V K O 20 23 -4 3. Onko Suomi valmis Nato-maa. Tykistökaksintaistelu Ukrainassa 76 73 35 -2 30 4 PA L. MIG SUOMESSA 60 VUOTTA 1963–2023 4/2023 • 14,90 € ROBOTTIEN SOTAA UKRAINASSA SISSITOIMINTA TULEE UUDESTAAN
C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. TILAA NYT SUOMEN SOTILAS Kuusi tuhtia numeroa: 72 euroa/vsk Soita kestotilaus (03) 4246 5334 Voit tilata myös sähköpostitse tilaajapalvelu@atex.com www.facebook.com/suomensotilas www.suomensotilas.fi SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K
Mitä jos brittisoturi tekee virheen kovapanosammunnoissa ja suomalainen varusmies saa siipeensä. 00260 Helsinki etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutusasiat Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello 9-16 Puhelin 03 4246 5334 Telefax 03 4246 5341 tilaajapalvelu@atex.com Jaakko Puuperä puh. Mitä jos amerikkalainen ajoneuvo kolaroi yleisellä tiellä suomalaisen ajoneuvon kanssa ja joku loukkaantuu tai peräti kuolee. Mitä joukkoja lähetetään. 0400 418 705 Toimituspäällikkö Kari Kuusela kari.kuusela@suomensotilas.fi puh. Suomen vai oman maansa. Tuleeko meille lainsäädäntö, joka velvoittaa asevelvollisen (varusmiehen tai reserviläisen) lähtemään sotimaan sinne, minne kruunu haluaa hänet lähettää. Julkisessa keskustelussa on toistaiseksi arvuuteltu Nato-tukikohtien tuloa, mahdollisia sotatarvikevarastoja, ydinaseita ja sitä, minkä Natoesikunnan alaisuuteen Suomi joutuu tai pääsee. Kyseessä on Suomen ulkoja puolustuspolitiikan täysin uusi ulottuvuus, joka saattaa pahimmassa tapauksessa realisoitua kaatuneina ja haavoittuneina poikina ja tyttöinä, miehinä ja vaimoina. Tässä on silti paljon avoimia kysymyksiä. Lisäksi on huomattava, että myös sotilaallisia päätöksiä tehdään virkavastuulla niin rauhan kuin sodan aikana. Julkisuuteen ei ole kerrottu tähän liittyvästä juridiikasta oikeastaan mitään. Mitä jos Venäjän uhka vaatii, että meidän halutaan lähettävän jokunen jalkaväkipataljoona vaikkapa Viroon auttamaan sen puolustamisessa. Lisäksi tarvittaisiin joko varusmiehiä tai reserviläisiä, joista ehkä on pyrittävä värväämään väkeä sitoumuksin YK-tehtävien tapaan. Kirjapaino: PunaMusta Seuraava numero 5/2023 ilmestyy lokakuussa 2023. Entä toisin päin, jos suomalainen aiheuttaa kalustovaurion tai haavoittaa vahingossa vieraan asevoiman jäsentä. 040 589 4547 Kustantaja Kustannus Oy Suomen Mies Toimitusjohtaja Kai Ahotupa puh. Palkattua väkeä meillä on lähinnä kantahenkilökuntaan kuuluvat upseerit, aliupseerit ja sopimussotilaat. Tästä huolimatta moni asia tuntuu olevan uutta ja ihmeellistä. Vuosikertaan sisältyy vähintään kuusi lehteä. Joukoilla on aseita, ampumatarvikkeita sekä ajoneuvoja, ja ne ampuvat harjoitusalueillamme jopa raskailla raketinheittimillä, liikkuvat teillämme ja rautateillämme. Kiinnostavaa olisi tietää, minkä maan lainsäädännön mukaan Suomessa jo useita kertoja käyneet ulkomaiset asevoimien yksiköt toimivat. Entä mikä on palkkaus ja muut edut, turva haavoittumisen tai kaatumisen seurauksena. Ahvenainen Jouko • Anttila, Mikko Janhunen, Jukka • Kesselring, Agilolf Knuuti, Jukka • Kuusela, Kari Lappi, Ahti • Ojanen, Arto Panschin, Vladimir • Rundgrén, Eerikki Salmi, Seppo • Säyrinen, Timo Toveri, Pekka • Virkki, Pekka Avustajat Suomen Sotilaan kotisivuilla osoitteessa www.suomensotilas.fi ISSN-1237-8704 Aikakausmedia ry:n jäsen PARAS LUOTTOLUOKKA 10/2006 22.8.2023 Suomen yllättävän nopea liittyminen Natoon on vasta aloittanut hyvin monimutkaisen prosessin käytännön asioiden ratkaisemiseksi. Toivottavasti sitä kuitenkin on jo olemassa, ulkomaisia joukkojahan operoi Suomessa tiheästi. Päätös joukkojen lähettämisestä vieraalle maalle tehdään kansallisesti, eli meitä ei kukaan pysty tässä mielessä määräämään. Kansan niin sanotut syvät rivit kääntyivät tavattoman nopeasti Ukrainan sodan takia Nato-myönteisiksi, mikä yllättävästi käänsi johtajiemmekin mielipiteet. Kuka siis vastaa ja millä perusteella. Edessä voi olla tilanne, jossa oikeasti ammutaan tappaminen mielessä. Kestotilauksen vähimmäistilausjakso on yksi vuosikerta. Natoon kuulumisen konkreettiset, myös mahdolliset negatiiviset ja ikävät asiat olisi nyt syytä kertoa selvästi kansalle, joka tämän kaiken uuden kuitenkin maksaa sekä taloudellisesti että pahimmassa tapauksessa myös inhimillisesti. Natoon kuuluminen edellyttää sotilaallisen avun antamista kumppanimaille tarvittaessa. kai.ahotupa@suomensotilas.fi Suomen Nato-tie on vasta alussa. Jollei toisin säädetä, Suomessa sovelletaan aina Suomen lakia. Suomen ja suomalaisten kuvittelen kuitenkin noudattavan sopimaansa. Silloin kyseessä ei ole mikään kriisinhallintaoperaatioihin verrattava tilanne, vaan ihan oikea klassinen sota Ukrainan-Venäjän mittelön tapaan. Meille on vuosikausia kerrottu, että olemme kovin Nato-yhteensopivia. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 3 Postiosoite Döbelninkatu 2, 6 krs. Määräaikaistilausta ei voi perua. Vaan millä sopimuksilla ja millä ehdoilla lähetettävä joukko toimii. Aineistopäivä 4.9.2023. 050 590 3964 Toimitusjohtaja, vastaava toimittaja Kai Ahotupa kai.ahotupa@suomensotilas.fi puh. Lait eivät lakkaa olemasta poikkeusoloissakaan. 0400 418 705 Tilaushinnat alkaen 7.4.2015 Kestotilaus: 72,00 €/vsk Määräaikaistilaus 12 kk: 91,00 €/vsk Opiskelija/varusmies: 67,00 €/vsk Tilaus alkaa aina tilausta seuraavasta tilaajalle toimitetusta lehden numerosta. 0400 157 158 Ulkoasu ja taitto Kalevantuli, Matti Vartiala puh. Kestotilauksen voi katkaista ainoastaan tekemällä se ennen seuraavan uuden tilausjakson alkua. Edellä on esitetty runsaasti kysymyksiä ja epäilyksiä, joihin soisi valtiovaltamme vastaavan julkisesti. Nämä ovat tietysti toistaiseksi kuvitteellisia mahdollisuuksia, mutta kuten jokainen sotaväen käynyt tietää, niin kaikista turvallisuuteen tähtäävistä lukemattomista säännöistä huolimatta onnettomuuksia sattuu, ja on vain ajan kysymys, kun yllä esitettyihin asioihin törmätään. Tämä henkilöstö ei missään tapauksessa riitä värväyspooliksi, koska jo sen sotilasarvorakenne on väärä
– Jarmo Sinkkonen 80 VUOTTA SITTEN 71 Suomalaisten SS-miesten kotiutumisesta 80 vuotta – Kari Kuusela 60 VUOTTA SITTEN 84 Uusia hävittäjiä lännestä vai idästä. s. Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. Lisää sivuiltamme: WWW.SUOMENSOTILAS.FI Maavoimille uusi jalkaväen tiedustelulennokki s. Julkaistava aineisto. Tilaajarekisteri. Niitä lehden tilaajia, jotka eivät halua että heidän tietojaan käytetään, pyydetään ilmoittamaan siitä lehden tilauksen yhteydessä. – Jarmo Sinkkonen 34 NFIU Finland – Jarmo Sinkkonen JYVÄLLÄ 38 Nato-Suomi Vilnan jälkeen 39 F-35-hankinta ja Venäjän hyökkäyssota työllistävät 40 Valituksia kiväärihankinnoista Sakolta 41 Suomelta lisää puolustustarvikeapua Ukrainalle Uusi puolustusvaliokunta aloitti työnsä 42 Merivoimille lisää Jurmo-luokan joukkojenkuljetusveneitä Patria ja F-35-hankkeen suora teollinen yhteistyö 43 Suomen puolustustarvikevienti 2022 Saabilta uusia Suomessa kehitettyjä tuotteita 44 Maavoimille uusi jalkaväen tiedustelulennokki – Jaakko Puuperä 47 Maailmalta SODANKÄYNTI 52 Sissitoiminta tulee uudestaan. Lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. 44 Suomen Sotilas koeampui käytetyt brittiläiset pehmeät ylijäämä Osprey Mk2ja Virtusballistiset suojat. – Arto Ojanen 88 Kun Ilmavoimat MiGejä sai – Arto Ojanen KNUUTI 98 Ilmailuhistorian huimin pommituslento – Jukka Knuuti. 60 TAKTIIKKA & TEKNIIKKA 6 Robottien sotaa Ukrainassa – Ahti Lappi 12 Ohjusja lennokkisotaa 1944–1945 – Ahti Lappi 16 Robotit vastaan pilotit – Ahti Lappi 60 Suojaa ylijäämäliiveistä – Jukka Janhunen 68 Komposiittia Tanskasta – Jukka Janhunen ja Tom Lindblom UKRAINA 18 Tykistökaksintaistelu Ukrainassa – Arto Ojanen 23 Kranaatinheittimet Ukrainassa – Kari Kuusela NATO 28 Onko Suomi valmis Nato-maa
s. s. 52 s. U .S . A RM Y. 88 SISSITOIMINTA TULEE UUDESTAAN. Suomen kansallisen puolustuksen sovittaminen osaksi Naton yhteistä puolustusta on suurin muutos Suomen puolustuksessa sitten sotien. 71 s. 28 Onko Suomi valmis Nato-maa
TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP. Robottien sot aa Ukrainassa . TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 6 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 Ukrainassa molemmat osapuolet käyvät laajamittaista ohjusja lennokkisotaa, ja ensimmäisen kerran sotahistoriassa molemmat osapuolet käyttävät myös avaruutta hyväkseen sotatoimissa. Venäjä on käyttänyt hyökkäyksissään enemmän pitkän kantaman täsmäaseita ja lennokkeja kuin amerikkalaiset, britit ja ranskalaiset yhteensä vuodesta 1991 alkaen
Ukrainalla on luultavasti tällä hetkellä Euroopan vahvin ilmaja ohjuspuolustus. Yllä Storm Shadow -risteilyohjus. 7 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 U .S . Ukraina väittää torjuneensa Patrioteilla Iskander-Mja jopa hypersoonisia Kinzhalohjuksia. Persianlahden sota uuden doktriinin alku Persianlahden sota 1991 (Gulf War) muodosti ilmasodassa käännekohdan. O hjusten ja lennokkien torjuminen on teknillisesti mahdollista – ja tuottanut Ukrainassa hyviä tuloksiakin – mutta hyökkäysten kohdistuminen sattumanvaraisesti milloin mihinkin kohteeseen on asettanut Ukrainan ilmaja ohjuspuolustuksen resurssit koville. Silti aseita tai ammuksia ei ole tarpeeksi. Torjuntayritykset Patriot PAC-2 -ohjuksilla epäonnistuivat. Ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisia sotilaita kuoli vastapuolen ilmahyökkäyksissä, joissa käytettiin ballistisia ohjuksia. D EP A RT M EN T O F D EF EN SE Robottien sot aa Ukrainassa . Irak laukaisi 88 Scud-ohjusta, joiden torjuntaan käytettiin 158 Patriot-ohjusta. Aukeaman kuvassa Patriot-ohjuspatteri Puolassa
. Droonit ovat nyt arkipäivää taistelukentillä. Amerikkalaiset ovat laukoneet yli 2 000 risteilyohjusta Irakissa, Jugoslaviassa, Afganistanissa, Sudanissa, Somaliassa, Libyassa ja Syyriassa. Amerikkalaiset määrittivät Persianlahden sodan jälkeen uudeksi uhkakuvaksi ”roistovaltioiden” (Irak, Iran, Libya, Pohjois-Korea) ballistiset ohjukset, risteilyohjukset ja miehittämättömät koneet. Sotilas tutkii UAV:n osia. Amerikkalaiset aloittivat ensimmäisinä aseistettujen lennokkien (MQ-1 Predator) käytön ilmahyökkäyksissä vuonna 2001 Afganistanissa, ja sen jälkeen tappajalennokkien toiminta on jatkunut laajamittaisesti. hyökkäyksiä maasta laukaistavilla ohjuksilla. Pelkkä ilmaherruus ei enää estänyt vastapuolen epäsymmetrisiä ilma. RU SS IA N D EF EN C E M IN IS TR Y. Irakin sodissa (1991, 2003) amerikkalaiset ampuivat liki 450 ATACMS-tykistöohjusta. Venäjällä arvioidaan olevan yli 2 000 lennokkia. Tuli todistettua, ettei ballistisen maalin torjuminen tavallisella ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä ollut teknillisesti mahdollista. Ennuste toteutti itsensä, mutta Yhdysvallat on kuitenkin itse ollut eturivin ”roistovaltio” tykistöohjusten, risteilyohjusten ja tappajalennokkien käytössä. Ukrainalaisten viranomaisten mielestä lennokki on Iranissa valmistettu Shahed-136. Yhdysvalloilla on yli 11 000 miehittämätöntä konetta ja lennokkia, ja niiden operaattoreita koulutetaan jo enemmän kuin miehitettyjen koneiden pilotteja. Venäläinen kolminkertaiseen äänennopeuteen yltävä MiG-31-taistelukone kuormanaan hypersooninen H-47M2 Kinžal -ilmasta maahan -ohjus. 8 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A täysin, vain yhteen ohjukseen osuttiin, ja siitäkin tuli vain enemmän omia vahinkoja. Yhdysvaltain asevoimien tutkimuslaitos DARPA (Defense Advanced Research Projects Agency) totesi lausunnossaan, että USAF (US Air Force, Yhdysvaltain ilmavoimat) ei enää kyennyt ilmaylivoiman turvin suojaamaan maavoimia tällaisia hyökkäyksiä vastaan. Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä ovat käyttäneet risteilyohjuksia Syyrian sotatoimissa, myös Kiina ja muut maat ovat kehityksessä mukana
Venäjällä on laadullinen ja määrällinen ilmaylivoima, mutta ei ilmaherruutta. Ukrainan puolustusministeriön raportin 21.3.2023 mukaan Venäjä oli käyttänyt hyökkäyksissä yhteensä 4 278 ohjusta; tähän päivään mennessä niitä on tullut paljon lisää. Ulottuvuutta löytyy 500–2 000 kilometrin väliltä, mutta taistelulataukset ovat vaatimattomia (15–40 kg). Väitetään, että Patriot-ohjusjärjestelmän uudella mallilla on torjuttu jo yli sata ballistista ohjusta. Kaappaushyökkäys Tšekkoslovakian (1968) mallin mukaan epäonnistui, ja Ukraina sai torjuntavoiton heti kättelyssä. On toki tiedossa, että ilmatorjuntaohjuksilla voidaan tulittaa pintamaalejakin tietyin ehdoin, mutta tässä tapauksessa epäsuora ammunta voi olla varsin epätarkkaa. Erikoista on, että Venäjä ryhtyi käyttämään myös raskaita S-300-ilmatorjuntaohjuksia tykistöohjusten tapaan, lähteen mukaan niitä oli tuolloin ammuttu jo yli 1 300 kappaletta. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 9 Alkuperäisistä ”roistovaltioista” Irak ja Libya on jo eliminoitu, mutta Iran ja Pohjois-Korea ovat jäljellä. Esimerkkinä ajoneuvoon sijoitettu risteilyohjus Grom-2. Periaatteessa itsemurhalennokeilla voidaan iskeä samanlaisiin kohteisiin kuin risteilyohjuksillakin. Kyseinen järjestelmä on jo aika vanha, ehkä Venäjä vain kuluttaa ohjuksia loppuun. Saman raportin mukaan Venäjä oli tehnyt 660 hyökkäystä Shahed-itsemurhalennokeilla, jotka ovat iranilaista alkuperää. helmikuuta 2022 Ukrainan ilmapuolustuksen lamauttamisessa, vaikka sillä olisi luullut olevan siihen hyvät mahdollisuudet. Muitakin lennokkityyppejä on tullut kuvaan mukaan. Venäjä korvasi pommija rynnäkkökoneet kaukovaikutteisilla täsmäaseilla ja itsemurhalennokeilla. Ballistisia ohjuksia on ammuttu paljon vähemmän, lähteen mukaan 744 kappaletta, ja kaikki ovat olleet Iskander-M-ohjuksia. Maasodasta päätellen konetappioiden välttäminen taitaa olla Venäjälle tärkeämpää kuin miestappioilta säästyminen. Ohjusja lennokkisotaa Ukrainassa Venäjä epäonnistui heti hyökkäyksen alussa 24. Ukrainalla on ennestään sotateollisuutta, jonka avulla on voitu parantaa vanhoja ja kehittää omia asejärjestelmiä. Luvut eivät ehkä ole tarkkoja, vaikka ukrainalaiset ovat tietysti voineet laskea jokaisen havaitun osuman erikseen. Ohjussotaa on käyty vuodesta 2015 alkaen myös Jemenissä, missä Iranin tukemat huthikapinalliset ovat laukoneet satoja Iranista saatuja tykistöohjuksia ja lennokkeja SaudiArabiaan, joka on torjunut niitä Patriot-ohjuksilla. Myös Ukrainalla on ollut vastaiskukykyä. Niiden merkittävin etu on omien koneja miehistötappioiden välttäminen. Ehkä niillä kuitenkin johonkin kaupunkiin osuu. Niitä on kahta eri mallia, Shahed-131 (Geran-1) ja Shahed-136 (Geran-2). Mielenkiintoinen tapaus on vanhasta neuvostoaikaisesta miehittämättömästä Tu-141 Striž -tiedusteluBallistisia ohjuksia on ammuttu paljon vähemmän, lähteen mukaan 744 kappaletta, ja kaikki ovat olleet Iskander-M-ohjuksia.. Lähteestä käy ilmi, että maasta, ilmasta tai mereltä laukaistavia risteilyohjuksia on ollut 13:a eri mallia, ja niitä on ammuttu 3 534 kappaletta
Ne on jouduttu integroimaan venäläismallisiin hävittäjiin, mutta niillä on . Neuvostoaikainen miehittämätön Tu-141 Striž -tiedustelukone. Robottien torjunnan haasteet Risteilyohjusten torjuminen vaatii hyvää matalatorjuntakykyä, tarvittaessa myös joka sään torjuntakykyä. Merkittävä lisä Ukrainan vastaiskukykyyn on ollut amerikkalainen raketinheitinjärjestelmä HIMARS, jonka täsmäraketeilla Ukraina on voinut iskeä venäläisten sotilaskohteisiin 70 kilometrin säteellä. Matalalla lentävän ohjuksen havaitseminen kaukaa on vaikeaa, minkä vuoksi torjunta pitkän kantaman it-ohjuksilla ja hävittäjillä on sattumanvaraista. Ukrainalla on käytössään yli 30 erilaista, pääasiassa pientä lennokkityyppiä. Matalatorjuntaan soveltuvat useat asetyypit 23 mm:n tykistä olkapääohjuksiin –Suomessakin näitä on kokeiltu – ja joka sään torjuntaan tulenjohtotutkalla varustetut asejärjestelmät, kuten Gepard-ilmatorjuntapanssarivaunu sekä NASAMS-, Aspideja Crotale ohjusjärjestelmät. päivänä 2023 Ukraina teki onnistuneen iskun Sevastopolin öljyterminaaliin kiinalaisvalmisteisilla Skyeye 5000 -lennokeilla; lennokki maksaa 26 000 dollaria, joten se on kustannustehokas ase. Huhtikuun 29. Niitä Ukrainalla on.. Innovatiivista toimintaa. Tuloksia on tullut. Venäjä joutuu sijoittamaan ilmatorjunta-aseita entistä useamman kohteen suojaksi. 10 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A koneesta tehty itsemurhalennokki, jota on käytetty hyökkäyksissä Venäjän lentotukikohtiin. mahdollista tehdä täsmähyökkäyksiä venäläisten joukkojen selustakohteisiin, lentokentille, ammusja polttoainevarastoihin. M142 HIMARS Bahmutin alueella toukokuussa 2023. Maassa on ryhdytty valmistamaan pieniä, yksinkertaisia ja halpoja lennokkeja omin voimin. Ukrainan itsemurhalennokit ovat saavuttaneet jo legendaarisen maineen, sillä niillä on tuhottu muun muassa panssarivaunuja ja tutkia. Kertakäyttöisten itsemurhalennokkien laajamittaisesta käytöstä on tullut taistelukentällä uusi normaali. Ukraina on keväällä 2023 saanut käyttöönsä lentokoneesta laukaistavia lyhyen kantaman (250 km) Storm Shadow -risteilyohjuksia, jotka on saatu Ison-Britannian ja Ranskan ilmavoimilta. Amerikkalaiset eivät kuitenkaan ole halunneet antaa Ukrainalle pidemmän kantaman (300 km) ATACMS-tykistöohjuksia. Siitä on näyttönä myös muutama ukrainalaisilla meritorjuntaohjuksilla tuhottu venäläinen sotalaiva Mustallamerellä. SE RH II M YK H A LC H U K . Samasta syystä ilmatorjuntayksiköt on viisainta ryhmittää suojattavaan kohteeseen tai sen lähelle, aluesuojaus ei välttämättä onnistu
Satelliitteja on käytetty apuna sotatoimissa tiettävästi jo vuoden 1973 jom kippur -sodasta alkaen, mutta laajempaan käyttöön avaruus tuli Persianlahden sodassa 1991. Venäjällä on sodassa selvä avaruusylivoima. Yhdysvallat oli tällaisessa sodankäynnissä edelläkävijä ja on kuluttanut sotatoimissa jo yli 2 000 risteilyohjusta. Nyt niitä tuntuu riittävän Ukrainan sotaankin. Mitä pienempi lennokki, sitä vaikeampi se on havaita ja torjua. Yhdysvaltojen liittokunnalla oli käytössään yli 60 satelliittia eri tehtävissä, kuten tiedustelussa, ennakkovaroituksessa, viestinnässä, navigoinnissa ja säätiedustelussa. Havaitsemisen jälkeen maali eliminoidaan elektronisin keinoin tai annetaan siitä maalinosoitus kineettisille aseille. Amerikkalaisilla oli GPS-navigointijärjestelmä rajoitetusti käytössä, mutta täyteen operatiiviseen valmiuteen se saatiin vasta vuonna 1995. Kyseessä on tutkasatelliitti, jonka SAR-tutkan avulla on mahdollista löytää vihollisen kohteita likimain kaikissa olosuhteissa, yöllä ja päivällä, myös pilven läpi. Avaruus mukana sotatoimissa Avaruus on näytellyt tärkeää osaa suurvaltojen välisessä kilpavarustelussa jo 1950-luvun lopusta alkaen. Nämä paikannusjärjestelmät mahdollistavat satelliittiohjautuvien täsmäaseiden käytön. Ballististen ohjusten torjuminen on vakava haaste kaikille Euroopan maille. Ukrainan armeijan käytössä on myös suomalaista sotatekniikkaa. Venäjä sai GLONASS-järjestelmän käyttöön samaan aikaan. Pienten lennokkien torjunta ohjuksilla on hyvin epätaloudellista, eikä se ole aina mahdollistakaan. Maalitiedustelua täydennetään lennokeilla, joiden käyttö on Ukrainassa laajamittaista. Satelliitti painaa 70 kiloa, ja niitä oli tuolloin avaruudessa 21. Elokuussa 2022 suomalaisen yrityksen Iceyesatelliittiverkon tiedot annettiin Ukrainan käyttöön.. Satelliittien avulla Ukrainan armeija löysi heti uusia maaleja venäläisten puolelta. Elokuussa 2022 suomalaisen yrityksen Iceye-satelliittiverkon tiedot annettiin Ukrainan käyttöön. Ballististen ohjusten torjuminen vaatii sitä varten suunniteltuja ohjusjärjestelmiä, joita lännessä on vain pieni valikoima, kuten Patriot PAC-3 ja SAMP/T. Lennokkien torjuntaan on suunniteltu myös laseraseita, joita on jo käytössäkin, mutta lasertekniikassa on vielä paljon haasteita. Lennokkisodassa Ukraina on tasaväkinen Venäjän kanssa. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 11 Samoja aseita voidaan käyttää myös lennokkien torjunnassa. Myös Ukraina on saanut mahdollisuuden käyttää hyväkseen satelliitteja. Molemmilla osapuolilla on Ukrainan sodassa käytössään myös elektronisia lennokkien torjunta-aseita, jotka ovat kustannustehokkaita; tämä tekniikka on kenties tulevaisuudessa ratkaisu ongelmaan. Laseraseet ovat suurikokoisia, ja niiden tehokas ulottuvuus on pieni. Amerikkalaisen miljardöörin Elon Muskin Space X -yritys antoi Ukrainalle mahdollisuuden käyttää viestinnässä hyväkseen Starlinksatelliittiverkostoa, joka takaa hyvät yhteysmahdollisuudet. Sensofusion-yrityksen AirFence Counter UASSystem on suunniteltu havaitsemaan lennokit alle 10 kilometrin säteellä, tunnistamaan eri tyypit ja häiritsemään niiden toimintaa elektronisesti. Venäjällä on melkoinen arsenaali ballististen ohjusten torjuntajärjestelmiä: S-350, S-400 ja S-500. Venäjä antoi ensimmäisen näytön pitkän kantaman risteilyohjusten käytöstä Syyrian sodassa lokakuussa 2015 laukaisemalla 26 Kalibr-ohjusta sotalaivoista 1 500 kilometrin etäisyydeltä. Järjestelmä on suunniteltu havaitsemaan ja seuraamaan kohteita, joiden tehollinen heijastava pinta-ala on erittäin pieni, sekä erottelemaan lennokit taustasta, erilaisista muista kohteista ja linnuista. Luultavaa on, että läntiset naapurimaat ovat tukeneet Ukrainaa satelliittitiedustelutietojen hankkimisessa. Ukraina väittää torjuneensa Patrioteilla Iskander-Mja jopa hypersoonisia Kinzhal-ohjuksia – mutta siitä ei ole varmuutta. Lisäksi huonot sääolosuhteet rajoittavat niiden käyttöä. Israelilla on käytössään useita torjuntajärjestelmiä, joista David’s Sling on ostettu Suomeenkin. Venäjä on juuri saanut käyttöön uuden lennokkien havaitsemisja häirintäjärjestelmän, jonka nimi on RLK-MTs Valdai
Fieseler Fi 103 eli V-1 halkileikkauskuvassa.. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP . Kun Saksalta Versailles’n sopimuksessa kiellettiin lentokoneet ja paljon muutakin, heräsi maassa ajatus ryhtyä kehittämään maasta laukaistavia kaukoaseita, joita ei ollut kielletty. Tuloksena olivat kuuluisat kostoaseet V-1 ja V-2 sekä lisäksi hypersooninen tykistöraketti Rheinbote. 12 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Sotahistoriassa monella asialla on pitkät juuret, niin myös ohjusja lennokkisodalla. Ohjusja lennokkisotaa 1944–1945
Niillä korvattiin puuttuvat pommikoneet. Ohjus on Meillerwagen-perävaunussa, jolta se pystyttiin myös ampumaan. Mallista riippuen mitat ja ominaisuudet vaihtelivat. Saksassa oli marraskuussa 1939 käynnistetty projekti nimeltä Fernfeuer (Kaukotuli). V-1 oli kamikazelennokki Saksalaisten kostoase Fieseler Fi 103, paremmin tunnettu nimellä V-1, on kaikkien aikojen tunnetuin miehittämätön suihkukone – oikea kamikazelennokki. Ensimmäiset koelaukaisut tapahtuivat joulukuussa 1942 Rheinmetallin suunnitteleman 80 metriä pitkän katapultin ja ruutirakettien avulla. Useat yritykset osallistuivat suunnittelukilpailuun, jonka Argus ja Fieseler voittivat. Fi 103 Reichenberg.. 13 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 K un Saksa kesällä 1944 huomasi olevansa ilmasodassa täysin alakynnessä liittoutuneita vastaan, ryhdyttiin V-aseita käyttämään vastahyökkäyksiin. Saksalaiset suunnittelivat V-1:stä myös miehitetyn rynnäkkömallin (Fi 103 Reichenberg), joka oli todellinen itsemurhakone. Amerikkalaiset ovat todenneet, että periaatteessa kaikki risteilyohjukset ovat rakenteellisesti vain kertakäyttöisiä miehittämättömiä lentokoneita. Koneen nopeus oli aluksi vain 360 km/h, mutta kesällä 1944 jo 645 km/h (180 m/s), syksyllä 765 km/h ja erikoismal. Alla: Marraskuu 1945, brittitiedemiehet tutkivat V-2:ta Cuxhavenissa Saksassa. Argus-suihkumoottorilla varustetusta koneesta suunniteltiin seitsemän eri mallia: A-1, B-1, B-2, C-1, D-1, E-1 ja F-1. Pituus oli 8,3 metriä, siipiväli 5,3 metriä, starttipaino 2 152?2 230 kiloa, hyötykuorma 830 kiloa ja lentomatka 238?370 kilometriä. Uusi malli sai nimekseen Fieseler Fi 103, ja peitenimeksi tuli Flakzielgerät 76 (FZG 76). Taistelulataus eri malleissa vaihteli 530?830 kilon välillä. Lähtökohtana oli ilmatorjunnalle aiemmin suunniteltu maalilennokki Argus As 292 eli Flakzielgerät 43 (FZG 43). . Ilmailuministeriö (RLM) hyväksyi mallin 19.6.1942. Saksalaiset suunnittelivat V-1:stä myös miehitetyn rynnäkkömallin (Fi 103 Reichenberg), joka oli todellinen itsemurhakone. Niiden merkitys olisi voinut olla paljon suurempikin, ellei liittoutuneiden ilmapuolustus olisi ollut niin tehokasta. Pilottejakin ehdittiin jo värvätä. Projektin tarkoituksena oli suunnitella miehittämätön lentokone, joka kykenisi kuljettamaan 1 000 kilon räjähdysainekuorman 500 kilometrin etäisyydelle
Ilmapuolustus torjui 52,8 % ulottuvilleen tulleista V-1-koneesta. Antwerpenin alueella ilmatorjunta onnistui 95,7-prosenttisesti, Brysselin alueella huonommin, koska heräteammuksia ei saanut käyttää. Jos vertaillaan V-1:n valmistuskustannuksia liittoutuneiden V-1-torjunnan kustannuksiin, yleinen käsitys on, että liittoutuneiden kustannukset ja muutkin resurssitarpeet olivat moninkertaiset. Kone oli varustettu autopilotilla, jonka avulla voitiin määritellä lentoreitti ja lentokorkeus (300?2 500 m). Saksalaisten V-1-organisaatioon kuului enimmillään noin 10 000 miestä, kun pelkästään Britanniassa torjuntaan (ja väestönsuojeluun) sitou. V-2 maksoi 30 kertaa enemmän. Koneista 10 % oli varustettu radiolähettimillä (FuG 23) osumapaikan tarkistamiseksi. Organisaatiota vahvistettiin 21.7.1944 perustamalla toinen rykmentti, Ilmatorjuntarykmentti 255 (W). Toukokuussa 1943 aloitti Peenemünden lähellä toimintansa V-1-aseiden koulutusja kokeiluosasto johtajanaan peitenimellä Wolf tunnettu everstiluutnantti Max Wachtel. Torjunnan piiriin tuli 7 488 V-1:tä, joista ilmapuolustus tuhosi lähes 4 000. V-1:n valmistukseen osallistui yli 50 eri yritystä, joista suurin oli Volkswagenwerke. Osastosta muodostettiin myöhemmin salaamissyistä Ilmatorjuntarykmentti 155 (W), jonka peitenimi oli Flakgruppe Creil. Vain 2 420 V-1:tä saapui maalialueelle ja 1 111 sen ulkopuolelle. V-2:een verrattuna V-1 oli yksinkertainen ja halpa ase: sen valmistuksessa ei tarvittu arvokasta alumiinia, polttoaine oli halpaa, valmistukseen tarvittiin vain 280?300 työtuntia ja hinnaksi tuli 5 000 RM. Saksalaisten mukaan Belgian maalialueille laukaistiin 11 988 V-1:tä, joista 1 393 Saksalaiset laukoivat Britanniaan kaikkiaan 10 492 V-ykköstä . Sen kokoonpanoon kuului esikunta, esikuntakomppania ja neljä patteristoa, joissa kussakin oli neljä tulipatteria ja kaksi teknillistä patteria. 14 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A lilla 830 km/h (230 m/s). Suunnitelmissa oli valmistaa 60 000 V-1-asetta, mutta niitä tehtiin ”vain” noin 32 000 – tuhansia jäi käyttämättä. Hyvä miehistö saattoi laukaista 18 konetta kultakin lavetilta yön aikana, yhteensä siis 1 152. Saksalainen V-2 näytteillä Lontoossa syyskuussa 1945. Avainasemassa olivat tulenjohtotutkilla ja heräteammuksilla varustetut 90 ja 94 mm:n ilmatorjuntapatterit sekä suihkuhävittäjät. V-1 oli kustannustehokas asejärjestelmä. (11,6 %) syöksyi maahan lähdön jälkeen. Tammikuussa 1945 rykmentit yhdistettiin 5. ilmatorjuntadivisioonaksi (W), jonka komentajaksi nimitettiin eversti Wachtel. Tulipatterissa oli neljä laukaisulavettia ja koko rykmentissä 64. Saksalaiset laukoivat Britanniaan kaikkiaan 10 492 V-ykköstä, joista 9 264 havaittiin tutkilla. Tarkkuusvaatimus oli 2 % etäisyydestä (=4,5 km/225 km), mutta siihen ei päästy
Yhdysvaltain sotilaat tutkivat keskeneräistä V2:ta Kleinbodungenissa Saksassa 1945. Peenemünde-Ost oli maavoimien käytössä ja Peenemünde-West ilmavoimien. Britanniassa tehtiin tieteellistä tutkimus. Aivan sodan loppuvaiheessa helmikuussa 1945 koeasemalla oli yli 4 000 henkilöä, joista 18 % oli naisia. Ballistisen kaukoraketin (V-2) ja tykistöraketin (Rheinbote) torjunta oli liittoutuneille liian kova pala, niihin ei löytynyt puolustuksellisia vastakeinoja. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 15 tui kymmeniätuhansia miehiä ja naisia. Belgiassa kuoli 3 736 siviiliä ja 947 sotilasta, 8 166 siviiliä ja 1 900 sotilasta haavoittui. Tarkoituksena oli määritellä raketin lentorata niin tarkasti, että sen laskevalle osalle voitaisiin ampua sulkutulta tutkaohjatuilla raskailla pattereilla. ja kehitystyötä V-2:n havaitsemiseksi ja torjumiseksi. V-2 oli monimutkainen ja kallis ase, jonka valmistusta Albert Speer arvosteli muistelmissaan. Rakettia ei nähty eikä kuultu, ennen kuin se osui maahan; britit antoivatkin sille nimen Big Ben. Sen jälkeen ryhdyttiin koeampuma-aseman kalustoa ja henkilöstöä siirtämään uuteen paikkaan Salzburgin alueelle. CH-tutka-asemien (Chain Home) henkilöstöä koulutettiin havaitsemaan V-2-laukaisut ennakkovaroituksen saamiseksi. Pääosa henkilöstöstä, 2 210 ihmistä, oli kehittämässä uusia malleja A4-raketista (V-2). V-aseiden iskuissa tuhoutui tai vaurioitui yli 200 000 rakennusta. Britanniaan laukaistiin 1 403 V-2-rakettia, joista 1 054 tuli perille ja 517 osui Lontooseen. Osumatodennäköisyys vaihteli 0,001?0,3 %:n välillä, joten menetelmä todettiin tehottomaksi. Kehitystyön tuloksena oli 130 kilometrin etäisyydelle mittaava tutka, jolla helmikuussa 1945 havaittiin 48 % V-2-laukaisuista. Saksalaisten V-1-rykmentti menetti ilmahyökkäyksissä vain 146 miestä kaatuneina, 39 kadonneina ja 246 haavoittuneina. Ballistinen ohjus V-2 – voittamaton ase Saksan asevoimien koeampuma-asema Peenemündessa näytteli tärkeää osaa kaukorakettien, lentävien pommien ja ilmatorjuntaohjusten kehittämisessä vuodesta 1937 alkaen. Kuumenemisen takia V-2:n taistelulataus koostui heikommasta räjähdysaineesta kuin V-1:n, joten sen tuhovoimakin oli pienempi – yllättävää kyllä. V-2 lensi ballistista rataa 96 kilometrin korkeudelle ja tuli maalialueelle jyrkässä 45 asteen kulmassa yli kolminkertaisella äänennopeudella. Saksalaiset laukoivat marraskuussa 1944 Antwerpeniin V-1:n ja V-2:n ohes. Siellä oli aloitettu kahden valtavan luolatilan rakentaminen, mutta hanke jäi kesken sodan päättyessä. V-1-hyökkäykset aiheuttivat Britanniassa suuret vahingot: 23 000 rakennusta tuhoutui ja yli miljoona vaurioitui, 6 214 ihmistä sai surmansa ja 18 037 haavoittui. Idea oli sinänsä ihan järkevä. Tykistöraketti, Rheinbote.. Viimeinen A4-koeammunta suoritettiin 14. Hänen mukaansa resurssit olisi kannattanut käyttää ilmatorjuntarakettien (ohjusten) kehittämiseen, mutta puolustukselliset aseet eivät olleet Saksan ylimmän johdon suosiossa. V-2-hyökkäykset saatiin loppumaan vasta, kun liittoutuneet saivat laukaisualueet haltuunsa. Tuhot olivat melkoiset: 2 754 ihmistä sai surmansa ja 6 500 haavoittui, pahimmassa yhden raketin räjähdyksessä kuoli 160 ja haavoittui 123 ihmistä. helmikuuta 1945, se oli järjestyksessä 265:s
Ilmavoimien koneja miehistötappiot toisessa maailmansodassa olivat uskomattoman suuria, pelkästään RAF (Royal Air Force, Britannian ilmavoimat) menetti Saksan taivaalla yli 22 000 lentokonetta ja 77 000 miestä. Rheinmetall-Borsigin suunnittelema ase oli kiinteää polttoainetta käyttävä nelivaiheinen maasta maahan -raketti, jonka huippunopeus oli Mach 5,55 (1 800 m/s) ja suurin kantama 218 kilometriä. Tohtori Wernher von Braun ja V-2 Texasissa 1945. Liittoutuneiden kannalta tätäkään maalia ei voitu torjua, tuskin edes havaita. 16 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A I lmasotaa on käyty yli sata vuotta, ja pelin henki on ollut aina sama. Lähde: Ahti Lappi & Keijo Tossavainen: Tähtien sotaa: Ohjusja avaruuspuolustuksen kehitysvaiheita. Se synnytti myös uhkan, jonka torjumiseen yritettiin keksiä keinoja. Laukaisualustana oli joko 88-millisen ilmatorjuntatykin (RMB) lavetti tai V-2:n modifioitu lähtölavetti. Ilmasodan eri elementtien tärkeysjärjestys on suurvalloissa ja pienemmissä maissa juuri päinvastainen. Suurvalloissa ilmavoima (air power) on ollut etusijalla, koska sitä on käytetty enimmäkseen hyökkäyksellisesti, pienissä (ja ilma-alivoimaisissa) maissa ilmapuolustus (ilmatorjunta ja ilmasuojelu) on aina ollut etusijalla. ROBOTIT VASTAAN PILOTIT A ER O VI RO N M EN T . . Hyökkääjän näkökulmasta 2000-luvulla on saavutettu ihanteellinen tilanne. Satelliittiohjautuvilla pitkän kantaman täsmäaseilla saavutetaan strateginen ulottuvuus, osumatarkkuus ja tuhovaikutus vaarantamatta yhdenkään oman sa myös Rheinbotetykistöraketteja. Neuvostoliitto menetti omien arkistojensa mukaan 106 400, Yhdysvallat 22 948 ja Saksa yli 70 000 konetta. Ei olekaan ihme, että sodan jälkeen se kiinnosti suurvaltoja, varsinkin Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa. Niiden iskemiä saatettiinkin luulla V-2:n aiheuttamiksi. Niitä on olemassa, mutta tehtävä on vieläkin vaikea. Hyökkääjä on pyrkinyt aiheuttamaan puolustajalle mahdollisimman suuret tappiot mahdollisimman pienillä omilla tappioilla, ja puolustaja taas on pyrkinyt minimoimaan omat tappiot maksimoimalla hyökkääjän tappiot. Taistelulataus oli pieni, vain 40 kiloa, mutta nopeudesta johtuva iskuenergia oli kohteessa suuri. Koneja miehistötappioiden välttämiseksi ryhdyttiin suurvalloissa heti toisen maailmansodan jälkeen kehittelemään miehittämättömiä hyökkäysaseita, erityisesti ohjuksia. TEKSTI: AHTI LAPPI, EVERSTI EVP. Saksalaisten V-2 oli perustana maailmansodan jälkeiselle ballististen ohjusten kehittämiselle sekä idässä että lännessä. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2021. Siinä olivat saksalaisten V-1ja V-2-aseet hyvänä esikuvana. V-2 osoittautui sodassa voittamattomaksi hyökkäysaseeksi. Ballististen maalien torjuntajärjestelmiä on kehitelty vuosikymmenien ajan. Useissa sodissa käytetty Scud-ohjus perustui V-2:n konstruktioon
Näin on Ukraina tehnytkin. Uhkan torjumisessa ilmatorjuntaaseet näyttelevät pääosaa, sekä aseita että ammuksia tarvitaan koko ajan lisää. Jos hyökkäyksessä ammutaan 2 000 risteilyohjusta (Ukrainassa jo paljon enemmän), puolustajalla pitäisi olla aseita ja ammuksia riittävästi niiden kaikkien torjumiseen. Paljon niitä on Ukrainalle jo toimitettukin. Puolustajan strategiset kohteet ja puolustuskyky voidaan lamauttaa hyökkäyksillä maan rajojen ulkopuolelta. Ilmapuolustus on uudessa tilanteessa: lentokoneiden torjunnasta on siirrytty ohjusten torjuntaan. Koska hyökkäyskohteita voi olla paljon, jopa satoja, puolustajan resurssien tarve on moninkertainen aikaisempaan verrattuna. Siinä, missä ennen vanhaan Mielenkiintoista on, että miehittämättömiä täsmäaseita käyttävät myös suurvallat. Robotit ovat korvanneet pilotit. Alivoimainen osapuoli voi tasata ilmavoiman puutetta maasta maahan -ohjuksilla ja tappajalennokeilla. Tämä selittää myös sen, miksi tällaisia aseita voivat hankkia ja käyttää myös pienet valtiot, kuten on viime vuosina nähty muun muassa Kuwaitin sodassa. Torjunnan vaikutuksesta 95 % pommeista meni mereen – pelotusvaikutus teki tehtävänsä. Maalit pitää havaita, niitä pitää tulittaa, ja ne pitää ampua alas, ennen kuin ne ehtivät tehdä vahinkoa. Jokaisen maalin torjuminen sadan prosentin varmuudella on kuitenkin melkein mahdotonta – jotain tulee aina torjunnan läpi. Satelliittiohjaus tekee niistä äärimmäisen tarkkoja yksittäisten kohteiden tuhoamisessa. Samalla hinnalla saisi 25 000 Ukrainan käytössä olevaa amerikkalaista Switchblade-lennokkia. Yllättävän pienilläkin prosentuaalisilla tappioilla saavutettiin torjuntavoittoja. Yhdelläkään hävittäjällä ei voi tehdä niin montaa ilmahyökkäystä. Switchblade-lennokin laukaisu. Miehittämättömien hyökkäysaseiden torjuminen asettaa ilmaja ohjuspuolustukselle kovia vaatimuksia. Kohteiden valinnassa hyökkääjä on etulyöntiasemassa, kuten Ukrainassa on nähty. Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944 Neuvostoliiton strateginen pommituslennosto ADD menetti 30 konetta, noin 5–6 % konemäärästä mutta vain 1,5 % pommituslentojen määrästä. Kerrostalot tuskin ovat puolustajalle strategisia kohteita. Alivoimainen osapuoli voi tasata ilmavoiman puutetta maasta maahan -ohjuksilla ja tappajalennokeilla.. Ballististen ohjusten torjuminen on teknillisesti erityisen haastavaa ja vaatii siihen tarkoitukseen suunniteltuja torjuntaohjusjärjestelmiä. tarvittiin jopa satoja pommituslentoja jonkun rakennelman tuhoamiseksi, riittää nyt yksi täsmäase. Jos Helsingin esimerkin mukaan ammutaan alas vain 30 ohjusta, 1 700 muuta ohjusta iskee kohteisiinsa. 17 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 sotilaan henkeä. Ilmapuolustus on muuttunut ohjuspuolustukseksi, ja tehtävä on entistä vaativampi. Puolustajalle robottien uhka tuottaa ongelmia. Miehittämättömien täsmäaseiden käyttö on kustannustehokasta: yhden monitoimihävittäjän hinnalla voi ostaa 150 risteilyohjusta. Sellaista sotaa käydään nyt Ukrainassa. Jokainen alas ammuttu ohjus tai lennokki vähentää kuitenkin omia tappioita. Itsemurhalennokit, esimerkiksi Iranin Shahed-136, maksavat vielä vähemmän, yhden hävittäjän hinnalla saisi 3 000 lennokkia. Suurin haaste on siinä, miten resurssit riittävät suojaamaan kaikkia tärkeitä kohteita. Niitä kyllä jo löytyy. Teknillisesti tarkastellen risteilyohjusten ja lennokkien torjuminen ei ole ylivoimainen haaste, keinoja kyllä löytyy. Uusin haaste ovat hypersooniset ohjukset, joiden suuri nopeus ja epäsymmetrinen lentorata vaikeuttavat torjuntaa. Aseen ja vasta-aseen kilpajuoksu jatkuu. Entä nyt. Niiden torjunnassa ei pelotusvaikutuksella ole mitään merkitystä, sillä robotit eivät pelkää. Aikaisemmin riitti, jos ilmapuolustus kykeni aiheuttamaan vastustajan miehitetyille lentokoneille ja helikoptereille kohtuulliset tappiot, etenkin miehistötappiot. Ehkä niidenkin torjumiseen löytyy keinoja tulevaisuudessa. Miehittämättömien täsmäaseiden käyttö on kustannustehokasta . Pääsyynä on miehistötappioiden välttäminen, mutta säästäähän se muitakin kustannuksia. Arviolta noin 100 miehistön jäsentä sai surmansa (tarkkaa lukua ei ole tiedossa). Käytettävissä on risteily-, tykistöja meritorjuntaohjuksia sekä miehittämättömiä koneita. Yhdysvallat on ollut edelläkävijä risteilyohjusten ja tappajalennokkien käyttämisessä, ja Venäjä seuraa esimerkkiä Ukrainan sodassa. Ilmatorjunnan pelotusvaikutus oli merkittävä tekijä
Matkaa Mustanmeren rantaan tai rautatiesolmukohtaan Melitopoliin on ukrainalaisilla 100 kilometriä, josta viimeisten tietojen mukaan on edetty runsaat 10 kilometriä. 18 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 UKRAINA Tykistökaksintaistelu Ukrainassa Ukrainan yli kaksi kuukautta kestänyt vastahyökkäys on edennyt tuskastuttavan hitaasti. Mutta samaan aikaan käydyssä tykistökaksintaistelussa on sujunut paremmin: riippumattoman Onyx-sivuston mukaan Ukraina on aiheuttanut Venäjälle moninkertaiset tykistötappiot omiin menetyksiinsä verrattuna. G EN ER A L ST A FF O F TH E A RM ED FO RC ES O F U KR A IN E
Ilmakomponentin eli ilmasta maahan -pommitusten täydellinen puuttuminen luetaan vielä tavallisesti tämän listan jatkoksi. Ukrainan vastahyökkäyksen hitaalle edistymiselle on nähty syinä joukkojen tottumattomuus, neuvostoajan johtamisperinne ja aselajien olematon yhteistoiminta. TEKSTI: ARTO OJANEN UKRAINALAISET tulittavat Venäjän joukkoja 155 mm:n FH 70 -kenttätykillä, jossa on L/39pituuskaliiperin putki.. Kansanedustaja, Suomen Sotilaan entinen kolumnisti, kenraalimajuri evp Pekka Toveri on muistuttanut, etteivät länsimaiden teknoarmeijat ole kohdanneet tasavahvaa vastustajaa vuosikymmeniin. Kun Suomessa pyrittäisiin keskittämään kaikki mahdollinen tulivoima hyök. 19 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 U kraina kertoo omissa ilmoituksissaan tuhonneensa vastahyökkäyksen aikana päivittäin toistakymmentä Venäjän tykkiä, mutta luvut saattavat olla liioiteltuja. Länsiarmeijalle voisi Ukrainassa käydä lähes samoin; ovathan niiden voitot miltei aina perustuneet tolkuttomaan tulivoimaetuun. Sotaa käydään periaatteessa meille tutuilla elementeillä, jotka olivat käytössämme ennen Hornetien ilmasta maahan -kykyä: raskasta tulta edustavat ainoastaan tykistö sekä pioneerit miinoineen. Vihollisen tappiothan sodassa usein ilmoitetaan yläkanttiin
Surkeasti meille silti silloin kävi, vaikka tykistömme harjoitteli 20 vuotta kesäisin harjoitusleirillä Perkjärvellä tykistönero Vilho Nenosen johdolla. Tulenkäyttö-sana tarkoittaa sotilaskielessä rankasti yksinkertaistaen sitä, mihin ammutaan, millä aseilla, milloin ja kuinka paljon ampumatarvikkeita käytetään. Ne pitäisi kyetä siirtämään riittävän lähelle vastustajan huomaamatta ja huolehtia jatkuvista ammustäydennyksistä. Ukraina on kuitenkin koko sodan ajan kyennyt muuttamaan taktiikkaansa eri tilanteisiin sopivaksi. PU O LU ST U SV O IM AT. Lennokit ovat tuoneet molemmille osapuolille kyvyn nähdä kaiken aikaa toisen osapuolen alueelle, joten suuret joukkoja kalustokeskittymät tuhotaan nopeasti tai ainakin toiminta vaikeutuu merkittäväksi. Tarvittavaa tulen tiheyttä on siten mahdotonta saavuttaa. 20 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 UKRAINA käysten tukemiseen, on Ukrainassa toimittu lähestulkoon päinvastoin. Kokonaiset tuliyksiköt ovatkin sitten aivan toinen asia. Tykkiryhmiä voidaan kouluttaa muutamassa kuukaudessa vaikkapa ulkomailla, samoin ylläpitohenkilökuntaa. Hyökkäyksiä on tehty laajalla rintamalla selkeän painopisteen sijaan. Tällainen orkesteri vaatisi toimiakseen runsaasti eri aselajien yhteistoimintaharjoituksia ja kovapanosammuntoja. Hyökkäyksen tukemisen tulee olla kitkatonta ja tuli nopeasti siirrettävissä eri hyökkäävien pataljoonien avuksi. Eihän suuren vastahyökkäyksen tukeminen tykistöllä onnistunut meilläkään talvisodassa joulukuussa 1939, vaikka jalkaväkemme eteni ainoastaan jalan eikä vihollinen häirinnyt toimintaamme millään lailla ennen hyökkäyksen alkua. Kun rintamahyökkäykset eivät ole tuoneet tulosta, on kesän mittaan Lennokit ovat tuoneet molemmille osapuolille kyvyn nähdä kaiken aikaa toisen osapuolen alueelle . Tämä sodankäynnin karu laki on pysynyt muuttumattomana ensimmäisen maailmansodan päivistä asti. Kun epäsuoraa tulta ei ole käytettävissä riittävästi tai ollenkaan, tyrehtyvät hyökkäykset suuriin tappioihin. Ukrainan maasto-olosuhteissa puolustaja kykenee käyttämään tulta hyökkääjää vastaan jo kaukaa lennokkien tulenjohdon avulla. Maaperän laatukin suosii puolustajaa, sillä lähes pystyseinäiset taisteluhaudat näyttävät sotakuvien mukaan pysyvän kuosissaan tykistötulesta huolimatta. Edes yhden tuliyksikön (patteristo eli 12–18 tykkiä) aikaansaama keskitetty tulenkäyttö on ilmeisesti puuttunut kokonaan. Pioneerien liikkeenedistäminen sekä johtamisjärjestelmät tulee saada kitkattomasti mukaan. Ukrainan puolelta on nähty videoita lähinnä yksittäisten tykkien ja kranaatinheittimien toiminnasta. Epäsuoran tulen toiminta on vain yksi osa hyökkäykseen tarvittavaa tukevien aselajien palettia. Kovin nopeasti ei tätä osaa suorituskyvystä ole myöskään mahdollista parantaa. Kenttätykki 152 K 89 ampuu Rovajärvellä
Venäjä aloitti sodan noin 5 000 tykillä ja raketinheittimellä, mikä oli kolme kertaa enemmän kuin mitä Ukrainalla oli. Täsmäaseet poistavat pelistä aseiden lisäksi myös elintärkeitä osaavia tykkimiehiä ja johtajia. Maalinosoitus voidaan saada halvalla lennokilla. Se kuitenkin sopii paljon paremmin Ukrainan nykyiseen osaamiseen. Niitä voidaan helposti häiritä, mutta häirintälähettimien kantoala on rajallinen. Toiminta hidastuu ja vaikeutuu myös itseliikkuvassa tykistössä. Tykistösodallaan Ukraina pakottaa Venäjän harkitsemaan tarkoin, milloin käyttää hitaasti tuliasemista lähtevää vedettävää tykistöään. Halpojen massamaisesti käytettyjen lennokkien aikana paikanvaihto ei enää toimi, kun lennokki saattaa seurata kulkua yläilmoista koko ajan. Pitkiä kantamia voi tykistökaksintaistelussa parhaiten hyödyntää täsmäammuksilla, joita Ukrainalle on toimitettu useampaa laatua. Uuden läntisen tykkikaluston kantamat ovat itätykkejä pidempiä, Neuvostoliiton aikana suhde oli toisinpäin. Panssarihaupitsimiehistön kouluttaminen kestää meillä vuo. Vastatykistötoiminnassa periaatteessa riittää, kun aseilla ja tiedustelujärjestelmällä on pystyvät käyttäjät ja näillä viestiyhteys toisiinsa. Pelkät kalustoja ampumatarviketappiot eivät myöskään anna koko kuvaa Venäjän suhteellisen tykistövoiman laskusta. Lopputulokseen vaikuttaa myös, kuinka helposti osapuolet kykenevät korvaamaan taisteluissa menettämänsä kaluston. Jatkuva tulenkäyttö ei ole mahdollista, vaan joudutaan toimimaan niin sanotulla shoot and scoot -periaatteella; tykillä ammutaan yhdestä paikasta ainoastaan yksi tulitehtävä, minkä jälkeen se siirretään takaisin suoja-asemaan tai uuteen tuliasemaan. Nimitys on peräisin brittislangista, jossa se tarkoittaa (poikien) yhden yön keikkaa. Tämän lisäksi Ukraina on iskenyt Venäjän logistiikkajärjestelmään, joka rautatiekuljetuksiin ja ammuslaatikoiden käsilastaukseen perustuvana on kiitollinen kohde kaukoiskuille. Ukraina on myös saanut tehokkaita vastatykistötutkia USA:sta, Saksasta, Britanniasta ja Norjasta. Rintamalinjojen takana on paremmin vapaata ”spektriä” hyödynnettäväksi. Voimasuhteet ovat nyt tasoittuneet 4 500 vastaan 2 500. Tämähän on luonteeltaan kulutussotaa, joka ei ole teolliselta kapasiteetiltaan Venäjää heikommalta Ukrainalta erityisen fiksua tai luovaa. Venäjällä täsmäammuksia oli sodan alkaessa lukumääräisesti vähän, ja niiden täydennysmahdollisuudet ovat rajalliset. Halvoilla, ”tyhmillä” kranaateilla hajonta huonontaa tuloksia ja estää äärikantamien käytön. 21 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 aloitettu erittäin tuloksellinen Venäjän tykkien ja panssarihaupitsien metsästys
Sodan alun kelvottomat hyökkäysoperaatiot eivät sittenkään olleet mikään osoitus Venäjän kyvyistä puolustustaistelussa. Ukraina näyttää siis käyttävän tehokkaasti omia vahvuuksiaan, vaikka maa-alaa ei vielä olekaan pahemmin vallattu. Se on suoritusarvoiltaan lähellä länsimaisia vastineitaan. Länsimaiden teollisuus on pääasiassa yksityisomistuksessa, joten investointipäätökset tuotannon kasvattamiseksi edellyttävät tarpeeksi suuria tilauksia sekä varmuutta riittävästä tilauskuormasta myös tulevina vuosina. Ratkaisun avaimet ovat ehkä ampumatarviketuotannossa. Tätä kirjoitettaessa länsimaiden asiantuntijat kallistuvat yleisesti uskomaan, ettei Ukrainan vastahyökkäys johda enää tulokseen ennen syyssateita. Viime vuosisadan pitkien sotien tapaan valtioiden välinen monivuotinen yhteenotto ratkaistaan hyvin pitkälti teollisen kapasiteetin voimin. Tykistöjärjestelmissä viat aiheutuvat paljon useammin väärästä käsittelystä kuin osien rikkoutumisista. Sodasta tulee pitkä, mutta länsimaiden tuki ei toistaiseksi näytä hiipuvan. Ammustuotantoa ei voi lyhyessä ajassa moninkertaistaa. Länsimaissakin on laadittu suunnitelmia, jotka kuitenkin toteutuvat ajateltua hitaammin ja törmäävät suurten tuottajamaiden Saksan ja Ranskan teollisuuden omiin etuihin. Almaz-Anteyn valmistama Zoopark-1M moderni vastatykistötutka esiteltiin 2016. Puolustaminen on vielä huomattavasti hyökkäystä helpompaa, kuten kaikki varusmiespalveluksen suorittaneet lukijatkin tietävät. Saahan vaunun liikkeelle ja suunnattua vähemmälläkin, mutta jossain osaamisen puute sitten näkyy, esimerkiksi kaluston vikoina tai ennenaikaisessa loppuunkulumisessa. Länsiaseet eivät kuitenkaan ole osoittautuneet sellaiseksi sateentekijäksi, joksi ne mediassa sekä osin asiantuntijoidenkin näkemyksissä arvioitiin. Pehmentynyt maaperä estää suurten joukkojen liikkeet, ja kenties rintamat jähmettyvät taas paikoilleen pidemmäksi aikaa. Silloin on mahdollisuus yrittää poliittista ratkaisua, siihen suuntaan on hiljattain otettu pieniä edistysaskeleitakin. Niitä varten on syksyllä aikaa kouluttaa joukkoja sekä johtajia nykyistä parempaan yhteistoimintaan. Kokeneita sotilaita sekä johtajia heillä vielä riittää tappioista huolimatta. 22 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 UKRAINA Tilaa nyt Ukraina-extra 100-sivuinen erikoisnumero kotiinkannettuna Soita (03) 4246 5334 Voit tilata myös sähköpostitse tilaajapalvelu@atex.com den. A RT O O JA N EN. . Toistaiseksi Venäjä on ollut tässä pelissä niskan päällä, ja lännen saavutukset vielä jääneet nähtäviksi. Taistelut eivät pääty vielä tänä vuonna, joten ensi vuonna odotetaan uusia Ukrainan vastahyökkäyksiä. Venäjä on toistaiseksi edellä, sillä se siirtyi sotatalouteen jo alkuvuodesta. Myös Venäjällä on nykyaikaista suorituskykyä tykistökaksintaisteluun
23 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 . Nykyisellään heidän tiedotuksensa on mitä ilmeisimmin hyvin tarkassa kontrollissa, enää ei nettiin laiteta oma-aloitteisesti videoita kuten sodan alkuvaiheessa. Vaan jotakin toki voidaan päätellä. TEKSTI: KARI KUUSELA, KAPTEENI RES KRANAATINHEITTIMET UKRAINASSA Krh-upseerina minua kiinnostaa, miten heittimiä käytetään normaalissa sodassa, tällä kertaa Venäjän ja Ukrainan välisessä kamppailussa. Ukrainalla on 120 mm:n heittimiä nettitietojen mukaan seitsemää eri mallia. Pohdin tässä ensisijaisesti, miten ukrainalaiset käyttävät raskaita 120 mm:n heittimiään. J o alkuun on syytä huomauttaa, että videopätkät saattavat viedä harhaan, sillä niissä näytetään todennäköisesti nimenomaan se, mitä ukrainalaiset haluavat toimittajille näyttää. Toki heillä on pienempiäkin kevyitä 82 mm:n putkia ja muita raskaampia, havaintoja on jopa venäläisestä 240 mm:n heittimestä. Vallitsevana mallina ovat neuvostoliittolaista alkuperää olevat heittimet alkaen klassisesta sodanaikaisesta 120 mm:n heittimestä mallia 38, joka on KO ST IA N TY N LI BE RO V. Niitä on YouTubessa ja monien tiedotusvälineiden sivustoilla. Pohdiskelujeni ja johtopäätöksieni teossa olen käyttänyt lähteinä netistä löytyviä videoita ukrainalaisten heitinmiesten toiminnasta
Omaa tuotantoa ovat M120-15-heittimet, mutta lisäksi löytyy tšekkiläisiä 120 mm:n vz. Yllä: Ukrainalaiset suuntaavat suomalaista 120 KRH 92 :ta. Tähän voi tietysti olla useampiakin syitä. Tyypillisesti näissä videoissa yksi raskas heitin jahtaa venäläistä kohdetta, esimerkiksi vastapuolen heitintä tai tykkiä. Onko nyt oikeasti niin, että ukrainalaiset ampuvat vain yksittäisillä heittimillä. Kiinnitys on krh-kielen mukaan ”takana”. Vertailu on hivenen epäreilu, meillä ollaan nähdäkseni maailman huippua vedettävien raskaiden heitinten käytössä. Toinen merkittävä havainto videoista on, että niissä ammutaan vain kertoja – yksittäisiä kranaatteja – ei havaittavia tulimuotoja eli meikäläisittäin esimerkiksi iskuja. Lisäksi on sen jatkokehitelmiä eli 120 krh 43 ja 2B11 (ajopyörästön kanssa 2S12). Hiukan ihmetyttää, miksi niitä on Ukrainaan annettu, onko niitä muka meillä tässä tilanteessa todellakin liikaa. Toki välillä ammutaan samoilla ampuma-arvoilla joitakin kra. Yllättäen ukrainalaisten käsissä on myös meidän ensilinjan kalustoamme eli 120 KRH 92 -heittimiä. Varustus on asianmukainen, suuntaaja ja apusuuntaaja pitävät kiinni heittimen tuen haaroista vähentääkseen sen liikkumista ja tunteakseen kranaatin lähdön. Heitinmallien lukuisuus ei ole ihan niin dramaattista kuin mitä lista antaa ymmärtää, kaikki raskaat heittimet ovat käytöltään samankaltaisia. Ehkä he joutuvat pitämään heittimensä hajaryhmityksessä, jotta vihollisen tulivaikutus minimoidaan, heillä ei ole riittävästi viestikalustoa ryhmittyneen tuliyksikön johtamiseen tai heittimet on jouduttu jakamaan yksittäin koko pitkälle rintamalle jalkaväen tueksi. Todennäköisimpänä syynä pidän kuitenkin sitä, että he eivät yksinkertaisesti osaa asiaa tämän paremmin. Aika rennon näköistä on ukrainalaisten varustus, kuva on ehkä harjoituksesta eikä tositoimista. Tulenjohtoa hoitaa drooni, minkäänlaista tulenjohtoryhmää tai partiota ei näytetä. 24 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 UKRAINA meillekin tuttu. Miten he ja miten me Pohdiskelussani vertaan ukrainalaisia heitinmiehiä ja heidän toimintaansa siihen, mitä itse olen aiheesta oppinut ja Suomessa nähnyt. 1982-, ranskalaisia MO-120 RT 61ja jopa iranilaisia HM-16-heittimiä. Ensimmäinen ja ehkä tärkein havainto on, että videot esittelevät aina vain yhden aseen toimintaa, ei heitinjoukkueen tai suuremman tuliyksikön eli patterin tai komppanian – miten sitä missäkin maassa nimitetään. Tulimuotoa tässä ammutaan ja ilmeisesi useampaan kuin yhteen maaliin valmiiksi panostettujen kranaattien määrästä päätellen.. Vieressä: Tältä näyttää meillä kovapanosammunnoissa, heitinmiehistö ei karkaa heittimeltä vaan kumartuu suojautuakseen paineelta. Suuntain on varustettu kollimaattorilla eikä optiikalla, laite on kovin vanha. . Asiaa on suomalaisten kranaattien ohella esitelty meilläkin julkisuudessa. Ukrainalle on apuna toimitettu meidän tuoreimpia raskaita heittimiämme tuntematon määrä kranaatteineen ja panoksineen
Jotenkin minusta tuntuu, että ukrainalaiset eivät harrasta tarkan suunnan hankkimista ainakaan klassisella aurinkotai tähtimittauksella. Videoista ei näy, onko ukrainalaisilla meikäläiseen tapaan jokin perussuunta, jonka suhteen ampuma-arvoissa sivu lasketaan, vai onko heidän perussuuntansa sama kuin ampumasuunta. Videoista ei yleensä näy, mihin ukrainalaiset heittimensä suuntaavat, mutta havaintoja on venäläisestä suuntakehästä, joka meilläkin on ollut käytössä nimikkeellä PAB-3. Siinä on magneettineula, jolla kohtuullinen suuntakin löytyy. Joissakin videoissa heittimenjohtajan rinnalla oleva käsiradio pirahtaa, jonkinlainen tulikomento tulee, ja heittimenjohtaja räpläilee kännykkäänsä ilmeisesti laskien heittimen ampuma-arvoja. Tämä on ihan kelpo laite. naatteja mutta sangen verkkaisesti ja edelleen vain yksittäisellä heittimellä. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 25 . Tarkkuus on kuitenkin samaa luokkaa kuin meikäläisellä käsisuuntakehällä. Aina ei näin kuitenkaan ole, sillä ainakin yhdessä videossa heittimen suuntain näytHeitinmiehistöt näyttävät olevan pieniä, vain neljä miestä, jotka tekevät kaiken. Venäläiset kovapanosammunnoissa, heilläkin kiinnitys takana, koska sinne tähyillään. Kuvassa taitaa olla heittimen suuntauksen tarkastus meneillään, punaista lippua kantava on ehkä varohenkilöstöä. Tämä viittaa edelleen siihen, että vain yksittäinen heitin ampuu, muutenhan ampuma-arvot eli koro ja sivu tulisivat jostakin komentopaikalta valmiina, eikä heittimenjohtajan tarvitsisi kuin komentaa ne eteenpäin. PU O LU ST U SV O IM AT. Komennon jälkeen heitin ampuu. Minkäänlaisia yhteislaukauksia ei näy, ammunta ei ole sidoksissa toisiin heittimiin tai aikaan
UKRAINA 26 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 ti noin 45 astetta putkilinjasta vasemmalle sivuun. Siellä on siis jotain, mihin suunnataan, ehkä juuri edellä mainittu venäläinen suuntakehä. Suora-ammuntaa se ei ole, koska missään videossa maali ei näy heittimelle, joka yleensä on jonkinlaisessa suojaisessa asemassa, jopa pusikossa. Videoissa näkyy erimaalaisia kranaatteja, joista venäläiset ja vastaavat Kun heitin on ladattu, miehistö karkaa heittimeltä vähän matkan päähän . En keksi muuta syytä ukrainalaisten heitinmiesten poistumiseen heittimeltä laukauksen ajaksi kuin pelko. Kun heittimenjohtaja on vetänyt narusta ja kranaatti on lähtenyt putkesta, miehistö palaa heittimelle suuntaamaan ja tasaamaan aseen. Tähän päästään hyvinkin yksikertaisin kaupasta saatavin välinein. Pieni heitinmiehistö Heitinmiehistöt näyttävät olevan pieniä, vain neljä miestä, jotka tekevät kaiken. Heittimet pomppaavat Ukrainalaisilla on kuitenkin ongelmia heittimen asemaanpanossa tai tuliaseman valinnassa, koska heitin heilahtaa paljon, jossakin videossa vastinkin pomppaa niin, että heitin lähes kaatuu. Valistunein arvaus voisi olla, että he käyttävät GPS-koordinaatteihin perustuvaa koordinaattimenetelmää. Kun heitin on ladattu, miehistö karkaa heittimeltä vähän matkan päähän, ja se jää yksin. Edes heittimien ajopyörästöä ei näy. Toisaalta joissakin videoissa suuntaaja tekee välillä kaiken yksin. Valmistusvuodetkin saattavat olla mitä vaan, vanhaa ja huonokuntoistakin tavaraa on varmasti joukossa, koska kranaateista on pulaa. Meillä on pari miestä enemmän muun muassa kranaattien panostamiseen ja liikutteluun. Maaperällä saattaa olla vaikutusta, mutta sekin pitäisi ottaa huomioon. Työnjako suuntaajan ja apusuuntaajan välillä näyttäisi pääsääntöisesti olevan sama, eli meikäläiseen tapaan suuntaaja yleensä kiertää sivusuuntaa katsellessaan suuntaimen läpi kiinnityspistettä, ja apusuuntaaja hoitaa koron ja tasauksen. Tätä ei näköjään tehdä kuten meillä suuntaajan ja apusuuntaajan yhteistyönä. Videoista ei myöskään näy, minkälaisella menetelmällä ukrainalaiset ampuvat. Myöskään selvää lataajaa ei aina ole, vaan joku muukin saattaa nostaa kranaatin putkeen. Viestivälineestä päätellen kuvassa poseeraa sotaisassa asussa heittimenjohtaja.. Toki ne ovat sekalaista tavaraa, joko omia, sotasaalista tai eri maista tullutta tukea. Heitintä rauhoittaisi se, että ainakin suuntaaja ja apusuuntaaja pitäisivät heittimen tuen haaroista kaksin käsin kiinni kuten meillä. Suuntaamiselle ja tasaamisella onkin yleensä tarvetta, sillä heitin tietysti liikahtaa kranaatin lähtiessä. Videoissa ei näy, miten heittimet liikkuvat. Ehkä he eivät luota kranaattien sytyttimiin. Myöskään niissä ei näytetä kunnolla, kuinka kranaatit tulevat heittimelle, yleensä videoiden kuvaama alue on sangen rajattu
Kuusi tuhtia numeroa: 72 euroa/vsk Soita kestotilaus (03) 4246 5334 Voit tilata myös sähköpostitse tilaajapalvelu@atex.com TILAA NYT SUOMEN SOTILAS www.facebook.com/suomensotilas www.suomensotilas.fi . Erilaiset heitinmallit, kranaatit ja panokset hankaloittavat myös ampumaarvojen laskentaa, sillä pitää olla tarkkana, jotta saa kranaatit sinne, minne pitää. Erimaalaiset panokset antavat erilaisia lähtönopeuksia, joihin vielä erimallisten heittimien putkenpituudet vaikuttavat. Vai onko niin, ettei sillä ole niin väliä, korjataan tulta, kunnes osuu. Nyt heidän raskaiden heittimiensä teho menee suureksi osaksi hukkaan. Oikeastaan toivon, että se, mitä näen videoista, ei olisikaan totta. Vai onko käyttöfilosofia jo valmiiksi erilainen. Tätä venäläisten ja ukrainalaisten perusheitintä kuljetetaan yleensä kuorma-auton lavalla, ajopyörästö on heiveröinen moottorivetoon.. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 27 näyttävät olevan enemmistönä. Miten mahtavat ukrainalaiset huomioida kranaattien hieman toisistaan poikkeavat painot – meikäläisittäin painoluokat – ampuma-arvoja laskettaessa. Tilanne on kuin meidän tykistössämme talvija jatkosodan aikana. Näiden havaintojen perusteella olen sitä mieltä, että ukrainalaisilla olisi raskaiden heittimien käytössä kovasti kehitettävää. Jos todella käytetään vain yksittäisiä heittimiä, niin ei siten mikään hyökkäyksen tulivalmistelu tai vastapuolen hyökkäyksen torjunta onnistu. Siihen tarvitaan kokonaisen tuliyksikön keskitetty tuli. Venäläinen 120 mm:n 2S12 puolalaisten käsissä. Toisaalta voisivatko he muutakaan tehdä. Kranaatit ovat meikäläisittäin aika vanhanmallisia: teräspyrstöt pistehitsillä kiinnitettyine siipipareineen. Meillä raskaat heittimet ovat osa epäsuoran tulen järjestelmää, joten herää kysymys, onko ukrainalaisilla sellaista ensinkään. Ainakin parissa videossa on meikäläisiäkin kranaatteja, joita ukrainalaiset jopa kehuvat. Koska täältä on annettu heille heittimiä ja kranaatteja, olisiko pitänyt antaa myös koulutusta. Meillä on jo aikoja sitten siirrytty kevytmetallipyrstöihin, jotka ovat yhtä kappaletta. Ukrainalaisia ampumatarvikehuollosta vastaavia ei käy kateeksi, heitinmalleja sekä erilaisia kranaatteja ja panoksia on todella paljon
Puolustusvoimat on harjoitellut yhteistoimintaa ja toimintatapoja myös sellaisten suorituskykyjen osalta, joita meillä itsellämme ei kansallisesti ole.. A IR FO RC E KAKSI SUOMEN ILMAVOIMIEN F-18 HORNET -HÄVITTÄJÄÄ lentää Yhdysvaltalaisten KC-135 Stratotanker -ilmatankkauskoneen rinnalla jossain Suomen yläpuolella Baltic Trident -harjoituksessa keväällä 2021. 28 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 NATO Onko Suomi valmis Nato-maa. U .S
Se vie vielä aikansa, mutta voimme katsoa tulevaisuuteen luottavaisin mielin”, toteaa ylipäällikkömme, tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolustusvoimain lippujuhlapäivänä antamassaan päiväkäskyssä.. 29 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 . TEKSTI: JARMO SINKKONEN, YE-EVERSTILUUTNANTTI EVP ”Mittava työ puolustuksemme yhteensovittamiseksi osaksi Naton yhteistä puolustusta on käynnissä
Katsotaan näitä tarkemmin. Puolustusvoimien kalusto on pääosiltaan Nato-yhteensopivaa, samoin joukkojen toimintatavat. 30 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 NATO M utta eikös ennen jäsenyyttä puhuttu, että ollaan valmiit Natoon ja kotiläksyt on tehty. Suomen Nato-edustusto vaatii poliittista, sotilaallista ja erikoisalojen. Tähän työhön ylipäällikkömmekin varmasti viittasi päiväkäskyssään. Työskentelykehys Natossa Jotta koneistomme Natossa kykenee toimimaan aktiivisen jäsenen tavoin, on meidän tietenkin lisättävä osaavaa henkilöstöä niin poliittiselle kuin sotilaallisellekin puolelle. Nyt sitten onkin presidentin sanoin ”mittava työ käynnissä”. Jäsenyys tuo kuitenkin mukanaan paljon asioita, joita voidaan valmistella ja toteuttaa täysimääräisesti vasta, kun on päästy jäseneksi. Puolustusvoimien materiaalihankkeissa yhteensopivuus on ollut vaatimuksena jo pitkään. Suomen sotaväki on Nato-iskussa Horneteineen. Myös suorituskyky on erinomaisessa kunnossa. Suomen Sotilas avaa nyt hieman tuota ”mittavaa työtä”. Yhteensopivuus on kunnossa ja ollaan valmiina astumaan Nato-kerhoon sisään. Paremmassa kuin monella jo vähän vanhemmalla jäsenmaalla. No, totta kaikki. Urakka voidaan jakaa karkeasti kolmeen koriin: • jäsenyyden edellyttämän organisaatioja työskentelykehyksen rakentaminen ja toimeenpano • oman näkemyksemme muodostaminen jäsenyyden tuomiin velvoitteisiin ja mahdollisuuksiimme • toiminnan aloittaminen Naton eri prosesseissa. Tästä puhuttiin ja tätä tarkoitettiin vuosia ennen jäsenyyttä, ja tältä osin puhe pitää paikkansa
Kuinka osallistumme yhteiseen puolustukseen ja millä joukoilla. Suomen kanta Aiempaan rauhankumppanuusstatukseemme verrattuna meillä pitää nyt jäsenmaana olla selvä näkemys ja kanta moniin asioihin. Samoin esillä julkisuudessa on painittu Suomen kannasta ydinasepelotteeseen ja siihen liittyvään harjoitteluun. Natolla on myös laajasti erilaisia toimialakohtaisia laitoksia ja keskuksia, joissa asiantuntijatarvetta on. Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainassa ja Suomen jätettyä Nato-jäsenyyshakemuksensa Puolustusvoimien kansainvälinen harjoitustoiminta lisääntyi räjähdysmäisesti.. Mikä on U .S . Muodostetaanko kokonaan uusia komentorakenteita arktisen alueen suuntaan. Naton komentorakenteeseen lähetetään eri esikuntatasoille sekä upseereita että aliupseereita. Nämä tehtävät eivät sisällä Nato-jäsenyyden velvoitteita. Oman lainsäädäntömme sopeuttaminen jäsenyyden vaatimuksiin on oma tärkeä osa-alueensa, jonka kanssa työskennellään kiivaasti täällä kotimaassa. Suomelle on edullista olla laajasti mukana, jolloin olemme tiedon alkulähteillä ja meillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin heti alusta alkaen. Hyvänä esimerkkinä on laki Puolustusvoimista, johon jäsenyys ja sen velvoitteet on kirjattava. Yhdysvallat lisää sotilaallista läsnäoloaan Euroopassa ja sen myötä kaikenlainen kahdenja monenvälinen harjoitustoiminta on vilkastunut merkittävästi. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 31 asiantuntemusta. YHDYSVALTAIN MAINEIKKAAN 101. Varmasti joihinkin sotilastehtäviin sijoitetaan reserviläisiäkin tulevaisuudessa. Mediassa on ollut esillä näkyvästi komentorakennekysymys: toimimmeko Brunssumin vai Norfolkin operatiivisen esikunnan alaisuudessa. Lainsäätämistyötä on paljon muutakin, ja Nato edellyttää juridisen puolen olevan kunnossa vuoden kuluttua jäsenyyden alkamisesta. A RM Y . Muita tehtäviä löytyy myös tukuittain: kansalliset tietojärjestelmät pitää saattaa yhteensopiviksi tarvittavilta osin, Naton tietojärjestelmiä otetaan käyttöön, turvallisuusjärjestelyt pitää toimeenpanna, jäsenmaksut, raportointi, henkilöstön kouluttaminen uusia vaatimuksia vastaavaksi sekä Naton laaja standardointi – onneksi tämä työ on ollut jo käynnissä monilla aloilla. A RM Y U .S . MAAHANLASKUDIVISIOONAN TAISTELIJAT harjoittelivat yhteistoimintaa Jääkäriprikaatin suomalaissoturien kanssa Rovaniemellä elokuussa 2022. Nyt Puolustusvoimien tehtävät ovat: • Suomen sotilaallinen puolustaminen • muiden viranomaisten tukeminen • osallistuminen Euroopan unionin puitteissa kansainvälisen avun antamiseen ja yhteistoimintaan • osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Yhdysvaltalaiset panssarijääkärit taisteluammunnoissa Puolassa Bemowo Piskien harjoitusalueella marraskuussa 2022. Mitä joukkoja tai suorituskykyjä toivomme saavamme liittolaisiltamme
Lisäksi olemme Suomen kansallisen puolustuksen sovittaminen osaksi Naton yhteistä puolustusta on suurin muutos Suomen puolustuksessa sitten sotien. Liittolaisten osallistuminen ja panos Suomessa voi ilmetä monin tavoin. Silloin meillä on oma sanamme sanottavana asioihin ja olemme agendamme kanssa ajoissa liikkeellä. Analyysiä, resurssipohdintaa, kansallisia priorisointeja ja muuta työtä riittää, jotta meillä on perustellut kantamme ja omat tavoitteemme Naton täysjäsenenä. Mitkä ovat tavoitteemme Naton puolustussuunnittelussa (NATO Defence Planning Process) ja miten tämä ohjaa kansallista kehittämistä. On muun muassa esikuntaorganisaatioita, liittolaisten varuskuntia, pysyviä merivoimaosastoja, eteen työnnettyjä valmiusosastoja sekä kalustoja ampumatarvikevarastoja. Osallistutaanko ilmatilan valvontaan Baltiassa Horneteillamme ja myöhemmin F-35-koneilla. Mikä on panoksemme NRF:n keihäänkärjessä, Very High Readiness Joint Task Forcessa (VJTF), jonka valmiusvaatimukset ovat todella tiukat. Nato Response Force (NRF) sisältää kaikkien puolustushaarojen joukkoja, ja siihen osallistutaan rotaatioperiaatteella kuten meille tuttuihin EU:n taisteluosastoihin. NATO 32 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 panoksemme Naton nopean toiminnan joukkoihin. Meillä on natolaisittain vahva kansallinen puolustus, jolla taataan muidenkin turvallisuutta, ja Venäjän lähialueiden strategiset kohteet, Kuolan tukikohtaverkosto ja Pietarin alue, ovat ihan vieressämme. Osallistuminen työskentelyyn Naton eri prosesseihin pitää liittyä täysipainoisesti. Meitä varmasti kuunnellaan paljon herkemmällä korvalla kuin mitä väkilukumme tai BKT:mme antaisi olettaa, sillä Suomi on Natossa kokoaan suurempi toimija. JA RM O SI N KK O N EN. Entäpä julkisuudessa keskustelua herättäneet tukikohdat. Samoin arktisen alueen merkityksen kasvu tuo meille lisää painoarvoa
Helppotajuisesti sanottuna ja yksinkertaistaen se on paikkaan, aikaan, joukkoihin ja muihin suorituskykyihin liittyvää sotasuunnittelua – kuinka puolustus toteutetaan käytännössä. Näissä toiminnoissa ja prosesseissa pitää olla aktiivinen ja osaava osallistuja. Kuva on Munsterin harjoitusalueelta vuodelta 2019.. 33 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 BU N D ES W EH R kokonaisvaltaisessa puolustuksessa ja viranomaisyhteistyössä lipunkantajia. Nato on todennut, että artikla 5 voidaan ottaa käyttöön myös kybertai muun hybridihyökkäyksen tilanteessa, joten uutta osaamista ja ajattelua vaativat puolustuksen osaalueet nousevat yhä tärkeämmiksi. Pykälää alemmalla tasolla tehdään operatiivista suunnittelua. Työn mittakaava Töitä siis on, vaikka monissa isoissa asioissa ollaankin jo valmiita. Venäjä menettää sotilaallista suorituskykyään Ukrainassa, mutta se on osoittanut jatkuvasti taistelevansa länttä vastaan hybridisodankäynnin menetelmin. NATON VJTF-OSASTO JÄRJESTYY harjoituskentällä katselmukseen erittäin nopean toiminnan joukkojen tuolloisen johtovaltion Saksan liittokanslerin tarkastusta varten. Muutos vanhaan on kuitenkin suuri. Kuten puolustusministeri Antti Kaikkonen totesi elokuussa 2022: ”Suomen kansallisen puolustuksen sovittaminen osaksi Naton yhteistä puolustusta on suurin muutos Suomen puolustuksessa sitten sotien.” Kirjoittaja on palvellut Nato-operaatiossa sekä kuusi vuotta Naton komentorakenteissa: yhteisoperaatiojohtoportaassa Alankomaissa (JFCBS) ja operaatiojohtoportaan johtoesikunnassa Belgiassa (SHAPE). Naton puolustussuunnitteluprosessi on jatkuvasti käynnissä, ja siinä suunnitellaan liittouman puitteissa jäsenvaltioiden ja Naton yhteisten suorituskykyjen kehittämistä. Meille tärkeä osakokonaisuus on Naton yhteinen ilmaja ohjuspuolustusjärjestelmä. Osallistumme liittouman yhteiseen puolustussuunnitteluprosessiin (NATO Defence Planning Process, NDPP). Kuten jo aiemmin todettiinkin, kun erilaiset johtamisrakenteet, miehitys, tekniikka ja salaamisen kannalta välttämätön turvallisuus on kunnossa, me liitymme täysimääräisesti eri tasoilla Naton johtamisjärjestelmään ja annamme panoksemme yhteisen puolustuksen suorituskykyihin. Meillä Helsingissä onkin monikansallinen Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus, joten valmiuksia on jo luotu
34 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 NATO S uomen puolustamiseksi yhteisvoimin osana liittokuntaa voisi olla edullista saada maahamme vastaavalla tavalla NFIU Finland. Työ tapahtuu tietenkin tiiviissä yhteistyössä isäntämaan, joukkoja kohdentavan valtion sekä kohdennettavien sotilasyksiköiden sekä Naton komentorakenteen vastuujohtoportaiden kanssa. NFIU-konsepti juontaa juurensa Naton Walesin huippukokoukseen syksyllä 2014. NFIU-yksiköitä on kahdeksassa maassa: Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Slovakiassa, Unkarissa, Romaniassa ja Bulgariassa. Lehdellämme oli mahdollisuus tavata NFIU Estonian apulaiskomentaja, brittiläinen ilmavoimien upseeri, Wing Commander (everstiluutnanttia vastaava sotilasarvo) Michael Gallagher sekä virolainen majuri ja NFIU:n tiedotusupseeri Merle Norit. Olisikohan vapaa suomennos vaikkapa Naton joukkojen integraatioesikunta. Lisäksi kykenemme avustamaan yksityiskohtaisilla tiedoilla hyvin myös Viron ja yksittäisen liittolaismaan kahdenvälistä toimintaa”, Gallagher selventää. NFIU Estonia siis valmistelee Virossa toimimaan suunniteltujen lisäjoukkojen kitkattoman tulon, siirtymisen tehtäväalueille ja muun tarvittavan tuen. Michael Gallagher korostaakin, että erityisenä painopisteenä on Naton välittömän valmiuden joukkojen (Very High Readiness Joint Task Force, VJTF) sekä niitä seuraavien muiden suunniteltujen nopean toiminnan joukkojen (Initial Follow On Forces) tulo Viroon tilanteen sitä vaatiessa. Nato Force Integration Unit (NFIU) on suunnitteluelin tai pieni esikuntaorganisaatio, joka suunnittelee ja valmistelee Naton lisävoiman nopeaa tuontia kyseiseen isäntämaahan. Viron NFIU aloitti toimintansa syyskuussa 2015 yhtenä ensimmäisistä NFIU-yksiköistä. NFIU suunnittelee isäntämaan ja Brunssumissa, Alankomaissa sijaitsevan yhteisoperaatioiden logistisen tuen johtoportaan kanssa yhdessä kaikkien maahan tulevien joukkojen toimintaedellytykset huollon ja logistiikan osalta, jotta joukkojen toimintakykyä kye. TEKSTI: JARMO SINKKONEN NFIU FINLAND Naton suunnitteluesikunta Suomeen. ”Meillä on valmiudet tukea kaikkien muidenkin joukkojen tuloa maahan, olipa kyse sitten valmiuden kohottamisesta kriisitilanteessa, sodan aikana tai tavanomaisesta harjoitustoiminnasta. Asia vaikuttaa ensisilmäyksellä perustellulta, ja kustannukset sekä järjestelyt varsin pieniltä moneen muuhun Naton läsnäoloon verrattuna Suomessa. Olihan Venäjä tunkeutunut ja miehittänyt Krimin Ukrainassa saman vuoden helmikuussa. Karttaa katsomalla näkee, että kyseessä ovat Naton etulinjamaat idän suuntaan. Tällöin päätettiin kehittää Naton valmiussuunnitelmaa vastaamaan muuttuneeseen turvallisuusympäristöön liittokunnan rajoilla. Siksipä Suomen Sotilas kävi tutustumassa Tallinnassa NFIU Estonian toimintaan. Suomihan on yhtä lailla Naton ulkorajamaa ja siten etulinjassa idän suuntaan. Tehtävä Virossa Jokaisen NFIU:n päätehtävänä on oman maansa osalta liittokunnan lisätuen nopean ja tehokkaan maahantulon ja edelleen ryhmittämisen suunnittelu ja valmistelu joukkojen ensimmäisten tehtävien mukaisesti. ER IK M O RR EN (N LD ) 1 (G ER M A N /N ET H ER LA N D S) C O RP S YE-EVERSTILUUTNANTTI EVP
VJTF ja niitä seuraavat nopean toiminnan . NFIU on avainroolissa luomassa valmiuksia näiden joukkojen käytölle isäntämaissa. Suunnitelmien tuleekin olla kunnossa, sillä Naton välittömän valmiuden joukkojen (VJTF) valmiusvaatimus on minimissään 48 tuntia. Norjalaisten Telemarkpataljoona CV-90ja Leopard 2 -vaunuineen Puolassa 2015 Noble Jump -harjoituksessa. Kaiken tulee olla valmiiksi suunniteltu ja osin valmiiksi pakattu niin vastaanottavassa maassa kuin saapuvalla joukolla. NRF:ään kuuluu lisäksi laaja joukkopooli, jonka avulla Nato kykenee osoittamaan lisävoimaa tarvittaessa. 35 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 tään pitämään yllä pitkiäkin ajanjaksoja. joukot kuuluvat osana Nato Response Forceen (NRF). Harjoitus oli ensimmäinen Naton VJTF-joukkojen keskittämisharjoitus. Muita NFIU Estonian tehtäviä ovat muun muassa Viron oman kansallisen
”NFIU Estonian perustyöntekijä on tyypillisesti sotilasarvoltaan everstiluutnantti eli kokenut upseeri. Niin virolaisten kuin kansainvälisen henkilöstön verkostot edistävät työntekoamme merkittävästi. NFIU:n tiedusteluosaston vastuulla on laatia Comprehensive Understanding of Operational Environment -toimintaympäristöanalyysi, joka kattaa koko Viron alueen, ja huollon henkilöstön vetovastuulla tuotetaan Operational Logistics Aide Memoire, huollon ja logistiikan toimintaohje. Edustusta on kaikista puolustushaaroista ja monilta eri osaamisalueilta, mikä onkin välttämätöntä työskentelyllemme. ”Toimitilamme ovat Viron pääesikunnan yhteydessä, joten virallinen työskentely on sujuvaa. 36 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 NATO puolustussuunnittelun ja Naton voimien käytön yhteensovittamisen ja koordinoinnin tukeminen sekä monikansallisen koulutuksen ja harjoitustoiminnan avustaminen Virossa. Sama koskee myös kansainvälistä henkilökuntaamme, heillä on suoria yhteyksiä kotimaihinsa ja maanmiehiinsä Naton komentorakenteissa. Työtämme tukevat suuressa määrin myös kaikki epäviralliset yhteydet, kuten päivittäinen kanssakäyminen Viron pääesikunnan henkilöstön kanssa aina yhteisistä tapaamisista lounasja kahvitauoilla tilojen yhteiskäyttöön”, Gallagher avaa asiaa. Organisaatio ja miehitys NFIU Estonian organisaatio vastaa tavanomaista sotilasesikunnan rakennetta. Tietenkin isoissa asioissa toimitaan virallisia teitä.” Työtä tukevat luonnollisesti johtosuhteiden mukaiset säännölliset tilannekatsaukset, yhteydet muihin NFIU-yksiköihin, kuten komentajien kuukausikokoukset, toimialoittain tapahtuva yhteydenpito ja hyvien käytänteiden jakaminen keskenään. Kun NRF-joukoilla on omat valmiuspäivystysvuoronsa, niin kulloinkin mahdollisesti käytettävien joukkojen kansallisuudet vaihtelevat. Tämä on suureksi eduksi, sillä NFIU:n virolaishenkilöstön suhteiden avulla asioiden arkinen hoito on sujuvaa. Molemmat asiakirjat ovat monisatasiJA RM O SI N KK O N EN . Henkilöstöä on yhteensä 41, ja määrä jakaantuu varsin tarkkaan puoliksi virolaisten ja liittolaismaiden kesken. Osallistujamaat eivät siis välttämättä edusta pelkästään niitä maita, joiden joukkoja mahdollisesti suunnitellaan käytettäväksi Viron alueella. Eri toimialoilla on omat osastonsa, esimerkiksi henkilöstöhallinto, tiedustelu ja huolto. ”Koska Viron puolustusvoimat on suhteellisen pieni organisaatio, kaikki tuntevat toisensa. Tieto leviää ja kaikki voittavat. Suunnitteluja koulutustoimiala on yhdistetty yhdeksi osastoksi käytännön syistä. NFIU:n esikuntaorganisaation perusrakenteet ovat samat kuin meillä Suomessa ja kaikkialla Natossa. Samalla Viron asevoimat saa tietoa aselajeista ja toimialoilta, joita sillä on rajoitetusti tai ei ollenkaan”, Gallagher kertoo. Liittolaisten henkilöstöä on yhteensä 21 henkeä yhdeksästä eri maasta: Kanada, Ranska, Saksa, Unkari, Alankomaat, Norja, Puola, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat. Päätuotteet NFIU tuottaa ja ylläpitää kahta päätuotetta. Vasemmalla NFIU:n tiedotusupseeri, virolainen majuri Merle Norit ja NFIU Estonian apulaiskomentaja, brittiläinen ilmavoimien upseeri, Wing Commander (everstiluutnantti) Michael Gallagher.
Edullinen kauppa siis isäntämaalle, kun ottaa huomioon NFIU:n mukanaan tuoman hyödyn, sujuvan ja saumattoman lisäjoukkojen saannin, mikäli joskus apua tarvittaisiin ja sitä saataisiin. Lähtökohtana on ollut kuitenkin asiakaslähtöisyys, tietty henkilöstö tai toimijat saavat kaiken tarvitsemansa tiedon yhdessä paketissa.” Kustannukset Kuten kaikkien Natossa työskentelevien henkilöiden osalta, lähettävä maa maksaa palkan ja asumisen kunkin jäsenmaan kansallisten sääntöjen mukaan. Esimerkiksi satamien ja lentokenttien kapasiteetti, tiestön käyttökelpoisuus ja siltojen kantavuudet sekä nimet ja yhteystiedot eri viranomaisiin, jotka osallistuvat ja voivat tukea joukkojen siirtoa”, Gallagher avaa asiakirjan merkitystä. Ydintyönsä lisäksi – lisävoimien tulo olisi nopeaa ja kitkatonta kriisitilanteessa – NFIU tuo mukanaan ulkomaisia kontakteja ja tiedonvaihtoa, joka palvelisi Suomea. ”Huollon ja logistiikan muistiosta selviävät kaikki tarvittavat yksityiskohdat joukkojen tulolle maahan. Olisiko Suomelle eduksi saada Nato-jäsenyyden myötä oma NFIU Suomeen. Tämä sisältää kustannukset, jotka tulevat yhteisomistuksessa olevista laitteista, kuten tietokoneista sekä viestivälineistä ja -verkoista. ”Osittain nämä asiakirjat sisältävät päällekkäistä tietoa, samoja asioita. Asiakirja on erinomainen tuki Viroon harjoituksiin tuleville, Viroon pysyvästi sijoitetuille liittolaismaiden joukoille sekä yksiköille, jotka valmistautuvat toimimaan Viron alueella erilaisissa kriisiskenaarioissa. Isäntämaat puolestaan vastaavat toimitiloista, mahdollisesta lisärakentamisesta ja ylläpitokustannuksista. NFIU Estonian toimitilat ovat Viron pääesikunnan yhtey dessä.. . Lisäksi se kattaa monia muita yksityiskohtaisia tietoja Viron operaatioalueesta. ”Ydintyönsä lisäksi – lisävoimien tulo olisi nopeaa ja kitkatonta kriisitilanteessa – NFIU tuo mukanaan ulkomaisia kontakteja ja tiedonvaihtoa, joka palvelisi Suomea.” Hyvällä suunnittelulla, valmistelulla ja harjoittelulla maa-, merija ilmavoimien monikansalliset yhteisoperaatiot voidaan toteuttaa tehokkaasti. Toimintaympäristöanalyysi sisältää maastoanalyysin, kuten maaston peitteisyyden ja kulkukelpoisuuden, näkyvyyden ja tähystämismahdollisuudet, sääolosuhteet eri vuodenaikoina ja sään vaikutuksen operatiiviseen toimintaan, infrastruktuurin, esimerkiksi tiestön, sillat ja rakennetut alueet, sekä väestötiedot alueittain. NFIU Finland. Osa kustannuksista katetaan yhteisellä rahoituksella, jonka kaikki liittolaismaat maksavat jäsenmaksunsa kautta. Lopuksi tärkein kysymys apulaiskomentaja Michael Gallagherille. Näin ollen ulkomainen NFIUhenkilöstö on isäntämaalle ”ilmaista”. Nato-liittolaisten avusta kriisitilanteessa saataisiin kaikki teho irti. NFIU tarjoaa tätä varten yhden pysyvän työrukkasen. Kirjoittaja on YE-Evl evp, ja on palvellut Nato-operaatiossa sekä kuusi vuotta Naton komentorakenteissa: yhteisoperaatiojohtoportaassa Alankomaissa (JFCBS) ja operaatiojohtoportaan johtoesikunnassa Belgiassa (SHAPE). 37 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 vuisia ja täynnä lukemattomia tarpeellisia yksityiskohtia. ”Kyllä”, Gallagher vastaa empimättä. NFIU Finland
Nato-jäsenyys parantaa Suomen ja suomalaisten turvallisuutta, mutta saavutettavissa voisi olla myös taloudellista etua. Mikään ei kuitenkaan estä laajentamasta Suomen toimintaa Natossa, kunhan muiden jäsenvaltioiden keskuudesta löytyy halukkaita yhteistyökumppaneita. Nato on nimittäin ennen kaikkea jäsenvaltioiden yhteistyötä koordinoiva kattojärjestö. eduskuntavaalit järjestettiin 2.4.2023, ja niissä valittiin kansanedustajat eduskuntaan vaalikaudelle 2023–2027. Suomen 39. Vaikka puolustuspolitiikkaa ohjataan ja resursoidaan Suomessa perinteisesti hyvällä yhteisymmärryksellä yli puoluerajojen, vaikuttavat poliittisten valtasuhteiden ja henkilöidenkin vaihdokset myös puolustuksen resursointiin Hyvällä suoralla suhteella Yhdysvaltoihin on erittäin suuri merkitys Nato-Suomi Vilnan jälkeen PU O LU ST U SV O IM AT. Vilnan Nato-huippukouksessa 11.–12.7.2023 Suomi oli jo täysivaltaisena jäsenenä mukana päättämässä tulevista jäsenmaita koskevista velvoitteista. 38 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 JY VÄLL Ä L iittyessään Naton jäsenvaltioksi Suomi sitoutui täyttämään Naton aiemmin kaikille jäsenmailleen päättämät yhteiset vaatimukset. Suomen seuraavasta presidentistä äänestetään 28.1.2024, ja kuntavaalit ovat 13.4.2025. Siksi jäsenvaltioiden välinen suora kahdenja monenkeskinen turvallisuusyhteistyö voi olla jopa laajempaa kuin kaikkien jäsenmaiden välinen toiminta. Lakia säätävän valtiovallan uusiutuminen vaalien avulla on demokratian peruspilareita – uudessa eduskunnassa on edelliseen verrattuna yli 60 uutta kansanedustajaa. Esimerkiksi pohjoisten harjoitusalueiden käytön lisääntyminen ja puolustusmateriaaliyhteistyö Naton täysjäsenenä voi tuoda Suomeen työpaikkoja ja vaurautta, mutta se edellyttää poliittiselta päätöksenteolta oikeita toimia. Lisäksi Suomen etuna on peitteinen ja vaikeakulkuinen maasto. Nämä ovat siis kunnossa entuudestaan, ja jos Nato-jäsenyyttä halutaan hyödyntää tehokkaasti, niin sen olisi parannettava niitä sotilaallisia suorituskykyjä, joita meillä ei ole kansallisella tasolla riittävästi. Suomella on nimittäin monesta Nato-valtiosta poiketen korkea aluepuolustuskyky, kyky massamaiseen mekanisoituun ja kaikkien puolustushaarojen yhteiskäyttöön perustuvaan sodankäyntiin, hyvin koulutettu runsaslukuinen reservi ja Euroopan suurimpiin lukeutuva kenttätykistö. Natolla ei esimerkiksi ole omia joukkoja eikä omia sotilastukikohtia, vaan resurssit löytyvät liittoutuman jäsenvaltioilta, joka voivat yhteisillä ja kansallisilla päätöksillä antaa ne liittoutuman käyttöön rauhan aikana tai kriisioloissa. Sotilaallisen liittoutumisen mahdollisuuksien laajasta kirjoista Suomen on löydettävä meille sopiva kokonaisuus
Lisäksi alan suomalaisen teollisuuden kehitystä vauhdittavat Venäjän hyökkäyssodan myötä kiristynyt turvallisuustilanne ja sotilasmateriaalikysynnän huima maailmanlaajuinen kasvu. Myös sikäli, että ne voivat tuoda työtä ja vaurautta Suomeen. M A RI N E C O RP S . F-35-hankinta ja Venäjän hyökkäyssota työllistävät monessakin mielessä. Suomen turvallisuusja ulkopolitiikan sekä maanpuolustuksen uudet peruslinjaukset ja tärkeimmät hankintapäätökset, kuten Suomen Nato-jäsenyys, Ilmavoimien F-35ja Merivoimien Laivue 2020 -hankkeet, David’s Sling -ilmatorjuntajärjestelmä sekä maapuolustuskykyä parantavat Puolustusvoimien lisähankinnat vuosina 2022– 2023, on tehty edellisten eduskuntien ja hallitusten aikana. Yksikään itsenäinen valtio ei ole Naton jäsen yksin halusta auttaa muita. elokuuta 2022.. Tässä esimerkiksi pohjoismaisella yhteistyöllä ja hyvällä suoralla suhteella Yhdysvaltoihin on erittäin suuri merkitys, kunhan suomalaiset toimijat osaavat yhteistyössä pitää huolen Suomen eduista. U .S . Päätöksiä täytyy tehdä myös siitä, kuinka Suomi hyötyy jäsenyydestään puolustusliitossa taloudellisesti ja turvallisuuspoliittisesti. Toki ne pitää myös sovittaa yhteisiin tavoitteisiin. F-35-hankinta ja Venäjän hyökkäyssota työllistävät ILMAVOIMIEN F-35A-hankinta on kesällä johtanut ensimmäisten suurten suorien teollisten yhteistyösopimusten solmimiseen ulkomaisten toimittajien ja suomalaisten puolustusja ilmailuteollisuuden yritysten kanssa. 39 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 ja ratkaisuihin ulkoisten tekijöiden, kuten Nato-jäsenyyden ja Venäjän aggressiivisen käytöksen, ohella. Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat nousevat maihin Suomen merivoimien Jehu-maihinnousuveneistä Russarössä 12. Uuden eduskunnan ja hallituksen, valiokuntien sekä nykyisen ja tulevan presidentin voimin tullaan kuitenkin tekemään päätöksiä siitä, miten Suomen Nato-jäsenyys konkretisoidaan – esimerkiksi siitä, miten laajaa Suomen yhteistyö Naton puitteissa tulee olemaan tai osallistummeko amerikkalaisten taktisten ydinaseiden yhteiskäyttöön. Viime kädessä valtion velvollisuus kansalaisiaan kohtaan on ajaa myös liittokunnassa oman maansa etuja. Nämä ovat isoja päätöksiä, ja tällä hetkellä niitä vasta valmistellaan
PU O LU ST U SV O IM AT MPK:n hankinnoista on jätetty kaksi valitusta, toisen jätti suomalainen asevalmistaja Ensio Firearms ja toisen aseiden maahantuoja Isoy oy.. Suomelle ja Ruotsille tarjottu käsiaseperhe koostuu tällä hetkellä täysautomaattisista 5,56x45 mm:n AR-15-pohjaisesta ja 7,62x51 mm:n AR10-pohjaisesta rynnäkkökivääristä sekä pulttilukkoisesta .338 Lapua Magnum (8,6×70 mm) TRG M10 -tarkkuuskivääristä, joista monikaliiperinen, Puolustusvoimien helmikuussa 2023 tilaama TRG M10 ja lokakuussa 2022 tilaama 7,62x51 mm:n AR-10-pohjainen M23 (tukiaseena 7,62 KIV 23 ja tarkkuuskiväärinä 7,62 TKIV 23) ovat jo valmiina olemassa. Puitesopimuksen kesto on 10 vuotta, ja sitä voidaan jatkaa kolmella seitsemän vuoden optiokaudella vuoden 2053 loppuun. Tässä vaiheessa Puolustusvoimat hankkii Sakolta rynnäkkökivääreitä ja henkilökohtaisia suoja-aseita kenttätesteihin noin 700 000 eurolla. . 40 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 JY VÄLL Ä P uolustusvoimien ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen asehankinnoista Sako Oy:ltä on tehty valituksia markkinaoikeuteen. Ruotsissa tavoitteena on korvata nykyiset Ak 5 -rynnäkkökiväärit (5,56x45 mm:n lisenssivalmistettu 1980-luvun FN FNC), Hemvärnet-maakuntajoukkojen käyttämät Ak 4 -rynnäkkökiväärit (7,62x51 mm:n lisenssivalmistettu 1960-luvun H&K G3) ja Psg 90 -tarkkuuskiväärit (7,62x51 mm, perustuu 1980-luvun brittiläiseen pulttilukkoiseen Accuracy International Arctic Warfare -kivääriin). Tarkkuuskivääri 23. Hanketta on valmisteltu ainakin toukokuusta 2021 lähtien. Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) puolestaan tilasi 11.4.2023 Sakolta 1,6 miljoonalla eurolla 5,56x45 mm:n AR-15-pohjaisia puoliautomaattisia koulutusaseita, jotka perustuvat uuteen rynnäkkökivääriin. Suomi ja Ruotsi tiedottivat 27.3.2023 Sako Oy:n ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen sekä Ruotsin puolustusmateriaaliviraston FMV:n solmimasta puitesopimuksesta, joka koski yhteisen käsiaseperheen hankintaa. Puolustusvoimissa sopimuksella valmistaudutaan asteittain korvaamaan Puolustusvoimien nykyiset rynnäkkökiväärit, itselataavat tarkkuuskiväärit ja raskaat tarkkuuskiväärit. Valituksia Puolustusvoimien ja MPK:n kiväärihankinnoista Sakolta . Vaikka EU-lainsäädäntö edellyttää, että julkiset hankinnat kilpailutetaan, EU:n jäsenvaltio voi jättää kilpailuttamatta asehankinnan, jos se katsoo sen tarpeelliseksi keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi. 5,56x45 mm:n rynnäkkökivääristä tulee mitä todennäköisemmin myös lyhyemmällä piipulla varustettu henkilökohtainen suoja-ase. TRG M10. M23 perustuu klassiseen AR10-koneistoon, mutta se käyttää kaasuputkijärjestelmän sijaan varmempaa lyhytiskuista kaasumäntäjärjestelmää
”Nyt kysymyksessä oleva suorahankinta tarkoittaa, että Puolustusvoimat voisi olla kilpailuttamatta käsiaseiden hankintoja vuoteen 2053 saakka ja hankkia ne Sakolta”, toteaa Heckler & Koch valituksessaan. Operatiivisista syistä sekä avun turvallisen perillemenon takaamiseksi sen yksityiskohtaisemmasta sisällöstä, toimitustavasta tai aikataulusta ei tiedoteta tarkemmin. puolustustarvikeapulähetys Suomelta Ukrainalle. Suomen Sotilas koeampui Ensio Firearmsin aseen, josta kerroimme taannoin julkaisemassamme jutussa (Lue Suomen Sotilas 5/2021). Tasavallan presidentti päätti asiasta 6.7.2023 valtioneuvoston esityksestä. Tällä hetkellä Nato-jäsenyyden ja lainsäädäntömme harmonisoinnin kannalta erityisasemassa on perustuslakivaliokunta. Suomelta lisää puolustustarvikeapua Ukrainalle S uomi toimittaa Ukrainaan lisää puolustustarvikeapua. M aanpuolustuksen kannalta avainasemassa olevan eduskunnan puolustusvaliokunnan kokoonpano on tällä hetkellä seuraava: Puheenjohtajana toimii Jukka Kopra (kok.) ja varapuheenjohtajana Mikko Savola (kesk.). Pekka Toveri, joka on toiminut lehtemme avustajana. Lisäksi se keskittyy asioihin, jotka koskevat puolustushallinnon osalta poikkeusolojen lainsäädäntöä, sotilaallista kriisinhallintaa ja rauhanturvatoimintaa. Puolustusvaliokunta hoitaa puolustuspolitiikkaa, sotilaallista maanpuolustusta, kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamista, asevelvollisuutta, sotilaskoulutusta, vapaaehtoista maanpuolustustyötä, kansainvälistä puolustusmateriaaliyhteistyötä ja puolustustarvikkeiden vientivalvontaa koskevat asiat. Suomen Sotilaan lukijoille puolustusvaliokunnan jäsenistä on tuttu ainakin kokoomuksen uusi kansanedustaja, Puolustusvoimien palveluksessa vuosina 1985–2020 toiminut kenraalimajuri evp. Tämä on 17. Puolustusvaliokunnan toimintaan osallistuvia virkamiehiä ovat valiokunnan sihteeri, valiokuntaneuvos Heikki Savola, valiokuntakanslian sihteeri Minna Hurme ja valiokunta-avustaja Juha Vanhanen. Kaikkien Suomen Ukrainalle toimittamien puolustustarvikepakettien korvattava arvo on nyt noin 1,2 miljardia euroa. Jarmo Lindberg (kok.). Toinen urastaan Puolustusvoimissa lukijoillemme tuttu uusi kansanedustaja on Puolustusvoimain komentajana 2014–2019 ja Ilmavoimien komentajana 2008–2012 toiminut Ilmavoimissa palvellut entinen hävittäjälentäjä, kenraali evp. Ulkoasiainvaliokunta käsittelee merkittävät valtiosopimukset sekä yleistä ulkoja turvallisuuspolitiikkaa, ulko maankauppapolitiikkaa, kehitysyhteistyötä, kansainvälisiä järjestöjä ja suomalaisten rauhanturvajoukkojen asettamista koskevia asioita. Valiokunnan jäsenet ovat Timo Heinonen (kok.), Jarno Limnéll (kok.), Pekka Toveri (kok.), Miko Bergbom (ps.), Tomi Immonen (ps.), Juha Mäenpää (ps.), Jari Ronkainen (ps.), Mika Kari (sd.), Jani Kokko (sd.), Riitta Mäkinen (sd.), Tuula Väätäinen (sd.), Hanna Huttunen (kesk.), Hanna Holopainen (vihr.), Merja Kyllönen (vas.) ja Joakim Strand (r.). Valitukset koskevat sitä, miten kilpailutus on järjestetty. Yritys katsoo, että Puolustusvoimien olisi pitänyt kilpailuttaa sopimus. Lähetys sisältää muun muassa lisää ilmatorjunta-aseistusta ja ampumatarvikkeita. Suomessa valitusten tekeminen julkisista hankinnoista on yleistä, ja Puolustusvoimienkin hankinnoista tehdään valituksia ajoittain. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 41 Saksalainen käsiaseita, kiväärejä, konepistooleja ja kranaattilaukaisimia valmistava Heckler & Koch on valittanut Puolustusvoimien ja asevalmistaja Sakon puitesopimuksesta Suomen markkinaoikeuteen kesäkuussa 2023. Eduskunnan päätökset valmistellaan valiokunnissa. Uusi puolustusvaliokunta aloitti työnsä H A N N E SA LO N EN / ED U SK U N TA. MPK:n hankinnoista on jätetty kaksi valitusta, toisen jätti suomalainen asevalmistaja Ensio Firearms ja toisen aseiden maahantuoja Isoy oy. Eduskunnassa on 16 pysyvää erikoisvaliokuntaa ja muun muassa EU-asioita koordinoiva suuri valiokunta. Lisäavussa on huomioitu sekä Ukrainan tarpeet että Puolustusvoimien resurssitilanne. Heckler & Koch käyttää aktiivisesti valituksia markkinoinnissaan ja voitti vuonna 2022 tarjouskilpailun Bundeswehrin uudesta rynnäkkökivääristä syyttämällä alkuperäisen tarjouskilpailun voittanutta CG Haenel GmbH -asevalmistajaa patenttiensa loukkaamisesta. Sen työtehtäviin kuuluvat myös Euroopan unionin yhteistä ulkoja turvallisuuspolitiikkaa sisältävät kysymykset. Lähetyksen sisältämien suorituskykyjen korvaamisen arvioidaan maksavan Suomelle 105 miljoonaa euroa. Varajäsenet ovat Janne Heikkinen (kok.), Atte Kaleva (kok.), Sofia Vikman (kok.), Petri Huru (ps.), Sheikki Laakso (ps.), Veijo Niemi (ps.), Suna Kymäläinen (sd.), Niina Malm (sd.) ja Tuomas Kettunen (kesk.)
Hankinnan arvo on 25,5 miljoonaa euroa. Marine Alutech Oy on myös toimittanut 10 Watercat M14 -venettä Malesian poliisille. Merivoimat on aiemmin vuosina 2000– 2004 tilannut samalta valmistajalta 38 Jurmo-luokan joukkojenkuljetusvenettä. ”Odotamme yhteistyön syventämistä Patrian ja Suomen innovatiivisen teollisuuden kanssa. Laajamittainen eturunkojen valmistaminen nostaa Patrian teolliset kyvykkyydet uudelle tasolle. Veneet voivat kuljettaa 3 000 kilon kuorman tai 20 taistelijaa. Keskeisimmät teollisen yhteistyön projektit sisältävät laajamittaisen F35-eturunkojen valmistamisen Suomessa myös kansainvälisille käyttäjille sekä rakennekomponenttien tuotannon. ”Patrian ja Lockheed Martinin sopimus F-35-eturunkojen kokoonpanosta on merkittävä askel koko Suomen F-35-hankkeelle sekä Patrialle. U629-veneeseen asennettiin vuonna 2008 Patria NEMO -krh-asetorni. Miehistöön kuuluu kaksi henkeä, joiden aseistuksena on yksi 12,7 mm:n ilmatorjuntakonekivääri. PU O LU ST U SV O IM AT P atria ja Lockheed Martin allekirjoittivat 19.6.2023 Suomen F-35-hankkeen ensimmäisen suoran teollisen yhteistyön puitesopimuksen, joka kattaa Patrian F-35-eturunkojen kokoonpanon Suomessa. sukupolven tekniikkaa sekä teollista valmistusta 2000-luvun turvallisuuden tarpeisiin”, toteaa Lockheed Martinin F-35-asiakkuusohjelmien johtaja Mike Shoemaker. Jurmo-luokan veneitä käytetään huoltoja merikuljetustehtäviin saariston sisällä sekä linnakkeiden huoltoja henkilökuljetuksiin. 42 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 JY VÄLL Ä Merivoimille lisää Jurmo-luokan joukkojenkuljetusveneitä M erivoimat tilasi 17 Jurmo-luokan joukkojenkuljetusvenettä lisää (U-600-luokka/Watercat M12) suomalaiselta Marine Alutech Oy:ltä 7.7.2023. Jo tähänastinen yhteistyö Lockheed Martinin kanssa on sujunut erinomaisesti, mikä on erittäin hyvä pohja myös tulevaisuuden yhteistyölle”, Patrian F-35-hankejohtaja Petri Hepola hehkuttaa. Tämän lisäksi Patria valmistautuu yhdessä moottorivalmistaja Pratt & Whitneyn kanssa F135-moottorin tuotantoprojekteihin. Niitä voidaan käyttää myös taistelu-, partiointi-, saatto-, johtoja tukitehtäviin. ”F-35-hanke tuottaa Suomen teollisuudelle ainutlaatuisia kyvykkyyksiä, jotka hyödyntävät 5. Se tuottaa taloudellista arvoa Suomelle ja tukee F-35-hankkeen kustannustehokkuutta.” Patria ja F-35-hankkeen suora teollinen yhteistyö. Täysalumiinisten Jurmo-luokan joukkojenkuljetusveneiden uppoama on 10 tonnia, pituus 14 metriä, leveys 3,7 metriä, syväys metrin ja nopeus 30 solmua
Sensorija häiveteknologian kehitystä kannattaa seurata tarkalla silmällä, sillä niissä piilee tulevaisuudessa isot markkinat ja ne voivat olla käänteentekeviä järjestelmiä tulevaisuuden sodissa. Vienti Latviaan koostui pääasiassa maa-ajoneuvojen tuoteluokan vienneistä. Sensorin elektroniikka on suunniteltu Saabin teknologiakeskuksessa Tampereella, mutta signaalinkäsittelyn toiminnallisuus on kehitetty Ruotsissa. Toteutuneen viennin arvo vuonna 2022 oli 125 miljoonaa euroa, ja se nousi edelliseen vuoteen verrattuna 70 %. Kaupallisille vienneille Ukrainaan myönnettiin 14 lupaa. Pienikokoinen sensori siirtyy yhden henkilön voimin ja voidaan asentaa maalle, ajoneuvoon, lennokkiin tai monikopteriin. Kaikkiaan lupia myönnettiin 342 kpl, joista 63 koski lähinnä esittely-, takuuja huoltovientejä. Alueellisesti tarkasteltuna selkeästi suurin osa vienneistä toteutui Euroopan unionin alueelle ja kaikesta viennistä lähes 90 % toteutui Eurooppaan. Sirius Compact -sensorista on kiinnostunut yli 20 valtiota. Puolustustarvikkeiden viennin vuosiraportti koskee kaupallista toimintaa. Sirius Compact -sensori havaitsee lentokoneiden tutkien toiminnan 2–18 GHz:n taajuusalueella ja voi muodostaa verkottuneena tarkan ilmatilannekuvan. Eniten lupia myönnettiin Euroopan alueelle. Ensimmäiset vientikaupat on jo solmittu ja vientiluvatkin on saatu. Suomalainen tiimi keskittyi laitteen miniatyrisointiin. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 43 P erinteisesti Puolustusvoimien kanssa laajasti yhteistyötä tekevä ruotsalainen asevalmistaja Saab laajensi HX-hankkeen yhteydessä toimintaansa Suomessa investoimalla suomalaiseen osaamiseen ja innovaatiotoimintaan. Myönnettyjen pysyvien vientija siirtolupien yhteenlaskettu arvo oli 119 miljoonaa euroa. Tuotanto kohoaa luultavasti lähivuosina kymmeniin sensoreihin kuukaudessa. Eräs Saabin Suomen-toimintojen tulos on Saab Finlandin kehittämä pienikokoinen Sirius Compact -tiedustelusensori, jonka tuotanto on alkamassa Tampereella. Sen etuna on passiivinen toiminta, siinä ei ole aktiivista lähetintä. 29 % myönnettyjen lupien kokonaisarvosta). Näin ollen raportti ei sisällä tietoa Suomen Ukrainaan kansainvälisenä apuna luovuttamasta puolustustarvikeavusta. Eniten lupia myönnettiin tarkkuuskiväärien ja niiden lisävarusteiden tuoteluokassa (n. Maittain tarkasteltuna arvollisesti eniten lupia myönnettiin Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Ranskaan. Suomen puolustustarvikevienti 2022 P uolustusministeriön 19.6.2023 julkaiseman Puolustustarvikkeiden viennin vuosiraportin 2022 mukaan viime vuoden aikana puolustusministeriö myönsi puolustustarvikkeiden pysyville vienneille ja siirroille yhteensä 269 lupaa 47 maahan. Sirius Compact -sensori voi toimia yksittäisenä laitteena, jolloin se mittaa suunnan toimivaan tutkaan ja luokittelee sen. Ruotsin osuus koostuu pääasiassa ampumatarvikkeille myönnetyistä siirtoluvista viranomaiskäyttöön. Kolme suurinta vientimaata olivat Latvia, Norja ja Viro. Sirius Compact pystyy havaitsemaan tutkahorisontin yläpuolella toimivan tutkan jopa 400 kilometrin etäisyydeltä. Saabilta uusia Suomessa kehitettyjä tuotteita. Käytettäessä useampaa Sirius Compact -sensoria verkottuneena tutkat pystytään paikantamaan eli seuraamaan lentokoneita passiivisesti
Enterprise Myöhemmin kuvauskoptereiden rinnalle tulivat paremmin varustetut niin sanotut Enterprise-kopterit, joissa on videokameran ohella myös lämpökamera, tarkempi paikannus sekä mahMaavoimille uusi jalkaväen tiedustelulennokki Maavoimien uusi jalkaväen tiedustelulennokki on Yhdysvalloissa valmistettu Parrot ANAFI USA -nelikopteri. Jos operaattori ei anna mitään ohjauskomentoja, kopteri jää leijumaan paikoilleen. Videotuotannon lisäksi monikoptereita käytettiin myös visuaaliseen taktiseen valvontaan ja tiedusteluun. Hankinnan arvonlisäveroton hinta on noin 2,6 miljoonaa euroa. Merkittävän panoksen kopteritoimintaan antoivat varusmiehet, joille kuvauskopterit olivat jo tuolloin tuttu harrastus siviilistä. TEKSTI: JAAKKO PUUPERÄ . 44 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 JY VÄLL Ä N elikopterin käyttökoulutus Puolustusvoimien henkilökunnalle alkoi tänä keväänä, ja varusmiehille se alkaa syksyllä 2023. . Kopterin etuosassa on kääntyvässä vakaajassa videokamera, jonka kuva välitetään joko kauko-ohjaimen omalle näytölle tai siihen kytkettyyn älypuhelimeen tai tablettiin. Satelliittinavigointijärjestelmänsä ansiosta kopteri pystyy myös automaattisesti palaamaan siihen paikkaan, josta se nousi ilmaan. Ensimmäisten joukossa Puolustusvoimille hankitut kuvauskopterit olivat DJI Phantom -nelikoptereita. Parrot pystyy havaitsemaan lämpökamerallaan henkilön tiheässä metsässä noin 40 metrin korkeudesta.. Kopteri nousee ilmaan yhdellä napinpainalluksella ja laskeutuu tarvittaessa samalla tavalla. Videokuvausmonikopterien käyttö alkoi Puolustusvoimissa jo 2010-luvulla, kun vastaava kalusto yleistyi siviilipuolella niin harrastajien kuin ammattimaisten videoja elokuvatekijöidenkin keskuudessa. Kopterin lennättäminen on helppoa, koska se osaa automaattisesti väistää esteitä sekä säilyttää sijaintinsa ja korkeutensa. Puolen kilon kauko-ohjattava videoja lämpökameroilla varustettu kopteri, jonka toiminta-aika yhdellä akulla on 32 minuuttia ja käyttöetäisyys viisi kilometriä operaattorista, on helppokäyttöinen tiedustelu-, valvontaja maalinosoitusväline, joka saadaan repusta lentoon alle minuutissa
Jokainen halukas voi ostaa siivilimallin kahdella lisäakulla 8 860 eurolla. 45 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 dollisuus suunnitella lentoreitti etukäteen. Lennokkijärjestelmiä on tarkoitus käyttää eri puolustushaarojen joukkojen ja aselajien tiedustelun, valvonnan ja maalinosoituksen tehtäviin eteläiseltä rannikolta aina pohjoisimpaan Lappiin saakka. Kiinnostaiskos. Monikopterien vallankumous Ukrainan sodan monikopterivallankumous on antanut merkittävän lisäperusteen Puolustusvoimien lennokkihankkeille, jotka ovat tapahtuneet enimmäkseen Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ja Protopajan alaisuudessa. Esimerkiksi sähkölinja tai savupiippu on huomattavasti helpompi tarkastaa kopterilla kuin kiipeämällä. Vuonna 2023 käynnistetyn kaksivuotisen hankinnan kokonaisarvo on noin 14 miljoonaa euroa. Niillä lennetään oikean lentokoneen tai helikopterin lailla täysin manuaalisesti. Kun nopeampaan ja ketterämpään FPV-kopteriin lisätään esimerkiksi singon ontelopanos tai pioneeripanos, sitä voidaan käyttää kauko-ohjattuna itsemurhalennokkina. Kuten Enterprise-kopterit yleensä se on noin 4–5 kertaa kalliimpi kuin vasLaitteessa on videoja lämpökameroiden kuvat yhdistävä sensorifuusio.. Niihin on myös lisätty taistelulatauksen, kuten käsikranaatin tai kranaattilaukaisimen kranaatin pudotuslaitteita, jotka muuttavat ne köyhän miehen pommikoneiksi. Tavoitteena on hankkia 1 000–2 000 suorituskykyistä järjestelmää, joilla voidaan operoida ympäri vuoden olosuhteista riippumatta. Tämän ohella lennokkisuorituskyky on yhdistetty Maavoimien johtamaan Taistelija-kehitysohjelmaan. Millainen peli on Parrot ANAFI USA -nelikopteri. Kuvauskoptereita, kuten niiden laajemmin varustettuja Enterpriseversioita, käytetään tiedusteluun, valvontaan ja maalinosoitukseen. Ukrainan sodassa on käytetty jo vuodesta 2014 alkaen runsaasti – jopa useita kymmeniätuhansia – monikoptereita joka päivä niin Ukrainan kuin Venäjän puolella. FPV-koptereiden nopeus voi olla jopa 500 km/h, ja niiden lennättäminen on vaativaa, koska niissä ei juurikaan ole automatiikkaa. Nyt Maavoimat vastaa matalan käyttökynnyksen lennokkisuorituskyvyn rakentamisesta koko Puolustusvoimille. Nämä kopterit on alun perin tarkoitettu yritysja viranomaiskäyttöön, kuten pelastustoimintaan sekä eri kohteiden valvontaan ja tekniseen tarkastukseen. Kolmantena kopterilajina ovat taitolentoja nopeuskilpailuihin optimoidut FPV-kopterit, joissa etusektorin videokameran kuvaa käytetään vain kopterin ohjaamiseen usein virtuaalilasien avulla. Käynnissä olevalla tutkimuksella on luotu perusteet kannettavalle lennokkijärjestelmälle, jonka avulla voidaan merkittävästi parantaa joukkojen välitöntä tiedonhankintakykyä olosuhteista riippumatta
Yhdysvalloissa valmistettu Parrot ANAFI USA -nelikopteri on valmis tuote, jossa kaikki pulmat on ratkaistu jo suunnitteluasteella. Parrot ANAFI USA on erittäin hyvä, käyttövalmis, suoraan hyllystä saatavilla oleva turvallinen ja suorituskykyinen ratkaisu Puolustusvoimien taktiseen tiedusteluun, valvontaan ja maalinosoitukseen. Kolmantena haasteena on kopterin ja kauko-ohjaimen salaamaton yhteys, joka on tietoturvaongelma ja kestää huonosti elektronista häirintää. Parrot ANAFI USA MIL on myös amerikkalaisten viranomaisten vaatimusten mukaisesti Blue sUASja NDAA & TAA -sertifioitu sekä TOGA-yhteensopiva. Kameroina on kaksi 21 megapikselin 4K-videokameraa, joissa on 32-kertainen digitaalinen zoom. Kuluttajalennokit eivät sellaisenaan sovi sotilaskäyttöön, koska ne ovat valmistajaansa yhteydessä olevia lentäviä tietokoneita. Anafin huippunopeus on 53 km/h, nousunopeus neljä m/s, ja se voi toimia 14,7 m/s tuulioloissa. Tietoturvapulman lisäksi valmistaja yleensä ohjelmoi niihin lentokieltoalueet, eli niitä ei pysty käyttämään varuskunnissa tai lentokenttien lähettyvillä. Siinä ei käytetetä ei-länsimaisia osia eikä ohjelmistoja ja sen MIL-sotilasversiossa on suojatun Wi-Fi-yhteyden lisäksi myös AES 256 -suojattu Microhard-radioyhteys. Mitä luultavammin Puolustusvoimat on hankkinut nimenomaan sotilaskäyttöön suunniteltuja Parrot ANAFI USA MIL -nelikoptereita, joita käyttävät Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Australian sekä Japanin asevoimat ja viranomaiset. Neljäntenä haasteena on se, että kopterin muistiin jää sen nousupaikan paikkakoordinaatit salaamattomina. 46 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 JY VÄLL Ä taava kuluttajakopteri ilman lämpökameraa ja tarkempaa paikannusta. Lämpökamerassa on 320x256 pikselin kuvakenno, ja se tuottaa 1 280x720 pikselin videota kuvanopeudella yhdeksän kuvaa sekunnissa. Kauko-ohjain tukee korkeintaan kahdeksantuumaisia älypuhelimia ja tabletteja. Laitteessa on videoja lämpökameroiden kuvat yhdistävä sensorifuusio. RA F. Tästä syystä esimerkiksi Ukrainassa käytettävät siviilimonikopterit yleensä hakkeroidaan sotilaskäyttöön paremmin soveltuviksi joko omin luvin tai valmistajan tuella. Maailman suurimmalla monikopterivalmistajalla kiinalaisella DJI:llä on noin 70 %:n markkinaosuus. Parrot pystyy havaitsemaan lämpökamerallaan henkilön tiheässä metsässä noin 40 metrin korkeudesta. W O LF G A N G SC H W A N Ukrainan sodassa on käytetty jo vuodesta 2014 alkaen runsaasti – jopa useita kymmeniätuhansia – monikoptereita joka päivä niin Ukrainan kuin Venäjän puolella
Kesäkampanjoille sovelias aika alkaa touko-kesäkuussa, kun maa on kuivunut riittävästi tieverkoston ulkopuolella, ja jatkuu syksyn sateisiin asti syys-lokakuuhun, jolloin maaperä tieverkoston puolella muuttuu kalustolle vaikeakulkuiseksi tai paikoin mahdottomaksi. Ruotsissa AIM-120 AMRAAM -ilmataisteluohjuksia käytetään vain Flygvapnetin Saab JAS 39C/D/E/F Gripen C/D/E/F -monitoimihävittäjissä. Kaupan kokonaisarvo muine tarvittavine tuotteineen ja palveluineen on noin 605 miljoonaa dollaria. Ukrainan poliittinen ja sotilaallinen johto vahvisti tämän muutamaa päivää myöhemmin. Vaikka DSCA-ilmoitus ei ole solmittu kauppa, eli määrät ja hinta voivat ilmoitetusta laskea, niin hankinnassa mielenkiintoisinta on ohjusten suuri lukumäärä. VI A C H ES LA V RA TY N SK YI Elokuun alkupäiviin saakka Ukrainan eteneminen on ollut hidasta. Elokuun alkupäiviin saakka Ukrainan eteneminen on ollut hidasta, eikä se ole pystynyt murtautumaan Venäjän puolustuslinjoista läpi. Viime vuosina Flygvapnet on korvannut aiemmin hankkimiaan keskimatkan AMRAAM-ilmataisteluohjusten aiempia kehitysversioita (enintään AIM-120C-6) suorituskykyisimmillä eurooppalaisilla MBDA Meteor -ohjuksilla, joiden tuotekehitykseen ja tuotantoon osallistuu myös ruotsalainen Saab. Sateisen toukokuun takia Ukrainan vastahyökkäys alkoi 4.6.2023, minkä länsimediat vahvistivat jo muutaman päivän kuluttua ja hieman myöhemmin myös Ukrainan poliittinen ja sotilaallinen johto. Kesä-heinäkuun aikana Ukrainan poliittinen ja sotilaallinen johto kertoivat, että eräänä vastahyökkäyksen tavoitteena on murtautuminen Venäjän laajojen miinoitteiden suojaaman kolmen linnoitetun puolustuslinjan läpi ja edetä Asovanmeren rannikolle asti. Ruotsille lisää AIM120C AMRAAM -ilmataisteluohjuksia YHDYSVALTOJEN sotilasmateriaalien myyntiä ulkomaille valvova DSCAviranomainen tiedotti 7.7.2023 myöntäneensä vientiluvan 250 keskimatkan tutkahakuisen AIM-120C-8 AMRAAM -ilmataisteluohjuksen Foreign Military Sale -toimitukselle Ruotsille. CNN uutisoi 26.7.2023, että Ukraina on aloittanut vastahyökkäyksensä toisen vaiheen siihen asti reservissä olleen hyökkäystä varten muodostetun armeijakuntansa voimin. 47 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 Ukrainan vastahyökkäys MAASTO JA SÄÄ vaikuttavat Ukrainassa – niin kuin yleensäkin sodissa – erittäin paljon suuriin maasota-operaatioihin. Ukrainan vastahyökkäys voi mahdollisesti jatkua aina syyssateisiin asti. Vastahyökkäykseen tarkoitettujen resurssien ytimen muodostivat 12 länsimaiden aseistamaa ja kouluttamaa prikaatia, jotka oli organisoitu kolmeksi armeijakunnaksi. Tarkoitus on katkaista Venäjän maayhteys Krimille ja leikata Venäjän joukkojen Kaakkois-Ukrainan ryhmittymät kahtia
K239 Chunmoo -raketinheitin. Lisäksi tavoitteena on täydentää maavoimia vielä yhdellä reservidivisioonalla. Tavoitteena on nostaa asevoimien vahvuus vähintään 300 000 henkilöön. Kaikki tämä merkitsisi lähes 25 miljardin dollarin asehankintavelkaa EteläKorealle. Puolalainen Rzeczpospolita-valtamedia uutisoi 31.7.2023, että Puolan suurhankinnat Etelä-Koreasta selittyvät pitkälle toimittajavaltion tarjoamalla lainalla. Yhdysvalloista Puola on ostanut 366 M1 Abrams -taistelupanssarivaunua. . Puola tuplaa asevoimansa mat, jotka tulevat suojaamaan koko Eurooppaa Venäjältä. . Se on hankkinut muun . Monille Puolassa ja sen ulkopuolellakin tuli yllätyksenä, että K2 Black Panther -taistelupanssarivaunujen, K9 Thunder -panssarihaupitsien, Chunmoo-tykistöraketinheittimien ja 50 kevyen FA-50-hävittäjän hankinta rahoitettiinkin etupäässä Etelä-Korean pankkien Puolalle myöntämällä 9,2 miljardin dollarin lainalla. Kuudesta plus yhdestä divisioonasta kolme on jo olemassa ja neljättä perustetaan parhaillaan. Varapääministeri Jaros?aw Kaczy . Puhe johtui Wagner-ryhmän siirtymisestä Valko-Venäjälle ja Venäjän taktisten ydinaseiden sijoittamisesta Valko-Venäjän alueelle. JY VÄLL Ä 48 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 P uolan varapääministeri Jaros?aw Kaczy . Puola on hakenut Etelä-Korealta 15,6 miljardia dollaria lisälainaa asehankintoja varten. ski on Puolan Laki ja Oikeus -valtapuolueen puheenjohtaja. K2 Black Panther.. ski kehui, että Puolalla tulee olemaan Euroopan vahvuudeltaan suurimmat ja suorituskykyisimmät asevoimuassa Etelä-Koreasta 1 000 K2 Black Panther -taistelupanssarivaunua, 600 K9 Thunder -panssarihaupitsia ja 280 raskasta Chunmoo-tykistöraketinheitintä. Vielä suurempana yllätyksenä tuli se, että Puola on jo hakenut EteläKorealta 15,6 miljardia dollaria lisälainaa asehankintoja varten. ski ilmoitti 27.7.2023 puheessaan Kodenin kaupungissa Valko-Venäjän rajan lähettyvillä, että lähivuosina Puolan maavoimien vahvuus kaksinkertaistuu nykyisestä kolmesta divisioonasta kuuteen divisioonaan. Kaczy . Puola on tehnyt viime vuosina suurhankintoja etupäässä tulevia maavoimiaan varten. Lisäksi se oli osa Puolan loka-marraskuussa 2023 pidettävien parlamenttivaalien jo alkanutta vaalikampanjaa
Projekti 107.. Puolan merivoimat kehittyy . Puolalaisen maanpuolustusaiheisen Defence24-verkkoportaalin DAY-foorumissa 24.5.2023 Puolan puolustusministeri Mariusz B?aszczak ilmoitti, että loppuvuodesta 2023 Puola käynnistää uudelleen kahden tai kolmen uuden sukellusveneen Orka-hankkeen. Alukset perustuvat Saabin Ruotsin merivoimille vuonna 2020 toimittamaan A 202 Artemis -tiedustelualukseen, jonka runko suunniteltiin Puolassa ja valmistettiin samalla telakalla. Ukrainan kriisin syventyessä 2014–2022 hanke pantiin jäihin. Tavoitteena oli toimintaan Itämerellä sopiva kompakti AIP-vene, johon Puola halusi lisätä kaukovaikuttamiskyvyn maaja pintamaaleihin pitkän kantaman Tomahawk-risteilyohjuksilla. Puolan merivoimilla on nyt vain yksi sukellusvene: 1980-luvulla Neuvostoliitossa rakennettu Projektin 877 Paltus (Kilo-luokan) dieselsähköinen Orzel. yckiettä Henryk Zygalski -tiedustelualukset toimitetaan Puolan merivoimille vuonna 2027. Kesän 2023 visio Orka-hankeesta on kokenut merkittävän muodonmuutoksen. Tiedustelualukset on nimetty 1930-luvulla saksalaisen Enigma-salauslaitteen salausjärjestelmän murtaneiden ja Enigma-salauksen purkulaitteen ”kryptopommin” kehittäneiden kryptologi-matemaatikkojen mukaan. Puolustusministeri B?aszczak on AUKUS-sukellusveneyhteistyön innoittamana lisännyt uudeksi vaihtoehdoksi Loppuvuodesta 2023 Puola käynnistää uudelleen kahden tai kolmen uuden sukellusveneen Orkahankkeen. Orka-hanke alkoi 2010-luvulla ilmakehästä riippumattomatonta propulsiojärjestelmää käyttävien uusien AIPsukellusveneiden hankintakilpailuna, jossa ennakkosuosikkeina olivat polttokennoja käyttävän saksalaisen ThyssenKruppin Tyypin 212 -sukellusveneen evoluutiot ja ruotsalaisen Saab Kockumsin Stirling-moottoria käyttävän A26-sukellusveneen evoluutiot. 49 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 P uolan merivoimien 620 miljoonalla eurolla ruotsalaiselta Saabilta marraskuussa 2022 tilaamasta kahdesta Delfin-hankkeen Projektin 107 Jerzy Ró . Kaksi viimeistä Norjasta käytettynä ostetusta saksalaisvalmisteista 1960-luvun Tyypin 207 Kobben-luokan sukellusveneistä poistettiin käytöstä vuonna 2021. ycki -tiedustelualuksesta ensimmäisen tuotanto alkoi 24.4.2023 Remontowa Shipbuilding -telakalla Gdanskissa. Sen vuoksi veneessä piti olla sen kokoa kasvattava pystysuora laukaisujärjestelmä. Sekä Jerzy Ró
Toki se on hyvä populistinen teema näin Puolan parlamenttivaalien kynnyksellä. E uroopan vahvimpien asevoimien asemasta lähivuosina kamppailevat Puolan kanssa myös Saksa ja Ranska, joista jälkimmäisen etuina ovat EU:n ainoan ydinasevallan asema, runsaslukuiset ilmavoimat ja valtamerilaivasto. The Military Balance 2023 -teoksen mukaan Ranskan asevoimien rauhanaikainen vahvuus on 203 250 henkilöä (maavoimissa 114 800, merivoimissa 34 850, ilmavoimissa 40 200 ja muissa tehtävissä 13 400). Siten saavutetaan kahden prosentin osuus BKT:stä. Vuoden 2023 puolustusbudjetti on yli 55 miljardia euroa. Mutta siitä, tarvitseeko Puola ihan oikeasti ydinkäyttöisiä sukellusveneitä valtameritoimintaan, voidaan olla montaa mieltä. Tammikuussa 2023 presidentti Emmanuel Macron kertoi puolustusbudjetin valmistelusta kaudelle 2024–2030. Tavoitteena on kyky suorittaa itsenäisesti sotilaallisia operaatiota sekä toimia osana Nato-joukkoja. Santarmien ja muiden puolisotilaallisten viranomaisten vahvuus on 100 500. Aikomuksena on nostaa puolustusbudjetti 410 mijardiin euroon, eli korottaa sitä noin kolmanneksella. Myös tiedustelubudjettia korotetaan 60 %. 50 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 JY VÄLL Ä ydinkäyttöisen sukellusveneen AIPveneiden rinnalle. RANSKA PANOSTAA PUOLUSTUKSEEN Ranska uudistaa asevoimansa uusia uhkia vastaavaksi Itämerta ei enää nähdä ensisijaisena sukellusveneiden käyttöalueena. Ruotsi mukaan lukien Natolla olisi Itämerellä yli 30 sukellusvenettä. Samalla Itämerta ei enää nähdä ensisijaisena sukellusveneiden käyttöalueena, vaan veneiden halutaan pystyvän Nato-operaatioihin kaukaisillakin merialueilla. Puola ei tarvitse sukellusveneitään välttämättä Itämerellä muuhun kuin erikoisjoukkojen kuljettamisen, miinoittamiseen ja tiedustelutehtäviin, koska muiden Nato-maiden sukellusveneitä ja sukellusveneiden torjuntakalustoa alueella on aivan riittävästi. Ukrainan tapahtumista johtuen jo vuonna 2022 alkoi julkinen keskustelu puolustusmenojen tuntuvasta korotustarpeesta. Yllättävää kyllä ajatuksessa on järkeä, koska Venäjän Itämeren laivastolla on vain yksi sukellusvene ja Suomen sekä Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä Itämerestä tulee käytännössä Naton sisävesistö. Santarmien ja muiden puolisotilaallisten viranomaisten reservin vahvuus on 30 300. Ranskan puolustusbudjetti kaudelle 2019–2025 on 295 miljardia euroa, josta vuoden 2022 menot lohkaisivat 51,5 miljardia euroa. Lisäksi Ranskalla on tarjonnaltaan Euroopan monipuolisin ja kansallisesti omavaraisin puolustusteollisuus. Reservissä on 41 150 henkilöä (maavoimissa 25 750, merivoimissa 5 400, ilmavoimissa 5 300 ja muissa tehtävissä 4 700). Ranskan suunnitelmissa on pitää yllä 20 000 sotilaan joukkoa, joka voidaan siirtää ulkomaan operaatioihin lyhyellä varoitusajalla
Inflaation tasaamiseen on varattu 30 miljardia euroa. Vertailun vuoksi keväällä 2022 Ukrainan asevoimien ja puolisotilaallisten viranomaisten vahvuus oli korkeimmillaan noin 650 000 henkilöä. Strategiseen ydinasepelotteeseen kuuluvat 3x16 neljästä strategisesta ydinkäyttöisestä ohjussukellusveneestä laukaistavaa mannertenvälistä M51.2-ohjusta ja strategis-operatiiviseen 54 Rafale-monitoimihävittäjistä laukaistavaa ASMPA-ohjusta. Maantieteellisesti Turkki Bosporinsalmesta länteen on osa Eurooppaa ja salmesta itään osa Aasiaa. Naton vahvuudet Euroopassa. Henkilöstön koulutusta parannetaan laadullisesti ja määrällisesti 20 miljardilla eurolla: harjoitusja ampuma-alueet kunnostetaan ja varustetaan paremmin, ja harjoitusten määrää nostetaan huomattavasti. Santarmien ja muiden puolisotilaallisten viranomaisten vahvuus on 156 800. Korkeat vahvuudet perustuvat yleiseen 12 kuukauden asevelvollisuuteen. Naton vahvuudeltaan suurimmat asevoimat Yhdysvaltojen jälkeen löytyvät Turkista, jonka rauhanaikainen vahvuus on 355 200 henkilöä (maavoimissa 260 200, merivoimissa 45 000 ja ilmavoimissa 50 000). Reservissä on 32 650 henkilöä (maavoimissa 7 600, merivoimissa 1 450, ilmavoimissa 3 750, yhteisissä huoltojoukoissa 12 500, yhteisissä lääkintäjoukoissa 4 000, kyberjoukoissa 1 350 ja muissa tehtävissä 2 000). Ampumatarvikkeita kaikille puolutushaaroille ja aselajeille hankitaan 16 miljardilla eurolla. Turkissa reservissä on 3 787 00 henkilöä (maavoimissa 258 700, merivoimissa 55 000 ja ilmavoimissa 65 000). Ranskan 300 ydinlatauksen strategista ja strategis-operatiivista ydinasepelotetta modernisoidaan. P uolan asevoimien rauhanaikainen vahvuus on 114 050 henkilöä (maavoimissa 58 500, merivoimissa 6 000, ilmavoimissa 14 300, erikoisjoukoissa 3 800, aluepuolustusjoukoissa 3 800 ja muissa tehtävissä 28 300). Saksan asevoimien rauhanaikainen vahvuus on 183 150 henkilöä (maavoimissa 62 950, merivoimissa 15 900, ilmavoimissa 27 000, yhteisissä huoltojoukoissa 27 900, yhteisissä lääkintäjoukoissa 19 850, kyberjoukoissa 14 250 ja muissa tehtävissä 15 100). Samalla kaksinkertaistetaan reservin vahvuus. Laki puolustusbudjetista 2024–2030 on jo hyväksytty Ranskan parlamentin alahuoneessa kansalliskokouksessa, ja se siirtyy ylähuoneen senaatin hyväksynnän kautta presidentti Emmanuel Macronin vahvistettavaksi kesälomien jälkeen alkusyksystä 2023. Santarmien ja muiden puolisotilaallisten viranomaisten vahvuus on 14 300. Samalla kaksinkertaistetaan reservin vahvuus. 51 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 Ranska aikoo uudistaa ja muuntaa asevoimansa uusia uhkia vastaavaksi. Ranskan asevoimilla ei ole siis edessään vain määrärahojen tuntuva korotus vaan myöskin asevoimauudistus. Valtaosa varoista, noin 270 miljardia euroa, käytetään uuden kaluston tuotekehitykseen ja hankintaan sekä nykyisen kaluston modernisointiin, ylläpitoon ja huoltoon
SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. Vastarintaan itää vastaan on ryhdytty, mutta aseita ja muuta kalustoa on ollut rajoitetusti. Sissisota on ollut aina suomalaisilla verissä, osittain siksikin, että sen on ollut pakko. On ollut siis pakko turvautua epäsymmetrisiin menetelmiin – sissitoimintaan – itseään vahvemman vihollisen edessä. SODANK ÄYNTI 52 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 SISSITOIMINTA TULEE UUDESTAAN
53 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 K ansantarinat ja aikaisemmat kirjoitukset kertovat legendaarisista sissipäälliköistä jo 1500-luvulta lähtien, ja muun muassa Suomen sodassa 1808–1809 käytettiin sissitaktiikkaa. Ja tietenkin suomalaisen luonteen jääräpäisyys ja periksiantamattomuus, sisu. Sissitoiminta – mitä se on. Kaukopartiotoiminta ja sissitoiminta ovat kuitenkin hieman eri asioita. Sissitoiminta oli suomalaisessa sotataidossa sotiemme jälkeen nivoutunut tiukasti . Yksinkertaistaen: sissitoiminta on alueellisten joukkojen toimintaa omalla maalla hyökkääjän selustassa, kaukopartiotoimintaa voisi verrata erikoisjoukkojen toimintaan.. Kaukopartio Rukajärvellä syksyllä 1942 mukanaan vanki. Sissitoimintajoukot ovat tavallisesti kevyesti varusteltuja, raskasta aseistusta tai taisteluajoneuvoja ei käytetä. TEKSTI: JARMO SINKKONEN . Sissitoiminnalla tarkoitetaan vihollisen sodassa miehittämällä, sen hallussa olevalla alueella tapahtuvaa taistelua epätavanomaisin keinoin: sissitaktiikalla ja -toimintatavoilla. Epätavalliset toimintamallit, kuten väijytykset, maaston ja olosuhteiden täysimittainen hyväksikäyttö sekä yllätyksellisyys, olivat voimasuhteita tasapainottavia tekijöitä. Kärjessä menee Eino Penttilä, Mannerheim-ristin ritari numero 79. Sissitoiminnan onnistumisen tukena on oltava ennakkovalmisteluja ja huolto, jotta joukko kykenee pitkäkestoiseen taisteluun myös omavaraisesti
Toki Ukrainalla on lentokoneesta laukaistavia Storm Shadow -ohjuksia, mutta niiden lukumäärä on vähäisempi, eikä niillä saavuteta riittävää ylivoimaa. Rajavartiolaitoksen varusmiesja reserviläiskoulutuksessa sissitoiminta on kuitenkin vielä mukana. Vuosisataisella suomalaisella sissitoimintaperinteellä, sodan jälkeisellä asekätkennällä ja suunnitelmallisella kylmän sodan aikaisella sissitoimintaan valmistautumisella on ollut varmasti kynnysarvo maanpuolustuksemme kokonaisuudessa. Voimme kuvitella, että Vietnamin sodan kokemukset, karut opit Afganistanista venäläisten mielissä sekä myöhemmät Afganistanin kokemukset monikansallisten joukkojen näkemänä muistuttavat, että sissitoiminta on taistelutapa, josta tavanomaisen sotavoiman on vaikea saada otetta. Se on epäsymmetriaa, johon juuri minkään maan asevoimat eivät ole järjestelmällisesti varautuneet. Suomen puolustusratkaisua 1960-luvulla esiteltiin yleisölle nasevasti aikansa tiedotusmateriaalissa: ”Suurvallan ylivoima tulen suhteen on säännöllisissäkin sotatoimissa tasoitettavissa hajauttamisella ja maastouttamisella, jolloin vihollinen ei löydä maaleja, sekä viemällä sissitoiminnalla ja miinasodalla oma tuli vihollisen keskuuteen.” Osuva toteamus nykypäivänäkin. Tämä näkyi ohjesääntökirjallisuuden muutoksissa. Samoin varusmiespalveluksensa 1980–90-luvuilla suorittaneiden hyvin muistamat sissikomppaniat monissa rauhan ajan joukko-osastoissa katosivat, koulutettiin enää tiedustelijoita. Ukrainassahan venäläiset joukot voivat operoida, kuljettaa ja huoltaa joukkojaan noin 80 kilometrin turvaetäisyydellä etulinjasta. Se on etäisyys, jonne HIMARS-raketinheittimet eivät yllä. Käynnissä oleva sota siis osoittaa,. Ukrainan sota on näyttänyt selvästi, että operatiiviselle tulenkäytölle hyökkääjän syvyyteen on pakottava tarve. Pelote ja tarve Sissitoiminnalla tai sissisodalla on osittain tarunhohtoinen maine, ja se on lunastanut paikkansa pelotteena, hyökkäystä ja sotaa ennalta ehkäisevänä tekijänä. Jotakuinkin 2000-luvun taitteessa sissitoiminta kuitenkin hiipui Puolustusvoimissa. Onko sissitoiminnalle tilausta. 54 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 tavanomaisten joukkojen operaatioihin niitä tukien
Pitkän ulottuvuuden tulenkäytön lisäksi Ukraina on toteuttanut Venäjän miehittämillä alueilla tuholaistoimintaa ja iskuja merkittäviin kohteisiin. Siihen ei ole tiettävästi osoitettu joukkoja, jotka olisi koulutettu ja varustettu jo etukäteen. Entä Suomessa. Meillä oli silloin koulutetut joukot, varustus, taktiikka, taistelusuunnitelmat ja sissitoiminnan saumaton integrointi muihin sotatoimiin. PU O LU ST U SV O IM AT PU O LU ST U SV O IM AT. Taistelu syvyydessä ei silti saa vaimentua tai tyrehtyä. Meillä ei kuitenkaan ole riittävästi taloudellisia resursseja varautuaksemme vain täsmäohjusten ja raskaiden raketinheittimien avulla tähän taistelukentän haasteeseen. Ei kuitenkaan edellisen vuosisadan sissitelttaromantiikka – aikanaan tehokas taistelutapa – vaan nykyajan ja tulevaisuuden Yhteenvetona: Ukrainan sota osoittaa, että vihollisen selustaan on voitava vaikuttaa. Partisaanitoiminta on tuottanut tulosta, mutta sen mittakaava on pientä. Viimevuotisen vitsin mukaan Ukrainan iskiessä venäläisiin ampumatarvikevarastoihin selustassa heitettiin huumoria, että sodan vaarallisin tehtävä ei ole kärjen mukana hyökkäävän taistelijan osa, vaan ammusvarastoja vartioivan sotilaan pesti. Hyökkääjän taistelukykyä voidaan merkittävästi heikentää tuhoamalla huoltokeskuksia, polttoaineja ampumatarvikevarastoja, johtamispaikkoja, siltoja ja kulkuyhteyksiä, reservijoukkoja, tiedustelukalustoa sekä johtamisyhteyksiä. Eikä näitä joukkoja myöskään tunnu olevan kovin laajamittaisesti. Myöskin taistelutoiminnan ulottaminen syvälle hyökkääjän selustaan sitoo sen joukkoja suojaamiseen ja vastatoimenpiteisiin. Operatiivisen tulenkäytön kauaskantoisten aseiden määrä on aina rajallinen eikä tule todennäköisesti vastaamaan taistelujen asettamaa tarvetta. Meillä onkin johdonmukaisesti hankittu raskaita raketinheittimiä, kauaskantoista tykistöä ja Ilmavoimille erilaisia, ulottuvia täsmäaseita, muun muassa AGM-158 JASSM -ohjuksia. Yhteenvetona: Ukrainan sota osoittaa, että vihollisen selustaan on voitava vaikuttaa. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 55 SODANK ÄYNTI että taisteluille vihollisen syvyydessä on polttava tarve. Lähtökohta on meillä Suomessa hyvä, ja osaltaan nämä asejärjestelmät nostavat puolustuksemme pelotearvoa. Ratkaisu voisi olla sissitoiminnan henkiinherättäminen ja uusi tuleminen. Ukrainan partisaanitoimintaa ei voi siten verrata lainkaan Suomen valmistautumiseen sissitoimintaan 1900-luvun loppupuolella. Ukrainassa käytävä sota osoittaa kuitenkin, että taistelun jatkuvuus hyökkääjän selustassa on ensiarvoisen tärkeää. Naton jäseninä voimme vielä mahdollisesti saada liittolaisiltamme kriisitilanteessa lisää materiaalia, jota osaamme käyttää ja jonka käyttämiseen on jo tehty suunnitelmat pahan päivän varalle. Varmastikin iso merkitys on myös sillä, että selustassakin hyökkääjä on koko ajan epävarmuuden tilassa. Iskukykytutkimus jo aikoinaan osoitti ulottuvan tulenkäytön välttämättömyyden syvälle hyökkääjän selustaan ja tukialueille
Ukrainan sota on osoittanut, että ohjukset ja raskaat raketit ovat tärkeitä ja osa pelotetta, mutta ne eivät riitä. Pääkaupungin valtausoperaatio on onnistuessaan erittäin ”kustannustehokas” tapa, kun pyritään valtaamaan maa ja alistamaan kansakunta. Nykyiset ja vanhemmatkin uhkamallimme ja -arviomme sekä myös sota Ukrainassa osoittavat, että pääkaupungin valtaamisella on todella iso merkitys maan alistamisessa ja sodan voittamisessa. Uhkan arviointia Suomi uunituoreena Naton jäsenenä on saanut historiallisen voimakkaan deterenssin, pelotteen, siis sotaa ennalta ehkäisevän suojan osakseen. Suomen tapauksessa kyseessä voisi olla operatiivinen maahanlasku Helsingin lähialueelle, yllätyksellinen tunkeutuminen pääkaupungin moniin satamiin ja voimakas maahyökkäys Kymenlaakson ja Itä-Uudenmaan kautta. Siksi välittömien puolustusja torjuntatoimien lisäksi on keskityttävä hyökkääjän maayhteyden lopulliseen katkaisuun. Jos maayhteyttä ei saada, operaatio tyrehtyy käytännössä varmasti. Kärjen jälkeen on paljon ”pehmeitä”, panssaroimattomia maaleja, joihin tulee vaikuttaa kaikkialla. Materiaali ei todennäköisesti vain lukumääräisesti riitä. Kolmas painopistealue Suomessa on niin sanottu vyötäröalue, jonka haltuunotolla hyökkääjä katkaisisi joukkojen keskittämisen ja logistiikan Lappiin Etelä-Suomesta. Maayhteyden etäisyys on noin 200 kilometriä, karkeasti samaa luokkaa kuin Venäjän joukkojen matka heidän suunnitelmissaan Kiovaan. 56 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 SODANK ÄYNTI haasteisiin vastaava, teknologiaa hyödyntävä taistelutapa ja -välineet. Nato-jäsenenä meille vyötäröalueen painoarvo on vähän laskenut, kun Lapin taisteluja voidaan tukea Ruotsin ja Norjan kautta. Modernilla sissitoiminnalla olisi merkittävä vaikutusmahdollisuus vihollisen kärjen takana eteneviin joukkoihin, huoltoon, johtamiseen ja reserveihin. Siitä huolimatta ikivanhan iskulauseen ja historian osoittaman totuuden mukaan ”Si vis pacem, para bellum” (jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan). Turvatakseen tämän tärkeän strategisen painopistealueensa, Venäjällä on mitä todennäköisimmin operatiiviset suunnitelmat alueen suojaamiseksi. Maahanlaskujoukot eivät kuitenkaan selviä tavoitealueellaan kuin joitain vuorokausia, joten Venäjän joukot tunkeutuivat samanaikaisesti maitse kohti Kiovaa saadakseen yhteyden maahanlaskujoukkoihinsa. Droonitai lennokkitoiminta tuo valtavan tiedustelusuorituskyvyn sissitoimintaan SE A N G A LL U P. Siksi Venäjä pyrki Ukrainassa Kiovan valtaamiseen välittömästi sotatoimiensa alkuvaiheessa talvella 2022. Tässä lyhyesti arviointia siitä, missä sissitoimintaan ainakin olisi varauduttava. Naton pohjoisosien haltuunotto vaatii taaskin maahyökkäystä, jonka torjumiseksi viholliskärjen takana yhteyksien häirintä ja katkaisu venäläisten tukialueeseen ovat avainasemassa. Maahanlaskuoperaatio Hostomelin lentokentälle oli ensivaihe aggressiivisessa pääkaupungin valtausoperaatiossa. Taaskin modernille sissitoiminnalle olisi tilausta. Tulee luoda sissikauhua. Sissejä tarvitaan Lapissa Venäjällä on Kuolan niemimaalla osa sen keskeisintä ydinpelotetta, ydinsukellusvenetukikohdat ja Pohjoinen laivasto. Vaikka maahyökkäys etenisikin mahdollisten taktisten maahanlaskujen ja merikoukkauksien tukemana, se kuihtuu pois, mikäli sen napanuora huoltoon ja täydennyksiin katkaistaan. Samoin siellä on joukkoja arktisen alueen tarpeisiin, sillä alueen merkitys on jatkuvassa kasvussa. Ei tarvitse olla taikuri arvatakseen, että suojausoperaatio käsittäisi tunkeutumisen Suomen ja Norjan Lappiin, jotta ilmaja ohjustorjunta voidaan työntää eteen. Tärkeimmät maalit siis ohjuksin ja raketein, mutta vihollisen voimaa kaikkialla häiritsevä ja kuluttava toiminta sissitoiminnan keinoin modernein välinein
Kolme tai neljä sissiä soluna on kuitenkin minimimäärä, jotta pärjätään myös ongelmatilanteissa. Kun hyökkääjän tappiot kasvavat sen toimintaa haittaavaksi, niin se joutuu sitomaan joukkojaan vartiointiin, suojaamiseen ja vastasissitoimintaan. Nämä joukot ovat pois hyökkäyksen varsinaisista tehtävistä. 1980-luvulta alkaen on koulutettu myös tykistön tiedustelutulenjohtajia, jotka ovat harjaantuneet kauaskantoisen tykistön tulenjohtamiseen vihollisen selustassa. 57 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 Neljänneksi moderni sissitoiminta takaa varsin tehokkaan keinon hyökkääjän heikentämiseksi myös alueilla, joille muita joukkoja ei riitä. Toki kaikkein vaativimpiin tehtäviin voidaan tarvittaessa kouluttaa nuorempia joukkoja suoraan varusmiespalveluksen aikana, kuten aiemmin tehtiin. Switchblade 600 -itsemurhalennokin laukaisu. Vaihtomiehistömahdollisuus tuo taistelulle ajallista kestoa tehon laskematta. Kun sissitoiminta oli vielä aikanaan osa puolustuksemme rakennetta, vihollista hidastettiin ja kulutettiin ylläköillä ja herkullisten maalien ilmaantuessa myös kootuilla iskuilla. Vihollisen hidastaminen, pysäyttäminen ja tuhoaminen ovat keskeistä sissitoiminnassa.. Vihollisen hidastaminen, kuluttaminen, sekä paikallisesti pysäyttäminen ja tuhoaminen ovat keskeistä sissitoiminnassa. Neliökilometrillä partio tai muutama, mutta satojen neliökilometrien alueella sissejä on paljon. Voimavarojen niukkuudesta johtuen sissiyksiköitä ei varustettu panssarintorjuntaohjuksin tai erityisen tehokkain asein. Kun jokaisella ryhmällä on omaan vastuualueeseensa sopivat aseet – aukeilla kauaskantoisempaa, metsissä riittää vähempikin – niin toiminta on tehokasta. Tappioita syntyy hyökkääjälle suuri määrä sissitaistelijoiden henkilölukuun nähden. Joukko tuntee maaston, on valmistellut kulkureitit ja valmistellut tuliasemia sekä raivannut ampuma-alaa. Ei löydy, vaikka kuinka hakisi Sissijoukkojen toiminta pitää organisoida niin, että paikallisesti maastossa on vain yksittäisiä partioita ja ryhmiä, mutta laajalla alueella paljon. Tietenkin joukossa pitää olla vahvuutta niin paljon, että osa vastuualueen joukoista on levossa ja huollossa, kun vuorossa olevat iskevät. Samoin taistelijaparia suurempi joukko antaa sisseille henkistä turvaa ja varmuutta taistelutilanteessa. Tällaiseen sissitoimintaan voitaisiin hyvin sijoittaa muiden joukkojen sijoituksista purkautuvaa hieman vanhempaa reserviä siten, että uusi sissitoimintatehtävä olisi mahdollisuuksien mukaan omalla kotiseudulla. Sissisolun, -partion tai -ryhmän koon määrittää käytössä oleva asekalusto. Näihin voidaan lukea PKM-konekivääri, joka tekee työnsä karkeasti yli puolen kilometrin ampumaetäisyydelPitkä ja tehokas ampumaetäisyys lisää aina tuliasemavalintamahdollisuuksia… SA KO . Taisteluvälineinä olivat yleisimmin rynnäkkökiväärit, konekiväärit, singot ja miinat. Lisäksi sissitoiminta tarjoaa tiedustelutietoa ja tilannekuvaa, joka osaltaan auttaa muita toimijoita kohdentamaan puolustuksen resurssit ihanteellisesti. Tulivoimaa! Pitäisi lähteä siitä, että rynnäkkökivääri on pääosalle sissijoukoista omasuojaväline ja sotatyö tehdään tehokkaimmilla aseilla. Kun toiminta tapahtuu pienissä ryhmissä, ”irtoukkoja” on hajallaan maastossa, ja näiden toimintaa ei voida suuressa mittakaavassa estää. Mitä se sitten olisi. Sissitoimintaa voidaan toki vaikeuttaa mainittujen vastatoimien lisäksi sirotemiinoitteilla ja taistelukaasuilla (joiden käyttö on toki kiellettyä kansainvälisin sopimuksin), mutta nämä resurssit ovat pois hyökkääjän ensisijaisesta toiminnasta. Esimerkiksi sissijoukkueesta voi olla vain yksi ryhmä kerrallaan aktiivisena toiminta-alueella. Ukrainan opetuksina ja itsestäänselvyytenä voidaan todeta, että paikalliset ja sitoutuneet taistelijat menestyvät. Toiminta ennalta suunnitelluilla ja valmistelluilla alueilla on erityisen tehokasta
Suurempi toimintaetäisyys vihollisesta antaa myös suojaa sissipartiolle. Lennokit, jotka ohjataan tai hakeutuvat arvokkaisiin maaleihin, ovat melko uutta sodankäynnissä. Sissijoukkojen varustamiseen löytyy paljon tehokkaita aseita nyt ja tulevaisuudessa. Itse olen ampunut useamman kerran kyseisellä aseella noin kilometrin etäisyyksille ja voin taata, että kyseessä on todella erinomainen ase reserviläisarmeijalle. 58 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 SODANK ÄYNTI le asti. Mietittäessä sissitoiminnan ampumaetäisyyksien vaatimuksia eri puolilla Suomea niin eteläisellä rantamaalla peltojen rikkomassa maastossa ja etenkin Lapissa pitkät ampumaetäisyydet tulevat usein kyseeseen. Ne ovat jo käytössä Ukrainassa, myös venäläisellä osapuolella. Rakennuksia on niin paljon, ettei hyökkääjä pääse sisBarrett M82 on 12,7 mm:n puoliautomaattikivääri, jolla osuu varmasti esimerkiksi kuorma-autoihin yli kilometrin etäisyydeltä, vaikkei olisi erityinen ampujakaan. Lepoa ja liikettä Sissijoukko tarvitsee majoitusta. Uudet suorituskyvyt nostavat sissitoiminnan mahdollisuudet kokonaan uudelle tasolle tulenkäytössä. PU O LU ST U SV O IM AT. Tukeutuminen kiinteään rakennuskantaan antaa hyvän majoitteen ja vaikeuttaa tiedustelua. Kaupalliset, halvat pienoiskopterit ja droonit voivat toimia myös aseistettuina. Itsemurhalennokit – partioivat ampumatarvikkeet – luovat kokonaan uuden vaikutuskeinon viholliseen. Lisäksi voidaan käyttää miinoja ja ”panoksia”. EteläSuomessa on kaikkialla maatalousasutusta ja kesämökkikantaa, joten teltta on tarpeeton poikkeuksia lukuun ottamatta. Mainitsemisen arvoinen on presidentti Niinistön nimeämä ”hyppykaveri” (hyppypanos) siis eräänlainen moderni versio vanhasta hyppymiinasta. Myös ilmatorjuntaohjukset voivat tulla kyseeseen, kunhan ilmatilan hallinta on kunnossa, jottei ammuta omia ja liittolaisten ilma-aluksia. Sakon TRG-tarkkuuskivääri on tietenkin yksi vaihtoehto kuten myös meilläkin vähäisessä määrin käytössä oleva Barrett M82 -raskas tarkkuuskivääri, materiaalintuhoamiskivääri (meillä nimike 12.7 RSTKIV 2000). Ase on 12,7 mm:n puoliautomaattikivääri, jolla osuu varmasti esimerkiksi kuorma-autoihin yli kilometrin etäisyydeltä, vaikkei olisi erityinen ampujakaan (Lue Suomen Sotilas 5/2022 Barrett koeammunta). Kun toimintaetäisyys on kymmeniä kilometrejä, käyttäjä pysyy piilossa, ja lennokki iskee johtamispaikkaan, viestiasemaan tai vaikkapa panssarivaunuun. Tehokkainta tulivoimaa voidaan rakentaa sissijoukoille varustamalla ne kranaattikonekivääreillä ja panssarintorjuntaohjuksilla. Se on vaan huomattavan paljon tehokkaampi. Tarkoituksenmukaiset tarkkuuskiväärit ja konekiväärit ovat välineitä, joilla luodaan määrää. Tulevaisuus tuo mukanaan paljon uusia mahdollisuuksia, kuten maastossa liikkuvat tai lentävät robotit. Se on halvin ja helpoin, vähimmäisvaatimukset täyttävä sissin ase. Myös maalinosoitus ja tulenjohto Ilmavoimille ja kauaskantoiselle tykistölle voivat olla osa tulivoiman käyttöä. Pitkä ja tehokas ampumaetäisyys lisää aina tuliasemavalintamahdollisuuksia, luo yllätysmomenttia ja on usein välttämätöntä tehtävän tehokkaan suorittamisen kannalta
Puolustusvoimat ja muut viranomaiset ovat jo pidempään tutkineet arjen välineiden käyttöä kriisija sodan ajan ympäristöissä. Nämä vievät yhteyksiä sinne, missä niitä tarvitaan. Toki se vaatii samanaikaisesti muita sotatoimia. Suomi on täynnä nelivetomaastureita ja mönkijöitä, joten ajoneuvo-ottojärjestelmän puitteissa ei ole kuin runsaudenpulaa. Näkeekö sissitoiminta uuden tulemisensa. Liikkuminen näillä ajoneuvoilla ei ole ongelma vaikeassakaan maastossa. Hyvä tilannetietoisuus parantaa joukon taistelutehoa. Drooniharrastajia on jo niin paljon, että heistä voisi koota reserviin ”lentojoukkoja” reserviläisen omine lentolaitteineen. Johtaminen ja johtamisyhteydet Sissijoukkojen taistelu perustuu hyvään suunnitteluun, mutta tilanteenmukainen johtaminen lisää joukon tehoa. Pikkukoptereita voidaan käyttää myös aseistettuina. Esimerkkinä vaikka tiedustelujärjestelmä, jolla voi välittää paikkatietoon sidottuja kuvia sisältäviä tiedustelutietoja ja joka rakentuu pikaviestisovellusten ja kännyköiden paikannusominaisuuksien varaan. Osa metsätyyppeistäkin mahdollistaa kulun näillä välineillä. Esimerkkeinä älypuhelimet, LTE-matkapuhelinverkko ja mobiilidatapalvelut. Varsinaisesta vaikuttamisalueesta majoitus voi olla vaikkapa 30– 50 kilometrin päässä. Meillä on käytössä siviilioperaattoreiden maan kattava verkko, viranomaisverkko (VIRVE) ja Puolustusvoimien omat yhteydet, joihin kuuluvat myös yhteyksiä alueellisesti rakentavat viestijoukot. Meillä tullee olemaan tulevaisuudessa käytössä siviiliverkkoihin perustuvia, siviilivälineistä ja -palveluista koottuja järjestelmiä. Johtamiseen ja tiedonkulkuun on luotavissa ratkaisuja eri käyttötarpeisiin, voidaan hyödyntää muun muassa pikaviestisovelluksia ja pilvipalveluja. Sissitoiminta nykyisin saatavilla olevien välineiden sekä tulevan tekniikan kehityksen suomin mahdollisuuksin on silti Suomen tapauksessa todellinen force multiplier, väljästi suomennettuna taistelutehon moninkertaistaja. Suojassa ollaan lepohetkinä, ja kun taistelutehtävä odottaa, siirrytään taistelualueelle. Näkeekö sissitoiminta uuden tulemisensa. Kirjoittaja on YE-Evl evp, maavoimien upseeri, joka on palvellut kenttätykistössä, ilmatorjuntaaselajissa, johtamisjärjestelmäalalla sekä merivoimissa ja käynyt ilmasotalinjan Sotakorkeakoulussa. Johtamisja tiedonsiirtoyhteydet vihollisen selustassa ovat haaste, mutta Ukrainan tilanne osoittaa, että siviiliyhteydetkin toimivat sodan aikana, vaikka ajoittaisia ongelmia onkin. Tiedustelu ja tilannekuva Droonitai lennokkitoiminta tuo valtavan tiedustelusuorituskyvyn sissitoimintaan samoin kuin vaikuttamisen edellytykset taistelulle. Pommien pudotteluhan on ollut esillä Ukraina-uutisissa useat kerrat. Arjen välineet tarkoittavat jokapäiväisessä elämässä käytettyjä päätelaitteita, tietoliikenneverkkoja, ohjelmia ja palveluja. Nelivetoautoilla, mönkkäreillä, maastomoottoripyörillä ja moottorikelkoilla päästään nopeasti liikkumaan pienemmälläkin tiestöllä ja poluilla. Sissijoukot eivät kuitenkaan saisi olla vain oman tiedustelutiedon varassa, vaan tietoverkkojen kautta olisi pyrittävä tuottamaan tarvittavaa tilannetietoa kaikkiin suuntiin. Jos yhteydet eivät toimi juuri vihollisen valtaamalla alueella, niin alueen sivustoilta tietoverkkoihin varmaankin päästään kiinni. Nykyteknologian mahdollisuuksia hyödyntävä sissitoiminta on varmasti kaikkein kustannustehokkainta taistelua vihollisen syvyydessä suomalaisin voimavaroin. PU O LU ST U SV O IM AT. Maailmalta löytyy jo nyt konekiväärillä, kranaattikonekiväärillä ja jopa singolla varustettuja pienoiskoptereita. Samoin drooneihin perustuvilla lentävillä viestitukiasemilla voidaan ajallisesti ja paikallisesti luoda datayhteyksiä. Ilmavoimiemme täsmäaseet, kauaskantoisen tykistön hyödyntäminen raketinheittimistöineen ja liittolaisten ilmavoimien ja tykistöohjusten tuli ovat toki monilta ominaisuuksiltaan ylivertaisia syvyyteen ulotettavan tulenkäytön vaatimusten täyttämiseen, mutta onko voimaa riittävästi. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 59 seihin kiinni. Harkinnan arvoinen osa Suomen puolustusta Harvassa mutta kaikkialla olevat sissijoukot, joista hyökkääjä ei pysty saamaan otetta, ovat taistelunkestäviä
Suurimpana ongelmana oli liiallinen paino.. 60 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A C PL . BR YA N N YG A A RD , W IK IM ED IA C O M M O N S, PU BL IC D O M A IN OSPREY MK4 -LIIVEIHIN tehtiin valtava määrä parannuksia, mutta silti ne osoittautuivat liian kuormittaviksi kuumissa olosuhteissa
Takuut pitävät sisällään liivien jatkuvan käytön lämpöja mekaanisine rasituksineen. Vuonna 1969 brittisotilaat alkoivat käyttää ballistisia suojaliivejä ensimmäisen kerran sitten toisen maailmansodan partioidessaan Pohjois-Irlannissa. TEKSTI: JUKKA JANHUNEN. Tästä otettiin selvää! . Sodan jälkeen ballistiset suojaliivit vaipuivat unholaan noin kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Käytettyjen liivien suoja-arvo on syytä selvittää, sillä monella reserviläisellä saattaa olla pahan päivän varalle ballistinen suoja, jonka valmistajan takuu on umpeutunut. Kuitujen välillä on eroja siinä, miten ne reagoivat erilaisissa aggressiivisissa olosuhteissa. 61 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 M ikään ei ole ikuista, ja tämä pätee myös polymeerikuituihin, jotka vanhenevat ilman, että liivejä käytettäisiin. Liivejä valmistettiin 200 000 kappaletta, joista vain 79 000 jaettiin joukoille – pääosin ilmavoimille (RAF, Royal Air Force). Tarkoituksena oli suojata kriittiset elimet sirpaleilta. Käyvätkö käytetyt tai pitkään varastossa lojuneet liivit enää ballistiseksi suojaksi vai tulisiko ne laittaa suoraan keräilykokoelmiin. Briteillä ei siihen aikaan ollut vielä itselSUOJAA YLIJÄÄMÄLIIVEISTÄ Suomen Sotilas koeampui käytetyt brittiläiset pehmeät ylijäämä Osprey Mk2ja Virtusballistiset suojat. Tällöin otettiin pienessä mittakaavassa käyttöön M.R.C.-ballistiset liivit, jotka koostuivat kolmesta yhden millimetrin paksuisesta teräslevystä. Tyypillisesti valmistajat antavat aramidiliiveille viiden vuoden takuun, ja polyeteeniliiveille nykyinen normi on seitsemän vuotta. Brittiläisten suojien historiaa Brittiläisten henkilökohtaisten ballististen suojaliivien tarina alkaa toisesta maailmansodasta. Tätä kutsutaan luonnolliseksi vanhenemiseksi
ECBA-liiveissä oli taskut edessä ja takana koville ballistisille inserteille, ja niiden suojaluokka oli NIJ IV. ECBA-liivit olivat aluksi käytössä, kun brittijoukot aloittivat operaatiot Irakissa (Operation Telic) ja Afganistanissa (Operation Herrick) 2000-luvun alussa. Testipatruunana oli Winchesterin standardinopeuksista T22-patruunaa, jossa oli 2,59-grammainen luoti. . M A U RI C IO C A M PI N O , U SM C , W IK IM ED IA C O M M O N S, PU BL IC D O M A IN. Nämä olivat ballistisesta nylonista valmistettuja sirpalesuojaliivejä, joissa oli kaksitoista kangaskerrosta. . Silti Ospreyt osoittautuivat liian kuormittaviksi ennen kaikkea kuumissa olosuhteissa. Koko Osprey-suojien kehityskaaren aikana liivien ergonomiaa pyrittiin kehittämään, painon alentaminen oli yksi tärkeimmistä kehityskohteista. Osprey-liivit tosin pelastivat monta brittisotilasta varmalta kuolemalta, ja ne pääsivät uutisotsikoihinkin muutaman kerran. Mk2-liivejä oli tarkoitus pitää univormun alla. Mk2-liivi ei ehtinyt olla kauan käytössä, kun se korvattiin C.B.A.-liivillä (Combat Body Armour) vuonna 1989. SG T. Mk1-liiviä seurasi luonnollisesti Mk2-malli, joka tunnettiin myös nimellä I.N.I.B.A. Uusi liivi tunnettiin nimellä E.C.B.A. (Improved Northern Ireland Body Armour). Kyseessä ovat siis skaalautuvat liivit, kuten englanninkielinen nimitys kertoo. 62 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 lään tarjota ballistisia liivejä sotilailleen, ja siksi Yhdysvallat tuli apuun M52ja M69-liivien kera. Nykyinen brittien ballistinen suojaliivi on Virtus, joka tuli käyttöön vuonna 2016. ECBA-liivit kuuluivat brittijoukkojen varustukseen jo Persianlahden sodassa. Pehmeänä ballistisena suojamateriaalina oli Kevlar, ja liiveihin sai myös kovat ballistiset insertit eteen ja taakse. Nämä tulivat käyttöön 1980-luvun alussa. Osprey-perhe käsittää neljä sukupolvea (Mk1–Mk4) vuosilta 2006–2014. Lähtönopeudet pistoolista olivat noin 290 m/s (109 Joulea) ja pienoiskivääristä noin 330 m/s (141 Joulea). Ei ollut ihme, että jo vuonna 2006 otettiin käyttöön Osprey-perheen Mk1-ballistiset liivit. (Enhanced Combat Body Armour). Testikaliiperit Pehmeiden Ospreyja Virtus-suojien koeammunnat tehtiin .22LR-, 9x19 mmja .357 Magnum -kaliipereilla. Armeijat, joilla ei ole rahasta pulaa, ovat menossa tämänkaltaisen ratkaisun suuntaan. Vuonna 2005 brittijoukot ottivat käyttöön ehkä historiansa epämukavimmat Kestrel-malliset ballistiset liivit. Ne hankittiin kiireellisenä operatiivisen tarpeen takia. Virtus-liivit ovat scalable-tyyppiset, eli niiden suojaa voidaan kasvattaa tai vähentää tehtävänkuvasta riippuen. Monikansallisen Natojoukon brittisotilaalla on päällään Virtus-liivit. Kovien inserttien suojapintaalassa oli toivomisen varaa. Siinä on kaikki mahdolliset osakomponentit sovitettu toimimaan yhtenä kokonaisuutena. Arvatenkin kehitys kulki eteenpäin, ja CBA-liiveihin tehtiin parannuksia. Virtuksen yksi parhaimpia ominaisuuksia on skaalattava suojaus. Liiveissä oli lähes mahdotonta toimia, saati sitten tukea asetta olkapäähän. Kaliiperissa .22LR käytettiin koeammunta-aseina pistoolia ja pienoiskivääriä. Amerikkalaisten M69-liivit tunnettiin brittien käytössä nimellä Mk1 Fragmentation Jacket. Itse asiassa Virtus on tarkemmin sanottuna taistelijajärjestelmä, ei pelkät suojaliivit. Hän on kuvassa radio-operaattorina
Emme tienneet, mitä odottaa takuuajan ylittäneiltä pehmeiltä ballistisilta suojilta. Konepistoolista ammuttiin edellä mainittuja kahdeksangrammaisia ja myös itseladattuja patruunoita 7,5-grammaisella kokovaippaluodilla varustettuna. Seuraava koeammuntakaliiperi oli 9x19 mm, jota ammuimme kahdesta eri aseesta, TP9 Elite Combat -pistoolista ja Suomi-konepistoolista. Lisäksi .22LR-kaliiperin voidaan ajatella toimivan sirpalesimulanttina, vaikkakin se eroaa .22-kaliiperisesta Nato-standardin mukaisesta sirpaleesta painon, materiaalin ja muodon osalta. 63 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 Moni on varmasti ihmetellyt, miksi ammuimme näin pienellä kaliiperilla. Kevyemmällä 7,5-grammaisella luodilla päästiin noin 470 m/s (828 Joulea) lähtönopeuksiin ja kahdeksangrammaisella . Osprey Mk1 -liivit ehtivät olla vain vuoden käytössä, kun ne jo korvattiin kuvan Mk2-versioilla vuonna 2007. Liivit olivat yli-ikäiset, joten lähdimme varovasti liikkeelle edeten kohden suurempia energioita. Pehmeiden Ospreyja Virtus-suojien koeammunnat tehtiin .22LR-, 9x19 mmja .357 Magnum -kaliipereilla. U S D EP A RM EN T O F D EF EN C E W IK IM ED IA C O M M O N S, PU BL IC D O M A IN. Pistoolista ammuimme Gecon IPSC-patruunalla, joka sisälsi 8,0-grammaisen kokovaippaluodin (FMJ)
Jätimme .22LR-kaliiperin väliin rohkaistuneena Ospreyn tuloksista. Magnumin osavaippaluoti jäi lähemmäksi Kevlar-kerroksien pintaa, sillä se laajeni paremmin kuin yhdeksän millimetrin kokovaippaluoti. Lopuksi oli vuorossa .357 Magnum, jolla ammuttiin jo melko lailla kärsineisiin liiveihin kaksi osumaa. Pehmeä Kevlar-suojamatto oli testaushetkellä yli 10 vuotta vanha, ja sen käyttöhistoriasta ei ollut tietoakaan. Osprey-paneeli etupuolelta nähtynä. Patruunat olivat Fiocchin valmistamia, ja ne sisälsivät 10,24-grammaisen osavaippaisen pehmeäkärkisen luodin (SJSP). Koeammunta aloitettiin .22LR-kaliiperilla sekä pistoolilla että pienoiskiväärillä. Paneelina oli levynkantolaite-tyyppinen pehmeä suojamatto. Itseladattu 7,5-grammainen yhdeksän millimetrin luoti 470 m/s nopeudella meni lävitse. Ammunnat päätettiin .357 Magnum -kaliiperisella ja kuusituumaisella piipulla varustetulla Smith & Wesson -revolverilla tehtyihin kokeisiin. Päällisin puolin paneeli näytti todella hyväkuntoiselta ja vähän käytetyltä, jos laisinkaan. Osumista näkyi hyvin .357 Magnumin luodin käyttäytymisen ero verrattuna yhdeksän millimetrin luotiin. Virtus kestää kaiken Virtus-suoja oli valmistettu vuonna 2016, ja se oli testihetkellä yli kuusi vuotta vanha. Virtus-suojan koeammunta aloitettiin kahdella 9x19 mm:n kaliiperin laukauksella. Suoritus oli hyvä yli kymmenen vuotta vanhalta käytetyltä Kevlar-sirpalesuojamatolta. Seuraavaksi koeammuimme itseladatuilla 9x19 mm:n +P-patruunoilla. Molemmat kahdeksangrammaiset kokovaippaluodit Elite Combat -pistoolista pysähtyivät vaivatta. Käyttöhistoriasta ei ollut mitään tietoa, ja suoja myytiin nimikkeellä ”hyväkuntoinen”. Haluatko, että muovikuoret liimautuvat kehoosi. Sen sijaan kahdeksangrammainen yhdeksänmillinen pysähtyi niin pistoolista kuin konepistoolista ammuttuna. Kevlarilla on toki omat hyvät ominaisuutensa polyeteeniin nähden, muun muassa parempi korkeiden lämpötilojen sieto. Pehmeä suojamatto oli ostettu myyntinimikkeellä ”käytetty mutta ehjä”. Ospreytä ammuttiin kahdeksangrammaisella kokovaippaluodilla niin pistoolista kuin konepistoolistakin. Lataus oli melkoisen liioiteltu mutta tietenkin sallituissa rajoissa. Toki emme tiedä, mitä Virtuksen tulee pysäyttää, sillä suojaustaso ei ole julkista tietoa. Tästä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että liivit ovat ainakin NIJ II -luokkaa pysäytyskyvyn suhteen. . Sirpalesuojaus on varmasti tärkein kriteeri. Ospreyja Virtussuojien trauman vaimennuskyvyissä oli selkeitä eroja. Nyt saatiin läpäisyä. Polyeteeni on muovia, ja se sulaa melko matalissa lämpötiloissa. Molemmat osumat pysähtyivät vaivatta ilman sen kummempaa traumaa taustamateriaaliin. Seuraavaksi siirryttiin 9x19 mm:n kaliiperiin. Magnumin luotia oli vaikeampi irrottaa liiveistä kuin yhdeksänmillisiä, jotka käytännössä tippuivat pois. 64 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A luodilla noin 330 m/s (436 Joulea) lähtöihin pistoolista ammuttuna. Koeammunnat tehtiin elastiseen taustamateriaaliin, jossa näkyi pysyviä muodonmuutoksia, kun energiat nousivat tarpeeksi suuriksi. Osumat tulivat todella lähelle toisiaan, mutta Osprey kykeni pysäyttämään ne. Ballistisena suojamateriaalina oli Kevlar, jolla ei päästä yhtä kevyisiin suojiin kuin polyeteenillä. Osprey-paneelin takapinta. Lisäksi ammuimme itseladatulla 7,5 gramman kokovaippaluodin sisältävällä patruunalla konepistoolista. KU VA T: JU KK A JA N H U N EN. Ensimmäinen osoitus kuitujen vanhenemisesta on vetolujuuden heikentyminen. Patruuna ei siis ollut korkeapaineinen. Siinä vasta on irrottelemista. Lähdöt olivat kuuden tuuman piipusta noin 410 m/s (861 Joulea). Emme tienneet, mitä odottaa yli-ikäisiltä ja käytetyiltä pehmeiltä suojilta. Hyvää suojaa Osprey Mk2 -liiveistä Koeampumamme Osprey Mk2 -suoja oli valmistettu vuonna 2012. . Kuvittele tilanne, jossa saat polttotaisteluainetta niskaasi. Magnumit antoivat mukavasti backfacea, luodit muokkautuivat voimakkaasti kiinni kangaskerroksien väliin. Kaikki muut osumat pysähtyivät paitsi äärioikealla näkyvä itseladattu 7,5-grammainen yhdeksänmillinen, joka meni läpi. Läpi mennyt yhdeksänmillisen osuma on kuvassa vasemmalla. Henkilökohtaisesti valitsisin aina para-aramidin (Kevlar & Twaron) kaikkiin sotilaskäyttöön tarkoitettuihin liiveihin ja kypäriin, vaikka ne painavat hieman enemmän
Täyttääkseen NIJ-luokituksen trauma eli painauma liivin takana olevaan saveen ei saa nousta yli 44 millimetrin. Vaikka Virtuksen backface-käyttäytyminen vaikutti olevan huonompaa kuin Ospreyllä, oli pysäytyskyky silti erinomainen näin kevyellä nelipainolla toteutetulla Kevlar-ratkaisulla. Murtovenymät alenevat vasta myöhemmässä vanhenemisen vaiheessa. . Yleisesti aramidin katsotaan olevan käypä suoja vähintään kuusi vuotta valmistuspäivämäärästään. Osprey-suojalla oli parempi trauman vaimennuskyky kuin Virtuksella. Kuitujen luonnolliseen vanhenemiseen täytyy lisätä vielä käytössä syntyvät mekaaniset ja lämpörasitukset. Ehkä kyse on siitä, että kaikista varusteista aina valitetaan. Tämäkin pysähtyi, mutta taustamateriaaliin tuli melkoisesti traumaa. W IK IM ED IA C O M M O N S, PU BL IC D O M A IN. Virtus-suoja oli tässä vaiheessa kärsinyt jo niin paljon, että ammuimme sitä enää vain yhdellä .357 Magnum -kaliiperisella laukauksella. Viimeinen Kevlar-kerros melkein puhkesi. Pitkäketjuinen kemiallinen rakenne ja kyky muotoutua yhdensuuntaiseksi selittää kuitujen suuret vetolujuudet. Polyeteenille takuu on yleensä seitsemän vuotta. Nämä tekijät määrittävät valmistajan antaman takuukäyttöiän. Dyneemalla päästään noin 5,0 kg/m2 neliöpainoihin NIJ IIIA -liiveissä, ja nämä ratkaisut ovat reippaasti kevyempiä kuin kudotut Kevlarliivit. Tosin toinen osumista oli hyvin lähellä tulla lävitse. Kuidut eivät ole ikuisia Kun luomme synteettisiä materiaaleja, laitamme niihin valmistusprosessien kautta paljon sisäenergiaa. Valmistajan antama takuu aramidiliiveille on tyypillisesti viisi vuotta. Korkea energinen tila pyrkii minimiin, mikä johtaa materiaalien kemiallisen rakenteen muutoksiin. Tosin moni reserviläinen täällä kotimaassa kertoo liivien olevan mukavat. Toisin sanoen ne vanhenevat ja niiden mekaaniset ominaisuudet muuttuvat. Ensimmäinen osoitus kuitujen vanhenemisesta on vetolujuuden heikentyminen. Tämä johtuu 9x19 mm:n kaliiperin luodin kokovaipasta, joka takaa paremman läpäisyn. Polymeerikuiduissa on suuri määrä toistuvia kemiallisia yksiköitä (monomeeri). SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 65 Ammuimme kaksi laukausta, ja molemmat pysähtyivät. Täytyy kuitenkin muistaa, että NIJ-kriteeri ei täyty ainoastaan pysäytyskyvyn perusteella, vaan myös trauma täytyy huomioida. Kuitu katkeaa todennäköisimmin keskivaiheilta kuin aivan päistään. Osprey Mk4 -liivien yksi ongelmista oli liian väljä istuvuus. Liivit ovat käyttökelpoiset vielä tämänkin jälkeen, mutta vaarana yli-ikäisiä liivejä ostettaessa on se, että käytYHDYSVALLOISSA TUTKITTIIN aikoinaan 10–15 vuotta vanhoja varastoissa lojuneita käyttämättömiä poliisiliivejä, ja ne täyttivät vaatimukset. Tästä voisi tehdä hätiköidyn johtopäätöksen, että liivit ovat heittämällä NIJ IIIA -luokkaa (NIJ 0101.04-standardi) yhdeksänmillisen osalta. Voidaan varmasti todeta, että Virtuksen ja myös Ospreyn pehmeät suojat on tarkoitettu sirpaleiden pysäyttämiseen, vaikkakin luodit pysähtyivät testeissämme hyvin. Lukema on niin alhainen, että trauman suhteen NIJ IIIA -luokitus ei missään nimessä täyty. Lisähavaintona voidaan todeta, että kaikki yhdeksänmilliset osumat upposivat syvemmälle kuin .357 Magnum. Virtussuojan nelipaino oli noin 4,0 kg/m2. Ospreyja Virtus-liivien V50ballistinen rajanopeus Naton 1,1-grammaista standardisirpaletta vastaan ei ole saatavilla, sillä se ei ole julkista tietoa
Niillä on erittäin pitkäketjuinen molekyylirakenne, ja kiteisyysaste on myös erittäin korkea. U S D EP A RM EN T O F D EF EN C E. Polyolefiinit ovat termoplastisia, eli niitä voidaan muovata lämpötilan avulla. Näiden kuitujen pääasiallinen vanhenemismekanismi on hapettuminen, jonka nopeus on riippuvainen vallitsevasta lämpötilasta. Magnumin osuma muokkautui voimakkaasti kiinni kangaskerroksiin ja antoi paljon backfacea. Molemmat kuidut alkavat hajota noin 500 °C:n lämpötilassa. Aramidikuitujen vanhenemista on tutkittu paljon. Yhdistettynä materiaalin alhaiseen tiheyteen ja suureen vetolujuuteen on kyseessä erinomainen ballistinen suojamateriaali, jolla voidaan torjua sirpaleuhkia ja muokkautuvia luoteja. Tänä aikana kuiduissa tapahtuu kemiallisia muutoksia, mutta ei siinä mittakaavassa, että ballistiset ominaisuudet kärsisivät merkittävästi. Yksi luoti ei muokkautunut juuri laisinkaan. Toinen tunnettu para-aramidikuitu on Twaron. Lieneekö se jostain syystä kaatunut poikittain, sillä se on litistynyt sivusuunnassa. 66 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A töhistoria jää usein pimentoon. Tyypillinen valmistajan antama takuuaika KU VA T: JU KK A JA N H U N EN . Esimerkiksi vanhemmissa venäläisissä SVM-aramidikuituliiveissä kuidun väri oli kullanvärinen, mikä johtui UV-säteilyltä suojaavasta pigmentistä. Tyköistuvuus tekee niistä ketterämmät verrattuna aikaisempiin Ospreyhin. Korkean lämpötilan Kevlar Vuonna 1965 DuPont-yrityksen Stephanie Kwolekin kehittämä para-aramidikuitu Kevlar oli pitkään pääasiallinen pehmeiden ballististen suojien materiaali, kunnes polyeteeni valtasi markkinat. . . Jos käy huonosti tositilanteessa, on valmistajaa turha syyttää tapahtuneesta. Muokkautuneet yhdeksänmilliset luodit tippuivat pois vaivatta. Keskitasossa oleva 7,5-grammainen korkeapaineinen yhdeksänmillinen oli todella lähellä tulla lävitse. Kevlarin väri on keltainen, mutta se voi vaihdella mahdollisesti käytettyjen pinnoitteiden mukaan. Varsinaista sulamispistettä niillä ei ole. Virtus-sirpalesuojamaton takapinta. Siinä on kyllä rihlan jäljet, eli se on ammuttu. Para-aramideista valmistetut pehmeät suojamatot ovat tyypillisesti suojakankaan sisällä, ja lisäksi niissä on vettähylkivä pinnoite. Polyeteenibrändejä ovat Avientin Dyneemaja Honeywellin Spectra-kuitu. Para-aramidikuidut, kuten monet muutkin ballistiset kuitumateriaalit, ovat alttiina vanhenemisille UV-valon, kosteuden ja lämpötilan vaikutuksesta. Polyeteenikuitujen vanhenemista laboratorio-olosuhteissa ja oikeassa käytössä on tutkittu erittäin paljon. Vakaa polyeteeni Polyteenija polypropeenimuoveista käytetään yleisnimitystä polyolefiinit, ja niistä molemmista voidaan valmistaa kuituja. Virtus-levynkantolaitepaneeli etupuolelta nähtynä. Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa todettiin para-aramidikuidun olevan käypä suoja ainakin kuusi vuotta valmistushetkestään. Vasemmalla olevalla Nato-sotilas pitää yllään Virtus-liivejä
Varsinkin kun vielä huomioi, että hankitut suojat olivat käytettyjä ja valmistajan takuu oli umpeutunut. Sinulla on käytännössä muoviliivit päällä. Cunniffin kehittämällä kriteerillä, joka on hyvin selkeä ja yksikertainen: kuitujen murtoenergia kerrotaan sen äänennopeudella. Oman selviytymisensä eteen kannattaa panostaa! Virtus-taistelijajärjestelmään palaamme testien merkeissä tulevissa Suomen Sotilas -lehden numeroissa. Havaitsimme myös, että Osprey-suojalla oli parempi trauman vaimennuskyky kuin Virtuksella. Valmistajan takuu on tarkan tutkimuksen lopputuloksena syntynyt maksimikäyttöikä ballistisille liiveille, ja siitä tulee pitää kiinni. Pysy jyvällä! KUITUJEN BALLISTISIA OMINAISUUKSIA voidaan arvioida muun muassa Philip M. Kuidun jännitys-venymäkäyrän alapuolinen pinta-ala on suoraan itse murtoenergia, ja äänennopeus kuidussa kertoo, kuinka pitkälle jännitysaalto ehtii edetä. Pitäkää paneelit suorina, ei rullalle käärittyinä. Ylimääräistä trauman vaimennuskykyä tarvitaan esimerkiksi vaahtomuovin kera, jos aikoo käyttää sirpalesuojia luotien pysäyttämiseen. Näin voidaan vertailla eri kuitumateriaalien energian sitomiskykyä. Yksinkertainen on kaunista! Kuusi tuhtia numeroa: 72 euroa/vsk Soita kestotilaus (03) 4246 5334 Voit tilata myös sähköpostitse tilaajapalvelu@atex.com TILAA NYT SUOMEN SOTILAS www.facebook.com/suomensotilas www.suomensotilas.fi Pitäkää paneelit suorina. Liivit kannattaa pitää aina vaakatasossa makaamassa, ei pystysuorassa lattialle asetettuna. Voimakkaassa taivutuksessa vedossa olevat kuidut menettävät ballistisia ominaisuuksiaan. Se voi tuntua monen mielestä inhottavalta ominaisuudelta. Teille, joilla on käytettyä suojaa varattuna pahan päivän varalle, pitäkää niistä hyvää huolta. Oikeastaan ainoa miinus on alhainen sulamispiste. Tämä saattoi johtua Virtus-plate carrier -paneelin pienemmästä koosta ja ompeleista. Eräässä tutkimuksessa tehtiin viiden vuoden vanhenemistutkimus polyeteenikuiduille ja havaittiin ballististen ominaisuuksien muutosten olevan minimaalisia. Lopuksi täytyy sanoa, että emme missään nimessä rohkaise yli-ikäisten ballististen suojien käyttämistä suojaustarkoituksiin, mutta on hyvä tietää, että jos muuta ei ole, niin ei niiden suoja-arvo nyt täysin nollakaan ole. Kun liivin takuuikä lähestyy, täytyy ostaa uusi. Älkää altistako niitä kuiduille ominaisille aggressiivisille olosuhteille. Positiivinen yllätys Todennäköisimmin sirpalesuojamatoiksi tarkoitettujen Osprey Mk2ja Virtus-pehmeiden suojien pysäytyskyky oli erittäin positiivinen yllätys. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 67 polyeteeniliiveille on seitsemän vuotta. Polyeteeni on erittäin vakaa materiaali
Mikä olisi takticoolimpaa kuin niin sanottu high cut -kypärä, ja koska näin on, niin myös lehtemme sellaista testasi. Testaajina toimivat toimituksen setien lisäksi varusmiesaineksen parhaimmisto (toisen kirjoittajan subjektiivinen näkemys) eli Dragsvikin rannikkojääkärit, valtiomme toisen väkivaltakoneiston ammattimiehet ja reservien syvien rivien jäsenet. 68 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Kuten useimmat meistä tietävät ja osa jopa ääneenkin myöntää, niin suuri osa sotavarusteistakin hankitaan muodin ja cooliuden perusteella. Komposiittia Tanskasta
Kun halutaan korostaa liikkuvuutta ja hyvää päänsuuntaamiskykyä, on high cut -kypärän käyttö perusteltua. High cut -malliset kypärät ovat nykysuuntaus komposiittikypärien rintamalla. High cut -malliset kypärät eivät sovellu kaikille taistelijoille, vaan tehtävänkuva ratkaisee. Aivan kuten siviilipuolella on sotilaspuolellakin oma muotimaailmansa. High cut -mallisia kypäriä näkee nykyisin lähes jokaisen sotilaan päässä. 69 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 K ypärä on kevyt, sitä on mukava käyttää vaikka koko päivän, aistihavaintojen tekeminen onnistuu kuin ilman kypärää, ja olo on sangen taktinen. Nämä ominaisuudet korostuvat esimerkiksi erikoisyksiköiden toiminnassa. Ne parantavat sotilaan liikkuvuutta ja mahdollistavat kommunikointijärjestelmien käytön. Kun jokin tunnettu yksikkö käyttää niitä, seuraavat kaikki muutkin perässä. . Alentunut suojapinta-ala tuo tosin omat ongelmansa. Välillä tuntuu, että niistä on tullut itsetarkoitus. TEKSTI: JUKKA JANHUNEN JA TOM LINDBLOM U .S . Vaikea tästä on olla tykkäämättä, ainakaan rauhan ajan harjoituksissa. A RM Y. Testasimme siis monien tuntemaa Protection Group Danmark -yrityksen valmistamaa high cut -mallista ARCH-komposiittikypärää
Kypärien kohdalla tulee tietää, mikä on kypärän tehollinen suojapinta-ala. 70 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Suojapinta-ala Ballistisia suojatuotteita ostettaessa tulee miettiä tarkkaan, miltä projektiileilta haluaa suojautua, ovatko kyseessä sirpaleet, luodit vai molemmat. Valmistaja kertoo kypärän aiheuttavan keskimäärin 11,2 millimetrin trauman, kun osuma on tullut yhdeksän millimetrin kaliiperilla H.P. Huolimatta lääketieteen alalla tapahtuvasta kehityksestä, ei saveen syntyvää painaumasyvyyttä ole voitu vielä tarkasti yhdistää päävammojen vakavuuteen. Mitä pienempi saveen syntyvä painauma on, sitä parempi. Paras suoja high cut -mallisella kypärällä saavutetaan suoraan ylhäältäpäin. Valmistajan lupaama alhaisempi takapinnan muodonmuutos on omiaan kertomaan modernien Kevlar-kypärien kehityksestä. Suoja Protection Group Danmark on onnistunut kehittämään erinomaisen kypärän mitä tulee kuoren muodonmuutokseen ballistisen iskun aikana. Sen määrittelevät iskevän projektiilin ominaisuudet. Kypärä soveltuu hyvin suojaksi yleisimmiltä pistoolin kaliipereilta ja sirpaleilta. White Laboratoryn suorittamissa testeissä (HPWTP-0401.01B IIIA). Kypärä on NIJ IIIA -suojaluokan Kevlar-komposiittikypärä, eli esimerkiksi 9x19 mm kaliiperin luodit pysähtyvät konepistoolinopeuksilla. Tätä on nähty Ukrainassa. Suomen Sotilas suosittelee! Protection Group Danmark on onnistunut kehittämään erinomaisen kypärän mitä tulee kuoren muodonmuutokseen ballistisen iskun aikana.. Tilinpäätös Protection Group Danmarkin ARCHkomposiittikypärä menee selkeästi premium-kategoriaan aramidikomposiittikypärissä. Sirpaleet ovat siis pääasiallinen uhka taistelukentällä. Järeät pistoolin kaliiperit ovat tosin ongelma polymeerikuitukomposiittikypärille. Perusjalkaväkitaistelija hyötyy enemmän kattavaa suojaa tarjoavasta full cut -komposiittikypärästä kuin high cut -mallisesta kypärästä. Traumalla tarkoitetaan tässä yhteydessä varmasti suuretta BFD (Back Face Deformation) eli testipäämuodossa olevaan saveen syntyvää painaumaa. Kypärän tulee myös pysäyttää projektiili niin alhaisella muodonmuutoksella, että kypärän ballistisen kuoren isku päähän ei vammauta vakavasti tai tapa taistelijaa. Polymeerikuitukomposiitit eivät tarjoa yhtä hyvää reunaosumien sietokykyä kuin metallit. Erityisesti, jos iskevänä projektiilina on suuritehoinen käsiase. Jos otetaan tarkasteluun high cut -mallinen kypärä ja piirretään ballistisen kuoren reunasta ylöspäin viiva kuvaamaan heikentynyttä suoja-aluetta, ei jäljelle jää kovin suurta pinta-alaa vaakatasossa katsottuna. Mahdollisen vastustajamme Venäjän käyttämä taktiikka on hyvin pitkälle vihollisen saturoimista epäsuoralla tulella, jota seuraa varovainen eteneminen
Tilaisuus oli koruton, koska se oli ensimmäisiä oireita siitä, että Suomi alkoi ottaa etäisyyttä aseveli Saksaan, jonka tappiota suursodassa jo ounasteltiin. 71 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 80 VUOT TA SIT TEN Heinäkuun 11. TEKSTI: KARI KUUSELA . päivänä 1943 Hangon satamassa seisoi erikoinen joukko suomalaisia sotureita. Erikoinen oli myös itse tapahtuma; suomalaiset vapautettiin Waffen-SS:n palveluksesta, ja he vaihtoivat saksalaisen asepuvun tilalle suomalaisen, koska jatkoivat sotaansa Suomen riveissä. . Viimeinen suomalainen SS-mies kuoli lokakuussa 2022, jolloin yksi aikakausi päättyi, kertojat ovat poissa. Tai menneet Walhallaan, jos halutaan tässä yhteydessä SS:n ideologiaa noudattaa. Alla: Suomalaiset SS-miehet Hangon satamalaiturilla 11.7.1943, tässä jo Waffen-SS:n palveluksesta vapautettuina ja suomalaisessa asepuvussa.. KUVAT: SA-KUVA, KARI KUUSELAN ARKISTO SA -K U VA
Suomalaiset SS-vapaaehtoiset olivat valtiovallan pelinappuloita suuressa pelissä. Ennen kaikkea lähtijä ei nähLähtijä ei nähnyt tulevaisuuteen . Ei siksi, etteikö suomalaisia sotureita menneinä satoina vuosina olisi vieraan vallan palveluksessa sotinut ennenkin kaukana kotimaastaan, vaan siksi, että tämä joukko osallistui pienenä rattaana valtavaan miljoona-armeijoiden kamppailuun. Tavallinen suomalainen ei SS-miestemme historiasta tietenkään mitään tiedä, ei sitä opeteta historian oppitunneilla. Vähän puolustajia valtion pelinappuloille Jopa oma valtiovaltamme on jälleen kerran unohtanut puolustaa joukkoa, jonka se kevättalven 1941 ulkopoliittisessa ahdingossaan värväsi vieraan palvelukseen lunnaaksi. Logiikka ei istu sen paremmin länsimaiseen oikeustajuun kuin historiantutkimukseenkaan. He olivat Suomen valtion ulkopoliittinen hanke, mikä tänä päivänä näyttää lähes täysin unohtuneen. Tarina on myös sikäli ainutlaatuinen, että SS-vapaaehtoiset olivat poikkeuksellisen tarkkaan valittuja ja hyvin koulutettuja. Näkemykset tulevat kaikkialle tunkevasta anglosaksisesta voittajien mediasta, jossa SS oli aikanaan paha, ja jos kerran omat SS-miehemme siinä palvelivat, olivat hekin siis pahoja. Yrityksissä paistaa joko mustamaalaajien poliittinen agenda tai halu kirjoittaa ”uutta” historiaa ja tienata sillä. Sen sijaan hän kyllä ymmärsi palkkansa suuruuden, nuorimpien osalta sen, että kahden vuoden palvelus Saksassa vastasi saman pituista meikäläistä varusmiespalvelusta, joka oli kuitenkin edessä. 80 VUOT TA SIT TEN 72 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 T arina suomalaisista SS-miehistä on ainutlaatuinen. Lähes kaikille kyseessä oli elämän ensimmäinen merimatka.. Suomalaiset nuoret miehet eivät lähteneet Saksaan omin päin aatteensa vuoksi vaan siksi, että Suomen valtio salli värväyksen saksalaisia miellyttääkseen ja pystytti värväysorganisaation kevättalvesta 1941. Unohtuneet ovat myös ne lupaukset, joita valtion suunnalta SS-miehille annettiin ja jotka valtio monilta osin lopulta petti. Huolestuttavaa asiassa on ollut SS-miesten puolustajien vähäisyys. Viime aikoina on tehty useita yrityksiä mustata suomalaisten SS-miesten mainetta, syyllistää heitä sotarikoksista ja leimata ”natseiksi”, mikä tuntuu olevan nykymaailmassa kauhein ajateltavissa oleva rikos. Yritykset ovat olleet ponnekkaita, mutta kovin heikosti tosiasioihin perustuvia ja historiatieteen metodit ohittavia. Suomalaisvapaaehtoiset matkustivat Saksaan viitenä kuljetuseränä laivoilla. Tuolloinen värväytyjä ei tiennyt mihin lähti. Missä määrin jokin ideologia lähtijöihin vaikutti, on tietysti jälkikäteen hyvin vaikea päätellä, eikä siihen pidä ainakaan heijastaa tämän päivän ajatuksia ja tietoja. Saksaan lähteneistä noin kolmannes oli saanut sotilaskoulutusta tai oli osallistunut talvisotaan. Kaksi kolmasosaa SS-vapaaehtoisista ei ollut saanut sotilaskoulutusta, ja he olivat niin nuoria, että Suomen sotaväki oli vasta edessä
Pataljoonan tulivoima oli lopulta tasoa, johon Suomen armeija pääsi vasta kymmeniä vuosia myöhemmin. Saksalaiset ratkaisivat tämän siten, että saamistaan noin 1 200 miehestä he liittivät kesäkuussa 1941 idän sotaretkeen yli 400 sotilaskoulutuksen saanutta ja talvisotaan osallistunutta vapaaehtoista SS-Division Wikingin eri yksiköihin aivan pieninä ryhminä tai yksittäisinä miehinä. Pataljoona noudatti saksalaista taktiikkaa, joka ei siis ollut Waffen-SS:n omaa vaan Saksan tavanomaisten asevoimien eli Wehrmachtin moottoroidun joukon taktiikkaa. Kypärämallissakin oltiin jo tuolloin lähellä nykyistä, ja ryhmässä oli kaksi sen ajan tehokkainta konekivääriä, useita konepistooleita ja jopa tulitukitarkka-ampuja ja kiväärikranaattilaite. Tämä ei tietenkään ole omien pataljooniemme vika vaan juontaa juurensa SS-miestemme aseistuksesta, varustuksesta, koulutuksesta, saavutetuista taistelukokemuksista ja johdosta. kesäkuuta 1941 Neuvostoliittoon ja hän joutuu sotaan mukaan. Se koostui tarkkaan valikoidusta väestä, jota tuon ajan johtavan sotilasmahdin Saksan eliittijoukkojen ammattilaiset kouluttivat yli puoli vuotta. Iloisia suomalaisilmeitä saksalaisen ryhmänjohtajan ympärillä Stralsundissa, jossa kaikki viisi kuljetuserää saivat asepukunsa ja varusteensa. nyt tulevaisuuteen. Sama koski liikkuvuutta, eikä maastoasuissa kulkenut pataljoona olisi kovin vanhanaikaisen oloinen tämänkään päivän taistelukentällä. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 73 PE KK A N IE M IN EN . Olisi mielenkiintoista tietää, moniko kuvan nuorukaisista selvisi sotaretkestään Saksan palveluksessa ja myöhemmin Suomessa. Jako kahteen Koska värväys tähtäsi hetken aikaa peräti rykmentin eikä vain pataljoonan riviin saamiseen, vapaaehtoisia oli lopulta liikaa yhteen pataljoonaan. Suomalainen SS-pataljoona oli nähdäkseni kovin koskaan suomalaisista koottu pataljoona. Kovin joukko ikinä. Pataljoonan aseistus ja varustus olivat parasta saksalaista laatua, vain ajoneuvot olivat pääosin surkeita. Hän ei tiennyt, että Saksa hyökkää 22. Pataljoona teki erityisesti vuoden 1942 lopulla ja 1943 alussa asioita, joita tuon ajan Suomen armeijan pataljoonilla olisi ollut hyvin vaikea saada aikaiseksi. SS-miesten omassa kielenkäytössä ja tutkimuskirjallisuudessakin heitä on kutsuttu divisioonan miehiksi .
Suomalaiset upseerit saivat sentään suomalaista sotilasarvoaan vastaavan SS-upseerin arvon mutta eivät minkäänlaista vakanssia. SS-vapaaehtoistemme kannalta ikävä asia, varsinkin niiden 256 kaatuneen ja satojen haavoittuneiden osalta, jotka tämän ulkopoliittisen pelin konkreettieesti maksoivat. Tornisterin päällä sadeviittaan kääritty huopa. Divisioonan komentaja Felix Steiner, tässä SSGruppen führerinä. Heitä puolestaan on kutsuttu pataljoonan pojiksi. Eurodivisioona Wiking Monikansallinen moottoroitu SS-divisioona Wiking oli ensimmäinen ”euroarmeija”, jossa useasta eri maasta kotoisin olevat vapaaehtoiset kävivät sotaa yhden tahdon ja johdon alaisena vastassaan vihollinen, joka valitettavasti saattaa olla tulevaisuudenkin euroarmeijan eli Nato-maiden eurooppalaisten asevoimien vihollinen. Wikingissä puhuttiin montaa kieltä, mutta sitä johti Euroopan silloisen johtovaltion Saksan asettama upseerikunta. Miesten edessä oikeaoppisesti pakattu tornisteri, joka saksalaisilla vastasi reppua. Toisena oikealta myöhemmin kirjailijana ja Siperian kävijänä tunnetuksi tullut Unto Boman, myöhempi Parvilahti. Joukon luonne muuttui matkan varrella, ja niin muuttui saksalaisten suhtautuminen muunmaalaisiin alaisiinsakin. Ryhmässä yleensä puhuttiin montaa kieltä, mutta johtaja oli saksalainen aliupseeri, joka taas ei osannut kuin komentokieltä saksaa. KOMPPANIAN MIEHIÄ lähdössä itään kesäkuussa 1941. Kouluttamattomista noin 800 nuorukaisesta muodostettiin pataljoona, ja heidät pantiin ensin puolen vuoden koulutukseen. Kevättalven ulkopoliittisessa tilanteessa annettu ”pantti” menetti merkityksensä, kun koko asevoimamme toimivat rinta rinnan saksalaisten kanssa. Divisioonan komentaja, SS-Brigadeführer (kenraalimajuri) Felix Steiner oli tämän nimenomaan kieltänyt. Joukko oli kokeilu, divisioonan kokoisena hurjan suureellinen, mutta lopulta sangen onnistunut, ainakin jos joukon tuloksia katsoo. Suurin osa suomalaisista divisioonan upseereista ja merkittävä osa aliupseereista kotiutettiinkin kevääseen 1942 mennessä tai liitettiin rintamalle tulleeseen suomalaispataljoonaan. Tämä oli Wikingissä poikkeus ja seurausta ensimmäiset asepuvut jakaneesta yksiköstä, joka normaalisti palveli erästä TotenkopfStandartea. Huomio kiinnittyy oikean kauluslaatan pääkalloon. Eikä syyttä, ei suomalainen kadettitai reserviupseeri olisi osannut moottoroidun divisioonan kiväärikomppaniaa tai -joukkuetta komentaa saatikka olla hyödyllinen tukevissa aselajeissa. . Tilanne oli tietysti suomalaisille erittäin ikävä. Hän ehkä juuri ja juuri osasi suomalaisesta poikkeavaa kivääriään käyttää, mutta tuskin tiesi mitään mistään muusta vaan teki muiden ryhmän jäsenten mallin mukaan. Huomaa suomalainen Vapaudenristi kaulassa.. Suomalaiset laitettiin todella joukon jatkeeksi, saksaa osaamaton miehistöön ja aliupseerikuntaan kuuluva sijoitettiin tyypillisesti jonkun kivääriryhmän lisämieheksi, viimeiseksi patruunankantajaksi. Upseerija varsinkin aliupseerikunnan koostumus vaihtui matkan varrella vastaamaan divisioonan miehistön koostumusta sitä mukaa, kun alkuperäiset saksalaiset johtajat tippuivat tappioina pois ja vakansseja aukesi. Näin jälkikäteen on hiukan vaikea ymmärtää, ettei Suomen valtio vaatinut ponnekkaasti miehiään takaisin operaatio Barbarossan alettua ja omien asevoimiemme liityttyä hyökkäykseen itään. 74 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 80 VUOT TA SIT TEN WESTLANDIN 3
Dneprille Wiking-divisioona pääsi 9. panssariryhmän joukkoihin, joiden oli tarkoitus edetä Puolasta Ukrainan läpi Rostoviin Donille. Wiking osallistui elo-syyskuussa laajoihin taisteluihin kaupungin hallinnasta. Myös Krementšugin lenkkiin osallistui suomalaisia SS-miehiä. Asia ratkaistiin kiertoliikkeellä Krementšugissa 100 kilometriä taaempana olevien siltojen kautta. Nyt divisioona käännettiin etelämmäs niin sanotulle keskiselle panssaritielle, ja se eteni Berditševin kautta Belaja Zerkoviin, jonka alueella taisteltiin heinäkuun lopulla. Lippu naulattiin Helsingin Ostrobotnialla 6.10.1941 ja luovutettiin pataljoonalle valatilaisuudessa 15.10.1941. . elokuuta ja sai sen toisella puolella olevasta Dnepropetrovskin (nykyisin Dnipro) suurkaupungista yllättäen sillanpään elokuun lopulla. Lipun valmisti Suomen Käsityön Ystävät, ja sen lahjoitti pataljoonalle Jääkärirouvien Yhdistys. Suomalaisen SS-vapaaehtoispataljoonan lippu. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 75 Wiking-divisioona kuului marsalkka, sotamarsalkka Ewald von Kleistin johtamaan 1. Kiovan mottitaistelu oli alkamassa. Ensin ajettiin niin sanottua pohjoista panssaritietä kohti Kiovaa, ja heinäkuun puolessavälissä ne olivat jo Zitomirin (Zytomyr) itäpuolella. Lippu ei ole säilynyt, mutta SS-miesten perinnejärjestö Veljesapu ry käyttää sen kopiota yhdistyslippuna.
Neljä komppaniaa käsittävän pataljoonan komentajaksi käskettiin SS-Hauptstrumführer (kapteeni) Hans Collani, upseeristo ja aliupseeristo olivat kokonaan saksalaisia. Polttoaineen puute, lieju, lumikinokset ja autojen hajoaminen ehkäisivät ja katkoivat matkaa, niin että suomalainen SS-patal. Collani kaatui 29.7.1944 Viron Sinimäissä alankomaalaisista kootun rykmentin komentajana ja on haudattu Tallinnaan.. Lopullinen taistelukoulutus annettiin kuitenkin Gross-Bornin (nykyisin Puolaa ja Borne Sulinovo) suuressa harjoituskeskuksessa Itä-Pommerissa 26.8.–15.10.1941. Suomalaispataljoona oli WaffenSS:ssä poikkeus, koska sen miehistö muodostui yhdestä kansallisuudesta, eikä se ollut monikansallinen integroituva joukko, kuten alkuperäinen saksalainen teoria edellytti. Siihenastinen eteneminen oli maksanut suomalaisille 81 kaatunutta vajaassa seitsemässä kuukaudessa eli lähes viidenneksen divisioonan riveissä taistelleista. Tämä aiheutti ongelman, koska Suomesta oli värvätty runsaasti myös upseereita ja aliupseereita, joille ei nyt ollut käyttöä. Se päättyi puoliväliin Vinnitsaan (Vinnytsja), josta alkoi 10.12. Eteneminen jatkui, mutta divisioonan moottoriajoneuvokalusto oli kuitenkin jo suureksi osaksi hajonnut, yhtymä oli käytännössä vajonnut jalkaväkidivisioonaksi. 80 VUOT TA SIT TEN 76 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 Dnepropetrovskin valtauksen jälkeen alkoi divisioonan eteneminen Dnepriltä Rostovin lähelle. Itärintamalle Monen viivytyksen jälkeen alkoi 3. joulukuuta pitkä rautatiematka itärintamalle Wiking-divisioonan luo. Pataljoona Wienin kautta Stralsundiin Suomalaispataljoona perustettiin Wienissä Schönbrunnin linnan tuntumassa olevilla kasarmeilla 15.6.1941. Siellä oli mahdollista harjoitella niin komppaniakuin pataljoonakokoonpanossakin, ja se oli paikka, jossa pataljoona vannoi myös valan ja sai lippunsa 15.10.1941. Suomalaiset olivat toki eri asemassa, koska he eivät tulleet Saksan miehittämästä maasta ja heidän luettiin rodullisesti ”muihin germaaneihin”. Silti se pystyi vakiinnuttamaan linjan Miusjoelle joulukuun alussa nykyisen Ukrainan ja Venäjän rajan tuntumaan, jonne asetuttiin talveksi 1941–1942. Suomalaispataljoonaa komensi SSSturmbann führer (majuri) Hans Collani koko sen olemassaolon ajan. Pian monet muutkin kansat, muun muassa tanskalaiset ja norjalaiset, saivat omia pataljooniaan, mutta suomalaispataljoona aloitti uuden kehityssuunnan, joka sodan loppuun mennessä johti jo usean kansallisen SS-vapaaehtoisdivisioonan syntyyn. talvisessa liejusäässä vaivalloinen kuorma-automarssi Umanin ja Dnepropetrovskin kautta Stalinoon (nykyisin Donetsk), vielä yli 800 kilometriä itään päin. Wienin kasarmi kävi alokaskoulutukseen, mutta parempien koulutusolosuhteiden takia suomalaispataljoona siirrettiin 9.7.–25.8. pieneen Stralsundiin Itämeren rannalle
joona saapui Miusjoen rintaman taakse Rutšenkovoon pääosin 9. tammikuuta 1942, kuukauden tavattomien ponnistusten jälkeen. Suomalaispataljoonan neljännen komppanian miehiä, oikealta Veikko Nepponen, Erkki Koskimies, Mauno Rytilahti ja saksalainen Ellinger, keskellä joukkueenjohtaja SS-Untersturmführer Heinz Walgenbach. Miehiä ja autoja tippui perässä vielä pitkään. Linjassa oli vuorotellen aina kaksi komppaniaa ja yksi levossa sekä neljäs raskas komppania jaettuna rintamakomppanioiden ja reservin kesken. Keväällä 1942 tapahtuneessa koko Wiking-divisioonan suuressa uudelleenjärjestelyssä pataljoonasta tuli erään lakkautetun pataljoonan sijasta III/ Nordland eli puhekielessä Dritte Nordland ja viestiliikenteessä Nikolaus Drei. Yleensä upseeristo pysyi koko kahden vuoden palvelusajan vahvasti saksalaisvoittoisena. 77 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 . Asemasodan maisemaa Miusjoella. Marssi rintamalle oli melko älytön mutta osoitus Venäjän talven yllättämien Saksan asevoimien ja sen johtajien päättäväisyydestä. Aurinko näyttää paistavan Demidovkassa keväällä 1942.. Rintamalle tultuaan suomalaispataljoonasta tuli Wiking-divisioonan Nordland-rykmentin IV pataljoona (IV/Nordland). Pataljoona oli hyvin talvisissa olosuhteissa asemasodassa pohjoiskaistalla aina huhtikuun loppupuolelle. Keväällä ensimmäiset suomalaiset nousivat joukkueenjohtajiksi ja yksi komppanianpäälliköksikin, tamperelainen kapteeni Karl-Erik Ladau. Eteläkaistalla Aleksandrovkassa pataljoona oli huhtikuun lo. Nämä nimet se säilytti loppuun asti
panssariarmeijaa Miukselta ja Donilta Länsi-Kaukasukselle. lähes 700 kilometriä Kaukasusta kohden nouseville metsäisille rinnealueille saakka. 78 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 80 VUOT TA SIT TEN pulta heinäkuun puoleenväliin paremmissa oloissa. Hän kuoli 1995 Kotkassa.. Hyökkäysvaihe Malgobekissä maksoi puolessatoista kuukaudessa kuusi kaatunutta upseeria ja 82 kaatunutta aliupseeria ja miestä. Tavoitteena oli katkaista vanha niin sanottu Gruusian sotilastie ja päästä Groznyihin, Tšetšenian myöhemmin tunnetuksi tulleeseen pääkaupunkiin. Kanneljärvellä vuonna 1920 syntynyt ”Poku” palveli talvisodassa Kevyt osasto 6:ssa, kävi RUK:n kurssin 46 ja värväytyi SS-mieheksi vänrikkinä. . Valtio siis edelleen piti asiaa tärkeänä. Maasto oli puutonta loivaa kukkulaa ja kumparetta, joka Terekjoen sillanpäästä nousi vähitellen Malgobekin kaupunkia kohti. Taistelut raivosivat Malgobekin alueella, jonne Wiking ja sen osana suomalaispataljoona heitettiin lähes 500 kilometrin moottoroidulla marssilla syyskuussa. Joukko saapui Kaukasusvuoristoon Wiking-divisioonan lohkolle, jossa kenraali Steiner otti sen vastaan Karman Zintsikaussa 23.11.1942. Tauno Pohjanlehto oli tunnetuimpia suomalaisia SS-upsee reita. Suomalaispataljoona ajoi avomaastossa panssarikärkien perässä. Moottoroitu Wiking, mukanaan suomalaispataljoona III/Nordland uusine miehistökuorma-autoineen, ajoi kolmessa vuorokaudessa 10.–13.8. Lyhyessä ajassa menetettiin noin 40 % pataljoonan määrävahvuudesta ja noin 60 % sen tosiasiallisesta taisteluvahvuudesta. Taistelut huipentuivat syys-lokakuussa, ja rintama jähmettyi asemasodaksi. Täydennysmiehet tarkastettiin Kouvolassa elokuun puolivälissä, laivattiin syyskuun alussa Saksaan ja koulutettiin samassa kuussa pataljoonan täydennyskomppaniassa Grazissa. Kurkiala esitti asian Mikkelissä, ja Mannerheim myöntyi siihen 3.7. Liikuntasodan tulikasteensa suomalaispataljoona sai metsäalueella 16.8.1942 Lineinajan suurkylässä, joka vallattiin panssarien tukemana vauhdikkaasti ja vähin tappioin. Aukeaman kuvassa suomalaisvapaaehtoisia heinikossa, maasto viittaa Kaukasukselle. sillä ehdolla, että ulkoministeriö katsoisi sen poliittisesti tärkeäksi. Täydennystä Suomesta Jo kesäkuussa 1942 kenraali Steiner lähetti pataljoonan silloisen yhdysupseerin SS-Sturmbannführer Kalervo Kurkialan Suomeen pyytämään 300 miehen täydennystä, jossa ei olisi ollenkaan aliupseereita tai upseereita. Suomalaisessa SS-pataljoonassa hän palveli joukkueenjohtajana ja lopulta komppanianpäällikkönä. Kaikkialla vapaaehtoiset taistelivat maastoissa, jotka poikkesivat suomalaisista. Hän kätteli joka miehen, mikä herätti heissä positiivista huomiota. Päämaja hankki täydennysmiehet rintamajoukoille lähetetyllä kirjeellä, mutta määrä supistettiin 200 mieheen. Kesän 1942 hyökkäys Kesän 1942 hyökkäyksen käynnistyttyä Wiking-divisioona joutui edellisen kesän tapaan Länsi-Ukrainassa seuraamaan von Kleistin 1. Rintamalle saapuessaan täydennyskomppania oli lähes puolet koko pahoja . kesällä 1944 panssarivaunujoukkueen johtajana. Kuukauden metsäaluetaisteluiden jälkeen, joissa solatiet Mustallemerelle Tuapseen eivät auenneet, saksalaishyökkäyksen painopiste siirrettiin ItäKaukasuksen öljyalueelle Mosdokia ja kaukaista Bakua kohden. Syyskuussa 1943 kotiuduttuaan palvelus jatkui Panssaridivisioonassa, mm. Haavoittuneita oli 11 upseeria ja 335 aliupseeria ja miestä. Suomen armeijassa Pohjanlehto kohosi reservissä majuriksi
Syyskuussa 1924 syntynyt Kähärä oli nuorimpia vapaaehtoisia ja pääsi mukaan valehtelemalla ikänsä. Hän ei ollut ainoa näin menetellyt vapaaehtoinen. Lyhyessä ajassa menetettiin noin 40 % pataljoonan määrävahvuudesta ja noin 60 % sen tosiasiallisesta taisteluvahvuudesta.. 79 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 . Neljännen komppanian SS-Schütze Aarne Kähärä ja raskas konekivääri MG 34 Miuksella kesällä 1942. Huomaa konekiväärin optinen tähtäin, neljännen komppanian konekiväärit olivat ”raskaita” eli kolmijalkaisella lavetilla
Lähinnä Stalingradia suomalaispataljoona kävi Krasnaja Znamjan (Punalipun) kolhoosissa Kuberlejoella. Tämä olisi tarkoittanut Saksan etelärintaman joukkojen eli sotamarsalkka Erich von Mansteinin Armeijaryhmä etelän motittamista kokonaisuudessaan. Wiking oli levossa Slavjankan . Se ajoi 9.– 10.2.1943 edellisestä talvesta tuttujen kylien Uspenskajan ja Ambrosievkan kautta suuren Stalinon kaupungin pohjoispuolelle Gorlovskin kaupunkiin. ja Zelinassa 23.1. Kalmukkiarolla 16.1.1943. Joukko vetäytyi taistellen Rostovia kohti, suurimmat viivytystaistelut olivat Jekaterinovkassa 19.– 21.1. Joukot ajoivat yhteensä yli 400 kilometriä Kalmukkiaron ylitse. Stalingradia pelastamaan Stalingradin saarto oli aiheuttaa katastrofin Kaukasukselle edenneille saksalaisille voimille. Neuvostojoukoille väliaikaisesti jääneen Krasnoarmeiskojen kaupungin kukistuttua saksalaisten vastahyökkäys vyöryi vuorostaan Ukrainan lumisia peltolakeuksia pohjoiseen. Suomalaisvapaaehtoiset tutkivat tuhottua punaarmeijan kalustoa arolla talvella 1942–43. Saksan armeija joutui voimasuhteiden vuoksi nopeasti tyhjentämään Kaukasuksen suunnan. Suomalaispataljoona oli tuolloin majoitettu vanhalle Miusjoen linjalle. Saksa yritti lopulta myös vapauttaa Stalingradin motin etelästä päin niin sanotun Hothin hyökkäyksen avulla joulukuun puolivälissä 1942. kojen avulla, joista yksi oli moottoroitu Wiking-divisioona. Popov onnistui murtamaan rintaman helposti Isjumin seudulla 9.–10.2.1943, ja hänen panssarijoukkonsa etenivät avoimella peltolakeudella Asovanmerta kohti. Sturmgeschützit, rynnäkkötykit lähdössä eteenpäin. Se epäonnistui, mutta joukkojen avuksi lähetettiin tammikuun puolivälissä moottoroitu Wiking-divisioona Kuberlejoen puolustuslinjalle. JATKUU SIVULLE 82 >. Joukot ajoivat yhteensä yli 400 kilometriä Kalmukkiaron ylitse. Popovin panssariryhmä hyökkäsi helmikuussa 1943 tavoitteenaan edetä Donetsista Stalinon kautta Asovanmerelle. Hälytys vei sen pariksi viikoksi vähän lännempänä sijaitsevan Krasnoarmeiskojen kaupungin ympärillä riehuneisiin katkeriin taisteluihin. Von Mansteinin täytyi äkkiä improvisoida niille vastarintaa Donin yli palanneiden jouk. Sitä auttoi suuresti Stalingradin mottiin jääneiden taistelu, koska sen avulla eteläiset armeijat pelastuivat Kaukasukselta. 80 VUOT TA SIT TEN 80 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 tappioita kärsineestä suomalaispataljoonasta
Suomen upseerikoulun eri kursseilla oli 282 SS-miestä, ja taistelussa osoitetun toiminnan kautta ylennettiin neljä, joten 309 SS-miestä kohosi myöhemmin upseeriksi sodan aikana. Kurkiala lähti vapaaehtoisena suomalaiseen Waffen-SS-pataljoonaan SS-Sturmbannführerin eli majurin arvoisena. Tavattoman suuri osuus, mikä osoittaa valinnan aikanaan onnistuneen. Vuonna 1942 Kurkiala ylennettiin SS-Obersturmbannführeriksi. Saksassa koulutettiin kaikkiaan 21 upseeria ja kaksi ylennettiin ilman upseerikoulutusta. Kun jo lähtijöistä osa oli upseereita ja merkittävä osa kaatui, voi sanoa, että kolmannes SS-miehistä oli lopulta upseereita. Korkein upseeriarvo suomalaisista oli jääkärimajuri Kalervo Kurkialalla, hän oli lopulta SS-Obersturmbannführer, everstiluutnantti. Kalervo Kurkiala vasemmalla, Hangossa1943. . Oikealla pataljoonankomentaja Collani.. 81 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 Kolmannes upseereiksi S uomalaisista SS-miehistä nousi sodan aikana upseeriksi tavattoman suuri osuus. Korkeimmat SS-upseerin arvot oli muutamalla jo valmiiksi upseeriksi värväytyessään nousseella, he olivat lopulta SS-Hauptsturmführereitä, kapteeneita. Siellä hän toimi yhdysupseerina ja pataljoonan pastorina. Viimeiset upseeriylennykset tehtiin peräti niinkin myöhään kuin vuonna 1967, kun kahdesta entisestä SS-miehestä tuli vänrikkejä. Kuitenkin ainakin yksi kadettiupseeri nousi everstiluutnantiksi, yksi diplomi-insinööri insinöörieverstiksi ja useat reserviupseerit majureiksi. Puolustusvoimat käytti SS-miehiä hyvin vähän sodan jälkeen, jopa esti palvelun palkattuna. Hän osallistui taisteluihin Ukrainassa ja Kaukasiassa
. Ansaittu loma vietettiin Ylä-Baijerin Ruhpoldingissa 11.5.–23.5. Sitten seurasi rautatiekuljetus Tallinnaan, laivaus Hankoon ja loppujuhla omaisten ja kenraali Steinerin läsnä ollessa Tampereen Pyynikin urheilukentällä 3.6. mutta lähti sitten parinsadan kilometrin moottoroituun hyökkäykseen. Se sai eron Wikingistä kenraali Steinerin julkisen tunnustuksen saattelemana 24.4. Vas.: Felix Steiner osallistui Tampereella pidettyyn juhlaan ja kättelee kuvassa Martti Leppälää, joka palveli Wiking-divisioonan passarintorjuntapataljoonassa. Hyökkäys huipentui ja asemasotalinja vakiintui Donetsjoen itärannalle Isjumin eteläpuolelle, jossa suomalaispataljoona oli vielä kevyessä etulinjapalvelussa maaliskuun alusta huhtikuun alkupuolelle. Steinerin takana pataljoonankomentaja Collani ja Leppälän takana Kurt Tillman kakkoskomppaniasta.. Pataljoona oli sen jälkeen levossa kaukana linjojen takana vielä pari viikkoa. . Samana päivänä pidettiin Pyynikin urheilukentällä juhla SS-miehille ja heidän omaisilleen. Yllä: Marssilla rautatieasemalta klassillisen lyseon pihalle Tampereella 3.6.1943. Pataljoona hajaantui kuukauden kotilomalle Suomeen, mutta sen kohtalo oli vielä auki. 82 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 kaupungissa 21.–23.2. ja kuljetettiin rautateitse Saksaan
Saksalaiset veteraanit kunnostivat hautausmaata 2000-luvun alussa, mutta koska se on Ukrainan sitä osaa, joka on separatistien hallussa, paikan tämän hetken kunnosta ei ole luotettavaa tietoa. Se johti Suomen rauhantunnustelujen aloittamiseen helmikuussa. Saksalaiset haluavat suomalaisrykmentin SS-järjestö halusi jo huhtikuussa 1943 neuvotella suomalaisen SS-pataljoonan palveluksen jatkamisesta loman jälkeen, jopa sen laajentamisesta rykmentiksi. Varsinkin SS-järjestö oli toista mieltä ehdotuksesta, mutta Hitler hyväksyi sen 4.7., sillä seuraavana päivänä alkava Kurskin suurtaistelu eli operaatio Zitadelle vei hänen huomionsa. divisioonaan noin 30 miestä, III armeijakuntaan noin 50 miestä ja pieni määrä kotijoukkoihin. Upseerikouluun seuraavalle kurssille komennettiin peräti 66 miestä. Ainoa tunnettu ja jopa merkitty keskittymä on Wikingdivisioonan hautausmaa Uspenskajassa, johon haudatuista 849 kaatuneesta 35 on suomalaisia. Ratkaisun pataljoonan kohtalosta teki lopulta marsalkka Mannerheim. Täydennysmiesten eli 200 miehen osalta kaatuneiden luku on 25 eli 12,4 %. Suomi alkoi näin ottaa etäisyyttä Saksaan ja oli siis muuttamassa ulkopolitiikkansa yleislinjaa. SS-miehet lähetettiin Hangosta Suomen rintamille, Kannaksen ryhmään meni noin 160 miestä, Aunuksen ryhmään noin 200, Maaselän ryhmään noin 110 miestä, 14. Kun suomalaisia tuolloin palveli rintamalla alun perin 431, oli kaatumisprosentti 18,8. Voinee sanoa, että Mannerheimin ratkaisu pelasti suomalaiset SSmiehet pahimmalta.. Pataljoonan lopettajaistilaisuus Hangossa 11.7.1943 oli vaatimaton, lähinnä pataljoonan omassa piirissä pidetty tilaisuus ilman korkeamman tason edustusta kummastakaan maasta. Kummankin kohtalona oli kärsiä tavattomia tappioita sodan lopputaisteluissa ja lopulta antautua. . SS-divisioona Wikingillä oli Uspenskajassa Itä-Ukrainassa divisioonan hautausmaa. Pataljoonan osalta laskelma on monimutkaisempi, mutta 137 miestä kuoli, joten kaatuneita oli noin 18,5 %. Suomalaisten SS-miesten kotiinlähdön aikaan vanha divisioona jaettiin kahtia Wikingja Nordland-divisiooniksi. Voinee sanoa, että Mannerheimin ratkaisu pelasti suomalaiset SS-miehet pahimmalta. Pataljoona oli vielä lomalla, kun hän ojensi 27.6.1943 Erfurthille, Päämajassa olevalle saksalaiselle kenraalille, Hitlerille osoitetun kirjeen, jossa pyydettiin pataljoonan lopettamista, koska sotilaallinen yhteistyö nyttemmin tapahtui aivan eri mitassa ja Suomi tarvitsi itse miehensä. Suomen rintamalla, lähinnä kesällä 1944, kaatui vielä 113 entistä SSmiestä, joten voinee sanoa heidän tehneen osansa myös Suomen suorassa puolustamisessa. Stalingradin tappio tammikuussa 1943 vei Suomenkin johdon luottamuksen Saksan mahdolliseen voittoon suursodassa. Heistä 81 kaatui niin sanottuina divisioonan miehinä heinäkuun ja joulukuun 1941 välillä. Karkeasti ottaen siis joka viides SS-mies jäi tuntemattomaan hautaansa vieraalle maalle. SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 83 80 VUOT TA SIT TEN Tappiot K aikkiaan 256 suomalaisen SS-miehen lasketaan kaatuneen saksalaisten palveluksessa
Ilmavoimat onnistui 1950-luvulla siirtymään suihkukauteen alimitoitetuista määrärahoista huolimatta. TEKSTI: ARTO OJANEN UUSIA HÄVITTÄJIÄ LÄNNESTÄ VAI IDÄSTÄ. Myös elintärkeä oma lentokoneteollisuus saatiin säilymään suurin ponnistuksin. Koneita oli kuitenkin vähän ja lentotuntikiintiöt niukat. . Hämeen lennoston Folland Gnat F.1 GN-112 1960-luvulla. Fouga Magister CM-170 -suihkuharjoituskoneita hankittiin 80 kpl.. 60 VUOT TA SIT TEN 84 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 . . Hankitut De Havilland Vampiresekä Folland Gnat -hävittäjät eivät edustaneet ajanmukaista kalustoa, mutta osaamisen ylläpitoon ja kehittämiseen ne riittivät. Osaavaa henkilöstöäkin karkasi kasvavan siviili-ilmailun puolelle ankeiden olojen johdosta
Ne kaikki olivat joko lisenssitavaraa tai Ruotsin omalla myyntikieltolistalla. Katseet käännettiin kohti Ranskaa, josta ostettuihin Fouga-koneisiin meillä oltiin tyytyväisiä. Sitähän tarvittiin syvän rauhankin vallitessa oman ilmatilan valvontaan. Tähtäimessä olivat Ruotsin Saab 35 Draken ja Ranskan Dassault Mirage III. Tietovuota ei saatu sittenkään, kun koneet ja ohjukset kymmenen vuotta myöhemmin onnistuttiin Ruotsista ostamaan. Ne sijoitettiin Luonetjärvelle eli Luonetille. Kaukonäköisen hankinnan perintö näkyy yhä tänäänkin. Kone oli keskeneräinen, ja muita käyttäjämaita oli vähän. Ruotsalaiset olisivat mieluusti myyneet koneen ainakin puheiden tasolla, mutta ilman amerikkalaisohjuksia, tutkaa, infrapunatähtäintä, radiota ja tietovuota. Vampireilla ei ollut mitään käyttöä tässä itsenäisen valtion perustehtävässä, ja hitaan Gnatinkin kyvyt olivat varsin rajalliset. Epäonnistuminen ei johtunut niinkään koneen huonoista lento-ominaisuuksista vaan siitä, ettei valmistusaikana ollut varoja kunnollisiin moottoreihin sekä muihin oheislaitteisiin. Kotimaista teollisuuttakin muistettiin, peräti 62 konetta rakennettiin lisenssillä Valmetin (Nykyään Patria) Kuoreveden tehtailla. Vesiperä tuli kuitenkin. Kesäkuussa 1961 Ilmavoimien sekä silloisen Valmet Oy:n lentokonetehtaan henkilöstöstä koostuva kymmenen hengen delegaatio kävi Ruotsissa tutustumassa tuliterään Saab 35 Drakeniin peräti kahdeksan päivän matkalla. Asiakirjoista ei selviä, olisiko silloin hankittavaa konetta kyettävä myöhemmin Tähtäimessä olivat Ruotsin Saab 35 Draken ja Ranskan Dassault Mirage III . Se joutuikin myöhemmin lentokieltoon ja poistettiin ennenaikaisesti käytöstä. Ajanmukainen torjuntahävittäjäkalusto puuttui kuitenkin kokonaan 1960-luvulle tultaessa. Tehtaan tuki oli puutteellista ja kiinnostuskin vähäistä, kun konetyyppi ei menestynyt kaupallisesti. Draken vai Mirage. Näin ollen niillä lennettiinkin paljon. 1 -kevythävittäjiä. Luvassa oli kuitenkin parempaa, ja muillekin lennostoille alettiin katsella maailmalta sopivaa kalustoa. Aluksi hankittiin tutulta kauppakumppanilta Britannialta yksi laivue Folland Gnat Mk. Ranskaan tehtiin myös evaluointimatka. Lauri Pekurin muistelmien mukaan koelennotkin järjestyivät; arkistot eivät tosin kerro niistä mitään. Rakenteeltaan Fougat olivat yksinkertaisia ja suhteellisen halpoja sekä helppoja ylläpidettäviä. Briteistä Gnateja ja Ranskasta Fougia Vähitellen kasvaneista puolustusrahoista isompi osa ohjautui Ilmavoimille. Selkeä onnistuminen oli kuitenkin suurkauppa, jolla hankittiin Ranskasta Fouga Magister CM-170 -suihkuharjoituskoneita. Varat riittivät peräti 80 koneen hankintaan, joten kaikki kolme lennostoa pääsivät kehittämään suihkuosaamistaan. Vaatimukset uudelle hävittäjälle olivat kovat, lakikorkeusvaatimus oli nyt 15–18 kilometriä, myöhemmin 20–25 kilometriä. Tähän aikaan Tikkakosken nimi tunnettiin vain konepistooleista ja ompelukoneista. Britannialla ei tällä kertaa ollut sopivaa kalustoa tarjolla. Myöhempi tutkimus on osoittanut hankinnan täysin epäonnistuneeksi. Suurimman nopeuden piti nyt olla 2 Machia, myöhemmin lähes kolme Machia. 85 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 N oin 70 vuotta sitten saapuneet Vampiret (lue Suomen Sotilas 3/2023) tekivät mahdolliseksi hävittäjäohjaajakoulutuksen suihkukoneilla, mutta pääosa lennoista tehtiin potkurikäyttöisillä harjoituskoneilla, esimerkiksi kotimaisella Valmet Vihurilla, joka sai huonon maineen lukuisten onnettomuuksien takia. Dassault Mirage III.
Rahaa ei tuntunut löytyvän, ja omapäinen presidentti Urho Kekkonen alkoi käyttää laajaa valtaansa. Lauri Pekuri on tuonut Tikkakoskelle Folland Gnat -hävittäjän 30. Arveltiin, että Neuvostoliitolla täytyy olla parempikin konetyyppi. Suomalaiset eivät MiG-19:a kelpuuttaneet. Sen valmistuskin oli loppunut, mikä oli tuoreiden Gnat-kokemustemme valossa pitkä miinus. Ilmavoimat oli laskenut minkä verran henkilöstöä 10–12 koneen laivue vaatisi: 15–20 lentäjää, 50–70 teknillistä erikoishenkilöä sekä 100–200 SU O M EN IL M A IL U M U SE O . Siten oli väistämättä tutustuttava myös heidän tarjontaansa. Everstiluutnantti (myöhemmin eversti) Lauri Pekurin koelentojen ansiosta MiG-19:stä saatiin laadittua perusteellinen arvio, mutta suomalaiset eivät konetta kelpuuttaneet. Sehän oli ihan uusi juttu Ruotsissakin. Saab 35 Draken. Sieltä löytyi harjoitushävittäjäksi kelpaava Korean sodan aikainen MiG-15 mutta taistelukoneeksi tarjolla oli ainoastaan MiG19, jota suomalaiset pitivät hitautensa ja ohjusten puutteen vuoksi vanhentuneena. 86 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 60 VUOT TA SIT TEN päivittämään hurjiin vaatimuksiin vai koskiko tämä myöhemmin hankittavaa toista laivuetta. Heidän aikaisemmat hävittäjänsä Saab 29 Tunnanit eivät toimineet maanteiltä, ja painava Saab 32 Lansenkaan tuskin koskaan niihin tukeutui. Kekkonen puuttuu peliin Puolustusvoimat oli tuohon aikaan ryhtynyt ostamaan sotakalustoa myös Neuvostoliitosta. Kiinnostava vaatimus oli kyky tukeutua maantietukikohtiin, se lienee keksitty ehtoihin saman kesän Ruotsin-vierailusta. Lento-ominaisuuksien vertailua ei arkistosta löydy, koska Drakenin tiedot puuttuvat. Miragen etu Drakeniin verrattuna oli alhaisempi pyöräpaino sekä edullisempi rakenne huoltoja korjaustoiminnan kannalta. Ranskalaiset kykenivät myös toimittamaan koneita nopeammin. Drakenilla taas oli parempi ohjattavuus maassa, sillä se oli vähemmän sivutuuliherkkä. . Ruotsalaisten kaupankäynti olikin mitä ilmeisimmin ainoastaan suhteiden ylläpitoa, olihan heillä kaikenlaista muuta myytävää meille. heinäkuuta 1958. Asiakirjoissa olevat epäviralliset ja vähemmän kohteliaat reunamerkinnät kertovat molemminpuolisesta turhautumisesta. Tutustumisja kaupankäyntimatkojen jälkeen Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Jorma Seeve pommitti Puolustusvoimain komentajaa, jalkaväenkenraali Sakari Simeliusta ja yleisesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Aatos Maunulaa muistioilla, joissa kiirehdittiin hävittäjähankintaa. Hänelle vastattiin virallisesti, että valtionjohto päättää asian
Toisessa saman ajan dokumentissa syyksi ilmoitetaan kesäloma-aika, jolloin koneita ei kunnostettu. SU O M EN IL M A IL U M U SE O . 87 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 kenttähenkilöä. Siis aikana, jolloin Kekkonen vakuutti neuvostoliittolaisille, että kykenemme itse valvomaan puolueettomuuttamme ja aluettamme, kunhan saadaan vähän aseita. Sellainen tulikin, ja paperissa valitellaan teknisen henkilökunnan puutetta, mikä olikin täyttä totta. Muitakin ongelmia valmistajalla oli, ja niitä on tutkimuksissa käsitelty. Ilmavoimien MiG-15UTI MU-4 -harjoitushävittäjä.. Sopimus 15:n MiG21 torjuntahävittäjän ja neljän MiG-15 harjoitushävittäjän hankinnasta tehtiin 19.3.1962. Tällaista määrää ei tietenkään saatu, mistä aiheutui myöhemmin ongelmia. Folland ei juurikaan saanut yksipaikkaista konetta kaupaksi ja siirtyi tekemään kaksipaikkaista koulukoneversiota, jonka osista suurin osa ei käynyt meidän vanhempaan malliimme. 7 kpl 11 koneestamme oli jämähtänyt 40 kk määräaikaishuoltoon, mikä kenties johtui heittoistuimista, joihin jouduttiin odottamaan pitkään varaosia valmistajalta. Ehkä suurin dokumenteista löytynyt yllätys on se, että Ilmavoimat laittoi vielä 1960-luvulla lennostoille kesäloman ajaksi lapun luukulle. Sotaharjoituksen ilmaosuus toteutui varsin huonosti, koska ilmaan saatiin 11 koneen kirjavahvuudesta ainoastaan yksi kone! Pääesikunnan kenraalit kimmastuivat tällaisesta toimintavalmiudesta ja vaativat tiukkaan sävyyn selitystä. Myöhemmin saatiin vielä kuusi lisäkonetta ilmatorjuntaohjuskaupan peruunnuttua. Lähteet: Kansallisarkisto, Pääesikunta operatiivinen osasto, Salainen kirjeistö 1959–61 Lauri Pekuri, Hävittäjälentäjä, WSOY 2006, ISBN 951-0-31907-4 Sopimus 15:n MiG-21 torjuntahävittäjän ja neljän MiG-15 harjoitushävittäjän hankinnasta tehtiin 19.3.1962. Suurvaltojen suhteet kiristyivät Berliiniä koskevien kiistojen vuoksi, ja meillä koettiin lokakuussa 1961 niin sanottu noottikriisi, jossa Neuvostoliitto kertoi epäilevänsä kykyämme puolustaa omaa aluettamme ilman heidän sotilaidensa apua. MiGien tuloa edeltävänä vuonna 1962 Puolustusvoimilla oli Mainio 62 -harjoitus, jonne käskettiin parvi Gnateja. Ainahan osa taistelukoneista on huollossa tai odottaa jotain määräaikaistoimenpidettä, jota ennen ei saa lentää. Gnatien 12 koneen alkuperäiseen vahvuuteen oli tuolloin tullut yksi kone lisää ja kaksi oli ehtinyt pudota. Neuvostoliittolaisten epäilyissä Suomen puolustuskykyä kohtaan oli vinha perä, sillä Ilmavoimiemme aallonpohja oli tähän asti tiedettyä syvempi. Yllättäjä Neuvostoliitosta Epävarmuus päättyi seuraavan vuoden lopulla Neuvostoliiton tarjoukseen, josta puolueeton Suomi ei voinut kieltäytyä
MiG-21F-13-pari lennolla 1979.. 88 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 60 VUOT TA SIT TEN KUN ILMAVOIMAT MIGEJÄ SAI PU O LU ST U SV O IM AT /S O TA M U SE O
89 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 KUN ILMAVOIMAT MIGEJÄ SAI Ilmavoimat siirtyi nykyaikaan 60 vuotta sitten, kun ensimmäinen erä moderneja MiG-21F-torjuntahävittäjiä saapui Rissalan lentotukikohtaan Siilinjärvelle. Tarpeellisia valmiuksia ei aikaisemmin yksinkertaisilla Fouga Magister -suihkuharjoituskoneilla operoineella Karjalan lennostolla vielä ollut, joten koneiden vastaanotto ei todellakaan mennyt kuten Strömsössä.
Talvella 1963 oltiin niin pitkällä, että neuvostoliittolaiset ilmoittivat ensimmäisen kuuden koneen erän saapuvan maalis-huhtikuun vaihteessa. Molemmat osoittautuivat erinomaisiksi hankinnoiksi, eikä aikaa tuolloin ”turhaan” tuhrautunut evaluointeihin pari vuotta sitten päättyneen HX-kilpailun tapaan. Silloin oltiin helmikuussa, keskellä talvea, jotka 1960-luvulla vielä olivat oikeita talvia. Tähän ei myyjäosapuoli kuitenkaan suostunut. Suomalaiset olisivat halunneet noutaa itse koneet esimerkiksi rajan pinnassa olevalta kentältä. Ei halleja, ei riittävää kiitotietä Suomessa havahduttiin siihen, ettei meillä ollut hävittäjien tulevassa tukikohdassa Rissalassa tarvittava infrastruktuuri kunnossa. Samalla tavoin oli edellisenä vuonna hankittu iso erä kauaskantoisia 130 K 54 -kanuunoita. Siten tarvittavien varojen järjestyttyä pysäytysalueet syntyivät nopeasti, ei tosin ihan vaaditussa aikataulussa. Puolustusvoimain komentajan kirjeessä puolustusministerille painotettiin, ettei ole sopivaa pienen Suomen siirrellä suurvallan toimitusaikatauluja. Jotta koneet voisivat edes laskeutua, piti rakentaa kiitoradan päihin pysäytysalueet, asfaltoida platta sekä rullaustiet halleille, pidentää pääkiitotietä 250 metriä ja rakentaa sen viereen asfaltoitu rullaustie kääntöalueineen. Avautuneet arkistot tarjoavat myös mahdollisuuden vertailla keskenään Ilmavoimien raportteja ja myöhemmin kirjoitettuja lentäjien muistelmia selontekoihin, jotka Ilmavoimien ulkopuolinen taho laati. TEKSTI: ARTO OJANEN. MiG-projekti pysyi pienen piirin salaisuutena: lentäjät ja tekninen henkilökunta lähtivät koulutukseen Neuvostoliittoon asiasta kenellekään hiiskumatta. Toisinkin olisi tietysti voinut käydä. Asfaltointia ja sen alusrakenteita oli pakkasella teknisesti mahdotonta tehdä. Taisipa kuitenkin niin käydä, sillä ensimmäinen 10 koneeksi kasvanut erä tuli vasta huhtikuun lopulla. 90 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 60 VUOT TA SIT TEN PU O LU ST U SV O IM AT /S O TA M U SE O S uomen Sotilas kertoo ensimmäisenä tiedotusvälineenä, kuinka teknologialoikan alku käytännössä sujui. Lentokenttien rakennustyöt teki tuohon aikaan vanhemmille lukijoille tuttu Tieja vesirakennushallitus TVH virastotyönä. Silloin olisi vältytty vieraan valtion sotilailta ilmatilassamme siirtolennon aikana. Projektista sovittiin Neuvostoliiton kanssa alkuvuodesta 1962. Aikaa olisikin jäänyt vain viikkoja, kun töiden käynnistämi
Tarkka päivä ei ollut tiedossa Suomessa kenelläkään, sillä se riippui lentosäistä Neuvostoliiton puolella. Halli numero 3 oli nimeltään TVH:n halli, jota oli pakko käyttää MiGien varastointiin, kun hallien 1 ja 2 rakennustyöt olivat vielä kesken. Puiden takana oikealla häämöttää kylmä halli numero 3. Hyvä olisi silloin komentajankin olla vastaanottajien joukossa. Kuva ja kartta silloisesta Rissalasta konkretisoi raportin moitteet. Aukeaman kuvassa Mig-rivistön takana näkyy ns. Lentomatkustajat kävelivät koneeseen hallin seinustaa pitkin, kuten raportti kertoi. Ilmavoimilla oli käytössään hallit numero 1 ja 2 nykytyyliin kentän kiitoradan toisella puolella. Pahempaa oli vielä tulossa, sillä vaikka kiitotiet ja muut kenttärakenteet saatiinkin ennen koneiden tuloa välttävään kuntoon, olivat lentokonehallien rakennustyöt kiitotien itäpuolella todella pahasti kesken. Kentälle johti yleinen tie, joka kuvassa tulee alhaalta oikealta. Eversti Lauri Pekuri joutui muistelmiensa mukaan vahvistamaan suunnitelmat omalla vastuullaan, kun rakennettavien väylien asemakaavasta puuttui puolustusministeriön siunaus. Ilmavoimien käytössä oli ainoastaan vuonna 1940 rakennettu kylmä halli numero 3, jossa ei voitu vastaanottoa pitää; koneet kylläkin saatiin sinne näkösuojaan. TVH:n halli, jonka edessä on lennonjohto/lentoasemarakennus. 91 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 nen ja kaluston siirto paikalle vie sekin aikaa. Matkustajien, taksien ja muiden kulkumiesten parkkipaikka sijaitsi ihan TVH:n hallin kulmalla. Valokuvaaminen oli sentään kiellettyä.. Niinpä Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Olavi Seeve sai tiedon vasta, kun MiGit olivat jo ilmassa. Hän kuitenkin vielä prutkutteli hitaalla Saab Safir -potkuri. . Vastaanotto jouduttiin sen takia pitämään TVH:lta vuokratuissa tiloissa. Ilmavoimat oli silloin ollut olemassa jo 45 vuotta, mutta tämä oli vasta toinen kerta, kun saimme ajanmukaisen hävittäjän. Koneiden saapuminen 24.4.1963 välttämättömien töiden valmistuttua oli salaisuus
Ilmavoimien laatiman dokumentin alareunaan nimensä epäselvästi raapustanut everstiluutnantti on kirjoittanut huolensa tuholaistoiminnasta, kun tärkeitä ajoneuvoja ei saada luolaan turvaan. Kyse ei ollut silloisen henkilökunnan osaamattomuudesta, vaan pahasti vajavaisilla resursseilla toimittaessa kaikki asiat piti ensin itse pikkuhiljaa opetella ja koettaa pitää kalusto lentokunnossa vähälukuisen teknisen henkilöstön voimin. Neuvostoliiton armeija oli tarkoitettu ainoastaan hyökkäykseen, joten koneille tarvittavat huoltojärjestelmät oli sijoitettu ajoneuvoihin. Pääesikunta tiedotti MiG-21-laivueen hankkimisesta tammikuun alussa sen jälkeen, kun amerikkalainen lehti oli jo kertonut tarkat tiedot kaupasta. Eihän meillä silloin tiedetty MiGien AA-2 Atoll -ohjusten olleen amerikkalaisten Sidewinderien kopioita. Huoleen on voinut olla syynä myös pelko salaisten ajoneuvojen ja ohjusten tulevan lännen vakoilijoiden saataville aitaamattomalla lentokentällä tai sisäpiirin juttuna. Oikea määrä oli 21 konetta; myöhemmin saimme vielä yhden lisää takuuseen, kun syksyllä saapuneeseen toiseen kone-erään kuuluneen MiGin moottori sammui lennolla ja kone syöksyi järveen. Myöhemmin kaikki tunnukset muutettiin, jottei niistä suoraan paljastuisi koneiden lukumäärä. Sen isoista ovista mahtuivat sisään myös ylikorkeat lennonjohto-, reittimajakkaja maaradioajoneuvot. Ennen koneita Rissalaan tuli välttämätön maajärjestelmä. Jutun laati ”MK”, siis toimituksen ulkopuolinen henkilö. Siellä toimi silloin Asevarikko 1. Suunnitelma ei onnistunut, sillä tieto oli vuotanut muun muassa Helsingin Sanomiin. Ohjaaja pelastautui heittoistuimen avulla. Onneksi muut autot olivat matalampia kuorma-autoja, joista oli tehty lentopalveluksessa tarvittavia erikoisajoneuvoja, kuten käynnistysautot, happiautot, ilmaautot ja hydrauliikka-autot. Kaikesta oli luettelot jakoavaimen. Kaikki tarpeellinen mukana Koneiden mukana tuli huoltojärjestelmä ja aseet, kuten kaikkiin sotakaluihin kuuluukin. VTT, eversti evp Pekka Visurin mukaan muutos salasi tiedon ainoastaan omilta kansalaisilta ja muiden puolustushaarojen henkilöstöltä; ulkomailla asia kyllä tiedettiin. Siirtolennon lensivät neuvostolentäjät. Hämmästystä herättivät heidän siviiliulsterinsa ja lentopäähineen tilalle vaihdetut lierihatut. Harmillisesti kaikkein tärkeimpiä järjestelmiä ei kuitenkaan saatu sijoitetuksi lentokentän luolatiloihin, koska autot eivät mahtuneet ovista sisään! Muualla lentoasemalla ei ollut riittävän turvallisia tiloja, joten ajoneuvot ajettiin Kuopioon Neulamäen luolaan, melkein 20 kilometrin päähän kentästä. 92 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 60 VUOT TA SIT TEN PU O LU ST U SV O IM AT /S O TA M U SE O koneella Helsingistä Rissalaan, kun ensimmäiset MiGit laskeutuivat. Ilmavoimien esikunta sijaitsi siihen aikaan Helsingin Munkkiniemessä. Vaikka osa kalustosta sijoittui näin kauas kentästä se ei valmiutta haitannut, sillä ei sellaista sanaa voinut näiden torjuntahävittäjien yhteydessä käyttää vuosiin. Hän voisi olla myöhempi pitkäaikainen Tekniikan Maailman päätoimittaja Matti Korjula, mutta varma tieto puuttuu. HS:n jutun pääkuvassa on sopivasti MG-1, ikään kuin ensimmäinen koneista, jotka numeroitiin ykkösestä eteenpäin. Tieto vuotaa julkisuuteen Julkisuuttakin saatiin odotettua paljon enemmän, vaikka paikalle oli virallisesti pyydetty ainoastaan valikoitu pieni joukko toimittajia. Koneiden lukumäärän suuruusluokkakin, 20 hävittäjää, oli oikein. Kuljetuskone vei sotilaslentäjät takaisin Neuvostoliittoon vielä samana päivänä
Luettelosta näkee, että AA-2 Atoll -ohjuksia oli 300 kappaletta ja toiset 300 ohjusta saataisiin myöhemmin. ja mutterin tarkkuudella. Neuvostoliitossa koulutettujen lentäjien puvut jäivät vastoin suunnitelmia koulutustukikohtaan, koska suomalaiset keskeyttivät hitaasti edenneen lentokoulutuksen. Mahtoiko 50 kappaleen meille suurehkon mutta Neuvostoliitolle varmaan hyvin pienen tilauksen edulliselta tuntuva kappalehinta (nykyrahassa 230 € ) olla erikoistarjous uudelle asiakasmaalle. Myöhemmin G-pukuja saatiin 50 kappaletta, hintakin oli vain 100 silloista markkaa! Kun vuoden 1963 markat kertoo luvulla 2,3, saadaan selville euromäärä vuonna 2022. 93 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 . Paperille oli listattu, mitä oli jo saatu ja mitä kuviteltiin tarvittavan myöhemmin lisää. Puku oli henkilökohtainen, jokaisen lentäjän mittojen mukaan tehty. Muunnokset on tehty Suomen Pankin rahanarvolaskurilla, . 1960-luvun lehdissä usein julkaistut kiiltäväkylkisten MiGien rivistöt eivät kertoneet todellisesta valmiudestamme, vaan niiden sanoma oli poliittinen: hoidamme itse ilmatilamme valvonnan. Eikä ollut ohjuksen hintakaan paha, ainoastaan 6 060 markkaa eli nykyrahassa noin 14 000 € . Pukuja kyseltiin Moskovan sotilasasiamiehemme välityksellä, mutta itänaapuriin ne lopullisesti jäivät. Helsingin Sanomat 25.4.1963.. Rajummissa lentoliikkeissä välttämättömien G-pukujen kanssa tapahtui sekaannusta, kun niitä ei aluksi tullut ensimmäistäkään
Suurvallan jatkuvaan valmiuteen tottuneet itänaapurit eivät tällaista lainkaan ymmärtäneet vaan ilmoittivat, että takuuaika juoksee kalenteriajan mukaisesti. Tätä tosin oli yritetty, mutta lisäväen lakisääteisiä komennusrahoja ei oltu huomattu laittaa lisäbudjettiin. Neuvostoliittolaisia takuumiehiä kuvataan päteviksi ja innostuneiksi antamaan apuja uudelle ”liittolaiselle”, mutta kun suomalaiset vastaanottajat oli käsketty paikalle vasta koneiden saapumisen jälkeen, seisoskelivat takuumiehet ainakin kolme päivää tumput suorana vailla mitään puuhaa. Minkään vieraan vallan sotilaskouluttajiahan emme puolueettomana maana milloinkaan hyväksyneet omalle maaperällemme. Asiasta oli toki sovittu kauppasopimuksessa, mutta Savossa kaiketi luultiin, että olisi soveltamisen varaa. Takuumiesten osuus alkoi vasta, kun kone oli siirretty hallitiloihin. Mitä kuudellatuhannella markalla sai vuonna 1963. 60 VUOT TA SIT TEN 94 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 mutta aseisiin se näyttää sopivan vähän huonosti. Koneiden mukana tuli ryhmä neuvostoliittolaisia ”takuumiehiä”, jotka hoitivat luovutuksen ja tarvittavat takuutyöt. Vaikka ne piti tehdä salassa, olisi henkilöt pitänyt ennalta perehdyttää ja laatia runsaalle materiaalille etukäteen sijoitussuunnitelma. Uusien ohjaajien koulutus toimi samoissa tiloissa ja platta-alueella. Raporttia lukiessa mieleen tulee, etteivät tehtäviinsä huonosti valmennetut vastaanottajat vielä ymmärtäneet riittävästi oudosta tekniikasta ja vastaanotto-ohjelman puuttuessa pyrittiin vain pääsemään epämiellyttävistä vieraista äkkiä eroon. Aamujen käynnistys hidasta Tiloista aiheutui hankaluuksia. Komennus venyi hänelle melkein kahden viikon mittaiseksi, koska koneiden tulolento Suomeen viivästyi huonojen säiden takia. Se riitti juuri ja juuri pieneen autoon, vaikka Morris Miniin. Osa myyjän lähettämästä tarpeellisesta tietopaketista pysähtyi Ilmavoimien esikuntaan, mutta perusjutuistakaan, kuten riittävästä määrästä tulkkeja, ei ollut huolehdittu. Koko ongelman todellisena syynä oli se, että hallit numero 1 ja 2 olivat poissa käytöstä, sillä niiden korjaustyöt olivat viePU O LU ST U SV O IM AT /S O TA M U SE O Vastaanoton suunnittelemattomuus ja järjestelykyvyn puute antoi venäläisille meistä epäedullisen kuvan.. Se saattaa johtaa meille toimitettavan materiaalin laadun alenemiseen tulevaisuudessa. Asia kaatui yksinomaan Karjalan lennoston niskaan, vaikka Ilmavoimista olisi voitu komentaa lisävoimia Rissalaan. Samalla se kavensi pohjaa taholtamme tehtäviltä vaatimuksilta.” Salaaminen ei ollut onnistunut alkuunkaan. Pääesikunnan upseerien raportti mainitsee aamuviivytysten syyksi Ilmavoimien työajat, jotka alkoivat vasta 8.30, mutta silminnäkijä muistaa asian toisin. Kulttuurieroihinkin törmättiin, kun lennostossa oltiin sitä mieltä, että tukikohta laittaa lapun luukulle juhannuksena ja lähtee kokonaisuudessaan kolmen viikon kesälomalle. Vastaanotto oli myöhemminkin varsin muodollinen ja rutiininomainen. Niinpä muiden tukikohtien tulkit kieltäytyivät keikasta ja jättivät homman yksin kuopiolaisten hoidettavaksi. Tätä artikkelia varten on haastateltu myös paikalla vastaanottajana ollutta kapteeni evp Martti Hiltusta. Neuvostoliittolaiset olivat siis avuliaita ja ahkeria. MiGien mukana saapuneista takuumiehistä ei sentään silloin hiiskuttu, vaan heistä kerrottiin julkisuuteen vasta 1990-luvun lentäjämuistelmissa. Valmisteluihin olisi ollut lähes vuosi aikaa, mutta tästä huolimatta kuvataan vastaanottojärjestelyjä täysin improvisoiduiksi. Improvisoitu vastaanotto Koneiden vastaanotto sekä luovutus menivät melko lailla läskiksi – eihän sellaista ollut meillä tehty koskaan aikaisemmin. Raportissa kerrotaankin: ”Vastaanoton suunnittelemattomuus ja järjestelykyvyn puute antoi venäläisille meistä epäedullisen kuvan. Pääesikunnasta lähti vastaanottojärjestelyjä seuraamaan kaksi upseeria johtajanaan Etelä-Suomen sotilasläänin komentajan paikalta eläkkeelle lähtenyt kenraaliluutnantti, silloinen everstiluutnantti Kai Halmevaara. Vasta tämän jälkeen voitiin vastaan otettava MIG-21 ottaa käsittelyyn hallitiloihin. TVH:n halliin oli sijoitettu 16 konetta, joista noin puolet ensin aamulla tarkastettiin ja vietiin ulos lentopalvelusta varten. Saapuneiden koneiden lukumäärä vuoti lehdistölle, ja Iltasanomat vihjaili, että lennoston upseerien rouvat olivat saaneet etukäteen tiedon koneiden saapumisaikataulusta. Halmevaaraa ei pidetty mitenkään ilkeänä henkilönä, joten hänen laatimansa raportin joiltain osin lähes sotilasfarssia lähentelevät yksityiskohdat lienevät juuri näin tapahtuneet. He olivat sikäläisen lentokonetehtaan väkeä, erittäin avuliaita ja ammattitaitoisia
Monet lukijoista ovat isännöineet vieraita, työn puolesta tai vapaalla. Heistähän pyritään huolehtimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Eihän vieraita asiantuntijoita nyt niin paljon ollut. Tulkintani mukaan tämä tarkoittaa sitä, ettei lennostoa komentava eversti tilaisuuden isäntänä halunnut kutsua vieraakseen miehistöä edustavia mekaanikkoja. Puolustusvoimien omien kilpailuiden osallistujien majoittamiseksi joukko-osastojen varusmiehet hätistettiin aina telttoihin vaikka keskellä talvea. Nyt neuvostoliittolaiset laitettiin ensimmäiseksi yöksi nukkumaan urheiluhallin lattialle. Tällöin koko lennoston koneet piti säilyttää tässä samassa TVH:n hallissa, jossa vastaanottokin pidettiin. Siellä oli kuitenkin niin kylmä, että vieraat piti majoittaa jatkossa hotelliin. Kesäisin voitiin lähteä kotiin jo klo 15, jos työt oli hoidettu, muistaa eräs tuon ajan mekaanikko. MiG-21F laskeutumassa Rissalan tukikohtaan vuonna 1964. . Hyvin myös käy ilmi, kuinka vastahakoisia ”liittolaisia” olimme. 1960-luvun Puolustusvoimat oli myös Britannian kaltainen luokkayhteiskunta. Mikään raPU O LU ST U SV O IM AT /S O TA M U SE O . Neuvostoliiton uusin ja tehokkain hävittäjä oli tuossa vaiheessa paljon salaisempi kone kuin esimerkiksi F-35 tänään.. Raportissa kysytään aiheellisesti, miksi varuskunnasta ei tyhjennetty väliaikaisesti jotain tilaa majoitukseen. 95 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 lä kesken. Vieraille piti järjestää juhlapäivälliset, mutta ”siitä luovuttiin joukon epätasaisuuden vuoksi”. Karjalan lennoston MiG-21F laskeutumassa Rissalan kentälle kesäkuussa1979. Työajat olivat tosin lennoston komentajan päätettävissä, mitään työaikalakia ei vielä ollut
Nykyään kirjoittajaa syytettäisiin oman pesän likaamisesta, ja hän mahdollisesti joutuisi uralla sivuraiteelle tai jopa savustetuksi ulos. Suomalaiset saivat tutustua myös lähetystöneuvos Selihoviin, joka oli sotilasarvoltaan amiraali. Puiset hallit olivat myös erittäin palovaarallisia, ja raportin mukaan Selihov epädiplomaattisesti suorastaan huomautteli epäilevänsä suomalaisten kykyjä hoitaa näitä asioita. Titteli sekä hänen toimintansa kaikkien neuvostoliittolaisten pomona kertoo, että Selihov lienee ollut KGB:n edustaja lähetystössä ja mitä ilmeisimmin vastuussa koko MiG-projektista. Lentäjätkin olivat lentäneet MiGeillä ulkomaankoulutuksessa vain 3–5 tuntia, ja varsinainen opettelu tapahtui kotimaassa. 96 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 60 VUOT TA SIT TEN portissa ei viittaa siihen, että vieraiden käyttäytymisessä olisi ollut toivomisen varaa. Ajan tapana silloin ja myöhemminkin oli kirjata raportteihin kaikki epäkohdat kiitoksia jakamatta. Asiassa oli vinha perä, sillä Pääesikunnan tarkastajatkin havaitsivat, että erittäin salaista MiGien kauppasopimusta kaivattaessa paperit antoi toimiston konekirjoittaja. Voisimme herkutella enemmänkin mehevillä yksityiskohdilla, mutta on kuitenkin muistettava, että Karjalan lennosto joutui tuolloin lähes ylivoimaisen tehtävän eteen. KGB-mies mukana. Sama jos huomenna Rissalaan laskeutuisi esimerkiksi kymmenen F-35-hävittäjää, eikä kukaan tietäisi niistä juuri mitään ja ennakkovalmennusta olisi ollut rajallisesti. Siitä olisi ilman muuta raportoitu, kun lennoston väkeä välillä roimittiin oikein kunnolla. Harvoin yksi asiakirja kertoo tapahtuma-ajasta yhtä selvin sanoin. Neuvostoliittolaiset kyselivät muun muassa, voiko kuka tahansa siviili ajaa autolla lentoasemalle, ja ihmettelivät uusien MiGien vierestä talsivia Finnairin lentomatkustajia. Paperi liitettiin arkistoon ilman diaarinumeroa ja talletettiin Pääesikunnan Hankintaosaston idänkauppa-asiakirjoihin, joiden jakelu oli hyvin suppeaa. Historiankirjoituksen ja tämän artikkelin kannalta raportti on kuitenkin mainio. Se osoittautui kaunistelluksi, kerrottiin esimerkiksi ainoastaan, että hallien ovet olivat liian ahtaat. Raportissa suoraa puhetta Raportti on siis poikkeuksellinen suorapuheisuudessaan – harvinainen missä tahansa organisaatiossa. Ilmavoimat ei siis muistanut kertoa, että todellisuudessa kelvolliset hallitkin puuttuivat. Tarvittava kassakaapin avain löytyi lukitsemattomasta pöytälaatikosta. Meikäläisten turvallisuuskulttuuri tuotti amiraali Selihoville jatkuvaa huolta, sitä kun ei oikeastaan ollut lainkaan. Teknisiä asioita piti silloin välttää. Hän valvoi tiukasti väkeään, yritti keskeyttää usein omiensa puheenvuorot ja kielsi näitä pitämästä yhteyttä suomalaisiin. Mutta tämän raportin laatijana olikin Ilmavoimien ulkopuolinen taho eli Pääesikunnan kaupallinen osasto, joka hoiti idänkaupan salaiset neuvottelut. Neuvostoliiton uusin ja tehokkain hävittäjä oli tuossa vaiheessa paljon salaisempi kone kuin esimerkiksi F-35 tänään. Lennoston henkilökunta huomasi nopeasti, etteivät takuumiehet Selihovin läsnä ollessa uskaltaneet puhua, mitä olisi pitänyt, vaan ainoastaan nyökkäilivät hyväksyvästi. Lisäksi yhteinen kieli puuttuisi, ja tulkkeja olisi paikalla toivottoman vähän. Nykykäsittein kyse voisi olla auditoinnin tapaisesta tarkasPU O LU ST U SV O IM AT /S O TA M U SE O Neuvostoliittolaiset kyselivät muun muassa, voiko kuka tahansa siviili ajaa autolla lentoasemalle, ja ihmettelivät uusien MiGien vierestä talsivia Finnairin lentomatkustajia.. Ilmavoimat ei vielä silloin toiminut kiitoratojen vastakkaisella puolella. Muistamme aikaisemmin tässä jutussa mainitun Ilmavoimien oman raportin
Erilaisten varastohoitajien ja -henkilöstön vahvuudet olivat paljon myöhemminkin joka puolustushaarassa jossain muualla kuin pikatilanteiden nopeassa reagoinnissa ja (uudelleen)organisoimisessa. Jos tarvittava infrastruktuuri oli jäänyt ajoissa rakentamatta, niin mistä komentaja varastotiloja äkkiä taikoisi. Ilmavoimien rento meno 1960-luvulla poikkesi ilmeisesti liikaa Maavoimien sotilaallisuudesta ja tuo mieleen Väinö Linnan kiteytyksen: ”Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kun Ellun kanat.” Ehkä meininki ei miellyttänyt raportin laatijoita. Puolustusvoimien ja Ilmavoimien komentajat tietenkin lukivat paperit, ja oletettavasti parannuksia tapahtuikin. Puolustushaaran kulttuuria ei myöskään kuukausissa tai usein vuosissakaan muuteta. Lähdekritiikkikin on vielä muistettava. Everstiluutnantti Kai Halmevaara oli Maavoimien mies, joka myöhemmin eteni sotatalouspäälliköksi ja päätti uransa Etelä-Suomen sotilasläänin komentajana. Asiathan olivat ja ovat edelleen salaisia, mutta voimme olettaa, että 10 vuotta myöhemmin, kun Drakenit saapuivat, vastaanottojärjestelyt olivat jo ihan toisella tasolla. 97 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 tuksesta; tosin prosesseja tai ohjeistusta ei tarkemmin käyty läpi. Eikä ainakaan se, että paikalla ei ollut KGB-mies amiraali Selihoville suomalaista vastapeluria samanlaisine valtuuksineen. Yhdestä raportista ei kuitenkaan voi tehdä liikaa johtopäätöksiä. Sen kuitenkin voi varmuudella sanoa, että Ilmavoimien 1960-luvun mainoskuvat kiiltävistä koneista ja silloiset lausunnot eivät kuvanneet todellista valmiutta. Ilmavoimien tuolloinen ”ykköslentäjä” ja sotasankari eversti Lauri Pekuri ei olisi ottanut neuvoja vastaan Helsingin herroilta, jos sitä olisi yritetty. Näin ollen Halmevaara apulaisensa kanssa joutui isännöimään tyytymätöntä Selihovia ilman mitään käskyvaltaa Rissalan väkeen. 1990-luvun Hornet-kaupoissa osaamistamme jo kehuttiin viime vuosien HX-hankkeen tapaan. Oppia kuitenkin Raportti päättyy sovitteleviin sanoihin; havaitut epäkohdat korjataan, jotta seuraavissa vastaanotto-operaatioissa voidaan toimia huomattavasti paremmin. Yksityiskohtaisesta kertomuksesta saamme siten varsin hyvän kuvan Rissalan tapahtumista keväällä 1963. Esimerkiksi lennoston komentajan, eversti Lauri Pekurin nimittäminen syylliseksi on epäreilua, vaikka hän muodollisesti olikin vastuussa toiminnasta. Tästä alkoi Ilmavoimiemme hävittäjäosaamisen kertyminen. Lähteet: Kansallisarkisto, Pääesikunta operatiivinen osasto, Salainen kirjeistö 1963 Kansallisarkisto, Pääesikunta hankintaosasto, Kaupallinen toimisto, kansio Hl2 1963 Kapteeni evp Martti Hiltunen, haastattelu 18.6.2023, kirjoittajan hallussa PU O LU ST U SV O IM AT /S O TA M U SE O
Lähin tarkoitukseen sopiva lentokenttä oli Ascension-saarella, joka sijaitsee Keski-Atlantilla hieman päiväntasaajan eteläpuolella. Tyyppi oli jo 30 vuotta vanha ja elinkaarensa loppupäässä, kun se pääsi ensimmäistä ja ainoaa kertaa sotatoimiin. OPERAATIOON osallistuneesta 11 tankkauskoneesta kahdeksan starttasi Ascensionilta ennen Vulcania. Niin pommien kuin tutkien tuhoksi laukaistujen ohjusten aiheuttamat vauriot jäivät vähäisiksi. Eikä se ollut ihan lähellä Falklandia: etäisyys oli 6 100 kilometriä. Ihan helppoa se ei ollut, sillä koneella ei oltu vuosikausiin harjoiteltu tavallisten pommien pudottamista ja ilmatankkausta. Sen tekemän kraaterin argentiinalaiset täyttivät nopeasti, ja heidän Lockheed Hercules -kuljetuskoneensa saattoi laskeutua kentälle jo päivä pommituksen jälkeen. Toisaalta paluumatkalla Vulcania ravinnutta tankkauskonetta piti sitäkin pian startin jälkeen tankata kahdesti, jotta se jaksaisi lentää tarpeeksi pitkälle Vulcania vastaan. Se on suunnilleen sama kuin lento Helsingistä New Yorkiin. Maalina olleeseen Port Stanleyn lentokentän kiitorataan osuminen varmistettiin pudottamalla pommit jonossa diagonaalisesti kiitoradan poikittaissuunnassa. Sillä määrällä Falklandin vesillä tukialuksilta operoineet Sea Harrierit olisivat voineet tehdä 785 pommituslentoa ja pudottaa 2 357 pommia. Nyt niitä tarvittiin, sillä Vulcanin saaminen Falklandeille ja takaisin Ascensionille edellytti koneen tankkaamista kahdeksan kertaa. Operaation tarkoitus oli tehdä Port Stanleyn lentokenttä käyttökelvottomaksi. Operaatio Black Buckiin kuului viisi lentoa, joista kahdella pudotettiin pommeja ja kolmella AGM-45 Shrike -ohjuksia, joilla oli tarkoitus tuhota argentiinalaisten tutkia. 98 SUOMEN SOTILAS 4 • 2023 KNUUTI Jukka Knuuti ILMAILUHISTORIAN huimimmat ilmahyökkäykset tehtiin Falklandin sodassa touko-kesäkuussa 1982. Ilmailuhistorian huimin pommituslento. Mutta kerrotaan siitä myöhemmin. Pidemmän matkan tankkaajat ravitsivat sitten toisiaan niin, että viimeisin Victor pumppasi kerosiinia Vulcaniin jo melko lähellä Falklandia. Iskuja valmistelevilta RAF:n suunnittelijoilta ei uskoa puuttunut. Brittien RAF:n Avro Vulcan -pommittajat tekivät Operation Black Buck -koodinimen alla joukon iskuja saaret vallanneita argentiinalaisia vastaan. Kun etäisyys Ascensionilta Falklandille oli 6 100 kilometriä, operaation toteuttamiseksi tarvittiin useita ilmatankkauksia, sillä Vulcanin toimintamatka oli maksimissaan 7 400 kilometriä. Kolme Victoria tankkasikin kolmea muuta Victoria, jotka taasen tankkasivat Vulcania lennon myöhemmässä vaiheessa. 1950-luvulla oli Britanniassa rakennettu kolme Vsarjan ydinpommittajaa, Vickers Valiant, Avro Vulcan ja Handley Page Victor. Silloin Afganistanissa sijaitsevat maalit olivat 9 600 kilometrin päässä Missourin Whitemanista, josta pommittajat starttasivat. Valiant oli jo romutettu, mutta Victoreista oli tehty ilmatankkauskoneita. Falklandin pommitusoperaatiot edustivat pitkään alansa ennätystä, jonka USAF:n B-2-pommittaja löi vasta syksyllä 2001. Tuloksena oli yksi osuma kiitorataan. Seuraava ongelma olivat lentopommit, joita toki löytyi varastoista 167, mutta useimmissa oli valettu kuori. Viimeisin V-pommittaja, tankkauskoneeksi muunnettu Handley Page Victor, poistettiin käytöstä vuonna 1993. Hyökkäys Falklandille oli Avro Vulcanin joutsenlaulu, sillä viimeinen niistä poistui RAF:n käytöstä vuonna 1984. Vulcan oli aikanaan varustettu kantamaan ydinpommeja tai 21 kappaletta 450 kilon rautapommeja. 1980-luvulla ei ollut enää jäljellä riittävästi pomminripustimia, mutta tarvittava määrä löytyi lopulta romukaupasta, jonne niitä oli ehditty myydä. Ainoa mahdollinen kone, jota iskuun voitiin käyttää, oli aikanaan ydinaseita kantamaan rakennettu Avro Vulcan -pommittaja. Mutta eivät tankkaukset siihen loppuneet, sillä myös tankkauskoneet tarvitsivat kerosiinia. Äärimmäisen vaativan operaation mielekkyys asetettiin kyseenalaiseksi. Tehtävä edellytti useita tankkauksia. Paluumatkan Ascensionille kymmenen tonnin pommikuormaa kevyempi Vulcan selvisi vain yhdellä tankkauksella. Käytetyt pommit olivat tavallisia rautapommeja, sillä tuolloin ei sen sofistikoidumpia ollut. Ne tankkasivat pommarin heti alkumatkasta, sillä startti kymmenen pommitonnin kanssa vei runsaasti kerosiinia. Pommituslento kesti 14 tuntia ja onnistui. Pommien perille saattamiseen käytettiin 1,8 miljoonaa litraa kerosiinia. Laskelma oli toki teoreettinen, sillä eivät Harrierit olisi ehtineet tehdä niin montaa sotalentoa, eikä merivoimilla tietenkään ollut Falklandeilla sellaista määrää pommeja. Mutta entäpä tulokset. Valettu pommin kuori hajosi liian helposti, kun pommien piti tunkeutua maahan. Kuitenkin tarvittiin pommeja, joiden kuori oli tehty koneistamalla
PU O LU ST U SV O IM AT Suomen sotilaat. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ansiomitali. Lunastushinnat ovat 100 € + postikulut (pronssi) ja 250 € + posti kulut (hopea). Hopeamitali myönnetään erityisansioista ja vain ulkopuolisesta esityksestä. Hakemuslomakkeita ja sääntöjä voi tilata Suomen Sotilaasta tai tulostaa lehden kotisivuilta osoitteesta: www.suomensotilas.fi Pronssimitalin voi esittää tai anoa myös itselleen, jos mitalisääntöjen ehdot täyttyvät
TILAA SUOMEN SOTILAS Kuusi tuhtia numeroa: 72 euroa/vsk Soita kestotilaus (03) 4246 5334 Voit tilata myös sähköpostitse tilaajapalvelu@ atex.com www.facebook.com/suomensotilas www.suomensotilas.fi