JATKOSODAN ASEET 1941 RIIPPUMATON SOTILASAIKAKAUSJULKAISU VUODESTA 1919 3/2021 • 13,50 € 76 73 35 -2 10 3 PA L. V K O 20 21 -3 2 2 1 3 6 41 48 87 67 33 58 VENÄJÄ EXTRA 100 vuotta BURATINO: TULIHELVETTI IDÄSTÄ Hyökkäys Pietariin 1918-1941 VENÄJÄ KÄY EPÄREILUA KYBERSOTAA PANSSARISOTAA 1941
Seuraa meitä Twitterissä ja Facebookissa: @SaabFI. Yhdessä ne muodostavat lyömättömän parin niin suorituskyvyn, kustannustehokkuuden kuin huoltovarmuuden osalta. Gripen E ja GlobalEye tarjoavat ainutlaatuista suorituskykyä haastavimpiin tehtäviin. Looginen yhtälö Suomelle.. Johtoja valvontalentokone GlobalEyen kyky valvoa maa-, merija ilmatilaa samanaikaisesti takaa, että tilannekuva on aina vastustajaa edellä. Gripen E on maailman uudenaikaisin hävittäjä, joka on alusta alkaen suunniteltu alueemme vaativiin uhkakuviin ja olosuhteisiin. 1 + 1 = 3 Lue lisää osoitteessa www.saab.fi. Gripen E & GlobalEye
Kriittisesti. Entä jos ne johtavat harhaan. Kestotilauksen vähimmäistilausjakso on yksi vuosikerta. Se tuntuu turvalliselta, kun vastaukset ovat aina tuttuja. Hae omasi ja lähde kanssamme kesämatkalle 80 vuoden takaisiin kesän ja syksyn 1941 hyökkäysvaiheen kunnian ja kärsimyksen päiviin. Muutoin kuin nimensä osalta vuoden 1941 sota tuntuu olevan kuitenkin yhä poliittisesti suomalaisia vuoden 1918 sodan tavoin kahteen ääripäähän jakava teema. Mutta proosa ei ole koskaan totta. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 3 Postiosoite Döbelninkatu 2, 6 krs. Yhdessä ne muodostavat lyömättömän parin niin suorituskyvyn, kustannustehokkuuden kuin huoltovarmuuden osalta. Kirjapaino: PunaMusta Seuraava numero 4/2021 ilmestyy syyskuussa 2021. Gripen E on maailman uudenaikaisin hävittäjä, joka on alusta alkaen suunniteltu alueemme vaativiin uhkakuviin ja olosuhteisiin. Siitä sen sijaan jaksetaan veivata, oliko Suomi Saksan liittolainen vai ihan vaan niinku kaveri. Hyvä niin. Viihteen – laadukkaankin – tehtävä on vain viihdyttää. 050 590 3964 Ulkoasu ja taitto Kalevantuli, Matti Vartiala puh. Ei ikinä. Gripen E & GlobalEye. Mutta entä jos ne vääristyvät ja yksipuolistuvat. Ja varo yhden lopullisen totuuden julistajia. Toinen ääripää tosin tuntuu olevan tänään muodikkaampi. Surkeimmillaan ihmisille on syötetty näennäistutkimuksen valekaapuun käärittyjä, yksipuolisia, tarkoitushakuisia kassamyyntimenestyksiä, joissa ei ole piitattu edes historiatieteen menetelmäopin vähimmäisvaatimuksista, lähdekritiikistä puhumattakaan. 0400 418 705 Tilaushinnat alkaen 7.4.2015 Kestotilaus: 72,00 €/vsk Määräaikaistilaus 12 kk: 91,00 €/vsk Opiskelija/varusmies: 67,00 €/vsk Tilaus alkaa aina tilausta seuraavasta tilaajalle toimitetusta lehden numerosta. Tapahtumien taustoihin, virheisiin ja onnistumisiin ymmärtäen niitä ihmisiä, jotka joutuivat tekemään päätöksiä nopeasti ilman kristallipalloa. Niinpä myös kesällä 80 vuotta sitten alkaneesta jatkosodasta – sen sankareista ja uhreista, syyllisistä ja syyttömistä – elää yhä kovin todellisuudesta vieraantuneita käsityksiä. Jos keisarilla ei olekaan vaatteita. Muistaen, että historiasta ei saada koskaan lopullista totuutta ja siinä on aina kaikkien tieteiden tavoin oltava tilaa keskustelulle ja uusille näkökulmille. Suomalaisten kuva jatkosodasta muistuttaa ikävä kyllä useammin Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta kuin jatkosodan historiaa. Jatkosodan nimestä emme sentään riitele. Kestotilauksen voi katkaista ainoastaan tekemällä se ennen seuraavan uuden tilausjakson alkua. Gripen E ja GlobalEye tarjoavat ainutlaatuista suorituskykyä haastavimpiin tehtäviin. Seuraa meitä Twitterissä ja Facebookissa: @SaabFI. Kaupallisen median tavoitteena taas on usein viime kädessä vain tuottaa omistajilleen tulosta kovassa kilpailussa eloonjäämisestä. Ja toisaalta suuri yleisö haluaa kaikkialla maailmassa uskoa puutteellista tai joskus harhaistakin historiakuvaansa tukevan viihteen olevan totta. Ole kriittinen. Ei edes hyvä historiallinen romaani, elokuvista nyt puhumattakaan. Eikä se ole viihteen tai taiteen tehtävä, eikä Väinö Linnan tai kenenkään muunkaan kirjailijan vika tai heikkous. Voitolla loputtomassa uuvuttavassa valheen ja harhaluulojen asemasodassa. Yhden kuvan jatkosodan hyökkäysvaiheesta – juoksuhautojen välistä, ei-kenenkäänmaalta – saat 120-sivuisesta Suomen Sotilaan Jatkosota -erikoisjulkaisusta. Kertomus, jota ei saa kyseenalaistaa. Metsä katoaa puilta. Johtoja valvontalentokone GlobalEyen kyky valvoa maa-, merija ilmatilaa samanaikaisesti takaa, että tilannekuva on aina vastustajaa edellä. Vuosikertaan sisältyy vähintään kuusi lehteä. Sen löydät lähimmästä hyvin varustetusta Lehtipisteestäsi. Kansakunnat tarvitsevat suuria yhteisiä kertomuksia. Siksi myös proosaa, viihdettä ja taidetta myydään häikäilemättä totuutena. Entä jos kertomuksesta tuleekin vallanpitäjien tai valtaan pyrkivien poliittisesti motivoitu irvikuva todellisuudesta. Entä jos ne eivät ole enää totta nimeksikään. Aineistopäivä 14.6.2021. Kyllä niistä parhaimmillaan voi saada ihan kivan, helposti nieltävän paketin ja kuvan jonkun tapahtuman kulusta, mutta ikävystyttävän usein ei edes sitä. 040 589 4547 Kustantaja Kustannus Oy Suomen Mies Toimitusjohtaja Kai Ahotupa puh. Mutta kovin moni muu saattaa ostaa ehkä valmiiksi harhaista historiakuvaansa vahvistavan näytelmän totuutena. Määräaikaistilausta ei voi perua. Hän nauttii viihteen viihteenä, taiteen taiteena ja tieteen tietona. Ajopuuteoriat on sentään jo upotettu. Vahvistamaan harhoja. Pyrkien parhaamme mukaan objektiivisuuteen. Molemmissa ääripäissä ollaan aivan yhtä syvällä omassa poterossa. jaakko.puupera@suomensotilas.fi PARAS LUOTTOLUOKKA 10/2006 Tuntematon jatkosota 1 + 1 = 3 Lue lisää osoitteessa www.saab.fi. Vahvistusharhana. Parhaimmillaankin historiaan perustuva taideteos tai viihdetuote rajaa huomion kohteeseensa ja korostaa yksityiskohtia. Toisaalta olisi tietysti kohtuutonta odottaa, että kaikilla tavallisilla, hyvin koulutetuilla, fiksuilla ihmisillä olisi historiatieteellistä perusosaamista tai edes riittäviä tietoja menneisyydestä, minkä avulla suhtautua heille tarjottaviin tarinoihin kriittisesti. Kyllä, Tuntematon sotilas on hyvää maailmanluokan kaunokirjallisuutta, ja taidokkaasti kustannustoimitettuna siitä tuli merkittävä sodan hävinneen kansakunnan tarpeita tyydyttänyt laastari usein niukkaan suomalaisen kodin kirjahyllyyn. Se ei hämää sitä, jolla on kriittinen ja hyvä historiakuva. Etsitään yhdessä totuutta. Haemme vastauksia myös kipeisiin kysymyksiin. Vika ei ole siinä, ettei asiaa olisi tutkittu, vaan siinä, kuinka se on julkisuudessa suurelle yleisölle tarjoiltu ja kuinka kansa on sen halunnut lukea. 00260 Helsinki etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutusasiat Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello 9-16 Puhelin 03 4246 5334 Telefax 03 4246 5341 asiakaspalvelu@jaicom.com Päätoimittaja Jaakko Puuperä puh. Looginen yhtälö Suomelle.. Tavallisille, kansainvälisesti vertaillen hyvin koulutetuille, arkikiireissäänkin usein ihailtavalla tavalla historiasta kiinnostuneille suomalaisille tarjoillaan näin objektiiviseen totuuteen pyrkivän tutkimuksen tuottaman tiedon sijaan liian usein vain isoja otsikoita kulloinkin muodissa olevaan poliittiseen makuun. Toimitus: toimitus@suomensotilas.fi Anttila, Mikko • Janhunen, Jukka Kesselring, Agilolf • Knuuti, Jukka Kuusela, Kari • Lappi, Ahti Lindblom, Tom • Masso, Iivi Mattila, Jukka I • Mäkelä, Pekka Ojanen, Arto • Panschin, Vladimir Rundgrén, Eerikki • Sinkkonen, Jarmo Säyrinen, Timo • Valve, Tuomo Virkki, Pekka Avustajat Suomen Sotilaan kotisivuilla osoitteessa www.suomensotilas.fi ISSN-1237-8704 Aikakausmedia ry:n jäsen 4.6.2021 Sodan ensimmäinen uhri on totuus
Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. Unternehmen Schlussstein – Agilolf Kesselring JYVÄLLÄ 19 Turvallisuuskatsaus 22 Ennätysmäärä naisia haki vapaaehtoiseen asepalvelukseen Ylijäämäbetoni valmiusharkoiksi Puolustusvoimiin perustetaan Johtamisjärjestelmäkoulu 24 Oma laite mukaan sotaharjoitukseen MPK:lle uusi toiminnanjohtaja Kiinalaiset eduskunnan tietojärjestelmän kimpussa 25 Ilmatankkausletku putosi metsään Upseeriliitot viimein lyijyammusrajoituksia vastaan Reserviläisliitolle uusi toiminnanjohtaja 26 Lopulliset tarjoukset HX-hankkeeseen – Aleksei Kettunen Suomi ja Ruotsi käsiaseyhteistyöhön Maailmalta – Pekka Mäkelä 32 Eversti Jyri Paulaharju on poissa – Kari Kuusela PALAUTTEET 31 Palautteet IIVI 33 Sirutettu kansa – Iivi Masso VENÄJÄ EXTRA 34 Venäjä pyrkii jatkuvaan valmiuteen – Vladimir Panschin 40 TOS-1 Buratino ja sen jälkeläiset – Jarmo Sinkkonen 48 Kybersotaa – Jouko Ahvenainen 80 VUOTTA SITTEN 52 Millä Suomi hyökkäsi. Pysy jyvällä! s. – Timo Säyrinen 61 Unohdetut sankarit – Timo Säyrinen 64 Mosurin morsian ja muut työkalut – Timo Säyrinen ja Jaakko Puuperä 81 Asesuunnitelija Aimo Lahti – Timo Säyrinen ja Jaakko Puuperä 82 Panssarisotaa 1941 – Timo Säyrinen ja Jaakko Puuperä 86 T-26. Lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. 19 Lisää sivuiltamme: WWW.SUOMENSOTILAS.FI SOTAHISTORIA 6 Lakikivi. Sotasaalisvaunulla sotaan – Timo Säyrinen 100 VUOTTA SITTEN 90 Lotta Svärd – Miia-Susanna Koski 60 VUOTTA SITTEN 96 Sikojenlahden maihinnousu – Kari Kuusela KNUUTI 110 Korkean tason asiantuntemattomuutta – Jukka Knuuti Kannen kuva: SA-kuva. Julkaistava aineisto. Tilaajarekisteri. Niitä lehden tilaajia, jotka eivät halua että heidän tietojaan käytetään, pyydetään ilmoittamaan siitä lehden tilauksen yhteydessä
52 s. Suomen Sotilas kävi paikan päällä maihinnousurannoilla Kuubassa ottamassa selvää siitä, kuinka yhden suurvallan vihreät miehet ottivat köniinsä sotilaallisesti luokattoman huonolta vastustajalta. s. 34 Venäjä pyrkii jatkuvaan valmiuteen. s. 96 Sikojenlahden maihinnousu 1961 Materiaalitilanne jatkosodan alussa Millä Suomi hyökkäsi
Muurmannin rata Petroskoin kohdalla 1941 – se olisi ollut hyökkäyksen todellinen päämäärä myös vuonna 1918.. 6 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 SOTAHISTORIA LAKIKIVI Unternehmen Schlussstein . TEKSTI: AGILOLF KESSELRING
Talvisodan vääjäämätön seuraus. Piti valita Neuvostoliiton ja Saksan väliltä. Uudet löydökset avataan 103 vuotta myöhemmin ensimmäisenä Suomen Sotilaassa.. Myös toinen maailmansota oli jatkosota. Se oli yhtäältä vaikea, toisaalta ainoa mahdollinen. Avustajamme everstiluutnantti, tohtori Agilolf Kesselring löysi Saksasta kadonneeksi luullun arkiston operaatiosta, joka ei koskaan toteutunut. Alkoi jatkosota. Se oli suuren onnettomuuden, ensimmäisen maailmansodan, jatkosota. Neuvostovalta ei olisi ehtinyt nähdä edes yksivuotispäiväänsä. Vielä suurempi onnettomuus. 7 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 Taistelu Venäjän yhteydestä länteen Suomi oli tehnyt valintansa 80 vuotta sitten. Suomi valitsi Saksan ja samalla revanssin. Schlussstein on tunnettu jo 1960-luvulta mutta ei täysin. Saksan mielenkiinnolle Suomea kohtaan löytyi malli ja jatko ensimmäisen maailmansodan lopulta – tuolloin toteutumatta jäänyt operaatio Schlussstein Venäjän länsiyhteyden katkaisemiseksi. Nyt sen tilalle tulisi operaatio Silberfuchs, jonka johdossa oli vieläpä sama mies kuin vuonna 1918, suomalaisille tuttu saksalainen upseeri, Nikolaus von Falkenhorst. Operaatio Schlussstein olisi onnistuessaan muuttanut reilu vuosisata sitten historiaa
Toukokuun 17. Toukokuun 16. 8 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 SOTAHISTORIA O peraatio Schlussstein (Pietaria vastaan) ei toteudu lähiaikoina. Jo 1960-luvulla löydetyistä Schlusssteiniin liittyvistä Saksan merivoimien papereista syntyi uusi kuva operaatiosta, joka Bolševikkidiktatuuri pelastui. Nykyään hänet tunnetaan Suomessa paremmin kenraalieverstinä, joka vastasi operaatio Barbarossan alkaessa kesällä 1941 Saksan Wehrmachtin joukoista Norjassa ja PohjoisSuomessa. Elokuussa 1918 valmiiksi saaduista erittäin salaisista Schlussstein-käskyistä puuttuivat enää vain päivämäärät. Syyskuun lopulla 1918 operaation valmistelu keskeytettiin, ja 46 päivää keskeytyspäätöksen jälkeen matruusien kapina Kielissä johti Saksan keisarikunnan kaatumiseen ja heti perään aselepoon ja seuraavana kesänä Versailles’n rauhaan. Sen seurauksena neuvostovalta kesti Pietarissa seuraavat 73 vuotta, syntyi Neuvostoliitto, työväenluokan ”paratiisi”, jossa murhattiin omaa kansaa, hyökättiin naapurimaihin ja joka toisen maailmansodan lopputuloksena hallitsi toisena supermahtina melkein puolta maailmaa. Suomessa vasemmiston aseellinen kapina ja vallankaappausyritys johtivat veriseen sisällissotaan ja kapinan kukistamiseen. Todellinen vallanpitäjä Helsingissä oli kuitenkin Saksan kenraali Suomessa, kenraalimajuri, kreivi Rüdiger von der Goltz ja hänen vahva sotatoimiyhtymänsä. H O FF M A N N , W O LF F, Z IM M LE R / M U SE O VI RA ST O. Leninin bolševikkidiktatuuri pelastui. Goltzin Itämeren divisioonan ensimmäinen Schlusssteinia koskeva käsky on päivätty Mannerheimin paraatia seuranneelle päivälle. päivänä 1918 Helsingissä järjestettiin kenraaliluutnantti, vapaaherra Gustaf Mannerheimin voitonparaati. Vuoden 1918 alussa edessä oli pitkä nälänhädän ja silmittömän väkivallan sisällissotatalvi. päivänä 1918 annetulla käskyllä perustettiin maantieteellinen retkikunta Falkenhorst (Geografische Expeditionsstaffel Falkenhorst), todellisuudessa kapteeni evp. Nikolaus von Falkenhorstin tiedusteluosasto. Pohjan perukoilla päätös saattoi olla yksi lähihistoriamme kohtalokkaimmista hetkistä. Ensimmäisenä marraskuun 1917 bolševikkivallankaappauksen jälkeisenä vuonna Leninin luoma Neuvosto-Venäjä oli vielä erittäin hauras sisäisesti ja ulkoisesti. Mutta asiat olisivat voineet mennä toisinkin. Itse asiassa suunnitelmaan palattaisiin reilu kaksi vuosikymmentä myöhemmin, vuoden 1940 jälkimmäisellä puoliskolla. Valmistelu lopetetaan.” Näin lukee Saksan itäisen sotatoimialueen Ober-Ostin ylipäällikön, sotamarsalkka, Baijerin prinssi Leopoldin käskyssä 27. syyskuuta 1918. Käskyn alussa tilannetta toukokuussa 1918 kuvataan seuraavasti: ”Brittiläis-ranskalaiset joukot ovat näennäisesti miehittäneet Muurmannin rataa Kemissä, Kantalahdessa ja Aleksandrovskissa.” Tämän jälkeen valmisteltiin Saksan armeijan marssi Pietariin yksityisiin taktisiin käskyihin asti. Sota levisi myös Venäjästä irtautuviin maihin, Suomeenkin. Lakikivi Falkenhorst oli vuonna 1918 lähetetty Berliinistä Suomeen juuri tätä tiedustelutehtävää varten
”Schlussstein” ei tarkoita pelinappulaa – kuten usein on väitetty – vaan päätetai lakikiveä. Konkreettisesti lakikivi tarkoitti kuitenkin Kronstadtin linnoitusta Retusaarella, venäjäksi Kotlinin saarella, Pietarin edustalla. Sivistyssanakirjamääritelmän mukaan lakikivi on arkkitehtuurin termi ja tarkoittaa holvin korkeimmassa kohdassa eli lakipisteessä holviruoteiden yhtymäkohdassa olevaa kiveä. 9 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 nähtiin ennen sitä todisteena Ludendorffin selkäänpuukotusteoriasta (saks. Mappien luultiin tähän asti tuhoutuneen Saksan maavoimien Potsdamin arkiston (Heeresarchiv) palossa Potsdamin pommituksessa 14.4.1945. Meristrategisesti katsottuna Pietarin miehitys olisi ollut lakikivi Isosta-Britanniasta Murmanskin kautta Pietariin ja sieltä Mustanmeren Bosporinsalmeen ulottuvassa kaaressa. On tärkeä muistaa, että Saksan merivoimien . Löysin viime vuonna saksalaisarkistoista ”uutta”, tuolloin 102 vuotta vanhaa materiaalia Schlusssteinista. Kronstadt Operaation nimi, Schlussstein (kirjoitettiin aikakauden saksalaisen tavan mukaan aikalaisasiakirjoissa kolmella peräkkäisellä s-kirjaimella tai saksalaisella kaksois-s:llä ß ja vanhalla saksalaisella alkukirjain-s:llä), oli Saksan keisarillisten merivoimien pääesikunnan päällikön, amiraali Henning von Holzendorffin ehdotus. Alla aukeaman kuvassa suomalaisia punakapinallisia – nyt punavankeina juuri vapautetussa Helsingissä, odottamassa kuljetusta ja kohtaloaan Suomenlinnassa tai jossakin muussa Helsingin edustan sotilassaaressa. Rüdiger von der Goltz. Monesta kuvan saksalaisesta merisotilasta tulisi noin puoli vuotta myöhemmin itse punakaartilaisia.. Mutta ne olivat olleet kaikki vuodet toisaalla, josta ne nyt tutkimustyön tuloksena löytyivät. Jos lakikivi puuttuu, holvi romahtaa. Dolchstoßlegende, suoraan käännettynä tikarinpistolegenda)
10 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 SOTAHISTORIA päävihollinen oli Ison-Britannian laivasto ja operaation suunnittelusta vastasi Saksan keisarin merivoimat. Keisarillisille merivoimille oli perustettu elokuussa 1918 uusi johtoelin nimeltään merisodanjohto (Seekriegsleitung) amiraali Reinhard Scheerin alaisuudessa. Oserkin rautatieasemalta on enää 10 kilometriä Pietarin keskustaan. Heineccius puolestaan oli johtanut kahden divisioonan nopeaa hyökkäystä Liivinmaan kautta helmikuussa 1918. V. Kaksi divisioonaa oli tarkoitettu itse Pietariin. Kenraaliluutnantti Ludwig von Estorffin Generalkommando z. Boedickerille alistettiin kriisin hetkellä lisäksi Itämeren laivastojohdon (Befehlshaber der Ostsee) alukset, joukossa Suomen vapaussodassa hallituksen joukkojen saamasta Saksan-avusta tutut risteilijä SMS Kolberg ja panssarilaiva Beowulf, 24 miinaraivaajaa, 16 torpedovenettä, 24 moottorivenettä ja yksi vesilentokoneiden emotai tukialus (Flugzeugmutterschiff) peräti neljällä lentokoneella. Hänellä oli käytettävissään kaksi armeijakuntaa, molemmat kahdella jalkaväkidivisioonalla. Miten tämä liittyy Suomeen maailmansotien aikakaudella 1918–1944. Estorff oli osallistunut Riianlahden suurten saarten valtaukseen (operaatio Albion) divisioonan komentajana. Schlusssteinin tärkeydestä kertoo se, että yksi hänen ensimmäisistä tehtävistään oli erikoisosasto Boedickerin perustaminen. Itämeren divisioonan piti edetä rautatietä pitkin Terijoelta Rajajoen kautta Oserkin rautatieasemalle asti. Päivämäärä on erittäin kiinnostava, sillä se on sama, jota Ludendorff kutsui ”Saksan maavoimien mustaksi päiväksi” Amiensin taistelussa kärsityn murskatappion vuoksi. SAKSALAINEN RISTEILIJÄ KOLBERG Helsingin satamassa vapaussodan voitonparaatin aikaan. Joint-operaatio Laivastoerikoisosasto Boedickerin tehtävänä oli Kronstadtin linnakkeen vaimentaminen sekä tulituen antaminen maavoimille molemmilla Suomenlahden rannikoilla. Tartossa käytiin keisarillisen laivaston Sonderverband Boedicker -erikoisosaston ja Armeeoberkommando 8:n kanssa 27. Seuraava tehtävä Kronstadt?. erikoistehtäviin varattu armeijakunta) piti edetä Narvasta rautateitse Pietariin ja tykistökenraali Konstanz von Heinecciuksen Generalkommando 6:n vastaavasti Pihkovasta. elokuuta 1918, ja siihen kuului kolme dreadnought-taistelualusta (Schlachtschiffe). Saksan merisodanjohto alisti jo iäkkäälle mutta yhä tarmokkaalle 72-vuotiaalle Baijerin prinssille lisäksi laivastoerikoisosasto Boedickerin (Marinesonderverband Boedicker). Sperrbrechereitä on myöhemmin kutsuttu Saksan kamikaze-laivoiksi, ja miehistöt olivat laivaston kovimman luokan hurjapäitä. Lippulaivana oli SMS Ostfriesland, ja sen rinnalla sotivat SMS Nassau ja SMS Thüringen sekä kolme pientä risteilijää, SMS Regensburg, SMS Strassburg ja SMS Stralsund. Vara-amiraali Friedrich Boedickerin osasto koottiin Kielissä 8. Mistä mystisessä operaatiossa oli kyse. Strateginen isku Operaation johto oli Ober-Ostilla eli sotamarsalkka prinssi Leopold von Bayernilla, joka oli Baijerin kuningas Ludwig III:n nuorempi veli, rautainen ammattisotilas eikä asemassaan vain syntyperänsä puolesta. Lisäksi Oberste Heeresleitung eli Hindenburgin ja Ludendorffin Saksan ylin sodanjohto alisti Schlusssteinia varten Suomessa olevan kenraalimajuri, kreivi Rüdiger von der Goltzin Itämeren divisioonan, jossa oli tuolloin enää noin 5 000 miestä. Kokonaisuudessa viidestä Ober-Ostin Schlusssteiniin varaamasta divisioonasta kolmen divisioonan oli suunnitelman mukaan tarkoitus jatkaa rautateitse Muurmannin rataa pitkin ja kohdata britit. Kyse oli muunnelluista rahtialuksista, jotka ajaessaan miinakenttään räjäyttivät miinoja aiheuttamansa melun, magneettikentän ja vedenpaineen avulla. Yksi kiinnostavimmista yksityiskohdista on kolmen Sperrbrecherin – SMH Rio Pardo, SMH Santa Cruz ja SMH Lothar – käyttö. b. Itämeren divisioonan tehtävässä oli kyse ensiksi noin 10 kilometrin nopeasta hyökkäyksestä, jolla ei ollut välttämättä edes tarkoitus valloittaa Pietaria. Alle viikko tämän jälkeen 14.8.1918 Ludendorff kutsui Saksan ja Itävallan keisarin läsnä ollessa sodan tilannetta epätoivoiseksi. 60:n (60
Saksalaiset sotilaat etenevät resiinoilla rataa pitkin kohti Pasilaa 1918. Ensimmäinen maailmansota oli rautatiesota. H O FF M A N N , W O LF F, Z IM M LE R / M U SE O VI RA ST O. Hyökkäys Oserkiin oli suunniteltu toteutettavaksi samalla tavalla. 11 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021
12 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 SOTAHISTORIA elokuuta 1918 viimeiset keskustelut ja vaihdettiin yhteysupseerit. Tarkoituksena oli myös siirtää torpedoja moottoriveneitä Nevan kautta Laatokalle. Helsingin valtauksen ja muualla Suomessa punaisia vastaan käytyjen taistelujen opit näkyvät vahvasti Schlusssteinin suunnitelmissa. Vuonna 1553 englantilainen merenkävijä Richard Chancellor ”löysi” Vienansuun ja Vienanjoen (Severnaja Dvina) ja pääsi ensimmäisenä englantilaisena Moskovaan Iivana IV Julman hoviin. Jos toimeenpano aloitettiin Saksan maavoimien ”mustana päivänä”, jolloin tiedettiin jo, että sota länsirintamalla oli hävitty, mikä oli Schlusssteinin tarkoitus. Myös Helsingissä käytiin Itämeren divisioonan kanssa elokuun loppupäivinä viimeiset käytännölliset merija maavoimien yhteistyötä koskevat asiat läpi. Vuoden 1918 lakikivi. Iivana Julma perusti Arkangelin luostarin läheisyyteen kaupungin, vaikka reitti oli toki ollut aina jossain määrin tiedossa. Katsottiin, että vain suomalaisella vuoristoprikaatilla olisi kykyä tätä tehtävää varten. Yllätyshyökkäykset tapahtuisivat samanaikaisesti maalla Suomenlahden eteläja pohjoispuolella sekä merellä Kronstadtia vastaan. Englannissa ajateltiin, että Chancellor oli heidän oma Kristoffer Kolumbuksensa, joka noin 60 vuotta tämän jälkeen olisi myös löytänyt ”uutta maata”. Taistelualukset jäisivät varmistuksena ja uhkana Pietarin edustalle. Painopiste Jäämerellä Tarkemmin katsottuna operaatio Schlusssteinissa ei kuitenkaan ollut kyse vain Kronstadtista tai Pietarista vaan yhteydestä Murmanskista Pietariin – strategisesti Venäjän yhteydestä länsivaltioihin. Itämeren divisioonan kärkenä olisi taistellut Ahvenanmaalta, Nauvosta ja Lahdesta tuttu mecklenburgilainen jääkäripataljoona 14. Kronstadtin linnoitus 1750 – nimeltään tässä Kronschloss – jonka alla Käkisalmen, Viipurin, Narvan, Lappeenrannan, Haminan ja Tallinnan linnoituksia. Luostari oli arkkienkeli Mikaelin mukaan nimetty, 1100-luvun hansaliiton suuren kilpailijan Novgorodin kaupungin perustama ja hallitsi jo silloin reittiä Jäämereltä. Suomalaisten tehtäväksi oli päätetty pääasiassa Suomen rajojen vartiointi. Kelataan ajassa vaatimattomasti noin viisisataa vuotta taaksepäin ymmärtääksemme Pietarin ja Muurmannin radan strategisen merkityksen. M U SE O VI RA ST O. Itämeren divisioonan isku tapahtuisi nopealla yllätyshyökkäyksellä, jossa pääroolissa olisivat polkupyöräjääkärit ja panssarijunat. Viisi vuotta sen jälkeen, kun englantilaiset ”löysivät” Arkangelin reitin, Moskovan Iivana IV sai miehitettyä lyhyeksi ajaksi Liivinmaan sodassa (1558–1561) myös osan Itämeren rannikkoa: Narvan. Hansaliiton merimahLI BR A RY O F C O N G RE SS . Vain vuoristoprikaatille – sellainen todella kuului Suomen nuoriin asevoimiin vuonna 1918 – oli annettu tehtäväksi hyökätä pohjoiselle Muurmannin radalle. Yksi tärkeimmistä asioista oli rannikon maakarttojen saanti laivastolle niin, että laivaston tykistö ja maavoimat ”puhuisivat samaa kieltä”. Sieltä kuljettiin siis jo kautta aikain rantoja pitkin Atlantin pohjoisrannikolle. Operaatio Schlusssteinin hyökkäyskäskyt ovat säilyneet Itämeren divisioonan osalta
Kronštadt) -niminen huippumoderni linnoitus. Venäläiset matkustavat herroiksi, kun itävaltaiset sotavangit ajavat resiinaa Äänisen rannalla Murmannin radalla, Petroskoin ulkopuolella vuonna 1915. Kannattaa vielä muistaa, että Apraksinin ura oli lähtenyt nousuun, kun hän oli Arkangelin kuvernööri. Toisaalta tämän ajanjakson vuoksi Arkangelista kehittyi pitkäksi aikaa Venäjän tärkein kauppasatamakaupunki, ja erityisesti Englannin kauppiaiden rooli pysyi vahvana seuraavien 300 vuoden ajan. Venäjälle ei jäänyt saappaanmittaa jalansijaa Itämerellä. Arkangelista tuli Venäjän tärkein yhteys länsimaisiin liittolaisiin, kun Itämerta hallitsi Saksa ja Bosporinsalmea sen aseveLUILLE RAKENNETTU RATA. Se ei ollut enää pelkästään pohjoiseurooppalainen toimija. Nyt Ruotsi hallitsi koko Suomenlahtea. Ja muistettiin vuonna 1918. Tämä muistetaan Venäjällä yhä. Iivana Julman sisäänpäin kääntyneen takapajuisen Moskovan Venäjästä oli tullut Pietari Suuren kautta yksi viidestä eurooppalaisesta mahdista. Suomessa pitkänävihana (ei tule sekoittaa pikkuvihaan ja isoonvihaan 1700-luvulla) tunnetun pohjoismaisen 25-vuotisen sodan tavoite oli eristää Venäjä Itämereltä. Samoihin aikoihin Retusaarelle rakennettiin Kronstadt (ven. Rääveli eli nykyinen Tallinna pyysi Ruotsin kuningas Juhana III:n apua. Ratatyöt alkoivat jo 1914 vaikka virallinen aloituspäivämäärä on vasta vuodelta 1916. Täyssinän rauhasta 1595 lähtien Ruotsin kuningas ei ollut vain Ruotsin kuningas ja Suomen suuriruhtinas vaan vuoteen 1710 asti myös Viron herttua. Vuonna 1714 Hangon edustalla Riilahden meritaistelussa Venäjän yliamiraali Fjodor Matvejevitš Apraksin sinetöi Venäjän aseman Itämeren mahtimaana. Arkangelin asema alkoi kuitenkin muuttua, kun Pietari I Suuri hävitti Ruotsin kuninkaan Kaarle IX:n vuonna 1611 rakennuttaman Nevanlinnan (Nyenskans) suuressa Pohjan sodassa ja perusti Pietarin vuonna 1703. Elämän rata – kuoleman rata Kun Venäjän keisarillinen Itämeren laivasto oli ensin lyöty toisella puolella maapalloa Venäjän–Japanin itämaisessa sodassa ja Saksa sai vuosikymmen myöhemmin ensimmäisessä maailmansodassa Itämeren haltuunsa sotilaallisesti, Arkangelin sataman strateginen merkitys alkoi taas kasvaa. Sotavankeja käytettiin orjatyövoimana ja heidän kohtelunsa oli samaa tasoa kuin Leninin ja Stalinin vankileirien saaristoon joutuneiden seuraavina vuosikymmeninä.. Vuonna 1617 solmitun Stolbovan rauhan myötä Ruotsi sai Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin. Juhana valloitti Räävelin ja Narvan takaisin vuonna 1561. 13 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 ti – virallisesti saksalainen ritarikunta – sai kuitenkin vielä silloin pidettyä Riian
Kola) Kantalahteen (ven. Historioitsija Anne Applebaumin tutkimuskirjan Gulag. Belomorsk). Olhava (ven. Volhov, silloinen rautatieasema Zvan. Muurmannin rata 27.10.1941. Molemmat saatiin valmiiksi vuonna 1916. A History (2004) mukaan Vienanmeren kanavan työmaalla kuoli 126 000 pakkotyöläisestä noin 25 000. Radan pohjoista osiota Kuolasta (ven. Vasta alkuvuonna 1916 alettiin rakentaa radan viimeistä puuttuvaa osiota Kantalahti–Sorokka. Kuolleisuus oli suurinta Petroskoin ja Sorokan välisellä osuudella, jossa työskenteli noin 40 000 keskusvaltojen sotavankia pakkotyöläisinä. Rata Pietarista päättyi sinne. 14 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 SOTAHISTORIA li Turkki. Petrozavodsk) kulkivat loppuvuonna 1915. . Soroka, nyk. ka) sijaitsee Olhavanjoen – ikivanhan Laatokasta Mustallemerelle kulkeneen viikinkireitin – varrella noin 120 kilometriä Pietarista itään. Vuodesta 1916 lähtien aseet ja ampumatarvikkeet odottivat Romanov-na-Murmanen satamassa radan valmistumista. Sodan paineen alla Venäjän viimeinen keisari Nikolai II sai vuosina 1915–1917 rakennutettua Muurmannin radan. Tärkein syy radan rakentamiseen oli länsimaiden aseavun saanti. Käppäselän kylän ja aseman välisessä maastossa. Stalinin myöhempi, paljon tunnetumpi Vienanmeren kanava -suurprojekti (1931–1933) Ääniseltä Vienanmerelle on siis käytännössä suora jatke Nikolai II:n Muurmannin rata -hankkeelle. Käytännössä radan ensimmäistä eteläisintä osaa Olhava–Petroskoi alettiin rakentaa heti sodan alussa kesästä 1914 lähtien, ja ensimmäiset junat Pietarista Petroskoihin (ven. Rakennustapakin oli sama. Kandalakša) alettiin rakentaa vuonna 1915 samanaikaisesti kuin melkein 400 kilometriä pitkää osiota Petroskoi–Sorokka (ven. Virallisesti työt alkoivat 3. Suurprojektin toteutti noin 60 000 itävaltalaista ja saksalaista sotavankia, joista noin 25 000 kuoli rakennusvaiheen aikana. Kuolleiden lukumäärä on siis suunnilleen sama kuin saksalaisen historioitsija Reinhard NachtigaSA -K U VA. Tyynellemerelle Vladivostokiin oli liian pitkä, hidas ja kehno rautatieyhteys. Kuitenkin tulevaisuudessa sen olemassaolo vaikuttaisi strategisesti. Muurmanin rata valmistui siis kokonaisuudessaan vasta vuoden 1917 alussa eikä enää ehtinyt vaikuttamaan ensimmäisen maailmansodan itärintamalla ratkaisevalla tavalla. Yllä: Sergei Prokudin-Gorskin valokuva itävaltalaisista sotavangeista rakentamassa Murmannin rataa Itä-Karjalan Kontupohjan Käppäselässä – tarkemmin ilmeisesti Kivatsussa. marraskuuta 1916, samana päivänä, kun tsaari perusti Romanov-na-Murmanen, maaliskuun 1917 vallankumouksesta lähtien ilman hallitsijasuvun nimeä Murmanskina tunnetun satamakaupungin aina jäättömän vuonon perukoille. Prokudin-Gorskinilla oli keisari Nikolai II:n harvinainen erikoislupa matkustaa kielletyillä alueilla – sotavankien todellinen elämä – ja monen kuolema – oli propagandakuvaa karumpi. Alla: Pioneerit panostavat ratakiskot rotuulilla
Muurmanin radasta oli tullut länsimaiden – erityisesti Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen – ja Venäjän yhteyden lakikivi, Schlussstein. marraskuuta 1916 venäläisen lipun alla seilannut SS Baron Driesen räjähti Arkangelin satamassa. Jos Venäjän hallitus ei tekisi mitään, tämä tarkoittaisi uutta sotaa Venäjää vastaan: ”Vihollinen ei saa saada Muurmannin rataa käsiinsä. Vuonna 1916 ”Suomen ratkaisu” eli Suomen itsenäisyys ja liittosopimus oli Arkangelin ongelmaan kuitenkin vielä liian hidas, mutta tarjolla oli myös suoria keinoja: 26. päivänä 1918 Ludendorff teki Saksan ulkoministeriölle selväksi, että tämä olisi käytännössä mahdollista vain Saksan johdon alla. Päävihollisena länsi Maaliskuussa 1918 kenraalimajuri Rüdiger von der Goltzin Suomeen suunnitellun sotaretken yhteydessä Ludendorff antoi Holzendorffille seuraavan päämäärän: venäläisten sotilaiden aseistariisumisen lisäksi pitäisi saada aikaan jatkuva paine Pietaria kohti Suomenlahden pohjoispuolella. Murmansk Saksan ylimmälle armeijajohdolle Muurmannin radan valmiusaste jäi kuitenkin pitkäksi ajaksi epäselväksi – näin toteaa Schlusssteiniin perehtynyt saksalainen historioitsija Winfried Baumgart vuoden 1970 tutkimuksessaan. Suomen rauhanneuvotteluissa NeuMeidän etumme on, että Suomi saa radan ja ympärysvallat heitetään ulos!. Jalkaväenkenraali Erich Ludendorff selitti Suomen strategisen merkityksen Arkangeli–Pietarin yhteydellä Saksan merivoimien pääesikunnan päällikkö, amiraali Henning von Holzendorffille. Mannerheimin talonpoikaisarmeija sotisi siis rinta rinnan Trotskin puna-armeijan kanssa ympärysvaltoja vastaan! Se olisi voinut olla Mannerheimille, entiselle Venäjän armeijan kenraalille, länsisuuntautuneelle aristokraatille ja kosmopoliitille vaikea paikka. Saksassa pelättiin, että Muurmannin radan myötä brittien sotilaallisen materiaaliavun merkitys Venäjälle kasvaisi. Schlusssteinia koskevat viittaukset suomalaisissa tutkimuksissa (Tuomo Polvinen, Pertti Luntinen, Seppo Hentilä) pohjautuvat suorasti tai epäsuorasti Baumgartin tutkimuksiin. Suunnilleen samanaikaisesti Mannerheimin voitonparaatin kanssa keisari Wilhelm II totesi (21.5.1918), että britit on poistettava Arkangelista ja Muurmannin radalta. Suomalaisen historioitsijan Matti Lauerman jääkärihistorian raamatussa Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27: Vaiheet ja vaikutus vuodelta 1966 lukee viitaten Arkangelin satamaan: ”Selvittämättä on jäänyt, mikä osuus näillä miehillä [jääkäreiden pommareilla] mahdollisesti on ollut eräihin Pohjois-Venäjällä sattuneisiin arvoituksellisiin räjähdysonnettomuuksiin.” Vuonna 1966 sekä Schlusssteiniin että Arkangelin tapahtumiin liittyvää tutkimusta ei vielä ollut paljoakaan. Suhteellinen kuolleisuus oli tsaarin ajan suurhankkeessa noin tuplasti suurempi verrattuna usein aiheesta kauhisteltuun Stalinin aikaan. Saksan ulkoministeriössä oltiin taas sitä mieltä, että suomalaisten ja venäläisten yhteistoiminta Murmanskissa brittejä vastaan olisi suositeltavaa. Saksan tiedustelutietojen mukaan Muurmannin rata olisi ollut mahdollisesti toiminnassa jo vuonna 1915. – – Meidän etumme on, että Suomi saa radan ja ympärysvallat heitetään ulos!” Viikkoa myöhemmin Ludendorff ehdotti Saksan ulkoministeriölle, että Suomen pitäisi edetä Karjalaan ja Murmanskiin ilman, että tästä kerrottaisiin Venäjälle. Saksan näkökulmasta ainakin Arkangelin sataman logistinen kyky oli poistettava. Jääkäripataljoona 27:n alkuvaiheessa tämä Saksan strateginen ajattelu oli olennainen. Näin ollen Suomessa toukokuussa 1918 saavutetun voiton jälkeen Pietariin kohdistuva sotilaallinen suunnittelu oli luonnollista. Sen voi halutessaan tarkastaa teoksesta Die Murmanbahn. Baumgartin tutkimus on kuitenkin osittain puutteellinen, koska yli 50 vuotta sitten hänellä ei ollut suurinta osaa Itämeren divisioonan arkistolähteistä käytettävänään. Se olisi ollut strategisen tason voitto. Kesäkuun 22. SS Baron Driesenin räjähdyksen jälkeen Arkangelin sataman strateginen merkitys romahti pitkäksi aikaa lähes olemattomaksi ja toisaalta juuri valmistuneen Murmanskin sataman ja Muurmannin radan merkitys kasvoi. Die Verkehrsanbindung eines kriegswichtigen Hafens und das Arbeitspotential der Kriegsgefangenen 1915–1918. 15 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 lin teoksessa vuodelta 2001 esille tuotu Muurmannin radan sotavanki-pakkotyöläisten kuolleisuus. Suomalaislähteiden kautta ei nykypäivään asti ole päästy eteenpäin (lisää lehtemme tulevissa numeroissa, joista kerromme muun muassa jutussa Jäämeren jääkäripommareista)
Parhain Muurmannin legioonan pääpaikaksi muodostui ”Kandalaksa” eli Kantalahden taajama Muurmannin radan varrella. Tietyt perusasiat eivät ole sadassa vuodessa muuttuneet, yhteys on edelleen tärkeä myös sotilaallisesti.. 16 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 SOTAHISTORIA vosto-Venäjän kanssa Saksan pitäisi vaikuttaa sillä tavalla, että Suomi saisi Jäämerellä alueen Muurmannin radan länsipuolelta. Kuitenkin molempien monarkioiden poliittinen ja sotilaallinen johto oli valmis liittoutumaan vaikka itsensä saatanan kanssa taistelussa toisiaan vastaan. Suomalaisten olisi saatava Muurmannin radan käyttöoikeus sekä poikkirata omalle rannikolle. Vuonna 1918, kun Venäjä oli jo lyöty ja sen kanssa oli tehty ensin aselepo ja sitten rauha, Saksan päävihollinen oli selvästi Iso-Britannia. Jotkut liittävät siihen selityksenä anakronistisesti vielä fasismin, jolla asia myydään ymmärtämättömälle, isoja otsikoita ja helppoja vastauksia janoavalle yleisölle, olivathan saksalaisetkin mukana. Reaalipolitiikkaa Suomessa nähdään – erikoista kyllä – edelleen ja yhä enenevässä määrin vuoden 1918 tapahtumat vain sisällissotana eli ideologisena taisteluna porvariston ja sosialistien välillä. Toki venäläisten – punaisten tai valkoisten – poistaminen Suomesta tuki strategiaa, mutta vain niin kauan, kun suomalaisista – punaisista tai valkoisista – ei tulisi Ison-Britannian liittolaisia. heinäkuuta 1918, että olisi yritettävä saada Neuvosto-Venäjä kutsumaan Saksa yhteiselle sotaretkelle Murmanskiin maihin nousseita brittejä ja muita ympärysvaltojen joukkoja vastaan. Näin olisi myös vuonna 1941. Sekä Vilhelm (Wilhelm) II että Yrjö (George) V inhosivat viimeistään heinäkuun 1918 tsaarin perheen murhan jälkeen Venäjän bolševikkeja eli punaisia ja aistivat bolševismin voiman ja vaaran. Näin oli kaikkialla, tietenkin myös Suomessa. Historioitsijoille on tullut tavaksi selittää vuoden 1918 tapahtumia lähes yksinomaan sisäisellä eripuralla tai käyttäen muodikasta vihapuhekäsitettä. Suuremmassa mittakaavassa Suomen vapaustaistelussa ja punakapinassa, joka johti sisällissotaan, oli kyse valtavasta aseellisesta valtataistelusta: maailmansodasta, jonka tapahtumakulussa suomalaisten sosiaalisilla suhteilla tai agitaatiolla ja vihapuheella ei ollut tuon taivaallista roolia. Sodan sumussa Vuonna 1918 Suomi oli strategisesti tärkeä nimenomaan maantieteellisen aseman eli Venäjän ja Britannian pohjoisen kulkureitin takia. NeuvostoVenäjän hallitus ei suostunut saksalaisten ehdotukseen. Historiallisesti katsottuna tämä on kukkua, tai armollisemmin sanottuna se ei vastaa historian kronologiaa eikä lähteitä. Saksan läsnäolossa Suomessa ei ollut mitään ideologista, eikä kysymys ollut myöskään suomalaisten sinisistä silmistä vaan Saksan strategisista tavoitteista sodassa Britanniaa, Ranskaa ja enenevässä määrin myös Yhdysvaltoja vastaan. Ja varmasti aristokratiaa ja monarkkeja peittelemättömästi vihanneet sosialistit olivat olleet kaikille aristokraateille ja kruunupäille vastenmielisiä jo vuosikymmeniä ennen sotaa. Rata oli jo ensimmäisessä maailmansodassa strategisesti tärkeä yhteys, ja vielä tärkeämmäksi se muodostui toisessa maailmansodassa. Me kun tiedämme, mitä tapahtui, ja saamme sellaista tietoa tapahtuneesta, jota aikalaiset eivät vielä voineet tietää. Saksan suuressa päämajassa Belgian Spassa päätettiin 2. Ideologia oli yhtä toissijaista kuin loppumetreillä koko Venäjän tulevaisuus. Aseet ja ampumatarvike apu olisi tässä tapauksessa annettava. Jos tämä ei onnistuisi, suomalaiset olisi lähetettävä sotaretkelle Murmanskiin. Jälkiviisaudessa on imelä maku, ja niin sotahistorioitsijoiden kuin nojatuolikenraaleiden ja kolpakkostrategien on helppo todeta jälkeenpäin, mitä olisi pitänyt tai voinut tehdä
maaliskuuta ensimmäiset yhteenotot Tampereen taistelussa Aitolahdella, ja 1. Alun perin suunnitelmissa oli kolme hyökkäyssuuntaa: Sortavalasta Petroskoihin komentajana ratsumestari Oskar Kuula, everstiluutnantti Carl Wilhelm Malmin hyökkäys Kuhmoniemestä Uhtuan kautta kohti Vienan Kemiä ja jääkäriyliluutnantti Kurt Martti Walleniuksen Kuusamosta Kantalahteen tai jopa Petsamoon suunniteltu hyökkäyssuunta. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 17 ten informoiduillekin aikalaisille sodassa tieto on aina hajanaista, epävarmaa, ristiriitaista, puutteellista ja usein jopa väärää. jälkeen. Suomesta oli tulossa Ison-Britannian ja Saksan taistelukenttä maailmansodassa. huhtikuuta lähti Saksan laivaston erikoisosasto (Sonderverband Meurer) Danzigin satamasta. huhtikuuta, samana päivänä, kun Tampereen keskusta-alueen valtaus alkoi. Entä suomalainen näkökulma. Se oli itse asiassa pikemminkin kyynisen käytännöllinen. Muurmannin, Itä-Karjalan ja Vienan suunnan operoinnin syy oli siis taatusti jokin aivan muu kuin Suur-Suomi-aate, joka tuskin edes ruotsinkielistä aristokraattia tai Vaasan senaattiakaan kauheammin elähdytti. Operatiivisesti tai jopa strategisesti Saksan ja Ison-Britannian näkökulmasta katsottuna motiivi operaatioille idässä oli selvä tuolloin, ja se on sitä yhä: Muurmannin rata, yhteys Venäjältä länteen. Walleniuksen joukot taistelivat rajalla punaisia vastaan 23. Ei kovin ideologista eikä yksinkertaista. Erittäin kiinnostava on hyökkäyksen ajankohta. Malmin retkikunta ylitti rajan jo 21. Vaasan senaatti teki yksimielisesti poliittisen päätöksen liittää Itä-Karjala Suomeen sotilaallisesti. maaliskuuta 1918. Mannerheimin eli Vaasan senaatin joukot olivat sitä paitsi ennen saksalaisten joukkojen tuloa alakynnessä. huhtikuuta 1918. Mannerheimin päämajassa annettiin hyökkäyskäsky viimeistään 25. Jälkeenpäin todellisuus näyttää aina niin paljon selvemmältä. Ullmannin väitöskirja vuodelta 1961 todistaa, että kesällä 1918 Pohjois-Venäjällä oli vain 7 400 brittiä, 1 000 ranskalaista, 1 350 italialaista, 1 200 serbialaista ja 4 000 venäläistä ja suomalaista. Itämeren divisioona nousi Hangossa maihin 3. Kesäkuun 1918 lopussa oltiin Saksassa sitä mieltä, että Muurmannin radalla, Kuolan niemimaalla ja Arkangelissa reunavaltioilla olisi jopa yli 50 000 miestä. Näistä 12 600 olisi brittejä, ranskalaisia ja italialaisia, lisäksi olisi 3 500 serbialaista ja yli 24 000 eri maiden punakaartilaisia, joukossa myös suomalaisia. maaliskuuta, ja epäonnistunut hyökkäys Vienan Kemiä vastaan tapahtui 9. Mutta vuoden 1918 tapahtumien kulku oli todellisuudessa monimutkaisempi ja vähemmän ideologinen. …ja Saksan tarpeet Kun asioita katsoo korkeammalta kukkulalta, maisema näkyy paremmin. maaliskuuta, ja huhtikuun puolivälissä Mannerheim määräsi joukon palaamaan Suomen puolelle. Brittien ja neuvostovenäläisten suhteita vuosina 1917–1921 tutkineen yhdysvaltalaisen historioitsija Richard H. Punaisia suomalaisia taisteli siis brittien rinnalla, jotka olivat sodassa punaisia venäläisiä ja heidän kanssaan rauhan tehneitä saksalaisia ja myös valkoisia suomalaisia vastaan. Näihin kuuluneista suomalaisista punaisista sotilaista perustetun reilun tuhannen miehen Muurmannin legioonan tarina löytyy suomalaisen historioitsija Jukka Nevakiven vuoden 1970 tutkimuksesta ja tietenkin Kari Kuuselan kertomana Suomen Sotilaan numerosta 1/2020. Mannerheim käski Walleniuksen siis takaisin Ison-Britannian uhkauksen takia, mutta vasta Helsingin valtauksen 12.–14.4. Kokonaisuudessa siis vain noin 15 000 miestä. Suomalaisen historioitsija Jukka-Pekka Pietiäisen mukaan samana päivänä Britannian hallitus ilmoitti Vaasan hallitukselle, että hyökkäystä Muurmannin radalle seuraisi Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen sodanjulistus. Suomalainen näkökulma… Kerrataan vielä, mitä suomalainen historioitsija Jouko Vahtola kirjoitti tapahtumien kulusta vuonna 1988 ilmestyneessä kirjassaan Suomi Suureksi – Viena Vapaaksi. Suomessa punaiset ajoivat – varmasti Jos lakikivi puuttuu, holvi romahtaa.. Tässä yhteydessä on otettava huomioon se, että tiedustelutiedot ja oikea tilanne Pohjois-Venäjällä paikan päällä eivät olleet yhtenevät. Pelkästään Arkangelissa sotilaiden määrä olisi vähän alle 10 000 miestä. Samaan aikaan Suomessa alkoivat 23. Schlussstein mainitaan Suomessa usein vain hämärästi ohimennen Suur-Suomi-aatteen ja Mannerheimin miekkavalaksi kutsutun päiväkäskyn (23.2.1918) yhteydessä, koska käskyssä mainitaan Vienan Karjala. Vuoden 1918 miekkavala tunnetaan tietenkin ennen kaikkea siksi, koska marsalkka Mannerheim palasi siihen jatkosodan kolmannessa päiväkäskyssään heinäkuussa 1941. Tulevaisuutta ei tiedä kukaan. Mikä se sitten oli
Lopulta Kielin punainen matruusikapina alkoi muun muassa SMS Ostfrieslandilla, SMS Nassaulla ja SMS Thüringenillä, jotka oli nimenomaan tarkoitettu Kronstadtin eli punaisten matruusien tukikohdan valtaukseen. 18 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 SOTAHISTORIA tietämättään – Ison-Britannian asiaa ja valkoiset – moni heistäkin sitä tajuamatta – Saksan asiaa, samalla kun Venäjällä IsoBritannia veljeili valkoisten ja Saksa punaisten kanssa. Syyt olivat strategisia eivät ideologisia. Sodan jälkeen tarkoittaa ennen seuraavaa sotaa. Schlusssteinin – aivan kuten Saksan operoinnin keväällä 1918 Suomessa – ainoana todellisena strategisena tavoitteena oli yksinkertaisesti vain poistaa ympärysvaltojen mahdollisuus toimia Saksan itäisellä sotatoimialueella ja katkaista Venäjän valkoisten ja brittien yhteys poistamalla Muurmannin ratayhteys ja kiistämällä näin pohjoisten satamien, eritoten aina sulan Murmanskin käyttö tienä länteen. Toki hekin halusivat vahvistaa imperiuminsa jalansijaa pohjoisessa, kun Saksa oli lyöty pelistä ja Venäjä oli sisällissodassa, mutta ikkuna oli jo sulkeutumassa. Ylläpidettiin ja kehiteltiin vanhoja suunnitelmia – lakikiveä – Neuvostoliiton Jäämeren satamien sulkemiseksi heti. (Lue lisää Saksan, Baltian maiden ja Suomen vaiheista Itämeren piirissä lehtemme vuosien 2019 ja 2020 numeroista). Sodan jälkeen oli vain tauko ennen seuraavaa sotaa. Saksan näkökulmasta taas Muurmannin rataan ja Tampereelle oli hyökättävä samaan aikaan, kun Saksa tekisi erittäin riskialttiin maihinnousun Suomen punaiselle alueelle Hankoon. Iso-Britannia tarvitsi Venäjällä valkoisia Saksan-vastaisen sodan jatkamista varten ja Suomessa punaisia Muurmannin radan suojelemiseen Saksan joukkoja vastaan, ettei Britannia–Venäjä-yhteys vaarantuisi. Se oli käytännöllisen kyynistä tai realistista operatiivista suunnittelua hallinnon poliittisiin ja strategisiin tavoitteisiin. Siihen Saksa tarvitsi taas Suomea, ja se tiesi Suomen olevan jälleen pakkoraossa, jossa se tarvitsisi Saksaa. Ultima ratio Regis. Tavoitteena olisi estää Venäjältä/Neuvostoliitolta vastaisuudessa osallistuminen kahden rintaman sotaan Saksaa vastaan yhdessä länsivaltojen kanssa. Yhteysupseereiden tehtävä on ollut kautta aikojen operaatioiden koordinointi! Niin oli vuonna 1918 ja myös vuonna 1941. Länsirintamalla johtoportaissa sodan häviämisen tiedettiin jo kesällä olevan vain ajan kysymys. Siinäkään ei vihreän veran ääreltä katsoen ollut mitään poliittista tai ideologista. Syyskuun lopussa vuonna 1918 aikaikkuna sodalle Jäämeren läheisyydessä sulkeutui myös sään vuoksi. Välimeren strategia oli törmännyt seinään (ks. Miksi se olisi. Mannerheim kielsi tunnetusti maailmansotien jälkeisessä omaelämänkerrassaan kaikkien vuoden 1918 yhteisten operaatioiden olemassaolon. Keisarin upseereista tuli ensin tasavallan ja sitten Führerin sotilaita. Talven lähestyminen vei viimeisenkin mahdollisuuden saavuttaa parempi asetelma idässä. Vuonna 1918 Saksa vei ja Suomi vikisi. Näin he myös pelastivat neuvostovallan kahdesti ratkaisun hetkellä. Uusi yritys oli 80 vuotta sitten. Vuonna 1941 asetelma oli hieman tasa-arvoisempi, mutta olisi naiivia kuvitella, että suurvallan ja pikkuvaltion suhde voisi koskaan olla täysin tasa-arvoinen. Ensimmäisen maailmansodan idässäkin ratkaisivat amerikkalaiset lännessä Ranskan mutaisilla kuoleman kentillä, niin kuin he tulisivat ratkaisemaan seuraavankin. Suomen Sotilas 2/2021), ja Merileijonasta oli luovuttu, kenties käytännössä mahdottomana. Ensin tehtiin yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa ja vielä uudestaankin, mutta tehtiin myös suunnitelmia sen varalle, että joudutaan sotaan idässä. Sotilaat tekevät työtä hallinnolleen, useimmiten sitä kyseenalaistamatta. Saksalaiset sotilaat vuosivat idässä verta vielä pitkään osin aselepoehtojen ja Versailles’n rauhan epäselvien vaatimusten vuoksi ja alkuun ympärysvaltojen vaatimuksesta. Palaamme siihen. Oliko se yhteensattumaa. Itämeren divisioonan esikunnassa taas toimi jääkäriyliluutnantti Aksel Woldemar Falkenberg Mannerheimin päämajan yhteysupseerina. Muutama aihetodiste: Mannerheimin esikunnassa oli Ludendorffin yhteysupseerina majuri Werner Crantz, ja Suomen päämajan yhteysupseerina toimi Saksan maavoimien ylimpään sodanjohtoon (Ludendorffin OHL) kuulunut ratsumestari Mauritz Gripenberg. Satumainen – todellisuudessa järkyttävän rähjäinen – Petroskoi, Muurmannin radan asema, ei ollut millään tavoin tärkeä vuonna 1918 Suomelle tai Suur-Suomi-haaveillekaan. Loppu on historiaa. Operaatio Hopeaketun (Unternehmen Silberfuchs) suunnitelmista strategisesti tärkeänä osana Barbarossaa ja koko sotaa vastasi nyt kenraalieverstinä sama mies, joka oli lähetetty jo vuonna 1918 kapteenina Muurmannin rataa koskevalle tiedusteluretkelle. Pysy mukana. Yhdysvaltojen voima kasvoi nopeammin kuin Saksa pystyi siihen vastaamaan. Operaatiot rytmitettiin yhdessä niin hyvin kuin ajan johtamisvälineet ja olosuhteet mahdollistivat. Saksan laskettua aseensa lännessä marraskuussa 1918 Leninin puna-armeija aloitti jälleen hyökkäyksen saksalaisia vastaan idässä. Jo pelkästään suomalaisten ja saksalaisten yhteysupseerien olemassaolo kuitenkin todistaa, että totuus taisi olla toinen. Niinpä myös saksalaiset sotilaat jatkoivat sodan jälkeen suunnittelua, kuinka luotaisiin Saksalle parempi strateginen asema Isoa-Britanniaa vastaan mahdollisessa tulevassa sodassa. Täydellinen romahdus lännessä vei kuitenkin siltä lakikiven ja romautti koko rakennelman. Vaikka operaatio Schlussstein jäi toteuttamatta, suunnitelma jäi ja heräsi taas eloon 23 vuotta myöhemmin, kun Saksan vaihtoehdot Isoa-Britanniaa vastaan alkoivat olla vähissä. Aikaikkuna Loppukesän ja alkusyksyn 1918 lyhyessä aikaikkunassa Saksan ylimmälle johdolle aukesi hetkeksi mahdollisuus täydelliseen – jollei jopa lopulliseen – voittoon itärintamalla. Sodan jälkeen tarkoittaa ennen seuraavaa sotaa.. Kesällä 1919 britit jatkoivat siitä, mihin saksalaiset olivat jääneet. Ikkuna sulkeutui
Kumpikin osapuoli pitää aluetta omanaan. UUTTA oli nujakoinnin nopea leviäminen asevoimien väliseksi yhteenotoksi Kirgisia ja Tadžikistan kahakoivat rajalla ja ulottuminen muille rajapaikkakunnille. Kirgisian mukaan tadžikkijoukot hyökkäsivät Kapchagain, Min-Bulakin ja Vuorokauden kestäneet taistelut vaativat yli 40 kuolonuhria.. Kahakka alkoi 28.4.2021 ja kesti vuorokauden ennen kuin maat sopivat tulitauosta. Väestö pakeni alueiden välissä sijaitsevista kirgiisikylistä, ja ihmisten jälkeensä jättämät asunnot, kaupat ja ajoneuvot poltettiin. Nyt yhteenotto laajeni kranaatinheitintuleen ja hyökkäyksiin rajapisteille. Yhteenoton taustalla oli vuosia kestänyt jännitteiden kärjistyminen rajaseudulla asuvien yhteisöjen välillä. Tadžikkijoukkojen kerrottiin ottaneen haltuunsa alueita tieosuudella, joka johtaa Kirgisiassa sijaitsevasta Tadžikistanin Vorukhin enklaavista Tadžikistaniin. 19 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 JY VÄLL Ä H uhtikuun lopussa Kirgisian ja Tadžikistanin rajalla puhkesi aseellinen yhteenotto, joka oli vakavin alueella sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Aiemmin jännitteet ovat purkautuneet kivienviskelyn muodossa, mutta viime aikoina myös yksittäisinä laukauksina rajan yli. Nyt kyläläisten tappelu johti kummankin maan asevoimien tulitaisteluun. Kimmokkeen huhtikuun lopun yhteenotolle antoi kiista Kok-Tashin vedenottopaikasta. Vuorokauden kestäneet taistelut vaativat yli 40 kuolonuhria (33 kirgiisiä) ja rajan molemmin puolin yhteensä lähes 200 haavoittunutta. Ennenkuulumatonta kranaatinheittimien käyttö rajalla ei ole: Kirgisia on syyttänyt naapurimaataan kranaatinheittimillä tehdystä rajavalvonnasta jo aiemmin, tammikuussa 2014 ja toukokuussa 2020. Kirgiisipakolaiset, joiden lukumääräksi arvioidaan lähes 20 000, pakenivat Batkeniin, joka on alueen päähallintokaupunki. Tadžikkikyläläiset olivat pystyttämässä paikalle valvontakameraa, mitä kirgiisit vihaisesti vastustivat. Kirgisian kansallisen turvallisuusneuvoston mukaan tadžikit turvautuivat myös raskaiden konekivääreiden ja kranaatinheittimien käyttöön. KAHAKKA ALKOI Kok-Tashin kirgiisikylästä. Vedenottopaikka on alueella, jossa maiden välinen rajankulku on epäselvä. Suukopu johti kivien viskelyyn. Kylä on ollut jännitteiden keskiössä aiemminkin; tammikuussa 2013 kyläläisten ja läheisen Chorkuhin tadžikkikylän poikajoukon välillä syttyi tappelu kaupassa
Kasvua puolustusmenoissa oli tukholmalaisen Kansainvälisen rauhantutkimuksen instituutin (SIPRI) mukaan 2,6 %. Siellä puolustusmenot ovat kasvaneet 41 %. Toisena on Myanmar, jossa armeija kaappasi hiljattain vallan ja sotilashallinnon vastaisissa mielenosoituksissa on kevään aikana kuollut yli 700 ihmistä. P uolustusmenot kasvoivat viime vuonna maailmanlaajuisesti kahdella triljoonalla dollarilla edellisvuoteen (2019) verrattuna. Viiden eniten asevoimiinsa sijoittavan maan ykköspaikkaa hallitsi Yhdysvallat, jonka menot vastasivat 39 % koko maailman puolustusmenoista, kasvua edellisvuoteen oli 4,4 %. KONFLIKTIN ytimessä on entinen Neuvostoliiton mielivaltainen sisäinen hallinnollinen raja, joka vuonna 1991 muuttui vasta itsenäistyneiden Kirgisian ja Tadžikistanin valtionrajaksi. Saudi-Arabia supisti menojaan 10 %. Vuorokausi väkivallan puhkeamisesta maat sopivat tulitauosta. Rajankäynnistä sopiminen on ollut maiden välillä hidasta, mutta Kirgisian presidentti Sadyr Japarov on yrittänyt kiirehtiä sopimista Tadžikistanin ja Uzbekistanin kanssa. Todennäköistä kuitenkin on, ettei taistelu KokTashin vedenottopaikasta tule jäämään viimeiseksi välienselvittelyksi rajalla. Aiemmin keväällä Kirgisia ehdotti, että se ottaisi Vorukhin enklaavin hallintaansa ja luovuttaisi sitä vastaan alueita Tadžikistanille rajalta. Paikalliset kahakat pakottivat maiden pääkaupungit puuttumaan kasvavaan väkivaltaan. Tadžikistanin presidentti Emomali Rahmon teki harvinaisen vierailun Vorukhiin huhtikuun alussa ja ilmoitti, ettei Vorukhin asemasta tultaisi koskaan keskustelemaan. Puolustusmenojaan karsineiden maiden joukossa on joitain yllättäjiä. Esimerkiksi keväällä 2021 Tigrayn maakunnassa sisällissotaan ajautuneessa Etiopiassa vähennystä oli 15 %. Tämä suututti tadžikkinationalisteja, jotka totesivat, että Vorukh ja alueet sen ympärillä ovat aina kuuluneet Tadžikistaniin. Mainittakoon lisäksi sijalla 11 oleva Azerbaidžan, joka viime vuoden lopussa voitti Armenian Vuoristo-Karabahissa käydyssä sodassa pitkälti turkkilaisilta hankkimiensa lennokkien ansiosta. Amerikkalaisten etumatka seuraavaksi tulleeseen Kiinaan on merkittävä, sillä Kiinan menot olivat ”vain” 13 % koko maailman sotilasmenoista. Kamerunissa vähennystä oli 11 %, vaikka englanninkielinen separatistiliike haluaa itsenäistyä ranskankielisestä valtaväestöstä, ja Mosambikissa, jonka pohjoisessa Cabo Delgadon maakunnassa ISIS-terroristiliikkeeseen kytkeytyvät kapinalliset ovat ryhtyneet aseelliseen taisteluun Maputon hallintoa vastaan, oli vähennystä 24 %. NIINPÄ YHTEISÖJEN suhteet olivat kireät jo ennen nyt puhjenneita yhteenottoja. Tšadissa puolustusmenot ovat kasvaneet 31 %. Tiet ja vesiväylät kulkevat ristiin rastiin, ja vain vähän yli puolet maiden 970 kilometriä pitkästä rajasta on sovittu. Suurin puolustusmenojaan leikannut maa oli Libanon, joka vähensi menojaan huikeat 59 %. Kolmantena on Tšad, jonka presidentti Idriss Déby sai huhtikuussa surmansa taistelussa kapinallisia vastaan. 20 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 JY VÄLL Ä Dostukin raja-asemille ja valtasivat Kojogarin ja Bulak-Bashin rajapisteet. Yllättäen useampi Afrikan maa on vähentänyt asehankintojaan, joskin eräiden kohdalla nykytilanne todennäköisesti ennakoi menojen pikaista kasvua. Kymmenen suhteellisesti puolustusmenojaan eniten kasvattaneiden joukossa on kaksi EUja Nato-maata, sijoilla yhdeksän ja kymmenen olevat Romania ja Unkari. Intian, Venäjän ja Ison-Britannian sotilasmenot olivat lähes tasoissa (Intia 3,7 %, Venäjä 3,1 % ja Iso-Britannia 3 %). Tadžikistanin puolella julistettiin uutissulku, joten tadžikkien kärsimistä tappioista ei ole tietoa. Kärjessä on Uganda, jossa poliittinen tilanne on jännittynyt ja puolustusmenot ovat kasvaneet 46 %. Sen sijaan on mielenkiintoista tarkastella puolustusmenojen suhteellisia kasvattajia. Puolustusmenot kasvoivat vuonna 2020 Amerikkalaisten etumatka seuraavaksi tulleeseen Kiinaan on merkittävä.
Muutamaa päivää myöhemmin uutisoitiin ranskalaistoimittaja Olivier Dubois’n sieppauksesta, jonka kerrottiin tapahtuneen jo huhtikuun alussa (8.4.2021) Gaossa. Terroristit surmasivat ihmisiä kostoksi siitä, että kyläläisiä oli liittynyt terroristien vastaiseen suojeluskuntaan. Hän on luvannut vaalit 18 kuukauden ylimenokauden jälkeen. Sahel-vyöhykkeellä Yhdysvallat antaa ensi sijassa tiedusteluja logistiikkatukea Ranskalle sekä tukee koulutusohjelmin alueen maiden asevoimien vahvistamista. Tällä välin tilanne on kuitenkin jatkanut heikkenemistään. Merkittävimmän rintaman terrorismin vastaisessa taistelussa muodostaa Sahel-vyöhyke, missä Ranska ja sen eurooppalaiset liittolaiset ovat etulinjassa. TŠADIN LISÄKSI erityisesti Burkina Fasossa väkivalta kiihtyy. Ranskan johtamaan erikoistoimintajoukkojen operaatio Takubaan on löytynyt jonkin verran tukea, mutta ei niin paljon kuin Ranska todennäköisesti oli toivonut. Ranska oli tukenut Débyn vallassa pysymistä hyökkäämällä kapinallisia vastaan vuonna 2008 ja 2019, mistä kiitoksena Tšad tuki Ranskan vuonna 2013 aloittamaa terrorismin vastaista sotaa Sahelissa. Al-Qaidaan kytköksissä oleva alaryhmä sieppasi romanialaisen kaivosasiantuntijan Iulian Ghergitin Burkina Fasossa huhtikuusTerrorismi ja sen vastainen sota kiihtyvät Afrikassa Merkittävimmän rintaman terrorismin vastaisessa taistelussa muodostaa Sahel-vyöhyke. Vielä alkuvuodesta 2021 Ranskassa keskusteltiin maan oman sotilaallisen läsnäolon vähentämisestä Sahel-maissa. päivänä kaksi espanjalaista ja irlantilainen saivat surmansa Burkina Fasossa, kun salametsästyksen vastaisesta työstä dokumenttia laatineet eurooppalaiset joutuivat al-Qaidaa alueella edustavan JNIM-terroristiryhmän väijytykseen yhdessä heitä suojanneiden burkinafasolaisten sotilaiden kanssa. Juuri tšadilaisjoukkoja pidetään iskukykyisimpinä paikallistoimijoina alueella. Jihadistiterroristien panttivankeina on nyt tiettävästi kaikkiaan kuusi länsimaalaista. 21 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 K uluneen vuoden aikana jihadistinen terrorismi näyttää kiihtyvän erityisesti Afrikassa. Tästä huolimatta Ranska on pyrkinyt aktiivisesti löytämään eurooppalaisia liittolaisia terrorismin vastaiseen taisteluun jihadistikapinallisia vastaan. Muutamaa päivää myöhemmin Itä-Burkina Fasossa surmattiin 30 siviiliä, kun terroristit piirittivät Kodyelin ja sytyttivät kylän talot palamaan. Idriss Débyn jälkeen Tšadin johtoon on noussut hänen poikansa, 38-vuotias neljän tähden kenraali Mahamat Kaka Idriss Déby. Idriss Déby vanhemman kuolema on kuitenkin aiheuttanut laajaa epävarmuutta Tšadin lisäksi koko alueella. Huhtikuun lopussa terroristit surmasivat ainakin 15 siviiliä maan pohjoisosassa kyliin tekemissään iskuissa. Huhtikuussa Ranska menetti pitkäaikaisen liittolaisensa alueella, kun Tšadia vuodesta 1990 johtanut Idriss Déby kuoli yllättäen 20.4.2021 haavoituttuaan maan pohjoisosassa toimivien tšadilaiskapinallisten kanssa käydyssä taistelussa. Sahel-vyöhyke eroaa kansainvälisen terrorismin vastaisen taistelun muista rintamista ja niissä tutuksi tulleesta marssijärjestyksestä, jossa Yhdysvallat on näytellyt kapellimestarin roolia muiden länsimaiden seuratessa. Huhtikuun 27. RANSKALLA mutta myös muilla eurooppalaisilla mailla on hyvät syyt taistella alueen al-Qaidaja ISIS-ryhmiä vastaan, mikä konkretisoitui valitettavalla tavalla jälleen huhti-toukokuun aikana. Panttivankivideossaan Dubois kertoi olevansa JNIM:n käsissä
Lissabonissa toivotaan, että maan käynnistämästä koulutustehtävästä kehittyy uusi EU:n koulutusoperaatio (EUTM).. Helmikuussa 2017 saman kohtalon koki kolumbialaisnunna Gloria Cecilia Argoti ja huhtikuussa 2018 Länsi-Nigerissa saksalaisavustustyöntekijä Jörg Lange. Maaliskuun lopussa (24.3.2021) ISISille uskollisuutta vannoneet jihadistit valloittivat Palman kaupungin. EUTM-Somalian verkkosivuilta ei löydy tietoa, osallistuiko Mogadishun yhteenottoihin eurooppalaisten kouluttamia Somalian asevoimien joukkoja, mutta todennäköisempää on, että ministeri Jimale tarkoitti ulkovalloilla Keniaa, jonka kanssa Somalialla on kiistaa maiden välisen merirajan kulusta. Nyt koko hankkeen mielekkyys on kyseenalaistettu. Jatkoa epävakaudelle tarjoili huhtikuussa Somalia, kun maan presidentti Mohamed Abdullahi Mohamed Farmajo ”hyväksyi” presidenttikautensa – jonka olisi pitänyt päättyä jo helmikuussa – jatkamisen kahdella vuodella. Tammikuussa 2016 siepattiin 82-vuotias australialainen kirurgi Arthur Kenneth Elliott yhdessä vaimonsa kanssa (terroristit vapauttivat vaimon kuukauden panttivankeuden jälkeen) ja lokakuussa 2016 Keski-Nigerissa amerikkalainen avustustyöntekijä Jeffery Woodke. Tämä johti yhteenottoihin pääkaupunki Mogadishussa; kaupungissa olevat asevoimien yksiköt, joiden olisi pitänyt taistella alShabaab-terroristeja vastaan, käänsivät aseet toisiaan kohti. Vuoden 2020 elokuussa kapinalliset valtasivat Mocínboa da Praian kaupungin, ja marraskuussa jihadistit hyökkäsivät rajan yli Tansanian puolelle. Ulkopuolisen tarkkailijan mielessä herää kysymys, miten yhteistoiminta al-Shabaabia vastaan mahtaa sujua yksiköiltä, jotka juuri ottivat keskenään yhteen. EU-maat tuskin olivat Jimalen mielessä: EU:n koulutusoperaatio (EUTM) on kouluttanut Somalian asevoimia vuodesta 2010 lähtien – myös suomalaisvoimin. Mosambikin asevoimien kyvyttömyys kapinallisten kukistamisessa on herättänyt huolta maan entisessä siirtomaaisännässä Portugalissa, joka ilmoitti jo alkuvuonna lähettävänsä erikoisjoukkojaan maahan kouluttamaan Mosambikin asevoimia. Pohjois-Mosambikin Cabo Delgadon läänissä jihadistikapinalliset ovat terrorisoineet väestöä jo vuodesta 2017 lähtien. Al-Shabaab reagoi Mogadishun kaaokseen hyökkäämällä samanaikaisesti Bariiressa ja Awdhiglessa sijaiseviin sotilastukikohtiin itsemurhapommittajilla. JY VÄLL Ä 22 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 sa 2015. Alkuvuosi alkoi Etiopiassa Tigrayn maakunnassa lyhyellä sisällissodalla, johon osallistui myös naapurimaa Eritrea. Palman hyökkäys hyllytti Total-energiajätin suunnitelmat alueen kaasuesiintymien käyttöönottamisesta – hanke olisi tuonut köyhälle Mosambikille tärkeän lisän maan budjettiin. Kranaatinheittimin ja raskain konekiväärein taistelleet asevoimien yksiköt taipuivat tulitaukoon, kun Farmajo ilmoitti perääntyvänsä presidenttikautensa yksipuolisesta jatkamisesta. SAHELIN lisäksi poliittinen epävakaus ja terrorismi riivaavat Afrikan sarvea. AFRIKAN SARVEN rinnalla jihadistinen terrorismi on levinnyt swahili-rannikkoa pitkin etelään, Mosambikiin. SOMALIAN turvallisuusministeri Hassan Hundubey Jimale syytti väkivaltaisuuksista nimeämättömiä ulkovaltoja
Edellinen ennätys oli vuodelta 2018, jolloin palvelukseen haki 1 516 naista. ”Johtamisjärjestelmäkoulussa yhdistyy digitalisaation edistäminen, toimialan innovointi, kokeiluja kehittämistoiminta, opetus ja harjoitustoiminta sekä valmius. Betonimoduuleista voi rakentaa nopeasti ja joustavasti ennalta suunniteltuja suojarakenteita käyttäen apuna tavanomaisia rakennustyökoneita ja -välineitä. Puolustusvoimat on erittäin tyytyväinen hakemusmäärään. Olemme tässä hyvällä tiellä, mutta edelleen meidän on tehostettava palveluksesta tiedottamista nuorten naisten keskuudessa”, Hulkko toteaa Maavoimien tiedotteessa. Ylijäämäbetonin käyttäminen vähentää osaltaan betonintuotannon ympäristövaikutuksia. Perustettava Johtamisjärjestelmäkoulu on verkostoitumista hyödyntävä moderni johtamisjärjestelmäalan, kyberpuolustuksen ja informaatiopuolustuksen osaamiskeskus ja toimialakoulu. Maavoimien komentajan, kenraaliluutnantti Petri Hulkon mukaan kokemukset vapaaehtoisten naisten varusmiespalveluksesta ovat yksinomaan positiivisia. Betonifirmojen yhteinen Betonia Oy koordinoi ylijäämäbetonista valmistettujen moduulien tuotannon ja varastoinnin Puolustusvoimien tarpeisiin. 23 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 Ennätysmäärä naisia haki vapaaehtoiseen asepalvelukseen VIIME VUONNA yhteensä 1 675 naista haki vapaaehtoiseen asepalvelukseen, mikä on tähän astinen ennätys naisten vapaaehtoisen asepalveluksen historiassa. ”Tähtäimessä on saada vuosittain palvelukseen noin 2 000 naista. Vuodesta 2017 lähtien palvelukseen hakeneiden määrä on vakiintunut yli 1 000:een vuodessa. PU O LU ST U SV O IM AT PU O LU ST U SV O IM AT. Valmiusrakentamisessa moduuleista voidaan koota helposti ennalta suunniteltuja rakennelmia joukkojen ja materiaalin suojaksi. Puolustusvoimien tarve informaatioajan osaamiselle kasvaa kaiken aikaa. Puolustusvoimien tarve informaatioajan osaamiselle kasvaa kaiken aikaa, ja Johtamisjärjestelmäkoulun kurssitarjonta mahdollistaa sen suunnitelmallisen kehittämisen koko Puolustusvoimissa”, kertoo Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen johtaja, kommodori Juha Ravanti. Jotta asetettuihin tavoitteisiin päästään, pitää henkilöstön osaamista saada lisättyä”, sanoo puolestaan Johtamisjärjestelmäkoulun rungon johtaja, majuri Markus Töhönen. Lisäksi se on kustannustehokas tapa tuottaa suuria määriä valmiusrakentamismateriaalia, Puolustusvoimien logistiikkalaitokselta kerrotaan. Puolustusvoimiin perustetaan Johtamisjärjestelmäkoulu PUOLUSTUSVOIMAIN komentaja kenraali Timo Kivinen teki helmikuussa päätöksen Johtamisjärjestelmäkoulun perustamisesta vuonna 2022 Riihimäelle, Puolustusvoimista kerrotaan. Järjestelyn tavoitteena on luoda betonimoduuleille mahdollisimman laaja valtakunnallinen toimittajaverkosto kotimaisten betoniteollisuusyritysten piirissä. ”Operatiiviset toimintaympäristöt (maa, meri, ilma, avaruus, kyber), informaatioympäristö (i5D) ja digitalisaatio edellyttävät yhä tiiviimpää johtamisjärjestelmien, kyberpuolustuksen, informaatiopuolustuksen sekä elektronisen sodankäynnin yhteensovittamista ja kehittämistä. Ylijäämäbetoni valmiusharkoiksi SUOMALAISEN betoniteollisuuden ylijäämäbetoni valetaan PV-betonimoduuleiksi, joita sitten voidaan käyttää taistelukentän suojarakentamisessa
Omien päätelaitteiden käytöstä allekirjoitettiin kirjallinen suostumus, ja joukot saivat itse määrittää, mitä pikaviestisovelluksia käyttävät toiminnassaan. Prikaatikenraali Antti Lehtisalo siirtyy MPK:n toiminnanjohtajaksi puolustusministeriön kansallisen puolustusyksikön johtajan tehtävistä. Uusi toiminnanjohtaja ottaa tehtävän vastaan haastavassa tilanteessa, sillä MPK sai kuulla toukokuussa, että sen saaman valtionavun maksatus keskeytetään. Kaartin jääkärirykmentti kokeili jo viime syksyn paikallispuolustusharjoituksessa niin sanottua arjen johtamisjärjestelmää, jossa harjoitukseen osallistuvat käyttivät suostumuksella omia mobiililaitteitaan yhtenä sotajoukon viestitysmenetelmänä. MPK:lle uusi toiminnanjohtaja MAANPUOLUSTUSKOULUTUSYHDISTYS MPK on valinnut uuden toiminnanjohtajan. Miksi ei hyödynnettäisi meidän kaikkien taskuissa kulkevaa viestintäja laskentatehoa, kun operaatioturvallisuus otetaan huomioon. Sillä ei tarkoiteta pelkästään varusmiesten ja reserviläisten omia laitteita, vaan myös helposti ja edullisesti hankittavia siviililaitteita. Maaliskuussa pidetyssä Kehä 21 -paikallispuolustusharjoituksessa oli sama konsepti käytössä. Prikaatikenraali Antti Lehtisalo aloittaa työn 1.8. Vaikka suojelupoliisi tai keskusrikospoliisi ei tiedotteissaan tätä suoraan sano, kyberalan julkaisuista selviää, että APT31-operaation epäillään olevan lähtöisin Kiinasta. APT31:n tarkoituksena on tuottaa Kiinan kansantasavallan hallinnolle ja valtiollisille yhtiöille informaatiota, joka hyödyttää niiden poliittisia, taloudellisia ja sotilaallisia etuja. Hän on toiminut Suomen Hippos ry:n puheenjohtajana vuosina 2016–2018, MPK:sta kerrotaan. APT31-operaation maalina on ollut eri maiden hallinnot, rahoitussektoPU O LU ST U SV O IM AT. JY VÄLL Ä 24 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 Oma laite mukaan sotaharjoitukseen RAKENNUSTYÖMAILLA niin oli jo sukupolvia sitten ja nyt myös siisteissä sisätöissä. Puolustusvoimissa on huomattu niin sanottujen arjen välineiden mahdollisuudet myös kriisin aikana. Käytännön toiminta MPK:n kanssa on tullut tutuksi hänen toimiessaan muun muassa Karjalan prikaatin apulaiskomentajana 2015 ja jääkäriprikaatin komentajana Sodankylässä sekä Rovaniemellä vuosina 2015–2017. Suojelupoliisin tiedustelutietojen mukaan kyseessä oli niin kutsuttu APT31-operaatio. Kiinalaiset eduskunnan tietojärjestelmän kimpussa SUOJELUPOLIISI on tunnistanut vuonna 2020 eduskuntaan kohdistuneen kybervakoiluoperaation, jossa yritettiin tunkeutua eduskunnan tietojärjestelmiin. Antti Lehtisalolla on pitkä ura Puolustusvoimissa sekä puolustusministeriössä ja näin ollen monipuolista kokemusta maanpuolustuksesta ja kokonaisturvallisuudesta niin käytännön kuin suunnittelunkin näkökulmasta. BYOD (bring your own device) eli oma laite mukaan on jo tätä päivää monissa siviilipuolen organisaatioissa, sillä ihmiset käyttävät mielellään työskennellessään heille tuttuja laitteita ja ohjelmistoja. Varusmiehet, reserviläiset ja Puolustusvoimien henkilökunta käyttivät omalla älypuhelimellaan pikaviestisovelluksia omien joukkojensa johtamiseen sekä tilannekuvan täydentämiseen, kaartin jääkärirykmentistä kerrotaan. Kokemuksia kerättiin Kehä 21 -harjoituksen päätteeksi muun muassa Urheilukoulun tiedustelukomppanian varusmiesjohtajilta
Vahingon syyksi arvioidaan teknistä vikaa. Järjestöjen mukaan erityisesti lyijyn kieltäminen luotiaseissa vaarantaa maanpuolustusta. . Lue lisää kybersodasta toisaalta tämän lehden Venäjä-extrasta. Tiedossa ei ole putoamisesta aiheutuneita vaurioita maassa, Ilmavoimista kerrottiin tuoreeltaan. Ampumaratojen lyijykielto vaikuttaisi kaikkiin ampumaratoja käyttäviin ryhmiin, joita ovat muun muassa reserviläiset, viranomaiset, urheiluampujat, mutta myös Suomen yli 300 000 metsästäjää. Letkun päässä on tankkauskori. Parempi myöhään Upseeriliitot viimein lyijyammusrajoituksia vastaan AMMATTIUPSEEREIDEN Upseeriliitto ja Suomen Reserviupseeriliitto vastustavat EU:n kaavailemaa lyijyammuskieltoa. Tutkinta onkin siirretty keskusrikospoliisille, joka vastaa tapauksen esitutkinnasta ja tiedottamisesta. Kaiken kaikkiaan aseen hallussapitolupia on noin 650 000 henkilöllä, Verkkouutiset kertoo. Hän on aikaisemmin toiminut myös muun muassa MPK:n koulutussihteerinä, Alastaro Golf Oy:n toiminnanjohtajana sekä yrittäjänä tilitoimistossa. ”Lyijyammuskielto ei todennäköisesti koske Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampumatoimintaa, koska näiden organisaatioiden ampumatoiminta omilla radoillaan rajattaneen kiellon ulkopuolelle. Lisäksi kohteita on ollut korkean teknologian, teollisuuden ja rakentamisen, telekommunikaation sekä median ja vakuutusyhtiöiden piirissä. Ilmatankkausletku putosi metsään SUOMEN , Saksan ja Yhdysvaltojen ilmavoimat osallistuivat yhteistoimintaharjoitukseen Suomen ilmatilassa maaliskuussa. IL M A VO IM AT Ampumaratojen lyijykielto vaikuttaisi kaikkiin ampumaratoja käyttäviin ryhmiin.. Vähimmäismuutoksina Upseeriliitto ja Suomen Reserviupseeriliitto edellyttävät, että ampumatoiminta radoilla, joilla on ympäristölupa, rajataan mahdollisten lyijyrajoitusten ulkopuolelle. Ilmatankkausletku on kiinni tankkauskoneen siivessä olevassa podissa. pieni haaveri, kun tankkausletku putosi maastoon Kihniön kaakkoispuolelle. Eduskunnan tietojärjestelmiin on tunkeuduttu niin laajasti, että törkeän rikoksen tunnusmerkistö on täyttynyt. Lyijyammusrajoituksilla olisi kuitenkin toteutuessaan todella suuria vaikutuksia maanpuolustukselle”, toteaa Upseeriliiton puheenjohtaja Ville Viita. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 25 ri sekä ilmailuja puolustusalan organisaatiot. Yhdysvaltojen ilmavoimien KC-135R Stratotanker -ilmatankkauskoneelle kävi 16.3. Letku ei osunut tankkaukseen valmistautuneisiin koneisiin tai vaurioittanut niitä pudotessaan. Hän aloittaa työssään 1.8.2021. Reserviläisliitolle uusi toiminnanjohtaja RESERVILÄISLIITON uudeksi toiminnanjohtajaksi on valittu tradenomi Minna Nenonen viiden vuoden määräaikaiseen tehtävään. Nenonen on pitkään toiminut reserviläistoiminnan eri luottamustehtävissä, viimeisimpänä Varsinais-Suomen Reserviläispiirin puheenjohtajana sekä Reserviläisurheiluliiton varapuheenjohtajana. Nenonen siirtyy Reserviläisliiton toiminnanjohtajaksi MPK:n Lounais-Suomen valmiuspäällikön tehtävistä. Harjoitukseen osallistui omista tukikohdistaan lentäneitä Suomen Horneteja sekä Yhdysvaltojen ilmavoimien F-15C Eagleja F-15E Strike Eagle -hävittäjiä, KC-135R Stratotanker -ilmatankkauskone sekä Saksan ilmavoimien Eurofighter Typhoon -hävittäjiä. Sotilasmestari (res.) Minna Nenonen on kautta aikojen ensimmäinen nainen valtakunnallisen reserviläisjärjestön toiminnanjohtajana. ”Reserviläisten ampumataidolla ja harjoittelulla on keskeinen kansallisen puolustuskyvyn merkitys”, Reserviupseeriliiton puheenjohtaja Aaro Mäkelä korostaa. Ilmavoimien Hornetit harjoittelevat Yhdysvaltain ilmavoimien KC-135 Stratotanker -ilmatankkauskoneen kanssa 9.–10.2.2021. Aika näyttää, tuleeko EU:n rajoituksiin muutoksia ja noudattaako Suomi kaikkia Brysselistä annettuja määräyksiä sellaisenaan. Suomen Sotilas toi lyijyrajoitusten ongelmia esille hyvissä ajoin jo viime vuosikymmenellä ja seuraa nyt ilolla sitä, että havainnot saavat viimein kannatusta
Yhdysvaltojen mukaan Nord Stream 2 -kaasuputkihanke, jossa Itämeren pohjaan lasketaan kaasuputki Venäjän ja Saksan välille, on huono diili Saksalle, Ukrainalle ja Yhdysvaltojen liittolaisille Keski-Euroopassa. Tarjousten sisältöä on julkistettu vaihtelevasti – esimerkiksi ranskalainen Dassault ilmoitti vain toimittaneensa tarjouksensa. HX-valinta on nyt kiinni vain tarjousten arvioinnista, parhaimman vaihtoehdon valinnasta ja hallituksen hankintapäätöksestä loppuvuoden 2021 aikana. Sopimuksen tavoitteena on edistää käsiaseiden, varusteiden ja ampumatarvikkeiden tutkimusja kehittämisyhteistyötä. Yhdysvallat vastustaa kaasuputkea YHDYSVALTOJEN ulkoministeri Antony Blinken antoi tiukan lausunnon Itämeren kaasuputkesta: työt Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeessa on keskeytettävä välittömästi, tai kuka tahansa hankkeessa mukana oleva voi joutua Yhdysvaltojen pakotteiden kohteeksi. Saab tarjoaa 64 yksipaikkaista Gripen E -hävittäjää ja kaksi GlobalEye-ennakkovaroitusja tutkavalvontakonetta.. Suurimpana yllätyksenä ovat eräiden HX-kilpailijoiden tarjoamat laajat teollisen yhteistyön mahdollisuudet. Eurofighter tarjoaa uusimman Tranche 4 -tuotantoerän Typhoonhävittäjiä uusimmalla ECRS Mk 2 -AESAtutkalla. Maavoimissa on aiemmin käynnistetty Puolustusvoimien uuden kiväärituoteperheen kehittämistyö ja hankinnan valmistelu. Vain Boeing ja Saab ovat julkistaneet HX-konemäärät. Asiaan liittyvä aie sopimus laadittiin viime vuonna Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ja Sako Oy:n kesken. Eurofighter tarjoaa uusimman Tranche 4 -tuotantoerän Typhoon-hävittäjiä uusimmalla ECRS Mk 2 -AESA-tutkalla ja Lockheed Martin F-35A -häivehävittäjiä uusimmalla TR-3ja Block 4 -varustelulla. Jos 1990-luvun F-18C/D Hornet -hankinnassa Suomessa tehtiin vain hävittäjien kokoonpano, niin tällä kertaa tarjotaan myös osallistumista hävittäjien tuotekehitykseen, ylläpitoon ja tuotantoon kansainvälisemmin, mikä parantaisi huoltovarmuuttakin. Dassault’ta lukuun ottamatta myös eurooppalaiset kilpailijat ovat julkistaneet tarjoustensa aseistusja varusteluvalikoiman. JY VÄLL Ä 26 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 Lopulliset tarjoukset HX-hankkeeseen HX-HÄVITTÄJÄVALINTA eteni loppusuoralle, kun Puolustusvoimat sai huhtikuussa 2021 lopulliset tarjoukset kaikilta viideltä HX-kilpailijalta. Saab tarjoaa 64 yksipaikkaista Gripen E -hävittäjää ja kaksi GlobalEye-ennakkovaroitusja tutkavalvontakonetta. Tietyt HX-tarjoukset antavat mahdollisuuden HX-järjestelmän jatkokehittämiseen jopa vain suomalaisin voimin, koska mukana on tarvittavat kehitystyökalut eikä tarjouksissa ole ”musta laatikko” -rajoituksia. Palaamme asiaan yksityiskohtaisemmin Suomen Sotilaan seuraavissa numeroissa. Amerikkalaishävittäjien mukana tarjottu aseistus ja muu varustelu on pääteltävissä amerikkalaisen DSCA-viranomaisen lokakuussa 2020 julkistamista vientiluvista ja täydentyy AIM-120 AMRAAM -ilmataisteluohjuksen uusimmalla, pidemmän kantaman C8-versiolla. Myös F-35A-hävittäjien kansainvälisesti hajautettuun ylläpitoon ja huoltoon on löydetty Suomen vaatimukset täyttävä ratkaisu. . Boeingin tarjous sisältää 50 yksipaikkasta F/A-18E Super Hornet Block III -monitoimihävittäjää ja 14 kaksipaikkaista EA-18G Growler Block II -ELSO-erikoiskoneversiota, joilla voidaan suorittaa myös kaikki Super Hornetin tehtävät. AK Suomi ja Ruotsi käsiaseyhteistyöhön SUOMI JA RUOTSI solmivat käsiaseita ja niihin liittyvää teknologiaa koskevan tiedonvaihtosopimuksen
Israelin IDF soittaa kohteen asukkaille puhelimella. Länsimaisissa sotilaskoneissa käytettävät heittoistuimet ovat usein zero-zero-tyyppisiä, jolloin ne pelastavat lentäjän, vaikka ne laukaistaisiin maan pinnalla paikallaan olevasta koneesta. Nord Stream 2 on venäläisen energiajätti Gazpromin ja saksalaisyritysten yhteishanke. . Israelin puolustusvoimat varoittaa siviiliasutuksen keskellä maaleiksi ottamiensa kohteiden asukkaita etukäteen tulevasta iskusta. Meidän täytyy pommittaa kotiasi, ja teemme kaiken minimoidaksemme uhrien määrää.. Heittoistuimet tappoivat KOLME VENÄLÄISTÄ lentäjää menehtyi maaliskuussa, kun Tupolev Tu-22M3 -strategisen pommittajan heittoistuinjärjestelmään tuli vika, ja kaikki neljä heittoistuinta laukesivat koneen ollessa maassa. Miehistön neljäs jäsen on loukkaantuneena sairaalahoidossa. Toimintatapaa kutsutaan Israelissa katolle koputtamiseksi. Onko kaikki hyvin. Pommitamme pian kotiasi” PALESTIINALAISTEN Israelia vastaan taisteleva aseellinen ryhmittymä Hamas tapaa piilottaa aseita ja ampumatarvikkeita yksityiskoteihin. Putin puhui yli tunnin Venäjän sisäisistä asioista, koronapandemiasta, ilmastonmuutoksesta, kansalaisten elinolojen parantamisesta sekä turismin lisäämisestä Venäjälle. Silloisen Suomen hallituksen mukaan Nord Stream 2 -hankkeeseen ei liittynyt ulkoja turvallisuuspoliittisia piirteitä, ja Suomi myönsi hankkeelle luvan putken laskemiseksi Suomen talousvyöhykkeeseen kuuluvalle merialueelle huhtikuussa 2018. Meidän täytyy pommittaa kotiasi, ja teemme kaiken minimoidaksemme uhrien määrää. Venäjän puolustusministeriön mukaan onnettomuus sattui Šaikovkan lentotukikohdassa 145 kilometriä Moskovasta lounaaseen. Lisäksi Putin toisti sepitteen siitä, että Valko-Venäjän presidenttiä Aljaksandr Lukašenkaa vastaan olisi masinoitu ulkomaalaisten toimijoiden avulla sotilasvallankaappaus, jonka venäläiset ja valkovenäläiset yhdessä olisivat torjuneet. Kun yläpuolella leijaillut drooni näkee ihmisten juoksevan puhelun jälkeen pois rakennuksesta, heidät lasketaan, jonka jälkeen hävittäjä tai helikopteri saa iskuluvan. Olkaa hyvä ja varmistakaa, ettei ketään ole lähellä, sillä hyökkäämme viiden minuutin kuluttua.” Tämän jälkeen puhelin suljetaan, kertoo Jerusalem Postin artikkeli. Soittaja lukee standardin arabiankielisen tekstin, joka kuuluu suunnilleen näin: ”Miten menee. ”Venäjä löytää keinot suojella etujaan” VENÄJÄN presidentti Vladimir Putin piti huhtikuussa vuosittaisen linjapuheensa, jossa olevaa etukäteen luvattua ”merkittävää lausuntoa” odotettiin Ukrainassa sekä Venäjän muissa naapurimaissa pelonsekaisin tuntein. Heittoistuimien laukeaminen vahingossa on äärimmäisen harvinaista, ja syyksi epäillään sähkövikaa tai inhimillistä erehdystä. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 27 Ulkoministeri Blinkenin mukaan kaasuputki on Venäjän geopoliittinen hanke, jonka tarkoituksena on jakaa Eurooppaa ja heikentää eurooppalaisten energiaturvallisuutta. Puheen lopussa olleessa ulkopoliittisessa osiossa kuultiin perinteistä uhoa ja tarinankerrontaa. ”Mitä kuuluu. Israelin IDF soittaa kohteen asukkaille puhelimella. Venäjä ehdotti, että YK:n turvaneuvoston pysyvät jäsenmaat kokoontuisivat tätä pohtimaan. Putin maalasi kuvan, jossa hänen mukaansa Venäjä on kuin Kiplingin Viidakkokirjan tiikeri Shere Khan, jota muut maat hyeenan lailla piirittävät, mutta Venäjän uudet ihmeaseet ja asevoimien ammattimainen toiminta vastaavat näihin uhkiin. Sen rahoittamiseen osallistuu viisi eurooppalaista energiakonsernia. Yksi rahoittajista on saksalainen Uniper, josta suomalainen Fortum omistaa enemmistön. Venäjällä on käynnistetty virallinen onnettomuustutkinta. Mitään merkittävää julistusta Putin ei kuitenkaan antanut. Erityisesti Ukrainassa kiristyneen sotilaallisen tilanteen purkamiseksi Putin toivoi uuden kansainvälisen turvallisuusjärjestelmän perustamista. Tässä on Israelin puolustusvoimat. Lentoonlähdön valmisteluvaiheessa lauenneiden heittoistuimien korkeus ei riittänyt laskuvarjojen aukeamiseen
Turkkilaisten uskotaankin käyttävän Simsekiä vihollisen ilmapuolustuksen hämäämiseen ja valemaalina, joka pystyy myös tarvittaessa vaikuttamaan viholliseen. Lahjoituksen arvo on 1,2 miljoonaa US dollaria. Ranskalaiset ihmisoikeusjärjestöt ovat valitelleet päätöksestä, mutta Ranskan presidentti Emmanuel Macronin mukaan Egyptin ihmisoikeustilanne ei saa vaikuttaa kauppaan, sillä terrorismin vastainen sota on edelleen käynnissä. Simsek on alun perin suurinopeuksinen suihkumoottorikäyttöinen maalilennokki, joka pystyy lentämään noin 740 km/h 15 000 jalan (4,6 km) korkeudessa. Simsek ei ole aivan samalla tavoin niin sanottu vaaniva drooni (loitering munition) kuten vaikkapa israelilanen kilpailijansa Harop, vaikka Simsek kykenee myös vaanimaan eli lentelemään ilmassa, kunnes sopiva maali löytyy. Dassault Rafale on ehdolla myös Suomen Hornet-hävittäjien korvaajaksi.. Dassault Rafale on ehdolla myös Suomen Hornet-hävittäjien korvaajaksi. Makedonialle Coltin M4 SUOMALAISILLE rauhanturvaajillekin tuttu nykyinen Nato-maa Pohjois-Makedonia (entinen FYROM) sai Yhdysvalloilta lahjoituksena 1 269 kappaletta Colt M4 5,56×45 -rynnäkkökivääriä. Pohjois-Makedonian puolustusministerin mukaan lahjoitus auttaa maan asevoimia siirtymään 5,56-milliseen kaliiperiin myös muiden kuin erikoisjoukkojen osalta. Tuolloin jatkokaupat hyytyivät pikemminkin Egyptin maksukykyyn kuin ihmisoikeustilanteeseen, jonka ranskalaiset nostivat esiin. Lähivuosina on odotettavissa vastaavanlaisia kauppoja ja . Egypti ei kuitenkaan maksa hävittäjistään heti, vaan ne rahoitetaan Ranskan myöntämällä lainalla, jonka maksuaika on kymmenen vuotta. 28 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 JY VÄLL Ä Rafaleita myytiin Egyptille EGYPTI ostaa Ranskasta 30 Dassault Rafale -hävittäjää. Nyt Simsekiin on asennettu viiden kilogramman taistelukärki, ja se voi toisesta miehittämättömästä ilma-aluksesta laukaistuna lentää noin 100–200 kilometriä. Kiväärit luovutettiin Skopjessa 1.3.2021 pidetyssä seremoniassa pari päivää sen jälkeen, kun Pohjois-Makedonia ja Yhdysvallat olivat sopineet syvenevästä strategisesta kumppanuudesta, johon kuuluu muun muassa koulutusja harjoitusyhteistyötä. Nyt julkistettu kauppahinta Egyptille antaa viitteitä siitä, että Suomen asettaman hintakaton puitteissa meille annettuun tarjoukseen kuuluu Ilmavoimiemme havittelemat noin 60 Rafalea aseistuksineen ja tukijärjestelmineen. Maalilaitteeksi suunniteltu Simsek on kyllä nopea ja ketterä, mutta siitä puuttuu vaanivalle aseelle tyypillinen pidempi toiminta-aika ja suurempi taistelulataus. Viiden kilon räjähdehyötykuormalla ei vielä saada kovin suurta vaikutusta esimerkiksi panssaroituun viholliseen. Alun perin Simsek laukaistiin katapultilla, mutta viime vuonna Simsek integroitiin Turkin Anka-drooniin, joka on keskikorkeuksilla lentävä pitkän toiminta-ajan potkurikäyttöinen tiedusteluja valvontadrooni. Hävittäjäkaupan arvoksi on ilmoitettu 3,75 miljardia euroa. Turkille kamikaze-drooni TURKISH Aerospace Industries -puolustusteollisuusyritys on muuttanut Simsek-maalilaitteensa kamikaze-drooniksi. Ranska oli Egyptin pääasiallinen varustaja vuosina 2013–2017, jolloin Egyptille myytiin muun muassa ensimmäiset 24 Rafalea. Simsek integroituna Turkin Anka-drooniin
Maailmankaupan merkittävä voimatekijä Kiina tuskin ainakaan on palkitsemassa brittien käytöstä. JY VÄLL Ä 30 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 Britannia Rules The Waves EU-EROSTAAN voimaantunut Iso-Britannia pullistelee muskeleitaan maailman merillä. Loput lentotukialuksen kalustosta muodostaa kymmenen Yhdysvaltojen merijalkaväen F-35B-hävittäjää. Iskuryhmän kokoonpano edustaa merkittävää osaa koko Ison-Britannian merivoimista, jossa on yhteensä vain 19 hävittäjäja fregattitasoista pinta-alusta. Kuninkaallinen laivasto on lähettänyt massiivisen tukialusryhmän vahvistamaan läsnäoloaan Kaakkois-Aasiassa, jonka merialueilla Kiina toimii päivä päivältä aggressiivisemmin. HMS Queen Elizabeth. Iskuryhmää seuraa myös uudehko Astuteluokan ydinsukellusvene. Ison-Britannian laivasto-osastoa vahvistavat tällä kertaa myös Yhdysvaltojen merivoimien Arleigh Burke -luokan hävittäjä USS The Sullivans sekä Alankomaiden merivoimien fregatti HNLMS Evertse. Kratos XQ-58A Valkyrie laukaisee ruumastaan Altius600-UCAV:n. Valkyrie edustaa uutta ajattelua drooneissa siten, että se on yhtäältä uudelleen käytettävä, mutta toisaalta niin halpa, että tietty määrä tappioita taistelussa on helppo hyväksyä. UAV on ehdolla myös Skyborg-järjestelmää varten, jossa tavoitellaan autonomisten miehittämättömien koneiden toimintaa miehitettyjen taistelukoneiden kanssa. Tukialusryhmää johtaa uusi HMS Queen Elizabeth -lentotukialus. Yhdysvaltojen ilmavoimien kokeellinen miehittämätön ilma-alus (UAV Unmanned Aerial Vehicle) Kratos XQ-58A Valkyrie laukaisi ruumastaan vielä pienemmän Altius-600-UCAV:n (Unmanned Combat Aerial Vehicle, miehittämätön taisteluilma-alus). Lisäksi on huomioitavaa, että HMS Queen Elizabethillä on vain kahdeksan kuninkaallisten ilmavoimien F-35B-hävittäjää. Britanniassa on myös pohdittu, miten tällainen sotilaallinen voimannäyttö edistää maan EU-eron jälkeen kovasti havittelemien vapaakauppasopimusten asiaa. Tämä siksi, että Iso-Britannia on tilannut vain 48 tukialuskäyttöön soveltuvaa F-35B-hävittäjää, joista vasta 21 on toimitettu. DROONIEN SOTA on pian todellisuutta. Boeingin Australiassa pitkälle kehittämä Loyal Wingman kuuluu myös Skyborg-ehdokkaiden listaan. . Valkyrie-droonia testataan tällä hetkellä tukiasemana F-35ja F-22-hävittäjien informaatioja viestiliikenteen tarpeisiin. Drooni laukaisee toisen droonin . Altius-600 drooni.. . Ryhmään kuuluvat lisäksi Tyypin 45 hävittäjät HMS Defender ja HMS Diamond, Tyypin 23 sukellusveneentorjunta-fregatit HMS Kent ja HMS Richmond sekä huoltoalukset Fort Victoria ja Tidespring
JSM:n toimintaetäisyydeksi arvioidaan vähintään 150 merimailia eli noin 280 kilometriä. Kone kuitenkin eksyi reitiltään ja päätyi Neuvostoliiton ilmatilaan Kuolan niemimaalla ja jouduttuaan tulitukseen teki pakkolaskun järven jäälle Venäjän Karjalassa. Norja sai ensimmäiset hävittäjänsä kolme vuotta sitten. Tässä kohtaa jutussa oli muutama virhe. Mistähän tämä tieto on pujahtanut juttuun, sillä vanhentuneita Saab 340 -koneita ei ole tehty vuosiin. Oikeat tyyppimerkinnät ovat Boeing F/A-18E Super Hornet ja Saab 39 Gripen E. Viimeisessä jutussa F-35-koneesta oli lopussa kerrottu HX-hankkeesta. Perttu Karivalo. Esim. Googlesta tästä pakkolaskusta löytyy aineistoa valokuvineen. Altius600-droonin massa on vain noin 12 kiloa sisältäen 2,72 kilon hyötykuorman. Terveisin, Reijo Himanen PALAUTTEET OSOITTEELLA: Suomen Sotilaan toimitus, Döbelninkatu 2, 00260 Helsinki tai sähköposti: toimitus@suomensotilas.fi Kaikki julkaistavaksi toivottu palaute on toimitettava sähköisessä muodossa. JSM soveltuu pintamaalien torjuntaan merellä ja maalla. Se on kehitetty NSM (Naval Strike Missile) -ohjuksesta. Altius-600 on puolestaan laukaisuputkesta liikkeelle lähtevä pieni drooni, jota voidaan käyttää elektroniseen sodankäyntiin, signaalitiedusteluun, vihollisen droonien torjuntaan sekä tiedusteluun ja valvontaan. Gripen E:ssä on itsessään laaja ELSO-kyky, eikä tutkavalvontakoneen tarjoaminen liity niinkään ELSO:oon vaan johtamiseen/valvontaan. Boeing F-18E Super Hornet ja Saab JAS Gripen. Yhteensä Norja on tilannut 52 hävittäjää, joiden kaikkien odotetaan olevan käytössä vuoteen 2025 mennessä. Mukavaa luettavaa. Omaan muistiini jäi Korea Air Linesin lento 902 ja sen onnettomuus katsoessamme edesmenneen isäni kanssa klo 20.30 valtakunnan ykkösuutisia. F-35A ja JSM-ohjusaseistus on ehdolla myös Suomen ilmavoimien kalustoksi. JA37 Viggen oli jakt attak, joista JA on lyhenne. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 31 n OSTIN PÄÄSIÄISLUKEMISEKSI Suomen Sotilaan Hävittäjät II -erikoisnumeron. Ruotsin ilmavoimissa lensi Saab J.35F Draken, ja kun se myytiin Suomeen, siitä tuli Saab 35F Draken, koska me emme käytä Ruotsin ilmavoimien merkintöjä. Isäukko keinutolissaan totesi, että kyllä ”ryssä” on julma. Puuttumaan jäi omassa muistissani oleva ja televisiouutisista muistiini jäänyt Korean Airin lento 902. Gripen E:n ensimmäinen vientiasiakas Brasilia on nimennyt koneen F-39E Gripeniksi omassa tyyppimerkintäjärjestelmässään. Koneita on vielä käytössä kaksi kappaletta, ja ne on päivitetty S100D-versioon. Kuten J.35F Draken, jossa J tarkoittaa Jakt, ja esim. Kiitos siitä. Saab kertoi nämä hyvin ilmailumuseoyhdistyksen seminaarissaan: https:// Tervehdys Kuopiosta! n LUESKELIN Suomen Sotilas -lehdestä 2/2021 kirjoituksen Kylmän sodan kuuma ilmatila. Se voidaan myös varustaa vaikuttamaan kineettisesti, eli se on käytännössä myös niin sanottu vaaniva drooni (loitering munition). F-35 laukaisi norjalaisen JSM-ohjuksen NORJALAISEN Kongsbergin kehittämä Joint Strike Missile (JSM) laukaistiin ensimmäisen kerran F-35Ahävittäjän sisäisestä asesäilöstä helmikuussa Edwardsin lentotukikohdassa Kaliforniassa. Tyyppimerkintä JAS tulee sanoista Jakt, attak, spaningen ja on normaali Ruotsin ilmavoimien tyyppimerkintä. huhtikuuta 1978 Pariisista Alaskan Anchoragen kautta Souliin. Ruotsin Ilmavoimat otti 1997 käyttöön Saab 340:n pohjalle rakennetun S100B Argus -koneen (eli S100 on Ruotsin ilmavoimien merkintä Saab 340 valvontakoneelle). Jutussa kerrotaan, että Saab tarjoaa Saab 340tai S100B Argus -taistelunjohtokonetta Ilmavoimille. Korea Air Linesin lento 902 oli Korea Airin Boeing 707 -matkustajakoneen lento 20. Suomen Sotilas on itsekin kirjoittanut, että Saab tarjoaa Bombardier Global Express -liikesuihkukoneen pohjalle rakennettua huippumodernia GlobalEye-valvontakonetta, joka oli Kauhavallakin esillä viime elokuun lentonäytöksessä. Mielenkiintoinen asia. Jutussa mainitaan myös, että HX-hankkeessa on mukana mm. Norja kuluu F-35A Lightning II -hävittäjän käyttäjämaihin. JAS ei siis ole mikään koneen nimi vaan Ruotsin Ilmavoimien tehtävämerkintä. Ohjus on ollut jo käytössä Norjan ilmavoimilla F-16-kalustolla, jossa se kulkee ulkoisissa aseripustimissa. www.saab.com/sites/content/aviationsociety-seminar Pieni tyyppimerkintäasia
Jälkimmäisessä hän toimi tutkimusjohtajana, ja hänen kädenjälkensä näkyi museon näyttelytoiminnassa ja esineiden taustan selvittämisessä. Uran merkittävin tehtävä alkoi vuonna 1966, kun Paulaharju siirtyi Pääesikunnan kuvakeskuksen johtajaksi. Aktiiviupseerin poikana ammatinvalinta lienee ollut itsestäänselvyys, ja Paulaharju kävi Kadettikoulun 39. Kari Kuusela Eversti Jyri Paulaharju Suuri tykkimies on poissa ”Useat merkittävimmät Suomen tykistön historiaa valottavista teoksista ovat joko hänen kirjoittamiaan tai toimittamiaan.”. Itse tutustuin Paulaharjuun 1970-luvun lopulla, kun hän toimi Pääesikunnan kuvakeskuksen johtajana Punanotkonkadulla Helsingissä ”Ohranan talossa”. Tykkimiehenä aloittanut Paulaharju pysyi aselajilleen kenttätykistölle uskollisena ja kirjoitti lukemattomia artikkeleita tykistön historiasta. Reserviin hän jäi vuonna 1980. Mieleen jäi asiansa osaava ja sille omistautunut herrasmies, joka jaksoi kuunnella toimittajanuraansa aloittelevaa ja sotahistoriasta kiinnostunutta nuorukaistakin. Hän oli syntynyt 15.5.1932 ja oli kuollessaan siis 88-vuotias. kurssin 1953–55. Aktiiviupseeriuran ensimmäiset vuodet hän toimi opetusupseerina ja patterin päällikkönä kenttätykistössä, kunnes siirtyi toimistoupseeriksi Pääesikunnan koulutusosastolle vuonna 1963. Kuvaosaston johtajana Paulaharju kehitti sen toimintaa ja teki siitä aikaisempaa selvemmin tutkimusja palvelulaitoksen. Tuolloiselle suomalaisiin panssarivaunuihin kohdistuneelle harrastusja tutkimusaiheelleni hän teki suuren palveluksen hinnoittelemalla minun ja tutkimuskumppanini tilaamat kuvat aina pelkkien materiaalikustannusten mukaan. 32 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 JY VÄLL Ä E versti evp, sotahistorioitsija Jyri Paulaharju kuoli 19. Julkisuudelta piiloon jäi hänen työnsä tiedusteluja ilmakuvauksen parissa. Tämä puoli hänen työstään oli ulospäin näkyvää, lehtiin tai kirjoihin ei juurikaan meikäläisestä sotahistoriasta pystynyt kirjoittamaan ilman asiointia kuvakeskuksessa, jonka hoidossa olivat SA-kuvat. Suomen Sotilaan toimitus esittää aina ystävällisen, nyt suruksemme poismenneen maanpuolustajan ja Suomen sotilaan omaisille ja lähimmäisille syvimmät osanottomme. Hänen kirjallinen tuotantonsa on erittäin laaja ja käsittää muun muassa sotahistoriaa, kenttätykistön ja tykistöjoukkojen historiaa, sotilaskartoitusta ja ilmakuvausta. helmikuuta Vantaalla. Useat merkittävimmät Suomen tykistön historiaa valottavista teoksista ovat joko hänen kirjoittamiaan tai toimittamiaan. Näitä teoksia on yli 30 kappaletta, lehtiartikkeleita tai pienoistutkimuksia on yli 1 000! Eläkkeelle jäämisensä jälkeen Paulaharjulla oli tärkeä rooli muun muassa Kadettikunnan ja Upseeriliiton luottamustehtävissä sekä Suomen tykistömuseon kehittämisessä
Unescon bioetiikan ja ihmisoikeuksien julistus (2005) sekä Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla, Oviedon sopimus (1997), vaativat kohteen vapaata, painostamatonta suostumusta kaikkien lääketieteellisten toimenpiteiden kohdalla. Projekti on jo käytössä Israelissa, jota seuraavat Saksa ja Kypros. 33 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 IIVI VUONNA 1947 Nürnbergin oikeudenkäyntien yhteydessä tuomittiin muiden historiallisten rikollisten joukossa epäeettisiä ihmiskokeita suorittaneita lääkäreitä. Löytyykö Suomesta enää poliittista tahoa, joka puolustaa paitsi Suomen perustuslakia ja kansalaisten perusoikeuksia myös sitoumuksiamme lääketieteellisen etiikan periaatteisiin, yhdenvertaisuuslakia, yksityisyyden suojaa ja ennen kaikkea vapaan ja demokraattisen, kansalaisten perusoikeuksia ja vapauksia kunnioittavan järjestelmän jatkuvuutta. Jos sähköisestä terveystodistuksesta tehdään sisäänpääsylippu ihmisten ilmoille, siihen loppuu lääketieteellisten tietojen yksityisyyden suoja sekä yksityisyys ylipäätään. Rokotepassi on ylikansallinen projekti, jota ajetaan muun muassa Euroopan unionin sekä suurteollisuutta edustavien järjestöjen voimin. Suomi on sitoutunut noudattamaan kaikkia näitä sopimuksia. Rokotepassi olisi askel kiinalaisjärjestelmän suuntaan. Kuitenkin Suomen hallitus ja myös oppositio, erityisesti kokoomus, ovat heittämässä roskakoriin kaikki nämä eettiset sitoumukset, kuten myös itsemääräämisoikeuden, yhdenvertaisuuden ja yksityisyyden suojan, valmistelemalla ja vaatimalla rokotepassin käyttöönottoa. Kyseessä ei ole pelkästään syrjintä heitä kohtaan, jotka syystä tai toisesta eivät voi tai halua ottaa rokotetta. KAIKKI EIVÄT NIELE rokotepassia kyselemättä. Käytännössä luodaan lääketieteellistä apartheidjärjestelmää, jossa ihmiset erotetaan ”puhtaisiin” ja ”epäpuhtaisiin” heille tehtyjen lääketieteellisten toimenpiteiden perusteella. Eikä asiasta käydä avointa julkista keskustelua. Silti EU:n komissio, Suomen hallitus, eduskunta sekä enemmistö suomalaisista mepeistä tukevat rokotepassien käyttöönottoa uhmaten kansalaisten yhdenvertaisuutta, yksityisyyden suojaa, kansalaisten itsemääräämisoikeutta sekä kaikkia lääketieteellisen etiikan sopimuksia, joita Suomi on sitoutunut noudattamaan. Sääntöjä on vahvistettu muilla kansainvälisillä sopimuksilla. Iivi Masso Sirutettu kansa. Kun teknologia on otettu käyttöön, siruun voidaan lisätä mitä tahansa tietoja lääketieteellisten tietojen lisäksi: jos pääsyn matkustamaan tai tapahtumiin estää ensin rokottamattomuus ja sitten otetun rokotuksen tai seuraavien vaadittavien rokotusten vanheneminen tulevaisuudessa, miksei myös esimerkiksi maksuhäiriö, liikennerikkomus tai kenties vierailu väärillä nettisivustoilla, julkisesti esitetty disinformaatio eli väärät mielipiteet, epäilyttävä seura tai liiallinen juopottelu. Myös Maailman terveysjärjestö (WHO) on ottanut kantaa immuunipasseja vastaan, koska tieto rokotteiden antamasta suojasta ei ole riittävä ja todistuksen vaatiminen vaikka matkustamiseen on syrjintää lääketieteellisen statuksen perusteella, ja siksi ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Testausvaiheessa olevat, poikkeusluvilla käyttöön otetut rokotukset ovat käytännössä lääketieteellisiä kokeita, joihin painostaminen rikkoo Nürnbergin sääntöjä ja Helsingin sopimusta; painostaminen mihin tahansa lääketieteellisiin toimenpiteisiin on Oviedon sopimuksen ja Unescon julistuksen vastaista. Projektin puitteissa matkustus, kokoontumiset, tapahtumat, julkiset tilat, palvelut ja jopa kaupat avataan rokotepassin perusteella rokotetuille ja suljetaan muilta – tai näiltä vaaditaan jatkuvaa testausta, joka sekin rikkoo lääketieteellisten toimenpiteiden vapaaehtoisuutta koskevia sääntöjä vastaan. Miksi. Kiinassa kansalaisia arvioiva ”sosiaalisten pisteiden” järjestelmä jo määrittelee, mihin kansalaisilla on oikeus mennä ja milloin. Kun rokotepasseista tehdään elektronisia tiedonsiruja sovellukseen tai sirukorttiin, jotka tallentavat kansalaisten yksityisiä tietoja monien tahojen luettavaksi, kyseessä on ennenkuulumaton seurantaprojekti, joka koskee yhtä lailla myös rokotettuja. Useat Yhdysvaltain osavaltiot ovat kieltäneet sen käyttöönoton. Euroopan neuvoston tammikuussa antaman lausunnon (2361/2021) mukaan ketään ei saa painostaa ottamaan rokotteita, ja rokottamattomuus ei saa olla perusteena syrjintään. Vastaavien tapausten estämiseksi tulevaisuudessa vahvistettiin niin kutsuttu Nürnbergin säännöstö eli kymmenen lääketieteen etiikan sääntöä, joista ensimmäisen mukaan ihmisten osallistuminen lääketieteellisiin kokeisiin edellyttää koehenkilön tietoon perustuvaa ja ilman painostusta annettua suostumusta. Tämä on painostusta syrjinnän avulla, yhdenvertaisuusperiaatteen sekä lääketieteen etiikan vastaisesti. Myös Maailman lääkäriliiton (WMA) Helsingin julistus (1964, päivitetty 2013) korostaa vapaata suostumusta lääketieteellisten kokeiden kohteilta. Oviedon sopimus on vahvistettu Suomessa lainvoimaiseksi tasavallan presidentin asetuksella vuonna 2010
34 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 V E NÄ JÄ E X T R A Venäjä pyrkii jatkuvaan valmiuteen Venäjän strategiset esikuntaja johtamisharjoitukset
TEKSTI: VLADIMIR PANSCHIN, EVERSTILUUTNANTTI EVP. 35 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 jatkuvaan valmiuteen
Tähän tähtäävän harjoittelun vaativin taso on vuosittain järjestettävä Venäjän asevoimien pääsotaharjoitus eli strateginen esikuntaja johtamisharjoitus. Tämän takia poikkeusoloissa kokonaisjohtamisvastuussa olevien sotilaiden kanssa vuotuisiin pääsotaharjoituksiin kutsutaan perinteisten voimaministeriöiden kuten sisäja hätätilaministeriöiden sekä turvallisuuspalvelu FSB:n lisäksi myös muita poikkeusolojen toimintojen kannalta keskeisiä keskus-, aluesekä paikallishallinnon viranomaisia ynnä muita toimijoita. Jotta voimakkaasti muuttuneet asevoimat selviytyisivät tehtävistä, joihin sotilaat sodan aikana joutuisivat, oli Venäjän sotavoimaa alettava kouluttaa nykyajan taistelukentän vaatimusten mukaisesti ja samojen toimintaperiaatteiden mukaan toimivaksi sotajoukoksi. Koska kyse on strategisesta harjoituksesta, siinä harjoitellaan ja testataan Venäjän kokonaismaanpuolustuksessa tarvittavien suorituskykyjen ja resurssien tilaa ja käyttövalmiutta. Perinteinen sodankuva Strategisessa harjoituksessa on kyse aina kansallisesta voimanponnistuksesta, tällöin harjoittelukohteena aseellisen maanpuolustuksen ohella voi olla esimerkiksi Zapad 2013 -harjoituksen tapaan liikekannallepanojärjestelmän edellyttämä strateginen logistiikkakyky, jolloin keskusja aluehallintoviranomaisten kanssa harjoiteltiin keskisessä sotilaspiirissä perustettujen joukkojen siirtämistä Läntiseen sotilaspiiriin Vuonna 2008 Venäjällä käynnistettiin vuoteen 2020 ulottunut asevoimauudistus. Nähtäväksi jää, aletaanko tämän vuoden alussa sotilaspiirin statuksen saaneen Pohjoisen laivaston vastuualueella myös järjestää pääsotaharjoituksia. 36 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 V E NÄ JÄ E X T R A E nnen reformin alkua Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän asevoimissa tehtiin operatiivisen suunnittelun ja joukkojen käytön näkökulmasta joukko perustavaa laatua olleita muutoksia. Kokonaismaanpuolustuksen tila ja kehitystarpeet testataan vuosittain Venäläisen sotataidon syvän taistelun periaatteisiin kuuluvat maahanlaskut ja syvyyteen ulottuvat iskut.. Sotilaallisesta näkökulmasta katsottuna strategisten esikuntaja johtamisharjoitusten päätarkoituksena on todeta asevoimien todellinen taisteluvalmius, testata ja kehittää eri tasoilla toimivien esikuntien ja niiden johdossa olevien joukkojen suunnittelu-, toimeenpanoja johtamiskykyä sekä komentoja johtamisjärjestelmän toimivuutta. Edellä luetellut kokonaisuudet muodostavat kuitenkin vain pääsotaharjoitusten sotilaallisen puolen. Sotavalmiuden näkökulmasta tämä tarkoittaa liikekannallepanoon perustuvan sodan ajan asevoimien korvaamista heti käytössä ja korkeassa taisteluvalmiudessa olevilla joukoilla. Näistä merkittävimpiä olivat asevoimien miesvahvuuden supistaminen 4,2 miljoonasta sotilaasta noin reiluun miljoonaan sotilaaseen, sotilaspiirien määrän vähentäminen, puolustushaararakenteen muuttaminen sekä ammattiarmeijaan tähtäävän sopimussotilasjärjestelmän käyttöönottaminen. Vuonna 2009 Venäjällä järjestettiin strateginen esikuntaja johtamisharjoitus Osen 2009 (Syksy 2009). Se koostui kolmesta operatiivisstrategisesta harjoituksesta: Kavkaz (Kaukasia), Zapad (Länsi) ja Ladoga (Laatokka). Tämän jälkeen Venäjällä on yleisesikunnan johtamana pidetty vuosittain yhden sotilaspiirin alueella asevoimien vuotuinen strateginen esikuntaja johtamisharjoitus. Sen tavoitteena oli luoda nykyaikaisella kalustolla varustetut, hyvin koulutetut sekä pysyvässä taisteluvalmiudessa olevat asevoimat, jotka kykenisivät vastaamaan Venäjään kohdistuviin uhkiin
Venäjän strategisissa esikuntaja johtamisharjoituksissa tilanteen kehittelyn lähtökohtana on jokin sen sotilaspiirin, minkä alueella harjoitus pidetään, uhkakuva siitä, miten tilanne voisi sen vastuualueella kehkeytyä sotilaalliseksi voimankäytöksi. Todellisuudessa kuitenkin harjoitusta objektiivisesti tarkkailevat tahot määrittävät sen, onko harjoitus hyökkäyksellinen vai puolustuksellinen. Poliittisessa kielenkäytössä niin Venäjällä kuin myös muualla strategisen tason sotaharjoituksia luonnehditaan puolustukselliseksi. Täten esimerkiksi yli kymmenen vuotta sitten itäisen sotilaspiirin alueella järjestetyssä Vostok 2010 -harjoituksessa Venäjän arveltiin harjoitelleen perinteisin asein käytävää sotaa Aasian suunnan mahtivaltiota Kiinaa vastaan. Harjoituksen viitekehykseen ja tilanteen rakenteluun vaikuttaa myös kulloinkin vallitsevat poliittiset suhdanteet. Viimeaikaisten Venäjän pääsotaharjoitustapahtumien lähempi analysointi osoittaa kuitenkin kiistatta sen, että strategisissa esikuntaja johtamisharjoituksissa on viime vuosina terrorismin vastaisen toiminnan sijaan harjoiteltu perinteisin asein käytävää sotaa. Toissa vuonna keskisen sotilaspiirin alueella pidetyssä Tsentr 2019 -harjoituksessa sotilaat ja siviilit harjoittelivat puolestaan paikallistason yhteistoimintaa, jolloin esimerkiksi erään kunnallisen linja-autoyhtiön henkilöstö ja kalusto kutsuttiin palvelukseen ja niistä muodostettiin sairasautokomppania. 37 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 rautaja maanteitse, jokikuljetuksin sekä siviililentokoneilla. Viime vuosina Venäjän asevoimien pääsotaharjoitusten julkisuuteen kerrottuna lähtökohtatilanteena on ollut terroristien ja sitä tukevien valtioiden Venäjälle aiheuttama uhka. Vuodesta 2009 alkaen strategisiin esikuntaja johtamisharjoituksiin ovat osallistuneet kaikkien kolmen puolustushaaran (maavoimat, merivoimat ja ilma-avaruusvoimat) perinteisin asein varustetut joukot. Venäläiset ovat arvioineet, että niin kotikuin ulkomaisten kriitikoiden on helpompi hyväksyä terrorismin uhan varjolla tehty harjoitus kuin puhtaasti sotilaalliseen skenaarioon pohjautuva sotaharjoitus. Sitä vastoin kahdeksan Panssarijoukkojen hyökkäysmenetelmiä esikaupunkialueilla ja asutuskeskuksissa.
Kiina osallistui vuoden 2018 Vostok-harjoitukseen.. V E NÄ JÄ E X T R A 38 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 vuotta myöhemmin järjestetyssä Vostok 2018 -harjoituksessa Venäjän asevoimien vastustajana oli mahdollisesti Yhdysvallat liittolaisineen. Perinteisesti Zapad-harjoitusta on pidetty koulutustapahtumana, jossa valtioliitossa olevien Venäjän ja Valko-Venäjän asevoimien joukoista muodostettu voimaryhmä harjoittelee sodankäyntiä Natoa vastaan. Näin tulee olemaan tänäkin vuonna. Zapad 2021 -harjoituksen lähtökohtatilanne tuskin perustuu terrorismin aiheuttamaan uhkaan. Viime kuukausien tapahtumiin viitaten harjoituksen lähtökohtatilanne voisi rakentua viitekehykseen, jossa Valko-Venäjällä ja Länsi-Venäjällä on toiminnassa ”taantumuksellisia” kumouksellisia voimia, jotka saavat tukea kolmannelta osapuolelta (Nato) toteuttaakseen Valko-Venäjällä vallankaappauksen ja synnyttääkseen Länsi-Venäjällä levotonta mielialaa sekä kapinamieltä Moskovaa kohtaan. Tämän suuntainen lähtökohtatilanne oli käytössä jo edellisessä Zapad-harjoituksessa. Kun vielä huomioidaan se, että Kiina osallistui – kokonaisuuteen nähden pienellä sotajoukolla – vuoden 2018 Vostok-harjoitukseen, voidaan sotilaspoliittisesta näkökulmasta katsoen todeta harjoitustilanneperusteiden muuttuneen täysin kahdeksassa vuodessa. Sen lisäksi, että Venäjän ja Valko-Venäjän asevoimat ovat pitäneet jo muutamia yhteisiä Zapad-harjoitukseen valmistavia harjoituksia, julkisuuteen on . Zapad 2021 Tänä vuonna Venäjän asevoimien strategisen esikuntaja johtamisharjoituksen Zapad 2021:n pääsotanäyttämönä ovat Läntisen sotilaspiirin ja Valko-Venäjän asevoimien harjoitusalueet. Tällöin taustalla saattoi olla venäläisten uhka-arvio siitä, että Yhdysvallat liittolaistensa EteläKorean, Japanin sekä Australian kanssa pyrkii muodostamaan Aasian ja Tyynenmeren alueelle voimaryhmän, jonka tavoitteena on kaventaa Venäjän ja Kiinan vaikutusvaltaa alueella
Täten yleisesikunnalla on mahdollisuus pääsotaharjoituksen yhteydessä harjoitella kahden tai kolmen samanaikaisesti toteutettavan sotatoimen johtamista. Kaikessa johtamisessa korostuu katkeamaton valmius johtaa joukkoja alati muuttuvassa tilanteessa reaaliaikaiseen tilannekuvaan perustuen. Venäläiset ovat ilmoittaneet, että siihen kuluu Valko-Venäjän asevoimien lisäksi läntisen sotilaspiirin 1. Strategiset esikuntaja johtamisharjoitukset toimivat myös uusimman sotakaluston testikenttänä. Muina harjoitusaiheina on mainittu venäläisen sotataidon syvän taistelun periaatteisiin kuuluvat maahanlaskut ja syvyyteen ulottuvat iskut, itsenäisiin sotatoimiin kykenevien joukkojen taistelu erillään päävoimista sekä vihollisen saarrostus. panssariarmeija. Venäjän ja Valko-Venäjän yhteinen voimaryhmä perustettiin vuonna 1999. Venäjän ja ValkoVenäjän yhteinen voimaryhmä. On täysin mahdollista, että harjoituksen ajaksi Venäjän sotalaivasto keskittää kalustoaan Itämerelle esimerkiksi Pohjoisesta ja Mustanmeren laivastosta. Esimerkiksi tämän vuoden harjoituksessa yleisesikunta keskittänee Keskisestä sotilaspiiristä 41. Ylläri Mikäli tänä vuonna päädytään pääsotaharjoituksen kanssa pitämään yhtäaikaisesti kaksi isoa sotaharjoitusta, ne pidettäneen Läntisen sotilaspiirin naapurisotilaspiireissä Suomeen maarajayhteydessä olevassa Pohjoisessa laivastossa sekä Ukrainaan maarajayhteydessä olevassa Eteläisessä sotilaspiirissä. Venäjän asevoimien yleisesikunnan johtamisharjoittelun näkökulmasta vuotuiseen strategiseen esikuntaja johtamisharjoitukseen osallistuvat pääsotaharjoitusnäyttämösotilaspiirin joukkojen ja keskeisimpien siviiliviranomaisten lisäksi myös kaikki muut sotilaspiirit tavalla tai toisella. Mikäli valmistavista harjoituksista johdettavissa olevat ennusmerkit pitävät paikkaansa, Zapad-harjoituksen yksittäisissä taistelutoiminnoissa korostuvat perinteisen sodankäynnin osalta toiminta vihollisen voimakkaan ohjusja ilma-aseen sekä elektronisen sodankäynnin vaikutuksen alaisena, taistelu asutuskeskuksessa sekä pyrkimys jokaisessa taisteluvaiheessa hyödyntää maksimaalisesti kaikkien puolustushaarojen suorituskykyjä. Puolustusministeri Šoigun mukaan Zapad 2021 -harjoituksessa pudotetaan laskuvarjolla BMD-4M-taisteluajoneuvokalustolla varustettu maahanlaskupataljoona, missä yhteydessä käytetään ensi kertaa kauko-ohjattavia kalustovarjoja. Tämän päivän taistelukenttäkuvan mukaisesti harjoituksessa on myös omat osuutensa informaatio-, verkkosekä hybridisodankäynnille, vaikka näistä tuskin julkisesti paljoa kerrotaan. armeijan joukkoja Läntiseen sotilaspiiriin. syyskuuta. Viimeisimpiä sotakokemuksia hyödyntäen harjoituksessa kokeillaan voimaryhmän joukkojen uusia käyttötapoja, kuten panssarijoukkojen hyökkäysmenetelmiä esikaupunkialueilla ja asutuskeskuksissa. Samassa tarkoituksessa, yleisesikunnan johtamistoiminnan harjoittamiseksi, venäläisille on muodostunut lähes tavaksi pitää samanaikaisesti strategisen esikuntaja johtamisharjoituksen kanssa yhden tai kahden sotilaspiirin alueella yhdestä kahteen isoa sotaharjoitusta. Mikäli pääsotaharjoituksen kanssa rinnan pidetään vain yksi sotilaspiiriharjoitus, se toimeenpantaneen vuoden vaihteessa sotilaspiiristatuksen saaneessa Pohjoisessa laivastossa, sillä Eteläisen sotilaspiirin sotavalmius tarkastettiin vasta keväällä. Tavoitteet Harjoituksen päätavoitteena kerrotaan olevan testata ja kehittää Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisen voimaryhmän kykyä puolustaa liittovaltiota. Tämä ei jääne kuitenkaan ainoaksi uuden kaluston testiksi. Vuodesta 1995 lähtien Valko-Venäjällä on ollut kaksi venäläistä sotilaskohdetta: merivoimien 43. Ja lopuksi: pääsotaharjoitus sisältää aina jonkun elementin, joka yllättää valppaimmankin tarkkailijan. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 39 kerrottu, että harjoitus pidetään etupäässä Valko-Venäjän harjoitusalueilla 10.–16. Aikaisempien harjoitusten perusteella on pääteltävissä, että maasotatoimien ohella Zapad-harjoitukseen liittyvä merija ilmasotatoiminta lisääntyy merkittävästi Itämerellä ja sen ilmatilassa. Voimaryhmän lisäksi Venäjällä ja Valko-Venäjällä on yhteinen ilmapuolustusjärjestelmä. armeijan joukkoja ja mahdollisesti myös Eteläisen sotilaspiirin 58. viestikeskus ja ohjuspuolustusjärjestelmään kuuluva ennakkovaroitustutka-asema.. Tänä vuonna se voisi olla vaikka sotaharjoituksen sovelletun vaiheen taistelu kaupunkioloissa
40 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 V E NÄ JÄ E X T R A TOS-1 Buratino ja sen jälkeläiset VENÄLÄISTÄ TUNTEMATON ”PINOKKIO” IRAKILAISTEN käytössä oleva TOS-1A-raketinheitin tulittaa ISIL:n joukkoja Mosulin lähellä Pohjois-Irakissa.
TOS (TOC, ??????. Järjestelmä luo tykistötuleen nähden toisenlaisen, vaarallisen uhan erityisesti avonaisille linnoitetuille asemille ja tukikohdille. Latauksen räjähtäessä syntyy suuri liekkipilvi, ja sen tavanomaisia räjähdysaineita pidempi paloaika tuottaa polttovaikutuksen lisäksi erittäin voimakkaan paineiskun. Mikä se siis on ja miten se vaikuttaa maalissa. TULTA . Kyseessä on voimakkaaseen polttoja painevaikutukseen perustuva termobaarinen räjähde. Onko niitä vastaan välineitä. ??????. 41 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 TOS-1 ja sen versiot ovat raketinheitinpanssarivaunuja, joita monesti kutsutaan harhauttavasti liekinheitinjärjestelmäksi venäjänkielisen nimensä vuoksi. ) merkitsee raskasta liekinheitinjärjestelmää. ?????????. TEKSTI: JARMO SINKKONEN YLEISESIKUNTAEVERSTILUUTNANTTI EVP. Minkälaisia ovat Putinin Venäjän volymetriset aseet
Termobaaristen aseiden kehitystyö on ollut erityisen laajaa Neuvostoliitossa ja Venäjällä, joka on tuottanut aseita aina lentopommeista ja raketeista singon ampumatarvikkeisiin saakka. Järjestelmää käytettiin taistelutehtäviin ensimmäistä kertaa Afganistanin sodassa 1980-luvun loppupuolella, edelleen Tšetšeniassa 1990-luvulla ja nyt myös TOS-1A-versiota muun muassa Nagornotai Vuoristo-Karabahissa, ISISin vastaisessa taistelussa ja Ukrainan kriisissä. Pinokkio Buratino – venäjänkielinen nimi sadun Pinokkio-nukelle – oli alkujaan T-72A-taistelupanssarivaunun alustalle asennettu 30-putkinen 220 mm:n raketinheitin. ARMEIJAN 6. Lyhyt ampumaetäisyys johtui siitä, että noin 2/3 raketin pituudesta on itse taistelukärkeä, hyötykuormaa. 42 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 V E NÄ JÄ E X T R A V olymetristen, paineja polttovaikutukseen perustuvien aerosolija termobaaristen aseiden kehittelyn historia alkoi aerosoliaseen osalta jo toisen maailmansodan aikana – kuinkas ollakaan Saksan Luftwaffessa. Rakettikasetti vaunun päällä kestää kiväärikaliperisten luotien osumat sekä kranaatinsirpaleiden iskut. Onpa kehitystyötä tehty Suomessakin 1970ja 1980-lukujen taitteessa. Taistelupanssarivaunualusta olikin perusteltu ratkaisu, koska kalustoa joudutaan käyttämään välittömästi etulinjan tuntumassa. TOS1-kalusto on korvautunut TOS-1A-versiolla, eikä alkuperäisVENÄJÄN 6. TOS-1-raketinheitinjärjestelmän kehittäminen alkoi 1970-luvulla Neuvostoliitossa. Latausajoneuvo oli tehty Suomessakin käytössä olleen raskaan ja massiivisen KrAZ-255-maastokuorma-auton pohjalle. suojelurykmentin vaunumiehistö lataa raketteja ampumakenttäalueella Karjalankannaksella.. Mikä tärkeintä, panssarivaunualusta takasi jotakuinkin saman liikkuvuuden kuin tuettavat panssarijoukot. Pääampumatarvikkeena oli MO.1.01.04-termobaarinen raketti, jonka ampumaetäisyys oli vain kolmisen kilometriä. Aerosoliräjähteitä käytettiin Vietnamin sodassa muun muassa viidakon raivaamiseen, jotta helikopterit pääsevät laskeutumaan, ja myöhemmin kehitettiin miinanraivaukseen sopivia järjestelmiä
SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 43
Raketin kärjessä on herkkä iskusytytin, joka laukaisee taistelukärjen. Ja tietenkin ampumaetäisyys vaikuttaa hajontaan. Täyslaidalliseen kuluu aikaa lyhimmillään kuusi sekuntia. Käyttötapa Taistelun tukemisen jatkuvuuden takaamiseksi on edullista ampua vain osa kasetin raketeista yhtä maalia kohti useammalla heittimellä, jolloin saavutetaan haluttu vaikutus maalissa. Rakettivalikoimassa on toisena vaihtoehtona myös sytytysja polttovaikutukseen optimoitu taistelukärki tulipalojen aikaansaamiseksi. Rakettikasetista voidaan ampua raketteja pareittain tulen tiheyden kasvattamiseksi. Oikea päivänsäde Buratinon seuraaja, TOS-1A Solntsepjok (Auringonpaahde) on kehitysversio edeltäjästään. Toisissa lähteissä mainitaan 100 %:n tuhoalueen olevan kooltaan 100x200 metriä. Latausajoneuvo TZM-T.. Ampumaetäisyys vaikuttaa ammunnan hajontaan, mutta lähteissä mainittu 200x400 metriä antaa suuruusluokan rakettisalvon tehokkaasta vaikutusalueesta. . Se, kuinka hyvin miehistö voi toimia peitteisessä maastossa tai pimeällä itsenäisesti, ei eri lähteistä selviä, mutta kalustoa käytetään mitä todennäköisimmin useimmiten tulenjohtajan johtamana. 44 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 V E NÄ JÄ E X T R A tä Buratinoa liene valmistettu kovinkaan suuria määriä. Näin ampumaetäisyyttä on saatu pidennettyä kuuteen kilometriin. Omasuojaa Vaunussa on omasuojasavunheittimet ja venäläiselle panssarikalustolle tyypillinen pakoputkien kautta tapahtuva saRaketin kärjessä on herkkä iskusytytin, joka laukaisee taistelukärjen. Joidenkin tietojen mukaan uusimmat rakettiversiot mahdollistaisivat ammunnan 10 kilometrin etäisyydelle. Samoin mikäli raketit ammutaan pienellä korotuskulmalla ja maali on metsämaastossa, pituushajonta kasvaa, kun osa raketeista räjähtää puuston latvoissa aiemmin, osa myöhemmin. Sen rakettikasetti on ”vain” 24-putkinen, sillä uusi MO.101.04M-raketti on painavampi (paino 217 kg) ja pidempi rakettimoottorin suuremman koon vuoksi. Raketinheitinvaunussa on itsenäisen toiminnan mahdollistavat ampuma-arvolaskin ja tähtäin-laseretäisyysmittariyhdistelmä. Raketinheitinpatteri voi seurata hyökkäyksen mukana valmiina seuraavaan tulitehtävään ilman uudelleenlatausta, ja tuliyksikkö pystyy jatkamaan tulitoimintaansa, vaikka joku yksikön heittimistä vaurioituisikin. Venäjän puolustusministeriön sivuilta löytyy myös maininta TOStulenkäyttötavasta, jossa hyödynnetään lennokkeja sekä tulen johtamiseen että tulitoiminnan jälkeiseen vaikutuksen arviointiin. Julkisessa kuvamateriaalissa – mikä on normaalia raketinheitinten käytölle – maaleja tulitetaan useammalla raketinheittimellä samanaikaisesti. Kuten jo edellä totesin, meikäläisessä maastossa kyseessä olisi käytännössä osittain latvaräjähdykset puustossa. Tällöin hajonta ja siten tuhoalue ovat mainittuja arvoja suurempia
Lataa! Latausajoneuvo TZM-T on niin ikään tehty taistelupanssarivaunualustalle hyvän suojan ja liikkuvuuden takaamiseksi. Latausajoneuvo kuljettaa kerralla 24 rakettia eli yhden täytön TOS-1A-heitinvaunulle. Vaunun ajajalla on pimeänäkölaitteet. Kolmihenkinen miehistö on varustettu AKS-74-rynnäkkökiväärillä, RPKS-74-kevyellä konekiväärillä sekä kertasingoilla ja käsikranaateilla lähitaistelutilanteita varten. Termobaarinen panos taas toimii kuin tavanomainen räjähdyspanos. Latausajoneuvon miehistövahvuus on raketinheittimen miehistön tapaan kolme henkeä. JS VOLYMETRISET RÄJÄHTEET . Yllä oleva kuvasarja havainnollistaa aerosolipommin toimintaperiaatetta. Polttoaine voi olla esimerkiksi etyleenioksidia tai propyleenioksidia lisäainein mahdollisesti terästettynä. Termobaarisen aseen räjähdysaineen koostumus sisältää lisäaineita, esimerkiksi alumiinipölyä, joka ilmassa palaessaan muodostaa huomattavan suuren liekkipilven. Lataaminen tapahtuu nostamalla kukin raketti vuorolV olymetriset aseet jaetaan aerosoliräjähteisiin ja termobaarisiin räjähteisiin. Tällöin muodostuu paksu, valkoinen savupilvi. Aerosolipommin räjähdys on teknisesti tarkasteltuna itse asiassa humahdus, vaikka ihminen havaitseekin sen suuren liekkipilven tuottavana räjähdyksenä. Aerosoliräjähteet toimivat siten, että aloitepanoksen räjähdys muodostaa ilmaan polttoaineaerosolipilven, joka sitten räjäytetään toisella panoksella käytännössä välittömästi, sekunnin murto-osissa. Uusimmat TOS-1A-versiot on tehty T-90-taistelupanssarivaunualustalle. Täyslaidalliseen kuluu aikaa lyhimmillään kuusi sekuntia.. 45 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 vutusmenetelmä, jolloin polttonestettä, dieselöljyä, ruiskutetaan kuuman pakosarjan päälle. Raketinheittimen lataus tapahtuu ajamalla heitinja latausvaunun perät vastakkain, jolloin vaunujen takakannet tarjoavat riittävän työskentelytilan miehistöille. TOS-1A-kalusto ampumaharjoituksessa Volgogradin lähellä Etelä-Venäjällä. Vaikka termobaarisen räjähteen huippupaine jää tavanomaisen räjähteen painepiikkiä hieman pienemmäksi, pidempi paloaika synnyttää kahdesta neljään kertaa tavanomaista räjähdysainetta pidempiaikaisemman paineimpulssin, johon paineen tuhoava vaikutus perustuu. Vaunu on CBRN-suojattu, ja siinä on puskulevy vaunun pikalinnoittamista varten. Ne ovat toimintaperiaatteeltaan erilaisia, mutta molemmat tuottavat tavanomaista suuremman polttoja painevaikutuksen, joihin tuhovaikutus perustuu. Koska henkilöstö ja ladattavat raketit ovat ilman mitään suojaa, latauspaikka on valittava huolellisesti taistelutilanne huomioiden. Ammuntaa varten vaunun takaosassa on hydrauliset tukijalat alustan vakauttamiseksi. Lisäksi paineen aiheuttamat sekundäärisirpaleet, paineen lennättämä materiaali, sekä myrkylliset palokaasut suljetuissa tiloissa lisäävät tuhovaikutusta
TOS-perheen raketinheittimet eivät ole ihmeaseita, joille ei mahdeta mitään.. Uhrimäärä kipusi yli 330:n, joista yli puolet lapsia. Seuraavassa vain karkea läpileikkaus esimerkinomaisesti näistä aseista. Pyöräalustaratkaisu parantaa strategista ja operatiivista liikkuvuutta ilma-, rautaja maanteitse sekä kykyä keskittää tulivoimaa nopeasti. Operatiivisessa tulenkäytössä ja sissitoiminnassa voidaan TOS-kalusto latausajoneuvoineen asettaa etusijalle maalien tärkeysjärjestystä määritettäessä. Varoetäisyys ampujaan on pieni, mutta vaikutus sisätiloissa on voimakas. Sulutteiden eri osathan levittäytyvät laajalle alueelle. Syntyvän liekkipilven halkaisija on noin 300 metriä. kesäkuuta 2020 esiintyi ensimmäistä kertaa julkisuudessa perheen nuorin jälkeläinen TOS-2 Tosotška (Šokki), 18-putkinen raketinheitin kuusiakselisen Ural-63706-0120-maastokuormaauton kannella. Toisaalta niiden tiedustelukapasiteetti korostaa entisestään harhauttamisen merkitystä ja tiedustelun kyllästämistä valelaittein ja -toiminnoin. Salaaminen ja harhauttaminen ovat keskeisinä keinovalikoimassa. Samoin kuin edeltäjissään ajoneuvoon kuuluu itsenäisen tulitoiminnan mahdollistava tulenkäytön tekniikka sekä inertiasuunnistusjärjestelmä. Todennäköisesti raketti-iskun painevaikutus on niin voimakas, että se raivaa paikallisesti sulutteitamme. Upouusi TOS-2 Tosotška -raketinheitinkalusto paraatimuodostelmassa Punaisella torilla. Hajauttamista lisäämällä linnoitteiden sijoittelussa saadaan suojaa termobaarista asetta vastaan, mutta laaja hajauttaminen voi myös heikentää pesäkkeiden ja tukikohtien torjunnan tehoa ja niiden kykyä tukea toistensa taistelua. Vaikutus on kuitenkin todellisuudessa hyvin paikallinen ja ilmeisen vähäinen koko sulutteen torjunta-arvoon. Edelleen mainitsemisen arvoinen ase on GM-94-kranaattikivääri. Vaatimuksia maavoimien taistelulle TOS-raketinheitinjärjestelmä asettaa haasteen avonaisille linnoitteille, joiden antama suoja on vain osa siitä, mitä vastaavat linnoitteet tarjoavat tavanomaista epäsuoraa tulta vastaan. Monet muutkin suojautumisen keinot ovat käytettävissä. Venäläinen paletti Venäjällä volymetristen aseiden kehitystyö ja tuotanto on muita maita laajempaa. 46 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 V E NÄ JÄ E X T R A laan latausajoneuvon nosturilla lataussillan (latauksen tukikehikko) päälle ja siitä miesvoimin työntämällä laukaisuputkeen. Šokki Koronapandemian vuoksi siirretyssä voitonpäivän paraatissa Moskovassa 24. Tehokkaimmasta päästä lähtien ensimmäisenä voidaan mainita seitsenmetrinen lentopommi, ”kaikkien pommien isä”. Yksittäisen taistelijan varusteina näitä aseita löytyy muun muassa RPG-7-singon laukausvaihtoehdoista, RPG-26ja RPG-27-kertasingoista, ja tunnetuimpana on RPO-A Smehl ”liekinheitinsinko”, jota käytettiin Beslanin koulukaappauskriisin aikana syyskuussa 2004. Se on aerosoliräjähde, jonka tehoa verrataan pienimpiin ydinlatauksiin. Tuhoutunut raketinheitin ei ole vaaraksi enää kellekään. Laajasti tunnetulla ballistisella Iskander-tykistöohjuksella, järeällä Smertš-raketinheittimellä, KAB-500ja KAB-1500-täsmälentopommeilla sekä S-8(80 mm) ja S-13 (122 mm) -kaseteista ammuttavilla lentokoneraketeilla on kaikilla myös termobaarinen taistelukärkiversio. Salaaminen on kuitenkin vaikeutunut lennokkien ja droonien tultua peruskalustoksi taistelukentällä. TOS-1A-kalustoa on käytössä muun muassa Algeriassa, Azerbaižanissa, Armeniassa, Kazakstanissa, Irakissa, Saudi-Arabiassa ja Syyriassa. Ajoneuvossa on kiväärikaliiperisilta luodeilta ja sirpaleilta suojaava panssaroitu hytti miehistön suojana ja ilmeisesti samantasoinen suojaus itse rakettikasetille. Aseen käytöllä arvellaan olleen osuutta suoraan suureen panttivankiuhrien määrään ja syntyneeseen tulipaloon sekä sen myötä rakennuksen katon romahtamiseen, joka edelleen surmasi ja jätti loukkoon palavaan rakennukseen valtavasti ihmisiä. . Myös sen ampumatarvikevalikoimaan kuuluu termobaarinen kranaatti, joka soveltuu erinomaisesti asutuskeskustaisteluun sisätiloissa. Kertaus on opintojen äiti, ja toisto ja äksiisi ovat sotilaskoulutuksen ja -tekstin välttämättömyys; aerosolipommiahan on käytetty myös raivaustehtäviin
suojelurykmentti Valkjärvellä ( ????????, Sapjornoe), Karjalankannaksella. armeijan 6. Taipaleen lohkon komentaja Eversti Maskula tarkastusmatkalla Taipaleen maastossa kesällä 1944. Konekaivuu ja valmisosat nopeuttavat suojan rakentamista. Kuvien maastosta päätellen on mahdollista, että ampumaharjoitus on pidetty Perkjärven ampuma-alueella, jossa tunnetut Suomen puolustuslaitoksen tykistöleiritkin pidettiin aikoinaan. Tämä voi johtaa keuhkojen täyttymiseen verellä ja kudosnesteillä. Vakavat monivammat Rakettien tehokkaalla vaikutusalueella riittämättömästi suojautuneet taistelijat saavat surmansa välittömästi. Olipa ase raketinheitin tai lentopommi, eivät avonaiset linnoitteet ja rakenteet tarjoa läheskään samalla tavoin suojaa volymetristen aseiden painevaikutukselta. Yhtenä meidän naapureistamme on 6. Aseiden määrä on myös rajallinen lähialueillamme nykyisessä ryhmityksessään. Maastopalot voivat aiheuttaa otollisissa oloissa jopa pienimuotoisia tulimyrskyjä. Rakennetulla alueella painevaikutus sortaa rakennuksia. Sydämessä ja sepelvaltimoissa saattaa olla sisäisiä verenvuotoja samoin kuin vatsaontelossa. Tykistötulen vaikutusta voidaankin vähentää merkittävästi linnoittamalla. Kuitenkin asejärjestelmä ja sen vaikutus on tunnettava, ja se on osattava ottaa huomioon tarvittavassa laajuudessa, kun suunnittelemme omaa toimintaamme. Rykmentti on varustettu TOS-1A-yksiköllä, jossa on tiettävästi kolme raketinheitinvaunua latausajoneuvoineen. Painevaikutus tunkeutuu kaikkialle, ja volymetrisissä aseissa se on tavanomaista tykistötulen painevaikutusta suurempi. TEKSTI: JARMO SINKKONEN Todennäköisesti rakettiiskun painevaikutus on niin voimakas, että se raivaa paikallisesti sulutteitamme.. Osa artikkelin kuvituksesta on kyseisen rykmentin harjoituksesta vuodelta 2019. Matkaa meille heitinkaluston kotivaruskunnasta on noin 80 kilometriä. Keskushermoston keskeisin vamma on aivovaltimoiden kaasuembolia, kaasukuplien muodostuminen aivojen suonistoon, jolloin verenkierto tukkeutuu. Eipä säikähdetä! Venäjällä TOS-raketinheitinkalusto on sijoitettu jostain syystä suojelurykmenttien kalustoksi. . NE KÄRISTÄÄ MEITIN! Kun vanhat konstit eivät tepsi. Kova paineisku vaurioittaa keuhkoja, sydäntä ja verisuonistoa, korvia, vatsaonteloa elimineen ja keskushermostoa. . Erityisen vaurioalttiita ovat kudosten rajapinnat, joissa on ilmaonteloita: keuhkot, vatsa ja suolisto. Paine vaikuttaa laajemmalla alueella, ja pidemmästä vaikutusajasta johtuen sen tuhovaikutus on suurempi sekä aiheuttaa vakavampia vammoja. Suojaa tarjosivat poterot, juoksuhaudat, suojakatteet ja korsut. Monivammat syntyvät, kun paineen aiheuttama šokkiaalto kulkee elimistön läpi. TOS-perheen raketinheittimet eivät ole ihmeaseita, joille ei mahdeta mitään. Aseen polttovaikutusta oikeanlaiset taistelijan suojavarusteet tietenkin vaimentavat. Termobaaristen aseiden käyttö aiheuttaa linnoitetuissakin asemissa välittömästi suuren haavoittuneiden määrän, johon lääkintähuolto ei ehkä pysty vastaamaan. Vaikutuksen reuna-alueilla paineisku aiheuttaa monivammoja, jotka ovat tämäntyyppisten aseiden vakavimpia seurauksia hoidon ja toipumisen kannalta. Paine tunkeutuu poteroihin, juoksuhautoihin ja suojakoloihin ja vaikuttaa myös siellä, missä linnoitteen rakenteet muutoin suojaisivat taistelijoita tavanomaiselta epäsuoralta tulelta. Rakennusten sisätiloissa painevaikutus ei pääse purkautumaan vapaasti, joten vaikutus henkilöstöön on ulkoilmassa oleviin verrattuna dramaattisesti rajumpi. Massiivinen tykistötuli on kansakuntamme muistissa edellisistä sodista. Vakavat silmävauriot ovat myös mahdollisia. 47 E i suojaa. Mutta suojaavatko avonaiset linnoitteet volymetrisiä aseita vastaan. Käristääkö ne meitin. Täysin. Lisäksi kuivana kesäaikana välittömät maastopalot iskualueella ovat paljon tavanomaista epäsuoran tulen iskua voimakkaampia, mikä vaikeuttaa pelastustoimia. Keuhkorakkuloiden ja keuhkoputkien repeämät aiheuttavat nestevuotoa keuhkoihin. Termobaaristen aseiden käyttö voi myös aiheuttaa tavanomaista enemmän pelkoa ja paniikkia, ”tärähtäneitä”. Korvavammat aiheuttavat kuuroutta ja tasapainoelinvauriot huimausta tai tasapainon täydellisen menettämisen
Kyberhyökkäykset ovat tulleet jäädäkseen, ja niitä vastaan puolustautuminen ei vaadi vain uutta teknologiaa vaan myös uudenlaisia toimintamalleja. Miten vaikka pieni ohjelmistoyritys, joka toimittaa ohjelmistojaan tärkeisiin järjestelmiin, voi puolustautua valtiollista toimijaa vastaan. Keväällä 2020 hyökkääjät alkoivat tuoda ohjelmistoon koodia, joka mahdollistaisi tunkeutumisen järjestelmään. Viime vuonna suurta julkisuutta sai ainakin kolme merkittävää kyberhyökkäystä. Sekä SolarWindsin että Microsoftin ohjelmistoja vastaan tehty hyökkäys oli hyvin ammattimainen. Tuolloin lisättyä koodia ei vielä voinut käyttää varsinaiseen hyökkäykseen. . Kummassakin tapauksessa kyseessä oli myös niin sanottu toimitusketjuhyökkäys (supply chain attack), jossa hyökkäyksen uhriksi joutunut yritys ei ole varsinainen hyökkäyksen kohde, vaan kohteena ovat ne, jotka käyttävät kyseisen yrityksen ohjelmistoja. Mikä on valtioiden rooli asukkaiden ja yritysten puolustamisessa kyberrintamalla?. TEKSTI: JOUKO AHVENAINEN Totaalista ja epäreilua! Sodan paradigman muutos Kahdeksankymmentä vuotta sitten olimme sodassa. 48 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 M aailman moderneimmat ja kehittyneimmät sivilisaatiot – kuten Suomi – ovat teknologisesti yhä haavoittuvampia ja riippuvaisempia ohjelmistoista ja digitalisaatiosta. Esimerkiksi SolarWinds kehittää ohjelmistoja, joilla valvotaan ja ylläpidetään verkkoja ja tietojärjestelmiä. Olemmeko huomaamattamme sitä taas. Hyökkäys tehtiin vaiheittain niin, että ainakin lokakuussa 2019 oli jo onnistuttu lisäämään koodia, jolla lähinnä testattiin, että kyseinen malli toimii. Tapauksen yksityiskohdat tekivät varsin selväksi, että niiden takana oli valtiollinen toimija. Tämän lisäksi hyökkääjällä oli käsitys, miten ohjelmistoja kehitetään ja miten kehitysprosessiin päästään käsiksi. Onko vihollinenkin samassa ilmansuunnassa. Kyberuhka on todellinen uhka. Tämä tehtiin hyvin taitavasti niin, ettei yrityksen kehitysprosesseissa kyetty huomaamaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Järjestelmiin asetettiin troijalaisia ohjelmanpalasia, jotka avaisivat hyökkääjille takaoven järjestelmään. Ne olivat myös vaatineet pitkän valmistautumisen ja erittäin hyvän ymmärryksen kohdeohjelmistojen toiminnasta. Hyökkääjillä oli aikaa ja resursseja SolarWindsin hyökkäyksessä hyökkääjä onnistui ujuttamaan ohjelmistoon sinne kuulumatonta koodia. Suunnittelussa oli myös huomioitu, että lisäkoodin viestintä muistuttaisi ohjelman normaalia kommunikaatiota, eikä siihen kiinnitettäisi huomiota valvontajärjestelmissä. Myös VMwaren järjestelmä joutui hyökkäyksen kohteeksi. SolarWinds-yhtiön valvontaohjelmistoihin ja Microsoftin palvelinohjelmistoon oli luotu haavoittuvuus, jonka kautta järjestelmiin oli mahdollista tunkeutua ja saada tietoja
Valtiollinen toimija Kaikkiaan on siis varsin selvää, että hyökkäyksen takana on valtiollinen toimija. Presidentti Trump ei ryhtynyt mihinkään toimiin, vaikka nämä asiat tulivat tietoon jo hänen virkakautensa aikana. Samaan aikaan tapahtuu lukuisia eri tasoisia hyökkäyksiä moniin eri kohteisiin. Digitalisaatio ja globalisaatio antavat sodalle vain uuden virtuaalisen ulottuvuuden verkossa. Toiminta ei todellakaan vaikuttanut yksittäisten hakkereiden työltä, joille oli vain sattunut tulla mieleen testata haavoittuvuutta. Siis aivan kuten jo kylmän sodan ajan proxy war, jossa suurvaltakamppailu käytiin välillisesti kolmansissa maissa, tai nykytermein hybridisota, jossa valtio kiistää olevansa sodassa ja käyttää esimerkiksi palkkasotilaita ja rahoittamiaan sissiliikkeitä tai roistojoukkoja välineenään. Osassa takana ovat valtiolliset toimijat, osassa erilaisilla motiiveilla toimivat amatöörit ja osassa järjestäytynyt rikollisuus. Yhdysvaltain viranomaisten lisäksi näissä kolmessa hyökkäyksessä kohteeksi ovat joutuneet myös ainakin Nato, Euroopan parlamentti, Britannian hallitus ja useammat teknologiaja tietoliikennealan suuryritykset. Ei itse asiassa sekään mikään uusi ilmiö ihmiskunnan historiassa. Nopeasti kasvava hyökkäysten tyyppi on kiristyshyökkäys (ransomware), jossa yrityksen dataan päästään käsiksi ja vaaditaan lunnaita, ettei sitä julkaista. Tämän hetken tietojen perusteella hyökkäyksen tekijä on Venäjä. Keinot hyökätä ovat kuitenkin muuttuneet, ei vain teknologian osalta, vaan myös siinä, miten hyökkäykset voidaan toteuttaa välikäsien kautta. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 49 V E NÄ JÄ E X T R A Kun takaovi oli saatu toimimaan, hyökkääjät saattoivat edetä askel kerrallaan kohdejärjestelmissä ja päästä käsiksi esimerkiksi sähköposteihin ja dokumentteihin. Mutta välillä eri toimijat ovat myös jollain tavalla linkittyneet toisiinsa. SolarWindsin käyttäjiin kuuluu monia Yhdysvaltain hallituksen organisaatioita mukaan lukien puolustussektori ja tiedustelupalvelut. Todennäköisesti jatkoprojekteja on jo työn alla, eli kun tämä hyökkäys paljastui, työtä jatketaan seuraavilla. Voisi jopa Carl von Clausewitzia mukaillen sanoa, että kyberhyökkäyksistä on tullut politiikan jatkamista toisin keinoin. Sota jatkuu Näyttää myös siltä, että haavoittuvuutta hyödynnettiin vain pienessä osassa paikkoja, jonne takaovi oli saatu ujutettua. Presidentti Joe Biden asetti Venäjälle uusia talouspakotteita huhtikuun puolivälissä ja ilmoitti syyksi SolarWinds-hyökkäyksen, vuoden 2020 vaaleihin vaikuttamisyritykset ja muun vihamielisen toiminnan. Tämän hetken tietojen perusteella hyökkäyksen tekijä on Venäjä.. Hyökkäykset kohdistuivat erityisesti kohteisiin, joista oli saatavissa erityisen arvokasta tietoa. Proxy war verkossa Esimerkiksi Venäjältä on nähty toimivan rikollisjärjestöjä, jotka tekevät hyökkäyksiä rahasta, mutta niillä voi olla myös valtiollisia sponsoreita, jotka auttavat niitä toimimaan tai ainakin antavat niille suojelua. On myös mahdollista, että hyökkääjä salaa tiedon ja yrityksen pitää maksaa, jotta hyökkääjä suostuu taas avaamaan salatun tiedon. Hyökkäykset olivat ammattimaisuudessaan omaa luokkaansa. Suomessakin tuttujen ilmiöiden takana on todettu olevan esimerkiksi venäläisiä rikollisjärjestöjä, joilla ainakin osalla näyttää olevan vahvoja suhteita valtioon ja päättäjiin. Hyökkäyksen havaitsi joulukuussa 2020 FireEye-tietoturvayritys, kun se tutki sen omiin järjestelmiin tunkeutumista ja tietojen varastamista. On selvää, että kyberhyökkäyksistä on tullut osa vihamielistä vaikuttamista ja sodankäyntiä. Voi siis sanoa, että kaikkiaan kyseessä oli hyvin järjestelmällisesti tehty hyökkäys, jossa hyökkääjällä oli aikaa ja resursseja. Myös Suomen eduskunta joutui kyberhyökkäyksen kohteeksi vuonna 2020, mutta se ei liity näihin hyökkäyksiin, vaikka siinäkin näyttää olevan takana valtiollinen taho. Ulottuvuuden, jonka vaikutukset voivat olla paljon liikkuvaa asevoimaa tuhoavampaa, tai ainakin se on hyvä tulivalmistelu ennen sotilaallista tai poliittista operaatiota tai sen rinnalla. Näyttää siltä, että kyseessä ei ollut yksittäinen operaatio tietojen varastamiseksi, vaan tavoiteltavat tiedot olivat jatkoa vuosia aiemmin tehdyille hyökkäyksille. Hyökkääjät käyttivät itse tiedonkeruuseen esimerkiksi Amazonin ja Microsoftin pilvipalveluissa Yhdysvalloissa olevia palvelimia, joten myöskään yhteydet maan ulkopuolelle eivät herättäneet huomiota
Valtiot tarjoavat fyysistä suojelua maassaan oleville ihmisille ja yrityksille. Kyberhyökkäyksien ja tietoverkkojen turvallisuuden osalta tilanne on paljon monimutkaisempi. Rajavartiosto, Puolustusvoimat ja poliisi toimivat ihmisten ja yritysten fyysisen koskemattomuuden suojelemiseksi. Tietoverkoissa todellisuus on toisenlainen. On aivan selvää, että tilanne on erittäin vaikea, jos iso valtiollinen toimija päättää tehdä hyökkäyksen yksittäistä yritystä vastaan tai sen kautta. Valtion minimiominaisuutena pidetään yhä useimmiten kykyä pidättää itselleen oikeus väkivallan monopoliin alueellaan. Siellä voi olla esimerkiksi tietoturvan huippuosaamisen yritys tai vaikka pienempi ohjelmistoyritys, jonka tekeminen ei yleensä vaadi erityistä tietoturvaosaamista. Käytännössä kuitenkin niiden resurssit riittävät yleensä valvomaan kaikista tärkeimpiä kohteita ja suurimpia hyökkäyksiä. Niiden osalta on monesti paljon vaikeampi edes sanoa, missä joku toiminta tarkasti ottaen tapahtuu, mutta myös valtiollisten toimijoiden rooli on hyvin erilainen. Mutta tämä avaa joka tapauksessa järjestelmälliselle ja hyvin resursoidulle hyökkääjälle mahdollisuuden etsiä heikkouksia monesta paikasta. Jos mietimme esimerkiksi Yhdysvaltain puolustussektorin, tiedustelupalveluiden ja Naton järjestelmiä, niihin tunkeutuminen on pyritty tekemään luonnollisesti mahdollisimman vaikeaksi. 50 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 V E NÄ JÄ E X T R A Daavid vastaan Goljat Toimitusketjuhyökkäys on usein helpompi tapa saavuttaa tärkeä kohdejärjestelmä kuin hyökätä sinne suoraan. Tämän jälkeen yritys voi joutua esimerkiksi Venäjän tiedustelupalvelun hyökkäyksen kohteeksi. Saatamme olla helposti tilanteessa, jossa vaikka muutaman kymmenen ihmisen startup-yritys tekee jonkun tärkeän ja innovatiivisen ohjelmiston, jota aletaan käyttää laajasti erilaisiin tarkoituksiin. Monessa tapauksessa kokonaistoimitusketju voi olla varsin pitkä. Erityisesti tiedustelupalvelut pyrkivät havaitsemaan ja estämään kyberhyökkäyksiä. Toki kaikki järjestelmät vaativat hyväksynnät ja tarkistukset. Kuka puolustaa ketä internetissä. Pelkästään poliisin toiminta yksittäisten ihmisten välissä konflikteissa – esimerkiksi koulukiusaamisessa – internetissä on erilaista ja usein vaikeampaa kuin fyysinen turvaaminen. Ja nämä ohjelmistot sisältävät usein taas muiden toimittajien ohjelmistoja. Se myös tarkoittaa, että toimitusketjussa on tyypillisesti hyvin eritasoisia toimijoita. Ja sitten on vielä kaikkien parhaimpienkin tietoturvakäytänteiden heikoin lenkki, ihminen. On varsin selvää, ettei pieni yritys yksin kykene puolustustautumaan tällaista hyökkäystä vastaan tai edes kykene havaitsemaan sitä. Samaan aikaan tosiasia on, että myös ne joutuvat käyttämään monen toimittajan ohjelmistoja. Ne eivät voi tarjota samanlaista suojaa sen paremmin yksitPresidentti Trump ei ryhtynyt mihinkään toimiin…
Kyberhyökkäyksistä on tullut politiikan jatkamista toisin keinoin. Uusi uljas maailma Valmistautuminen ja suojautuminen kyberhyökkäyksiä vastaan on vasta hyvin alkutekijöissään. Verkkojen sulkeminen ei ole ratkaisu maille, jotka haluavat pysyä avoimina yhteiskuntina ja kehityksessä mukana. Internet on maailmanlaajuinen verkko, joka ei tunne rajoja. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 51 täisille kansalaisille tai yrityksille kuin fyysisessä maailmassa voidaan tarjota. Mutta haaste on suurempi kuin vain puolustuksen rakentaminen. Sodankäynnistä on kirjoitettu oppeja vuosituhansia, mutta kybersota vaatii vanhojen oppien lisäksi koko joukon uusia ajatuksia ja malleja. Maailmassa, jossa yksityisen, julkisen ja ylipäänsä kaikkien toimijoiden rajoja on yhä vaikeampi määritellä ja taata aukottomasti. Tarvitsemme uusia malleja, jotka määrittelevät, mitä kaikkea kyberpuolustuksen tulisi sisältää, kuten miten, missä ja ketä sen tulisi suojella ja minkälaista teknologiaa tarvitaan varsinaiseen puolustukseen. Maailmassa, jossa demokratian ja markkinatalouden on suojellessaan itseään ulkoisilta uhilta varottava tuhoamasta itseään suojelutoimenpiteillään.. Olemme vasta hahmottamassa käsitystä, mitä hyökkäykset, puolustautuminen ja rajat tarkoittavat tietoverkoissa. Fyysinen alue on helppo käsittää ja tehdä malleja sen turvaamiseksi. Kansainvälisissä tietoverkoissa toimintaympäristön ymmärtäminen ja suojeleminen vaativat uudenlaista ajattelua ja malleja
80 VUOT TA SIT TEN MILLÄ SUOMI SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 52 . TEKSTI: TIMO SÄYRINEN, KOMENTAJAKAPTEENI EVP • KUVAT: SA-KUVA . Osumaa ottanut sotasaalis-T-26 ja sen ylpeä esittelijä Messuhallissa Helsingissä talvisodan jälkeen. Jatkosodan alussa Suomellakin oli panssariase ja sen pääkalusto oli sotasaaliskalusto.
Nyt Suomi hyökkäisi Saksan rinnalla. 53 HYÖKKÄSI. Tulivoimassa ja taivaalla hyökkääjä oli kuitenkin alakynnessä, ja se maksettiin verellä. Suomen armeija lähti jatkosotaan huomattavasti paremmin varustautuneena kuin talvisotaan. Materiaalitilanne jatkosodan alussa Kesällä 80 vuotta sitten puolet olivat vaihtuneet. Mars, mars, nyt oottaa sankartyöt!. Komentajakapteeni evp Timo Säyrinen kertoo seuraavilla sivuilla, millä Suomi hyökkäsi kesällä 1941 maalla ja merellä. Erityisesti suomalaisilta puuttui liikkuvuutta, johtamisvälineitä ja raskasta tulivoimaa. Ilmavoimiemme jatkosodasta voit lukea lisää syksyn Suomen Sotilaista ja yleisesti jatkosodan hyökkäysvaiheesta hakemalla komentajakapteeni Säyrisen kirjoittaman ja kokoaman Suomen Sotilaan jatkosota -erikoisjulkaisun lähimmästä Lehtipisteestäsi. Mutta puutteet olivat silti suuria. Miesmäärässä saavutettiin vain niukasti hyökkäykseen lähtökohtaisesti tarvittava ylivoima, jota suomalaiset onnistuivat keskittämään ilmiömäisesti surkeisiin olosuhteisiin ja puutteelliseen kalustoon nähden. Puna-armeija joutuisi puolustuskannalle
Saksan ja Suomen sopimus asetoimituksista Suomelle tammikuussa 1941. Sopimuksen kattaman materiaalin näet oheisesta taulukosta. Ulkomaisten hankintojen tärkein alkuperämaa oli Saksa, jonka kanssa Suomi teki hankintasopimuksen tammikuussa 1941. Raskaasta saatikka järeästä tulivoimasta oli huutava pula vielä 1.7.1941. Taulukoista näet myös jalkaväen, tykistön, Merivoimien ja Ilmavoimien materiaalitilanteet ja polttoaineiden varastointitilanteen jatkosodan alussa. Tulialivoimalla hyökkäykseen Kenttätykistön kalustokirjavuus oli edelleen suuri, ja sellaisena se pysyi – toki merkittävästi parantuen – aina 2000-luvun alkuun asti. Materiaalien toimitus luonnollisesti jatkui, kun päätös hyökkäyksestä Neuvostoliittoon kypsyi Saksassa loppukesällä 1940 ja kun operaatio Barbarossasta päätettiin lopulta joulukuussa 1940. Tietenkään tilanne ei ollut enää sama kuin talvisodan alla, mutta ei se järin hyväkään ollut. Siis vain kuukausia talvisodan jälkeen. Nimike Aseita Ampumatarvikkeita Panssarintorjuntakivääri (*) 400 300 000 37 mm panssarintorjuntatykki 100 100 000 Kenttätykkejä, 105 mm ja alle (*) 78 73 000 Kenttätykkejä, yli 105 mm (**) 131 117 000 Ilmatorjuntatykkejä, 40 ja 75 mm 112 56 000 9 mm:n pistooleja 5 000 Panssarimiinoja 150 000 Hävittäjiä, Morane Saulnier ja Curtiss Hawk (*) 53 PYSTYKORVA eli suojeluskuntien jalkaväkikivääri m/28-30 oli kiväärikalustomme huippua – kenties jo turhankin hieno ase sotilaskäyttöön, mutta tarkka ja luotettava työkalu, joka ei hävinnyt aikansa pulttilukkoisille sotilasaseille. Puuttui niin putkia kuin ampumatarvikkeitakin. Osa materiaalista saatiin Suomeen vasta jatkosodan alkamisen jälkeen. 54 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN M ateriaalitilannetta oli parantanut reilun vuoden takaiseen tilanteeseen kolme tekijää: • kotimainen taisteluvälinemateriaalituotanto • ulkomailta tehdyt hankinnat ja • talvisodassa saadun sotasaaliin kunnostaminen ja käyttöönotto. Joidenkin materiaalien osalta on vertailtu sen suhdetta määrävahvuuteen tai varastointitavoitteeseen sekä talvisodan lopun materiaalitilanteeseen. Vasta nyt – talvisodan jo päätyttyä lähes vuotta aikaisemmin – Saksa muuttui suopeaksi, ja Suomeen saatiin esimerkiksi 30 italialaista Fiat-hävittäjää, joille Saksa ei talvisodan aikana myöntänyt kauttakulkutoimituslupaa, ja noin 250 amerikkalaista kenttätykkiä, jotka olivat Norjan satamissa, kun Saksa valtasi Norjan huhti-kesäkuussa 1940. Ulkomailta hankitusta materiaalista osa oli tilattu jo talvisodan aikana, mutta sitä ei oltu saatu Suomeen, sillä Saksa oli estänyt sen Neuvostoliiton kanssa elokuussa 1939 solmimansa sopimuksen hengessä. (*) = sotasaalismateriaalia (**) = näistä 48 kpl saksalaisvalmisteisia 150 mm:n haupitseja, muut Saksan sotasaalisvarastosta. Lyhyesti sanottuna, kalustoa ei ollut tarpeeksi
Sotasaalis oli todella mittava motin lauettua. 55 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 . Sen luettelointiin tarvittiin 51 konekirjoitusliuskaa ja alueen puhdistus kesti viikkokausia.. Porlammin motti on Suomen sotahistorian suurin motti ja sotasaalis jatkosodan hyökkäysvaiheessa Karjalankannaksen takaisin valtauksessa Viipurin eteläpuolella Porlammin kylässä. Sotasaalistykkejä Porlammin motista 1941
PE KK A N IE M IN EN . Valtaosa Suomen maaliikenteestä liikkui tarvittaessa puulla tai rehulla.. Koko maailma oli sodassa, ja aseita oli vaikea saada rahallakaan. Liian usein Suomen sotilas – asevelvollinen reserviläinen tai aktiivisotilas – sai maksaa korkeimman hinnan siitä, että rauhan aikana oli säästetty tai suunnattu vähiä puolustusmäärärahoja järjettömiin hankkeisiin. Hyökkäysvaiheen tappiot nousivat samaan luokkaan taakse jääneen talvisodan kanssa. 56 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN Jatkosodan alkaessa käytössä oli yhä kaikkiaan 67 eri tykkimallia. Polttoaineen jakopaikka. Ampumatarvikkeiden ja muun kulutusmateriaalin osalta määritettiin välirauhan aikana tavoitteeksi, että Puolustusvoimien varastoissa tai sen välittömästi käyttöön saatavissa piti olla sadan päivän tai kolmen kuukauden arAse Käytössä 13.3.1940 Muutos Käytössä 1.7.1941 1.7. Suomi oli siis pahasti alakynnessä tykistön tulivoimassa hyökätessään, ja puute korvattiin jalkaväen ja rynnäkköpioneerien hiellä ja verellä. Kenttätykistöllä oli lisäksi noin miljoona kokoamatonta tai vajaata laukausyhdistelmää. Taulukosta näet myös, että 1.7.1941 kokonaismäärästä 169 tykkiä oli rannikkotykistöllä ja 353 linnoitustykistönä. käytössä olleen lukumäärän suhde materiaalimäärävahvuuksiin Alle 105 mm 675 352 1 027 +5 105–155 mm 351 402 753 –27 Yli 155 mm 4 32 36 –3 Yhteensä 1 030 797 1 827 –25 Ampumatarvike Käytettävissä Erotus 100 sotavuorokauden arvioituun tarpeeseen 7,62 kiväärin patruuna 217 000 000 –25 % 9,00 konepistoolin patruuna 35 000 000 –65 % 20 mm:n pst-kiväärin patruuna 396 000 –73 % Panssaritorjuntatykin laukaus 802 000 –50 % Kevyen kranaatinheittimen laukaus 901 000 –50 % Raskaan kranaatinheittimen laukaus 13 700 –95 % Käsikranaatti 814 000 –45 % Alle 105 mm:n tykistön laukaus 1 142 000 –40 % 105–155 mm:n tykistön laukaus 570 000 –40 % Yli 155 mm:n tykistön laukaus 12 000 –50 % Kenttäja linnoitustykistön asetilanne Jalkaväen ja tykistön ampumatarviketilanne jatkosodan alussa. Noin 500 tykkiä – reilu neljännes koko tykistöarsenaalista – oli valmistettu 1800-luvun puolella. Säästöt maksettiin nyt verellä
Neuvostoliittolainen 76 mm:n modernisoitu rykmentinkanuuna 76 Rk 2739 suorasuuntausasemassa jatkosodassa. Tätä sotasaalistykkiä käytettiin sodan loppuun asti runsaslukuisesti myös panssarintorjuntaan SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. Sodan lopussa 1944 Suomi oli kalustollisesti vahvempi kuin sen alkaessa 1941. 57 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021
Suomen aseveljen Suur-Saksan sotatalous oli tunnetusti riippuvainen hiilestä ja öljystä. Lämmitysenergian päälähde oli puu. Maa oli siviili-infraltaankin aivan eri tasoa kuin Suomi vertailtiinpa sitten kokoa tai kehitystasoa. Oheisesta taulukosta näet, kuinka pienillä polttonestemäärillä Suomi pärjäsi 80 vuotta sitten. Se ei pääsääntöisesti toteutunut. Kun öljyä ei riittänyt, valmistettiin öljyteollisuuden jalosteita, kuten synteettisiä polttoja voiteluaineita sekä tekokumia ja muita petrokemian kriittisiä tuotteita kivija ruskohiilestä, biomassasta ja jopa jätteistä. Sotaväki ja maatalous olivat hevosvetoisia. Liikekannallepanon yhteydessä suunniteltiin otettavaksi siviilistä hieman vajaat 15 000 moottoriajoneuvoa. Vuoden 1941 Suomen tärkeimmät energianlähteet olivat nykymuodin termein ilmaistuna bioenergiaa. Teknologian määrä, taso ja muun muassa sähkön tarve olivat vain varjo nykyisestä. Sota ja yhteiskunta 80 vuotta sitten ei ollut läheskään niin haavoittuvainen ja riippuvainen energiasta kuin mitä Suomi olisi tänään. Nestemäisten polttoaineiden tilanne 28.6.1941. Välirauhan aikana Puolustusvoimilla itsellään oli noin 4 000 ajoneuvoa. 58 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN vioitua kulutusta vastaava määrä materiaalia. Sähköä tuotettiin vesivoimalla ja toki myös polttamalla kattiloissa sitä, mikä paloi. Valmiusvarastointi oli lopulta varsin hyvällä tolalla kesällä 1941, ja niin se on tänäänkin. Liikkuvuus... 1940-luvun Suomen vähäinen fossiilisten polttoaineiden tarve oli jatkosodan ajan valmiNimike Kaikki varastot (tonnia) Vajaus varastointitarpeesta (tonnia) Varastoidusta määrästä Puolustusvoimien omissa varastoissa % Bensiini (ei lento) 25 700 27 000 72 Lentobensiini 4 700 100 Petroli 5 000 7 000 10 Kaasuöljy 4 470 1 000 80 Polttoöljy 2 130 97 . Fossiilisten petrokemian polttoaineiden ja koksin tarve oli varsin pieni. Perustuotanto ja valtaosa maan vähäisestä sisäisestä liikenteestä ja energiantuotannosta laivoista vetureihin ja maantieliikenteeseen liikkui tarvittaessa puulla tai rehulla
59 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 RAUTAVERÄJÄN PATTERI AMPUU. Tykki on 120 mm:n 50 kaliiperin englantilais-venäläinen merikanuuna mallia Vickers kaksoislavetilla (120/50 V2).
Vuodesta 1943 eteenpäin Saksan energiankulutus romahti, koska liittoutuneiden pommitukset vaikeuttivat niin paljon energian tuotantoa, jakelua ja jalostusta. Suomen öljynkulutus oli todella vähäinen jopa sodassa. Koiralle kirjoitetaan viestiä vietäväksi. Sotaväki ja maatalous olivat hevosvetoisia. Saksa käytti öljyä sodan loppua kohti vuodesta 1942 alkaen käytännössä vain sotatalouden tarpeisiin. Tapahtumat tulivat kuitenkin osoittamaan, että armeijamme oli hyökkäyskykyinen eikä olemassa olevien joukkojen materiaalitilanne osoittautunut kriittiseksi tekijäksi joukkojemme taistelukyvyssä. Huolimatta materiaalitilanteen parantumisesta välirauhan aikana eivät tämän jutun taulukot anna kovin ruusuista kuvaa asevoimiemme tilasta 80 vuotta sitten. 10,5 miljoonaa tonnia vuonna 1940 ja 7,5 miljoonaa tonnia 1944). Siviiliyhteiskunta pyöri käytännössä hiilellä, joka oli kirk. Konkreettisen kuvan toisen maailmansodan ajan yhteiskuntien ja asevoimien energiantarpeesta ja sen tuotantorakenteesta verrattuna nykymaailmaan antaa Saksan ja Suomen energiantarpeen vertailu. Tietysti vierailu sankarihaudoilla antaa kuvan siitä, mitä se maksaa, kun materiaali korvataan verellä. Sotakoira Taru tulilinjoilla. Poliittinen tilanne sen sijaan oli kääntynyt toisin päin, ja se ratkaisi sodan Suomen osalta. ...ja johtaminen Joukoille oli jakaa kenttäviestimateriaalia ja työkoneita vain noin puolet määrävahvuudesta. Hevoset vetävät perässään 120 mm:n haupitsia vuodelta 1913 (120 H 13).. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka hyvin suomalaiset suoriutuivat vaativista hyökkäysoperaatioista tuliylivoimaista vastustajaa vastaan surkeissa maasto-oloissa niin olemattomalla johtamiskalustolla. Vaan olisiko sille ollut vuoden 1941 todellisuudessa parempaa vaihtoehtoa. Joka tapauksessa materiaalisesti muillakin sotilaallisilla mittareilla mitattuna Suomi oli sodan lopussa 1944 vahvempi kuin sen alkaessa 1941. Kevyt kenttäkanuuna ylittää juuri valmistuneen Ontrosenvaaran sillan. Monikymmenmiljoonainen kuluttavaa sotaa käynyt Saksa käytti öljyä vuonna 1943 huipussaan vain hieman enemmän kuin reilu viisimiljoonainen Suomi kuluttaa 80 vuotta sodan jälkeen syvän rauhan tilassa vuosittain. Saksa toimittikin Suomeen koko yhteisen taipaleen aikana (1941–1944) vain 0,3 miljoonaa tonnia öljytuotteita, kun huippuvuonna 1943 se käytti itse 13,8 miljoonaa tonnia (vrt. Toki apua oli vastustajan osaamattomuudesta, talvisodan kokemuksesta ja siitä, että koulutuksessa oli eri tasoilla tehty selvästi paljon oikeita valintoja taakse jääneinä rauhan vuosina. Martinsaari 7.8.1941. . 60 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN usvarastoinnin ja Saksan varassa. Suomessa hiilen tilalla oli puu. kaasti muutenkin tärkein energianlähde 1940-luvun Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa. Vuonna 1941 risti liittyi toiseensa
Saksan merivoimat oli siinä jälleen avainasemassa.. 61 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 U sein sanotaan Maavoimien materiaalipulan johtuneen muun muassa siitä, että rahat upposivat kalliisiin Merivoimien panssarilaivoihin, joista toinen upposi aivan konkreettisesti siihen tehdyn investoinnin mukana Itämeren pohjaan jo jatkosodan alussa. Se ajoi miinaan. Onneksi rauhan ajan säästöt ja väärät hankinnat eivät johtaneet sukellusvenemiehistöjen kuolemiin. Osaaminen jouduttiin hankkimaan puutteellisella kalustolla sodan oloissa. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN, KOMENTAJAKAPTEENI EVP KUVAT: SA-KUVA MERIVOIMAA! Jatkosodan Merivoimista monelle tulee mieleen surullisen kuuluisat ja komeat panssarilaivat ja romanttiset sukellusveneet. Merimiinoja puuttui 2 207, torpedoja oli vain reilu kolmannes tarpeesta, niitä oli 193 alle määrävahvuuden, ja niiden käyttöä oli myös koulutettu aivan liian vähän säästösyistä. Suuren osan sodasta sukellusveneet toimivat pinta-aluksina kauppaUnohdetut sankarit . Todellisuudessa ehkä suurin epäonnistuneen panssarilaivaohjelman ja hintaansa nähden varsin vähän tulosta aikaan saaneen sukellusveneasehankinnan maksaja oli kuitenkin Merivoimat itse. Suomenlahden todellinen herra oli kuitenkin kesällä 80 vuotta sitten ensimmäisen maailmansodan tavoin merimiina ja niiden laskijat. Materiaalipuutteet olivat pahoja yhä kesällä 80 vuotta sitten. Miinasodankäynti ratkaisi sodan Itämerellä vuonna 1941 aivan kuten se oli ratkaissut sen vuonna 1914. Seuraavalla sivulla olevasta taulukosta näet Merivoimien materiaalitilanteen 1.7.1941. MIINALAIVA RUOTSINSALMI laskee mereen tappavan kuormansa siellä jossain jatkosodan aikana. Torpedoista säästäminen heikensi myös sukellusveneaseen menestystä varsinkin sodan alussa
edellisen jutun tykistötilannetaulukko). Merivoimien käytössä oli pääasiassa erilaisia miinalaivaksi muunnettuja aluksia, jotka useimmiten olivat tehtävään heikosti soveltuvia. Toisaalta rannikkotykistöllä oli käytössään 169 kenttätykkiä (ks. Miinapula oli pahin puute. Ne laskettiin vesille loka-joulukuussa 1940 ja saivat nimikseen Ruotsinsalmi ja Riilahti 1700-luvulla Venäjää vastaan käytyjen meritaistelujen mukaan. Operaatiokykyä tarvittiin, ja sitä myös osoitettiin pian. Onneksi sen käytännössä paikkasi Saksan Kriegsmarinen miinakapasiteetti. Raskaalla ja järeällä rannikkotykistöllä oli linnakkeille varastoitu putkien kestoiän mukainen määrä ampumatarvikkeita. Louhella oli varsin hyvä miinakapasiteetti, 140, mutta sen merikelpoisuus ei ollut hyvä. Alukset otettiin palveluskäyttöön keväällä 1941, ja ne olivat operaatiokykyisiä jatkosodan syttyessä. Miina-aluksiksi luokiteltujen lisäksi melkein kaikki muutkin sotalaivamme olivat miinanlaskukykyisiä, oikeastaan vain käyttöarvoltaan kovin vähäiseksi jääneitä panssarilaivoja lukuun ottamatta. Mikään yllätys sen ei pitänyt olla kenellekään. Miinalaivojen Ruotsinsalmi ja Kuvassa miinalaiva Riilahti. Sotien aikana Suomenlahteen laskettiin noin 70 000 miinaa ja raivausestettä. 80 VUOT TA SIT TEN 62 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 laivojen saattajina, johon ne olivat kovin kallis ja huonosti soveltuva ratkaisu. Kevyttä rannikkotykistöä varten oli olemassa noin puolet arvioidusta tarpeesta. Talvisodassa Suomen tärkein miinalaiva oli vuonna 1916 valmistunut ja Venäjän vuonna 1918 Suomeen jättämä M-1, joka kastettiin vuonna 1936 uudestaan nimellä Louhi. Syvyyspommeja puuttui peräti 2 293. Miinasotaa Merimiina siis osoittautui Suomenlahden kaltaisella kapealla merialueella merisodan tärkeimmäksi aseeksi, kuten oli käynyt ensimmäisessäkin maailmansodassa. Yli puolet tarpeesta. Ajomiinoja merestä nostettiin vuosikymmeniä sotien jälkeen. Ruotsinsalmi ja Riilahti Merivoimat tilasi ennen talvisotaa Turun Crichton-Vulcanin telakalta kaksi uutta miinalaivaa. Jatkosodan aikana alusta käytettiinkin ensi sijassa emälaivana. Alus oli alkujaan miinalaivaksi suunniteltukin, mikä oli varsin poikkeuksellinen ominaisuus sotiemme miinalaivoille ja miinoitusVäline Käytössä 1.7.1941 Panssarilaiva 2 Tykkivene 4 Sukellusvene 5 Moottoritorpedovene 6 Vartiomoottorivene 17 Miinalaiva 3 Miinavene 4 Miinanraivaaja 6 Merimiinat 2 893 Torpedot 107 Syvyyspommit 2 027 Rannikkotykit: Alle 100 mm 180 100–200 mm 110 200–300 mm 31 Yli 300 mm 15 Merivoimien materiaalitilanne 1.7.1941 Ruotsinsalmi ja Riilahti: Pituus: 50 m Leveys: 7,9 m Syväys: 1,5 m Uppouma: 310 tn Koneisto: 2 x dieselmoottori, 2 x 560 hv Nopeus: 15 solmua Miehistö: 60 Aseistus: yksi 75 millin, yksi 40 millin ja kaksi 20 millin tykkiä, 100 miinaa, syvyyspommeja Muu varustus: miinanraivausvarustus, kuuntelulaite, savunkehittimet kapasiteetille. Alusten kansilta ensimmäiset miinat päätyivät mereen jo 26.6.1941 Hangon kaakkoispuolelle. Merivoimienkin pääväline oli liian usein tilapäisväline. Suomenlahdesta tuli maailman miinoitetuin meri.. Niistä suomalaiset laskivat noin 11 000. Suomenlahdesta tuli maailman miinoitetuin meri, mitä se oli ollut jo edellisessäkin sodassa
Aluksen mukana meni 24 merisotilasta. Miinalaiva Riilahti oli niin ikään sukellusveneentorjuntatehtävässä yöllä 22.–23.8.1943 Tiiskerin kaakkoispuolella. Jälkimmäinen menehtyi aluksensa tuhossa 23.8.1943 saamiinsa vammoihin. Miinalaivoissa oli Saksasta hankitut kosketusmiinojen raivauskalustot, ja niitä pidettiin tehokkaimpina raivaajinamme. Viron Jumindan niemen edustalle saksalaisten ja suomalaisten laskema merimiinoite aiheutti suuret tappiot Neuvostoliiton Tallinnan evakuoinnille elokuun 1941 lopussa. Neuvostoliitto menetti Tallinnan evakuoinnissa 25 kuljetuslaivaa ja suunnilleen saman verran pienempiä aluksia ja sota-aluksia, joskin osasta vastasivat tietenkin saksalaiset merimiinat ja Saksan ilmavoimat (lue aiheesta lisää Suomen Sotilaan jatkosota -erikoisjulkaisusta). Laivat haukkuivat hintansa mennen tullen, ja niillä uurastaneet miehet tekivät merkittävän työn taisteltaessa isänmaamme itsenäisyydestä. Panssarilaiva Väinämöinen heinäkuussa 1941. Ruotsinsalmen ja Riilahden suunnittelussa oli huomioitu miinanlaskun lisäksi myös muita tehtäviä, muun muassa panssarilaivojen saattoraivaus. Puolustusvoimat huomioi miinalaivojen ansiot myöntämällä niiden päälliköille, komentajakapteeni Olavi Arholle ja kapteeniluutnantti Osmo Kivilinnalle Mannerheim-ristit 8.3.1943. Väinämöinen selvisi sodasta mutta luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon vuonna 1947. Liikkumaton miinalaiva oli helppo maali. Kaksi torpedoa osui, ja alus kaatui ja upposi kahdessa minuutissa. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. Aluksen koneet oli sammutettu kuunteluolosuhteiden parantamiseksi. Miinoitteessa oli lähteestä riippuen noin 2 000 miinaa, joista noin 1 000 Ruotsinsalmen ja Riilahden laskemia. Uppoumaltaan 3 900 tonnin alukset oli aseistettu neljällä 254 millin tykillä kahdessa kaksoistornissa, kahdeksalla 105-millisellä niin ikään kaksoistorneissa, neljällä 40ja kahdella 20-millisellä. Oma vartiomoottorivene poimi merestä 11 haaksirikkoista. . Väinämöinen ja sisaraluksensa Ilmarinen laskettiin vesille vuonna 1931 ja otettiin palveluskäyttöön 1934. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 63 Riilahti miinakiskoilta niitä roiskahti mereen noin 6 800. Noin kello kahden aikaan yöllä Riilahden kimppuun hyökkäsi neuvostoliittolaisia moottoritorpedoveneitä. Sitä voi pitää huikeana suorituksena. Kesästä 1942 alkaen, jolloin Neuvostoliiton Itämeren laivasto aloitti sukellusvenehyökkäyksen Itämerelle, miinalaivoja käytettiin yhä enemmän sukellusveneiden etsintään ja torjuntaan. Miinalaiva Ruotsinsalmi upotti erään vartiomoottoriveneen avustamana neuvostoliittolaisen sukellusveneen 15.7.1942 Kallbådagrundin edustalla. Juminda Jumindan miinanlaskut olivat Merivoimien menestyksekkäin operaatio sodissamme. Heidät unohdetaan liian usein. SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. Aluksissa oli sukellusveneentorjuntaa varten kuuntelulaitteet ja syvyyspomminpudottimet ja -heittimet. Monen osaksi jäi myös menehtyä sodan jälkeisessä miinanraivauksessa
Siitä, mistä se kielii, olemme kirjoittaneet aiemmin ja paljon, joten ei siitä enempää. Suomen olosuhteissa sota oli 80 vuotta sitten kuitenkin toisenlaista kuin Keski-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja idän aroilla. Suomessahan panssaritkin kuuluvat jalkaväkeen. 64 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN MOSURIN MORSIAN Tyyppikirjavuus vaivasi myös jalkaväen aseistusta kivääreistä panssarivaunuihin. Niinpä meillä vuoden 1941 kesällä jalkaväen kevyen aseistuksen rooli oli suhteellisesti suurempi – yhtään taistelukentän punaista jumalaa tykistöä tai ilma-asetta ja panssareita vähek. Kiväärija sitäkin enemmän konekivääritulen merkitys oli yhä suuri, ja jalkaväen raskaamman aseistuksen, kuten kranaatinheitinten ja jalkaväkitai pst-tykkien, merkitys oli kasvava ja paikoin ratkaiseva yhdessä kivääritulen kanssa. Seuraavilla sivuilla – sivujen rajallisuuden vuoksi – vain pinnallinen katsaus siihen, millä purukaluilla Suomen raskas hyökkäsi kesällä 1941. . Suomessa ei ole panssariaselajia, ja niinpä myös panssarit kuuluvat meillä jalkaväkiaseistuksen piiriin. Panssarit olivat tietysti yksi toisen maailmansodan ratkaisevia asejärjestelmiä, osa sodan suurta muutosta. Tyyppikirjavuus aiheutti tietysti ongelmia ampumatarviketäydennyksissä ja aseiden kunnossapitohuollossa. Tämä ei tarkoita, että sillä ei olisi ollut ollenkaan merkitystä. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN JA JAAKKO PUUPERÄ • KUVAT: SA-KUVA, JAAKKO PUUPERÄ T oisessa maailmansodassa kiväärikaliiperisen aseistuksen merkitys taistelussa ja varsinkin sen vaikutus sodan lopputulokseen oli jo huomattavasti toissijaisempi kuin edellisessä sodassa tai vaikkapa vuosisadan alussa
No, miten se sitten määritelläänkin. Sillä sodittiin, mikä mukana kulki ja millä pärjäsi taidollisesti ja miesvoimaisesti alivoimaista vastustajaa vastaan. Se on sitä yhä, vaikka kiväärikaliiperisesta aseesta on tullut yhä useammin vain väline, jolla tarvittaessa puolustetaan omaa tehtävää, välinettä tai asetta, jolla toimitaan. Raskas Maxim-konekivääri näytteli tietysti juuri niin tärkeää roolia läpi jatkosodan kuin suomalaisten kirjahyllyjen klassikossa Tuntemattomassa sotilaassa oivallisesti kuvataan, mutta hyökkäyssodassa ja sodan lopulla se tahtoi olla auttamattoman raskas. Kenties meillä vuonna 1941 käytyä ”jalkaväkisotaa” voisikin verrata etäisesti sotaan kaukana idässä, Aasiassa ja Tyynenmeren saarilla. Venäläisestä vuosimallin 1910 Maxim-konekiväärin lisenssiversiosta Suomessa modernisoitu asemalli oli tärkeimpiä jalkaväen purukaluja kun Suomi hyökkäsi kesällä 1941.. Konepistoolija kiväärimiehen osuus olisi suuri, ja kuinkas muutenkaan, kun tykeistä, kunnollisista teistä ja kuorma-autoista, joilla hinata tykkejä ja niiden ampumatarvikekuormia, oli pula. Ilmatuesta nyt puhumattakaan. Eihän esimerkiksi raskaan konekiväärin miehistön 762 KK 09-21 tukee jalkaväen hyökkäystä. Sotamiehen morsian Henkilökohtainen ase on tietysti aina sotilaan morsian. Samalla tavoin hyökkäysvaiheessa vuonna 1941 panssariaseen merkitys jäi Suomen rintamilla huomattavasti vähäisemmäksi kuin Euroopan ja Afrikan päätaistelunäyttämöillä. 65 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 JA MUUT TYÖKALUT Hyökkäysvaiheen jalkaväkiaseistus symättä. Se oli uusi väline, joka oli yksi saksalaisen jalkaväen menestyksen avaimista sodan alusta sen katkeraan loppuun. Henkilökohtainen ase oli jo toisessa maailmansodassa ja jatkosodassammekin yhä harvemman taistelijan päätyökalu, mutta maavoimissa se oli sitä yhä varsin monelle. Myös talvisodan kokemukset vaikuttivat. Pikakivääri – useimmiten neuvostoliittolainen luotettava Degtjarev eli suomalaisittain Emma – antoi tulitukea, kun meiltä kuten Saksaa lukuun ottamatta kaikilta muiltakin armeijoilta puuttui kevyt yleiskonekivääri
Kuvassa Tulan tehtaan valmistama, Suomessa korjattu yksilö vuodelta 1905. Se filosofoinnista. Jalkaväenkivääri 416 074 140 010 556 084 –9 252 Konepistooli 4 704 9 007 13 711 –12 787 Pikakivääri 11 647 2 846 14 493 –3 015 Konekivääri 3 475 1 960 5 435 –658 Panssarintorjuntakivääri 690 221 911 –3 198 Kevyt kranaatinheitin 788 123 911 +24 Raskas kranaatinheitin 1 161 162 –62 Materiaalimäärävahvuuksiin, joihin käytössä olevien aseiden määrää verrataan, on lisätty 10 % aseiden rikkoutumisten edellyttämän täydennystarpeen takia. Suomen armeijan tärkein henkilökohtainen ase oli venäläistä laippakantaista 7,62x53(54)Rkaliiperin patruunaa ampuva kertalataava makasiinikivääri. Ennen sotia kolmilinjaisia saatiin lisää niinkin oudoista lähteistä kuin Italiasta ja Albaniasta ja tietysti lähempää vanhoista Venäjän alusmaista, kuten Puolasta, ja vielä vuonna Ase Käytössä 13.3.1940 Muutos Käytössä 1.7.1941 1.7. MOSIN NAGANT M/91 eli tsaarin armeijan kolmelinjainen vuodelta 1891 oli jatkosodassa jalkaväkemme tärkein kiväärimalli ainakin määrässä mitattuna ja se sai palvella lähes satavuotiaaksi Suomen puolustusvoimissa. Eri maissa – pääosin Venäjällä – valmistettuja Mosin-Nagant-kiväärejä hankittiin Suomeen lisää ennen talvija jatkosotaa ja myös sotien aikana. Jalkaväen asetilanne. Se myös siirsi tuolloisen emämaamme yhtenä kärkijoukossa suoraan moderniin kiväärikaliiperiin, joka on yhä yksi maailman suosituimmista raskaista jalkaväen kiväärin patruunoista ja käytössä meillä Suomessakin muun muassa PKM-konekiväärissä. 66 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN päätyötä ollut ampua kiväärillään vaan tukea konekivääriä tai ampua sillä. Tilanne on päivämäärältä 1.7.1941, ja materiaalimäärävahvuuksiin on lisätty 10 % arvioidun kadonneiden ja särkyneiden aseiden vaatiman täydennysvaran vuoksi. Niitä saatiin Suomessa olleelta venäläiseltä sotaväeltä suoraan tai punaisten hävittyä sotasaaliina ja 80 000 kivääriä Saksan sotasaalisvarastoista. Yleisin malli ei todellakaan ollut suomalainen Pystykorva tai Ukko-Pekka vaan näiden esiäiti, venäläinen tsaarin armeijan kivääri, Mosin-Nagant m/91. käytössä olleen lukumäärän suhde materiaalimäärävahvuuksiin (+10 %). Aseita hankittiin vaihtokaupoilla ja ostamalla. Ase, joka 1800-luvun lopussa vei Venäjän viimeisenä suurvaltana pois joka laukauksen välillä ladattavien kiväärien aikakaudelta. Minkälaisia kiväärimme sitten olivat kesällä 1941. Niin kutsuttuja kolmen linjan eli kolmen tuuman kymmenyksen kaliiperisia kivääreitä jäi vapaussodan aikana ja seurauksena Suomeen vuoden 1919 inventaarin mukaan 210 615, joista noin 190 000 oli pitkiä jalkaväen kivääreitä, loput lyhyempiä (1 235 mm) rakuunaja kasakkakivääreitä ja varsin pieni määrä 1 015 mm pitkiä m/1907-karabiineja. Jatkosodan alkaessa 80 vuotta sitten näistäkin oli pula, ei tosin enää niin paha kuin edellisen sodan alussa
SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 67 Puolustusvoimien kirjanpidossa oli jatkosodan alkaessa noin 4 000 neuvostoliittolaista talvisodan Simonovja Tokarev SVT-38 -sotasaalisautomaattikivääriä, jotka käyttivät samaa patruunaa kuin puolustuslaitoksen suomalainen ja venäläinen pulttilukkoinen pääkivääriaseistus. Vasemmalla automaattikivääri Simonov m/36, keskellä Lahti-Saloranta -pikakivääri m/26 ja oikealla kerta-automaattikivääri Tokarev m/38.
Se oli kuitenkin paljon mainettaan parempi ase ja palveli myös uutta isänmaataan varausaseistuksessa lähes vuoden tarkkuudella satavuotiaaksi. Aseisiin hankittiin uusia piippuja, putkitettiin vanhoja ja kokeiltiin monenmoisia perusparannusja korjaustoimenpiteitä. Alhaalla vasemmalla pikkukuvassa on otettu käyttöön neuvostoliittolainen Mosin-Nagant-kiväärin modernisoitu malli 91-30 – niin kutsuttu rengasjyväkivääri. M/91-24 oli venäläisen kiväärin Suomessa uudelleenpiiputettu versio. Hyvin tai ainakin välttävästi se kuitenkin palveli vaikkapa tykkitai konekiväärimiehistön itsepuolustusvälineenä. Sotaväen m/27 ei ollut suojeluskuntien kiväärin m/28 veroinen. Suojeluskunnat ehti ensin. Puolustuslaitoksen alainen suojeluskuntajärjestö kehitti aseita omalla tahollaan ja sotaväki omallaan. Suojeluskuntien ja sotaväen ensimmäisissä kotimaisissa kivääreissä jatkokehitettiin myös vanhaa takatähtäintä. Ase oli nyt yli kymmenen senttiä lyhyempi kuin vanha kolmilinjainen, ja siinä oli tunnusomainen uusi etutähtäin, josta se ja suojeluskuntien kilpaileva malli m/28 saivat tunnusomaisen lempinimensä Pystykorva. Kotimainen kivääri M/91:tä pidettiin epätarkkana. Kivääri oli aikanaan osaksi suunniteltu pistimin käytävään lähitaisteluun. M/91-kivääriin perustuvaa kotimaista kiväärituotantoa kehiteltiin jo 1920-luvulla. Kilpailuun kului resursseja, mutta oli siitä hyötyäkin. . Joka tapauksessa aseen 130 cm:n – tarkasti ottaen perusmallissa 1 305 mm:n – pituus haittasi käsiteltävyyttä varsinkin suomalaisessa maastossa. Väärinkäytöksiltä ja epäonnistumisiltakaan ei vältytty. Sotaväen kivääristä tehtiin myös lyhennetty (1 115 mm), taivutetulla virityspultilla varustettu ratsuväenkivääriversio m/27. Jatkosodan alussa Puolustusvoimien kirjanpidossa oli lähes 30 000 sotasaaliskivääriä m/91-30. Ja valitettavan usein kovin kulunut. Asemallin merkityksestä Suomelle kertoo se, että Saksan sotasaalisvarastosta saatiin tuhansia m/1891-kivääreitä vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1944! Vuotta ennen jatkosodan syttymistä kesäkuun 1940 inventaarissa puolustuslaitoksella oli kirjanpidossaan 201 748 kivääriä m/91. Lisäksi löytyi pari sataa kiikarilla varustettua asetta.. Suojeluskunnat valmistutti omaa kotimaista kivääriään vuodesta 1928 alkaen. Myös sotaväellä oli omat putkitushankkeensa 1920-luvulla. Ukko-Pekka eli sotaväen jalkaväkikiväärimalli 1939 ehti laajemmin käyttöön vasta jatkosodassa. Lottakivääriksikin sitä kutsuttiin, koska Lotta Svärd -järjestö rahoitti projektin osin. Vuonna 1941 se kuitenkin oli pääaseemme. Sotaväen m/27-kivääreitä valmistettiin ennen sotia noin 57 000 kappaletta, joista vain 2 000 oli ratsuväen mallia. Toinen kysymys sitten on, kuinka tarkka sotilasaseen tulee olla ja kuinka kauas sotilaskiväärillä yleensä vaikutetaan. Jalkaväen kivääreitä m/27 koottiin ja korjattiin lisää talvisodan aikana. Osansa tässä oli aseen kuluneilla piipuilla. Sotaväelle sarjatuotettiin vasta vuosina 1928–1934 sen ensimmäistä omaa kotimaista sotilaskiväärimallia m/27. 68 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN 1939 suurin yli 56 000 kappaleen rahti Jugoslaviasta ja jatkosodan syttymisvuonna Bulgariasta (12 300 asetta). Kivääreistä oli pula. M/27 kärsi joistakin rakenteellisista ongelmista
Kivääreitä m/28 ehdittiin valmistaa 33 000, mutta niistä monet modifioitiin kivääreiksi m/28-30. Sakon m/28-30-suojeluskuntakivääri oli myös Simo Häyhän työkalu. Vuoden 1941 loppuun mennessä kivääreitä oli valmistunut vasta 16 000, jotka kaikki oli tehnyt suojeluskuntien sata . Tähtäimet olivat erittäin kenttäkelpoiset ja myös tarkat. Ongelma poistui varikkokierrossa kalvamalla ylimeno pidemmäksi. Se muistutti tärkeimmiltä ratkaisuiltaan pitkälti kivääriä m/28-30, mutta sotaväen vaikutus näkyi siinä, että aseesta tuli nyt selkeämmin sotilaskivääri eikä kilpa-ase. Ase oli itse asiassa sotilasaseeksi jopa hieman turhankin hyvä. Eräs sen käyttäjistä oli talvisodassa Simo Häyhä. Suojeluskuntien kiväärissä m/28-30 oli nyt uuden piipun ja edelleen kehitetyn etutähtäimen lisäksi myös täysin uusi takatähtäin. Suurin heikkous oli aseen ylimeno. Tuotantoa järkiperäistettiin, jotta myös aseen valmistuskustannus saataisiin mahdollisimman alhaiseksi tinkimättä laadusta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Tuotanto päättyi ennen jatkosodan syttymistä. Se oli ylivoimaisesti hienoin ja paras kivääri Suomen toisessa maailmansodassa palveluskäytössä laajasti käyttämistä kivääreistä. Lopulta löytyi yhteinen sävel ja syntyi koko puolustuslaitoksen kivääri m/39. Asetta tehtiin myös kaupalliseen myyntiin. Tuotannon aloitus kuitenkin myöhästyi, eikä myöhemmin hyvänä ampujanakin tunnetun entisen tasavallan presidentin Pehr Evind Svinhufvudin mukaan Ukko-Pekaksi kutsutun uuden kiväärin m/39 tuotantoa saatu laajemmin käyntiin kuin vasta keväällä 1941. Kivääriä m/28-30 valmistettiin vuosina 1933–1941 lähes 40 000 kappaletta. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 69 Hyökkäysvaiheen kivääriaseistus M/28-kiväärin tuotanto päättyi kokonaan vuonna 1933, kun suojeluskunnat toi tuotantoon uuden, huomattavasti m/27ja m/28-kivääreitä onnistuneemman ja kansainvälisestikin erittäin laadukkaan kiväärin m/28-30. Se rajoitti luotityyppiä, jota aseessa voitiin käyttää. Kuvassa kootaan kiväärejä m/39 Sako Oy:n Riihimäen tehtaalla 1941.
70 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN vuotta sitten perustama asetehdas Sako. Lisäksi Puolustusvoimien kirjanpidossa oli jatkosodan alkaessa noin 4 000 neuvostoliittolaista talvisodan Simonovja Tokarev SVT-38 -sotasaalisautomaattikivääriä, jotka käyttivät samaa patruunaa kuin puolustuslaitoksen suomalainen ja venäläinen pulttilukkoinen pääkivääriaseistus. Raskas konekivääri oli hallinnut taistelukenttää yhdessä tykistön kanssa, mutta konekiväärit eivät pysyneet mukana hyökkäyksen rytmissä ja jäivät myös helposti tykistötulen alle. Suomessakin kehiteltiin konepistooleja jo 1920-luvun alusta alkaen.. Ehkä tarpeettomankin huonon maineen saaneita italialaisia 7,35 mm:n Mannlicher-Carcano-kivääreitä m/38 Terni toimitettiin Suomeen ennen jatkosotaa kaikkiaan 94 500. Eri kiväärimallien lukumääristä antakoon kuvaa vuotta ennen kesäkuussa 1940 toimeenpantu aseinventaario. Ne oli jaettu poikkeavan kaliiperinsa vuoksi Merivoimille ja ilmasuojelujoukoille. Neuvostoliittolaisia m/91-30 -sotasaalis-rengasjyväkivääreitä oli kirjanpidossa jatkosodan alkaessa hieman alle 30 000. Sodan loppuun mennessä aseita valmistui hieman yli 100 000, joista 60 000 edelleen Sakon valmistamia. Sarrrrrjatulta! Ensimmäinen maailmansota ja sen osana käyty Suomen itsenäistymistaistelu oli osoittanut tarpeen saada nopearytminen käsiasekaliiperinen tulivoima liikkuvammaksi. Italialaiset ja saksalaiset toivat taistelukentälle ensimmäisinä uuden aseen, konepistoolin. Aseita jaettiin joukoille, joille kivääri ei ollut päätaisteluväline, etenkin kenttäja ilmatorjuntatykistölle, huollolle ja myöhemmin sodan aikana muun muassa rajaseudun väestölle partisaanivaaran vuoksi. Erittäin laadukkaita 6,5x55 mm:n ruotsalaisia Mauser-kivääreitä oli Puolustusvoimien käytössä kesällä 1941 sodan taas alkaessa reilu 60 000. Jatkosodan alussa käytössä oli noin 550 000 kivääriä. Myös konekivääreitä alettiin keventää. Tuolloin kivääreitä oli noin 440 000 kappaletta, joista Mosin Nagant m/91:tä eri versioineen noin 260 000, kotimaisia kivääriin m/91 perustuneita edellä esiteltyjä malleja 27, 28 ja 28-30 toistasataatuhatta. Loput kiväärit käyttivätkin pääsääntöisesti eri kaliiperista patruunaa. Ympärysvalloissa kehitettiin pikakivääreitä, ja kaikissa maissa tutkittiin kertalataavan makasiinikiväärin korvaamista automaattikivääreillä. Kenties pisimmälle eteni Venäjä Fjodorovin täysautomaattikiväärillä – eräänlaisella rynnäkkökiväärin isoäidillä
Sitä, kuinka 9 mm:n pistoolipatruunaa ampuvalla aseella korvataan kiväärin patruunaa ampuva pikakivääri, piti moni varsinkin suojeluskunnissa outona jo ennen sotaa. Ase oli kallis, eikä Puolustusvoimien johdossa ymmärretty sen tehokkaan käyttötavan päälle, ja siksi niitä myös tilattiin aivan liian pieni määrä. Konepistoolin uuden käyttötavan loivatkin suojeluskuntalaiset ja etulinjan taistelijat kentällä, eivät miehet vihreän veran äärellä. Kun talvisota syttyi, puolustuslaitoksella oli jakaa rintamakäyttöön vain hieman alle 5 000 konepistoolia, joista reilu tuhat oli saksalaisia Bergmann-konepistooleita – Suomi-konepistoolinkin esikuvia – ja kotimaisia uusia aseita oli vain noin 4 000. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 71 1930-luvun alussa niitä otettiin Puolustusvoimissa koekäyttöön, ja pieniä määriä meni vientiinkin. Talvisota teki aseesta maailmallakin tunnetun legendan ja herätti uudelleen henkiin saksalaisten ensimmäisen maailmansodan lopulla luoman konepistoolin käyttötavan iskuosastotoiminnassa. Ohjesäännön mukaan aseella oli ollut tarkoitus vain paikata liian vähäistä pikakiväärien määrää. Suomalainen konepajateollisuus oli erikoistunut koneistamalla valmistettavaan korkeatasoiseen ja kalliiseen tuotantoon, ja meiltä puuttui sodan aikanakin riittävä modernien edullisempien asevalmistusmenetelmien osaaminen ja konekanta. Viereisellä sivulla Suomi-konepistooli ja sen käyttäjä jatkosodan jälkipuoliskolta ruotsalaisine “ruumisarkku” -lippaineen. Tikkakosken mannekiinit Suomi-konepistooli oli luotettava ja laadukkaasti valmistettu ase, mutta se edusti 1920–30-lukujen asevalmistusteknologiaa ja oli sellaisena kallis valmistaa. M U SE O VI RA ST O /P IE TI N EN . Seuraavina vuosina konepistooli yleistyi kaikissa asevoimissa erityisesti puna-armeijassa ja viidakkosodankäynnissä kaukana kylmästä pohjolasta. Eturivi vasemmalta: Uuden Suomen päätoimittaja, varatuomari Samuel Pentti, suojeluskuntain ylipäällikkö, kenraalimajuri Lauri Malmberg ja lääketieteenja kirurgian tohtori Eino Suolahti, vasemmassa reunassa Helsingin suojeluskuntapiirin päällikkö, everstiluutnantti Eemil Suolahti ja toinen oikealta suojeluskuntain yliesikunnan esikuntapäällikkö, eversti Armas-Eino Martola. Suojeluskuntain ylipäällikkö, kenraalimajuri Lauri Malmberg seurueineen tutustumassa Aimo Lahden suunnittelemaan Suomikonepistooliin vuonna 1933. Todellisuudessa Suomi-konepistooleita oli kuitenkin ollut talvisodassa aivan liian vähän. Suomalaisen asesuunnittelijan Aimo Lahden Suomikonepistooli m/31 oli syntynyt. Tätä lipasmallia ei ollut käytössä vielä jatkosodan hyökkäysvaiheessa.. Niinpä Suomi-konepistoolien määrä jäi sodan loppuun asti kauas tarvittavasta määrästä, ja riittämättömällä määrällä lähdettiin myös jatkosotaan. Asetta valmistettiin pääsääntöisesti väljyydessä 9x19 mm ja lisäksi pieni määrä kaliiperissa 7,65x21 mm
Suomi-konepistoolin valmistusvaiheita Oy Tikkakoski Ab:n tehtaalla 1942 SA -K U VA. Kuvassa vasemmalla ylhäällä sorvataan tukin ulkopintoja mittaan kopiosorvissa. n Vasemmalla, laukaisukoneiston kiinnitys, käsityötä tämäkin. n Äärimmäisenä vasemmalla lukonkehystä sovitetaan alustavasti tukkiin. n Viimeistelyä ja vaipan sinistystä odottavien konepistoolien loimutukkien läikettä Tikkakosken tehtaan kokoonpanohallissa noin 80 vuotta sitten (kuva ylinnä taustalla). 72 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 n Pelkkä puuosien työstö vaati useita työvaiheita
Osa aseista oli erikoismalleja, kuten panssarivaunuja korsukonepistooleita. Olemassa olevat jaettiin lokakuun 1940 päätöksellä joukoille seuraavasti: • täysi määrävahvuus rauhan aikana toimiville kiväärikomppanioille ja liikekannallepanossa perustetuille jääkärija sissikomppanioille, • lkp:ssa perustetuille kiväärikomppanioille 10 kpl/komppania, • sotapoliisikomppanioille 5 kpl/ komppania ja • rauhan aikana toimiville kenttätykistöpattereille 2 kpl/patteri. Vasta kesällä 1942 konepistooleita saatiin jaettua rintamajoukoille täysin määrävahvuuksien mukaisesti. Kuvan ase on Sotamuseon kokoelmassa säilytettävä Sveitsissä valmistettu ja kehitetty vientimalli vuodelta 1920. Aseen alkuperäisessä mallissa voitiin käyttää myös samaa Tatarek&Benkö-etana-rumpulipasta kuin Parabellum-pistooleissa. Molemmat saksalaisen Parabellum-pistoolin kaliipereja. Tarkka luku nousee noin 80 000 aseeseen. Versailles’n rauha kielsi saksalaisilta konepistoolit. Näiden lisäksi tulevat ennen sotia valmistetut, muille kuin puolustuslaitokselle toimitetut ja vientiin valmistetut aseet sekä sodan jälkeen keskeneräisistä osista koottu kalusto. Vuotta ennen jatkosodan alkua kesäkuun 1940 Puolustusvoimien inventaarin mukaan käytettävissä oli 4 587 yhdeksänmillistä Suomi-konepistoolia ja lisäksi yhä vanhoja 9 mm:n Bergmanneja sekä pienempi määrä erilaisia 7,65 mm:n konepistooleita ja automaattikarbiineja sekä käytännössä jo poikkeavan kaliiperinsa ja pienen määränsä vuoksi merkityksetön määrä neuvostoliittolaisia Degtjarevin konepistooleita kaliiperissa 7,62x25. Hyökkäysvaiheen aikana konepistooleita oli käytössä lopulta parhaimmillaan noin 32 000, joista noin 5 000 oli muita kuin kotimaisia m/31-aseita. Bergmannin tankolipas on aseen vasemmalla puolella. n Suomi-konepistooli m/31:n kantamuoto purettuna kenttähuoltamista varten. Myöhemmin aseita saatiin lisää ja määrävahvuuksiakin nostettiin. Yhteensä Oy Tikkakoski Ab valmisti sotatoimiyhtymien käyttöön vuosina 1939–1944 vain 56 847 Suomi-konepistoolia. Aseen kenttähuoltopurku ja kokoaminen käy nopeasti, ja siihen on harvoin tarvetta, myös aseen piipun voi vaihtaa nopeasti. Suomeen tilatut sveitsiläisaseet olivat väljyydeltään 7,65 mm Parabellum.. Välirauhan ajan tavoite 31 292 Suomi-konepistoolia saavutettiin vasta vuonna 1942. Kiväärikomppaniassa kuului jatkosodan alussa jokaiseen kivääriryhmään yksi konepistooli, myöhemmin kaksi. SO TA M U SE O SO TA M U SE O n Suomi-konepistooli (ylinnä) ja sen saksalainen esikuva Bergmann
Kotimaisen pikakiväärin yksi heikkous oli sen ampumaergonomia. Talvisodassa ei vielä ollut yhtenäisryhmää, vaan periaatteessa noin joka toisen ryhmän kuului olla pikakivääriryhmä ja joka toisen yhdellä konepistoolilla vahvistettu kivääriryhmä. n Vasemmalla toisintokuvassa Degtjarevin pikakivääri m/27. Kyllähän pikakiväärillä yksi mies ampuu, mutta tulivoiman takaamiseksi ja patruunakulutuksen huomioiden tehokkaaseen tulokseen päästään vain, kun ryhmä kantaa mukanaan lippaita ja ampumatarvikkeita pikakiväärin tai sittemmin kevyen konekiväärin tarpeisiin – ja tietysti tarvittaessa korvaa kaatuneen ampujan ja suojaa asetta kivääritulella. Pikakivääreitä oli jakaa kenttäarmeijalle noin 4 000. Ryhmille jaettiin aina kun mahdollista sotasaalispikakivääreitä ja n Ylinnä kuvassa Lahti-Saloranta LS-26. Emmaksi Suomessa ristitystä pikakivääristä tuli suosittu ja yleinen asemalli Suomen asevoimissa jo talvisodan aikana.. 74 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN Ryhmäase… Pikakiväärin ja kevyen konekiväärin ero on hiuksenhieno – itse asiassa esimerkiksi englannin kielessä ei pikakivääriä vastaavaa termiä olekaan; meillä pikakivääriksi luokitellut aseet ovat englanniksi niin ikään light machine gun. Käytännössä lyhyt sota muutti aseiden jaon nopeasti. Käytännössä niitä käytettiin kaikkialla kevyen konekiväärin tavoin – oikeastaan sen edeltäjänä – ryhmäaseena. Erityisesti isokokoiselle ampujalle, jollaisia raskaalle aseelle pyrittiin valitsemaan, hyvän ampuma-asennon löytäminen on vaikeaa, varsinkin jos päällä on vielä talvivaatetus ja päässä kypärä. Pikakiväärin määritelmä on jalkaväen sarjatulta ampuva yhden miehen käyttämäksi soveltuva lipassyöttöinen kiväärikaliiperinen tuliase
Ase oli edistyksellinen, ja se palvelisi pitSuomessa grammarilevyä muistuttavan lautasmaisen lippaansa takia – kuulun iskelmän mukaan – Emma-nimen saaneita aseita jäi suomalaisten sotasaaliiksi tuhansia. Kaasutoiminen pikakivääri oli mallivuodeltaan vain vuotta nuorempi kuin suomalainen Lahti-Saloranta, mutta se oli kuin eri vuosikymmeneltä – jollei vuosisadalta. Ase oli, toisin kuin luotettava Suomi-kp, kuitenkin kentällä vaativa huollettava, tosin suojeluskunnissa siihen oltiin tyytyväisiä. 75 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 -automaattikivääreitä, ja konepistooleita alettiin käyttää yhä useammin niille paremmin soveltuviin tehtäviin – toki ne saivat usein myös tehdä pikakiväärin työtä ryhmäaseena, kun etäisyydet olivat lyhyitä. Aiemmin viitatussa kesäkuun 1940 inventaarissa puolustuslaitoksella oli käytössään 3 420 jalkaväkimallista Degtjarevia. Osaavan käyttäjän käsissä ase toimi vähintään välttävästi ankarissakin kenttäoloissa. Puna-armeija ei ollut yhtä sotakelpoinen kuin sen aseet. Se oli kallis ja hidas valmistaa, heikko tulivoimaltaan ja jokseenkin epäluotettava. Siirryttiin yhtenäisryhmään, eli kaikki kivääriryhmät olivat samanlaisia. …ja sotasaalisase Mutta takaisin hyökkäysvaiheen alkuun kesään 80 vuotta sitten. Sodan opetuksena konepistooleille oli tullut uusi tehokkaampi käyttötapa. n Lahti-Saloranta LS-26 -pikakivääri oli aikansa lapsi. Pääosa puutteesta paikattiin huomattavasti kotimaista asetta tulivoimaisemmalla ja luotettavammalla sekä halvemmalla – puna-armeijalta verellä sotasaaliiksi hankitulla aseella – neuvostoliittolaisella Degtjarev DP-27 -pikakiväärillä. Runsas harjoittelu opetti pitämään aseen talvella kuivana öljystä ja kesällä puhtaana pölystä. Aseen valmistus ymmärrettiin lopettaa vuonna 1941. Niinpä Suomessa grammarilevyä muistuttavan lautasmaisen lippaansa takia – kuulun iskelmän mukaan – Emma-nimen saaneita aseita jäi suomalaisten sotasaaliiksi tuhansia. Eli tilanteen mukaan joustavasti. Kotimainen Lahti-Saloranta-pikakivääri LS-26 oli myös osittain Aimo Lahden, maineikkaan konepistoolin suunnittelijan pöydältä. Ryhmäaseen puutetta ei kuitenkaan paikattu enää kotimaisella pikakiväärillä, vaikka niitä joitain satoja talvisodan jälkeen valmistettiinkin. kään. Lisäksi oli runsas määrä erikoisn Degtjarevin pikakivääri m/27 on saanut uudet käyttäjät. Kun Suomi joutui talvisotaan, Lahti-Saloranta oli kuitenkin kaikin tavoin vanhanaikainen ase. Nyt pikakivääri kuului joka ryhmään. Suurhyökkäyksen alla kesällä 1944 Puolustusvoimilla oli käytössä yhä 4 758 Lahti-Saloranta-pikakivääriä. Välirauhan aikana pikakiväärivahvuuksia kasvatettiin. Ase palveli kuitenkin kunnialla jatkosodan loppuun asti – ja pitkään sen jälkeenkin. Se oli yksi lukemattomista eri maissa sotien välillä suunnitelluista ja valmistetuista pikakiväärimalleista.
Hyökkäysvaihe on päättynyt, mutta sodasta ei tullutkaan lyhyt. Jatkosodan alussa aseita oli yhä kirjoissa hieman yli 1 000 n Aliupseerikurssi Saunaniemessä 9.2.1942. Suomessa alkoi jo 1920-luvun alussa kiihkeä olemassa olleen kaluston modernisointi. Lisäksi kehitettiin oma metallivyö, tähtäimiä ja muita aseen tulivoimaa ja luotettavuutta sekä liikuteltavuutta parantavia muutoksia. Esikuvana oli lähinnä saksalainen ensimmäisen maailmansodan konekiväärikalusto, ensisijaisesti MG-08:n jalusta, jollainen haluttiin vanhan venäläisen Sokolov-pyörälavetin tilalle, sillä tämä oli painava ja epäkäytännöllinen. Konekivääri Konekivääri oli ollut yksi ensimmäisen maailmansodan taistelukenttien tärkeimmistä uusista asejärjestelmistä, ja kuularuiskujen rooli oli ollut erityisen korostunut Suomen vapaussodassa ja muuallakin ensimmäisen maailmansodan itäisillä sotanäyttämöillä. Kesäkuussa 1944 Puolustusvoimien asekirjanpidossa oli 9 048 Degtjarev-pikakivääriä, kertoo Markku Palokangas tämänkin jutun päälähteenä käytetyssä suurteoksessaan Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918–1988. Jalusta oli samanlainen kuin saksalaisessa MG-08-perusjalustamallissa. Konekiväärinä ensimmäisen maailmansodan aikainen saksalainen MG-08, joka käytti suomalais-venäläisestä 7,62x(53)54R-pääkiväärikalustostamme poikkeavaa saksalaista patruunaa 7,92x57IS.. 76 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN malleja, lähinnä niin kutsuttuja Tankki-Emmoja, joita niitäkin jaettiin jalan taisteleville joukoille täydennyksenä. Venäläiset ja neuvostoliittolaiset konekiväärit Vickerseistä, Husqvarnoista ja MG-08:sta puhumattakaan olivat kuitenkin jatkosodan alussa jo toissijaista kalustoa. Ensimmäinen kotimainen konekiväärimalli syntyi jo 1920-luvun alussa ja sai tyyppinimikkeen 09-21. Itärintamalta ja vuonna 1918 Suomessa kokemuksensa saaneet Suomen nuoren tasavallan armeijan luojat olivatkin oppineet näkemään Hiram Maximin kehittämän aseen tehon, ja moni ei siksi tahtonutkaan nähdä muiden asejärjestelmien roolia ja kasvua. Suomeen jäi maan itsenäistyttyä huomattava konekivääriaseistus, joka muodostui pääasiassa Maxim-tyyppisistä venäläisistä m/05ja m/10-konekivääreistä. Hyökkäysvaiheessa näitä mainioita aseita, jotka käyttivät samaa venäläistä 7,62x(54)53R-kivääripatruunaa kuin suomalaisetkin, saatiin sotasaaliiksi lähes 5 000 lisää. Jalkaväkijoukkojen konekiväärikomppanioiden pääaseistus oli jo talvisodassa koostunut kotimaisista konekivääreistä tai pikemminkin kotimaassa modifioiduista venäläisistä Maximeista. Lisäksi oli hajakappalein eräitä muita neuvostoliittolaisia konekiväärimalleja sekä sekalaista muunmaalaista yleensä Maxim-tyyppistä kalustoa eri maista. Etuliitteen 09 ne saivat saksalaisesta vientimallista MG-09, joka muistutti pitkälti aseen osalta venäläistä m/10-konekivääriä. Kotimainen Maxim Kun talvisodassa saatiin vielä puna-armeijalta sotasaaliiksi lisää erilaisia pyöräjalustaisia konekivääreitä, oli Suomessa 09-09-nimikkeen alle laitettuja sekalaisia pyöröjalustaisia tsaarin ja puna-armeijan Maximeita jatkosodan alla armeijan rullissa yhä noin 2 000. Olihan konekiväärin rooli toki merkittävä. Edellä mainittujen pikakiväärimallien lisäksi suomalaisilla oli jatkosodan alussa käytössään kirjava valikoima sekalaisia pikakiväärimalleja. Itseasiassa 09-09 oli ollut sitä jo 1930-luvun puolivälistä asti
JA A KK O PU U PE RÄ. Vaan koviapa olivat käyttäjänsäkin. Jatkosodan hyökkäyksen alkaessa kesällä 80 vuotta sitten suomalaisilla oli käytössä tätä konekiväärimallia hieman yli 1 000 kapaletta. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 77 n Tuntematon sotilas alikersantti Jutilan konekivääriryhmästä puhdistaa kivääriä m/09-21. Sen jalusta perustui saksalaisen MG-08-konekiväärin rekijalustaksi kutsuttuun lavettimalliin. Merkittävä parannus vastustajan konekivääriaseistukseen verrattuna oli kuvan metallinen vyö. n Maximin konekiväärin venäläiseen lisenssimalliin m/10 perustunut suomalainen konekivääri m/09-21. Aseen paino keveni huomattavasti, kun luovuttiin venäläisestä Sokolov-pyöräjalustasta, mutta painoi se silti paljon – liikaa – varsinkin liikuntasodassa. Aseesta tehtiin myös edelleen modernisoitu m/32-33, johon sai myös optisen tähtäimen
Kauas jäi suomalaisen jalkaväen konekiväärikaluston liikkuvuus ja tulivoima saksalaisista aseveljistä, mutta vastustajan kanssa oltiin samalla viivalla. Syntyi edelleen modernisoitu m/32-21 ja lopulta m/32-33. Aivan alkuaan kranaatinheittimen loivat japanilaiset. Jaotus oli oloissamme ja kaluston huomioiden varmasti perusteltu. Aseita oli jakaa joukoille jatkosodan alussa noin 800, ja osassa oli myös tulen tehoa nostava optinen tähtäin. Asetyyppi soveltui loistavasti suomalaiseen maastoon ja ajateltuun sodankäyntitapaan. Kokemukset olivat hyviä. Vaan niinpä puuttui saksalaisia lukuun ottamatta kaikilta muiltakin. 1930-luvulla venäläinen historia häivytettiin myös nimestä. Venäläiset kehittivät Venäjän– Japanin sodan jälkeen japanilaisten yksinkertaisesta aseesta miinanheittimen, joka levisi myös muihin maihin, kuten Saksaan. Komppaniassa oli 12 konekivääriä jaettuna kolmeen joukkueeseen. Aseen kehittelyn alkuvuosina tärkeimmät maat olivat Ranska ja Iso-Britannia. Syntyi Stokes-kranaatinheitin, jolla voi levittää kätevästi ja suhteellisen tarkasti yksinkertaisia, halpoja ja kevyitä räjähdelatauksia vastapuolen niskaan suoraan yläpuolelta – yläkulmilla. Ensimmäisiä Stokesin ja Brandtin 81 millin kranaatinheittimiä ostettiin Suomeenkin vuonna 1926. Se oli kranaatinheittimen esiaste. Luvut on pyöristetty täysiin prosentteihin.. 78 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN (1 065 kpl kesällä 1940). Aseiden rinnalla usein unohdettuja tulivoiman lisääjiä olivat edellä mainitut kotimaiset metallivyöt ja niiden täyttölaitteet. Tehtiinpä kotimaiseen konekivääriin kovalla vaivalla suuntaimia epäsuoraa ammuntaakin varten. KRH Kranaatinheittimellä voidaan ampua yläkulmilla ampuvana aseena suhteellisen tarkasti lähellä olevaa vastustajaa, johon ei tykistöllä yleensä epäsuoralla ammunnalla päästä hajonnan tai laakeamman lentoradan vuoksi. Konekiväärit alistettiin useimmiten joukkueittain pataljoonan kolmelle kiväärikomppanialle. Kotimaassa modernisoitujen aseiden määrät jäivät siis pienemmäksi kuin vanhemman ulkomaisen kaluston, mutta etulinjajoukoille oli jakaa jo hyökkäysvaiheen alussa riittävästi modernisoituja malleja 09-21 ja 32-33. Sodissamme oli käytössä useita eri tyyppisiä 81-millisiä kotimaisia sekä ulkomailta hankittuja heittimiä. Syntyi räjähtävää pyrstövakavoitua kranaattia yläkulmilla ampuva suhteellisen kevyt sileäputkinen kaarituliase. Kk-komppania oli enemmän hallinnollinen kuin taktinen tai taistelutekninen yksikkö: tuskin koskaan konekiväärikomppanioille annettiin tehtäviä, jotka oli tarkoitus suorittaa komppaniakoossa. Suomen armeijalta puuttui saksalaistyyppinen erittäin tulivoimainen ja suhteellisen helposti liikuteltava vyösyöttöinen kevyt konekivääri. Suomalaisen kranaatinheittimen kehitti 1920–1930-lukujen taitteessa sittemmin Hankittu Suomesta Hankittu ulkomailta Saatu sotasaaliina Kiväärit 40 19 41 Konepistoolit 89 11 Pikakiväärit 8 92 Konekiväärit 2 98 Pst-kiväärit 88 12 Pääesikunnan taisteluvälineosaston vuonna 1946 laatimassa taulukossa on jatkosodassa käytössä olleiden jalkaväkiaseiden hankintatavat prosentteina. Jalkaväkipataljoonaan kuului yksi konekiväärikomppania. 1920-luvulla keksintöä kehitettiin erityisesti jalkaväen käyttöön sopivaksi. Nykyisen kranaatinheittimen varsinainen esikuva syntyi kuitenkin vasta ensimmäisen maailmansodan alkupuolella, kun britit kehittivät miinanheitintä kevyemmän ja myös valmistuskustannuksiltaan edullisemman aseen
Jalonvaaran kylän koillispuoli (Soanlahden pitäjä) 14.7.1941. Kuopio, ammuslataamo 1942. Donner teki ranskalaisheittimeen lukuisia parannuksia ja patentoi ne. Seuraavana vuonna puolustuslaitos osti ensimmäiset 100 heitintä. n 81 krh-ammuksen valua. Kehitettiin myös oma suuntain m/33, jonka kehitetty malli 1935 on edelleen käytössä. Tampellan heittimet ovat yhä kansainvälisesti laajimmalle levinnyt suomalainen sotavaruste. Vuosina 1934–1941 Tampella valmisti lisenssillä Brandtin heittimiä, joita vietiin muun muassa Baltian maihin. Heitinmalli poistui käytöstä Suomessa vasta vuonna 2007 ja tunnettiin. Opiskellessaan Ranskassa hän oli tutustunut ranskalaisen Brandtin kranaatinheittimiin. Ensimmäinen täysin kotimainen Tampellan oma kranaatinheitin 81KRH34 valmistui vuonna 1934. Tampellan 81KRH38 oli suomalaisten tärkein kevyt heitin toisessa maailmansodassa. Hieman epävakaasti käyttäytyneillä ammuksilla pyrittiin korvaamaan raskaiden kranaatinheitinten puutetta. Tampellana tunnetun Tampereen Pellavaja Rauta-Teollisuus Osakeyhtiön omistajasukuun kuulunut diplomi-insinööri Hans-Otto Donner. Vasemman sivun pikkukuvassa ammutaan kevyellä heittimellä myöhemmin kehitettyä tehokranaattia, joita oli käytössä vielä vuosituhannen lopulle asti. Kotimaisen kevyen heittimen valmistus Suomen asevoimille alkoi Tampellalla vuonna 1932. Se ei ollut varsinaisesti uusi ase vaan jo olemassa olleiden putken m/36, tuen m/35, vastimen m/36 ja suuntaimen m/35-38 yhdistelmä. 79 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 81 KRH AMPUU suoralla suuntauksella vihollisen pesäkkeitä
Talvisodassa jalkaväkipataljoonaan kuului kolmiputkinen kevyt kranaatinheitinjoukkue. Sillä voitiin ampua 81-millistä kranaattia ilman turvallisuusriskiä. Hae kuumaa kesäluettavaa kylmiin kesäiltoihin: Suomen Sotilaan Jatkosota extra lähimmästä Lehtipisteestäsi ja lue lisää jatkosodan sankareista ja heidän työkaluistaan.. Se olikin ainoa jalkaväen asejärjestelmä, jota oli hyökkäyksen alkaessa yli määrävahvuustarpeen, ja jälkeä syntyi. Käytössämme olleiden kevyiden kranaatinheittimien määrä jatkosodan alussa oli noin 900 kaikki tyypit huomioiden. Armeijamme käyttöön otettiin tavan mukaan myös sotasaaliiksi saatuja heittimiä. n Raskas kranaatinheitin toiminnassa. Neuvostoliittolaisen kevyen heittimen kaliiperi oli 82 milliä. Kaliiperiero vaikutti tietenkin tulen tarkkuuteen. Raskas kranaatinheitin oli merkittävä tulivoiman lisä Suomen hyökätessä kesällä 1941, mutta se olisi ollut vielä merkittävämpi, jos aseita olisi ollut määrävahvuinen määrä ja ampumatarvikkeista ei olisi ollut huutava pula. Se oli huima tulivoiman kasvu verrattuna talvisotaan, mutta vastustaja oli yhä tulivoimaisempi. Toisin kuin 81 mm:n heittimistä, näistä aseista oli pulaa, ja käytännössä komppaniat aseistettiin kolmella raskaalla (120 mm) ja kolmella kevyellä (81 tai 82 mm) heittimellä. Se oli kranaatinheitinkomppania, jonka määrävahvuus oli kuusi 120 millin raskasta kranaatinheitintä. Suomessa laadittiin 82-milliselle heittimelle myös ampumataulukot 81-millistä kranaattia varten. Kranaatteja oli sodan alkaessa vain 5 % tarpeesta. Vermanjoki 14.10.1941. Kiväärikomppanioissa ei tuolloin kranaatinheittimiä ollut. Hyökkäyksessä kranaatinheittimen heikkous oli sen ammuksen heikko tunkeuma, ja puna-armeija osasi linnoittaa. 80 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN viimeisten modernisointien jälkeen tyyppinimikkeellä 81KRH38Y. Kiinnostuitko. Jatkosodassa pataljoonaan oli tullut huomattava tulivoiman parannus, joka paikkasi myös osan kenttätykistön tulivoiman puutteesta – mutta vain osan. Orgaanista, omaa tulivoimaa paransi myös kiväärikomppanioihin tullut kolmiputkinen kevyt heitinjoukkue
Lahti kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta saatuaan Suomen valtiolta rahallisesti huomattavasti vähemmän arvokkaan vastatarjouksen. Lahti kävi varusmiespalveluksen Keski-Suomen rykmentissä 1918–19. Aimo Lahti Asesuunnittelija n 9 mm:n Lahti-pistooli L-35 oli keksijänsä intohimo ja ylpeys, mutta sekin jäi nopeasti jälkeen ajastaan. Suomalaisen teollisuuden keskittyminen koneistamalla valmistettavaan teollisuustavaraan asetti myös rajoja lahjakkaan miehen mahdollisuuksille. Vuonna 1932 hän sai Yhdysvalloista työtarjouksen, johon liittyi mittava rahallinen aloitusbonus, nykypäivän termejä käyttääksemme. Syntyi – ehkä tärkeimpänä – Suomi-konepistooli, ja lisäksi useita muita aseita, joista osa päätyi armeijamme palveluskäyttöön ja osa ei. Toki kyse oli myös siitä, että Lahti joutui suunnittelemaan aseita sellaiseen teolliseen ympäristöön ja taloudelliseen todellisuuteen, joka Suomessa oli tarjolla. Lahden saavutukset huomioitiin ulkomaillakin. Tämän seurauksena hänet komennettiin puolustusministeriön taisteluvälineosastolle kehittämään pikakivääriä yhdessä tuolloisen kapteeni Salorannan kanssa. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN JA JAAKKO PUUPERÄ JA A KK O PU U PE RÄ. Niinpä monet Lahden 1920–1930-luvuilla kehittämät onnistuneet asekonstruktiot vanhenivat tuotannollisesti hyvin nopeasti. Syntyi 762PK26 eli LS-26-pikakivääri, kiistelty ja ehkä kohtuuttomastikin kritisoitu aikansa tuote. Ennen varusmiespalvelustaan Lahti työskenteli muun muassa lasitehtaalla, sähkölaitoksella sekä jarrumiehenä Valtion Rautateillä. Hän ei ollut lukueikä opiskelumiehiä; hänellä ei ollut kansakoulun jälkeen mitään muodollisia tutkintoja. Nyt hänelle avautuivat todelliset mahdollisuudet asekehittelyyn työajan ja resurssien muodossa. Se ei Lahden arvoa laske, vaan asettaa hänet historiassa arvoiselleen paikalle asesuunnittelijoiden joukossa. 1930-luvun lopusta lähtien Lahti keskittyi ilmaja panssarintorjunta-aseiden ja lentokoneaseiden suunnitteluun. . Hän oli lahjakas, mutta hänen merkitystään asesuunnittelijana ei tulisi myöskään yliarvioida. Suomella ehkä oli varaa sietää näitä ominaisuuksia. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 81 A imo Lahti syntyi Viialassa 28.4.1896. Sen jälkeen hän toimi Riihimäen suojeluskunnan asemestarina, kunnes sai vakituisen paikan Puolustusvoimista Keski-Suomen rykmentin asemestarina. Hän oli nuoresta pitäen kiinnostunut aseista ja tekniikasta: hän osti ensimmäisen aseensa 14-vuotiaana. Ase oli tarpeettomankin innovatiivinen kiihdyttäjineen ja muine sen rakennetta heikentäneine ja hintaa sekä painoa nostaneine piirteineen. L ahden merkitys Suomelle ja sen selviytymiselle sodasta oli suunnaton. Aseista tahtoi tulla hieman tarpeettoman painavia ja kalliita. Lahtea luonnehdittiin lahjakkaaksi, ahkeraksi, sitkeäksi ja määrätietoiseksi. Lahti – kaikkien osaavien asesuunnittelijoiden tavoin – oli avoin muiden suunnittelijoiden vaikutukselle ja aiemmille innovaatioille, ja hänen kenties suurin vahvuutensa olikin taito koota aikaisemmista keksinnöistä toimiva kokonaisuus. Lahti suunnitteli oma-aloitteisesti konepistoolin prototyypin. V uonna 1932 Lahti nimitettiin puolustusministeriön kevyiden aseiden konstruktröörin virkaan toimipaikkanaan Valtion Kivääritehdas. Lahti perusti Jyväskylään metallivalimon, jonka johtajana hän toimi aina menehtymiseensä 19.4.1970 saakka. Lahti joutui 51-vuotiaana eläkkeelle mutta nautti vuodesta 1947 lähtien kuitenkin kenraaliluutnantin eläkettä vastaavaa eläkettä. On myös luonnehdittu, että tämä aiheutti hänelle ajoittain epävarmuutta, joka ilmeni äkkipikaisuutena, ristiriitaisena käytöksenä ja alkoholin runsaana käyttönäkin. Neuvostoliiton kanssa solmitun aselevon jälkeen Suomen kaikkea toimintaa kontrolloinut valvontakomissio käski lopettaa asesuunnittelun. Lahden teoreettisen koulutuksen puute asetti myös omat rajoitteensa miehen mahdollisuuksille kehittää itsenäisesti teollisesti ja käytännöllisesti optimoituja sotavarusteita. Se sai kuitenkin palvella isänmaataan vuosisadan loppupuolelle asti
(Ampui tankin tornin läpi, samalla läpi ohjaajan pään, ampuja kyminpoika Harry Saalasti). Ohjaaja kun ei istu tornissa.. 82 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN n Pst-kivääri, joka valtasi kaksi tankkia täysin käyttökelpoisina. Viipuri, Nuoraa 25.8.1941, kertoo alkuperäinen kuvateksti hieman epäloogisesti
Raha oli valunut lähes tyystin hukkaan, kun sota yllätti. Aseella on sanottu ammutun alas myös lentokoneita. Aimo Lahden L-39 eli 20 PstKiv/39 saatiin armeijamme käyttöön laajemmin vasta välirauhan aikana. Mutta sodan levitessä maailmanpaloksi tekniikka juoksi vielä kovempaa. Aseet olivat suunnilleen miesvoimin tai ainakin taisteluparin voimin liikuteltavissa, ja niiden läpäisy riitti pääosaan sodan alussa käytössä olleista panssarivaunuista, myöhempinäkin sotavuosina tiedusteluvaunuihin ja panssaroituihin miehistönkuljetusvaunuihin. Kiväärit,.. Se oli vielä kesällä 1941 riittävää mutta pitkälti vain siksi, että punaarmeija joutui keskittämään panssariaseensa parhaimmiston ja enemmistön etelämmäs parempiin panssarimaastoihin saksalaisia vastaan. Ennen sotia ensimmäisen maailmansodan kasvatit olivat suhtautuneet Suomen asevoimien johdossa usein yliolkaisesti panssariuhkaan. Panssarintorjunta (pst)-kivääreitä kehiteltiin useissa maissa 1920ja 1930-luvuilla, ja toisen maailmansodan alussa niitä kuului useiden armeijoiden kalustoon. KePANSSARISOTAA 1941 Suomessa panssarijoukot ja niiden kalusto kuuluvat jalkaväkeen ja jalkaväkiaseistukseen. . Hyökkäysvaiheessa 1941 suomalaisten panssarintorjuntakyky ja panssarikalusto olivat niin määrällisesti kuin laadullisestikin kuin eri planeetalta verrattuna asevoimien tilaan, kun talvisota syttyi. Tekniikka juoksi ensin kovempaa kuin vastatekniikka. Myös ampumatarvikkeet olivat kevyitä ja joustavoittivat näin aseen käyttöä. Pst-kiväärit katosivat taistelukentiltä kuitenkin vuodesta 1941 alkaen, kun taistelupanssarivaunujen panssarointi kasvoi. Vuonna 1942 kiväärit poistettiin etulinjan joukkojen materiaalivahvuuksista, minkä jälkeen niitä käytettiin muun muassa tykistön tuliasemien lähisuojaukseen. Niitä ei tahtonut saada rahallakaan. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. Vähät modernit vaunut oli jätetty varustelematta säästösyistä. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa kiväärikomppanioihin liitettiin kymmenmiehiset panssarintorjuntaryhmät, jotka oli aseistettu kukin kahdella pst-kiväärillä. Sama koskee tietysti myös panssarintorjuntaa. Konekivääri oli monelle taistelukentän jumalatar, ja jopa linnoittamisessa ja panssarintorjunnassa uskottiin konekivääreihin – niin hullulta kuin se ainakin jälkikäteen tuntuu. Sota oli muuttunut tyystin. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN JA JAAKKO PUUPERÄ • KUVAT: SA-KUVA SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. Toki pulaa oli myös määrärahoista, ja jälkeenpäin on aina helpompi kyseenalaistaa päätöksiä. Panssariase sen sijaan käytännössä puuttui. 83 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 K un sota levisi koko Eurooppaan, oli aseiden saanti vaikeutunut. Talvisodan ainoa suomalainen panssarihyökkäys päättyi katastrofiin, ja jalkaväen veri virtasi hangelle, kun punatankkeja torjuttiin vähillä pst-tykeillä ja tilapäisvälineillä. Suomen panssarintorjunnan ja panssarijoukkojen pääkalusto olikin hyökkäyksen alkaessa sotasaaliskalustoa. Talvisota paljasti todellisuuden. Suomella oli jo talvisodassa toki panssarintorjuntatykkejä
Edes talvisodan ja syttyneen maailmanpalon opetukset eivät olleet muuttaneet vielä kaikkien näkemyksiä. Merkittävin panssarintorjuntatykki talvisodassa oli Boforsin ruotsalainen 37 mm:n panssarintorjuntakanuuna ja sen kotimainen lisenssivalmistusversio 37PSTK36. SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. n Alla: Taistelu Syvärin voimalaitoksesta 15.9.1941. 80 VUOT TA SIT TEN 84 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 sällä 1941 pst-kivääriin luotettiin vielä armeijan johdossa niin paljon, että niitä oli suunniteltu määrävahvuuksiin moninkertainen määrä. Saavutukset, joihin suomalaiset kalustoillaan talvisodassa ylsivät, olivat sitäkin huikeammat. 45 mm:n neuvostoliittolainen panssarintorjuntatykki asemassa joen rannalla. Tässä kohden oli ehkä onni, ettei määrävahvuuksia kyetty täyttämään. Varsinaisia panssarintorjuntaan soveltuvia kevyitä, uusia tykkejä saatiin Suomeen vasta viime hetkellä ennen maan joutumista sotaan. Aseita oli vähän, ja niillä oli myös harjoiteltu vähän. Kuvassa tykki asemissa Saarimäki–Aunus-tiellä hyökkäysvaiheessa 6.9.1941. Itse asiassa asenneongelma näkyi vielä kesällä 1944. n Yllä: 37 PSTK 36 oli ruotsalaisen menestystuotteen, Boforsin 37-millisen panssarintorjuntatykin suomalainen lisenssiversio. Panssariuhkaan suhtauduttiin Suomessa niin ylenkatsoen, että vanhojen 37 mm:n m/14 Obuhovja m/15 Rosenberg -tykkien kuviteltiin riittävän moisen pikkuongelman hoitelemiseen. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. …tykit… Suomeen oli jäänyt kevyitä suorasuuntausaseita, niin kutsuttuja jalkaväkitykkejä, jo vapaussodan aikana. Niiden käyttötarkoituksena oli ollut tuoda lisää tulivoimaa esimerkiksi pesäkkeiden tuhoamiseen. Tuolloin jo täysin aikansa eläneitä, sodan teknisen kehityksen vauhdista nopeasti pudonneita, uudempia 37 mm:n ja 45 mm:n tykkejä hinailtiin pitkin Kannasta ja ItäKarjalan pusikoita, vaikkei niillä ollut enää mitään vaikutusta vastustajan kalustoon. Ylimmän johdon vanhanaikaisista asenteista ja materiaalipulasta kertonee sekin, että 23 vielä jäljellä ollutta, jo viimeistään 1930-luvun alussa täysin vanhentunutta tsaarinaikaista tykkiä vähine ampumatarvikkeineen laskettiin yhä panssarintorjuntatykkikalusto-vahvuuteen vuonna 1941
Tykki oli käytännössä suurennettu versio saksalaisesta 37-millisestä. Kenties hyökkäysvaiheen parasta pst-kalustoa oli neuvostoliittolainen 45 mm:n sotasaaliskalusto. Näiden lisäksi oli vielä edellä mainitut aikansa eläneet 23 jalkaväkitykkiä ja noin 20 jo välirauhan aikana panssarintorjuntaan kelpaamattomaksi todettua 20 mm:n tanskalaista Madsen-konetykkiä. Niitä oli ehditty korjata talvisodan sotasaaliista käyttöön vain 71 kappaletta. Suomalaiseen jalkaväkivetoiseen ajatteluun onkin jäänyt vahvasti elämään näkemys panssareista tehokkaimpana panssarintorjuntavälineenä – ja ovathan ne sitäkin. …ja tankit Kun Suomi lähti jatkosotaan, muodostui panssarikalustomme viimein aseistetuista ja varustetuista alkujaan brittiläisistä Vickerseistä ja varsin runsaasta sotasaaliskalustosta aina kevyistä panssariautoista, amfibiovaunuista ja komsomolets-vetäjätanketeista keskiraskaisiin T-26ja BT-vaunuihin ja raskaisiin T-28-monitoreihin. Lisäksi vahvuuteen kuului peräti 178 saksalaista 37 mm:n pst-kanuunaa. n Vickers Armstrong 6 ton tank, Type E.. 85 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 Kun jatkosodan hyökkäysvaihe alkoi, panssarintorjuntakykymme oli jo aivan toista luokkaa. Ne saivat palvella Puolustusvoimia vielä vuosituhannen lopulle asti erilaisissa toissijaisissa tehtävissä jalkaväkitykkeinä. Näitä tykkejä oli hyökkäykseen lähdettäessä 212. Yhä käyttökelpoiseksi katsottiin myös ranskalainen 25 mm:n tykki, joita oli saatu ensin jo talvisotaan Ranskasta ja sitten saksalaisilta. Jatkosodan aikana oli käytössä myös parikymmentä saman tykin puolalaista lisenssiversiota Unkarin sotasaalisvarastoista. Erikoisuutena voi mainita myös täysin vaille käyttöarvoa jääneet 22 itävaltalais-italialaista 47 mm:n Böhler-tykkiä. Maasto-olosuhteiden, vastustajan panssaritoiminnan vähäisyyden sekä käytössä olleen kaluston asettamien rajoitusten vuoksi panssareitamme käytettiin pääsääntöisesti hajautetusti etenevän jalkaväen tukena ja panssarintorjunta-aseina. Ehkä käyttöön olisi ollut vetäjiksi paremminkin soveltuvia pelejä, mutta sotatoimialueella sovellettiin ja mentiin millä päästiin. Joka tapauksessa vuonna 1941 panssariaseemme merkittävimmäksi operatiiviseksi rooliksi jäi liikkeen edistäminen Itä-Karjalan surkeilla, pohjattomilla teillä etenemisvaiheen loppupuolella kelirikon jo vaivatessa suomalaisten joukkojen hyökkäystä. Panssarintorjunta-arsenaaliin kuului 1.7.1941 yhteensä 261 kotimaista ja ruotsalaista 37 mm:n Bofors-tykkiä. Molemmat kesällä 80 vuotta sitten ajanmukaisia aseita. Jatkosodassa tykkejä saatiin lisää, ja sodan päätyttyä jo täysin aikansa eläneitä tykkejä oli yhä varastoissa lähes 500. Panssarintorjuntamme selkärangan muodosti nyt 37 mm:n modernin tykkikaluston lisäksi viholliselta vallattu 45 mm:n kalusto. Nyt löytyi tankkikalustoakin. Ei ole vähättelevää muistuttaa, että kevyt telavetoinen panssariajoneuvo saattoi olla korvaamaton apu ja ainoa keino auttaa kuormastoja etenemään upottavilla tieurilla. Heinäkuun alussa 1941 Puolustusvoimillamme oli käytössä yhteensä 744 enemmän tai vähemmän ajanmukaista panssarintorjuntaan soveltuvaa tykkiä
Maastossa ajettaessa telaketjut tapasivat helposti irrota pyöriltä. . Vuoteen 1941 saakka T-26 oli maailman eniten valmistettu panssarivaunu. Kakskuutosia valmistettiin 12 000–13 000 kappaletta vuosina 1931–1940. Ase Aseistus oli hyvä ainakin vielä vuoden 1941 mittapuulla, sillä 45 millin tykki läpäisi panssaria 53 milliä 500 metrin etäisyydeltä. Kytkinlevyt olivat huonolaatuiset, ja niillä oli taipumus palaa. Viimeistään vuoden 1942 alkuun mennessä jalkaväkidivisioonien panssaripataljoonat ja panssaridivisioonat lakkautettiin. Nopeammat BT-2-, BT-5ja BT7-vaunut olivat syviin läpimurtoihin tarkoitettujen mekanisoitujen armeijakuntien ja panssaridivisioonien kalustoa. Kalustoksi rupesivat tuolloin yleistymään huomattavasti paremmat KV-1ja T-34-vaunut. Läpäisykyky riitti lähes kaikkea sellaista vastaan, mitä Neuvostoliitolla oli vastassaan vielä 1941. T-26:n maastoliikkuvuus ja tekninen luotettavuus olivat heikkoja, tosin aikakauden vaunuille suuri huoltotuntimäärä ajotuntia kohti ei ollut mitenkään epätavallista. Periaatteessa hyvinkin samat vehkeet. Puna-armeijassa perusperiaate 1930-luvulla oli, että T-26:lla aseistettiin jalkaväkidivisioonien erilliset panssaripataljoonat. Osumansietokyky oli heikko: vaunun panssarointi oli 15–25 milliä, mikä suojasi korkeintaan kiväärikaliiperisten aseiden tulelta ja pieniltä sirpaleilta. 86 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN T -26 oli neuvostoliittolainen lisenssikopio brittiläisestä Vickerspanssarivaunusta, joita Neuvostoliitto oli ostanut ensin 15 kappaleen koesarjan vuonna 1930. T-26 oli tarkoitettu jalkaväen tukipanssarivaunuksi. Nelisylinterinen ottomoottori kehitti 90 hevosvoimaa. Vaunussa ei ollut minkäänlaisia lämmityslaitteita, ja miehistön toimintaolosuhteita ei varmasti parantanut se, että moottori otti imuilmansa vaunun sisältä. Se oli hyökkäysvaiheessa 80 vuotta sitten täysi peli mutta vanheni nopeasti käsiin. Joissakin T-26:n versioissa tosin oli etuosassa lisäpanssarilevyjä, jotka kasvattivat panssarointia 60 milliin. Panssarikalusto keskitettiin panssariarmeijakuntiin ja niiden alaisiin panssariprikaateihin. Huippunopeus tiellä oli 35 km/h. Pakkasella T-26 oli vaikea käynnistää. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN • KUVAT: SA-KUVA SOTASAALISVAUNULLA SOTAAN T-26. Neuvostotapaan T-26:ssa oli radiot vain pataljoonankomentajien ja Suomalaisten jatkosodan alun tärkein panssarivaunu oli Vickers tai sotasaalis-T-26
87 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 n T-26 Tuuloksessa 5.9.1941.
T-26:n vuosimalli 1931 (NL mukaan) eli T-26A (länsimaisella luokittelulla) oli ensimmäinen tuotantoversio, ja siinä oli kaksi pientä vierekkäin asennettua tornia. Vaunujen välillä pidettiin yhteyttä merkinantolipuin. T-26:n vuosimalli 1933 (NL mukaan) eli T-26B (länsimaisella luokittelulla) oli yksitorninen 45 millin tykillä aseistettu, eniten valmistettu versio. Tämän jälkeen vaunuja kutsuttiin Suomessa T-26E:ksi. Eräässä alaversiossa oli toinen konekivääri korvattu lyhytputkisella 37 millin tykillä. Suomalaiset tapasivat T-26-vaunuja vielä Ilomantsin taisteluissa elokuussa 1944. 88 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN komppanianpäälliköiden vaunuissa, mikä tarkoitti, että T-26-yksiköiden johtaminen taistelussa oli miltei mahdotonta varsinkin meikäläisissä maisemissa. Suomi oli ostanut vuosina 1938–39 yhteensä 32 Vickersiä – säästösyistä ilman vaunukanuunaa ja viestivälineitä. Pääosa Neuvostoliiton armeijan T26-vaunuista tuhoutui syksyllä 1941 Saksan hyökkäyksessä. Mallit Neuvostoliitossa ja länsimaissa käytetyt T-26:n versionimikkeet erosivat toisistaan. Meillä niihin asennettiin aluksi ensimmäisen maailmansodan aikaiset 37 millin tykit ja talvisodan jälkeen 45 millin sotasaalistykit. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. Jatkosodan alussa käytössä oli 30 T-26-vaunua. Vuonna 1937 ilmestyi alaversio, jossa tornin sivut olivat viistot. Tornin sivut olivat pystysuorat. Vickersejä Suomi hankki vuosina 1936– 1939 kaikkiaan 32 kappaletta. YLLÄ: VICKERS ARMSTRONG 6 TON TANK, TYPE E oli yksi suomalaisten sotasaaliina saamien neuvostoliittolaisten T-26-vaunujen esikuvista. Loppuja käytettiin koulutukseen. Suomessa Suomalaiset tekivät runsaasti tuttavuutta sekä T-26:n että niiden esikuvien Vickersien kanssa jo ennen jatkosotaa. Sodan sytyttyä vaunuihin asennettiin kiireellä ruotsalaisia 37 mm:n kanuunoita koaksiaalikonekiväärillä, ja runkokonekiväärin paikalle tuli Suomikonepistooli. Tämä oli länsimaisen luokittelun mukaan T-26B-2. Vaunu säilyi kuitenkin palveluskäytössä vuoteen 1945 saakka. Säästösyistä vaunut ostettiin ilman aseistusta. Vuonna 1942 perustetulla panssaridivisioonalla niitä oli 77 kappaletta. Vaunutyyppi poistettiin Suomessa käytöstä vasta vuonna 1961. Vaunun taistelukykyä heikensi vielä se, että vaununjohtaja toimi samalla tykin lataajana – aivan kuten länsimaisissa vaunuissa saksalaisia lukuun ottamatta oli ajan tapa. Seuraavana vuonna vaunut aseistettiin T-26-sotasaalisvaunujen mallin mukaan neuvostoliittolaisilla 45 mm:n vaunukanuunoilla ja 7,62 mm:n DT-pikakivääreillä ja nimettiin esikuvansa mukaan T-26E:ksi. Liekö johtunut Varkauden panssarikorjaamon resursseista, että armeijamme käyttöön vaunuja kunnostettiin kaikkiaan vain 114 kappaletta. Talvisodassa ja vielä jatkosodan hyökkäysvaiheessa Suomi sai runsaasti kakskuutosia sotasaaliiksi. Vaunut ehdittiin aseistaa juuri ennen talvisotaa Renault'ista tutuilla vanhentuneilla Puteaux-tykeillä, mikä oli täysin epäonnistunut ratkaisu. Aseistuksena oli useimmiten konekivääri kummassakin tornissa
Äsken mainittujen lisäksi T-26:ta valmistettiin pienehköjä määriä muun muassa komento-, miehistönkuljetus-, tulenjohto-, tykinvetäjä-, ampumatarvikkeiden kuljetusja siltapanssarivaunuversioita. Entä ilmasota. Suomessa sotasaaliiksi saadut liekinheitinversiot aseistettiin uudelleen tykeillä. Lue Kyösti Partosen asiantunteva analyysi Ilmavoimien kalustollisesta kehityksestä Münchenistä Barbarossaan lehtemme syksyn numeroista ja Antti Valkosen artikkeli Ilmavoimistamme kauppamerenkulun suojana sukellusveneentorjunnassa 80 vuotta sitten. 80 VUOT TA SIT TEN 89 T-26:n vuosimalli 1938 eli T-26S V-versiossa oli muutettu runkorakenne siten, että tornin kohdalla runko ulottui telaketjunsuojuksien yläpuolelle. OT-26, OT-130 ja OT-133 olivat vuosimallien 31, 33 ja 38 liekinheittimillä aseistettuja versioita. Tilaa Suomen Sotilas: http://www.suomensotilas.fi/tilaa/ Pituus: 4,62 m Leveys: 2,44 m Korkeus: 2,35 m Paino: 9,5 tn Moottori: nelisylinterinen ilmajäähdytteinen ottomoottori, 90 hv Nopeus: 35 km/h Toimintasäde: 340 km Panssarointi: 15–25 mm Aseistus: 1 x 45 mm:n tykki, johon 165 kranaattia. 1–2 x 7,62 mm:n konekivääriä Miehistö: 3 T-26, vuosimalli 1933 Kuvan vaunu varustettu radiolla raamiantenneineen sekä pimeätoimintavarustuksella.. Millä Suomi lensi hyökkäyksen alkaessa itään kesällä 1941
Suojeluskuntien ylipäällikkö Didrik von Essen alkoi suunnitella valtakunnallista naisyhdistystä, jonka avulla suojeluskunnan naisosastojen toiminnat voitaisiin yhtenäistää. 90 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 100 VUOT TA SIT TEN S uojeluskuntajärjestö oli vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, joka toimi Suomessa vuosina 1918?1944. Paikalliset suojeluskunnat muodostivat keskuudessaan kotijoukot, joiden tehtävänä oli sota-aikana vastata kotirintamalla muun muassa liikekannallepanosta. Lottajärjestö oli suojeluskuntien tukijärjestö, josta kehittyi vuosien saatossa jäsenmäärältään erittäin merkittävä naisten vapaaehtoinen aseeton maanpuolustusjärjestö. Suojeluskuntatoiminta innosti mukaan maanpuolustustyöhön myös naisia, joiden tehtäväksi tuli huolehtia oman paikkakunnan suojeluskunnan saattamisesta toimintavalmiiksi ensisijaisesti vaatetuksen osalta. Suojeluskuntien naisosastot – joista vanhimpien perinteet ylsivät aina Lottajärjestön perustamisesta on kulunut tasan sata vuotta. TEKSTI: MIIA-SUSANNA KOSKI Lotta Svärd 100 vuotta vastuunkantoa PE KK A N IE M IN EN. Lottajärjestön maanpuolustustyö oli monialaista huoltoja avustustyötä. Monilla paikkakunnilla perustettiin naisten ompeluseuroja, jotka liitettiin osaksi paikallista suojeluskuntaa. Suojeluskuntajärjestöllä oli enimmillään noin 150 000 jäsentä. Vuonna 1927 se liitettiin myös lainsäädännöllä osaksi Suomen puolustuslaitosta. . Suojeluskuntien palvelusikäiset miehet kuuluivat Suomen puolustuslaitoksen sodan ajan joukkoihin. Lisäksi järjestön nuoriso-osastoissa toimi noin 72 000 sotilaspoikaa. Vuoden 1919 lopulla suojeluskunnan naisosastoja oli jo lähes 200
SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 91 M U SE O VI RA ST O / BO N N EY , TH ÉR ÈS E
Näin eri puolilta Suomea tehtäviinsä määrätyt lotat pystyivät sovittamaan toimintansa yhteen kriisitilanteessa. Työillat lujittavat lottahenkeä Aivan kuten suojeluskunnissakin lottajärjestön suunnitelmallinen ja laaja koulutustoiminta vahvisti valtakunnallista lottatyötä. Lisäksi valmistettiin lottapukuja ja askarreltiin erilaisia tavaroita myyjäisiin ja arpajaisiin. LO TT A SÄ ÄT IÖ LO TT A SÄ ÄT IÖ. 92 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 100 VUOT TA SIT TEN itsenäistymisen ja vapaussodan ajoille – yhdistyivät valtakunnalliseksi yhdistykseksi vuonna 1921. Säännöllisesti järjestettyjen kokoontumisten ansiosta yhteinen päämäärä ja aatemaailma pysyivät jokaisen osallistujan mielessä. Lottajärjestön jäsenille oli määrätty työvelvollisuus, joka edellytti jäseniltä osallistumista työKaiken koulutustoiminnan perusta oli työillat. Työillat olivat lottatoiminnan kannalta hyvin tärkeitä. n Yllä: Lotat valmistavat lumipukuja talvisotaan. Ilmavalvontakoulutus alkoi piiritasolla vuonna 1930. Uusi yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin nimellä ”Lotta-Svärd” yhdistys. Alla: Ilmavalvontaa. Koulutuksen avulla lottajärjestö onnistui luomaan organisaation, joka pystyi toimimaan sota-ajan poikkeuksellisissa olosuhteissa järjestäytyneesti ja tehokkaasti. Lottakoulutuksen tavoitteena oli antaa kaikille koulutuksen käyneille samat lähtökohdat toimia poikkeusolosuhteissa. Kaiken koulutustoiminnan perusta oli työillat, joihin lottajärjestön paikallisosastojen lotat kokoontuivat viikoittain tai ainakin pari kertaa kuukaudessa. Työilloissa valmistettiin suojeluskuntalaisille varusteita ja paikattiin rikkonaisia
93 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 M U SE O VI RA ST O /P IE TI N EN
Muun muassa ensimmäinen kansliakurssi pidettiin vuonna 1927, ilmavalvontakoulutus alkoi piiritasolla vuonna 1930 ja varusjaoston koulutus kaksi vuotta myöhemmin. Lottakurssien kirjo oli laaja. Kursseille hyväksyttiin vain sellaisia lottia, jotka sitoutuivat lähtemään komennukselle koulutuksen saatuaan. Lottajärjestön lääkintäjaostossa työskentelevät lotat olivat kaikkein koulutetuimpia järjestön jäseniä. Jokaisen lotan tuli tehdä vähintään 50 tuntia työtä järjestön hyväksi vuoden aikana. Koulutus luo toimintavarmuutta Lottakoulutuksen perustana olivat paikallisosastojen järjestämät kaikille järjestön jäsenille tarkoitetut neuvontapäivät. Sairaanhoito oli erityistä osaamista vaativaa työtä, niinpä lääkintäkurssien sisältö oli vaativampi kuin muiden jaostokurssien sisältö. Koulutustarjontaa laajennettiin suuren kysynnän ja käytännön työn synnyttämän tarpeen vuoksi. Sota-aikana koulutuksen painopiste siirtyi kenttälottien erikoiskoulutukseen. Lisäksi muonituslottien ruokahuollon piiriin kuuluivat muun muassa sotavankijunat ja M U SE O VI RA ST O /P IE TI N EN n Tuusulan lottakurssit 18.6.1940. Puolustusvoimien lottatyövoiman tarve ohjasi omalta osaltaan koulutustoimintaa. Monissa paikoissa valtavat ihmisvirrat kulkivat samanaikaisesti kahteen suuntaan, kun siirtoväki pakeni sodan jaloista ja sotilaat vaelsivat kohti rintamaa. Toimialoittain työskentely loi vahvan pohjan lottajärjestön koulutustoiminnan kehittämiselle. 94 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 iltoihin. Suojeluskuntain päällystökoululla Tuusulassa järjestettiin vuosina 1923-1941 kaikkiaan parikymmentä lottakurssia.. Aluksi piirikursseja järjestettiin vain lääkintäja muonitusjaoston jäsenille. Eniten lottatyövoimaa tarvittiin toimistoja viestitehtäviin sekä lääkintään. Lottatyötä sodan varjossa Sota-aikana kotirintaman lottia työllisti muun muassa rintamalle tai sieltä pois matkaavien reserviläisten muonitus. Koulutuksen seuraava aste oli piirikurssit eli peruskurssit. Koulutusta oli tarjolla muun muassa ilmavalvontaan, kansliatyöhön, kaasusuojeluun, väestönsuojeluun, hevosten hoitoon ja tyttötyöhön. Jatkoja täydennyskoulutus oli suunnattu pääosin jaostopäälliköille sekä piirien ja paikallisosastojen puheenjohtajille, joiden tehtävänä oli organisoida lottien koulutusta omilla toiminta-alueillaan. Etualalla Mannerheim ja Fanny Luukkonen
Lottajärjestön lisäksi esimerkiksi Itä-Karjalan alueella toimi kuusi muutakin naisjärjestöä vapaaehtoisissa töissä. Suuri määrä erilaisia toimisto-, viestija valvontatehtäviä aina ilmavalvonnasta kenttäpostiin kuului myös kotirintaman lottien tehtäviin. Varusteiden pesu ja korjaus oli niin ikään suurelta osin kotirintaman lottien vastuulla. Lotta Svärd Säätiön toiminnan ytimessä on lottien ja pikkulottien kuntouttaminen sekä avustaminen.. Samalla alueella oli myös Puolustusvoimien palkkatyössä olevia naisia sekä työvelvollisia. Lottajärjestön huoltotyötä jatkamaan perustetun säätiön tehtävänä oli ”säätiön hallituksen harkinnan mukaan, säätiön sääntöjen puitteissa, huoltaa ja avustaa Suomen kansalaisuutta olevia käytökseltään nuhteettomia, sodan johdosta tai sen seurauksista terveytensä, huoltajansa tai työpaikkansa menettäneitä naisia ja lapsia tai sellaisia muuten kärsimään joutuneita naisia, jotka ovat kristillismielisessä hengessä toimineet kotien ja isänmaan hyväksi”. Suomen Naisten Huoltosäätiöltä lakkautetun lottajärjestön jäsenet saattoivat hakea henkilökohtaista avustusta, sairausavustusta tai ammattiopintoavustusta. artiklan soveltaminen tarkoitti Suomeen kohdistuvia ulkoisia toimia, joiden avulla pyrittiin ohjaamaan Suomen sisäpolitiikkaa. Sopimuksen 21. Vuokraustoiminnasta saadut tulot ovat omalta osaltaan mahdollistaneet sen, että Lotta Svärd Säätiö on voinut keskeytyksettä jatkaa tärkeintä tehtäväänsä lottien ja pikkulottien tukemista. Säätiöllä on vuokra-asuntoja Helsingissä, Espoossa ja Tuusulassa. Vuosittain kuntoutuksiin ja avustuksiin käytetään noin 3,5 miljoonaa euroa. Sodan loppuvaiheessa säännöstä oli kuitenkin luovuttava, kun lottatyövoimasta oli pulaa. Työ jatkuu Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota päättyi Moskovan välirauhaan 19.9.1944. Lotta Svärd Säätiön toimintaa ohjaavat lakkautetussa lottajärjestössä aikoinaan palvelleiden naisten laatimat säännöt ja säätiölaki. Lottajärjestön osuus Puolustusvoimien kenttäjoukkojen naisvahvuudesta oli noin 40 prosenttia. Sotatoimialueella lotat työskentelivät Puolustusvoimien alaisuudessa muonituksessa, haavoittuneiden hoidossa, varushuollossa sekä toimistoja viestitehtävissä. Lotta Svärd Säätiön toiminnan ytimessä on lottien ja pikkulottien kuntouttaminen sekä avustaminen. Sotien jälkeen Suomen Naisten Huoltosäätiö kartutti varojaan perustamalla sodasta palaavien lottien työllistämiseksi liikeyrityksiä. Lopulta lottakomennukselle lähetettiin, pakon sanelemana, jopa 16-vuotiaita lottatyttöjä. Lotta Svärd Säätiö Vuonna 2004 Suomen Naisten Huoltosäätiö muutti nimensä Lotta Svärd Säätiöksi. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 95 100 VUOT TA SIT TEN -leirit, sotapoliisi, sotasairaalat ja väestönsuojelumiehet. Osa naisista palasi lottakomennukselta niin vaikeisiin olosuhteisiin, että apua tarvittiin kiireellisesti muun muassa vuokran maksuun, elintarvikeannosten lunastamiseen tai ammatinharjoittamiseen tarvittavien työvälineiden hankkimiseen. Välirauhansopimuksen seurauksena Suomi joutui lakkauttamaan lukuisia järjestöjä ja yhdistyksiä. Tulevaisuudessa Lotta Svärd Säätiö tulee avustamaan erilaisia kriisejä kohdanneita perheitä, naisia ja lapsia. Aluksi alle 20-vuotiaita lottajärjestön jäseniä ei saanut lähettää sotatoimialueelle ilman lottajärjestön keskusjohtokunnan lupaa. Erityisesti haluttiin tukea sotatoimialueelta työtehtävistä palaavia naisia. Ennakoiminen osoittautui järkeväksi, sillä lottajärjestö lakkautettiin Moskovan välirauhansopimuksen nojalla 23.11.1944. Liikeyritysten tuotoilla ja myöhemmin liiketoiminnan myymisellä Lotta Svärd Säätiö on rahoittanut huoltoja avustustoimintaansa. Välirauhansopimus puuttui suomalaiseen yhdistymisja sananvapauskäytäntöön varsin poikkeuksellisella tavalla. Kotirintamalla lääkintälotat avustivat siviiliväestöä ja toimivat terveydenhuoltoviranomaisten apuna. Säätiön sääntöjen mukaisesti toiminta ei ole määräaikaista vaan jatkuu tulevaisuudessa. Samassa yhteydessä lakkautettiin myös suojeluskunnat. Lääkintäjaoston jäseniä työskenteli sotaja sotavankisairaaloissa, toipilaskodeissa, kaatuneiden evakuoimiskeskuksissa, lääkintävarikoilla, sotilasapteekeissa ja veripalvelussa. Säätiö toteuttaa tehtäväänsä lottajärjestössä palvelleiden naisten toiveiden mukaisesti huoltoja avustustyön parissa, tukemalla naisten koulutusta kriisitilanteiden varalle ja ylläpitämällä Lottamuseota. Sodan jatkuessa lottia tarvittiin jatkuvasti uusiin työtehtäviin muun muassa radisteiksi, kartanpiirtäjiksi, puhelunvälittäjiksi ja esikuntien kansliatehtäviin. Lottajärjestön johtohahmot varautuivat oman järjestönsä lakkauttamisuhkaan perustamalla Suomen Naisten Huoltosäätiön jatkamaan lottajärjestön huoltoja avustustyötä
Kuvassa silmälasipäinen Castro Kuuban asevoimien SU-100-putken takana Playa Girónilla maihinnousun epäonnistuttua.. 96 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 60 VUOT TA SIT TEN Sikojenlahden n Fidel Castro johti Sikojenlahden maihinnousun torjuntaa ihan omin käsin eikä uskonut alkuvaihetta lukuun ottamatta johtoa alaisilleen
Yhdysvaltojen rökäletappio. 97 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 . TEKSTI: KARI KUUSELA maihinnousu 1961 Yhdysvaltojen nykyinen presidentti Joe Biden on kertonut esikuvakseen John F. Opetukset ovat ikuisia ja yhä ajankohtaisia; jos lähdet sotaan, lähde tosissaan äläkä sorru vahvistusharhoihin ja vastustajan aliarviointiin. Suomen Sotilas kävi paikan päällä maihinnousurannoilla ja niiden takamaastossa Kuubassa ottamassa selvää siitä, kuinka yhden suurvallan vihreät miehet ottivat köniinsä sotilaallisesti luokattoman huonolta vastustajalta. Kennedyn. Yhdysvaltain proxy warfare sai kovan kolauksen, ja suuntaus tulisi jatkumaan maailmanpoliisin raskaalla taipaleella myös tulevina vuosina. Kennedyn perintönä saama Sikojenlahden katastrofi tuskin kuitenkaan on Bidenille sen enempää kuin kenelle muullekaan amerikkalaiselle mikään suuri ihanne ja esikuva
98 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 60 VUOT TA SIT TEN n Castrosta on runsaasti kuvia Sikojenlahden maihinnousuun liittyen. Sävy on propagandistinen kuten tässä, mutta myös totta, hän johti vastatoimia paikan päällä.
Puheet osoittautuivat myöhemmin suurelta osalta tyhjiksi. Kaksi huoltoalustaan Castron ilmavoimien hyökkäyksissä menettäneelle maihinnousujoukolle tämä oli tärkein syy tappioon.. Miesten koulutus alkoi heinäkuussa 1960, ja paikkana oli tätä varten pystytetty leiri Guatemalassa. Yhdysvaltojen huoli tietysti kasvoi. Presidentti Eisenhower valtuutti maaliskuussa 1960 CIA:n organisoimaan, kouluttamaan ja varustamaan kuubalaisista sissijoukko. Ajatuksena oli tätä kautta nostaa Kuuban kansa kapinaan. Kuubalaisille kerrottiin muunneltua totuutta. Jotakin oli siis tehtävä, ja ajan tavan mukaan tekijä oli Yhdysvaltain tuolloin vielä kovin nuori keskustiedustelupalvelu CIA, jolle oli jo kertynyt kokemusta samankaltaisista tehtävistä eli vallan vaihtamisesta Yhdysvaltain kannalta mielenkiintoisissa maissa lähialueella. Tehtävä aloitettiin presidentti Eisenhowerin kaudella, mutta sen toteutus osui hänen seuraajansa, tammikuussa 1961 virkaan astuneen presidentti Kennedyn kauteen sen ensimmäisenä kriisinä. Kun Kennedy sitten lopulta antoi käskyn aloittaa operaatio, se sisälsi erilaisia rajoituksia, joista olennaisin oli kielto käyttää amerikkalaisia millään tavalla itse maihinnousussa sotilaallisesti. Toimet osuivat voimakkaasti myös amerikkalaiseen omaisuuteen. Keväällä kuusi vuosikymmentä sitten maihin noussut kuubalaisista pakolaisista koottu ”prikaati” kesti vain kaksi vuorokautta ennen kuin Fidel Castron kuubalaiset joukot olivat lyöneet sen ja ottaneen suurimman osan prikaatista vangiksi. Kun n Yhdysvaltain tuore presidentti John F. Hankkeen takana väitettiin välillä olevan varakkaita Yhdysvalloissa eläviä kuubalaisia, välillä amerikkalaisia yhtiöitä, mutta yhtä kaikki kouluttajat puhuivat Yhdysvaltain suunnalta tulevasta mittavasta tuesta. Uudessa tilanteessa Guatemalassa oleva joukko organisoitiin lopulta ”prikaatiksi”, jossa oli kuusi ”pataljoonaa”. Sissisotaa olisi tuettu ilmaja meriteitse heille lähetetyillä aseilla, varusteilla ja radioilla. Ilmeisesti Eisenhowerkaan ei ollut ostanut ajatusta kakistelematta. Maihin nousseille kuubalaisille ei siis herunut tukea Yhdysvaltain ilmatai merivoimilta, mikä osaltaan ratkaisi maihinnousun epäonnistumisen. Guerillojen koulutus jatkui kesän ja syksyn, kunnes konsepti muuttui marraskuussa, ja koulutus sekä joukon organisointi muuttuivat normaalin sotilasoperaation vaatimalla tavalla. Kennedy peri edeltäjänsä suunnitelman eikä selvästikään ollut erityisen innostunut pistämään sitä käyntiin. Floridaan Kuubasta sankoin joukoin vallankumouksen jälkeen kulkeutuneet pakolaiset olivat myös muuttuja, joka piti ottaa huomioon. Miten näin on voinut käydä supervallalle sen omalla takapihalla. Jo saman vuoden mittaan ryhdyttiin suurien maaomaisuuksien kansallistamiseen, ja haltuunotto laajeni myös muun muassa teollisuusyrityksiin ja kaivoksiin – parhaaseen sosialistiseen tapaan. Joukon koko oli tässä vaiheessa yli 400 miestä, mukana oli runsaasti jo Batistan aikana ammattisotilaan uran aloittaneita miehiä, joilla käytännössä oli hallussaan kuubalaisille varatut johtotehtävät. 99 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 S ikojenlahden maihinnousu Kuubaan huhtikuussa 1961 lienee mittavimpia täysin epäonnistuneita Yhdysvaltain organisoimia sotilasoperaatioita. CIA:n tehtävä oli kouluttaa Floridaan tulleiden kuubalaispakolaisten joukosta värvätyistä miehistä sissisotilaita, jotka myöhemmin olisi lähetetty Kuubaan. Yhdysvallat on kuitenkin organisoinut maailmassa eniten maihinnousuja, ja sillä on lähes rajattomat sotilaalliset resurssit. Kennedy peri Kuuban maihinnoususuunnitelman edeltäjältään eikä liene missään vaiheessa ollut siihen erityisen innostunut. Sissisotaa vai konventionaalinen hyökkäys. Hän antoi sen kuitenkin tapahtua, mutta rajasi toteutusta niin, että amerikkalaiset sotilaat, sota-alukset ja ilmavoimat eivät saaneet mennä Kuubaan ennen kuin uusi hallitus olisi pyytänyt apua. Vihollinen takapihalla Kun Fidel Castro Ruiz saapui Havannaan tammikuun alkupäivinä 1959, oli valta todella vaihtunut
Neuvostoliitto oli toimittanut Kuubaan ennen maihinnousua mittavasti aseapua, mm. Kumpikaan ei ollut aikaisemmin komentanut käytännössä komppaniaa suurempaa osastoa, mutta tämä ei lopulta näytä haitanneen Kuubassa, jossa Oliva johti toimintaa Playa Largan suunnalla ja San Román Playa Girónissa. 100 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 60 VUOT TA SIT TEN maihinnousu lopulta alkoi, vahvuus oli noin 1 500 miestä. Varjoarmeijan varjo Prikaatin käsiaseet ja jalkaväen raskaat aseet olivat ajanmukaisia amerikkalaisia malleja, mutta tykistö ja ilmatorjunta-aseet puuttuivat kokonaan, mukana oli vain raskaita kranaatinheittimiä ja sinkoja. Viiden vaunun kerrotaan tuhoutuneen Sikojenlahdella, maihin nousseilla oli käytössään amerikkalaisia raskaita sinkoja ja he osasivat niitä käyttää. Heidän koulutuksensa oli siten hyvin vähäinen. Lainausmerkkien käyttö edellä tarkoittaa sitä, että käytännössä joukko ei tuolla vahvuudella ollut kuin prikaatin runko. Suurin ongelma oli joukon epäyhtenäinen koostumus. Sama nimiharha koski myös prikaatin raskasasepataljoonaa ja moottoroitua pataljoonaa. Erään tiedon mukaan siihen olisi kuulunut 135 ammattisotilasta, joiden tausta oli Batistan ja Castron asevoimissa. Eräät heistä, muun muassa prikaatin komentaja, olivat diktatuurin aikana saaneet koulutusta jopa Yhdysvalloissa ja osasivat englantia. n Prikaatin kakkosmies kapteeni Erneido Oliva ja sissisotilaiden koulutusta. Aseita ja varusteita oli tarkoitus tuoda lentoteitse lisääkin maihin nousseisiin liittyville kuubalaisille. Viimeiset Floridasta värvätyt kuubalaiset tulivat mukaan vain vähän ennen maihinnousun kuljetusten lähtöä. Pitkään CIA:n operaatiossa Guatemalassa mukana olleet olivat saaneet koulutusta heinäkuusta 1960 alkaen, mutta alkuvuoden 1961 aikana joukko kasvoi kolminkertaiseksi. Oliva johti sangen mainiosti hankalissa olosuhteissa Playa Largalle noussutta osastoa. erään tiedon mukaan peräti 125 kpl T-34 -taistelupanssaria, 41 kpl IS-2M-taistelupanssaria ja tuntemattoman määrä SU100-rynnäkkötykkejä. Prikaati Prikaatia johti vuodesta 1954 ammattiupseerina toiminut kapteeni José Peréz San Román, ja kakkosmiehenä toimi niin ikään samana vuonna upseerin uransa aloittanut kapteeni Erneido Oliva. Syksystä 1961 alkaen Neuvostoliitto toimitti satoja panssareita lisää Kuubaan, ja niitä tapaa nyt muistomerkkeinä mm. Hän nousi lopulta Yhdysvaltain asevoimissa kenraalimajuriksi.. Kumpikin oli aloittanut uransa Kuuban diktaattori Fulgencio Batistan aikana mutta ehtinyt palvella hetken myös Castron aikana, edellinen asevoimissa ja jälkimmäinen maan uudelleenjakamista varten pystytetyssä organisaatiossa siviilivirkamiehenä. Ajatuksena oli, että Kuubassa vapaaehtoiset hyökkääjien puolelle siirtyvät miehet täyttävät rivit, ja aikanaan laivoissa olikin aseet ja varusteet noin 4 000 miehelle. Batistan aikana Yhdysvalloissa sotilaskoulutusta saanut San Román siirtyi Floridaan vuoden 1959 lopulla ja Oliva 1960. Suurin osa prikaatin miehistä kulki jalan, mutta sen moottoroidulla pataljoonalla oli 10 kuormaautoa sekä panssarivaunukomppanialla viisi M41 Walker Bulldog -panssarivaunua. Koulutettu ja maihin nouseva joukko oli suunnitelman mukaan siis koulutettu runko paljon suuremmalle joukolle. Havannassa. Hieman yksinkertaistaen heidän käsissään oli kerrallaan vain 1–2 vahvaa komppaniaa, joita tuki noin joukkueen verran raskaita kranaatinheittimiä, pari raskasta sinkoa sekä yksittäisiä panssarivaunuja. Sikojenlahteen liittyen kuvia on muutamasta T-34-84-tankista ja SU-100-rynnäkkötykistä, Castro lienee jakanut panssarinsa tasaisesti pitkin saarta. Sen kolmessa jalkaväkipataljoonassa oli vajaat 200 miestä kussakin ja komppanioissa noin 40 miestä, eli ne olivat vain vahvoja joukkueita. Pataljoonia ja komppanioita johtivat kuubalaiset aktiiviluutnantit ja -vänrikit, mikä oli sangen osuvaa pataljoonien todellisen koon n T-34-85 tiellä Playa Giróniin
Kennedylle, joka joutui käsittelemään Kuuban ongelmaa toistuvasti alkuvuonna 1961. Numerot aloitettiin hämäämistarkoituksessa numerosta 2 500.. huhtikuuta, ja vain vähän aiemmin sen kuubalaisille komentajille oli kerrottu maihinnousun paikka, Bahia de Cochinos, Sikojenlahti. Itse maihinnousua varten oli kaksi LCI-alusta, Blagar ja Barbara J. huhtikuuta aamusta Ciudad Libertadissa, San Antonio de los Bañosissa ja Santiago de Cubassa sijaitsevia Castron kenttiä. Prikaatin tarkempi organisaatio ja raskas aseistus selviävät ohessa olevasta kaaviosta, jossa on myös prikaatin osien vahvuuksia maihinnousun alkaessa. Satamassa sitä odotti maihinnousulaivasto eli neljä ikääntynyttä pientä rahtialusta, Houston, Caribe, Atlántico ja Lake Charles sekä rahtilaivaksi muunnettu LCT Rio Escondido. Komentaja oli antanut suunnitella prikaatille merkin, jossa valkoisen kristillisen ristin päällä on Kuuban lippu. Maihinnousulaivasto lähti liikkeelle 14. Miehet saivat tietää määränpäänsä vasta laivoissa. Kahdeksan pommikoneen siipiin oli hämäämistarkoituksessa maalattu Fuerza Aérea Revolucionarian, Kuuban ilmavoimien, tunnukset. Näin Base Traxissa Guatemalassa oleva prikaati, komeasti Brigada de Assalto 2506, sai 9. Prikaati siirrettiin Guatemalasta Nicaraguaan Puerto Cabezasiin. Castron vakinaisilla joukoilla oli pääsääntöisesti yksivärisiä vihreitä asepukuja, miliisillä taas erilaisia haalareita ja pelkkiä siviiliasuja. Prikaatin tappion ei voi sanoa aiheutuneen johtamisesta kuin yhden, viimeksi tulleista miehistä kootun pataljoonan osalta. Jälkimmäinen oli alun perin rakennettu toisen maailmansodan aikana panssarivaunuja kuljettavaksi maihinnousualukseksi. huhtikuuta käskyn siirtyä laivausta varten. Tähän tarkoitukseen hyökkääjillä oli 16 kaksimoottorista toisen maailmansodan aikaista B-26 Invader -pommittajaa. tammikuuta 1961 virkaansa astuneelle uudelle presidentille John F. Prikaatin numero 2506 tulee prikaatin ensimmäinen menetyksestä, Guatemalassa harjoitusonnettomuudessa kuolleen kuubalaisen tuntolevyn numerosta. Poliittinen ratkaisu syntyy Presidentti Eisenhowerin käskemä operaatio esiteltiin 20. Pommitukset BRIGADA 2506:N ASEPUKU oli hyvin samankaltainen kuin amerikkalainen merijalkaväen käyttöön toisen maailmansodan aikana kehitetty vihreänvoittoinen ohut maastopuku. Sekä CIA, Pentagon että merivoimat pitivät suunnitelmaa hyvänä. Castro on valmiina Suuri paino hyökkäyssuunnitelmassa oli pantu sille, että Castron ilmavoimat tuhotaan kentilleen ja maihin nousijoilla ei ole pelättävää ilmasta. Ensimmäisen kerran koneet pommittivat 15. Aluksiin lastattiin miehiä, heidän varusteitaan ja huollon tarvitsema materiaali. Koneita lensivät palkatut kuubalaiset miehet, sillä amerikkalaisten kouluttajien osallistuminen lentoihin oli kielletty. Lopulta hän antoi luvan operaatioon mutta vain sillä ehdolla, että siihen ei osallistuisi amerikkalaisia. Lisäksi oli seitsemän pienempää maihinnousualusta ja 36 moottorivenettä. 101 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 ja koostumuksen takia, ne kun olivat todellisuudessa kevyillä heittimillä vahvennettuja komppanioita. Koneet lensivät Nicaraguasta käsin, ja niitä oli seitsemän tunnin edestakaisen lentomatkan takia kevennetty poistamalla muun muassa konekivääreitä. Vain jalkaväkeä varten tarkoitetut maihinnousualukset oli aseistettu muun muassa raskailla konekivääreillä
Mielessä lienee ollut vuoden 1954 Guatemalan tapahtumat. Hawker Sea Furyt upottivat raketeilla rahtialukset Rio Escondidon ja Houstonin sekä osan maihinnousualuksista. Koneet oli hajasijoitettu, ja näkyville oli jätetty vain toimintakelvottomia lentokoneita. Hän oli jo aikaisemmin aavistellut tällaista, ja vakinaisen armeijan rinnalle oli perustettu noin 200 000 hengen miliisi – kansalliskaarti – joka. aiheuttivat kuubalaisten tietojen mukaan seitsemän kuolonuhria, 54 loukkaantunutta ja jonkin verran vaurioita kentillä, jotka olivat myös siviililiikenteen käytössä. Kuva maihinnousun museosta Girónista, toinen samanlainen kone on Havannassa vallankumousmuseossa. Jälkimmäiset kaksi konetyyppiä oli aseistettu 20 mm:n konetykeillä ja raketeilla. CIA:n myöhemmin tekemän arvion mukaan Castrolla oli Batistan ilmavoimien peruja kaiken kaikkiaan 17 B-26-pommittajaa, 13 Hawker Sea Fury -hävittäjää sekä viisi T-33-suihkukoulutuskonetta, yksi F-51 Mustang ja joitakin aseistamattomia kuljetuskoneita. 102 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 n Yllä: Castron ilmavoimista jäi 15. Näitä toisen maailmansodan aikaisia koneita hyökkääjillä oli 16 ja ne pommittivat ensi töikseen Castron lentokenttiä tuhotakseen tämän ilmavoimat, mutta epäonnistuivat tässä osin huonon sään takia. n Alla: Alas ammutun kuubalaisvapaaehtoisten B-26 Invaderin jäänteet. Pommituksia seuraavana päivänä Havannassa pidettiin kuolleille valtava hautajaisseremonia, jossa Castro loi kansanjoukkoihinsa uskoa ja varoitti tulossa olevasta aggressiosta. Puerto Cabezasista Nicaraguasta lähteneet kahdeksan konetta aiheuttivat vaurioita Castron koneille, mutta hän näyttää aavistelleen hyökkäyksen tulevan. päivän ilmahyökkäyksistä muutama kone taistelukuntoon, ja jos haetaan yksittäisiä syitä maihinnousun epäonnistumiseen, niin tässä on niistä yksi. Vain osan arvioitiin olleen käyttökunnossa, mutta pommituksen jälkeenkin Castrolla oli saman arvion mukaan vielä käytössään kaksi Invaderia, kaksi Sea Furya ja kolme T33-suihkukonetta
Miliisi tarkoittaa tässä yhteydessä lähes kouluttamatonta kansalliskaartia, siviilejä, joille oli jaettu aseet. Maan hallinto pyrki näin keräämään vastarintaan mahdollisesti ryhtyviä talteen, ja eräät tiedot kertovat myös jopa sadoista teloituksista tässä yhteydessä. huhtikuuta aamuyöstä hyökkääjien Invaderit nousivat jälleen ilmaan Puerto Cabezasista Nicaraguasta ja olivat kohteena olevien lentokenttien päällä Kuubassa aamusta, mutta Myös tykistöä ja ilmatorjunta-aseita oli saatu, ja niiden rooli tuli olemaan tärkeä maihinnousun torjunnassa.. Ylimmän johdon vastuunjakoa ja toimintakykyä oli tehostettu jakamalla maa osiin ja asettamalla niistä vastuuseen Castron luotettuja vallankumousjohtajia, kuten Che Guevara. Maahan oli hiljattain saatu paljon sotamateriaalia Neuvostoliitosta ja muista sosialistisista maista, muun muassa 125 panssarivaunua tyyppejä T-34, JS-3 ja JS-4, 167 000 kivääriä, 7 250 konekivääriä ja runsaasti muut aseistusta sekä ampumatarvikkeita. Castro itse oli vastuussa läntisestä osasta saarta ja johti sitä Havannasta. Maihinnousupäivänä 17. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 103 60 VUOT TA SIT TEN 103 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 muun muassa valvoi mahdollisia maihinnousupaikkoja Kuuban rannikolla. Alun perin pommituksia oli suunniteltu viisi, mutta Washingtonissa johto supisti ne kahteen. Myös tykistöä ja ilmatorjunta-aseita oli saatu, ja niiden rooli tuli olemaan tärkeä maihinnousun torjunnassa. Maihinnousuun pidätykset vaikuttivat välillisesti, sillä haaviin jäi runsaasti ihmisiä, joille amerikkalaiset olivat kaavailleet sabotaasitehtäviä. Ilmahyökkäykset epäonnistuvat Pommituksen seurauksena Kuubassa tapahtui laaja pidätysaalto, joka kohdistui ehkä jopa tuhansiin ihmisiin
Paikka vaihtuu Ensimmäinen todellinen maihinnoususuunnitelma edellytti hyökkäystä Trinidadin kaupungin tuntumaan keskiseen Kuubaan Karibianmeren puolelle. Maihinnousupaikkaa vaihdettiin kuitenkin lännemmäksi kuubalaisittainkin erittäin harvaan asutulle syrjäseudulle Zapatan niemimaan itäpuolelle Sikojenlahdelle, Bahia de Cochinosiin, Matanzasin provinssiin lähemmäs Havannaa. Ajatus oli hoitaa maihinnousu yllätykseen perustuen pimeän aikaan yöl. 104 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 60 VUOT TA SIT TEN näkyvyys oli niin huono, että pommitus peruuntui. Tällä ja ensimmäisen pommituksen vajaalla tuloksella tuli olemaan kauaskantoiset seuraukset koko maihinnousulle. Kolme suunniteltua maihinnousurantaa, Play Larga (Red Beach), Playa Girón (Blue Beach) ja siitä 20 kilometriä idempänä Cienfuegosin suunnalla oleva Green Beach, olivat keskellä laajaa suovyöhykettä, ja poispäin pohjoiseen ja itään kulki vain kolme tietä
Moottoroidun pataljoonan osat ottaisivat nopeasti haltuunsa Playa Girónin länsipuolella olevan lentokentän ja kunnostaisivat sen. Kummallakin rannalla sammakkomiehet paljastuivat ja kävivät lyhyen tulitaistelun ilmeisesti rantaa valvovien Castron miliisien kanssa. Osasyynä oli, että pommituksien jälkeen pidätettiin paljon ihmisiä, ja jotkut pidätetyistä olivat juuri niitä, joiden piti tuhotöitä tehdä. Yöllä rantaan Maihinnousulaivasto saapui Sikojenlahdelle yöllä 16. Poliittinen suunnitelma oli, että kun prikaati on vallannut riittävästi tilaa Kuubasta, siirretään paikalle Floridassa valmiina oleva kuubalaisista koottu pakolaishallitus, joka pyytää Yhdysvaltain apua, jota sitten myös annetaan. n Yllä: kuvassa on maihin nousseita torjuneita Castron sotilaita, sekalaisista asuista päätellen miehet ovat mitä ilmeisimmin miliisiä. jalkaväkipataljoona kakkosmies kapteeni Erneido Olivan johdolla, Playa Giróniin prikaatin pääosat sen komentajan, kapteeni José Peréz San Románin johdolla ja Green Beachille puolestaan 3. Tarkoituksena oli käyttää sitä sekä huollon kuljetuksiin että prikaatin lento-osaston tukikohtana, jotta vältyttäisiin pitkältä lennolta Nicaraguasta. Laajaksi suunniteltu siltojen ja tietoliikenneyhteyksien tuhoaminen pääosin epäonnistui. Pohjoisempaan Playa Largaan nousisivat maihin prikaatin 2. pataljoona kapteeni San Román johdolla jäivät lähemmäs lahden suuta. Ennen puolta yötä kummallakin rannalla sammakkomiehet ajoivat rantaan kumiveneillään tarkoituksenaan merkitä valoilla maihinnousukohta varsinaisille maihinnousujoukoille. huhtikuuta.. pataljoona. Jo lähestyttäessä rantaa prikaatin johtajille selvisi, että tiedustelutiedot olivat väärässä. Kaava lienee useimmille lukijoille tuttu, koska sitä on sovellettu muun muassa talvisodan Suomeen. Maihinnousuun liittyen oli suunniteltu kaksi harhautusta, toinen todellinen Orienteen, ja toinen taistelun ääniä sekä valoa tuottavilla laitteilla tehty Pinar del Rioon. Maihinnousulaivasto saapui Sikojenlahdelle yöllä 16. jalkaväkipataljoona varmistamaan itään päin. Hypyillä saataisiin nopeasti tulppa kaikille kolmelle alueelta ulos soiden läpi kulkevalle tielle ja varmistettua maihinnousurannat 20–30 kilometrin päässä niistä. Kyseessä ei ollut asumaton seutu, vaan rannassa näkyi runsaasti valoja ja rakennuksia. ja 5. Amerikkalaiset kouluttajat johtivat miehiä rikkoen näin Kennedyn käskyä. Lentäjien tehtävänä olisi hyökkäyksen tukeminen ja vastustajan liikenteen lamauttaminen pommittamalla teitä ja siltoja laajalla alueella. Pohjoiseen Playa Largaan hyökkäävään, kapteeni Olivan johtamaan joukkoon kuuluivat LCI Barbara J:llä, Houstonilla ja maihinnousualuksilla olleet 2. ja 5. Prikaatin päävoimat eli LCI Blagarilla, Rio Escondidolla, Caribella, Atlánticolla, Lake Charlesilla ja maihinnousualuksilla matkanneet 3., 4. Laskuvarjojääkärit hyppäisivät valoisan tultua kolmeen paikkaan, Playa Largalta pohjoiseen Central Australiaan menevän tien varteen Palpiten pohjoispuolelle, San Blasista pohjoiseen menevälle tielle ja La Horquitan edustalle Playa Girónista itään menevän väylän tukkeeksi. n Brigada 2506:lla oli viisi M41 Walker Bulldogia, kuvan vaunu on maihinnousun museossa. Vain jälkimmäinen toteutui mutta sai aikaan kuitenkin hieman sekaannusta. ja 6. huhtikuuta. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 105 lä ja niin, että varoituksen kulkeutuminen Kuuban johtoon kestäisi kauan
Playa Largassa Houston sai rakettiosuman ja vuodon, jonka johdosta kapteeni ajoi sen lahden länsirantaan mukanaan huonosti koulutettu 5. 60 VUOT TA SIT TEN 106 Pimeydessä tehtävän maihinnousun yllätysmomentti oli näiltä osin menetetty. Vielä pahemmin kävi Playa Girónissa, jossa Castron Sea Fury sai rakettiosuman Rio Escondidoon, joka räjähti vieden mukanaan maihinnousun kymmentä ensimmäistä päivää varten tarkoitetut ampumatarvikkeet, muonan, lääkintätarvikkeet, runsaasti varusteita ja prikaatin tärkeimmät viestivälineet. Tiedossani ei ole, milloin bunkkeri on paikalle neljän samankaltaisen kanssa ilmestynyt, mutta taktisesti ne ovat huonosti sijoitettuja. Viitisenkymmentä metriä ennen rantaa oli koralliriutta, joka tuntuvasti vaikeutti maihinnousua. Rantoja tutkittaessa selvisi, että ne eivät olleetkaan loivia hiekkarantoja ja ihanteellisia paikkoja maihinnousulle vaan kivisiä ja terävän korallin peittämiä. Samalla taisteleva osa menetti kaikki Houstonissa olleet varusteensa. pataljoona. Yhdestäkään ei pysty ampumaan sivustatulta, vaan ampuma-aukot ovat suoraan päin lahtea. Tässäkin kohtaa tiedustelu oli pettänyt pahasti. Aamu ja valo helpottivat kaluston purkamista, mutta se toi paikalle myös Castron pienet ilmavoimat, jotka alkoivat häiritä toimintaa. Katastrofi rantavedessä Playa Largassa maihin nousi ensin paremmin koulutettu 2. pataljoona saatiin maihin pimeydessä, mutta raskasasepataljoonan ja moottoroidun pataljoonan panssarivaunujen ja kuormaautojen osalta jouduttiin odottamaan kello kuuteen ja valoisaan. Miesten ja ajoneuvojen oli rantauduttava suunniteltua aikaisemmin, ja varusteita oli kuljetettava työläästi vedessä kantaen tai pienillä veneillä, koska suuremmilla ei rantaan päässyt. Playa Girónissa 3. Myöhemmin paljastui, että rantojen tuntumassa oli lyhytaaltolähettimiä, joten Kuuban johto sai hälytyksen maihinnoususta nopeasti. Lisäksi bunkkerit näyttävät olevan suoraan hiekan päällä, eli ne ovat enemmänkin betonisia rintasuojia.. Kahden aluksen menettäminen käytännössä sinetöi maihinnousujoukon kohtalon, se kärsi hyvin nopeasti pulaa n Yllä: Voitokkaita Castron sotilaita ja maihin nousijoiden käyttämä pieni metallivene, jonka kaltaisilla pääsi rantaan asti, koralliriuttojen estäessä suurempien alusten rantautumisen. Rantojen osalta hyökkääjien tiedustelua ei ilmeisesti ollut ollenkaan tai se epäonnistui. Invaderit, Sea Furyt ja T-33-suihkukoneet hyökkäsivät aluksia vastaan, ja vain Blagarilla ja Barbara J:llä oli ilmatorjuntaan raskaita konekiväärejä. Joukkoja alettiin kuitenkin purkaa, ja ne pystyivät karkottamaan Castron miliisit sekä Playa Largassa että Playa Girónissa. Yllätyksen tuottivat myös paikalla olevat lukuisat siviilit, jotka olivat rakentamassa kumpaankin maihinnousupaikkaan lomakylää turismin käyttöön. pataljoona, joka ryhtyi laajentamaan sillanpäätä pohjoiseen. n Alla: Betonibunkkeri vartioi Playa Largaa, vuoden 1961 Red Beachia. Joukko rantautui mutta ei missään vaiheessa siirtynyt Playa Largaan tai ottanut osaa taisteluun
pataljoona.. Puolustajat Castro sai lopulta liikkeelle sangen nopeasti runsaasti joukkoja, jotka käytännössä keskittyivät pääosin kolmen alueelle menevän tien varteen. Paikka on nykyisin merkitty muistomerkillä, ja siellä on pieni museo. Oman komentopaikkansa hän perusti lähelle Australian kylää. Ensimmäisiä hälytettyjä ja alueelle ehtineitä joukkoja olivat Matanzasissa olevan Escuela Nacional de Responsables de Milicias, miliisin päällystökoulun kurssilaiset, vahvuudeltaan lähes 900 miestä. Luvattua huoltoa ei öisin tullut eikä todellista ilmatukea. Raskaista aseista on kuvia sekä 122 mm:n kanuunoista että haupitseista, ilmatorjuntaa edustaa yleensä nelipiippuinen 12,7 mm:n tšekkiläinen ase. Prikaati oli saanut ampumatarvikkeistaan rantaan ennen laivojen lähtöä ehkä kymmenesosan. 107 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 kaikesta. Tarkat tiedot puuttuvat, mutta eri lähteistä koottujen tietojen mukaan ainakin seuraavat joukot toimivat maihin nousseita palkkasotureita (merceneros) vastaan: • vallankumousarmeijan vakinaisia pataljoonia yhteensä 15 • Matanzasin provinssin miliisin pataljoonat 219 ja 223 • Las Villasin provinssin miliisin pataljoonat 326 ja 315 • poliisivoimien pataljoonat 144, 123 ja 116 • yksi panssarivaunukomppania • neljä 122 mm:n kenttätykistöpatteria • kahdeksan ilmatorjuntapatteria • sinkopatteri • kranaatinheitinpatteri (komppania) Lisäksi alueella toimi jo maihinnousun alkaessa Cienfugosin provinssin miliisin pataljoona 339 tai sen osia, ja edellä mainittu miliisin päällystökoulun muodostama pataljoona oli ensimmäisiä alueelle ehtineitä vahvistuksia. Laivojen luvattiin tulevan takaisin seuraavana yönä pimeässä, mutta tämä ei koskaan toteutunut. Lähteissä on mainittu muun muassa 20 000 miestä. Jos arvioidaan tulivoimaa, niin hyökkääjät olivat kuitenkin alakynnessä; he saivat tykistönsä ja panssarivaununsa paikalle, mutta ampumatarvikkeista tuli heti pula. Kolmen päivän taistelu Prikaatin miehet kestivät lopulta vain kolmisen päivää ylivoimaa vastaan. Kuubalaiset lähteet ovat valitettavan vaikeaselkoisia, eikä edellä olevassa listauksessa varmaankaan ole kaikkia alueelle työnnettyjä joukkoja, koska on olemassa kuvia Havannasta lähtevistä selvästi miliisiin kuuluvista miehistä, ja se taas on eri provinssia. Ilman ampumatarvikkeita ja ruokaa prikaatilla ei ollut mahdollisuuksia. Castro herätetään Havannassa Castro näyttää saaneen tiedon maihinnoususta kolmisen tuntia sen alkamisesta. Ensimmäiseksi hän varmisti asian, sitten hälytti lähellä olevat vakinaiset joukot ja alueellisen miliisin sekä käski pienet ilmavoimansa hyökkäämään heti aamun koitteessa. Tilannetta pahensi entisestään se, että suuremmat alukset, Barbara J ja Blagar, vetäytyivät rannasta lentokoneiden ulottumattomiin amerikkalaisten käskystä. Castro määräsi koulun johtajan, kapteeni José Ramon Fernández Alvarezin johtamaan maihinnousun torjuntaa mutta kiiruhti myös itse paikalle aamupäivän aikana. Puolustajien vahvuutta on myös vaikea arvioida, mutta jos pataljoonat sisälsivät edes muutamia satoja miehiä kukin, kyseessä on ollut useita tuhansia miehiä. Paikalliset miliisijoukot aloittivat hyökkäyksensä Playa Largan suuntaan jo aamupäivällä, ja Castro näyttää keskittäneen joukkojaan aluksi juuri sinne. Ylivoima on joka tapauksessa ollut moninkertainen, mutta sitä on tasoittanut taistelujen keskittyminen teiden varteen sekä hyökkääjien parempi koulutustaso. Amerikkalainen laivasto-osasto oli lähivesillä mutta ei puuttunut taisteluun, koska Kennedy ei anPlaya Largassa Houston sai rakettiosuman ja vuodon, jonka johdosta kapteeni ajoi sen lahden länsirantaan mukanaan huonosti koulutettu 5
Yhdysvaltain hävittäjät, jotka oli lopulta käsketty etsimään prikaatin miehiä päiviä taistelun loppumisen jälkeen, pelastivat pienen osan miehistä rannoilta. Castro itse on maininnut tappioidensa olleen noin 150 kaatunutta, mitä on vuosikymmenten mittaan toistettu useasti muun muassa hänen vuonna 2006 suomeksi julkaistuissa muistelmissaan. Sotilasura jatkui Yhdysvaltain asevoimissa.. Tappiot Castron omien joukkojen tappioista on vaikea saada selvää, sillä vastapuolten käsitykset eroavat merkittävästi. päivä. Teloituksia ei kuitenkaan näytä tapahtuneen. Playa Largan joukot vetäytyivät käytännössä lyötyinä raskaiden aseiden ampumatarvikkeet ammuttuaan kapteeni Olivan johdolla 19. Prikaatin johto pyysi radiolla taukoamatta apua, laivoja takaisin ja ilmatukea mutta ei saanut mitään näistä. Hänet saatiin kiinni 25. Jos amerikkalaisten ilmavoimat olisivat tulleet maihinnousurantojen taivaalle, olisi jäljelle jääneet varusteet pystytty purkamaan laivoista, ja prikaatilla olisi ollut mahdollisuuksia jatkaa taistelua. huhtikuuta janoisena ja nälkiintyneenä, Oliva jo 23. Prikaatista kaatui 118 miestä, vangiksi jäi luotettavimmalta tuntuvan tiedon mukaan 1 180 miestä, joista pieni osa ei kuulunut prikaatiin, vaan mukana oli myös kahden prikaatia kuljettaneen tuhoutuneen kauppalaivan miehiä. 108 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 60 VUOT TA SIT TEN tanut siihen lupaa, eli presidentti pysyi päätöksessään olla käyttämättä amerikkalaisia itse taisteluun. San Prikaatin komentaja José Peréz San Román kuulustelussa Havannan urheilustadionilla miestensä edessä. Henkilöstön ja aineellisen puolen voittoja ja tappioita on yllättävän vaikea selvittää. Sanaan voi törmätä eri puolilla Kuubaa kulkiessaan, sitä mainostavia propagandatauluja panssarivaunusiluetteineen löytyy kaikkialta. Prikaatin komentaja San Román ja kakkosmies Oliva siirtyivät monen muun tavoin soille, ja edellinen saatiin kiinni vasta 25. Castron puolella sen tappiot ja koostumus oli mahdollista analysoida huolellisesti, koska prikaatin henkilöstö ja kalusto jäi heidän käsiinsä lähes kokonaan. Taistelut lakkasivat sielläkin vielä samana päivänä, koska sekä kranaatinheittimien että sinkojen kranaatit olivat loppu, ja prikaatin joukot hajaantuivat iltapäivän mittaan rantaan tai soille. Kuuba otti voitostaan kaiken hyödyn irti, ja samalla taistelusta tehtiin kansallinen ylpeyden aihe, joka on käsitteenä kantanut tähän päivään asti. Tuho Maihinnousun epäonnistuminen oli tavattoman suuri arvovaltatappio Yhdysvalloille ja vastaavasti erittäin merkittävä propagandavoitto Castron Kuuballe, joka samalla työnnettiin pidemmälle Neuvostoliiton johtaman itäisen blokin suuntaan. Tarkimmin tunnetaan Brigada 2506:n tappiot, koska sen lähtövahvuus tunnetaan melko tarkkaan. Girón (lausutaan hiron) on Kuubassa yhtä kuin imperialismin tappio, vallankumouksen ja sosialismin voitto. huhtikuuta iltapäivällä ylivoiman edessä itään Playa Girónille. huhtikuuta 1961 ja hän vapautui vankilasta 24.12.1962. Suurin osa prikaatin miehistä jäi heti tuoreeltaan vangiksi, ja heitä kohdeltiin osin asiallisesti, osin julmasti, ilmeisesti Castron eri osastojen johtajien henkilökohtaisten tunteiden mukaisesti. Vastapuolien tiedot ovat sangen yhteneväiset
Prikaatilla oli näitä kahdeksan ja niiden lisäksi parisenkymmentä 81 mm:n kevyttä heitintä. Hyökkääjien arviot Castron tappioista ovatkin sitten aivan muuta. Eräs kolmisen vuotta tapahtumien jälkeen julkaistu ja prikaatin johdon kanssa yhteistyössä tehty perusteellinen kirja esittää arvion 1 250 kaatuneesta itse taisteluissa, 400 kuolleen haavoihinsa ja yli 2 000 haavoittuneen. Castro käy kauppaa Prikaati jäi siis melkein kokonaisuudessaan Castron vangiksi, ja se koottiin ensin Havannaan urheilukeskukseen, josta se siirrettiin myöhemmin Principen linnaan, jota käytettiin vankilana. Jotkin toiset lähteet esittävät haavoittuneita olevan jopa 4 000. Yhdysvalloissa maihinnousun epäonnistuminen oli šokki presidentti Kennedyn hallinnolle ja tietysti Floridan kuubalaisille, joilla monella oli sukulaisia prikaatissa. Vasemmalla sotasaaliiksi jääneitä prikaatin raskaita heittimiä tuoreeltaan ja oikealla yksi niistä Play Girónin museossa. Vaatimus sai konkreettisen muodon, kun Castro vaati saada 500 traktoria, joille laskettiin hinnaksi 28 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Merkittävä osa prikaatia tuli maihin Playa Girónin rannalle. Näitä en kahta kolmesta alueen päätiestä kulkiessani kuitenkaan nähnyt kuin kolmisenkymmentä, ero noin 150 kaatuneeseen on merkittävä, koska kaikki olennaiset taistelut käytiin maaston takia teiden välittömässä läheisyydessä. Tai ainakin näin usein ajatellaan. Nykyisellään paikka on kuten mikä tahansa vähän syrjemmällä oleva Kuuban turistiranta. Omaiset perustivat komitean, jonka tavoitteena oli saada miehet pois Kuubasta. Tästä huolimatta monet prikaatin taistelijoista siirtyivät vapauduttuaan Kuubasta Yhdysvaltain armeijaan, jossa prikaatin kakkosmies Erneido Oliva kohosi lopulta kenraalimajuriksi. n Prikaatin raskaimmat epäsuoran tulen aseet olivat amerikkalaisia 4,2 tuuman eli 107 mm:n kranaatinheittimiä M30. Kyse on siis kaatuneista, haavoittuneiden määrän on täytynyt olla moninkertainen jo pelkästään Castron miesten heikko koulutustaso huomioon ottaen. Ase ampui sirpalekranaatteja maksimissaan 6,8 km:n päähän, ja siihen oli myös valkoista fosforia sisältäviä kranaatteja ja valoammus. Prikaatin miesten vapauttaminen Kuubasta sidottiin tähän vaatimukseen, jota aluksi yritettiin Yhdysvalloissa jopa täyttää kansalaiskeräyksen muodossa, mutta se ei onnistunut. SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 109 man suuntainen tieto löytyy myös Playa Girónin museosta, jossa olevasta muistomerkistä löytyy 156 kaatuneen nimilaatat. Prikaatin miehet vapautettiin vuosina 1962–65. Prikaatin miehiä vastaan käynnistettiin oikeudenkäynti maaliskuun lopulla 1962. Playa Largaan ja Playa Giróniin pohjoisesta ja siis Castron joukkojen tulosuunnasta kulkevien teiden varsilta löytyy kuubalaisen tiedon mukaan muistomerkki heidän puolensa taistelijoiden kaatumispaikoilta. Vaan kunnollista tietoa ei ole. Kranaattien loppuminen romahdutti osaltaan puolustuksen. Heittimet olivat tehokkaita hyökkäyksen torjunnassa, koska taistelut käytiin teiden varsilla ja vastapuoli oli heikosti koulutettua tai kouluttamatonta väkeä. n Tästä se alkoi, ja tähän se päättyi. Lopulta saatiin aikaiseksi sopimus, jolla Kuubaan toimitettiin 53 miljoonan Yhdysvaltain dollarin edestä ruokaja lääkeapua. Puhuessaan kansanjoukolle 17. Taustalla näkyvän aallonmurtajan täytyy olla myöhempää perua.. Prikaatin komentaja Pepe San Román ei koskaan toipunut tappiosta, ja hän teki vuonna 1989 itsemurhan Miamissa. Rihlatulla putkella varustettu heitin painoi noin 305 kg. Museossa sisällä on puolestaan Girónin sankareiden kuvat, joita on yhteensä 126. toukokuuta Castro vaati Yhdysvaltoja korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Kuuba säilyi Kennedyn hallinnon ongelmana, ja tilanne kärjistyi syksyllä kaikkien tuntemassa Kuuban ohjuskriisissä, jossa sodat lopettava kolmas maailmansota – ydinsota – oli lähellä. Virallinen Yhdysvallat teki kuitenkin lopulta vähän prikaatin miesten auttamiseksi, mikä aiheutti katkeroitumista. Prikaatista tehdyissä julkaisuissa taistelut on kuvattu joukkojen määrä ja tila huomioon ottaen yllättävän laajoiksi, ja Castron miesten tappiot edellä mainittuja lukuja paljon suuremmiksi. Korvauksena voisi olla telaketjutraktoreiden lähettäminen Kuubaan. Joukosta tuli kuusi everstiä, 19 kohosi everstiluutnantiksi, yhdeksän majuriksi ja 29 kapteeniksi. En nähnyt itse rannassa tai sen lähituntumassa minkäänlaista merkkiä itse taistelusta, mutta Museo Girón eli maihinnousun museo on muutaman sadan metrin päässä
Hän kertoi Raaden soittaneen ja määränneen päätoimittajan haukkumaan kirjoittajan, joka edustaa selvästi vain everstitason asiantuntemusta. Komitean sihteeriä Raade ei sietänyt lainkaan. Eli kun itse nuoliammus on alikaliiperinen, tarvitaan kaulus tekemään siitä tykinväljyinen. Hänellä oli toki ilmailutausta, sillä hän oli entinen Ilmavoimien majuri. Korkean tason asiantuntemattomuutta. Valmet oli silloin lopettelemassa viimeiseksi jäänyttä lentokoneprojektiaan, Redigoa. 110 SUOMEN SOTILAS 3 • 2021 KNUUTI Jukka Knuuti VIIME LEHDESSÄ Aleksei Kettunen kertoi ansiokkaasti kolmen vuosikymmenen takaisesta Persianlahden sodasta. Olin tuolloin Uuden Suomen toimituspäällikkö ja kirjoitin kolumnin aina maanantain lehteen. Todistin komitean ehdotusten olevan täysin mahdottomia toteuttaa. Ehkä on syytä suomentaa akronyymi: panssaria läpäisevä pyrstövakautettu sabotin pudottava. Tutkijat epäilivät syylliseksi sariinia, jolle soturit olisivat saattaneet altistua tuhottaessa Saddamin taistelukaasuja. Nuoli voi olla esimerkiksi runsaan tuuman paksuinen ja noin 60 sentin pituinen projektiili. Sabotti on alikaliiperiammuksen – tässä tapauksessa nuoliprojektiilin – ympärillä oleva kaulus eli kuorirakenne, jonka avulla projektiili on laukaisevan aseen putken kaliiperinen, hieman yksinkertaistaen sanottuna. Militärhistoria-lehden tuoreessa numerossa kerrottiin tutkimuksesta, jonka kohteena oli 154 oireyhtymästä kärsivää veteraania. Niinpä Raade kirjoitti komitean mietinnön käytännössä itse. Mietintö oli makupala kolumnistille. Ammuttaessa nuoliammuksen ympärillä oleva esimerkiksi kolmeen sektoriin jaettu sabotti, siis kaulus, hajoaa putkesta tullessaan eri suuntiin, ja nuoliammus lähtee matkaan esimerkiksi noin 1 500 km/h nopeudella, mikä on noin kaksikertainen monen kiväärin luodin lähtönopeuteen verrattuna. Raaden siis lähes omakätisesti kirjoittamassa mietinnössä olikin pitkä lista alkaen helikoptereista ja päätyen STOL-koneisiin (STOL= Short Take-off and Landing). Komitean jäsenet olivat kotimaisen ilmailuteollisuuden mahdollisuuksista vähemmän optimistisia. Yhteistä mietinnön ehdotuksille oli niiden täydellinen epärealistisuus. Jostain syystä komitean puheenjohtajaksi nimitettiin Uolevi Raade, Nesteen legendaarinen johtaja. Mielipidesivun toimitus suhtautui juttuuni niin myönteisesti, että teetti lehtitalon piirtäjällä hienon kuvan ammuksen rakenteesta minun tekemieni luonnosten pohjalta. Heillä kaikilla oli yksi yhteinen piirre: kenelläkään ei ollut harmainta aavistusta siitä, millaisia Persianlahden sodissa käytetyt uraaniammukset olivat. Ammuksen englanninkielinen nimi APFSDS (Armour-Piercing Finstabilized Discarding Sabot) kertoo ammuksen rakenteen. Edellä oleva ilmeisen hankala selvitysyritys on kuitenkin vain johdanto tarinaani. Liikkeellä oli monen sortin asiantuntijaa, kuten tekniikan lisensiaatti, matematiikan dosentti ja ye-majuri. Saatoin hyvin vastata päätoimittajalle, että ei huonommat moitteet pioneerivänrikille. Jäin itsekseni kummastelemaan, eikö kenraali todella tiennyt, minkälaisia ammuksia meidänkin panssarivaunumme, silloin Neuvostoliitosta hankitut T72-panssarit, käyttivät. Hän katsoi kuvaa ja vilkaisi tekstiä. Tutkimus ei tukenut köyhdytetyn uraanin syytä oireyhtymään. Epäiltiin liittokunnan käyttämien panssariammusten köyhdytetyn uraanin saastuttavaa vaikutusta. TAPAUS TUO MIELEEN toisen vieläkin vanhemman tapahtuman 1980-luvulla. Kun kolumni oli aamulla lehdessä, kutsui päätoimittaja – jääköön nimi tilanpuutteen vuoksi kertomatta – minut iltapäivällä huoneeseensa. Sen yhdeksi aiheuttajaksi on epäilty liittokunnan käyttämien panssariammusten köyhdytettyä uraania. Aiheet sain valita vapaasti, ja aika usein ne olivat ilmailua ja asetekniikkaa. Raadella oli hyvin persoonallisia käsityksiä siitä, minkälaisia lentolaitteita Suomessa voitaisiin vastaisuudessa rakentaa. Kenraalin kommentti oli mielenkiintoinen: oletko ihan varma, että ne ovat tuollaisia. Paksuudet ja pituudet tietysti vaihtelevat. Vaikka uskon useimpien tämän lehden lukijoiden tietävän, minkälainen panssarivaunun nuoliammus on, kerrataan asia kuitenkin. Siellä palvelleita liittokunnan sotilaita vaivaaville erilaisille psyykkisille ja fyysisille oireille on annettu nimi Persianlahden oireyhtymä (Persian Gulf Syndrome). Yksi kirjoitti uraanikranaateilla ammutuista keskityksistä, ja ye-majuri taas kertoi kranaattien kuoriin lisätystä uraanista kranaatin painon lisäämiseksi. Kotimainen lentokonevalmistus haluttiin säilyttää, ja ajan tavan mukaan asetettiin komitea pohtimaan asiaa. Lopulta äidyin kirjoittamaan sivulle ja kertomaan, mitä panssariammukset oikein ovat. Kun olin saanut HS:n piirtäjän tekemän nuoliammuksen kuvan, näytin sen ja jutun tekstin esimiehelleni, lopulta varsin korkeaan asemaan edenneelle kenraalille – jääköön nimi ajanpuutteen vuoksi kertomatta. Teemasta tai uraaniammuksista, kuten silloin sanottiin, käytiin ankaraa keskustelua vuonna 1995 muun muassa Helsingin Sanomien mielipidesivulla
Boeingin ja suomalaisen puolustusteollisuuden 25 vuoden kumppanuus takaa kotimaisen huoltovarmuuden ja luo edellytykset hyödyntää nykyistä infrastruktuuria ja henkilöstön koulutusta jatkossakin. Job Number: 11319550_Base Client/Brand: Boeing/BDS Colors: Cyan, Magenta, Yellow, Black Images: 11319550C01_R0_FA18_SnowBkgrnd.tif (456 ppi; CMYK), superhornet_tail_cmyk.eps, Growler_Wht.ai Fonts: Univers (57 Condensed, 55 Roman, 57 Condensed Oblique; Type 1), Russell Square (Medium; Type 1) PA: Dan Abrigg RET: None AB: Fallon Pfeiffer Vendor: None Output%: None File Name: 11451203Base_BDS_FA18_Finland_210x297.indd APPROVALS QC: Steve Jablonoski PR: Pat Owens PP: Sue Breitenecker TM: Sue Breitenecker GCD: Bruno Mazzotti AD: Sarah Hollis CW: Yessy Downs AE: Cara Hays/Clayton Ham Publications: Suomen Sotilas Notes: None Gutter: None Folds: NoneNone Media/Color Sp: PRINT/4 COLOR Country: None Language: None Bleed: 216 mm x 303 mm Trim: 210 mm x 297 mm Safety: 186 mm x 270 mm Scale: 1:1 Actual Size: 210 mm W x 297 mm H S:186 mm S :2 7 m m T:210 mm T :2 9 7 m m B:216 mm B :3 3 m m. Koneiden tukialusominaisuudet soveltuvat erinomaisesti Suomen liikkuvaan taistelutapaan ja pohjoisiin sääolosuhteisiin, alhaisilla käyttöja ylläpitokustannuksilla. Block III Super Hornet ja vertaansa vailla oleva elektronisen sodankäynnin hävittäjä Growler tarjoavat Suomelle kattavan suorituskyvyn tulevaisuuden kehittämismahdollisuuksineen. CHANGES, SHARING AND/OR DISTRIBUTING CONTENT IN WHOLE OR IN PART ARE STRICTLY PROHIBITED. F/A-18 SUPER HORNET EA-18G GROWLER RAYTHEON NORTHROP GRUMMAN GENERAL ELECTRIC BOEING Luotettavin valinta Suomelle Date: 9-28-2020 1:04 PM ALL CONTENT WITHIN THIS FILE IS FOR OUTPUT ONLY BY END PRINTER/VENDOR. LICENSING RIGHTS AND APPROVALS MUST BE REQUESTED AND APPROVED TO/BY FCB CHICAGO