Suomen Sotilas 1/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ILMAVOIMAT VALMISTAUTUU VIRON TYKISTÖN VIERAANA RIIPPUMATON SOTILASAIKAKAUSJULKAISU VUODESTA 1919 Bundeswehrin kyky ja tahto Ilmatorjunta pelasti Suomen kaupungit 80 vuotta sitten 76 73 35 -2 40 1 P A L. V K O 20 24 -1 5 6 41 48 87 67 33 58 2 4 1 1/2024 • 14,90 €
C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. TILAA NYT SUOMEN SOTILAS Kuusi tuhtia numeroa: 72 euroa/vsk Soita kestotilaus (03) 4246 5334 Voit tilata myös sähköpostitse tilaajapalvelu@ atex.com www.facebook.com/suomensotilas www.suomensotilas.fi SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K
0400 418 705 Toimituspäällikkö Kari Kuusela kari.kuusela@suomensotilas.fi puh. Vuosikertaan sisältyy vähintään kuusi lehteä. Tämän vuoksi meillä pitää olla liikekannallepanon jälkeen riittävät koulutetut joukot niin maalla, merellä kuin ilmassa. Tiedossa on, että yhteisiä harjoituksia naapurimme kanssa on tehty jo vuosia ja samoin suunnitelmia. Huoltovarmuuden kannalta tällä on merkitystä. Monissa maissa tähän on havahduttu vasta nyt. Tulee olla kyky ottaa vastaan ja varastoida puolustusmateriaalia muista maista, erityisesti Yhdysvalloista. kai.ahotupa@suomensotilas.fi Suomen puolustaminen on etusijalla. Ukrainan sodan myötä on käynyt Euroopan valtioille selväksi, että puolustustarvikevarastot ja muutkin varmuusvarastot pitää saada täytettyä. Operatiivisten joukkojen tehtävänä ei ole kohteiden suojaaminen vaan maahan tunkeutuneiden joukkojen lyöminen. Suomelle on hyödyksi, jos varastoja on oman maan lisäksi myös Ruotsissa ja Norjassa, kuten on suunnitteilla. Lisäksi arktisen alueen merkitys näyttää korostuvan tulevaisuudessa. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on merkittäviä alan toimijoita, kuten SAAB, Kongsberg, Hägglunds, Patria, Nammo, Lapua ja Vihtavuori. Tämä edellyttää lähivuosinakin hankintoja, joihin valitettavasti veronmaksajatkin pakosta osallistuvat. 00260 Helsinki etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutusasiat Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello 9-16 Puhelin 03 4246 5334 Telefax 03 4246 5341 tilaajapalvelu@atex.com Päätoimittaja Jaakko Puuperä puh. Meillä täytyy olla kyky suojata kohteita nopeasti ja turvata yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja kokonaisvaltaisesti. Erityisesti pitää täyttää varastot ja pitää huolta, että liikekannallepano saadaan tarvittaessa toteutettua. Kaikilla Pohjoismailla on DCA-sopimukset Yhdysvaltojen kanssa, mikä mahdollistaa tämän. 040 589 4547 Kustantaja Kustannus Oy Suomen Mies Toimitusjohtaja Kai Ahotupa puh. Puolustusvälineet pitää joko ostaa tai valmistaa itse. Suomella on Naton jäsenmaista pisin raja Venäjän kanssa. Ahvenainen, Jouko • Anttila, Mikko Janhunen, Jukka • Kesselring, Agilolf Knuuti, Jukka • Kuusela, Kari Lappi, Ahti • Ojanen, Arto Panschin, Vladimir • Rundgrén, Eerikki Salmi, Seppo • Sinkkonen, Jarmo Säyrinen, Timo • Toveri, Pekka Avustajat Suomen Sotilaan kotisivuilla osoitteessa www.suomensotilas.fi ISSN-1237-8704 Aikakausmedia ry:n jäsen PARAS LUOTTOLUOKKA 10/2006 29.1.2024 Näyttää vihdoin ja viimein siltä, että länsinaapurimme Ruotsi pääsee puolustusliitto Naton jäseneksi, kun tätä kirjoitettaessa Turkki on jo ratifioinut liittymisen ja enää odotellaan Unkarin parlamentin käsittelyä. Nämä joukot pitää varustaa ajanmukaisesti. Kestotilauksen vähimmäistilausjakso on yksi vuosikerta. Määräaikaistilausta ei voi perua. Emme voi luottaa yksinomaan toisten apuun. 0400 157 158 Ulkoasu ja taitto Kalevantuli, Matti Vartiala puh. Suomen kokoinen maa ei kykene itse valmistamaan kaikkia tarvitsemiaan välineitä, ne on hankittava muualta. Ruotsin tulo puolustusliittoon on Suomelle tärkeä asia ja vahvistaa monella tavalla asemaamme. 0400 418 705 Tilaushinnat alkaen 7.4.2015 Kestotilaus: 72,00 €/vsk Määräaikaistilaus 12 kk: 91,00 €/vsk Opiskelija/varusmies: 67,00 €/vsk Tilaus alkaa aina tilausta seuraavasta tilaajalle toimitetusta lehden numerosta. Ei voi liikaa korostaa sitä, että Suomessa pitäisi olla nopeasti liikkeelle saatavat paikallisjoukot. Kestotilauksen voi katkaista ainoastaan tekemällä se ennen seuraavan uuden tilausjakson alkua. Aineistopäivä 16.2.2024. Varastojen lisäksi on saatava turvattua myös kuljetusyhteydet. Meillä pitää olla myös valmius antaa liittolaisillemme apua. artiklaan ja varautuu tarvittaessa ottamaan vastaan liittolaismaiden joukkoja ja materiaalia, tulee meidän kuitenkin ensisijaisesti itse pitää huolta omasta puolustuksestamme. Kirjapaino: PunaMusta Seuraava numero 2/2024 ilmestyy huhtikuussa 2024. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 3 Postiosoite Döbelninkatu 2, 6 krs. Siitäkin huolimatta, että Suomi voi luottaa Naton 5. Tällöin on tärkeää, että pohjoiset maat Norja, Ruotsi ja Suomi voivat yhdessä harjoitella ja suunnitella toimintaa erityisesti Ruijassa ja Lapissa. Suomen tulee kyetä rahtiliikenteeseen raiteilla myös Atlantille, mikä edellyttää yhteyttä joko Ruotsin kautta Norjaan tai vielä pohjoisempaa suoraan Norjaan. 050 590 3964 Toimitusjohtaja, vastaava toimittaja Kai Ahotupa kai.ahotupa@suomensotilas.fi puh. Heillä on vahvat ilmaja merivoimat, kun meillä puolestaan on mittavat maavoimat ja reservit. Yhdessä Pohjoismailla on siis merkittävä puolustusteollisuuden klusteri kansainvälisestikin arvioiden. Turvautuminen pelkkiin merikuljetuksiin Itämeren kautta on riski, eikä lentorahdilla kyetä mitenkään kuljettamaan riittäviä tavaramääriä
Julkaistava aineisto. Tilaajarekisteri. Ne kertovat omalta osaltaan, kuinka Puolustusvoimat on kehittynyt hevosvetoisuudesta kyberaikaan. Niitä lehden tilaajia, jotka eivät halua että heidän tietojaan käytetään, pyydetään ilmoittamaan siitä lehden tilauksen yhteydessä. Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. Lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. – Kari Kuusela ASEET 84 Dekoaseet rekisteröitävä – Mikko Niskasaari 89 Historialliset aseet II: M1 Garand – Mikko Anttila LUKIJALTA 96 Lipunkantaja kodinturvalle! – Heikki Tiilikainen KNUUTI 98 Espanjan sisällissotaan virtasi enemmän tukea kuin nyt Ukrainaan – Jukka Knuuti Kannen kuva: Bundeswehr/Jana Neumann. MAANPUOLUSTUS 6 Osaamisella on merkitystä – Pekka Toveri MERIVOIMAT 12 Merivoimat 2032 – Seppo Salmi 16 Merivoimien suurhanke pysynee pinnalla – Seppo Salmi 80 VUOTTA SITTEN 18 Ilmatorjunta pelasti Suomen kaupungit – Ahti Lappi VIRO 30 Viron tykistö ampuu – Kari Kuusela SAKSA 37 Saksan maavoimien kyky ja tahto – Agilolf Kesselring ILMAVOIMAT 42 Ilmavoimat valmistautuu tulevaan – Kyösti Partonen TAKTIIKKA & TEKNIIKKA 52 Komposiittia Kiinasta – Jukka Janhunen 57 Ballistista suojaa Sioenilta – Jukka Janhunen ja Tom Lindblom KIRJAT 61 Charleyn sota – Tom Lindblom 95 Sirpaleita sodasta – Timo Säyrinen PUOLUSTUSVOIMAT 62 Koulutushaaramerkit – Seppo Simola KOEAJOSSA 72 Greyhound – Kari Kuusela 80 Miten Greyhound liikkuu. Lisää sivuiltamme: WWW.SUOMENSOTILAS.FI s. 62 Koulutushaaramerkit otettiin käyttöön yli 70 vuotta sitten
37 s. s. 12 Pekka Toveri Talvisotamme ja Ukrainan sodan opetus: Osaamisella on merkitystä. Saksan maavoimien kyky ja tahto Merivoimat 2032 – strategia tulevaisuuteen HISTORIALLISET ASEET II s. 89 M1 Garand s. 6
Sinällään tämä ei ole meille mikään uusi asia, talvisodassa juuri suomalaisten joukkojen parempi osaaminen oli ratkaisevassa osassa. Yksi tärkeimpiä on, että osaamisella on sodassa merkitystä. Talvisotamme ja Ukrainan sodan opetus: . Sodassa huonosti koulutetut ja osaamattomat sotilaat tapaavat menettää henkensä saamatta juurikaan vahinkoa aikaiseksi vastapuolelle. TEKSTI: PEKKA TOVERI, KENRAALIMAJURI EVP Osaamisella on merkitystä SA -K U VA. 6 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 MA ANPUOLUSTUS Ukrainan sota on opettanut meille monta asiaa
Joukkojen kertausharjoitukset alkavat Neuvostoliiton uhan noustessa alettiin Puolustusvoimissa vuonna 1935 pitämään myös säännöllisiä joukkojen ja esikuntien kertausharjoituksia. Vuosina 1935–1939 koulutettiin noin 180 000 reserviläistä, joka oli noin 60 % sodan ajan kenttäarmeijasta. Tämän lisäksi järjestön päällystökoulun kursseilla koulutettiin ennen talvisotaa 12 000 reserviläistä johtajatehtäviin. Tämän lisäksi suojeluskuntien jäsenmäärä oli noussut ennen talvisotaa jo yli 110 000 mieheen, joista suuri osa oli sijoitetPE KK A N IE M IN EN. 7 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 V arusmiespalveluksen pituus oli Suomessa vuodesta 1922 lähtien 12 tai 15 kuukautta. Toisaalta harjoitukset olivat pitkiä, ne kestivät jopa 30–40 päivää, mikä paikkasi kouluttajien vähäistä määrää. Vuoden 1932 asevelvollisuuslaissa palveluksen pituus muutettiin miehistöllä 350 päiväksi ja reserviupseereille ja -aliupseereille 440 päiväksi. Esimerkiksi vuonna 1930 suojeluskuntajärjestö koulutti jo 35 000 reserviläistä. Tämän lisäksi suojeluskuntajärjestöllä oli keskeinen rooli reservin miehistön ja aliupseeriston kouluttamisessa. Puolustusvoimissa kertausharjoitukset käynnistyivät hitaasti, ja ne koskivat lähinnä johtajia 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa. Kouluttajapulan takia koulutettavat osastot olivat suuria, jopa 60–80 koulutettavaa per kouluttaja. Samana aikana hieman yli 100 000 miestä sai varusmieskoulutuksen
Maxim-konekivääri mallia m/05 suojeluskuntalaisten harjoituksessa vuonna 1932. Näiden toimien ansiosta talvisotaan perustettu kenttäarmeija oli suhteellisen hyvin koulutettu ja sillä oli osaavat johtajat. Ukrainan asevoimissa tämä selittyy osin joukkojen määrän nopeasta kasvusta. Voidaankin arvioida, että noin 80–90 % kenttäarmeijan sotilaista oli saanut sotilaskoulusta viiden vuoden sisällä ennen sodan syttymistä. Vesiletkua ei jostain syystä ole kytketty säiliöön, vaikka patruunavyöstä päätellen tässä on myös ammuttu. Uusien sotilaiden koulutus on usein luokkaopetusta, käytännön kenttäharjoituksia on vähän. Tällä hetkellä joukkojen määrä on lähes nelinkertainen, ja niissä palvelee yli miljoona sotilasta. Yhdessä talvija metsäsodankäyntiin kehitetyn taistelutekniikan ja taktiikan kanssa nämä antoivat suomalaisille merkittävän edun heikommin koulutettuihin neuvostojoukkoihin nähden. Itsenäisyyden aikana oli lisäksi kehitetty talvisodankäynnissä tarvittavaa materiaalia, kuten sotilassuksia, ahkioita ja telttoja. Ukrainalaiset sotilaat saavat NLAW-panssarintorjuntakoulutusta tammikuussa 2022. Samaan tarkoitukseen on vaippaan asennettu ilmatorjuntatähtäin. Peruskoulutus on myös aivan liian lyhyt, vain vajaat kaksi kuukautta, usein lyhyempikin, vaikka koulutettavilla ei usein ole mitään aiempaa sotilaskoulutusta. Asevoimien koulutusjärjestelmä ei ole yksinkertaisesti kyennyt vastaamaan joukkojen määrän kasvattamisen ja tappioiden korvaamisen aiheuttamaan suureen koulutustarpeeseen. Asevoimilla on pulaa sekä kokeneista kouluttajista että koulutusvälineistä. Ennen Venäjän hyökkäystä asevoimissa oli noin 200 000 sotilasta ja rajajoukoissa ja kansalliskaartissa yhteensä noin 100 000 sotilasta. Prikaatien määrä on tuplaantunut noin 60:stä aina 120:een. Taistelutekniikka ja taktiikka ovat usein ”neuvostomallisia”, hyökätään suoraan aukeiden ylitse vastapuolen asemiin. Maximeilla sodittiin niin talvikuin jatkosotakin, ja sen käytön kouluttaminen oli suojeluskunnissa eräs keskeisistä aiheista. Ukrainalaistaistelija ja 120 mm:n kranaatinheittimen kranaatti.. Konekivääri on varhaisemman Sokolovjalustan päällä, käytössä on lisäputki ilmatorjuntaa varten. . Neuvostojoukkojen valtavasta henkilöstö-, materiaalija tuliylivoimasta huolimatta niiden tappiot olivat yli viisi kertaa suuremmat kuin suomalaisten tappiot. Ukrainan sodassa koulutustaso heikko Ukrainan sodassa molemmilla osapuolilla on joukkojen ja johtajien osaamisessa suuria haasteita. MA ANPUOLUSTUS 8 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 tuja reserviläisiä, jotka osallistuivat aktiivisesti järjestön vapaaehtoiseen koulutustoimintaan. . Ukrainalaisten PA VL O PA LA M A RC H U K
Vertailuna voi todeta, että toisen maailmansodan aikana länsiarmeijoissa yksittäisen sotilaan peruskoulutus kesti 3–4 kuukautta, jota seurasi useiden kuukausien joukkokoulutus ennen kuin sotilaat lähetettiin rintamalle. Johtamisessa puutteita Johtajakoulutus on myös heikkoa, johtajat toimivat usein takana komentopaikoilla, eivät edessä joukkojen mukana. Mutta esimerkiksi Isossa-Britanniassa annettava jalkaväkiperuskoulutus on vain viisi viikkoa, jonka jälkeen koulutetut lähetetään takaisin Ukrainaan, usein suoraan rintamalle. 9 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 sotilaiden koulutusta on tuettu lähettämällä heitä ulkomaille, jossa on kokeneempia kouluttajia ja paremmat koulutusresurssit. Koulutuskeskuksista joukkoihin lähetetyt uudet sotilaat saavat yleensä jatkoja täydennyskoulutusta prikaateissa ja pataljoonissa, mutta koulutuksen taso vaihtelee joukoissa hyvin paljon. Ja tärkeimmän työkaPI ET IN EN , M U SE O VI RA ST O Toisen maailmansodan aikana länsiarmeijoissa yksittäisen sotilaan peruskoulutus kesti 3–4 kuukautta, jota seurasi useiden kuukausien joukkokoulutus ennen kuin sotilaat lähetettiin rintamalle.. Etenkin rintamalla olevissa joukoissa mahdollisuudet kunnolliseen kouluttamiseen ovat tietenkin heikot. Yksittäisten sotilaiden ja alempien johtajien koulutustason lisäksi Ukrainan haasteena on ylempien johtajien, kuten pataljoonien, prikaatien ja armeijakuntien päällystön, koulutustaso. Ukrainalaiset ovat myös valittaneet, että ulkomailla saatava koulutus ei usein vastaa heidän tarpeisiinsa, koska koulutettu taktiikka ja taistelutekniikka eivät sovi Ukrainassa käytävään sotaan. Prikaatien määrän tuplaantuminen vajaassa kahdessa vuodessa on suuri haaste, koska päteviä komentajia ja suunnittelu-upseereita oli asevoimissa alun alkaen vain rajoitettu määrä. Tehtävätaktiikkaa ei juurikaan kouluteta, vaan johtaminen on sekin usein neuvostomallista jäykän hierarkkista, ja päätökset tehdään kovin ylhäällä
Suurena kokonaisuutena ukrainalaiset ovat kyenneet kuitenkin aiheuttamaan venäläisille noin kaksi kertaa suuremmat tappiot kuin ovat itse kärsineet. Eräiden havaintojen mukaan Ukrainan kesän ja syksyn operatiivisessa vastahyökkäyksessä mekanisoidut prikaatit hyökkäsivät usein vain muutamalla komppanialla, koska osaaminen ei mahdollistanut koko prikaatin koordinoitua yhtäaikaista hyökkäystä. 10 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 MA ANPUOLUSTUS lun eli osaavan majurin tai everstiluutnantin kouluttaminen kestää rauhan aikana vähintään 10 vuotta, sota-aikanakin vuosia. Kansainvälisissä harjoituksissa on nähty, että palveluksen loppupuolella varusmiesten osaaminen on tasolla, joka mahdollistaa tasaveroisen, usein paremmankin toiminnan kuin mihin ulkomaiset ammattiarmeijat kykenevät. Sodan ajan Puolustusvoimien vahvuus on 280 000 sotilasta, ja se koostuu noin 96 %:sti reserviläisistä. Tämä on näkynyt vuoden 2023 taisteluissa, kun ukrainalaisilla on ollut suuria haasteita isompien joukkojen taisteluissa. Jotta tästä kuitenkin saataisiin hyöty irti, Ukrainan olisi tärkeää luoda kunnon koulutusjärjestelmä, joka tuottaisi paremmin koulutettuja sotilaita, johtajia ja joukkoja. Venäjän väestö on kuitenkin yli kolme kertaa suurempi kuin Ukrainan väestö, joten ”vaihtosuhde” ei ole riittävä. Toki suomalainen maasto ja sääolosuhteet osaltaan tasoittavat tilannetta omiemme eduksi. Kertausharjoituksia tarvitaan lisää Viimeisen viiden vuoden aikana, vuosina 2019–2023, on varusmiehiä koulutettu noin 98 000. Mitä me opimme tästä. Tästä päästäänkin Puolustusvoimien tilanteeseen ja siihen, mitä meidän pitäisi Ukrainasta ja omasta talvisodastamme oppia. Pääosalla koulutetuista reserviläisistä lienee yli viisi vuotta varusmieskoulutuksesta, osa pääsee kertaamaan jo aikaisemminkin, ja tietyt valmiusjoukot ovat olleet harjoituksissa On myös tärkeää järjestää entistä isompia harjoituksia, joissa reserviä kutsutaan palvelukseen tuhansien sijasta jopa kymmeniätuhansia. Ukrainan asevoimat kärsivät henkilöstöpulasta, jonka parantamiseksi Ukrainassa valmistellaan parhaillaan liikekannallepanoa, joka toisi asevoimille puoli miljoonaa lisäsotilasta. PU O LU ST U SV O IM AT PU O LU ST U SV O IM AT. Määrä on noin 30 000 reserviläisen verran normaalia tasoa korkeampi, koska Puolustusvoimat nosti vuosina 2022 ja 2023 reservin kertausharjoitusten määrää merkittävästi. Haasteena onkin, mitä tapahtuu, kun varusmies siirtyy reserviin. Puolustusvoimien antama varusmieskoulutus on pääosin hyvää ja laadukasta. Reserviläisiä on koulutettu noin 110 000, keskimäärin kuusi vuorokautta per reserviläinen. Vapaaehtoisissa harjoituksissa ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) harjoituksissa on lisäksi koulutettu noin 80 000 reserviläistä, keskimäärin noin kolme vuorokautta per reserviläinen. Tänä päivänä 49 % varusmiehistä palvelee 347 päivää, 14 % palvelee 255 päivää ja 37 % 165 päivää. Venäjä pystyy kuluttamaan ukrainalaisia joukkoja uhraamalla omia reserviläisiään. Kykyä jatkaa kouluttamista samalla tasolla ei kuitenkaan ole lähinnä kouluttajien vähäisyyden takia, ja kertausharjoitusmäärät tulevat laskemaan lähivuosina. Noin 268 000 sijoitettua reserviläistä ei kuitenkaan kouluteta riittävän usein
Reservin upseereille tulisi tarjota koulutuksen ja harjaantumisen kautta urapolkuja, jotka johtaisivat vaativiin suunnitteluja johtamistehtäviin ylemmissä esikunnissa. Yksi keino helpottaa kouluttajapulaa olisi hyödyntää MPK:n resursseja nykyistä paremmin. MPK:lla on satoja kokeneita kouluttajia, ja jos heidän koulutustaan täydennettäisiin ja Puolustusvoimien normistoa kehitettäisiin, voitaisiin MPK:n kouluttajavoimaa käyttää nykyistä paremmin. Toinen merkittävä haaste on se, mitä tapahtuu liikekannallepanon jälkeen. Viime vuosien normaali taso on ollut, että kertausharjoituksissa on vuosittain koulutettu noin 5 % sijoitetusta reservistä. Aukon paikkaamiseksi tulisi kehittää reservin upseerien käyttöä vaativissa sodan ajan tehtävissä. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 11 useampaan otteeseen. Samalla luotaisiin kouluttajareserviä, jota voitaisiin hyödyntää liikekannallepanon jälkeisessä täydennyshenkilöstön kouluttamisessa. Kuten talvisodassa ja nyt Ukrainassa on nähty, joukkojen tappiot ovat suuria. Mutta kuka tämän tekee, kun lähes kaikki Puolustusvoimien palkattu henkilökunta on sidottu johtajatehtäviin liikekannallepanossa perustetuissa joukoissa. Henkilöstön määrän lisääminen vie kuitenkin aikaa. Suhteellisen lyhyessä talvisodassa Puolustusvoimat menetti noin 20 % vahvuudestaan kaatuneina ja haavoittuneina. Eli heti kun sodan ajan joukot on perustettu, pitää alkaa kouluttamaan sijoittamattomasta reservistä täydennyksiä. Kertausharjoitukset ja koulutustilaisuudet ovat lisäksi selvästi lyhyempiä kuin ennen talvisotaa. Mistä täydennys. Tämä on tietenkin aivan liian vähän. Vapaaehtoisessa reserviläiskoulutuksessa on puolestaan paljon päällekkäisyyttä, aktiiviset reserviläiset osallistuvat useisiin harjoituksiin vuosittain. Määrän pitäisi olla vähintään 25 % ja koulutusjaksojen pidempiä. Tämä mahdollistaisi koko liikekannallepanojärjestelmän entistä laajamittaisemman harjoittamisen ja valmiuden. On myös tärkeää järjestää entistä isompia harjoituksia, joissa reserviä kutsutaan palvelukseen tuhansien sijasta jopa kymmeniätuhansia. He jättävät mittavan aukon sodan ajan joukkojen esikuntiin ja johtajistoon. Osaamisella on merkitystä, ja Suomi on maanpuolustukseen määrättäville reserviläisille sen velkaa, että riittävän ja ajanmukaisen varustuksen lisäksi heille on tarjottu riittävä ja ajanmukainen koulutus ja pätevät johtajat. Nato vie miehiä Yhtenä haasteena on myös se, että tulevaisuudessa jopa satoja Puolustusvoimien kokeneita majureita ja everstiluutnantteja sitoutuu Naton rakenteisiin. Tällä hallituskaudella julkistettavassa puolustusselonteossa otetaan toivottavasti tähän asiaan myönteinen kanta.. Puolustusvoimille onkin luotava aito kyky pitää reservin koulutustaso riittävällä tasolla. Tähän pääseminen edellyttäisi Puolustusvoimien henkilövahvuuden kasvattamista 400–500 upseerilla ja aliupseerilla sekä tietenkin riittävien rahallisten resurssien varaamista. MPK:lle suurempi rooli. Pelkästään reserviläisten koulutusmääriä ja -päiviä vertaamalla ja suojeluskuntajärjestön antaman koulutuksen puutteen perusteella voi arvioida, että koulutusmenetelmien kehittymisestä huolimatta tänä päivänä reservimme koulutustaso ei kokonaisuutena ole välttämättä yhtä hyvä kuin ennen talvisotaa. Tässä esitetyt luvut ovat vain hyvin karkeita arvioita. Osa voisi palvella myös määräaikaisissa tehtävissä kotija ulkomaisissa esikunnissa samaan tapaan kuin reserviläisiä käytetään kriisinhallintatehtävissä. Lisäksi saataisiin parannettua ylemmän päällystön osaamista suurten joukkojen operaatioiden suunnittelussa ja johtamisessa. Reservin koulutuksen nostaminen tälle tasolle maksaisi noin 200 miljoonaa euroa
Järjestelmän kehittäjä ja valmistaja on ruotsalainen Saab Dynamics, ja ensivaiheessa testit ja koulutus aloitettiin TP45-tyypin torpedoilla. Eri puolustushaarojen välisten rajojen hämärtyminen ja niiden suorituskykyjen yhdentyminen on kehityssuunta, joka mahdollistaa havainnosta vaikutukseen -ketjun nopeuttamisen. 12 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 MERIVOIMAT K äytännössä Merivoimat muun muassa valvoo merialueita ja turvaa Suomelle elintärkeän kauppamerenkulun toimintaedellytyksiä. Koska molempien torpedojen halkaisiMerivoimat 2032 – strategia tulevaisuuteen Merivoimien tehtävä rauhan aikana on valvoa ja turvata Suomen alueellinen koskemattomuus, ylläpitää tarvittavaa valmiutta sotilaallisia uhkia vastaan sekä rakentaa ja turvata poikkeusolojen edellyttämät suorituskyvyt. Merivoimien uudet suorituskyvyt ovat yhteisoperatiivisia, vaikka Merivoimat niillä operoikin. . Takaisin torpedoaikaan Merivoimat on palannut usean vuosikymmenen jälkeen takaisin torpedoaikaan, kun Hamina-luokan ohjusveneisiin asennettiin peruskorjauksen yhteydessä torpedonheittimet. Kansainvälisellä yhteistoiminnalla tuetaan omia kansallisia suorituskykyjä ja täydennetään tilannekuvaa. Avainsanoja ovat liikkuvuus, nopeus, joustavuus, hajautettu joukkojen käyttö, yhteinen tilannekuva sekä keskitetty, ulottuva ja tarkka asevaikutus, jossa Merivoimat käyttää omia ja muiden puolustushaarojen aseja maalinosoitusjärjestelmiä ulottuvan ja yllättävän iskukyvyn mahdollistamiseksi. TEKSTI: SEPPO SALMI. Varsinaiseen toimitukseen kuuluvat kuitenkin TP45-mallin seuraajat, TP47torpedot. Sen kyky täyttää tehtäväänsä perustuu toimintakykyisten ja tulivoimaisten joukkojen ja taistelunkestävien järjestelmien korkeaan käyttövalmiuteen, muiden puolustushaarojen ja kumppaneiden tukeen sekä tehtävien joustavaan ja koordinoituun toimeenpanoon kaikissa valmiustiloissa ja ulottuvuuksissa. Viisi ulottuvuutta Merivoimat vastaa nähtävissä oleviin tehtäviin ja toimintaympäristöön meren pinnalla, sen alla ja ilmatilassa sekä kyberja informaatioulottuvuudessa sotilaallisilla suorituskyvyillään. Poikkeusoloissa Merivoimat hallitsee taistelutilaansa kiistämällä vastustajan toimintavapauden informaatioylivoimallaan, läsnäolollaan ja vaikuttamiskyvyillään, jotka perustuvat useiden eri asejärjestelmien koordinoituun käyttöön. Vaikka kaluston uusiminen ja suorituskykyjen parantaminen on monesti näkyvin osa muutosta, Merivoimissa katsotaan, että osaava, motivoitunut ja yhteistoimintaan harjaantunut henkilöstö on niin tärkeä voimavara, että sen kehittämiseen panostetaan tulevaisuudessa voimakkaasti
Sen propulsiojärjestelmä on uudenlainen, ja se koostuu perinteisen potkuripropulsion sijasta – taistelulataustakin suuremmalla energiasisällöllä varustetusta – ladattavasta litiumakusta voimansa saavasta sähkömoottorista ja vesisuihkujärjestelmästä. Torpedon havaittua kohteensa sen. Sillä on myös kyky säädellä nopeuttaan maalia etsiessään. TP47 on tarkoitettu erityisesti sukellusveneentorjuntaan, mutta yhtä lailla sillä voidaan vaikuttaa myös pinta-aluksiin. Molempien alusluokkien taistelukykyä parantavat myös uudet israelilaisvalmisteiset Gabriel 5 -pintatorjuntaohjukset. Mikäli torpedo ei löydä maaliaan, se voidaan valmistajan mukaan torpedon kellutusjärjestelmän ja taistelulatauksen deaktivoinnin ansiosta noukkia merestä talteen uudelleenkäyttöä varten. Pituus 2,85 m Halkaisija 0,40 m Massa 340 kg Kantama 20+ km Toiminta-aika 1+ h Nopeusalue 10 40+ solmua Sukellussyvyys 300+ m (max.) Voimanlähde sähkömoottori Propulsiojärjestelmä vesisuihku Taistelulataus 50 kg Ohjausjärjestelmä lankatai reittipisteohjaus Saab TP47 -torpedo . Sen maksiminopeus on 40 solmua ja suurin sukellussyvyys 300 metriä. Halkaisijaltaan normaalia suurempana (halkaisija 40 cm) se sopii Itämeren olosuhteisiin poikkeuksellisen hyvin, sillä se on hyvien kelluvuusominaisuuksiensa ansiosta suunniteltu toimimaan vähäsuolaisissa, matalissa, saaristoisissa ja karikkoisissa vesissä. Tämä mahdollistaa sille erinomaiset hydroakustiset ominaisuudet – siis äänettömyyden. Uuden TP47-torpedon pituus on 2,85 metriä ja massa 340 kiloa. Torpedon kantama on maksimissaan noin 20 kilometriä, ja se kykenee maalialueelle saavuttuaan etsimään maaliaan yli tunnin ajan. tiedot voidaan välittää myös muille ammuttaville torpedoille. Sen sanotaan olevan myös käytännössä lähes äänetön. Ammunnoissa olivat mukana ohjusveneet Pori ja Hamina. Kevyt ja ketterä TP47 Jo 1990-luvun puolivälistä asti käytössä olleen TP45-mallin seuraaja TP47 on jatkokehittelyn ansiosta edeltäjäänsä nähden nopeampi, paremmin ohjattava ja hakeutuu paremmin määriteltyyn maaliin. Torpedon 50 kilon taistelulataus voidaan räjäyttää joko kosketuksessa tai lähietäisyydeltä kaikuluotainsytyttimen avulla. 13 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 ja on sama, jo aiemmin Hamina-luokan ohjusveneisiin asennettuja M/20-heittimiä voidaan käyttää myös 47-mallin torpedojen ampumiseen. Tuotekehityksessä on erityisesti keskitytty osumatarkkuuden parantamiseen, koska Itämeren olosuhteissa etäisyys maaliin on usein suhteellisen lyhyt. M ER IV O IM AT Sen varustukseen kuuluvat sekä passiivinen että aktiivinen digitaalinen hakupää, joka etsii, luokittelee ja seuraa maaleja. TP47-mallin torpedot tulevat kuulumaan aikanaan myös vastikään rakenteille päässeen Pohjanmaa-luokan korvettien aseistukseen. Maaliin hakeutuessaan se kykenee muuttamaan syvyyttään, nopeuttaan ja suuntaansa. Torpedo on mahdollista laukaista joko lankatai reittipisteohjattuna. Merivoimat suoritti uuden TP47-torpedon vastaanottoammunnat viime vuoden lokakuun lopussa
Valtioneuvoston puolustuspoliittiseen selontekoon (VNS 2021) kirjattiin aikanaan heräteja kosketusraivaamisen suorituskykyjen uudistaminen. Raivaamiskyky 2030 Vuonna 2018 miinanraivaus juhli Merivoimien ja koko Puolustusvoimien kanssa 100-vuotisjuhliaan. Aluksista viisi ensimmäistä on jo luovutettu tilaajalle, ja neljän jäljellä olevan luovutukset ajoittuvat tulevaan kevääseen. Kaluston vanhempaa päätä edustavat 1980-luvulla valmistuneet Kiiski-luokan raivausveneet ja 1970-lukulaiset Kuha-luokan heräteraivaajat, jotka ovat molemmat tulossa elinkaarensa päähän, eikä niiden käyttöiän jatkaminen ole enää kustannustehokkaasti mahdollista. Alusten rakentaja on alumiinirakenteisten viranomaisalusten valmistamiseen erikoistunut kokkolalainen Kewatec AluBoat. Miinanraivauksella onkin pitkä historia itsenäisyytemme taipaleella, ja nykyään maamme kuuluu modernin miinantorjunnan edelläkävijöihin. Uuden sukupolven raivaajilla tulee olemaan autonomisia ominaisuuksia. Uutta kuljetuskapasiteettia: Utö-luokka Merivoimat tilasi aikanaan neljä uutta kuljetusalusta, mutta kokonaismäärä nostettiin sittemmin Ukrainan sodan myötä yhdeksään. 14 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 MERIVOIMAT Maalta, mereltä ja ilmasta Vaikuttamiskyky pinnan alle on olennainen osa nykyajan merisodankäyntiä, ja uusi torpedoase parantaakin merkittävästi Merivoimien sukellusveneentorjuntakykyä. TP47-torpedot voidaan laukaista niin pinta-aluksista, sukellusveneistä kuin ilma-aluksistakin sekä vaikkapa maalla sijaitsevasta heittimestä. Miinantorjunta-alus Vahterpää läpäisi jo NOCO18-harjoituksen aikana Naton arviointiprosessin korkeimman NEL2-tason (Nato Evaluation Level 2). Aluksen uppouma tyhjänä on noin 21,5 tonnia ja täyteen kuormattuna 36,5 tonnia, eli kansilastia voidaan ottaa enimmillään noin 15 tonnia. Keulassa on vapaaleveydeltään 2,6-metrinen ajoramppi, ja lastikannella on reilun 10 tonnimetrin nosturi. Uusi huoltoveneluokka nimettiin Utö-luokaksi. Nopea ja tehokas Uusi Utö-luokka perustuu Kewatec AluBoatin Work 1920 -työvenemalliin. Kalusto vanhenee Miinanraivauskalustomme uusinta päätä edustavat kymmenisen vuotta sitten valmistuneet kolme Katanpää-luokan miinantorjunta-alusta. . Hankinnan kokonaiskustannusten suuruusluokka on 18–20 miljoonaa euroa, ja siihen sisältyy noin 15 miljoonan euron optiot tuleville vuosille. Suomen rannikkovedet soveltuvat hyvin miina-aseen käyttöön, joten kykyä raivata myös omia miinoitteita mahdollisten konfliktien päätyttyä on pidettävä yllä. Muihin sukellusveneiden torjuntaan käytettäviin järjestelmiin – syvyyspommeihin, -ammuksiin ja -raketteihin sekä merimiinoihin – verrattuna älykäs ja itseohjautuva torpedo on tehokkuudeltaan ylivertainen. Leveys on 5,3 ja syväys ainoastaan 0,8 metriä. Heräteraivausjärjestelmät koostuvat akustisista, magneettisista ja sähköisistä järjestelmistä. Raivaamiskyky 2030 -hankkeessa alusten hankinta kilpailutetaan kokonaistoimituksena, johon kuuluvat itse raivaajien ja raivausjärjestelmien hankinta sekä järjestelmien integrointi lavetteihin. Sekä runko että kansimökki ovat alumiinirakenteisia. Mallimerkintänsä mukaisesti sen pituus on 19,20 metriä. Laivue 2020 -korvettihankkeen vanavedessä Merivoimien seuraava suurempi hanke onkin Raivaamiskyky 2030, jossa on tarkoitus korvata vanhentuvat Kuhaja Kiiski-luokat uusilla raivaajilla. M ER IV O IM AT M ER IV O IM AT. Tilauksen kokonaisarvo on vajaat 13 miljoonaa euroa. Koska kolmen aluksen sarja on identtinen ja miehistöjen koulutus yhteneväinen, evaluointi kattaa myös sen sisaralukset Katanpään ja Purunpään
Alumiinirakenteisina ja rungon muodoltaan liukuvina ne ovat avovesikauden aluksia, eli niillä ei kyetä operoimaan jääolosuhteissa. . Vesisuihkupropulsio yhdistettynä vain alle metrin syväkseen mahdollistaa liikkumisen matalissa vesissä ja rantautumisen monenlaisiin kohteisiin. Tehtävässään amiraali Tiilikainen tullee jatkamaan edeltäjänsä, kontraamiraali Jori Harjun viitoittamalla tiellä: Merivoimia kehitetään alati muuttuvassa toimintaympäristössä ja kansainvälisen yhteistyön lisääntyessä. M ER IV O IM AT Utö-luokka. Alusten huippunopeus on kuormasta riippuen 25+ solmua, ja 2 x 1 000 litran polttoainesäiliöt antavat aluksille pitkän toimintasäteen ja -ajan. Miehistövaatimus aluksissa on kaksi henkilöä, ja käyttöönottamisen jälkeen ne ovat veneenkuljettajakoulutuksen saaneiden varusmiesten kuljetettavissa. 15 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 Vauhdinpidosta Utö-luokan aluksissa huolehtii kaksi Scanian 13-litraista kuutosdieseliä, jotka toimittavat 750 hevosvoiman tehonsa ZF:n merivaihteiden kautta Kongsberg-Kamewan vesisuihkulaitteisiin. Joukkojen kuljetukseen käytetään Uiskoja vastikään elinkaaripäivitetyn Jurmo-luokan joukkojenkuljetusveneitä yhdessä Jehu-luokan maihinnousualusten kanssa. Utö-luokan aluksia tullaan käyttämään Puolustusvoimien materiaalien merikuljetuksiin, ja ne tukevat merkittävästi joukkojen liikkuvuutta ja kasvattavat sekä laivastoettä rannikkojoukkojen operatiivista ketteryyttä. Pituus 19,2 m Leveys 5,3 m Syväys 0,8 m Omamassa 21,5 t Kantavuus 15,0 t Huippunopeus 25+ solmua Pääkoneet 2 x Scania DI13, 2 x 552 kW (2 x 750 hv) Propulsiojärjestelmä Kongsberg-Kamewavesisuihkupropulsio Polttoainetilavuus 2 x 1000 l Uusi komentaja Merivoimien komentaja vaihtui vuodenvaihteessa, kun tasavallan presidentti määräsi pääesikunnan komentopäällikkönä toimineen kontra-amiraali Tuomas Tiilikaisen Merivoimien komentajaksi 1.1.2024 alkaen. Aluksissa ei ole omasuoja-aseistusta, mutta valmius sellaisen asentamiseen jälkikäteen on olemassa. Nopeat ja ketterät Utöluokan huoltoveneet tukevat merellisten joukkojen toimintaa tehokkaasti. Kalaja Kampela-luokkien alusten käytöstä poistamisen myötä Utö-luokan alukset nopeina ja tehokkaina tulevat selvään tarpeeseen
Kaikki ei kuitenkaan ole sujunut suunnitelmien mukaan, ja pahimmillaan usko koko hankkeen toteutumiseen on ollut koetuksella. Puolustusvoimien logistiikkalaitos on perustellut tehtyä valintaa alusta asti kustannussyillä. Toisaalta on kritisoitu valintaa rakentaa monitoimialuksia, joiden tehtäviin kuuluu käytännössä merisodan kaikki osa-alueet miinanlaskusta pinta-alusten, erilaisten ilmamaalien sekä sukellusveneiden torjuntaan. Sumeiden tähtien alla Korvettihanketta on kritisoitu heti sen alkumetreiltä alkaen. 16 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 MERIVOIMAT A lkuperäisen suunnitelman mukaan kaksi Hämeenmaaluokan miinalaivaa, neljä Rauma-luokan ohjusvenettä ja jo eläköityneen miinalaiva Pohjanmaan korvaavien Pohjanmaa-luokan monitoimikorvettien olisi pitänyt olla operatiivisessa käytössä vuonna 2027. Suunnittelun haasteet Tilaajan mukaan ennen hankintapäätöstä tutkittiin tarkkaan maailmalla tarjolla olleet vaihtoehdot. Vaadittavat suorituskyvyt olisi siis pitänyt hajauttaa suuremmalle alusmäärälle. Kriitikoiden mielestä korvettiluokan alukset – jotka käytännössä ovat fregattiluokan alusten kokoisia – ovat liian suurikokoisia ja epäkäytännöllisiä Itämeren kokoiselle suljetulle merialueelle. TEKSTI: SEPPO SALMI • KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT JA RMC Merivoimien suurhanke pysynee pinnalla M ER IV O IM AT. Pahasti myöhässä oleva hanke saatiin vihdoin käyntiin viime vuoden lokakuun lopussa. Koska alussarjan tekniset vaatimukset ovat poikkeuksellisen suuret, valmista ratkaisua maailmalta ei löytynyt. Monet olisivat pitäneet järkevämpänä rakentaa suurempi joukko pienempiä, nopeampia ja Hitsipilli syttyi vihdoin Raumalla ketterämpiä aluksia, joille olisi määritelty selkeät yksityiskohtaiset tehtävät. Samalla harvalukuinen isojen alusten joukko saattaa arvostelijoiden mukaan olla liian helppo maali viholliselle. Hankkeeseen alun perin varatuilla 1,2 miljardilla eurolla jälkimmäisen vaihtoehdon toteuttaminen olisi ollut mahdotonta. Näiden ”arktisten korvettien” suunnitteluvaatimuksiin kuuluvat normaalisti sotalaivoilta vaadittavien riittävän avovesinopeuden, hydrodynaamisen hiljaisuuden, pinnan yläpuolisen häiveenhallinnan sekä taisLaivue 2020 -monitoimikorvettien rakentaminen on viimeinkin aloitettu.
Tämän mahdollistaa eduskunnan jo vuonna 2022 myöntämä 104 miljoonan euron lisärahoitus hankkeen toteuttamiseksi. Ensimmäisen aluksen valmistuminen kestää muita kauemmin, mutta kun putki on auki, korvetteja pitäisi valmistua yksi per vuosi. Korvettihankinnan turvaamiseksi telakkayhtiö RMC:n tytäryhtiöksi on perustettu RMC Defence Oy, jonka osakkeita telakka on määräaikaisesti antanut Puolustusvoimille erillistä panttaussopimusta vastaan. Myyntilupa Yhdysvalloista uudelle järjestelmälle saatiin keväällä 2022, joten järjestelmän vaatimat muutokset saadaan mukaan taistelujärjestelmän viimeistelyyn. Kuten laivanrakennushankkeisiin yleensä tämänkin hankinnan tilaussopimukseen kuuluu osana sopimussakot. Nyttemmin järjestelmä on päivitetty uuteen ja paranneltuun Block 2 -järjestelmään, jonka osumatodennäköisyys ja tehokas torjuntaetäisyys ovat parantuneet. Sittemmin valmiuksia valmistusyhteistyöstä on uudelleen kysytty Meyerilta, mutta vastaus on ollut edelleen kielteinen hyvän tilauskannan takia. Hinnan lisäksi kasvoivat mitat Kustannusten lisäksi suunnittelun myötä myös alusten päämitat ovat kasvaneet. Alusten rakentamista varten telakka on rakentanut 186 metriä pitkän, 44 metriä leveän ja 32 metriä korkean hallin, jossa kahta alusta voidaan rakentaa yhtä aikaa rinnakkain suojassa säältä ja ulkopuolisten katseilta. Tilaaja on kuitenkin ilmoittanut, ettei sopimussakkoja aktivoida, koska Puolustusvoimat on telakan kanssa erikseen sopinut muutamista rakentamiseen liittyvistä hyvityksistä. Pituus on kasvanut 117 metriin ja leveys metrillä 16 metriin. Hankintasopimuksiin on viivästyksistä johtuen jouduttu tekemään muutoksia. Useimmiten ne liittyvät juuri muun muassa toimitusaikatauluun ja suorituskykyvaatimuksiin. Rakentamisen vihdoin päästyä käyntiin hankkeen eteneminen on nyt poikkeuksellisen tarkassa seurannassa. Päivitys omasuojaan Jokaisella tummalla pilvellä on aina myös edes pieni hopeinen reunus. Kokemus on opettanut, että näiden ja mahdollisten varustemuutosten ja -lisäysten myötä alusten massalla on taipumus kasvaa, mihin on siis varauduttu jo etukäteen. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 17 telunja šokinkestävyyden ohella myös kyky operoida jääolosuhteissa ja jäätävissä avovesiolosuhteissa. Alun perin ilmatorjuntaohjukseksi valittiin Raytheonin Evolved Sea Sparrow Missile (ESSM Block 1). Suunnittelun ja koko hankkeen viivästymisen myötä loppulasku on kasvanut 1,45 miljardiin euroon. Käytännössä Puolustusvoimat ottaa siis kantaakseen viivästymisestä aiheutuvia lisäkustannuksia. RMC:n kanssa tehdyn sopimusmuutoksen arvo on enintään 40 miljoonaa euroa ja taistelujärjestelmätoimituksesta vastaavan Saabin kanssa yli 60 miljoonaa euroa. Alukset rakennetaan sitä varten rakennetussa hallissa, jossa ne ovat suojassa säältä ja ulkopuolisten katseilta.. Rakentamisen aloittamisen myöhästymisen aikana alusten ilmatorjuntaohjusten tyyppi on päivitetty. Syynä mittamuutoksiin on se, että alun perin määritellystä viiden metrin maksimisyväyksestä ei haluttu tinkiä. Alusten hinnasta noin puolet tulee alustekniikasta eli itse laivan rakentamisesta, toinen puoli koostuu aseistuksesta ja niihin liittyvistä järjestelmistä. Alussarjan on tarkoitus olla käytössä 2060-luvulle asti, ja niille on tarkoitus tehdä palvelusaikanaan yksi peruskorjaus ja elinkaaripäivitys. Tämän johdosta alukset päätettiin suunnitella ja rakentaa kotimaassa. Nykyisen aikataulun mukaan ensimmäisen aluksista pitäisi olla operatiivisessa käytössä vuonna 2027 ja kaikkien neljän vuoden 2029 loppuun mennessä. Myös telakan rakentamien muiden alusten suunnittelu on osaltaan vienyt suunnittelukapasiteettia korvettihankkeelta. Katse eteenpäin Monitoimikorvettien rakentaminen pääsi siis vihdoin käyntiin viime vuoden lokakuun lopussa. Samalla alusten uppouma on kasvanut 4 300 tonniin, joka kansainvälisissä luokituksissa on korvettien sijasta tyypillistä fregattien kokoluokalle. Summa sisältää käytöstä poistettavien alusten aiemmin suunniteltujen elinkaarien jatkamisesta aiheutuvat kulut. Hankintasopimuksen muutokset Alukset rakentavaksi telakaksi valittiin aikanaan Rauma Marine Constructions, koska Meyer Turun telakan tilauskirjat olivat täynnä ja Helsingin Hietalahden silloisessa venäläisomistuksessa ollut telakka ei luonnollisestikaan tullut kyseeseen. Alustekniikan valmistuttua alkavat merikoeajot samanaikaisesti järjestelmäasennusten kanssa. Huoltovarmuuden nimissä päätettiin myös, että kaikki huollot, korjaukset ja koko elinkaaren aikainen ylläpito on pystyttävä tekemään Suomessa – asejärjestelmät mukaan lukien. SA M M EL I KO RH O N EN . Projektin myöhästymisen syiksi mainitaankin ennen kaikkea suunnittelun haasteet ja telakan taloudelliset vaikeudet muun muassa koronapandemian ja Ukrainan sodan aiheuttamista maailmanlaajuisten toimitusketjujen ongelmista johtuen
. Ilmapuolustuksen tehokkuutta ei mitata vihollisen tappioiden määrällä, vaan omien tappioiden vähäisyydellä. Sen toi ilmatorjunta. Etualalla tulenjohtokone. Laukeava kakkostykki. Helsinki, Taivaskallio 21.3.1943.. TEKSTI: AHTI LAPPI • EVERSTI EVP, ILMASOTAHISTORIOITSIJA . Helsingin suurpommitusten onnistunut torjunta on tästä mainio esimerkki. 18 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 80 VUOT TA SIT TEN Ilmatorjunta pelasti Suomen kaupungit 80 vuotta sitten Suomi sai ensimmäisen ratkaisevan torjuntavoittonsa Neuvostoliitosta jo alkuvuodesta 1944
”On välttämätöntä panna Suomen kansa kärsimään, jotta sotilaallinen uhka voitaisiin poistaa luoteissivustalta”, sanoi Stalin. Suomen pakottaminen rauhaan epäonnistui. RAF:n Hampurin pommituksissa 24.–30.7.1943 oli kuollut yli 41 000 ihmistä ja 37 000 haavoittunut. Golovanovin kanssa mahdollisuudesta irrottaa Suomi sodasta pelkästään ilmavoimien avulla. Hampuriin pudotettiin 7 500 tonnia pommeja. On arveltu, että malli pommitusoperaatiosta olisi saatu länsiliittoutuneilta. 19 S talinin, Churchillin ja Rooseveltin marras-joulukuussa 1943 pitämän Teheranin konferenssin jälkeen neuvostojohtaja Josif Stalin keskusteli strategisten kaukotoimintailmavoimien ADD:n komentajan, ilmamarsalkka Aleksandr E. Golovanov sai käskyn valmistautua Suomeen tehtäviin pommitusiskuihin samaan aikaan, kun operaatio Leningradin saarron murtamiseksi alkaisi
päivinä. StrateKonetyyppi Nopeus max. Kaikissa kohteissa oli ilmatorjuntatykistöä, Rovaniemellä ja Oulussa saksalaisia 88 mm:n ilmatorjuntapattereita. Pommeja putosi satunnaisesti muillekin paikkakunnille, jopa Ruotsin puolelle. . Strategisten pommitusten pääkohde oli Helsinki, jota pommitettiin helmikuun 6.–7., 16.–17. Kaksimoottorinen Iljušin Il-4 eli DB-3f oli ADD:n tyypillisimpiä koneita. ADD lensi vuoden 1943 aikana 75 000 taistelulentoa ja pudotti 78 000 tonnia pommeja. ADD – ylijohdon iskujoukko Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimat (ADD, Aviatsija Dalnego Deistvija) perustettiin 5. Nelimoottorisia oli vähän.. Pe-8-koneita oli valmistettu 93. Käytäntönä oli, että miehistöt pääsivät – tai joutuivat – koulutuksen jälkeen kolmen neljän kuukauden kuluttua taistelulennolle. Tulokset eivät olleet mainittavia, mutta tappiot olivat huomattavat, yli 500 konekuntaa jäi palaamatta. Pääkalustona oli kaksimoottorinen Iljušin Il-4 (DB-3f), muita tyyppejä olivat amerikkalaisen DC-3:n neuvostoliittolainen alkeellinen yöpommitusversio Lisunov Li-2, amerikkalainen B-25 Mitchell ja ainoa nelimoottorinen kone Petljakov Pe-8 (aiemmin TB-7), joita oli vain noin 20. lentoarmeijakunta, jolla oli 56 Il-4-konetta. ja Oulua uudelleen 27.–28.2. Se merkitsi noin 1,5 %:n tappioita lentosuoritusten määrästä, mitä ei pidetty pahana, mutta 50 %:n tappioita koneiden ja miehistöjen kokonaismäärästä. Perusajatuksena oli iskeä Suomeen samaan aikaan, kun operaatio Leningradin saarron murtamiseksi alkaisi tammikuussa 1944. Puolet koneista ja miehistä siis vaihtui vuoden sisällä. Pohjois-Suomen pommituksiin osallistui ADD:n Muurmannin ja Vienan Kemin alueelle tukeutunut 8. ADD:ssa oli noin 1 000 pommikonetta, konevahvuus varaja koulutuskoneineen oli 1 070. Suomalaisten onneksi punailmavoimien konekanta oli kevyttä. maaliskuuta 1942 ylijohdon alaiseksi strategiseksi ilmavoimayhtymäksi. (km/h) Lentomatka (km) Lakikorkeus (m) Pommikuorma (kg) Il-4 (DB-3f) 445 3 800 9 700 1 250–1 500 Li-2 (DC-3) 280 2 500 5 600 1 000 B-25C 443 2 400 7 300 1 250–1 800 Pe-8 (TB-7) 440 4 700 9 300 5 200–7 100 ADD:N KONEIDEN OMINAISUUKSIA n Helsingin pommituksissa oli mukana myös amerikkalaisvalmisteisia A-20G Boston -koneita, jotka suorittivat Helsingissä hyökkäyksiä ilmatorjunta-asemiin heikoin tuloksin. Tämän lisäksi pommitettiin Kotkaa 11.2., Oulua, Raahea ja Rovaniemeä 12.–13.2., Turkua 22.–23.2. ja 26.–27. 20 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 80 VUOT TA SIT TEN ADD:n ilmaoperaatio oli Neuvostoliiton suurisuuntaisin koko toisessa maailmansodassa. Kaukotoimintailmavoimia käytettiin pommitustehtävissä Saksan rintamalla. ADD:n organisaatioon kuului helmikuussa 1944 kahdeksan ilma-armeijakuntaa, kussakin kaksi divisioonaa, joihin kuului kaksi rykmenttiä, joissa molemmissa oli kolme yhdeksän koneen laivuetta. Pommituskohteina olivat olleet Königsberg, Memel, Tilsit, Bukarest, Budapest ja Berliini
Rämäpää eli saksalaisittain Achtacht oli toisen maailmansodan parhaita tykkejä. Ilmahälytyksiä oli vain kaksi kertaa ja torjuntahälytyksiä viisi kertaa, mutta tulta ei avattu kertaakaan. raskas rannikkopatteri tulitti pommikoneita 152 mm:n tykeillä (152/45 CR). Helsinki, Taivaskallio, marraskuu 1942.. Ne olivatkin suurikaliiperisimmat ilmatorjuntaan osallistuneet tykit jatkosodassa. Jopa Isosaaren 13. Oli tyyntä myrskyn edellä. Yöharjoituksia oli pidetty jatkuvasti, ja ”torjuntaorkesterin” eri osat pelasivat hyvin yhteen. Helsingin raskas ilmatorjuntapatteri (5. Se tuli kuuluisaksi varsinkin panssarintorjuntaaseena niin Afrikan hiekoilla kuin Neuvostoliiton aroilla ja länsirintamallakin. Tykkimalli oli alun perin neuvostoliittolainen 85 mm:n tykki, joka oli porattu 88-milliseksi, jotta voitaisiin käyttää saksalaisia 88 mm:n ampumatarvikkeita. Katajanokalla ollut laivaston koulutusyksikkö (Laiv.Harj.It.Ptri, Laivaston harjoitusilmatorjuntapatteri) liitettiin torjuntaan 27.1. Helmikuun alussa torjuntavalmiina oli 12 raskasta patteria. Helmikuun alussa 1944 rykmentin kokoonpanoon kuului kaksi omaa ja kaksi sille alistettua raskasta ilmatorjuntapatteristoa, yksi oma kevyt ilmatorjuntapatteristo ja 29.1.1944 perustettu valon heitinpatteristo. Rykmenttiin kuului ilmatorjuntamiehiä, lottia ja poikasotilaita; henkilövahvuus oli noin 4 500. Lentosää oli enimmäkseen huono. Yksi 75 mm:n patteri oli varustettu myös Irjalla. Vihollisen ilmatoiminta oli tammikuussa hyvin hiljaista, yhtäkään ilmahyökkäystä ei oltu tehty. Sen aseistuksena oli kaksi 105 mm:n ja kaksi 40 . Kolmella patterilla oli kalustona 18 modernia 88 mm:n RMB (Rheinmetall Borsig, ”Rämäpää”) -tykkiä ja radioluotaimia (tulenjohtotutkat, ”Irja”), muilla oli 75–76 mm:n Breda-, Škoda-, Boforstai SStykkejä, yhteensä raskaita tykkejä oli 56. Lisäksi 40 mm:n tykkejä oli 21. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 21 giseksi pommituslentoyhtymäksi ADD:lla oli verrattain vaatimaton konekalusto, ainakin jos sitä verrataan länsiliittoutuneiden ilma-armadoihin. Uudenmaan rannikkoprikaatin Rannikkoilmatorjuntapatteristo 1:n yksiköt Isosaari, Melkki ja Harmaja osallistuivat 75 ja 76 mm:n tykeillään (10 kappaletta) torjuntaan. RaskItPtri) ampuu sulkutulta Taivaskallion torjuntasektorilla 76 ItK/27 (Bofors) -ilmatorjuntakanuunoilla. Viidellä patterilla oli vanhentunut tykkija tulenjohtokalusto, joten ne eivät soveltuneet kunnolla torjuntaan edes päivällä – häirintäluontoinen sulkuammunta olikin ainoa vaihtoehto. Lyhyen koulutusvaiheen jälkeen nämäkin patterit otettiin mukaan torjuntaan ensimmäisen suurpommituksen jälkeen. Torjuntaorkesteri valmiina konserttiin Ilmatorjuntarykmentti 1 Helsingissä oli vuoden 1944 alkaessa jo aika hyvässä toimintavalmiudessa. Maalla, merellä ja ilmassa Tammikuun lopussa oli perustettu kolme uutta raskasta ilmatorjuntapatteria, joiden asekalustona oli Saksasta ostetut 18 kappaletta 88 mm:n sotasaalistykkiä 88 It.K/39-43 ss
SA -K U VA . Helsingin torjuntakeskus (It.R1.) toiminnassa.. Näkymä Suomalaisen Normaalilyseon sortumasta yli Ratakadun. Helsingissä oli suojattavan kohdealueen pinta-alaan verrattuna ilmatorjuntaa suhteellisesti enemmän kuin suurissa kaupungeissa Berliinissä, Moskovassa tai Lontoossa mutta vähemmän kuin Saksan sotateollisuuskaupungeissa Schweinfurtissa tai Regensburgissa. Lisäksi hyökkäyksiin ilmatorjunta-asemia vastaan käytettiin muutamaa amerikkalaisvalmisteista A-20G Boston -konetta. Jos arvioidaan suojattavan kohteen eli Helsingin silloisen kantakaupungin pintaalaksi 20 km², oli ilmatorjunnan tiheys 1,3–1,5 km²/raskas ilmatorjuntapatteri, rannikkoilmatorjuntapatterit mukaan lukien 1,1 km²/ patteri. Satoja koneita taivaalla! Helsingin pommituksiin osallistui kahdeksan ilma-armeijakuntaa ja 17 lentodivisioonaa, joista yhdeksällä oli kalustona Il-4, viidellä Li-2, kahdella B-25C Mitchell ja yhdellä raskas pommikone Pe-8. helmikuuta. Taustalla talot Ratakatu 7. Yöhävittäjien puute oli myös heikko kohta. On kuitenkin huomattava, että osa tykkija laskinkalustosta oli vanhentunutta ja vain neljällä patterilla oli radioluotaimet eli tutkat (Irjat). Kevyillä tykeillä ja konekivääreillä ei pienen ulottuvuuden takia ollut pommitusten torjuntaan välitöntä vaikutusta, niiden tarkoituksenahan oli estää matalahyökkäykset. Tiuha seula Helsingin ilmatorjunnan tiheys oli erittäin hyvä. Ilmatorjuntatykillä (105/45R) aseistettu jäänsärkijä Sisu liittyi myös torjuntaan mutta poistui satamasta ensimmäisen pommituksen jälkeen 8. HELSINKI 29.2.1944. Koska osa koneista tukeutui Etelä-Kannaksen kentille ja osa taas Novgorodin–Pihkovan–Volhovan alueelle, oli mahdollista lentää parikin pommituslentoa yhden yön aikana. 22 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 80 VUOT TA SIT TEN mm:n ilmatorjuntatykkiä, joilla se kykeni osallistumaan sulkuammuntaan
Maalialue oli noin parin neliökilometrin suuruinen nelikulmio, jonka keskipiste oli Vanhankirkon kohdalla. noin 725–728, 16.–17.2. Kuvassa syksyltä 1942 5. Kaikkia tällaisia kohteita ei todellisuudessa edes ollut. Käskyissä korostettiin, että ”varsinaisen kaupunkiasutuksen pommituksesta pidättäydyttäisiin”, mutta lentodivisioonien käskyissä puhuttiin pääkaupungin hallinnollisen keskuksen pommittamisesta. Pommituslentoja oli yhteensä siis 1 982–2 007. Onnistuneen torjunnan ansiosta ei lopputuloksena kuitenkaan ollut terroripommitus. Kaikki koneet eivät pudottaneet pommeja, koska mukana oli myös maalin merkitsemiseen ja valopommien pudottamiseen tarkoitettuja koneita. Vaikka tietoisena tarkoituksena ei olisikaan ollut tappioiden tuottaminen siviiliväestölle, niitäkin syntyi. Jokaiselle lentoyhtymälle oli käsketty omat maalit. Yksittäisiä pistemaaleja oli 60, joista tärkeimpiä olivat Katajanokan ja Hietalahden satamat, 17 sotateollisuuslaitosta ja 11 sotatarvikevarastoa. raskaassa ilmatorjuntapatterissa Helsingin Taivaskalliolla ladataan kiinteää 76,2 mm:n Boforstykkiä. SA -K U VA. Kohteena keskusta Helsingissä ADD:n pommitukset käskettiin kohdistaa sotateollisuuteen, satamaan, ratapihaan ja esikaupunkien sotilaskohteisiin. Tällä kalustolla torjuttiin ADD:n strategista hyökkäyksiä Taivaskalliolta myös kaksi vuotta myöhemmin. Kohteiden joukossa olivat Suomen Pankki, Valtioneuvoston rakennus, Presidentinlinna, Sotakorkeakoulu, Kaartin maneesi ja rautatieasema. noin 875–896 pommituslentoa. Ne pudottivat jopa 2-5 tonnin pommeja! Pe-8-rykmenttien tukikohta oli Moskovan kaakkoispuolella. Kasikaseja ei riittänyt joka paikkaan. Ensimmäinen hyökkäys lennettäisiin muutamalla sadalla koneella, ja voimaa lisättäisiin jatkossa tarpeen niin vaatiessa. Helsinkiin kohdistui eri lähteiden mukaan 6.–7.2. . ADD:lle strateginen pommitusoperaatio oli ensimmäinen laatuaan. noin 382–383 ja 26.–27.2. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 23 SA -K U VA . Länsiliittoutuneiden pommituskokemusten perusteella ei ADD:n tarkkuuspommituksille yöaikaan ollut mitään edellytyksiä. Kokemusta ei ollut, eivätkä koneiden varustus ja pilottien yöpommitustaidot mahdollistaneet tarkkuuspommituksia, joten käytännössä tuloksena oli aluepommitus. Jos joka kymmenes kone pudotti valopommeja, oli varsinaisia pommituskoneita noin 1 800. PE-8 oli suomalaisten onneksi ADD:n ainoa nelimoottorinen raskas pommikonetyyppi, ja niitä oli Helsinkiä vastaan käytössä vain 20. Vuonna 1943 Suomeen tuli Saksasta 88 mm:n ilmatorjuntatykkikalustoa, jolla oli merkittävä rooli helmikuun 1944 taisteluissa
Rask. Maalinvalaisukoneiden miehistöt valittiin kokeneimmista lentäjistä, jotta osuttaisiin oikeisiin maaleihin. Osa miinaja räjähdyspommeista oli tehty tykistön kranaateista. 24 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 80 VUOT TA SIT TEN Osa koneista joutui keskeyttämään tehtävän teknillisten vikojen tai muiden syiden takia. HELSINGIN RASKAAT ILMATORJUNTAYKSIKÖT 6.2.1944 Joukko Kutsu-nimi Sijainti Pääkalusto Torjuntakeskus Torni Korkeavuorenkadun kalliosuoja Johtokeskuslaitteisto Rask.It.Psto 1 Kaakkoissektori -7.Rask.It.Ptri (johtopatteri) Rata Santahaminan lentokenttä kuusi 88 It.K/37 RMB Irja -101.Rask.It.Ptri Itä Degerö (Laajasalo) neljä 75 It.K/37 Škoda -102.Rask.It.Ptri Santa Santahaminan eteläkärki neljä 75 It.K/37 Škoda Rask.It.Psto 4 Koillissektori -108.Rask.It.Ptri (johtopatteri) Lato Viikin pellot neljä 75 It.K/37 Škoda Irja -107.Rask.It.Ptri Kasa Kasavuori neljä 75 It.K/37 Škoda I/It.R 1 Luoteissektori -9.Rask.It.Ptri (johtopatteri) Käpy Käpylän ravirata kuusi 88 It.K/37 RMB Irja -5.Rask.It.Ptri Taivas Taivaskallio neljä 76 It.K/27 Bofors -1.Rask.It.Ptri Musta Länsi-Musta neljä 76 It.K/27 Bofors II/It.R 1 Lounaissektori -8.Rask.It.Ptri (johtopatteri) Puisto Lauttasaari, Ryssänkärki kuusi 88 It.K/37 RMB Irja -4.Rask.It.Ptri Lautta Lauttasaari, Myllykallio kuusi 76 It.K/31 SS -3.Rask.It.Ptri Paja Pajakukkula kuusi 76 It.K/31 SS -32.Rask.It.Ptri Länsi Westend neljä 76 It.K/31 SS R.It.Psto 1 Merialue -7.Rask.RIt.Ptri Isosaari neljä 76 It.K/16-35 BrK -3.Rask.RIt.Ptri Melkki neljä 75 It.K/97-14 PK -1.Kev.RIt.Ptri Harmaja kaksi 75/50 COI Laiv.Harj.It.Ptri Katajanokka kaksi 105/45-R, kaksi 40 mm Js. Tykki tulivalmiina. Ensin palopommeja, sitten räjähdyspommeja Pommituksissa käytettiin pääasiassa sadan kilon miinapommeja, jotka perustuivat räjähdysja sirpalevaikutukseen. It.Ptri tuliasemassa Herttoniemessä Helsingissä 5.3.1944. SISU Katajanokka yksi 105/45-R . Yleinen 105 kilon yhdistetty miinaja palopommi oli tehokas, mutta se jäi usein ”suutariksi”. Tykkimalli, 88 ITK 39 Ss, oli alun perin neuvostoliittolainen 85 mm:n tykki, joka oli porattu 88-milliseksi.. Pieniä termiittija elektronpommeja käytettiin sellaisenaan palopommeina, termiittinaftapommejakin havaittiin. Keskeyttämisprosentit (3,6–7,3 %) olivat länsiliittoutuneiden vastaaviin lukuihin verrattuna varsin kohtuullisia, eikä niistä voi havaita tappioiden aiheuttamaa taistelutahtoa heikentävää vaikutusta. 91. Jonkin verran käytettiin myös 250, 500, 1 000 ja 2 000 kilon pommeja, ensimmäisellä kerralla jopa pari 5 000 kilon pommia, joita Pe-8-koneet pystyivät kuljettamaan
Kaikkiaan pudotettiin 16 490 pommia, joiden paino oli noin 2 604 tonnia. Torjuntaa väistääkseen koneet saattoivat tehdä liukupommituksia pudottamalla lentokorkeuttaan jopa parituhatta metriä. Sulkuammunnan tarkoituksena ei ollut ampua koneita alas, vaan pakottaa ne kääntymään takaisin ennen pomminpudotushetkeä ampumalla koneiden eteen räjähtävien sirpalekranaattien tulimuuri – sulun läpi lentäminen oli vaarallista ja vaati rau. Pommitustaktiikka ei ollut samaa tasoa kuin länsiliittoutuneilla, eihän neuvostoliittolaisilla ollut aikaisempaa kokemustakaan. Keväällä 1943 hankituilla Raija-ilmavalvontaluotaimilla eli ilmavalvontatutkilla oli suuri merkitys ennakkovaroituksen antamisessa ja maalien osoittamisessa torjuntakeskukselle ja Irjoille. Räjähdyspommeja (miinapommeja) oli yhteensä 9 398, suurimmat painoivat 5 000, 2 000 ja 1 000 kiloa. Seuranta-ammunnan tarkoituksena oli tulittaa valittua konemuodostelmaa ja ampua koneita alas, siksi sitä nimitettiin myös tuhoamisammunnaksi. Pommitus tapahtui aaltoina laivueittain, rykmenteittäin ja divisioonittain. ADD:n kalustoon kuului kuvan B-25 Mitchell -pommikoneita ja joitain Boston A-20G -koneita. Amerikkalaisten apu Neuvostoliitolle näkyi myös Helsingin pommituksissa. Valaisuun käytettiin runsaasti 100 kilon laskuvarjovalopommeja (SAB), joita saattoi olla ilmassa yli 10 yhtä aikaa. SA -K U VA Pääosa koneista pudotti pomminsa liian aikaisin. Kaasuputkien rikkoutuminen lisäsi tulipalojen vaaraa. Pommituksissa koneiden nopeus vaihteli 55– 120 m/s välillä. Ennakkovaroitus annettiin ensimmäisen kerran 11.2., kohteena oli Kotka. On kuitenkin muistettava, että maaliskuussa 1944 samat pommittajat tuhosivat Tallinnaa todella pahoin. Saksalaiset kertoivat, että ADD:lle oli tyypillistä lähettää säätiedustelukone kohdealueelle puolesta tunnista neljään tuntiin ennen pommitusta, jolloin sen lähettämät koodiviestit voitiin peilata. Hampurin tai Berliinin kaltaisia tulimyrskyjä ei Helsingissä kuitenkaan syntynyt. Suomen radiotiedustelu antoi varoitukset pommituksista 16.2. Palopommeja pudotettiin 7 092, mikä viittaa terroripommitukseen. Tulenjohtoon hankituilla Irja-tutkilla varustetut neljä johtopatteria tulittivat viholliskoneita enimmäkseen sähköisenä seuranta-ammuntana, muut patterit sulkuammuntana. Pääosa koneista pudotti pomminsa liian aikaisin, osa torjuntatulen vuoksi, osa taitamattomuuttaan. Kolme hyökkäystä Ensimmäisessä hyökkäyksessä pudotettiin eniten pommeja, ja pienten palopommien osuus oli lähes 50 %. Valaisupommeissa oli kellosytytin. Tämä merkitsi sitä, että esimerkiksi kaakkoissektorista eli päähyökkäyssuunnasta lähestyvien pommikoneiden piti lentää Santahaminan yli voidakseen pudottaa pommeja kantakaupungin alueelle. Viimeisessä hyökkäyksessä oli mukana eniten koneita ja pommeista 70 % oli räjähdyspommeja, joista osa varsin isoja. Eniten käytetyissä 250 kilon pommeissa oli 113–118 kiloa räjähdysainetta ja 100 kilon pommeissa 32–46 kiloa. Kuvan koneen tunnukset eivät ole ADD:n käyttämät. Pommitusjälkien ilmakuvauksessa käytettiin 39 kilon painoisia Fotab-salamavalopommeja. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 25 Haluttiin matkia liittoutuneiden pathfinder-käytäntöä. Tuhoamisammuntaa ja sulkuja Radiotiedustelu ei antanut ensimmäisestä pommituksesta ennakkovaroitusta, koska ADD:n toiminnasta ei ollut tietoja. Ensimmäisten pommitusten jälkeen lentäjät vaativat pommituskorkeuden nostamista 5 000–8 000 metriin, mikä oli selvä osoitus torjunnan pelotusvaikutuksesta. Koneita tuli jonossa peräkkäin 1–3 kilometrin välein 10–30 sekunnin aikavälillä. Käytössä oli myös 50 kilon laskuvarjopommeja, joista monet eivät toimineet. Torjuntaa pyrittiin hajottamaan ja omia tappioita pienentämään lähestymällä maalialuetta eri suunnilta ja käyttämällä eri lentokorkeuksia. Keskimmäinen pommitus oli heikompi. Suurempi pommituskorkeus edellytti pommien irrottamista kauempana, mikä heikensi pommitustarkkuutta ja pienensi tappioriskiä. Valaisukoneita oli yksi kutakin kymmentä pommikonetta kohden. Esimerkiksi vaakapommituksessa 360 km/h (100 m/s) nopeudella pommien irrotusetäisyys oli 3 000 metrin korkeudessa 2 450 metriä, mutta 7 000 metrin korkeudessa yli 3 700 metriä. Pommituskorkeus vaihteli 2 400 metristä yli 7 000 metriin. ja 26.2. Länsiliittoutuneiden pommituksissa räjähdyspommeilla rikottiin talojen katot ja seinät auki, jolloin palopommit pääsivät sytyttämään sisärakenteet tuleen. Ilmatorjuntarykmentti 1 onnistui torjunnassaan erittäin hyvin. jo lähes pari tuntia etukäteen
Tästä voidaan päätellä, että ilmapuolustus onnistui torjumaan yli 95 % pommeista! Itse asiassa ADD:lle käskettyihin maaleiRaskaiden ilmatorjuntapatterien ryhmitys RASKAAT PATTERIT oli ryhmitetty kohdealueen ympärille siten, että hyökkäykset voitiin torjua kai kista suunnista. 20 mm:n aseita oli muun muassa Vesilinnan, Postitalon, Alkon ja Katajanokan makasiinin katoilla sekä Tähtitorninmäellä ja Malmin kentällä . Ke vyet 40 mm:n jaokset (10) oli sijoitettu hajaryhmitykseen eri puolille kohdealuetta, muun muassa Hernesaareen, Pasilaan, Katajanokalle, Jätkäsaareen ja Malmin lentokentälle. Osa tykeistä oli taistelun aikana poissa käytöstä korjausten takia. Puhelinyhteyksien ja kaapelien katkeamiset aiheuttivat vaikeuksia johtamiselle ja tulitoiminnalle. Kun pommikoneita tuli jonossa jopa minuutin välein ja hyökkäys kesti useita tunteja, torjuntaa ei kyllästetty, kuten tapahtui Saksassa, jossa pommikonevirran tiheys oli pahimmillaan 50 konetta minuutissa. Pääosa pudotuksista voidaan laskea johtopattereiden tilille, koska ne kykenivät tulittamaan tarkoilla ampuma-arvoilla. Ryhmittämisellä pyrittiin myös harhauttamaan vihollista. Sulkuammunta puolsi paikkaansa myös silloin, kun maaleja oli paljon – kaikkia ei olisi ehditty tulittaa seurantaammuntana. Torjunnassa oli lisäksi mukana kolmen tykin harhautuspatteri Pommi Nordsjön kartanon lähellä sekä kolme rannikkoilmatorjuntapatteria ja yksi rannikkopatteri, joilla oli yhteensä 12 tykkiä. Myös kevyet ilmatorjuntatykit osallistuivat torjuntaan, koska valojuova-ammuksilla arveltiin olevan pelotusvaikutusta. Kantakaupungin alueelle osui vain 530 pommia. Sulkuammunnassa voitiin myös käyttää ylipitkiä ampumaetäisyyksiä, koska osumatarkkuus ei ollut etusijalla. Neuvostoliittolaiset osasivat kyllä odottaa valepaloja, koska he käyttivät niitä itsekin. Tulta keskitettiin ja jaettiin maalitilanteen mukaan. Johtopattereiden tulenjohtotutkia käytettiin tehokkaasti apuna sulkujen paikan ja korkeuden määrittämisessä, mikä lisäsi sulkuammunnan tarkkuutta ja vaikutusta merkittävästi. Valonheitinasema Espoon Leppävaarassa.. PAINOPISTE oli itä–eteläsektorilla , jossa oli parhaimmillaan yhdeksän raskasta patteria. Pommeista 95 % meni ohi Pudotetuista pommeista noin 670 osui silloisen Helsingin alueelle ja noin 130 lähiympäristöön. Viimeisen hyökkäyksen torjuntaan Ilmatorjuntarykmentti 1:llä oli 15 raskasta ilmatorjuntapatteria, määrävahvuuden mukaan yhteensä 74 tykkiä kaliipereissa 75, 76 ja 88 mm. 26 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 80 VUOT TA SIT TEN taisia hermoja. Pelotusvaikutus toimikin kokemattomiin neuvostolentäjiin hyvin. Pommitukset aiheuttivat monenlaisia vaurioita ilmatorjuntayksiköille ja myös henkilötappioita, kuusi ilmatorjuntamiestä kaatui ja useita haavoittui. Valonheittimet ja kuulosuuntimet oli sijoitettu sopiviin paikkoihin kaupungin ympäristöön. Patteristojen torjuntasektorin raja Pomminpudotuskehä max Raskaiden pattereiden kantamakehä Raskas ilmatorjuntapatteri (tutka) Raskas ilmatorjuntapatteri (ei tutkaa) Rannikkotykistön patteri (it) It.R 1:n torjuntakeskus PI IR RO S: A H TI LA PP I • VE K TO RI G RA FI IK KA : SI RK KA -L IIS A KA RJ A LA IN EN SA -K U VA . Kuulosuuntimien avulla oli mahdollisuus osoittaa viholliskoneiden tulosuunta valonheittimille ja torjuntakeskukselle silloin, kun tutkatietoja ei ollut käytettävissä. Samaan pyrittiin sytyttämällä viimeisen pommituksen aikana harhautustulipaloja varsinaisen kohdealueen ulkopuolelle Nordsjön alueelle nykyisessä Vuosaaressa. Jokaisella raskaalla ilmatorjuntapatteristolla oli puolustettavanaan noin 90 asteen torjuntasektori. Neuvostotaktiikka ei purrut Heti kun muodostelmien havaittiin pudottavan pomminsa tai kääntyvän, vaihdettiin maalia. Valonheittimiä käytettiin maalien valaisuun tykkipattereille ja yöhävittäjille
On huomattava, että ADD – Stalinin ilmavoimat – oli eliittiyhtymä, jonka tappiot tuntuivat tavallista pahemmilta. Tallinnan pommitukset seuraavan kuun alussa antoivat tästä karmivaa näyttöä. 17.2.1944. Tappiot pienenivät, kun osa väestöstä evakuoitiin kaupungista ja väestönsuojelutoimia tehostettiin ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen. Ilmatorjunta onnistui tehtävässään hyvin, joten on oikeastaan toisarvoista, montako konetta ammuttiin alas. Virallisten tilastojen mukaan Helsingissä tuhoutui jatkosodan aikana 157 rakennusta kokonaan ja 81 osittain, niistä 146+69 helmikuun 1944 pommituksissa. Kantakaupungin alueelle osuneet pommit saivat aikaan sekä henkilöstötappioita että aineellisia vahinkoja. Sotalapsia oli kaikkiaan yli 70 000. . Kuolleiden joukossa oli kuusi sankarikuoleman saanutta It.R 1:n sotilasta sekä 15 lomalla ollutta sotilasta, joista viisi oli virolaisia vapaaehtoisia. Ilmeisesti osa vaurioituneista taloista jouduttiin purkamaan, mutta pääosa niistä voitiin korjata. Taistelujen kiivaudesta saa käsityksen, kun todetaan, että viimeisen pommituksen yhteydessä raskaat ilmatorjuntapatterit ampuivat vuorokaudessa tai oikeastaan puolessa vuorokaudessa taivaalle enemmän kranaatteja kuin kenttätykistö Talin–Ihantalan suurtaistelussa kesällä 1944. Pääosa ilmatorjuntatykistön aiheuttamista vihollistappioista oli epäilemättä johtopatterien ansiota. Pääosa pommeista menikin mereen. Tulos on lähes suoraan verrannollinen torjunnan onnistumiseen (yli 95 %). SA -K U VA. Läpi yrittäneistä koneista osa ammuttiin alas, ja pääosa muista koneista kääntyi pois ennen sitä. Toisaalta on huomattava, että sotakokemusten mukaan vaurioituneita pommikoneita oli yleensä moninkertainen määrä, mahdollisesti jopa yli sata, ja niistäkin osa todennäköisesti poistettiin käytöstä. Teoreettisesti voidaan laskea, että jos torjunta olisi epäonnistunut täysin, kantakaupunkiin olisi tullut pommiosumia yhdeksän metrin välein ja Helsinki olisi tuhoutunut lähes täysin. Tämä oli vain noin 6 % kaupungin rakennuskannasta. Tappioiden todentaminen oli jälkeenpäin vaikeata, sillä suurin osa koneista putosi mereen. Kantakaupungin alueelle osui vain 530 pommia. Ilmatorjuntarykmentti 1 ilmoitti vihollisen tappioiksi 24–37 konetta; niiden joukossa oli yksi harvinainen nelimoottorinen Pe-8, jonka saksalaiset hävittäjät ampuivat alas. Helsingin ilmasuojelukeskuksen laatiman kortiston mukaan surmansa saaneita oli kuitenkin enemmän eli 211. Eräistä neuvostolähteistä saa käsityksen, että tappiot olivat suuret, vaikka esitetyt luvut eivät sitä osoitakaan. Kylmä loppulasku Kohdealueelle osuneiden pommien ja keskimääräisen pommikuorman perusteella voidaan laskea, että vain alle 100 viholliskonetta pääsi torjunnan läpi oikealle pommien irrotusetäisyydelle. Ilmapuolustus pelasti teoriassa noin 6 800 ihmistä ja yli 5 700 rakennusta. 27 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 hin osui alle 100 pommia, mikä oli alle prosentti koko pommikuormasta. Voidaan todeta, että It.R 1:n oma arvio oli oikeaa suuruusluokkaa. Vanhemmissa neuvostoliittolaisissa lähteissä on tappioiksi ilmoitettu 11 konetta, uusimmissa lähteissä 30 konetta, joista taistelutappioiden osuus oli 20. Pääkaupunki pelastuu Kaiken kaikkiaan pommituksissa tuhoutui 109 rakennusta ja 325 vaurioitui. Ruotsiin siirtyi Tornion kautta yli 17 500 helsinkiläislasta. Helsingissä Vallilan kaupunginosa, Kangasalantien ja Somerontien kulmassa pommitetut talot. Useimpien lähteiden mukaan 162 siviilihenkilöä sai surmansa ja 358 haavoittui, heistä 76,5 % ensimmäisessä pommituksessa
Valonheittimet saivat koneen keilaan vain 45 kertaa 2 007:stä, ja niistäkin vain 21 kertaa niin pitkäksi aikaa, että joku ehti ampua; saksalaiset hävittäjät onnistuivat siinä 2–4 kertaa (ilmatorjuntapatterit eivät silloin saaneet ampua). Tosiasia on, että ilman Irjoja myös sulkuammunta olisi ollut aika epämääräistä ilman tarkkoja mittausarvoja. Irja oli tärkein Tulituksen kohteeksi joutui varmuudella 1 132 konetta eli 56,4 % vihollisen konemäärästä. Sulkuja ammuttiin vain silloin, kun oli teknisiä ongelmia esimerkiksi kaapelien katketessa. Miehistöön kuului yksi aliupseeri ja seitsemän miestä. Silloinhan kaikki seurantaammunnat (506) olisivat jääneet ampumatta. Kysymyksessä oli kaksintaistelu vihollisen pommikoneiden ja ilmapuolustuksen välillä. Johtopatterien merkitystä voidaan tarkastella toisinkin: entä jos Irjoja ei olisi ollut. Pommikuormasta yli 95 % pudotettiin kohteen ulkopuolelle, joten voidaan vetää johtopäätös, että torjuntatuli vaikutti suurempaankin konemäärään – tai ainakin niiden pilotteihin. Pääkalustona oli kaksimoottorinen Iljušin Il-4 (DB-3f).. ADD:SSA OLI NOIN 1 000 POMMIKONETTA. Tästähän saatiin ikäviä kokemuksia jo vuosina 1942–1943. suunta, etäisyys, korkeuskulma Mittausetäisyys ....................... Suurin osa pudotetuista koneista tippui mereen, ja sinne taisivat päätyä myös laskuvarjolla hypänneet miehet. Varmasti voidaan sanoa, että sulkuammunnan maalina oli yhtä monta koRADIOLUOTAIN 39 T (D) ”IRJA” RL 39 T (D), FuSE 62 D tai FuMG 39 T (D) Valmistaja .............................Telefunken, Saksa Paino ............................................... Selite: FuSE = Funksende-empfanggerät. Kun johtopatterit osallistuivat myös sulkuammuntaan, oli niiden osuus kaikista tulitetuista maaleista liki 70 %. Tutka oli siirrettävissä irrotettavien ajolaitteiden avulla. Puolustaja sai voiton osittain omien vahvuuksiensa ansiosta, mutnetta kuin sulkujakin, mutta luultavasti maaleja oli enemmänkin. Useiden lentäjien nähtiin hyppäävän laskuvarjolla alas osuman saaneista koneista, mutta yhtään heistä ei saatu vangiksi. Tuhoamiseli seuranta-ammunnalla oli sulkuammuntaa suurempi torjuntavaikutus. Meri ei ulompana rannasta ollut kunnolla jäässä, joten selviytymismahdollisuudet avovedessä olivat huonot. FuMG = Funkmessgerät. Johtopatterien osuus ammutuista laukauksista oli ensimmäisen pommituksen torjunnassa 44,6 %, toisessa pommituksessa 51,8 % ja kolmannessa 43 %. Johtopatterit ampuivat pääosin tutkaohjattua seurantaeli tuhoamisammuntaa aina, kun se oli mahdollista. 1 500 kiloa Aallonpituus .................................. 3 750 hertsiä Pulssiteho ............................... Prosentuaalinen osuus koko ampumatarvikekulutuksesta oli 46,5 %. Muut kuin johtopatterit ampuivat yksinomaan sulkuja, koska edellytyksiä muuhun ei ollut. Varavoimakone Zündapp. Se olisi pudottanut tulitettavien maalien määrän lähes puoleen (626). 8–10 kilowattia Mittausarvot ... Sulkuja ammuttiin kaiken kaikkiaan 626, ja niistäkin johtopatterit olivat mukana 282:ssa (45 %). Laitteessa oli 53 radioputkea, 5 kuvaputkea ja 328 vastusta. Tämä siitä huolimatta, että johtopattereita oli vain neljä, muita tuliyksiköitä oli 8–11. 28 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 80 VUOT TA SIT TEN Pudotettujen koneiden määrän perusteella voidaan arvioida, että ADD kärsi noin 100 lentäjän henkilötappiot. 53,6 senttiä Toistotaajuus ................................ Tutka ratkaisi suurtaistelun Irja-tutkalla varustettujen johtopatterien osuus torjunnassa oli ratkaiseva. Ammunnoissa Irjojen osuus oli 79,7 %. Voimalaite FIMAG (BMW) 2 000 cm:n polttomoottori, 220/380 V, 12 kVA. < 30 kilometriä Etäisyystarkkuus .......................... Torjuntavoiton salaisuus. Johtopatterit tulittivat lisäksi seuranta-ammunnalla 506:ta maalia. Näillä perusteilla voidaan väittää, että juuri tulenjohtotutkilla oli ratkaiseva osuus Helsingin ilmapuolustuksen torjuntavoiton hankkimisessa. +-25 metriä Suuntatarkkuus .................2–3°, käsisuuntaus. Mittauskuntoon laittaminen kesti noin 30 minuuttia. Valonheittimillä oli toki myös pelotusvaikutus, kun keilaan joutuneen koneen miehistö sokaistui ja kone joutui tekemään väistöliikkeitä. Sulku ammuttiin muodostelman kärkikoneen eteen, joten koneiden porrastuksesta riippuen tulivaikutus saattoi koskea useampaa kuin yhtä konetta kerralla
Helsingin ilmapuolustuksessa oli suhteellisen paljon raskasta ilmatorjuntatykistöä, josta pieni osa oli hyvinkin modernia. Golovanov. 26.–27.2. Muutenhan suurin osa pommeista olisi osunut Helsingin kaupungin kokoiselle alueelle. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 29 Tieto 6.–7.2. ADD:n komentaja, ilmamarsalkka Golovanov joutui epäsuosioon, mutta häntä ei sentään teloitettu. Sitä ei voi selittää muuten kuin pelotusvaikutuksella tai ehkä joissain tapauksis”Taistelun voittaa se, jolla on vähemmän heikkouksia.” Torjuntavoitto kotialueella antoi mahdollisuuden jatkaa sotaa ja hankkia paremmat rauhanehdot. ADD:n taktillisten pommikoneiden suorituskyky, nopeus, pommikuorma ja lentokorkeus eivät yltäneet länsiliittoutuneiden raskaiden nelimoottoristen koneiden tasolle. Puolustajan vahvuudet ja hyökkääjän heikkoudet kallistivat vaa’an puolustajan eduksi. Tämä oli torjuntavoiton huipentuma. Hän suuttui ja ”alensi” ADD:n tavalliseksi ilma-armeijaksi joulukuussa 1944. Yllättävää on myös, että neuvostopilottien tappioiden sietokyky – taistelumoraali – ei yltänyt läheskään brittien ja amerikkalaisten lukemille. Pääkaupungin ”torjuntaorkesteri” oli trimmattu huippuunsa, vaikka kotialueen joukoissa oli paljon heikompaa miehistöä kuin rintamajoukoissa. Ilmapuolustuksen taistelunjohtojärjestelmä oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Stalinille selvisi totuus ADD:n operaation epäonnistumisesta vasta, kun valvontakomissio saapui Helsinkiin syksyllä 1944. Neuvostoliitolla ei ollut varsinaisia strategisia ilmavoimia. Peräti 95 % koneista kääntyi pois ilmatorjunnan tuleen jouduttuaan tai jo ennen sitä.. Pommitustutkia ei liioin ollut eikä tutkahäirintää juurikaan harrastettu. 16.–17.2. Yöhävittäjien puute oli ilmapuolustuksen vakava heikkous, jota onneksi Luftwaffen apu paikkasi. Kirjoittaja on entinen ilmatorjunnan tarkastaja ja yksi maamme merkittävimmistä ilmasotahistorioitsijoista. Peräti 95 % koneista kääntyi pois ilmatorjunnan tuleen jouduttuaan tai jo ennen sitä. Yhteensä Pommituslentoja 728 383 896 2 007 Pudotettuja pommeja (kpl) 6 991 4 317 5 182 16 490 Kohdealueelle osuneita pommeja (kpl) 331 130 338 799 Tuhoutuneita rakennuksia 28 22 59 109 Vaurioituneita rakennuksia 137 53 135 325 Kuolleita siviilejä 103 25 18 146 Haavoittuneita siviilejä 295 29 34 358 Ammuttuja sulkuja (kpl) 122 184 320 626 Laukausmäärä/raskas ilmatorjunta (kpl) 7 719 12 238 14 240 34 197 Laukausmäärä/kevyt ilmatorjunta (kpl) 2 745 5 709 4 432 12 886 NUMEROTIETOJA HELSINGIN POMMITUKSISTA 1944 ta myös vihollisen heikkouksien takia. ADD:n komentaja, ilmamarsalkka Aleksandr E. ADD:n konkurssi ADD:n piloteilla ei ollut paljon kokemusta strategisista pommitusoperaatioista, pommitustaktiikka ja -tekniikka eivät olleet länsimaiden tasolla. Radioluotaimien merkitys oli ratkaisevan tärkeä, ilman tutkia olisi käynyt huonosti. Hän on kirjoittanut useita teoksia ja kymmeniä lehtiartikkeleita ilmatorjuntaan liittyen. sa täydellisellä eksymisellä yötaivaalla. Von Clausewitzin sanoin:
. 30 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 VIRO Viron tykistö ampuu Suomen Sotilaalle tarjoutui tilaisuus tutustua viime vuoden lokakuussa Viron kenttätykistöön maan ainoan rauhan ajan kenttätykistöpatteriston apulaiskomentajan, majuri Meelis Tasan opastuksella. TEKSTI: KARI KUUSELA • KUVAT: ARTO OJANEN JA KARI KUUSELA. Lehden upseeripartiossa oli siis sekä tykistöettä krh-tietämystä. Kahden miehen partion muodostivat kirjoittajan lisäksi lehden toimittaja Arto Ojanen
Pituutta ampumaalueella on noin 17 kilometriä, ja se muistuttaa maastoltaan kovasti Niinisalon Pohjankangasta, matalahko havupuusto ja hiekka ovat vallitsevia elementtejä. Joissakin kohteissa kiellettiin valokuvaaminen, mikä nyt ei vieraita mitenkään yllättänyt. Ensimmäinen päivä vietettiin tuliasemissa, toisena vierailupäivänä muutama tunti tulenjohtopaikalla. Alueella on monipuolisia ampumaratoja ja harjoitusrakenteita. Virolainen raskas panssarihaupitsi Kõu, Ukkonen, on periaatteessa sama kuin meidän K9 Moukarimme, mutta naamioinnin ”röllipuku” tekee siitä erinäköisen.. 31 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 V ierailu meni vieraiden kannalta erinomaisesti, tunnelma oli lämmin, ja kysymyksiin vastattiin auliisti. Keskpolügoonille Vierailu tehtiin kovapanosammuntoihin Viron tärkeimmälle ampuma-alueelle Kaitseväe keskpolügoonille eli sotaväen keskusampuma-alueelle. Vierailun kestäessä tuli selväksi mistä lämmin suhtautuminen suomalaisiin johtuu. Alue on osa 1950-luvun lopulta käytössä ollutta neuvostoarmeijan tykistön ja Viron tykistö ampuu . Siellä harjoittelevat tykistön lisäksi muun muassa jalkaväki, pioneerit, Nato-liittolaiset ja muut aseita käyttävät virolaiset viranomaiset. Se sijaitsee Viron suuren varuskunnan Tapan luoteispuolella Kuusalun tuntumassa ja on pintaalaltaan noin 12 000 hehtaaria
Käyttökelpoista aseistusta oli alussa hyvin vähän, neuvostomiehittäjät olivat lähtiessään vieneet tietysti kalustonsa mukanaan. Myöhemmin meillä jälleen pienennettiin sodan ajan vahvuuksia, jolloin kykenimme lahjoitNykyisin Virossa tykkikalusto on kunnossa.. Virossa ei suinkaan riittänyt, että Venäjän keisarin aikanaan rakennuttamat kasarmit siivotaan, kuten vuonna 1918 meillä. Keskpolügoonin sijainti oli vierailun kannalta hyvä, ajo Tallinnasta kesti ainoastaan runsaan tunnin. Viron tykkimiesten käyttöön alue tuli varsin myöhään, ja vuosikaudet he harjoittelivatkin kovapanosammuntoja Suomessa, aina nyt ampuvien panssarihaupitsien taulukkoammuntoja myöten. Neuvostoliitossa ei maanomistajista tai ympäristöliikkeistä ollut haittaa, ja alue on perustettu maastollisesti sopivaan kohtaan. Ensimmäiset tykit Suomesta Viron puolustusvoimien alku uudelleen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1991 oli erittäin vaikeaa ja vaati todellista pioneerihenkeä. Saksa lahjoittikin pian parempaa, heiltä vapautui erinomaisia apumoottorilla varustettuja raskaita 155 mm:n FH-70-haupitseja raskaine MAN-tykinvetäjineen. Olin tekemisissä Viron asevoimien ja sen epäsuoran tulen kanssa jo 1990-luvulla, ja tämän vierailun aikana oli ilahduttavaa nähdä, että silloinen hyvin puutteellisesti aseistettu ja vaatimattomasti varustettu Viron armeija on nyt mainiolla tasolla. Viron uusien asevoimien ensimmäinen tykkikalusto lahjoitettiin Suomesta. Myöskään telttoja ei näkynyt, toiminta keskittyi ajoneuvoihin, joita niitäkin oli suomalaisen silmään vähän. Virolaisten kannalta sijainti on myös hyvä Tapan suuren varuskunnan tuntumassa. Näköjään on paikallinen tapa rakentaa teräskonteista muutamia kestomaaleja, jolloin vältytään maalilaitteiden rakentamiselta erikseen joka ammuntaan. Ampumakenttä näyttää kooltaan riittävän useimpiin tarkoituksiin. Virossa neuvostosotilailta vapautuneet varuskuntien rakennukset olivat käytännössä usein raunioina. Alueelta löytyy useita maalialueita, mutta nyt käytössä oli ainoastaan yksi. VIRO 32 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 panssarijoukkojen harjoitusja ampuma-aluetta. Minkäänlaisia rakennuksia ei vierailijoiden silmiin sattunut, ei siis rakennuksia johtamista, ruokailua tai huoltoa varten. Sekalaista lähinnä jalkaväen kalustoa saatiin aluksi ostamalla ja lahjoituksina eri tahoilta. Tämä tosin saattaa olla puhdas sattuma. Tapa on myös Nato-liittolaisten käyttämä varuskunta ja liikenteellisesti hyvällä paikalla. Ensiksi lahjoitettiin ikäloppuja ja kuluneita 105 mm:n haupitseja vuosimallia 37-61, jotka sodan ajan tykistön pienentyessä vapautuivat omista varauksistamme. Lahjahevosen suuhun ei pitäisi katsoa, mutta pian kävi ilmi, etteivät virolaiset olleet tyytyväisiä ensimmäisiin tykkeihinsä. Juuri Tapassa Viron rauhan ajan tykistö eli Suurtükiväepataljon (tykistöpatteristo) kouluttaa varusmiehiä
Meillä Moukariksi nimetty haupitsi tunnetaan Virossa nimellä Kõu (Ukkonen). Takana ovat ajat, jolloin virolaiset ajelivat neuvostoaikaisella kalustolla. Naapurimaa Latvia muun muassa luopui omasta yleisestä asevelvollisuudestaan 1990-luvun ”ikuisen rauhan odotuksessa”. Suomessa saadusta koulutuksesta ja vaikutteista huolimatta patteristo-sana ei näytä Viroon juurtuneen. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 33 tamaan sillä hetkellä vielä jotenkuten ajanmukaisia ympäriampuvia 122 mm:n 122 H 63 -haupitseja. Virossa tulenjohtoa hoitavat kanta-aliupseerit, ja se näkyikin työskentelyssä Suomen Sotilaan vieraillessa tulenjohtopaikalla, asiat hoidettiin rutiinilla. Pikainen poikkeaminen patterin komento. Länsimaissa on siirrytty miltei kokonaan vedettävistä tykeistä itseliikkuviin kalustoihin. Kaikkien Baltian maiden puolustusvoimat saivat 1990-luvulla naapurivaltioilta erittäin hyödylliseksi osoittautunutta koulutusapua. Saimme virolaisten ajoneuvokalustosta myös hieman kokemusta. Patteri on sen sijaan tutummalta tuntuva patarei. Nykyisellään ”patteristo” on siis pataljoona, aikaisemmin virolainen termi oli Suurtükiväegrupp, joka esiintyy edelleen virolaisten tykkimiesten hihakilvessä. Lisääkin näitä erinomaisia nykyaikaisia tykkejä on tulossa, alkuvuonna tiedotettiin 12 panssarihaupitsin lisäkaupasta. Tuliasemissa meitä suomalaisia kuljetettiin varoupseerin G-Mersulla, komentopaikka oli samoin saksalaisessa ajoneuvossa kuten kranaatitkin suuressa MANissa eli hyvin asiallisissa ajoneuvoissa. Virolainen tulenjohtaja työssään. On arvioitu, että koulutus ja omin silmin nähty toimintakykyinen ja kustannustehokas reserviarmeijamme vaikutti suurimpana syynä asevelvollisuuden säilymiseen Virossa. Isäntämme majuri Tasa on aikanaan saanut koulutusta Tykistökoulussamme, josta hän puhui lämmöllä. Tätä perua taitaa olla myös hänen mainio suomen kielen taitonsa. Niinpä Viron tykistöllä on 24 Suomen kanssa yhteisellä kaupalla Etelä-Koreasta käytettynä hankittua raskasta K9panssarihaupitsia. Nyttemmin 105-milliset ovat mennyttä aikaa, ja niin 122kuin 155-millisetkin on ampumatarvikkeineen lahjoitettu Ukrainaan. Ja hyvä varmaan niin. Ajoneuvoja oli niin tuliasemapäässä kuin toisena päivänä nähdyllä tulenjohtopaikallakin meikäläisittäin vähän, itse asiassa vain aivan välttämätön määrä. Jonkin verran haupitseissa on eroja meikäläisiin, muun muassa omasuojalaitteet ja erilainen konekivääri tornissa. Lukumääristä on pääteltävissä, että maassa nyt olevasta määrästä on perustettavissa 12-tykkinen patteristo kumpaankin Viron sodan ajan jalkaväkiprikaatiin, seuraava tusina on uutisten mukaan tarkoitettu kyseisten prikaatien muodostamaan divisioonaan perustettavalle tykistöpataljoonalle. Virolaiset tykkimiehet kantavat joukko-osastotunnuksenaan hihassaan Suurtükiväegrupp-kilpeä, vaikka se on taakse jäänyt nimitys, nykyisin joukon nimi on Suurtükiväepataljon.. Nykyäänkin tämä näkyy Viron tykistön ammattisotilaissa, vain nuorimmat tykistömajurit ovat kokonaan oman maansa kouluttamia, kaikki tästä ylemmät upseerit ovat saaneet tykistökoulutuksen Suomessa. Niinpä Virossakin Ukkoset oli sijoitettu odotusasemiin. Moderni kalusto Nykyisin Virossa tykkikalusto on kunnossa. Moukareita kuten meillä Itseliikkuva tykistö menettäisi etunsa, jos se ajaisi suoraan tuliasemiin odottamaan tulikomentoja. Koulutusta annettiin korkeimmalla tasolla Viron puolustusvoimien komentajalle henkilökohtaisen mentorin muodossa, ja virolaiset upseerit ja aliupseerit opiskelivat useamman vuosikurssin ajan meidän kadettikoulussamme, Päällystöopistossamme ja Reserviupseerikoulussamme. Viron auttajana toimi Suomen puolustusvoimat
Virolaiset isäntämme valittelivat pulaa kantahenkilökunnasta, myös tämä on tuttua Suomenlahden pohjoispuolella. Sitä meni hoitamaan juoksujalkaa yliluutnantti Sild, hän oli varmaan kokenein ka. Ensivaikutelma oli, että virolaiset vasta harjoittelevat panssaritykistön käytön perusteita. Tykit ampuivat vuorotellen, minkä jälkeen kunkin tykin osumakohta mitattiin. Hän seurasi haupitseja niin, että oikeastaan aina, kun ammuttiin, hänellä oli niihin näköyhteys. Aina silloin tällöin ilmaantui ongelma, niinhän meilläkin tapahtuu. . Pian alkoi ammunta, joka oli alussa hyvin kouluammunnan eli muodollisen ja kaavamaisen harjoittelun kaltaista. Toisaalta varusmiesmiehistöjen koulutustaso ei meille selvinnyt. Nämähän ovat tuttuja asioita jokaiselle meilläkin ammuntoja seuranneelle. Ensimmäinen laukaus lähti alussa kuten meilläkin pitkillä laukaisunaruilla. Mahdollisesti niin nykyään tehdään Suomessakin, ei ole vaan omiin silmiin sattunut. Kahden radiopuhelimen ja kännykän kautta tuli jatkuvasti erilaisia viestejä. Ensivaikutelma ei kuitenkaan pitänyt paikkansa, sillä päivän mittaan haupitsit toimivat, kuten on tarkoitettukin: Suojaasemasta pikaisesti ampumaan ja äkkiä takaisin. Välillä oli jokaiseen kovapanosammuntaan kuuluvia taukoja, kun jokin asia ei ollutkaan kunnossa. Varoupseerin saappaissa ei olisi ollut helppoa, mutta rutiinilla vaikea ja herpaantumatonta tarkkuutta vaativa tehtävä kuitenkin näytti hoituvan. Tällä tavalla kyetään moninkertaistamaan tulen teho varsinkin elävää voimaa vastaan yllättäen ammuttaessa. Ampumaohjelmaan kuuluivat myös yläkulma-ammunta sekä tykistöllä harvinaisempi MRSI (Multiple Round Simultaneous Impact), jossa eri korolla ja panoksella ammutaan peräkkäisiä laukauksia esimerkiksi kolme kertaa niin, että ne ovat samalla sekunnilla maalissa. Vasemmalla: Tulenjohtotornissa vasemmalta majuri Tanel Tatsi, kirjoittaja ja tuntemattomaksi jäänyt kanta-aliupseeri. Karttaakin tarvitaan virolaisessa tulenjohdossa.. Odotusasemasta liikuttiin ainoastaan kymmenisen metriä ampumaan. Ukkosiin vieraita ei päästetty, ja niiden miehistön koostumus jäi vähän epäselväksi, vaikuttivat kuitenkin olevan varusmiehiä, ja mukana oli useampi naissotilaskin. Sildin toimintaa pääsi seuraamaan läheltä, koska tämän tehtävän lisäksi ilmeisen pätevä upseeri toimi vieraiden ja majuri Tasan autonkuljettajana. Vastauksena toistui aika ajoin tuttu: ”Saa ampua.” Ainakin radioliikenteessä kuuli viron kielen lisäksi Nato-jargonia sekä muutamia suomenkielisiä sanoja tutuista ohjesäännöistä. Keskellä: Vierailun isäntä, Suurtukipataljoonin apulaiskomentaja majuri Meelis Tasa panssarihaupitsin takaovella. Erillistä ampumatoimistoa varohenkilöineen ei ollut, vaan kaikki langat päättyivät varoupseerina toimineen leitnant, yliluutnantti Karl Erik Sildin ajoneuvoon. Jokaisessa vaunussa oli ilmeisesti varohenkilönä oranssiin liiviin pukeutunut varoupseeri/aliupseeri. Erikoisuus oli, että varomääräysten mukaan saattoivat vaunut ampua toistensa yli. 34 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 VIRO paikalla osoitti, ettei panssaritykistöä voi johtaa monella tavalla: Komentoajoneuvosta paljastui hyvin suomalainen järjestely. Varoupseerin kyydissä Ammunnan johtaminen tuliasemissa poikkesi huomattavasti Suomen käytännöstä
Maalin paikannus tapahtui maalinpaikannuslaitteella, joka ei tainnut olla yhtä monipuolinen kuin meillä, sillä oman paikan määritys puuttui. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 35 luston osaaja joukossa. Tulenjohto tornista Tulenjohtopaikkana oli korkea torni, josta maalit näkyivät erinomaisesti. Tämähän johtui tietenkin siitä, että tuliyksiköitä oli ja on edelleen Virossa lukumääräisesti vähän, ja pienelle määrälle on mahdollista hankkia viimeistä huutoa oleva tulenjohtokalusto. Tulenjohtoerotuomarina ja samalla ammunnan johtajana toimi majuri Tanel Tatsi, joka viime vuoden keväällä ylennettynä ei enää kuulunut Suomessa koulutettuihin. Tulenjohto toisena päivänä Toisena päivänä ohjelmassa oli tutustuminen tulenjohtotoimintaan. Tulenjohtaja on korkealla tunturin rinteellä, vaikka mahdollinen taistelu käytäisiin Etelä-Suomen tasaisilla aukeilla, jotka ovat hyvin virolaisen maastotyypin kaltaisia. Siinä oli suunnanmittauslaite ja etäisyysmittari, ja maalin koordinaatit siirrettiin Toughbook-läppärille, jota myös Suomessa tulenjohtaja käyttää. Tuliasemissa vietetystä edellisestä päivästä poiketen eroja omien Maavoimiemme toimintaan löytyi huomattavasti enemmän. Vielä viime vuonna virolaiset ampuivat vedettävällä 122 H 63:lla. Virossa koulutetaan kyllä varusmiehistäkin tulenjohtajia reserviin, nyt heitä ei ollut mukana, meille kerrottiin. Sitä oikeastaan edellyttää jo tarve saada vähäisestä putkimäärästä kaikki mahdollinen teho irti. Voisin aloittaa vaikka tulenjohtopaikallakin varomääräysten mukaan tarvittavista sirpaleliiveistä, kypärä nyt ei ollut yllätys. Koordinaattien . Hän kun oli tällä kertaa kantahenkilökuntaan kuuluva aliupseeri. joten panssarikalusto on heille vielä ilmeisen uusi kokemus. Isännät kertoivat, että aikaisemmin tulta johdettiin myös maan tasalta, mutta kasvanut puusto estää nyttemmin tämän. Mitään tulenjohtoryhmää tai -partiota ei ollut, tulenjohtaja teki kaiken itse apunaan vain viestialiupseeri ja lennokkimies.. Liikkuminen ja ampumatoiminta tapahtui pääosin teillä. Mieleeni hiipi kuitenkin epäilys tämänkaltaisen tulenjohtamiskokemuksen käyttökelpoisuudesta virolaisessa hyvin tasaisessa maastossa. Keskpolügoonin maisemat niillä alueilla, joilla liikuttiin, olivat kauttaaltaan matalaa mäntymetsää. Voisi tietenkin huomauttaa tilanteenmukaisuuden puutteesta, mutta Rovajärvelläkin asetelma on hyvin samankaltainen. Toiminta ei eronnut Suomen kovapanosammunnoista muuten kuin siten, ettei tulenjohtaja tarvinnut omaa kouluttajaa. Tulenjohtokalusto on Virossa ollut Suomea parempaa koko vuosituhannen, vasta meidän MPl-15-maalinpaikannuslaitteemme tasoitti tilannetta. Tällainen on tapana myös kansainvälisesti, meidän reserviupseerikoulutuksen saaneet tulenjohtajamme joka jalkaväkijoukkueessa ovat harvinainen poikkeus maailmanlaajuisestikin. Samalle korkeudelle tulenjohto saadaan kärjistetysti ilmaistuna lähinnä Tallinnan keskustassa ja Lasnamäen lähiössä. Mitään tulenjohtoryhmää tai -partiota ei ollut, tulenjohtaja teki kaiken itse apunaan vain viestialiupseeri ja lennokkimies, molemmat siis kanta-aliupseereita. Selvisi myös, että tarkasti oikeaan paikkaan osumisen varmistaminen voidaan tehdä hyvinkin eri lailla. Nostamalla tulenjohtaja korkeammalle on pituushavaintojen tekeminen paljon helpompaa nykyajan varomääräysten edellyttämillä pitkillä tähystysetäisyyksillä. Tämä näkyi siinäkin, että kommunikointi hänen kanssaan oli hoidettava viroksi ja englanniksi
Tulenjohtajat tuulettivat täysin ansaitusti tätä kerrassaan erinomaista suoritusta. Lausahdus kuulostaa vähän vieraskoreudelta mutta on myös totta.. Tulen tarkkuuteen panostetaan Tulitoiminta aloitettiin toisenakin päivänä ampumalla ensin tykeittäin, virolaiset panostavat tosissaan tulen tarkkuuteen! Ensimmäisessä tulitehtävässä jokainen iskemä mitattiin ja tietokoneet laskivat korjaukset. Tämä kuvaa sitä, kuinka vaikeaa taivaalla piileskelevää pientä lennokkia on havaita. Isäntämme olivat ystävällisiä, ja saimme ulkomaalaisinakin nähdä vähintään yhtä paljon kuin kotimaamme Puolustusvoimissa, välillä oikeastaan enemmänkin. Tulenjohtopaikalla oli myös sääryhmä, jolla oli ajoneuvonaan tuliterä Mercedes-Benz Zetros -kuorma-auto. Tämä on tuttua meilläkin, tietyt avainhenkilöt eivät julkisuutta kaipaa. Toiminta jäi kuvaamatta, koska se kohteliaasti kiellettiin. Heidän tehtävänsä jäi epäselväksi, sillä ammunnassa välttämättömien säätietojen sanottiin tulevan Viron meteorologisen laitoksen säämallista. Myös tärkeä tykkimieshenki näytti siirtyneen koulutuksen mukana. Tämähän ei saman tai samankaltaisen kaluston saamisen jälkeen enää ole ihme, sillä virolaiset muistivat mainita useammankin kerran, että ”tehän meidät olette kouluttaneet”. Säähavaintopallon kanssa kuitenkin touhuttiin, mahdollisesti kyse oli tarvittaessa käytettävästä varamenetelmästä. Se johtuu pääosin siitä, että etäisyyttä on mahdoton ihmissilmällä arvioida riittävän tarkasti. Yleinen suhtautuminen palveluksessa näytti melkeinpä toverilliselta, vanha neuvostohierarkia oli karistettu kokonaan pois, vaikka kehitys aloitettiin aikanaan Neuvostoliitossa koulutettujen upseerien johdolla. Viron kenttätykistö osoittautui kalustoltaan sekä koulutukseltaan hyvin korkeatasoiseksi ja näin päällisin puolin tarkastettuna hyvin Suomen vertaiseksi, jos sitä nyt jonain mittarina pidetään. Lennokkikokemus oli näiltä osin minulle ensimmäinen. Taisipa olla vielä oikeaoppisesti ”tappavan takavoittoinen”, eli pääosa iskemistä oli maalin takapuolella. Vaikka tulittajana olisi komppania, niin lennokin alas ampuminen on vaikeaa. Kokonaisuutena pikaisesta mutta monipuolisesta tutustumisesta jäi erittäin myönteinen vaikutelma. Kun lennokki lähti ilmaan, se katosi pian näkyvistä. Ei näin ollen ollut ihme, että kun koko patteri ampui yhteislaukauksen, olivat kaikki osumat nätissä kasassa keskellä maalia. 36 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 VIRO oikeellisuus tarkastettiin koordinaattimittarilla vertaamalla sijaintia karttaan. Maalialueelle oli tuotu merikontteja, jotka toimivat maalipisteinä. Myös lennokkioperaattorit olivat kantahenkilökuntaa, eikä heitä saanut kuvata. Jatkossakin tuli osui hyvin maaliin ainakin sen ajan, kun olimme seuraamassa. Paikalla oli myös lennokkiryhmä, joka avusti tulen johtamisessa. Lennokkiryhmä operoi samasta tulenjohtotornista. Pääsimme seuraamaan toimintaa aitiopaikalta. Lennokkina ei ollut Suomen tapaan Orbiter, vaan Viron ratkaisuna oli AeroVironment RQ-20 Puma AE II UAV -minilennokki, jolla on suunnilleen samat suoritusarvot
BU N D ES W EH R/ JA N A N EU M A N N. Jos länsimaiden tuki Ukrainalle ei riitä voittoon, Venäjä tulee oppimaan, että länsi on heikko ja sotimisella saadaan etuja. 37 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 SAK SA Saksan maavoimien kyky ja tahto Saksan Bundeswehr on edelleen Euroopan puolustuksessa avainasemassa – Yhdysvaltojen US Army Europen jälkeen tietenkin
Kuivat luvut Aloitetaan analyysi keskeisillä luvuilla. Suomalaisille tiedotusvälineille tilanne näyttää ennen kaikkea sekavalta. Luvut ovat rauhan ajan henkilöstömääriä. Tietenkin saa, molemmat ovat hedelmiä. TEKSTI: AGILOLF KESSELRING veli joulukuun 2023 alussa 61 960 sotilasta ja 2 492 siviiliä. Saksan Bundeswehr on vuodesta 2009 lähtien ollut ammattisotilaiden ja sopimusso. Saksan maavoimat on niiden mukaan heikko. Kuten aina, kun rahoituksessa on kyse, katseet kääntyvät Saksaan. Tämä kysymys askarruttaa nyt Euroopan turvallisuusasiantuntijoita. Pitääkö tämä paikkansa. Nämä organisaatioalueet toimivat samalla tasolla kuin Marine (merivoimat), Luftwaffe (ilmavoimat) ja Heer (maavoimat). Heikko keneen verrattuna. Mitä tarkoittaa ”heikko”. Heikko milloin. Omenat ja päärynät Sanotaan, että omenoita ja päärynöitä ei saisi vertailla. Saksan maavoimissa pal. Kokonaisuudessaan Bundeswehrin maavoimien asepuvussa palvelee noin 115 000 sotilasta, mutta noin 55 000 näistä ei itse asiassa palvele maavoimissa vaan muilla organisaatioalueilla, kuten Sanitätsdienst (lääkintä), Cyberund Informationsraum (kyberja informaatiosektori) tai Streitkräftebasis (puolustusvoimien perusta). Baltian mailta puuttuu edelleen kyky puolustaa itseään. 38 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 SAK SA T ällöin Euroopan pitäisi hoitaa oma puolustuksensa itärintamalla ehkä ihan itse. Saksassa – näin kirjoitetaan – säästetään rahaa myös Bundeswehriltä. Tämä on alle neljäsosa Saksan puolustusvoimista, joiden kokonaisvahvuus on 260 000 henkilöä, näistä 181 672 kantaa asepukua. Saksan puolustusvoimien korkein sallittu sotilasmäärä on 370 000. Onko Das Heer eli Saksan maavoimat riittävän hyvässä kunnossa
Venäjällä, Pohjois-Koreassa tai Kiinassa asiat toimivat eri tavalla. 39 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 tilaiden armeija. Saksassa keskustellaan asevelvollisuuden palauttamisesta BU N D ES W EH R/ JA N A N EU M A N N. Jos siis vertaamme Saksan maavoimia esimerkiksi Suomen, Ranskan tai Venäjän maavoimiin, on otettava näiden puolustusvoimien erilaiset järjestelyt huomioon. Näin laskennallisesti Saksan puolustusvoimien sodan ajan vahvuuden tavoite eli 340 000 sotilasta toteutuu vuonna 2027. Jos aktiiviset vapaehtoiset lasketaan mukaan, Bundeswehrin sodan ajan vahvuus olisi tällä hetkellä noin 294 000 koulutettua ja sijoitettua sotilasta. Lisäksi erikoisrahastosta otetaan käyttöön 19,2 miljardia euroa. Vaikka Saksassa säästetään, se ei koske puolustusministeriön erikoisrahastoa. Bundeswehrin erikoisrahasto (Sondervermögen) on edelleen määrältään 100 miljardin euron arvoinen. Toisaalta Saksan Bundeswehrin hankintabyrokratia on erittäin monimutkainen, eikä se tietenkään muutu hetkessä. Kaikki tämän päivämäärän jälkeen Bundeswehristä lähteneet entiset sopimussotilaat ovat nyt reserviläisiä 57 ikävuoteen asti (Grundbeorderte). Kuvassa Vuoristojääkäripataljoona 232:n sotilaat Naton johtamassa Trident Juncture 18 -harjoituksessa Norjassa. Saksa on oikeusvaltio, jossa lait määräävät hankintaprosessit. Ostamisen hitaus on näin ollen ongelma sekä se, että aseet koostuvat nykyään niin monimutkaisista järjestelmistä. Bundeswehriltä puuttuu noin . Bundeswehr olisi halunnut saada 10 miljardin euron lisäbudjetin, mutta näin ei käynyt. Työttömyysaste Saksassa on matala. Saksan Bundeswehrin kokonaisvahvuus 260 000 sotilasta vastaa siis Suomen puolustusvoimien lukua 34 000, ei sodan ajan vahvuuttamme, joka on 280 000. Inflaatiosta ja muista syistä, kuten aseiden kallistumisesta epävarmoina aikoina, rahalla saa nykyään vähemmän aseita kuin vielä vuonna 2022. Enemmän vai vähemmän rahaa. Noin 34 000 reserviläistä palvelee tällä hetkellä säännöllisesti, suurin osa esiupseereista ja korkeimmissa aliupseeriarvoissa olevista vapaaehtoisesti. Demokratiassa lakeja voi muuttaa, mutta siihen tarvitaan riittävä parlamentaarinen enemmistö, puolustusministeriön avaukset ja koko hallituksen tuki. Joka vuosi noin 15 000 sotilaan sopimukset umpeutuvat, ja heistä ainakin noin 10 000 sotilasta siirretään reserviin. Vuonna 2024 Saksan normaali puolustusvoimien budjetti on 51,8 miljardia euroa, eli se on noussut 1,7 miljardilla eurolla viime vuoteen verrattuna. Saksan maavoimilla on pitkä perinne arktisen alueen toiminnassa. Sotilaiden korotetut palkat syövät osittain puolustusbudjetin nousua. Juuri tällä hetkellä Saksan Bundeswehrin sodan ajan vahvuus – koulutetut sotilaat, joilla on pakollinen sijoitus – vastaa noin Suomen puolustusvoimien sodan ajan vahvuutta. Lokakuun alkuun 2021 asti palvelu Bundeswehrin reservissä oli täysin vapaaehtoista toimintaa
Suuria muutoksia ei tapahdu vuodessa, ei missään maailmantilanteessa. Kyse on siis armeijatason johtoportaasta. Saksa lähetti joukkoja Afganistaniin vuodesta 2002 lähtien vuoteen 2021 asti. Saksan itärajan takana sijaitsee Puola – ei Venäjä. 40 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 SAK SA 60 000 sopimussotilasta, ja erityisesti merivoimilla on pulaa sotilaista. Nykypäivänä Saksan maavoimilla on kolme divisioonaa: Division Schnelle Kräfte (nopeat voimat), 1. Saksalaiset laskuvarjojääkärit (Luftlandebrigade 1) ovat taisteluvalmiita ja niin ovat vuoristojääkäritkin (Gebirgsjägerbrigade 23). Divisioonatasolla nämä eivät ole vielä täysin taisteluvalmiita, mutta parlamentaariset päätökset on jo tehty. Kaikki nämä ovat sinänsä hyviä asioita mutta häiritsevät samalla esimerkiksi suurharjoituksia maassa, jossa asuu 238 henkilöä per neliökilometri; Suomessa on tuntuvasti väljempää, vastaava luku on 18. Panzerdivision. Saksan yhteiskunta on vahvasti rauhan ajan yhteiskunta, mikä on periaatteessa hyvä asia. Panzerdivision ja 10. Lisäksi löytyy turvallisuusohjeita, ympäristölakeja, melumääräyksiä ja niin edelleen. Lisäksi Saksan hallituksessa on puolustusministeri Boris Pistoriuksen omassa sosiaalidemokraattisessa puolueessa (SPD) olemassa vahva pasifistinen ja myös Venäjä-myönteinen siipi. . Vuoden 2024 aikana on tarkoitus ostaa näille joukoille vielä niiltä puuttuvat helikopterit (Kommando Hubschrauber). Laskennallisesti 160 000 Bundeswehrin sotilasta palveli siellä, suurin osa heistä maavoimissa, ja 59 sotilasta menetti henkensä. Vuonna 2024 alle 33-vuotiaiden ei ole ikinä tarvinnut edes ajatella Saksan puolustusta. Sillä on kyky johtaa esimerkiksi Baltiassa yhtä kokonaista sotanäyttämöä, jossa kansainväliset joukot taistelevat. Saksan maavoimien esikunnassa (Kommando Heer) palvelee 850 sotilasta. Rahalla sotilaita on kenties mahdollista saada, mutta ilman rahaa ei senkään vertaa. Luchtmobile Brigade). Yhteiskunta ei ole valmis sotaan muttei puolustukseenkaan. Ammattisotilaat tietysti hoitavat asiansa, ja tahtoa riittää, mutta muu yhteiskunta ei ole tästä sen kummemmin kiinnostunut. Sama koskee osaa vuoristojääkärien uusista erikoisajoneuvoista. Liettuasta on tullut Saksan vastuualue Naton Enhanced Forward Presence Battlegroup -toiminnassa. Osa näistä on jo lähtenyt maavoimien palveluksesta, mutta harvoin näkee maavoimien esiupseereita ja kenraaleita, jotka eivät koskaan Afganistanissa olisi olleet. Byrokratian kahleissa. Oikeusvaltiossa lait edelleen määrittävät kaikkia valtiollisia tehtäviä, ja Bundeswehr työnantajana kilpailee muiden työnantajien kanssa työntekijöistä. Yhteiskunta ei ole valmis sotaan muttei puolustukseenkaan. Tässä Nato arvioi Saksan Panzergrenadieren eli mekanisoidun jalkaväen valmiutta ja yhteistoimintaa Liettuassa Ramming Bull -harjoituksissa marraskuussa 2023.. Kolmas prikaati on Alankomaiden laskuvarjojääkärit (11. Yksi Saksan Bundeswehrin ongelmista on varmasti organisaation byrokraattisuus. Käytännössä 93 000 sotilaalla on kokemusta Afganistanista. Tahtoa ja kyvykkyyttä Bundeswehrin sotilaiden kohdalla näkyy saman ilmiön kääntöpuoli, Saksan sotilaat ovat ammattilaisia. Samaan aikaan Saksassa keskustellaan asevelvollisuuden palauttamisesta, kysymys on edelleen avoinna. Painopisteenä on toiminut Afganistanin sota, jota ei alussa pitkään edes kutsuttu sodaksi. Monet ovat ajatelleet, että ammattilaiset hoitavat asiansa ja saavat siitä rahaa. Ammattisotilasarmeijoiden kirouksena on se, että niiden täytyy ottaa huomioon tasa-arvovaltuutetut, työaikasäännöt ja perhevapaat
Keskiraskaiden prikaatien Boxer-vaunujen ostospäätökset on tarkoitus saada parlamentaariseen käsittelyyn tänä vuonna. Aseluovutukset Ukrainaan ja luvattu taisteluvalmis prikaati Liettuan Ruklaan vuoteen 2027 mennessä ovat päämääriä, jotka tukevat ja vaikuttavat divisionien taisteluvalmiuteen. Saksan laiva on kääntymässä hitaasti mutta varmasti. panssaridivisioonan prikaatin sijoituspaikka on noin sadan kilometrin päässä Venäjän rajasta. Jokaiseen divisioonaan kuuluu kolme saksalaista prikaatia eli yksi panssariprikaati, kaksi keskiraskasta prikaatia ja yksi alankomaalainen prikaati. Erityisesti merivoimilla on pulaa sotilaista. Kaikki yhdeksän prikaatia ovat siis jo olemassa, mutta niiden valmiustaso vaihtelee. Panzerdivisionin kaksi vuotta myöhemmin vuonna 2027. Panzerdivisionin tarkoitus olla taisteluvalmis, 1. Agilolf Kesselring on sotahistorioitsija, Saksan puolustusvoimain everstiluutnantti reservissä sekä Suomen maanpuolustuskorkeakoulun Euroopan sotataidon historian dosentti. Yhden Ruklaan sijoitettavan 10. 41 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 BU N D ES W EH R/ JA N A N EU M A N N BU N D ES W EH R/ JA N A N EU M A N N Vuoden 2025 loppuun mennessä on 10. Divisioonatasolta puuttuvat tykit on tarkoitus ostaa vuonna 2027. Aikataulut ovat haastavia
42 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 ILMAVOIMAT Ilmavoimat valmi stautuu tulevaan ILMAVOIMIEN HAJAUTETTU TOIMINTATAPA KIINNOSTAA MUISSA NATO-MAISSA: Kuninkaallisten ilmavoimien RAF:n Typhoon läpilaskussa tiedotusvälineiden ristitulessa taukoa paikalla pitävän järjestävän seuran yli.
Kuitenkin uuden Lockheed Martin F-35A Lightning II:n käyttöönotto on ottamassa taustalla päähuomion niin Ilmavoimien sisällä kuin julkisessa keskustelussa. H ornetin koko kyvykkyys on nyt käytössä, ja toimintaa on harjoiteltu pahan päivän varalle. Hornetien hallittu alasajo on alkamassa, ja ensimmäiset uudet koneet saapuvat noin kolmen vuoden päästä. Nykyinen pääkalusto, F/A-18 Hornet, on uransa huipulla, ja se on saanut elinkaaripäivityksen kahdesti. KUVAT: KYÖSTI PARTONEN, LOCKHEED MARTIN, USAF, ILMAVOIMAT Ilmavoimat valmi stautuu tulevaan Ilmavoimien merkittävin tehtävä rauhan aikana on Suomen alueellinen valvonta ja turvallisuus: ilmatilan valvonta ja kohteiden tunnistaminen sekä tarvittaessa puolustaminen ulkoisilta uhkilta. TEKSTI: KYÖSTI PARTONEN . Se kuvaa hyvin koneen toimintaa, eikä siitä yleisesti puhuta Lightningina vaan F-35:nä.. F-35-hanke Lockheed Martin F-35A Lightning II saa Suomessa aiemmasta logiikasta poikkeavan tyyppitunnuksen JF, joka muodostuu sanoista Joint Fighter. Jälkimmäisessä päivityksessä koneet varustettiin Super Hornet -ohjaamolla, uusilla ilmataisteluohjuksilla sekä ilmasta maahan -toimintakyvyllä. 43 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024
Se on myös Suomen kaikkien aikojen laajin puolustusmateriaalihankinta. Samoin kirjansa lukeneet ja pienoismallinsa rakentaneet muistavat kaksimoottorisen Lockheed P-38 Lightning -hävittäjän, jossa oli normaalista poiketen kaksi moottoria ja kaksipuominen runko. Tukikohtia rakennettaessa on noudatettava valmistajan ja Yhdysvaltain hallinnon määräyksiä rakenteiden turvavaatimuksista. Suomen ilmavoimien ASJA J-6B Jaktfalken II -harjoitushävittäjä heinäkuussa 1943. antavan David’s Sling -järjestelmän ITSUKO-hanke sekä Ilmavoimien integroitu tiedustelu-, valvontaja johtamisjärjestelmähanke IITVJ. 44 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 ILMAVOIMAT Historiankirjansa sisäistäneet muistavat tunnusta JF käytetyn myös talvisodan aikana Ruotsista lahjoituksena saaduissa ASJA J-6B Jaktfalken -harjoitushävittäjissä, joista käytettiin kutsumanimeä Jahvetti. F-35 on siis mitä ilmeisemmin Jahvetti II. Kun tähän lisätään nokkapyörälaskuteline, niin koossa oli melkoisen ennakkoluuloton keitos. Tällä ratkaisulla saatiin ohjaajan eteen keskitettyä melkoisen julma tykkipatteri, jonka tulinopeutta ei tarvinnut synkronoinnilla tärvellä. Jo paljon ennen ensimmäisenkään ohjaajan koulutusta on suunniteltava ja toteutettava logistiikan, tekniikan, koulutuksen ja infrastruktuurin vaatimien muutosten suunnittelu ja toteutus. Uutta infraa Uuden monitoimihävittäjän käyttöönotto on melkoinen urakka. Koneen sensorifuusio mahdollistaa integraation myös muihin puolustusjärjestelmiin. Siten myös Maaja Merivoimat hyötyvät sen tuottamasta lisäarvosta koko puolustusjärjestelmälle, ja kaikki aselajit voivat toimia mahdollisimman tehokkaasti yhdessä. Kakkosversiota voidaan kuvailla samoin sanoin, joten nimen uudelleenkäyttö on erittäin sopiva ja oiva ratkaisu. Näin F-35:n kyvystä vastaanottaa ja jakaa tilannekuvaa muodostuu oleellinen osa paitsi ilmapuolustusta mutta myös koko puolustusjärjestelmää. Havainnollisen esimerkin tarjoaa Ukrainan sota, jossa kumpikaan osapuoli ei ole onnistunut tilannekuvan jakamisessa. Syyskuinen vierailu Tervossa oli ensimmäinen kerta, kun F-35-koneella laskeuduttiin muualle kuin kiinteälle lentokentälle.. Vaatimukset kattavat myös muun muasSA -K U VA . Kokonaisuuden kehittämiseen liittyvät Nato-jäsenyys, Merivoimien uusien fregattien käyttöönotto, Maavoimien ilmatorjunnan tulevan korkeatorjuntakyvyn . Hornet seuraa, kun ristiin tyyppikoulutetut suomalaismekaanikot kuumatankkaavat norjalaista F-35-konetta. Aikaisempaan verrattuna F-35A tuottaa Puolustusvoimille yhteisen, Ilmavoimien operoiman suorituskyvyn. Ukrainasta saadut havainnot vahvistavat HX-hankkeen yhteydessä määritellyt periaatteet: hajautettu toiminta, nopea reagointikyky ja reaaliaikainen kyky tukea Maaja Merivoimien tilannekuvaa tiedustelun ja tulenkäytön suhteen
Tällä hetkellä Suomea kiinnostavat erityisesti koneen kehittäminen, operointi ja logistiikka. Lentotukikohtien ja koulutusjärjestelmien lisäksi teollisuudella on oma roolinsa: Patria valmistautuu Jämsän Hallissa 400 koneen eturunkojen valmistukseen – vastaava harjoitus tehtiin myös Hornetin vastakauppoina. 45 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 sa tietoja operaatioturvallisuuden. Sen lisäksi Suomeen varustetaan oma kriisiajan varaosaja vaihtolaitevarasto huoltovarmuuden varmistamiseksi silloin, kun täydennystä ei voida hankkia ulkomailta. Vastakaupat eivät ole enää sallittuja, vaan nykyisin harjoitetaan teollista yhteistyötä ja teknologian siirtoja. Mukaan F-35-kerhoon Suomi on otettu hyvin vastaan monikansalliseen F-35-käyttäjäyhteisöön, jossa keskustelu on hyvin vapaata myös Natoon kuulumattomien maiden, kuten Sveitsin, kanssa. Rakennustyöt ovat alkaneet jo Rovaniemellä ja Rissalassa. Suurin osa Jämsässä tehtävistä eturungoista menee vientiin, ja vastaavasti koneiden käytön aikana eri komponenttien huolto tapahtuu niihin erikoistuneissa korjaamoissa eri käyttäjämaissa. Ilmavoimia kiinnostavat operatiiviseen käyttöön liittyvät asiat, ja Puolustusvoimien logistiikkalaitos hankkii tietoa logistiikasta, esimerkiksi käyttäjämaiden yhteisistä varaosavarastoista; kyseessä on Lockheed Martinin GSS-järjestelmän (Global Support Solution) kansainvälisessä yhteiskäytössä oleva varaosapooli, joka on keskeinen osanen huoltovarmuuden kannalta. Toinen puoli päällystetään ensi kesänä yhdessä kiitotien ja rullausteiden kanssa. Jälkimmäisessä on jo asennettu jarruverkon korvaava vaijeripysäytysjärjestelmä ja puolet lennoston asematasosta on päällystetty uudelleen. Käytäntö poikkeaa muiden maiden tavasta toimia. Eurooppalaisessa käyttäjäyhteisössä LO C KH EE D M A RT IN. Meillä seurataan eri maiden oppeja muun muassa siitä, miten koneita operoidaan mahdollisimman tehokkaasti koneiden käyttöönottoon liittyvänä siirtymäaikana ennen kuin Hornetit poistuvat käytöstä. Niiden arvo F-35-kaupassa on 30 % hankkeen kokonaishinnasta. Kun kaikki yksipaikkaiset Hornetit koottiin Patrian Kuoreveden tehtaalla, niin F-35:n eturunko on katsottu riittäväksi komponentiksi tarvittavien työtapojen ja häivemateriaalien käytön oppimiseen
Ne ovat Block 4 -tason mukaisia koneita, jotka on varustettu uudella AN/APG-75-AESA-tutkalla (Active Electronically Scanned Array). Koulutus Yhdysvalloissa Alkukoulutukseen Yhdysvalloissa osallistuu ohjaajia ja lentoteknistä henkilöstöä. F-35-koneiden loppukokoonpanolinjoja on kolme: Italiassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Henkilökunnan koulutus alkaa kesälomien jälkeen ensin simulaattoreilla ja myöhemmin itse koneilla. . Block 4:ään odotetaan uutta, tehokkaampaa moottoriversiota 125 kilonewtonia tuottavasta Pratt & Whitney F135-PW-100:sta. Sen valmistuttua aloitetaan vastikään valitun ensimmäisen ohjaajaryhmän koulutus Yhdysvalloissa omilla koneilla. Lentokoulutus tapahtuu Ebbing Air National Guard Base -tukikohdassa (Ebbing ANGB) Arkansasin osavaltion Fort Smithissä, jossa koulutetaan myös Puolan, Saksan, Singaporen ja Sveitsin F-35-henkilökuntaa. kokonaan Lockheed Martinin päätehtaalla Fort Worthissa, Texasissa. Koneen runsas elektroniikka tarvitsee aikaisempaa enemmän sähköä. Milloin uusi moottori on testattu, tuotannossa ja valmis asennettavaksi koneeseen, on avoinna. Koulutus jatkuu vielä Lapin lennostossa Rovaniemellä vuonna 2026. ILMAVOIMAT 46 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 etua saavutetaan myös ristiinkouluttamisen ja -operoinnin suhteen harjoituksissa ja operatiivisessa käytössä. Maailmanlaajuisesti F-35-koneiden loppukokoonpanolinjoja on kolme: Italiassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Ensimmäisten koneiden osavalmistus on alkanut viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla, ja aikataulun mukaisesti ensimmäinen koneyksilö valmistunee kesällä 2025. Eglinissä kouluU SA F. Ilmavoimien koneet tilattiin Lockheed Martinilta joulukuussa 2022, ja ensimmäiset Suomen-koneet tulevat erästä Lot 17. Suomalaiset koneet toimitetaan nykyisellä moottoriversiolla ja päivitetään myöhemmin uuteen. Kypäränäytön avulla F-35-pilotti voi taktisen tilannekuvan lisäksi nähdä virtuaalisesti 360 asteen sektorissa jopa oman koneensa rakenteiden läpi. F-35-järjestelmän teoriaja simulaattorikoulutus tapahtuu Eglin Air Force Base -tukikohdassa (Eglin AFB) Floridassa. Tarvittaessa ohjaaja voi laskeutua toiseen maahan, jossa tehdään käyttöhuolto ennen matkan jatkumista. Suomeen toimitettavat koneet valmistetaan tetaan myös yhdysvaltalaisia. Seuraavana vuonna 2027 aloiteIlmataisteluohjuksina jatkavat aluksi Raytheon AIM-9X Sidewinder ja Raytheon AM-120C AMRAAM. Turvallisuussyistä Ilmavoimat pitää alkukoulutukseen lähtevät poissa julkisuudesta
Jos häiveominaisuuksista tingitään, voidaan koneeseen asentaa sisäisen asekuorman lisäksi kuusi ulkoista ripustinta, jolloin sen rynnäkkökyky niin sanotussa paholaismoodissa on melkoinen. Jos kauppa toteutuu täysimääräisenä, niin se tulee maksamaan 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (noin 470 miljoonaa euroa). 47 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 taan Suomessa varusmiesten ja reserviläisten koulutus. Ilmataisteluohjuksina jatkavat aluksi Raytheon AIM-9X Sidewinder ja Raytheon AM-120C AMRAAM (Advanced Multi-Range Air to Air Missile). Varsinaisten ohjusten lisäksi kauppa sisältää harjoitusohjuksia, varaosia, teknistä dokumentaatiota ja tuoLokakuussa 2023 kerrottiin, että Yhdysvallat sallii Suomen ostaa 150 tutkaan hakeutuvaa AGM-88G -ohjusta. Uusien rynnäkköaseiden valinnat ja hankintapäätökset on jo tehty. Rautaa... Koneeseen on asennettu kiinteä viisiputkinen 25 mm:n GAU-22/A (Gun Aircraft Unit) -Gatlingtykki. Lokakuussa 2023 kerrottiin, että Yhdysvallat sallii Suomen ostaa 150 tutkaan hakeutuvaa AGM-88G (AARGMER, Advanced Anti-Radiation Guided Missiles, Extended Range) -ohjusta. AGM-88G.. . Koneiden hankintapäätöstä tehtäessä osa asevarustuksesta jätettiin auki, jotta myöhemmin voidaan valita uudempia saataville tulevia aseita. Hornetit poistuvat tällöin käytöstä. Yhdysvaltain kongressilta saadun FMS-kauppaluvan (Foreign Military Sales) perusteella Suomi voi ostaa näitä aseita 200 kappaletta. Suomi hankkii Boeingin ja Raytheonin kehittämiä SDB-pommien (Small Diameter Bomb) GBU-39/B (Guided Bomb Unit) SDB Ija SDB II -versiota. Kyseessä on kooltaan pieni mutta vaikutuskykyinen liitopommi, jonka kantama riittää yli 70 kilometrin päähän, joten se soveltuu myös liikkuvien kohteiden tuhoamiseen. Suunnitellusti alustava operatiivinen suorituskyky F-35:llä saavutetaan vuonna 2028 ja täysi operatiivinen suorituskyky kaksi vuotta myöhemmin. Kesäkuussa 2023 hallitus hyväksyi 35 miljoonan euron kaupat GBU-53/B Stormbreaker SDB II -pommeista sekä niihin liittyvistä palveluista ja tarvikkeista vuosiksi 2023–2032. Samoin osa rynnäkköaseistuksesta on käytettävissä sekä Hornetissa että F-35:ssä, kuten 250 kg:n laserohjatut ja 1 000 kilon JDAM-pommit (Joint Direct Attack Munition) ja JASSM-rynnäkköohjus, joka on päivitetty 1 000 kilometrin kantaman JASSM-ER (Joint Air-to-Surface Standoff Missile, Extended Range) AGM-158B-2 (Air to Ground Munition) -risteilyohjukseksi. F35:een mahtuu sisäisesti jopa 20 liitopommia tai vaihtoehtoisesti kahdeksan GBU-53/B:tä ja kaksi AMRAAM-ilmataisteluohjusta
Puolan hankinta kuitenkin venyi, vaikka heille esiteltiin, kuinka vastaavia muutoksia oli tehty suomalaisiin kalustosta poistuviin koneisiin. Suomen hallitus osoitti asiassa myös poikkeuksellista aktiivisuutta, ja kaupat saatiin päätettyä hyvin nopeasti kesäkuussa 2007. Modernisoitujen Hawkien prototyyppi oli Mk 51 -kone. Valtaosa ensimmäisen 50 koneen erän koneista on jo lentonsa lentänyt, ja vanhimmat ohjaamopäivitetyt koneet ovat nyt noin 40-vuotiaita. Runsaan konemäärän takia sveitsiläiskoneiden muutos ei tapahtunut nopeasti; niiden lisäksi lasiohjaamolla varustettiin yhdeksän Mk 51:tä, kaikki seitsemän Mk 51A:ta ja kaikki Mk 66:t. Lockheed Martinin tarjoukseen sisältyi myös norjalaisen Kongsbergin ääntä hitaammin lentävä JSM-merimaaliohjus (Joint Strike Missile). 48 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 ILMAVOIMAT tetukea. Käytössä Hawk on osoittautunut luotettavaksi koneeksi, joka sopii mainiosti suomalaiseen koulutusjärjestelmään, jossa siirrytään alkeiskoulukoneesta suoraan suihkuharjoituskoneeseen ilman välityyppiä. Lisäksi mukana seurasi runsas varaosavarasto, ja sveitsiläiset olivat tyytyväisiä, kun koneet päätyivät syvässä rauhantilassa eläneeseen eurooppalaiseen maahan ilman pelkoa niiden päätymisestä hämäriin käsiin. AGM-88G-ohjus on merkittävä ase, joka on tarkoitettu vastustajan tutkajärjestelmän tuhoamiseen. Vanhempaa AGM-88E:tä lyhyempänä se mahtuu F-35A:n sisäiseen asekuiluun. Koneissa oli uudempi siipi, joka vaihdettiin myös suurimpaan osaan vanhempia koneita, ja rakennevahvistuksia tehtiin myös runkoon. Sveitsiläiskoneille löytyi mahdollinen ostaja yhdysvaltalaisesta vastailmatoimintaa Yhdysvaltain puolustusvoimille tarjoavasta yrityksestä, mutta tässä vaiheessa Suomessa kiinnostuttiin mahdollisuudesta jatkaa tyypin käyttöä pitkälti 2030-luvulle. Hawkien ohjaamopäivityksen lisäksi niihin asennettiin 2010-luvulla tietolinkki tilannetiedon jakamiseksi maa-asemien ja koneiden välillä. Peruslaitteistona käytettiin Horneteissa ennen Nato-standardin mukaisen laitteiston asennusta käytettyjä ja vapaaksi jääneitä Instrumentointi Oy:n Hornetia varten VI LL E TU O KK O /I LM A VO IM AT Nelikymppinen luotettava sotaratsu palvelee Ilmavoimia vielä ainakin 15 vuotta. Seitsemän Mk 51A -konetta hankittiin 1990-luvun alussa, kun Mk 50 -sarjan valmistus oli päättymässä. Mk 51A -koneiden jälkeen varastoiduista Mk 51 -koneista päivitettiin ensin seitsemän ja myöhemmin vielä yksi lisää korvaamaan kahden yhteentörmäyksessä tuhoutuneen Mk 66 -koneen menetetyt lentotuntimäärät. Näin saatiin muutaman uuden 100-sarjan Hawkin hinnalla hankittua noin 15 uuden koneen koulutuskapasiteetti. Vuosituhannen alussa Sveitsi uudisti koulutusjärjestelmänsä, ja harvinaisena onnenkantamoisena uudistuksen myötä koipussiin pakatut hyväkuntoiset ja vähän lennetyt 18 Hawk Mk 66 -konetta tulivat myyntiin. Sen lentokorkeus on salainen, mutta esittelijä kehotti soutuveneessä olijoita istumaan! Hawk, vetreä nelikymppinen Ilmavoimat sai ensimmäiset British Aerospace Hawk Mk 51 -harjoitushävittäjät joululahjaksi jo vuonna 1980. Varsovasta ei päätöstä kuulunut, ja lopullisen niitin hankkeelle löi puolalaisten uusi vaatimus täysin uusista koneista. Koneiden lentotuntimäärä oli keskimäärin 1 000 tuntia, eli niillä oli käyttöaikaa jäljellä noin 85 % uuteen Hawkiin verrattuna. Aiemmin Hawkien huolloissa yhteistyötä sveitsiläisten kanssa tehnyt Patria yritti välittää koneita Puolaan, jolloin koneet olisi päivitetty vastaamaan Puolan ilmavoimien tarpeita. Jo ennen sveitsiläiskoneiden hankintaa oli osa vanhemmista koneista ja kaikki Mk 51A -koneet päätetty varustaa uudella lasiohjaamolla
Lentokielto näkyi suurelle yleisölle lähinnä osaston puuttumisena lippujuhlapäivän tapahtumasta ja päälentonäytöksestä. Ensimmäinen Mk 51 Hawk korjatulla moottorilla lensi onnistuneen koelennon marraskuun lopussa, minkä jälkeen niiden lentokielto purettiin korjattujen koneiden osalta. Onnettomuuden johdosta Ilmavoimien koko Hawk-kalusto asetettiin lentokieltoon. He valmistautuivat heittoistuinhyppyyn pienentämällä koneen nopeutta vammojen välttämiseksi ja suuntasivat koneen asumattomalle seudulle, jotta maassa tapahtuvat vahingot vähenisivät. Näin jo nelikymppinen luotettava sotaratsu palvelee Ilmavoimia vielä ainakin 15 vuotta. Näin Hawkiin saatiin kätevästi koulutuskäyttöön sopiva järjestelmä, jolla voidaan jakaa tietoa koneiden ja maa-asemien välillä. Aukkoa koulutuksessa paikattiin lisäämällä simulaattorien käyttöä ja lentämällä uudemmilla koneilla, kun niiden lentokielto päättyi. Miehistö yritti ensin käynnistää konetta uudestaan, mutta se epäonnistui. Valtioneuvosto myönsi syksyn 2023 lisäbudjetissa määrärahan, jonka ansiosta lentokiellossa olevat vanhemmat Hawkit voidaan kunnostaa. Ensimmäisenä Suomessa koulutettavina ulkomaalaisina ohjaajina Hawk-koulutuksen aloitti viime vuoden syyskuussa kolme norjalaista lento-oppilasta ja yksi lennonopettaja. Peruslentokoulutuksensa Norjassa saaneet ohjaajat aloittivat . 49 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 kehittämiä tietovuolaitteistoja. Sen sijaan Mk 66 -koneissa on saman moottorin uudempi ja tehokkaampi versio, Adour Mk 61. päivänä Keuruulla moottorivian takia. Koska moottoriversiot poikkeavat toisistaan vaurioituneen osan suhteen, voitiin entisten sveitsiläisten Mk 66 -koneiden lentokielto purkaa 22. Onnettomuuden syyksi selvisi pian laakerivaurio Rolls-Royce Turboméca Adour Mk 851 -moottorissa, joka on käytössä Hawk Mk 51ja Mk 51A -koneissa. Kun sekä Hawkit että Grobit ovat lähestymässä käyttöikänsä päätä, jää paljon mietittävää: tapahtuuko koulutus Suomessa, ulkomailla vai yhteistyönä muiden maiden kanssa ja missä. Koulutusketju Uuden F-35A-hävittäjäkaluston täysimittaisen käyttöönoton jälkeen ensi vuosikymmenellä on aika miettiä uudelleen, millaisella koulutusjärjestelmällä jatketaan. Kuvassa Hawkin eri malleja: vasemmalta Hawk Mk 51, Hawk 51A sekä Hawk Mk 66.. Yksi menetettiin Laivaston vanhin kone menetettiin viime vuoden toukokuun 25. Koneet palaavat käyttöön vuoden 2024 aikana sitä mukaa, kun moottoreita saadaan vaihdettua. Onneksi kone oli korkealla, kun moottori alkoi täristä ennen sammumistaan. kesäkuuta. Sillä voi myös lisätä harjoitukseen sekä simulaattorilla lentäviä ohjaajia että virtuaalisesti luotuja koneita. Pelastustoimen viranomaisyhteistyö muiden tahojen kanssa toteutui erinomaisesti aiemmin harjoitellun mukaisesti
Jälkimmäinen on Hawkin lentotukialusversio. Niiden alkujaan laaja tehtäväkenttä on vuosien varrella supistunut ja elektroniikkavarustelua riisuttu. Suomen osuus on 100 lentotuntia vuodessa. Lisäksi koneisiin tarvittavien varusteiden toimitusvaikeudet ja rakenteissa olleet ennakoitua suuremmat korjaustarpeet viivästyttivät uuden kaluston käyttöönottoa useilla vuosilla. Pian hankinnan jälkeen kävi ilmi, että valmistaja suhtautui nihkeästi käytettyjen koneiden tukemiseen; Grob olisi luonnollisesti halunnut myydä uusia koneita ja halusi estää ennakkotapauksen muodostumisen. Suomalaiset lentävät Hawkilla jonkin verran pidempään, koska koneella on hävittäjää pienemmät lentotuntikustannukset. Grobien ohjaamomuutokset olivat mittavat ja veivät paljon aikaa.. Tyypin ovat Euroopassa valinneet jo useat maat: Alankomaat, Itävalta, Portugali, Tšekki ja Unkari. Koska ulkomainen harjoitustoiminta lisääntyy ja mahdolliseen kriisiajan tarpeeseen tulee varautua, Suomi on harkinnut eri tapoja saada CASA-koneita suurempaa kuljetuskonekapasiteettia. Jo nyt Suomi on mukana SALIS-yhteistyössä (Strategic AirLift Interim Solution), joka on Unkarin ilmavoimien operoima, Pápaan sijoitettu Nato-maiden ja Ruotsin kesken jaetun kolmen Boeing C-17A Globemaster III-kuljetuskoneiden käyttäjäpooli. Hätätilanteessa ongelmana voi olla koneiden saatavuus, mikä puoltaisi esimerkiksi Lockheed C-130 Hercules -kokoluokan koneiden hankintaa. Seuraavaa isoa huoltoa koneisiin ei enää tehdä, vaan tyyppi poistuu käytöstä alkuvuodesta 2026. Saab kehittää konetta yhteistyössä Embraerin kanssa. Tilanteen pelasti mahdollisuus jatkaa Vinkojen käyttöä ennakoitua pidempään. Näistä tunnetuin lienee vuosittain Alankomaissa pidettävä Frisian Flag. Ne poistettiin lopullisesti käytöstä elokuussa 2022. Hän on aikaisemmin lentänyt F-16ja US Navyn T-45 Goshawk -koneilla. Nato ja kansainvälinen yhteistoiminta Ilmavoimat alkoi osallistua kansainvälisiin harjoituksiin noin kaksikymmentä vuotta sitten. Ohjaamon osalta muutoksen suunnitteli ja toteutti Patria, joka myös tukee sitä. Pilatus PC-12NG -yhteyskone. Koulutuskielenä on englanti. Ensin F-35-simulaattoriin Koska F-35:stä ei ole olemassa kaksipaikkaista harjoituskoneversiota, niin useimpien muiden häivehävittäjien tapaan sen tyyppikoulutus ennen ensimmäistä yksinlentoa annetaan simulaattorilla. Puolustusvoimien säästöjen takia hankintasopimuksiin sisältyneitä optioita ei ole käytetty, joten kalusto on riittävän työllistettyä. Jo nelisenkymmentä vuotta palvelleiden Learjet 35A/S -koneiden elinkaari lähenee loppuaan. 50 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 ILMAVOIMAT Grob-simulaattorilla ja jatkoivat sen jälkeen erilaisten vaatimusten takia hieman lyhennetyn suomalaisen Hawk-koulutusohjelman. Jo koulutuksen alkuvaiheessa oppilaat opetetaan toimimaan modernissa näyttöihin perustuvassa lasiohjaamoympäristössä. Osana koulutusjärjestelmää koneisiin on asennettu tiedonsiirtojärjestelmä, joka tuo ohjaajalle tietoa muiden koneiden liikehdinnästä ja lähettää verkotettuun järjestelmään tietoa koneen lentotilasta ja asemasta. Niille ei hankita korvaajaa. Toisaalta Ruotsi on poistamassa potkuriturbiinikäyttöistä Hercules-kalustoaan ja harkitsee niiden korvaamista suihkumoottorisilla Embraer KC-390 Millenium -kuljetuskoneilla. . Ensimmäisenä monikansallisena harjoituksena Suomessa pidettiin vuonna 2005 ADEX (Air Defence Exercise) -harjoitus, johon osallistuivat Ruotsin Flygvapnet Saab Viggeneillä ja Britannian RAF Bae Har. Yhteysja kuljetuskoneet Viimeisen runsaan 15 vuoden aikana on hankittu kolme uutta Casa C-295M -kuljetuskonetta, joista yksi on varusteltu elektronisen tiedustelun käyttöön, ja kuusi Pilatus PC-12NG -yhteyskonetta. Teoriaopintoja täydennetään ennen alkeiskoulutuskone Grob 115E:hen siirtymistä Grobin ohjaamoa 1:1:een mallintavalla simulaattorilla. Norjasta oli mukana myös yksi kokenut lennonopettaja tutustumassa suomalaiseen koulutukseen. Ohjaajakoulutuksessa koko opetusketju on suunniteltu ja rakennettu tukemaan siirtymistä F35:een. Nyt Grob-kalustosta on muutettu yli puolet, ja vielä viime talvena vaivannut kalustopula on hellittämässä. Grobien ohjaamomuutokset olivat mittavat ja veivät paljon aikaa. Grob 115E -alkeiskoulutuskone. Verkossa voivat toimia yhtä aikaa sekä oikeat lentokoneet, simulaattorilla lentävät ohjaajat että tekoälyn luomat koneet, jolloin koulutuksen tehokkuutta saadaan nostettua merkittävästi
Norjalainen F-35A Baana 23 -harjoituksessa.. Suomen alueella ruotsalaiset Gripenit ja yhdysvaltalaiset F-15 Eaglet tukeutuivat Pirkkalaan ja saksalaiset Typhoonit sekä ranskalaiset Mirage 2000:t ja Rafalet Rovaniemelle. . Yleisimpiä tiedustelijakoneita ovat olleet Ruotsin ilmavoimien Gulfstream (kutsumanimeltään Korpen) ja yhdysvaltalaiset Boeing 707 -matkustajakoneeseen perustuvat RC-135-tiedustelukoneet. 51 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 O LE A N D RE A S VE KV E / FO RS VA RE T riereilla. Samalla mahdollisuus tiedustella Pietarin pohjoispuolisia alueita – Aunusta, Itä-Karjalaa ja Vienaa – on helpottunut merkittävästi. Ruskaan osallistuneet ruotsalaiset ovat sen sijaan käyneet suomalaisissa maantietukikohdissa Baana 2015 -harjoituksista Hosialla alkaen. Onhan Nato-maiden ja Venäjän välinen raja kaksinkertaistunut itärajamme 1 300 kilometrillä. Kolmen pohjoismaan pohjoisten lennostojen rajat ylittävät harjoitukset ovat matalalla tasolla yksiköiden kesken sovittavaa rutiinitoimintaa. Ensimmäinen Nato-Suomen johtomaana järjestämä harjoitus oli kolmeen pohjoismaahan tukeutunut, noin 150 koneen ACE 23 (Air Combat Exercise). Casa C-295M -kuljetuskone. Suomen liityttyä viime keväänä Natoon myös harjoitustoiminta on kehittynyt, koska liittokunnan toimintaa ei tarvitse rajoittaa sen ulkopuolella olevan Suomen takia. . Harjoitukseen osallistui 46 konetta, ja taustalla oli Suomen osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin vuodesta 2008 alkaen. Näistä vuosista harjoitukset ovat suurentuneet, konemäärät kasvaneet ja harjoitusjoukkojen käyttämät tukikohdat ja harjoitusalueet laajentuneet kattamaan Norjan ja Ruotsin tukikohdat sekä harjoitusalueet. Ruska-harjoituksissa Norjan, Suomen ja Ruotsin maatukikohtien lisäksi tuotiin PohjoisEuroopan harjoituksiin uutena elementtinä brittiläiseltä lentotukialus HMS Queen Elizabethilta Pohjanmereltä toimineet F-35B-koneet. Harjoitustoiminnan lisäksi osana yhteistoimintaa ovat eri maiden Suomen ilmatilassa lentämät elektronisen sodankäynnin, signaalitiedustelun ja tutkien paikannukseen erikoistuneiden lentokoneiden lentämät tiedustelulennot. Ja jotta vastavuoroisuus toteutuisi, on myös suomalainen tiedusteluvarusteltu CASA C-295M -kone käynyt oman tontin lisäksi tiedustelemassa myös Baltian ilmatilassa. Näin oli mahdollista sekä saada että antaa oppia muille liittolaismaille, kuten syyskuussa 2023 pidetyissä Baanaja Ruska-harjoituksissa tapahtui, kun brittien Typhoonit ja norjalaisten F-35A:t vierailivat Baanassa monityyppikoulutettujen suomalaisten varusmiesapumekaanikkojen tankattavina. Näin saadaan hankittua kokemusta eri konetyyppejä vastaan toimimisesta ja voidaan omaksua parhaita toimintatapoja harjoitusvastustajilta
Compass Armorin FAST3A-kypärä näyttää ulkoapäin modernilta länsimaalaiselta high-cut-komposiittikypärältä. Mutta voiko halvalla saada hyvän kypärän, joka pitää sinut hengissä tositoimissa. Suojamateriaalina on para-aramidi ja matriisina kestomuovi. Kiinan sotavarusteteollisuus on tunnettu suurista tuotantomääristä ja halvoista yksikköhinnoista. Tämä pätee pitkälti myös maan valmistamiin ballistisiin komposiittikypäriin. Kuvassa näkyy myös .22LR-kaliiperin osuma.. Siitä otimme selvää! . TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 52 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Komposiittia KIINASTA Koeammuimme kiinalaisen Compass Armor -yrityksen valmistaman budjettiluokan aramidikomposiittikypärän
Sen ballistinen suojaluokitus on NIJ IIIA, mikä tarkoittaa, että se pysäyttää 9x19 mm:n sekä .357 Magnumja .44 Magnum -kaliipereja. Oli kyseessä mikä tahansa lujite, ei kestomuovitekniikalla saavuteta jäykempää rakennetta verrattuna kertamuovimatriiseihin. Taipuisissa eli pehmeissä ballistisissa polyeteenisuojissa käytetään vähemmän jäykkiä kestomuoveja, kuten polystyreeniä. Kertamuovimatriiseilla, kuten fenolilla, saavutetaan parempi kytkentä lujitteen ja matriisin välille kuin kestomuoveilla. Kestomuovitekniikalla valmistetut aramidikypärät ovat halvempia, nopeampia valmistaa, ja valmistuksen yhteydessä syntyy vähemmän päästöjä. Matriisi on sideaine, joka liimaa lujitteet yhteen ja antaa komposiitille jäykän rakenteen. Kaikki Compass Armorin ballistiset kypärät ovat budjettiluokan kypäriä, joten on syytä olettaa, että niissä käytetään samaa valmistustekniikkaa. Ei pidä ainoastaan ajatella, mitä kypärä pysäyttää, vaan miten paljon kypärän ballistinen kuori pullistuu osuman aikana. Ne ovat pitkälti syrjäyttäneet metallit perussotilaan päänsuojauksessa. Suorittamamme koeammunnan jälkeen kenellekään ei jää epäselväksi kypärän laadunvarmennuksen ja oikean valmistusmenetelmän tärkeys. TEKSTI: JUKKA JANHUNEN, DI • KUVAT: NICO MANNINEN Compass Armor FAST3A. Kypärän kuvaus Koeampumamme kypärä oli kiinalaisen Compass Armorin valmistama, mallia FAST3A. Alhaisimpiin mahdollisiin traumatasoihin yltävät komposiittikypärät on kaikki valmistettu para-aramidista, kuten erinomaiset Busch Protectionin patentoi. Tämä näkyy suoraan kypärän aiheuttamassa traumassa päähän. Metalleista (titaani, teräs) valmistettuja kypäriä käytetään lähinnä erikoissovelluksissa, kun haetaan maksimaalista pään suojaa ja alhaisia traumatasoja. Tyypillisiä matriisimateriaaleja ovat vinyyliesterit ja polyuretaanit. Ne antavat kypärälle jäykän rakenteen. Jos kypärän suojaluokka pidetään vakiona, ovat kertamuovimatriisitekniikalla valmistetut para-aramidikypärät jäykempiä kuin polyeteenikypärät. Kuitujen ja matriisin välillä oli todella heikko sidos, jonka sai irti vähäisellä voimankäytöllä. Kytkentä kuitujen ja matriisin välillä on heikko, joten komposiitilla on alhainen taivutusjäykkyys. Kertaja kestomuovimatriisi Polymeerikuitukomposiitissa on erotettavissa kaksi komponenttia, matriisi ja lujite. Se on totta, että kukaan ei pidä päässään epämukavaa kypärää, mutta kypärän tuottama trauma ballistisen iskun aikana jää usein pimentoon. Kypärän käyttäytyminen ballistisessa iskussa viittaa voimakkaasti tähän. Polyeteenikuitukomposiittikypärissä käytetään vain kestomuovimatriiseja, jotta yhdensuuntaiset kuitukangaskerrokset (UD = Uni-Directional) saadaan tarttumaan yhteen. Tämä ratkaisee lopulta kypärän soveltuvuuden tarkoitettuun tehtävään. Lujitteina ballistisissa polymeerikuitukomposiittikypärissä käytetään yleisimmin paraaramidia (Kevlar, Twaron) ja polyeteeniä (Dyneema, Spectra). Yrityksen valmistamien kypärien yleisilme vastaa moderneja high-cut-mallisia kypäriä. Kypärästä tulee jäykempi, ja sen ballistinen kuori ei pullistu niin paljon iskun aikana, mikä tekee kypärästä käyttäjäturvallisemman. Se oli helppo säätää oikealle kireydelle. Para-aramidikomposiiteissa käytetään kertaja kestomuovimatriiseja. 53 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 K omposiittikypärät ovat nykyaikana lähestulkoon kaikkien maiden armeijoiden käyttämä ballistinen kypärätyyppi. Lujitemateriaalina oli para-aramidi ja sideaineena (matriisi) suurella todennäköisyydellä kestomuovi (termoplastinen). Yleensä kun lukee eri kauppapaikoilta loppukäyttäjien tekemiä arvosteluita ballistisista kypäristä, ovat ergonomia ja pysäytyskyky lähes ainoat arvosteluperusteet. Kypärän käyttäytymisestä ballistisen iskun aikana tulee aina varmistua. Kypärän koko oli L/XL, joka sopii 59–62 cm pään ympärysmitalle
Lähtönopeus Smith & Wesson -revolverin kuuden tuuman piipusta oli 410 m/s (861 joulea). Näin kevyellä kaliiperilla ampuminen NIJ IIIA -luokitettuun kypärään tuntuu varmasti omituiselta, mutta niin oli tuloskin. E nsimmäisissä venäläisissä aramidikomposiittikypärissä käytettiin 1990-luvulla kestomuovimatriisitekniikkaa. Olihan se pakko testata, jos vaikka ihme tapahtuisi. Vaurioalueen laajuuden takia ammuttiin vain yksi osuma. Luotina oli 3,6-grammainen kokovaippaluoti, ja lähtönopeus oli noin 1 000 m/s. Ukrainassa venäläisiä suurille massoille valmistettavia Ratnik-taistelijan järjestelmään kuuluvia 6B47-kypäriä on hakattu lyttyyn voimakkailla kämmenen iskuilla. 54 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A TAK TIIKK A & TEKNIIKK A tuun matriisitekniikkaan perustuvat kypärät. Seuraava koeammuntakaliiperi oli 9x19 mm, jolla ammuttiin kypärään kolme osumaa pistoolista. Luoti oli kahdeksangrammainen kokovaippaluoti (FMJ), jonka lähtönopeus oli noin 360 m/s (518 joulea). Patruunat sisälsivät 10,24-grammaisen osavaippaisen pehmeäkärkisen luodin (SJSP). Tämä on mahdollista siksi, että kypärät todennäköisesti käyttävät kestomuovimatriiseja, joilla ei päästä kertamuovimatriiseilla saavutettavaan jäykkyyteen. Ampujana toimi Mikko Anttila, Suomen Sotilaan usein aikaisemminkin käyttämä asespesialisti. Kestomuovitekniikalla valmistetuissa aramidikypärissä ei ole kuidun ja matriisin välisen heikon sidoksen vuoksi suurta taivutusjäykkyyttä. Standardinopeuksinen patruuna sisälsi 2,59-grammaisen luodin, ja lähtönopeus pienoiskivääristä oli noin 330 m/s (141 joulea). Koeammunta päätettiin yhdellä laukauksella .223 Remington -kaliiperilla suoraan kypärän kruunuun. Suurienergisin pistoolin kaliiperi, jolla ammuttiin, oli .357 Magnum. Sen sijaan venäläisille erikoisyksiköille valmistettavat kypärät ovat huippuluokkaa, ja se on voitava sanoa.. Näillä päästään lähelle teräskypäriä traumatasoissa. On mahdollista, että Kiina on kopioinut tekniikan halpana ja yksinkertaisena valmistusmenetelmänä. Testikaliiperit Compass Armorin komposiittikypärää ammuttiin neljällä eri kaliiperilla viiden metrin etäisyydeltä. Kaliiperin voidaan myös ajatella simuloivan pientä sirpaletta. Ensimmäinen koeammuntakaliiperi oli .22LR
Sen selvittämiseen tarvitaan standardin mukaisia testejä tai suurnopeuskameran käyttöä. Ensimmäinen osuma .22LR-kaliiperilla oli yllätys jäännöspullistuman suhteen. Tämänkaltaista tai hieman isompaa pullistumaa voi nähdä hyvällä Kevlar-kypärällä vasta yhdeksänmillisen pistoolin osumasta. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 55 Koeammunnan tulokset Ensimmäinen osuma ammuttiin siis .22LR -kaliiperilla ja tasan neljä senttimetriä kypärän reunasta. Mitään erityisiä suojautumistoimenpiteitä ei tarvinnut tehdä, sillä kyseessä oli komposiittikypärä. Osumassa näkyi selkeästi, miten kuori, jossa on alhainen taivutusjäykkyys, käyttäytyy. Kolmas ja viimeinen yhdeksänmillisen osuma ammuttiin kypärän oikealle puolelle kolme senttimetriä reunasta. Liike menee aina siihen suuntaan, jossa se kohtaa alhaisimman vastuksen eli reunaa kohden. Tulos oli yllättävä ottaen huomioon, miten pienestä energiasta on kyse. Ballistisen kuoren jäännöspullistuma oli energiaan nähden huomattava. Kypärän takaosaan ammutut kaksi yhdeksänmillistä osumaa osuivat kahden ja seitsemän senttimetrin päähän reunasta. Kypärän ballistinen kuori ei juurikaan delaminoidu, eli kangaskerrokset eivät irtoa kontrolloidusti toisistaan, vaan kuori taipuu yhtenä kappaleena. Reunasta ulos tulleet luodit ovat todella vaarallisia, sillä ne menevät ylävartalosta tai kaulasta lävitse ja aiheuttavat eriasteisia vammoja. Tämä ei ollut yllätys, sillä tämänkaltaista käytöstä näkee komposiiteilla toisin kuin metalleilla. Yhdeksänmillisellä pistoolilla ammuimme kolme osumaa. . Nyt voi todellakin sanoa, että emme ole ikinä nähneet näin järkyttävää käyttäytymistä yhdeltäkään KOEAMPUJA MIKKO ANTTILAN TYYLINÄYTE YHDEKSÄNMILLISELLÄ PISTOOLILLA. Delaminaatiota ei juurikaan esiinny, vaan ballistinen kuori taipuu yhtenä kokonaisuutena. Tämä johtuu kypärän kestomuovimatriisitekniikasta. COMPASS ARMOR FAST3A Jälki on kuin lekalla aiheutettu. Ammuimme yhden osuman kypärän vasemmalle puolelle viisi senttimetriä reunasta. Kaikki ammutut osumat tuottivat melkoiset jäännöspullistumat. Täytyy muistaa, että dynaaminen huippuarvo on aina reippaasti suurempi kuin jäännöspullistuma. Tämäkin osuma kääntyi reunaa kohden ja tuli ulos elastomeerinauhasta läpäisemättä ballistista kuorta. Metallisilla kypärillä koeammunnassa tarvitaan erityistoimenpiteitä. Käytetyt patruunat näkyvät myös kuvassa. Ja varmasti myös siitä, että koeammunnan luodit olivat muokkautuvia. Järein pistoolin kaliiperi testauksessamme oli .357 Magnum. Seitsemän senttimetrin päähän kypärän reunasta tullut yhdeksänmillinen osuma sen sijaan jäi kypärän sisälle. Koeammunnassa käytettiin muun muassa Sig Sauerin 9x19 mm:n pistoolia ja Smith & Wessonin revolveria kaliiperissa .357 Magnum. Ampumaetäisyytenä oli viisi metriä. . Ne olivat hieman suuremmat kuin aikaisemmin testaamaamme BAE Systemsin valmistaman ACH-kypärään ammutut osumat .357 Magnumilla (Suomen Sotilas 1/2023). Lähemmäksi reunaa tullut osuma kääntyi alaspäin ja tuli ulos ballistisesta kuoresta läpäisemättä kypärää
Osuma .357 Magnumista on kuin lekan isku. Sen sijaan sen johtopäätöksen voi tehdä, että halvoilla valmistusmenetelmillä valmistetut ballistiset kypärät ovat heikkolaatuisia. Järein testikaliiperimme, .357 Magnum -revolveri, on juuri toimittanut luodin kypärään. . Kaikkien osumien perusteella voidaan todeta, että kiinalaisen budjettiluokan ballistisen kypärän kuoren käyttäytyminen vaarantaa käyttäjän turvallisuuden. Tämä kertoo siitä, että energian siirto kypärään oli lähes olematonta. Luoti tosin jäi kypärän ballistisen kuoren sisälle – jotain hyvää sentään. Ostettaessa kypärää tulee aina varmistua sen ballistisen kuoren dynaamisesta käytöksestä. Osuma ei aiheuttanut merkittävää ballistisen kuoren pullisLoppuarvio Compass Armorin valmistama budjettiluokan aramidikomposiittikypärä on vaarallinen käyttäjälleen. Jälki on kuin lekalla aiheutettu. Käyttämällä tätä kypärää tositoimissa altistat itsesi suurelle vammautumisriskille tai jopa kuolemalle. Liikemäärää oli jo niin paljon, että testijärjestelyt kaatuivat. Sanonta pitää edelleen paikkaansa: halvalla et hyvää saa. Para-aramidit eivät ole hyviä nopeita iskuja vastaan. Takaraivoon tullut osuma yhdeksänmillisellä olisi varmasti vammauttanut käyttäjänsä ja poistanut hänet pelistä ainakin vähäksi aikaa. Tässä vaiheessa alkoi selvitä kypärän huono käyttäytyminen. Ballistinen kuori käyttäytyy todella huonosti ja tuottaa suuret jäännöspullistumat. Dynaamisessa tilassa kuoren pullistumat ovat helposti kaksinkertaiset. Olihan se pakko kokeilla, vaikka mentäisiinkin heittämällä lävitse, ja niin mentiinkin. Kypärän koko muuttui kertaheitolla XL-koosta XS-kokoon. Suomen Sotilas ei suosittele testaamaamme kiinalaista ballistista komposiittikypärää. Ne eivät kerro, jäätkö henkiin pysähtyvästä osumasta vai et. Viimeinen testikaliiperi oli .223 Remington. Käyttäytyminen on suorastaan järkyttävää. Tämä pysähtyvä osuma olisi varmasti tappanut käyttäjänsä. Ei pidä ainoastaan keskittyä ergonomiatekijöihin ja pysäytyskykyyn. 56 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A komposiittikypärältä. Kestomuovimatriisitekniikalla valmistetun aramidikypärän ballistinen kuori taipuu yhtenä kokonaisuutena, kuten kuvan painaumastakin voi päätellä. Siitä ei jäädä henkiin kertomaan, miltä tuntui. Viimeistään .357 Magnumilla ammutuilla osumilla pääset varmasti mullan alle. . Jäännöspullistuma oli niin mieletön, että kypärää ei saisi enää millään päähän. Vaikka testimme budjettiluokan kiinalainen aramidikypärä oli suorastaan ala-arvoinen käyttäjäturvallisuuden kannalta, ei tämän perusteella voi välttämättä vetää sellaista johtopäätöstä, että kaikki kiinalaiset kypärät olisivat huonoja. tumaa. Kevyemmillä kaliipereilla tulee eriasteisia aivovammoja.. . Täytyy toki mainita, että testasimme kypärää kuin käyttäjänä olisi esimerkiksi poliisiviranomainen, joka kohtaa työssään luoteja eikä sirpaleita
Ballistista suojaa Sioenilta . Nyt oli vuorossa Sioen Ballistics Oy. Olemme aikaisemmin haastatelleet C.P.E. TEKSTI: JUKKA JANHUNEN JA TOM LINDBLOM • KUVAT: SIOEN BALLISTICS. Production Oy:n ja Sioen Ballistics Oy:n kanssa ballististen suojaliivien hankinnasta ja kehittämisestä seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi. Production Oy:tä asian tiimoilta. 57 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 Puolustusministeriö tiedotti 8.12.2023 verkkosivuillaan, että Puolustusvoimat on tehnyt puitesopimusjärjestelyn C.P.E
58 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Tärkeintä on, että asiakas saa tarvitsemansa tuotteet Suomesta ja ne täyttävät asiakkaan tarpeet viimeiseen saumaan asti.
Suurin osa tuotteista tehdään räätälöidysti asiakkaan tarpeen mukaan, mutta osa tuotevalikoimasta on vakiotuotteita. Hyvään ergonomiaan onkin satsattu enenevässä määrin ballististen suojien historiassa. Sioen on tehnyt pitkään yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa, ja molemmat osapuolet tuntevat toisensa hyvin. Näitä liivejä on kehitetty jatkuvasti, ja nykyinen Generation 2 -versio on taktisten liivien aatelia. Valmistajilta löytyy tyypillisesti myös vakiotuotteita, jotka täyttävät tietyn suojastandardin, esimerkiksi yhdysvaltalaisen NIJ-standardin. Suojaliivejä Puolustusvoimille Puolustusvoimat teki päätöksen luotisuojaliivien puitesopimuksesta, jossa on mukana kaksi suomalaista toimijaa: C.P.E. Sioen Ballisticsilla on kymmenien vuosien kokemus luotisuojaliivien kehittämisestä ja valmistuksesta, ja olemme toimittaneet aiemmin sekä sirpaleliivejä että luotisuojaliivejä kovine levyineen useille asiakkaille Suomessa ja ulkomailla”, Häikiö selventää. Puolustusvoimien tarpeet määrittävät tarvittavat tuotteet ja niitä käyttävän henkilöstön, enkä halua arvailla, mitä ja milloin tarvitaan”, kertoo Sioen Ballistics Oy:n toimitusjohtaja Mikko Häikiö. ”Tässä vaiheessa meillä ei ole tiedossa, minkälaisia liivejä Puolustusvoimat tarvitsevat tai milloin ensimmäinen tarjouskilpailu käynnistyy. ”Tärkeintä on, että asiakas saa tarvitsemansa tuotteet Suomesta ja ne täyttävät asiakkaan tarpeet viimeiseen saumaan asti. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 59 S ioen Ballistics Oy on varmasti kaikkien suomalaisten reserviläisten ja maanpuolustusalalla toimivien tuntema yritys. Puitesopimus on seitsemän vuoden mittainen, ja varsinaiset hankinnat tullaan toteuttamaan asiakkaan erikseen määrittämien tarpeiden mukaan. Sioenin asiakaskunta on laaja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Sioenin liivejä näkeekin Puolustusvoimien ohella myös poliisin käytössä. Merkittävä osa konsernin liiketoiminnasta keskittyy henkilökohtaisten suojavarusteiden (PPE, Personal Protection Equipment) valmistamiseen ja myymiseen. Production Oy ja Sioen Ballistics Oy. Säädettävä, modulaarinen, oikeankokoinen ja -muotoinen liivi on toiminnallisuuden ja sitä kautta käyttäjän turvallisuuden kannalta erittäin olennainen. ”Ergonomia on tosiaankin suojauksen lisäksi yksi keskeinen kehitysalue. Lopullisen tuotteen kehitystyö voi helpostikin kestää parikin vuotta”, Häikiö toteaa. Sioen Ballistics Oy tarjoaa laajan valikoiman viilto-, pistoja luotisuojattuja suojaliivejä erilaisilla suojatasoilla määriteltyjen uhkatasojen mukaan. ”Suojaliivien kehitystyö lähtee usein kohderyhmän tai käyttäjien tarpeesta. Raskaammissa voimankäyttötilanteissa ei kovin monelta ole jäänyt huomaamatta poliisin käyttämät Sioenin Tacticum-sarjan kattavaa suojaa tarjoavat taktiset liivit kaikkine lisäsuojineen. Suojausluokat tulevat usein asiakkaan itse työstämästä uhkakartoituksesta. Ergonomia on tärkeä osa suojayhtälöä, sillä epämukavaa ballistista suojatuotetta ei mielellään pidetä päällä. Ballistiset ratkaisut ovat tärkein osa tuotevalikoimaa. Ergonomisten ominaisuuksien kehityksessä mukana on aina testiryhmä, joka koekäyttää ja arvioi suojaliivien käytettävyyttä hyvin monelta eri kantilta. Sioen Ballistics Oy:n tutkimus, tuotekehitys, valmistus ja kansainväliset myyntitoiminnot ovat Suomessa. Poliisit ovat merkittävässä osassa.. Liivin pitää mahdollistaa hyvä liikkuvuus ja työskentely . Asiakkaan tarpeet ratkaisevat Ballistiset suojatuotteet valmistetaan aina asiakkaan vaatimusten mukaisesti. Asiakkaan vaatimukset eivät välttämättä osu yhteen näiden kanssa. Sioen Ballistics Oy on osa belgialaista Sioen Industries -konsernia, joka on maailman johtava päällystettyjen teknisten tekstiilien valmistaja. Tilausten ajallinen painotus määräytyy myös asiakkaan tarpeiden mukaan. Uhkakuvat voivat olla varsin erilaisia riippuen siitä, missä päin maailmaa ollaan ja onko kyseessä sotilasvai poliisiorganisaatio
Avient (entinen DSM) julkaisi kesällä 2022 uuden Dyneema®-kuitutuotteen. Aikaisempia suojaliivitoimituksia Puolustusvoimille Aikaisemmin Sioen Ballistics Oy on toimittanut Puolustusvoimille M05-tyyppisiä sirpaleliivejä staattisemmissa taistelutehtävissä oleville joukoille ja C.P.E. On syytä mainita tässä yhteydessä, että M05-liiveihin saa aivan yhtä lailla kovia ballistisia levyjä torjumaan eri kiväärikaliiperisia uhkia asiakkaan tarpeen mukaan. Se tarkoittaa suomalaisen valmistamisen, laadun ja työn arvostamista ja tukee osaltaan mahdollisuutta kehittää yhtiön toimintaa ja tuotteita. Kuitumateriaalien kohdalla on tapahtunut merkittävää kehitystä. Liivin täytyy myös olla osa kokonaissuojausta, jolloin sen yhteensopivuus muun muassa erilaisten kypärien kanssa täytyy varmistaa osana kehitystyötä”, Häikiö tiivistää. Yhtiön henkilöstölle, noin 50 ihmiselle, uutinen on tunnustus tehdystä hyvästä työstä ja lisää motivaatiota entisestään”, tiivistää Häikiö haastattelumme. Dyneema-kuidut ovat suuren moolimassan orientoituneita polyeteenikuituja, eli ne ovat pitkäketjuisia, mikä selittää suuret vetolujuudet. Suomen Sotilas kiittää Sioen Ballistics Oy:n toimitusjohtajaa Mikko Häikiötä kysymyksiimme vastaamisesta ja avusta artikkelin teossa. Aikaa voi toki mennä pari kolme vuotta, sillä saatua dataa pitää ensin analysoida. 60 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A hyvinkin erilaisissa asennoissa ja olosuhteissa. ”Asiakkaan tarpeet ja käyttäjien turvallisuus edellä, mutta liiketoimintamielessä puitesopimus on erittäin merkittävä sekä meille että asiakkaalle. Kotimaisuus Huoltovarmuuden kannalta sotilastuotteiden kotimaisuus on erittäin tärkeä kriteeri puolustusmateriaalihankinnoissa, ja se toteutuu tehdyssä puitesopimusjärjestelyssä. Se perustuu Euroopassa kokonaan valmistettuun biopohjaiseen öljyyn. Production Oy M17-levynkantolaitetyyppisiä liivejä liikettä korostavin taistelutehtäviin. ”Tavoitteena on yleisesti ottaen päästä jatkuvasti kestävämpään, kevyempään ja käytettävämpään (kolme koota) suojaan. Toimialan sisältä katsoen pitää kuitenkin sanoa, että mahdottoman suuria harppauksia ei tapahdu kovin nopeasti tai usein”, toteaa Häikiö. Suomen Sotilas raportoi jatkossakin mahdollisuuksien mukaan kotimaisten suojaliivien hankinnoista. Sodan opetukset tulevat varmasti näkymään ballistisissa suojamateriaaleissa ja liivien suunnittelussa. Yhdetkään suojaliivit eivät ole mukavia, kun lämpökuormitus nousee riittävän korkeaksi, mutta epämukavuus on muutettavissa siedettävämmäksi vain harjoittelemalla. Arvatenkin aihealue on – ennen kaikkea nykyisessä maailmantilanteessa – hyvin hankala ja arkaluontoinen. Tarve on kaiken kehityksen äiti, ja se pätee hyvin voimakkaasti ballistisen suojauksen sektorilla. Aramidikuitujen sarallakin on tapahtunut kehitystä. Avient on uudella valmistusmenetelmällä pystynyt laskemaan hiilijalanjälkeään yli 30 %. Jos suojausta tarvitsee kesken kaiken vähentää tai korjailla, niin keskittyminen tehtävään voi herpaantua. Toki fyysinen rasitus kasvaa suureksi, kun kattavaa suojaa tarjoaviin liiveihin asennetaan kovat ballistiset levyt. Kehittyvät ballistiset suojamateriaalit Ballistisia suojamateriaaleja – pehmeitä (kuidut ja kankaat) ja kovia (keraamit ja komposiitit) – kehitetään koko ajan eri tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä niin Suomessa kuin maailmallakin. Kriiseillä on aina taipumus kiihdyttää ja nopeuttaa kehitystyötä. Ukrainan sota on ollut hyvin opettavainen tämän suhteen. Vuonna 2023 MILIPOL-messuilla Pariisissa DuPont™ julkaisi uuden EXO®-kuituun perustuvan Kevlar®-kudotun kankaan. Kuten kaikissa muissakin tuotteissa, paremmat ominaisuudet tarkoittavat yleensä kehitystyötä, kalliimpia materiaaleja, monimutkaisempia valmistusmenetelmiä ja kalliimpaa konekantaa”, Häikiö kiteyttää. Tavoitteena on yleisesti ottaen päästä jatkuvasti kestävämpään, kevyempään ja käytettävämpään suojaan.. Ballististen suojaliivien kanssa tulee harjoitella ahkerasti, sillä muuten niiden aiheuttama kuormitus tulee yllätyksenä tositilanteessa. ”Kuidun kehitystyö kesti noin viisitoista vuotta ja maksoi yli miljardi dollaria
Millsillä oli merkittävä rooli myös Judge Dreddin luomisessa. Kirjaa voi myös kuvata sodanvastaiseksi, ja siinä kuvataan sodan kauhuja ja ensimmäisen maailmansodan lähes teollista tappamista realistisesti. Sarjakuvaformaatti toimii todella hyvin, sillä juoksuhautojen muta, veri, lika, märkä ja kylmä tulevat lukijan iholle. Myös pieni rakkaustarina löytyy. Sota on raakaa, kuolema alituisesti läsnä kuin myös muta, kaasut ja rotat. On aseetonta palvelusta suorittavia, mustan pörssin kauppiaita, reiluja ja vähemmän reiluja upseereita. Kirjoihin on saatu mukaan myös ranskalaista näkökulmaa, merija ilmasotaa, ja käydäänpä vielä taistelemassa valkoisten puolella Venäjän sisällissodassakin. Piirtäjänä on Joe Colquhoun, joka on ansioitunut sotaja urheilusarjakuvien piirtäjä. Tässä taistelussa kaatui lähes miljoona miestä, pelkästään ensimmäisenä päivänä britit menettivät 60 000 miestä – siis yhdessä päivässä. Mills on 2000 AD -lehden kantavia voimia, ja hänen kynästään ovat syntyneet muun muassa Marshal Law-, Nemesis the Warlockja Sláine-sarjakuvat, jotka on julkaistu myös suomeksi. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 61 KIR JAT E uroopassa käydään ensimmäistä maailmansotaa, jonne myös alaikäinen Charley Bourne värväytyy. Kirjassa on Charleyn lisäksi toki muitakin hahmoja. Ollaan tunnetuissa taisteluissa, mutta myös kotirintamalla, sotavankina, kapinoidaan sekä syytteessä itsenä tahallisesta vahingoittamisesta. Tarina alkaa länsirintamalla vuonna 1916, kun Charley osallistuu Sommen taisteluun. Kolmen kirjan sarjassa Charley vie lukijan ensimmäisen maailmansodan monille tapahtumapaikoille. 1949) kutsutaan brittiläisen sarjakuvan kummisedäksi. Kirjan tarinat on käsikirjoittanut Pat Mills, ja käsittääkseni ne perustuvat kunnolliseen taustoitukseen. Pat Millsiä (s. Charley’s Waria pidetään molempien tekijöiden päätyönä. Piirtäjä Joe Colquhoun (1926–1987) oli brittiläisen sarjakuvan veteraani, joka piirsi paljon sotaja urheiluaiheisia sarjakuvia muun muassa Eagleja Buster-lehtiin. Tom Lindblom Mills, Pat & Colquhoun, Joe Charleyn sota Zum Teufel & Kvaak Kirja Suomentaneet Vesa Heino ja Sauli Santikko 328 + 336 + 376 s, sidotut kirjat laatikossa ISBN 978-952-7454-44-2 Tuhannen sivun sarjakuvajättiläinen ensimmäisestä maailmansodasta: Charleyn sota. Sarjakuva ilmestyi alun perin brittiläisessä Battle-lehdessä vuosina 1979–1985 noin 3–4 sivun pituisina jaksoina
PUOLUSTUSVOIMAT 62 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 PUOLUSTUSVOIMAT KOULUTUSHAARAMERKIT PU O LU ST U SV O IM AT
TEKSTI: SEPPO SIMOLA. Tuorein uutuus on kybervarusmiehen merkki vuodelta 2023. Merkit hihaan itsenäisyyspäivänä 1949 Koulutushaaramerkkien käyttöönotosta käskettiin 10.11.1949 päivätyllä Puolustusvoimain pääesikunnan käskylehdellä numero 10. Vuoden 2022 Sotilaan käsikirja tuntee 38 erilaista Maaja Ilmavoimien koulutushaaramerkkiä. Eri aselajivärit huomioon ottaen merkkejä oli aluksi 142 erilaista, ja kuvasymboleja niissä oli kuutisenkymmentä. Symboleja tuli lisää 1950-luvun mittaan. Niistä on ehtinyt tulla vakiintunut ja yhä jatkuva osa sotilasperinnettä. Kun käsky oli käynyt, niin sitten ei enää vitkasteltu. Puolustusvoimien kehityksen ja sodankäyntitapojen muutoksen myötä uusiakin merkkejä on otettu käyttöön silloin tällöin. Kirjaan vielä ehtimätön kybervarusmiehen merkki on siis numero 39. Ehkä aika tarvittiin merkkien ensimmäisen erän valmistamiseen. Vuoden 1962 suuri karsinta vei merkeistä vaihtuvat aselajivärit sekä suuren määrän kuvasymboleja. Vuoden 1962 suuressa karsinnassa jalkaväeltä poistuivat konepistoolimiehen, pikakiväärimiehen, tarkkaampujan, jalkaväen ilmatorjuntamiehen ja konekiväärimiehen merkit. Varusmiesten käytössä olevat kaikille meille tutut koulutushaaramerkit otettiin käyttöön yli 70 vuotta sitten. Aivan halpa merkki ei ollut, koska Suomen Kuvalehden irtonumero maksoi tuolloin 35 markkaa ja Sotamiehen taskukirja 30 markkaa. Merkit olivat maksullisia, hinta oli 55 silloista markkaa, eivätkä kaikki merkkiin oikeutetut sellaista todennäköisesti lunastaneet. 63 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 V arusmiesten koulutushaaramerkit Maaja Ilmavoimissa otettiin käyttöön itsenäisyyspäivänä 1949. . Puolustusvoimain komentaja oli hyväksynyt merkkien käyttöönoton jo saman vuoden helmikuussa, mutta hyväksynnän konkretisoituminen merkeiksi varusmiesten hihassa kesti noin yhdeksän kuukautta. Ne kertovat omalta osaltaan, kuinka Puolustusvoimat on kehittynyt hevosvetoisuudesta kyberaikaan. Merkkien myynti sotilaskodeissa aloitettiin joulukuun alussa 1949, ja itsenäisyyspäivänä merkit jo koristivat monien niihin oikeutettujen varusmiesten vasenta hihaa. Aluksi merkeissä ilmenivät aselajivärit ja kuvasymboleja oli huomattavasti nykyistä enemmän.
Kromipainomenetelmästä kudontaan Varhaisimmat koulutushaaramerkit valmistettiin kromipainomenetelmällä. Tarrakiinnitteiset merkit ovat tilankäyttösyistä selvästi aiempia pienempiä. Koulutushaaramerkkien erilaisia aselajivärija symboliyhdistelmiä on yli 200. Vuoden 1949 versiossa varsinainen merkki kiinnitettiin harmaaseen sarkakankaaseen kolmen millimetrin levyisellä ompeleella, jonka väri vastasi perustapauksessa kauluslaatan reunaompeleen väriä. . Yllä pieni otos merkkikirjosta. Varhaisin merkkiversio oli aika työläs valmistaa, mikä oli todennäköisesti painavin syy vuoden 1954 uudistukseen. Tämän . Tarramerkit ovat siis olleet varusmiesten arkea jo kolmisenkymmentä vuotta. 64 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 PUOLUSTUSVOIMAT Merkin paikaksi määrättiin vasen hiha tulitikun mitta alaspäin olkapoletin saumasta. Panssarivaunumiehen merkissä (vasemmalla) vaunu on heraldisesti etenevä, mutta osuman saanut vihollisvaunu panssarintorjuntamiehen merkissä on perääntyvä. Puvun m/91 käyttöönotosta alkaen ”intin harmaat” väistyivät lomapukukäytöstä, ja lomille lompsittiin maastokuosissa. Maastopuvun m/91 myötä siirryttiin tarrakiinnitteisiin merkkeihin. M AT TI M Ä N TY N EN , H KM. Täten merkki oli aluksi selvästi ylempänä kuin vaikka 1970-luvun varusmiehillä, jotka ompelivat merkin olkavarren puoliväliin ”suntispuvun” ja ”suntismanttelin” vasempaan hihaan. Nykyisessä maastopuvussa on vasemmassa hihassa valmiina tarranauha, johon mahtuu Suomen lipun ja joukkoosastotunnuksen ohella myös koulutushaaramerkki. Vuoden 1954 uudistuksen myötä merkkejä alettiin valmistaa kutomalla. Merkit valmistetaan edelleen kutomalla, ja ne ommellaan tehtaalla tarrakiinnityksen mahdollistavaan nauhaan. Alikersantti vuodelta 1955 panssarintorjuntamiehen merkki hihassaan.
Useamman ehdon piti täyttyä, jotta päällikkö saattoi kanto-oikeutta esittää. Näin ollen esimerkiksi kiväärimiehen merkin kiväärin kuuluu kallistua kantajansa kulkusuuntaan nähden eteenpäin eikä taaksepäin. Merkkihän muodostuu pakenevasta panssarivaunusta, jonka päällä on iskemän leimahdus. Merkkien joukossa on yksi, jonka symboli on tarkoituksellisesti laitettu pakenemaan, ja se on panssarintorjuntamiehen merkissä oleva vihollisvaunu. M AT TI KA LT O KA RI , SO TA M U SE O . Esimerkiksi hihamerkissä olevan aseen kuuluu olla eteenpäin kallistuva tai kantajansa etenemissuuntaan suunnattu. Nykyisiin tarramerkkeihin tuplareunoja ei enää mahtunut. Kanto-oikeus piti ansaita Merkin käyttöoikeus ei alkujaan ollut itsestäänselvyys, vaan joukko-osaston komentaja myönsi käyttöoikeuden perusyksikön päällikön esityksestä. Perustelua merkkien erilaiseen muotoiluun ei käskylehdessä mainita. Merkkien kuva-aiheiden kätisyyden suhteen on toisinaan ilmennyt epäloogisuutta. Merkillä oli alkuun varsin vahvasti palkitsemisesineen luonne. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 65 kokonaisuuden varusmies sitten ompeli lomapukunsa hihaan. Poikkeuksen muodostavat panssarijoukkojen ja panssarintorjunnan merkit, jotka olivat viisikulmaisia. Sellainen löytyy erityisesti niistä merkeistä, joiden kantajan voidaan katsoa taistelevan suoran vihollisvaikutuksen alla. Nykyisessä maastopuvussa on vasemmassa hihassa valmiina tarranauha.. Merkin virallinen paikka on ollut aina vasemmassa hihassa, joten paikanvaihdos ei selitä eroa. Seppeleen symboliikkaa voinee hakea voittoa merkitsevästä laakeriseppeleestä. Upseerikokelaille merkki tuli automaattisesti, samoin aliupseerikurssin I jakson hyväksytysti suorittaneille. Osa merkeistä – kuten tykkimiehen ja lääkintämiehen merkki – ovat symmetrisiä, niissä kätisyysongelmaa ei ilmene. Tarkemmin katsomalla huomaa, että osassa merkkejä on alaosassaan kaksoisreunus. Kuitenkin merkin kivääri kallistuu taaksepäin vuoden 2022 Sotilaan käsikirjan kuvastossa. Etenevä vai pakeneva symboli. Säämies kirjaa havaintoja muistiin Isosaaressa heinäkuussa 1998. Oikealla upseerioppilas. Kesällä 1950 KI RS I LA U RI . Koulutushaaramerkki on ohjesäännöstä poiketen oikeassa hihassa. Heraldisesti on oleellista, onko merkki etenevä vai pakeneva. Panssarivaunumiehen merkissä vaunu puolestaan kulkee eteenpäin. Merkit olivat pääosin vaakunakilven muotoisia eli alapäästään pyöristettyjä. Tuplareunus symboloi seppelettä. Kantooikeuden saaneiden nimet jopa julkaistiin joukko-osaston päiväkäskyssä
Periaatteena oli aluksi yksi merkki per mies, vaikka sotilas olisi palvellut useammassa koulutushaarassa. Normaalitapauksessa merkin sai 75 % koulutushaaran varusmiehistä. Jos suoritukset kaikkinensa olivat hyviä, niin poikkeustapauksessa jopa kaikki saman koulutushaaran taistelijat saattoivat merkin saada. Miehistötehtävissä palvelevat saattoivat saada merkin aikaisintaan, kun puolet palvelusajasta oli takana. Merkkien määrä kasvoi jonkin verran alkuperäisestä 1950-luvun mittaan. Nykyisin koulutushaaramerkki annetaan yleensä peruskoulutuskauden päätyttyä. Silloin tuli useita uusia merkkejä esimerkik. Vain yhtä kerrallaan saa tietenkin kantaa. Joskus merkin symboli on koettu tarpeelliseksi päivittää. Esimerkiksi laskuvarjojääkärit saavat merkin joukkokoulutusvaiheessa laskuvarjojääkärin tasokokeen perusteella. 66 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 PUOLUSTUSVOIMAT merkkeihin oikeutettuihin lisättiin upseerioppilaat, ja kesästä 1952 alkaen merkkejä voitiin myöntää myös B-miehille. Merkkejä oli aluksi 142 erilaista Koulutushaaramerkkien määrä oli suurimmillaan 1950-luvun lopulla ennen vuoden 1962 suurta karsintaa ja yhtenäistämistä. Palkitsemisvälineestä yleismerkiksi Merkin myöntöperusteet väljenivät hiljalleen, ja palkitsemisvälineen rooli himmeni. JU H A N I KA N D EL L, SO TA M U SE O . Merkki piti myöntää vähintään 25 %:lle kunkin koulutushaaran vahvuudesta. Ilmeisesti jo vuonna 1965 merkki useimmiten annettiin heti sotilasvalan jälkeen eli alokasajan päätyttyä. Erikoisjoukoissa tilanne on osin toinen. Aluksi merkki oli mahdollista myöntää, kun varusmies oli saavuttanut ne koulutustavoitteet, jotka piti hallita varusmiesajan puolessavälissä. Suojelumiehen merkin kaasunaamarisymboli päivitettiin nykyaikaiseksi suojanaamariksi vuonna 2003 (kuvassa ylimpänä). Aliupseerioppilaat saivat merkkinsä puolikurssivaiheessa. Normia on myöhemmin lievennetty, koska silloin tällöin näkee vanhoissa tj-kravateissa ja muissa inttimuistoesineissä kaksikin koulutushaaramerkkiä. Sillan panostamista vuonna 2001 harjoittelevalla pioneerikorpraalilla (keskellä) on vasemmassa hihassaan asentajan koulutushaaramerkki (viittaa todennäköisesti pioneerikoneenkäyttäjään) ja oikeassa hihassa näkyy pioneerin erikoistutkintomerkki.. Jo vuonna 1962 merkki annettiin kaikille varusmiehille, joiden palvelusajasta puolet oli takana. Kypsyys sotilaana piti todeta joko jatkuvan tarkkailun tai tarvittaessa sopivan kokeen avulla. Aselajivärit huomioon ottaen eri symbolija väriyhdistelmiä oli aluksi 142
Alarivin merkit ovat huoltopalvelu, ELSO-mies ja raivaajapioneeri. Kutakin merkkiä valmistettiin enää vain yhdessä aselajivärissä. Vuonna 1960 oman merkkinsä saivat sissit ja suojelumiehet. Joitakin kuvasymboleita on päivitetty, esimerkiksi suojelumiehen merkin naamari. SO TA M U SE O M ER IV O IM AT. Edellä mainittu käytäntö on yhä voimassa. Sen oikealla puolella on valmiusjoukkosotilaan merkki sekä kenttäversiona että värillisenä (virallinen koulutushaaramerkkikuvasto ei tunne valmiusjoukkosotilaan merkkiä). Ilmavoimien varusmiehellä on lomapuvun m/65 hihassa tutkamiehen koulutushaaramerkki. Myös merkin tarkoitus on saattanut vaihtua, vaikkapa paikantamistutkamiehille annettiin tarpeettomaksi käynyt äänimittausmiesten merkki. . Ylärivissä vasemmalla on kaupunkijääkärin merkki. 1970-luvulla tuli käyttöön yhä nykyisinkin käytössä olevia merkkejä, kuten merivalvontamies, ilmavalvontamies, koiranohjaaja ja varusmiespappi. . . Kuvassa on joukko uusimpia koulutushaaramerkkejä. Merivoimien varusmiehellä on hihassaan tutkamiehen koulutushaaramerkki. Siirryttiin oletusaselajiväreihin, esimerkiksi moottoriajoneuvonkuljettajan ja kirjurin merkki oli aina siniharmaa riippumatta siitä, missä aselajissa tämä palveli. Joitakin uusia kuvasymboleja on otettu käyttöön 2000luvun mittaan, kuten laskuvarjojääkäri, kaupunkijääkäri, ELSO-mies ja kybervarusmies. Hyvin monta koulutushaaramerkkien kuvasymbolia poistui, ja samalla merkeistä hävisi aselajivärien kirjo. Vuosi 1962 kohteli kaltoin suomalaista sotilasperinnettä. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 67 si viestijoukoille
68 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 PUOLUSTUSVOIMAT Koulutushaaramerkeissä oli 11 aselajiväriyhdistelmää Alkuvaiheessa koulutushaaramerkkejä painettiin kaikkiaan 11 eri aselajiväreissä merkin pohjan väri ensin mainittuna: • jalkaväki (vihreä + harmaa), • jääkäripataljoonat (vihreä + keltainen), • panssarijoukot (musta + harmaa), • panssarintorjunta (musta + oranssi), • kenttätykistö sekä ilmatorjuntatykistö (punainen + musta), • pioneerijoukot (violetti + harmaa), • viestijoukot (violetti + keltainen), • Ilmavoimat (sininen + musta), • rannikkotykistö (musta + punainen), • autojoukot ja huolto (sininen + harmaa) ja • rajavartiostot (vihreä + oranssi). Uusi merkki oli sini-harmaa asentajan yleismerkki, jossa hammasrattaan päällikkeenä on työntömitta. Erityisen köyhäksi merkkivalikoima supistui vaikkapa panssarimiehillä. Tätä käytäntöä näki jossakin määrin vielä 1970-luvun lopullakin, jolloin itse palvelin Panssarivaunupataljoonassa. Jotkut tehtävistään ylpeät vaunumiehet kuitenkin värittivät merkkejään. Yhden väriyhdistelmän merkkejä oli etenkin panssarijoukoilla, Ilmavoimilla ja rannikkotykistöllä, eli tiettyjä merkkejä oli vain kyseisen aselajin tai puolustushaaran käytössä. Ampuja väritti tykinputken ja peukalon, lataaja tykinputken ja ajaja pyörät. Sotilasmusiikki sai omat aselajivärinsä eli lipunsinisen ja valkoisen vuonna 1952, sotilassoittajan koulutushaaramerkki otettiin käyttöön vuonna 1962. Laajimmin olivat käytössä esimerkiksi moottoriajoneuvonkuljettajan, lääkintämiehen ja talousmiehen koulutushaaramerkit. Tankkimiehiltä poistuivat tehtäväkohtaiset merkit Vuoden 1962 suuri karsinta vei koulutushaaramerkeistä aselajivärien ohella myös hyvin monta tehtäväkohtaista merkkiä. Johtaja väritti nyrkin keltaiseksi, kuten se oli ollut virallisessa merkissä vielä 1950-luvulla. Ilmatorjunnalla ei vielä vuonna 1949 ollut omaa puna-harmaata aselajiväriä, vaan se käytti kenttätykistön värejä. Erillistä viestittäjää vaunuissa ei ole aikoihin tarvittukaan. Myös panssarivaunuasentajat menettivät oman merkkinsä. . PU O LU ST U SV O IM AT. Jo T-54ja T-55-vaunuissa radiota operoi vaununjohtaja. Vanhassa merkissä panssarivaunun päällikkeenä oli kiintoavain, ja merkin värimaailma oli musta-harmaa. Lataajalla omaa merkkiä ei ollut, mutta esimerkiksi Sturm-rynnäkkötykissä viestittäjä toimi samalla lataajana. Valmiusjoukkojen koulutushaaramerkki maastopuvussa. Tykkivaljakkoja oli vain kenttätykistöllä, eli ratsurin merkkiä on valmistettu vain kenttätykistön puna-mustissa väreissä. Ennen vaunun kutakin tehtävää (johtaja, ajaja, ampuja, viestittäjä) varten oli oma merkkinsä. Vuodesta 1962 alkaen kaikki saivat tyytyä yhtenäiseen merkkiin, jossa on haarniskoitu nyrkki panssarivaunun kuvan päällikkeenä. Yhden aselajin merkki oli myös ratsuri. Näitä osaajiahan tarvittiin joukoissa aselajiin katsomatta. Sama merkki on vaunumiehillä edelleen. Yleisimpiä koulutushaaramerkkejä saattoi esiintyä kymmenessä eri väriyhdistelmässä. Ratsuri ohjasi tykkivaljakkoa ratsastaen valjakkohevosen selässä
Jalkaväenkin erikoiskoulutusmerkit poistuivat Myös jalkaväkimiehiltä lähti joukko tehtäväkohtaisia merkkejä vuoden 1962 uudistuksessa. Lieneekö ratsuväen puuttumisen syynä ollut se, että ratsuväki jalkautettiin pian sotien jälkeen, vaikka nimitykset rakuuna ja ratsumies silti säilyivät. Tarkkaampujienkin merkki, maalitaulun keskelle osunut nuoli, päätyi osaksi kadonnutta sotilasperinnettä. Valokuvausmiehen merkki sai kokea uudelleensyntymisen ihmeen 2010-luvulla. . Keltapohjaisia merkkejä on kuitenkin ollut muutamia ja on edelleen, kuten koiranohjaaja ja eläinlääkintämies. Karsinnalta eivät säästyneet Ilmavoimatkaan. Merkin on suunnitellut heraldikko Liisa Kontiainen.. Muiden muassa moottoriajoneuvonkuljettajan ja lääkintämiehen merkkejä esiintyi vuoden 1962 suureen karsintaan asti kymmenessä eri aselajivärissä. Paluun tekee erityisen harvinaiseksi myös se, että merkkiä valmistetaan kaikkien kolmen puolustushaaran väreissä. Vaikka koulutushaaramerkit noudattivat aluksi kauluslaattojen aselajivärejä, niin ratsuväen väreissä en muista merkkejä nähneeni, eikä ratsuväen värien mukanaoloa tue myöskään vuoden 1949 käskykirje. Vanha merkki palasi Vaikka sotilasperinteitä on vuosikymmenten saatossa karsittu muutenkin kuin koulutushaaramerkkejä vähentämällä, niin ainakin yksi käytöstä poistunut merkki on palannut takaisin. Maavoimien merkki noudattaa jalkaväen vihreä-harmaata linjaa. Jäljelle jäi kiväärimiehen merkki jalkaväkitaistelijan yleismerkkinä. Myös konepistoolimiehiltä vietiin oma merkki, sen kuva-aiheena oli Suomi-konepistooli. Sotahistorian hämärään siirtyivät konekiväärimiehen merkki, jossa kuva-aiheena oli Maxim-konekivääri, sekä pikakiväärimiehen merkki, jonka aiheena oli Lahti-Saloranta-pikakiväärin keskiosa. Ilmavoimien merkki on mustalla reunustettu sininen, ja Merivoimien merkki noudattaa Merivoimien varusmiesten käytäntöä, jossa merkin pohja on musta ja kuvasymboli punainen. . Näitä osaajia tarvittiin aselajiin katsomatta. Sähköapumekaanikkoja ja asemiehiä toki tarvittiin, mutta he nähtävästi saivat hihaansa apumekaanikon yleismerkin. Poikkeuksellisen merkin paluusta teki sekin, että sitä jaetaan kaikissa kolmessa puolustushaarassa niiden omilla väreillä. Nykyään apumekaanikon merkin selitteessä mainitaan myös ilmataisteluasemies. Huoltokoulu 3:lle ja autojoukoille oli omistettu vain kolme huollon sini-harmaissa väreissä ollutta merkkiä: moottoriajoneuvonkuljettaja, kirjuri ja talousmies. . Valokuvausmiehen merkki palasi käyttöön 2010-luvulla useiden vuosikymmenten poissaolon jälkeen. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 69 Mitä asentajiin tulee, niin epäloogiselta vaikuttaa se, että vuoden 1949 merkkinormi ei tunne autojoukoissa lainkaan asentajaa. Tätä merkkiä näkee esimerkiksi Ruotuväki-lehden varusmiestoimittajien hihassa. Vuoden 1962 karsinta kohteli varsin tylysti muitakin aselajeja kuin edellä mainittuja. Siinä ratsuväki niputetaan jalkaväen ja jääkärijoukkojen kategoriaan. Uusin koulutushaaramerkki on vuonna 2023 hyväksytty kybervarusmiehen merkki. Merkkinsä menettivät esimerkiksi ilmasähköttäjä, asemies ja sähköapumekaanikko. Ilmasähköttäjän tehtävän suhteen taisi käydä kuten panssarivaunun viestittäjälle, eli tehtävä poistui, koska erillistä radio-operaattoria ei lentokoneissa tarvittu. Sitä saa kantaa puvussa vain varuskunta-alueella
70 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 PUOLUSTUSVOIMAT Hevosvedosta kyberaikaan Koulutushaaramerkkien avulla pystyy hahmottamaan Puolustusvoimien kehityksen hevosvetoisesta kenttäarmeijasta kyberaikaan. Vuonna 1949 oma merkkinsä oli ajomiehellä, ratsurilla ja kengityssepällä. Jääkärit liikkuvat ja taistelevat pääosin konevoimalla. Näiden ääripäiden väliltäkin löytyy kiinnostavia kehityskulkuja. Uusimpia merkkejä ovat ELSO-mies ja kybervarusmies. Edellisen kuva-aiheena on liekehtivä nuoli ja jälkimmäisen ristissä olevat miekat päällikkeenään huollon yksi pitkäaikaisista symboleista eli avain. Missä merkkejä näkee. Keskiö oli ikään kuin sotilaista koottu laskukone, joka laski tykeille ampuma-arvot manuaalisesti. Eversti onnittelee juuri vänrikeiksi ylennettyjä Uudenmaan jääkäripataljoonan kokelaita 4.1.1984. Virtain Killinkoskella Pirkanmaan pohjoisosissa on Wanha tehdas -nimellä tunnettu museokokonaisuus, jonka osana on Nauhateollisuusmuseo. Heidän tehtävänään oli puhdistaa pensaikot vihollisen pst-miehistä ennen kuin vaunut joutuivat näiden tulialueelle. Aselajimuseoissa on yleensä jonkin verran ainakin kyseiseen aselajiin liittyviä koulutushaaramerkkejä. PI EL IS EN M U SE O . Sen vitriineissä on kiinnostava otos vanhoja Inka Oy:n val. Paljon sotilasaiheisia museoita ja kokoelmia kolunneena joudun toteamaan, että koulutushaaramerkeistä ei liene yleisön nähtävillä kattavaa esitystä julkisissa kokoelmissa. Rannikkotykistön digitalisaatio ja myöhempi alasajo puolestaan on vienyt tukun koulutushaaramerkkejä, kuten keskiömies, ampumatarvikevarastomies ja tulenjohtomekaanikko. Koulutushaaramerkin ase osoittaa epäloogisesti taaksepäin, eli se on heraldiikan sääntöjen mukaan perääntyvä. Rannikkojääkäreilläkin on nykyisin oma koulutushaaramerkkinsä, jossa toistuu barettimerkin kuva-aihe eli merikotkan pää. Olen kuullut, että merkin päivittämistä kaivataan. Oman merkkinsä ovat saaneet myös valmiusjoukkosotilaat sekä huoltopalvelumiehet. Muita uusia merkkejä Tuoreimpia uusia merkkejä elektronisen rintaman ohella on esimerkiksi kaupunkijääkärin koulutushaaramerkki. Valmiusjoukkosotilaan merkkiä ei virallinen kuvasto tunne. Laskuvarjojääkärit saivat oman koulutushaaramerkkinsä vuonna 2006, ja se korvasi aiemman sissin merkin. Laajempi kokoonpano oli raskas keskiö. Ohjusten tulo Puolustusvoimiin toi mukanaan myös uuden koulutushaaramerkin. Polkupyörämekaanikkoja ei ole enää aikoihin koulutettu omana koulutushaaranaan. Merkin värimaailma on jääkärijoukkojen perinteen mukaisesti vihreä-keltainen. Täydellisimmät kokoelmat tältäkin sotilasperinteen osa-alueelta lienevät yksityisillä keräilijöillä. Ilmatorjunnan kehitys puolestaan on tehnyt valonheitinmiehistä ja keskuslaskinmiehistä työttömiä. Näistä tehtävistä ajoi aika ohi jo ajat sitten. Valonheitinmies vuodelta 1959. Tiedossani on yksi museo, jossa m/54:n koulutushaaramerkkejä voi nähdä kerralla isomman otoksen. Siinä on tiilimuurin päällikkeenä rynnäkkökivääri lisävarusteineen. JU H A N I KA N D EL L, SO TA M U SE O. Taistelutavan muutoksesta kertoo esimerkiksi se, että panssarivaunun suojamiehiä ei enää ole, mutta panssarijääkärin koulutushaaramerkki tuli mukaan BTR-kaluston myötä. Kysymyksiä on herättänyt merkissä yhä oleva BTR-60:n silhuetti. Ilmatorjunnan kehitys on tehnyt valonheitinmiehistä työttömiä. Taistelukentän äänija valohavaintojakaan ei enää ainakaan normaalitapauksissa tehdä aistinvaraisesti, joten mennyttä ovat niin valomittauskuin äänimittausmieskin. Panssarivaunun suojamiehiä olivat ne, joita 1950ja 1960-luvun valokuvissa näkee taistelupanssarivaunujen kansilla konepistooli kädessä
Mikäli haluaisi kerätä kaikki koulutushaaramerkkien erilaiset symbolija aselajiväriyhdistelmät, niin kokoelman merkkien määräksi tulisi noin 220. Janne Mäkitalo: Puolustusvoimien kurssija suoritusmerkit (1995) . (moniste) Puolustusvoimain pääesikunnan käskylehti n:o 10. 2003. 2022. Mikäli tämän lisäksi haluaisi kerätä merkkien eri malliversiot (m/49, m/54, m/62 sekä nykyiset tarramerkit), kokonaismäärä ainakin kaksinkertaistuisi. 1949. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 71 mistamia koulutushaaramerkkejä. Sotilaan käsikirja. Laurla: Sotilasheraldiikka – Liput, merkit, tunnukset. Se alkoi valmistaa koulutushaaramerkkejä ilmeisesti vuodesta 1954 alkaen, jolloin valmistuksessa siirryttiin kromipainomenetelmästä kudontaan. Kari K. Laurla: Koulutushaaramerkki. Tyhjentävää vastausta on mahdotonta antaa, koska kokonaisuuden määrittely on osaksi tulkinnanvarainen eikä kattavia tietolähteitä ole helposti saatavilla. Nauhateollisuusmuseo on vain pieni osa suuren museokokonaisuuden monipuolista antia. Nykyisin Virtain Killinkoskella toimiva tehdas valmistaa esimerkiksi maastopuvuissa tarvittavia tarranauhoja – ja tarrakiinnitteisiähän nykyiset koulutushaaramerkitkin ovat. Paljonko merkkejä on kaikkiaan. Inka Oy on jo 1800-luvun lopulta alkaen erikoistunut juuri erilaisiin nauhoihin ja nyöreihin. Lähteitä: Kari K. Laskuvarjojääkäreiden vuonna 2006 käyttöön otettu koulutushaaramerkki näkyy hyvin lippujuhlan päivän paraatissa vuonna 2012. JA RN O RI IP IN EN , SO TA M U SE O
72 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 KOEA JOSSA GREYHOUND
. 73 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 Suomen Sotilas on aika ajoin koeajanut toisen maailmansodan aikaista kalustoa, ja nyt tarjoutui mahdollisuus kokeilla kunnon amerikanvehjettä, kevyttä panssariautoa M8. TEKSTI: KARI KUUSELA AMERIKANRAUTAA 80 VUODEN TAKAA
Tekniikaltaan ja rungoltaan lähes identtistä M20-radioja komentovaunua tehtiin 3 791 kappaletta Chicagon tehtaalla. Määrät olivat suuria ja kuvastavat amerikkalaisten toisen maailmansodan aikaisen tuotannon valtavaa kapasiteettia. Museolla oli kaksi panssariautoa, mutta se luopui toisesta siitäkin huolimatta, että ajopelillä oli liittymäkohta paikkakunnan historiaan toisen maailmansodan ajalta. panssaridivisioonan 31. Prototyypin asettivat tarjolle suuret autotehtaat Studebaker, Chrysler ja Ford. 74 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 T uttavapiiriini kuuluva sotilasajoneuvoharrastaja Sten Johansson Inkoosta sai viime syksynä kokoelmiinsa Suomessa harvinaisen ajoneuvon, amerikkalaisen M8-kevyen panssariauton. Auto on valmistusajankohdaltaan varhainen, se näki päivänvalon Fordin tehtaalla elokuussa 1943. Armeija haluaa panssarintorjunta-ajoneuvon Greyhoundin lähtökohta oli Yhdysvaltain armeijan halu saada käyttöönsä panssarintorjuntaan soveltuva nopea ajoneuvo. Panssariauto on peräisin Overloonin sotamuseosta Alankomaista, ja se on sikäläisessä ammattikorjaamossa kunnostettu ja entisöity. panssarivaunupataljoonaan, jonka taktisiin merkintöihin se nyt on entisöity. M8-nimen saanutta panssariautoa valmistettiin aina kesäkuuhun 1945 asti Fordin Chicagon ja Saint Paulin tehtailla. Britit nimittivät sitä Greyhoundiksi sen nopeuden takia, eikä suotta, nopea se on tämänkin päivän mittapuun mukaan. Auto näki päivänvalon Fordin tehtaalla elokuussa 1943.. M8 ei ollut korjaajille mikään kovin suuri uutuus, aikaisemmin sama parivaljakko on kunnostanut tämän kanssa pitkälle samankaltaisen, myös Fordin valmistaman Armored Utility Car M20:n. Parhaaksi valikoitui elokuussa 1942 Fordin ajoneuvo, mutta sen käyttötarkoitus muuttui tiedusteluun, kun armeija havaitsi, ettei 37 mm:n kanuunalla enää ollut käyttöä panssarintorjunnassa. Kahdeksan tonnia rautaa kuuden pyörän päällä. Museossa se ehti olla vuodesta 1951, ja pitkän taivasalla olon jälkeen brittiarmeija oli jo kertaalleen kunnostanut sen 1980-luvulla. Chicagossa Illinoisissa valmistui 2 126 ja Saint Paulissa Minnesotassa 6 397 M8:aa. Suuresta valmistusmäärästä riitti jakaa liittolaisillekin, ja noin 1 000 panssariautoa . Perimätiedon mukaan M8 oli yksi paikkakunnan vapauttaneista ajoneuvoista ja kuului aikanaan yhdysvaltalaiseen 7. Joistakin puutteistaan huolimatta Ford aloitti ajoneuvon tuotannon maaliskuussa 1943, sillä laajeneva armeija tarvitsi kipeästi lisää ajoneuvoja. Puuttumista on vaatinut auton sähköja valojärjestelmä sekä aseistus lavetteineen. Nyt koeajossa olevan yksilön valmistanutta tehdasta ei tiedetä, mutta valmistusmäärät viittaavat Saint Pauliin. Olen toisen pitkän linjan sotilasajoneuvoharrastajan Leo Lempisen kanssa jatkanut Stenin pojalle Alexanderille kuuluvan panssariauton kunnostusta ja ehostusta Stenin talleilla Inkoossa
Huomaa ajoneuvon koko verrattuna vieressä vapauttajia tervehtivään ranskattareen ja ajoneuvon ulkopuolelle kiinnitettyjen varusteiden määrä.. 75 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 . Yhdysvaltain 4. panssaridivisioonaan kuuluneen 25th Cavalry Reconnaissance Squadronin eli 25. tiedustelupataljoonan ajoneuvoja Le Repas’n kylässä Normandiassa. Kärjessä ei ajeta, vaan tunnelma on jo aikaisemmin vallatun kylän
Tornia pyöriteltiin käsin kuten tykin korokierrintäkin. Ajajan ja apumiehen päällä olevat luukut ovat kiinni, olisiko pelätty tarkka-ampujia. Maastossa se ei tietenkään pärjännyt telaketjuilla kulkeville ajonevoille, mutta sellaista tarvetta tuli harvoin eteen esimerkiksi Ranskassa, jossa teitä riitti. . Autoja oli myös itsenäisissä tiedusteluyksiköissä, ja ne muodostivat usein yhdysvaltalaisten hyökkäyksen kärjen, jonka tarkoituksena oli tunnustella saksalaisten asemien sijaintia ja laatua. Yhdysvaltain 2. Kanuunalle oli tornissa paikat 16 patruunalle, loput patruunat olivat alhaalla rungossa toisessa sivukotelossa telineissään. Torni on päältä auki, vain kangaspressu suojaa tarvittaessa sateelta. Ajoneuvo on kovin ”puhdas”, varusteista iso osa vielä puuttuu. Tiedusteluajoneuvo Britit nimittivät ajopelin Greyhoundiksi, joksi amerikkalaiset eivät sitä sodan aikana ilmeisesti koskaan kutsuneet. Panssariajoneuvoa käyttivät tiedusteluyksiöt eli yhdysvaltalaiset panssaridivisioonien tiedustelupataljoonat ja jalkaväkidivisioonien tiedustelukomppaniat. Aseistus ei ollut riittävä, ja jälkikäteen lähes kaikkiin asennettiin torniin raskas 12,7 . panssaridivisioonaan kuuluneen 82. Se pärjäsi kohtuullisesti, jos vastassa oli saksalaisia vastaavia tiedusteluajoneuvoja suunnilleen samanpaksuisella panssaroinnilla ja 20 mm:n konetykeillä, mutta todelliselle panssarivaunulle ei mitenkään. Tykin vieressä oli 7,62 mm:n kevyt konekivääri, joka oli käytössä myös muissa yhdysvaltalaisissa panssariajoneuvoissa ja jalkaväelläkin. Käsin ladattava tykki oli hidas ampumaan, eikä se ollut Greyhoundin tullessa laajempaan käyttöön vuonna 1944 enää mikään todellinen panssarintorjunta-ase. Pieni koko käy tästäkin kuvasta hyvin selville. tiedustelupataljoonan Greyhoundeja Saint-Sever-Calvadosissa Normandiassa. Etummaisessa ajoneuvossa ampuja on joka tapauksessa miehittänyt tornissa olevan raskaan konekiväärin, jolla tuleen olisi ollut nopeinta vastata. yllä: Museonjohtaja Sten Johansson nojailee Greyhoundiin, ajajan paikalla kirjoittaja ja tornissa konekiväärin takana omistaja Alexander Johansson. Panssaroinniltaan tai aseistukseltaan Greyhound ei ollut kovin kummoinen. Vas. Vaunun vierellä kulkeva sotilas saattaa olla sen johtaja, varustus on kovin kevyt normaalille kiväärimiehelle ja karbiini M1 viittaa upseeriin tai juuri Greyhoundin miehistöön.. . Alun perin ajoneuvon pyöreässä tornissa oli 37 mm:n panssarikanuuna M6, joka on siis sama melko tehoton ase kuin yhdysvaltalaisten tuolloinen panssarintorjuntatykki. Tykille oli olemassa sirpaleja panssarilaukaus sekä harvinaisempi savulaukaus. Tähän tehtävään ajoneuvo sopi hyvin, se oli nopea ja pyöräajoneuvona melkoisen näppärä liikkumaankin. Tykin suuntaamiseen käytettiin normaalia M70D-optista tähtäintä, jota käytti tornissa vasemmalla istuva ampuja. Silloin sen oli syytä kääntyä nopeasti takaisin, tosin siinä vaiheessa tiedustelutehtävä yleensä olikin jo suoritettu. 76 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 päätyi muun muassa briteille, vapaille ranskalaisille ja puolalaisille
Tulivoiman lisäämisen syy ei ole tiedossani, mutta valistunut arvaus on, että haluttiin tasoittaa tilannetta vastapuolella olevien saksalaisten 20 mm:n konetykkien kanssa ja saada jotain, mitä vastassa ollut jalkaväkikin kunnioitti paremmin. Normaalisti telin muodossa olevat kaksi takimmaista akselia vetävät, haluttaessa myös etuakseli saadaan vetämään. Ajoneuvon ulkomuodon antavat suuret lokasuojat ja niiden päällä olleet tarvikelaatikot olivat ohutta peltiä, joka ei miehistöä ja ajoneuvon laitteita suojannut. Paksuin 25 mm:n panssari oli valamalla valmistetun tornin asekilvessä. Yleensä tämän kokoluokan ajoneuvoissa suosittiin synkronoimatonta vaihdelaatikkoa, joka oli helpompi valmistaa ja kestävämpi, mutta se vaati kuljettajalta hiukan enemmän paneutumista vaihtamiseen. Jälkimmäistä puutetta miehistö pyrki toisinaan korjaamaan asettamalla hiekkasäkkejä ajoneuvon lattialle. Akselit ja voimansiirto olivat kotoisin kuorma-autosta, samoin Herculeksen kuusisylinterinen ottomoottori apulaitteineen. Ja kuten jo tuli kerrottua, vaihdelaatikko on synkronoitu, mikä kovasti helpottaa ajamista.. Ajoneuvon voimalinja on väärin päin eli jäähdyttäjä on aivan takana, sen jälkeen tulevat puhaltimet, moottori, kytkin ja vaihdelaatikko, josta lyhyellä kardaanilla voima saadaan jakolaatikkoon ja sen kautta kolmella kardaanilla akseleille. Se oli sijoitettu joko tornin takaosaan hitsattuun tolppaan, jolloin sitä käytettiin ajoneuvon moottoritilan kannella suojattomana seisten, tai sitten normaalissa ajoneuvoihin tarkoitetussa konekivääriringissä tornin päällä, jolloin sillä ammuttiin osin tornin suojasta. Kuorma-auton tekniikka Amerikkalaiset valmistivat sotilasajoneuvonsa turvautumalla jo tuotannossa olevaan tekniikkaan, ja niin tehtiin Greyhoundinkin kohdalla. Kori kesti pääosin vain kiväärikaliiperisten aseiden luodit sekä tykistön kranaattien sirpaleet. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 77 mm:n konekivääri ”Ma Deuce”, joka on edelleen käytössä oleva amerikkalainen klassikko. Vaihteita on neljä eteen ja yksi taakse, jakolaatikon kautta saadaan maastoalue käyttöön. Paksuudet vaihtelivat nokassa 19–13 mm:n välillä, sivulla paksuutta oli 9,5 mm, pohjassa ja katossa 6,5 mm. Korin muoto oli tuolloin sangen moderni eli alaspäin kiilamainen, millä pyrittiin eliminoimaan miinojen vaikutusta. Ajoneuvon panssarikori oli pintakarkaistusta teräslevystä hitsattu laatikko, jossa paksuimmat pellit olivat edessä. Jakolaatikko, jolla saatiin voima kaikkiin kolmeen akseliin kardaaniakselien välityksellä, oli toki uutta kuten vaihdelaatikon synkronointikin. Mitenkähän lienee oikeasti toiminut. Käyttäjien mielestä ajoneuvo oli liian heikosti suojattu, ja varsinkin sen pohja oli liian ohut
Huomaa radioiden antennit, jotka on tyypillisesti vedetty narulla kaarelle.. Eikä se poikkea oikeastaan muistakaan tuon ajan amerikkalaisista ajoneuvoista, esimerkiksi 10 tonnin kokonaispainoon yltävää GMC:n tuon ajan kymppipyörää liikutellaan pienemmällä moottorilla ja vähäisemmällä teholla. Tankin rakenne on ajoneuvoon erikoinen, kahden pellin välissä on itsevulkanoituva kumi, joka sulkee ainakin periaatteessa esimerkiksi luodinreiän. Moottorina oleva yli viisilitrainen Hercules JXD oli tuon ajan normaali kuorma-auton moottori, jota meillä muun muassa Vanaja käytti sodan jälkeenkin kuorma-autoissaan. 78 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 Riittäkö voima. Samaa tekniikkaahan käytettiin lentokoneissa. Aikalaiset pitivät sitä alitehoisena yli seitsemän tonnin painoisen panssariauton liikutteluun, mutta edes yhdysvaltalainen autoteollisuus ei tuon kummallisempia moottoreita valmistanut. Yhdysvaltain 36. Valmistaja Ford Motor Company, Chicagon ja Saint Paulin tehtaat Miehistö johtaja, ajaja, viestimies, ampuja Paino 7 800 kg varusteineen ja miehistöllä Pituus 5,00 m Leveys 2,53 m Korkeus 2,23 m Huippunopeus 90 km/h Moottori Hercules JXD, 5,2 L, 6 sylinteriä Moottoriteho 110 hv/82 kW Polttoainetta 200 l Toimintasäde 160–400 km maastossa, 320–640 km tiellä Vaihteisto normaali 4+R, jakolaatikon kautta Aseistus 37 mm:n kanuuna M6, 80 patruunaa, sirpalekranaatti ja panssariammus .50 cal Browning M2HB, 12,7 mm:n raskas kk, 400 patruunaa .30 cal Browning M1919, 7,62 mm:n kevyt kk, 1 500 patruunaa Panssarointi 25–6,5 mm Car, Armored, Light, M8 . Suuremmat ongelmat heillä oli panssarivaunujen moottoreissa, ja pienemmissäkin ajoneuvoissa oli tuotantokapasiteettiongelmia. jalkaväkidivisioonan panssariautoja odottamassa maihinnousualukseen ajoa Italiassa. En löytänyt mistään oikein luotettavaa tietoa polttoaineenkulutuksesta, mutta mukana kulkee 200 litraa eli tynnyrillinen tankissa, joka sijaitsee moottoritilan etuosassa heti tornin takana. Matalapuristeinen kuusisylinterinen sivuventtiilikone on sitkeä ja melko kaikkiruokainen nykymoottoreihin verrattuna. Ajossa en ole huomannut, että moottori olisi mitenkään alitehoinen, mutta en toisaalta ole ajanut täydellä miehistöllä ja täysissä varusteissa olevaa Greyhoundia
Harrastajien käsissä olevien ajoneuvojen lisäksi on jonkin verran Greyhoundeja nähty tositoimissa toisen maailmansodan jälkeenkin. Miehistöä neljä Neljä miestä operoi Greyhoundia: ajaja paikallaan ratin takana ja hänen vierellään apukuljettaja ja radio-operaattori, tornissa vasemmalla omalla penkillään ampuja ja oikealla johtaja, joka myös latasi tykkiä ja edessään ollutta kevyttä konekivääriä. Mekaaninen käsijarru on sekin tehokas ja vaikuttaa jakolaatikon yhteydessä olevaan suureen rumpuun. Kaikilla oli vähänlaisesti tilaa, koska ajoneuvon kaikki seinät olivat täynnä varusteita: muun muassa M1karabiini kullekin, rasiat vaunupuhelimille, laatikot käsikranaateille, ajajan varaprismoille, valopistoolin patruunoille ja konekiväärien patruunavöille, lisäksi vielä telineet kiikareille, miehistön kenttäpulloille ja tulensammuttimelle. Kaikkiaan noin 60 maata on jossakin vaiheessa käyttänyt M8:aa, ja jokunen näyttää vieläkin käyttävän, jos ei nyt ihan sotilaallisissa tehtävissä niin poliisitoimessa tai vastaavassa. Yhdysvaltalaiset käyttivät ajoneuvoa rajoitetusti vielä Korean sodassa mutta siirtyivät pian parempiin panssariajoneuvoihin. Koska kyseessä on tiedusteluajoneuvo, niin tehtävästä riippuen Greyhoundissa on ollut yksi tai kaksi radiota. Osa varusteista ja varaosista kulki lokasuojien osana olevissa varustelaatikoissa. Tuon ajan radiot olivat moninaisia suuria ja pieniä laatikoita, jotka sijaitsivat taistelutilan sivuilla olevissa sivukoteloissa. Antennit olivat tornin takana. Mittarit ovat helppolukuisia, mutta niiden yksiköt ovat voltteja ja ampeereita lukuun ottamatta amerikkalaisia yksiköitä, maileja ja paunoja. Vietnamin sotaan M8 osallistui Etelä-Vietnamin asevoimissa, mikä lienee sen viimeinen esiintyminen ”oikeassa” sodassa. Ajoneuvon manuaalin varustelista oli todella pitkä ja perusteellinen. Periaatteessa kyseessä on moderni ratkaisu, mutta kunnostuksen ja varsinkin kunnossapidon kannalta huono juttu, mekaaninen ratkaisu on paljon seisovassa ajoneuvossa lopulta varmempi. Mittarit ovat helppolukuisia, mutta niiden yksiköt ovat voltteja ja ampeereita lukuun ottamatta amerikkalaisia yksiköitä, maileja ja paunoja. Ajoneuvossa on tehokkaat nestejarrut, kaikissa kuudessa pyörässä on kaksi jarrusylinteriä, ja järjestelmä on alipainetehostettu. Valmistusajankohdan aikoihin oli normaalia käyttää mekaanista yhteyttä eli tankoja ja vaijereita. Vieläkö jossain. Vaikka osa miehistön henkilökohtaisista varusteista on kuvien mukaan ollut vaunun kannella tai tornin kyljissä, niin ahdasta on ollut. Kahdentoista voltin tasavirta liikkuu kangaspäällysteisissä johtimissa, ja kaikki on nykymittapuun mukaan suurta moottoritilassa olevaa akkua myöten. Hiukan outoa minusta on, että kaasupolkimen liike on johdettu taakse hydraulisesti nesteellä kuten kytkinpolkimenkin liike. Yleensä voltteja oli tuolloin kuusi, mutta Greyhoundissa oli vaunupuhelinjärjestelmä sekä yksi tai kaksi radiota, joten sähkön kulutus on ollut ajoittain suurta. Kojetaulussa on samat mittarit kuin kaikissa tuon ajan amerikkalaisissa sotilasajoneuvoissa, ja ne ovat nykyisten pyöreiden tarvikemittarien kaltaisia. Greyhoundin jarrujen suurin ongelma on varaosien saatavuus, niitä ei todellakaan löydy Motonetistä tai Fordilta. M8 Ranskan muukalaislegioonan käytössä Kambodzassa 1953.. Suuri määrä M8ja M20-panssareita lahjoitettiin liittolaisille Eurooppaan, merkittävä käyttäjä oli esimerkiksi Ranska, jonka Greyhoundit ottivat osaa muun muassa Indokiinan ja Algerian sotaan, kunnes oman teollisuuden paremmat ajoneuvot korvasivat ne. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 79 Sähköt ja muut Greyhound on sähköiltään hyvin samankaltainen kuin muut tuon ajan sotilasajoneuvoserkkunsa. Toisella radiolla on pidetty yhteyttä yksikön sisällä ja toisella ylempään johtoportaaseen. Ei ole tiedossa, kuinka paljon todellisia käyttäjiä tai muussa kuin harrastuskäytössä olevia Greyhoundeja on. Ajoneuvoja on modernisoitu dieselmoottorein ja paremmilla vaihteistoilla, sillä laatikkomainen panssarikori antaa erilaisille modifikaatioille hyvät mahdollisuudet.
. Miehistölle tarjolla olevat tilat ovat sangen ahtaat, tilaa ei liiemmälti ole, ja lukuisat varusteet täyttävät kaikki miesten käsillä olevat sopet. Toki amerikkalaiseen tapaan mukana on monenmoista työkalua ja tarviketta, ajoneuvo on aika pitkälle omavarainen pienissä korjauksissa ja säädöissä. Siinä tai matalassa selkänojassa ei ole minkäänlaista säätöä tai sivuttaistuMITEN GREYHOUND LIIKKUU. Ahdasta on Ajaja istuu rungon vasemmassa etukulmassa, suoraan pohjapanssarin päällä vain ohut istuinpehmike mukavuutta tuomassa. Olkapää tuntuu aina osuvan seinään. TEKSTI JA KUVAT: KARI KUUSELA. Mikään ihme ei siis ole, että sota-ajan kuvissa muun muassa ajoneuvon tornin kyljet ja moottoritilan kansi ovat täynnä tavaraa, joka ei siis ole sopinut ajoneuvon sisään tai lokasuojissa oleviin tarvikelaatikoihin. 80 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 KOEA JOSSA E nsimmäinen vaikutelma Greyhoundista on, että se on oikeastaan kovin pieni ollakseen neljän miehen taisteluajoneuvo
Jäähdytysveden lämpötilaa, öljynpainetta, latausvirtaa, ajonopeutta, sähköjärjestelmän voltteja ja polttoainemäärää voi seurata sangen selkeistä mittareista, jotka on valaistukin silloin, kun valot päällä ajetaan. Kyhmy vasemmassa kuvassa keskellä on etuakselin tasauspyörästöä varten, pallopäinen keppi on vaihdevipu, maastolaatikon ja etuvedon vivut ovat sen takana. Käytännössä Greyhoundia ei voi ajaa kuin tämän päivän autoa, vaan otetta ratissa pitää muuttaa koko ajan, välillä varsin rivakastikin. Ajajan edessä on kojetaulu, josta löytyvät normaalit tuon ajan amerikkalaisen sotilasajoneuvon pyöreät vakiomittarit. Niille yltää ihan mukavasti, ja ajoasento on minun pituiselleni lopulta aika mukava, lyhyemmällä miehellä olisi polkimille ylettymisessä varmaan ongelmia. Kaikki on ajan tavan mukaan mekaanista ja normaalilla järjellä ymmärrettävää, viatkin huomaa helposti. Mielessä vilahtaa myös se, että panssarimiinaan ajettaessa etuakseli on suoraan ajajan alla, joten isku osuisi panssarikoriin ikävästi ja sitä kautta ajajan ahteriin. Tämä on ollut valmistusajankohta huomioon ottaen tämän kokoluokan ajoneuvolle harvinaista ja tekee vaihtamisen todella helpoksi. Sivu. Sillä pääsee kyllä liikkeelle, mutta moottori miltei tukehtuu. Kojetaulussa on myös starttinappula ja valojen katkaisija sekä painonappi etupanssarilla olevalle sireenille. Tämä sinänsä hauska laite on vakiovaruste jostakin syystä, vaikka ei tässä paloautona ollakaan. Vaihdekepille on selkeä kulissi, mikä takaa, että liikeradat ovat oikeat ja haluttu pykälä löytyy. Iso osa seinille tulevasta varustuksesta puuttuu vielä.. Ensi alkuun täytyy keskittyä vaihtamiseen tosissaan. Ajoneuvon voimalinjan rakenteesta johtuen vaihdekaava on kuitenkin peilikuvana normaaliin verrattuna, eli jos kuvittelee löytävänsä ykkösen työntämällä keppiä reiden vierestä eteen, löytääkin kolmosen. Miehistöillä olikin tapana latoa ajoneuvon pohjalle hiekkasäkkejä varmuuden vuoksi, mutta ajajaa ne eivät oikeastaan auttaneet. Ajaja ja viestimies istuvat vierekkäin aika ahtaasti suoraan ohuen pohjapanssarin päällä. Pohjan panssaroinnin puute tuli jo aikalaisten arvioissa selkeästi esiin, ja lopulta tehtiin lisävarustesarja, jolla panssarointi hivenen parani. Ratti on lähellä kojetaulua, joten kovin paksu rukkanen ei väliin mahdu lämmittämättömässä ajoneuvossa. Kokeilematta kuitenkin tällä kertaa jäi. Ajajan paikalta näkee hyvin eteen mutta ei käytännössä ollenkaan kummallekaan sivulle. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 81 kea, tuntuu kuin istuisi jonkinlaisessa leikkiajoneuvossa. Polkimet ovat leveät, ja niille sopii vaikka nahkasaapas kivasti. Polkimet ovat, kuten kuuluu, eli vasemmalta kytkin, jarru ja kaasu. Selkärankakin taitaisi tykätä huonoa. Ajajan edessä on sentään kohtuullinen tuuman vahvuinen panssari, joka pysäyttää kiväärikaliiperiset luodit, mutta jos vastaan tulee jotain rajumpaa, niin huonosti käy. Turvallisuudentunnetta ehkä herättää se, että sekä ajajalla että hänen vierellään istuvalla viestimiehellä on lannevyö, joka kaiketi pitää paikallaan rajuimmissa heilahteluissa taistelun tiimellyksessä. Tämä yhdessä poskettoman kääntösäteen kanssa on ajoneuvon hankalin juttu ja vaatii totuttelua, muuten on hyvin äkkiä ojassa. Kaikki on mekaanista Vaihdekeppi sekä etuvedon ja maastolaatikon hallintaa hoitavat vivut ovat aika hyvin käsillä ajajan oikealla puolella, osin takaviistossa. Vaihteisto on synkronoitu, eli mitään kaksoispoljentoja kytkimellä tai välikaasuja ei tarvita. Periaatteessa väliin pitäisi vielä sopia tuon ajan baseball-kypärää muistuttava amerikkalainen panssarivaunupäähine kuulokkeineen ja mikrofoneineen, mutta ainakin minulta se onnistuu vähän huonosti. Sama koskee etuvedon kytkentää ja jakolaatikon maastoalueelle siirtymistä, jotta tietää, mitä tekee. ”Säätö” tapahtuu siis lähinnä siirtämällä omaa takapuoltaan. Olen 182 cm pitkä, mikä tarkoittaa, että jos suljen pään päällä olevan luukun, niin pääni osuu siihen. Ratti on sellainen kuin on, ja se tulee lähelle ajajan syliin. Vaihdekaava kannattaakin katsoa ajajan vasemmalla puolella seinässä olevasta metallilaatasta
En haluaisi koittaa ajoa tällä tavalla panssariautolla, joka tarvittaessa kulkee todella lujaa. Miten miehistöt oikeasti tekivät, ei ole tiedossani, mutta hankalalta tuntuu. Peruuttaminen on peilien puutteessa ilman apua täysin mahdotonta.. Prisma on oikeastaan pieni periskooppi, joka on tarkoitettu suojaamaan ajajaa. Sota-ajan kuvissa ajajan ja viestimiehen luukut näyttävät yleensä olevan auki, mutta kuvat eivät tietenkään ole taistelutilanteissa otettuja. Koeajoyksilössä – kuten monessa muussakin – tämä vähän epävarma laite on korvattu ryyppyvaijerilla tuon ajan normaaliin tyyliin. Näkymä ajoneuvon mahan alta, normaalit kuorma-auton akselit ja paljon kardaaneja. Napista käyntiin Auto starttaa kojetaulussa olevasta napista, kun sytytysvirta on käännetty katkaisimesta päälle. Tarkoituksena oli, että ajaja nojaa otsansa etuluukussa olevaan pehmikkeeseen, jotta saa silmänsä miltei prismaan kiinni. Tämä siis luukkujen ollessa auki. Jos vetää ajajan edessä olevan luukun kiinni pelätessään vaikka vastapuolen konekiväärin tulta, on vaihtoehtoina katsoa pienestä panssarilevyllä suljettavasta raosta tai prismasta eteen. En ole huo. Yhden sortin erikoisuus on primeripumppu; ajaja voi ruiskuttaa pienellä käsipumpulla paikaltaan käsin moottorin imusarjaan bensiiniä kylmäkäynnistyksen varmistamiseksi. Mitään virta-avainta ei yhdysvaltalaisten sotavehkeissä aikanaan ollut, idea oli kai se, ettei avain unohdu kuskin taskuun, kun pitäisi lähteä ajamaan. Kone vaatii jonkin verran ryyppyä startatakseen kylmänä, mikä alun perin oli hoidettu bimetalliliuskaan perustuvalla automaattiryypyllä. 82 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 KOEA JOSSA panssareissa on kyllä kapeat panssarilevyllä suljettavat raot, mutta niistä ei näe juuri mitään. Tuolloin jotain toki näkee, mutta joutuu kumartumaan ratin päälle, jolloin ohjaaminen käy hyvin vaikeaksi eikä vaihdekeppiin ylety
Greyhound liikahtaa ykkösellä mukavasti, ja pian on jo syytä hakea vaihdelaatikosta kakkosta. Greyhound on ulospäinkin melko hiljainen, kuusisylinterinen sivuventtiilikone käy vaivihkaan, eikä sen ääni panssarien takaa paljon kuulu. . Mitään pitkiä tai lyhyitä valoja ei ole, mutta sen sijaan sotavalot, jotka erillisellä katkaisimella saa päälle. Ikäänsä nähden ajoneuvo kiihtyy hyvin ja on nopea. Älytön kääntösäde johtuu siitä, että etupyörät eivät määräänsä enempää käänny. Vinttikoira mikä vinttikoira kumminkin. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 83 mannut, että se olisi ollut tarpeellista M8:ssa tai omistamassani M20 Armored Utility Carissa, jossa on sama tekniikka ja panssarikorikin pääosin. Niiden valossa ei näe senkään vertaa, ja perässä tulevan on vaikea nähdä parkkia tai jarruvaloa. Ajoneuvossa on 12 voltin sähköjärjestelmä, mikä on vähän poikkeuksellista, kuusi volttia oli tuolloin vakio. Jonkin verran totuttelua vaatii myös se, että ajaja istuu itse asiassa etuakselin päällä, nokka liikkuu eri tavalla kuin normaalissa autossa, ja se on otettava huomioon. Jossain tekstissä puhuttiinkin Greyhoundeista nimellä ”Patton’s ghosts”, jolla viitataan hiljaisuuteen. Yleisvaikutelma Greyhoundista on kuitenkin positiivinen. Se on aika näppärä kulkija ikäisekseen ja lopulta aika kiva ajettava, jos tilaa riittää ja pelkästään eteenpäin mennään. Kuten tuli jo todettua, ajaja ei näe kuin eteenpäin, ja peruuttaminen on peilien puutteessa ilman apua täysin mahdotonta. Kovin lujaa en tällä 80 vuotta vanhalla ajoneuvolla ole uskaltanut ajaa, mutta vaikutelma on juuri se, minkä vuoksi britit nimesivät ajoneuvon Greyhoundiksi, vinttikoiraksi. Se pysähtyy hyvin, jarrut tuntuvat tehokkailta, vaikka painoakin on. Ahtaissa paikoissa miehistön jäsen voi myös ajattaa ajoneuvoa maasta käsin. Voin kuvitella, että ajoneuvo on päässyt kerran jos toisenkin yllättämään pahat natsit eikä ole itseään äänellään paljastanut. Huima kääntösäde Suoraan ajettaessa kaikki menee mukavasti, mutta kun pitää kääntyä, niin tuleekin yllätys. Ajovaloilla toki jotain näkee, mutta nykyliikenteeseen en niillä lähtisi. Tositilanteessa ajoneuvossa on kuitenkin johtaja ja joka miehellä vaunupuhelin, silmiä on siis enemmänkin. Greyhoundissa on alipainetehostetut nestejarrut ja joka pyörässä kaksi jarrusylinteriä rumpujarruissa. Moottorin tai voimansiirron ääni ei kuulu mitenkään kovana ajajan penkille. Ajoneuvoa liikuttelee takana oleva viisilitrainen kuusisylinterinen sivuventtiilikone ja oikeastaan aika hyvin. Kääntösäde on mahdoton, paljon suurempi kuin esimerkiksi omistamani kymppipyörän eli GMC CCKW 353 -kuorma-auton kääntösäde. Ajoneuvo on lopulta melko lyhyt, ja ellei kääntösäde olisi niin älytön, se olisi myös näppärä ajettava. Jutun kirjoittaja.. Seisontajarruna on kardaanijarru, jota ajaja käyttää pitkällä vivulla paikaltaan. Toisaalta järjestelmä ja valot olivat vakiotavaraa kaikissa tuon aikakauden amerikkalaisissa sotilasajoneuvoissa. Ehkä tällä olikin tarkoitus ajaa vain eteenpäin. Hercules on myös tunnettu hiljaisesta käyntiäänestään. Synkronoinnin ansiosta se menee päälle helposti ja sama koskee muitakin vaihteita. Nyt koeajettu ajoneuvo on kunnostuksen jäljiltä – ei toki tehdasuusi – mutta hyvässä kunnossa ja säädöissään, mikä toki vaikuttaa arviooni. Moottori on kaukana takana, ja välissä on panssarikoria jonkin verran. Jos on varomaton eikä tiedä asiaa, niin nopealla Greyhoundilla menee äkkiä ojan puolelle. Vertaan ajoneuvoa toki muihin ajamiini tuon ajan kuorma-autoihin, en tietenkään tämän päivän ajopeleihin. Hiukan haiskahtavat insinöörien haaveilta, joilla ei tosipaikan tullen kauheasti ole ollut merkitystä. Koko ei ole mitenkään mahdoton, ja jos siitä näkisi kunnolla ulos muutenkin kuin eteen, voisi kuvitella pärjäävänsä hyvin nykyliikenteen mukanakin. . Etuakseli eli raideväli on haluttu pitää kapeana, ja kun panssarikori tulee vastaan, niin pyörät eivät vain voi enempää kääntyä. Ajoneuvon kuljettajan mahdollisuudet nähdä eivät ole edes luukut auki kovin hyvät, luukut kiinni vielä huonommat. Pimeässä ajoa ei kokeiltu, mutta ajovaloja kuitenkin. Kun moottori starttaa, niin vaihde silmään ja kytkin ylös
Se ei selviä edes hallituksen esityksen perusteluista. Perustelut vähissä Millaista ongelmaa lakimuutoksella sitten lähdettiin ratkaisemaan. Jo aiemmin säädettiin velvollisuus ilmoittaa dekoaseesta silloin, kun se vaihtaa omistajaa. ASEET 84 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 M ääräys dekojen ilmoittamisvelvollisuudesta sisältyy vuonna 2019 hyväksyttyyn aselain muutokseen. Ellei aseesta ilmoita, voi syyllistyä ampuma-aserikkomukseen, josta voi saada sakot. Kyseessä olisi siis rikkomus, ei ampuma-aserikos, mutta ainakin sellainen kansalainen, jolla on aselupia, ottaa ison riskin, ellei tee ilmoitusta. On ase deaktivoitu tai hankittu milloin tahansa, sen yksilöintitiedot on ilmoitettava poliisille viimeistään 15.7.2024 mennessä. Tarkkaan ottaen velvollisuudesta ei määrätä edes lakitekstissä, vaan se on kätketty lain siirtymäsäännökseen. TEKSTI: MIKKO NISKASAARI Kaikki deaktivoidut ampuma-aseet on ilmoitettava poliisille viimeistään tämän vuoden heinäkuussa. Aseluvat ovat tunnetusti harkinnanvaraisia, ja kaikenlaiset sakot voivat tuottaa aseenomistajalle ylimääräisiä, hallinnollisia rangaistuksia. Tietenkin jo lähtökohtaisesti lakia tulee noudattaa, myös vähän kummallisempaa lakia. DEKOASEET REKISTERÖITÄVÄ . Nostalgisista syistä Suomi-konepistoolia seinällä pitävä kansalainen syyllistyy heinäkuun jälkeen rikkomukseen, useimmiten edes tietämättä sitä.. Toki tunnetaan tapauksia, joissa dekoaseista on tehty taas toimivia, mutta muuntaminen ei onnistu jokaiselta. Tämän kohdan osalta lain voimaantulolle annettiin viiden vuoden siirtymäaika. Poliisi mielellään kuitenkin korostaa tiedotuksessaan nimenomaan toimintakuntoon palauttamista – tietysti omista lähtökohdistaan. Siihen tarvitaan luvanvaraisia varaosia, kuten uusi piippu, ja erityistä ammattitaitoa ja -välineitä. Asiasta on tiedotettu mutta melko vaisusti ja perustelematta kunnolla. Poliisi kokoaa kaikki dekoaseet rekisteriin samaan tapaan kuin toimivat ampuma-aseet
85 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024
Edes Suomessa olevien dekoaseiden määrää ei vielä tunneta. Asehallinnossa on käynyt vuosittain lausunnolla useita esineitä, joiden deaktivointi on poistettu tai pyritty poistamaan. Paljonko tällaisia rikoksia on nyt tilastoitu. Poliisilaitoksella on tarvittaessa mahdollisuus selvittää ilmoituksen oikeellisuutta yhdessä ilmoittajan kanssa. Aselain mylläys vie oikeusturvan Dekoaseiden rekisteröintisäännöksen läpiviennissä näkyy nykyisen aselain kaksi perusongelmaa. Suomi-konepistooleita tai sotilaskivääreitä, joita valtio vielä joitakin vuosia sitten myi tuhansin kappalein. Vanhoissa aseissa voi olla tulkinnallisuutta oikean merkin ja mallin suhteen. Kun aselaki vuonna 1998 hyväksyttiin, se oli selkeä ja kenen tahansa ymmärrettävissä. ”Lukumäärästä on erittäin vaikeaa antaa arviota, koska aseita on tehty pysyvästi ampumakelvottomiksi vuosikymmenten ajan ja pysyvästi ampumakelvottomia aseita on lisäksi tuotu Suomeen. Reilut kymmenen vuotta sitten Poliisihallituksen asehallinto levitti mediassa tarinaa, jonka mukaan asesepät aivan yleisesti tekevät tällaisia muutostöitä. Joka kerta muutokset ovat koskeneet useita pykäliä ja usein myös Reaktivointi on kriminalisoitu jo kauan sitten ennen nykyistä aselakia. Luvaton muuntaminen on aina ampuma-aserikos. ”Esineiden tiedot kirjataan ensisijaisesti haltijan tekemän ilmoituksen mukaisesti. Numero voi olla pitkä tai lyhyt, sen edessä voi olla kirjain, tai se voi puuttua. Tilanne on sama sekä toimivien että deaktivoitujen ampuma-aseiden suhteen. Sen jälkeen lakia on muutettu 37 kertaa, vilkkaimpina vuosina peräti neljästi. JATKUU SIVULLE 88 >. Vastaavia tapauksia tulee eteen kaikkien yleisten laajasti valmistettujen sotilasaseiden kohdalla, ja juuri näitä dekoaseet Suomessa yleensä ovat. 86 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 ASEET Reaktivointi on kriminalisoitu jo kauan sitten ennen nykyistä aselakia. Myös poliisilaitokset laativat teknillisiä lausuntoja ampuma-aseista, joiden deaktivointi on poistettu tai pyritty poistamaan”, kertoo Poliisihallituksen asehallintopäällikkö Mika Lehtonen. Mitkä tiedot kirjataan. Jos kyseessä on aselain tarkoittama ”erityisen vaarallinen ampuma-ase”, kuten sarjatuliase, tuomio voi tulla törkeästä ampuma-aserikoksesta. Rekisteröinnissä on kysymysmerkkinä myös se, millaisilla tiedoilla dekoaseet kirjataan. Lakia on muutettu tavattoman monta kertaa, ja usein perusteet ovat jääneet hämärän peittoon. Asehallinnossa on vuodesta 2016 alkaen eli EU-asetuksen voimassa ollessa käynyt deaktivoinnin tarkastuksessa noin neljä ja puoli tuhatta asetta. Pitäisikö aselaki kirjoittaa kokonaan uusiksi. Olen nähnyt AK-47:n, jossa sarjanumero oli neljän numeron mittainen – sillä ei maailman eniten valmistettua rynnäkkökivääriä yksilöidä. Siihen mennessä tunnettiin yksi (!) tapaus, jossa luvanvarainen aseseppä oli sortunut moiseen rikokseen. Se oli erittäin vakava syytös luvanvaraisesti toimivaa ammattikuntaa kohtaan, ja vihaiset asesepät osoittivat nopeasti väitteen perättömäksi. Muutoksiakin muutetaan jo ennen kuin ne ovat ehtineet tulla voimaan. ”Poliisilaitokset ovat tottuneet toimimaan tällaisten tilanteiden kanssa. Mahdolliset tekijät ovatkin aivan muita pellepelottomia. Näistä kaikki eivät tietysti ole jääneet Suomeen”, Lehtonen toteaa. Deaktivoitujen aseiden osalta asiaa tietysti hankaloittaa se, että kaikki näiden esineiden haltijat eivät ole yhtä perehtyneitä ampuma-aseisiin kuin aseluvanhaltijat ovat”, Lehtonen jatkaa. ”Tällaista tilastoa ei ole valitettavasti olemassa eikä saatavissakaan. Ne ovat tyypillisesti usein vanhoja sotilasaseita, ja eri maiden nimeämiskäytännöt ja numerointitavatkin ovat olleet kirjavia. Lähtökohta on, että sarjanumerona rekisteröidään sarjanumero kokonaisuudessaan riippumatta siitä, sisältääkö se pelkkiä numeroita vai myös muita merkkejä”, valistaa Mika Lehtonen
Tällaisen aseen hallussa pito muuttuu rangaistavaksi 15.7.2024, jos ilmoitusta rekisteriin ei ole tehty. Linkki: • Asioi verkossa Poliisi.fi/asiointi. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 15.7.2024. Ilmoita ajoissa, ilmoittamaton ase voi aiheuttaa rangaistuksen Ampuma-aselain siirtymäsäännös edellyttää, että poliisille ilmoitetaan • ennen 8.4.2016 pysyvästi ampumakelvottomaksi tehdystä • tätä myöhemmin deaktivoidusta ampuma-aseesta. Kaikkien, joilla on tällainen ase, on ilmoitettava aseesta. Laittamalla sivujen hakukenttään esimerkiksi ”deaktivoitu ase” löytyy myös hyödyllistä muutakin tietoa. Tämän jälkeen ilmoittamattoman aseen hallussapito on rangaistavaa. Asetta ei tarvitse ottaa mukaan, jos se tarvitaan, poliisi pyytää erikseen tuomaan ase esitettäväksi. Poliisi suosittelee, että kaikki deaktivoidut aseet ilmoitetaan nyt. Ilmoitukseen tarvitaan aseen tiedossa olevat yksilöintitiedot: • asetyyppi • merkki • malli • kaliiperi • sarjanumero • nykyinen omistaja tai haltija Aseen vaihtaessa omistajaa uuden omistajan on aina tehtävä uusi ilmoitus 30 päivän kuluessa omistajan vaihdoksesta. Näitä aseita on usein muistoesineinä ja perintöaseina kodeissa. Poliisin sähköinen asiointi auttaa ilmoittamisessa Voit ilmoittaa ampumakelvottomaksi tehdyistä aseista poliisin sähköisessä asioinnissa Ilmoitus pysyvästi ampumakelvottomaksi tehdystä tai deaktivoidusta ampuma-aseesta -sähköisellä lomakkeella. Tällainen ase on ilmoitettava poliisille. Poliisiasemien yhteystiedot ovat Poliisi.fi -sivulla. Muista ottaa mukaan virallinen henkilökortti tai passi poliisiasemalle. 87 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 Poliisin nettisivuilta löytyy alla oleva tiedote. Ampumakelvottomaksi tehdyn tai deaktivoidun aseen ilmoittaminen K aikki pysyvästi ampumakelvottomat ja deaktivoidut aseet on rekisteröitävä Suomessa. Palvelu ohjeistaa yksilöintitietojen kirjaamisessa, mikä helpottaa ja nopeuttaa ilmoituksen tekemistä. Jos ase on tehty pysyvästi ampumakelvottomaksi ennen 28.6.2018, se on deaktivoitava nykysäädösten mukaisesti ennen luovuttamista uudelle omistajalle. Asesepät auttavat deaktivoinnissa. Sinun tulee varmistaa, että ase on rekisterissä. Jos ase on deaktivoitu 28.6.2018 jälkeen, se saattaa jo olla poliisin aserekisterissä. Ilmoituksen voi tehdä myös poliisiasemalla käymällä
Tämä koskee myös dekoaseiden rekisteröintiä. Perusteluista puuttuvat kovat faktat.. Kansanedustajat olivat hyväksyneet lakiin – luultavasti aivan hyvässä uskossa – muotoilun, joka avasi tien viranomaisten väärinkäytöksille. Kuka maallikko oikeasti osaa etsiä itseään velvoittavia määräyksiä lain siirtymäsäännöksistä. Pitäisikö aselaki kirjoittaa kokonaan uusiksi. Autoilijan on tunnettava tieliikennelainsäädäntö, metsästäjän on tunnettava metsästyslaki, ampumaharrastajan aselaki. Varsin ikävän esimerkin kehnosta lainvalmistelusta saimme äsken tehokkaita ilma-aseita koskevassa kiistassa. Tosielämässä yksikään harrastaja ei pysy aselain muutosten perässä. Jatkuva mylläys on tehnyt alun perin selkeästä laista sekavan ja vaikeasti avautuvan. 88 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 ASEET Tilaa nyt Ukraina-extra 100-sivuinen erikoisnumero kotiinkannettuna Soita (03) 4246 5334 Voit tilata myös sähköpostitse tilaajapalvelu@atex.com isoja kokonaisuuksia. Ainakin aselain jokainen muutosesitys pitäisi tutkia eduskunnan hallintovaliokunnassa todella tarkkaan. Toisekseen muutosesitykset eivät ole aina kunnolla harkittuja, ja aivan liian usein niiden perustelut ovat kovin vajavaiset. Suomessa edellytetään jokaisen tuntevan paitsi ammattiaan myös harrastustaan säätelevät lait. Perusteluista puuttuvat kovat faktat. Jos ei huomioida esimerkiksi valtion tuloja menoarvioon liittyviä lakeja, joita on tarkoituskin muuttaa joka vuosi, aselain muutosvauhti on SE-tasoa. Ja maallikoita esimerkiksi Suomi-konepistoolia takan päällä pitävät ovat, eivät aseharrastajia. Tästä syntyy ilmeinen oikeusturvaongelma. Poliisihallituksen asehallinto esitti yhtäkkiä laajentavan tulkinnan niitä koskevasta säätelystä, minkä seurauksena ilma-aseita takavarikoitiin ja lukuisia kansalaisia määrättiin poliisikuulusteluihin ampuma-aserikoksesta epäiltyinä, syytteitä nostettiin ja tuomioita jaettiin – kunnes korkein oikeus lopetti turhat prosessit. Kyse on lopulta hallintoalamaisten oikeusturvasta
Myöhempien parantelujen ja päivitysten myötä ase päätyi Yhdysvaltain armeijan uuden palvelusaseen kenttäkoetesteihin mallinimellä M1924. 89 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 Mies Garand-kiväärin takana oli kanadalais-amerikkalainen Springfield Armoryn suunnittelijainsinööri John Cantius Garand, joka aloitti aseen kehittämisen jo vuonna 1919 mallinimellä M1919. M1 Garand. . Armeijan vaatimuksena oli itselataava ja nopeasti käsiteltävä kivääri, jossa oli irtonainen klipsimakasiini. Yhdysvaltain merijalkaväen mies valmiina toimintaan M1 Garandinsa kanssa Beirutissa Libanonissa heinäkuussa 1958
. Taustalla ”puolitelaWaitti”.. Garandin suunnittelema .276-kaliiperin ase menestyi kokeissa hyvin muttei pärjännyt Pedersenin polvinivelletylle kiväärille, jota silloin suositeltiin armeijan uudeksi palveluskivääriksi. TEKSTI: MIKKO ANTTILA K ivääri oli aluksi kaliiperissa .276 Pedersen. Yhdysvaltain armeijan koekilpailuissa Springfield M1903 -kiväärin seuraajaksi oli ehdolla myös kolme muuta kivääriä ja asesuunnittelijaa, jotka yrittivät päästä valmistamaan armeijalle uusia taisteluvälineitä. Kiväärimies ja M1 Garand Fort Knoxissa Kentuckyssa 1942. 90 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 ASEET HISTORIALLISET ASEET II . Klipsin piti poistua aseesta, kun viimeinen patruuna oli käytetty, ja sen piti myös olla helposti vaihdettavissa. White, joka ei ehtinyt saada kivääriään valmiiksi kokeisiin, Thompson .30-väljyisellä kiväärillään ja Pedersen .276, jonka Luger-pistoolin tapaan polvinivelletty lukkoaktio oli todella erikoinen kiväärissä. Kenttäkoekisoissa oli mukana muun muassa J.C. Johnsonia oli kuitenkin jonkin verran sotilaskäytössä. Johnson puolestaan osallistui kisaan rumpumakasiinisella M1941-kiväärillä, joka ladattiin latauskammoilla. Yhteistä näille aseille oli makasiiniklipsi, johon piti saada armeijan vaatimuksesta mahtumaan kuudesta kymmeneen patruunaa. Se oli erittäin laadukas kivääri, mutta valmistuskustannukset olivat liian korkeat verrattuna Garandiin
Oikealla etelävietnamilainen sotilas ylittämässä jokea aseapu-Garandinsa kanssa.. John C. Rifle .30, M1. M1Dja M1Ctarkka-ampujaversiot pääsivät koeversioita parempaan tulokseen, ja niitä valmistettiin joissain määrin. Garand-kivääri teki historiaa olemalla ensimmäinen yleinen puoliautomaattinen palveluskivääri. Kivääri kuitenkin epäonnistui testeissä 9.10.1931, kun sen lukko murtui. Garand, mies Garand-kiväärin takaa. Parantelun jälkeen M1 Garand tuli palveluskäyttöön mallimerkinnällä U.S. Aseesta kehiteltiin sodan aikana myös erikoisversioita. Lähes kaikki valmistetut M1-kiväärit muutettiin uudelle rakenteelle. M1 Garandeja tehtiin näissä kahdessa tehtaassa hieman yli neljä miljoonaa kappaletta, joista noin 513 000 Winchesterin tehtaalla. Neljä miljoonaa kivääriä Aseita massatuotettiin toisen maailmansodan aikaan vain Springfield Armoryn sekä Winchester Repeating Arms Companyn tehtailla. Teksti löytyy painettuna myös takatähtäimen takapuolelta. Asemaailmassa rakkaat lapset usein saavat kehittelijänsä tai suunnittelijansa mukaan lempinimensä, ja niin kivääristä tuli Garand. Muutamia kivääreitä säilyi alkuperäisellä kaasujärjestelmällä, ja nykyisin ne ovat erittäin harvinaisia ja arvokkaita keräilykohteita. John Garand kehitteli uuden lukon, joka kesti armeijan testit, ja jo tammikuussa 1932 ase sai erittäin hyvän vastaanoton. Kaksi kenttäkoeversiota lähetettiin Springfieldin tehtaalle tutkittavaksi, mutta siellä karabiiniversio ei kuitenkaan saavuttanut suosiota. Garand oli valmiiksi jo kehitellyt kivääriä tuossa kaliiperissa, ja sen prototyyppi tunnettiin merkinnällä T1. Ensimmäisten M1-kiväärien jatkuvat häiriöt tulivat Yhdysvaltain kongressin tietoisuuteen, ja vuonna 1939 se määräsi suunnittelemaan ongelmakohdat uudestaan. John Garand kehitteli nopeasti uuden kaasuporttijärjestelmän, joka lisäsi aseen luotettavuutta. Alun ongelmia Vaikka ase oli hyväksytty palveluskäyttöön, siinä oli ongelmia. Japanilaiset omivat Garandin konseptin ja alkoivat valmistaa omaa ”versiotaan” vuonna 1944. Toisen maailmansodan loppupuolella Tyynenmeren operaatioiden aikana kehiteltiin kenttäkoeversiona T26 Tanker Garand, joka pääsi laskuvarjojääkärien testiin. Toisen maailmansodan loputtua M1-kiväärin valmistus lopetettiin Yhdysvalloissa vähäksi aikaa. Kivääri oli liittoutuneilla hyvin yleisessä käytössä. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 91 Yhdysvaltalainen kenraali MacArthur vaati, että uuden palveluskiväärin kaliiperina pysyisi vanha tuttu .30-06. Vasta sotien jälkeen ryhdyttiin tuottamaan lyhennettyä Garandkivääriä. Hyvän maineen saaneen kiväärin valmistus myytiin lisenssillä esimerkiksi Italiaan ja Tanskaan. Se ei toiminut klipseil. Lopulta 6.1.1936 M1 Garand hyväksyttiin palveluskäyttöön, ja se sai mallimerkinnän Rifle, .30 caliber, M1
Aseen tekniikka ja purku Tällä kertaa pureudun kiväärin tekniikkaan, samalla kun huoltopuran sen. . Osia oli ehditty ennen sodan loppumista valmistaa 200 aseeseen, joista noin 100 oli kasattu kivääreiksi. Tuotannossa kiväärin korvasi palveluskäyttöön hyväksytty M14kivääri uudessa kaliiperissa 7,62x51 Nato (.308win). Korean sodan puhjettua 1950-luvulla alettiin M1 Garandia valmistaa uudelleen kolmen tehtaan voimin. Nykyisin Yhdysvalloissa on myynnissä erikoisklipsejä joko kahdelle tai viidelle patruunalle.. Näin saamme makasiinin pohjan ja laukaisu. M1 Garand -kiväärit pysyivät Yhdysvaltain palvelusaseena siis vuodesta 1936 vuoteen 1957, ja niitä on edelleen palveluskäytössä monissa valtioissa. Ennen kuin asetta lähtee purkamaan, on muistettava tarkistaa ase silmämääräisesti ja kokeilla sormella patruunapesää varmistaakseen, että ase todellakin on tyhjä. Kyseiset tehtaat olivat Springfield Armory, Harrington & Richardson Company ja Internal Harvester Company. Itävallan armeijaa edeltäneen santarmilaitoksen, B-Gendarmerien, jäsenet harjoittelevat Garandin käsittelyä 1950-luvulla. 92 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 ASEET lä, vaan siinä oli 10 patruunan makasiini, joka ladattiin kahdella Arisakan viiden patruunan kammalla. Aseella oli myös mahdollista ampua kiväärikranaatteja käyttämällä erikoispatruunoita. Kaksi jälkimmäistä valmisti Garand-kiväärejä vuoteen 1955, Springfield vuoteen 1956. Käyn lävitse vain tarpeellisen kenttähuollon kaasujärjestelmien sekä piipun puhdistusta varten. Garandin purku aloitetaan virittämällä ase niin, että iskuvasara jää vireeseen. Lukkoa ei kannata vetää täysin taakse. Virityksen jälkeen otetaan liipaisinkaaren takaosasta kiinni, vedetään se taakse ja käännetään samalla alaspäin. Garandin varustukseen kuului muun muassa pistin, jonka kokonaispituus oli huimat 16 tuumaa (40,6 cm)
Tämän jälkeen pääsee silmäilemään kaasukanavaa, joka sijaitsee etutähtäimen tasalla piipun alapinnalla. Ja ne klipsit Jousiteräksisen klipsin täyttö tehdään käsin, koska rintamalle Garandin makasiiniklipsit toimitettiin täysissä patruunavöissä, joissa oli kussakin tietynlaista ampumatarviketta. Toisella kädellä tartutaan takatukin kaulalta niin, että voi hieman sormin avustaa aseen yläkertaa irti tukista. Kannattaa pitää laukaisukoneisto viritettynä myöhempää takaisin asettelua varten. Paketin purku aloitetaan piipun etupäästä alapuolelta ruuvaamalla irti iso tulppa, joka on kaasuputken päässä. Näin irrotetaan raudat sekä tukki aseesta ”katkaisemalla” kuten päällekkäistai rinnakkaispiippuisessa haulikossa ikään. Tulpan irrotuksen jälkeen irrotetaan piipun ympärillä oleva kiinni ruuvattu holkki, joka pitää etutähtäimen ja ruutikaasuja ohjaavan putken paikoillaan. Tämä johtuu siitä, että ruutikaasut poistuvat aseesta ampumasuuntaan. Kaksi ampujaa ampui Sakon 8g Range -ammuksilla kahdeksan laukausta 10x10 cm:n kokoiselle alueelle siistiin kasaan. Huomaa, että jos ruuvaat tämän tulpan irti ammuntojen aikana, teet Garandista kertalaukausaseen ja joudut virittämään aseen aina uudelleen jokaisen laukauksen jälkeen. Nykyisin Yhdysvalloissa on myynnissä erikoisklipsejä joko kahdelle tai viidelle patruunalle. Käsittelyssäni oleva Winchesterin valmistama Garand on erittäin siistikuntoinen ja työn jälki erinomaista, vaikka joidenkin väitteiden mukaan juuri Winchesterin valmistamat Garandit olisivat raakileita ja huonosti viimeisteltyjä. Perusteellisemman huollon takia en lähde palstamillimetrejä täyttämään. Ammuttuani kohdistuslaukaukset ja täydet klipsit totesin, että tämä aseyksilö on erinomaisessa kunnossa. Etutähtäin kaasuputkineen ja pistinkannakkeineen irtoavat eteenpäin vetämällä. Etusormella ja peukalolla nostetaan rautoja irti, samalla kun painetaan tukin kaulaa alaspäin. Tämä on mielestäni erittäin tarkka tulos sotilaskäyttöön suunnitellulta puoliautomaatilta. Lukon takana pysymisen varmistamiseksi kannattaa poistaa rekyylijousi. Mikäli patruunannostin puretaan, tarvitaan myös pieni puikko, jolla työnnetään muutama tappi irti. Kasaaminen tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä kuin purkaminen. Tässä tapauksessa tarkkuuteen vaikuttaa ehdottomasti diopteritähtäin, jossa etuja takatähtäin ovat mahdollisimman kaukana toisistaan. Asiasta löytyy videoita ja ohjeita sosiaalisesta mediasta ja YouTubesta. Koeponnistus tapahtuu alkuperäisillä ja uusiotuotantoa edustavilla kahdeksan patruunan klipseillä. Piipun puhdistus voidaan tehdä myös ”huijaamalla” eli vetämällä vain liikkuvat täysin taakse, lukitsemalla ne taka-asentoon ja käyttämällä Boresnakea tai puhdistamalla piippu etukautta perinteisellä harjalla. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 93 koneiston irti. Aseesta otetaan sellainen ote, että pidetään kiinni etummaisen holkin etutähtäimen puolelta. Pakettia purettaessa tarvitaan joko vanha hylsy tai talttapäinen ruuvimeisseli. Nyt näkyviin on saatu aseen rekyylijousi, patruunannostin sekä muut Garandin tärkeimmät toimintaan vaikuttavat osat. Myös tähtäinkuva on Garandissa erittäin selkeä. Klipsien täyttö on hieman erilainen toimenpide kuin normaaleilla lippailla, muttei mitenkään mahdottoman vaikeaa
Yritin myös asettaa lukon patruunannostimessa olevaan seuraimeen nojaamaan. Mikäli jouduttiin vaihtamaan uusi klipsi erilaiselle patruunatyypille, vajaan klipsin patruunat levisivät kuin ne kuuluisat jokisen eväät ympäri maastoa, mutta jos yhtäkään patruunaa ei oltu asetettu patruunapesään, klipsit lensivät ulos kokonaisina ja patruunat pysyivät siistissä nipussa. Tämä tarkoittaa sitä, että uutta klipsiä sisään työnnettäessä Garandin lukko lähtee eteenpäin ennen kuin saa sormensa pois välistä. Jos kuitenkin patruunahuolto pelasi, muttei uusia klipsejä tullut, kannatti käytetyt klipsit säästää ja täyttää. Kuitenkin sen verran pitää löytyä energiaa käytettävästä patruunasta, että ase toimii normaalisti ja lukitsee viimeisen patruunan jälkeen lukon taakse. Tulivoimaisen .30-06-kaliiperinsa ansiosta Garand antoi monta syytä hakeutua parempaan suojaan. 94 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 ASEET diopteriksi. Garandin kahdeksan patruunaa vetävä klipsi oli ylivoimainen verrattuna pulttilukkoisiin viisi patruunaa vetäviin makasiiniaseisiin. Nopea uudelleentäyttö on mahdollista, koska klipsin poistuminen makasiinista on helppo huomata. Suuri patruuna on myös tietynlainen rasite, sitä ei mahdu määräänsä enempää mukaan. Garand-peukalo on tietenkin mahdollista saada, mikäli mekanismi on oikein pahasti kulunut. Voi rauhassa nostaa sormen pois, ja lukko voi joko mennä kiinni tai jäädä vaiheeseen, jolloin nykäistään tai tönäistään viritinkahvaa. Suurimmat erheet tarkkuudessa löytyvät perän takana olevasta käyttäjästä. Jos piti ampua tulitukea, niin myös nopeasti uuteen vaihdettavat kahdeksan patruunan klipsit antoivat edun vastapuoleen nähden. Silloin on mahdollista vaurioittaa peukaloaan, koska lukko voi liikkua eteenpäin, mikäli painaa nostinta ja vetäisee lukosta. Garand on jälleenlataajalle pieni painajainen, se runttaa joidenkin hylsyjen kaulan muodottomaksi. Garandin vahvuuksiin lukeutuvat hyvät tähtäimet ja niiden helppo säädettävyys. Kyseinen kaliiperi poraa melko kipakasti läpi useistakin asioista. Aikakautensa aseisiin verrattuna se oli erittäin pätevä taistelukivääri. Mikäli ase viritetään oikeaoppisesti ja vedetään liikkuvat aina täysin taakse, niin silloin myös lukko lukittuu patruunannostimen yhteydessä olevalla mekanismilla. Taistelutilanteesta johtuva stressi voi myös aiheuttaa sen, että vahingossa käy viritysvipuun käsiksi, kun patruunannostinta painetaan alaspäin. Latasin uusia klipsejä useampaan otteeseen ja kiirehdinkin muutamien kanssa, mutta lukko ei kertaakaan lyönyt sormilleni, vaikka jäin pitämään klipsiä pohjassa. Huonoissa olosuhteissa tehty perusteellisempi huolto saattoi koitua kohtaloksi, jos hukkasi patruunannostimen ja siihen liittyviä osia. Mikäli patruunahuolto pelasi ja rintamalle saatiin täysiä klipsejä, ase oli erittäin vahvoilla. Tohtisin kuitenkin väittää, että isommissa taisteluissa, joissa on paljon pauketta ja melskettä, en itse kuulisi yhtä yksittäistä pingiä. Kaliiperin huimien tehojen takia ei hentojen rakenteiden äärellä voinut kauan viipyä. Yritin tällä kyseisellä aseyksilöllä tehdä niin mutten onnistunut. Loppupäätelmiä Kuten jokaisessa aseessa on Garandissa omat hyvät ja huonot puolensa. Muutamilla kerroilla aseen lukko alkoi liikkua, mutta patruunannostimen mekanismi esti lukon lävähtämisen sormille. Garandin tarkkuus ei häviä keskivertoampujan taidoilla perinteiselle pulttilukkoiselle Mauserille taikka suomalaiselle Ukko-Pekka M39 -kiväärille. Pienemmissä taisteluissa saattoi vähien laukaustenvaihtojen yhteydessä erottaa ulos lentävästä klipsistä ominaisen ping-äänen, jolloin vastapuolen taistelijalla oli mahdollisuus tehdä siirtonsa. Aseessa ei ole säädettävää kaasujärjestelmää, ja liian suuren paineen seurauksena kaasumäntä saattaa taipua kieroon, huonolla tuurilla voit särkeä koko aseen. Kun olimme ampuneet viiden patruunan sarjan 300 metrissä olevaan SRApahvitauluun, totesimme, että aseen tarkkuus riittää vaikutuksen aikaansaamiseksi pidemmilläkin matkoilla. Huomioitavaa Garand-kiväärin kanssa on myös se, että ase on alun perin suunniteltu M2 Ball -luodille, jonka paino oli 150 grainia ja lähtönopeudet alempia kuin moderneissa kaupallisissa patruunoissa. Tällöin lukko läpsähti saman tien kiinni, eikä uuden klipsin laitto onnistunut. Vajaa klipsi saadaan poistettua vetämällä toisella kädellä lukko täysin taakse, asettamalla vapaana oleva käsi makasiinin päälle niin, että voi painaa aseen vasemmalla kyljellä olevaa klipsin vapautinnappia, jolloin saadaan sisällä oleva klipsi pongahtamaan ulos. Olen kuullut, että Garandin kanssa saa itselleen helposti ”Garand-peukalon”. Vajaan klipsin tyhjennys on turvallisin tapa käyttää tätä asetta rataolosuhteissa. Suuren painon takia aseen on täytynyt olla pidemmillä marsseilla raskas kaveri. Poropeukalo. Garand sopisi tarkkuutensa puolesta perinnekivääriaseeksi, jos perinnekivääreissä olisi ennen vuotta 1945 valmistettujen puoliautomaattien sarja.. Rekyylituntuma liian suurella latauksella on selvästi raaempi kuin miedommalla ampumatarvikkeella. Suosittelenkin, että Garandilla ammuttaisiin mieluiten 150-grainista tai sen alle painavaa luotia, jonka lähtönopeus ei ole kovin suuri
Pidän esimerkiksi epäuskottavana tilannetta, jossa kesällä 1944 Ihantalan taistelun aikana suomalaisen pataljoonan komentaja repi natsat irti suomalaiselta majurilta alentaen tämän sotamieheksi ja määräten tämän liittymään pataljoonaansa. Varsinaisten tapahtumien lisäksi veteraanit ilmaisevat runsaasti henkilökohtaisia tuntemuksiaan sodan ajalta ja jälkeen, aihepiirit vaihtelevat laidasta laitaan, eikä lemmenasioitakaan unohdeta. Teokseen lisäväriä antavat sen kirjoittamisen aikaisen puolustusministeri Antti Kaikkosen haastattelu ja Oulunkylän Kuntoutuskeskuksen esittely. Teos on kirjoitettu minä-muodossa osin keskustelutyylisellä kielellä, osin tajunnanvirtamenetelmällä. Eräisiin teoksessa kuvattuihin tapahtumiin on lukijan syytä suhtautua varauksella. Häneltä on ilmestynyt kymmenkunta teosta, rikosromaaneja ja tietoteoksia. Alueelta löydetyt ihmisten jäänteet on melkoisella varmuudella todettu sotiamme aikaisemmiksi. Kaikille ne aiheuttivat myös haittaa ja kuntoutustarvetta vielä pitkään sodan jälkeenkin. Jaakko Estola, Lars Löflund ja Yrjö Saraste saivat sotilasperuskoulutuksensa talvisodan ja välirauhan aikana. Veteraanien ja sotainvalidien kohtelu saa heiltä kehuja. Jatkosodassa he taistelivat hyökkäysvaiheessa Karjalankannaksella, asemasodassa Laatokan Karjalassa, ja kaksi heistä kesällä 1944 Viipurin, Tienhaaran ja Ihantalan taisteluissa. Elämäkertatekstien lomassa on runsaasti tietolaatikoita, joissa kirjoittaja esittelee tarkemmin teksteissä esiintyneitä termejä ja tapahtumia: sotatapahtumia, oheisja seurannaisilmiöitä, taisteluvälineitä, henkilökuvauksia ja varsinkin lääkintähuoltoa – aihe henkilöstöineen on kirjoittajan ymmärrettävän ja ansaitun kunnioituksen kohteena. Tämä ei kuitenkaan estänyt heitä sodan jälkeen opiskelemasta ja luomasta työuria. SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 95 KIR JAT S irpaleita sodasta on kolmen Suomen armeijan jatkosodassa taistelleen veteraanin elämäkertateos. Heidän tarinansa ovat itsenäisiä, he eivät palvelleet samoissa yksiköissä eivätkä tunteneet toisiaan. Sotavankien huonoa kohtelua teoksessa kuvataan pariinkin otteeseen. Kirjan kirjoittaja on lappeenrantalaissyntyinen ja koulutukseltaan erikoissairaanhoitaja. Sillä on, että saadaan suomalaisille lukijoille välitettyä viimeisten kertojien terveiset Ääniseltä ja Karjalankannakselta. He haavoittuivat useaan otteeseen sodan aikana – vakavien haavoittumisien takia kaksi heistä ei jatkosodan päättyessä ollut enää rintamalla. Mutta kuten kirjoittaja toteaa johdannossa, teoksen aikaa ja paikkaa koskevilla epätarkkuuksilla ei ole kokonaisuuden kannalta merkitystä. Lukijan on syytä muistaa, että 80 vuotta sodan jälkeen tilanteissa mukana olleiden ulkomuistin perusteella kirjoitetuissa elämäkerroissa saattaa olla epätarkkuuksia. Timo Säyrinen Sirpaleita sodasta, Kari Häkkinen 2023 Sidottu, 261 sivua, Myllylahti Oy, Espoo ISBN 978 -952-356-434-3 Sirpaleita sodasta Kolmen veteraanin elämäkertateos Varsinaisten tapahtumien lisäksi veteraanit ilmaisevat runsaasti henkilökohtaisia tuntemuksiaan sodan ajalta ja jälkeen, aihepiirit vaihtelevat laidasta laitaan, eikä lemmenasioitakaan unohdeta.. Eräät Puolustusvoimiin liittyvät ilmiöt, viimeiset hävittäjähankinnat ja Ukrainassa käytävä sotakin mainitaan. Heidän näkemyksissään on kannanottoja sodanjälkeiseen ja nykyajankin yhteiskunnallisiin asioihin, muun muassa politiikkaan ja yhteishenkeen tai pikemminkin sen puutteeseen. Tietolaatikoissa valitettavasti on ainakin joitakin epätarkkuuksia ja teoksen aiheen kannalta turhaa tietoa, esimerkiksi Lappeenrannan Huhtiniemen ”salassa teloitettujen sotilaskarkureiden” joukkohaudat olisivat voineet jäädä mainitsematta. Teos ja elämäkerrat perustuvat kirjoittajan tekemiin kyseisten veteraanien haastatteluihin. Jälkimmäisistä mainittakoon vaikka erään oman sotilaan menehtyminen järjestyksenpitotilanteessa kotirintamalla ja varusteiden riisuminen kaatuneilta vihollisilta talvisissa kenttäolosuhteissa. Elämäkerrat eivät joka hetki etene kronologisesti, mikä antaa teoksesta hieman poukkoilevan yleisvaikutelman. Estola oli tykistön tulenjohtaja, Löflund jalkaväkijoukkueen johtaja ja Saraste taistelulähetti. Veteraanien sotateiden kuvauksista ilmenevät taistelutilanteet, kamppailu olosuhteita vastaan, sodan ”arkirutiinit”, tilanteet, joista osa on koomisia – ainakin näin jälkeenpäin luettuna – ja osa melko raadollisiakin
Pitkään etsityn suomalaisen kodinturvajärjestelmän luonteen nykyisille paikallisjoukoille antaisi helposti se, että niihin muodostettaisiin yksiköitä, joihin voisivat osallistua myös vapaaehtoiset miehet ja naiset ainakin 60 vuoden ikään saakka. Mielestäni olisi tärkeää selvittää heti alkuun suomalaisille, mistä oikeasti puhutaan. Lehti on nostanut aiheeseen liittyvät vaihtoehdot esiin ja vetänyt kysymykset yhteen joulunumeron selkeässä pääkirjoituksessa. Alla olevasta luettelosta saattaa olla apua kysymysten valikoimisessa. Uskon, että vallitseva maailmantilanne tarjoaa erinomaisen alustan kauan kaivatulle keskustelulle kodinturvaorganisaation perustamisesta Suomeen muiden naapurien tavoin. millaisia aiheita voisi käsitellä. Ne voitiin varustaa vanhemmalla ja puutteellisellakin varustuksella, koska niille ei ollut tarkoitus antaa liikkuvuutta vaativia operatiivisia tehtäviä. Itse näen tärkeimpänä aseasiat, joita olikin pääkirjoituksessa hyvin tarkasteltu, naisten panoksen ja siviilien mahdollisuudet osallistua puolustukseen talkoohengessä ilman kiinteää sitoutumista. Veteraaniemme vasta menehtynyt Grand Old Man, kenraali Jaakko Valtanen ei ollut unohtanut 1990-luvun yrityksiä koota vapaaehtoinen maanpuolustus yhden katon alle ja palasi aiheeseen yli vuosikymmen sitten näin osuvasti: ”1970-luvulla meillä luotiin niin sanotut paikallispuolustusjoukot, jotka muodostettiin ikään kuin räätälintyönä tärkeiden kohteiden puolustamista varten. Ylimääräinen reservi on edelleenkin mahdollista sijoittaa paikallisjoukkoihin. Onnistuessaan tällainen lisävoima kohottaisi maamme puolustuksen pelote/pidäke/ehkäisyarvoa. Jos lehti päättää julkaista erikoisnumeron, seuraavassa on haja-ajatuksia siitä. Itse pidän tärkeimpänä sitä, että ennen varsinaista keskustelua tiedettäisiin, mistä puhutaan; mikä voisi olla arjen turvaamisen luonne rauhankin aikana, mutta kriisejä unohtamatta, täällä ainoassa isänmaassamme. Lipunkantaja kodinturvalle! PA SI LI N D RO O S. Samalla Suomen Sotilas, kuten olen aiemmin tuonut esiin, voisi toimia hankkeen lipunkantajana, saada itselleen lisää tunnettuutta ja siitä seuraavia taloudellisia edellytyksiä arvokkaan työnsä jatkamiseen. Tälle Puolustusvoimiin kuuluvalle kotiseudun turvallisuusjärjestelmälle riittäisivät hyvin tunnesiteistä vapaat ja jo käytössä olevat nimet…” Jos Suomen Sotilas katsoo ajan olevan kypsän kodinturva-asian edistämiselle, ehdotan, että se kiertohaastattelun tai muiden mahdollisuuksiensa puitteissa olevan menettelyn avulla tutkisi alkuun lukijoidensa mielipiteitä asiasta. Pidän tärkeänä syntyvän voiman hallinnan selkeää järjestämistä viranomaisten toimesta ja sitäkin, että vältetään liiallista joukko-sanan käyttöä, jotta ei synny vaikutelmaa itsenäisesti toimivasta asevoimasta. 96 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 LUKIJALTA S uomen Sotilas on numeroissaan 5/23 ja 6/23 käsitellyt kodinturva-asiaa tyhjentävästi, journalistisesti ja graafisesti tasokkaalla tavalla
Naapurien reaktiot. • Onko kodinturva rahakysymys. • Propagandan paikka. Poliittiset näkökohdat. • Talkoohenki in memoriam. 97 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 • Tilaus – kyllä vai ei. • Onko lottajärjestö historiallinen velvoite vai rasite. Tahto vai raha. • Tietääkö suomalainen, mitä kodinturva käytännössä tarkoittaa. • Kuka pääsee jäseneksi ja kuka ei, kuka ei saisi päästä jäseneksi. • Mitä Orpon hallituksen vapaaehtoisuuskohta tarkoittaa. • Mitä Puolustusvoimat tietää mahdollisuuksista. • Yhteisöllisyyspäämäärä. Rajankäynti siviiliviranomaisten kanssa. • Onko historian suojeluskuntajärjestö rasite. • Mikä on kodinturvan pelotearvo. • Mitä ongelmia nykyiset maanpuolustusjärjestöt voisivat nähdä. • Onko maanpuolustuksessa etupiirejä. Kotikylässä oli ajateltu päivän kestäviä talkoita naapuriapuun ja koneetkin oli varattu. Satuin tämän kirjoittamisen jälkeen juttusille länsiuusimaalaisen karjatilan isännän kanssa. • Kytkentä yhteiskuntaan. Suomalainen tarkka-ampujamaine esille. • Kuumakallet: tervetuloa vai tervemenoa. Kansainvälinen yhteistyö. • Ohjelmakysymykset. • Asekysymys: kotona vai kasarmilla. • Ylikuumenemisen vaarat, aivopesun riski, muut riskit. • Nimikysymys: turvaverkko, aluejärjestö, kansalliskaarti, kodinturva. Hanke raukesi, kun kävi ilmi, että talkoolaisten perinteinen ruokkiminen olisi tullut ilmoittaa verottajalle tulona! Byrokratia voi olla vakava uhka, ja siihenkin on satsattava asiantuntemusta, jota varmasti löytyy vanhemmasta polvesta ilman palkkaa – ja toistaiseksi varmuuden vuoksi ilman soppaakin! Suomen Sotilaalle jatkuvaa menestystä vuodelle 2024 toivottaen, Heikki Tiilikainen everstiluutnantti evp, tietokirjailija Suomen Sotilaan päätoimittaja 1988–2002. Hän toi esiin asian, jota kaupunkilaistaustainen maallikko ei ollut osannut ajatella. • Mitä kodinturvalla olisi tarjottavana, mitä tarpeita on. Laki. • Miten varautua sabotaasiin ja solutukseen. Historialliset nimet. • Kenelle vastuu organisoinnista. • 200 000 metsästäjän painoarvo. • Mistä oppia ja kokemuksia. • Vanhat kasarmialueet. • Kuka johtaa, kuka vastaa, kenelle raportoidaan. • Joukko, järjestö, yhdistys
Ukrainan tuki on ollut 0,21 % bkt:sta. Eteläisen Euroopan EU-maiden, Italian ja Espanjan, tuki on ollut häpeällisen vähäistä, vain 0,03 ja 0,06 prosenttia bkt:sta. Pakon edessä oli taivuttava hyvin epäoikeudenmukaiseen Moskovan rauhaan. Euroopassa suurimpia tukijoita suhteessa bkt:hen ovat Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekki ja Bulgaria. Ukrainan sota on kestänyt kohta kaksi vuotta, mutta vasta nyt ollaan kutsumassa riviin 25 vuotta täyttäneitä. Suomen talvisota kesti 105 päivää. Yhdysvaltojen tuki Neuvostoliitolle toisen maailmansodan aikana oli 1,2 prosenttia maan bruttokansantuotteesta vuodessa. Tähän asti kutsuttujen alaikäraja on ollut 27 vuotta. Neuvostoliitto olisi tuskin selvinnyt toisesta maailmansodasta ilman lännen eli Yhdysvaltojen massiivista apua, vaikka Kreml tuppaakin painamaan sen pimentoon. 98 SUOMEN SOTILAS 1 • 2024 KNUUTI Jukka Knuuti UKRAINAN SOTAA on verrattu monesti talvisotaamme, ja onhan noita yhtäläisyyksiä. Molemmissa sodissa Kreml sai kokea, ettei lyhyeksi suunnitellusta sodasta tullut riemumarssia Helsinkiin tai Kiovaan. Ukrainalle suunnattavaa tukea uhkaa sotaväsymys lännessä. Espanjan sisällissotaan virtasi tukea enemmän kuin nyt Ukrainaan. Toisen maailmasodan ratkaisevassa osassa Neuvostoliitto kantoi raskaimman taakan ja taisteli samalla koko Euroopan puolesta Hitlerin natsismia vastaan. Näin Ukrainassa ollaan menossa kohti uutta sotatalvea. Ikuisen rauhan ajatukseen tuudittautuneesta Euroopasta loppuvat tykistön a-tarvikkeet, ja mikä pahinta, jopa kranaattien valmistuskapasiteetti. Tähän taas Kremlin on näillä näkymin mahdotonta suostua. Vähiten Ukrainaa ovat tukeneet Espanja, Italia ja Ranska. ON MELKOINEN PARADOKSI, että kun länsi tuki toisessa maailmansodassa ratkaisevalla tavalla Neuvostoliittoa, tukee se nyt Euroopan vapauden puolustajaa Ukrainaa, mutta nyt Neuvostoliiton perillistä Venäjää vastaan. Lend and Lease -tukena tuli esimerkiksi 376 000 maastokuorma-autoa, 52 000 maastoautoa, 22 000 lentokonetta, 14 000 panssarivaunua, 8 000 tykkiä, 132 000 raskasta konekivääriä, 346 000 tonnia räjähdysaineita, 2 000 veturia, 11 000 tavaravaunua, 15 miljoonaa paria jalkineita ja 4,5 miljoonaa tonnia elintarvikkeita. Tätä laskelmaa johtavat Puola (yli 2 % bkt:sta), Viro, Latvia, Tšekki ja Liettua. Molemmat hyökkäyksen kohteet yllättivät niin hyökkääjän kuin koko maailman tehokkaalla vastarinnallaan. Trump on aina ymmärtänyt Putinia, ja hänen lupauksensa lopettaa sota 24 tunnissa tuskin toisi Ukrainalle oikeudenmukaista rauhaa. Putin Kremlissä odottelee enemmän sotaväsymyksen leviämistä Euroopassa ja Yhdysvaltojen presidentinvaaleja vuonna 2024 kuin rintamatietoja Ukrainasta. Jos tukeen lasketaan mukaan Ukrainan pakolaisten majoittamiskulut, kasvaa Itäja Länsi-Euroopan välinen kuilu vielä suuremmaksi. Sanotaan, että rauhan tulee olla oikeudenmukainen, ja Ukrainalle se tarkoittaa kaikkien miehitettyjen alueiden takaisinsaamista. Ukrainassa riittää miehiä riviin vielä pitkään ja ulkomainen apukin on aivan toista luokkaa kuin Suomen talvisodassa saama tuki, joka sekin sentään oli enemmän kuin pelkkää myötätuntoa. Meiltä uhkasivat loppua niin miehet kuin aseet. Ukrainan ei ole tarvinnut taipua pakkorauhaan. Lännen tuki Ukrainalle on käsittänyt muun muassa panssarija ilmatorjunta-aseita, joitain kymmeniä panssarivaunuja, tykkejä ja tykistön ampumatarvikkeita. Ukrainan sotaa voidaan verrata Saksan operaatio Barbarossaan 1941. Neuvostoliitto/Venäjä hyökkäsi molemmissa tapauksissa naapurinsa kimppuun, joka ei mitenkään uhannut sen turvallisuutta. Toki kansainvälistä apua saatiin mutta ei kovin paljon. Luvut eivät ole suuria verrattuna vaikka siihen, että esimerkiksi Espanjan sisällissodassa vuosina 1936–39 tasavaltalaiset saivat länneltä enemmän aseita kuin Ukraina on nyt saanut. Suomen runsaan kahden miljardin tuki ei nouse bkt-prosentteina kärkisijoille. EU:ssa Unkari vastustaa aktiivisesti tukea Ukrainalle ja on jopa lähettänyt edustajiaan Yhdysvaltojen kongressiin yllyttämään republikaaneja vastustamaan Ukrainan tukipaketteja. Ukrainan sanotaan taistelevan koko Euroopan turvallisuuden puolesta: jos Venäjä voittaa, se hyökkää myöhemmin jonkun toisen naapurinsa kimppuun. Yhdysvaltain tuki Korealle vuosina 1950–1953, Etelä-Vietnamille 1965– 1975 ja Irakille 2003–2010 ylittää myös merkittävästi Ukrainan saaman tuen. Rintamajoukkojen keski-iäksi sanotaan 42 vuotta, mikä on hämmästyttävän paljon. Sattumalta urheilijakin siirtyy ikämiessarjaan 35 vuotta täytettyään. Viron ja Latvian tuki nousee yli prosenttiin bkt:sta. Kuitenkin Ukrainan suurin tukija 73,18 miljardilla eurolla on Yhdysvallat, jonka antama tuki on yli puolet koko lännen antamasta tuesta. Lisäksi suuri epävarmuustekijä ovat Yhdysvaltain ensi vuoden presidentinvaalit. Ukrainan tuessa ollaan vielä kaukana noista luvuista. EU-maat ovat tukeneet Ukrainaa 55,12 miljardilla eurolla. Tällaisiin tuloksiin on päätynyt Kielin yliopiston tutkija Christoph Trebesch. Meillä aikanaan SA-kokoonpanoissa mies siirrettiin 35 vuotta täytettyään terävintä kärkeä edustaneista jääkäriprikaateista heikommalla aseistuksella varustettuihin jalkaväkiprikaateihin
Hakemuslomakkeita ja sääntöjä voi tilata Suomen Sotilaasta tai tulostaa lehden kotisivuilta osoitteesta: www.suomensotilas.fi Pronssimitalin voi esittää tai anoa myös itselleen, jos mitalisääntöjen ehdot täyttyvät. Hopeamitali myönnetään erityisansioista ja vain ulkopuolisesta esityksestä. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ansiomitali. Suomen sotilaat. Lunastushinnat ovat 100 € + postikulut (pronssi) ja 250 € + posti kulut (hopea)
C O M /H IS TO RY C O LO RI N G www.facebook.com/suomensotilas www.suomensotilas.fi TILAA NYT SUOMEN SOTILAS Kuusi tuhtia numeroa: 72 euroa/vsk Soita kestotilaus (03) 4246 5334 • Voit tilata myös sähköpostitse: tilaajapalvelu@atex.com. SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K