitetty Ottawan sopimuksessa kielletyille jalkaväkimiinoille korvaavaa asejärjestelmää. Ase hyppää ilmaan ja levittää sirpaleita ympäristöönsä ylhäältä alas. Toisessa vaiheessa testattiin sotilaiden osaaminen koulutetuissa kokonaisuuksissa sovelletussa harjoituksessa. Asiasta on tehty telakan kanssa aiesopimus, jossa selvitetään yrityksen telakkakapasiteetin, huoltovarmuuden ja sotalaivojen rakentamisen edellytykset. Kansainvälistä väriä talvisotakurssilla TAMMIKUUSSA Sodankylässä pidetyn talvisodankäynnin peruskurssin tarkoituksena oli kehittää Puolustusvoimien kantahenkilökunnan ammattitaitoa talviolosuhteissa vaadittavan taistelutekniikan käytössä ja toimintakyvyn ylläpidossa. Mukana on myös ripaus viuhkapanoksista tuttua toimintaperiaatetta, mutta huomattavasti tehokkaampana. Nyt Yhdysvalloista on saatu F-35:n hinnasta uutta tietoa, joka koneen puolustajien mielestä murtaa muutamia sitkeästi eläneitä myyttejä koneen kalleudesta. Asejärjestelmä valmistettaisiin todennäköisesti Suomessa. Tulevan hävittäjähankinnan tietopyyntöihin vastasi vuoden 2016 aikana viisi valmistajaa: BAE Systems (Eurofighter Typhoon), Boeing (F/A-18 Super Hornet), Dassault Aviation (Rafale), Lockheed Martin (F-35 Lightning II) sekä Saab (JAS Gripen). Yli miljardin euron hankkeeseen kuuluu neljä noin satametristä alusta järjestelmineen. Uusi ase on jalostettu vanhojen hyppymiinojen ideasta. Pelkkä hankintahinta on vain osa kokonaiskustannusta. Vuonna 2015 kesällä valmistuneen esiselvityksen mukaan suorituskykyjen korvaajaksi esitetään monitoimihävittäjää
Hävittäjä oli yrittämässä laskeutumista lentotukialukselle, mutta liukui pysäytysvaijereiden ohi ja putosi aluksen keulasta mereen. Satelliittikuvien perusteella Venäjä siirsi pian ensimmäisen onnettomuuden jälkeen suurimman osan lentotukialus Kuznetsovin lentokonekalustosta Syyrian Hmeiminin maatukikohtaan. ) kuosi muistuttaa varsin läheisesti Suomen m/05-maastopukujen väritystä. Kolmannen MiGin käskettiin lentää odotusalueella, kunnes pysäytysvaijeri saataisiin korjattua. Kuznetsovin lentotoimintaan liittynyt toinen onnettomuus tapahtui joulukuun alussa, kun Venäjän merivoimien Su-33 Flanker -lentotukialusmonitoimihävittäjä tippui mereen. MAAILMALTA Venäläinen lentotukialus menetti kaksi konetta Syyrian edustalla NATON ALUKSET TARJOSIVAT PELASTUSAPUA, MUTTA VENÄLÄISET KIELTÄYTYIVÄT.. Venäläisten Raptorpartiovene muistuttaa ruotsalaista esikuvaansa VENÄLÄISILLÄ merivoimien erikoisjoukoilla on käytössään Raptor-partioveneitä, jotka kovasti muistuttavat ruotsalaisten CB90 (Stridsbåt 90 H) -taisteluvenettä. Toinen kone katkaisi varsinaisen pysäytysvaijerin, mutta pysähtyi kuitenkin varavaijeriin. Erikoisjoukkojen samankaltainen varustus naapurimaiden kanssa vaikuttaa varsin kätevältä, jos pohditaan esimerkiksi Gotlannin tai Ahvenanmaan tilannetta. Koneen valmistaja MiG kertoo Gazeta.ru:ssa, että MiG-29KR on vielä testausvaiheessa, mutta onnettomuustutkinta kuuluu yksinomaan Venäjän laivastolle. Lentäjä pelastautui heittoistuimella, ja lentotukialuksen pelastushelikopteri poimi hänet merestä. Suomella on oma ruotsalaista Stridsbåtia uudempi ja suurempi taisteluveneluokka Jehu, jota Suomen Sotilas kävi koeajamassa taannoin. Ensin Venäjä menetti marraskuun lopulla yhden MiG29KR-lentokoneen, kun Admiral Kuznetsovin vaijerilaskeutumislaite meni epäkuntoon. Satelliittikuvat paljastivat tukikohdan alueelle ilmestyneen kahdeksan Su-33-hävittäjää ja yhden MiG-29KR:n. Venäläiset pelastivat pudonneen koneen pilotin merestä omin voimin. Lähistöllä Kuznetsovin toimintaa tarkkailleet Naton alukset tarjosivat pelastusapua, mutta venäläiset kieltäytyivät. Koneiden palatessa lentotukialukselle ensimmäisen koneen laskeutuminen sujui normaalisti. 33 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 VENÄJÄN laivaston ainoalla lentotukialuksella, Admiral Kuznetsovilla tapahtui kaksi onnettomuutta sen operoidessa Syyrian edustalla vuoden vaihteessa. Jostain syystä polttoaineen syöttö koneen moottoreille kuitenkin loppui, jolloin nykyaikainen hävittäjäkone putoaa kuin kivi, eikä lentäjällä ole muuta mahdollisuutta kuin käyttää heittoistuinta. Venäjän televisiossa pyörivän viihteellisen maan puolustuslaitosta esittelevän ohjelman jaksossa nähtiin myös, että venettä käyttävien erikoisjoukkojen maastoasujen ( ????. Kolmen MiG-29KR-hävittäjän ryhmä oli ollut suorittamassa tehtävää Syyrian ilmatilassa
Uudenaikaiset, kehittyneet ohjuspuolustusjärjestelmät heikentävät Venäjän ydinasepelotetta. Amerikkalaisraportti: Snowden auttanut Venäjän tiedustelua YHDYSVALTAIN edustajainhuoneen tiedusteluvaliokunnalle valmistuneessa raportissa paljastetaan eurooppalaisen älymystön sananvapauden sankarina pitämän Edward Snowdenin toiminnan kyyniset taustat. Snowdenin psykologinen profilointi paljastaisi kenties sen yleisimmän vakoojaksi rupeavan ihmisen arkkityypin: omanarvontuntoinen, itsekeskeinen, kunnianhimoinen ja huomionkipeä. Vuonna 1983 valmistunut kuljetuskone oli viimeksi huollettu syyskuussa, kerrotaan Venäjän puolustusministeriöstä. Venäjän asevoimat ovat osallisena sekä Ukrainan sodassa että Syyrian sisällissodassa. Lisäksi raportista selviää, että Snowden oli riitaantunut esimiestensä kanssa: hän oli vaatinut ylennystä, jota ei ollut saanut. Nyt Venäjän Putin, Turkin Erdo . Syyriaa hahmotellaan Venäjän, Turkin ja Iranin rauhansuunnitelmassa jon. JY VÄLL Ä 34 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Putin haluaa läpäistä lännen ohjuspuolustusjärjestelmät VENÄJÄN suurvalta-aseman takaa vain huomattava ydinasearsenaali. Matkustajien joukossa oli Puna-armeijan kuoro, joka oli matkalla Syyrian Latakiaan esiintymään Venäjän Syyriassa oleville joukoille uuden vuoden juhlallisuuksissa. Muuten bruttokansantuotteeltaan Espanjan kanssa samaa kokoluokkaa oleva Venäjä ei olisi kummoinen tekijä kansainvälisessä politiikassa. Tiedusteluvaliokunnan raportista piirtyy siis kovin toisenlainen kuva Edward Snowdenista varkaana ja petturina kuin sellaisena kirkasotsaisena kansalaisoikeuksien ja yksityisyyden esitaistelijana, jona hän on itse itsensä maailman medialle markkinoinut. Suurin osa Snowdenin varastamasta ja sittemmin Venäjälle toimittamasta materiaalista ei käsitellyt yksityisyyttä tai kansalaisoikeuksia sivuavia tiedusteluohjelmia, vaan ne olivat tiedustelutyön kovaa ydintä: armeijaan, puolustuksen ja tiedusteluun liittyviä tietoja. Tupolev Tu-154 syöksyi Mustaanmereen VENÄJÄN asevoimien Tupolev Tu-154 syöksyi Mustaanmereen joulupäivänä 2016. Tälle politiikalle on helppo löytää ymmärtäjiä myös muiden itsevaltaisten alueellisiksi mahtivaltioiksi pyrkivien maiden joukosta. Samalla lukittiin pitkäksi aikaa Euroopan jako Neuvostoliiton vaikutuspiiriin ja niin sanottuihin länsimaihin. Pääosin neuvostovalmisteiselle kalustolle on kertynyt ilmeisesti varsin paljon korjausvelkaa, mistä kertovat lukuisat viimeaikaiset onnettomuudet. Jaltan konferenssin toisinto Lähi-idässä KRIMILLÄ Jaltan konferenssissa 4.– 11.2.1945 päätettiin sodan vääjäämättä häviävän Saksan kohtelusta ja sen jakamisesta miehitysvyöhykkeisiin. Snowden oli myös huijannut viranhakuun liittyvässä soveltuvuustestissä. Turmassa menehtyi lentokoneen miehistö ja kaikki matkustajat, yhteensä 92 henkilöä. Venäjän puolustusministeriön joulukuisesssa kokouksessa esiintyi Putinin lisäksi myös Venäjän puolustusministeri, armeijakenraali Sergei Šoigu joka kehui Venäjän ilmavoimien tappaneen 35 000 kapinallistaistelijaa Syyriassa ja suitsutti, kuinka siellä on kokeiltu 162 erilaista modernia asejärjestelmää. Niinpä Putin vaatii, että maan on kehitettävä puolustajan järjestelmät läpäiseviä ydinaseita. an ja Iranin johto kaavailevat Syyrian jakamista näiden alueellisten suurvaltojen vaikutuspiireihin. Neuvostoliiton aika oli Venäjän nykyjohdolle ja presidentti Putinille kulta-aikaa; selkeästi kaksitai useampinapainen maailma ja suurvallan arvovalta on se, mihin nyky-Venäjä tuntuu kaikessa pyrkivän
Perinteisesti venäläisten diplomaattien karkotuksiin on vastattu karkottamalla puolestaan yhdysvaltalaisdiplomaatteja Venäjältä. Kanadalla on ollut käytössään 138 CF-18 Hornet -hävittäjää, joka on Kanadan ilmavoimille räätälöity versio F/A18 Hornet -hävittäjästä. Hornetien onnettomuustiheys huolestuttaa KANADAN ilmavoimien CF-18 Hornet -hävittäjä tuhoutui onnettomuudessa Cold Laken lähellä Albertan provinssissa marraskuussa. THeMIS ADDER on aseistettu singaporelaisen ST Kineticsin puolituumaisella CIS 50MG (12,7 x 99 mm NATO) -konekiväärillä, ja sen voimansiirtona on diesel-hybridi. Heille ja heidän perheilleen on annettiin 72 tuntia aikaa poistua maasta. Lentäjä pelastautui heittoistuimella, mutta hänet valitettavasti löydettiin menehtyneenä myöhemmin. Japanin laivasto löysi onnettomuudessa kuolleen kapteeni Jake Frederickin (32) ruumiin n THeMIS ADDER.. Yhdysvaltojen merijalkaväen F/A18C Hornet syöksyi mereen joulukuun alussa Japanin edustalla. Venäläisten vakoojaohjelmat riesana Liettuassa LIETTUALAISTEN kansanedustajien tietokoneista löytyi vakoiluohjelmia, jotka viittaavat Venäjän tiedustelupalveluihin. Laite painaa 1 000 kiloa, ja sen toiminta-aika on 10 tuntia. Obama karkotti venäläisdiplomaatteja YHDYSVALLAT karkotti 35 venäläistä diplomaattia vastatoimena Venäjän väitetylle yritykselle hakkeroida Yhdysvaltojen presidentinvaaleja juuri ennen vuoden vaihtumista. Karkotukset tulkittiin väistyvän presidentti Obaman viimeisenä yrityksenä pohjustaa seuraajansa Donald Trumpin Venäjä-suhteita. Toisaalta koko kansainvälisen yhteisön kannalta rauha Syyriaan olisi joka tapauksessa parempi ratkaisu kuin jatkuva sisällissota huikeine inhimillisine ja taloudellisine tappioineen. Kansanedustajien koneet olivat saastuneet USB-tikkujen kautta. Kone oli harjoituslennolla. Yhdysvaltojen uusi presidentti Trump reagoi heti Venäjän vastaukseen: ”Hieno liike Putinilta.” ”Vaikka meillä on oikeus kostaa, me emme turvaudu vastuuttomaan ’keittiödiplomatiaan’ vaan suunnittelemme jatkotoimia Venäjän ja Yhdysvaltain suhteiden korjaamiseksi perustuen Donald Trumpin hallinnon politiikkaan”, Putinin lausunnossa todettiin. Koneita on tällä hetkellä onnettomuuksien ja poistojen jäljiltä noin 103 kappaletta (ja nyt ilmeisesti 102), joista vain 79 on operatiivisessa käytössä olevia päivitettyjä Horneteja. Vakoiluohjelmat kopioivat salasanoja ja dokumentteja ja lähettivät ne eteenpäin venäläisiin nettiosoitteisiin, jotka liittyvät Venäjän vakoilutoimintaan. Karkotettavat diplomaatit kuuluivat Venäjän Washingtonin-suurlähetystön ja San Franciscon-konsulaatin henkilökuntaan. Nopeudeksi on ilmoitettu 24 km/h. THeMIS voidaan varustaa erilaisiin käyttötarkoituksiin, ja sen hyötykuorma on 750 kiloa. Putin ei kuitenkaan tarttunut Obaman täkyyn, ja suhteet Yhdysvaltain uuteen presidenttiin voivat edelleen alkaa puhtaalta pöydältä. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 35 kinlaiseksi etniseen jakoon perustuvaksi liittovaltioksi, jossa maan itsevaltainen johtaja Bashar al-Assad säilyttäisi keskusjohdon ainakin neljä vuotta eteenpäin. Putinin ovela veto Yhdysvaltojen karkottamille venäläisdiplomaateille kuultiin kuitenkin pian: Venäjä ei vastaa vastakarkotuksilla. Virossa vireää puolustusalan yritystoimintaa VIRON puolustusvoimat on testannut virolaisen Milremin valmistamaa aseistettua miehittämätöntä maa-ajoneuvoa, johon Suomen Sotilaskin tutustui Lontoon DSEI-puolustusmateriaalimessuilla syksyllä 2015. Sen jälkeen maassa järjestettäisiin vaalit, jossa johtoon tulisi al-Assadin alawiitti-heimosta joku vähemmän ristiriitainen henkilö
Batra on lisäksi uhonnut pyrkivänsä kaatamaan Ruotsin sosialistihallituksen jo ennen vaaleja, mikä taas edellyttäisi yhteistyötä hyljeksittyjen Ruotsidemokraattien kanssa. Luvuissa on mukana Sveitsissä ja Kanadassa menetetyt Hornetit sekä Yhdysvaltojen asevoimien omat onnettomuudet. Hänen mukaansa Ruotsin ja Suomen tulisi toimia yhdessä Naton rakenteiden sisällä puolustusliiton jäseninä. Epävarmojen osuus on kasvanut vuodessa kahdeksan prosenttiyksikköä.. Ruotsalaiset eivät luota puolustukseensa RUOTSALAISTEN luottamus oman maansa puolustukseen on heikentynyt ja halukkuus liittyä Natoon kasvanut, selviää Dagens Nyheterin toteuttamasta kyselytutkimuksesta. Nato-jäsenyyden kannatus on kasvanut vain vähän, mutta epävarmojen osuus on lisääntynyt merkittävästi. Harjoitukseen osallistuivat Ruotsin merivoimien korvetit, miinanraivaajat ja sukellusveneet sekä merivoimien helikopterit. Ruotsin porvariallianssin johtaja tarjoaa Kylmää kyytiä Suomen ja Ruotsin puolustusliitosta haaveileville RUOTSIN kokoomusta vastaavan maltillisen porvaripuolueen Moderaternan puheenjohtaja Anna Kinberg Batra saattaa olla maan seuraava pääministeri, mikäli neljän puolueen blokki saa eniten ääniä ensi vuonna pidettävissä vaaleissa, kuten gallupit nyt lupaavat. ”Tarkastuksen perusteella voidaan todeta, että henkilökunta ja tarvikkeet saapuivat ajallaan ja yksiköt suoriutuivat tehtävistään”, sanoi Ruotsin puolustusvoimien apulaisoperaatiopäällikkö, kenraalimajuri Berndt Grundevik. Yllätysharjoituksia eri puolilla Itämerta RUOTSI järjesti merivoimilleen yllätysharjoitukset joulukuussa. Hänen mukaansa Ruotsi tekee asiassa itsenäisesti päätöksen Suomen tilanteesta riippumatta. Summa kuitenkin kalpenee Saksan liittotasavallan 44 miljardin euron panostukseen. Sen sijaan 66 % kyselyyn vastanneista luottaa vain vähän tai erittäin vähän Ruotsin puolustuskykyyn,. Vastaavia nopean aikataulun valmiutta testaavia harjoituksia on viime aikoina nähty varsinkin Venäjältä, mutta myös Viro on testannut joukkojensa toimintavalmiutta. Rahassa mitattuna tämä tarkoittaa vielä kehittyvälle taloudelle jopa 11 miljardin euron panostusta. The Aviationist -julkaisu on huolissaan F/A-18 Hornetien onnettomuustiheydestä. Hävittäjien ostaminen Ruotsista ei käännä porvareita poliittisen liiton tai yhteisten rakenteiden kannalle. Puolustusmenojen kasvattamista kannattaa puolestaan peräti 55 % vastaajista. Puola pärjää vertailussa NATO-MAA PUOLA käyttää puolustukseen enemmän kuin Naton suosittelemat 2 % bruttokansantuotteesta. Joulukuussa 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan 40 % vastanneista on sitä mieltä, että Ruotsin tulisi pysytellä Naton ulkopuolella, 35 % kannattaa Nato-jäsenyyttä, ja 24 % puolestaan ei osaa sanoa kantaansa. Valmiusharjoituksella testattiin Ruotsin puolustusvoimien johtamisjärjestelmää pääesikunnasta aina yksilötasolle saakka. Suomi oli käyttänyt loppuvuodesta 2016 puolustukseen noin 1,37 % bruttokansantuotteestaan, mikä tarkoittaa rahassa noin 2,89 miljardia euroa. Puola pärjää myös kalustollisessa vertailussa, ainakin jos Venäjä jätetään pois laskuista. Rikkaana maana Saksa jää kuitenkin kauas Naton tavoitteesta, sillä se käyttää vain 1,2 % BKT:staan puolustukseen. Neljä kymmenestä kyselyyn vastanneesta näkee Venäjän uhan olevan suuri tai erittäin suuri Ruotsin turvallisuudelle. Harjoituksessa henkilökunta kutsuttiin tehtäviinsä ja aluksille toimitettiin ruokaa, polttoaineitta ja ampumatarvikkeita. Vain 10 % ruotsalaisista luottaa paljon tai erittäin paljon maansa puolustuskykyyn. Kinberg Batra ei näe, että Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä voitaisiin syventää puolustusliitoksi, kuten Suomessa on haaveiltu. Se on enemmän kuin Suomi, Ruotsi ja Tanska käyttävät yhteensä sotilaalliseen maanpuolustukseen. Puolalla on Venäjän jälkeen Itämeren maiden vahvimmat panssarivoimat ja tykistö. JY VÄLL Ä 36 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Tyynestämerestä noin 200 kilometrin päästä Iwakunin kaupungissa olevasta merijalkaväen lentotukikohdasta. Nyt menetetty kone oli jo yhdeksäs Hornet puolen vuoden sisään. Anna Kinberg Batra kannattaa koko porvariblokin tavoin Ruotsin liittymistä Pohjois-Atlantin liiton Naton jäseneksi. Anna Kinberg Batra ei myöskään kytke Suomen mahdollisia JAS Gripen -kauppoja puolustusliittoon
Ajoneuvot ovat olleet Hong Kongin viranomaisten hallussa marraskuusta lähtien, aluksi taivasalla satama-alueella, mutta nyt siirrettynä sisätiloihin. Sotavalmiiksi alus julistettiin marraskuussa 2015. 37 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Kiina: Vähemmän – parempaa KIINAN kansantasavalta laskee asevoimiensa vahvuutta 300 000:lla, mutta modernisoi sitä panostamalla muun muassa ilmavoimien kalustoon ja uusiin stealth-hävittäjiin. Liaoning osallistui kymmenien muiden alusten kanssa ensimmäisiin kovapanosharjoituksiin, jossa testattiin Kiinan ainoan lentotukialustaisteluryhmän toimintaa. Merellä Kiina on yhä heiveröinen. Merkittävä osa Singaporen väestöstä on kiinalaistaustaisia. Venäjän laivaston ainoan lentotukialuksen Admiral Kuznetsovin sisaralus, vuonna 1988 vesillelaskettu Riga on nykyisin Kiinan kansantasavallan merivoimien suurin alus ja ainoa lentotukialus Liaoning. Liaoning-nimen saanut lentotukialus liitettiin Kiinan kansan vapautusarmeijan laivastoon runkonumerolla 001 vuonna 2012. Videokuvien perusteella Liaoning näyttää olevan päällisin puolin paremmassa kunnossa kuin Venäjän Admiral Kuznetsov, jonka savuttavaa matkaa Murmanskista Välimerelle ja Syyrian sotaan saimme seurata lokakuussa. Satelliittikuvien perusteella saarille on ilmestynyt ilmatorjuntaan ja ohjustorjuntaan käytettyjä asejärjestelmiä. Reuters kertoo, että lokakuussa Pekingissä nähtiin jopa demobilisoitujen sotilaiden mielenosoitus leikkauksia vastaan. Singaporen puolustusministeri, tohtori Ng on todennut Straits Times -lehdelle, että tapauksesta on otettu opiksi ja jatkossa Singapore pyrkii suojaamaan kalustonsa paremmin, samalla kun Kiinan viranomaisten kanssa työskennellään Terrex-ajoneuvojen saamiseksi takaisin. Kiinan valtiollinen media luonnollisesti sensuroi tällaiset uutiset. Singaporen Terrex-ajoneuvot olivat läpikulkumatkalla Taiwanista takaisin Singaporeen, mutta Hong Kongin viranomaiset pidättivät ne, kun niitä kuljettanut rahtialus pysähtyi Hong Kongin satamaan. Puolustusuudistuksen taustalla on todellisuudessa myös taloudellisia seikkoja: talouskasvun hidastuminen näkyy myös valtion tuloissa. Ajoneuvot pidätettiin tullausja lupa-asiakirjojen epäselvyyksiin vedoten. Miehistönkuljetusajoneuvot olivat osallistuneet Taiwanissa yhteiseen sotaharjoitukseen. Näin ollen Kiina ei pidä hyvänä minkään maan sotilaallista yhteistyötä Taiwanin kanssa. Kiina on varustanut myös keinosaariaan ja tuonut rannikkolinnakkeet jälleen takaisin kansainväliseen sotilasja voimapolitiikkaan. Kiinan kansan vapautusarmeija on maailman suurin asevoima. Joulukuussa kerrottiin myös, miten Kiinan merivoimat kaappasi samaisella merialueella amerikkalaisen pienen miehittämättömän vedenalaisen aluksen, jota käytetään meren tieteelliseen tutkimukseen. Singapore on puolestaan Malesiasta vuonna 1965 irronnut itsenäinen kaupunkivaltio, joka sijaitsee Malakan niemimaan eteläkärjessä olevilla saarilla Malesian ja Indonesian erottavassa erittäin vilkkaasti meriliikennöidyssä salmessa. Laitetta käytettiin Yhdysvaltain laivastolle kuuluvasta merentutkimusaluksesta. Kiina kiistää keinosaarien militarisoinnin ja kertoo kyseessä olevan vain puolustuksellisia rakenteita. Singaporessa on 5,6 miljoonaa asukasta ja varsin vahvat asevoimat. Taiwan, eli Kiinan tasavalta, on Kiinasta kommunistien voittoon päättyneen sisällissodan yhteydessä vuonna 1949 irtaantunut käytännössä itsenäinen alue, jonka kansantasavalta katsoo kuuluvan itselleen. Sen rauhan ajan vahvuus on tällä hetkellä 2,3 miljoonaa henkilöä. Kiinan presidentin Xi Jinpingin mukaan asevoimien uudistus pitää toteuttaa tehokkaasti, jotta maan puolustuskyky ei jää jälkeen. Kiina osti Ukrainalta Rigan – joka sai Neuvostoliiton hajottua nimen Varyag – tekniikasta ja aseistuksesta riisutun rungon vuonna 1998, ja alus peruskorjattiin ja varustettiin uudelleen kiinalaisella telakalla. Lentotukialus osallistui Kiinan suuriin merivoimien harjoituksiin joulukuussa. MERELLÄ KIINA ON YHÄ HEIVERÖINEN.. Singaporen miehistönkuljetusajoneuvot Kiinan panttina KIINAN kansantasavallalle kuuluvan Hong Kongin viranomaiset ovat takavarikoineet yhdeksän Singaporen asevoimille kuuluvaa panssaroitua Terrexmiehistönkuljetusajoneuvoa. Kiinan asevoimat on edelleen järjestetty neuvostomallin mukaiseksi massiivisiin maaoperaatioihin kykeneväksi massa-armeijaksi. Kiinan kansantasavalta on ryhtynyt satelliittikuvien perusteella aseistamaan kaikkia seitsemää keinotekoista saartaan, jotka se on rakentanut kiistellyille alueille Etelä-Kiinan merellä. Yhdysvaltain sääja valtamerentutkimusorganisaatiosta (National Oceanic and Atmospheric Administration) kerrotaan, että miehittämätön vedenalainen on tarkoitettu meren lämpötilan, suolaisuuden ja merivirtojen tutkimukseen ja se sisältää tavallista kaupallista teknologiaa. Ajoneuvojen pidättämisen tosiasiallinen syy lienee ulkopoliittinen
Maali otetaan seurantaan tutkan avulla, minkä jälkeen sitä kohti laukaistaan mikroaaltopulssi. Laukaisun jälkeen UAV:t muodostivat parven, joka suoritti kaksi erillistä tehtävää. n Phaser-mikroaaltoase on suunniteltu lennokkien torjuntaan. Asetta voidaan käyttää muitakin maaleja vastaan, jopa ohjusten torjuntaan. 38 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 JY VÄLL Ä RAYTHEON , tunnettu amerikkalainen yritys, on jo muutaman vuoden ajan kehitellyt aseita lennokkien torjuntaan Yhdysvaltain maavoimien toimeksiannosta. Mikroaaltosäde tuhoaa maalin heti. Thaimaan ilmavoimilla on ollut käytössään kahdeksan JAS 39Cja neljä kaksipaikkaista JAS 39D -hävittäjää. Raytheon teki vuonna 2013 ensimmäisiä onnistuneita koeammuntoja pitkän kantaman suuritehoisella suunnatulla mikroaaltoaseella (HPM, high powered microwave). Yhdysvallat kokeili viime lokakuussa Perdix-UAV-lennokkien toimintaa harjoituksessa, josta on nyt kerrottu julkisuuteen. Gripen tuhoutui Thaimaassa THAIMAAN kuninkaallisten ilmavoimien Saab JAS 39 Gripen C tuhoutui ilmailunäytöksessä Thaimaassa tammikuussa. A/N-APY-tutkajärjestelmää on luonnehdittu Yhdysvaltain laivaston salaiseksi aseeksi risteilyohjuksia ja viidennen sukupolven stealth-hävittäjiä vastaan. Torjuntaohjuksiin verrattuna sädeaseet ovat myös kustannustehokkaita. RA Y TH EO N Mikroaaltoase Phaser Ratkaisu lennokkien torjuntaan. Laseraseilla säde etenee valon nopeudella, mutta säteen pitää polttaa maalia jonkun sekunnin ajan, ennen kuin se tuhoutuu. Koneen lentäjä, majuri Dilokrit Pattavee menehtyi onnettomuudessa. Kone törmäsi lentokentän pintaan, kun se oli esittämässä taitolentoliikettä. Parveileva UAV SUOMEN SOTILAS kertoi taannoin Yhdysvaltain asevoimien tutkimuslaitoksessa Strategic Capabilities Officessa (SCO) kehitteillä olevista parveilevista miehittämättömistä ilma-aluksista (UAV), jotka toimivat kollektiivisen joukkoälyn ohjaamina. TEKSTI: AHTI LAPPI. Näyttää siltä, että mikroaaltoaseesta saattaisi tulla uusi tehokas väline ilmaja ohjustorjuntaan. Se koostuu tutkasta ja mikroaaltolähettimestä, ja voimanlähteenä on dieselmoottori. Torjunta tapahtuu valon nopeudella, joten ennakoita ei tarvitse laskeskella. . Jälkimmäisiin viidennen sukupolven hävittäjiin lukeutuu juuri Kiinan kehitteillä olevat J-31ja J-20-hävittäjät. Kolme merivoimien F/A-18 Super Hornetia laukaisi yhteensä 103 Perdix-lennokkia koneisiin kiinnitetyistä makasiineista. Mikroaaltoaseen tehoa voidaan säädellä valitsemalla joko maalin tuhoaminen tai vaurioittaminen. Niiden torjuminen on hankalaa ja jopa havaitseminen ajoissa voi olla ongelma. Häivemetsästäjät Japaniin YHDYSVALLAT lähettää uusinta tutkaja tiedustelutekniikkaa edustavat E-2D Hawkeye -tutkavalvontalentokoneet Japanin ilmapuolustuksen tueksi Kiinan kansantasavallan kehittyvää stealth-teknologiaa vastaan. Pienten parviälyä hyödyntävien lennokkien etuna on edullisuus sekä vianja torjunnan sietokyky: parvi voi menettää useamman yksittäisen lennokin ja silti jatkaa tehtäväänsä. Yhä pienemmät miehittämättömät koneet muodostavat yhä suuremman uhan ilmasta. Nyt siitä on suunniteltu huomattavasti pienempi vedettävään perävaunuun sijoitettu asejärjestelmä. E-2D on varustettu A/N-APY-tutkajärjestelmällä, joka valmistajansa Lockheed Martinin mukaan kykenee havaitsemaan yhä useampia entistä pienemmän tutkajäljen antavia maaleja yhtä aikaa ja entistä kauempaa. Sen etuna mainitaan myös laserasetta suurempi ulottuvuus ja pitkä kantama (long range), mutta konkreettisia mittalukuja ei ole ilmoitettu. Koeammunnassa tuhottiin sekunneissa kaksi lennokkia peräjälkeen. Perdix-UAV on suunnilleen litran maitotölkin kokoinen, sen toimintaaika on noin 20 minuutta ja lentonopeus 109 km/h. Tarkoituksena on tuhota kohteen elektroniikka, jolloin miehittämätön ilma-alus menettää toimintakykynsä. Lennokit osoittivat harjoituksessa kehittynyttä parveilukykyä, kollektiivista päätöksentekoa ja mukautuvaa muodostelmalentoa. n E-2D Hawkeye -tutkavalvontalentokone
Kyseinen paperi taitaa olla kuitenkin viimeinen solmimamme sopimus, jossa mainitaan jotakin konkreettista sotilaallisesta auttamisesta. MEILLÄ ON JO PIAN sata vuotta kestäneen itsenäisyytemme aikana kertaalleen ollut sotilaallisia yhteistyömuotoja Ruotsin kanssa. SAMANLAINEN herääminen koettiin Baltian maissa, joissa itäinen suurvaltanaapuri on tuoreemmassa muistissa. Ei se silloinen ystävämme meitä maanpuolustuksessamme koskaan joutunut auttamaan, eikä sitä meillä oikein haluttukaan. MUTTA UUSIA YSTÄVIÄ on joka puolella, on pohjoismaista yhteistyötä, Euroopan yhteisöä, rauhankumppanuutta, Nato-optiota, puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa ja vaikka mitä. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 39 KUN PUHUTAAN Suomen puolustamisesta, niin nykyään lähes aina on kyse jonkin sortin yhteistyöstä tai kumppanuudesta. Itäisen naapurimme rajojen vuosisatojen saatossa tapahtunut siirtyily on ehkä siirtymässä aallonpohjastaan taas laajenemisen suuntaan. Herätys oli varmasti hyödyllinen ja loistava muistutus siitä, että vanhat geopoliittiset lainalaisuudet ovat voimassa edelleen. ENNEN VANHAAN KEKKOSEN kaudella meillä oli myös ystävä, jonka kanssa oli oikein ystävyys-, yhteistyöja avunantosopimus. 1920-luvulla alkoi levitä ajatus, että Neuvostoliiton hyökkäystä olisi sen mahdollisesti tullessa parempi torjua Suomessa. PUOLUSTUSYHTEISTYÖ Ruotsin kanssa on viimeisin näistä hoetuista ystävyyksistämme. Tuntuu siltä, että Suomella on ystäviä kaikkialla, miltei kuin lukiolaistytöllä Facebook-kavereita. Jos Donald Trump todella pakottaa Naton eurooppalaiset jäsenet hoitamaan omaa puolustustaan ihan itse, voipi olla, että meillä ei mitään ”Nato-optiota” enää olekaan. Kovin kevytmielistä olisi kuitenkin meidän päättäjiemme ajatella, tai antaa kansalle sellainen vaikutelma, että ”ystävät ja kumppanit” meidät hädän tullen pelastavat. Meillä olisikin nyt vakavasti pohdittava, pitäisikö vihdoin tehdä ratkaisu Nato-option suhteen ja hankkia todellisia liittolaisia näiden kauniisti puhuvien ystävien tilalle. Saa jo sanoa ihan julkisesti, että sen perillistä on syytä pelätä. Suunnitelmat olivat 5-6 divisioonan ja yhden prikaatin keskittämisestä Suomen armeijan avuksi. Toki pelastavat, jos se on heille hyödyllisintä. Siinä missä lukiolaistytölle saattaa kaverien määrä olla ihan itsetarkoitus, on näissä Suomen kavereissa samaa oiretta. Mitään liittosuhdetta ei tietenkään paperilla ollut. Haluavatko puolustusliiton kaikki jäsenvaltiot lisää jäseniä sitä mahdollisesti uhkaavan Venäjän kyljestä, jos Trump kuhertelee Putinin kanssa ja Putin sanoo, ettei tykkää, jos Suomi liittyy Natoon. Kolme Baltian maata alkoi huutaa apua liittolaisiltaan Natossa ja saivat sitä. Toisen elementin kiinnostukseen on tuonut tulollaan oleva hävittäjähankinta, ruotsalaiselle teollisuudelle olisi näppärää, jos meille valittaisiin ruotsalainen kone. Näin heidän tietysti pitääkin. Luotettiinko apuun ja oltiin siksi tiukkoja Neuvostoliiton kanssa neuvoteltaessa. Kunnolla selvittämättä on edelleen, miten tietoisuus näistä suunnitelmista vaikutti päätöksentekoon meillä. Yhteistä Suomen ja lukiolaistytön kavereille on, että ei ole ihan selvää, mitä se kaveruus oikeasti tuo. Kovin muodikas kumppanuuksien ja yhteistyön toistuva esiintuominen on saamassa piirteitä, joita aikanaan oli pakollisella YYA-liturgialla. Kari.kuusela@suomensotilas.fi Kari kommentoi Ystävät ja kaverit. Yhteistyössä Suomen kanssa olikin 1930-luvulla tehty tarkka suunnitelma lähes koko kenttäarmeijan kuljettamisesta Suomeen tällaisessa tilanteessa. JONKINLAINEN HERÄTYS turvallisuuspoliittisessa ajattelussa oli Venäjän sangen näppärästi tekemä Krimin kaappaus ja sitä seurannut sisällissodan näköinen toiminta itäisessä Ukrainassa. Tai jospa sitä ei koskaan edes ollut. Oman tulkintani mukaan kyse on hyvin suureksi osaksi siitä, mitä Ruotsin kiinnostus Suomeen on aikaisemminkin ollut, eli toimia puskurina sen itäpuolella. Tai ainakin niin minä sen näen. Tietyt lainalaisuudet kuitenkin pätevät, ja loppupelissä johtajat eri maissa päättävät ensisijaisesti oman maansa etua ajatellen. YHDYSVALTAIN PRESIDENTIN vaihtuminen voi aiheuttaa seuraavan pelästymisen. Kuten historiasta hyvin tiedämme, mitään tällaista ei tapahtunut, vaan Ruotsin hallitus päätti aivan toisin, kun Ruotsin asevoimien komentaja tätä talvisodan sytyttyä ehdotti. Näistä ystävyyksistä voi joillekin tulla sellainen käsitys, että ne sisältävät velvoitteita, jotka johtavat siihen, että tänne ihan oikeasti rientäisi sotilaita, kalustoa ja tulivoimaa, jos meille hätä tulee. Tämä ystävämme häipyi sittemmin historian hämärään, ja ystävyys sopimuksineen sen myötä. Mutta ilman liittosopimusta ystävyys on pelkkää kaveruutta. Mitään sellaista ei kuitenkaan ole sovittu, vaikka tämän jatkuva hokeminen voi antaa tällaisen kuvan. HISTORIA ei tietenkään toista itseään, ei varmaan Ruotsinkaan kanssa. Jospa Nato-option aika menikin jo, vaikka sitä meillä edelleen hoetaan. Suomella ei tällaisia todellisia liittokumppaneita ole, eli ei voi oikein huutaa apua mistään. Nyttemmin ystävämme on siirtynyt selkeästi vähemmän ystäväksi näissä maanpuolustuskaavailuissamme. Jospa ruotsalaisten kiinnostuksen takana onkin ihan raakaa harkintaa
Japanilaiset ottivat nämä ”erikoishyökkäyksiksi” kutsumansa ilmaiskut käyttöön virallisesti Filippiinien vesillä lokakuussa 1944, sodan ollessa kääntynyt jo Japanin väistämättömään ja katkeraan tappioon.. 75 VUOT TA SIT TEN 40 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 KAKSI KAMIKAZE-KONETTA osui Okinawan edustalla lentotukialus USS Bunker Hilliin toukokuussa 1945
75 vuotta myöhemmin Japani varustautuu jälleen… Avustajamme Harri Mustonen lennättää meidät Tyynenmeren taivaan sineen kolmen neljännesvuosisadan taakse. Siellä ratkaistiin myös toisen maailmansodan kulku 75 vuotta sitten. Aurinko laski. Historiaan, joka on ajankohtaista.. Yllätyshyökkäys Pearl Harboriin toi Yhdysvallat mukaan sotaan ja ratkaisi sodan kulun, erityisesti kun Japani ei suostunut sotaan Neuvostoliittoa vastaan – eivät sen resurssit olisi siihen riittäneetkään. 41 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 NOUSEVAN AURINGON TAIVAS Tällä hetkellä, keväällä 2017, maailmanpolitiikan ja talouden painopiste on Tyynellämerellä. Japanin nousevan auringon paistetta kesti vain puoli vuotta. Puolen vuoden ajan Japani kulki voitosta voittoon maalla, merellä ja ilmassa, mutta viimein sen ylpeys – merivoimien ilma-ase – lyötiin perinpohjin Midwaylla. Seurasi yli kolme vuotta epätoivoista katkeraa sotaa, joka päättyi itsemurhalentäjiin ja atomipommiin
Vuoden kuluttua Yhdysvallat kiristi vaatimuksiaan ja julisti metallin ja öljyn vientikiellon Japaniin. Kiinan sota hiersi Japanin ja Yhdysvaltain välejä. Maan polttoainevarastot vähenivät, mutta Ranskan ja Alankomaiden siirtomaissa Kaukoidässä oli raaka-ainevaroja, etenkin öljyä. päivänä 1941 japanilainen laivasto-osasto lähti purjehtimaan Kuriilien saarilta kohti kaakossa sijaitsevaa Havaijia. Lisäksi laivasto-osastoon kuului kaksi taistelulaivaa, kolme raskasta risteilijää, hävittäjiä ja tukialuksia. Oli joulukuun 7. Ne olivat ensimmäinen aalto iskussa, jonka kohteena oli 370 kilometrin päässä 42 . Sodan riehuessa Euroopassa oli näiden alueiden kaappaamisen esteenä ainoastaan Yhdysvaltain laivasto. päivä 1941. marraskuuta 1941 nootin, jossa Japania vaadittiin muun muassa vetäytymään Kiinasta ja purkamaan kolmen vallan sopimus Berliinin ja Rooman kanssa. Heinäkuussa 1939 Yhdysvallat sanoi irti maidenvälisen kauppaja merenkulkusopimuksen. Marraskuun 26. Raaka-aineiden tuonnista riippuvainen Japani tunsi olevansa ahdistettu nurkkaan. Merellä purjehtivat myös lentotukialukset Akagi, Kaga, Hiryu, Zuikaku ja Shokaku. Japanilaiset olivat tyrmistyneitä vaatimuksista. apani oli joutunut ahdinkoon 1940-luvun alkuun tultaessa. TEKSTI: HARRI MUSTONEN. Yhdysvallat esitti 26. Tuntia aiemmin, kello 1.30 Japanin aikaa, oli lentotukialuksien kansilta kohonnut pilviselle taivaalle 183 hävittäjä-, torpedoja pommikonetta. Tora, Tora, Tora Aliluutnantti Iyozoh Fujita istui Mitsubishi A6M Reisen -hävittäjänsä ohjaamossa valmiina starttiin lentotukialus Soryun kannella. Sen joukot olivat tunkeutuneet Mantšuriaan, ja yhteenotot olivat johtaneet sotaan Kiinassa kesällä 1937. Japani oli heittänyt arvan
Fujitan tehtäväksi tuli nyt koota Soryun osasto ja johtaa muodostelma takaisin lentotukialukselle. Ensimmäisen aallon hyökkäyksen jäljiltä satama-allas näytti olevan tulimerenä, jota ruokki laivoista veteen valuva öljy, ja mustia savupatsaita kohosi korkeuksiin. 75 VUOT TA SIT TEN 43 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 oleva Havaijin Oahu ja siellä sijaitseva Yhdysvaltain Tyynenmeren laivaston tukikohta Pearl Harbor. Aamun pilvisyys oli väistynyt, mutta sinistä taivasta täplittivät nyt ilmatorjuntatulen hattarat. Taistelulaivat USS Utah, USS California, USS Arizona ja USS Oklahoma olivat uponneet, USS West Virginia vaurioitunut pahoin ja USS Tennessee tulessa. Japanilaiset olivat yllättäneet täysin Yhdysvaltain sodanjohdon…. Myös japanilaisille alkoi tulla tappioita. Puolitoista tuntia kestäneen lennon jälkeen Fujitan laivue saapui Oahun ylle. Fujitan laivue hyökkäsi Kaneohen lentokentälle, jossa 36:sta Catalina-lentoveneestä tuhottiin 26. Hänen johtamansa kolmikoneinen shotai kuului luutnantti Saburo Shindon 35 hävittäjän osastoon, jonka oli määrä toimia hävittäjäsuojana Nakajima B5N -torpedoja pommikoneille sekä Aichi D3A -syöksypommittajille. Amerikkalaispilottien rohkeus ja sitkeys sai japanilaislentäjät hämmennyksen valtaan. Kun toisen aallon 167 koneen vuoro oli lähteä hyökkäykseen, Fujita työnsi kaasun täysille ja Nakajima Sakae -tähtimoottorin ulvoessa pieni tukialushävittäjä singahti Soryun kannelta. Seuranneessa kaartotaistelussa Mitsubishi A6M5 Reisen Model 52 Tukialushävittäjä Valmistusmaa: Japani Pituus: 9,12 m Kärkiväli: 11,00 m Korkeus: 3,51 m Siipipinta-ala: 21,30 m² Tyhjäpaino: 1 876 kg Suurin lentoonlähtöpaino: 2 733 kg Moottori: 14-sylinterinen 1100 hv:n Nakajima Sakae 21 -tähtimoottori Suoritusarvot Suurin nopeus: 565 km/h 6000 metrissä Toimintasäde: 2400 km Lakikorkeus: 11 050 m Nousuaika: 6000 metriin 7,4 minuuttia Aseistus: Kaksi 7,7 mm:n konekivääriä siivissä ja kaksi 20 mm:n tykkiä rungossa AICHI D3A -SYÖKSYPOMMITTAJIA valmiina iskuun Pearl Harboriin. Laivueen komentajan luutnantti Fusata Iidan kone sai osuman ilmatorjuntatulesta, ja hän syöksyi koneineen maahan. Taustalla lentotukialus Soryu. Koska taivaalla ei näyttänyt olevan viholliskoneita, syöksyivät toisen aallon hävittäjät maakohteiden kimppuun. Amerikkalaiset eivät kuitenkaan olleet luovuttaneet. He kävivät Fujitan koneiden kimppuun kuudella Curtiss P-36 Hawk -hävittäjällä
Sunnuntaiaamuna 7. Hyökkäykseen lähteneestä 350 japanilaiskoneesta oli menetetty ainoastaan 29 ja 55 lentäjää oli kaatunut…. joulukuuta kello 7.50 Havaijin aikaa ilmahyökkäystä Nakajima-torpedokoneesta johtanut kommodori Mitsuo Fuchida ilmoitti radioviestillä ”Tora, Tora, Tora”, että yllätys onnistui täydellisesti ja hyökkäys on a lkanut. 44 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 75 VUOT TA SIT TEN USS WEST VIRGINIA ON JUURI SAANUT OSUMAN TORPEDOSTA
45 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Aichi D3A1 tyypin 99 Syöksypommittaja Valmistusmaa: Japani Pituus: 10,2 m Kärkiväli: 14,36 m Korkeus: 3,85 m Siipipinta-ala: 34,9 m² Tyhjäpaino: 2 408 kg Suurin lentoonlähtöpaino: 3 650 kg Moottori: 1070 hv:n 14-sylinterinen Mitsubishi kinsei 44 -tähtimoottori Suoritusarvot suluissa malli D3A2:n Suurin nopeus: 381 km/h (428 km/h) Lentomatka: 1473 km (1050–1352 km, riippuen kuormasta) Lakikorkeus: 9 500 m (10 500 m) Nousunopeus merenpinnassa: 487 metriä minuutissa Aseistus: Kaksi 7,7 mm:n konekivääriä siivissä, sekä yksi tähystämössä, yksi 250 kg:n pommi rungon alla, lisäksi voitiin ottaa kaksi 60 kg:n pommia siipiin.
Kovan koulun pilotit Pearl Harborin hyökkäykseen osallistuneet Japanin laivaston lentäjät olivat äärimmäisen kokeneita; osalla saattoi olla takanaan yli 1 000 lentotuntia ja tuoreimmillakin piloteilla yli 500 tuntia. Surmansa sai 2 335 yhdysvaltalaissotilasta. Hyökkäykseen lähteneestä 350 japanilaiskoneesta oli menetetty ainoastaan 29 ja 55 lentäjää oli kaatunut, tappioista kaksi kolmasosaa oli tullut toisen aallon osalle. Japanilaislentäjien laadun takasi kova karsinta. Saburo Sakai kertoo muistelmissaan, kuinka hänen kurssilleen pyrkineestä 1 500 miehestä seulan läpäisi aiTora, Tora, Tora. Japanilaiset olivat yllättäneet täysin Yhdysvaltain sodanjohdon ja näyttivät saaneen murskavoiton: neljän taistelulaivan lisäksi upotettiin kaksi hävittäjää ja yksi miinalaiva sekä vaurioitettiin neljää taistelulaivaa, kolmea risteilijää ja yhtä hävittäjää, lisäksi tuhottiin miltei kaksisataa lentokonetta, noin 160 vaurioitui. Näyttävästä tuhosta huolimatta japanilaisten ensi-isku onnistui kuitenkin vain osittain, sillä pääkohteet, yhdysvaltalaisten lentotukialukset, eivät olleet Havaijilla hyökkäyksen aikana. 46 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 75 VUOT TA SIT TEN nopeammat ja ketterämmät A6M:t pudottivat kaksi Hawkia, joista Fujita sai tililleen yhden. Joulukuun 8. Tyynenmeren sota oli alkanut. He olivat käyneet keisarillisen laivaston ankaran koulutuksen, ja useat olivat taistelleet Kiinassa, jossa heitä vastassa oli ollut venäläisvalmisteisia I-15ja I-16-hävittäjiä. Keisarillisen laivaston ilmavoimista valmistui sotaa edeltävänä aikana vuosittain keskimäärin vain noin sata lentäjää, vaikka pyrkijöitä oli tuhansia. Mutta myös Fujitan koneeseen osui, ja hän pääsi vain vaivoin lentämään pitkän matkan meren yli lentotukialukselle. päivänä Yhdysvallat ja Iso-Britannia julistivat sodan Japania vastaan. Kiinan taivaalla japanilaiset olivat menestyneet hyvin A5M-hävittäjällä sekä myöhemmin myös ylivoimaisella A6M:llä ja saivat siten korvaamatonta kokemusta
47 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 USS WEST VIRGINIA LIEKEISSÄ. Vaikka japanilaisten hyökkäys sai aikaan näyttävää jälkeä, ei se aiheuttanut juuri pahaa vahinkoa sataman laitteille, ja Pearl Harbor pystyi jatkamaan pian toimintaansa.
lentokurssilta aliluutnanttina kesäkuussa 1940. Zero oli kuitenkin hyvin haavoittuvainen, sillä siinä ei ollut panssarointia eikä itsetiivistyviä kumipäällysteisiä polttoainetankkeja. Kesäkuussa 1941 hänet komennettiin Tainanin lentorykmenttiin, joka siirrettiin syyskuussa Formosalle valmistautumaan ”erittäin tärkeään tehtävään”. Japaninkielessä nollaa tarkoittaa myös zero (lainasana englannista), joten konetta kutsuttiin japanilaislentäjien keskuudessa myös Zero-seniksi tai vain Zeroksi. OSUI JA UPPOSI Edessä oleva taistelulaiva USS Maryland sai Pearl Harborissa vain lieviä vaurioita, USS Oklahoma sen sijaan upposi kääntyen ylösalaisin eikä sitä enää saatu vahvuuteen.. Isku Filippiineille Japanilaisilla oli tarkoitus tehdä Pearl Harborin hyökkäyksen kanssa samanaikainen isku Tyynenmeren toiselle laidalle Filippiineille. Lääkärin ja kätilön poika menestyi hyvin koulussa, mikä mahdollisti osaltaan pääsyn lentäjäksi. Lentolaivaston kalustona oli muun muassa 90 A6M-hävittäjää ja 122 Rikko-pommikonetta. 48 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 75 VUOT TA SIT TEN noastaan 70. Jos Japanin keisarillisen laivaston koulutus yleensäkin oli äärimmäisen kurinalaista ja jopa sadistista, oli se sitä erityisesti lentäjien kohdalla. lentolaivasto, johon myös Tainanin lentorykmentti kuului. Aina. Eräs laivaston ilmavoimiin päässeistä oli marraskuussa 1917 Kiinassa Shantungin provinssissa syntynyt Iyozoh Fujita. Syyskuussa 1938 hän selvisi ohjaajan koulutukseen vaadituista testeistä ja pääsi Etajiman laivastoakatemiaan. Ensi-iskussa niiden olisi eliminoiJAPANIN LAIVASTON ZERO Hävittäjän virallinen nimi oli Rei-shiki kanjo sentoki (0-tyypin tukialushävittäjä), josta Reisen oli lyhenne. Tätä perusteltiin sillä, että hävittäjälentäjän tulee olla hyökkäävä ja sitkeä. Saburo Sakai kertoi, kuinka jotkut lentäjät kevensivät Zeroa vielä lisää riisumalla siitä radion ja jättämällä laskuvarjon pois. Kiinaan hän ei enää ennättänyt hankkimaan kokemusta vaan sai seuraavan vuoden syyskuussa komennuksen lentotukialus Soryulle, jossa ryhtyi harjoittelemaan Havaijin operaatiota varten. Sakai kertoi, kuinka sukellusharjoitusten tarkoituksena oli parantaa tasapainon hallintakykyä, jota tarvittiin taitolennossa: ”Oli syytä olla erittäin tarkkaavainen sukellustunneilla, sillä kun opettajat katsoivat meidän saaneen riittävästi koulutusta, meidän käskettiin hypätä korkeasta tornista – kuivalle maalle! Hypyn aikana teimme kaksi tai kolme ilmavolttia ja putosimme jaloillemme. Tätä varten Formosan saarelle (Taiwanin vanha nimi alkujaan portugalin sanasta kaunis) oli sijoitettu 11. Zero oli Tyynenmeren sodan ensimmäisenä vuonna ylivoimainen vastustaja liittoutuneiden hävittäjille. Heistä ohjaajakurssin suoritti 25. Alkupään A6M2 Model 21, jota käytettiin sodan ensikuukausina, pystyi liikehtimään alakorkeuksissa ja alhaisilla nopeuksilla paremmin kuin yksikään vastustajan hävittäjä. Virheitäkin tietysti sattui – tuhoisin seurauksin.” Fujita valmistui 33. Ominaisuus oli saatu tekemällä Zerosta mahdollisimman kevyt, kone painoi tyhjänä 1 680 kiloa. Yhdysvaltalaiset antoivat Zeron eri malleille nimet Zeke (alkupään malli A6M2), Hamp (typistetyt siivenkärjet) ja Zeke 52 (A6M5 jossa oli voimakkaampi moottori). Saburo Sakai puolestaan oli kurssinsa paras ja sai toukokuussa 1938 komennuksen Kiinan
Eturivissä vasemmalta: alikersantit Yoshizo Ohashi, Seiji Ishikawa (viisi ilmavoittoa), Kenichi Kumagai (kaksi ilmavoittoa), ylimatruusi Kenichiro Yamamoto ja kersantti Shin Nakano. Takarivi vasemmalta: ylikersantti Hiroyoshi Nishizawa (87 ilmavoittoa), alikersantit Daizo Fukumori, Yutaka Kimura, Masuaki Endo (14 ilmavoittoa), ylikesrsantti Katsumi Kobayashi ja alikersantti Takeichi Kokubu. laivueen ohjaajat Rabaulissa vuonna 1942. Pian neljä niistä hävisi savupilviin mutta viides jäi kaartelemaan Sakain ylle. ”Tempaisin koneeni viipymättä pystyyn ja lähestyin viholliskonetta alapuolelta; amerikkalainen käänsi koneensa selälleen ja aloitti syöksyn jälkeen korkean silmukan. Koska niiden yhteinen kapasiteetti oli käytännössä vain noin 50 taistelukonetta, ryhdyttiin suunnittelemaan iskua, jossa lennettäisiin suoraan Formosalta Luzonille. Ainoa ongelma suunnitelmassa oli, että matkaa Formosalta Clarkin ja Ibanin tukikohtiin ja takaisin tuli miltei 2 000 kilometriä – ja A6M-hävittäjän toimintasäde oli vain hieman yli 1 000 kilometriä! Japanilaispilotit saivat kuitenkin harjoittelemalla minimoitua koneensa polttoainekulutuksen ja pidennettyä lentomatkaa niin, että lento voitiin toteuttaa. Tästä ryhmästä vain Ishikawa ja Sakai selvisivät sodasta. Japanilaisten ilmahyökkäys Clarkin ja Ibanin kentille onnistui, vaikka operaatio oli viivästynyt 11. Toisessa rivissä vasemmalta: kersantti Toshio Ohta (34 ilmavoittoa), ylikersantti Saburo Sakai (64 ilmavoittoa), ylimatruusi Masayoshi Yonekawa (kuusi ilmavoittoa) ja alikersantti Unichi Miya. Operaatiota varten oli varattu kolme pientä lentotukialusta: Riužo, sukellusveneiden emälaivasta muunnettu Zuiho ja kauppalaivasta muunnettu Taiho. Sen päivät olivat kuitenkin luetut, ja lyhyt laukaussarja tykeistäni ja konekivääreistäni lävisti sen ohjaamon samalla heittäen kuomun menemään.” Sakai teki P-40:stä pudotusilmoitukKahden hyökkäysaallon jälkeen Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien Tyynenmeren vahvuudesta oli tuhottu tai vaurioitunut puolet…. 49 SUOMEN SOTILAS 6 • 2016 tava Luzonin saaren eteläosassa olevat Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien lentotukikohdat Clark ja Iban. lenn Tainanin lentorykmentin 2. tolaivasto iski. Sain hänen koneensa mahapuolen tähtäimeeni parinsadan metrin päästä, työnsin kaasuvivun selälleen ja kavensin etäisyyden vain 50 metriksi P-40:n yrittäessä epätoivoisesti päästä irtautumaan. Menestyksen syynä oli pääosin se, että Warhawk-hävittäjät olivat nousseet ilmaan ennakoimaan hyökkäystä siinä vaiheessa, kun Japanin armeijan ilmavoimat oli iskenyt saaren pohjoisosiin. Koneet olivat juuri laskeutuneet tankkaamaan, kun 11. lentolaivaston lentokentillä vallinneen sumun vuoksi ja tieto Pearl Harborin iskusta oli saavuttanut Luzonin puolustajat. Kahden hyökkäysaallon jälkeen Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien Tyynenmeren vahvuudesta oli tuhottu tai vaurioitunut puolet, mukaan lukien 40 tuhoutunutta ensilinjan Curtiss P-40 Warhawk -hävittäjää, joista ilmataisteluissa pudotettiin yhdeksän. Sakai, joka toimi shotain päällikkönä, kohtasi ensimmäisen kerran amerikkalaishävittäjiä ilmassa, kun viisi P-40-konetta hyökkäsi hänen kimppuunsa
Kesäkuussa 1942 Japani valloitti vielä Midwayn operaation yhteydessä pohjoisessa Yhdysvaltojen Aluetien kaksi saarta, joita se piti hallussaan vuoden verran. Lisäksi pommituskoneen suuri nopeus, jota emme olleet ottaneet huomioon, aiheutti virheitä ammunnassamme. Kiista saarista hiertää yhä Japanin ja Venäjän välejä.. Sateisen ja myrskyisen päivän jälkeen ilmataistelut jatkuivat 10. 50 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 75 VUOT TA SIT TEN sen, mutta myöhemmin on selvinnyt, että Sam Grashionin ohjaama Warhawk selvisi taistelusta, vaikka sen siivessä oli tykinammuksen tekemä reikä. Myös pääkaupunki Manila joutui ankarien pommitusten kohteeksi. lentolaivaston hävittäjälentäjät ilmoittivat 42 pudotusta, neljä todennäköistä ja tuhonneensa maassa toiset 42. Koko hyökkäyksen ajan lentävän linnoituksen kaikista ampumoista suuntautui meitä vastaan yhtämittainen tuli.” Suurimmat taistelut Liittoutuneiden eteneminen Liittoutuneiden ilmahyökkäykset Liittoutuneiden valtiot Puolueettomat valtiot Japanin hallitsema alue Pearl Harborin jälkeen LENTÄVÄN LINNOITUKSEN kolmetoista konekivääriä sekä kyky kestää osumia oli ikävä yllätys japanilaislentäjille. Siitä voi nähdä, että japanilaiset olivat keväällä 1942 myös Uudessa-Guineassa ja siten jo Australian porteilla. NOUSEVAN AURINGON VALTAKUNTA Pearl Harborin ja Filippiinien lisäksi Japani hyökkäsi joulukuussa 1941 brittien Hongkongiin ja Malaijille. Pudotettujen yhdysvaltalaiskoneiden joukossa oli yksi B-17. päivänä, jolloin 11. Kymmenellä A6M-hävittäjällä oli täysi työ saada ammuttua alas yli 6 500 metrin korkeudessa lentävä iso pommikone. Japanin ja Neuvostoliiton välillä rauha säilyi aina elokuuhun 1945, jolloin Neuvostoliitto hyökkäsi Japanin miehittämään Koreaan sekä otti haltuunsa Japanille kuuluneet Kuriilit ja Etelä-Sahalinin. Lentävän linnoituksen kyky kestää osumia ja sen konekiväärien tulivoima tulivat ikävänä yllätyksenä japanilaisille. Myös Sakai osallistui koneen alasampumiseen: ”Olimme kaikki ensimmäistä kertaa tekemisissä B17:n kanssa, ja tuon koneen tavaton koko sai meidät arvioimaan ampumaetäisyyden väärin. Hongkong antautui joulupäivänä ja Singapore helmikuun puolessa välissä 1942. Filippiinit kukistui toukokuun alussa ja kuun puoleen väliin mennessä japanilaiset olivat vallanneet pääosan Burmastakin. Tappioksi todettiin neljä omaa konetta. Ruskea viiva osoittaa Japanin valloittaman alueen laajimmillaan 1942
Liittoutuneet tulisivat tuntemaan Mitsubishi A6M Reisen -tukialushävittäjän nimellä Zero. Näin uudenaikaista ja tehokasta konetta ei japanilaisten oltu voitu kuvitellakaan kykenevän suunnittelemaan. Yhdysvaltain armeijan ilmavoimat oli lyöty. Rintamakäytössä Warhawkit säilyivät aina vuoteen 1945 saakka. Yhdysvaltalaiset olivat saaneet sodan ensipäivinä karvaasti tutustua keisarillisen laivaston nopeaan hävittäjäkoneeseen, joka oli kaiken lisäksi ylivertaisen ketterä. Liittoutuneiden hävittäjistä ei ollut Zeroille juuri vastusta, ja taitavat japanilaislentäjät pystyivät hyvin suojaamaan merija maavoimiensa etenemistä. päivä, mutta ilmoitetut pudotusluvut viittaavat 3. päivään helmikuuta. Vuoden 1941 viimeisenä päivänä Sakain yksikkö siirtyi yli 2 200 kilometrin matkan lentämällä Formosalta Jolon kautta Borneon Tarakin kentälle. Kenraali McArthurin komentamat yhdysvaltalaiset ja filippiiniläiset joukot sinnittelivät Bataanin niemimaalla, kunnes 9. Japanilaisten oli lennettävä 700 kilometrin matka Borneosta Jaavalle, jossa niitä vastassa oli Surabajan yllä ainakin viisikymmenKIINASSA OPEROINEEN Lentävien Tiikereiden Curtiss P-40 Warhawk -hävittäjiä. Sakain mukaan taistelu käytiin 19. huhtikuuta puolustajien rippeiden oli antauduttava. Öljyn lähteille Maihinnousu Luzonille tapahtui 22. Jaavan yllä Japanin laivaston lentäjät saivat vastaansa Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien rippeiden lisäksi Britannian kuninkaalliset ilmavoimat sekä Alankomaiden Itä-Intian armeijan ilmavoimat. 51 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Curtiss P-40N-15 Warhawk Hävittäjä Valmistusmaa: Yhdysvallat Pituus: 10,21 m Kärkiväli: 11,37 m Korkeus: 3,77 m Siipipinta-ala: 21,92 m² Tyhjäpaino: 2 812 kg Suurin lentoonlähtöpaino: 3 788 kg Moottori: 1200 hv:n Allison V-1710-81 -rivimoottori Suoritusarvot Suurin nopeus: 563 km/h 5000 metrissä Lentomatka: 1 200 km Lakikorkeus: 9 450 m Nousuaika: 4 300 metriin 7,3 minuutissa Aseistus: Kuusi 12,7 mm:n konekivääriä Japanilaislentäjät palasivat Luzonin ylle vielä seuraavina päivinä, mutta vihollisen koneita ei enää tavattu ilmassa. tammikuuta. Liittoutuneiden hävittäjistä ei ollut Zeroille juuri vastusta…. Sakai kertoi helmikuussa käydystä taistelusta, jossa hänen mukaansa otti yhteen 75 japanilaista ja liittoutuneiden hävittäjää. joulukuuta ja suuntautui kahdensadan kilometrin päähän Manilasta, jonka japanilaisjoukot valtasivat 2. Konetyyppi oli Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien päähävittäjä Tyynenmeren sodan ensimmäisenä vuotena
Tällä kertaa tuntui selostuksissamme olleen varsin vähän ristiriitaisuuksia, sillä tuosta päivästä lähtien emme kohdanneet käytännöllisesti katsoen minkäänlaista vastarintaa hollantilaisten hävittäjien taholta”, Sakai kirjoitti. ”Olen aina ollut taipuvainen vähentämään 20 tai 30 prosenttia ilmoitetuista voitoista, kun kysymyksessä on ollut Surabajan ilmataistelun tapainen hullunmylly, sillä ‘koiratappelun’ tiimellyksessä kaksi tai kolmekin ohjaajaa saattaa ampua samaa viholliskonetta, ja jokainen ottaa sen tililleen. Japani ei pystynyt ilmaaseensa kehityksessä kilpailemaan Yhdysvaltain kanssa enempää määrällä tai laadullakaan. Sodan jälkeen Fujita toimi Japan Air Linesin lentäjänä. Salamasota pysähtyi lounaisella Tyynellämerellä Uuden-Guinean eteläkärkeen, kun Japanin asevoimat ryhtyi keskittämään voimia tuon strategisesti tärkeän niemimaan valloittamiseksi. Hän kuoli Tokiossa vuonna 2006. helmikuuta 20 konetta. Ilmaherruuden turvin japanilaiset vyöryivät saarelta saarelle. Todelliset liittoutuneiden tappiot olivat 3. Fujita sekä muut jäljellä olleet lentäjät siirrettiin heinäkuun 1944 alussa Japaniin. Lukumääräisestä alivoimasta huolimatta Zero-lentäjät väittivät pudottaneensa neljäkymmentä vihollishävittäjää, kolme omaa lentäjää ei koskaan palannut. Iyozo Fujita lensi sodan viimeisenä vuotena Shidenillä, ja hänen kaltaistensa kokeneiden lentäjien käsissä se oli tehokas ase.. Japani oli saanut haltuunsa sodan jatkon kannalta elintärkeät Alankomaiden Etelä-Intian öljykentät. Sota laajeni Burmaan, Jaavalle ja Uuteen-Guineaan. Fujita saavutti sodassa virallisesti 13 pudotusta, joista kymmenen yhden päivän aikana Midwayllä (seitsemän näistä oli jaettua). Formosalla Fujitan yksikkö käytti uusia Shiden-hävittäjiä, mutta ankarissa taisteluissa rykmentti pyyhkiytyi miltei olemattomiin ja lakkautettiin. Konetyyppi oli kuitenkin vaikea lennettävä ja kokemattomille lentäjille varsinainen surmanloukku. Hän oli yksi kolmesta japanilaislentäjästä, joka ylsi tuohon ennätykseen. Zero pysyi päähävittäjänä sodan loppuun saakka, mutta oli auttamatta vanhentunut jo vuonna 1944. Piikkinä lihassa oli kuitenkin Uuden-Guinean pääkaupungin Port Moresbyn varuskunta, jonka saatuaan Japani voisi eristää Australian sekä tehdä ilmahyökkäyksiä sen pohjoisosiin. M idwayn taistelun jälkeen Iyozo Fujita komennettiin buntain päälliköksi Hiyolle, ja hän taisteli Salomonsaarilla ja Guadalcanalilla, missä saavutti kaksi ilmavoittoa. 52 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 75 VUOT TA SIT TEN tä vihollisen P-36-, P-40ja Brewster F2A Buffalo -hävittäjää. Sodan viimeisen vuoden uusia hävittäjiä oli nopea ja voimakkaasti aseistettu Kawanishi N1K Shiden-Kai, jota amerikkalaiset kutsuivat nimellä George. Tämän jälkeen Fujita toimi rykmentinkomentaja Filippiineillä, josta yksikkö vedettiin Japaniin tammikuussa 1945, kun se oli menettänyt kaikki Shiden-hävittäjänsä. Sen jälkeen vuorossa olivat Iwo Jima ja Formosa, joiden puolustukseen hän osallistui laivueenkomentajana
Vaikka se menestyikin sodan alun taisteluissa, teki heikko aseistus (yksi 7,7 mm:n konekivääri) siitä haavoittuvan. Kiitotien kolmella sivulla kohosivat Papuan niemimaan rosoiset vuoret, neljännellä, jolta lähestyin kenttää, sitä rajoitti valtameri.” NAKAJIMA B5N, jota liittoutuneet kutsuivat Kateksi, oli Japanin laivaston torpedokone, joka voitiin varustaa vaihtoehtoisesti myös pommeilla. päivänä Sakai ja kolmekymmentä rykmentin ohjaajaa saivat siirron australialaisilta vallattuun Laeen, UudenGuinean itärannikolle. Uusi-Guinea Japanilaiset olivat saaneet tammikuun aikana haltuunsa Uuden-Guinean itäpuolella olevat Uuden-Irlannin ja Uuden-Britannian saaret. Kate-yksiköt kärsivätkin sodassa raskaita menetyksiä, ja konetyyppi vedettiin taistelukäytöstä vuonna 1944.. ”Huokaisin pettymyksestä kiertäessäni kenttää. Kokenut lentäjä piti sitä surkeimpana näkemistään lentokentistä. Myös Tainanin rykmentti komennettiin maaliskuussa tähän tehtävään, ensin Uudessa-Britanniassa sijaitsevaan Rabaulin tukikohtaan, sitten huhtikuun 8. Minusta tuntui kuin olisin laskeutunut lentotukialuksen kannelle. Ne toimivat astinlautoina, kun Japanin laivasto keskitti ilmavoimansa moukaroimaan Port Moresbya. 53 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Ilmaherruuden turvin japanilaiset vyöryivät saarelta saarelle. Oliko missään muuta kuin savinen pieni kiitorata. Missä olivat lentokonesuojat, korjauspajat, lennonjohtotorni
Koneet palaamassa pommittamasta Wake-saarta, jonka japanilaiset valloittivat joulukuussa 1941. Ylitettyään rotkoisen vuoriston avautui japanilaislentäjille aivan erilainen maailma: edessä kimalteli Korallimeren indigonsininen pinta, joka hävisi horisonttiin. Sakain mukaan jatkuvat TURVALLISESTI TAKAISIN Dauntless-syöksypommittaja on laskeutunut USS Hornetille Midwayn taistelun lomassa kesäkuussa 1942. Saari oli Japanin hallussa aina syksyyn 1945 saakka.. Myös yhdysvaltalaispilotit ilmoittivat suuria ilmavoittomääriä – todellisuudessa molempien osapuolten pudotusmäärät olivat myöhemmin tarkastettujen tappiolukujen perusteella huomattavasti pienemmät. Päivisin Zero-lentäjät kamppailivat Bell P-39 Airacobrien kanssa, öisin North American B-25 Mitchellit sekä Martin B-26 Marauderit pommittivat Laen kenttää. DAUNTLESS-KONEITA Lentotukialuksilta toimiva Douglas SBD Dauntless oli yhdysvaltalaisten tärkein syöksypommittaja Tyynenmeren sodassa. Tämä puoli saaresta oli liittoutuneiden hallussa, ja kolmen vartin lennon jälkeen japanilaiset olivat vihollisen lentokenttien yllä. Ilmataistelut Uudessa-Guineassa olivat kiihkeitä. Yhtä kaikki Uuden-Guinean ilmataisteluissa yhdysvaltalaiset eivät olleet enää pelkästään ottavana osapuolena. Välissä oli karu Owen Stanleyn vuoristo, jonka huiput kohoavat 4 500 metrin korkeuteen. 54 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 75 VUOT TA SIT TEN Täältä Zero-lentäjät aloittivat pommikoneiden saattolennot länsirannikolla sijaitsevaan Port Moresbyhyn. Tainanin lentorykmentti teki huhtikuun ja kesäkuun lopun välisenä aikana 51 iskua Port Moresbyhyn ja lensi 602 taistelulentoa. Nyt he pistivät sitkeästi kampoihin japanilaisille – niin hävittäjäkuin pommituslentäjätkin. Kohteen yllä Zero-lentäjät ilmoittivat tehneensä 201 pudotusta ja 45 todennäköistä, kokonaispudotusmääräksi tällä ajanjaksolla laskettiin noin 300 viholliskonetta
Molemmat osapuolet ylistivät saavutuksiaan ja julistautuivat sen voittajiksi. Toukokuun 7. Korallimeren taisteluksi nimetty kamppailu oli ensimmäinen ainoastaan tukialusten kesken käyty taistelu. RADISTI-AMPUJA TÄHTÄILEE Douglas SBD Dauntless -syöksypommittajan takatoosassa oli 7,62 mm:n kaksoiskonekivääri ja ampujan turvana pieni panssarilevy.. tavaksi. päivänä hänet määrättiin toveriensa kanssa ”erikoishyökkäyslennolle”. Yhdysvaltalaiset puolestaan vaurioittivat Shokakua, mutta se pääsi purjehtimaan satamaansa Trukiin. Sakain pudotusmääräksi on yleisesti arvioitu yli 60 konetta, mutta haavoittumiseensa mennessä hänellä oli virallisesti 28 pudotusta. Korallimerelle purjehti kaksi yhdysvaltalaista lentotukialusta: USS Yorktown sekä USS Lexington. Seuraavana päivänä lentäjät evakuoitiin Iwo Jimalta Japaniin, jossa Sakai toimi loppusodan kouluttajana. Sodan jälkeen hän perusti kirjapainon ja tuli kuuluisaksi kirjoittamastaan kirjasta Viimeinen samurai, joka käsitteli hänen Tyynenmeren sodan kokemuksiaan. Japanilaisten lentokoneet onnistuivat vaurioittamaan pahoin USS Lexingtonia, joka myöhemmin upposi, ja ne osuivat myös USS Yorktowniin. Operaatio Mo alkoi 3. Yhdysvaltalaiset olivat menettäneet Grumman F4F-4 Wildcat Tukialushävittäjä Valmistusmaa: Yhdysvallat Pituus: 9,09 m Kärkiväli: 11,58 m Korkeus: 3,58 Siipipinta-ala: 24,2 m² Tyhjäpaino: 2 471 kg Suurin lentoonlähtöpaino: 3 617 kg Moottori: 14-sylinterinen 1200 hv:n Pratt & Whitney R-1830-86 -tähtimoottor Suoritusarvot Suurin nopeus: 515 km/h Lentomatka: 1 240 km Lakikorkeus: 10 638 m Nousuaika: 6000 metriin 12,7 minuuttia Aseistus: Kuusi 12,7 mm:n Browning-konekivääriä ja tarvittaessa kaksi 45 kg:n pommia Korallimeren taisteluksi nimetty kamppailu oli ensimmäinen ainoastaan tukialusten kesken käyty taistelu. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 55 hyökkäykset alkoivat vaikuttaa jo japanilaispilottien taisteluhenkeenkin: ”Yhtämittaiset hyökkäykset, melkein joka päivä toistuvat lennot ja alkeelliset olosuhteet saivat aikaan sen, että hermomme olivat romahtamaisillaan.” Korallimeri Japanin sodanjohto päätti ratkaista Port Moresbyn kohtalon maihinnousulla, jonka toivottiin houkuttelevan Yhdysvaltain lentotukialukset paikalle tuhotH aavoittumisensa jälkeen Saburo Sakai toimi aluksi uusien ohjaajien kouluttajana Japanissa. päivänä USS Yorktownilta nousseet tiedustelukoneet havaitsivat Sohon ja USS Lexingtonilta nousseet Douglas TBD Devastator -torpedopommittajat ja Douglas SBD Dauntless -syöksypommittajat iskivät kevyen lentotukialuksen kimppuun upottaen sen pian. Saburo Sakai kuoli 86-vuotiaana vuonna 2002. Matkalla heidän kimppuunsa hyökkäsi Hellcateja, joista Sakai ilmoitti ampuneensa yhden. Heinäkuun 5. Kesäkuussa 1944 Sakai pääsi takaisin rintamalaivueeseen. Sakain taitoja arvostettiin suuresti ohjaajatoverien keskuudessa, ja huomionarvoista on, että hän ei menettänyt ainuttakaan siipimiestä suorittamallaan noin 200 taistelulennolla. toukokuuta japanilaisten maihinnousulla Tulagiin, jossa sijaitsi liittoutuneiden lentovenetukikohta. Seuraavana päivänä molemmat osapuolet lähettivät tukialuksiltaan lentokoneita moukaroimaan noin 390 kilometrin päässä olevaa vihollisen laivastoa. Maihinnousua tuki laivasto-osasto, johon kuului kevyt tukialus Soho. Toisen iskuosaston tukialusten Shokakun ja Zuikakun tehtävänä oli antaa koneillaan ilmatukea hyökkäyksessä Port Moresbyhyn sekä tuhota Yhdysvaltain laivastovoimat. Vaikka toinen silmä oli sokeutunut pysyvästi, taisteli hän Iwo Jimalla Hellcateja vastaan. Huono sää esti kamikazetehtävän suorittamisen loppuun, ja jäljelle jääneen osaston oli palattava takaisin tukikohtaan
Hän palveli edelleen Soryulla, joka purjehti iskun jälkeen Japaniin. n Tuhoutunut Aichi D3A-syöksypommittaja pudotettiin laivaston ilmaamtorjuntatulella Guamin rannalla.. Yamamoton suunnitelmana oli tehdä harhautushyökkäys pohjoiseen Aleuteille, mikä veisi Yhdysvaltain laivaston huomion Midwaylle suuntaavasta osastosta. Ratkaisutaistelu siitä tulikin, mutta toisin kuin japanilaiset kuvittelivat. toukokuuta Japanista kohti Midwayta, olivat amerikkalaiset koko ajan selvillä japanilaisten suunnitelmista. Ne saatuaan japanilaiset uhkaisivat Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoa Havaijilla ja voisivat saattaa päätöksen puoli vuotta aiemmin tehdyn hyökkäyksen. Midway kesäkuu 1942 Iyozoh Fujita ylennettiin Pearl Harborin jälkeen luutnantiksi. Helmikuun 27. Tyynenmeren sodassa käytiin uudenaikaista sotaa, jossa vihollinen tuhottiin horisontin taakse ulottuvilla iskuilla ja taistelu saatettiin ratkaista jo ennen ensimmäistä laukaustakaan elektronisella sodankäynnillä. Laivasto-osastoon kuului nelKorallimeren taistelun jälkeen Pearl Harborin iskun suunnitellut amiraali Isoroku Yamamoto kaavaili valloittavansa Midwayn saaret. 56 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 75 VUOT TA SIT TEN raskaan lentotukialuksen japanilaisten kevyttä vastaan mutta estäneet maihinnousun Port Moresbyhyn. Korallimeren taistelun jälkeen Pearl Harborin iskun suunnitellut amiraali Isoroku Yamamoto kaavaili valloittavansa Midwayn saaret. päivä 1942 Fujita osallistui Soryulta tehtyyn ilmahyökkäykseen Darwiniin ja huhtikuussa Ceylonin taisteluun. Kun amiraali Chuichi Nagumon iskuosasto suuntasi 27. Yhdysvaltalaiset olivat onnistuneet selvittämään Japanin laivaston salakielisanomien koodin. Lisäksi Shokaku oli telakalla eikä pystynyt osallistumaan vain kuukauden päästä tapahtuvaan lentotukialusten suureen kamppailuun, joka muutti sodan suunnan. Midwaylle Yamamoto hahmotteli Tyynenmeren ratkaisutaistelua, jossa lopulta tuhottaisiin Yhdysvaltain laivasto
Hän oli tehnyt kolme pudotusta, joista kaksi todettiin myöhemmin jaetuiksi. Ällistyksekseen hän näki kolmen torpedokoneen putoavan savuten. Fujita tankkasi Zeronsa ja nousi takaisin 251. Mutta myös yhdysvaltalaiset iskivät. Lähteistä riippuen Fujita teki joko pakkolaskun mereen tai ilmatorjunta sytytti hänen polttoainetankkinsa tuleen ja miehen oli hypättävä laskuvarjolla 200 metrin korkeudesta. Joka tapauksessa Fujita joutui veden varaan. Polttoaineen käytyä vähiin Fujita laskeutui Soryulle. Lentäjä pelastusliiveissään oli aallokossa vain pieJENKKIEN TAPPIOITA Lentotukialus USS Yorktown on saanut osuman Midwayn taistelussa Nakajima B5N:n torpedosta.. Vaikka ne saivat vahvistusta yhdestätoista Buffalosta ja yhdestä Wildcatista, lyötiin amerikkalaiset pahoin. Fujita oli Zero-osaston mukana suojaamassa Nagumon laivasto-osastoa, kun lentäjät havaitsivat Midwaylta nousseiden Grumman TBF Avengerja Marauder-pommikoneiden lähestyvän. Yhdysvaltalaiset puolestaan siirsivät Midwayn läheisyyteen laivaston, johon kuuluivat lentotukialukset USS Enterprise, USS Hornet ja USS Yorktown. Zero-lentäjät pudottivat viisitoista merijalkaväen hävittäjää, ja loputkin taistelusta kentälle selvinneet olivat vaurioituneet. Lohon. Edessä olevaa numero 105:tä lensi Rabaulin tukikohdasta Saburo Sakain yksikön ohjaaja ja ässä Hiroyoshi Nishizawa. Fujita jatkoi taistelua kokeilemallaan uudella taktiikalla ja ilmoitti pudottaneensa neljä torpedokonetta lisää sekä kolme hävittäjää. taivaalle. 57 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 jä lentotukialusta: Hiryu, Akagi, Kaga ja Soryu. kesäkuuta, kun Akagilta, Kagalta ja Hiroyulta nousseet B5N-pommikoneet ja D3A-syöksypommittajat hyökkäsivät saarelle Zerojen suojaamina. Noin sadan koneen muodostelma havaittiin Midwaylla tutkassa, ja sitä vastassa oli merijalkaväen pilotit viidellä Grumman F4F Wildcatja seitsemällä Buffalo-hävittäjällä. Midwaylta hyökänneiden pommittajien lisäksi laivasto-osastoon iskivät tukialuksilta nousseet Dauntless-syöksypommittajat Wildcatien suojaamina. Normaalisti hävittäjät pyrkivät aina hyökkäämään takaapäin, mutta nyt Fujita kiisi matalalla lentävää muodostelmaa vastaan ja avasi tulen Zeron kahdella tykillä ja konekiväärillä. Koneen alla on 330 litran pudotettava lisäsäiliö. Nishizawa oli saattolentäjänä ensimmäisessä kamikazetehtävässä 25.10.1944, jolloin luutnantti Yukio Seki syöksyi Zerollaan saattuetukialus USS St. Taistelu Midwaysta alkoi varhain aamulla 4. Fujita ja muut Zero-lentäjät syöksyivät muodostelman kimppuun. Pommikoneiden jälkeen seurasi yhdysvaltalaisten toinen hyökkäys hitailla ja kömpelöillä Devastator-torpedokoneilla. Nishizawa kuoli seuraavana päivänä, kun Hellcathävittäjät ampuivat häntä kuljettaneen kuljetuskoneen alas. Aalto aallon jälkeen yhdysvaltalaiset koettivat osua pommeillaan japanilaisten lentotukialuksiin, mutta tuloksetta. Sitten omien it-tuli osui hänen Zeroonsa. LENTORYKMENTIN ZEROJA SALOMONSAARTEN YLLÄ 1943
58 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 75 VUOT TA SIT TEN LOPPU LÄHESTYY Japanilaisten raskas risteilijä Mikuma on moukaroitu romuksi Midwayn taistelussa yhdysvaltalaisilta lentotukialuksilta nousseiden koneiden toimesta.
Neljän tunnin kuluttua hänet havaittiin japanilaishävittäjä Nowakilta ja noukittiin alukseen. Koska kokeneet ohjaajat vedettiin pois etulinjan yksiköistä, menetimme taistelutehomme. Midwayn taistelussa vajosi myös Yamamoton ja japanilaisten toivo voittaa sota. Toisen iskun torpedokoneet saivat alukseen kaksi osumaa lisää, mutta yhdysvaltalaisten lentotukialus ei suostunut uppoamaan – se sinnitteli pinnalla vielä kaksi päivää, kunnes japanilaisen sukellusveneen torpedo upotti sen. Luulen, että noin kymmenen prosenttia kokeneista ohjaajistamme menetettiin Midwayllä.” Iyozoh Fujita osallistui vielä useisiin taisteluihin mutta jäi henkiin. Seuraavana päivänä japanilaisten kaikki neljä tukialusta ja 250 taistelukonetta olivat vaipuneet pohjaan. Luulen, että noin kymmenen prosenttia kokeneista ohjaajistamme menetettiin Midwayllä Fujita pelastui merestä kuin ihmeen kaupalla. Hiryu, joka purjehti ensimmäisenä, pääsi kääntymään pakoon, mutta Akagi, Kaga ja Soryu jäivät hyökkäyksen alle ja saivat vakavia osumia. Hänen sotansa päättyi kotisaarien puolustuksessa. Pian kolme tukialusta oli liekkien vallassa. Ne saivat rauhassa lähestyä lakipistettään, josta ne kaatuivat ujeltaen syöksyyn kohti alla olevia tukialuksia. Pearl Harborista alkanut Japanin voittokulku ei lopulta kestänyt kuin puoli vuotta – edessä oli yli kolmen vuoden epätoivoinen taistelu voimistuvaa vihollista vastaan.. Kun Zerot keskittyivät torjumaan matalalla lentäviä torpedokoneita, ilmestyi laivastoosaston ylle Dauntless-syöksypommittajia. Myös Saburo Sakai selviytyi sodasta, vaikka haavoittui vakavasti ja menetti näön toisesta silmästään Guadalcanalin taistelussa elokuussa 1942. Amerikkalaisten tuhoisan iskun jälkeen lähetettiin hyökkäyksestä selvinneeltä Hiroyulta torpedoja pommikoneita kohti USS Yorktownia, joka syttyi ensimmäisen iskun tuloksena tuleen. Taistelu Midwaysta oli silti päättynyt japanilaisten tappioon, ja kuin sinettinä USS Enterpriseltä illalla lähetetyt koneet vaurioittivat Hiryua pahoin. 59 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 ni piste keskellä ympärillä riehuvaa valtavaa taistelua – vailla toivoa Fujita alistui kuolemaan. Fujitan mukaan pahinta Midwayn tappiossa oli kokeneiden lentäjien menetys: ”Midwayn jälkeen monet hengissä selvinneet ohjaajat vedettiin rintamalta kouluttajiksi. Guadalcanalista tulikin Japanin tappion lopullinen sinetti. Lopulta se oli hirvittävä taakka ohjaajillemme
Ne ovat hänen tavalliset kasvonsa.” Sitten kerrottiin, kuinka onnelliset muistot palaavat mieleen ja lentäjä hymyilee viimeisellä hetkellään. Tunnet, että vauhtisi on äkkiä ja jyrkästi kiihtynyt. Tokko-lentäjän käsikirjassa kuvailtiin mielikuvituksellisesti lentäjän tuntoja ennen törmäystä: ”Olet nyt 30 metrin päässä maalista. Tulokkaiden lentokoulutus oli hyvin typistettyä – tärkeintä oli saada kone ilmaan ja kyetä lentämään se kokeneen lentäjän johdolla kohteeseen ja törmätä maaliin. Varsinkin nuoret opiskelijat näkivät tilaisuuden pelastaa Japani uhkaavalta perikadolta, ja heitä ilmoittautui tuhansittain koulutettavaksi tokko-lentäjiksi. Samalla hetkellä näet äitisi kasvot. Sitten sinua ei enää ole.” Epätoivoinen yritys Sodan viimeisen vuoden aikana erikoishyökkäykset aiheuttivat tuntuvia tappioita Yhdysvaltain laivastolle, vaikkakin kovalla hinnalla. Voit jopa kuulla viimeisen äänen, kuin särkyvän kristallin. Ainakin 5 000, kenties jopa 7 000 kamikazelentäjää menetti henkensä. Sana kamikaze tarkoittaa jumalan tuulta, ja sillä viitattiin taifuuneihin, jotka tuhosivat vuosina 1274 ja 1281 Japaniin pyrkineet mongolilaivastot. Ensimmäisen kerran tokkoa eli erikoishyökkäystä, joka oli kiertoilmaisu itsemurhalennolle, käytettiin sodan suurimmassa meritaistelussa Leyten lahdella lokakuussa 1944. 60 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 75 VUOT TA SIT TEN JUMALAN TUULI K un sota alkoi kääntyä vääjäämättä kohti Japanin häviötä, keksittiin viimeiseksi oljenkorreksi kami kazehyökkäykset eli itsemurhaiskut, joissa lentäjä ohjasi pommilla varustetun koneensa vihollisen laivaa, mieluiten lentotukialusta, päin. Leyten lahden taistelussa kaVoit jopa kuulla viimeisen äänen, kuin särkyvän kristallin.. Voit nähdä selvästi vihollisen tykkien suuaukot. ”Silloin voit nyökätä tai ihmetellä mitä tapahtui. Olet parin kolmen metrin päässä maalista. Törmäyksen hetki. Tunnet äkkiä leijuvasi ilmassa. Tunnet, että vauhtisi on kiihtynyt monituhatkertaiseksi. Kamikazeiskuista uutisoitiin japanilaisessa lehdistössä näyttävästi, ja sillä pyrittiin saamaan nuorisoa ilmoittautumaan erikoishyökkäysosastoihin. Hän ei hymyile eikä itke. On aivan kuin elokuvan laajakuva muuttuisi äkkiä lähikuvaksi ja maisema lävähtäisi . TEKSTI: HARRI MUSTONEN kasvoillesi
Myös ensimmäiseen kamikazehyökkäykseen ”vapaaehtoisena” valittu kokenut laivaston ohjaaja luutnantti Yukio Seki otti tehtävän vastaan katkerana. Kolmen kuukauden päästä taistelu siirtyi Japanin maaperälle, Okinawaan. mikazet upottivat kuusitoista alusta, mukaan lukien kaksi tukialusta. Tokko-lentäjät upottivat 35 yhdysvaltalaisalusta ja vaurioittivat 300:aa. Lähden rakkaan vaimoni takia. Japanilaisten yrityksessä estää maihinnousu Filippiineille menetti henkensä 700 itsemurhalentäjää. Saaren puolustuksessa japanilaiset menettivät 4 000 konetta, joista 1 900 oli kamikazeja. Vihollisen etenemistä kohti Japanin kotisaaria erikoishyökkäykset eivät lopulta estäneet, niin valtavat olivat Yhdysvaltain laivaston resurssit. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 61 n Kamikazelentäjiä valmiina tehtävää varten. Lähden, koska minut käskettiin.” n Kamikaze-Zero on juuri iskeytymässä USS Missouriin elokuussa 1945. Alus kärsi kuitenkin iskussa vain vähäisiä vaurioita.. Japanilaisia kamikazelentäjiä on pidetty hurmahenkisinä fanaatikkoina. Monet heistä olivat alle 20-vuotiaita nuorukaisia, jotka kokeneemmat lentäjät saattoivat kohteeseen. Monet kokeneet japanilaislentäjät ja sotilashenkilöt vastustivat kuitenkin erikoishyökkäyksiä, he pitivät niitä järjettömänä ihmishenkien ja voimavarojen tuhlauksena. Ennen lähtöä hän totesi: ”En ryhdy tähän tehtävään keisarin tai keisarikunnan puolesta
Shinohara kaatui saman vuoden elokuussa. Niitä ei ilmataistelun tiimellyksessä voinut aina varmistaa tuhoutuneeksi. Japanilaisten menestyksekkäimmät hävittäjälentäjät olivat laivaston ilmavoimissa.. Heidän päähävittäjätyyppinsä koko sodan ajan oli Zeroa hieman hitaampi Ki-43 Hayabusa, jossa oli vain kaksi konekivääriä. Iyozo Fujita, jonka pudotusmääräksi on joskus ilmoiVIIMEISTEN SAMURAIDEN ILMAVOITOT Sotilasmestari Hiroyoshi Nishizawa (1920–1944). Hän kirjoitti päiväkirjassaan pudottaneensa Kiinassa peräti 58 viholliskonetta kolmen kuukauden aikana vuonna 1939. Tähän saattoi olla syynä heidän saamansa perusteellinen koulutus, mutta varmasti asiaan vaikutti myös se, että armeijan ilmavoimilla ei ollut Zeron kaltaista konetta. Toinen japanilaisten ilmavoittomääriin vaikuttanut seikka oli se, että pudotus kirjattiin, vaikka sille ei ollut todistajia. Käytäntö vahvistettiin kesäkuussa 1943 laivaston päämajan direktiivillä, jossa kiellettiin henkilökohtaisten ilmavoittojen kirjaaminen taisteluraportteihin. . Laivaston kärkikolmikkoon kuuluivat sotilasmestari Hiroyoshi Nishizawa 87 pudotuksella, luutnantti Tetsuzo Iwamoto noin 80:lla ja ylipursimies Sho-ichi Sugita noin 70:llä. Syynä ei ollut tietoinen suurentelu, vaan siihen vaikutti ennen muuta kaksi seikkaa. Eniten ilmavoittoja saaneena armeijan hävittäjälentäjänä on pidetty sotilasmestari Hiromichi Shinoharaa. Japanilainen kulttuuri on aina korostanut yhteisöllisyyttä, ja niinpä asevoimissa yksilön saavutukset olivat ennen muuta joukko-osaston saavutuksia. 62 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 75 VUOT TA SIT TEN apanilaisten menestyksekkäimmät hävittäjälentäjät olivat laivaston ilmavoimissa. Pudotustilastot ovat kuitenkin vain suuntaa antavia. TEKSTI: HARRI MUSTONEN n Japanilaismiehistö riemuitsee, kun koneet starttaavat kohti Pearl Harboria. Niinpä pudotukseksi saatettiin ilmoittaa savuavana pudonnut viholliskone tai kone, josta irtosi osia (kuten Sakain ilmavoitto Filippiineillä). Hävittäjälentäjien kohdalla tämä ilmeni siten, että ilmavoittoja ei useinkaan kirjattu ohjaajille vaan laivueelle. Pudotusmäärät kaikkien maiden ilmavoimissa olivat liioiteltuja, mutta erityisesti näin oli asian laita japanilaisten kohdalla
Näin teki esimerkiksi Iwamoto, joka oli päiväkirjansa mukaan pudottanut 202 konetta. Sakai puolestaan oli virallisesti pudottanut haavoittumiseensa mennessä 28 konetta. en pudotuksien ja virallisesti kirjattujen kesken. Onkin tärkeää tehdä ero ohjaajan ilmoittamiLuutnantti Tetsuzo Iwamoto (1916–1955). Ilmavoittomäärissä on varsinkin parhaiden japanilaisässien kohdalla lähteistä riippuen suuria eroavaisuuksia. ZEROT VÄHENEVÄT Jenkit tutkivat Zeron hylkyä Saipanilla 1944. Jos näin oli, on vaikeaa kuvitella, että hän olisi sodan aikana yltänyt ilmoitettuun yli 60:een, sillä yksisilmäisenä hänen olisi täytynyt saavuttaa vielä yli kolmekymmentä ilmavoittoa. Vaikka Iwamotonkin voittomäärä olisi ”vain” tuo 80 tai Sakailla jotain muuta kuin yli 60, olivat he silti sodan menestyksekkäimpiä hävittäjälentäjiä. Joutuivathan he taistelemaan Tyynenmeren sodan vaativissa olosuhteissa. Myöhemmin on todettu, että suuri osa oli pikemminkin taistelukosketuksia kuin pudotuksia. JAPANIN LAIVASTON ILMAVOIMIEN LENTO-OSASTOJA: Kokutai ............................Rykmentti Daitai, Hikotai ...............Laivue Chutai, Buntai ...............Lentue Shotai ...............................Parvi. 63 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 tettu jopa 42, totesi myöhemmin rehellisesti: ”Ammuin niin montaa, ja luotini osuivat niihin, mutta kuinka moni putosi, siihen en osaa vastata.” Vaikka yksiköissä siirryttiin pitämään laivuekohtaista pudotustilastoa, ei mikään estänyt lentäjiä merkitsemästä pudotuksia henkilökohtaisiin päiväkirjoihinsa. Lähempänä totuutta on pidetty noin 80 ilmavoittoa. Ylipursimies Sho-ichi Sugita (1924–1945)
TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP. 64 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A OHJUSPUOLUSTUS VUOSITUHANNEN HAASTE
65 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Ilman korkeatorjuntakykyä maa ja sen asevoimat voidaan lamauttaa. Näitä niin sanottuja torjuntahävittäjiä ollaan hankkimassa kymmeniä. Yksikön operatiivinen ja strateginen liikuteltavuus on hyvä, ja pyöräalustaisuudesta huolimatta se on taktisestikin riittävä sille ajateltuun käyttöön ainakin keskieurooppalaisessa toimintaympäristössä. Kuitenkin yhden nyt tilauksessa olevan satametrisen sotalaivan pelkällä hankintahinnalla (300 miljoonaa euroa) – joka ei todennäköisesti edes kata kaikkia siihen tarvittavia järjestelmiä – saa varmasti yhden korkeatorjuntakykyisen ohjuspatterin. Tuliyksikköön, jonka kalustoa kuvassa lähellä Freinhausenia Saksassa Bundeswehrin väreissä saksalaisena versiona, kuuluu johtokeskus, valvontatutka, tulenjohtotutka ja ohjuslavetteja – kaikki ajoneuvoihin asennettuina. Suomella ei ole korkeatorjuntakykyä, ja nyt näyttäisi siltä, ettei sellaista olla hankkimassakaan. Aluksia ollaan hankkimassa merivoimille neljä. MEADS-ILMATORJUNTAOHJUSJÄRJESTELMÄN (Medium Extended Range Air Defense System) kehittäminen on ollut Yhdysvaltain, Saksan ja Italian yhteinen projekti. Toimituksemme kysyykin nyt pääesikunnalta ja ministeriöltä, onko korvettien tarve Suomen puolustuksen kannalta todellakin niin paljon suurempi kuin korkeatorjuntakyvyn, että jälkimmäisestä voidaan luopua. Järjestelmässä käytetään myös PAC-3 MSE -ohjusta.. Vastaavasti ohjuspatterin saisi yhden tai kahden uuden ”torjuntahävittäjän” hinnalla, valitusta konetyypistä ja varustelusta sekä elinkaarikustannuksista riippuen. Julkisuudessa on esitetty väitteitä, että korkeatorjuntakykyyn tarvittavat ilmatorjuntaohjusjärjestelmät ovat niin kalliita, ettei meillä ole niihin varaa
Hyökkääjällä on etulyöntiasema hyökkäyksen ajankohdan ja kohteiden valinnassa. Pommija rynnäkkökoneet sekä taisteluhelikopterit on pyritty korvaamaan muilla keinoilla. Nämä täsmäaseet ovat teknillisesti erittäin edistyksellisiä ja vaikeita torjua. Tehtävän toteuttaminen edellyttää teknillistä kykyä havaita ja tuhota ilmamaalit. n Saksan asevoimien Patriot -ohjuslaukaisualusta kuvattuna kansainvälisessä kriisinhallintatehtävässä.. 2000-luvulla ollaan tilanteessa, jossa pahimman uhan puolustukselle muodostavat kaukaa maasta, mereltä tai ilmasta laukaistavat täsmäaseet: risteily-, tykistöja meritorjuntaohjukset sekä miehittämättömät koneet. Niitä laukaistiin 42 Israeliin, Saudi-Arabiaan 46, Bahrainiin kolme ja Qatariin yksi. Niiden vaikutuspiirissä lentokoneet ja helikopterit ovat joutuneet uhanalaisiksi. Torjuntahävittäjien rooli on jäänyt ilmapuolustuksessa hyvin vähäiseksi viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana ja se vähenee. Strateginen ensi-isku voidaan tehdä pelkästään kaukovaikutteisilla satelliittiohjautuvilla täsmäaseilla yhdenkään pilotin henkeä vaarantamatta. Täsmäohjuksin tehdyn ensi-iskun kohteita olisivat Suomen tapauksessa pääkaupunki, varuskunnat ja perustamiskeskukset, strateginen infrastruktuuri, varikot ja lentotukikohdat. Täsmäiskuja strategisiin kohteisiin voidaan tehdä esimerkiksi Iskander-tykistöohjuksilla ja Kalibr-risteilyohjuksilla. Henkilötappioiden pelko on vaikuttanut radikaalisti asekehitykseen. Uhkakuva on maailmalla hyvin tiedostettu ja torjunta-aseita on kehitetty, mutta ohjuspuolustuksen tehtävä on silti erittäin vaikea. Persianlahti Jo yli neljännesvuosisadan takainen Persianlahden sota vuonna 1991 oli suuresta menestyksestä huolimatta osittainen shokki amerikkalaisille, kun alakynteen joutunut Irak aloitti epäsymmetrisen ilmahyökkäyksen ballistisilla Scud-B-ohjuksilla (Al Hussein, Al Abbas). Kuten toisaalla tässä lehdessä olemme todenneet, on ilmatorjunnan osuus niiden taistelutappioista ollut alivoimaisella puolella keskimäärin 97% ja suurimmillaan 100%, johon se kohosi muun muassa Persianlahden vuoden 1991 sodassa. Venäjän täsmäaseiden kehitys 2000-luvulla on tästä suuntauksesta hyvä esimerkki. Tuhot olivat melkoiTORJUNNALLA EI OLE ENNALTA EHKÄISEVÄÄ PELOTUSVAIKUTUSTA, SILLÄ ROBOTIT, JOITA OHJUKSET JA MIEHITTÄMÄTTÖMÄT ILMA-ALUKSET OVAT, EIVÄT PELKÄÄ. Ilmapuolustuksen suorituskyky on merkittävästi parantunut, kun ilmatorjuntaohjukset ovat olleet käytössä jo yli 60 vuotta. Resurssit eivät koskaan riitä kaikkien kohteiden suojaamiseen. Torjunnalla ei ole ennalta ehkäisevää pelotusvaikutusta, sillä robotit, joita ohjukset ja miehittämättömät ilma-alukset ovat, eivät pelkää. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 66 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 I lmapuolustuksen perustehtävänä on jo yli sata vuotta ollut omien strategisten kohteiden ja joukkojen suojaaminen ilmahyökkäyksiä vastaan. Merisodassa voidaan vastustajan sotalaivoja tuhota tämän lehden avasujutussa esitellyillä Bastion-meritorjuntaohjuksilla
Lisäksi käytettiin valtava määrä pienempiä maaliin hakeutuvia ammuksia. Vuonna 2003 Yhdysvaltojen liittokunta käytti hyökkäyksissä 955 risteilyja 414 tykistöohjusta. Käytännössä siihen sisältyi kolme eri hanketta: maavoimien Patriot-ohjusjärjestelmän modifiointi ohjustentorjuntakykyiseksi (PAC-3), merivoimien Aegis-ilmapuoSS-21 SS-23 Iskander-E SS-1c Mod 1 SS-1c Mod 2 Al Hussein Prithvi Vector Hatf-1 Shaheen CSS-7 CSS-6 CSS-8 Al Samoud Ballistiset taktiset ohjukset ovat yksi ilmatorjunnan kovimpia nähtävissä olevia haasteita 2000-luvulla. Ohjustorjunta epäonnistui siis melko totaalisesti. Sota muuttikin amerikkalaisten uhkakuvaa siten, että tärkeimmiksi maaleiksi otettiin taktilliset ballistiset ohjukset ja risteilyohjukset sekä miehittämättömät koneet. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 67 set, sillä yli 10 000 rakennusta tuhoutui tai vaurioitui, 42 ihmistä kuoli ja 450 haavoittui. Ilmatorjunta uusiksi Jo tammikuussa 1991 amerikkalaiset käynnistivät presidentti George Bushin johdolla projektin taktillisten ballististen ohjusten torjumiseksi (Global Project Against Limited Strikes). Teknillisen kehityksen nopeudesta saa käsityksen, kun vertaa käytettyjen täsmäaseiden määrää vuoden 1991 sodassa 12 vuotta myöhemmin käydyn toisen Persianlahden sodan tulenkäyttöön. Patriot-ohjusjärjestelmä oli suunniteltu ilmatorjuntaan, ei ohjustorjuntaan. Yhdysvaltain liittokunta yritti torjua ohjushyökkäyksiä Patriot-ohjuksilla, mutta 158:sta vain yksi osui. Niitä ei torjuntahävittäjillä voi torjua. Kaikista käytetyistä täsmäaseista (19 948) noin 40 % oli satelliittiohjautuvia. IRAK ALOITTI EPÄSYMMETRISEN ILMAHYÖKKÄYKSEN BALLISTISILLA SCUD-B-OHJUKSILLA n Taktisella MIM-104 Patriot -ilmatorjuntaohjuksella torjuttua irakilaista Scud-ohjusta tutkitaan operaatio Aavikkomyrskyn (Desert Storm) aikana.. Myös Yhdysvaltain liittokunta käytti sotatoimissa suuren määrän risteilyohjuksia (333) sekä ensimmäisen kerran ATACMS-tykistöohjuksia (32), joiden torjuminen oli Irakin taisteluiden alussa varsin pahoin lamautetulle ilmapuolustukselle enimmäkseen mahdotonta. Niille on ominaista suuri osumatarkkuus kiinteisiin kohteisiin kaikissa sääja valaistusolosuhteissa. On hämmästyttävää, ettei uhkaan ollut varauduttu. Irakin ilmapuolustus oli tällä kertaa kehnommassa jamassa jo ennen hyökkäystä osin maan saarron vuoksi. Amerikkalaisilla oli toki tiedossa, että monilla vihamielisillä mailla oli käytössä ballistisia ohjuksia, olihan Irak jo 1980-luvulla käydyssä sodassa ampunut Iraniin 203 Scud-ohjusta
68 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A lustusjärjestelmän modernisointi (SM-3) ja uuden pitkän kantaman THAAD-ohjusjärjestelmän (Theater High Altitude Air Defense) kehittäminen maavoimille. U S N A VY EI PELKKÄ ASE, VAAN SE OSAAMINEN. Ohjus saavuttaa nopeuden 2 800 m/s (Mach 8,24). Lavetilla on yhdeksän ohjusta, joten tuliyksikössä on 72 laukaisuvalmista ohjusta, millä pystyy torjumaan massahyökkäyksenkin. THAAD saatiin palveluskäyttöön vasta vuonna 2009. Pitkän kantaman ohjusjärjestelmän suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1987, mutta sopimus uuden järjestelmän kehittämisestä tehtiin Lockheed Martinin kanssa vasta Persianlahden sodan jälkeen vuonna 1992. Kuvassa kersantti (Sergeant 1st class) Benson Gatchalian nostaa THAAD-laukaisualustaa ampuma-asentoon THAAD-koulutuskeskuksessa. Ohjus tuhoaa maalin kineettisellä energialla (nopeus Mach 5); sitä varten käytetään inertiaohjausta, millimetrialueen tutkaa ja IR-hakupäätä. Patriot-järjestelmää uudistettiin ensin päivittämällä ohjus paremmin myös ballististen ohjusten torjuntaan soveltuvaksi (GEM-T). Ballistisen maalin torjuntaetäisyys on 15–45 kilometriä, torjuntakorkeus 15 kilometriä. Suuremman ulottuvuuden, 360 asteen tulitusmahdollisuuden ja ohjuslavettien hajaryhmittämisen ansiosta ohjusyksikön torjunta-ala on paljon suurempi kuin perusmallilla. THAAD-torjuntaohjusjärjestelmä (nykyinen nimi Terminal High Altitude Area Defense) on suunniteltu strategisten kohteiden ja maavoimien suojaamiseen ballistisia ohjuksia vastaan. onnistunut torjunta yhteensä 23:sta merellä ammutusta testilaukauksesta Aegis BMD -ohjelmassa, mukaan luettuna toimintahäiriön saaneen putoavan satelliitin torjunta maan ilmakehässä helmikuussa 2008.. Projektit olivat teknillisesti hyvin vaativia, sillä Patriot PAC-3 saatiin käyttöön vasta vuonna 2003, merivoimien SM-3 vuonna 2004 ja THAAD vuonna 2009. PAC-3-ohjuksilla onnistuttiin Irakin sodassa vuonna 2003 torjumaan muutama ballistinen Abalil 100 -ohjus. Ohjus on alkuperäistä pienempi, joten niitä mahtuu lavetille useampia. AEGIS-LUOKAN OHJUSHÄVITTÄJÄ USS Hopper (DDG 70) laukaisee heinäkuussa 2009 Tyynellämerellä Stellar Avenger -harjoituksessa vakioohjuksen (SM) 3 Blk IA. Ballistinen maali tuhotaan törmäystorjunnalla (hit-to-kill); ohjus hakeutuu maaliin loppuvaiheessa IR-hakupään avulla. Maalina oli Havaijin Kauain saaren Barking Sansin koealueelta (Pacific Missile Range Facility, PMRF) laukaistu lyhyen matkan ballistinen ohjus. Robotit eivät vielä pärjää kokonaan ilman ihmistä. Ohjus torjuttiin onnis tuneesti, ja se oli samalla 19. Kaikki osat ovat liikkuvia. Ohjuksessa ei ole taistelulatausta, joka voisi räjäyttää esimerkiksi ydinkärjen. Patriot on tällä hetkellä yleisin taktillisten ballististen ohjusten torjuntaan kykenevä ohjusjärjestelmä, se on käytössä 17 maassa. Ohjuspatteriin kuuluu X-alueen monitoimitutka, kaksi johtokeskusta ja yhdeksän ohjuslavettia. Yhdistyneet Arabiemiraatit ja Oman ovat ostaneet järjestelmän, EteläKorea ja Japani ovat harkinneet sen hankkimista. THAADjärjestelmästä on myös kehitteillä nopeampi ja ulottuvampi versio hypersoonisten maalien torjuntaa varten. Ohjusjärjestelmän torjuntaetäisyys on 200+ kilometriä ja torjuntakorkeus 150 kilometriä, joten maali on mahdollista tuhota kaukana ja korkealla. Yhdysvaltain maavoimien käyttöön on tarkoitus hankkia ainakin kuusi THAADyksikköä. Ballististen maalien torjuntaa varten suunniteltiin kokonaan uusi malli Patriot PAC-3 (Patriot Advanced Concept). Aseilta vaaditaan paljon, ja vaikka käyttöliittymät helpottuvat, vaaditaan käyttäjiltäkin yhä taitoa
Libyan ohjusten kantama ulottui koko Eteläja Keski-Eurooppaan, joten uhka oli siellä todella akuutti. SAMP/T OLI VUONNA 2007 EHDOLLA MYÖS SUOMEN UUDEKSI PITKÄN KANTAMAN OHJUSJÄRJESTELMÄKSI.. Tilaisuudessa esiteltiin vireillä olleita kehitysprojekteja, kuten Thomson-CSF:n MEADS ja Eurosamin SAMP/T. Erityisenä uhkana pidettiin taktillisia ballistisia ohjuksia (Scud-B), joita oli käytetty Irakin sodassa. 69 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Yhdysvaltain merivoimilla on käytössä ohjusten torjuntaan soveltuva Aegis-järjestelmä (SM-3), josta on kehitetty myös kiinteä maaversio Aegis Ashore. Teknillinen kehitystyö on vienyt paljon aikaa. SAMP/T SAMP/T-ohjusjärjestelmä ”Mamba” on Ranskan ja Italian yhteinen hanke, ja ohjuskalusto on jo käytössä molemmissa MEADS-OHJUSJÄRJESTELMÄSSÄ KÄYTETÄÄN PAC-3 MSE -OHJUSTA. Tilaisuudessa tarkasteltiin ilmauhan kehitystä ja sen torjuntakeinoja. MEADS-ohjusjärjestelmän (Medium Extended Range Air Defense System) kehittäminen on ollut Yhdysvaltain, Saksan ja Italian yhteinen projekti. Yksikön taktillinen liikkuvuus on erinomainen. Patriot PAC-3:sta poiketen MEADS-järjestelmä soveltuu kaikkien ilmamaalien torjuntaan mukaan lukien taktilliset ballistiset ohjukset ja isot tykistöraketit. Maaliskuussa 1994 järjestettiin IsossaBritanniassa ilmapuolustussymposium, johon osallistuin. Paikkana oli Royal Military College of Science (RMCS) Shrivenhamissa. Ohjuspatterin torjuntaalan väitetään olevan kahdeksan kertaa suurempi kuin Patriot-ohjusyksikön. Tuliyksikköön kuuluu johtokeskus, valvontatutka, tulenjohtotutka ja ohjuslavetteja – kaikki ajoneuvoihin asennettuina. Euroopassa seurataan kehitystä Persianlahden sota vuonna 1991 mullisti ilmauhkakuvan ja käynnisti ohjuspuolustuksen kehitystyön myös Euroopassa. n Bundeswehrin MEADS Patriot PAC-3 MSE -ohjus on asennettu saksalaiselle MAN-pyöräalustalle. Niiden havaitseminen ja torjuminen asetti ilmapuolustukselle kovia teknillisiä vaatimuksia. Järjestelmässä käytetään myös PAC-3 MSE -ohjusta. Vuonna 2015 Saksa ilmoitti hankkivansa MEADS-kaluston vanhan Patriot-järjestelmän korvaajaksi. Ballististen ohjusten torjunnassa on maalin lentoradasta johtuen kysymys korkeatorjunnasta. Aegis on jo strategisen luokan torjuntajärjestelmä. Yksi ohjusyksikkö on sijoitettu Romaniaan ja toinen on suunniteltu Puolaan. Uhkakuva on muuttumassa, sillä ensisijaisina torjuttavina maaleina nähtiin lentokoneiden asemesta lennokit – paremminkin miehittämättömät ilma-alukset (UAV) – sekä risteilyja ballistiset ohjukset
Se soveltuu myös tavanomaisten ilmamaalien sekä lennokkien ja liitopommien torjumiseen. Suomen nimittäin piti hankkia pitkän kantaman korkeatorjuntaan kykenevä ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, mutta se korvattiinkin keskipitkän kantaman NASAMS:lla. Maa on vihamielisten valtioiden ympäröimä ja pienen n Israelilaissotilas ja Iron Dome -torjuntaohjuslavetti Haifan kaupungin liepeillä. 2000-luvulla syntyi uusi uhka, kun palestiinalaisten terroristijärjestöt ryhtyivät tulittamaan Israelin kohteita raketeilla ja kranaatinheittimillä. Yksi ohjusyksikkö kykenee suojaamaan noin 700 km² suuruista aluetta. Pahimpana uhkana ovat olleet Irakin, Iranin ja Syyrian ballistiset ohjukset. Pystysuoraan laukaistava kaksivaiheinen Aster 30 -ohjus saavuttaa nopeuden Mach 4,5, käyttää inertiaohjausta reittivaiheessa ja hakeutuu tarkasti maaliin aktiivisen elektromagneettisen hakupään avulla. Persianlahden sota vuonna 1991 antoi Israelille aiheen kiihdyttää ballististen ohjusten torjuntajärjestelmän kehitystyötä, joka oli aloitettu jo vuonna 1988. IRON DOME ON TORJUNUT 6 500 RAKETISTA 96,6 %, MIKÄ ON ERINOMAINEN SAAVUTUS. Lyhyemmät etäisyydet johtuvat ballistisen maalin suuresta nopeudesta ja jyrkästä tulokulmasta. Järjestelmä, jossa on hyvä taktillinen liikkuvuus, on suunniteltu strategisten kohteiden ja operaatioalueiden suojaamiseen kaikkia ilmamaaleja vastaan. Niidenkin torjumiseen on jo käytössä uusia aseita. Israelin kolmiportainen ohjuspuolustusjärjestelmä on nyt varsin kattava. Israelilaiset mainostavat sitä sekä ammustentorjunta-aseena (C-RAM) että hyvin lyhyen kantaman ilmatorjunta-aseena (VSHORAD). SAMP/T oli vuonna 2007 ehdolla myös Suomen uudeksi pitkän kantaman ohjusjärjestelmäksi. Kesäkuussa 2016 Ranska ja Italia tekivät sopimuksen tehokkaamman Aster 30 block 1NT -ohjuksen kehittämisestä vuoteen 2023 mennessä. Case Israel Israelilla on ollut erityinen syy rakentaa valtion turvaksi monipuolinen ohjuspuolustusjärjestelmä. Maksimiulottuvuus tavalliseen ilmamaaliin on 120 kilometriä ja torjuntakorkeus yli 20 kilometriä. Ballististen ohjusten (kantama alle 600 km) torjuntaetäisyys on 15 kilometriä ja torjuntakorkeus 10 kilometriä. Ammusten ja lyhyen kantaman (alle 70 km) tykistörakettien torjuntaan suunniteltu ohjusjärjestelmä Iron Dome tuli palveluskäyttöön keväällä 2011. Iron Dome -yksikkö koostuu johtokeskuksesta, ELM-2084-monitoimitut. SAMP/T-ohjusjärjestelmä on käytössä yhdeksässä maassa ja tarjolla muutamaan muuhun maahan, muun muassa Ruotsiin. Ohjus on varustettu herätesytyttimellä ja taistelulatauksella. Israelin asevoimat luottaa asevelvollisuuteen ja korkeaan teknologiaan ja on osoittanut, että ne ovat tehokas yhdistelmä maanpuolustuksessa. Tuliyksikköön kuuluu johtokeskus, monitoimitutka Arabel sekä vaihteleva määrä ohjuslavetteja. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 70 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 maissa. pinta-alansa takia erittäin haavoittuva ilmaja ohjushyökkäyksissä. Se muodostaa alimman tason kolmiportaisessa ohjuspuolustusjärjestelmässä. Arabimaat laukaisivat jo vuoden 1973 Jom Kippur -sodassa Israelin kohteisiin tykistöraketteja (Frog) ja rynnäkköohjuksia (Kelt), joita torjuttiin HAWK-ohjuksilla
n Daavidin linko (David´s Sling) eli Taikasauva (Magic Wand) linkoaa kaksivaiheisia Stunner-ilmatorjuntaojuksia.. Israel esitteli Pariisin ilmailunäyttelyssä vuonna 2013 uuden David’s Sling -ohjusjärjestelmän, joka on kehitetty yhdessä amerikkalaisten kanssa. Tulossa on vielä ainakin yksi Iron Dome -yksikkö, joiden kokonaistarpeeksi on arvioitu 20. Ohjuksessa on lasertoiminen herätesytytin ja 11 kilon taistelulataus. Yhdellä lavetilla voidaan suojata 150 neliökilometrin suuruinen alue. 96,6 % Israelilaisten lähteiden mukaan (vuonna 2015) Iron Dome on torjunut 6 500 raketista 96,6 %, mikä on erinomainen saavutus. Tällaisten tuli-iskujen torjuminen taistelukentällä ei olisi tarkoituksenmukaista, mutta tilanne on toinen, kun kyseessä on asutuskeskusten ja siviiliväestön suojelu. Kysymyksessä on lyhyen kantaman (40?300 km) ballististen ohjusten, isojen tykistörakettien, risteilyohjusten ja muiden miehittämättömien maalien torjumiseen tarkoitettu ase. Ohjuksen nopeus on Mach 2,2 ja tehokas torjuntaetäisyys on 4?17 kilometriä. Kaikki osat ovat liikkuvia. Israelin ilmavoimilla on nyt viisi ohjusyksikköä, joista viimeisin ryhmitettiin marraskuussa 2013 Tel Avivin suojaksi. Ohjuslavetilla on 20 Tamir-ohjusta, pituus 3,1 metriä, läpimitta 16 cm, paino 90 kiloa. Se tunnetaan myös nimellä Magic Wand (Taikasauva). Ohjusta ohjataan monitoimitutkan avulla kohti maalia, kunnes se lukkiutuu maaliin oman tutkansa avulla. 3D-tutkaa käytetään ilmavalvontaan, maalin seurantaan ja ohjusten tulenjohtoon. Iron Dome on herättänyt kiinnostusta ulkomaillakin. Muitakin kiinnostuneita lienee. Yhdysvallat, joka on osallistunut vahvasti järjestelmän rahoitukseen, on suunnitellut sen hankkimista tukikohtiensa suojaksi. Mittausetäisyys tykistöammukseen on 100 kilometriä, lentokoneeseen yli 350 kilometriä. Tavallisten ilmamaalien tuhoaminen on helpompaa. Amerikkalainen Raytheon-yritys vastaa tutkan ja laukaisujärjestelmän suunnitISRAELIN OHJUSPUOLUSTUKSEN PÄÄVASTUU BALLISTISIA OHJUKSIA VASTAAN ON ARROW 2 -OHJUSYKSIKÖILLÄ. Järjestelmän Stunner-ohjuksen onnistunut koelaukaisu tapahtui marraskuussa 2012. Kohteiden arvo on suurempi kuin ohjusten hinta. Tuliyksikön hinnaksi on ilmoitettu 50 miljoonaa dollaria, ohjuksen hinnaksi on arvioitu 50 000 dollaria. Tutkan avulla voidaan myös määrittää rakettien ja ammusten lähtöpaikka, lentorata ja osumapiste. Daavidin linko Tuliyksikkö koostuu johtokeskuksesta, monitoimitutkasta ja ohjuslaveteista. Tällä parannetaan torjuntavarmuutta. Hälytyksen tullessa järjestelmä arvioi, osuisiko vastustajan raketti kohdealueelle vai ei – ohi meneviä ei tuliteta. Periaatteena on laukaista samaan maaliin kaksi ohjusta peräkkäin pienellä porrastuksella. Myös Etelä-Korea on kiinnostunut järjestelmän hankkimisesta Pohjois-Korean uhkaa vastaan. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 71 kasta ja vaihtelevasta määrästä ohjuslavetteja, yleensä niitä on kolme. Uuden yksikön kalustolla on entistä parempi suorituskyky
Ensimmäinen ohjuspatteri saavutti operatiivisen valmiuden vuonna 2000, toinen 2002. Yksikkö voi tulittaa 16 maalia yhtä aikaa. Ohjusjärjestelmän käyttöön ottaminen aloitettiin Israelin ilmavoimissa vuonna 2016. Israelilla on valmius torjua esimerkiksi Iranin ohjushyökkäykset. Ohjus on pystysuoraan laukaistava. Israelille kysymys on elämästä ja kuolemasta, sen vakaalle tukijalle Yhdysvalloille yhteistyö on myös paras mahdollinen testi-, tutkimusja tuotekehitysympäristö.. Ajatuksena on suunnitella asejärjestelmästä eri versiot maa-, merija ilmavoimille. Ohjus hakeutuu loppuvaiheessa maaliin omien sensoriensa avulla. Ohjuksen reittiä ja maalia voidaan muuttaa kesken lennon. Useiden ohjaussiivekkeiden avulla ohjus kykenee kurvailemaan rajusti, paremmin kuin maali. Sen rakettimoottorin kaksi ensimmäistä vaihetta kiihdyttävät ohjuksen matkanopeuteen ja kolmas vaihe lisää nopeutta (Mach 15) ennen maaliin osumista. Nuoli Israelin kotialueen ohjuspuolustuksen päävastuu ballistisia ohjuksia vastaan on Arrow 2 -ohjusyksiköillä. On mahdollista ampua ohjus myös aiempien ohjusjärjestelmien laveteilta. ISRAELIN NUOLI – ARROW-3 -ohjuspuolustusjärjestelmä muodostaa maan kolmiportaisen ohjuspuolustuksen ylimmän kerroksen, sen “ulkokuoren”. Ohjus on varustettu elektro-optisella (tv, IR) hakupäällä, ja siinä on myös aktiivinen tutka. 72 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A telusta, israelilainen Rafael muusta. Maali tuhoutuu ohjuksen törmätessä siihen suurella nopeudella (hit-to-kill). Sillä pyritään saavuttamaan suoja myös keskipitkän matkan ballistisia ohjuksia, erityisesti Iranin ydinohjusuhkaa vastaan. Uusi torjuntajärjestelmä hoitaa Iron Domen ja Arrow 2:n välisen torjuntavyöhykkeen. David’s Sling -yksikön ulottuvuus on luokkaa 75–300 kilometriä ja torjuntakorkeus 50 kilometriä, ballistisiin maaleihin vähemmän. Israelilais-yhdysvaltalainen yhteistyöhanke ARROW-3 tuli operatiiviseen käyttöön tammikuussa tänä vuonna. ARROW 3 TULI OPERATIIVISEEN KÄYTTÖÖN TAMMIKUUSSA TÄNÄ VUONNA
Este Ballististen ohjusten torjuntajärjestelmän nimi Israelissa on Homa (Este). Ohjuspatterin L-alueen tutkan mittausetäisyys on 500 kilometriä, ja se pystyy seuraamaan maaleja, joiden nopeus on yli 3 000 m/s. n Keskipitkän kantaman Shihab-3-ydinohjus. SAMALLE TASOLLE YLTÄÄ VAIN...VENÄJÄ. Lavettien lataaminen kestää noin tunnin. Ballististen maalien torjuntaa varten ohjuksessa on infrapunaetsin ja muita maaleja varten aktiivinen tutkahakupää. Arrow 2:sta on suunniteltu tehokkaampi versio Arrow 3, jonka ulottuvuus olisi kaksinkertainen vanhaan malliin verrattuna. Ideana on tuhota ballistinen ohjus ilmakehän yläpuolella, jolloin mahdolliset kemialliset tai muut saasteet lentäisivät suihkuvirtauksen mukana lännestä itään – lähettäjän omaan niskaan. Tilalle hankittiin NASAMS II FIN -järjestelmä (ITO 12), jolla ei ole korkeatorjuntakykyä eikä myöskään ballististen tykistöohjusten ja OHJUSPUOLUSTUKSESSAMME ON NYT MUSTA AUKKO.. Joulukuussa 2015 ohjus tuhosi ballistisen maalin avaruudessa. Kaksivaiheinen Arrow 2 -ohjus painaa noin 1 300 kiloa ja saavuttaa nopeuden Mach 9. Ohjus pystyy kurvailemaan jyrkästi ohjailusiivekkeiden avulla. Arrow 3 tuli operatiiviseen käyttöön tammikuussa tänä vuonna. Samalle tasolle yltää vain… Venäjä. Uusi ohjus on israelilaisten mukaan pienempi, nopeampi, ketterämpi ja halvempi kuin Arrow 2. 73 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Hyvin liikuteltavaan Arrow 2 -ohjuspatteriin kuuluu tulenjohtokeskus (Citron Tree), ammunnanjohtopaikka (Hazelnut Tree), viestikeskus, tutka-asema (Green Pine) ja 4–8 vedettävää laukaisulavettia. Parhaimmillaan ohjuspatterissa on 48 laukaisuvalmista ohjusta. Sen avulla olisi tarkoitus tuhota esimerkiksi Iranista laukaistavat keskipitkän kantaman ydinohjukset (Shihab-3) lentoradallaan avaruudessa, jolloin säteilyhaitat eivät kohdistuisi Israelin alueelle. Persianlahden sodan 1991 kokemukset noteerattiin myös Suomen puolustusvoimissa, ainakin ilmatorjunta-aselajin piirissä. Tästä saatiin näyttö vastaanottoammunnassa vuonna 1997 tuhoamalla nopea ohjusmaali. Ennakkovaroitukseen ja maalien lentoradan laskentaan tarvitaan myös satelliitteja. Kolmas yksikkö varustetaan mahdollisesti uudella ohjuksella. ISRAEL ON OHJUSPUOLUSTUKSEN ETURINTAMASSA. Maksimiampumaetäisyys on noin 90 kilometriä ja torjuntakorkeus 50 kilometriä. Entä Suomi. Arrow 3 muodostaa Israelin ohjuspuolustuksen uloimman torjuntakehän. Buk-M1-ohjuskaluston (ITO 96) hankinta vuonna 1996 paransi ilmatorjunnan suorituskykyä, koska kalustolla oli mahdollista torjua myös lyhyen kantaman tykistöohjuksia. Lavetilla on kuusi pystysuoraan laukaistavaa ohjusta omissa säiliöissään. Johtokeskus pystyy johtamaan ammuntaa 14 maaliin yhtä aikaa. Israel on ohjuspuolustuksen eturintamassa. Taktilliset ballistiset ohjukset lisättiin uhkakuvaan, ja ohjesääntöihin otettiin mukaan niiden torjunta mahdollisuuksien mukaan. Taistelulatauksen tapposäde on 50 metriä. Yksi Arrow 2 -ohjuspatteri on ryhmitetty Tel Avivin lähelle (Palmach) ja toinen Haifan eteläpuolelle (Hadera). Buk-M1:n suorituskykyä olisi 2000-luvulla ollut mahdollista parantaa päivityksellä (Buk-M1/M2), mutta kun sitä ei tehty, Buk-M1 poistettiin käytöstä vuonna 2016
Suomen kannalta saman ohhenkilötappiot, jotka syntyvät, jos hyökkäyksiä ei kyetä lainkaan estämään. Ilmavoimilla katsotaan olevan vastuu valtakunnan strategisesta ilmapuolustuksesta. Ohjuspuolustus on kuitenkin kynnyskysymys, jota ilman hyökkääjälle annetaan liikaa etua. Ihan vaan esimerkin vuoksi: jatkosodan ratkaisutaisteluissa Talin?Ihantalan alueella omat ja vihollisen pääjoukot olivat noin 250 km² alueella. Silloin ilmapuolustus ei hoida tehtäväänsä. Sotatilanteessa tyhjän ilmatilan puolustaminen ei ole oleellista, mutta kohteiden suojaaminen on. – – Kaukovaikuttamiskyvyt maalta, mereltä, ilmasta ja tietoverkoista valtakunnan rajojen ulkopuoKAUKOVAIKUTTEISILLA TÄSMÄASEILLA HYÖKKÄÄJÄ VOI TEHDÄ STRATEGISEN ENSI-ISKUN PUOLUSTAJAN TÄRKEISIIN KOHTEISIIN VAARANTAMATTA YHDENKÄÄN OMAN SOTILAAN HENKEÄ. Kaukovaikutteisilla täsmäaseilla hyökkääjä voi tehdä strategisen ensi-iskun puolustajan tärkeisiin kohteisiin vaarantamatta yhdenkään oman sotilaan henkeä. Pitkän kantaman ohjuspatterilla (r 100 km) hallitaan yli satakertaista ilmatilaa. Absoluuttista torjuntakykyä ilmaja ohjuspuolustuksessa ei saavuteta millään keinolla – eikä ole koskaan ennenkään saavutettu. Sen vuoksi sillä pitäisi olla myös ohjuspuolustuskykyä. Tällaisia aseita lähialueellamme ovat muun muassa tässä lehdessä toisaalla käsitellyt venäläiset Iskander-M-tykistöohjukset, Kalibrristeilyohjukset sekä Bastion-meritorjuntaohjukset. Meillä on vireillä miljardeja maksavia hävittäjäja sotalaivahankkeita, joilla ei kuitenkaan poisteta ohjuspuolustuksen ongelmia. Kolmas vaihtoehto voisi ehkä olla Israelin David’s Sling, joka suorituskykynsä ja muiden ominaisuuksiensa puolesta saattaisi sopia meillekin. Siinä käytettävä Patriot PAC-3 -ohjus on osoittautunut tehokkaaksi. Torjuntaohjusyksiköitä ei tarvita pilvin pimein, jos keskitytään vain tärkeimpien strategisten kohteiden ja operaatioalueiden suojaamiseen. Toinen vaihtoehto olisi MEADS, jonka Saksa on jo ilmoittanut hankkivansa. Yhden sotalaivan hinnalla saisi ohjuspatterin, samoin parin hävittäjän hinnalla. Maanpuolustuksen kannalta on aina huono asia, jos puolustuksessa on heikkouksia, joita hyökkääjä voi käyttää hyväkseen. Niiden torjuntaan meillä ei tällä hetkellä ole riittävästi jusjärjestelmän hankinta Ruotsin kanssa toisi varmasti synergiaetuja. lelta korostuvat – –. Huonoin vaihtoehto on, ettei tehdä mitään. Sopivia torjuntaohjusjärjestelmiä löytyy maailmalta. Eräs niistä on SAMP/T, jota jo 10 vuotta sitten tarjottiin meille. Koko sellaisen alueen ilmatilaa voi nyt hallita yhdellä lyhyen kantaman ohjuspatterilla (ITO 90M tai ITO 12). Ohjuspuolustuksessamme on nyt musta aukko. Julkisuudessa on ollut tietoja, että Ruotsi olisi kiinnostunut tästä järjestelmästä, joka on jo muutaman vuoden ollut operatiivisessa käytössä muun muassa Ranskassa ja Italiassa. Mitä neuvoksi. Maasotaakaan ei käydä ympäri maata, siihenhän eivät maavoimamme muutenkaan riitä, vaan taistelut keskittyvät yleensä suppeahkolle painopistealueelle. Kuinka suurella alueella nyt käytäisiin ratkaisutaisteluja. Tämän tason ohjusjärjestelmät eivät ole halpoja, mutta kaikki on suhteellista. Torjunta on teknillisesti haastavaa, mutta mahdollista siihen tarkoitukseen suunnitelluilla aseilla. Negatiivista on, ettei raportissa oteta kantaa vastatoimiin; uhka pitää joko torjua tai siltä pitää suojautua. Parlamentaarisen selvitysryhmän raportissa ”Puolustuksen pitkän aikavälin haasteet” (1.10.2014) tarkasteltiin 2000-luvun uhkakuvaa toteamalla muun muassa: ”Suurvallat hyödyntävät ilma-, avaruusja informaatioulottuvuutta ja pyrkivät tietoylivoimaan. Ilmaoperaatioihin liittyy – – täsmäaseiden käyttö kaukovaikuttamiseen sekä miehittämättömien ilma-alusten käyttö.” Sotakokemusten ja teknillisen kehityksen valossa raportin näkemys uhasta on oikea. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 74 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 -rakettien torjuntakykyä. Positiivista on, että uhka on todettu, vaikka se olisi pitänyt tajuta jo vuosia sitten. Yleisellä tasolla Suomessa on havahduttu ballististen ohjusten uhkaan aika myöhään. Mikä on niiden arvo. Ilmapuolustuksessa täytyy ottaa huomioon myös ne materiaaliset vahingot ja. keinoja
Yhdysvaltain liittokunta käytti satelliittiohjautuvia OHJUSPUOLUSTUS, ROBOTTIEN SOTAA . Samanlainen kehitystyö alkoi muissakin maissa, kuten Ranskassa (SAMP/T) ja Israelissa (Arrow 2, Iron Dome, David’s Sling). Irak ei taas pystynyt torjumaan amerikkalaisten tykistöohjuksia (ATACMS). Kaikki edustivat tekniikan huippua. YHDYSVALLOISSA ryhdyttiin kehittämään erilaisia torjuntaaseita ballistisia ohjuksia vastaan (Patriot PAC-3, THAAD) sekä risteilyohjuksia ja lennokkeja vastaan. Teknillinen kehitys on ollut hidasta, sillä uusia torjuntajärjestelmiä on saatu käyttöön vasta 2000-luvun puolella. Teknillinen kehitys oli Neuvostoliitossa määrätietoisempaa ja tuloksellisempaa kuin Yhdysvalloissa. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP SATELLIITTIOHJAUKSEN (GPS) KÄYTTÖÖNOTTO OLI MERKITTÄVÄ TEKNILLINEN EDISTYSASKEL.. Yhdysvalloissa uhkakuvaksi otettiin taktilliset ballistiset ohjukset, risteilyohjukset ja lennokit, koska katsottiin alivoimaisen osapuolen kykenevän käyttämään niitä epäsymmetrisessä ilmasodassa – aivan kuten Adolf Hitler ja Saddam Hussein olivat tehneet. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kehittivät useita erilaisia asejärjestelmiä, joista pääosa ei tullut operatiiviseen käyttöön. LÄHI-IDÄN SODASSA vuonna 1973 Israel torjui HAWKohjuksilla menestyksellisesti taktillisia tykistöraketteja (FROG) ja ohjuksia (AS-5 Kelt). Israelin ohjuspuolustusjärjestelmä on nyt huippuluokkaa; eri asejärjestelmillä kyetään torjumaan kaikki maalityypit raketeista ballistisiin ohjuksiin. V1 kyettiin torjumaan tutkaohjatuilla ilmatorjuntatykeillä ja suihkuhävittäjillä, V2:ta ei millään keinolla, ei myöskään huippunopeaa (Mach 5) Rheinbote-tykistörakettia. Ballistisia ohjuksia syntyi, samoin risteilyohjuksia, mutta torjunta-aseiden kehitystyö oli vaikeaa. Myös täsmäaseiden kehitystyötä jatkettiin, ja siinä satelliittiohjauksen (GPS) käyttöönotto oli merkittävä teknillinen edistysaskel. Maailmansodan jälkeen suurvallat ryhtyivät kehittämään vastaavia hyökkäysaseita ja niiden torjunta-aseita. Persianlahden sodassa vuonna 1991 Yhdysvaltain liittokunta epäonnistui täysin Irakin Scud-B-tyyppisten ballististen ohjusten torjunnassa, mikä sai aikaan aivan uuden kehityssuuntauksen ilmapuolustuksessa. V1 on risteilyohjusten ja V2 ballististen tykistöohjusten esi-isä. 75 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 O hjuspuolustuksen historiallisen kehityksen voidaan katsoa alkaneen jo toisesta maailmansodasta, kun Hitlerin Saksa ryhtyi tekemään kostohyökkäyksiä maasta laukaistavilla V1-, V2ja Rheinbote-aseilla. Strategisten ballististen ohjusten torjuntajärjestelmä A-35 tuli operatiiviseen käyttöön Moskovassa vuonna 1972
Tiedusteluun ja tulenjohtoon voidaan käyttää miehittämättömiä koneita. KÄYTÖSTÄ POISTETULLA BUK-M1-OHJUSJÄRJESTELMÄLLÄ OLI MAHDOLLISTA TORJUA LYHYEN KANTAMAN TYKISTÖOHJUKSIA JA -RAKETTEJA. Persianlahden sodan jälkeen Venäjällä ryhdyttiin suunnittelemaan vielä parempia it-ohjusjärjestelmiä, kuten S-300PMU-2, S-300VM4, S-350 ja S-400. 76 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A täsmäaseita ensimmäisen kerran Jugoslavian ilmakampanjassa vuonna 1999 ja laajemmassa mitassa Irakin sodassa vuonna 2003. Yksikään uusimmista venäläisistä ohjustyypeistä ei ollut Irakin käytössä vuonna 1991. Käytöstä poistetulla Buk-M1-ohjusjärjestelmällä oli mahdollista torjua lyhyen kantaman tykistöohjuksia ja -raketteja, mutta nyt tilanne on huonompi. TORJUNTAOHJUSTEN teknillinen kehitys oli jo kylmän sodan aikana Neuvostoliitossa muita pidemmällä, mistä johtuen 1990-luvun alussa käytössä oli jo useita taktillisten ballististen ohjusten torjuntaan soveltuvia asejärjestelmiä, kuten S-300P, S-300V ja Buk-M1. Hyökkääjä voi tehdä yllättävän ensi-iskun maasta laukaistavilla tykistöohjuksilla sekä maasta, ilmasta tai laivasta laukaistavilla risteilyohjuksilla. Painopiste on siirtynyt ilmapuolustuksesta ohjuspuolustukseen. Voidaan katsoa, että Venäjä on ohjuspuolustuksen saralla muita maita edellä ja hyökkäyskyvyssäkin eturintamassa. Taktillisilla täsmäaseilla on nyt mahdollista suuren ulottuvuuden ja tarkkuuden ansiosta saavuttaa strateginen vaikutus. Oman navigointisatelliittijärjestelmän (GLONASS) kehittäminen paransi pitkän kantaman täsmäaseiden tarkkuutta. BALLISTISTEN MAALIEN torjuminen siihen suunnitelluilla ohjuksilla on teknillisesti mahdollista. Yhdellä ohjuspatterilla kyetään suojaamaan yksi strateginen kohde, noin 1 000 km² suuruinen alue. Suomen ilmapuolustuksella ei ole kykyä torjua ballistisia maaleja. Taktillisten ballististen ohjusten (Iskander-M) torjuminen edellyttää kykyä havaita maali riittävän kaukaa tutkilla ja kykyä tuhota se korkeatorjuntaan soveltuvalla ohjusjärjestelmällä. SATELLIITTIOHJAUTUVIEN täsmäaseiden uhka 2000-luvulla on asettanut ilmapuolustukselle teknillisesti kovia haasteita. Kaikilla on kyky torjua myös ballistisia maaleja. Samaan aikaan Venäjällä havaittiin tarve kehittää uusia pitkän kantaman hyökkäysaseita, mistä tuloksena ovat 2000-luvun suorituskykyiset taktilliset tykistöohjukset (Iskander-M), risteilyohjukset (Kalibr, Iskander-K) ja meritorjuntaohjukset (Bastion). Massahyökkäyksillä voidaan kuitenkin kyllästää tietyn kohteen ilmatorjunta
Myös tulenjohtotutkan pitäisi mitata kauas ja korkealle. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP – paraneeko korkeatorjuntakyky?. Se on myös kustannustehokas ratkaisu. On esitetty arvioita, että perusversion torjuntaetäisyys olisi 15–17 kilometriä ja torjuntakorkeus ehkä 6–8 kilometriä. Ensimmäinen koeammunta oli Norjassa 31.8.2016, ja se onnistui. Yli 10 kilometrin torjuntakorkeus antaisi mahdollisuuden torjua kaikkia tavanomaisia ilmamaaleja, joten eräs musta aukko ilmapuolustuksessa katoaisi, jos hanke toteutuu. RAYTHEON on ilmoittanut, että uudistetun ohjuksen ansiosta ohjusjärjestelmän suorituskyky on entistä parempi, ja erityisesti ulottuvuus suurempi. NASAMS-ER on suunniteltu ilmatorjunnan maalavetteihin, eikä suurempi ohjus sovi esimerkiksi F35-hävittäjän aseistukseen. Kysymys ohjuksen kantaman kasvattamisesta on ollut esillä NASAMS-järjestelmän syntyvaiheista alkaen 1990-luvulla, jolloin ajatuksena oli ohjuksen varustaminen lähtömoottorilla (booster). On vaikea tietää, mitä se merkitsee, koska alkuperäisen NASAMS-järjestelmän suoritusarvoja ei ole virallisesti missään julkaistu. NASAMS-ER TODENNÄKÖISELTÄ SIIS NÄYTTÄÄ, ETTÄ TÄMÄKÄÄN HANKE EI RATKAISE TAKTILLISTEN BALLISTISTEN OHJUSTEN TORJUNTAKYVYN PUUTETTA. Ei siis boosteria. On tavallisuudesta poikkeavaa, ettei Suomessa käytössä olevan ohjusjärjestelmän suoritusarvoista ole annettu tarkempia tietoja. Muutokset oli helppo toteuttaa. Niitä ei tarvinnut salata edes Neuvostoliiton aikana. Raytheon ilmoitti helmikuussa 2015 kehittävänsä pidemmän kantaman AMRAAM-ER-ohjuksen (ER, Extended Range) vaihtamalla ohjukseen suuremman moottorin, joka on peräisin Raytheon Evolved Sea Sparrow -ohjuksesta. Ohjusjärjestelmää päivitettiin uuden ohjuksen vaatimalla tavalla. 77 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 M aavoimien komentaja kertoi 6.12.2016 haastattelussa, että vireillä on hanke NASAMS 2 FIN -ohjusjärjestelmän (ITO 12) korkeatorjuntakyvyn parantamiseksi uudistetun ohjuksen avulla. Todennäköiseltä siis näyttää, että tämäkään hanke ei ratkaise taktillisten ballististen ohjusten torjuntakyvyn puutetta. On tietoja, joiden mukaan kantama kasvaisi 50 % ja torjuntakorkeus jopa 70 %. NASAMS-lavetin ohjussäiliöitä pidennettiin sen verran, että uusi ohjus mahtui sisälle. . Taktillisten ballististen ohjusten torjuminen tuskin olisi mahdollista, vaikka torjuntakorkeus olisi vähän suurempikin, jos ohjusjärjestelmää ei ole edes suunniteltu ballististen maalien torjuntaan. Vahvistamattomien tietojen valossa torjuntaetäisyys kasvaisi lukemiin 22–23 kilometriä ja torjuntakorkeus olisi alle 14 kilometriä. Raytheonin tietojen mukaan ohjusjärjestelmä on tarkoitettu lentokoneiden, helikoptereiden, miehittämättömien koneiden (UCAV) ja risteilyohjusten torjuntaan. ASEJÄRJESTELMÄN päivittäminen ja suorituskyvyn parantaminen uusilla ohjuksilla on tietysti hyvä asia. Ballistisia maaleja ei mainita
78 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 SUOMEN SOTIL A AT Viipurinlahti 24.8.1944.
Tapasimme loppuvuodesta 2016 Joutsenossa miehen, joka muistaa yhä kesän 1944 kuin eilisen päivän. 79 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 TODELLINEN SOTILAS Suomalaisten kuva jatkosodasta ja varsinkin kesästä 1944 perustuu enemmän kaunokirjallisuuden ja viihdeteollisuuden tuotteisiin kuin historiaan. Sodasta on tietysti yhtä monta totuutta kuin on kokijaakin. Yhden todellisista Suomen sotilaista. Yhden sadoista tuhansista, jotka eivät juosseet, vaan taistelivat.
Alikersantti Tynkkynen taisteli miehineen ja aseveljineen tien Siestarjoen rantalohkon Peukalo-tukikohdasta Viipurinlahdelle. Todellisen sotilaan todistus tapahtumien kulusta on kovin erilainen kuin kuvitteellisen. Tuntemattomassa kuvailtuja piirteitä toki löytyy niin hyvässä kuin pahassa, mutta dokumentti ja kokemus ovat kuitenkin aina eri asioita kuin proosa ja viihde. Tuntemattoman sotilaan ja sodan jälkeen ajan tarpeisiin tehdyn viihteen ”Kannaksen läpijuoksua” hän ei muista. Ensin taisteltiin, sitten vetäydyttiin ilman yhteyttä esimiehiin, koska johtamisyhteydet olivat katkenneet. Mikon kanssa emme etsineet syyllisiä vaan totuutta, yhden todellisen sotilaan silminnäkijäkertomusta verisestä tiestä kesäHiitolan aseman ratapiha. Kun välirauha astui voimaan, olivat Suomen asevoimat suhteellisesti vahvemmat kuin koskaan. SUOMEN SOTIL A AT 80 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 A likersantti Mikko Tynkkynen muistaa Kannaksen torjuntataistelut kesällä 1944 hyvin. MUSTAVALKOISET KUVAT: SA-KUVA, VÄRIKUVAT: JAAKKO PUUPERÄ. Vetäytyminen eteni välillä paonomaisesti ja epäjärjestyksessäkin, mutta kun joukot saatiin taas johtoon, peräännyttiin taistellen. Sen sijaan se, että kenttäarmeija kävi katastrofin kynnyksellä, oli osittain sotilaiden syytä, mutta ei tavallisten rivimiesten ja heidän rinnallaan virheet verellään maksaneiden kenttäjohtajien, aliupseereiden ja upseereiden. Vika oli paljon ylempänä, johdossa, joka kävi liittolaisten varoituksista piittaamatta ensimmäistä maailmansotaa kolmekymmentä vuotta liian myöhään. Maan poliittinen asema oli lohduton, mutta se ei ollut sotilaiden, ainakaan rintamasotilaiden syytä. HAASTATTELU: JAAKKO PUUPERÄ . . Se tuli kalliiksi ja oli tulla vielä kalliimmaksi..
Oviaukossa on tanko ja ajokorttikin on voimassa. Joutseno, marraskuu 2016 Pari vuotta sitten leskeksi jääneen, pitkän uran Hackmannin puutavaran sisäänostajana tehneen veteraanin kotona huomaa, että kyseessä on vannoutunut urheilumies. Isänmaasta ja metsästä on pidettävä huolta, onhan lapsenlapsiakin neljässä polvessa. – No, ainakin olen yhä fanaattinen penkkiurheilija, vastikään urheilukisoja televisiosta yötä myöten seurannut hyväkuntoinen veteraani tokaisee vaatimattomasti. Isä oli veturinkuljettaja, ja rautatieläisiä oli muutenkin paljon meillä syntymäpaikkakunnallani Kannaksen Hiitolassa.. Seinällä olevat Puolustusvoimien kunniakirjat yli seitsemän vuosikymmen takaa muistuttavat urheilutaustasta. Vielä paremmin sen huomaa alun sadatta käyvän miehen ryhdikkäästä olemuksesta. 81 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 kuun alun läpimurron tulihelvetiksi muuttuneesta murtokohdasta aina välirauhan aamuun Viipurinlahdella. Erityisesti vanhaa uimaria kiinnostaa yleisurheilu, mutta kyllä F1-kisojakin tulee seurattua. Kuinka sitä muuten pääsisi metsänhoitohommissa käymään
Kuorolaulu on saanut jäädä. Kun YH (Ylimääräinen Harjoitus) alkoi lokakuussa 1939, tuli meistä suojeluskuntapojista ensin hevosenhoitajia.. sa 1943. – Asuttiin teltoissa pelkät havut alla, mantteli päällä ja reppu tyynynä, Mikko muistelee monille tuttua jalat palaa ja pää jäätyy -kokemusta. Majapaikkana oli hovioikeu den talo aivan kaupungin keskustassa. Heinäkuussa 1943 tuore alikersantti lähetettiin Viipuriin Henkilötäydennyskeskukseen. Hiitola, ystävänpäivänä 1925 – Olen saanut elää Suomen jokaisen presidentin aikana aina Ståhlbergista alkaen, 14.2.1925 syntynyt veteraani naurahtaa. – Johti se ikäviinkin hommiin, kun piti puuttua lomalaisten joutavaan jermuiluun, ratsata matkustakoteja ja olla välillä Viipurin päävartiossa nuorempana aliupseerina. Minut käskettiin muiden tietämättä aliupseerina hoitamaan salaista hommaa. Suojeluskunnissa ja urheilussa saatu kunto ja sotilastaidot olivatkin apuna sotavuosina. Mikko ei valita, mutta sen hän sanoo, että eipä heitä sodasta haavoittumatta selvinneitä hirveämmin ole tuettu. Sitä Mikko ehti harrastaa puoli vuosisataa. Oli jo pakkasiakin, ja kamina pidettiin kuumana, mutta kyllä silti paleltiin. – Kyllä siinä taisi olla minulla luoja mukana, Mikko haluaa muistuttaa. – Kävin Käkisalmen yhteislyseota, jossa koulukavereitani olivat muiden muassa Viinasen veljekset, heistä yksi Iiro Viinasen isä, ja lähdin mukaan suojeluskuntatoimintaan heti siirryttyäni lyseoon vuonna 1937. Viipuri, kesä 1943 Kruunun syyniin – kutsuntoihin – suojeluskuntapoika käskettiin maaliskuusStukat Immolan lentokentällä 28.6.1944. – Henki joukoissa oli kesällä 1943 erittäin hyvä. Seurasi ensin palvelus Jalkaväen koulutuskeskus 21:ssä uudella kotipaikkakunnalla Forssassa, jossa suojeluskuntataustainen urheilullinen nuori mies päätyi nopeasti aliupseerikurssille. Oli sellaista ikävää ja hölmöä kurinpalauttamista, muun muassa laitettiin miehiä opettelemaan tervehtimistä sun muuta, Mikko muistelee tarpeetonta muodollisen kurin ylläpitoa, joka tuo jo Tuntemattomankin tarinat mieleen. ErP 20 Syksyllä 1943 mukavakin varuskuntaelämä Viipurissa muuttui linnoitustöiksi Kuuterselässä. Moitteeton palvelus, urheilullisuus ja suojeluskuntalaisuus johtivat kai siihen, että sain hommakseni seurata joukkojen mielialaa, joka oli kyllä moitteeton. Vesijumpassa Mikon kanssa käy vielä pari kaveria. Mutta kokonaiskuva oli toisenlainen. Oma isäni sairastui ja kuoli jo 37-vuotiaana keuhkotautiin vuonna 1929. – Kun YH (Ylimääräinen Harjoitus) alkoi lokakuussa 1939, tuli meistä suojeluskuntapojista ensin hevosenhoitajia. Paljon myönteisempi. Todellakaan. Olihan Hiitola rautatieristeysasema, josta pääsi Elisenvaaraan, Käkisalmeen, Viipuriin... Niissä hommissa oltiin vielä sodan aikana, kunnes helmikuussa 1940 kotitalon kulmalle osui lentopommi ja jouduin leskeksi jääneen äitini kanssa evakkotielle, joka päättyi Nokialle. Vielä löytyy muutama veteraani kuntoiluseuraksikin. – Onneksi palattiin vielä ennen vuoden vaihdetta ja talvea takaisin Viipuriin, jossa meidät henkilötäydennyskeskuksen miehet jaettiin sotatoimiyhtymiin. Eiväthän nekään tyhjästä temmattuja ole. Isä oli veturinkuljettaja, ja rautatieläisiä oli muutenkin paljon meillä syntymäpaikkakunnallani Kannaksen Hiitolassa. 82 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 SUOMEN SOTIL A AT – Se oli ajan henki, ja tietysti suojeluskunnillakin oli osuutensa urheilukipinän syttymisessä, veteraani kertoo
Suurin osa joukoistaan kesäkuussa 1944 eroon joutuneista miehistä nimittäin ei juossut pakoon vaan yritti etsiä ensi päivien täydessä kaaoksessa omaa joukkoaan. Itä-Kannas, 1944 ErP 20 lähetettiin talvella 1944 ensin Käkisalmeen ja sitten Taipaleenjoen talvisodasta tunnettuun Terenttilään. Kun joukko hajosi sittemmin suurhyökkäyksen toisena päivänä, johtui se vain sekasortoisesta tilanteesta. Minun joukossani ei ollut koskaan yhtään karkuria eikä hiipparia.. Lopuista miehistä ja meistä nuorista täydennysmiehistä muodostettiin uusi joukkoosasto Erillinen pataljoona 20, ErP 20. Nuoret ja vanhat olivat sekaisin ryhmissä ja joukkueissa, mikä oli hyvin toimiva ratkaisu. Meillä ei ollut koskaan mitään ongelmia eikä minkäänlaisia skismoja nuorten ja vanhojen välillä. Miehet pyrkivät takaisin omiensa joukkoon heti, kun se oli mahdollista, eivätkä lähteneet hiippailemaan, veteraani painottaa vetäytymisvaiheen sekasortoisen alun ja karkuruuden eroa. – Meidän komppanialla ja omalla ryhmälläni oli edelleen hyvä henki ja osaaminenkin oli kehittynyt hyväksi. 83 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 – Minä ja alaisikseni määrätyt ikäiseni nuorukaiset Tampereen seudulta pääsimme todella hyvään porukkaan! Uhtualta tullut JR 32 nimittäin hajotettiin, ja sen vanhat, ennen vuotta 1912 syntyneet miehet kotiutettiin. Heillä oli usein suojeluskuntatausta ja tietysti rintamakokemusta. Se näkyi, kun jouduttiin kesällä tuleen. Pääasiassa jäyhiä ja rauhallisia pohjalaisia maanviljelijöitä virtojen varsilta. – JR 32:sta tulleet miehet olivat hyviä sotilaita. Minun joukossani ei ollut koskaan yhtään karkuria eikä hiipparia. Vaan kyllähän hiippareitakin riitti. – Olihan meidän divisioonamme 10.D:n miehiä tavattu Viipurista asti hiippailemasta jo vuorokauden jälkeen suurhyökkäyksen alusta, mutta ei meidän porukasta. Minun ryhmäänikin tuli näitä kokeneita vanhoja. "Käsikähmä",Sormenkärjen etummaisin korsu. Myös taisteluharjoituksia ja koulutusta oli, mutta pääasiassa pataljoona oli työpalvelussa. Tehtiin linnoitustöitä ja asuttiin hienoissa syvälle maan alle rakennetuissa betonikorsuissa
Johtamisyhteydet olivat riittämättömät ja huonosti tulta kestävät, joukkoja ei oltu harjoitettu toimimaan vastustajan syvää läpimurtoa vastaan, johtaminen oli jäykkää, ja jopa linnoittaminen oli laiminlyöty. Kuukauden päästä Peukalo ja joukot Suomenlahdelta, Rajajoelta Valkeasaareen joutuisivat puna-armeijan hyökkäyksen painopisteeseen. Minultakin jäi reppu, kun tuli lähtö. 84 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 SUOMEN SOTIL A AT Siestarjoen rantalohko, toukokuu 1944 Toukokuun alussa 1944 ErP 20 ja alikersantti Tynkkynen ryhmineen otti rintamavastuun Siestarjoen rantalohkolla. Suomen sodanjohto eli edelleen ensimmäistä maailmansotaa. divisioonaan. Minultakin jäi reppu, kun tuli lähtö. Mikko oli nyt kivääriryhmän johtaja eteen työnnetyssä tukikohdassa nimeltään Peukalo. Moni hänen alaisensa saisi puuristin. Laatikainen oli saanut jo vuonna 1941 Mannerheim-ristin. – No, tottahan ne puhuivat. Sanoivat päivämääränkin. SA -K U VA. Päämaja tuki ajatusta. Olihan näin tehty talvisodassakin. Moni hänen alaisensa saisi puuristin. Ylivoiman ja sodankäynnin luonteen huomioiden suunnitelma oli järjetön. Se oli joen länsirannalla, joen mutkan ja meren kainalossa Neuvostoliiton puolella rintamalinjaa olevan Siestarjoen pienen teollisuuskaupungin pohjoispuolella. Sippola menetti kesäkuussa tykistönsä kaluston kahteen kertaan. Kuuluttiin Laatikaisen IV armeijakuntaan, sen 10. Ensimmäisen maailmansodan preussilaisen aliupseerikoulutuksen saaneen Laatikaisen armeijakunnassa jalkaväen puolustus perustui ensimmäisen maailmansodan aikaiseen ajatukseen siitä, että pääpuolustuslinjan murruttua vastustaja pysäytetään tukilinjalle aivan pääpuolustusaseman takana ja lyötäisiin sen jälkeen pois pääasemasta vastahyökkäyksellä. Vieressä oli tukikohta, jonka nimi oli Sormenkärki. Ja se oli 10.6. Ja se oli 10.6. Miehistönkin keskuudessa kummasteltiin toimintaa ja osattiin odottaa hyökkäystä. Meidän Valkjärvi-Kivennapa 11.6.1944. Moni rintamaupseeri kritisoi armeijakunnan ja päämajan ratkaisuja, mutta ilman vastakaikua. Laatikainen oli saanut jo vuonna 1941 Mannerheimristin. Nimi kertoi tukikohdan muodosta ja luonteesta. Sodan jälkeen Laatikaisesta tehtiin jalkaväenkenraali. – Kyllähän siitä puhuttiin, ja venäläiset huusivat kaiuttimistaan pitkin toukokuuta, että jättäkää asemanne. Kehottivat pakkaamaan repun valmiiksi ennen kesäkuun kymmenettä päivää, koska ”sitten ette ehdi enää reppuanne pakata, kun hyökkäämme”. Jääkärikenraali Taavetti Laatikaisen armeijakunnan alueella puolustusjärjestelyt olivat täysin aikansa eläneet. Laatikaisen tykistökomentajan, eversti Sippolan tykistön tulisuunnitelma perustui epärea listiseen ajatukseen, että päätehtävänä olisi vastatykistötoiminta eikä torjuntojen ampuminen vastustajan hyökkäysryhmitykseen
Kun itse tähystimme kiikareilla Totlebeniin, niin näimme ryssien ottavan rauhassa aurinkoa. – Totlebenin rannikkotykistö käytti myös jatkopanoksella varustettuja järeitä kranaatteja ampuessaan tulta syvemmälle selustaamme. Saksalaiset olivat kertoneet suomalaisille omia kokemuksiaan puna-armeijan läpimurtohyökkäyksistä ja siitä, kuinka niitä vastaan tulisi toimia.. Kaksi poikaa pataljoonastamme kuoli heti ensimmäisellä viikolla ihan omaa varomattomuuttaan, vaikka kuinka oli opetettu ja varoiteltu ja juoksuhaudoissa oli varoituskyltit pahoissa paikoissa. Jos joku uskalsi liikkua rannalla linjojen takana, niin Totlebenista (Neuvostoliiton alkujaan jo tsaarinaikainen linnaketekosaari Siestarjoesta länteen, Kronstadtin ja Terijoen rantahiekkojen välillä) ammuttiin heti järeällä rannikkotykistöllä niin, että tuntui. Uteliaisuus tappoi nuoria miehiä. Jos meiltä päin ammuttiin yli linjojen tykistöllä tai heittimillä, niin tuleen vastattiin heti kymmenkertaisesti taivaalta tai tykistöllä. Näimme usein, kun ylitsemme hiihtävän kranaatin perässä syttyi ajopanos, joka antoi kranaatille lisää työntöä ja pidemmän kantaman. Meidän puolella ei paljon päivää paistateltu. oikealla puolellamme oli Suomenlahti, ja meistä vasemmalle olivat Jalkaväkirykmentit (JR) 58 ja 1. – Ilmatoimintaa oli koko ajan aivan valtavasti. 85 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Kenraali Airon mielestä vanhaa marsalkkaa ei saanut huolestuttaa ikävillä uutisilla. Elämää juoksuhaudoissa – Asemasota oli meille nuorille uutta
KaistalTykistötuli, jonka alle jäimme, oli musertava.. syntymäpäivää vietettiin 4.6. kesäkuuta 1944 – Marsalkan 77. Kenttätykistömme Suvi-Kumsassa kehitetyt uudet taktiset ja tekniset innovaatiot eivät myöskään kiinnostaneet ainakaan neljättä armeijakuntaa painopisteessä. Kenraali Airon mielestä vanhaa marsalkkaa ei saanut huolestuttaa ikävillä uutisilla. 86 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 SUOMEN SOTIL A AT Tiivistettynä opetus oli se, että läpimurtoa ei voi estää vastahyökkäyksin murtokohdassa vaan puolustukselta vaaditaan joustavuutta ja syvyyttä. Tykistötuli, jonka alle jäimme, oli musertava. Marsalkan mielestä painopiste oli Laatokan pohjoispuolella. 77-vuotias marsalkka, vailla yleisesikuntakoulutusta ollut entinen ratsuväkiupseeri muisteli Mikkelissä, kuinka hänkin palvelusaikoinaan keisarillisessa armeijassa oli ollut joukkoineen harjoituksissa Kannaksella. Kuulimme koko ajan panssareiden ja muiden ajoneuvojen ääniä, ja propagandalähetykset muuttuivat vain hurjemmiksi. Ensin tuli ilmahyökkäys, joka alkoi aamukuudelta. Me alaikäiset ei viina-annosta saatu, ikäraja oli tuohon aikaan 21 vuotta. Marsalkan suosikki, neljännen armeijakunnan komentaja Taavetti Laatikainen ummisti korvansa alaisiltaan ja tuki marsalkan näkemystä. Oltiin aika huolestuneita. koitti, olivat tykistön vetäjät ja suuri osa joukoistakin linnoitustyömailla ja vielä suurempi joukko miehiä maatalouslomilla! Peukalo, aamulla 9. kesäkuuta kuulimme radiosta liittoutuneiden nousseen maihin Normandiassa Ranskassa. Se oli sanoinkuvaamaton kokemus. Kaikki viittasi hyökkäykseen. Kenttätykistön ja ilmavoimien maalitiedustelu lähetti pitkin loppukevättä aina kesäkuun hyökkäykseen asti päämajalle varoituksia. Oleellista oli myös tykistön käyttö hyökkäysryhmityksiä vastaan ja panssarintorjunta oman ryhmityksen syvyydessä. Suomalaiset eivät olleet ottaneet kalustoa käyttöön, ja saksalaisten ohjeille ja varoituksille viitattiin kintaalla. Saksalaiset olivat myös toimittaneet suomalaisille uutta panssarintorjunta-aseistusta jo keväällä 1944. Nihtilä jäi everstiksi, häntä ei palkittu Mannerheim-ristillä, vaan sai sen sijaan istua sodan jälkeen linnassa. – Kaksi päivää myöhemmin, illalla 6. Jotkut joivat sitten sitäkin enemmän. Päämaja ja varsinkin Länsi-Kannaksen joukkojen johto hukkasi yli kaksi vuotta aikaa valmistautua tulevaan. Taivas täyttyi rynnäköivistä koneista. Venäläisten toiminta ei-kenenkään-maan toisella puolella vilkastui. Kun hetki Länsi-Kannas 14.6.1944. Siitä olisi kyse nytkin, marsalkka halusi uskoa. – Tulivalmistelu alkoi 9.6. Myös omien, kuten päämajassa työskennelleen eversti Valo Nihtilän, näkymykset valuivat kuuroille korville. Sitten kolme varttia myöhemmin tykistö, heittimet ja suorasuuntausaseet yhtyivät tuleen
87 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Venäläiset ovat murtautuneet läpi Valkeasaaressa kesäkuussa 1944. SU O M EN SO TI LA A N A RK IS TO. Seuraavan kuukauden ajan koko Suomen kohtalo oli vaakalaudalla. Sodanjohdon laiminlyönneistä ja virheistä maksoi monen muun aseveljensä tavoin etualalla makaava kaatunut suomalaissotilas. Valkeasaari kesäkuu 1944
Se oli loistava ase, vaikka olikin aika painava. – Peukalo aivan kuten koko maasto pääasemassa mereltä Valkeasaareen oli mäntykangasta ja kuivia soita. Saimme onneksi omalta tykistöltä tulitukea Peukaloon ja viereiseen Sormenkärkeen. Niitä oli vain ihan liian vähän. Niitä oli vain ihan liian vähän.. – Minulla oli ryhmässäni mahdottoman hyvät miehet. Juomavesi loppui meiltä heti. Omaa joukkueenjohtajaani vänrikki Göran Malmbergia en esimerkiksi nähnyt koko taistelun aikana. Muutama evakuoitiin taakse pahoin haavoittuneina. Ehjänä säilyneet pitivät asemansa, kunnes jouduimme luopumaan Peukalosta vastustajan ylivoiman pakottamana päivällä 9.6. Tulivalmistelun jälkeen olimme pian ankarassa lähitaistelussa, vyörytimme asemamme takaisin verisesti taistellen silmästä silmään välillä käsikähmässä ryssien kanssa ja välillä käsikranaatteja ja konepistooleita käyttäen. Se oli loistava ase, vaikka olikin aika painava. Tilanne oli osin kaoottinen. Komentoyhteydet olivat poikki. Ryhmänjohtajana minulla oli aseena Suomi-konepistooli. Nyt koko kangas paloi ja maasto peittyi kitkerään savuverhoon. – Saimme avuksi yhden kokonaisen joukkueen naapuriltamme JR 58:sta. Vastahyökkäys Voimassa olleen taktiikan mukaisesti Mikon yksikkö valtasi pääaseman Peukalossa takaisin vastahyökkäyksellä vielä samana iltana. 88 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 SUOMEN SOTIL A AT le, jossa Mikkokin taisteli, ampui noin 2 000 tykkiä. Kenenkään hermot eivät pettäneet ensimmäisen päivän tulimyrskyssä, vaikka suurin osa hiekkaan kaivetuista varustuksista sortui, yhteydet taakse katkesivat ja taisteluhaudoissa oli vaikea liikkua, kun tykistötuli teki tukipuin tuetuista kaivannoista osin läpipääsemättömiä ylhäältä umpeen painuneita umpikujia. Itselläni oli aina taistelussa aseessa yksi 70 patruunan lipas ja vyöllä kolme lipasta, lisäksi Ryhmänjohtajana minulla oli aseena Suomi-konepistooli
Suomalaisten yhteydet olivat poikki. Tulivalmisteluun osallistui useita satoja tykistöaseita keveistä kranaatinheittimistä ja kanuunoista ja kuuden tuuman haupitseista aina järeään laivaja linnaketykistöön asti. Ilman alaiseni varoitusta olisin kuollut. Nyt ehdin suojautua ja sain vain vähän sirpaleita hartioihin ja käsivarsiin, mutta se ei estänyt taistelemista. Se jäikin ainoaksi muistoksi koko sodassa. Varsinainen isku oli vasta tulossa. divisioonan kaikki voimat taisteluun. Loputkin hiekkakangasmaastoon heiveröisesti rakennetut puolustuslaitteet jauhautuivat, kun puna-armeija ampui 10.D:n lohkolle noin 220 000 epäsuoran tulen laukausta, jota täydensi musertava ilmahyökkäys ja suorasuuntaustuli. Venäläiset pesiytyivät aivan eteemme kranaattija pommikuoppiin. Olin suojautunut välillä syöksymällä romahtaneessa, täynnä vihollisruumiita olleessa juoksuhaudassa vainajien päälle. Sitten tulivat panssarit ja jalkaväki. Edessä taistelevien JR 58:n ja JR 1:n kaikki reservit kuluivat ErP 20:n alueella ja JR 1:n Mottorissa tulleiden läpimurtojen tulppaamiseen vastahyökkäyksin. Heittelimme toisiamme käsikranaateilla. Yksi tapaus on tullut myöhemmin uniinkin, kun Teikari, yksi ryhmäni mies, huusi: ”Varo Mikko!” Samalla ryssän käsikranaatti putosi aivan viereeni. Menetin yhteyden miehiini. Vastahyökkäykset eivät riittäneet tukkimaan murtoja. Jouduimme syöksymään edestakaisin vaurioituneissa haudoissa,mikä oli repinyt kesäpuseroni riekaleiksi, naama näytti ties miltä, housutkin olivat rikki, ja olin yltäpäältä saastan peitossa. Tulivalmistelu oli ylettynyt 4–5 kilometrin syvyyteen, ja kenttätykistö pystyi katkenneiden yhteyksien vuoksi tukemaan jalkaväkeä ampumalla pääasiassa sokkona pelkän äänen perusteella. – Komppanian päällikön lähetti tuli käskemään, että asemia ei saa jättää. Sitä kesti noin kaksi tuntia. Pian sen jälkeen alkoi kaksi tuntia kestänyt eilistäkin murskaavampi tulivalmistelu. – Se oli meidän nuorten miesten tulikaste. – Olimme taistelleet koko yön romahtaneissa haudoissa. Tykkimiesten lisäksi minun pesäkkeessäni oli vain meitä edellisenä päivänä vastahyökkäyksessä tukeneen Tulivalmistelun jälkeen olimme pian ankarassa lähitaistelussa… SU O M EN SO TI LA A N A RK IS TO. Peukalo, 10. SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 89 leipälaukussa oli patruunarasioita, joista täyttää lippaita. Tukikohdassamme oli kenttätykistön tulenjohtue. Lipas oli kyllä hankala täyttää, mutta siinä riitti ammuttavaa. kesäkuuta 1944 Noin kello viisi aamulla alkoi edellistäkin päivää hirvittävämpi tulivalmistelu. Taisteluhautojen kitapuut olivat lauenneet tulituksessa, ja haudat menivät näin ylhäältä kapeiksi. Kaikki meni juuri niin kuin venäläiset suunnittelivat. Mikä tärkeintä, puna-armeija oli onnistunut sitomaan 10. Kun ryssä oli ajettu asemista, jatkui taistelu läpi yön
Meidän oli pakko jättää haavoittunut vihollisen käsiin ja jatkaa matkaamme. Vetäytyminen – Kaikki kangasmaasto paloi ympärillämme. Hyökkääjän tulivaikutus siirtyi etenevän puna-armeijan edellä yhä syvemmäs. Liekö jäänyt miesparka eloon. Tulenjohtue ei jättänyt paikkaansa ja jäi melko varmasti vangiksi, veteraani muistelee murtautumista ulos Peukalosta. – Vihollinen siirsi tulitukea syvemmäs. Me jatkoimme matkaamme nyt kaksin kohti Vammelsuuta, jonka kansakoulun maastosta löysimme iltapäivällä oman komppaniani jäljellä olleet miehet ja oman ryhmäni. Jäimme varoituksetta hehtaaripyssyksi tai Stalinin uruiksi kutsutun raketinheittimen tuli-iskun alle, mutta me kolme selvisimme kuin ihmeen kaupalla. Hän haavoittui erittäin pahasti vatsaan. Vihollinen oli jo asemissa, kun JR 58:n vänrikki käski minua ja sotamiestä seuraamaan häntä ja murtautumaan ulos tukikohdastamme. Revimme läheisestä rakennuksesta oven irti. Voi hyvä jumala, että vesi maistui! Join, että olin revetä. Aamulla 11.6. Oman pataljoonani jalkaväkeä en enää nähnyt ennen kuin seuraavana päivänä kaukana takana Vammelsuussa. He olivat lähteneet jo edellisen vuorokauden aikana tukikohdastamme. Juuri joukkoomme liittynyt neljäs omaa yksikköään etsivä sotilas ei ollut yhtä onnekas. Rupesin kuusen alle nukkumaan. Takaaajaja ei hellittänyt. Loput hölmistyivät. JSP oli kuitenkin häipynyt. – Tulenjohtajan viimeinen käsky oli ampua tulenjohtopaikan koordinaateilla Peukaloon, jossa olimme. Se tuntui vaikealta ja tuntuu vieläkin. SUOMEN SOTIL A AT 90 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 JR 58:n yhden joukkueen johtaja, vänrikki, ja yksi minulle tuntematon kiväärimies. Tilanteemme helpotti, kun pääsimme mäenrinteen suojaan. – Kesäkuun 10. Suolet näkyivät. Olivat kai luulleet, että tukikohta olisi jo tyhjä. päivän illalla saavuimme Terijoelle. Vänrikki meni edeltä ja tappoi konepistoolisarjalla kaksi vihollista. Oman joukkueeni johtaja vänrikki Malmgren kaatui, ja naapurijoukkueen johtaja luutnantSumma 17.6.1944. Tulimme kolmestaan vaatteet riekaleina hylätylle kanttiinille, jossa oli kaivo. Voi hyvä jumala, että vesi maistui!. Peukalon vieressä aukeavalla suolla juoksi jo joukkoja ohitsemme syvemmälle selustaamme. En ollut juonut vuorokauteen. Kansakouluun oli tullut järeän laivatykin osuma jonkin aikaa ennen tuloamme. Kun syöksyimme ulos korsustamme, oli ryssä jo korsun käytävässä. vänrikkimme JR 58:sta oli lähtenyt etsimään omiaan. Tuskin, oli kovin huonona, kun hänet jätimme. Sidoimme haavoittuneen aseveljemme niin kuin taisimme sillä, mitä oli, ja lähdimme kantamaan häntä taakse, jossa tiesin olleen joukkosidontapaikan. En ollut juonut vuorokauteen. Tukilinja, noin kilometrin päässä takana, oli tyhjä
– Vammelsuussa rintamavastuussa oli Ratsuväkiprikaati (Rv Pr). Kaksi maataistelukonetta oli nyt vähemmän, mutta kyllä niitä riitti. Se oli kellunut jo pitkään tyynessä kesäsäässä ja johtanut tykistön tappavaa tulta aseveljiemme niskaan meistä pohjoiseen. Koneita oli ilmassa enemmän kuin sinne mahtui. Taisteluiden lomassa ihailimme ja hurrasimme, kun meikäläisten hävittäjä pudotti Kuuterselän suunnalla kelluneen keltaisen vihollisen tulenjohtopallon. Mielialaa nosti, kun näimme kahden punalentäjän yhteentörmäyksen ilmassa. Vielä onnettomammin kävi vasta samana päivänä joitakin tunteja aikaisemmin Inossa saamallemme uudelle joukueenjohtajalle luutnantti Lautialle, joka rikkoi jalkansa niin pahoin, että hänet evakuoitiin taistelukyvyttömänä pois. Varushuoltoa varkain – Iltamyöhään saavuimme ensin Inoon, josta marssimme vielä vähän ohi. – Torstaiaamuna 15.6. Ei siinä kyllä mistään läpijuoksusta ollut kysymys, kun joka välissä sai juosta tieltä suojaan jatkuvia ilmahyökkäyksiä. Vain pari miestä puuttui vahvuudesta. vastahyökkäyksen Rv Pr:n tueksi. JR 1:stä oli siirretty minulle Tuntemattoman Rokan veroinen taistelija Kalle voittuneet jo Peukalossa 9.6. Aamu alkoi sarastaa jo kolmen maissa, ja päivää kesti keskikesän kynnyksellä iltayöhön. Sotilasmestari yritti ensin vastustella, kun joku pieneksi kuluneen pataljoonamme miehistä meni vaatimaan omien vain töin tuskin päällä kestävien repaleisten likaisten vaateriekaleiden tilalle uutta kunnollista asepukua ja ehjiä …lopulta lähes koko pataljoona tunki varustamaan itseään uusilla tamineilla. Kuuterselkä oli murtumassa. Hämärää oli vain jokunen tunti. Yhteensä meiltä meni kymmenen miestä kaatuneina ja moni haavoittui. joskus neljän ja viiden välillä komppanian lähetti tuli herättämään meidät majapaikkanamme olleesta maakellarista. 91 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 ti Liljamo haavoittui. Sitten hänen perässään tuli ryhmä, joukkue ja lopulta lähes koko pataljoona tunki varustamaan itseään uusilla tamineilla. hyökkäyksen ensimmäisinä hetkinä, joista tuntui olevan jo kauan. Pataljoonan hevosmiehet täyttivät vielä kärrynsäkin saaliilla. Kävelin niillä seuraavana päivänä jalkani rikki. Kuuterselkäkin murtuu – Tiistai 13.6.1944 oli kaunis kesäpäivä. Ryhmässäni oli todella kovia taistelijoita, ja venäläinen joutui kyllä kanssamme koville, vaikka alakynnessä olimmekin. Viipuri,Tienhaaran asema 18.6.1944.. Romaanihahmoinen romani – Inon rautatien ja maantien risteyksen maastossa viivytimme vielä ryssää. – Siinä meni hieno puutuppinen puhdetyöpuukkonikin, jonka ehdin antaa uudelle joukkueenjohtajalle. Vetäytyminen oli käskyn jälkeen kovin järjestäytymätöntä. Paikalla oli vain yksi ratsuväen sotilasmestari. Minulla oli sentään oma ryhmä näpeissäni. Meidät laitettiin ratsumiesten reserviksi tukilinjaan, josta teimme 12.6. Iso harmaa vaja oli turvoksissaan käyttämättömiä varusesineitä, vaatteita, jalkineita ynnä muuta. Olivat haajalkineita. Siellä satuimme Ratsuväkiprikaatin varusvarastolle. – Olin saanut ryhmääni täydennystä. Se onnistui, vielä. Itse tein kyllä pahan virheen, kun vaihdoin saappaani uusiin maihinnousuiksi kutsuttuihin puolikenkiin. – Vetäydyimme rantatietä Inoon. Meidät käskettiin vetäytymään ettemme jäisi saarroksiin. Onnettomalle sotilasmestarile jäi vain lähes tyhjäksi nuoltu vaja pariovet selällään ja pihalle valtava kasa riekaleisia, saastaisia, verisiä ja pölyisiä asepukujen jäännöksiä. Johtamisyhteyksiä ei ollut edelleenkään
Hagert, jonka nimikin varmaan sanoo yhä monelle paljon. Kalle oli Linnan romaanihahmon tapainen monessakin mielessä. Viipuri, illalla 19.6.1944 – Viipuriin tulimme illalla 19.6. Meidän vanhat pohjalaismiehet olivat iso osa hyvää henkeä. lomille ja oli matkalla tapaadastivat maataistelukoneiden jatkuvat hyökkäykset tielle. Oli komea näky meidän taistelun ryvettämien keskellä. Olin löytänyt matkan varrelta ehjänä hylätyn polkupyörän, jonka besorkkasin ryhmällemme. Koska tunsin kaupunkia, pyysin komppaniamme päälliköltä kapteeni Koskenpalolta lupaa lähteä etsimään meille ruokaa. Ennen kuin viina virtasi viemäriin, makasi kadulla rähmällään joukko sotilaita, kuka naamalla juomassa ojasta viinaa, kuka lappaen sitä pakkiinsa. – Kaupungilla näin, kun kaksi sotapoliisia rikkoi Alkossa viinapulloja ja kolmas lakaisi purona virtaavaa viinaa kivettyyn katuojaan. – En koskaan unohda, kun Kalle tuli ryhmääni. maan kuulemma naisystäväänsä Lahteen, kun oli tullut käsky takaisin rintamalle. Vetäydyimme 15.–19.6.1944 marssien, nyt varsin hyvässä järjestyksessä ja johdetusti kohti Viipuria. Yrittivät vetäytymisvaiheessa kerran käskeä Kallea töihin. Kaiken kruunasi asetakin avoimen kauluksen alla hohtava punainen silkkikaulahuivi kuin Signal-lehden sakemannien lentäjä-ässien värivalokuvissa konsanaan. Viipurissa majoituimme Markovillan maastoon kaupunkilaisten jättämille huviloille. – Koko joukkueemme henki oli olosuhteisiinkin nähden todella hyvä. Hän oli päässyt 8.6. Hagert ja Teikari olivat parhaat mieheni sodan loppuun asti. Marssia hi. Olivat vakaita ja kurinalaisesti toimivia, mutta tarvittaessa aina oma-aloitteisia ja osaavia taistelijoita. 92 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 SUOMEN SOTIL A AT Presidentti Relanderin huvila, Pampunsaari. Rintaa koristi rivimiehelle täysin epätyypillinen määrä kunniamerkkejä, jotka meitä poikasia paljon vanhempi konkari oli ansainnut kunnostautumalla jo talvisodassa ja jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Muutoin kaupungissa oli haudanhiljaista, kun ruoat hankittuani poljin pyörälläni takaisin Markovillaan läpi tyhjennetyn Viipurin. Kalle oli sanonut saman tien, ettei ole tullut tänne hevosmieheksi vaan sotimaan! Hevosmieheksi kun mustalaisia – niin kuin heitä tavattiin tuohon aikaan kutsua – olisi mieluusti laitettu. Pyörän sarvissa roikkui isot paperisäkit täynnä jauho…majoituimme telttamajoitukseen, pois lukien sotamies Hagert, joka muutti asumaan omin luvin presidentin makuukammariin. Takaa-ajetut – Vetäytymistä oli kestänyt kohta jo viikon. Meitä nuoria miehiä oli enää vain minun ryhmässäni. Ei romanimiehelle työnteko maistunut, mutta aivan pitelemätön taistelija hän oli
Viipuri kesäkuu 1944. Minun ryhmästäni kunnostautui erityisesti Kalle, joka taisteli taitavasti, suorastaan raivokkaasti, ja kunnostautui lähitaisViipuriin tulimme illalla 19.6.. Iltayöllä ryssä oli jo vastarannalla Viipurin puolella. Oma tykistömme tuki torjuntaa. Teki tunnustelevan hyökkäyksen. Kapteeni Kerttusen tilalle oli tullut kuuluisa entinen olympia-keihäänheittäjä, majuri Penttilä. Uusi pataljoonankomentajamme kertoi, että Viipurin puolustus on murtunut ja meidän tehtävämme olisi mennä tulppaamaan syntynyttä murtoa. Meidät tungettiin muutaman kuorma-auton lavalle ja kiidätettiin kohti Sorvalia. Ryhmityimme Viipurin länsipuolisille silloille vesistön länsirannalle maantieja rautatiesiltojen molemmille puolille. Saimme tueksi muutaman nykyaikaisen saksalaisvalmisteisen panssarintorjuntatykin, ja pian tuli paikalle vielä yksi rynnäkkötykkikin! – Ryssä yrittikin sitten myöhemmin vesistön ylitystä. Jollakin oli tukanleikkuukone, ja sain parturoinninkin. Iltapäivällä Juustilassa tuli hälytys! Pataljoonamme komentaja oli vaihtunut. Pian moottorikuljetuksemme pysähtyi. Kaikki hyökkääjät kaatuivat. Muistan yhä, miten letut ja vaapukkahillo olivat hyviä! Ei peräännytty! – Aamulla 20.6. Komppaniamme päällikkö kapteeni Koskenpalo käski räjäyttää sillat. 93 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 ja, margariinia ja hilloa! Illalla paistoimme porukalla räiskäleitä. Yksikään venäläinen, joka pääsi vesistön yli, ei jäänyt eloon. Käsky oli selvä: Ei peräännytä! – Pari kilometriä ennen siltoja näkyi tiellä ensin hevosenraatoja ja tuhottuja ajopelejä, sitten lisää ja taas lisää kuolleita hevosia ja tuhottua kalustoa. lähdimme marssien kohti Juustilaa
Sain kovan mahataudin, jota oli liikkeellä. Kun tulin paikalle, mies hengitti yhä. Kello oli neljä aamulla. – Meillä oli rannan lepikossa pelkät makuupoterot. Löysin Sturmin luota kapteeni Lauri Jäntin, joka kertoi joukkoni olevan Kiiskilän kartanolla. Oli perjantai 23.6. Vasta nyt saimme tutustua uusiin lähitorjunta-aseisiin, panssarinyrkkeihin ja -kauhuihin. päivän tienoilla, tuli alkoi siirtyä yhä lähemmäs. Telttamme oli kaivettu syvälle rinteen alle. – Aamupäivällä löysin mieheni Kiiskilästä. – Onneksi osasin hyvin ruotsia. Sirpaleet surisivat ylitsemme. Juhannus 1944 – Vasta illalla 22.6. Ryömin naapuripoteroon tiedustelemaan tilannetta. Lähdin omieni perään. Kranaatti räjähti rinteessä aivan lähellämme. Matkalla sain JSP (Joukkosidontapaikka) -teltalta vatsaoopiumia ja lääkehiiltä, jotka tulivat kovaan tarpeeseen. Vatsatauti oli saattanut minut jo todella heikkoon kuntoon. Ateriaksi nautimme kanalassa konepistoolilla teloittamani kanan, joka maistui nuotiossa paistettuna mainiolle. Teltat kaivettiin syvälle maahan. Samana iltana meni toisessa tykistöiskussa Viipurin pohjoispuoli 2.7.1944. Jossain vaiheessa heräsin. Vietettiin sateinen juhannus. Ruotsinkielinen sotilas kertoi, että oma joukkoni oli lähtenyt jo illalla. Yksi vanhoista pohjalaismiehistämme oli ollut teltan ulkopuolella kirjoittamassa kirjettä vaimolleen. Vihollinen ampui koko ajan, ja piti osallistua taisteluun ryhmänjohtajana, mutta mahatauti pakotti jatkuvasti tarpeille, mikä oli tulituksessa vaikeaa. Tilannetta ei helpottanut rantapusikon valtava hyttysmäärä. tuli vaihto, mutta minä olin nukahtanut uupuneena paperipatjani alle, eikä minua löydetty. Kuusituumaisen kranaatin räjähdettyä sanoin miehille, että nyt kun vähän siirtää, niin on kohdalla. Minulla oli suojana vain paperinen kenttäpatja. Näihin aikoihin epidemiana levinnyt punatauti jopa tappoi miehiä, erityisesti vastustajan puolella. Häneltä oli leikkautunut puolet päästä irti. 94 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 SUOMEN SOTIL A AT telussa, jota kävimme taas silmästä silmään ylipäässeiden vihollisten kanssa. Lehtiö oli lentänyt viereiseen kuuseen. Hurrasimme ja seurasimme ilolla Kuhlmeyn saksalaisten ja meidän omien suomalaisten pommikoneidemme hyökkäyksiä Ihantalaan, jossa käytiin kiivasta taistelua. Olimme nyt levossa noin viikon. Ilma oli taas täynnä suristen lentäviä sirpaleita. Siellä oli vastassa vieraskielinen mies. Ryssä ampui tykistöllä hakuammuntaa ja häirintää meidänkin alueellemme. Ja niin kävi. kesäkuun 26. Erään kerran, joskus
Viipuri Leningrad Laatokka Vuoksi Vammelsuu Terijoki Siestarjoki Ino Koivisto Summa Kronstadt Mottori Kuuterselkä Tali Pää ase ma Pampunsaari Sormenkärki Sorvali 4.7.1944. Mistään läpijuoksusta ei ainakaan Mikon kokemuksen mukaan ollut kyse. Matkan varrella taisteltiin ja sota päättyi onnistuneeseen torjuntaan ja aselepoon Viipurinlahdella syyskuussa 1944.. 95 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Valtasimme saaren toisensa jälkeen, eikä yksikään venäläinen jäänyt henkiin. MIKON TAISTELUIDEN TIE alkoi kesäkuussa tulikasteesta Sormenkärjessä, jossa hän pysyi kunnes esimies käski irtautumaan
Ylikersantiksi ylensivät sitten lopulta. JR 1:n ja meidän saumassa oli pieni lähes puuton kalliosaari Suurneula, joka piti miehittää. Erään sodan loppu – Parin viikon päästä meidät siirrettiin Pampunsaaresta Keihäsniemeen. Sanoin, että otetaan ne vangiksi, mihin olisimme pystyneetkin, mutta miehet eivät totelleet minua vaan ammuskelivat avuttomana veden varassa olleita vihollisia veneestä kuin sorsia. – Yöllä 4.9.1944 meidät haettiin pois saaresta, ja tilalle tuotiin aamulla 5.9. Laulettiin yhdessä Horst Wesseliä ja vietettiin aikaa. Olisitko sinä, lukijani. Sirpale leikkasi. – Eräänä heinäkuun yönä kuun puolivälissä sitten kävi se, mitä pelättiinkin; ryssä yllätti hiipparien tukikohdan saarilla, ja karkurit joutuivat saman tien pakokauhun valtaan. Pampunsaari, heinäkuu 1944 – Kuun vaihteessa siirryimme Pampunsaareen Viipurinlahdelle. Vuosia sodan jälkeen, kun Upseerikoulu (UK, sittemmin taas RUK) oli aloitettu tauon jälkeen uudelleen, esitettiin minua kurssille, mutta kieltäydyin, kun oli jo neljä lasta ja paljon töitä. Lähellä olleessa Kilpisaaren muutaman saaren saariryppäässä olivat asemissa divisioonamme kiinni saadut hiipparit. Teille, joista muutaman lujaa kättä minulla on ollut ansaitsematon kunnia puristaa. Sillä pieniäpä ovat Suomen Sotilaan toimittajan murheet siihen verrattuna, mitä Mikko ja muut todelliset Suomen sotilaat kokivat yli seitsemän vuosikymmentä sitten. Helsinki, keväällä 2017 Matkalla kotiin tunsin itseni kovin pieneksi. Nämä tunnetut sotilaat, jotka eivät juosseet pakoon vaan kokosivat miehensä ja taistelivat meille pian sata vuotta täyttävän itsenäisen maan. Taakse jäi palvelusta kaksi vuotta, seitsemän kuukautta ja 13 päivää. Minulle jäi heistä hyvä kuva. Mies saatiin heti hoitoon, ja hän selvisi sodasta yksijalkaisena elossa. Entä mitä me aiomme tehdä tälle maalle, jonka he, jotka jaksoivat, meille jättivät. Oli noussut navakka tuuli, ja meidät korvanneen ryhmän miehistä kaksi hukkui toisen veneen hörpätessä merenkäynnissä vettä. – Saarien välillä oli siltoja, jotka olivat liki toisiaan. 96 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 SUOMEN SOTIL A AT Taakse jäi palvelusta kaksi vuotta, seitsemän kuukautta ja 13 päivää. Se tuntui turhalta. Käsi kypärässä.. toinen porukka. Kiitos te, jotka vielä elätte, ja kiitos teille kaikille kumpujen kätkössä. Hälytys tuli jo yöllä, ja aamuyön hämärissä olimme syöksyveneissä matkalla lyömään ryssät takaisin. Ei siinä mitään poliittista ollut, olivat aseveljiä ja auttoivat meitä. – Minut siirrettiin aselevon jälkeen Turkuun JR 6:een, josta kotiuduin vasta yli vuotta myöhemmin alikersanttina lokakuussa 1945. Osa raukkaparoista yritti sinnitellä pinnalla vedessä kauempana olevien verkkovaajojen varassa. Siellä olin sitten ryhmineni tukenamme yksi raskas konekivääri ryhmineen aina sodan loppuun asti. Olisinko sen jälkeen vielä jaksanut uskoa ja taistella nurkumatta, vaikka esimiesten toiminta ei aina olisikaan ollut esimerkillistä ja oikeaa. Silloin ei tahtoa kysytty. Sotaoikeuttahan siitä seurasi, ja olisi voinut käydä synkemminkin, mutta majuri Penttilä, joka oli nähnyt Hagertin taistelussa, puolusti miestä, ja Hagert pääsi linnareissulla, joka loppui lyhyeen, kun hänen kaltaisensa tapaukset vapautettiin pian sodan päätyttyä. Nousimme ensin syöksyveneillä maihin. Vastustaja jatkoi meitä härnätäkseen tulta iltaan asti, mutta meille ei tullut enää tappioita. Valtasimme saaren toisensa jälkeen, eikä yksikään venäläinen jäänyt henkiin. Olisinko jaksanut itse kymmentä päivää epätoivoista vetäytymistä. – Muutaman päivän päästä meiltä tultiin kysymään, onko vapaaehtoisia. – Parhaan mieheni, Kalle Hagertin sota loppui toisin. Tapasimme myös saksalaisen Greif-divisioonan miehiä. Saaressa oli presidentti Relanderin komea huvila, jonka maille majoituimme telttamajoitukseen, pois lukien sotamies Hagert, joka muutti asumaan omin luvin presidentin makuukammariin. Mitä sanoisin seuraavalle, joka puhuu Kannaksen läpijuoksusta. yhdeltä töpinän mieheltä jalka irti poikki. Oli pakko. Kiitos Mikko. Miten kehtaan valittaa yhtään mistään elämän pikkumurheista. Ryssiä oli pesiytynyt saariin vasta joukkueellinen, ja me ajoimme heidät lyhyessä mutta kiivaassa taistelussa veteen. Lopulta Kalle menetti malttinsa ja osoitti komppanian päällikkö Koskenpaloa konepistoolillaan. Hagert oli kieltäytynyt laittamasta vartiossa kypärää päähänsä, mistä esimies oli tehnyt ison jutun. Aselepo astui voimaan samana päivänä
Uudet deaktivointisäännöt esitettiin lehdessämme viime keväänä. C-luokan aseet eivät tarvitse lupaa, mutta niiden omistajuus tulee osoittaa. Ne määritellään A-luokan aseiksi, mikäli muunnos on tehty siten, että aseen voi palauttaa automaattiaseeksi. Onhan myös muistettava, että direktiivi on suositus, ei laki. Suomen osalta muutoksia ei ole tulossa lääkärinlausuntoihin tai aselupien myöntämiseen toistaiseksi voimassa oleviksi. Esimerkiksi paukkupatruuna-aseeksi muutettu AK-47 olisi kaikesta huolimatta Aluokan ase. Poikkeukset Aseet, jotka on muutettu automaattiaseista puoliautomaattisiksi, kuuluvat A6-luokkaan. A-luokan aseet (automaattiaseet ja suurilippaiset puoliautomaattiaseet) ovat kiellettyjä, lukuun ottamatta erityistapauksia. Jäsenmaakohtaisesti voidaan myöntää poikkeus reserviläisille, ampumaurheilijoille ja vastaaville henkilöille tapauksissa, joissa muunnos on toteutettu siten, että asetta ei voi enää palauttaa automaattiaseeksi. Luokitus ei ole kovin merkityksellinen Suomen osalta, sillä Suomessa puoliautomaattiset sotilasasetta muistuttavat aseet ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, että niitä ei ole muutettu sotilasaseesta vaan ne ovat olleet alun alkaenkin toimintatavaltaan itselataavia kertatuliaseita. Lippaathan ovat edelleen lupavapaita esineitä. Suomessa on satojatuhansia suuria lippaita, sillä muun muassa Puolustusvoimat on myynyt niitä muistoesineiksi. Jännittävää on muun muassa se, että paukkupatruuna-aseet tullaan listaamaan samoihin luokkiin kuin täysin toimivinakin. Deaktivoidut eli pysyvästi romutetut aseet tultaisiin määrittelemään Cluokkaan eikä enää komission esityksen mukaisesti alkuperäiseen luokkaansa, kuten paukkupatruuna-aseet. IMCO puolsi äänestyksessä trilogin esitystä, joten Suomessa maanpuolustusväen ja aseharrastajien pelkäämä esitys jatkaa seuraavaksi Euroopan parlamentin täysistuntoon. B-luokkaan kuuluvat muut ampuma-aseet, jotka tarvitsevat luvan. tammikuuta 2017 äänestettiin trilogineuvotteluiden tuloksesta IMCOssa (Internal Market and Consumer Protection) eli EU:n komiteassa, jonka vastuualueena ovat erityisesti EU:n sisämarkkinat ja hyödykkeiden vapaa liikkuvuus. E U:n asedirektiiviesityksessä ampuma-aseet jaotellaan A-, Bja C-luokkiin. Direktiivi ei ole enää läheskään niin ongelmallinen kuin siitä vielä viime vuonna uhkasi tulla, mutta ei se hyväkään ole. TEKSTI: JUHA SÄRESTÖNIEMI EPÄSELVÄKSI JÄÄ SE, ONKO JATKOSSAKIN LAILLISTA OMISTAA SUURIKOKOINEN LIPAS NIIN KAUAN KUN SITÄ EI LIITÄ LAINVASTAISESTI ASEESEEN.. Vanhat deaktivoinnit ovat yhä laillisia, jos aseromun haltija ei muutu, mikä onkin sitten vaikea todentaa, kun niistä ei ole mitään rekistereitä. Mitä sitten. Tällaisia ovat kriittisen infrastruktuurin suojelu, kaupalliset kuljetukset ja niiden suojelu, korkean arvon saattueiden ja herkkien tilojen (sensitive premises) suojelu, maanpuolustustarkoitus sekä koulutuksellinen, kulttuurillinen, tutkimuksellinen ja historiallinen käyttötarkoitus. Jäsenmaille jää mahdollisuus myöntää poikkeuslupia A7luokan aseisiin eli (B-luokan) puoliautomaattiaseeseen kiinnitettyyn suureen lippaaseen. Epäselväksi jää se, onko jatkossakin laillista omistaa suurikokoinen lipas niin kauan kun sitä ei liitä lainvastaisesti aseeseen. Direktiivi jättää siis kansalliselle lainsäädännölle paljon liikkumatilaa. A7-luokan aseet ovat aseita, joihin on kiinnitetty suuri lipas. Pelkkä mahdollisuus liittää suurempi lipas aseeseen ei tee B-luokan puoliautomaattiaseesta A7-luokan asetta. Hallinto kuormittuu, poliisi joutuu valvomaam vaarattomia esineitä, riski joutua tietämättään rikoksen tekijäksi kasvaa, aseturvallisuus ei parane vaan heikkenee, tulkinnanvaraisuudet ja virkamiesmielivallan riski kasvaa. 97 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 ASEDIREK TIIVI Torstaina 26. Ne ovat ”pitkiä” aseita (esimerkiksi kiväärit, pistoolikarbiinit, haulikot), joissa käytettävään lippaaseen menee yli 10 patruunaa ja pistooleissa yli 20. Mutta Suomen on kaikesta huolimatta KÄYTÄNNÖN VAIKUTUKSET OVAT SUOMALAISEN LAINSÄÄTÄJÄN KÄSISSÄ ASEDIREKTIIVI TULEE
Vaikka osa ehdotetuista muutoksista olisi tervetulleita ja hyödyllisiä, on joukossa sellaisia ansalankoja, että uusi lupakäytäntö tulee ainakin vähentämään asekeräilijöitä ja lisäämään kaikkien aseenomistajien kuluja. SUOMEN LAKI EI TUNNE ASELUVAN PERUSTEENA MAANPUOLUSTUKSELLISTA KÄSITETTÄ ELI RESERVILÄISPERUSTETTA.. Poliisihallinnon yksittäisten virkamiesten kanta asiaan on toistaiseksi ollut kielteinen. pdf?35316ce66440d488 Direktiivistä äänestetään seuraavaksi Euroopan parlamentin täysistunnossa, näillä näkymin maaliskuussa. Tämä voi olla maanpuolustuksellisesti hyvä asia, sillä direktiiviesityksen myötä Suomella olisi mahdollista myöntää aselupia myös Sveitsin kaltaisella järjestelmällä, jossa reserviläisillä olisi joko Puolustusvoimien aseet kuitilla tai he voisivat lunastaa Puolustusvoimien aseita itselleen. Hallitus esittääkin eduskunnalle muutoksia ampuma-ase-, rikosja poliisilakiin. Mikäli direktiivi siellä hyväksytään, jäsenmaille jää 15 kuukautta muuttaa omia aselakejaan ja 30 kuukautta ottaa ne käyttöön. Hallituksen esitys perustuu EU-direktiiviin, jolla muutoksen kiireellisyyttä pyritään puolustelemaan. nro: _________________ Sähköposti: ____________________ PA LV E L U KO R T T I asiakaspalvelu@kustantajapalvelut.fi Tilaan Suomen Sotilaan ______ / ______ 20 ___ alkaen Yhteensä 6 Suomen Sotilaan numeroa kestotilaus 72 € / vsk määräaikaistilaus 91 € / vsk opiskelijat ja varusmiehet 67 € / vsk tilaan lehden itselleni lahjaksi Osoitteenmuutos. nro: _________________ Sähköposti: ____________________ Uusi osoite tai lahjatilauksen maksaja (yliviivaa tarpeeton) Nimi: ________________________________________________ Osoite: _______________________________________________ Postinro ja toimipaikka: _____________________________________ Puh. Suomessa tällaisista esityksistä ei ole ainakaan julkisuudessa puhuttu, mutta maanpuolustushenkisillä kansanedustajilla olisi mahdollisuus ottaa Tšekeistä esimerkkiä. Esimerkiksi Tšekki on aloittanut prosessin perustuslakinsa muuttamiseksi siten, että kaikki maanpuolustusvelvolliset tulkittaisiin reserviläisiksi ja näin ollen maa voisi saada täyden vapauden direktiivin soveltamiselle. Osa MEPeistä on pitänyt esitystä edelleenkin niin huonona, etteivät he halua nimeään sellaiseen kirjattavan, ja osa Euroopan asejärjestöistä vastustaa direktiiviä vahvasti, erityisesti lipasrajoituksen osalta. Yksistään tämä ei ole edes hallitukselle riittänyt – esitykseen on lisätty Suomen perustuslain kannalta kyseenalaisia lisiä, kuten poliisille oikeus suorittaa kotietsintä aseenomistajan kotiin ilman eri lupaa! Lisää aiheesta: http://www.suomenasehistoriallinenseura.fi/news/312/87/Uusi-lupakaeytaentoevaehentaeae-keraeilijoeitae-ja-lisaeaekuluja/d,newsDetail/ Hallituksen esitys kokonaisuudessaan osoitteessa: http://www.intermin.fi/download/71863_ Ampuma-aselaki-HE-19012017. Jotkin EU:n jäsenmaat eivät aio ottaa direktiiviä käyttöön. Osoite muuttuu ____ / ____ 20 ___ alkaen Vanha osoite tai lehden saaja (yliviivaa tarpeeton) Kustannus Oy Suomen Mies 00003 Helsinki Vastauslähetystunnus 5007541 Postimaksu maksettu muutettava omaa aselainsäädäntöään, sillä Suomen laki ei tunne aseluvan perusteena maanpuolustuksellista käsitettä eli reserviläisperustetta. 98 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 Nimi: ________________________________________________ Osoite: _______________________________________________ Postinro ja toimipaikka: _____________________________________ Puh
Jääkäri Heiskasesta tuli yksi kalterijääkäreistä. Hän oli entinen jääkäri, joka oli kesäkuussa loikannut rintamalla venäläisten puolelle. 99 SUOMEN SOTILAS 1 • 2017 KNUUTI Jukka Knuuti SAKSAAN sotilaskoulutukseen lähtö oli jokaiselle jääkärille seikkailu, jonka päätepisteestä ei voinut olla mitään varmuutta. SPALERNAJASTA vapauduttuaan Heiskanen palasi jääkäripataljoonaan, joka oli siirtynyt Libauhun (nykyisin Liepaja Latviassa) jatkokoulutukseen. SABOTAASI ei ollut erityisen tuhoisa, sillä jalkapatikassa liikkuva neljän miehen partio ei kanna kovinkaan suurta räjähdekuormaa. Murheellinen kohtalo miehelle, jossa varmasti olisi ollut potentiaalia parempaankin. Mutta joillekin seikkailua kertyi enemmän kuin useimmille muille. Venäläiset santarmit olivat kuitenkin hyvin selvillä jääkärivärväyksestä, ja se koitui Heiskasenkin kohtaloksi. Heistä yksi oli Juho Heiskanen. Heidät pelasti hirsipuulta vuonna 1917 maaliskuun vallankumous. HEISKANEN ehti olla talvisodassa rintamakomentajana neljä päivää. Vain vähäinen osa materiaalista tuhoutui. Mannerheim erotti Heiskasen ja nimitti Hjalmar Siilasvuon hänen tilalleen. JÄÄKÄRIPATALJOONA oli syksyllä 1916 rintamalla Riian itäpuolella. Kilpisjärven pamaus jäi kuitenkin merkittävimmäksi jääkärien tekemäksi tuhotyöksi Suomessa. Lasti oli perillä 31. Toinen jääkärikenraali Kaarlo Heiskanen oli taas Kylmä-Kalle, kun hän aina paleli. VAPAUSSODAN JÄLKEEN Heiskanen yleni nopeasti ja oli vuonna 1934 jo kenraaliluutnantti. Kylmä-Kalle eteni aina puolustusvoimain komentajaksi asti, mutta Kuuma-Kalle sai viettää sotavuodet toisarvoisissa tehtävissä. Mutta mitä tiedämme kenraali Juho Heiskasesta, jota kutsuttiin Kilpisjärven pamauksen jälkeen Kuuma-Kalleksi. Kilpisjärvelle oli välivarastoitu Englannin Skibotteniin laivaamaa materiaalia, jota ajettiin sitten hevospelillä Pohjois-Venäjälle. S/S EQUITYN mukana tulleet jääkärit organisoivat aseiden jakelun eteläisen Pohjanmaan suojeluskunnille ja muodostivat koulutusrenkaan, Juho Heiskasen mukaan nimetyn Heiskasen staabin. Sodan alettua IV armeijakunta perääntyi ja poltti Suojärven kauppalan. Heiskanen ilmoitti, että tarkoituksena oli ottaa alue takaisin vastahyökkäyksellä muutaman päivän kuluttua. Heiskanen oli talvisodan aikana aivan toisarvoisissa tehtävissä. Mannerheim määräsi kuitenkin vastahyökkäyksen seuraavaksi päiväksi. Edessä oli matka Pietariin ja Spalernajaan. Varastossa oli patruunoita, shrapnellin sytyttimiä, kenttäpuhelimia, piikkilankaa, lääkkeitä, kangasta ja jalkineita, mutta ei erityisen räjähtävää tai tulenarkaa ainetta. JUHO HEISKANEN oli talvisodan alkaessa IV armeijakunnan komentajana Suolahdella. Saksalaiset olivat alun perin suunnitelleet jääkärien käyttämistä muun muassa sabotaasitehtäviin Suomessa. PÄIVÄNÄ 1916 Kilpisjärvellä sijainneessa venäläisten varikossa tapahtui räjähdys ja syttyi tulipalo. Oesch laati käskyn, ja vastahyökkäys epäonnistui täysin. Ja kuten tunnettua, Mannerheim ei koskaan antanut epäonnistuneelle upseerille toista mahdollisuutta. Toiminnan aika Suomessa läheni, ja maan itsenäistymistä varten tarvittiin aseita. kesäkuuta sovellettiin. Mannerheim oli tyytymätön hänen toimintaansa jo ennen sotatoimien alkamista ja piti Heiskasen suunnittelemaa puolustusta liian takapainoisena. Toiminnan tuloksena Etelä-Pohjanmaalla oli jo vuoden 1918 alkaessa 2 500–3 000 jääkäreiden peruskouluttamaa miestä. Kuuluisteluissa oli venäläisten apuna mies nimeltä Rissanen. Tehtävän aikataulu oli niin mahdoton, että kenraali Airo kieltäytyi kirjoittamasta Mannerheimin määräämää hyökkäyskäskyä. Pataljoona kaipasi täydennystä, ja olipa suunnitteilla toisen suomalaispataljoonan perustaminenkin. Heiskanen johti kahdeksanmiehistä komennuskuntaa, joka lähti lokakuussa S/S Equity -aluksella kohti Suomea. Rekryyttien löytämiseksi ja etappireitin perustamiseksi lähetettiin syksyllä Suomeen joukko jääkäreitä. Jatkosodan aikana hän oli Viipurin komendanttina. Eräs heistä oli Juho Heiskanen. Epäonninen sankarijääkäri. Heiskanen lähetettiin neljän miehen ryhmässä Suomeen tehtävänään tuhota Kilpisjärven varikko. lokakuuta 1916 Jyväskylässä juomassa punssia jääkäri Aarne Sihvon ja Ilmari Relanderin kanssa, kun sisään ryntäsi joukko santarmeja ja poliiseja. Hän istui 2. KESÄKUUN 6. lokakuuta Vaasan pohjoispuolella Maksamaan Västerössä. Juho Heiskanen oli ollut räjäytyskurssilla, jonka oppeja 6. Laivan lastina oli muun muassa 6 500 venäläistä Mosin-Nagant-kolmen linjan jalkaväkikivääriä, 500 Mauser-pistoolia, 30 venäläistä Maxim-konekivääriä, 4 500 käsikranaattia ja 2,6 miljoonaa patruunaa
Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ansiomitali Hakemuslomakkeita ja sääntöjä voi tilata Suomen Sotilaasta tai tulostaa lehden kotisivuilta osoitteesta: www.suomensotilas.fi Pronssimitalin voi esittää tai anoa myös itselleen, jos mitalisääntöjen ehdot täyttyvät. PU O LU ST U SV O IM AT. Hopeamitali myönnetään erityisansioista ja vain ulkopuolisesta esityksestä. Suomen sotilaat. Lunastushinnat ovat 45 € + postikulut (pronssi) ja 130 € + posti kulut (hopea)