Suomen Sotilas 5/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 5/2 1 6 • 1 3 , 5 € SUOMI-KONEPISTOOLI m/42 | ASEDIREKTIIVI UHKAA SUOMEA | LEOPARD 2A6 UUSI ISO KISSA Tankin 100 vuotta KOEAJOSSA LEOPARD 2A6
Matkan hintaan ei sisälly laskutuslisää 5 €/lasku, henkilökohtaista matkavakuutusta eikä alkoholijuomia aterioilla. Pidätämme oikeuden hinnan ja matkaohjelman muutoksiin. TOIMI HETI! MATKA MYYDÄÄN NOPEASTI LOPPUUN. Ketkä sen tekivät ja miksi hyökkäys pysähtyi. Venäjän vuosiviisumin jo omaaville on alennus matkan hinnasta 76 €. Lähde mukaan Suomen Sotilaan Hinta 472 € jaetussa 2 hengen huoneessa, mikäli osallistujia on vähintään 30. Matkan hintaan sisältyy kaksi yöpymistä, aamiaiset ja yksi illallinen Hotelli Viipurissa, yhdet retkikahvit, yksi kevyt kenttälounas, lounas Traktir Na Rzevskom -ravintolassa, Venäjän ryhmäviisumi, rekisteröintimaksu hotellissa, sisäänpääsy sotamuseoon Viipurin Keskuskasarmeilla, matkanjohtajan ja asiantuntijaoppaiden palvelut sekä ohjelman mukaiset kuljetukset Vihdin Liikenteen turistibussilla. Kolmen päivän retkellä käymme Viipuriin tukeutuen myös muilla sotahistoriallisesti kiinnostavilla paikoilla, tutustumme Viipurissa uusittuun sotamuseoon Keskuskasarmeilla ja seuraamme VT-linjan murtumista esittävää näyttävää ja vauhdikasta taistelunäytöstä oikeilla tapahtumapaikoilla! Matkanjohtajana ja asiantuntijaoppaana Göran Lindgren, panssarintorjunnan asiantuntijaoppaana lehtemme erikoistoimittaja Kari Kuusela. Siiranmäessä näemme paikan, jossa Panssarikauhua käytettiin ensi kerran tehokkaasti. T utustumme maastossa paikan päällä kohtalonhetkien isoon kuvaan ja yksittäisten panssarintorjujien tekoihin! Matkalla näemme elävöitettyä sotahistoriaa maastossa ja paljon muuta ennennäkemätöntä! Käymme Joutselässä paikalla, jossa ainoat tehokkaat panssarintorjuntatykkimme 75 K 40:t ottivat ensi kertaa yhteen Puna-armeijan panssareiden kanssa. Vastuullinen matkanjärjestäjä Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat, rekisteritunnus 4074/00/Mj Mv Sitovat ilmoittautumiset matkalle 5.5.2017 mennessä: Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat Albertinkatu 22-24 A 2, 00120 Helsinki Puhelimitse numeroon 09-444 774 tai sähköpostitse osoitteella myynti@vihdinliikenne.fi Miten punapanssarit pysäytettiin kesällä 1944 Kannaksella. Sovellamme Vihdin Liikenne Oy:n erityisehtoja matkan peruuntumistilanteissa. Siellä sotamies, Mannerheim-ristin ritari Eero Seppänen tuhosi yhdessä päivässä kauhullaan kuusi panssaria. Käymme Kuuterselässä, jossa korpraali Veikko Leppäkoski tuhosi 75 K 40:llään puolessa tunnissa kuusi panssarivaunua, mutta ei voinut estää VT-linjan murtumista juuri samalla paikalla. Yhden hengen huoneen lisämaksu on 45 €/koko ajalta
jaakko.puupera@suomensotilas.fi Hyväntahtoiset. Hyväntahtoiset sekoittavat tavoitteen ja välineen toisiinsa. Määräaikaistilausta ei voi perua. Esimerkiksi tasa-arvo voidaan nähdä tasan kahdella eri tavalla; hyväntahtoisten mielestä se on sitä, että kaikki ovat yhtä aikaa maalissa. Reserviläisten omat aseet kenties. Ne eivät ole tavoitteita. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 3 PARAS LUOTTOLUOKKA 10/2006 Postiosoite Döbelninkatu 2, 6 krs. Mutta sitä se ei ole. Osa jopa vapaa-ajallaan vapaaehtoisesti. Näitä kilttejä, hyviä, suvaitsevaisia ihmisiä, jotka kannattavat tasa-arvoa, ympäristönsuojelua ja kansainvälistä solidaarisuutta, joka näemmä nostaa eläimet samalle viivalle ihmisen kanssa ja jossa meidän velvollisuutemme on antaa vaikka oma paita päältämme maailman kaukaisimmassa kolkassa olevan köyhän auttamiseksi, kun samalla unohdamme omat köyhämme. Kestotilauksen voi katkaista ainoastaan tekemällä se ennen seuraavan uuden tilausjakson alkua. Jos asevelvollisuutta pitää pakkotyönä, voi saman tien kutsua myös – Suomen tapauksessa – suurta osaa veronmaksajien päivittäisestä palkkatyöstä pakkotyöksi. Minun mielestäni se on sitä, että kaikki ovat samalla viivalla kilpailun alkaessa. Ei. Olemmehan me jo kieltäneet tuhmia aseita ja rajoittaneet kykyämme puolustautua. Asevelvollisuus ei ole pakkotyötä. Se on yhdessä demokraattisesti sovittu tapa taata, että tasa-arvo, ympäristöarvot ja muut yhdessä halutut arvot voidaan täyttää ja turvata. Tai kenties Suomen asevoimiin määrätään joskus esikuntiin politrukit vahtimaan, että kenttätykistö huomioi taistelun aikaisessa toiminnassaan luonnonsuojelualueet ja tuliasemissa taataan esteetön kulku myös liikuntarajoitteisille. Nämä epäoikeudenmukaista asevelvollisuutta vastustavat rosat ja arnot, nämä asevalvontaraporttien laatijat, jotka tekevät puolesta miljoonasta Suomen kituvaa kansantaloutta piristävästä vientikiväärinpatruunasta ihmisoikeuskysymyksen ja nämä veronmaksajien rahoilla palkatut vahingontekijät, jotka vaativat muutenkin ahdingossa olevalta puolustuslaitokseltamme ympäristölupia harjoittelemiseen ja sen puolustamiseen, että Suomi jatkossakin olisi tasa-arvoinen yhteiskunta, joka välittää myös luonnosta, eläinten oikeuksista ja ihmisoikeusloukkausten uhreista maailmalla. Me olemme halunneet näin. Unohtamatta erilaisia ruokavalioita ja etnisten vähemmistöjen oikeuksia, kuten oikeutta olla ottamatta vastaan käskyjä naiselta. Asevelvollisuus ei ole oikeudenmukainen järjestelmä, ja taistelukentällä ei ole naiskiintiöitä ja invavessoja. Uskoakseni valtaosa suomalaista jakaa nämä samat arvot. Mitä kiellämme itseltämme seuraavaksi. Kirjapaino: PunaMusta Seuraava numero 6/2016 ilmestyy joulukuussa 2016. Heidän maailmassaan esimerkiksi maanpuolustus on tasa-arvokysymys ja asevelvollisuus miessukupuolta sortavaa pakkotyötä. Mutta koko maailma ei niitä jaa, eivätkä ne tarkoita meille kaikille samaa asiaa. Onhan meillä kokeiltu jo yhtymien esikunnissa operaatiolakimiehiäkin, jotka kertovat komentajalle, että jos muuten nyt posautat tuon moottoritiesillan poikki, niin saatat joutua siitä korvausvastuuseen ja läheinen vesistökin saattaa kuormittua. Minustakin olisi kiva, että minun paitani valmistettaisiin oikeudenmukaisesti – ehkä jopa Suomessa – eikä orjatyövoimalla kaukomailla. 00260 Helsinki etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutusasiat Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello 9-16 Puhelin 03 4246 5334 Telefax 03 4246 5341 asiakaspalvelu@kustantajapalvelut.fi Päätoimittaja Jaakko Puuperä gsm 050 590 3964 Ulkoasu ja taitto Kalevantuli, Matti Vartiala gsm 040 589 4547 Kustantaja Kustannus Oy Suomen Mies Toimitusjohtaja Kai Ahotupa gsm 0400 418 705 fax 010 423 8389 Tilaushinnat alkaen 7.4.2015 Kestotilaus: 72,00 €/vsk Määräaikaistilaus 12 kk: 91,00 €/vsk Opiskelija/varusmies: 67,00 €/vsk Tilaus alkaa aina tilausta seuraavasta tilaajalle toimitetusta lehden numerosta. Olemme halunneet tehdä työtä yhteiskunnalle, jotta voisimme päättää jatkossakin siitä, paljonko työstämme kannetaan yhteiseen kirstuun jaettavaksi omille ja maailman vähäosaisille, ympäristönsuojeluun ja muihin hyviin asioihin. Vuosikertaan sisältyy vähintään kuusi lehteä. Niin, rosat ja arnot, teidän takianne näitä pakkotöitä tehdään. Minustakin ympäristöä pitää suojella, eihän täällä muuten voi elää. Hyväntahtoisia. Kestotilauksen vähimmäistilausjakso on yksi vuosikerta. Aineistopäivä 9.11.2016. Toimitus: toimitus@suomensotilas.fi Knuuti, Jukka • Kuusela, Kari Lappi, Ahti • Lindblom, Tom Mäkelä, Pekka • Rundgrén, Eerikki Valve, Tuomo Avustajat Suomen Sotilaan kotisivuilla osoitteessa www.suomensotilas.fi ISSN-1237-8704 Aikakauslehtien liiton jäsen Suomen Sotilas myös Facebookissa 6.11.2016 Suomessa on runsaasti päättäjiä ja heidät valinneita äänestäjiä, jotka uskovat liikuttavalla tavalla maailmanrauhaan ja yksipuoliseen aseistariisuntaan. Minäkin olen suvaitsevainen ja kannatan tasa-arvoa. Tasa-arvon tavoittamiseksi on meidän pidettävä välineet kunnossa vaikka sitten vähän epätasa-arvoisesti. Minustakaan ihmisiä ja eläimiä ei saa rääkätä. Asevelvollisuus – niin kuin maanpuolustuskin – ovat välineitä. Minäkin olen valmis kuolemaan sen puolesta, että teillä on oikeus olla kanssani eri mieltä, jopa hölmöä mieltä
Joskus vapauden säilyttäminen ei ole mahdollista ilman sotaa. Suomeen uhkaa syntyä sotilaallinen tyhjiö, koska laiminlyömme yhä puolustustamme, emme tunnusta tosiasioita emmekä näe, mitä ympäristössämme on tapahtumassa. Siksi siihen varaudutaan ja myös siksi, ettei sitä tulisi. Tyhjiöt täyttyvät, ja siksi niitä ei saa syntyä. Mutta kenellä valta sitten olisi ja mihin se johtaisi. Pian on liian myöhäistä. Sekös olisi sitten tasa-arvoista. Kun piikkikypäräja kepipäinen jalkaväki ja ratsuväki rintakyrasseineen ja peitsineen marssi sotaan, eivät menneisyyden sotiin suunniteltujen armeijoiden kenraalit osanneet aavistaa mitä tuleman piti. JOULUKSI KOTIIN Sata vuotta sitten, syksyllä 1916, ensimmäistä maailmansotaa oli käyty kaksi vuotta. Julkaistava aineisto. Kuka haluaa sellaisen rauhan. Sata vuotta sitten vain parin vuoden takaiset piikkikypärät ja kepit tuntuivat jo esihistorialta. Tankkikaan ei ratkaissut sotaa, mutta se muutti sodankäynnin lopullisesti. ASEDIREKTIIVI 6 EU:n asedirektiivi uhkaa Suomea – Juha Särestöniemi JYVÄLLÄ 14 Turvallisuuskatsaus 20 Sodan ajan vahvuutta kasvatetaan MPK:ssa YT:t 21 Yhteistyötä taivaalla 22 Uusi laskuvarjo käyttöön Suomessa Taistelupaita liivin alle Maavoimat harjoitteli paikallispuolustusta Mini-UAV:t tuottamaan tilannekuvaa 23 Venäjä vahvistaa ilmasotakykyään Maailmalta – Pekka Mäkelä 31 Kari kommentoi: Ystäväni sarjakuvasankari – Kari Kuusela TAKTIIKKA JA TEKNIIKKA 32 Panssarisota, osa I: Tankin tarina – Aleksei Kettunen 37 Mark I Female 41 Mark V 45 A7V 48 Schneider CA 1 51 Saint-Chamond 53 Renault FT 56 Panssarivaunujen taisteludebyytti – Aleksei Kettunen 59 Kirjat: Glanfield, Devil's Chariots 83 Suomi-konepistooli m/42 – Jaakko Puuperä 88 Suomi-konepistoolin valmistusvaiheita KOEAJOSSA 60 Leopard 2A6: Traumwagen – Kari Kuusela 70 Leopard 2A6: tekniikka – Aleksei Kettunen 71 Iso kissa – Aleksei Kettunen PIKATESTI 80 Savotan Jääkäri-reppu – Tom Lindblom IIVI 81 Pelon politiikka – Iivi Masso PALAUTTEET 95 F-35 ja Kuolleen meren strategia KNUUTI 98 Tšekkivaunut syömähampaina – Jukka Knuuti Palvelukortti sivulla: 99 Kannen kuva: Juha Särestöniemi Lisää sivuiltamme: WWW.SUOMENSOTILAS.FI K yllä maailmanrauha on mahdollinen. Sodan kasvot olivat nyt toiset. Sota pysähtyi ja se maksoi verta. Mutta aseeton maailmanrauha on yhtä epätosi ja mahdottomuus kuin Suomen itsenäinen ja uskottava puolustaminen. Tilaajarekisteri. Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. Maailmanrauhaan ja sen ylläpitoon tarvittaisiin aina aseita, siihen tarvittaisiin maailman hallitus, jolla pitäisi olla maailmanlaajuinen valta. Kuinka kävisi vapauden. Syyskuussa 1916 britit toivat ensimmäisenä taisteluun uuden ihmeaseen, jonka piti taas viedä joukot suoraan Berliiniin ja pojat jouluksi kotiin. Olisiko se tehokasta tavoitteen ja sen turvaamisen kannalta?. Tasa-arvoa voidaan toki tavoitella maanpuolustuksen ja veronmaksun saroillakin. Lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Minulle sopisi molempiin sukupuoliin laajennettu asevelvollisuus ja tasaverotus. Niitä lehden tilaajia, jotka eivät halua että heidän tietojaan käytetään, pyydetään ilmoittamaan siitä lehden tilauksen yhteydessä. Pitäisikö sitä vielä pahentaa luopumalla asevelvollisuudesta, yksityisistä aseista ja sotatarvikeviennistä
OUTO ASE Suomi-konepistooli m/42 oli Lahden epätoivoinen yritys tekohengittää vanhentunutta asekonseptia. Tankin tarina s. Torjuntavoitosta ei ole kyse ja huoleen on syytä. Se alkoi sata vuotta sitten, tai oikeastaan jo paljon aikaisemmin. Lue raporttimme tilaneesta lokakuussa 2016. EU:n asedirektiivi uhkaa niin suomalaisten omaisuuden suojaa kuin turvallisuutta. Suomen Sotilas penkoi direktiiviesityksen tilan läpi. Lue koko tarina aseesta joka muutti sodankäynnin ja siitä kuinka kaikki alkoi Sommelta syyskuussa 1916. 32 s. 6 PA SI LI N D RO O S. 82 EU:N ASEDIREKTIIVI s. Mistä oli kyse ja miksi se ei kelvannut sotaväelle
6 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 PA SI LI N D RO O S
TEKSTI: JUHA SÄRESTÖNIEMI. marraskuuta 2015. Sekä komission että IMCOn direktiiviesitykset ovat useiden jäsenmaiden – kuten Suomenkin – perustuslain hengen ja EU:n subsidiariteettiperiaatteen vastaisia. Direktiiviä on ajettu läpi EU:n omien sääntöjen ja periaatteiden vastaisesti terrorismin uhkaan vedoten. EU ei kuitenkaan ole lähtenyt rajoittamaan kuorma-autojen laillista hallussapitoa. Direktiivi osoittaa EU:n suuruutta pikkuasioissa ja pienuutta isoissa asioissa. Terrori-iskuissa käytetään lähes poikkeuksetta luvattomia, rikollisesti hankittuja aseita. Poliisia kuormitetaan täysin tarpeettomalla lisäbyrokratialla. Poikkeustilaa on pidentänyt muun muassa Nizzan isku, jossa aseena oli kuormaauto. UHKAA SUOMEA EU:n ASEDIREKTIIVI EU:n asedirektiivissä ei ole saavutettu torjuntavoittoa. . Mikäli direktiivi pannaan täytäntöön nyt tarjoillussa muodossa, tulee se monilta osin loukkaamaan aseita omistavien lainkuuliaisten kansalaisten omaisuuden suojaa, suomalaisten aseenomistajien oikeusturvaa ja heikentämään yleistä lain kunnioitusta. Koska terroristit ja muut rikolliset harvoin käyttävät laillisia aseita iskuissaan, kokivat miljoonat eurooppalaiset laillisten aseiden omistajat hankkeen syyttömien rankaisuna ja lainkuuliaisten ihmisten elämän vaikeuttamisena. Iskujen seurauksena Ranskaan julistettiin poikkeustila, joka on jatkunut jo vuoden. Yli 130 kuoli ja yli 350 loukkaantui. Direktiivi ajautui vastatuuleen jo alkumetreillä. Ei siis laillisia ja luvallisesti hankittuja aseita, joihin nyt ollaan puuttumassa ja joiden valvontaan EU haluaa ohjata resursseja, jotka ovat sitten pois luvattomien aseiden ja laittoman asekaupan valvonnasta ja torjunnasta. EU:ssa on ollut jo pitkään meneillään sammutetuin lyhdyin ajettu hanke laillisten aseiden saatavuuden vaikeuttamiseksi. Iskuissa käytettiin maailmankuuluun neuvostoliittolaiseen Kalashnikovin rynnäkkökiväärin konstruktioon perustuvia aseita sekä räjähdeliivejä ja kranaatteja. Terrori-iskusta saatiin silti tekosyy asedirektiivin läpiviemiseksi ilman EU-sääntöjen mukaisia kuulemisia. Direktiivi ei tule parantamaan aseturvallisuutta millään tavalla, vaan se tulee todennäköisesti heikentämään sitä lisäämällä laittomien aseiden määrää. Hanke on ollut siis vireillä siitä riippumatta, mitä terroristit tekevät. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 7 ISIS ISKI PARIISISSA konserttiin ja useampaan ravintolaan vajaa vuosi sitten, 13
Kieltolistalle olisivat molemmissa tapauksissa joutuneet muun muassa kaikki automaattiaseet, yli 10 patruunan lippaat pitkissä aseissa ja yli 20 patruunan lippaat niin kutsutuissa käsiaseissa eli tässä tapauksessa automaattipistooleissa (itselataava kertatuli). Lisäksi metsästäjien ystäväksi profiloitunut tuolloinen sisäministeri, nykyinen valtiovarainministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ei lähtenyt EU-kokoukseen vaan meni sen sijasta Lappeenrannan puoluekokoukseen, vaikka olisi tarvittaessa ehtinyt molempiinkin. Niinistön vahva ulostulo käynnisti kevään mittaisen lausuntokierroksen, joka huipentui eduskunnan suuren valiokunnan käsittelyyn 3.6.2016. Sanontahan kuuluu: puhe on poliitikon teko. Juttu on luettavissa nettisivuiltamme: http://www.suomensotilas.fi/suomi-soveltaa-uutta-dekodirektiivia-perjantaista8-4-alkaen-sellaisenaan-olemmeko-me-rikollisia/ Sammutetuin lyhdyin Suuren valiokunnan päähuomion vei kuitenkin kyseisessä kokouksessa TTIP-kauppaneuvottelut, ja asedirektiivi meni hieman siinä sivussa läpi sellaisenaan. ASEDIREK TIIVI 8 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Terrorismia käytettiin keppihevosena pienen piirin Brysselissä pitkään suunnitteleman asekiellon – Gun Banin – eteenpäin viemiseksi. Terrorismia käytettiin keppihevosena pienen piirin Brysselissä pitkään suunnitteleman asekiellon – Gun Banin – eteenpäin viemiseksi.. Muiden muassa puolustusministerin erityisavustaja Juha Martelius totesi, että esitys on kompromissi, mutta huono sellainen (katso Marteliuksen haastattelu nettisivuiltamme). Suomi nousee vastarintaan Tavallisesti kuuliaisen ja kiltin EU-jäsenen, Suomen, puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) totesi julkisesti, että Suomi ei tule direktiiviä noudattamaan, mikäli esitys tulee menemään sellaisenaan läpi. Tämäkin esitys oli sekä reserviläisten että asekeräilijöiden kannalta varsin huono. Taustalla oli Yhdysvalloissa ajettu ”rynnäkköasekielto” ja Ison-Britannian ja Australian pitkälle viedyt aserajoitukset. Niinistön rooli siinä, että Suomi nousi vastustamaan direktiivihanketta, olikin keskeinen. Vaikka se jokin ei millään tavalla turvallisuutta lisäisikään. Varsinaisestihan asia ei olisi edes ollut puolustushallinnon alaa muilta osin kuin siltä, missä määrin se koskee vapaaehtoista maanpuolustusta. Samalla terroristien edessä voimattomilta näyttävät poliitikot saisivat suuren yleisön silmissä sulan hattuunsa tekemällä edes jotain. Kokoomuksen puheenjohtajaksi kokouksessa valittu Orpo oli nimenomaan luvannut ajaa asiaa. Kaiken huipuksi uhkana oli, että aseet, joihin tällainen kielletty lipas voidaan kiinnittää, olisi kielletty myös. Suomen Sotilas kirjoitti jo viime huhtikuussa voimaan tulleesta deaktivoitujen aseiden direktiivistä ja asedirektiiviesityksestä laajasti numerossaan 1/2016. Tiukasti tulkittuna se olisi voinut johtaa melkoisen täydelliseen Gun Baniin. Tarkoituksena oli ohjeistaa tuolloinen sisäministeri Petteri Orpo (kok.) EU:n ministereiden kokoukseen
Hyväksytty mietintö on perussuomalaista europarlamentaarikko Jussi Halla -ahoa lainaten ”kaukana täydellisestä, mutta vielä kauempana se on komission katastrofaalisesta esityksestä ja neuvoston lähes yhtä huonosta kannasta”. 9 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Europarlamentin sisämarkkinavaliokunta IMCO hyväksyi heinäkuisessa äänestyksessä oman mietintönsä komission viime vuoden marraskuussa antamasta esityksestä ampuma-asedirektiiviksi. Demokratian, edustuksellisuuden ja läpinäkyvyyden kannalta trilogi on kovin ongelmallinen, sillä sen neuvottelut ovat suljettuja. Perinteisesti sisäministeriö ja poliisihallinto ovat olleet Suomessa tiukimman ja jopa liioitellun tulkinnan kannalla EUdirektiivien suhteen. Mikäli parlamentin kanta voittaa trilogissa, direktiiviä voisi soveltaa paljon nykyistäkin lakia joustavammin. IMCOn ja käytännössä parlamentin kanta on nimenomaan tuoda reserviläiset ja vapaaehtoinen maanpuolustus sekä näiden aseistaminen kansallisesti päätettäväksi asiaksi. Eräs tällainen on reservin ja maanpuolustustyön määritelmä aseläinsäädännössä. päivänä 2016 tämän lehden mennessä painoon moni asia on yhä auki (seuraa päivityksiä aiheesta nettisivuillamme ja Suomen Sotilaan Facebook-sivulla). Tähän asti aseluvat ovat olleet puhtaasti sisäministeriön tontilla, mutta direktiiviesityksen (IMCO) pohjalta myös puolustusministeriöllä saattaa olla entistä suurempi mahdollisuus vaikuttaa asiaan, erityisesti jos ministeriössä on asiasta kiinnostunut virkamiesja poliittinen johto. Lokakuu 2016 Lokakuun 17. Nyky-yhteiskunnassa tosin moni keskustelu vuotaa ja tieto leviää nopeasti erityisesti sosiaalisessa mediassa, mutta sen todenperäisyyttä on vaikea varmistaa. Komissio ei ota minkäänlaista kantaa reserviläisiin tai vapaaehtoiseen maanpuolustukseen vaan määrittelee ainoastaan asevoimat, joihin kuuluvat myös eräissä maissa erilaiset kodinturvajoukot ja reserviorganisaatiot. Pallo saattaakin siis olla lopulta suomalaisilla lainsäätäjillä Suomessa! Tämä on asia, jossa Suomen tulisi olla hereillä, sillä meidän aselainsäädäntömme ei tunne maanpuolustukseen perustuvaa aseenkantolupaa. Komissio on ehdottanut, että käytännöllisesti katsoen kaikki luvat olisivat määräaikaisia ja enintään viiden vuoden pituisia kerrallaan.. Merkittävintä onkin juuri se, että näin ollaan mahdollistamassa kansalliset poikkeukset asedirektiiviin. Meillähän näin ei ole. Parlamentin kantaa alettiin sovittaa yhteen jäsenmaita edustavan neuvoston ja EU-komission kanssa syyskuussa niin kutsutussa trilogissa. IMCOn hyväksymä mietintö ei ole lopullinen direktiivi. Tosin moni reserviläinen saattaisi joutua anomaan lupaa uudelleen, koska nykyään käytännöllisesti katsoen kaikki reserviläisaseiden aseluvat on myönnetty ampumaurheiluperusteisesti
Onkin mielenkiintoista nähErityisen ongelmallista ja poliisia työllistävää tulee olemaan olemassa olevien dekoaseiden poiskerääminen tai uudelleen merkinnän ja deaktivoinnin valvonta ja toteuttaminen… PA SI LI N D RO O S. Suomen osalta muutoksia olisi tulossa ainakin aseen osien määritelmään. Trilogissa jäsenmaita edustaan puheenjohtajamaa Slovakia, ja Suomen neuvottelijana toimii Suomen EU-edustosta (senior specialist, police matters) Mari Hämäläinen. IMCOn esityksessä tätä ei pidetä järkevänä eikä toimivana, vaan heidän ehdotuksensa mukaan toistaiseksi voimassa olevat luvat voisivat jatkua maissa, joissa on toimiva valvontajärjestelmä, kuten Suomessa. Mikäli tällainen olennainen osa on liian pieni kaikille merkinnöille, niin siihen on lisättävä vähintään sarjanumero. Nykyisessä esityksessä mikä tahansa kannettava laite, joka sisältää sellaisen olennaisen osan, jota voidaan käyttää tuliaseena, määritellään tuliaseeksi. IMCOn esitys lääkärintarkastuksista ja haastatteluista on saman sisältöinen niiden maiden osalta, joissa on toimiva valvontajärjestelmä. Sisäministeriön kansainvälisten ja EU-asioiden yksikön johtava asiantuntija, Johanna Puiro vakuuttaa että direktiivillä ei ole tarkoitus vaikuttaa minkään jäsenvaltion maanpuolustusratkaisuun, mutta riittävän selkeä sanamuoto on vielä löytymättä. Lisäksi osat on identifioitava valmistajan nimellä ja sarjanumerolla. Komissio on ehdottanut, että käytännöllisesti katsoen kaikki luvat olisivat määräaikaisia ja enintään viiden vuoden pituisia kerrallaan. Esitys on teknisesti erittäin ongelmallinen, monet aseen osista ovat sellaisia, että ne voisivat olla myös jonkin muun teknisen välineen osia ja päinvastoin. 10 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Lupien voimassaoloajat ovat myös tiukasti neuvottelupöydässä. Merkinnät on lisättävä valmistettaessa, mutta maahantuotujen aseiden osien osalta merkintä voidaan tehdä myös maahantuonnin yhteydessä. Mitä on luvassa
Tämä vaikuttaa siis EUedunvalvonnan aikatauluun. Tulkinnanvaraisuutta piisaa. Näiden epävirallisten neuvotteluiden aiheena on tyypillisesti uusi lainsäädäntö ja tavoitteena on sopia ratkaisusta ennen parlamentin ensimmäistä tai toista äänestystä. Ongelmalliseksi tämä voi tulla tilanteessa, jossa ihmiset omistavat aseen osia, jotka on saatu esimerkiksi kuolinpesistä ja joita kaikki eivät välttämättä edes tunnista aseen osiksi. Trilogimenettelyä ei ole varsinaisesti kirjattu EU:n perussopimukseen. Lisäksi jää epäselväksi, mitä nyt jo ihmisillä oleville lippaille tullaan tekemään, sillä ne ovat rekisteröimättömiä ja niitä on Suomessakin kymmeniätuhansia, koska muun muassa Puolustusvoimat on itse myynyt vanhoja lippaita muistoesineiksi. Trilogisopimus voidaan saavuttaa jo parlamentin valiokunnan ensimmäisen äänestystuloksen ja neuvoston suurlähettilästason antaman neuvottelumandaatin pohjalta. Vain harvoja lainsäädäntöpaketteja käsitellään enää vuorotellen parlamentissa ja jäsenmaita edustavassa neuvostossa. Aseen osien vakiintuneet nimitykset vaihtelevat myös kielialueiden sisällä joskus asetyypeittäin. Tämä on sillä tavalla erikoinen asetelma, että moniin aseisiin voi kiinnittää lippaan, johon sopii yli 20 patruunan lipas, sillä aseet on suunniteltu siten, että lippaan koolla ei kiinnityksen puolesta ole oikeastaan Instituutioiden väliset neuvottelut TRILOGI Trilogineuvotteluiksi kutsutaan jäsenmaita edustavan puheenjohtajamaan, komission ja Euroopan parlamentin välisiä neuvotteluita. Salaisuuden vuoksi trilogivaiheessa asioihin on huomattavasti vaikeampaa ja työläämpää vaikuttaa kuin parlamentin valiokunnan julkisessa käsittelyssä. Hereillä olisi oltava viimeistään komission ehdotuksen valmistuessa ja käsittelyn alkaessa neuvostossa ja parlamentissa. Valmistusmerkinnät tulisivat mahdollisesti koskemaan myös aseiden lippaita. Näiden osalta direktiiviesitys on hieman erikoinen, sillä lippaita ei saisi jatkossa myydä muut kuin valtuutetut asekauppiaat. Itselataava ase, johon kiinnitetään yli 20 patruunan lipas, uhkaa muuttua kategorian A ampuma-aseeksi eli sotilaskäyttöön suunnitelluksi. Onko esimerkiksi Suomi-konepistoolin lippaasta tehty taskumatti lipas tai lippaan osa. Erityisen epämääräinen ja tulkinnanvarainen on ilmaisu frame, ja myös receiver voidaan ymmärtää kovin eri tavoin eri yhteyksissä. Englanninkielinen määrittely on hyvin tulkinnanvarainen ja epämääräinen, ja kielivastineet vaihtelevat. Aseen olennaisia osia direktiiviesityksen mukaan ovat piippu, runko, luistirunko, luisti, lukonkehys ja lukko siihen kuuluvine osineen (barrel, frame, receiver, slide, cylinder, bolt or breech block), vapaasti ja väljästi kääntäen. Latauslaitteen voisi helposti mieltää myös ampumatarvikkeiden lataamiseen tarkoitettuun välineistöön, mutta ainakin esityksessä pa. Se on kuitenkin toimielinten tärkeä epävirallisen yhteydenpidon muoto ja johtaa nykyään lähes kaikissa lainsäädäntöhankkeissa sopimukseen. Pitääkö se luvittaa. Entä mikä tahansa itse väsätty syöttölaite, jonka saa liitettyä aseeseen ja valmistettua varsin alkeellisin välinein. Erikoista on se, että direktiiviin esitellään uusi termi, joka ei ole alalle mitenkään vakiintunut. Tällainen sopimus äänestetään yleensä sellaisenaan läpi neuvostossa ja parlamentin täysistunnossa. Itse direktiivissä lipas määritellään termillä loading device, joka on Suomessa käännetty väärin latauslaitteeksi, kun oikea termi olisi syöttölaite. Taannehtivasti tällaisia merkintöjä ei kuitenkaan tultaisi vaatimaan, mikä tietysti tekee asian sillä tavalla ongelmalliseksi, että kenellä on todistustaakka siitä, koska aseen osa on valmistettu tai tuotu maahan, jos se aikaisemmin on ollut lupavapaa esine, jollaisia aseen osista – tai sellaisiksi soveltuvista ”oleellisista” osista – kovin monet ovat ympäri maailmaa. JS minkäänlaista rajoitusta. Entä sellaisen osana käytetyt siviilitarvikkeet. Joka tapauksessa tämä termi koskee nykyisen tulkinnan mukaan sekä lippaita, vöitä että vastaavia laitteita. Yleensä lainsäädännössä liiallinen tulkinnanvaraisuus nähdään ongelmana, koska se saattaa johtaa epätasa-arvoisuuteen ja virkamiesmielivaltaan, jotka molemmat ovat EU:n ja sen jäsenvaltioiden keskeisimpien periaatteiden vastaisia ilmiöitä. Suuri lipasja dekosotku Lippaiden osalta rajoituksia on tulossa metsästäjille ja ampumaharrastajille. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 11 ASEDIREK TIIVI dä, minkälaisen lupahallintoviidakon ja hallinnollisen epätasa-arvoisuuden sekä tulkintaerojen sekasotkun esitys saisi toteutuessaan aikaiseksi
Koska dekoaseet ovat olleet vapaasti ostettavissa, eikä niitä ole rekisteröity mitenkään, ei tiedetä, kenellä niitä on ja kuinka paljon. Se olisi merkittävä muutos, sillä Suomen laki ei aseen hankkimisja hallussapitolupien osalta tällä hetkellä tunne käsitettä maanpuolustuksellinen tarkoitus. Sen sijaan Suomi on itse kotimaisella lainsäädännöllä ilman EU:n vaikutusta tekemässä asekeräilyn entistä vaikeammaksi ja kalliimmaksi poistamalla niin kutsutut tiedostoluvat. IMCOn direktiiviesityksessä keräilijöille sallittaisiin maakohtaiset lait, ja heille olisi sallittu edelleen myös A-kategorian (esimerkiksi sarjatuliaseiden) aseiden omistus ja säilyttäminen. Ehkä nyt tullaan taas näkemään asekätkentää taannehtivan lain seurauksena. Yksityisen omaisuuden suoja on kaikkien valtioiden ja myös Euroopan unionin laissa vahva, eli dekoaseita ei voida vain hakea pois, ne pitää lunastaa. Erityisen ongelmallista ja poliisia työllistävää tulee olemaan olemassa olevien dekoaseiden poiskerääminen tai uudelleen merkinnän ja deaktivoinnin valvonta ja toteuttaminen (olettaen, että direktiiviasetus jää voimaan). Se, että joitakin merkinanto-, starttija deko-romuaseita on muutettu toimiviksi, johtuu siitä, että eräissä maissa on ollut liian löysät de aktivointisäännöt. Viimeksi tällaista on nähty Suomessa asekätkennän yhteydessä. Suurin osa IMCOn esitykseen tulleista muutoksista on erilaisten lobbausjärjestöjen ja eräiden EU-kansanedustajien sitkeän työn tulosta, ei viranomaisten asiantuntemuksen ja selvitystyön ansiota. 2. Yleisestikin sotilaskäyttöön tarkoitettujen aseiden osalta IMCOn direktiiviesitys on neuvoston esitystä järkevämpi, sillä se ei koskisi poliisia tai maanpuolustustarkoitukseen hankittavia aseita, niistä päätettäisiin jokaisessa valtiossa itsenäisesti. Mistä rahat. Kuka määrittelee korvaushinnan, kun markkinat katoavat. Niin deaktivoitujen aseiden kuin laittomaksi muuttuvan muun tavaran, kuten ihan oikeiden aseiden, aseen osien tai lippaiden, poiskeräämisessä on oikeastaan kolme ongelmaa: 1. Muistellaanpa vaikka kuinka kävi kieltolain aikana… Sotahistoria uhattuna Asekeräilijöiden osalta direktiiviesitys on muuttunut keräilijöille ja asehistorian säilyttämiselle myönteisemmäksi kuin suuresta valiokunnasta lähtenyt esitys. Direktiivi saattaa olla johtamassa käytännössä taannehtivaan lainsäädäntöön. Aseromujen uudelleen deaktivointi, rekisteröinti ja merkintä on kallista, ja nyt lasku on tulossa deaktivoijalle, vaikka hän ei ole mihinkään syyllistynyt. Tähän ei ole tulossa muutosta, päinvastoin, Sotamuseo on ajettu entistä pahempaan ahdinkoon, ja lisämäärärahoja ei ole luvassa. Suurta keskustelua herättäneet dekoaseet – eli vapaasti ostettavissa olevat deaktivoidut aseet – on myös huomioitu direktiivissä, ja niiden säännöksiä kiristetään. PA SI LI N D RO O S. 12 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 ASEDIREK TIIVI nosten lataaminen on edelleen erikseen sallittu yksityisille henkilöille omaan käyttöön. Kenties tämä sopii niiden pirtaan, joiden mielestä sotahistoria pitäisikin unohtaa. Tämä tulee väistämättä tarkoittamaan Hereillä on hyvä olla, sillä jokainen jäsenmaa voi säätää myös direktiiviä tiukemman aselain. 3. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Puolustusvoimien hallinnoimat reserviläiset voisivat direktiivin puitteissa hankkia jopa sarjatuliaseita. Ajatus on täysin käsittämätön, sillä nyt ollaan luomassa säädöstöä, joka ei lisää aseturvallisuutta mutta lisää poliisin turhaa työtä, tekee tietämättömistä kansalaisista tietämättään rikollisia eikä edelleenkään estä rikollisia purkamasta vanhoja deaktivointeja. Yksityisten kokoelmien merkitys siis vain kasvaa, mutta entä jos niiden ylläpito tehdään direktiivillä ja omalla lainsäädännöllä joko laittomaksi tai kohtuuttoman vaikeaksi ja kalliiksi. Suomessa deaktivointi oli jo ennen huhtikuussa voimaantullutta säädöstä niin tiukkaa, ettei aseromua voinut saada järkevästi ilman uusia osia toimivaksi. Nyt aseturvallisuus ei parane ja esimerkiksi historian elävöittämisharrastus ja erilaiset sotahistorialliset taistelunäytökset saattavat loppua EU-alueelta. Se ei tule parantamaan Suomen aseturvallisuutta eikä parantamaan suomalaisten lainkunnioitusta. Yhteiskunnallisesti merkittävää tämä on sikäli, että tähän asti juuri aseja sotahistoriakeräilijät ovat dokumentoineet valtaosan suomalaisesta aseja sotahistoriasta yksityisin varoin. Kaiken kaikkiaan nyt nähty teksti on oiva todistuskappale sen laatijoiden täydellisestä asealan ammattitaidon ja asiantuntemuksen puutteesta ja siitä, ettei asiantuntijoita ole edes haluttu kuulla. Tämä tulee varmasti herättämään paljon keskustelua. Lisääkö se jonkun turvallisuutta
Suomen Sotilas jää seuraamaan direktiivin etenemistä ja jatkaa raportointia nettisivuillaan, sosiaalisessa mediassa ja tietysti tulevissa numeroissaan. 13 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Suomen ampuma-aselain uudistamista. Tässä asiassa kotimaiset päättäjämme eivät pääse Brysselin taakse piiloon vastuutaan. Toimimattomiksi havaituista lääkärintarkastuksista tultaisiin luopumaan, lisäksi määräaikaiset luvat koskisivat vain niitä maita, joilla ei ole Suomen tapaista jatkuvaa seurantaa lupien osalta. Suomessa toistaiseksi voimassa olevat luvat pysyisivät sellaisenaan. Aika näyttää, onko poliitikon teko pelkästään puhetta… Päätökset tehdään Suomessa Jos puolustusministeriössä ollaan hereillä, avaa tämä täysin uusia mahdollisuuksia. Slovakia on ollut samoilla linjoilla kuin parlamentti ja suomalaiset aseharrastajat, mutta puheenjohtajamaalta edellytetään puolueettomuutta, joten he ovat tällä hetkellä jossain määrin jäävejä PA SI LI N D RO O S. Keräilijöiden asemaa ollaan jo vaikeuttamassa omilla laeilla, joiden sylttytehdas löytyy Poliisihallituksesta ja on siellä ruumillistunut yhteen virkamieheen, jolla on tapana tuomaan omia kantojaan esiin. Suomen Sotilas aikoo ottaa selvää, mitä se tulee vastaisuudessa tarkoittamaan käytännössä… IMCOn esityksessä lupien voimassaoloon tulisi keräilijöitä lukuun ottamatta suomalaisten osalta jopa helpotuksia. Erityisesti reserviläisten osalta on kaksi vastakkaista näkemystä: poliisihallinnon epäluottamus omaa palkanmaksajaansa, Suomen kansalaisia kohtaan ja puolustusministeriön maanpuolustuksen turvaamisen tahto. hävitä vireille panemiaan juttuja eri oikeusasteissa. Lisäksi seurantataakka jäisi viranomaiselle eikä luvanhaltijalle itselleen. esitysten vaikutusanalyyseistä ja suhteellisuusperiaatteista. Valoakin näkyy. Hereillä on hyvä olla, sillä jokainen jäsenmaa voi säätää myös direktiiviä tiukemman aselain. Viimeksi hallinto-oikeus kumosi Poliisihallituksen laittomat ja mielivaltaisesti määrätyt ampumakiellot luvallisille aseille. Siitä, mihin suuntaan lakia uudistetaan, päätetään Suomessa. Nyt olisikin Suomella mahdollisuus puolustaa omia etujaan ja vapaampia asesäädöksiä, nostamalla esiin vaikeita kysymyksiä mm
Syyskuussa 2015 kaupungin valtaus herätti laajaa kansainvälistä huomiota, sillä kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kapinalliset onnistuivat valtaamaan läänin pääkaupungin. Tämän jälkeen kapinalliset ilmoittivat vallanneensa kaupungissa olevat keskeiset hallintorakennukset, mään maanteitse lisäjoukkoja, joita kapinalliset pidättelevät ja jotka sitten saavuttuaan Kunduziin pakottavat yhdessä talibanit vetäytymään kaupunginalueelta ympäröivälle maaseudulle. Kaupungin lentokenttä jäi, samalla tavoin kuin vuonna 2015, hallituksen joukkojen haltuun. TALIBANIEN hyökkäys Kunduziin tapahtui päivää ennen merkittävää Afganistanin tukijamaiden Brysselissä järjestämää konferenssia. Hyökkäys alkoi 1.–2.10.2016 välisenä yönä. Ajoitus saattoi olla sattumaa, mutta se alleviivaa kapinallisten kykyä toteuttaa hyökkäysoperaatioita, jotka uhkaavat jopa merkittäviä asutuskeskuksia. Koska lentokenttä on Afganistanin turvallisuusviranomaisten hallussa, on todennäköistä, että Kunduzin takaisinvaltaus noudattaa samaa kaavaa kuin viime vuonna. TALIBANIEN Twitter-tilillä ilmoitettiin, että kapinalliset olivat edenneet neljästä ilmansuunnasta Kunduzin kaupunkiin jo ennen tulitaisteluiden käynnistymistä. Lähes päivälleen vuotta myöhemmin, lokakuun alussa 2016, kapinalliset toistivat temppunsa ja valtasivat Kunduzin jälleen. Naton Resolute Support -kriisinhallintaoperaatiosta kommentoitiin Kunduzin taisteluja aluksi vähättelevästi, mutta tilanteen vakavuuden valjettua Nato lupasi Afganistanin turvallisuusjoukoille tarvittavaa tukea. Länsimaat ovat alkaneet tottua huonoihin uutisiin Hindu Kushin vuoristosta. JY VÄLL Ä 14 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 A fganistanin Taliban-liikkeen kapinalliset valtasivat vuosi sitten syksyllä Pohjois-Afganistanissa sijaitsevan Kunduzin kaupungin kahdeksi viikoksi. Alueelle lennätetään reservejä, ja etelästä kaupunkia kohti lähtee eteneLOKAKUUN ALUN HYÖKKÄYS HERÄTTÄÄ VAKAVIA KYSYMYKSIÄ AFGANISTANIN KYVYSTÄ ENNAKOIDA JA VASTATA ILMEISIIN TURVALLISUUSHAASTEISIIN.. Kunduzin lisäksi talibanit ovat edenneet syys-lokakuun vaihteessa Helmandissa, jossa läänin pääkaupunki Lashkar Gah on uhattuna. Kunduzin uudelleenvaltaus lokakuun alussa ei herättänyt samanlaista järkytystä kuin vuosi sitten. Kunduzin poliisin edustajan mukaan kapinalliset soluttautuivat erityisesti kaupungin lounaispuolella sijaitsevan Khak Kanin alueen kautta. Talibanit onnistuivat soluttautumaan keskustaan ohi kaupungin puolustusasemien. TAISTELUT kaupungin hallinnasta jäivät lokakuun ensimmäisellä viikolla vähäisiksi, sillä keskushallitus halusi välttää siviiliuhreja. Kapinalliset ovat edenneet Nawan piirikuntaan, KUNDUZ TAAS TALIBANEILLE näiden joukossa kuvernöörin virkaasunto, lääninhallituksen päärakennus, poliisiasema ja tiedustelupalvelu NDS:n tilat
Lokakuun alun hyökkäys herättää vakavia kysymyksiä Afganistanin kyvystä ennakoida ja vastata ilmeisiin turvallisuushaasteisiin. Uhreilla on havaittu myös hengitysvaikeuksia ja veristä oksentelua ennen kuolemaa. KEMIALLISTEN aseiden käyttöä ovat säestäneet Amnestyn mukaan ”valikoimaton siviileihin kohdistunut pom. KEMIALLISTEN ASEIDEN KÄYTTÖ SUDANISSA EI KIINNOSTA KANSAINVÄLISTÄ YHTEISÖÄ A mnesty International syytti syyskuun lopussa Sudanin hallitusta kemiallisten aseiden käytöstä Darfurissa. Kesällä ja alkusyksystä pelättiin Faryabin Maimanan puolesta (katso Suomen Sotilas 4/2016 sivut 24–25). Kemiallisten aseiden asiantuntija Jennifer Knaack sanoo oireiden kirjon viittaavan useiden kemikaalien käyttöön. Raportin mukaan arviolta 200–250 ihmistä on saanut iskuissa surmansa, ja monet – ellei peräti suurin osa – uhreista oli lapsia. Syyskuun alussa talibanit etenivät kohti Uruzganin läänin pääkaupunkia Tarin Kotia, jonka arveltiin myös kaatuvan. Asevaikutukselle altistuneiden iho on palanut tai kuoriutunut irti. Amnestyn yhdeksän kuukautta kestäneen tutkimuksen mukaan Sudan on käyttänyt useaan otteeseen kemiallisia aseita Jebel Marran alueella. Tammikuun ja syyskuun 2016 välisenä aikana kemiallisia aseita on käytetty vähintään 32 iskussa alueella sijaitsevia kyliä vastaan. Aseiden levityksessä on käytetty lentopommeja ja raketteja. KUNDUZIN osalta kapinallisten kyky vallata kaupunki uudelleen on psykologisessa mielessä huomattava takaisku Afganistanin hallitukselle ja sen turvallisuusjoukoille, jotka on näin nolattu. 15 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 joten heidän tarvitsee enää vain ylittää Helmandjoki saavuttaakseen kaupungin. Kemiallisten aseiden tarkkaa koostumusta ei tiedetä
Kansainvälinen rikostuomioistuin on etsintäkuuluttanut Sudanin presidentti Omar al-Bashirin epäiltynä Darfurissa PATTITILANNE KOLUMBIASSA K olumbian kommunistiterroristit laskivat aseensa, kansa hylkäsi rauhansopimuksen ja presidentti palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla. AMNESTY Internationalin kriisien tutkimusjohtaja Tirana Hassan kertoo, että Darfurissa on ollut käynnissä katastrofaalinen väkivallan kierre viimeisen 13 vuoden ajan. Viime kuukausien aikana Sudan on väittänyt toistuvasti Darfurin konfliktin olevan ohi. Amnesty pitää Fur-heimon asuttamalla alueella tehtyjä kemiallisia iskuja sotarikoksina tai rikoksina ihmisyyttä vastaan. Ihmisoikeusjärjestö on selvittänyt, että kemiallisten taisteluaineiden käyttö on nivoutunut laajempaan Sudanin asevoiKEMIALLISTEN ASEIDEN KÄYTTÖ ON HUOLESTUTTAVA UUSI ESIMERKKI KIELLETTYJEN JOUKKOTUHOASEIDEN KÄYTÖN YLEISTYMISESTÄ. mien hyökkäykseen Abdul Wahidin johtamaa Sudanin vapautusarmeijan (SLA/ AW) siipeä vastaan. 16 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 JY VÄLL Ä tehdyistä sotarikoksista. DARFURIN vuonna 2003 alkanut konflikti on vaatinut YK:n arvion mukaan vähintään 300 000 ihmishenkeä ja ajanut 2,5 miljoonaa ihmistä pakolaisiksi. Mikään ei ole muuttunut, paitsi että maailma on lopettanut sen seuraamisen. Mikäli Sudanin hallitus todella on käyttänyt kemiallisia aseita, osoittaa se Khartumin hallinnon olevan varma siitä, ettei niiden käytön uskota johtavan vallanpitäjiä uhkaaviin vastatoimenpiteisiin. Viimeisen kolmen vuoden aikana kemiallisia aseita ovat todistettavasti käyttäneet Venäjän tukema Syyrian al-Assadin hallinto sekä terroristiryhmä Islamilainen valtio. Samalla maa on vaatinut YK:n Darfurin rauhanturvaoperaation lopettamista ja estänyt YK:n edustajia vierailemasta Jebel Marran alueella. Kolumbian presidentti ja FARC-terroistiliikkeen johtaja allekirjoittivat syyskuun lopussa (26.9.2016) historiallisen rauhansopimuksen Cartagenassa, mikä oli sa. Kemiallisten aseiden käyttö on huolestuttava uusi esimerkki kiellettyjen joukkotuhoaseiden käytön yleistymisestä. Khartumin hallinto on syyttänyt ryhmittymää väijytyksistä asevoimien saattueita ja siviilejä vastaan. mituskampanja… miesten, naisten ja lasten valikoimaton tappaminen, sieppaaminen ja naisten raiskaaminen”
Malin syöksykierre alkoi maalismalla toiseksi viimeinen askel FARCin puolivuosisataisessa aseellisessa taistelussa. Malin pohjoisosissa ja lisääntyvissä määrin maan keskiosissa on tehty iskuja maan turvallisuusjoukkoja ja YK:n rauhanturvaajia vastaan. International Crisis Groupin asiantuntijan Hervé Jezequelin mukaan tilanne ei ole vielä katastrofaalinen, mutta huonontunut vaarallisesti. FARC oli ensimmäisiä Latinalaisen Amerikan kommunistisia kapinallisryhmiä ja samalla viimeisimpiä vasemmistolaisia terroristiryhmiä, jotka ovat laskeneet aseensa. FARCin taistelu johti neljännesmiljoonan ihmishengen menetykseen. n Sopimuksen allekirjoittivat presidentti Juan Manuel Santos ja FARCin 57-vuotias johtaja Rodrigo Londoño alias Timošenko.. ASIANTUNTIJAT kuitenkin epäilevät, auttaako 2 500 lisärauhanturvaajan ja poliisin lähettäminen maan vakauttamista. Sopimusta oli vastustanut maan entinen presidentti Alvaro Uribe, jonka mukaan rauhansopimus teki liikaa myönnytyksiä. ASEIDEN vaikeneminen jatkaa äärivasemmistolaisten terroristiryhmien alamäkeä. Välikohtaus alkoi, kun leiriä ensiksi tulitettiin kranaatinheittimin. terroristi-iskujen kärsijöihin lukeutuivat FARCin ja baskien ETAn kaltaiset vasemmistolais-nationalistiset terroristiryhmät, joiden toiminta rinnastettiin radikaali-islamistien väkivaltaan, mikä johti merkittävään imagotappioon. Tämä johti Kolumbian asevoimien laajamittaisiin hyökkäyksiin FARCin sydänalueilla ja useiden keskeisten kaaderijäsenien pidätyksiin. FARCin ideologia oli saanut väistyä jo 1990-luvulla, kun terroristiryhmä siirtyi huumetalouteen ja rahoitti toimintaansa kokaiiniviljelmien suojelulla. Lisätukea rauhanponnisteluille presidentti Santos sai Oslosta, kun hän sai Nobel-komitealta rauhanpalkinnon. Syyskuun 11. Lokakuun alussa (2.10.2016) Kolumbiassa järjestettiin kansanäänestys rauhansopimuksen ratifioimisesta. SOPIMUKSEN myötä FARC muuttuu poliittiseksi puolueeksi. Kolumbian tapauksessa maan asevoimat hyötyivät Yhdysvaltojen laajapohjaisesta tuesta terrorismin vastaisessa taistelussa. Sopimuksen myötä FARCille olisi luotu kymmenen paikan kiintiö vuonna 2018 aloittavassa parlamentissa. Samalla YK-sotilaille myönnettiin oikeus hyökätä jihadisteja vastaan, mikäli rauhanturvaajien kimppuun on käyty. Takaiskusta huolimatta FARC ja hallitus aikovat jatkaa rauhan tiellä. SAMALLA Londono pyysi anteeksi 52 vuotta kestäneen konfliktin uhreilta. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 17 RAUHANTURVAAJAT TÄHTÄIMESSÄ MALISSA S yys-lokakuun taitteessa YK:n Malin MINUSMA-operaation rauhanturvaajat joutuivat useiden hyökkäysten kohteeksi Koillis-Malissa. RAUHANSOPIMUKSEN allekirjoittamisen ja FARCin aseistariisunnan jälkeen haasteena tulee olemaan terroristien integroiminen yhteiskuntaan. Kolumbialaiset äänestivät yllättäen sopimusta vastaan niukalla enemmistöllä. Käynnissä ovat neuvottelut hylätyn rauhansopimuksen uudelleen muotoilusta niin, että kansa sen voi hyväksyä. Tilanteen parantamiseksi YK:n turvallisuusneuvosto päätti loppukesästä vahvistaa MINUSMA-operaatiota lisäämällä rauhanturvaajien määrää 11 000:sta 13 000:een ja poliiseja 1 400:sta 1 900:aan. Kaksi rauhanturvaajien ajoneuvoa lähti takaa-ajoon, mutta toinen ajoi miinaan. Viime vuonna 27 rauhanturvaajaa kuoli ja 112 haavoittui. Sopimuksen allekirjoittivat presidentti Juan Manuel Santos ja FARCin 57-vuotias johtaja Rodrigo Londoño alias Timošenko. MALIN tilanteen pelätään heikentyvän. Yksi rauhanturvaaja sai surmansa ja kahdeksan haavoittui terroristien hyökkäyksessä Kidalissa sijaitsevaan Aquelhokin tukikohtaan. Käännekohtana pidetään 2000-luvun alkua. Mikä sitten lopulta pakotti terroristit rauhan tielle. Edellisen kerran tienvarsipommi-isku surmasi rauhanturvaajan elokuun alussa. Kaikkiaan kuluvan vuoden aikana Malissa on saanut surmansa 32 rauhanturvaajaa
RANSKA teki sotilaallisen väliintulon tammikuussa 2013 pysäyttääkseen islamistien etenemisen. Asiantuntijoiden mukaan arkanssa. KOSKA valtio ei pysty takaamaan turvallisuutta maan pohjoisja keskiosissa, ovat eri väestönosat ryhtyneet aseistamaan itseään. Valitettavasti myöskään Pohjois-Malin eri aseelliset ryhmittymät eivät pidä sopimusta omanaan. Osa PohjoisMalin väestöstä tukee rauhanneuvotteluiden ulkopuolelle jätettyjä radikaaliislamisteja, jotka värväävät taistelijoita Keski-Malin Moptin alueelta. Konfliktin painopiste onkin siirtymässä pohjoisesta maan keskiosiin. Meksikon huumesodassa tilanne on maan virallisten tilastojen mukaan päinvastoin: Meksikon armeija surmaa kahdeksan jokaista haavoittunutta huumekartellien jäsentä kohden. Maan pohjoisosan tuaregit käyttivät hyväkseen pääkaupungin valtatyhjiötä ja julistivat asuttamansa alueet itsenäiseksi valtioksi. 18 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 JY VÄLL Ä kuussa 2012 sotilaskaappauksen myötä. Aseellisten toimijoiden yhteenotoissa jokaista surmansa saanutta kohden arviolta noin neljä haavoittuu. Viranomaisten mukaan tämä johtuu sotilaiden paremmasta koulutuksesta ja taidoista. New York Timesin haastattelemat asiantuntijat arvioivat, että armeija pikemminkin teloittaa kartellien jäseniä. Libyasta virranneiden aseiden ja palkkasotureiden avulla liittouma eteni kohti etelää. meijan tappotahti on kuitenkin käytännössä ennenkuulumaton ja kielii synkemmistä tekijöistä. Lisäksi konfliktin kaikki osapuolet hyötyvät muodostuneesta sotataloudesta. Samalla Ansar al-Dine marginalisoi MNLA:ta. Sen ilmentymänä on monipuolinen salakuljetusbisnes, jossa ovat mukana kaikki osapuolet. Erityisen hämmästyttävä on Meksikon laivaston erikoisjoukkojen tilasto: jokaista haavoittunutta kohden erikoisjoukko surmaa 30 kartellien jäsentä! MEKSIKON viranomaisten vuoteen 2014 asti julkaisemat tilastot avaavat näkökulman asevoimien roolista taistelussa järjestäytynyttä rikollisuutta vas. Jezequelin mukaan Malin johdolta puuttuu poliittista tahtoa kunnioittaa solmittua rauhansopimusta MNLA:n MEKSIKOSSA ARMEIJA SURMAA ENEMMÄN KUIN HAAVOITTAA M odernin sodankäynnin historiassa sotilaat ovat todennäköisemmin haavoittaneet kuin surmanneet vihollisensa. Vuonna 2015 MNLA ja Malin hallitus solmivat rauhansopimuksen, jonka myötä tuaregit ovat saaneet enemmän autonomiaa, mutta eivät omaa maata. Lisäksi kansallismielinen Azawadin kansallinen vapautusliike (MNLA) liittoutui radikaali-islamistisen Ansar al-Dine -ryhmän kanssa
(https://www.komm-zur-bundespolizei.de/bewerben/einstellungsvoraussetzungen/).. BUNDESWEHRIN henkilöstöyhdistys vastustaa hanketta. Viimeisen vuosikymmenen aikana asevoimat ovat joutuneet poliisin rooliin sen jälkeen, kun entinen presidentti Felipe Calderón julisti vuonna 2006 sodan huumekartelleja vastaan. Yhdysvaltojen kongressissa on arvosteltu yhteistyön syventämistä. Meksiko on yksi harvoja Latinalaisen Amerikan maita, jossa armeija ei ole koskaan tehnyt sotilasvallankaappausta. JOIDENKIN kriitikoiden mukaan kartellien jäsenien surmat ovat ilmentymä tietystä pragmaattisuudesta; Meksikossa vain kaksi prosenttia henkirikoksista johtaa vankeusrangaistukseen. Sotilaan ammatti ei sen mukaan ole kuin muut ammatit, sillä sotilaan identiteettiin liittyy huomattavia kansallisia luonteenpiirteitä yhteisistä arvoista huolimatta. SAKSA HALUAA VÄRVÄTÄ EU-KANSALAISIA E lokuussa Deutsche Welle uutisoi Saksan puolustusvoimien harkitsevan riviensä avaamista EUmaiden kansalaisille. Meksikon poliittinen eliitti ei ole puuttunut asevoimien sisäisiin asioihin, eivätkä asevoimat ole puuttuneet politiikkaan. TERRORISMIN vuoksi rivejään kasvattavan Saksan liittovaltion poliisi Bundespolizei vaatii hakijoiltaan Saksan tai muun EU-maan kansalaisuutta mutta edellyttää, että saksa on hallussa. Poliitikot kuitenkin puolustavat maan asevoimien toimintaa. Haettavana on ylemmän, keskitason ja kenttätason koulutuslinjoja sekä erityiskoulutuslinjoja helikopteritoimessa sekä GSG-9-erikoisjoukoissa. Saksan puolustusministeriö arvioi, että EU-kansalaisten liittäminen Saksan armeijaan olisi helppo tehtävä, sillä heillä on samankaltainen koulutustaso ja vain vähän kulttuurieroja. Maiden asevoimat ovat tiivistäneet suhteitaan, ja hiljattain Yhdysvallat myi Black Hawk -helikoptereita naapurimaahansa. Selvityksen alla on, miten muut maat suhtautuvat Saksan asevoimien avaamiseen ulkomaalaisille. Mutta väitteet ihmisoikeusrikoksista vaikeuttavat yhteistyötä. Taustalla on poliittisen eliitin ja asevoimien erityissuhde. Asevoimat siis mielummin surmaavat kartellien jäsenet, koska eivät voi luottaa oikeusjärjestelmän toimivuuteen. Armeijan toimiminen poliisin roolissa on herättänyt keskustelua, koska poliitikkojen on katsottu antaneen vapaat kädet armeijalle. Vuosien 2007–2012 aikana Meksikon asevoimat surmasi noin 3 000 ihmistä ja kärsi itse 158 sotilaan tappiot kaatuneina. Rekrytoitavien tulisi osata saksaa, koska se tulee jatkossakin olemaan keskeinen vaatimus Bundeswehrissä palveleville. Sotilaiden epäiltyjä rikoksia, kuten mahdollisten kartellien jäsenien pikateloituksia, ei ole tutkittu, koska asevoimien katsotaan olevan ainoa valtion instituutio, joka tehokkaasti taistelee kartelleja vastaan. Oman ongelmansa muodostavat lisäksi sellaisten EUmaiden kansalaiset, joiden kotimaissa on voimassa toimiva yleinen asevelvollisuus. Uutistoimiston mukaan EU-kansalaisten rekrytoiminen helpottaisi Bundeswehriä säilyttämään vahvuutensa 170 000 sotilaassa. YHDYSVALLOILLE Meksikon armeijan toiminta on ongelmallista. Perusteena liitto on maininnut kansakunnan ja sen sotilaiden erityissuhteen. 19 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 taan. YK ja monet ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet Meksikon ihmisoikeustilannetta. Tällaisia maita ovat Suomi, Viro, Kreikka, Itävalta ja Kypros
MPK ryhtyy nyt vakavissaan sopeuttamaan toimintaansa, mikäli rahoitus jää matalammalle tasolle. Yhdistys sai lokakuun puolivälissä päätökseen (YT-) yhteistoimintaneuvottelut, joissa jouduttiin tavoittelemaan toiminnan supistamista peräti 10 henkilötyövuodella. Osallistujia on noin 50 000 henkilöä. Kokonaissumma on laskemassa 1,8 miljoonasta eurosta 1,4 miljoonaan euroon. Pudotus oli suurempi kuin tappiot kaatuneina viime sodissa. Säästyvät resurssit suunnataan puolustuksen kannalta vaikuttavampaan toimintaan, Niinistö kirjoittaa. Viime vaalikaudella toteutetussa puolustusvoimauudistuksessa varuskuntia lakkautettiin, johtamistasoja karsittiin ja toimintoja keskitettiin. Kurssitarjonta jakautuu sotilaalliseen koulutukseen PU O LU ST U SV O IM AT. elokuuta Suomen osallistumisen päättymisestä EUNAVFOR-, Atalantaja UNMOGIP-operaatioissa. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) valtionavustusta on tarkoitus leikata 400 000 euroa. Niinistön mukaan Suomi on YK:n operaatioissa tällä hetkellä Euroopan kuudenneksi suurin joukkoja tarjoava maa. 20 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 JY VÄLL Ä Eroon sirpaleoperaatioista Sodan ajan vahvuutta kasvatetaan PUOLUSTUSMINISTERI Jussi Niinistö (ps.) kaavaili sodan ajan joukkojen vahvuuden palauttamista korkeammalle tasolle puheessaan Paasikivi-seurassa syyskuussa. Toimintaa on kuitenkin vaikea suunnitella pitkäjänteisesti, jos joka vuosi on uhkana, että rahoitus jää saamatta, MPK:sta todetaan. Suomen osallistuminen kriisinhallintaan on pirstoutunut useisiin pieniin operaatioihin, joista Suomelle koituva hyöty jää Niinistön mukaan verraten vähäiseksi. 2017 mennessä. Aikaisempina vuosina eduskunta on aina palauttanut vapaaehtoisen maanpuolustuksen rahoituksen edellisvuosien tasolle. Atalanta päättyy Suomen osalta vuoden loppuun mennessä, puolustusministeri kertoi blogissaan elokuussa. ”Oma näkemykseni on, että supistusten tie on nyt kuljettu loppuun. Suomen Sotilaassa on peräänkuulutettu rauhanturvatoiminnan painopisteyttämistä jo vuosikymmen sitten. Tämä virhe on syytä korjata mahdollisimman nopeasti. MPK lopettaa koulutusja tukiyksiköt VALTIOVARAINMINISTERIÖ leikkasi jälleen elokuussa julkaistussa budjettiesityksessään vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen rahoitusta. Osana uudistusta Puolustusvoimien sodan ajan vahvuus pudotettiin 350 000:sta 230 000:een. Lisäksi suomalaiset sotilastarkkailijat lähtevät Pakistanin ja Intian välistä tulitaukoa Kashmirissa valvoneesta UNMOGIPista 1.3. Suomen Sotilas kritisoi aikoinaan ankarasti puolustusvoimauudistuksen tiettyjä ratkaisuita, kuten vahvuuden pienentämistä. Puolustusvoimauudistuksessa Puolustusvoimien rakenne ja koko höylättiin ehdottomalle minimitasolle, osittain jopa sen alle”, Niinistö totesi. Tasavallan presidentti päätti 12. ”Säästöhuumassa Puolustusvoimien sodan ajan vahvuutta leikattiin enemmän kuin olisi ollut järkevää. MPK järjestää vuosittain lähes 2 000 kurssia eri puolilla Suomea. Puolustusministeri Jussi Niinistön mukaan talouden realiteetit ja maanpuolustuksen etu pakottavat tarkastelemaan entistä kriittisemmin osallistumista erilaisiin kriisinhallintaja rauhanturvaamisoperaatioihin maailmalla. Muuttuneessa tilanteessa joudumme vakavasti harkitsemaan sodan ajan vahvuuden osittaista palauttamista”, Niinistö arvioi
lokakuuta järjestetyssä Ruska 2016 -ilmaoperaatioharjoituksessa. Nyt säästöjä saavutetettaisiin lakkauttamalla Koulutusja tukiyksiköt (KOTU) ja niiden päälliköiden tehtävät, jota MPK:n hallitus esittää yhdistyksen kokoukselle, joka kokoontuu marraskuussa. Sitä paitsi MPK:n kurssitoiminnalla saavutetaan säästöjä, koska kurssitoiminta tulee halvemmaksi kuin vastaavan henkilöstön kouluttaminen esimerkiksi kertausharjoituksin. Yhteistyötä taivaalla SUOMI ei kuulu Natoon eikä Ruotsikaan, mutta kansainvälinen yhteistyö tiivistyy, kun Venäjä käyttäytyy yhä uhkaavammin. FVÖ 16 -harjoituksen jälkeen ruotsalaiset olivat vastavuoroisesti suomalaisjoukkojen harjoitusvastustajina maalilentotoiminnassa 10.–14. Säästö oudoksuttaa, sillä summat ovat pieniä valtionbudjetissa mutta suuria vapaaehtoistoiminnassa. Yhteistoimintakierrokset Suomen ilmatilassa tapahtuvat A N N A -L EE N A RU PO N EN IL M A VO IM AT n MPK järjestää vuosittain lähes 2 000 kurssia eri puolilla Suomea.. Suomen ilmavoimien viisi Hornet-konetta lensi ”punaisina” harjoitusvastustajina Ruotsin “sinisille” joukoille Ruotsin ilmavoimien FVÖ 16 -ilmaoperaatioharjoituksessa Gotlannissa elokuussa. Harjoitusvastustajaosastoon kuului myös Ruotsin Gripen-hävittäjiä, joten suomalaiset ja ruotsalaiset saivat kokemusta myös yhteisestä toiminnasta. Lentokierrosten tavoitteena on tarjota osallistujille mahdollisuus ilmataisteluharjoitteluun erilaista lentokalustoa käyttävän yhteistyökumppanin kanssa sekä harjaannuttaa henkilöstöä toimintaan kansainvälisessä ympäristössä. Harjoitteluun osallistuu Suomen Hornetien ja Hawkien lisäksi Baltiaan tukeutuvia Saksan Eurofighter Typhoonja Ranskan Dassault Mirage 2000 -monitoimihävittäjiä sekä Ruotsista JAS Gripen -hävittäjiä. Ilmavoimat lentää lokakuun puolivälistä alkaen ilmataisteluharjoitteluun keskittyviä lentokierroksia Baltiasta käsin toimivien Ranskan ja Saksan ilmavoimien osastojen sekä Ruotsin ilmavoimien osaston kanssa. MPK:n saama rahoitus valtiolta on ollut aina hyvin vähäistä, kun sen suhteuttaa valtion tukiin muille yleishyödyllisille yhteisöille. Viikoittain lennettävät kierrokset jatkuvat vuoden loppuun saakka. 21 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 sekä kaikille avoimeen varautumisja turvallisuuskoulutukseen
Päävarjon halkaisija on 9,3 metriä ja varavarjon 7,3 metriä. Vastaavia taistelupaitoja m/05kuosissa on valmistettu erilaisina versioina Venäjällä jo vuosia, ja niitä on ollut Suomen Sotilaankin testattavana. Mini-UAV:t tuottamaan tilannekuvaa Kotimainen katapultti menestyy maailmalla MAAVOIMIEN tiedustelu-, valvontaja maalinpaikannuskykyä kehitetään hankkimalla Maavoimien joukkojen käyttöön uusia mini-UAV (Unmanned Aerial Vehicle) -miehittämättömiä ilmaalusjärjestelmiä ja maalinpaikannuslaitteita. Järjestelmäkeskuksen talousmateriaalisektorilla työskentelevän insinööri Raija Ketolan mukaan reilun viiden vuoden kehitystyö on saanut hyvän vastaanoton testiryhmässä. Jääkäriprikaatin johtama Paikallispuolustus Pohjoinen 2 -harjoitus pidettiin puolestaan Lapissa Rovajärven alueella. Orbiter-mini-UAV-järjestelmään kuuluu miehittämättömiä ilma-aluksia, päätelaitteita ja kuvavastaanottimia. Päävarjo painaa valjaineen 17 kiloa ja varavarjo 6,8 kiloa. Valmiin paidan toimitukset on tarkoitus aloittaa marraskuussa ensin Suomen kansainväliselle valmiusjoukolle ja lopulta mahdollisesti myös muille, Ruotuväki-lehti kertoi uudesta sotilaspukineesta. ”Taistelupaita istuu vartalolla, sillä sen luotisuojaliivin alle menevä osa on trikooneulosta, joka myös hengittää taistelutakkia huomattavasti paremmin”, Ketola kertoi Ruotuväki-lehdelle. Uusi laskuvarjo käyttöön Suomessa ensimmäisenä Euroopassa VARUSMIEHET käyttivät ensimmäistä kertaa T-11-joukkojenpudotusvarjoa, kun laskuvarjojääkärikurssi 55 teki ensihyppynsä Utin jääkärirykmentissä. Järjestelmä on Yhdysvaltojen lisäksi käytössä myös Kanadassa. Harjoituksiin osallistui yhteensä 2 500 henkilöä, joista varusmiehiä 1 250 ja reserviläisiä 1 050. Harjoituksen vahvuus oli noin 900 henkilöä. Kaakkois-Suomessa järjestetyn Maasotakoulun johtaman Paikallispuolustus Itä 2 -harjoituksen kokonaisvahvuus oli noin 1 100 henkilöä. Taistelupaita sopii hyvin varusteliivin alle ja soveltuisi mainiosti myös joukoille, joilla ei ole luotisuojatai sirpaleliivejä käytössään. Maavoimat harjoitteli paikallispuolustusta MAAVOIMAT järjesti kolme paikallispuolustusharjoitusta eri puolilla Suomea 5.–9.9. 22 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 JY VÄLL Ä pääosin Tampereen, Jyväskylän, Oulun, Kokkolan ja Seinäjoen harjoitusalueilla. Harjoituksen kokonaisvahvuus oli noin 570 henkilöä. Kaartin jääkärirykmentin johtama paikallispuolustusharjoitus Kehä 16 järjestettiin pääkaupunkiseudulla, Hämeenlinnassa ja Raaseporissa. Hyväksi havaittiin. Suomi on Euroopan ensimmäinen maa, joka käyttää T-11-laskuvarjoa. Harjoituksissa oli mukana vapaaehtoisista reserviläisistä koottuja maakuntakomppanioita. Taistelupaita liivin alle SUOMALAISET rauhanturvaajat ovat testanneet vuoden ajan Afganistanin kenttäolosuhteissa uutta M11-taistelupaitaa, jonka on tarkoitus keventää taistelijan vaatekerroksia. Uusi laskuvarjo sopii laajemmin eripainoisten hyppääjien käyttöön. Suomen Sotilas seuraa harjoituksia paikan päällä, joten kerromme niistä lisää tulevissa numeroissamme. PU O LU ST U SV O IM AT. T-11-laskuvarjo on Yhdysvaltojen uusin joukkojenpudotukseen tarkoitettu laskuvarjojärjestelmä, jossa on täysin uudelleen suunniteltu pääja varavarjo. Laskuvarjon kokonaispaino on 24 kiloa
Venäjä vahvistaa ilmasotakykyään Suomen rajalla VENÄJÄ sijoittaa kaksi S-400 Triumph -ilmatorjuntaohjusjärjestelmää Suomen-vastaiselle rajalleen. Uutiset venäläisten aktiivisesta sotilaslentotoiminnasta osuivat samalle päivälle kuin tasavallan presidentin puhelu Venäjän presidentille Syyrian ja Ukrainan tilanteesta sekä Yhdysvaltain varapuolustusministerin, Robert Workin työvierailu Suomeen. Yksipaikkainen Hornet osallistui toisen koneen kanssa harjoituslennolle paksussa pilvikerroksessa. Vierailun aikana solmittiin aiesopimus Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyöstä. Valtioneuvosto tiedotti perjantaina 7.10. MAAILMALTA Ihmisoikeusjärjestö: Venäjä tappaa enemmän kuin ISIS YK:N mandaatilla toimineen syyrialaisen ihmisoikeusverkoston tutkimuksen mukaan Venäjän ilmaiskut ovat tappaneet Syyriassa alle vuoden aikana enemmän siviilihenkilöitä kuin terroristijärjestö ISIS. ”Luuletteko, että ne pysyisivät siellä”, Putin jatkoi väitteensä perään. KONTIO on helposti liikuteltava, ja sillä pystytään sinkoamaan erilaisia ja erikokoisia maalikoneita tai miehittämättömia ilma-aluksia. Edellinen ilmatilaloukkaus sattui kello 16.43. Robonicin amerikkalainen kumppani Kratos Defense & Security Solutions toimittaa Yhdysvaltojen armeijalle koekäyttöön kaksi KONTIO-laukaisinta maalikoneiden laukaisemiseen. ISIS-järjestön ilmaannuttua Syyriaan se on ollut vastuussa 2 686 siviilin (mukaan lukien 368 lapsen) kuolemasta, kerrotaan Syrian Network for Human Rights (SNHR) -järjestön raportissa. TAMPERELAISEN Robonic Oy:n pneumaattinen laukaisualusta otetaan käyttöön Yhdysvaltojen maavoimissa. kello 0.24, että venäläiset loukkasivat toistamiseen Suomen ilmatilaa torstaina 6.10. 23 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Mini-UAV:n siipien kärkiväli on kolme metriä, ja sen suurin lentoonlähtöpaino on alle kymmenen kiloa. Järjestelmän koulutus aloitetaan varusmiehille seitsemässä joukko-osastossa. Tyypillinen käyttöetäisyys on muutamasta kilometristä 10–15 kilometriin. Hornet päin vuorta Sveitsissä SVEITSIN ilmavoimien F/A-18 Hornet -hävittäjä törmäsi vuoreen harjoituslennolla Alpeilla 22.8. Lentoonlähtö tapahtuu katapultilla, ja kone laskeutuu laskuvarjolla. kello 21.33. 110-kiloisen aluksen lähtönopeus voi olla jopa 70 m/s ja 500-kiloisten 37 m/s. Koneen hylky ja menehtynyt lentäjä löydettiin Sustenin solasta jyrkältä jäätikkörinteeltä Bernin ja Urin kantoneiden raja-alueelta.. Syyskuussa 2015 alkanut Venäjän pommitusoperaatio on tappanut Syyriassa 2 704 siviiliä, mukaan lukien 746 lasta ja 514 naista. Venäjän läntisen sotilasalueen edustaja, eversti Igor Muginov kertoi syyskuussa Interfax-tietotoimistolle, että Leningradin piiriin tulevat ilmatorjuntaohjukset ovat ilmavoimien ja ilmapuolustusdivisioonien yhteisessä käytössä. Alkujaan suomalaisten laukaisualustojen koekäyttö avaa toivottavasti suuria vientinäkymiä maailmalle, kun miehittämättömien ilma-alusten käyttö laajentuu. UAV-koneen toiminta-aika on noin kolme tuntia, ja sitä voidaan käyttää kaikkina vuorokauden aikoina. Presidentti Putin varoitti Suomea aikaisemmin kesällä liittymästä Naton jäseneksi: ”Olemme vetäneet joukkomme 1 500 kilometrin päähän rajasta”, Putin sanoi – tosin tapojensa mukaan hän ei puhunut totta. Lisäksi puolustusministeriöstä kerrottiin, että Itämerellä oli kyseisen torstain aikana vilkasta Venäjän sotilaslentotoimintaa. S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän kantomatka on 400 kilometriä, joten ohjukset ulottuvat pitkälle Suomen ilmatilaan
Ydinaseiden tulevassa sijoituspaikassa Romanian Deveselussa on myös Yhdysvaltojen uuden ohjuspuolustusjärjestelmän tukikohta. Turkkiin on sijoitettu noin 50 Yhdysvaltojen taktista ydinasetta, käytännössä lentokoneesta pudotettavia B61-ydinpommeja. Tarkoituksena on, että näiden maiden asevoimat voisivat olla mukana toteuttamassa ydinpelotetta. Ilmaiskuilla on tuhottu lähes tuhat ISISin taistelijaa. Yhdysvallat siirtää ydinaseita Turkista Romaniaan TURKIN muuttuminen ulkopoliittisesti arvaamattomaksi toimijaksi on saanut Yhdysvallat pohtimaan ydinaseidensa sijoitusta. Pommitusten kohteena oli ISISin tunneliverkosto Mosulin pohjoispuolella. Intialaisten mukaan valmistajan laaduntarkkailussa on pahoja ongelmia, eikä huoltotoimenpiteisiin suhtauduta riittävällä vakavuudella. Intian venäläisvalmisteisia laivastokäyttöön tarkoitettuja MiG-29K-hävittäjiä vaivaavat tekniset ongelmat, varsinkin moottoripuolella on esiintynyt runsaasti huoltotarvetta, intialaislähteet kertovat. Sotilaslähteiden mukaan ydinaseita oltaisiin siirtämässä Turkista Romaniaan. Ydinaseet sijoitettiin aikoinaan Turkkiin osana Naton yhteistä ydinpelotestrategiaa, jonka mukaan ydinaseita sijoitetaan sellaisiin Nato-maihin, joilla ei ole omia ydinaseita. INTIALAISTEN MUKAAN VALMISTAJAN LAADUNTARKKAILUSSA ON PAHOJA ONGELMIA…. Alankomaat ja Luxemburg ostivat tankkerikoneita ALANKOMAAT ja Luxemburg ovat päättäneet yhdessä hankkia kaksi Airbus A330 Multi Role Tanker Transport -ilmatankkauskonetta. Tyytyväisyys venäläiseen teknologiaan on kuitenkin koetuksella. Kesäkuuhun 2016 mennessä RAF on ollut mukana 900 ilmaiskussa, joita varten on tehty 2 200 taistelulentoa. Samaa venäläiskonetta on tarkoitus käyttää Intian pian valmistuvalla kotimaisella lentotukialuksella. Britannian RAF iski Typhooneilla terroristijärjestö ISISin asemiin Paveway IV -täsmäpommeilla syyskuussa. Vaikka intialaiset ovat edelleen sitä mieltä, että MiG-kalusto on paras mahdollinen käyttötarkoitukseensa, intialaisia ärsyttää venäläisten passiivisuus. Nuclear Sharing -ohjelman mukaisesti ydinaseita on Turkin lisäksi sijoitettu Alankomaihin, Belgiaan, Saksaan ja Italiaan. Intia käyttää MiG-kalustoa INS Vikramaditya -lentotukialukseltaan, joka on alunperin neuvostovalmisteinen Kiovaluokan Admiral Gorshkov. Intialla ongelmia venäläisen MiG-kaluston kanssa INTIA jatkaa edelleen kylmän sodan aikaista liittoutumattomuuslinjaansa asehankintojen osalta: se ostaa puolustusmateriaalia sekä idästä että lännestä. Ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittaminen Romaniaan on hiertänyt Venäjää, joka pitää sitä suunnattuna itseään vastaan. Koneet operoivat Naton tunnuksien alla. 24 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 JY VÄLL Ä Typhoonit tuhoamassa ISISin bunkkereita SUOMENKIN ilmavoimille Hornet-kaluston suorituskykyjen korvaajaksi ehdolla oleva Eurofighter Typhoon -hävittäjä on saanut sotakokemusta Syyriassa ja Irakissa. Britannian parlamentti päätti joulukuussa 2015, että Britannia osallistuu terroristien pommittamiseen
JAPANI OLI ENSIMMÄINEN ULKOMAALAINEN ASIAKAS, JOKA ON TILANNUT F-35A LIGHTNING II JOINT STRIKE FIGHTER -HÄVITTÄJIÄ.. BALTNET on osa Naton Air Surveillance and Control System (ASACS) -järjestelmää, joka on liittoutuneiden ilmapuolustuksen päämajan AIRCOMin alaisuudessa. Ranskalaisia Scorpene-luokan sukellusveneitä ovat Intian lisäksi hankkineet tai hankkimassa myös Brasilia, Chile ja Malesia. Japani oli ensimmäinen ulkomaalainen asiakas, joka on tilannut F-35A Lightning II Joint Strike Fighter -hävittäjiä. Luftwaffen ilmavalvontajärjestelmä Latviaan SAKSAN ilmavoimat on siirtänyt Deployable Control and Reporting Centre (DCRC) -liikuteltavan ilmavalvontajärjestelmän Latviaan. INTIASSA on pöyristytty uutisista, jonka mukaan ranskalaisesta puolustusalan telakkateollisuusyrityksestä DCNS:stä on vuotanut julkisuuteen 22 400 sivua salaista materiaalia Intian laivastolle valmistettavista Scorpene-luokan sukellusveneistä. 25 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Tilausvaltuutukseen kuuluu optio jopa kuudesta lisäkoneesta, mikäli muut maat haluavat liittyä koneita käyttävään ryhmään. Japani on tilannut amerikkalaisyritykseltä yhteensä 42 F-35a Lighting II -hävittäjää. Yhteisten johtokeskusten käytettävissä on periaatteessa kaikkien 28 Nato-maan toiminta-alueella olevat resurssit. Lockheed Martin voitti sopimuksen Japanin uusista hävittäjäkoneista vuonna 2011. Huomionarvoista on hankittavien koneiden pieni määrä. Hankkeella on Japanille suuri teollisuus-, kauppasekä ulkoja turvallisuuspoliittinen merkitys. Järjestelmällä pystytään seuraamaan Itämeren alueen ilmaliikennettä sekä johtamaan Naton ilmapuolustusta alueella. Latvian Lielvarden lentotukikohdassa toimiva järjestelmä on integroitu Naton BALTNET-ilmavalvontajärjestelmään, joka kattaa Viron, Latvian ja Liettuan ilmatilan. Toimintaa johdetaan käytännössä kahdesta Combined Air Operation Centrestä, jotka sijaitsevat Espanjan Torrejonissa ja Saksan Uedemissä. Japanin ensimmäinen F-35A nousi ilmaan JAPANI uusii hävittäjäkalustoaan. Tilauksen ensimmäiset neljä konetta valmistetaan Lockheed Martinin tehtailla Fort Worthissä, Yhdysvalloissa. Ostaisitko ranskalaisilta sukellusveneitä. Australian merivoimat on juuri tilannut 12 uutta sukellusvenettä ranskalaiselta DCNS-telakalta, ja siksi maassa ollaan nyt erityisen huolissaan ranskalaisyrityksen tietoturvallisuudesta. The Australian -lehden tutkimusten mukaan vuotaneeseen materiaaliin kuuluu myös Malesian hankkimien Scorpene-sukellusveneiden merikokeiden tuloksia sekä DCNS:n Chilen laivaston fregatteihin toimittamien tutkajärjestelmien teknisiä tietoja. Sarjan ensimmäinen kone lennätettiin Japaniin 26.8. Vuodetuista dokumenteista selviää tietoja muun muassa sukellusveneiden häiveominaisuuksista ja niiden tiedusteluja taistelunjohtojärjestelmistä. Loput 38 kootaan Mitsubishi Heavy Industriesin tuotantolaitoksilla Nagoyassa, Japanissa. F-35 voitti tarjouskilpailussa muut ehdokkaat, jotka olivat F/A-18 Super Hornet ja Eurofighter Typhoon
Jatkossa noin sadantuhannen nuoren ikäluokasta varsinaiseen palvelukseen otettaisiin vain muutama tuhat henkilöä. Laivue piiritti Senkaku-saaria usean päivän ajan. Jos Australia tulee Etelä-Kiinan meren alueelle, siitä tulee oiva maali Kiinan varoittaa ja iskeä.” Kiina valtaa alueita myös Itä-Kiinan merellä. Ruotsin puolustusvoimat on kuitenkin jatkuvasti jäänyt värväystavoitteistaan, ja joukko-osastojen vahvuudet ovat jääneet vajaiksi. Ruotsi palauttaa asevelvollisuuden. Ovatko kalastusalukset kiinalainen versio Krimin ”pienistä vihreistä miehistä”. M AT S C A RL SS O N /F Ö RS VA RS M A K TE N RUOTSIN PUOLUSTUSVOIMAT ON JATKUVASTI JÄÄNYT VÄRVÄYSTAVOITTEISTAAN. Mikäli asevelvollisuus haluttaisiin palauttaa tällä aikataululla, Ruotsissa ehdotetaan jo ensi vuodeksi 17 vuotta täyttäneille kyselytutkimusta, jonka perusteella valintoja voitaisiin tehdä. Paperitiikeri-Australia tulee oppimaan läksynsä -otsikoidussa pääkirjoituksessa haukutaan Australiaa Britannian entiseksi vankilaksi, siirtomaaksi ja raaka-ainevarastoksi. Yrittääkö Kiina provosoida jonkinlaista reaktiota Japanilta, kysytään nyt maailmalla. 26 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 JY VÄLL Ä Nato otti ohjustentorjuntajärjestelmän komentoonsa YHDYSVALTOJEN Romaniaan rakentaman maalle sijoitetun Aegis-ballististen ohjusten torjuntajärjestelmän johto on siirretty Naton ilmapuolustuksen päämajaan (HQ AIRCOM). SUOMEN SOTILAS on kertonut aikaisemmin Yhdysvaltojen jalkaväelle kehitettävästä XM25-kranaattikivääristä, joka kykenee ampumaan aikautettavia ilmaräjähteisiä kranaatteja esimerkiksi esteiden taakse piiloutunutta elävää voimaa vastaan. Ruotsi siirtyi vuonna 2010 täysin vapaaehtoiseen järjestelmään, jossa vakinainen väki on kokonaan muodostettu palkatusta henkilökunnasta ja sen tukena toimivat vapaaehtoiset kodinturvajoukot. Kalastusaluksien tukena oli 28 Kiinan rannikkovartioston ja poliisin alusta. XM25-kranaattikivääri hylätään. ”Kiinan pitää kostaa ja näyttää, että se [Australia] on väärässä. Valikoidut henkilöt aloittaisivat palveluksensa vuonna 2019. Maa havittelee valtaisia merialueita Etelä-Kiinan meren lisäksi myös Itä-Kiinan merellä. Asevelvolliset tukisivat pääosin palkatusta henkilökunnasta koostuvia puolustusvoimia. Australian voimat eivät merkitse mitään Kiinan turvallisuuden rinnalla. Aegis-järjestelmän tukikohta sijaitsee Deveselun kaupungissa Romaniassa. Naton ilmapuolustuksen komentaja ja Yhdysvaltojen Euroopan ilmavoimien komentaja, kenraali Tod Wolters totesi, että ballistisen ohjuspuolustusjärjestelmän käyttöönotto on tärkeä askel eteläisen Euroopan Nato-maiden kansalaisten, alueiden ja joukkojen puolustuksessa. Naton ilmapuolustuksen johtopaikka puolestaan sijaitsee Ramsteinissa, Saksassa. Kummallakin alueella käydään jatkuvaa kissa ja hiiri -leikkiä merialuiden hallinnasta. päivänä yli 230 kalastusaluksen laivueen Senkaku-saarten ympäristöön. Näin ollen järjestelmä muistuttaisi Tanskassa ja Norjassa käytössä olevaa valikoivaa asevelvollisuutta. Puheet kovenevat Etelä-Kiinan merellä KIINAN valtiollinen englanninkielinen uutislehti The Global Times on uhonnut pääkirjoituksessaan Kiinan toimivan, mikäli Australia sekaantuu Etelä-Kiinan meren tilanteeseen. Vuonna 2018 aloitettaisiin uudelleen kutsunnat, jotka koskisivat sekä miehiä että naisia. Nyt Kiinan uskotaan yrittävän puolisotilaallista invaasiota oman asemansa vahvistamiseksi. Yksi kiistellyista maa-alueista tällä merialueella on Senkaku-saaret, joiden Japani katsoo kuuluvan itselleen. Kiinalaisiin siviilialuksiin puuttuminen voisi olla perustelu puolustuksellisiin toimiin ryhtymiselle. RUOTSISSSA tutkitaan mahdollisuutta palauttaa yleinen asevelvollisuus vuonna 2019. Kiina lähetti elokuun 8
Tällä hetkellä puheenjohtajana toimii Tšekin tasavaltaa edustava kenraali Petr Pavel. XM25 hyllytettiin vuonna 2013, kun Afganistanissa tehdyissä kenttäkokeissa aseen ampuja haavoittui lievästi XM25:n kranaatin räjähdettyä ennenaikaisesti. Koneet olivat ensimmäisen kerran kansainvälisen yleisön nähtävänä samoilla messuilla vuonna 2014. Kiinan valtiollinen Aviation Industry Corporation (AVIC) esittelee Guangdongin ilmailumessuilla Y-20-kuljetuskoneen ja J-31-stealth-hävittäjän. Ajoneuvoja ohjataan valvomosta, ja operaattorilla on ohjauspyörä, joystick ja polkimet. Sotilaskomitea (Military Committee, MC) koostuu jäsenmaiden pysyvistä sotilasedustajista. Tällä hetkellä ajoneuvot ovat aseistamattomia, mutta suunnitelmissa on aseistaa ne kauko-ohjattavilla konekivääreillä. Zhuhain ilmailunäytös on Aasian suurin ilmailualan tapahtuma, jossa sekä eurooppalaisilla että amerikkalaisilla siviili-ilmailuyrityksillä on massiivisia osastoja. Kiinan häivehävittäjä esillä ilmailumessuilla Suomen Sotilas tutustuu Kiinan aseteollisuuteen KIINA esittelee oman stealth-hävittäjänsä Zhuhain ilmailunäytöksessä marraskuussa myös mahdollisille ulkomaisille ostajille. Se kokoontuu kansallisten puolustusvoimien komentajien kokoonpanossa 2–3 kertaa vuodessa. Miehittämättömät ajoneuvot partioimaan Gazan-vastaista rajaa ISRAEL aikoo käyttää miehittämättömiä kauko-ohjattavia ja aseistettuja ajoneuvoja Gazan-vastaisen rajan partiointiin. n Y-20-kuljetuskone.. Israelilainen Elbit Systems on varustanut Ford F-250 -lava-autot kauko-ohjausjärjestelmällä, johon kuuluu myös 360 asteen valvontakamera. Viron Terras Naton sotilaskomitean varapuheenjohtajaksi VIRON puolustusvoimien komentaja, kenraaliluutnantti Riho Terras on valittu Naton sotilaskomitean varapuheenjohtajaksi. Puolustusvoimien komentajat valitsevat sotilaskomitean puheenjohtajan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Jatkossa ajoneuvojen on tarkoitus toimia autonomisesti; ne ajaisivat itse ennalta määrättyä reittiä, ja operaattori puuttuisi ohjaukseen vain ennakoimattomien esteiden kohdalla. Kansainvälisille analyytikoille on toistaiseksi epäselvää, kuinka pitkällä kovasti F-35:tä muistuttavan kiinalaisen stealth-hävittäjän kehitys on vai onko kyseessä pelkkä lentävä ulkokuori. 27 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Vuosia kestänyt projekti on nyt vastatuulessa: Pentagonin tarkastusvirasto kehottaa armeijaa joko vauhdittamaan kehitystyötä tai peruuttamaan koko projektin. Suomen Sotilas lähettää messuille toimittajan, jonka laajat raportit Kiinasta ilmestyvät ensi vuoden numeroissa. Toistaiseksi kuvamateriaalia on nähty vain hyvin lyhyistä koelennoista. Ajoneuvoja voi kuljettaa myös normaalisti tarpeen vaatiessa. Sen sijaan venäläiset, eurooppalaiset, eteläafrikkalaiset ja muiden maiden puolustusteollisuusyritykset ovat investoineet valtavasti uusien asiakkaiden houkutteluun Guangdongin messuilla. Sen jälkeen aseen kehittely on ollut hidasta. Israelin puolustusvoimien edustaja ei paljastanut, kuinka monta miehittämätöntä ajoneuvoa on käytössä. Yhdysvaltalaisten puolustusalan yritysten esittäytymisen estää asekaupan Kiinaan kieltävät pakotteet
Naton edustajien mukaan esitys ei juurikaan parantaisi lentoturvallisuutta tai estäisi venäläisiä sotilaskoneita lentämästä vaarallisen lähellä länsiliittoutuneiden lentokoneita tai aluksia. Rafale-kaupan kokonaisarvo on 7,89 miljardia euroa, josta puolet on vastan Yhdysvaltojen merivoimien PUMA UAV. Jo aikaisemmin oli tiedossa, että venäläisillä sotilaskoneilla ei ole asennettuna tarvittavaa transponderitekniikkaa, eivätkä monet Nato-maat, Yhdysvallat ja Norja mukaan luettuna, ole kiinnostuneet kytkemään transpondereita päälle operatiivisilla, erityisesti tiedusteluun liittyvillä lennoillaan. U S N A VY EPÄILLYT VAKOILUTAPAUKSET OVAT LIITTYNEET SOTILASKOHTEIDEN TAI -HARJOITUSTEN VAKOILUUN.. Perdix-UAV:t suunnitellaan laukaistavaksi lentokoneen omasuojajärjestelmään kuuluvasta soihtuheittimestä, joka on nykyaikaisessa virtaviivaisessa lentokoneessa harvoja mahdollisia paikkoja, josta kertakäyttöisiä UAV:ita voitaisiin levittää. Perdix on SCO:n mikro-UAV-hanke, jossa kehitellään vain virvoitusjuomapullon kokoista konetta, joka koottaisiin 3D-tulostusta ja kaupallisia osia käyttäen. Ranska myi Rafaleja Intiaan INTIA ostaa Ranskasta 36 Dassault Rafale -hävittäjäkonetta. syyskuuta. Nato hylkäsi transponderit Itämerellä WALL STREET JOURNALIN mukaan Nato on hylännyt Venäjän ehdotuksen, jonka mukaan kaikki sotilaskoneet lentäisivät Itämerellä transponderit päällä. Venäjä vakoilee aktiivisesti PohjoisRuotsia ”JOKA VIIKKO on ollut turvallisuuteen liittyvä välikohtaus, joko suuremmassa tai pienemmässä mittakaavassa”, kertoi pohjoisen maanpuolustusalueen komentaja, eversti Mikael Frisell SVT:n uutisille syyskuussa. Miehittämätön ilmailu kehittyy pienien parveilevien UAV:iden suuntaan YHDYSVALTOJEN asevoimien eri puolustushaaroilla on omat projektinsa parveilevista UAV:ista: merivoimilla on LOCUST-ohjelma ja ilmavoimilla Gremlins. Tämän lisäksi vakoojat ovat suunnanneet toimia Ruotsin puolustusvoimien henkilöstöön joko sosiaalisessa mediassa tai tosielämän kohtaamisissa. Perdix on noin metrin kokoista LOCUST-konetta selvästi pienempi, ja sitä tultaisiin käyttämään yksinomaan valvontaan ja tiedusteluun. Intian hallitus hyväksyi kaupan 22. Nyt Yhdysvaltojen puolustusministeriön ennen toiminnastaan hyvin vaitonainen Strategic Capabilities Office (SCO) on avoimesti lähtenyt kehittämään erilaisia teknologioita siviiliyhteiskunnan tutkimuslaitosten ja yritysten kanssa. Epäillyt vakoilutapaukset ovat liittyneet sotilaskohteiden tai -harjoitusten vakoiluun. Myös maavoimat on testannut erilaisia konsepteja. Kenraaliluutnantti Terras johtaa sotilaskomiteassa puhetta kenraali Pavelin poissaollessa. Ruotsin television raportissa luetellaan myös havaittuja epäilyttäviä toimia, kuten usealla antennilla varustettuja vieraita ajoneuvoja harjoitusten yhteydessä, väärillä henkilöpapereilla esiintyviä henkilöitä, yhteydenottoja sosiaalisessa mediassa ja jopa EU-tutkimusprojektissa olleen venäläisen lentokoneen luvaton laskeutuminen Kiirunaan sopivasti sotaharjoituksen aikana. Lisäksi sotilaskomitea ohjaa Naton molempia strategisia johto-organisaatioita (Allied Command Operations ja Allied Command Transformation). Wall Street Journal ei mainitse, että transponderialoite tuli alunperin Suomen tasavallan presidentiltä Sauli Niinistöltä, ja se on venäläisessä mediassa laajasti esitelty Niinistön aloitteena. JY VÄLL Ä 28 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Sotilaskomitean tehtävänä on toimia Naton korkeimman päättävän tahon, Pohjois-Atlantin neuvoston (North Atlantic Council) ja ydinasesuunnittelusta vastaavan Nuclear Planning Groupin pääasiallisena sotilaallisena neuvonantoelimenä. Nato on kuitenkin kiinnostunut jatkamaan sotilaallista vuoropuhelua venäläisten kanssa
Me tulemme lisäämään omaa osaamistamme ja kykyjämme ja tuemme muita maita lisäämään osaamistaan ja kykyjään”, Ygeman sanoi. Intia saa ensimmäiset Rafale-hävittäjänsä syyskuussa 2019. Yksityisiä yrityksiä on käytetty runsaasti muun muassa huollon ja suojauksen tehtäviin. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 29 kauppoja. NASAMS Liettuaan LIETTUA aikoo ostaa 100 miljoonalla eurolla norjalaisen NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, joka on käytössä myös Suomessa. Syyskuun 11. Liettuan puolustusbudjetti on ollut varsin vaatimaton, mutta sitä on kasvatettu kuluvalle vuodelle yli 35 %. Norjalaisen Kongsberg Defence & Aerospacen valmistama ilmatorjuntaohjusjärjestelmä perustuu maasta laukaistavaan amerikkalaisen Raytheonin AMRAAM-ilmatorjuntaohjukseen. Yhdysvaltojen armeijan tarjouskilpailu jatkuu Glockin, Beretta APX:n ja Sig P320 -pistoolin kanssa. Smith & Wessonin tarjous perustui sen suosittuun M&P-malliin, joka on ollut markkinoilla vuodesta 2005. Yhdysvalloissa pula UAV-piloteista YHDYSVALLAT on jatkuvasti laajentanut miehittämättömien ilma-alusten (UAV) käyttöä ISISiä ja muita terroristiorganisaatioita vastaan. Ilmatorjuntaohjus 12 (ITO 12), NASAMS II FIN sisältää kuuden ohjuksen laukaisulavetin, jota liikutetaan SISU-panssaroidulla maastokuorma-autolla. Ranska investoi kauppasummasta 30 % Intian sotilasilmailuun liittyviin kehitysohjelmiin sekä 20 % Rafalen osatuotantoon Intiassa. Smitikan M&P voitti taannoin Suomen Sotilaan suuren palveluspistoolitestin, ja sen putoaminen kisasta onkin toimituksellemme todellinen yllätys. Ruotsin sisäministeri Anders Ygeman kertoi, että Ruotsi haluaa toimia yhteistyössä naapurimaiden kanssa disinformaatiota vastaan. Dassault Rafale on ehdolla myös Suomen ilmavoimien Hornet-kaluston suorituskykyjen korvaajaksi. Sen mukaan aseissa täytyy olla muun muassa vasenja oikeakätisille sopivat muunneltavat kahvat ja erilaisia lipasvaihtoehtoja, minkä lisäksi pistoolien tulee osua 50 metrin etäisyydeltä neljän tuuman maaliin 90 prosentin tarkkuudella koko elinkaarensa ajan. Ne voivat tallentaa esimerkiksi videokuvaa taisteluista ja erikoisoperaatioista, The New York Times kertoi syyskuussa. Hankintasopimuksen arvo on 580 miljoonaa dollaria. n Smitikan M&P voitti taannoin Suomen Sotilaan suuren palveluspistoolitestin.. Puolustusministeriö pudotti syyskuussa kotimaisen Smith & Wessonin kilpailusta. NASAMS (Norwegian Advanced Surface to Air Missile System) on tullut palveluskäyttöön vuonna 1998. Ruotsi mukaan STRATCOMiin RUOTSI liittyi Naton Latvian Riiassa sijaitsevan Strategisen kommunikaation keskuksen (Strategic Communications Centre STRATCOM) toimintaan. päivän iskujen jälkeen vuonna 2001 Yhdysvaltojen asevoimat on laajentanut merkittävästi yksityisten sopimuskumppanien käyttöä moniin sellaisiin tehtäviin, joita sotilaat hoitivat aikaisemmin itse. ”Me emme aio olla osa kenenkään propagandaa. Sisäministeri Ygemanin mukaan yritykset vaikuttaa Ruotsin poliittiseen päätöksentekoon ovat lisääntyneet. Rafalen kauppasummasta 3,42 miljardia euroa on varsinaisen lentokoneen hinta, 1,8 miljardia käytetään tukija huoltoinfrastruktuuriin, 1,7 miljardia Intian tarvitsemiin muutostöihin ja 710 miljoonaa euroa koneen aseistukseen. Sen sijaan yksityisyritykset voivat lentää UAV-koneita tiedustelutoiminnassa laaja-alaisesti. Smith & Wesson putosi pistoolipelistä YHDYSVALTOJEN armeija on hankkimassa uutta palveluspistoolia nykyisen Beretta M9:n tilalle. Armeijan tarjouspyyntöön sisältyy 351-sivuinen dokumentti teknisistä vaatimuksista. Ilmavoimien henkilöstöpulan vuoksi Afganistanissa ja Irakissa UAV:ita käyttävät myös asevoimien sopimusyritykset. UAV:ita käyttävien yritysten henkilöstö ei kuitenkaan voi osallistua varsinaiseen voimankäyttöön. Bukin poistumisen myötä Suomelta jääkin puuttumaan kokonaan korkeatorjuntakyky. Sinänsä erittäin suorituskykyinen ohjusjärjestelmä ei korvaa Buk-järjestelmää, koska NASAMSin torjuntakorkeus jää kauas Bukista. Laki vaatii, että aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttäjien, ”liipasimen vetäjien”, pitää olla asevoimien henkilökuntaa, sotilaita. Suomi hankki NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän korvaamaan käytöstä poistettavien venäläisten Buk-ilmatorjuntajärjestelmien suorituskykyjä vuonna 2009. Hän n Dassault Rafale on ehdolla myös Suomen ilmavoimien Hornet-kaluston suorituskykyjen korvaajaksi. Se perustuu amerikkalaisen AIM-120-ohjuksen lisäksi amerikkalaiseen AN/MPQ-64-ilmapuolustustutkaan ja norjalaisten itsensä kehittämään verkostoituneeseen taistelunjohtojärjestelmään. Useat asevalmistajat kilpailevat modulaarisen pistoolin valmistussopimuksesta
Yhdysvaltojen Kotimaan turvallisuusviraston (Department of Homeland Security) mukaan vain Venäjän korkeammilla viranomaistahoilla on mahdollisuus määrätä näin laaja tietomurto.. ”Yhdysvalloilla on enemmän kapasiteettia kuin kenelläkään muulla sekä puolustuksellisesti että hyökkäyksellisesti”, Obama varoitti. Hän totesi, että Yhdysvalloilla on ollut ongelmia venäläisten hakkerien kanssa. Tukea Ukrainalle Venäjän kyberhyökkäys voimistuu VIRON puolustusministeri Hannes Hanson mukaan Viron erikoisjoukot ovat tehneet erinomaista työtä Ukrainassa. Presidentti Barack Obama ei ole toistaiseksi halunnut tukea Ukrainaa varsinaisilla asetoimituksilla, sen sijaan Ukraina on saanut muuta varusteja koulutusapua Yhdysvalloilta. Hanso kertoi, että erikoisjoukkojen välille on muodostunut luottamuksellinen ja molempia osapuolia hyödyttävä yhteistyö. Pihkova sijaitsee aivan Viron rajalla. Suomi on osallistunut STRATCOMin toimintaan elokuusta 2015. Heti elokuussa Yhdysvallat meni askeleen pidemmälle ja syytti suoraan Venäjää valtiollisesta hakkeroinnista ja yrityksistä vaikuttaa maan vaaleihin. Tulette saamaan rangaistuksenne ja kohtaamaan vihan kansalta, jota ei ole koskaan voitettu sodassa. Putinin Venäjä on kuitenkin viime vuosien aikana lämmitellyt IVYn sisäiseen turvallisuussopimukseen perustuvan sotilasliitto ODKB:n toimintaa. Juuri ennen Venäjän suurta yllätysharjoitusta Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) puolustusliitto ODKB järjesti elokuussa sotaharjoitukset Pihkovan ja Leningradin alueilla. Harjoituksessa harjoiteltiin muun muassa antautumiskehotusta Naton sotilaille: ”Naton sotilaat, teille valehdellaan! Ette ole rauhanturvaajia! Laskekaa aseenne! Petollinen hyökkäyksenne kohdistuu rauhanomaiseen maahan. Venäjän puolustusministeri, armeijakenraali Sergei Shoigun mukaan joukot etelässä, osa joukoista ja kalustosta lännen ja keskisen alueen sotilapiireissä, pohjoinen laivasto, komentokeskus ilmavoimissa ja maahanlaskujoukoissa asetettiin täyteen taisteluvalmiuteen torstaiaamuna 25.8. Ukrainalaiset hallituslähteet olivat elokuussa hyvin huolestuneita Venäjän harjoituksesta, joka toi Ukrainan rajalle huomattavan sotilaallisen voiman. Demokraattipuolueen ja sitä tukevien järjestöjen sivustoille ja sähköposteihin hyökättiin laajasti kesällä. kello 7 Moskovan aikaa. Pelättyä suurhyökkäystä Ukrainaan ei kuitenkaan tullut. Naton mukaan nopeat harjoitukset, joita edes Neuvostoliiton ja kylmän sodan aikana ei järjestetty ilmoittamatta, kiristävät ilmapiiriä entisestään. Vaikka monilla mailla on nykyisin kyky kybersodankäyntiin, verkosta ei saa tulla uutta villiä länttä, Obama vaati. Obaman hallinnon mukaan on varmaa, että Venäjä on viimeaikaisten hakkerointien takana. Presidentin lausunnon taustalla ovat viitteet siitä, että venäläiset yrittäisivät ennennäkemättömällä laajuudella sotkea Yhdysvaltojen presidentinvaaleja verkkohakkeroinnin keinoin. Venäjä on torjunut syytökset ja todennut, että sen ”puolustukselliset” harjoitukset eivät uhkaa ketään. Tällä kertaa mukana oli suuret määrät joukkoja eri puolustushaaroista kolmella sotilasalueella. Laskekaa aseenne ja lakatkaa toimimasta johtajienne pelinappuloina!” Neuvostoliiton raunioille rakennettu Itsenäisten valtioiden yhteisö (IVY) on jäänyt lähes unohduksiin poliittisena yhteisönä. Ukrainalaiset erikoisjoukot ovat osallistuneet terroristien vastaisiin operaatioihin Venäjän tukemien kapinallisten miehittämillä Donetskin ja Luhanskin alueilla Itä-Ukrainassa. Obama varoitti syyskuussa Venäjää ryhtymästä kilpavarusteluun kybersodankäynnin alalla. Jälleen suuret yllätysharjoitukset Venäjällä VENÄJÄ järjesti elokuun lopussa suuret sotaharjoitukset läntisellä rajallaan. Hanso vieraili elokuussa Ukrainan erikoisjoukkorykmentissä, jossa virolaiset ovat olleet kouluttamassa ukrainalaisia yhdessä amerikkalaisten erikoisjoukkojen kanssa. Venäläisen analyytikon Andrei Pjontkovskin mukaan edellisen kerran näin suuret harjoitukset pidettiin vuonna 1968 vain hetkeä ennen kuin Varsovan liiton joukot tunkeutuivat tukahduttamaan Tšekkoslovakian vapausliikkettä. JY VÄLL Ä 30 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 mainitsi esimerkkeinä puolustusministeri Peter Hultqvistin nimissä lähetetyt väärennetyt kirjeet ja raportit venäläisistä trollitehtaista. Nato on arvostellut Venäjää laajojen yllätysharjoitusten pitämisestä. Yhdysvaltojen kongressin edustajainhuone hyväksyi syyskuun lopussa yksimielisesti lain, joka mahdollistaa aseavun lähettämisen Ukrainalle
531-9-vaunu löytyi. MYÖHEMMIN Börje tuli minulle tutuksi Panssarikillan kuvioissa, joissa minäkin olin aktiivisesti koko 1980-luvun lähinnä kai panssarihistoriaan tuntemani kiinnostuksen takia, mikään panssarimieshän minä en ollut. Tai oikeammin tunsin, hän on jo edesmennyt. Minulle ei myöskään ole koskaan selvinnyt, miksei Börjen vaunun ampujasta Olli Soimalasta tullut Mannerheim-ristin ritaria. Siirryimme romukasalta romukasalle, tunnistimme niitä, merkkasimme karttaan ja valokuvasimme. Työ huipentui vaunun paljastamiseen muistomerkkinä 14.7.1983 Panssarivaunupataljoonan kasarmin vieressä. Jollakin tavalla on osoittanut piittaamattomuutta historiasta, että koko jatkosodan aikana eniten vastustajan panssareita tuhonnut vaunu unohtuu ampumakentälle maaliksi ja sen miehistö jää tuntemattomuuteen. Niissä piireissä liikkui myös luutnantti Brotell. Börjen Sturmi sai nelisenkymmentä vuotta maahantulonsa jälkeen arvoisensa paikan, ja siihen asti tuntematon rynnäkkötykkimiehistö julkisuutta. Panssarintorjuntatykillä, panssarikauhulla tai -nyrkillä tuollainen tuhoamisluku tai hieman pienempikin toi usealle ristin. Börje oli tunnettu reserviupseeri ja hyvä seuramies, joka rohkeni olla julkisestikin SS-mies, vaikka se ei tuohon aikaan kovin suosittua ollut. TÄLLAISESTA miehestä on nyt tehty sarjakuva, ja olen ylpeä ja onnellinen siitä, että tällä kertaa tunsin sarjakuvan henkilön. Pallo lähti pyörimään, kun pääsimme 1980-luvun alussa seuraamaan ja valokuvaamaan Panssarivaunupataljoonan ampumaleiriä Niinisalon Pohjankankaalla. KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ Revontuli julkaisi hiljattain Toni Wirtasen käsikirjoittaman ja Marko Tiaisen piirtämän kirjasen Sturmiässä Legendat-sarjassaan, jossa on aikaisemmin ilmestynyt muun muassa Lauri Törnistä ja Simo Häyhästä kertovat kirjaset sekä kolme suomalaiseen SS-pataljoonaan liittyvää sarjakuvaa. TOIMITIMME Esan kanssa hyvän tavan mukaan kiitokseksi nipullisen kuvia, myös näistä maalivaunuista, Raimo Turuselle ja Panssarivaunupataljoonalle. Kari.kuusela@suomensotilas.fi Kari kommentoi Ystäväni sarjakuvasankari. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 31 VIIME AIKOINA olen hämmästyttänyt tuttujani kertomalla, että tunnen sarjakuvasankarin. Ja jos nuorella vänrikillä kävi hyvä tuuri, hän päätyi illanistujaisissa pöytään, jossa Börje kertoi sotamuistojaan. 531-10 ”Bubi”, nyt jo pahasti siipeensä saaneena ja reikäisenä. VAUNUN putkessa oli 11 valkoista rengasta ja kyljessä hakaristi, huomatkaa että vuosi oli 1983, jolloin Neuvostoliitto oli voimissaan ja historiantulkintamme sen mukaisia. Pataljoonankomentajan, everstiluutnantti Raimo Turusen päätöksellä saimme leirin lopulla lainaksi BTR50-miehistöpanssarin miehistöineen, jotta voisimme käydä läpi ampumakentällä olleet maaleiksi tuodut panssarivaununraadot. Myös luutnantti Mauri Kiuasperän Ps. Ja tämä on se esikuva, jonka minä aikanaan tunsin. No ei tietenkään, mutta sarjakuvasankarin esikuvan voi tuntea. Kun seuraavan kerran tapasin everstiluutnantti Turusen, hän esitti ratkaisevan kysymyksen Börjen vaunusta: ”Kari, voisiko sen kunnostaa muistomerkiksi?” Ilmeisesti kyllä-vastaukseni ja laveat maalailuni mahdollisuuksista aiheuttivat sen, että vaununraato evakuoitiin Parolaan ja pataljoonan henkilökunta teknikkokapteeni Kalevi Kostiaisen johdolla kunnosti sen lähes entiseen loistoonsa. Jonkinlainen vedenjakaja hänen nousulleen laajempaan tietoisuuteen taisi olla osaksi minun ja panssareista kiinnostuneen Esa Muikun ansiota. Lukuisat esitelmät, sotilasvalan esivannojana toimimiset ja Panssarikillan puheenjohtajuus toivat hänelle sitä arvostusta, joka sodanjälkeisinä vuosikymmeninä oli jäänyt puuttumaan. Tämänkertainen sarjakuva kertoo SSja panssarimies, luutnantti Börje Brotellin vaiheista itärintamalla vuosina 1941– 43 ja Kannaksella vuonna 1944. Tuttuni yleensä epäilevät minun seonneen jotenkin tai alkaneen elää jossain rinnakkaistodellisuudessa, koska eihän kukaan voi tuntea sarjakuvasankaria, kuten Ressua, Batmania tai Karvista. Huomionosoitukset melkein myöhästyivät, sillä Börje kuoli vuonna 2007. Arvostus huipentui kolmannen luokan Vapaudenristiin vuonna 2005 ja kutsuun Presidentinlinnaan itsenäisyyspäivänä 2007. TAPASIN BÖRJEN ensi kerran joskus 1970-luvun loppupuolella opiskellessani Turussa historiaa. Tuttavuuttani häneen edisti se, että isäni oli ollut hänen työtoverinaan 1960-luvulla Wärtsilän Turun telakalla ja Börjen joukkueenjohtaja Mauri Kiuasperä Rynnäkkötykkipataljoonasta työskenteli Valmetin Pansion telakalla, jonne isäni Wärtsilän jälkeen siirtyi. Mukaan osui myös Börjen sodanaikainen Sturmi Ps. Börje oli killan Turussa ja sen lähipiirissä toimivan Lounais-Suomen osaston kantavia voimia. Olin tekemisissä Turun Reserviupseerien kanssa, nuori vänrikki kun olin. BÖRJE oli siis tietyissä piireissä Turussa tuttu niin panssarikuin SS-miehenäkin, mutta ei missään tapauksessa valtakunnallisesti. OMA VAUNU muistomerkkinä teki osaltaan ystävästäni Börjestä tunnetun miehen Parolassa ja muuallakin
32 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TANKIN TARINA
33 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Kuinka panssarivaunu ja -aselaji syntyivät Taisteluvaunut vyöryivät sotakentälle sata vuotta sitten syksyllä 1916. Moderni panssarivaunu onkin pitkän ja värikkään tapahtumaketjun lopputulos. TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN. Kaikki alkoi yllättävästä, äkillisestä ja vakavasta ongelmasta, joka havaittiin ensimmäisen maailmansodan aikana reilu sata vuotta sitten… . Panssariautoja oli nähty sotakentillä jo puolenkymmentä vuotta aikaisemmin
Myös miinasota merellä oli arvioitua laajempaa. Aivan uudessa sodankäynnin muodossa, ilmasodassa, ei myöskään ollut vakavia haasteita: piti vain valmistaa enemmän ja parempia ilmaa kevyempiä ilma-aluksia ja lentokoneita, kouluttaa lentäjiä ja kehittää uusia, tehokkaampia tapoja käyttää tätä uutta puolustushaaraa tai aselajia. Alla epäilyttävän siisti ja veretön näkymä Sommen taistelukentältä 1916. 34 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A E nsimmäinen maailmansota merellä sujui enimmäkseen ennakkoodotusten mukaisesti: pintasota-alukset taistelivat keskenään, turvasivat omaa kauppamerenkulkua ja yrittivät katkaista sen vastapuolelta sekä tukivat maavoimien toimintaa rannikkoalueilla. Jos itärintamalla päästiin ajoittain käymään liikkuvaa sodankäyntiä, joskin uudella teknologisella tasolla, niin länsirintamalla ajauduttiin katastrofiin – asemasodan strategiseen umpikujaan. 15-TUUMAISTA NOSTETAAN SOMMESSA 1916 Asemasota vaati ennennäkemätöntä määrää tykistön ampumatarvikkeita, joiden valmistamiseen yhdenkään maan teollisuus ei ollut valmistautunut, mutta edes massiivinen tykistön käyttö ei pystynyt romahduttamaan kaivautuneen vastapuolen puolustusta. Yleensä piikkilangassa roikkui haavoittuneita ja kaatuneita kuin koristeita joulukuusessa.. Umpikuja Hyökkääjän tulivoima ei pystynyt tuhoamaan puolustajan asemia, mutta puolustaja pystyi aiheuttamaan linnoitteillaan, piikkilankaesteillään ja tulellaan hyökkääjän jalkaväelle todella raskaat tappiot. Vastapuolet kaivautuivat syvälle maan sisään juoksuhautoihin useampaan puolustuslinjaan, piirittivät itsensä piikkilankaesteillä ja hallitsivat koko tätä ihanuutta ennennäkemättömällä määrällä tykistöä ja konekiväärejä. Ainoana uutuutena olivat kypsäksi ja tehokkaaksi aseeksi kehittyneet sukellusveneet, joita vastaan ei vielä oltu ehditty kehittää vastatoimia. Maasodan puolella ilmeni todella vakavia ongelmia
Lihamylly Vastahyökkäystä jatkettiin usein vielä hyökkääjän ensimmäisen puolustuslinjan juoksuhautojen valtaamisella. Voimaa ei kyetty keskittämään kentällä kyllin nopeasti ja liikkuminen maastossa oli hidasta varsinkin sen jälkeen, kun tykistö oli muuttanut viljapellot myrkyttyneen veden täyttämien kraatterien täplittämäksi mutavelliksi. Tältä näytti saksalaissotilas sodan alussa. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 35 Osapuolilta puuttui myös operatiivinen ja taktinen liikkuvuus. Tätä pahensi edelleen jo edellä mainittu ongelma: joukoilla ei ollut riittävää operatiivista eikä taktista liikkuvuutta. Sitten hyökkääjä ja puolustaja vaihtoivat keskenään rooleja ja tämä toistui yhä uudestaan ja uuYLÄKUVASSA 122. Miljoona-armeijoiden nopeat painopisteensiirrot päättyivät ratapihoille ja rautatieseisakkeille. Miestappioiden takia hyökkääjällä ei enää ollut reservejä jatkaa etenemistään tavoitteeseen, vaikka olisikin murtautunut puolustuslinjojen läpi. Oikealla. Kirsikkana kakussa oli vielä johtamisjärjestelmien ja -teknologian riittämättömyys suunnattomien armeijoiden johtamiseen ja liikutteluun. Vuonna 1916 piikkikypärät ja niiden alla eläneet toivot lyhyestä sodasta tuntuivat Sommen mutavelliin kaivautuneista konesodan taistelijoista esihistorialta.. Lopputuloksena oli se, että jos hyökkääjä pystyikin valtaamaan puolustajan ensimmäisen puolustuslinjan juoksuhaudat, tappiot olivat niin kovat, että hyökkääjä lyötiin helposti takaisin vastahyökkäyksellä toiselta puolustuslinjalta. Kahta päivää aiemmin nämä miehet olivat edenneet tämän vaunun tukemina Flersin itäosaan. PRIKAATIN JOUKKOJEN YMPÄRÖIMÄNÄ RASKAS MK I -PANSSARIVAUNU Sommessa 17.9.1916
Tarvittiin ihan mikä keino tahansa puolustajan piikkilankaesteiden ylittämisen helpottamiseksi ja ensimmäisen juoksuhaudan valtaamiseksi pienemmillä tappioilla. Maailmojen sota Ranskalaiset ja britit olivat H.G. Kaiken tämän mahdollisti ennen sotaa kuluneen puolen vuosisadan aikainen tieteellistekninen vallankumous kaikilla tieteen ja tekniikan aloilla. Vain se voisi purkaa pattitilanteen sodan verisellä, uuvuttavalla, mutaan juuttuneella pelilaudalla. Tieteen ja tekniikan kehityksen kaikkivoipaisuuteen uskovan koneromantiikan aikakauden hengen mukaisesti ratkaisu näytti piilevän 29. Se riitti paikallaan jauhavan lihamyllyn luomiseen, mutta liikkeelle myllyä ei saatu. Ennennäkemättömän laajamittainen ja yllättävän korkeateknologinen sodankäynti vaati enemmän materiaalia kuin mitä kotirintama pystyi tuottamaan, johti katastrofaalisen raskaisiin tappioihin eikä johtanut mihinkään muuhun kuin rintaman aaltoiluun edestakaisin. Pulmaan tarvittiin ratkaisu. Tarvittiin läpimurto, ja mikä tärkeintä, sellainen väline, jolla murto saadaan jatkumaan vastustajan ryhmityksen syvyyteen. Wellsin Maailmojen sota -tieteisromaanin tilanteessa, jossa teknisesti ylivoimaiset marsilaiset oli korvattu kaivautumisvälineitä, piikkilankaa ja tulivoimaa luovasti käyttävillä saksalaisilla. Korkeimmassa sodanjohdossa havahduttiin kauhulla siihen, että tätä menoa sodassa voittaa se, jolla riittää pidempään aseja työkelpoisia miehiä kaatumaan ja haavoittumaan rintamalla sekä pitämään kotirintamaa pystyssä siihen hetkeen saakka, kunnes viimeinen vastustaja on tapettu rintamalla tai vastapuolen kotirintama romahtaa. BRITTIDIVISIOONAN haavoittunutta evakuoidaan selustaan Beaumont Hamelin hyökkäyksen jälkeen 1.7.1916.. destaan, päivästä päivään koko Pohjanmereltä Sveitsin rajalle ulottuvan rintamalinjan pituudelta. Mutta tekninen kehitys ei ollut riittävää. Vaikutti siltä, että vastustamaton voima oli kohdannut peräänantamattoman esteen. Esimerkiksi ilman kemiallis-lääketieteellistä vallankumousta koko sota olisi ollut mahdoton. 36 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A …ilman kemiallis-lääketieteellistä vallankumousta koko sota olisi ollut mahdoton
Rautatiekuljetusten ajaksi irroitetut ulokkeet vaunun sivuilla antavat hyvän näkymän vaunun sisäpuolelle. Kuvassa runsaat pakokaasupilvet johtuvat vaunun kallistumisen takia moottorin palotilaan joutuneesta voiteluöljystä. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 37 TEKNISET TIEDOT Valmistusmaa: Iso-Britannia Miehistö: 8 Paino: 28 tonnia Pituus: 8,05 m (ohjausakseleineen 9,9 m) Leveys: 4,19 m Korkeus: 2,45 m Toimintasäde: 37 km Aseistus: 2 x 7,7 mm vesijäähdytteinen Vickers-kk ja 2 x ilmajäähdytteinen Hotchkiss-kk Moottori: Nestejäähdytteinen 6-sylinerinen Daimler/ Knight bensiinmoottori, 105 hv @ 1 000 rmp Nopeus: 6 km/h n Urosmallisen vaunun oikean ulokkeen tykin suuntaaja ja lataaja, joiden kyyryssä oleva työasento oli varsin epäergonominen. n Vaunu 743 nousee ramppia pitkin rautatievaunulle Foster’sin lastauslaiturilla. MARK I FEMALE
Tankki oli syntynyt. n Alla: Kaikki pysähtyvät katsomaan C19 Clan Leslie (Leslien klaani) -vaunun marssia rintamalle Simpanssilaaksoa pitkin.. Esikuvana oli tietysti merisota, kuinkas muutenkaan, kun kyse oli merten valtiaasta Isosta-Britanniasta ja sen merilordista. 38 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A jonkin uuden aseen kehittämisessä, ja asia oli niin vakava, että sotaa käyvissä valtioissa syntyi laajamittaisia kansanliikkeitä ratkaisun kehittämiseksi. Sodanjohdon puolelta hankkeen merkittävin puolestapuhuja oli Brittiläisen imperiumin ensimmäinen merilordi (laivastoministeri) sir Winston Leonard Spencer Churchill, josta tultaisiin vielä kuulemaan. Hänen mielestään oli loogista, että jos maavoimat olivat pulassa, niin laivasto kiiruhtaisi apuun jonkin uuden asejärjestelmän avulla. Vaunu saatiin valmiiksi 13.1.1916, ja sen testaus alkoi seuraavana päivänä visusti salaisuuden peittelemänä. Tavallaan voidaan sanoa, että jos Steve Jobs loi iPhone-älypuhelimen, josta tuli sotakentilläkin vaikuttava 2000-luvun ikoninen huipputeknologinen kuluttajatuote, niin Winston Churchill loi 1910-luvun käänteentekevän huipputeknologisen asejärjestelmän – panssarivaunun. Vaunun urosmallin pääaseistuksena olivat rungon sivuilla oleviin ulokkeisiin asennetut kaksi kuuden naulan eli 57 mm Hotchkiss QF -tykkiä, jotka pystyivät ampumaan etuja sivusektoriin 121 asteen sektorissa vaunun kummallekin n Britannian ylimpään aateliin kuulunut, Sandhurstista valmistunut ratsuväen kornetti Winston Churchill tuli kuuluisaksi sivutoimisena sotakirjeenvaihtajana buurisodassa päätyen lopulta koko 1900-luvun merkittävämmäksi brittipoliitikoksi. Brittiarmeijan puolelta esitetyt vaatimukset olivat: ”Maalla telaketjujen avulla kulkeva, konekivääritulelta suojattu tykkivene, joka pystyy ylittämään 1,37 metriä korkean esteen ja 1,52 metriä leveän kaivannon.” Vaunun piti pystyä läpäisemään vastustajan piikkilankaesteet, ajamaan poikittain vastustajan juoksuhaudan päälle ja tuhoamaan siinä oleva jalkaväki tykkija konekivääritulellaan. Laitteen peitenimeksi tuli ”Tank”. Vaatimukset selittävät, miksi Mark I näytti siltä, miltä se näytti; vaunu voitiin ajaa juoksuhaudan päälle ja sitten sen sivulla olevista torneista ammuttaisiin yläviistosta pitkin mutkittelevaa kaivantoa. Britannia, rule the …trenches Tuhansien toinen toistaan eksoottisempien ideoiden joukosta löytyi lopulta modernin panssarivaunun esi-isä, lajinsa ensimmäinen edustaja – brittiläinen raskas panssarivaunu Mark I, jonka ensimmäisen Mother-prototyypin suunnittelu alkoi vuonna 1915 ja kokoonpano 28.10.1915
Vaunu oli 4,19 metriä leveä, 2,45 metriä korkea, ja sen telaketjujen leveys oli 0,52 metriä. Maalla liikkuva tykkivene Vaunu oli sivulta katsottuna vinon suunnikkaan muotoinen, ja telaketjut ympäröivät rungon kokonaisuudessaan myös yläpuolelta. Vaunussa oli kahdeksan hengen miehistö, joista neljä miestä vaadittiin vaunun ohjaamiseen! Vaunun käsittely ei todellakaan ollut helppoa. Vaunun pituus oli ilman takana sijaitsevaa, ohjaukseen käytettävää pyöräakselia 8,05 metriä ja pyöräakselin kanssa 9,9 metriä. Vaunussa tarvittiin siis kahta erilaista konekiväärin ampumatarviketta. 27–28 tonnin painoisen vaunun voimanlähteenä oli 105-hevosvoimainen polttomoottori, jolla tasaisessa maastossa saavutettiin kuuden kilometrin tuntinopeus. Se oli nopeutena mielekäs, koska ajatuksenahan oli saattaa ja tukea jalkaväkeä, joskin toisenlaisiakin ajatuksia oli itänyt. Vaunun naarasmallissa ulokkeiden tykit oli korvattu kahdella 7,7 mm:n vesijäähdytteisellä Vickers-konekiväärillä ja ilmajäähdytteisten Hotchkiss-konekiväärien lukumäärä oli laskettu kahteen (eteen ja taakse ampuviin). SAKSALAISIA SAVUSTETAAN KAIVANNOISTAAN Sommen hyökkäyksen aikana 1916 Martinpaichissa, jossa käytiin kovia taisteluja.. Britannia hallitsi meriä, hallitsisiko se nyt maatakin. Lisäksi siinä oli neljä 8 mm:n ilmajäähdytteistä Hotchkiss-konekivääriä, joilla pystyttiin ampumaan eteen, taakse ja sivuille. 39 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 puolelle
Päivämäärää 15.9.1916 pidetään yleisesti panssariaselajin syntymähetkenä. Olemme ottaneet enemmän vankeja ja saaneet haltuumme enemmän alueita suhteellisen vähillä tappioilla. Muut vaunut saivat joko teknisiä vikoja tai juuttuivat kuun kraatterimaisemaa muistuttavan taistelukentän kranaattikuoppiin ja sortuneisiin juoksuhautoihin. Vaunujen tehtävänä oli tukea perässä seuraavan jalkaväen hyökkäystä tuhoamalla esteenä olevat vastustajan puolustuspesäkkeet. Kiitämme teitä.” Brittilehdistö kertoi taistelusta seuraavin otsikoin: n Mk V -brittivaunun oikean ulokkeen luukusta lähetetään kirjekyyhkystä, joka oli vielä yleinen viestiväline ensimmäisessä maailmansodassa. Panssarivaunut ylittävät taisteluhaudat kuin kengurut.. Yhdeksän vaunua onnistui pysyttelemään jalkaväen edellä ja aiheuttamaan viholliselle mittavaa tuhoa. Pääosin kalusto koostui raskaan Mark I:n suorista seuraajista. 40 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Kaikki brittien ensimmäisen maailmansodan aikainen panssarikalusto kehitettiin keskusjohtoisesti yhden ja saman koordinointiviranomaisen alaisuudessa. Paholainen saapuu Sommelle Seuraavana päivänä Haig sanoi Swintonille ja panssarivaunujen tuotantoa johtavalle Albert Gerald Sternille: ”Olemme saavuttaneet suurimman voittomme sitten Marnen tastelun. Panssarivaunuihin aluksi sangen epäilevästi suhtautunut ja kovin konservatiivinen brittiläisen siirtoarmeijan (Ranskassa ja Belgiassa taistelevien brittijoukkojen) ylipäällikkö, kenttämarsalkka Douglas Haig kiitteli vielä samana päivänä uudesta tehokkaasta aseesta panssarijoukkojen koulutuksesta vastaavaa everstiluutnantti Ernest Dunlop Swintonia ja totesi, että vaikka panssarivaunut eivät täyttäneet kaikkia odotuksia, ne säästivät paljon ihmishenkiä, ja hän haluaisi niitä viisi kertaa enemmän. Toiset yhdeksän vaunua pääsivät liikkeelle vasta eri ongelmien jälkeen, ja vaikka ne eivät saavuttaneet jalkaväkeään, tekivät ne hyödyllistä työtä tuhotessaan vihollisen pesäkkeitä. Keskusjohtoisuuden etuna oli se, että pystyttiin kohdentamaan riittäviä resursseja, mutta haittapuolena oli se, että kehitys kohdistui lähes yksinomaan yhteen vaunutyyppiin ja sen jatkokehitelmiin, mikä hidasti uusia keksintöjä ja kaluston sekä taktiikan kehittämistä. Kaikkialla, missä panssarivaunut etenivät, saavutimme tavoitteemme, ja siellä missä ne eivät edenneet, epäonnistuimme… Palatkaa kotiin ja valmistakaa niin paljon panssarivaunuja kuin pystytte. Syksyllä sata vuotta sitten Viisikymmentä ”telaketjuilla kulkevaa tykkivenettä” käskettiin taisteluun ensimmäistä kertaa Sommen suurtaisteluun Flers-Courceletten hyökkäyksessä 15.9.1916. Hyökkäyshetkellä käyttökuntoisesta 49 vaunusta vain 32 saavutti lähtöasemansa, ja niistä vain 18 osallistui itse taisteluun. Tämä on panssarivaunujen ansiota. Mikä oli uuden aselajin ensiesiintymisen lopputulos
Britannian loistavat uudet maa-alusaseet” ”Kuinka uudet pyörillä kulkevat linnoituksemme saivat hunnit pakenemaan kuin kanit” ”Uudet rakennuksia hotkivat aseemme – panssarivaunut” ”Panssarivaunut aiheuttavat sanoin kuvaamatonta demoralisaatiota” ”Panssarivaunut ylittävät taisteluhaudat kuin kengurut” ”Hunnit valittavat epäreilusta teurastuksesta” ”Kuin valtavat rupikonnat” ”Hänen Majesteettinsa maalaivasto” Vastapuolen kokemuksista kertoi saksalainen Düsseldorfer Generalanzeiger -sanomalehti Paholaisen vaunut -artikkelissaan: MARK V HALKILEIKKAUS 57 mm:n tykki Tyyrpuurin puoleinen uloke Ricardo 150 RP -kuusisylinterinen moottori Käynnistyskampi Polttoainetankki Takakonekivääri Pakoputki Paapurin puoleinen uloke Siipiopastin viestintään Äänenvaimennin Kuljettajan paikka Kuljettajan tähystysaukko Ohjausvaihteet Palatkaa kotiin ja valmistakaa niin paljon panssarivaunuja kuin pystytte. 41 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 ”Taisteluhautoja valtaavat taisteluajouneuvot. n Kenttämarsalkka Douglas Haig.
Sieltä heidät sodan päätyttyä ajettiin takaisin hellan ääreen.. Mikään ei pysäyttänyt sitä, ja sitä näytti liikuttavan yliluonnollinen voima. Sitä katsottiin kuin halvaantuneena. Joku huusi taisteluhaudassa ’paholainen tulee’, ja sana levisi kuin kulovalkea. NAISET TÖISSÄ Sodan kynnyksellä naisten oikeuksista taistelleet suffragetit saivat lottopotin, kun rintamalle lähteneiden miesten työpanoksen korvaamiseksi naiset ajettiin hellan ääreltä tehtaalle töihin. Yhtäkkiä tePANSSARIVAUNUJEN TUOTANTOA Oldbury Carriage Worksin tehtaalla ensimmäisen maailmansodan aikana. 42 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A ”Katsoessaan brittien linjoja kohti veri jäätyi heidän suonissaan kahden kummallisen hirviön ryömiessä kranaattikuoppien täyttämien peltojen yli. He olivat oppineet olemaan pelkäämättä ihmistä, mutta heitä lähestyi jokin, jonka ihmisaivot ja valtavat mekaaniset voimat olivat luoneet paholaisen tekoja varten – mysteerin, joka alisti ja kahlitsi tahdonvoiman, koska kukaan ei pystynyt ymmärtämään, mikä se oikein oli – luonnonvoima, jonka edessä jokainen oli voimaton. Hirviö lähestyi hitaasti, kömpelösti ja huojuen puolelta toiselle, mutta se tuli yhä lähemmäksi. Tämä tehdas oli Ison-Britannian merkittävin vaunuvalmistaja
SIRPALESUOJANAAMIO panssarimiehistöjä varten lokakuulta 1918. TUNNUKSELLA F4 varustettu vaunu nousemassa rinnettä ylös Cambrain taistelua edeltävän koulutuksen aikana Waillyssa 21.10.1917.. Keväällä 1918 – liian myöhään – saksalaisten ”ase” oli valmis. Mutta oli liian myöhäistä. Saksalaisten kehittämä jokamiehen panssarintorjuntakeino oli kiväärin patruunan luodin kääntäminen takaperin, silloin lähietäisyydeltä pystyi joko läpäisemään vaunujen 8 mm:n panssaroinnin tai saamaan panssaroinnin pirstaloitumaan vaunun sisäpuolelle. Siemen oli kuitenkin kylvetty. Se oli vielä teknisesti ja taktisesti kömpelöitä tankkejakin tehokkaampi ja oli taktiikkana murtaa keväällä 1918 länsirintaman. Brittipanssarien ensiesiintymisestä vakuuttuneet saksalaiset aloittivat myös oman panssarivaununsa kehittämisen marraskuusta 1916 lähtien. Hävinneessä maassa alettiin kehittää yhdessä toisen paariavaltion Neuvosto-Venäjän kanssa uusia syvän taistelun oppeja, joissa panssari ja ilma-ase tulisivat näyttelemään merkittävää osaa. 43 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 rästoukan panssaroiduista kyljistä löivät liekit, kranaatit vihelsivät ylitsemme ja kauhea konekiväärien konsertti täytti ilman. Teknisesti hyvin edistyksellisessä Saksassa uskottiin osaamisen ja taktiikan olevan avain sodan umpisolmuun, ja tekniikan olevan siinä vain apuväline. Yhdysvaltojen liittyminen sotaan ratkaisi pelin syyskesään mennessä. Nahasta, sälemäisistä silmäsuojuksista ja rengaspanssarista tehdystä suuja leukasuojuksesta koostuvan naamion sekä kypärän piti suojata kapeasta raosta tähystettäessä sirpaleilta ja metalliroiskeilta. Se oli syvään murtoon pystyvän tulivoimaisen kevyen jalkaväen iskuosastotaktiikka, koulutetut miehet ja kevyet sarjatuliaseet. Kummallinen hirviö oli luopunut salaperäisyydestään, ja järki palasi keskuuteemme kovuuden ja peräänantamattomuuden kanssa brittijalkaväen aaltojen sukeltaessa esiin paholaisen vaunun takaa.” Ase ja vasta-ase Panssarivaunu oli lunastanut paikkansa rintamalla, ja aselaji sai kehityksensä vaatimat henkilöstöja tuotantoresurssit ympärysvalloissa, kun keskusvalloissa keskityttiin uuden aseen torjuntakeinojen kehittämiseen, mikä jo käytössä olevan tykistön ja konekiväärien tulen keskittämisen lisäksi johti myös panssaritorjuntakiväärin ja pst-kasapanoksen kehittämiseen. Saksalaiset jatkoivat jalkaväkitaktiikkansa kehittämistä
Uudesta tekniikasta ei osattu ottaa tehoja irti. Ja kun sota voitettiin, kylvettiin ympärysvaltoihin seuraavan sodan alun tappioiden siemen. n Saksalaissotilaat kaivavat esille kranaattikuoppaan tai juoksuhautaan juuttunutta A7V-saksalaisvaunua, jonka maastoliikkuvuus ei oikein ollut tehtävien tasolla. Cambrai 1917 Seuraava ensimmäisen maailmansodan panssaritaistelu ja historian ensimmäinen panssarikaluston laajamittaiseen käyttöön perustuva taistelu käytiin paljon suuremmalla kalustomäärällä 20.11.–3.12.1917 Cambraissa. Ajatukset läpimurrosta, tulesta ja liikkeestä tai saarrostuksesta ja kuluttamisesta eivät olleet sinänsä mitään uutta. Siinä eivät auttaneet sotien välisen ajan toisinajattelijoiden – fullereiden ja liddel-hartien – vastalauseet, eivätkä guderianit ja triandafilovitkaan saaneet aina ajatuksiaan läpi Saksassa ja Neuvostoliitossa. Olivathan panssarin kehittämisessä mukana olleet britit ja ranskalaiset – kuten monet muutkin sotilaalliset ajattelijat maailmalla – miettineet jo sodan aikana muitakin kuin teknisiä ratkaisuja sodan saamiseksi liikkeelle. Pysähtyneen sodan kulutusta ei haluttu enää toistaa. Ratsuväelle tarvittiin korvaaja. Takaisin tankkeihin sadan vuoden taakse ja siihen, mitä niiden telaurista versoi. Lisäksi kalusto oli teknisesti varsin epäluotettavaa ja vikaantui usein. Haluttiin säästää verta. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 44 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Seuraavan sodan kylvö Ei tule kuitenkaan ajatella, että liikettä ja syvää taistelua olisi tavoiteltu sodan jälkeen vain Saksassa ja Neuvostoliitossa. Haigin kaltaiset jääräpäiset vanhan koulukunnan upseerit hätäilivät ja ajoivat vaunuja taisteluun liian pienin määrin, liian aikaisin ja vanhoin taktiikoin. Kuvasta näkee, että ihmettelijöitä riittää ja että vaunu ei tuosta lähde pelkin miesvoimin.. Kalusto ei ollut järin suorituskykyistä eikä läheskään aina pystynyt selviämään kohtaamistaan esteistä. Vaikuttimena kaikilla ensimmäisen maailmansodan kokeneilla sotilailla oli veren säästäminen. n Brittien panssariprojektin avainhenkilöihin kuuluva, panssarijoukkojen koulutusta johtava everstiluutnantti Ernest Dunlop Swinton. Taisteluun osallistui jo 496 brittipanssaria, joista 325 taisteluja 98 tukitehtävissä. Uutta oli vain muuttunut teknologia, joka oli pysäyttänyt perinteiset sotatemput. Ensimmäisen maailmansodan panssarit oli panssaroitu vain kiväärikaliiperin tulelta ja sirpaleilta, mutta siinäkin suojassa oli puutteita: maastossa niitatun rungon levyjen väliin muodostui rakoja, joiden kautta sirpaleet ja luodit pääsivät vaunun sisälle. Tarvittiin siis vastaus liikkeen jähmettävälle tulivoimalle, ja se tulisi olemaan saksalaisten ja venäläisten sekä muutamien läntisten toisinajattelijoiden taktisen ajattelun yhdistäminen suojattuun liikkuvaan tulivoimaan – panssarivaunuihin. Ei ehditty kouluttaa ja harjoitella. Keskitetty konekiväärituli saattoi johtaa siihen, että vaunu näytti taistelun jälkeen hiekkapuhalletulta, osa tai koko miehistö oli kaatunut, haavoittunut tai menettänyt järkensä. Kaiken lisäksi uuden aseen kehittäjiä ei kuunneltu
SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 45 TEKNISET TIEDOT Valmistusmaa: Saksan keisarikunta Miehistö:18 Paino: 30 tonnia Pituus: 7,34 m Leveys: 3,1 m Korkeus: 3,1 m Toimintasäde: 35 km Aseistus: 1 x 57 mm Maxim-Nordfeld -tykki ja 6 x 7,9 mm vesijäähdytteistä MG08 kk Moottori: 2 x nestejäähdytteistä Daimler bensiinmoottoria, 2 x 105 hv @ 800-900 rmp Nopeus: 10-12 km/h A7V n Käytännössä A7V oli tasamaastossa vikkelästi siirtymään pystyvä vahvistetun joukkueen tuhdilla 30-15 mm panssaroinnilla suojattu tykkija kk-tulipesäke, jonka ainoa pulma oli rajallinen maastoliikkuvuus. Sodan kulun kannalta niitä valmistettiin mitättömän vähän ja aivan liian myöhään, koska saksalaiset panostivat ennen kaikkea uuteen jalkaväkitaktiikkaan.. n A7V-vaunu oli myös, vallitsevista panssarikaluston voimasuhteista johtuen, maailman ensimmäinen vastustajan panssarivaunujen tuhoamiskyvyllä varustettu vaunu. Vaunun tuhoaminen edellytti tykistön täysosumaa
Sivu-ulokkeet on irrotettu kuljetuksen ajaksi. A7V:n pääaseena oli yksi 57 mm Maxim-Nordfeld-tykki ja kuusi 7,9 mm MG08-konekivääriä, ja vaunussa oli 18 n Ranskalainen sotaobligaatioita myyvä juliste on saanut koristeekseen kovin epäranskalaiseen tapaan ulkomaisen tuotteen... Saksalaisreservit pysäyttivät ensin brittien etenemisen ja loppujen lopuksi aloittivat vastahyökkäyksen brittien pitkäksi venähtänyttä rintamaa vastaan. Britit aina nimesivät vaununsa: kaksi ensimmäistä on nimetty Kyynikoksi ja Lohikäärmeeksi. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 46 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Cambrain taistelussa oli brittien puolelta kaksi erikoisuutta – brittien yllätyshyökkäys ja yli 300 vaunun käyttö sopivassa maastossa – sekä monta uutta oivallusta: vastustajan tykistön paikantaminen äänitiedustelun avulla sekä tykistön uudet ampumamenetelmät. Vaunujen katoilla olevat “vitsakimput” on tarkoitettu kaivanteiden ylittämiseen.. Näiden seikkojen takia brittien hyökkäys oli onnistunut ja suhteellisen pienillä tappioilla saavutettiin hyvä alkumenestys. A7V Saksan marraskuusta 1916 lähtien kehittämä Daimler-Motoren-Gesellschaftin Schwerer Kampfwagen A7V -panssarivaunu perustui vain rungon alapuolella kulkevaan jousitettuun Holt-telapyörästöön, jota liikuttivat kaksi 100 hv:n Daimler-moottoria. Vastahyökkäyksessä oli saksalaisten vuoro yllättää britit uudella tehokkaalla pienten iskuosastojen taktiikalla, jota kehiteltiin parhaillaan Saksassa. Valitettavasti briteillä ei ollut reservejä ja hyökkäyksen päätteeksi vain puolet panssarivaunuista oli enää käytössä niin tappioiden kuin vikaantumisten takia. Kymmenen päivän kuluttua saksalaiset olivat työntäneet britit takaisin lähtöasetelmiin, minkä johdosta Cambrain taistelu oli briteille pettymys, josta tehtiin vääriä johtopäätöksiä. Alustan päällä oli 7,34 metriä pitkä, 3,1 metriä leveä ja 3,1 metriä korkea runko, joka oli tehty 15–30 mm:n panssarilevystä. DJA C-PATALJOONIEN MK V -VAUNUT matkalla rautateitse rintamalle Cambrain hyökkäyksen kynnyksellä
IV -vaunun välillä. Ensimmäinen panssarivaunujen välinen taistelu käytiin 24.4.1918 Villers-Brettoneux’ssa kolmen saksalaisen A7V-vaunun ja yhden brittiläisen urosmallisen, tykeillä varustetun Mk. IV -vaunun ja kahden vain konekivääreillä varustetun naarasmallisen Mk. IV -vaunu tuhosi tykkitulellaan yhden A7V-vaunun, ja kaksi muuta A7Vvaunua vetäytyi taistelusta. Ensin saksalaisvaunut saivat vaurioitettua tykkitulellaan kumpaakin naarasmallista Mk. Lisäksi suunniteltiin maailman ensimmäinen joukkojen panssaroinnin suojissa kuljettamiseen ja niiden tulitukeen etulinjassa pystyvä kuljetus/rynnäkköpanssarivaunu Mk IX Infantry Supply Tank. A7V-vaunuja tilattiin alun perin sata, mutta lokakuusta 1917 alkaen ennen sodan päättymistä ehdittiin toimittaa vain 20. Alun perin Ranska oli jopa Isoa-Britanniaa edellä panssarivaunujen kehittämisessä, mutta koordinoinnin ja keskusjohtoisuuden puute n Ranskalaisupseerit tarkastamassa sotasaaliiksi saatua A7V-saksalaisvaunua. Sen jälkeen urosmallinen Mk. Britit suunnittelivat myös vain 14-tonnisen keskiraskaan Medium Mark A Whippet -panssarivaunun, jota valmistettiin vain 200 vaunua. Omien A7V-vaunujen lisäksi saksalaiset käyttivät myös sotasaaliiksi saatuja brittivaunuja. Villers-Bretonneux 1918 Rintamalle saakka saksalaiset A7V-vaunut pääsivät 21.3.1918 ja osallistuivat Saint Quentinin vastahyökkäykseen. n Keskiraskasta Medium Mark A Whippet -panssarivaunua valmistettiin vain 200 kappaletta.. Korkean painopisteensä ja vaunun pituuteen verrattuna sangen lyhyen telaston takia vaunun maastoliikkuvuus jätti toivomisen varaa, eikä se pystynyt ylittämään taisteluhautoja. Ranskalainen keksintö Ison-Britannian ja Saksan lisäksi myös Ranskassa suunniteltiin, valmistettiin ja käytettiin taistelutoimissa kansallisesti kehitettyjä panssarivaunuja. Kaikkiaan ensimmäisen maailmansodan aikana Ison-Britannian raskaiden panssarivaunujen mallivalikoima kehittyi alkuperäisestä Mark I Heavy Tankista aina Mark VIII Heavy Tankiin saakka. IV -vaunua, jotka joutuivat vetäytymään taistelusta. Kuvassa näkyvät 57 mm etutykki ja vaunua peittävät ranskalaissotilaiden nimikirjoitukset. Whippet-vaunun kokemusten perustella kehitettiin myös keskiraskaat Medium B Tank ja Medium C ”Hornet” Tank -vaunut. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 47 hengen miehistö
Pääaseena oli 75 mm Blockhaus Schneider -tykki ja muuna aseistuksena kaksi 8 mm Hotchkiss M1914 -konekivääriä. Ranskan asevoimien 6. 48 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Valmistusmaa: Ranskan tasavalta Miehistö: 6 Paino: 14,6 tonnia Pituus: 6,32 m Leveys: 2,05 m Korkeus: 2,3 m Toimintasäde: 48 km Aseistus: 1 x 75 mm Blockhaus Schneider -tykki ja 2 x 8 mm ilmajäähdytteistä Hotchkiss M1914 -kk Moottori: Schneidertai Peugeot -bensiinimoottori, 65 hv Nopeus: 8 km/h SCHNEIDER CA 1 sekä verinen kilpailu markkinoista johti siihen, että Ranskassa oli kolme täysin erillistä vaunuprojektia, jotka kaikki etenivät liian hitaasti. Kuudenkymmenen hevosvoiman moottorin vauhdittama 13,6-tonninen panssarivaunu oli laatikkomallinen, ja se oli 6,32 metriä pitkä, 2,05 metriä leveä ja 2,3 metriä korkea. Siinä oli ensimmäisenä otettu käyttöön 360° kääntyvä tykkitorni, ja takamoottorisuus tekivät siitä kaikkien nykyisten panssarivaunujen esi-isän. Vaunussa oli keulassa piikkilankaesteiden läpäisemiseen tarkoitettu isohko laivan keulaa muistuttava uloke. Panssarointina oli eroteltu 11 mm + 5,5 mm:n panssarointi. tykistöpataljoonan kapteeni Levasseur oli jo vuonna 1903 esitellyt nimeään kantavan itseliikkuvan tykin projektin, joka olisi konseptiltaan ollut ajankohtainen rynnäkkötykki jopa 1930-luvulla, mutta Ranskan asevoimat eivät nähneet sille olevan tarvetta. Ranskan asevoimat tilasivat 400 Schneider CA 1 -vaunua helmikuussa 1916, ja niitä valmistettiin myöhemmin panssarivalmistajana tunnetuksi tulleessa SOMUA-tytäryrityksessä syyskuusta 1916 elokuuhun 1918. Vaunu oli ahdas, alitehoinen, maastoliikkuvuudeltaan ja Ensimmäinen toteutunut ranskalaispanssari oli Baby Holt -traktorin telapyörästöön perustuva Schneider CA 1…. Ensimmäinen toteutunut ranskalaispanssari oli Baby Holt -traktorin telapyörästöön perustuva Schneider CA 1, jota suunniteltiin ensin Jacques Quellennecin johdolla marraskuusta 1914 alkaen ja myöhemmin toukokuusta 1915 Eugène Brillién johdolla. Toisaalta juuri koordinoinnin puute johti siihen, että yksi näistä projekteista, Renault FT (tunnetaan myös nimillä FT17 ja FT17), muodostui panssarivaunujen jatkokehityksen kannalta ensimmäisen maailmansodan tärkeimmäksi panssarivaunuksi. Vaunussa oli kuuden hengen miehistö
LI BR A RY O F C O N G RE SS. Taiteilija August William Hutafin raivokas kissahahmo kehottaa kohtelemaan vihollista kaltoin. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 49 n Vuoden 1918 amerikkalainen värväysjuliste kutsuu nuoria miehiä liittymään vastaperustettuihin Yhdysvaltojen Panssarijoukkoihin
Alun perin ajatuksena oli kenraali Mourret’n ajama panssarikaluston tuotannon hajauttaminen kahdelle valmistajalle – Schneiderille ja FAMH:lle – joista jälkimmäisen oli myös tarkoitus valmistaa Schneider CA 1:n ratkaisuihin perustuvaa vaunua. 90 hv:n moottorilla ja sähköisellä voimansiirrolla varustettu vaunu oli pituudeltaan 8,9 metriä, leveydeltään 2,7 metriä, korkeudeltaan 2,4 metriä, ja siinä oli kahdeksan hengen miehistö. CA 1:n suunnittelijan, insinööri Eugène Brillién kieltäydyttyä luovuttamasta tekijänoikeuksiaan FAMH:n käyttöön ilmaiseksi ja FAMH:n kieltäydyttyä maksamasta niistä, lopputuloksena oli kahden täysin erilaisen vaunun tuotanto. n Saint-Chamond siirtymässä kohti rintamaa. Ranskalaisvaunut olivat brittivaunuja pienempikokoisempia ja ahtaampia.. Mies, jonka ansiosta syntyi Ranskan panssariaselaji. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 50 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 kaivantojen ylityskyvyltään puutteellinen ja kaipasi lisää tulivoimaa. Kuvasta saa hyvän käsityksen vaunun mittasuhteista ja miehistön sijoituksesta. Näiden puutteiden korjaamiseksi tarkoitettujen Schneider CA 2-, CA 3ja CA 4 -evoluutioiden kehitys aloitettiin melkein heti, mutta ne kaikki peruutettiin. Ranskan panssariaseen kehittämisen puuhamiehen eversti Jean Baptiste Eugène Estiennen kuultua 400 lisävaunun tilauksesta hän ilahtui mutta saatuaan tietää, että 400 lisävaunua olivatkin täysin eri vaunuja, hän kirjoitti järkyttyneenä: ”Olen tuskallisen yllättynyt siitä, että näin tärkeä tilaus on tehty kysymättä sen ainoan upseerin mielipidettä, joka on tutkinut syvällisesti asiaan liittyviä teknisiä ja sotilaallisia seikkoja ja jonka aloitteesta ylipäällikkö teki päätöksen panssariaselajin luomisesta.” n Jean Baptiste Eugène Estienne. Pidempiputkinen tykki selittyy sillä, että FAMH:n tekninen johtaja, eversti Émile Rimailho halusi kaupallista syistä käyttää vaunussa itse suunnittelemaansa tykkiä. 8.4.1916 tilattiin 400 Saint-Chamond-vaunua. Vaunuaseistuksena oli pidempiputkinen 75 mm:n tykki ja neljä 8 mm Hotchkiss M1914 -konekivääriä. Kilpailu ohittaa maanpuolustuksen Toinen ranskalaispanssari oli Schneiderin kilpailijan, FAMH:n vastauksena CA 1 -vaunun menestykselle suunniteltu, isokokoisempi 23-tonninen Saint-Chamond, joka sekin käytti Baby Holt -traktorin telapyörästöä. Vaunu oli laajassa taistelukäytössä huhtikuusta 1917 syyskuuhun 1918 saakka. Nykypäivän panssarimiehen silmin katsottuna Schneider CA 1:n konsepti muistuttaa enemmän toisen maailmansodan rynnäkkötykkiä kuin panssarivaunua
Nerokkaana autosuunnittelijana tunnettu Louis Renault asetti vaunun maksimipainoksi seitsemän tonnia ja suunnitteli itse sen perusratkaisut. n Yläkuvassa 75 Tir Rapide (TR) mallia 12 tykillä aseistettu varhaisempi Saint-Chamond vuodelta 1917. Aseistuksena oli joko 37 mm Puteaux SA 18 -tykki tai 8 mm Hotchkiss M1914 -konekivääri 360° kääntyvässä tornissa. Kaiken lisäksi vaunu oli kustannustaloudellinen niin tuotannossa kuin käytössä. Sekä Schneider CA 1että Saint-Chamond-vaunuja käytettiin sodan loppuvaiheessa enimmäkseen suljetuista asemista erillisten tulenjohtajien avulla epäsuoraa tulta ampuvina panssaroituina telatykkeinä. -tykki ja 4 x 8 mm ilmajäähdytteistä Hotchkiss M1914 -kk Moottori: 90 hv Panhard -bensiinimoottori sähköisellä voimansiirrolla Nopeus: 8 km/h SAINT-CHAMOND Panssaritykistö Eversti Rimailhon masinoinnin takia vaunusta tuli telapyörästöönsä nähden liian pitkä, voimanlähteeseensä nähden liian painava ja maastoliikkuvuudeltaan ja kaivantojen ylityskyvyltään huono. Lisäksi Ranskassa suunniteltiin vuodesta 1917 lähtien superraskasta 69-tonnista Char 2C -panssaria, joka ehti palveluskäyttöön vasta vuonna 1921 mutta ehti kyllä mukaan toiseen maailmansotaan. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 51 TEKNISET TIEDOT Valmistusmaa: Ranskan tasavalta Miehistö: 8 Paino: 22 tonnia Pituus: 8,9 m Leveys: 2,7 m Korkeus: 2,4 m Toimintasäde: 60 km Aseistus: 1 x 75 mm T.R. n Louis Renault.. Alempana myöhäisempi Saint-Chamond vuoden 1918 jälkeen. Moderni taistelupanssari syntyy Kolmas ja onnistunein ranskalaispanssari oli maailman ensimmäinen kevyt panssarivaunu Renault FT. Siitä huolimatta niitä valmistettiin vuosina 1916–1918 noin 400 kahtena eri versiona, ja ne olivat palveluskäytössä vuodesta 1917 aina vuoteen 1919. Vaunun panssaroitava sisätilavuus ja ulkomitat oli minimoitu: pituus 4,1 metriä, rungon leveys 1,74 metriä ja korkeus 2,14 metriä. Vaunussa oli vain kahden hengen miehistö ja 35 hevosvoiman moottori. Se oli kevyt vaunu, joka painoi tykkiversiona 6,7 tonnia ja kk-versiona 6,5 tonnia. Panssaroinnin paksuus oli 6–16 mm, ja vaunussa käytettiin panssaroinnin rationaalisia kallistuskulmia
Estienne vei suunnitelmansa Schneiderille, ja lopputuloksena oli edellä kuvattu Schneider CA -vaunu. Louis Renault’n idea oli kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas: jos sen päivän tekniikalla ei pysty valmistamaan luotettavasti hyvin toimivia isoja ja painavia keskiraskaita tai raskaita panssarivaunuja, niin tehdään sitten mahdollisimman pieni ja kevyt mutta luotettavasti ja hyvin toimiva, riittävän tulivoimainen kevyt panssarivaunu, jossa olisi minimaalinen tarvittava miehistö! Nerokkaana autosuunnittelijana tunnettu Louis Renault asetti vaunun maksimipainoksi seitsemän tonnia ja suunnitteli itse sen perusn Yllä kompakteja ja luotettavia Renault FT -vaunuja koulutuksessa. Uuden vaunun erittäin ripeää kehitystä pidetään merkkinä siitä, että Renault oli kehitellyt ajatusta jo vuodesta 1915 saakka. Renault kuitenkin kieltäytyi vedoten siihen, että yritys toimi jo täydellä kapasiteetilla sotamateriaalien valmistamiseksi, eikä sillä ollut kokemusta tela-alustoista. Kun Estienne ja Renault kohtasivat uudestaan 9.7.1916, Estienne pyysi Renault’ta harkitsemaan uudestaan, minkä tämä tekikin. 52 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Tarina väittää, että Louis Renault aloitti Renault FT:n pohjalla olevan idean kehittämisen jo 21.12.1915 Ranskan panssariaseen kehittämisen puuhamiehen, eversti Jean Baptiste Eugène Estiennen vierailun jälkeen. Alla FT-vaunu ylittämässä kaivantoa, missä auttoi vaunun taakse asennettu “häntä”.. Estiennen ajatuksena oli luoda telaketjuvetoinen panssaroitu ajoneuvo Holt-telapyörästön pohjalle, ja kenraali Joffren suostumuksella hän lähestyi Renault’ta vaunun mahdollisena valmistajana
SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 53 TEKNISET TIEDOT Valmistusmaa: Ranskan tasavalta Miehistö: 2 Paino: 6,5 (kk) tai 6,7 (tykki) tonnia Pituus: 4,1 m (häntineen 5,0 m) Leveys: 1,74 m Korkeus: 2,14 m Toimintasäde: 35 km Aseistus: 1 x 37 mm Puteaux SA 18 -tykki tai 1 x ilmajäähdytteinen 8 mm Hotchkiss M1914 -kk Moottori: Peugeot-bensiinimoottori, 35 hv Nopeus: 7,8 km/h RENAULT FT n Rellu-vaunua valmistettiin kk-aseistettuna Char Mitraller 8 mm-, tykkiaseistettuna Char Canon 37 mm-, radiokomentovaunun Char Signal TSFja 75 mm tulitukivaunun Char Canon 75 mm BS -versioina, joista viimeisin ei ehtinyt mukaan sotaan.
Renault FT -vaunujen ensiesiintyminen taistelussa nähtiin kuitenkin vasta 31.5.1918 toisen Marnen taistelun aikana Retzin metsän ja Chaudunin lähistöllä, jolloin 30 FT-vaunua pysäytti saksalaisten etenemisen. Asiassa auttoi eversti Jean Baptiste Eugène Estienne, joka 27.11.1916 lähetti ylipäällikölle muistion, jossa hän ehdotti Renault’n prototyyppiin perustuvien kevyiden panssarien välitöntä laajamittaista ottamista palveluskäyttöön. n Aukeaman kuvassa amerikkalaiset marssilla FT-vaunuillaan Argonnen metsässä syyskuussa 1918. FT-vaunuja käytettiin yhä enemmän yhdessä harvempien vanhempien Schneider CA1ja Saint-Chamondvaunujen kanssa. n Suomalainen 37 mm:n Puteauxtykillä varustettu Renault FT -vaunu sotaharjoituksissa 1939.. Renault FT17 Louis Renault’n suurimmaksi haasteeksi muodostui Ranskan ylimmän sodanjohdon taivuttaminen kannalle, että suuri määrä kevyitä ja toimintavarmoja vaunuja on parempi ratkaisu kuin pieni määrä kalliita ja epäluotettavasti toimivia superraskaita 69-tonnisia Char 2C -vaunuja, jotka eivät koskaan edes ehtineet sotaan. Lopputuloksena oli vaunu, jota panssarisodankäynnin historioitsija Steven Zaloga monien muiden tavoin luonnehtii maailman ensimmäiseksi moderniksi panssarivaunuksi. 54 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A ratkaisut. Tuotantopiirustuksista ja yksityiskohtien suunnittelusta vastasi Renault’n paras teollinen muotoilija Rodolphe Ernst-Metzmaier ja tuotannosta vastasi pitkäaikainen sarjavalmistuksen luottomies Charles-Edmond Serre. Jäähdytysjärjestelmän vioista johtuen vuonna 1917 toimitettiin vain 84 vaunua, mutta lastentautien karsimisen jälkeen ja ennen sodan päättymistä toimitettiin Ranskan asevoimille 2 697 FTvaunua, mikä tekee siitä valmistusmäärältään ensimmäisen maailmansodan suosituimman panssarivaunun. Kun Renault oli saanut kaksi suurta tilausta huhtija kesäkuussa 1917, pystyi hän etenemään vaununsa kehittämisessä
Talvisodan sytyttyä vaunut kaivettiin Karjalankannakselle kiinteiksi tulipesäkkeiksi. Kyse oli hankintahetkellä erittäin modernista vaunusta – sehän oli maailman ensimmäinen nykyaikainen taisteluvaunu! Samalla syntyi Suomen panssariase, joka täyttää sata vuotta yhdessä Suomen Sotilas -lehden kanssa kolmen vuoden päästä. Tilaa Suomen Sotilas www.suomensotilas.fi. 55 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 FT-vaunun kokonaistuotanto Ranskassa oli vähintään 3 694 vaunua ja Yhdysvalloissa lisenssillä valmistettujen M1917-versioiden tuotantomäärä oli 950 vaunua. Panssarit on meillä alistettu jalkaväelle, mikä kertoo kenties enemmänkin suomalaisten panssariajattelusta… Vaikka Renault FT oli 1930-luvulla jo täysin vanhentunut, varojen puute esti suomalaisia korvaamasta sitä uudemmilla vaunuilla. Sellaista Suomessa nimittäin ei ole vieläkään. Ensimmäinen maailmansota ei ollut panssarivaunujen sota, mutta panssarivaunun rooli asemasotaumpikujan murtamisessa oli ratkaiseva. Renault-vaunuja ei koskaan käytetty Suomessa taisteluissa. Sodan päätyttyä vaunu tuli 27 valtion käyttöön ja osallistui vielä yhdeksään eri sotaan. Teknisesti kehittymätön kalusto ja sodanjohdon varsin hämärä käsitys oikeasta tavasta käydä panssarisotaa rajasivat aselajin roolia tässä konfliktissa. Kilpajuoksu siitä, kuka oppii valmistamaan parasta kalustoa, ja mikä tärkeintä, käyttämään sitä parhaiten, oli alkanut. Suomen panssariase syntyy Itsenäistynyt Suomi hankki ranskalaisvaunuja käyttönsä vuosina 1919 ja 1921 yhteensä 32 kappaletta, ja tällä kalustolla perustettiin 15.7.1919 Suomeen Hyökkäysvaunurykmentti Santahaminan varuskuntaan. Suurin osa menetettiin viholliselle, ja viimeiset neljä vaunua poistettiin vahvuudesta vuonna 1942. Ensimmäisessä maailmansodassa päästiin kuitenkin harjoittelemaan niin panssariaselajin käyttöä kuin sen käytön estämistapoja sen verran laajasti, että tulevien sotien luonteesta voitiin olla varmoja; niissä panssariaselajin rooli tulisi muodostumaan ratkaisevaksi. Panssariaselajia ei syntynyt. Lue lisää panssarisodasta Suomen Sotilaan tulevista numeroista
TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN. 56 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A PANSSARIVAUNUJEN TAISTELUDEBYYTTI Alun perin panssarivaunujen ja panssarijoukkojen kehitystä johtavalla brittien ”maa-aluskomitealla” oli erittäin kunnianhimoinen visio: ensin piti äärimmäisen salaa valmistaa tuhatkunta panssarivaunua, kouluttaa joukot niiden tehokkaaseen käyttöön ja strategista yllätysetua hyödyntäen käyttää niitä vain ja ainoastaan sellaisessa ratkaisutaistelussa, jolla voitettaisiin koko sota. Tavoitteena oli siis kehittää ennestään tuntematon ihmease, valmistaa sitä valtavia määriä, kouluttaa niiden tehokas käyttö ja käyttää sitä strategisena käänteentekijänä… ja lopuksi ajaa niillä Berliiniin saakka.
Kaikista haasteista huolimatta 50 uljasta ”telaketjuilla kulkevaa tykkivenettä” lähtivät Sommen suurtaistelussa, Flers-Courcelettessa hyökkäykseen 15.9.1916. Kun vastustajan välineet ja uusi taktiikka ilmesPanssarivaunu sai matkalippunsa tulevaisuuteen, mutta strateginen yllätysetu oli menetetty.. Kymmenen tunnin taistelun tuloksena vaunut mursivat saksalaisen rintaman viiden kilometrin leveydeltä viiden kilometrin syvyyteen. Luonnollisesti kansainvälisestä johtoasemastaan, tai jopa olemassaolostaan kamppaileva Brittiläinen imperiumi ei suostunut laittamaan sodan lopputulosta yhden ainoan kortin varaan. Tukea ei myöskään tulisi, jollei panssarivaunun hyödyllisyydestä saataisi kouriintuntuvaa näyttöä. Koska jokainen kenraali halusi teollisuudelta ennen kaikkea sapeleita, kiväärejä tai tykistökranaatteja vastuualueestaan riippuen ja kaikki kilpailivat samasta rajallisesta materiaalista ja liikekannallepanopotentiaalista, kokeiluhankkeen läpivienti oli vaikeaa. Toisaalta on aivan päivänselvää, että yllä todettu on jälkiviisastelua. Vikaantumisten ja muiden syiden takia vain 18 vaunua osallistui hyökkäykseen. Sen sijaan reilu kaksi vuosikymmentä myöhemmin saksalaiset ajoivat vaunuillaan Pariisiin, ja siitä puolenkymmentä vuotta myöhemmin Berliinin ajoivat neuvostopanssarit. Toisaalta Flers-Courcelettessa oli alun alkaen kysymys pienen mittakaavan soveltuvuusselvityksestä rintamalla, eli haluttiin vain varmuus siitä, onko panssarivaunu käyttökelpoinen vai ei. 57 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 A jattelu oli oikeaa. Jos vaunuja olisi ollut käytössä paljon enemmän, saksalaisten puolustus olisi todennäköisesti pystytty murtamaan suuremmalta leveydeltä ja sen koko syvyydeltä eli lopputuloksena olisi ollut klassinen läpimurto. Panssarivaunu sai matkalippunsa tulevaisuuteen, mutta strateginen yllätysetu oli menetetty. Tuhannet panssarivaunut olisivat vaatineet liikaa muutenkin riittämättömiä materiaali-, tuotantoja henkilöstöresursseja. Kukaan heistä ei ollut koskaan kuullutkaan mistään panssarivaunusta eikä luottanut siihen tippaakaan, varsinkin kun takapiruna oli kilpaileva instituutio – kuninkaallinen laivasto. Suo siellä, vetelä täällä, sopisi varmaan hyvin sanonnaksi Sommen tuolloiset maasto-olosuhteet huomioiden. Koska Flers-Courcelettessa saavutettiin panssarivaunujen käytön yllätysetu, vastustajalla ei ollut vielä niiden torjuntaan sopivia välineitä tai taktiikkaa, mikä teki mahdolliseksi panssarivaunun tehokkaan käytön jopa ilman jalkaväkeä, ja näin puolet taistelussa olleista vaunuista toimikin. Toteutus ei kuitenkaan koskaan ollut – briteillä – ajatuksen mukainen. Yhtä hankalaa oli saada panssarivaunujen valmistamiseen ja niiden käyttökoulutukseen vaadittavat resurssit. Kuulostaako tutulta. Heidän sodankuvansa oli täysin väärä, kun vastassa olikin muita kuin lukutaidottomia ja alkeellisesti aseistettuja kapinoivia alkuasukkaita. Muutosvastarinta Pelkän mahdollisuuden saaminen panssarivaunujen kokeilemiseen rintamalla oli uskomattoman työn takana. Brittien sodanjohdossa ratsuväkitaustaiset kenraalit ajattelivat sapelinäkökulmasta ja jalkaväkimiehet omasta näkökulmastaan, joka oli heidän ratsastavien kollegoidensa tavoin siirtomaasotapainotteinen, kuten urallaan parhaiten edenneillä tykistöupseereillakin. Brittien tappiot taistelussa olivat vain 5 % normaaleista tappioista. Brittiupseeristoa oli lisäksi vaivannut koko sodan ajan se, että imperiumin asevoimissa ura eteni parhaiten miehillä, jotka olivat haistaneet ruudinsavua siirtomaissa. Kone ja sen käyttötapa Panssarivaunun alkuperäisenä käyttökonseptina oli jalkaväen tukeminen vaunun liikkeellä ja tulella, koska kenttälinnoitteita vastaan ja tykistöja konekivääritulen alla tämä oli ainoa järkevä tapa
Epilogi. Kaikkiaan 128 vaunusta taistelukentältä palasi vain 10 vaunua! Vaunumiehet olivat nyt kohdanneet saman lihamyllyn, johon jalkaväkimiehiä oli syötetty lähes kolme vuotta. Osaston komentaja kaatui. Tätä taistelua kutsutaan ansaitusti myös Nivellen verilöylyksi tai Nivellen lihamyllyksi, ja se osoitti sen, että huhtikuussa 1917 panssarivaunu ei ollut voiton takaava taikasauva – vielä.. 58 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A tyivät pian kuvaan, panssarivaunut alkoivat kaivata tukea jalkaväeltään, mutta varsinaisesti panssarikaluston käyttötapa jalkaväen suojaamana tuli laajempaan käyttöön vasta toisessa maailmansodassa, kun tehokkaat panssarivaunut ja lähitorjunta-aseet yleistyivät. Nivellen hyökkäys epäonnistui läpimurron tekemisessä, mikä johti korkeisiin tappioihin ja horjutti niin pahasti ranskalaisjoukkojen moraalia, että ne alkoivat kapinoida. Saksassa oli toimittu toisin. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin tilanne oli toinen, mutta silti moni sirotteli hyvät nopeat vaununsa tukemaan jalkaväkeä, jolloin liike, yksi keskeisistä modernin panssariaseen neljästä ominaisuudesta (tuli, liike, suoja ja johtamiskyky) haaskataan. Toimintaetäisyyden lisäämiseksi vaunujen ulkopuolelle oli asennettu suojaamattomia lisäpolttoainesäiliöitä, minkä johdosta vaunut paloivat kuin soihdut pienimmästäkin osumasta. Toki ongelmana oli myös yhä se sama vitsaus, joka vaivasi edellisessä sodassakin: valtaosassa toisen maailmansodan alussa mukana olleista maista oli edelleen laiminlyöty johtamiskyky ja viestivälineet. Mikä ero näissä sitten on. Chemin des Dames Panssarivaunujen kehityksessä lähes rinta rinnan brittien kanssa edenneet ranskalaiset olivat pyytäneet brittejä odottamaan vaunujen rintamakäytön aloittamisessa omien vaunujensa ja joukkojensa taisteluvalmiuteen asti, mutta briteillä oli omat motiivinsa varaslähdön ottamiseen. Saksalaistykistö avasi tulen ensimmäiseen vaunuosastoon ja tuhosi 39 vaunua. Huhtikuussa 1917 panssarivaunut olivat jo tuttuja saksalaisille, ja he olivat oppineet torjumaan niitä tehokkaasti pääasiallisesti tykistön ja joustavan, syvän jalkaväkipuolustustaktiikan avulla. 128 Schneider CA1 -panssarivaunua lähti hyökkäykseen kahtena osastona. Ensimmäisessä maailmansodassa tämä ero olisi ollut vain akateeminen, panssarit olivat kovin hitaita ja teknisesti heikkoja. Saksalainen tiedustelukone havaitsi toisen osaston, jota kohti avattiin tappavan tarkka tykistötuli, ja eteneminen pysähtyi. Huonot johtamisyhteydet ja muutoinkin kehno johtaminen taas olivat ensimmäisen maailmansodan lihamyllyn usein unohdettu mutta merkittävä osasyy. Ero on siinä, tuetaanko panssareilla jalkaväkeä vai jalkaväellä panssareita. Ranskalaiset panssarivaunut tekivät ensiesiintymisensä vasta 16.4.1917 erittäin kunnianhimoisessa ympärysvaltojen Chemin des Dames’iin suuntautuvassa, Ranskan asevoimien länsirintaman joukkojen uuden komentajan, kenraali Robert Georges Nivellen mukaan nimetyssä Nivellen hyökkäyksessä, jonka tavoitteena oli sodan lopettaminen 48 tunnissa vain 10 000 miehen tappioilla. Vastustajia paremmat radiot ja parempi johtaminen olivatkin yksi saksalaisten vuosien 1939–1941 menestyksen salaisuuksista
John Glanfield: Devil’s Chariots: The Birth and Secret Battles of the First Tanks. Niille, jotka ovat kiinnostuneita ensimmäisten panssaritaistelujen kulusta minuutti minuutilta tai panssarikaluston yksityiskohdista, tämä kirja ei ole paras valinta. Panssariaselajin ensiesiintymistä taistelussa kuvaavasta, loppuunmyydystä ja käytettynäkin varsin kalliista ja monumentaalisesta The Tanks at Flers – An Account of the First Use of Tanks in War at the Battle of Flers-Courcellette, The Somme, 15th September 1916 -teoksesta (ISBN 9781911096665) ilmestyi uusintapainos syyskuussa 2016. Harvaa sotahistoriallista teosta voi lukea tukka putkella ja yhdeltä istumalta, mutta tämän kirjan voi. Teoksessa esitellään, kuinka muutoksia vastustavassa sotilasyhteisössä ja puolustushallinnossa voi saada aikaan suursodan kulun kääntäviä uudistuksia ja miten vaikeaa se on. Kirjan kuvitetusta versiosta on vuonna 2014 ilmestynyt uusi Kindle e-kirjapainos (ASIN B00CMDHXG2). Kovakantisena ISBN 978-0750927062 Pokkarina ISBN 978-0750927062 Kindle e-kirjana ASIN B00F586QQE SATAVUOTISJUHLAKIRJA John Glanfield: Devil’s Chariots: The Birth and Secret Battles of the First Tanks Ehdottomasti pakollista luettavaa panssarimiehille ja kaikille niille, jotka haluavat tietää, miten asejärjestelmät kehitetään ja miten niiden käyttöönotto tapahtuu.. Higginsin teos Mark IV vs A7V Villers-Bretonneux 1918 (ISBN: 9781780960050). Muita hänen teoksiaan ovat suurtaistelun eri vaiheita kuvaavat Battleground Europe: Flers (ISBN 978-0850527780), Battle ground Europe: Somme: Flers and Gueudecourt (ASIN B00LOA835Y), Tanks on the Somme: From Morval to Beaumont Hamel (ISBN 978-1848842533). 256 s. Ensimmäisten panssarimiesten henkilökohtaisista taistelukokemuksista eli verta ja hylsyjä -osastosta kiinnostuneille suositeltava teos on majuri William Henry Lowe Watsonin klassikko vuodelta 1920 A Company of Tanks, jossa hän käy läpi omia ja yksikkönsä kokemuksia lokakuusta 1916 tammikuuhun 1919. Miten panssarivaunu syntyi, mihin tarpeeseen, ketkä olivat tapahtumia vauhdittavina taustavoimina ja ketkä jarruttivat prosessia. Ehdottomasti pakollista luettavaa panssarimiehille ja kaikille niille, jotka haluavat tietää, miten asejärjestelmät kehitetään ja miten niiden käyttöönotto tapahtuu. Glanfieldin kirja ei edusta karttaharjoitusta tai verta ja hylsyjä -osastoa, vaan se keskittyy kertomaan tarinaa aseteknologian kehityksen ja sotilaallisen paradigman muutoksen juoksuhaudoista. Kirja kertoo selkeästi ja jännittävästi 100 vuoden takaisen tarinan ensimmäisten panssarivaunujen ja panssariaselajin synnystä ensimmäisen maailmansodan kohtalokkaiden tapahtumien pyörteissä. Ehkäpä kaikkien yksityiskohtaisinta tietoa taistelujen kulusta ja panssarivaunujen käytöstä Sommen taistelussa löytyy Trevor Pidgeonin tuotannosta. Ainoana puutteena on kirjan brittikeskeisyys. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 59 J ohn Glanfield on arvostettu sotahistorian ja aseteknologian kehityksen tutkija, joka osaa valita mielenkiintoisen aiheen, tehdä perinpohjaisen tutkimustyön ja kirjoittaa siitä helposti luettavan, mukaansatempaavan ja ajatuksia herättävän kirjan. Panssarivaunun syntyminen Ranskassa ja Saksassa käydään läpi varsin suppeasti. Varsin laadukas ja tiivis paketti maailman ensimmäisestä panssarivaunujen välisestä taistelusta 24.4.1918 Villers-Brettoneux’ssa yksityiskohtaisine kalustokuvauksineen on Ospey-kustantamon Duel-sarjan 82-sivuinen David R. Kirjan haasteina ovat 1920-luvun kieliasu ja aikakaudelle tyypillinen esitystapa, jotka eivät tee siitä kaikkien vauhdikkainta lukukokemusta, mutta ne eivät himmennä tämän ”panssarimiehen henkilökohtaisen sotapäiväkirjan” arvoa
60 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 KOEA JOSSA LEOPARD 2A6 Suomen Sotilas testasi panssarijoukkojemme uuden taisteluvaunun
61 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TRAUMWAGEN PETOJEN SUKUA Vanha ja kulunut sanonta menee suunnilleen näin: ”Tyttö kuin unelma.” Sitä mukaillen voisi tämän taistelupanssarivaunun kohdalla sanoa, että vaunu kuin unelma. . TEKSTI JA KOEAJO: KARI KUUSELA. Saksalaisilla on itse asiassa tähän yhteyteen sopiva sanakin kielessään, Traumwagen (unelmavaunu), jolla yleensä kyllä tarkoitetaan kuumaa urheiluautoa tai vastaavaa. Tämä oli ainakin oma vaikutelmani tästä hyvin monessa maassa käytössä olevasta saksalaisesta panssarista
Laser mittaa etäisyyksiä 200-6 000 metrin välillä, ja tähtäin on yhteydessä ammunnanhallintatietokoneen kanssa. Tässä joukossa ei nyt koeajettu vaunu suinkaan ole se notkein peto, vaan itse asiassa sangen massiivinen ilmestys, kun sen viereen kävelee vaunupäähinettään roikottaen. Toisaalta vaunun nyt koeajettu 2A6n AMPUJA painaa tositoimissa otsansa tähän ja tähystelee maaliaan EMES 15 -tähtäimen, lämpökameran ja laseretäisyysmittarin avulla. TORNIN johtajan luukusta solahtaa sisään kolme vaunun neljästä miehistön jäsenestä, ensiksi ajaja, sitten ampuja ja lopuksi johtaja. Tarvittaessa myös johtaja pystyy ampumaan, ja hänellä on hyvät täyden ympyrän käsittävät näkymät. Leopardin siitä taitaa tehdä pitemminkin liikkuvuus, jos verrokkeina ovat edellä mainitut toisen maailmansodan aikaiset panssarivaunut. On ollut Tiikeriä, Pantteria ja nyt Leopardi. n AJAJAN katsoessa vähän alaviistoon näkymä on tällainen. 62 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 KOEA JOSSA J ostakin syystä saksalaiset ovat jo 1940-luvulta lähtien nimenneet vaunujaan isojen kissaeläinten mukaan. n VAS. Vaunua ohjataan lentokonemaisella “ratilla”, jota vaunu tottelee miltei kuin henkilöauto.
Eli eipä muuta kuin vaunun kylkeä ylös, tornin päälle ja luukusta sisään. Ajaja solahtaa tätä kautta varsin näppärästi paikalleen, sopivia jalansijoja ja Kun nostaa kierrokset 1 500:aan ja kääntää rattia vasempaan, niin vaunu lähtee kääntymään vasemmalle paikallaan.. 63 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 versio näyttää kuvissa itse asiassa varsin sulavalinjaiselta hyvin teräväkeulaisen torninsa vuoksi. No, Leopard ei ole tässä kohtaa huonoin esimerkki, kärkeä pitävät eräät venäläiset vaunut, joita vuosien saatossa on tullut ajettua. Normaali tie ajajan paikalle kulkeekin tornin päältä sen oikeanpuoleisesta luukusta, josta kulkevat myös ampuja ja vaununjohtaja. Ajajalla on päänsä päällä luukku, mutta sen käyttäminen vaunuun menoon ja poistumiseen vaatii tornin kääntämistä sivulle. Ajajan paikka on vaunun rungon etuosassa oikealla. Vaunuun kiipeäminen on taistelupanssarivaunussa aina vaikeaa, jalanja kädensijoja on yllättävän huonosti, aivan kuin insinöörit olisivat unohtaneet, että jostain sen miehistönkin pitää kustannuspaikoilleen ilmestyä
Jossakin on kuulemma myös pohjaluukku, mutta sen tarkempi sijainti ja käytön kokeilu jää silleen. Koska uuden A6-version tornin etupanssarointi on huomattavasti tuhdimpi, ajajan luukku muutettiin oikealle liukuvaksi kammesta pyörittäen, eikä luukun päällä ole enää juuri tyhjää tilaa. Tositilanteessa vanhalla sen enempää kuin uudellakaan vaunulla ei juurikaan voi ajaa pää ulkona luukusta, koska vaununjohtajan ja ampujan tähtäinten mukana kääntyvä torni ja omaa elämäänsä elävä, vakautettu kanuuna saattaa viedä ajajan pään mennessään – tämä on oikeastaan kaikkien vakautetulla kanuunalla varustettujen nykyvaunujen piirre. Aseen vaihtaminen ilmeisesti katsottiin liian työlääksi. No, Parolannummen panssarikentällä ei liene kovin suurta vaaraa saada koeajon aikana nuoliammusta kylkeen tai miinaa telan alle. n TORNISSA on paikka 15 laukaukselle takaosassa vasemmalla. Hieman matkalla kyllä alkaa mietityttää poispääsy, jos vaunulle käy huonosti, tiellä kun on tornissa kaksikin miestä. Vuosia sitten koeajamassamme Puolustusvoimiemme arsenaalista yhä löytyvässä vanhemmassa A4-versiossa on oikeasta takakulmastaan saranoitu ajajan luukku, jota ensin hieman kohotetaan ja käännetään sitten sivuun oikealle. Lisäksi luukun päällä on, tornin asennosta riippuen, runsaasti vapaata tilaa. Luukku on mahdollista tiivistää paljetiivisteellä. KOEA JOSSA 64 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 käden paikkoja löytyy tueksi kokemattomallekin. n VAUNUN toissijaisena aseistuksena säilytetään FN MAG, joka lisää vaunuaseidemme kirjoa, mutta ampuu samaa 7,62 mm NATO-patruunaa kuin vanhempien Leopardiemme saksalaiset MG 3 -konekiväärit. Tästä lataaja ottaa ammuttavaa ensin, 27 laukausta lisää löytyy vaunun rungosta edestä ajajan vasemmalta puolelta.
Omituista kyllä, korkeutta ei pysty säätämään, ja ainakin tällaiselle 182 cm pitkälle ajajalle ajoasennosta tuli vähän köyry. Oikeastaan aika yllättävää, että tällaisiin ergonomiaan ja sitä kautta taistelussa jaksamiseen liittyviä piirteitä löytyy yllättävän usein nykyaikaisistakin sotilasajoneuvoista. Saattaisi olla pitemmän päälle rasittavaa. Mittaritaulu on sijoitettu vähän hankalasti ajajan vasemmalle puolelle, joten päätä pitää kääntää, jos tahtoo jotakin lukemaa tarkastella. Ainoa ajajan näkökentässä selvästi oleva mittari on edessä hieman oikealla oleva ”kello”, joka kertoo tornin asennon. 65 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Pedon puikoissa Ajajan istuin on sopivan tilava, jotta siinä pystyy toimimaan, selkänojan saa henkilöautomaisesti säädettyä haluamakseen, ja takaa ylhäältä kääntyy vielä niskatuki varmistamaan ajajan paikallaan pysymisen. Ajon aikana ajajan olisi syytä katsella lähinnä prismoista eteensä, jotta vaunu pysyy hallinnassa. Jotta näki mielestään riittävästi ulos prismoista, oli roikotettava päätä. Tornin pyörittely metsämaastossa lieneekin oma tieteenhaaransa, eli parempi pysyä aukealla ja vahtia putkea. Kun hallintalaitteiden paikat tulevat tutuksi, niin tässä vaunussa ajaja todella löytää ne helposti vaikka unissaankin, kuten kulunut hokema kuuluu. …182 cm pitkälle ajajalle ajoasennosta tuli vähän köyry.. Tuttua ja turvallista – saksalaista Kaikki ohjeet ja kyltit mittaritaulussa ja muuallakin ajajan tilassa ovat saksaksi. Ajajalle tieto on tärkeä, koska jo pelkkä torni ylittää rungon sivut, ja jos torni osoittaa sivulle, tykin putken sivuylitys on jo aivan omaa luokkaansa. Vaunun hallintaan vaikuttavat vivut ja muut tilpehöörit ovat sen sijaan mukavasti käsillä, mittaritaulu lukuisine katkaisijoineen vasemmalla sivulla, oikealla vaihteen ja ajosuunnan valitsin sekä niiden edessä seisontajarrun vipu; kaikki mukavasti käsillä ilman minkäänlaista kurkottamista
Samasta kojetaulusta löytyy starttinappi, jota painetaan puon VAUNUNJOHTAJAN KÄYTÖSSÄ on PERI-R 17 A2 -periskooppi, jolla näkee niin päivänvalossa kuin pimeässäkin 360 asteen panoraaman. Ei kuulu moottorin mylvintä eikä telan kova kalkatus, kerrankin kuulee hyvin ja ensi kerralla oikein, mitä vaununjohtaja puhelulaitteen välityksellä käskee. Koska vaunussa on automaattivaihteisto, ei vasemmalle jalalle ole muuta tehtävää kuin tarjota tukea, oikea jalka riittää kaasueli syöttöpolkimen ja jarrupolkimen hallintaan. Polkimien liikeradat ovat myös hyvät, eikä voimaa tarvita juuri ollenkaan. Ohjaus toimii lentokonemaisella ratilla, joka tarjoaa myös tukea ajajalle, itse asiassa aivan eri tavoin kuin eräissä vanhemmissa taisteluvaunutyypeissä käytetyt ohjaussauvat. Prismoista katselu aiheuttaa ainakin kokemattomalle vähän epätodellisen tunteen, jota vielä tehostaa ajajan paikalle kuuluvat hyvin vähäiset äänet. Ajo-opettajan varoituksen äkäisistä jarruista kun pitää mielessä, niin jarrutuskin onnistuu hyvin pienellä voimalla. Yllättäen ajajalle ei ole tarjolla minkäänlaisia vöitä, näin nopeaan laitteeseen olisi oikeastaan voinut kuulua vaikka nelipisteturvavyöt. Periskooppi on vakautettu, ja johtaja voi osoittaa sen avulla ampujalle maalin sekä tarvittaessa myös ampumaan, jos ampuja ei siihen enää kykene. No, se ei saksan kielen taitoista haittaa. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tule sellaista tunnetta, että penkillä ei pysyisi. Vaunua ajetaan pääsääntöisesti luukun alta, eli ajaja näkee eteensä ja rajoitetusti sivuille vain prismoista…. Virrat päälle ja liikkeelle Vasemman olkapään tuntumasta löytyy virta-avain, jota kääntämällä asentoon 2 ollaan valmiit moottorin käynnistämiseen. Polkimet ovat sopivalla ja mukavalla etäisyydellä, eli näiltä osin ergonomia on ainakin itselleni sopiva. Vaunua ajetaan pääsääntöisesti luukun alta, eli ajaja näkee eteensä ja rajoitetusti sivuille vain prismoista, jotka kaventavat näkökenttää aika tavalla verrattuna siihen, että saisi luukusta päänsä ulos. 66 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 KOEA JOSSA Syynä tähän on se, että nyt koeajetun vaunuyksilön ”suomettamista” ei oltu vielä tehty, ja vaunu on lähes samassa asussa kuin edellisten alankomaalaisten omistajiensakin käytössä. Minulle prismat olivat vähän turhan alhaalla ja ajoasennosta tulee vähän selkä köyryssä istumista. Kovin kummoisia ohjeita ei koeajajalle ennen vaunun liikuttelua annettu, mutta eipä niitä tarvittukaan, kun ohjeet voi lukea ympäriltään. No, turvallisuus ennen kaikkea, insinöörit varmaan sanoisivat
Kääntyy vaikka paikallaan Vaunun automaattivaihteistoa hallitaan ajajan oikean reiden tuntumassa olevilla kahdella vivulla, joista toisesta valitaan, mennäänkö eteenvai taaksepäin, ja toisesta vaihteita. Kuuma moottori ei näytä moisia hehkutuksia tarvitsevan vaan on heti valmis käynnistykseen. Parisen kertaa ajo-opettaja joutui huomauttamaan, että vasen puoli on turhan lähellä pusikoita, ajaja korjatkoon vaunun kulkua keskemmälle. Automaattivaihteisto hoitaa työnsä moitteettomasti ilman ihmeempiä nytkähdyksiä…. Ehkä vaunussa pitäisi olla sellaiset vanhan ajan ojakepit etukulmissa kuin muinoin kuorma-autoissa. Oikea jalka jarrupolkimelle, neutraalilla ollut lyhyt vaihteenvalitsimen siirto A-asentoon eli automaatille ja vaihteenvalitsimen boksin etuseinässä oleva ajosuunnan valitseva pikkuvipu vielä ylös, niin ollaan valmiit liikkeellelähtöön. Vaunu kääntyy sinne, minne rattia kääntää, ja ihmeemmin nykimättä. Vain prismoista maailmaa katselevalle kokemattomalle ajajalle vaunun mittasuhteiden mieltäminen on hieman hankalaa, sama koskee sitä, missä laidat kulkevat. Kovin ahtaassa parkkiruudussa tämä ei siis onnistu. Paikallaan kääntymisen mahdollistava ohjausautomatiikka helpottaa vaunun liikkumista suomalaismetsän tai kaupunkiympäristön kaltaisessa ahtaassa ja runsaasti esteitä sisältävässä ympäristössä. Telat pyörivät päinvastaisiin suuntiin, ja vaunu siis pyörii keskiakselinsa suhteen. Vaunun oikea etukulma näkyy prismoista hyvin, mutta vasen oikeastaan ei. Kun merkkivalo kojetaulussa sammuu, niin napin voi painaa pohjaan ja 1 500 hevosvoimaa herää nöyrästi. Mittarit heräävät jo virran päälle laittamisesta ja alkavat näyttää lukemia. Ajo-opettaja kehottaa painokkaasti lisäämään syöttöä käännettäessä, telan tippuminen pois vetopyörältä liian pienellä kaasulla on jonkinmoinen ongelma, ja sitähän me kaikki haluamme välttää. Kun nostaa kierrokset 1 500:aan ja kääntää rattia vasempaan, niin vaunu lähtee kääntymään vasemmalle paikallaan. Kun kaasua painaa, niin vaunu lähtee pehmeästi liikkeelle, ja vauhti kiihtyy sitä mukaa, kun poljinta painamalla lisätään syöttöä. Tykin putki pyyhkäisee aika pitkältä, mikä on otettava huomioon. Automaattivaihteisto hoitaa työnsä moitteettomasti ilman ihmeempiä nytkähdyksiä vaunun menossa, vaihteen vaihtumisen huomaa pikemminkin kierroslukumittarista, kun moottorin kierrosluku laskee suuremman vaihteen kytkeytyessä päälle. Vasemmanpuoleisella ohjauksella varustetusta henkilöautosta kun siirtyy panssariin, jonka ohjaus on oikeastaan oikealla, niin huolellisuutta vaaditaan, ettei osu mihinkään. Temppu ei onnistu kuin vaihteenvalitsin ykkösellä, ja kääntöpaikan on syytä olla tasainen ilman esteitä. Syöttöä lisää, jotta käännyttäessä suurempi kitka kompensoituu ja vauhti säilyy. Oikealla etuviistossa oleva seisontajarru vedetään vapaalle, mihin vaunu vastaa pienellä nytkähdyksellä. Lyhyestä tikusta löytyy ykkönen, kakkonen ja kolmonen sekä automaattialue, aivan kuin mistä tahansa automaattivaihteistolla varustetusta henkilöautosta. Jotain poikkeavaa kuitenkin löytyy, ja se selviää, kun vetää vaihteenvalintatikun itseään kohti. 67 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 leen väliin, ja hehkutulpat moottorissa hoitavat hommansa
Leopardin koeajon jälkeen tulee ensimmäisenä mieleen, että suomalaisia panssarijoukkoja on syytä onnitella. Rattia vasemmalle käännettäessä vaunu kääntyykin oikealle. No, jos alla on lainapeli ja sillä käytettynäkin hintaa noin kaksi miljoonaa, niin varovaisesti sitä kai on otettava. Erikoinen ja yllättäväkin juttu on, että peruutettaessa ohjaus muuttuu päinvastaiseksi. Vaunun hallinta ei ole oikeastaan sen kummallisempaa kuin automaattivaihteella varustetun henkilöauton ajaminen. Nykyaikaa peruuttamiseen Aikaisemmat ajokokemukseni Leopardista ovat versiosta A4, josta A6-versio poikkeaa ajajan näkökulmasta oikeastaan hyvin vähän. Missään vaiheessa ei tule sellaista tunnetta, että voima loppuisi. Näiden selvittämiseen näyttää olevan kaksi keinoa: joko ajaa niihin varovaisesti tai todella kovaa, jolloin vaunu ylittää ne käymättä pohjalla. Vaununjohtajalle opastamisen kuitenkin edelleen jättäisin, ei vaunun peruutuskamera nyt niin hyvä ole. Tai niin olen tottunut näissä koeajoissa menettelemään. Meno on yllättävän tasaista, ja vasta suuremmat kuopat tuntuvat. Todellisuudessa ajajan tehtävä on toki huomattavasti monimutkaisempi ja harjaannusta vaativa, jotta maasto tulee taktisesti oikein käytettyä, ajajan muut velvoitteet hoidettua ja yhteistyö Leopardin koeajon jälkeen tulee ensimmäisenä mieleen, että suomalaisia panssarijoukkoja on syytä onnitella. Vaan varovaisesti kun ottaa, niin peruuttaminenkin onnistuu. 68 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 KOEA JOSSA Suuren painonsa ja ilmeisen tehokkaan jousituksensa ansiosta panssarikentän epätasaisuudet eivät juurikaan vaunuun välity. n Panssarikoulun johtaja Janne Hakaniemi.. Vaadittavat temput ovat hyvin yksikertaiset ja loogiset. Ominaisuus vaatii hiukan totuttelua ja aivojen kytkemistä päälle pelkän ”perstuntuman” sijaan. Vaunu kiihtyy ja liikkuu kokoonsa ja painoonsa nähden yllättävän ketterästi, mihin melkoisella 1 500 hevosvoiman koneteholla lienee merkittävä osuus. Näyttö on ajajan vasemmalla puolella ikään kuin mittaritaulussa. Kamera toki peruuttamista auttaa, aikaisemmin ajaja ei nähnyt taakse ollenkaan ja oli vaununjohtajan joko puhelulaitteen välityksellä tai maasta käsimerkein antaman informaation varassa. Vaunu pysähtyy, kun jarrupoljinta painaa, ja ajo-opettajan varoitukset mielessä sitä tulee painettua varovaisesti. Jotakin saksalainen insinööri kuitenkin on uudempaan versioon lisännyt, ja se on peruutuskamera. Helppo ajettava Vaunu on erittäin helppo ajettava, jos tarkoitetaan ajamisella sitä, että vaunun saa liikkeelle, siirrettyä haluamaansa paikkaan ja pysähtymään. Itse asiassa ajo-opettaja moitti liian hitaasta ajosta, nopeamminkin olisi voinut kuulemma ajaa
69 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 muun miehistön kanssa on aukoton. Kaiken kaikkiaan Leopardista jäi erittäin hyvä vaikutelma. Toisen kerran niiden lähes satavuotisen olemassaolon aikana on käytettävissä maailman parhaimmistoon kuuluva – ellei paras – taistelupanssarivaunu. KATSO VIDEO KOEAJOSTA NETISTÄ www.suomensotilas.fi/ leopard-2-koeajossa/. Nyt ajettiin kauniissa päivänpaisteessa pääsääntöisesti avoimella kentällä ilman huolen häivää, pimeässä tai vihollisen tulessa homma tietysti muuttuu vakavammaksi. Vaikka vaunutyyppi sinänsä on vanha, on se erittäin käyttökelpoisen oloinen ja edustanee oman alansa huippua. Leopardin koeajon jälkeen tulee ensimmäisenä mieleen, että suomalaisia panssarijoukkoja on syytä onnitella. n Suomen Sotilas kiittää Panssarikoulua ja sen johtajaa everstiluutnantti Janne Hakaniemeä koeajon mahdollistamisesta sekä kapteeni Pertti Kainulaista ja yliluutnantti Mika Saksalaa. Edellinen kärkivaunuhan oli Renault FT 17, vuonna 1919
Vaunun ajaja on sijoitettu vaunun etuosaan keskilinjasta oikealle ja vaununjohtaja, ampuja ja lataaja on sijoitettu torniin. rinne, 1,1 m korkea este, 3,0 m leveä kaivanto Telasto: johtopyörä edessä, 7 telapyörää, vetopyörä takana Jousitus: vääntösauvajousitus, 3 etummaisessa ja 2 taaimmaisessa telapyörässä iskunvaimennus Polttoainetilavuus: 1 200 l. Leopard 2ANL on komposiittipanssaroitu, konseptiltaan klassinen panssarivaunu, jossa miehistötila ja torni sijaitsevat vaunun etuja keskiosassa ja takaosassa moottori voimansiirtoineen. Tämän modernimpaa vaunukalustoa lännestä ei ole saatavilla. ja sivusuuntaisesti 30. kanuunan putki) Kokonaisleveys: 3,47 m Korkeus: 2,87 m Maavara: 0,5 m Pääase: vakautettu 120 mm rihlaton Rheinmetall-kanuuna, 55 pituuskaliiperin putkella, 42 laukausta Latausjärjestelmä: manuaalinen Ammusvalikoima: alikaliiperiset nuoliammukset, sirpaloituvalla kuorella varustettu onteloammus, monikäyttöammus panssaroimattomia kohteita ja elävää voimaa vastaan Ampujan tähtäin: vakautettu tähtäin päiväkanavalla ja lämpökameralla, laseretäisyysmittari Vaununjohtajan tähtäin: 360. 70 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 70 SUOMEN SOTILAS 4 • 2016 Puolustusvoimien Alankomaista hankkimat Leopard 2A6NL -taistelupanssarivaunut ovat alkuperäisiä Leopard 2ANL -vaunuja, joihin on jälkikäteen tehty ensin suojaa ja johdettavuutta parantava KWS IIja myöhemmin vielä tulivoimaa parantava KWS I -modernisaatiot. Vaunussa on sen ohjattavuutta olennaisesti helpottava, pitkälle automatisoitu rattiohjaus. Vaunu on varustettu 1990ja 2000-lukujen taitteen parhailla eurooppalaisilla ammunnanhallinta-, tähtäys-, valvonta-, viestija johtamisjärjestelmillä. kääntyvä vakautettu panoraamatähtäin päiväkanavalla ja lämpökameralla Muu aseistus: 2 kpl 7,62x51 mm FN kk Moottori: MTU MB873-Ka501 46 600 cm 3 kaksoisturboahdettu nestejäähdytteinen nelitahtinen monipolttoaineinen dieselmoottori, 1 500 hv (1 104 kW) @ 2 600 rmp Vaihteisto: Renk HSWL 354 hydrostaattinen/hydrodynaaminen planetaarinen vaihdelaatikko, 4 vaihdetta eteen ja 1 peruutusvaihde Maksiminopeus: 72 km/h eteen, 31 km/h taakse Toimintaetäisyys: 500 km Esteiden ylityskyky: pituussuuntaisesti 60. Valmistusmaa: Länsi-Saksa Palveluskäytössä: vuodesta 2001 alkaen Miehistö: 4 (vaununjohtaja, lataaja, ampuja ja ajaja) Taistelumassa: 60 200 kg Kokonaispituus: 10,97 m (ml
Lopulta Leopardissa on kuitenkin kyse tulivoimasta, liikkuvuudesta ja suojasta samassa paketissa ja parhaalla tavalla, mihin teknologia kykenee. Leopard 2 -konsepti ja sen sarjatuotantomalli, Leopard 2A4, jota hankittiin vuosina 2003 ja 2009 Puolustusvoimien käyttöön 139 vaunua, ovat osa Länsi-Saksan maavoimien panssarikaluston laajempaa kehityskaarta, josta lisää yksityiskohtaisemmin tulevissa numeroissamme. Eräät vaunuyksilöt ovat käyneet läpi kaikki välipäivitykset. Tässä numerossa kerromme keväällä koeajamamme Suomen uuden Leopard 2A6:n tarinan. Samoista asioista, joista taistelupanssarivaunuissa on ollut kyse jo sata vuotta. 71 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Maailman joka ikinen Leopard 2A5-, 2A6ja uusin 2A7-taistelupanssarivaunu on alun perin nähnyt päivänvalon osana kylmän sodan aikaista, vuodesta 1979 alkaen valmistettua Leopard 2A4 -vaunujen yli 3 000 kappaleen pitkää tuotantosarjaa, josta ne on sitten jälkeenpäin modifioitu uudemmiksi versioksi. Vaunu mars!
Kylmän sodan kiristyessä suurvallat remilitarisoivat kummatkin Saksat vuosina 1955–1956 hirvittävällä kiireellä. TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN. 72 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A T oisen maailmansodan voittajavaltioiden, Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeisiin vuonna 1945 jakama, demilitarisoitu ja sotateollisuutensa menettänyt Saksa jakautui vuonna 1949 kahdeksi valtioksi: länsimieliseksi Saksan liittotasavallaksi (Länsi-Saksa, BRD, Bundesrepublik Deutschland) ja Neuvostoliiton satelliittivaltioksi, Saksan demokraattiseksi tasavallaksi (Itä-Saksa, DDR, Deutsche Demokratische Republik). Puolet divisoonista oli panssaridivisioonia ja puolet panssarijääkäridivisioonia (mekanisoituja jalkaväkidivisioonia), mikä tarkoitti valtavaa määrää koulutettavaa henkilöstöä ja hankittavaa . Länsi-Saksan asevoimien Bundeswehrin maavoimat (Bundesheer) päätettiin luoda vain muutamassa vuodessa kolmen armeijakunnan vahvuisiksi, ja niissä olisi yhteensä 12 divisioonaa (eli 36 prikaatia)
SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 73 kalustoa: 370 000 miestä, 6 000 taistelupanssarivaunua ja 8 800 rynnäkköja kuljetuspanssarivaunua. n OIKEALLA kahdella raskaalla kk:lla ja picnicvarjolla varustettu M48 Vietnamissa. Toimitukset jatkuivat vielä 1960-luvun puolelle. Pentu syntyy M48 oli ensimmäinen amerikkalaisvaunu, joka oli sekä moderni että saksalaisten kehittynyttä panssarimakua edes osittain vastaava. Sen jälkeen kun Leopard 2AVja XM1 Abrams -protyyppien ympäriltä oltiin tuloksetta yritetty kehittää vielä laajempaa amerikkalais-saksalaista yhteistyötä, hankkeet eriytyivät lopullisesti vuonna 1977. Amerikkalaiset menettelivät aivan samoin ja loivat lopulta M1 Abrams -taistelupanssarivaunun. Seuraavaksi hankittiinkin jo huomattavasti modernimpia keskiraskaita M48 Patton II -vaunuja eri versioina: 200 M48A1-, 200 M48A2ja 1 492 kappaletta M48A2C-vaunuja noin 600 000 Saksan markan yksikköhintaan. Heerin ensimmäisiä panssarivaunuja olivat 1 110 amerikkalaista keskiraskasta M47 Patton I -vaunua (toimitettu 1956–1957) ja 602 kevyttä M41A1 Walker Bulldogia (toimitettu 1956–1960). n ALAVASEMMALLA M47-vaunu, joka on käytännössä toisen maailmansodan M26 Pershing -vaunu uudella tornilla.. Koska M47-vaunu, joka oli alun alkaenkin mielletty väliaikaiseksi pakkohankinnaksi, oli jo hankintahetkellä vanhentunut, päätettiin Länsi-Saksassa kehittää ensimmäinen sodanjälkeinen kansallinen taistelupanssarivaunu Leopard 1, jonka kehitys alkoi vuonna 1957. Nyt saksalaisilla oli haluamansa vaunu, josta tuli merkittävä vientimenestys. Leopard 1 oli erittäin moderni, muita länsimaisia aikalaisiaan kehittyneempi vaunu, jossa oli panostettu taktiseen maastoliikkuvuuteen jopa osittain suojan kustannuksella. Saisivat selvitä siis sillä, mistä piti päästä kotimaassa eroon. Huomaa kummankin vaunun tornin “omatekemä” lisäsuoja singoilta. Toimitushetkellä kummatkin vaunut olivat jo poistumassa palveluskäytöstä Yhdysvalloissa, mutta näin tiukalla aikataululla ei ollut valinnanvaraa, eikä saksalaisiin kenties vielä täysin luotettu. Yhdysvaltojen asevoimien rivivahvuudet, varastot ja tilaukset olivat ainoat paikat, joista olisi saatavissa tarpeeksi nopeasti riittävä määrä panssarikalustoa. Koska Leopard 1:n kasvuvaran päättyminen oli nähtävissä, M48:n korvaajaksi päätettiin kehittää uusi vaunu, josta tuli aikanaan Leopard 2. Yhteistyön ainoaksi lopn YLÄVASEMMALLA M48-vaunun telaketjun korjaus Vietnamissa. Neuvostopanssarien nopean kehityksen myötä myös muuten aivan kelvollinen, kertaalleen välimodernisoitu M48 alkoi osoittaa ikääntymisen merkkejä. Hankkeen varaslähtö tapahtui jo vuonna 1963 amerikkalais-saksalaisen tulevaisuuden panssarivaunun MBT 70 -projektissa, jota ei kuitenkaan viety päätökseen saakka vaan lopetettiin vuonna 1970. Saksassa valmistettiin omaan käyttöön vuosina 1965–1970 Leopard 1 -vaunuja siten, että niitä oli modernisointeineen enimmillään käytössä 2 437 vuonna 1976. Ratkaisu miellytti varmasti myös vielä tuolloin taloudellisesti tiukoilla ollutta mutta nopeasti kasvavaa Länsi-Saksaa. Saksalaiset päättivät käyttää projektissa kehitettyjä innovaatioita uuden kansallisen vaunun suunnittelussa
Länsiaikalaistensa lailla Leopard 2A4 on heikohkosti suojattu muualta kuin etusektorista… n Norjan maavoimien Leopard 1A1-vaunuja harjoituksissa. Käytännössä voimasuhteet ja doktriinit olivat sellaiset, että taistelut olisi käyty Länsi-Saksan maaperällä, mutta tulivaikutus ja sodan tuho mahdollisesti taktista ydinasetta myöten olisi tuntunut kyllä Frankfurt an der Oderista Frankfurt am Mainiin. Heerille valmistetettiin vuosina 1979–1992 kahdeksana eri tuotantosarjana yhteensä 2 125 Leopard 2 -taistelupanssarivaunua, jotka kaikki päivitettiin Leopard 2A4 -tasolle pieniä eroja lukuun ottamatta. Se on tyypillinen 1970ja 1980-lukujen taitteen länsivaunu, joka on tehty saksalaisen laadukkaasti pienimpiä yksityiskohtia myöten nimenomaan sen aikakauden Länsi-Saksan tarpeisiin. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 74 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 putulokseksi jäi M1 Abrams -vaunuun myöhemmin tullut saksalainen Leopard 2A4:n 44 pituuskaliperin rihlaamaton 120 mm:n Rheinmetall-kanuuna. Heerissä se korvasi ensin M48-vaunut ja myöhemmin myös Leopard 1 -kaluston ja Euroopassa se tuli kaikkiaan 11 eri valtion käyttöön. Tästäkin vaunusta tuli valtava vientimenestys, ja siitä on valmistettu tai on tarjolla noin sata eri versiota ja modernisaatiota. Sisäpoliittisista syistä ja sodan tuhojen minimoimiseksi taistelut pitäisi joko siirtää vastustajan maanperälle (siis siihen toiseen Saksaan) tai estää viimeiseen saakka rintaman taipuminen syvälle omalle alueelle. Kummankaan Saksan alue ei ollut itä-länsisuunnassa erityisen syvä, elintärkeitä kohteita oli tasaisesti siroteltuna molemmissa maissa koko alueen leveydeltä, ja maasto sopi hyvin panssarisodankäyntiin. Länsi-Saksan puolustusministeriö teki 1 800 vaunun Leopard 2 -tilauksen syyskuussa 1977. Nuoruusvuodet Millainen peto Leopard 2A4 sitten oikein on. Kevyehkö ja tehokas Leopard 1 oli aikansa maastokelpoisin länsivaunu.. Rauhan aikana jaetun Saksan kummankin pirstalevaltion asukkaat elivät maailman kahden suurimman sotilasliittoutuman valtavien iskunyrkkien keskitysalueella, joka sodan syttyessä muuttuisi taistelukentäksi
75 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Panssarikaluston osalta vallinnut sodan kuva tarkoitti taktisesti mahdollisimman liikkuvaa vaunua, joka pystyisi hyödyntämään kaikki taistelukentän maaston tarjoamat edut, toimittamaan vihollisen niskaan mahdollisimman tehokasta ja kaukovaikutteista tulivoimaa sekä antamaan maksimaalista suojaustasoa etusektorista. Keskimmäisestä kuvasta näkyy hyvin vanha torni ja sen uudet kiilamaiset lisäsuojaelementit edestä katsottuna. Koska saksalaisten tehokas tehtävätaktinen johtamistapa edellyttää koulutetun henkilöstön lisäksi vain osaavaa johtajaa sekä tarvittavaa johtamisjärjesVAUNU PURA JA KOKOA Yläkuvassa hollantilaisen Leopard 2A5 -vaunun runko osittain purettuna. Koska saksalaiset ovat jo kulttuurisesti kurinalaisia, pikkutarkkoja ja hyvin koulutettuja, tekniikka olisi yleensä koulutettaville ikäluokille jo valmiiksi tuttua ja Bundeswehrin panssariaselajikin oli tavallaan maavoimien eliittiä, joten vaunujen miehistöt oikein koulutettuina pystyisivät toimimaan tehokkaasti. Alakuvassa moottorin ja voimansiirron muodostama kokonaisuus, joka voidaan vaihtaa vaunuun tarvittaessa maastossakin nopeasti.. Lisäksi vaunu voitaisiin toteuttaa ammattimiesten vähintään puoliammattimiehille – asevelvollisille – suunnittelemana optimoituna työkaluna. Taistelunäyttämön ahtaudesta ja sen niin omilla kuin vastustajan joukoilla täyttymisestä johtuen strategisella liikkuvuudella ei olisi niin väliä; Saksan maaperällä käydyssä sodassa liike tarkoittaisi lyhyitä taktisia siirtymisiä etupäässä tulen alla
Tarvittiin siis suurehko ja painavahko, tehokkaalla moottorilla varustettu vaunu, johon kaikki tarvittava mahtuisi. Komposiittipanssarointi taas edellytti suoria pintoja ja hitsausliitoksia. 76 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A telmää, niin johdettavuuskin olisi korkealla. Kova kolli Hyvä taktinen liikkuvuus edellytti vaunulta korkeaa teho-paino-suhdetta, joka olisi saavutettavissa joko pienentämällä vaunun kokoa ja painoa tai käyttämällä tehokkaampaa moottoria ja kehittyneempää voimasiirtoa. Jos vaunussa siirryttäisiin automaattilataukseen eli luovuttaisiin lataajasta ja hänen tarvitsemastaan tilasta, vaunun sisämittoja, panssaroitavaa sisätilavuutta ja painoa voitaisiin pienentää olennaisesti, varsinkin jos siitä tehtäisiin itävaunujen tapaan ahdas. Korkea ja kaukovaikutteinen tulivoima edellytti siirtymistä tuohon aikaan yleisestä 105 mm:n rihlatusta kanuunasta tehokkaampaan 120 mm:n sileäputkiseen kanuunaan, varsinkin kun itävaunuissa oli jo 125 mm:n rihlaamattomat kanuunat. Koska lataaja päätettiin pitää ampumatarvikevalintoihin liittyvistä syistä, eikä ahtauskaan sopinut vaunun konseptiin, niin vaunusta tuli sisämitoiltaan, ulkomitoiltaan ja panssaroidulta sisätilavuudeltaan isokokoinen ja painava. Paino ei kuitenkaan ollut ongelma, koska käytettävissä oli tehokas 1 500 hv:n moottori, hyvä voimasiirto, kehittynyt ohjausjärjesteln KWS II -päivityksen tornin etuosan ja sivujen etuosan lisäsuojaelementit kiinnikkeineen. Lisäksi se edellytti kehittynyttä ohjausjärjestelmää ja vetopyörästöä. n KWS III -päivityksen 140 mm rihlaamaton kanuuna. …tornin sivujen etuosaan lisättiin pienempikokoiset lisäsuojaelementit.. Koska sota ei kestäisi vuosikausia, mutta sitä käytäisiin 24/7 äärimmäisen intensiivisesti ja joukkotuhoaseiden käyttö olisi varsin todennäköistä, vaunun pitäisi olla ergonominen, tilavahko ja jopa mukava miehistön kannalta. Ensimmäiset koe-Leopardit käyttivät eroteltua panssarointia, mutta vuonna 1973 Yom Kippurin sodan suojan elintärkeyttä korostavien oppien mukaisesti se vaihdettiin monikerroksiseen komposiittipanssarointiin (ERA-suoja ei vielä tuolloin ollut käytössä). Kasvavat lähtönopeudet ja monipuolistuva ampumatarvikelajitelma edellyttivät siirtymistä rihlaamattomiin putkiin. Korkea etusektoriin keskittyvä suojataso vaati suuria tehollisia seinämävahvuuksia (RHAe), mikä edellytti kehittyneen panssaroinnin käyttöä
Mannheim-modifioidun Leopard 2 -vaunun vuosien 1993–1994 testauksen myötä Saksan puolustusministeriö teki vuonna 1993 Krauss-Maffeille tilauksen 225:n Leopard 2A4 -vaunun päivittämisestä KWS II -ideologian mukaan Leopard 2A5 -tasolle. n Vaunujohtajan luukku ja sen edessä oleva etulaajakulma-tripleksi takaa katsottuina.. Länsiaikalaistensa lailla Leopard 2A4 on heikohkosti suojattu muualta kuin etusektorista, ja koska se on tehty kuin Mercedes-Benz, se ei soveltunut vähemmän varakkaiden maiden massa-armeijoille kalleutensa takia. 77 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 mä ja vetopyörästö, joten vaunu oli hyvin maastokelpoinen Saksan kaltaisessa helpohkossa maastossa – siirtomatkathan olisivat lyhyitä. Myös Alankomaat tilasi 330 vaunun modernisaation. Leopard 2A4 sopii juuri laadukkuutensa ja luotettavuutensa takia miltei paremmin rauhan ajan koulutukseen kuin Molokin lailla kalustoa ja henkilöstöä hurjaa vauhtia kitaansa syövään kehittyneiden sotilasvaltioiden väliseen mekanisoituun massamaiseen sodankäyntiin. Modernisaatio-ohjelma kiteytyi kolmeksi eri versioksi: tulivoimaa uuden pidemmän 55 pituuskaliiperin kanuunan ja parempien ampumatarvikkeiden avulla parantava KWS I, vaunun suojaa ja johdettavuutta parantava KWS II sekä uuden tulivoimaisemman 140 mm kanuunan sisältävä KWS III. n Polttoaineen ja voiteluöljyn täyttöaukot on suojattu miehekkäästi. Sen enempää vauraan Länsi-Saksan kuin vaununsa halvalla hankkineen Suomenkin osalta tämä ei ole ongelma, koska kummaltakin loppuvat nopeammin miehet kuin vaunut. Vaunun rungossa suurin muutos oli uusi ajajan luukku, joka ei enää ensin kohonnut ylös ja sitten kääntynyt sivulle käsivoimin, vaan liukui nyt sivulle sähköisesti. Ensimmäiset modernisoidut Leopard 2A5 -vaunut luovutettiin tilaajalle 30.11.1995. Kaiken kaikkiaan länsisaksalaiset saivat toteutettua sangen laadukkaasti juuri omien tarpeidensa mukaisen vaunun, joka on hankalimpia maastoja ja heikoimpia siltoja lukuun ottamatta sopinut hyvin Suomenkin oloihin. Uuden tornin takia ajajan luukun yläpuolella oleva vapaa tila pieneni lähes olemattomaksi. Ne vaan täytyy pitää mielessä. Samalla rungon etuosan panssarointia parannettiin maltillisesti. Silloin voisi etuna olla vaikka hieman huonompi vaunu, jota olisi suuria määriä. Olisipa niitä enemmän… Uusittu kisu Jatkokehitys käynnistyi jo vuonna 1983 lähinnä itäpanssarien voimakkaan kehityksen takia. Sopimukseen sisältyi vielä 125 vaunun modernisaation lisäoptio. Lokakuussa 1992 (yhdistynyt) Saksa, Alankomaat ja Sveitsi allekirjoittivat sopimuksen KWS II -modernisaatiosta niin kutsutussa Mannheimin konferenssissa. Aluksi tavoitteena oli Leopard 2A4 -modernisaation rinnalla vuosina 1983–1996 kehitteillä ollut täysin uusi, radikaalin moderni Leopard 3, mutta kylmän sodan päätyttyä ja puolustusbudjetin kutistuessa vaihtui vuonna 1993 painopisteeksi Leopard 2A4 -kaluston modernisointi. Vaikka pääpainotus oli suojan, tulivoiman ja johdettavuuden kehittämisessä, kaikki muutkin tarjolla olleet parannukset päätettiin tutkia. n Tornin sivuille sijoitettu vaunun suojasavuja erikoisheitejärjestelmä. Aikoinaan koeajamamme Leopard 2A4 oli – ja on – Suomelle sopiva, taistelukelpoinen vaunu, jossa on omat etunsa ja puutteensa
Muilta osin eroja Leopard 2A5:een ei juurikaan ole. Kaukomaiden kuumaa ilmastoa silmällä pitäen vaunu on varustettu tehokkaammalla voimakoneella ja ilmastointijärjestelmällä. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 78 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 Entistä paksumpi Vaikka torni säilyi sekä sisäpuolelta että rakenteellisesti lähes entisellään, sen etuosaan ja tykin maskiin lisättiin suurikokoiset kiilanmuotoiset lisäsuojaelementit. sektorissa. Samalla ampujan tähtäin siirrettiin tornin etupinnalta tornin päälle sen muodostaman ballistisen aukon poistamiseksi. Risteytys Uusin Saksassa vuodesta 2014 alkaen palveluskäytössä oleva Leopard-päivitys on Leopard 2A7 (20 vaunua tilattu), joka perustuu kanadalaisten paremmin miinoilta suojattujen Leopard 2A6M -vaunujen käyttökokemuksiin Afganistanissa. Samalla ampumatarvikkeita parannettiin. Ruotsalainen Strv 122 on etusektorista vielä tuhdimmin suojattu 2A5:n evoluutio, joka on Ruotsissa uusimpia materiaaleja ja valmistusteknologioita käyttäen lisenssivalmistettu uustuotantovaunu. Viimeisin uutinen Leopard 2 -modernisaatioiden tapahtumarikkaasta maailmasta on se, että Rheinmetall kehittää lähinnä T-14 Armata -taistelupanssarivaunun taltuttamiseen uutta 130 mm:n 51 pituuskaliiperin kanuunaa, jonka ammuksen liike-energia putken suulla olisi 50 % korkeampi kuin nykyisellä 120 mm L55 -kanuunalla. Tätä samaa modernisaatiota tarjotaan myös hieman uudistettuna mallimerkinnällä Leopard 2A7+. Samalla tornin sivujen etuosaan lisättiin pienempikokoiset lisäsuojaelementit. Pidempiputkisen 55 pituuskaliiperin 120 mm kanuunan sisältävä KWS I -modernisaatio, jonka myötä vaunujen mallimerkinnäksi tuli Leopard 2A6, tehtiin Saksassa 225:lle jo 2A5-tasolle päivitetylle vaunulle vuosina 2001–2006. Lopputuloksena oli etusektorista huomattavasti paremmin suojattu vaunu, jonka taistelumassa kohosi 55:stä 60:een tonniin, mikä ei juurikaan vaikuttanut 1 500 hv:n moottorilla varustetun vaunun liikkuvuuteen. Vaikka uusi kanuuna oli jo näytteillä Eurosatory 2016 -näyttelyssä Pariisissa, uuden kanuunan ja sen ampumatarvikkeiden kehitys on yleensä 5-10 vuoden tuotekehitysprojekti. Uusi modulaarinen lisäsuoja perustuu nanokeramiikasta sekä titaanija metalliseoksista valmistettuun komposiittisuojaan, joka suojaa vaunua sinkojen osumalta 360. Sotakokemusten pohjalta saksalaiset ja hollantilaiset kehittivät kaupunkitaisteluihin ja rauhanturvaoperaatioihin optimoidun Leopard 2 PSO-VT (Peace Support Operation) -demovaunun, jossa suojaa on parannettu myös rungon ja tornin sivuilla erillisen kaupunkisodankäyntiin tarkoitetun lisäsuojasarjan avulla. Samalla modernisoitiin vaunujohtajan tähtäin ja vaunun viestija johtamisjärjestelmät. Leopard 2 -modernisaatioprojekteista on ainakin tarjonnan perusteella tulossa jo alkuperäisen valmistuksen kanssa yhtä suuri markkina: tarjolla on niin Leopard-valmistajan kuin sen saksalaisten alijärjestelmätoimittajien omia projekteja, ja uusimpana tulokkaina ovat kolmansien maiden yritykset. Uuden, 44 pituuskaliiperin putken korvanneen, 1 320 mm pidemmän 55 pituuskaliiperin putken mukana nuoliammusten lähtönopeudet kasvoivat jopa 1 800 m/s tasolle, mikä johti uusien ampumatarvikkeiden kehittämiseen. Kaikkiaan 350 saksalais-Leopardia päivitettiin 2A5-tasolle vuosina 1995– 2002. Tornin taakse lisättiin enemmän ulkoista säilytystilaa ja tornin sisälle tuli sirpalesuojakerros. Myös ammunnanhallinta-, viesti-, johtamissekä tähtäysja tähystysjärjestelmät vaihdettiin modernimmiksi. Samoin menettelivät myös Alankomaat, Espanja ja Kreikka. Suojan parantamisen rajoittaminen etusektoriin ja torniin oli järkevä päätös, koska juuri sinne tulee valtaosa osumista, ja samalla painon kasvaminen saatiin pidettyä maltillisena – vain 10 %. Hiipuvien puolustusbudjettien 2000-luvulla tulivoimaisemman 140 mm kanuunan sisältävä KWS III -modernisaatio koki luonnollisen kuoleman, mutta sekä kanuunat että ampumatarvikkeet ehdittiin suunnitella ja testata. Vaunun taistelumassa on kaupunkipanssaroinnilla varustettuna noussut 66,7 tonniin eli taas 10 %. Leopard 2A6:n kanuuna hidastinja palautinkoneistoineen painaa noin 3 000 kiloa, ja uusi kanuuna tulisi painamaan yli 3 500 kiloa. Vuosina 2021–2026 tämä uusi kanuuna olisi tarjolla suomalaistenkin Leopardeille tulivoiman kasvattamiseksi. Demovaunuun oli lisäksi asennettu tornin päälle kauko-ohjattava kk-moduli. Palovaaran alentamiseksi kanuunan sähköhydraulinen vakautin ja suuntausjärjestelmä vaihtui sähköiseksi. Leopard 3:sta on sen verran uskottavaa tietoa, että Ranskan asevoimien Leclerc-panssarikaluston hovitoimittajan Nexter Systemsin ja Leopardien valmistajan Krauss-Maffei Wegmannin yritysfuusion myötä KANT-yritykseksi (KMW And Nexter Together) muuttuneen valmistajan seuraava uusi vaunu Leopard 3/Leclerc/Leclerpard tulee olemaan varsin todennäköisesti saksalais-ranskalainen yhteisvaunu, johon on
Lopulta panssarivaunuhan on vain yksi, joskin merkittävä osa modernin maasodankäynnin laajempaa palettia. Siitäkin lisää Suomen Sotilaan tulevissa numeroissa. Avainasemaan nousee taas kerran henkilöstön koulutus. Ihmevaunuja ei ole olemassa, ja jokaisen vaunun pysäyttämiseen tai tuhoamiseen löytyy ihan varmasti konstinsa, varsinkin suomalaisessa maastossa. Pienemmillä, kevyemmillä ja ketterrämmilläkin pärjäisi halvemmalla, mutta sellaisia ei ole tarjolla – lännessä. Eli jos siellä tulee vihollisvaunu vastaan, uusimmat tähtäimet, pisimmät putket ja läpäisykykyisimmät nuoliammukset ovat tarpeettomia. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että jos tuhansien järvien (ja soiden) enimmäkseen metsäpeitteisessä Suomessa valmistettaisiin itse taistelupanssarivaunuja omaan käyttöön, niin sellainen vaunu voisi näyttää aivan toiselta. Suomen katti Useiden tuhansien Leopard 2 -vaunujen eri versioiden käyttäjille tullaan kaikesta huolimatta tarjoamaan uusimpia herkkuja jo pelkästä markkinan koosta johtuen ainakin siihen saakka, kun niitä aletaan poistaa käytöstä laajassa mittakaavassa. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 79 tarjolla uusi Rheinmetallin 130L51-kanuuna. T-72B3 tai T-90A, jotka pystyvät ampumaan uusia pitkiä nuoliammuksia, ovat Leopard 2A6:n kanssa kutakuinkin tasavertaisia, joskin kolmasosan kevyempien ja maastokelpoisempien itävaunujen taktiikka on hieman erilainen. Pysy vaunu-uralla. Koska nykyisistä Leopard 2ja Leclerc-vaunuista – kuten kaikista muistakin kylmän sodan aikana valmistetuista länsipanssareista – loppuvat käyttöresurssit ja kehittämisvarat 2030-luvulla, uuden panssarivaunun suunnittelu olisi aloitettava jo lähivuosina. Vasta palveluskäyttöön tulevien päivitettyjen T-90AM-vaunujen ja uusien T-14 Armata -vaunujen kanssa joudutaankin jo käyttämään Leopard 2A6:n etuja ja vahvuuksia painottavaa taktiikkaa. Mitä tulee Puolustusvoimien hankkimaan sataan uuteen Leopard 2A6 -vaunuun, niin ne kuuluvat länsivaunujen parhaimmistoon ja saattavat olla eräissä olosuhteissa jopa kaikkein parhaitakin. n 120 mm ampumatarvikkeita: siniset ovat harjoitus-, vihreät sirpaleja musta on nuolilaukaus.. Länsimailla ei ole enää 2000-luvulla ollut ylläpidettävissä olevaa teknologiaetumatkaa panssarikalustossa, sen alijärjestelmissä tai ampumatarvikkeissa, eli nyt ratkaisee se, kenellä on varaa ja halua panostaa muita enemmän uusien vaunujen kehittämiseen ja nykyisten vaunujen modernisoimiseen. Mitä tulee Leopard 2A6:een vertailussa itävaunuihin, niin Venäjän asevoimien panssarikalustoa modernisoidaan ja uudistetaan kovaa tahtia. Valtaosalla Suomen metsäteistä suoran näkyvyyden etäisyys on korkeintaan 800 metriä tai pikemminkin noin 400
Kokonaistilavuus: noin 30 litraa, josta reppupussin tilavuus reppu suljettuna noin 22 litraa. TEKNISET TIEDOT Ulkomitat: korkeus 52 cm, leveys 25 cm, syvyys 17 cm. MOLLEA, ah mollea (taktisuutta) repusta löytyy edestä, sivuilta, läpästä, kantoviilekkeistä ja lantiovyöstä (MOLLE eli PALS = Modular Lightweight Load-carrying Equipment ja PALS = Pouch Attachment Ladder System). Oikeastaan ainut, mikä häiritsee, on repun nimi. Repun ylipakkaustilavuus suojapussin avulla: noin +6 litraa. Jääkäri on mielestäni hieno termi, ja sen ylikäyttöä soisi vältettävän. Repulla on viiden vuoden materiaalija valmistusvirhetakuu. Materiaalit: 1000D Cordura, Delrin-erikoismuovisoljet ja 8 mm spiraalivetoketjut. Kun Suomessa valmistetaan parannettu malli – Jääkärireppu – alkujaan Rajavartiolaitokselle suunnitellusta Kevyt rajapartio -repusta, niin olisi ehkä väärin jättää tutustumatta siihen. Valmistettu Suomessa. Läpän arvotavarataskun tilavuus: noin 2 litraa. Ranka: eteenimuovilevy. Repun tukirunko pitää sen ryhdissä, ja reppupussin kompressiohihnoilla myös vajaan sisällön saa kiristettyä mukavan tiukaksi paketiksi. Repusta löytyy myös läpiviennit juomarakonletkulle, ja jotta elämä olisi helppoa ja mukavaa, lisättiin tehtaalla juomarakolle myös kiinnike. Paino: noin 1,75 kg. Jos tähän ei jotain saa kiinni – niin vikaa on jo miehessä. Kevyt rajapartio -reppu pohjaa Reppu 608:aan, joka suunniteltiin alun perin erävaelluksen SM-kisoihin vuonna 1989. Rintaremmi auttaa kantamisessa myös. Hinta: vajaa 200 euroa SAVOTAN JÄÄKÄRI-REPPU Savotan Jääkäri-reppu on mitä mainioin reppu 1–2 päivän partiointiin…. Nyt rakko roikkuu jämäkästi repun sisällä selkää vasten eikä valahda sisäpussin pohjalle YHTEENVETONA voi sanoa, että Savotan Jääkäri-reppu on mitä mainioin reppu 1–2 päivän partiointiin sekä tarvittaessa – ja erityisesti ripustusmahdollisuuksia hyödyntäen – pidempäänkin. Väri: oliivinvihreä. 80 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 n PIKATESTI • TEKSTI: TOM LINDBLOM J ääkäri-reppu on sopivan kapea, jotta se ei häiritse toimintaa, mutta samalla riittävän tilava tarvittavan tavaran kuljettamiseen. Halutessaan tai tilanteen vaatiessa saa taistelijamme tukirangan myös poistettua repustaan. HYVIN muotoillut olkaviilekkeet ja toimiva lantiovyö tekevät kantamisesta siedettävää, mukavaksi täyteen lastatun repun kantoa ei mielestäni koskaan voi väittää. Mutta eihän elämää ole mukavaksi tarkoitettukaan... Jääkäri-sana on mielestäni kärsinyt niin totaalisen inflaation kuin sana vain voi kärsiä
Oli Ukraina, oli (ja on) ilmatilaloukkauksia, oli uhittelua Itämeren alueella. Sekä itsetunto-ongelmat että kiusaaminen seuraavat meitä myös aikuisiässä. JOTKUT PÄÄTTIVÄT olla lukematta. Kiusaajille ei tulisi antaa yhtään enemmän valtaa kuin he muutenkin, vaikka väkisin, ottavat.. Tai kun se on itse päättämässä, miten tilanteita pitäisi ratkaista – kuten on asian laita YK:n turvallisuusneuvostossa. Silti useimmiten se toimii. Kiusaaja on pohjimmiltaan huonoitsetuntoinen raukka, joka ei pysty ystävälliseen vuorovaikutukseen kavereiden kanssa. Kansainvälisissä suhteissa kiusaajien kurittamiseksi on kehitetty sääntöjä ja sopimuksia. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 81 IIVI Iivi Masso Pelon politiikka VUONNA 2014 itäisen naapurimaamme presidentin kasvot alkoivat ilmestyä politiikasta kiinnostuneiden sosiaalisen median käyttäjien aikajanoille yhä useammin. Hävittäjien lennättäminen vieraan valtion ilmatilan reunoilla on kallista. OMAT some-aikajanani syöttävät politiikan ja kavereiden kuulumisten lisäksi tietoa psykologian puolelta, hyvän johtajuuden ja hyvän elämän opettajilta. Pelko yhä julmemmin kilpailutetuista työpaikoista ja itsevaltiaan tavalla käyttäytyvän esimiehen pelko ovat arkielämän pieniä sotia. Emme voi irrottautua maailmasta, vaikkemme voi jatkuvasti varautua siinä piileviin uhkakuviin. Työpaikoilla tilanne on monimutkaisempi, varsinkin kun kiusaajalla on hierarkiassa korkea asema. Kun muutama ”taistelija” on räjäyttänyt itsensä tai reppupomminsa ruuhkaisella metroasemalla, jokainen epäilyttävän näköinen reppumies ja asemalle unohdettu reppu pelottaa. Nykyajan läsnäolon psykologia kehottaa hylkäämään pelot ja elämään luottavaisesti tässä hetkessä, jossa usein on oikeastaan kaikki hyvin. Työpaikkakiusaaminen on aikuisten pelon politiikan yksi ilmentymä. Valmistautuuko Venäjä siis sotaan koko maailmaa vastaan. Kasvokuvan alta aukeavat linkit johtivat yleensä huolestuttaviin uutisiin tai pessimistisiin analyyseihin. TÄLLAISISSA tapauksissa on vaikea tietää, onko kyseessä väärinymmärrys vai tahallinen pelon syöttö julkisuuteen, eräs psykologisen vaikuttamisen keino. Kohuuutisissa sanottiin ”ulkomailta”. Pahoja oppeja on järkevää pelätä, olkoon niiden päämääränä hajotettujen valtakuntien paluu, uskonnollinen apokalypsi tai natsiaatteen herättäminen historian osoittamasta haudastaan. Pelottaja ilman pelkoa vaikuttaa hölmöltä. ”There is too much Putin on my timeline” – aikajanallani on liikaa Putinia, muuan kaveri totesi turhautuneesti. PITKÄN informaatiosodankäynnin kyynistämä tarkkailija kysyi ensimmäisenä, mistä venäläisiä muka kutsuttiin kotiin. Silloin meillä ei ole opettajaa, joka laittaa pahat pojat kuriin. SAMAN loppumattoman uutisvirran osana viestit ovat väistämättä ristiriitaisia keskenään. Silloin pelko pääsee ottamaan vallan, silloin pelottelu kannattaa. Pelon hallitsemassa maailmassa kellään ei ole hyvä olla. Mutta onko järkevää antaa pelon ottaa liikaa valtaa. Pian tutut tylyt kasvot jo provosoivat ennakkoreaktion: ”Apua, mitä nyt?” Kasvot herättivät pelkoreaktion. Kuinka paljon vastuuta rauhattomasta maailmasta jokainen yksilö voi ottaa. Venäjä valmistautuu tosissaan isoon sotaan. Julkiset kehotukset taistella vääräuskoisia vastaan missä tahansa eivät ole osoitettuja pelkästään mahdollisille “taistelijoille”, vaan myös mahdollisille uhreille. Kun kuorma-auto on ajanut tahallaan väkijoukkoon, kuorma-autoistakin tulee pelottavia. Silti olemme neuvottomia, kun kiusaaja päättää olla noudattamatta niitä. Nyt on myös Syyria. Hän pyrkii hakemaan huomiota ja kunnioitusta pelottelemalla heitä. Toiset jakavat huonoja uutisia pelokkaan ahkerasti. Siitä pääteltiin, että nyt on tosi kyseessä. Siitä luopuminen on noloa. KOULUSSA opettaja pitää kiusaajat kurissa – tai näin ainakin pitäisi olla. PELON psykologia on koulukiusaajan psykologia. VIIME PÄIVINÄ samojen kasvojen alla kiertävien uutisjuttujen mukaan Venäjä oli kutsumassa kansalaisiaan ulkomailta kotiin. Pelottajan roolista on vaikea päästä pois. Onnistuessaan pelottelu tarjoaa kiusaajalle hetkeksi tyydytystä, hän ottaa tilanteen haltuunsa. MIKÄ SAA kokonaiset liikkeet ja jopa kansakunnat johtajineen käyttäytymään kuin koulukiusaajat. ”Salaisen tiedon” vuoto mediaan on halpaa. Jos päämääränä on pelon lietsominen, tällainen vaikuttaminen kannattaa. Silloin kun poliittisesti motivoidut kiusaajat nimenomaan haluavat meidän pelkäävän, kannattaa miettiä kahdesti, mitä me pelkäämme ja miksi. Tosiasiassa kuitenkin pelko myrkyttää ilmapiirin, myös kiusaajalle itselleen. Siis kaikille, milloin tahansa, missä tahansa. Eikä se auta, että joitakin poliittisia pelkoja nimitetään fobioiksi. PELKO on myös terroristien keskeinen päämäärä. ME TIEDÄMME , että kiusaaminen ei pysähdy lasten hauraan itsetunnon maailmaan. Tosin Suomi näytti tässäkin asiassa tietä maailmalle, kun työpaikkakiusaaja tuomittiin henkisestä väkivallasta parin vuoden takaisessa Ahde vastaan Räty tapauksessa. Toimiiko maailma lopulta kiusaajien ehdoilla. POLIITTINEN on lopulta aina myös henkilökohtaista, vanhaa feminististä iskulausetta käännellen
Tämän kuvan julkaisimme lehtemme numerossa 2/2016 sivulla 82, sotaveteraanihaastattelun kuvituskuvana. Kuinka protosarjan harvinainen ase oli päätynyt rintamalle ja tuli kuvatuksi siellä aselevon jo astuttua voimaan. SA -K U VA. 82 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A VARTIOMIES JR 7:n komentopaikan viittakilven äärellä Vuoksenrannan Taljalan kylässä 15.9.1944
TEKSTI: JAAKKO PUUPERÄ. . 83 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 SUOMI KONEPISTOOLI m/42 Lukijamme Jorma Ojansuu kiinnitti huomionsa kuvaan lehtemme viime kevään numerossa. Aloimme tutkia asiaa ja nyt pyydämmekin apua lukijoilta. Kuka tietää lisää kuvan protyyppisarjan m/42 oudosta aseyksilöstä
Tässä vuonna 1978 tuolloin Kokkolassa sijainneessa asekoulussa kuvatussa aseyksilössä vaihdin ja liipaisinkaari olivat vakiomallia ja tukin muoto eroaa vähemmän sarjatuotantomallista m/31. Madsen ja Hovea valmistivat saksalaisten miehittämässä Tanskassa hieman muunneltua Suomi-konepistoolin tanskalaisversiota nimellä m/41. Jorma soitti ja laittoi vielä perään kirjeen, jossa epäili aseen olevan yksi puolustuslaitokselle toimitetuista m/42prototyyppisarjan aseista. Tiedetään, että aseita on valmistettu ainakin kolme keskenään erilaista kappaletta (numerot 01-03), ja Ojansuun tiedon mukaan ainakin yksi näistä olisi Sotamuseon kokoelmissa. Jorma on tarkka ja asiantunteva asemies, joka on tullut tutuksi monista yhteisen yhdistyksemme Kaakkois-Suomen Asehistoriallisen Seuran ammunnoista jo noin neljännesvuosisadan ajalta. SO TA M U SE O. Onneksi lukijamme ovat tarkkasilmäisiä, parempimuistisia ja asiantuntevia. Tässä mallissa, kuten muissakin Sotamuseon kuvien m/42-malleissa (kolme erilaista), näkyy kaikissa erona kantamalliin m/31 uusi vaipan kiinnitystapa, pitkä ruuvi, jolla aseen tukki kiinnittyy runkoon, uudenlaiset tähtäimet (huomaa takatähtäimen runko-osa on kaikissa erilainen) sekä uusi ilmajarru. Kuinka monta niitä sitten löytyy, siihen emme saaneet täysin aukotonta vastausta resurssipulasta kärsim/42 M/42-PROTOSARJAN KONEPISTOOLI, joka esiintyy myös Markku Palokankaan mainiossa teoksessa – suomalaisten sotilasaseharrastajien ja ammattimiestenkin raamatussa – Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918–1988, osa 2 sivu 255. Varsinkin hyvä tuttuni, Suomi-konepistooleihin ja asesuunnittelija Aimo Lahden tuotantoon hyvin perehtynyt Jorma Ojansuu, joka otti minuun yhteyttä. Ja ihmekös tuo. 84 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A K un kasailin kiireessä taittajamme kanssa tämän vuoden kakkosnumeroa, kiinnittyi huomiomme eräässä SA-kuvassa (Suomen Sotilas 2/2016 sivu 82, sama kuva tämän jutun alussa edellisellä aukeamalla sivulla 82) oudonnäköiseen Suomi-konepistooliin, jonka tukki ja etutähtäin muistuttivat oudosti Suomikonepistooli m/31:n tanskalaista lisenssimallia. Ei ollut aikaa penkoa asiaa enempää, ja niinpä koko outo konepistooli unohtui
Palaamme asiaan, jos saamme selvitettyä lisää. Mutta muista m/42-prototyyppiyksilöistä tai niiden sijainnista ei toimituksellamme ole tietoa. Lisäksi saattaa olla neljäskin. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 85 vältä Sotamuseolta. Eräissä lähteissä sanotaan, ALKUJAAN SAKSALAINEN BERGMANN-KONEPISTOOLI oli Suomi-konepistoolin ja monien muiden ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina kehitettyjen konepistoolien esikuva. Kokoelmapäällikkö Anssi Saari teki kaiken, mitä oli tehtävissä kiireaikataululla asian selvittämiseksi, ja kehotti minua olemaan yhteydessä jo eläköityneeseen entiseen Sotamuseon johtajaan Markku Palokankaaseen. Värikuvan syvätty ase on Sotamuseon kokoelmassa säilytettävä Sveitsissä valmistettu ja kehitetty vientimalli vuodelta 1920. Tilaongelmien kanssa painivan Sotamuseon aseita siirrettiin keväällä Helsingistä toiseen säilytyspaikkaan. Ja kuten kuvasta näkyy konepistoolilla ampuminen voi olla joskus… hauskaa… SA -K U VA SO TA M U SE O. Hyvin todennäköisesti ovat. Tässä vaiheessa näyttäisi siltä, että Sotamuseolla saattaa olla kokoelmissaan jopa neljä eri mallista Suomi-konepistoolin jatkokehitelmää m/42… Jos saamme sen selville, niin julkaisemme aseista jatkojutun kuvien kera tuonnempana. Suojeluskuntien ja sotaväen varastoista kaivetut Bergmannit saivat tehdä täyden työn vielä läpi sodan. Aseita voi olla myös Asekoulun kokoelmissa tai eräissä suurissa yksityisissä kokoelmissa. Ovatko aseet kaikki Sotamuseon kokoelmista. Palokankaan teoksesta Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918–1988 löytyy kolme kuvaa kolmesta erilaisesta m/42-protyyppiaseesta, jotka kaikki ovat erilaisia kuin lehtemme SA-kuvan ase. Emme kuitenkaan päässeet syksyllä selvittämään asiaa ensin museon lomien ja sitten sotamuseon talousahdingon ja tilapäistilajärjestelyjen vuoksi. Onko jollakulla lukijoistamme kenties. Saari sai selvitettyä nyt käytössä olleessa aikataulussa, että siirrettyjen aseiden joukossa olivat ainakin suujarrullinen koemalli m/42 sarjanumerolla 02 ja suujarruton numerolla 03. Ylempi kuva on talvisodan ajalta. Saaren mukaan kokoelmatiedoista käy ilmi, että joukossa olisi muitakin Suomi-konepistooleita, joissa on proto-merkintä
Sama ratkaisu näkyy purkukuvan aseessa. Kysymyksiä tuntuu nousevan enemmän kuin vastauksia. Puolustusvoimat ei nimittäin koskaan tilannut Lahdelta tällaista aseen jatkokehitelmää. Suomi-konepistooliin oli toki tehty joitain pieniä kehitysmuutoksia, mutta ne olivat kaikki sellaisia, että ne eivät vaikuttaneet osien vaihtokelpoisuuteen, jonka merkitys on sota-aikana erityisen suuri. Sellainen kuitenkin lienee Sotamuseolla ainakin heidän kirjanpitonsa mukaan. Arma Fennican kuvan ase muistuttaa eniten SA-kuvamme asetta; siinäkään ei ole m/42-protosarjalle ominaista ruuvia, jolla aseen runko kiinnittyy Martini–Henry-tyyppisesti tukkiin, mutta Fennican aseessa on toisenmallinen jäähdytysvaippa, jonka pää on tasainen ja kiinnitystapa runkoon alkuperäisen tuotantosarjan Suomi-konepistoolin tyylinen. 86 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A että aseita on tehty vain neljä koekappaletta, toiset puhuvat ”muutamista”. Lehtemme kuvassa olleen aseen liipaisinkaari näyttäisi olevan muodoltaan ja kooltaan m/31tyyppinen sillä erotuksella, että tulenvaihdin ei ole enää kaaren etuosassa. Tunnetuin muutos oli sinänsä tervetulleen vaihtimen uusimisen rinnalla suujarrulla varustettu vaippa – sekin T ässä ilmeisesti Sotamuseon kokoelmaan kuuluvassa yksilössä, kuten lehtemme kuvassa sivulla 82 näkyvässä aseessa, varmistin/tulenvaihdin on siirretty liipaisinkaaren etuosasta aseen oikealle sivulle, mutta Sotamuseon kokoelmasta olevan kuvan aseen liipaisinkaari näyttäisi olevan avarampi. Eikö Suomi-konepistooli ollutkaan täydellinen ase. Etutähtäimet korvakkeineen ovat tässä aseessa, aivan kuten alla purettuna olevassa, vaipan etuosan osalta erilaisessa versiossa tanskalaisen lisenssimallin tyyppiset, kuten lehtemme rintamakuvassakin. Tähän viittaa se, että Arma Fennicasta löytyy vielä viides erilainen versio m/42:sta, ja sen lisäksi asetta lienee valmistettu vielä ainakin yksi suujarrullinen versio, jollaisesta emme ole kuitenkaan nähneet kuvaa. Mihin ase lienee päätynyt, onhan se kuitenkin kuvattu aselevon jälkeen. Tätä ruuvinkantaa ei näy Suomen Sotilaassa olleessa SA-kuvassa. Itse asiassa protyyppisarjan m/42 synnytti asesuunnittelija Lahden ja Oy Tikkakoski Ab:n eikä maanpuolustuksen tai puolustuslaitoksen tarpeet. Miksi tällainen outo prototyyppisarja syntyi. n Protyyppisarjan m/42 synnytti asesuunnittelija Aimo Lahden ja Oy Tikkakoski Ab:n eikä maanpuolustuksen tai puolustuslaitoksen tarpeet. Aseita on täytynyt kuitenkin olla enemmän kuin neljä. Valitettavasti SA-kuvan aseen jäähdytysvaippa jää lähes kokonaan kuvassa piiloon, eikä sen ratkaisuista voi näin ollen sanoa mitään. Protyyppiase Kaikki viisi kuvissa näkemäämme prototyyppisarjan m/42 asetta ovat siis toisistaan hieman poikkeavia. Ylemmän kuvan aseessa näkyy myös erikoisenmallinen tanskalaista lisenssimallia muistuttava tukki, joka on kiinnitetty tanskalaisesta mallista ja m/31:stä poiketen runkoon pitkällä ruuvilla, jonka kanta näkyy pistooliperän takana selvästi. Liekö kuvan ase siis se neljäs. Ilmajarru – tulppamainen ruuvikierteellä kiinnittyvä osa aseen runkoputken takapäässä – on uudenmallinen. SO TA M U SE O SO TA M U SE O Yksi kolmesta m/42 koesarjan mallista. JATKUU SIVULLE 90 >
15.9.1944. 87 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 ASEIDEN PUHDISTUSTA välirauhan päivänä III/JR 7:n lohkolla. SA -K U VA
Kuvassa vasemmalla ylhäällä sorvataan tukin ulkopintoja mittaan kopiosorvissa. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 88 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A SUOMI-KONEPISTOOLIN valmistusvaiheita Oy Tikkakoski Ab:n tehtaalla 1942. Suomi-konepistooli m/31 edusti 1920-luvun tuotantoajattelua, ja se oli aivan liian kallis, työläs ja hidas valmistaa sota-ajan tarpeisiin nähden… mutta ase oli hyvä ja sen tuotantokapasiteetti olemassa. n Vasemmalla sorvataan aseen teräksestä koneistamalla valmistettuun runkokappaleeseen lipasaukko. A U KE A M A N KU VA T: SA -K U VA. n Alla Tikkakosken tehdas naamiomaalattuna vuonna 1942. n Pelkkä puuosien työstö vaati useita työvaiheita. n Oikeassa yläkuvassa tukin sorvausjälkeä tasoitetaan. Sotateollisuus ja sen ammattimiehet ja -naiset ovat usein sodan unohdettuja sankareita, joita ilman sotaa ei olisi pitkään taisteltu
n Vasemmalla, laukaisukoneiston kiinnitys, käsityötä tämäkin.. n Äärimmäisenä vasemmalla lukonkehystä sovitetaan alustavasti tukkiin. 89 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 n Viimeistelyä ja vaipan sinistystä odottavien konepistoolien loimutukkien läikettä Tikkakosken tehtaan kokoonpanohallissa noin 75 vuotta sitten (kuva taustalla)
Haastaja tuli idästä, vastapuolelta. Se ei ollut mitenkään vallankumouksellinen konstruktioltaan, toisin kuin Suomessa yhä halutaan uskoa. Tästä niin kuin aseestan Tanskalainen lisenssimalli m/41 vuodelta 1942. Ensin Neuvostoliitto valmisti Shpagin-konepistoolin, joka ei lipastaan Käyttäjät tekivät Suomikonepistoolista legendan eikä – sinänsä varsin hyvä – ase itsessään. Huomaa etutähtäimet, erikoinen tukin muoto ja m/31-tyyppinen tulenvaihdin sekä vaipan kiinnitys. Suomi-konepistooli oli varsin toimiva ase, siitähän kertoo sekin, miten vähän siihen oli tarvinnut tehdä muutoksia vuoteen 1942 mennessä, vaikka takana oli jo reilut kymmenen tuotantovuotta. SA -K U VA SO TA M U SE O. 90 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A täysin turha ja jopa haitallinen uudistus. Esikuva olisi toki ollut olemassa, jos se olisi tunnettu riittävän laajasti: saksalaisten iskuosastotaktiikka ensimmäisen maailmansodan lopulla. Se edusti mallivuotensakin 1931 mukaisesti 1930-luvun, rauhan ajan ja muutenkin menneen maailman asesuunnittelua ja -ajattelua. Uhka idästä Vastaus on yksinkertainen. Ase oli kallis ja hidas valmistaa. Se, että suomalaisilla reserviläisillä ja heidän usein suojeluskuntataustaisilla reserviläisesimiehillään oli käytössä luotettava ja toimiva asemalli, mahdollisti taktiikan, joka lähti käyttäjien tarpeista ja olosuhteista eikä esikuntien ohjesääntökirjallisuudesta. Jatkosodan vuosina Suomi-konepistoolin tuotannon taloudellisuus kyseenalaistui. Aseessa oli kuitenkin puutteensa. Käyttäjät tekivät Suomi-konepistoolista legendan eikä – sinänsä varsin hyvä – ase itsessään. kin voit lukea lisää lehtemme aikaisemmista numeroista, joissa olemme esitelleet aseen synnyn, käytön ja tuotannon varsin perinpohjaisesti. Mainittakoon lyhyesti, että Suomi-konepistoolin käyttäjät rintamalla kehittivät konepistoolin käyttötavan, joka vaikutti maailmanlaajuisesti konepistoolien yleistymiseen taistelukentällä. Miksi siis kehittää protosarja, jossa osien vaihdettavuus kyseenalaistui, ilman että aseen käyttöarvo tai tuotantotaloudellisuus olisi millään tavoin merkittävästi parantunut. Sieltä tuli myös Suomi-konepistoolin esikuva Bergmann-konepistooli
Sittemmin nämä varsin oivalliset konepistoolit, jotka olisivat teknisesti yhä olleet täysin käyttökelpoisia toisen linjan PDW-aseita esimerkiksi esikuntiin ja viestikeskuksiin, romutettiin. Suoraan sanottuna Sudajevin ase oli hinta-laatusuhteeltaan huomattavasti Suomi-konepistoolia parempi. Uusi neuvostoase oli myös huomattavan kevyt ja Suomen Sotilaan testeissäkin erittäin toimivaksi todettu. Sudajevin ase oli tuotantotavoiltaan, käytettävyydeltään ja luotettavuudeltaan yksi toisen maailmansodan parhaista käsiaseista, ja se oli kovin suosittu myös sotasaalisaseena. Käyttäjät pitivät aseen keveydestä ja luotettavuudesta, valmistaja sen edullisuudesta. Ja kun Suomessa sotaväki alkoi vaatia omaa vastaavaa asetta, tuli Lahdelle ja Tikkakosn Suomalaisten vastaus Sudajeville oli m/44 “Peltiheikki” kuvassa oikealla. Sitten vuonna 1942 Lahden ja Tikkakosken tehtaat pelästytti uusi uhka, Sudajevin PPS-konepistooli, jonka teknisissä ratkaisuissa yhtenä esikuvana oli saksalaisten MP-38 ja MP-40. Ase oli halpa valmistaa, mutta teki kuitenkin riittävän hyvin samat temput kuin kalliimmat vanhan maailman konepistoolit, kuten Suomi-konepistooli. Se oli esikuvansa veroinen, todella oivallinen ase, jopa neuvostokonepistoolia parempi, mutta ase ei ehtinyt koskaan rintamalle. Suomessa aseeseen saatiin ensikosketus jo vuonna 1942. Oikeaan käyttöfiilikseen pääsee vain oikein pukeutuneena. SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 91 lukuun ottamatta ole sukua Suomi-konepistoolille. Aseita voitiin tuottaa nyt riittävästi.. …vuonna 1942 Lahden ja Tikkakosken tehtaat pelästytti uusi uhka, Sudajevin PPS-konepistooli… SUDAJEVIN PPSKONEPISTOOLI Suomen Sotilaan koeammuttavana
Isompi ongelma aseessa oli sen vanhanaikaisuus, kalleus ja paino. Venäläinen poistaa hylsyt suoraan ylöspäin, mikä ei välttämättä paranna aseen kenttäkäytettävyyttä kuljetettaessa asetta huonoissa oloissa lukko vireessä. Tämä on siis tieto, jonka toimituksemme on saanut eri lähteistä. Mallisarja Sotaväki ei Tikkakosken yrityksistä huolimatta halunnut sotkea huoltoa ja tuotantoa uudella Suomi-konepistoolin versiolla. Aseeseen löytyi koulutettuja käyttäjiä, valmiit tuotantolinjat tekijöineen, ja maa oli sodassa. Seurauksena saattoi olla ikävää vahinkoa. Lisäksi kiistatta varsin oivaltavan ja innovatiivisen Lahden metallurginen osaaminen oli puutteellista. Lisäksi on mahdollista, että protosarjassa on tehty joitakin malleja useampi kuin yksi kappale, sitä emme tiedä. Lisäksi lienee ainakin kuudes erilainen suujarrullisella vaipalla varustettu malli, josta tosin emme ole nähneet koskaan edes kuvaa. Lopulta juuri ennen sodan päättymistä lanseerattiin sinänsä varsin mainio suomalainen kopio Sudajevista: Peltiheikiksi haukuttu konepistooli m/44, joka ei kuitenkaan koskaan ehtinyt rintamalle. Ase on valmistettu jopa 1930-luvun mittakaavaan liiankin kestäväksi, ikään kuin varman päälle. Ase on kuitenkin käytännössä vähintään yhtä kenttäkelpoinen kuin Suomi-konepistooli. Lahti itsehän ei suujarrullista vaippaa m/31-II koskaan hyväksynyt ja oli siinä oikeassa. SA -K U VA. Pahimmat ongelmat Suomi-konepistoolissa m/31 liittyivät vaihtimeen. Ainakin viisi mallia. Aseet eivät tietomme mukaan koskaan edenneet edes kenttäkokeisiin. Sota jatkui, aseita kului, ja konepistoolien tarve kasvoi muutenkin. Lahden m/42-prototyypissä oli toki pieniä parannuksia, joilla olisi voitu hieman säästää aseen valmistuskuluissa, mutta parannukset käytettävyydessä ja tuotantotaloudessa olivat olemattomia, kun uutta m/44-konepistoolia voitiin tehdä melkein neljä yhden Suomi-konepistoolin hinnalla. Pitääkö se paikkansa. Se ei ollut ilmaista ja lisäsi turhaan aseen painoa. Sitä emme tiedä. Joka tapauksessa Lahti yritti vielä sotavuosina ja niiden jälkeenkin kehittää asettaan. Taustalla olivat myös Lahden ja hänen työnantajansa vientiponnistukset. 92 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A kelle hätä. Rintamalle lähetettiin kuitenkin ainakin kolme keskenään erilaista Suomi-konepistoolin mallia. Päätös oli varmasti perusteltu. n Alkusarjan tuotantoa oleva Shpagin-konepistooli. Sota-aikaisia m/42-versioita olemme löytäneet kuvista ainakin viisi erilaista, ja kolme on varmasti toimitettu sotaväelle. Palokangasta lainaten: ”Edellä mainituista puutteistaan huolimatta m/31 oli hyvä ase, jonka muuttamisella olisi sodan olosuhteissa saattanut olla arvaamattoman laajoja sivuvaikutuksia.” Keväällä 1944 Päämaja ilmoitti, ettei asiakkaalla ollut halua ryhtyä laajempiin muutoksiin m/31-konepistoolin rakenteessa. Oli päätetty jatkaa vanhalla mallilla, koska sitä oli ja tehtiin koko ajan lisää. Ei nähty, että uudesta mallista olisi mitään hyötyä, ja Suomi-konepistoolin seuraajaksi olikin päätetty viisaasti hankkia uudenaikainen konepistooli, jonka esikuvana oli vihollisen uusi asetyyppi. Se oli hieman hankala ja hidas käyttää, ja ase saattoi virittyä pudotessaan perä edellä maahan, jos siinä oli lipas kiinni ja se oli varmistamaton
Alkuperäinen kuvateksti.. Saaliiksi saatua tavaraa mm. konepistooleja tutkitaan. Uuksujärvi 3.9.1944. 93 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 n Ryssä teki yllätyshyökkäyksen linjoihimme, mutta iskettiin takaisin
Näissäkin ratkaisuissa pyrittiin tuotantotaloudellisiin säästöihin, kestävyyteen ja parempaan käytettävyyteen. Siksi suunniteltiin myös uusi piippu. n Suomi-konepistoolin standardimallin m/1931 purkukuvasta näkyy havainnollisesti tärkeimmät erot m/42:een (vertaa kuva sivulla 86). 94 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Valokuvatodisteita ja dokumentteja löytyy ainakin seuraavista muutoksista alkuperäiseen tuotantosarjamalliin m/31: Piipun vaipan kiinnitystapa on ainakin yhdessä aseessa vastaava kuin m/31:ssä, kolmessa Sotamuseon kuvissa näkyvässä aseessa vaippa kierrettiin kohdalleen, kunnes rungon alaosassa oleva jousisalpa lukitsi sen oikeaan asentoon. Sotamuseon kuvaamista aseista kahdessa on suora suuosa. Uudenmallisen hahlolevytakatähtäimen jalasta näkyy kuvissa ainakin kolme erilaista mallia. n Lukijamme Jorma Ojansuu ottaa mittaa vähän vanhemmasta kalustosta kiväärikisoissa elokuussa 2016. Tämä olisi laskenut hieman tuotantokustannuksia ja lisännyt käytettävyyttä, mutta samalla tehnyt osista keskenään yhteensopimattomat mallien m/31 ja m/42 välillä. Suomi-konepistoolinkin laulusta tuli lyhyt, mutta tappavan tehokas. Palokankaan mukaan armeijalle toimitetuista kolmesta prototyypistä (numerot 01-03) ”yhdessä oli yläpuolelta avoin suujarru, toisessa oli m/31:n kantamuodon kaltainen viisto vaipan pää ja kolmannessa aivan suora suuosa”. Takatähtäimiä oli myös ainakin kaksi erilaista perusratkaisua: perinteinen tangentti ja saksalaisista sekä neuvostoliittolaisista konepistooleista omaksuttu saranoitu hahlolevy, jota kääntämällä saatiin säädettyä tähtäin eri etäisyyksille. Kahdessa muussa oli uusi kämmenpahkan takaa ulostyöntyvä kiinnitysruuvi, mutta ulkoasultaan ne olivat keskenään erilaisia, toinen vanha m/31ja toinen tanskalaistyyppinen. Lonkalta ammuttaessa se oli ollut hyvä tapa ohjailla tulta, jos vain oli taitoa… Kaiken kaikkiaan m/42, kuten Lahden sodanjälkeiset yritelmät antaa tekohengitystä ajan jalkoihin jääneeseen aseeseen, jäivät näpertelyksi vailla todellista saavutettavaa etua. Yhdessä mallissa vaipan kiinnitys näyttää olevan mallia m/31. Aseen uudenlainen ilmajarru ei välttämättä ollut hyvä parannus, sillä se esti pitämästä peukaloa ilmajarrun takana. Vaihdinmalleja oli uudessa protosarjassa kaksi erilaista: perinteinen liipaisinkaaren edestä läpityöntyvä malli ja uusi aseen oikeaan kylkeen sijoitettu malli. Sotamuseolta saamamme tiedon mukaan numerossa 02 olisi suujarru, mutta minkälainen, sitä emme nyt voineet tarkastaa. Tällainen malli olisikin ollut huollollisesti perusteltavissa. Etutähtäin vaipan etuosassa näyttäisi olleen kaikissa koesarjan malleissa uudentyyppinen korvakkeellinen tähtäin tanskalaislisenssiaseiden ja monien muiden sotilasaseiden esikuvien mukaan. Kuvan ase on huoltopurettu, joten kuvasta eivät erotu kaikki eroavaisuudet m/42:een. Sodan loppua kohti taistelukentille alkoivat kuitenkin saapua konepistoolin ja automaattikiväärikehityksen symbioosina kehitetyt lyhyempää patruunaa käyttävät uudet aseet, rynnäkkökiväärit. Aseen kokonaispituutta, painoa ja hintaa haluttiin pienentää. Konepistoolin osaksi tuli siirtyä seuraavina vuosikymmeninä pdw-aseeksi (personal defense weapon, henkilökohtainen itsepuolustusase) toissijaisiin tehtäviin sekä poliisin ja erikoisjoukkojen käyttöön. JA A KK O PU U PE RÄ. Suomi-konepistoolitkaan eivät ole vanhalle tykkimiehelle vieraita. Tukkimalleja oli ainakin kolme, joista yksi oli tanskalaisen m/41:n tyyppinen, entistä jyrkemmällä pistoolikahvalla varustettu versio, jossa oli perinteinen m/31:n mukainen runkokiinnitys. Lahden alkuperäinen Suomi-konepistooli m/31-I ja suujarrullinen malli 31-II sen sijaan ajoivat aikanaan – puutteineenkin – asiansa ja osaavien käyttäjien käsissä osaltaan tekivät konepistoolista merkittävän jalkaväkiaseen monissa toisen maailmansodan armeijoissa. Liipaisimen kaaresta oli myös uusi avarrettu ja helpommin valmistettava malli
Sotku pahenee, kun kirjoittaja puhuu F-14ja F-15-ilmaherruushävittäjien korvaajaksi suunnitellusta F-22 Raptorista monitoimihävittäjänä. Tällainen vertailu olisi loogista, jos Suomi olisi hankkimassa ilmaherruushävittäjää. F-35 JA KUOLLEEN MEREN STRATEGIA Julkaisemme alla toimittamattomana ja viitteistettynä lukijamme Esa Koivunimen meille lähettämän vastineen Suomen Sotilaan numerossa 3/2016 (19.06.2016) ja lehden verkkosivuilla 28.08.2016 julkaistuun artikkeliin ”F-35:n suuret lupaukset”. Otsikon ”Suorituskyky” alla kirjoittaja vertailee F-35:tä F-15:een ja F-22:een. Kumpi hinta on oikea. Menitkö sekaisin. Kuvatekstissä otsikon ”JSF” alla lukee: ”Jotta F-35:n yksikköhinnat näyttäisivät paremmilta, ne eivät sisällä moottoria.” Kirjoittaja väittää, että konevalmistaja manipuloi hintamielikuvia. Ilmailualalla on tavanomainen käytäntö ilmoittaa moottorin hinta erikseen muun muassa, koska moottorin ja koneen eliniät ovat erimittaisia. Markkinavetoisuus ei tarkoita ”valmistajan etuja palvelemaan suunniteltua” hanketta. Artikkeli viittaa myös F-35:n kypäränäytön ongelmiin, jotka on nähtävästi ratkaistu näytön III-kehitysversiossa – ennen artikkelin julkaisupäivää [5] . Esimerkiksi surullisenkuuluisan koelentoraportin tulkintojen kritiikki [4] tai Norjan ilmavoimien F-35-pilotin, Morten ”Dolby” Hanchen blogit: ”The F-35 in a Dogfight” [5] ja ”Dogfighting and the F-35” [6] . Hän näyttää kuin sattumalta unohtavan, ettei F/A-18 Hornetia ole suunniteltu ensisijaisesti torjuntahävittäjäksi. Kaiken lisäksi hinta elää muun muassa muutosten, kehitystyön, uusien tilausten ja muiden tekijöiden johdosta. Se tarkoittaa sitä, että asiARTIKKELI VIITTAA MYÖS F-35:N KYPÄRÄNÄYTÖN ONGELMIIN, JOTKA ON NÄHTÄVÄSTI RATKAISTU NÄYTÖN III-KEHITYSVERSIOSSA… U S N A VY LO C KH EE D M A RT IN. Vastakkaisia näkemyksiäkin toki on. Todellisten elinkaarikustannusten laskeminen on vielä monimutkaisempaa. Todellisuudessa konehankintaan kuuluu x kpl koneita, y kpl moottoreita, koulutusta, huollon järjestelmiä, varaosia jne. Kirjoittaja antaa ymmärtää, että F35:n valmistaja soveltaa hankkeeseen sinisen meren strategiaa ja tekee sen ”huolettomasti”, piittaamatta laadusta tai asiakkaan tarpeista, maksimoidakseen voittonsa. Näiden monimutkaisuuksien ja ilmailualan käytäntöjen luulisi olevan ilmailusta kirjoittavalle toimittajalle päivänselviä – ainakin niiden pitäisi olla, ennen kuin esittää valmistajan motiiveja koskevia väitteitä. Hän ei perustele eikä esitä lähteitä. Vertaamalla monitoimihävittäjää (F-35) ilmaherruushävittäjiin (F-15 ja F-22) ja sitten väittämällä, että F/A-18 Hornet on torjuntahävittäjä, kirjoittaja sotkee asiat pahanpäiväisesti. Kirjoittaja pitää koneen huonohkoa liikehtimiskykyä yleisesti hyväksyttynä totuutena. Vertaamalla monitoimihävittäjää ilmaherruushävittäjään kirjoittaja saa edellisen (F-35) näyttämään huonolta vertaamalla keskenään yhteensopimattomia asioita. [1] F-35:n elinikä on 8 000 h [2] , moottorin 2 000 h[3]. Niin minäkin, kunnes tein rautalankamallin: Kirjoittaja esittää, että vanhan perheauton (F/A18) korvaaminen uudella perheautolla (F-35) on arveluttavaa, koska uusi perheauto ei ole urheiluauto (F-15 tai F-22). Kuinka se ainoa oikea hintalappu pitäisi siis laskea. n Artikkeli sisältää useita kyseenalaisia väitteitä. Ilmoittaapa valmistaja minkä tahansa hinnan, aina voidaan väittää, että todellinen hinta on jotain muuta. Koneen todelliseen hankintahintaan pitää laskea kaikki edellä mainitut tekijät ja jakaa summa koneiden määrällä. Koneen hankintahinta (kone + moottori) ja elinkaarihinta (kone + 4 moottoria) poikkeavat siis toisistaan. Jos kirjoittaja oikeasti olisi halunnut vertailla nykyistä Hornet-kalustoa ja F35:tä, niin miksi hän ei tehnyt niin. Hän sanoo muun muassa: ”Se [F-35] on markkinavetoisesti myyjän eli valmistajan etuja palvelemaan suunniteltu ’sinisen meren’ hanke.” Kirjoittaja on tässä kohdin pakannut yhteen lauseeseen todella monta virhettä. PAL AUT TEET 95 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 PALAUTTEET OSOITTEELLA: Suomen Sotilaan toimitus, Döbelninkatu 2, 00260 Helsinki tai sähköposti: toimitus@suomensotilas.fi Kaikki julkaistavaksi toivottu palaute on toimitettava sähköisessä muodossa (.rtf, .doc tai vastaava tiedostomuoto). Mutta kun ei ole
Haettu osoitteesta http://www.news.com.au/technology/innovation/inventions/prestigious-fighter-pilot-critical-of-showdownbetweenf35-and-a10/news-story/dd44bc74a2b10cf3642d907862e60788 [5] David Cenciotti, Morten Hanche (01.03.2016). Näin kirjoittaja kuitenkin tekee. Hän toteaa itsekin, että ”Kimin ja Mauborgnen kirjan esimerkissä ei kuitenkaan ole ollenkaan lähdetai omaa kritiikkiä...”. JSF perustuu useisiin USA:n puolustusministeriön alaisen DARPA:n 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa vetämiin R&D-projekteihin. F-35 Lightning II. Näin ei kuitenkaan ole. Markkinaveto on useimmiten seurausta siitä, että tuote suunnitellaan tarkasti asiakkaan tarpeita vastaavaksi. Aircraft shopping for dummies. Näin tapahtuu silloin kun tuote on asiakkaiden mielestä tarpeellinen ja hinta-laatusuhteeltaan parempi kuin vaihtoehtoiset tavat tyydyttää tarve. Siihen olisi ollut myös hyvä syy. Haettu osoitteesta https://theaviationist.com/2016/03/01/hereswhat-ive-learned-so-far-dogfighting-in-the-f-35-a-jsfpilot-first-handaccount/ [6] Morten Hanche (30.06.2015). Here’s what I’ve learned so far dogfighting in the F-35”: a JSF pilot’s first-hand account. Dogfighting and the F-35. [4] Matthew Dunn (3.5.2015). Tuloksena on halvempi ja asiakkaan tarpeita paremmin vastaava tuote. Näin asiakas ei joudu maksamaan ominaisuuksista, joita hän ei tarvitse. Hän sanoo muun muassa ”Sinisen meren strategian periaatteiden Asiallisiakin kritiikin aiheita näyttäisi nimittäin löytyvän ilman, että niitä keksimällä keksitään. Fighter aircraft engine comparision. Kimin ja Mauborgnen kirjassa F-35 esitetään esimerkkinä ”sinisen meren” hankkeesta, mutta on aivan eri asia väittää, että se olisi Lockheed Martinin noudattama strategia. Kun mukaan otetaan ”sininen meri”, asiat menevät vielä enemmän sekaisin. [7] DARPA:n kehitysprojekteissa tuskin mietittiin sininsen, punaisen tai edes kuolleen meren strategioita. Ajatus useiden aselajien tarpeita palvelevasta koneesta – siitä sinisestä merestä – on peräisin juuri CALF-projektista. 96 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 PAL AUT TEET akkaat ostavat ja kysyvät tuotetta suurin joukoin – markkina vetää tuotetta valmistajalta. Artikkelin vihjailut siitä, että F-35 olisi markkinamiesten keksimä, ahneen ja piittaamattomuudessaan huolettoman konevalmistajan voiton maksimoimiseksi suunniteltu hanke, ovat törkeydessään omaa luokkaansa. Esa Koivuniemi Kemi [1] Kushan Mitra (25.12.2011). ovat aivan aiheellisia. Näin tehdessään hän jätti lähdekritiikin lukijoidensa murheeksi. Markkinoiden vetoa ei suunnitella – se tapahtuu, jos sen edellytykset täyttyvät. Valmistaja puolestaan välttyy määrittelemästä, suunnittelemasta, valmistamasta, markkinoimasta ja jakelemasta ominaisuuksia, joita asiakas ei tarvitse. Myös kysymykset koneen hinnasta, suorituskyvystä jne. JSF History. F-35-hankkeeseen liittyy paljon viivästyksiä ja ongelmia. Haettu osoitteesta http://www.globalsecurity.org/military/world/ canada/f-35.htm [3] Defence Issues. LO C KH EE D M A RT IN. The Aviationist. Prestigious fighter pilot critical of showdown between F-35 and A-10. Business Today. CALF yhdistettiin JAST-projektiin vuonna 1994, ja näin Joint Strike Fighter sai alkunsa. Kirjoittaja on hyväksynyt kirjan väitteen sellaisenaan, vaikka on huomannut kirjan puutteet. Kampflybloggen. Haettu osoitteesta http://nettsteder.regjeringen.no/kampfly/2015/06/30/ dogfight-og-f-35/ [7] USA:n hallituksen nettisivut. Haettu osoitteesta https://defenseissues.wordpress.com/2014/12/06/fighter-aircraft-engine-comparision/ huoleton soveltaminen näinkin monimutkaiseen teknologiaprojektiin...” ja toteaa, että ”JSF-ohjelman sininen vesi on idea yleiskoneesta joka käyttöön.” Jotta Lockheedin voisi väittää soveltaneen sininsen meren strategiaa, idean ”yleiskoneesta” pitäisi olla peräisin Lockheedilta. Siksi on omituista, että artikkelin kirjoittaja turvautuu asenteellisiin ja virheellisiin väittämiin. Haettu osoitteesta http://www.jsf.mil/history/his_f35.htm KIRJOITTAJA ON PAITSI YMMÄRTÄNYT MARKKINAVETOISUUDEN VÄÄRIN, HÄN MYÖS SEKOITTAA SYYN JA SEURAUKSEN. Haettu osoitteesta http://www.businesstoday.in/magazine/sectors/aviation/ aircraft-financing/story/20681.html [2] GlobalSecurity.org. Kirjoittaja unohtaa myös mainita markkinavetoon elimellisesti kuuluvan asiakkaan saaman edun. Kirjoittaja on paitsi ymmärtänyt markkinavetoisuuden väärin, hän myös sekoittaa syyn ja seurauksen. Näistä tärkeimmät olivat CALF (Common Affordable Lightweight Fighter) ja JAST (Joint Advanced Strike Technology). Semminkin, kun ajatus sinisen meren strategiasta julkaistiin ensimäisen kerran vasta noin 15 vuotta myöhemmin, vuonna 2005. Kirjoittaja olisi voinut päätellä edellä sanotun tutustumalla JSF-hankkeen historiaan [7]
Sinisen meren strategia -kirja kertoo nimenomaan esimerkkejä projekteista tai hankkeista, jotka edustavat sinisen meren strategiaa, ja lähteenä näiden osalta oli kyseinen kirja niin kuin sen suoraan ja kritiikkiä esittäen kerroinkin. Mikä ratkaisu tai ratkaisujen yhdistelmä olisi Suomen maanpuolustuksen ja turvallisuuden kannalta hyödyllisin ja kustannustehokkain. Ylivoimaisesti suurimmat elinkaarikustannukset ovat häivekoneilla, kun vertaa häivekoneiden ja niin sanottujen perinteisten koneiden elinkaarikustannuksia. Yhteenvetona siitä, mitä vastineen pohjalta artikkelini virheeksi jää, jos ajatus yhdestä yleiskoneesta on ollut puhtaasti asiakkaan vaatimus (ilman koneen toimittajan aktiivista vaikuttamista asiaan), on se, että valmistaja ei ole pyrkinyt aktiivisesti luomaan uusia markkinoita ja valtaamaan niitä itselleen, mutta tässä tilanteessa kuitenkin ollaan nyt. Asioilla on aina puolensa riippuen, kenen kannalta niitä katsoo, ja artikkelini painopiste oli asiakkaan näkökulmassa. Nyt ollaan tilanteessa, joka ei ole ainakaan asiakaan edun mukainen eikä varmasti ole edennyt niin kuin koneen toimittajakaan olisi halunnut, paitsi sen osalta, että yksi valmistaja hallitsee ongelmallisella yleiskoneella täysin länsimaisia häivekone-markkinoita. F-35-koneen puutteita ei todellakaan ole tarvinnut keksimällä keksiä. ta asti aktiivisesti edistänyt harhakuvaa (vai olisiko häivekuva osuvampi?) toteutusmahdollisuuksista ja yleiskoneesta, jolla on loistavat ominaisuudet... Tärkeimmät artikkelissa suoraan esittämättömät kysymykset Suomen kannalta kuitenkin ovat: Tarvitseeko Suomi F-35:n kaltaista konetta ja onko Suomella varaa matkia suurvaltaa ja sen virheitä. Jos tämä vastine vaikuttaa hajanaiselta, niin se johtuu siitä, että hajallaan olivat asiatkin, joihin tässä yritän vastata, mutta noin yleisesti toteaisin, että juttuni kannattaa hahmottaa kokonaisuutena ja tärkeimpiä ovat analyysi sekä johtopäätökset. Pitkää juttua, jonka yksityiskohdista ei voisi olla eri mieltä, on tuskin koskaan julkaistu, kiistanalaisten ja lähteistä riippuvaisten yksityiskohtien suohon on helpompi upota kuin hahmottaa suuria kokonaisuuksia. F/A-18 hankittiin aluperin Suomeen torjuntahävittäjäksi ja torjuntahävittäjän spesifikaatioilla, eikä sitä artikkelissani tarkoituksellisesti ole käsiteltykään. JSFhanke on ollut niin monivaiheinen ja epäonnistunut hanke, että vikaa löytyy taatusti niin koneen toimittajasta kuin asiakkaastakin. Tällöin olisi mahdollista luoda hyvä pohja yhteistyölle, josta on molemmille osapuolille etua. Esa Järvelä edelläkävijä-valmistaja on aina pyrkinyt luomaan uusia markkinoita ja valtaamaan ne itselleen. Yleisesti ottaen valmistajan tulisi korjata, jos asiakas vaatii jotain, mitä ei ole realistista toteuttaa. Jutun kokonaisuuden kannalta ei ole niinkään oleellista, mistä määrittely JSF-koneesta on alun perin lähtenyt, vaan mihin ollaan päädytty. F-35-KONEEN PUUTTEITA EI TODELLAKAAN OLE TARVINNUT KEKSIMÄLLÄ KEKSIÄ. Mitä taas ”törkeydessään omaa luokkaansa” -väitteeseen tulee, niin toimituksellisista syistä asioita joskus kärjistetään ja muotoillaan toisin – mikä koskee myös vastineen lainauksia artikkelista – mutta se, että valmistaja olisi hoitanut hankkeen hyvin eikä olisi alusn Ensinnäkin, kuten kirjoitin, merkittävin kustannuserä todellakin piilee elinkaarikustannuksissa, ja lisäksi voi todeta, että pelkkä koneen hankintahinta vaihtelee suuresti asiakkaasta ja toimituksen sisällöstä riippuen. Totta on, että vaatimusten määrittelyssä suuri vastuu on asiakkaalla ja idea yleiskoneesta joka tarkoitukseen ja ympäristöön oli jo alun perin täysin virheellinen, kuten yleisesti on todettu. Käytöstä jo 10 vuotta sitten poistettua laivaston F-14-konetta ei artikkelissani mainittu korvattavana koneena ollenkaan, joten kukahan tässä nyt on sotkenut ja mitä. Tässä vastineen vastineessa ei oteta kantaa kaikkiin yksityiskohtiin, koska ne eivät ole kirjoittamani jutun kokonaisuuden kannalta oleellisia, mutta korjaan ja selkeytän edes joitakin väärinkäsityksiä, avustajamme Esa Järvelä kirjoittaa. No, uskoo ken haluaa. Riippumatta siitä, milloin sinisen meren strategia on terminä keksitty, ASIOILLA ON AINA PUOLENSA RIIPPUEN, KENEN KANNALTA NIITÄ KATSOO, JA ARTIKKELINI PAINOPISTE OLI ASIAKKAAN NÄKÖKULMASSA. Asiakas saa, mitä todella tarvitsee, ja konetoimittaja saa todennäköisemmin sujuvamman ja kustannustehokkaan hankkeen. 97 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 KIRJOITTAJAN VASTAUS VASTINEESEEN ”F-35 JA KUOLLEEN MEREN STRATEGIA” Annoimme lehtemme numerossa 3/2016 olleen artikkelin kirjoittajalle mahdollisuden vastata kaimansa Koivuniemen vastineeseen. U S N A VY
Marder oli tehty vanhan tšekkivaunun alustalle, kun taas Hetzer oli oma konstruktionsa, jossa oli sama kone ja voimansiirto mutta aivan eri runko. Pääosa vaunuista oli tyyppiä Pz.Kpfw I ja Pz.Kpfw II. KUN SAKSA hyökkäsi Puolaan 1. Niitä valmistettiin yhteensä yli 4 000 kappaletta. KEVYT divisioona sai vahvistuksekseen Puolaan lähdettäessä 49 tšekkiläistä LT-38-vaunua. panssaridivisioonille 228 kappaletta. SAKSA käytti muitakin sotasaalisvaunujaan eri sotanäyttämöillä. Ne pysyivät käytössä 1970-luvulle saakka. panssaridivisioona oli kunnollinen panssariyksikkö siinä mielessä, että sillä oli käytössään ajanmukaiset vaunut. Mutta vaunun oivallisen alustan tuotantoa jatkettiin kiihtyvässä tahdissa. Divisioonan ”panssari ykköset” ja osa “panssari kakkosista” oli hylätty, ja niiden tilalle otettu 114 tšekkiläistä LT-35-panssaria. Syynä oli ennen kaikkea se, ettei vaunun pieneen torniin ollut mahdollista sijoittaa 37 mm suurempaa tykkiä. divisionien vaunuista Pz.Kpfw 38 -vaunuja. Vastaavasti Arnhemin maahanlaskussa törmäsivät britit raskaisiin ranskalaisiin Char B1 -vaunuihin, joista oli tehty liekinheitinvaunuja. divisioonalla oli sotaan mentäessä tšekkivaunujen lisäksi 65 ”panssari kakkosta” ja 42 Pz.Kpfw IV-vaunua. Silloinkaan niistä ei vielä luovuttu, sillä Scania Vabisin moottoreissa ja tšekkien suunnittelemissa alustoissa riitti puhtia niin, että panssarivaunun alustoille rakennettiin 1950–60-luvuilla miehistönkuljetuspanssari Pbv 301. Kunnollinen kalusto saatiinkin tšekkiläisistä sotasaalisvaunuista. Ne jäivät tähteeksi, kun panssarivaunuista tehtiin miehistöpanssareita. MUTTA TAKAISIN panssareihin. KUN SAKSA miehitti vuonna 1938 Tšekkoslovakian, sen syliin putosi maan varsin suuri ja ajanmukainen aseteollisuus. elokuuta 1939, oli suurin osa sen panssareista vielä melko kevyttä kamaa. ja 8. Vaikka kolmen kruunun panssarivoimat saivat sittemmin runsaasti raskaampia vaunuja, säilyivät käyttövarmat m/41:t aina 1950-luvulle. Uudempi tšekkivaunu oli nyt nimeltään Pz.Kpfw 38 (t), ja sitä oli jaettu pääasiassa 7. Niissä oli 37 millin tykki, ja ne olivat siksi kevyitä saksalaisia vaunuja iskuvoimaisempia. MYÖS 3. KUN SAKSA oli hyökkäämässä keväällä 1940 länteen, oli sen operaatioon varaamista noin 2 600 panssarista yli kymmenen prosenttia perintöä miehitetystä Tšekkoslovakiasta. TŠEKKIPANSSAREIDEN menestykselle löytyy siviilivastine omalta ajaltamme. 6. Kuudennella panssaridivisioonalla oli 106 nyt saksalaisen nimikkeen Pz.Kpfw 35(t) saanutta tšekkipanssaria, johon nimen (t) viittasi. Vaunu todettiin oivalliseksi, ja saksalaiset miehittäjät päättivät jatkaa sen tuotantoa. Edellisen aseena oli kaksi konekivääriä ja jälkimmäisenkin vain 20 millin tykki ja konekivääri. KUN PZ.KPFW 38 (t) ei enää pärjännyt taisteluvaununa, sen ura oli itse asiassa vasta alussa, vaikka sen valmistus panssarivaununa lopetettiinkin vuonna 1942. Tšekkivaunujen tarina itärintamalla oli ohi vuoden 1942 Stalingradin saarron alkamista edeltäneissä taisteluissa. Tšekkoslovakian uusin panssarivaunu LT-38 oli varsin käyttökelpoinen, mutta sen valmistus oli vasta alkamassa. LT-38 teki komeimman karrieerin Ruotsissa. Alustaa käytettiin vähemmässä määrin myös muiden raskaiden aseiden lavettina. Näkyyhän lehtemme lukijoille tutun Kari Kuuselan kirjan Wehrmachtin panssarit Suomessa kuvissa Ranskalta vallattuja Somuaja Hotchkiss-panssareita esimerkiksi Alakurtissa ja viimeksi Lapin sodassa. PUOLAAN sotaan lähdettäessä vain 1. Mutta vielä pitempään riitti käyttöä vaunujen torneilla. Erityisen tärkeää oli panssarivaunutuotanto. Tšekkivaunut syömähampaina. MARDERIN ja Hetzerin idea ja rakenne olivat tarkkaan ottaen keskenään kovin erilaiset. Saksalaiset suunnittelivat toisen maailmansodan aikana vaunujen alustan jatkokäyttöä ja rakensivat niistä muun muassa tehokkaita pst-vaunuja. Alustalle asennettiin 75 millin pst-tykki, ja näin saatiin kaksi oivaa pst-vaunua, jotka tunnetaan nimellä Hetzer ja Marder. Kun hyökkäys alkoi, oli osa 7., 8., 12., 19., 20., ja 22. Tornit palvelivat asepesäkkeinä valmiuslentokenttien liepeillä aina siihen saakka, kun Ruotsi päätti 1990-luvun alussa, ettei sotaa enää koskaan tule. Suomen myyntitilastoissa se on sijalla kaksi. Joillain Kanaalin saarilla oli saksalaisten miehittäjien käytössä jopa ensimmäisestä maailmansodasta periytyneitä Renault FT-17 -panssareita. Ne eivät enää pärjänneet puna-armeijan kasvavalle T-34-kalustolle. divisioonalla oli lisäksi vanhempia Pz.Kpfw 35 -vaunuja. Vaunua valmistettiin siellä lisenssillä toisen maailmansodan aikana 220 kappaletta nimellä Stridsvagn m/41. Nykyään saksalaiset johtavat Tšekin tasavallassa olevaa Škodan autotehdasta ja Škodasta on tullut yksi suurista henkilöautomalleista Euroopassa. Kuten seuraavassa näemme, teki tämä vaunu sittemmin hämmästyttävän karrieerin Saksan panssarijoukoissa ja vähän muuallakin. Wehrmacht marssi melkein yksinomaan jalan, ja huollosta sekä tykkien vetämisestä vastasivat valtaosalta hevoset. 98 SUOMEN SOTILAS 5 • 2016 KNUUTI Jukka Knuuti ASIANHARRASTAJAT tietävät, että saksalainen salamasota toisessa maailmansodassa on osittain legendaa. OPERAATIO BARBAROSSAN aattona oli Saksan panssareista neljännes tšekkiläisiä. 1. Sitä tehtiin yli 1 400 kappaletta. ”Oikeat” panssarivaunut olivat vasta tulossa, sillä Pz.Kpfw IIIja Pz.Kpfw IV -vaunuja oli Puolan operaatiossa mukana vain pieni määrä
nro: _________________ Sähköposti: ____________________ Uusi osoite tai lahjatilauksen maksaja (yliviivaa tarpeeton) Nimi: ________________________________________________ Osoite: _______________________________________________ Postinro ja toimipaikka: _____________________________________ Puh. Osoite muuttuu ____ / ____ 20 ___ alkaen Vanha osoite tai lehden saaja (yliviivaa tarpeeton) Kustannus Oy Suomen Mies 00003 Helsinki Vastauslähetystunnus 5007541 Postimaksu maksettu. Hopeamitali myönnetään erityisansioista ja vain ulkopuolisesta esityksestä. Lunastushinnat ovat 45 € + postikulut (pronssi) ja 130 € + posti kulut (hopea). Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ansiomitali Hakemuslomakkeita ja sääntöjä voi tilata Suomen Sotilaasta tai tulostaa lehden kotisivuilta osoitteesta: www.suomensotilas.fi Pronssimitalin voi esittää tai anoa myös itselleen, jos mitalisääntöjen ehdot täyttyvät. nro: _________________ Sähköposti: ____________________ PA LV E L U KO R T T I asiakaspalvelu@kustantajapalvelut.fi Tilaan Suomen Sotilaan ______ / ______ 20 ___ alkaen Yhteensä 6 Suomen Sotilaan numeroa kestotilaus 72 € / vsk määräaikaistilaus 91 € / vsk opiskelijat ja varusmiehet 67 € / vsk tilaan lehden itselleni lahjaksi Osoitteenmuutos. Nimi: ________________________________________________ Osoite: _______________________________________________ Postinro ja toimipaikka: _____________________________________ Puh