UUSI UHKAKUVA: HYPERSOONINEN ASE MPK-Kivääri Testissä: 76 73 35 -2 10 4 PA L. V K O 20 21 -4 3 2 1 4 6 41 48 87 67 33 58 FOKKERISTA BREWSTERIIN Suomen ilmavoimien konehankinnat Jatkosodan alun ILMATORJUNTA 4/2021 • 13,50 € AFGANISTAN: LOPPU VAI ALKU?
Eurofighterin valinta antaa Suomelle täyden suorituskyvyn kaikkiin tehtäviin, kaikissa ympäristöissä. Lue lisää: www.eurofighterfinland.fi @BAES_Finland E U R O F I G H T E R H X. S U O M I P Ä Ä T T Ä Ä I T S E Eurofighter on Euroopan joustavin, testatuin ja laajimmin käytössä oleva monitoimihävittäjä
Aineistopäivä 6.9.2021. Hän oli koalition ensimmäinen vanhempi, komentaja-asemassa ollut upseeri, joka totesi julkisuudessa, ettei sotaa Afganistanissa voida voittaa sotilaallisin keinoin. Kalliskin. Afganistan, maailma ja niiden välinen suhde ei päättynyt 15.8.2021. Muitakin oli. Rauha ja kunnia heille, jotka eivät koskaan palanneet sodastaan. Joskus toiminta on ollut aidostikin jopa naiivin vilpitöntä ja varsin usein historiatonta. Nyt on aika perata kuluneet 20 vuotta tai oikeastaan pidempikin aika. Siellä oli ja kävi toisin. Se saattoi työntää liikkeelle dominonappulan, joka kaatuu Afganistanista itään suoraan Islamabadiin, joka taas on korviaan myöten veloissa Kiinalle ja niin edelleen. Toisin kuin arkitodellisuudessamme, Tom Cruisen ja viihdeteollisuuden lumemaailmassa kaikki on mahdollista. Toimitus: toimitus@suomensotilas.fi Anttila, Mikko • Janhunen, Jukka Kesselring, Agilolf • Knuuti, Jukka Kuusela, Kari • Lappi, Ahti Lindblom, Tom • Masso, Iivi Mattila, Jukka I • Mäkelä, Pekka Ojanen, Arto • Panschin, Vladimir Rundgrén, Eerikki • Sinkkonen, Jarmo Säyrinen, Timo • Valve, Tuomo Virkki, Pekka Avustajat Suomen Sotilaan kotisivuilla osoitteessa www.suomensotilas.fi ISSN-1237-8704 Aikakausmedia ry:n jäsen 23.8.2021 Talibanin voitto Afganistanissa oli vain ajan kysymys. Osa maksoi sen korkeimman hinnan. Afganistanin romahdus ei ole tappio vain sen hävinneille ja uhreille vaan kaikille meille vapaassa maailmassa. 0400 418 705 Tilaushinnat alkaen 7.4.2015 Kestotilaus: 72,00 €/vsk Määräaikaistilaus 12 kk: 91,00 €/vsk Opiskelija/varusmies: 67,00 €/vsk Tilaus alkaa aina tilausta seuraavasta tilaajalle toimitetusta lehden numerosta. Mission impossiblekin on lopulta aina mission completed. Joskus on nimittäin vain pakko yrittää toivotontakin ja uskoa parempaan. Raskainta Afganistanin paluu keskiajalle on tietysti maan väestön valtaenemmistölle, heille, jotka eivät pääse pakoon, ja heille, jotka joutuvat pakenemaan kotoaan. Kyynikko ei edes yritä. Sen myöntäminen on ainoa mahdollisuus oppia tappiosta. Kuka tarjosi suojasataman ja rahoitti. Vuosikertaan sisältyy vähintään kuusi lehteä. Löytää oikeat opetukset ja kuunnella niitä, jotka olivat mukana tekemässä ja yrittämässä, ja erityisesti heitä, jotka varoittivat jo sodan aikana virheistä. Mutta Afganistan on totta. Tase on yhä plussalla. Yhdysvaltojen epäonnistuminen Afganistanissa on heijastus viihteen suurvallan ajattelutavasta. Kestotilauksen vähimmäistilausjakso on yksi vuosikerta. Maailman parantaminen on tavoittelemisen arvoista, mutta se voi osoittautua jatkossakin raskaaksi ja vaikeaksi demokratioille, meille mahdollisin keinoin. 050 590 3964 Ulkoasu ja taitto Kalevantuli, Matti Vartiala puh. Eräs unelma loppui, ja uusi vääjäämätön työ alkaa. Unohtamatta, että ainoa virheetön ihminen maailmassa on se, joka ei tee mitään. Eurooppalaisen kyynikon on helppo huudella katsomosta Afganistanin luhistuttua, että mitä me sanoimme, ja käpertyä siihen hetkelliseen vahingonilon ja oikeassa olemisen riemuun, joka on kyynisyydessään yhtä älyllistä ja hyödyllistä kuin housuihin laskeminen talvipakkasella. Se on helppo sanoa jälkikäteen, mutta moni varoitti siitä jo operaation alkuvuosina. Kirjapaino: PunaMusta Seuraava numero 5/2021 ilmestyy lokakuussa 2021. Vaan tuleeko Pakistan vielä katumaan Pyrrhoksen voittoaan Afganistanissa. 040 589 4547 Kustantaja Kustannus Oy Suomen Mies Toimitusjohtaja Kai Ahotupa puh. Ja vasta sitten, oliko tehdyille ratkaisuille todellisia vaihtoehtoja, jotka olisivat johtaneet parempaan lopputulokseen. Määräaikaistilausta ei voi perua. Samaa ei kannata enää toistaa, mutta mikä neuvoksi. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 3 Postiosoite Döbelninkatu 2, 6 krs. ”Kun historiaa kirjoitetaan, tullaan ISI Yhdysvaltain tukemana julistamaan Neuvostoliiton kukistajaksi Afganistanissa. Se on välttämätöntä. Erityisesti naisille ja lapsille, joiden aseman eteen ehdittiin tehdä valtavasti arvokasta työtä. 00260 Helsinki etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutusasiat Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello 9-16 Puhelin 03 4246 5334 Telefax 03 4246 5341 asiakaspalvelu@jaicom.com Päätoimittaja Jaakko Puuperä puh. Mutta oliko kenelläkään todellista avainta Afganistanin ongelman ratkaisemiseksi. Olisiko interventiolle todellisuudessa ollut vaihtoehtoa. Clausewitzlaisittain on syytä muistaa, että kaikki tekevät virheitä ja se, joka tekee niitä enemmän, häviää. Joillakin oli rakentavia muutosehdotuksia. Hyvän ja pahan välinen rajaviiva on enemmän tai vähemmän selvä, ja valo voittaa lopulta pimeän. Kestotilauksen voi katkaista ainoastaan tekemällä se ennen seuraavan uuden tilausjakson alkua. Mutta raskasta se on myös meille, jotka maksoimme, ja erityisesti heille, jotka tekivät paikan päällä parhaansa, usein henkensä ja terveytensä riskeeraten. Niinpä syytä tappioon on etsittävä lännessä myös peilistä. Maailman merkittävimmän demokratian toimintaa on sävyttänyt myös todellisuudessa läpi sen historian vähintään julistuksellinen vapauden ja hyvän puolella olo. Afganistan oli meille länsimaille tappio. jaakko.puupera@suomensotilas.fi PARAS LUOTTOLUOKKA 10/2006 Mission impossible. Vastaus kahteen ensimmäiseen kysymykseen on sisäpoliittisesti puun ja kuoren välissä räpistelevä Pakistan ja sen Intiaa hysteerisesti pelkäävä ja amerikkalaisia inhoava turvallisuuspalvelu ISI. Laadukkaan Foreign Affairs -julkaisun toimittaja Christina Lamb haastatteli vuonna 2008 etulinjassa helmandilaisessa tuliasemassa brittien Afganistanin operaation tuolloista komentajaa, prikaatikenraali Mark Carleton-Smithiä. Kynsille on tullut, vaan voittojakin on saavutettu. Emme tarvitse syyllisiä vaan oppia tuleviin taisteluihin vapaudesta. Sen jälkeen ISI voitti Yhdysvallat Yhdysvaltojen avulla”, ISI:n entinen johtaja, kenraali Hamid Gul toteaa televisiotallenteessa vuodelta 2014. Oliko sota hävitty Yhdysvaltojen hyökättyä 2003 Irakiin, kun resurssit siirtyivät Persianlahdelle ja Afganistan unohdettiin. Omahyväistä, mutta ainakin osin totta. Jos syyllisiä etsitään, on ensin kysyttävä, kuka piti Talibania pystyssä
Menestyksen tie on näiden välillä. Lisää sivuiltamme: WWW.SUOMENSOTILAS.FI Onko hypersoonisten ohjusten uhka torjuttavissa. s. HYPERSOONISET ASEJÄRJESTELMÄT STRATEGIA & TAKTIIKKA & TEKNIIKKA 6 Hypersooniset asejärjestelmät – Aleksei Kettunen 13 Hypersoonisten aseiden torjunta – Ahti Lappi 26 Venäläinen ihmease – Aleksei Kettunen 34 Hypersooniset asejärjestelmät amerikkalaisittain – Aleksei Kettuneni JYVÄLLÄ 14 Turvallisuuskatsaus 18 Suomalaiset poistuivat Afganistanista Puolustusmenoja leikataan 19 Lockheed Martinin tarjous: 64 hävittäjää Kuka vastaa Suomen kyberturvallisuudesta. 6 V oimme oppia Afganistanista vain myöntämällä taakse jääneen toiminnan virheet ja tutkimalla, oliko niille kaikille todella edes vaihtoehtoa. X – Timo Säyrinen 68 Suomalaiset sukellusveneitä tuhoamassa – Antti Valkonen 80 Ilmatorjunta jatkosodan alussa – Ahti Lappi IIVI 67 Miten he suostuivat. Historiattomat ihmiset vaan tahtovat tehdä samoja virheitä uudelleen, vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä. Historioita on vain yksi, eikä historia toista itseään. Julkaistava aineisto. – Iivi Masso RADALLA 92 Suomen Sotilaan testissä: "MPK-kivääri" – Mikko Anttila KNUUTI 102 Maanpetturit jatkosodassa – Jukka Knuuti Kannen kuvat: SA-kuva, Pasi Lindroos.. Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. Se vaatii aikaa, osaamista, yhteistyötä ja resursseja. Tilaajarekisteri. Pelkkään historiaan tuijottajat taas eivät kykene muuttamaan maailmaa. Niitä lehden tilaajia, jotka eivät halua että heidän tietojaan käytetään, pyydetään ilmoittamaan siitä lehden tilauksen yhteydessä. Lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Avaruus ja kyber entistä tärkeämpiä 20 Rynnäkköpanssareille päivitys Vuosiraportti puolustustarvikkeiden viennistä julkaistu Osaaminen on kriittinen voimavara EU:sta tukea arktiselle liikkuvuudelle 21 Reaperit testiin Kotimaisia valonvahvistimia ja lasertähtäimiä 22 Maailmalta – Pekka Mäkelä 80 VUOTTA SITTEN 40 Suomen konehankinnat Münchenistä Barbarossaan – Kyösti Partonen 65 Fokker C
80 s. 68 Suomen Sotilaan testissä: MPK-Kivääri Suomen ilmavoimien konehankinnat Jatkosodan alun ILMATORJUNTA afganistanin romahdus s. 92. SUOMALAISET SUKELLUSVENEITÄ TUHOAMASSA s. 14 s
TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN. 6 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 STRATEGIA & TAKTIIKKA & TEKNIIKKA HYPERSOONISET ASEJÄRJESTELMÄT Uhkakuva:
Koska Venäjällä, Kiinassa ja Yhdysvalloissa hypersoonisia asejärjestelmiä on kehitetty omiin kansallisiin tarpeisiin eri kehityspolkujen kautta, niin lopputuloksissakin on kansallisia erityispiirteitä. Entä tulevaisuudessa. 7 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 Onko hypersoonisten ohjusten uhka torjuttavissa tänään. Mutta ei tilanne ole toivoton. Hypersoonisten aseiden uhka on kova haaste Suomen kaltaiselle liittoutumattomalle pikkuvaltiolle. Yhtenäinen kansainvälinen tulkinta siitä, mitkä asejärjestelmät ovat hypersoonisia ja mitkä eivät, saataneen aikaiseksi viimeistään, jos joku päivä näemme niitä koskevia aserajoitusneuvotteluita.. Hypersoonisilla asejärjestelmillä on valtiosta riippuen hieman eri merkitys ja oma syntytarinansa
Kohu hypersoonisten asejärjestelmien ympärillä ei siis perustu ainakaan aiheen tuoreuteen eikä kyllä pelkkään nopeuteenkaan. Maan ilmakehässä lennetty amerikkalaisen miehitetyn North American X-15 -rakettilentokoneen 6,7 Machin hypersooninen nopeusennätys vuodelta 1967 on edelleenkin voimassa. Taistelutoimissa hypersoonisia aseita käytettiin jo marraskuussa 1944, kun saksalaiset ampuivat 200 hypersoonista, 160 kilometrin kantaman ja 6 800 km/h nopeuden V4 Rheinbote -maasta maahan -rakettia Antwerpenin satamaan. Sekin yli puoli vuosisataa vanha juttu. Esimerkiksi suurimmillaan 16 000 kilometrin kantaman strategiset maasta laukaistavat mannertenväliset ballistiset ICBM-ohjukset taittavat matkan Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä 25–30 minuutissa yli 20 Machin nopeudella, ja ballististen taistelukärkien nopeus on yli 25 Machia! Siis viisi kertaa enemmän kuin määritelmä edellyttää. Hypersoonisilla lentonopeuksilla on kuitenkin omat haasteensa. Se ei ole mikään uusi asia, koska ballistiset ohjukset ovat vuosikymmenten ajan lentäneet suuremmilla nopeuksilla. Sen takia niistä voidaan tehdä mahdollisimman vaikeasti ja käytännössä mahdottomia torjua nykyisillä ohjustorjuntajärjestelmillä. 8 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 STRATEGIA & TAKTIIKKA & TEKNIIKKA Y ksinkertaisesti hypersooninen tarkoittaa vähintään viisinkertaisella äänen nopeudella (1 715 m/s, 6 175 km/h merenpinnan tasolla mitattuna tai 5 Machia) tapahtuvaa lentoa. Ensimmäisenä ihmisenä hypersoonisella nopeudella lensi ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon tehnyt neuvostoliittolainen kosmonautti Juri Gagarin vain hieman yli 60 vuotta sitten, 12.4.1961. Ketterä Tänä päivänä nopeuden lisäksi merkittävin syy hypersoonisten asejärjestelmien kehittämiseen on niiden korkea liikehtimiskyky eli kyky muuttaa suuntaa, korkeutta ja nopeutta koko lentoradallaan. Miksi niistä puhutaan nyt. Ilma-aluksen tai projektiilin suunnittelun kannalta hypersoonisen 5 Machin nopeuden virstanpylväs on tärkeä, koska 0–0,8 Machin aliääninopeuksilla pätevät yhdet aerodynamiikan lainalaisuudet, 0,8–1,2 Machin transsoonisilla nopeuksilla toiset, yli 1,2 Machin yliääninopeuksilla kolmannet ja vähintään viiden Machin hypersoonisilla nopeuksilla neljännet. Yli 10 Machin hypersoonisilla nopeuksilla ja esimerkiksi avaruusalusten Maan ilmakehään palaamisen 25 Machin nopeudella suurimmaksi pulmaksi muodostuu ilman Juri Gagarin lensi ensimmäisenä ihmisenä hypersoonisella nopeudella. Lisäksi Maan kiertoradalle on jo vuodesta 1957 lähtien laukaistu satelliitteja yli 8 200 m/s nopeudella ja vuodesta 1959 lähtien pidemmälle avaruuteen avaruusluotaimia kantoraketeilla, jotka saavuttavat yli 11 200 m/s nopeuden. n Maan ilmakehässä lennetty amerikkalaisen miehitetyn North American X-15 -rakettilentokoneen 6,7 Machin hypersooninen nopeusennätys vuodelta 1967 on edelleenkin voimassa.. Ja se on lujaa
…käytännössä mahdottomia torjua nykyisillä ohjustorjuntajärjestelmillä.. Vastaavasti suuremmilla nopeuksilla toimivat ilmahengitteiset patoputkimoottorit (ramjet) ja yliäänipatoputkimoottorit (scramjet) eivät toimi nollanopeudella, koska niissä ei ole ahdinta. Nouseva sotilasteknologiamahti DF-ZF:ää voidaan käyttää muissakin ohjuksissa: DF-21-ohjuksessa noin 3 000 kilometrin ja DF-31-ohjuksessa noin 12 000 n Vostok 1. Vaihtoehtona on joko rakettimoottori tai riittävän alkunopeuden antavan ulkoisen laukaisulavetin tai booster-raketin käyttäminen. DF-17-ohjus on suunniteltu varta vasten HGV:n kanssa käytettäväksi, ja se antaa DF-ZF:lle noin 1 600–2 500 kilometrin kantaman. Mahdollisia tulevia suomalaisia hypersoonisia asejärjestelmiä voisivat olla vaikkapa HX-hävittäjien, raskaiden 298 RSRAKH 06 -raketinheitinten ja Laivue 2020 -korvettien kaukovaikutteiset ohjukset. Suomeenkin. Vuodesta 2014 lähtien Kiinassa kehitetty 5–10 Machin hypersooninen liitävä taistelukärki (HGV) DF-ZF (WU-14) otettiin palveluskäyttöön vuonna 2019 ballistisen DF-17-ohjuksen vauhdittamana. Moottoripuolellakin hypersooniset nopeudet aiheuttavat omat haasteensa. Kiina Palveluskäytössä olevien hypersoonisten asejärjestelmien määrällä mitattuna kansainvälisellä hopeasijalla on Kiina. Kaikki nämä vain ajatusleikkinä. Kiinalla on Yhdysvaltoja ja Venäjää lukumääräisesti vaatimattomampi strateginen ydinpelote – vain 104 maasta laukaistavaa ja 72 sukellusveneistä laukaistavaa yli 5 500 kilometrin kantaman mannertenvälistä ohjusta. Hypersoonisia torjuntaohjuksia käyttävän ohjusja ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, kuten viiden Machin amerikkalaisen MIM-104 Patriotin tai seitsemän Machin venäläisen S300VM/V4:n, voi ostaa vaikka tältä istumalta, ja pienemmässä mittakaavassa suomalaisten Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunujen 120 mm:n 55 pituuskaliiperin rihlaamaton Rheinmetall Rh-120 -vaunukanuuna pystyy myös ampumaan hypersoonisia nuoliammuksia (lähtönopeus korkeimmillaan 1 750 m/s). Valintaa voisi pitää melkoisen puolustuksellisena suurvaltasarjassa. Käytännössä nollanopeudesta hypersooniseen nopeuteen saakka toimiva ilmahengitteinen voimanlähde edellyttää useamman erilaisen moottorin käyttöä tai niiden yhdistämistä yhdeksi hybridimoottoriksi. Kiinan ohjuspelote on siis keskittynyt sen lähialueille Aasiassa ja Tyynellämerellä. Kiinalla on kuitenkin maailman suurin 500–5 500 kilometrin eli INF-kantaman yli 700 ohjuksen tavanomainen tai ydinohjuspelote. Perinteiset ilmahengitteiset kaasuturbiinija ohivirtaussuihkumoottorit eivät toimi, jos ilma-polttoaineseoksen virtausnopeus moottorin polttokammiossa ylittää äänen nopeuden. 9 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 kehän kitkan aiheuttaman voimakkaan lämpenemisen hallinta. Toisin sanoen Kiina panostaa voimakkaasti muiden maiden pinta-alusten toiminnan ja sotilastukikohtien käytön estämiseen lähialueillaan. Hypersooniset innovaatiot tulevat ajan myötä leviämään myös Puolustusvoimien käyttämiin asejärjestelmiin, ja silloin pääsemme tutustumaan kansainväliseen alan tarjontaan yksityiskohtaisemmin
Kiinan laivastoaseella ei muutoin ole kykyä vielä haastaa maailman suurinta merimahtia, vaikka vuonna 2019 Kiinan 300 pinta-aluksen merivoimat ylitti alusmäärältään 287 pintaaluksen Yhdysvaltojen laivaston, ja nyt maiden välillä on menossa vauhdikas merivoimien varustelukilpailu. Ja miksi tehdä kallis ja haavoittuva alus, jos kantama riittää maista tai vaikkapa ilmalavetilta. Vuonna 2018 Kiina testasi 6 Machin liikehtimiskyistä hypersoonista Tähtitaivas-2 (Xing Kong-2) -risteilyohjusta, joka olisi tulossa palveluskäyttöön vuonna 2025. Tällä hetkellä tiedämme ainakin Australian, Intian, Ranskan, Saksan ja Japanin kehittävän hypersoonisia kykyjä. Yli 10 Machin liikehtimiskykyisen alle 10 metrin tarkkuudella osuvan tutkahakuisen ballistisen taistelukärjen ohjuksella on noin 1 500 kilometrin kantama, ja sen tärkein tehtävä on pitää Yhdysvaltain laivaston pinta-alukset loitolla Kiinasta. 10 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 STRATEGIA & TAKTIIKKA & TEKNIIKKA kilometrin kantamilla. DF-ZF:ssä voidaan käyttää tavanomaista tai ydinlatausta, ja sillä voidaan torjua myös pinta-aluksia. n Yllä poika, hypersooninen DF-ZF, ja alla isä, ballistinen DF21D, jotka ovat kumpikin pitkän kantaman hakeutuvia pintatorjuntaohjuksia, joiden tarkkuus on vain muutamia metrejä.. Eräänlaisena kiinalaisena erikoisuutena on maailman ainoa ballistinen pintatorjuntaohjus DF-21D, jonka seuraajaksi hypersooninen DF-ZF on suunniteltu. Ja ne muut… Maailmassa on 2000-luvun ajan ollut menossa supervaltoja laajempi kilpajuoksu hypersoonisten aseiden kehittämiseksi, ja siihen osallistuvat sekä alueelliset suurvallat että ihan oikeat suurvallat. Australia kehittää yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa liitävää 8 Machin HIFiRE-taistelukärkeä
...kyky muuttaa suuntaa, korkeutta ja nopeutta koko lentoradallaan. Vahvoja lähivuosien tulokkaita ovat ainakin Iran, Israel ja Etelä-Korea.. MTCR-sopimus ei kuitenkaan kiellä esimerkiksi osana HX-hankintaa Yhdysvaltojen tarjoaman 450 kilon taistelulatauksen ja yli 925 kilometrin kantaman AGM-158B JASSM-ER -rynnäkköohjusten mahdollista hankintaa, koska niiden hyötykuorma on sopimuksen sallimissa rajoissa. Ballistisia maaleja vastaan kantama on 5-60 km. INF Suomen kannalta olisi erittäin toivottavaa, että hypersoonisia asejärjestelmiä säätelisivät jatkossakin Yhdysvaltojen ja Venäjän aserajoitussopimukset. Mainittakoon vielä, että ydinsulkusopimus toki mahdollistaa esimerkiksi Suomelle ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön liittyvän toiminnan sekä kaupan ja MTCR-sopimus taas kansainvälisen yhteistyön avaruusalalla. Muiden valtioiden hypersoonisten asejärjestelmien käyttö Suomen lähialueilla on uusi vakava uhka, mutta hypersoonisten asejärjestelmien käyttö Puolustusvoimissamme olisi tietysti uusi mahdollisuus. n Intiassa on kehitteillä 8 Machin hypersooninen BrahMos-2-risteilyohjus. INF-sopimuksen S-400 -ilmaja ohjustorjuntaohjusjärjestelmä, jonka tutkan havainnointietäisyys on 600 km, ohjusten kantama 2-400 km ja korkeusulottuma 0,005-35 km. Nämä ohjelmat tähtäävät palveluskäyttöön 2030-luvulla, ja kilpailuun liittyy joka hetki lisää valtioita – vahvoja lähivuosien tulokkaita ovat ainakin Iran, Israel ja Etelä-Korea. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 11 Intiassa on kehitteillä 8 Machin hypersooninen BrahMos-2-risteilyohjus, HSTDV-teknologiaohjelma sekä 20–21 Machin hypersooninen liitävä HGV-202F-taistelukärki, Ranskassa hypersooninen ilmasta laukaistava risteilyohjus (vinkkinä Rafale-asiakkaille), Saksassa 5–6 Machin EU:n ATTLAS-ohjelma ja Japanissa hypersooninen risteilyohjus pintatorjuntaan ja liitävä taistelukärki – liekö vastauksena kiinalaisille. S-400 pystyy torjumaan myös hypersoonisia 14,5 Machin maaleja. Kuten mitä tahansa kaukovaikutteista asejärjestelmää hypersoonisten aseiden tehokasta käyttöä rajoittavat valvonta-, tiedusteluja maalinosoituskyvyt, joita vastaan voidaan menestyksellisesti toimia jo tänä päivänä. Vaikka hypersoonisten asejärjestelmien kieltäminen on erittäin epätodennäköistä, niitä koskevat aserajoitusneuvottelut olisivat erittäin toivottavia. Ydinsulkusopimus taas kieltää ydinaseiden kaupan ja luovuttamisen valtioiden välillä. …sekä Suomi Suomella ei ole mitään sananvaltaa siihen, mitä uusia asejärjestelmiä maailmalla kehitetään. Tilannetta pahentaa se, ettei hypersoonisten asejärjestelmien torjuntaan ole vielä tehokkaita ratkaisuja. Hypersoonisten asejärjestelmien kansainvälistä kauppaa säätelee Suomenkin solmima 35 allekirjoittajavaltion MTCR-sopimus (Missile Technology Control Regime), joka kieltää vähintään 500 kilon hyötykuorman ja 300 kilometrin kantaman miehittämättömien ilma-alusten ja projektiilien sekä niihin liittyvien teknologioiden kaupan valtioiden välillä. Toisaalta on syytä muistaa, etteivät hypersooniset aseet ole ensimmäinen eikä viimeinen uusi uhka itsenäisen Suomen turvallisuudelle, ja niiden torjuntakeinot tulevat saataville ennemmin tai myöhemmin. Uusien asejärjestelmien sijoitusalueiden osalta Suomella on tietysti ehdoton päätösvalta oman alueensa käytöstä ja osittaista vaikutusvaltaa EU:n alueella sen jäsenvaltiona
Pershing II:ssa oli yksi 5-80 kt:n W85-ydintaistelukärki, jonka osumatarkkuus oli 30 m. joulukuuta 1987, ja se tuli voimaan kesäkuussa 1988. Trump kertoi haluavansa purkaa sopimuksen, koska hänen mukaansa Venäjä ei ole noudattanut sitä. Sopimus solmittiin 8. INF-sopimus (The Treaty Between the United States of America and the Union of Soviet Socialist Republics on the Elimination of Their Intermediate-Range and Shorter-Range Missiles, Intermediate-Range Nuclear Forces Treaty) eli keskimatkan ydinasevoimasopimus hävitti 1980-luvun muistavien euro-ohjuksina tuntemat keskimatkan taktiset ydinja tavanomaiset ohjukset Euroopasta 1987–1991. Allekirjoittajina olivat kylmän sodan voittaja Ronald Reagan ja sen häviäjä Mihail Gorbatšov. Sopimukseen pääsy oli mahdollista Neuvostoliiton ja sen talousjärjestelmän taloudellisen perikadon pakotettua hiipuvan suurvallan säästöihin ja uudistuksiin. joulukuuta 1987, ja se tuli voimaan kesäkuussa 1988. Helmikuussa 2019 Yhdysvallat ilmoitti vetäytyvänsä sopimuksesta. Allekirjoittajina olivat Ronald Reagan ja Mihail Gorbatšov.. Venäjä teki samoin seuraavana päivänä. STRATEGIA & TAKTIIKKA & TEKNIIKKA 12 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 raukeamisen jälkeen keskimatkan eli 500–5 500 kilometrin kantaman ohjuksissa – mukaan lukien tietysti hypersooniset asejärjestelmät – ei ole Euroopassa minkäänlaisia pelisääntöjä. Itse asiassa alle 5 500 kilometrin kantaman ohjuksissa ollaan tällä hetkellä täysin sopimuksettomassa tilassa. Neuvostoliiton SS-20-ohjukset romutettiin vuonna 1991. Euroopassa on luonnollisesti edelleen lyhyen kantaman taktisia tavanomaisia ja ydinohjuksia, eikä mannertenvälisten ohjusten sodan kynnystä nostava uhkakaan ole kadonnut mihinkään. Lisää hypersoonisista aseista Venäjällä ja Yhdysvalloissa toisaalla tässä lehdessä! n INF-sopimus solmittiin 8. Venäjällä INF-sopimusta on arvosteltu virheeksi, kun Yhdysvallat suunnittelee ohjuspuolustuksensa ulottamista uudelleen Eurooppaan. Vuonna 2018 Yhdysvaltain tuolloinen presidentti Donald n Alla: Kolme amerikkalaista 1 770 km kantaman ballistista MGM-31C Pershing II INF -“euro-ohjusta” McGregorin ampuma-alueella 1.12.1987. Helmikuussa 2007 Vladimir Putin uhkasi Venäjän irtautuvan INF-sopimuksesta, ellei sitä laajenneta koskemaan myös muita maita, esimerkiksi Kiinaa
13 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 H itlerin Saksassa suunniteltiin ensimmäiset hyökkäykselliset ”kostoaseet” V1 ja V2, joilla voitiin tehdä ilmahyökkäyksiä alivoimaisena. Risteilyohjuksen esi-isä, lentävä pommi V1 oli torjuttavissa modernilla ilmatorjuntatykistöllä ja suihkuhävittäjillä, mutta ballistista V2:ta – joka oli itse asiassa tarkkaan ottaen raketti eikä ohjus – ei kyetty torjumaan millään keinolla, ei edes havaitsemaan. Raketteja ammuttiin marraskuussa 1944 Antwerpeniin noin 220 kappaletta, mutta 40 kilon taistelulatauksen teho oli vaatimaton. Ydinaseilla saatiin aikaan pelotusvaikutus – kauhun tasapaino – mutta käydyissä sodissa niistä ei kuitenkaan ole ollut mitään hyötyä. Vähemmän tunnettu saksalaisten kostoase oli nelivaiheinen tykistöraketti Rheinbote (V4), joka saavutti hypersoonisen nopeuden Mach 5,5. Raketteja ei voitu havaita eikä torjua. S uurvallat ovat kehitelleet ensisijaisesti hyökkäysaseita, koska täyden torjuntakyvyn kehittäminen on ollut mahdotonta, vaikka siihenkin on satsattu paljon resursseja. KOMMENTTI • AHTI LAPPI, EVERSTI EVP ILMATORJUNNAN UUSI TEKNILLINEN HAASTE Hypersoonisten aseiden torjunta n Rheinbote (V4). Vielä. Niillä on mahdollista tuhota tärkeitä kohteita ja saavuttaa strateginen vaikutus ilman ydinkärkiä. Ohjuspuolustusta on kuitenkin jatkuvasti parannettu, koska rajallinenkin torjuntakyky parantaa voimasuhteita. H ypersooniset risteilyohjukset, ballistiset ohjukset ja liitoaseet – sekä vaanivat aseet – ovat hyökkäysaseiden kehityksen seuraava sukupolvi. Niillä on voitu myös korvata miehitetyt pommija rynnäkkökoneet. V2:n nopeus oli enimmillään lähes hypersooninen. Rheinmetall-Borsigin valmistaman rakettiaseen kantama oli yli 200 kilometriä. Ballistiset ohjukset, tykistöraketit ja risteilyohjukset olivat aluksi niin epätarkkoja, että niissä oli pakko käyttää ydinkärkiä. Kuten edellä totesin, suurvalloille hyökkäyskyvyn kehittäminen on aina ollut elintärkeää, kun täydellistä puolustuskykyä ei ole saavutettavissa. Hyökkäysaseiden kehittäminen on myös aina ollut teknisesti helpompaa kuin puolustusaseiden. Ilmaja ohjuspuolustuksessa hypersoonisten maalien torjuminen on erittäin vaikeaa niiden suuren nopeuden ja epäsymmetrisen lentoradan vuoksi. Kun taistellaan robotteja vastaan, ilmapuolustuksella ei enää ole samaa pelotusvaikutusta kuin ennen vanhaan. Aseen ja vasta-aseen kehityshistoria ulottuu ties kuinka kauas taaksepäin – eikä loppua ole nähtävissä. Sotaa ne eivät muuttaneet. . Jo käytössä oleva Iskander-M on tyypillinen yllätyksellisen ensi-iskun ase. Varhaisten aseiden heikkoudeksi jäi heikko tarkkuus tai alhainen hyötykuorma ja siis huono teho maalissa. Ballististen ohjusten torjuminen on teknillisesti erittäin haastavaa. n V2:n laukaisu.. Uuden teknologian ansiosta tavanomaisilla taistelukärjillä varustettujen risteilyja ballististen ohjusten hyvä osumatarkkuus on antanut mahdollisuuden käyttää niitä kaikissa sotatoimissa jo 30 vuoden ajan ilman isompia oheisvahinkoja. Varsinkin jos kohde on elintärkeä. J okainen torjuttu ohjus säästää omia tappioita ja on torjuntavoitto
Se kävi hieman myöhemmin ja niin samoin kuin Vietnamissa vajaa puoli vuosisataa aikaisemmin. Mutta kenelläkään vapaassa maailmassa ei ole syytä iloita. Oli joitakin, jotka sanoivat jo kaksi vuosikymmentä sitten näin vielä käyvän ennemmin tai myöhemmin. Ei edes siitä, että osasi ennustaa tämän käyvän. Afganistanin romahdus ja keskiaikaisen hirmuvallan voitto, ennustettavissa ollut, kenties naiivin unelman loppu, ei ole yksin afganistanilaisten ongelma vaan meidänkin ongelmamme globaalissa maailmassa. 14 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 JY VÄLL Ä Saigon 1975. Ei luultavasti enää padottavissa, ja kenties ainakin alueellisen dominoefektin alku.
Vastarinta kaatui kuin dominonappulat. Joukkojen vähyyttä korvattiin ilmaylivoimalla ja lennokeilla sekä liittolaismaista kerätyillä joukoilla. Vasta presidentti Obaman joukkojen lisäys vuosina 2010–2014 nosti länsijoukkojen lukumäärän Afganistanissa 85 000 sotilaaseen, mikä mahdol. Tällä oli poliittisia mutta myös sotilaallisia seurauksia, kun Yhdysvaltojen oli hajautettava resurssinsa kahden sotanäyttämön välillä. Parhaimmaksi keinoksi koettiin, että nämä nimitettiin uuden valtion ministereiksi, kenraaleiksi, lääninkuvernööreiksi ja muihin kriittisiin tehtäviin. Rauha vaati maan etnisesti järjestäytyneiden puolisotilaallisten voimamiesten kesyttämistä. Se on vaativa tehtävä demokratioille. Kaksikymmentä vuotta länsimaiden uhrauksia oli pyyhkäisty pois kertaheitolla niin kaatuneissa sotilaissa kuin uskomattomassa määrässä ponnisteluja tai vaikkapa vain materiaalisissa resursseissa laskettuna. Joka tapauksessa jo aikoinaan oli todettavissa, että ensimmäiset virheet tehtiin jo vuosina 2001–2002, jolloin Yhdysvallat ajoi talibanit vallasta. 15 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 E lokuun 15. Kenties tehtävä vain oli mahdoton tai se olisi vaatinut loputtoman pitkiä hermoja ja rajattomasti resursseja. Vaikka länsimaat puheissaan vaativat kaikki ryhmät huomioon ottavaa prosessia, monet pataanit pitivät uutta järjestystä ulkoapäin saneltuna ja maan vähemmistökansallisuuksia – jotka yhdessä kuitenkin muodostavat maan enemmistön – suosivana, siitä huolimatta, että presidentti Hamid Karzai oli pataani. Jatkokaudelle valittu Karzai uhkasi liittyä Taliban-kapinallisiin, jos häntä painostettaisiin ulkopuolelta uudistuksiin. Yhdysvalloille Afganistan muuttui toissijaiseksi vuonna 2003 alkaneen Irakin sodan myötä. Kuin Etelä-Vietnamissa aikoinaan. Presidentinvaalit vuonna 2009 olivat vilpilliset, eivätkä sitä seuranneetkaan vaalit sujuneet ilman epäilyksiä laajamittaisesta huijauksesta. Voiton vei Irak. päivänä 2021 Taliban-liikkeen taistelijat etenivät kaaokseen ajautuneeseen Kabuliin. Puhumattakaan afganistanilaisten siviilija sotilasuhreista, tulevaisuuden toivosta ja vaikkapa naisten asemasta. Sitä seuranneissa Bonnin rauhanneuvotteluissa Taliban-liike jätettiin sivuun, ja rauhaa hierottiin niin kutsutun Pohjoisen liiton voimamiesten ja presidentiksi nostetun Hamid Karzain kesken. Tyytymättömyys länsimaiden herättämien suurten haavekuvien toteutumatta jäämiseen sekä erityisesti siviiliuhrien määrän kasvuun kasvoi ajan myötä afgaanihallinnossa myös Karzain ruokkimana. Jotkut Taliban-komentajat olisivat tuolloin olleet valmiita laskemaan aseensa. Kauniita lupauksia ja hurskaita toiveita Optimismin vuosina 2001–2003 Afganistanin uskottiin kehittyvän moderniksi demokraattiseksi maaksi, mikä myös nostettiin tavoitteeksi. Imelä maku On kenties ennenaikaista etsiä syyllisiä sille, että Taliban-liikkeen onnistui palata valtaan ennen kuin viimeiset länsimaalaiset joukot edes ehtivät poistua maasta. Vuonna 2002 maata johtamaan valittu presidentti Karzai piti kynsin hampain kiinni vallastaan ja riitautui länsimaiden kanssa. Armeija ja poliisi, joita lähes kahden vuosikymmenen ajan yritettiin kouluttaa ja varustaa taistelemaan radikaali-islamistisia talibaneja vastaan, jättivät asemansa taistelutta ja antautuivat, pakenivat tai vain kävelivät kotiinsa. Mutta ei niin, etteivätkö demokratiaan ainakin nimellisesti sitoutuneet afgaanipoliitikot itsekin kompuroineet ja rojahtaneet rähmälleen. Taistellen talibanit eivät Kabuliin marssineet, sillä läänien pääkaupungit antautuivat yksi toisensa jälkeen lähes taistelutta: Ensiksi talibanit marssivat Zaranjiin, sitten vuorossa olivat Pohjois-Afganistanissa olevat Sheberghan, Taloqan, Sar-ePol ja myös suomalaisille tuttu Aybak Samanganin läänissä. Kovimman hinnan maksavat ihmiset paikan päällä. He, jotka joutuvat lähtemään tai eivät pääse pois. Alkuinnostuksen jälkeen länsimaat kuitenkin aivan liian usein tinkivät omista tavoitteistaan ja hyväksyivät niiden vesittämisen ja tukemansa hallinnon korruption. Kaikki hyvä tuntuu kadonneen kuin tuhka tuuleen. Erityisesti maaseudulla pataanien asuttamilla alueilla Taliban-liikkeen oikeudenjako ja järjestys tuntuivat monesta pienemmältä pahalta. Jälkiviisaudella on imelä maku. Vaikka voimamiesten yksityisarmeijat saatiin näin tehtyä vaarattomiksi, ryvettivät he joukkioineen keskusvallan maineen korruptiollaan, nepotismillaan ja yleisellä huonolla hallinnollaan. Afganistanin historiasta jo tutuksi tulleeseen tapaan afgaanien kaavut kääntyivät nopeasti. Samalla kaatuivat Kunduz, Herat, Mazar-i-Sharif, Ghazni, Kandahar ja viimein Jalalabad ennen kuin talibanit olivat Kabulin porteilla
Pakistan tarjoutui useampaan otteeseen välittäjäksi talibanien ja Kabulin välillä, mutta ymmärrettävistä syistä Vetäytyminen Kabulista on länsimaille merkittävä arvovaltatappio.. Pakistanissa tehdyistä veritöistä huolimatta Islamabad hahmottaa Afganistanin edelleen omana takapihanaan ja pitää Taliban-liikkeen uskonnollisia pataanifanaatikkoja luotettavampina liittolaisina kuin demokratiaa kannattavia afgaaniteknokraatteja tai vähemmistökansojen poliitikkoja, jotka saattaisivat kokea Intian Pakistania mielekkäämmäksi liittolaiseksi. Esimerkkeinä salamurhaiskut sittemmin Dubaihin paennutta presidentiksi noussutta Pervez Musharrafia vastaan, Islamabadin sydämessä Lal Masjidiin vuonna 2007 linnoittautuneet jihadistit sekä Benazir Bhutton salamurha vuonna 2007. Pakistan lähetti oman armeijansa sotimaan pakistanilaistalibaneja vastaan, mutta jätti näiden afgaaniveljet pitkälti rauhaan. Sodasta oli tullut yhtä epäsuosittu kuin Vietnamista. Toukokuussa 2011 Osama bin Laden surmattiin Pakistanin Abbottabadissa, ja se koettiin Yhdysvalloissa tietynlaisena tehtävä suoritettu -hetkenä myös Afganistanin osalta. On hyvin todennäköistä, että Pakistanin tiedustelupalvelu ISI edelleen tukee Afganistanin Talibanliikettä kaikin keinoin ja Kabulin kukistumiselle myhäillään Islamabadissa. Tämän jälkeen Afganistanissa kaatuneita sankarivainajia oli yhä vaikeampi perustella äänestäjäkunnille Atlantin kummallakin rannalla. Pakistan Kun presidentti Obaman energia keskittyi Irakin sodan päättämiseen ja Yhdysvaltojen vetäytymiseen, Washington ei missään vaiheessa todella painostanut Islamabadia katkaisemaan välejään talibanien kanssa ja kieltämään näiltä Pakistanin käyttö tukialueena. Yhdysvallat taas tyytyi lennokkisotaan Pakistanissa piileskeleviä alQaidan terroristeja vastaan eikä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kohdistanut iskujaan talibaneja vastaan. Toki Pakistan kävi omaa terrorismin vastaista sotaansa maan omia jihadisteja vastaan, kun nämä hyökkäsivät Pakistanin vallitsevaa järjestystä vastaan. JY VÄLL Ä 16 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 listi ennakoivat taistelutoimet myös syrjäisemmillä seuduilla Afganistanin ja Pakistanin välisellä rajalla
Seurauksena oli dominoefekti, jonka nopeus oli moninkertainen verrattuna afgaanien vuosien 1989–1992 kommunistihallinnon romahtamiseen. Valot sammuvat Presidentti Ashraf Ghani pyrki tasapainottelemaan Yhdysvaltojen, maan voimamiesten ja kiihtyvän kapinallistoiminnan välillä täysin tietoisena tiimalasissa kuluvasta hiekasta. Kaatuvat nappulat Presidentti Bidenille Trumpin ”neuvottelema” Dohan sopimus tarjosi mahdollisuuden vetäytymiselle sodasta, jota hän ei ollut kannattanut toimiessaan presidentti Obaman varapresidenttinä. Yhdysvaltojen Afganistan-ulkopolitiikassa Pakistanin neutralisointi niin sanoen ”spoilerina” kuitenkin epäonnistui täydellisesti, eikä presidentti Karzain tai tämän seuraajan Ashraf Ghanin pelimerkit riittäneet Islamabadin voittamiseksi Kabulin vallan puolelle. Ghani pyrki miellyttämään amerikkalaisia samaan aikaan, kun hän vapautti muiden muassa 5 000 kovaksikeitettyä talibania vankiloista ja vahvisti näin vihollistensa joukkoja ennestään. Afganistan oli hänelle Obaman perintöä, turha menoerä ilman syvempää turvallisuuspoliittista tai geostrategista merkitystä. Tulevaisuus näyttää, muodostuuko Afganistanin sisällä vastarintaa talibaneja vastaan ja järjestäytyykö se jälleen etnisyyden vai kenties ideologisen vakaumuksen pohjalta. Nähtäväksi jää, millaiseksi talibanien hirmuhallinto tällä kertaa muodostuu, mutta todennäköisesti edessä on paluu vuosien 1996–2001 keskiaikaiseen pimeyteen. Tienvarsipommit, itsemurhapommittajat ja laajat iskut Kabuliin ja muihin isoihin kaupunkeihin söivät väestön uskoa uuteen järjestykseen ja pelottelivat useimmat passiivisiksi. Al-Qaidalle ja kansainväliselle jihadistiselle liikkeelle Taliban-liikkeen valtaannousu antaa piristysruiskeen, jonka seurauksena kannattaa varautua uhkaaviin takaiskuihin myös muilla terrorisminvastaisilla rintamilla niin Keski-Aasiassa, Lähi-idässä kuin Afrikassakin. Taliban-liike nousee nyt valtaan Afganistanissa ja julistautuu islamilaiseksi emiraatiksi. Selvää kuitenkin on, että Euroopassa on syytä varautua uuteen pakolaisaaltoon tällä kertaa Afganistanista. Mahdollista on, että Taliban-liike on oppinut ISISin virheistä ja välttää ainakin aktiivisesti tiedottamasta raaimmista julmuuksistaan. Hurskastellen Yhdysvallat painotti afgaanien välisten rauhanneuvotteluiden tärkeyttä mutta ei helmikuussa 2020 solmitussa sopimuksessa vaatinut minkäänlaisia todennettavissa olevia myönnytyksiä talibaneilta, jotka toki ilmoittivat, ettei heillä mitään suhteita al-Qaidaan ollutkaan. Sotaväsymys Myös länsimaissa tappiot ja lisääntyvä väkivalta ruokkivat tappiomielialaa ja kyllästymistä Afganistaniin ja afgaaneihin. Afganistanin sodan kenties valitettavin seuraus on sen aiheuttama myötätuuli eristäytymistä ajavalle ulkopolitiikalle Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Al-Qaidalle ja kansainväliselle jihadistiselle liikkeelle Taliban-liikkeen valtaannousu antaa piristysruiskeen.. Yhdysvaltojen ulkoministeri Anthony Blinken ja Ison-Britannian pääministeri Boris Johnson ovat vakuutelleet, että länsimaat voivat olla ylpeitä saavutuksistaan Afganistanissa, kaikki ei ollut turhaa ja Kabulin kaatumista ei voi verrata Saigonin kukistumiseen vuonna 1975. Konkreettisesti tämä tapahtui sarjassa neuvotteluita Dohassa, minkä päätteeksi Yhdysvallat lupautui vetäytymään Afganistanista, jos Taliban-liike katkaisisi suhteensa al-Qaidaan. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 17 maan luotettavuutta välittäjänä epäiltiin. Kriittinen mitta tuli täyteen, kun presidentti Trump nousi Yhdysvalloissa presidentiksi. Lausunnot kuulostavat kovin ontoilta. Biden ilmoitti vetävänsä kaikki amerikkalaisjoukot Afganistanista elokuun loppuun mennessä. Mediahuomion säestämänä presidentti Trump pudotti suurimman Yhdysvaltojen asearsenaalissa olevan tavanomaisen pommin (GBU-43/B) nyt myös Afganistanissa jalansijan saaneen ISISin niskaan huhtikuussa 2017, mutta sen jälkeen hänen hallintonsa teki kaikkensa irrottaakseen Yhdysvallat maasta. Silloin Kabulista, Jalalabadista ja KhostGardezista käytiin verisiä taisteluita ennen kuin kommunistit kukistuivat ja maa vajosi sisällissotaan. Taliban-liikkeen radikaali-islamistisille johtajille on annettava tunnustusta kärsivällisyydestä ja onnistuneesta terrorikampanjasta, jossa armoa ei annettu esikuviksi nousseille uuden järjestyksen tulenkantajille, kuten kansalaisaktivisteille, älymystölle, journalisteille, opettajille tai muutamille hallintoa pätevästi puolustaneille heimotai sotapäällikölle sekä asevoimien ja poliisin ei-korruptoituneille avainkomentajille. Liian myöhään Ghani yritti saada entiset voimamiehet puolelleen, kunnes hän lopulta heitti leikin sikseen, pakeni 15.8.2021 Kabulin romahduksen päivänä lähipiireineen Tadžikistaniin ja jätti kolmesti presidentiksi pyrkineen pääministerin Abdullah Abdullahin sammuttamaan valot. Silloin suurimpia hyötyjiä ovat kaikenkarvaiset terroristit, kansanmurhaajat ja diktaattorit sekä heidän ulkopuoliset tukijansa. Samaan aikaan YK totesi, että kapinallisten puheet ovat palturia ja kytkökset ovat edelleen vahvat. Terrorismin vastaisen taistelun viitekehyksessä kaoottinen vetäytyminen Kabulista on länsimaille merkittävä arvovaltatappio
PU O LU ST U SV O IM AT PU O LU ST U SV O IM AT. Myös sisäisestä turvallisuudesta leikataan: poliisilta leikataan 3,9 miljoonaa ja Rajavartiolaitokselta 1,6 miljoonaa euroa. Hallitus edellyttää 35 miljoonan euron säästöjä maanpuolustuksesta. Erityisesti mainitaan tiedusteluja erikoisjoukkotoiminnasta sekä kenttälääkinnästä saadut opit. Puolustusmenoja leikataan VALTIONEUVOSTO julkaisi toukokuussa puolivälin kehysriihen leikkauslistoja. päivän terrori-iskujen jälkeen saman vuoden joulukuussa. 18 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 JY VÄLL Ä Suomalaiset poistuivat Afganistanista YHDYSVALTOJEN päätös vetäytyä lopullisesti Afganistanista Taliban-järjestön kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti on aiheuttanut ketjureaktion, jonka tuloksena Nato ja sitä myöten myös puolustusliiton rauhankumppanimaa Suomi toivat joukkonsa pois kriisinhallintatehtävistä. Puolustusvoimista kerrotaan, että Suomen ISAF-tappiot ovat yhteensä kaikkien näiden vuosien aikana olleet kaksi kaatunutta ja 15 loukkaantunutta. Puolustusministeriön pitää lisäksi säästää matkakuluista kaksi miljoonaa. Tällä kertaa hallitus edellyttää 35 miljoonan euron säästöjä maanpuolustuksesta. Juustohöylä sivaltaa jälleen muun muassa puolustusbudjetista. Resolute Support -operaation aikana vuoden 2015 jälkeen tappioita ei ole tullut. Suomalaiset kotiutettiin touko-kesäkuun taitteessa. Puolustusvoiminen toimintarahoista otetaan 17,5 miljoonaa euroa ja hankinnoista samoin 17,5 miljoonaa euroa. Nyt päättynyt kriisinhallintaoperaatio Resolute Support alkoi vuonna 2015. Budjettipäätökseen liittyy suurien kokonaisuuksien lisäksi kaikenlaista pientäkin menoa, kuten edesmenneen presidentin Mauno Koiviston patsashankkeelle varatut 910 000 euroa. Tänä vuonna kriisin alkamisesta tulee siis kuluneeksi peräti 20 vuotta. Sitä edelsi Afganistanin sotaan kytkeytynyt International Assistance Force (ISAF) -operaatio, joka alkoi vuoden 2001 syyskuun 11. Puolustusvoimien mukaan kriisinhallintaoperaatiosta on ollut hyötyä kotimaan puolustukselle: kokemukset yhteistoiminnasta sekä sodan kaltaisissa olosuhteissa toimimisesta ja vertailu muiden maiden toimintatapoihin ovat lisänneet osaamista
LO C KH EE D M A RT IN n F-35A Lightning II.. Maa-, merija ilmatoimintaympäristöjen lisäksi kyberja informaatioulottuvuudet sekä avaruus ovat yhä tärkeämpiä myös meille, Kivinen toteaa. Aiemmin yhtiö oli kertonut, että tarjous sisältäisi jopa 64 hävittäjää, mutta tarkka määrä olisi neuvoteltavissa. Kysymykseen siitä, onko vastuu Suomen puolustamisesta kyberympäristössä määritelty selkeästi, vastasi 29 % kyllä ja 38 % ei. Yhä monitahoisempien uhkien ennaltaehkäisyyn, hallintaan ja torjuntaan tarvitsemme sekä moderniin teknologiaan perustuvia järjestelmiä että asevelvollisuuteen perustuvaa laajaa reserviä. Ehkä yllättäen vastanneiden kansanedustajien enemmistö olisi kuitenkin valmis siihen, että Suomi harjoittaisi hyökkäyksellistä kybertoimintaa. Muutosta ei ole nähtävissä. n JASSM-ER kantaa noin 1 000 kilometriä. Kyselystä ilmenee myös, että kansanedustajat kannattavat puolustusyhteistyön syventämistä EU-maiden ja Pohjoismaiden kanssa. Loput eivät osanneet sanoa kantaansa. Rakennamme niillä resursseilla, jotka meille annetaan, Suomelle parhaan mahdollisen puolustuskyvyn. Tukenamme on kansalaisten vahva maanpuolustustahto, Puolustusvoimain komentaja jatkaa. Vastanneista 66 % oli sitä mieltä, että tarpeen vaatiessa Suomi voisi lamauttaa kolmannen maan tietoverkkoja tukiessaan toisen Pohjoismaan tai EU-jäsenen puolustustaistelua. KANSANEDUSTAJAT ovat epävarmoja siitä, kuka vastaa Suomen kyberturvallisuudesta, selviää Ulkopoliittisen instituutin tuoreesta kyselystä, johon vastasi 78 kansanedustajaa. Jopa 51 % vastanneista oli valmis liittoutumaan Ruotsin kanssa. JASSM-ER kantaa noin 1 000 kilometriä. Ulkopoliittinen instituutti ei kysynyt suoraan sitä, tulisiko Suomen liittyä Naton jäseneksi. Erityisesti edustajat puoltavat puolustusyhteistyön lisäämistä Ruotsin kanssa. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 19 Lockheed Martinin tarjous: 64 hävittäjää LOCKHEED MARTIN täsmensi toukokuussa lopullisen tarjouksensa sisältöä julkisuuteen: Suomelle tarjotaan tasan Ilmavoimien havittelema määrä koneita eli 64 F-35A Lightning II -hävittäjää. Kuka vastaa Suomen kyberturvallisuudesta. ”Tarjoamme 64 konetta, emme yhtään vähempää, eikä tarjousvastauksessamme ole muita optioita määrän suhteen. Tarjouksemme mahtuu määriteltyyn hankintabudjettiin, ja vuosittaiset käyttöja ylläpitokustannukset ovat annetuissa rajoissa.” Davis paljasti myös yksityiskohtia tarjoukseen kuuluvasta aseistuksesta: mukana ovat sekä norjalaisen Kongsbergin JSM-risteilyohjus että amerikkalainen JASSM-ER-risteilyohjus. Tuttuun kysymykseen siitä, tulisiko suomalaisten puolustautua aseellisesti hyökkäystä vastaan kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta, vastasi 94 % kyselyyn osallistuneista kansanedustajista myöntävästi. Samanaikaisesti kansanedustajat ovat epävarmoja siitä, kenen vastuulla on Suomen kyberturvallisuus. Tässä asetelmassa Suomen kokoonsa nähden vahva puolustuskyky on tärkeää Pohjolan vakauden kannalta, Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen kirjoitti Puolustusvoimien lippujuhlan päivän tervehdyksessään 4.6.2021. JASSM-ER on jo Suomessa Hornetkalustoon integroidun JASSM-ohjuksen pidemmän kantaman jatkokehitetty versio. ”En ollut niin perillä HX-hankintaprosessin säännöistä kuin minun olisi pitänyt olla”, toteaa LM:n Suomen-kampanjajohtaja Scott Davis aikaisemmasta lausunnostaan. Avaruus ja kyber entistä tärkeämpiä SUOMEN puolustuksen toimintaympäristö on jännitteinen ja vaikeasti ennakoitava
Aiemmin marraskuussa 2020 yhdeksän EU-maata allekirjoitti aiesopimuksen tulevaisuuden panssaroitujen ajoneuvojen kehittämiseksi. Hankinnalla turvataan rynnäkköpanssarivaunujen käytettävyys 2030-luvulle. Kolme suurinta suomalaisten puolustustarvikkeiden vientimaata olivat Itävalta, Ruotsi ja Arabiemiirikunnat. Riskinä on kriittisen osaamisen keskittyminen teknologia-alueittain ja sovelluksittain kansallisesti vain harvoille. Arabiemiirikuntien osuus koostui pääasiassa partioveneiden viennistä, puolustusministeriöstä kerrotaan. Suomi, Belgia, Tanska, Latvia, Viro, Ranska, Saksa, Kreikka ja Espanja ovat tukeneet yhteisen eurooppalaisen teollisuuskonsortion projektiehdotusta (FAMOUS, European Future Highly Mobile Augmented Armoured Systems) kehittää innovatiiKolme suurinta suomalaisten puolustustarvikkeiden vientimaata olivat Itävalta, Ruotsi ja Arabiemiirikunnat.. Vuosina 2002–2007 Ruotsista hankitun kaluston päivitystyössä parannetaan vaunun yleistä käytettävyyttä ja ylläpidettävyyttä, kehitetään palvelusturvallisuutta sekä päivitetään järjestelmän tekniikkaa ja ohjelmistoja, Puolustusvoimista kerrotaan. Huoltovarmuuskeskuksen rahoittamassa ja huoltovarmuuusorganisaation MIL-poolin toteuttamassa selvityksessä todetaan, että sotilaallista huoltovarmuutta tarvitaan Puolustusvoimien kriittisten järjestelmien turvaamiseen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa sekä niihin varautumisessa. Päivitystyön arvo on noin 33 miljoonaa euroa. EU:sta tukea arktiselle liikkuvuudelle EUROOPAN komissio on myöntänyt rahoitusta yhdeksän Euroopan maan maavoimien tulevaisuuden ajoneuvoratkaisujen kehittämiselle. Osaaminen on kriittinen voimavara OSAAMINEN korostuu jatkossa osana puolustusjärjestelmää ja sotilaallista huoltovarmuutta, toteaa Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) selvitystyö. Itävaltaan vietiin ohjelmistoradiojärjestelmiä ja Ruotsiin muun muassa tarkkuuskivääreitä, suojavarusteita sekä komponentteja useissa tuoteluokissa. Suomen toteutuneiden vientien arvo vuonna 2020 oli vain 79,9 miljoonaa euroa. Teknologisen kehityksen myötä erikoistuneiden osaajien tarve kasvaa, ja jatkossa Suomessa voi olla pulaa näiden alojen osaajista, HVK:sta todetaan. ”Suomella on edessä teknologia-alan osaajapula, sillä erikoistuneiden osaajien tarve kasvaa. Puolustusministeriö on julkaissut vuosiraportin puolustustarvikkeiden viennistä. 20 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 JY VÄLL Ä Rynnäkköpanssareille päivitys CV9030rynnäkköpanssarivaunut päivitetään. Selvityksen mukaan puutteita osaamisessa on tietyillä teknologia-alueilla. Vienti laski noin 30 % edellisvuoteen verrattuna ja oli matalin kymmeneen vuoteen. Maavoimista kerrotaan, että Suomessa rahoitusta käytetään Maavoimien arktisen liikkuvuuden kehittämiseen hankkeessa, jossa etsitään korvaavaa ajoneuvoratkaisua vanhenevalle ja käytöstä poistuvalle nykyiselle telakuormaautokalustolle. Järjestelmien käytössä ja ylläpidossa avainasemassa on erityisesti teknologinen osaaminen. Kyseessä on suomeksi JETeli järjestelmän elinjakson turvaaminen tai yleisemmin englanniksi MLE-hankkeena (Mid-Life Extension) tunnettu päivitys. Seuraavien vuosien aikana korostuu osaaminen, joka liittyy monimutkaisten järjestelmien hallintaan ja muun muassa kybersodankäyntiin sekä tekoälyyn”, sanoo selvitystyötä toteuttanut DI Heikki Härtsiä. Päivitykseen osallistuu valmistaja BAE Systems Hägglunds, joka käyttää työhön kotimaista alihankkijaa. Vuosiraportti puolustustarvikkeiden viennistä 2020 julkaistu SUOMESSA on erinomaista puolustustarvikealan osaamista mutta jostain syystä vienti takkuaa
Tilaus käsittää valonvahvistimia (M20), johtajan lasertähtäimiä (M20) ja taistelijan lasertähtäimiä (M20). Laskintähtäimen avulla saadaan tarkka etäisyystieto maaliin, ja ballistiikkalaskin laskee automaattisesti ammuksen lentoradan. PUOLUSTUSVOIMIEN logistiikkalaitos on tehnyt tilauksen valonvahvistimien ja lasertähtäinten hankinnasta Senop Oy:ltä. Johtajan lasertähtäin on puolestaan kehitetty erittäin monipuoliseksi ja monikäyttöiseksi laitteeksi. Testeihin osallistuvat ilma-alukset eivät laskeudu Suomeen, Pääesikunnasta todetaan. Euroopan komissio on kesäkuussa 2021 myöntänyt teollisuuskonsortiolle yhdeksän miljoonan euron EU-rahoituksen maavoimien suorituskyvyn kehittämiseen liittyvässä hakukategoriassa. Energianhallinta on nykypäivän sodankäynnin kannalta yhä merkityksellisempää. Siihen on integroitu muun muassa lämpökamera, laseretäisyysmittari sekä ballistinen laskin. Laitteita on testattu laajamittaisin kenttätestein vuodesta 2019 alkaen, Senopilta kerrotaan. Kotimaisia valonvahvistimia ja lasertähtäimiä n MQ-9 Reaper.. Senop Oy:n mukaan valonvahvistimissa on hyödynnetty uusinta asfäärija komposiittiteknologiaa, ja näin niistä on saatu kooltaan pieniä ja massaltaan keveitä. Senop Oy toimittaa Puolustusvoimille myös Fire Control Thermal Sight (FCTS) -laskintähtäimiä, jotka on tarkoitettu tulitukiaseiden ammunnan laskentaan. Hankinnan arvonlisäveroton arvo on noin 13,6 miljoonaa euroa. Lisäksi selvitetään ilma-alusjärjestelmien käyttömahdollisuuksia viranomaisyhteistyössä. Toiminnalla kehitetään myös kansainvälistä yhteensopivuutta ja yhteistoiminnan prosesseja. Puolustusvoimien mukaan toiminnan tavoitteena on tuottaa perusteita Puolustusvoimien suorituskykyjen kehittämiselle laaja-alaisesti liittyen esimerkiksi suojajärjestelmien parantamiseen ja joukkojen koulutukseen. General Atomics MQ-9 Reaper on ensimmäinen aseistettu (ns. Järjestelmä koostuu jäähdyttämättömästä lämpötähtäimestä, näytöstä, käyttöpaneelista ja virtalähteestä. Testejä tehdään muun muassa amerikkalaisella MQ-9 Reaper -droonilla. Huomionarvoista on se, että kaikissa näissä laitteissa voidaan käyttää sekä AAettä CR123-virtalähteitä, Senopilta todetaan. Teollisuuskonsortiota johtaa Patria, ja mukana on kaikkiaan 19 yritystä kyseisistä maista. Fire Control Thermal Sight -tähtäin on käytössä esimerkiksi kranaattikonekiväärien ja raskaiden konekiväärien tähtäimenä. hunter-killer) miehittämätön ilma-alus (UCAV, Unmanned Combat Aerial Vehicle), joka toimii pitkäkestoisesti korkeilla lentokorkeuksilla. Taistelijan lasertähtäin on kehitetty kestäväksi, yksinkertaiseksi ja kevyeksi. Kyseiset pimeätoimintavälineet on kehitetty yhdessä Puolustusvoimien kanssa, ja kehitystyössä on erityisesti keskitytty laitteiden käytettävyyden, ergonomian, kestävyyden ja keveyden optimointiin. Reaperit testiin PUOLUSTUSVOIMISSA aloitetaan suunnitelmallinen miehittämättömien ilmaalusjärjestelmien testausja kokeilutoiminta, Pääesikunnasta kerrotaan. Se on otettu käyttöön Yhdysvaltojen asevoimissa vuonna 2007. 21 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 visia tulevaisuuden ajoneuvoratkaisuja, jotka parantavat uusien ja olemassa olevien panssaroitujen ajoneuvojen suorituskykyä. Muita Reaperin pääkäyttäjämaita ovat Iso-Britannia ja Italia. Senop Oy on Millog Oy:n tytäryhtiö ja osa Patria-konsernia. Droonia ovat käyttäneet tai arvioineet myös muun muassa Australia, Ranska, Saksa, Alankomaat, Espanja, Belgia, Japani ja esimerkiksi Dominikaaninen tasavalta, jossa droonia on käytetty amerikkalaisten valvonnassa huumekaupan vastaisessa taistelussa
Saksankin tarkoituksena on kehittää puolustuksellisia kykyjään avaruudessa tilanteessa, jossa Kiina ja Venäjä kehittävät hyökkäyksellisiä suorituskykyjään. JY VÄLL Ä 22 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 Puolalle amerikkalaistankki PUOLA ostaa Yhdysvalloista 250 M1A2 Abrams SEPv3 -taistelupanssarivaunua. Amerikkalaispanssarien toimituksien suunnitellaan alkavan jo vuonna 2022. Jane’s Defencen mukaan videolla ammuttiin BAZ 77P6 -ajoneuvolaukaisualustalta uusi venäläisen Novatorin kehittämä 77N6-Ntai 77N6-N1-ohjus. Juudean uudet leijonat ISRAELILAINEN puolustusteollisuusyritys Rafael on kehittämässä maansa asevoimille Future Infantry Soldier (tulevaisuuden jalkaväkitaistelija) -konseptia. B?aszczak puhui Varsovan lähellä sijoitetussa Puolan 1. Venäjällä koeammuttiin S-500 VENÄJÄN puolustusministeriö on julkaissut YouTube-kanavallaan ensimmäiset videokuvat Almaz-Antei S-500 Prometeus -ilmapuolustusjärjestelmästä. Erityisesti sotilaallisilla suurvalloilla, mutta myös pienemmillä mailla, kuten Suomella, on erilaisia hankkeita tulevaisuuden taistelijan varusteiksi. Saksallekin avaruusesikunta SAKSA liittyy Yhdysvaltojen, Ranskan ja Ison-Britannian ohella niiden länsimaiden joukkoon, jotka ovat perustaneet erillisen puolustushaaran avaruudessa tapahtuvaa sotilaallista toimintaa varten. Saksa perustaa avaruusjohtoesikunnan, joka ottaa Luftwaffelta tehtäväkseen hoitaa Saksan avaruussuorituskykyjä. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun Triumfator-M-projektin puitteissa kehitetyn järjestelmän laukaisusta on julkaistu videomateriaalia. Jatkossa israelilainen jalkaväkitaistelija liittyy Fire Weaver -informaatioM1 Abrams -panssarit sijoitetaan Puolan itärajalle.. Yksittäisten aseiden, laitteiden ja varusesineiden ohella keskeiseksi on muodostumassa viestintään, tilannekuvan ylläpitämiseen ja johtamiseen tarkoitettu välineistö. Toisin kuin venäläisten ja amerikkalaisten näyttävät suojavarusteet ja erilaiset kypäränäytöt, israelilaisten konsepti tuntuu vaatimattomammalta ja samalla realistisemmalta ja käytettävämmältä. Hankinnalla on tarkoitus samalla korvata Puolan ikääntyvät neuvostoaikaiset T-72ja PT-91-panssarit. Puolan puolustusministerin mukaan M1 Abrams -panssarit sijoitetaan Puolan itärajalle, jossa ne toimivat puolustuksen ensilinjassa, jos niitä joskus tarvitaan. Toimenpiteet liittyvät Naton vuonna 2019 tekemään avaukseen, jossa puolustusliitto julisti avaruuden puolustukselliseksi toiminta-alueeksi. Ministeriön mukaan ohjus torjui ”korkeanopeuksisen ballistisen” maalin Kapustin Yarin ampuma-alueella 100 kilometriä Volgogradista itään. panssariprikaatissa, joka on tällä hetkellä varustettu uusimmalla Puolan käytössä olevalla länsikalustolla: Leopard 2A4 ja Leopard 2A5 -taistelupanssarivaunuilla. Laukaistun ohjuksen muoto muistuttaa S-300V-ilmatorjuntajärjestelmässä käytettyä 9M82-ohjusta, jota tunnetaan lännessä Nato-koodilla Giant. Puolan puolustusministeri Mariusz B?aszczak totesi, että maa tilaa nyt moderneimman panssarin, joka on parhaiten varustettu ja taistelussa testattu ja joka kykenee vastustamaan Venäjän uusimpaa T-14 Armata -panssaria. Ensimmäiset koeammunnat S500-järjestelmällä ja sen 40N6-ohjuksella tehtiin helmikuussa 2018
Nyt Intialla on kolmella raja-alueellaan jo noin 200 000 sotilaan joukot hävittäjälentolaivueet mukaan lukien. Nyt Intian pääministerin Narendra Modin hallinto pyrkii liennyttämään vastakkainasettelua Pakistanin kanssa, jotta voi suunnata huomionsa Kiinan kasvavaan sotilaalliseen uhkaan. Šakkimatti eroaa kokonsa puolesta Suhoin omasta raskaasta kaksimoottorisesta Su-57-häivehävittäjästä, jonka ensilento oli jo vuonna 2010. Vaikka Kiina ja Intia sotivat vuoristoalueen hallinnasta vuonna 1962, konflikti on ollut jäätyneenä, kun Intia on keskittynyt lähinnä Pakistanin muodostaman uhan torjuntaan. Suhoi ja sen emoyhtiö Rostec tähyää hävittäjällä erityisesti Lähi-idän ja Afrikan markkinoille. Kiinan tiedetään rakentaneen myös uusia bunkkereita taistelukoneiden suojaksi sotilaskentilleen, joita on myös rakennettu lisää raja-alueelle. Kiikari näyttää vihollisen ja ystävällisten joukkojen sijainnit ympäristöön sijoitettuna sekä muun tarvittavan operationaalisen tiedon. VENÄLÄINEN Suhoi paljasti heinäkuussa Moskovan MAKS 2021 -ilmailunäyttelyssä uuden viidennen sukupolven yksimoottorisen kevyen taktisen hävittäjän Suhoi Su-75:n, lempinimeltään Checkmate eli Šakkimatti. Lisäksi Pekingin kerrotaan tuoneen alueelle tykistöä, panssareita, raketinheittimistöä sekä uusia hävittäjiä.. Šakkimatti valvonnasta. 23 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 järjestelmään älykkään kiikarin avulla, jonka lisätyn todellisuuden näkymässä yhdistyy tilannekuva ja taistelunjohtojärjestelmä. Venäjän ilmavoimat on tilannut 76 Su-57-hävittäjää, joiden viivästyneiden toimitusten pitäisi alkaa vuonna 2022. Venäläisten oma media on ehtinyt kutsua konetta jo köyhän miehen Su-57:ksi. Suhoin edustajan mukaan kevyempi Su-75 Šakkimatti on modulaarinen, ja se voidaan rakentaa erilaisilla konfiguraatioilla. Intia varustautuu Kiinaa vastaan INTIA on siirtänyt muutaman viime kuukauden aikana vähintään 50 000 sotilasta lisää Kiinan vastaiselle rajalleen Himalajan vuoristossa. Julkisuudessa ei ole tarkkaa kuvaa, kuinka paljon joukkoja Kiinan kansantasavallalla on Intian vastaisella rajalla, mutta Kiinan kansan vapautusarmeijan (PLA) tiedetään siirtäneen joukkoja Tiibetistä Xinjiangin sotilasalueelle, joka vastaa Himalajan kiisteltyjen alueiden Intialla on kolmella rajaalueellaan jo noin 200 000 sotilaan joukot. Hävittäjän hinnaksi kaavaillaan noin 25–35 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, joka on pienempi kuin esimerkiksi F-35:n noin 70–90 miljoonan dollarin hintalappu
Yhteensä arvioidaan, että kiinalaiset olisivat rakentamassa uuteen kohteeseen jopa 110 siiloa. Kiinalaiset lähteet ovat kiistäneet asian. Aikaisemmat satelliittikuvat paljastivat, että Kiinassa olisi rakennettu jopa 120 ohjussiilon tukikohta Yumenin kaupungin lähellä Gansun provinssissa Kiinan pohjoisosissa. avajaisseremonia. Työt kuitenkin etenevät kovaa tahtia. Xi varoitti puheessaan Taiwania itsenäistymispyrkimyksistä, mutta vahvisti edelleen Hongkongin ja Macaon yksi maa, kaksi järjestelmää -lupauksen voimassaolon, vaikka kansantasavalta on kiristänyt otettaan erityisesti Hongkongin itsehallintoalueesta. Iso-Britannia aikoo kasvattaa avaruustoiminaan suunnattua puolustusbudjettiaan seuraavan kymmenen vuoden aikana 1,4 miljardia puntaa (1,65 mrd eur). Hamin tukikohta näyttää olevan varhaisemmassa rakennusvaiheessa, sillä työt ovat siellä alkaneet vasta maaliskuussa 2021. Kiinan kansantasavalta on kolmanneksi suurin ydinasemahti maailmassa. Tätä tavoitetta Kiina aikoo edistää kansainvälisillä erityisesti talouteen keskittyvillä sopimusjärjestelmillä. Kiväärikomppanioissa ei tuolloin kranaatinheittimiä ollut. Sillä on kansainvälisten ilmoitusmenettelyiden perusteella 350 ydinasetta. Tekstissä sanotaan jatkosodassa suomalaiseen jalkaväkipataljoonaan kuuluneen kranaatinheitinkomppanian ja kiväärikomppaniaan kranaatinheitinjoukkueen. Heidän mukaansa siiloihin sijoitetut ydinohjukset ovat vanhanaikaisia ja maa keskittyy mieluummin liikkuvan kaluston kehittämiseen. Nyt havaittu toinen siilotyömaa on noin 380 kilometriä luoteeseen Xinjiangin provinssin puolella lähellä Hamin kaupunkia. Suojarakenteita on pystytetty ainakin 14 siilon työmaata varten, ja maata siirretään 19 uuden työmaan edestä. Esikuntaa johtaa Air Vice Marshal (kenraalimajuri) Paul Godfrey. Xi Jinping totesi myös, että Kiinan kansantasavalta ei ole valloitushaluinen eikä hegemonistinen, ja vakuutti maan rauhantahtoisuutta. Näinhän asia ei tietenkään ollut, vaan tuolloin jalkaväkirykmenttiin kuului kranaatinheitinkomppania määrävahvuudeltaan kuusi raskasta kranaatinheitintä (usein käytännössä varustettuna kolmella raskaalla ja kolmella kevyellä) ja jalkaväkipataljoonaan kranaatinheitinjoukkue aseistettuna kolmella kevyellä heittimellä. Suomen Sotilas pahoittelee virhettä. Samassa yhteydessä jaettiin ensimmäiset avaruusoperaattorien siivet henkilöstölle. Määrä toki kalpenee Yhdysvaltojen 5 550 ja Venäjän 6 255 ydinkärjen rinnalla. 25 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 OIKAISU Suomen Sotilaan numeron 3/2021 sivulle 80 oli päässyt melkoisen räikeä asiavirhe. RAF High Wycomben lentotukikohdassa, jossa pidettiin uuden avaruusesikunnan J-20-hävittäjä on länsimaiden tiedustelun erityisen kiinnostuksen kohteena. Yhdysvaltalainen Federation of American Scientists -tutkimuslaitos on havainnut satelliittikuvista, että Kiina on rakentamassa jo toista ilmeisesti mannertenvälisille ydinohjuksille tarkoitettua tukikohtaa. n Kiinan kansantasavalta on kolmanneksi suurin ydinasemahti maailmassa.. Siivet avaruusmiehille ISON-BRITANNIAN ”avaruusjoukot” aloitti virallisesti toimintansa 29.7
Resursseja riitti, kun millään ei ollut hintalappua. VENÄLÄINEN IHMEASE ...ja millä siihen varaudutaan?. Kunnes varat sitten loppuivat. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitossa kehitettiin ja otettiin palveluskäyttöön useita hypersoonisia ohjusja ilmatorjuntaohjuksia ja yli 4 Machin risteilyohjuksia eri käyttötarkoituksiin. Myös ballististen ohjusten ja taistelukärkien puolella tuotekehitys oli Neuvostoliitossa nopeampaa, koska siinä, missä Yhdysvalloissa kehitettiin usein ensin perusohjus ja sitten tehtiin siitä lukuisia parempia suorituskykyversioita vuosikausien ajan, niin Neuvostoliitossa usein suunniteltiin uusi suorituskykyisempi ohjus puhtaalta pöydältä. Mutta loppuvatko ne nyky-Venäjältä. 26 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 STRATEGIA & TAKTIIKKA & TEKNIIKKA Hypersooninen tutkimus, tuotekehitys ja osaaminen perustui ja perustuu niin Yhdysvalloissa kuin Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjällä konkreettisiin tarpeisiin, joista merkittävimpiä olivat avaruuslennot ja osin edellisten kanssa yhdessä sotilaspuolella ohjuksien kehittäminen eri käyttötarkoituksiin
Neuvostoliiton maavoimien maasta maahan -ohjuksiksi jäivät nyt vain 70/120 kilometrin kantaman modernihko OTR21 Totška/Totška-U ja 1960-luvun 300 kilometrin kantaman muinainen, nestemäistä polttoainetta käyttävä epätarkka Scud (9?72 Elbrus), joista jälkimmäinen on oikeastaan raketti eikä ohjus. Asiasta nousseen valtavan skandaalin lopputuloksena oli se, että asemansa menettämistä pelännyt Gorbatšov lupasi, että Totškan ja Okan pääsuunnittelija Sergei Nepobedimi sai suunnitella uuden alle 500 kilometrin kantaman operatiivis-taktisen maasta maahan -ohjusjärjestelmän. Länneltä puuttuivat välineet kummankin ohjuksen torjumiseen. INF:stä Iskanderiin Ensimmäinen kehityspolku liittyy 500–5 500 kilometrin kantaman maasta laukaistavat keskipitkän matkan ballistiset ohjukset ja risteilyohjukset Yhdysvalloilta ja Neuvostoliitolta kieltävään vuoden 1987 INF-sopimukseen, johon Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov sisällytti amerikkalaisten painostuksesta myös 50–400 kilometrin kantaman operatiivis-taktisen maasta maahan -ohjusjärjestelmän OTR-23 (9K714) Okan. 1980-luvun sotilasoppien mukaan tämä tarkoitti sitä, ettei Neuvostoliiton maavoimat pystynyt enää tekemään hyökkäyksellisiä operaatioita. Lopputuloksena oli vasta vuonna 2006 palveluskäyttöön otettu, hypersooninen ja kvasiballistinen 9K720 Iskander-M -ohjusjärjestelmä. Siksi Venäjällä saattoi olla myös Yhdysvaltoja paremmat lähtökohdat hypersoonisten asejärjestelmien jatkokehittämiseen. Iskander M Yksivaiheinen 3 800 kilon painoinen Iskander-M-ohjus voidaan varustaa eri hakeutumisjärjestelmillä, harhamaaleilla ja ELSO (elektronin sodankäynti) -järjestelmillä, ja siinä voidaan käyttää erilaisia 480 kilon tavanomaisia taistelulatauksia tai ydinlatausta. Mach 4:n ballistisesta Oka-ohjusjärjestelmästä oli jo testattavana 9K714U Oka-U -evoluutio, joka oli liikehtimiskykyinen koko lentoradallaan ja jonka maalia voitiin vaihtaa kesken lennon. 27 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 K ylmän sodan ajan hypersooninen kilpailu ei vaikuttanut käytännössä voimatasapainoon, mutta Neuvostoliitolle ja sen konkurssipesälle kertyi enemmän osaamista. Yhdysvallat muun muassa alkoi ostaa avaruuslentoja Venäjältä. TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN Venäjän hypersooniset asejärjestelmät Lännessä ei ole tänä päivänä keinoja Iskander-M-ohjuksen torjuntaan.. Kylmän sodan päätyttyä prosessi vain kiihtyi, koska Yhdysvallat jäi lepäämään laakereilleen niin avaruuslennoissa kuin strategisten ohjusten kehittämisessä. Jos Yhdysvalloissa suurin syy hypersoonisten aseiden kehittämiseen oli niiden pitkä kantama ja korkea nopeus, niin Venäjällä suurimpana syynä oli se, että hypersoonisia aseita on huomattavasti hankalampaa – ja tänä päivänä lähes mahdotonta – torjua. Tämä on perusteltua, koska jos hypersoonisuuden edut, kuten matalampi lentorata, alhaisempi havaittavuus, suurempi nopeus, pidempi kantama ja korkeampi liikehtimiskyky, voidaan saavuttaa edullisemmin ja nopeammin rakettimoottoria käyttämällä, niin miksi niin ei saisi tai voisi tehdä. Amerikkalaisesta vain ilmahengitteisiin risteilyohjuksiin ja kantorakettien vauhdittamiin liitäviin taistelukärkiin rajoittuvasta hypersoonisuuden paletista poiketen Venäjällä hypersoonisiksi katsotaan myös rakettimoottoriset asejärjestelmät, jotka Yhdysvalloissa luettaisiin ballistisiksi. 9K720 Iskander -ohjusjärjestelmä voi laukaista myös alle 500 kilometrin kanta. Venäjällä hypersoonisten aseiden kehitys tapahtuikin kahdella kehityspolulla
Eräiden lähteiden mukaan Venäjän puolustusministeriö päätti joulukuussa 2019 nostaa ohjusprikaatien laukaisuja latausajoneuvojen lukumäärän 16:een eli neljään neljän ajoneuvon ohjuspatteristoon. Yhdysvaltain strateginen ohjustorjunta Strategisten ydinaseiden kilpavarustelun hillitsemiseksi Yhdysvallat ja Neuvostoliitto solmivat vuonna 1972 ABMsopimuksen, joka rajoitti strategisten ydinohjusten torjuntaan kykenevää ohjustorjuntaa kahden kohteen suojaamiseen: pääkaupungin ja maasta laukaistavien strategisten ohjusten keskitysalueen. Safeguard-ohjustorjuntakeskus lakkautettiin lopulta 10.2.1976 alle neljän kuukauden operatiivisen toiminnan ja vain 24 tunnin päivystyksen jälkeen. Yhteensä Iskander-järjestelmässä voidaan käyttää seitsemää erilaista ohjusta. Safeguard-ohjustorjuntakeskus ohjasi 30:tä pidemmän kantaman LIM-49 Spartanja 70:tä lyhyemmän kantaman Sprint-ohjustorjuntaohjusta. Vuonna 1974 suojattavien kohteiden määrää vähennettiin yhteen per osapuoli. ABM-sopimus salli korkeintaan 100 laukaisulaitetta ja 100 ohjustorjuntaohjusta 150 kilometrin kokoisessa kohteessa. Kahden miljardin dollarin hintainen Safeguardohjustorjuntakeskus saavutti 1.4.1975 alustavan ja 1.10.1975 täyden operatiivisen valmiuden, mutta sitä tarpeettomana pitänyt Yhdysvaltain edustajanhuone päätti sen sulkemisesta jo seuraavana päivänä. strategista ohjuslennostoa. Iskander on vuodesta 2019 ainoa Venäjän käyttämä operatiivis-taktinen maasta maahan -ohjusjärjestelmä, jota käytetään maan maavoimien 14 ohjusprikaatissa. Laukaisun jälkeen hypersooninen Iskander-M-ohjus nousee pystysuoraan yli 50 kilometrin korkeudelle, lentää 6 Machin nopeudella kvasiballistisella lentoradalla, tekee jatkuvasti 30–40 G:n sattumanvaraisia väistöliikkeitä ja syöksyy lopulta lähes pystysuoraan maaliin 5–7 metrin tarkkuudella. Koska Iskander-järjestelmään jätettiin tarkoituksella kasvuvaraa tulevaisuuden varalle, voidaan Iskanderin kantamaa kasvattaa, jos vaikka amerikkalaiset INF-ohjukset ilmestyvät Eurooppaan. Iskander-M-ohjuksen kantama on 50–500 kilometriä, ja sen ideana on korkea tarkkuus ja ohjuksen tekeminen mahdollisimman vaikeasti torjuttavaksi. Iskander-M-ohjusjärjestelmän elinkaari on 10 vuotta, josta kolme vuotta kenttäolosuhteissa. Lännessä ei ole tänä päivänä keinoja Iskander-M-ohjuksen torjuntaan. Yhdysvaltain strategisen ohjustorjunnan toinen tuleminen oli presidentti Ronald Reaganin hallintokautena 23.3.1983 julkistettu Strategic Defense n 15P771 Avangard on mannertenvälinen hypersooninen liitävä taistelukärki. n 10–12 Machin ja 2 000 kilometrin kantaman hypersooninen H-47M2 Kinžal -ohjus, joka laukaistaan 2,8 Machin huippunopeuden, 30 km:n dynaamisen lakikorkeuden ja 720-1 500 km:n taistelutoimintasäteen MiG-31K-hävittäjästä. 28 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 STRATEGIA & TAKTIIKKA & TEKNIIKKA man 9M728ja 9M729-risteilyohjuksia. Jokaisessa ohjusprikaatissa on 12 kahden ohjuksen 9P78-1-kuljetusja laukaisuajoneuvoa, 12 kaksi ohjusta kuljettavaa 9T250-latausajoneuvoa sekä 27 muuta johtamisja huoltoajoneuvoa. n Iskander-M-ohjuksen kantama on 50–500 kilometriä.. Strategisen ohjustorjunnan suojaamia alueita olivat Neuvostoliitossa Moskova, johon Neuvostoliitto rakensi A-135-ohjustorjuntajärjestelmän, ja Yhdysvalloissa Pohjois-Dakotan Grand Forksissa sijaitseva Safeguard-ohjustorjuntakeskus, joka suojasi 321
Uudet asejärjestelmät julkaistiin vasta 1.3.2018 Venäjän presidentin Vladimir Putinin vuosittaisessa liittovaltion tila -puheessa Venäjän parlamentille. Kyseistä kuutta uutta asejärjestelmää kutsutaan leikkisäksi Putinin six-packiksi tai kuusikoksi, mutta hypersooniseen aihepiiriin niistä liittyy suoraan vain kaksi: 15P771 Avangard ja H-47M2 Kinžal ja välillisesti vielä RS-28 Sarmat. Arsenaali 15P771 Avangard on mannertenvälinen hypersooninen liitävä taistelukärki. Siksi Venäjällä aloitettiin salainen tuotekehitys koskien uusia strategisia ja operatiivisia asejärjestelmiä, joita Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten ohjustorjunta ei pystyisi tulevaisuudessakaan torjumaan. SDI-ohjelma kuitenkin valmisteli ideologista ja teknologista pohjaa tulevalle National Missile Defense -ohjelmalle. Teräväsanaisimmat nimesivät ohjelman Tähtien sodaksi, ja vaikka sen puitteissa tehtiin perustutkimusta ja teknologiakehitystä, se ei johtanut asejärjestelmien tuotekehitykseen ja kuihtui hiljalleen sopivan teknologian puuttumisen takia. Se nakertaisi Venäjän strategista ydinasepelotetta ja voisi tulevaisuudessa pahimmillaan neutralisoida sen kokonaan. Jatkossa laukaisulavetteina aiotaan käyttää myös Tupolev Tu-22M3 -yliäänipommikoneita ja Suhoi Su-34 -hävittäjäpommittajia.. Venäjä iskee takaisin ABM-sopimuksen raukeaminen 14.6.2002 ja amerikkalaisten uuden National Missile Defense -ohjustorjuntaohjelman julkistaminen herättivät huolta Venäjällä. Kaikesta huolimatta ABM-sopimus hillitsi strategisten ydinaseiden kilpavarustelua ja tuotekehitystä aina 13.12.2001 asti, jolloin Yhdysvallat ilmoitti vetäytyvänsä siitä. Vuonna 2002 Yhdysvallat käynnisti uuden kansallisen strategisen ohjustorjunnan National Missile Defense -ohjelman, joka tulisi tulevaisuudessa suojaamaan myös sen sotilaallisia liittolaisia. Avangadin huippunopeus on 27 Machia, ja se on liikehtimiskykyinen koko lentoradallaan, käyttää hakeutumisjärjestelmää, pystyy kiertämään havaitsemansa ohjustorjunnan, ja sen maalia ja lentorataa voidaan kauko-ohjata lennon aikana. 15P771 Avangard HGV on jo palveluskäytössä UR-100N UTTH -ohjuksen taistelukärkenä. Jos hypersoonisen kvasiballistisen 9K720 Iskander-M -ohjuksen laukaisisi nopeasti korkealla lentävästä lentokoneesta, niin lopputulos muistuttaisi n Iskander-järjestelmässä voidaan käyttää seitsemää erilaista ohjusta. Siinä voi olla tavanomainen tai ydintaistelulataus. Laukaistuna raskaasta strategisesta mannertenvälisestä, nykyisestä UR-100N UTTHtai tulevasta RS-28 Sarmat -ohjuksesta sillä on todella pitkä kantama millä tahansa lentoradalla – jopa Venäjältä etelänavan yli Yhdysvaltoihin. 29 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 Initiative (SDI), jonka mukaan Yhdysvaltojen piti luoda avaruuteen sijoitettu ohjuspuolustusjärjestelmä. Nopean maailmanlaajuisen iskun konseptin toteuttamatta jättäminen ei olisi juurikaan heikentänyt Yhdysvaltojen turvallisuutta, mutta vuonna 2002 Yhdysvalloille ja Natolle tavanomaisessa aseistuksessa määrällisesti ja laadullisesti alivoimaisella Venäjällä luotettava ja tehokas strateginen ydinasepelote nähtiin elämän ja kuoleman kysymyksenä
Tällä hetkellä ohjus on koeammuntavaiheessa ja olisi tulossa palveluskäyttöön vuonna 2022. Kinžalin tärkein käyttötarkoitus on estää vihollisen pinta-alusten toiminta usean tuhannen kilometrin säteellä Venäjän alueesta, ja sen tarkkuus on vain metri. 30 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 STRATEGIA & TAKTIIKKA & TEKNIIKKA 10–12 Machin ja 2 000 kilometrin kantaman ilmasta laukaistavaa hypersoonista kvasiballistista H-47M2 Kinžal -ohjusta, joka on jo palveluskäytössä 2,8 Machin huippunopeuden MiG-31-torjuntahävittäjästä laukaistavana. Koska Tsirkonissa käytetään nestemäistä polttoainetta ja ilmahengitteistä yliäänipatoputkimoottoria, se on amerikkalaisittainkin hypersooninen risteilyohjus. Tsirkon on laukaisulaitteen kannalta täysin vaihtokelpoinen 3M-55 Oniks -pintatorjuntaohjusten ja 3M14 Kalibr -risteilyohjusten kanssa. Ohjuksessa voidaan käyttää 500 kilon tavanomaista tai ydintaistelulatausta. Taktisissa ohjuksissa hypersoonisuudella haetaan pidempää kantamaa, vaikeampaa torjuttavuutta ja nopeampaa tuhoamissykliä. Sen hyötykuorma on 10 tonnia ja kantama 18 000 kilometriä. RS-28 Sarmat on tulossa palveluskäyttöön vuonna 2022. Sillä on maailmanlaajuinen kantama millä tahansa lentoradalla. Kinžal on ennen kaikkea pintatorjuntaohjus liikkuvia alusmaaleja vastaan, mutta sen hakeutumisjärjestelmän sensorien avulla sitä voidaan käyttää myös maakohteita vastaan. Se voidaan varustaa joko yli 10 ballistisella ydintaistelukärjellä tai hypersoonisilla liitävillä taistelukärjillä. Ohjus laukaistaan pinta-alusten standardista pystysuorasta 3S14-laukaisulaitteesta, sukellusveneiden standardista pystysuorasta laukaisulaitteesta tai modernisoitujen Projektin 949 -sukellusveneiden yläviistoon laukaisevista laukaisulaitteista. Sarmatin innovaationa on maksimaalisen nopea lentoradan aktiivinen osuus – kun moottorit vielä toimivat – ja kehittynyt omasuojajärjestelmä, mikä tekee siitä maailman vaikeimmin torjuttavan strategisen ohjuksen ennen sen taistelukärkien laukaisemista. Presidentti Putin ilahdutti kotiyleisöä hypersoonisella uutuudella myös vuoden 2019 liittovaltion tila -puheessaan 20.2.2019 julkistamalla uuden pinta-aluksista ja sukellusveneistä laukaistavan hypersoonisen 8–9 Machin ja 1 000 kilometrin kantaman 3M22 Tsirkon -pintatorjuntaohjuksen, jota voidaan käyttää niin pinta-aluksia kuin maakohteita vastaan. Sarmat RS-28 Sarmat on raskas nestemäistä polttoainetta käyttävä mannertenvälinen strateginen ballistinen ohjus, joka on tulossa palveluskäyttöön vuonna 2022. Jatkossa laukaisulavetteina aiotaan käyttää myös Tupolev Tu-22M3 -yliäänipommikoneita ja Suhoi Su-34 -hävittäjäpommittajia. n 2 000 kilometrin kantaman 3M14 Kalibr -risteilyohjus.
Uusi HGV olisi tulossa käyttöön alhaisemman hyötykuorman ohjussiiloista ja ajoneuvoista maasta laukaistaviin RS-24 Jarsja sukellusveneistä laukaistaviin R-30 Bulava-30 -strategisiin mannertenvälisiin ICBM-ohjuksiin. Hermes on yli 100 kilometrin kantaman ajoneuvosta laukaistava epäsuoran tulen hakeutuva NLOS-täsmäohjus, jota voidaan käyttää kiinteiden ja liikkuvien pistemaalien torjuntaan mukaan lukien taistelupanssarivaunut. 31 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 Amerikkalaisten aiemmin INF-sopimuksen kieltämien 500–5 500 kilometrin kantaman maasta laukaistavien ohjusten palveluskäytön Euroopassa – tai Aasiassa – alkamisen myötä Tsirkonin maasta laukaistava versio on erittäin todennäköinen. INF-sopimuksen raukeamisesta huolimatta Venäjä on ilmoittanut, että se ottaa käyttöön rauenneen sopimuksen vastaiset maasta laukaistavat 500–5 500 kilometrin kantaman asejärjestelmät, jos amerikkalaiset sijoittavat vastaavia omia asejärjestelmiään Eurooppaan tai Aasiaan. Taktista Taktisella puolella Venäjällä kehitetään myös nykyisten yli 4 Machin ilmataisteluohjusten tilalle nopeampia hypersoonisia ohjuksia. Tuorein venäläinen uutuus on Yleisesikunnan Sotilasakatemian Voennaja mysl -lehden 8/2021 numerossa uutisoitu pitkän strategisen kantaman ilmasta laukaistava hypersooninen risteilyohjus H-95, jolla korvattaneen nykyiset ääntä hitaammin lentävät strategiset ilmasta maahan -risteilyohjukset. Samaan ohjukseen perustuu myös 4 Machin taktinen Hermes-täsmäohjusperhe. Ja muuta mukavaa Muita tiedossa olevia venäläisiä aktiivisia hypersoonisia asejärjestelmien tuotekehitysohjelmia ovat taktisesta monitoimihävittäjäkalustosta laukaistava, hypersooninen ilmasta maahanja ilmasta pintaan -risteilyohjus, jonka pitäisi olla niin kompakti, että se mahtuisi Suhoi Su-57 -häivemonitoimihävittäjän sisäisiin asekuiluihin. Taktisissa ohjuksissa hypersoonisuudella haetaan pidempää kantamaa, vaikeampaa torjuttavuutta ja nopeampaa tuhoamissykliä. 57E6-ohjuksesta on myös kehitetty yli 6 Machin meteorologinen MERA-raketti. Nyt Hermes-ohjusperheeseen kehitetään pidemmän kantaman hypersoonisia ohjusversioita. HermesA on sen 20 kilometrin kantaman lentokoneista ja helikoptereista laukaistava panssarintorjuntaversio. Mitä luultavammin Venäjällä on työn alla tai jopa valmiiksi suunniteltuna INF-kantaman maasta laukaistavat hypersooniset asejärjestelmät eli pidemmän kantaman versio Iskanderista ja maasta ajoneuvosta laukaistava Tsirkon. Myös mitoiltaan ja painoltaan hypersoonista liitävää 15P771 Avangard -taistelukärkeä pienemmän uuden HGV:n tuotekehityksestä on uutisoitu. Tu-22M3-pommikoneista sekä taktisista Su-30SM-, Su-35-, Su57ja MiG-31-hävittäjistä laukaistavan Gremlin-ohjuksen testaus alkanee vuonna 2023. Venäjällä on jo vuosikymmenten ajan ollut käytössä hypersoonisia torjuntaohjuksia järeämmissä S-300V-, S-400ja A235 Nudol -ohjusja ilmatorjuntajärjestelmissä. Strateginen tavoite Venäjän kannalta tärkein tavoite – maan strategisen ydinpelotteen tehokkuuden takaaminen – on jo saavutettu hy. Uudella pienemmällä ja kevyemmällä hypersoonisella Gremlin-risteilyohjuksella tulee olemaan yli 6 Machin nopeus, 1 500 kilometrin kantama ja noin 1 500 kilon omapaino. Hermes-K ja Hermes-S ovat vuorostaan perus-Hermesin pinta-aluksiin ja kiinteästi rannikkopuolustukseen asennettavat 100 kilometrin kantaman pintatorjuntaversiot. Venäjä on ilmoittanut, että kaikki strategiset mannertenväliset HGV:t kantohjuksineen sisällytetään Yhdysvaltojen kanssa solmitun aserajoitussopimuksen 700:n käytössä olevan ohjuksen ja pommikoneen sekä 1 550 ydintaistelukärjen sallimiin määriin. Nyt kevyemmissä 2K22M1 Tunguska-M1 -ilmatorjuntapanssarivaunussa, PantsirS1/SA/SM-ilmatorjunta-ajoneuvoissa sekä pinta-alusten Pantsir-ME-ilmatorjuntajärjestelmissä käytettävän 3,8 Machin huippunopeuden 57E6-ilmatorjuntaohjuksen tilalle on tulossa uusi, pidemmän kantaman ja suuremman korkeusulottuman 5,8 Machin hypersooninen 2Ja6-torjuntaohjus
Todennäköisin toteutus tulee olemaan pidennetyn kantaman hypersooniset Iskander-ohjukset, maasta laukaistavat Kalibr-risteilyohjukset ja vielä mahdollisesti pidennetyn kantaman versiona sekä maasta laukaistavat hypersooniset Tsirkonit. Tällä hetkellä Venäjän koko tavanomaisen ohjuspelotteen määräksi Euroopassa voidaan arvioida noin 2 000–3 000 ohjusta, koska virallisia määriä ei ole julkistettu. Jos Tsirkon laukaistaan ahtaan sota-aluksen tai sukellusveneen sijaan maalta ajoneuvosta, jossa ohjuksen koolla ja painolla ei ole niin väliä, se voidaan varustaa kantamaa pidentävällä isommalla kiihdytysmoottorilla. HGV:llä sekä UR100N UTTHja RS-28 Sarmat -ohjuksilla tullaan lähivuosina vähintäänkin korvaamaan kaikki 46 käytöstä poistettavaa raskasta nestemäistä polttoainetta käyttävää 10 ydintaistelukärjen R36M/R-36M2 Vojevoda -ohjusta, joiden huollossa ja ylläpidossa on omat haasteensa, koska niiden valmistaja sijaitsee Ukrainassa. Kvasiballististen Iskanderien tehokkuutta korostaa se, ettei niiden torjuntaan löydy tällä hetkellä tehokasta ratkaisua. Euroopan täyttäminen uusilla 500–5 500 kilometrin kantaman ja osittain hypersoonisilla ohjuksilla ei tietenkään tulisi tapahtumaan kertaheitolla vaan kestäisi hieman kansainvälisestä tilanteesta ja muista vaikuttimista riippuen ehkä 3–5 vuotta.. Tavanomaisellakin taistelulatauksella varustettuna Iskander pystyy tarvittaessa aiheuttamaan kaikille mahdollisille vastustajille merkittäviä tappioita. Kilpajuoksu Kuolan niemimaalta, Kaliningradista Itämereltä, Kaspianmereltä ja Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta vaikka vain venäläisen laivastotukikohdan laituristakin laukaistuna 2 000 kilometrin kantaman tavanomaiset 3M14 Kalibr -risteilyohjukset kattavat koko Euroopan ja myös Suomen alueen. RS-28 Sarmat -ohjusten tuotantomäärän täytyy siis kasvaa tämän saavuttamiseksi. Jos amerikkalaiset sijoittaisivat Eurooppaan rauennutta INF-sopimusta vastaavasti esimerkiksi 800–900 maasta laukaistavaa 500–5 500 kilometrin kantaman ohjusta, niin Venäjä tulee menettelemään samoin. Aina Yhdysvaltojen päätöksistä riippuvaan INF-ohjusten käytön aloittamiseen Euroopassa tai Aasiassa asti muu Venäjän tavanomainen ja Euroopan mittakaavassa strateginen ohjuspelote on pinta-aluksista ja sukellusveneistä laukaistavien aliääninopeudella lentävien Kalibrja ilmasta laukaistavien H-101-risteilyohjusten sekä ilmasta laukaistavien hypersoonisten H-47M2 Kinžal -ohjusten varassa. Prosessi kestää 3–5 vuotta, koska R-36M/R-36M2 Vojevoda -ohjusten kaikkiaan 460:n käytöstä poistuvan ydintaistelukärjen korvaaminen yksi yhteen vaatii suurempaa määrää HGV:llä varustettuja ohjuksia. STRATEGIA & TAKTIIKKA & TEKNIIKKA 32 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 persoonisen liitävän 15P771 Avangard -taistelukärjen ja strategisen UR-100N UTTH -ohjuksen palveluskäytössä olevalla yhdistelmällä. Tilanne on sama, jos hypersooninen H47M2 Kinžal -ohjus laukaistaan Venäjän ilmatilasta. Tosin Norjaan tai sen taakse voi ampua helpommin Kuolan niemimaalta Venäjän omasta ilmatilasta Suomea ja Ruotsia ylittämättä. Itse asiassa jos Venäjän ilmatilasta laukaistaan Suomen ja Ruotsin yli H-47M2 Kinžal -ohjus, niin sillä voidaan upottaa Norjanmerellä partioivia amerikkalaisia Arleigh Burke -luokan ohjushävittäjiä, tuhota Norjan sotilaallista ja strategista siviili-infrastruktuuria tai jopa katkaista meriyhteydet Norjaan. Tavanomaisen pelotteen puolella vuodesta 2005 alkaen käyttöön otetut 168–224 9K720 Iskander-M -laukaisuajoneuvoa sekä niille valmistetut vähintään 672–896 ohjusta takaavat Venäjälle tehokkaan pelotteen alle 500 kilometrin kantamalla
Vuoden 2022 amerikkalaista ilmasta laukaistavaa AGM183 ARRW -ohjusta seuraa muutaman vuoden viiveellä jo toisen sukupolven venäläinen vastine Gremlin. Jos amerikkalaista AGM-183 ARRW -ohjusta verrataan sen suoraan vastineeseen, H-47M2 Kinžal -ohjukseen, Venäjän etumatkaksi saadaan neljä vuotta. 33 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 Venäjän hypersooninen etumatka Venäjän hypersoonisen etumatkan arviointi on haastavaa, koska yksityiskohtaista tietoa eri valtioiden hypersoonisesta osaamisesta ei ole. Mitä luultavammin Venäjä tulee ottamaan käyttöön kevyemmän HGV:n RS-24 Jarsja R-30 Bulava-30 -ohjuksissa ennen vuotta 2027. Venäjän merkittävimmät saavutukset ovat 27 Machin nopeuden ja usean tuhannen asteen lämpötilan kestävät materiaalit, rakenteet ja alijärjestelmät sekä hypersoonista projektiilia ympäröivästä plasmavaipasta huolimatta toimivat sensorit sekä viestija tietoliikenneyhteydet, joiden ansiosta kaikki venäläiset hypersooniset asejärjestelmät toimivat osana verkostopohjaisen sodankäynnin johtamisjärjestelmää. Torjuntakyky Venäjä johtaa myös hypersoonisten uhkien torjunnassa. n H-47M2 Kinžal -ohjus on jo palveluskäytössä 2,8 Machin huippunopeuden MiG-31-torjuntahävittäjästä laukaistavana.. Muita saavutuksia ovat myös 8–9 Machin ja yli 1 000 kilometrin kantaman ilmahengitteinen, nestemäistä polttoainetta käyttävä yliäänipatoputkimoottori sekä 30–40 G:n korkea liikehtimiskyky 6 Machin nopeudella. n Pantsir-S1. Venäjän ilma-avaruusvoimat ja maavoimien ilmatorjuntajoukot ovat torjuneet hypersoonisten liikehtimiskykyisten harjoitusmaaleja nykyisillä S-400ja S-300VM/V4(Antei-2500 ja Antei-4000) ja tulevilla S500-ohjusja ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä sekä Moskovaa ympäröivällä strategisella A-235 Nudol -ohjustorjuntajärjestelmällä. Strategisten ohjusten puolella vuonna 2019 käyttöön otetun hypersoonisen liitävän 5P771 Avangard -taistelukärjen amerikkalainen vastine on tulossa käyttöön vasta vuonna 2027 osana uutta Ground Based Strategic Deterrent (GBSD) -ohjusta, eli etumatkaksi saadaan kahdeksan vuotta. Asejärjestelmäpohjaisestikin arvioituna vuonna 2006 palveluskäyttöön otettu 9K720 Iskander-M, joka ei ole amerikkalaisittain luokiteltuna hypersooninen, antaa ensimmäisenä vuonna 2022 käyttöön tulevaan amerikkalaiseen ilmasta laukaistavaan 1 600 kilometrin kantaman ja 6,5–8 Machin AGM-183 ARRW -ohjukseen verrattuna Venäjälle 16 vuoden etumatkan. Venäjällä on käytössä myös lukuisia strategisia ja taktisia tutkajärjestelmiä hypersoonisten häiveohjusten havainnointiin. Koska hypersoonisten asejärjestelmien kehittäminen Venäjällä jatkuu edelleen, etumatkaa voidaan hahmottaa asejärjestelmien sukupolvina, jolloin Venäjän etumatkaksi saataisiin yksi sukupolvi
TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN. 34 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 STRATEGIA & TAKTIIKKA & TEKNIIKKA MAAILMANLAAJUINEN, NOPEA ISKUKYKY Hypersooniset asejärjestelmät amerikkalaisittain 1990-luvun jälkipuoliskolla Yhdysvaltain sotilaspoliittisessa yhteisössä kiteytyi konsepti nimeltään maailmanlaajuinen kantama – maailmanlaajuinen mahti (Global Reach – Global Power, GRGP), jonka mukaan Yhdysvaltojen pitäisi 1–2 tunnin kuluessa käskystä pystyä tuhoamaan tavanomaisella (ei-ydinase) täsmäohjusiskulla mikä tahansa kriittinen kohde maalla tai merellä kaikkialla maailmassa. Maailmanlaajuisen tavanomaisen pelotteen konseptin pitäisi vielä toimia ilman ulkomailla sijaitsevien amerikkalaisten sotilastukikohtien käyttöä. . Mahti on kuitenkin säilynyt ja kasvaa. Yhdysvallat vetäytyi INF-sopimuksesta vuonna 2019. Mutta etumatka lyhenee. Syynä rajoitukseen oli ainakin osittain Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton vuonna 1987 solmima INF-sopimus, joka kielsi niiltä lyhyen 500–1 000 kilometrin ja keskimatkan 1 000–5 500 kilometrin kantaman maasta laukaistavat ballistiset ohjukset ja risteilyohjukset
Amerikkalaisen 1990-luvun 4 000–6 000 risteilyohjuksen tavanomaisen strategisen pelotteen rajoituksena oli kuitenkin rajallinen maantieteellinen kattavuus, koska amerikkalaiset strategiset pommikoneet eivät voineet toimia kaikkien valtioiden ilmatilassa eikä mereltä pystynyt ampumaan risteilyohjusten kantamaa syvemmälle sisämaahan. Laajimmillaan konseptin mittakaavaksi nähtiin 30 % kriittisistä kohteista, joihin muuten iskettäisiin ydinaseilla. Konseptin nimi vaihtui ensin nopeaksi maailmanlaajuiseksi iskuksi (Prompt Global Strike, PGS) ja myöhemmin vuonna 2003 sen ydinaseettoman luonteen korostamiseksi tavanomaisten aseiden nopeaksi maailmanlaajuiseksi iskuksi (Conventional Prompt Global Strike, CPGS). Yhdysvalloilla oli myös vastaava strateginen tavanomainen pelote maantieteellisesti suppeampana ja hitaammin toteutettuna merivoimiensa pinta-aluksilta ja sukellusveneistä laukaistavien 1 700 kilometrin kantaman ja 870 km/h huippunopeuden BGM109C Tomahawk -ohjusten sekä ilmavoimiensa strategisista B-52 Stratofortress -pommikoneista laukaistavien tavanomaisten 1 100 kilometrin kantaman ja 830 km/h huippunopeuden AGM-86C CALCM -risteilyohjusten muodossa. Tämä kaikki teki yllätysiskun risteilyohjuksilla mahdottomaksi. Pentagon liitti lupaavalta vaikuttavan ja Yhdysvaltojen ydinasepelotetta täydentävän tavanomaisen GRGPtäsmäpelotteen osaksi ydinasedoktriiniaan vuonna 2001. Uudet haasteet Kolmantena pulmana oli se, että mitä luultavammin sekä risteilyohjukset että niiden laukaisulavetit yritettäisiin torjua. CPGS-konseptilla ei myöskään ollut ydinaseiden käyttöön liittyvää korkeaa poliittista ja moraalista kynnystä. Toisena rajoitteena oli laukaisulavettien kantamalle keskittämiseen vaadittava pitkä valmisteluaika varsinkin merivoimaa käytettäessä. CPGSkonseptin ei ollut tarkoitus korvata strategista ydinpelotetta vaan toimia sen suppeampana vaihtoehtona tai täydennyksenä. Muissa valtioissa amerikkalainen CPGS-konsepti herätti huolta, koska se mahdollistaisi vastustajan johtamisja puolustuskyvyn kriittisen elementtien nopean tuhoamisen yllätysiskulla. 35 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 K oska Yhdysvalloilla jo oli vastaava maailmanlaajuinen ydiniskukyky maasta ja sukellusveneistä laukaistavilla 12 000–13 000 kilometrin kantaman strategisilla mannertenvälisillä ballistisilla ydinohjuksilla, vastaavan tavanomaisen GRGP-kyvyn luominen vaikutti täysin loogiselta ja houkuttelevalta. CPGS-konseptin eri toteutusvaihtoehtoina tarkasteltiin strategisia pommikoneita, uusia ballistisia ohjuksia ja risteilyohjuksia, kiertoradalle sijoitettavia kineettin Strateginen B-52 Stratofortress -pommikone nousemassa ilmaan 14.8.2012 Edwardsin lentotukikohdasta Kaliforniassa osana sen siipiripustimesta laukaistavan 5 Machin hypersoonisen miehittämättömän X-51A Waverider -koeilma-aluksen testausta.. Neljäntenä rajoitteena oli se, että risteilyohjusten lentoaika saattoi olla jopa yli kaksi tuntia
Ameriikan malli CPGS-konseptin toteutus mannertenvälisten ballististen ohjusten uusien tavanomaisten taistelukärkien avulla kaatui kuitenkin kahteen seikkaan. Amerikkalaiset keskittyivät kahteen ratkaisuun: hypersooniseen risteilyohjukseen ja hypersooniseen liitävään taistelukärkeen. Ainakin vielä.. Amerikkalaisen tulkinnan mukaan hypersooninen risteilyohjus (Hypersonic Cruise Missile, HCS) on vähintään 5 Machin nopeudella lentävä, ilmahengitteistä yliäänipatoputkimoottoria ja nestemäistä polttoainetta käyttävä liikehtimiskykyinen ohjus, jonka matkalento tapahtuu usean kymmenen kilometrin korkeudella ohuehkossa ilmakehässä ja johon vaikuttavat etupäässä aerodynaamiset voimat. HGV Hypersooninen liitävä taistelukärki (Hypersonic Glide Vehicle, HGV) on vuorostaan kantoraketin avulla jopa yli 100 kilometrin korkeudelle ilmakehän ulkopuolelle laukaistava taistelukärki, joka laskeutuu loivassa kulmassa takaisin ilmakehän aivan ylimpiin osiin aivan kuten Maan ilmakehään palaava avaruusalus. Helpoimpana ja nopeimpana vaihtoehtona nähtiin kuitenkin tavanomaisten taistelukärkien käyttö nykyisissä ballistisissa mannertenvälisisissä maasta laukaistavissa LGM30 Minuteman IIIja sukellusveneistä laukaistavissa UGM-133 Trident II (D5) -ohjuksissa. Se voidaan laukaista maasta, pinta-aluksesta tai sukellusveneestä tai lentokoneesta kiihdytysraketin avulla, joka antaa sille yliäänipatoputkimoottorin toiminnan vaatiman alkunopeuden. Toiseksikin koska muiden ydinasevaltioiden on mahdotonta tietää, onko Yhdysvaltojen laukaisemassa strategisessa ballistisessa ohjuksessa ydintaistelukärki vai CPGS-iskun tavanomainen taistelukärki, niin niiden reaktiona saattaisi olla vastaisku ydinaseilla. Ilmakehän ylimmät osat antavat liitävälle taistelukärjelle aerodynaamista nostovoimaa ja pidentävät sen kantamaa. HGV voi myös tarvittaessa poistua ja palata ilmakehään useampia kertoja, ja se voi muuttaa nopeuttaan, korkeuttaan Yhdysvalloilla riittää resursseja. HGV:hen vaikuttavat niin ballistiset kuin aerodynaamiset voimat, ja se tavallaan muuttaa ballistisen nopeutensa ja korkeutensa arodynaamisen nostovoiman avulla pidemmäksi kantamaksi. Tästä johtuen lähes kaikki julkinen keskustelu hypersoonisista asejärjestelmistä vuosina 2001–2018 liittyy amerikkalaiseen CPGS-konseptiin. Ensinnäkin, Yhdysvaltojen ja Venäjän väliset uudet vuoden 2000 START IIja sen vuonna 2003 korvannut SORT-strategisten aseiden rajoitussopimukset rajoittivat strategisten ohjusten taistelukärkien lukumäärää niiden luonteesta riippumatta. 36 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 STRATEGIA & TAKTIIKKA & TEKNIIKKA siä aseita, kiihdytysraketilla suurelle korkeudelle laukaistavia ja sieltä pitkälle etäisyydelle liitäviä hypersoonisia taistelukärkiä ja useampia taistelukärkiä sisältäviä hypersoonisia ilma-aluksia. Tästä johtuen CPGS-konseptin toteutustavaksi valittiin hypersooniset ohjukset, hypersooniset liitävät taistelukärjet ja hypersooniset ilma-alukset, joiden etuna oli se, etteivät niitä rajoittaneet mitkään aserajoitussopimukset
Hypersoonisten risteilyohjusten kolme ohjelmaa ovat vasta teknologiakehityksen tasolla. Lego 1940-luvulta alkanut hypersoonisen lennon tutkimus eri valtioissa ja varsinkin amerikkalainen alan tutkimus aina 1950-luvulta lähtien loivat hyvän pohjan CPGS-konseptin hypersooniselle tuotekehitykselle, jonka rahoitus alkoi vuonna 2007. U S A IR FO RC E. Nykyiset amerikkalaiset asejärjestelmien tuotekehitysohjelmat perustuvat valtaosin kantoraketin vauhdittaman hypersoonisen liitävän taistelukärjen (HGV) malliin ja toteutetaan Yhdysvaltojen eri puolustushaarojen välisenä synergisenä yhteistyönä. 37 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 ja kurssiaan. Vuoteen 2019 asti valtaosa budjetista kului teknologiakehitykseen ja vuodesta 2020 alkaen tuotekehitykseen. Hypersooninen AGM-183A ARRW -ohjus on ripustettu B-52:n siipiripustimeen. Sillä on huomattavasti matalampi ja tasaisempi lentorata kuin ballistisella ohjuksella tai ballistisella taistelukärjellä. Aktiivisia teknologiahankkeita on 65 ja tuotekehityshankkeita kuusi. Eri ohjelmien käyttämät kantoraketit ja HGV:t on standardisoitu mahdollisimman pitkälle. koelentolaivueen strategista B-52H Stratofortress -pommikonetta valmistellaan koelentoa varten osana USAF:n AGM-183A AirLaunched Rapid Response Weapon (ARRW) -tuotekehitysohjelmaa. Sillä voi olla myös hypersoonisia risteilyohjuksia korkeampi nopeus – jopa 27 Machia. Mikään ohjelmista ei pysty vielä saavuttamaan yli 5 500 kilometrin strategista mannertenvälistä kantamaa. HGV:llä ei ole omaa moottoria, vaan se saa kaiken tarvitsemansa liike-energian laukaisussa käytettävältä kantoraketilta. n Yllä: Taiteilijan näkemys Yhdysvaltain laivaston CPSja maavoimien LRHW-ohjusten liitävästä Common Hypersonic Glide Body (CHGV) -taistelukärjestä. Kun Yhdysvallat vetäytyi 2.8.2019 INF-sopimuksesta, joka kielsi 500–5 500 kilometrin kantaman maasta laukaistavat ballistiset ohjukset ja risteilyohjukset, hypersoonisten asejärjestelmien kehitys on laajentunut kattamaan myös INF-kantaman järjestelmät alkuperäisen CPGS-konseptin lisäksi. CPS-ohjelman tavoitteena on palveluskäyttö vuodesta 2025 alkaen, noin 2 250 kilometrin kantama ja noin 6–8 Machin nopeus. Lopputuloksena on eräänlainen Lego-rakennussarja, josta standardiosia yhdistelemällä saadaan erilaisia asejärjestelmiä. Palveluskäyttöön 2025 Eri tuotekehitysohjelmien yhteisiä osia ovat kantoraketti ja HGV. n Alla: 419. Tällä hetkellä hypersooniseen tutkimukseen ja tuotekehitykseen on vuosina 2015–2025 budjetoitu yhteensä 15 miljardia dollaria. HGV:llä voi olla erittäin pitkä mannertenvälinen kantama. Kantoraketin kehityksestä vastaa Yhdysvaltain laivasto (US Navy) osana Conventional Prompt Strike (CPS) -ohjelmaansa, jonka tavoitteena on kehittää Virginia-luokan ydinkäyttöisistä hyökkäyssukellusveneistä ja Ohio-luokan ydinkäyttöisistä stategisista ohjussukellusveneistä veden alta laukaistava hypersooninen asejärjestelmä, jossa käytetään laivaston ja maavoimien yhteistyössä kehittämää, kartionmuotoista hypersoonista liitävää Common Hypersonic Glide Body (CHGV) -taistelukärkeä
Nyt USAF:n aktiivisessa AGM-183 Air-Launched Rapid Response Weapon (ARRW) -tuotekehitysohjelmassa käytetään omaa, DARPAn kehittämää kiilamaista Tactical Boost Glide -teknologiaan perustuvaa HGV:tä ja omaa kantorakettia. Hypersooninen AGM-183 ARRW -ohjus laukaistaan strategisesta B-52 Stratofortress -pommikoneesta. STRATEGIA & TAKTIIKKA & TEKNIIKKA 38 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 Koska CPS-raketti ei mahdu amerikkalaisten pinta-alusten standardina olevaan pystysuoraan Mark 41 VLS -laukaisulaitteeseen, sen käyttö vaatii nykyisten sota-alusten muutostöitä tai uusia aluksia. Zumwalt Toukokuussa 2021 julkistettiin, että laivaston CPSja maavoimien LRHW-ohjusten kantama tulee olemaan yli 2 775 kilometriä. SM-6 IB -ohjus on aiemman 240 kilometrin kantaman, 34 kilometrin korkeusulottuman ja 3,5 Machin huippunopeuden RIM-174 ERAM SM-6 IA -ohjusja ilmatorjuntaohjuksen tehokkaammalla booster-moottorilla ja suuremmalla taistelulatauksella varustettu hypersooninen evoluutio. Yhdysvaltojen nykyisen mereltä ja ilmasta laukaistaviin risteilyohjuksiin perustuvan tavanomaisen strategisen pelotteen määräksi arvioidaan 6 000–7 000 ohjusta.. SM-6 IB -ohjelman tavoitteena on palveluskäyttö vuodesta 2024 alkaen ja noin 1 000 kilometrin kantama. Uusin USAF:n tuotekehitysohjelma on kesällä 2021 alkanut pitkän kantaman hypersooninen risteilyohjus Hypersonic Attack Cruise Missile (HACM), joka olisi laukaistavissa niin strategisista (noin 20 ohjusta B-52-pommikoneesta) kuin taktisista lentokoneista. AGM-183 ARRW -ohjelman tavoitteena on palveluskäyttö vuodesta 2022 alkaen, noin 1 600 kilometrin kantama ja noin 6,5–8 Machin nopeus. LRHW-ohjelman tavoitteena on palveluskäyttö vuodesta 2023 alkaen, noin 2 250 kilometrin kantama ja noin 6–8 Machin nopeus. n Minuteman III -ohjus. Yhdysvaltain maavoimien Long Range Hypersonic Weapon (LRHW) -tuotekehitysohjelma on käytännössä laivaston CPS-ohjus CHGV-taistelukärkineen maasta laukaistavaksi muunnettuna. Alun perin Yhdysvaltain ilmavoimienkin (USAF) piti käyttää yhteistä liitävää hypersoonista CHGV-taistelukärkeä ja omaa kantorakettiaan Hypersonic Conventional Strike Weapon (HCSW) -tuotekehitysohjelmassaan, mutta ohjelma lakkautettiin helmikuussa 2020. Hybridiohjuksia Yhdysvaltain merivoimien toinen hypersooninen tuotekehitysohjelma on pinta-alusten pystysuorista Mk 41 VLS -laukaisusäiliöistä laukaistava monitoiminen hypersooninen ballistinen Standard Missile-6 IB -ohjus, jolla ilmaja ohjustorjunnan lisäksi voidaan vaikuttaa pintaja maakohteisiin. Toisena uutisena oli se, laivaston CPS-ohjusten ensimmäiseksi laukaisulaveteiksi tulevat sukellusveneiden sijaan kolme – voisiko sanoa surullisen kuuluisaa – Zumwalt-luokan häivehävittäjää. Helmikuussa 2020 Yhdysvaltain maavoimat julkisti valinneensa merivoimien ballistiset SM-6 IB -ohjukset ja BGM-109 Tomahawk -risteilyohjukset n AGM-183A ARRW -ohjuksen kiilanmuotoisen hypersoonisen liittävän HGV-taistelukärjen irrottautuminen kiihdytysraketista
Yhdysvaltojen nykyisen mereltä ja ilmasta laukaistaviin risteilyohjuksiin perustuvan tavanomaisen strategisen pelotteen määräksi arvioidaan 6 000–7 000 ohjusta. Teknologiaohjelmat Varhaisemmassa kehitysvaiheessa Yhdysvalloissa on kolme ilmahengitteisen hypersoonisen risteilyohjuksen teknologiaohjelmaa: ilmavoimien Southern Cross IFREja laivaston lentotukialuksilta toimivista lentokoneista laukaistavaksi soveltuvien ohjusten HyFly2ja CCHAWC -ohjelmat. Koska kaikkien amerikkalaisten hypersoonisten asejärjestelmien tuotekehitys on vielä kesken, aikataulujen paikkansapitävyyttä on vaikeaa arvioida. Tähän on luultavasti tulossa muutos 2030-luvulle tähtäävän amerikkalaisen strategisen pelotteen uudistuksen myötä, sillä sen puitteissa uuden maasta laukaistavan strategisen Ground Based Strategic Deterrent (GBSD) -ohjuksen kehittämisestä solmittiin 13,3 miljardin dollarin sopimus Northrop Grummanin kanssa viime vuonna. n Aseistamattoman strategisen mannertenvälisen ballistisen sukellusveneestä laukaistavan (SLBM) UGM-133 Trident II D5 -ohjuksen laukaisu osana Ohio-luokan strategisen USS Nebraska (SSBN 739) -ohjussukellusveneen, sen Tridentohjusjärjestelmän ja miehistön sertifiointiprosessia Kalifornian rannikon edustalla.. MRCohjusjärjestelmän maksimikantama tulee olemaan noin 1 800 kilometriä Tomahawkristeilyohjuksilla. Amerikka takamatkalla Siitä huolimatta, että amerikkalainen tavanomaisen nopean maailmanlaajuisen iskun konsepti hypersoonisine toteutuksineen on hallinnut julkista keskustelua koko 2000-luvun ajan, tällä hetkellä Yhdysvallat on Venäjään ja Kiinaan nähden takaa-ajajan asemassa, koska näillä mailla on jo palveluskäytössä hypersoonisia asejärjestelmiä. Yhdysvaltojen panostus hypersoonisten asejärjestelmien kehittämiseen on kuitenkin kunnioitusta herättävän mittava, ja aikataulujen perusteella muiden valtioiden etumatka saataneen kirittyä kiinni lähivuosien aikana. Vaikka Yhdysvallat on ilmoittanut virallisesti, että sen kehittämät hypersooniset asejärjestelmät käyttävät valtaosin tavanomaisia taistelulatauksia, niin on syytä muistaa, että vuonna 1991 tuhotut INFasejärjestelmät olivat kaikki ydinaseita ja INF-pelotteen palauttaminen Kiinaa ja Venäjää vastaan vaatisi tavanomaisena huomattavasti suuremman määrän ohjuksia. Yhdysvaltojen panostus tavanomaisiin asejärjestelmiin johtuu myös siitä, että kylmän sodan päätyttyä 1990-luvulla maa luopui kyvystään uusien ydinlatausten valmistamiseen, ja sen jälkeen kaikki uudet amerikkalaiset ydinlataukset on valmistettu vanhoista, ennen 1990-lukua valmistetuista ydinlatauksista. Jos hypersoonisten asejärjestelmien lukumäärää arvioidaan INF-sopimuksen kieltämien 500–5 500 kilometrin kantaman maasta laukaistavien ohjusten mukaan, niin vuoteen 1991 mennessä INF-sopimuksen mukaan tuhottiin 864 amerikkalaista ja 1 864 neuvostoliittolaista ydinohjusta. Koska Yhdysvallat haluaa hillitä tänä päivänä Venäjän lisäksi myös Kiinaa Tyynellämerellä, niin amerikkalainen 500–5 500 kilometrin kantaman asejärjestelmien tarve on noin kaksinkertainen INF-sopimuksen määriin verrattuna eli noin 1 800 ohjusta. Ainakin vielä. Pelote Tavanomaisen nopean maailmanlaajuisen iskun konseptin mukaisten amerikkalaisten asejärjestelmien määräksi voidaan arvioida 30 % vuonna 2009 solmitun ja 2021 jatketun strategisten aseiden rajoittamissopimuksen sallimasta 1 550 ydintaistelukärjestä eli 465 yksikköä. Nopeat aikataulut selittyvätkin osittain imagollisilla syillä. Amerikkalaisen GAO-viranomaisen, joka vastaa meidän Valtiotalouden tarkastusvirastoamme, tuorein raportti hypersoonisten asejärjestelmien kehityksestä maaliskuulta 2021 ja Yhdysvaltain kongressin raportti joulukuulta 2020 sekä sen päivitetyt versiot huhtija heinäkuulta 2021 painottavat, että avainteknologioiden kehittämisessä vaadittavalle tasolle on vielä ongelmia. Muita merkittäviä hypersoonisia teknologiaohjelmia ovat DARPAn noin 500–1 000 kilometrin kantaman kantoraketin ja hypersoonisen liitävän taistelukärjen yhdistelmään perustuva operatiivisen maasta maahan -ohjuksen Operational Fires (OpFires) -ohjelma ja lentokoneesta laukaistavan ilmahengitteisen hypersoonisen risteilyohjuksen Hypersonic Air-breathing Weapon Concept (HAWC) -ohjelma, joiden mahdollisesta jatkokehityksestä päätetään vuoden 2021 aikana. 39 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 keskimatkan maakohteisiin vaikuttavaan MRC-ohjusjärjestelmäänsä, joka on tulossa palveluskäyttöön vuonna 2023. Tarkemman kuvan amerikkalaisten hypersoonisten asejärjestelmien sotilaallisesta suorituskyvystä, vahvuuksista ja puutteista saamme vasta, kun ne tulevat palveluskäyttöön. On myös syytä muistaa, että Yhdysvalloilla riittää resursseja
80 VUOT TA SIT TEN 40 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 Münchenistä SUOMEN ILMAVOIMIEN KONEHANKINNAT Emme halunneet sotaa, mutta oli pakko. Suomi oli hyökätessään yhdessä Saksan kanssa Neuvostoliittoon 80 vuotta sitten muutoin ylivoimainen, mutta tulivoimassa ja taivaalla vastustaja oli yhä vahvempi. Se maksoi verta.
C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. KU VA : VE SA N IS KA N EN • KU VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. Niskanen. Hannus kapt.; E. Marttinen sähk.; A. Oikealta: K. Kuvan takana käsin kirjoitettu teksti: Bristolissa 1937 heinäkuussa. RAF:n Blenheimin edessä äärimmäisenä vasemmalla Alvar (Ati) Niskanen. Hämäläinen kapt.; A. Eskola kapt.; Vainio ins.; T. 44 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN BLENHEIMEJÄ NOUTAMASSA BRISTOLIN LENTOKENTÄLLÄ ENGLANNISSA 1937
Syksyllä 1937 Valtion Lentokonetehtaalta oli tilattu Fokker D.XXI:n pariksi ajateltu VL Pyry -harjoitushävittäjä. SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. Fieselerin vaihtoehtona oli Cierva-autogiro, jonka avulla haluttiin tutkia pienten lentonopeuksien käyttömahdollisuuksia eri tarkoituksiin. 46 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN Ripon IIF -kaksitasot. Sekä Fokkerit että Blenheimit saatiin sekä otettua käyttöön että varusteltua sotakuntoon juuri ennen toisen maailmansodan syttymistä syyskuun 1. Sopimus syntyi tammikuussa 1939 Fokker T.VIII W-C2 -koneesta, joita tilattiin kaksi, ja marraskuussa oli esittelyssä Valtion Lentokonetehtaalta lisäksi 22 koneen tilaus. Koneita ei ehditty toimittaa ennen kuin saksalaiset valtasivat Alankomaat toukokuussa 1940. Riponin seuraajakysymys oli vuoden 1938 lopussa juuri ratkeamassa, kun osoittautui, ettei Fokker T.VIII:n kanssa kilpailevaa Arado Ar 95:tä ole saatavissa. Sen ensilento tapahtui tammikuussa 1939, ja toukokuussa niitä tilattiin 40 kappaletta, jotka valmistuivat välirauhan aikana. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G mille 20 vuotta aiemmin tilattuja Viima II -alkeiskoulukoneita. . Riponit olivat erillisellä lentolaivueella ja lentolaivue 14:llä, joka luovutti ne syksyyn 1939 mennessä Junkerseilla lentävälle lentolaivue 16:lle. Suhteet Saksaan 1930-luvun lopulla eivät olleet erityisen hyvät. Jälkimmäisiä hankittiin vuonna 1929 Britanniasta ostettu mallikone mukaan lukien kaikkiaan 26 konetta kolmessa sarjassa, jotka valmistuivat vuoden 1930 lopusta syksyyn 1934 mennessä. päivänä 1939.. Storcheja käytettiin yhteyskoneina, eikä niillä osallistuttu sotatoimiin. Postia lastataan Blackburn Ripon IIF -kaksitasoon. Tässä niistä jälkimmäinen Malmin kentällä kesällä 1941. Valtion Lentokonetehtaalta valmistui kesän ja syksyn 1939 aikana Ilmavoi. Ennen Blenheimien käyttöönottoa Junkersit olivat olleet lentolaivue 44:n kalustona. Vuoden 1938 lopussa tilattiin Saksasta kaksi Fieseler Fi 156 -konetta, jotka toimitettiin seuraavana keväänä. Sarjan mukana Suomen Ilmapuolustusliitolle rakennetuista kahdesta koneesta jälkimmäinen myytiin pian valmistumisensa jälkeen Ilmavoimille. Siitä huolimatta Suomeen myytiin 1939 kaksi Fieseler Storch -yhteystoimintakonetta
Tästä alkaen aina joulukuulle pakko-otettiin 16 sekalaista pienkonetta, kaksi Merivartiolaitoksen Junkers F.13 -konetta ja joulukuun alussa toinen Aero Oy:n Junkers Ju 52/3m -matkustajakoneista, joka vaihdettiin toiseen helmikuussa. Osalla koneista lennettiin merivalvontalentoja demilitarisoidun Ahvenanmaan suunnalla, ja pienkoneet olivat Ilmasotakoulun käytössä Pohjanmaalla. Livornosta puolestaan lähti 17 konetta loppiaisena 1940 Lloydin HL Tunisialla. 50 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN Lokakuun 23. Viimeiset saapuivat perille kesäkuussa 1940. tammikuuta 1940 Pisasta. Kahta ensimmäistä lukuun ottamatta suurin osa koneista lennettiin talvisodan viimeisen kuukauden kuluessa Suomeen. Se käytti teknisten vaikeuksien sävyttämiä Fiateja talvisodan lopussa ja kohtuullisen menestyksekkäästi jatkosodan alussa. lokakuuta 1939 useiden muiden siviilikoneiden kanssa. Molotov protestoi asiasta 9. Kaksi konetta tuhoutui matkalla, mutta Suomeen saapui 33 konetta, jotka luovutettiin talvisodan alun Bulldoginsa Gloster Gladiatoreihin vaihtaneelle lentolaivue 26:lle. Kuusi konetta jäi saksalaiseen satamaan proomuihin. Lisäksi saatiin sovittua, että koneet maksettaisiin osin selluloosatoimituksilla. Koneista kaksi oli uusia, ja loput tulivat laivuepalveluksesta. Koneet matkasivat Amsterdamin kautta kohti Norjan Bergeniä. Liian vähän liian myöhään Koneita koottiin aluksi SAABilla Linköpingissä ja Brewstereiden saavuttua Linköpingiin lopuksi Götaverketillä Torslandassa. joulukuuta 1939 Saksan Moskovan-lähettiläälle. Tammikuun 1940 puolivälissä ostettiin 10 konetta lisää, jotka maksettiin nekin sellulla. Saksassa odotti laivausta vielä 15. Hankitut 10 lisäkonetta lähtivät nekin Livornosta vasta 24.–25.1.1940. Mutta hätä ei lue lakia, ja kone oli saatavissa välittömään toimitukseen. Aeron kaksi dH 89 Dragon Rapide -konetta pakko-otettiin 14. Talvisodassa Fiateilla saavutettiin 13 ilmavoittoa ja yksi kone ammuttiin ilmataistelussa alas. Saksa katkaisi kauttakulun kahden koneen jälkeen. Kaksi ensimmäistä konetta toimitettiin sovitusti rautateitse Saksan läpi ja laivattiin Ruotsiin. Aeron jälkimmäinen Junkers palautettiin takaiHurricanekin kelpaa, jos parempia ei saa!. Kone ei ollut erityisen mieleinen ratkaisu, se oli kallis suhteutettuna suorituskykyyn ja varusteluun. joulukuuta kymmenen junavaunullista Fiateja, jotka määrättiin palautettaviksi takaisin Italiaan. Tieto koneiden kuljetuksista vuoti Ruotsin lehtiin. päivänä 1939 saatiin aikaan hankintasopimus 25 italialaisesta Fiat G.50 -hävittäjästä. Ne pääsivät lähtemään uudelleen matkaan kohti Suomea vasta 26
päivänä lähettää Suomeen 30 Morane-Saulnier M.S.406 -hävittäjäkonetta, 50 lahjakoneesta on myös puhuttu. Virosta toimineille neuvostoilmavoimien pommikonemiehistöille LounaisSuomessa tavattu uusi suipponokkainen suomalaisten lentämä hävittäjätyyppi tuli yllätyksenä. Talvisodan viimeisen reilun kuukauden aikana Moraneilla ammuttiin alas 14 punakonetta, ja yksi Morane menetettiin ilmatorjunnan alas ampumana. Koko kone-erä laivattiin Dunkerquesta jo vuoden 1940 ensimmäisenä päivänä, alus saapui Narvikiin 8. Malmöstä koneet lennettiin helmikuussa Malmenin (Linköping) ja Barkarbyn sekä Norrtäljen kautta suurimmaksi osaksi Säkylän Pyhäjärvelle, jossa ne otti käyttöönsä uusi lentolaivue 28. Koneet toimitettiin AB Aerotransportin korjaamolle Bulltoftaan Malmössä, jossa ne kokosi ranskalaisen koelentäjän, kapteeni Etiennen johtama asentajaryhmä, jonka apuna oli myös ruotsalaisia. Moranenkin suurin ongelma oli se, että ilmasotatekniikka eteni kovempaa kuin n F19-vapaaehtoisrykmentin B4:t (Hawker Hart) kärsivät raskaat tappiot jo ensimmäisellä sotalennolla. Kuun puolivälissä Daladier paukutteli jo hallitukselleen henkseleitä ensimmäisen avustuserän nopeasta toimituksesta. Niiden korvaajaksi kaavailtiin B3:a (Junkers Ju 86). Teknisesti kone oli vaikea, mutta sen tavoille opittiin välirauhan aikana, ja jatkosodan alkupuolella sitä käytettiin kohtalaisen menestyksekkäästi. tammikuuta. Sitä luultiin Spitfireksi. FL YG VA PN ET M U SE U M. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 53 natuksestaan huolestunut pääministeri Daladier lupasi joulukuun 13. Tyyppi oli otettu Ranskan ilmavoimien käyttöön vasta vuoden alussa
päivänä yhteyttä lähetystöön ja tarjosi F2A-1:n vientiversiota Brewster Model 239:ää, joka lisättiin listalle. Kun talvisota syttyi, Suomesta ulkomaille lähetettyjen hartaiden avunpyyntöjen joukossa oli sotatalouspäällikkö Leonard Grandellin sähke ostaa välittömästi 30 Curtiss P-36 (vientinimi 75A) Hawktai Seversky EP-1 -hävittäjää suoraan varastosta. Koska Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomeen ilman sodanjulistusta, katsottiin, että laillisessa mielessä Suomi ei ollut sotaa käyvä maa, jolle näin voitiin myydä aseita cash and carry (maksa ja vie) -periaatteella. Lisäksi presidentti Roosevelt tunsi voimakasta sympatiaa SuoMORANE-SAULNIER M.S.406 ei keväällä 1939 tehdyssä esikarsinnassa täyttänyt Ilmavomien vaatimuksia. Määrän nosti 50:een pääministeri Ryti. Koska US Navyn toimitukset olivat viivästyneet ja se oletti tulevan F2A-2:n olevan alkuperäistä parempi, Suomelle myönnettiin 13. Lopulta siitä ei saatu edes kunnon tarjousta. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. joulukuuta 1939 – samana päivänä, jolloin Ranskasta luvattiin 30 Moranea – lupa ostaa 43 laivaston tilaamaa mutta toimittamatonta konetta huolimatta Yhdysvaltojen hallinnossa työskennelleiden Neuvostoliiton myyrien uutterista yrityksistä estää kauppa. Eihän valmistajilla koneita missään varastossa ollut eivätkä liittovaltion lait sallineet myydä asevoimille toimitettuja koneita. Samalla perusteella Yhdysvallat myi talvisodan aikana myös Neuvostoliittoon polttoja voiteluaineita, alumiinia ja muita tarvikkeita. Kaikki vanheni sodan pyörteissä hetkessä. Kuitenkin näistä kolmesta vaihtoehdosta Brewster oli edullisin. Alla aukeaman kuvassa M.S.406 lähdössä Naarajärven lentokentältä kesäkuussa 1941. Amerikan herkkua Yhdysvalloissa Suomen sotilasasiamies, eversti Per Zilliacus oli pyytänyt lokakuussa paikallisilta hävittäjävalmistajilta tarjouksia. Samoin luovasti todettiin, että Yhdysvaltojen laivaston tilaamat mutta vielä toimittamattomat koneet olivat valmistajan omaisuutta, joten ne voitiin myydä eteenpäin laivaston omaisuudesta riisuttuina. Seversky EP1 oli edelleen kiinnostava tarjokas, mutta koska ruotsalaiset olivat ostaneet tuotannossa olleet koneet, sitä ei enää ollut nopeasti saatavissa. Suomessa toivottiin koneeseen Pratt & Whitney Twin Wasp -moottoria, mutta asennuksen arvioitiin kestävän neljä kuukautta, eikä aikaa ollut. Sitä ei kuitenkaan oltu vapautettu vientiin, ja sen tuotanto oli aivan lapsenkengissä. Erityisesti oltiin kiinnostuttu Grummanin uudesta laivastohävittäjästä F4F, joka nimettiin myöhemmin Wildcatiksi. 54 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN koskaan aikaisemmin. Ilmavoimat halusi ostaa 96 hävittäjää. Kuitenkin se edusti talvisodan lahjakoneiden ehdotonta eliittiä ja oli haasteellisesta tekniikastaan huolimatta käypä laite vielä jatkosodan alussa. IL M A VO IM AT SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. Pienen ja tuntemattoman yhtiön toimitukset Yhdysvaltojen laivastolle olivat jo puoli vuotta myöhässä. Brewsterin edustaja otti marraskuun 1
Tuuli alkoi kääntyä. SA -K U VA SA -K U VA. 60 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN Ranskaan, peruutettiin tehtävä välittömästi, ja laivue kutsuttiin takaisin kotiin. Talvisodassa sotasaaliiksi saaduista Polikarpov I-153 -koneista kunnostettiin kahdeksan. Kone koelennettiin keväällä 1940, minkä jälkeen se oli esillä Helsingin Messuhallin sotasaalisnäyttelyssä. Kaikkiaan viisi tämäntyyppistä konetta kunnostettiin. Joulukuun puolivälissä 1939 annettiin määräys koneiden käsittelystä. IAP:n (hävittäjälentorykmentti) Polikarpov I-15bis numero 173, joka koelennettiin tammikuussa 1940 ja luovutettiin jo talvisodan aikana toisen samanlaisen koneen kanssa harjoitushävittäjäksi täydennyslentolaivue 29:lle. Ne olivat käytössä vuoteen 1945. Ne palvelivat meritiedustelukoneina lähes koko jatkosodan ajan, viimeiset olivat tiedustelukoneina Laatokan pohjoispuolella kesällä 1944. Ilmeisesti ensimmäinen Valtion Lentokonetehtaalla Tampereella lentokuntoiseksi tarkistettu ja uudelleen maalattu kone oli Oulunjärvelle jouluaattona 1939 pakkolaskun tehnyt 145. tammikuun Tupolev SB -pommikone Tampereen lentokonetehtaalla. Tämän jälkeen se lähetettiin lentolaivue 24:n kautta keväällä 1941 tutkittavaksi Saksaan, jonne se jäi. Polikarpovista Tupoleviin Neuvostoliiton talvisodan ykköshävittäjää, Polikarpov I-16:tta kunnostettiin vain yksi. Tupolev SB:tä kunnostettiin kaikkiaan kahdeksan. Alla värikuvassa SB-pommikone kentällä, moottorit käynnissä. Pommikoneista ensimmäisenä lennettiin pakkolaskun Hauholle 29. Sotasaalis Jo talvisodan alusta alkaen alas ammuttuja ja pakkolaskun tehneitä neuvostoliittolaisia koneita alettiin evakuoida. Suurin osa niistä oli vaurioitunut korjauskelvottomiksi, mutta joukossa oli myös muutama ehjä ja joitakin kymmeniä korjauskelpoisia koneita. Se oli lentomestari Tuomisen 2. Ensimmäinen luovutettiin laivuekäyttöön huhtikuussa 1940 ja kuusi muuta korjattuina syksystä 1940 kevääseen 1941 mennessä. helmikuuta 1940 vaurioittama ja Kotkan lähelle meren jäälle pakkolaskun tehnyt I-16, tyyppi 27
FFV (Flygförvaltningen) tiesi omien aikaisempien tiedustelujensa pohjalta, että CR 42 -koneita on nopeasti saatavissa, joten jätettiin optio 12 koneesta. Toteutumattomat hankkeet Talvisodan aikana Ruotsissa Suomea kohtaan tunnetun myötätunnon kannattelemana kirkkoherra Isaac Beén Göteborgista aloitti varojen keräämisen lentokoneisiin. tammikuuta 1940 tarjoamaan miehistön koneen siirtolennolle, joka tapahtui helmikuussa. 62 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN se toimi jatkosodan alussa kuljetuskoneena ja sen jälkeen myös matkustajakoneena Keski-Eurooppaan suuntautuneilla lennoilla. Kuutena kappaleena valmistetusta tyypistä ei jäänyt merkittäviä jälkiä ilmailuhistoriaan.. Tässä roolissa Koolhoveneilla mentiin jatkosotaan, joka koitui kummankin koneen kohtaloksi. Vapaaehtoislaivue F19:n koneet olivat vanhentuneita, niistä oli menetetty neljännes, ja ruotsalainen vapaaehtoisjoukko tarvitsi ilmasuojaa. Koneen luovutuksen jälkeen sitä käytettiin talvisodan aikana yhteyskoneena Ruotsissa eri siirtolentoja koneiden kokoonpanopaikkakuntien välillä. Sen peruspääoma saatiin Beéniltä ja vapaaherra Eugen von Stedingkilta. Talvisodan aikana sillä lennettiin kaksi ambulanssilentoa ja kuormallinen sotalapsia Ruotsiin. Pääkonsuli Henry MacGrady Bell organisoi Britanniassa Finland Fund -järjestön kanssa keräyksen Suomen Punaiselle Ristille, sitä markkinoitiin muun muassa BBC:n välityksellä. Vaikka kone oli vanhahtava, oli se kuitenkin Gladiatoria nopeampi, ja sen kiinteään laskutelineeseen oli mahdollista asentaa helposti sukset. Suomessa sitä käytettiin Ilmavoimien esikunnan yhteyskoneena aina Lapin sodan aikana tapahtuneeseen vaurioitumiseensa saakka. Kone peruskorjattiin ja luovutettiin elokuussa 1941 kuljetuskoneeksi. toukokuuta 1940 tarkoitus lentää Malmilta lentorykmentti 4:lle Luonetjärvelle. Lähdössä kone kiersi oikealle huolimatta siitä, että ohjaajaa oli varoitettu sen kiertopyrkimyksestä. Ruotsalaisen Nationella Samlingenin keräysvaroilla ostettiin talvisodan lopulla G A Flygrederiltä vanha Fokker F.VIII -matkustajakone. Kansalliskeräyksistä perustettiin hävittäjärahasto, jota hoitivat ruotsalaiset sotilaselimet. Pitkää iloa siitä ei ollut, sillä se tuhoutui jo muutamaa viikkoa myöhemmin pakkolaskussa metsään Laguksen joukkojen huoltolennolla Derevjannojesta (Puujoki, Petroskoin eteläpuolella, Äänisen rannalla). Kone seisoi pitkään Ruotsissa ennen kuin se lennettiin marraskuussa Suomeen. Siellä niillä lennettiin sotalentoja Suomenlahdella. Jouluun mennessä oli koossa rahat ambulanssikoneeseen, joksi valittiin Western Airways Ltd:n dH 86B Silver Star. Koolhovenit lennettiin Alankomaista Ruotsin kautta Tampereelle, jossa ne maalattiin ja varusteltiin ennen luovuttamista tiedustelukoneiksi erilliselle lentolaivueelle. Kone tuhoutui törmättyään kahteen kiitoradan laitaan pysäköityyn Brewsteriin. Tanskalainen toiminimi Brödrene Dahls A/S osti loisteliaan Beechcraft C-17L Traveler -matkailukoneen, jonka virallinen lahjoittaja Ilmavoimille oli liikkeen suomalainen sisaryhtiö Putkikonttori Oy. Vielä siviilirekisterissä OH-IPA ollut kone luovutettiin erilliselle lentolaivueelle, jossa sitä lensi Aeron kokenut lentokapteeni Ville Leppänen. Sodan jälkeen kone uurasti lentouransa loppuun kartoituskuvauksissa ja päätyi kahvioksi Hämeenlinnaan ja sieltä edelleen museokoneeksi. n Koolhoven F.K.52 -koneet tulivat samassa paketissa Hanssin Jukan kanssa kreivi von Rosenilta. Kone oli 27. Western Airways lupautui 19
Koneet miehistöineen internoitiin. kesäkuuta 1940 kaikkiaan seitsemän konetta: kolme Hover M.F.11 -meritoimintakonetta, kaksi vanhentunutta Fokker CVD -tiedusteluhävittäjää, yksi moderni Heinkel He 115 N -meritoimintakone ja yksi dH 82 Tiger Moth -koulukone. Koneista paras, Heinkel, oli mainio työkalu sissilentäjien käsissä. F19 oli jo silloin lakkautettu, ja kun kenraali Lundqvistiin otettiin yhteyttä, ei tämä ollut kiinnostunut vanhentuneista koneista vaan halusi niiden sijasta mieluummin rahaa. Saksalaisvalmisteinen Heinkel-vesilentokone oli Norjasta. ja 19. Ilmatorjunta-aseet It-konekivääri 121 +59 180 –573 It-tykki 20–40 mm 182 +467 649 –236 It-tykki yli 40 mm 79 +33 112 –88 Yhteensä 382 +559 941 –897 20.6.1941 määrästä 247 kpl Merivoimilla. Internoidut norjalaiskoneet Saksalaisten Norjan valtauksen alta Ruijasta lennettiin Suomen puolelle 8. 63 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 Väline Käytössä 13.3.1940 Muutos Käytössä 20.6.1941 Ero määrävahvuuteen Huom. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. Kuvan kone tuhoutui neuvostojoukkojen väijytyksessä heinäkuussa 1943 Tugasjärvellä. helmikuuta 1940 tilattiin viisi ja 24.2.1940 loput seitsemän konetta laivattavaksi 5. SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. Kuitenkin 15. Tuuli kääntyy Talvisodan loppupuolella 22. Ilmavoimien materiaalitilanne 20.6.1941. Ruotsin kuninkaan päätöksellä koneet ostettiin Flygvapnetille ja rahat käytettiin Brewster-kaluston maksamiseen. Käytännössä ne lennettiin loppuun jatkosodan aikana. ja 9. maaliskuuta 1940. 406 ja Heinkel HE-115 Tampereen lentokonetehtaalla kesällä 1942. helmikuuta 1940 insinöörimajuri Rafael Hallamaa välitti kenraali Lundqvistille tiedon, jonka oli kuullut Flygvapnetin materiaalipäällikkö Nils Söderbergiltä. Tämä oli kertonut, että FW 44J Stieglitz -koneita olisi saatavisn Polikarpov I-16, Morane Saulnier M.S. Espanjan sisällissodassa kutsumanimen "Rata” saanut hävittäjä etualalla oli jatkosodan sotasaalista Neuvostoliitosta, Moranet olivat Ranskasta, ja osa oli hankittu sittemmin Saksan sotasaalisvarastoista. Hävittäjä 133 +97 230 –10 Pommikone 32 +9 41 –18 Tiedustelu / yhteistoimintakone 66 –30 36 +24 Yhteensä 231 +76 307 -4 Lisäksi koulutus/vast. Tilaukset sisälsivät koneet ja maakaluston sekä varaosia ja ammuksia. Ranskalaisten avokätisiin lupauksiin kuului myös 46 Alankomaissa valmistettua Koolhoven F.K.58 -hävittäjää. Ensimmäinen laivalasti saapui Göteborgiin huhtikuun alussa. Kenraali Lundqvist vastusti tilausta. Suomen ilmavoimien konekalusto oli kovin kirjavaa. HE-115 oli tärkeä kone kaukopartiomiesten kuljetuksissa ja huollossa. Hoverit varastoitiin Aero oy:n Kellosaaren halliin Helsingissä ja Heinkel Tampereelle. Se menetettiin heinäkuun 1943 alussa, kun kone laskeutui järvellä suoraan vihollisen väijytykseen. Norjalaiskoneet otettiin käyttöön jatkosodan alussa. koneita 252 kpl 20.6.1941. Myös tämä hanke kariutui talvisodan päättymiseen
Kaikkiaan laivue saavutti CU"Sussuillaan” 190 ilmavoittoa menettäen kahdeksan konetta ilmataisteluissa ja kuusi ilmatorjunnalle. Konetyyppi oli läpi sodan lähes yksinomaan lentolaivue 32:n käytössä. Pohdinta liittyi Ruotsissa suunniteltuun ohjaajakoulutukseen. Kaksi ensimmäistä konetta oli koottu, koelennetty, aseet kokeiltu ja luovutettu lentolaivue 12:lle 26. Siis täysin uusi konetyyppi puutteellisella dokumentaatiolla saatiin käyttöön neljässä päivässä! Ensimmäinen sotalento lennettiin kolme päivää myöhemmin. Ne olivat kuuluneet Norjan ja Ranskan ilmavoimille. Nämä olivat entisiä ranskalaisten koneita, mutta samassa erässä oli mukana myös norjalaisten koneita. Ilmavoimien koulukonetilanne oli vuotta aikaisemmin valmistuneen Viiman II-sarjan ja tämän hankinnan jälkeen erinomainen. Vanhoja Letov S-218A Smolikeja oli käytössä vielä runsaasti, joten osa Viimoista ja Stieglitzeistä voitiin varastoida. Kohti uutta sotaa Kun Saksa taisteli lännessä kesällä 1940, jatkosuunnitelmissa ryhdyttiin jo katsomaan itään. Kaluston taso parani huomattavasti talvisodan alusta, mutta kalustokirjavuus teki pienistä Ilmavoimistamme huoltomiesten ja lentäjien painajaisen. kesäkuuta 1941, loput olivat perillä kesäkuun loppuun mennessä. 64 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN sa huhtikuusta alkaen 10 konetta kuukaudessa. Ensimmäiset 10 Moranea toimitettiin jo saman vuoden lopussa, loput tulivat vasta jatkosodan alettua. Tässä tilanteessa myös Suomen merkitys Saksan ulkopolitiikassa kasvoi. Tällainen oli Suomen ilmavoimien kalustollinen taival Münchenistä Barbarossaan. Suomeen koneet tulivat Saksan sotasaalisvarastoista heti jatkosodan alettua. Jos rauhan vuosina oli säästetty kalustossa, oli ainakin henkilöstön koulutuksessa tehty hyviä valintoja, ja taktiikka oli maailman huippua. SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. Uudessa laivueessaan Curtissit palvelivat hyvin koko jatkosodan ajan. Saksan politiikkana alkuvaiheessa oli myydä sotasaaliskalustoa. Vaihtoehtona Stieglitzeille olivat Bücker Bü 131 Jungmann tai 30 KZ II Sport (peräkkäin istuttava avo-ohjaamokone). Näillä koneilla sodittaisiin seuraava erä. Mahdollisuudet asekauppoihin ja korvauksen hakemiseen Norjaan jääneestä Suomeen matkalla olleesta kalustosta aukenivat. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. Curtissit olivat entisiä Ranskan ja Norjan ilmavoimien koneita. Saksalaisten valloitettua Norjan koneet jäivät isännättömiksi, ja ne löysivät uuden kodin Suomesta. Lokakuun 1. Lue lisää jatkosodan ilmasodasta seuraavilta sivuilta ja tulevista numeroistamme. päivänä 1940 hankintasopimus numero 1 187:n mukaisesti ostettiin 29 Curtiss Hawkja 24 Morane-Saulnier M.S.406 -hävittäjää. Curtissit siirrettiin jo heinäkuussa useiden tiedustelulaivueissa tapahtuneiden vaurioiden jälkeen lentolaivue 32:lle, jolta ne saivat vaihdossa vanhat Mercury-moottoriset Fokker D.XXI -hävittäjät. Koneet saataisiin tanskalaisten keräämillä varoilla, ja koulutus tapahtuisi Etelä-Ruotsissa. Niistä kymmenen oli valmistettu Norjan lentojoukoille. huhtikuuta 1940 Saksasta 30 Focke Wulf Stieglitz -alkeiskoulukonetta. Thaimaa) ilmavoimat. Ensimmäiset koneet laivattiin Stettinistä (nykyään Puolan Szczecin) Suomeen kesäkuun 1941 puolivälissä: seitsemän entistä Ranskan ilmavoimien Wright Cyclone -moottorilla varustettua ja kymmenen Pratt & Whitney Twin Wasp -moottorilla varustettua konetta. Ensimmäisenä hankintana ostettiin 12. kesäkuuta. Ensimmäiset kymmenen konetta lennettiin Suomeen toukokuun lopussa ja loput kahdessa erässä elokuussa 1940. Suomen ja koneen valmistajamaan Yhdysvaltojen lisäksi tätä varsin onnistunutta konetyyppiä käyttivät Argentiinan, Alankomaiden Itä-Intian, Iranin, Norjan, Perun, Ranskan, Kiinan ja Siamin (nyk. Kun Smolikit poistuivat käytöstä 1944, Viimoilla ja Stieglitzeillä koulutettiin lentäjiä 1950-luvun lopulle saakka. Näillä koneilla sodittaisiin seuraava erä. Lopuista kaksi ensimmäistä Twin Wasp -moottorista konetta luovutettiin lentolaivue 14:lle 30. Koneet saapuivat laatikoissa Kuorevedelle 23. Suomalaisten lentäjien ja kenttähenkilöstön taito sai paikata puutteet. n Curtiss Hawk 75 A -koneita Aunuksen sotataivaalla 18.10.1943. kesäkuuta 1941
Pituus: 9,2 m Kärkiväli: 12 m Siipipinta-ala: 31,5 m 2 Tyhjäpaino: 1 400 kg Starttipaino: 2 500 kg Moottori: Bristol Pegasus XII -yhdeksänsylinterinen tähtimoottori, 850 hv. Vuodenvaihteeseen 1942–43 mennessä Valtion Lentokonetehdas valmisti 35 C.X:ää. Viimeksi mainittuja oli tiedustelulentojen yhteydessä tai pieninä muodostelmina. Kun sota eteni ja vastuskin kävi vaikeammaksi, yhteistoimintalaivueita aseistettiin yhä enemmän vanhentuneilla hävittäjillä, kuten Fokker D.XXI:llä ja Gloster Gladiatoreilla. FK:t olivat Ilmavoimissa yhteistoimintalaivueiden kalustona. Marraskuun 30. Yksi niistä on unohdettu sotataivaan työjuhta Fokker C.X n Lentolaivue 12:n Fokker C.X kesäkuussa 1941 Mikkelissä. Talvisodassa menetettiin kahdeksan FK:ta, joista kuusi vihollisvaikutuksesta. Ilmavoimilla oli 39 konetta vuosina 1936–58. Sivistettiinpä puna-armeijan joukkoja lentolehtisiä pudottamallakin. Suomi osti neljä Fokker C.X:ää ja valmistuslisenssin vuonna 1936. 400 kg pommikuorma. FK:n lujan rakenteen takia kone saatFOKKER C.X Monet nykyihmisen silmin lentäviä kangaspuita muistuttavat kaksitasot toisen maailmansodan alussa olivat itse asiassa tuolloin tuliteriä koneita. Viimeinen käytössä ollut FK tuhoutui onnettomuudessa tammikuussa 1958. Nopeus: 340 km/h Toimintasäde: 840 km Lakikorkeus: 8 400 m Nousukyky: 500 m/min Miehistö: 2 Aseistus: 2 x 7,62 mm:n konekivääriä moottoripeltien alla ja 1 x 7,62 mm:n konekivääri tähystäjä/taka-ampujalla. FK oli syöksypommituskykyinen. Jatkosodassa menetettiin 23 FK:ta. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN Fokker C.X Kaksipaikkainen tiedusteluja syöksypommituskone. Lisenssivalmisteisiin asennettiin Bristol Pegasus XII -moottori, mikä edellytti rungon leventämistä alkuperäisestä konstruktiosta. päivänä 1939 rivissä oli 29 FK-konetta. Alankomaissa valmistetuissa oli hieman heikkotehoisempi Rolls Royce Kestrel V. Kaikilla oli käytössään useampaa kuin yhtä konetyyppiä. Konetyyppi sai meillä tyyppikoodin FK. Niitä käytettiin sodan jälkeen maalinhinausja yhteyskoneina. Sotiemme päättyessä niitä oli Ilmavoimiemme palveluksessa jäljellä viisi. SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. C.X lensi ensilentonsa vuonna 1933, ja Alankomaiden ilma-aseella oli niitä kaikkiaan 33 kappaletta: 20 maan varsinaisilla ja 13 Itä-Intian ilmavoimilla. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. Sotataivaan hiljaiset Kun jatkosota alkoi, yhteistoimintalaivueita oli kolme. Kun talvisota alkoi, neljästä yhteistoimintalaivueestamme kolme oli aseistettu FK:illa, ja niistä kaksi pelkästään FK:illa. Se suunniteltiin aikaisemman Fokker C.V:n seuraajaksi. FKkoneita oli 17, mikä oli hieman alle puolet laivueiden lentokonevahvuudesta. . Yhteistoimintalaivueiden tehtävät olivat lähitiedustelu, tulenjohto, pienet ilmakuljetukset ja häirintäluonteiset pommitukset. 65 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 A lankomaissa valmistettu Fokker C.X oli alun perin Alankomaiden Itä-Intian ilmavoimille tarkoitettu tiedustelukone ja kevyt pommittaja. FK:t ja muut varsinaiset tiedustelukoneet pysyivät kuitenkin käytössä vähäisessä määrin
n Kuuluisin FK-miehistöihin kuulunut oli kapteeni Paavo Kahla, kuvassa oikealla. Ilmavoimilla oli vuoteen 1945 saakka operatiivisessa käytössä kaikkiaan 19 FK:n edeltäjää, Fokker C.V:tä (tyyppikoodi FO), joka ei ollut niin suorituskykyinen kone. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. Hänen koneensa ammuttiin alas Lapin sodassa 23.10.1944 Kittilän alueella. Tämä mahdollisuus menetettiin kun vuodesta 1942 eteenpäin yhä useammin vastassa oli Polikarpoveja suorituskykyisempiä neuvostohävittäjiä. Vaikka se oli hidas, pystyi se vahvan rakenteensa vuoksi saavuttamaan syöksyssä jopa 540 km/h nopeuden, jolla se pääsi irti vanhimmista neuvostohävittäjistä. 66 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN toi useimmiten irtautua syöksymällä, kun talvisodan aikaiset Neuvostoliiton Polikarpov I-16ja I-153-hävittäjät yllättivät. Sen rooli ja käyttöperiaatteet olivat kuten FK:lla. Kahla oli viimeinen kaatunut Marskin ritari. Kuuluisin FK-miehistöihin kuulunut oli kapteeni Paavo Kahla, Mannerheim-ristin ritari nro 54 päivämäärällä 26.4.1942. SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. n Fokker C.X oli kestävärakenteinen tiedustelukone ja syöksypommittaja. Viimeinen ritari Jatkosodassa FK:lla saavutettiin pari ilmavoittoakin vastaavissa tehtävissä lentäneistä Polikarpov U-2ja R-Z-kaksitasoista. Hän toimi FK:n tähystäjänä lentolaivueissa 14 ja 16
– ymmärtämiseen, ja siitä lähti matka kohti gradutyötä ja vuosien tutkimuksia. Nuorta miehitetyn maan kasvattia käsite kiehtoi. Lehtijuttu oli käsitteestä pahuuden banaalius (the banality of evil). Viimeiseksi tulee jälkipyykkiä, selittelyä tai kieltämistä. Siitä seuraa avoin toiminta heidän eliminoimisekseen. Etnisyys, ihonväri ja uskonnot ovat aina kelvanneet kuten väärä ajattelukin. Edes varoituksena. Iivi Masso Miten he suostuivat?. Mutta kohtuutonta vallanhimoa, mukavuudenhaluisia tottelijoita, sinisilmäisiä idealisteja, erehtyviä asiantuntijoita ja kunkin aikakauden omilla uskomuksilla oikeutettuja syrjinnän perusteita löytyy aina uudelleen. Menneisyyden kansalaiset alistuivat kuninkaille ja diktaattoreille. Osoittamalla olevamme maailman onnellisimpia vuodesta toiseen. Eihän niin suuri pahuus voi olla vain banaalia eli tavallista, tylsää. Se oli Arendtin päätelmä natsivirkailija Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä, ja se aiheutti aikanaan kritiikkivyöryn. Siinä näkyi avain tärkeimmän kysymyksen – miksi ihmiset suostuivat. Se voi tarkoittaa kaikkea syrjäyttämisestä fyysiseen poistoon. Sitten päätetään tehdä jotain. Uskomme vaaleihin, asiantuntijoihin, tieteeseen. Eihän. Saksalainen liike -kylteistä kauppojen ikkunoissa massamurhiin vei satoja pieniä askeleita, joista yksikään ei ollut riittävän suuri poikkeama edellisestä, jotta protestointiin olisi ryhdytty. Vasta nyt me tiedämme kaiken paremmin. Mutta me länsimaissa olemme sivistyneitä. Ja siihen ei haluta verrata mitään, mitä viisastunut ihmiskunta tekee myöhemmin. Heitä verrataan eläimiin, parasiitteihin, sairauksiin. Meillä ei enää sellaista tapahdu, koskaan. Sekä omaan että ihmisten yhteiseen. Taustalla oli helpotus Neuvostoliiton romahtamisesta, usko, ettei ihmiskunta tulisi moista enää toistamaan ja uteliaisuus ymmärtää, miten savijalkainen hirviö pysyi pystyssä niinkin kauan, eli miten ihmiset suostuivat alistumaan mielettömälle järjestelmälle. Sitten heitä aletaan syrjiä. Päivästä toiseen vaivihkaa edetessä hyväksyttiin sellaista, mikä kertaheitolla olisi ollut mahdotonta. Menneisyyden lääkärit ylistivät tupakoinnin terveellisyyttä ja kirjoittivat kotiäideille amfetamiinireseptejä. Siksi minkään ajan hyviä hetkiä ei voi pitää itsestään selvinä. Kansanmurhan oppikirjan kymmenen käskyä menee jokseenkin näin: Jaetaan ihmiskunta meihin ja heihin. Tämän toteaminen tuntuu kuluneelta, luimmehan edistysuskon kritiikkiä jo 1990-luvulla. JOKAINEN HIRMUHALLITSIJA on käyttänyt hyväkseen toiseuden ilmiötä, josta on nyt loputtomien hienovaraisten toiseuttamisten kritiikin valossa tullut jo monien mielestä mieletön. Tämä ei loppunut viime vuosisadan keskellä. Merkitään toiset erilaisiksi ja alempiarvoiseksi. Silti monien muiden ylimielisyyksien ohella vahvin ja samalla sokein ylenkatse kohdistuu menneisyyteen. Sen yhteydessä vannottiin, että ei koskaan enää. Historia toistuu, muttei ihan samanlaisena. Itsehän me olemme ne luoneet. Arendt oli kuitenkin sitä mieltä, että juuri pienten ihmisten ajattelematon totteleminen mahdollistaa sen, että pahat ihmiset pystyvät toteuttamaan ilkeitä suunnitelmiaan. Toiseuden perusteet vaihtelevat. Hybris suhteessa aiempaan aikaan tekee meistä luottavaisia oman aikamme vallanpitäjiin. Juutalaiset, kulakit ja toisinajattelijat ovat tuoreessa muistissa. Toisen epäinhimillistäminen on aina suurimpien julmuuksien taustalla. Kirja kuvailee, miten huomaamattomasti jälkeenpäin järkyttäviltä näyttävät tilanteet kehittyivät. 67 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 IIVI AIKAMME SUURIN ennakkoluulo on edistysusko. Jugoslaviasta ja Ruandasta ei ole pitkä aika, Lähi-itä kiehuu nytkin. He tappoivat toisiaan, syrjivät ja alistivat. Kun huomattiin, miten pitkälle oltiin menty, oli jo myöhäistä yrittää tehdä mitään. Välillä niitä on vaikea erottaa. Kirjoista löytyi kuitenkin vain osa totuuksista. “Minä tottelin vain käskyä”, muistammehan. Ennen ei ymmärretty tasa-arvon, edistyksen eikä teknologian päälle. He kiduttivat uskonluopioita ja polttivat noitia. Emme välttämättä olekaan menneisyyden ihmisiä niin paljon parempia. Luottamus on hyvä, sokeus ei. Kirjassaan They thought they were free (he luulivat olevansa vapaita) amerikkalainen Milton Mayer esittää saman kysymyksen vuosina 1933–1945 eläneille saksalaisille: miksi he lähtivät mukaan. Menneisyyden ihmiset olivat raakalaisia ja tietämättömiä. Äänestämällä, opiskelemalla, työllä. Tuhoisiksi osoittautuneet ideologiat eivät helposti palaa. Natsien valta korostuu ihmiskunnan pahuuden symbolina paitsi sen tekojen äärimmäisyyden, myös siihen kohdistuneen laajan dokumentoinnin ja analyysin takia. Olin itsekin edistysuskovainen, kun 1990-luvulla helsinkiläisenä filosofian opiskelijana löysin pienestä lehtijutusta elämäni filosofin Hannah Arendtin, jolta lähdin etsimään selitystä ihmisten typeryydelle lähimenneisyydessä. Virheistä opitaan, mutta virheitä myös tehdään, aina. Mikroaggressioiden ja turvallisten keskustelutilojen ilmapiirissä unohtuu, kuinka julmaa jälkeä ihmisryhmien toiseuttaminen onkin tuottanut
TEKSTI: ANTTI VALKONEN SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. 68 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN Suomalaiset sukellusveneitä tuhoamassa Lentolaivue 6 . C O M /H IS TO RY C O LO RI N G
Kesäkuu 1944. Torjunnan tuloksista on saatu varmoja tietoja vasta 2000-luvulla, jolloin Itämereltä on löydetty useita sodassa jäljettömiin kadonneiden sukellusveneiden hylkyjä. Suomen ilmavoimien lentokoneita käytettiin vihollisen sukellusveneiden etsintään ja tuhoamiseen ensimmäisen kerran talvisodassa, mutta tuolloin niiden toiminta jäi vähäiseksi. Kuva idästä päin. Lentolaivue 6 oli erikoistunut merilentotoimintaan ja kantoi päävastuun torjuntatehtävistä. Sen sijaan jatkosodassa lentokoneiden harjoittama sukellusveneentorjunta oli laajaa ja määrätietoista toimintaa. Aloitetaanpa kuitenkin ensin vihollisesta.. 69 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 n Pommituslentolaivue 6:n Tupolev SB-2 Siuntion yläpuolella, Karhujärvi suoraan takana. Aihetta tutkinut tohtori Antti Valkonen kertoo Suomen Sotilaalle jännitystarinan 80 vuoden takaa, kun Suomi siivosi Suomenlahtea
Veneet tekivät 214 hyökkäystä vihollista vastaan, useimmiten ennalta määrän Lentolaivue 6:n tunnus oli pommia kantava ankka. Täydennyksinä punalippuinen laivasto sai 12 sukellusvenettä, ja yhdeksän sukellusvenettä poistettiin käytöstä tai siirrettiin toisille merille. Pisin sotaretki kesti 60 vuorokautta, sotaretkien keskimääräinen pituus oli 20 vuorokautta, ja lyhyimmät sotaretket tehtiin yhden vuorokauden kuluessa. Neuvostoliitto menetti siis Itämerellä yhteensä 44 sukellusvenettä. Ne poistuivat Suomesta vasta heinäkuussa vuonna 1945. Strateginen ase Sukellusveneet tekivät sodan aikana (1941–1945) 182 sotaretkeä eli sota-ajan partiomatkaa: 131 jatkosodan päättymiseen mennessä ja 51 sen jälkeen. 70 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN L entolaivue 6 etsi ja tuhosi jatkosodan aikana sukellusveneitä, jotka kuuluivat Neuvostoliiton Itämeren laivastoon. Itämerellä toimineiden neuvostoliittolaisten sukellusveneiden lukumäärä oli suurimmillaan sodan alussa. Ne taistelivat Saksan ja sen liittolaisten aluksia vastaan ensin Baltiasta, sen jälkeen Leningradin alueelta ja lopuksi – jatkosodan päätyttyä – Suomesta käsin suuressa isänmaallisessa sodassa (22.6.1941–9.5.1945), kuten sota itänaapurissamme tunnetaan. Lisäksi kuuden sukellusveneen tuhoutumisen syy on yhä tuntematon; tilanne on kuitenkin paljon selkeämpi kuin 2000-luvun alussa, jolloin jäljettömiin kadonneita sukellusveneitä oli 20. n Syvyyspommia lastataan lentolaivue 6:n Dornier Do 22K1 -meritoimintakoneeseen (DR-195) Santahaminassa heinäkuussa vuonna 1942. Sodan aikana lukumäärä pieneni raskaiden tappioiden vuoksi. Kun sota päättyi, rivissä oli 25 sukellusvenettä. SA -K U VA. Tappioita aiheuttivat erityisesti miinat, joita oli Itämerellä runsaasti: miinoitteissa tuhoutui ainakin 23 sukellusvenettä. Sukellusveneet liikkuivat sotaretkillään lähes koko Itämerellä; ainoa alue, jolla ne eivät käyneet, oli Perämeri. Taisteluissa, jotka käytiin vihollisen sota-aluksia tai lentokoneita vastaan, tuhoutui yhdeksän sukellusvenettä, ja kuusi sukellusvenettä jouduttiin räjäyttämään. Suomesta lähti rauhanteon jälkeen vuonna 1945 muun muassa vene, joka upotti matkustajalaiva Wilhelm Gustloffin, mistä Suomen Sotilaskin on kertonut. Silloin rivissä oli 66 sukellusvenettä: 38 Baltian tukikohdissa, neljä Suomelta talvisodan jälkeen vuokratussa Hangossa ja 24 Kronstadtissa, Oranienbaumissa tai Leningradissa. Niistä 18 oli Suomessa tai sotaretkillä Suomesta käsin
71 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 n Lentolaivue 6:n komentaja majuri Vasamies ja lentueenpäällikkö kapteeni Härmälä pitävät käskynjakoa 2. lentueelle Nummelan lentokentällä kesäkuussa 1944. Rautamalmikuljetuksiin kohdistetuissa iskuissa upposi viisi puolueettoman Ruotsin kauppalaivaston alusta, ja rautamalmia kuljetettiin vuonna 1942 selvästi vähemmän kuin tavallisesti. Sukellusveneentorjunnan ohella laivueella oli myös muita tehtäviä, kuten tiedustelu ja hävittäjätorjunta merellä, kauppamerenkulun suojaus ja saatto sekä hyökkäykset vihollisen laivasto-osastoja vastaan. Osana Ilmavoimien yksiköiden uudistuksia lentolaivue 6 nimettiin 14.2.1943 pommituslentolaivue 6:ksi, ja tuo nimi säilyi jatkosodan loppuun asti. Ilanko (8.4.1940–12.8.1941), majuri J. Upotettujen tai vaurioitettujen alusten yhteenlaskettu vetoisuus oli 189 876 bruttorekisteritonnia. Sukellusveneiden toiminta oli kiivaimmillaan vuonna 1942: tällöin sukellusveneet murtautuivat piiritetystä Leningradista Suomenlahden tarkkaan vartioitujen miinasulkujen läpi Itämerelle ja aiheuttivat vahinkoa muun muassa strategisesti tärkeille rautamalmikuljetuksille Ruotsista Saksaan. Sukellusveneiden tekemissä iskuissa upposi tai vaurioitui 54 alusta. Ilanko (3.11.1942–4.9.1944). Ainakin 88 torpedoa osui maaliin ja aiheutti tuhoa. Moilanen (12.8.1941–23.3.1944) ja majuri T. Lisäksi sukellusveneiden laskemissa miinoitteissa upposi tai vaurioitui kahdeksan alusta. Lentolaivue 6 Lentolaivue 6 toimi 80 vuotta sitten jatkosodan alettua ensin erillisenä Merivoimien esikunnalle alistettuna laivueena, kunnes se liitettiin seuraavan vuoden lopulla 16.11.1942 hävittäjälentolaivue 30:n kanssa lentorykmentti 5:een, joka oli perustettu 3.11.1942. tyillä toiminta-alueilla, ja käytännöllisesti katsoen kaikki tulokselliset iskut tehtiin torpedoilla. Jotain tarvittiin siis sukellusveneuhan torjuntaan. Torpedoja ammuttiin 489: 185 pinnan alta ja 304 pinnalta. Vasamies (28.3.1944–4.12.1944). Lentorykmentti 5:n komentajana toimi everstiluutnantti K. SA -K U VA. Lentolaivue 6:n komentajina toimivat majuri K. Lentolaivue 6:n lentokoneita käytettiin toisinaan myös erikoistehtäviin, joita Sukellusveneiden toiminta oli kiivaimmillaan vuonna 1942
Vuosina 1942–1944 käytössä oli keskimäärin 16–18 lentokonetta jaettuna 4–5 lentueeseen. Lentotukikohtia, joista koneet nousivat täyttämään sukellusveneiden etsintään ja tuhoamiseen liittyviä tehtäviä, olivat Turku, Nummela, Malmi, Santahamina, Maarianhamina, Pori ja Vaasa. Etsi ja tuhoa! Lentolaivue 6 etsi sukellusveneitä säännöllisillä etsintälennoilla yhteistyössä Merivoimien eli käytännössä laivastoyksiköiden ja rannikkotykistön kanssa. Sukellusveneiden tuhoamiseen sopivat parhaiten Tupolevin SBsotasaalispommikoneet, jotka olivat hyvin aseistettuja ja nopeita: niiden matkanopeus oli noin 250 km/h ja suurin nopeus merenpinnassa noin 320 km/h. 72 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN olivat Suursaaren valtausta tukeneet rynnäköt ja pommitukset 27.–28.3.1942, Leningradin pohjoispuolisten lentokenttien häirintäpommitukset 18.–25.3.1943 ja Lavansaaren tukikohdan pommitus 17.9.1943. Lentokoneiden lukumäärä oli suurimmillaan vuoden 1942 loppupuolella, tuolloin rivissä oli 24 lentokonetta: seitsemän pommikonetta, 12 meritoimintakonetta ja viisi hävittäjää. Lentolaivue 6:ssa käytettiin useita erilaisia lentokonetyyppejä – se oli todellisuutta kaikkialla Ilmavoimissamme. Laivueen toiminta-alueisiin kuuluivat Suomenlahti, Pohjois-Itämeren itäosa, Saaristomeri ja Ahvenanmeri sekä Selkämeri ja Merenkurkku Pohjanlahdella. Kun jatkosota syttyi 25.6.1941, käytössä oli 10 lentokonetta – kolme pommikonetta, kaksi tiedustelukonetta ja viisi hävittäjää – jaettuna kahteen lentueeseen. Lentokalusto Lentolaivue 6:n lentokoneiden lukumäärä vaihteli huomattavasti sodan kuluessa. Sukellusveneen jäljille päästiin yleensä tähystämällä muun muassa lentokoneista, laivoista tai saarista ja kuuntelemalla eli käyttämällä laivoihin ja saarten rannoille asennettuja vesikuuntelulaitteita. Sukellusveneiden etsintään sopivimpia lentokonetyyppejä olivat DR-, NKja RI-meritoimintakoneet, jotka saattoivat laskeutua mereen ja toimia saaristosta käsin. SB-pommikoneita oli jatkosodan alussa vain kolme, mutta ajan myötä niitä saatiin hankittua lisää: niiden lukumäärä oli suurimmillaan 15 kesällä 1944. Sukellusveneen löytymisen kanLENTOLAIVUE 6:N UPSEERIT tutkivat kapteeni Birger Ekin johdolla erikoiskarttoja, joihin on merkitty sukellusveneistä tehtyjä havaintoja SA -K U VA SA -K U VA
Hyökkäysten kohteista pienin (M-97) soveltui lähinnä varmistusja tiedustelutehtäviin rannikon läheisyydessä. SA -K U VA VE LI KA JA O TE TŠ ES TV EN N A JA PO D VO D O J. Osin tästä johtuen useita majakoita, esimerkiksi saksalaisen Nashorn-miinoitteen lähellä sijainnutta Porkkala-Kallbådan majakkaa, käytettiin tähystysja kuuntelupaikkoina sukellusveneentorjunnassa. SuTo Lentolaivue 6:n lentokoneet etsivät neuvostoliittolaisia sukellusveneitä koko jatkosodan ajan. Tarvittaessa lähetettiin sotalennoille useita lentokoneita vuorokaudessa, ja toisinaan ehti yksittäinen lentokone tehdä useamman kuin yhden sotalennon vuorokauden kuluessa. Silloin tehtiin 1 796 sotalentoa. 74 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN teho pinnalla kulkevaa sukellusvenettä vastaan oli vähäinen. Lentolaivue 6 teki yhteensä 3 049 sotalentoa. Štš-406 katosi jäljettömiin lähdettyään länteen Lavansaaresta vuonna 1943. Lukumäärä oli huomattavan suuri, 41 % Ilmavoimien viiden pommituslentolaivueen (6, 42, 44, 46 ja 48) tekemästä 7 373 sotalennosta jatkosodassa. Syvyyspommi oli pudotettava sopivalta korkeudelta (20– 150 m), jotta se toimisi toivotulla tavalla; jos se pudotettiin liian matalalta, se kimposi meren pinnasta ja meni ohi maalin, ja jos se pudotettiin liian korkealta, se tuhoutui iskeytyessään suurella nopeudella veteen. Lentolaivue 6:n sukellusveneentorjunta (SuTo) oli kiivainta ja tuloksellisinta vuonna 1942. Ainakin tuli kalaa. Mikäli sotalennolla ei löydetty mitään pommitettavaa, syvyyspommit pudotettiin turvallisuussyistä mereen ennen kuin lentokone laskeutui tukikohtaansa. Mikäli meri oli vapaa jäistä, tehtiin sään salliessa päivittäin ainakin yksi sotalento sukellusveneiden löytämiseksi ja tuhoamiseksi. Näistä sukellusveneistä lentokoneet vaurioittivat varmasti ainakin neljää ja tuhosivat yhden. Štš-406 Lentolaivue 6:n lentokoneiden hyökkäyksissä ensimmäisenä vaurioitunut suMAJAKAT olivat tärkeitä kiintopisteitä sukellusveneiden navigoidessa merellä. Osipov oli kansallisuudeltaan venäläinen, syntynyt vuonna 1913 ja liittynyt sotalaivastoon vuonna 1931. SUKELLUSVENEEN ŠTŠ-406 PÄÄLLIKKÖ kapteeniluutnantti Je. Niistä yksi (L-3) oli suurikokoinen ja valtamerikäyttöön tarkoitettu ja kymmenen (S-12 sekä Štš-304, -307, -309, -311, -317, -320, -406, -407 ja -408) kuului keskikokoisiin ja keskipitkille sotaretkille suunniteltuihin sukellusveneisiin. Tehtäviä riitti, ja kalusto soveltui tehtäväänsä ainakin kohtuullisesti. Ja. Hyökkäysten kohteiksi joutuneita sukellusveneitä oli yhteensä 12. Suurin osa liittyi sukellusveneentorjuntaan, ja niiden yhteydessä tehtiin 62 pommitusta sukellusveneiden tuhoamiseksi: 19 pommituksessa kohteena oli sukellusvene, ja 43 pommituksessa kohteena oli sukellusveneen jälkeensä jättämä öljyvana. Štš-406:n hylky löydettiin vuonna 2017 Tytärsaaren pohjoispuolelta, 59 m:n syvyydestä
Štš-317 Lentolaivue 6:n torjuntaiskuissa toisena vaurioitunut sukellusvene oli Štš-317. Jegorov. ja otti kurssin kohti Kalbådagrundia, mutta ei ehtinyt kulkea kauas ennen kuin Ekin SB-4 ja kapteeni T. Sodassa merellä metsästäjästä tuli helposti saalis ja päinvastoin. Vanamon DR-198, seuraavana päivänä 13.7. kello 4.57. Mäkitalon DR-198 sekä kello 22.45 ja 23.00 luutnantti J. Tehtyään siellä ja Ahvenanmerellä muutamia enimmäkseen tuloksettomia hyökkäyksiä Štš-406 lähti paluumatkalle, saapui Suomenlahdelle 30.7. keln Lentolaivue 6:n Tupolev SB-2 -pommikone sukellusveneentorjuntalennolla meren yllä kesäkuussa vuonna 1944. Siihen ei saatu koskaan vastausta; Štš-317 katosi jäljettömiin. kello 2.20. Teräksen SB-4. PäällikSA -K U VA kö ilmoitti 10.7. Sukellusvene lähti toiselle sotaretkelleen Kronstadtista 16.6.1942 kello 22.04. aamuyöllä, sivuutti Suursaaren eteläpuolelta ja laski ankkurin Lavansaaren redillä 7.8. kello 2.30 upottaneensa viisi alusta ja käyttäneensä kaikki torpedonsa. Luutnantti Teräksen SB-5 seurasi öljyvanaa ja löysi sen päästä pinnalla kulkevan Štš-317:n ja pudotti sen perään yhden syvyyspommin Kalbådagrundin kaakkoispuolella 14.7. Ritjärven DR-198, samana päivänä kello 22.25 luutnantti E. Lisäksi suomalaisten lentokoneet pommittivat samoja jälkiä viidesti: 12.7. Ek, havaitsi sen. Štš-406 sai vauriot korjattua, jatkoi matkaansa ja poistui Suomenlahdelta 28.6. ja saapui välitukikohtaan, Lavansaareen, 21.6. Tämän jälkeen se aloitti menestyksekkään toiminnan Itämerellä, ja sen iskujen kohteiksi joutuivat muun muassa suomalainen rahtialus Argo (2 513 bruttorekisteritonnia, brt), tanskalainen rahtialus Orion (2 405 brt), ruotsalainen rahtialus Ada Gorthon (2 399 brt) ja saksalainen rahtialus Otto Kords (966 brt). Eivätkä olleet turhia miehiä heidän metsästäjänsäkään. Vasamiehen SB-1 näkivät sen, pakottivat sen sukeltamaan konekivääritulella ja pudottivat sen perään kaksi syvyyspommia kello 1.10. kello 3.05. Sukellusvenemiehiä ei voi olla ihailematta, olivatpa he sitten minkä maalaisia hyvänsä.. Ekin kone oli noussut Malmilta kello 23.00 tavanomaiselle tiedustelulennolle Suomenlahdelle, Helsingin ja Lavansaaren välillä se pakotti neuvostoveneen sukeltamaan konekivääritulella ja pudotti sen perään yhden syvyyspommin 24.6. Se odotti väylän raivaamista miinoista Šepelevskijn majakan luona pohjaan laskeutuneena 17.–20.6. A. 75 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 kellusvene oli Štš-406, jonka päällikkönä toimi kapteeniluutnantti Osipov. Kun viimeiset syvyyspommit putosivat, Štš-317 oli kuitenkin päässyt jo kauas torjuntavyöhykkeestä ja jatkanut matkaansa itään öljyvana perässään. Štš-406 laskeutui pohjalle korjaamaan vaurioita ja joutui korjaustöiden yhteydessä uusien syvyyspommitusten kohteeksi päivällä. kello 21.25 ja 22.45 vänrikki K. Mohov tukenaan esimiehensä, sukellusveneprikaatin 4. Näiden iskujen jälkeen, yöllä 9.–10.7.1942 Štš-317:n päällikölle annettiin käsky poistua toiminta-alueelta itään ja lähettää tilanneilmoitus. kello 22.35. Kello 23.45 päällikölle annettiin paluukäsky. Seuraavaksi, yöllä 24.–25.6., se joutui väistämään vihollisen vartiovenettä sukeltamalla ja iskeytyi tällöin meren pohjaan. Se jatkoi matkaansa Lavansaaresta 23.6. Kun Štš-406 oli noussut pinnalle ja edennyt Tiiskerin lounaispuolelle, lentolaivue 6:n pommikone SB-4, jonka päällikkönä toimi kapteeni B. Se saapui Ruotsin rannikolle, Tukholman tasalle aamulla 30.6. divisioonan komentaja, komentajakapteeni V. Štš406 nousi pinnalle 25.6. Se lähti toiselle sotaretkelleen Kronstadtista 9.6.1942 kello 22.00 ja poistui Suomenlahdelta 16.6. kello 23.37 ja sivuutti Suursaaren eteläpuolelta. kello 20.00. Viimeisten viestien jälkeen tapahtumat etenivät ilmeisesti seuraavasti: Štš-317 palasi Suomenlahdelle päivällä 12.7., sukelsi Porkkalan-Naissaaren torjuntavyöhykkeessä ja vaurioitui miinan räjähdyksessä 12.7. Pinnalla hitaasti itään päin jatkunut öljyvana houkutteli torjuntavyöhykettä vartioivan vihollisen paikalle. Sukellusvenemiehiä ei voi olla ihailematta, olivatpa he sitten minkä maalaisia hyvänsä. Sen päällikkönä toimi kapteeniluutnantti N. K. kello 23.25. illalla siten, että siitä alkoi vuotaa öljyä pinnalle. Saksalaiset vartioalukset pudottivat syvyyspommeja Štš-317:n jäljille Nashorn-miinoitteessa yöllä 12.–13.7. Syvyyspommin räjähdyksen vuoksi Štš-406:n suuntaja syvyysperäsinten ohjauslaiteet menivät hetkeksi epäkuntoon. kello 19.35 kapteeni K. Perille Kronstadtiin Štš406 saapui 9.8
76 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN lo 15.35, kun vene sukelsi pakoon. Viimeisten syvyyspommien jälkeen Štš-317:n tuho alkoi näyttää varmalta: pinnalle nousi runsaasti öljyä sekä ilmakuplia. S-12 lähti ensimmäiselle sotaretkelleen Kronstadtista 19.9.1942 kello 20.20, ohitti Lavansaaren pysähtymättä ja sukelsi Suursaaren itäisellä selällä 20.9. Kun päällikkö tällöin tähysti havaintoja hyökkäysperiskoopeilla, hän huomasi, että molemmat periskoopit olivat saaneet vuodon ilmeisesti syvyyspommituksen yhteydessä ja olivat siksi käyttökelvottomia. A. tarkkaa paikanmääritystä varten. Teräs ja Vasamies kävivät hakemassa pommitäydennyksen ja pudottivat kello 18.45 kolme syvyyspommia öljyvanaan. Luutnantti Teräs kävi katsomassa varmuuden vuoksi öljyvanaa vielä 15.7. Sen päälliköksi oli määrätty komentajakapteeni V. Kotisatama mahtoi olla mieluisa näky tämänkin veneen miehille. Kun syvyyspommit räjähtivät, monet Štš-407:n laitteet menivät hetkeksi epäkuntoon. Kun paikalla kävi kello 13.30 kolmas pommikone – Ek, tällä kertaa koneella SB-10 – öljyvana oli jo hajoamassa aallokossa. Pian paikalle saapui suomalaisia sota-aluksia, miinalaiva Ruotsinsalmi ja vartiomoottorivene VMV-16, jotka pudottivat yhteensä yhdeksän syvyyspommia kello 19.07–21.37. K. kello 21.37 ja sukelsi Suursaaren itäisellä selällä 18.8. kello 3.47. Pommikone pudotti kaksi syvyyspommia, jotka oli asetettu räjähtämään tilanteeseen nähden liian syvälle, mutta ne saivat silti aikaan vaurioita: esimerkiksi S-12:n loki, hyrn SB-2 Malmin lentokentällä lokakuussa 1943. kello 10.25 mutta pystyi kuitenkin jatkamaan matkaa, sivuutti Suursaaren pohjoispuolelta ja saapui Lavansaaren edustalle 27.9. Afanasjev. Pommituspaikalle saapui kello yhdeksältä luutnantti N.-V. Štš-407 poistui Suomenlahdelta 21.8. Luutnantti Halla tähystämössä ja kapteeni Ek ohjaamossa. Kun sukellusvene sivuutti Suursaaren pohjoispuolelta, se kohosi ohjausvirheen vuoksi 3–5 metrin syvyyteen, ja sen torni tuli näkyviin meren pinnalle. kello 12.00 ja otti kurssin kohti toiminta-aluetta, joka sijaitsi Akmenragsin majakan edustalla. Tehtyään toiminta-alueella muutamia hyökkäyksiä Štš-407 lähti paluumatkalle 21.–22.9. Se lähti ensimmäiselle sotaretkelleen Kronstadtista 12.8.1942 kello 23.30, saapui Lavansaareen 13.8. Kapteeni Ek, joka oli ollut SB-9:llä lähistöllä tavanomaisella tiedustelulennolla, näki S-12:n esiin kohonneen tornin ja hyökkäsi sitä vastaan seitsemän meripeninkulmaa Suursaaren länsipuolella ilmoituskartan ruudussa H 141 D 58 kello 18.50. Runsaasta öljyvuodosta huolimatta Štš-317 selvisi syvyyspommituksesta ja jatkoi matkaa itään kohti Lavansaarta. Turajev. Se vaurioitui keskellä Suomenlahtea Juminda-miinoitteessa 25.9. kello 10.54. kello 5.52, jatkoi matkaa 17.8. Päällikkö päättikin jatkaa matkaa ja etsi maaleja öisin pinnalla kulkien. kello 9.56. Sukellusvenemiehillä ei ole tapana antaa periksi. SA -K U VA. yöllä ja saapui Suomenlahdelle 24.9.1942 kello 0.15. S-12 Seuraavaksi suomalaiskoneiden iskujen kohteeksi joutui sukellusvene S-12. Štš-317 ei kuitenkaan päässyt perille vaan tuhoutui ajettuaan miinaan saksalaisten laskemassa Seeigel-miinoitteessa Suursaaren ja Tytärsaaren välissä ilmeisesti 15.–16.7. Štš-317:n hylky löydettiin vuonna 2018 läheltä pistettä 59°54’P/27°08’I, Suursaaren ja Tytärsaaren välistä, 78 metrin syvyydestä. Matkalla toiminta-alueelle Štš-407 kävi Gotlannin edustalla aamulla 23.8. kello 7.15 navigointivirheen vuoksi. Hallan SB-10, mutta Halla ei pudottanut syvyyspommeja, koska lähelle oli kokoontunut saksalaisia aluksia. Seuraavaksi paikalle saapui Vasamiehen SB-1-pommikone, joka pudotti kello 16.45 kaksi syvyyspommia, jotka virheellisen opastuksen vuoksi iskeytyivät mereen kaukana maalista. Forsténin SB4, kierteli paikalla kello 21.50. kello 14.40, ja toinen pommikone, vänrikki A. Polttoainevana johdatti paikalle Ekin SB-9:n, joka pudotti Štš-407:n lähelle kaksi syvyyspommia kello 7.55. kello 2.38. Štš-407:n oli ollut tarkoitus sivuuttaa Suursaari eteläpuolelta kulkien kahden matalikon välistä, mutta se ajoi karille toisella matalikolla 18.8. Sukellusvenemiehillä ei ole tapana antaa periksi. Perille Kronstadtiin Štš407 saapui 28.9. Štš407 pääsi irti karilta kello 7.33 ja jatkoi matkaa jättäen jälkeensä rikkoutuneesta polttoainesäiliöstä vuotavan polttoainevanan. Štš-407 Lentolaivue 6:n vaurioittama kolmas sukellusvene oli Štš-407, jonka päällikkönä toimi komentajakapteeni V
räkompassi, magneettikompassi ja toinen periskoopeista sekä kuuntelulaite menivät epäkuntoon. 77 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 n Pakolaislaiva Wilhelm Gustloffin upottajan lähtösatama oli Suomessa. S-12 pääsi kokonaan irti esteestä kello 15.30 mennessä, vaihtoi kulkusuuntaa ja otti kurssin länteen. Lindströmin SB-12, joka saapui hetkeä myöhemmin, jätti pommittamatta, koska näki siellä saksalaisia aluksia. VA LK O N EN 20 20 dottaa syvyyspommeja S-12:n jälkeensä jättämään öljyvanaan. Suomalaiset myös raivasivat yhdessä saksalaisten kanssa tekemänsä miinoitteet sekä sukellusveneverkot ja saattoivat aluksia ulos merelle. Neuvostoliittolainen sukellusvene S-13 Merivoimien tiedustelun kuvaamana syksyllä 1944. Lopulta, kello 13.35, S-12 alkoi liikkua hitaasti taaksepäin. Lähistöllä lentänyt pommikone, kapteeni Ekin SB10, havaitsi S-12:n, joka oli välillä puoliksi pinnalla, sekä siitä lähtevän öljyvanan ja pudotti kello 13.45 öljyvanan alkupisteeseen (ilmoituskartan ruutuun H 116 A 30) kaksi syvyyspommia. Jotta syvyyspommituksen ja tulipalon aiheuttamat vauriot voitaisiin korjata kaikessa rauhassa, päällikkö päätti siirtää S-12:n lähimpään rauhalliseen paikkaan, Juminda-miinoitteen raivaamattomalle reunalle, ja laskeutui pohjalle. Päällikkö päätti tällöin laskeutua paikallisen syvänteen pohjalle toivoen, että vihollisen syvyyspommit räjähtäisivät ennen kuin ne olisivat vajonneet yhtä syvälle. Samalla havaittiin, että S-12:n akut alkoivat olla tyhjät, mikä vähensi huomattavasti mahdollisuuksia paeta paikalta pinnan alla. Kun suurimmat vauriot oli saatu korjattua, S-12 jatkoi matkaa 22.9. Kun S-12:n kuuntelulaite oli saatu kuntoon, kuultiin lähestyvien alusten ääniä, ja päällikkö päätti poistua paikalta ennen kuin vihollinen hyökkäisi. Grönroosin SB-13, joka pudotti öljyvanaan kaksi syvyyspommia kello 14.52–14.58. Alus on kiinnittymässä Kataja nokan Pohjoisrantaan suunnilleen nykyisen Miinanraivausmuistomerkin kohdalle, jonka suunnasta kuvakin on otettu. Palosuon SB-10 pudottivat paikalle kuusi syvyyspommia kello 16.30–19.00, minkä lisäksi suomalaiset vartiomoottoriveneet (VMV 15 ja VMV 16) ja kaksi Tallinnasta tullutta saksalaista lentokonetta pu. Myöhemmin paikalla kävi kaksi pommikonetta: ensimmäinen, vänrikki Forsténin SB-11 näki öljyvanan ja pudotti kaksi syvyyspommia kello 19.55, mutta toinen, kersantti J. Onnettomuuksia ja hyökkäyksiä Kun S-12 oli päässyt turvaan ja alkoi ladata akkuja, vuotavat akut aiheuttivat tulipalon kuusi meripeninkulmaa Ruuskerin majakan länsipuolella yöllä 20.– 21.9., ja tulipalossa meni epäkuntoon puolet S-12:n akkukennoista. Pian sen jälkeen alkoi uusi syvyyspommitus: Grönroosin SB11, Ekin SB-9 ja luutnantti E. Suomi tarjosi useille neuvostoaluksille satamapalvelut ja huollon sodan lopulla. S-12:n yhä peruuttaessa paikalla ehti käydä toinenkin pommikone, luutnantti U. Päällikön päätös osoittautui oikeaksi: seuraavina tunteina vihollisen kuultiin pudottavan kymmeniä syvyyspommeja paikalle, johon oli jäänyt öljyvana. Kun S-12:n yritti peruuttaa irti esteestä, kaksi sen polttoainesäiliötä vaurioitui, ja niistä nousi pinnalle polttoöljyvana. aamulla mutta takertui tuntemattomaan esteeseen kulkiessaan 30 metrin syvyydessä 7,5 meripeninkulmaa Kalbådagrundin lounaispuolella noin kello 12.30. Pian kuultiin vihollisalusten ääniä, ja lopulta vihollisen alukset alkoivat pun Lentolaivue 6:n tekemien sotalentojen lukumäärä kuukausittain vuosina 1941–1944
S-12 jatkoi matkaa itään, sivuutti Suursaaren pohjoispuolelta ja saapui Lavansaareen 15.11. kello 22.15. Vene lähti paluumatkalle ja saapui Suomenlahdelle 1.11.1942 kello 10.15. Sotaretki oli kestänyt ennätyksellisen kauan, 60 vuorokautta. kello 10.05 (SB-13, luutnantti I. S-12 oli kulkenut sen aikana 4 960 meripeninkulmaa: 3 186 pinnalla ja 1 774 pinnan alla. kello 13.40. Štš-311 Ainoa sukellusvene, jonka suomalaisten lentokoneet onnistuivat tuhoamaan, oli Štš-311. 78 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN dottivat paikalle useita syvyyspommeja kello 17.13–18.35. Forstén) ja 22.10. Se lähti neljännelle sotaretkelleen Kronstadtista 10.10.1942 kello 18.30 ja saapui Lavansaareen 11.10. Vuorela). Aluksen päällikkönä toimi komentajakapteeni A. Štš-311 ja sen miehistön kohtalo oli sinetöity, kun torjuntavyöhykkeeltä kuultujen räjähdysten perusteella paikalle hälytetty luutnantti Palosuon SB10 näki sen kulkevan osittain pinnalla hitaasti länteen. kello 9.20 (SB-9, kapteeni B. (1 ja 2). S-12:n jatkaessa yhä matkaa Nashorn-miinoitteessa Ekin SB-9 näki sen periskoopin öljyvanan päässä ilmoituskartan ruudussa H 115 D 11 ja pommitti vihollisvenettä kahdella syvyyspommilla kello 14.20. päivällä ja poistui Suomenlahdelta 26.9. Suomalaiskone pommitti venettä kahdella syvyyspommilla, kun tämä sukelsi Nashorn-miinoitteessa seitsemän meripeninkulmaa Porkkala-Kallbådan majakan kaakkoispuolella kello 16.45. Ek), kello 16.30 (SB-14, vänrikki A. Kun S-12 oli Nashorn-miinoitteessa Naissaaren pohjoispuolella, sen yllä räjähti miina 11.11. Pommituspaikalle jäi öljyläikkä, ja sitä kävivät katsomassa vielä samana päivänä kello 15.40–15.50 luutnantti Palosuon SB-7 ja luutnantti E. n Sukellusvene Štš-406 joutui ilmahyökkäysten kohteeksi toisen sotaretkensä alkuvaiheessa Tiiskerin lounaispuolella 24.6. Štš-311:n hylky löydettiin vuonna 2012 läheltä pistettä 59°46’P/24°26’I, Porkkala-Kallbådan majakan kaakkoispuolelta. Viime kädessä merisodan Itämerellä ratkaisi toisessakin maailmansodassa miina.. Vietettyään Lavansaaressa päivän valoisat tunnit Štš-311 jatkoi matkaa yksin kello 21.30, sukelsi Suursaaren itäisellä selällä kello 23.00 ja katosi jäljettömiin. Aaltion SB-10, mutta ne eivät pudottaneet syvyyspommeja huonon näkyvyyden vuoksi. Ekin SB-10 kävi vielä tarkistamassa tilanteen yhdeksältä seuraavana aamuna ja näki öljyvanan, jota tuuli oli jo ehtinyt levittää. Se oli ilmeisesti sivuuttanut Suursaaren eteläpuolelta ja edennyt länteen määräysten mukaisesti, kunnes se oli vaurioitunut Porkkalan–Naissaaren-torjuntavyöhykkeessä päivällä 14.10. klo 24. Tämän jälkeen S-12 toimi menestyksekkäästi Itämerellä, ja sen iskujen kohteiksi joutuivat muun muassa saksalaiset rahtialukset Sabine Howaldt (5 956 brt) ja Malgache (6 903 brt), jotka kuljettivat saksalaisia sotilaita Suomesta Saksaan lomalle. Perille Kronstadtiin S-12 saapui 18.11. Pommituspaikalta meren pinnalle nousi öljyvana, jota pommikoneet kävivät tiedustelemassa kolmasti: 21.10. kello 13.21, minkä johdosta hyrräkompassi meni hetkeksi epäkuntoon, painerunko vaurioitui, ja polttoainesäiliöstä alkoi vuotaa öljyä meren pinnalle. Kotiinpaluu S-12 selvisi hyökkäyksistä, latasi akut yöllä 22.–23.9., sivuutti Osmussaaren 25.9. On mahdollista, että sitä vastaan hyökättiin kolmannenkin kerran (3). Pudjakov. S. kello 3.45 saattueessa, johon oli kuulunut toinen sukellusvene (Štš-302) sekä yhdeksän muuta alusta
2019. Valkonen tutkii aihetta yhä, ja oheinen Suomen Sotilaan artikkeli ja osa sen kuvitusta perustuu kirjoittajan teokseen ja tutkimustyöhön. 1995. 2008. & Stenman, K. 2007. Keskinen, K., Stenman, K. Lentolaivue 6:n sotapäiväkirjat 1941—1944. Lappi, A. 2004. Sotalennoilla tapahtuneissa onnettomuuksissa menehtyi kuitenkin seitsemän lentäjää ja tuhoutui 12 lentokonetta: kuusi SB-pommikonetta, kolme RI-meritoimintakonetta, kaksi DR-meritoimintakonetta ja yksi VV-lentovene. 1942. Uitto, A. 1943. 1944. Suomen Ilmavoimat. Taistelu Suomenlahden ulkosaarista. Lisää aiheesta: Kansallisarkisto. Sukellusveneiden etenemistä ei kuitenkaan voitu estää pelkästään pelottelemalla; sukellusveneet saatiin pysähtymään vain tuhoamalla. Valkonen, A. Suomen ilmavoimien historia 9. Suomen ilmavoimien historia 15. VI. & Stenman, K. IV. Keskinen, K. Sanomansieppaajia ja koodinmurtajia. & Niska, K. Teos sisältää uusimpiin tietoihin kuten Itämerellä 2000-luvulla tehtyihin lukuisiin hylkylöytöihin perustuvan selvityksen siitä, miten lentolaivue 6 etsi ja tuhosi Neuvostoliiton Itämeren laivaston sukellusveneitä Suomenlahdella ja Ahvenanmerellä. & Stenman, K. 79 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 Saldo Lentolaivue 6 ei menettänyt jatkosodan aikana yhtään lentäjää eikä lentokonetta vihollisen toimien vuoksi sotalennoilla, jotka oli tehty sukellusveneiden löytämiseksi ja tuhoamiseksi. 2020. Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941—1945. & Stenman, K. Keskinen, K. Lentotoiminnan rooli oli kuitenkin merkittävä miinasulun varmistamisessa ja sen tukena. 2007. Merilentolaivue. Valkonen valmistui tekniikan tohtoriksi vuonna 2010 Aalto-yliopistosta. Lehtonen, L., Liene, T. 1941. 2018. & Peitsara, P. Viime kädessä merisodan Itämerellä ratkaisi toisessakin maailmansodassa miina. 2012. LeR 5. Keskinen, K. 2006. Meritoimintakoneet. Velikaja Otetšestvennaja pod vodoj (www.sovboat.ru). 1980. Tietokirjailijan uransa Valkonen aloitti vuonna 2016, ja hänen ensimmäinen tietokirjansa ”Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941–1945” julkaistiin keväällä 2020 vuosia tieteellisellä otteella jatkuneen harrastuksen tuloksena. Tehtyjen sotalentojen suureen määrään verrattuna tappioita voidaan pitää tavanomaisina. Suomen Ilmavoimat. Stenman, K. Aikaisemmin Valkonen on julkaissut aiheesta kirjoituksen ilmailuhistoriallisessa Feeniks-lehdessä (3/2020). & Stenman, K. Hän on tehnyt vuodesta 1998 alkaen ajan koneisiin liittyvää kokeellista tutkimusta ja kirjoitti väitöskirjan ”Oil film pressure in hydrodynamic journal bearings” vuonna 2009. Venäläiset pommittajat. III. Keskinen, K. Karhunen, J. V. Keskinen, K. Suomen ilmavoimien historia 24. Lentolaivue 6 sodassa. n Sukellusveneen Štš-317 tuhoutuminen: osuma miinaan Porkkalanniemen edustalla (1), saksalaisten ja suomalaisten alusten ja lentokoneiden tekemiä syvyyspommituksia (2, 3 ja 4) sekä miinaan ajo Suursaaren ja Tytärsaaren välissä (5).. Suomen Ilmavoimat. Salainen ase ilmapuolustuksessa. 2016. 2008. Suomen radiotiedustelu sodassa. Tutkat toisessa maailmansodassa. & Stenman, K. Kirjoittaja, tekniikan tohtori Antti Valkonen on historiaa harrastava koneinsinööri ja tietokirjailija. & Manninen, O. Merilentäjät sodan taivaalla. & Geust, C.-F. Keskinen, K. Lentolaivue 6 teki sukellusveneentorjuntalentoja määrätietoisesti ja rohkeasti yöllä ja päivällä, tarvittaessa lyhyelläkin varoitusajalla ja huonossakin säässä, ja vihollisen sukellusveneiden oli otettava sen muodostama uhka todesta. Hän on työskennellyt eri tehtävissä, tutkijana ja asiantuntijana, niin yliopistossa kuin yritystenkin palveluksessa. Suomen Ilmavoimat
80 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN Ilmatorjunta Jatkosodan alussa
Kuvassa on italialainen Breda-ilmatorjuntatykki vuodelta 1935 (20 ItK/35 Br). Ilmavoimilla oli paljon enemmän lentokoneita, varsinkin hävittäjiä, ja myös ilmatorjunta-aseiden määrä oli kasvanut reilusti. Suomen ilmapuolustus oli jatkosodan alkaessa kesäkuussa 1941 aivan eri tilanteessa kuin talvisodassa. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP SA -K U VA. Kun Saksan Luftwaffe eliminoi huomattavan osan Neuvostoliiton ilmavoimasta, Suomen ilmapuolustuksen suorituskyky oli riittävä jopa maavoimien hyökkäysoperaatioiden tukemiseksi, vaikka punailmavoimat olivat Suomen rintamilla lukumääräisesti niskan päällä. . 81 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 IT-TYKKI AMPUU Tiiksin kylässä Rukajärvellä syyskuun alkupuolella 1941
Seuraavalla sivulla olevassa taulukossa näkyvät kaluston hinnat vuonna 1937 ja nykyarvo. Pääosa ostetusta kalustosta saatiin käyttöön vasta talvisodan jälkeen, mikä jatSA -K U VA n Äänislinna–Klimetskoin saari 7.7.1942. Ase on tanskalainen 20 mm:n Madsen. On syytä huomioida, että tänä päivänä tehokas ilmatorjuntakalusto on eri hintaluokassa. Ilmatorjunta-aseiden kalustohankinnat käynnistettiin ennen talvisotaa myös vapaaehtoisen rahoituksen turvin. Rahoilla hankittiin vielä 1950-luvulla ilmatorjunnalle uusia tulenjohtotutkia (Severi) ja yksi Contraves-keskuslaskin kokeiluja varten. Nämä olivat Parainen (Paraisten. 80 VUOT TA SIT TEN 82 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 I lmatorjunta-aseiden hankinta ennen talvisotaa ja sen aikana tuotti tuloksia vasta sodan päätyttyä. Puolustusministeriön vetoomuksesta jo vuonna 1937 käynnistynyt varojen keräys tuotti kaikkiaan 220 miljoonaa markkaa – nykyrahassa 81,5 miljoonaa euroa, mikä oli kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin ilmapuolustuksen kehittämisohjelmassa ennen sotaa. Kodinturvaksi Aseostosopimuksia ehdittiin tehdä vain kuudelle paikkakunnalle ennen talvisotaa. Yksityisillä varoilla hankittiin kaiken kaikkiaan 35 raskasta ilmatorjuntatykkiä, 44 kevyttä 40 mm:n ja 18 kappaletta 20 mm:n tykkiä sekä 40 kevyttä 7,62 mm:n ilmatorjuntakonekivääriä (itkk) ampumatarvikkeineen! Raskaille pattereille hankittiin tulenjohtolaitteet – keskuslaskimet – ja kaikille yksiköille etäisyysmittarit. Niitä ostettiin kaikkiaan 42. Italiasta oli ostettu 48 kappaletta 20 mm:n tykkiä (20 It.K/35 Breda) ja 12 kappaletta 76 mm:n raskasta tykkiä (76 It.K/16/35 Breda) tulenjohtokoneineen (Gala-Borletti m/37). Kerätystä rahamäärästä jäi 90 miljoonaa markkaa (33,3 miljoonaa euroa) käyttämättä, kun tavaraa ei ollut saatavilla. Talvisodan asehankinnat olivat hyödyksi jatkosodassa kosodan alussa paransi ilmatorjunnan suorituskykyä merkittävästi. Ja myös se, että suojeluskuntien ja lottien Suomessa maanpuolustustahto ilmeni tekoina. Ne saatiin Suomeen helmi-maaliskuussa 1940. Joulukuussa 1938 Unkarista (MAWAG) tilatut 40 mm:n tykit (40 It.K/36 B) saatiin käyttöön vasta vuonna 1940. Rahaa ja mitä sillä saa, on tietysti mahdoton suoraan verrata 80 vuoden takaiseen, mutta tuolloin tuolla rahalla olisi saanutkin jotain – ja sai
Hyvänä esimerkkinä oli myös Kaukaan Tehdas Oy, joka osti suoraan Tanskasta kaksi 20 mm:n Madsen-tykkiä. Helsingin kaupunki antoi puolustusministeriön käyttöön 42 miljoonaa markkaa, jolla hankittiin neljän 76 mm:n raskaan patterin kalusto, kuusi 40 mm:n ja neljä 20 mm:n tykkiä sekä viisitoista 7,62 mm:n it-konekivääriä. Sitä kaupiteltiin ulkomaillekin, mutta tuloksetta. Ylä-Vuoksen teollisuuslaitosten suojaksi hankittiin yhden raskaan ja kahden kevyen ilmatorjuntapatterin kalusto sekä kahden itkk-osaston aseet. Mitähän arvoa kevyillä tykeillä ja konekivääreillä mahtoi enää tuolloin olla teollisuuden suojana. 83 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 Väline Hinta mk Arvo euroa 75 mm:n it-tykki 1 200 000 432 800 40 mm:n tykki 800 000 288 600 13 mm:n it-konekivääri 250 000 90 180 7,62 mm:n it-konekivääri 50 000 18 040 Keskustulenjohtokone 1 800 000 649 300 Et.mittari 3…4 m 300 000 108 200 Et.mittari 1,5 m 50 000 18 040 Hakuvalonheitin 1 800 000 649 300 Seurantavalonheitin 800 000 288 600 75 mm:n a-tarv. Kymmenellä miljoonalla markalla hankittiin neljä 40 mm:n ja neljä 20 mm:n tykkiä sekä neljä itkonekivääriä. SA -K U VA Kalkkivuori Oy), Rajamäki (Alkoholiliike Oy), Ylä-Vuoksen teollisuusalue (Imatran Voima Oy, Enso Gutzeit Oy, Outokumpu Oy, Oy Rouhiala Ab), Veitsiluoto (Veitsiluoto Oy) sekä Nokia ja Savio (Suomen Gummitehdas Oy). Paraisten ja Veitsiluodon tehtaiden suojaksi hankittiin kumpaankin kaksi 40 mm:n tykkiä kolmella miljoonalla markalla. x 100 107 000 38 600 40 mm:n a-tarv. Tampella, Finlayson, Aaltosen kenkätehdas) oli lahjoittanut suojeluskunnalle tarvittavat varat asehankintaan. x 100 100 36 (ALLA) SYVÄRIN RINTAMALLA vastapäätä Lotinanpeltoa syyskuussa 1941: luutnantti Rissasen It. Tampereella yli 20 yritystä (mm. Tuliasemassa Boforsin 40 mm:n ilmatorjuntatykki. Osa rahasta käytettiin kiinteiden tykkien (76 It.K/16/35 BrK) asemien rakentamiseen muun muassa Degerössä (Laajasalo) ja Myllykalliolla. Tampella Oy oli valmistanut kaksi 20 mm:n ilmatorjuntatykkiä (M/34), joilla suojattiin sen omaa tehdasta. Turkuun hankittiin 18 miljoonalla markalla kolmen 75 mm:n (75 It.K/30 BS) raskaan patterin kalusto tulenjohtokonei40 MM:N IT-TYKKIÄ laitetaan ajokuntoon Tuupovaarassa heinäkuussa1941.. x 100 40 000 16 590 13 mm:n patr. asemia. x 100 1 500 541 7,62 mm:n patr
Saksalaisen tavan mukaan 20 mm:n tykkejä kutsuttiin tuolloin raskaiksi it-konekivääreiksi. Oulu: rahoittajana ilmasuojelutoimikunta. Pori: rahoittajana Porin kaupunki, W. Nakkila: rahoittajana J. Maavoimien ilmatorjuntaan kuului yhteensä 15 ilmatorjuntapatteria ja 20 ilmatorjuntakonekiväärikomppaniaa, joilla oli 60 kappaletta 40 mm:n ja 126 kappaletta 20 mm:n tykkejä sekä 30 kappaletta ilmatorjuntakonekiväärejä (7,62 mm). W. joittamalla jokaiseen divisioonaan ilmatorjuntakonekiväärikomppania, jossa oli kolme joukkuetta, kussakin kaksi 20 mm:n tykkiä. Jatkosodan päätyttyä kaikki aseet otettiin Puolustusvoimien haltuun. Vaasa: rahoittajana kaupunki. Salo: Salon Raakasokeritehdas Oy kustansi kaksi 40 mm:n tykkiä. Ahlström Oy kustansi kaksi 40 mm:n tykkiä. Outokumpu: rahoittajana Outokumpu Oy. Harjavalta: rahoittajana Länsi-Suomen Voima Oy. Edellä mainittujen lisäksi voidaan luetella seuraavat: Varkaus: A. Myöhemmin hankittiin lisää kuusi 20 mm:n tykkiä ja valonheittimiä. Sota alkaa Ilmatorjunta-aseita oli kesällä 80 vuotta sitten lähes kaksinkertainen määrä talvisodan lopun tilanteeseen verrattuna. Rask.It.Ptri:sta. Useimmissa paikoissa käytössä oli 20 mm:n tai 40 mm:n tykkejä, mutta myös it-konekiväärejä. Jokaisella armeijakunnalla oli tukenaan kolme kevyttä ilmatorjuntapatteria (40 mm) ja yksi ilmatorjuntakonekiväärikomppania. Kenttäarmeijan ilmatorjuntaa vahvennettiin siSijoitus 7,62 mm 20 mm 37…40 mm 75…76 mm Kenttäarmeija 82 105 132 34 Kotiseutu 41 20 58 67 Lentojoukot 37 17 12 – Merivoimat 41 – 24 3 Varikot 2 – – – Yhteensä 203 142 226 104 n Tuliasemassa 76 mm:n ruotsalainen raskas ilmatorjuntakanuuna vuodelta 1927, 76 ItK/27 (Bofors). Heinola: rahoittajana suojeluskunta. Kokkola: rahoittajana kaupunki. 5. Ulvila: rahoittajana Friitalan Nahkatehdas Oy. Syksy 1942. Helsinki, Taivaskallio. Rauma: rahoittajana Ammus Oy. Rosenlew & Co, Porin Puuvilla Oy, Outokumpu Oy ja suojeluskunta. SA -K U VA. Kauttua: rahoittajana Kauttuan tehdas. Erityisesti tehokkaita 40 mm:n tykkejä (Bofors) oli saatu paljon lisää. 84 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN neen (Gamma), yhden 40 mm:n patterin kalusto ja kuusi 7,62 mm:n it-konekivääriä. …ja tuotannon Ilmatorjuntaa saatiin parillekymmenelle paikkakunnalle. Seinäjoki: rahoittajana kauppala. Aseita ei mielellään siirretty muualle, vaikka tarvetta olisi ollutkin. Periaatteena oli, että eri paikkakuntien ilmatorjunta-aseet miehitettiin suojeluskuntalaisten tai tehtaiden oman henkilöstön voimin. Suomisen Nahkatehdas Oy
Kuvassa 20 mm:n saksalainen ilmatorjuntatykki vuodelta 1930, 20 ItK/30 (BSW). Kenttäarmeijan tukemiseen sitoutui noin puolet kaikesta ilmatorjuntakalustosta. Jatkosodan alkaessa ilmatorjunta-aseet oli sijoitettu edellisen sivun taulukon mukaisesti. Lisäksi reserviin kuului viisi kevyttä ilmatorjuntapatteria ja viisi ilmatorjuntakonekiväärikomppaniaa. Lentojoukoilla ja Merivoimilla – rannikkotykistö mukaan luettuna – oli pieni määrä omia aseita. Ylipäällikön reservinä oli aluksi neljä ilmatorjuntapatteristoa, joissa kussakin oli kaksi raskasta ja yksi kevyt ilmatorjuntapatteri. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 85 n I/258 It.KKK, taustalla Syvärin voimalaitos, kesäkuun lopulla 1942. Ilmatorjuntaa oli keskiarvona noin 21 asetta per divisioona ja 70 asetta per armeijakunta. Kotialueella oli ilmatorjuntayksiköitä sodan alkaessa noin 50 paikkakunnalla, aseita TALVISOTA: Kuvassa kaksoisilmatorjuntakonekivääri m/31 (7,62 ITKK 31 VKT) tuliasemassaan.
Kumpikin merkitsi hyviä maasto-ominaisuuksia nelivedon ja nelipyöräohjauksen ohella. Pääkaupungin suojana oli huomattavasti enemmän ilmatorjuntaa kuin talvisodassa, pääosan kalustosta kaupunki oli tosin itse maksanut. n Alla: Raskaan ilmatorjuntapatterin Latil lähdössä liikkeelle Aunuksessa, perässään 75 ItK/37 Škoda. Nykyään monet muut asiat. Päämajan ilmatorjuntareserviin jatkosodan alussa kuuluneiden raskaiden ilmatorjuntapattereiden (8) moottorointi antoi mahdollisuuden siirtää ilmatorjuntavoimaa kulloinkin tarvittavaan painopistesuuntaan. Hyökkäysvaiheessa patteristo siirtyi Viipurin suuntaan. Motorisointi Raskaiden ilmatorjuntatykkien vetäjinä käytettiin Latil-ajoneuvoja: hinattavia tykkimalleja olivat 75 It.K/37 Škoda, 76 It.K/28 ja 29 Bofors sekä sotasaalistykki 76 It.K/31 ss. Sodan jälkeen numeroksi muuttui SA3797 ja käyttäjäksi 3. Valtakunnallisesti tärkeiden kohteiden suojaamisesta vastaavia torjuntakeskuksia oli kuusi: Helsinki, Turku, Lahti, Kotka, Kouvola ja Imatra. Kuvan Latil M2 TL 6 palveli vuodesta 1941 rekisterinumerolla SA-6385 Raskas ItPsto2:ssa. Ilmatorjuntapatteristo 1 perustettiin Helsingissä, ja siihen kuului kaksi raskasta (75 mm) ja yksi kevyt (40 mm) ilmatorjuntapatteri. Kotialue oli jaettu ilmatorjuntayksiköiden ja ilmavalvonnan johtamista varten neljään torjuntapiiriin. Ilmatorjuntapatteristo 2 oli sodan alussa Hangon rintamalla, ilmatorjuntapatteristo 3 Savonlinnassa II armeijakunnan selustassa ja ilmatorjuntapatteristo 4 Kouvolassa IV armeijakunnan selustassa. KA RI KU U SE LA. Hyökkäysvaiheessa patteristot tukivat armeijakuntia. Määrävahvuisista aseista puuttui sodan alkaessa yhdeksän järeää, 45 raskasta, 88 kevyttä 40 mm:n ja 20 kevyttä 20 mm:n tykkiä. Ilmaylivoima tarjosi mahdollisuuden käyttää ilmatorjuntatykkejä myös suora-ammuntoihin. Vetäjiä käytettiin tarpeen mukaan myös muun raskaan kaluston, kuten kuulosuuntimien ja valonheittimien, liikutteluun. Ilmatorjuntatykistö on aina ollut moottoroitu aselaji, olihan jo ennen enn Yllä: Latil on hyvin lyhyt, ja vaikutelmaa korostaa vielä pyörien suuri koko ja ajoneuvon kapeus. Asemäärä kasvoi jatkosodan aikana 2,5-kertaiseksi, 4.9.1944 käytössä oli 1 630 ilmatorjunta-asetta. Ilmatorjuntakin oli kunnallisesti rahoitettua. 86 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN oli enemmän tai vähemmän. erillinen ilmatorjuntapatteristo Lahdessa
Ranskalainen Auguste Latil patentoi traktoreissa käytetyn nelipyöräohjauksen jo vuonna 1897. Ranskan armeija otti ensimmäiset Latil-ajoneuvot käyttöön vuonna 1911. Ajaminen tykki perässä oli haastavaa, maantiellä nelipyöräohjaus kannatti kytkeä pois. Patt.) perustettiin Viipurissa vuonna 1928. Ennen talvisotaa ulkomailta hankittujen aseiden määrä oli vähäinen. Huippunopeus oli 60 km/h, marssinopeus käytännössä 25–35 km/h. K. Ajoneuvo painoi neljä tonnia, ja siinä oli 4,1 litran nelisylinterinen 68 hevosvoiman moottori. Autoteollisuus Tapanila asensi 20 ajoneuvoon itse tehdyt hytit ja teräslavat – taisi olla ensimmäinen osittain kotimainen sotilasajoneuvo. JR 50, Syväri, 3.12.1942. Ohjaamoon mahtui kolme miestä, lavalle kahdeksan. SA -K U VA. Ilmatorjunnan historiakirjassa vuodelta 1963 ilmatorjunnan veteLatil-ajoneuvot olivat käytössä vielä sodan jälkeenkin 1950-luvulle saakka. Latil-ajoneuvot olivat käytössä vielä sodan jälkeenkin 1950-luvulle saakka. n Talvisodassa saatiin sotasaaliiksi neuvostoliittolaisia neliputkisia ”urkukonekiväärejä”, jotka painonsa takia soveltuivat vain ajoneuvoalustalle tai paikalliseen käyttöön. Ongelmia Suomessa tehtiin 1930-luvulla päätöksiä kotimaisen puolustusteollisuuden käynnistämiseksi. Suomen ensimmäinen liikkuva raskas ilmatorjuntapatteri (L.Ilm. Seurauksena oli kuitenkin ongelmia, kun teollisuus ei pystynyt tuottamaan haluttuja tuotteita. Paasikiven poika) johdolla 1930-luvun alussa toteutetun kokeilun tuloksena päätettiin hankkia ranskalaisvalmisteisia Latil KTL -traktoreita tykkien vetäjiksi. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 87 simmäistä maailmansotaa autoilmatorjuntatykkejäkin. n Tuliasemassa on Aimo Lahden vuonna 1941 suunnittelema 7,62 mm:n L-41 Sampo -yleiskonekivääri. Niitä valmistettiin useita eri malleja siviilija sotilaskäyttöön. Toinen 16 ajoneuvon erä varustettiin kahden hengen ohjaamolla ja puulavalla. Vääntöä kyllä löytyi, Latilin vetokyky riitti raskaiden ilmatorjuntatykkien vetämiseen. Sen aseistuksena oli neljä vedettävää 76 mm:n Bofors-tykkiä ja Goerz-tulenjohtokone. Talvisodan aikana ilmatorjuntatykistön käyttöön hankittiin 36 uudempaa Latil M2TL6 -ajoneuvoa. Kapteeni Juhani Paasikiven (J. Avomalli ei Suomen oloissa ollut hyvä, joten ajoneuvoihin asennettiin Suomessa umpikorit. Onpa sellainen ollut Suomen Sotilaankin koeajettavana
Ensimmäinen oli 7,62 mm:n iln Berliinin eläintarhan ilmatorjuntatorni keväällä 1942. Niitä tilattiin vuonna 1933 Valtion Kivääritehtaalta 130 kappaletta. Toukokuussa 1942 niitä oli käytössä 268 kappaletta. Mutta jotain on hankittava, ja valmiutta on ylläpidettävä aina. Ranta totesivat: ”Jälkeenpäin on helppo väittää, että kun Bofors oli tehnyt tykkinsä (40 mm) ja Rheinmetall BSW:n (20 mm), ei siinä Suomen kaltaisessa maassa muuta olisi tarvittu kuin ilman komiteoita lujasti kauppoihin!” Näyttääkin siltä, ettei aseita olisi saatu enempää, vaikka rahaakin oli. Toisaalta teknologian kehityksen lähtiessä laukalle myös virheinvestointien vaara on suuri. Kesäkuussa 1941 tehtiin lisätilaus 120 tykistä. Se oli ilmatorjunta-aselajin käytössä vuoteen 1988 asti. Asetta valmistettiin kaikkiaan 170 kpl. Aimo Lahden vuonna 1941 suunnittelemaa 7,62 mm:n L-41 Sampo -yleiskonekivääriä voitiin jalustan puolesta käyttää myös ilmatorjuntaan. Se oli kiinnostava konstruktio ja yksi ensimmäisiä onnistuneita ratkaisuja laippakantaisen patruunan ampumiseen vyösyötöltä kevyessä yleiskonekiväärissä. Suomi osti ensimmäisten maiden joukossa jo 7.1.1937 Aktiebolag Boforsilta 40 mm:n ja 75 mm:n ilmatorjuntatykkien valmistuslisenssit. Aimo Lahden 20 mm:n konetykki L-34 suunniteltiin vuonna 1934, ja niitä hankittiin 12 kappaletta merivartiostojen käyttöön. Kun talvisota alkoi, niitä oli käytössä 125. Oy Strömberg Ab valmisti tykkiin 220 kappaletta tähtäimiä. Laajemman yleisön piirissä yleensä vain käsiaseistaan, kuten Suomi-konepistoolista, tunnettu kuuluisa suomalainen asesuunnittelija Aimo Lahti suunnitteli vuosina 1931–1944 kaikkiaan 11 ilma-ammuntaan tarkoitettua asetta, joista viisi otettiin käyttöön Suomessa. Kaksiputkinen ase oli tulivoimainen, mutta heikko ajolaite vaikeutti tykin hinaamista. Tykki on 75 mm:n ranskalainen raskas ilmatorjuntakanuuna vuodelta 1914, 75 ItK 97/14 P (Puteaux). Lapinleimu ja majuri O. Tammikuussa 1940 tehtiin 50 kappaleen tilaus hintaan 360 000 mk/kpl. Tuotannossa oli ongelmia, ja ensimmäiset tykit saatiin käyttöön vasta vuonna 1941. Kuvattu syksyllä 1942. Tampellan valmistamasta tykistä oli useita eri malleja, joita yritettiin kaupata myös ulkomaille – huonolla menestyksellä. Kotimaista Ilmatorjuntajoukoille tilattiin keväällä 1939 koekappale Aimo Lahden suunnittelemasta kaksiputkisesta tykistä, joka sai nimikkeen 20 It.K/40 VKT2. Sotaan pitää valmistautua ajoissa. 88 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN raanit everstiluutnantti J. Ensimmäinen tykki luovutettiin käyttäjille 23.9.1941. Puolustusministeriö tilasi lokakuussa 1938 Valtion Tykkitehtaalta (VTT) 20 kappaletta 40 mm:n tykkejä ja 30 lisää helmikuussa 1939. matorjuntakonekivääri m/09-31, josta syntyi kaksoiskonekivääri 7,62 It.K/31. Aseesta suunniteltiin parannettu malli m/31-40, jota valmistettiin 367 kappaletta. Kotimaassa valmistettiin 71 Bofors-tykkiä (40 It.K/38 B). n 1.Rask.R It.Ptri, Hanko, tykki 75 ItK/97/14PK. Aseita valmistettiin vain 33 kpl. Mistään virallisista taulukoista SA -K U VA
Korkeatorjuntakyvyn puute vaivasi ilmapuolustusta sodan jälkeenkin aina 1980-luvun alkuun saakka, jolloin hankittiin ilmatorjuntaohjuksia. Panssarilaivoissa olikin jo Boforsin 105 mm:n laivatykit tähän käyttöön. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 89 ei selviä, että 40 mm:n tykkejä hankittiin yli 100 kappaletta jostain muualtakin, todennäköisesti sotasaaliina Saksasta. Tämä ehkä selittääkin, miksi projektista tuli vaikea. Kuvassa 40 mm:n ruotsalainen ilmatorjuntatykki vuodelta 1939 (40 ItK/39). Korkeatorjuntakyvyn puute havaittiin jo talvisodan aikana, vaikka korkeapommituksia ei onneksi silloin tehtykään. Vaikuttaa siltä, ettei Valtion Tykkitehtaalla ollut riittävästi resursseja eikä tarvittavaa teknillistä tietotaitoa. Suomalaisten käytössä on ollut Boforsin tykkejä, joissa on brittien tyyppimerkinnät (esim. Sama yritys myös kunnosti sotasaaliskalustoa. Tykissä on Suomessa valmistetut hätätähtäimet. Pe r u s h a n k i n t a s u u n n i t e l m a s s a 15.11. Ilmatorjuntapanssarivaunuja käyttöön 1942 Suomi oli toisen maailmansodan aikana ensimmäisiä valtioita, joka otti käytVaikuttaa siltä, ettei Valtion Tykkitehtaalla ollut riittävästi resursseja eikä tarvittavaa teknillistä tietotaitoa. 1940 oli mukana yhdeksän järeää 105 mm:n ilmatorjuntakanuunaa, hinta-arvio oli kaksi miljoonaa markkaa kappaleelta. Onneksi keväällä 1944 oli saatu Saksasta hankittua kahteen tykkiveneeseen ja jäänsärkijä Sisulle 105 mm:n tykit (Rheinmetall). Q.F. Toki kalliiksi ja epäonnistuneeksi osoittautunut lavetti ilmatorjuntaan. Korkeatorjuntakyvyn parantaminen epäonnistui. se ei onnistunut. Oy Strömberg Ab valmisti myös 32 kappaletta niin sanottuja hätätähtäimiä joihinkin 40 mm:n tykkeihin, joissa ei ollut tykkikohtaista ennakkolaskinta. Äänislinna 18.2.1942. Ongelma on tänään taas ajankohtainen tosin vielä korkeammalla ja tietysti ohjuskalustolla. Briteillä ja amerikkalaisilla oli 40 mm:n tykeissä vain tähtäinristikot. Myöhemmissä laskelmissa tarpeeksi ilmoitettiin 70 tykkiä, joista 30 olisi mennyt Merivoimille. Saksa taas ei suostunut myymään 105 mm:n ilmatorjuntatykkejä. SA -K U VA SA -K U VA. Raskaiden tykkien hankinta epäonnistuu Boforsin 75 mm:n ilmatorjuntatykkien lisenssivalmistus kotimaassa epäonnistui täysin. VTT ryhtyi syksyllä 1943 käynnistämään tykkien valmistusta Boforsin piirustusten pohjalta, mutta n Jyväskylä, Valtion Tykkitehdas 1942. Myös järeiden ilmatorjuntatykkien valmistaminen kotimaassa epäonnistui. Housing No 83, 1939). Korkeatorjuntakyvyn puute tuli konkreettisesti ilmi Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944, jolloin suurin pommituskorkeus oli 7 400 metriä. Ruotsissa oli tarjolla uusi 10,5 cm:n luftvärnskanon m/42, jota tosin ei oltu valmistettu yhtään kappaletta; se saatiin Ruotsissa käyttöön vasta vuosina 1944– 1947. PANSSARIJUNA ILMATORJUNTATEHTÄVISSÄ. Hanke kohtasi monia ongelmia ja eteni hitaasti. Alihankkijoina olivat Lokomo ja CrichtonVulcan, mutta yhtäkään tykkiä ei saatu valmiiksi sodan aikana. Oy Strömberg Ab valmisti myös raskaiden pattereiden tulenjohtokoneita, muun muassa yhdeksän Gamma Juhasz -laitetta sekä 10 kuulosuunninta ja 18 valonheitintä. Ilmatorjuntatykistön perustamistehtäväluetteloon lisättiin jo vuonna 1940 kolme järeää eli yli 100 mm:n ilmatorjuntapatteria. 40 It.K/38 B -tykki koottuna. VTT:ltä tilattiin jo ennen talvisotaa 32 kappaletta tykkejä, joiden piti tulla käyttöön vuosina 1941–1942. 40 mm Mk.I
Ase oli ilma-ammuntaan soveltuva muunnos vanhasta kenttätykistä 75 K/97 (siis m/1897). Ilmavoimien esikunnan luetteloissa oli kesäkuussa 1942 muun muassa seuraavaa ilmatorjuntakalustoa: kaksi 85 It.K/38 ss (VTT), 60 kappaletta 76 It.K/31 ss (VTT), yksi 37 It.K/39 ss, 50 kappaletta 7,62 It.Kk/31 ss ja 30 kappaletta 7,62 It.Pk/Degtarjev. Vaunut olivat käytössä Suomessa vuoteen 1966. Majuri Niilo Simojoki otti uuden vaunukaluston vastaan 13.–15.4.1942 Jyväskylässä, minkä jälkeen vaunu esiteltiin päämajassa. SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. Vaunu löytyy Parolan Panssarimuseosta. Tykki sai tyyppinimikkeen 75 It.K/97/14 PK (Puteauxkanuuna). Sotasaaliskaluston joukossa oli myös erilaisia valonheittimiä, 150 cm:n m/1918 ss ja 110 cm:n m/1918 ss, joista osan Oy Strömberg Ab ja Valonheitinkorjaamo (VHK) kunnostivat käyttöön. Vaunuja huollettiin Panssarikeskuskorjaamolla Varkaudessa, ja n Landsverk Anti II -ilmatorjuntapanssarivaunun miehistö huoltotauolla Liikolassa 15.6.1944. Sotasaaliskalustoa ostettiin myös Saksasta, muun muassa edellä mainittuja 40 mm:n tykkejä. Valtion Tykkitehdas kunnosti tykit, jotka otettiin käyttöön. Liikkuva ja tulivoimainen yksikkö kunnostautui kesän 1944 ratkaisutaisteluissa ampumalla alas 10 viholliskonetta. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. Sodan jälkeen annetuissa lausunnoissa vaunuja kehuttiin kovasti ja todettiin, että niitä olisi pitänyt hankkia enemmän. Vaunulla suojattiin kesällä 1944 tehokkaasti omien panssarijoukkojen liikkeitä taivaan täyttäneiltä punakoneilta, joita pudotettiinkin peräti kymmenen. Vaunu oli varustettu yhdellä Boforsin 40 mm:n ilmatorjuntakanuunalla. Unkarissa 40 mm:n tykkejä valmistanut MAWAG teki myös ilmatorjuntapanssarivaunuja 1940-luvun alussa. Suomen Sotilas koeajoi vaunuvanhuksen vuosia sitten. Kevyt 37 mm:n ilmatorjuntatykki oli harvinaisuus, joka oli 131. Scania Vabiksen moottorilla varustettua telavaunua valmistettiin AB Landsverkin tehtaalla Landskronassa. It.Ptrin käytössä niin kauan kuin ampumatarvikkeita riitti. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa saatiin runsaasti sotasaaliskalustoa myös ilmatorjuntakäyttöön. Nelitykkisen 75 It.K/97/14 PK -it-patterin ampuma-arvot määritetn Helmikuu 1944. Oli yksi helpoimpia ja ketterimpiä vanhoja vaunuja, millä on tullut pöröteltyä, muistelee Suomen Sotilaan päätoimittaja ajokokemusta Parolassa. Kev. (Lyhenne ss = sotasaalis). 90 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 80 VUOT TA SIT TEN töön ilmatorjuntapanssarivaunuja. Suomi osti vuonna 1942 yhteensä kuusi ruotsalaista 40 mm:n ilmatorjuntapanssarivaunua. Merivoimille hankittiin talvisodan jälkeen 24 ranskalaisilta vallattua ensimmäisen maailmansodan aikaista 75 mm:n ilmatorjuntatykkiä, joista muodostettiin kuusi raskasta ilmatorjuntapatteria. Saksalaisillakaan ei ollut kuin muutamia panssaroidulla täystelalavetilla olleita ilmatorjunta-aseita ennen vuotta 1943. Liittoutuneiden ensimmäiset ilmatorjuntapanssarivaunut olivat mukana Normandian maihinnousussa kesäkuussa 1944. Samaisesta tykistä modifioitiin myös panssarintorjuntatykkejä – Suomessa mulatiksikin kutsuttuja. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. Ne yleistyivät Wehrmachtissakin vasta sodan lopulla vuodesta 1944 alkaen. Santahaminan ilmatorjuntapatterin 88 mm:n saksalainen raskas ilmatorjuntakanuuna (88 ItK/37 RMB Rheinmetall-Borsig) vuodelta 1937. Vaunuja ostettiin vain kuusi kappaletta. Suomessa uusi asetyyppi sai nimikkeen tykkivaunu Landsverk Anti, muita nimityksiä olivat Landsverk Anti II ja ilmatorjuntapanssarivaunu Landsverk Anti. Sotasaalista Talvisodassa saatiin sotasaaliiksi neuvostoliittolaisia neliputkisia ”urkukonekiväärejä”, jotka painonsa takia soveltuivat vain ajoneuvoalustalle tai paikalliseen käyttöön. Yksi liikkuva vaunuyksilö löytyy Panssarimuseon kokoelmasta. Sen mekanisoitu, suojattu ja johdettu torjuntatuli taatusti esti monen punakoneen pahanteon. Lisäksi Merivoimilla oli kahdeksan 76 mm:n ilmatorjuntatykkiä. Vaunussa oli kuuden hengen miehistö, ja sen 144 hv:n moottori antoi 10,7 tonnin vaunulle 40 km/h huippunopeuden. ne luovutettiin 14.5.1942 panssari-ilmatorjuntapatterin käyttöön
Ilmapuolustus oli varsin tehokasta, minkä vuoksi vihollinen kärsi vuonna 1941 tilastojen mukaan 734:n koneen tappiot. Valonheittimillä oli suuria vaikeuksia löytää lähestyvä pommikone, itse asiassa sotapäiväkirjoista löytyy vain harvoja esimerkkejä onnistuneesta valaisusta. Piti keksiä muita keinoja. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 91 tiin ranskalaisella Aufiere m/35 -tulenjohtolaitteistolla. Saksasta hankittiin myöhemmin lisää 76 mm:n ja 88 mm:n neuvostoliittolaisia sotasaalistykkejä. Sulkumaalien ampuma-arvot, sivukulma, korkeuskulma ja etäisyyden (lentoajan) mukainen kranaatin aikautus laskettiin etukäteen ja merkittiin sulkukirjaan. Lähteenä on käytetty kirjoittajan teosta ”Ilmavaara! Helsingin ilmapuolustus 1917–1944”. Torjuntakeskus johti ammuntaa käskemällä kulloinkin ammuttavat sulut. Tämä käynnisti radioluotaimien eli nykykielellä tutkien hankinnan vuonna 1943, mikä poisti yötorjuntaongelman ja pelasti Helsingin helmikuussa 1944. Ilmatorjunta-aseiden määrä kasvoi seitsenkertaiseksi ja torjunta-ala kymmenkertaiseksi talvisodan alkuun verrattuna. Ideana oli, että valokeilassa ollutta konetta olisi ammuttu kuten päivällä, mutta näkymätöntä konetta ei voi ampua. Perusongelmaa se ei kuitenkaan ratkaissut: lähestyvän koneen koko ajan muuttuvaa sijaintia (lentoreittiä) ja varsinkin lentokorkeutta oli vaikea määritellä tarkasti. Tutka Ratkaisu yötorjuntaan löytyi vasta, kun kesällä 1942 saatiin selville, että saksalaisilla oli salaperäisiä yöammuntalaitteita muun muassa Rovaniemellä, ja niihin päästiin tutustumaan. Helsingissä otettiin tammikuussa 1942 käyttöön viisi Tepas-Belge-kuulosuunninta, mikä sekin oli kovin pieni määrä. Johdettu sulkuammunta vähensi ampumatarvikekulutusta ja näytti tuottavan jonkin verran tulostakin (pelotusvaikutus). Irja-tutkan eli Radioluotain 39 T (D):n miehistöön kuului aliupseeri ja seitsemän miestä.. Kirjoittaja on ilmasotahistorioitsija ja entinen ilmatorjunnan tarkastaja, eversti evp. Ratkaisuksi tuli sulkuammunta, jota ryhdyttiin kehittämään tammikuussa 1942. 10 km) ja suuntatarkkuus huono. Raskaille ilmatorjuntapattereille määrättiin omat torjuntasektorit, joihin suunniteltiin sulkumaalit eri etäisyyksille ja korkeuksille. Aikautuskoneistoa ei ollut, joten tykeillä ammuttiin vakiopituisella sytytyksellä varustettuja kranaatteja, joissa oli joko lyhyt tai pitkä sytytysaika. SA -K U VA JOHTO-PATTEREIDEN IRJA-TUTKAT näyttelivät ratkaisevaa osuutta pommitusten torjumisessa Helsingissä 1944. Raskaiden pattereiden määrän lisääntyminen paransi torjuntakykyä pääkaupungissa. Se olikin tarpeen. Se ehkä osaltaan vaikutti siihen, että tammikuussa 1942 vihollinen ryhtyi yöhyökkäyksiin muun muassa pääkaupunkiin. Suomen ilmatorjunnan suorituskyky parani jatkosodan loppupuolella vielä merkittävästi, kun saatiin käyttöön lisää kalustoa, muun muassa 88 mm:n tykkejä. Yksi 75 mm:n rannikkoilmatorjuntapatteri toimi jatkosodan aikana pääkaupungin suojana, ensin Pitäjänmäen Pajakukkulalla, sitten Melkissä. Maalit oli tarkoitus osoittaa valonheittimille kuulosuuntimilla, mutta niiden ulottuvuus oli rajallinen (max. Perusajatuksena oli, että ennakkovaroitus lähestyvistä koneista saatiin ilmavalvontaelimiltä, mutta rannikolla havaintopaikkoja ei voitu sijoittaa riittävän kauas kohteesta. Ranskalaispatterit toimivat jatkosodan aikana pääasiassa linnakkeilla. Ongelmana pimeys Jatkosodan alkuvaiheessa vihollinen teki pommituksia kotialueella, mutta vain valoisaan aikaan. Ilmatorjuntatykistö ei ollut erityisen hyvin valmistautunut torjumaan yöhyökkäyksiä, eikä siihen ollut oikein teknillisiä edellytyksiäkään
92 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 R ADALL A MPKKIVÄÄRI Suomen Sotilaan testissä . TEKSTI: MIKKO ANTTILA . KUVAT:PASI LINDROOS
Millainen uusi itselataava kertatuli-reserviläiskivääri on käytännössä?. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 93 Käsky kävi, ja niin kävi käskyläisen matka. Suomen Sotilas antoi minulle tehtäväksi selvittää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen vuonna 2020 hankkiman uuden MPK-kiväärin suorituskyky käytössä, johon se on tarkoitettu
En hakenut erityiskohtelua testatakseni kivääriä vaan osallistuin kurssilaisena Kajaanissa järjestettyyn yhdistettyyn pistoolija kiväärikurssiin. Vaikken itse kurssista lähtenyt kirjoittamaan, on hyvä muistuttaa tähän alkuun, miksi MPK ja MPK:n ja Puolustusvoimien yhteistyössä järjestämät kurssit ovat olemassa. Mukaan pääsevät sekä uudet että jo kauemmin mukana olleet. Edellytyksenä MPK-KIVÄÄRIN HALLINTALAITTEET ovat tuttuja Suomen sotilaille. Varsinkaan jos sattuu olemaan vailla sodan ajan sijoitusta. Esimerkiksi ammuntaa pystyy harjoittelemaan MPK:n alaisuudessa ihan perustasosta hieman vaativampaankin kurssitukseen. 94 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 R ADALL A M atkani suuntasi Pohjois-Suomen MPKpiirin Kajaanin koulutuspaikkaan. Kertausharjoituskäskyjä tai kutsuja vapaaehtoisiin harjoituksiin ei satele postilaatikkoon tavalliselle reserviläiselle. Mikäli kuitenkin haluaa ylläpitää osaamistaan asevelvollisena, säilyttää ampumataitojaan tai oppia uutta maanpuolustuksen saralta tai ihan arjen turvallisuudesta ensiavusta selviytymistaitoihin, kannattaa tutkia Maanpuolustuskoulutuksen eli MPK:n tarjontaa ja pyrkiä osallistumaan kursseille. Helpotusta varmistimen käyttöön tuo varmistimessa oleva levennys. Toki olin kysynyt lupaa tehdä aseesta juttu Suomen Sotilaaseen, ja sen sain. Luisti voidaan lukita varmistimessa olevaan koloon tarvittaessa.
Toki se onnistuu Puolustusvoimien henkilökunnan valvonnassa erityistapauksissa. Sotilaallisia valmiuksia (SOTVA) palveleva kurssitus on julkishallinnollinen tehtävä, joka perustuu lakiin. Ensinnäkin lainaaminen on mahdotonta, koska Puolustusvoimien rynnäkkökiväärin lainaaminen Puolustusvoimien ulkopuolelle siviilien käyttöön on sotamateriaalina tarkasti säädeltyä. Mikäli käyttää MPK:n laina-aseita, ei tarvita aselupaa. Naisille on myös suunnattu omia kursseja niin selviytymistaitojen kuin ammunnan saralla. Piipun päässä 14x1LH (vasenkätinen) kierteessä oleva AKM lusikka-suujarru on yksinkertainen ja toimiva valinta. Tällöinhän kurssin järjestäjät valvovat ammuntojen toteutusta. Osalla kursseista voi toki käyttää myös omia aseita, mikäli sellaisia on. . Kaikilla ei kuitenkaan ole. Tässä vaiheessa varmaan joku ihmettelee, mihin Maanpuolustuskoulutus tarvitsee omia aseita. Esimerkkinä voidaan mainita taktinen kiväärikurssi (Suomen Sotilas 6/2016). Sen sijaan massojen kouluttaminen ammuntaan olisi kuitenkin täysin mahdotonta, jollei MPK:lla olisi omasta takaa käytössään puoliautomaattisia kivääreitä tai pistooleita. Miksei se lainaa niitä armeijalta. Miksi MPK-kivääri. Tällaiseen toimintaan Puolustusvoimat tarjoaa tarkoin ohjeistetuin tavoin materiaalitukea. SOTVA-ammunnat ovat kuitenkin virkavastuun alaista toimintaa, joten jos kursseille osallistuu omalla aseella, tarkistetaan osallistujien aselupien voimassaolo. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 95 kursseille on 18 vuoden ikä ja Suomen kansalaisuus. Ase on Dasan Machineriesin valmistama, ja se tunnetaan mallina DAK47.
Tähtäimen siirto onnistuu myös käyttämällä patruunan taikka hylsyn kantaa. Vasen kuva: MPK-kiväärissä olevan LPA:n tähtäimen säätäminen on helppoa ja selkeää. Kädensuojuksessa tai etutukissa on ylhäällä ja alhaalla varustekisko etukahvan tai optisen tähtäimen kiinnittämistä varten. LPA:n tähtäimen säätö on hyvin yksinkertainen ja selkeä. Varmistimessa on levennys, joten aseen varmistimen käyttö on helpompaa etusormella. Tarjolla on myös Magpul Žukov -sarjan etukädensijalla, pistoolikahvalla ja taitettavalla perällä varustettu malli. Kannen kireyden säätämiseen tarvittavat kaksi ruuvia löytyvät kannen alta rungon takapäästä. Aseen saa esimerkiksi klassisella puisella etukädensijalla sekä perällä. Mikäli osumakeskeispiste on oikealla verrattu. Kolmantena variaationa valmistajalta saa etukädensuojukset Picatinny-tyyppisillä varustekiskoilla ja rungon takaosaan asti yltävällä kiskolla optiikkaa ja muita lisävarusteita varten. Lyhyesti kerrottuna kyseessä on eteläkorealainen Kalašnikov-tyyppinen puoliautomaatti – tai oikeammin kerta-automaattikivääri. Takatähtäin sijaitsee kuten kotimaisessa rynnäkkökiväärissä aseen kotelon kannessa. Kaliiperi on tietysti Suomen sotilaille tuttu venäläinen, tai paremminkin neuvostoliittolainen alkuperäinen Kalašnikovin väljyys M/43 eli 7,62x39. Ase on Dasan Machineriesin valmistama, ja se tunnetaan mallina DAK47. Pistoolikahva on sama kuin tehtaan Žukov-mallin. Asetehdas toimittaa asiakkaan toiveiden mukaan varustuksen aseisiin tarpeen ja kukkaron mukaan. Valmistaja on LPA Ghilardi, ja tähtäimen malli on STF. Tähtäimessä on kaksi lattaruuvein varustettua ruuvia, joilla tähtäintä siirretään. Kun otin aseen käteeni, yllätyin sen keveydestä.. MPK-kivääriin on Suomessa asennettu jälkikäteen italialaisvalmisteinen takatähtäin diopterilla. MPK:n malli MPK-kivääreissä on edellä esitetyistä poikkeava varustus. Kotoisasti kivääri on saanut meillä lempinimen MPK-kivääri. Oikea kuva: RK 95:stä tuttu ominaisuus. Mikäli perän vetopituutta säätää lyhemmäksi, voi huonolla tuurilla saada saranan muodot kasvoihinsa. Perä on vaihdettu erilaiseksi. 96 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 R ADALL A Mikä MPK-kivääri. Käyttöliittymä on siis tuttu reserviläiselle ja riittävän lähellä kotimaisen rynnäkkökiväärin (RK) rakennetta. Žukovtyypin perä taittuisi aseen oikealle kyljelle, mutta MPK-kivääriin on vaihdettu teleskooppiperä, joka taittuu vasemmalle puolelle. Tämän seurauksena on perän taiton saranointi tullut lähemmäksi ampujan kasvoja. Pohjimmiltaan se on kopioitu peltirunkoisen Kalašnikov AKM -kiväärin kertatuliversiosta. Valmistajalla on aseesta tietysti eri versioita
Se on kuitenkin ymmärrettävää ja täysin harmitonta, kun perässä on vetopituuden sekä taitettavuuden säätö. Dasan Machineries aloitti aivan kaikesta muusta kuin aseista. Yhdysvalloissa oleva tehdas on Duluthissa Georgiassa, ja Euroopan haarakonttori Frankfurtissa Saksassa. Tapanani on aina silmäillä kaikki aseet päällisin puolin, minkä jälkeen aloitan erinäiset kääntelyt ja vääntelyt. Yhdestä kivääristä oli korvake . Heti alkuun huomasin perän lievää nuljumista. Korkeudessa vastaavasti ”UP”-nuolen suuntaan, mikäli osumapiste on tähdätystä kohdasta ylhäällä, ja sama päinvastoin. Kurssinkouluttaja sanoikin minulle perää ihmetellessäni, että perän taittoa pitää avustaa peukalolla painamalla ja nostamalla, jottei perän lukituskorvake rikkoudu. Aseeseen on asennettu kotimaisen ysivitosen tapaan ruuvit takakannen kiristämistä varten, jotta ammuttaessa saadaan tähtäimet pysymään viimeisen päälle niille asetetuissa arvoissa. Yhteistyö Hyundain kanssa alkoi vuonna 1995, ja asevalmistusluvat yritys sai vuonna 1996. Mikä Dasan Machineries. Tehdas valmistaa monennäköisiä tuotteita työkaluista autojen varaosiin ja nykyään aseisiin sekä erinäisiin muihin puolustusvälineisiin asti. Monipuoliset säädöt helpottavat ampujaa paremman aseotteen sekä asennon saamisessa erityisesti kun käytössä on ballistinen suojaliivi tai kantolaite. Asepuolella Dasanilla on omia malleja AKMja AR15-kivääreistä sekä puoliautomaattisista tarkka-ampujakivääreistä. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 97 na tähdättyyn keskipisteeseen, pyöräytetään tähtäimen oikealla kyljellä olevaa ruuvia ”R”-kirjain-nuoliyhdistelmän suuntaan tarvittava määrä. Taitettava, säädettävä perä helpottaa käsittelyä. Jotta vetopituuden ja taitettavuuden säätö toimisi kenttäoloissa on polymeeriperissä oltava ”klappia”. MPK-kivääri on valmistettu prässäämällä erittäin ohuesta teräspellistä.. Fiilistelyä Kun otin aseen käteeni, yllätyin sen keveydestä. Eteläkorealainen Dasan Machineries on perustettu vuonna 1992, ja sen pääkonttori ja kaksi tehdasta sijaitsevat Etelä-Koreassa Wanjun maakunnassa. Lisäksi se valmistaa Korean asevoimien Daewoo K1 -rynnäkkökivääriä ja K2:n modernisoitua versiota sekä pistooleita ja haulikoita. Myös varastoitavuus ja kuljetettavuus paranevat taittoperän ansiosta
Liipaisimessa oli selkeä mutta pitkähkö etuveto. RK 62:n hallintalaitteet ovat lähes identtiset lukuun ottamatta levitettyä varmistinta. Perän pystyi säätämään ilman ulottuvuusongelmia täysin pitkälle. Se oli tutun pitkä erilaisiin Kalašnikov-tyyppisiin ja varsinkin AKM-kivääreihin tottuneelle. Kaiken kaikkiaan ratkaisut vaikuttivat ensi tutustumisella koulutuskäyttöön tarkoitetulle aseelle riittäviltä. Tuntuma oli hyvin tuttu. 98 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 R ADALL A jo rikkoutunut liian rajusta ja osaamattomasta käytöstä. Vetopituutta voidaan silloin lyhentää hyvän ampuma-asennon saamiseksi. Ei huono. Mikäli kannen paikalleen tiukasti asettavia ruuveja kiristää liikaa, lähtee kansi taipumaan ja aiheuttaa luistin liikkeen kanssa ongelmia. Aseen virittäminen ja lippaan kiinnittäminen olivat tietysti sotaväen käyneelle reserviläiselle tuttu juttu. Laukaisuvastus oli yllättävän selvä tässä aseessa. Samalla puhuimme suojakannen kiristämisestä. Pistoolikahva tuntui myös hyvältä käteen. Sopii siis myös esikoulutusaseeksi sotaväkeen menossa oleville. Etukädensija oli erittäin tukevasti kiinni ja vaikutti jämerältä. Laukaus ei lähtenyt välittömästi pykälän saavutettuani, vaan pienen rauhallisen puristamisen seurauksena. On sitä monta huonompaakin laukaisutuntumaa koettu! Ja vaikutus maalissa Kohdistuslaukaukset oli ammuttu, ja osumat löytyivät taulusta, muttei miSäädettävä perä on korvaamaton apu, kun ammutaan ballististen suojaliivien tai repun kanssa.. Pidin siitä. Kohdistus tehtiin viiden laukauksen sarjalla makuuasennosta. Sekin pitää siis osata. Sitten tuli selvä pykälä, josta aloittaa rauhallinen puristaminen. Ammunnat alkavat Kurssin turvapuhutteluiden sekä tarvittavien varotoimien ja muun asiallisen ja asiaan kuuluvan jälkeen pääsimme tekemään kohdistuslaukauksia SPOL (sotilaspoliisi) -tauluun 150 metrin matkalta. Säädettävä perä on korvaamaton apu, kun ammutaan ballististen suojaliivien tai repun kanssa. Liian löysät ruuvit puolestaan aiheuttavat kannen heilumista, ja tällöin tarkkoja kasoja ei saada aikaiseksi
Barnaulin tai STV:n kaltaisilla halpispatruunoilla siihen on kai sitten tyytyminen. Löytyipä joukosta tekijöitäkin ja sen oloisia kasoja. Toisessa polviammunnassa osumakeskeispisteeni pieneni aloituksesta ja aloin päästä tuntumalle. Kurssinkouluttaja puhui kohdistusten jälkeen, että he ovat saaneet ammuttua näillä kivääreillä PV:n pistetaulussa 8–9 rinkiin. Ensireaktio oli valtaosalla ollut samanlainen kuin itselläni, perän heiluminen arvelutti osaa enemmän, toisia vähemmän. Viimeiset kymmenen laukausta ammuimme 50 metrin matkalta seisaaltaan. Paljon nopeatempoista ammuntaa ampunut ei enää noteeraa erikaliiperisten AK-konstruktioiden rekyyliä. MPK-kivääri purkautuu kuin mikä tahansa AK. Vaihtelu muiden ampujien tauluissa oli suurta kuten yleensäkin. Kyselin mielipiteitä myös muilta osallistujilta sekä tuttavapiiristäni ihmisiltä, jotka olivat ampuneet MPK-kiväärillä. Useimmiten tällaisissa tilanteissa vika löytyy perälevyn takaa ampujasta, ja itselläni oli jo hyvä tovi viimekertaisista makuuammunnoista dioptereilla 150 metriin. Ensin ammuimme 150 metrin matkalta makuulta, polvelta ja seisaaltaan. Itselläni se ei aiheuttanut suuremmin epäilyksiä, vaikka olinkin sen huomannut. Arvosanaksi he antoivat asteikolla 4–10 yleisesti 7,5–8,5. tannut aseen hallittavuutta, vaikka olisi ammuttu kiivaammallakin rytmillä. Kurssilla ammuttiin kivääriammunnat 2–3 ja pistooliammunnat 4–5. Aseen keveys oli kaikille myönteinen yllätys, eikä se hai. Ja olihan asekin vieras. Lipas ja runko mukaan laskettuna osia on vain kuusi kappaletta. Suomalaisissa Sakon kivääreissä ylikaasutusta on hillitty kaasumäntään työstetyin kaasun läpikulkua helpottavin meistoin. Vertailuna Suomessa reserviläisaseina suositut kiinalaiset Norinco 56 -mallit ovat noin 1 mm:n vahvuista teräspeltiä, kun esimerkiksi niin ikään meillä suosittu venäläinen Vepr Km, joka on sivilisoitu AKM-kivääri, on myös paksummasta materiaalista valmistettu. Kaikki mukanani olleet erilaiset 7,62x39 AK-lippaat istuivat lipaskuiluun ilman minkäänlaisia ongelmia.. MPK-kivääri on tuttuun tapaan ylikaasutettu, mikä puolestaan antaa lukolle aggressiivisemman liikkeen ja parantaa aseen toimintavarmuutta. Kevyttä Aseen keveys johtuu siitä, että MPK-kivääri on valmistettu prässäämällä erittäin ohuesta teräspellistä. Aseella oli nopea ampua seisaaltaan, ja rekyylituntuma oli minulle mieleinen. Yksinkertaisen helppo huoltopurkaa, eikä hukkaan meneviä osia ole montaa. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 99 tenkään parhaalla mahdollisella kasalla. Kotimaisella RK:lla osaava ampuja ampuisi kyllä helposti ysirinkiä. Eikä asiaa helpota Suomen Sotilaan koeampujan ikääntyminen, silmätkin tahtovat ikääntyä iän ja asealan kokemuksen karttuessa
Piipun päässä on 14X1 LH (vasenkätinen) -kierre. Rekyylin vähäisen tuntuman yhdistin korkeassa kulmassa olevaan perään ja AKM:n perinteikkääseen lusikka-suujarruun, joka eliminoi aseen piipun nostoa mutta antaa puolestaan hieman enemmän rekyylituntumaa suoraan taaksepäin. Aseen hintaa ja hankintamääriä ei ole haluttu kertoa julkisuuteen. 100 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 R ADALL A Jyrsittyrunkoisista AK-tyypin kivääreistä bulgarialainen Arsenal Sar M1 on suosituimpia suomalaisten keskuudessa. Testattavat lippaat asettuivat jopa paremmin paikoilleen kuin aseen omat lippaat. Kun hinnan kuitenkin tiedän, voin todeta, että tämän massojen kouluttamiseen hankitun aseen odotukset täyttävät hinta-laatusuhteeltaan hyvin sille asetetut vaatimukset. Samaa sanoivat muutkin kurssilaiset, joilta asiaa kysyin. Aseen rungon sekä lippaiden materiaalivahvuudet olisivat minun puolestani voineet olla hieman paksumpia, MPK-kivääri DAK47 • Koko pituus 695 mm perä taitettuna, avattuna 875–955 mm • Paino ilman lipasta 3,1 kg ja lippaalla 3,4 kg • Väljyys 7,62x39 Saamamme tiedon mukaan asetta ei ole tulossa ainakaan toistaiseksi myyntiin yksityisille asiakkaille. Käpistelyä Rekyylituntuma oli mielestäni erittäin hyvä. Onhan se kaikille Suomen sotilaille tuttua. On selvä, että niillä olisi vaikutusta sekä rekyyliin että osumapistekeskiöön. Lusikkajarru ehkäisee AK-konstruktion tyypillistä yläoikealle vievää rekyylinostatusta. Mukaani oli tarttunut testiin aito venäläinen Tulan valmistama bakeliittilipas, peltilipas sekä bulgarialaisen ”Kymppitehtaan” polymeerilipas. Neuvostoliitosta ei koskaan annettu kiinalaisille AKM-kiväärien piirustuksia, vaan he sovelsivat itse oman kopionsa. Kouluttajan kanssa keskustellessa totesimmekin, että lippaiden seinämien ollessa näinkin ohuita ei ole ihme, että lippaat vaurioituvat helposti, jos ne osuvat epäsuotuisassa kulmassa johonkin riittävän kovaan. Aikamme ei yksinkertaisesti riittänyt siihen, eikä se ollut tarpeellistakaan. Kun ajattelee käyttötarkoitusta, jota varten ase on hankittu, palvelee se erittäin hyvin MPK:n sekä heidän kurssilaistensa tarpeita. Ero näkyy myös lippaissa. Uusi MPK-kivääri DAK47 yllätti vanhan asekonkarin kokonaisuutena positiivisesti.. Haukkuu hintansa Uusi MPK-kivääri DAK47 yllätti vanhan asekonkarin kokonaisuutena positiivisesti. Yksinkertainen ja toimiva suujarru. Kaikki mukanani olleet erilaiset 7,62x39 AK-lippaat istuivat lipaskuiluun ilman minkäänlaisia ongelmia. Tietenkin jokaisessa asekonstruktiossa ja aseiden laadullisissa vaihteluissa eri tehtaiden välillä on eroja. Erilaisia suujarruja en lähtenyt aseessa kokeilemaan. MPK:n DAK47 on myös Vepr-kivääriä keveämpi käteen. Mikäli aseeseen haluttaisiin asentaa erilainen suujarru tahi äänenvaimennin, on se mahdollista kierteityksen ansiosta. Olin varannut mukaan kolme erilaista lipasta kokeillakseni, sopivatko muut lippaat MPK-kivääriin. Huoltopurku ja kasaaminen tehdään samalla lailla kuin muissakin AK-sukuisissa aseissa, joten sitä en lähde rautalangasta vääntämään
Arvosanani aseesta: 8/10. Erittäin jämäkkä ja hyvä etukädensija puolestaan saa kehuja. Suomen Sotilaassa olemme avotähtäimen ja – aina kuin mahdollista – optisten, esimerkiksi heijastintai valopiste-tähtäinten vankkoja kannattajia. Tuomio Jotain kritiikkiäkin on. Hyvä hankinta tarkoitettuun käyttöön. Taittoperän saranointi oli hieman liian tyrkyllä, ja siihen saattaa teloa itsensä. Laadukas, nykyaikainen ja modulaarinen aseen perä nostaisi aseen kokonaishintaa. Se laskee elinkaarikustannuksia, tekee mahdolliseksi edullisen massakoulutuksen aseella ja on nykyisten ympäristömuotienkin mukaista, kun voidaan ampua lyijyttömiä luoteja. Se tietysti nostaisi toisaalta hintaa. SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 101 ohut pelti väsyy nopeammin rasituksessa kuin aavistuksen paksumpi. Yhdestä aseesta oli jo nyt rikottu lukitusnasta liian kovakouraisella käsittelyllä. Tämä ei siis ole kritiikkiä MPK:n valintaa kohtaan, diopteriahan on perusteltu sillä, että sotaväen kotimaisissakin on diopteri. Huoltoa helpottaa myös aseessa vakiona oleva kovakromattu piippu.... Etukädensija on hyvä, mutta diopteritähtäintä en laittaisi vaan pysyisin perinteisessä hahlossa. Kiitän MPK:n Pohjois-Suomen Kajaanin koulutuspaikkaa aseen testausmahdollisuudesta ja MPK:n keskustoimistoa tuesta artikkelin teossa. Ainoa mikä voi aiheuttaa ajan kuluessa päänvaivaa, on kaasumännän suojaputken erittäin tiukka sovitus etukädensijaan. Yhtäläisyydet RK:n tähtäimiin ovat riittävät. MPK-kivääri tuntuisi täyttävän tarpeen, johon se on hankittu. Perän taitto-ominaisuus helpottaa aseen käsittelyä ja säilytystä, koska se vie vähemmän tilaa kuljetuksessa, mutta taittoperän lukituksen olisi voinut tehdä kestävämmäksikin. Etutähtäimen paksuhko tolppa hieman häiritsi omaa suoritustani, mutta tämäkin lienee enempi tottumiskysymys kuin käytännön ongelma. Huoltoa helpottaa myös aseessa vakiona oleva kovakromattu piippu, joka ehkäisee ruostumista ja edesauttaa halpojen teräs/meltorauta-sydänluotisten bulkkipatruunojen käyttöä aseessa piipun kestävyyden vuoksi. Jos aseita olisi myytävänä Suomessa yksityishenkilöille ja ostaisin DAK47-kiväärin, vaihtuisi oman aseen perä joko kiinteäksi tai hieman parempaan taittoperään. Se näkyy sitten aikanaan aseen elinkaarikustannuksena. Toisaalta säästö voi tulla käytössä kalliiksi. Aseita arvioitaessa on aina ymmärrettävä, mihin ne on tehty ja tarkoitettu. Toisaalta, AKtyyppiset aseet ovat helppoja puhdistettavia ja kevyitä huoltaa, eikä kaasumännän suojaputkea ole oikeasti edes pakko irrottaa. Koulutuskäyttöön Mikä tärkeintä, ase on käyttöliittymältään riittävän samanlainen kuin sotaväkemme peruskoulutuksessa käyttämät kotimaiset rynnäkkökiväärit. Ase tuntuisi olevan niin hankintakuin elinkaarikustannukseltaankin hinta-laatusuhteeltaan jopa lähes erinomainen valinta. Onnistuin viiltämään sormeni suojaputken irrotussalpaan, tästäkään taistelusta ei siis selvitty ilman uhreja
Suomi ei ole millään tavoin huomioinut jatkosodan norjalaisvapaaehtoisia. Se kotiutettiin Hangon valtauksen jälkeen alkuvuodesta 1942. Vähimmälle huomiolle ovat jääneet jatkosodan norjalaiset, vaikka he joutuivat pahempiin paikkoihin kuin muut ulkomaalaiset vapaaehtoiset. Norjan parlamentin, suurkäräjien, puhemies Jo Benkow ilmoitti Suomen eduskunnan tuolloiselle puhemiehelle Ilkka Suomiselle, että muistomerkin pystyttäminen Norvajärvelle olisi epäystävällinen teko Norjaa kohtaan. Suomen Norjassa olleen sotilasasiamiehen, everstiluutnantti Juha Engströmin avulla norjalaiset solmivat Metsähallituksen kanssa sopimuksen muistomerkin pystyttämiseksi Rovaniemen Norvajärvelle saksalaisten hautausmaan läheisyyteen. Kaikkiaan ruotsalaisvapaaehtoisia taisteli jatkosodassa 1 694. Omaiset ja elossa olevat asetoverit keräsivät rahat muistomerkin pystyttämiseksi norjalaispataljoonan 196 kaatuneelle vapaaehtoiselle. Vaikka virallinen Suomi on norjalaisten vapaaehtoisten asiassa muodollisesti oikeassa, ei heidän kohtelunsa silti tunnu oikeudenmukaiselta. Merivoimien vahvuudesta peräti 10 % oli virolaisia. SS-vuoristodivisioona Nordiin. Kun he yrittivät aikanaan hakea jatkosodan muistomitalia, vastattiin puolustusministeriöstä, että muistoristejä myönnetään vain Suomen puolustusvoimissa palvelleille. Hän oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi jo talvisotaan, mutta tuolloin Norjasta ei ymmärrettävästi valmius syistä päästetty upseereita ulkomaille. Koska pataljoonan oli värvännyt Quislingin hallinto, katsottiin miesten syyllistyneen maanpetturuuteen, vaikka he olivat ilmoittautuneet taistelemaan nimenomaan Suomen puolesta. divisioonan jalkaväkirykmentti 13:sta (JR 13). 102 SUOMEN SOTILAS 4 • 2021 KNUUTI Jukka Knuuti JATKOSODASSA Suomen rintamilla taisteli noin 7 000 ulkomaalaista vapaaehtoista. Ja niin Suomi irtisanoi sopimuksen muistomerkin pystytysluvasta. Muistomerkki paljastettiin 26.6.1994 Norvajärvellä. Tarkkaan ottaen tuo pitää paikkansa, mutta onhan siinä astian makua, kuten UKK joskus tapasi sanoa. Siinä on teksti: Til minne om de 196 norske frivillige som falt i fortsettelsekrigen (196 norjalaisen vapaaehtoisen muistoksi, jotka kaatuivat jatkosodassa). Suomen seuraavan Oslon-sotilasasiamiehen, everstiluutnantti Tapani Hankaniemen avulla laadittiin uusi anomus kaatuneiden omaisten, ei heidän asetoveriensa nimissä. Virolaiset ja ruotsalaiset vapaaehtoiset ovat saaneet jatkosodan muistomitalin, joskin virolaiset saivat odottaa sitä aina vuoteen 1992 asti. Wiig. Tunnetuin vapaaehtoisyksikkö lienee virolaisista kokoonpantu JR 200. Hanke sai tukea muun muassa tuolloiselta puolustusministeri Elisabeth Rehniltä ja puolustusministeriön kansliapäällikkö Pertti Nykäseltä. Toki he taistelivatkin Saksan eikä Suomen asevoimien rivissä, mutta Suomen maaperällä. Muistomerkistä oli kuitenkin tullut kylmän sodan politiikkaa, vaikka kylmä sota olikin jo historiaa. Sodan alkuvaiheessa Hangon rintamalla palveli ruotsalainen vapaaehtoispataljoona. Määrä oli melkein yhtä suuri kuin ruotsalaisilla ja virolaisilla yhteensä, heitä kaatui Suomen puolesta 79 ja 123 miestä. KAIKKEIN KOVIMMAN kohtalon sai osakseen upseeri Helge N. Heidät tuomittiin pakkotyöhön, ja tuomiot olivat keskimäärin kolme vuotta. Virolaisia palveli jatkosodan Puolustusvoimissa noin 3 350 miestä. Norjaan ei muistomerkkiä sallittu. Osa ruotsalaisista jäi Suomeen, ja heistä muodostettiin erillinen komppania ruotsinkielisen 17. Toki norjalaisia taisteli myös itärintamalla SS-joukoissa aivan suomalaisen SS-pataljoonan tapaan, mutta Skijegerbataljonin vapaaehtoiset vakuuttivat ilmoittautuneensa nimenomaan Suomen rintamalle. Maanpetturit jatkosodassa. Norjassa värvättiin 1941–1942 vapaaehtoisia ”taistelemaan bolsevismia vastaan Suomen ja Pohjolan puolesta”. Norjalaisilla oli oma noin tuhannen miehen vahvuinen hiihtojääkäripataljoona SS-skijegerbataljon Norge, joka kuului 6. Petsamon ja Sallan kelirikkohyökkäyksessä norjalaiset kärsivät erittäin raskaita tappioita, sillä heitä kaatui 196. Muistoristin lisäksi ainakin virolaisille veteraaneille on ollut tarjolla myös kuntoutusta. Suomen virallisia edustajia ei juhlaan ilmaantunut. Muistomerkki on vaatimaton 60 x 40 cm kokoinen kiveen kiinnitetty pronssilaatta. Norjalaisten vapaaehtoisten kova kohtalo jatkui sodan jälkeen. Suurin osa heistä on haudattu silloisen Sallan hautausmaalle, joka jäi itärajan taakse. Koska norjalaisten joukossa ei ollut upseereita, parisataa talvisodan norjalaista vapaaehtoista sijoitettiin ruotsalaisiin vapaaehtoispataljooniin Wiig oli taistellut saksalaisia vastaan keväällä 1940 näiden hyökätessä Norjaan. Sodan jälkeen hänet tuomittiin maanpetturuudesta menettämään sotilasarvonsa sekä kuudeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen
Job Number: 11319550_Base Client/Brand: Boeing/BDS Colors: Cyan, Magenta, Yellow, Black Images: 11319550C01_R0_FA18_SnowBkgrnd.tif (456 ppi; CMYK), superhornet_tail_cmyk.eps, Growler_Wht.ai Fonts: Univers (57 Condensed, 55 Roman, 57 Condensed Oblique; Type 1), Russell Square (Medium; Type 1) PA: Dan Abrigg RET: None AB: Fallon Pfeiffer Vendor: None Output%: None File Name: 11451203Base_BDS_FA18_Finland_210x297.indd APPROVALS QC: Steve Jablonoski PR: Pat Owens PP: Sue Breitenecker TM: Sue Breitenecker GCD: Bruno Mazzotti AD: Sarah Hollis CW: Yessy Downs AE: Cara Hays/Clayton Ham Publications: Suomen Sotilas Notes: None Gutter: None Folds: NoneNone Media/Color Sp: PRINT/4 COLOR Country: None Language: None Bleed: 216 mm x 303 mm Trim: 210 mm x 297 mm Safety: 186 mm x 270 mm Scale: 1:1 Actual Size: 210 mm W x 297 mm H S:186 mm S :2 7 m m T:210 mm T :2 9 7 m m B:216 mm B :3 3 m m. CHANGES, SHARING AND/OR DISTRIBUTING CONTENT IN WHOLE OR IN PART ARE STRICTLY PROHIBITED. Boeingin ja suomalaisen puolustusteollisuuden 25 vuoden kumppanuus takaa kotimaisen huoltovarmuuden ja luo edellytykset hyödyntää nykyistä infrastruktuuria ja henkilöstön koulutusta jatkossakin. LICENSING RIGHTS AND APPROVALS MUST BE REQUESTED AND APPROVED TO/BY FCB CHICAGO. F/A-18 SUPER HORNET EA-18G GROWLER RAYTHEON NORTHROP GRUMMAN GENERAL ELECTRIC BOEING Luotettavin valinta Suomelle Date: 9-28-2020 1:04 PM ALL CONTENT WITHIN THIS FILE IS FOR OUTPUT ONLY BY END PRINTER/VENDOR. Koneiden tukialusominaisuudet soveltuvat erinomaisesti Suomen liikkuvaan taistelutapaan ja pohjoisiin sääolosuhteisiin, alhaisilla käyttöja ylläpitokustannuksilla. Block III Super Hornet ja vertaansa vailla oleva elektronisen sodankäynnin hävittäjä Growler tarjoavat Suomelle kattavan suorituskyvyn tulevaisuuden kehittämismahdollisuuksineen