Suomen Sotilas 2/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 2/2 1 6 • 1 3 , 5 € SUOMI VENÄJÄN VERKOSSA ILMASOTA-EXTRA
Vuosikerta sisältää kuusi lehteä – yhteensä yli 500 sivua täyttä asiaa maanpuolustuksesta, sotataidosta, sotilastekniikasta ja sotahistoriasta. Täytä ja lähetä oheinen kuponki tai soita tilaus (03) 4246 5334 tai faxaa (03) 4246 5341 Voit tilata myös sähköpostitse asiakaspalvelu@ kustantajapalvelut.fi SA -K U VA Postimaksu maksettu KUSTANNUS OY SUOMEN MIES 00003 HELSINKI Vastauslähetystunnus nro 5007541 KYLLÄ KIITOS! Tilaan Suomen Sotilaan kestotilauksena edulliseen 72 € hintaan Tilaajan tiedot: Nimi: ________________________________________ Osoite: ______________________________________ Postinro: _____________________________________ Postitoimipaikka: _____________________________ Puh. nro _____________________________________ Sähköposti: __________________________________. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. Suomen Sotilas on maamme suurin ja vanhin riippumaton sotilasaikakausjulkaisu
Ja se näkyy. Unionissamme on paljon korjattavaa. Määräaikaistilausta ei voi perua. Se ei tee EU:n hajoamista kannattavista tahoista Venäjän kätyreitä, mutta vaikka EU-kriittisimpien toimet olisivatkin vilpittömiä ja hyvin perusteltuja, saattavat he tahtomattaan pelata Moskovan uuden tsaarin pussiin. Jos jäsenmaiden hallitukset eivät saa eurobyrokratiaa kuriin ja unioniamme ei saneerata, tulee se kuolemaan, hitaasti, kalliisti ja turhaan. Sitten niitä pitää alkaa noudattaa ja pitää itse pelisäännöistä kiinni. Kirjapaino: PunaMusta Seuraava numero 3/2016 ilmestyy kesäkuussa 2016. Kestotilauksen voi katkaista ainoastaan tekemällä se ennen seuraavan uuden tilausjakson alkua. Se, että EU:ssa on paljon mätää – kuten Kreikan tapaus tai vaikkapa EU:n komission sooloilu asedirektiivin ajamisessa osoittaa – ei tarkoita sitä, että lypsävä lehmä pitäisi teurastaa. EU on pieni suuressa, vaikkapa seuratessaan sitä, noudattavatko jäsenmaat, kuten Kreikka tai miksei Suomikin, talousasioissa sääntöjä, ja suuri pienessä, kuten asedirektiiviasiassa, jossa loukataan unionin perusperiaatteita ja sen kansalaisten perusvapauksia. Aineistopäivä 4.5.2016. Meillä länsieurooppalaisilla ihmisillä ja meidän hallituksillamme on kaikki mahdollisuudet selviytyä tästä kriisistä voittajina – yhdessä. EU:n ongelma on siinä, että se toimii omien sääntöjensä vastaisesti. Mutta mediatalojen ja hallintokortteleiden uumenista – norsunluutorneista – on turha syytellä tavallista äänestäjää ja kansalaista rasismista, omaan pesään lorottelusta tai Venäjän edun ajamisesta, jos on itse rakennettu ja ylläpidetty järjestelmää, johon ihmiset eivät enää usko ja joka ei noudata omia sääntöjään tai kunnioita kansalaistensa oikeuksia. Toivottavasti emme herää unestamme kasakan nauruun.. Kolmas totuus on se, että Venäjän intressissä on nähdä EU:n hajoavan. SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 3 PARAS LUOTTOLUOKKA 10/2006 Postiosoite Döbelninkatu 2, 6 krs. Se olisi viisauden alku. EU yrittää laajentua ja syventyä yhtä aikaa ja tulee niin tehdessään epäonnistumaan molemmissa. Olisi syytä tunnustaa, että Natoa ja eurooppalaista turvallisuutta ei ole enää olemassa ilman Yhdysvaltoja. Sekin on totta, että meille suomalaisille on ollut EU-jäsenyydestä paljon hyötyä niin talouden kuin turvallisuudenkin kannalta. Kestotilauksen vähimmäistilausjakso on yksi vuosikerta. Ulkorajavalvonta, terrorismintorjunta ja pakolaispolitiikka tai pikemminkin niiden puute on tästä hyvä esimerkki. Erikseen ja hajallaan meidät tullaan poimimaan yksi kerrallaan. Nämä vain esimerkkeinä. Tilanne ei oikeastaan ole edes mitenkään toivoton. Vastuu ei ole vääriä puolueita väärin äänestävien kansalaisten vaan heidän tyytymättömyytensä kohteen. 00260 Helsinki etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutusasiat Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello 9-16 Puhelin 03 4246 5334 Telefax 03 4246 5341 asiakaspalvelu@kustantajapalvelut.fi Päätoimittaja Jaakko Puuperä gsm 050 590 3964 Ulkoasu ja taitto Kalevantuli, Matti Vartiala gsm 040 589 4547 Kustantaja Kustannus Oy Suomen Mies Toimitusjohtaja Kai Ahotupa gsm 0400 418 705 fax 010 423 8389 Tilaushinnat alkaen 7.4.2015 Kestotilaus: 72,00 €/vsk Määräaikaistilaus 12 kk: 91,00 €/vsk Opiskelija/varusmies: 67,00 €/vsk Tilaus alkaa aina tilausta seuraavasta tilaajalle toimitetusta lehden numerosta. jaakko.puupera@suomensotilas.fi Viisauden alku. On totta, että EU on syvässä kriisissä. Vuosikertaan sisältyy vähintään kuusi lehteä. Tosiasioiden tunnustaminen Brysselissä ja EU:n suurissa pääkaupungeissa – ja toki pienissäkin – auttaisi. Mikä neuvoksi. Pienistä asioista saattaa nimittäin tulla suuria ja suurista pieniä. Nimittäin sen tunnustaminen, että nyt pitää määritellä uudelleen yhteisen talousja turvallisuusunionin päämäärät yksiselitteisesti, läpinäkyvästi ja ymmärrettävästi. Se tosiasia pitäisi yhdessä tunnustaa ja päättää sitten, mihin suuntaan yhteistä Eurooppaamme lähdetään viemään. Toimitus: toimitus@suomensotilas.fi Knuuti, Jukka • Kuusela, Kari Lappi, Ahti • Lindblom, Tom Mäkelä, Pekka • Rundgrén, Eerikki Valve, Tuomo Avustajat Suomen Sotilaan kotisivuilla osoitteessa www.suomensotilas.fi ISSN-1237-8704 Aikakauslehtien liiton jäsen Suomen Sotilas myös Facebookissa 4.4.2016 Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Pitäisi määritellä myös suhde yhteiseen puolustukseen ja Natoon sekä päättää, alammeko kantaa itse vastuuta turvallisuudestamme vai luotammeko yhä Yhdysvaltojen apuun. On totta, että me eurooppalaiset EU:n jäsenet saamme syyttää kriisistä itseämme, joskin totta on sekin, että isommat jäsenmaat ovat tästä sotkusta suuremmassa vastuussa kuin pienet. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että EU olisi virheetön. Tästä olisi nimittäin voinut tulla jotain ainutlaatuisen hyvää ja hienoa, mutta ehkä se olikin vain lyhyt, kaunis uni
Puolustusministeri Niinistö tuskin voi korjata aikaisempien poliittisten johtajien virheellisiä päätöksiä luopua miinoista tai hankkia raskaita raketinheittimiä ilman ampumatarvikkeita. Meillä on puolustusministerinä poikkeuksellisen hyvin asioihin perehtynyt ja vieläpä historiaakin tunteva poliitikko. Mutta Merivoimien perusteiltaan ontuvan korvettihankkeen ja ilmavoimien HX-hankkeen nykyhallinto voisi ottaa uudelleen tutkittavaksi. Onko samat virheet pakko toistaa aina. Prikaatikenraali evp. Korvettihanke muistuttaa kovasti itsenäisyyden alkuvuosikymmenten täysin hölmöä sukellusveneja panssarilaivahankintaa, ja HX-hankkeessa on samoja piirteitä kuin sotia edeltäneessä epäonnistuneessa ja maanpuolustusta heikentäneessä pommikonehankinnassa. Lauri Kiianlinnan kirjoitus Helsingin Sanomien vieraskynässä 1.4.2016 ei ollut pila, eikä edes hauska, vaan täyttä asiaa. Niitä lehden tilaajia, jotka eivät halua että heidän tietojaan käytetään, pyydetään ilmoittamaan siitä lehden tilauksen yhteydessä. Hänen saattaa olla vaikea tai mahdoton enää keskeyttää jo tehtyjä virheitä, kuten Maavoimia nakertavaa onnetonta helikopterihankintaa. Uhkana on, että seuraava sota käydään varustuksella malli Niinistö. Lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kiianlinnan mukaan Merivoimien suunnitelma hankkia neljä satametristä korvettiluokan alusta on virhe, johon meillä ei ole varaa. HYBRIDISOTA 6 Suomi Venäjän verkossa – Pekka Virkki 11 Kolmas Rooma – Pekka Virkki IIVI 14 Informaatio aseena – Iivi Masso JYVÄLLÄ 15 Turvallisuuskatsaus: Bin Laden testamenttasi miljoonia, Amerikkalaiserikoisjoukot Isilin vastaisessa taistelussa 16 Sota Afrikan sarvessa kiihtyy 17 Pohjois-Korea uhkasi ydinsodalla 18 Libyan IS hyökkäsi Tunisiaan 19 Venäjä suunnittelee ohjuskoetta 20 Puolet Patriasta myyty, Raja vuotaa?, Varmuusvarastot – Pekka Mäkelä 21 Heikkilän kasarmit, Puolustusvoimat ostaa tarvikkeita – Pekka Mäkelä 22 Merivoimat – Pekka Mäkelä 23 Kertausharjoitus, Riskiarvio, Supon päällikkö – Pekka Mäkelä 24 Poliisit turvapaikanhakijoina – Pekka Mäkelä 25 Sotilasyhteistyötä ja joutavaa kohua – Pekka Mäkelä 26 Lentonäytös 26 Maailmalta – Pekka Mäkelä 31 Kari kommentoi: Tilannekuvaa ja pitsaa, kiitos – Kari Kuusela ILMASOTA-EXTRA 32 Suomi ja Ruotsi – Yhteinen ilmapuolustus – Ahti Lappi 36 Suomi tarvitsee korkeatorjuntakyvyn – Ahti Lappi 40 Todellinen uhka – Ahti Lappi 42 Tavoitteena 100 % – Ahti Lappi 48 Spitfire – Brittien lentävä ikoni – Harri Mustonen 57 MK II:n ohjaamo – Harri Mustonen 61 Merlinin murinaa – Harri Mustonen 64 Spitti vastaan Mersu – Harri Mustonen SUOMEN SOTILAAT 66 Viimeiset kotkat – Pekka Hietala 76 Mörkö-Morane – Pekka Hietala 80 Elävä sotadokumentti – Marko Eriksson KNUUTI 90 EVVK– Jukka Knuuti Palvelukortti sivulla: 91 Kannen kuva: Jaakko Puuperä, Harri Mustonen Lisää sivuiltamme: WWW.SUOMENSOTILAS.FI JA A KK O PU U PE RÄ. Puolustusvoimien nykytila tuo kenraalin mukaan mieleen 1930-luvun, ja ikävä kyllä toimintaympäristössämmekin alkaa olla yhä enemmän 80 vuoden takaisia kaikuja. Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. Julkaistava aineisto. Eipä ollut talvisodankaan varustus ministeri Cajanderin syytä, eikä niiden veronmaksajien, jotka maksoivat verellään valitsemiensa poliitikkojen virheet. Tilaajarekisteri. S e ei ollut aprillipila
Hyppää pilven veikkojen siivelle. Suomen Sotilas selvitti, voidaanko nykyaikainen ilmauhka torjua maasta. Yksin se ei enää onnistu, ainakaan sillä määrällä hävittäjiä, mihin Suomella voisi olla varaa. 48 42 32 Israelin ilmaja ohjuspuolustus: TAVOITTEENA 100 % Sadan prosentin torjuntakyky on kova tavoite, mutta kun suojattava kohde on kyllin arvokas, ei vähempi riitä. Riittääkö Ruotsi kumppaniksi ja voiko siihen luottaa. YHTEINEN ILMAPUOLUSTUS Suomi ja Ruotsi 66. Olisiko yhteinen ilmapuolustus siis vastaus kasvaviin uhkiin ja haasteisiin. Pekka Hietala haastatteli Suomen Sotilaalle neljää yhä elossa olevaa jatkosodan taivaalla ylivoimaisen vastustajan kanssa kamppaillutta suomalaista taistelulentäjäveteraania. Mutta onko Israelin asettama tavoitetaso realistinen myös toisenlaisia uhkakuvia vastaan, kun pinta-ala on Suomen kokoinen. IKINUORET taistelulentäjäveteraanit Jatkosodan alusta on pian 75 vuotta
6 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 HYBRIDISOTA
SUOMI VENÄJÄN VERKOSSA . Mutta vaikuttajaverkostot ja niihin vaikuttaminen ovat aina kuuluneet voimankäytön työkalupakkiin. Uutta ovat vain teknologian luomat mahdollisuudet. Maamme kansainvälisestä asemasta keskustellaan jälleen muuallakin kuin Helsingissä. Onko se uhka. TEKSTI: PEKKA VIRKKI LE H TI KU VA. 7 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 Hybridisodassa ei ole mitään uutta. Vanhan verkoston pohjalle on ollut helppo rakentaa uutta entistä verkottuneemmassa maailmassa. Sotaa ja sen tulevaisuutta arvioitaessa onkin aina aihetta vilkaista myös olan yli. Asiaa ei ole koskaan kunnolla selvitetty. Miten itätiedustelun maahamme järjestelmällisesti jo yli puolen vuosisadan ajan rakentama vaikuttamisen ja tiedonkeruun verkosto, joka kattoi kaikki yhteiskuntaelämän osa-alueet, vaikuttaa Suomessa tänään. Suomi oli monien mielestä kylmässä sodassa erityistapaus, mutta mitä on tapahtunut sen jälkeen. Hybridisodalle verkottunut maailma virtuaalisine verkkoineen on oiva temmellyskenttä, ja verkostoista on tullut myös hybridisodan ase
Ovi jäi auki hybridisodan keinoille, niille samoille, joita on käytetty eri muodoissaan ja kunakin aikakautena käytössä olleiden teknologisten edellytysten asettamissa rajoissa. Erityisaseman perustana oli YYA-sopimus, joka sitoi maamme Neuvostoliiton sotilaalliseen ja poliittiseen etupiiriin. Suomessa näin ei tehty. Ne ovat olleet sitä aina, olipa käytössä nykyaikaisen verkottumisen instrumentit tai ei. LE H TI KU VA. Vaikuttajaverkostot ovat hybridisodankäynnin yksi näyttämö ja tärkeä ase. Hybridisodankäynnin muodoista ovat median luupin alle päässeet informaatiosodan lisäksi kyberinstrumenttien hyväksikäyttö ja tietoliikenneyhteyksien sekä sähköverkon haavoittuvuus. Itäblokin sosialistimaissa, jotka sittemmin integroituivat Suomea tiukemmin länteen, on ollut tapana tavalla tai toisella avata nämä vaikutusverkostot ja siten pyrkiä minimoimaan mahdollisuudet käyttää niitä hyväksi tulevaisuudessa. Menneisyyden vangit Koordinoidusti julkisuuteen ja päättäjille syötettävä disinformaatio tai väärä tilanneanalyysi aiheuttavat turvallisuusriskin, jonka vaikutus voidaan kuitenkin neutraloida varsin tehokkaasti avaamalla levitetyn tiedon yhteydet, lähteet ja taustat julkisesti. On puhuttu siitä, miten sinänsä melko yksinkertaisten disinformaatiokampanjoiden avulla voitaisiin häiritä yhteiskunnan perustoimintoja. Koska konfliktin syy on viime kädessä poliittinen, kaikkiin yhteiskunnan sektoreihin kohdistetuilla aggressioilla on merkityksensä sellaisen syntyessä. HYBRIDISOTA 8 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 S uomalainen infosotakeskustelu on pyörinyt Putin-trollien, provokaattorien ja räikeän disinformaation tunnistamisen ympärillä. KGB:n ja sen filiaalien, kuten Stasin, tunkeutuminen eteni tuskin missään toisessa kylmän sodan ajan parlamentaarisena demokratiana ja markkinatalousmaana säilyneessä eurooppalaisvaltiossa niin syvälle yhteiskuntaan kuin meillä Suomessa tapahtui. Melko vähän on kuitenkin pohdittu painostusmetodia, joka itänaapurilla on käytössään Suomessa. Hybridioperaatioiden onnistumisessa on olennaista eri instrumenttien oikea-aikainen käyttö ja hyödyntäminen mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi
Kuten tiedetään, tuolloin Neuvostoliitto pyrki monin tavoin lähentämään Suomea itseensä. Papereiden mukaan hänet liitettiin KGB:n ulkomaantiedustelun agentuuriverkostoon agenttina vuoden 1973 maaliskuussa. Vladimirov mestaroi Suomen politiikkaa ja oli läheisissä yhteyksissä niin Kekkosen kuin Mauno Koivistonkin kanssa. Portinvartijan roolista käyty kilpailu oli omiaan ajamaan ”ystäviä” asemiin. Onhan muistettava, että Kekkonen hyötyi myös sisäpoliittisesti luomastaan ulkopoliittisesta takuumiehen roolista. Suojelupoliisin johtajana ennen Seppo Tiitisen vuonna 1978 alkanutta kautta toiminut Arvo Pentti on sittemmin löytynyt Mitrohinin arkistoista koodinimellä Mauri. Kylmän sodan ajan Suomi oli vailla lännen turvatakuita suuren naapurin kyljessä, ja vaikka presidentti monessa suhteessa osoittikin itsepäisyyttä, ei hän kyennyt tai tiettyyn rajaan saakka ehkä edes halunnut vastustaa niin sanotun kotiryssäkäytännön vahvistumista ja sitä kautta levinnyttä itätiedustelun vaikutusta. Sotilaiden perinteinen toimintakenttä julkisuudessa puolestaan on Suomessa hyvin rajattu. Moskovan-kortilla pelaamiseen perustuvan poliittisen perinteen siemenet oli siis kylvetty jo kauan ennen radikalismin kulta-aikana pidettyä 1970-lukua. Venäjän FSB on rakennettu KGB:n raunioille – tai pikemminkin kyse oli pelkästä nimikyltin vaihdosta. ONKO NATON ULKOPUOLELLE VAILLE TODELLISIA TURVATAKUITA JÄÄNEELLÄ SUOMELLA EDESSÄ UUSI KYLMÄ SOTA?. Tiedetään siis varmuudella, että Suojelupoliisi ei ollut puhdas edes – tai etenkään – ylätasolta. Putinin punaiset vuorineuvokset Varsinaisten taistolaisten kannatus oli suurimmillaankin melko pientä, mutta heidän vaikutuksensa yhteiskunnassa oli suurempi. Mitä kukin on Vladimiroville ja muille “kotiryssille” vuotanut, millaista disinformaatiota yhteyshenkilöt ovat suomalaisille syöttäneet ja millaisia keinoja he ovat käyttäneet idälle mieluisien poliitikkojen ja virkamiesten urien tukemiseksi, jää paljolti tulevan historiantutkimuksen selvitettäväksi. Voi vain pohtia, mitä hän tarkoitti väittäessään, että Pentin seuraajaksi nousseen nuoren Tiitisen virassaan tekemä ensimatka Moskovaan oli onnistuneempi kuin edeltäjänsä matkat. Taitaa olla niin, että aihe on liian arka ja tulee epämiellyttävän lähelle yhtä lailla monia poliitikkoja kuin heidän journalistiystäviään. Vladimirovin miehet Samoihin aikoihin Pentin eläköitymisen kanssa saapui Tehtaankadun lähetystöön ministerineuvos Viktor Vladimirov, joka oli luonut uraa KGB:n “märkien töiden osaston” johdossa. Pelko miehityksestä oli todellinen etenkin Tšekkoslovakian kriisin jälkeen. Tästä yhteydenpidosta on vähän dokumentaatiota, mutta tapaamisissa tuskin käsiteltiin (pelkästään) perheiden kuulumisia. Sen vastuualueelle kuuluivat salamurhat ja sabotaasi. Vladimirovin tausta antaa ymmärtää, että venäläisvaikuttajien työkalupakki on ollut lähes rajaton. Uuden, neuvostomyönteisen sukupolven esiinnousu sosialidemokraateissa mahdollisti näihin aikoihin entistä voimakkaamman KGB:n vaikutuksen Suomessa. Suoran ja välillisen mielipidevaikuttamisen lisäksi heistä osa kunnostautui myös verkostojen luojina. SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 9 Miksi sitten tästä asiasta ei Suomessa liiemmin puhuta, vaikka keskustelu Venäjän painostuspyrkimyksistä, infosodasta ja sotilaallisista voimannäytöistä on huomattavasti lisääntynyt. Jaakko Laakso esitteli sittemmin korkeisiin aseVENÄLÄISVAIKUTTAJIEN TYÖKALUPAKKI ON OLLUT LÄHES RAJATON. Moni KGB:n vaikutuspiirissä ollut poliitikko vaikuttaa Suomessa yhä – FSB:n vaikutuspiirissä. Kekkosen päästyä idänsuhteiden portinvartijaksi myös hänen edustamansa puolueen valta-asema vahvistui. KGB-vaikutuksen juuret Itänaapurin tiedustelun vaikutus Suomessa kasvoi valtaviin mittoihin presidentti Urho Kekkosen pitkän valtakauden aikana
MONI KGB:N VAIKUTUSPIIRISSÄ OLLUT POLIITIKKO VAIKUTTAA SUOMESSA YHÄ – FSB:N VAIKUTUSPIIRISSÄ. Yksi haavoittuvuuttamme vakavasti lisäävä uhka poistuisi, jos itätiedustelun vaikutus ja KGB:n sekä Stasin ja sittemmin FSB:n kanssa harjoitettu yhteydenpito avattaisiin ja analysoitaisiin. Suomessa Venäjällä on käytettävissä vanhojen ”tuttavuuksiensa” pohjalle täydentyneen vaikuttajien joukon lisäksi sama työkalupakki kuin muuallakin Euroopassa: provokaattorit ja yhteydet ääriliikkeisiin, joita voidaan tarvittaessa lietsoa epävakauttamaan maata. Mutta kuka sitä haluaa, koska niin kovin moni oli – ja on – mukana. Suomen asema on täten huomattavan haavoittuva. 10 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 HYBRIDISOTA miin nousseita poliitikkoja neuvostoliittolaisille yhteyshenkilöilleen. LE H TI KU VA. Tarvitsisimme lustraation, läpivalaisun. Myös idänkauppa piti omistaan huolen. Pitkä yhteinen, entistä niukemmin resurssein valvottu raja tuo mahdollisten painostuskeinojen joukkoon myös sellaisia, joita ei ainakaan yhtä suoraan voida lännemmässä käyttää. Eräillä suomalaisliikemiehillä tiedetään olevan hyvin läheisiä suhteita oligarkkeihin. Nyky-Venäjän kohdalla korruptoitunut ympäristö herättää kysymyksen, voiko maassa liiketoimintaa harjoittava ulkomaalainen olla poliittisesti riippumaton. Lustraatio Onko Naton ulkopuolelle vaille todellisia turvatakuita jääneellä Suomella edessä uusi kylmä sota ja mikä on siinä uusvanhojen ”kotiryssien” ja heidän isäntiensä rooli. Niinpä poru oli kova, kun Suomi lähti EU-maana mukaan Venäjän vastaisiin kauppapakotteisiin. Meillä tilanteen tekee vielä vaarallisemmaksi se, että venäläiset ovat KGB/FSBlinkkiensä kautta tulleet keittiön ovesta pitkälle vallan kamareihin. Jukka Mallisen mukaan Laakso oli keskeinen henkilö myöhemmin Putinin lähipiiriin nousseen Sergei Ivanovin Lauttasaaressa pitämässä ”hovissa”
TEKSTI: PEKKA VIRKKI. Samanlaista voiman, valtiokeskeisyyden ja auktoriteettien ihannointia löytää helposti vaikkapa fasistisesta Italiasta, joka myös hekumoi Rooman valtakunnan loiston palauttamisella. Ei olekaan suuri ihme, että Kremlin viesti uppoaa eurooppalaisiin ultrakonservatiivisiin, fasistisiin tai traditionalistisiin liikkeisiin. 11 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 V enäjän vanhassa ja yhä voimissaan olevassa käsityksessä Moskova on kolmas Rooma. Ajatus kansasta, joka johtaa yhteisöllisyyteen ja perinteisiin nojaavan mannermaisen sivilisaation taistelua dekadenttia, monikulttuurista ja arvoliberaalia länttä vastaan, on monille houkutteleva. KOLMAS ROOMA Venäjä vaikuttaa eurooppalaisissa ääripuolueissa . Luupin alla on muun muassa puoluerahoitus. Se, että jokin puolue esiintyy jutussa, ei tarkoita, että se olisi välttämättä Moskovan ohjauksessa – yhteiset edut Venäjän hallinnolle tärkeissä tavoitteissa riittävät. Suomen Sotilas selvittää lukijoilleen itänaapurimme hallinnolle hyödyllisten liikkeiden taustaa ja toimintaa eri maissa. Venäjä itse on tässä ajatusmallissa ainoa todellinen ”länsi”, jossa eurooppalaisuus ja kristilliset perinteet ovat kunniassa. Roomalainen oppi, divide et impera – hajota ja hallitse – on ainakin omaksuttu Moskovassa hyvin. Esimerkiksi Ranskan Kansallinen rintama -puolue, jota johtaa Yhdysvalloissa selvitetään parhaillaan, kuinka Venäjä pyrkii lisäämään vaikutusvaltaansa Euroopassa. Oikeastaan kyseessä on kolmas Rooma, jonne imperiumin perinteet ovat siirtyneet suoraan toisesta Roomasta, bysanttilaisesta Konstantinopolista, nykyisestä Istanbulista. Maahanmuuton ja sen vastustamisen hyödyt Siitä huolimatta, että osa Eurooppaan suuntautuvasta maahanmuutosta on Venäjän ruokkimien konfliktien aiheuttamaa, sen liittolaisia ovat monet maahanmuuttoa vastustavat liikkeet. Jos mahtipontiset visiot jätetään taka-alalle, Kremlillä ja useilla eurooppalaisilla ääripuolueilla on yhteinen tavoite: transatlantisen yhteyden ja Euroopan valtioiden välisen poliittisen ja sotilaallisen integraation katkaiseminen
Pääministerinä toimineen Aléxis Tsípraksen yhteydenpito puhelimitse MONET MAAHANMUUTTOA VASTUSTAVAT LIIKKEET OVAT KREMLIN LIITTOLAISIA.. Yhteisiä etuja Kremlillä näyttäisi olevan myös brittiläisen UKIPpuolueen kanssa. Seuraavana vuonna europarlamentti poisti jäsenensä immuniteetin, jotta asia voitaisiin tutkia. Tämän epäiltiin johtuneen esitetystä kritiikistä, minkä Zemanin tiedottaja kuitenkin kiisti. Unkarin Jobbik on yksi esimerkki tällaisesta. 12 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 HYBRIDISOTA Marine Le Pen, on ollut otsikoissa venäläislainojensa ja Krimin miehityksen puolustamisen vuoksi. Sosialisteja, antikommunisteja, EU-kriitikoita... Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta näyttäisi siltä, että Venäjä pyrkii ottamaan kaiken mahdollisen hyödyn irti maanosan vaikeuksista. Nykyinen presidentti Miloš Zeman on osallistunut samaan tapahtumaan aiemmin, mutta jätti sen viime vuonna ohjelmastaan. Mielenkiintoista on, että entisissä Neuvostoliiton sosialistisissa satelliittivaltioissa, jotka kylmän sodan aikana rokotettiin kommunismia ja miehitystä vastaan, on noussut antikommunistisia liikkeitä, jotka samalla enemmän tai vähemmän sympatisoivat Vladimir Putinin politiikkaa ja edistävät sen tavoitteita Euroopassa. Tšekin entinen presidentti Václav Klaus puolestaan osallistui vuonna 2015 venäläismiljardööri Vladimir Jakuninin Rhodoksella järjestämään konferenssiin ja piti puheen ”sivilisaatioiden välisestä vuoropuhelusta”. Olihan Hitlerilläkin aikanaan eurooppalaisia ihailijoita myös vakaissa demokratioissa... Toisaalta voi kysyä, miten todellista mahdollisesti ostettu tuki loppujen lopuksi on – häikäilemätön opportunisti voi kääntää takkiaan useammin kuin kerran. Konferenssia on pidetty yhtenä tärkeimmistä “Venäjän ymmärtäjien” foorumeista Euroopassa. Toukokuussa 2014 ilmestyi lehtiartikkeli, jossa puolueen europarlamentaarikko Béla Kovácsia syytettiin Venäjän vakoojaksi. Tätä voi pohtia myös monista muistakin eurooppalaispuolueista ja -poliitikoista. Vasemmalla laidalla toimivista puolueista tunnetuin Venäjän myötäilijä lienee Kreikan Syriza. Sen johtaja Nigel Farage on avoimesti kertonut ihailevansa Vladimir Putinia. Puolueen äänestäjät tuskin kannattavat Kansallista rintamaa sen Venäjä-politiikan vuoksi, mutta kannatuksen noustessa valitulta linjalta voi olla entistä vaikeampi perääntyä
Omaa tarinaansa kertoo ukrainalaishakkerien loppuvuodesta 2014 julkistama, euraasialaisideologi Aleksandr Duginilta varastetuksi väitetty lista, jossa on nimetty henkilöitä, joille olisi saatetekstin mukaan syytä luoda ”eliittiklubi ja/tai Russia Todayn informatiivista vaikutusvaltaa”. Ei pelkästään ääriliikkeitä On muistettava, että eri valtioiden puoluejärjestelmät ja ulkopoliittiset perinteet eroavat voimakkaasti toisistaan. Tällaisia henkilöitä löytyy useista unionin jäsenmaista.. Olisi kuitenkin väärin leimata kaikki EU-kriittiset puolueet Venäjän peesaajiksi – esimerkiksi Puolassa valtaa pitävä, paljon kritiikkiä kerännyt PiS-puolue on aivan toista maata ja monien mielestä vieläpä hyvin intomielisesti. mihin sen julkistamisella on pyritty, on toinen kysymys. Kremlin tavoitteita enemmän tai vähemmän myötäilevä valtapuolue ei välttämättä ole Venäjän vaikutuksen levittämisen alkuunpanija, vaan saattaa ainoastaan pyrkiä sopeutumaan kilpailijoidensa luomaan asetelmaan tai oletettuihin yleisiin kehityslinjoihin. Onko lista aito ja KREMLILLÄ JA USEILLA EUROOPPALAISILLA ÄÄRIPUOLUEILLA ON YHTEINEN TAVOITE: TRANSATLANTISEN YHTEYDEN JA EUROOPAN VALTIOIDEN VÄLISEN POLIITTISEN JA SOTILAALLISEN INTEGRAATION KATKAISEMINEN. SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 13 Putinin kanssa lainaneuvottelujen aikoihin on näyttänyt itäisen vipuvarren hyödyntämiseltä. Voi myös pohtia, millainen merkitys Moskovan pyrkimysten edistämisessä on korkean tason eurooppalaispoliitikoilla, jotka esimerkiksi konsulttisopimusten myötä saavat merkittävää taloudellista etua Putinin hallintoa lähellä olevilta tahoilta. Puolueen äänestyskäyttäytyminen on myös myötäillyt voimakkaasti Venäjän etuja. Monilla näistä liikkeistä transatlanttisen yhteyden vastustaminen kytkeytyy EU-kriittisyyteen ja systeeminvastaisuuteen. Listalta löytyvät muun muassa Unkarin pääministeri Viktor Orbán, Romanian entinen presidentti Ion Iliescu ja Turkin entinen pääministeri Süleyman Demirel
Yksinkertaistetut nykyVenäjän hallinnon linjaa myötäilevät mielipiteet nähdään entistä helpommin mahdollisina trollitehtaiden tuotteina. LISÄÄNTYNEEN keskustelun ansiosta informaatiosodan joitakin osa-alueita tiedostetaan jo paljon paremmin kuin joitakin vuosia sitten. Valheet, jotka pystytään ujuttamaan valtavirtamediaan, asenteellisuus länsimielisiä henkilöitä, argumentteja ja organisaatioita kohtaan (miksi esimerkiksi Nato-myönteisyydestä puhutaan Suomessa argumenttien painoarvoa vähätellen ”intoiluna”?), puolitotuudet muka vakavasti otettavien asiantuntijoiden taholta, infiltroituminen erilaisiin instituutioihin – se kaikki toimii edelleen. On vaikea vetää selvää rajaa erilaisen mielipiteen ja tahallisten kierojen vaikuttamistapojen väliin. Vielä vuonna 2009, kun samoilta tahoilta luotsattiin kampanjaa Viron valtiota ja joitakin suomenvirolaisia vastaan nimittäen heitä Kremlin perinteisen vihollismääritelmän mukaan fasisteiksi, monet ottivat herjaajat tosissaan, eikä herjatuille tarjoutunut paljoakaan tukea. YKSINKERTAISTA LÄÄKETTÄ informaatiovaikuttamisen vastustamiseen ei ole. Psykologinen sodankäynti eli erilaiset pelottelukeinot ovat vielä oma lukunsa, olkoon kyseessä sotilaallinen uho tai vaikkapa viittaus ”venäjänkielisten oikeuksiin” muissa naapurimaissa tilanteessa, jossa samalla verukkeella on juuri kiristetty otetta Krimin niemimaasta. INFORMAATIOVAIKUTTAMINEN toimii kuitenkin parhaiten siellä, missä sitä ei huomata. Hiljattain Jessikka Aroon kohdistunut kampanja, jonka tavoitteena oli pelotella häntä lopettamaan kirjoittelu trollauksesta, oli itsekin trollausta, ja helppo tunnistaa sellaiseksi. INFORMAATIOVAIKUTTAMISEN välineitä on monenlaisia: suoranainen valhe, ideologisesti värittyneet tulkinnat, erisävyiset sananvalinnat, puolitotuuksien ja yksittäisten tosiasioiden käyttö propagandan taustalla sen uskottavuuden lisäämiseksi. SUOMESSA kaksi nuorta naista, tutkija Saara Jantunen ja toimittaja Jessikka Aro, ovat tehneet kiitettävää työtä informaatiosodan tiedostamiseksi. Tällaista röyhkeää hyökkäystä harva enää yrittää tarkkailla tai ymmärtää hyökkääjän kannalta. RÖYHKEÄN ILMISELVÄ TROLLAUS , vihapuhe ja uhkailu tunnistetaan nykyään nettikiusaamiseksi. Infosota. Oikeastaan siinä ei ole mitään uutta. Jotkut asiat – Neuvostoliitto, kommunistinen ideologia iskulauseineen ja pyrkimys kommunistiseen vallankumoukseen – ovat toki jo mennyttä maailmaa, mutta tapa, jolla tiettyjen valtioiden erityispalvelut pyrkivät vaikuttamaan muiden yhteiskuntien mielipideilmastoon, on edelleen samanlainen. Näkyvimmät valheet paljastuvat, suurimmat eivät aina. Lisäksi jo mainittu ”erilaisten totuuksien” kirjo, mikä sopii ironisen hyvin länsimaisen postmodernismin teeseihin totuuden monitahoisuudesta. Paras suoja yksilön kannalta on skeptisyys, kriittinen ajattelu. Keskeisessä asemassa olivat yksilöt: mielipidevaikuttajia akateemikoista liikemiehiin ja poliitikkoihin seurattiin, heidän asemaansa pyrittiin vaikuttamaan mediaan ja instituutioihin luotujen suhteiden avulla. Informaatiovaikuttaminen otetaan myös vakavammin valtion instituutioissa, virkamiestahoilla, medioissakin. Hybridisota, josta psykologinen vaikuttaminen muodostaa olennaisen osan. Informaatio aseena. 14 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 IIVI Iivi Masso INFORMAATIOVAIKUTTAMISESTA on viime aikoina puhuttu paljon. Suuri vastuu on toimittajilla – lähdekritiikki on nyt tärkeämpi kuin koskaan. BEZMENOV VÄITTÄÄ , että hänen organisaationsa toiminnasta ulkomailla vain 15 % oli tiedustelua, loput 85 % oli pyrkimystä vaikuttaa mielipiteisiin ja sitä kautta tuhota vastustajan moraali, nakertaa sen uskoa itseensä ja muokata mielipideilmastoa myötämielisemmäksi Neuvostoliittoa ja sen päämääriä kohtaan. Onneksi nyt on toisin, eivätkä mediankaan edustajat liioin ”tasapainota” sanomaansa herjaajien näkökulmaa kunnioittaen. Nyt se myönnetään: on yksi asia puhua asioista erilaisista näkökulmista käsin, ja täysin eri asia yrittää tietoisesti johtaa ihmisiä harhaan tai pelotella ja painostaa heitä. AINA EI OLE OLLUT NIIN . Uutta on se, että ilmiöstä on alettu puhua. Hän kuvailee muun muassa sitä, miten rinnakkaisia valheita julkisuuteen syöttämällä voidaan mitätöidä totuuden tavoittelu sinällään. Heidän ansiostaan yleinen tietoisuus asiasta on lisääntynyt valtavasti. SILTI MIELESTÄNI PARAS KERTOMUS siitä, mistä informaatiovaikuttamisessa on kysymys, löytyy vuosikymmenten takaa, entisen KGB-loikkarin Juri Bezmenovin vuonna 1984 nauhoitetussa videohaastattelussa. KANSAINVÄLISELLÄ areenalla nykyajan infosodista on kirjoittanut ansiokkaasti Peter Pomerantsev. Hänen suomennettu kirjansa Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista on suositeltavaa luettavaa informaatiosodasta ja nyky-Venäjästä kiinnostuneille. Informaatiovaikuttaminen jatkuu yhä. Neuvostomielisiä yksilöitä nostettiin, neuvostokriittisten vaikuttajien maine ja uramahdollisuudet pyrittiin tuhoamaan, keinoja kaihtamatta. Nykyään teknologia tarjoaa heille enemmän erilaisia vaikutuskanavia. Trollitehtaat. Taustalla ovat Ukrainan sota ja Venäjän rauhallisempien vuosien jälkeen uudelleen herännyt uhoava asenne ”lähiulkomainaan” pitämiään alueita kohtaan
NEW YORK TIMESIN tietojen mukaan Irakiin on lähetetty reilut 200 Delta Force -erikoisjoukkojen sotilasta, joiden tehtävänä on tiedustelu ja iskut ISILin johtohenkilöitä vastaan. Karkotuksen myötä bin Laden joutui hylkäämään useat projektinsa Sudanissa. Testamenttia ei ole päivätty, mutta bin Laden sanoi rahojen olevan Sudanissa, missä hän asui vuodet 1994– 1996. Office of the Director of National Intelligence (ODNI) julkaisi bin Ladenin testamentin yhdessä 112 muun dokumentin kanssa, jotka SEALerikoisjoukot keräsivät bin Ladenin piilopaikasta 2.5.2011. Aikaisempia ja nyt julkaistuja asiakirjoja pääsee lukemaan osoitteessa www.dni.gov ”Bin Laden’s Bookshelf”. BIN LADENIN jäämistöstä löytyneitä asiakirjoja julkaistiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2011. Erikoisjoukot myös tukevat tälle vuodelle kaavailtua Mosulin vapautusoperaatiota. Testamentin mukaan terroristijohtaja osoitti pienempiä summia sukulaisilleen ja ystävilleen, mutta pääosa perinnöstä olisi kuitenkin jätetty al-Qaidalle ja pyhälle sodalle. New York Timesin mukaan vangittua alAfaria kuulustellaan Kurdistanin Arbilissa. Bin Ladenin Sudanin vuodet päätyivät pettymykseen. Aseiden uskotaan olevan perua joko Saddam Husseinin tai Bashar al-Assadin asevarastoista. Pidätetyn Suleiman Daud al-Afarin kuulusteluiden on kerrottu tuottaneen arvokasta sisäpiiritietoa ISILin rakenteesta ja toiminnasta sekä johtaneen kahteen ilmaiskuun, joiden kohteina olivat kemiallisten aseiden tehdas Mosulissa ja kaupungin lähellä sijainnut taktinen osasto, jonka uskotaan liittyneen kemiallisten aseiden käyttöön. Kuulusteluiden uskotaan kestävän kuukausia, jonka jälkeen al-Afari luovutetaan Irakin viranomaisille. ISIL ON KÄYTTÄNYT Pohjois-Irakissa kemiallisia aseita (sinappikaasua, kloorikaasua) muun muassa Tazan hallinnasta käydyissä taisteluissa. Tämän vaimo Umm Sayyaf vangittiin ja kuljetettiin kuulusteluihin Pohjois-Irakiin. Todennäköisin vaihtoehto lienee, että Sudanin hallitus on jossain vaiheessa takavarikoinut tai ominut miljoonat itselleen. Testamentissa todettiin: ”Toivon, että veljeni, siskoni ja äidin puoleiset tätini noudattavat testamenttiani ja käyttävät kaikki Sudaniin jättämäni rahat jihadiin, Allahin tähden.” On epäselvää, mitä bin Ladenin väitetylle miljoonaomaisuudelle Sudanissa on tapahtunut. 15 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 JY VÄLL Ä Y hdysvaltojen Delta-erikoisjoukot aloittivat helmikuussa operatiivisen toimintansa Irakissa. AlAfarin pidätykseen johtaneen operaation esikuvana pidetään vuoden 2015 toukokuussa Itä-Syyriassa toteutettua operaatiota, jossa Black Hawk -helikoptereilla ja V-22 Osprey -lentokoneilla kuljetetut erikoisjoukot surmasivat ISILin öljyja kaasuministerin Abu Sayyafin. Saudi-Arabian ja Yhdysvaltojen painostuksesta Sudan karkotti hänet maasta vuonna 1996. AMERIKKALAISERIKOISJOUKOT ISILIN VASTAISESSA TAISTELUSSA. YHDYSVALTOJEN aselajineuvoston puheenjohtajan kenraali Joseph DunBIN LADEN TESTAMENTTASI MILJOONIA PYHÄÄN SOTAAN Y hdysvallat julkaisi maaliskuussa al-Qaidan johtajan Osama bin Ladenin testamentin, jossa tämä testamenttasi 29 miljoonaa dollaria pyhälle sodalle. Maaliskuun alussa erikoisjoukkojen uutisoitiin pidättäneen korkea-arvoisen ISIL-terroristin, joka vastasi järjestön kemiallisista aseista
Yhdysvaltojen puolustusministerin Ashton Carterin mukaan hyökkäyksessä tullaan ensimmäistä kertaa käyttämään myös kyberhyökkäyksiä, joiden tavoitteena on hajottaa ISILin komentojärjestelmä. Yksi Suomen kansalainen haavoittui. Kerroimme edellisessä numerossamme (1/2016) al-Shabaabin tekemistä hyökkäyksistä Afrikan unionin AMISOM-rauhanturvaajia vastaan. Al-Shabaab on väittänyt uhriluvun olevan liioiteltu. KOULUTUSLEIRILLE tehdyn ilmaiskun jälkeen amerikkalaiset erikoisjoukot ja helikopterit tukivat 9.3. PENTAGONIN tiedottajan kapteeni Jeff Davisin mukaan ilmaisku heikentää alShabaabin kykyä uhata naapurejaan ja länttä. Epäselvää on, osallistuvatko shiiamilitiat kaupungista käytävään taisteluun. Pentagonin mukaan koulutusleiriläiset olivat valmistautumassa merkittävään hyökkäykseen AMISOMia vastaan. Maaliskuun alussa (5.3.2015) Yhdysvaltojen miehittämättömät (UCAV) ja miehitetyt taistelukoneet hyökkäsivät al-Shabaabin koulutusleiriä vastaan Rasassa. Uhriluvun uskotaan perustuvan miehittämättömien ilma-alusten kuvaamaan materiaaliin heti ilmaiskun jälkeen. Kaupungin vapautuminen katkaisi viimeisen ISILin huoltoreitin Mosulin ja Raqqan välillä. Yhdysvaltojen ilmatuen avulla kurdeista, arabeista ja kristityistä koostuneet Syyrian demokraattiset voimat -joukot vapauttivat kaupungin ISILin vallasta helmikuun lopussa. Ilmaisku oli Pentagonin mukaan menestys, siinä kuoli 150 koulutusleiriltä valmistumisen kynnyksellä ollutta terroristia. Yhdysvallat yrittää estää al-Shabaabin toiminnan laajentumisen. iskua al-Shabaab-taistelijoiden tukikohtaan Awdheglen kylässä Ala-Shabellen alueella. Vapautusoperaation suunnitteluja johtokeskus on keskitetty Arbilista lounaaseen sijaitsevaan Machmuriin. Mosulin takaisinvaltauksesta tulevat vastaamaan Kurdistanin peshmerga-joukot sekä Irakin asevoimat. SOTA AFRIKAN SARVESSA KIIHTYY I tä-Afrikan sarvessa taisteleva al-Shabaab-terroristiryhmä on tekemässä paluuta. Pentagonin mukaan amerikkalaiset taisteluhelikopterit osallistuivat operaatioon ja sotilasneuvonantajat tukivat. Iskussa sai surmansa vain itsemurhaiskun toteuttanut terroristi. Helmikuussa al-Shabaab salakuljetti tietokoneeseen rakennetun pommin Mogadishun lentokentältä nousseeseen matkustajalentokoneeseen, joka selvisi lievin vaurioin kolmessa kilometrissä tapahtuneesta räjähdyksestä. Al-Shabaabin toiminnan lisääntyminen johti maaliskuussa Yhdysvaltojen iskuihin terroristiryhmää vastaan. 16 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 JY VÄLL Ä fordin mukaan operaatiot Mosulin vapauttamiseksi ovat jo alkaneet: ”Offensiivi ei ole kaukaisen tulevaisuuden kysymys, vaan se toteutuu lähitulevaisuudessa.” Viimeinen puuttuva palanen Mosulin vapauttamiseen tähtäävässä operaatiossa oli syyrialaisen Shaddadin kaupungin vapautus. Kenraali Dunfordin mukaan tavoitteena on pakottaa ISIL muuttamaan viestintäjärjestelmäänsä siten, että ryhmän liikkeet voidaan ennakoida taistelun aikana nykyistä paremmin
Uudet pakotteet kohdistuvat ydinohjelman lisäksi Pohjois-Korean eliittiin: vientikieltolistalla ovat nyt myös muun muassa luksuskellot, ja kansainväliselle matkustuskieltolistalle nostettiin Pohjois-Korean asevoimien komentajan Hwang Pyong-son lisäkPOHJOIS-KOREA REAGOI SOTAHARJOITUKSEEN HYSTEERISESTI.. Pohjois-Korea reagoi sotaharjoitukseen hysteerisesti. Yhdysvalloilla on lehden tietojen mukaan virallisesti viisikymmentä erikoisjoukkojen sotilasta maassa AMISOMin tukena, mutta pelkästään yhdessä Somalian asevoiminen tukikohdassa on nähty vähintään 150 amerikkalaissotilasta. 17 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 Somalian omia joukkoja iskun toteuttamisessa. Todellisuudessa Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen yhteisharjoitus on reaktio Pohjois-Korean yhä provokatiivisemmille toimille. Kyseessä on Etelä-Korean mukaan toistaiseksi laajin Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen yhdessä järjestämä sotaharjoitus. Kaikkiaan 17 000 amerikkalaissotilasta ja 300 000 eteläkorealaissotilasta aloittivat 7.3.2016 kahdeksan viikkoa kestävät sotaharjoitukset. Al-Shabaabin mukaan se torjui ulkomaalaisten hyökkäyksen ja menetti vain yhden taistelijan. NEW YORK TIMESIN haastattelemien amerikkalaisvirkamiesten mukaan amerikkalaiset ovat ”parantaneet peliään, koska näitä tyyppejä on suurempi lukumäärä kuin uskoimme”. POHJOIS-KOREA UHKASI YDINSODALLA P ohjois-Korea uhkasi rajoittamattomalla ydinsodalla Etelä-Koreaa ja Yhdysvaltoja maiden yhteisen sotaharjoituksen vuoksi. Tammikuisen ydinkokeen jälkeen YK:n turvallisuusneuvosto päätti helmikuussa uusista Pohjois-Korean vastaisista pakotteista
Soussen iskua oli edeltänyt maaliskuussa 2015 hyökkäys pääkaupungissa Tunisissa sijaitsevaan Bardo-museoon.. LIBYAN ISLAMILAINEN VALTIO HYÖKKÄSI TUNISIAAN M aaliskuun alussa Libyassa toimivat ISIL-terroristit hyökkäsivät tunisialaiseen rajakaupunkiin Ben Guerdaneen. Hyökkäyksessä sai surmansa 28 terroristia, yhdeksän turvallisuusjoukkojen jäsentä ja seitsemän siviiliä. Etelä-Korea ja Yhdysvallat järjestävät vuosittain yhteisharjoituksen, mutta tänä vuonna Pohjois-Korea näyttää olleen erityisen varuillaan ja syytti harjoitusten olevan peite hyökkäykselle Pohjois-Koreaan. Maihinnousuharjoitukset kuuluvat Foal Eagle -harjoitukseen, joka jatkuu 30.4.2016 saakka. Samanaikaisesti Peking on kuitenkin tehnyt tiettäväksi, että Yhdysvaltojen ja EteläKorean virallisesti aloittamat neuvottelut Thaad-ohjuspuolustusjärjestelmän (Terminal High Alitude Area Defence System) sijoittamisesta Etelä-Koreaan uhkaavat voimatasapainoa alueella sekä heikentävät Kiinan turvallisuutta ja maan ydinpelotetta. Terroristien hyökkäys oli vakavin isku Tunisiassa sitten viime vuoden kesäkuun, jolloin 38 turistia sai surmansa Soussen rantalomakohteeseen tehdyssä terrori-iskussa. Vaikka kyseessä ei ole savuverho todelliselle hyökkäykselle, eteläkorealainen uutistoimisto Yonhap uutisoi Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen harjoitusskenaarioon kuuluvan maihinnousuharjoituksia sekä simuloituja täsmäiskuharjoituksia Pohjois-Korean valtaeliittiä ja maan ydinja ohjuskohteita vastaan. MAIHINNOUSUHARJOITUKSEEN maaliskuun puolivälissä osallistui 55 amerikkalaista ilma-alusta ja yli 30 aluksen laivasto-osasto, johon kuuluivat maihinnousutukialukset USS Bonhomme U S D EP A RT M EN T O F D EF EN SE Richard ja USS Ashland. He iskivät Tunisian asevoimien tukikohtaan ja kaupungin poliisiasemalle. POHJOIS-KOREAN uhittelu on hermostuttanut myös maan perinteisen tukijan Kiinan, joka äänesti lisäsanktioiden puolesta. Key Resolve on puolestaan tietokonesimulaatioihin perustuva esikuntaharjoitus, joka päättyi 18.3.2016. Erityisen ärsyttävää Pjongjangin näkökulmasta lienee Kiinan ”pandadiplomatia” Etelä-Korean kanssa: Kiina lahjoitti maaliskuun alussa eteläkorealaiselle eläintarhalle kaksi pandaa. Tätä pidetään merkkinä Kiinan ja Etelä-Korean suhteiden lämpenemiselle. ETELÄ-KOREAN ja Yhdysvaltojen maaliskuusta huhtikuuhun kestävä sotaharjoitus käsittää kaksi erillistä harjoitusta: Key Resolven ja Foal Eaglen. Tyylilleen uskollisena Pohjois-Korea laukaisi YK:n päätöksen jälkeen kuusi lyhyen kantaman ohjusta 150 kilometrin päähän merialueelle Wonsanin edustalle ja teki pitkän kantaman ohjuskokeen. 18 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 JY VÄLL Ä si 15 muuta diktaattori Kim Jong-unin lähipiiriläistä
VENÄLÄISTEN edellinen koeammunta 16 pitkän matkan ohjuksilla toteutettiin operaatio Behemoth-2:n aikana. Lisäksi tunisialaisia jihadisteja taistelee al-Qaidan Pohjois-Afrikan siiven AQIMin riveissä. Lisäksi Ranska tuki amerikkalaisten ilmaiskua Islamilaista valtiota vastaan Sabrathassa 19.2.2016, jolloin tunisialainen terroristijohtaja Noureddine Chouchane kuoli. Lehden saamien tietojen mukaan ranskalaiset ovat läsnä Itä-Libyassa. TOTEUTUESSAAN kaikkien 16 ohjuksen laukaisu yhtenä sarjana olisi merkittävin koeammunta 25 vuoteen. Tuolloin vain ensimmäinen laukaistu pitkän matkan ohjus saavutti kohteensa Kurassa Koillis-Venäjällä. Venäläisten uutistoimistojen mukaan kaksi Jäämerellä olevaa Borey-luokan sukellusvenettä valmistautuu harjoitukseen, jossa laukaistaisiin yhdestä sukellusveneestä kaikki sen 16 ydinaseen kuljetukseen soveltuvaa pitkän matkan Bulava-ohjusta (Naton tyyppimerkki SSN-32) yhtenä sarjana. Kehittelyvaiheessa Bulava-ohjuksella oli vuosina 2006–2009 useita epäonnistuneita koelaukaisuja sukelluksissa olevasta sukellusveneestä. Tämän myös Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia ovat havainneet. Ohjussarjan kesto oli 3 minuuttia ja 44 sekuntia. Kaksi vuotta aiemmin tehty ohjuskoe epäonnistui. Muut 15 ohjusta tuhottiin ilmassa. Edellisen kerran venäläisestä sukellusveneestä on ammuttu kaikki sukellusveneen 16 ohjusta yhtenä sarjana vuonna 1991. 19 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 BEN GUERDANEN hyökkäystä pidetään merkkinä Libyassa toimivan Islamilaisen valtion muodostaman uhan voimistumisesta. Tunisian presidentti Mohamed Beji Caid Essebsi luonnehti tapahtumia ennennäkemättömiksi Tunisiassa. Asiantuntijoiden mukaan kaikkien 16 pitkän matkan ohjuksen laukaisu simuloi ydiniskuhyökkäystä Yhdysvaltoja vastaan. Niin ikään marraskuussa 2015 Dernassa tehty ilmaisku, jossa ISILin Libyan haaran johtohahmo Abu Nabil sai surmansa, tehtiin Ranskan aloitteesta. Viimeisen vuoden ajan Tunisian turvallisuusjoukot ovatkin käyneet taisteluita Chaambi-vuorilla Algerian vastaisella rajalla jihadisteja vastaan. NYT SUURIN UHKA tulee kuitenkin Libyasta. VENÄJÄ SUUNNITTELEE MERKITTÄVÄÄ OHJUSKOETTA V enäjä valmistelee merkittävää asejärjestelmäharjoitusta. Seuraa Suomen Sotilasta netissä ja Facebookissa ja pysy kärryillä niin ydinkokeista kuin terrorismin kasvavasta uhasta myös lehtien ilmestymisen välillä, ajankohtaisesti, tarkasti 24/7/366.. Koska jokainen pitkän matkan ohjus pystyy kuljettamaan useampia tytärammuksia, venäläiset sotilasasiantuntijat uskovat massiivisen ohjussarjan sekoittavan Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmän. Nyt testattavalla Bulava-ohjuksella on 10 000 kilometrin kantomatka. TASS uutisoi, että Venäjän viranomaiset ovat vahvistaneet harjoituksen, mutta vain kahden ohjuksen laukaisusta on päätetty. Viimeksi vuonna 2015 tehdyssä kahden ohjuksen ohjuskokeessa vain toinen ohjuksista saavutti Kurassa sijaitsevan maalialueen. Venäläisen Izvestija-lehden mukaan Venäjän suunnittelema ohjuskoe on vastaus Yhdysvaltojen hiljattain toteuttamalle kahdelle Minuteman-pitkän matkan ohjuskokeelle. Jihadistisen terrorismin kiihtymistä maassa viimeisen kahden vuoden aikana selittää se, että tunisialaisia on tuhatmäärin hakeutunut vierastaistelijoina Libyassa ja Irakissa-Syyriassa toimivan ISILin riveihin. Ranskalaislehti Le Monde paljasti helmikuussa (24.2.2016) ranskalaisten erikoisjoukkojen ja maan ulkomaanpalvelun DGSE:n käyvän salaista sotaa Islamilaista valtiota vastaan Itä-Libyassa
Nammo kehittää ja tuottaa muun muassa ampumatarvikkeita, rakettimoottoreita ja demilitarisointipalveluita. Varmuusvarastointi on kallista, koska leipäviljaa pitää kierrättää jatkuvasti varastoissa. Sopimuksen yksityiskohdat eivät ole julkisia. Ajoneuvo on luotettava ja nykyaikainen, ja se on elinkaarikustannuksetkin huomioiden varsin kustannustehokas paketti, mitä ei sen kaikista kilpailijoista voi sanoa. Valtio myy lähes puolet Patriasta norjalaiselle Kongsberg Defencelle. VIRANOMAISET varautuivat tammikuussa Venäjän vastaisen maarajan repeämiseen turvapaikanhakijavyöryn alle. Raja railona aukeaa. Varmuusvarastojen purku jatkuu HUOLTOVARMUUSKESKUKSEN viljavarastot puolitetaan vuoden 2016 loppuun mennessä. Tämän jälkeen varastoissa säilytetään 200 000 tonnia leipäviljaa, mikä vastaa puolen vuoden kulutusta. Varmuusvarastojen puolittamisella haettiin noin 30 miljoonan euron säästöjä. Varmuusvarastojen puolittamisesta teki päätöksen Jyrki Kataisen (kok.) hallitus vuonna 2013 säästösyistä. Patrian Land-liiketoiminnasta vastaavan johtajan Mika Karin mukaan Arabiemiraateissa ollaan oltu tyytyväisiä aiemmin toimitettuihin ajoneuvoihin, jotka ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi hyvin vaativissa olosuhteissa. AMV on pärjännyt kahdeksanpyöräisten taisteluajoneuvojen kovassa kilpailussa maailmalla hyvin. Rajavartiolaitoksen rajaja meriosaston päällikkö, prikaatikenraali Pasi Kostamovaara arvioi, että mikäli Venäjältä pyrkii Suomeen hallitsemattoman paljon maahantulijoita koko 1 340 kilometriä pitkän maarajan leveydeltä, Rajavartiolaitoksen voimavarat olisivat äkkiä luetut. Tähän asti viljaa on säilytetty vuoden kulutuksen verran eli 400 000 tonnia. Entuudestaan Patria omistaa puolet norjalaisesta Nammosta, toisen puolen omistaa Norjan valtio. 20 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 JY VÄLL Ä Puolet Patriasta norjalaisille AMV-tilaus Arabiemiraateilta PATRIA ilmoitti helmikuussa saaneensa merkittävän Patria AMV 8x8 -pyöräajoneuvotilauksen Arabiemiraattien puolustusvoimilta. Suomen valtiolla on kaupan jälkeen vielä hienoinen osake-enemmistö (50,1 %) Puolustusvoimien strategisesta kumppanista Patriasta. Huomattavaa on, että päätös tehtiin ennen vuonna 2014 alkanutta AMV ON PÄRJÄNNYT KAHDEKSANPYÖRÄISTEN TAISTELUAJONEUVOJEN KOVASSA KILPAILUSSA MAAILMALLA HYVIN.. Viranomaiset joutuvat kuitenkin arvioimaan, voiko ilmiö laajentua myös maastorajoille. Tammikuussa Venäjältä saapui turvapaikanhakijoita vain pohjoisten rajanylityspaikkojen kautta, mikä on Kostamovaaran mukaan rajavartiotaktisesti vielä helppo hallita
Omituisuuksiin ei kuitenkaan ole puututtu. Palvelua voidaan käyttää myös normaalioloissa kotimaassa. Valtion kiinteistöomaisuuden yhtiöittäminen on herättänyt kummastusta koko sen historian ajan. Tyhjänä seisovien kiinteistöjen ylläpitokulut juoksevat veronmaksajien pussista jatkossakin. Puolustusministeriön mukaan hankinnalla kyetään osaltaan korvaamaan Ottawan sopimuksen takia jalkaväkimiinoista luopumisesta aiheutunutta suorituskykyvajetta. Uusien ohjautuvien ampumatarvikkeiden hankinnalla luodaan Puolustusvoimille uutta kauaskantoista suorituskykyä, mahdollistetaan vuonna 2006 hankittujen raskaiden raketinheittimien entistä tehokkaampi käyttö ja monipuolistetaan niiden ampumatarvikevalikoimaa. Suomi liittyi 16.2.2016 Euroopan puolustusviraston (EDA) sotilaallista huoltovarmuutta ja operatiivista suorituskykyä lisäävään varaosien, tarvikkeiden ja palveluiden vaihtopalveluun. Puolustusvoimat joutuu luopumaan säästösyistä myös muista tiloista eri puolilla Suomea. Valmiusvarastoja puretaan ja yhteiskunnan huoltovarmuus heikkenee, mutta sotilaallinen huoltovarmuus kuitenkin paranee. Senaatti-kiinteistöille maksettavia tilavuokria on tarkoitus leikata 114 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 mennessä. Jostain syystä säästövaikutukseltaan kovin minimaalista päätöstä ei ole kuitenkaan purettu, vaikka olosuhteet ovat muuttuneet. Hankinnan kokonaisarvo on noin 70 miljoonaa euroa. Ampumatarvikkeiden toimitukset ajoittuvat vuosille 2016–2018. Merivoimien esikunnan vajaat 300 työntekijää muuttavat samalla alueella oleviin luolatiloihin tämän vuoden aikana. Puolustusministeriöstä ilmoitetaan, että onteloja sirpalevaikutteiset tytärammusjärjestelmät eivät muka olisi soveltuneet meidän maastossamme käytettäviksi suuren suutarimäärän vuoksi ja ettei uusia DPCIM-ammuksia jostain syystä suostuta myymään SuoNYT HANKITTAVAT AMMUKSET EIVÄT MILLÄÄN TAVALLA KORVAA TUHOTTUJA JALKAVÄKIMIINOJA. Nykyisin Puolustusvoimat maksaa entisistä omista rakennuksistaan tilavuokria noin 250 miljoonaa euroa vuodessa. Puolustusvoimat hankkii raskaan raketinheittimen ampumatarvikkeita PUOLUSTUSVOIMILLE hankitaan FMSkauppana (Foreign Military Sales) Yhdysvaltain hallitukselta aluevaikutteisia Guided Multiple Launch Rocket System Alternative Warhead (GMLRS AW)ja pistemaaliin vaikuttavia Guided Multiple Launch Rocket System Unitary (GMLRS UNITARY) -ampumatarvikkeita. Heittimissä on käytetty kymmenen vuoden ajan vain harjoitusraketteja ja panssarisirotemiina-kuorma-ammuksia. Tilat jäävät tyhjinä valtion täysin omistamalle Senaatti-kiinteistöille, joka tuskin löytää tyhjille kasarmeille ja esikuntatiloille vuokralaista siviilimaailman puolelta. Heikkilän kasarmit jäivät Senaattikiinteistön käsiin PUOLUSTUSVOIMILTA vapautuu uuteen käyttöön valtava kiinteistömassa Turun Heikkilässä, kertoi Turun Sanomat helmikuussa. Mukaan ovat lähdössä myös Ruotsi, Kreikka, Espanja, Alankomaat, Portugali ja Slovenia. Puolustusvoimat irtisanoi alle 10 vuotta sitten Merivoimille kunnostetun esikuntarakennuksen vuokrasopimuksen vuodenvaihteessa. Hankkeessa on tällä hetkellä mukana Suomen lisäksi neljä EU:n jäsenmaata (Kypros, Belgia, Ranska ja Romania) sekä Norja. Suomen Sotilas kummastelee, miksi asejärjestelmään ei hankittu kunnollisia ampumatarvikkeita, kun heitinjärjestelmä ostettiin kymmenen vuotta sitten. Veromaksajille näistä säästöistä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä. Palvelu on tarkoitettu käytettäväksi kansallisissa ja kansainvälisissä kriisinhallintaharjoituksissa ja -operaatioissa. 21 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 Ukrainan sotaa ja Venäjän tekemää Krimin miehitystä; tapahtumat ovat heikentäneet Euroopan turvallisuustilannetta merkittävästi. Ampumatarvikkeiden teollinen valmistaja Yhdysvalloissa on Lockheed Martin
Pistemaaleihin vaikuttavien ammusten maalittaminen ja tulenjohto tulevat olemaan haaste, johon tulisi ohjata tarvittava määrä resursseja, jotta ampumatarvikkeista saadaan edes jotain tehoa irti, Suomen Sotilaassa pohditaan. Hanke ei sisällä alusten koko elinkaarikustannuksia, jotka on pyritty arvioimaan hankkeen yhteydessä siinä määrin kuin ne ovat ennakoitavissa. Alkuvaiheessa neljä suurehkoa käytännössä fregattikokoluokan alusta korvaa seitsemän poistuvaa alusta (siis alusta, ei alustyyppiä kuten edellisessä numerossamme virheellisesti kerrottiin!). Nyt hankittavien GMLRS AWja GMLRS UNITARY -ammusten soveltuvuus maanpuolustuksemme uhkakuvaa vastaan on Suomen Sotilaan selvitysten mukaan hieman vajavainen esimerkiksi hakeutuviin panssarintorjuntatytärammuksiin tai ontelo-sirpaletytärammuksiin verrattuna. Ainakaan nyt hankittavat ammukset eivät millään tavalla korvaa tuhottuja jalkaväkimiinoja. Puolustusvoimat peruskorjauttaa kaikki kolme Pansio-luokan miinalauttaansa. AWammukset on tarkoitettu elävää voimaa ja kevyesti suojautunutta voimaa vastaan. Niiden teho panssaroitua vastustajaa vastaan on hyvin rajallinen erityisesti meidän peitteisessä maastotyypissämme. Lisää hankkeesta ja meripuolustuksen kehittämisestä voit lukea keväällä Maanpuolustuskiltojen liiton Maanpuolustaja-lehdestä sekä tietysti Suomen Sotilaan tulevista numeroista. Ainakin vastustajan maalien määrä vähenee näin seitsemästä neljään entistä isompaan ja makeampaan maaliin. Tarkoitus on pidentää hyvin palvelleiden alusten elinkaarta aina 2030-luvun puoliväliin. 1,2 miljardin euron alushanke pitää sisällään neljä korvettiluokan satametristä alusta, joilla korvataan aluksi Rauma-luokan ohjusveneet ja Hämeenmaaluokan miinalaivat sekä myöhemmin Hamina-luokan ohjusvenekaluston suo rituskyvyt ja muita muuten poistuvia tai heikkeneviä meripuolustuksen suorituskykyjä. Hanke toteutetaan erillisrahoituksella, joten se ei Merivoimien mukaan tule rasittamaan Puolustusvoimien budjettia eikä vähentämään rahoitusta Merivoimien muista hankkeista. turvallisuuspoliittisessa seminaarissa Santahaminassa muun muassa Itämeren tilanteesta ja tulevasta Laivue 2020 -hankkeesta. Edellyttäen, että hanke pysyy budjetissaan ja elinkaarikustannukset eivät karkaa käsistä, kuten olemme usein aikaisemmin nähneet tämänlaajuisissa puolustusmateriaalihankkeissa käyneen. Laivue olisi operatiivisessa valmiudessa vuonna 2024. JY VÄLL Ä 22 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 melle. Korjaukset toPUOLUSTUSVOIMAT PERUSKORJAUTTAA KAIKKI KOLME PANSIO-LUOKAN MIINALAUTTAANSA.. Ensimmäinen satametrisistä enintään viiden metrin syväyksisistä aluksista valmistuisi suunnitelman mukaan vuonna 2020 ja viimeinen, neljäs alus, olisi Merivoimilla vuonna 2022. Neljä korvettia korvaa seitsemän vanhenevaa alusta Pansio-luokan miinalautat peruskorjataan MERIVOIMIEN komentaja, kontra-amiraali Veijo Taipalus kertoi helmikuussa Maanpuolustuskiltojen liiton 40
Antti Pelttari jatkaa suojelupoliisin päällikkönä OIKEUSTIETEEN kandidaatti Antti Pelttari on toiminut Supon viransijaisena n Ruokailua kertausharjoituksissa 1939 kertoo vanhan valokuvan kuvateksti. Kyky tukea muita joukkoja logistisesti esimerkiksi vettä tai polttoainetta luovuttamalla paranee. Turvallisuuspoliittisia riskejä koskee kaksi skenaariota: poliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen painostus sekä sotilaallisen voiman käyttö. Koska peruskorjauksen tarkoitus on ensisijaisesti eliniän pidentäminen, alusten päätehtävät – miinoittaminen ja merikuljetukset – pysyvät pääsääntöisesti ennallaan. Raportin terrorismiskenaarioksi on valittu säteilylähteen räjäyttäminen tavanomaisella räjähteellä. RAPORTIN TERRORISMISKENAARIOKSI ON VALITTU SÄTEILYLÄHTEEN RÄJÄYTTÄMINEN TAVANOMAISELLA RÄJÄHTEELLÄ.. Kuvassa ruoan ääressä näkyy tosin vain kantahenkilökuntaa. Lakiluonnoksesta saatujen tietojen mukaan Puolustusvoimain komentaja voisi jatkossa päättää 25 000 reserviläisen kutsumisesta välittömästi sotilaallisen valmiuden joustavaan kohottamiseen tarkoitettuun kertausharjoitukseen. Tällaisia riskejä ovat esimerkiksi energiansaannin vakavat häiriöt sekä tietoverkkoihin liittyvät kyberriskit. Paluu menneisyyteen: Kertausharjoitukset nopeasti kokoon ASEVELVOLLISUUSLAKIIN ollaan tekemässä muutosta, jonka turvin enimmillään 25 000 reserviläistä voitaisiin käskeä kertausharjoituksiin välittömästi ilman nykyistä kolmen kuukauden minimiviivettä. Raportti käsittelee myös viime aikoina keskustelussa olleita asioita, kuten organisoitua terrorismia. Seuraava arvio on tehtävä viimeistään kolmen vuoden päästä. Suorituskyvyn kannalta merkittävimmät muutokset tulevat Pansio-luokan kolmanteen tehtävään, emäalustoimintaan. Ennen vuoden 2007 asevelvollisuuslakia päätöksenteko oli viety vielä nyt kaavailtua alemmalle tasolle, jotta toiminta olisi joustavaa ja se voitaisiin käynnistää nopeasti. Suomen riskiarvioon on yli 60 tarkastellun riskin perusteella valittu 21 tapahtumaskenaariota. Sen tarkoitus on kuvailla Suomeen kohdistuvia mahdollisia, äkillisiä tapahtumia, jotka edellyttävät viranomaisilta normaalista poikkeavaa toimintaa tai aiheuttavat tarpeen pyytää kansainvälistä apua. Sillä tarkoitetaan yli 20 000 hengen tuloa hyvin lyhyessä ajassa, jolloin maahantulon edellytysten selvittäminen ja maahantulijoiden rekisteröinti ei ole normaalijärjestelyin mahdollista. Riskiarvion tekeminen on EU:n pelastuspalvelumekanismin asettama velvoite. Laajasti yhteiskuntaan vaikuttavat skenaariot ovat niin vakavia, että niihin on varauduttava joka tapauksessa riippumatta todennäköisyydestä. SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 23 teutetaan vuorotellen siten, että vähintään yksi alus on aina operatiivisessa käytössä. Lakiluonnoksen mukaan pikavauhtia kertausharjoituksiin määrättävät reserviläiset ovat pääasiassa sellaisissa joukoissa, joihin kuuluminen on lähtökohtaisesti vapaaehtoista. Niistä laajasti yhteiskuntaan vaikuttavia on kuusi ja vakavia alueellisia tapahtumaskenaarioita viisitoista. Sisäministeriö laati kansallisen riskiarvion SISÄMINISTERIÖ on julkaissut Suomen kansallisen riskiarvion. Raportin viimeinen skenaario on ihmisten laajamittainen maahantulo
Viestintäja tietoteknisen alan edunvalvoja ICT-Suomi ry lahjoitti MPK:lle 100 000 euroa. MPK käyttää varat kyberkoulutushankkeeseen, jonka on tarkoitus kestää kolme vuotta. Ilmavoimissa Natojäsenyyden kannatusprosentti oli 72 ja Maavoimissa 64. Heistä 80 % on sitä mieltä, että Suomen tulisi liittyä Naton jäseneksi. Suojelupoliisi kertoi tarkkailevansa tilannetta yhdessä ulkomaalaisviraston kanssa (katso www.suomensotilas.fi) Poliisiammattikorkeakoulun tekemässä selvityksessä on nyt saatu tarkempaa tietoa poliisija sotilastaustaisten henkilöiden määrästä. Vuoden 2013 lopussa tehdyssä kyselyssä Suomen Nato-jäsenyyttä kannatti 51 % upseereista, kolmannes vastusti ja hieman alle 20 % ei ilmoittanut kantaansa. Asia on herättänyt huolta muun muassa Suomen Poliisijärjestöjen Liitossa, joka pelkää poliisien työturvallisuuden vaarantuvan vastaanottokeskusten hälytystehtävien yhteydessä. Suojelupoliisi vastaa kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjumisesta. Eniten Nato-jäsenyyttä kannattavat Merivoimissa palvelevat upseerit. Selvityksessä todetaankin, että kyky käyttää väkivaltaa ja vastustaa vartijoita ja poliisiviranomaisia on tavallista suurempi henkilöillä, jotka ovat toimineet turvallisuusalalla tai poliisija sotilastehtävissä. Tehtävän varsinainen haltija Ilkka Salmi on ollut tehtävästä virkavapaalla sillä aikaa, kun hän on toiminut EU:n tiedusteluanalyysikeskuksen johdossa. Naton suosio on kahdessa vuodessa kasvanut upseereiden keskuudessa voimakkaasti. Suojelupoliisi muuttui 1.1.2016 sisäministeriön alaiseksi poliisiyksiköksi. JY VÄLL Ä 24 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 päällikkönä vuodesta 2011. Viime aikoina heistä noin 65–70 % on saanut johtajakoulutuksen. Saman vuoden huhtikuussa tehdyssä kyselyssä upseerit olivat jo selvästi vahvemmin Nato-jäsenyyden kannalla. 100 000 euron lahjoituspotista 10 000 euroa käytetään peruskurssin kouluttajakyvyn luomiseksi jokaiseen koulutusja tukiyksikköön. TU O M O VA LV E. Ammattisotilaat kannattavat Natoa UPSEERILIITON jäsenkyselyyn vastanneista liiton jäsenistä 70 % kannattaa Suomen liittymistä Natoon. Pelttarin jatkokaudella Supon haasteena on myös käynnissä oleva tiedustelulainsäädännön muuttamiseen tähtäävä hanke, jonka tarkoituksena on luoda Suomeen ensimmäistä kertaa ulkomaantiedusteluun kykenevä siviiliviranomainen. Ennätysmäärä naisia haki asepalvelukseen TÄNÄ VUONNA naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki yhteensä 842 naista, mikä on kaikkien aikojen ennätys. n Suomalaisten raskas kalusto tuotiin maihin kuljetusilmatyynyaluksella (LCAC) Naton johtamassa BALTOPS 2015 -harjoituksessa. Suomeen saapunut runsaasti poliisija sotilastaustaisia turvapaikanhakijoita SUOMEN SOTILAAN toimittaja kysyi viime marraskuussa suojelupoliisin uuteen uhka-arvioon liittyvässä tiedotustilaisuudessa, missä laajuudessa esimerkiksi entisiä Irakin asevoimiin kuuluneita henkilöitä on saapunut maahamme ja seurataanko heidän toimintaansa erityisesti. Venäjä miehitti keväällä 2014 Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan. 30 000 euroa käytetään kouluttajien koulutukseen ja 60 000 euroa materiaalihankintoihin. Lahjoitus reserviläisten kyberkoulutukseen MAANPUOLUSTUSKOULUTUSYHDISTYS (MPK) sai helmikuussa merkittävän lahjoituksen kyberkoulutuksen kehittämiseen. MPK hankkii muun muassa liikuteltavia kalustomoduuleita eli Noppia, jotka pyritään saamaan käyttöön viimeistään vuonna 2018, kertoi Reserviläinen-lehti. Antti Pelttari valittiin usean hakijan joukosta jatkamaan tehtävässä seuraavan viisivuotiskauden. Puolustusvoimien reserviin on koulutettu kaikkiaan noin 7 000 naista. Supon päällikön virka tuli haettavaksi, kun Ilkka Salmi nimitettiin viime marraskuussa EU:n komission uudeksi turvallisuusjohtajaksi
Iivari totesi myös, että on aika tunnustaa, ettei Venäjää uhkaa kukaan eikä mikään. Muina vuosina hakijamäärät ovat vaihdelleet edellisestä, vuoden 2014 ennätyksestä (818) matalamman kiinnostuksen vuosiin 2006 (430) ja 1998 (444). A N ET TE A SK /F O RS VA RE T n Suomalaisia sotilaita Cold Response 2016 -harjoituksessa.. SDP:n toinen veteraanipoliitikko Ulpu Iivari vastasi epäsuorasti puoluetoverilleen Erkki Tuomiojalle. Yhteisharjoittelu Yhdysvaltojen kans sa tuntuu olevan edelleen kova pala suomalaiselle turvallisuuspoliittiselle keskustelulle. Sotilasyhteistyötä ja joutavaa kohua OREGONIN kansalliskaartin ilmavoimien (Oregon Air National Guard) F15C Eagle -hävittäjäosasto on tulossa toukokuun ensimmäisellä viikolla harjoittelemaan Karjalan lennoston kanssa. Sipilä ei halunnut laittaa kumppaneita tärkeysjärjestykseen, mutta korosti erityisesti Ruotsin kanssa tehtävää yhteistyötä: ”Kyllä puolustusasioissa haetaan nyt Ruotsin kanssa syvempää yhteistyötä, ja Ruotsista varmasti tulee tärkeä kumppani”, Sipilä sanoi Ylen haastattelussa. Viimeksi useamman koneen laivue vieraili Tampereen Pirkkalassa vuonna 1997. Maavoimat osallistui Norjan johtamaan monikansalliseen Cold ResponPU O LU ST U SV O IM AT n Oregon Air National Guardin F-15 Eaglet harjoituksessa. Kansalliskaarti on suurelta osin vapaaehtoisuuteen ja osa-aikaisiin palvelussitoumuksiin perustuva osa Yhdysvaltain liittovaltion asevoimaa. Pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kuitenkin peruutteli hallituskumppaninsa lausuntoa. Puolustusvoimat harjoittelee Suomessa myös Yhdysvaltojen maavoimien kanssa. Tuomioja pohti, minkälaisen viestin kansainvälisten joukkojen harjoittelu Suomen maaperällä antaa. Amerikkalaisessa hävittäjäosastossa on tämänhetkisen tiedon mukaan 6–8 konetta. Yhdysvaltalaisten aseistamattomien hävittäjien harjoitusvierailu ja muutaman miehistönkuljetuspanssarivaunun osallistuminen yhteisharjoituksiin aiheutti myös hallituspiireissä kiivasta keskustelua. Ilmavoimien esikunnan mukaan koneet ovat aseistamattomia. Puolustusministeri Jussi Niinistö ilmoitti helmikuussa, että Yhdysvallat lähettää Suomeen parikymmentä Stryker-miehistönkuljetusvaunua yhteisharjoituksiin loppukeväällä. 25 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 Naisten vapaaehtoinen asepalvelus on ollut mahdollinen vuodesta 1995, jolloin palvelukseen haki 793 naista. Lisäksi transatlanttisen yhteistyön kehittäminen on kirjattu erikseen hallitusohjelmaan. Sen henkilöstö on suurelta osin reserviläisiä. Mieleen tulee taannoinen poru Ilmavoimille esitetystä kutsusta osallistua harjoitteluun amerikkalaisten kanssa Viron Ämarin lentotukikohdassa, mistä kuitenkin peräti tasavallan presidentin päätöksellä luovuttiin. Iivarin mukaan YYA-Suomen asenneympäristö ja nyökyttely Neuvostoliiton suuntaan näkyy edelleen kiusallisella tavalla. Valtiovarainministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb kirjoitti blogissaan, että puolustuskysymyksissä Yhdysvallat on Suomen tärkein kahdenvälinen kumppani: onhan Suomella amerikkalaiset Hornet-hävittäjätkin. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun amerikkalaishävittäjät harjoittelevat tässä laajuudessa Suomessa suomalaisesta tukikohdasta. Entinen ulkoministeri ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen Erkki Tuomioja (sd.) kritisoi puolustusministeriön tiedotuksen ontuneen kansainvälisiin sotilasharjoituksiin osallistumisen suhteen. F-15-hävittäjiä on toki käynyt Suomessa aikaisemminkin
Cold Response 2016 -harjoitukseen osallistui yhteensä noin 15 000 sotilasta 14 eri maasta. Näytösalueella on myös kattavat VIPpalvelut. Kuopioon saapuu maailman ainoa Gloster Gauntlet -kaksitasoinen hävittäjä sekä saman aikakauden Valmet Viima -kaksitasoinen koulukone. Suomalaisen harjoitusjoukon kokonaisvahvuus oli yhteensä noin 430 henkilöä, joista suurin osa on Porin prikaatissa Suomen kansainvälisen valmiusjoukkokoulutuksen saaneita reserviläisiä. Koneet lentävät päälentonäytöksessä muodostelmassa, ja yleisöllä on ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä kaksi toisen maailmansodan aikaista sotilaskonetta samaan aikaan Suomen taivaalla. klassista taitolentoa, pelastushelikoptereita, muodostelmalentoa ja kokea ilmailun huuma sen eri muodoissa. n Gloster Gauntlet sodan aikana. Ilmavoimien sodanaikaiset kaksitasot päälentonäytöksessä SUOMEN Ilmailuliiton päälentonäytös järjestetään Kuopiossa 18.–19.6.2016. Kummatkin koneet palvelivat Ilmavoimissa sodan aikana, ja ne ovat maalattu Ilmavoimien sodanaikaiseen sotamaalaukseen. Päälentonäytöksessä yleisöllä on ainutlaatuinen mahdollisuus kokea ja nähdä suihkuhävittäjien jälkipolton jyrinää, M IK KO M A LI N IE M I KUOPIOON SAAPUU MAAILMAN AINOA GLOSTER GAUNTLET -KAKSITASOINEN HÄVITTÄJÄ. Kaikkiaan Gloster Gauntlet -koneita rakennettiin 245 kappaletta, ja vain. Maavoimien tavoitteena on harjoitella joukkojen perustamista ja keskittämistä Suomen kriisinhallintakonseptin mukaisesti sekä kehittää joukkojen suorituskykyä vaativissa olosuhteissa ja harjoitustilanteissa kansainvälisessä toimintaympäristössä. vartiolaitos, lentokonevalmistajat, lentokoulut sekä ulkomaisia sotilaskoneita. JY VÄLL Ä 26 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 se 2016 -harjoitukseen 23.2.–11.3.2016 Keski-Norjassa. Mukana ovat muun muassa Ilmavoimat, Maavoimien Ilmailu, Rajan Kuopioon tuleva Gloster Gauntlet. Pääharjoitusjoukko koostui Porin prikaatin perustamasta mekanisoidusta jääkäripataljoonasta, jota vahvennettiin ruotsalaisella ja norjalaisella komppanialla. Suomen Sotilas seurasi vastaavaa harjoitusta viime kesänä Puolassa, jossa suomalaissotilaat nousivat maihin yhdessä Nato-joukkojen ja ruotsalaisten kanssa. Lisäksi suomalaisia toimi harjoituksen johdon eri tehtävissä sekä monikansallisen prikaatin esikunnassa. Koko lentonäytöskesän laajin ja monipuolisin lento-ohjelma ja lentokalusto nähdään Kuopiossa
Stalinin NKVD murhasi Katynissä yli 22 000 puolalaista upseeria, poliisia, virkamiestä ja älymystön edustajaa. Mildronaatti parantaa sotilaiden hapenottokykyä ja suorituskykyä korkean vuoriston vähähappisissa olosuhteissa. Talvisota ei kuitenkaan mennyt Stavkan suunnitelmien mukaan, ja vankeja ei sitten tullutkaan. On väitetty, että yksi syy kiireeseen ampua puolalaiset oli hallinnollinen tarve saada leirille tilaa tulevia suomalaisvankeja varten. Varmaa on ainakin se, että puna-armeijan surkea suoritus talvisodassa antoi Hitlerille lin MAAILMALTA n Maahan syöksynyt Tupolev Tu-154M.. Koneen kotikenttänä on Helsinki-Malmi. Likaista peliä lentokoneturman taustalla. Lisätietoja: Lentonäytöksestä: Lentonäytöksen johtaja Perttu Karivalo, p. Neuvostoliiton olemassaolon aikana latvialainen lääketehdas toimitti satoja tonneja lääkettä neuvostoarmeijalle. Johanssonin mielestä Ruotsin tulisi ensi sijassa katsoa omien kansallisten etujensa perään, eikä yrittää vetää vastahakoista ja hajallaan olevaa Suomea mukaan laajempaan yhteistyöhön. 040 5791817, timo.latikka@ilmailuliitto.fi www.tourdesky.fi Hej...då Finland! RUOTSALAISEN ulkopoliittisen ajatuspajan Frivärldenin puheenjohtaja, entinen kansanedustaja Mats Johansson kirjoittaa Svenska Dagbladetissa Suomipulmasta. Mats Johansson viittaa kirjoituksessaan myös Viron turvallisuuspalvelun raporttiin, jossa todettiin, että Venäjä ei kunnioittaisi konfliktin tullen Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuutta. Lääkkeen siviilikäyttö liittyy sydänvaivojen hoitoon. Meldoniumilla on sotilaslääketieteeseen liittyvä historia. PUOLAN puolustusministeri Antoni Macierewicz vihjasi maaliskuussa, että vuonna 2010 sattuneen Puolan presidentin ja hänen seurueensa kuolemaan johtaneen lentokoneen maahansyöksyn takana saattoi olla likaista peliä Venäjän taholta. Valtion lentokonetehtaan Viima-kaksitasokone suunniteltiin 1930luvun puolivälissä korvaamaan tšek kos lo vakialaisia Letov S218 A Smolikeja Ilmavoimien koulukoneina. Suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa päiväjärjestyksessä ei transatlanttinen yhteistyö ole Mats Johanssonin mielestä korkealla Vladimir Putinin ja Sauli Niinistön tapaamisen jälkeen. Šarapova on kertomansa mukaan käyttänyt ainetta jo kymmenen vuotta. Lääkkeen kehittäjän Ivars Kalvi . Hän kysyy, onko Ruotsin aika sanoa Suomelle hyvästit Nato-keskustelussa. Lentonäytöksessä lentävän koneen omistaja ja lentäjä on Phil Lawton, joka osti koneen 2015 takaisin Suomeen. Helsingin kaupunki suunnittelee nyt sulkevansa Malmin historiallisen ja kansainvälisenä kulttuuriperintökohteena suojellun lentokentän ja kaavoittaa alueen asunnoiksi. 040 5431539, perttu.karivalo@nightsky.fi Tapahtumasta: Tapahtumajohtaja Kimmo Piispanen, p. Tennistähti kärähti VENÄLÄINEN tennistähti Maria Šarapova kärähti kansainvälisen dopingtoimikunnan Wadan vastikään kieltämän Meldoniumin käytöstä. Lentotekniikan Killan omistuksessa on Suomen Ilmavoimien vanha Gloster Gauntlet, joka on maailmanluokan harvinaisuus. Puolan presidentti Lech Kaczynski ja 95 muuta henkilöä, mukaan lukien presidentin vaimo, Puolan keskuspankin johtaja, Puolan asevoimien korkeinta johtoa sekä muita arvovieraita oli lentämässä presidentin Tupolev Tu-154M -koneella kohti Smolenskin pohjoispuolella sijaitsevaa entistä sotilaslentokenttää Länsi-Venäjällä. šin mielestä Wadan mustalle listalle joutuminen on ihmisoikeusrikos, jonka myötä urheilijat joutuvat vaarantamaan terveytensä. Mildronaatin avulla sotilaat jaksoivat kantaa raskaita kuormia vaikeassa maastossa. Meldoniumin, joka tunnetaan myös nimellä mildronaatti, kehitti latvialainen Ivars Kalvi . SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 27 yksi kone on jäljellä koko maailmassa. 044 5555555, kimmo.piispanen@tourdesky.fi Ilmailuliitosta: Toiminnanjohtaja Timo Latikka, p. Sitä vastoin Suomessa on syntynyt sisäpoliittinen kiista suomalais-amerikkalaisesta harjoituksesta, hän näpäyttää. š parantamaan neuvostosotilaiden suorituskykyä Afganistanin miehityksen aikana 1979–1989. Kuin julmana kohtalon oikkuna Puolan presidentti seurueineen oli matkalla Venäjälle Katynin verilöylyn 70-vuotismuistotilaisuuteen. Meldoniumia määrätään yleensä neljästä kuuteen viikkoa kestävinä kuureina
Laskentamallit ovat kovin kvantitatiivisia ja kaavamaisia. Kolmessa vuorokaudessa Riianlahdelle HELMIKUUSSA Itämeren alueella kohistiin amerikkalaisen strategiakonsulttiyhtiön Rand Corporationin raportista, jonka mukaan Naton on vaikea todellisessa taistelutilanteessa puolustaa Baltian maita. Rand Corporationin raportti otettiin rauhallisesti vastaan Natoon kuuluvissa Baltian maissa, joiden puolustusministerit kukin vuorollaan ilmoittivat, että kyse ei ole varsinaisesta uutisesta, mutta juuri tämän takia liittolaiset ovat panostaneet alueen puolustukseen. Kaczynskin puolue ei kuitenkaan ole suoraan syyttänyt Venäjää tapahtuneesta muuten kuin toteamalla, että Kreml hyötyi presidentin kuolemasta. Toisaalta tutkimus. Suomen Sotilas seurasi harjoituksen päämaihinnousua Puolaan paikan päällä. Lisäjoukot maksaisivat Natolle noin 2,7 miljardia dollaria vuodessa. Sama koskee myös Suomen itsenäistä puolustusta. Japanin lähialueiden sotilaallisen tilanteen kiristyminen on näkynyt muun muassa siinä, miten Kiina on ryhtynyt rakentamaan linnoitettuja keinotekoisia saaria Etelä-Kiinan merelle. Puolan seuraava hallitus, jota johti menehtyneen presidentin kaksoisveli Jaroslaw Kaczynski, epäili mahdolliseksi syyksi myös lentokoneessa tapahtunutta räjähdystä. 28 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 JY VÄLL Ä A N TO N TH O RS TE N SS O N /F Ö RS VA RS M A K TE N n Ruotsalaiset rannikkojoukkojen Stridsbåt-taisteluveneet laskevat maihin rannikkojalkaväkeä Ravlundan harjoituksessa osana Naton jokavuotista BALTOPS -harjoitusta Ravlundan taisteluharjoitusalueella Ruotsissa kesällä 2015. Lisäksi amerikkalaisten suhtautuminen asevelvollisuusjärjestelmiin – kuten Virossa ja Suomessa – on ollut perinteisesti vähättelevä ja aliarvioiva. Puolan edellisen hallituksen aikana valmistunut selvitys totesi lentokoneturman johtuneen lentäjän virheestä. Kolmen prikaateista tulisi olla raskaasti panssaroituja. Mitsubishi Heavy Industries Ltd:n valmistama prototyyppi on pienempi kuin vastaavat hävittäjät, eikä siinä ole toistaiseksi aseistusta. Japanin vahvempaa panosta alueen turvallisuuteen odottavat myös sen alueelliset liittolaiset Yhdysvallat, EteläKorea, Filippiinit ja Australia, vaikka historiallisista syistä asiaa ei erityisesti haluta korostaa. Japanin oma stealthhävittäjä taivaalle. X-2-prototyyppi on kuitenkin tärkeä Japanille, sillä sen sotaisat naapurit Kiina ja Venäjä ovat testanneet omia stealth-hävittäjiään jo useamman vuoden ajan. Uutisessa ei varsinaisesti ollut mitään uutta. Venäjän kyky käydä konventionaalista sotaa alueella on selkeästi parempi kuin puolustajien tilanne. Japanin pääministeri Shinzo Abe on ryhtynyt lieventämään toisen maailmansodan jälkeen Japanille asetettuja sotilaallisia rajoitteita: Japanin antimilitaristinen perustuslaki on toistaiseksi sallinut maalle vain oman maan puolustamiseen tarkoitetut itsepuolustusvoimat. säintoa hyökätä Neuvostoliittoon. Rand Corporationin mukaan Naton pitäisi sijoittaa noin seitsemän prikaatia Baltiaan, jotta Venäjän aiheuttama uhka voitaisiin torjua. JAPANI on paljastanut ensimmäisen häivehävittäjäkoneensa prototyypin nimeltään X-2. Muutamaa vuotta myöhemmin tulivat sitten saksalaiset, jotka löysivät hirmutyön jäljet ja paljastivat ne. Suomen Sotilas -lehdessä on käsitelty aihetta useasti aiemmin. Baltian maissa odotetaan kuitenkin Natolta merkittäviä lisäpanostuksia alueelle. Rand Corporationin raportin perusviesti ja johtopäätökset ovat varmasti suuressa mittakaavassa oikeita, mutta raporttiin on helppo kohdistaa myös kritiikkiä. PohjoisKorea puolestaan yrittää rakentaa ydinasetta ja on testannut pitkän matkan ohjusteknologiaa. Raportin mukaan Venäjän täysimittaisessa hyökkäyksessä vihollinen etenisi Tallinnan ja Riian lähimaastoon kuudessakymmenessä tunnissa. Puolan puolustusministeri ei tarkentanut, miksi hän epäilee vilunkipeliä vuoden 2010 lentoturmassa, mutta viittaus tapahtumiin liittyi puheeseen, jossa puolustusministeri kävi läpi erilaisia Venäjän masinoimia tapahtumia mukaan lukien Ukrainan sota ja Krimin miehitys
BU N D ES W EH R. Siellä on tarkoitus päättää Baltian maiden puolustuksen vahvistamisesta Venäjän luomaa uhkaa vastaan. Osaston johtoalukset on aseistettu monipuolisesti ilmaja merimaaliohjuksilla sekä sukellusveneen torjuntaan tarkoitetuilla aseilla. 29 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 on varmasti oikeassa sen suhteen, että Venäjää vastustamaan ei Suomesta sen enempää kuin Baltian maistakaan olisi ilman liittolaisten vahvaa tukea. Myös saksalaisten lumipuvut saavat uuden kuvion. Ruotsin kahdenvälinen puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on todennäköisesti käytännön tasolla (edelleen) paljon syvemmällä kuin virallisesti kerrotaan. Multitarndruck (MultiTarnDruck, talviversio SchneeTarnDruck) -nimen saanut maastokuvio korvaa nykyisen 25-vuotiaan Flecktarnmaastokuvion. Ruotsi oli myös kylmän sodan vuosina hyvin kiinteästi yhteistyössä Naton ja Yhdysvaltojen kanssa Suomen jäätyä Neuvostoliiton YYA-sopimuksen piiriin. Yhdistyneen kuningaskunnan päätökset ovat syntyneet kesällä Varsovassa pidettävää Naton huippukokousta ennakoiden. Raportin perusteella on aiheellista kysyä, onko Suomen ja Ruotsin rauhanaikainen puolustusyhteistyö todellakin Itämeren aluetta vakauttava hanke, jos Ruotsi on jo käytännössä sitoutunut kulisseissa Naton puolustussuunnitteluun. Raportin mukaan Baltian puolustamiseksi Tukholman alueelta voisi operoida Yhdysvaltojen ilmavoimista yksi laivue F-15C Eagle -hävittäjiä, kaksi laivuetta F-15E Strike Eagle -hävittäjiä, puolikas laivue A-10 Thunderbolt II -maataistelukoneita sekä yksi laivue F-22 Raptor -hävittäjiä. Tämä G A RD EI RI K SE TE R n Norjalainen F-16 palaa tukikohtaansa Bodøssa päätettyään tehtävänsä Cold Response -harjoituksessa, johon osallistui suomalaisiakin joukkoja. Lisäksi Tukholman lähelle voitaisiin sijoittaa Norjan ilmavoimista yksi laivue F-16C Fighting Falcon -hävittäjiä. RAND:n mukaan norjalaiskoneille olisi kriisitilanteessa tukikohta myös liittoutumattomassa Ruotsissa. Joukot loisivat paremman pelotteen Venäjän mahdollisten aggressioiden torjumiseksi. Kummassakin on myös sukellusveneiden ja pintamaalien torjuntaan aseistettu helikopteri. Baltian maat ovat vedonneet Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Saksaan pysyvien joukkojen sijoittamiseksi. Uuden kuvion ovat ensimmäisten joukossa saamassa Saksan erikoisjoukot. Lue lisää aiheesta nettisivuiltamme www.suomensotilas.fi Kuninkaallinen laivasto Itämerelle ISON-BRITANNIAN kuninkaallinen laivasto lähettää viisi uutta alusta Itämerelle vahvistamaan Baltian maiden puolustusta. Lisäksi Britannia aikoo osallistua Naton kaavailemaan 6 000 henkilön vahvuiseen maavoimien osastoon, joka sijoitettaisiin Baltian maihin pysyvästi rotaatioperiaatteella. Rand Corporationin Baltian puolustusta käsittelevässä kohuraportissa esitettiin, miten Nato tulee sijoittamaan Tukholman lähelle yli neljä laivueellista Naton ilmavoimien kalustoa. Raportin arvio perustuu luottamuksellisiin keskusteluihin Naton ja ruotsalaisten sotilasviranomaisten välillä. Suomelle tukea ei heruisi, kun ei ole pyydettykään... Saksan uudet maastokuviot SAKSAN Bundeswehrin uudesta maastokuosista on julkaistu ensimmäisiä kuvia. Britannian laivasto-osastoon kuulunee tyypin 23 fregatti, HMS Iron Duke, tyypin 45 hävittäjä, kolme miinanraivaajaa sekä yhteensä 530 henkeä merivoimien henkilöstöä. Italia perusti joukot kulttuuriaarteiden suojelemiseksi ISIS-TERRORISTIJÄRJESTÖ tuhosi viime vuonna syyrialaisessa Palmyran kaupungissa mittaamattoman arvokkaita kulttuuriperintökohteita. Nato tukeutuisi Ruotsin maaperälle puolustaessaan Baltiaa
ECTC tulee toimimaan keskitettynä informaatiokeskuksena, jonka avulla jäsenmaat voivat jakaa tietoa ja koordinoida terrorismin vastaisia operaatioita. Kiina on rakentanut keinotekoisia saaria merelle, vaatii muita tunnustamaan laajentuneet aluevetensä ja on yrittänyt estää kansainvälistä alusliikennettä omiksi väittämillään merialueilla. Pariisin iskut marraskuussa 2015 ennakoivat islamistisen terrorismin kansainvälistyvää luonnetta, jossa erikoisjoukkotyylisiä iskuja tehdään kansainvälisessä ympäristössä, Europol toteaa. Italia esitti idean syksyllä YK:n yleiskokouksessa. Säpo: joka kolmas venäläinen diplomaatti on vakooja RUOTSIN tiedusteluja turvallisuuspalvelu Säpo on jälleen julkaissut tiukkasanaisen vuosikertomuksensa. Hyppäys on valtava, sillä edellisellä viiden vuoden seurantajaksolla Vietnam piti asetuontivertailussa sijaa 43. Yhdysvaltain puolustusministeri Ash Carter ja hänen vietnamilainen kollegansa Phung Quang Thanh tarkastavat kunniakomppanian.. Säpon vuosikertomuksessa Venäjän uhan arvioidaan jälleen kasvaneen. Päätös keskuksen perustamisesti tehtiin EU:n oikeusja sisäministerien kokouksessa marraskuussa. Vietnam varustautuu VIETNAM lisää aseostojaan ulkomailta Etelä-Kiinan meren kiristyneen turvallisuuspoliittisen tilanteen takia. Viisi suurinta aseviejää ovat Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Ranska ja Saksa. Italian kulttuuriministeri Dario Franceschini sai idean kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden suojaamiseen tarkoitetuista erikoisjoukoista nähtyään The Monuments Men -elokuvan. Europol varoittaa terrorismin uhasta EUROPOLIN mukaan terrorismin uhka Euroopassa on suurimmillaan yli kymmeneen vuoteen. Yleiseen mielipiteeseen pyritään vaikuttamaan muun muassa väärää informaatiota levittämällä. Vietnamin entinen vihollinen, Yhdysvallat, onkin nyt Etelä-Kiinan meren valtioiden paras ystävä, sillä se pyrkii pitämään merialueet avoimena kansainväliselle liikenteelle ja Kiinan suurvaltauhoa kurissa. Toiminnan kohteena ovat päättäjien lisäksi tavalliset kansalaiset. Vietnamin varustautuminen liittyy sen entisen liittolaisen Kiinan kansantasavallan luomaan sotilaalliseen uhkaan Kaakkois-Aasiassa. Kiinan käytös huolestuttaa laajasti myös alueen muita maita. 30 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 JY VÄLL Ä ei ole ensimmäinen kerta, kun ääriliikkeet tuhoavat koko ihmiskunnalle kuuluvaa historiaa. Säpon mukaan peräti joka kolmas venäläisdiplomaatti toimii tiedustelutehtävissä. Sen mukaan Venäjä aiheuttaa tiedustelu-uhan lisäksi Ruotsille myös turvallisuusuhan. Vietnamin lisäksi Japani ja Filippiinit riitelevät Kiinan kanssa saarien omistuksesta ja merialueista. Afganistanissa talebanliike on aikaisemmin hävittänyt maan eiislamilaiseen menneisyyteen kuuluneita 1 700 vuotta vanhoja valtavia Buddha-patsaita. Kulttuuriaarteiden suojajoukot voivat osallistua konflikteihin vain YK:n valtuuttamissa rauhanturvaoperaatioissa tai ennakoivasti konfliktiherkillä alueilla. Lue lisää aiheesta tämän lehden pääjutusta, jossa kerrotaan Venäjän vaikuttajaverkoista Suomessa ja EU-alueella. Maailman viisi suurinta asetuojaa (ostajaa) ovat Intia, Saudi-Arabia, Kiina, Yhdistyneet Arabiemiraatit ja Australia. Elokuva kertoo toisen maailmansodan aikana toimineesta ryhmästä, jonka tarkoituksena oli pelastaa taideaarteita saksalaisten käsistä. Europolin yhteyteen on perustettu tätä varten uusi yksikkö: European Counter Terrorism Centre (ECTC), joka aloitti toimintansa tammikuussa. n Entiset viholliset yhdessä. Perustettuihin joukkoihin osallistuu aluksi kuutisenkymmentä italialaista taidehistorioitsijaa, entisöijää sekä Italian poliisin santarmilaitoksen Carabinieri-erikoisjoukkoja. EU:n alueella saattaa tapahtua uusia iskuja ja siksi EU:n tulee vahvistaa terrorististen verkostojen ja ulkomaalaisten taistelijoiden vastaista toimintaa sekä luoda parempi strateginen ymmärrys uhista. Vietnamin sosialistinen tasavalta on noussut vuosina 2011–2015 aikana maailman kahdeksanneksi eniten aseita ostaneeksi valtioksi. Kiina tavoittelee aggressiivisesti alueellista suurvalta-asemaa Etelä-Kiinan merellä
Johtajalla oli käytössään tiedustelu-upseerit ja esikunnat, joiden suodattamana taistelukentän tilanne lopulta päättyi merkinnöiksi kartalle. Käsitettä tilannekuva ei tietenkään ollut vielä edes keksitty, se on myöhempien aikojen sotatiedettä. Todennäköisesti jonkinlaista automatiikkaa tarvitaan, mikä sisältää omat vaaransa vääristä päätöksistä ja käskyistä, jotka toteuttajilleen voivat olla kohtalokkaita. Sota oli sikäli oikeaoppista, että pyrittiin tuhoamaan tai tuottamaan suuret tappiot vastapuolelle, joka sitten joko lakkasi olemasta tai taipui neuvotteluissa voittajan tahtoon. Hän vain asettui kukkulalle, josta oli esteetön näkyvyys avoimelle kentälle, jossa hänen sotajoukkonsa otti yhteen vastapuolen kanssa. Osin ensimmäisessä maailmansodassa ja vielä voimakkaammin toisessa puhelimen tilalle tuli radio ja muut kehittyneemmät viestivälineet, mutta ne eivät tilannekuvan vanhentuneisuutta ratkaisseet. Teoriassa taistelun johtajalle tulee tätä kautta hyvinkin monipuolinen kuva siitä, mitä ”edessä” tapahtuu. Laaja rintama sekä sotajoukon monimutkainen ja suuri organisaatio hidastivat tilannekuvan muodostumista, joten se oli johtajan tietoon päätyessään jo pahasti vanhentunut. Oireellisesti juomakupin paikka ja ampumaluvan ohjuspatterille antava punainen nappi olivat lähekkäin. Järjestelmästä jäi päällimmäiseksi tuntemukseksi sen näppäryys ja helppokäyttöisyys, mutta samalla eräänlainen videopelimäisyys. Tuntemusta ei yhtään heikentänyt esittelijän vakuutukset siitä, että järjestelmällä pääsee myös nettiin ja siihen voi liittää kaikkea muutakin kivaa. Käytännössä katsellaan isolta näytöltä kartan tai satelliittikuvan päälle laitettuja tulenjohtoa ja ohjuspattereita esittäviä symboleja, tulialueita tai ilmatilassa lentäviä koneita eli reaaliaikaista tilannekuvaa. Johtajan paikka oli sitä taaempana, mitä suuremmasta asevoimasta oli kysymys. Toinen asia sitten on, miten tämä valtava tietomassa käsitellään. Näppärää ja nykyaikaista, taisteluun olennaisesti liittyvä tappaminenkin jää taistelunjohtajan tuntemuksissa taka-alalle. Itse maata ei vallattu pala palalta, vaan lopputulos selvisi usein yhdessä ratkaisevassa koitoksessa. TUOLLOIN TAISTELUN JOHTAJAN tilannekuva oli reaaliaikainen. Tämän perusteella johtaja teki esikuntansa avustamana ratkaisunsa, ja käskyt lähtivät taas samaa tietä puhelinlinjojen välityksellä alaspäin organisaatiossa. Viestivälineitä ei johtajalla lippuja ja soittimia lukuun ottamatta ollut, useimmiten hänen käskynsä välitti alijohtajan luokse karauttanut ratsulähetti. Tämä onnistui huonosti, vaikka hänellä oli tuolloin käytössään maailman parhaat tietoliikenneyhteydet. Eräät johtajat lähtivätkin toisessa sodassa liikkeelle ja johtivat uudestaan hyvinkin edestä, parhaana esimerkkinä tästä lajista saksalainen panssarikenraali Heinz Guderian. Jos oikealla sivustalla oma jalkaväki alkoi horjua, niin sinne suunnattiin reservistä lisää väkeä, jos ratsuväen atakille vastustajan vasemman sivustan ohi tarjoutui tilaisuus, niin ratsuväki pantiin hyökkäämään. Kongsbergin esittelijät antoivat auliisti kokeilla järjestelmäänsä, jolla voi johtaa vaikkapa NASAAMS-ilmatorjuntaohjuspattereita. Tieto lakkasi olemasta reaaliaikaista ja kulki lopulta useiden väliportaiden kautta, puhelinlinjojen ja keskusten verkoston läpi. TÄMÄNKALTAINEN tilanne kulminoitui ensimmäisessä maailmansodassa ja osittain myös toisessa, koska kummassakin liikuteltiin miljoona-armeijoita. Selkä voi kyllä tulla istuessa kipeäksi, niin kuin meillä kaikilla istumatyöläisillä… Kari.kuusela@suomensotilas.fi Kari kommentoi Tilannekuva ja pitsa, kiitos. Tämä ja jo sitä ennen sotajoukkojen koon ja tulivoiman sekä asevaikutuksen kantaman kasvu siirsi taistelunjohtajan komentopaikan kauas taakse itse taistelusta. Taistelun johtaja istui ja johti hevosen selästä ja teki ratkaisut sen mukaan, mitä hän näki. SITTEN AIKA JA TEKNIIKKA muuttuivat, keksittiin kenttäpuhelin. Edellyttäen, että viestiyhteydet ylipäänsä toimivat ja virtalähteitä riittää… OMALTA OSALTANI pääsin viime syksynä Lontoossa maailman suurimmassa puolustusvälinenäyttelyssä DSEIssä hiukan jyvälle nykyaikaisesta taistelunjohtamisesta. Vastapuolen johtaja asettui itsekin omalle sopivalle kukkulalleen, ja sotajoukot ratkaisivat taistelussa kummalle alue tai maa kuului. NYTPÄ OTETAANKIN loikka eteenpäin, kun jatkossa suurin piirtein jokaiselle taistelijalle lyödään kypärään kamera ja sen kuva välitetään ”taakse”. Ratkaisevassa vaiheessa johtaja saattoi itsekin ratsastaa paikalle, ottaa taistelun näiltä osin komentoonsa ja omalla läsnäolollaan antaa lisäpainoa alaistensa toimintaan. Saksalaiselta puolelta löytyy myös toinen ääripää, korpraali Adolf Hitler, joka pyrki kulloisestakin bunkkeristaan käsin lopulta johtamaan hyvinkin yksityiskohtaisesti laajojen rintamiensa taisteluja. Selvää on, että ne saattoivat olla perille tullessa rintamalla vallitsevaan tilanteeseen sopimattomia, jopa vahingollisia. Reaaliaikaisen tilannekuvan perusteella tehdyt päätökset ja käskyt saatiin taistelukentän pienuudesta johtuen nopeasti perille. SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 31 ENNEN MUINOIN taistelun johtajalle oli tilannekuvan muodostaminen helppoa. Eli ilmeisesti sen avulla voi chättäillä tyttötai poikakaverinsa kanssa, tilata pitsaa, hoitaa asioita nettipankissa ja siinä sivussa vähän taistellakin
32 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A YHTEINEN ILMAPUOLUSTUS Suomi ja Ruotsi n Ruotsin JAS 39 Gripen -hävittäjät laskeutuivat ensimmäistä kertaa suomalaiseen maantietukikohtaan Baana 2015 -harjoituksessa Suomessa. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP. Kuvassa puolustusvoimain komentaja – Hornet-lentäjä itsekin – Jarmo Lindberg vierailee harjoituksen aikana ruotsalaisyksikössä Suomessa. Kaksi Gripeniä ja kaksi Suomen ilmavoimien F-18 Hornetia nousi maantietukikohdasta operoimaan yhdessä.
Jatkosodan päätyttyä suomalaiset tutkamiehet kävivät Tukholmassa opastamassa ruotsalaisia saksalaisten tutkien käytössä, koulutuksessa ja huollossa. Yhteistä ilmavalvontaa suunniteltiin jo ennen sotaa. Mutta miltä ratkaisu näyttäisi sotilaallisesti arvioituna ilmapuolustuksen osalta rauhan aikana ja miksei poikkeusoloissakin. Ilmapuolustuksessa yhteistä historiaa on jo takanapäinkin. Talvisodan aikana ruotsalaiset osallistuivat Suomen ilmapuolustukseen Pohjois-Suomessa ja Turussa. LO U IS E LE VI N /F Ö RS VA RS M A K TE N. Viime kädessä kysymys on siis poliittinen. 33 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 S uomen ja Ruotsin ilmaja meripuolustuksen yhteistoiminnasta ja laajemmastakin sotilasyhteistyöstä ainakin rauhan oloissa on puhuttu viime aikoina paljon. Käytännössä yhteistoiminnan takaamiseksi myös poikkeusoloissa tarvittaisiin vähintään valtiosopimus. Niiden ero kun on vain harmaan sävyssä. Suomessa on ollut iät ajat käytössä ruotsalaista sotakalustoa, kuten tykkejä, tutkia, ohjuksia ja lentokoneita
Suomellahan on haussa nimenomaan monitoimikone (lue Suomen Sotilaasta 1/2016 HX-hankkeesta Hornetin korvaamiseksi). Miksikäs ei. Hinnaltaan ja elinkaarikustannuksiltaan JAS on halvempi kuin F-35, joka ei varsinaisesti edes ole torjuntahävittäjä. Suomi voisi olla kaupassa tärkeässä osassa, minkä pitäisi näkyä myös hinnassa. 34 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A J os ei syvempään sotilasyhteistyöhön mentäisikään, niin sama hävittäjäkalusto parantaisi merkittävästi Suomen ja Ruotsin ilmavoimien yhteistoimintaa, mutta erityisesti huoltovarmuutta Suomen osalta. Meidän etumme ei kuitenkaan ole toimia Ruotsin omien asevoimien tavoin ruotsalaisen teollisuuden referenssiympäristönä ja mainosparaatina… N IC KL A S G U ST A FS SO N /C O M BA T C A M ER A /F Ö RS VA RS M A K TE N RUOTSIN UUSIN JAS 39 GRIPEN C/D -TYYPPI SOPISI ILMAVOIMAYHTEISTYÖHÖN HYVIN.. Päivitykset ja varaosien saatavuus hoituisivat sujuvasti. Varsinkin jos Suomi ja Ruotsi vielä tekisivät ilmapuolustusyhteistyötä, vaikka ilmavoimat pysyisivätkin itsenäisinä, valtiollisina. JAS lienee parhaimmillaan torjuntahävittäjänä, mutta onhan se nimensä mukaisesti myös monitoimikone, jos niin halutaan. Hankintojen, koulutuksen ja teknillisen huollon yhdistämisellä saavutettaisiin synergiaetuja ja suuria säästöjä. Ruotsin uusin JAS 39 Gripen C/D -tyyppi sopisi ilmavoimayhteistyöhön hyvin. Riippuvuussuhdetta Yhdysvaltoihin Gripen-hankinta ei poistaisi sen enempää kuin puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa korvaisi Nato-jäsenyyden etuja. Toki jos tähän mentäisiin, on suomalaisten pidettävä huoli, että olisimme pöydässä vähintään tasapuolisena yhteistyökumppanina ja hyvänä asiakkaana. Tämä vaihtoehto tuntuisi tarjoavan pelkkiä etuja win-win-periaatteella. Sarjasta pitäisi siis olla tulossa järkevän kokoinen. Ruotsin ilmavoimiin ollaan tiettävästi hankkimassa kyseistä tyyppiä, ja sitä ollaan kauppaamassa myös Sveitsiin ja Brasiliaan. Ruotsin puolustusmateriaaliteollisuus on varsinkin ilmailun osalta kovin riippuvainen Yhdysvalloista, ja kaksi pientä valtiota yhdessä olisi yhä vain kaksi pientä valtiota yhdessä – toki tuplasti enemmän kuin yksi yksin
Jo teknisesti kovin vanhentuneen järjestelmän kantama on 40 kilometriä. Pääkaupungin suojauskyvyssä on heikkouksia, ja ballististen maalien torjuntakyky puuttuu. Sitä reikää ei Gripeneillä eikä millään muullakaan lentävällä kalustolla tukita. Ohjuspatterin hinnaksi ohjuksineen (100 kpl) arvioidaan noin 400 miljoonaa euroa – saman verran maksaa kaksi hävittäjää.. Sen sijasta valittiin NASAMS-järjestelmä, joka on sinänsä tehokas omassa luokassaan (alle 10 kilometrin torjuntakorkeus), mutta Hornetin kanssa samoja AMRAAM-ohjuksia käyttävien torjuntahävittäjien tavoin se ei sovellu ballististen maalien torjuntaan. 35 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 Reikä taivaassa Entä jos yhtenäistäisimme hävittäjäkaluston lisäksi myös ilmatorjuntakaluston. Suomen ja Ruotsin ilmapuolustuksessa on nyt samanlainen musta aukko, jonka paikkaamiseksi tarvittaisiin uutta kalustoa. Yhteishankinta laskisi yksikköhintaa, minkä lisäksi ohjuskoulutuksessa, ammunnoissa ja teknillisessä huollossa syntyisi synergiaetuja. JO H A N LU N D A H L/ C O M BA T C A M ER A /F Ö RS VA RS M A K TE N SA A B hoidettiin ilmavoimien pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuslaivueilla, joiden kalustona oli RBS 68 Bloodhound. Buk-M1-ohjuskaluston (ITO 96) poistaminen käytöstä tavallista lyhyemmän elinkaaren (vain 18 vuotta!) jälkeen jätti Suomen ilmapuolustukseen ison aukon. Nyt keskustellaan ilmatorjuntaohjusten sijoittamisesta samalle alueelle ja Gotlantiin. 2000-luvun alkupuolella vireillä oli ohjushankinta, jossa oli tarjolla myös pitkän kantaman korkeatorjuntakyinen SAMP/T-ohjusjärjestelmä. Nyt päätöstä kadutaan länsinaapurissamme. Ilmatorjunnalta puuttuu nyt korkeatorjuntakyky, joka meillä on ollut 35 vuotta. Gotlannissa oli aikaisemmin (1952–2000) myös ilmatorjuntajoukko-osasto (Lv 2). Julkisessa keskustelussa on ollut esillä SAMP/T-järjestelmä, joka onkin ainoa valmis länsieurooppalainen malli. Alkujaan ranskalainen SAMP/T Mamba voisi olla eräs vaihtoehto, ehkä muitakin löytyy. Jo yli 50 vuotta käytössä ollut HAWK-ohjusjärjestelmä (RBS 67/77/97) on teknillisesti vanhentunut, joten uutta kalustoa tarvittaisiin. Ruotsissa on viime aikoina keskusteltu muun muassa Gotlannin puolustuksesta, joka laiminlyötiin, kun Ruotsi ajoi maanpuolustuksensa alas tämän vuosituhannen alussa. Molempia olisi tarvittu, nyt kaukoja korkeatorjuntakyky jäi saavuttamatta. Näyttääkin siltä, että Suomen ilmapuolustus heikkenee eikä vahvistu, erityisesti nykysodan tyypillisimpiä torjuttavia maaleja, ohjuksia, vastaan. Venäjän Kaliningradiin sijoittamien ballististen Iskander-M-ohjusten (SS-26) nähdään uhkaavan nyt koko Ruotsin eteläosaa. Kylmän sodan aikana vuosina 1963– 1978 koko Etelä-Ruotsin ilmapuolustus n Ruotsalaissotilaat valmistelevat ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 97:ää (HAWK) Halmstadissa 14.9.2011
Täsmäaseiden torjunta vaatii resursseja. Robotti ei pelkää. Jos rahat kuluvat hävittäjätorjuntaan, ei resursseja jää korkeatorjuntakykyisiin kaukovaikutteisiin ohjuksiin sekä valvontaja johtamisjärjestelmään. Pelote teki tehtävänsä. 36 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A H elsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944 pommikoneita torjuttiin raskaiden ilmatorjuntapattereiden tutkajohtoisella tulella ja sulkuammunnalla hyvin tuloksin. Vihollisen tappiot eivät olleet erityisen suuret, pikemminkin normaalia taistelulentotoiminnan tasoa, mutta ne riittivät. Pommikuormasta vain 5 % osui ylimalkaan pääkaupungin alueelle, loput menivät enimmäkseen mereen. Helsinki pelastui ja vastustaja luopui kolmen yrityksen jälkeen leikistä. On arveltu, että torjuntatulen pelotevaikutus sai koneiden miehistöt pudottamaan pommit ennen aikojaan. Vain noin sata konetta lensi torjunnan läpi ja pudotti pomminsa oikea-aikaisesti. Ballistisia ohjuksia ei voi torjua hävittäjillä. Ilmatorjuntaohjusten tulo taistelukentälle puoli vuosisataa sitten muutti ilmauhan lopullisesti. Ennen oli ennen… Ohjusten ja täsmäaseiden aikakaudella kaikki on toisin. Ilmauhka on muuttunut radikaalisti. SUOMI TARVITSEE KORKEATORJUNTAKYVYN Ovatko torjuntahävittäjät pian historiaa. Vain 1,5 %:n tappiot lentojen määrästä riittivät 95 prosentin torjuntavoittoon. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP. Isojen pommikoneiden ja muidenkin miehitettyjen koneiden torjunta oli jo aikoinaan suhteellisen yksinkertaista. Siksi myös hävittäjätorjunnan merkitys on ollut laskeva viimeksi kuluneen puolen vuosisadan kokemusten ja teknisen kehityksen näkymien valossa. Se olikin Neuvostoliiton kaukolentojoukkojen (ADD) punalentäjien kehnon koulutuksen ja kaluston tehtävään sopimattomuuden ohella tärkein selitys. Hyökkääjä lensi 2 000 pommituslentoa ja kärsi 30 koneen ja arviolta reilun sadan miehen tappiot, joista itse asiassa vain 20 konetta listattiin niin kutsutuiksi taistelutappioiksi. . Tänään uhkana ovat täsmäohjukset
SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 37
Irakin PELOTEVAIKUTUSTA EI OLE, KOSKA ROBOTIT EIVÄT PELKÄÄ. 95 prosentin torjuntatuloskaan ei enää riitä, koska yksikin täsmäase voi tuhota kohteen. Yhä vähemmän koneita tulee torjunta-aseiden ulottuville. Kokemuksia saatiin Vietnamin, Lähi-idän, Falklandin ja Afganistanin sodista, joissa tuhoutui tuhansia lentokoneita ja helikoptereita. Sitten doktriini muuttui. Torjuttavia maaleja on paljon, kun jokainen ohjus, raketti, liitopommi tai miehittämätön kone pitää torjua erikseen. Torjuntahävittäjätkin on voitu korvata ilmatorjuntaohjuksilla, joilla voidaan tasoittaa ilma-alivoimaa. ...ja nyt on nyt Ilmatorjuntaohjusten käyttöönotto 1960-luvun alussa muutti ilmasodan luonnetta merkittävästi ja pysyvästi. 2000-luvulla ollaan tilanteessa, jossa miehitettyjen koneiden asemasta käytetään kaukaa laukaistavia täsmäaseita, taktillisia ballistisia ohjuksia, tykistöohjuksia, risteilyohjuksia, meritorjuntaohjuksia ja lennokkeja. sodassa (2003) täsmäaseiden osuus oli peräti 68 % ja keskimääräinen laukaisuetäisyys 47,5 kilometriä. Niitä on käytetty jo Vietnamin ja Lähi-idän sodissa, mutta vielä Persianlahden sodassa vuonna 1991 ”tyhmien pommien” osuus koko arsenaalista oli 94 % ja keskimääräinen laukaisuetäisyys 12,3 kilometriä. Miehistötappioiden välttämiseksi kehitettiin miehittämättömiä koneita (lennokkeja), ohjattavia ja itse ohjautuvia täsmäaseita sekä yhä kauempaa laukaistavia miehittämättömiä aseita, kuten risteilyohjuksia. On suunniteltu täsmäaseita, jotka voidaan laukaista jopa horisontin takaa (stand off -aseet) osumatarkkuuden silti huononematta. Miehitettyjen lentokoneiden ja helikoptereiden torjuminen ei enää ole teknillinen ongelma, korkeintaan resurssiongelma. 1990-luvulla laser-ohjautuvat täsmäpommit olivat hyökkääjän parhaita aseita, mutta niiden laukaisuetäisyys oli suhteellisen lyhyt, ja niitä voitiin käyttää vain hyvissä sääoloissa. Täsmäaseiden kohteita löytyy Suomestakin paljon, joten pelkästään se lisää ilmatorjunta-aseiden määrällistä tarvetta. On suunniteltu maasta tai laivasta laukaistavia risteilyja tykistöohjuksia, joiden kuljettamiseen ei tarvita kalliita ja tappioherkkiä lentokoneita. 38 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Miehistötappioiden välttämiseksi ilma-asetta on kehitetty monin tavoin. On suunniteltu miehittämättömiä koneita (lennokkeja), joita voidaan käyttää riskialttiiden tehtävien suorittamisessa ja nykyään myös asevaikutuksen lavetteina. Satelliittiohjaus takaa suuren osumatarkkuuden kiinteisiin kohteisiin kaikissa sääja valaistusoloissa. Pieniä kohteita voidaan suojata jopa yksittäisillä aseilla, mutta isompien kohteiden suojaksi tarvitaan enemmän suoritusPU O LU ST U SV O IM AT. Nyt ei riitä, että torjutaan vain osa maaleista, ne pitää torjua kaikki, jos aiotaan suojata kohteet. Asejärjestelmiltä vaaditaan hyvää suorituskykyä, suurta osumatarkkuutta ja joka sään torjuntakykyä. Ohjuksilla on ollut jo puoli vuosisataa mahdollista ampua lentokoneita ja helikoptereita alas varsin helposti. Se on ilmapuolustukselle kova haaste. Entä Suomi. Pelotevaikutusta ei ole, koska robotit eivät pelkää. Satelliittiohjautuvien aseiden osuus oli 40 % kaikista täsmäaseista
JOKAINEN MAALI OLISI TUHOTTAVA. Meiltä puuttuvilla pidemmän kantaman ohjusjärjestelmillä voitaisiin eliminoida risteilyohjusten ja ballististen aseiden uhan lisäksi myös lyhyemmän kantaman täsmäaseiden laukaisut lentokoneista. Tarvitaan lähitorjuntaa, keskikorkeuksien vaikutuskykyä ja nykyään yhä kriittisempää korkeatorjuntakykyä. Viimeinen asejärjestelmä, joka Suomessa on soveltunut ohjustorjuntaan, on venäläinen Buk – josta ollaan luopumassa. n Tehokas ilmatorjunta syntyy monipuolisella torjuntavälineistöllä. Puolustusvoimien käytössä olevilla ilmatorjuntaohjuksilla (Crotale NG, NASAMS II FIN) on mahdollista torjua useimmat tavalliset ilmamaalit, mutta niillä ei ole ballistisella lentoradalla olevien projektiilien torjuntakykyä. PU O LU ST U SV O IM AT. Niitä saa rahalla, jos rahoja ei ole käytetty jo johonkin muuhun, joka ei olisi ollut yhtä tärkeää tai hyödyllistä. Täsmäaseiden tarkkuus on niin hyvä, että jokainen niistä voi osua ja tuhota maalin. Robotit eivät pelkää, joten ilmapuolustuksella ei ole enää pelotevaikutusta. Ilmatorjunnalta vaaditaan entistä enemmän resursseja, on oltava enemmän aseita ja ampumatarvikkeita. Teknillisesti olisi mahdollista torjua kaikki maalityypit. Suomen ilmapuolustuksen kannalta tilanne on nyt pahempi kuin ennen: on kyettävä torjumaan miehittämättömiä maaleja, kuten erilaisia täsmäaseita, ohjuksia, raketteja ja lennokkeja. Meillä käytössä olevalla ja hankittavaksi suunnitellulla ilmatorjuntaja torjuntahävittäjäkalustolla se ei ole mahdollista. Kohdetta suojaavalle ilmapuolustukselle asetetaan siis sadan prosentin torjuntavaatimus: jokainen maali olisi tuhottava. Kokonaisuuden kannalta oleellista on hyvä yhtenäinen ja jaettu ilmatilannekuva. Matalalla letävien maalien torjunnassa paras vaikutus syntyy yhä ammusja ohjusilmatorjunnan yhdistelmällä. 39 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 kykyisiä aseita. Tehtävä on vaikea, kaikkia kohteita ei varmasti pystytä suojaamaan
lokakuuta 2015 sota-aluksistaan Mustallamerellä 26 risteilyohjusta Syyriassa sijainneisiin kohteisiin. Uudempi ohjusmalli on Kh-101, jollaisen väitetään pudonneen alas Iranissa 20. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP. Venäjällä on jo kauan ollut myös lentokoneesta laukaistavia risteilyohjuksia, kuten Kh-55 (AS-15 Kent), jonka kantama mallista riippuen on 300–3 000 kilometriä. Isku uusittiin 20. Käytetty ohjus 3M-54 Kalibr tuli Venäjällä palveluskäyttöön vuonna 2012. Näitä hyökkäyksiä on pidetty osoituksena Venäjän voimannäytöstä. Ballistiset ohjukset Venäjän vaarallisin konventionaalinen ensi-iskun ase lienee kuitenkin taktillinen ballistinen ohjus Suomen ilmapuolustuksen tärkein uhkakuva tulevaisuudessa on Venäjän kaukovaikutuskyky. On väitetty, että ohjus kiihdytetään hyökkäysvaiheessa yliääninopeuteen rakettimoottorin avulla, jolloin sen torjuminen on entistä vaikeampaa. lokakuuta, jolloin laukaistiin 18 ohjusta Syyriaan. Ohjuksessa on inertiaja satelliittiohjaus, ja loppuhakeutuminen tapahtuu tutkan avulla. VENÄJÄN KAUKOVAIKUTUSKYKY SUOMEN ILMAPUOLUSTUKSEN TODELLINEN UHKA: . Ohjukset lensivät matalalla Iranin ja Irakin ilmatilan yli 1 500 kilometriä, jonkun ohjuksen on tosin väitetty pudonneen matkalla. Ohjuksessa on 450 kilon taistelulataus. Ilmapuolustuksen rakentamisessa tulisi panostaa projektiilien – taivaalta tulevien ammusten – eikä lentokoneiden torjuntaan. Ohjuksesta on olemassa erilaisia malleja, joiden kantama vaihtelee 50 kilometristä 2 500 kilometriin. marraskuuta 2015. Konventionaalinen risteilyohjus lentää aliääninopeudella (270 m/s), ja sen kantama on huimat 5 500 kilometriä. Tu-160ja Tu-95-pommikoneet voidaan varustaa kyseisillä ohjuksilla. Ohjuksessa on 400 kilon taistelulataus, ja osumatarkkuuden on arvioitu olevan 5–7 metriä. Suomi on kuitenkin päättänyt panostaa hävittäjiin. Tehokkain väline tätä todellista uhkaa vastaan olisi nykyaikainen monitasoinen ja monipuolinen torjuntaohjusjärjestelmä, ei torjuntahävittäjä. Järjestelmä, joka torjuu ballistiset ohjukset, torjuu kyllä lentokoneetkin... Kysymyksessä oli ensimmäinen kerta, kun Venäjä käytti risteilyohjuksia sotatoimissa. 40 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 KOMMENT TI V enäjä antoi uuden ja yllättävän näytön kaukovaikutuskyvystään laukaisemalla 7. Venäjä on nyt tältä osin teknillisesti samalla tasolla kuin Yhdysvallat on ollut jo yli 25 vuotta. Tällainen risteilyohjus on erinomainen ensi-iskun ase
Ohjuksilla voidaan myös suojata omien koneiden toimintaa kantaman piirissä. Vientiversio Iskander-E:n kantama on 280 kilometriä ja taistelulatauksen paino 415 kiloa. Joulukuussa 2015 Venäjä kuljetti S-400-kalustoa myös Syyriaan, mistä niiden vaikutusalue kattaa naapurimaidenkin ilmatilan. Niitä voidaan käyttää myös hyökkäykseen tulittamalla vihamielisen naapurimaan ilmatilassa olevia koneita. Venäjä hallitsee myös ilmatilaa erittäin pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksilla S-300VM4, S-350 ja S-400. n Venäjällä riittää järeää maasta laukaistavaa tulivoimaa eri etäisyyksille – kauemmas ja vähän lähemmäs. Tällä ohjustyypillä varustettuja ilmatorjuntaprikaateja oli Itä-Saksan alueella, ja ne hallitsivat puolen Euroopan ilmatilaa. Tulossa on vielä huimempi ohjusjärjestelmä S-500. Satelliittiohjauksen ja elektro-optisen hakupään ansiosta osumatarkkuus on hyvä, 5–7 metriä. Sama tilanne on nyt, kun uusia ohjusyksiköitä on muun muassa Kaliningradissa, Pietarissa ja Murmanskissa. Ohjuksen kantama on 400–500 kilometriä, ehkä enemmänkin. Sellaisia ovat THAAD (USA), Arrow 2 ja 3 (Israel), SAMP/T (Ranska) ja tietysti Venäjän omat ohjukset (S300V, S-350, S-400). Punainen väri kaseteissa viitannee testitai harjoitusrakettiammuntoihin. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Alkuperäisen version kantama oli 150 kilometriä, uudempien mallien (S-200D) jopa 300 kilometriä. Ohjus painaa yli 4 600 kiloa, ja siinä on 800 kilon taistelulataus. Se oli suunniteltu lähinnä pommikoneiden torjuntaan. Iskanderin tapaisen huippunopean (2 100 m/s) ballistisen maalin torjunta on mahdollista vain siihen tarkoitukseen suunnitelluilla torjuntaohjuksilla. Tykistörakettejakin voi ja kannattaa torjua jos suojattava kohde on kyllin arvokas.. 41 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 RSS-40 Iskander-M (SS-26 Stone). Ylpeys käy lankeemuksen edellä Erittäin pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksilla voidaan huomattavasti vaikeuttaa kaikkea lentotoimintaa, mutta erityisesti AWACS-koneiden käyttöä ja ilmasta tapahtuvia täsmäasehyökkäyksiä 400 kilometrin säteellä. Mahdollista vastustajaa ei tule aliarvioida, ja välineet pitää hankkia vastaamaan uhkakuvaa – nykyistä ja tulevaa, ei mennyttä. Venäjä kykenee käyttämään kaukovaikutteisia asejärjestelmiä sekä hyökkäykseen että puolustukseen vaarantamatta omia sotilaitaan. Pisimmän kantaman ohjuksilla hallitaan ilmatilaa 400 kilometrin säteellä (500 000 km²). Venäjällä on ennestään kokemusta tällaisista ohjusjärjestelmistä, kun S-200 Angara (SA-5) otettiin käyttöön jo vuonna 1967. Sitä eivät uskoneet aikanaan ratsuväkiupseeritkaan... Tämä olisi hyvä huomioida Suomenkin puolustusratkaisuja tehtäessä. Kuvassa venäläisen 300 mm 9?515 Tornado-S -tykistöraketinheitinjärjestelmän laukaisuajoneuvo 9A54
Israel esimerkkinä nykyaikaisesta ilmapuolustuksesta. Uuden monitoimihävittäjän hinnalla saisi Suomeenkin aika kattavan ohjuspuolustuksen... 42 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A TAVOITTEENA Israelin ilmaja ohjuspuolustus on kehitetty huippuunsa, mutta on uhkakuvakin paha. Vain Venäjän ilmatorjuntaohjusten kehitys on vertailukelpoinen Israelin kanssa, muilla menee huonommin
Persianlahden sota vuonna 1991 antoi sysäyksen ohjuspuolustuksen kehittämiselle. Nykyään Israelissa on ”tilanne päällä” kaiken aikaa. Pintaalaltaan pieni maa on haavoittuva ilmahyökkäyksissä mutta kykenee myös puolustamaan koko ilmatilaansa ohjuksilla. Israelin uhkakuvassa lentokoneet eivät näyttele mitään erityisempää osaa, niiden torjunta ei ole teknillinen ongelma, ei edes haaste. 43 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 . Epäsymmetrisessä uhkakuvassa raketit ja ohjukset näyttelevät pääosaa. On ollut pakko. Libanonista lauotaan Kat. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP I sraelin ilmapuolustuksella on paljon käytännön kokemusta useista sodista, joissa on torjuttu tavanomaisia ilmahyökkäyksiä mutta myös erilaisia raketteja ja ohjuksia. Uhkakuvat on arvioitu vastaamaan todellisuutta. Israel on tehnyt valinnan ilmapuolustuksensa suunnittelussa. Israelin ilmapuolustuksella on nyt kyky torjua kaikki uhat – ainakin teoriassa. Hizbollah laukoo Gazasta Qassam-raketteja (kantama neljä kilometriä) ja Fadj-5-raketteja (kantama jopa 75 kilometriä), joita Israelissa torjutaan jopa päivittäin
Yhdysvallat on maksanut hankkeesta 825 miljoonaa dollaria, Israel 300 miljoonaa. Green Pine -tut. Järjestelmä tunnetaan myös nimellä ”Taikasauva” Magic Wand. Kolme tasoa Israel rakentaa erilaisia uhkia (maaleja) vastaan kolmiportaista torjuntajärjestelmää, joka on pääosin jo valmis. lustoa on uudistettu Israelissa siten, että lavetilla on nyt 16 ohjusta entisen neljän sijasta. Patriot-kaISRAELIN KOKOISELLE MAALLE YKSI TORJUMATON YDINOHJUS VOISI OLLA LOPPU. Vuonna 2015 Yhdysvallat antoi Israelille sotilasapua 3,7 miljardin dollarin arvosta. Israel osti vuonna 2015 Saksasta neljä Patriot-patteria lisää. Modernimpi versio Patriot PAC-3 tuli käyttöön 2000-luvun alussa ja soveltuu myös ohjusten torjuntaan. n Arrow 2 (Nuoli) torjuu pitkän kantaman ballistisia ohjuksia, joiden laukaisuetäisyys on 300–1000 kilometriä. Israelin kokoiselle maalle yksi torjumaton ydinohjus voisi olla loppu. Vuonna 2014 oli valmiina kaksi Arrow 2 -yksikköä ja yksi uudempi Arrow 3 -yksikkö. Teknillinen kehitystyö ei ole ollut yksinkertaista, sillä ensimmäinen Arrow 2 -yksikkö saatiin käyttöön vasta vuonna 2000. Johtokeskus kykenee johtamaan 14 torjuntaa yhtä aikaa. Projektiin ovat osallistuivat israelilainen Israel Aerospace Industries ja amerikkalainen Boeing. Israelissa on pelätty niiden varustamista ydinkärjillä. Kokonaisuus muodostuu seuraavista asejärjestelmistä: • Iron Dome (Rautakupu): torjuu Gazasta ja Libanonista laukaistut raketit ja kranaatinheittimien ammukset. Järjestelmä tunnetaan myös nimellä Magic Wand (Taikasauva). Iranin taholta uhkana ovat pitkän kantaman (2 000 kilometriä) ballistiset ohjukset Saijid-2 ja Shahab-3. On luultavaa, että hankkeessa on synergiaa amerikkalaisten THAAD-ohjusprojektin kanssa. • David’s Sling (Daavidin linko): torjuu lyhyen kantaman ballistisia ohjuksia, joiden laukaisuetäisyys on enintään 300 kilometriä. Israelilla on ennestään käytössä amerikkalaisia Patriot-ohjusyksiköitä, jotka saivat tulikasteensa Persianlahden sodassa vuonna 1991. 44 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A jusha-raketteja (kantama noin 25 kilometriä) ja isompia Zalzal-2-raketteja (kantama 200 kilometriä). Tuliyksikkö koostuu johtokeskuksesta, tutkasta ja ohjuslaveteista. Uudempi malli Arrow 3 torjuu ballistisia ohjuksia, joiden laukaisuetäisyys on enintään 2 000 kilometriä. n ”Daavidin linko” – David’s Sling – viskoo tällaista tavaraa. Ballististen Scud-ohjusten torjunta kuitenkin epäonnistui, sillä Patriot-järjestelmä oli suunniteltu vain tavallisten ilmamaalien torjumiseen. Uudempi malli Arrow 3 torjuu ballistisia ohjuksia, joiden laukaisuetäisyys on enintään 2 000 kilometriä. Kaksivaiheinen Stunner ilmatorjuntaohjus. Arrow – ballististen ohjusten torjuja Ballististen ohjusten torjuntaan suunnitellun Arrow-ohjusjärjestelmän kehitystyö alkoi jo vuonna 1988. Sillä voidaan helposti torjua myös miehitettyjä ja miehittämättömiä lentokoneita. • Arrow 2 (Nuoli): torjuu pitkän kantaman ballistisia ohjuksia, joiden laukaisuetäisyys on 300–1000 kilometriä. Stunner-ohjuksen ensimmäinen onnistunut koelaukaisu tehtiin marraskuussa 2012
Ennakkovaroitus saadaan satelliittien avulla. Yhdysvallat on tukenut järjestelmän kehittämistä 330 miljoonalla dollarilla. Modernimpi versio Patriot PAC-3 tuli käyttöön 2000-luvun alussa ja soveltuu myös ohjusten torjuntaan.. Israelissa ollaan myös tutkimassa mahdollisuutta varustaa Patriot-yksiköt Stunner-ohjuksilla (Patriot PAAC-4). Tarkoitus on, että se täyttää ohjustorjunnassa Arrowja Iron Dome -yksiköiden välialueen. Ohjus soveltuu hyvin erilaisten maalityyppien torjuntaan. Väitetään, että ohjus pystyy myös liikehtimään avaruudessa. Ohjuksen lähestyessä maalia sen optinen hakupää etsii torjuttavan ohjuksen taistelukärjen ja herätesytytin räjäyttää torjuntaohjuksen taistelulatauksen. SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 45 ka kykenee havaitsemaan maalit jopa parhaimmillaan yli 500 kilometrin etäisyydeltä. Ohjus saavuttaa yhdeksänkertaisen äänennopeuden (3 000 m/s), ja torjuntatäisyys on noin 100 kilometriä. Vallitsevat ylätuulet vievät saastepilviä lännestä itään. David’s Sling -järjestelmän kaksivaiheinen Stunner-ohjus saavuttaa 7½-kertaisen äänennopeuden, kantama on 300 kilometriä ja torjuntakorkeus 30?50 kilometriä. GREEN PINE -TUTKA KYKENEE HAVAITSEMAAN MAALIT JOPA PARHAIMMILLAAN YLI 500 KILOMETRIN ETÄISYYDELTÄ. David’s Sling -järjestelmä on herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla, muun muassa Intiassa. Arrow-ohjuksilla on tehty 12 koeammuntaa: 29.7.2004 tuhottiin maalina ollut oikea Scud-ohjus 40 kilometrin korkeudella. n Patriot-järjestelmä oli suunniteltu vain tavallisten ilmamaalien torjumiseen. Yksikkö kykenee torjumaan pitkän kantaman ballistisia ohjuksia, joita Iranilla on. David’s Sling käyttöön 2016 Keskimatkan ohjusten torjuntaan suunniteltu ohjusjärjestelmä David’s Sling on ollut koeammunnoissa vuodesta 2012 alkaen, ja sen odotetaan tulevan käyttöön vuonna 2016. Parannetun tutkan (Super Green Pine) ja uuden ohjustyypin ansiosta uudemman Arrow 3 -yksikön torjuntaetäisyys (1 250 kilometriä) on huomattavasti suurempi kuin Arrow 2:n. Ideana on tuhota maali mahdollisimman korkealla ilmakehän yläpuolella, jotta taistelulatauksen mahdolliset ABC (CBRN – kemialliset, biologiset ja radioaktiiviset) -haitat eivät leviäisi Israelin ilmatilaan. Epäsymmetrisen muotoinen ohjus on hyvin liikehtimiskykyinen, ja se hakeutuu maaliinsa moniteknologisen hakupäänsä avulla. Ohjusyksikkö koostuu johtokeskuksesta, tutkasta (AESA Millimeter 3D) ja ohjuslaveteista
Tutkan avulla voidaan myös määrittää rakettien ja ammusten lähtöpaikka, lentorata ja osumapiste. 46 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 Iron Dome torjuu päivittäin Ammusten ja lyhyen kantaman (alle 70 kilometriä) tykistörakettien torjuntaan suunniteltu ohjusjärjestelmä Iron Dome tuli palveluskäyttöön keväällä 2011. Tuliyksikön hinnaksi on ilmoitettu 50-80 miljoonaa dollaria. Ohjuslavetilla on 20 Tamir-ohjusta, pituus 3,1 metriä, läpimitta 16 cm ja paino 90 kiloa. Ohjuksen nopeus on Mach 2,2 ja tehokas torjuntaetäisyys on 4-17 kilometriä. Mittausetäisyys tykistöammukseen on 100 kilometriä, lentokoneeseen yli 350 kilometriä. Kaikki osat ovat liikkuvia. Tamirohjuksen hinnaksi on arvioitu 50 000 dollaria, mikä tuntuu liian pieneltä. Se soveltuu myös tavanomaisten ilmamaalien sekä miehittämättömien ilma-alusten ja liitopommien torjumiseen. Ohjuksessa on lasertoiminen herätesytytin ja 11 kilon taistelulataus. YHDELLÄ LAVETILLA VOIDAAN SUOJATA 150 NELIÖKILOMETRIN SUURUINEN KOHDEALUE.. Se muodostaa alimman tason kolmiportaisessa ohjuspuolustusjärjestelmässä. Israelilaiset mainostavat sitä sekä ammustentorjuntaaseena (C-RAM) että hyvin lyhyen kantaman ilmatorjunta-aseena (VSHORAD). Iron Dome -yksikkö koostuu johtokeskuksesta, ELM-2084-monitoimitutkasta ja vaihtelevasta määrästä ohjuslavetteja, yleensä niitä on kolme. Ohjusta ohjataan monitoimitutkan avulla kohti maalia, kunnes se lukkiutuu maaliin oman tutkansa avulla. 3D-tutkaa käytetään ilmavalvontaan, maalin seurantaan ja ohjusten tulenjohtoon
n ELM-2084-monitoimitutka (EL/M2084 Multi Mission Radar (MMR) on 3D AESA-tutka. Kohteiden arvo on suurempi kuin ohjusten hinta. 96,6 % Israelilaisten lähteiden mukaan Israeliin on ammuttu yli 6 500 rakettia (vast.), joista vain 224 (3,4 %) on osunut asutuille alueille. Iron Dome on herättänyt kiinnostusta ulkomaillakin. Yhdysvallat, joka on osallistunut vahvasti järjestelmän rahoitukseen, on suunnitellut sen hankkimista tukikohtien suojaksi Afganistaniin ja Irakiin. Tutkan WRL (Weapon Locating Radar) -versio on hankittu viimeksi Kanadaan.. Tällaisten tuli-iskujen torjuminen taistelukentällä ei olisi tarkoituksenmukaista, mutta tilanne on toinen, kun kyseessä on asutuskeskusten ja siviiliväestön suojelu. Kokonaistarpeeksi on arvioitu 15-20 tuliyksikköä. Yhdellä lavetilla voidaan suojata 150 neliökilometrin suuruinen kohdealue. SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 47 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Hälytyksen tullessa järjestelmä arvioi, osuisiko raketti (vast.) kohdealueelle vai ei – ohi meneviä ei tuliteta. Tällä parannetaan torjuntavarmuutta. Se voi prosessoida 1100 yhdenaikaista maalia aina 250 kilometrin etäisyydelle (tutkahorisontin katve huomioiden!) ELM-2084 on SPYDER, Iron Dome ja David’s Sling ilmatorjuntajärjestelmien tutka. Periaatteena on laukaista samaan maaliin kaksi ohjusta peräkkäin pienellä porrastuksella. Kustannustehokkuus on huono, jos verrataan torjuttavan yksinkertaisen raketin hintaa Stunner-ohjuksen hintaan. Iron Dome on tehnyt satoja torjuntoja, ja torjuntatulos on erinomainen. Israelin ilmavoimilla lienee nyt 10 ohjusyksikköä. Myös Etelä-Korea on kiinnostunut järjestelmän hankkimisesta Pohjois-Korean uhkaa vastaan
48 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 ILMASOTA Brittien lentävä ikoni
Tämä sulavalinjainen lentokone oli unelma lentää mutta myös tehokas ase ja sitä paitsi yhä kaunis katsella. Spitfire on varmasti tuttu myös kaikille tämän lehden lukijoille vähintään lapsuuden ”Korkkareista” tai ”Siivet”-sarjakuvista. 49 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 vasin kaasun täysille, ja henkeni salpautui. Mutta millainen työkalu tämä brittikone oli ja oliko sitä aihetta kadehtia. . Olin ilmassa ennen kuin ehdin kunnolla käsittää, missä mentiin. Näin kuvaili hävittäjälentäjä David Crook kirjassaan ”Spitfire-pilotti” tyyppilentoa hävittäjällä, josta kaikki liittoutuneiden hävittäjälentäjät haaveilivat ja jota saksalaiset – ainakin brittien mielestä – kadehtivat. Pian kuitenkin kokosin itseni, vedin laskutelineet sisään, säädin potkurin suurille kulmille ja etsin sitten katseellani lentokenttää, joka oli hämmästyksekseni jo mailien päässä. Kone tuntui ohjaavan minua ja karkaavan altani. TEKSTI: HARRI MUSTONEN KUVAT: JAAKKO PUUPERÄ JA HARRI MUSTONEN. Se on briteille yhtä ikoninen kuin Suomi-konepistooli suomalaisille. Moottori räjähti jylisemään tasaisesti, ja samalla Spitfire säntäsi liikkeelle luodin lailla ja kiisi pitkin kenttää. Suomen Sotilas otti selvää
He olivat YKSI HARVOISTA. Myöhemmin se palveli yhdysvaltalaisista piloteista muodostetussa Eagle-laivueessa numero 71 ja muunnettiin VA-malliksi.. PERUS-SPITFIRE DUXFORDISSA. Hylky makasi Sangatten hiekkarannalla yli neljäkymmentäviisi vuotta, kunnes otettiin talteen vuonna 1986. laivueelle kesällä ja syksyllä 1938. Stephenson joutui tekemään pakkolaskun Sangatteen. SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 50 ILMASOTA upermarine Spitfire oli Reginald Joseph Mitchellin luomus. laivueelle kuulunut N3200 pudotettiin keväällä 1940 sen ollessa suojaamassa Dunkerquen evakuointia, jolloin kersantti G.D. Spitfire IA -malleja on jäljellä vain muutama, tiettävästi neljä lentokuntoisena. Ilmailuministeriö tilasi vuoden 1936 kesäkuussa 310 Spitfireä. Jäykkyyttä lisäsi salon kanssa yhdessä tehty D:n muotoinen etureuna. Peto Ensimmäiset Spitfire Mk I:t päästiin luovuttamaan Suomen Sotilaan lukijoillekin tutussa Duxfordissa (Suomen Sotilas 4/2014 ja 5/2015) operoivalle 19. Konetyypin konstruktio edusti aikanaan aerodynamiikan huippua: kokometallinen alcladista valmistettu kuorirakenne ja siiven elliptinen muoto aiheuttivat mahdollisimman vähän vastusta. Mitchell oli toiminut Supermarinen suunnittelijana parikymmentä vuotta, ja hänen aikaansaannoksiaan olivat muun muassa S.6-vesitasot, joilla voitettiin 1920–30-lukujen taitteessa Schneider Trophy -nopeuskilpailuja. Vaikka näin saatiin aikaiseksi ohut ja kestävä siipi, oli se työläs valmistaa. Tämä 19. Sitä viivästytti myös se, että kaikki prototyypin piirustukset täytyi piirtää uudelleen tuotantoa varten. Spitfiren prototyypin ensilento tapahtui maaliskuussa 1936, uusi kone kulki tuolloin tosin vielä Ison-Britannian ilmailuministeriön spesifikaatiomerkinnällä F.37/34. Spitfire P7308 valmistui hieman ennen taistelua Britanniasta heinäkuussa 1940. Kone kunnostettiin, ja se lensi jälleen vuonna 2007. Siipisalko muodostui kahdesta puomista, jotka puolestaan koostuivat useasta sisäkkäin asetetusta neliskanttisesta putkesta. Tämä 1 030 hevosvoiman Merlin II -moottorilla varustettu ”pelottava peto” sai monen kokeneenkin RAF-lentäjän jännittämään tyyppilentoa. Tilaus oli Supermarinelle ehkä liiankin iso, ja sarjatuotannon käynnistyminen takkuili
Ensimmäisissä sarja-Spitfireissä oli vielä runsaasti lastentauteja. Laivueen numero 19 oli vain hetken aikaa sivuvakaimessa syksyllä 1938. Ensimmäisissä Mk I:ssä oli kaksilapainen potkuri, panssaroimaton tuulilasi sekä suoralinjainen kuomu. 51 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 tottuneet kaksitasoisiin Gloster Gauntleteihin ja Gladiatoreihin, joissa ei ollut sisäänvedettäviä laskutelineitä eikä laippoja ja jotka olivat huomattavasti hitaampia kuin tämä uuden aikakauden hävittäjä, jonka ohjaamo oli täynnä vipuja ja kytkimiä. Ensisarjan Mk I:ssä oli kaksilapainen puupotkuri sekä matala, rungon linjoja myötäilevä kuomu, joka teki muutoinkin pienen ohjaamon pitemmälle pilotille ahtaaksi. 19. Lisäksi laskutelineet piti nostaa veivaamalla oikealla puolella olevaa pitkää vipua. Yläkuvan Spitfireä lentää laivueen komentaja Henry Cozens. Sähköinen starttimoottori ei jaksanut pyörittää kunnolla Merlin-moottoria, josta vuosi öljyä, joka valui pitkin runkoa ja hävisi ilmavirtaan jossain kannuspyörän paikkeilla. laivue sai ensimmäiset kuusitoista Spitfire Mk I:tä Supermarinelta kesän ja syksyn 1938 aikana. ENSIMMÄISIÄ. Tämä aiheutti tottumattomalle pumppaavan liikkeen myös ohjaussauvaa pitelevään vasempaan käteen. Ensimmäisissä sarjaSpitfireissä oli vielä runsaasti lastentauteja.
Maksimiteho oli nyt 1 140 hv. Hurricane jäi kuitenkin muilta ominaisuuksiltaan selvästi jälkeen Spitfirestä. Ongelman todettiin johtuvan kangaspäällystyksestä, joka pullistui suurilla nopeuksilla ja paksunsi siivekkeiden jättöreunaa. Siihen lisättiin muun muassa panssaroitu tuulilasi sekä IFF-omakonetunnistin. Tämän jälkeen kaikkiin ensilinjan Spitfireihin vaihdettiin uudet siivekkeet. Kone oli nimittäin niin herkkä ohjaimiltaan, että kun painoi käsiohjaimen yläosassa olevaa laukaisinpainiketta, saattoi samalla työntää huomaamattaan myös ohjainta, jolloin nokka painui alas ja luotisuihku meni ohi. Öljyvuodotkin saatiin vähenemään mutta ei kokonaan poistettua – ne vaivasivat Merliniä nä, jopa lentäjän unelmana. Brittien ässä Johnnie Johnson totesikin, että Hurricane oli paljon parempi aselavetti. Spitfire-siivet Brittien pelko yhä tehokkaammista Luftwaffen koneista piti Supermarinen insinöörit kiireisinä. Kevään ja kesän 1939 aikana saatiin korjattua monet havaitut viat ja puutteet: suora kuomu vaihdettiin yläosastaan kaarevaan, veivattava laskutelinevipu korvattiin hydraulisella järjestelmällä, ja starttimoottori saatiin pyörimään vinhemmin. Mk I oli varustettu alun perin kahdeksalla .303 (7,7 mm) Browning-konekiväärillä, joissa kussakin oli 300 ammusta. Malli ei päässyt kuitenkaan tuotantoon, sillä XX-moottorit varattiin Hurricane-koneille. Hävittäjät olivat lopulta melko tasavertaisia, vaikka erosivatkin toisistaan monilta ominaisuuksiltaan. Alkuvuodesta 1941 Luftwaffe sai ensimmäiset Bf 109:n F-versiot, joissa oli muun muassa Eemeliä voimakkaampi moottori. Moitteita tuli tosin hieman sen taistelukäytöstä. Sotaan lähdettiin syyskuussa 1939 kaikkiaan 306 tällaisella Spitfirellä. Spitit joutuivat entistä tiukemmille. Syyskuussa tuli tuotantolinjalta jo uusi Spitfire-malli Mk II, jonka suurin ero aikaisempaan oli hieman tehokkaampi Merlin XII -moottori. Puupotkuri korvattiin kesällä 1939 de Havillandin metallisella kolmilapaisella ja kaksiasentoisella säätöpotkurilla, jossa lentoonlähdössä säädettiin pienet lapakulmat ja muutoin käytettiin isoja lapakulmia. Kunnolla ne saatiin toimimaan vasta marraskuussa, kun taistelu Britanniasta (Suomen Sotilas 5/2015) oli jo ohi. Lentäjän täytyi tällöin käyttää molempia käsiään täydellä voimalla saadakseen siivekkeet liikkumaan. 52 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 ILMASOTA Sotaan Kaksilapainen kiinteä puupotkuri teki starttimatkasta pitkän, sillä se oli suunniteltu suurille nopeuksille sekä keskija yläkorkeuksille. Huippunopeus näin varustetulla uudella Mk I:llä oli 18 500 jalan korkeudessa (noin 5 600 metriä) 350 mailia tunnissa (noin 560 km/h). Jo keväällä 1940 lensi Spitfire Mk III:n prototyyppi, jossa oli vielä tehokkaampi Merlin XX -moottori. Lisää tehoa Lentokoneiden lisääntyvä panssarointi pakotti miettimään voimakkaampaa aseistusta. Mk III:ssa oli kuitenkin ominaisuuksia, joita hyödynnettiin tulevissa malleissa: siinä oli ensimmäistä kertaa muun muassa tylpät siivenkärjet, sisäänvedettävä kannuspyörä, ja panssarilasi oli sijoitettu sisäpuolelle rungon aerodynamiikan parantamiseksi. Myös kuomua modifioitiin uudelleen. Epävakaa lavetti Mk I:tä paranneltiin koko ajan. Marraskuussa 1940 kokeiltiin metallipäällysteisiä siivekkeitä ja parannus oli dramaattinen. Spitfiren siivekkeillä oli myös ikävä taipumus jämähtää syöksyssä. Seuraksena oli usein, että kone oli hetken päästä kiitotien jatkeella enemmän tai vähemmän vaurioituneena. Spitfiren runkoon soviteltiin nyt Merlinin 45-malli, joka oli kehitetty ankoko sen käyttöiän. Niissä oli kuitenkin paljon toimintahäiriöitä, ja ensimmäiset tykeillä varustetut Mk IB:t päästiin luovuttamaan laivuekäyttöön kesäkuussa 1940. Mk I:n ja II:n päävastustaja Ranskan taivaalla ja taistelussa Britanniasta oli Messerschmitt Bf 109 E eli Eemeli tai paremminkin Emil. Kesästä 1940 lähtien nokalla pyöri myös vakiokierrospotkuri. Totuttelun jälkeen Spitfireä pidettiin lento-ominaisuuksiltaan erittäin hyväJATKUU SIVULLE 55 >. Sitä pyöristettiin ja kasvatettiin sivuille niin, että pilotti pystyi näkemään paremmin takaviistoon. Muun muassa kuuluisa jalaton hävittäjälentäjä Douglas Bader romutti yhden Spitfiren tällä tavoin. Tämä aiheutti omat pulmansa, sillä moni ohjaaja unohti aluksi laittaa startissa lavat oikeaan asentoon. Jo kesällä 1939 Spitfiressä kokeiltiin kahta siipiin asennettua 20 mm:n Hispano-tykkiä
53 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 SEKAMUODOSTELMA. Johnson oli innokas linnustaja ja hän sanoikin menestyksensä ilmataisteluissa johtuneet harrastuksestaan – molemmissa kun piti osata ottaa ennakkoa. Jäljempänä Mk I (QY) siivellään vuonna 1944 valmistunut Seafire LF Mk III sekä viimeisenä kaksipaikkainen Spitfire. Etummaisena Mk IX (B-ZD) vanhanmallisella peräsimellä, sen jälkeen korotetulla peräsimellä ja E-siivellä varustettu LF XVI (CR-S) vierellään Mk I (KL-A). Kuvassa Johnson on labradorinnoutajansa Sallyn kanssa. Mk I:n ja II:n päävastustaja Ranskan taivaalla ja taistelussa Britanniasta oli Messerschmitt Bf 109 E.. n Brittien ässä Johnny Johnson komensi sodan lopussa Spitfire-rykmenttiä. Hän saavutti sodan aikana yli 30 ilmavoittoa, kaikki Spitfirellä Britteinsaarten ja Euroopan yllä
Ensimmäiset tukialuskäyttöön valmistetut Seafire IB -versiot tehtiin vuonna 1941. 54 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 MERTA PÄIN! Seafire H.M.S. Ne muunnettiin Mk V:stä vahvistamalla runkoa ja asentamalla koukku pyrstöön.. Indomitablen yllä
SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 55 ILMASOTA tamaan enemmän tehoja yläkorkeuksissa. Brittien pelot yhä korkeammalta hyökkäävistä saksalaispommikoneista väistyivät hetkeksi. Nämä versiot valmistettiin pienemmällä ahtimella varustetuilla Merlin-moottoreilla. Mk V:stä tehtiin myös suuria määriä alakorkeuksiin tarkoitettua LF-versiota (Low Flight) typistetyllä siivellä. Erityyppisten aseiden vuoksi siipeen tuli ajan oloon vain pieniä kohoumia, ja se säilytti edullisen aerodynaamisen muotonsa koko elinkaarensa ajan. Lentäjät pitivät kuitenkin eniten tykeillä varustetusta Spitfirestä – nyt kun ne viimein toimivat kunnolla – ja Aversion valmistus lopetettiin 94 koneen jälkeen. Vaikka Spitfiren siipi oli ohut, pitäytyivät britti-insinöörit sitkeästi siiven sisälle sijoitetussa aseistuksessa. Ehkä oleellisimmat variaatiot liittyivät aseistukseen ja sen tuomiin muutoksiin siivissä. Mk III:een suunniteltiin yleissiipi, jolloin siipiin pystyi asentamaan joko kahdeksan konekivääriä, edellisen kaltaisen tykki/konekivääriyhdistelmän tai pelkästään neljä tykkiä. Näitä kahdella Hispano-tykillä ja neljällä Browning-konekiväärillä varustettuja siipiä ryhdyttiin kutsumaan B-siiveksi erotukseksi alkuperäisestä. Tätä yleissiipeä kutsuttiin myöhemmin myös C-siiveksi. Näissä F ilmaisi tyypin varhaisempia tavanomaisia malleja. Uusia vaatimuksia Sota muuttui kesäkuussa 1941 Hitlerin hyökättyä Neuvostoliittoon. Toisaalta tilanne Välimerellä ja Lähi-idässä vaati keskittämään alueelle voimia. Mallimerkinnän V saanut Spitfire teki ensilentonsa helmikuussa 1941. Osa valmistuvista Spitfire V SPITFIRE X4474 STARTTAA Scramble! 19. Siitä tuli yksi kaikkein tärkeimmistä Spitfire-malleista, ja koneesta tehtiin useita versioita. Mk V:tä valmistettiin kaikilla kolmella siivellä. laivueen Spitfire-lentäjä kersantti Bernard Jennings starttaa torjuntalennolle tammikuussa 1941. Tässä vaiheessa pelkästään Mk V:n tyyppivalikoima alkoi olla jo melko kirjava: F VA, F VB ja F VC sekä FL VA, FL VB ja FL VC. Uutta piti kuitenkin kehitellä jatkuvasti. Jo Mk I:n ja II:n tykkiversioiden siipiä oli jouduttu muokkaamaan, jotta järeämpi aseistus olisi mahtunut ohueen Spitfire-siipeen. Saksalaiset olivat askeleen brittejä edellä hävittäjäkoneiden kehityksessä.
Myöhemmin seuraavana vuonna, kun tälle keskeiselle saarelle oli lähetettävä lisää Spitfirejä, oli niiden suoriuduttava vajaan 1 800 kilometrin matkasta Gibraltarilta Maltalle. Ilmataistelussa Spitfire ei voinut lentää suoraan alas syöksyvän 109:n perään, vaan sen oli käytettävä puolivaakakierrettä ja selkäsyöksyä – mikä vei aikaa ja pelasi saksalaisen eduksi. Miehitettyyn Ranskaan tapahtuvien lentojen sekä Lähi-idän-operaation vuoksi jouduttiin Spitfireiden polttoainemäärää kasvattamaan. 56 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 ILMASOTA -malleista päätettiin siirtää Maltalle ja Pohjois-Afrikkaan. Oikean puoleisen sivun kuvasta näkee hyvin erot nokan muodoissa etualalla olevan Mk V:n, eli sen perinteisen Spitfiren, ja Griffon-Spitfiren välillä. Alueen hiekkapöly oli turmiollinen moottoreille, joten koneiden ilmanottoaukko oli varustettava useilla suodattimilla, jotka vaativat ison muotosuojuksen nokan alle. Koneiden nokan alla näkyvät isot suodattimien muotosuojukset. Nokan muhkeiden muotojen ja isomman koon lisäksi kolmilapainen potkuri on Griffonissa vaihtunut viisilapaiseen ja pakosarjojen malli on muuttunut. Spitfireissä käytetyt Rotol-potkurit valmistettiin puusta.. VOIMAPELEJÄ. Spitfire V -mallista tehtiin myös hävittäjäpommittajaversio, jossa oli kaksi siipien alle sijoitettua 250 paunan (113,4 kilon) pommia. Tähän asti kone oli vetänyt polttoainetta 85 gallonaa (noin 322 litraa), joka oli jaettu ohjaamon ja moottorin välissä sijaitsevaan kahteen päällekkäiseen tankkiin. Myöhemmin Spitfire IX:ssä käytetyissä 65ja 70-moottoreissa oli Strombergin taitolentokaasutin. HELTEESSÄ JA HIEKKAPÖLYSSÄ. Tropiikkimodifikaatio lisäsi huomattavasti ilmanvastusta ja heikensi suoritusarvoja, nopeus putosi 6 mph ja nousunopeus noin 550 jalkaa minuutissa. Kilpajuoksu Vaikka Spitfirellä oli taisteltu jo kohta pari vuotta, eräs ikävä pulma oli vielä ratkaisematta: Merlin-moottorit oli varustettu normaalilla kaasuttimella, jolloin negatiiviset g-voimat häiritsivät polttoaineen virtausta. Rolls Royce painiskeli ongelman kanssa aina vuoden 1941 loppupuolelle saakka. Spitfire VB Trop-versioita fiksataan lentokuntoon Pohjois-Afrikassa elokuussa 1943. Myös rungon alle, lisäpolttoainetankin tilalle, voitiin sijoittaa joko 250 tai 500 paunan pommi. Ulkoisen tankin koko kasvatettiin 170 gallonaan (noin 643 litraa), ja ohjaajan taakse runkoon lisättiin vielä 29 gallonan tankki. Vastustajan Me 109:ssä tätä ongelmaa ei ollut, sillä sinä oli suoraruiskutusmoottori. Loppuvuodesta 1941 Spitfiret varustettiin 90 gallonan (noin 340 litraa) irrotettavalla tankilla, jonka turvin ne saattoivat lentää Algerian rannikolta Maltalle. Tuolloin valmistui Merlin 50, joka oli varustettu negatiivisia g-voimia kestävällä kaasuttajalla. Moottoria ryhdyttiin käyttämään loppupään V-malleissa
Tavallisen kompassin vasemmalla puolella oleva g-mittari on nykyajan varusteita. MK II:N OHJAAMO . TEKSTI: HARRI MUSTONEN KUVAT: JAAKKO PUUPERÄ. Tähtäimeen kiinnitetty Garmin sekä peilissä oleva GoPro edustavatkin sitten jo hieman uudempaa aikakautta. Sauvan takana, mittaritaulun alapuolella, näkyy iso maljamainen kompassi. MITTARITAULUN KESKIÖSSÄ on uudemmanmallinen, kaarevalla yläreunalla oleva sokkolentopaneeli – sodan alkuajan sokkolentopaneelit olivat suorakaiteen muotoisia. Mk II:n Merlin II -moottorissa maksimipaine oli hieman yli +6 lbs/sq, ja Mk V:n Merlin 45 -moottoreissa se pystyttiin kasvattamaan +18 lbs/ sq. Ylhäällä lenkissä konekiväärien laukaisin, alempana oleva on kk-kameran painike. 57 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 OIKEALLA HETI PENKIN YLÄPUOLELLA laskutelineiden käyttövipu, sen yläpuolella IFF-lähettimen (Identification Friend or Foe) paneeli. Sokkolentopaneelissa on lisäksi keskellä alhaalla gyrokompassi, joka oli vakaampi, mutta se piti säätää ajoittain oikeaan suuntaan normaalin kompassin avulla. Lähetin lähetti signaalia, jonka avulla tutkavalvoja tunnisti koneen omaksi. ISTUIN ON TEHTY rusehtavasta SRBP:stä (Synthetic Resin Bonded Paper), joka oli eräänlaista sen aikaista lasikuitua. Ovaalilasilla varustettu heijastintähtäin Type I on Battle of Britainin aikainen – myöhemmissä Mk II -tähtäinmalleissa käytettiin suorakaiteen muotoista lasia. Lenkkipäinen käsiohjain oli tyypillinen toisen maailmansodan aikaisille brittihävittäjille. Morsetusavaimen vieressä oleva ahtopainemittari on myöhemmistä malleista. Tässä mittarissa se on +24 lbs/sq. Vieressä morsetusavain, joka oli kytketty siipivaloihin, joilla näin voitiin myös viestittää omakonetunnus
Kaksivaiheinen ahdin vaati esijäähdytyksen. Tässä Rolls Roycen voimalaitteessa oli uutena automaattinen kaksinopeuksinen ja -vaiheinen ahdin, ja se tuotti enimmillään 1 390 hevosvoimaa. Syksyllä 1941 länsirintamalle ilmestyi Focke-Wulf Fw 190 -hävittäjä – se oli pitelemätön vastustaja Spitfire V:lle. Kasvanut jäähdytystarve ratkaistiin siten, että moottorin jäähdytin jaettiin kahteen osaan molempien siipien alle ja oikealle puolelle viereen lisättiin ahtimen esijäähdytys ja vasemmalle puolelle vastaavasti öljynjäähdytys. Saksalaiset olivat askeleen brittejä edellä hävittäjäkoneiden kehityksessä, ja pahempaa oli tulossa. Lisäksi sen liikehtimiskyky yli 38 000 jalan (noin 11 500 metrin) korkeuksissa oli huomattavasti parempi, ja mikä tärkeintä, sillä pystyi pistämään kampoihin jopa Fw 190:lle. Ensihätään ratkaisun toi Spitfiren kärkivälin typistäminen noin 1,3 metrillä – näin siitä tuli aiemmin mainittu LF-versio. Lisääntyneiden tehojen myötä siirryttiin nelilapaiseen potkuriin sekä myöhemmin myös korotettuun sivuperäsimeen. Yläkorkeuksia varten valmistettiin HF-versio Merlin 70 -moottorilla, ja lisäksi kehitettiin uusi Spitfire-siipi. Sen huippunopeus oli 410 mph (noin 660 km/h), ja se oli kaikilla korkeuksilla Mk V:tä nopeampi. 58 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 Bf 109:n F-malli oli osoittautunut huomattavasti nopeammaksi kuin Spitfire V. Eri mallimerkinnät johtuivat ilmeisesti siitä, että Packardin Merlin oli tehty eri toleransseilla kuin brittien, ja koneet vaativat eri varaosat sekä työkalut. Ne käsittivät kaikki samat versiot, mitä aiemmasta Mk V:stä oli tehty, mutta myös joitain uusia. IX ja XVI Merlineitä tuotettiin sota-aikana myös Yhdysvalloissa ja syksystä 1944 lähtien joissain Spitfire IX -koneissa olikin Packardin Merlin 266 -moottori. H A RR I M U ST O N EN ENNAKOIVA TÄHTÄIN. Korkeammalle, nopeammin… Fw 190 oli nopeampi kaikilla korkeuksilla, sen nousunopeus oli ylivertainen ja liikehtimiskyky Spitfireä parempi. Merlin 60 -sarjan moottorit toivat mukanaan myös ulkoisia muutoksia. Siiven kärkiosat olivat muutamalla pultilla kiinni siivessä, ja ne voitiin vaihtaa nopeasti. Uusi Spitfre sai mallimerkinnän IX. Myös IX:stä ja XVI:sta valmistettiin lukuisia eri versioita. Muutos paransi merkittävästi Spitfiren liikehtimistä pitkittäisakselin suhteen alakorkeuksissa, mutta se ei riittänyt – voimaa tarvittiin lisää. Tässä E-mallin siivessä oli uloinna SPITFIREN ELLIPTISET MUODOT. Seuraava askel olikin vahvistaa Mk V:n runkoa ja varustaa se uudella Merlin 61 -moottorilla. Tästä versiosta tuli Spitfire XVI, vaikka se olikin muutoin identtinen IX:n kanssa. Spitfire LF XVIE sodan jälkeen varustettuna GGS II -gyrotähtäimellä. Nerokas tähtäin huomioi ennakon, ja se teki loppusodassa Spitfirestä vieläkin tehokkaamman aseen.. LX XVI oli tarkoitettu mataliin korkeuksiin, vaikka siinä ei aina ollutkaan tylppiä siivenkärkiä. Näin jäähdytysjärjestelmät saatiin sijoitettua siipien alle kahteen yhtä suureen muotosuojukseen. Ensimmäiset Mk IX:t luovutettiin laivuekäyttöön kesällä 1942
Typistetyllä siivellä ja pienemmällä ahtimella varustettu Spitfire V oli ensiapua Luftwaffen Fw 190:ä vastaan, vaikka jäikin suoritusarvoissa vielä jälkeen. Maltan jalkaväki tankkaa Spitfireä kanistereista kesäkuussa 1942. XI-mallin myöhemmissä versioissa kameroita saatettiin asentaa myös siipiin. HÄTIIN MALTALLE. Kuomu antoi kutakuinkin esteettömän näkyvyyden taakse – josta Luftwaffen hävittäjälentäjät mieluiten tekivät pikaisen ja usein tuhoisan iskunsa. Moottorin alla sijaitseva öljytankki vaihdettiin tilavuudeltaan suurempaan, mikä kasvatti hieman nokan alaosaa. Spitfire V -koneita lähetettiin Maltalle vuonna 1942 Luftwaffen aiheutettua raskaita tappioita Hurricanelaivueille. Tämän lisäksi kehitettiin PR XI -malli, jossa siiven etureunaan oli sijoitettu lisäpolttoainetankit. Bf 109:n F-malli oli osoittautunut huomattavasti nopeammaksi kuin Spitfire V.. Pisaranmallista kuomua oli ehdotettu jo Mk I:een, ja nyt se otettiin tuotantoon molempien mallien myöhemmissä versioissa. Mk IX:n kautta Spitfirestä kehittyi hävittäjätyyppi, jolla lopulta päästiin suoritusarvoissa Luftwaffen mäntämoottoMATALALLA JA NOPEAMMIN. PR-versiosta poistettiin aseistus, ja ohjaajan taakse, rungon alaosaan, asennettiin kamerat. Viimeiset Merlinit Kovaa ja korkealla lentävä Mk IX havaittiin myös soveliaaksi valokuvaustiedusteluun. 59 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 ILMASOTA perinteinen 20 mm:n Hispano-tykki ja sisempänä .50 kaliiperin (12,7 mm) konekivääri. Näitä siniseksi maalattuja PR-versioita (Photo Reconnaissance) oli tehty Spitfiren aiemmistakin malleista, mutta IX:n ominaisuudet tekivät siitä nyt kelpo pelin tähän tehtävään
Aseistuksena Mk XIV:ssä oli aluksi perinteiset kaksi 20 mm:n tykkiä ja neljä .303 konekivääriä, myöhemmin siinä vakiintui E-tyypin siipi. IXja XVI-mallien tuotanto jatkui sodan loppuun saakka, ja niitä valmistui kaikkiaan yli seitsemän tuhatta kappaletta, enemmän kuin mitään muuta Spitfire-mallia. XIV:t luovutettiin laivuepalvelukseen keväästä 1944 lähtien. XII:sta ei tullut koskaan erityisen suosittua mallia. Ilma-aseen kehitys vaati kuitenkin yhä nopeampia hävittäjiä. Moottorin tuoma valtava vääntö oli kuitenkin ongelma – kone olisi vaatinut vieläkin isommat peräsimet. Nokka on saanut massiivisemman muotonsa uuden 1 500 hv:n moottorin johdosta, spinneri on pidentynyt ja sivuperäsintä on hieman kasvatettu. Runko muodostui paristakymmenestä kaaresta, yläja alaosien kantavista palkeista sekä kaarien L:n muotoisista välituista, joihin kuorilevyt niitattiin. Sitä kokeiltiin ensimäisen kerran jo loppuvuodesta 1941 ainoaksi koekoneeksi jääneessä Spitfire Mk IV:ssä. Tätä varten Griffon-moottorit modifioitiin käyttämään 150-oktaanista polttoainetta ja NIITTAUSTA. Huippunopeudeksi moottori antoi 8 400 paunaa (3 135 kiloa) painavalle Spitfire XIV:lle 448 mailia tunnissa (noin 720 km/h). Tämä kaikki aiheutti totuttelua myös vanhoille Spitfire-piloteille. Voimakas moottori toi paljon muutoksia totuttuun Spitfireen. Tilalle kehitettiin Rolls Royce Griffon. Kaiken lisäksi Griffoneissa potkurin pyörimissuunta oli päinvastainen Merlineihin nähden. Peräsimien alaa kasvatettiin, nokan muoto muuttui, ja siitä tuli entistäkin isompi. Nelilapaisen potkurin maavara oli kuitenkin startissa ja laskussa pieni jo ennestäänkin, ja niinpä päädyttiin viisilapaiseen potkuriin pienemmällä halkaisijalla. ILMASOTA 60 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 risten hävittäjien rinnalle ja osin niiden ohikin. Mk XII oli ensimmäinen Griffonmoottorilla varustettu sarjavalmisteinen Spitfire. Kasvaneet tehot vaativat myös suuremmalla halkaisijalla olevan potkurin. Supermarinen koelentäjä Jeffrey Quill totesi jälkikäteen: ”Mitä XIV:ään tulee, minun mielestäni suorituskyky oli tärkein. Spitfiren runko koottavana jigissä. Ja vielä lisää voimaa Merlin-moottori, jonka ensimmäinen versio oli valmistunut jo vuonna 1933, oli tullut tiensä päähän – 27 litran voimanlähteestä ei saatu enää irti lisää hevosvoimia. JATKUU SIVULLE 62 >. Griffonia kehitettiin edelleen, ja syksyllä 1943 tuotantoon tuli 2 000 hevosvoiman Griffon 65 -moottorilla varustettu Spitfire XIV. Konetyyppi oli merkittävässä roolissa muun muassa V1-ohjusten torjunnassa. PUHTIA PELIIN. Jos pilotin täytyi tehdä kovemmin töitä ja keskittyä vähän enemmän lentämiseen, oli se parempi kuin lähettää heidät sotaan ala-arvoisella lentokoneella.” Griffon oli tehokas voimalaite kaikissa korkeuksissa eikä XIV:stä näin ollen tarvinnut tehdä eri versioita eri korkeuksille
Tehoja tarkastellessa täytyy muistaa, että huipputehot ja hevosvoimamäärät oli usein mitattu ihanteellisissa koeolosuhteissa ja esimerkiksi taistelutehoja korkealla ahtopaineella ei voinut käyttää kuin hetken ilman, että moottori olisi romuttunut. 61 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 S pitfire-hävittäjän suorituskyky oli riippuvainen Rolls Roycen kehittämistä V12-rivimoottoreista. Vuonna 1942 otettiin Merlin 61 -moottorissa käyttöön alaja yläkorkeuksiin suunniteltu kaksinopeuksinen ja -vaiheinen ahdin. Vuonna 1937 valmistui Merlin II, josta tuli Spitfiren ensimmäisten tuotantomallien voimanlähde. . Siitä kehitelty mekaanisella ahtimella varustettu 27 litran moottori P.V.12 valmistui syksyllä 1933 ja sai vuotta myöhemmin nimekseen Merlin. Merlin pohjautui Rolls Roycen valmistamaan 600 hevosvoiman Kestleriin. Griffonista tehtiin kahta eri variaatiota, joista ensimmäisissä oli kaksinopeuksinen ja yksivaiheinen ahdin, myöhemmissä versioissa kaksinopeuksinen ja -vaiheinen. Britit saivat moottoreihinsa lisää tehoja vaihtamalla polttoaineen 87-oktaanisesta 100-oktaaniseen. Merlin 60 -sarjasta oli useita eri versioita, joista osa oli suunniteltu pommikoneisiin. Yhdysvalloissa valmistettu Packard Merlin otetiin käyttöön sikäläisissä P-51 Mustangeissa. Se oli Merliniä huomattavasti isompi 36,7-litrainen voimalähde. TEKSTI: HARRI MUSTONEN. Tämän ansioista ahtopainetta voitiin Merlineissä nostaa alakorkeuksissa kuudesta kahteentoista naulaan neliötuumalle, jolloin nopeutta tuli lisää korkeudesta riippuen 25–34 mph. Griffon nosti tehot 2 000 hevosvoimaan ja siitä ylikin. Ilman niitä ei olisi syntynyt legendaa nimeltä Spitfire. Se paransi suorituskykyä huomattavasti varsinkin yläkorkeuksissa. 100-oktaaMERLININ MURINAA ninen otettiin käyttöön RAF:n rintamalaivueissa jo keväällä 1940, myöhemmin Griffoneissä käytettiin jopa 150-oktaanista polttoainetta. 890 hv:n Merlin C -malli valittiin kahden uudenaikaisen hävittäjän, Hurricanen ja Spitfiren, voimanlähteeksi
ahtopainetta nostettiin +25 paunaan neliötuumalle. Spitfiressä riitti kuitenkin puhtia vielä muutamaan malliin. Eikä liikehtimisessäkään tarvinnut käyttää enää sivuperäsintrimmiä: silmukka ja hidas vaakakierre voitiin tehdä ilman, että jalat olisivat sivuperäsimellä. KAUNIIT LINJAT. Griffon-moottori oli tehnyt Spitfirestä oikeastaan uuden koneen. Siipeä vahvistettiin kasvaneiden tehojen myötä, ja aseistukseksi tuli nyt ainoastaan neljä 20 mm:n tykkiä. Spitfire Mk XIV varustettuna rungon alle sijoitetulla lisäpolttoainesäiliöllä. Myös siiven elliptistä muotoa muokattiin mutta lopulta päädyttiin lähelle vanhoja mittoja. Huolta aiheutti liian pienestä sivuvakaajasta aiheutunut kehno suuntavakaus sekä yliherkät korkeusperäsimet. Siivekkeitä siirrettiin ulommaksi, ja niihin tuli pianosaranat aiempien laakerisaranoitujen solasiivekkeiden sijaan. Molempiin siipiin lisättiin kaksi polttoainetankkia, jolloin polttoaineen määrä kasvoi 120 gallonaan (noin 454 litraa). ”Hyvä kompromissi” Mk 21 ehti sodan viimeisiin tiimellyksiin alkuvuodesta 1945. Viimeiset Spitfiret Sota läheni loppuaan, ja suihkukoneiden aikakausi oli alkamassa. UUDISTUNUT KONSEPTI. Sen sijaan kuninkaallisen laivaston Seafire 47:ssä se oli oivallinen toimittaessa lentotukialuksilta. Seuraavassa Mk 21 -mallissa myös elliptinen Spitfire-siipi suunniteltiin täysin uusiksi. Jos Mk XIV oli ollut haastava lennettävä, oli sitä myös erityisesti Mk 21 – sen ensimmäisiä tuotantomalleja pidettiin lento-ominaisuuksiltaan miltei vaarallisina. Kaksoispotkurilla lentoonlähtö oli helpompi ja laskeutuminen turvallisempi. Sitä ei kuitenkaan valmistettu kuin 120 kappaletta, ja tilalle tulivat pian sodan jälkeen H A RR I M U ST O N EN. Toimenpiteet antoivat XIV:lle alakorkeuksissa lisää nopeutta 30 mph (noin 50 km/h). Vaikka tällaisella konstruktiolla varustetulla Spitfirellä tehtyjen koelentojen tulokset olivat varsin positiivisia, ei tämä monimutkainen ja kallis ratkaisu koskaan kotiutunut RAF:n koneisiin. Vastakkaisiin suuntiin pyörivää kaksoispotkuria soviteltiin moniin Spitfireja Seafiremalleihin Spitfire Mk IX:stä lähtien. 62 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 ILMASOTA TÄLLÄ PORAA JO REIÄN TAIVAANKANTEENKIN! Yläkuvassa mäntämoottoristen hävittäjien huipentuma Seafire 47. Spitfiren rungon kantava kuorirakenne oli tehty pääosin noin millimetrin paksuisesta alclad-levystä. Vastakkaisiin suuntiin pyörivät potkurit eliminoivat voimakkaan Griffon-moottorin ja ison potkurin aiheuttaman väännön, joka oli melkoinen haaste Spitfireissä ja etenkin lentotukialuksilta operoivissa Seafire-koneissa. Pahimmat ongelmat saatiin kuitenkin korjattua pienin muutoksin muotoilemalla muun muassa korkeusperäsimen nokkaa. 2 000 hv:n Griffonilla varustettu XIV uudisti Spitfire-konseptin
Jotkut konetyypit ovat hyviä nousemaan jonkin muun ominaisuuden kustannuksella – ehkäpä lujuuden – koska ne täytyy tehdä kevyiksi. Ne perustuivat periaatteessa Mk 21:een, suurimpana muutoksena kuplamallinen kuomu sekä myöhemmin isommat peräsimet. Spitfireillä operointi loppui elokuussa 1955, miltei kaksikymmentä vuotta prototyypin ensilennosta, kun viimeiset Hong Kongissa toimineet Mk 24:t vedettiin pois laivuekäytöstä. Spitfire oli hyvä kompromissi.. Spitfire oli hyvä kompromissi.” VIIMEISIMPIÄ. Mk 21:ssä siirryttiin mallimerkinnöissä arabialaisiin numeroihin. Paul Richie, joka lensi Spitfire II:lla ja V:llä 61 taistelulentoa ja sai niillä kaksi ilmavoittoa, kiteytti Spitfiren menestyksen: ”Jokainen lentokone on aina kompromissi siitä, mitä suunnittelija haluaa ja mitä siltä käytännössä vaaditaan. Kuvassa oleva prototyyppi PK 312 on vielä MK 21:n pyrstöllä. Jotkut ovat taas hyviä liikehtimään nopeuden kustannuksella, koska nopea lentokone ei liikehdi hyvin. Mk 22 ja siitä viimeisenä kehitetty Mk 24 olivat viimeiset mallit Spitfiren pitkään jatkuneessa kehityksessä. Vuosien 1938 ja 1948 aikana rakennettiin kaikkiaan 20 351 Spitfireä ja lisäksi yli 2 300 tukialusversio-Seafireä. Ne perustuivat pitkälti 21:een, erona oli lähinnä pisaramallinen kuomu sekä uudet isommat peräsimet. 63 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 mallit Mk 22 ja 24. Kaksi Mk 21:tä muodostelmassa takana olevan Spitfire Mk 22 -prototyypin kanssa
. Spitfire oli 109:ää huomattavasti ketterämpi ja nopeampi keskija alakorkeuksissa, lisäksi 109:n ohjaamosta oli huono näkyvyys, ja sillä oli lyhyt toimintasäde. TEKSTI: HARRI MUSTONEN KUVAT: HARRI MUSTOSEN ARKISTO, JAAKKO PUUPERÄ. Galland korosti heitollaan Messerschmitt Bf 109 E:n huonoja puolia, kun saksalaishävittäjät oli sidottu pommikoneiden lähisaattotehtäviin. 64 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 ILMASOTA Spitti vastaan Mersu ”Antakaa minulle rykmentti Spitfirejä”, esitti saksalaisten kuuluisin hävittäjälentäjä ja rykmentinkomentaja, majuri Adolf Galland marsalkka Herman Göringille taistelun Britanniasta aikana
Lopulta koneet olivat kuitenkin niin tasaveroisia, että usein taktiikka, olosuhteet ja lentäjä ratkaisivat pelin.. Spitfire Mk VA pääsi nopeuteen 368 mph (592 km/h) 6 000 metrissä. Kokeiden mukaan brittihävittäjä pystyi nousemaan täyteen tankattunakin yhtä nopeasti kuin saksalaiset vastustajansa. Se oli parhaimmillaan Messerschmittin G-mallia noin 64 km/h nopeampi. Painava XIV oli kömpelömpi kuin aiemmat Spitfiret, mutta sen kaartosäde oli yhä pienempi kuin 109 G:llä ja Fw 190:llä. Se oli ylivoimainen Spitfire V:een verrattuna kaikissa korkeuksissa niin nopeudessa, nousukyvyssä kuin liikehtimisessä. Spitfire oli ainoastaan ketterämpi kuin saksalaiskone. Fw 190:n liikehtimiskyky oli parempi lukuun ottamatta kaartosädettä – sillä taas ei juuri ollut enää käyttöä ilmasodassa. Molempi parempi, kompromisseja piti tehdä molemmin puolin, ja paremmuuteen vaikutti toki myös tuotantotaloudelliset näkökohdat. RAF:n vuonna 1942 suorittamissa kokeissa Fw 190:n ja IX:n nopeuserot vaihtelivat puolin ja toisin 5–8 mph, korkeudesta riippuen. Suurin etu oli kuitenkin XIV:n nousunopeus. XIV:n 2 000 hevosvoiman voimalähde antoi brittihävittäjälle nopeuden, joka oli reilusti yli 400 mailia tunnissa. Spifire IX toi sitten tasoituksen. Loppuvuodesta 1941 tilanne muuttui Luftwaffelle vielä edullisemmaksi Focke-Wulf Fw 190:n tultua rintamalle. Griffon-Spitfiret käänsivät sitten tilanteen päälaelleen. Vuoden 1941 alussa Bf 109:n F-malli kallisti vaakakupin selvästi saksalaislentäjien eduksi. 65 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 unkirkin (Dunkerque) taistelujen aikana ohjaajamme totesivat, että Spitfiren nopeus ja nousukyky olivat jonkin verran paremmat kuin 109 E:n. Mutta silloin suoritettiin useimmat taistelut 6 000 metrin alapuolella, ja myöhemmin, kun taistelut oli käytävä suuremmassa korkeudessa, saatiin havaita, että vihollishävittäjä oli selvästi ylivoimainen, sillä sen ahdin oli tehokkaampi korkealla”, kirjoitti puolestaan air marshal (kuninkaallisten ilmavoimien kenraalimajuria vastaava sotilasarvo), Johnnie Johnson kokemuksistaan. Spitfire XIV päihitti nopeudessa myös Fw 190:n. Koneen 1 350 hevosvoiman moottori antoi 109:lle huippunopeuden 624 km/h 6 600 metrin korkeudessa. Nousunopeudessa koneet olivat käytännössä tasaväkisiä. No kumpi oli sitten parempi
TEKSTI: PEKKA HIETALA. SUOMEN SOTIL A AT 66 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016
He ovat mukana juuri ilmestyneessä kirjassa Nuoret taistelulentäjät. Myös koneiden suorituskyky ja tulivoima olivat nyt toista luokkaa. Luutnantti Jorma Sarvanto ylsi Fokkerillaan jopa maailmanennätykseen, kun hän pudotti kuusi vihollispommittajaa neljässä minuutissa. SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 67 T alvisodan jälkeen kutsuntaiän saavutti 1920luvun alussa syntynyt ikäluokka. Viime syksynä Nuoret taistelulentäjät -teoksen julkaissut Pekka Hietala haastatteli viimeisiä kotkia Suomen Sotilaalle. Ei ihme, että hakemuksia rustaili useampikin nuorimies. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen lentokonetekniikka otti jättiharppauksia kangasverhoilluista kaksitasokoneista kohti metallirakenteisia ala tasoja. SA -K U VA. Heistä monet ovat siirtyneet jo ”varjolaivueeseen”, mutta muistot elävät yhä. Oman osansa kiinnostukseen toivat myös talvisodan sankaritarinat. Maran ilmailu-ura alIkinuoret taistelulentäjäveteraanit Suomen Sotilaan haastattelussa Sotalentoja kokeneita suomalaisia lentäjiä liikkuu keskuudessamme enää harvalukuinen määrä. Martti ”Mara” Lehtovaara Vuonna 1921 syntynyt Martti Lehtovaara elelee Salossa. Ilmataistelujen tuoksinnasta on aikaa jo seitsemän vuosikymmentä, mutta muistot elävät kirkkaina mielessä. Pekka Hietala haastatteli ensi kesänä edessä olevan jatkosodan syttymisen 75-vuotispäivän kunniaksi Suomen Sotilaalle neljää edelleen elossa olevaa lentäjäveteraania. Tekninen ja kehittyvä puolustushaara kiinnosti nuorukaisia, joten hakemuksia Ilmavoimiin sateli säkkikaupalla. Ankarat rauhanehdot kalvoivat suomalaisen mieliä, eikä innokas nuorisojoukko muodostanut tästä poikkeusta, kun he astuivat palvelemaan isänmaataan. Vähälukuisilla Fokker-hävittäjillä ja koko joukolla vanhempia sekalaisia konetyyppejä oli kyetty pitämään puolia määrällisesti ylivoimaista vihollista vastaan. Ensikertalaiset jatkosodan ratkaisutaisteluissa 1944 (Minerva 2015) http://www.minervakustannus.fi/
Martti lensi ensimmäisen yksinlentonsa, kun talvisodan taistelut riehuivat vielä rintamalla. 68 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 SUOMEN SOTIL A AT koi jo lapsuusiässä lennokkiharrastuksella, jota seurasi purjelentovaihe. Urho tavoitti ensimmäisen vihollispommittajansa lähellä veljesten kotikaupunkia Saloa, ja tuon ilmavoiton myötä käynnistyi eräs sota-ajan menestystarinoista. Martin vanhempi veli Urho Lehtovaara oli hakeutunut Ilmavoimiin jo ennen talvisotaa ja lensi Laivue 28:ssa, jonka kalustona olivat ranskalaiset Morane Saulnier -hävittäjät (lue lisää Moraneista ja niillä lentäneistä sankareista lehtemme numerosta 4/2015). Hallitusti alkanut loppuliuku päättyi kuperkeikkaan. Kaikesta huolimatta – ehkä osaltaan myös sukunimen ansiosta – nuoremmankin Lehtovaaran lentäjäntaidot tulivat huomatuksi, sillä seuraavaksi vuorossa oli komennus maineikkaan Lentolaivue 24:n riveihin. Urho ”Pikku-Jätti” Lehtovaaran lentäjänura huipentui hänelle myönnettyyn Mannerheim-ristiin kesällä 1944. Laivueessa palvelivat tuolloin Suomen ykkösässät Ilmari Juutilaisesta Joppe Karhuseen ja kalustona olivat kuuluisat amerikkalaiset Brewster-hävittäjät.. Alku aina hankalaa… Nuorempi Lehtovaara ei ehtinyt rintamalaivueeseen vielä talvisodassa, vaan hänet komennettiin Laivue 32:een vasta kesällä 1941. Talvisodan Martti aloitti suojeluskuntalaisena vartiointitehtävissä mutta pääsi sitten sotaohjaajakurssille, joka alkoi Kauhavalla. Ensimmäiset sotalentonsa Martti lensi Hyvinkäältä, jonne laivue oli komennettu suojaamaan pääkaupunkiseutua, koska venäläispommittajat olivat jälleen liikkeellä. Pikku-Jätti saavutti neljänneksi eniten ilmavoittoja (44 ½) Suomessa. Jatkosodassa Lehtovaaran veljekset olivat rintamakelpoisia taistelulentäjiä, mutta Martilla sota alkoi pakkolaskulla kotikaupungin pellolle, kun hän oli noutamassa Sääski-koneella tavaraa Turusta Hyvinkäälle
Viimeksi mainitulta kentältä lennetyt pitkät tiedustelulennot kauas vihollisselustaan olivat nuorelle lentäjälle jännittäviä. SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 69 Pylly-Valtterit Kaartinlaivueessa alkoi Martin rintamapalvelus torjuntaja tiedustelulentäjänä. Martti ajautui vihollisen ilmatorjuntatuleen eräällä partioreissulla, ja täpärä pelastuminen sai hänet miettimään vihollismaaperälle pakkolaskun tehneiden kovaa kohtaloa. Brewsterissa oli huomattava neljän tunnin käyttöaika, joten sillä saattoi lentää kauas vihollisen selustaan aina Arkangeliin saakka. Kuvassa koneeseen kipuamassa Emil Vesa TK-kuvaajan ikuistaessa tapahtumaa. hallitsi Karjalan ilmatilaa vielä jatkosodan alkupuolella. Brewster Model 239 Yksipaikkainen laivastohävittäjä Valmistusmaa: Yhdysvallat Pituus: 7,9 m Kärkiväli:10,7 m Korkeus: 3,63 m Siipipinta-ala: 19,4 m² Tyhjäpaino: 1 717 kg Suurin lentoonlähtöpaino: 2 286 kg Moottori: Wright R-1820-G5 Cyclone -tähtimoottori 700 kW (940 hv) Suoritusarvot Suurin nopeus: 484 km/h 5 200 metrissä Lentomatka: 1 600 km Lakikorkeus: 10 100 m Nousuaika: 4 min 3 000 metriin, 7 min 5 000 metriin Aseistus: 4 × Browning M2 12,7 mm:n konekivääriä © PE N TT I M A N N IN EN. Työkentät vaihtelivat Rantasalmelta Lunkulan ja Kontupohjan kautta aina kauas Tiiksjärvelle saakka. Ensimmäinen reissu Martilla oli syksyllä 1941, jolloin hän pääsi tulittamaan lentovalmisteluja tekevää viholliskonetta ja osallistui peräti seitsemän veturin tuhoamiseen Pietari–Äänislinna-rataosuudella. n Brewstereilla varustettu hävittäjälentolaivue 24. n Oikealta lukien ylikersantti Martti Lehtovaara, luutnantti Louko, kersantti Sipomaa ja kersantti Saukkonen. Ensimmäiset ja viimeiset Erään pakkolaskun Martti koki noustessaan suojauslennolle, kun hänen ...unissa hän vielä palasi kauas rintaman taakse Sorokkaan tai hyiselle Suomenlahdelle
Martin velipoika Urho Lehtovaara oli yksi niistä, joita sota ja sen taistelut seurasivat siviiliin kohtalokkaalla tavalla. Martin ensimmäinen ilmavoitto odotutti itseään pitkään. Martti palasi rintamalle suurhyökkäyksen jo riehuessa harjoituslentovaiheen jälkeen ja koki viimeisen ilmataistelunsa Värtsilässä heinäkuussa 1944. BREWSTER oli jatkosodan alussa ensilinjan hävittäjä Ilmavoimissa mutta vanheni sodan edetessä nopeasti.. Adrenaliinintäyteinen kiihko ja taistelujännitys olivat vaihtuneet sodanjälkeiseen apatiaan, jota lievennettiin alkoholilla. Moniin lentäjäveljiin sota jätti ikuiset arvet. Juuri kun Martti sai taistelulentäjänuransa hyvään alkuun, hän sairastui vakavasti, ja lentämiset olivat siltä osin ohi. LAIVUE 24 lensi tiedustelulentoja kauas vihollisen rintamalinjojen taakse. Sodan päätyttyä edessä oli paluu siviilielämään. 150 sotalentoa ei jättänyt Marttiakaan heti rauhaan; unissa hän vielä palasi kauas rintaman taakse Sorokkaan tai hyiselle Suomenlahdelle. Nuoremman Lehtovaaran voittotili avautui erityisen upealla tavalla. Monilla muillakaan ei ollut helppoa. Velipoika Urho Lehtovaara jatkoi ilmavoittojensa sarjaa tahollaan ja kirjoitteli veljelleen kannustukseksi. SA -K U VA . 70 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 SUOMEN SOTIL A AT Brewsterinsa laskutelineet jumittuivat puolitiehen ja edessä oli mahalasku Kontupohjan jäälle. Martti pääsi elämänsyrjään hyvin kiinni, harrasti hieman ilmailua, sai työpaikan ja perusti perheen. Kirjeissä Urho analysoi lentämistään ja ensimmäisiä ilmavoittojaan samalla hieman opastaen kokemattomampaa veljeään. Martin vuoro koitti huhtikuussa 1943 Kronstadin lähistöllä, jossa käynnistyi suuri ilmataistelu. Kuvassa Martti Lehtovaara lentää ylimpänä. Martin laivuetovereista Mannerheim-ristin ritari Hans Wind menetti jopa sotilasarvonsa – syynä rattijuopumus – ja lentueenpäällikkö (myöhemmin Laivue 34:n komentaja) Eino Luukkanen sai syytteen maanpetoksesta
Marraskuussa 1942 Broti tovereineen komennettiin jopa Niinisaloon jalkaväen upseerikurssille. Johannes pääsi ylioppilaaksi keväällä 1941, jolloin hän oli jo hakenut Ilmavoimiin ja pääsi Kauhavan ilmasotakoulun upseerikurssille 13. Ilmavoitto! Nuori taistelulentäjä sai ensimmäisen viholliskosketuksensa toukokuussa SA -K U VA. Vielä alaikäisen nuorukaisen oli aika palata kotiin ja koulunpenkille. Ilmavoimien iskukyky oli kehittynyt, ja maahan oli saatu myös suorituskykyisiä lentokonetyyppejä, kuten amerikkalaisia Brewster-hävittäjiä. Laivueen konetyyppinä oli maineikas mutta jo vanhentunut Brewster. Peräti kaksi vuotta kestänyt lentäjäkoulutus sisälsi kaikenlaista täyteohjelmaa. Lentotoiminta laivueen vastuualueella oli ensiksi hiljaista mutta alkoi vilkastua toukokuussa 1944. Broti perehtyi hävittäjän ominaisuuksiin ja liiteli pian Karjalan taivaalla – viimeinkin oltiin tositoimissa. Kuppausta ja jalkaväkikoulutusta Komennusta rintamalaivueisiin nuoret lentäjäoppilaat saivat odottaa pitkään. Brotin laivueessa elettiin odotuksen vallassa, sillä uusi erä tehokkaita Messershcmitt Bf 109 -koneita oli saatu Suomeen. Broti komennettiin Hävittäjälentolaivue 24:n ensimmäiseen lentueeseen, jossa taisteli jo useampi Mannerheim-ristin ritari. Lentotoiminta sodan kiivaan alkuvaiheen jälkeen laantui nopeasti ja laivueet olivat jokseenkin määrävahvuuksissaan, joten täydennyksiäkään ei kaivattu. Johannes kävi aikanaan koulua Norssissa, jossa syntyi myös ensipurema ilmailuun, kun ilmapuolustusyhdistys järjesti koululla lennokkien rakennuskurssin. Niinisaloa vaivanneen joutavanpäiväisen pennalismin ja varsinkin lentäjille tarpeettoman muodollisen koulutuksen on täytynyt tuntua miehistä turhauttavalta. Uusi sota syttyi, mikä vain lisäsi lentäjäoppilaiden innostusta. Näin myös Broti pääsi viimein lentämään kenties toisen maailmansodan maineikkainta hävittäjäkonetta. Talvisodan alussa Broti toimi ensin väestönsuojelutehtävissä ja suuntasi sitten isänsä mukana Kemiin, jossa koottiin täydennysosasto, joka suunnisti rintamalle maaliskuussa, mutta sitten tulikin rauha. 71 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 Johannes Brotherus Vuonna 1923 syntynyt Johannes ”Broti” Brotherus on syntyperäinen Stadin kundi. Varsinkin Messerschmitt-hävittäjillä varustettu Laivue 34 oli tuolloin käynyt jo kovia ilmataisteluja itäisellä Suomenlahdella. Kuppaaminen tuli päätökseensä kesällä 1943, kun komennus kävi täydennyslentolaivueen kautta rintamalaivueeseen
Alkuperäinen SA-kuvateksti. Yksipaikkaisessa tyypissä oli käytetty puuosia mutta moottorina toimi 1 065-hevosvoimainen Twin Wasp -tähtimoottori, joka teki Myrskystä Messerschmittin jälkeen Ilmavoimien toiseksi nopeimman hävittäjän. Tällä kertaa Broti poistui paikalta voittajana, ja vihollislentäjä liiteli laskuvarjonsa varassa takaisin omalle puolelleen. syyskuuta Brotille tuli määräys lentää Myrsky-hävittäjä Hollolan lentokentälle. 72 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 SUOMEN SOTIL A AT 1944, kun koulutuslennolla eteen sattui vihollispommittaja saattohävittäjineen. Kesäkuussa 1944 käynnistyi suurhyökkäys ja satojen koneiden viholliskoneparvet vyöryivät rintamalinjan yli. Lappeenranta 30.6.1944. Koettiin myös ilmataisteluja, mutta pelkkää voitonjuhlaa ei nuoren lentäjän ura ollut, sillä kerran hän kiepautti lähdössä vikurin Messerschmittin siivelleen, ja nuorukainen ”maadoitettiin” hetkeksi lentotoimista. Ilomantsissa käytiin ankaria taisteluita, ja alueella kaivattiin tiedustelutietoja vihollisen huoltoreiteistä. AUKEAMAN KUVASSA MT:t lähdössä torjumaan suurhyökkäystä Lappeenrannassa kesä-heinäkuun vaihteessa 1944. Brotillekin kertyi pommituskoneiden suojauslentoja parhaimmillaan neljä päivässä. SA -K U VA. Tämän perusteella paikalle hälytettiin pommittajaosasto tekemään vihollista huoltavista kuorma-autokolonnista selvää. Sen rinnalla taisteli saksalainen osasto Kuhlmey. Suurhyökkäystä torjumaan mobilisoitiin myös Suomen koko pommituskone-armada, jolla riitti maaleja. Tiedustelua Ilomantsissa Yllättäen Broti komennettiin tiedustelulentolaivueeseen. Tiedustelulentolaivueessa Broti perehtyi myös kotimaiseen Myrsky-hävittäjään, jonka toimitukset alkoivat kesällä 1944. Lyhyen taistelun aikana ei menestystä vielä herunut, mutta jo parin päivän jälkeen koitti uusintaerä. Siirtolennosta tuli traaginen, sillä Brotin siipiparina lentäneen Aulis Kurjen kone syöksyi metsään juuri ennen viimeistä laskeutumista. Hänen mieltään ei aluksi ylentänyt lainkaan lentäminen vanhoilla venäläisillä Tsaika-sotasaaliskoneilla, mutta perillä selvisi pelin henki. HÄVITTÄJÄLENTÄJÄT KESKUSTELEVAT PÄIVÄN KOKEMUKSISTA. Hän hakeutui Teknilliseen korkeakouluun ja aloitti opinnot pääaineenaan lentokoneen rakennus. Kersantti Kaloinen, vänrikki Brotherus ja oikealla ylikersantti Järvi, 22 voittoa. Johannes Brotherus kotiutettiin marraskuussa 1944, ja edessä olivat uudet suunnitelmat. Vasemmalla luutnantti Lumme, 15 ja 1/2 pudotusta. Suihkukoneen puikkoihin Viimein aselevon astuessa voimaan 4. Vanhoilla sotasaaliskoneilla lennettiin hyökkäyksen painopistesuuntaan ja havainnoitiin vihollisen huoltokolonnat. Vastaan oli asettaa alkuvaiheessa vain noin 40 iskukykyistä hävittäjää
sistä, mutta Vampirella ei ensin tapahtunut mitään! Toki suihkuturbiini antoi koneelle huomattavasti paremmat suoritusarvot kuin mäntämoottorikone. Suurimman osan työuraansa Broti teki metalliteollisuudessa, mutta sodan ajan lentäjätovereitakaan ei unohdettu. Aktiivinen veteraani on toiminut mukana sota-ajan lentäjistä koostuvan Pilvenveikkojen toiminnassa jo vuosikymmeniä. 115 Vampire Trainer T.Mk.55 -kone oli Brotin mielestä koko lailla erilainen lennettävä kuin esimerkiksi Messerschmitt Bf 109. © PE N TT I M A N N IN EN SA -K U VA. D.H. 73 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 Messerschmitt Bf 109 G-6 Yksipaikkainen hävittäjä Valmistusmaa: Saksa Pituus: 8,94 m Kärkiväli: 9,92 m Korkeus: 2,50 m Tyhjäpaino: 2 680 kg Suurin lentoonlähtöpaino: 200 kg Voimalaite: 1× Daimler-Benz DB 605 A V12moottori 1 085 kW (1 475 hv) Suoritusarvot Suurin nopeus: 640 km/h 6 300 metrissä Lentomatka: 650-1 000 km Lakikorkeus: 12 000 m Aseistusvaihtoehtoja: 2 × MG 131 13 mm:n konekivääriä 1 × MG 151/20 20 mm:n tykki tai 1 × MK 108 30 mm:n tykki 2 × MG 151/20 20 mm:n tykit siipien alla (G-6/R6) 1 × 250 kg tai 4 × 50 kg:n pommit tai 1 × 300 l lisäsäiliö 2 × WGr.21-raketit (G-6/R2) Broti toimi myös tilapäisesti insinöörinä Ilmavoimien esikunnassa, jolloin hän pääsi vielä kerran lentämään tutulla Brewsterilla. Hänelle avautui mahdollisuus lentää myös suihkuhävittäjää kertausharjoituksissa vuonna 1956, ja odotukset olivat tietysti korkealla. Kun Mersulla rullasi ja käänsi kaasun auki, kone oli karata kän Suulajärven kentällä päivystävä laivue 24 sai keväällä 1944 käyttöönsä kauan odotetut Messerschmitt Bf 109 -hävittäjät
SA -K U VA. kesäkuuta 1921 Helsingissä. Jo 18. Harrastuksiin kuuluu edelleen jo vuonna 1972 aloitettu golf, ja lisäksi kavereiden kanssa pelataan tiistaisin bridgeä. PITKÄ URA LENTÄJÄNÄ. Maukka oli anonut Ilmavoimiin jo syksyllä 1939 ja odotteli kuumeisesti tietoa hyväksynnästä. päivä 1940 oli suuri päivä Maukalle, sillä talvisota päättyi ja hänet hyväksyttiin sotaohjaajakurssille. toukokuuta 1940 koitti hartaasti odotettu ensimmäinen yksinlento. marraskuuta vuonna 1939 suojeluskuntapoika Mauri Maunula seisoi vartiossa Yrjönkadulla, kun lentokoneiden jyly alkoi kuulua taivaanrannalta. Tällä hetkellä Maukka viettää ansaittuja eläkepäiviään Helsingin Paloheinässä. Pelkästään Atlantti tuli ylitettyä lentämällä yli 70 kertaa. Tuosta lennosta käynnistyi Maukan yli kolmekymmentä vuotta kestänyt ura lentokoneen ohjaimissa. Maaliskuun 13. Maukka sai ilmailukärpäsen pureman jo kansakoulupoikana, kun hän rakenteli pienoismalleja. Hän näki, kuinka yhdeksän pommikoneen muodostelma lensi kaupungin yllä ja kohta jytisi. Maukka Maunula lensi urallaan tiedustelukoneilla, hävittäjillä ja liikelentokoneilla. Nyt nuorelle suojeluskuntalaisellekin alkoi selvitä asioiden todellinen laita: talvisota oli syttynyt. Kesällä 1940 Maukka lensi jo harjoitushävittäjillä Parolassa, jossa väännettiin täyttä päätä taisteluimmelAUKEAMAN KUVASSA Morane-koneita (MS) Latvan kentällä 9.9.1943. 74 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 SUOMEN SOTIL A AT Mauri ”Maukka” Maunula Mauri Maunula syntyi 2. 30
Kesällä 1942 Mauri hyväksyttiin kadettikouluun, Puolustusvoimien historian suurimmalle kurssille, jossa opiskeli yli 400 tulevaa upseeria. Kadettikurssin jälkeen Maukka komennettiin Laivue 28:aan, jolla oli kalustonaan hitaiksi ja tulivoimaltaan tehottomiksi käyneet Morane Saulnier -koneet. Maukka toimi välillä myös laivueen adjutanttina mutta palasi lentueeseensa parahiksi suurhyökkäyksen alla 1944. Nuori hurjapää teki myös luvattoman korkeuslennon Gauntletkoneella yli 20 000 jalan (seitsemän kilometriä) korkeuteen, jossa hapenpuute hidastaa päättelykykyä ja tekee liikkeet kankeiksi. 450–480 km/h (riippuu onko jäähdyttäjä ulkona vai sisällä) Kohoamisnopeus: 10 m/s (0–3 000 metrissä) Matkanopeus: 285 km/h (5 000 metrissä) Lentomatka: 810 km Lakikorkeus: 9 000 m Aseistus 3 x 7,5 mm:n Chatellerault MAC 1934 ja joissakin yksilöissä potkurinnavan läpi ampuva 20 mm:n Hispano-Suiza HS 404 -tykki. Torjuntapäivystys alkoi heinäkuussa 1943 Latvan kentältä, josta yritettiin tavoitella tuolloin jo liian nopeita vihollispommittajia. Viimein Maukkakin komennettiin Laivue 16:een, jonka kalusto oli kattaus Ilmavoimien lähihistoriaa käsittäen lähinnä vanhoja kaksitasokoneita. Aseistusta muunneltiin Suomessa asentamalla tykin tilalle 12,7 mm:n Berezinakonekivääri. 75 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 manneja, silmukoita sekä syöksyja vaakakierteitä. Nimitystilaisuudessa kadetteja onnittelivat kädestä pitäen presidentti Risto Ryti ja sotavoimien ylipäällikkö marsalkka Mannerheim. Valmiiden lentäjien mieli paloi kiihkeästi rintamalle, mutta vetoomuksiin ei ensin suostuttu. Päin tulta Seuraavaksi Maukka komennettiin jalkaväen Reserviupseerikouluun, jossa olon aikana syttyi jatkosota. Alkeellisilla konetyypeillä aloitettiin tiedusMorane Saulnier 406 (Suomessa käytössä myös 410-malleja) Yksipaikkainen hävittäjä Valmistusmaa: Ranska Pituus: 8,17 m Kärkiväli: 10,62 m Tyhjäpaino: 2 000 kg Suurin lentoonlähtöpaino: 2 600 kg Moottori: Hispano-Suiza 12Y 31 V -rivimoottori, 12 sylinteriä, huipputeho 3 150 metrissä 641 kW (860 hv) Suoritusarvot Huippunopeus: 5 000 m n. telulennot, ja vastassa oli melkoinen vihollisen ilmatorjuntatuli. Moranet… Vihollinen oli keskittänyt kalustoaan tässä vaiheessa myös laivue 28:n rintamalohkolle, ja Neuvostoliiton lännestä kalustoapuna saamat Airacobrat 37 © KA RI ST EN M A N
Tuolloin vaihdon perusteena oli alkuperäisen voimanlähteen hankala varaosaja varamoottoritilanne. Maukka ehti juuri pelastautua ohjaamosta sirpaM orane-Saulnierin varustamista venäläisellä Klimov M-103 sotasaalismoottorilla esitettiin Suomen ilmavoimissa jo elokuussa 1940, olihan venäläismoottori Moranessa käytettävän Hispano-Suizan kopio. Kaikkiaan konetyyppiä valmistettiin 41 kpl. Uutta oli myös jäähdytysnestesäiliö sylinteriryhmien välissä, öljysäiliö entisen jäähdytysnestesäiliön tilalla sekä LG-mallinen öljynjäähdytin. Moranen suorituskyky oli parantunut, mutta siinä oli lastentauteja. Uusi konetyyppi sai heti lempinimen MörköMorane. Vihollisen hävittäjät olivat tulivoimaltaan ja liikehtimiskyvyltään jokseenkin ylivoimaisia ja Pe-2-pommittajat liian nopeita. Kertoo jotain Moranesta maalina! Nyt suojaus-, torjuntaja tiedustelulentoja riitti jokaiselle päivälle. Pirullinen Il-2 Sturmovik -maataistelukone oli niin hyvin suojattu, että Moranen Berezina-konekiväärit vain rummuttivat sen panssareita. Ensiasennus suoritettiin peruskorjattavana olleeseen MS631:een syksyllä 1942, ja tarvittavien muutosten lista oli melkoinen: venäläishävittäjä LaGG-3:n M-105P 1 100 hv:n moottori, Jak-1-koneen pakoputkisto sekä uudet ahtimen ilmatorvet. Myöhemmin pontimena oli koneen riittämätön suorituskyky, joten vaihtoehdoksi nousi tehokkaampi venäläinen M-105 mootori. 76 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 SUOMEN SOTIL A AT mm:n tykkeineen olivat Morane Saulnierille jokseenkin ylivoimainen vastus. Ensimmäinen Mörkö sai tunnuksen MSv-631. Tehokkaamman moottorinsa ansiosta ”Mörkö”-lempinimen saanut konetyyppi osoittautui ketteräksi, ja voimaa oli tullut lisää. Myös moottoripeitteisiin tehtiin Mersu-tyyppiset pakoputkikaukalot. Tyyppiin suunniteltiin myös uusi öljynkokoaja ja asennettiin 150 ammuksella varustettu Schwak-tykki. Myöhemmin koekoneen moottori vaihtui uudestaan ja öljynjäähdytin vaihdettiin Messerschmitt–Daimler-moottorin vastaavaan. Meneillään oli synkkä ajanjakso, yhä useampi Maukan lentäjätovereista ei koskaan palannut kentälle hengenvaaralliseksi käyneistä ilmataisteluista. Muutostöitä jatkettiin edelleen, kun keulalle asennettiin saksalainen MG-151/20-tykki ja kokonaan uusi nesteenjäähdytin, minkä jälkeen versio alkoi olla valmis rintamakäyttöön. Kirjassa Nuoret taistelulentäjät kerrotaan laivue 28:ssa palvelleiden Mauri Maunulan ja Lasse Hattisen kokemuksista ilmataisteluista Mörkö-Moranella. Jo ensimmäisessä ilmataistelussa Maukka pääsi hyvälle hollille, mutta moottoriöljy suihkusi tuulilasiin ja tähtääminen oli mahdotonta. Tästäkin huolimatta periaate oli selvä: köniin saattoi tulla mutta periksi ei anneta! ...ja Mörkö-Moranet Suurhyökkäyksen edetessä Maukan lentue siirtyi Värtsilään, jonne toimitettiin Morane Saulnier -hävittäjän modifikaatio, jossa oli tehokkaampi moottori ja saksalainen MG-151/20-tykki. TEKSTI: PEKKA HIETALA NEUVOSTOLIITTOLAISTA PE-2 KONETYYPPIÄ päätyi myös ilmavoimillemme Saksan sotasaalisvarastosta. Värtsilässä Maukka koki myös pommitushyökkäyksen, kun hän istui koneensa ohjaamossa kentällä. Nopeana tunnetun konetyypin merkittävimmät ansiot armeijallemme teki Aimo Juhola suorittamalla sillä vaarallisia tiedustelulentoja kauas vihollislinjojen taakse.. MÖRKÖ–MORANE © PENTTI MANNINEN . Erään lentäjätoverin pudotti jopa oma panssarintorjunta, kun joku innokas sohlasi panssarintorjuntatykillä yläpuolella tapahtuneeseen ilmataisteluun
päivänä, mutta kaikki ei ollut vielä ohi. lokakuuta 1944 Maukka lensi vielä tiedusteluja maataistelulennon Nampa–Vuojärvi-alueella, ja sitten sotalennot olikin lennetty. SA -K U VA. Lentue eteni Paltamon kautta Pudasjärvelle, josta lennettiin tiedusteluja pommikoneiden suojauslentoja tällä kertaa entistä aseveljeä vastaan. Saksalaiset olivat edenneet hävittäjien toiminta-alueen ulottumattomiin, ja homma oli paketissa. Äänislinna, Viitana 17.3.1942. Tuolta ajalta mieleen jäi paitsi käytössä ollut LearJet-suihkari myös persoonallinen pääjohtaja Pekka Herlin. Täydennyslentolaivue 17. Tikkakoski, Luonetjärvi. Otetaan se, nehän tekee niin hyviä hissejäkin!” Lauri Särkkä Lauri Särkkä on joukon ainoa pommikonelentäjä. Atlantti tuli ylitettyä lentokoneella peräti 76 kertaa. He päättivät liittyä Suomessa värvättävään panttipataljoonaan, jonka oli määrä saada sotilaskoulutus mahtavassa Saksan armeijassa. Hän syntyi vuonna 1922 Ruovedellä, josta siirtyi Tampereen kautta Helsinkiin, jossa asuu edelleen. Kuvattu ajalla 28.-31.3.1944. Myöhemmin Maukka työskenteli vielä vuoden Spear-Air-lentoyhtiössä ja kuljetti Keihäsen asiakkaita Kanarialle. Rauhan tultua Maukka jatkoi vielä Ilmavoimissa mutta siirtyi sitten Aero Oy:n palvelukseen, josta jäi eläkkeelle. Keväällä 1941 Laurin oli määrä astua sotaväkeen, mutta nuorella miehellä ja hänen luokkatoverillaan siinsivät mielessä hieman suuremmat hankkeet. Herlinin kommentti konehankintaan tuli suuryritystä luotsaavan miehen suusta nopeasti: ”Vai että Mitsubishi. 18. Ilmailukärpäsen pureman Lauri sai välirauhan aikana Orivedellä, kun läheiselle lentokentälle sijoitetun Laivue 32:n Fokker-hävittäjät kaartelivat taivaalla. Mauri päätyi Mitsubishi Diamondiin. Värväystoimisto Tampereen Kauppakadulla oli kuitenkin BL-KONEEN (Bristol Blenheim) tankkaaminen. Lapin sotaan ja Kanarialle Laivueen viimeinen sotalento punakoneita vastaan lennettiin elokuun 25. ALHAALLA HÄVITTÄJÄT STARTTAAVAT PARTIOLENNOLLE: tuliputket ovat valmiit puhumaan. Kun yhtiön käytössä ollut Lear-Jet kävi vanhaksi, kutsui pääjohtaja Herlin Maukan lounaalle ja antoi tälle tehtäväksi selvittää sopiva uusi konetyyppi yhtiölle. 77 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 leiden iskeytyessä Moranen runkoon (samasta pommituksesta lisää numerossa 4/2015). ”Nehän tekee hissejäkin” Lentäjänuransa Maukka päätti Kone Oy:n yksityislentäjänä. Maukan johtama parvi komennettiin vielä Lapin sotaan
Sitä paitsi toverillisissa pommittajapiireissä ei tunnetLAURI SÄRKKÄ ehti lentää 170 tuntia Bristol Blenheim -pommittajalla, joka oli peruskalustoa sekä talviettä jatkosodassa. I Kolmepaikkainen pommikone Valmistusmaa: Iso-Britannia (valmistettiin lisenssillä myös Suomessa) Pituus: 12,12 m Kärkiväli: 17,17 m Korkeus: 2,98 m Tyhjäpaino: 4 126 kg Suurin lentoonlähtöpaino: 6 960 kg Voimalaite: 2 × Bristol Mercury VIII -tähtimoottoria, 9 sylinteriä, 626 kW (840 hv) per moottori (käytössä oli myös Tampellan valmistama Mercury-moottori) Suoritusarvot Suurin nopeus: 370 km/h pinnassa, 430 km/h 5 000 metrissä Matkalentonopeus: 300 km/h Lentoaika: 4 h Nousuaika: 11,5 min 5 000 metriin Aseistus 1–2 × 7,7 mm:n konekivääriä siivissä 1 × 7,7–7,9 mm:n konekivääri takatornissa 526–972 kg:n pommikuorma päättyi, Lauri komennettiin vielä kaksimoottori-koulutukseen Luonet järvelle, ja hän joutui yhä odottelemaan tositoimia. Sota on odottelua Myös Laurin kohdalla pitkäksi venähtänyt upseerikurssi aiheutti turhautumista, sillä rintamalla taisteltiin jo täyttä päätä. Kun kurssi viimein Bristol Blenheim Mk. © PE N TT I M A N N IN EN. Lohdutuksena Lauri pääsi kuitenkin lentämään paitsi englantilaista Blenheim-pommittajaa myös venäläistä SB-2-sotasaaliskonetta, joista ensin mainittu oli hieno kokemus. Lauri oli asiasta toista mieltä, olihan pommitusoperaatio tiimityötä, joka onnistuessaan toi huomattavan tuhovaikutuksen vihollisen ryhmittymissä. 78 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 SUOMEN SOTIL A AT kiinni, joten hanke viivästyi, ja Laurille ehti saapua tieto hyväksymisestä Ilmavoimien upseerikurssille. Joidenkin mielestä pommikonelaivueeseen joutuminen oli rangaistus, sillä hävittäjä tuntui olevan ainoa oikea taistelukone. Ensimmäinen yksinlento jäi ikuisesti mieleen painavan kaksimoottorikoneen kohotessa ohjainsauvaa vetämällä vakaasti taivaalle
Hoppee ei oo häppee Vaarallisen lähelle rintamalinjaa jäänyt Värtsilä vaihtui pian Naarajärveen, josta jatkettiin tauotonta lentosirkusta. Rintamalla käynnistyi valtava vyöry, jota ryhdyttiin tukahduttamaan lentämällä vihollisen niskaan tauotonta pommirahtia. Pommitustehtävän onnistuminen oli silti aina tärkeintä, joten kaaoksen keskellä oli kyettävä pitämään itsensä kasassa ja saattamaan kone vakaaseen lentotilaan pommitettavan kohteen yläpuolella. Laurin sotareissu jatkui aina Lapin sotaan saakka. 79 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 tu armeijan hierarkiaa tai kateutta toisten saavutuksista. Heidän luultiin pudottaneen pommit omien joukkojen niskaan mutta myöhemmin tieto tarkentui vääräksi. Lauri lensi pommituslaivueessa 170 tuntia ja tuli lopulta siihen päätelmään, että Suomen saavuttama hopeamitali sodassa oli kelpo suoritus. Palattuaan lennolta Lauri sai kuulla järkyttäviä uutisia. Tiedustelutiedot rintaman taakse kertoivat karua kieltään – jotain oli tekeillä. Pommariksi Koulutuksen päätteeksi Lauri komennettiin Pommituslentolaivue 42:een, joka piti majaansa Värtsilässä. Tätä käsitystä vahvisti vierailu Karjalankannaksella, jossa hän näki loputtomat rivit muistoristejä venäläisillä hautausmailla. Lue lisää lentäjäveteraaneista. Ensikertalaiset jatkosodan ratkaisutaisteluissa 1944 (Minerva 2015) http://www.minervakustannus.fi/.. Tuolloin elettiin jo talvea 1944 ja suuret koitokset olivat vielä edessäpäin. Kaikki tämän jutun sankarit ovat mukana viime syksynä ilmestyneessä kirjassa Nuoret taistelulentäjät. Nuorella pommikonelentäjällä oli vastuullaan kallisarvoinen kone, sen miehistö sekä tehtävän onnistuminen. Laurin rintamalaivuekomennus käynnistyi epäonnisesti, sillä hänet passitettiin iho ja silmämunat kauttaaltaan keltaisena sairaalaan. Hän pommitti saksalaiskolonnia, kunnes oli tullut aika lähteä kotiin ja aloittaa elämä siviilissä. BRISTOL BLENHEIMIN HUOLTO. Rintamalinjalla vastaan iski säkenöivä ilmatorjuntatuli ja kaikkialla parveili vaarallisia torjuntahävittäjiä. Lentolaivue 42, Mikkelin kenttä ja laivueen esikunta 30.7.1941. Myös Lauri pääsi kokemaan, millaista oli lentää ilmatorjuntakranaattien räjähdellessä ympärillä tai vihollishävittäjän ahdistellessa peräsimen takana. Paluu laivueeseen tapahtui vasta aivan suurhyökkäyksen kynnyksellä
Reino haluaa, että nuoremmat tietävät vielä hänenkin jälkeensä, mitä elämä siellä jossakin oli, osana raskaita tappioita kärsinyttä Jalkaväkirykmentti 7:ää – Tyrjän rykmenttiä, kuuluisine komentajineen. 80 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 SUOMEN SOTIL A AT Huhtikuussa 91 vuotta täyttänyt ja rataesimiehenä työuransa tehnyt Reino Kallio ei koskaan ole kieltäytynyt kertomasta rintamamuistojaan niistä kiinnostuneille. ELÄVÄ SOTADOKUMENTTI
Keväällä 1943 alkanut armeijaja sotareissu on edelleen kirkkaasti Reinon mielessä: mies muistaa hämmästyttävän tarkasti tapahtumia, aivan päivämäärien tarkkuudella. Esimerkiksi pöydän parikymmentä senttiä korkea kirjepino on viivasuora, ilman pienintäkään yhtäläisyyttä Pisan torniin. TEKSTI JA VÄRIKUVAT: MARKO ERIKSSON MV-KUVAT: SA-KUVA R eino Kallio viettelee rauhallisia eläkepäiviä Alavudella kodissaan, jossa vallitsee suorastaan kadehdittava siisteys ja järjestys. Kunnes oli itsekin lähdettävä sotareissulle, Reino toteaa. – Miehet olivat rintamalla ja työntekijöistä oli pulaa. 81 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 . Alavudella syntynyt ja kasvanut Reino on tehnyt elämäntyönsä junarataverkoston huoltoja kunnostustöiden parissa. (klo 10.30). Ensimmäisen kerran hän sekaantui ratahommiin jo teini-ikäisenä, jatkosodan alussa. IRTAANTUMISVAIHEESTA JR 7:n jälkijoukot ovat jo jättäneet taaksensa Vuosalmen sillanpään asemat, ja 3/JR 7:n I joukkue, johtajana luutnantti Halonen on miehittänyt ensimmäiset vetäytymisasemat purolinjalla Kaskiselän Antrean tienhaarasta 1 km etelään. Vanhastaan minulle tuttu ja aina ystävällinen isäntä haluaa jälleen tarjota kahvia ja pullaa, ennen varsinaista jutustelua hänen sotamuistoistaan. Minua kysyttiin mukaan, ja lähdin porukkaan ratojen kunnossapitoon. Kaskiselkä 20.9.1944.. Huomaa, että näihin tapahtumiin on muisteluissa palattu satoja ja satoja kertoja. Lukemisesta pitävän Reinon lehdet ja kirjat ovat niin ikään järjestelmällisesti paikoillaan. Nuoruusvuosiin unohtumattomasti sijoittunut vaihe maanpuolustuksen parissa kesti pari vuotta
Meitä käänneltiin ja väänneltiin hyvin vähän eli helposti kelvattiin, Reino lohkaisee. Sieltä miehet toimitettiin sotatoimialueelle Viipuriin, jossa Reinon muistikuvan mukaan kului puolisen vuotta. 82 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 SUOMEN SOTIL A AT Mars matkaan! Kutsunnat olivat 30. – Meitä oli siellä vuonna 1925 syntyneiden alkupuoli. Reino lähti reissuun kaksosveljensä Heikin kanssa. Koskaan meille ei selvitetty, miten kaksi junaa saattoi päätyä samalle raiteelle, jotkut epäilivät jopa sabotaasia, Reino kertoo. Kutsunnoissa jaetuista papereista ilmeni, että 12. VARTIOMIES JR 7:n komentopaikan viittakilven äärellä Vuoksenrannan Taljalan kylässä 15.9.1944.. Tulikuumat kamiinat kuitenkin kaatuilivat vaunuissa, ja lähellä oli, ettei tulipaloja syttynyt. Tuskin miehet olivat ehtineet pois kotipitäjän alueelta, kun alokkaita kuljettanut juna törmäsi keskellä yötä toiseen Haapamäen asemalla. Koulutuspaikkana oli muun muassa kaakkoissuomalainen Miehikkälä. – Meidät ohjattiin raiteelle, jota pitkin olikin tulossa toinen juna. Junien vauhti oli onneksi hiljainen, ja suuremmilta loukkaantumisilta vältyttiin. Armeijassa veljesten tontiksi muodostui panssarintorjuntakomppania. Ikimuistoisten tapahtumien makuun veljekset pääsivät jo heti armeijaja sittemmin sotataipaleen aloittaneesta junamatkasta lähtien. maaliskuuta 1943 Alavuden nuorisoseuralla. huhtikuuta klo 23.02 kotikylältä lähtee juna, jolla nuorukaiset kuljetetaan Orivedelle koulutuskeskukseen
Kuollut tuli monesta sen takana yritelleestäkin. – Heti pian meidän tykkiryhmään tuli sellainen mies, joka oli kuin olisi aina ryhmään kuulunut, mutta joka tuntui tuntemattomalta. kesäkuuta neuvostoliittolaiset tekivät kohdistusammuntoja kaikkialle, missä tiesivät meikäläisten korsuja ja kalustoa olevan. Erityisesti puna-armeijan suurhyökkäys Äyräpään–Vuosalmen suunnalla kesällä 1944 on tallentunut yksityiskohtaisesti Reinon muistiin. Toiset jatkoivat Itä-Karjalaan, mutta me jäimme Viipuriin. Tarkkana on siis oltava. Hänellä oli aseena pelkkä pistooli. Ne perustettiin usein hylättyihin rakennuksiin ja pihapiireihin, joista sai hyvää suojaa miehille, aseille ja varusteille. Huhtikuun alussa, kun miehet olivat Säkkijärvellä, tuli tieto linjaan lähdöstä. Luutnantti Palo kävi hänen hihaansa kiinni ja tivasi, että mikäs mies sinä olet ja mistä yksiköstä. Sotilaille annettiin tieto, että vihollisen desantteja on liikkeellä ja heitä on saatu kiinnikin. – Jo ennen varsinaisten rytinöiden alkamista 9. Konekivääriryhmä sijoittui esimerkiksi navettaan samoin kuin komppanian panssarintorjuntatykki. SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 83 Ne tulevat! Kevättalvella 1944 Reino oli linnoitusja metsätöissä. Mies vietiin pataljoonan komentajan luokse, eikä häntä enää sen koommin porukka nähnyt. Mekin jouduimme lähtemään aika ajoin asemista pois, jottei kävisi huonosti. Tyyppi ei pystynyt kertomaan, mihin yksikköön hän kuuluu, mutta kovasti puolusteli, ettei hän ole vakooja. Miehellä oli asianmukainen vaatetus ja puhui täysin suomea. Taistelutilanteita ajatellen rakennuksista oli myös hyvin suojaa. Yhtenä kertana oli käynyt niin, että korsuumme oli osunut 8,5-tuumainen (210 mm:n) järeä tykinammus. Asemat vaihtuivat tiheään, usein tietysti öisin. Silloin kiperiä tilanteita oli päivittäin. Myöhemmin matkalla Viipurista linjaan ohitimme tienviitan, jossa luki Mainila 15 km. – Meidänkin komppania lähti melkein kokonaisuudessaan. Tykki asetettiin pääsääntöisesti rakennusten väliin. Rakennuksissa miehillä oli hyvät tilat täytellä konekiväärimiesten ammusvöitä. Vuosalmen sillanpää 15.9.1944.. 45-millinen, 460-kiloinen asehan meillä pääasiassa oli, Reino tarkentaa. Niin vain suurhyökkäyksen alkupäässä Seppälänkylässä asemana olleen talon aitan päädystä hän napsi ojaa pitkin tulevia naapurin miehiä! Vakoojia ja liikuntasotaa Vuottaan kylässä pataljoonan komentaja Olanterä tuli muiden esikunnan edustajien kanssa ryhmän juttusille. Veljekset kuuluivat JR7:n tykkikomppaniaan. Kyllähän se säväytti, Reino muistelee. Tykkiasemammekin oli vaurioitunut. Panssarintorjuntavälineenä 45-millinen oli kesällä 1944 jo kuollutta kuormaa. – Meillä oli pappikin ryhmässä. n III/JR 7:n komentaja, majuri Olanterä (toinen oikealla) lähimpine miehineen Vuosalmen sillanpään komentopaikalla
Vanhalakka totesi, ettei tällä hetkellä haluaisi mitään muuta kuin saada kihlata Hilkan itselleen. Pahin tietenkin olisi, että neuvostoliittolaiset olisivat murtaneet suomalaisten puolustuksen ja sieltä olisi vierasta sakkia tulossa estoitta ja sankoin joukoin. Kronologisesti etenevissä muisteluissaan Reino ottaa seuraavaksi puheeksi hänet syvästi pysäyttäneen tapauksen kesäkuun lopusta. Lopulta sanoin Heikille, että nyt on yritettävä täältä vauhdilla pakoon tai käy huonosti. Siinä ei muu auttanut kuin ampua minkä ehdimme. Sen komentajana 28.1.1943– 27.11.1944 toiminut, sittemmin jalkaväen kenraaliksi ylennetty Adolf Ehrnrooth oli loppuun saakka Reinon ja hänen Heikki-veljensä henkilökohtainen ystävä. Ihme kyllä sisällä olleet kudit eivät olleet räjähtäneet. Siinä ammuimme vihollista minkä kerkisimme, mutta kohta toiselta puolelta näkyikin jo panssaritykki. Yhtään suomalaista ei tuolla välillä enää ollut, hylättyjä aseita ja varusteita kyllä. Yhä tänä päivänä Reino arvostaa Adolf Ehrnroothin ansiot ja persoonan hyvin korkealle: Mannerheim-ristin ritari numero 162:n valokuvalla on paikka Reinon kirjahyllyssä.. Reinon arvion mukaan he juoksivat vielä noin kolmensadan metrin matkan Äyräpään Kirkkoniemeen. – Siinä oli niittyä puron molemmin puolin. Lähellä oli suurempi tuho, sillä yksi panssaritykin laaki oli lävistänyt ryhmän täysinäisen ammuslaatikon. Omien ja vieraiden ristitulessa Heinäkuun 7. Ajatus oli hänelle niin tärkeä, että hän oli halunnut sen ääneen muille todeta. Eipä aikaakaan, kun Kirkkoniemessä olleita joukkoja kohtaan tuli n Ehrnroothin miehiä. Ei kulunut tuntiakaan Vanhalakan lähdöstä, kun vänrikki Autio tuli miehille vuorostaan kertomaan, että vain hetkeä aiemmin kihlaushaaveistaan kertonut mies oli juuri kaatunut. Heti perään toiselta rannalta rupesikin tulemaan neuvostoliittolaisia sankoin joukoin: sillan tuhoaminen oli hieman epäonnistunut, ja naapurit pääsivät sitä pitkin tulemaan. Lähellä oli tiheä kuusikko, jonne menimme lakealta suojaan. päivänä Äyräpään taistelujen meteli joukkojen oikealla puolella hiljeni selittämättömästi. Neuvostosotilaita alkoi yhtäkkiä tulla Pölläkkälän sahan radan ääreen vain 30 metrin päähän. – Vänrikki Aution lähettinä toiminut Vanhalakka oli tullut kertomaan ryhmälle, että hän oli saanut kirjeen tyttöystävältään. Kuulijat olivat sanattomia tästä uutisesta. Väkeä tuli kuitenkin koko ajan lisää. 84 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 SUOMEN SOTIL A AT Salmenkaitajoki päivämäärällä 17.6.1944 meinasi käydä Reinon kohtaloksi. Miehet olivat jännityksessä, vieläkö siellä on omia puolustamassa vai mistä syystä taistelut hiipuivat. Veljekset selvisivät viereisen harjanteen taakse tulitusta karkuun. Vieressä oli myös silta, jonka pioneerit räjäyttivät ylitettyämme sen. Sodan aikana korpraaliksi ylennetty Reino Kallio puolusti Suomea Jalkaväkirykmentti 7:n joukoissa. – Velipojan kanssa olimme vartiossa junaradan vieressä. Sain heti ensimmäisistä sen ampumista paukuista kolme pientä sirpaletta itseeni, vain muutamassa sekunnissa, Reino toteaa ja näyttää yhä tänä päivänäkin olkapään liepeillä luussa kiinni olevaa pientä mustaa metallinpalaa
Lepäämään ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta jäädä. n Aukeaman kuvassa "Tossun" vitsaus, Vuosalmen sillanpään pohjoisin ulottuma, kuuluisa "Makkara", joka jäi ryssän haltuun, vaikka sen valtaus oli suunnitteilla.Vuosalmen sillanpää 7.9.1944. Vain hetkeä myöhemmin kranaatti iskeytyi Reinoa lähinnä uineen Rasimuksen eteen: aseveli jatkoi matkaansa kädet levällään hengettömänä kohti Vuoksen pohjaa. Vieressä uineeseen, tuntemattomaksi jääneeseen suomalaissotilaaseen sirpale osui otsaan, mutta hän ei pelkotilaltaan asiaa ollut edes huomannut. Heikki hyppi yhden jalan varassa eteenpäin. Reino kertoo saaneensa uidessa sirpaleen vasemman käden sormien väliin. Vaihtoehdot kävivät vähiin – jos mieli selvitä, ainoa vaihtoehto oli uida joen yli. Äyräpää, Vitsaari 28.8.1944. Suomalaiset olivat Vuoksen toisella puolella. Sitten kranaatit alkoivat osua lähelle. – Tunsin, että vasempaan nilkkaan sattui. Hän todennäköisesti toimi Reinon suojakilpenä. kova keskitys. Kysyin velipojalta sattuiko häneen, ja hän vastasi, että sattui. Tilanne oli kaoottinen: samaa aluetta pommittivat niin viholliset kuin omatkin. Vastarannalle päästyään miehet olivat aivan kylmän kangistamia. Saaren yläpäätä kohti juostessa, Reino edellä ja Heikki perässä, kranaatti iskeytyi aivan miesten vasemmalle puolelle. Vihollisjoukot olivat heti Reinon, Heikki-veljen ja muiden suomalaissotilaiden kintereillä kirkon toisella puolella. Seuraavaksi ryhmä, josta oli jäljellä enää neljä miestä, lähti juoksemaan niemen kärkeen samalla vaatteita riisuen. Jos mieli selvitä, ainoa vaihtoehto oli uida joen yli.. Vasikkasaaren multiin Puoliväliin virtaa saakka pakomatka sujui hyvin. 85 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 n Panssaritorjuntakiväärimies seuraa vihollista silmät tarkkoina pesäkkeessään
Sen hän löysikin. Kulkuväline oli kärsinyt, mutta pysyi silti pinnalla. Reino lähti uimalla hakemaan venettä ja saikin tuotua sen takaisin. Omani ei ollut paha, mutta veljellä oli vasemman jalan pohjelihas aivan riekaleina. SUOMEN SOTIL A AT 86 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 Menimme lähellä olleen kaatuneen kelon suojaan vammojamme tarkistelemaan. “Me veteraanit olemme eläviä dokumentteja ja vain me voimme kertoa asiat niin kuin ne olivat”, Reino sanoo perin viisaasti.. Vuosalmen sillanpää 7.9.1944. Omaa kelloaan Reino ei kuitenkaan uskaltanut lähteä hakemaan, sillä se paikka tuntui liian vaaralliselta. n ”Pussi”-tukikohdasta: vihollispanssari, joka hyökkäsi ryssän ”Makkarasta”. Moni muu komppaniamme pojista oli saman kohtalon kokenut näin lyhyessä ajassa, Reino ihmettelee. Kallioiden lisäksi korsussa oli muutama muu mies. Kaksi sotilasta lähti kantamaan haavoittunutta Heikkiä kohti rantaa. Jokaisella oli jonkinlainen airon korvike. He kertoivat, että mantereelle on yhteys olemassa, ja sitä kautta Heikki saataisiin kuljetettua pois ja hoitoon. – Alle kahta tuntia aiemmin olimme olleet Äyräpään harjanteella vartiohommissa. Reino päätti palata sen kelon luokse, jonne veli oli oman taskukellonsa haudannut. Erittäin virkeä Reino Kallio asuu yksin rivitaloasunnossaan syntymäpaikkakunnallaan Alavudella. Pian paikalle saapui omia ja miehet pääsivät turvaan. n Sotamuistojen vaalija. Taskukello lienee aloillaan vielä tänäkin päivänä. Niitä eivät Venäjän pojat saisi, vaikka veljekset nappaisivatkin. Ylitys sujui hyvin, mutta onni oli loppua heti maan kamaralle päästyä: paikalle iskeytyi useita kranaatteja. Yli tuonelan joen Hetkeä myöhemmin, kuin ihmeen kaupalla, saapui pelastus: tuttu mies, Näränen, juoksi kauempana saaressa, huomasi veljekset ja tuli auttamaan heidät saaressa olevaan suomalaisten korsuun. Tiesimme, että viholliset johtavat tulta Äyräpään harjulta ja sieltä olisi erinomainen näkyvyys virralle. Sieltä löytyi sidettä, ja Heikin jalka saatiin jotenkuten kokoon. Lukemisesta ja erityisesti sotakirjallisuudesta kiinnostunut veteraani toivoo, että hänenkin tarinansa jäisivät nuorempien sukupolvien mieleen. Tuolla hetkellä vangiksi jääminen tai jopa kuolema paikan päällä tuntui veljeksistä niin todennäköiseltä, että he päättivät haudata isänsä heille antamat taskukellot Vasikkasaaren maaperään. Saaresta pois pääsy oli haavoittuneelle mahdotonta ilman jonkinlaista venettä. Panssarivaunu on T-34, vuosimallia 1943. Reino säästyi vaurioilta, mutta muut velimiestä myöten saivat osumia. Eivät kuitenkaan henkeä ja matkaa uhkaavia. Noin 12 sentin pituinen sirpale oli mennyt siitä läpi. Nyt koko ryhmämme oli kaatuneina ja haavoittuneina. Vastarannalla sen sijaan näkyi pioneerijoukkojen käyttämä paatti. Lähdin etsimään apua, mutta jouduin palaamaan paikalle tyhjin käsin ilman minkäänlaisia sidetarpeita, Reino harmittelee. – Sopivan sauman tultua Heikki kannettiin veneeseen ja me muut perässä. Sellaista ei rannalta löytynyt
Meininki jatkui tuttuna: jatkuvia siirtymisiä uusiin asemiin ja jokapäiväistä jännitystä, mitä tuleman pitää. Siinä sanottiin, että Reino Kallio kaikkine varusteineen komppaniapäällikön komentoteltalle. Nekin sen takia, ettei ryssä lopettanut sotaa sovittuna aikana, Reino puuskahtaa. Etumaisena JR 7:n komentaja, eversti Ehrnrooth. – Mieli oli apea, kun muonakuskin kanssa ajelimme Vuosalmen asemia kohti. Se on loppu Paluu rintamalle alkoi junakyydillä hyvin varhain 4. SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 87 Kuntoisuuslomalle Heikin sota loppui siihen, ja hänet siirrettiin Seinäjoelle sairaalahoitoon. – Pysähdyimme Savonlinnan asemalle aamulla. Kysyi vielä minulta, että tuliko tämä yllätyksenä. Joku sotilaista kävi asemalla ja oli kuullut, että pitäisi tuleman rauha. syyskuuta. Olin kirjoittamassa kirjettä kotiin, kun tuon viestin sain, enkä aavistanut, mitä se voisi merkitä – ehkä komennusta jonnekin. – Eräänä aamuna muonakuskilla oli lappu minulle. asemalle ja sitä kautta omaa yksikköä kohti. – Meitä lomalle lähtijöitä oli muutamia kymmeniä. No tulihan se! Yllättävää kotiinpääsyä leimasi kova kiire. Sodan piti päättyä, mutta vielä vuorokautta myöhemminkin neuvostojoukot ampuivat. Hellankansi kieseillä Reinon muistikuvan mukaan kotiin lähtöä ja lopullista irtautumista linjasta valmisteltiin 19. Heidät tuli vapauttamaan jääkäriporukka polkupyörineen. Ei siihen kukaan uskonut. Hän vahvisti, että viiden aikaan aamulla vihollisuudet olivat loppuneet. Kiireellä miehelle etsittiin siistimpiä vaatteita, vaikka valinnanvaraa ei paljon ollut. Seuraavana aamuna, perillä yön yli nukuttuaan Reino heräsi kovaääniseen keskusteluun: toimitusjoukkueen miehet olivat kauhuissaan, sillä linjasta oli aamutunteina edelleen kuulunut ankaraa tykistökeskitystä. Perille asemalle hän ehti ajoissa. Sodan ehkä viimeiset uhrit. syyskuuta. Ei sitä vieläkään todeksi uskonut! Reinon ja monen muun iloiseksi kääntynyt junamatka jatkui Sairalan n JR 7:n komentohenkilöstöä Taljalan komentopaikassa. Kun saavuimme Elisenvaaran asemalle, kysyin asemakonttorista tulleelta sotilasvirkailijalta väitteen todenperästä. Vieressä oli joukkosidontapaikka ja siellä kolmet paarit, kaikilla kuollut sotilas. Tulimme Kaskiselkään, komppaniamme komentopaikalle. Reinon vammojen hoito ja paraneminen vei myös aikansa, mutta heinäkuun lopussa 1944 oli taas lähtö tositoimiin, kun tykkikomppania oli saatu koottua uudelleen. Reinon tuli olla Sairalan asemalla valmiina jo muutaman tunnin päästä, vaikka matkaa sinne oli kymmeniä kilometrejä. Junassa oli aivan hiljaista, sillä lomalle pääsy tuntui jotenkin käsittämättömältä, eivätkä sanat sopineet siihen hetkeen, Reino tuumaa. Taljala 15.9.1944. Komentoteltalla kapteeni Laamanen kuitenkin kertoi, että pääsen kotiin palkkiona hyvästä suorituksesta. Iltayön tunnit miehet olivat
– Me veteraanit olemme eläviä dokumentteja, ja vain me voimme kertoa asiat niin kuin ne olivat. Reino kertoo, että kohta lähti talon isäntäkin viimeisen kerran kodistaan, hellankansi kärryillään. 88 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 SUOMEN SOTIL A AT liikkeellä, kunnes jäivät lepoon tyhjilleen jääneeseen taloon. Muutama pieni metallinpala kehossa ei haittaa, kun hän sentään on saanut kertoa satoja kertoja, mitä hän ja moni muu aikanaan rintamalla kohtasi. Voiko todella olla niin, että ihminen ei sellaisMe veteraanit olemme eläviä dokumentteja, ja vain me voimme kertoa asiat niin kuin ne olivat. Joskus olen saattanut joltakulta toiselta veteraanilta kysyä, että missä päin sinä olit sodassa, ja vastaaja on sanonut, ettei muista. Pikemminkin päinvastoin: Reino tietää, että paljon huonomminkin olisi hänelle voinut käydä. Tuvan lattialla he kuuntelivat radiosta viiltäviä rauhanehtoja. Tuhannet ja taas tuhannet kaatuneet eivät ole kokemuksiaan kertomassa. Termola 4.6.1944.. Hän ei yritä jättää ahdistavia muistoja taka-alalle, vaikka monet veteraanit ovat halunneet vaikenemalla unohtaa sodan kauheudet – muistoista ei ole jälkikäteen keskusteltu välttämättä perheen tai edes saman kokeneiden aseveljien kanssa. Kaatuneet eivät puhu Itsekin useita kertoja kranaatin sirpaleista haavoittunut Reino joutui läheltä näkemään tuttujen ihmisten vakavia haavoittumisia ja kaatumisia. n Everstiluutnantti Ehrnrooth ja majuri Olanterä tarkastaa joukot. Viimeisenä iltana ennen uudelle rajalle tuloa miehet asettuivat yöksi siistiin maalaistaloon. Hän oli sen talon isäntä viimeistä päivää ja halusi vielä käydä kotonaan. Illalla pihaan ajoi siviilimies hevosellaan. Katkeruutta Reinon puheista ei löydy. Mies oli kertonut, että talvisodassa evakkoon lähtiessään koti oli jäänyt siistiksi, mutta palattuaan takaisin kesän 1941 jälkeen paikka oli tyhjätty hellankantta myöten. Reino sen sijaan kertoo mielellään kokemastaan ja näkemästään, olkoonkin että muistot monilta osin ovat hyvin raskaita
Yksinään Reino on nyt ollut pidemmän aikaa, sillä vaimon kuolemasta on kulunut jo viisitoista vuotta. Piti tehdä se, mitä ei halunnut tehdä. Muutaman vuoden Reino oli töissä Pihlajaveden suunnalla, sitten neljätoista vuotta Alavudella Niinimaan asemalla ja lopulta parikymmentä vuotta toisaalla Alavudella, Sydänmaan asemalla. Moni yhä elossa oleva veteraani ei tällaisesta huolenpidosta pääse nauttimaan.. Arvokas vanhuus Sodan jälkeen, 1950-luvun alkupuolella, Reino suoritti rataesimiehen – tai silloin puhuttiin vielä ratatarkastajasta – pätevyyteen valmistavan tutkinnon Helsingissä. Heitä kaikkia yhdistää mielettömyys, että he eivät halua sotia, mutta on pakko. Niissä Reino on usein joutunut rintamalla saarretuksi ja tilanteeseen, josta ei näytä olevan ulospääsyä. Sotaveteraanien yhdistystoiminnassa sekä kuorossa Reino on ollut mukana alusta saakka. Tällaisiin tilanteisiin kun joutui, niin ei ollut vaihtoehtoja. – Niin kauan osallistun kuin jalat kantavat, hän lupaa. Vielä muutama vuosi sitten Reino pyöräili tuhansia kilometrejä vuosittain. Rivit ovat harventuneet, eivätkä kaikki elossa olevat enää jaksa osallistua toimintaan. Illalla voi valvottaa, ja koetut hetket näkyvät edelleen joskus unissa. Perhe tuli Reinon kuvioihin niin ikään 1950-luvun alussa, kun hänet vihittiin samalta kylältä kotoisin olevan Alli Järvenpään kanssa. Reino yrittää olla aina mukana niin kokouksissa kuin esimerkiksi itsenäisyyspäivän seppeleenlaskussa Alavuden sankarihautausmaalle. Edelleen pyörä on kuitenkin tärkeä liikkumisväline, ajokorttia kun ei koskaan ole tullut hankittua. Minähän en koskaan olisi edes voinut olla karjataloudessa isäntänä, koska siihen olisi kuulunut eläimien teurastaminen – niin kamalalta minusta on aina tuntunut jo sekin asia, Reino tunnustaa. 1980-luvulla hän innostui kirjoittamaan sotamuistelmiaan paperille: yli kolmenkymmenen konekirjoitussivun mittainen tarina on ollut haluttua luettavaa. – Oli ajateltava, että jos en ammu, minut ammutaan. Reino kertoo olevansa kovasti kiitollinen, että monet omaiset ja tuttavat viitsivät kuljetella häntä esimerkiksi konsertteihin ja urheilutapahtumiin, jottei vain kotioloissa tarvitse päivästä toiseen olla. Sota-ajasta on seurannut Reinolle sentään jotain hyvääkin: tiivis tekeminen ja yhteydenpito aseveljien kanssa kautta vuosikymmenten. Joillakin heistä on perhe, toisilla ei. 89 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 ta asiaa muista, vai onko se vain halua unohtaa. Lisäksi Reino on itsekin ollut keräämässä sotamuistoja muilta veteraaneilta. Alavuden sotaveteraanit ry:n hallituksessa hän on ollut jo parikymmentä vuotta. Painajaiset eivät kuitenkaan ole häntä estäneet jatkamasta sanansaattajan tehtäväänsä. Niin kauas kuin jalat kantaa Sodassa vastakkain on aivan tavallisia ihmisiä. Avioliitosta heillä on kaksi lasta. Toisinaan päivät venyivät hyvin pitkiksi, sillä jos junaliikenteen sujuvuus oli uhattuna esimerkiksi onnettomuuden vuoksi, silloin paiskittiin alaisten kera töitä vaikka kellon ympäri. Nykyisellään lenkit ovat harventuneet ja lyhentyneet. Reino kuitenkin kehuu pärjäävänsä oikein mainiosti, ja nuoremmat pitävät hänestä hyvää huolta. Vaikka Reinolle ei ole mikään kynnys jutella sotamuistoista, hän myöntää aiheen käsittelyn vaikuttavan edelleen
Valitettavasti. Tämän vuoden sotaharjoitusten lukumääräksi näin jossain 87 kappaletta. Mutta ei myöskään kysynyt hänelle tuntemattoman käsitteen merkitystä. Ja seuraukset näkyvät. Kun seuraavien vaalien jälkeen tehtiin hallitusta, Kaartinkorttelin ministeripaikka meni taas RKP:lle. EDUSKUNNAN puolustusvaliokunnan kanssa on sama tilanne: sen paikat ovat vähiten haluttuja. Sinnemäki huolestui, ettei eläimiä voi sillä lailla jättää heitteille... Hän ei ymmärtänyt, mitä ilmasta maahan -kyky tarkoittaa. En ole nähnyt noita listoja, mutta uskon, että niihin voitaisiin sisällyttää enemmän selittävää tietoa. ENTÄ MISTÄ TULEE tämä poliitikkojemme puolustusnihilismi. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut vaahtosi Paavo Väyrynenkin, jonka ministeriaikana Suomessa kävi erilaisissa harjoituksissa amerikkalaisia hävittäjiä, myös F-15 Eagleja ja ilmatankkauskoneita. ILMEISESTI on kerrottu, että Suomeen tulee harjoittelemaan amerikkalaisia lentokoneita ja maavoimien komppania, mutta tällainen tieto ei ollut ”seksikästä”. TAKAVUOSIEN eräässä puolustusselonteossa eduskunnalle kerrottiin, että Horneteihin hankitaan ilmasta maahan -kyky. Puolustusministerin salkku on ollut perinteisesti jaossa viimeinen, ja siksi se on mennytkin niin usein RKP:lle. Jäljelle jäi vain muutamia espan jalaisia ratsuja. Tuleehan meille komppania amerikkalaisia harjoituksiin, ja sotilailla nyt vaan on tapana käyttää harjoituksissa panssaroituja miehistöajoneuvoja, jotka tällä kertaa ovat maallikon silmään meidän AMV-vaunujemme näköisiä kahdeksanpyöräisiä Strykereitä. VALIOKUNNAN jäsenten asiantuntemuksesta kertoo anekdootti Anni Sinnemäestä. Vain tyhmä poliitikko hyväksyy paperin, jonka sisältöä ei ymmärrä. MUUTAMAA hyvin harvaa poikkeusta lukuun ottamatta kansanedustajiemme kiinnostus Puolustusvoimiin loppuu, kun asia menee kauemmas kuin oman vaalipiirin varuskunta. Puheen seurauksena tapahtui Tamminimessä latvaräjähdys. Jäseniksi tulee väkeä, joita maanpuolustusasiat kiinnostavat vain silloin, kun oman vaalipiirin varuskunta on lakkautusuhan alla. Niinistö myös tuntee alan kysymyksiä. POLIITIKOIDEN kiinnostumattomuus maanpuolustusta kohtaan tulee säännöllisesti esille muun muassa hallitusta muodostettaessa. Puolustusministeri Jussi Niinistö sanoi, että on kerrottu, mutta puolustusvaliokunnan jäsenet olivat kiinnostuneet enemmän iPadeistaan kuin asiantuntijoiden selostuksista. Mutta jos luettelot esitellään huonosti, on poliitikkojen kysyttävä tarkempia tietoja. EVVK. EHKÄ VOI poliitikkojen suuntaan tehdä sen myönnytyksen, että heille esiteltävien sotaharjoitusten listat ovat täynnä ammattiakronyymeja ja lyhenteitä. Sehän oli vasemmiston mukaan sodanlietsontaa. SAMANLAINEN HUUTO syntyi, kun tuli tietoon, että Suomeen tulee amerikkalaisia panssarivaunuja. Kun puolustusministeristä tuli Elisabeth Rehnin aikana hallituksen ulkoasianvaliokunnan jäsen ja Puolustusvoimille tuli runsaasti kansainvälisiä tehtäviä, uskottiin puolustusministerin arvostuksen nousevan. KEKKOSEN ajan perintönä suomalaiset poliitikot edelleenkin välttelevät puolustuspolitiikkaa ja maanpuolustusta. Näin pääsi taas käymään. Silloin kansliapäällikkö Aimo Pajunen soitti Ilkka Suomiselle ja tilitti, että ottakaa siitä puolueenne nimestä pois se kansallinen, kun teille ei kelpaa puolustusministerin paikka. Asiantuntija selosti erään rauhanturvaoperaation purkamista ja kertoi, että ensin lähti materiaali ja viimeksi miehet. POLIITIKOT pitivät skandaalina, ettei heitä informoida, vaan he saavat tietää asiasta tiedotusvälineistä. 90 SUOMEN SOTILAS 2 • 2016 KNUUTI Jukka Knuuti POLIITTISELLA kentällä nousi helmikuussa kauhea kalabaliikki, kun tiedotusvälineet kertoivat, että Suomeen tulee harjoittelemaan muutama US Air Forcen F-15 Eagle -hävittäjä. Kenelläkään ei ilmeisesti ollut tarvetta tarkentaviin kysymyksiin. Hän halusi puolustusministeriksi ja on selvästi kiinnostunut sotaväestä ja sen asioista. Sotien jälkeen oli tietysti sopimatonta puhua maanpuolustuksesta. PUOLUSTUSMINISTERIÖTÄ tietysti harmitti oman ministerin aliarvostus. JUSSI NIINISTÖ on paikallaan erittäin harvinainen poikkeus. Mutta mitä vielä. Muistan kerran 1970-luvun lopulla, kun eduskunnan budjettikäsittelyssä kansanedustaja Esko Koppanen (kok) puhui puolustusministeriön pääluokan kohdalla sotaväen materiaalisen tilan kurjuudesta kertoen esimerkiksi, kuinka monen minuutin tulitukseen silloisten uusien Oerlikonja HispanoSuiza-it tykkien ammukset riittivät. Viimeistään silloin älysi hidasälyisinkin poliitikko, että suomalaisessa politiikassa kannattaa kiinnostua mistä tahansa muusta politiikan alasta kuin maanpuolustuksesta, jos aikoo luoda poliittista uraa. ”Koska me muka on päätetty hankkia Horneteihin pommeja?” ihmetteli silloinen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Kalevi Lamminen
Osoite muuttuu ____ / ____ 20 ___ alkaen Vanha osoite tai lehden saaja (yliviivaa tarpeeton) Kustannus Oy Suomen Mies 00003 Helsinki Vastauslähetystunnus 5007541 Postimaksu maksettu Kustannusosakeyhtiö Suomen Miehen kustantamaa, Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisusarjaan kuuluvaa kirjaa on saatavissa Suomen Sotilas -lehden kautta. Kirjan voi myös ostaa 39 euron hintaan Inttistoresta, Pohjoinen Hesperiankatu 15, 00260 Helsinki. 15 euroa). Kirjan hinta 39 euroa + postituskulut (n. nro: _________________ Sähköposti: ____________________ Uusi osoite tai lahjatilauksen maksaja (yliviivaa tarpeeton) Nimi: ________________________________________________ Osoite: _______________________________________________ Postinro ja toimipaikka: _____________________________________ Puh. Kirjaa voi tilata sähköpostitse osoitteesta: asiakaspalvelu@kustantajapalvelut.fi tai puhelimitse: (03) 4246 5334. TILAA NYT. nro: _________________ Sähköposti: ____________________ PA LV E L U KO R T T I asiakaspalvelu@kustantajapalvelut.fi Tilaan Suomen Sotilaan ______ / ______ 20 ___ alkaen Yhteensä 6 Suomen Sotilaan numeroa kestotilaus 72 € / vsk määräaikaistilaus 91 € / vsk opiskelijat ja varusmiehet 67 € / vsk tilaan lehden itselleni lahjaksi Osoitteenmuutos. Nimi: ________________________________________________ Osoite: _______________________________________________ Postinro ja toimipaikka: _____________________________________ Puh
Lunastushinnat ovat 45 € + postikulut (pronssi) ja 130 € + posti kulut (hopea). Suomen sotilaat. PU O LU ST U SV O IM AT. Hopeamitali myönnetään erityisansioista ja vain ulkopuolisesta esityksestä. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ansiomitali Hakemuslomakkeita ja sääntöjä voi tilata Suomen Sotilaasta tai tulostaa lehden kotisivuilta osoitteesta: www.suomensotilas.fi Pronssimitalin voi esittää tai anoa myös itselleen, jos mitalisääntöjen ehdot täyttyvät