Suomen Sotilas 3/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 3/2 1 7 • 1 3 , 5 € Taktiikka, tekniikka, taistelut PANSSARISODAN NEROT TANKIT TULEVAT! OSA II UAV: SODAN SILMÄ TAIVAALLA | ASELAKI UUSIKSI | PANSSARISOTAA
Vain lehtipisteestä! Hae omasi
Silloin olemmekin jo aika pitkällä. Sillä tiellä, jonka on nähty niin monen kerran johtavan ensin näennäisdemokratiaan ja sitten diktatuuriin. Tämä tuntuu viime aikoina unohtuneen maailman suurimmassa demokratioiden yhteenliittymässä, EU:ssa ja sen useissa jäsenvaltioissa. Eräs tällainen – monien, monien muiden joukossa – tuli toukokuussa Ranskasta. Kysymys nimittäin kuuluu, onko oikein ja järkevää, että sivullisia rangaistaan vain, jotta poliittiset päätöksentekijät ja virkakoneisto voivat väittää tehneensä jotain, vaikka sillä jollain ei voida vaikuttaa mitenkään itse ongelmaan. Meitä eurooppalaisia, suomalaisia, ei uhkaa tänään terrorismi, putinit, trumpit tai putinistit, ei äärivasemmisto sen enempää kuin oikeistokaan – miten hullusti ne sitten tänään määritelläänkään. Vuosikertaan sisältyy vähintään kuusi lehteä. Molemmat tarvittaessa raskain tappioin. Demokratiassakin on puutteensa. jaakko.puupera@suomensotilas.f Tasavalta vaarassa. Usein romahdusta edeltävät vaimeat signaalit. Oikea tasavalta ei aja poikiaan ja tyttäriään turhaan tykinruoaksi. Ulkoiset yritykset tuhota kansanvalta on lyöty. Asedirektiivin myötä maan kansalaisilta viedään heidän laillisesti hankkimaansa omaisuutta ilman muodollistakaan korvausta. Kestotilauksen voi katkaista ainoastaan tekemällä se ennen seuraavan uuden tilausjakson alkua. Toimitus: toimitus@suomensotilas.fi Knuuti, Jukka • Lappi, Ahti Lindblom, Tom • Mäkelä, Pekka Rundgrén, Eerikki • Särestöniemi, Juha Valve, Tuomo Avustajat Suomen Sotilaan kotisivuilla osoitteessa www.suomensotilas.fi ISSN-1237-8704 Aikakauslehtien liiton jäsen Suomen Sotilas myös Facebookissa 4.6.2017 Organisaatio on terve, kun sen jäsenet uskaltavat ja saavat esittää kritiikkiä, jota myös kuunnellaan. Kestotilauksen vähimmäistilausjakso on yksi vuosikerta. On totta, että demokratiaa pitää suojella niin sisäisiltä kuin ulkoisilta uhilta, mutta vielä enemmän tasavallan on vahdittava omia johtajiaan ja virkamiehiään. Pikku juttu. Jos yksi läntisen markkinatalouden ja tasavaltaisen sivilisaatiomme perusoikeuksista, yksityisen omaisuuden suoja, joutaa romukoppaan näin helposti ja ilman vastalauseita, on vain ajan kysymys, milloin muurille viedään yksilön koskemattomuus ja sananvapaus. Me kansalaiset olemme isäntä, ja meidän valitsemamme päättäjät ja heidän nimittämänsä virkakoneisto ovat meillä töissä. Demokratioiden ei tiedetä hyökänneen koskaan toistensa kimppuun. Aineistopäivä 4.8.2017. Tasavalta on siis enemmän kuin pelkkä määritelmä valtiosäännössä tai liite valtion nimessä. Kansantasavallathan on nähty. Erityisen vahva on sellainen organisaatio tai yhteisö, joka hyödyntää fiksujen jäsentensä negatiivisenkin palautteen ja on valmis muuttumaan. Jos näin jatkuu, tulee tasavallasta pelkkä sana. Terrorismin torjunta ja vihapuheen estäminen tuntuvat oikeuttavan kaikkeen täällä iltaruskon mailla. Tässä maassa onkin siksi oltu pian sata vuotta valmiita elämään, työskentelemään ja tarvittaessa myös kuolemaan kansanvallan puolesta. Äärivasemmiston ja -oikeiston yritykset horjuttaa vaalitulokseen perustuvaa laillista järjestysvaltaa on torjuttu. 00260 Helsinki etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutusasiat Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello 9-16 Puhelin 03 4246 5334 Telefax 03 4246 5341 asiakaspalvelu@jaicom.com Päätoimittaja Jaakko Puuperä gsm 050 590 3964 Ulkoasu ja taitto Kalevantuli, Matti Vartiala gsm 040 589 4547 Kustantaja Kustannus Oy Suomen Mies Toimitusjohtaja Kai Ahotupa gsm 0400 418 705 fax 010 423 8389 Tilaushinnat alkaen 7.4.2015 Kestotilaus: 72,00 €/vsk Määräaikaistilaus 12 kk: 91,00 €/vsk Opiskelija/varusmies: 67,00 €/vsk Tilaus alkaa aina tilausta seuraavasta tilaajalle toimitetusta lehden numerosta. Valta ei sovi kenellekään. Kuunnellen meitä, jotka maksamme viulut. Siksi sitä on valvottava. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 3 PARAS LUOTTOLUOKKA 10/2006 Postiosoite Döbelninkatu 2, 6 krs. Kun tasavalta alkaa vaimentaa toisinajattelijoiden ääniä itseään suojatakseen, ollaan vaarallisella tiellä. Se on turvallisuusuhka, joka uhkaa hajottaa koheesiomme ja lopulta saattaa tehdä meistä heikkoja edellä mainittujen olemassaolomme kannalta mitättömien ongelmien edessä. Päätösvalta on viime kädessä kansalla, ja se suojaa kansaa myös omien päättäjien tyrannialta, typeryydeltä ja mielivallalta. Ehkäpä, mutta jäävuorien huiput ovat yleensä aina pieniä. Meitä ja meidän kansanvaltojamme uhkaa byrokraattispoliittisen rälssin mielivalta. Määräaikaistilausta ei voi perua. Jos näin jatkuu, kysyy moni pian, voiko se, mikä ei ole oikein, olla lakikaan. Kirjapaino: PunaMusta Seuraava numero 4/2017 ilmestyy syyskuussa 2017. Mikään järjestelmä ei ole täydellinen, mutta meidän länsimaisen kulttuurin kasvattien kokemuspiirissä tasavalta taitaa olla se paras tunnettu tapa järjestää yhteiskunta, ihan meidän jokaisen tavallisen tallaajan näkökulmasta katsottuna. Tasavalta ja sen julkiset toiminnot ovat parhaimmillaan tällainen organisaatio. Tasavaltojen on seistävä yhdessä rintamassa, mutta sen on tapahduttava kansalaisten hiljaista töissä puurtavaa enemmistöä kuunnellen. Ne, jotka eivät ylitä valtamedian sopulien uutiskynnystä
Vai onko siinä joku ongelma, jos lainkuuliaisilla tasavallan kannattajilla on aseita. Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. Me olemme niitä viimeisiä ihmisiä tässä maassa, jotka ryhtyvät kansalaistottelemattomuuteen, vaikka se tuntuukin olevan tänään niin kovin muodikasta – kun on vain oikean asian puolesta tottelematon.. Aikoinaan Suomesta yritettiin kitkeä alussa mainittu ongelma – juoppous – pois kieltolailla. 6 J os ajat humalassa, sinulta viedään ajokortti, mutta saat sen takaisin, ja mikäli tarvitset autoa työhösi, saat korttisi takaisin vielä nopeammin. Mitä pahaa me olemme tehneet. Seurauksista maksamme yhä. Verkottunut ja jaettava tilannekuva on nykysodassa tärkeä väline mutta itse orgaanisesti kootulla tiedolla on silti paikkansa ja sitä tarvitaan paljon. Lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. TAKTIIKKA JA TEKNIIKKA 6 Silmä taivaalla – Orbiter 2 Muas – Arto Ojanen 29 Riitta 2017 -harjoitus – Olli Alho 32 Sata vuotta teloilla – Aleksei Kettunen 40 Kaiserin vaunuista Führerin panssareihin – Aleksei Kettunen 55 Punaiset panssarit – Aleksei Kettunen 68 Heinz Guderian – Aleksei Kettunen 70 Vladimir Traindafillov – Aleksei Kettunen 89 Predator – Pedon synty – Ahti Lappi 91 Ensimmäinen hybridilentoyksikkö – Ahti Lappi 93 Kratos – Miehittämätön siipikone – Ahti Lappi 94 NSM-monitoimiohjus – Ahti Lappi IIVI 12 Mustavalkoinen Eurooppa – Iivi Masso JYVÄLLÄ 13 Turvallisuuskatsaus 19 Tietopyyntö Hornetin seuraajan aseistuksesta ja varusteista Mallia pohjoismaisista kodinturvajoukoista. Näin voi tapahtua useamman kerran, ja silti saat ajokorttisi takaisin aikanaan. Suomen Sotilas tutustui Suomen maavoimien uuteen miehittämättömään tiedusteluilmaalukseen Orbiteriin Vekaranjärvellä Karjalan Prikaatissa. Julkaistava aineisto. Suomessa on hyvä aselainsäädäntö, eikä se ole ristiriidassa uuden direktiivin tavoitteiden ja hengen kanssa. Niitä lehden tilaajia, jotka eivät halua että heidän tietojaan käytetään, pyydetään ilmoittamaan siitä lehden tilauksen yhteydessä. Tilaajarekisteri. Poliisihallitushan meillä jo on, ja virkamiesmielivalta aseen omistavia lainkuuliaisia kansalaisia kohtaan tuntuu kasvavan samaa tahtia kuin poliisin rutina liian pienistä määrärahoista ja henkilöstövajeesta. 20 K9 Thunder on Moukari Kornettien suunnittelu Raumalle Rajavartiolaitos saa Zodiac MilPro RIBit Komentopaikka-ajoneuvojen varustelu Suomesta Suomalainen UAV-torjuntaratkaisu Yhdysvaltoihin 21 Puolustusvoimille metallirunkoisia telttoja Kuopiosta Robonic toimitti Yhdysvaltoihin Kontiolaukaisujärjestelmiä 21 Maailmalta – Pekka Mäkelä 28 Kari kommentoi: Armeija ilman menneisyyttä – Kari Kuusela SUOMI 100 72 Jatkosodan ylipäällikkö – Robert Brantberg KYLMÄ SOTA 86 Tiedustelun hämärä lähihistoria – Pekka Virkki ASEET 95 Aselaeista päätetään Suomessa – Juha Särestöniemi KNUUTI 98 Kun britit pommittivat Suomea – Jukka Knuuti Palvelukortti sivulla: 99 Lisää sivuiltamme: WWW.SUOMENSOTILAS.FI MAAVOIMIEN SILMÄ TAIVAALLA Pataljoonan tai taisteluosaston komentaja saa Suomessakin viimein silmän taivaalle täydentämään ja reaaliaikaistamaan tilannekuvaa. U S A IR FO RC E s. Jos kotiisi murtaudutaan ja sinulla sattuu olemaan luvallinen ase ja käytät väkivaltaa päällekarkaajia vastaan itsesi, perheesi ja omaisuutesi suojelemiseksi, saat todennäköisesti vähintään syytteen pahoinpitelystä ja aseenkantolupasi perutaan lopullisesti vedoten väkivaltaiseen käytökseen, vaikket olisi asetta edes esiin lukollisesta kaapistasi kaivanut. Terrorismia ei voi estää täysin muutoin kuin luopumalla demokratiasta ja siirtymällä poliisivaltioon. Kysymys kuuluukin, miksi meiltä halutaan aseet pois
Kuinka Predator syntyi, mikä on ilmasodan tulevaisuus. Kuinka Mannerheim tänään tunnetaan. Vihollinen on hyvä tuntea, eikä sitä saa aliarvioida… Aleksei Kettunen jatkaa viime syksynä alkanutta sarjaa panssariaseen historiasta. Tällä kertaa käännämme telat kohti sotien välistä kahtakymmentä vuotta ja kahta paariavaltiota: Saksaa ja Neuvostoliittoa. 32. s. Sodan alussa Marski totesi tuntevansa miehensä ja miehiensä tuntevan hänet. Ilmasotahistorioitsija, ilmasodan asiantuntija ja entinen ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Ahti Lappi kertoo miehittämättömän ilmailun historiasta ja nykyhetkestä… ja vähän tulevaisuudestakin… MANNERHEIM Suurin suomalainen, presidentti, Suomen marsalkka, sotilas, valtiomies. Tämän lehden ilmestyessä on tullut kuluneeksi 75 vuotta marskin syntymäpäivistä yllätysvieraineen. Kuinka sodan häviäjistä tuli kahdessa vuosikymmenessä panssarisodan kärkivaltioita. Kuinka vanha sotaratsu suoriutui raskaasta tehtävästään, viidennestä sodastaan. Kuvassa yllä "avointen luukkujen päivä” Punaarmeijassa 1930 eli kantahenkilökunnan perheenjäsenten tutustuminen kalustoon. Vaunu on brittiläinen sotasaalis-Mark V. Tutustu todelliseen Mannerheimiin. s. PREDATOR PEDON SYNTY Se näkyy uutisissa lähes päivittäin – Predator – peto. 89 TANKIN TARINA OSA II Venäjän panssariase kiinnostaa aina Suomen sotilaita
6 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A
Sellaisten hankintaan avautui mahdollisuus viime vuosikymmenellä, kun Suomessa päätettiin poliittisin perustein luopua jalkaväkimiinoista. Sitä on kerättävä, jaettava ja analysoitava. TEKSTI: ARTO OJANEN, KUVAT: JAAKKO PUUPERÄ n Nykysodan avaintaistelija. UAV-ryhmän toiminnassa näki yhdistyvän kolmen asian, joita tehokas asevoima tarvitsee; tahdon, taidon ja välineen!. Porin prikaatin Lentotiedustelukomppaniassa on käytössä israelilainen Ranger-UAV (Unmanned Air Vehicle, miehittämätön ilma-alus). Miehittämättömillä ilma-aluksilla voidaan kuitenkin valvoa alueita, joille ei riitä miehitystä. Suomen Sotilas tutustui Karjalan prikaatissa Vekaranjärvellä Maavoimien tiedustelun uuteen sensoriin, pimeässäkin näkevään silmään taivaalla. Ranger on voimassa olevien ilmailumääräystenkin mukaan miehittämätön ilma-alus, joka painaa noin 300 kiloa, ja sitä operoivat ammattisotilaat. Aikaisemmin olisi käytetty miinoja varoittamaan vihollisen liikkumisesta. Kokonaisuutena sama raha viilattiin tosin pois puolustusbudjetista useampaan kertaan… Niin tai näin, vaikka lennokit eivät miinoja korvaa, tuo MUAS muassaan jotain, mitä jalkaväkimiinoilla ei saa. Poistunut suorituskyky piti korvata muun muassa pataljoonatason UAV:illä ja muilla sensoreilla. Nykyään kooltaan pienempiä lennokkeja kutsutaan sotilaskielessä MUASiksi (Mini Unmanned Aerial System) eli suomeksi kansankielellä minilennokeiksi. Käyttökokemusta on kertynyt vuosituhannen vaihteesta lähtien. Kaikki alkaa silmästä, sensorista. ROBOTTIEN TAIVAS Tieto ratkaisee taistelukentällä. . Se tuo pataljoonalle tai taisteluosastolle kauan kaivatun silmän taivaalle, ja sillä parannetaan sekä reaaliaikaistetaan taktisen tason tilannekuvaa ja nopeutetaan kykyä vaikuttaa vastustajaan esimerkiksi omalla epäsuoralla tulella. Miehittämättömien ilma-alusten terminologia on kirjavaa, ja se tahtoo muuttua kovaa vauhtia. Karjalan Prikaatin tiedustelualikersantilla on tehtävä jolla on tarkoitus ja jota on sitäpaitsi ilmiselvästi mukavaa ja motivoivaa hoitaa. 7 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 M iehittämättömät ilmaalukset, tässä tapauksessa nimenomaan tiedustelulennokit, ovat jo vanha juttu Puolustusvoimissa. Joka tapauksessa miinojen korvaamiseen myönnetyt lisävarat antoivat mahdollisuuden minilennokkihankkeen käynnistämiseen. MUAS ei tietenkään korvaa miinoja, sillä järjestelmien suorituskyvyt ovat täysin erilaiset. Onpa yksi näistä ehtinyt tuhoutuakin laskeutumisonnettomuudessa kovan tuulen vuoksi
Ei siis ihme, että tässäkin tarjouskilpailussa voittajaksi selvisi israelilainen Aeronautics Defence Systems Ltd. Joka tapauksessa lennokit saatiin toimitettua vuosina 2014–2016. 8 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Kovat vaatimukset Projekti aloitettiin jo viime vuosikymmenen lopulla. 60–140 km/h Lentoonlähtöalue ..............................................50 x 200 m Lentoonlähtö ...................................................katapultilta laskeutuminen ......................automaattisesti laskuvarjolla Lennokkia ohjataan antamalla reittipisteitä kartalle ja valitsemalla erilaisia lento-ohjausmenetelmiä Mini-UAS-ryhmä ...1 upseeri, 7 aliupseeria, autonkuljettaja. Meille tyypilliset sankat metsät, lumi, jää sekä vesistöjen ja soiden rikkoma pienipiirteinen maasto aiheuttivat valmistajalle enemmän päänsärkyä kuin se oli ajatellut, sillä muutokset olivat työläitä. 3,0 m Pituus ........................................................................ Hyvä arvaus olisi sensoriteknologiaan liittyvä räätälöinti Suomen erikoisoloihin. noin 3 h Normaali lentokorkeus tehtävässä ...................350–800 m Lentonopeus ................................................ Ensin tehtiin suorituskykyarvioita ja laajoja kenttätestejä markkinoilta löytyneille neljälle sopivalle järjestelmälle. Kilpailutuksessa oli mukana myös kotimaisen Patrian minilennokki. Miehittämättömien lentolaitteiden teknologian suurvalta maailmanmarkkinoilla on kuitenkin viimeiset vuosikymmenet ollut Israel. Hankintasopimus allekirjoitettiin jo toukokuussa 2012, ja tehdyn kaupan arvo oli 23,6 miljoonaa euroa. muutamasta km:sta ylöspäin Maksimi käyttöetäisyys ......................................10–15 km Toiminta-aika ........................................................ Suomen Sotilaan tietojen mukaan sillä sai 55 Orbiter 2 -järjestelmää, jotka sisältävät satoja lentolaitteita. Mitä ne olivat, ei julkisuuteen ole kerrottu. 1,4 m Paino .........................................................................9,8 kg Lentoaika .............................................................. Viive johti tiettävästi myös toimitusten myöhästymiseen lähes vuodella. Venäjäkin hankki sieltä erikokoisia lennokkeja Georgian sodan jälkeen. Aivan hyllytavaraa Suomi ei Israelista ostanut, vaan vaatimuksestamme standardituotteeseen tehtiin muutoksia. Tavanomaiseen tapaan kauppa sisälsi myös henkilökunnan koulutusta, erilaista dokumentaatiota sekä varaosia. Valtaosa lennokkiasiakkaista ei esitä niin vaativia erikoisominaisuuksia lentävältä tiedustelusensorirobotilta. ORBITER 2 Kärkiväli .................................................................... Varusmieskoulutus päästiin n VARUSMIESKOULUTUS PÄÄSTIIN ALOITTAMAAN VUODEN 2015 ALUSTA. noin 3 h Normaali käyttöetäisyys......
Konetta ei lennätetä kauko-ohjattavan siviililaitteen tavoin, vaan se lentää tehtävänsä karttanäytöllä ennalta määriteltyjen reittipisteiden avulla. Tehtävänsä suoritettuaan lennokki palaa lähtöpaikalle, jossa laskuvarjo ponnahtaa jousen voimalla ulos. Siten laitetta voidaan käyttää myös huonossa säässä sekä pimeällä. Orbiterin lentolaitetta voidaan lennättää myös varsin kovassa tuulessa. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 9 aloittamaan vuoden 2015 alusta, kun ensin oli koulutettu henkilökuntaa ja luotu uudelle järjestelmälle käyttödoktriinit. Sen varassa laite laskeutuu maahan, ja koneen pohjassa on lisäksi ilmatyyny pehmentäjänä. Nykyaikainen teknologia on erityisesti nuorille käyttöliittymänsä puolesta tuttua ja helppoa omaksua.. Se ei ole pelkästään kauniin sään laitteisto. Ulkonaisesti laite näyttää olevan melkein pelkkää siipeä, joiden päissä on turistina matkustajalentokoneissakin matkustaneille tutut ja tunnusomaiset korkeat wingletit. Käyntiääni on hyvin hiljainen, aivan eri tasolla kuin aikaisemman sukupolven polttomoottorilennokilla. Lentoonlähdön raja on 12–13 m/sek tuulta; yläilmoissa voi sitten puhallella vielä vähän kovempaakin. Tavallisimmin hyötykuorma on tiedustelulaitteistoa, joka käsittää muun muassa päivänvaloja lämpökameran sekä navigaatioon ja tietoliikenneyhteyden ylläpitoon tarvittavan tekniikan. Akut ovat uudelleen käyttökunnossa neljän tunnin latauksen n KATAPULTTI LÄHETTÄÄ LENNOKIN ILMAAN LYHYELTÄ RAMPILTA. Hiljainen vartija Lennokki on komposiittirakenteinen. Lyhyen rungon taakse on sijoitettu työntöpotkuri, jota pyörittää sähkömoottori. Kone Paineilmakäyttöinen katapultti lähettää lennokin ilmaan lyhyeltä rampilta. Kone pystyy kantamaan noin puolentoista kilon verran hyötykuormaa, joka on sijoitettu nokkaan. Kun matkan varrelta löytyy jotain mielenkiintoista, voi lennättäjä luonnollisesti palata katsomaan tarkemmin tai jäädä kiertelemään alueella. Akut haukkaavat noin 10 kilon kokonaispainosta 2,65 kiloa. Taitolennon kaltaiset lentotemput eivät kuitenkaan ole mahdollisia – eivätkä tarpeenkaan. Lennokki on gyrostabiloitu, ja se määrittää sijaintinsa sekä GPSettä inertiajärjestelmien avulla. Aivan näille rajoille ei tosin rauhan ajan toiminnassa tavallisesti mennä turvallisuussyistä tai siksi, että lennättäjän koulutus on usein vielä kesken. n Asevelvollisista varusmiehistä ja reserviläisistä saa nykysotaan osaavia taistelijoita
Tiedustelija kokee aitoa löytämisen iloa, kun näkökenttään ilmaantuu esimerkiksi huonosti naamioitu teltta. Suomen Sotilas tapasi tällaisen ryhmän Vekaranjärvellä. Koulutettavien määristä ei ole annettu tarkempia tietoja, mutta kuten arvata saattaa, on koulutukseen paljon enemmän halukkaita kuin mitä kurssille voidaan ottaa. Aliupseerit koulutetaan puoliksi lennättäjiksi ja puoliksi mekaanikoiksi. Alokkaana peruskoulutuskaudellahan joudutaan menemään hitaampien tahdissa. Aivan umpikuuseen kalustolla ei ole tarkoituskaan mennä, koska lennätys edellyttää riittävää peltoaukeaa tai muuta aukkoa. Vaihtoakut sisältyvät tietysti varusteisiin. Kovalla yrityksellä alkoi kuitenkin pian päästä jyvälle, kertoivat nuoret alikersantit. Erikoismiehiä Sähköisessä muodossa olevia tietoja voidaan jatkokäsitellä sekä siirtää eteenpäin tarpeiden ja tilanteen mukaan. Lennokkiharrastus on valinnoissa etu, mutta heitä ei tässä joukossa montaa ollut. Kahta samanlaisia päivää ei ole vielä ollut. Kaikkien alkukoulutus tapahtuu Porin prikaatissa Niinisalossa aliupseerikurssilla, jossa valitaan lennokkiryhmille johtajat. Lennokkiryhmään kuuluu yksi upseeri ja seitsemän aliupseeria. Enää eivät elintärkeät vihollistiedot hautaudu väärään paikkaan, kuten sotahisvarusmiehiäkin koulutetaan useimmissa joukko-osastoissa. 10 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A jälkeen. Yhteenvetona ”lennokkipojat” kertoivat, että koulutus on ollut jopa mielenkiintoisempaa kuin he osasivat odottaa. Miehet kertoivat Suomen Sotilaalle, että kurssin alkaessa päälle kaatuvan tiedon määrä oli suorastaan mykistävä. Tärkeänä vaatimuksena on englannin kielen taito, sillä kaikkea koulutusmateriaalia ei käännetä suomeksi. Ei mitään rakettitiedettä Lennättäminen opeteltiin lentäjien tavoin ensin simulaattorissa, jossa pystyy harjoittelemaan myös tilanteita, joita ei normaalilla harjoituslennolla tule vastaan. Heillä on käytössään kaksi täydellistä lennokkijärjestelmää, joilla voidaan tukea toimintaa kahdella suunnalla. Data siirtyy molempiin suuntiin säädettävän teleskooppimaston kautta. Aivan tavanomaiseen kysymykseen poikien kotipaikkakunnista saimme kaikenkattavan mutta ei kovin täsmällisen vastauksen: ”Olemme kaikki kotoisin Etelä-Suomesta.” Minilennokit ovat käytössä kaikissa Maavoimien joukoissa, ja n MINILENNOKIT OVAT KÄYTÖSSÄ KAIKISSA MAAVOIMIEN JOUKOISSA.. Lennättäjää varten on ohjausasema, jolla lennokkia hallitaan tutun ruggeroidun ja suojatun Panasonic Toughbook -kannettavan tietokoneen kautta. Kun kysyin, kuinka monimutkaista tekniikkaa sisältävää lennokkijärjestelmää on mahdollista käyttää ja pitää kunnostoriassamme on joskus tapahtunut. Varsin pian kävi ilmi, että erikoismiehistä on kysymys. Järjestelmää voidaan tarvittaessa siirtää kantamallakin. He käyvät reserviupserikurssin tiedustelulinjan Haminassa, jossa he saavat tiedustelutehtäviin koulutettavan reserviupseerin perustiedot tiedustelusta ennen paluuta joukko-osastoonsa jatkamaan lennokkien parissa. Tehtävänjohtaja eli varsinainen tiedustelija voi katsella lentoa omalta päätteeltään. Mielenkiintoinen kysymys oli, montako lentotuntia heillä oli tässä vaiheessa takana, mutta se jäi kuitenkin vastausta vaille. Onnistuminen koulutukseen valittujen suhteen näkyi siinä, ettei kukaan ole keskeyttänyt kurssia. Lennokilla lennetyistä tunneista miehet pitävät lentäjien tavoin lentopäiväkirjaa. Antenni seuraa automaattisesti ilmojen halki kiitävää lentolaitetta. Järjestelmään kuuluvat vielä kuvantulkintalaite ja kuvavastaanotin. Joukon maastoliikkuvuus on sama kuin taisteluosaston johdon eli maastokuorma-autot
n KOMPOSIITTIRUNKO NÄKYY TUTKASSA HUONOSTI.. Aikaisemmin tällainen suorituskyky voitiin kohdentaa ainoastaan tärkeimmille suunnille. Nykyaikainen tapa ratkaista tarpeet olisi jaettavissa olevat yhteiset resurssit, jotka samalla parantaisivat myös viranomaisten yhteistoimintakykyä. Teknologian monimutkaistuessa sen käyttäjärajapinta yleensä yksinkertaistuu. Eikä sen tuhoaminenkaan ole helppoa. Osaavan ja koulutetun ihmisen tarve vähenee, mutta vielä tänään ja lähitulevaisuudessakin se on merkittävä. Pataljoonan komentajan silmän taivaalle. Edellä mainitun sivustojen ja selustan valvonnan lisäksi lennokkia käytetään tilannekuvan ylläpitämiseen. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 11 sa varusmiesja ressuvoimin, tuli epäröimättä itsevarma vastaus: ”Kyllä onnistuu!” Näin varmasti onkin. Joka tapauksessa lennokki on halpa ja menetykset ovat korvattavissa laitteiden suurella määrällä. Tutustuimme Virossa keväällä 2017 virolaisen MILREMin telarobottiin. Moni asia sodankäynnissä on muuttunut ja muuttuu, mutta tarve tietää ajoissa vastustajan liikkeistä pysyy. Pieni koko, vaalea väritys taivasta vasten sekä olematon ääni tekevät sen havaitsemisen maasta kuitenkin hyvin vaikeaksi. Yhteistä jaettavaa dataa Hankittua järjestelmää voidaan käyttää myös muiden viranomaisten toiminnan tukemiseen virka-apuna. Se on varmasti alan parasta A-luokkaa, ainakin tällä hetkellä. Kiinnostuitko robotiikasta taivaalla. Datafuusio ja robotiikka ovat sodankäynnin tätä päivää. Myös tulen korjaukset onnistuvat kamerakuvaa käyttäen. Joskus ihminen on myös halvempi kuin kone. Tiedustelussa arvioitavana on toisen ihmisen – vihollisen – toiminta, ja ihmisen korvaamiseen voi vielä mennä pitkä tovi. Mistään rakettitieteestä ei tälläkään sodankäynnin alalla käyttäjän näkökulmasta ole kyse. Tiedonkeruu ja sensorien käyttö tulee jatkossa automatisoitumaan nykyistäkin enemmän, samoin kuin osa perusanalytiikasta ja nopeutta vaativissa tilanteissa myös osa päätöksenteosta. Suomen Sotilas seuraa taktiikan ja tekniikan kehitystä maalla, merellä, ilmassa ja avaruudessakin. Ryhmäkokoa voi pitää kuitenkin varsin hyvänä, sillä se mahdollistaa levon ja ylläpidon. Lisää roboteista taivaalla ja maassa lehtemme tulevissa numeroissa. Lennokin haavoittuvuudesta on usein keskusteltu. Suomen Sotilas seurasi kuitenkin, kun ryhmä kokosi kahdesta isosta kuljetuslaatikosta yhden lennokin ja lähetysrampin lentokuntoon runsaassa kymmenessä minuutissa. Tulenjohtokykyinen Valitettavasti Suomen Sotilaan vierailupäivänä ei opinto-ohjelmassa ollut lentokoulutusta, joten taivaalle ei nyt päästy. Toinen tarina on sitten laitteiden häirittävyys ja yleinen elektronisen sodankäynnin (ELSO) vaikutuksen sieto. Tällaisia tehtäviä voivat olla esimerkiksi maarajojen valvonta tai kadonneiden etsintä ja muunlaiset valvontatehtävät, joita poliisi tekee. Voidaan ainakin olettaa, että lennokki jää useimmiten viholliselta huomaamatta. Lennokista paikannetaan maali joko lentämällä sen yläpuolelle tai karttanäytön avulla. sivut 89–94. Näinhän on jo asian laita monissa ilmasodankäynnin monimaalitilanteissa: järjestelmät voidaan kytkeä täysautomatiikalle, kun ihminen ei enää pysy vauhdissa mukana. Orbiter pärjää nykytiedon varassa ELSOn vaikutuksen kanssa varsin hyvin, varsinkin kun käyttäjät on siihen koulutettu. Ilmailumääräykset koskevat myös lennokkeja, joten lentoja varten on varattava ilmatila etukäteen varuskuntienkin yläpuolelta. Lennokkia käytetään myös löytämään ja paikantamaan maaleja muille asejärjestelmille sekä johtamaan epäsuoraa tulta. Komposiittirunko näkyy tutkassakin huonosti. Orbiter 2 -järjestelmä koulutettuine miehineen mahdollistaa ainakin jonkin aikaa taisteluosastolle silmän taivaalle yöllä ja päivällä 24/7/365, kunhan sää ei äidy liian tuuliseksi ja näkyvyys kohtuuttoman huonoksi. Robotiikka ryömii myös maasotaan. Elektroninen vaikuttaminen kehittyy ja muuttuu kovaa vauhtia, samoin kuin sen vastakeinot. Sodan ajan pataljoonan tai taisteluosaston (useimmiten jalkaväkipataljoonan sekä tykistöpatteriston ja mahdollisten muiden aselajiosien muodostama yhteisesti johdettu joukko) komentajalla on nyt käytössään omat silmät, joilla voi jatkuvasti seurata vihollista. Ilmasota-asiantuntijamme Ahti Lappi puolestaan kertoo tässä numerossa Yhdysvaltain UAVja UCAV-kehityksestä! Ks. Nämä viranomaiset ovat vielä toistaiseksi vailla omia vastaavia välineitä; molemmilla on tosin omien laitteiden hankinta ainakin tutkimusvaiheessa. Ilmailutoimittajamme Kyösti Partonen tutustui Kiinan sotilasilmailuun paikan päällä Zhuhaissa. Pysy mukana. Orbiter 2 antaa Maavoimille taktisella tasolla siihen yhden välineen lisää. Toki tässäkin järjestelmässä tarvitaan yhä ihminen maahan käyttämään järjestelmää, ja käyttäjien väsyessä myös teho ja tarkkuus laskevat. Tarvitaan kyky koota ja jakaa tietoa tarvitsijoille yhteisillä sensoreilla ja ylläpitää jatkuvaa mahdollisimman ajantasaista tilannekuvaa. Asioista perillä olevat tahot ovat Suomen Sotilaalle kertoneet, että kokeilumielessä on isollakin joukolla yritetty ampua lennokki alas käsiasein mutta turhaan. Yhdysvallat on miehittämättömän sotilasilmailun suurvalta, ja Kiina kasvaa perässä
KANSAINVÄLISISSÄ suhteissa kansallismielinen lokero löytää ystäviä sieltä, mistä niitä ennen vanhaan löysi vasemmisto: Venäjästä ja sen liittolaisista. Mutta jos niiden arvojen määrittely muuttuu yhä kapeammaksi ja niiden puolustaminen alkaa tarkoittaa toisenlaisten mielipiteiden leimaamista tai jopa vaientamista, on syytä pohtia uudestaan avoimin mielin, mistäpäin suurin uhka demokratian jatkuvuudelle tulee. Silloin, kun vääriä mielipiteitä aletaan kieltää demokratian nimissä, kylläkin. NYT TARJOTAAN tilalle uutta kahtijakoa: globalistit vastaan kansallismieliset, avoimen maailman syleilijät vastaan suljetun kansallisvaltion kannattajat. LIIAN EHDOTON , yksinkertaistettu kahtijako suitsii aitoa avointa keskustelua. Le Peniä pelättiin kuin pirua, Macronista odotetaan uutta lunastajaa. Paikallisten työläisten oikeuksia yritetään suojella vastustamalla maailmanlaajuisen kapitalismin voimia. Epäilen kuitenkin, ettei tämäkään jako toimi. Jokainen, joka uskoo kansainvälisen muuttovirran edes jonkilaisen rajoittamisen tarpeellisuuteen tai joka luottaa Migrin ammattilaisten pätevyyteen turvapaikka-asioissa enemmän kuin omaansa, ei ole välttämättä natsi, ksenofobi eikä putinisti. TULEEKO SE SIELTÄ , mistä sitä eniten odotetaan ja pelätään, vai tuleeko se kenties niiltä tahoilta, jotka itse vannovat kovaäänisimmin demokratian nimeen. Näyttää siltä, että nykyvasemmiston suuri peikko ei ole enää kapitalismi. TALOUSPOLIITTISESTI ajatellen oikeistopopulistiksi luokiteltujen kansallismielisten linja on pikemminkin vasemmistolainen. Demokratiasta ei ole syytä olla huolissaan niin kauan kun erilaisia mielipiteitä asioista lausutaan ääneen. VIIMEKSI mainittu jako kärjistyi erittäin näkyvästi Ranskan presidentinvaalien raportoinnissa. Ihmiset, jotka eivät asetu riittävän selkeästi kumpaankaan lokeroon, kokevat poliittista kodittomuutta. Toiseen pakettiin kuuluvat muukalaispelko, tiukempi rajojen ja islamilaisen ääriliikehdinnan valvonta, taloudellinen protektionismi ja euroskeptisyys. Ei ainakaan niin mustavalkoisena, millaiseksi se on nykyhetken julkisessa keskustelussa muodostunut. Investointipankkiiritaustainen valittu presidentti tulee ilmeisesti pitämään kansainvälisen liike-elämän ja vahvan EU:n puolia. ”Oikeistolaisuudella” tarkoitetaan nyt sen sijaan nimenomaan kansallismielisyyttä, mikä nähdään kapitalismia suurempana pahana. Toisaalla ovat avoimet rajat, vapaakauppa, maailman ihmisten oikeus asettua Eurooppaan, kulttuurirelativismi sekä vahva ja tiivis EU. Ranskan vaaleja kommentoidessaan uutismedia harvoin unohti lisätä epiteettejä ”äärioikeistolainen” ja ”populistinen” puhuessaan Le Penistä. TÄMÄ vastakkainasettelu vahvistaa osaltaan oikeisto–vasemmisto-asetelman muutosta. VASTAKKAINASETTELU kertoo jotain myös nykymedian tilasta. Varsinkin finaali, Le Penin ja Macronin välinen kilpailu, maalailtiin hyvin mustavalkoisissa sävyissä: hyvä vastaan paha, avoin vastaan suljettu, oikea vastaan väärä. ON HISTORIALLISESTI hieno asia, kun valtaa pitävät demokraattisesti valitut johtajat myös julistautuvat demokraattisten arvojen puolustajiksi. Onhan mahdollista puolustaa vapaata kauppaa ja silti nähdä tarvetta pienten valtioiden rajojen suojeluun kansainvälisen muuttopaineen kasvaessa; onhan mahdollista puolustaa vähemmistöjen oikeuksia ja silti vaalia jäsenvaltioiden itsenäistä päätösvaltaa suhteessa tiivistyvän EU:n vahvistuvaan keskusvaltaan. Eikä jokainen, joka kannattaa vapaata kauppaa tai EU-integraatiota, ole välttämättä heti valmis myymään isänmaataan tai koko Eurooppaa parhaiten tarjoavalle globalistiryöstökapitalistille. NYKYISESSÄ keskusteluilmapiirissa kuitenkin jo yksikin jossain yhteydessä, jostakin aiheesta sanottu ”väärä” mielipide aiheuttaa sanojan lokeroinnin jompaankumpaan, globalistien tai kansallismielisten laatikkoon. 12 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 IIVI Iivi Masso PERINTEINEN jako vasemmistoon ja oikeistoon on politiikassa menettänyt merkityksensä. SIKSI MACRONIN vahva suosio varsinkin vasemmistolaisten keskustelijoiden joukossa on mielenkiintoista. Vielä vaarallisempi on eriävien mielipiteiden kriminalisointi tässä kahtijaon ilmapiirissä. Mustavalkoinen Eurooppa. Jyrkkä kahtiajako ja toisen puolen automaattinen leimaaminen jopa uutismediassa, jonka pitäisi edes näyttää suurin piirtein neutraalilta, ei palvele kenenkään etua. UUDESTA KAHTIJAOSTA onkin muodostettu eräänlaiset mielipidepaketit, vastakkaiset kokonaisudet, joista ei voi erottaa yksittäisiä näkemyksiä. Globalistit ovat länsiorientoituneita, jota ainakin täällä on aiemmin pidetty oikeistolaisuutena. Siitä on jo paljon puhuttu, ja väittestä on vaikea olla eri mieltä. Siitä huolimatta, että Le Penin kansallismielinen ohjelma, johon kuului muun muassa tiukempi rajavalvonta ja islamilaisen ääriajattelun kitkeminen moskeijoista, ei poikkea niin olennaisesti monien muiden länsimaiden johtajien julkilausutuista tavoitteista, retorisia sävyeroja lukuun ottamatta. Macron taas on talouspoliittisesti tarkastellen pikemminkin oikealla. TARVITSEMME huomattavasti enemmän sietokykyä erimielisyyteen yksittäisten asioiden kohdalla, jotta keskustelu kokonaisuuksista olisi mahdollista
OHJUSHÄVITTÄJÄ (GUIDED MISSILE DESTROYER) USS ROSS (DDG 71) Välimerellä 7.4.2017. SYYRIA ja maan tukija Venäjä kiistivät tehneensä Khan Sheikhunin lähes sata ihmishenkeä vaatineen sariini-iskun. YHDYSVALTOJEN presidentti Donald Trump onnistui yllättämään Syyrian lisäksi myös Venäjän ohjusiskullaan. JY VÄLL Ä 13 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 H uhtikuun alussa syyrialaiskaupungin pommitus kemiallisilla aseilla johti Syyrian konfliktin eskaloitumiseen. Omaehtoisesta halusta rajoittaa iskun merkittävyyttä kieli myös se, että Yhdysvallat varoitti Venäjää joitain tunteja ennen iskua, jotta tahattomilta venäläisuhreilta vältyttäisiin. Nopeaa reagoimistaan presidentti Trump perusteli sillä, että Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle on elintärkeää ehkäistä ja estää tappavien kemiallisten aseiden leviäminen tai käyttö. Syyrialaishävittäjän sariini-isku varhain aamulla 4.4.2017 Khan Sheikhunin kaupunkiin sai Yhdysvallat tekemään ohjusiskun Syyrian ilmavoimien lentokentälle, josta hävittäjä oli lähtenyt iskuunsa. Kyse oli Yhdysvaltain ensimmäisestä hyökkäyksestä al-Assadia ja tämän hallintoa vastaan sen jälkeen, kun Syyrian sisällissota alkoi vuonna 2011. Kuvanottopäivänä USS Ross osallistui risteilyohjuksin Yhdysvaltain iskuun Syyriassa.. U .S . SHAYRATIN lentokentälle ammuttiin 7.4.2017 kaikkiaan 59 risteilyohjusta Välimerellä olevilta amerikkalaisilta hävittäjiltä USS Rossilta ja USS Porterilta. Ohjusiskujen jälkeen lehdistössä spekuloitiin iskujen aiheuttamilla vahingoilla – varoittiko Venäjä liittolaistaan, jotta tämä ehti evakuoida kentältä osan lentokalustostaan. N A VY PRESIDENTTI Trump ja hänen hallintonsa totesivat julkisuudessa useampaan otteeseen ohjusiskun olleen rajoitettu vastaus juuri kemiallisten aseiden käyttöön eikä laajempi signaali muutoksesta Yhdysvaltojen Syyria-politiikassa. Venäjän versio tapahtumista kuului, että Syyrian ilmavoimien ilmaisku terrorisSARIINI-ISKU JOHTI YHDYSVALTOJEN OHJUSISKUIHIN SYYRIASSA ...RANSKA ESITTI TODISTEITA SIITÄ, ETTÄ SARIINI-ISKU OLI SYYRIAN HALLINNON TEKEMÄ. Kyseisellä Shayratin lentokentällä on toiminut myös venäläisjoukkoja. Vaakakupissa saattoi painaa myös edellisen presidentin Barack Obaman toimettomuus Syyrian käytettyä kemiallisia aseita Yhdysvaltojen varoituksista huolimatta. Yhdysvaltain kuudes laivasto valvoo Yhdysvaltojen intressejä ja tukee sen Nato-liittolaisia Välimeren alueella
Kemiallisten aseiden erikoisasiantuntijat tyrmäsivät selityksen teknisesti epätodennäköisenä ja epäloogisena. N A VY USS ROSS (DDG 71) avaa tulen Tomahawk risteilyohjuksilla 7.4.2017. Presidentti Assad puolestaan kyseenalaisti koko tapahtuman. Kemikaalien valmistusmenetelmä vastaa Ranskan mukaan tapaa, jota syyrialaisissa laboratorioissa käytetään. U .S . PUOLITOISTA viikkoa iskun jälkeen The Times ilmoitti selvittäneensä ilmaiskun tehneen syyrialaislentäjän henkilöllisyyden. …ISKUSSA KÄYTETYISTÄ KEMIKAALEISTA OTETUT NÄYTTEET SEKÄ YHDEN UHRIN VERIKOETULOKSET TÄSMÄÄVÄT KEMIKAALEIHIN, JOITA SYYRIAN HALLITUS KÄYTTI KAASUISKUSSA VUONNA 2013. Hänen ohjaamansa Suhoi 22 -hävittäjäpommittaja – peitenimellä Quds 1 – nousi 4.4.2017 Shayratin lentotukikohdasta aamulla kello 6.26 ja iski Khan Sheikhuniin 13 minuuttia myöhemmin. Ranskan ulkoministeri Jean-Marc Ayraultin mukaan iskussa käytetyistä kemikaaleista otetut näytteet sekä yhden uhrin verikoetulokset täsmäävät kemikaaleihin, joita Syyrian hallitus käytti kaasuiskussa vuonna 2013. Lehti pääsi lentäjän jäljille, kun korkea-arvoinen Syyrian hallinnon jäsen twiittasi kuvan Hasourin ja Ayoubin tapaamisesta. Yhdysvaltain merivoimat ampui kahdelta ohjushävittäjältä al Assadin hallinnon ja venäläisten lentotukikohtaan Syyrian Shayratissa lähes 60 risteilyohjusta! USS Rossin tukikohta on tällä hetkellä Espanjan Rotassa.. YHDYSVALLAT varoitti ilmaiskun jälkeen Syyriaa vielä jyrkemmistä toimenpiteistä, mikäli Bashar al-Assadin hallinto vielä turvautuu kemiallisten aseiden käyttöön. 14 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 JY VÄLL Ä tien asepajaan aiheutti räjähdyksen, joka puolestaan räjäytti terroristien sariinivaraston. Lehden haastattelema entinen Syyrian asevoimien prikaatinkenraali vahvisti, että kuvassa oli Hasouri. Lentäjä oli Syyrian ilmavoimien kenraali Mohammed Hasouri, joka on lehden tietojen mukaan aiemminkin tehnyt kaasuilmaiskuja. The Times kertoi, että ilmaiskun jälkeen Syyrian asevoimien esikuntapäällikkö kenraali Ali Abdullah Ayoub olisi henkilökohtaisesti kiittänyt Hasouria onnistuneesta al-Qaidan asetehtaan tuhoamisesta Khan Sheikhunissa. Lehden keräämien tietojen mukaan Hasouri on kotoisin läheltä Syyrian-Libanonin rajaa. HUHTIKUUN lopussa (26.4.2017) Ranska esitti todisteita siitä, että sariini-isku oli Syyrian hallinnon tekemä
15 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 S aksan asevoimien alennustila näyttää vain syvenevän. Joulukuussa BUNDESWEHR JA WEHRMACHTIN VARJO ...TULISIKO SAKSAAN PALAUTTAA YLEINEN ASEVELVOLLISUUS. Saksan sotilastiedustelu, jolle äärioikeistolaiset tapaukset tulisi ilmoittaa, ei saanut tietoa tapahtuneesta. SAKSAN turvallisuusviranomaiset saivat tiedon tapauksesta, ja Franco A. Saksan liittotasavallan asevoimat – Bundeswehr – ja maan puolustusministeri Ursula von der Leyen syöksyivät kriisiin huhti-toukokuun vaihteessa. pidätettiin 27.4.2017. Kriisi sai alkunsa, kun itävaltalaiset poliisiviranomaiset pidättivät vuonna 1989 syntyneen yliluutnantin (Oberleutnant, vastaa pikemminkin luutnanttia kuin yliluutnanttia Suomessa, toim.huom.) tämän yrittäessä noutaa 3.2.2017 Wienin lentokentän vessaan piilotettua käsiasetta. Kiväärin tukkiin oli raapustettu hakaristi. oli herättänyt esimiestensä huomion äärikansallismielisellä maisterityöllään École spéciale militaire de Saint-Cyrissa vuonna 2014. n Kriisi on johtanut keskusteluun puolustusministeri Ursula von der Leyenin poliittisesta vastuusta.. väitti löytäneensä aseen ja piilottaneensa sen. Bundeswehr oli pyytänyt ulkopuolista lausuntoa oppilastyöstä. Tarkistaessaan Franco A.:n identiteettiä viranomaiset huomasivat, että hänet oli rekisteröity syyrialaispakolaiseksi Saksassa. EPÄILTY Franco A. Asekätkö oli paljastunut, ja sitä valvottiin. Viranomaiset löysivät miehen tuvasta julisteen Wehrmachtin sotilaasta ja sodanaikaisen aseen. ESIMIESTEN ja upseeritovereiden parissa Franco A:lla oli hyvä maine, ja hän oli valmistunut upseeriksi vuosikurssinsa toiseksi parhaana. Arvostetun ranskalaisen upseerikoulun johtaja kenraali Antoine Windeck oli suositellut Franco A.:n saksalaisesimiehille alkuvuodesta 2014, että he antaisivat alaiselleen kovat sanktiot, mutta esimiehet tyytyivät suulliseen varoitukseen. Pidätetty Franco A. Sen mukaan oppilastyö oli radikaalinationalistinen ja rasistinen julistus
Franco A:n tapaus ja sen poliittinen selvittely ei tule helpottamaan Bundeswehrin sisällä olevia jännitteitä. Asevoimien sisällä moraali on laskussa. Von der Leyenille tilanne on kiusallinen. VIRANOMAISET epäilevät Franco A.:n suunnitelleen terroristista tekoa yhdessä kahden muun terroristiepäillyn kanssa. Terroristiisku oli ilmeisesti tarkoitus tehdä ”väärän lipun” alla niin, että epäilykset kohdistuisivat radikaali-islamisteihin. 16 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 JY VÄLL Ä 2015 Ranskassa saksalais-ranskalaisessa yhtymässä palvellut yliluutnantti kuitenkin matkusti Saksaan syyrialaiseksi pakolaiseksi tekeytyneenä. On myös esitetty epäilyksiä, ettei Bundeswehrin oma valvonta pysty havaitsemaan tämänkaltaisia ongelmia, mistä Franco A.:n tapausta pidetään esimerkkinä. Natsijahti vie huomion pois Saksan asevoimien todellisista ongelmista. KRIISI on johtanut keskusteluun puolustusministeri von der Leyenin poliittisesta vastuusta, äärioikeistolaisten suuntausten laajuudesta Bundeswehrissa sekä siitä, peitelläänkö näitä julkisuudelta. Yleistä asevelvollisuutta ehdottavien motiivina ei ole Saksan uskottava puolustus tai asevoimien kasvattaminen ja modernisointi vaan Saksan reserviläisliiton sanoin ”tiukempi ankkurointi yhteiskuntaan”. Syyttäjän mukaan upseerit olivat laatineet tappolistan maahanmuuttoon suopeasti suhtautuneista poliitikoista, joukossa oikeusministeri Heiko Maas, entinen presidentti Joachim Gauck sekä joukko vasemmistolaisia aktivisteja. Vaikka Franco A. Bundeswehrin julkisuuskuva on pehmeyttä ja pelastajuutta painottava ja sen poliittinen korrektius ylittää ajoittain tahattoman komiikan rajat. Milloin ongelmat ovat johtuneet epäonnistuneista ulkoistamishankkeista, milloin pyrkimyksestä tukea kotimaista aseteollisuutta hintaan mihin hyvänsä. Solun jäsenet olivat tehneet kohdetiedustelua. Saksalaissotilaat ovat pitäneet hankalina muun muassa menneisyyden taakasta johtuvia erilaisia, monia liittolaismaita ankarampia joukkojen toimintakykyä ja palvelusturvallisuutta kansainvälisissä tehtävissä vaikeuttavia voimankäyttösääntöjä. Saksan asevoimien vastavakoilun MAD:n mukaan asevelvollisuuden lakkauttamisen jälkeen Bundeswehrissa on paljastunut yli 2 500 epäiltyä äärioikeistolaista tapausta. Kolmas epäilty, Mathias F., oli Franco lunavauksena eräät poliitikot esittivät kysymyksen, tulisiko Saksaan palauttaa yleinen asevelvollisuus. Toisin kuin Franco A.:n asian käsittelyssä media antaa ymmärtää, äärioikeistolaisten ilmiöiden määrä on ollut laskussa: vuonna 2010 niitä oli 585, viime vuonna puolet tästä, vain 227 tapausta. Hänen aikanaan Bundeswehr on joutunut median kritiikin kohteeksi usein milloin minkäkinlaisista törmäilyistä. SUOMEN SOTILAS on aiemmin kiinnittänyt huomionsa erityisesti Bundewehrin valmiuden ja sotilaallisen iskukyvyn heikkenemiseen. Mielenkiintoisena keskusten Bundeswehr värväysjuliste etsii lääkäreitä “vihreisiin”. Siihen vaikuttaa myös liittotasavallassa alati voimistuva natsimenneisyyden ruotiminen, joka johtaa välillä ylilyönteihinkin. Lisäksi maahanmuuttoviranomaiset myönsivät valepakolaiselle suojelupäätöksen. tunnusti maahanmuuttoviranomaisille, ettei puhu arabiaa, rekisteröitiin hänet silti pakolaiseksi syyrialaiskristitty ”David Benjaminina”. Ministeri Leyenin aikana Bundeswehrin iskukyky ja valmius ovat heikenneet huomattavasti.. A.:n lapsuudenystävä, jonka hallusta viranomaiset ovat löytäneet 1 000 Bundeswehrilta varastettua patruunaa. Toinen heistä oli Maximilian T., joka oli myös Bundeswehrin yliluutnantti ja Franco A.:n palvelustoveri Illkirrchiin sijoitetussa Jääkäripataljoona 291:ssä
MAZAR-I-SHARIFIN tuhoisalla iskulla oli myös poliittisia seurauksia. Maan puolustusministeri Abdullah Habibi ja yleisesikuntapäällikkö Qadam Shah Shahim erosivat tehtävistään muutama päivä iskun jälkeen. Terroristiliike halusi tällä korostaa, että sillä on taistelijoita eri puolilta Afganistania. Taliban-liike on aiemmin kohdistanut soluttamiensa taistelijoiden sisäpiiri-iskut amerikkalaisia ja Naton kouluttajia vastaan. Terroristit surmasivat konetuliasein ja itsemurhapommein vähintään 140 aseetonta ANA:n sotilasta ennen kuin paikalle saapuneet ANA:n erikoisjoukot surmasivat hyökkääjät. Kyseessä on toistaiseksi tuhoisin sisäpiiri-isku ANA:ta vastaan. Shaheen armeijakunnan tukikohtaan Dehdadin piirikunnassa lähellä Mazar-i Sharifia. Presidentti Ashraf Ghani ilmoitti samalla korvaavansa neljä armeijakunnan komentajaa. Kapinallisten mukaan isku oli kosto Taliban-liikkeen Kunduzin varjokuvernöörin mulla Abdul Salamin ja Baghlanin varjokuvernöörin maulvi Lal Mohammadin kuolemille. Isku tapahtui 21.4.2017, kun kymmenen Afganistanin poliisitai asevoimien univormuihin pukeutunutta terroristia soluttautui ANA:n 209. AFGANISTANIN SYÖKSYKIERRE SYVENEE U .S . 17 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 KÄYNNISSÄ olevan Afganistanin sodan ehkä tuhoisimmassa terroristi-iskussa Taliban-liike surmasi vähintään 140 Afganistanin asevoimien (ANA) sotilasta yhdessä terroristi-iskussa. Huomioiden haavoittuneiden lukumäärä, jota ei ole kerrottu julkisesti, hyökkäys on valtava takaisku ANA:lle ja sen toiminnalle PohjoisAfganistanissa. Yhdysvaltalaisjoukot surmasivat Salamin helmikuussa ja ANA:n joukot Muhammadin 19.4.2017. n 22. A RM Y. Moni on verrannut tilannetta Etelä-Vietnamiin vuosina 19731975. TALIBAN-LIIKKEEN mukaan hyökkääjistä neljä oli soluttautunut jo aiemmin turvallisuusjoukkoihin. ISKU KÄYNNISTYI ANA:n sotilaiden päättäessä rukoushetkeään. Propagandatemppuna talibanit julkaisivat Jihadin ääni -sivullaan hyökkääjien nimet, joista ilmenee, että hyökkääjät olisivat olleet kotoisin eri Afganistanin provinsseista. Lisäksi kahdeksan turvallisuusviranomaisiin kuulunutta pidätettiin epäiltynä avunannosta kapinallisille. huhtikuuta 2017, päivää sodan verisimmän iskun jälkeen, Kabul-Jalalabad maantie. Armeijakunnalla on vastuullaan koko Pohjois-Afganistan. Kuin kovempaankin panssarihyökkäykseen varustautunut Afganistanin armeijan sotilas poseeraa kuvaajille tarkastuspisteellä Kabulin liepeillä. Afganistanin armeijan asema ja luotettavuus ovat joutuneet kovalle koetukselle Yhdysvaltojen läsnäolon laskettua
Huhtikuussa otsikoihin nousi Yhdysvaltojen arsenaalissa raskaimman konventionaalisen, 10 000 kilon MOAB-pommin (GBU-43) pudotus 13.4.2017 ISILin asemiin. Hän oli vastuussa kabulilaiseen sotasairaalaan tehdystä iskusta maaliskuussa, jolloin surmansa sai 50 afgaanisotilasta. Afganistan ja Yhdysvallat ovat kiihdyttäneet iskujaan ISILiä vastaan Pakistanin vastaisella rajaseudulla (lue Olli Ruohomäen raportti alueelta lehtemme edellisestä numerosta). Hasibin edeltäjä Hafiz Saeed Khan surmattiin heinäkuussa 2016 Yhdysvaltojen ilmaiskussa. Ilmaiskussa kuoli mediatietojen mukaan lähes 100 taistelijaa. Toukokuun alussa radikaaliislamistijohtaja Gulbuddin Hekmatyar siirtyi Hezb-i Islami -puolueineen hallituksen puolelle. Tappioitta Hasibin kuolemaan johtanut operaatio ei sujunut, sillä kaksi Yhdysvaltain armeijan Ranger-erikoisjoukkojen jäsentä sai surmansa. HUHTIKUUSSA OTSIKOIHIN NOUSI YHDYSVALTOJEN ARSENAALISSA RASKAIMMAN KONVENTIONAALISEN, 10 000 KILON MOABPOMMIN (GBU-43) PUDOTUS…. Presidentti Ghani on kuitenkin puolustanut rauhansopimusta Kabulin teurastajaksi kutsutun Hekmatyarin kanssa sillä, että se osoittaa afganistanilaisen rauhanprosessin olevan mahdollinen. YHDYSVALTOJEN Afganistanissa käymä taistelu ISILiä vastaan on sivusotanäyttämö laajemmassa konfliktivyyhdissä, joka ei osoita selkenemisen merkkejä. 18 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 JY VÄLL Ä MAZAR-I-SHARIFIN iskun varjoon jäi viikkoa myöhemmin (27.4.2017) tapahtunut amerikkalais-afganistanilainen yhteisoperaatio Nangarharissa. Sen yhteydessä erikoisjoukot surmasivat ISILin Khorasanin lääninjohtajan Abdul Hasibin. Afganistanin-Pakistanin heimoalueella toimiva ISILin haara menetti Abdul Hasibin kuoleman myötä jo toisen johtajansa yhdeksän kuukauden sisällä. Hekmatyar kehotti Taliban-liikettä laskemaan aseensa, mutta samalla hän torjui Afganistanin parlamentaarisen poliittisen järjestelmän Afganistaniin sopimattomana. Afgaanien toivomaa anteeksipyyntöä siviileihin kohdistuneista sotarikoksista Hekmatyar ei esittänyt. Maan pahamaineisimman sisällissodan sotapäällikön siirtyminen hallituksen kannattajaksi ei lisänne kansainvälistä luottoa Kabulin hallitukseen
Pitkän linjan maanpuolustusaktiivi ja tietokirjailija, KTT Jukka I. Mikäli ajatuksella haluttiin nostaa esiin aseistettujen ja joukkokokoonpanossa olevien kodinturvajoukkojen perustamista Suomeen, pitäisi mieltää, että kestää 15 vuotta ennen kuin kyseinen järjestelmä on rakennettu ja tuottaa tuloksia, Mattila kirjoittaa asiantuntevasti. Mallia pohjoismaisista kodinturvajoukoista. Mattila käy läpi vapaaehtoisen maanpuolustuksen rakennetta ja kehityshistoriaa Suomen Sotilas -lehden nettisivulla kirjoituksessaan Reserviläiset resursseina. Pyynnön kohteena olevat aseet ja varusteet muodostavat yhdessä tulevan monitoimihävittäjän kanssa tehtäväkelpoisen kokonaisuuden. 19 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 Tietopyyntö Hornetin seuraajan aseistuksesta ja varusteista PUOLUSTUSVOIMIEN logistiikkalaitos on lähettänyt tietopyynnön Ison-Britannian, Israelin, Norjan, Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Yhdysvaltojen hallituksille välitettäväksi eteenpäin maiden asevalmistajille. Aseja varustehankinnat kuuluvat HX-hankintakokonaisuuteen ja sisältyvät suunniteltuun budjettiin, Puolustusvoimista kerrotaan. Lue lisää: suomensotilas.fi JO EL TH U N G RE N /F Ö RS VA RS M A K TE N PUOLUSTUSSELONTEKOON UJUTETTU MAININTA VAPAAEHTOISEN MAANPUOLUSTUKSEN KEHITTÄMISEKSI ’POHJOISMAISEN MALLIN’ MUKAISEKSI VAATISI HIEMAN LISÄSELITYKSIÄ. HALLITUKSEN tuoreessa puolustusselonteossa todetaan ensimmäistä kertaa, että Maanpuolustuskoulutusyhdistystä kehitetään Puolustusvoimien strategisena kumppanina pohjoismaisten toimintaperiaatteiden mukaisesti. n JAS Gripen on yksi hävittäjävaihtoehdoista.. – Puolustusselontekoon ujutettu maininta vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseksi ’pohjoismaisen mallin’ mukaiseksi vaatisi hieman lisäselityksiä. Lauseella viitataan eittämättä muissa Pohjoismaissa ja Virossa käytössä oleviin kodinturvajoukkoihin. Tietopyynnön tavoitteena on selvittää, minkälaisia aseistusja varusteluvaihtoehtoja tarjotaan Hornet-kaluston korvaajiksi kaavailluille monitoimihävittäjille, jotka ovat Boeing F/A-18 Super Hornet, Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon, Lockheed Martin F-35 Lighting II ja Saab JAS Gripen. Mitä nämä pohjoismaiset toimintaperiaatteet ovat
Kokonaiskauppahinta on 6,4 miljoonaa euroa, eli yhden kumiveneen hinnaksi tulee yli 300 000 euroa. K9 THUNDER ON MOUKARI. UAV-torjuntajärjestelmille on kova maailmanlaajuinen kysyntä. Järjestelmä havaitsee ja paikantaa lennokit sekä niiden ohjaajan, kaappaa lennokin ohjauksen ja tuo sen maahan. Yritysten valintakriteerit olivat taistelujärjestelmän integrointiosaaminen, tekninen kyvykkyys, projektikyvykkyys, kaupalliset ja juridiset vaatimukset, elinkaariosaaminen, teollinen yhteistyö, laatu ja turvallisuus. Nyt myös alusten asejärjestelmätoimittajan valinta etenee. Suomalainen UAV-torjuntaratkaisu Yhdysvaltoihin YHDYSVALTAIN merijalkaväen Warfighting Lab ja Defense Innovation Unit Experimental (DIUx) hankkivat suomalaiselta Sensofusionilta miehittämättömien ilma-alusten (UAV) torjuntateknologiaa. Zodiac MilPro -veneitä edustaa Suomessa Konekesko, joka esitteli venesarjaa Suomen Sotilaan verkkosivuilla: suomensotilas.fi Komentopaikkaajoneuvojen varustelu Suomesta MAAVOIMIEN taisteluosastojen komentopaikka-ajoneuvojen varustelun. Laivue 2020 -taistelujärjestelmän toimittajaehdokkaiksi on valittu saksalainen Atlas Elektronik GmbH, kanadalainen Lockheed Martin Canada Inc ja ruotsalainen Saab Ab. Ukon vasarasta johdateltiin suomenkielinen nimi Moukari. Tällä nimellä kunnioitetaan sekä suomalaisia että korealaisia perinteitä. Rajavartiolaitoksen uudet veneet varustetaan esimerkiksi kyljen pelastusovilla ja avattavalla keulaportilla, jonka kautta paaripotilaan evakuointi rannasta helpottuu. Lue juttu ja katso aiheeseen liittyvä video sivuiltamme: suomensotilas.fi Korvettien suunnittelu Raumalle PUOLUSTUSVOIMIEN logistiikkalaitos valitsi 7.4. Rajavartiolaitos saa Zodiac MilPro RIBit RAJAVARTIOLAITOS ostaa 21 veneen tuotantosarjan Zodiac MilPro SRA 850 RIB -veneitä. Varusteltavia ajoneuvoja tullaan käyttämään taisteluosastojen eri esikuntien sekä viesti-, jääkärija pioneerikomppanioiden liikkuvina komentopaikkoina. Sensofusionin AIRFENCE Mobile -järjestelmä mahdollistaa liikkuvien kohteiden suojaamisen erityisesti pienten kaupallisten lennokkien aiheuttamalta uhalta. Ukon vasaran iskun jälkeen kaikki iskun kohteeksi joutunut on tuhoutunut. Ajoneuvoilla on liittymiskyky Maavoimien johtamisjärjestelmään. Logistiikkalaitos lähettää valituille yrityksille neuvottelukutsun ja alustavan tarjouspyynnön alkukesästä 2017. Lisäksi lennokkiteknologian kehittyessä monet julkiset kohteet, kuten valtion rakennukset, teollisuuslaitokset ja voimalat sekä puolustusvoimien alueet ja harjoitukset, ovat alttiita vakoilulle tai terrori-iskuille. JY VÄLL Ä 20 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 K9 Thunder on MOUKARI TYKISTÖN tarkastaja eversti Pasi Pasivirta selvitti Suomen Sotilaalle lehdessämme laajalti esitellyn K9 Thunderin saaman suomalaisen Moukari-nimen taustaa: K9-tykin englanninkielinen kauppanimi Thunder liittyy korealaiseen kansanperinteeseen, jossa K9-tykki toimii Jumalan vasarana, jonka iskun jäljiltä kaikki on tuhoutunut. suunnittelun ja toteutuksen tekee turkulainen Laivasähkötyö Oy. Hankinnan kokonaisarvo on noin 7,1 miljoonaa euroa, puolustusministeriöstä kerrotaan. Laivue 2020 -alusten suunnittelijaksi Rauma Marine Constructionsin (RMC). Hankinta kuuluu Maapuolustuksen Johtoportaat -hankkeeseen. Vastaava analogia Suomeen löytyy Kalevalasta, jossa kerrotaan Ukon vasaran (Ukko, ylijumala) iskusta. Viime aikoina terroristijärjestöt, kuten ISIS, ovat käyttäneet kaupallisia lennokkeja hyökkäystarkoituksiin kiinnittämällä niihin räjähteitä
Puolalla on vielä ainakin 18 Su-22-hävittäjäpommittajaa (käytössä 1984 lähtien) ja 32 MiG-29-hävittäjää (käytössä 1989 lähtien). IC2 Feeniksin suojausratkaisut ovat valtaosin kotimaisista materiaaleista valmistettuja, minkä lisäksi yritys pyrkii käyttämään ensisijaisesti paikallisia toimittajia komponenttien alihankinnassa. Kolmetoista henkilöä työllistävän IC2 Feeniksin erikoisalaa on teknisten kankaiden jatkojalostaminen tuotteiksi suurjaksosaumaamalla ja ompelemalla. Osa lähteistä puhuu FCAS:n MAAILMALTA. FCAS-ohjelmassa kehitetään eräänlaista järjestelmien järjestelmää (system of systems), jossa voitaisiin yhdistää miehittämättömiä ja miehitettyjä ilmaaluksia. 21 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 Puolustusvoimille metallirunkoisia telttoja Kuopiosta KUOPIOLAINEN IC2 Feeniks sai Puolustusvoimilta tilauksen metallirunkoisista teltoista. Yritys tuottaa teltta-, säiliöja allasratkaisuja myös pelastusalan, ensihoidon ja avustusjärjestöjen käyttöön. Lue lisää: suomensotilas.fi KONTIO-LAUKAISUJÄRJESTELMÄ Puola pohtii uusia hävittäjiä MYÖS PUOLALLA on edessään hävittäjäkaupat, kun maan viimeiset venäläisvalmisteiset Su-22ja MiG-29-kalustot poistuvat käytöstä. Puola harkitsee Suomen tavoin uudeksi hävittäjäkseen joko Lockheed Martin F-35 Lighting II -hävittäjää tai mahdollisuutta hankkia lisää F-16-kalustoa. Puolan ilmavoimiin kuuluu 36 yksipaikkaista General Dynamics F-16C -hävittäjää ja 12 kaksipaikkaista F-16Dhävittäjää. US Army Targets Management Office otti käyttöön kaksi Robonicin pneumaattista Kontio-laukaisujärjestelmää. Bundeswehr on käynnistänyt Airbusin kanssa Future Combat Air System (FCAS) -ohjelman, jossa kehitetään maan Eurofighter Typhoon -kaluston rinnalle niitä tukevaa uutta ratkaisua. Puolalla on ollut käytössään jo vuodesta 2006 länsimaista hävittäjäkalustoa. Luftwaffen hybridihäivehaaveet SAKSASSA pohditaan seuraajaa pitkään palvelleille Panavia Tornado -hävittäjäpommittajille. Yrityksen sotilaallisia tuotteita ovat ovat muun muassa ilmakaarisekä metallirunkoteltat, joita käytetään majoitus-, lääkintä-, puhdistusja peseytymistiloina. Lue lisää: suomensotilas.fi Suomalainen Robonic toimitti Yhdysvaltoihin kaksi Kontiolaukaisujärjestelmää SUOMALAINEN puolustusvälineteollisuuteen kuuluva Robonic teki merkittävän päänavauksen Yhdysvaltoihin. Kummatkin ovat kehittynyttä Block 52+ -sarjaa. Kontio-laukaisujärjestelmä on tarkoitettu taktisten miehittämättömien ilma-alusten ja ilmamaalien laukaisemiseen. Lisäksi yhtiön tuotteisiin kuuluvat erilaiset puhdistussuihkuja suojausjärjestelmät. Laite kykenee laukaisemaan lennokkeja 70 m/s lähtönopeudella aina 140 kilon massaan asti, maksimipainoisilla 500 kilon lennokeilla saavutetaan 37 m/s lähtönopeus
Patriot-ilmapuolustusjärjestelmä on otettu ensimmäisen kerran operatiiviseen käyttöön vuonna 1984, ja sen kaavaillaan olevan käytössä aina vuoteen 2040 saakka. Kun Suomi hankki NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän Norjasta, oli tarjolla myös korkeatorjuntakykyinen SAMP/T. Romanian merkittävin anti Natolle tällä hetkellä on maahan sijoitettu amerikkalainen Aegis Ashore -ohjuspuolustusjärjestelmä, joka otettiin operatiiviseen käyttöön vuosi sitten toukokuussa. Miehittämätön vedenalainen Norjalle NORJAN puolustusministeriö on tilannut Kongsberg Maritime -yhtiöltä 155 miljoonalla Norjan kruunulla (noin 17 miljoonaa euroa) miehittämättömän vedenalaisen aluksen miinojen havaitsemiseen ja tunnistamiseen. helmikuuta 2013. Se tarkoittaa kuitenkin valuutassa mitattuna melko vaatimatonta 3,08 miljardin dollarin (noin 2,9 miljardin euron) puolustusbudjettia, joka on samankokoinen kuin Suomen puolustusbudjetti (2,8 miljardia euroa). Saksan tavoitteena on, että uusi järjestelmä olisi käytössä jo vuosina 2030– 2040. Romanialla on Itä-Euroopan maiden toiseksi korkein puolustusbudjetti. Ohjuspuolustusjärjestelmä on tarkoitettu torjumaan Lähi-idästä tulevat ballistiset ohjukset, mutta Venäjä pitää sitä suunnattuna omaa ohjuspelotettaan vastaan.. Kaupan arvo on 7,6 miljardia dollaria eli noin 7,1 miljardia euroa. tuu ilmapuolustuksesta korkeatorjuntakyky. Romanian väkiluku on yli 19 miljoonaa, mutta maa on edelleen varsin köyhä ja talous kehittymätön pitkän kommunistihallinnon jäljiltä. Romania aikoo nostaa tänä vuonna puolustusmenonsa Naton suosittelemalle tasolle kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Nyt Patriotteja kaipaavat Puola ja Romania. Se kykenee torjumaan myös ballistisia ohjuksia, ja sitä pidetäänkin nykyisin lähinnä ohjuspuolustusjärjestelmänä. Turkin kanssa yhteistyö säröilee, mutta Yhdysvaltojen ja sen Natoliittolaisten intressissä on pitää Turkki mukana Natossa ja olla läsnä Turkissa. Vuonna 2016 Romania käytti 1,48 % bruttokansantuotteestaan puolustukseen (Suomi 1,36 %). NASAMSia ollaan nyt päivittämässä, mutta päivityskään ei tee siitä korkeatorjuntakykyistä ohjusjärjestelmää. Patriot-järjestelmä on tarkoitettu korkealla ja keskikorkealla lentävien kohteiden torjuntaan. Patriot-ohjuksen paino on 700 kiloa, pituus 5,8 metriä ja halkaisija 41 cm. Patriot Puolaan ja Romaniaan PUOLA aikoo ostaa amerikkalaiselta Raytheonilta kahdeksan Patriot (PAC3) -ilmapuolustusjärjestelmää. Patriot-järjestelmää on asiantuntijapiireissä kaipailtu myös Suomeen, sillä venäläisvalmisteisen Buk-ilmatorjuntajärjestelmän poistuttua Suomelta puutn Yhdysvaltain maavoimien (U.S Army) toisen ilmatorjuntarykmentin kolmannen patteriston Patriot-patterin laukaisuajoneuvo toimintavalmiina Turkin Gaziantepissa 26. Patriot-ohjuksen uusimman version MIM-104F (PAC-3):n torjuntaetäisyys ballistisia ohjuksia vastaan on 35 kilometriä ja lentokorkeus on maksimissaan 24 200 metriä. Amerikkalaisen National Interest -julkaisun mukaan ajankohta on todennäköisesti liian aikainen kokonaan miehittämättömälle järjestelmälle. Torjuntahävittäjillä sitä ei voida paikata. Romania haluaa myös Patriotin. HUGIN AUV (autonomous underwater vehicle) kykenee sukeltamaan 3 000 metrin syvyyteen, ja se on varustettu kehittyneillä sensoreilla miinantorjuntaa varten. Ohjuksen paineaaltoon ja sirpaloitumiseen perustuva taistelukärki painaa 90 kiloa. Laite voidaan laukaista sotaaluksesta tai itsenäisestä kontista. Tällä hetkellä käytössä olevista koneista vain Lockheed Martin F-35 edustaa viidettä hävittäjäsukupolvea. 22 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 JY VÄLL Ä yhteydessä viidennestä, osa kuudennesta hävittäjäsukupolvesta. FCAS-ohjelman konseptikuvissa esiintyykin kaksimoottorinen ja -paikkainen stealth-tyyppinen hävittäjä, joka muistuttaa ulkomuodoltaan nykyisiä viidennen sukupolven hävittäjiä, joita kehitetään eri puolilla maailmaa
Typhoon-luokan sukellusveneet tulivat tunnetuksi kylmän sodan loppuvaiheessa Tom Clancyn romaanista Punaisen lokakuun metsästys. Meripuolustusalan messuilla esitellyssä kehitteillä olevan A26-sukellusveneen pienoismallissa on kolme ohjussylinteriä, jossa kussakin on kuusi laukaisuputkea. Puolalainen PGZ-yhtiö modernisoi parhaillaan maansa 2A4-vaunuja (128 kpl). Typhoon-luokan sukellusvene on 178-metrinen jättiläinen, joka kuljettaa 20 mannertenvälistä ballistista ohjusta, joissa voi olla yhteensä 200 ydinkärkeä. Espanjan Leopardit ovat puolestaan vanhempaa 2A4sarjaa 1990-luvun puolivälistä ja varsin uusia 2E-tyypin (Espanjassa koottu 2A6) vaunuja, joita on valmistettu vuodesta 2003 lähtien, joten Puolassa ollaan vielä epävarmoja syntyisikö kauppoja espanjalaisten kanssa. 23 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 Typhoon Itämerelle VENÄJÄN viimeinen käytössä oleva Typhoon-luokan ballistinen ohjussukellusvene Dmitri Donskoi on matkalla Itämerelle, jossa se osallistuu Venäjän merivoimien paraatiin heinäkuussa. Leopard-vaunujen valmistaja KraussMaffei Wegman (KMW) modernisoi Bundeswehrille 104 varastoimaansa 2A4-vaunua uusimpaan 2A7V-malliin hankkeessa, jonka arvo on 760 miljoonaa euroa. Viimeisten vaunujen odotetaan valmistuvan vuonna 2023, jolloin Bundeswehrin vaunujen kokonaismäärä olisi 328. Lisää Leopardeja Bundeswehrille ja Puolaan SAKSAN BUNDESWEHR ostaa kylmän sodan aikaisia varastoituja Leopard 2 -taistelupanssarivaunuja valmistajalta modernisointia varten. Lisäksi uusitaan ainakin monissa kuvissa huonokuntoiselta näyttänyt aluksen lentokansi. Uusimman vaunumallin nimi on sikäli hauska, että Saksan ensimmäisen taisteluvaunun nimi oli Sturmpanzer A7V, josta kuva toisaalla tässä lehdessä. Vertikaalisten laukaisuputkien lisääminen sukellusveneen Suomalainen Leopard 2A4.. KMW:n varastoimat vaunut ovat eri Nato-maiden jäämistöä, ja ne palautettiin valmistajalle kylmän sodan päätyttyä. Kuznetsov menetti operaation aikana onnettomuuksissa kaksi lentokonetta ja osa sen koneista siirrettiin toimimaan maalentotukikohdista Syyriassa. Asiantuntijalähteiden mukaan Kuznetsoville tehdään laaja koneremontti, jossa sen pääkoneet uusitaan. Kuznetsovilla aloitetaan kesän jälkeen modernisaatiotyö, jonka uutistoimisto TASS kertoo maksavan 40 miljardia ruplaa (noin 657 miljoonaa euroa). Suomi taisi onnistua hankkimaan uuden erän käytettyjä Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunuja Alankomaista kreivin aikaan, sillä nyt myös Puola tähyää käytetyistä Leopardeista vahvistusta panssarivoimilleen. Bundeswehr saa ensimmäiset päivitetyt vaunut vuonna 2019. Puolalla on tällä hetkellä käytössään Saksalta hankittuja Leopard 2A4ja 2A5vaunuja. Käytetyt Leopardit kiinnostavat myös paljon puolustukseensa panostavaa Puolaa. Ruotsalaisten uuteen sukellusveneeseen risteilyohjukset SAABKOCKUMS on esitellyt Singaporen IMDEX Asia -messuilla uuteen A26-sukellusveneeseensä tulevat vertikaalisesti laukaistavat BGM-109 Tomahawk -risteilyohjukset. Kuznetsov osallistui viime talvena Syyrian konfliktiin Välimerellä, jonne se seilasi savuttaen Englannin kanaalin läpi kansainvälisen median seuraamana. Niistä 13 on Saksan Bundeswehrin entisia vaunuja. SaabKockumsin ratkaisu on ensimmäinen laatuaan: konventionaalisella ilmasta riippumattomalla (AIP) propulsiolla varustettuun (ei-ydinkäyttöiseen) sukellusveneeseen on lisätty suoraan ylöspäin laukaistavat ohjukset. Kuznetsov modernisoidaan SURULLISEN kuuluisa Venäjän laivaston ainoa lentotukialus Admiral Kuznetsov on saapunut Murmanskiin. Puolan kerrotaan kyselleen vaunuja Saksasta, mutta Saksalta ei enää ylimääräisiä vaunuja liikene
Tomahawk-ohjus on 6,25 metriä pitkä, sen halkaisija on 52 cm ja massa 1 600 kiloa (boosterin kanssa). Ensimmäiset venäläisvalmisteiset Su-30MKI-hävittäjät otettiin käyttöön Intiassa vuonna 2002. Iranin häivehävittäjä on huiputusta. Lightning II -hävittäjän suunniteltu kokonaistuotantomäärä on pitkälle yli 2 000 konetta. Venäjä vahvistaa laivastoaan Syyriassa VENÄJÄ lähetti Syyrian merialueelle kaksi Stereguštšij-luokan korvettia, merihinaajan sekä laivastotankkerin. Stereguštšij-luokka on Venäjän laivaston uusin korvettiluokka, jonka ensimmäinen alus otettiin käyttöön vuonna 2007. Alukset lähtivät tukikohdastaan Kaliningradista 8.4. Intialaiset ovat olleet kuitenkin jo pitkään vaikeuksissa koneiden venäläisvalmistajien kanssa. Koneiden varaosahuolto takkuaa, eikä lisenssillä valmistettaviin koneisiin saada osakokoonpanoja ajoissa. Kockumsin edustajan mukaan ohjussiiloja voidaan käyttää myös vaikkapa vedenalaisten miehittämättömien alusten kuljetukseen ja laukaisuun tai jopa erikoisjoukkojen kuljettamiseen veneestä kohteeseensa. Edelliseen vuonna 2013 esiteltyyn malliin verrattuna koneeseen näyttäisi tällä kertaa mahtuvan täysikokoinen lentäjä heittoistuimen TIETOPYYNTÖ F-35:STÄ ENTEILEE SAKSAN SEURAAVAA ASKELTA.. Esimerkiksi moottoritekniikka on täysin hämärän peitossa. Saksa on mukana Eurofighter Typhoon -konsortiossa, ja yhteensä Saksan ilmavoimille on hankittu 143 Eurofighteria. Ohjuksen taistelukärki voi sisältää 450 kiloa räjähdeainetta tai tytärammuksia. MYÖS IRANIN islamilaisella tasavallalla on rakenteilla oma ”häivehävittäjä”. SaabKockumsin mukaan ohjusyksikkö voidaan lisätä myös olemassa oleviin Kockumsin sukellusveneisiin. Koneita on eri lähteiden mukaan käytössä 187– 230, ja tilattujen koneiden määrä on yhteensä 220–314. F-35 on ainoa sarjatuotannossa oleva viidennen sukupolven hävittäjä. 24 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 JY VÄLL Ä seen kasvattaa veneen mittoja 33 jalalla (noin 10 metriä) ja uppoumaa 400–500 tonnilla. Intia on pulassa venäläishävittäjiensä kanssa INTIA on valmistanut lisenssillä vuodesta 2004 Suhoi Su-30MKI -monitoimihävittäjiä. Syyrian sisällissotaan osallistuvan laivasto-osaston koon kasvattamista pidetään vastauksena sille, että Yhdysvallat pommitti al-Assadin hallituksen joukkojen lentotukikohtaa. Alukset on aseistettu meritorjuntaja maamaaliohjuksin, ilmatorjuntaohjuksin, ilmatorjuntakonetykeillä (30 mm:n Gatling-tyyppinen revolveritykki) sekä 100 mm:n tai 130 mm:n automaattitykillä. Amerikkalainen Defense News kertoi maaliskuussa jatkuvista neuvotteluista intialaisten ja venäläisten välillä. Tällöin sukellusvene katkaistaan telakalla ja jatkopala lisätään runkoon. BGM-109 Tomahawk on yhdysvaltalaisen Raytheonin valmistama pitkän matkan risteilyohjus, jonka uusimman version toimintaetäisyys on 1300 kilometriä. Intiasta on kerrottu, että iso osa hävittäjäkalustosta seisoo maassa varaosaja huolto-ongelmien takia. Tietopyyntö F-35:stä enteilee kuitenkin Saksan seuraavaa askelta. SAKSA on lähettänyt tietopyynnön Yhdysvaltoihin Lockheed Martin F-35 Lightning II -hävittäjästä. Saksa tähyää myös F-35:tä. Typhoonien suunniteltu kokonaistuotantomäärä on 599 konetta. Intialaisten kerrotaan tunnistaneen yli 485 järjestelmäkokonaisuutta, joihin he haluaisivat Venäjältä teknologiasiirtoa oman valmistuksen aloittamiseksi. Vielä on aikaista sanoa mitään koneen varsinaisista ominaisuuksista. The Aviationist -julkaisu perkasi tuoreen videomateriaalin yksityiskohdat, joissa Iranin F-313 Qaher -hävittäjää näytetään rullauskokeissa kentällä. Alukset ovat 2 200-tonnisia, ja niiden pituus on 104,5 metriä
Kiinan kansantasavallan mukaan sen varustautuminen saarilla on itsepuolustuksellista eikä uhkaa ketään. Nyt Kiina voi sijoittaa taistelukoneita ja liikkuvia ohjusyksiköitä saarille ja siten operoida käytännössä koko EteläKiinan meren alueella. Kuitenkin edelleen on liian aikaista sanoa, onko kyseessä varteenotettava prototyyppi vai kotikutoinen propagandaväline. ST Engineeringin tytäryhtiö ST Kinetics toimittaa vaunuun aseja taistelunhallintajärjestelmät. Kiinan kansantasavallan lisäksi Taiwan ja Vietnam katsovat Spratlysaarten kuuluvan itselleen. Aluksen tekniikasta on annettu julkisuuteen toistaiseksi hyvin vähän tietoja. ST Kineticsin mukaan vaunuun voidaan asentaa myös amerikkalaisen MPF-ohjelman (Mobile Protected Firepower) mukainen 90 mm:n tai 105 mm:n tykki. Ennen vallankumousta Yhdysvalloista ostetut koneet on onnistuttu Iranissa pitämään lentokuntoisena ja operatiivisessa käytössä omin modifioinnein ja aseistuksin. Alus tulee maksamaan Brasilialle 80,3 miljoonaa puntaa eli noin 95 miljoonaa euroa. Lisäksi Brunein, Filippiinien ja Malesian mielestä osa saarista kuuluu niille. Viime aikoina erityisesti Kiinan ja Venäjän kehittämät pitkän matkan meritorjuntaohjukset ovat kuitenkin muodostaneet uuden uhan Yhdysvaltojen lentotukialusten johtamille laivasto-osastoille. Talouspakotteista kärsivä Iran on kuitenkin aikaisemmin onnistunut osoittamaan melkoista kekseliäisyyttä ilmailutekniikan saralla. Maa on viimeinen Grumman F-14 Tomcat -koneilla operoiva maa. Satelliittikuvien perusteella Big 3 -ryhmän muodostaville Subi-, Mischiefja Fiery Cross -riutoille on jokaiselle rakennettu kiitoradat ja hangaarit 24 taistelukoneelle sekä neljälle suuremmalle lentokoneelle. Singaporessa esitellyssä versiossa oli aseistuksena torniin sijoitettu 30 mm:n automaattitykki ja 7,62 mm:n konekivääri. 25 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 kera. Ajoneuvossa on kolmen hengen miehistö, ja se pystyy kuljettamaan kahdeksan sotilasta. Lisäksi kuvista on havaittavissa useita erilaisia tutkakupuja ja suojat ilmatorjuntaohjuksille. n ST Engineeringin AFV tulee korvaamaan Singaporen 1970luvulta käytössä olleet amerikkalaiset M113A2-panssariajoneuvot.. Helikopteritukialus HMS Ocean on tällä hetkellä kuninkaallisen laivaston lippulaiva, mutta sen korvaavat pian Queen Elizabeth -luokan lentotukialukset, joista ensimmäinen, HMS Queen Elizabeth on tulossa käyttöön tänä vuonna ja toinen, HMS Prince of Wales on rakenteilla. Tähän tarkoitukseen Yhdysvalloissa on testattu miehittämätöntä ilma-alusta MQ-25A Stingraytä, joka muistuttaa ulkomuotonsa puolesta hieman Northrop Grumman B-2 Spirit -stealth-pommikonetta, mutta on kooltaan paljon pienempi. Yhdysvallat testaa miehittämätöntä ilmatankkausta YHDYSVALLOILLA on maailman suurin laivasto, joka pystyy projisoimaan voimankäyttöä minne tahansa maailmankolkkaan. Yksi ratkaisu on kasvattaa lentotukialuksen lentokoneiden toimintamatkaa ilmatankkauksella. ST Engineeringin AFV (Armored Fighting Vehicle) tulee korvaamaan Singaporen 1970-luvulta käytössä olleet amerikkalaiset M113A2-panssariajoneuvot. Brittitukialus Brasiliaan BRASILIA aikoo ostaa Britannian kuninkaallisen laivaston maihinnousuja helikopteritukialuksen HMS Oceanin. Rannikkolinnakkeiden paluu KIINAN KANSANTASAVALTA on saamassa valmiiksi varustuksensa EteläKiinan merellä sijaitsevilla kiisteltyjen Spratlysaarten kolmella suurella riutalla. Singapore valmistamaan rynnäkköpanssarivaunuja SINGAPORELAINEN ST Engineering tulee valmistamaan kaupunkivaltion asevoimien käyttöön 29-tonnisen telapanssariajoneuvon, jonka 711 hevosvoiman diesel antaa vaunulle 70 km/h maksiminopeuden ja 500 kilometrin toimintasäteen
Kiina hankki Varjagin Ukrainalta 1990-luvun lopussa aluksen päädyttyä sinne, kun Neuvostoliitto hajosi. Osa sotilasparaatissa esitellystä kalustosta tuli yllätyksenä länsimaisille analyytikoille. Frankenstein-ohjus mietityttää analyytikoita POHJOIS-KOREA juhli perustajansa Kim Il-sungin 105-vuotispäivää maalle tyypillisellä massiivisella sotilasparaatilla 15.4. Alus on kuitenkin alun perin otettu käyttöön Ranskassa jo vuonna 1963, ja sitä ovat vaivanneet tekniset viat ja onnettomuudet. Schmerler kutsui esillä ollutta uutta mannertenvälistä ballistista ohjusta ”frankenohjukseksi” Frankensteinin hirviön mukaan, sillä siinä näytti olevan elementtejä kahdesta aikaisemmasta ohjustyypista, KN-08ja KN-14-ohjuksesta. Koneet lensivät 25.4. Kuznetsov-luokan kopiolta näyttävä Shendong eroaa päällisin puolin vain tutkarakenteidensa puolesta. Asiantuntijoiden mukaan PohjoisKorea voi yrittää lähiaikoina mannertenvälisen ballistisen ohjuksen laukaisua, sillä maa havittelee propagandassaan mahdollisuutta iskeä ydinasein Yhdysvaltoihin. Aluksen nimeä ei ole vielä vahvistettu, mutta huhujen mukaan se saa virallisissa seremonioissa nimen Shendong. F-35 lentää Euroopassa YHDYSVALLAT toi Viroon Ämarin lentotukikohtaan kaksi F-35A Lightning II -hävittäjää. Kiinan toinen lentotukialus laskettiin vesille KIINAN kansantasavallan ensimmäinen omaa valmistetta oleva lentotukialus laskettiin vesille huhtikuussa. Kiinan kansantasavallan ensimmäinen omaa valmistetta oleva lentotukialus.. Sao Paolo on alun perin Ranskan laivaston Clemenceau-luokan lentotukialus Foch, jonka Brasilia hankki vuonna 2000. Viroon OSA SOTILASPARAATISSA ESITELLYSTÄ KALUSTOSTA TULI YLLÄTYKSENÄ LÄNSIMAISILLE ANALYYTIKOILLE. Brasilia on hylännyt suunnitelmat nykyisen ja ainoan lentotukialuksensa Sao Paolon modernisoinnista hankkeessa esille tulleiden ongelmien vuoksi. Huolestuttava kehitys saattaa pakottaa Yhdysvallat tai Kiinan toimimaan Pohjois-Korean tilanteen vakauttamiseksi. Kalifornialaisen Middlebury Institute of International Studies -tutkimuslaitoksen Dave Schmerler totesi Wall Street Journalille, että nyt pitää kiirettä, sillä kukaan ei odottanut näin montaa uutuutta paraatissa. Tosin ei ole varmaa, onko säiliöiden sisällä vielä mitään. Liaoningiksi nimetty Varjag otettiin operatiiviseen käyttöön Kiinassa vuonna 2012. HMS Ocean tuli tutuksi Suomen Sotilaan lukijoille, kun seurasimme aluksen toimintaa kaksi kesää takaperin Puolan rannikolla BaltOps-harjoituksessa. Aluksen lentokonehangaarin arvellaan myös eroavan esikuvastaan. Ohjukset näyttivät kehittyneemmiltä kuin muualla maailmassa on arvioitu. Kiinassa suunnitellaan jo kolmatta lentotukialusta. Kiinassa on ilmeisesti myös testattu katapultteja, jotka mahdollistaisivat raskaammat lentoonlähtöpainot ja useampien konetyyppien käyttämisen. Pohjois-Korean paraatissa oli esillä modifioidulta mannertenväliseltä ballistiselta ohjukselta näyttävä ase sekä kaksi erilaista suurta ohjuksen laukaisusäiliötä. Uusi lentotukialus muistuttaa hyvin läheisesti Kiinan ensimmäistä lentotukialusta, joka on alunperin Neuvostoliitossa valmistettu Kuznetsov-luokan lentotukialus Varjag (entinen Riga). Julkisuudessa nähtyjen mallien mukaan siitä näyttäisi puuttuvan keulasta Kuznetsov-luokalle tyypillinen hyppyri. 26 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 JY VÄLL Ä HMS Ocean on rakennettu 1990-luvun alussa ja otettu käyttöön vuonna 1998. Kiinalaislähteiden mukaan alukseen tulisi kuitenkin suurinpiirtein sama määrä lentokoneita kuin Liaoningilla: 28–36 Shenyang J-15 -hävittäjää sekä helikoptereita
Olette aina tervetulleita tänne. Bulgarian ensi viikolla aloittava uusi hallitus käy hankinnasta neuvotteluja ja tekee lopullisen päätöksen, Bulgariasta kerrotaan. varapääministeri Stefan Janev kertoi. marraskuuta. Izumo on Japanin suurin sotalaiva sitten toisen maailmansodan, ja Kiinassa sen on arvosteltu olevan naamioitunut lentotukialus. Mukana hieno, värillinen panssarikalenteri.. Kaupan arvon arvioidaan olevan noin 764 miljoonaa euroa. Japanin aurinko nousee JAPANIN itsepuolustusvoimien merivoimat lähetti ensimmäistä kertaa suuren sota-aluksen tukemaan Yhdysvaltojen laivaston toimintaa Tyynellämerellä. Maa harkitsi ostavansa käytettyjä F-16-hävittäjiä Portugalista tai käytettyjä Eurofighter Typhoon -hävittäjiä Italiasta mutta päätyikin kahdeksaan uuteen Gripen-hävittäjään Ruotsista. F-35A-hävittäjät jatkoivat matkaansa lyhyen vierailun jälkeen samana päivänä. Izumo-luokalle nimen antanut Izumo on lähinnä sukellusvenesotaan tarkoitettu 248 metriä pitkä helikopteritukialus, joka on otettu käyttöön vuonna 2015. – Ruotsin tarjous tuli ensimmäiseksi, Portugalin toiseksi ja Italian kolmanneksi, Bulgarian va. Izumolla on miehistöä 970 henkeä, ja se voi kuljettaa enintään 28 ilma-alusta. Suomen Sotilaan Panssarit extra Myynnissä 12. Aluksen tyypillinen kalustokokoonpano sisältää seitsemän sukellusveneentorjuntahelikopteria ja kaksi SAR-pelastuskopteria. 27 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 Isosta-Britanniasta. Japanilainen lentotukialus on herättänyt arvostelua varsinkin Kiinassa, joka valvoo hyvin tarkalla silmällä merkkejä entisen miehittäjämaansa militarisoitumisesta. Yhdysvallat aikoo sijoittaa F-35-kalustoa pysyvästi Eurooppaan vuoden 2020 paikkeilla. Nauttikaa olostanne Virossa ja taivaallamme, Viron puolustusministeri Margus Tsahkna totesi tervetuloseremoniassa. – Näin kehittyneen hävittäjäkoneen isännöiminen on suuri tunnustus Ämarin lentotukikohdalle ja Viron ilmavoimille. Bulgaria hankkii Gripeneitä BULGARIA uusii ilmavoimiensa ikääntyviä neuvostovalmisteisia MiG-29-hävittäjiä
huom.). Itseruoskinta näyttääkin vain kovenevan, kun vuodet sodasta lisääntyvät – mitä valtio edellä, sitä sen sotaväki perässä. Sopii myös kysyä, olisiko esimerkiksi homehavainto ja kasarmin käyttäjiin kohdistuva terveysriski aiheuttanut yhtä laajan tarkastuksen kautta Bundeswehrin rakennuskannan. Sotaväki on kansakunnan peili. Mitään muuta ammattitaitoista väkeähän ei tuolloin ollut tarjolla. BUNDESWEHRIN tämän päivän todelliset ongelmat ovat aivan muualla kuin mitä nyt Saksassa on annettu ymmärtää. SATA VUOTTA olemassa olleessa Suomessakin on osattu hakea perinteitä peräti kahden valtakunnan ja monen sadan vuoden takaa. Entiset ammattisotilaat jopa velvoitettiin ilmoittautumaan, ja heistä otettiin palvelukseen kyvykkäimmiksi ja poliittisesti soveliaimmiksi arvioidut; edellyttäen, ettei herralla ollut vääränlaista profiilia kolmannessa valtakunnassa. Asia olisi ollut äärimmäisen helppo tarkistaa ihan vaan Googlea käyttämällä, sotilasarvojen vastaavuustaulukot löytyvät sen avulla helposti. Niistä on Suomen Sotilaassa kirjoitettu takavuosina paljon. Natsihysteria ja itsensä ruoskiminen on Saksassa viety tehokkaasti ihan lainsäädäntöön, jossa erinäiset symbolit, sananparret ja jopa peräkkäiset numerot on kriminalisoitu tai ainakin niiden käytöstä on käytännön ennakkotapauksia. EPISODI kertoo varmaan jotakin siitä tarkkuudesta, jolla Saksassa turvapaikanhakijoita syynätään, mutta tämä puoli asiasta unohtui nopeasti, kun luutnantin kerrottiin suunnitelleen toverinsa kanssa terroritekoa, ilmeisesti siis jonkinlaista false flag -operaatiota, joka menisi turvapaikanhakijoiden piikkiin. Monesti nämä näyttävät ulkopuolisesta tarkkailijasta omituisilta. -nimellä mainittu upseeri oli tekeytynyt syyrialaiseksi turvapaikanhakijaksi ja saanutkin tällaisen statuksen. Viimeksi, muistaakseni joskus 1960-luvun lopulla, näitä perinteitä jaettiin ja käskettiin joukko-osastoille, ja sen jälkeen niitä on jouduttu viilaamaan asevoimiemme rakenteen muuttuessa tai joukko-osastojen lakatessa. TOISAALLA tässä lehdessä kerrotaan, kuinka Saksan asevoimien Franco A. Toistaiseksi uutisissa olleet näihin pahoihin natseihin muka viittaavat löydöt ovat olleet sangen vaatimattomia. Oli Bundeswehrissä natseja tai ei, on se kuitenkin meille tulevaisuudessakin tärkeä asevoima. Mene ja tiedä, ettei vaan terroriteosta epäily ole Saksan poliisin tapa hankkia vahvoja perusteluja toimilleen. Kari.kuusela@suomensotilas.fi Kari kommentoi Armeija ilman menneisyyttä. Muun muassa marsalkat kelpasivat vain siviilikonsulteiksi. Asevoimien iskuvoima on vain varjo siitä, mitä se oli parikymmentä vuotta sitten. VUONNA 1955 perustetun Bundeswehrin pohjan loivat kolmannen valtakunnan Wehrmachtissa, Luftwaffessa ja Kriegsmarinessa palvelleet ammattisotilaat. Se on myös ainoa maa, joka näin on tehnyt. Saksalaisista alkuperäisjutuista nimittäin selviää, että herra oli Oberleutnant, mikä vastaa suomalaista luutnanttia, koska se on toinen saksalainen upseeriarvo alhaalta päin laskien. Yksikään, siis yksikään, näistä rauhankumppaneista tai muista tämän hetken kavereistamme ei niin sodan aikana tehnyt. Yleensä on kyse voitetuista taisteluista tai suurta ylivoimaa vastaan viimeiseen mieheen käydyistä herooisista kamppailuista. Voihan olla vaikeaa ulkopuolisen ymmärtää, miksi jokin joukko-osasto raahaa koiraa tai vuohta mukanaan paraateissa väreihinsä sonnustettuna tai tekee jotakin muuta yhtä outoa. KAIKKIEN maiden armeijat kunnioittavat ja vaalivat perinteitään, ne näkyvät asepuvuissa ja merkeissä, joukko-osastojen lipuissa, kasarmien nimissä, vuosipäivissä ja kaikkialla sotaväen arjessa ja juhlassa. Tänä päivänäkin näitä on jonkin verran jäljellä, vaikka jo 1990-luvulla näitä haitallisiksi arvioituja perinteitä poistettiin ja koitettiin saada Bundeswehristä asevoima, jolla ei perinteitä käytännössä ole. Mitään katkeamatonta ketjua ei tämän päivän joukko-osastoilla juurikaan ole niihin ”edeltäjiinsä”, joihin perinteet sidotaan. ENTÄ MIKSI tämä kiinnostaa meitä suomalaisia. Helikoptereista vain osa liikkuu, Leopard-taistelupanssarivaunuista samoin, liikekannallepanokyky ja valmius ovat heikkoja, jopa tykistö on pienempi kuin sotilaallisella kääpiövaltiolla Suomella. Fiktiivisetkin perinteet ovat silti tärkeitä elementtejä joukko-osastohengen luomisessa ja tapahtumien vuodenkierrossa. MEITÄ SIIS kiinnostaa Bundeswehrin sotilaiden, lentokoneiden, tykkien ja panssarien määrä ja laatu sekä se, osaavatko he ottaa sotakoneestaan kaiken tehon irti, ei se, mitä aseen takana oleva sotilas ajattelee menneisyydestä. Bundeswehrin viime vuosien epäonnistumisista toisensa perään poliittista vastuuta ylväästi kantava puolustusministeri Ursula von der Leyen tarttui tomerasti asiaan ja halusi, että kaikki Bundeswehrin kasarmit ja tilat tarkistetaan, ettei niissä vaan ole natseihin viittaavaa rekvisiittaa esillä. Mistä muusta se voisi niitä kehitellä kuin edellisestä sodasta. Ministerin motiivia en tiedä, mutta tällä tempulla saatiin huomio käännettyä alkuperäisestä asiasta eli turvapaikkasysteemin onnistuneesta huijaamisesta ihan muualle. Saksan turvallisuusorganisaatioillahan on tällaisia perinteitä… FOKUS asiassa kääntyi kuitenkin hyvin nopeasti siihen, että Saksan asevoimia, Bundeswehriä, ruvettiin epäilemään pahojen natsien suojelusta (siis kaikki natsithan ovat pahoja, tietysti, toim. Suomalaisissa lehtijutuissa upseeri oli arvoltaan yliluutnantti, mikä ehkä paljastaa jotain juttuja kirjoittaneiden suomalaistoimittajien ammattitaidosta tai asiaan paneutumisesta. Laivaston aluksia ja kasarmeja nimettiin toisessa maailmansodassa nimeä saaneiden, ”sopivien” sotasankarien mukaan. Mitä pidempi historia maan armeijalla on, sen pidemmältä myös perinteet tulevat. Lähipiirimme maista Saksa on se, jonka edut ovat niin ensimmäisen kuin toisenkin maailmansodan aikana kohdistuneet meihin, ja se on lähettänyt tänne joukkojaan, joiden toimet ovat olleet meille hyödyksi. Perinteissä on vähänlaisesti mukana jatkumoa, suurin osa on fiktiivistä. 28 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 JY VÄLL Ä BERLIININ yliopiston perustaja, vapaaherra Wilhelm von Humboldt lausui aikoinaan, että maa ilman menneisyyttä jää myös vaille tulevaisuutta. Tai no SS-miehiä olisi ollut myös mutta eivät kelvanneet. Kovin heiveröistä on perinteiden johtaminen hakkapeliittoihin tai muihin Ruotsin valtakunnan sotavoimien joukkoihin
Kriisin uhatessa valtaosa sotilaista tulee reservistä. Esimerkiksi Naton operatiivisen ja taktisen Perustamisja hajauttamisharjoitus Reserviläisten hajauttamisharjoitus vakuutti Maavoimien komentajan . Maavoimien sodan ajan joukkojen perustaminen edellyttää niin perustamiskuin huoltojoukoilta hajautetun materiaalin hallintaa. Pelkkä tavara ei riitä, jos se ei siirry oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Onnistunut hajauttaminen ja perustaminen vaativat koulutusta ja harjoittelua. TEKSTI: OLLI ALHO, KUVAT: HANNA-MAIJA RAITIO K yky nostaa valmiutta ja käynnistää joukkojen liikekannallepano tilanteen mukaisesti ja tarpeen vaatimassa laajuudessa nopeasti on maanpuolustuskykymme kivijalka. Tarvitaan myös tahtoa ja taitoa. Liikekannallepanossa reserviläisillä on merkittävä rooli huolehtia joukkojen perustamiseen liittyvästä materiaalin hajauttamisen toimitusketjusta varastoilta aina taisteleville joukoille asti. Joukot on kyettävä perustamaan tarvittaessa hyvinkin nopeasti, ja niiden tarvitsema materiaali on saatava ulos varastoista ja hajautettava. Vapaaehtoisilla reserviläisillä on tahtoa, ja MPK:n (Maanpuolustuskoulutusyhdistys) kursseilla ja harjoituksissa he saavat myös taitoa. Kun hyvin koulutettu reserviläinen kouluttaa reserviläisiä, säästyy Puolustusvoimien niukkoja henkilöresursseja, ja kouluttajakin oppii lisää.. Kyseessä on kansainvälisestikin mielenkiintoinen valmiudellinen seikka. Asevelvollisuusjärjestelmä on optimaalisin tapa järjestää kansallinen puolustus Suomen kaltaisen valtion tapauksessa, mutta sen akilleenkantapää on valmiuden nostaminen ja kyky ennakoida ja estää yllätysiskut. Materiaalin jakamista ja sen hajauttamista on julkisessa puheessa toisinaan pidetty logistisena haasteena. 29 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A N ykyaikaisen sodan kuvaan kuuluu kriisin nopea ja yllättävä eskaloituminen. Joukkojen perustaminen on mahdotonta ilman onnistunutta materiaalin siirtoa ja hajauttamista varikoilta ja varastoista perustettaville joukoille
Auditointi antoi kiitosta nimenomaan materiaalin onnistuneesta hallinnasta ja siitä, miten harjoitus palveli Maavoimien valmiuden kehittämisen kokonaiskuvaa. …KAIKENVÄRISET TORNIKIRJEET OTETAAN POSITIIVISESTI VASTAAN… O LL I A LH O. Riitta-harjoituksessa perustamisjoukkojen reserviläiset simuloivat käskettyjen joukkojen perustamisen ja toteuttivat hajautetun materiaalin käsittelyn koko ketjun. 30 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A tasan tehtävätyypeissä ei ole hajautetun materiaalin käsittelyä lainkaan. Viikonlopun ajan reserviläisiä haastettiin kysymyksellä: miten joukot saadaan perustetuksi nopeasti. Hajauta Harjoituksessa kiinnitettiin huomiota operaatioturvallisuusriskiin, jonka sosiaalinen media nykyaikana aiheuttaa joukkojen perustamiselle. Perustamiskäsky välittyi varastoille, joista materiaali lähti liikkumaan kuorma-autoissa kohti käskettyjä paikkoja, ja yhtäkkiä perustamisjoukon käsissä oli konttikaupalla materiaalia. Tarkoituksellinen tai tahaton ”logistinen hässäkkä” selvitettiin harjoituksen aikakehyksessä, materiaalit ohjattiin tehokkaasti perustamispaikoille saakka ja järjesteltiin siten, että ne olivat häiriöttömästi jaettavissa joukoille, joille materiaalit kuuluvat. Harjoituksen johti komentajakapteeni (res.) Kimmo Iljin. Riitta-harjoitus auditoitiin yhteistyössä MPK:n ja harjoituksen tilanneen Puolustusvoimien Lounais-Suomen aluetoimiston kanssa. Hajauttaminen alkoi. Perustamisja hajauttamistehtävä harjoituksen kehyksessä tuli tehtyä, mutta kuinka hyvin. Miten joukkojen perustaminen ja materiaalin hajauttaminen tällä hetkellä luonnistuu suomalaisreserviläisiltä. Perustamisja hajauttamisharjoitus Riitta oli paikallisjoukoille kohdennettu vapaaehtoinen harjoitus, jossa reserviläiset kouluttivat reserviläisiä. Jokainen sai harjoitukseen tullessaan käteen pelikortin kokoisen sosiaalisen median ohjeen, jossa painotettiin muun muassa paikkatiedon poiskytkemistä mobiililaitteista. Yhden näkökulman asiaan sai Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) Riitta 2017 -harjoituksessa Porin prikaatissa Säkylässä 21.–23.4. Osallistujia oli noin 250
n Kuvassa vasemmalta lukien Maavoimien komentaja , kenraaliluutnantti Seppo Toivonen, harjoituksen johtaja, komentajakapteeni (res.) Kimmo Iljin ja MPK:n toiminnanjohtaja Pertti Laatikainen.. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 31 Niin ikään lauantaina harjoituksen tarkastanut Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Seppo Toivonen oli näkemänsä perusteella vaikuttunut siitä, miten hyvin harjoitus toimi ja miten sitoutuneet reserviläiset osaavat asiansa. Tehokasta ja edullista Mitä saadusta palautteesta tulisi ajatella. Joukkojen perustamista ei budjettisyistäkään ole mahdollista harjoitella kaiken kattavasti, mutta Riitta antoi osaltaan positiivisen merkin siitä, että reserviläisten kyky hajauttaa materiaalia on oikealla mallilla ja kehitys on menossa oikeaan suuntaan. Uusia koulutustarpeita seurannee myös puolustusselonteon tuoreesta linjauksesta, jonka mukaan perustamisjoukkoja ei poikkeusoloissa kotiutettaisi, vaan ne tultaisiin pitämään rivissä perustamistehtävän jälkeenkin. Hajauttamisessa on aina paikallaan harjoitella erilaisia kitkatilanteita. Kertausharjoitusvuorokausien lisääminen on perustamisjoukoille kuitenkin tarpeellista. Niin ikään on positiivista, että harjoittelussa vaihdetaan tehtäviä eivätkä asiat uraudu sillä tavalla, että kokeneimmat perustavat rutiinilla. Viikonlopun perusteella varmaa on ainakin se, että kaikenväriset tornikirjeet otetaan positiivisesti vastaan ja resurssit ovat takuulla tehokkaassa käytössä, kun reserviläinen kouluttaa reserviläistä
32 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A PZKPFW-III-VAUNU ylittää jokiuoman. Panssarikolmosen alustassa ei ollut enää kehityspotentiaalia taisteluvaununa, mutta nelosta kehitettiin sodan loppuun asti.. Käsitys Saksan asevoimista mekanisoituna sotakoneena perustuu pitkälti juuri Afrikan rintamaan, jossa länsivallat kohtasivat täysin mekanisoidun saksalaisen armeijan, sekä tietysti natsien propagandaan, joka tuntuu vaikuttavan käsityksiin toisesta maailmansodasta yhä. Saksalaisten vaunut eivät olleet sodan alussa teknisesti – eivätkä määrällisestikään – vahvempia vastustajiin verrattuna, mutta taktinen ja operatiivinen osaaminen ja johtamisvälineet olivat ylivoimaisia ja kantoivat kauas. Kolmospanssari oli Wehrmachtin panssarijoukkojen päätyöjuhta eri versioina aina vuoteen 1943 asti. Saksalla oli lopulta suhteellisen vähän mekanisoituja joukkoja läpi sodan. Kuvan vaunut ovat vuosina 1942–1943 valmistettua 75 mm:n lyhytputkisella vaunukanuunalla varustettua mallia, jota valmistettiin vain lyhyt sarja
33 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 Panssarijoukkojen kehitys 1919-1939
Käyttökonsepti puuttui kokonaan. Sota oli päättynyt, ja sen lapset olivat syntyneet. Käyttötavassa pisimmälle pääsivät ensimmäisen maailmansodan konkurssipesien perilliset, Saksa ja Neuvostoliitto. Kalusto oli sata vuotta sitten teknisesti alkeellista ja epäluotettavaa. Panssarivaunut ja niiden käyttötapa olivat kuitenkin vasta alkutekijöissään. 34 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Ensimmäisen maailmansodan taistelut päättyivät 11.11.1918 kello 11.00 ympärysvaltojen ja Saksan keisarikunnan Compiègnessä solmimaan aselepoon. Länsirintaman vaietessa tunnustettiin uusi maasodankäynnin asejärjestelmä ja sitä käyttävä aselaji – panssarivaunu ja panssarijoukot – yhdeksi asemasotaumpikujan ratkaisijaksi ja myös tulevaisuuden maasodankäynnin avainasejärjestelmäksi. 20 vuotta, jotka muuttivat sodankäynnin.. Eri maissa päädyttiin yritysten ja erehdysten kautta hieman erilaisiin ratkaisuihin ja sitäkin erilaisempiin taktisiin ratkaisuihin. Seuranneiden kahden vuosikymmenen aikana kehitettiin toimivat välineet ja niille käyttötapa
Voittajavaltioiden mielestä voitto oli tullut liian kalliiksi, ja ne laittoivat häviäjät maksamaan. Nähtiin sotia, vallankaappauksia, vallankumouksia ja sisällissotia ja/tai ulkovaltojen sotilaallisia interventioita. Hävinneiden mielestä tappion seuraukset olivat epäoikeudenmukaisen ankarat. Sota oli hajottanut neljä imperiumia: Ottomaanien valtakunnan sekä Itävalta– Unkarin, Saksan ja Venäjän keisarikunnat, joista irtautui uusia valtioita, joukossa myös tänä vuonna sata vuotta täyttävä piskuinen Suomi. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 35 . Uudet rajat olivat monien mielestä epäoikeudenmukaisia, ja niiden muuttamiseksi oikeudenmukaisemmiksi oltiin myös valmiita sotimaan. VASEMMALLA SIVULLA kummastelun kohteena on puolestaan brittien “uros-vaunu” Ricardo. Lyötyjen imperiumien siirtomaat jaettiin uudestaan voittajien mandaateiksi. Ensimmäinen maailmansota ei lopettanut Euroopan jännitteitä vaan pahensi niitä. TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN S odalla, jonka piti lopettaa sodat, oli monta lasta. Meneillään on puna-armeijan harjoitukset vuonna 1931! OIKEALLA Wrangelin ja Denikinin johtamien Etelä-Venäjän valkoisten panssariluutnantti (porutšik) sisällissodan ajalta. Venäjällä vallankumouksen, RANSKALAISIA RENAULT FT -taisteluvaunuja puretaan laivasta Venäjän sisällissodan aikana Vladivostokissa vuonna 1920, kuvassa ylhäällä. Upseerin päähine ja takki ovat brittiläisiä. Uudet valtiot vuorostaan kinasivat niin keskenään kuin entisten emämaittensa kanssa siitä, mitkä alueet kuuluvat kenellekin. Valkoiset saivat myös vaununsa briteiltä ja ranskalaisilta.. Vaunuissa näkyy vielä ranskalainen naamiokuvio
Panssarintorjunta kehittyi eniten Saksassa, jonka kehittämiä aseita ja taktiikoita Iso-Britannia, Ranska ja Yhdysvallat kopioivat sodan loppusuoralla maaliskuusta 1918 alkaen ensimmäisSuomi hankki vuosina 1919–1921 peräti 32 ranskalaista Renaultpanssarivaunua.. Ympärysvalloista panssarivaunuja kehitettiin myös Italiassa, mutta italialaisten vaunusuunnitelmat eivät ehtineet mukaan sotaan. Kaikkiaan sodan aikana Isossa-Britanniassa valmistettiin 3 036 panssarivaunua, Ranskassa 3 977, Saksassa 20 ja Yhdysvalloissa 84. Tässä uudessa, entistä ristiriitaisemmassa maailmassa uuden panssarikaluston ja sen käyttötapojen kehittämisellä tulisi olemaan valtavasti kysyntää. Suomen itsenäistyminen vuonna 1917, sisällissota 1918 sekä suomalaisten vapaaehtoisten käymät heimosodat 1918–1920 ja 1921–1922 olivat yksi osa ensimmäisen maailmansodan käynnistämää imperiumien pirstaloitumisprosessia. Tankkeja ja niiden torjuntaa Ensimmäisen maailmansodan aikana panssariaseen kehittämisen edelläkävijämaita olivat Iso-Britannia ja Ranska, jotka luovuttivat osaamisensa osittain myös Yhdysvaltain käyttöön. Näin alkoi panssariaseen kaluston ja konseptien kehittämisen kilpajuoksu, jonka maalissa oli toinen maailmansota vuosina 1939–1945; suurin panssarisota, jonka ihmiskunta on joutunut näkemään. 36 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A bolševikkien vallankaappauksen, sisällissodan ja interventioiden verinen sarja päättyi vasta vuonna 1923, ja Turkista miehittäjät karkotettiin samana vuonna. Keskusvalloista vain Saksan keisarikunta ehti kehittää omia panssarivaunujaan ja käyttää niitä rintamalla
Vapaussodan voitonparaatista 16.5.1918 oli kuvan ottohetkellä tasan kymmenen vuotta. Hankittaessa vaunu oli moderneinta mitä tarjolla oli, mutta se vanheni käsiin vuosikymmenessä. Tanskan kuningas Kristian X valtiovierailulla Helsingissä 15.–17.5.1928. 37 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 ten saksalaispanssarien saavuttua rintamalle. Vuonna 1918 kenelläkään ei ollut selkeää kuvaa panssarivaunun käyttömahdollisuuksista tulevaisuudessa. 28.6.1919 ympärysvaltojen ja Saksan solmima Versaillesin rauhansopimus kielsi Saksalta sekä panssarivaunut että panssarintorjunta-aseet. Panssarivaunuja osti myös pieni Suomi, joka hankki vuosina 1919–1921 peräti 32 ranskalaista Renault-panssarivaunua. Ympärysvaltojen palveluskäyttöön jäänyttä panssarikalustoa käytettiin rauhan aikana koulutukseen, miehitystehtäviin, saatujen alueluovutusten, siirtomaiden ja uusien huoltohallintoalueiden valvontaan sekä interventioihin. On nimittäin syytä muistaa, että vaunu oli kehitetty aseeksi kiireellä ja ainoastaan vastustajan vahvan ja syvän puolustuksen murtamiseen staattisen asemasodan olosuhteissa (lue aiheesta Suomen SENAATINTORI 16.5.1928. Osa ulkomaille myydystä ylijäämäpanssarikalustosta osallistui ensimmäisen maailmansodan jälkikonflikteihin ja muihin sotiin aina toisen maailmansodan alkuvuosiin saakka eri puolilla maailmaa. Kuningas ja tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander vastaanottamassa sotaväen lippujuhlan paraatia. RO O S RA FA EL / H EL SI N G IN KA U PU N G IN M U SE O. Kaksikymmentä kehityksen vuotta Sodan päätyttyä alkoi massa-armeijoiden kotiuttaminen ja ympärysvaltojen rauhan ajan tarpeisiin nähden ylimääräisen panssarikaluston siirtäminen varmuusvarastoihin, myynti ulkomaille ja romuttaminen
Suuri sotaharjoitus Alun perin vain Ison-Britannian, Ranskan, Yhdysvaltojen ja Saksan monopolisoima panssarivaunu muuttui ylijäämäkaluston vientikauppojen myötä lähes kaikkien sotilaallisesti kehittyneiden valtioiden arkiseksi asejärjestelmäksi. Ne antoivat esimakua siitä, millaista toisen maailmansodan panssarisodankäynti tulisi olemaan. Näistä valtaosa tulisi osoittautumaan umpikujaksi. Oivallus johtamisen, tulituen sekä miehistön ja kriittisimpien taistelumateriaalien kuljetusten siirtämisestä teloille syntyi sekä voittaneissa että hävinneissä maissa. Kolmea ensimmäistä ei kuitenkaan voitaisi kehittää samaa tahtia. Neuvostoliittolaista T-12 -vaunua valmistettiin vain kuvan yksi protokappale. Näistä merkittävimpiä olivat pääasiassa neuvostoliittolais-, saksalaisja italialaisvapaaehtoisten tuella käyty Espanjan sisällissota vuosina 1936–1939 sekä Neuvostoliiton ja Japanin väliset Halhin–Golin taistelut vuonna 1939. Tästä kaikesta johtuen useat valtiot kehittivät panssariasettaan omien kansallisten resurssiensa, prioriteettiensa ja aselajin tulevaisuudenkuvien mukaisesti – eräissä valtiossa oli jopa useampia käsityksiä siitä, millaista panssarivaunun ja sen käytön pitäisi olla, joten lopputuloksena syntyi valtava kalustokirjavuus ja erilaisia taktiikoita. Tie moderniin panssarivaunuun on pitkä ja vaativa, ja se on muuttanut matkan varrella kurssiaan moneen kertaan. Suurimmat ajattelijat oivalsivat, että vaunu on suojan, liikkuvuuden, tulivoiman ja johtamiskyvyn yhtälö. Useimmat vaunutyypit olivat teknisen keskeneräisyytensä lisäksi myös käyttökonseptiltaan kovin huonosti taipuvia muuhun kuin siihen, mihin ne oli suunniteltu. Pitäisi tehdä valintoja… Kehitysmaiden sotia lukuun ottamatta vaunuja saatiin kehittää rauhassa aina toisen maailmansodan kynnykselle saakka, jolloin käytiin ensimmäiset kehittyneiden sotilasvaltioiden väliset sotilaalliset konfliktit, joissa panssarivaunuilla oli merkittävä rooli. 38 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Sotilaan numerosta 5/2016). Koska oman panssarivaunun suunnittelu ja valmistus ei ollut ylivoimainen tehtävä niille valtioille, joiden teollisuus pystyi valmistamaan autoja, vetureita tai pinta-aluksia, myös panssarivaunujen valmistus kansainvälistyi. Panssarikaluston kehityskaari vuodesta 1918 toiseen maailmansotaan tai nykypäivään saakka vaikuttaa johdonmukaiselta ja selkeältä vain jälkikäteen tarkasteltuna. Kehitys jatkuu yhä, eikä kenelläkään ole kristallipalloa tänään niin kuin ei ollut sata vuotta sittenkään. Tänään tankin konsepti on taas valinkauhassa. Panssari olisi joko syvähköjä murtoja tekevä ratsuväen seuraaja tai jalkaväen tahdissa hitaasti etenevä liikkuva asepesäke. Maailmansotien välistä kahta vuosikymmentä voidaan pitää panssarivaunun kehityksen kultakautena, koska kaluston ja sen käyttötapojen kehitys haarautui moneen eri suuntaan. Tsaarin Venäjä ei valmistanut panssarivaunuja mutta Neuvostoliitosta tuli maailman suurin panssarivaunujen valmistaja ja käyttäjä.. Vanhat ajattelutavat istuivat tiukassa varsinkin voittajavalloissa
Mukana hieno panssarikalenteri vuodelle 2018. Vastustajan kyky vaikuttaa vaunuun oli heikko, joten kevyempikin suojaustaso riittäisi. n Kevyt neuvostoliittolainen T-26-taisteluvaunu Espanjan sisällissodassa 1936–1939. Osta myös Suomen Sotilaan Panssarit -erikoislehti, joka on vain irtonumeromyynnissä ensi syksynä isänpäivästä jouluun. Samalla panostettiin kaluston käyttöluotettavuuteen, koska ensimmäisen maailmansodan kalusto ei kestänyt kuin päivän parin käyttöä maastossa ilman merkittäviä vikaantumista ja vaurioita. Kalustolla piti olla hyvä strateginen liikkuvuus ja matalat elinkaarikustannukset. T-26 oli Espanjan sisällissodan yleisin vaunu – Neuvostoliitto toimitti niitä tasavaltalaisille 281 kappaletta. Kuva symbolisoi hyvin sodan ja maailman murrosta 1930-luvulla: mekanisoitujen maajoukkojen ja ilma-aseen yhteistyö ja toimivat viestiyhteydet olisivat sodan avaimet jatkossa. Sotien välisen aikakauden panssarintorjunnan kehitys pysähtyi jota kuinkin ensimmäisen maailmasodan tasolle. Sodan tulivoimaisimmat, 45 mm:n panssarintorjuntatykillä aseistetut neuvostovaunut olivat haluttuja sotasaaliinakin.. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 39 Tarvittiin pidempää käyttösädettä niin kilometreissä kuin tunneissakin mitattuna. Toisen maailmansodan syttyessä valtaosa eri maiden panssarintorjuntakalustosta ja vaunukanuunoista oli alle 50-millisiä. Tulevissa numeroissa esittelemme vaunuaseen kehitystä ensimmäisen maailmansodan ympärysvalloissa, Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Ranskassa, sekä panssariaseen käyttöä ja kehitystä toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen. Seuraavissa osissa jatkamme tankin tarinaa suurten sotien välisistä vuosista toisen maailmansodan läpi aina nykypäivään asti. Artikkeli on jatkoa lehtemme numerossa 5/2016 olleelle juttukokonaisuudelle Tankin tarina – Panssarisotaa osa I, jossa kerroimme panssarivaunun synnystä ja kehityksestä ensimmäisen maailmansodan lopulla, sata vuotta sitten. Seuraavilla sivuilla käymme tarkemmin läpi ensin ensimmäisen maailmansodan häviäjien, kansainvälisen yhteisön paariavaltioiden – Saksan ja Neuvostoliiton – panssarikaluston ja sen käyttötapojen kehitystä vuosina 1919–1939. Panssarintorjunta-aseiden yleistyminen ja vastustajan panssarivaunujen aseistus pakottivat vahvistamaan panssaria, mikä johti ajan myötä siihen, että kevyet panssarivaunut alkoivat korvautua paremmin suojatuilla keskiraskailla panssarivaunuilla. Lisäksi panssarivaunu muuttui asemasodan vahvan puolustuksen murtamisen kapea-alaisesta erikoistyökalusta huomattavasti monipuolisempiin tehtäviin soveltuvaksi asejärjestelmäksi. Tilaa Suomen Sotilas kotiisi ja pysyt telauralla! Kiinnostuitko. Koska liikkuvuuskin haluttiin säilyttää, nousivat konetehot, vaunujen koko – ja hinta. Tämä ei tarkoita, etteikö aikakausi tulisi näkemään mitä hurjimpia monitornisia maamonitoreita. Nämä maat tulivat luomaan seuraavan suursodan merkittävimmät panssariaseet sekä niiden käyttötavat, ja niiden välillä käytiin suurimmat ja tärkeimmät panssaritaistelut. Renault’n perilliset Sotien välisen ajan panssarikehityksen merkittävämpiä suuntauksia oli Renault FT -vaunulta periytyneen yhden 360° kääntyvän asetornin vakiintuminen standardiratkaisuksi. 1920ja 1930-lukujen talouskriisit ja panssarivaunujen käyttäminen aluksi etupäässä siirtomaakonflikteissa johti siihen, että sodan voittajat painottivat kevyiden vaunujen kehitystä. Yleisin ratkaisu olivat eriväljyiset panssaritorjuntakiväärit ja 20–37 mm:n ja lopulta myös 45–60 mm:n panssarintorjuntatykit
Kaksi vuosikymmentä myöhemmin saksalaiset telaketjut aloittivat vyörynsä halki Euroopan. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 40 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 Sata vuotta sitten saksalaiset olivat panssarisodassa altavastaajia. Silti se löi vuosina 1940 ja 1941 Ranskan ja Neuvostoliiton suuremmat ja kalustollisesti kehittyneemmät panssariaseet. Vastaus löytyy ensimmäisen maailmansodan lopun ja toisen maailmansodan alun välillä tehdyistä ratkaisuista, niin tekniikasta kuin taktiikasta. Sodan häviäjää nöyryytettiin, ja se ajettiin perikatoon. TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN. Kaksi vuotta myöhemmin maa oli lyöty ja polvillaan. Saksan panssariase oli vuonna 1939 itse asiassa kalustollisesti paljon vaatimattomampi ja heikompi kuin tänään usein luulemme. KAISERIN VAUNUISTA FÜHRERIN PANSSAREIHIN Saksan panssariaseen synty 1919–1939 . Kuinka Versaillesin häviäjän heiveröisestä panssariaseesta tuli hetkeksi maailman paras panssariase ja mikä teki vastustajiinsa verrattuna heikoista saksalaisvaunuista aluksi niin voitokkaita
Vieressä: tältä näytti saksalainen panssarimies ensimmäisen maailmansodan lopulla. Pakon edessä saksalaisista tuli myös panssarivaunun vasta-aseen – panssarintorjunnan – taktiikan ja aseistuksen edelläkäviVASEMMALLA SIVULLA uusiseelantilaisen divisioonan miehet tutkivat hylättyä saksalaista A7V-taistelupanssarivaunua siellä jossain vuonna 1918. Kummankin vaunun puutteena olivat maastoliikkuvuutta rajoittanut liian lyhyt telapyörästö ja suureen painoon nähden liian heikko moottori (2 x 100 hv). Saksa ehti toimittaa asevoimilleen vain 20 panssarivaunua ennen romahdustaan. Alla: Viereisen sivun A7V Sturmpanzerwagen -taisteluvaunun lisäksi Saksa ehti suunnitella myös muita vaunutyyppejä. Heinäkuussa valmistuneen A7VU-vaunun testaus osoitti, että se oli liian painava, ja se romutettiin. 41 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 E nsimmäisen maailmansodan länsirintaman vuosien 1916–1918 panssarisodankäynnin altavastaaja Saksa aloitti omien panssarivaunujensa kehittämisen heti brittivaunujen 15.9.1916 Flers–Courceletten taisteludebyytin jälkeen (lue Suomen Sotilas 5/2016). Epäkohtien korjaamiseksi suunniteltiin 40-tonninen A7VUevoluutio, jossa käytettiin raskaiden brittivaunujen tapaan rungon ympäröivää uutta telapyörästöä. Kaulassa roikkuva sirpalesuojanaamio oli käytössä liittoutuneidenkin panssarijoukoissa. Versaillesin rauha kielsi vuotta myöhemmin Saksalta panssariaseen, mutta kaksikymmentä vuotta myöhemmin sillä oli maailman tehokkain panssariase. Useista saksalaisista panssariprojekteista sarjatuotantoon ja palveluskäyttöön ennen aselepoa ehtivät raskas 33-tonninen A7V Sturmpanzerwagen -panssarivaunu, jota valmistettiin 20 kappaletta, ja sen kuljetustraktoriversio A7V Überlandwagen (56 kappaletta). Oman kaluston lisäksi saksalaiset käyttivät noin sataa brittiläistä ja ranskalaista sotasaalisvaunua. Rintamalle asti ehti vain kuvassa alla näkyvä A7V Überlandwagen -kuljetustelatraktori, joka toimi myös itsevetävänä tykkinä ja oli eräänlainen rynnäkkötykin esiaste.
Sata vuotta sitten Kesäkuussa 1917, ennen ensimmäisen A7V-vaunun valmistumista, Saksan sotaministeriö tilasi uuden superraskaan panssarivaunun vahvan puolustuksen läpimurtoa varten. Vaunussa oli tuhti 30 mm:n panssarointi, ja se noudatti brittien laivastopohjaista maasota-alus-ideologiaa: vaunun kuljettajat ohjasivat vaunua n Jättiläismäinen 120-tonninen K-Wagen edusti brittiläisperäistä laivastovaikutteista maasotaalusideologiaa parhaimmillaan. Mutta miten. Saksalaiset kehittivät jalkaväen iskuosastotaktiikkaa asemasodan umpikujan avaamiseksi. Saksalaisten jättiläistankki jäi vuonna 1918 protoasteelle, aivan kuten jäisi jättiläisvaunu Maus vuonna 1945, kun Saksa hävisi seuraavan maailmansodan. Mielessä itivät jo ajatukset syvästä vaikutuksesta, joka korvaisi perinteisen saarrostusja tuhoamistaistelun. …tuliannos oli huimat 800 tykistöammusta ja 21 000 kk-patruunaa!. Kahdella 650 hv:n moottorilla varustettu, alun perin 165-tonninen, 13 metriä pitkä, kuusi metriä leveä ja kolme metriä korkea jättiläisvaunu oli aseistettu neljällä 77 mm:n linnoitustykillä ja seitsemällä 7,92 mm:n (8x57 IS) MG08konekiväärillä. Sotaministeriö hyväksyi heidän laatimansa K-Wagen (Kolossal-Wagen, Großkampfwagen) -projektiluonnoksen joulukuussa 1917 ja tilasi 10 vaunua. 42 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A jöitä. Marsalkka Paul von Hindenburgin käskystä piti aluksi valmistaa kaksi prototyyppivaunua. Sodan päättyessä jäi taktiikan kehittämisen ohella keskeneräiseksi myös 120-tonnisen superraskaan K-Wagen (Großkampfwagen) -vaunun, brittiläisten keskiraskaiden Whippet-vaunujen inspiroimien kevyiden 7–10-tonnisten LK I(Leichte Kampfwagen I) ja LK II -vaunujen sekä raskaan 19-tonnisen Sturmpanzerwagen Oberschlesien -vaunun kehitysprojektit. Samalla he tulivat kylväneeksi tulevan panssaritaktiikkansa siemenen. Hankkeeseen tarttuivat maavoimien kuljetusvälinekomission reservin kapteeni Joseph Vollmer ja kapteeni Weger. Mutta sata vuotta sitten saksalaisilta puuttui vielä väline, jolla toteuttaa uutta taktiikkaa; keino yhdistää tuli ja liike suojaan ja saavuttaa syvä murto. 120-tonniseksi kevennetyssä vaunussa oli 27 hengen miehistö. Perusrakenteeltaan se vastasi brittiläisiä raskaita panssarivaunuja; isokokoisiin rungon sivulla oleviin ulokkeisiin oli asennettu tykit ja joka sektoriin konekiväärit
Vaunu olisi jalkaväen tahdissa taisteleva ja marssiva pieni linnake. Saksan sotaministeriö halusi korvata puutteellisen 33-tonnisen raskaan A7V-vaunun Tappio sodassa johti Saksan vallankumoukseen vuonna 1918. Vaunun rakenne muistutti autoa: eteen sijoitetun moottorin takana oli miehistötila, jonka päällä oli yhdellä 7,92 mm:n koekiväärillä varustettu kääntyvä Ehrhardt E/V4 -panssariauton asetorni. Puutteiden korjaamisen tuloksena syntyi LK II -vaunu, josta tehtiin myös 37 mm:n ja 57 mm:n tykeillä aseistetut versiot. LK I -vaunun testaus maaliskuussa 1918 osoitti, että sen panssarointia pitäisi vahvistaa ja rakennetta muuttaa paremmin sarjatuotantoon sopivaksi. STRV M/21 eli Ruotsiin salaa myyty 8,8-tonninen kevyt saksalaisvaunu LK II. LK II -vaunua, jonka paino oli noussut kahdeksasta lähes yhdeksään tonniin, tilattiin tuhat kappaletta, mutta vain kaksi vaunua saatiin valmiiksi ennen aselepoa. Ennen aselepoa tehtaalla saatiin yksi vaunu täysin valmiiksi ja toinen oli valmis moottoreiden asennusta lukuun ottamatta. Lupaavaa – liian myöhään Vollmerin kevyt LK I (Leichte Kampfwagen I) -panssarivaunu oli brittiläisen keskiraskaan Whippet-sotasaalisvaunun inspiroima. LK II -panssarivaunu oli vain yksi Saksan monista hankkeista, joilla Saksalta kiellettyjä aseita kehitettiin ulkomailla salaa.. Osa näistä vaunuista päivitettiin vuonna 1929 37 mm:n tykillä ja ruotsalaismoottorilla Strv m/21-29 -vaunuiksi. Tykkiversioissa 360. Ympärysvaltojen valvontakomissio romutti vaunut, eivätkä ne koskaan ehtineet lähteä tehtaalta. Sen tuliannos oli huimat 800 tykistöammusta ja 21 000 kk-patruunaa! Koska K-Wagenin valtava koko ja paino estivät sen rautatiekuljetuksen tehtaalta rintamalle, se oli purettavissa kuuteen osaan kuljetuksen ajaksi. kääntyvä asetorni vaihtui vain etusektoriin ampuvaan ”barbettitorniin”. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 43 sokkona vaununjohtajan käskyjen mukaisesti, vaunussa oli hävittäjäaluksen tulenjohtojärjestelmä ja kehittynyt sukellusveneissä käytetty sähkömerkkivaloihin perustuva sisäinen viestijärjestelmä. Seuraava LK-evoluutio oli takamoottorinen ja eteen sijoitetulla tornilla varustettu LK III, jonka prototyyppiä ei ehditty valmistaa ennen aselepoa. Suunnitelmassa vaunu rakennettaisiin 55–60 hv:n moottorilla varustetun Daimler-auton alustan päälle käyttämällä sen akseleita telaston johtoja vetopyöriä varten
Kuva on sota-ajalta. He olivat tarkoin valikoitua ainesta, ja moni kohosikin myöhemmin korkeisiin asemiin. Perikato Tappio sodassa johti Saksan vallankumoukseen vuonna 1918. Kevyiden LK II -vaunujen valmistajayritys salasi vaunut, niiden kompopuolustuslinjojen läpimurtoon paremmin sopivalla, kevyemmällä uudella vaunulla ja lähetti tarjouspyynnön uudesta vaunusta 13 yritykselle. Viiden hengen miehistön ohjaama, yhdellä kääntyvään tykkitorniin sijoitetulla 37/57 mm:n tykillä ja kahdella konekiväärillä aseistettu vaunu oli erittäin maastoliikkuva. Keisari Vilhelm II joutui luopumaan kruunusta 9.11.1918, ja uusi Saksan tasavalta allekirjoitti ympärysvaltojen kanssa aselevon 11.11.1918. Tarjouskilpailun voitti Ylä-Sleesian Gleiwitzin kaupungissa toimiva Oberschlesien Eisenwerk -yritys. Vaunusta päätettiin rakentaa prototyyppi ja paranneltu Oberschlesien II -evoluutio, joita ei saatu valmiiksi ennen aselepoa. Salaamissyistä projektin nimi vaihtui Großtraktoriksi. Vaunussa tingittiin tietoisesti panssaroinn Kaman (KaMa) panssarikoulutuskeskuksessa Neuvostoliitossa koulutettiin yhteensä 30 saksalaista panssariupseeria vuosina 1929–1933 (1929–1930 10, 1930–1931 11 ja 1933 yhdeksän valmistunutta upseeria). Koulun kasvatteihin kuuluivat muiden muassa kuvan kenraalit Walter Model (vas.) ja Heinz Guderian (oik.). Tästä johtuen saksalaisten panssarikaluston ja panssarijoukkojen kehitys tapahtui salassa, epävirallisesti ja osittain ulkomailla aina vuoteen 1935 asti, jolloin Saksan uusi kansallissosialistinen valtakunnankansleri Adolf Hitler mitätöi Versaillesin sopimuksen sotilaalliset rajoitukset. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 44 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 nista (vain 14 mm) suuremman nopeuden saavuttamista varten – vain 180 hv:n moottorilla varustetun 19-tonnisen vaunun huippunopeus oli kiitettävät 16 km/h. Saksan ensimmäinen ensimmäisen maailmansodan jälkeinen panssariprojekti oli vuonna 1926 alkanut keskiraskaan 15-tonnisen Armeewagen 20 -vaunun kehittäminen. Kuva on otettu Saksassa toisen maailmansodan alkupuolella.. Ympärysvaltojen ja Saksan 28.6.1919 solmima Versaillesin rauhansopimus rajoitti Saksan asevoimien Reichswehrin enimmäisvahvuuden 100 000 mieheen ja kielsi Saksaa suunnittelemasta, valmistamasta ja käyttämästä moderneja asejärjestelmiä, kuten esimerkiksi panssariautoja, panssarivaunuja, panssarintorjunta-aseita, sukellusveneitä tai sotilaslentokoneita, eli se käytännössä osittain demilitarisoi Saksan. Kapteeni Müllerin johdolla suunnitellun uuden 19-tonnisen keskiraskaan Sturmpanzerwagen Oberschlesien (rynnäkköpanssarivaunu Ylä-Sleesia) -vaunun projektiluonnos esiteltiin kesällä 1918
Vaikka ainoa suora kontakti AB Landsverkin ja Reichswehrin välillä oli tuolloisen majuri Heinz Guderianin ruotsalaispanssarivaunun koeajo vuonna 1929, asevalmistajan ei ollut vaikeaa saada yksityiskohtaista kaluston käyttötietoa toimittamiensa aseiden loppukäyttäjiltä. Kuutena erilaisena prototyyppinä 1928–1930 valmistettu ja Kamassa testattu 15–19 tonninen keskiraskas Großtraktor-vaunu edusti sodanjälkeisten saksalaisvaunujen ensimmäistä sukupolvea.. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 45 Saksa haki kumppania salassa tapahtuvaa, Versaillesin sopimuksen vastaista aseiden kehittämistä ja sotilaiden koulutusta varten. Salaamissyistä projektin nimi vaihtui Großtraktoriksi (iso traktori). Lisäksi 10 vaunua toimitettiin osina Ruotsiin (Stridsvagn m/21). Saksan merkittävin kumppani luottamuksellisessa sotilaallisessa yhteistyössä vuosina 1929–1933 oli Neuvostoliitto. nentit ja tuotantolaitteensa ympärysvalloilta ja valmisti 1920-luvulla salaa 14 LK II -vaunua Unkarille. Neuvostoliitto oli kiinnostunut Reichswehrin ja Saksan sotateollisuuden osaamisesta, ja Saksa vuorostaan haki kumppania salassa tapahtuvaa, Versaillesin sopimuksen vastaista aseiden kehittämistä ja sotilaiden koulutusta varten. Kazanin lähistöllä sijaitsevassa Kaman (KaMa – Kazan-Malbrandt) panssarikoulutuskeskuksessa koulutettiin saksalaisia panssariupseereita vuosina 1929–1933. Paariavaltioiden salaisen suhteen seurauksena oli kuitenkin ehtinyt syntyä saksalainen ja neuvostoliittolainen sotateoria sekä panssaridoktriini, jotka vaikuttivat toisiinsa niin paljon, että niiden erottaminen on ajoittain vaativaa. Saksalaiset ostivat vuonna 1925 välikäsien kautta 61 % ruotsalaisen AB Landsverk -koneenrakennusyrityksen osakkeista ja alkoivat valmistaa Otto Merkerin johtamien saksalaisinsinöörien suunnittelemaa panssarikalustoa – näin osa saksalaisen panssarikaluston kehittämisestä ulkoistettiin Ruotsiin. Kukin valmisti salaa Saksassa kaksi prototyyppiä, joita testattiin Kamassa. Tämän lisäksi saksalaisia lentäjiä koulutettiin Lipetskissä vuosina 1926–1933 ja taistelukaasujen käyttöä tutkittiin Tomkan tukikohdassa 1928–1931. Saksan ensimmäinen sodanjälkeinen panssariprojekti oli vuonna 1926 alkanut keskiraskaan 15-tonnisen Armeewagen 20 -vaunun kehittäminen, johon osallistuivat Rheinmetall-Borsig, Krupp ja Daimler-Benz. Ennen Hitlerin valtaannousua panssarikehitys ja -koulutus järjestettiin salassa Neuvostoliitossa Kaman koulutuskeskuksessa, jossa oli vuoden 1929 alusta 10 saksalaista taisteluvaunua. Kuva on sota-ajalta. Projektin vaatimuksena oli 15 tonnin paino, 40 km/h nopeus, 14 mm:n panssarointi, pääaseena lyhytputkinen 75 mm:n KwK L/24 -tykki torn Saksalainen korpraali poseeraa Rheinmetall-Borsigin Großtraktor-vaunun edessä. Salasuhteen hedelmät Ympärysvaltoihin tyytymättömät Saksa ja Neuvostoliitto olivat normalisoineet suhteensa vuonna 1922 solmitulla Rapallon sopimuksella. Koulun kasvatteihin kuuluivat muiden muassa Ernst Volckheim, Werner von Blomberg, Walter Model, Wilhelm Ritter von Thoma ja jo edellä mainittu Heinz Guderian. Myös Krupp, Daimler ja Rheinmetall kehittivät ja testasivat siellä uusia vaunujaan. Yhteistyö päättyi Saksassa valtaan nousseiden kansallissosialistien ja sosialistisen Neuvostoliiton ideologisiin ristiriitoihin. Esimerkiksi Versaillesin rauhansopimuksen kieltämien sukellusveneiden osalta saksalaisten yhteistyökumppaneita olivat hollantilaiset, neuvostoliittolaiset ja suomalaiset telakat
46 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A niin asennettuna ja 2–4 konekivääriä aputornissa, rungossa ja pääaseen kanssa koaksiaalisesti asennettuna. Kaikki vaunut lähettiin testattavaksi Kamaan. Myöhemmin Großtraktor-projekti tulisi johtamaan raskaaseen Panzerkampfwagen Neubaufahrzeug -vaunuun. Vaunun esi-isä oli brittiläinen ensimmäisen maailmansodan Whippet, ja se kehitettiin käytännössä yhteistyössä ruotsalaisten ja Neuvostoliiton kanssa. Projekti tunnetaan myös nimellä VK31 ja Kleintraktor (pieni traktori), ja se pohjautui LK-vaunuista saatuihin kokemuksiin. Großtraktor-vaunuja käytettiin koulutukseen Kamassa, ja ne palautettiin sotilasyhteistyön päätyttyä vuonna 1933 Saksaan, jossa ne olivat koulutuskäytössä vuoteen 1937 saakka. Vaunujen merkittävin ero oli telapyörästössä: Krupp käytti kierrejousia ja Rheinmetall-Borsig lehtijousia. Kutsu tarjouskilpailuun lähetettiin Rheinmetall-Borsigille, Kruppille ja Daimler-Benzille, mutta Daimler-Benz jäi pois tarjouskilpailusta. Panssaroimattomuus ja aseistuksen puuttuminen kahdesta vaunusta häiritsi testausta, joka puutteellisenakin osoitti, että Daimler-Benzin (Großtraktor I) ja Kruppin (Großtraktor III) vaunujen telasto ja voimansiirto vikaantuivat jatkuvasti, kun taas Rheinmetallin (Großtraktor II) vaunu kulki yhteensä 1 200 kilometriä. Vaunuja valmistettiin 1929–1933 yhteensä neljä yksilöä. Kaikki vaunut palautettiin Neuvostoliitosta Saksaan jo 1933, kun sotilasyhteistyö kariutui Hitlerin noustua valtaan. n Sodanjälkeisen ensimmäisen sukupolven kevyt saksalainen 9-tonninen Leichttraktor kokeiluvaunu oli tärkeä askel kohti keveitä ja keskiraskaita taisteluvaunuja sekä rynnäkkötykkiä. Pieni traktori Kevyen panssarivaunun tarve johti kevyen Leichttraktor-vaunun kehittämiseen vuodesta 1928 alkaen. Niissä oli kummassakin etumoottori, ja miehistötila oli AB Landsverkin ja Boforsin valmistaman tornin kanssa sijoitettu n Kruppin Großtraktor kuvattuna Saksassa joskus vuoden 1935 jälkeen. Kruppin ja DaimlerBenzin versioiden telasto ja voimansiirto olivat vika-alttiita. 7,5–9-tonnisessa vaunussa piti olla neljän hengen miehistö, 14 mm:n panssarointi, aseistuksena 37 mm:n puoliautomaattinen KwK 36 -tykki ja 7,92 mm:n Dreyse-konekivääri. Vaunussa tuli olla kolmen kilometrin etäisyydelle puheyhteyden ja seitsemän kilometrin etäisyydelle lennätinyhteyden takaava radio ja suojaus kaasuhyökkäykseltä – liikkuvuus, tulivoima, suoja ja johtamiskyky olivat yhdistymässä, ja panssarivaunun rinnalle oli syntymässä rynnäkkötykki. Vaunun piti olla kuusi metriä pitkä, 2,4 metriä korkea, ja pintapaineen tuli olla 0,5 kg/cm 2 . Vaunun piti pystyä ylittämään metrin korkuinen este ja 0,8 metriä syvä vesieste sekä nousemaan 30° rinnettä. Kaikissa kolmessa vaunussa vetopyörä oli takana, ja kaikilla oli ongelmia telaketjujen kanssa, minkä takia tulevissa saksalaisvaunuissa vetopyörä sijoitettiin eteen. Kevyen panssarivaunun tarve johti kevyen Leichttraktor-vaunun kehittämiseen vuodesta 1928 alkaen.. Kattilateräksestä valmistettujen kokeiluvaunujen ainoana tarkoituksena oli kokeilla erilaisia teknisiä ratkaisuja ja saada vaunujen käyttökokemusta. Testaus osoitti, että keskiraskaiden vaunujen lisäksi tarvittaisiin yhä myös kevyitä vaunuja. Koska kukaan valmistajista ei priorisoinut Großtraktor-projektia, panssaroimattomasta teräksestä valmistetut protovaunut etenivät verkkaisesti. Muuten vaunut muistuttivat toisiaan. Vaunun alustan piti sopia myös kuljetuspanssarivaunun ja 37 mm itseliikkuvan tykin kehittämiseen. Kruppin ja Rheinmetallin vaunut saatiin valmiiksi vuonna 1928, ensimmäinen DaimlerBenzin vaunu 1929 ja toinen vasta 1930
Vaunu oli ajalleen tyypillinen monitorninen jättiläinen, ja sen esikuvat olivat Britanniassa ja Neuvostoliitossa.. Neubaufahrzeug 1920ja 1930-lukujen kiinnostus erittäin suurikokoisiin ja monitornisiin, brittiläisen Vickers A1E1 Independentin ja neuvostoliittolaisen T-35-vaunujen kaltaisiin raskaisiin panssarivaunuihin johti vuodesta 1933 alkaen Saksassa Neubaufahrzeug-projektiin. Muista kuvassa olevista uudemmista vaunuista päätellen kuva on 1930-luvun jälkipuoliskolta tai aivan sodan alkupuolelta. Vaunujen pääaseena piti olla 75 mm KwK L/24 -tykki ja täydentävänä aseistuksena yksi 37 mm KwK 36 L/45 -tykki ja kaksi 7,92 mm MG 13/34 -konekivääriä. Rheinmetallin PzKpfw NEUBAUFAHRZEUGTAISTELUVAUNU Kruppin panssarivaunutehtaalla huollettavana. Alla: Neubaufahrzeug taiteilijan ikuistamana nelivärisenä tyyppikuvana. Rheinmetall-Borsig valmisti vaunustaan vielä kolmannen prototyypin tavallisesta teräksestä. Rheinmetall ja Krupp kehittivät koevaununsa vuosina 1933–1934. Rheinmetall kehitti vaunuaan edelleen vuosina 1931–1932 parantamalla telaketjua ja telapyörästöä ja sai vuonna 1931 tilauksen 289 vaunusta, mutta tilaus peruttiin vuonna 1932 Panzerkampfwagen I:een johtavan kehitysprojektin eduksi. Neljä prototyyppiä valmistui huhtitoukokuussa 1930, ja niitä testattiin Kamassa kesäkuussa 1930. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 47 taakse. Kummankin vaunun hyvistä testituloksista huolimatta niiden ei katsottu sopivan taistelukäyttöön, joten niitä käytettiin jatkossa koulutukseen. Sana tarkoittaa ”uuden rakenteen ajoneuvoa”, ja se vakiintui projektin nimeksi. Pienemmällä tornilla varustettu 37 mm PAK (Panzer Abwehr Kanone) L/45 -itseliikkuva panssarintorjuntatykki oli toisen maailmansodan Panzerjäger-panssarintorjuntavaunujen esiaste. Kaikki vaunut palautettiin Saksaan vuonna 1933, ja niitä käytettiin koulutukseen Wustrowin Alt-Gaarzin panssaritykistökoulutuskeskuksessa. Koska Reichswehr käytti projektista salaamissyistä nimitystä Großtraktor (iso traktori) ja jotta vuoden 1926 ja 1933 projektit eivät menisi sekaisin, lisättiin jälkimmäisen nimeen Neubaufahrzeug-tarkennus. Taustalla näkyy muita vaunutyyppejä, vasemmalla puolitelaketjuvaunuja ja asennusta odottavia voimanlähteitä. Sotilaallinen yhteistyö Neuvostoliiton kanssa oli jo päättynyt, ja vaunujen kehitys ja testaus tapahtui nyt Saksassa. 75 mm:n ja 37 mm:n tykit piti sijoittaa päätorniin ja konekiväärit kahteen aputorniin
Saksan oli silti käytettävä pelkin konekiväärein aseistettua vaunua rintamalla aina vuoteen 1941 asti, josta eteen päin vaunua käytettiin vain alustana ja toissijaisissa tehtävissä.. Ensin rakennettiin kaksi testivaunua Rheinmetallin tornilla tavallisesta teräksestä ja myöhemmin vielä kolme panssaroitua testivaunua Kruppin tornilla. Tämä johti 30.6.1932 Kruppin kanssa solmittuun sopimukseen kevyen Kleinstraktor-Fahrgestell KANSALLISMIELISTEN PANZER I -panssarivaunut vyöryvät espanjalaiskaupunkiin marraskuussa 1936. Vuonna 1936 kaikki resurssit päätettiin keskittää kevyiden Panzerkampfwagen Ija Panzerkampfwagen II -vaunujen sekä keskiraskaiden Panzerkampfwagen IIIja Panzerkampfwagen IV -vaunujen kehittämiseen. Neubaufahrzeug-vaunut osallistuivat kuitenkin armottomasta panssarikalustopulasta kärsineen Wehrmachtin riveissä toisen maailmansodan taisteluihin aina Neuvostoliiton sotaretken alkuun asti. Kevyen Panzerkampfwagen I -vaunun tarina alkoi vuonna 1930 kevyen Kleintraktor (Pieni traktori) -tiedusteluja koulutusvaunun tilauksesta Kruppilta. Kevein oli sarjan ensimmäinen Panssari I. Ykköspanssari osoittautui Espanjassa liian heikoksi, eikä sitä oltu ajateltukaan kuin ylimenovaiheen ratkaisuksi. Testitulokset osoittivat, että 23,4-tonninen 300 hv:n moottorilla varustettu raskas Neubaufahrzeug-vaunu oli liian monimutkainen, hidas ja herkkä vikaantumaan. Tästä johtuen vaunu ei edennyt sarjatuotantoon, mutta viittä valmistunutta koevaunua käytettiin koulutukseen ja propagandatehtäviin. Samalle alustalle piti myös kehittää itseliikkuva tykki ja traktori eli vetäjä. Ykköspanssari Lopulta Saksa lähti toiseen maailmansotaan varsin köykäisellä vaunukalustolla. 48 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A NbFz V (PanzerKampfwagen NeubauFahrzeug V) -vaunun ja Kruppin PzKpfw NbFz VI -vaunun merkittävin ero oli pääasetornin tykkien koaksiaalisessa asennuksessa, Kruppilla ne oli asennettu vaakatasossa rinnakkain ja Rheinmetallilla korkeussuunnassa päällekkäin. Koska vuonna 1930 Kamassa suoritetut testit olivat osoittaneet, että taakse sijoitettu vetopyörä johtaa loputtomiin ongelmiin telaketjujen kanssa, Kruppia pyydettiin 18.9.1931 muuttamaan vaunun alusta takamoottoriseksi ja sijoittamaan vetopyörät eteen
Lopputulos oli mitä oli, mutta se antoi hyvän välineen harjoitella ja tutkia panssarivaunujen käyttömahdollisuuksia ja taktiikkaa. B -vaunun pohjalta suunniteltiin SdKfz 265 Panzerbefehlswagen -komentovaunu.. Ausf. B -vaunussa, jota valmistettiin 840 kappaletta vuosina 1935–1937. Lopputuloksena oli ajalle tyypillisiä kevyempiä konekivääritanketteja painavampi kevyt konekivääripanssarivaunu. n Panzer I Ausf. Seuraava käänne oli aikakaudelle tyypillistä konekivääritankettia selvästi raskaamman viisitonnisen kevyen panssarivaunun Landwirtschaftlicher Schlepperin (La S) (Kevyt maataloustratori) tarjouskilpailu vuonna 1932. A – Panssarivaunu I mallia A), ja sitä valmistettiin 833 kappaletta. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 49 (Pienen traktorin alusta) -vaunun suunnittelusta, jossa hyödynnettäisiin salaa hankittavien brittiläisten Carden Loyd -tankettien alustan teknisiä ratkaisuja. Tankettitoimitus kuitenkin viivästyi, ja niin Krupp suunnitteli oman erilaisen telapyörästönsä pelkkien valokuvien perusteella. Kruppin kuukauden myöhässä toimittaman alustan testaus osoitti vaunun kaipaavan tehokkaampaa moottoria, koska nopeus oli vain 28 km/h. Vuonna 1932 tilaaja muutti vaatimuksiaan siten, että 20 mm automaattitykin ja 7,92 mm konekiväärin tornin asennus vaihtui kääntyväksi kahden konekiväärin torniksi. A -vaunun puutteena olivat useat telapyörästön ongelmat, ylikuumeneva moottori ja liian kevyt 13 mm:n panssarointi, mutta puutteet korjattiin osittain uudessa Ausf. A (Pz.Kpfw.I Ausf. Krupp kehitti Kleintraktor-vaunuaan La S -kilpailun ehtojen mukaiseksi, ja näin syntyi Landswerk Krupp A (LKA) -vaunun prototyyppi. Vuonna 1938 viralliseksi nimeksi tuli Panzerkampfwagen I Ausführung. Samalla identtinen vaunutilaus annettiin myös Daimler-Benzille. Moottorin tehoja nostamalla nopeus nousi 42 km/h tasolle, ja kun alustaakin oli kehitetty, niin tilaaja hyväksyi vaunun 19.9.1932. Liikkuvuus oli ohittanut tulivoiman ja suojan. Tarvittiin koekenttä. Panzer I Ausf. Prototyyppi viilattiin sarjatuotantoon sopivaksi Daimler-Benzin, Henschelin, Kruppin, MANin ja Rheinmetallin yhteistyönä, ja se hyväksyttiin palveluskäyttöön vuonna 1934 nimellä La S ja/ tai LKA. Uuden hankkeen toteutuksen puitteissa saksalaisen teollisuuden pitäisi opetella modernin panssarikaluston massatuotanto. 122 Panzer I -vaunua osallistui Espanjan sisällissotaan vuosina 1936–1939 kenraali Francisco Francon johtamien kansallismielis122 Panzer I -vaunua osallistui Espanjan sisällissotaan vuosina 1936–1939. B -vaunun pohjalta suunniteltiin SdKfz 265 Panzerbefehlswagen -komentovaunu, jota valmistettiin 190 kappaletta
Adolf Hitlerin johtama Saksa salasi vaunun kehittämisen kutsumalla sitä Landwirtschaftlicher Schlepper 100 (LaS 100) -maataloustraktoriksi. Toisen maailmansodan alkamiseen mennessä vaunuja valmistettiin viitenä eri esiversiona ja viitenä pääversiona Ausf. Meneillään on brittien voittoon päättynyt operaatio Crusader ja saksalaisten hylkäämän ja tuhoaman PzKpfw III -yksikön jäännösten haltuunotto lähellä Sidi Rezeghiä Pohjois-Afrikassa marraskuussa 1941. Kakkosesta kolmoseen Syitä kevyen Panzerkampfwagen II -vaunun kehittämiselle olivat vuonna 1934 ilmenneet viivästykset keskiraskaiden Panzerkampfwagen IIIja Panzerkampfwagen IV -vaunujen kehityksessä sekä tykkiaseistetun kevyen vaunun tarve, minkä johdosta päätettiin kehittää kevyt 10-tonninen vaunu, joka olisi aseistettu 20 mm:n automaattitykillä ja 7,92 mm:n konekiväärillä. 50 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A ten ja saksalaisvapaaehtoisten Condor-legioonalaisten joukoissa, mutta ne jäivät konekivääriaseistuksensa takia alakynteen tasavaltaisten ja neuvostoliittolaisten käyttämille 45 mm:n tykillä aseistetuille T-26ja BT5-neuvostovaunuille kuin enteenä tulevasta. Aukeaman kuvassa alla: Britit tutkivat varovasti, mitä sadeviitasta rakennetun teltan suojassa mahtaa olla. Lisäksi niiden alustalle rakennettiin itseliikkuvia tykkejä ja panssarintorjuntavaunuja. Yhteensä valmistettiin 1 856 vaunua kahdeksana eri pääversiona. Kuvan vaunuissa on tämän juttukokonaisuuden avausaukean vaunuista poiketen keskiraskaalle kolmospanssarille sotavuosina tyypillinen 50 mm:n pääase, joka oli jo vuoden 1941 lopulla riittämätön vastustajan useita vaunuja vastaan.. Ensimmäisten mallien 14,5 mm:n n Yläkuvassa kevyt saksalainen Panzer II perässään PzKpfw I kuvattuna aivan sodan alkupuolella. Tarjouskilpailuun pyydettiin ehdotuksia Kruppilta, MANilta, Henscheliltä sekä Daimler-Benziltä, ja vaunun tuotanto useamman valmistajan yhteistyönä alkoi vuonna 1935 ja jatkui eri kehitysversioiden kautta aina vuoteen 1943 asti. E -malliin asti
Suojaltaan ja tulivoimaltaan etulinjassa riittämättömien kevyiden vaunujen valmistus päättyi vuonna 1943. Vaikka kymmentä prototyyppiä testattiin syksystä 1936 loppuvuoteen 1937 saakka, niin 25 vaunun esituotantosarja tilattiin Daimler-Benziltä jo alkuvuonna 1937. A. Paremmin panssaroitu F-malli oli viimeinen suurena sarjana (542 kpl) 1941–1942 valmistettu Panzer II -malli. 15,4-tonninen, 14,5 mm:n panssaroinnilla ja pitkällä 46,5 pituuskaliiperin 37 mm:n Rheimetallin KwK 36 -tykillä sekä kolmella 7,92 mm:n konekiväärillä varustettu vaunu saavutti 285 hv:n V12-moottorin vauhdittamana 32 km/h nopeuden. 51 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 panssarointi oli liian heikko Espanjan sisällissodan kokemusten valossa, joten sitä vahvistettiin tulevissa malleissa aina 35 mm:iin asti. B -mallissa käytettiin parannettua telapyörästöä, jonka avulla nopeus nousi lun 20 mm:n automaattitykillä ja 7,92 mm:n konekiväärillä aseistettu Panzerkampfwagen II Ausführung F. Keskiraskaan Panzerkampfwagen III -vaunun kehitys alkoi samaan aikaan, kun kevyt Panzerkampfwagen I -vaunu alkoi hahmottua. Alustassa ei ollut enää kehityspotentiaalia sodan raskaampiin vaatimuksiin.. Reichswehr tuli vuonna 1933 siihen lopputulokseen, että kevyeksi vaunuksi sopisi paremmin 20 mm:n automaattitykillä varustettu, hieman raskaampi kevyt vaunu ja sen rinnalle kehitettäisiin panssarisodankäynnin pääasiallinen työjuhta, Heinz Guderianin visioimien tulevien panssaridivisioonien runsaslukuisin vaunu, 37 mm:n tykillä aseistettu 15-tonninen keskiraskas panssarivaunu. Hanke kiteytyi vuonna 1934 tarjouskilpailuun ZW (Zugführerwagen, joukkueenjohtajavaunu) -vaunun kehittämisestä. Siihen osallistuivat Daimler-Benz, Krupp, MAN ja Rheinmetall. Uuden vaunun viralliseksi nimeksi tuli Panzerkampfwagen III Ausf. Vuodesta 1937 valmistetussa Panzerkampfwagen III Ausf
Viiden Ausf. Kaikkiaan Panzerkampfwagen III -vaunuja valmistettiin vuoteen 1943 asti kahtenatoista eri pääversiona 5 691 kappaletta. Saksalainen rynnäkkötykki syntyi konseptina tankin rinnalle jo 1930-luvulla, ja sen isänä pidetään myöhempää sotamarsalkkaa Erich von Mansteinia. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 52 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 kemiin 35 km/h. Ennen toisen maailmasodan alkamista vuonna 1939 Panzerkampfwagen III -vaunujen tuotanto oli edennyt jo viidenteen Ausf. E -versioon ja vaunuja oli valmistunut noin 180. Vaunu perustui kolmospanssarin alustaan ja tekniikkaan. Näistä vain 29 ehti mukaan jatkosotaan. PzKpfw III:n valmistus loppui 1943 mutta rynnäkkötykkejä valmistettiin sodan lopulle asti. Rynnäkkötykissä ei ole kääntyvää tornia. Viiden Ausf. Huomaa B-mallin telapyörien määrä! 37 mm:n tykillä varustettua alamallia valmistettiin vain 10 vaunun sarja.. G -RYNNÄKKÖTYKKI paraatissa Ensossa 4.6.1944. Alla: Sturminkin alustana ollut panssarikolmonen – Panzerkampfwagen III Ausf.B – kuvattuna joskus 1930-luvulla ennen sotaa. Suomi osti Saksalta 59 Sturmia vuosina 1943–1944. B -vaunun pohjalta kehitettiin vuonna 1937 ensimmäiset Sturmgeschütz III -rynnäkkötykit. Vaunun alustalle rakennettiin erilaisia itseliikkuvia tykkejä, panssarintorjuntavaunuja ja rynnäkkötykkejä – pelkästään suomalaisillekin tuttuja Sturmgeschütz III -rynnäkkötykkejä valmistettiin eri versioina 10 500! Panzerkampfwagen III -panssarivaunun valmistuksen päättyminen vuonna 1943 johtui siitä, että se jäi tulivoimassa ja suojassa jälkeen keskiraskaille ja raskaille neuvostovaunuille, joten se oli järkevintä korvata tuotannossa isoveljellään, paremmin suojatulla ja tulivoimaisemmalla Panzerkampfwagen IV -panssarivaunulla. Panssaridivisioonan jokaisessa panssaripataljoonassa piti olla kolme vaunukomppaniaa vikkelimpiä Panzerkampfwagen III -vaunuja ja yksi vaunukomppania raskaampia Panzerkampfwagen IV -vaunuja. Rynnäkkötykkiä ei oltu tarkoitettu käytettäväksi taistelupanssarivaunun tavoin, vaan se oli jalkaväen tulitukivaunu. Paksumpaa tavaraa Heinz Guderianin visioimien tulevien panssaridivisioonien runsaslukuisemman ja nopeamman Panzerkampfwagen III:ta paremmin suojatun, tulivoimaisemman ja harvalukuisemman isoveljen, keskiraskaan Panzerkampfwagen IV -vaunun erikoisalana oli toiminta linnoitettuja puolustusasemia ja panssarintorjuntatykistöä vastaan. SA -K U VA N VÄ RI TY S: TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G LOPPUSARJOJEN STURMGESCHÜTZ III AUSF. B -vaunun pohjalta kehitettiin vuonna 1937 ensimmäiset Sturmgeschütz III -rynnäkkötykit
Sen alustalle rakennettiin lisäksi erilaisia itseliikkuvia tykkejä, panssarintorjuntavaunuja ja rynnäkkötykkejä. Torniin ja sen alla olevaan taistelutilaan sijoitetut lataaja ja ampuja vastasivat pääaseen käytöstä. Saksalais-panssarijoukkojen ja -kaluston vahvuus oli kuitenkin hyvä johdettavuus, hyvin koulutettu henkilöstö, taktinen osaaminen, laadukkaat viestivälineet, optiikka ja ergonomisesti suunniteltu työympäristö, mikä hyvin synkronoidun aselajiyhteistyön ja ilma-aseen tuen kanssa toi sodan alussa voittoja aseistuksen ja suojan puutteista huolimatta. Vaunun rungon etuosassa istuivat kuljettaja ja radisti-runkokonekiväärimies. Automaattitykillä aseistetussa Panzerkampfwagen II -vaunussa oli vain kolmen hengen miehistö vaununjohtajan toimiessa myös n Panzerkampfwagen III:n eri kehitysmallien (Ausführung) telapyörästöt ja niiden ripustus. SS-PANSSARIDIVISIOONAN NELOSTANKIN TORNISSA. Ennen toisen maailmasodan alkamista Panzerkampfwagen IV -vaunujen tuotanto oli edennyt jo kolmanteen Ausf. Keskiraskaiden Panzerkampfwagen IIIja Panzerkampfwagen IV -vaunujen erityispiirteenä oli vaunujohtajan tehtävän rajoittaminen vain taistelukentän tarkkailuun, tilannekuvan muodostamiseen ja vaunun taistelun johtamiseen. C -versioon ja vaunuja oli valmistunut 217 kappaletta. Lukuisista vaihtoehdoista valittiin loppujen lopuksi Kruppin VK 2001(K) -vaunu, jonka esisarjatuotanto alkoi vuonna 1936 ja varsinainen sarjatuotanto vuonna 1937. 250–300 hv:n Maybach-moottori antoi sille 40 km/h huippunopeuden, ja vaunussa oli viiden hengen miehistö. 53 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 Vaunun tarjouskilpailu alkoi 11.1.1934 peitenimellä Begleitwagen (tukivaunu) tai lyhennyttynä B.W. A-, B-, Cja D-sarjojen viisi(A) ja kahdeksan-telapyöräisiä (B, C ja D) malleja valmistettiin vain noin 80 kappaletta. Ennen sotaa syntyneiden saksalaisvaunujen aseistus oli liian heikko, ja ne osoittautuivat monilla muillakin tavoin vastustajiaan heikommiksi sodan sytyttyä. Alkusarjojen lähinnä tulitukivaunuksi tarkoitettu 18–19-tonninen vaunu oli suojattu 30 mm:n panssaroinnilla ja aseistettu 75 mm:n lyhytputkisella KwK 37 L/24 -kanuunalla sekä yhdellä tai kahdella 7,92 mm MG-34-konekiväärillä. E-mallista lähtien alempia telapyöriä oli kuusi. Organisointi… Merkittävänä saksalaiskeksintönä voidaan pitää vaunun miehistön tehtävänjaon järkeistämistä. Ija II-vaunut olivat muiden maiden esikuvan mukaisia. Kuvassa vaunun johtaja takana, edessä ampuja.. Aluksi projektiin osallistuivat vain Krupp ja Rheinmetall, mutta myöhemmin mukaan liittyivät myös Daimler-Benz ja MAN. Kaikkiaan Panzerkampfwagen IV -vaunuja valmistettiin vuoteen 1945 asti kymmentä eri pääversiota 8 696 kappaletta, mikä tekee siitä toisen maailmasodan runsaslukuisimman saksalaispanssarivaunun. IIIja IV -vaunuissa oli johtajan lisäksi neljä miestä
Saksalaiseen liikkuvaan mekanisoituun sodankäyntitapaan sekä puolustushaarojen ja aselajien saumattomasti johdettuun yhteistoimintaan perustuvaan sotasdoktriiniin, jota usein virheellisesti kutsutaan salamasodaksi tai salamasodankäynniksi, palaamme tarkemmin toisen maailmansodan panssarikaluston ja sen käyttötapojen yhteydessä. Saksalaiset ymmärsivät, että heidän ainoa keinonsa voittaa sota olisi voittaa se heti. Tehoja oli haettava määrän sijaan laadusta, osaamisesta ja organisoinnista. Kaikissa saksalaisvaunuissa oli kehittyneet sisäiset ja ulkoiset johtamisvälineet. Vastoinkäymiset Espanjan sisällissodassa 1936–1939 johtuivat osittain siitä, että Espanjaan mentiin nimenomaan harjoittelemaan panssarisotaa eikä panssariase ollut konfliktissa määräävä tekijä. …ja osaaminen ratkaisivat Ammattikaaderiarmeijan pitkät vähimmäispalvelusajat – upseereiden 25 vuotta ja rivimiehien sekä aliupseereiden 12 vuotta – varmistivat sen, että henkilöstö voitiin kouluttaa perusteellisesti ja monipuolisesti. Ja ehkäpä ensimmäisen maailmansodan vastustajan panssarivaunuille hävinneet saksalaiset olivat vakaasti päättäneet voittaa seuraavan maailmansodan omilla panssarivaunuillaan, tai ainakin he oivalsivat yhdessä neuvostoliittolaisten työtovereidensa kanssa, että panssarivaunusta voisi tulla väline, jolla saavutetaan syvä murto ja voidaan ratkaista sota nopeasti. Mutta minkälainen saksalaisten tapa käyttää vaunuja lopulta oli. 54 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A ampujana. Koska Reichswehrissä ei saanut olla lainkaan panssarivaunuja, ei Saksan lainsäädännössä eikä Reichswehrin organisaatiorakenteessa ollut tarpeettomia esteitä mekanisoitujen yhtyminen kehittämiselle yli perinteisten aselajirajojen päinvastoin kuin Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Käyttötapa ratkaisi silloin, kun oma kalusto oli määrällisesti ja laadullisesti alivoimaista. Monissa valtioissa panssariaseen puolestapuhujat toimivat korkeintaan keskijohdossa tai visioivat aselajin kehitystä joko ulkopuolisten asiantuntijoiden rooleissa taikka muista aselajeista käsin. n Panzer IV:t matkalla itärintamalle. Miten hyvin saksalainen näkemys panssarikaluston ja sen käyttötapojen kehittämisestä vuosina 1919– 1939 oikein toimi. Siitä lisää tulevissa osissa. Pysy kyydissä! Seuraavissa numeroissa tankin tarina jatkuu läpi toisen maailmansodan aina nykypäivään asti.. Niukkuus pakotti tehokkuuteen. I-vaunussa oli vain kahden hengen miehistö. Aika toimisi sodassa Saksaa vastaan. Saksalaiset ymmärsivät, että heidän ainoa keinonsa voittaa sota olisi voittaa se heti. Jos pidetään mielessä se, että sotien välisen kauden kalustolla ja opeilla astuttiin – tai tässä yhteydessä pitäisi kai sanoa ajettiin – toiseen maailmansotaan ja käytiin sitä ainakin talveen 1941–1942 saakka, niin saksalainen näkemys – organisointi ja taktiikka – peittosi kaikkien muiden näkemykset taistelukentällä. Koska valtaosan kalustostaan menettäneen Reichswehrin oli joka tapauksessa hankittava uutta kalustoa, sen suunnittelu voitiin aloittaa puhtaalta pöydältä kaikkein nykyaikaisempia ratkaisuja käyttämällä. Kahden Saksan merkittävimmän panssarivisionäärin ja motorisoidun sekä mekanisoidun sodankäynnin puolestapuhujan, kuljetusjoukkojen ylitarkastajan kenraali Oswald Lutzin ja hänen esikuntapäällikkönsä everstiluutnantti Heinz Guderianin suoriin virkavelvollisuuksiin kuuluivat motorisoinnin ja mekanisoinnin edistäminen sekä panssariaselajin kehittäminen, minkä lisäksi heillä oli Reichswehrin ylimmän johdon tuki toiminnalleen. Saksalaiset pystyivät kääntämään edukseen jopa Versaillesin sopimuksen sotilaalliset rajoitukset, koska pieniin 100 000 miehen kaaderiasevoimiin voitiin rekrytoida vain parasta henkilöstöä ja asevientikiellon takia maan teollisuus oli enemmän kuin kiinnostunut kotimaan sotamateriaalimarkkinoista. Muiden maiden vaunuissa ei yleensä ollut erillistä vaunujohtajaa, vaan kaikki tehtävät hoiti vaunun tornin yksi tai kaksi miehistön jäsentä, mikä ylikuormitti miehet taistelussa ja heikensi olennaisesti vaunun johdettavuutta
55 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 PUNAISET PANSSARIT . TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN Neuvostoliiton panssariaseen synty 1919–1939
Viereisellä sivulla ylhäällä kuvassa T-12, joita valmistettiin vain yksi protokappale. Huomaa: vaunussa oli kaksi tornia päällekkäin.. Takapajuisella tsaarin vallalla ei vaunuja ollut, ja maa oli 1920-luvulla sisällissodan repimä ja eristynyt. n Kevyt jalkaväen tukivaunu T-18 paraatissa (alakuva) ja T-12-kokeiluvaunun perusteella kehitetty nopeakulkuinen keskiraskas T-24-vaunu, jonka Christie-vaunut syrjäyttivät sarjatuotannossa (kuva yläpuolella). T-18-vaunussa näkyvät selvästi sen esikuvan Renaut FT-17:n piirteet. Mutta Venäjälläkin moderni panssarivaunu alkoi Renault’sta. Se oli kuitenkin huomattavasti esikuvaansa kehittyneempi vaunu, ja sitä valmistettiin vuosina 1928–1931 lähes tuhat kappaletta! Vaunuja osallistui vielä toisen maailmansodan alkukutaisteluihin vuoteen 1942 asti. Lapsi tehtiin yhdessä perivihollisen Saksan kanssa. 56 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A V enäjän keisarikunta ei ehtinyt saada liittolaisiltaan Isolta-Britannialta ja Ranskalta panssarivaunuja ensimmäisen maailmansodan aikana. Liittolaiset olivat tammikuussa 1917 luvanneet toimittaa vuosina 1917–1918 venäläisille 390 panssarivaunua. Helmikuun – länsimaisen ajanlaskun mukaan maaliskuun – vallankumous 1917 ehti ensin, eikä panssarivaunuja koskaan toimitettu. Ympärysvallat toimittivat muutamia kymmeniä vaunuja valkoisille ja käyttivät niitä itse osana interventiojoukkojaan. Ensimmäiset panssarivaunut, 20 ranskalaista Renault FT17 -vaunua, saaJos Saksan nousu panssariasemahdiksi kahdessakymmenessä vuodessa vuosina 1919–1939 oli ihme tai ainakin vaikeasti ennustettava, niin sitäkin suurempi yllätys maailmalle oli Neuvostoliiton panssarimahdin synty 1920–30-luvuilla. Venäläiset pääsivät tutustumaan tarkemmin panssarivaunuihin vuosina 1918–1923 punaisten ja valkoisten käymän sisällissodan ja ulkovaltojen interventioiden aikana. T-24-vaunuja valmistettiin vain viisi sen jäätyä BT-projektin jalkoihin. Näin kalustoa päätyi lopulta myös sisällissodan voittajalle, Leninin ja Trotskin puna-armeijalle. Saksan teolliset ja insinööritaidolliset perinteet ja korkeasti koulutettu väestö puuttuivat, mutta silti nälänhätien ja vankileirien maa loi kahdessakymmenessä vuodessa maailman suurimman panssariaseen
Berezovkan kylän taistelussa 53 kilometriä Odessasta nämä joukot ajettiin 18.3.1919 pakosalle ja punaiset saivat kaksi FT17vaunua sotasaaliiksi. panssariosaston tankisti sisällissodan kesältä 1920. Telakka valmisti esimerkkivaunun pohjalta 15 vaunun tuotantosarjan vuosina 1920–1921. Vapunpäivän panssariparaatin jälkeen vaunu lähetettiin Moskovasta Nižni-Novgorodin Punainen Sormovo -telakalle tutustumista varten. Keskellä Länsirintaman panssarijoukkojen punaupseeri samalta vuodelta puna-armeijan tuolloin uudessa piippalakissa eli budjennovkassa ja gimnastjorka-paidassa, ja oikealla punapanssariupseeri vuoden 1922 mallin mukaisessa univormussa.. Yksi vaunuista lähettiin vuoden 1919 vapunpäivän kunniaksi Moskovaan lahjaksi V.I. Näin NeuvostoVenäjän ensimmäinen sotasaalisvaunu johti maan ensimmäiseen Venäläinen Renault -sarjatuotantovaunuun. Vasemmalla brittiläiseen panssarimiehen haalariin ja lakkiin sonnustautunut puna-armeijan 1. Leninille. 57 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TOVERIT, TANKISTIT venäläisen panssarisodankäynnin historian aamuhämärästä. puivat Ukrainan Odessaan ranskalaisen ja kreikkalaisen jalkaväen mukana 12.12.1918
Uuden vaunun telapyörästön esikuvana oli ranskalainen NC27-vaunu. Vaunussa oli omia innovaatioitakin, kuten sen pituutta vähentävä poikittain asennettu moottori. T-24 Vuonna 1927 sotateollisuuden päähallinto antoi Harkovan veturitehtaalle tehtäväksi suunnitella raskaamman ja nopeakulkuisemman 12-tonnisen jalkaväkivaunun, joka valmistui vuonna 1931. Uuden keskiraskaan vaunun nimeksi tuli T-24. Kevyttä jalkaväkivaunua tai kevyttä jalkaväen saattovaunua MS-1 valmistettiin vuosina 1928–1931 yhteensä 959 kappaletta, ja se oli palveluskäytössä vuosina 1928– 1942! Kahden hengen miehistön, 8–16 mm:n panssaroinnilla suojattu 5,3-tonninen vaunu oli aseistettu kääntyvään torniin asennetuilla 37 mm:n tykillä ja 6,5 mm:n konekiväärillä. T-24-vaunuBT-2 JA SEN SEURAAJAT perustuivat alkuaan amerikkalaisen Christien vaunukonseptiin. Nopea hybridivaunu pystyi ajamaan maantiellä ilman teloja, mikä kasvatti marssi nopeutta. Myöhemmin BTvaunu johti vallankumouksellisen T-34-vaunun kehittämiseen. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 58 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 T-18 Renaultit vanhentuivat heti. Vaunusta tehtiin kuvan kaksitornista konekiväärivaunuversiota, yksitornista tykkivaunua ja monia muita versioita.. Niitä tilattiin 300. Vaunu oli yksinkertaisesti alkuaankin liian hidas, heikko ja epäluotettava, vaikka se olikin aikakautensa parasta kalustoa. Tehtävän helpottamiseksi ostettiin italialainen Fiat-3000-panssarivaunu, joka oli joidenkin epävarmojen lähteiden mukaan puolalaisilta otettu sotasaalisvaunu. Alla T-26 kahlaa matalan jokiuoman yli Neuvostoliitossa. Tilaus peruttiin pian, ja Harkovan tehdas määrättiin valmistamaan nopeakulkuisia Christie-hybriditelapyöräs töllä varustettuja BT-2-vaunuja. Neuvostoliiton sotateollisuuden päähallinto antoikin jo vuonna 1925 leningradilaiselle Bolševik-tehtaalle tehtäväksi uuden panssarivaunun suunnittelemisen. Koska kummatkin ”apuvälineet” olivat Renault FT -vaunun evoluutioita, lopputuloksena syntynyt MS-1 (T-18) -neuvostovaunu muistutti Venäläistä Renault’ta
SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 59 ja valmistettiin vain viisi. 4. erikoispanssarivaunu olisi vastustajan panssaritorjuntatykistön tulelta suojattu tulivoimainen raskas panssarivaunu. 1920-luvulla Neuvostoliittoon muodostui Leningradiin, Harkovaan ja Moskovaan omat panssarisuunnittelutoimistonsa koulukuntineen, ja jatkossa ne määrittelivät maan panssarikaluston kehityssuunnat. Asevoimien kannalta stalinilainen näkökulma edellytti riittävän puolustuskyvyn luomista ja ylläpitämistä, kun taas trotskilainen näkökulma edellytti joko ulkovaltojen epävakautumisen odottamista tai määrätietoista epävakauttamista sekä tarvittaessa sotilaallista interventiota sosialistisen vallankumouksen käynnistämiseksi ja varmistamiseksi kyseisessä valtiossa, mikä käytännössä tarkoitti loputonta sotaa koko maailmaa vastaan. Tarvittiin nopeita, riittävän vahvasti suojattuja ja tulivoimaisia vaunuja, joilla olisi pitkä toimintasäde maastossa ja maantiellä. Puolustusministerinä ja vallankumoussotaneuvoston puheenjohtajana Lev Trotski johti punaarmeijan muodostamista ja kehittämistä vuosina 1918–1925. 18,5-tonninen keskiraskas ja nopeakulkuinen T-24 oli T-12-koevaunun paranneltu evoluutio. Alkujaan amerikkalainen Christie-alusta maantieajoa nopeuttavine irrotettavine teloineen tuntui olevan siihen loistava ratkaisu. Jako viiteen on hyvä muistaa, kun tarkastelee sitä panssarikaluston kirjoa, jolla Neuvostoliitto lähti sotaan Japania ja Suomea vastaan vuonna 1939 ja jolla se pitkälti kohtasi saksalaiset kesällä 1941. Trotskilaisten päämääränä oli leniniläinen maailmanvallankumous. Taktinen panssarivaunu olisi puna-armeijan päätyökalu. Tärkeää on myös ymmärtää, että kalusto oli sitä mitä oli, mutta sen käyttötapa muuttui, kun puna-armeijaa puhdistettiin ja se muutti doktriiniaan vuosina 1933–1939. Sotadoktriinista muodostui hyvin hyökkäyksellinen, ja sillä oli vahvuutensa mutta myös heikkoutensa. Suuri oppiriita Neuvostoliitossa käytiin aina vuosien 1933–1935 puhdistusaaltoon asti maan asevoimien kehitykseen olennaisesti vaikuttanutta ideologista kamppailua stalinistien ja trotskilaisen opposition välillä siitä, onko päämääränä sosialistisen Neuvostoliiton kehittäminen ja turvaaminen vihamielisestä kapitalistisesta ympäristöstä huolimatta vai sosialistisen maailmanvallankumouksen edistäminen jopa Neuvostoliiton tuhoutumisen uhalla. Siinä oli viiden hengen miehistö, ja 20 mm:n panssaroinnilla suojatun vaunun aseistuksena oli 45 mm:n tykki ja neljä 7,62 mm:n DT-konekivääriä. 3. SA -K U VA Sotadoktriinista muodostui hyvin hyökkäyksellinen, ja sillä oli vahvuutensa mutta myös heikkoutensa.. T-26 ON PÄÄSSYT KUVAAN sotasaalisnäyttelyssä Helsingin Messuhallissa 1.4.1940. Neuvostoliitossa elettiin panssarisodankäynnin oppien kulta-aikaa. Tuhatshevskin ja Triandafillovin syvän taistelun oppi oli kehitetty yhdessä saksalaisten kanssa. Siinä painotettiin puolustushaarayhteistyötä ja pyrkimystä syvään, nopeaan murtoon, joka ratkaisisi sodan. 2. Väline jäi mutta käyttöajatus muuttui, ja ainakin osa osaamisestakin hukattiin. Voiton vei stalinilainen näkemys Neuvostoliiton kehittämisen ja turvaamisen priorisoinnista. Ylijohdon panssarireservin vahvistuspanssarivaunu olisi tulivoimainen keskiraskas panssarivaunu ja 5. Tiedustelupanssarivaunu oli nopeakulkuinen, maastoliikkuva ja halpa tanketti tai kevyt panssarivaunu, joka voi olla uintikykyinen. Samalla istutettiin T-34-vaunun siemen, mutta siihen menisi vielä vuosia… T-24-vaunuprojektia edelsi harkovalaisten 12,7-tonnisen kaksitornisen keskiraskaan vaunun T-12:n projekti, josta valmistui vain yksi koevaunu. Jako viiteen Vuonna 1929 Neuvostoliiton vallankumoussotaneuvosto vahvisti puna-armeijan panssarikalustoluokittelun, jonka mukaan vaunut ja niiden tehtävät jaettiin seuraavasti: 1. Operatiivinen panssarivaunu oli vastustajan panssaritorjunnan ja vihollisvaunujen kanssa taistelemista välttävä nopea panssarivaunu, jonka tehtävänä on jatkaa hyökkäystä puolustuslinjojen läpimurrosta syvälle vastustajan selustaan kuljettaen mukanaan vaunua tukevaa jalkaväkeä
Saatavilla ei ollut myöskään erikoisterässeoksia voimansiirron valmistamiseen, eikä vaunujen eri alijärjestelmien koneistojen valmistukseen pystyviä alihankkijoita ollut vielä olemassa. Esimerkiksi aikanaan huippumodernien T-34ja KV-vaunujen sarjatuotanto tuli mahdolliseksi vasta kolmannen viisivuotissuunnitelman aikana, koska sitä ennen ei ollut saatavilla riittävästi alumiinia V-2-dieselmoottorien valmistukseen. 60 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Toinen Neuvostoliiton asevoimien kehitykseen voimakkaasti vaikuttanut tekijä oli sosialistinen suunnitelmatalous ja maan suunnitelmallinen teollistaminen. Kolmannen viisivuotissuunnitelman aikana teollisuutta oli tarkoitus kehittää määrällisesti ja laadullisesti. Syyt panssariaseen heikkoon esitykseen talvisodassa ja vuonna 1941 olivat kuitenkin syvemmällä kuin puhdistuksissa. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana asevoimien tarpeet pystyttiin täyttämään vain osittain, toisen aikana hieman enemmän ja paremmalla teknologisella tasolla ja kolmannen aikana määrällisesti ja laadullisesti riittävissä määrin. Stalinin puhdistusten myötä katosi Gulagin yöhön ja sorakuoppiin myös osa puna-armeijan panssariosaajista. Kolmannen viisivuotissuunnitelman aikana asioita sotki tietysti sota, eivätkä kaksi ensimmäistäkään menneet aivan ongelmitta ainakaan miljoonien nälkään tai poliittiseen väkivaltaan ja vankileirien rasituksiin kuolleiden näkökulmasta. Vaunu pärjäsi testeissä hyvin, mutta venäläiset pitivät sitä teknisesti liian monimutkaisena ja kalliina ja lähtivät tavoittelemaan raskaampaa ja runsaslukuisempana valmistettavaa vaunutyyppiä. Neuvostoliitolla oli vaunukaluston ja osin taktiikankin puolesta ennen vuotta 1937 maailman paras panssariase ja erittäin edistyksellinen panssaritai pareminkin liikesodankäyntioppi. Vaunujen suunnittelemiseenkin vaadittava kokemus ja osaaminen kertyi vasta 1930-luvun jälkipuoliskolla. Käsistä karanneiden puhdistusten pahin vaikutus oli upseerikunnan passivoituminen ja aloitekyvyttömäksi muuttuminen juuri sodan kynnyksellä. Vetoapua kapitalisteilta Neuvostoliiton vain omin voimin toteuttamat 1920-luvun tankettien ja panssarivaunujen kehitysprojektit (T-12, T-17, T-19, T-20, T-21, T-23, T-24 ja T-25) osoittivat sen, että suunnitteluosaamisessa ja sarjatuotannossa oli selkeitä puutteita, jotka voitaisiin korjata joko omin voimin hitaasti ja suurilla kustannuksilla tai nopeammin ja edullisemmin ostamalla tarvittava osaaminen ulkomailta. Siihen ei pelkkä stahanovilainen into riittäisi. Vuosina 1928–1932 ensimmäisen viisivuotissuunnitelman puitteissa luotiin raaka-aineiden ja energiantuotantoa sekä raskasta teollisuutta. Tuotantokyky ei kuitenkaan kyennyt vastaamaan suunnittelijoiden ja sotilaiden näkemyksiin. Puna-armeijan mekanisointija motorisointihallinnon johtajan armeijakunnankomentaja Innokenti Halepskin aloitteesta päätettiin vuonna 1929 ostaa sopivien panssarivaunujen mallikappaleet ja valmistuslisenssit ulkomailta sekä palkata ulkomailta tuotannon aloittamiseen tarvittavat asiantuntijat. Huomaa vaunun ulkonäköyhtäläisyydet myöhempään brittiläiseen Churchill-1-vaunuun!. Ainoa yksilö valmistui vuonna 1932. Suunnitelmat ja todellisuus Vaikka Neuvostoliiton panssarituotanto perustui osaltaan kaikkien maiden tavoin muiden maiden innovaatioiden seuraamiseen osana omaa tuotekehitystä, on todettava, että Neuvostoliitossa kehittynyt oma itsenäinen panssarivaunukehitystyö oli aivan omaa luokkaansa. Varmasti voidaan vääntää peistä loputtomiin siitä, mistä tämä johtui, mutta sitä ei voi sivuuttaa, että lähtötaso oli kehno; sisällissodan ja nälänhätien raunioittama entinen maatalousyhteiskunta piti yrittää teollistaa. Osaaminen ja ennakkoluuloton innovaatio johti piirustuslaudoilla jo varsin varhain moniin vallankumouksellisiin suunnitelmiin. TG-1 ELI T-22 alias Tank-Grotte oli saksalais-neuvostoliittolaisen Grotten toimiston keskiraskas taistelupanssarivaunu, jota on joskus pidetty myös eräänlaisena rynnäkkötykin esiasteena. Se oli suunniteltu valtavan nopeasti vuodessa Leningradissa sijainneessa toimistossa. Toisen viisivuotissuunnitelman aikana vuosina 1933–1937 pyrittiin keskittymään perusteollisuuden tuotantoa jalostavan teollisuuden kehittämiseen
Walter Christien M1931-panssarivaunua ja niiden valmistuslisenssi (tulevat nopeat BT-vaunut). Nämä hankinnat ulkomailta yhdessä toisen viisivuotissuunnitelman teollisuustuotannon huiman kasvun ohella loivat edellytykset puna-armeijan panssarijoukkojen 1930-luvun kahden tärkeimmän panssarivaunuperheen, T-26ja BT-vaunujen, laajamittaiselle sarjatuotannolle aina toiseen maailmansotaan asti. 11–14-tonnisia keskiraskaita nopeita operatiivisia BTpanssarivaunuja (BT-2, BT-5, BT-7 ja BT-8) valmistettiin 1932–1941 yli 8 000 kappaletta. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G BT-5-PANSSARIVAUNU Tenhamonmäellä Länsi-Lemetissä 3.2.1940. Britit kieltäytyivät myymästä keskiraskasta monitornista Vickers Medium Mk III -vaunua, mutta siihen päästiin tutustumaan riittävän yksityiskohtaisesti, jotta oman monitornisen T-28-vaunun suunnittelu voitiin aloittaa Leningradissa. Suomi sai talvisodassa sotasaaliiksi yhteensä 167 panssariautoa, panssarivaunua ja panssaritraktoria.. Toukokuussa 1930 ostettiin Isosta-Britanniasta Vickersiltä 15 kappaletta Vickers 6-Ton Tank (Vickers Mark E) Type A -vaunuja (tuleva T-26 -vaunu), 20 Carden-Loyd Mk IV -tankettia (tuleva T-27) ja 15 Medium Mk II -vaunua sekä tarvittavat valmistuslisenssit. Panssarijätti syntyy Versaillesin rauhansopimuksen sotilaallisista rajoituksista johtuen vuonna 1930 ei Saksasta löytynyt hankittavaa panssarikalustoa, mutta sieltä palkattiin kokonainen Edvard Grotten johtama panssarikaluston suunnittelutoimisto, joka aloitti toimintansa Leningradissa AVO-5-suunnittelutoimiston nimellä maaliskuussa 1930. T-26-vaunujen ohella BT-sarja oli sotien välisen aikakauden eniten valmistettu panssarivaunutyyppi koko maailmassa! Huono menestys talvisodassa johtui enemmän puna-armeijan laiminlyönneistä koulutuksessa, johtamisessa ja huoltojärjestelmissä kuin paljon puhutuista upseerimenetyksistä Stalinin vainoissa. Suomessa myös maasto ja surkeat tieolot olivat jotain, mihin puna-armeija ei ollut varautunut. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 61 Halepskin johtama erikoiskomissio lähti vuonna 1930 ostoksille Yhdysvaltoihin, Isoon-Britanniaan ja Saksaan. 7,3-tonniseen Vickers 6-Ton Tank (Vickers Mark E) -brittivaunuun pohjautuvaa 8–10-tonnista kevyttä T-26-vaunua valSA -K U VA N VÄ RI TY S: TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. Toimisto suunnitteli saksalaisten ja neuvostoliittolaisten insinöörien yhteistyönä vain yhden vuoden aikana erittäin modernin tulivoimaisen 25-tonnisen keskiraskaan TG-1-panssarivaunun. Ensin ostettiin huhtikuussa 1930 Yhdysvalloista kaksi J
Yksitornisten tykkivaunujen aseistuksena oli ensin 45 mm:n 20-K-panssarintorjuntakanuuna vuosimallia 1932 ja myöhemmin sama tykki vuosimallia 32/34 sekä kaksi 7,62 mm:n DT-konekivääriä – tai suomalaisittain pikakivääriä. Vaunusta tehtiin kaksija yksitorniset versiot. Kaksitornisten kkja tykkivaunujen pääaseena oli 37 mm:n lyhytputkinen Hotchkiss-tykki tai B3-panssarintorjuntakanuuna. Oikealla tyyppikuvapiirros vaunusta. Neuvostovaunujen järeämpi 45 mm:n panssarintorjuntatykki tarjosi määrättyä tuliylivoimaa muiden valtioiden käyttämiin 37 mm:n tykkeihin verrattuna, ja sen läpäisykyky 500 metrin etäisyydeltä oli 43 mm. T-26 T-26ja BT-vaunut osallistuivat merkittävimpiin 1930-luvun panssarikonflikteihin: Espanjan sisällissotaan vuosina 1936–1939, Neuvostoliiton ja Japanin välisiin taisteluihin Halhin-Golissa 1939 ja talvisotaan 1939–1940. 62 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A mistettiin vuosina 1931–1941 eri versioina yhteensä 11 281 kappaletta! Nopeakulkuiseen Christie M1931 -vaunuun perustuvia keskiraskaita 11–14-tonnisia BT-vaunuja (BT-2, BT-5, BT-7 ja BT-8) valmistettiin 1932–1941 yli 8 000 kappaletta. Vuoden 1929 luokituksen mukaan T-26 oli taktinen panssarivaunu (katso jako viiteen sivulla 59). BT-sotasaalisvaunujen torneja ja ylärunkoja päätyi suurin määrin maastoon staattisiksi asepesäkkeiksi ja osa alustoista päätyi suomalaisten surullisenkuuluisan BT42-”rynnäkkötykin” alustaksi. SA -K U VA T-26 KOLLAANJOEN ITÄPUOLELLA 17.12.1939. Se oli suojattu 10–16 mm:n panssaroinnilla kiväärikaliiperin tulta ja sirpaleita vastaan. Brittiläisen esikuvansa mukaan se oli varmatoiminen ja helposti huollettava, 1930-luvun alkupuoliskon kaluston parhaimmistoon kuuluva vaunu. Vaunu perustui brittiläiseen kuuden tonnin Vickers E -vaunuun, jonka valmistuslisenssin Neuvostoliitto oli ostanut. Kaksitorniset kk-vaunut oli aseistettu kahdella 7,62 mm:n DT-konekiväärillä. Huomaa pimeäammuntavalonheitin tykin putken päällä!. Suomen rintamilla T-26:ta tavattiin – molemmin puolin – vielä vuonna 1944. Puna-armeijassa valtaosa näistä vaunuista menetettiin vuonna 1941 perääntymisvaiheen aikana ja korvattiin tuotannossa uudemmilla vaunuilla. Neuvostoliitto valmisti vuosina 1931–1941 eri versioina yhteensä 11 281 T-26-vaunua. Vaunun 91–96 hv:n bensiinimoottori antoi sille 30 km/h nopeuden tiellä. T-26 palveli köyhää panssariasettamme sotien loppuun ja kouluvaununa (T-26K) vuoteen 1961. Vaunujen pitkät tuotantosarjat tekivät niistä 1930-luvun ja koko maailmansotien välisen kauden eniten valmistettuja panssarivaunuja koko maailmassa! Länsi-Euroopan aktiivisimman panssarivalmistajan Saksan kahden yleisimmän vaunun, Panzerkampfwagen III:n ja Panzerkampfwagen IV:n kokonaistuotanto rauhan aikana 1930-luvulla ja sodan aikana 1939–1945 oli vain 5 774 Panzer III:ta vuosina 1937–1943 ja 8 696 Panzer IV:tä vuosina 1936–1945 eli 25 % pienempi. Suomalaisille kummatkin vaunut ovat tuttuja talvija jatkosodasta niin vastustajan vaunuina kuin sotasaalisvaunuinakin. Ampumatarvikevalikoimaan kuuluivat myös sirpalekranaatit ja kartesn Suomalaisten brittiläinen Vickers eli suomalaisittain T-26E Tuuloksessa Laatokan Karjalassa 5.9.1941. Suomalaiset asensivat brittivaunuihin neuvostoliittolaiset 45 mm:n sotasaaliskanuunat
Lisäksi BT-vaunut pystyivät etenemään teillä ilman telaketjuja jopa 72 km/h nopeudella. V-2-moottorista voit lukea lisää Suomen Sotilaan numerosta 6/2015. Vaunussa oli 400 hv:n amerikkalainen Liberty-moottori (tai neuvostoliittolainen lisenssimoottori M-5-400). Vaunulla voitiin ajaa myös ilman teloja kovapohjaisella tiellä ja lisätä näin marssinopeutta. T-26-vaunuissa ei ollut riittävästi kasvuvaraa niiden suojan parantamiseksi kestämään panssarintorjuntakiväärien ja 37 mm:n panssarintorjuntatykkien tulta. Paino nousi 11,5 tonniin, ja pääaseeksi tuli T-26:n tavoin 45 mm:m panssarintorjuntatykki. Tehtävä oli kuitenkin aivan sama: odottaa muiden vaunujen tekemää vastustajan puolustuksen läpimurtoa ja jatkaa hyökkäystä nopeasti syvälle vastustajan selustaan. Nopeus tiellä oli ilman telaketjuja 73 km/h ja telaketjujen kanssa 52 km/h sekä maastossa telaketjujen kanssa 32 km/h. BTsotasaalistankeista tehtiin Suomessa sittemmin BT-42-rynnäkkötykkejä ja kiinteitä sivuase-tuliasemia, joita on yhä Salpalinjalla.. Onkamus 2.9.1941, kertoo SA-kuvan alkuperäinen teksti. Vuosina 1933–1934 vaunuja valmistettiin 1 884 kappaletta. 11-tonnisen 2–3-miehisen vaunun aseistuksena oli 37 mm:n panssarintorjuntatykki ja 7,62 mm:n DT-vaunupikakivääri. BT-2 oli suojattu 10–13 mm:n panssaroinnilla kiväärikaliiperin tulelta ja sirpaleilta. Vuoden 1939 BT-7M-mallissa M-17T-bensiinimoottori vaihtui paloturvallisempaan V-2-dieselmoottoriin. BT-7 oli uudella hitsatulla rungolla ja tuhdimmalla 16–22 mm:n panssaroinnilla suojattu evoluutio. Vaunu oli siis aikakauden mittakaavassa huomattavan nopea läpimurtotaisteluiden operatiivinen työkalu. Kaikkiaan vaunuja valmistettiin 5 328 kappaletta vuosina 1935–1940. Käytännössä BT-vaunuja ei juurikaan käytetty taisteluissa ilman telaketjuja, ja useimmiten ne joutuivat joko murtamaan vastustajan puolustusta tai tekemään vastahyökkäyksiä ja puolustustehtäviä aivan normaalien taktisten panssarivaunujen tapaan. Kaksi tankkia jokseenkin ehjinä. Puutteetkin olivat aivan samat; liian heikko suojaus vastustajan panssarintorjuntatykkien tulelta. 63 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 siammus elävän voiman tuhoamiseksi. Se oli varustettu Christie-hybriditelapyörästöllä. Syvään taisteluun Konseptiltaan neuvostoliittolaiset operatiiviset BT-panssarivaunut vastasivat brittiläisiä risteilijäpanssarivaunuja sillä erolla, että neuvostoliittolaisen syvän iskun sotilasdoktriinin mukaiset nopeat vaunut tulivat palveluskäyttöön viisi vuotta brittivaunuja aikaisemmin. BT-5 oli BT-2-vaunun paremmin aseistettu ja neuvostoliittolaisella moottorilla varustettu evoluutio. Vaunun vuosimallin 1935 sylinterimäinen torni vaihtui vuosimallissa 1937 kartionmuotoiseen torniin, jonka panssarointia vahvistettiin 22 mm:iin asti ja paino kohosi 13,9 tonniin. Neuvostoliitto oli samalla ensimmäinen maa maailmassa, joka otti dieselmoottorin laajasti käyttöön panssarivaunuissa, vallankumouksellinen ratkaisu sekin. Christie Vuoden 1929 luokituksen mukainen operatiivinen panssarivaunu oli BT-2. T-26-vaunun pohjalle rakennettiin itseliikkuvia tykkejä, liekinheitinvaunuja, tiedusteluvaunuja, kuljetuspanssareita, vetovaunuja ja raivausvaunuja. Yksi BT-vaunujen meriitti on se, että taistelukokemukset Espanjan sisällissodassa johtivat Christie-jousitusta ja 500 hv:n V-2-dieselmoottoria käyttävän, panssarintorjuntatykkien tulelta suojatun huippumodernin keskiraskaan TSA -K U VA BT-7 EDESSÄ JP6:n poikien tuhoamia ja valtaamia tankkeja, yksi miinalla, toiset valtaamalla. Kaikkiaan vaunuja valmistettiin 620 kappaletta vuosina 1931–1933
Vaunun innovaatioina olivat 30°–60° kallistettu panssarointi, 500 hv:n dieselmoottori ja erittäin hyvän maastoliikkuvuuden takaavat leveät telaketjut. Kiireellä sarjatuotantoon ja palveluskäyttöön otetun vaunun lastentauteja ei ehditty korjata eikä kouluttaa sen käyttäjiä riittävästi. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 64 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 34-vaunun kehittämiseen vuosina 1937– 1940. Lisäksi valmistettiin vaunun alustaratkaisuun perustuvia rynnäkkötykkejä ja muita erikoisvaunuja. Yhteensä T-34-taisteluvaunun eri malleja valmistettiin vuosina 1940–1948 lähes 85 000 kappaletta. SA -K U VA. Kuvassa myöhäisen tuotantosarjan vaunu Suomen Sotilaan koeajettavana syksyllä 2015. Itse asiassa T-34:ssä yhdistyivät samassa vaunussa kaikki ne kyvyt, joita eri maiden panssarisodan visionäärit olivat tavoitelleet moneen eri vaunuun hajautettuna. Talvisodassa havaittiin, että kaikki puolustuksen läpimurron ja kantalinnoitteiden tuhoamiseen liittyvät tehtävät voidaan hoitaa aivan yhtä hyvin uudella yksitornisella raskaalla KV-vaunulla. Vuosina 1930–1932 suunniteltu ja 1933–1940 valmistettu 28-tonninen kolT-34-85 PITKÄPUTKISELLA 85 mm ZIS-S-53 -tykillä oli yksi toisen maailmansodan yleisimpiä, tärkeimpiä ja parhaita vaunumalleja. Sotakentillä vaunuja näkyi vielä 1990-luvulla. T-34 – erityisesti sen myöhempi malli T-34-85 – kykeni vastustajan puolustuksen läpimurtoon ja sen jälkeen nopeaan etenemiseen syvälle vastustajan selustaan. Raskas läpimurtovaunu Neuvostoliiton monitornisten keskiraskaiden ja raskaiden läpimurtovaunujen eli vuoden 1929 luokituksen mukaisten ylijohdon panssarireservin vahvistusja erikoispanssarivaunujen kehitys jatkui 1939–1940 talvisotaan saakka. Vuosina 1937–1940 kehitetty ja 1940– 1948 valmistettu 26-tonninen keskiraskas T-34 oli monessa mielessä vallankumouksellinen vaunu, jossa yhdistyivät 37 mm:n panssarintorjuntatykkien tulelta suojaava 40–45 mm:n kallistettu panssarointi, suuri nopeus (tiellä 54 km/h ja maastossa 36 km/h), poikkeuksellisen hyvä maastoliikkuvuus ja 76 mm tykin korkea tulivoima. Alla: lyhytputkinen 76 mm:n tykillä aseistettu T-34 Suomen sotilaiden vähän krouvimmassa koeajossa yli seitsemän vuosikymmentä aikaisemmin. Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 näitä vaunuja oli palveluskäytössä 892, mutta valtaosa menetettiin vuonna 1941 perääntymisvaiheessa teknisten vikojen ja polttoaineen tai ampumatarvikkeiden loppumisen takia. T-34:n eri malleja valmistettiin lähes 85 000 yksilöä
Toinen sarjatuotantoon yltänyt vaunu oli vuosina 1931–1932 suunniteltu 50-tonninen viisitorninen raskas T35-vaunu, jota valmistettiin 1932–1941 vaivaiset 59 kappaletta. Ne olivat hitaita, kömpelöitä, helposti havaittavia, teknisesti epäluotettavia ja liian kalliita. Kaksi saatiin saaliiksi talvisodassa ja viisi jatkosodan alussa. Vaunu osoittautui kalliiksi, hitaaksi ja herkäksi vikaantumaan. Vaunu osallistui talvisotaan ja jatkosotaan, joissa suomalaiset saivat niitä sotasaaliiksi seitsemän. Yhdellä 76,2 mm:n tykillä ja neljällä 7,62 DT -vaunupikakiväärillä aseistetussa monitorissa oli kuuden hengen miehistö ja suojana 18–30 mm:n panssarointi. SMK Neuvostoinsinöörien ponnistelu hyvän raskaan panssarivaunun kehittämiseksi johti lopulta lähes puolivahingossa työvoittoon. Monitorniset vaunut osoittautuvat umpikujaksi, koska runsaslukuisen miehistön takia panssaroitava sisätilavuus johti liialliseen painoon ja suuriin ulkomittoihin. 11-henkisellä miehistöllä ja 20-50 mm:n panssaroinnilla varustetun vaunun aseistuksena oli päätornin lyhytputkinen 76,2 mm:n tykki, kahden aputykkitornin 47 mm:n panssarintorjuntatykit, kahden kk-aputornin 7,62 mm:n DT-konekiväärit ja neljä muualle sijoitettua DT-vaunupikakivääriä, joista kaksi oli päätornissa. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 65 mitorninen keskiraskas T-28 oli ylijohdon läpimurtovaunuista runsaslukuisin – sitä valmistettiin 503 kappaletta. SA -K U VA N VÄ RI TY S: TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. T-28 TALVIKAAVIOSSA. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G Viimeisiä monitornisia vaunuja olivat talvisodassa testatut kaksitorniset 55-tonninen SMK ja 58-tonninen T-100. Läpimurtovaunu T-35 oli pettymys, eikä niitä valmistettu kuin 59 yksilöä.. Alla: T-35 oli monitornisten raskaiden maataistelulaivojen aikakauden sarjatuotantovaunujen huipentuma. SMK ajoi 17.12.1939 miinaan vaurioittaen johtopyöränsä ja telaketjunsa, ja korjausyrityksistä huolimatta vaunu jouduttiin hylkäämään. Kuvan on värittänyt Tommi Rossi (www.facebook. Suomessa Postijunaksi kutsuttuja vaunuja oli käytössä yhteensä seitsemän. Leningradilainen Kirovin tehdas määrättiin huhtikuussa 1938 liittymään KORJATULLA T-28PANSSARIVAUNULLA ajetaan Varkaudessa 1.4.1940. com/HistoryColoring) tarkkaan alkuperäiset värit selvittäen ja rekonstruoiden
n SMK. Varmuuden vuoksi vaunusta päätettiin tehdä kahdella telapyörällä lyhennetty yksitorninen KV (Klim Vorošilov) -versio, joka valmistui elokuussa 1939. 66 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A puna-armeijan panssarihallinnon marraskuussa 1937 aloittamaan projektiin 50–60-tonnisen, 40–75 mm:n panssaroinnilla suojatun monitornisen raskaan läpimurtovaunun suunnitteluun. Ennen Saksan hyökkäystä ehdittiin vielä valmistaa 76,2 mm:n F-32-tykillä aseistettu m1940 ja irtolevyillä lisäpanssaroitu KV1E. Jessoila 1.9.1941, väittää alkuperäinen SA-kuvateksti. 152 mm:n tykillä aseistettua KV-2-vaunua valmistettiin 204. Raskaassa 47,5-tonnisessa KV-1-vaunussa käytettiin samaa – suorastaan nerokasta – V-2-dieselmoottoria ja panssarikanuunaa kuin keskiraskaassa T-34-vaunussa. Lopputuloksena oli talvisodan juuri päätyttyä huhtikuussa 1940 valmistunut kaksitorninen raskas läpimurtovaunu SMK (Sergei Mironovitš Kirov). KV-1 KV-1 m1939 oli aseistettu 76,2 mm:n L-11 -tykillä, ja sitä valmistettiin 141 kappaletta. Tuhdilla 60–75 mm:n kallistetulla panssaroinnilla suojatun n KV-1. Talvisodan syttyessä 30.11.1939 kaikki kolme raskasta läpimurtovaunua – T-100, SMK ja KV – lähettiin testattavaksi rintamalle T-28-vaunuilla aseistetun 20. raskaan panssariprikaatin mukana. Kesäkuussa 1941 puna-armeijalla oli 300 kappaletta KV-1ja 204 KV-2-vaunua. Kaikkiaan KV-vaunuja valmistettiin 3 230 kappaletta vuosina 1939–1942, minkä jälkeen aloitettiin niiden evoluution, IS-vaunujen valmistus. Kuva on ilmiselvästi lavastettu. KV sai tulikasteensa 17.12.1939 ja selvisi siitä niin hyvin, että ainoa huomautus oli 76,2 mm:n L-11-tykin riittämätön tulivoima Mannerheim-linjan kantalinnoitteita vastaan, mikä johti suuremmalla tornilla varustetun 152 mm:n haupitsilla aseistetun KV-2-version kehittämiseen. Täysipäinen ihminen ei poseeraisi hymyillen mahdollisesti atarvikkeita täynnä olevan palavan vihollisvaunun edessä…. 76,2 mm:n tykillä aseistetun KV-vaunun nimeksi vaihtui KV-1, ja se hyväksyttiin palveluskäyttöön 19.12.1939. SA -K U VA TUHOTTU KLIM VOROSHILOV (KV-1E) -tankissa räjähti polttoainevarasto
Toisen maailmansodan syttyessä 1.9.1939 Neuvostoliiton kalusto jäi laadullisesti hieman jälkeen saksalaisesta, mutta kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941, oli neuvostokalusto kirkkaasti parempaa uusien T-34ja KV-vaunujen ansiosta. Siitä lisää tulevissa numeroissa. Siitä oli tullut paras vasta, kun se oli lopulta tuhonnut materiaalisella ylivoimalla itseään paremman Saksan panssariaseen. Saksassa oli vuonna 1941 hieman vaatimattomampaa kalustoa, mutta kaikki kalustossa, sen käytössä ja henkilöstön koulutuksessa ilmenneet puutteet oli järjestelmällisesti ja pikkutarkasti korjattu, ja panssarijoukot toimivat kuin sveitsiläinen kronografi. KV-vaunut kärsivät aluksi vaihteisto-ongelmista. Radioita oli liian vähän, eikä niitä osattu käyttää asianmukaisesti, ja uusien dieselmoottorien käyttöresurssi oli vain 100 tuntia. Ongelmana oli myös se, että kun tuotanto suuntautui tankkeihin, jäi vaunuilta puuttumaan huollon, tykistön ja panssarijalkaväen kuljetukseen tarvittava kalusto – kuorma-autot – riittävistä telavetäjistä puhumattakaan. Kun ottaa huomioon sen, että maa oli vuonna 1923 sisällissodan jäljiltä raunioina, on saavutus merkittävä. Tästä kaikesta huolimatta toisen maailmansodan kynnyksellä paras panssarikalusto oli Saksalla ja Neuvostoliitolla. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 67 viiden hengen miehistön vaunun huippunopeus oli 34 km/h. Tässä artikkelissa on lueteltu vain tärkeimmät 30 % tämän ajanjakson neuvostopanssareista. Neuvostoliiton ongelmana olivat kuitenkin jo ennen Stalinin puhdistuksia harmittomilta vaikuttavat pienet ongelmat: polttoainetta ei ollut tarpeeksi riittävää koulutusta varten, eikä panssarivaunuja kolmessa vuorossa valmistava teollisuus pystynyt valmistamaan riittävästi varaosia. Myös panssarien käyttöajatus heitettiin roskakoriin, josta se kaivettiin esiin vasta, kun saksalaiset olivat antaneet punapanssarimiehille kovaa koulua muutaman vuoden. Tilinpäätös Miten Neuvostoliiton panssarikaluston kehitystä sotien välisenä aikana voi arvioida. Saksalaisilla oli paremmin koulutetut panssarijoukot, kun taas Neuvostoliitolla oli hieman vaatimattomammin koulutettuja ja osin puutteellisesti varustettuja joukkoja huomattavasti enemmän. Kun Stalinin vainot vielä tappoivat osan osaajista ja lamauttivat loput, oli maailman suurin panssariase vuonna 1939 paljon huonompi kuin mitä siltä olisi voitu odottaa. Koulutuksessa vikaantuneita vaunuja ei ehditty korjaamaan yksiköissä riittävän nopeasti. KV-1 oli uusien saksalaisten keskiraskaan Panzerkampfwagen V Pantherja raskaan Panzerkampfwagen VI Tiger -vaunujen palveluskäyttöön tulemiseen asti vuosina 1942–1943 maailman parhaiten suojattu ja tulivoimaisin panssarivaunu. Neuvostoliitolla oli erilliset panssarijoukot ja alun alkaen aivan yhtä hyvä panssaridoktriini kuin saksalaisilla. SOTKIA VALMISTUU tuontantolinjalla 1942.. Leveät telaketjut antoivat vaunulle hyvän maastoliikkuvuuden, ja se oli niin hyvin suojattu, että sen tuhoamiseen vaadittiin vuonna 1941 itärintamalla vähintään 88 mm Flak 18 -ilmatorjuntakanuuna. Toukokuusta 1945 kylmän sodan loppuun Elbellä seisoi maailman vahvin ja paras – kovan ja kalliin koulun käynyt – panssariarmeija. Opettajat ja oppilaat Normi täytettiin ja tuotantoennätyksiä rikottiin oikeastikin, mutta todellisuudessa paperilla vakuuttavien joukkojen koulutustaso jäi alhaiseksi, eikä kalustoa osattu käyttää riittävän hyvin
GUDERIANIN SANOIN, TELAT OVAT TYKKIÄ TÄRKEÄMMÄT.. Raskaampi ja hitaampi vaunu olisi suojattava panssarintorjuntatykkien ja tykistön tulelta, jotta se voisi tukea jalkaväen etenemistä. Johtavana ajatuksensa oli hyödyntää panssarikaluston nopeutta ja maastoliikkuvuutta sekä rakentaa sen ympärille mekanisoitu yhtymä lisäämällä motorisoitua ja/tai mekanisoitua jalkaväkeä ja tykistöä siten, että koko yhtymän eri osilla olisi sama marssinopeus ja maastoliikkuvuus. Kevyempää, mutta panssarintorjuntatykkien tulelta suojattua nopeampaa 75 mm:n tykillä aseistetNOPEA FRITZ . Johtamiskyvylle pantiin paljon painoa. Guderianin sanoin, telat ovat tykkiä tärkeämmät. Kirjan merkittävintä antia ovat eri valtioiden panssariaselajien ja -kaluston kehityksen analyysi sekä konkreettiset ehdotukset siitä, minkälaiset panssarijoukot Saksaan pitäisi luoda, millaisella kalustolla ne pitäisi varustaa ja miten niitä tulisi käyttää. Kevyitä ja nopeita panssarivaunuja tarvittaisiin lähinnä tiedusteluun. Mekanisoitu yhtymä tarvitsisi erilaisia panssarivaunuja eri tarkoituksiin. TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN HEINZ GUDERIAN Saksalaista sotateoreetikkoa, panssariaselajin visionääriä, ensimmäisen maailmansodan veteraania ja Saksan asevoimien mekanisoinnin ja motorisoinnin kakkosmiestä Heinz Wilhelm Guderiania (1888–1954, palvelusvuodet 1907–1945) pidetään Saksan toisen maailmansodan panssariaselajin – Panzerwaffen – luojana yhdessä vähemmän kuuluisan välittömän esimiehensä, kuljetusjoukkojen ylitarkastajan kenraali Oswald Lutzin kanssa. 68 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A S yinä tähän ovat sekä vuonna 1937 ilmestynyt Guderianin panssariaselajin kehitystä hahmotteleva Achtung – Panzer! -kirja sekä hänen myöhempi sodanaikainen menestyksensä eri panssariyksikköjen komentajana. Joukon piti siis olla liikkuvuudeltaan yhtenäinen ja suojaltaan riittävän taistelun kestävä
Saksalla ei koskaan ollut jäsenneltyä loppuun vietyä panssarisodankäynnin tai mekanisoidun sodankäynnin doktriinia, vaan näiltä osin toimittiin saksalaisen sotataidon liikkuvan sodankäynnin perinteisessä viitekehyksessä mutta uusilla välineillä. Saksalainen panssaridivisioona tai jopa panssariarmeijakunta pystyi toisen maailmansodan aikana etenemään omien huoltoresurssiensa varassa jopa 500 kilometrin syvyyteen ja silti säilyttää johdettavuutensa. 69 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 tua vaunua tarvittiin hyökkäyksen jatkamiseen syvemmälle selustaan läpimurron jälkeen. Panssarisodankäynnin teoreetikkona Guderian sai runsaasti vaikutteita maailmansotien välisen kauden neuvostoliittolaisilta ja brittiläisiltä kollegoiltaan, joiden ajatukset saattoivat olla Guderianin ideoita syvällisempiä tai kattavampia, mutta hänen käytännön toteutuksensa oli toimivampi. Suurin ero Guderianin ja muiden aikakauden panssarivisionäärien välillä oli siinä, että hän pystyi ensimmäisenä toteuttamaan visionsa myös käytännössä. SALAMASOTADOKTRIINIA EI OLLUT OLEMASSA, JA TERMI OLI LEHTIMIESTEN KEKSINTÖÄ…. Muut operaatiot olivat itse asiassa perinteisiä tuhoamistaisteluita (esimerkiksi Puola 1939 ja operaatio Barbarossa 1941) suurine saarrostuksineen. Salamasotadoktriinia ei ollut olemassa, ja termi oli lehtimiesten keksintöä sodan alkutaipaleelta. Vastustajan kantalinnoitteiden murtamiseksi tarvittaisiin erittäin hyvin suojattu 150 mm:n tykillä aseistettu raskas vaunu, joka saattaisi painaa jopa 70–100 tonnia, mikä ei tuon aikakauden teknologialla vielä onnistunut. Truppenführung eli Heeresdienstvorschrift 300, osat I ja II oli Saksan asevoimien ylin kenttäohjesääntö. Varsinaisia salamasotaoperaatioita oli lopulta vain sodan alussa (Ranska 1940, Norja 1940 ja Balkan 1941 sekä periaatteessa osin myös Afrikan taisteluiden tietyt vaiheet). Se ei käsitellyt panssaridivisioonaa yhtymänä, mutta siinä painotettiin yhteisoperaatioita liikuntasodassa. Guderianin taidonnnäytteeksi yhdessä toisen saksalaisen sotataidon neron Erich von Mansteinin kanssa jäi erityisesti syöksy Atlantille keväällä 1940
Uuden ideologian lähtökohtana oli nykyaikaistaa kaikki elämän eri osa-alueet, ja Neuvosto-Venäjällä koettiin aluksi vahva nousukausi arjessa, taiteessa ja tieteessä. Venäjän keisarikunnan yhteiskunnan, arjen, maailmankuvan ja asevoimien tuhoutuminen sisällissodan pyörteissä johti siihen, että uutta oli luotava vanhan tilalle pakostakin. Se oli alkuaikoina hyvin ennakkoluulotonta ja vallankumouksellista ja perustui kaikkien tieteiden tavoin pitkälti myös kansainväliseen yhteistyöhön ja ulkomaisten oppien jäsenneltyyn tutkimiseen. Valitettavasti sen läpivienti maksoi myös monen kansalaisen hengen. Neuvostoideologiaan kuuului tieteellinen maailmankatsomus. TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN VLADIMIR TRIANDAFILLOV n Vladimir Kiriakovitš Triandafillov (1894–1931, palvelusvuodet 1914–1931) TRIANDAFILLOVIN POHDINNAT VAIKUTTIVAT MUUN MUASSA HEINZ GUDERIANIN AJATTELUUN JA TEORIOIHIN.. Kiistaa käytiin muun muassa siitä, tulisiko kommunistisen valtion ajaa aggressiivisesti maailmanvallankumousta vai rakentaa ensin vahva yhteiskunta, joka pystyy puolustautumaan vihamielisten kapitalististen maiden aggressiota vastaan. . Tätä vahvisti uuden yhteiskuntamallin jyrkän tiedepohjainen maailmankuva sekä usko siihen, että vihamielisten kapitalististen valtioiden ympäröimälle maalle seuraava suursota olisi vain ajan kysymys. Sotatieteen alalla ennakkoluulottoman nykyaikaista kehitystä johtivat kolme merkittävää rintamaupseeria ja sotateoreetikkoa: sotaja laivastokansankomissaari (puolustusministeri) Mihail Vasiljevitš Frunze (1885–1925), entinen Sotatieteen ja panssarisodankäynnin unohdettu kehittäjä Tieteellistetty tapa käsitellä sotaa ilmiönä – puhdasoppinen sotatiede – syntyi tieteen lajina Neuvostoliitossa 1920–30-luvuilla. 70 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A E nsimmäisen maailmansodan ja varsinkin laajamittaisen ja monimuotoisen Venäjän sisällissodan kokemukset antoivat merkittävän sysäyksen Neuvosto-Venäjän sotateorian kehitykseen 1920-luvulla
Tuhatševski ei ollut lopun perin kovinkaan kummoinen sotilaallinen ajattelija esimerkiksi Frunzeen ja lento-onnettomuudessa kuolleeseen Triandafilloviin verrattuna. Vasemmalla myöhemmin marsalkaksi ylennyt Semjon Budjonnyi ja oikealla myös myöhemmin marsalkaksi ylennetty Kliment Vorošilov. Lisää aiheesta tulevissa Suomen Sotilaissa. Tuhatsevski osasi koota hyviä osaajia ympärilleen, mutta oli itse muun muassa sitä mieltä, että reservit ovat porvarillinen jäänne, jota puna-armeija ei kaipaisi, mitä voitaneen pitää sotilaallisesti melkoisen outona ajatteluna. Tuhatsevskin vallankaappausyrityksen todellisuudesta kiistellään yhä.. n Sotaja laivastokansankomissaari (puolustusministeri) Mihail Vasiljevitš Frunze (1885–1925), kuvassa keskellä. Vuonna 1927 Aleksander Svetšin julkaisi Strategia-teoksen, jonka teemana oli sodan poliittisen päämäärän käsittely eli antaa sodankäynnille selkeä päämäärä. Triandafillovin pohdinnat vaikuttivat muun muassa Heinz Guderianin ajatteluun ja teorioihin. Frunze kuoli leikkauspöydälle vuonna 1925. Frunzen kuoleman jälkeen vuonna 1925 hänen roolinsa siirtyi puna-armeijan esikuntapäällikölle ja tulevalle Neuvostoliiton marsalkalle Mihail Nikolajevitš Tuhatševskille (1893–1937, palvelusvuodet 1912–1937). Lännessä Fulleria ja Liddell Hartia pidetään usein nykyaikasen sotatieteen ja panssarisodan isinä, ja heidän ajattelunsa olikin kovin itsenäistä. Hän määritteli syvän taistelun ja syvän operaation, joiden tarkoituksena on vastustajan puolustuksen läpimurto sekä nopea ja syvä eteneminen vastustajan selustaan vastustajan koko puolustuskyvyn romahduttamiseksi. Vladimir Triandafillov julkaisi vuonna 1926 ensin ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan taistelujen analyysin kirjassaan Nykyaikaisten armeijoiden operaatioiden mittasuhteet ja vuonna 1929 käänteentekevän pääteoksensa Nykyaikaisten armeijoiden operaatioiden ominaisuudet (ensimmäinen osa Nykyaikaisten armeijoiden tila ja toinen Nykyaikaisten armeijoiden operaatiot). Triandafillovin syvän taistelun vallankumouksellinen jäsentely yhdistettynä Svetšinin määritelmään sodan päämäärästä luo selkeän viitekehyksen sille, millaisia nopeita ja iskukykyisiä mekanisoituja yhtymiä sekä muita asevoimien kykyjä pitää luoda ja miten niitä tulee käyttää – ja juuri näiden taktisten, operatiivisten ja strategisten oppien varaan rakennettiin aluksi sekä Neuvostoliiton panssarijoukot että asevoimat kokonaisuudessaan. n Mihail Nikolajevitš Tuhatševski (1893–1937, palvelusvuodet 1912–1937). Frunze kuoli leikkauspöydälle vuonna 1925, Triandafillov menehtyi lento-onnettomuudessa vuonna 1931, Tuhatševski tuomittiin sotilasvallankaappausyrityksestä ja teloitettiin vuonna 1937 ja Svetšin puolestaan teloitettiin puhdistuksissa vuonna 1938. Neuvostokenraali ja sotatieteen pioneeri on kuitenkin jäänyt lännessä huomattavan tuntemattomaksi Guderianin, sir Basil Liddell Hartin ja John Frederic Charles ”Boney” Fullerin varjoon. 71 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 tsaarin armeijan kenraaliluutnantti ja puna-armeijan esikunnan sota-akatemian opettaja Aleksander Andreyevitš Svetšin (1878–1938, palvelusvuodet 1895–1937, vuonna 1927 ilmestyneen Strategia-avainteoksen kirjoittaja) sekä tuleva puna-armeijan esikunnan apulaisesikuntapäällikkö kenraali Vladimir Kiriakovitš Triandafillov (1894–1931, palvelusvuodet 1914–1931). Puhdistusten uhrit usein glorifioidaan, ja niihin syypäät demonisoidaan
72 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 SUOMI 100
Suomessa julistettiin 17.6. Operaatio Barbarossa käynnistyi sunnuntaina 22.6. Suomen sisäpiireissä tiedettiin jo 11.6.1941, että sota syttyisi 22.6. Saksa hyökkäsi kohti Leningradia, Moskovaa ja Kiovaa. Se ei ollutkaan loppunut nopeaan murskavoittoon ennen joulua 1941. KUVA VASEMMALLA SIVULLA Mannerheim päämajassa jatkosodan hyökkäysvaiheen alussa. Talvela esitti innokkaana päämajalle Itä-Kannaksen hyökkäyssuunnitelman. Joukot etenivät kohti Vienaa, Rukajärveä, Petroskoita ja Pietaria.. Kuinka vanha sotaratsu pärjäsi raskaassa tehtävässään, viidennessä sodassaan, jatkosodassa. Suomen Sotilaan lukijoille kirjoitettu artikkeli, on ilmestynyt aikaisemmin vain lehtipisteissä 16.5.–28.7.2017 irtonumeromyynnissä olevassa Suomen Sotilaan ”Mannerheim” erikoisjulkaisussa. Olihan diktaattori saanut samansuuntaista tietoa muualtakin, mutta hän piti sitä hämäyksenä. liikekannallepano. 73 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 . pääministeri Jukka Rangell ilmoitti eduskunnalle, että Suomi oli sodassa Neuvostoliiton kanssa. Seuraavilta sivuilta voit lukea Mannerheimista useita kirjoja kirjoittaneen Robert Brantbergin artikkelin Mannerheimista jatkosodan ylipäällikkönä. Jatkosodan ylipäällikkö 4.6.1942 – 75 vuotta sitten – laskeutui Immolan kentälle Focke-Wulf Condor -matkustajakone. Saksan vuoristoarmeijakunta Norwegen eteni Petsamon alueelle. Neuvostoliitto pommitti Suomea. Jos haluat tietää lisää – kaiken – Marskista, hae omasi lähimmästä lehtipisteestä. TEKSTI: ROBERT BRANTBERG, KUVAT: SA-KUVA K esällä 75 vuotta sitten uutta sotaa oli käyty jo vuosi. 75-vuotispäiväänsä viettävä Suomen asevoimien ylipäällikkö, marsalkka Gustaf Mannerheim saa ylläytysvieraan. Hänen viides sotansa oli alkanut menestyksekkäästi. Keskiviikkona 25.6. Suomen Sotilas juhlistaa suurimman suomalaisen, marsalkka Mannerheimin syntymän 150-vuotisjuhlaa tässä ja edellisessä numerossa olevien Mannerheimia käsittelevien juttujen lisäksi erikoisnumerolla, joka on vain irtonumeromyynnissä. Siilasvuon V armeijakunta (AK) muutettiin III AK:ksi ja Talvelan armeijakunta sai nimekseen II AK. Päivämäärä oli myös vuotanut Neuvostoliiton Suomen tiedustelulle, mutta Stalin ei uskonut tietoa. Kesäkuun alussa tuli kuluneeksi 150 vuotta marsalkan syntymästä. Mannerheimin mukaan hyökättäisiin ensin Laatokan pohjoispuolella, joten Talvelan vuoro tulisi myöhemmin
Saksalaiset ylittivät Moskovan rauhan rajan Sallassa 1.7. Vuoristoarmeijakunta Norwegen aloitti hyökkäyksen Petsamosta kohti Murmanskia samana päivänä. Jänisjärven seudulla oli ankara ukkosmyrsky. hoidettavaksi. Samana päivänä Oeschin IV AK aloitti hyökkäyksen kohti Viipuria.. Mannerheim päätti päämajoitusmestari Airon esityksestä perustaa Karjalan armeijan, koska rintama Laatokan pohjoispuolella oli liian laaja päämajan LENTOLAIVUE 32:N FOKKER D.XXI -HÄVITTÄJÄT suojasivat jatkosodan alussa Utin kentältä Kymenlaakson aluetta ja Kannaksen suuntaan keskitettäviä joukkoja. Armeijakunnan tehtävänä oli vallata Sortavala. Hän olikin hyvin rauhallinen, mutta vanhan marsalkan suosikkina koskematon. Laatikaisen II AK aloitti 31.7. Itärajalla oli 11 divisioonaa ja Hangossa yksi. Talvelan VI armeijakunta eteni nopeasti Laatokalle ja jatkoi rantatietä alas, kunnes saavutti vanhan valtakunnanrajan. Länsi-Kannaksella operoivaa IV armeijakuntaa komensi kenraali Oesch. Armeijan tavoitteena oli Syväri ja Ääninen. 100 000 miehen armeijan komentajaksi Mannerheim nimitti kenraali Heinrichsin. 74 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 SUOMI 100 Talvela oli kuitenkin malttamaton. hyökkäyksen Itä-Kannaksella kohti Laatokan rantaa. Hyökkäys Laatokan Karjalaan alkoi 10.7. uuden I armeijakunnan, jonka komentajaksi ylipäällikkö nimitti eversti Einar Mäkisen. Mannerheim siirsi Talvelan Laatokan pohjoispuolella operoivan VI armeijakunnan komentajaksi. Ehrnrooth sai surmansa lento-onnettomuudessa 1943. Tähän ylipäällikkö pysäytti hyökkäyksen, koska muut Karjalan armeijan joukot olivat edenneet odotettua hitaammin. divisioona ylitti rajan Rukajärven suunnalla 4.7. Laatikaisen joukot valtasivat Käkisalmen 21.8. Suomen kautta aikojen suurimpaan armeijaan kuului etelässä Hägglundin VII armeijakunta, keskellä Talvelan VI armeijakunta ja pohjoisessa kenraali Woldemar Oinosen erillinen ryhmä. Reservissä oli eversti Paavo Paalun divisioona. Eversti Erkki Raappanan 14. Hyökkäys itään Joukot oli keskitetty 29.6. Hävittäjälentolaivuetta komensi jatkosodan alussa majuri Olavi Ehrnrooth, joka itse oli saavuttanut viisi ilmavoittoa. Ylipäällikön reservissä oli neljä divisioonaa. Päämaja perusti 8.8. II AK:n komentajaksi Mannerheim määräsi rauhallisemman miehen, kenraalimajuri Taavetti Laatikaisen. Kenraali Siilasvuo hyökkäsi samana päivänä kohti Uhtuaa ja Kiestinkiä
”Silloin voisimme luovuttaa takaisin eversti Viiklan divisioonan ja asettaa koko armeijakunta jälleen marsalkan ylipäällikkyyden alaiseksi.” ”Uskon, että Siilasvuo kykenee Viiklan avulla valtaamaan Louhen ja jatkamaan hyökkäystään pitkin Muurmannin rataa pohjoiseen kohti Kantalahtea”, Mannerheim sanoi. ”Olisiko meidän jatkettava hyökkäystä Kantalahteen?” Jodl kysyi. Hän vahvisti myös, että Saksa toimittaa Suomelle 15 000 tonnia viljaa. ”Voisimme vahvistaa Siilasvuon armeijakuntaa. ”Minulla olisi parempi ehdotus”, Mannerheim vastasi. Minulla ei ole antaa joukkoja.” ”Voisimme viivyttää hyökkäystämme Kantalahteen”, Jodl sanoi. Hän puhui Pohjois-Suomen tilanteesta. ”Armeijan oikean siiven on saavutettava Syväri. Vuoristoarmeijakunta Norwegen yritti vielä kerran edetä kohti Murmanskia. Pääsuunta on Petroskoi.” Samana päivänä kenraali Alfred Jodl Saksan asevoimien ylijohdosta (OKW, Oberkommando der Wehrmacht) saapui Mikkeliin. Hyökkäys tyrehtyi Litsajoelle, jonne rintama va. Keskustassa on vallattava Prääsän tienristeykset hyökkäyksen jatkamista varten. Hitlerin toimeksiannosta kenraalieversti Jodl ojensi Mannerheimille II ja I luokan Rautaristiin uuden vuonna 1939 alkaneen sodan soljet. Hän jatkaisi mielellään hyökkäystään Louhen suuntaan. 75 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 A RI RA U N IO JA JU RI KI LI N , JA TK O SO D A N H YÖ KK ÄY ST A IS TE LU JA 19 41 Syväriin ja Ääniselle Ylipäällikkö antoi 27.8. Eversti Fagernäsin divisioona on jo menettänyt 6 000 miestä. rintamakomentajien odottaman käskyn Karjalan armeijalle hyökkäyksen jatkamiseksi
Saksalaiset keskittivätkin Suomeen lähinnä mekanisoimattomia joukkoja, jotka kulkivat jalan ja kuljettivat kalustonsa hevosilla tai muuleilla. ”Olen syvästi surullinen, jos me parin päivän kuluttua lojaalisuudesta Venäjää kohtaan joudumme julistamaan Suomelle sodan”, Churchill kirjoitti. Operaatiota ei kuitenkaan johtanut Oesch, joka oli sairastunut, vaan eversti Valo Nihtilä, Oeschin esikuntapäällikkö. Porlammin suurmotista pelastui vain noin 12 000 miestä. ”Operaatiota on mahdoton pysäyttää”, Mannerheim vastasi. ”Onko mahdollista keskeyttää sota ja pysähtyä jo saavutetulle linjalle?” kauppaja teollisuusministeri Väinö Tanner kysyi. Kenraaliluutnantti Oesch tarkastaa joukot Torkkeli Knuutinpojan patsaalla, kaupunginmuseon edustalla.. Mannerheim ja Airo olivat läsnä valtioneuvoston kokouksessa, jossa asiaa käsiteltiin. Hyökkäys itään oli pysäytettävä, muussa tapauksessa Englanti julistaisi Suomelle sodan. Pääministeri Jukka Rangellin mukaan Suomen strategiset tavoitteet oli lähestulkoon saavutettu. Kolme saarrettua punadivisioonaa menetti pääosan kalustostaan. Sota juuttui pohjolassa asemasodaksi. Venäjän rannattomilla aroilla panssareiden ja ilma-aseen yhteistyö tuotti tulosta, mutta sielläkin ongelmaksi nousi hitaamman huollon, tukevien aselajien ja jalkaväen pitäminen hyökkäyksen rytmissä. Metsäiset alueet, ankara ilmasto, suot ja heikko tiestö aiheuttavat tänäkin päivänä ongelmia mekanisoidulle sodankäynnille. Teidän joukkonne ovat edenneet SAKSALAINEN HV-OSASTO ETENEE. Syyskuun alussa Karjalankannas oli suomalaisten hallussa. VIIPURIN VALTAUSPARAATI 31.8.1941. Pietarissa suunniteltiin kaupungin teollisuuslaitosten ja virastojen evakuointia. ”Jos me sen teemme, tulemme myös sotimaan. ”Karhumäen valtauksen jälkeen voimme ryhmittäytyä puolustukseen. Vuokkiniemi 1.7.1941. Joukot seisoivat neljän peninkulman päässä Talvipalatsista. Lopun alku Oeschin joukot valtasivat Viipurin 29.8. Hänen mielestään vaatimukseen voitaisiin suostua. 76 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 SUOMI 100 kiintui. Englanti esitti 28.11.1941 uhkavaatimuksen Suomelle. Mutta sitä emme voi sanoa englantilaisille, koska he ilmoittaisivat asian Kremlille.” Seuraavana päivänä Mannerheim sai viestin pääministeri Winston Churchillilta
Teidän ei tarvitse julistaa sitä. Olisi kiusallista, jos Suomi olisi syytettyjen penkillä yhdessä lyötyjen natsien kanssa.” Mannerheim vastasi kirjeeseen 2.12. oli Suomen itsenäisyyspäivä. Syväri oli saavutettu, Petroskoi ja Karhumäki vallattu. Saksa julisti sodan Yhdysvalloille. ”En voi keskeyttää operaatioita ennen kuin joukot ovat saavuttaneet asemat, jotka takaavat meille riittävän turvallisuuden. Airo ja panssarikenraali Ruben Lagus vierailivat maaliskuussa 1942 Raappanan luona Rukajärvellä. Riittää, että lopetatte taistelut. Mannerheim määräsi Airon valmistelemaan operaatiota. Olisi valitettavaa, jos nämä Suomen suojaksi tarkoitetut operaatiot aiheuttaisivat konfliktin Englannin kanssa ja olisin hyvin pahoillani, jos Englanti katsoisi olevansa pakotettu julistamaan Suomelle sodan” Karhumäen valtaus oli vain muutaman päivän päässä. Airo sen sijaan oli innostunut hyökkäysajatuksesta. Saksan Suomessa Pohjois-Suomessa toimineiden joukkojen komentaja, kenraali Eduard Dietl oli taivutellut vastahakoista ylipäällikköä. Ylimobilisoidun maan talous tarvitsi työvoimaa. 77 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 tarpeeksi pitkälle turvallisuutenne takaamiseksi. Divisioonien kokoa supistettiin ja vanhimmat miehet kotiutettiin. Messuhallissa vietetyn isänmaallisen juhlan aikana ilmoitettiin, että Karhumäki oli vallattu. n Lapin aseveljet, kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo ja saksalaiskenraali Eduard Dietl.. Kenraali Raappanan korpidivisioona oli edennyt Rukajärvelle, kenraali Siilasvuon armeijakunta Uhtuan edustalle ja Kiestinn Kenraalit Erkki Raappana, Aksel Airo ja Ruben Lagus suunnittelivat Rukajärvellä Sorokan valtaamista 14.3.1942. Loppu olisi enää vain ajan kysymys. Herrat suunnittelivat Sorokan valtausta ja Muurmannin radan katkaisua. Ylipäällikkö päätti perustaa Karjalan armeijan tilalle Aunuksen ryhmän Syvärin suunnalle ja Maaselän ryhmän Karhumäen suunnalle. Karjalan armeijaa ei enää tarvittu ja kenraali Heinrichs palasi päämajaan, Talvela määrättiin Suomen edustajaksi Saksaan. Japani teki Pearl Harborissa yllätyshyökkäyksen Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivastoa vastaan, mutta pidättäytyi sodasta Neuvostoliittoa vastaan. Aikaa kuluisi vielä yli kolme veristä vuotta. Peli oli pelattu. Suomen joukot olivat vuoden loppuun mennessä miehittäneet suuren osan ItäKarjalaa, tai Kaukokarjalaa kuten Mannerheim sanoi. Tulemme kukistamaan natsit. Oli menetetty ainoa Suomen puolestapuhuja Kremlissä. kiin. Oli pakko. 6.12. Seuraavina päivinä toinen maailmansota ratkeaisi. Perusteluna käy ankara talvi. Ratkaiseva päätös. Ylipäällikköä ja hallitusta kritisoitiin. Sen oivalsi kuitenkin vuonna 1941 Suomessa vain ani harva. Englanti julisti samana päivänä Suomelle sodan
– 75 vuotta sitten – Hitlerin kone nousi ilmaan kello 8. Hän kääntyi mukana olleen Talvelan puoleen. Heidän takanaan kenraalit Wilhelm Keitel ja Erik Heinrichs.. ”Hyökkäykseen liittyy selkkauksen vaara Yhdysvaltain kanssa”, Ryti sanoi. Suomen Marsalkaksi samana päivänä nimitetty Mannerheim tervehti Hitleriä ystävällisesti. Talvela ei tiennyt, mutta vetäisi hihastaan luvun 50 000. Alakuvan eturivissä Mannerheim, Hitler ja Ryti. Yläkuvassa Hitleriä ja kenraali Paavo Talvelaa kuljettanut erikoiskone FockeWulf Fw 200 Condor. Kaukopään raide, 4.6.1942 Hitler saapui yllätysvierailulle Suomeen Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivänä 4.6. ”Onnittelen herra marsalkkaa!” Hitler sanoi. 78 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 SUOMI 100 Airo ei epäillyt radan katkaisun onnistumista. ”Tosin Amerikka julistaa meille sodan riippumatta tekemisistämme, jos se katsoo sen etujensa mukaiseksi. Suomen yllä Hitler vilkaisi ulos ikkunasta. Vastassa oli tasavallan presidentti Risto Ryti. Raappanan divisioonaa vahvennettiin Laguksen panssareilla ja eversti Albert Puroman JR 12:lla, Lapin jänkäjääkäreillä. ”Eri asia oli se, kykenemmekö pitämään sen”, hän sanoi. ”Montako järveä Suomessa on?” Hitler kysyi. Yksityisvierailulla oleva Führer toisti ihmetellen: ”Der Reichspräsident!” Seurue siirtyi Kaukopään raiteelle, jossa Mannerheimin ja Rytin junat seisoivat. Suunnitelma saatiin valmiiksi. Neuvoteltuaan Rytin kanssa Mannerheim kuitenkin keskeytti suunnitelman. Kone laskeutui Immolan kentälle. Valtakunnankansleri kertoi ADOLF HITLER SAAPUI ONNITTELEMAAN MANNERHEIMIA tämän 75-vuotipäivänä. Hyökkäys Sorokan suuntaan antaisi Neuvostoliitolle sopivan aiheen kiristää Amerikalta sodanjulistuksen.” Tilaisuus Muurmannin ja Arkangelin ratojen katkaisemikseen sekä liittoutuneiden sotatarvikeavun pysäyttämiseen oli menetetty. Joukkoja keskitettiin hyökkäystä varten. ”Tämä siis on Suomi. ”Kreml käyttäisi kaikki liikenevät voimavaransa yhteyden avaamiseksi.” Alueen puolustus jätettäisiin saksalaisten haltuun, hehän sitä operaatiota ajoivat. ”Uskomatonta!” Hitler vastasi. Miten kaunista kaikki onkaan! Lento jatkui kohti Lappeenrantaa
Molotov vastasi, ettei Kreml voinut sietää Suomen muodostamaa moraalista uhkaa. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 79 suunnitelleensa Venäjän suhteiden katkaisemista jo syksyllä 1940. Hitler teki yhteenvedon maailmankartan VALTAKUNNANMARSALKKA HERMANN GÖRING ja hänen metsästystoverinsa, Suomen Marsalkka Gustaf Mannerheim tilannekartan äärellä Sudenpesässä. Kun saksalaiset tuhoavat kaupungin, Suomi pääsee painajaisesta.” ”Myös siviiliväestö saa menehtyä. ”Neuvottelimme Molotovin kanssa marraskuussa. Venäläiset ovat niin epäluotettavia ja kavalia, ettei heitä ole syytä säästää. Führer ilahtui, se oli sotilaan lahja sotilaalle. ”Sanoin hänelle, että Suomen aggressio oli epäuskottava jo epätasaisten voimasuhteiden vuoksi. Tuliaisena oli Suomi-konepistooli. ”Ainoa mahdollisuutemme oli hyökätä itään”, Hitler jatkoi. ”Olisin tehnyt sen, vaikka olisin ollut tietoinen Venäjän varustelusta. Rastenburgista Stalingradiin Mannerheim teki kesäkuun lopulla vastavierailun Hitlerin komentopaikalle Sudenpesään Itä-Preussiin (nykyisin Puolaa). Pietari on ollut Suomelle onnettomuus. Alakuvassa Mannerheimin Hitlerille lahjoittama Suomi-konepistooli.. Maan sotapotentiaali tuli yllätyksenä.” ”Venäläiset tuhoavat kansamme, jollemme nyt vie taistelua voittoisaan päätökseen. Venäjän vaatimukset olivat ennenkuulumattomat.” Molotov oli kertonut, että Suomi muodosti uhkan Neuvostoliitolle. Eihän siitä tulisi mitään, jos joka kahdeskymmenes vuosi nousisi kansakuntiemme olemassaoloa uhkaava uusi myrsky.” Hitlerin mukaan Pietari ja Moskova hävitetään. ”Niin kauan kuin nämä suurkaupungit ovat jäljellä, ei itä rauhoitu. Ohjelmaan kuului tilannekatsaus suuressa operaatiobunkkerissa. Hän vaati vapaita käsiä.” Suomalaiset nauhoittivat salaa Hitlerin puheen. Mannerheimin vieressä kenraaliluutnantti Viljo Tuompo
päämajassa valtiojohdolle ja sotilaspäällystölle esitelmän yleistilanteesta. Pohjoisessa valtaamme Pietarin ja etelässä Kaukasuksen öljykentät. Hyökkäyksestä ei Hitlerin päämajassa oltu yksimielisiä, tiedustelutiedot osoittivat, että venäläiset olivat varuillaan. Teknisesti ylivoimainen Tiger ei kuitenkaan pärjännyt puna-armeijan T-34 Sotkille, jotka toivat taistelun kotiin silkan lukumääräisen ylivoimansa ansiosta.. Jopa Führer epäröi. ”Laaja kesäoffensiivimme idässä alkaa lähipäivinä. ”Antakaa edustajien kuulla kunniansa. Jos he eivät olisi estäneet maanpuolustuksemme rakentamista, emme olisi tässä tilanteessa.” Paasonen kertasi eduskunnassa käsitystään, jonka mukaan uuden Moskovan rauhan allekirjoittaminen olisi paras saavutettavissa oleva mahdollisuus. ”Eduskunta ei ollut kypsä kuulemaan näin realistista esitystä. Alla saksalaisia Tiger-panssareita Kurskissa vuonna 1943. Esitelmä sai vihamielisen vastaanoton. Toisen rintaman muodostuminen länteen on ajan kysymys. Kyseessä oli puna-armeijan ensimmäinen suurvoitto saksalaisista. Saksan häviö on varma ja sen mukana myös Suomi joutuu tappioon.” Eversti Paasosen esitelmä otettiin vastaan hyväksyen ja hänelle annettiin tehtäväksi informoida myös eduskuntaa. Operaatio piti toteuttaa klassisena kaksipuolisena saarrostuksena. ”Käsitelkää aihetta realistisesti”, Mannerheim evästi. ”Hyökkäystapa johtaisi raskaisiin panssaritappioihin. Sodassa oli tapahtunut käänne. Älkää säästäkö ruutia, sillä useimmat heistä ovat syylliset siihen, että me olemme siinä missä olemme. Meidän pitäisi päinvastoin varustaa länsirintaman joukot uusilla hyökkäysvaunuilla, jotta voisimme n Päämajan tiedustelupäällikkö, eversti Aladàr Paasonen toimi myös Jalkaväkirykmentti 5:n komentajana Karjalankannaksella ja Itä-Karjalassa vuosina 1941-1942. ”Sota voi pian olla lopussa!” Saksa menetti vuodenvaihteessa 1942–1943 Stalingradin taisteluissa 300 000 miestä ja noin yhden vuoden sotatarviketuotantoa vastaavan määrän kalustoa ja tarvikkeita. Tiedustelupäällikkö Aladàr Paasonen piti 3.2. Uudeksi pääministeriksi tuli Edwin Linkomies. Juuri öljyä Saksa tarvitsee taistelun jatkamiseen.” ”Pitäkää varanne!” Luftwaffen komentaja Hermann Göring huudahti. ”Hyökkäys on tarkoitukseton”, panssarikenraali Heinz Guderian sanoi. ”Saksa ja sen liittolaiset ovat menettäneet 60 divisioonaa, joita ei voida korvata. Menetetty voitto Saksa käynnisti suuroperaation Kurskin rintamamutkan oikaisemiseksi 5.7.1943. Sain kyllä myös kirjeitä, jotka kiittivät minua rohkeasta esiintymisestä.” Maaliskuussa presidentti Risto Ryti valittiin jatkokaudelle. ”Saavutamme kohta ratkaisevan voiton Libyassa”, hän sanoi. ”Erään IKL:n kansanedustajan mukaan olisi pitänyt viheltää minulle”, Paasonen kertoi Mannerheimille. 80 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 SUOMI 100 äärellä. Tulemme saattamaan voitokkaaseen päätökseen ankaran talven keskeyttämän sotaretken
Hän halusi ratkaisun itärintamalla ennen liittoutuneiden maihinnousua. Venäläisten vastahyökkäys alkoi. Neuvostoliitto vaati käytän. Sitä paitsi uudet Panther-vaunut kärsivät vielä lastentaudeista.” Ainoastaan varusteluministeri Albert Speer kannatti Guderianin näkökohtia. Saksan joukot oli internoitava, vuoden 1940 rauhansopimus oli palautettava voimaan, Suomen armeija oli kotiutettava, sotakorvauksia maksettava ja Petsamosta oli luovuttava. Helsinkiä pommitettiin kolme kertaa helmikuun aikana. 500 panssarivaunua oli tuhoutunut. Saksalaiset pääsivät ensimmäisenä päivänä etelässä etenemään vain 15 kilometriä, pohjoisessa 10. J.K. Historian suurin panssaritaistelu oli alkanut. 81 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 kohdata ensi vuonna odotettavissa olevan maihinnousun. Puna-armeija oli menettänyt yli 500 000 sotilasta ja 1 500 panssari-vaunua, mutta aloite oli jälleen siirtynyt Kremlille. Neuvottelut eivät nytkään johtaneet tulokseen. Paasikivi ja Mannerheimin luottomies Carl Enckell lensivät Tukholman kautta Moskovaan 26.3.1944. Hitler joutui pysäyttämään epäröintinsä takia myöhässä alkaneen hyökkäyksen viikon jälkeen, osin suurten tappioiden, osin jatkuvan epäröintinsä ja Välimeren tilanteen vuoksi. Suomi 1943–1944: Kohti rauhaa Suomi ja Neuvostoliitto neuvottelivat tuloksetta erillisrauhasta vuoden 1943 syksyllä ja seuraavana talvena. Hitler päätti panna liikkeelle kaikki käytössään olevan hyökkäysvoimat, 800 000 miestä ja 2 700 panssarivaunua. Saksalaiset olivat kärsineet jo toisen strategisen suurtappion. Panssarijoukkojen kokonaistappiot olivat 200 000 miestä. ”Paluu lähtöasemiin merkitsee taistelun menettämistä.” Puna-armeija oli marssittanut taistelukentälle toista miljoonaa sotilasta ja 3 600 panssarivaunua. Saksalaisen menettivät Harkovan. Molotov toisti vaatimuksensa. ”Hyökkäys ei saa epäonnistua”, Hitler sanoi. Maaliskuussa 1944 Kreml ilmoitti olevansa valmis ottamaan vastaan pari valtuutettua neuvottelemaan rauhanehdoista
Lentokoneita tuli taivaan täydeltä. IV AK:n komentaja otti asian rauhallisesti. Juuri tätä saksalaiset olivat yrittäneet suomalaisille tolkuttaa jo pitkään, mut. Lauantaina päähyökkäys kohdistui Valkeasaareen, jota puolusti kenraalimajuri Jussi Sihvon 10. ”Ne sälyttäisivät Suomelle taakkoja, jotka runsaasti ylittäisivät maan kestokyvyn.” Huhtikuun puolivälissä Saksa katkaisi asetoimitukset Suomelle tietoisena Suomen neuvotteluista. Ne tulevat! Stalin päätti hyökätä. Järeät rautatietykit, Kronstadtin rannikkotykit ja Itämerenlaivasto tukivat hyökkäystä. Puna-armeija oli aloittanut yllättäen offensiivinsa länteen pohjoisesta, tavoitteena tiputtaa Suomi pelistä ensin. ”Ehdot horjuttaisivat Suomen olemassaoloa itsenäisenä valtiona”, hallitus ilmoitti Kremlille. Joukoilla oli ollut kaksi ja puoli vuotta aikaa varautua hyökkäykseen. Myös hallituksen sisärengas olisi hyväksynyt rauhanehdot, mutta Maalaisliitto, Kokoomus ja IKL vastustivat. ”Emme voi hyväksyä ehtoja, jotka ovat tuhoisat kansan elämälle.” Eduskunta hyväksyi yksimielisesti selonteon. Pommit irtosivat, vihollisen tykistö ja Stalinin urut liittyivät mukaan. Viipuri oli saavutettava ja vallattava kymmenessä päivässä. Hyökkäyssuunnitelma perustui murskaavan materiaalisen ja elävän ylivoiman käyttöön. ”Vai nyt ne sen aloittivat”, Laatikainen sanoi. divisioona. Tykistön kumu kantautui Mannerheimin työhuoneeseen asti 200 kilometrin päähän. Gusevin armeijaa seurasi kenraaliluutnantti Aleksander Tšerepanovin 23. Kenraalieversti Dmitri Gusevin 21. Saksalaiset myös varoittelivat puna-armeijan tulevasta hyökkäyksestä Kannaksella. Hyökkäys alkoi massiivisella tulivalmistelulla aamulla kello 5. Kuuterselkäkin murtui Perjantai oli vain tunnustelua. Saksa katkaisi viljatoimitukset Suomeen. Panssareiden tukema jalkaväki hyökkäsi kello 7. Aamupäivän mittaan ylipäällikkö ymmärsi, ettei pääasemaa enää voinut palauttaa vastahyökkäyksen avulla. armeija, jonka tavoitteena oli Valkjärvi Keski-Kannaksella. armeijan tavoitteena oli tuhota pääosa suomalaisten III ja IV armeijakunnan elävästä voimasta. Govorovilla oli käytössään 260 000 miestä, yli 1 600 kenttätykkiä ja 700 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä sekä 1 500 lentokonetta. Sihvon divisioona murtui parin tunnin taistelujen jälkeen. Vuodet oli osin laiminlyöty, osin käytetty väärin. Ylipäällikkö Mannerheim aavisti, että suurhyökkäys oli tulossa. Maa oli miehitettävä. Saksalaisten rintamakomentajien näkemyksiä ei kuunneltu kuitenkaan sen enempää OKW:ssä kuin Mikkelissäkään. Pääministeri Linkomiehen hallitus antoi eduskunnalle selonteon 12.4. Tehtävän toteutus annettiin armeijankenraali Leonid Govoroville. Liittoutuneet tekivät Normandiassa maihinnousun 6.6.1944. Vastuu siitä kuului joukkojen komentajille ja päämajalle Mikkelissä, sekä ikääntyneelle asevoimien komentajalle. ”Mutta aikaisintaan heinäkuussa”, hänelle oli kerrottu. Mannerheim uskoi myös tiukkaan, että hyökkäyksen painopiste olisi Laatokan pohjoispuolella. Paasikivi suositteli kuitenkin ehtojen hyväksymistä. helvetti pääsi irti Karjalankannaksella. ”On parempi valita se vaihtoehto, joka tulevaisuudessa antaa mahdollisuuden säilyttää sellaista, mikä ehtojen hyväksymisellä varmasti menetettäisiin”, Linkomies sanoi. 82 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 SUOMI 100 nössä siis ehdotonta antautumista. Jopa tarpeettoman rauhallisesti. Kumpikin saisi kesäkuussa katkeran opetuksen. Perjantaiaamuna 9.6. Ikävä kyllä niitä ei kuunneltu myöskään Kannaksella alajohtoportaissa eikä Saksan keskustan armeijaryhmässä. He kertoivat liittolaismaalleen mistä tietää että hyökkäys on tulossa ja miten se on torjuttavissa
Täällä tilanne on kriittinen varsinkin, koska joudumme vetäytymään myös Aunuksesta.” 12.6. Arn Jalkaväkiryhmä sivuuttaa tuomiokirkon poistuessaan Viipurista.. 83 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 ta Suomen asevoimia johdettiin ensimmäisen maailmansodan opein. Vetäytyvien sotamiesten kauhutarinat eivät vahvista taistelumoraalia.” Laguksen mukaan Viipurin puolustuslinja kulki maastossa, jossa ei edes panssaridivisioona kykenisi puolustautumaan punapanssareita vastaan. Kenraalimajuri Aaro Pajari yritti tuloksetta vastahyökkäystä. Gusevin 21. Prikaatin ensimmäiset osat saapuivat kaupunkiin sunnuntaina 18.6. Saksasta saapui Suomen avuksi Immolaan Lento-osasto Kuhlmey, jossa oli noin 70 lentokonetta. Govorov antoi tiistaina 20.6. Ryti matkusti Mikkeliin. Paikkani on päämajassa. Kello 14 Mennerheim hyväksyi Laatikaisen ehdotuksen vetäytymisestä taaempaan Vammelsuusta Taipaleelle kulkevaan VT-asemaan. ”En katso missään tapauksessa voivani suostua ehdotukseenne”, Mannerheim sanoi. Olihan se toiminut talvisodassakin. Suomalaisten panssarintorjunta oli järjestetty osaamattomasti ja myös joukkojen taistelutahdossa oli toivomisen varaa. ”ItäKarjalassa toimineella prikaatilla ei ole kokemusta panssarintorjunnasta. Lagus esitti Laatikaiselle, että Viipurista luovuttaisiin ilman taisteluja. Kaikki johtui vihollisen ylivoiman lisäksi puutteellisesta valmistautumisesta asemasotavuosina. Torstaina pääministeri Linkomies ja ulkoministeri Henrik Ramsay menivät presidentti Rytin puheille keskustelemaan hallituksen vaihdosta. prikaatin Viipurin suojaksi. Johtamisyhteydet eivät toimineet. Iltapäivällä Pajari sai avukseen kenraalimajuri Laguksen jääkäriprikaatin, joka oli vahvennettu rynnäkkötykkipataljoonalla. Viipuri menetetään Mannerheim päätti siirtää eversti Armas Kempin 20. Govorovin tiedustelu oli selvittänyt, että suomalaisten puolustus olisi murrettavissa Kuuterselässä. Kaupunkia ei kyettäisi puolustamaan. armeijalle käskyn vallata Viipuri. Keskiviikkona 14.6. ”Viipuria on ehdottomasti puolustettava”, Mannerheim sanoi. Asia oli loppuun käsitelty. Pääasema pidettäisiin ja otettaisiin takaisin vastahyökkäyksellä tukiasemasta. kello 7 aamulla hyökkääjä kohdisti massiivisen tulivalmistelun Kuuterselkää puolustavan pataljoonan lohkolle. Mutta nyt oli vastassa uusi puna-armeija ja eri vuodenaika. Päämajassa esitys tyrmättiin. Mannerheim kieltäytyi Linkomies ehdotti, että Mannerheimille voisi tarjota presidentin paikkaa. Puolelta öin käynnistynyt vastahyökkäys ei menestynyt. Molemmat pitivät sitä rauhanteon kannalta tarpeellisena. ”Tein suuren virheen 1919 suostuessani presidenttiehdokkaaksi. Ryti sai tehtäväkseen kysyä puhelimitse suostuisiko Mannerheim pääministeriksi
Syväriltä suomalaiset onnistuivat vetäytymään järjestyneesti. n Jalkaväki vetäytyy ylivoimaisen vihollisen tieltä. Presidentti antaisi henkilökohtaisen sitoumuksen Hitlerille. ilmoittaa Kremlille, että Suomi on valmis irtautumaan sodasta ja katkaisemaan suhteensa Saksaan. ”Vakuutuksella saisitte nopeaa ja tuntuvaa sotilaallista apua. Tosin puna-armeijan hyökkäys oli muutenkin loppumassa. sekä Viipurinlahdella ja Vuosalmella. Suomalaislinjat murtuivat kello 13. Pääministeri Linkomies, puolustusministeri Walden ja ulkoministeri Ramsay olivat torjuvalla kannalla. Lisää ei saatu pyynnöistä huolimatta. Karjalankannaksella joukot olivat monin paikoin hajaantuneet. Tosin se takasi myös samalla sen, että Ryti kantaisi vastuun ja Mannerheim saisi poliittista liikkumatilaa. Kello 16 punapanssarit vyöryivät kaupunkiin. Juhannuksen alla 23.6. Mutta emme voi toimittaa teille aseita, jollemme täysin voi luottaa Suomen politiikkaan.” Samana iltana Saksan sotalaivaston – Kriegsmarinen – raskas 15 000 tonnin risteilijä Admiral Hipper ja sen sisaralus Prinz Eugen lipuivat Helsinkiin. Viipuri oli menetetty, lopullisesti. Aamupäivällä suomalaisten tykistöja jalkaväkiammukset olivat loppumassa. Kello 22 Ryti ojensi kirjeen Ribbentropille Tamminiemessä. Vaikka Saksan keskustan armeijaryhmä lyötiin kesäkuun lopussa, kulutti sota voimia ja niitä tarvittiin nyt painopisteessä sekä Baltiassa, jossa hyökkäys ei edennyt Narvan rintamalla. Puna-armeijalla oli nyt tärkeämpää tehtävää. Saksan ulkoministeri hymyili. Suomen torjuntataisteluilla ja saksalaisten tuella Kannaksella oli merkitystä, mutta Suomen kohtalo ratkaistiin myös Normandian ja Narvan rannoilla. Valkjärvi-Kivennapa 11.6.1944.. “Vaadimme, että Suomen hallituksen on jätettävä tasavallan presidentin ja ylipäällikön allekirjoittama ilmoitus, että Suomi on valmis antautumaan ja pyytämään rauhaa.” Ryti epäröi. Lauantaina 29.7.1944 presidentti Ryti jätti eroilmoituksensa. Hän kävi Tamminiemessä ulkoministeri Henrik Ramsayn ja Saksan Helsingin lähettiläs Wipert von Blücherin kanssa. Hän aikoi kuitenkin vetäytyä tehtävästä heti, kun on johtanut Suomen irti sodasta. Eversti Kempin vastahyökkäys tuntia myöhemmin epäonnistui ja pakokauhu yltyi. Sosialidemokraatit äänestivät vastaan. Eversti Kemppi määräsi komentopaikkansa tyhjennettäväksi. ”Suomen asetoimitukset täytetään mahdollisuuksien mukaan.” Veitsen terällä Neuvostoarmeija valloitti Äänislinnan eli Petroskoin 28.6. Hallitus äänesti 26.6 Saksalle annettavasta sitoumuksesta. Suomalaiset onnistuivat pysäyttämään Neuvostoliiton strategisen suurhyökkäyksen Talin–Ihantalan taistelussa 25.6.–9.7. Stalin päätti suunnata suoraan Berliiniin. ”Se oli urotyö”, Mannerheim sanoi. Olisiko Suomi nyt lyöty. Hallitus tiedusteli mahdollisia rauhanehtoja. Lisäksi Kannaksella levisi puna-armeijan riveissä paha punatautiepidemia, joka vei hyökkääjän lopunkin puhdin. Suomi taipuu Hallituksen ulkoasiainvaliokunta päätti 21.6. Aikataulu ei pitänyt Viipurin jälkeen ja länsivaltojen maihinnousu polki yhä paikoillaan. Äänet menivät 10–5 avunpyynnön puolesta. Ryti allekirjoitti kirjeen yksin. Samana päivänä saksalainen rynnäkkötykkiprikaati, joka oli vahvuudeltaan pikemminkin vahvennetun pataljoonan kokoinen taisteluosasta, saapui Helsinkiin. Kreml esitti ehtonsa. Oleellisinta oli se, että junat kolkuttivat täynnä kalustoa nyt kohti Leningradia. Mannerheim suostui presidentiksi sillä ehdolla, että virkakauden pituutta ei saanut rajoittaa. Se kuljetettiin junalla Lappeenrantaan. Linkomiehen kanta voitti. Valtiovarainministeri Tanner olisi hyväksynyt ennakkoehdot. Punapanssarit saivat ryhmittäytyä rauhassa. 84 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 SUOMI 100 meijan hyökkäystä tukisi kaksi panssariprikaatia, kolme panssarirykmenttiä, kaartin läpimurtodivisioona ja vahvat ilmavoimat. Puna-armeija valtasi sen aikataulussa. Linnan Pyhän Olavin tornissa liehuva lippu laskettiin kello 17. ”Suomen on vakuutettava, ettei se muuten kuin yhteisymmärryksessä Saksan kanssa solmi rauhaa”, Ribbentrop sanoi. Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop saapui yllättäen Helsinkiin. Prikaati oli pieni mutta kokenut
Mannerheim vannoi virkavalansa samana päivänä. Neuvostoliiton puolella arvellaan kaatuneen tai kadonneen 265 000 sotilasta. eduskunta hyväksyi lain, jonka mukaan Mannerheimista tuli presidentti. Miehet päätyivät aselevon kannalle. Jatkosodassa kaatui tai katosi 63 204 ja haavoittui 158 000 suomalaista. Hackzell ja Tanner esittivät rauhanneuvottelujen aloittamisesta mahdollisimman pian. Vangiksi jäi 2 300–3 500 suomalaissotilasta. Maahan jääneet joukot on internoitava.” ”Ei siis ehdotonta antautumista?” ”Ei.” Eduskunta hyväksyi aselepoehdot 2.9. Neuvostosiviilejä kuoli 4 000–7 000. Haavoittuneita oli 385 000. Ulkoministeri Carl Enckell hyväksyi ratkaisun perjantaina. Toiseksi saksalaisten on vedettävä joukkonsa pois Suomesta kahden viikon kuluessa. 29.8. ”Lähettiläs ilmoittanee, että katson voivani toimia täysin vapaasti”, Mannerheim sanoi. ”Olematta millään tavalla sidottu Rytin Hitlerille antamaan lupaukseen.” Gripenberg luovutti Tukholmassa kirjeen Kollontaille. Siviilejä kuoli 1 500. Torstaina 24.8. Tiistaina Mannerheim nimitti Suomelle uuden hallituksen, jonka pääministeriksi tuli Antti Hackzell. Mannerheim antoi Berliinin lähettiläälle Toivo Kivimäelle tehtäväksi saattaa virallisesti Saksan hallituksen tietoon, ettei hän tasavallan presidenttinä katso olevansa sidottu presidentti Rytin ja ulkoministeri Ribbentropin sopimukseen. Venäläiset saisivat määrätä ajankohdan. ovat Suomen maaperällä.” Blücher järkyttyi. Luku sisältää 64 000 vangittua. Luvut vaihtelevat lähteen mukaan. HAE OMASI! SUOMEN SOTILAAN MANNERHEIM myynnissä lehtipisteissä 28.7.2017 asti! Pidä kiirettä, että saat omasi! Mukana hieno näköiskopio päiväkäskystä!. Tanner jäi uuden hallituksen ulkopuolelle. 85 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 Perjantaina 4.8. Saksalaisia kaatui Suomen rintamilla ennen Suomen ja Saksan välirikkoa 14 000 ja haavoittui 37 000. Kello 22 ulkoministeri Enckell kutsui luokseen Saksan lähettilään Wipert von Blücherin ja ilmoitti hänelle eduskunnan päätöksen. Kuin koira veräjästä Hackzell, Enckell ja Gripenberg ajoivat Tamminiemeen, jossa Mannerheim ja kenraali Heinrichs odottivat. Kirjeessä ehdotettiin, että vihollisuudet lopetettaisiin enemmän verenvuodatuksen välttämiseksi. äänin 113–46. Herrat muotoilivat Neuvostoliiton Tukholman suurlähettiläälle Aleksandra Kollontaille osoitettavaa kirjettä. Ulkoministeriksi Mannerheim oli suostutellut luottomiehensä Carl Enckellin. Walden jatkoi puolustusministerinä. presidentti Mannerheim järjesti neuvottelun rauhankysymyksestä salonkivaunussaan Herttoniemen satamaradalla. Gripenberg kutsuttiin Kollontain puheille. Hän lupasi kuitenkin tukensa. ”Neuvotteluihin voidaan ryhtyä”, suurlähettiläs sanoi. ”Suomen on nyt pakko katkaista suhteensa Saksaan ja internoida ne saksalaiset joukot, jotka vielä 15.9. ”Mutta Suomen on katkaistava suhteensa Saksaan. Vihollisuudet päättyivät 4.–5.9. Paikalla olivat myös Walden ja Tukholman lähettiläs Georg Gripenberg
TEKSTI: PEKKA VIRKKI TIEDUSTELUN HÄMÄRÄ LÄHIHISTORIA. . Myös tavoittamiemme tutkijoiden ja poliitikkojen – muiden muassa Erkki Tuomiojan – kommentit artikkelisarjaa koskien on luettavissa nettilehdestä. Asiaa löytyy suomalaisista itätiedustelun kontakteista, vastavakoilusta, suojelupoliisin historiasta ja valmisteilla olevasta tiedustelulaista. 86 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 K YLMÄ SOTA Suomen Sotilas tarjoaa lukijoilleen laajan paketin tiedustelusta verkkosivuillaan. Alla valotamme artikkelisarjan keskeisimpiä osuuksia myös painetun lehden lukijoille
Osa asiakirjoihin päätyneistä henkilöistä on saanut oman peitenimen. Juntusen rikos vanheni tiettävästi vasta vuonna 2006, vaikka esitutkinnan keskeyttämistä perusteltiin jo vuonna 2002 sillä, että mahdollinen rikos oli vanhentunut. Hän oli aktiivinen myös Tarja Halosen presidentinvaalikampanjassa. Rauno Viemerö puolestaan toimi Kalevi Sorsan alaisena, kuten myös Halonen, Paavo Lipponen ja suojelupoliisia vuosina 1996–2007 johtanut Seppo Nevala. Arkistoista löytyneiden asiakirjojen perusteella Juntunen nimenomaan suostui värvättäväksi, päinvastaisista puheistaan huolimatta. Vanhoja tuttuja Eräs julkaisemistamme, Puolan arkistoista löytyneistä nimistä – Pakaslahti – on niin sanotusti erityisen vanha tuttu, vaikka onkin mahdotonta varmistua täysin mainitun tietolähteen henkilöllisyydestä, sillä häneen viitataan ainoastaan sukunimellä. Tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, että sosialistiaikanaankin Puola oli Itämeren alueen keskeisiä toimijoita. Juntunen työskenteli SAK:ssa ja nousi aluksi Eero Heinäluoman sijaisena SAK:n yhteiskuntajohtajaksi, johon tehtävään hänet lopulta nimitettiin vuonna 2009. Helsingin tiedusteluasemalta eli residentuuralta on pyydetty muun muassa konspiratiivista tietoa lännen sotilasharjoituksista Itämeren alueella. Julkaistu nimilista sisältää seuraavat henkilöt (aakkosjärjestyksessä): Urho Jokinen, Helga Laukkanen, Timo Matilainen, Kari Metsävaara, Taisto Sinisalo, Rauno Viemerö, Gunnar Öhman. Osaan tapaamisista on liittynyt myös aineistoluovutuksia. Itäpalveluiden yhteyshenkilöitä Puolasta Julkaisimme tiedusteluspesiaalimme yhteydessä myös osan papereissa esiintyneistä nimistä. Periaatteessa nimi papereissa kertoo ainoastaan sen, että henkilö on jostakin syystä päätynyt kirjatuksi sosialistisen Puolan turvallisuuspalvelun dokumentteihin. Myös muut asiasta mahdollisesti tietävät voivat ottaa yhteyttä toimitukseen. Pelkällä sukunimellään esiintyvät: Halonen, Hyvärinen, Lillqvist, Nevakivi, Pakas lahti. ”Andreaksen” on käytännöllisesti katsoen täytynyt olla joku, joka tunsi värvätyn jo aiemmin. Tiedonantajan Itä-Berliinin kirjeenvaihtajana toiminut Pakaslahti oli Stasin asiakirjojen pohjalta luultavasti myöhemmin 1979–86 Stasin elektronisen vastavakoilun värväämän ”Katin” (Riitta Juntunen, rekisterissä XV/3000/79) paikallinen yhteyshenkilö. Upseerikunnan kanssa käydyistä keskusteluista on jäänyt kohtalaisesti dokumentaatiota. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 87 S uomen Sotilas kävi tutustumassa Puolassa Kansallisen muistin instituutin IPN:n arkistojen suomalaisia koskeviin kansioihin. Kaikkia alla mainittuja, jotka ovat vielä tavoitettavissa, kutsutaankin itse selventämään toimintaansa lähtökohtaisen suopeassa hengessä. Suomen Sotilaan haltuunsa saamien asiakirjojen perusteella voi todeta Puolan tiedustelupalvelulla olleen suomalaisia tietolähteitä politiikan, liike-elämän, armeijan ja median piirissä. Voisi uskoa, että yhteydenpito pienempien maiden kesken on ollut myös jollakin tavoin luontevampaa kuin suoraan supervallan kanssa puhuminen. Tämä ei tarkoita, että kyseessä olisi värvätty henkilö tai vakoilija, mutta Jukka Seppisen mukaan sisarpalvelun kohdalla on ollut jatkuessaan ainakin ”viittaus pitkäaikaiseen KGB:lle hyödylliseen yhteistyösuhteeseen”. Vihjeen Stasille Juntusesta antoi ”Andreas” vuonna 1978. Toimitus ei ota kantaa alla olevien henkilöiden tekemisiin. Suomen Sadankomitea-liiton puheenjohtajana sekä Suomen Rauhanpuolustajien ja Maailman rauhanneuvoston pääsihteerinä toiminut Johannes Pakaslahti on tunnettu toiminnastaan itätiedustelun voimakkaan kiinnostuksen kohteina olevien järjestöjen ytimessä. Puolan tiedustelu on ollut Helsingissä selkeästi kiinnostunut tieteellis-teknisen tiedustelutiedon hankinnasta sekä yhteydenpidosta suomalaisiin sotilashenkilöihin. TIETEELLIS-TEKNISTÄ VAKOILUA JA SOTILASTIEDUSTELUA. Näistä asioista jotain tietävät voivat ottaa yhteyttä toimitukseen
Millä tavoin se vaikutti tapaan, jolla itätiedustelun vuosikymmeniä rakentaman vaikutusverkoston merkitys käytännössä jätettiin käsittelemättä Neuvostoliiton hajottua ja valettiin siten voimakas perustus nyky-Venäjän vaikutustoiminnalle Suomessa. Lukuisista negatiivissävytteisistä huomioista huolimatta Nevala on muistion mukaan sopiva tehtävään. Tiedustelulain uudistus pakottaa etenkin epävakaina aikoina suojelupoliisin myös vaikeiden kysymysten ääreen. Suomeen on ehditty myös perustaa hybridiuhkien tutkimuskeskus, jonka toiminnasta on kuitenkin vielä melko vähän käytännön näyttöä. Sen alussa kerrotaan supon apulaispäälliköksi povatun ja sittemmin tehtävän saaneen Seppo Nevalan ja hänen vanhempiensa henkilötietoja ja todetaan jälkimmäisten henkilöiden olevan suojelupoliisille ennestään tuntemattomia. Pätevyys on toki asia erikseen: ”Alussa mainitut alkoholin liialliseen tai harkitsemattomaan käyttöön liittyvät kaksi eri tapausta eivät vaikuta tässä suhteessa linjaa-antavilta. Ovatko verkoston avainhenkilöt kyenneet pelastamaan sen jäseniä julkisen kritiikin kohteeksi joutumiselta tai jopa juridisilta seuraamuksilta. LISÄÄ ON LUVASSA – TIEDÄTKÖ JOTAIN. Kysymyksiä on vuosikymmenten aikana ehtinyt kertyä paljon. Kuinka pitkälle kaksoisagenttien kanssa pelaamisessa saattoi mennä. Näistä tai jo julkaistusta aineistosta jotain tietävät voivat ottaa yhteyttä Suomen Sotilaan toimitukseen tai artikkelisarjan toimittamisessa mukana olleeseen lehden avustajaan Pekka Virkkiin (virkkikustannus@gmail.com).. Puolasta tuodusta materiaalista on käyty lävitse vasta murto-osa. Sopivat ja pätevät Eino Uusitalon arkistoista saatu suomalaismuistio maaliskuulta 1978 ei lupaa hyvää. Onko vaikuttamiselle tai kiristämiselle alttiita kaksoisagentteja kansallisen turvallisuuden kannalta merkittävissä tehtävissä. Tiedusteluspesiaalin jälkipyykki Artikkelisarjamme julkaisun jälkeen aihepiiri ei ole ainakaan menettänyt ajankohtaisuuttaan. Nevalan takana olevat tahot katsonevat hänen mahdollisen nimityksensä riittävästi korreloivan suoritettua toista nimitystä. Liittyneenä lievään kompleksiseen pohjaan ja itsetehostuksen tarpeeseen ne saattavat joissan olosuhteissa altistaa kehitystä huonompaan suuntaan. Lue laajat taustoitukset sisältävä artikkelisarja osoitteessa http://www.suomensotilas.fi/suomen-sotilaan-tiedusteluspesiaali/ ja tutkijoiden arvioita aiheesta http:// www.suomensotilas.fi/tiedusteluspesiaalimme-jalkipyykki-suurin-osa-poliitikoista-ja-tutkijoista-vaikenee/. Heidän ajatuksiinsa ja kokonaisuutta koskeviin johtopäätöksiinsä voi tutustua erillisessä, internetistä löytyvässä artikkelissa. 88 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 K YLMÄ SOTA Tiitisen lista ja tuleva tiedustelulaki Valmisteilla olevan tiedustelulain on suunniteltu antavan laajat valtuudet sääntelynsä kohteelle – jopa niin laajat, että toimittaja Tuomo Pietiläisen Helsingin Sanomiin kirjoittamassa Ilkka Salmen haastattelussa vuonna 2012 esitelty ajatus ”mini-CIA:sta” ei niiden pohjalta ainakaan kehityssuuntana ole yhtä absurdi ajatus kuin äkkiseltään voisi kuulostaa. Poliisiasetuksen 73 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan Nevala ei nyt täytä muodollisia kelpoisuusvaatimuksia suojelupoliisin apulaispäällikön toimeen.” Nevalan nimitys tapahtui samoihin aikoihin kuin nuoren virkamiehen Seppo Tiitisen nousu laitoksen päälliköksi. Nevala itse sen sijaan oli Helsingin poliisilaitoksen mukaan pidätetty juopumuksesta 12.3.1976. Lisävalaistusta voidaankin mahdollisesti odottaa enemmän aikaa vievien kokonaisuuksien, kuten informaatio-operaatioiden, teknisen vakoilun ja sotilastiedustelun saralta. Onko heitä päässyt Suomen kautta uimaan esimerkiksi läntisiin tiedustelupiireihin. Pyysimme artikkelisarjaamme kommenttia muun muassa lukuisilta alan asiantuntijoilta, mutta vastausten sisältö jäi varsin rajalliseksi. Venäjän tiedustelun aktiivisista toimenpiteistä kohistaan nyt Yhdysvalloissakin, eikä kotoista tiedustelulakiamme koskeva polemiikki ole vaiennut. Kuinka varmistua siitä, että lain puitteissa harjoitettu toiminta edistää parhaalla mahdollisella tavalla Suomen, sen kansalaisten ja sitä kautta myös läntisten liittolaistemme turvallisuutta ja vapautta
Israelilainen lentokoneinsinööri Abe Karem puolestaan työskenteli ensin Israelin ilmavoimissa ja sitten valtion omistamassa IAI-lentokonetehtaassa (Israel Aircraft Industries). Vuonna 1986 he ostivat puolustusmateriaalialan yrityksen nimeltään General Atomics. Alla: Predator C Avenger ja vaihtoehtoise t asekuormat on laitettu esille tuolloiselle merioperaatiopäällikkö (CNO Chief of Naval Operations), amiraali Jonathan Greenertille. Amerikkalaiset käyttivät miehittämättömiä koneita tiedustelutehtävissä jo 1960-luvulla Vietnamin sodassa kuten Suomen Sotilaassa ja sen viime syksynä ilmestyneessä Ilmasota-julkaisussa kerrottiin. Peto oli syntynyt. Vuonna 1983 lähes 300 amerikkalaista ja ranskalaista rauhanturvaajaa kuoli terrori-iskussa Beirutissa, mikä toi esille tiedustelulennokkien – miehittämättömien ilma-alusten (UAV) – tarpeellisuuden. Hanke ei toteutunut, mutta sen nimi jäi elämään: Predator. Karem perusti oman yrityksen ja muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän suunnitteli lennokkeja (drone) autotallissaan. 89 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A C oloradosta kotoisin olevat veljekset James Neal ja Linden Blue olivat innokkaita nuoria lentäjiä, jotka vuonna 1957 tulivat kuuluisiksi, kun olivat lentäneet huiman matkan Tri-Pacer-pienkoneella Etelä-Amerikkaan. PREDATOR – PEDON SYNTY UCAV . Huipennuksena oli Andien ylitys. Pentagon teki Karemin liikeyrityksen Leading Systemsin kanssa 40 miljoonan dollarin sopimuksen tiedustelu-UAV:n kehittämisestä. James Neal oli innokas CIA:n tukeman Nicaraguan vallankumousliikkeen, sandinistien, kannattaja. Aseistettu prototyyppi BGM-34C (Teledyne Ryan) suunniteltiin sodan jälkeen (1976), mutta sitä ei otettu käyttöön. Myöhemmin heistä tuli menestyviä liikemiehiä. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP. Vasta terrorismin vastaisen sodan käynnistyminen 2000-luvun alussa vauhditti miehittämättömien koneiden kehittämistä Yhdysvalloissa – ja sitten muuallakin. Ilmataisteluun soveltuva miehittämätön kone (fighter UAV) Ryan BQM-34F otettiin käyttöön 1970-luvulla, mutta sitä käytettiin etupäässä maalikoneena laivaston hävittäjälentäjien koulutuksessa (Top Gun). Matkan pituus oli 25 000 mailia (yli 40 000 kilometriä), ja se kesti 110 vuorokautta. Tässä vaiheessa CIA kiinnostui Abe Karamin projekteista. Tavoitteena oli miehittämätön kone, joka pystyisi lentämään suhteellisen matalalla ja valvomaan salassa SIVUN YLÄREUNASSA Ryan BQM-34F. Hän ryhtyi kehittämään ideaa miehittämättömien lentokoneiden käyttämisestä kamikazehyökkäyksiin Nicaraguan öljylaitoksia vastaan. Hän oli avainhenkilö Israelin suunnitellessa tiedustelulennokkeja Yom Kippur -sodan (1973) jälkeen
CIA:n lennokit ehtivät ensimmäisinä Balkanin sotaan ja käyttivät tukikohtana Gjaderin lentokenttää Albaniassa. Vuonna 1991 Bluen veljekset ostivat Karemin firman, koska he olivat edelleen kiinnostuneita lennokeista. Tukikohtana oli Taszarin lentokenttä Unkarissa. Yhtenä kohteena oli terroristien johtajana pidetty Osama bin Laden, jota CIA oli jahdannut jo elokuusta 1998 lähtien Yhdysvaltain lähetystöihin Nairobissa ja Dar-es-Salaamissa tehtyjen tuhoisien terrori-iskujen takia. CIA kiinnostui uudestaan tiedustelulennokeista, kun entisen Jugoslavian alueella alkoi vuonna 1993 sota. U .S . CIA:n vakoilulennokista tehtiin tappajalennokki. Lennokkitoimintaa johtanut kenraalimajuri Ken Israel (USAF) totesi: ”Pahat pojat tapasivat ennen vain odottaa hävittäjälentäjiemme poistumista. Sitä vaihtoehtoa heillä ei enää ole.” Debyytti 7.10.2001 9/11-terrorihyökkäyksen kostamiseksi Yhdysvallat aloitti terrorismin vastaisen sodan, joka kohdistettiin ensin Afganistaniin (2001) ja seuraavaksi Irakiin (2003). Johto teki pikaisen päätöksen Predatorin varustamisesta Hellfire-ohjuksilla. Kun video näytettiin ilmavoimien johdolle, he totesivat, että tuhannen taalan tilaisuus oli mennyt ohi. Pentagonin Gnat 750 -mallista modifioidut Predator-lennokit (neljä kappaletta) ehtivät mukaan vasta vuotta myöhemmin. Myös Pentagon tilasi lennokkeja General Dynamicsilta. Kylmän sodan päättyminen oli vähentänyt Pentagonin kiinnostusta ja rahoitusta. Kyseessä oli salainen hanke – quick, black and dirty. Hanke eteni PAHAT POJAT TAPASIVAT ENNEN VAIN ODOTTAA HÄVITTÄJÄLENTÄJIEMME POISTUMISTA. Sekä CIA:n että Pentagonin piirissä kukaan ei tässä vaiheessa edes ajatellut UAV:n aseistamista, pikemminkin päinvastoin. SITÄ VAIHTOEHTOA HEILLÄ EI ENÄÄ OLE. A IR FO RC E STAFF SGT. Monista ongelmista huolimatta Predatorit lensivät parhaimmillaan lähes 24 tuntia yhteen menoon hankkien arvokkaita tiedustelutietoja. BOBBY DOMANSKI ja Airman 1st Class Aaron Weddington aseistavat MQ-1B Predatorin Hellfire-ohjuksella.. Silmä taivaalla Karemin prototyypit Amber ja Gnat suorittivat ensilentonsa vuonna 1986, mutta neljä vuotta myöhemmin yritys meni konkurssiin. CIA:n johtaja James Woolsey vieraili Kaliforniassa tutustumassa Karemin prototyyppeihin. Erään lennon aikana 25.9.2001 Predator löysikin Osama bin Ladenin, mutta reaaliaikaista keinoa hänen eliminoimisekseen ei ollut. Sotanäyttämö oli nyt jatkuvan valvonnan alainen. Predatorit olivat helppoja maaleja Serbian ilmatorjunnalle, ainakin kaksi ammuttiin alas. Yhtenä ongelmana oli siipien jäätyminen, joka aiheutti pahimmillaan koneiden putoamisia. CIA:n ensimmäinen aseistamaton Predator-lennokki saapui Afganistanin taivaalle 7.9.2001, vain muutama päivä 9/11-iskun jälkeen. 90 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A tiettyä aluetta sekä lähettämään siitä kuvia. CIA osti viisi Gnat 750 -lennokkia tiedustelutarkoituksiin
Lokakuun 7. Suomen Sotilas tutustui myös Apache-toimintaan Virossa toukokuussa 2017.. U.S. Operaattori ei siis ole maassa vaan helikopterissa. Lupa operaattoreille annettiin, joskin on jäänyt epäselväksi, kuka sen antoi ja missä muodossa. Yhdysvalloissa on toiminut hybridilentoyksikkö jo vuodesta 2015. Normaaliin RQ-7BV2yksikköön (TUAS, tactical unmanned aircraft system) kuuluu kaksi ohjausasemaa ja neljä lentolaitetta. Ensimmäinen tappajalennokki-isku onnistui kyllä teknisesti mutta epäonnistui taktisesti. Aseistettu Predator-lennokki (UCAV) tarkkaili paikkaa ja havaitsi Omarin. ENSIMMÄINEN HYBRIDILENTOYKSIKKÖ Miehittämättömät koneet eivät ole tulevaisuuden visio, ne ovat jo taistelukentällä! Miehittämättömän ja miehitetyn ilmailun yhdistäminenkin on jo tätä päivää. Myöhempi historia onkin ollut tuloksellisempaa… Lähde: Chris Wood, The Story of America’s Very First Drone Strike. Päätöksenteossa oli mukana monta osapuolta aina Valkoista taloa myöten: tuloksena oli päätös iskeä kohteeseen Predatorin Hellfire-ohjuksilla, ehkä ”oheistappioiden” minimoimiseksi. Rakennuksessa ollut Omar esikuntineen pääsi pakenemaan. USAF:n Afganistan-operaation sotilasjohto poltti päreensä: ”Who the fuck did that?” Miksi tuhottiin tyhjä auto, kun Omar esikuntineen oli sisällä talossa. . TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP n AH-64 Apache -taisteluhelikopteri. Y hdysvalloissa siirryttiin askel kohti tulevaisuuden ilmasotaa perustamalla ensimmäinen yhteinen miehitettyjen ja miehittämättömien koneiden yksikkö. Ajatuksena on käyttää niitä yhdessä erilaisissa tehtävissä. Yksikön vahvuus on 27 sotilasta. Myös yksi 450 kilon pommeilla varustettu F16-hävittäjä oli 20 mailin päässä kohteesta. Tästä syntyi kova riita USAF:n, CENTCOMin ja CIA:n välillä; sotilaiden mielestä johtosuhteiden pitää sotatilanteessa olla yksiselitteisiä, nyt soppaa keittämässä oli liian monta kokkia. Ideana lienee, että helikoptereita ei vaaranneta turhaan, kun RQ-7 hoitaa tiedustelun etupainoisesti. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 91 nopeasti, se ei ollut teknisesti vaikea. Ainutlaatuinen tilaisuus oli menetetty, Mullah Mohammad Omar pysyi piilossa seuraavat 13 vuotta. USAF:n sotilaat toimivat lennättäjinä CIA:n päämajassa Langleyssa, jossa oltiin valmiita iskemään. Olisi myös ollut tehokkaampaa tuhota talo F-16:n isoilla pommeilla kuin Hellfire-ohjuksilla. Yksikkö on suunniteltu toimimaan prikaatin alueella, jossa se antaa prikaatin komentajalle mahdollisuuden tiedustella laajaa aluetta ja etsiä maaleja eri aseille. päivänä 2001 CIA oli paikantanut Kandaharin maakunnassa talebanin ylimmän johtajan Mullah Mohammad Omarin kotipaikan, jossa hän oleili esikuntineen. UCAV (Unmanned Combat Air Vehicle) oli syntynyt. The Atlantic, May 30, 2016. Shadow-lennokeilla on vuodesta 2002 alkaen lennetty jo yli 900 000 tuntia, joista 755 000 on ollut operatiivisia lentoja tositoimissa Afganistanissa ja Irakissa. Tätä varten on suunniteltu datalinkkiyhteys, jonka avulla helikopterista voidaan seurata miehittämättömän ilma-aluksen sensoreita ja kontrolloida sen aseita. Army (Yhdysvaltain maavoimat) muodosti yli kaksi vuotta sitten, maaliskuussa 2015, Fort Blississa Teksasissa toimivaan lentopataljoonaan (1/501st Aviation Battalion, Combat Aviation Brigade) sekalaivueen (3rd Squadron), jossa on AH-64 Apache Longbow -taisteluhelikoptereita ja miehittämättömiä RQ-7BV2 Shadow -koneita (UAS, miehittämätön ilma-alusjärjestelmä). Predator teki ohjushyökkäyksen, mutta ilmeisesti jonkun väärinkäsityksen takia maalina ei ollutkaan itse rakennus, vaan pihalla ollut auto, joka tuhoutui, ja lähellä olleet Omarin henkivartijat saivat surmansa
Se on alkuperäistä mallia isompi, siipiväli on 6,7 metriä, paino 207 kiloa. U S A RM Y n Kone lähetetään lentoon hydrauliselta laukaisualustalta. ilmailurykmentin (Aviation Regiment) 1. Lennokit on varustettu elektrooptisilla ja infrapunasensoreilla. Lentokorkeus on juuri ja juuri niillä rajoilla, voiko konetta ampua olkapääohjuksilla vai ei; pienen koneen näkeminen optisesti 3 000 metrin korkeudelta on kyseenalaista. Hyötykuorma voi painaa noin 45 kiloa. Sillä tarkoitettaneen tutkaohjattuja ilmatorjunta-aseita. Koneen lentoaika on seitsemän tuntia, nopeus 150–250 km/h, toimintaetäisyys 50–125 kilometriä datalinkistä riippuen ja tyypillinen lentokorkeus päivällä on 2 600–3 000 metriä, yöllä vähemmän. Kone lähetetään lentoon hydrauliselta laukaisualustalta, ja laskeutumisessa tarvitaan ”kiitorataa”, jossa käytetään apuna pysäytysjärjestelmää. Yksikön neljästä koneesta kaksi on varustettu lasermaalinosoittimilla. Suunnitelmissa on sensorivarustuksen parantaminen tutkalla ja liikkuvan maalin ilmaisimilla. On kuitenkin todettu, ettei RQ-7:n taistelunkestävyys ole riittävä, jos vastustajalla on modernia ilmatorjunta-aseistusta. SHADOW-LENNOKEILLA ON VUODESTA 2002 ALKAEN LENNETTY JO YLI 900 000 TUNTIA. n 501. 92 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A RQ-7:stä on suunniteltu neljä eri mallia, joista RQ-7BV2 on uusin. n Alla: Merijalkaväen UAV-laivueen miehet rullaavat RQ-7Bv2 Shadowin kiitotielle.. pataljoonan, toisen komppanian (Bravo company) valmistelevat Shadow-UAV:ta lennolle
MIEHITTÄMÄTÖN SIIPIKONE TULOSSA KRATOS . KR AT O S n 82. Vuonna 2011 Yhdysvaltain budjettiesityksessä oli miehittämättömien koneiden osuus ensimmäistä kertaa suurempi kuin miehitettyjen koneiden. Tarkoitus on, että miehittämätön kone voi suorittaa tehtäviä täysin autonomisesti tai puoliautomaattisesti yhdessä miehitetyn koneen kanssa. Vaihtoehtoisesti yksi operaattori voisi maaasemalta johtaa useamman miehittämättömän koneen parvea. Sehän kuuluisi Pentagonin tehtäviin. 93 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 A merikkalainen Kratos Defense & Security Solutions teki lokakuussa 2016 sopimuksen suurinopeuksisen miehittämättömän koneen (high speed drone) suunnittelemisesta USAF:lle. ja 5. Sopimuksen arvo on 12,6 miljoonaa dollaria. UTAP-22:n suorituskykyä on kokeiltu muun muassa yhdessä AV-8B Harrier -hävittäjän kanssa. Tähän suuntaan kehitys on jo mennytkin. Yhdysvalloissa on samalla havaittu, että erilaisia miehittämättömiä koneita suunnitellaan eri puolustushaaroissa nyt niin laajassa mitassa, että resurssien keskittämiseksi tarvittaisiin tiukkaa koordinointia. Päämääränä on kehittää ilmasotaan kustannustehokas miehittämätön konetyyppi. Miehitettyjen ja miehittämättömien koneiden rinnakkaiskäyttö näyttäisi olevan yleinen tulevaisuuden visio ainakin suuremmissa valtioissa. A IR FO RC E UTAP-22 ei tarvitse kiitorataa. Yritys on ennestään melko tuntematon, mutta se on suunnitellut jo U.S. Kratos-projektissa on kehittämiskohteena BQM-167A-maalikoneeseen (2008) pohjautuva suihkukonetyyppi UTAP-22, jota on jo onnistuneesti testattu. Heinäkuussa 2015 julkaistu USAF:n raportti Autonomous Horizons suositti miehittämättömien koneiden käyttöä miehitettyjen rinnalla monissa eri tehtävissä. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP MAAVOIMISSA MIEHITTÄMÄTTÖMÄT KONEET JA LENNOKIT SAATTAVAT KORVATA KAIKKI MIEHITETYT KONEET U .S . maalikone laivueen asentaja valmistelee GQM167:n laukaisuun Floridan Tyndallin lentotukikohdassa. sukupolven hävittäjien rinnalla ilmasodassa (”wingman”). Laite laskeutuu laskuvarjolla.. Navyn (Yhdysvaltain merivoimat) käytössä olevan laser-aseen. Ideana on käyttää miehittämättömiä koneita 4. Maavoimissa miehittämättömät koneet ja lennokit saattavat korvata kaikki miehitetyt koneet; riittävän ulottuvaa tulivoimaa löytyy tykistöohjuksista (vast.), ja ilmasuojaus hoidetaan ilmatorjuntaohjuksilla
Vaan osataan sitä lännessäkin. Monitoimiohjus korvaa monitoimihävittäjät ilmahyökkäyksissä ja monitoimikorvetit merisodassa! …TEKEE HÄIVEHÄVITTÄJISTÄ JA -KORVETEISTA HISTORIAA . TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP NSM-MONITOIMIOHJUS n Ajoneuvoasenteinen NSM-ohjus. Ohjus saavuttaa nopeuden Mach 0,7–0,95 (max. NSM-ohjusjärjestelmä on monitoiminen, koska sitä voidaan käyttää sekä meritorjuntaettä tykistöohjuksena. Norjassa tilanne on toinen, kun puolustettava merialue öljyja kaasukenttineen on hyvin laaja. Erikoisuutena on mahdollisuus valita tarkka iskemäkohta maalissa (laiva on iso maali). Suomen oloissa sotalaiva on turhan kallis ohjuslavetti, kun koko merialuetta kyetään hallitsemaan rannikolta 200 kilometrin säteellä. Amerikkalainen Raytheon on mukana kehitystyössä. Meillä sotalaivan hinnalla saa varmasti aika monta maastokelpoiseen ajoneuvoon asennettua ohjusjärjestelmää. Ohjus on infrapunahakeutuva ja tunnistaa itse maalityypin (esimerkiksi aluksen). Norjalainen Kongsberg Defence Systems tarjoaa ohjustyyppiä, joka on suunniteltu ensisijaisesti merimaaleja vastaan mutta soveltuu myös maamaalien tuhoamiseen. Taistelukärki (120 kg) on tehty titaanista, ja se on varustettu ohjelmoitavalla sytyttimellä. Taistelulataus painaa 100 kiloa. Ohjus voidaan ohjelmoida kurvailemaan sen lähestyessä maalia, mikä vaikeuttaa torjuntaa. Merellä ohjus lentää aivan pinnassa (super sea skim) ja maa-alueella hyvin matalalla (terrain following). Vaikutusta maalissa voidaan säätää täystuhosta vaurioittamiseen. Tämä on merkki Suomen Sotilaassa jo vuosien ajan merkille pannusta kehityssuuntauksesta. KO N G SB ER G. Ohjuksella on risteilyohjukFO RS VA RE T selle tyypillisiä ominaisuuksia. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 94 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 T ämän vuoden ensimmäisessä numerossa esittelimme venäläisiä meritorjuntaohjuksia. Synergiaetua syntyy, kun samaa asetta voi käyttää sekä meriettä maapuolustuksessa. Ohjus on 3,96 metriä pitkä ja painaa 407 kiloa. Tutkimus ja tuotekehitys on suoltanut taas ulos uuden monitoimiohjuksen, NSM:n. Taistelukärjellä on sekä sirpaleettä painevaikutus. Ohjusjärjestelmä voidaan asentaa laivaan tai maalavetille. Myös Yhdysvaltain merivoimat on kokeillut ohjusta. Järjestelmä saatiin valmiiksi vuonna 2012. 313 m/s), ja sen ulottuvuus on yli 200 kilometriä. Sellaisistahan meillä on jo kokemustakin. Samaan maaliin voidaan laukaista useita ohjuksia samanaikaisesti torjunnan kyllästämiseksi. NSM-ohjus (Naval Strike Missile) on teknillisesti moderni ja suorituskykyinen. Norjan ja Puolan merivoimat ovat tilanneet NSM-ohjusjärjestelmän. NSM on hyvä esimerkki kustannustehokkaasta pitkän kantaman täsmäaseesta, joka korvaa miehitettyjen koneiden käytön ilmahyökkäyksissä. Samalla meri-, ilmaja maasotakomponenttien aikansa elänyt raja-aita häipyy
Useista hylkäämisehdotuksista huolimatta teksti hyväksyttiin sellaisenaan, joten se on oleellisilta osiltaan lopullinen direktiivi. Tavoitteen pitäisi olla yhteinen, lainsäädännön tulisi taata aseturvallisuus ja samalla mahdollistaa vapaaehtoinen maanpuolustus, ampumaurheilu ja metsästys tavalla, joka ei kuormita kohtuuttomasti asehallintoa. Brysseliä on helppo syyttää lähes kaikesta, mutta todellisuudessa päätösvalta on asedirektiiviasiassakin Helsingissä eikä Brysselissä. . Muodollisesti se menee vielä neuvoston eli jäsenmaiden hallitusten hyväksyttäväksi. Uhkana on, että aseturvallisuus heikkenee, aseja ampumaharrastus vaikeutuu ja viranomaisten työtaakka kasvaa. Direktiivin sisältöä on käsitelty Suomen Sotilaan aikaisemmissa artikkeleissa, mutta lyhyesti kerrottuna nykyiseen lainsäädäntöön tulevat mahdolliset muutokset koskevat ensisijaisesti niin sanottua reserviläispykälää ja aseiden syöttölaitteiden eli Uusi asedirektiivi jättää suomalaisille päätöksentekijöille ja viranomaisille paljon tulkinnanvapautta. Suomen täyttäessä sata vuotta saamme nähdä kumpi tasavallassa päättää, renki vai isäntä. ASELAEISTA PÄÄTETÄÄN SUOMESSA KUUNTELEEKO RENKI ISÄNTÄÄ. Nähtäväksi jää, kuullaanko säätelyn kohdetta, suomalaisia lainkuuliaisia veronsa maksavia aseen omistajia, kun Suomen aselainsäädäntöä muutetaan direktiivin mukaiseksi. TEKSTI: JUHA SÄRESTÖNIEMI KUVAT: PASI LINDROOS. Pahimmillaan aselainsäädäntö ajautuu ristiriitaan perustuslakimme hengen ja kirjaimen kanssa. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 95 ASEET U uden tuliasedirektiivin käsittely huipentui Euroopan parlamentin osalta täysistunnossa 14.3.2017, jolloin äänestettävänä oli parlamentin ja neuvoston keskenään sopima kompromissiteksti, jonka pohjana oli komission vuonna 2015 antama direktiiviesitys sekä parlamentin ja neuvoston muodostamat kannat
Torjuntavoitto. Kuitenkin kaksi selvää kärsijäryhmää jää jäljelle, järjesDIREKTIIVI EI OLE NIIN SURKEA KUIN KOMISSIO ALUN PERIN ESITTI.. Lisäksi paikallisella viranomaisohjeistuksella ja lainsäädännöllä voidaan vielä vaikuttaa sen verran, että reserviläisten ja ampumaurheilijoiden kohdalla ei vahinkoja pääse tapahtumaan. Direktiivin käsittelystä tarkemmin tietoa haluaville suosittelemme europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon (ps.) blogia: http://www.halla-aho.com/scripta/ampumaasedirektiivin_uudistamisesta_osa5.html Suomessa lain valmistelu aloitetaan kesäkuussa 2017 ja sisäministeriön virkamiesten johdolla tehtävässä valmistelussa on luvattu kuulla niin puolustusministeriötä kuin ampumaurheilijoita ja harrastajiakin. 96 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 ASEET EU-terminologian mukaan ”latauslaitteiden”, eli lippaiden ja ”panosvöiden” sääntelyä. Suomen laille tuntemattomana, uutena mahdollisuutena direktiivi sallii tietyillä perusteilla luvan myöntämisen yksityisille henkilöille myös kategorian A -automaattiaseisiin. Reserviläistoiminta ei ole ollut tähän asti Suomessa peruste minkäänlaisen aseen hallussapitoluvan myöntämiselle, vaan lähes kaikki reserviläisammunnoissa käytettäviin puoliautomaattiaseisiin annetut luvat on myönnetty ampumaurheiluperusteella. Marko Patrakan tärkein toive onkin, että mitä tahansa laissa tullaankaan muuttamaan, tärkeintä olisi kuunnella niitä, joihin laki vaikuttaa, eli rehellisiä ja lainkuuliaisia ammunnan harrastajia. Erinäiset suomalaisvaikuttajat ovat hehkuttaneet direktiiviä torjuntavoittona, mitä se tavallaan onkin, sillä direktiivi ei ole niin surkea kuin komissio alun perin esitti. Jos tahtotilaa vain riittää. Direktiivillä pyritään ensisijaisesti yhdistämään EU-alueen aselakeja ja ehkäisemään terrorismia, ei kiusaamaan ammunnan harrastajia. Patrakka toivookin, että lakia säädettäessä pyrittäisiin katsomaan aihetta pitkällä aikavälillä siten, että vielä tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus harrastaa ampumaurheilua ja reserviläistoimintaa vähintään samoilla edellytyksillä kuin nytkin. Nykyinen laki on jo riittävä kattamaan lupamenettelyt ja valvonnan muilta paitsi aseluokkien osalta. Sarjatuliaseita on käytännössä vain asekeräilijöillä. Sarjatuliaseisiin tällä perusteella ei ole asetta saanut. Kysymys kuuluukin, säilyykö reserviläisillä mahdollisuus harjoitella ammuntaa ja aseenkäsittelyä säännöllisesti omaehtoisesti omalla sotilasasetta vastaavalla puoliautomaattiaseella vai päättyykö reserviläisten sovellettu ammunta harjoitteluja urheilumuotona. Ensimmäinen kokoontuminen sisäministeriössä oli jo joulukuussa 2016. Terrorismia torjumassa Ampumaurheilun osalta ei Suomessa ole tulossa merkittäviä muutoksia. Suomessa luvan saaminen sarja-automaattiaseelle on voimassa olevan lain puitteissa vaikeaa. RESUL:n varapuheenjohtaja Marko Patrakka totesi olevansa yksi niistä asiantuntijoista, joita tullaan valmistelussa kuulemaan. Vaikka reserviläispoikkeus periaatteessa antaa paikalliselle lainsäätäjälle vapaat kädet, Suomessa tuskin tullaan näkemään reserviläisillä sotilasaseita kotisäilytyksessä. Tästä käytetään nimitystä reserviläispoikkeus
Asekeräilijöiden mahdollisuus keräilyyn on edelleen jäämässä lakiin, mutta keräilyn osalta vaikuttaisi siltä, että mahdollisuus niin sanottuihin tiedostolupiin olisi poistumassa ja jokaiselle osalle olisi haettava lupa erikseen. Tulee olemaan jännittävää nähdä, kuinka paljon ampuma-aserikokset kasvavat Suomessa tuon jälkeen, sillä moni ihminen ei välttämättä muista tai tiedä omistavansa luvanvaraista aseen osaa. mainittu lupa on myönnetty, on hallussaan [suurikapasiteettinen] latauslaite, joka sopii asennettavaksi keskisytytteisiin itselataaviin kertatuliaseisiin tai lippaallisiin kertatuliaseisiin [...] paitsi jos kyseiselle henkilölle on myönnetty lupa 6 artiklan mukaisesti tai hänelle on myönnetty lupa, joka on vahvistettu tai uudistettu taikka jota on jatkettu 7 artiklan 4 a kohdan mukaisesti.” Näin ollen esimerkiksi kaikki Puolustusvoimien muistoiksi myymät Suomi-KP:n ja rynnäkkökiväärin lippaat muuttunevat uuden lain myötä luvanvaraisiksi. Marko Patrakka arvioi, että lippaita ja muita luvanvaraisiksi muuttuvia aseen osia on Suomessa satojatuhansia, ellei miljoonia. Mikäli seuraamukset ovat vastaavat kuin ampuma-aseen laittomasta hallussapidosta, tulevat useat kärsimään oikeusmurhan, kun eivät tee rikosta tahallisesti. Olisiko siihen nyt haettava lupa. Mitä jos siihen ei saakaan lupaa, tuleeko valtio lunastamaan nämä jossain vaiheessa pois ja mihin hintaan. Esimerkiksi itse olen ostanut Puolustusvoimilta RK:n peltilippaan muistoesineeksi, mutta ajan ja muuttojen saatossa lipas on mennyt hukkaan. Tavalliset ihmiset, jotka omistavat luvanvaraisiksi muuttuvia aseen osia ovat joutumassa todelliseen kurimukseen. Prosessista on siis tulossa sekä vaikeampi että erityisesti kalliimpi. Se voi olla ongelmallista, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta liittyä mihinkään seuraan ja perinteisesti tällaiset vaatimukset ovat ristiriidassa yhdistymisvapauden kanssa. Viranomaisten on mahdotonta kerätä niitä kaikkia pois. Heidän osaltaan on vedottu siihen, että tällaisten henkilöiden tulisi liittyä paikallisiin metsästystai ampumaseuroihin. SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 97 täytymättömät metsästäjät ja ammunnan harrastajat sekä asekeräilijät. Järjestäytymättömät metsästäjät ja ammunnan harrastajat ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat omilla maillaan pienimuotoisesti metsästelleet ja harrastaneet ammuntaa omaksi ilokseen. Järjestäytymättömiä metsästäjiä ja ammunnan harrastajia ei edusta kukaan, missään instanssissa, joten heidän toiveensa on puhtaasti lainsäätäjän armollisen muistamisen varassa. Keräilijät ovat kuitenkin järjestäytyneet, joten mikäli Marko Patrakan toivetta kuunneltaisiin, niin kysymykset kohdistuisivat nimenomaan siihen osapuoleen, jota laki tulee koskemaan. Direktiivi on asian suhteen hyvin yksiselitteinen, mutta koska Suomen valtio on omalla toiminnallaan aiheuttanut sen, että toistaiseksi lupavapaita aseen osia on niin laajasti jaeltu kansalaisille, tulisi virkamiesten olla toimien suhteen hyvin tarkkoja ja harkitsevaisia. Suomen Sotilas jää seuraamaan lainsäädännön etenemistä.. Halutessaan viranomaiset voivat toki keksiä keinoja direktiivin vapaampaan tulkintaan, he voisivat esimerkiksi todeta harrastuneisuuden ampumakokeella, mutta nähtäväksi jää, onko tähän tahtotilaa. Direktiivin mukaan: ”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että B-luokkaan kuuluvan ampuma-aseen hankintaja hallussapitolupa peruutetaan, jos havaitaan, että henkilöllä, jolle TAVALLISET IHMISET, JOTKA OMISTAVAT LUVANVARAISIKSI MUUTTUVIA ASEEN OSIA OVAT JOUTUMASSA TODELLISEEN KURIMUKSEEN. Mutta jälleen kerran on todettava, että halutessaan virkamiehet voisivat myöntää useampia lupia niin sanotusti könttähinnalla tai useampia lupahakemuksia voisi jättää kevennetyllä prosessilla kertalistana, mikäli tahtotilaa direktiivin väljempään tulkintaan olisi. Nykyisen lain mukaan se on ollut lähinnä metalliroskaa, joten siitä ei ole pitänyt huolehtiakaan niin kuin aseesta. Kolmansina kärsijöinä ovat kaikki sellaiset ihmiset, jotka nyt omistavat tietäen tai tietämättään luvanvaraisiksi muuttuvia ampuma-aseen osia. Tähän uhkaa direktiivin perusteella tulla muutos, sillä he eivät voi omaa todistustaan lukuun ottamatta esittää näyttöä harrastuksestaan
Torpedokoneen tuli lentää vaakalennossa suoraan päin kohdettaan osuakseen maaliinsa, mikä vaati torjuntatulta vastaan lentäviltä piloteilta melkoista pokkaa. Tuohon aikaan Kuolan alueella oli joukko brittien Hawker Hurricane -hävittäjiä. Mutta yksi osuma oli kohtalokas; se vaurioitti aluksen peräsintä, ja näin britit saivat aikaa tuoda riittävästi aluskapasiteettia paikalle, ja Bismarckin päivät olivat pian luetut. Hyökkäävät koneet olivat kaksitasoisia Fairey Swordfishja Fairey Albacore -koneita, jotka oli aseistettu torpedoin ja pommein. Eikä operaatio ollutkaan aivan vähäinen. heinäkuuta, vaikka operaatioon osallistui kolme kertaa niin paljon lentokoneita kuin Taranton hyökkäykseen. KUN OPERAATIO BARBAROSSA alkoi, lupasi Churchill Stalinille apua Neuvostoliiton pohjoisimmalla rintamalla: Royal Navy tukisi liittolaistaan Petsamossa. HUONOSTI meni siis hyökkäys 30. JOS SIIS BRITTIEN ensimmäinen lentohyökkäys olikin tuloksiltaan kurja erityisesti kärsittyihin tappioihin verrattuna, niin toinen oli hyvinkin tuloksellinen, vaikka ensimmäiseenkään maaliin ei osuttu. joulukuuta 1941, eli lähes puoli vuotta ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen. Kun britit pommittivat Suomea. Swordfishit pantiin Bismarckin perään. Vain merelle noussut sumu, jonka seasta Stukat eivät löytäneet lihavia maalejaan, pelasti osaston. P.S. Mutta vieläkin pahempaakin olisi voinut tapahtua, sillä saksalaishävittäjät olivat saattamassa Stuka-laivuetta, jonka maaliksi vaihdettiinkin tukialuksien taisteluosasto. Mutta kaksimoottorisista pommittajista, mistä tarina kertoo, en ole löytänyt mainintoja. Pieni norjalaisalus tuhoutuikin, mutta laiturissa ollut suomalainen vartiovene kärsi vain minimaalisia vahinkoja, kun torpedo osui laituriin sen vieressä. Kun vesimassat etsivät uutta uomaa, tuhoutui myös pommituksen kohteena ollut silta ja puoli kilometriä maantietä. Mutta useinkos sitä sodassa sattuu, että sivulliset saavat siipeensä. Ilmatorjunta ampui alas kolme konetta, mutta vielä pahempi oli se, että ilmassa sattumalta olleet saksalaiset hävittäjät iskivät brittikoneiden kimppuun. Eikä yhtään tuloksellisemmalta näyttänyt syyskuun lopulla tapahtunut kahdeksan brittikoneen pommihyökkäys. MUTTA SILLOIN tapahtui jotain odottamatonta. Niiden ainoa puolustusase oli tähystäjän käytössä ollut taakse ampuva kevyt konekivääri. HIDAS KAKSITASASOINEN Swordfish oli varsinainen II maailmansodan lentävä legenda. LENTOHYÖKKÄYKSET tukialuksilta Petsamoon ja Kirkkoniemeen 30. Petsamoon hyökkäsi 24 ja Kirkkoniemeen 29 konetta. Iso-Britannia julisti Suomelle sodan 6. SWORDFISHIEN saalisluetteloon tuli Italian panssarilaivojen lisäksi toukokuun lopulla 1941 myös Kriegsmarinen ylpeys, taistelulaiva Bismarck, joka oli pakenemassa Atlantilta kohti kotivesiä sen jälkeen, kun se oli upottanut brittien taistelulaiva HMS Hoodin. Brittien tappiot olivat kaksi alasammuttua Swordfishia, kaksi miestä kaatui, kaksi jäi vangiksi. TORPEDOT olivat väärä ase, sillä laitureissa oli vain kaksi pientä alusta. Useat alukseen osuneet torpedot räjähtelivät sen krominikkelipanssarissa suurempaa tuhoa tuottamatta. 98 SUOMEN SOTILAS 3 • 2017 KNUUTI Jukka Knuuti ROYAL NAVYN Fairey Swordfish -torpedokoneet tekivät marraskuussa 1940 Italian laivaston kertaheitolla hampaattomaksi yllätyshyökkäyksellä Taranton satamaan: yksi taistelulaiva upotettiin ja kaksi vaurioitui pahasti. heinäkuuta 1941 eivät kuulu Royal Navyn suuriin menestystarinoihin. Sitä pidettiin vanhentuneena jo ennen sotaa, mutta siitä huolimatta se aiheutti akselivalloille enemmän alustappioita kuin mikään muu liittoutuneiden konetyyppi. Vaan eipä brittien muuten hyvin rekisteröidystä ilmasotahistoriasta Petsamon pommituksista taida aineistoa löytyä. Pudotetuilla pommeilla saatiin jotain pientä tuhoa aikaan. Kun siltaa pommitettiin, osui kaksi pommia lähelle siltaa, sitä kuitenkaan vahingoittamatta. Loput pommit osuivat pitkänä jonona pitkin Petsamojoen rantaa. SAKSALAISET olivat rakentaneet Petsamojoen yli 114 metriä pitkän maantiesillan. Kaksi siviiliä kuoli ja kymmenkunta haavoittui. Tappioksi pitää laskea myös suomalaisen pataljoonan 600 miehen kuivumassa ollut pyykki, joka hävisi viimeistä nenäliinaa myöten vyöryvien maamassojen alle. Räjähtäessään pommit saivat pitkien sateiden kastelemat maamassat liikkeelle ja syntyi maanvyöry, joka tukki koko joen. Pientä Petsamoa kohti lähti höyryämään taisteluosasto, johon kuului HMS Victoriousja HMS Furious -lentotukialukset sekä kaksi risteilijää ja kolme hävittäjää. Se oli heikko suoja hyökkääviä Messerschmitt 109 -hävittäjiä vastaan. Tämä Mikko Uolan kirjassa Petsamo 1939– 1944 kerrottu tapaus on ongelmallinen. Saksalaisjoukkojen huolto piti hoitaa joen yli kahdeksan päivän ajan ensi hätään rakennettua polkusiltaa pitkin. Kone sai lempinimen Verkkokassi (String Bag) kaksitasoratkaisun edellyttämien lukuisten siipijänteiden takia. HYÖKKÄÄJÄT kärsivät hyvin raskaat tappiot
Nimi: ________________________________________________ Osoite: _______________________________________________ Postinro ja toimipaikka: _____________________________________ Puh. Osoite muuttuu ____ / ____ 20 ___ alkaen Vanha osoite tai lehden saaja (yliviivaa tarpeeton) Kustannus Oy Suomen Mies 00003 Helsinki Vastauslähetystunnus 5007541 Postimaksu maksettu Tilaa nyt.. nro: _________________ Sähköposti: ____________________ PA LV E L U KO R T T I asiakaspalvelu@kustantajapalvelut.fi Tilaan Suomen Sotilaan ______ / ______ 20 ___ alkaen Yhteensä 6 Suomen Sotilaan numeroa kestotilaus 72 € / vsk määräaikaistilaus 91 € / vsk opiskelijat ja varusmiehet 67 € / vsk tilaan lehden itselleni lahjaksi Osoitteenmuutos. nro: _________________ Sähköposti: ____________________ Uusi osoite tai lahjatilauksen maksaja (yliviivaa tarpeeton) Nimi: ________________________________________________ Osoite: _______________________________________________ Postinro ja toimipaikka: _____________________________________ Puh
Lunastushinnat ovat 45 € + postikulut (pronssi) ja 130 € + posti kulut (hopea). Hopeamitali myönnetään erityisansioista ja vain ulkopuolisesta esityksestä. PU O LU ST U SV O IM AT. Suomen sotilaat. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ansiomitali Hakemuslomakkeita ja sääntöjä voi tilata Suomen Sotilaasta tai tulostaa lehden kotisivuilta osoitteesta: www.suomensotilas.fi Pronssimitalin voi esittää tai anoa myös itselleen, jos mitalisääntöjen ehdot täyttyvät